This is a digital copy of a book that was preserved for generations on library shelves before it was carefully scanned by Google as part of a project to make the world's books discoverable online.

It has survived long enough for the Copyright to expire and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject to Copyright or whose legal Copyright term has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that 's often difficult to discover.

Marks, notations and other marginalia present in the original volume will appear in this file - a reminder of this book's long journey from the publisher to a library and finally to you.

Usage guidelines

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken Steps to prevent abuse by commercial parties, including placing technical restrictions on automated querying.

We also ask that you:

+ Make non-commercial use of the file s We designed Google Book Search for use by individuals, and we request that you use these files for personal, non-commercial purposes.

+ Refrain from automated querying Do not send automated queries of any sort to Google's System: If you are conducting research on machine translation, optical character recognition or other areas where access to a large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the use of public domain materials for these purposes and may be able to help.

+ Maintain attribution The Google "watermark" you see on each file is essential for informing people about this project and helping them find additional materials through Google Book Search. Please do not remove it.

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are responsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other countries. Whether a book is still in Copyright varies from country to country, and we can't off er guidance on whether any specific use of any specific book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner any where in the world. Copyright infringement liability can be quite severe.

About Google Book Search

Google's mission is to organize the world's Information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps readers discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the füll text of this book on the web

at|http : //books . google . com/

Tämä on kauan vain kirjaston hyllyssä olleen kirjan digitaalinen kappale, jonka Google on huolellisesti skannannut, osana tavoitettaan tehdä maailman kirjatsaataville Internet issä.

Kirjan tekijänoikeussuoja on jo rauennut ja kirjasta on tullut vapaasti jaeltava. Vapaasti jaeltavalla teoksella ei joko koskaan ole ollut tekijänoikeussuojaa tai suoja on rauennut. Se, onko teos vapaasti jaeltava, riippuu kunkin maan lainsäädännöstä. Vapaasti jaeltavat teokset avaavat meille paluun menneisyyteen, menneisiin kulttuureihin sekä tietoon, joka muuten olisi vaikeasti löydettävissä.

Reunahuomautukset sekä muut lukijoitten lisäämät merkinnät on jätetty näkyviin kertomaan teoksen matkasta kustantajalta kirjaston kautta Internet iin.

Käyttöohjeet

Google on ylpeä saadessaan digitoida materiaalia yhteistyössä kirjastojen kanssa, ja tuodessaan vapaasti jaeltavaa materiaalia yleiseen tietoon. Vapaasti jaeltavat teokset kuuluvat yleisölle, ja Google toimii ainoastaan asianhoitajana. Koska työ tulee kalliiksi, Google on kuitenkin ryhtynyt toimenpiteisiin kaupallisen väärinkäytön estämiseksi, esimerkiksi rajoittamalla automaattisten kyselyjen suoritta- mista.

Käyttäjältä odotetaan:

• Rajoitt umist a vain yksityiskäyttöön

Googlen teoshaku on tarkoitettu yksityishenkilöille, ja teosten kaupallinen hyödyntäminen on kiellettyä.

• Pidättäytymistä hakujen automatisoinnista

Googlen hakujärjestelmien automatisoitu käyttö on kiellettyä. Jos hakujen tarkoituksena on saada materiaalia koneellisen kie- lenkääntämisen, optisen tekstintunnistuksen tai muun suuria määriä tekstiä vaativan sovelluksen kehittämiseen, ota yhteyttä Googleen. Google on edelläkävijä julkisesti jaeltavan materiaalin hyödyntämisessä ja voi ehkä auttaa.

• Lähdetietojen säilyttämistä

Jokaiseen tiedostoon sisällytetty Googlen leima toimii muistutuksena projektista, ja auttaa etsimään lisämateriaalia Googlen teoshaun kautta. Älä poista merkintää.

• Varmistavan käytön laillisuuden

Käytitpä teosta mihin tahansa, on muistettava, että käyttäjän on itse varmistettava käytön esteettömyys voimassa olevien säädösten kannalt a. Ei pidä olettaa, että kirja on vapaasti jaeltavissa kaikkialla, Jos se on sitä Yhdysvalloissa. Se, onko teos tekijänoikeussuojan alainen, riippuu maittain, eikä ole olemassa kattavaa ohjetta siitä, miten yksittäistä teosta voi missäkin tapauksessa käyttää. Ei pidä olettaa, että teoksen oleminen Googlen teoshaussa tarkoittaisi, että sitä voi käsitellä miten tahansa missä tahansa. Tekijänoikeussuojan rikkomukset voivat käydä kalliiksi.

Tietoja Googlen teoshausta

Googlen pyrkimyksenä on maailman tietojen järjestäminen ja niiden tuominen avoimesti kaikkien saataville. Googlen teoshaku tuo maailman kirjat lukijoitten ulottuville samalla kun se auttaa kirjailijoita ja kustantajia löytämään uutta yleisöä. Hakuja tämän teoksen

täydestä tekstistä voi tehdä osoitteessa http : //books . google . com/

^, }'

FIN8KA F0R8TFÖRENINGEN8

MEPPELANPEN

NITTONDE BANDET.

A

HARVARD

lUNIVERSITYl

LIBRARY

j

HELSINGFORS,

AKTIEBOLAQET HANOELSTRYCKERIET

1903.

N

FT'- J«W "^

[nnehäilsförteckning.

Sid.

Förteckning öfver Finska Forstföreningens direktion och medlemmar I UtI&taDde, afgifvet af Finska Forstföreningens direktion angäende

den 8. k. kronoskogskomit^ns betänkande XIII

Anna en g&ng om s&gtimmervärdet, af G. Lg 48

Skoge- och jägeristaten i Finland före 1809, af Hugo Samzelius . 52

Om jord- och best&ndsvärden, af A. Siv^n 57

Snomen Metsänboitoyhdistyksen vuosikokous Hämeenlinnassa 2 ja

3 p. syysk. 1901 64

Korkeampi metsänhoito-opetus^ kirj. A. Benj. Heiander . . . . 134 Kertomus Suomen Metsänhoitoyhdistyksen metsänistuttajan toimi-

tuksisla vuonna 1901 145

Kertomus ßuomen Metsänyhdistyksen 2:8en metsänistuttajan toi-

mesta vuonna 1901 158

Notiser. Fr&n Sibirien 163

Brunna skogar och trävarulager i Ryssland 164

Finska Forstföreningens Arsmöte ä Evois Forstinstitut den 9—11

September 1902 167

Snomen Metsänboitoyhdistyksen vuosikokous Evon Metsänhoito-

opistolla syyskuun 9—11 p:nä 1902 214

Det sista ordet, af A. Rivön - . . 261

Studier öfver finska naturliga jordra&ner. II, af E. T. Nyholm . 265 Bidrag tili k&nnedomen om barrträdens och björkens vertikala ut-

bredning i delar af Sodankylä socken, af K. T. Nyholm . 332 Puntavarain myynnistä kruununraetaistä vuosina 1899—1902, kir-

joitti E W 338

Snomen metsänhoitoyhdistykseu haaraosaston vuosikokous Oulussa

elokuun 12 ja 13 p 1902 341

Berattelse afgifven af Skogsinstruktören i vestra distriktet för &r 1901 365 Berättelse afgifven af Skogsinstruktören i landets öetra di strikt

för kr 1901 369

Kertomus Snomen Metsänboitoyhdistyksen metsänhoidonavustajan

toimituksista v. 1902 376

luomen Metsänboitoyhdistyksen metsänistuttajan toiminta v. 1902 386

I

Förteckning öfver Finska Forstföreningens direktion och medlemmar.

Hedersmedlem:

Blomqoisty A. G., Fil. D:r, Direktor för Evois Forstinstitut, Evois.

Föreningens direktion:

Boren ius A. L., öfverforstmästare, Ordförande, Viborg. Lagerblad, F. M., öfverforstmästare, vice Ordförande,

Vasa. Tammelander, K., Forstmästare, Sekreterare, Evois. Riddelin, A., Forstmästare, Kassör, Helsingfors. Nylander, E., Skogstaxator, t. f. Kassör, Dickursby. Solitander, C. P., Bärgsintendent, Helsingfors. Ericsson B., Lärare vid Evois Forstinstitul, Evois.

Suppleanter:

Vestermarck A. V., Forstmästare, Godsegare, Träskända. Hannikainen^ P. V., Boställsforstmästare, Helsingfors. Nyholm , E, T., Forstmäslare, Borgä.

II

Ständiga medlemmar:

Ahlberg, A. J., Forstmästare, Jalasjärvi.

Ahlqvist, C. H., Kommerseräd, Fredrikshamn.

Alopsus, J. W., Forstmästare, Orimattila.

AminoflT, H. J., Forstmästare, lisalmi.

Anderem, HJ., Skogsförvaltare, Kirjokivi.

Andereson, J. A., Godsegare, Maaninka.

Anteil, K., Värkst. direktör i Finlands Hypoteksförening, öfver-

ste, Helsingfors. Appelberg, K., iDtendent i Industristyrelsen, Helsingfors. Askolin, J., Kommerseräd, Borgä. Behm, A. L, bitr. Forstmästare, Impilahti. Bergh, 0. W., Forstmästare, Fältkamrerare, Galitsina. Bergroth, 6., Forstmästare,. Keuru. Bergroth, K. V. R., Forstmästare, Suojärvi. Blomqviet, T. J., Skogstaxator, Tavastehus. Blumenthal, E. L, f. d. Ofverforstmästare, Helsingfors. Blumenthal, A. R., Forstmästare (privat), Jyväskylä. Bläfield, A., Häradshöfding, Kuurila. Borenius, A. L, ofverforstmästare, Viborg. Borenius, C. F., Kommerseräd, Viborg. Borg, H. E., Forstmästare (privat), Kauttua, Eura. Borgenström, A. F., Länelandtmätare, Tammerfors. Borgström, 6., Landtbruksräd, Helsingfors. Borgström, H., Rentier, Helsingfors. Brander, K. A., Forstmästare, Nnrmes. Bremer, N. M., Läneagronoro, Tavastehus. Brunila, D., Konsul, Viborg. Bruun, Th., Friherre, Kammarjunkare, Tavastila.

