m

v^ »*

	<^ ;
<g	V<<
<£<■	<T
fet.	e
v^	^.v
r^	-f'""-
.<?	c
C	Jr .

fMe

Iftbrarg oi % Hfaseum
OF
COMPARATIVE ZOÖLOGY,
AT HARVARD COLLEGE, CAMBRIDGE, MASS.
jFounfcet) tiy^É^BHMp^gggl^^^^
InrFrra
XSfrw ■ ■■■'
\Å&u./ö /Wn
y " *—^ —

BIDRAG

till

KÄNNEDOM AF

FINLANDS NATUR och FOLK,

utgifna

af

Finska Vetenskaps-Societeten.

Trettiondetredje Häftet.

HELSINGFORS,

Finska Litteratur-sällskapets tryckeri, 1880.

V -.^^ii.^^~^ ••

KIINTEITA MUINAISJAANNOKSIA

ULVILAN K1HLAKUNNASSA.

Suomen Tiedeseuran myöntämillä matkarahoilla

luetellut

K. KILLINEN.

1878.

„Ylös ma a sta miekkamiehet. Mannan aikaiset urohotu . . Kale vala.

U:

lvilan kihlakunta, jonka nimi enner. oli Ala-Satakunnan kihlakunta, täyttää koko Satakunnan rannikon; se ulottuu Satakunta-maakunnan etelärajasta, pari penikulmaa Rauman kaupungin eteläpuolelta, maakunnan pohjoiseen sekä samalla Turun ja Waasan läänin rajaan saakka, Suomen selänteen tutkaimilla. Se osa Pohjanlahtea, joka kutsutaan Rauman- mereksi, huuhtelee tämän kihlakunnan moni-niemisiä ja saa- risia rantoja. Kihlakunta on jotcnkin tasaista maata; poh- jois-rajalla Suomenselänteen syrjät maata vähä koroittavat, mutta Salpausselänne, joka kulkee kihlakunnan poikki, päät- tyen Luvialla mereen, ei täällä suuresti kohoa; se ulottuu vaan tasaisena kankaana. Suurimmat joet övat: Pyhäjär- vestä laskeva Eurajoki, Kokemäenjoki, Norrmarkunjoki ja Karvianjoki. Pohjois-osassa, Norrmarkussa, Pomarkussa ja Siikasissa, on muutamia isonmoisiakin järviä; etelä-osassa on Pyhäjärvi suurin.

Tämä kihlakunta on epäiltämättä vanhimpia maassamme. sillä yleisestihän otaksutaan, etta Rauman ja Kokemäenjoen seudut tulivat samaan aikaan Suomalaisten asumiksi kun Varsinais-Suomikin; ja liike täällä ei suinkaan ollut vähäinen, täällä kun on tuo vanha kauppapaikka Rauma, jota joskus on arveltu maamme vanhimmaksi kaupungiksi, ja tuo vanha ja vahva kauppatie Kokemiienjoki, jota myoten Saksat lai-

1

2 Ulvilan

voineen luullaan kulkeneen jo ennen kristin-uskon tänne tuloa. Tiheästä asutuksesta ja jonkinlaisesta yhteiskunnallisesta jär- jestyksestä varmaankin nimi Satakunta syntyi, kuten pro- vessori Y. Koskinen laiisuu: „nimi Satakunta, joka syntyi Kokemäenjoen tienoilla, näyttää heillä jonkinlaista yhteis- kunnallista järjestystä olleen" 1). Myöskin lausuu provessori P. A. Gadd2): „nimi Satakunta merkitsee 100-yhdystöistä maakuntaa (Landsort af 100 bolag). Tämä näyttää meille kertovan siitä, etta Suomen entinen valtiollinen jako oli sa- mallainen kuin ennen Ruotsissa, määrätyissä sadastoissa, satahmnissa (i vissa hundari)".

Koko Satakunnan asuttu osa oli ensin yhtenä kihla- kuntana; vielä 1750 paikoilla oli Satakunnassa vaan 3 kihla- kuntaa, myöhemmin 5, nykyään 6. Kaikki tassa maakun- nassa olevat kihlakunnat nimitettiin ennen „ Satakunta" -ni- mellä, Ylä-, Ala-, Keski-Satakunta j. n. e., mutta v. 1876 tapahtui ankara mullistus; kaikki nuo vanhat nimet havi- tettiin ja mulet sijahan sepitettiin. Taisi se kyllä muu- tamia virkamiehiä sekoittaa, kun oli niin monta »Satakun- nan" kihlakuntaa, mutta olisi kuitenkin edes yhdelle kihla- kunnalle sopinut antaa tuon ikivanhan Satakunta-nimen, esim. tälle Ulvilan k:kunnalle, koska se epäiltämättä, ynnä Loi- maan kihlakunta (ent. Yli-Satakunnan ali-osa) övat koko paikkakunnan ydin ja pohja; mutta tässäkin yksi osoitus, kuinka meidän maassa usein muinaisuuksien suhteen me- netellään.

Ala-Satakunnan kihlakuntaan on aikain kuluessa kuu- lunut milloin enemmän, milloin vähemmän pitåjöitä. Ny- kyään kuuluu siihen 10 itsenäistä pitäjää, 8 kappeli-seura-

V) Y. Koskinen, Oppikirja Suomen historiassa.

2) Oeconomisk Beshrifning Öfver Satacunda Häraders Norra del, s. 8.

kihl.akunta.

kuntaa sekä 3 rukoushuone-kiuitaa. Ne övat: Rauman pi- täjä, Lappi, Hinnerjoki, osa Yläneen kappelia, Euran pitäjä, sen kappelit Honkilaliti ja Kiukainen, Eurajoen pitäjä ja Lu- vian kappeli, Nakkila, Ulvila sekä sen kappelit Kullaa ja Pori, Norrmarkku, Ahlaisten ja Pomarkun kappelit, Karvia ja Siikanen. Tämän kihlakunnan piirissä on myös kaksi kau- punkia, Rauma ja Pori.

Ne tiedot Ulvilan kihlakunnan niuinaisuuksista, mitkä tässä julkaisen, keräilin kesällä 1878. — Varmaankin säilyt- tää tähän kihlaknntaan kmi- luva saaristo myöskin monia arvokkaita ja huomioon otet- tavia muinaisjäännöksiä1); ne kuitenkin minulta jäivät tark- kaamatta. jota ei minnlle vi- aksi luettane, sillä se pieni matkaraha, mikä minulla oli täta tarkoitusta varten, ei mi- tenkään riittänyt saaristokul- kuun. Huomattava on, etta saaristossa matkustaminen tulee monta vertaa maksavam- maksi kuin maa-matkat, siellä kun ei voi ensinkään kul- kea oppaatta, eikä astua jalkapatikassa; tämän tulin huo- maamaan, kun Karvian saaristoa vähä tarkastin. — Rau- manmeren saariston tyystin tarkåstamiseen menee kyllä ke- säkausi.

Vielä voin kihlakunnan kunniaksi mainita, etta täällä yleensä hy vin näyttiin käsittävän retkeni tarkoitus ja mui-

x) Jokseenkin tavallisia övat Suomen saaristossa nuo omituiset sokkelolatomukset, n. s. Jatulintarhat eli Pietarinleikit (kuv. 1). Suo- tavaa olisi etta niistä lähetettäsiin tietoja ja kuvauksia Muinaismuisto- Yhdistykselle. Toim:n muist.

1. Pietarinleikki.

Asemapiirros.

4 Ulvilan kihlakunta.

naisjäännösten arvo; yleensä suosiollisesti edistettiin työtäni, ja senpä vuoksi ainetta jokseenkin keräytyikin.

Päästä pino aljettava, tulkoon siis puheeksi ensin vanha Rauma.

1. Rauma.

Rauman pitäjä on jotenkin pieni, tuon ikivanhan Rau- man kaupungin ympärillä Vaikka tämä pitäjä on meren rannalla, ei maan luonto tässä ole aivan alhaista; muutamat täällä sijaitsevat järvet övat pieniä, niinkun Äyhänjärvi ja Unaja 1). Maan knivaperäisyyclen vnoksipa onkin ollut mah- dollista ihmisten tällä seiulnlla åsna jo ammoisina aikoina. Tavataanpa jäännöksiä täälläkin niistä kansoista, jotka maas- samme oleskelivat ennen Snomalaisten tänne tnloa. Yksi kansa niistä jätti jälkeensä kiviset terä-aseensa, joita me maasta löytelemme ja „ukonvaajoiksi" nimitettävän kun- lemme; toisen kansakunnan jättäraiä tåas övat nuo uhkeat, pääkallon kokoisista kivistä ladotut kekomaiset hautakummut, joita eri sencluissa eri nimillä nimitetään. Tässä kihlakun- nassa, Kokemäenjoen etelä puolella, niitä sanotaan Jmtten- vareiksi" (vare = läjä, kasa, esim. multa-vare) ; mainitun joen pohjoispuolella sanotaan niitä „MittenkiukaiJcsiu ja „jätin- roiikläoiksi" .

Pakanuuden aika. Kun Rauman kaupungista men- nään etelään päin, tavataan siellä hiittenkiukaita, eli hiitten- vareja Wasaraisten ja Soukaisten kyläin mailla, pahanpäi- väisiksi hävitettyjä. Niitä on [I] Wasaraisten Keinumäessä. Samoin [II] Soukaisten kylan Simrenniemen mäessä; mutta nämä övat aivan ylös-alaisin mullistettuja, Raumalaiset kun övat niitä käyneet ahkerasti „tutkimassa".

*) D. E. D. Europreus'en mukaan on „unaja" ostjakin talii syr- jänin kielinen såna: merkitsee: sim, ankko. Ks. Snomi II, 7, s. 182.

Rauma. 5

Yksi vare eli kiuas on myöskin mainitun kylan [III] Isonsuon 'kalliolla ja tornen juuri kylan vieressä [IV] Va- rustanvuorélla ; tämä kiuas näyttää alkuaan olleen noin 15 kyynärää läpimitaten, 3 kyynärää korkea ja saman kokoisia lienevät olleet muutkin eclellä mainitut varet. Jos tåas Rau- nian kaupungista mennään Lappiin päin, tavataan Uotilan kylan kohdalla, Lapinjoen rannalla korkea kallio, nimeltä Isovuori; sen kyljessä sanotaan ennen olleen rautarenkaita laivain laskema-sijaksi. Kalliolla on [V] hiittenkiuas, 9 kyyn. läpimit., 2 kyyn. korkea. Saman Uotilan kylan maalla on [VI— VIII] kolme kiuasta Wahteristou torpan vieressä; kukin näistä 10:kunta kyynärää läpimitaten, 2—3 kyynärän korkuisia. Vielä on [IX] mullistettu hiittenkiuas Wilkkilän SuiMulanmaan kalliolla; samoin on Kollan kylan Aroheinilän maalla, 2 virstaa kylästä, [X] PitM-aron haassa isonmoinen kiuas, ja [XI] toinen Kaupin vuorella, Hakalan torpan ta- kana. — Siinä lyhyesti mainiten övat ne „jättiläiskaudenu hautarauniot, mitkä Rauman pitäjällä tapasin. Ei yksikään näistä ole alkuperäisessä kunnossaan; useoita niistä on var- sin pahasti mullistettu. Nämä övat samaa jaksoa Lapin pi- täjässä tavattavain hiitten kiuasten kanssa, ja sama sarja jatkautuu vielä Laitilaan, jossa muutamat kiukaat kuuluvat olevan hyvinkin suuria.

Kerromme myöskin tässä kansantarut, mitkä koskevat Rauman kaupungin alkua, sekä muitakin seikkoja kaupungin olösta pakanuuclen ai'alta. Kansantaru tietää kertoa, etta Rauman rauman (lahden) suulla oleva Békisaari oli vanhuu- teen vahva kauppa-paikka. Lappalaiset tulivat sinne kaup- paa tekemään, ja nämä sekä muut kaupustelijat viipyivät siellä usein keväisin niin myöhälle, etta täytyi jättää sinne rekensä, joilla olivat kauppatavaroita vieneet; siitä tuli nimi „Rekisaari". Mitään vanhan kansan käsialaa ei nykyään

G Ulvilan kihlaknnta.

näy Rekisaarella; sanotaan siellä eräässä paikassa näkyneen hajonneen kiviaidan tapaista ramriota, mutta paikka on nyt kuusimetsän peittämä, niin ettei siinä voi merkittävää huo- mata. Rekisaaresta mainitsee Mellenius x), luultavasti kan- santarujen mukaan: „Sen tiedämme, etta Pohjanmaalaiset muinoin usein kävivät tällä paikalla, ja vaiktoivat tavaraansa niiden kanssa, jotka Suomen muista seuduista olivat tänne kokoontuneet".

Hyvin luultavaa on kuitenkin, etteivät ainoastaan Suo- malaiset keskenään tässä tavaraa vaihtaneet, vaan etta siihen yhtyi ulkomaalaisiakin. Mahdollista on, etta se vahva kauppa- tie, raikä Gottlannin saarelta kävi Novgorodiin, lähetti haa- ran taikka mutkistui tänne Rauman ja Kokemäénjoen seudnille.

On ollut oppineita, jotka övat arvelleet, etta Rauman kaupnnki on perustettu Ruotsin knninkaan Erik IV:n eli Up- salan Erikin aikana; hän eli yhdeksännellä vnosisadalla, ja niinmnodoin Rauman niskoilla makaisi jo tuhannen ikävuotta. Toiset tåas arvelivat Rauman saaneen nimensä Norjalaisesta uroosta Baumurista. Sadun mukaan oli tuo Baumnr Norin poika niin malitava, etta hän laski allensa kaikki ne kansat ja maat, mitkä olivat Skottlannin meren ja Suomenlahden, „Karjalanpohjan", välillä. Koska Raumur siis oli Suomenkin hallitsija, niin hanen kunniakseen sai puheena oleva kau- punki hanen nimensä mukaisen nimen, sillä onhan tapana sillä tavalla hallitsijoita kunnioittaa; — aivan johdonmukaista. Mutta kovaksi onneksi onkin „rauma" aivan supi suomalainen såna, ja koska Rauman kaupunki juuri on pitkän rauman perukassa, niin ei ole epäilemistäkään, ettei kaupunki ole siitä nimeään saanut; — ja niin tuon suuren kuninkaan nimi täällä vähä himmenee. — Todeksi luullaan kuitenkin, etta

l) Eist. Afhandl. om Sjöstaden Rai

Rauma. 7

Ruotsalaiset ennen historiallista aikaamme ahkerasti täällä purjehtivat *), ja voipi siis olla mahdollista, etta he kaupun- ginkin tänne perustivat; vakavaa historiallista pohjaa kui- tenkin puuttuu tälta otaksumiselta. Katsokaamme myöskin Rauman seikkoja väliä historiallisen aikakautemme alussa.

Kristillisyyden aika. Rauma on nyt pieni, jotenkin vähäpätöinen kaupunki, mutta koska sen vanhin historia on jotenkin tuntematon itse monelle Raumalaisellekin, niin ei liene liikaa, jos siitä tähän vedän muutamia piirteitä, otetut osaksi kansan kertomuksista, osaksi siitä kertomuksesta, jonka Sven Mellenius on kirjoittanut 1770 ja 1772 „Om Sjö- staden Raumo".

Kuten edellä on kerrottu, mainitaan Rekisaarella olleen vahva kauppapaikka, ja se luultavasti oli jo Suomalaisten pakanuuden aikana. Mutta kun tässä oli hyva kalavesi, ja kauppa rupesi yhä vahvistumaan, siirtyi kauppapaikka saa- relta mantereelle. Kerrotaan, etta kaupunki perustettiin kol- men kyläkunnan maalle, ja vielä jälestäpäinkin on se niiltä maata saanut; niinpä, kerran kun Rauma paloi, annettiin Äyhältä kaupungille palo-avuksi Omenapuu-saari, joka on kaupungin lähellä meressä.

Ensinitäinen Rauman säilössä oleva oikeuskirja on val- tionhoitajan Kaarlo Knuutinporan antama, vuodelta 1442 2).

x) Vertaa esim. Afzelius, Svenska Folkets Sago Häfder 1, Ynglin- garne begynna färdas till Österlanden.

2) Toinen on Kristoffer Baijerilaisen antama v. 1444, kolmas Tanskan kuninkaan Kristianin 1461. Sittemmin övat oikeuskirjoja anta- neet pispa Kort, St. Sture vanli., ritari Erik Akselin poika (Tott) 1476, Svante Sture 1504, St. Sture nuor. 1512 ja Kustaa I 1546. — Näyt- teeksi, kuinka ennen kaikki piti olla muukalaista, eikä mikään koti- maista, mainittakoon myöskin, etta Mellenius arvelee kaupungin ni- men tulevan ehkä liebrealaisesta sanasta 7jp'r) = korkea; taikka etta

8 Ulvilan kihlakunta.

Lienevätkö vanhemmat privilegiot lmkkaantuneet, vai eikö niitä ollutkaan.

Rauinan luostari perustettiin v:n 1442 paikoilla eli niinä aikoina, joilta kaupungin ensimäinen tunnettu privilegio on. Paitsi niitä tiluksia, joita luostari sai lahjaksi, mainitaan rouva Cecilia Olavin tyttären sille lahjoittaneen pnolen lästiä rukiita 1451; ja hanen miehensä, ritari ja laamanni, teki luostarille „kauniin testamentin". Koska vihdoin täkäläiset munkit kuuluivat Fransiskani-munkistoon, joista toiset kä- vivät ympäri saarnaamassa, toiset kerjäämässä, niin on luul- tava, etta luostari oli hyvissä varoissa, ja sen vuoksi osa munkeista taisi uhrata voimansa ja aikansa nuorison ope- tukseen. Kuitenkin on tohtori Bomansson näyttänyt perät- tömäksi tuon arvelun etta Raumassa olisi siihen aikaan ollut maamrae etevin koululaitos, nimeltä Collegium raumense. Tuolla nimellä, josta koko juttu on syntynyt, tarkoitettiin itse luostaria, eikä mitään koulua. Se vain on selvillä etta Raumassa jo keskiajan lopulla oli koulu 1).

Missa paikassa Rauman luostari oli, siitä ei liene aivan varmaa tietoa. Muutamat arvelevat sen olleen jollakin saa- rella, mutta Mellenius luulee, etta Rauman nykyinen kirkko on ennen ollut luostarina ja sen sakaristo koululmoneena. Samoin myöskin kertoo kansa. Kirkon ympärillä on ennen näkynyt paljo kiviraunioita, luultavasti jäännöksiä luostarin rakennuksista.

Tämä rakennus, nykyään kirkkona nimeltä »Pyhän Ris- tin kirkko", on kaupungin pohjois-syrjällä, harmaakivinen, paksuseinäinen muuraus. Ulkopuolelta mitaten on kirkon

munkit övat sille nimen antaneet „Rama'n", Samuelin syntypaikan mukaan.

\) Kts. Hcad betecknar Collegium Raumense? Historiallinen Ar- kisto VI, s. 45—70, 305—6.

Rauma. 9

pituus 13 sylta, kuori-osan pituus 5, leveys 7 s.; torni on i1 1 2 s. pitkä ja saman levyinen. Kirkon etelä-sivussa, kuori- osan kohdalla, on matalampi kylkirakennus, sakaristo; poh- jais-sivulla on vanha kellari. Näyttää siltä, etta soukempi kuori-osa ja sakaristo övat myöhemmin rakennetut kun itse kirkko. Huomattava on, etta tuollainen soukempi ja mata- lampi kuorirakennus on myös Nousiaisen kirkossa, jota maamme vanhimpana kirkkona picletään.

Mitään tietoa ei ole tämän Rauman kirkon iästä, mutta toclennäköistä on, etta se on luostarin rakennuksia, sillä Raumalla on enneD ollut ikivanha kivikirkko, joka on pa- lanut; ja luonnotontahan on, etta näin pienessä kaupungissa olisi ollut kaksi kirkkoa. — Kaupungin palossa 1682 me- netti tämäkin rakennus kattonsa, kauniin torninsa sekä pui- sen sisustuksensa. Torni on västa viime vuosikymmenillä rakennettu; sitä ennen olivat kellot sekä ajannäyttäjä l) pui- sessa tapulissa kirkon vieressä.

Mutta astukaamme jo sisälle, tähän kunnioitusta he- rättävään rakennukseen. Juhlallinen hämäryys vallitsee siellä, vaikka on kirkas kesäpäivä. Puolivälissä pitkää käytävää kohtaa meitä vanhat, leveät hautakivet; niistä on laskettu puoli käytävää ja koko kuorin lattia. Monesta on kirjoi- tukset ja kuvat kuluneet näkymättömiin, mutta muutamista voi vielä saada selvän. Siinä on esim. kauppias Tolvasen hautakivi, jonka alla lepääjä on Rauman seuduilla sanan- laskuksi tullut. Varakkaista näet usein sanotaan: „se on rikas kuin Tolvanen". — Se Taidehistoriallinen lähetyskunta, joka Muinaismuisto-yhdistyksen toimesta kulki Länsi-Suo- messa kesällä 1874, on täältäkin kuvannut arvokkaimmat

*) Rauman kirkon vanha tornikello on nykyään Kokemäen kir- kon tornissa.

10

Ulvilan kihlakunta.

nniimusjäånnökset1). Mainitsen kuitenkin tässäkin vanbuksen merkillisimmät koristukset. Holvatussa kuorin katossa on kalkkimaalauksia; siellä näyttää olevan miekat, siellä miehet. Kansa sanoo niiden kuvaavan tapauksia Jobanneksen ilmes- tyksestä, mutta Taidebistoriallisen lähetyskunnan kerfcomuk- sen mukaan övat ne: ruoskittu Kristus, Isä Jumala ja Poika,

J g

2. Kauman kirkko.

Madonna lapseneen ja Marian kruunaus (katso kuvaa liit- teessä). Vanha kirkonvartia tiesi kertoa, etta koko katto on ennen ollut täynnä tuollaisia kuvia, mutta myöhemrain on katto valkeaksi kalkittu ja kuvat niin peitetty. Kuuluu joskus olleen aikomus nuo loputkin kuvat haudata unden maalin alle; mutta toivottavasti eiwät Raumalaiset sitä enää tee, vaan antavat noiden vanbain. harvinaisten maalausten kunnioittaa kirkkoansa. — Maalatuita tauluja kirkossa on viisi, niistä ehkä merkillisin eras pieni taulu, jossa on ku- vattuna miten pormestari Johnsson'in tytärtä härkäpari ve- tää bautaan. Taulnssa on runomittainen kirjoitus, jossa ker-

l) Vrt. liitettä tämäu kertomuksen ohella.

Rauma. 1 1

rotaan, etta 1572 raivosi niin kova rutto kaupungissa, ettei ollut niin monta tervettä miestä, etta olisivat voineet kantaa ruumiin hautaan, vaan sukulaisten täytyi se härillä vedättää. Muistotanlnista mainittakoon suuri öljymaalaus kuvaava „vii- meistä tuomioa"; siinä on vuosiluku 1733. — Puisia veisto- kuvia on: Marian, Lutherin ja Melanchtonin kuvat. Saarnas- tuolissa on vuosiluku 1625 ja sanotaan sen ennen olleen Tukholmassa Riddarholm'an kirkossa. Katosta riippuu suuri vaskinen kynttilänkruunu, erään Velanus'en lahjoittama; pu- heen mukaan 30:n-vuotisesta sodasta tuotu. Lehterin eli parven rinnassa on Apostolein ja muiden pyhäin kuvia, mitkä 1767 on maalannut „Jon. Bergman". Jokaisen kuvan alla on runosäkeet. Esim. Stefanuksen kuvan alla:

„ Stefanus kivill surmattiin, häll! taivaan kunnia avattiin".

Barnabbaan: „Myös väkivälda Barnaban

On saanut Marttyr kuolemaan".

Paavalin: „Sen palkan pahan Paval sai,

ett bövell häneld pään pois löi" j. n. e.

Edellä mainittu lähetyskunta on täältä kuvannut seu- raavat muinaiskalut: Ehtoolliskalkin, vaskisen kastemaljan, pyhcänsavun-astian, kuvia saarnastuolin laidasta, vanhan tuo- liri, vanhan abbotti-pu'un kuosin, Rauman vanhan lipun, kau- pungin sinetin ja vanhan säästölaatikon. — Siihen aikaan kun jNIellenius kirjoitti edellämainitun kertomuksensa, oli kir- kossa vielä nionia muinaisjäännöksiä, joita ei nyt ole.

Mutta Raumalla on ollut toinenkin kirkko, ,,Pyhän Kol- minaisuuden kirkko", joka luultavasti oli luostaria vanhempi. Kun Rauma paloi 1639 joutui tuo arvaten jotenkin uljas

12 Ulvilan kililakiinta.

temppelikin tulen uhriksi. Kuitenkin sen rauniot vieläkin näkyvät 2 — 3 syl en korkuisina kanpungin etelä-syrjällä, Se on ollut 15 sylta pitkä, 10 s. leveä, seinät IV2 s. pak- sut, Palo ei ollut sitä kaikeli hävittänyt, vaan oli siinä kauan aikaa ollut kattoholvikin paikallaan; ja Mellenius ih- mettelee, ettei sitä jälleen käytettäväksi korjattu. Syynä siihen luultavasti oli se, etta kirkko liuokeiminin saatiin vanhasta luostarista, joka siihen aikaan oli ollut jauho- aittana.

Kun kuningas Kustaa I:n korjasi valtiolle luostarien maat ja omaisuudet, tehtiin Rauman luostarin tiluksista n. k. Eaumankartano x); mutta kun kaupunki paloi v. 1538 Touko- kuun 27 p. lahjoitti kuningas edellämainitun til an kaupun- gille pappilaksi, palaneen sijaan. Kuitenkin vielä Kustaa ILsen Adolfin aikana puhutaan Raumankartanosta, mikä sil- loin oli jonakuna hevossikiö-laitoksena (stod-gång), ja vieläkin pappilan tienoilla erästä ketoa kutsutaan tallinkeddksi. Mah- dollisesti pappila västa 1639 palon jälkeen tähän muutettiin. — Kaupunki paloi tåas 1682 kaikkineen, paitsi kirkko, jonka .Jumalan ihmeellinen sallimus varjeli". Isonvihan aikana oli kaupunki niin hävinnyt, etta siellä oli ainoastaan 7 por- varia ja 6 hevosta.

Raumalla on jo vanhimmista ajoista asti harjoitettu pitsien tekemistä; täraä toimi luullaan olevan perintöä luos- tarin ajoilta, mutta omituista on, miten se luostarista joh- tuu, sillä täällähän oli vaan munkkia. Mahtoivatko nuo py- hät isät niin akkamaisia toimia harjoittaa?

Kaupunki on vieläkin jotenkin yksinkertainen, useimmat rakennukset övat aivan vanhanaikuisia. Muutamissa van- hoissa porteissa 011 vielä omituiset kahvat eli renkaat. jotka

Vrt. Finska Adelns Gods och Ätter, s. 290.

Rauma . 1 3

samassa tekevät soittokellon virkaa; niillä näet sisäänpyrkijä kolkuttaa porttia. Ennen olivat myös vabtimiebet niitä kol- kuttaneet tulipalon sattuessa ja muissa hätätiloissa.

Usealla kaupungin talolla on vanha nimensä, joka taloa aina seuraa, omisti sitä min-mminen mies hyvänsä. Sellaisia on esim. Patola, Marela, Hauenkuono, Tosala, Tolvanen, Pa- jala, Iiski, Sipi, Rasi, Punki, Polttila y. m. Taloin asukkaita mainitessa sanotaan usein sekä talon nimi, etta sukunimi; esim. Patolan Wahlroosi, Polttilan Silvaani j. n. e. — Polt- tila sanotaan olevan Rauman vanhimpia taloja ja on saanut nimensä siitä, etta useat sen naapnreista övat palaneet. Kun joku rakensi talonsa Polttilan yhdelle puolen paloi se; toinen tåas rakensi toiselle puolen ja sekin sattui pa- lamaan j. n. e. Senpätähden rupesi huliu käymään, etta tuo vanha naapuri naapureitansa polttaa, ja siitä nimi „Polt- tila" *).

Rauman pitäjällä Lahden talon vainion syrjässä on kalliopiirustuksia, vaikk'eivät juuri vanhoja; siinä on laivan

*) Rauman muka yksinkertaisia tapoja pilkataksi kerrotaan muu- alla, etta kun Raumalaiset näkevät jonkun naapurinsa pöydällä kaksi kynttilää palavan, arvaavat he siitä, etta naapurilla on vieras ja sil- loin kaikki rientävät lianen luokseen vierasta katsomaan! Toinen juttu kertoo, etta Rauman rumparit markkinan alkaissa rumputtavat :

Tänäpänä tulevat, Tulevat Rauman marknät. Porrrvarit kokohon, Porrrvarit kokohon, Sianliha etehen, Makkara kätehen j. n. e.

Toim. muist. Joulukuussa 1879 jättivät ylioppilaat A. Sunell ja J. Sjöros Mninaismuisto-Ylidistykselle kokoelman paikkainnimiä ja mui- naismuistoja Rauman pitäjästä. Siinä on luettelo Rauman talöjen ni-

14 Ulvilan kihZakunta.

ja ankkurin kuva. kirjaimet EWI ja vuosiluku 1789; ne övat jalan korkuisia. Kallio on noin neljännes virstan päässä meren rannasta.

Äykän talossa säilytetään vanha riimusauva, 6 korttelia pitkä, V/2 tuumaa leveä; merkit eivät ole aivan samallaiset kuin useissa muissa riimusauvoissa; vuosilukuja siinä on useampia, vanhin niistä 1696. Saman talon puutarhaa kai- vettaissa on löydetty 1 tuuman paksuineu kappale puner- tavaa kiveä, mikli näyttää olevan puolisko neliökorttelin suu- ruisesta kappaleesta; tässä on vuosiluku 1696 ja kirjaimet ZIZ (212?). Lieneekö kivi ollut haudanmerkki, vai joku muu?

2, Lappi.

Lapin pienemmoinen pitäjä on Rauman pitäjän itäpuo- lella. Maa on jotenkin samallaista kuin Raumalla; kallioita ja kukkuloita kohoilee siellä, tääJlä. Kirkon kolidalla on metsäinen korkea vuori, Simasalo, jonka mereltä Raumalle tulijat kuuluvat ensimäisenä näkevän. kun maa rupeaa si- nertämään. Pitäjän halki laskee pieni Lapiujoki, joka myös juoksee parin virstan pituisen Saarnijärven läpitse.

Pakanuuden aika. Monet nimet. joihin lappi-(lap)- sana yhdistyy, arvataan Lappalaisista alkunsa saaneiksi, ja pidetään niitä todisteina siitä, etta Lappalaiset övat ennen niillä tienoilla asuskelleet, missa sellaisia nimiä tavataan.

mista sekä lisätietoja hiittenvareista. Niitä on esim. joukko Eareen- vuorella ja 2 Retkeacuorella Nihattulassa, Eiittenvuorella Sorkassa 1, Isolla vuorella Vuotilassa 2, Kollan Kuusiston „kotoliaassa" 4 ja „isossa vainiossa" 2, Matolahden lähteellä Äyhällä 1, Mylly- ja Pruukkivai- nioissa ^sihattulau Kaskistossa, Rapajärvellä Kollan Simulassa 2, Sali- järven luona Vasaraisilla 2, Tuitinvuorella Kollassa 4, Silauterin niityn kalliolla Kulaniaan Sunilla 3, VilonnioreUa. y. ni.

Lappi. 1 5

Lappalaisten asumista täällä Lapissa siten todistaisi itse pi- täjän nimi Lappi, ehkä muutamat lapinkielen mukaiset ky- läin nimetkin, esim. Kodiksami1) ja Kuolimaa. On täällä muitakin outoja nimiä: Kieri, Euöna, RoMais, taloja; Narvi- järvi, Turajärvi y. m. — Narvijärven rannalla, Kuminanpään metsässä, on täällä muutamia jälkiä, jotka ehkä övat Lap- palaisten asuntojen jäännöksiä. Täällä näkyy pieniä ojan- teiden sijoja, jonkatähden hmllaan tässä peltosarkoja olleen; ja kansan puheen mnkaan on täällä ennen ollut pappila ja kirkko, mutta kerrotaan, etta Jcerran ihmiset haiMi Imolivat ja JcirkJco hävisi, Täällä ei kuitenkaan tiecletä mitään kris- tillisyyden aikaista kirkkoa olleen. Mutta malidollista on, etta nuo maassa näkyvät kehykset övat lappalais-kodan jäl- kiä. Sillä luuloni on, etta Lappalaiset kotaansa rakentais- saan — ainakin useissa paikoissa — loivat ensin multapen- kereen eli kehyksen, ikäänkuin me rakennamme kivijalan, ja sen päälle laskivat kotansa aluspuut. Tuo penkere eli kehä esti sade-veden ja lumi-veden kodan laattialle juokse- masta. Tuollaiset jäännökset nyt näyttävät ikäänkuin siinä olisi peltotilkun tapaisia ollut (sellaisia ölen muuallakin ta- vannut). — Oliko Lappalaisilla täällä ehkä joku jumalansa palvelus-paikka, ja kun Lappalaiset hävisivät, hävisi tuo „kirkkokin", val liekö tam „Hirmukuoleman" muistoja?

Mutta heittäkäämme jo Lappalaisten jäännökset ja kat- sahtakaamme paljoa kau'emmaksi taaksepäin. On täällä liik- kunut hivikauäen kansaa, sen todistavat muutamat täältä löydetyt kivikalut; on kansaa varJiemman rautakauäen aikuista, sen råken tamia kivikumpuja, „hiittenvareja", tavataan täällä.

*) Virkamiehet viime-aikoina övat kirjoittaneet sen Kodiksmaa, mutta vanhoissa kirjoissa ja kansan kielessä kuuluu se Kodiksami. Huomattava on, etta näillä seuduilla „d"-kerake lausutaan jotenkin säännöllisesti.

I G Ulvilan kihlakunta.

Raurnalta päin matkustaessamme, tulemme ensin Kul- lanperän kylään; tämän kylan tiluksilla, virsta inatkaa ky- lästä, on suolla Hiittenkallio, kalliolla [XII] hiittenkiuas; en sitä käynyt katsomassa, mutta sanottiin sen olevan useamman sylen suuruinen. Kuljemme tästä Murtamon kylään, jossa tapaamme tåas [XIII] hiittcnkiiikaan Mikkilän Isonniitun mä- essä; täta kiuasta on pahasti mullastettu. Mennäänpä tästä pari sataa syltää eteenpäin, Kartanon talon viereen, korkealle Häilänvuorelle. Siellä tåas tapaamme sileällä kalliolla vie- rekkäin kolme [XIV — XVI] hiittenMuasta, joista kaksi övat 12 kyyn. läpimitaten ja 2 kyyn. korkuiset; kolmas 6 kyyn. läpim. ja kyynärän korkninen. Eivät nämäkään ole aivan koskemattomia. Kallio, jolla övat, on niin korkea, etta siitä on avara näkö-ala yli koko seudun ja siinä on nuorisolla ta- pana polttaa helavalkeita.

Iso ryhmä hiittenkiukaita on Kivikylän takana Saarni- j arven rannalla korkeanlaisilla kallioilla. Kun Huilun talosta mennään noille kallioille, tavataan ensin, lähellä niitun rantaa [XVII, XVIII] kaksi pienenmoista kiuasta vierekkäin. Vähän matkaa näistä on tåas kolme vierekkäin; niistä on yksi [XIX] Jchias 15 kyyn. läpimitaten, mutta matala, pari, kolme kivikerrosta. Toinen [XX] kkias on pitkänsoikea, 50 kyyn. pitkä, 15 kyyn. leveä, 3 kyyn. korkea; tämän pitkän kum- mun alla on varmaan monta hautaa. Kolmas [XXI] kiuas on 15 kyyn. läpimitaten, 2 kyyn. korkea. Näiden ja j arven välillä, 10 sylen matka näistä, on [XII] kkeystö, ikäänkuin hajonnutta kiviaitaa neliön muodossa; sen sivut övat noin 10 kyynärän pituiset; kaksi sivua näkyy aivan selvään, toi- set kaksi epäselvemmin. Keskellä on kasa pieniä kiviä. Tämä ollee lappalais-kodan pohja, eikä hiittenkiuas. Noin 16 sylta tuosta eteenpäin on [XXIII] hiittenkiuas, pahasti hävitetty; näyttää olleen 10:kuntakyynärää läpimitaten. Puoli-

Lappi. 1 7

sataa sylta tästä tåas on [XXIV] pieni Imias, 7 kyyn. läpi- mitaten, tuskin kyynärän korkuinen. Tåas 10 sylen päässä on [XXV] Muas 10 kyyn. läpim.; tätäkin on pahasti pidelty. 5 sylta tästä eteenpäin on [XXVI] uljas Muas, 30 kyyn. lä- pim., 4 ä 5 kyyn. korkea. Tämän keskelle on kaivettu syvä kuoppa, ja sen pohjalla selvästi näkyy kiviliuskoista eli laa'oista laadittu 4 kyyn. pituinen 2 kyyn. levyinen arhhu; sivuissa ja päissä olevat laa'at övat 2 a 3 korttelin kor- kniset; myös päällystä oli ollut laa'oilla peitetty. Huilnn talon väki tiesi kertoa, etta muutama vuosi sitte oli täta kiuasta eras herra kaivattarmt, ja etta hän tuosta paasi- arkusta oli luitakin löytänyt. Lieneekö tutkija jo huomionsa yleisölle ilmaisnut. Noin 30 sylen päässä tästä on tåas [XXVII] isonmoinen Muas; sitäkin on pohjia myöten kai- vettu, mutta ei siinä näy mitään arkkua. Pari sataa syltää tästä eteenpäin tavataan [XXVIII] hnttenkiuas , 12 kyyn. läpim. ja 2 kyyn. korkea. Parin kymmenen sylen päässä tästä [XXIX] Muas, edellisen kokoinen; keskellä pieni sy- vänne, nähtävästi arkun tukkuun valahtamisesta syntynyt.

Sata sylta tästä eteenpäin on [XXX] sileällä kalliolla nelishulmainen MvirouJcMo, 33 kyynärää pitkä, 30 kyyn. leveä ja kyynärän paksuinen. Kivet tässä övat saman kokoiset kuin ne, joista hiittenkiukaat övat kootut. Vaikea on päät- tää, mikä tarkoitus tuollaisella rakennuksella on ollut. Jos tämä olisi rauenneiden kiviseinäin jäännös, niin luonnollisesti olisi syrjillä eli seinäin sijalla paksummalta kiviä, mutta tässä on kauttaaltaan yhtä paksulta. Kivikon säännöllisyys, suo- rat kulmat, suorat sivut ja ylimalkainen tasaisuus näyttää kyllin todistavan, ettei se ole luonnon muo dostama, vaan ihmiskätten kokoama. Kansa sanoo täta kirkonlaattiaksi, ja koko täta kallioa nimitetään KirJconlaattia-halliohsi. Taru kertoo, etta ennen hiidet ja ihmiset rupesivat kilvan kirkkoa

18

Ulvilan kihlakitnta.

rakentamaan; ihmiset nykyistä Lapin kirkkoa, biidet tänne kalliolle. Ihmiset saivat kirkkonsa ennen valmiiksi ja tuosta biidet suuttuivat niin, etta sysäsivät kumoon koko te'elmäiisä,

ja siitä on tuo ..kirkonlaattia"-kivikko syntyiiyt. Kiukuissaan rupesivat biidet vielä ibmisten kirkkoa kobden suuria kiviä heittelemään; yksi niistä on vielä pappilan tienhaarassa, toi- nen Wahalan aitan takana, y. m. Näin tara, Tämän „kir- konlaattiair ympärillä on vielä viisi biittenkinasta; niistä

3. Hiittenkiukaita ja „Kirkonlaattia'' Saarnijärven rannalla Lapissa.

kolme [XXXI— XXXIII] Muasta on 12 kyyn. läpiinitaten ja 2 kyyn. korkeita. Toiset mniitanian sylen päässä näistä [XXXIV, XXXV] övat edellisiä väbä pienempiä kinkaita. — Näillä kallioilla on siis nom 3U virstan matkälla 19 hiit- tenkiivasta; arveltiin niitä tässä mäessä enemmänkin olevan. mntfei oppaani niille osannnt. Kaikissa paikoissa ei ole ollnt kiviäkään aivan lähellä, vaan on niitä näbtävästi täy- tynyt loitommalta kantaa.

Hiisiä l) sanotaan asnneen myöskin Knolimaan kylan

r) Tärnan kiblak. ctelä-osassa sanotaan mytis hiisiä monikon ni- mennössä hiitteet. osanto hiitteitä, ann. hiitteille j. n. e.

Lappi. 1 9

Wihtilasvuorella taikka vuoressa, mutta ne eivät ole jälkeensä jättäneet muita muistoja kun — lehmiä. Kerrotaan, etta hiisillä oli täällä uljaita sarvittomia lehmiä, jotka päivillä kävivät samoilla laitumilla, missa Sukkalan kylan lelimät, ja joita juottivat samasta joesta, mutta öiksi ne aina otettiin vuoreen. Kerran sekaantui hiisien lehmä Sukkalan lehmäin joukkoon ja oli niiden joukossa yön; biidet eivät enää huo- lineet siitä, kun se oli „kristikansan" lehmäin seurassa ollut; lehmä jäi siis talon hyväksi, ja siitä övat nutulehmät saa- neet alkunsa — mailmassa!

Käykäämme nyt katselemaan myöhemmän rautakauden jäännöksiä eli esi-isäimme hautakumpuja. Näitä tapaamme ensiksikin Wahalan kestkievarin kartanon vieressä, Lapin- joen rannalla, korkealla kummulla, jolla on nimenä HaJidan- niskanpönMä. Tässä on kolme kivillä ympäröityä ja kivillä peitettyä kumpua. [XXX VIj Yksi niistä on 15 kyyn. läpi- mitaten, kehänä isommat kivet ja päällä kyynärän korkuu- delta pieniä kiviä; [XXXVII] toinen, samoin isommilla ki- villä ympäröity, on 15 kyyn. läpim., ja peitetty IV2 kyynärän paksuudelta pienillä kivillä; [XXXVIII] kolmas on edellisten laajuinen, mutta siinä on kivipeitto epätasainen. Nämä hauta- kummut övat siis hiittenkiuasten muotoisia, koska niissä on korkeampi kivikokous, jota tavallisesti ei ole myöhemmän rautakauden aikaisissa haudoissa. Niissä näet tavallisesti on vaan ympärillä kivikehä ja sen sisus joko aivan ki veton taikka matalalta peitetty pienillä, maanpintaan vajonneilla kivillä, kuten Köönikän mäessä Kokemäellä, Laukossa Wesilahdella, Wanaantaustalla Janakkalassa *) y. m. — Ensi silmäyksillä luulisi siis näitäkin hiittenkiukaiksi, mutta emme kuitenkaan voi niitä hiittenkiukaiksi otaksua; sillä näissä on nuo ym-

l) Katso Historiall. Arkisto 1: Gl — 72.

20 Ulvilan kihlakunta.

päröivät kehäkivet paljoa suuremmat kuin sisällä olevat ki- vet, ja paikoin on kehäkivien ja sisällä olevain kivieu välillä kivetön loma; tällaista rakennustapaa en ole missään hiit- tenkiukaissa tavannut. Ja paitsi näitä on samalla mäellä [XXXIX] kymmenkunta hautakuoppaa, sellaisia kuin useissa myöhemmän rautakauden aikaisissa kalmistoissa tavataan, esim. Kalvomäessä, Äimälässä, Käräjämäessä, Pappilanmäessä y. in. Paitsi näitä todisteita, jutteli Wahalan vanha isäntä, etta hän kartanon tilalta on hävittänyt useita tuollaisia „kivi- vareja", ja etta ainakin yhdessä oli huomattu maan alla, noin kyynärän syvyydellä kiviliuskoista laskettu, kolmen kyy- närän pituinen ruumiinarkun tapainen laatikko. Mutta niissä hiittenkiukaissa, joissa tuollaisia arkkuja ölen tavannut, eivät ne ole missään maanpintaa syvemmällä; täliän katsoen voipi otaksua, etta vanhemmalla rautakaudella tavallisesti ruumis laskettiin maanpinnalle, useimmiten kalliolle, missa yaan sel- laisia oli; siinä ruumiin ympärille laa'oista laadittiin kotelo ja sen päälle sitte kerättiin kiviroukkio. Kuten tietty, ta- vataan usein hiittenkiuasten pohjalla hiiliä ja tuhkaa, — jotka övat syntyneet joko ruumiin polttamisesta, taikka „pei- jaisissa" uhraamisesta, — mutta niitäkään ei liene tavattu syvemmällä maassa J). Myöhemmän rautakauden haudoissa tåas tavataan kuoppa, muutamissa niissäkin kivistä laadittu arkunmoinen, muutamissa palkeistakin; toisissa kuopissa tåas ei tavata muuta kun hiiltä ja tuhkaa. Kun siis tässä on

*) Senjälkeen kun katsastelin Loimaan kihlakiinnan muinais- jäännöksiä, oli Harjavallassa Wiasvuorella perinpohjin hävitetty yksi hiittenkiuas tiilihautarakennukseen. Menin tuota sijaa vielä tarkaste- lemaan ja huomasin siinä olevan noin J/2 tuumaa paksulta hiiltä, ikään- kuin palaneita koivunkuoria ja tuhkaa, mutta jos parinkin tuuman sy- vyydelle kaivoi, tuli he ti vastaan valkea, koskematon hieta. Samaa huomasin Kiukaisissa erään kiukaan sijalla

Lappi. 2 1

arkku tavattu maan sisässä, niin voinee täydellä syyllä otaksua, etta Waholan vierustalla olevat hautakummut övat myö- hemmän, eikä varhemman rautakauden aikuisia 1).

Muita hautakumpuja on täällä edellämainitun Wahalan talon ja pappilan välisessä vainiossa. Täällä on juuri La- pinjoen rannalla, veden pinnasta mitaten noin 8 sylen kor- kuinen mäkitönkkä, noin parin kåpan ålan suuruinen. Kum- mulla on [XL] hautoja ympäröivä Mvikehä 10 kyyn. läpi- mitaten. Tämän vieressä on vähän vähempi [XLI] hauta- kehä; siinä kivikehä ei ole aivan selvä, näkyy vaan paikka- paikoin. Samalla knmmnlla, kehäin ulkopuolella on useita hantakuoppia (köyhän kansan hautoja?). Pari kymmentä syltää maalle päin tästä rantatönkästä, on tåas [XLII] ym- pyräinen hautakeJiä pienellä mäellä Wahalan riihen päässä. Se on 17 kyyn. läpimitaten ja keskellä kasvaa nyt suuri kuusi. Tässä samassa vainiossa on useita pieniä mäkikun- naita ja melkein kaikilla niillä näkyy hantakuoppia. Pap- pilan saralla eras mäkikumpu kutsutaan [XLIII] Buotsin- mullaksi; siinä myös näkyy useita hautakuoppia. Tuo nimi johdattaa ajattelemaan, etta siihen on Ruotsalaisia „mul- lattu", mutta milloin ja miksi? — Varmana voinemme pitää, etta nuo ensin mainitut, kivikehillä ympäröidyt haudat övat pakanuuden aikaisia; eiköpä myös viimemainitutkin olle sa- man aikaisia. Kuitenkin västa silloin, jos niistä löydetään

*) Koska suvella 1879 sekä Käräjämäen haudoista, etta Kukon- mäen hautakummusta Eurassa on löytty varhemman rauta-ajan kaluja, niin on mahdollista etta tekijä tässä on päätöksissään erehtynyt. Yli- päänsä ei voi nykyisten tietojen mukaan snomalaiseksi arvata hautaa, joka on kiviranniolla tai multakummulla mepkitty. Kuitenkin on liuo- mattava etta tekijä käyttää nimitystä „hautakumpu" milloin puhues- saan yksityisestä hautamerkistä, milloin koko mäestä, jolla hautoja tavataan. Toim.

22 Ulvilan kihlakunta.

jotakin mninaiskalnja, voidaan niiden ikä tarkemmin ra- joittaa.

Vielä kolmannessakin kohden näkyy täällä [XLIVJ van- hoja hautoja, Handan talon maalla, puolen virstan päässä talosta, Hdkantahtumin x) vainion syrjässä mäessä. Tässä näkyy joukko hautakuoppia ja paikoittain myöskin niitä pii- rittävää kivikehää jotenkin laajassa piirissä. Nämä näkyvät epäselvästi, sillä paikau peittää tiheä kuusi- ja kataja- pensasto.

Maan entisen vetisyyden osoitteena on täällä Ruonan kylan snolta kuokatessa löydetty katiskan liisteitä, veneen kappaleita ja palaneita kantoja syvältä snosta. Samoin on Handan talon Hakaniitussa nsein niitettäessä viikatteen te- rään tarttnnut katiskan liisteitä.

Kristillisyyden aika. Koko katolisniiden ajan, ja vielä kappaleen nndempaa aikaakin, kuului Lappi Rauman yh- teyteen; siitä se eroitettiin 1638 paikoilla, vaikka siellä en- nen jo limllaan pari pappia olleen 2). Kirkon vanhin arkisto on palannt pappilassa v. 1818; siinä övat vanhimmat tiedot senvakiinnan oloista hnkkaan menneet. — Edellä on kerrottu, miten ihmiset nykyistä Lapin kirkkoa ja hiidet Saarnijärven rannalla kirkkoaan kilvassa, rakensivat. Toinen taru kertoo, etta kirkko aioUiin rakentaa Sahannmmelle, mntta hirret aina öillä menivät siihen, missa kirkko nyt on. Kirkko on pnnsta rakennettn saman tyyliseksi kuin vanhimmat maamme kivikirkot, jyrkkäkattoiseksi; sen iästä ei ole varmaa tietoa, Siellä olevista vanhoista jäännöksistä maiiiittakoon: 6 pnnsta tehtyä pyhäin knvaa, jotka nyt övat sijoitetnt kirkon pors- tuan lantaselle seisomaan. Niistä on Taidehistoriallinen lä-

1) Mitä kieltä tuo såna on?

2) Kts. Abo Stifts Herdaminne.

Lappi. 23

hetyskunta kuvannut Marian ja Elisabetin tervehdyksen, sekä Pyhän Annan x). Myös on tämän kirkon tinainen kaste- malja kuvattu. — Alttaripöytlällä säilytetään V/2 korttelin laajuinen, 1 tuuman paksuinen neliskuhnainen silitetty kivi; sen iästä ja merkityksestä ei tiedetä. S åarnas tuolilla on tavallinen tiimalasi; saarnastuolin laidoissa maalatmta evan- kelistain kuvia, lehterin laidassa apostelein kuvia. Kirkon porstuan seinässä on paperille painettn muistokirjoitus Kaarlo XLnen kuolemasta (1693) ja Kustaa IILnen puhe, minkä hän piti valtiopäivillä Elok. 21 p. 1772. — Kirkkopihassa on kahdeksankiilmainen kivinen aurinkokellon eli säijärin tanlu patsaan päässä. Paarihuoneessa säilytetään tavatto- man suuri, 2 sylen korkuinen ja pnolentoista levyinen pa- perinen alttaritaulu, jolle vesimaalilla on „viimeinen tuomio" sangen törkeästi kuvattu. — Tapulissa on kaksi kelloa, joista suurempi on valettu 1815. Pienemmässä onkirjoitus: LAPPO Kyrko Klocka AF Des Forsambling upkjöbt Da Herr Erik Frideen War Kyrkoherden Ar 1747. Guten Af G. Meijer StocJiolm. — Toisesta kellosta oli kerran soitettaissa kieli irtautunut ja tappanut soittajan. Mies, jolle silloin soitettiin, oli muka eläessään ennustanut, etta hän kuoltuaan miehen tappaa.

Asutustarinoita. Mitä aikaisemmin joku paikka on asutcttu, sitä vähemmin siinä tavallisesti kerrotaan asutus- tarinoita, tietysti siitä luonnollisesta syystä, etta sellaiset övat peräti unhottuneet aikain pitkäin kuluessa. Vähä tie- detään asutustarinoita Lapissakin. Ainoa sitä lajia minkä kuulin, on seuraava: Mäentaustan kylässä oli vanhuuteen vaan kaksi taloa, joita kutsuttiin; tuokalainen ja täkäläinen. Näillä taloilla oli runsaasti maata; kun maan jako tuli, lu-

l) Katso liitettä tämän kertomuksen ohella.

24 Ulvilan kihlakunta.

pasivat „tuokalamen" ja „täkäläinen" maamittarille hevosen, jos hän panee heille vaan yhclen manttalin veron. Mittan teki Diin, mutta ei saanutkaan hevosta; sentähden hän suut- tui ja piirsi kirjaansa Mäentanstan talot useammaksi mant- taliksi.

Löytöjä. Ylipäänsä knulee puhuttavan paljoa useam- masta löydetystä tahi muuten säilyneestä muinaiskalusta, kuin mitä käsiinsä saa. Syynä tähän on joko se, etta löy- dettyriä ollut kalu on tåas hukkaantunnt; taikka se, etta on sellaisia omistajia, jotka eivät tahdo luopna omistamistaan muinais-esineistä, taikka vielä sekin, etta joku löydöistä omi- ansa laskettelee. Kun tässä kertomuksessa löytöjä luettelen, asetan numerojärjestykseen ne kalut, mitkä ölen käsiini saa- nut ja yliopiston historiallis-kansatieteelliseen museoon toi- mittanut, sekä arvokkaimmat niistäkin, mitkä ölen nähnyt, mutta joista omistajat eivät ole luopuneet.

Mainitsen myös niistäkin, joista todénperäistä kerto- musta kuulin. — Lapista sain:

1. OikoMrveen tahi taltan puolisko, rosopintaineu, löy- detty KodiJcsamin Utulan tiluksilta. Luultavasti tämän toi- nen puoli on rohdoiksi jauhettu, koska tässäkin puolessa nä- kyy jälkiä, joista on jauhoa korrutettu.

2. Poikkikirves 1. taltta, 31/2 tuumaa pitkä, leveäm- mästä päästä lVs tuum. leveä; löydetty Wahalan kestkie- varin vierestä pellosta. Sainan talon isäntä oli kivinavetan perustusta kaivaessaan löytänyt silmästä katkenneen vasara- kirveen puoliskon, mutta se oli hukkaan joutunut. Sama mies oli myöskin pelloltaan löytänyt aivan vanhan aikuisen. noin V2 korttelin vetoisen tinapullon; siitä ei hän malttanut luopua, koska luuli sen esi-isäinsä omistaneen. Pullossa ei ollut mitään kirjoituksia.

3. KourutaUta, molemmat päät övat olleet teroitetut.

Lappi.

25

4. Kirves. l/a-

jlli : ,!

8. Reikä- taltta. 2/3.

5. Kirves. 2/3

6. Kirves. Va-

7. Tasataltta.

Kivi-ajan aseita.

9. Kaksiteräinen

reikätaltta. 2/3.

26

UlvUan kihlakunta.

10. Kirves. 2L. 11. Vasarakirves. Va- l- Kuokka. Va

13. Piiolitekoinen kuokka. Vi- H- Reikätaltan terä. 2/3.

Kivi-ajan aseita.

Hinner joki. 2 7

Tämän sam Samuli Impolalta Kullanperässä, miitta löydetty se on Naarijoen kylältä Eurassa.

4. Vasarakirveen (vrt. kuv.) puolisko suurinta lajia, silmästä katkennut; läpimitta reiän kohdalta ristiinsä 3 Va tuum., 2 Va tuum.; löytöpaikka tuntematon.

5. Bäkuunan pistuoli, omituisella laukaisema-koneella: sytytysreiän vieressä on kymmenen pennin rahan kokoinen haimnaslaitainen teräspyörä, jonka napaan kiinnitetty jontsi panee pyörähtämään, ja liikahtaessaan iskee pyörä kipinöitä piistä, mikä on pihdissä pyörän vieressä; joutsi vedetään jännitykseen erityisellft kammiUa (veivillä), joka pistetään pyörän navan toiseen päähän, mntta laukaistessa siitä pois otetaan ja väli-ajat rippim nauhassa liipasimen kaaressa x). Tämä ase on löydetty Äla-Haudan talon vainiolta kiven hal- keimesta; vainiota sanotaan „trakuunatorpan maaksi".

3. Hinnerjoki.

Tämän perin pienen pitäjän maanlaatu on mäkinen ja kallioinen; mäkien välillä on pieniä järvilampia. — Kivikau- den kansaa on täälläkin liikknnnt, siliä useita kivikalnja on täältä löydetty; mutta kiinteitä muinaisjäännöksiä ei ole täällä tavattn. — Korven kylan Nakkilan talon Kivesten- mäessä on JuittcnhirMo, se ei ole knitenkaan mim, kun pa- rin kapan-alan suurninen luonnon muodostama kiviraunio kal- liolla. Niinikään on Takalan maalla Hiitteuvuori.

Hinnerjoki kimlui ennen Laitilaan. V. 1724 nimitettiin sinne ensimäinen pappi, ja samaan aikaan sai se kappelin oikeudet. Myöhemmin on se eri pitäjäksi hankittu. — Ny-

x) Puu, mikä tässä koneessa nyt on, on siihen jälestäpäin sovi- tettu. — Yliopiston museossa on täta ennen tallella kirkkoherra H. Sundberg'in antama vasarakirces^ löytty Saarijärvestä Lapinjoen suusta.

28 Ulvilan kihlaknnta.

kyinen puukirkko on rakennettu 1755, muutettu tilansa ver- ran 1799. Taru kertoo, etta kirkko ensin aiottiin rakentaa Binnonmäelle, 1/<2 virstan päähän nykyisestä kirkosta. Siihen jo hirret vedettiin, mutta ne aina yöllä menivät nykyiselle kirkon paikalle Hinnerjoen rannalle; vaikka ne päivällä vie- tiin takaisin Rinnonmäelle, niin toisena aamuna ne tåas oli- vat nykyisellä kirkönmäellä. Sentähden kirkko vihdoin sii- hen rakennettiin.

Näin nnoressa kirkossa ei tietysti voi olla mitään van- hoja muinaiskaluja, mutta jos olisi ollutkin, niin ne olisivat kaikki mailmalle levitetty, sillä täiiiän rovastikunnan pää- rovasti oli kerran kaikista hanen piiriinsä kuuluvista kir- koista määrännyt hiuitokaupalla myytäväksi kaikki kalut, mitä ei kipeästi kirkollisissa toiniissa tarvita. Siten on tääl- täkin myyty tiimalasi, vanhat messukasukat, vanhat astiat y. m. Tuollainen säästäväisyys ei suinkaan ole kiitettävä; enemmän nuo vanhat kapineet kimnioittaisivat kirkkoa ja joskus historiaakin hyödyttäisivät, kun ne muutamat pennit, mitkä niistä saadaan. — Mainittakoon kirkon nykyisistä ka- luista sievätekoinen hopeakalkki, sen laidassa on kaksi kå- lan kuvaa, pohjassa kullattu ristiinnaulitun kuva. Sen on tehnyt Uudessakaupungissa Bert Thorvijk 1781. Tornissa on kolme pientä kelloa; yhdessä on kirjoitus: Anno 1697 till HinnerjoM kapell Me fusit Ambrosius Ternantt. — Tämä kello on siis vanhempi kuin seurakunta. Toinen kello on tehty Tukholmassa 1739; kolmas Uudessakaupungissa „Chri- stopher Grönvallilda" 1825.

Ensimäinen asukas Hinnerjoelle on kertomuksen mu- kaan tullut Turusta. Kun hän oli täällä hetken aikaa asu- nut ja sitte mennyt Turkuun käymään, olivat Turkulaiset kysyneet: miltä tuntuu siellä uudessa paikassasi eläminen? Kysytty vastasi: kyllä siellä muuten hyva olisi, mutta se

Hinnerjoki.

29

15. Kivinuija. ljz.

17. Taikakalu meri- kivestä. l/v

16. Kivi-ase. 1/3

18. Kivi-ajau kovasin. 2/s-

30

Ulvilan kihlakunta.

19. Reikäkeltti. Va-

21. Miekka. */,

20. Veitsi. V^

22. Varsikeltti. l/2.

23. Varsikeltti. l/t.

Pionssi-ajan aseita.

Hinner joki. 31

koski niin hinnertää. Tuosta tuli nimi Hinnerjoki. Luulta- vasti tuo „hinnertäminen" oli samaa kuin pauhaaminen eli kohina, mutta nykyään kansa ei enää tunne eikä käytä sel- laista sanaa 1).

Löytöjä. Hinnerjoen kylästä karttui kivi-aseita:

6. Vasarakirveen puolisko, silmästä katkaistu, toinen puoli jauhettu rohdoiksi ja laastariksi, tästäkin jauhoa kor- rutettu; löydetty LuUkalan torpan maalta.

7. Vasarakirveen puolisko kaunista tekoa, niinikään silmästä katkaistu; löydetty Uus-Mattilan talon tiluksilta.

8. Oikokirves suurinta lajia, 5 tuum. pitkä, 2 t. leveä, poikkileikkaus neliskulmainen; lahjoitti painaja Lunden Hin- nerjoen kylästä.

Molemmat täältä saamani veneenmuotoiset vasarakir- veet olivat löydettäissä olleet eheät, mutta sittemmin rikottu monien pahain paranteiksi. Vielä kerrottiin monista pienem- mistä ukonkivistä, mitkä oli jo kokonaan „pillereiksi" pie- nennetty. Minua jo vähän arvelutti miten täällä tule vissa taudin kobtauksissa toimeen tullaan, kun olin koko suuren kylan „apteikin" saanut laukkuuni, mutta sain toki kuulla,

*) Pilanvuoksi kerron, miten Hinnerjoen mieliet viime köyliinä vnosina kaloja pyytivät. Nälkä kun näpisteli täälläkin ihmisiä, rupesi kaksi torpan miestä tuumimaan, raillä tavalla saisivat kalat järvestä syötäväkseen. Keksittiinpä vihcloin seuraava keino: ukot kairasivat suurella vaivalla reiän pitkinpäin suureen hirteen, toinen mies läliti jalkatanossa hakemaan ruutia Uudestakaupungista; ruudilla täytettiin hirressä oleva reikä, lyötiin tulpat lujasti päihin ja hirsi laskettiin jär- veen. Kun nyt ruuti sytytyslangalla viritetään, halkaisee se hirren ja antaa sellaisen järäyksen, etta kaikki kalat järvessä kuolevat ja ko- hoavat pinnalle, josta niitä saa vaan kaukalla koriin ajaa. Mutta — mitenkäs kävi, — kun ratkaiseva isku annettiin, oli pieni pihaus kuu- lunut, vesi vähä loiskahtanut, mutta ei yhtäkään kalaa näkynyt, ei kuulunut pinnalla. — Näin tyhjään raukesi tuo hauska keksintö!

32 Ulvilan kihlakunta.

etta „Suutarm Tiirialla" myös on kelpo kappale ukonkiveä, parannusvoimaltaan parasta lajia; en tietysti voinut olla niin tunuoton, etta olisin vielä senkin mennyt läukkuuni houkut- telemaan.

4. Yläneen kappeli

Pöytyän pitäjää.

Salpausselänteeltä, Orihpään kankaalta, melkein samoilta lähteiltä kuin Aurajoki, alkaa myös Yläneenjoki. Juostuaan muutämia mutkia, laskee se Pyhäjärveen. Tuon joen var- silla, kangasmaisella „ylänteellä" on Yläneen kappeli. Jota — niin kertoo Yläneläinen — Pöytyän pöllöt haukkuvat Tamppnkappeliksi", luultavasti siitä syystä, etta täällä on kovia aikoja ollut elettävänä useimrnin kuin naapurissa, niin etta asukkaat övat olleet pakoitetut tamppuleipää 1. olki- leipää syömään.

Pakanuuden ajalta ei ole täällä muita jäännöksiä kuin muutämia nimiä. Niin on Uudeukartanon saralla, kar- tanosta Orilipäähän päin suo, jonka nimi on Hntolaisten rahka. Kerrotaan, etta suosta on veneen kappaleita löydetty, ja niinmuodoin on se ennen ollut järvenä, mutta on kuivanut ..sina suurena poutavuonna". Yläneen kartanossa on eras niittu nimeltä Lapinpwtti, mutta ei ole täällä huomattu mi- tään lappalais-asutuksen jälkiä.

Ölen ennen jo lausunut sen arvelun x), etta Kokemäen- joelta kävi tie suoraan Köyliön, Säkylän, Yläneen ja Nou- siaisten yli Turkuun. Täällä Yläneellä vielä näkyy jäännöksiä tuosta vanhasta tiestä, varsinkin soissa on porrastuksia ki- vistä ja puista. Säkylästä tulee se tänne Pykäjärven etelä-

x) Maskun k-.kunnan kertomnksessa.

Yläne. 33

päitse, menee poikki Yläneen Nousiaisiin Walpperin kulmalle ja siellä yhtyy tåas nykyisiin teihin. — Täta vanhaa tietä Yläneellä sanotaan Sant Henrikin tieksi. Lähellä Kolinum- men kylää on tien vieressä tasainen, leveä kivi, jota sanotaan Sant Henrikin pöydäksi; siinä kertomuksen mukaan on apos- tolimme matkustaessaan syönyt; myös kerrotaan, etta täta tietä on ennen kuljettu „tiirikan paarella" (= parilailla 1. pu- rilailla). Kaksi seivästä eli riukua oli näet toisesta päästä hevosen valjaihin kiinnitetty, toiset päät laahasivat maata hevosen perässä ja niille kuorma laskettiin. — Mainitun tien varrella on Lietsan talo, siinä kaiketi on „lietsarin" virkaa toimitettu ja siitä on nimi talolle saanut. — Etta P. Hen- rikki täta tietä Turusta kulki Kokemäelle, todistanee sekin, etta tarinat Henrikistä tämän tien varrella, Köyliössä, Sä- kylässä, Yläneellä ja Nousiaisissa. övat enemmän muistossa kuin mimalla.

Kristillisyyden aika. Vaikka Yläne on pieni metsä- kappeli, on siellä kirkko ollnt jo hyvin aikaisin; jo pispa Bero Balk'in aikana, 1384 — 1412, tänne kirkko rakennettiin 1). Kertomuksen nmkaan on Yläneen ensimäinen kirkko ollut Kimmanmäellä, puolen penikulmaa kakoon päin nykyisestä kirkosta; paikalla ei kuitenkaan näy mitään rakennuksen jäännöksiä. Sittemmin on kirkko ollut Kappelinniitun mäessä, virstan päässä nykyisestä kirkosta; tällä paikalla näkyy sel- västi kiviperustusta, joka osoittaa, etta siinä isonlainen ra- kennus on ollut. Nykyiselläkin kirkon paikalla on ennen täta kirkko a ollut kirkko. Yläneellä nyt oleva puukirkko on rakennettu 1782. Siellä säilytetään yksi rautainen miekan kahva ja kärki; ne on löydetty kirkkomaasta hautaa kaivet- taissa; miekka ei ole pakanuuden aikaisia, vaan on luulta-

:) Agrikolan luettelo. Helsingius, Finlands Kyrkohistoria, s. 156.

3

34 UlviJan kihlakunta.

vasti jonkun Yläneen soturin ase myöhemmältä ajalta. Myös- kin on täällä pronssinen pyhänsavun-astia, kolmihaarainen pronssinen kynttilänjalka, jonka kirkolle on lahjoittanut „vai- monsa suostumuksella Klaus Fleming 1665". Saarnastuolin katossa on tänne haudattuin aatelisherrain vaakunoita.

Asutustarinoita. Yläneen säteri-kartanon alusta eli synnystä kerrotaan kuramallinen juttu: Tällainen säteri piti ensin rakennettaman Loiraaalle, Wesikoskelle *). Sinne jo laitettiin rakennus ja asetettiin siihen vouti eli „inspektuori", mutta Prättäkitti, joka oli jonkunlainen syöjättären kaltai- nen olento, tappoi voudin. Prättäkitti muutenkin noituili ihmisiä, muutti heitä sudeksi ja teki heille monia juonia. Kartanoon asetettiin toinen vouti, mutta Prättäkitti tappoi senkin, samoin kävi kolmannelle, neljännelle j. n. e.; vihdoin ei enää ketään saatu tuohon virkaan. Koko Wesikosken paikkaa ruvettiin nyt niin kaukistumaan, etta siihen aiottu kartano rakennettiinkin tänne Yläneelle. Täällä määrättiin eli rajoitettiin kartanon maa-ala siten, etta aamulla kaksi miestä lähti samasta paikasta käymään; lieidän piti mat- kansa muodostaa niin, etta illalla tåas toisensa kohtasivat, täten syntyi piiri ja piirin sisällä oleva maa tuli kartanon alueeksi. Miehille oli luvattu byvä palkka, etta lie ahkerasti astelisivat, ja kyllä lie myös jalkojaan muuttivat, sillä lie vä- syivät niin, etfei illalla toinen mies jaksanut etsiä parempaa sijaa, vaan nukkui balkopinolle, toinen korjattiin vuoteelle höylien patjalle; tämä nukkui niin, etta siihen kuoli, toinen halkopinolta heräsi terveenä. Mutta asukkaat, mitkä tämän uuden kartanon tiluksilla ja tienoilla asuivat, pahaksuivat täta valloitusta niin, etta muuttivat Prunkkalaan ja asuttivat

l) Loimaan Wesikoskella oli Arvid Wittenberg'in kartano, nyk. Kartanonmäki.

Yläne.

35

siellä Karviaisten l) kylään; tästä kylästä övat sitte Meri-Kar- vian Yli- ja Alikylä, sekä Karvian kappeli asukkaansa saa- neet. Niin kerrotaan.

Juttu Prättäkitistä kuuluu kyllä kummalliselta ja tun- tuu tuulesta otetulta, mutta tuskin vaan on sekään aivan tyhjästä syntynyt. — Ehkäpä oli tuo voutejasurmaava „Prättäkitti" seudun sorrettu rahvas. Tiede- täänhän, etta monessa paikassa talonpojat ankaruudella kostivat kartanoherrainsa kovuuden.

Yläneen säteri mainitaan kir- joissa ensi kerran v. 1381. Oli suurimpia maatiloja Suomessa 2). Täällä on Pyhäj arven rannalla pro- vessori Sahlberg-vainajan perus- tama mahtavan suuri ja kaunis puutarha nimeltä „Huvitus".

Ermenkun lieitämme Yläneen, kerrorame vielä sen kätketyistä aarteista. Kerran Pramilan väki oli lehden teossa. Piiat lähtivät ennen ehtoota kotiin taikinaa sot- 25- Hopealusikka v:lta 1557.

*) Kertomuksessani Maskun k:kunnan muinaisjäännöksistä, on tämä nimi kirjoitus- tahi painovirheen takia tullut Harviaisten kyläksi.

2) Lagus, „Finska adelns Gods och Ätter" s. 155. Siinä luetellaan Yläneen kartanon omistajia. Vanhin tunnettu omistaja oli Djekn-suku. Klaus Djekn'in tytär Cecilia tuli naimisiin Pohjanmaan laamannin Klaus Flemingin kanssa ja niin tuli tämä maa-omaisuus Fleming-su'ulle. Eras Jaakkima F. möi kartanon valtiohoitajalle Sten Sture vanhem- malle; tämän kuoltua otti sen kuningas Kustaa I ja möi Jaakkima Jaakkimanpoika Fleming'ille. Sitte oli tämä omaisuus monella Fle- ming'illä, väliin herttua Juhana III:nellakin, kunnes sen omistajaksi

36 Ulvilan kihlakunta.

kemaan, mutta eivät osanneetkaan, vaan eksyivät metsään. Kolrae päivää kävivät he metsässä sinne tänne, niin tulivat erään kallion luo ja huomasivat, etta sen halkeimista tippui ikäänknin jääpnikkoja. Tytöt eivät tietäneet mitä ainetta se oli, mutta ottivat mukaansa, „niinkuin näytteeksi kotia", yliden isomman ja yhden vähemmän puikon. Sitte keidän silmänsäkin avattiin, niin etta osasivat kotiinsa. Mutta vä- syksissä kun olivat tytöt, eivät viitsineetkään isompaa puik- koa kantaa, vaan heittivät sen metsään; pienemmän vaan veivät kotiinsa, jossa se keti hopeaksi huomattiin. Oitis läh- dettiin etsimään kallioa, josta kopea oli saatu, mutta ei löy- detty, eikä ole siitä mitään sen kovemmin kuulunut.

Kirkasvetisen Pyhäjärven övat Yläneläiset huomanneet pohjattomaksi. Meni näet kemin Orihpään myllylähteestä härkäpari juomaan, kuuppasivat sinne, eikä heitä sen ko- vemmin nakty; mutta muutaman ajan perästä nähtiin samain härkäin ies Pyhäjärvellä kelluttelevan. Tuosta luonnollisesti huomattiin, ettei läkteellä ja Pyhäjärvellä ole pohjaa ollen- kaan, vaan övat ne samaa vetta kuin maan-alainen vesi; tämä maa makaa pelkällä vedellä niinkuin joku lautta. Epäi- lepäs tuota totuutta, niin lyödään sinut virren pätkällä: „Hän perust' voimallans, Maanpiirin sanallans, Juur sidain vetten pääll\ Ett' se siin tulee sääll': Ei patsast' eik' muut' napaa, 01' siin, vaan virta vapaa".

v:n 1650 paikoilla tuli vapaaherra Lorents Creutz. Reduktionin ai- kana nostettiin kysymys tämänkin tilan peruuttamisesta, mutta se jä- tettiin kuitenkin omistajalleen. Ratsuniestari G. Lybecker (f 1730) oli naimisissa erään Creutz'in tyttären kanssa, ja niin tuli Yläne Lybec- ker'eille. Kartanon alle kuului 19 rajapiiri-taloa ja min suurta mää- rää ei Suomessa ollut yhdelläkään muulla allodiali-tilalla; ennen kuu- lui siihen myöskin n. k. Uusikartano, mikä nyt on Jägerhorn'ien omai- suutena. — Yllämainitusta Yläneen puutarhasta vrt. Åbo Tidningar 1850, n. 72.

Honkilahti. 37

Toinen tam kertoo, etta kerran mies meni Pyhäj arven syvyyttä mittaamaan. Hän laski lankaa kaksi kerää, ei vielä pohjaa kuulunut; mutta silloin kuuli hän äänen järvestä huu- tavan: „mittaa ensin järven pituns ja leveys, kyllä sitte sy- vyyden saat tietä!", s. o. järven syvyys on niin suuri kuin sen pituus ja leveys yhteensä.

Metsissä monessa kohden on „pakopirttein" sijoja ison- vihan ajoilta.

Parista löydetystä kivi-aseesta, „ukonvaajoista", kerro- taan, mutta nekään eivät ole enää saatavissa. Kertomuksen mukaan olisi toinen niistä ollut vasarakirves, toinen taltta.

5* Honkilahti.

Euran kappeli.

Pyhäj arven länsirannalla, missa Yläneen ylänne kallioi- sena, kankaisena jatkautuu, on Euran pitäjän kappeli Honki- lahti. Paitsi suurta Pyhäj ärveä, on täällä muutamia muita pienempiä järviä.

Pakanuuden aikaisesta vanhimmasta asutuksesta ei täällä näy jälkiä; ainoastaan muutamat nimet ja kertomukset siitä muistuttavat. — Hiisistä täällä Pyhäjärven ympäristöllä on paljo juttuja. Mestilän kylan kohdalla Pyhäjärvessä on Kalasaari, siitä käypi järvelle pitkä hietasärkkä, nimeltä Uittenkari. Tästä hiidet aikoivat Pyhäjärven ylitse sillan ra- kentaa. sen toista päätä tehtiin Säkylän puolella, mutta keskipaikka ei ehtinyt valmiiksi, ennenkun ihmiset tulivat hiitten töitä häiritsemään. Mannilan kylan kohdalla järvessä on kallio, nimeltä Lintulaki, sekin hiisien asettama. — Hon- kilahden kirkon lähellä on isonmoinen KosJceljärvi (Koskelo- järvi); järven etelä-rannalta pistäytyy siihen noin 50 sylen

38 Ul vilan kihlakimta.

pituinen kapea niemeke, nimeltä Pyhäniemi. Tämän vasta- päätä järven toisella rannalla on järvessä kallio, kalliolla kuutio-sylehinen kivi, jonka nimi on Uhrattu J). Tam ker- too, etta hiidet aikoivat tehdä Koskeljärven ylitse sillan, mutta siinä puuhissaan kun olivat, käveli eras ämmä järven toisella puolella ja nauroi hiitten toimelle. Tnosta hiidet simftnivat niin, etta tavoittivat ämmää suurella kivellä; se ei kuitenkaan koskennt ämmään, vaan jäi järvessä olevalle kalliolle ja sillä tavalla on „ Uhrattu" siihen tullut. Hiidet lakkasivat rakentamasta siltaa, mutta sen jäännöksiä on mai- nittu Pyhäniemi.

Satunnaista ei suinkaan olle, etta tuossa järvessä ta- vataan kaksi paikkaa, kaksi ninieä, mitkä uskonnollisista me- noista muistuttavat: „ Pyhäniemi" ja „ Uhrattu" (omituinen nimitys kielellisessäkin suhteessa). Voisi esim. ajatella, etta kansa Pyhäniemeltä ruuhillaan lähti uhraamaan Uhratulle, ja etta siinä jo tehtiin „pyhät" valmistukset, koska Uh- ratun kallio on hyvin pieni, ja niistä toimista niemi sai nimensä.

Saman Koskeljärven rannalla KirMalan haassa on kal- liossa hiitterikattila; se on runsaasti kahden korttelin syvyi- nen, kahden korttelin levyinen kolo, aivan kuin myllynkiven silmä. Kuten tietty, näytetään monessa paikassa »hiitten kattiloita", mutta en missään ole tavannut niin säännöllisesti muodostunutta kuin tämä. Kun se on tämän jumalaistarul- lisen järven rannalla ja niin perin säännöllinen, niin näyttää olevan syytä luulla, ettei tämä hiittenkattila olekaan luonnon muoclostama, vaan ihmiskätten tekemä, ja on kenties myös- kin kuulunut uhritoimituksiin. Eikö tämä olle sellainen „el-

x) Tästä kivestä on ylioppilas Springert tehnyt kertomuksen ja piirroksen.

Honkilahti. 39

finmylly", jonlaisia, ehkä vaan parin tuuman avaruisia, Ruot- sissa useissa kohclen tavataan *)?

Lappalais-asutuksen jälkiä luulen täällä olevan Wilja- mussuon rannalla, Rättärin ja Rekolan maalla. Mainitun suon rannalla on korkeampi tönkkä, siinä näkyy ojanteita sekä sellaisia neliskulmaisia multakehiä, joita kotain sijoiksi arvelen (vrt. siv. 15). Kerrotaan, etta mainitusta suosta on myös venheen kappaleita löytty.

Kristillisyyden aika. Kappelin oikeudet sai Honki- lahti 1738. Sitä ennen olivat Euran papit täällä käyneet jonkun kerran vuodessa saarnaamassa ja luultavasti täällä silloin jonkinlainen rukoushuone oli. Nykyinen puukirkko on rakennettu 1759. Näin nuoressa, ja pienen seurakunnan kirkossa ei voi tietysti olla mitään arvokkaita muinaiskaluja. Mainittakoon tässä kuitenkin seuraavat: Iso, puusta veistetty ristiinnaulitun kuva, sellainen kuin melkein jokaisessa kir- kossa on. Sylen korkuinen, 2 kyyn. levyinen paperinen taulu, siihen vesimaalilla maalattu keskelle ristiinnaulittu, ylähälle Jumala ja sivuille kuvauksia Raamatun historiasta. Toisessa saman kokoisessa taulussa on „viimeinen tuomio" kuvattuna naurettavan kömpelösti. Saarnasolan laidalla on tiimalasi, jonka päällä seisoo miehenkuva hajasäärin, kukko kädessä. Kirkon ehtoolliskalkki ansaitsee erittäin huomiota. Se on ul- koa ja sisältä kullattu; jalassa on kirjoitus munkki-tyylisillä kirjaimilla: clessen. Jcelich. Ghif. hepne. Watmal. to. Zunte. hinrikes. altar. to. abo. Ympäri jalkaa kiertävässä seppe- leessä on kuusi pallon puoliskonmoista kupulaa, jokaisessa kupulassa kirjain; ne muodostavat sanan: Ihesus. Kalkin laidassa on sanat: Hongilax kyrka tillhörig åhr 1790. —

*) Sellaisia luulee Heikel myöskin tavanneensa Hattulassa. Ks. Muinaisjäännöksistä Hauhon k:kunnassa, s. 60 j. m.

40 Ulvilan kihlakunta.

Tärna kalkki 011 eimen ollut Euran emäkirkon oma, sieltä Honkilahdelle ensin lainattu, sitte lahjoitettu; mutta ei ole tietoa, mista se on Euraan saatu. Yllä olevasta kirjoituk- sesta nähdään, etta se alkuansa on lahjoitettu P. Henrikin alttarille Turan tuomiokirkkoon. — Tapulissa on kaksi kel- loa, vähemmässä on seuraava kirjoitus: Koska Kuletta Ku- maiavan Aäneni hans lieliseväisen julJcal ['?] Astukat ylös Herran Wuorelle Jäkobin Jumalan Jmonesehen. — Jumalalle hunniaxi on täniä kello kappalaisen Toimesta Hångilahäen Seurakunnan Asuvaisten kastanniiksella ostettu ja Stocholmissa Johan Jac: Martin påialta Walettu 1777. — Suurempi kello on valettu 1781. — Kirkon arkistossa ei ole mitään merkittävää.

Asutustarinoita. Vanhimmaksi asutukseksi täällä sa- notaan Kolvan kulmaa. D. E. D. Europa3us'en mukaan on „kolva" syrjänin kielinen såna ja merkitsee kalavettä 1). Täl- laiset nimet näyttävät todistavan sitä mainitun tutkijan esiin- tuomaa mielipidettä, ettcä ennen Suomalaisten tuloa tähän maahan, on täällä asunut muitakin Suomen sukuisia kansoja kuin Lappalaisia. — Nimestä päättäen on siis Kolvan kulma- kunta ikivanha asutus. Tarun mukaan lähti Kolvan kulmalta kolme veljestä muualle asustamaan: yksi, Manni Mannilahan,

toinen, Lella Lellasihin, kolmas, ei muistettu enää

mihin se meni.

Löydöistä muutamista kuulin täällä puhuttuvan, mutta en mitään käsiini saanut. ..Ukonvaajan" oli ylioppilas Sprin- gert saanut Mannilan suutarilta, toisen Pietilän torpasta. Myös oli Kallionpään torpassa, sekä Kaskenmäen äijällä ollut kiviaseen kappaleita, mutta ne olivat hukkaantuneet. Täy- tenä totena kerrottiin, etta noin 20 vuotta sitten, löysi Ro-

x) Ks. Suomi ll:n Jakso, 7:s osa, s. 18. Tuollaisia niiaiä tava- taau Uraliii vuoristossa; Suomessa Kolvanki Kuusamossa.

Honkilahti. 41

stedfin Samuli Mannilan kylan kohclalta Pyhäj arven rännas ta, sammalmättäästä leipäkyrsän kokoisen hopearenkaan, minkä hän sitte myi hopeasepälle. Selityksestä päättäen oli tuo rengas mielestäni ollut Isonkyrön Napujelta löydetyn hopeisen kaularenkaan kaltainen l).

6. Eura.

Pyhäjärven pohjaispäästä lähtee Eurajoki järven vetta kyytitsemään Pohjanlahteen. Joki juoksee ensin pohjaista kohden, mutta kun se Kiukaisten ja Kokemäen rajalla ta- paa Salpausselänteen hietakankaat, pelästyy se tuosta niin, etta on vähältä kääntyä takaisin; paikoittain se jo lyöpi mutkan etelään käsin, mutta meri, kaikkein virtain hauta, saapi sen kuitenkin juoksemaan länteenpäin; ja Wuohijoen kartanon kohdalla loppuu Eurajoki Pohjanlahteen. Tuon joen kahden puolen on Euran pitäjä. Se on jotenkin ta- saista ja alhaista maata, pelloilla kohoutuu kuitenkin ti- heästi pieniä kumpuja ja kunnaita. — Koska maa ylipäänsä täällä on alhaisenmoista jokilaaksoa, voipi sen laadusta jo

*) Koska tuon ren- kaan (kuv. 26) löytöpai- kasta luultavasti ei ole likempää selkoa, tahdon tässä mainita, etta sen löysi eras tyttö sammal- mättäästä Niemenmaa-ni- misen mäen syrjästä, siinä toisten lasten kanssa leik- kiessään. Löytöpaikka on pari virstaa länteenpäin

pujen y as a ja a- 26. Rannerenkaaksi kierretty kaularengas. pujen tappelu-tantereesta.

42

Ulvilan kihlakunta.

päättää, ettei täällä ylimalkaan ole kivikauden jäännöksiä etsiminen 1). En myöskään tavannut tämän seurakunnan pii- rissä yhtäkään biittenkiuasta. Tosin kerrottiin, etta Kaut- tuan metsässä, lähellä Lapin rajaa, on kiviroukkio nimeltä Susivare, jota hiitten tekemäksi sanotaan, mutta kertomuk- sesta päättäen on se vaan luonnon muodostama roukkio. — Siinä Pyhäjärven lahdelmassa, josta Eurajoki alkaa, on noin 500 kyyn. pituinen kivikko nimeltä hiiden- silta, joka näyttää aivan aaltojen rikkomalta sillalta 2).

Pakanuuden aika. Ei ole kivikau- tisia, mutta kyllä on sitä vastaan rautakau- den aikaisia kalmistoja täällä niin runsaasti, etta tuskin mointa joukkoa muualla tava- taan. Lähdemme pitäjän yläpäästä alkaen luettelemaan huomatuita hautaus- ja löytö- paikkoja.

[XLV] Nuoranteen talon kartanon ta- kana, Mylhjmäessä on joukko hautakuoppia; on myöskin jotakin vanban-aikaista kampsua niistä löydetty. [XL VI] Saman Nuoranteen kartanon älta, huoneiden pe- rustuksia kaivettaessa, on esiin tullut muinaiskaluja. Lind- ström ja tobtori Ignatius 3) kertovat, etta tallin perustuksesta löydettiin koko rautapuku eli haarniska, tuota ei uskallettu

27. Kiviase. Va*

a) Yliopiston museossa on kuitenkin tallella kaksi vasarakirvestä, tornen Naarjoen kylästä, maamittari Cederin antama, toinen Kirjall. senran kautta saatu, sekä varsireikäinen kummastakin päästä suip- puinen kivi-ase (vrt. kuv. 27) Biörnihaudan kylästä.

2) Vrt. Beskrifning öfver Eura Socken af G. J. Lindström, Suomi 1849, s. 107.

3) Vrt. yllämainittu kirja ja Bistoriallinen Arkisto III.

Eara.

43

kuitenkaan pitää, pelättiin sen omistajan suuttuvan, ja sen- tähclen se kaivettiin tåas maahan. Nykyinen Nuoranteen isäntä kertoi, etta hän kerran kun pihansa veräjänpatsaita kaivoi maahan, löysi kaivoksesta vasläkvyjä, rcnkaita, vitjoja y. m. Löydetyiile kaluille ei hän osannut mitään arvoa an- taa ja sentähden ne kaikki övat hukkaantuneet.

Kun kuljemme tästä virstan verran alaspäin, vasemman-

28. Hautakumpu Kukonmäessä.

puolista joen vartta, niin tapaamme [XL VII] Kukonmäessä, Ison Wahen vainiolla, kivillä ympäröidyn hautakummun ; se on 1 kyyn. korkuinen, noin 14 kyyn. ristiinsä mitaten. 10:nen sylen päässä tästä on toinen kivikehä, noin 18 kyyn. ris- tiinsä mitaten. Nämä kummut övat siitä huomattavat, etta övat ainoat täällä Eurassa, mitkä övat kivikehillä ympäröidyt. Muissa paikoissa ei ole mitään merkkiä; haudat huomataan vaan siitä, etta maanpinta on niiden kohdalta kuopalle las-

44 Ulvilan kihlakunta.

keunut. Kukonniäki on juuri Ahmasojan vieressä, noin 200 s. joesta.

Lainaamme tähän professori J. R. Aspelin'in kerto- muksen noista liaudoista, joita hän sittemmin syyskuussa 1879 kävi tutkimassa.

„Toisia jälkiä varhemmalta rauta-ajalta tapasin Kukon- mäessä, joka on kiviperäinen nurmikohta Ison Wahen vai- niolla, eikä paljon mäen nimeä ansaitsekaan. Keskellä tuota nurmikkoa oli kakun muotoinen kumpu, jonka kohta arvasi haudaksi. Kumpu, 14 kyyn. ristiinsä ja 5 kortt. korkea, oli ruohottunut niin etta ainoastaan joku kivi pisti pinnalta nä- kyviin. Kunimim juurta ympäröitsi kivikehä noin puolen kyy- närän korkuisista kivistä. Oppaani kertoi etta siinä luultiin olevan aarnihauta, jonka oli joskus nähty palavankin. Tuol- laiset hautakummut övat varsin tavallisia Skandinaviassa ja Ahvenanmaalla, mutta Suomen mannermaalta en tunne toista sellaista. Täällä övat varhemman rauta-ajan haudat yleensä selviä kiviraunioita, joiden ainoana peitteenä joskus on sam- malkeiTOS. Kaakkoispuolella tuota hautakumpua oli siellä täällä nurmikossa hautasyvennyksiä samaa laatua kuin Kä- räjämäessäkin ja lounaasen päin kummusta oli erään suuren nykyjään ruudilla halaistun kiven ääressä toinen epäselvä kivikehä, jonka keskellä ei kuitenkaan voinut kumpua eroittaa.

Kukonmäen hantasyvennyksistä avattiin kolme. Myöskin niissä oli maa turpeen alla poltettua, mutta löytöä ei munta saatu kuin kuonantapaista sulannutta ainetta sekä yhdestä haudasta, turvekerroksen älta, rautainen ja nivala padan tai muun astian hanka.

Pelosta etta yllämainittu hautakumpu, jonka luultiin muka aarretta säilyttävän, ennen tai myöhemmin joutuisi aarteenkaivajain mullistettavaksi, tiedettä hyödyttämättä, pää- tin ryhtyä senkin sisältöä tarkastamaan. Saatua maisemaknva

Eura.

45

kummusta ja sen asemasta (kuv. 28), alettiin purkaminen ker- roksittain yli kaiken pinnan. Vaikka koko kumpn oli tur- vettunut oli se knitenkin pääosakseen koottu kivistä, joista suurimmat pohjassa olivat iiseamman miehen pideltävät. Ki- vien välit olivat väkevällä mustalla mullalla täytetyt. Kes-

29. Kierros pronssi- levystä. Vi-

30. Keihäänkärki. 1/3.

31. Keihäänkärki. Va

kellä kummun pohjaa oli tässäkin suuri, mutta matala maa- peräinen kivi. Tuon kiven jimrelta, sen länsi- ja pohjois- puolelta löytyi jotenkin runsaasti palaneen luun sirpaleita ja niiden ohelta kaksi rautaista keihäänkärkeä, joista toinen on suora, toinen koukkuun taitettu. Skandinavian rauta-ajan

46 Ulvilan kihlakimta.

haudoissa naet on varsin tavallista etta aseet övat tahalla taitetut tai rikotut ikäänkuin esikuvaksi kantajankin murtu- misesta. Samasta paikasta löyttiin pienen linnun sekä pie- nen nelijalkaisen luita ja hajalla kummun pohjalta suurempia, nähtävästi lahonneita hevosen luita. Siellä täällä löyttiin tässäkin kummussa varsinkin länsisyrjältä samantapaista kuo- naa, kuin äskenmainituissa hauta-syvennyksissä, Paitsi mai- nittuja löytöjä ei saatu muuta talteen kuin helmen muotoinen kierros pronssi-levystä. Se löydettiin kummun pohjoissyrjältä. Hiiltä tässä kummussa tuskin löydettiin nimeksikään. Tut- kimuksen päätettyä läjättiin kumpu entiselleen" J).

Virstan verta tästä luodepohjoista kohden on kauniin puiston peittämä [XL VIII] Pappilanmähi, 100 sylen päässä joesta, V2 virstaa kirkosta. Tällä mäellä on Euran kirkko- herran kartano, ja siitä on monet kerrat huoneiden perus- tuksia kaivettaissa löydetty muinaiskaluja, joista enemmän alempana.

Käynnne nyt vähä taaksepäin, Walien talon kolidalle. Siitä kun mennään joen ylitse, niin tavataan tuo suuri-aar- teinen [XLIX] Käräjämäki. Se on lähes puolen virstan pi- tuinen, noin 30 sylen levyinen ja 30 kyyn. korkuinen hieta- harjanne, joka juoksee ylitäsuuntaisesti joen kanssa, noin 75 sylta kaukana siitä. Tämä mäki on Wahen, Osman eli Rap- peen 2) talon, sekä Krootilan kylan maalla, jonka vuoksi sitä Eurassa myöskin nimitetään näillä kaikilla nimillä. Lähellä mäen eteläpäätä on korkeain koivujen suojassa 12 kuutio-

J) Uusi Suometar 1879, n. 122 (lisälehti).

2) Osman talossa oli kamarineuvos Frans Johan Rabbe, joka hil- jattain kuoli, syntynyt. Kylan kesken sanotaan taloa myös Rappeen taloksi. Euran kirkon arkistoon on kamarineuvos Rabbe jättänyt ker- tomuksen suvustansa. Hanen isänsä isänisä oli Norjan sodan jälkeen 1718 siirtynyt Suomeen.

Eura. 47

kyynäräistä kiveä ympyränmuotoisessa piirissä; ympyrän läpi- mitta on noin 12 kyynärää. Kaikki kivet eivät enää näytä olevan alkuperäisessä paikassaan. Käräjämäestä on tohtori Ignatius antanut lavean kertomuksen ja maanmittari A. Wahl- roos on siitä tehnyt piirustuksen, jotka övat painetut His- toriallisessa Arkistossa III.

Nimet „Käräjämäki" ja „Tuomarin ympyrä" heti mie- leen johdattavat ajatuksen, etta paikalla on ennen käräjiä pidetty, oikeutta istuttu; mutta varmaan ei kuitenkaan vielä tiedetä, ovatko esi-isämme paljaan taivaan alla oikeutta is- tuneet, kuten Ruotsalaiset. Vähä on maassamme tavattu sen nimisiä paikkoja ja vähä tunnetaan niistä kertomuksia. Toinen samanlajinen Käräjämäki ja Tuomarin ympyrä on Ko- kemäenjoen rannalla, Wuolteen vainiolla. Koska sitä ei ole kaivettu, eikä siitä siis mitään ole löydetty, niin ei varmaan voi sanoa onko siinä hautoja kuten tässä; mutta hyvin luul- tava on, etta sekin on kalmisto. — Näihin katsoen voipi mielestämme hyvällä syyllä arvella, etta esi-isämme övat isiensä haudoille kokoontuneet tärkeistä asioistansa keskus- telemaan ja riitoja ratkaisemaan. Tämä tapalitui luultavasti siitä syystä, etta hautakummulla ollen olivat mielet vaka- vammat ja totisemmat, koska tiedetään, etta isämme kuol- leitaan suuresti kunnioittivat.

Koska esi-isäimme oikeusmenoista on jotenkin vähä tie- toa, niin mainitsen tässä, mitä etelä Pohjanmaalla siitä ker- rotaan. Ison-Kyrön pitäjän lounais-osatse käypi pitkä kan- gasmaa, ulottuen sen naapuripitäjästä Laihialta Ilmajoelle asti. Napujen kylan takana, Tonolan maassa, on tuolla kan- kaalla suuri kivikeliä, niinknin hajonneen kiviaidan raunio. Siitä kerrotaan, etta kiviaidalla eli kehällä övat istuneet tuo- marit, keliän sisällä on ollut tuomittava. Jos tämä oli niin suuren rikoksen tehnyt, etta se kuolemalla rangaistiin, niin

48 Ulvilan kihlakunta.

kukin kehällä istujista on ottanut siitä kiven ja rikollinen on paikalla kuoliaaksi kivitetty. Sellainen on kansan puhe. Mutta kääntykäämme jälleen Käräjämäelle. Tuomarin ympyrästä noin 20 s. luoteesen päin, alkaa kaivanto, josta on sanomaton määrä hietaa vedetty. Ympyrän ja kaivannon välillä on pari pientä ympyräistä multakehää. — Mainittu hietakaivanto on useamman kymmenen sylen pituinen ja on se mélkein katkaisnut koko harjanteen. Hietaa kaivettaissa on siitä löydetty, kuka tietääkään kuinka paljo muinaiskaluja, joista vaan harvat tiedemiesten saataville övat tulleet. Seu- dun miesten kuulin juttelevan, etta siitä löydetyistä vaskista on nionia kappaleita valettu. miekoista ja keihäistä sirppiä, puukkoja y. m. sepitetty ja paljo siitä löydetyitä kaluja muu- ten hukattu. Hietakaivos on 2 ä 3 sylen syvyinen. Sen sivut kohouvat jyrkkinä töyrinä, joista tavallisesti hietaa vie- ritetään, ja siten mninaiskalut tulevat esiin. Hieta on niin höllässä, etta heikolla sauvalla voipi sitä vierittää suuret määrät. Erinomaisen hyvin näkee tässä maanladim pinnalta syvyyteen päin. Pinnalla on ohut turvekerros ; sitte on tum- maa, mullan sekaista hietaa: parin korttelin syvyydessä on parin timman paksuinen hiilikerros, joka samalla syvyydellä mustana juovana näkyy koko kaivoksen syrjässä. Vielä on parin korttelin paksimdelta tummenpaa hietaa, sitte alkaa vaaleampi hieta. Kaivoksen molemmissa syrjissä on maan- laatu samanlainen. Toisenlaisen hiiomion maanlaadusta tässä tosin sai tohtori Ignatius; hän tapasi 6 korttelin syvyydellä mustaa niultaa ja sysiä. Niin voipi olla laita jossakin koh- dassa, taikka yksityisessä haudassa, mutta yleensä näyttää maa tässä olevan sellaista kuin yllä mainittiin; sen voipi tässä nähdä niin selvästi kuin ainakin läpileikkauksesta kap- paleen aineen laadun. Ne kalut, mitkä tästä on löydetty, sanotaan tavallisesti oileen 4 ä 5 korttelin syvyydessä, — Jos

Bura. 49

vielä luomme silmämme siihen hiilen paljouteen, mikä tässä löytyy, niin tuskin siitä voi muuta päättää, kuin etta ruumiit tässä on poltettu ja etta niitä on tähän haudattu sangen paljo. Mutta miten polttaminen kävi? Siitä on professori Aspelin, joka äskenmainitulla matkallaan kävi Käräjämä- keäkin tutkimassa, lausunut arvelun. Selvyyden vuoksi lai- naamme tähän hanen kertomuksensa tuosta kalmistosta.