III

Bruncrona, C. W., Godsegare, Ekenäs.

Burgman, A., Forstmästare, S:t Michel.

Bülow, 0., Konsul, Kotka.

Book, A. W. A., Forstmästare, Jyväskylä.

Candelin, L, j:or, yice Konsul, Uleäborg.

Canneiin, T. A., Forstmästare, Jyväskälä.

Carlstedt, K. B., Forstmästare, Pyhäjärvi, Viborgs län.

Carpelan, HJ. 0., Friherre, Skogsinstruktör, Ruovesi.

Cedercreutz, A., Friherre, Godsegare, Helsingfors.

Colliander, G., Forstmästare, Kemi.

Dyb^i K. V. B., Forstmästare, Nurmes.

Edeiheim, F., Ingeniör, Godsegare, Lahtis.

Ehnborg, K. J., Forstmästare, Soanlahti.

Ehrström, F. W., Forstmästare, Raivola, Terijoki.

Eichinger, J., Civilingeniör, Helsingfors.

Eklund, A. Ph., Forstmästare^ Tavastehus.

Eklöf, A., Kommerseräd, Helsingfors.

Ekstrom, J. E., Kanslist i Forststyrelsen, Helsingfors.

Ekstam, E., Forstmästare, Kuolajärvi.

Enckeil, E. K., Forstmästare, Pielisjärvi, Pankakoski.

Ericsson, B., Lärare vid Evois forslinstitut, Evois.

Etholen, N., Krigskommissarie, Lampis.

Fellman, K. A., Forstmästare, Uleäborg.

Fieandt, G. I. von, Landtbruksingeniör, S:t Michel.

Fieandt, K. von, Kommunalräd, Padasjoki.

Floor, G. A., Forstmästare, Fältkamrerare, Virdois.

Forsseil, A. Th., Sekreterare i Landtbruksstyrelsen, Helsingfors.

Forssman, U., Ofverforstmästare, Tavastehus.

Forsström, M. E., Fys.-math. mag., Ofverforstmästare Kam-

marräd, Pudasjärvi. Frigren, K. Boställsinspeklör, Sysmä.

IV

Furuhjelm, J. W., Godsegare, Urdiala, Hongola.

Granit, A. W., Skogstaxator, Malm.

Grotenfelt, A., Kommissionslandtmätare, Viborg.

Gripenberg, L, Senator, üle&borg.

Grönberg, K. A., Forstmästare, Valkjärvi, Viborgs län.

Grönvall, A. J., Jordbruksskoleföreständare, Saarijärvi.

Gullichsen, A., Sägvärksdisponent, Kotka.

Hackman, W., Kommerser&d, Viborg.

Hackman, H. W. W., Forslmästare (privat), Viborg.

Hackstedt, H. H., Forstmästare, Fältkamrerare, Evois.

Hackstedt, J. G., Forstmästare, Suojärvi.

Hannikainen, P. W., Boställsforstmästare, Helsingfors.

Harlin, G., Forstmästare, Nurmis.

Hausen, A. W., von, Fil. mag., Forstmästare, Godsegare, Lahtis.

Hedberg, J., Redaktor, Äbo.

Heikel, A. B., Skogsinstruktör, Nyslott.

Heikel, J. H., öfverforslmästare, üleäborg.

Heikel, T. A., Forstmästare, Üleäborg.

Heiander, A. W., Landskamrerare, Helsingfors.

Henrikeson, A., Bruksdisponent, Varkaus.

Herlin, B., Fil. D;r, Forstmästare, Ruovesi.

Hisinger, E., Friherre, Fil. D:r, Godsegare, Karis.

Holmqvist, G. B., Forstmästare, Haapavesi.

Holst, Chr., Sägdisponent, Konsul, Kotka.

Hoving, W., Bokhandlande, Viborg.

Idestam, F., Fil. mag,, Bärgsingeniör, Bruksegare, Helsingfors,

Idman, N., Juris utr. kandidat, Godsegare, Tammerfors.

Ignatius, K. E. F., Fil. d:r, Senator, Helsingfors.

Indrenius, B., Friherre, öfverdirektör, Helsingfors.

Jacobsson, A., Konsul, Äbo.

Jernström, J., Agronom, Sekreterare i Nylands och T:hus läns

landtbr. sällskap, Helsingfors. Johnson, J., Kommerseräd, Jyväskylä. Julin, A. von, Bergsräd, Karis, Fiskars. Juselius, N. J., Forstmästare, Sotkamo. Karsten, 6. A. L, Forstmästare (privat), Forssa. Kingelin, HJ., Forstmästare, Lembois. Koskull, Th. von, Friherre,^ Godsförvaltare, Viborg. Lagerblad, F. M., Ofverforstmästare, Vasa. Lagus, A, G., Fil. mag., Forstmästare, Koskis. Laurin, N. J., Tullförvaltare, Torneä. Lindberg, A. E., Forstmästare, Fiskars. Lindberg, K. E., Skogstaxator, Borgä. Lindebäck, A., Boställsinspektör, Tavastehus. Lindholm, F. K. E., Agronom, Disponent, Fredriksham, Lyra, A. J., Forslmästare, Viborg, Perojoki. Läng, G., Filosofiemagister, Skogsinstruktör, Äbo. Mannerheim, J., Friherre, Jokkis. INechelin, L H. S., Juris d:r, Senator, Helsingfors. Moberg, K. K., Forstmästare, Tavastehus. Modeen, L. T., Forstmästare, Pulkkila. Modeen, N. F., Assessor, Impilahti. Montell, R., Ofverforstmästare, Torneä. Montin, R., Forstmästare, Ylivieska. Moring, E. A., Forstmästare, Parkano. Moring, K. E., Forstmästare, Parkano. Nassokin, C. 0., Forstmästare, Jokela. Neovius, 0. A. 0., Forstmästare, Nyslott. Neppenstrom, F. N., Kommerseräd, Joensuu. Nerdrum, 0., Disponent, Kotka. Nissin, H., Handlande, Sordavala.

VI

Nummelin, C. J., Ofverdirektörsadjoint, HelsiDgfors.

Nyholm, E. T., Forstmästare, Borgä.

Nylander, E. A., Skogstaxator, Dickursby.

Nylund, C. E., Boställsforstmästare, Tavastehus.

Nyman, P. A, Forstmästare, Rovaniemi.

Nyström, E. W., Skogstaxator, Hyvinge.

Olin, J^ Handlaude, Viborg.

Palander, G., Major, Godsegare, Virmo.

Palmberg, Aug., Ingeniör, Helsingfors.

Pentzin, J. G., Fil. mag., Sägvärksegare, üleäborg.

Pentzin, W., Godsegare, üleäborg.

Perander, R., Forstmästare, Pudasjärvi.

Pirhonen, V., Disponent, Kotka.

Randelin, 0. W., Forstmäslare, Virdois.

Ravander, 0., Konsul, üleäborg.

Renfors, J. 0., Skogsinstruktör, Tyrvää.

Riddelin, K. A., Forstmästare, Helsingfors.

Ridderborg, E. E., Forstmästare, Pälkene.

Riikonen, T., Disponent, Tohmajärvi.

Roschier, G. A., Forstmästare, Pitkäranta.

Rosenlew, G. W., Konsul, Björneborg.

Rosenlew, H., Konsul, Björneborg.

Rosenlew, 0., Sägvärksdisponent, Tammerfors.

Rosenlew, U., Sägvärksdisponent, Tammerfors.

Roos, H. J., Forstmästare, Kannus.

Sslan, A. T., Med. D:r, Professor, Helsingfors.

Sallmen, E. Th., Forstingeniör, Helsingfors.

Sallmen, L R., Ingeniör, üleäborg.

Sandberg, H, R., Forstmästare (privat), Kemijärvi.

Sandman, E. L, Forstmästare (privat), üleäborg.

Schildt, 0., Landtbruksräd, Sysmä.

VII

Sillman, C. H. K., Bost^lsforslinästare, Viborg.

Siven, S. G. A., Forstingeniör, Helsingfors.

Snellman, I. 6., Forstmästare, Pudasjärvi.

Snellman, K. A., Kommerseräd, üle&borg.

Solitander, C. P., Fil. mag., Bärgsintendent, Helsingfors.

Stenbäck, N. L, Forstmästare, Mustiala.

Stigell, G. A., Forstmästare, Kankaanpää.

Stjemvall, K. A. W., Boställsinspektör, Kommunalräd, Tam-

merfors. Strömberg, H., Agronom, Turenki. Sundman, C, Kapten, Kuopio. Sundel, E., Forstmästare, Kajana. Svedelius, 6., Underdirektor, Helsingfors. Svinhufvud, S. K. A., Forstuppsyningsman, Kajana. Tammelander, K. A., Forstmästare, Evois. Thome, J. H., Forstmästare, Alajärvi. Timgren, G. 0., Forstmästare, Saarijärvi. Timgren, 0. W., öfverforstmästare, Hofräd, Kuopio. TStterman, K. A. F., Forstmästare, Helsingfors. Vestermarck, A. V., Forstmästare, Träskända. Wahl, F. R., Konsul, Viborg. Wahl, L, Konsul, Viborg. Wahlberg, C. F., Med D:r, Statsräd, Helsingfors. Wahlros, K. F., Apotekare, Lovisa. Wahren, A., Gods^are, Forssa. Wahren, E., Godsegare, Forssa. Waldens, E., Löjtnant, Godsegare, Pälkene. Wichmann, G. E., Forstmästare, Helsingfors. Wichmann, A. S., Forstmästare, Uleäborg. Willebrand, R. N. von, Frih., Kapten, Forstmäslare, Viitasaari. Wolff, E., Konsul, Viborg.