„Käräjämäki on täynnä hautoja. Se on pitkäläntä hieta- harjn, jonka keskellä on n. s. „tuomarin ympyrä", 12 noin kyynärän korkuista kiveä kehässä ja 13:as keskellä. Lähellä tuota ympyrää on kaksi multaista vallikehää, ikäänkuin jään- nöksiä kahdesta hautaknmmusta, joiden pohja olisi keski- kohdalta paljastettu ja multa ajettu tasaisesti kehälle. Muu- ten on mäen pinta täynnä hautasyvennyksiä, jotka pituudel- taan övat poikki mäen, idästä länteen. Mäen kummastakin päästä on suunnattoman paljon hietaa ajettu ja Juraala ties' kuinka paljon hautoja hävitetty; pohjoispäästä on mäkikap- pale, tunnettu nimellä Osmanmäki, hiedan-otolla erilleen kat- kaistu. Tuon Osmanmäen ja Käräjämäen välillä on nyt kaksi torppaa. Vähän on enää Osmanmäestäkään jälillä. Sen kes- kusta on niin syvälle kaivettu, etta pellot, jotka ennen ulot- tuivat mäen juurelle, nyt uhkaavat vieriä hautaan. Osman talon isännän sanotaan sentähden kieltäneen siitä hietaa otta- masta. Osmanmäellä kuuluu ennen olleen samallaisia hauta- syvennyksiä kuin Käräjämäelläkin; nyt ei niitä enää näy sou- killa ruohuttuneilla syrjillä, jotka vielä övat jälillä, mutta turpeen alla näkyi itäsyrjässä olevan poltettu maakerros, josta kaivettaissa löytyi nytkin vaskisolitus, liuska hamppu- vaatetta, jota vaskiputket reunassa övat säilyttäneet, sekä pari veistä. Samassa itäsyrjässä mäen jälillä olevassa rin- teessä oli vielä näkyvissä noin puolen kolmatta sylen le- vyinen ruohottunut vallitus, ikäänkuin tervahauta, jommoinen

4

50 Ulvilan kihlakunta.

se ei kuitenkaan voinut olla, sillä vallissa oli maa puhdasta. Tuosta Osmanmäen itävierteestä löydettiin viime kesänä se runsas määrä myöhemmän rauta-ajan muinaiskaluja, jotka provasti Rosengren silloin lähetti Muinaismuisto-Yhdistykselle. Niitä olivat talonpojat löytäneet kiedan-ajossa ja tuota nio- hottunutta syrjää kaivaessa, siinä kun vielä silloin oli ollut hautasyvennyksiä näkyvissä".

„Käräjämäessä sanotaan paikan omistajan 1849 kaivat- taneen 10—12 hautaa, mutta silloin ei löytty muuta kuin keihään kärki. T:ri Ignatius kaivatti siinä 1870 „useita hau- toja" lounaspuolella tuomarin ympyrää ja sai kolmesta kau- dasta kaluja: kaksi pientä vaskisormusta, kaksi keihään- kärkeä, toinen ruodolla, toinen varsiputkella varustettu, sekä tuliraudan. Mina kaivatin Käräjämäessä 14 kautaa; ensim- mäiset neljä mäen eteläpäässä, liietakaivoksen rajalta, toiset kymmenen pohj oisen liietakaivoksen ja tuomarin-ympyrän keskiväliltä. Muodoltaan nuo liaudat olivat kaikki jotenkin samaa laatua. Syvennys maanpinnassa on noin 3 kyynärää pitkä, 1 y2 leveä ja y2 kyyn. syvä. Kohta turpeen alla oli maa poltettua, ikäänkuin olisi haudalla Manalaisille uhrattu; sitten nähtiin hiedassa palon jälkiä 5 tai 0 korttelin syvyy- teen asti, luonnollisesta maanpinnasta luettuna. Siinä missa palon jäljet pimttuivat oli vaikeata arvata kuinka avaraksi kauta oli kaivettu, koko mäki kun on löysää hietaa, jonka paljastaan kosteus koossa pitää. Yksi hauta oli kokonaan hiilen ja tuhan sekaisella hiedalla täytetty, mutta siitä ei mitään kalua eikä luutakaan löytty; kolmessa haudassa sitä vastoin tuskin tuntui mitään palon merkkiä itse haudassa, mutta niissä löyttiin näytteeksi joku murunen palanutta luuta. Mäen eteläpäässä ei löytty kuin yksi pieni vaskikappale tur- peen alisesta palokerroksesta eräässä haudassa. Toisessa hautaryhmässä löyttiin kolmesta haudasta hiukan kalua. Yh-

Eura. 51

dessa oli pieni vaskinen kaarisolki, jonka rautaisen neulan ruosteesta villalankaa kävi näkyviin, sekä sieraimen katkelma (kuv. 34, 35); toisessa oli kaunis kahteen käppyrään kierty- neen lohikäärmeen muotoinen vaskisolki ja rautaiset kerit- simet (kuv. 32 ja 33); kolmannessa spiralikierteinen vaski- sormus (kuv. 36)".

„Nuo löyclöt, varsinkin tuo mainittu kaarisolki, joka on rautakauclen aikajaksolta ennen v. 450 j. Kr. s., todistaa etta Käräjämäen haudat ainakin tällä kohdalla, tuomarin- ympyrän pohjoispuolella, övat varhemmalta rauta-ajalta en- nen Suomalaisten tuloa Suomenniemelle".

„Tuo hautojen luuttomuus on vaikea selittää. Palon mer- kit haudan sisässä sekä nuo muutamat kalkinkaltaiset luu- muruset luulisi todistavan etta ruumiit näissäkin haudoissa olivat poltettuja, samoin kuin varhemman rauta-ajan hauta- raunioissa. Mutta jos poltetut luumurut hautaan koottiin, kuten mielisi otaksua, niin niitä pitäisi runsaammin haudassa löytyä, sillä ne nähtävästi eivät laho. Erään selityksen luulin löytäneeni tuohon kysymykseen. Käräjämäen harjun itäpuo- lella oli matalampi tasanko, jonka keskellä oli avara hieta- kuoppa. Tuon kuopan pohjoissyrjässä huomasin maakamaran alla puolitoista syltää levyisen ja toista korttelia paksun tuhkakerroksen, täynnä tuollaisia palaneita luusirpaleita, joita haudoista turhaan etsittiin. Tuhkakerrosta ulettui hietakuo- pan syrjästä vielä noin kahden neliösylen verta, mutta kalua siitä ei löytty, vaikka tarkoin etsittiin. En voinut muuta arvata kuin etta siinä oli polttolavan asemapaikka, etta siinä ruumiit toinen toisensa perästä oli poltettu. Kun luita tässä oli ylen runsaasti, niin kenties poltetun ruumiin luista vie- tiin ainoastaan vähäinen osa esikuvana vainajan kalujen ohella pyhään kalmistoon. Mainittava on tämän ohella etta löyde- tyssä kalustossa ei voi huomata mitään valkean haittaa;

52

Ulvilan kihlakunta.

32. Vaskisolki. 2/3.

34. Kaarisolki. lfv

33. Keritsimet. %

36. Spiralikierteinen 35. Sierain. Vi-

sormus. 1/1.

Varhemmaa rauta-ajan löytöjä Käräjämäestä.

Eura.

53

38. Miekan kat- kelraia. 1/s.

37. Kilvenkupura. */i

39. Miekan lappi. Vs- 4o. Keihään kärki. V,

Myöhemmän rauta-ajan löytöjä Osmanmäestä.

54

Ulvilan kihlakunta.

41. Keritsimien katkelma. ' v

4 '2 Keihään-

kärki. 1/i.

\M

,lv "'4'

44. Keihäänkärki. x/2.

43. Kirves. 1/2.

Myöhemmän rauta-ajau löytöjä Osmaumäestä.

Enra.

55

45. Taskikattilan jätteitä.' 1/i.

46. Luulusikka. 2/3

48. Vaskirenkailla koristettua liamppu- kangasta. Vi.

47. Luulusikka. -fv

Myöhemmän rauta-ajan löytöjä Osmaumäestii.

56

Ulvilan kihlakunta

Myöhemmän rauta-ajan löytöjä Osmanmä

estä.

Eura.

57

51. Tasavartinen solki. 2/3

52. Solituksia. 2/3

53. Vaskivitja. 2/3. 54. Helykoristus. */,.

Myöhemmäu rauta-ajan löytöjä Osmanmäestä.

Eura.

59

56. Hevosenkengän muotoinen solki. 2/a

57. Rannerengas. 2/3.

58. Vaskireunuksia hamppukankaista. Va- Myöhemmän rauta-ajan löytöjä Osmanmäestä.

60

Ulvilan kihlakunta.

60. Sormuksesta kat- kelmia. 1/1.

59. Kupurasolki. 2/a

61. Kaularengas. 1/1, x/3. Myöhemmän rauta-ajan löytöja Osmanmäestä

Eura. 61

olipa kaarisoljessa vielä hamppulankaakin jälillä toclisteena etta solki oli vainajan vaippaa eli vaatteusta hautaan seurannut. — Nuo Euran maan-alaiset haudat varhemmalta rauta-ajalta övat Suomesta ainoat laatuansa, sen mukaan kuin nyt tun- netaan. Ennen on siltä aikakaudelta paljastaan hautarau- nioita tunnettu".

Käydään tåas tästä virstan verta alaspäin, niin tavataan juuri Pappilanmäen kohdalla [L] Lauhianmäki, noin 150 sy- len päässä joesta. Se on tasaisten peltojen keskellä WalF- Biörnin vainiolla, 100 s. pitkä, 50 s. leveä, 3 ä 4 s. korkea ylänne. Tämän mäen muuten sileällä pinnalla luin parisataa selvästi näkyvää hautakuoppaa. Mäen pituussuunta on jo- tenkin tarkoin etelästä pohjaiseen, haudat övat poikki mäen; siis niiden suunta idästä länteen; paikoin övat haudat kol- messa rivissä. Mäen pohjais- sivulla ei näy hautoja. Täta mäkeä ei ole ollenkaan kaivettu, ei yhtäkään hautaa siinä avattu, eikä siis mitään siitä löydettykään, mutta hautarivien selvyys ei anna pienintäkään sijaa epäilykselle ettei tämä ole kalmisto. Seudun nuorisolla on ikimuistoisista ajoista asti ollut tapana käydä tällä sileällä kummulla sunnuntai-iltasin kisaamassa, varsinkin kevätsuvella.

Tästä parisataa syltää pohjaiseen päin on [LI] Uotin- maki Knuutilan pellolla, parisataa syltää joesta. Tämä on muutaman kapanalan laajuinen keto, mikä ei paljo ylene ym- pärillä olevista pelloista. Tässäkin näkyy parikymmentä hauta- kuoppaa, jotka kauan övat kansan huomiossakin olleet. [LII] Lamppumäki on pyöreä kunnas, noin 40 s. läpimitaten, 3 ä 4 s. korkea, Krouvilan saralla, parisataa syltää joesta ja sa- man verrai) matkaa edellisestä Uotinmäestä. Tässä näkyy puolisataa hautakuoppaa, mäen päällispinnalla ja muilla si- vuilla, paitsi pohjois-puolella. Seudun asukkaat kertovat, etta tässä on usein suvi-öillä nähty valkeita palavan ja luul-

62 Ulvilan kihlakunta.

tavasti on mäki siitä nimensäkin saanut, kun siinä on muka tulia tuikuttanut niinkuin palavia lamppuja.

Sådan sylen verta tästä [LIII] on Krouvilan kartanon alla mäessä ollut paljo hautakuoppia. Huoneita rakennet- taissa on niitä paljo hävitetty. Selvästi niitä näkee vielä kartanon vieressä aittain tykönä.

50 sylen päässä tästä on [LIV] Nahinmxihi. Tässäkin on hautakuoppia, vaikka jotenkin epäselviä, luultavasti siitä syystä kun ne övat juuri Nahin talon vieressä, niin etta maan- pintaa on siinä paljo poljettu ja muuten muokattu. Tärnan vieressä on [LV] Baostilanmäki, jossa myös on epäselviä hautakuoppia.

Mennään täältä tåas joen lounaiselle puolelle ja kulje- taan virstan verta kirkosta alaspäin, niin tavataan hautoja [LVI] Biörnin vainiomäessä. Kerrotaan, etta tälläkin mäellä on usein nähty valkeain tuikuttelevan. Vielä parisataa sylta tästä alaspäin on [LVII] Lähteenojan vainiomäessä hauta- kuoppia; niistä myös on valkeita nähty. Vielä mainittakoon [LVIII] Koveronkouhm mäki. Tämä paikka on Euran ja Kiu- kaisten välillä, n. s. Euran niitulla. Joki tekee täällä äkki mutkan, jota sanotaan Koveronkoukuksi. Lähellä tuota kouk- kua on joen rannalla pieni ylänne, jossa kerrotaan hautoja olleen; sillä paikalla on nyt Kauttuan karjahuoneita, eikä siis paikan entisestä laadusta voi selvää saada.

Tuonmoinen paljous hautakumpuja on Euran seurakun- nassa, ja nämä kaikki noin 4 virstan pituisella, 1 virstan le- vyisellä alalla. Tietääkseni ei ole moista hautain paljoutta niin pienellä alalla maassamme tavattu. — Käymme nyt kat- sastamaan, mitä noista haudoista on löydetty, mainiten nekin kalut, jotka sanotaan löydetyiksi, mutta numerojärjestykseen asettaen ainoastaan ne, mitkä övat yliopiston historialliseen museoon säilvtettäviksi saatu.

Ettra. 63

Jo edellä mainittiin, etta Nuoranteelta rautapuku, solkia, vitjoja y. m. muinaista on löydetty. Kirkkoherra Laihianderin kertomuksen mukaan on Kauttuan pellosta löydetty vanha miekka. — Pappilanmäen ja Käräjämäen löydöistä on toht. Ignatius antanut lavean kertomnksen ja tutkimuksen (edel- läm. Hist. Ark. III). Mainittakoon kuitenkin tässäkin ly- hyesti ne kalut, mitkä niistä on löydetty. — Pappilanmäen löydöt, mitkä provasti G. W. Homén vainaja vv. 1843 — 1848 on yliopistolle toimittanut, övat:

9. Kolme kdksiteräistä miekhaa, kussakin uurros kes- kellä; kahva kussakin päättyy raskaasen, lujaan rautapon- teen; yksi näistä on merkillinen sekä kauniin hopealla pa- netetun eli, kuten sanotaan, iukmsteratun x) kahvansa, etta myöskin tavattoman pituutensa puolesta, vähä yli 71/2 kort- telia (kuv. 69).

10. Neljä keihään härlceä, yksi varsiputkella varustettu, muut puuvarteen pistettävillä ruodoilla (kuv. G5, 72, 77).

11. Yhdet Jceritsimet (kuv. 73).

12. Useita rcmtarenkaita, jotka kuuluvat muinaisiin he- vospäitsiin (kuv. 75).

13. Yksi hufalainen raha, lyöty Samarkandissa emiri Nasr ben Ahmed'in toimella, kaliifi Moktadir billah'n aikana vuonna 305 Hedshran jälkeen (917 j. Krist.). Tämä raha oli löydetty jo v. 1828 2) (vrt. kuv. 84).

Laihianderin kertomuksen mukaan on tästä mäestä, sekä sen viereisestä pellosta useita ihmisluita, ristikivääreitä, käsi- keihäitä ja sapelin kappaleita, kuin myöskin pieniä messinki-

x) Vrt. K. A. Castrénin tarkastelu Ignatiusen kirjoituksesta Kir- jall. Kuukauslehti 1871, s. 201. Tuo miekka on keskiajan muotoa, noin 13:lta vuosisadalta, mutta Lindströmin mukaan on sekin noista paka- nallisista baudoista löytty. Kura Socken, s. 184.

2) Ks. Lindström, Bura Socken, s. 184.

64 Ulvilan kihlakunta.

vitjoja löydetty; sekä myöskin Tanskan ja Puolan rahoja ker- toja itse löytänyt. Näistä ei ole mitään tallella.

Ne kalut, mitkä tohtori Ignatius Pappilanmäkeä kai- vaessaan löysi, övat:

14. Yksi kaksiteräinen mieMa, samallainen kuin ennen samasta mäestä löydetty; 1 kyyn. 9 t. pitkä; kahvan ponsi tavattoman iso.

15. Kaksi keiJiäänkärkeä, molemmissa varsiputki, toi- nen leveäteräinen (kuv. 68), tornen tavattoman kaitainen ja pitkä, 19 tuumaa (vrt, kuv. 66).

16. Pronssinen solki (kuv. 70).

17. Useita kiehkuraisia sormuksia pronssista (kuv. 76).

18. Nnttaitsnaidoja raudasta. Nämä löydettiin yhdestä kuopasta, joka sijaitsee ei täyteen 60 kyyn. etelälounaasen päin pääpytingistä, 5 a 6 kort. syvyydeltä. Tämän haudan vierellä löydettiin joukko hevosen luita sekä muutama sysi- palanen. Toisesta haudasta löydettiin korttelin syvyydeltä

19. Kaksi veitsenterää *) (kuv. 74). Käräjämäeltä löysi tohtori Ignatius

20. Kaksi pronssisormusta. Siinä oli noin 6 kort. sy- vyydellä musta multakerros, keskellä muutoin hietaista maata. Tässä kerroksessa, joka loi luotaan heikon mädäntyneen hajun, oli sekaisin multaa ja sysiä, Toisesta haudasta löy- dettiin :

21. Kaksi keihään kärkeä, toinen varustettu varsirei- jällä, toinen kaitaisella varteen pistettävällä ruodolla.

22. Yksi rautakappale, kenties joutsen liipasin.

*) Paitsi maiuituita löytujä on miiseossa 2 miekkaa ja 4 keihään- kärkeä, jotka löyttiin Elokuussa 1876 Pappilanmäestä, noin 100 jalkaa koillispnolella pappilan pääpytinkiä, käytävää kaivaessa pakaritupaan. Ne jätti maisteri Edvin Rosengren vainaja Muinaismuisto-Ylidistykselle (kuv. 63, 64, 66, 67). Vrt. pöytäkirja Jouluk. 5 p. 1876.

Enra.

65

63. V6.

02. V, 6L V-

Löytöjä Pappilaumäestä.

6G

Ulvilan kihlakunta.

67.

68.

65—8. Eeihäänkärkiä Pappilanmäestä

Eura.

67

69. Hopealla kirjattu miekankahva. 1l2i Ve-

70. Hevosenkengän muotoinen solki. Vi- ?!• Tulirauta. %•

Löytöjä Pappilanmäestä.

68

Ulvilan kihlahtnta.

■; ,,JA

72. Tikari 1. keihään- kärki Eurasta. 1/3.

73. Keritsimet. Va

75. Kuolaimet. Va- Myöhemmän rauta-ajau löytöjä Pappilanmäestä.

Eura.

69

76. Vaskisormus. Vi

78. Niittausnaula. Vi- 77. Keihääukärki. Va- 8^. Keihääukärki. Va

81. Haka. Vi- 79. Viskari (hevosen keukä). Vi- 76—9. Löytöjä Pappilanmäestä 80—1. Löytöjä Osmanmäestä.

70 Ulvilan kihlakunta,

Kolmannesta haudasta löydettiin

23. Tidirauta, ruostunut, ja sysiä.

24. KeihäänJcärJci, ennen löydetty Rappeen- 1. Osmaii mäestä (kuv. 80; Hist. Ark. taulu II, n:o 11).

Tänä kesänä (1878) löysi eras Mestilän kylan rnies Käräjämäen hietahaudasta (n. s. Rappeen- 1. Osmanmäestä).

25. Bantaisen MlvenJcupuran (kuv. 37), noin 5 tuumaa läpimitaten, saraan korkuinen. Samasta paikasta tuli esiin

26—27. Kdksi Jceihästä, molemmat varsiputkella va- rustetut, noin 2V2 korttelin pituiset (kuv. 40, 42). Kalut tu- livat esiin noin 4 ä 5 korttelin syvyydeltä kaivoksen syrjästä hietaa vieriteltäessä *). — Tämän edellisenä kesänä (1877) oli Pihalan torpan poika saman haudan luoteispuolisesta syrjästä löytänyt seuraavat kalut:

28. PitM haksiteräinen miekka, kahvassa kädensijan kahdenpuolen olevat raudat övat tavattoman tukevat, ja niissä

*) Nuo rautakalut lähetti provasti Rosengren Muinaismuisto-Yh- distykselle Lokakuun kokoukseen 1878 ja paitsi niitä seuraavat mui- naiskalut, jotka tulivat ilmi kaivamista jatkaessa Osinanmäen hieta- kuopassa,luultavasti tekijän lähdettyä Eurasta: Rautahangalla varustettu särkynyt vaskikattila (kuv. 45): vähäinen rautakoukku (kuv. 81); rautainen paistinlapio; vähäinen vikahde (kuv. 49); kirves (kuv. 43); 2 luulusikkaa (kuv. 46 — 7); 2 pronssivartaista punottua kaularengasta (kuv. 61); 6 ran- nerengasta (kuv. 57); tasavartinen solki (kuv. 51); pyöreä solki (kuv. 59); rintakoristus, tehty kahdesta rinnakkaisesta pitkästä vitjasta, jotka omi- tuisella kannattimella övat olleet kiinnitetyt kumpaaukin olkapäähän. Kannattimista on jälillä ainoastaan toinen, josta edellisten vitjojen ohella riippuu lyhemmässä vitjassa kammanmuotoinen pronssikalu. Tästä komeasta rintakoristuksesta läbteneitä lienevät kaksi vaskilanka-kier- teellä puettua karhunhammasta, joilla on ollut erityinen vaskilangasta taitettu kannatin, sekä samoin vaskilanka-kierteellä puetut hiknapu- noukset, jotka kannattavat pieniä kulkusia (kuv. 55). Näiden ohella oli vielä löytty spiralikierteisestä vaskilangasta tehtyjä ohkasia putkia, jotka näyttävät olleen reunuksina hamppukankaisissa vaatteissa (kuv. 58).

Eura. 7 1

näkyy jälkiä ikäänkuin niiden ympäri olisi ollut messinki- lanka kierrettynä (kuv. 38). Kuinka pitkä sekä itse miekka etta käden sija lienee ollut, ei voi päättää, sillä vaikka miekka oli eheä löydettäissä, oli löytäjä sen murrellut pieniksi kap- paleiksi, nähdäkseen mitä sen sisässä on; kaikki kappaleet eivät enää olleet tallella (Miekka näyttää olleen aivan sel- lainen kuin Hist. Ark. III, taulu I, n:o 3). Samasta paikasta löytyi

29. Pronssinen solki, samanlainen kuin Pappilanmä- estä (kuv. 56).

30. VasMpellin sarkqja, naulanrei'illä varustetuita; luul- tavasti hevosen kaluista (kuv. 52). Sama löytäjä oli muitakin pienempiä kappaleita siitä löytänyt, mutta ne eivät olleet enää tallella. Samasta hietahaudasta oli torppari Tervasmäki muu- tama vuosi sitten löytänyt „kyynärän pituisen nuolen" (ehkä keihään kärki), mutta sekään ei ollut enää saatavissa.

Paitsi näitä, kuten jo edellä mainittiin, on tästä löy- detty kappale toisensa perästä pitkin aikoja. Muista edellä kerrotuista hautapaikoista ei ole muinaiskaluja löydetty muu- alta kuin Krouvilan kartanon älta, mutta tieto niistä on ai- van hämärä. Useimmat näistä kummuista ovatkin aivan koskemattomia. Mutta siitä yhtäläisyydestä, mikä niissä ole- villa hautakuopilla on Pappilanmäen ja Käräjämäen hautain kanssa, voinee varmuudella päättää, etta ne övat samanlaisia, ja ehkä samanaikaisiakin kalmistoita.

Kuulkaamme nyt vähä, mitä kansa niistä kertoo. Yli- pään on Eurassa vallalla se mielipide, etta ne övat sotaväen hautoja. Kerrotaan, etta mainituilta mäiltä on sodittu toi- selta toiselle, ja etta kaatuneet sotamiehet övat kaluineen pai- kalle haudatut. Tämä puhe ei tietysti pidä kutiaan, vaan on se pelkkää mielikuvitusta; samoin kuin monessa paikassa kertomukset, etta hiittenkiukaat övat siitä syntyneet, etta

72 Ulvilan kihlaknnta.

hiidet övat mäeltä toiselle kivillä toisiäan heitelleet. Myöskin kerrotaan, etta Euran niitulla, eli Isolla niitulla on niin suuri tappelu ollut, etta siellä on verta ollut nilkkaan asti. Ker- tomus ei tiedä aikaa, railloin tuo tappelu on ollut, eikä sitä- kään kutka siinä övat otelleet. Kirkkoherra Laihiandér on siitä kirjoittanut kertomuksen, luultavasti siihen myös omia mietteitään lisännyt. Koska se likisesti koskee ainettamme, niin pyydän saada sen tähänkin lainata l).

„Tämä paikkakunta on epäilemättä ensimäisiä, jotka Suomessa övat tulleet Kristinuskoon käännetyiksi, koska yksi niistä tappeluista, j oiden kautta kuningas Eerik JedvarcVin poika pakoitti Suomalaisia sekä kuuliaisuuteen, etta uskon- toon, kuuluu tapahtuneen täällä niinkutsutulla Isolla niityllä. Pispa Pyhä Henrik myöskin tässä paikkakunnassa paljon oleskeli ja itse levitti oppiansa, niinkuin hän myöskin tämän pitäjän rajojen sisällä Lallilta sai surmansa. Täällä ja paitsi sitä Pyhäjärven ranualla löytyy aineita (rudera) erääsen kivi- alttariin, jonka ääressä mainittu Pispa itse kuuluu jakaneen Herran ehtoollista, kun kirkko vielä oli rakentamatta" 2).

„ Kolmesta tappelusta, jotka kuuluvat tapahtuneen tässä pitäjässä, nim. yhdestä Kuningas Pyhän Eerikin ja Pispa Henrikin aikana 12 vuosisaclalla, josta 1 §:ssä on vähän pu- huttu, yhdestä kuningas Kustaa Lsen aikana ja yhdestä ku- ningas Kaarle IX:nen ja Sigismundin puolueitten välillä, on vielä kertomuksia jälellä, vaikka varsin epäselviä. Ensimäi- sestä ei ole mitään varmaa tietoa ja sanotaan vaan, etta nuijasota jo pakanuuden aikakautena oli pidetty Euran Isolla niityllä".

„Toista vahvistaa se seikka, etta vielä (1753) elää niitä,

*) Historiallisesta Arkistosta.

2) Tuosta alttarista nykyisiltä ihmisiltä en saanut mitään tietoa.

Eura. 73

jotka övat vanhempainsa kuulleet pulmvan suuresta Tanskan sotamiesten majoituksesta, mitkä sittemmin pois-lähtiessään olivat tehneet paljon väkivaltaa ja sentähden paikkakunnan asujamilta enimmäksi osaksi tapettiin. — Kolmannesta ei tiedetä enempää kuin etta muutamia Puolan ralioja ja sota- kiväärejä usein on löydetty niistä paikoin, joissa tappelu olisi pidetty. Olkoon nyt tämän laita mikä hyvänsä, niin on kuitenkin varmaa, etta joku melkoinen tappelu tällä mai- nitulla niityllä on tapahtunut, sillä se mäki, jolla pappila si- jaitsee, on täynnä satoja hautoja, joihin kuolleet tappelun jälkeen övat haudatut".

Nähtävästi on sekin kertojan omaa arvelua, etta ruumiit Isolta niitulta asti olisi tuotu Pappilan mäkeen haudattaviksi. Sitä vastaan voipi mahdollista olla, etta Koveronkoukun pai- koilla olevat haudat övat tappelussa kaatuneiden hautoja, jos nim. tässä tappelu on ollut, vaikka historiamme ei siitä mitään mainitse. On kuitenkin luultava, etta täällä joku kahakka on ollut, koska kansa jo vanhuudesta asti on ah- kerasti kertonut täällä tapahtuneista tappeluista. Tukevilla syillä pitää toht. Ignatius kuitenkin nuo kolme mainittua tappelua sekä niiden ajan määräämisen Laihiander'in omina luuloina.

Lopuksi vielä mainittakoon, etta usein mainittu tutkija, toht. I. pitää ainakin Pappilanmäen haudat vanhain Suoma- laisten hautoina, vuoden 1000 paikoilta; ei 10:ttä vuosisataa vanhemmat, eikä juuri ll:tä nuoremmat, koska siitä löy- detty kufalainen raha on v.lta 917 j. Kr. ja niitä ei tavata Pohjoismaissa jälkeen ll:ttä vuosisataa. Käräjämäen hau- doista ei hän vielä päätä, ovatko ne saman aikaisia; mutta koska se Käräjämäestä löydetty miekka (28), sekä pronssi- solki (29), mitkä mina ölen museoon toimittanut, övat aivan samanlaiset kuin Pappilanmäestä löydetyt, niin eikö

74 Ulvilan kihlakunta.

tämä seikka voine todistaa näitä hautauspaikkoja jotenkin yhdenaikaisiksi. Muiden edellämainittuin kalniistoin käytäntö- ajasta ei voi vielä mitcään sanoa, ennenkun niistä muinais- kaluja Iöydetään.

Kristillisyyden aika. Kirjoissa mainitaan Eura ensi- kerran västa v. 1425 *)} vaikka, kuten edellisestä voimme päättää, se useita satoja vuosia ennen oli vahvasti asuttua seutua, Vanhoissa kirjoissa ja kirjoituksissa nimi kirjoitetaan Äffra, Effra, Efraa, Eufra ja Euhra; nuo nimet övat tietysti ruotsalaisten virkamiesten väännöksiä nimestä Eura, jonka nimen Laihiander selittää tulleen sanasta äyrä, äyräs = joen parras, joen vierus, koska koko pitäjä on joen „äyräillä"; aivan luonnolliselta näyttävä selitys 2). Kirkollisessa suh- teessa övat tämän ympärillä olevat pitäjät olleet milloin yh- den, milloin toisen seurakunnan alammaiset. Niinpä maini- taan, etta „Säkylä oli muinoin niin suuri, etta Wampula, Huittinen ja Alastaro övat olleet sen kappelit ja Euralaiset myös övat sinne ruumiinsa haudanneet. Mutta kun sanotut kappelit siitä aikaa myöten erkausivat, tuli pastoraati (Sä- kylä) niin vähäpätöiseksi, etta se laskettiin Euran kappe- liksi" 3).

J) Helsingius, Finlands Kyrkohistoria, s. 169. Porthan, Chron., s. 515. Styffe, Skandin. under Unionstiden, s. 312.

2) Toisen arvelun on professori Aspelin julkaissut Euran ni- mestä. Hän sanoo yllä mainitussa kertomuksessaan: Eurajoeu laak- sossa kummallakin puolen kirkkoa, kohoaa noin 2 uuden virstan alalla useita mäkikohtia ikäänkuin vähäisiä saaria, joista kenties pitäjä mui- noin on nimensäkin saanut (saaret, ruots. öarna, Wöyrin murteessa eu- ran). Kaikissa noissa saarissa näkyy olevan tai olleen hautoja. Ne tuntee soikeista syvennyksistä maanpinnassa, joita muutamissa saarissa, esim. Käräjämäessä ja Lauhianmäessä, on sadottain.

3) Strandberg. Abo stifts Herdaminne.

Enra. 75

Kirkko Euraan rakennettiin 1445 paikoilla, pispa Mauno Tavastin aikana. Luultavasti on se alun pitäin ollut tällä samalla paikalla, kosk'ei kertomukset, eikä kirjalliset toclis- teet puhu muusta kirkonpaikasta. Nykyinen, vähäläntä puu- kirkko on rakennettu 1728; se on 3572 kyyn. pitkä, 18 kyyn. leveä ja 83/4 kyyn. korkea. Laihiander kertoo, etta v. 1755 Heinäkuulla sattui niin kova ukkosen isku kirkkoon, etta itäpäädyn seinä siirtyi sijaltansa enemmän kuin timman, ja kirkon sisälläkin tuo Herranvoima muutamia kappaleita pirstaili.

Alttarin vierille kirkossa on maalattu esiriippna ku- vaava maalaus, sellainen kuin muutamissa vanhoissa kivi- kirkoissa on puusta rakennettu. Alttarin akkunan päällä on maalattu ristiinnaulitun kuva; kuorin seinällä riippuu suuri puinen ristiinnaulittu, jonkalaista harvassa kirkossa puuttuu. Myöskin on täällä tuo vanhoissa kirkoissa välttämätön hel- vetin ja taivaan taulu, 4 kyyn. korkea, 1 sylen levyinen. Siinä on kirjoitus: nJDanhWart Pasch pinxit. Stocholm 23 martii AL 1739. Tästä taulusta G. J. Lindström lau- suu *), etta siinä nähdään ihmisen kärsivän niinkuin ihminen, mutta ei nauttivan i'äistä autuutta niinkuin ihminen; s. t. s. taulun ala-osa on jotenkin hyvin onnistunut, mutta ylä-osa huonosti. Vielä on kirkossa 2 kyyn. levyinen, 1 1/2 kyyn. korkuinen maalattu taulu, kuvaava ehtoollisen asettamista. Nähtävästi on se vaan jonkun „kotimaalarin" tekemä. Eräässä 2 kyyn. levyisessä, 3 kortt. korkuisessa taulussa on joitakin epäselviä kuvia ja „räntätyt" sanat: 3 ef it 6 otctan ®ini tyr t i £arf)a$. — Saarnastuolin laidassa on neljä pahanpäi- väistä evankelistan kuvaa, ja tavallinen tiimalasi saarnapaikan syrjällä. — Sakaristossa on pieni taulu, jonka kehys on täynnä

J) Eura Socken, s. 168.

76 Ulvilan kihlakunta.

kullatuita enkelin päitä; taulussa sanat: Tärnan Eåran Eme Kirlcå ån Bakettu Wåna 1728 ån Lähiåtanu mikél Jåkon påiJca. — Myöskin on täällä vanha rautainen kynttiläruunu, ja aivan omituinen kaln, — puolen kyynärän pituinen, paksu härjänsarvi, nimeltä „rukoustorvi". Tähän torveen suntio lukusijataloissa aamusin puhaltaa kolme kertaa, kolmannen toitotuksen kuultuaan keräytyy kansa toimitnslmoneesen; ln- knsten väliajat rukoustorvi säilytetään kirkon pyhäkössä. — Kirkon hopeat övat nuoret, sillä vanhat' hopeat on varastettu noin 30 v. sitte. — Kaksi kelloa keinuu kellokastarissa; isompi siuista 5 kort, levyinen; siinä on kirjoitns: Gloria, Anno 1681, Solo Deo. — In usvm Eclesice Eufrensis Mart- tini Pauli Ziclenii et Jacobi Andrece JEimélcei Pastoris Lod Jacob JEimekeus ivdcx Territorialis in Inferiori Satacvndia Anno Salvator-is 1681. Vähemmässä kellossa on kirjoitns: Gloria in exelsis Lib. Bar o Lorentz Greiitz Boet. Iohannes Gezelins Episcopus Aboensis Bn:s Mathias Longkis Pastor in Eura. Me fusit anno 1684 Ambrosius Teruandt.

Kirkon-arkistossa ei nykyään liene mitään arvokkaampaa paperia; siellä oli kanan säilytetty tno usein mainittu Lai- hianderin kertomns, mntta nykyään ei se siellä enää ole, eikä tiedetä niihin on joutnnnt; luullaan sekaantnneen pro- vasti Homén-vainajah papereihin. Onneksi on siitä kuitenkin Euran pitäjänkertomukseen tohtori Lindström ottanut paljo otteita; samoin on siitä otteita edellämainitnssa Historialli- sessa Arkistossa J). Laihiander oli Kinkaisista, Laihian ky- lästä, syntyisin talon poika ja kirkkoherrana Eurassa 1748 —1769.

x) Eopioita, joista ainoastaan pappein luettelo puuttuu, on His- toriulliseu Seuran ja Historiallisen Museou tallessa. — Kauttuan rauta- tehtaasta (perust. 1689) luetaan tietoja kirjasessa Bergsintend-.s berätt. om bergshandt. i Finland år 1875, s. 169 — 70 ja Suomi 1846, s. 185 — 7.

Bura. 77

Kuten läbes kaikkia muitakin kirkkoja, niin Eurankin kirkkoa rupesivat biidet kivittämään kun se valmiiksi tuli. Mansikasmäestä heittelivät he suuria kiviä, niillä kirkkoa kukistaakseen; yksi heidän heittämänsä kivi lensi aina Pyhä- järven rannalle, yksi Lähteenojan pellolle, yksi kirkon luo ja yksi Soupaksen pellolle, sen alle joutui piika ja härkäpari. Tästä kivestä oli vielä viimeaikoina käynyt sellainen juttu, etta ken siihen koskee, se tulee sokeaksi. — Kerran sodan- aikana lähdettiin kirkon kelloja viemään piiloon Mansikas- mäkeen (Waanin taa), mutta Isolla niitulla tulikin jo vihol- linen vastaan; ei viejillä muuta neuvoa, kun täytyi upottaa kellot jokeen Koveronkoukkuun, ja niitäpä ei nyt sieltä saada, vaikka monta kertaa on yritetty. Usein on ollut kello jo vedenpinnalle nousemaisillaan, mutta silloiu on aina ilmes- tynyt lähellä olevalle maantielle käyskentelemään vanha ämmä, joka nostajille on yhtä, toista huudellut; nämä eivät ole saat- taneet olla vastaamatta, ja niin pian kun såna heidän suus- taan on pääsnyt, on kello tåas pohjaan hulmahtanut, eikä enää sattunut samain miesten onkeen. On nyt kuitenkin kuultu sellainen "m neuvo, etta sitte västa kellot saadaan, jos niitä ottamaan inenee valkoisenverevät kaksoisveljekset ja valkoiset kaksoishärjät; — mutta mistäpä sellainen kaksois- pari tuli.

Isonvihan ajoista kerrotaan, etta „silloin kun isoryssä maahan tuli", oli suurin osa pitäjän väestä paossa Kahalan kulmalla, missa vielä kauan jälkeen on näkynyt pakopirttein sijoja. Sorkkisten kylan väki oli ollut paossa Heinuksen kor- vessa. Kerran yöllä tuntematon ääni huuti pakolaisille: nos- kaa ylös pojat, kamala ääni kuulu; väki nousi ylös ja meni metsän rinteelle katsomaan, miten kylässä on asiat; siellä vielä Venäläiset peulmsivat, kiusaten kylään jääneitä asukkaita.

78 Ulvilan kihlahtnta.

7. Kiukaisten kappeli.

Euran kappeli Kiukainen on myös Eurajoen varrella. Emäpitäjän läpi juostessaan on joen suimta melkein pohjai- seen, mutta Kiukaisissa se tekee polven Köylypolven kylässä ja rupeaa siitä juoksemaan lännen puoleen. Täällä jokeen yhtyy myös Köyliönjoki. Maa Kiukaisissa on epätasaisempaa kuin Euralla; täällä on Salpausselänteen lähettämiä ylänteitä ja muita kukkuloita; mutta on myöskin lnuutamia pieniä järviä ja suuria soita. — Luonnolliseksi luulisi, etta Kiu- kainen on nimensä saanut niistä monilukuisista kiittenkiu- kaista, mitkä täällä övat, mutta omituista on, ettei Kiukai- sissa, eikä sen eteläpuolisissa naapuripitäjissäkään niitä „kiu- kaiksi" sanota, vaan liiittenvareiksi. Lieneekö siis nimi Kiu- kainen naapuri Kokemäen antama, sillä siellä sellaisia kivi- kokoja kiukaiksi sanotaan.

Pakanuuden aika. Pari virstaa Kiukaisten kirkosta länteen päin on suuri Panelian kyla. Tässä kylässä on lähes puolet koko seurakunnan asukkaista ja tiluksista. Tavat- toman tiheästi näkyvät nämä seudut olleen asuttuna jo „jät- tiläiskaudella", sillä tämän kylan mailla on niin paljo „hiitten- vareja", etta tuskin muualla vertoja sille paljoudelle. — Koemme käydä niitä esittelemään, mutta tehtävä on vaikea5 saada niitä esitetyksi ja järjestetyksi niin, etta lukija niiden laadusta ja keskinäisestä asemasta vähänkään selvää saisi, ei ole helppo. — Useata arveluttanee ollenkaan seuraan lähteä tuolle kuivalle retkelle, kulkemaan kiviläjältä toiselle. Mutta saadaanpa nähdä, — sellaisella retkellä on myös omi- tuinen viehätyksensä.

Kun kirkolta kuljemme kylätietä Paneliaan, käännymme Mai'lan (Maijalan) talon kohdalla vasemmalle vanttuulle;

Riukainen.

79

tässä kulkee parin, kolmen virstan pituinen mäkiylänne mel- kein suoraan etelästä pohjaiseen; mäen länsipuolella alan- gossa on peltoja ja niittuja, mäellä kelpo joukko hiitten- kiukaita. Sanotaan sellaisia ennen olleen Mai'lan mäelläkin, vaan kun kartano on siihen rakennettu, on ne hävitetty. Mutta emme nyt huolikaan olleista ja menneistä, meillä on kyllä nähtävänä olevaisia; riennämme siis Panelian kosken ylitse.

[LIX] Måhilän vainion keskellä korkealla mäellä on vare, noin 26 kyyn. ristiinsä mitaten; päältäpäin on täta pu-

82. Miekan ponsi varhemmalta rauta-ajalta.

rettu. Samalla mäellä näyttää olleen useita muitakin vareja, mutta ne övat perinpohjin hävitetyt. Muutamia kymmeniä syliä tästä eteenpäin on [LX] Vare-Jusun aitan takana tien ohessa suurin vare ainakin Satakunnassa; se on 45 kyyn. läpimitaten, 7, 8 kyyn. korkea; sen epätasaisesta pinnasta päättäen on sitä aikain kuluessa paljo vähennetty, ehkäpä talon tarpeisin. Suuruutensa takia on tämä vare näillä seu- duilla ollut jo ammon-ajoista tunnettu, ja siitä on lisäännön saanut Jusun talon nimikin, jota nyt aina sanotaan „vare-

80

Ulvilan kihlahmta.

Jusuksi". Tämän våren oli huomannut tohtori Lindström'kin x); hän niitä sanoo täällä Kiukaisissa olevan neljä! Ennen on usein nähty valkeita kiiluvan tämän våren sisästä, ja joskus on komeita silkkivaatteita sen pinnalie ilmestynyt; siinä siis asuu herrasväkeä! — Parisataa sylta tästä länteenpäin on [LXI] Ellaan kartanon vieressä vare, 30 kyyn. läpim., 5 kyyn. korkea, aivan koskematon. Ellaan kartanon tilalta lnullaan niitä useampia hävitetyn. Puolen virstaa tästä etelään päin Vähän-JaaJwIan talon länsipuolella näkyy [LXIIj sija suu- resta varesta, josta kivet pari vuotta sitte on tanhuaan ve- detty. Mainitun talon kartanon luoteispuolella näkyy niin-

ikään [LXIII] våren sija; siitä kivet on hil- jattain aitaan otettu. Tämän vierestä sanoi talon vanha vaari joku aika sitten perinpoh- jin hävittäneensä yhden våren. Pohjalla sanoi tavanneensa paasisen ruumiinarkun ja siitä lähteneen väkevän ruumiin löyhkän. Läliellä näitä on [LXIV] Vähän-Jaakolan tien haarassa pieni vare. Parisataa askelta siitä itään päin on Mäentaustan vainiossa pieni mäkisaareke, siinä aivan rin- nakkain [LXV — LXVII] holme varea, joista kukin on 10 kyyn. ristiinsä, nykyään 1 kyynärän korkuisia, mutta näyttää siitä, etta niitä on päältä haj otettu. Näistä parinsadan askeleen päässä on [LXVIII] Heiskan vamion saaressa 10:kunta kyy- näräinen, paria kyynärää korkea. Palaamme tåas Jaakolan tienhaaraan ja astumme siitä eteläänpäin Kahalankulmalle vievää tietä myöden; eikä kauan tarvitse tallustella, ennen-

83. Bysantiolainen hopearaha. 1/1.

>) Kura Socken. Suomi 1846, s. 182.

Kiukainen.

81

kun jo vasemmalla puolella tietä on [LXIX] vare 24 kyyn. läpimitaten, 3 Va kyyn. korkea, pinnalla pieni kuoppa. 500 askelta eteenpäin tästä on oikealla puolella tietä [LXX] vare 12 kyyn. läpim., 2 kyyn. korkea. Täta on kaivettu toisesta syrjästä alkaen keskelle päin, ja näkyy sen pohjalla selvästi syrjälleen lasketuista kivenlaa'oista telity 4 kyyn. pitkä, 1 kyyn. leveä ja 1 kyyn. korkea laatikko 1. ruumiin-arkku. Tämä on käsille kaivettu viime vuonna, ja väkevän löyhkän sanottiin siitä tulleen, niin etta kaivajain päät kipeiksi kä- vivät. 10 askeleen päässä tästä on [LXXI] 30 kyynärää pitkä vare; tästä on tornen puoli hävitetty, ja kerrotaan,

84. Arapialainen hopearaha. 1/v

etta siinä on ollut samallainen arkku kuin eclellisessä. Tä- rnan kohdalla tien vasemmalla puolella on [LXXII] vare 12 kyyn. läpim., täta on päältä purettu, niin ettei sen korkeutta voi määrätä. Puolisataa askelta näistä etelään päin on ikään- kuin hajonnutta kivivarustusta, — kenties vaan luonnollinen kivikko, — siinä kivikossa on rinnakkain [LXXIII— LXX V] holme isonmoisen våren jäännöstä; mahdollista, etta tuo edellä- mainittu kivikko on tullut hajotettuin kiuasten kivistä. Edellä- mainitut, tien vierellä olevat varet övat Vähä-Jaakolan maalla. Nyt seuraa harjanteessa pieni alanne; mutta kun noin 1/i virstaa kuljetaan eteenpäin, tavataan Ellaan maalla [LXXVI — LXXVII] Jeäksi varea rinnakkain, Hakalan torp an vieressä.

82 Ulvilan kiklakunta.

Nämä övat 18 kyyn. läpim., 5 kyyn. korkuiset; näiden vä- lillä on laakakivistä laskettu arkku il/2 kyyn. pitkä, 1 kyyn. leveä ja 1 kyyn. korkea. Tämä hauta eli arkku näyttää nä- kyviin tulleen siten, etta sen kantena olleet kivet övat ålas hautaan pudonneet. Mutta miten on selitettävä se seikka, etta hauta on kiuasten välillä, eikä niiden alla? — Monista merkeistä, ja varsinkin näistä arkuntapaisista paasikehyksistä päättäen, ei hiittenkiukaita voitane muina pitää kuin hauta- kumpuina. Olleeko siis tässä hauta kummankin kunimun alla ja jonkim vähä-arvoisemman henkilön hauta niiden vä- lillä; taikka onko tämä jonkun niin arvokkaan ja rakkaan henkilön hauta, ettei sitä ole maltettu peittääkään muilla kun kiven laaoilla? — — Näistä kiukaista muutama sata sylta itäänpäin on [LXXVIII] HeikYään metsässä pieni vare. Länteen päin kun mennään tuosta kaksoiskiukaasta noin 400 s., tavataan peltojen keskellä pieni mäkisaari; siinä on [LXXIX] Satolan riihen takana vare 24 kyyn. ristiinsä, 2 kyyn. korkea; täta on päältä vähä mullistettu. 15 s. länteenpäin tästä on tåas [LXXX] vare 24 kyyn. läpim., 3 kyyn. korkea, melkein koskematon. Näistä kun mennään muutama vakomitta, s. o. muutaman pellon poikki länteenpäin, tullaan tåas metsään. Täällä tapaamme riihellisten kohdalla olevan [LXXXI] våren, mi on 25 kyyn. läpim., 4 kyyn. korkea, pieni alennus kes- kellä. Sata askelta tästä etelään päin on Ellaan [LXXXII] Kolimäellä 20 kyyn. levyinen, 3 72 kyyn. korkuinen vare.

Tästä nyt käännämme kävelymme tåas pohjaiseen päin ja rupeamme kulkemaan Jaakolan taloa kohden, toista mä- keä myöden kun tulimme, niin parin sådan askeleen päässä Ko- limäeltä (taikka 100 askelta LXXXLstä) tapaamme [LXXXIIIJ 6G kyynärää pitkän, 24 kyyn. leveän ja 2 kyyn. korkean våren; tämä 011 siis soikon muotoinen, enemmän kuin kahta leveyttänsä pidempi. 3 sylta tämän päästä sivulle päin 011

Kiukainen.

83

[LXXXIV] 9 kyyn. läpimitaten, 3 kyyn. korkea elieä vare; juuri sen vieressä on saman levyinen [LXXXV] vare, hajo- tettu jotenkin matalaksi. Pari sylta tästä tåas on [LXXXVI] 18 kyyn. läpim., 6 kyyn. korkninen vare; tämän keskellä on sylen syvyinen, jyrkkälaitainen kaivos, tietysti jälestäpäin kaivettu. Nämä neljä viimeksimainittna övat kaaren muo- toisessa asemassa keskenänsä (katso kuv. 85). Mennään noin 500 askelta näistä eteenpäin, niin tavataan tåas [LXXXVII] vare, 33 kyyn. pitkä, 18 kyyn. leveä, 2 72 kyyn. korkea; tä-

85. Hiittenkiukaita Kolimäellä Kiukaisissa.

män vieressä, 4 ä 5 askeleen päässä, on [LXXXVIII] 20 kyyn. läpim., 2 kyyn. korkea vare. Molempia viimeksimainituita on kuitenkin mullistettu niin, ettei niillä ole enää alkupe- räinen korkeus.

Kuljemme tästä ennen tapaamamme alangon ylitse, sii- hen mäkeen, missa ensiksi olimme Jaakolan tienhaarasta läh- (lettyämme, niin tapaamme tåas mäen rinteessä, noin 1 virsta länteen päin siitä kiukaasta, missa ensimäisen paasi- arkun näimnie, [LXXXIX] våren paksun sammalen peitossa; se on 20 kyyn. läpimitaten, 2 kyyn. korkea, keskelle kai- vettu 2 kyyn. syvyinen kuoppa. Saman mäen rinteellä, noin

84 Ulvilan kihlakunta.

200 sylta Jaakolan kartanosta etelään päin on [XC] pieni vare. — Erillään tästä nyt läpikäydystä ryhmästä on tällä kulmalla vielä [XCI] Tatkamenmäessä isomnoinen vare; ja [XCII] Ristisaarikon mäessä pieni vare-hjhäys. Ristisaarikon inäki on pieni mäennystyrä, noin 50 s. läpimitaten, 3 sylta korkea, Kahalan suolla. Tämä kukkula on varmaan ollut saarena siihen aikaan kun vare siihen rakennettiin, ja kivet luultavasti on muualta siihen tuotu. Kerrotaan myöskin, etta Ristisaarikon mäellä on Kiukaisten ensimäinen kirkko ollut, mutta tuskin siinä jutussa on perää pahaistakaan. — Mista syystä saaren nimeen lie „risti"-sana yhtynyt?

Näin on nyt kuljettu tämä Kahalan kuhna, käyty kiu- kaalta kiukaalle. Paperille pantuna on tuo retki vaan kuiva, yksitoikkoinen luettelo, mutta ei min todellisuudessa. Ken rakastaa muinaisuutta, vanhaa, hän käyköön kauniina kesä- iltana osoittamani kiertokulun, ja hän näkee täällä ryhmittäin vanhaa rakennusta, niin vanhaa, etta niaamme vanhimmat linnat ja kirkot sen suhteen övat äskensyntyneitä. Ken ha- luaa nähdä uutta, käyköön tänne. Monella, monilla olisi täällä varmaan paljo uutta, harvinaista, harvassa tavattavaa nähtävänä. Tavata lyhyellä ilta-kävelyllä puoliväliin neljättä- kymmentä ikivanhaa, muhkeaa hautapatsasta, ihmeteltävää käsialaa, ei suinkaan ole jokapäiväistä! Ja nämä vielä niin somasti sijoitetut: mikä kummulle korkealle, josta näkyala avara aukeaa yli suon ja niitun, mikä lainehtivan, vihertävän viljavainion keskelle, mikä nuokkuvain koivujen varjossa, tahi keskelle kumeain kuusten, jotka raittiilla hajullansa ilman täyttävät, joitten oksilla oravat ketterinä pyörivät ja latvoissa laulurastaat kaikuvia laulujaan laskevat suloisena suvi-iltana. Istahda silloin kummulle, jonka synty-aika on lähes käsittä- mättömässä, hämärässä muinaisuudessa, niin varmaan myrs- kyinen mailma sun aatteesi jättää puhtaana elonhuolista kor-

Kiukainen. 85

keuteen kohoamaan, ja sa nautit enemmän kuin yhclessäkään keinoilla kaunistetussa puutarhassa! — —

Kello oli kuuden paikoilla iltapäivällä, kun oppaani Jaakolan Nestorin kera lähdin talosta noille vareille vaelta- maan, ja kaunis Heinäkuun aamu rupesi sarastamaan kun tåas talolle palasimme; sillä ajalla mittasimme ja muuten tarkastelimme nuo 34 hiittenkiuasta. — Mutta ei vielä ole kaikki Kiukaisten kiukaat katsottuna. Menkäämme nyt tuosta Mai'lan tienhaarasta, josta ensin etelään käsin lähdimme, suoraan eteenpäin. Puolen virstan levyisen vainion ylitse mentyämme, tapaamme

[XCIII — XCIV] Riwhomäen kartanon takana mäessä kaksi liiittenkiaasta *). Tästä nyt tåas alkaa rivi kiukaita mennen etelästä pohjaiseen pitkin mäen rinnettä. Muutama sata askelta edellisistä on [XCV] Heinilän aitan takana puo- leksi hävitetty vare. Siirrytään tåas kiviheitto, [XCVI] Riw- holan kartanon takana mäellä, 5 sylta tallin seinästä on upea vare, 42 kyyn. läpim., 5 kyyn. korkea; aivan eheä. Noin 100 sylta tästä luoteesen päin on [XCVII] Mattilan vainiomäessä vare, 36 kyyn. läpimitaten, 6 kyyn. korkea, keskellä sy vä kaivos. 7 sylen päässä tästä on [XCVIII] 18 kyyn. leveä, päältä purettu vare, ja tåas tämän vieressä [XCIX] pieni, 3 kyyn. levyinen, 1 kyyn. korkuinen. 20 sylta näistä on tåas [C] vare 25 kyyn. läpim., 3 72 kyyn. korkea, keskellä kyynärän syvyinen alennus. Syli matkaa tästä on toinen eheä [Cl] 10 kyyn. läpim., 1 kyyn. korkea. Kolme vuotta sitte, oli Mattila hävittänyt juuri asuntonsa akkunan älta pohjiaan myöten ison våren. Mies, joka våren oli hajottanut, kertoi, etta pohjalla oli laa'oista laskettu sylen pituinen arkku,

*) Näistä en Kiukaisissa käydessäni mitään kimllut, enkä siis ollut niitä mittaamassa, mutta jälestäpäin sain luotettavan tiedon, etta siellä on ainakin kaksi varea.

86 UlvUan kihlakunta,

ja etta siinä oli selvästi nähtäviä luunkappaleita. Monesta muustakin, tämän ihmispolven aikana hävitetystä varesta ju- tellaan, ja kuka tietääkään, kuinka paljo niitä on hävitetty ylimuistoisina aikoina, kartanoita rakennettaissa ja peltoja tehtäissä.

Pari virstaa Panelian kylästä, Katilan maalla Isonsuon rannassa on [CII] Käkialhon rinnassa useamman sylen le- vyinen, matala vare; nähtävästi sitä on alkuperäisyydéstään levitetty ja madallettu. Saman suon rannassa, [CIII] Buski- röyskön rkmassa on pieni vare. — Paneliasta Eurajoelle me- nevän maantien varrella, [CIV] Tammdan torpan vieressä kelpo keko; se on 42 kyyn. läpim., 4 kyyn. korkea, keskelle on kaivettn useamman kyynärän pituinen, 3 kyyn. syvyinen kuoppa. Valkea tästäkin on usein nähty pilkoittelevan. Vähän matkan päässä tästä on [CV] Baitalan pellon päässä pie- nempi vare. Vielä seurakunnan eteläsyrjällä, sen tien vie- ressä, joka Waanin kartanosta menee Sydänmaan kylään, tavataan [CVI] vare, noin 1 8 kyyn. ristiinsä mitaten, 2 kyyn. korkea, ja [C VII] Heishan Saaremaan mäessä on jäännöksiä suuresta varesta. Vielä tässä mainittakoon se hiittenkiuas, joka on juuri Harjavallan rajalla [C VIII] Toriscran torpilla; tärna kiuas kuuluu Harjavallassa olevain kiuasten ryhmään (Siitä ölen maininnut Loimaan kikunnan muinaisjäännösten luettelossa, s. 14, n:o 11).

jNIahdollisesti on Kiukaisissa vielä muitakin kiukaita, joita en mina osannut näkemään, mutta onpa niitä jo näis- säkin yhden pienen kappelin osalle. Noin neliöpeniknlman suuruisella maan-alalla tavata 50 (vielä eheää) hiittenkii^asta, ollee jotenkin harvinaista. Tuskinpa vielä ainakaan on huo- mattu Suomessa pitäjästä sellaista kuin Eura, jonka piirissä on niin runsaasti pakanuuden ajan hautoja. Eikä kivikauden jätteetkään täällä Kiukaisissa ole peräti vähäiset. — Huo-

Kiukainen.

87

86.

87.

89.

Myöhemmän rauta-ajan kirveitä. V3.

88

UlvUan kihlakunta.

90. Tikari 1. kei- häs. Va-

91. Keihäs. lf2 Löytöjä Köyliöstä.

92. Kalaveitsi.

Va-

Kiukainen. 89

mattava seikka on, etta muinaisjäännöksistä rikkaimmat seu- clut — ainakin Länsi-Suomessa övat virtain vierukset (Lapin- joen, Eurajoen, Kokemäenjoen, Norrmarkunjoen y. m.); asutus siis jo vanhimmista ajoista alkaen on lcvinnyt virtoja myöden.

Ne pienet järvi-lampyet, mitkä Kiukaisissa siellä, täällä pilkistelevät, osoittavat maan vesiperäisyyttä, ja seudun en- tisestä vetisyydestä on useita kertomuksia. Panelian kylan mailla on korpi, jonka rannalla on Aluhsenr annan mähi. Mäen nimestä päättäen ja kertomusten mukaan, on tuossa nykyisessä korvessa ennen aluksilla kuljettu, ja sanotaan siitä löytyneenkin aluksen kappaleita. Laihianjärven tienoille on kansan puheen mukaan ennen särkynyt suolalaiva, jonka kappaleita olisi löydetty. Läheltä Lammijärveä on löydetty vene sylen sy vyy delta maasta l). Panelian Vähän-Jaakolan maalla oli suosta ruoppaa ajettaessa 3 kyyn. syvyydellä ruo- pan alla savessa tavattu ikäänkuin pellon sarkoja. Samasta suosta oli savea vastassa löydetty siiksen kappaleita. Isosta- suosta oli torppari Kaunisto noin 10 vuotta sitte löytänyt saven rajalta rautakirvecn, joka, löytäjän kertomuksesta päät- täen, oli aivan samallainen kuin pakanuuden aikaisista hau- doista löydetyt kirveet. Kirves oli muutettu nyky-aikaiseksi.

Kristillisyyden aika. Panelian kylässä on ennen ollut rukoushuone Maflan mäellä; siinä Euran papit kävivät pi- tämässä jumalanpalvelusta. Tuo rukoushuone paloi 1714, ja sen jälkeen luullaan jumalanpalvelusta pidetyn Kiukaisten kylässä, johon sitte 1761 seurakunnan ensimäinen kirkko rakennettiin, sitte kun se oli saanut kappelin oikeudet 1738. Kappelia sanottiin ensin Rautuan kappeliksi. — Kirkossa ei ole mitään mainittavaa; paperille vesimaalilla maalatut „vii- meistä tuomiota" ja „Kristuksen kärsimistä" esittävät taulut

l) Vrt. Lindström, Kumo Socken, s. 176.

90 Ulvilan kihlakunta.

näyttävät olevan saman mestarm tekemät kun Honkilahden taulut. Toinen kirkon kelloista on valettu Luvialla.

Asutustarinoita. Tarun mukaan on Kiukaisten ensi- mäinen asukas ollut Harolan kylan Katilassa, Köyliönjoen varrella, toinen asukas Tuishdassa, saman joen varrella; no, tietysti Katilainen näki jokea myöden lastuja tulevan, ja niin tiesi mennä naapuriaan katsomaan. — Laihian kylan alusta kerrotaan, etta kaksi veljestä oli tullut tänne Laihian *) pi- täjästä Pohjanmaalta, he löivät laukkunsa Kotomäkij arven rannalla maahan ja sanoivat: ,,Laihialta olemme tulleet, Laihia tähän tulkoon". — Kiukaisten piirissä on myöskin Lallinmaa, johon Lalli ensin pakeni hiiriä, ja Hiirijäivi, mihin taru sanoo hanen hukkuneen, mutta niistä asioista ja paikoista on monessa paikassa kerrottu 2).

Eurassa ja Kiukaisissa on usein kuohunut omituisia uskonnollisia liikkeitä. Omituinen ilmiö oli täällä viime vuosi- sadalla eras vaimo, joka ei nauttinut Herran ehtoollista, tuo- mittiin jalkapuuhun, mutta yhfäkkiä, ikään kuin noitavoiman avulla, taisi hän tehdä selvän armonjcärjestyksestä ja kristityn velvollisuuksista. , Vaimo kertoi, etta ne opinkappaleet, mitkä hän rippikoulussa oli kuullut, tulivat nyt yhfäkkiä selväksi hanen muistossaan. — Vuonna 1774 ilmestyi Paneliassa Tuu- lensuun torppaan muka pahoja henkiä; niitä manaamaan menivät rovasti ja tohtori M. Lebell sekä pitäjän-apulainen J. Wegelius, ja saivat sen retken tähden vähä „virkavapautta", kun Lebell torpanväen kuullen oli kutsunut pahaa henkeä

J) Pohjaumaan Laihialla kerrotaan, etta asukkaat sirme övat tulleet Savosta Mäntyharjulta; sanioiu sanovat historijoitsiamme To- pelius, Koskiuen y. m.

2) Kts. Kiinteitä muin.-jäännökslä Loimaan kihlakunnassa .

Kiukainen.

91

esiin, antaen sillä vahvistusta rahvaan taikauskolle (Vrt. Lindström, Eura Socken ja GottluncTm Otctva, I). Nykyään on Kiukaisissa tåas lahkolaisuutta ; siihen kuuluvat henkilöt yleisissä kokouksissa ääncstävät ktimpaanko lähdetään, pa- ratiisiin, vai pahaan paikkaan.

Löytöjä. Kivikaluja on Kiukaisissa löydetty jotenkin paljo, mutta en niitä kaikkia käsiini saanut. Harolan kylan mailta oli kymmeniä vuosia sitte löydetty „ukkosen vaaja", joka, selityksestä päättäen oli ollut oiko- kirves, suuiinta lajia, mutta kun se oli koko kyläkunnan rohtolana, siinä lääkkeet, siinä laastarit, hupeni se pian pieneksi, eikä nyt enää loppuakaan löytynyt. — Eheä vasara- kirves sanottiin olevan saman kylan varva- rilla, mutta kun menin sitä kuulustelemaan, sanoi varvari sen kadonneen (?). Myöskin Järvenpään ylisellä pitäisi löytymän pari kiviasetta. Käsittämiäni löytöjä övat:

31. Vasar akirves, tavallista laatua, löydetty Myllytalon tiluksilta Laihian ky- lässä jo aikoja sitten; säilytetään maini- tussa talossa (vrt. kuv. 11).

32. Kivinen puikJco, 3 tuumaa pitkä, 3/4 tuum. leveä, Va tuumaa paksu, toisessa

päässä on hoikan lyijykynän paksuinen reikä; kulmat eivat ole terävät, vaan vähä pyöreähkät; aine mustan värinen, hyvin hienorakeinen ; puikon päät övat tasaiset (vrt. kuv. 93). Olleeko tämä ollut työkalu, vai joku kaulassa kannettava taikakalu? — Tämä, samoin kuin eclellä mainittu esinekin säilytetään Myllytalossa; kun ne övat talossa olleet ylimuis- toisista ajoista, ei niistä maltettu luopua.

03. Kovasin.

92

Ulvilan kihlakunta.

33. VasamJcirveen kappale, rosopintainen; löydetty Pa- nelian Mäkilän maalta hietakuopasta. Sen lunastin torppari Korpelalta.

34. Vasar akirves kaunis ja eheä, ll/2 tuumaa pitkä, 8 t. leveä keskeltä; löydetty Tuumin maalta, „Nisulaarin ha'asta", peltoa tehtäessä. Tämän lahjoitti museolle talol- linen Juha Tuumi, Köylypolven kylästä.

35. Vasardkirveen puolisko, silmästä katkaistu, löy- detty Makelän kylan mailta; oli ollut löyclettäissä eheä, mutta sitte oli toirien puoli syöty ja juotu. — Täytenä totena ker-

rottiin, etta torppari Harjunpäällä oli ollut eheä vasarakirves, mutta hän oli sen myönyt kuleksivaiselle miehelle. Samoin sanottiin myös Tienhaaran ja Rostedfin torpissa „ukonvaajoja" olleen 1).

36. Säämiskä -JcuMarolUnen vanhoja hopearahoja oli löydetty Mä- kelän kylan Iso-Antin talon maalta, Eurajoen rannasta pienestä mäki- kummusta. Iso joukko rahoista oli jo hukattu, mutta eheitä rahoja luin vielä 173 kappaletta ja 50 palasta eli puoliskoa; omistaja Iso-Antti ei malttanut niistä kaikista luopua, mutta antoi minun valita yhden ku- takin lajia, ja niin sain museoon 6 rahaa; ne övat Ruotsin rahoja, kimingas Juhana IILn ajalta, v:lta 1593.

04. Nuolen kovasin.

!) Kiukaisista on ennestään yliopiston museossa nimismies N. A. Gyldén'in lähettämä vasarakirves, löytty maasta Pauelian kylässä, 23/j kyynäräu syvyydeltä.

Eurajoki ja Luvia. 93

37. Nuolen kovasin (vrt. kuv. 94) raitaisesta kivestä, 3 tuum. pitkä, l Va t. leveä keskeltä, 1 t. paksu; löydetty Mäkelän kylan (?) mailta (Nykyään Satakunnan toimituksella).

38. Riimusaiwa, iy2 korttelin pituinen, tehty 1690; lahjoitti talollinen Kustaa Knuutila, jonka talossa sauvaa on kauan säilytetty.

8. Eurajoki ja Luvia.

Eurajoen pitäjä on ylipään jotenkin alaperäisellä maalla, Raumanmeren rannalla; sen läpitse juoksevat Lapinjoki ja Eurajoki, päättyen täällä mereen. Luvian pohjaissyrjällä to- sin jonkinlaisena kangas-ylänteenä kohoaa pitkän Salpaus- selänteen loppu, mutta kuultuansa meren pauhun, painaa sekin päänsä aivan ålas täällä. Kun seutu on näin alhaista on se tietysti myöheminin kun monet muut maamme paikat ollut veden peitossa, ja senpätähden täällä vanhimmista asu- tuksista ei näy paljo jälkiä. Ei tietääkseni yhtäkään kivi- asetta ole täältä löydetty, ja muitakin Pakanuuden aikaisia muinaisjäännöksiä on vähä. Lähellä Euran rajaa on [CVIII] hiittenkiuas isonlainen, mutta pahasti mullistettu, Syäänmaan kylan mailla. — Lähempänä meren rantaa on [CIX] Mitten- kiuas, parikymmentä kyynärää läpimitaten, 3 kyyn. korkea, ScJkeen kalliolla, Selkeen eli Lautun kulmalla. Kerrottiin, etta samalta kalliolta on kolme, neljä kiuasta hajotettu kivi- aitaan. Pitäjän pohjaissyrjällä erkautuu Salpausselänteestä soukka hietaharjanne, juosten Irjanteen kylan alatse. Tuolla harjanteella tavataan [CX] vähäinen hiittenkiuas Irjanteen Kydönperän maassa. Vielä on [CXI] hiittenkiuas Kaukon- mäen kylan Lähteenkorvan torpan vieressä.

Luvialla kuulin kerrottavan, etta Säpin luodossa (Säbb- skär) on noin 4 a 5 kyynärän levyinen, 1 kyynärän korkuinen

94

Ulvilan kihlakunta.

kiviläjä, jossa on ennen seisonut puuristi, nykyään pois la- honnut. Ei tiedetty kertoa, mitä varten risti siihen oli ase- tettu; olisiko tuo vaan joku meriviitta ollut. Kinaskerin luodossa pitäisi oleman kivistä laskettu ympyrä, noin 26 kyyn. läpimitaten, sekä Birskärin luodossa myös joku pieni kivikyhäys.

Kristillisyyden aika. Eurajoen seurakunta kuuluu van- himpiin maassamme, niihin, jotka syntyivät 13:nen vuosi-

95. Munalukko. Vi- 96- Avain. 1/1.

Myöhemmän rauta-ajan kaluja.

sadau lopulla, tahi 14:neu alulla. Sen ruotsalainen nimi Euraåmiune tullee ruotsalaisesta sanasta åmynning = joen- suu; se kirjoitettiin vanhaan aikaan monella lailla, niinkuin Eurankin nimi: Eufraåminne, Eurabominne j. n. e. Suurin osa Eurajoen pitäjästä on vanhimmista ajoista asti ollut suurten maatilain alustana. Kantatilana täällä lienee ollut Wuohijoen (Wuojoen) kartano, joka sijaitsee Eurajoen par- tailla, lähellä meren rantaa. Sen ensimäinen tunnettu omis-

Eurajoki ja Luvia. 95

taja oli eras herra Matti Sigfridin poika 1), jolta Juliana De la Gardie hankki itselleen sanotun tilan. Kuningas Kustaa II:n Adolf lahjoitti v. 1626 Wuohijoen säterin sekä Irjanteen ja Lavilan tilat kuuluisalle sotapäällikölle ja valtioneuvokselle Åke Totfille; hän mainitaan myös kuolleen Lavilan tilalla. Åke Totfin poika, valtioneuvos, sotamarski ja kenraalikuver- nööri Klaus Tott peri isänsä jälkeen mainitut maatilat. Hän korotettiin kreivilliseen säätyyn ja sai kelpo kreivikunnan Pohjanmaalla, sekä peri suuria rikkauksia, mutta tuhlaavaisen elämänsä takia hän köyhtyi ja menetti suuren osan tiluk- sistaan 2). — Eras näistä herroista elää nyt vielä seudun kansan muistossa, ei suinkaan kiitollisessa, vaan päinvastoin kauhistuttavassa.

Edellä 011 jo mainittu, etta Irjanteen kyla on korkean- laisella liietaliarjanteella. Kylan yläpuolella tekee Eurajoki mutkan, kääntyen juoksemaan läntisestä suunnastaan melkein etelään päin; joki katkaisee mainitun harjanteen, ja sen länsi- puolella, kylan vieressä on Irjanteen vanlia kirkko. Joen itä-puolella on Mullan (Mullilan) kyla, ja joki-rannalla, vasta- päätä kirkkoa, on korkea nurmettunut hietakumpu, nimeltä Vyhvingin mäjci. Kansa kertoo, etta tuolla mäellä, uljaassa „pykningissä" on ennen asunut kreivi Tott, jonka hallussa oli koko lähi-seutu. Tuo suuri herra oli ko va ja ankara

1) Lagus, Finska Adelns Gods och Ätter, s. 29.

2) Klaus Tott'ilta tuli mainittu maatila Kustaa Soop'ille, sitte hanen tyttärelleen Anna Marialle, joka ensin oli naimisissa kreivi Axel Wachtmeisterin kanssa, toisen kerran presidentti, kreivi Gyllenstiernan kanssa. Sitte peri tilan Waclitmeisterin tytär, joka oli naimisissa pre- sidentti, kreivi Hans Reinhold von Fersenin kanssa. Hanen poikansa valtioneuvos Axel von Fersen tuli sitte tilan omistajaksi, sitte Fabian v. Fersen, jolta sen peri hanen sisarensa poika vapaaherra O. W. Klinkovström; viimeksimainitulta sen osti katteini Björkenheim.

96 Uhiilan kihlakunta.

alustalaisillensa; nämä, rasitettuina turvausivat Jumalaan ja kävivät ahkerästi kirkossa, mutta senpätähden rupesi kreivi kirkkoa vihaamaan ja täytätti sen eräänä syksynä olilla; teki siis kirkon olkiladoksi. Mutta mitenkäs kävi, — senjälkeen heräsi tuo mahtava herra joka aanra kifkosta, olkiriittain välistä; joku näkymätön voima hänet aina yöllä sinne vei. Päästäkseen tuosta pälkähästä, täytyi hanen laitattaa kirkko tybjäksi, mutta Jumalan huoneen häväisemisestä seurasi vielä kovempi rangaistus: seuraavana kesänä eivät Mullan herran pellot kasvaneet yhtäkään olen-kortta. Sitte rupesi tuota ankaraa herraa vaivaamaan kova tauti; lääkärit laskivat hä- nestä vetta monta korvollista, — oikeinpa ammeittain, mutta ei siitäkään apua, — hän kuoli. Kun hanen ruumistaan vietiin Eurajoen kirkkomaahan haudattavaksi, oli se niin ras- kas, etta sitä vetämään tarvittiin hevoset, härjat. Kun tul- tiin lähelle kirkkoa, purskahti kreivin ruumiista niin paljo verta, etta siitä tuli tien vieressä oleva kivikin aivan punai- seksi, mutta samassa tulikin ruumis keveämmäksi. Tuon mahtavan herran veri, joka oli koottu monen köyhän ja kär- sivän hiestä, ei saanut tulla siunattuun multaan. — Veren kastamaa kiveä sanotaan vielä tänäpäivänä verihiveksi; se on pappilan riihen kohdalla, maantien-ojassa, aidan alla (ei kuitenkaan punaisena).

Niin hirmuisessa maineessa elää mainion Tott'in nimi kansan muistossa. Luultavasti ei tuollainen juttu ole aivan syyttä syntynyt. Kumpi sitte lienee ollut se herra, jota ker- tomus tarkoittaa, Åke Totfko, „lumiaura", joka kuoli La- vilassa 1640 Heinäk. 15 p., vai hanen poikansa Klaus l).

[CXII] Linmaan (Linnamaan) Unna. Wuohijoen kar-

a) Kaiketi kreivi Klaus Tott, jonka väkivaltaisuudesta Kaarle- borgin kreivikunnassa PohjaDmaalla, vrt. Suomi IX, s. 217. Toini.

Eurajoki ja Luvia. 97

tanon kohdalla tekee Pohjanlahti isonmoisen lahden; tuo isompi lahti tekee vielä pienemmän lahden, nimeltä Wäkrän- perä (Wäkkäränperä) Tahkoniemen ja erään toisen niemen välillä. Wäkkäränperän koillisrannalla, Linmaan kylan ta- kana kohoaa „Kaukenpielen sotilaspuustellin niitussa Lies- karin sataman sivulla" pieni, 5 ä 6 syl en korkuinen saari, Linnasaari; sitä nyt manteren puolella ympäröi alava, ve- tinen niittu, mutta vanhimpina aikoina on saari epäilemättä

2M t &ä&* ■■■■■-■■■ .■ ■ ■
97. Linmaan linna.

ollut aivan veden ympäröimä. Saarella näkyy suurenmoiset multavallit, ja on siinä kansan puheen mukaan ollut (Eura- joen murteella sanoen) „ Linmaan linna". Vallien asema on suorakaiteen muotoinen. Lahden-puoleinen ja sen vastak- kainen sivu on 26 sylta pitkä, lyhemmät sivut (luode- ja koillispuolinen) övat 20 sylen pituiset. Vallit övat luodut kehän ulkopuolelta, niin etta siitä on syntynyt vallihaudat. Lahden-puoliset sivut övat korkeammat ja vahvemmat kuin maan-puoliset; haudan pohjasta mitaten övat ne noin 2 a 3

7

98 TJlvilan kihlakunta.

sylen korkuiset. Tähän katsoen on linna ollut enemmän suojattuna meren- kuin maan-puolelta. Vallien rajoittama maa on jotenkin tasainen kenttä, jota ylemmäksi vallit ko- honvat pari, kolme kyynärää.

Viime vuosisadalla siinä nähtiin „muutamia kivikellarien ja tiilirakennusten raunioita, jotka olivat ruvenneet metsää kasvamaan ja tarinan mukaan oli siinä ennen aikaan ollut linna (slott)". Sitä todistaakin eras 1736 niuistoon pantu runon pätkä:

„Eij silloin hy vin eletty Silloin leipä lehmän maxoi,

Cuin oli Linna Lijnamaisa, Murun mullinen vasicka,

Cuisti Kumolan kedolla. Carpion härkä Calosarvi".

Koska v. 1395 sanotaan Lounais-Suomessa olleen Vreghden- borch-niminen linna, kmltavasti Jeppe Aapraminpojan pe- rustama, joka v. 1387 sai Albrecht kuninkaalta luvan ra- kentaa linnoja Suomessa, jos muut Suomen päälliköt eli rahvas tahtoi häneltä läänitysmaitansa riistää, niin on ar- veltu etta Linniaan linna ehkä oli tuo Vreghdenborch. Mutta samana vuonna, 1395, sanotaan Aborch (Jokilinna) olleen Sata- kunnan pääpaikkana. Kun ei senkään perustamisesta eikä asemasta ole mitään sen tarkempaa tietoa, niin voisi sitäkiu Linman linnaksi arvella. V. 1367 antoi Albrecht kunnigas Kokemäkeläisten valituksen johdosta käskyn hävittää Koke- mäen linna ja rakentaa linna uudesta johonkin maanosaan, jossa se vähemmin maakuntaa rasittaisi. Syntyikö silloin Aborch ja missa? Varmaa vaan on etta noita linnoja ei mai- nita vielä Bo Jonssonin testamentissa 1384, jossa muista lin- noista hanen läänityksessään puhutaan. „ Kumolan kedon Kuistia" arvaa Y. Koskinen Kokemäen linnaksi, koska Ku- mola muistuttaa Kokemäen ruotsalaista nimeä; arvelu olisi

Eurajoki ja Luvia. 99

otaksuttava, jos ei Kokemäen linnan jätteet olisi pienessä saaressa ]).

Kirjoituksessa Arvéluja Wreghdenhorchin linnasta kertoo lähettäjä J. D. Sanomissa Turusta 1872, n. 34, „Liinmaan linnasta": „Paikka kutsutaan vieläkin Linnamäeksi ja onkin kaunis korkia mäki, kasvava lehtimetsää ja ympäröitty sy- vällä kaivannolla. Vanhat kertoivat lapsuudessani, etta heidän esi-isäinsä aikana sieltä oli raha-aarteitakin löycletty. — Syvä kaivanto sen ympärillä vieläkin varmaan vakuuttaa, etta siinä joku erinomainen paikka on ollut, jossa on paljon ihmis- voimalla työtä tehty". Tohtori Reinholm on tuosta Linna- mäestä saanut muistoonpanoihinsa seuraavat tiedot: „Mäen tasankoa ympäröitsee 3 sylen levyinen harmaakivinen valli, jäännös neliönmuotoisesta muurikehästä, jonka kukin sivu on ollut noin 56 jalkaa pitkä. Tuon muurin ympärillä on haudan ja ulkovallin jälkiä. Tiilikappaleet todistavat etta jätteet övat kristinuskon aikuisia. Tarinan mukaan piti erään linnan laivan tuoda tiiliä, mutta linnan isäntä luuli laivaansa viholliseksi ja ampui sen upoksiin puukanuunoilla, jotka olivat 'vahvasti raudalla vannetetut'. Kiukuissaan tuosta erehdyk- sestä hävitti isäntä itse linnansa".

Kansan kertomuksen mukaan on täällä linnan kella- reissa kätkettynä suuret aarteet, muun-muassa 3 kyynärän

*) E. Lencqvist, Finlands f ordna borgar. Abo Tidningar 1776, S. 164. — J. R. Aspelin, Korsholman Linna ja Lääni Jceski-ajalla, s. 36 — Histor. Arkisto, IV, s. 154—5. — V. 1879 ja 1880 kulki eras torp- pari Juha Rosenberg Leistilän kylästä Nakkilassa tuota linnaa kaiva- massa ja oli siihen tehnyt, öman kertomuksen mukaan, kaivantoa yh- teensä 24 syltää 7:ään eri kolitaan, kun Muinaismuisto-Yhdistys pyysi Turun maaherranvirastoa kruununpalvelijain kautta estämään tuota mui- naisjäännöksen hävittämistä. Vrt. Muinaism. Yhd:n pöytäkirja Touko- kuun 5 p. 1880.

100 Ulvilan kihlakunta.

levyinen, 2 korttelin paksuinen hopeainen pöytä. Eras isäntä, „Kaukkenpiäli", oli sieltä kerran saanut härkä-kuorman ta- varoita, vaikka hän ne salassa piti. — „Men' viel' toise ker- ran Kaukkenpiäl' äi' vain' ärret kaivama; ku hä huoms (huo- masi) ett' yhclest paikst maa kummis', huoms hä ett' si' o keltri (kellari); hä ruppes rautkankell' siihe reik' hakkamah', mutt' kank' nytkästih' sissä keltrih'. — ÄT huol' penttel', kyll' mu o koton toine, — sannoi äi; hak' kotont toise, rup- pes tåas sill' hakkamah', se nytkästih' tåas keltrih. — Äl' huol' penttel', kyl' mu o koton kolmas, mut' emp' enä ann' sit' sull'" *), ja tyhjänä täytyi ukon palata sillä kerralla. — Mutta on kumpua kaivamassa ollut sellaisiakin miehiä, jotka övat saaneet kankensa pitää, sillä erääsen kohtaan on kai- vettu 3 sylen syvyinen kaivos, mutta kaivajain saaliina ei näy muuta olleen kuin puhclas kari 2).

Irjanteen kirkkoa.kansantaru sanoo vanhimmaksi näillä seucluilla, ja etta siinä on käyty seitsemästä pitäjästä. Se on pieni, sangen vanhan-aikainen puukirkko, jonka rakennus- ajasta ei ole tietoa. Kirkossa on kaksi pientä kipsi-taulua, joissa on epäselviä kuvia; kuvannevatko joitakin pyhiä, vai entisiä kartanonhaltijoita? — Alttaritaulu, kuvaava ehtoollisen asettamista, on huonosti maalattu. Saarnastuolin laidalla on vanha tiimalasi ja kirkon katossa laiva täysissä purjeissa. Kellokastarissa on kaksi pientä kelloa; vähemmässä on kir- joitus: „Tå Michael Hmckert var Sacellanas och Fastor Curam Gerens och Johannes Hornceus Adjunctus Ministerii i Eura- åminne Me Fecit Iac. Fahlsten Hölmice — Gudi Til ära och Iryante Försambling til Tjenst Är Tlienna Mocka Förmedelst Herr Inspektören Petter Granroths Goda Anstalt Guten 1741".

*) Eurajoen kummallisesta kielimurteesta on maisteri Hahnsson kirjoittanut tarkat selitykset „Suomi"-kirjoissa VI ja VII.

2) Jälestäpäin olcn kuullut, etta kaivamista yhä jatketaan.

Eurajoki ja Luvia. 101

Isommassa kellossa on kirjoitus: „Enra Aminne socken Yriante Capell lohan Pihlman Professor Prost och hyrko Herde Gaten i Stocliolm 1794 Af G. Meyer". — Näistä päät- täen kirkko ei vanha olisi, mutta saateipas maassamme monia kirkonkelloja tavata, jotka olisivat isoavihaa vanhemmat. Emä- kirkosta on Taidehistoriallinen Lähetyskunta kuvannut alt- tarikaapin, jossa veistokuvat esittävät „kolmea kuningasta" Kristuslasta kumartamassa. Luvian kirkossa sanotaan olleen rautapuku eli haarniska, joka on yliopiston museoon lähetetty ja siellä tallella.

Asutustarinoita. Irjanteen x) kylää, samoin kuin kirk- koakin sanotaan seudtm vanhimmiksi. Luvialla l) kerrotaan, etta silloin kun Luvian lahti vielä oli merenä, tuli tänne kaksi miestä etsimään talon paikkaa. Miehillä oli suuret tarakat seljässä ja suuret tuppirustingit hirvennahkaisissa vöissä. Toisen miehen nimi oli Isojusu, toisen Vähäjusu; vihdoin lie löysivät sopivan talon paikan, ja rakensivat siihen „Löytty"-nimisen talon.

Tulipa sitte hirvi Väliäjusun laihovainiolle. Jusu lähti sitä takaa ajamaan; juostessaan pudotti hirvi sarvensa, joka on „ikuisena miiistona" Luvian kirkon seinässä, lakkikouk- kuna. Sitte miehet rupesivat alusta rakentamaan siinä pai- kassa, missa nyt on Iso-Löytyn vanhan emännän aitta ; siinä siis ensimäinen alus Luvialla tehtiin. Toinen Länsi-Suomessa oleva alus oli Pyhämaassa. Kun sitte Ruotsissa purjehdittiin, jäi syyspuolella Jusuin alus kerran Isolie merelle yöksi, mutta Pyhämaan alus ennätti satamaan; kun Jusut aamulla aluk- sineen tulivat satamaan, kysyivät Pyhämaalaiset: „Missä te Luvian Tupjusut olette koko pitkän pimiän yön viettäneet?" Toinen talo Luvialla oli Hanninkylän Nuuti ; meriliikettä sii-

l) Irjante ja Luvia övat nimiä, joiden merkitystä ei vielä ole selitetty.

102 Ulvilan kihlakunta.

näkin harjoitettim. Kun Luvialaiset ahkerasti purjehtivat Ruotsissa, tuli heidän muassaan yksi kreivi Ruotsista Sas- silaan asumaan. Kreivillä oli metsästäjä eli skyttä, se meni uutta taloa tekemään ja siitä tuli Skyttä, Niemikylän ensi- märaen talo. Myös kerrotaan, etta postia ennen kuljetettiin „selkähevosella" Raumalta Poriin Irjanteen, Sassilan ja Löy- tyn kautta. — Niinmuodoin ei näillä seuduilla maantietä ollut vielä 1640 paikoilla, sillä silloinlian postilaitos tänne asetettiin. — Eurajokilaiset ja Luvialaiset övat jo vanhim- mista ajoista asti olleet mainioita merimiehiä. Gadd kertoo, etta vuoden 1780 paikoilla eras 14 vuoden vanka poika äi- tinsä ja sisarensa kanssa kuljetti laivan Eurajoelta Tukhol- maan ja sieltä tåas takaisin kunnialla.

Täällä Eurajoella, Lapinjoen kylässä oli eräällä Mikkeli Markunpojalla suuri salpietarin keitos Jokana III:n aikana; tuota keitosta piti koko Ala-Satakunnan ja Kokemäen kar- tanon läänin ylläpitää viljalla, särpimellä, päivätöillä, ren- geillä, mullalla, tuhalla, pannuilla, ammeilla, haloilla, olilla ja kaikella mitä saltpietarin valmistuksessa tarvittiin. Sen sijaan piti mestarin opettaa kuusi kuninkaan lähettämää renkiä salpietaria keittämään 1).

9. Ulvila kappelinensa.

I. Liikistö eli Ulvila 1311.

1. Pori 1558. 2, II. Meri-Karvia 1640, 3, Ahalainen 1698 paik.j

5. Kullaa 1T66. eri pitäjä ? 6,111. Norrmarkku 1771,/

4, IV. Nakkila 1764, 7, V. Siikainen 1772^ eri pitäjä 1861.

eri pitäjä 1861. eri pitäjää 1871. Ahalainen. 8, Pomarkku

1803.

Ulvila eli Wanhakylä on ollut niin hedelmällinen, ettei moni muija hänelle siinä suhteessa vertoja vedä. Lukuisa

l) Kts. J. J. Tengströmin kirjoitus Suomi II, 2 osa, s. 89.

Ulvila. 103

lapsilauma ympäröi nyt sitä, mutta ne myös övat imeneet vanhan eukon jotenkin kuihtuneeksi. Laajoja kaistaleita on sen leveistä liepeistä leikelty, niistä pitäjäitä laitettu; emo elelee nyt jotenkin suppeana vanhaii kivikirkkonsa ympärillä. Sen äidillistä hoitoa ala-ikäisinä nauttivat nyt ainoastansa Pori ja Kullaa; Nakkilakin on jo tosin erityisenä pitäjänä, mutta emonsa läheisyyden vuoksi seuratkoon se vielä sitä tässä kertomuksessa. Tässä siis tarkastelemme Ulvilan, Po- rin, Nakkilan ja Kullaan muinaisjäännökset.

Koko Ulvila ja Porin seudut, Nakkilan kirkolle, övat alhaista maata, ja övat paikoin, — ei pitkiä aikoja sitte, — olleet veden vallassa. Niinpä nähdään eräästä vanhasta Po- rin seudun kartasta, minkä tohtori Ignatius on Upsalassa ta- vannut, etta ne laveat luhdat, mitkä nyt övat Porin kau- pivngin pohjaispuoleila, vielä 1663 olivat aivan veden alla1). — Pakenevan veden perässähän on „Satakunnan kaupunkia", Poria, kolme kertaa siirretty. — Mainittakoon tässä myös erään vanhan käsikirjoituksen 2) mukaan, mitä joku kirjoit- taja on seudun vetisyydestä ja Porin alusta arvellut; kirjoi- tuksessa lausutaan :

„ Porin alku ei ole Kokemäelläkään, kuten luullaan; täällä oli vaan Saksankivi maalle-laskupaikkana niille tava- roille, joita Saksalaiset, erittäinkin Lybeckiläiset täällä myös- kentelivät ympäri maata. Purjehdus siihen aikaan kävi ai- nakin Tyräveteen asti (Tyrväälle), ja mahdollisesti vieläkin ylemmäksi: Pirkkalan kirkon ja Harjun markkinapaikan oliitse aina Wanajaveteen asti, niin etta Birger Jarl tullessaan Hä- meenmaata valloittamaan, saattoi täta tietä purjehtia aina Hämeenlinnaan asti, joka onkin luultavampi kuin se, etta

*) Kts. Historiallinen Arkisto III.

2) Kirjoitus on luultavasti provasti E. Rosenbachin (f 1807) te. kemä; on säilytetty kirjakauppias Sjöblom-vainajan papereissa.

104 Ulvilan kihlakunta.

hän raivaamattomain maiden läpitse tuli sinne maata myö- den Suomenlahdesta. — Ensimäiset kauppiaat tässä maassa asuivat todenmukaisesti pnolen peniknlman päässä Tampe- relta, Harjun markkina-paikan ympärillä Pirkkalan pitäjässä, jolle kauppiaat lnnltavasti antoivat nimen, sillä Birkka mer- kitsee kanppa-paikkaa ja kun suomalainen pääte ..la" Bifk- ka'an liitetään, tulee såna BirMala, yhtä kuin kauppala. Se hietaharjanne, joka täältä Harjulta alkaa, kestää vähillä katkeamilla aina Harjunpään kylään asti, joka on puolen pe- nikulman päässä Porista itään päin; se näyttää olleen lnon- nollisena muurina, Satakunnan ylisten- ja alisten-vetten vä- lillä, joita ensin mainituita Kokemäenjoki, viimeksi mainituita Norrmarkun- ja Karvianjoki vievät mereen".

„Että kaupnnki sitte Harjulta tuli muutetuksi samassa määrässä alaspäin kun vesi välieni, on luonnollista. Luul- tavasti se muutettiin Kokemäelle, Haittoveden alapuolelle (Haittovedestä on Huittinen nimensä saanut). Kun kanpunki oli Kokemäellä, kääntyi kulkuväylä Ulvilasta Ruskilan kylan paikoilta Latomerelle (ei Lattomerelle, kuten sitä nyt sa- notaan, kertoen „t":tä Porin murteen mukaan), ja sieltä se kulki ohitse Honkasaaren, joka on paksua hirsimetsää kasvava saareke keskellä Latomerta. Täältä meni kulkuväylä Ko- kemäensaaren ja Kuuminaisten (Kumonäs) ohitse mereen. Mutta vieläkin vanhemman kulkuväylän voipi otaksua olleen Arnäsin ja Preivikin kyläin väliltä. — Arnäs on ruotsalainen uudis-asutus, vastapäätä toisella puolella Pohjanlahtea ole- vasta Arnäsin pitäjästä, Helsinglannin maakunnasta Ruot- sissa. — Preiviiki on saanut nimensä näiden kyläin vä- lillä olevasta leveästä lahdesta (= bredvik); täältä Teljen

1) Ekonomisk beskrifning öfver Satakwita.

2) De Primis in it ils Bjorneburgi.

Ulvila. 105

asukkaat muinoin purjehtivat aina Wuolteelle asti Koke- mäellä".

Kuinka paljo perää lienee ylläkerrotussa kirjoituksessa, on vaikea sanoa, mutta mium muassa se tietä antaa, etta Ulvilan seudut vielä Suomalaisten pakanuuden aikana olivat aivan veclen vallassa. Senpätähden ei sielläkään paljo tavata

Pakanuuden aikaisia muinaisjäännöksiä. [CXIII— CXV] Hiittenkiukaita tavataan täällä pitäjän etelä-syrjällä Rimpi- alhon takana, valtamaantien vieressä. Nämä kiukaat övat jo aikaisin tulleet tutkijain huomioon, luultavasti siitä syystä

98. 99.

Kaarisolkia varhemmalta rauta-ajalta. 1/1.

kun ne övat juiiri tien vieressä, ja „pistävät" jokaisen „sil- mään", ken vaan siitä ohitse kulkee. Näistä mainitsee jo P. A. Gadd l) ja Fortelius 2), joka sanoo, etta muutamat övat niitä arvelleet merimiesten asettamiksi, tästä ohitse kun ennen vahva laivatie kävi Kokemäelle. Lindström !) sanoo niitä olevan kymmenkunta, mutta mina en löytänyt muuta kun kolme, eikä oppaanikaan muista tiennyt; kaikkia näitä on pahasti hajotettu; olisiko muut siellä olleet kiukaat perin-

!) Kumo Socken. Suomi 1860, s. 176. 2) En käynyt täta katsomassa.

106

Ulvilan kihlakunta.

100. Hevosenkengän muotoinen solki. 2/s-

101. Soikea kupura- solki. 2/3.

102. Pyöreä kupurasolki. Vi- Suomalaisia solkia myöhemmältä rauta-ajalta.

Ulvila. 107

pohjin tulleet hävitetyiksi. — Kappale matkaa näistä mereen päin on [CXVIJ Hiittenkiuas Hiittenkiukaan nummella, Wias- veclen Jussilan maalla; se sanottiin olevan noin 20 kyyn. läpimitaten, 3 kyyn. korkea, mutta sitäkin on hajotettu 2). Hiittenkiukaita on myös [CXVII] Anolan kartanon tiluksilla, 2 virstaa talosta, Kivialhon maassa; siellä on suuren ojan vieressä (Ahlgård-oja?) kiuas noin 15 kyyn. läpimitaten, 5 kyyn. korkea. Tuomari Järnefelt-vainaja oli sitä kaivattanut; kolme miestä oli päivän sitä mullistaneet, mutta ei mitään huomattavaa siinä tavattu. 2 virstaa näistä metsään päin on saman ojan vieressä [CXVIII, CIXX] kaksi edellistä pie- nempää hiittenkiuasta vierekkäin ja Masian kylan maalla Nakkilassa, lähellä toisiaan, 6 [CXX— CXXVI]. — [CXXVII] Kullaalla on pieni hiittenkiuas, 7 kyyn. läpim., 2 kyyn. kor- kea, Palusj arven takana Keipilän maassa. Leinnebergin eli Fredriksforssin tehtaan tiluksilla, Koliperon mäessä on 5 a 6 kivikokoa, mutta luultava on, ettei ne ole „hiitten", vaan ihmisten tekemiä, pellosta väännetyistä kivistä. Harjunpään kylan Tuomaalan Elnanniitun syrjässä kuuluu olevan ma- talaa kiviruttoa, jota myös hiitten tekemäksi sanotaan. — Mutta luulisi täällä enemmänkin olevan hiitten eli jätti- läisten käsialaa, sillä Kullaalla on vielä viime-aikoina asunut mahtava hiisi, nimeltä Kuffaarl; hanen asuntonsa oli Pert- tulan talon takana Kuffanlaäliossa. Kallioon käypi syvä rotko; se oli ovi hanen asuntoonsa. Kuffaari oli usein kal- liolla päiväpaisteessa makaillut. Hän teki joskus ihmisille hyvää, suojeli lapsia ja elukoita vaarasta, mutta jos ukko suututettiin, teki se myöskin pahaa. — Erinomaisia hiitten „saleja" kerrotaan myöskin olevan Lattomeren takana Wuol- teen metsässä, sekä samoilla tienoilla Nakkilan Leistilän- järven takana. Ne tietysti eivät muuta ole kun luonnollisia kallioluolia.