VIII

Wrede, C, Friherre, Disponent, Leppavirta, Sorsakoski.

Wrede, C. E., Friherre, f. d. öfverdirektör, Äggelby.

Wrede, K. HJ., Friherre, Häradsböfding, Myllykoski, Rabbelugn.

Wrede, 6., Friherre, Forstmästare, Parkano.

Wrede, 0. A., Friherre, Godsegare^ Moisio, Kymmene.

Wrede, R. W., Friherre, Löjtnant, Godsegare, Nyby, Anjala.

Zansen, F. W. G. M, von, Forstmästare, Nurmes.

Zweygberg, A. W. von, f. d. Ofverforstmästare, Hofräd, Jyväskylä.

Arsmedlemmar:

Adlercreutz, A., Godsegare, Räskog, Nurmijärvi.

Ahlberg, J. 0., Ingeniör.

Alander, A., Bokförare, Helsingfors.

Alfthan, E., Godsegare, Viborg.

Alfthan, A., Godsegare, Viborg.

Anteil, 6. R. S., Forstmästare, Helsingfors.

Arenen, 0., Skogsplantör, Vesilahti.

Backman, N. H. L, Forstmästare (privat),

Björkman, L, Forstkonduktör, Äggelby.

Bjomberg, F. G., Guvernör, Vasa.

Blumenthal, E. L, Forstmästare, Viitasaari.

Blifleld, E., Agronom. Nyby.

Boije, K., Friherre, Bankdirektör, Sordavala.

Bonn, M., Sägvärksegare, Kolho.

Borenius, E. A., Forstraästare (privat), Kirjokivi.

Brander, K., Skogstaxator, Parkano.

Brander, C. R., Forstkonduktör, Parkano.

Breitenstein, V., Godsegare, Viborg.

Broberg, A., Forstkonduktör, Vasa.

IX

BOtzow, E. B., Fil. mag., Skogstaxator, Viborg.

Bäckström, G., vice Landtmätare, Tavastila.

Cadenius, C. W., Konsularagent, Kotka.

Cajanus, K., Forstmästare, Kivijarvi.

Carpelan, B. 0., Friberre, Skogstaxator, Parkano.

Czamefki, A. S., Forstkonduktör, Äbo.

Ekrooa, M. Edv., Sekreterare i Forststyrelsen, Hofräd, Hei-

singfors. EIfVing, K. 0., Forstmästare, Evois. Eneberg, H. P., Forstkonduktör, Helsingfors. Ericsson, A., Forstmästare, Borgä. Forsstrom, G. W., Porstmästare, Sodankylä. Forsstrom, K. E., Forstmästare, Muonio. Forsström, 0., Agronom, Helsingfors. Franzen, H., Trävaruhandlande, Kemi. Friis, J., Fabrikant, Kalajoki. Gripenberg, A., Forstkonduktör, Helsingfors. Grönmark, J. 0., Forstmästare, üleäborg. Gylden, R. A., Läneagronom, Viborg. Haartman, M. v., Forstkonduktör, Helsingfors. Haartman, G. W. B., Ingeniör. Heikel, K. H., Forstmästare, Üleäborg. Heiander, A. B., Lärare vid Kronoborgs högre jordbruksskola,

Kronoborg. Hemmer, E. E., Forstmästare, Kollegiiassessor, Kivijärvi. Homborg, N. H., Forstkonduktör, Harju. Hougbergj K. E. L, Forstkonduktör, Borgä, Bergstad. Hougberg, Emil, Med. D:r, Ofverläkare, Helsingfors. Hällstrom, E. J. G. af, Forstkonduktör, Karislojo, Niemi. Jalava, W., Forstkonduktör, Gerknäs, Lojo. Jurvelius, W., Ingeniör. Mänttä.

Juvelius, J. H., Länelandtmätare, Tavastehus.

Karjalainen, K., Agent, Hirvensalmi.

Keirkner, A., Brukspatron, Inha, Etseri.

Kolari, A., t. f. Forstmästare, Filppula.

Koskelin, U., Agronom, Jyväskylä.

Kothen, E. v., Friherre, öfverkontrollör, Tavastehus.

Krog, N., Skovingeniör (Norge), Kristiania.

Kurth, I., Disponent, Torneä.

Lampen, A. E., Forstkonduktör, Helsingfors.

Lange, B. C. A., Skogsinstruktör (i landtbr. sällskap). Vasa.

Lehtinen, T., Magister, Sordavala.

Litzell, 0. W. W., Forstmästare, Jaiasjärvi.

Lojander, K., Forstmästare, Ruokolahti.

Londen, 0., Provinsialläkare, Lahtis.

Löfgren, K. L., Boställsinspektör, Helsingfors.

Malmborg, R. B. R., biträdande Forstmästare, Sodankylä.

Meyer, C, Handlande, Forssa.

Möller, A. E. T., vice Landssekreterare,

Nohrström, W., Länelandtmätare, Äbo.

Norblad, J., Sägvärksegare, Kajana.

Nordensvan, J. R. H., Forstmästare (privat), Joensuu.

Nordensvan, T., Fil. mag., Kommunalräd, Parola.

Pajari, 0., Kommissionslandtmätare, Kemi.

Qvickström, 0. F., Sägvärksegare, Helsingfors.

Randelin, F., Godsegare, Lauttakylä.

Relander, H., Apotekare, Viborg.

Selin, K., Ingeniör, Bruksdisponent, Kymmene, Kuusankoski.

Silen, F. J. F., Forstmästare, Kittilä.

Siven, 0., Skogsinstruktör, Helsingfors.

Sohlberg, F. 0., Ofverste, Värtsilä.

Sohlberg, S., Handlande, Viborg.

XI

Standertskjöld, A. W. A., Friherre, Forstkonduktör, Enso. Standertskjtfid/ Edv., Friherre, Godsegare, Lahdentaka, Tarn-

merfors. Svanström, H. B., Forstmästare, Kajana. Söderström, G. W., Stationsinspektor, Vesijärvi. Takkula, K. E., Fil. mag., Godsegare, Lauttakylä. Tammelander, H., Sägvärksdisponent, Forssa. Tammelander, S., Ingeniör, Kemi. TheslefT, A., Amanuens, Viborg. TheslefT, N., Assessor, Viborg. Thome, W. G;, Forstkonduktör, Alajärvi. Wadenstrfim, R. W., Forstuppsyningsman, Muonio. Wahl, A., Disponent, Varkaus. Wahlberg, L. L, Fortsmästare. Wahlgren, D., Possesionat, Nummela, Eriksgärd. Wahlros, B. J. A., Ofverdirektörsadjoint, Helsingfors. Wallin, G. 0., Bitr. Forstmäsfare, Öfver-Torneä. Wasastjema, G. E., Forstmästare, Ilomants. Weckman, J. R., Löjtnant, Sägvärksegare, Uleäborg. Wierimaa, J. E., Forstmästare (privat), Jyväskylä. Wigelius, S. P., Skogsförvaltare, Lovisa. Winberg, A., Forstmästare, Kemiträsk. Vuorio, R., Kamrerare, Helsingfors. Wäyrynen, A., Skogsförvaltare, Birkkala, Nokia. Zanzen, 0. von, Trafikdirektörsassistent, Akesaon, K. A., Forstkonduktör, Vasa. Äatröm, H. B., Godsegare.

riBook F JT&Llcg lüge:

Utiätande afgifvet af Finska Forstföreningens

direktion angäende den s. k. kronoskogs-

komit^ns betänkande.

Sedan komiten för afgifvande af utiätande rörande de principer, pä hvilka statens skogshushällning borde grunda sig, afgifvit underdänigt betänkande, blef Direktionen genom Kammar Expeditionens i Kejserliga Senaten skrifvelse af den 6 September 1901, anmodad att före den 1 april 1902 in- komma med underdänigt utiätande öfver sagda betänkande. I betraktande af ärendets vikt och de i kronoskogarnes sä- väl förvaltning som skötsel djupt ingripande ätgärder komi- tens förslag innebära, bade Direktionen helst önskat under- ställa frägan Forstföreningens eget utiätande, men med kän- nedom om de hinder, som ställa sig i vagen för ett efPektivt extra ärsmöte, säg sig Direktionen dock nödsakad afstä frän det stöd ett sädant föreningens uttalande skänkt utlätandet.

För att emellertid möjliggöra ett sä moget och genom- tankt yttrande, som omständigheterna tilläta, uppdrog Direk- tionen vid sitt sammanträde den 14 December 1901 at Her- rar Nyholm, Nylander, Elfving och Tammelander att affatta förslag tili utiätande, hvarefter Direktionen den 20 Mars 1902 änyo sammanträdde samt efter en grundlig och allsidig, ännu den 21 fortsatt dryftning lade utskottets förslag tili grund för

XIV

nedan stäende utlätande, hvilket Direktionen hoppas motsvara Forstföreningens i vissa frägor säväl tidigare uttalade önsk- ningsroäl som oek de förhoppningar landets forstk&r ötver- bufvudtaget hyser beträffande de förslag kronoskogskomit^ns betänkande innehäller.