108 Ulvilan kihlakunta.

Leistilän kylan Käen maalla, Isohuhta-nimisellä mäki- ylänteellä, nom 40 askelta Raumalle menevästä tiestä on ryhmä hiittenkiukaita eli -vareja. Simrin niistä on 20 kyyn. pitkä, 12 kyyn. leveä, 5y2 kyyn. korkea; tämän syrjiltä on paljo kiviä pois vedetty, ja toisessa päässä on syvä hanta. Noin 50 askelta tästä itään päin on toinen kiuas, vähä pie- nempi knin edellämainittu; siinäkin syvennys keskellä. Näiden ympärillä on jäännöksiä nseammista perinpohjin hävitetyistä hiittenkinkaista.

Toinen ryhmä hiittenkiukaita on edellisistä joku matka länteen päin, Kareksen talon maalla, 4 virstaa kirkosta Leis- tilän järvelle päin. Täällä on 10 hiittenkiuasta noin 80 neliö- sylen suuruisella maalla. Isoin kiuas on 60 kyyn. pitkä, 40 kyyn. leveä ja 5 jalkaa korkea; tämä on keskeltä lähes poikki kaivettu, kaivoksessa kasvaa puita ja pensaita. Tä- män ympärillä on neljä kiuasta, kukin noin 25 kyyn. läpi- mitaten; muut kiukaat övat vähä pienempiä, ja kaikkia on, mitä enemmän, mitä vähemmän kaivettu ja mullistettu. Saman Kareksen maalla, muutamia satoja syliä edellisistä kiukaista, n. s. Ketolan mäellä, on tåas hiittenkiuas, 61 kyyn. pitkä, 54 kyyn. leveä ja 5 kyyn. korkea. Kerrotaan, etta tämän sisällä on ennen ollut kellarin kaltainen holvi, johon ovi kävi sivultapäin. Viime aikoina on kiukaasta paljo kiviä pois vedetty. Näillä tienoilla kuuluu ennen olleen paljo hiitten- kiukaita, mutta kun torppia on mäelle rakennettu, övat kiu- kaat tulleet hävitetyiksi. Kaikki nämä eclellämainitut kiukaat övat Salpausselänteen kankailla, jatkoa Kiukaisten ja Hiiri- j arven kiuas -ryhmiin.

Laivan jäännöksiä on täällä löydetty useista paikoista. Gadd kertoo, etta sellaisia on löydetty „Latokartanon tiluk- silta pienen saaren sivulta suuresta Kokemäenjoesta" ; toisen laivan jäännöksiä on löydetty Sunniemen tiluksilta, kolmannen

Ulvila.

109

Lattomereltä ; sieltä on myöskin löydetty ankkurin kappale ojaa kaivettaissa. Muutamia vuosia sitte kaivettiin Koiviston kartanon tiluksilla (lähellä Poria) pölkkykanavaa Kokemäen-

103. Soikea kupurasolki. 2Jä.

104. Tasavartinen solki. i/3> Ruotsalaisia solkia myöhemmältä rauta-ajalta.

joen viereen, ja siitä myös löydettiin laivan runko; oltiinpa vielä vainuavinaaii, etta se oli ollut kauroilla lastattu! — Harjunpään ja Hyvelän kallioissa sanotaan ennen rautaren- kaita olleen.

110

Ulvilan kihlakunta.

105.

107.

108.

109. ll0.

Myöbemmän rauta-ajan käsirenkaita.

Ulvila. 111

Kristillisyyden aika. Kumpi on vanhempi, Ulvilan kaupunki, vai Ulvilan kivikirkko? — Katsokaamme ensin vahä kaupungin alkua. Siitä lausuu Fortelius *): „ Ulvilan nimen (Ulfzby) arvelevat mimtamat tulevan sanasta Ulf (susi); täta ei voi kuitenkaan oikeaksi otaksua, sillä emme ole kuul- leet, etta tällä seudulla olisi enemmän susia ollut kuin muu- allakaan, eminekä ole huomanneet, etta täällä niitä olisi enemmän pyydettykään kun muualla. Mina sentähden mie- lusammin luulen, etta tämä kaupunki nimitettiin Ulvilaksi Pyhän Uolevin, Norjan muinaisen kuninkaan nimen mukaan; hanen kuvansa vielä nähdään Ulvilan kirkossa diademi (otsa- koriste) otsalla ja valtikka kädessä, ja häntä muinoin pi- dettiin Euotsin kirkon suojelijana. Etta nimi on hänestä johtunut, sitä asiaa vahvistaa myös Lundin arkkipispa Pie- tarin antama annekirja, sillä siinä sanotaan Ulvilaa Pyhän Uolevin seurakunnaksi (S:ti Olai Ecclesia). Ja eipä sitä suo- meksikaan sanota Suden kyläksi ja Suden kaupungiksi, vaan Ulvilan kaupungiksi (Ulfzby). Mutta „by" muinoin, kuten tanskan kielessä vielä nytkin, merkitsi myös kaupunkia, se nähdään monessa kohden, niinkuin Wisby, Wimmersby, Kar- leby y. m. Jokainen tietää, etta tässä puheena oleva kau- punki tahi kyla nykyään kutsutaan ruotsiksi Gammalby, suo- meksi Wanhakylä. Etta tällä muinoin oli nimenä Liikistö, (Lijkis) nähdään Turun pispan Ragvaldin kirjeestä v.lta 1311, jossa lupa annetaan perustaa kirkko Liikistöön eli Ulvilaan. Samoin pispa Benedikton kirjeessä v.lta 1332 käsketään kivikirkko perustaa Liikistöön".

Edempänä lausuu mainittu kirjoittaja: „Emme voi sanoa mina vuonna ja minkä kuninkaan aikana tämä kaupunki pe- rustettiin, mutta kaupungin tässä olleen todistavat ne rau-

1) De Primis initiis Björneburgi.

112 Ulv Han kihlakunta.

nio t, mitkä vielä paikalla nähdään. Samaa todistaa myös

mainion Ruotsalaisen Juliana Messenius'en vakuutus (Scandia Illustrata'ssa) : „„A:o MCCCLVII Ericus Rex Dominium Fin- landiaBj Benedicto inde profligato, adeptus VII Septembris, Abogise approbat omnia qvae Magnus pater concensisset pri- vilegia Ulfsbycensibus, Mussarensibus, Pederonanis & Ner- pensibns, Benedictiqve abrogat onera, illis imposita"".

Eräässä edellämainituista käsikirjoituksista, lausutaan: „Sata vuotta jälkeen P. Henrikin, oli pispaua Turussa Rag- vald, Birger Jarlin seuralainen ja kansleri; RagvaWista sai Ragvaldinkylä (nyk. Ravaninkylä Ulvilassa) nimensä. — Kun kuningas Albrekt hallitsi Upsalassa, antoi hän Ulvilan kau- pungille privilegion v. 1365".

Tuolla Ulvilan kaupungilla mahtoi olla joltinenkin kauppa- liike, koska valtionhoitaja Sten Sture vanherapi 1502 rajoitti Ulvilan ulkomaisen kaupan Tukholmaan. Kun Kustaa Waasa perusti Helsingin, määräsi hän (1556) Rauman, Ulvilan, Tam- misaaren ja Porvoon asukkaat sinne muuttamaan x). Se oli kova määräys, joka jonkun ajan kuluttua peruutettiin.

Ulvilan kaupungista puhuu myös Ruotsalainen Afzelius (Sagohäfder V, s. 3) seuraavaa: „Muistona kuningas Al- brektin olemisesta Suomessa on paikka, missa muinoin on ollut kaupunki, Olavi pyhän kunniaksi nimitetty Olofsborg, nyt Ulfsborg ja Ulvila. Tämä sanotaan olleen siinä, missa Kokemäeujoki laskee mereen". — Myös erään Anders Van'in antama kirje v.lta 1355, pispa Hemmingille, osoittaa, etta Ulvila silloin oli kaupunki, sillä hän kutsuu itsensä „Civis in Hufcby", eikä muut kirjoittaneet itseään „Civis" kuin kaupungin asukkaat.

Mitä itse tuon vanhan Ulvilan kaupungin paikkaan tulee,

l) Rein, Finl. Forntid II, s. 12,

Ulvila. 113

niin on se luultavasti ollut nykyisen Wanliankylän ja kirkon paikoilla, sekä siitä ylöspäin; kylan yläpuolella Kokemäen- joen rannalla olevassa Napavainiossa näkyy vielä vahvasti kalkki- ja tiili-soraa, josta voipi päättää, etta siiriä on ollut paljo rakennuksia. Myöskin on siitä aika ajoin raudan kap- paleita löydetty.

Luokaamme nyt lyhyt silmäys Ulvilan kirkon nminaisiin vaiheisin. Siitä lausuu Fortelius: „Että Ulvilassa on nykyistä vanhempi kirkko ollut, ehkäpä puusta, nähdään pispa Rag- valdin antamasta perustuskirjeestä v:lta 1311; taikka ainakin se kivikirkko, jonka rakentamiseen luvan antoi pispa Bene- dikto v. 1332. Tämä mahdollisesti oli se, ininkä raumoita vielä näkyy lähellä Wanliankylän kartanoa (Gammalbygård) eli Ulvilan kirkkoa, sillä paikalla, jota seudun asukkaat Kap- pelin mäeksi sanovat, missa myöskin on kuolleitten luita ta- vattu; taikka on kirkko ollut, kuten muutamat luulevat, Soi- nilan kylässä !), taikka Anolan luodolla, joka on Kokemäen- joessa Anolan kartanon kohdalla; siinä myöskin on sellaisia merkkiä huomattu".

Otamme tähän vielä asiaa koskevan kappaleen eräästä vanbasta käsikirjoituksesta, minkä tekijästä ei ole tietoa; se kuuluu näin:

„Ote eräästä vanhasta kirjoituksesta. „„Ulvilan emä- kirkko on rakennettu v. 1311 j. Kr. s. Norjan kuningas Ola- vin aikana (Olavi Harald'in poika, joka sittemmin kutsut- tiin Olavi Pyhäksi, purjehti Gottlantiin, edistääksensä kään- nytystyötä). Olavin kuva vielä seisoo kirkossa eräässä kaa- pissa, puolikuu toisessa ja valtio-omena toisessa kädessä, polkien erästä noitaa. Ragvald oli silloin pispana Turussa

*) Soinilan kyla, ruots. Svensby, on Nakkilan kirkosta pari virs- taa kakoon päin.

8

114 XJlvilan kihlakunta.

ja arkkipispana Pyhä Pietari Lundissa. Edellinen puukirkko, mikä täällä on ollut, on vahingon-valkeasta poroksi palanut. Tämä kirjoitus tavataan näillä seuduilla yhden ja toisen van- han Raamatun laidassa, ja sen historiallista totuutta sopii syystä epäillä"". — Samassa kirjoituksessa jatketaan vielä: „Vanhempiua aikoina, eli silloin kun pastoraati perustettiin, — v:n 1300 paikoilla, — sanottiin sitä Liikistöksi, sittemmin Ulvilaksi. Nykyinen kivikirkko on rakennettu 1429 paikoilla, sitte kun edellinen kirkko oli kokonaan palanut. Tämä näh- dään Lundin arkkipispa Pietarin annekirjeestä (v:lta 1429), jossa luvataan synnit anteeksi 40 päiväksi kaikille niille, jotka Ulvilan uuden temppelin rakennusta edes-auttavat, ja sitte ahkerasti siellä kaikissa tilaisuuksissa käyvät" 1). Vielä eräässä käsikirjoituksessa mainitaan: „Pispa Ragvald II antoi v. 1311 luvan, etta kirkko saadaan perustaa Liikistöön eli Ulvilaan, ja pispa Benedikto määräsi v. 1332, etta se pitää kivestä rakennettaman. Ja seurakunnalla jo v. 1355 oli oma hoitajansa Herra Hermannus (uti Domin. Hermannus sin egen Curatus)".

Mainittakoon vielä, mitä tästä asiasta J. A. Lindström lausuu: „seurakunnan ensimäinen emäkirkko rakennettiin jo v. 1311 eräälle virran saarelle, Liikholmalle; samalla saa- rella on myös seurakunnan pappila 2).

Mutta edellä-kerrotut tiedot tahi arvelut tekevät vähä sekavaksi Ulvilan kirkon alku-seikat. Kuinka monta kirkkoa Ulvilassa siis oikeastaan on ollut? — Mikä syy Fortelius'ella lienee ollut siihen arveluun, etta Soinilassa' olisi kirkko ollut? Nykyään ei ainakaan siellä tiedetä mitään kertoa tuosta kir- kosta eikä kirkon paikasta. Jos Anolan luodolla on joku

*) Vrt. myös Afhandl. om Prest. Tjensleg öring, s. 313, 2) Suomi 1860, s. 215-6.

Ulvila. 115

kirkko ollut, niin on luultava, etta se on ollut vaan Kurkien kappeli, eikä koko lavean pitäjän kirkko. Mitään kirkon jäännöksiä ei siellä näy nyt, eikä ole näkynyt miespolveen.

Ei ole siitäkään varmaa tietoa, missa on tuo mainittu Liikholm (Lijkholm, Likholm), jossa myös sanotaan kirkko olleen, ja jota mainitaan myös muutamissa kalavesiriidoissa. Lindström'in arvelnn mukaan on se sama, millä nyt Llvilan pappila sijaitsee, ja tämä lieneekin oikea arvelu; lähellä sitä on vielä Liikistö-niminen torppa; — ja eipä luultavasti koko pitäjä olisi muuten Liikholmasta 2) Liikistö (Lijkis) nimeäan saanut, jos ei siinä olisi kirkko ollut. — Nykyään mainittu paikka ei enää ole saarena, mutta sen mannermaasta eroittaa alanko, joka nähtävästi on ennen jokena ollut.

Ehkäpä siis se ensimäinen, pispa Ragvaldin luvalla 1311 rakennettu puukirkko on ollut tuolla entisellä saarella. Lä- hellä sitä on Ragvaldin kyla (ruots. Ragvaldsby, suom. Ra- vanin kyla), joka mainitun pispan nimen on saanut. Mutta tämä kirkko olisi ollut peräti lyhyt-ikäinen, kestänyt vaan pari vuosikymmentä, koska jo 1332 käsketään uusi kivi- kirkko rakentaa. Olisiko se vaan kyhätty hätävaraksi niin ettei se kaupungin kasvavan kirkkona täyttänyt tarkoitustaan, ja sentähden ruvettiin kivikirkkoa rakentamaan, vai olisiko se palanut. — Edellämainituista alkutiedoista ei saa selvää, kumpiko kirkko oikeastaan on palanut, ensimäinen puukirkko, vaiko kivikirkko. Olisiko molempain osaksi tuo kova koh- talo tullut. Kuitenkin näyttää todenmukaisemmalta, etta se v. 1332 paikoilla rakennettu kivikirkko on palanut. Sen kirkon arvelee Fortelius olleen n. k. Kappelnimäcllä ; se mäki on Ulvilan pappilan kohdalla vanhalla manner-maalla, noin

2) Likholm = ruumissaari, on luultavasti nimensä saanut siitä, etta siihen on jo pakanuuden aikana ruumiita haudattu; niitit silloin monessa paikassa haudattiin viitain ja järvien saaiiin.

116

Ulvilan kihlakunta.

virsta nykyisestä kirkosta ylöspäin. Mäellä ei kuitenkaan lärkon raunioita näy; mutta se varmaankin on ollut edellä- mainitulla Napavainiolla, joka on tässä lähellä.

Nykyinen Ulvilan kirkko on tasaisella pellolla keskellä Wanhaakylää. Sen nimi on P. Johannes, rakennettn v:n 1429 paikoilla, harmaasta kivestä ja tiilestä gotilaistyyliseksi; katto on tiilestä holvattu, kannatus-patsaita ei ole. Kirkon pituus on 56 kyynärää, leveys 19 72 kyyn., korkeus räystääsen 12

111, Ulvilan kirkko.

kyynärää. — Kuorissa, alttarin vieressä on mainion Axel Kurjen hauta; sen kantena on 4 kyyn. pitkä, 2 kyyn. leveä graniiti-laaka, johon keskelle on hakattu nroon kuva täy- dessä rauta-asussa; ympärillä on kirjoitus: »Jacet sub hoc tipp o tmnidus Nobilis & Generösas D:n Axelius CorM de Anda & Tothjerf, qvi in Domine placide abdormivit XXX Maj An. Christi MDCXXX cetatis sace LXXV". — Kiven on Taidenistoriallinen Lähetyskunta kuvannut. Kurjen rauta- puku on täältä ennen yliopiston museoon lähetetty ja siellä tallella. Muita vanhoja hautakiviä on täällä Götrik Fincken ja Ingeborg Boijen y. m., joista ei enää selvää saa. Niitä

Ulvila. 117

on myös edellämainittu Lähetyskunta kuvannut x). Kuorissa, alttarin vieressä on eras pyhän naisen veistokuva kahden lapsen kaussa, sekä edellämainittu kuningas Olavin kuva (ne on myös kuvattu). Puinen ristiinnaulitun kuva rippuu kirkon seinällä. Saarnastuolin on lahjoittanut kenraalin rouva Barbara Kurki v. 1659. Sen laidassa on jotenkin osaavasti leikatuita ku via 2).

Paljo huomiota on herättänyt Ulvilan kirkossa, ennen ollut hopea-rasia; siitä mainitsee Fortelius, Porthan ynnä monet käsikirjoitukset. Fortelius mainitsee vahvoilla toclis- tuksilla tuettuna, etta Ulvilan kirkossa säilytetään hopeainen öylätti-aski, jossa on kirjoitus: »Denna ashen är gjord af silfver, som är funnit uti Högvälborne Herrarnas salig Herr Finckarnas graf hvilka är o begrafne år 1139 (?) 3) och med Högvälborne Herr Carl Horns omkostnad efter dess Förfäder å nyo förfärdigat år 1684". Suomeksi: <,Tämä rasia on tehty siitä hopeasta, joka on löydetty vapaasukuisten herrain Finckein haudasta, jotka övat haudatut v. 1139 3), ja vapaa- sukuisen herra Kaarlo Hornin kulutuksella esi-isäinsä jälkeen uudestaan korjattu v. 1684". — Rasiaa ei nykyään enää löydy Ulvilan kirkossa.

Noin 30 vuotta tämän ensimäisen ilmoituksen jälkeen, taikka v. 1765 ilmoittaa tåas Turun maaherra Jer. Wallén Tukholman kansliakollegiolle, etta Ulvilan kirkkomaalta Finc-

x) Haudoista puhuessamme, älkäämme myöskään unhottako raai- nita, etta täällä lähellä kirkon seinää lepää tunnettu suoraenkielen tut- kija provasti Kustaa Renvall.

2) Kirkon seinällä rippuu täällä omituisia esineitä: Sylen pi- tuisen varren päässä on neliskulmainen i1/., kort. leveä taiilu, ne on mustaksi maalattu ja varren ympärillä on mustaa harsoa; niitä 11 kappaletta.

3) Porthanin mukaau vuosiluku pitäisi olla 1439 talii 1539.

11S Ulvilan Jdhlakunta.

kem haudasta on löydetty hopealevyjä. — Mainitun maa- herran kirjeen on harras muinaisuutemme rakastaja C. A. Gottlund kokonaan ilmaisnut Otavansa I osassa, s. 402, jonka vuoksi sitä ollee tarpeeton tässä enää kertoa. Saman kir- jeen johdosta ilmaisee kuninkaallisen muinaistieteellisen ar- kiston hoitaja Samuel Gagnerus tietoja Fincken su'usta; Gagneruksen kirje on Ulvilan kirkon arkistossa ja kopioituna Sunniemen kartanossa; Gottlund on sen myös painattanut äskenmainittuim Otavaansa; mutta hän lausuu siitä: „Tästä Gagneruksen tarkautesta, etta Tarinamuksesta ja vanhoista suku-kirjoista tahi polvenjuoksuista ylöshakea niitä suku- polvia, jotka övat muinoin näitä nimiä kantaneet, tulemme kohfsillään enemmin puhumaan; ja tahomme ainoastaan ni- mitfää, ettei hään meijän mielestämme ouk ollut ollenkaan halukas näitä tietoja hakeaksensa. Eikä se ou kamma, sillä se on arvattava, etta hään joka oli Kuohtalainen ei pitänyt paljon huolia Suomalaisten asioista".

Ensimäinen kappeli, mikä tuosta suuresta Ulvila-emosta lohkesi, oli Pori. Juliana herttua (sittemmin kuningas Ju- hana III:s) sanoo Ulvilan kartanossa kirjoittamassa kirjees- sään v.lta 1558, etta hän on hyväksi nähnyt perustaa Sata- kunnassa kaupungin meren rantaan, ja on sopivaksi paikaksi katsonut Porin (Björneborg); ja lausuu hän, etta kaikki ne, jotka Ulvilasta sinne muuttavat, saavat veronvapauden kym- meneksi vuodeksi. Se oli Porin alku, Ulvilan kaupungin loppu. Vanha juttu käypi, etta Ulvilan porvarit tapasivat karhunpesän sillä mäellä, jolla nyt on Porin raatihuone, ja sentähden antoivat sille paikalle nimeksi Björneborg (Karhu- linna)J kaupungin nykyisen nimen. Myöskin tiedetään, etta sen kylan nimi, jonka tiluksille kaupunki perustettiin, oli Bährnäs (Karhuniemi), saksalaisesta sanasta Bahr = karhu; mutta mista kyla sai tuon nimen? Se on luultavasti Saksain an-

Ulvila. 119

tama, jotka täällä kaupoilla kävivät ja johtunee se myöskin tuosta karhunpesästä. Mutta siihen aikaan, kun kaikki ni- met piti olla kreikkalaisia tahi latinaisia, tehtiin Poristakin Arctopolis, kreikkalaisesta sanasta „Arctos" = karhu, ja „po- lis" = kaupunki; siitä sitte syntyi eläviä Arctopolitanuksia.

Vaikka ei suoraan aineesemme kuuluvina, mainitsen tässä muutamia pieniä tietoja Porin muinaisuudesta vanhain käsikirjoitusten mukaan. Rosenbach kertoo, etta kun kau- punki muutettiin Bäbrnäsin kylan tiluksille, mitkä Koiviston Latokartanon alle kuuluivat, olivat sen ensimäiset asukkaat: Hakuri (== hakkuri = salvumies), Paturi(= seppä, padanpaik- kaaja), Kynäs ( = kaupungin kirjuri) ja Tiku (— saunoittaja l)). Siinä kaupungin ensimäiset virkamiehet! Sama kirjoittaja jatkaa: „Vielä, noin 50 sitte oli kaupungissa vanha riihi salvettu vahvoista hongista, jotka olivat hakatut aivan siltä paikalta, missa riihi oli. Etta kaupunki Juhana herttuan aikana muutettiin nykyiselle paikalleen 1558, nähdään sel- västi kirjoituksesta eräässä vaaleanpunaisessa neliskulmai- sessa kivessä, joka oli kirkkopihan muurissa eteläisen sisään- käytävän päällä; luultavasti tuo kivi on vieläkin jälellä, vaikka jossakin sellaisessa paikassa, missa ei sitä huomata".

Gabriel Keckonius, joka oli pormestarina Porissa 1671 — 1709, kirjoittaa: „Vuonna 1558, Maaliskuun 8 p. on se ylistettävästi muistettava kuningas Juhana IILs, silloin Suo- men herttuana oleva, antanut ensimäisen privilegiumin Po- rille ; ei löytäen Ulvilan kaupungissa sopivaa paikkaa linnoi- tukselle, niin hän sieltä tänne, — noin kolme neljännestä penikulmaa lähemmäksi suolaista merta, — porvarien muuttaa käski; ja tämän kaupungin Hanen Majesteettinsä varustaa (linnoittaa) aikoi. Mutta sitte kun Hanen Majesteettinsä

x) Tiku, sama kuin karvaus, häkä, höyry saunassa,

120 Ulvilan kihlakunta.

Kuotsin kruunun sai, raukesi tämä aikomus; kuitenkin luih- dään vielä Linnamäellä (på Slotsbacken) kiviä, joita siihen niaan kustamiuksella vecletty oli linnan rakennusta varten J). Kaupunki saa käyttää Bährnäsin kylan maita karjalaitume- naan, 3 talon, jotka olivat 3 manttalin 12 äyrin veroiset; näiden tiluksille kaupunki perustettiin, ja olivat ne silloin autioina, sillä niiden luhdat olivat annetut Koiviston karjakar- tauolle. Tämä Porin kaupunki on korkeasti mainitulta ku- ninkaalta, sekä muilta hanen jälkeisiltään hyviä etuisuuksia saanut; muun muassa on sille armettu vapaus harjoittaa sisä- ja ulkomaista kauppaa, kuten muidenkin merikaupunkien, ja johon sitte Hollantilaiset ja muut ulkomaalaiset laivoineen tulivat ja suurta kauppaa tekivät. Kaupungin puutavara-

kauppa ei ole kuitenkaan vielä suuressa niäärässä" 2)

Sama K. arvelee Porin kuninkaan kartanoa 50 vuotta nuo- remmaksi kuin kaupunki. — Eräästä palosta hän kertoo: ,,V. 1698 Toukokuun 28 p. rankaisi Jumala kaupunkia tåas suuresti valitettavalla vahingon-valkealla, niin etta 137 kar- tanoa, 109 ranta- aittaa, kaksi tuulimyllyä ja kaupungin mylhj- huone (jauhinliuone) kaikkine käsikivineen paloi. Kaupun- gilla oli siihen aikaan kirkon vieressä puusta rakennettu myllyhuone (qvarnhus), jossa oli suuri joukko käsimyllyjä; niitä kaupunkilaiset pienestä vuorosta saivat käyttää; täta myllyhuonetta oli ahkerasti, erinomaisella tyytyväisyydellä ja hauskuudella käytetty " .

Kaupungin alapuolella, lähellä joen rantaa on mäki- tönkkä, jota sanotaan Hamppusiksi ja Hirsipuumäehsi. Ni- men tavallisesti luullaan siitä tulleen, etta siinä on ennen rikollisia hirtetty. — Rosenbach'in kirjoituksissa on tästäkin

J) Kivet olivat siinä vielä olleet käyttämättä v. 1801, jolloin kaupunki kokonaan paloi.

2) Kyllä nyt on. Kirj.

Ulvila. 121

pieni „valaistus"; hän lausuu: »Eräässä vanhassa kirjoite- tussa ai'antiedossa, joka täällä säilytetään eräässä vanhassa porvaristalossa, julkaistaan juttu, etta Birger Jarl amiraali- laivallaan tässä karille törmäsi, ja simtnksissaan siitä hir- tätti laivan päällikön Hamppus'en tuolle mäelle". — Rosen- bach myös arvelee, etta Juhana herttuan toimella tänne Sno- meen tuotiin tammia ja — krapuja!

V. 1640 paikoilla ruvettiin Poriin „trivialikonlua" toimi- maan; ja samaan aikaan nostettiin kysymys kaupungin muutta- misesta lähemmäksi merta. Siitä asiasta kirjoitti Juho Knrki Axel Oxenstjernalle v. 1642, 2 p. Maaliskimta, ja sanoo Kurki huomanneensa sopivan paikan Yterön niemellä, kahden sa- taman välillä. Timma jäi knitenkin silloin sikseen; — mntta lnultavasti se joskus toteutuu.

Omituisen kertomnstapansa takia suomennamme tähän kertomnksen eräästä vanhasta käsikirjoitnksesta, kuinka:

„Kuningas Kaarlo XI kävi Ruosniemellä häitä katso- massa Jnhammspäivänä, 13 p. Kesäkimta 1686, ja hyppäsi siellä morsiamen kanssa". Retkestä kerrotaan varsin runol- lisella tavalla: „Kuningas tnli tunteinattomana, häntä odo- tettiin knitenkin hiljaisundessa. Retki alkoi Reposaaren nie- men nokasta knninkaallisella jahdilla, — siellä oli yksi rans- kalainen, yksi englantilainen ja yksi hollantilainen laiva ank- kuroittnna: pnrjehdittiin Sandön ohitse Lotsöhrin saarelle, joka on todellinen luonnon yrttitarha, siellä kun kasvaa rao- nellaisia pensaita, niinkuin ruusuja, orjantappuroita, vaaraimia taikinamarjoja, lillukoita ja kauniita viinamarjoja useampaa laatua, sekä makeita mansikoita, ja on se kaunistettu mo- nellaisilla kukilla, erittäinkin kielokukilla, kurenmiekoilla y. m. Kaupunki esittäytyi meren puolelta korkeille matkustajille erittäin somalla tavalla. Suokukot rannoilla taistelivat kukin rakkaansa edestä, ja tiirat toimellisina lentää leyhyttelivät

122 Ulvilan kihlakunta.

edestakaisin ja huvittivat katsojia, kokoontuen sata-lukuisina rännan ruo'ostaan, ajellen tuhansia hyönteisiä.

Eras vahti kirkontornista antaa merkin, etta yksi laiva kaunein, uusin purjein kaukaisuudessa lähenee kaupunkia; ja poikaparvi seisoo kirkkomäellä postimestarin kanssa, ja he luulevat valkean vaaran olevan Hyvelässä (i Böhle); tähän luuloon heiclät saattaa se, etta auringon valö heiastuu puo- len peninkulman päässä olevan kestkievarin akkunoista.

Kaksi naista seisoo kaupungin laiturilla ja knmpikin tarkastelee pitkäsilmällään kaukaisuudessa olevaa kuningasta, ja maistraati kaupungin vanhinten ja porvarien kanssa, pol- villeen laskeutuneena, pyssyt maahan vaipuneina, liput le- päämään laskettuina, pitää iltarukousta kaupungin torilla, ja koko kaupunki supisee hiljaisuudessa: Jumal' anna meidän kuninkaair ja kaikell' esivallair, Rauha ja hyva hallitus j. n. e.

Kuninkaallinen laiva ankkuroidaan LotsöhrMssä, ja ku- mnkaallinen vene kuljettaa hänet omaa tietänsä kaupungin obitse Keysarlahtea myöten, Isonsannan ja Pappilanluodon ohitse Wärdö'hön, missa kuningasta tervehtii keijukaisten suojelusjumalatar, tämä hänelle näyttää käärmeen ja kyyh- kysen, ajan ja viattomuuden vertauskuvat. Muutamat ute- liaat kiipivät Linnamäellä oleviin myllyihin, nähdäkseen sieltä ympärinsä; vanhat kääntävät kasvonsa kohden vanhan kau- pungin kirkkoa x), joka näkyy etäisyydessä, ja kaikki lopuksi veisaavat yhdessä; Lisää, vahvist' seurakuntas, Hallitse Sun rauhallas, Kuninkaanime kans maakuntas, Siunaa aina ar- mollas j. n. e.

Kuningas poikkee Keysarkarin ohitse mennessään pie- nelle saarelle, jota ympäröivät miekkaruohot, kukkakaislat ja osmankäämit, ja veden pinnalle, mikä hei'astaa alenevan

^ Tarkoittaa huiltavasti Ulvilau kirkkoa. Kirj.

Ulvila. 123

anririgon säteitä, on ripoiteltu keiholehtiä, valkeita ja kel- taisia lumpeenkukkia, ja siinä kasvaa karhunputkia, väinön- putkia, anisruohoja ja hanhikkia, sekä rannat joen molemmin puolin övat koristetut verunikoilla, sumalaisten muistokukilla, samaten on Isosaunan luoto koristettu lukemattomilla maan- muuraimen kukilla, ja Pappilanluoto ylpeilee punaisista ja mustista viinamarjapensaistaan, tuomistaan, pihlajistaan y. m.

Nyt mennään Warvinkorvaan, johon kaupungin veneet saapuvat: knningas valitsee kuitenkin omansa. Gödik Fincke, Eälkfjäfdin, Thureborg'in, Norrbyn y. m. herra, ja kreivitär Flemming, Herregärdin, Stenbyn, Ohlsbölen y. m. rouva, sei- sovat Ruosniemen rannalla ja odottavat kunnes soitetaan ja knningas astuu maalle; silloin seiidun nuoriso ja lapset, kau- nistetnt kukkaseppeleillä, kukkavihkoilla ja kiehkuroilla, heit- televät knkkia tielle, ja kylään vievän knjan sunssa tapaa knningas koko hääjonkon, nuoret ja vanhat.

Maalainen häähnone on kallioidcn snojassa, vanhain koivuin, i'äkästen leppäin ja poppelipniden ympäröimä. Pääs- kyset pitävät serenadiaan (iltalauluaan). Knningas hyppelee morsiamen kanssa, joka lanlaa: „Knningas Kustaasta paljon pidän, vaan ruusna en nnhota koskaan!ik Jnhla lopetettiin paimenten esittämällä torvimnsiikilla ja knningas riemnitsi.

Takaisinpalaus.

Sitte kun kaupunki oli tullut katsotuksi, tapahtuu ta- kaisinpalaus erään tiilitehtaan ja pikipolttimon ohitse, joissa liekit leimuavat, — Gierstenniemeen Herralahdella ; siellä pormestarin katiskat seisovat kuivalla maalla, Eras laiva juoksee teloiltaan; muutamat pojat, jotka venheellä vellovat, övat liukkumaisillaan, mutta heidät pelastaa yksi soutaja. Krapuja pyydetään uppolipoilla; ja eras orpopoika saa kali-

124 Ulvilan kihlakunta.

desta vanhasta rysästä muutamia säynäviä; näitä kuningas erinomaisen armollisesti katsoo ja vastaanottaa.

Kuninkaallinen laiva palaa takaisin SaiKlöhr'in ohitse. Eras hollantilainen merikatteini vaihtaa tukatia kuninkaalle ; täyttää laivansa raudalla, hirsillä ja laudoilla. Eras ranska- lainen ottaa vatukoita, puolukoita ja erittäin maanmuuraimia y. m. laivaansa. Eras englantilainen laiva, joka on tullut vanhaan kaupunkiin ja Saksau korvaan, tarjoaa täällä suolaa, ryytejä, hunajaa ja Arbogan rinkeliä, ja täyttäytyy tåas ruoka- tavaroilla, viedäkseen niitä Tukbolmaan; purjehtii Ison-Rau- man kautta, ja kotimatkallaan tapaa sen kuningas" l).

Nakkila sai kappelin-oikeudet 1764; puukirkko sinne perustettiin „Nakkilanmäelle" 1763, kuten eräässä kirkon- seinässä olevassa kirjoituksessa ilmaistaan. Kirkossa ei ole mi- tään mainittavia muinaisuuksia; seinällä siellä riippuu miekka, joka sanotaan Kurjen oma olleen, mutta nähtävästi on se paljoa myöhäisemmiltä ajoilta. Peräseinällii on kaksi piiusta veistettyä ristiinnaulitun kuvaa. Eri kirkkoberrakunnaksi tuli Nakkila 1861.

Kullaa eli Levanpelto tuli kappeliksi 1766; kutsuttiin ensin „Jumalan armon kappeliksi". Mutta täältä on ainakin Levanpellon kyla käynyt Kokemäen kirkkoa 2).

Kullaan kirkossa on kaksi pientä, 3 korttelin korkuista taulua, jotka övat pahvista painettu kohokuville; toinen ku- vaa Jesusta Getsemanessa, toinen Hanen ylösnousemustaan. Kirkon kolme pienenmoista kelloa on lahjoittanut proves-

*) Tästä omituisesta kertomuksesta ei voi varmaan sanoa, onko se totta vai vaan mielikuvitusta ; luultavasti sitä ainakin suurin osa. Sen tekijä on kenties provasti Rosenbach.

2) Täta vahvistanee sekin, ettii Kullaan kirkon arkistossa qu vanha pöytäkirja, jonka on laatinut Kokemäen pappi Johan Clementis, pitäessään kokousta kymmennyksistä Levanpeltolaisten kaussa.

Ulvila. 125

sori Kraftmän, joka oli Koiviston kartanon omistajana Ul- vilassa.

Kullaalie ei ole vielä kauan ollut ratastietä, vaan kir- kolla Ulvilassa kuljettiin jalkasin ja „selkähevosilla". Pert- tulan talossa on vielä jälellä rikkinäinen naisväen satula puusta, jota ennen kirkkomatkoilla oli käytetty. Siinä on kaksi patsasta, j oiden alapäät haarautuvat hevosen kummal- lenkin puolelle, haarain alapäistä käyvät vyöt hevosen ym- päri; patsaat övat toisiinsa yhdistetyt kahdella laudalla, mitkä käyvät kahdenpuolen hevosen säen, nämä laudat olivat istuimena; vielä käypi patsaasta toiseen kaksi haapaista kaarta seljän turvana. Koko rakennus on niin leveä, etta siihen on muhkeakin muija istumaan mahtuimt. Tällaisia satuloita oli täällä paljo käytetty.

Asutusseikkoja. „Paikkojen nimistä voimme arvata, etta koko Ulvilan länsipuoli meren partaalla on ennen maail- massa ollut ruotsalainen. — Jo se seikka, etta usealla pai- kalla Ulvilassa kaksi nimeä on, toinen ruotsalainen, toinen vallan suomalainen, todistaa molempien kansallisuutten tässä toisiinsa koskeneen". Näin lausuu provessori Y. Koskinen 1). Tuollaisia kaksi-nimellisiä övat esim. Soinila Svensby, Suos- meri Svartsmark, Harjunpää Härpö, Hyvelä Hjulböle. Ra- vaninkylä ja Friitala övat muka suomennoksia Ragvaldsbystä ja Fribystä. — Aivan ruotsalaisia övat lähempänä meren- rantaa olevat paikkain nimet, niinkuin Arnäs, joka kuten edellä on maimttu pitäisi oleman Ruotsista asutettu; samaa kaiketi voinee päättää muistakin ruotsalais-nimisistä paikoista: Rosnäs (= Ruosniemi), Thorsnäs (= Tuorsniemi), Sunnäs (= Sunniemi) y. m. Kerrotaan, etta seudun ruotsalaisilla asukkailla on Tuorsniemellä (Thorsnäs) ennen ollut jumalal-

l) Pohjanmatwi asuUamisesta, Suomi 1857, s. 145.

126 Ulvilan kihlakunta.

leen Thorille pyhitetty paikka; siitä paikalle nimi. Rosnäs - nimi ollee samaa juurta kuin såna ruotsi, rodsnäs = soutu- niemi (?). Lieneekö liian rohkeata arvella, etta Saksalaiset, jotka näillä seuduilla ennen vahvasti kauppaa kävivät, övat nimen antaneet näille monille „markuille", joita näillä seu- duilla on. Seurakunnat Norrmark(ku), Pomark(ku), kylät Kaasmark(ku, Karlsmark), Södermark (ku) ja Kloosmark(ku). Ehkäpä nuo nimet tulevat saksalaisesta sanasta „mark" = tori = kauppapaikka, ja luultavasti on noissa „markuissa" ennen kauppapaikat olleet. Pelkäksi saksalaiseksi nimeksi voisi myöskin luulla Mynsteriä (eras talo Ulvilassa), mutta luultavasti on nimi tullut „mönsterskrivarista% sillä talo on ennen ollut sellaisen miehen virkatalo. Ylempänä, Kokemäen- joen varrella övat kyläin ja taloin nimet melkein suomalaisia ; siitä voipi päättää, ettei ruotsalainen asutus ole aivan kauas ulettunut; mutta täällä tavataan myös monta nimeä, joilla ei ole suomalaista merkitystä, niinkuin Leistilä, Tattara, Masia, Ruhate y. m.

Muinaistaru kertoo, etta Kokemäen Williön kyläläisillä oli ennen Nakkilassa paljo niittua; heidän niittunsa vartiana oli joku torppari, joka vähitellen laajensi tiluksiaan niin, etta niistä vihdoin paisui nykyinen säterirustholli Willilä !). Vuol- teen talon tilukset Ulvilassa sanotaan ennen olleen Kokemäen Wuolteen niittua. — Muutenkin näyttää Kokemäkiläisillä en- nen täällä meren rannalla olleen paljo tekemistä, — luulta- vasti kalastamassa kävivät, — sillä Kokemäen nimistä muis- tuttaa täällä moni paikan nimi; niinpä kylät Kokemäensaari, Kuuminainen = Kumonäs, ja saaret Krootilanluoto (Grotila) ja Näyhäluoto Kokemäen kylistä Krootila ja Näyhälä.

Suuria maatiloja täällä on monta; niistä lienee vanhin

1) Vrt. myös Lindström, Kumo Socken.

Ulvila. 127

Anolan suuri ja kaunis allodiali-säteri, joka on vanhimpia herraskartanoita maassamme. Sen omistajia vanhuuteen olivat Hörnit; v. 1544 tuli se Kurki-suvulle. Sen isännistä mainioin oli tuo nuijasodan uros Axel Kurki, jonka hauta on Ulvilan kirkossa. Nuijasodan aikana ryöstivät ja polttivat talonpojat hanen talonsa. — Sunniemen alliodalisäteri on myöskin van- huuteen ollut suurten sukujen omaisuutena, Finckein, Hornien, Hastfehrin y. m. Samaten Saaren kartan o, joka on virran saa- rella, Ulvilan kirkon kohdalla. Pånäs ja Yyteri övat myös vanhuuteen olleet lahjoitusmaina kuninkaiden suosilailla l). Viimeisen Suomen sodan ajoilta kerrotaan täällä muu- tamia kohtauksia, Pakenevan Suomen sotaväen joukossa sa- notaan olleen suuret joukot pakenevia kansalaisia, varsinkin herrasväkeä, jotka lapsineen ja palvelijoineen olivat tahtoneet puulle paljaalle syödä tien varrella olevat talot. Venäläisten käytöstä täällä yleensä ei moitita. Kokemäellä oli Venä- läinen sotamies omin lupinsa kahminut hopeita erään talon arkusta. Hopeiden omistaja meni valittamaan joukon päälli- kölle, joka jo oli ison matkan päässä eteenpäin menossa; tämä kuitenkin palasi takaisin, pakoitti sotamiehenjättämään hopeat takaisin ja rankaisi häntä ankarasti. Suomalaisten pakomatka oli ollut sangen kiireistä. Näyhälässä oli Suomen sotaväki vaatinut perunoita ja lihaa; emäntä täytti heidän tahtonsa ja pani padan tulelle. Miehet olivat ahkerasti kor- jaimeet valkeaa sen alle, mutta kun perunain toinen puoli västa oli pehmeä, oli Kokemäen aukealta ruvennut Ve- näläisten lakit ja piikit kiiltämään; sotamiestemme täytyi lähteä pötkimään ja jättää keitoksensa Venäläisten syö- täväksi.

*) Leiniperän ja Fredriksbergin rautatelitaista vrt. Bergsinten- dentens nnderdån. berättelse om jernhandteringen i Finland år 1875, s. 165—8.

128 Ulvilan kihlakwnta.

Suomen jälkijoukko oli aikonut polttaa Uotilan sillan Harjavallassa, mutta kun huomasivat, etta oli lähellä huo- neita, joista toisen voisi saada, heittivät tuon tuumansa. Uotilan eukot olivat itkeneet ja parkuneet, kun kuulivat kau- hean vihollisen jo lähellä olevan, mutta meidän sotamiebet olivat rauhoittaneet heitä ja käskeneet vaan antaa viinaa ensimäiselle joukolle, joka heitä seuraa. Emäntä panikin päällensä parasta, astui aittaan ja jakeli sieltä votkaa Ve- näläisille; nämä kauniisti kiittivät ja olivat varsin siivosti.

Huopilan sillan Nakkilassa oli Suomen jälkijoukko polt- tanut; siinä luultavasti Venäläiset viipyivät niin kanan, etta Suomalaiset ehtivät asettautua sotarintaan Ulvilan Ravanin kylässä. Tässä täytyi heidän pidättää Venäläisiä, sillä toiset olivat rientäneet Poriin kruunun varasto-aittoja tyhjäämään ja laittamaan niiden sisällystä kuormastossa pohjoiseen päin menemään. Ulvilan Haistilasta oli mentävä vinan ylitse, sillä Porista ylipääsö oli aivan epävanna. Maantie, joen etelä-puolella oli silloin käynyt Haistilan kohdalla aivan joen rantaa, nyt on se kokonaan jokeen vierinyt, joen pohjois- puolella oli kasvanut tiheää mäntymetsää jokeen asti. Siihen männikköön oli kymmenen Suomalaista sotamiestä jäänyt väijymään; pääjoukko oli vähän matkan päässä, Ravanin ky- lässä. Kun Venäläiset tulivat ja joen rannalle saapuivat, ampui yksi noista kymmenestä, Tyrväältä kotoisin oleva mies, Venäläisen everstin. Ryssät tuosta hirmuisesti tulistuivat, rupesivat ampumaan ja ryntäsivät joen ylitse. Suomalaisilla Ravanin kylässä oli 8 tykkiä, Venäläisillä 4, näillä alkoi ankara ampuminen, joka kesti kaksi tuntia. Suomalaiset olivat rikki ampuneet yhden Venäläisten tykin suun, niin etta se tuli kelvottomaksi; toisen älta ampuivat ra ttaat rikki ja sentähden Venäläisten täytyi lakata ampumasta. Kuolleita ja haavotettuja ei tässä ollut monia tullut. Vaikka voitolle

Ulvila.

129

112. Nuolenkärki.

113. Tikari. l/2.

114. Nuolen- kärki.

w

Jll|||ll!l|ililil|

.15. Tasataltta. 2/3

117. Kirves. Va

Limsiö-aseita.

130

Ulvilan kihlakunta.

1 18. Nuolenkärki 1.

tikari. 72.

119. Nuija Luvialta. l/2. 120. Nuolen-

kärki 1. tikari. 1/.,

/f*$T-

122, Reikätaltan terä. 2/3.

121. Nuija-aso. l/a

123. Tasataltta. Va

Vlvila, 131

jääneinä, täytyi Suomalaisten tästäkin lähteä pohjoiseen päin pakenemaan. — Vielä viime aikoina on täällä näkynyt kaksi kuulain koskettamaa mäntyä, ja riihilato, jonka läpitse oli kuula mennyt. — Kuten tiedetään, kulki Suomen sota- väen ylipäällikkö Klingspor itse täta tietä pohjaisen, ja takaa- ajavan Venäläisjoukon päällikkönä oli Bagration, joka tästä Porin tienoilta palasi Turkuun.

Kun Englantilaiset 1844 täällä Suomen rannikoillä ku- leskelivat, oli miehiä englantilaisesta laivasta tullut maalle Yyterin lampaita ruoaksensa ottamaan, lampaat lähtivät Kä- pälämäkeen, mutta niiden joukossa oli suuri pässi, joka lui- kahti Englantilaisten taakse, antoi heille polvijäsenten koh- dalle sellaisia puksauksia, etta miehet kumoon keikahtivat. Tyhjin käsin saivat miehet palata, ja siitä levisi seudulle sellainen juttu, etta Yyterin pässi ajoi Englantilaiset pakoon!

Löytöjä. Ulvilasta, Friitalan kylan Suurpään tilaHa löydettiin tänä kesänä puutarhaa kaivettaissa (39) Reikä- kivi ympyräinen, noin 3 tuumaa läpimitaten, 1/4 tuumaa paksu, keskellä lyijykynän vahvuinen reikä.

Ulvilasta on ennestään tallella Yliopiston museossa: Beikätaltta, pieni, hyvästi säilynyt, kappalaisen Nehemias Werin'in an tama. TiJcari (kuv. 113) limsiöstä, löytty hieta- kankaalta lähellä Poria, valtioneuvos N. Norden skjöld'in lah- joittama. Tuo kaunis ase on aineesta ja muodosta päättäen varmaankin Etelä-Ruotsista kotoisin ja todistanee jotakin yh- teyttä Suomen ja Ruotsin asukkaiden välillä jo kivi-ajan kestäessä.