I affattandet af det difinitiva utlätandet deltogo, förutom ordföranden, vice ordföranden och föreningens sekreterare, direktionsmedlemmarne, Herrar Solitander, Nylander och Nyholm.

i

I

Till Hans Kejserliga Majestät

frän Direktionen för Finska Forst- föreningen

underdänigst.

Af Eders Kejserliga Majestäts Senat för Finland anmo- dad att afgifva yttrande angäende det betänkande, som af Ko- mit^n för afgifvande af utlätande rörande de principer, pä

hvjlka statens skogshushällniDg borde grunda sig, tül Eders Kejserliga Majestäts Senat aflätits den 9 december 1899, fär Direktionen för Finska Forstföreningen, framhällande alt de flesta af de frägor, som vid Finska Forstföreningens möten rörande kronoskogarnes skötsel och förvaitning behandlats, af Komit^n blifvit beaktade, afgifva följande:

I. Allnfiänna synpunkter.

Beträffande de allmänna grunder, pä hvilka finska sta- tens skogshushällning bör baseras, anser Finska Forstför- eningens Direktion i likhet med Komitön att, alldenstund sta* ten s&väl af nationalekonomiska som financiella skäl bör vara egare af skogsmarker^ staten ocksä af dessa skogsbe- sittningar bör eftersträfva den högsta möjliga grad af ekono- misk njrtta.

Skogshushällningens utvecklingsgäng i Europas öfriga kulturländer synes med all tydlighet utvisa, att sedan midten at det gängna seklet en afgjord tendens förefinnes att uti denna sträfvan efter ekonomisk nytta se säsom ett viktigt slutm&l ernäende af högsta möjliga penningeinkomst frän statens skogsdomäner, sävidt därmed öfriga allmänna väl- färdsintressen äfven tillgodoses. I värt nordligt belägna land böra redan af klimatologiska skäl dessa allmänna välfärds- intressen, som af statens skogshushällning äro beroende, icke skjutas i bakgrunden.

Finska Forstföreningens Direktion fär därför med pä- pekande af det ofvan sagda varmt understöda Komitöns utta- lade äsikt med anledning af syftemälet med statens skogs- hushällning, att denna bör vara räntabilitetens höjande och uppdrifoande af högsta möjliga caraktiga inkomst för statsvärket, men att darf am te i görli gaste mätto äfcen öf- riga cälfärdsintressen för landet och dess befolkning af statens skogsbruk md beakta^.

III. Upplätande af kronojord at enskilda.

Den genom Landtmäterireglementet af den 15 maj 1848 och af § 3 i Skogslagen af den 3 September 1886 tillstadda appl&telsen af kronan tillhörig mark mot mantalsförhöjning eller s. k. skogsränta belöpande sig tili högst 12 p., minst 2 p. per hektar har varit en utomordentlig eggeise för den i kronoskogarnas närhet bosatte jordegaren, att mot denna fö- reskrifna läga ersättning under en eller annan förevändning tillvinna sig tillskottsmark. Ju mera skogarna blifvit ä de en- skilda markerna uthuggna och ju mera skogsprodukterna sti- git i pris, desto enträgnare hafva dessa försök, som ej för- orsaka den, som gör försöket, nägon nämvärd kostnad, att ätkomma kronans dyrbara skogar, blifvit. Nekas kan ej hel- ler, att dessa försök ofta nog lyckats och under tidernas lopp hafva stora dispositioner, grundande sig pä detta satt att ät- komma kronojord, förorsakat statsvärket betydande förluster.

An har en s& längt framskriden odling, att hemmanets skogsmark ej mera förmär fylla husbehofvet, utgjort skälet för jordöfverlätelsen. An har en redan vid utskiftandet af marken alltför ringa tillmätt skogsareal varit orsak för tili- delandet af skogsrantemark. An hafva hemmansstyckningar och klyfningar vällat skogsbrist och förorsakat upplätelse af kronan tillhörig mark. I undantagsfall har som skäl för öf- verl&telsen förebragts, alt skiftet, som skulle öfverlälas, varit genom sitt frän den öfriga kronojorden afskilda läge obe- kvämt bftde för skogshushällning och bevakning.

Ett hemman, som är sä lyckligt lottadt, att dess areal är tili största delen tili odling tjänlig, är ej i berättigadt be- hof af understöd af kronan i form af skog, om ock detta af kronan tilldelas mot en lindrig afgäld af ett eller annat slag. Denna form af understöd är dessutom ofta nog en up- penbar orättvisa kanske redan emot grannhemmanet, som mähända betalar samma grundskatt ehuru det samma i följd af jordmänens sämre beskaffenhet ej kunnat uppodla mer an

4

en sädan del af sin areal, att den äterstäende väl kan fylla husbehofvet.

1 de trakter af landet, dar kulturen är älst och be- folkningen tätast, hafva hemmanen erhällit jämförelsevis smä arealer, och dock hafva inga öfverloppsmarker uppkommit, som kronan sedermera skulle tillegnat sig. Trots dessa smä arealer har i det stora heia frän dessa trakter ingen klagan försports, att skogsmarkerna äro för husbehofvet för knappa. Det är sälunda mer an sannolikt, att inga hemman i de öde- trakter af landet, der kronojordar förekomma, erhällit för husbehofvets fyllande otillräklig skogsmark. Man hade vid tiden för storskiftena i ödemarken jord mera an nog och faemmaneus med skatten jämförda ofantliga arealer utvisa tydligt, att ingen sparsamhet var rädande vid utskiftandet af mark ät hemmanen i dessa trakter. Pä grund häraf anser Direktionen det vara nägot särdeles sällsynt undantagsfall, om det i de delar af landet, dar kronoöfverloppsjordar före komma, anträffas nägot hemman med frän början för hus- behofvets fyllande för liten skogsareal.

Jämsides med befolkningens tilltagande och en däraf förorsakad intensivare jordkultur komma allehanda stycknin- gar af mark genom klyfningar och parcelleringar att fortgä. Främst är jorden i landets tätare befolkade delar underkastad ett sädant delande i mindre parceller. I brist pä kronan tillhörig jord af sädan natur, att den samma kan ät privata upplätas, kan statsvärket emellertid i dessa delar af landet ej tillgodose behofvet af skogsmark för uppkomna smärre hemmansdelar. Att äter i de delar af landet, der kronan disponerar öfver mark, som kan tili privat bruk upplätas, till- godose nu ifrägavarande behof af skogsmark vore därför en uppenbar orättvisa. Direktionen kan därför ej heller god- känna en genom hemmansklyfningar och jordens styckande i smärre delar uppkommen brist pä erforderlig skogsmark som nägot acceptabelt skäl för upplätande af kronojord mot raantalsförhöjning eller skogsränta.

Det gifves blott ett skäl, som Direktionen anser vara elt talande sidant vid öfverl&telser af kronojord pä nu ifräga- varande satt. Det finnes nämligen ställvis kronan tillhöriga mycket smä skiften, hvilka äro obekväma s&väl för kronans skogsskötsel som för bevakningen. Dessa kunna saklöst upplfitas &t förut best&ende hemman mot mantalsförhöjning. Likasä är för kronojordarnes ändamälsenliga arrondermg ett bortgifvande af smärre slycken berättigadt, därest ej genom köp för statens räkning lämplig arrondering kan ästad- kommas.

Da emellertid själfva skogsmarken är det egeutliga ob- jektet för beskattningen, anser Direktionen likväl, att kronan fr&n skiften af här ofvan antydda art bor tillgodogöra sig den värdefuUare skogen innan de samma upplätas.

Füllt ense med komit^n däri, att skatten vid jordöfver- lätelse af nu ifräga varande art bör utgä endast i form af mantalsförhöjning, vill Direktionen pä nu an^örda skäl gifva Komitöns ä sid. 55 i dess betänkande anförda förslag föl- jande lydelse:

att i regeln endast smä, för kronans skogs- hushällning obekväma samt för kronojordarnas ändamälsenliga arrondering olämpliga skiften matte, sedan kronan först tillgodogjort sig den värdeful- lare skogen, ät förut bestäende hemman mot man- talsförhöjning upplätas.

Beträffande frägan om anläggning af nybyggedägcnhe- ter i kronoskog bar Finska Forstföreningen vid sitt ärsmöte den 2, 3 och 4 September 1889 i Uleäborg uttalat sig i föl- jande riktning, hvilken Direktionen äfven nu underdänigst beder att fä framhälla:

Forstföreningen, som pä det högsta beaktar vikten och betydelsen af odiingens fortskridande och pä jordbruk grundad bosättning öfver alt,

dar värkligt tillfälle därtill finnes, anser atl detta syftemäl bäst och säkrast vinnes genam anlägg- ning af kronoskogstorp, hvilka antingen utveckia sig tili själfbestäende hemman eller, dar förhäl- landena detta icke medgifva, fortbestä soro krono- skogstorp.

För att befordra torpens öfvergäng tili själf- bestäende hemman och tillika befrämja skogens bibehällande och värd. anser föreningen, att dessa bosättningar böra försiggä gruppvis eller i anslut- ning tili redan förut bestäende lägenheter, allden- stund skogens planmässiga skötsel sälunda bäst kan säkerställas.