Kullaalta on kappalainen N. Werin museoon toimittanut: Vasarakirveen tapaisen aseen, jonka vasarapää on rikottu; Ilakkim-ascen katkelman; Oikokirvecn viheriäisliuskamaa; 3 Tasatalttaa ja 2 Reikätalttaa, joista toinen on löytty Kullaan joesta Hevosportaan koskesta,

1 32 Ulvilan kihlakunta.

10. AMainen.

Tämä pieni kunta on Pohjanlahden rannalla, Kokemäen- joen suulta pohjoiseen päin; sen edustalla meressä on suuri joukko saaria. Merenrannikko on alhaista maata, josta ehkä seurakunnan nimikin alhainen, ahlainen johtim, mutta edem- pänä kohoaa maa vähä korkeammaksi ja siellä heti jätteitä „j ättiläiskaudelta" tavataan .

Pakanuuden aika. Hiittenkiukaita on täällä [CXXVIII — CXXXIV] 7 kappaletta Oksjärven rannalla kalliolla, Mar- kuksen talon maalla; ne övat noin 12 kyyn. läpimitaten, mutta kaikkia on purettu niin, ettei niiden korkeutta voi määrätä. Toinen ryhmä kiukaita on isolta maantieltä Ah- laisten kirkolle menevän tien vieressä, OlUlan torpan koh- dalla; ne övat sileällä hietakankaalla, kirkosta päin tullen: [CXXXV] 16 kyyn. läpimitaten; siitä neljän sylen päässä [CXXXVI] 12 kyyn. läpimitaten, tästä tåas 5 sylta matkaa [CXXXVII] 16 kyyn. läpimitaten. Kahta ensinmainittua kiu- asta tässä ryhmässä on päältä purettu, näyttää siitä, etta niistä on kiviä muualle viety, mutta viimemainittu on vielä puolentoista kyynärän korkuinen, sen keskellä sy vä hauta, ja täytenä totena kerrotaan, etta siitä on löydetty rauta- miekka, jota on talletettu Ulvilan kirkossa. — Ollilan tor- pasta vähä matkaa mereen päin on [CXXXVIII] pieni hiitten- kiuas kalliolla, se on noin 6 kyyn. läpimitaten, 1 kyyn. korkea. Mainitusta torpasta tåas 1/2 virstaa etelään eli Poriin päin on metsässä korkealla kalliolla [CXXXIX] kiuas 15 kyyn. läpimitaten, 2 kyyn. korkea; tämänkin keskelle on suuri kuoppa kaivettu. Luultiin vielä muitakin kiukaita olevan tässä metsässä, mutfei oppaani niitä löytänyt. Edellisen kokoinen [CXL] hiittenkiuas on Tenkädlin (Stengård'in)

Ahlainen.

133

Kytöniitun kalliolla. Sitä oli viime kevännä purettu ja löy- detty rautainen moukarin eli kivivasaran puolisko. Onko tuo raudankappale sinne jo kiuasta tehtäessä joutunut, vaiko

124. V».

126. V*.

125. »/•■■ Varhemman rauta-ajan keihäitä.

jälestäpäinV|[Luultavammin on viime- äikoina joku kiukaan kivien kovuutta moukarillaan koetellut, ja silloin on kappale vasarasta kivien rakoon kimmahtanut.

134

Ulvilan kihlakunta.

127. Va-

128. %

129. V*-

130. Va-

Myöhemmän rauta-ajan keihäitä.

Ahlainen. 135

Edellämainitun Oksjärven maissa näkyy erään mäen rinteellä 3 a 4 sylen leveydeltä, 10 sylen pituudelta ikään- kuin ihmiskäsillä tasaiseksi laitettua tannerta. Vierun ala- syrjälle on kiviä riviin laskettu ja yläsyrjältä maata alen- nettu, joten tähän on syntynyt tasainen penkere. Tässä ympäriin näkyy myöskin pieniä kivikasoja, mitkä näyttävät olevan ihmiskätten laatimia, mutta ibmis-asuntoja ei täällä tiedetä milloinkaan olleen; luultavasti övat nämä lappalais- asumusten jäännöksiä.

Kristillisyyden aika. Ahlainen on Porin perästä Ul- vilan vanhin kappeli. Jo v. 1691 pyysivät sen asukkaat pe- rustaa öman kirkkonsa, koska heillä oli pitkä kirkkomatka, ja 1693 tuo oikens heille myönnettiin. Ahlaisten yhteyteen kuiilui kanan aikaa Normarkkukin, knnnes sekin erkausi eri kappeliksi ja vihdoin vahvistui pitäjäksi, jonka kappeliksi sitte Ahlainen kääntää keikahutettiin. — Vaihettelevaiset övat onnen kohtalot tässä mailmassa! — Ahlaisten sievä puu- kirkko on kui valla hietakummulla. Muinaisjäännöksiä ei siel- läkään ole. Seinällä riippun tuo kaikissa kirkoissa taval- linen puusta tehty ristiinnaulittu; alttarilla on neliökyynä- räinen taulu, jossa on kuvaus Lazaruksen herättämisestä, maalattu jotenkin hyvästi. Sakaristossa säilytetään vanha alttaritanlu, jossa on Adami, Eva, y. ni. alkumailman hen- kilöitä kuvattuna Kirkon kellot övat tälta vuosisadalta. — Emme voi ohitse käydä erään haudan, joka täällä kirkko- maassa sijaitsee nuokkurain koivujen varjossa; siinä lepää tuo harras ja taitava suomenkielen edistäjä G. A. Avellan; haudalla on graniti-patsas, siinä kullattu kanteleen kuva ja kirjoitus: „Kellahden säterin haltia, harras suoinalainen Gustav Adolf Avellan, synt. 1725°85. kuoll. 18f§59. — Sä kuolo viet mun elämään ..."

Asutusseikkoja. Aivan todelliselta näyttää, etta ennen

136 Ulvilan kihlakunta.

muinoin Ylimaalaiset kävivät ahkerasti täällä meren rannalla kalastamassa. Niinkuin Kokemäkiläiset jokensa suulla, Porin seuduilla, niin Huittiselaiset täällä Ahlasissa, jonka ruotsa- lainen nimikin Hvittisbofjärd (= Huittiselaisten lahti) on var- maan heistä peräisin. Huittiselaisten täällä käyntiä todistaa vielä toinenkin seikka; täällä on „KeiJcvesi" -niminen suuri merenlahti, joka nimi aivan luultavasti on tullut Keikiön kyläläisistä (Keikiö on Huittisissa kulma-kunta, jolla on oma rukoushuoneensa). Keikiöläiset tuossa lahdessa kalas- tamassa kävivät, ja siitä ruvettiin sitä Keikiöläisten vedeksi sanomaan. — Kuten edellä on mainittu, kerrotaan näistä asioista myöskin eräässä vanhassa käsikirjoituksessa, jonka tiedot, jos kohtakin kansantaruihin perustuvat, voipi kui- tenkin jotenkin varmana pitää, koska ne on niin yanhaan aikaan kirjoitettu, etta nuo tarut kansalla silloin vielä olivat jotenkin tuoreessa muistossa. Luultavasti nämä seudut ka- lassa-kävijöistä saivat ensimäiset asukkaansa, ja niin oli alku- asutus täällä suomalainen; mutta sitte ottaa ruotsalaisuus muutamaksi vuosisadaksi esivallan. Kansantaru kertoo, etta kun Ruotsalaisia rupesi tänne tunkeutumaan, oli niillä kovat tappelut Huittisten kalamiesten kanssa; muut Huittiselaiset vihdoin luopuivat täällä käymästä, mutta eras ukko oli itse- päinen, hän teki Ruotsalaisille kauan vastarintaa, ja nämä vihdoin hänet ampuivat. Siitä saakka rupesi ruotsalaisuus täällä rehoittamaan, mutta nyt se rupeaa tåas takapajulle painumaan. Ruotsalaiset paikkain nimetkin övat täällä kansan suussa pahanpäiväisiksi kuluneet. Niin on esim. StengårcFista tullut Tenkooli, ]Malmgård'ista Mankooli y. m. m. J) — Paitsi talojen nimiä, on täällä monilla maanpaikoillakin ruotsalaiset

J) Provessori Koskisen edellämainitussa kirjoituksessa „Pohjan- maan asuttamisesta", puhutaan myös Ahlaisten asutusseikoista.

Norrmarkku ja Pomarkku. 137

nimet, ja erään pienen järven nimi antaa vähä ajattelemisen aihetta; se on „Flakajärvi" , ja såna „flaga" kuuluu vanhassa Islannin kielessä merkitsevän pientä järveä. Joko siis tänne Suomeen Skandinaviasta asukkaita lähti samaan aikaan kuin Islantiin, vai säilyikö heillä såna kunnes tulivat? — Tavalli- sestihan otaksutaan Ruotsalaisten tänne tulleen 1300 vuosi- sadan paikoilla.

131. Kappale kiviajan saviastiata. 1/1.

Maisteri Ollonqvistillä on täällä IV2 korttelin pituinen, 1 korttelin levyinen kivisen kaukalon puolisko, joka on täällä maasta löydetty, toinen pnoli siitä on pois lohjennut. Mnista muinaislöydöistä en kuullut täällä kerrottavan, kuin siitä miekasta, joka Ollilan hiidenkiukaasta olisi löydetty.

11. Norrmarkku ja Pomarkku.

Nämä seurakunnat övat harvempaan asutuita kuin muut tämän kihlakunnan kunnat. Metsät, mäet, hietakankaat, kei- taat 1. suot ja järvet valloittavat täällä ison ålan maanpin- nasta; järvet laskevat toiset Ahlaisten, toiset Karvianjoen kautta mereen.

138 Ulvilan kihlakunta.

Pakanuuden aika. Tälta alalta on löydetty useita kivikaluja, (joista alempana enemmän) ja mista voipi päättää, etta näillä seuduilla on jo kivikaudella asukkaita viljalta vi- lisnyt. Tällaiset seudut, joissa järvien välillä on korkeita, kuivia metsämaita, näkyvät olleen vanhain kansain mieluiset olopaikat, sillä täälläkin nähdään jäännöksiä myöskin kivi- kautta seuranneelta aikakaudelta, varhemmalta rautakaudelta ; ne övat hiittenkiukaita.

Nqrrmarkun kirkolla, lähellä isoa maantietä on [CXLI] Ristikallion torpan vieressä kalliolla kiuas, noin 6 kyyn. läpi- mitaten, 4 kyyn. korkea, mutta ei ole enää alkuperäisessä asussaan, vaan on sitä mnljoittu. Toinen on [CXLII] Kel- lahden tienhaarassa, edellisen kokoinen. Jäännöksiä kolmesta pitkän soikeasta kiukaasta on [CXLIII— CXLV] Pootsjär- ven rannalla; siellä rannalla pitäisi oleman muitakin hiit- tenraunioita, mutta en niistä saanut selvää tietoa. Täällä on myös ruumiin-avkun muotoinen kivi, jota kansa sanoo hiitten ruumiin-arkuksi.

Kun Norrmarkun kirkolta mennään Pomarkkuun, on tien vieressä Hiilenmäen talon takana mäellä, parin sådan sy- len pituisella maalla 11 hiittenkiuasta. Lähinnä kartanoa oleva kiuas on [CXLVI] 9 kyyn. läpimitaten, 1 kyyn. kor- kea; 4 sylen päässä tästä, toinen kiuas [CXLVII] 18 kyyn. läpim., iy2 kyyn. korkea, keskelle kaivettu kuoppa, jossa kasvaa koivu. Tästä tåas 7 sylta on [CXLVIII] kiuas 21 läpim., 1 kyyn, korkea; tämän vieressä pari [CIL— CL], jotka övat 6 kyynärän laajuiset, matalat kiukaat. Muutaman sylen päässä näistä on kolme [CLI— CLIII] 2 a 3 kyynärän laajuista kiuasta; nämä övat melkein kasvavain mäntyin juurten peitossa. Jonkun sylen päässä näistä on tåas [CLI V] hiittenkiuas, 24 kyyn. läpim., 4 a 5 kyyn. korkea; tämän keskelle övat talon miehet kaivaneet sylen syvyisen peruna-

Norrmarkku ja Pomarkku. 139

kuopan; mutta se ei lämmintään pitänyt ja on nyt autiona. Tämän ympärillä on vielä kolme [CL V — CL VII] 3 ä 4 kyy- närän laajuista kiuasta, jotka övat 1 kyynärän korkuiset. Tässäkin on siis koko hautausmaa, jossa toisct kummut övat suureminat, toiset pienemmät.

Paikka on suurten nevain ympäröimä; eikä aivan pitkiä aikoja sitte, övat nuo nevat järvinä läikkyneet. Nimi Hiilen- mäki on varmaan muodostunut sanasta hiidenmäki, ja tämä tåas noista kiukaista nimensä saannt. Talo on västa muu- taman kymmenen vuoden vanha, se on rakennettu kruunun maalle. Täällä, Hiilenmäen tienoilla, on tavattn samallainen liopeavuori kuin Yläneellä, josta on edellä kerrottu. Silloin kun nämä seudut olivat synkkinä aarniometsinä, näki eras metsästäjä täällä kallion kyljestä hopeaa tippuvan, niinkuin jääpuikkoja. Mies meni kotoaan irroitus-aseita hakemaan, mutta takaisin tultuaan, ei enää hopeaa nähnytkään; eikä sittemmin ole sitä nähty.

Mutta käykäämme tåas hiittenkiukaille. Pomarkun kir- kolta parin virstan päässä tavataan [CLVIII] hiittenkiuas, isonta lajia, Palomäcn torpan vieressä; tässä kiukaassa övat kivet pyöreähköjä ja erinomaisen tasaisia sekä punertavia väriltään; koko tällä tienolla ei ole tuon laatuista kiveä, näyttää siis siltä, etta kivet övat tähän edempää tuotu. Kir- kolta, 4 virstan päässä, Kankaanpäähän vievän tien vieressä on [CLIX] Sudenpesän ahteen päällä soikea kiuas, noin 18 kyynärää pitkä, 3 kyyn. korkea. Hiittenroukkioita sanotaan olevan myös Walkj arven rann alla ja Wimperin rannalla; mutta kertomuksista päättäen övat ne vaan luonnollisia kivikoita; niitä sanotaankin roukkioiksi, eikä kiukaiksi. En käynyt katsomassa. Samaten on myöskin Lassilan eli Klosmarkun kylan maalla „Hiittenmäki", mutta siellä ei näy mitään hiit- ten jätteitä. Inhottuj arven rannalla Pomarkussa on kivikko,

140 Ulvilan kihlakunta.

jota sanotaan „ pirun helmalliseksi" ; pahat olivat siitä ai- koneet j arven ylitse sillan rakentaa, akka kantoi helmassaan kiviä sillan rakennukseen, mutta sattui tässä lyömään var- paansa kiveen ja kivet helmasta putosivat.

Pakanuuden aikaisiin varustuksiin lunltavasti kuuluu Pomarkussa n. k. [CLX] KorJceenmäenlinna. Se on lähellä Pomarkun kirkkoa, Isonjärven rannalla, lähellä sitä paikkaa, missa Pomarkun- eli Lassilanjoki laskee mainittuun järveen. Tässä on tynnyrinalan suuruinen, 10 syl en korkuinen mäki- tönkkä, jota matalat niitut ympäröivät, niin etta tuo „korkee- mäki" mahdollisesti on ennen ollut saarena. Mäellä näkyy kivivallin jäännöksiä suorakaiteen muotoisessa asemassa; ly- hemmät sivut övat 10 sylen pituiset, pidemmät, joista toi- nen on j arven puolella, övat 20 sylen pituiset. Järvenpuo- linen sivu ja toinen pää näkyvät selvemmin, toiset sivut övat melkein hävinneet. Vallien sisällä oleva kenttä on jo- tenkin tasainen; valkeita sanotaan usein nähtynä tässä kii- luvan, ja aarteita arvellaan paljo kummussa kätkeyvän ; sen- tähden on siihen syviä kuoppia kaivettu. — Merkillinen yh- täläisyys on tällä ja Linmaan linnalla Eurajoella (n:o CXII); molemmat kummulla veden rannalla ja vallien asema mo- lemmissa aivan samallainen. Mahdollisesti on tämä ollut Suomalaisten varustus Ruotsalaisia tulokkaita vastaan; sillä luultavasti ennen on voitu tänne asti laivoilla, taikka kui- tenkin veneillä, merestä purjehtia. Tosin historiassamme kerrotaan, etta nämä paikat Kustaa Waasan aikana västa tulivat asutetuiksi, mutta maanpaikkain ruotsalaisista ni- mistä päättäen, on täällä ennen Ruotsalaisia asukkaita ollut; taikka olisivatko nämä seudut olleet Ruotsalaisten ranta- asukasten takamaina.

Kristillisyyden aika. Kuten edellä on mainittu, kuului ennen ainakin osa Norrmarkusta ja Pomarkusta Ahlaisten

Norrmarkku ja Pomarkku. 141

yhteyteen, sitte kun se kappeliksi tuli; mutta v. 1736 mai- nitaan Norrmarkussa „kirkkotupa" olleen, ja Norrmarkku- laiset saivat luvan haudata ruumiitaan kirkkotupansa vie- reen, koska niitä oli vaikea Poriin kuljettaa l). Osa Norr- markkua siis kävi Porin kirkkoa. — Vuonna 1771 sai Norr- markku kappelin oikeuclet ja 1861 tuli se eri pitäjäksi, jonka alle vanha Ahlainen kappeliksi alistettiin. Norrmarkussa on kookas puukirkko; siellä on seinällä tavallinen puusta veis- tetty ristiirinaulitun kuva; alttarilla on iy2 kyynärän kor- kuinen, saman levyinen vesimaalilla maalattu taulu, jossa on kuvattuna taivaan tikapuut, eli se tapaus, minkä Jaakko unissaan näki; enkelit käyvät ylös ja ålas tikapuita myöden ja ylinnä seisoo Jumala; sekä edellisen kokoinen öljytaulu, kuvaava Itäisen maan viisaita.

Vanhankylän eli Ulvilan kirkkoa on täältäkin käyty ra- kentamassa. Lähellä Norrmarkun kirkkoa on kivi, jota „jät- tiläisen kiveksi" sanotaan. Kerrotaan, etta eras eukko oli sitä kaadissaan kantanut; tulipa vanha äijä-rääsy hanen vas- taansa ja kysyi: „mihin kiveä viet?" — „ Vanhankylän kirkon rakennukseen", vastasi eukko. „Elä hulluttele, — kirkko on jo aikoja sitte ollut valmiina", sanoi ukko. Akka suuttui, heitti kiven siihen paikkaan ja meni matkoihinsa.

Pomarkku eroitettiin Norrmarkusta kappeliksi v. 1802, jolloin myös kirkko sinne rakennettiin. Täälläkin on muhkea puinen ristiinnaulitun kuva, jonka on tehnyt Torppari Jo- han Grankulla, maalannut Bondi Joh. Saligen, ostanut seti- rakunnan nuorukaiset; siinä koko kirkon koristeet. Kelloja on kaksi; isommassa kirjoitus: Påmarks Kyrka Past: Trofés: och Prost Boktor Fr. Lebell, Kallar till hopa menigheten för-

*) Kts. Af handlingar om Presterliga TjenstegÖr., S. 368. — Norr- markun rantatehtaasta, perust. 1806, vrt. Bergsintendentens underd. be- rättelse om bergshandteringen i Finland år 1875, s. 176 — 7.

142 Ulvilan kihlakunta.

sandens alla landens inbyggare till Herrans hus. Joel 1: 14. Guten i Stokholm af G. Horner 1803. — Suomeksi kuuluu tämä kirjoitus jotenkin näin: „Pomarkun Kirkko Past. Profes. ja Rovasti Tohtori Fr. Lebell, Kutsuu kokoon yleisön ko- koontukaat kaikki maan asuvaiset Herran huonesen. Joelin 1: 14. Valanut Tukholmassa Gr. Horner 1803". — Toisessa kellossa on kirjoitus: Tämä Gerh. Hornerilla StoeJiolmissa v. 1824 valettu kello kutsuu Pomarkkulaisia Herran kasvoin etern: Tulkaat veisatkaamme Kiitosta Herr alle Psalm 95: 1. Asutusseikkoja. Historioitsijamme mainitsevat, etta nämä, Norrmarkun ja Pomarkun erämaat saivat Karjalasta uutis-asukkaita Kustaa Waasan aikana, 16:nella vuosisadalla ; saraaa sanovat myöskin täällä tavattavat kansantarut x). Mutta miten on se seikka ymmärrettävä, etta täällä, ei ainoastaan Norrmarkussa, vaan Pomarkussakin on paljo ruotsalaisia maanpaikkain nimiä, 3 a 4 penikulman päässä meren ran- nasta? Niin on Pomarkussa Isonjärven ympärillä ja sen joen varsilla, joka Inhottujärvestä laskee ensinmainittuun järveen, niittujen ja maiden nimiä: Almyra, Hylenki (Hyläng), Pekk- enki (Beckäng), Paattenki (Patäng), Mosenki, Ormenki, Ta- verholmi, Kilholmi, Träskmyra, Oxpakka ja Klåsmarkku, kyla synkiässä sydänmaassa 7:män vanhan virstan päässä Norr- markun kirkosta. Kuinka on siis ymmärrettävä se seikka, etta täällä „erämaassa" on tuollainen joukko, ja tietysti vielä muitakin, ruotsalaisia nimiä? Olisiko Ahlaisten ja Kar- vian Ruotsalaisten asukkaiden tarvinnut näin kaukana käydä beinänteossa ja niittuja nimittämässä? Ja jos niinkin olisi, niin kuinka olisi vat tulokkaat Karjalasta saaneet nuo nimet tietää, jos ei seudulla olisi asukkaita ollut?

2) Vrt. myös kirjoitus »Kuinka satu kertoo osaisen Satakuntaa asujauiensa saaneen". Lännetär I, s. 41 — 51.

Norrmarkku ja Pomarkku. 143

Eiköpä siis ruotsalainen asutus aioin ulettunut aina Pomarkkuun asti, sillä tänne meren rannalta oli verrattain lielppo kulku jokia ja järviä myöden; ja ylhältä-päin, sisä- maista, on tänne myöskin voitu venheillä päästä pitkäin matkain takaa; voipi siis olla mahdollista, etta Pomarkun kirkon paikoilla on, ehkäpä jo pakanuuden aikoina, ollutjoku kauppa-paikka, jossa ylimaan Suomalaiset övat Saksalaisilta ja Ruotsalaisilta tavaroita vaihettaneet; siihenpä vähä viittaa paikan nimikin „mark", kauppapaikka. Ja tuo edellämai- nittu vallitus Korkeellamäellä näyttää varmaan viittavan, etta täällä on ihmisiä elustellut ennen lG:nettä vuosisataa.

Kuulkaamme nyt mitä Pomarkkulaiset seutunsa asu- tuksesta kertovat 1)\ Savosta, ennen vuotta 1660, tnli Krister- niminen mies tänne ja rakensi Isosavon talon (kirkonkylässä). Hänellä oli seitseraän poikaa, jotka kaikki perustivat uusia taloja samaan kylään. Kristerin nuorin poika „pikku Juho" tuli isänsä jälkeen isännäksi Isosavoon ; tämä Juho oli suuri noita. Sitte kävi mainitun talon isännyys kahdeksan mies- polvea peräkkäin isältä pojalle. — Toinen kertomus tåas kertoo, etta 1660 paikoilla oli Savosta eras Grekorius-ni- minen poika, äitinsä ja sisarensa kanssa tullut tänne Yli- Soinin talohon, „joka silloin oli autiona". Perheen isä oli matkälla hukkunut Klosmarkun eli Lassilanjokeen, kun oli siinä kalastanut. Ruoan runsautta uutis-asukkailla ei mah- tanut suurin olla, koska kerran joulun lähestyessä sanoi äiti pojallensa: „Grekko, tapa se kukko johlaksemme!" Tuo lause on vielä sanantapana Pomarkussa. Soinin talossa oli sitte ainakin yhdeksän miespolvea asukkaat samaa sukua;

x) Pomarkun kirkon arkistossa säilytetään käsikirjoitus, minkä kappalainen M. Sandell on aikonut lääninrovastille antaa; kirjoi- tuksessa kerrotaan täkäläiscstä asutuksesta, siinä övat vuosiluvutkin mainitut.

144 Ulvilan kihlakunta.

kenties vieläkin. — Kerrotaan myöskin, etta ennen näillä seuduilla oli vaan kaksi asukasta, toinen Isonjärven, toinen Inhotun rännalla; vaikka järvien välillä on melkoinen matka, tuli ukoille kalavesistä kuitenkin niin tuima riita, etta ru- pesivat toisensa henkeä vainoomaan. Kun kerran Isonjärven ukko meni Inhottulaista tappamaan, pani tämä salaa pölkyn sijallensa vuoteesen; toinen luulee vibamiehensä siinä mä- kaavan ja laskee kirveellä aika iskun — pölkyn päähän ja niin luulee iäksi päiväksi pääsneensä naapuristaan. Mutta kuinka hän toisena päivänä ällistyy, kun näkeekin murhaa- mansa rauhallisena järvellä kalastelevan ! Ei uskaltanut enää milloinkaan mennä sinne päin. — Vielä eras kasku kertoo, etta Mouhij arven kalamiehen kolme poikaa övat näiden seu- tujen vanhimmat asukkaat: niistä yksi asettui asumaan Las- silaan, toinen Keskisiin, Kivijärven rannalle, ja siitä Kivi- järven kylan alku; kolmas Otomajärven rannalle Siikasiin, siitä Otoman alku.

Norrmarkussa kerrotaan Finbyn asuttamisesta seuraava juttu: Joki varrella, Sauvakosken vierillä oli ennen Karkku- laisten niittua. Kerran tuli „niittua tekemään" Kreku-nimi- sestä talosta Karkun ja Wesilahden rajamailta, Krekun pojat Kainu ja Paavo, heidän sisarensa Liisu, ynnä piika ja renki. Kainu oli vanhin veljeksistä, mutta oli perheen vihat voit- tanut sentähden, kun oli piikaan rakastunut. Veljeksille tuli riita täällä heinänteossa. Paavo sai sisarensa ja rengin puo- lelleen, ja pois lähtiessään, — mikä tapahtui veneellä, — jättivät he Kainun piian kanssa kosken rannalle. Tuosta kepposesta Kainu suuttui ja vannoi ei kotia mennäksensä sina ilmoisna ikänä ; hän taittoi kosken rannalta sauvan kä- teensä, — siitä sai Sauvakoski nimensä, — ja lähti piian kanssa astuskelemaan joen vartta alaspäin, soveliasta olin- paikkaa etsien. Sellaisen löysivätkin Norrmarkun paikoilla,

* Norrmarkku ja Pomarkku. 145

joen etelä-puolella. Täällä he nyt liittyivät parikunnaksi, rakensivat joen rannalle mökin, jossa asuivat ja nimittivät sen vanhan kotinsa mnkaan Krekuksi. Heille syntyi sitte kaksi poikaa, vanhemman nimi oli Kaapeli (Gabrieli?), nuo- remman nimi Uoti; niistä saivat Kaapelin ja Uotin talot ni- mensä; mutta Kaapelia vieläkin kylan kesken Krekuksi sa- notaan. Kyla nimitettiin perustajan nimen mukaan Kainun kyläksi, mutta kun tienoille tuli Ruotsalaisia, rupesivat he sitä Finbyksi (= Suomalaiskyläksi) sanomaan, kun siinä asui Suomalaisia; Finbyn-nimi on vieläkin kylällä. Kreku-niminen niittu on myös vielä Sauvakoskella.

Norrmarkun kirkolta, lähes parin penikulman päässä järvien ja metsien takana on Lassilan kyla, jonka nimi ennen oli Klåsmarkku. Tämän kylan asuttamisesta kerrotaan. etta jo noin 800 vuotta sitte, tuli tänne ensimäiset asukkaat Sa- vosta Mäntyharjun pitäjästä. Täälläkin tuli ensimäiseksi ta- loksi Iso-Savo, ja sen naapuriksi Vähä-Savo; edellistä sa- notaan nyt kylän-kesken Heikkiläksi, jälkimmäistä Mattilaksi. Iso-Savon isäntä oli mahtava velho, ja teki monellaisia ih- meitä. Kun esim. Wanhankylän (Ulvilan) kirkossa yhteen- soitettiin, pisti hän hiirakkonsa valjaisin, istui rekeen, renki jalaksille ja yks' käks' oltiin kirkon luona, astuttiin silloin sisälle kun muutkin. Mutta eipä tuolla kirkkomatkalla kai- kisti hevostakaan tarvittu, vaan kun kirkon kellot soivat, hyppäsi isäntä hakopölkylle kahtareisin, renki hanen taak- seen ja niin mentiin ilman läpitse kirkkoon, etta suhisi. Kerran renki katsoi taaksensa, mutta samassa pudota mät- kähti mäkeen Huhdalla. — Kylään karttui aikain kuluessa seitsemän taloa, mutta ei ollut muuta kun yhdet kirkko- vaatteet, kylan yhteiset; ja vuoron mukaan kävi mies kus- takin talosta tuossa „univormussa" Wanhankylän kirkossa kuulutuksia ja muita mailman asioita tiedustamassa; vuoro

10

140 Ulvilan kihlakunta.

tuli talohon siis joka seitsemäs pyhä! — Alkutalo, Iso-Savo, sanotaan olleen vankasti varustettu; siinä oli niin jykevä rautainen porttikin, etta kun se kiinni paiskattiin, kuului kumaus Wanhaankylään. Portti on nyt piilossa talon takana pienessä lammessa, Vähäjärvessä x). — Omituinen rakeimus on täällä ollut eras vanha aitta. Se on hajotettu muutamia vuosia sitte, ja silloin huoniattiin, etta jokaisessa piinkau- lassa, eli nurkanraossa oli risti, tehty sormen paksuisesta katajasta. Myöskin oli sen laarin salvoksista ikivanhoja ra- hoja löydetty, mutta ne on kaikki hukattu. Asukkaat sa- novat, etta tuo aitta oli ensimäinen rakeimus tässä kylässä, ja oli noilla risteillä kestäväksi ja sisääiipääsemättömäksi loilidittu. Niinpä kerrotaan, etteiviit Venäläiset „isonryssän aikana" sen ovea auki saaneet, vaikka sitä viisisylehisellä hirrellä jynttäsivät. Paikka, missa tuo aitta on seisonut, on Lassilanjoen rannalla korkea kumpu, nimeltä Tontuntöppärä. Tuolla nimelläkin ollee joku myytillinen merkitys.

Tähän kylään on västa viimevuosina ratastie raivattu, ennen kuljettiin kaupunkiin ja kirkkoon veneellä järviä ja jokia myöden; samoin övat Poinarkkulaisetkin kulkeneet, ennenkun sinne kesätie kävi.

Vanhain kalamiesten asunmsten jäännöksiä näkyy täällä monessa paikassa järvien rannoilla; Lassilassa on Puumalan eli Naperoisen talon metsässä, valivan liirsimetsäii alla huo- mattu kivijalkain ja pirtin kiuasten jäännöksiä.

Muutamat kirjailijat sanovat, etta Pomarkussa saa mat- kustaja vielä kuulla Kalevalan sukuista kieltä puliuttavan ; mutta eipä nykyään siellä puhe enää Kalevalalta kajahda; varsinkin kirkon paikoilla on se aivan muodostunut Porin-

*) Tarinoita tuosta 3r. m. rautaporteista on J. A. Lindström kertonut kirjoituksessa Om Jernportar. Finlands Allmänna Tidning 1867, n:o 215.

Norrmarkku ja Pomarkku.

147

A

132. Kiviajan tahko.

133. Itäsuomen tasataltta.

134. Tasataltta. 73. 135. Tasataltta. Va-

148

Ulvilan kihlakunta.

136. Kivirengas. 2/a

137. Nuija. V3

138. Vasara- kirves. 74.

139. Kivi-ase. »/4.

140. Tasataltta Itä- Suomesta. 72-

Norrmarkku ja Pomarkku. 149

murteen mukaiseksi ; sivukylissä voipi ebkä vielä vähä savo- laisuutta vainuta.

Löytöjä. Norrraarkusta on löydetty kivikaluja:

40. VasaraJcirvcen aineen kappale, 4 tuumaa pitkä, V/2 tiuun. leveä silmän kohdalta. Tämä kivi on merkillinen siitä, etta siinä selvästi näkee, miten kiviaseisin on luuputkella reikiä purattu; tässä näkyy puolen tuuman syvyinen uurros eli rei'än alku, jossa on keskelle korkeammalle jäänyt se kohta, mikä on lunputken sisälle mennyt. Tämän on pirtin perustusta kaivaessaan löytänyt Isak Frank Norrmarhm hy- lässä. — Samasta kylästä sain Kustaa Forssilta kaksi seu- raavaa kivi-asetta.

41. Vasar akirves, katkennut tuuman verran rei'än ala- puolelta; löydetty Hiilenmäen talon läheltä hietakuopasta.

42. Kourutaltta, 3 Va tuum. pitkä; molemmat päät kou- rulle toroitetut, toinen niistä V/4 tuum. leveä, toinen 3/4 t. leveä; vähä rikottu; löydetty Harjakankaan kylan mailta. — Norrmarkun tehtaan paimenella Olinilla sanottiin olevan kau- nis vasarakirves, mutta paimen ei ollut saatavilla, enkä siis kirveestä saanut varmaa tietoa. Niin ikään kerrottiin, etta tehtaan kirjurilla oli ollut vanhan-aikainen jousipyssy, mutta ei tiedctty, mihin se omistajan kuoltua oli joutunut. — Po- markusta on löydetty:

43. PoikMvirves 1. taltta, sileäksi hiottu, 3 t. pitkä, l3/4 t. leveä terältä. Wiron talosta kirkon luota.

44. ReiMhivi mustanvärisestä kivestä, vinoneliön muo- toinen, 5 tuum. pitkä, 3 tuum. leveä, 1 tuum. paksu; syr- jät terälle hiottu, reikä 3/4 t. läpimitaten. Kivi on luul- tavasti ollut joku lyömä-ase. Tämän sain Kivijärven ky- lästä Isonviidan torpan 80:n-vuotiselta muorilta, joka sitä

150

Ulvilan kih/akuntn.

oli nuoruudestaan asti säilyttänyt niinkuin pienenä kotilää- kärinä !).

45. ReiMJcivi, soikea, 5y2 tuum. pitkä, 4 tuum. leveä, V2 tuum. paksu, keskellä soikea reikä, 2 tuum. pitkä, 3/4 tuum. leveä; karkearakeista ruskeaa kiveä. Tärnan syrjät eivät ole terävät, vaan pyöreähköt; löydetty Pomarkun kylan mailta. Vaikea on päättää mitä tarkoitusta varten kivi on tehty, lieneekö vaan nuotanpaino.

46. TasataUta, 3 tuum. pitkä, iy2 tuum. leveä terältä. (On nykyään „Satakunnan" toimituksella Porissa).

47. Vasarakirves, 8V2 tuum. pituinen, aivan kaunista tekoa, mutta seljässä ei ole sellaista palletta eli koroitusta kuin ta- vallisesti on vasarakirveissä; löy- detty Pomarkun kylan tiluksilta liietakuopasta 2 kyynärän syvyy- deltä. Kirveen omistaja, torp- pari J. Kulmala, vaatii siitäkoko 10 markkaa; katsoin sen liian kalliiksi ja jätin kalun hänelle,

— siksi kun Muinaismuistoyhdistykselle paremmat ralia-ajat

koittavat!

48—49. Kaksi 3 tuuman pituista tasatalttaa, löytänyt

torppari Leppälä Inliottuj arven maista.

50. Pronssinen kupurasolki (vrt. kuv. 141), löydetty

pienestä mäkikummusta Harjakanlman kylältä. Varmana ker-

rottiin,- etta Mäki-Rossin pellosta Pomarkun kylässä oli reikä-

l41. Pyöreä kupurasolki. 2/3

x) Kaupanpäälliseksi neuvoi muori vielä minulle ajoksen sanat. Kun ukonvaajalla, taikka nimettömällä sormella kolme kertaa painaa ajosta ja lausuu kolme kertaa sanat: „tänäpäivänä kuin kirkko, huo- menna kuin kirppu!" kyllä ajos sulaa.

Merikarvia. 151

kivi löydetty, mutta se oli hukkaantunut; samoin oli „Läh- teen Jussilla" ollut kaunis vasarakirves, mutta sekään ei ollut eniiä saatavissa.

Wiron talon vanhalla vaarilla ole viime vuosiin asti ollut mekko, jonka aineet oli kehrävarrella kehrätty; kovaksi onneksi siitä ei ollut enää mitään jälellä.

Löydöistä puhuessamme, älkäämme jättäkö mainitse- matta kokonaisia aarteita, joita täällä pari sauotaan olevan. Kivijärven rannalla „Aarninhautamäessä" on paljo rahaa ja mitä lieneekään. Kerran oli „Vanha Ruuska" tulirauclan avulla saamaisillaan tuon aarteen, hän osasi sillä vetää ristiä niin taitavasti, etta aarre tuli näkyviin, mutta vielä puuttui sen liikkeelle saamiseksi jotakin „tokumenttiä", jota Ruuska pani poikansa kotoa hakemaan, mutta sill'aikaa tuli ukolle niin kova pelko, etta jätti aarteen siihen ja lähti kotiaan pötkimään. Sen tapauksen jälkeen ei ole nähty aarretta. — Toinen aarre on Isollajärvellä Plootuluodossa; siellä sanotaan olevan eräässä kalliossa monimutkaisia käytäviä ja solia, joissa on summassa „kupariplootuja". Kerran oli kaksi miestä mennyt niitä hakemaan; he konttasivat kallion on- kaloon, mutta aarteenhaltija eksytti heidät niin, etteivät osan- neet pois, vaikka koko yön ahkerasti konttasivat maan-alai- sissa kuiluissa; västa aamulla auringon noustessa ja kukon laulaessa pääsivät pois, mutta tyhjin käsin.

12. Meri-Karvia (Sastmola).

Karvian pitäjä sijaitsee pitkin meren rantaa, alkaen Ahlasista Pohjanmaan ja Turun läänin rajalle. Maa on täällä jotenkin ylhäistä; meren rannalle asti kohoilevat kiviset mäet. Pitäjän edustalla meressä on Ouran saaristo (kerkooli), jossa on monta sataa saarta.

152 Ulvilan kihlakunta.

Pakanuuden ajalta tavataan täälläkin nuiutamia mui- naisjäännöksiä, hiittenkiukaita, eli „jätinroukkioitau, kuten niitä täällä sanotaan. Yksi ryhmä kiukaita on lähellä sitä tietä, mikä valtamaantieltä menee Karvian kirkolle ja Briindön satamaan, Pappilan HousunUtun mäessci kalliolla. Kun mai- nitulta tieltä poiketaan niiden luo, tavataan [CLXI] Muas, mi on 11 kyyn. läpiinitaten, 2 kyyn. korkea, keskellä pieni syvennys. Tämän sivulla on jäännöksiä [CLXII] pienestä kiukaasta, mikä on melkein kokonaan hävitetty. Tästä 14 sylen päässä on [CLXI1I] hkias, 15 kyyn. läpiinitaten, 3 kyyn. korkea, kyynärän syvyinen kuoppa keskellä. 5 sylta tästä on tåas [CLXIV] hiuas, 13 kyyn. läpim., 2V2 kyyn. korkea; keskeltä pohjaan asti kaivettu. Parikymmentä sylta länteen päin näistä on korkealla kalliolla [CLXV — CLXVIII] 3 pientä, noin 6 kyynärän levyistä matalaa Maasia, 5 kyy- närän välimatkalla toisistaan. Näinä kiukaat övat noin 3 virstan matkälla meren rannasta. Näiden kohdalla, edellä- mainitun tien toisella puolella 011 tåas [CLXIX] hiittcnläuas, noin 10 kyynäräinen, puoleksi purettu. Samoilta paikoilta, Heikkilän saralta on maantien purakkoon ajettu [CLXX] yksi Maas, niin etta ainoastaan sen tila näkyy. Kuvaskankaan lasitehtaan ja meren välillä Yli-Kasan Jatkostcnmäessä on kaksi [CLXXI — CLXXII] puoleksi hajotettua Muasta. Vielä on [CLXXIII] kivikumpu eli Maas Kyörtilän (Görboten) ky- lan Tommin talon maalla aivan meren rannalla; se on noin 6 a 7 kyyn. läpim., 2 kyyn. korkea. Epäiltävä 011, olleeko tämä näin lähellä merta hiitten- vaiko kalamiesten tahi mui- den merellä-kulkijain kiukaita.

Karvian Alakylässä, pienen j arven rannalla kallion luo- lissa sanotaan ennen hiisiä asuneen, ja lähellä ensinmaini- tuita hiitteukiukaita 011 HiittenkaUioz Rantalan saralla. —

Meri-Karvia.

153

42. Kulkuncn. Vi

143. Kaaiisolki. *[x.

144. Käpälän muotoinen solid, »/i-

145. Rannereugas. Vi-

4H. Rannerengas. 2/3.

47. Kaulahely. %

148. Soikea kupurasolki. Vi- Vaihemman rauta-ajau vaskikaluja.

154 Ulvilan kihlakimta.

Tuorilan talon vainion takana on korkea kiviroukkio, nimeltä Sikar aunio, se on ikäänkuin tavattoman iso hiittenkiuas, ra- kennettu simrista kivimöhkäleistä, mutta se on kuitenkin vaan lnonnon muodostama raimio. Tara kertoo, etta siinä on ennen asunut hiisi nimeltä Turas, ja sitä Tuorilan talokin saanut nimensä. Turas oli rauniossa isäntänä, mutta hänellä oli paljo muutakin seuraa, taikka mahtoivatko vaan olla vie- raita, jotka kävivät ukkoa katsomassa, mutta usein oli nähty suuret joukot hiidenväkeä merestä päin tulevan ja menevän Sikaraunioon ; toisinaan tåas nähtiin suuret „prosessit" sieltä mereen päin matkustavan. Kerran oli juopunut mies väsynyt tielle lähelle Sikaraunioa; hanen siinä maatessaan, rupesi tåas hiidenväkeä tulemaan kulkusia kilistäen, soittaen, laulaen ja kaikellaista pauhua pitäen. Mies luuli viimeisen hetkensä olevan käsissä, mutta biidet nostivat hänet kauniisti syrjään ja sanoivat: .,ei nukkuneelle saa tehdä pahaa" l).

Straussin(?) kylan kohdalla meressä on Mitten silta, kivikari, ja Lautjärven kylässä on HiittenJcattio-mmmen vuori, jossa myös ennen on hiisiä asunut.

Kristillisyyden aika. Karvian seurakunnan i'ästä lau- suu Strandberg »Herdaminne" ssään: „Vanhoista kirjoista nä- kyy, etta tämä pastoraati (Sastmola) on asetettu paavilai- suuden aikana, sillä jo 1351 oli sillä kuratuksensa" (kirkko- herransa). Mutta tämä on selvä virhe, on sekoitettu tämä Kar- via, jonka ruotsalainen nimi on Sastmola, vanhan Sastamalan (Karku ja Tyrvää) seikkoihin; tällainen sekoitus on usein

J) Viime suvena oli rauniosta kiviä otettu erään sillan raken- nukseen, ja eras työmies sanoi siitä löytäneensä tavattoman suuren ihmisen pääkallon, 6 tuumaa pidemmän tavallista kalloa; hän oli sen muka rikki musertanut; mutta sanottiin, etta mies, joka täta kertoi, on sitä lajia, etteivät sen puheet juuri pidä kutiaan.

Meri-Karvia. 155

muulloiiikin tapahtunut 1). Karvian seurakunta ei ole niin vanlia, koska varmaan tiedetään, etta täältä Ulvilan kirkkoa käytiin, eikä Agrikolan luettelokaan katolis-aikaisista seu- rakunnista, mainitse mitään tästä seurakunnasta. Mutta mista tulee tuo nimien yhtäläisyys, Sastamala ja Sastmola? Eclellä kuulimme kerrottavan, etta Norrmarkkuun Karkusta on asuk- kaita tullut; ehkäpä siis Karviallenkin tuolta vanhasta Sas- tamolasta asukkaisa saapui ja niiden kylää tahi taloa Ruot- salaiset rupesivat „Sastamelleksi" ja „Sastmolaksi" kutsu- maan, kun asukkaat Sastamalasta tulleet olivat. Tämä on kuitenkin aivan arvelua, joka ei paljo maksa.

Karvialaiset kertovat, etta ensimäisen kirkon tänne övat kalamiehet rakentaneet; mutta ei ole varmaa milloin Karvia sai kappelin oikeudet. Vuoden 1640 vaiheilla se Ulvilasta eroitettiin, ja sen kirkkoa kävi myöskin Siikanen, ennenkun sinne kirkko rakennettiin. — Karvian nykyinen kirkko on puusta; siellä on saarnasolalla nelilasinen tiimalasi, jossa on puusta puitteet eli kehä. Alttarilla on pieni taulu, kuvaava ehtoollisen asettamista; siinä on hy vin etevillä leikkauksilla kaunistettu puukehä. Seinällä riippuu puinen ristiinnaulitun kuva. Tapulikamarissa on puusta, jotenkin hyvästi veistetty Neitsy-Marian kuva lapsi sylissä; tuohan viittaa olevansa katolis-aikainen ; myöskin on täällä tuo lähes kaikissa kir-

l) Selitykseksi panemme tähäu otteeu prov. Y. Eoskisen kir- joituksesta Suomi-kirjassa 1857, s. 144. „Merikarvia kutsutaan ruot- siksi Sastmola, ja tänne saamme ehkä sovittaa sen „andar de Sasta- mell", joka Birger-kuninkaan kirjeessä mainitaan. „Sastamell" lienee ollut ensimäisen talon tai kylan nimi. Muntoin övat tutkijat aina tä- rnan paikan sekoittaneet Sastamalan pitäjän kanssa, joka on peräti toista. Merikarvia västa Opinpululistuksen jälkeen eroitettiin Ulvi- lasta, mutta Sastamala jo aikaisin pitäjänä mainitaan (ehkä jo v. 1340).

156 Ulvilan kihlakunta.

koissa tavattava „helvetin taulu", taikka i'ankaikkiista elä- mää ja kuolemaa kuvaava taulu. Näyttää siltä, etta sel- lainen taulu yhteen aikaau oli kirkoissa lähcs yhtä välltä- uiätöu kuin pappikin.

Isommassa kellossa on seuraava saarua kirjoitettuua: »Esai. 27: v. 13. Silloin soitetan suurella basunalla, nijn tu- levat: Kadotetu Assyriern Maaila i a karotetut Egyptin Maalle ia Bukoilevat Herr a pijhäUä Ierusalemin vuorella. Luc. 14: v. 17. Tidkat sitta kaikki övat valmistctu". — Kellon toisella puolella on kirjoitus: »Under Konug Gustaf Adolf ä. IV Är denna Mocka bestält Till Sastamåla Moder hjrcka Af Kyrcho- herden herr Thomas Kriander Ar 1793. Guten i Stocholm af G. Meycr". — Vähemmässä kellossa on korttelin kor- kuinen Vapahtajan kuva, joka pitää maanpalloa kädessään, ja sen ympärillä on kirjoitus: »Salvator Mundi" (Mailman Vapahtaja); tämäkin valettu Tukholmassa „UU SastmAla kyrcko".

Asutusseikoista jo vähä mainittiin, mutta jatkakaamme vielä vahä kertomusta niistä ja alkakaamme aivan alusta. Lähellä meren rantaa m täällä järvi nimeltä Polunki; tuosta lausuu herra D. E. D. Europscus x): „ Järvi, nimeltä Polunki Merikarvian pitäjässä, Turun läänin pobjais-päässä, on myös- kin niin lähellä merta, nimittäin vaan 650 kyynärän päässä siitä, etta sekin on otettava lukuun sen ajan tutkinnossa, milloin ostjakilaiset tähän maahan tulivat 2), sillä sekään järvi ei liene varsin pitkinä aikoina ollut merestä erillänsä. Po- lunki on sopivimmasti selitettävä olleen ennen pel-jink tahi muinaisessa muodossa kukaties pol-jink — sivuvesi, nimittäin meren sivulla oleva vesi". — Vastainen tutkimus näyttänee

1) Suomi II jakso, 7 osa, s. 31.

2) Meidän alleviivaama.

Meri-Karvia. 157

onko tuo herra E:n mielipide oikea, etta täällä ennen Ostja- kilaisia on asunut, kuten hän ylläkerrotussa lauseessakin viittaa.