Dessutom anser Direktionen, att den af Komit^n hyllade äsikten, att ä hädanefter af nybyggen uppkommande skatte* hemman nyttjanderätten tili skogen bor inskränkas, hvarför Direktionen beder att fä understöda Komitens sä lydande uttalande:

Att i öfriga delar af landet utom de skydds- omräden, hvarom här nedan framhälles, mä egare af skattehemman, hvilket uppstär af nybygge, som hädanefter af kronan upplätes, använda hemma- nets skog tili afsalu endast i den man en uthäl- Hg afkastning sädant tilläter, hvarför träden böra, innan försäljning sker, af vederbörande forsttjän- steman utsynas.

att beträffande anläggandet af alla de ny- byggeshemman, som uppstä annorstädes an pä mark, som jämlikt 1892 ärs förordning för odling afskiljas, hör i hvarje särskildt fall Forststyrelsens utlätande infordras.

Pä de af Komit^n förebragta skäl anser äfyen Direk- tionen, att afskiljande af ett s. k. skyddsomräde i nordligaste

Finland är hö^eligen af behofvet päkalladt, för att i dessa med afseende ä klimatet vanlottade trakler icke skogarnes förekomst mä riskeras tili oberäknelig skada ej alienast för nämda trakter utan äfven för Ifingt sydligare nejder. Direk- tionen anser, att med det snaraste gränserna för detta skydds- omräde böra fixeras af en därtill utsedd komission, som äf- ven, dar sä finnes behöfligt, föreslär, tili hvilken grad bosätt- ning inom della skyddsomräde borde tillätas. Direktionen fär därför i anslutning tili Komit^ns uttalanden underdänigst föreslä:

att skyddsomräden i nordligaste delen af Finland afskiljas.

att fit de nybyggeshemman, som inom dessa skyddsomräden möjligen anläggas, tilldelas tili äker och ängsodling tjäniig mark, men skog en- dast för sä vidt detta för en lämplig arrondering af egorna är nödvändigt, samt att nödigt bete och med beaktande af de lokala förhällandena tili- räkligt husbehofsvirke anvisas dessa lägenheter frän kronoskogen med iakttagande af forstnärliga principer.

att tili dess gränserna för sagda skyddsomrä- den genom en skild komission blifvit definitivt be- stämda, Utsjoki och Enare socknar, Enontekis ka- pell, nordöstra delen af Sodankylä och norra de- len af Kuolajärvi socknar skola tili det samma hänföras.

Äfvenledes anser Direktionen att anläggningen af krono- skogstorp, dar sädant ske kan, mä päskyndas säväl med af- seende ä odlingens fortskridande i de vidsträkta kronosko- garne, säsom ofvan framhällits, som ock med afseende ä den direkta nytta en kolonisation i kronan tillböriga skogsmar- ker städse bör medföra säväl vid bevakningen som genom tillförseln af arbetsmanskap, da sädant päfordras och beder

8

därför Direktionen att pä det varmaste fä understöda Komi- tens underdäniga förslag

att anläggning af kronoskogs torp p& därtiii lämpliga platser säväl ä den ännu odisponerade deien af kronojorden som ä de för kronans skogs- bruk afskilda markerna matte fä fortgä samt, dar sä ske kan, med lämpliga medel befordras.

IV. Statens skogshushällning.

Införandet af intensivt och rationelt skogsbruk i landet har af mänga omständigheter, främst af financieila skäl hit- tills i de tlesta delar af landet varit omöjligt och skall val för länga tider framät i vissa delar af Finland ännu blott förblifva ett önskningsmäl. Men k andra sidan finnas redan välbelägna kronorevier, hvilka med all sannolikhet skulle, väl skötta gifva rik afkastning. Da emellertid införandet af intensiv skogsskötsel äfven i de minsta af vära forstrevier fordrar ej blott förvaltningskärens förstärkning, utan äfven bevakarekärens förstoring och vidare utbildning, vill Direk- tionen i detta sammanhang blott framhälla, att först förstärkta krafter m& tillföras säväl förvaltningen som bevakningen af kronodomänerna innan fordran uppställes pä intensivare sköt- sei af de samma.

Angäende skogstcuxering förenar sig Direktionen med de principer, som af komiten utlalats samt uttrycker dessutom önskemälet, att upptaxeringen af timmertillgängen i krono- skogarne mä forceras, hvarpä ett nytt konstaterande af den {?enom tillväxten vunna timmermängden mä företagas.

Beträffande hushällnt'ngsplaners uppgörande, anser Di- rektionen, att allmänna för heia landet gällande dylika pin- ner helt visst icke skulle vara tili fromma hvarken för ra- tionell skogsskötsel eller för landets ekonomi. Däremot an- ser Direktionen, att ett medel att snabbare införa rationell

9

skogsvärd i landet förefinnes i den man hushällningsplaner upprättas och de samma befordras- tili efterrättelse.

För öfrigt anser Direktionen, att de i detta kapitel ut- talade principerna, efter hvilka statens skogsbruk beträffande afvärkningsberäkningar, användandet af öfver&rigt och full- moget virke äfvensom utstämpling af virke hör bedrifyas i närmaste framtid äro för vära förhällanden användbara, hvar- för Direktionen äfven i allo fär ansluta sig tili de af Komi- ten ä sidorna 172 — 175 i betänkandet uttalade äsikterna.

V. Försäljning af virke.

1 detta kapitel behandlar Komit^n virkesförsäljningen frän kronoskogarne och anser komitön, att nu gällande be- stämningar härom i allmänhet äro ändamälsenliga och en- dasl i nägra afseenden päkalla förändring. I främsta ram- met har Komitön yrkat pä förhöjning af den i § 3 af Kej- serliga Senatens bref af den 26 maj 1893 tili 500 mark be- stämda kautionssumman, som af vederbörande virkesköpare före 'auktionen bor deponeras samt föreslagit, att den för- höjda kautionssumman borde omedeibart efter auktionen in- betalas. Genom Kejserliga Senatens bref af den 28 juni 1899 har emellertid kautionssumman blifvit höjd, hvaremot bestämningen om dess inlämnande före auktionen bibehällits, hvilket äfven enligt Direktionens äsikt är lämpligast tili före- kommande af, alt personer, som ej hafva för afsikt att füll- följa sina anbud, obehörigt blanda' sig i förrättningen.

Hvad äter beträffar Komitens förslag, att därest köparen ej inom tre veckor, efter det han erhällit underrättelse om auktionsanbudets godkännande tili guvernören inlämnar füll säkerhet för heia prisets erläggande, virket för köparens risk och räkoing försäljes, sä anser Direktionen detta tillägg vara synnerligen beaktansvärdt, isynnerhet som det nu redan visat sig, (itt förhöjningen ai kautionssumman ej ensamt för sig kunnat forma köparen att fullfölja sitt anbud.

10

Säsom Komit^n framhällit är det för köparen af största vikt all sä snart som möjligt erhäila kännedom om auktions- anbudens godkännande och ej säsom nu är fallet behöfva sväfva i ovisshet därom under mera an 1 Vs mänaders tid, under hvilken han kuode hafva bästa tillfälle att vidtaga förberedeiser tili stundande afvärkning. För att ernä ökad «nabbhet härutinnan, anser Direktionen i likhet med Komit^n, att det vore af behofvet päkalladt, att minimiprisen pä förhand bestämmas af Kejserliga Senaten och att dessa bringas all- mänheten tili kännedom, hvarefter det vid auktionstillfället gjorda högsta anbudet, om det uppgär tili eller öfverstiger det bestämda minimipriset, skulle godkännas af Forststyrelsen.

För att dock vid kalkyleringen af minimiprisen kon- junkturerna pä trävarumarknaden sä vidt möjligt är matte kunna beaktas, föreslär Direktionen underdänigst, att de in- fordrade förslagen tili minimipris böra af vederbörande forst- mästare inlämnas först i juni, ej säsom nu i april. Pä grund af det ofvan anförda fär Direktionen som sin äsikt uttala

att den, som vid auktionen gjort det högsta anbudet, bör innan auktionsprotokollet undetskrif- ves förete intyg däröfver, att han, tili säkerhel för inbetalningen af auktionspriset inom bestämd tid och för fu]lgörande af öfriga auktionsvilkor, an- tingen tili Guvernören inlämnat föreskrifven bor- gen eller i länets ränleri eller ock hos forstkas- sören deponerat ett penningebelopp, som är be- roende af det utbjudna stamantalet eller kubik- massan.

att köparen sä snart som möjligt efter auk- tionsförrältningen underrättas, om hans anbud blif- vit godkändt samt att, i händelse föreskrifven kautionssumma blifvit deponerad, det äligger kö- paren, att inom tre veckor efter det han erhällit underrättelse om auktionsanbudets godkännande, tili Guvernören inlämna sädan säkerhet för heia

11

prisets erläggande och köpevilkorens fuUgörande, som Guvernören pröfvar nödig, vid äfventyr, ifall detta underl&tes, alt virket för köparens risk och räkning försäljes antingen vid nästskeende ordi- oarie auktion eller, dar sädant befinnes lämpli- gare, vid därförinnan förrättande extraordinarie auktion; och bör köparen innan med afvärknin- gen af det inropade virket fär vidtagas, hos forst- mäslaren förete af Guvernören ulfärdadt intyg öf- ver, att säkerheten blifvit presterad; ifall före- nänida säkerhet inoro föreskrifven tid icke blif- vit presterad, äligger det Guvereören att utan dröjsmäl därom underrätta Forststyrelsen.

Pä de af Komiten framburna grunderna angäende un- der hand försäljning af klenare virke och andra mindre värdefulla skogsprodukter antingen ä lokala auktioner, dar den fria konkurrensen bestämmer prisen eller ock s&som hittills genom direkta handförsäljningar, fär Direktionen pä det varnaaste understöda Komit6ns förslag, öfverlygad att ge- nom dylika försäljningar i alt mera vidsträkt skala ej blott kringboende befolkning men ocksä forstförvaltningen skulle draga största möjliga nytta.

Dock vill Direktionen i likhet med Forsstyrelsen i dess skrifvelse af den 28 april 1897 tili Kejserliga Senaten uttala som sin äsikt, att det nu varande systemet med s. k. forst- kassörer, genom hvilkens förmedling alla in- och utbetalningar i revieren böra ske, icke motsvarar anspräken pä den rör- lighet, som vid nu i fräga varande köp erfordras. Tvärtom är Direktionen öfvertygad om, att bibehällandet af dessa funktionärer skulle vara en hämsko för utvecklingen af en lifligare orasättning i de flesta af vära kronoskogar. Prak- tiken har ocksä visat, att i de flesta fall forstmästarene i re- vieren fätt öfvertaga säväl försäljningen af ofvan nämda skogsprodukter, som ock att uppbära priset därför. Och huru skulle fallet kunna blifva ett annat, da tili följd af brist

12

pä lämpliga personer ä närraare h&ll dessa befatlningar mä- ste anförtros ät aflägset beende tjänstemän, hvilka mottaga och sköta dem som en bisysselsättning och därför ej heller kunna förmedia handköpen i de aflägsna kronoskogarne. Di- rektionen anser därför att vid smärre köp under band och vid mindre utbetalningar den nu varande forstkassörs Orga- nisationen är förfelad samt att i stallet vederbörande revier- forstmäslare bor ombetros dessa äligganden, för hvilka han i sä fall borde Jcomma i ätnjutande af den provision, som nu tillkommer forstkassören.

1 detta sammanhang vill Direktionen ännu framhälla^ alt ett lämpligt medel att förhöja och befrämja afsätt- ningen af klenare virke frän kronoskogarne utan tvifvel äf- ven hos oss liksom i andra länder vore, att forstförvaltnin- gen själf öfvertager afvärkningen i revier, som äro väl be- lägna vid kommunikationsleder eller ä orter, dar en lifligare efterfrägan pä dylikt virke förefinnes.

Direktionen fär därför med äterhämtande af hvad här ofvan framhällits som sin äsikt underdänigast uttala

att klenare och mindre värdefulla virkesslag och öfriga skogsprodukter matte i större utsträck- ning an härintills afyttras ä lokala auktioner eller under band.

att den nu varande forstkassörs institutionen bör upphäfvas och ofvan nämda smärre köp och utbetalningar ske genom vederbörande revierför- valtare under lämplig kontroll. I ersättning borde revierförvaltaren erhälla den provision, som forst- kassören hittills uppburit.

att forstförvaltningen i därtill lämpliga re- vier själf öfvertager den afvärkning, som afser rens- ning, gallring, tillgodoseende af uppkommen för- yngring etc.

18 VI. Torrläggning af vattensjuka marker.

KroooskogskomitöDs uttalanden i fräga om torrläggning af vattensjuka marker mäste anses innebära för värt lands ekonomi synnerligen beaktansvärda förslag, hvilkas vikt och betydelse redan framgär af den enorma areal, som de vat- tensjuka markerna intaga i värt land. Da man betänker detta och erfar, hvilka uppoffringar exempelvis grannlandet Sverge ikläder sig för ifrägavarande ändamäl, mäste man obetingadt förena sig om önskvärdheten af torrläggningsar- betens utförande hos oss i vidsträktare grad an hittills va- rit fallet. I likhet med Kronoskogskomit^n anser ocksä Di- rektionen dessa arbeten böra kombineras med ingäende un- dersökningar, rörande värkan och nyttan af utdikningsföretag för skogsbruket, och borde för hithörande detaljfrägors lös- ning dessa tili en början förläggas tili mindre arealer i olika delar af landet. Direktionen anser sädana företag dock icke uteslutande böra baseras pä grund af undersökningar i sani- band med redan tidigare ulförda utdikningar, da dessas vär- kan ä skogsväxten i afseende ä alla härvid värkande fak- torer ej torde blifvit beaktade, ulan borde en del sädana torrläggningsarbeten säsom nya utföras efter noggrant be- stämmande af de tili torrläggning ämnade väta markernas beskaffenliet i afseende ä deras mineralogiska art, jordmä- nens kemiska och fysikaliska natur, det redan färdigbildade humuslagrets organiska beständsdelar, skogens och markve- getationens beskaffenhet, meteorologiska och klimaliska för- hällanden m. m.

Pä grund af det ofvan sagda fär Direktionen underdäni- gast förena sig med Kronoskogskomit^n i dess 2 slutkläm- mar, uttalande önskvärdheten af

att ä förut utdikade vattensjuka marker i skilda delar af landet matte föranstaltas under- sökning angäende torrläggningens invärkan pä skogsväxten, med särskildt afseende fästadt dar-

14

vid, huruvida den päräknade nyttan uppväger kostnaderna för ett dylikt företag; samt

att mindre arbeten för torrläggning af vat- tensjuka raarker för skogsväxtens befrämjande finge, p& skild framställning i hvarje fall utföras, dar sädant efter grundlig undersökning pröfva& blifva ekonoraiskt fördelaktigt.

VII. Forststaten.

I VII kapitJet upptager Kronoskogskomiten tili behand- ling de partiella förändringar, i afseende ä kronoskogsför- valtningens Organisation, hvilka künde medföra förbättringar i kronoskogarnes värd. Af de mänga förslag, i hvilka Ko- mitöns uttalanden härutinnan resultera, framgär med oraiss- kännelig klarhet, att Komit^n omfattar äsikten om flere re- formers önskTärdhet och nödvändighet, en äsikt, som äfven Direktionen underdänigast her att fä understöda. Vis ä vis detaljerna i förslagen anser Direktionen Komit^ns slutkläm- mar stä i füll öfverensstämmelse med forstligt framfttskri- dande, men äro dessa förslag dock enligt Direktionens äsikt altför knapphändiga, hvarför Direktionen underdänigast ber^ att i det följande fä framhälla nägra kompletterande syn- punkter i förevarande frägor.

Ett obfetingadt bifall her Direktionen med äberopande af protokollet frän Forstföreningens ärsmöte i Tavastehus den 9 sept. 1886 att fä egna Komit^ns uttalande, det Nädiga Instruktionen af den 13 maj 1859 mäste anses vara föräldrad och erfordrar en omredigering, -och fär Direktionen därför underdänigast i enlighet med Kronoskogskomiten uttala sig för önskvärdheten af

att genom kompetenta personer ätgärd sä snart görligt är vidtages tili utarbetande af ny instruktion för kronoskogsförvaltningen i landet.

15

Ocksä Komit6ns slulkläm i fräga om Forststyrelsens be- rättigande att tillkalla lokaia forsttjänstemän för alt deltaga i öfverläggningen af särskilda ärenden finner hos Direktionen ett varmt understöd. Men denna reform anser Direktionen ej enbart tillfyllestgörande. Den principiella synpunkt, som i Komitön blifvit framhällen, nämligen önskvärdheten af Forststyrelsens omorganisering tili ett kollegialt embetsvärk tyckes Direktionen p& de grunder, som i Komiten uttaiats, spela en sä pass stör rol, att Direktionen önskat för äsikten erhälla en mera synlig form, an den Kronoskogskomiten eg- nat den samma. Direktionen h&ller före, att äfven därest lokal forsttjänstemän lämnas tillfälle att deltaga i öfoerlägg- ningen af honom förelagda ärenden, fr&gan ändock ej alltid kan fä sin lyckligaste lösning, sälänge beslutanderätten till- hör en enda person, hvars äsikt ju ändä mäste vara mer eller mindre individuel, utan skulle frägans besvarande ovill- korligt vinna genom att underkastas flere styrelsemedlemmars beslutanderätt. — Huru längt rätten inom Forststy reisen att deltaga i besluten skall utsträckas, anser Direktionen sig ej pä detta stalle böra uttala. — I anslutning tili ofvanstäende fär Direktionen underdänigast säsom slutklämmar i frägan uttala önskvärdheten af

att Forststyrelsen ombildas tili ett kollegialt embetsvärk.

att Forststyrelsen berättigas att efter behof tillkalla en eller flere öfverforstmästare eller re- vierforstmästare för att öfverlägga om särskilda i Forststyrelsen under behandling varande frägor.

Att öfverforstmästarenes värksamhet enligt den nu varande Organisationen alt för mycket bär spar af de tids- ödande kansligöromäl, som han ensam mäste ombesörja, är ett allmänt kändt faktum, som ocksä framhälles i Krono- skogskomitöns betänkande.

16

öfverforstmästarene, tili hvilka landets mest erfarne och bepröfvade forstmän utses, bafva härintill tjänat statens skogshusbällning mera som skrifmaskiner an som revierför- valtarenas stöd och rädgifvare vid ordnandet af skogshushäll- ningen. Denna sin funktion, som stöd och rädgifvare ät forstraästarene kunna de bäst fylla genom ju oftare desto bättre företagna inspektionsresor tili revieren, därvid dem tillkommer icke allenast tillsynen öfver, att de dem underly- dande tjänstemännen utföra sina äligganden och skyldigheter. De böra ej allenast under vinterresor besöka de pägäende hyggena för att konstatera, att de föreskrifna afvärkningarna utCöras utan äfven däremellan värkställa inspektioner, som böra bafva tili ändamäl att genom granskning af redan ut- förda hyggen öfvervaka, det forstliga grundsatser vid stämp- lingen och den derpä följande afvärkningen blifvit beaktade. samt i öfrigt tillse att skogshushällningens och skogsföryng- ringens kraf blifvit tillgodosedda. Ofverforstmästaren till- kommer under dessa resor, att dar skäl förefinnas, göra sina anmärkningar, men framför allt att med revierförvaltaren r^dgöra om skogsskötseln rörande frägor — ban hör icke blott vara inspektör utan främst instruktör — ban bor för kronans forsttjänstemän och skogsvärdare vara hvad skogs- instruklören är för den privata skogsegaren. — Men härför bör han ä ena sidan sä mycket som möjligt fritagas frän distraktionen af omättligt kansliarbete för att sä mycket inera odeladt kunna egna sig ät sin egentliga forstliga värk- samhet samt ä andra sidan genom tillräckligt pekuniärt un- derstöd säkerställas för de kostnader, hans inspektionsresor äsamka honom.