Edellä on kerrottn (katso Yläne s. 35), etta kansantarn sanoo Karvian Alakylän tulleen asutetuksi Prunkkalasta Kar- viaisten kylästä. Karvialla kerrotaan, etta ensimäinen asukas täällä on ollnt Peipun hjlässä n. k. Peip-pdlolla. Kun sitte muita asukkaita seudulle tuli, huomattiin etta tuo alku- asukas eli sopimattomassa yhteydessä tyttärensä kanssa. Tuota eivät miiut kärsineet, vaan rikolliset rangaistiin ko- vasti, ne kuopattiin elävänä maahan, pää vaan jätettiin maan päälle. Heidän asuntonsa hävitettiin perinpohjin, mutta vielä, noin 60 ä 70 vuotta sitte, on Peip-pellolta löydetty vanhoja rautakaluja. — Vanhimmiksi kyliksi sanotaan täällä myöskin Kasalan kylää (ruots. Kassaböle) Sidebyn rajalla ja Kyör- tilän kylää (ruots. Görböle) Ahlaisten rajalla. Ensin elettiin täällä, — niin kerrotaan, — aivan kalastuksella, sitte ruvet- tiin maata viljelemään, ja Hööprmhi(Ilö\mng)-mm\mn paikka sanotaan olevan ensimäinen, joka pelloksi raivattiin. Luul- tavasti tuo „Hööprinki" oli Ruotsalaisten asuttama, niinkuin sitte moni muukin kyla, sillä yhteen aikaan on täällä ruot- salaisuus mahtavasti kukoistanut. Vielä muutamia vuosi- kymmeniä sitte, övat lähes kaikki Karvialaiset ruotsia osan- neet, mutta nyt on ruotsalaisuus supistunut pitäjän yhteen kulmaan, Risulan (Risbyn) ja Kasalan kyliin lähellä Sidebyn rajaa. Ruotsalaisia ja suomalaisia paikkain nimiä on täällä sekaisin, josta voinee päättää, etta samoin övat asukkaatkin olleet. Ruotsinkieli sitte yhteen aikaan sai vallan kaikissa asukkaissa, mutta tåas joutui tappiolle, miten ei suinkaan olisi käynyt, jos ei pitäjässä olisi vahvasti ollut suomalaista siementä. Moni nykyisistä ihmisistä tosin pahaksuu sitä, etta ruotsinkielen taito on unohtunut; he mielellään taitai-

158 Ulvilan kihlakunta.

sivat tuota „herrain kieltä", mutta, kuten olemme näistä seuduista huomanneet, näyttää suomenkielellä täällä koti- maassaan olevan ihmeellinen voima valloittamaan itselleen alaa, ja jos sitä on pitkältä teko, niinkuin luultava on, niin turbanan on Suomen kansan kustannuksella tänne ruotsa- laisuudelle ikuisia istuimia laitella, — ne kerran kylmille jäävät.

Saarilla on melkein kaikilla ruotsalaiset nimet, ja, kuten sanottu on, monilla taloilla ja maanpaikoillakin.. Jokivarrella esira. on niittujen nimiä: Nylahti, Wassa (= rimpi-niittu), Lekatengi, Gresmossa, Högmossa y. m. Taloja on esim. Langmyra (Långmyra), Långforssi, jota Suomalaiset sanovat Lankkoskeksi, Stuvengi, Norrgård, Nygård y. m. Ja huo- mattava on etta täällä monilla taloilla, vieläpä torpilla ja tölleilläkin, on kaksi, kolme nimeä. Tämä tulee siitä, etta asunto saa aina asukkaan nimen, mutta entisetkin nimet kuitenkin vielä seuraavat sitä.

Paljo on täällä suomea puhuvan kansankin kielessä ruotsalaisia aineksia, vieläpä niin kummallisiakin sanoja, ettei voi tietää mitä kieltä ne övat. Niin on esim. raldi — sala- kari meressä, strikha = kivikko eli pieni koski joessa. Eihän tuollaisia sanoja ole ainakaan nykyisessä ruotsinkielessä. — Ja kun tuon vilkkaan kauppakansan kuulet oikein liukkaasti laskettelevan „virkakieltänsä", et siitä ymmärrä kun jonkun sanan. Esim. joku kysyy toiselta: „Mihes nyt kautuu?" Vas- taus: „Kotiin vaan, oon jo useit' päivii ollu rääkäilemässä, nousi kova stormi, ett jouduin raklille ja skerivettä seila- tessa strömi äntrasi kurssia, ettei tahton ham'naan päästä". -— Kas siinä kihermä selvitettäväksesi.

Koetamme sitä suomentaa: Mihes kautuu, on: mihin menet, mihin matka? „Rääkäillä", merkitsee merellä ajeleh- tamista, oleskelemista ; kun esim. ollaan silakkanuotalla, sa-

Meri-Karvia. 159

notaan oltavan „rääkissä"; „rakli" on salakari; „skerivesi" on saaristovesi, ja huomattava on, etta tuota sanaa lausut- taessa „s"- ja „k"-ääni kuuluvat selvästi erittäin, niinkuin esim. sanassa „Skandinavia". — „Stormi" on myrsky, „strömi" virta ja „kurssi". suunta.

Uudemmalta ajalta on täällä muutamia sotamuistoja. Kerrotaan, etta „ison ryssän aikana" palasi Venäjän laivasto pohjaisesta päin, ryöstäen kirkkoja pitkin rannikkoa. Ai- koivat tulla Karviankin kirkkoa ryöstämään, mutta Jumalan sallimuksesta törmäsi yksi heidän laivoistaan Ouran „ker- koolissa", s. o. Ouran saaristossa „Isonryssän karille"; siina hukkui tuhansia miehiä, joista ne, mitkä merestä ylös saa- tiin haudattiin IlampsMrin luotoon. Siellä näkyy vielä ma- talan kiviaidan näköinen kehä, noin 10 sylta läpimitaten; sen sisällä övat Venäläisten haudat. Kaksi miestä karille törmänneestä laivasta lähti maalle uimaan; toisen niistä Kar- vialaiset upottivat mereen, kun hän oli jo rannalle pääse- mäisillään, toinen pääsi maalle, mutta sekin saatiin kiinni ja ammuttiin „Slagin korvessa", lähellä Polijanmaalle vievää maantietä; mutta tuon tapauksen takia saivat Karvialaiset joukon kasakoita niskaansa. — Koska saarista tuli puhe, niin mainittakoon myös n. k. Komppassihioto; siinä on maa- han kivistä laskettu risti; osoittava ilman pääsuuntia; ei ole tietoa, milloin tuo „komppassi" on rakennettu !).

l) Karviau ja Ahlaisten välisen saariston „rääkäilin" pienellä veneellä. Kumppauini ja oppaani oli jo lähes 60 vuoden vanha ukko ja hänellä oli merkillisen monimutkainen „ansioluetteloa. Syntynyt hän oli Ahvenanmaalla, lähti 12 vuotisena merello, oli siellä yhtä- mittaa 12 vuotta. Sitte oli hän jonkun vuoden kuljeskellut Italialaisten „komelianttien" joukossa Skandinavian maissa ja Suomessakin. Näiden joukosta erottuaan oli hän muutaman vuoden Walamon luostarissa „pyhäin isäin" hupilaisena. Kun Saimau kanavaa rakennettiin, oli hän

1G0 Ulvilan Jcihlakunta.

Karvian Alakylässä Rogelin talon viereen on pystytetty 2V2 kyynärän korkuinen muistokivi punertavasta granitista innokkaalle saarnaajalle Anna Rogelille. Kivessä on sen- raava kirjoitus: nAnna Rogelille, syni. 174/1251, Moll. 17e/684, joJca 14 vuoden sairaaden aikana julisti élämän Sanaa Jeans sa- ihmisille neuvohsi, varoitiikseksi ja lohdntiikseJcsi, pystytettiin muistopatsas sata vuotta jälkeen enshnäisen saarnaamisensa, W:na 1870. Math, 26: 41".

Karvianjoki sanotaan ennen olleen niin siikasa, etta „tuhannen siikaa on yhdestä apajasta saatn"; ja kun Ryssä maahan tuli, pistelivät sotamiehet paineteillaan siitä siikoja, minkä halusivat. Mutta täällä on kalavesistä paljo riidelty, ja, „viha vie viljan maasta, kateus kalankin merestä". — Nykyään pyydetään joesta ahkerasti helmisimpnkaita, joita täällä „maskaaleiksi" sanotaan. Tno työ on enimmästi Ar- kangelin miesten hallussa ja knuluvat lie toisinaan saavan hyvätkin saaliit.

Karvian kansa on vilkasta kauppa-kansaa, joka ei paljo muusta välitä knn kaupasta; kauppa onkin täällä lähes pää- elinkeino, sillä maanviljelys on sangen vähäinen. „Paljoko laudoista maksetaan standartilta?" on Karvialaisen tärkein kysymys, ja lautoja vetävät miehet ja naiset ,,Engelsmannin tahi Ranskalaisen Ongariin", jotka „makaavat liaminassa".

13. Siikanen.

Siikasissa ei ole tavattn mitään pakanuuden aikaisia kiinteitä muinaisjäännöksiä; mutta kivi-aseita on löydetty, siis täällä vanhatkin kansat övat liikkuneet. Hiisistä on

siellä vahtimiehenä ; sitte täällä Karvialla Hamnliolman sahassa vah- tina ja „hovinarrina". Nyt elelee hän kalastajana. Kas noin moni- mutkaisesta elämästä juttna riittää !

Siikanen. 161

juttuja, mutta nekin övat jo kadonneet sukupuuttoon; sano- taan niiden Saarikosken myllyllä mennessään kelpolailla jyl- lästäneen. — Petkeleen kylässä, Petkelj arven vieressä luul- laan ennen olleen hautausmaa, sillä vanhat puheet kertovat niin, ja oli siinä hautain tilojakin nähty; paikka on jo isot ajat ollut peltona, mutta ei ole siitä mitään muinaiskaluja löydetty, eikä siis voi päättää onko se ollut pakanuuden ai- kainen, vai kristillisyyden aikainen hautausmaa. — Kun eras Petkeleeläinen kerran Juhannus-aamuna meni järvelle ka- tiskaansa kokemaan, kuuli hän tuolta vanhalta hautausmaalta vienon hyminän, hän katsoi sinne ja näki suuren joukon kan- saa siinä pitävän Jumalanpalvelusta; mutta pian veisu taukosi ja samassa kansa katosi.

Siikasten pitäjän synnystä ja asutuksesta on pitkä runo, joka yleensä siellä on kansan muistossa. Runon alkuperäi- seksi tekijäksi arvellaan erästä Isak Emanuel Sallgén-nimistä laivuria (synt. 1814), joka kesät kuljetti laivaa Uudesta kau- pungista, talvet oleskeli syntymäkylässään Otamolla, Salon talossa, josta sekä Saligen etta Salonius nimiä on sepitetty. Hän kuoli naimatoinna tapaturmasta. Runo, joka siis itses- sään ei ole vanha, perustuu vanhoihin kansantaruihin; sä- keitä siinä tapaa Korhosen runoista. Runomitta, paikoin var- sinkin, on aivan virheellinen, mutta virheellisimmät paikat övat luultavasti siten syntyneet, etta muut övat lisäilleet alkuteokseen säkeitä, varsinkin runon loppupuolella. Runo kuuluu näin:

Nyt on kysymys kynän alla,

Asia vanha vastattava:

Mist' on alkuasujamet,

Mist' on suku Sorkkalaisten,

Mista Siikasten sikiöt?

Mist' on alku Anttilalle,

11

102 Ulvilan kiMakunta.

Mista, Mattilan talolle? Kuinka kylät kokoontunut, Kuinka kansat kokooiitunut. Kuinka tehtv tenippelikin Rakennettu Herranhuöne ? Mista saatu opettaita, Papit parahat valittu?

Lähti pojat Pohjalaiset Siikajoen sikiöistä, Oulun l£i iiuist "* oivalliset Mettämiehet miehuulliset, Hiihti hirvien perässä. Tulit, maille kaukaisille, Erämaille inainioille, Kussa kontiot asuivat, Sudet julmat juoksenteli. Silloin maa oli autiona. - Teit pirtin tullessansa. Joen rannalle rakensit: Siinä siit.it sikiansa. Siinä laittelit lapsensa. Siitä kasvoi kansakunnat, Siitä perehet pemahti, Pojat tuli poloisiksi, Tytöt tuli typéräiksi: Millä mieli kalastella, Mikä hiihti mettämaita Isan kanssa karhun pyynnis. Toiset koitti kartanoilta Mettät perkailla pelloiksi. Tästä syntyi asuinpaikka. Kirriläksi kutsuttihin.

Siikanen. 163

Ajan muutaman perästä Mattilaksi mainittihin. Tästä kulki asujamet Myötävirtaban visusti, Joen sorkalie sovitti Asuinpaikan parahimman ; Nämä sitte Kirriläiset Sorkkalaisiksi sovitti 1). Ne oli alku- asujamet, Alku Anttilan talolle.

Näinpä kasvoi kansakunnat, Kyläkunnat kokoontuivat ; Kutsuttihin Siikasiksi, Kun oli sikiöt Siikajoelta. Siikasist' on siemen tullut Levennynnä Leväsjoelle ]). Sama suku Saarikoskeen J), PetMeehen ?) pemahtanut, Toiset Kivijärvellenkin 2), Pyntäsihin 2) pyrähtänyt, Samminmajan 2) saataville, Leppäjärvelle 2) leveni. Jopa joukko jumalisia, ötamoille 2) oivallisia Siirsi isan siunauksella, Alkoi työnsä auttavasti, Asui talon taitavasti.

Niinpä joukot lisääntyivät, Kyläkunnat vahvistuivat.

x) S. o. Kirriläiset rupesivat kiitsumaan Joenniemellä asuvaisia ,Sorkkalaisiksi';.

2) Kyliä Siikasissa.

164 Ulv 'dan hihläkunta.

Kansa kasvoi kuritonna Erämaissa mainioissa, Joissa karhut mörisivät, Sudet julmat joikuilivat, Ketut rääkyi räämeästi, Hirvet juoksi joukottaisim Ilveksiä isot parvet, Jänöt jätti jälkiänsä. Näinpä kasvoi mettämaissa Kansa vankka vaurastuvi, Joll' ei oppia ollunna San an Pyhän valkeutta: Lapset kasvoi kastamatta Kaukana papin parista. Kurjet heistä kuulutteli Parikunnat parhaimmatkin . Eikä nähty ruununmiestä, Ei tunnettu tuomaria, Joka asiat johdattaisi, Riita-veljet asettaisi. Tuli riita veljeksille — Ei kimlunut kunnon ääntä, Neuvoa ei naapureilta.

Kyläkunnat kutsuttihin, Kansakunnat kauniimmatkin Monill' mokoma-nimillä, Haukunnalla haaskattihin. Niinkun siitä todistaapi Runo vanha Siikalaisten, Jota ennen laulettihin Aivan selvillä sanoilla, Sanoilla näin kuuluvilla:

Siikanen. 165

Siikasten siunaamattomat, Otamoiset oivalliset, Va'anhurskahat, vakavat, Leväsjoen leivättömät, Saarikosken saamattomat, Pyntästen pyytämättömät, Samminmajan saattamattomat, Leppäjärven levolliset, Vielä Viisaat Lauttalaiset.

Asujamet ahdistettiin, Osa kansaa karkoitettiin Vuorimaille avaroille, Wuorij arven rantamaille, Joss' oli luola käärmehillä, Asunto maanmadoilla; Josta vanha vuorilainen Sanoilla näin todistaapi: Siellä käcärmcet lenteleepi, Siivin sievin sipsuttaapi Suven suloisen tullessa. Ja kun kirveel' kappajaapi, Puista niitä putoileepi, Etta korvatkin totisee.

Koska kansat enentyivät, Talot taitavat rakettiin, Joita oli kaksitoista Kaikki yhteenlaskettuna, Joita miehet miehuulliset Asui taitavat urohot. Nämä yhteen kokoontuivat, Asioita puhelivat, Ett' on pitkä kirkkomatka.

liili Ulvilan kihlakunta.

Matka pitkä Ulvilahan; Vaan jos teemme itsellemme Pienen kirkon rakennamme, Saamme siitä kappelinkin Karvian pieneli' pitäjälle. — Kuinka tehdään Herranhuone? Mihin paikkaan pantanehenV - Paikka on paras Siikasissa Kovan kallion laella. Sim' on paikka temppelille, Hyva Herraimuonehelle. -- Mutta missa miestä oisi, Mista tuodaaii toimellinen Pykimestar' pyydetähän V Oli Wimperi viisas miesi, Torppari oli toimellinen Leväsjoella oivallinen, Jok' ei ollnt koulnn käynyt, Oppiluioneihin osannut. Ei ollut etäällä käynyt Hakemassa harjoitnsta; Otettiin hän oivaiseksi Pykääjäksi pyydettihin. Tämä teki templin meille Honkapnista pnlitahista, Tornin päälle taitavasti Riitiiigittäkin ripusti, Knssa kellot kumajavat Malmit heljät heläjävät, Kuuluu Herran kunniaksi. Eipä lupaa pyydettykään Konstorjolta korkealta,

Siikanen. M>7

Etta tehdä temppeliä, Herranhuonetta rakentaa. — Silloin kun kullingas Kustaa, Ruhtinas suuri Ruotinniaalla Kuninkaaksi kruunattihin, Astui valta-istuimelle, Silloin riensi Siikalaiset Armokirjan laittelivat, Rukouskirjan Euotimnaalle Kuninkaalle Kustaville, Jok' oli kimingas Ruotille, Suuriruhtinas Suomelle. Antoi kirkon kelloinensa Kruunupäivän kunniaksi, Oivan kappePoikeuden . Siikalaisille sovitti. Pani papin parahhnman, Sielunpaimenen siveimmän. Kunpa saivat kerran kuulla O pin oikian san oj a, Silloin seisoi seurakunta, Ihanasti istuskeli, Pahat Siikasten pakanat Alallansa saarnanajat. Pappi se on aika-miesi: Kun se astui alttarille Helähteli Herran huone, Saarna sitäki parempi; Vielä nytkin viisahimmat, Pienet lapset laulelevat, Kilvan kiitosta j ak avåt, Ikimuistossa pitävät,

168 Ulviian kiMdkunta.

Kun lie kuulit kuniion saarnan. Silloin tunsi tyhmemmätkin Mitä ilmi-annettihin, Saarnassa selitettihin, Kun se hcrra kappalainen, Empeeri ensimäinen Puhui sanat puhtahasti, Opin oikean opetti. —

Paljo niit' on pappiakin. Jos on pappi parkojakin: Helltorssi se hengenmiesi. Neuvonantaja ihana 8iinä Herran Sionissa. — VieP Akander aikanansa Oli miesi oivallinen; Vaan kun joutui vanhennnaksi, Kävi voimat heikomniiksi, Valö silmistä katosi. Annettihin apulainen, Virantekijä visumpi. Oli miestä katsellakin: Pitkä, vankka varreltansa, Vaan kavala, sisältä kierä! Hänt' ei luotu lukkariksi, Kika sielunpaimeneksi, Joka luonnoll lempeällä, Evankeljumi sanoilla, — Joka rinnat pehmittääpi Synnis paatunein pakanain, — Johdattaisi joukkoansa; Vaan on luonto liukkahampi, Sotamieheksi somempi,

Siikanen. 169

Kniununtöihin taitavampi, Taitava talon asuja, Virkaherra vissiin hyva, Länsimanni läänin yli, Mainio maanviskaaliksi.

Tämä paha pappi parka Kiertää kylät ympärinsä, Tanssit taitavat asettaa. Katsoo päälle tuimemmasti, Kuuluu ääni kiukkusasti; Täta pelkää pienet lapset, Pakenevat ihmisparat. — Kun hän astuu alttarille, Kuuluu sieltä kissan ääni, Sitte haukkuu hallin lailla, Puusäkistä puheleepi. Eipä kuulu ensinkänä Evankeljumin sanoja, Jos on alku Raamatusta, Niin on loppu loirotusta. Tästä suuttuu seurakunta, Paatuu k an sa parempikin. Haukkuu miehet miehuulliset, Vielä vaimotkin vakavat, Pojat parhaat pahimmasti, Ty tö t sievät tuimemmasti. Saavat kuulla sanottavan, Pyhäst' paikast' puhuttavan Krykkypaalien pidosta J)

x) Krykkypaaliksi Länsi-Suomessa sanotaan kuulutus-hyppyä, kun joku parikunta ensi kerran kuulutetaan, kokoonnutaan niiden luo hyppelemään; se ou „krykkypaali",

170 Ul vilan kihlakunta.

Taikka Tapanin-ajosta. - Onkos näistä asioista Puusäkistä puhuttava! Kätens pesee puhtahaksi. Synnin vioist' viruttaapi, Itse elää irstaisesti Miehen-rikkahan tavalla, Hekumassa herkkuisesti; Itse aivan ilmi-antoi. Etta oli vainio kuollut, Rouva, rakas puolisonsa. Sitte otti itsellensä Tytön sievän piiaksensa, Jota pappi pulmtteli, Neitsyeksi nimitteli, Anoi vielä avioksi.

Seuraavia säkeitä ei sovi paperille panna. Runomit- takin perki huonontuu, josta on limltava, etta näitä juttuja papista on jälestäpäin runohon lisätty. Runossa kerrotaan, etta kun piian kävi hullusti, niin tuo paha pappi:

Ajoi poijes armahansa, Liisa piian mat kali an sa, Risti lapsen muiden päähän, — Antoi Liisan yksin jääda, Lapsen kanssa kulkemahan, Huonon nimen kantamahan.

Pappi vielä monen piian kanssa eli pahasti, kuiines vii- mein erään petetyn tytön isä uhkasi mennä pispalle valit- tamaan, jos ei pappi tee totta, ja:

Siikanen. 171

Jopa kuului kuulutukset Herran huoneess' helisevän, Ett' on aikeess' avioliitto: Ylkä — oma opettaja, Morsian — piika pappilassa, Mariaksi mainittava, Sukuansa, syntyänsä Wuorijärven tästä päästä, Joss' on lasna oleskellut. Sitte avuill kaunihilla, Aivan aiino tituleilla Kirkkoherran kannistama.

Runossa niainitaan kihlatkin, mitkä sulho oli morsia- melleen antannt, ja:

Sitte tuli vihkiäiset, Joihin kaksi käskettihin Henkeä kestiksi häihin. Vielä kuokkavierahaksi Herra kanttori kapusi, Veisas virren kaunihisti, Porstuan puolelta puhalsi, Öven raosta raikahutti.

Mutta ei sittekään pappilassa knnnian knkko laulannt, vielä „Supsitunnit torvittihin". Ja rnno loppnu:

Jopa loppni loilotukset, Runotyöni toimitukset Aivan puoli-eräiseksi, Paljo vielä puuttuvaksi. —

172 ULvilan kihlakvnUi.

Suorasanaiset kertomukset vielä mainitsevat, etta ne miehet, mitkä Siikajoelta tänne hirvien perässä hiihtivät, asettuivat asumaan Hirvijärvessä olevaan Miessaareen. Siikasten myöhemmästä asutuksesta kertoo hauskan kerto- muksen eras lähettäjä J. J. ■ tämänvuotisessa „Satakunnassa"; lainaamme tähän hanen kertomuksensa :

„ Vielä vuotena 1717 oli Pyyntästen kylan alue autio maa, karhujen kota, susien pesä, kettujen lnola ja lintujen asuma maa; niinkuin vielä nykyisetkin nimet osoittavat: „Karhurämäkkä", josta karhu on lankkaalla saatu ja „Karhu- saari", mista se on pyssyllä ämmuttu. Myöskin lintuja on täällä paljo pyydetty, josta kyiä on saannt nimensä „Pyyn- tänen" (Pyyjoki). Vielä nytkin on metsämme rikas metsän-

viljasta. Mutta, kun yllämainittuna vuonna oli Suo-

messa sota, jota ison vihan ajaksi sanotaan, lähti Lassi Ma- tinpoika Turvan (varmaankin Tyrvään) pitäjästä sotaa pakoon ottain mukaansa vaimonsa ja yhden lapsensa; hän tuli 115 nykyistä virstaa, Hirvij arven kylässä olevan uutis-asukkaan luo, jonka nimi oli Topias Heikki, nykyinen Ala-Kallion talo. Topias Heikki oli hy vän suopa mies, mutta asuntohuonect olivat vähäiset. Silloin sanoi Topias Heikki Lassille: mene sina tuonne Pyyjoen varreile ja tee itsellesi asumus, siellä on hy vin lintujakin; mina ölen sieltä paljo lintuja ampunut ja ölen sen Pyyjoeksi nimittänyt. — Lassi suostui tuohon, alkoi asunnan, teki pirtin kosken varreile ja meni siihen asu- maan. Ihmiset ja lehmät olivat yhdessä huoneessa; mutta kun kevät joutui, tuli vesi pirttiin. Lassin täytyi muuttaa mökkinsä mäen päälle. Matka Topias Heikin asunnosta Lassin asuntoon, oli kaksi Suomen virstaa; eipä moni sen aikaisista asujamista olisi sallinut niin lähelle tehtävän toista asumusta. Sitte syntyi Lassille kaksi poikaa, Heikki ja Matti. Kirkolliset asiat olivat tähän aikaan Ulvilassa, vaikka Meri-

Siikanen. 173

karvialla kappelikirkko oli. Lassilla oli myöskin tytär, Liisa; kun se tuli täydeksi ihmiseksi, toi Lassi vävyn Ulvilasta Levanpellolta; myi Pyyntäsjoen uutis-asunnon yhdeksään Riks- talteriin. Talo on nyt 2 Vig manttaalin maa. Sitte Lassi meni ja teki pojillensa asunnot, Matille Liistesaloon, joka on vahva torppa, Heikille Pohjoisjärven rantaan, jossa nyt on vahva talo. Lassin vävy oli Grels Sihvelinpoika, ja hänelle syntyi 6 tytärtä ja 1 poika. — Kun Erik Forselius oli Kar- vialla kirkkoherrana v. 1752, tehtiin Karvian ensimäinen kirkonkirja, ja siinä mainitaan Pyntäsjoen nyypyki sekä yh- deksän henkeä siinä. Ajan kuluttua ja kansan enettyä alet- tiin myös Siikasiin kirkkoa rakentamaan, koska matka oli Karvialle pitkä ja oli yli järvien ja nevain vaikea kulkea. Kaksitoista taloa, niinkuin tyhmät, alkavat tehdä kirkkoa Siikasten kylään korkealle kalliolle, ilman konsistoriuinin lupaa. Pyyntäs-Esko vei ensimäisen hirren; Leväsjoen ky- lästä mökkiläinen Petter Finnberg oli pykmestari. Kun kirkko saatiin valmiiksi mentiin västa Turun konsistoriumiin kir- jallisesti pyytämään lupaa kirkon vihkimiseen ja samassa pyydettiin pappia. Mutta sieltä asia lykättiin maalierran- oikeuteen ja maaherra määräsi Siikaselaiset laittamaan vasta- rakennetun kirkkonsa Turkuun kruununmakasiiniksi, koska olivat sen tehneet ilman luvatta. Mutta Siikasten miehet saivat hyvän asian-ajajan, joka kirjoitti asian kuningas Kus- taa IILnelle armon anomisella; kuningas silloin lahjoitti kirkon ja kappeli-oikeuden ja trotninki kellon, joka vielä on Siikasten kirkon tapulissa. — — Kirkomme oli juuri 100 vuotta Karvian kappelina. — Pyyntäsjoen kylässä Lassin en- simäisen pirtin kiukaan jäännökset kohoavat vielä muinais- muistona kosken rannalla — — ".

Kirkon arkistossa olevissa asiapapereissa ei puhuta mi- tään siitä, etta kirkko konsistoriuinin luvatta olisi råken-

174 Ulvilan kihlakunta.

nettu; niissä mainitaan näin: Silloin kun suurivaltias Ku- ningas Gustaf IILs krtuuiattiin, satt Sitkasten asuvaiset va- pauden rakentaa uuden hi/rkon. Samallainen kirjoitus on myös v. 1772 valetussa kirkon kellon laidassa ja siitä kai on kansaan levinnyt sellainen juttu, etta sen on kuningas tahi „trotninki'' lahjoittanut.

Kenottiin etta ne ylioppilaat, jotka täältä kävivät ha- kemassa vaatteita kansatieteelliseen museoon, olivat mvöskin saaneet jonkon kivikalnja.

Ylulen kanniin vasarakirveen tapasin ^Teeniu Mikkolan isännällä Otamon kylässä, mutta omistaja ei lnalttannt siitä luopua, kun oli sitä jo kauan säilyttänyt. Monesta paikasta on täällä keidasten eli nevain pobjasta löydetty katiskoita, ja järvien rannalla vanliain katiskain jäännöksiä näkyy ve- destä kaukana, kuivalla niaalla. Museossa on Siika-

sista tallessa kommissioui maamittari C. S. Cederin lähet- tämä tasataltta.

Siikanen.

175

Liitämme lopuksi tähän taulun, josta voipi yhdellä sil- mäyksellä nähdä, mitä tästä kihlakunnasta on kerääntynyt. Museossa ennen olleet kalut eivät ole tässä lukuiui otetut.

	< pr c* < ris	< <s p pr p:	W a> PT jo: pr p: p" P	3 o CD 0 pr o «4 58 ö) 5'	g »" pr pr o	W ro t? 50: p: P* O s»	CO o 2. g <ö: p" £~* p'l» O v- h • Ö • to	m p E p p- O) ?	W ?r C n p	5 pr 5' pr p	M p c p pr p! 1 ?'	s B" p B i-i P P o| p	< p t? O p' 1-4 P P* O p*	f p •ö •ö p p (C p p: ®. p:
Rauma . . . Lappi .... Hinnerjoki . Yläne .... Honkilahti . Eura .... Kiukainen . Eurajoki . Luvia .... Nakkila. . . Ulvila .... Kulla .... Norrmarkku Pomarkku . Ahlainen . . Karvia . . . Siikanen . .	3 1 ? 1 4	1 2 4 ? 2 1 1	2	1	5	11	10 1	3	]	11 24 50 4 14 3 5 13 13 11	9 14	1	1	1 1 1 1	11 38 3 1 44 57 5 14 4 9 21 15 11
Yhteensä	10	ii	4|	i	5	11	Ii	3	.	149	23		1	4	236

Paitsi näitä riiniusauva Kiukaisista ja vanha pyssy Lapista.

LIITE.

Kertomus Rauman, Lapin ja Eurajoen kirkoista

kirjoittanut T:ri ELIEL ASPELIN.

Rauman kirkko1).

a) Kirkon rakenims ja kalkkimaalaukset.

Pohjoispuolella Rauman kaupunkia juoksee luoma ja sen toisella rannalla — siis oikeastaan ulkopuolella nykyistä

*) Tämä kertomus on pääasiassa toimitettu niiden muistoon pa- nöjen mukaan, jotka mina ölen paikalla tehnyt S. Muinaismuistoyhdis- tyksen kesällä 1874 kustantaman taidehistoriallisen tutkiakunnan jä- senenä. Tutkiakunnan muut jäsenet olivat piirtäjät fil. maist. K. F. Slotte, fil. kand. E. Nordström sekä ylioppilas G. Berndtson. Heidän tekemänsä piirrustukset säilytetään mainitun ylidistyksen kokoelmissa. Vapaaehtoisena apumiehenä seurasi ylioppilas vapaaherra E. Cedercreutz kauan aikaa tutkiakuntaa.

Muistoon panojeni okella ölen käyttänyt seuraavia lähteitä:

»Kyrkoherden Joh. M. Gråas relation 1749 om Raumo stads- kyrkas minnesmärken" (Käsikirj.).

Sven Mellenius, Hist. Ahandling om Sjö-staden Raumo. Åbo 1772.

(A. G. Sacklinius)1 Beskrifning öfver Raumo kyrka, Abo Tid- ningar 1778, n:o 23.

Suometar 1849, n:o 2. „ 1855, n:o 19.

K. A. Bomansson, Hvad betecknar „Collegium Raumense?" Hist. Arkisto VI.

12

178 Liite.

kaupunkia ■ — kohoaa se vanha harmaasta kivestä raken- nettu kirkko, jonka historia ja muinaistarina yksimielisesti sanovat olleen entisen Rauman Francishanihtostmin JcwMo. Sen nimi on Pyhän Rist/ n Mrfcko (Helga Kors1 kyrka). Luoma laskee Äyhön järvestä Karilahteen. Se paikka, jossa kirkko seisoo, on muinoin ollut veden ympäröimä ja kantaa vieläkin Tarvonsaaren nimeä *).

Itse rakennuskin toclistaa kirkon franciskaniveljien rå- ken tamaksi.

Säästäväisyyden vuoksi tekivät näet n. s. kerjäläis- munkit usein yksinkertaiset kirkkonsa kaksilaivaisiksi, min etta ainoastaan yksi sivulaiva rakennettiin, milloin pohjois- milloin eteläpuolelle päälaivaa 2). Keski- eli päälaiva on yhtä leveä kun kuori ja siis siitä suoranainen jatko; pohjois- puolella on vähän kapeampi sivulaiva. Kolme pilaria määrää laivojen rajan. Kuorin kattona on yksi ja päälaivan kaksi

*) Pohjoispuolella kirkkoa on vanha rakennus paanukatolla. Mim- rit, noin 5:n kyynärän korkeat, övat harmaasta kivestä ja sisäpuolelta voi nähdä, etta rakennus on muinoin korkeampi ollut. Sen alla sa- notaan olleen kellari, jonka maanalaiset holvit nyt övat laskeuneet ålas. Samalla puolella kirkkoa on muitakin raunion jälkiä. Ei näytä siltä, etta rakennukset olisivat olleet yhtey dessa kirkon kanssa; tuo mainittu huone seisoo vinossa kirkkoon nähtlen. — Itäpuolella on ala, jota sanotaan „palotontiksi". Muinoin kuuluu siinä olleen rakennuksia, jotka tulipalo on hävittänyt; nyt on siinä kasvitarha.

Epäilemättä övat nämä rauniot viimeiset jäljet niistä, joista Mel- lenius kertoo: „Des utom finner man rundt omkring kyrkj an åtskilliga lämningar af hus, eldstäder, källare m. m., hvaraf man kan finna, att här fordom varit stort antal Munckar och en vidlöftig hushållning". — Tähän muistutan, ettei millään ole taattu, etta kaikki rauniot övat luostariurakenuusten jälkiä.

2) Semmoisia rakennuksia, varsinkin luostarikirkkoja, löytyy mo- nessa paikoin Saksassa y. m. Kts. Otte, Kunst-Archäologie, vierte

Rauman kirkko. 179

täh tihol via; sivulaivan kattona neljä ristiholvia, kaksi kum- mankin päälaivan holvin kohdalla. Yhteydessä kirkon kanssa kohoaa lännessä torni, jonka muurit nyt nousevat vaan kir- kon kattoharjaa vähän alemmaksi; siitä alkain on torni- rakennus puusta. Mellenius'en mukaan hävisi torni tulipa- lossa 1682; mutta koska Sacklinius, joka tarkasti kertoo mitä vahinkoa valkea silloin teki kirkolle, ei siitä mitään mainitse, niin on luultavaa, etta tornin yläpuoli jo ennen oli hävinnyt, jos se nimittäin koskaan on ollut valmis \).

Kirkossa on neljä ovea. Kuorista johtaa yksi, etelä- seinässä, sakaristoon, josta kohta tulen enemmän puhumaan, toinen pohjoisseinässä ulos, jälkimäisen edessä ulkopuolella on puusta rakettu etuhuone. Itse kirkossa on yksi ovi pää- laivan länsipäässä, toinen eteläseinässä läntisessä puolessa samaa laivaa. Akkunoita on kolme korkeaa, nimittäin kuo- rissa itäseinässä yksi ja päälaivan eteläseinässä kaksi. Sitä paitse on kuorin eteläseinässä kaksi alhaisempaa, joidenka alempi puoli on muurattu kiinni, sen vuoksi etta sakariston pääty ne osaksi peittää; eteläisen portaalin länsipuolella on pieni akkuna, samoin kummallakin puolella läntistä portaalia (toinen niistä kiinni muurattu) ja sivulaivan länsiosassa. Kaikki nämät akkunat övat pyörökaarisia, mutta ei ainoatakaan voi varmuudella alkuperäiseksi päättää; vaan övat ne myöhem-

*) Mellenius sanoo myös, etta samassa palossa korkea kello- tapuli kirkon vieressä hävisi. Siitä päättäen tuskin kirkontornia silloin löytyi, sillä miksei kelloja olisi siinä pidetty. Sacklinius sanoo tapulin lianen aikanaan (1778) olevan puusta raketun, vanlian ja horjuvan. Nyt ei tapulia olekaan ; kellot övat kirkkotornin puusta raketussa ylä- osassa.

Tämä nykyinen torni näkyy kauas merelle ja merellä matkus- tavien hyväksi on ollut tapana joka vuosi kirkon kustannuksella maa- lata tornin länsipuoli valkoiseksi (Suometar 1849).

180 Läte.

pina aikoina suurennetut (pienemmät ainakin levennetyt) ja silloin pyörökaarensa saaneet. Etelä- ja läasiportaalin ylä- puolella on jonkimnoiset rosetti-akkunat puuneliön sisälle asetetut; ei kumpainenkaan ole vanha. Portaaleilla on yhtä vähän kuin akkunoilla taiteellista muotoa, joka ansaitsisi mainitsemista. Ne övat myös pyörökaarisia, paitse kentiesi eteläistä, jonka kaaren snippo tosin on niin tylsä, etta sitä on vaikea siksi nimittääfcään *). Lantisen portaalin edessä on uusi asehuone, kivestä rakennettu. Siinä on ristiholvi ja kolme pientä pyörökaariakkunaa itäseinässä. Asehuoneen ja tornin keskivälillä on pieni ovi rappuihm, jotka muurin lä- pitse vievät urkulehterille ja kirkon ullakolle.

Verrattain merkillisin osa kirkosta on se pitkä rakennus, joka ulottuu ku orista etelään päin ja jota nyt sakaristona käytetään. Se on katettn kahdella ristiholvilla, jotka vahva kaari toisistaan eroittaa. Sakaristossa on nyt kolme akkunaa, nimittäin kaksi kirkosta etäisemmän holvin alla (yksi pää- dyssä, toinen itäseinässä) ja yksi länsiseinässä kirkkoa lä- heisemmän holvin kohdalla — vastapäätä täta akkunaa on uloskäytävä itäseinässä.

Jo aikoja sitte on tämä rakennus, joka niin suuresti eroaa tavallisista sakaristoista herättänyt oudoksumista. Mel- lenius pitää (kirkkoherra Sacklinius'en suullisten arvelujen mukaan) hyvin todennäköisenä (med mycken sannolikhet), etta tuo mainio „Collegium raumense" on juuri tässä huo- neessa vaikuttanut. Nykyisin on Bomansson toteen näyt- tänyt, etta tuo oppikoulu, josta niin paljon on puhuttu, tuskin lienee olleen muuta kun joku pieni kaupunkikoulu. Samalla tietysti raukeaa edellä mainittu arvelu sakariston entisyy-

J) Portaalit lienevät kyllä alkuperäisiä. Yleensä ei meidän kir- koissa gotilaisellakaan aikakaudella näy aiua suippokaaria käytetyn.

Rawrnan kirkko. 181

destä. Kuitenkin on epäilemätöntä, etta tuolla rakennuk- sella ennen on ollut toinen tarkoitus kun nykyään.

Vahva holvikaari näyttää näet olevan jäännös entisestä täysiseinästä, joten rakennus alkuansa olisi käsittänyt kaksi huonetta. Mutta koska sakariston pääty osaksi peittää kaksi akkunaa kuorin eteläseinässä, voi varmana pitää, etta koko se nykyisen rakennuksen puolisko, joka on kirkkoa lähem- pänä, on myöhemmin rakennettu. Sen todistaa myös pari toista seikkaa. Ensiksikin on öven paikka täydessä epäsoin- nussa rakennuksen nykymuotoon katsoen. Toiseksi on var- maa, etta tuo etäisempi puolisko on keskiaikainen rakennus — sen todistaa muurien koristus ulkopuolella. Raken- nuksen kaupunkia kohti kääntyvässä päädyssä on näet ylinnä risti, ja sen alla apilanlehti muurisyvennyksinä ja vielä alem- pana pitkä rivi kulmittain pantuja tiiliä ja pitkä soikea muuri- syvennys. Länsiseinässä, jonka osaksi puusta tehty luu- huone peittää, on myös rivi kulmittain pantuja tiiliä ja sen alla yhtä pitkä, soikea muurisyvennys *). Nämä koristukset käsittävät noin kaksi kolmatta osaa koko seinästä etelätä päin. Kirkkoa läheinen osa on koristamaton.

Nämä seikat todistanevat, etta sakariston eteläinen osa alkuansa on ollut kirkosta erillään oleva rakennus (taikka vaan käytävällä siihen yhdistetty) ja siis mahdollisesti osa luostarirakennuksista. Ylempänä mainitut muurikoristukset todistavat lisäksi, etta rakennusten jatko epäilemättä on käynyt itäiseen suuntaan — päätös, jota myös maanpinnan luonto puolustaa 2).

*) Nämä seinät övat kirkon kauniimmin koristetut ulkoseinät. Ainoastaan kirkon itäpäädyssä on risti mnurisyveunyksenä.

2) Kirjoittaja Suomettaressa (1849 n:o 2) lausim: „Itse kirkko

on vanhaa luostaria myöden jälestäpäiu jatkettu länteen päin ".

Lause on epäselvä, eikä luultavaa ole, etta kirjoittajalla on ollut tar-

182 Liite.

Päätettyäni kirkon tarkastuksen varsinaiselta raken- nukselliselta kannalta, tulee nyt puhua kuoriholvin kalkki- maalauksista. Seuraavaa kertomusta verrattakoon kivipiir- rokseen l).

Holvi on, niinkuin ylempänä on sanottu, tavallinen go- tilainen tähtihofoi, jonka jänteet jakavat sen 12 erinäiseen kolmiopohjaan. Niistä yhtyy 8 kapeaa keskimäiseen pääty- kiveen, toiset neljä övat laveammat ja knllakin on hnippuna yksi neljästä toisesta päätykivestä. Soikeat kolmiopokjat övat koristetut maalatuilla lehtikoristeilla, jotka säteilevät jänteistä molemmin pnolin; joka toisessa on sitä paitse ru- koileva enkeli, niin pitkällä pnvulla varustettu, etta jalkoja ei näy. Suurten kolmiopohjain ylimmäisessä osassa övat evankelistain eduskuvat; lansenaiihalla knnkin nimi. Siten on itäisessä kolmiossa KotJca (Pyhä Johannes), pohjoisessa Jalopeura (P. Markus), läntisessä Enkeli (P. Matheus) ja ete- läisessä Härhci (P. Luukas). Koristenauha eroittaa nämät esitykset alemmista pääesityksistä, jotka övat seuraavat.

Itäinen kolmio: Ecce Jwmo esitys. Suurella valta- istuimella, jonka selkäosa kohoaa tiilimuurin näköisenä ja päättyy hammashaijaan, istuu kaksi pyhimystä ja pitää hei- dän keskellään olevaa ruoskittua Vapahtajaa kädestä. Va- pahtajalla on orjantappurakraunu päässä, ja sen takana ju- malallinen gloria (pyhän kaari), naulanjäljet jaloissa ja kä- sissä, ruumis on verissä. Pyhimyksillä on keltanen aluspuku ja punaset kaaput, heillä on päässä paavin lakki. — Täta alempana on molemmin puolin kuorinakkunan yläosaa kaksi

kempia tietoja asiasta, koska häu ei ole niitä esiin tuonut. — Ainoas- taan kaivamisella voitaisiin lopullinen päätös luostarirakennusten ase- niasta ja laveudesta saacla.

x) Alkuperäinen piirrustus on h:ra Nordström'in tekemä. Maa- lauksista löytyy myös kolme eri kolitaa kalkkeeiattuna.

Rauman kirkko. 183

pyhimystä: vasemmalla puolella olevalla on paavin lakki päässä ja sauva kädessä, lausenauhalla luetaan Sanctvs Gre- gor ivs, toisella on kardinaalin hattu ja sauva sekä nauha ni- mellä Sanctvs Hieronimvs. Kuvien alemman osan peittää kalkitus. Kummankin pyhimyksen vieressä on vaakuna.

P o h j o i n e n k o 1 m i o : Luukaan eduskuvan alla on tässä kaksi kuvariviä. Ylemmässä rivissä on keskellä enkeli (tai mies, siipejä kun ei ole) suuri avattu kirja kädessä (kirja, josta Johanneksen Ilmestyksessä puhutaan), kummallakin puo- len häntä on kaksi, joista toiset auttavat kirjaa pitämisessä, toiset soittavat luuttua. Alemmassa rivissä nähdään kes- kellä Isä Jumala kruunaavan pyhää neitsyttä, joka on las- kenut kätensä rinnalle ristiin. Kummallakin puolella täta ryhmää on taasen kaksi enkeliä, joista toiset vasemmalla kä- dellä kannattavat Isä Jumalan kaapua ja oikealla heiluttavat suitsutusastiaa, toiset soittavat harppua. Näitä kuvia alem- pana nähdään ylimmäinen osa muutamista pyhänkaarista, mutta niiden omistajat pyhimykset övat kalkituksen alle peitetyt.

Eteläinen kolmio: Luukaan eduskuvan alla on ensin Kristus ristipuulla, kolme enkeliä kokoovat astioihin Vapah- tajan haavoista juoksevan veren, vasemmalla puolen seisoo pyhä pispa. Alempana täta ryhmää, jonka pohja ylä- ja ala- puolella rajoittuu koristenauhoihin, seisoo keskellä pyhä neit- syt lapsi käsivarrella. Lapsella on maailman pallo kädessä ja pyhän kaari pään ympärillä; pyhällä äidillä on sekä kruunu etta kaari. Koko kuvan ympärillä säteilee n. s. taysigloria, josta tiedämme etta neitsyt Maria on tässä esitelty taivaan ruhtinattarena. Hanen aluspukunsa on viheriä, vaippa on hellän punanen, hiukset keltaiset. Molemmin puolin kaa- reilee mahtavia oksia Vapahtajan sukupuusta ja niiden vä- lissä useampia pyhiä henkilöitä. Kaikilla on lausenauhat,

184 Liite.

mutta kirjoitus on jo hyvin epäselväksi käynyt. Varmaan voi vaan lukea nimen: Sancta Anna. Alempi puoli tästä esityksestä on kadonnut kalkituksen alle.

Läntinen kolmio käsittää paitsi Mattheuksen edus- kuvaa ainoastaan yhden esityksen, nimittäin Pyhän Neitsyen taivaaUisen hruunauksen. Samallaisella valtaistuimella kun se, joka on kuvattu itäisessä kolmiopohjassa, istuu Maria keskellä, vaaleanpunanen paikoittain kellahtava vaippa, har- maja alaspuku, kädet rinnalle kohotettuna, Isä Jumala toi- sella ja Kristus toisella puolella. Jälkimäisillä on kummal- lakin maailman pallo sylissä, oikealla kädellä he laskevat kruunua pyhän Neitsyen päähän. Oikealla puolen seisoo py- himys, pispan sauva kädessä ja lausenauhalla varustettu. Tämä kolmiopohja rajoittuu samantapaiseen, uhkeaan köyn- nöskoristeesen, kun se, joka kiertää kuoriakkunan kaaren.

Kaikki nämä maalaukset övat maalatut valkoiselle kalkki- pohjalle, jota sitä paitsi koristavat holvijänteistä ja koriste- nauhoista säteilevät lehtikoristeet ja ruusuntapaiset koristeet. Viime mainituilla koristeilla övat kaikki kuvista vapaat ålat tähditetyt. Niinkuin jo ölen huömauttanut on osa näistä maalauksista kalkituksella peitetty. Luullakseni on kuorin kolme seinää ollut täynnä maalauksia. Itse kirkon seinissä ja katossa ei ole maalauksen jälkiä huoinattu.

Selvästi näkee, etta maalaukset övat huonon taideniekan käsialaa. Kuvat övat taiteettomasti ja mauttomasti piirretyt, kasvoissa ei ole laisinkaan tunteen osoitusta. Värityksestä ja runsaista koristuksista, jotka övat maalausten paras puoli, voi kuitenkin nähdä, etta maalari siihen nähden oli ajan yleisen koulutekniikin oppinut. Verrattuina toisiin kirkko- jemme kalkkimaalauksiin övat nätnä nyt kerrotut taiteen kan- nalta katsoen esim. Taivassalon ja Uudenkirkon maalauksia paljoa kehnommat.

Raumankirkko. 185

Mutta jos kohta näiden maalausten taidearvo ei ylei- seltä kannaltat ole suureksi arvattava, on Rauman kirkon kuoriholvi kuitenkin Suomessa, jossa löytyy niin vähä taide- jäännöksiä menneiltä ajoilta, kallisarvoinen ja pitäköön kau- punki sen nykyisessä tilassa suojelemisen kunniaasianansa.