Komit^ns ä sidan 193 i betänkandet anförda klämmar skulle i Praktiken utförda visserligen befria öfverforstmästa- rone frän en hei del fjänstekorrespondens och sälunda gifva dem tid tili inspektioner af här ofvan antydd beskaffenbet. Därjämte biefve de genom tätare inspektionsresor vällade ut- gifterna ersatta. Men om skriftvexlingen i vissa ärenden sker, säsom komit6n föreslär, direkt emellan Forststyrelsen

17

och forstmästarene, blifver öfverforstmäslaren härigenom i nägon man främmande för revieren. Dessutom kan, hvilket erfarenheten utvisat, förvecklingar uppstä genom en sädan direkt korrespondens.

En lättnad i öfyerforstmästareDas kansligöromäl är lik- Tai, om deras tjänstevärksamhet skall blifva af den beskaf- fenhet Komit6n föresl&r, ett oafvisligt kraf, hvilket Direktio- nen anser kunna uppfyllas pä s& satt, att öfverforstmästarene erh&Ua sig tili hjälp och biträde en forstligt bildad assistent, hvilken skulle deltaga vid skötseln af korrespondensen och därjämte efter öfverforstmästarens pröfning och anvisning i hans fränvaro värkställa smärre remisser och expeditioner.

Under varmt förordande af Komit^ns tvä senare kläm- mar ä sid. 193 i dess betänkande vägar Direktionen under- dänigast föreslä ki den första följande lydelse:

att skriftvexlingen emellan Forststyrelsen och revierförvaltarene liksom tillförene förmedlas af öfverforstmästarene, men att ät dem beviljas en forstligt bildad assistent för korrespondens m. m. med befogenhet för honom att efter öfverforstmä- starens pröfning värkställa expeditioner.

I afseende ä reoierförDaltningen framhäller Kronoskogs- komit^n det maktpäliggande krafvet af de nu varande altför vidsträkta revierens delning. Komit^n fäster härvid särskildt afseende & de nordliga förvaltningsomrädena, hvilkas areal hafva att uppvisa sififror, som omedelbart tala sitt tydliga spr&k för behöfligheten af nämda reform. Af Komit^ns ui- talande framgär dock icke med tillräcklig tydlighet behofvet af en parallelt härmed skeende ökning af den nu varande forstpersonalen i revieren, och dock är ju äfven detta en naturlig följd af den allmänna princip för höjandet af skogs- hushällningens intensitet, som komit^n i IV kapitlets första kläm uttalar. Det kan väl ej erkännas säsom normalt, att i vära outvecklade förhällanden ställa fordringar pä ökad

2

18

statsinkomst frän kronoskogarna genom nedbringande af för- vallningskostnaderna, och dock visar Statistiken, att hos oss sä skett.

Kronoskogskomit6ns förslag i frägan synes Direktionen ej lämna tillräcklig garanti för ett förbättradt sakläge, da en minskning af den förvaltande personalen künde blifva följ- den af den föreslagna delningen. Direktionen häller före, att för undvikande häraf äfvensom för en rationelt värkstäld delning af revieren en särskild kommission för dryftande af frägan om grunderna för den ifrägasatta revierdelningen borde tillsättas. Da delningen af revieren pä grund af statsekono- miska skäl ej ännu torde kunna utsträckas i den grad, som en förbättrad skogshushällnings kraf päfordrar, har Direktio- nen tankt sig nödvändigheten af, att revierförvaltningen utom genom ofvannämda delning skulle, intill dess en förnyad del- ning är möjlig, erfordra inrättandet af assistenttjänster i de nordliga revieren med sina trots delning altför vidsträkta arealer. Assistenterna i revieret vore lägre — men tillräck- ligt väl — aflönade, pä extraordinarie stat stälda tjänstemnn, hvilka finge sin särskilda de) af revieret att själf ständigt — om ock under revierförvaltarens kontroll — förvalta. Be- höfligheten af själfständig värksamhet äfven för dessa ligger för öppen dag, da man betänker, att tjänstemännen i fräga äro forstligt bildade personer, mogna för själtvärksamhet. Hvad kan väl vara mera dödande, mera moraliskt deprime- rande för en reflekterande forstman an, att säsom hittills varit fallet med de tili revierförvaltarens disposition stälda forstuppsyningsmännen, i revieret intaga ställningen af vilje- lösa redskap i forstmästarens band, beröfvade hvarje spar af rätt tili initiativ för införande af möjliga förbättringar i revierets skogshushällning, fräntagna hvarje ansvarskänsla för sina handlingar. En tidsenlig och högeligen maktpälig- gande reform är därför den af komitön föreslagna indrag- ningen af forstuppsyningsmanstjänsterna under förutsättning af revierens delning och assistenttjänsters inrättande. Re- vieren i norra delen af landet böra sälunda enligt Direk-

19

tionens äsikt delas samt hvarje revier förses med hvar sin forstmästare, men dessutom i de större revieren tilldelas en själfständigt arbetande assistent, hvilken förvaltar sin sär- skilda del af revieret samt dessutom under tillfälliga afbrott i revierförvaltarens tjänstevärksamhet omhänderhar dennes äligganden.

Med kännedom om de svära ödemarksförhällanden, un- der hvilka tjänstemännen i de nordligaste delarne af landet arbeta, anser Direktionen, alt reviertjänstemännen, i likhet med hvad fallet är med präster och länsmän, i Lappland borde berättigas att beräkna dubbla tjänsteär.

Men icke blott de nordliga revieren anser Direktionen erfordra en delning och en ökad forslpersonal. I lika hög grad gäller detta kraf de sydliga revier, dar afsättningsför- hällandena äro goda. Ty icke är det väl tänkbart, att ett revier pä 26,000—50,000 hektar och därutöfve/ af en enda person under gynnsamma afsättningsförhällanden kan skötas ens närmelsevis pä ett satt, sora ur forstlig synpunkt kan kailas intensivt. Och dock är det just i sädana revier, dar skogsskötseln fordrar den mesta omtänksamhet och de bästa kraftema, dar det pä allvar gäller att af det kapital, man förfogar öfver i skogen, uldraga den högsta möjliga ränta. En längt gäende specialkännedom af skogen är här, om nä- gonstädes nödvändig och erfordrar ökad arbetsstyrka. Ocksä de sydliga revieren erfordra sälunda ställvis en delning i mindre, själfständiga revier, hvilka skulle förvaltas af skilda forstmästare; assistent-systemet anser Direktionen ej här kunna tillämpas, da i dessa revier erfordras stör skicklighet och bepröfvad erfarenhet, nägot som endast kan förutsättas hos äldre forstmän, som lämnat assistentskapet bakom ryggen.

Pä grund af hvad ofvan blifvit framhället, fär Direktio- nen som sin äsikt underdänigast uttala följande önsknings- raäl, afseende revierförvaltningens omorganisering:

att de nu varande revieren bade i nordliga och andra delar af landet delas, för sävidt de äro

20

altför vidsträkta eller en intensivare hushällning sädant päfordrar och att af dem bildas själfständiga mindre revier under ledning af skild forstmästare, men att i händelse delningen ej genast kan ut- sträckas sä l&ngt önskligt är, inrättas under en kortare öfvergängstid assistenttjänster p& extra ordinarie stat revierförvaltarena tili biträde, men med själfständig värksamhet och rättighet att be- räkna tjänsteär;

att för bestämmande af grunderna för den föreslagna revierdelningen en kommission till- sättes;

att forstuppsyningsmanstjänsterna i samman- hang härmed indragas;

att forsttjänstemännen i de lappska revieren berättigas att beräkna dubbla tjänsteär.

De strapatser och umbäranden, som en forstman i värt land är utsatt för under utöfvandet af tjänsten, välla, att han vid pensionsmessig älder är mcr eller mindre försvagad tili sin hälsa och faller det sig för honom svärt att effektivt handhafva tjänsten med alla dess oundvikliga kroppsliga an- strängningar. Emellertid är avancemanget inom kären trögt och först vid en ganska framskriden älder kan forstkonduk- tören räkna pä att erhälla forstmästaretjänst eller annan forstlig ordinarie befattning. Forsttjänstemännen innehar där- för sällan vid uppnädd pensionsälder det erforderliga antalet tjänsteär, hvarför han ser sig nödsakad att kvarstä i tjänsten tili bätnad för denna.

En snabbare omsättning af tjänstemän inom forstkären är därför nödvändig och vägar Direktionen för uppnäende af detta underdänigast föreslä

att forstkonduktörer, som stä tili forstvär- kets disposition, matte berättigas att räkna tjän- steär.

21

De flesta tjänstemannak&rer i värt land ätnjuta forma- nen af att hafva fasta ärliga penningebelopp anslagna tili stipendier för studieresor.