Näiden maalausten samoin kuin itse kirkon ikä on vaikea aivan tarkoin määrätä. Historioitsiat asettavat luostarin pe- rustusajan 15:nen vuosisadan alkupuoleen; se näet mainitaan ensikerran muutamissa testamentti-kirjoissa vilta 1449. Koska kirkon rakennustapa niinkuin ylempänä mainitsin on francis- kaneille omituinen, on täysi syy pitää sen samaan aikaan rakennettuna, eikä vanhempana. Luultavasti toimitettiin kuo- rin maalaukset joko kohta kun rakennus oli valmiiksi saatu taikka väbän myöhemmin. Vaakunat kuoriakkunan yläpuo- lella övat tämän ajan määräämiseen varsin tärkeät; mutta käytettävissäni olleiden lähteiden avulla on minun ollut mah- doton saada sel ville mitä sukuja ne edustavat.

b) Kirkon sisustus.

Kirkon alttarilla on tavallinen tiilistä rakennettu alusta, jolla puinen pöytä lepää. Alusta on ontelo.

Eteläpuolella alttaria on Jcuori- eli pispan penkki, jonka selkälauta on pyörökaarilla ja kolonneilla jaettu kahteen poh- jaan. Toiselle on taiteettomasti maalattu Kristtiksen, toiselle P. Pauluksen kuva. Edellisen alla on vuosiluku: Anno 1612.

Saarnastuoli, kirkon eteläseinällä on 1600-luvun taide- tapaan tehty. Monta meidän kirkkoimme saarnastuolia on samaan n. s. Elisabetstiiliin rakennettu ja koristettu, mutta harvassa se niin kauniina ja muhkeana esiintyy kun tässä. Kuusikulmaisen saarnastuolin seinissä on komeroja, jotka si- sältävät Kristuksen ja apostolein kuvia. Kuvat övat kankeita

186 Liite.

ja epäsomia. Kuvien yläpuolella on kirjoitus Euntes in mun- dum universum prcedicate Evangelium omni ereaturae. Kris- tuksen kuvan alla on vuosiluku: Anno 1625. Raumalla ker- rotaan, etta tämä saarnastuoli ennen olisi ollut Bitariholmin kirkossa Tukholmassa. Minusta asia on epäiltävä, koska Sacklinius, Mellenius y. m., jotka kirkosta ja myös tästä saarnastuolista övat kirjoittaneet, eivät siitä mitään mainitse. Lohtereitä on kirkossa kaksi, toinen käy koko sivulaivan ylitse, toinen päälaivan ylitse kirkon läntisessä päässa. Leh- terien etuseinälle övat Kristuksen ja apostolien kuvat, tai- teettomasti maalatut. Jokaisen kuvan alla on suomalainen kaksrivinen lause, seuraavaisesti:

Jesus mailman lunasti Verelläns isan sovitti.

Johannes casti opetti Herodes hanen lopetti.

Mattheus ensist pilcatan

Sitt templis pää pois hacatan.

Marcus fangina ollesans, Jesust cunnioitta cuollons cans.

Tääll Lucas cnoli hirsipuus Siell armost annetti elo uus.

Johannes racas Jesuxell

Näist' caikist' on cuollut vuotell.

Pietar vanhin apostoli Ristin pääll rohkiast cuoli.

Jacobin pää tääl pois lyötin, Siell taivan ilo annettin.

Andreas ylösalasin Ristin päälle ripustettin.

Rauman kirkko. 187

Thomas keihällä pistettin,

Cuin saarnans tähden mestattin.

Philippus Jesust seurais tääll Ja hengens annoi ristin pääll.

Bartholomeus syljettin Ja elävältä nyljettin.

Jacob jalo se vähembi Nujall päivild poisotettin.

Simonin kivaus marettin Miekall joll caulla leicattin.

Judas Jacobi Martyr myös On ristin päällä cuolon työs.

Mattinas majoill suloisill On lähten kivill kiuckuisill.

Sen palkan pahan Paval sai Ett böwel häneld pään pois loi.

Myös väkivalda Barnaban On saattan martyr cuoleman.

Thimotheuxest sanotan

Ett' cuoleman on nujast saanu.

Stephanus kivill surmattin Häll taivan kunnia avattin.

Tämän viimeisen kuvan alla on kirjoitus: Måhlat ähr 1767 af Jonas Bergman.

Läntisellä lehterillä on suuret, vanhat urut, joidenka etupuolella on maalaus: David soittaa harppua. Taululla ei ole taidearvoa.

Kuorin edessä riippuu keskiholvista hyvin sunri mal- minen kynttiläkruunu 24 varrella. Knuinun pallolla on seu- raava kirjoitus:

Liite.

In honorem Del sospitatoris et memoriam posteritatis In clvitate Ravmo patriae svae charissimae Eoc monvmentvm posvit Johannes Jacobi Weilanvs *) Anno qvo Gustavus Rex et Christina Regina Dei ope trirmphant hostesqve ovantes svperant XgovoXöyiKOv Ev%ttQi(TTiKOV Annvm pacificationis continens Jesv Christo soli pacificator vindiciet Victori nostro sit lavs honor et gloria proconservatione relligionis et pace pvplica.

Matthaeis cap. V. 16. Lvceat Ivx vestra coram hominibus etc.

Toiseen 12-vuotiseen kruimuun on kiinnitetty pieni kilpi, jolla on nimi Garolus Finnonivs ja kaksi puumerkkiä. Gråa mainitsee kruunussa olevan vuosiluvun 1640.

c) Kirkossa löytyvät taideteokset sekä muistomerkit.

Kuoripeiikin kohdalla on nyt seinään kiinnitettynä vanha alttarikaappi. O vet eli siivet övat kaapista irroitetut ja ase- tetut vierettäin alemmaksi, itse kaappi niitten yläpnolella. Kaappi jakaantiui neljään osaan: keskellä kaksi ryhmäesitystä ja sivuilla naispyliimyksiä: oikealla P. DorotJiea, ylempänä, Barbara alempana, ja vasemmalla P. Katariina ylempänä ja P. Margareta alempana. Ylempi ryhmä esittää Kristuksen ja pyhän Neitsyen taivaan valtaistuimella. Edellisellä on

x) Johannes Weilanus oli syntynyt Raumalla. Hän tuli sittem- min provinssi-inspehtoriksi (provincial-inspector) Pommerissa ja aate- loittiin. Hän asui Strahlsundissa ja lähetti sieltä tämän lahjan syn- tymäkaupungin kirkolle (Gråa).

Rauman kirkko. 189

kriumu päässä, maailmanpallo kädessä; jälkimäisellä on vaan rengas päässä, jäännös hävinneestä kraunusta. Kyhmän alla luetaan: Tota pulchra es amica mea et macvla non est in te. Gant. III1. Alempi ryhmä esittää Viisasten miesten hmnioi- tuJcsen. Oikealla istuu Maria lapsi sylissä, vanhin kuningas polvillaan ojentaa lalvjansa lapselle. Keskellä kuvaa on seimi, jonka yllä härkien päät näkyvät, vasemmalla vihdoin lähes- tyvät toiset kuninkaat, molemmat nuoria, toinen neekeri. Naispyhimyksistä övat Dorotea ja Katariina kadottaneet sym- bolinsa. Niiden nimet övat kuitenkin luettavat komerojen liistoilla. Kaapin siivillä on apostolien kuvat kahdessa ri- vissä, joten aina 3 seisoo vieretysten. Liistalla, joka jakaa ovet eri pohjiin, luetaan:

In omnem terram exivit sonvs eorum. Psal XVIII.

Kaikki nämä veistokuvat övat polykromiset, vaikka vä- ritys ja kullatus on vahingoittunut. Apostolin kuvien takana on pohja paraiten säilynyt. Se on kullattu ja jaettu vino- neljuihin. Kaapin kuvat övat paremmin leikatut kun ovien; kuitenkaan ei heidän arvonsa käy keskimäärää ylemmäksi. Vaatteiden laskokset övat rikkaat, mutta mauttomat. Teos on nähtävästi 15:nnen vuosisadan loppupuolelta.

Sacklinius kertoo kirkon tilikirjojen mukaan, ettäEversti Mich. Jordan on Kaarle X Kustaa'n sodassa ottanut tämän alttarikaapin eräästä katolilaisesta kirkosta Puolassa ja lah- joittanut sen Rauman kirkolle.

Eräässä kuorin pohjoiskomerossa seisoo tammipuusta leikattu Santta Annan kuva. Maria seisoo äidin oikealla puolella, pitäen lasta, joka istuu isoäidin sylissä. Annan oikea käsi tyttären olkapäällä, toinen käsi poissa. Jesus- lapsella on kirja kädessä. Kuva on keskinkertainen. Koska se on 2' 2" korkea ja komero on 6', voinee siitäkin päättää ettei kuva ole alkuperäisellä paikallaan.

1 90 Liite.

Eteläisellä kuorin seinällä riippuu vanlia maalaus, Pyhä Ehtoollinen, ilman taidearvoa.

Samalla seinällä on myös litografinen muotohiva, mer- kitty: Gez. v. Nat Rasumichin. Kuvan alla luetaan: O. G. Biandelin, Pastor und Ehren Patron der St. Marien Kirche in St. Petersburg — Suomen St. Marian Seurakunnan kirkko- herra St. Petarborissa.

Saarnastuolin vieressä övat Melanctonin ja LatheruJcsen muotokuvat, puulle maalatut, ilman mainittavaa arvoa, Kum- mallakin taululla sama kirjoitus:

Gvdi till ähra ach hjrcMan till prydnad är thenna tafla förähradt aff Handelsman Johan Mårthen son Ryprander An:o 1706.

Omituinen laadussaan on eras suuri taulumaSaus (kuo- rin pobjoisseinällä), jonka allegorillinen aine vaatii laveam- man kertomuksen. Kohtaus on esitelty pilvissä tapabtuvana. Keskellä on suuri pöytä ja sen ympärillä seisovat toimivat benkilöt. Pöydän takana on pyhä kolminaisuus kuvattu. Oi- kealla, mutta katsojaan käännettynä, seisoo Isä Jumala, vanhan miehen asussa, kruunu päässä, valtikka kädessä ja pallo pöydällä hanen edessänsä; vasemmalla taasen seisoo Vapabtaja rauhan palmuoksalla varustettu, kruunu on laskettu pöydälle, rukoillen hän ojentaa kätensä Isä Jumalaa kohtaan. Yläpuolella beitä väikkyy Pyhän Hengen kyyhkynen. Juma- lan vieressä pöydän päässä seisoo kaksi naishenkilöä, toinen Jitstitia (Oikeus), miekka väikkyy hanen yllä, toinen Veritas (Totuus) kulmamitta kädessä; Kristuksen takana pöydän toi- sessa päässä seisoo Misericordia (Anno) ja Pax (Rauba) palmuoksa kädessä, molemmat rukoilevassa asennossa. Pöy- dän edessä, etualalla, seisovat Adam ja Eva. Jälkimäisen vieressä on miespuolinen henkilö mustassa puvussa, tobtorin hattu päässä, silmälasit nenällä ja siivet seljässä, hanen

Ranman kirkko. 191

jalkainsa juuressa on maan pallo, ja siihen kaksi naamaria kiinnitetty; batulla luetaan nimi Religio (Jumaluusoppi) ja krajilla såna Défendo (mina kiellän). Vasemmalla kädellä ottaa hän kiinni Evasta (joka miettien on nostanut kätensä otsaan) ja oikealla hän viittaa Oikeuteen ja Totuuteen. Pöy- dälle, jolla Isä Jumalan kohdalla on Lain taulut ja ruumiin källo sekä Vapahtajan edessä Evankeliumikirja, on kirjoitettu seuraavat raamatun lauseet:

Den rätfärdige måste döö.

Sä sant Jag lefver säger Herren Jag hafiver ingen lust till arme Syndarens död uthan att han om- Wender sig, och lefiver.

Herre Tu Domare jag

Ropar hämd öfwer

Adam och Ewa.

Kerrotun ryhmän yläpuolella väikkyy keruhiparvi ; mutta maalauksen joka nnrkassa näkyy ikäänkuin pilvien lomasta erityinen pieni ryhmä. Yläkulmissa on oikealla Adam ja Eva elämän puun alla, vasemmalla ristiinnanlittu Kristus; alakulmissa nähdään vasemmalla kaksi enkeliä, jotka suoje- levat ja osoittavat tietä (taivaasen) muutamille sieluille ja oikealla kaksi pirua, joista toinen vetää ihmisolentoa jaloista, toisella on käärme käsissä.

Taulun alapuolelle on kiinnitetty seuraava, selittävä kirjoitus:

När Evae lystna hand ett nekadt äple bröt Af en förbuden qvist och det med Adam delte, Sjelf äglahopen då rätt strida tårar gjöt, Och med bedröfvadt mod ett sorge-läte spelte. Här ställes de inför Guds faders skarpa rätt,

192 Liite.

Dem klaga sanning an rättfärdighet och lagen, Förbrända gasten sjelf han skriker där på tätt, At synd med straff och hämd skall blifva evigt slagen.

Men evangelium mot lagens klandran beer Frid och barmhertighet den styfva rätten böjjer. Ja sonen lägger sjelf sin cronas scepter neer Och sig för brättet np på pinlig galga höjjer. Dem, som i ständig liit på Christi blod bestå, Guds änglars vård och hjelp för evig pina hägnar På dem, som tvärt emot på breda banen gå, En ständig svafvel-röök med skarpa skurar rägnar.

Then Treeniga guden till ähra och Raumo stads kyrkja til zirath upsat af II. Bång r).

Esitys tarkoittaa siis taivaallista oikeuden istuntoa, jossa Adam ja Eva odottavat tuomiota Isä Jumalalta. Mitä pari pientä kaulasta katkaistua päätä pöydällä tarkoittavat, en tiedä.

Vaikka aine on niin epätaiteellinen kun olla voi, on maalauksella kuitenkin epäilemätön taidearvo. Ryhmitys on soma ja taiteellinen; samoin övat yksityiset kuvat hyvin piir- rustetut. Muun muassa Adam ja Eva todistavat mestarilla olleen kiitettävä käsitys ja tieto ihmisruuniiin rakennuksesta. Sitä paitse ilmestyy kasvojen kaavailluksessa ja henkilöjen asennossa harvinainen kauneuden tunto. Mitä väritykseen tulee, on sitä vaikea arvostella sen vuoksi etta puolentoista vuosisadan tomu on tauluun niin piintynyt, etta ainoastaan maalausta kastamisella voi päästä esityksenkään perille.

Maalaus on merkitty: Depictum Lybeccce A:o 1733. Te- kijän nimeä ei ole.

x) Tämä tarkoittaa, etta Bång on ostanut (kentiesi vårta västen tilannut) ja lahjoittanut taulun kirkolle. Sacklinius sanoo etta tuo ruot- salainen, runollinen selitys taulusta on professori Johan WeliiCin tekemä.

Rawmain kirkko. 193

Kirkossa säilytetään vielä kolme vanhaa votivitaulua,

Vanhin niistä näyttää maalattuna seuraavan esityksen. Kristus ristipuulla, Maria ja Johannes ristin jimrella. Johan- neksen vieressä on polvillaan mies, joka rukoilee kädet yh- distettyinä. Hän on puettu mustaan vaippaan, jolla on kan- ins samasta vaatteesta, valkoinen, röyhelletty (runsattn) ka- pea kraji kanlassa; hintset övat lyhyet ja ruskeat niinkuin täysi partansakin. Vasemmalla rististä näkyy kaupunki me- ren raimalla. Lähellä rantaa on kaupungin portti, josta ruumissaatto on tullut ulos. Härkäpari vetää ruumisvaunuja ja edellä käy miespuoliiien henkilö. Härkien ohella kävelee vanha eukko ja vaunujen perässä viis kuus henkilöä, joista kaksi viimeistä övat kirkkoherra ja hanen rouvansa.

Esitystä selittävää kirjoitusta ei puutu. Sisimmäisellä raamiliistalla luetaan ensin seuraavat sanat: Anno Dni 1572 Then 15 Jvlii Afsomnade Hvstrv Murgreta Mats Jonsons Borgmestars Dotter 1 Baumo Hennes Siel Gvdh Glääie Til Ewig Tidh.

Itse taulun alapuolella taasen luetaan seuraavat värssyt kahteeu palstaan jaettuina:

Emedan jag lefde både karsk och svnd,

Besökte migli mine wänner i alle stvnd,

Men då Gvdh migh hädan wilde kalla,

Öfwergåfwo migh mine wener alla,

Och flydde vdvr staden både fatige och rijke,

Förmenandes sigh wile Gudi vndwike.

Men mine fatige barn wille hawe gjort migh ten äre

Och teris moders lijk til grawen bäre.

Men the wore för vnge och för små,

Ath the ej kvnde vnder bårena gå,

Ey war heller til hwarken man eller qwinne,

Som sigh här til wille late finne.

Tv måste oxerne thet bästa göre

13

194 Liite.

Och mit lijk på en slede til grawena före.

Matias min son moste för oxarne gå,

Efter man thertil ingen annan kvnde få,

Och en vthgaihel qwinne hvstrv Karin wed nampn

Min swäre moste driwa oxarne fram.

Näst liiket fölgde mine söner Bendictvs och Martinvs

Och dernäst Joseph och Lavrentivs.

Den ärlige mannen som wår kirke herde är.

Her Mårten och hans hvstrv kär,

The gjorde allenest mit liik then ärå

Och fölgde mig til iorden efter Tobias lära.

Här hviler nv min kråp til domedagh

Och sielen lefwer i Gvds hehagh.

K(?): L imp

Lisäksi kertoo tarina tämän taulun selitykseksi, etta tauliilla mainittuna vuonna 1.572 kaupungissa oli raivonnut niin ankara rutto, etta ei muita enään elossa löytynyt, jotka olisivat voineet viedä Pormestarin rouvan viuunista hautaan, kun hanen ornat lapsensa (Gråa).

Maalauksen kuvat övat hyvin pienet ja epäselväksi käy- neet. Taidearvoa ei tällä maalauksella ole, mutta sen van- huuteen ja aineesen katsoen on taululla suuri paikallinen tärkeys.

Toinen votivitaulu riippuu kuorin pohjoisseinällä. Kes- kellä taulua nähdään Kristus ristipuulla; ristin juurella övat Rauman entisen kirkkoherran Gregorius Clemens^m perheen jäsenet. Vasemmalla kädellä on isä lähinnä ristiä ja hanen takanaan heidän ikänsä raukaan järjestettyina 9 poikaa ja oikealla kädellä kaksi vanhempaa naisihmistä — kirkkoher- ran molemmat vaimot — ja niiden takana 7 tytärtä. Isällä, yhdellä rouvalla, kolmella pojalla ja yhdellä tyttärellä on ristinmerkki vieressä, jolla osoitetaan, etta ne olivat kuolleet, silloin kuin taulu maalattiin. Miehenpuolet övat polvillaan,

Ranman kirkko. 195

naispuolet seisovat. Kaikilla on mustat, väljät puvut, leveillä valkoisilla krajeilla ja kädet övat ristissä. Kirkkoherralla on piippakaulus. Kalulella vanhemmalla pojalla on parta.

Vapahtaja on jokseenkin hyvin maalattu samoin kuin mnotokuvat, joissa kaikissa sama perheentyypi yhä pienellä eroavaisuudella ilmestyy.

Sekä ylä- etta alapnolella kuvaesitystä on kirjoitusta joka sisältää useampia raamatun lauseita ja seuraavat tie- donannot :

Kpitaphium, Reverendi, prcestantissimi deq; ecclesia Christi meritissimi viri Dn Gregorij Clementis raumoenensium quondam pastoris vigilantissimi : natt anno 1568. et 1639: 7 decembris in Christa placidissime emortui, ejusdemq; mensis 15 die humo demandati.

(Alhaalla):

Thenne ta/fan haffrer Carolus Finnonius låtitt bekosta sijn salighe faders och moders graff till i>ryd,ningh den 12 Augusti] Anno 1640. Oudhi och kirchen till ähre och dem till hoghkommelse.

Raamilla on raamatunlause ja merkki: Pingit anno 1640. (Maalaajan nimeä ei näy olleen).

Kolmas samanlaatuinen tanln riippuu kuorinseinässä pohjoispnolella alttaria, Se yksi niitä sunria 1600-luvun epitafioita, jotka kiisittävät useampia maalauksia (ja joskus veistokuviakin) yhdistettyinä kolonnien kannattamaan, liis- toilla eri pohjiin jaettuun ja rakennuksellisilla koristeilla uh- keasti varustettium taulurakennukseen. Näitä rakennnksia, jotka övat selvä muodostus niistä keskiajan siipialttareista siinneistä uhkeista renaissance-alttareista, löytyy siellä täällä maamme kirkoissa. Komein lienee Henrik Fleming^in ja ha- nen puolisonsa Hebla Bååfin epitaphium Mynämäen kirkossa.

Tämä nyt puheena oleva muistuttaa sitä, vaikka se on väbän yksinkertaisempi. Ylimmäisessä osastossa on taulu, joka esittää Kristuhsen ylösnousemisen. Vapahtaja kohoaa

1!) (I Liité.

haudasta ylös voitonlippu kädessä, haudan partaalla peläs- tyneet vartiat, maalaus 011 taiteeton. Suuri pääosasto käsit- tää maalauksen: BistiinnauMUu Kristus, Maria ja Johannes ristin juurella. Maalaus on tavallista parempi, varsinkin Kristuksen kuva. Tämän alla on kaksi pientä kapeaa maa- lausta, joissa näemme tavalliset perheen jäsenten ryhmät. Vasemmalla kolme vanhanpuolista herraa ja kaksi lasta val- keassa puvussa (joka tarkoittanee etta övat kuolleet) ja oi- kealla neljä vaimonpuolta. Kuvat övat hyvin pienet, vaan ei huonosti maalatut. Näistä taulnista etäämpänä on kum- mallakin puolella raaalattu muotokuva (rintakuva vaan). toinen mielienpuolisen toineii naispnolisen henkilön. Molem- pain silmät kääntyvät tauluun päin.

Paitse raamatun lauseita on taulussa seuraavat kirjoi- tukset: Detta Epitaphium skmcht <><-h förährt. Hindrick SoncJc. (Toisessa paikassa on vuosilnku:) Anno 1653.

Yhteiseen tarkoitukseen näliden tulee tässä jaksossa vielä luetella seuraavat muistomerkit:

Sakaristossa säilytetään murhelippu vaaleentuneesta, vi- heriäisestä silkkikankaasta; siinä on valkoinen silkkivnori ja kullatut reunukset. Lipussa on seuraava kirjoitus (kullatut kirjaimet):

Epita-phium

Bir gitta e, Conjvgis Clarissimi viri Simo-

nis Lavrentii . Qvae obiif die

XXX Jvlii . Anno Chri-

sti MDCii.

Discite mortales esse omnia subdita morti:

Omnes terra svmvs, somnia vana svmvs.

Felix qvem vacvvm sceleris, vitae laborvm.

Infers angelicis Christe Benigne Choris.

(Alempana mainitaan saman henkilön muistoksi kirkon lattiaan asetettu hautakivi).

Rauman kirkko. 197

Vaakunakilpiä löytyy kirkossa kolme, kaksi Jordanin, yksi Gerclteriin suvun.

Jordanin vaakunassa nähdään punasella pohjalla kou- kistettu hopioitettu käsivarsi, paljas miekka kädessä.

Ainoastaan toisella Jordanin kilvellä on kirjoitus; se on näin kunluva:

Hans konglig Maijts Trotjänare och Corperal, under ett contpagnie till häst, den edle och ivälb. Gvslaf Jordan till Lachtis och Willilä är födh år 1639, den 7 oklob. och Christeligen a/somnat på Willilä gärd den 27 Martij A:o 1668 l).

Gcrdtenin suvun vaakunassa näkee kullatulla pohjalla hopioitun käsivarren, kolme nuolta kädessä. Kilvellä on seuraava kirjoitus:

Hans konglig Mstäts Trotjenare Troman och Öfverste Lieutnant öf- ver ett regemente Infanteris, den edle och wälb. Herren H: Conrad Von Gertten till Råchdais etc. af somnad 1 Gudi A:o 1670 den S Ober och be- grafven den 25 Martij 1672. Gud hans siel frögde.

9 hautakiveä löytyy lakiassa pitkin suurta käytävää kuorista länteen päin; nimittäin:

1. Suuri kivi ihnan kirjoitusta, renkaat kulmista pois- otetut.

2. Suuri kivi, jonka keskellä on Gerdten'in ja (Wart- man'inV) sukujen kilvet. Lavea saksankielinen kirjoitus, 9 riviä vaakunain ylä- ja 8 riviä alapuolella, on tähän aikaan vaikea lukea. Ylemmistä riveistä voi eroittaa nimen (Konrad Johan?) von Gerten ja alempana Elisabett (W artman?) sekä

A) Tämä kilpi oli muinoin kuorin itäisellä seinällä. Sen kohdalla oli Jordanin perheen „muurattu hauta, vähän koroitettu muurilla ja maalatulla aitauksella, jolla vielä (1749) näkyy raamatun lauseita". Menneen vuosisadan loppupuolella hauta myytiin toisille. Kilven vie- ressä seinälLä oli myös 3 mustaa lippua ja yhdellä oli kultakirjaimilla melkein sama kirjoitus kuin kilvellä (Gråa, Sacklinius). Nyt ei tästä ole munta jälellä kun yllä mainittu kilpi.

1 98 Liite.

viimeiseksi Anno 1670. Alempi kirjoitus näkyy olevan lause Job'in kirjasta.

3. Sileäksi kulunut. Yläpuolella näkyy epäselvästi me- dalj ongi, ja siinä joku vaakuna.

4. Punaista santakiveä l) (edelliset n. s. Gottlannin kalkkikiveä). Keskellä kilvessä: LPS 1640.

5. Punaista santakiveä. Evangelistain eduskuvat kul- missa. Muntorn övat tämän rikkaasti koristetun hautakiven koristeet ja kirjoitus enimmäksi osaksi poiskuluneet. Kui- tenkin voi nähdä, etta se on sama, josta Gråa mainitsee, sa- noen: kuorissa on hautakivi, jolla luetaan Peter Larsson Toll- vainen Anno 1639 den 2 Novembris, joka nyt liautoineen on kauppamies Abraham Soncldn oma.

6. Gottlannin kiveä. Kaikki kirjoitukset, paitse raa- matunlause kiven ympärillä övat pois kuluneet. Vaakunan- jälkiä on keskellä. Evankelistain eduskuvat kulmissa.

7. 8. 9. Kirjoitukset pois kuluneet 2). Pohjoisella kuoriseinällå on seuraavalla pitkällä kirjoi-

tuksella varustettu taulu:

Elegeia iu monumcntum viri venerandi pii et eruditi du. Mattliiae Sigfridi Bryg- ger, o-lim fidelissimi Ecclesiae Wirmo commiuistri, 6° incliti lmius tera-

J) Epäilemättä tarkoittaa Gråa täta kiveä sanoilla: „Eu dito (grafsten) på en mullgraf å stora gången, utan inskription med detta årtal 1640, hvaraf handelsman Bartram nu är egare".

2) Gråa sanoo myös hanen aikanaan 9 hautakiveä löytyneen. Silloin voitiin vielä lukea seuraavat nimet:

yhdellä kivellä (muuratulla kaudalla kuorissa): Lårens Balzars- son. Brigitta Jönsdotter Å:o 16. (On nyt, lisää hän, porvarien Geb- hardfin ja Marelin'in sekä heidän perillistensä oma);

toisella (muuratulla haudalla isossa käytävässä): Berthel Classon Bong, Brita MatUåotUr. Henric Berthelsson Bong, Elisabetha Simons- dotter 1601.

Rauman kirkko. 199

pli Christi Påstods vigilantissimi meritissimique, cujus animam Deus e corpore, quod tumulus hic fovet, exq; miseriarum vasto hujus mundi pelago ad portum laetitiamq; coelestem placide fe pie in Domini Jesu vera confessione resolvit atq; avocavit IV Calend. Martij Anno 7% Ssoyoviag, MDXCI.CC cirea lioram IIV matutiuam.

Hem! fugis hoc celeri monumentum pede viator,

Metrum sed calamus dum vile tulit ades Herculis hie laudes resecat non moesta Thalia;

Austri sed striduli lumina rara notat. Phoebus enim gelidis cum jam caput extulit undis

Irrorat siccas imbre genas panter. Hem! lacrymis civis cadentibus irrigat ora,

Curvus arator imos turbine sonat OHE: Amissum thori et cum conjuge pignora patrem, AU! clamitant, panter, pater, 6 pater ades! CIVIS, praemissum Pastorem et qvaeritat ÄGER:

patrem cum liberis versat abesse mäter. Iu gelido recubant cineres atq; ossa docentis,

Hoc cernis tumulo molliter atq; pie. Qua fuerit patria vel qua ex progenie natus?

O cellos dirigas, carmine certus abis. Induit humanas vires in moenibus Abo,

Induit hic pariter nomen omenq; utri Magna et Sigfrido Brygger pietate Mathias, Post tota hic studuit mente placere deo Possetque Aonias tendit pervolvere chartas Praebent quae dubiis fila sequenda viis. Lambens Castalii teneris sic fontis adorem,

Gloria fit Musis Sicelidumq ; decus. Lustraque sex ierant, partus dum visus in Urbe est,

Verifici Christi munia legis obit. Mox fuit et domini meritum celebrare voluptas,

Spargere notitiam per populosq; Dei. Culmine quod coeli detulerat Christus Jesus,

Eque sinu verbum filius ipse Patris, Christicolis alacer populis hoc resecat arte, Ingreditur verbo, et moenia Wirmo tuae

200 Läte.

Promissum patribus fcenes ductore Mathia.

Christumque esse viam quae ducet astra Deum, Qui caput infesti collidit calce draconis,

Nostraque lethaeis crimina mergit aquis. Jam vero dimidium lustrumque rotaverat altus

Phoebus tum subito sedulitate, fide 6° Raumenses iterum Christi deducit ad äras

A scelerum techuis, talia verba sonaus: Nox abiitque dies mundo se protulit alma:

Vivamus socii saucte vidente Deo: Sydereum laeti caput tollamus ad axem;

Suspirent placidam corda salutis opem: Post huuc aetherea uobis iu uube triumphus,

Sic fulget rutilo Spirituumque choro:

(toinen palsta):

Corpora sic tumulis exire sopita videmus,

Videbimus pariter praemia larga Dei Hausit sic solidam, Christi svadente ministro,

Doctrinam in Raumo foemina virque diceus: Di tibi dent anuos varios seutimus odores

Virtutum studii: Te duce salvus ero. Doctrinae vivens gustavit Spiritus utque

Fruetus, sic viri corpus amatque suos; Scilicet ut vilis (?) dilatatur bona racemis,

Racemis pariter vasit in orbe clarus: Amoenas thalami consors genuitque Iugalis,

Racemos nimium, bis tribus addit unum; Germanos jungit qvatuor concordia fratres,

Sorores terno numero nectit amor. Flumine dumque navis secundo vehitur ista,

Hem! stridulusque sono ventus odit valido hane, Fervens jamque Titan gelidis caput intricat undis,

Vento paret stridulo vita vigorque ratis, Mox cagnaea canit, succumbens carmina promit,

Succumbat Domino: veliticavit ei.

Rauman kirkko. 201

Nil pietas natum, voluntäs nilque iuvabit;

Vincitur hem! vento vita vigorque meus. (Hem! mim tanta diris eoncessa potentia Parcis (?)

Ut subito cadant nomine quae valeant). Vivant Rawmenses, valeat Ecclesia Cliristi,

Syncera Domiuvm qua pietate colit. Nuuc pariter nimium lectissima mulier atque

Viscera chara patris nune vigeant, valeant. Eeclesiam sacro protegat Dem Angclo, Scolas,

Ut vigeant valeant, servet ab axe Deusl Ohriste ! meam proprio redemisti sangvine mentem,

Snscipe nnnc datum celsa sub astra locaus: Et pius aethereas dictis his halitus inträt,

Sedes inque domus, maxime o IOVA, tuas, Aligeros interq; lares, niveasque Sorores,

Fruitur intuitu jugiter atque Dei. O Felix, pietas sua quem sic corrigit, ornat,

Hac valeat superum ut scandere coetus homo! O Felix nimium, nocui qui est nescius omnis,

Terret nec Satanas sedibus his nemiuem! O Felix nimium, coelesti rore rigatus,

Qvemque Deus jugiter diligit atque fovet! Matthias vitam vixit dum Flaminis aura,

Ceu fulget rutilans Phoebus in orbe poli. Carpe tuum lectis, cursumque adito Viator:

Vivere tende pie, moreris atque pie.

Defunctus ad Lectorem: IVVene Mors Cano et RIglDa potltVr VbiqVe. Rapide. qui stabam strenuus, ecce cado. Fac fugias, samis es jam tempore crimina vitae. Sic cadis, cecidi ut. Ibit ad astra pius.

DIES Mortis AEternae Vitae Natalis.

Danielis 12. Math. 5. Luc. 22.

Ex autographo membraneo filii Jonae M. Raumanni, litteris imi-

tatis, antiquo servato pluteo, renovari curavit Nepotis Abnepos C. F.

Mennander å Fredenheim anno 1782, å morte viri heic laudati 173tio.

202 Liite.

Taulun ylireunassa luetaan:

Mors. Uuiversae. Cariiis. Via. 1 Reg. 2.

Alireunassa:

Velut. Umbra. Transit. Homo. Ez. C. 7.

d) Tärkeiiumät kalut kirkon irtauaisesta oiiiaisuudesta.

Pronssinen suitsutus-astia. Se on kauniimpia niistä harvalukuisista, jotka kirkoissamme övat meidän päiviin säi- lyneet. Se on kirkon muotoon tehty ja lienee 1400-luvnn alkupuolelta.

Hopea kalkki, jonka kultaus on miltfei kokonaan pois kulunut. Itse malja on myöhemmiltä ajoilta, mutta jalka on keskiajalta. Varrcn kuhmussa (pomellnm) on 12 nystöä; joka toisessa on yksi kirjain nimestä: i h e s v s , joka toisessa on pisteillä koristettu nappi. Jalka levenee kiuuleksi lehdekkeeksi ja niiden kaaria kiertäen ympäröi jalkaa pienmajuskelinen kirjoitus.

Jalkaan on kiinnitetty pieni ristiinnaulitnn kuva ho- peasta n. s. signaculum (merkki, joka osoittaa, minkä puoleu maljasta papin tulee rippivieraalle tarjota). Kalkki on 7 dec. t. korkea.

Tähän kalkkiin ylityvä öylätti-lautancn (patén) on myös hopeasta ja kullattu. Sen polijaan on piirretty learitsa voiton lipulla ja reunaan risti (signaculum, osoittaa tässä, etta pa- pin pitää siitä kohdasta ottaa lautaseen kiinni).

Hopea Jcannu rippiviiniä varten on sisäpuolelta kullattu; sen kaava on kaunis, vaikka tavallista laatua. Kannen ponsi on tehty mäntykävyn muotoon, laskupaikan alla on äijänaa- mari laakeriseppele päässä. Rivan alempi kiinnityspaikka on koristettu seraafinpäällä. Kannun etupuolella on kahden oksan ympäröimä kirjoitus:

Rauman kirkko. 203

H B S B. ESDSL 1699.

Hopeisen öylättirasian kannessa on kirjoitus: I M S R. C S D P. 1699.

Kast emalj a messingistä. Maljan pohjassa on rosetti- mainen koriste ja sen ympärillä on neljä kertaa perätysten

sama kirjoitus:

RAHE WISHNBI. Astian halkasia on d1/2 tuumaa.

Tämä malja on varmaan Saksasta tuotu. Siellä löytyy paljon samantapaisia sekä suurempia ettit pienempiä. Niiden aika arvellaan olleen 1400 — 1600 luvuilla. Selittämättömän kirjoituksen vuoksi J) on näistä maljoista paljon kirjoitettu ja kiistelty.

Kirkollisten pukujen joukossa ansaitsevat seuraavat mai- nitsemista:

Keskiaikainen messukaapu, traditionin mukaan apotin kaapu, vaaleentuneesta silkkivaatteesta. Tämä kaapu on var- sin merkillinen siihen kiiytetyn kankaan vuoksi, jossa nähdään noita keskiaikaisia, itämailta tulleita eläinkaavoja 2).

Messu-lmsukha sinisestä, suurkukkaisesta. Seljässä val- koisella silkillä oinmeltuna ristiinnaulittu Kristus. Vaikka tämä kasukka näyttää hyvin vanhalta ja on huonoon kun- toon joutunut, ei se kuitenkaan liene uskonpuhdistusta van- hempi.

Messu-JcasuMa viheriäisestä, pienkukkaisesta sametista. Etupuolella on ommeltu: I. H. S. ja vuosiluku 1643. Sel-

J) Katso Otte, Kunst-Archäologie, s. 224 s. ja 830 s.

2) Koska Rauman seurakunta tänä keväänä liyväntahtoisesti on lahjoittanut tämän kallisarvoisen muinaisjäännöksen Muinaismuisto- Yhtiölle ja se siis nyt säilytetään Yliopiston lust. museumissa, on mi- nun tarkoitukseni mainitun Yhtiön aikakauskirjassa julaista siitä tar- kempi kertomus ja tutkimus. Täytymys on asia vastaiseksi lykätä, etta saataisiin tarpeellinen kuva laadituksi.

204 Liite.

jässä on risti punasesta silkkikankaasta ja siihen on hopea- langalla omineltu suuria lehtiä. Ristin poikkipuun alla on valkoiselle silkkikangas pohjalle keltasella silkillä taitamat- tomasti kirjailtu kahden suvun vaakunat. Edellisen ohella kirjaimet M. L, jälkimäisen C. M., hopealaugalla ommeltut.

Messu-JcasuMa punasesta sametista. Seljässä Kristus ristipuulla, Maria ja Johannes (? pyhä Nainen) ristin juu- rella. Kuvat övat esitelty korkoompeluksella. Kuvat joista Kristuksen kuva on eniten vahingoittimut, övat muutoin kyllä kauniita. Ristin alla seisovien asento soma ja luonnollinen. Ristin yläpuolella nähdään kirjaimet I. N. R. I. ja sen ris- tin alla: I. H. S.

Kummallakin puolen ristiä on hienosti ommeltu vaaku- nakilpi lehtikoristeineen. Toisella on merkki, aivan kun ylös ålas käännetty Y ja viiva sen toisen haaran poikki, sekä kir- jaimet N. H.; merkin alla luetaan nimi Henric Sonclc. Toi- sella taasen nähdään kuvattuna suihkulähde ja sen alla nimi: Johan Mango. — Kasukan etupuolella, alhaalla, on vuosi- luku: 1749.

Lopuksi mainittakoon:

Haavi (kukkaro) keltasesta sametista, kahdella kulku- sella varustettu. Se on merkitty: NB MD A:o 1665.

Toinen haavi hopeabrokaatista, ainoastaan yhdellä kul- kusella varustettu. Se on merkitty: IHW HID ANNO 1706.

Kdksi tuolia 1600-luvulta. Ne övat yhdennäköisiä ja suuruisia ja erinomaisen kauniita. Hienot jalat ja selkälaudan kolonnit övat suorat. Ne övat koko mitaltaan koristetut hienosti leikatuilla lehtiköynnöksillä. Selkäkolonnien päät övat leikatut ihmispään muotoon. Tuolit övat punasiksi maalatut. Sekä istuin etta selkäosa övat mustalla nahalla

Rauman kirkko. 205

puetut. Nämät tuolit, joidenmoisia meillä ani harvass a löy- tynee, pitäsivät saamaan sijan Yliopiston museumissa,

Pari rautahannuksia, joissa näkyy jälkiä kultauksesta, on kentiesi joutunut kirkkoon kun joku sotalierra haiulat- tiin sen lattian alle.

Kirkolla on nykyään kolme Jcelloa.

Pienimmän kirjoitus:

(ylähällä): M. Jonas Wvlffben me frnclehat.

(reunalla): Sälwator Mvndi salva nos. Anno 1686.

Keskiinäisen kirj.:

Hyva on Herra kiittää j. n. e. Psal. 22 v. 23.

Kejsari Nikolai l:sen hallituksen aikana koska E. G. Melartin oli Arki-Pispa Turan hippakunnassa, ja F. M. Ljungberg kirkkoherra Raumaan kaupungin ja maanseurakunnasa on tämä mainituin seura- kuntain kirkon kello yhdestä vanhasta vuona 1684 valitusta uudesta valettu F. Seipelildä Stockholmisa vuona 1844 ').

Isoimman kirj.:

Pyhittäkäät paasto j. n. o. Joel 1 luku 14 v.

Keisar Nikolai l:sen hallituksen aikana, koska E. G. Melartin oli arkipiispa Turun hippakunnassa A. Cronstedt guvernöri Turun lää- nisä F. M. Ljungberg kirkkoherra ja C. Hacklin kappalainen Rauman kaupungin ja maan seurakunnasa. Assessori C. Grönholm mainitun kaupungin Borgmästari on tämän kirkon kello valettu F. Seipeliltä Stockholmisa vuonna 1844.

Lapin kirkko.

Lapin pitäjään kirkko on v:na 17G0 puusta rakennettu samaan tapaan kun vanliat jyrkkäkattoiset kivikirkkomme.

J) Siitä vanhasta kellosta, josta tämä on valettu, antaa Sackli- nius seuraavat tiedot: Se oli suussa l1/, kyynärää leveä ja 1 kyyn. 5 tuum. korkea. Reunalla: Tim kungör mig vägen til lifvet etc. Ps. 16 v. 11. Ylempänä: Gutin af M. Jonas Wulff bein Anno 1684.

206 Liite.

Tapuli seisoo ldässä kirkosta nähden, kalliopohjalla kirkko- muurin ulkopuolella.

Saarnastuoli on koristuksista päättäen 1 f>00-luvulta ; mutta kehnoa työtä. Sen seinille on maalattu apostolein kuvia; sa- mallaisia 011 myös läntisellä lehterillä.

Läntisessä etuhuoneessa on vielä muutamia puusta lei- katuita pyhäin kuvia seuraknnnan vanhasta kirkosta:

Maria tervehtää Elisäbetia, ryhmäesitys. Pyhät naiset pitävät toisiaan käsistä. Marialla ei ole päähinettä, kiharat valuvat vapaasti seljälle; Elisabetin tukka peitetty valkoiseen huntuun, joka lankee ålas vasemmalle olkapäälle ja sitten kiertyy kanlan ympäri. Molemmissa kuvissa on raskaana olo vienolla tavalla esitetty; molemmilla on vatsan kolidalla ne- liömittainen syvennys, jossa nähtävästi joku symboli on ollut kiinnitettynä (jotain sentapaista en ole ennen nähnyt). Vaat- teiden laskokset övat pehmeät ja somat. Kuvat övat yleensä paraimpia mitä kirkoissamme nähdään ja harvinaiset senkin vnoksi, etta tämä ryhmäesitys ei näy olleen missään pyhäin kaapissa, vaan itsenäinen. Ne övat epäilemättä saksalaista työalaa 1400-luvun loppupuolelta.

Santta Anna, seisovassa asennossa. Maria istuu lapsi sylissä äidin olkapäällä (!). Kuva näyttää olevan samalta leikkaajalta kun edelliset.

Pietd (Maria Jesuksen rnumis sylissä). Jesuksen ruu- mis on huonosti leikattu; äidin kuva parempi, vaikka ilman tunteen osoitusta. Kuva on eheä; mutta kaappi, joka sitä on ympäröinyt, on vaillinainen.

Miespuolinm pyJdmys, seisova, suljettu kirja kädessä; oikea käsi poissa.

Miespuolinm pyhimys, istuva; oikea kiisi poissa, samoin kuin eduskuva vasemmasta. Tämä ja edellinen kuva vähä- arvoista tvötä.

Enrajoen kirJcko. 207

Kirkon muista koristuksista ja kaluista mainitsen seu- raavat :

Seinillä riippuu kolme maalausta, jotka kaikki övat kokonaan vailla taiteellista arvoa — nimittäin: Viimeinen Tuomio, Tyliä Ehtoollinen (1600 — 1700-luvuilta) ja Krislus raastuvassa (paperille maalannut B. K. Lekänder 1858; siinä on Kristuksen tuomarit ja alla jokaisen lausunto, suomeksi käännetty eräästä Rauman kirkon taulusta).

KalhMpeite punasesta, vaaleentuneesta silkkikaiikaastä; reunukset ja kulmien ripsut övat keltaista silkkiä. Siihen on ommeltu seuraava kirjoitus:

BLS MGD ANNO

1649.

Kastemalja tinasta, kaunis muodoltaan ; se on merkitty: Margreta Grelsdotter 1660.

Malminen Jcynttilähruuriu. Sen päälle on piirretty:

Tämä kyntilä Crunu on Lapin kirckoon ostettn öman Seurakunnan yhtesellä hy vän tahtosilla lahjoituxilla, yhtä vuotta jälkeen uden Kircon rakennuxen 1701. Cosca on ollut Kircko Herra Herr Mag:r Carl Polvian- der, Cappalainen Herr Johan Hoeckert. Kirckoverdi Johan Martin Poica Länsi.

Tapulissa on kaksi kelloa. Isomman hellon kirjoitus:

Ar 1815 är denna Lappo Församlings kyrkoklocka omgjuten i Stock- holm af Gerhard Borner. Då voro i församlingen Kyrkoherde Carl Sam. Waldenström,, kapellan Benjam Lilljestrand, kyrkovärd Jacob Luckavisto och klockare Nathan Ceder.

Pienemmän hellon kirjoitus:

Lappo kyrkoklocka af des Församling uppköpt då Eric Friden var kyrkoherde Är 1747. Outen af C. Meyer i Stockholm.

208 Liite.

Eurajoen kirkko.

Eurajoen seurakunnalla on puusta rakennettu tavallinen ristikirkko. Tapnli on lännestä yhteydessä kirkon kanssa. Suuren ja valoisan sakariston öven kohdalla on seinällä taulu, jossa luetaan:

Uti Konung Gustaf den 4:de Adolphs Regering Då Teologi Professoren Herr Docktor Joh: Pilman var kyrkoherde Blef denna kyrka bygd år 1803 och på des invigningsdag

den G November Samma år kallad Gustaf Adolph. Uti detta hus låter os uti en förenad röst välsigna Gud? godhet.

Alttarin yläpuolella on kehys alttaritaulua varten. Sitä ylempänä on holme ympyriäistä kullattua Jälpeä; yhdessä niistä on kuvattn krapu nahkiaisen kanssa -- pitäjään sinetin merkki (Krapuja ja nahkiaisia kuuluu ennen run- saasti pyydetyn joessa). Toisten kilpien merkkejä ei alhaalta voi nähclä. Ei ne vaakunoilta näytä.

Lehtereitä on kolme. Lantisen lehterin etuseinässä on Fersen'in snvnn vaakuna. hyvästi maalattu kullatnn, koholli- sen laakeriseppeleen sisällä. Sen alla on nimi: A.rell v: Fer- sen. Samalla lehteriseinällä on myös kirjoitus, joka ilmoit- taa, etta kreivi Fersen on omalla knstannnksellaan maalant- tanut kirkon:

Denna Kyrka har hans Exellence Riks Marskalken Gr ef ve Axell v: Fersen Herre till Wuojoki låtit måla på egen bekostnad år 1804.

Tapulin alisessa säilypaikässa on nykyään oveton pij- häin haappi. Siinä on esitelty viisasten miesten Jcunnioitus. Leikkaukset övat keskinkertaisia.

Kirkolla on kolme kelloa.

Ison hellon kirjoitus:

Tulkat ja luetelkamnie Herran meidän Jumalamme töitä Zio- nissa. Jer. 51, 10.

Eurajoen kirkko. 209

Miiista loppua Muista Duomiota Muista ijankaikkisuutta.

Valettu Eurajoen Emäkirkoon Michael Rostedtildä Luvialla 1836 koska kappal. Gust. Nesten piti kirkkoherran virkaa ja Gust: Seppä oli kirkovärti.

Keskimäiscn kellon kirj.:

Tå Samuel Horsenius var pastor vid Michael Almlofs kyrkja uti Eura Åmine blef jag omguten i Stockholm af Gerh. Meyer A: 1732.

Pienimmän kellon kirj.:

Hans Hansson Kijrckjovärd, Johannes Gregorii Helt Pastor i Eura åminne. (Ylemmässäreunassa:) Soli Deo gloria Anno 1690. (Alem- massa reunassa:) Gloria in excelsis Deo. Me fusit Aboae Mar e in (?) Myck Anno 1690.

[&*_ ^ ! 1% i :

KUORIHOLVI RAUMAN FIRKOSSA.

. 5

Ii?M!ffsliIIJUl

S 11 = 1 I ! | I 1 •! ! ! 4 s f

n3Hp#Ö

>

å

^

m

v

&

%?m

SJ

mmm

J-jv

>3S3 §

s>>r~

?yj&

7vv>5^»

£■?£> Ä>^

fe* ■ ^T

S^^2Ä>i>Sa5

^lÄÄ

3>^»3

r^rffc

.3K> 2S2S v

}.