Ärligen sänder sälunda finska staten ut pedagoger, in- geniörer, landtbrukare m. fl. för. att hvar i sin branche bi- bringa eget land samtidens bäsla erfarenheter. Alt under sädana förbällanden äfven forstkären blir satt i tillfälle att disponera öfver liknande subsidier, mäste med afseende k utvecklingen af den i värt lands ekonomi sä viktig vordna skogshushällningen anses säsom en ej blott berättigad utan absolut nödvändig tidsfordran. Man hör ofta anmärkas, att dylika resor endast resultera i inhämtande och införande af utländska id^er, som ej i vära förhällanden finna tillämpning. Denna invändning saknar dock alt berättigande. Erkännas mäste, att man i utlandet och särskildt i Tyskland likaväl pä det forstliga omrädet, som inom andra brancher stär be- tydligt fram om oss. Utsändandet af stipendiater mäste dar- för städse medföra den största nytta ocksä för forstfacket säsom egnadt att vidga vyerna. Värt forstväsende är ungt och outveckladt, det bchöfver stödet af utlandets rön och er- farenheter, det behöfver framför alt beröring med utlandets rika impulser samt tillfällen att, da skogsförhällandena här hemma f. n. visa en gryende början att gradvis frigöras frän karaktären af extensitet, i utlandet bland dess inlensiva och mängfaldiga metoder tillvarataga det, som kan lända värt skogsbruk tili dess lykligaste och snabbast möjliga utveck- ling. Väl har staten härförinnan gifvit ut stipendier äfven för forstligt ändamäl, men dessa hafva kommit endast nägra fä personer tili del. Nödvändigt vore därför, att forstmän- nen beredas tillfälle att i högre grad an härintills företaga studieresor utomlands, och att härigenom deras bemödanden att i sin branche hällas i nivä med samtidens utveckling, i samma grad som andra tjänstemannakärer, underlättas. Da Direktionen anser, att detta bäst tillgodoses genom inrättande af ärliga stabila stipendier, hvilkas sammanlagda belopp för-

1

22

slagsvis af Direktionen ansläs tili Fmk 6,000, vägar Direktio- nen underdänigast föreslä

att staten beviljar ett ärligt anslag af 6,000 Fmk för utdelaode af stipendier ät s&väl ordina- rie som extraordinarie forsttjänstemän för stu- dier & utrikes ort af skogshush&llningen och här- med sammanhängande frägor.

Ehuru de förslag i frägan om skogodktan'nstitutionen, som Komitön ä sid. 205 och följande i dess beiänkande un- derdänigast uppställt i hufvudsak öfverensslämma med säväl Direktionens egna äsikter som ock de önskningsm&l Finska Forstföreningen tid efter annan i denna fräga uttalat, vill Direktionen med afseende ä Komit6ns första kläm invända, att den sammas genomförande tili en början möter vissa svä- righeter. Det är nämligen ej tänkbart, att de nya skogvak- tarskolor, som förutsättas af denna kläm och hvilkas inrät- tande den första klammen ä sid. 222 föreslär, skulle genast kunna utdimittera ett alla vakanser fyllande antal skogvak- tare. En stör del lediga skogvaktarbefattningar mäste där- för för läng tid framät interimistiskt besättas. Af lätt in- sedda skäl, bland hvilka främst mä nämnas den osäkra ställ- ning interimsskogvaktaren har, blir följden i vissa fall boslälle- nas vanhäfd och i andra genom ömmande omständigheter upp- komna svärigheter vid afskedandet af denna tjänstförrättande bevakningspersonal, som mähända i mänga är med nit och tili belätenhet fullgjort sina äligganden. Pä grund af det nu anförda vägar Direktionen underdänigast föreslä, att komitöns första kläm matte fä längre fram anförda lydelse.

Den för forststaten nu gällande Instruktionen tillstädjer, att ät skogvaktare, som afgär frän tjänsten, nägon del af tor- pet upplätes tili sytningsjord. Därjämte hafva skogvaktar- sysslorna vid fadrens afgäng oftast gätt i arf tili sonen eller annan nära anhörig. Sälunda hafva frän tjänsten afgängna skogvaktare anlingen genom ofvan nämnda sytningsjord eller

23

vid afträdandet uppgjordt annat aftal fätt sin älderdom be- tryggad.

Klämmarna i Komit^ns betänkande tillstädja ej nägon sytningsjords afskiljande och sällan torde det, om innebörden af Komit^ns förslag i detta hänseende vinner nädigt bifall, bända, att son eflerträder fader i skogvaktartjänslen. Den för älders skull fr&n tjänsten afg&ngne skogvaktarens älder- dom blir därför i ekonomiskt hänseende mindre betryggad an tillförene. I följd häraf vägar Direktionen underdänigast här nedan som önskningsmäl uttrycka, att skogvaktare, som af älder blifvit oförmögen tili vidare tjänstgöring, matte i re- geln beviljas lämplig pension.

Visserligen har Direktionen ocksä ifrägasatt, huruvida icke upphäfvandet af § 10 i Nädiga instrnktionen af är 1859 skulle medföra alltför drakoniska följder vid afträdandet af skogvaktarboställena, men har Direktionen dock under för- utsätlning, att kronan tilifredsställande sörjer för skogvaklar- boställenas underhäll i afseende k därstädes befintliga äbygg- nader enats om godkännande af Koraitöns kläm i fräga.

P& grund af ofvan stäende vägar Direktionen därför i underd&nighet förorda Komit6ns öfriga klämmar, men föreslär &i den första följande lydelse:

att sä snart ett tillräckligt antal skogvaktar- skolor blifvit inrättade endast sädana personer, som genomgätt skogvaktarskola antagas tili ordi- narie skogsvaktare i statens skogar.

samt uttalar i djupaste underdänighet det önskningsmäl:

att skogvaktare, som af älder blifvit oför- mögen att bandhafva tjänsten, matte i regeln tiil- försäkras pension tili lämpligt belopp.

■^

24

r

VIIL Den forstliga undervisningen.

Med anledning af Komitöns betänkande oro den högre forstliga underoisningen kan Direktionen icke i allo dela Ko- mit6ns äsikter och förslag. * Redan de grunder frän hvilka Komit^n utgär, äro i denna fräga ej füllt hällbara. Komite» anser, alt det är utredt »att fackskolor för praktiska ända> mal kan utveckla sig pä elt kraftigare, sundare och för sin speciella uppgift ändamälsenligare sält i omedelbar beröring med universitetet, dess själfständigt arbetande forskning, dess raängsidiga impulser ooh rikhaltiga materiel, an om den för- läg^es tili en aflägsen och afskild landsort». I värt land finnes dock en fackskola eller rältare en högre läroanstalt för tekniska fackkunskaper, Polyteknicum, hvilket arbetar fullkomligt fritt frän universitetet och helt visst med fram- gäng, sä vidt det ligger i dess intresse, sysselsälter sig med själfsländig forskning. Det kan t. o. m. ifrägasättas, huru- vida denna fackskola ändamälsenligare künde värka för sin speciella uppgift genom att vara förenad med universitetet. Och för att gä tili forstliga undervisningsförhällanden i an- dra länder, vill Direktionen blott framhälla, att den veten- skapliga forskning och öfriga facket berörande frägor, Fom ärligen framläggas frän de separata forstundervisningsanstal- terna Eberswalde, Münden och Tharand i Tyskland füllt kunna mäta sig och täfla med motsvarande produktioner frän de forstliga sektionerna vid universileten i delta land. Om det oaktadt vissa (mestadels smärre) stater i Tyskland sett sig föranlätna att förena den forstliga undervisningen med sina universitet, sä torde dürtill böra sökas andra grun- der an den, som Komit6n framhällit.

Komit^n anför vidsre, »att den ekonomiska fördelen af den forstliga undervisningens förenande med universitetet kan auslas ganska bögt, enär säväl lärarekrafter som sam- lingar m. m. tili en viss grad kunna göras gemensamma för olika inrättningar och därigenom erhällas antingen billigare eller mera mängsidiga an eljes».

25

Det är visserligen sant, att vid universitetet lärarekraf- ter stode tili buds i grundämnena (naturvetenskaperna, ma- tematik och nationalekonomi), men redan nu klagas pä män- get hall vid universitetet öfver otiUräkligheten af lärarekraf- ter i vissa disciplioer. En ökning af arbetet fordrade dock äfven ökning af arbetskrafterna. Hvad samlingarne, som uni- versitetet förfogar öfver beträffa, sä lorde de för forstunder- visningen icke füllt lämpa sig sädana de för närvarande äro. Man mäste alltid päminna sig, att den undervisning, som här är fräga om, har tili ändamäl att utbilda kunniga fackmän, icke vetenskapsidkare. De allmänna samlingarne hafva där- för värde blolt tili en mindre grad, hvaremot specialsamlin- gar i de olika naturvetenskapsgrenarna dock mäste anskafifas.

Det kan därför med skäl i fräga sättas, huruvida un- dervisningen vid universitetet i värkligheten blir billjgare, da säväl lärarekrafter som samlingar och laboratorier med all sannolikhet böra anskaffas.

Beträffande Komit^ns pästäende, att fördelen af facksko- lans förläggande tili landsorten visat sig imaginär, emedan elevernas praktiska utbildning därstädes af flere orsaker dock blir bögst bristfällig, hyser Finska Forstföreningens Direktion tvärtom den uppfattning, att den forstliga fackskolans egent- liga hemvist är i eller i närheten af en större efter forstliga principer skött skogskomplex, dar eleverna dagligen äro i tillfälle att säväl under lärares ledning som eck genom egna studier och iakttagelser i en slags praktik omsätta lektioner- nas teoretiska spörjsmäl. Att af en läroanstalt fordra inlä- randet af tjänstemannapraktik torde väl icke i fräga komma. Detta senare har Komiten synbarligen heller icke tankt sig, ty säsom i allo välbetänkt framhäller Komiten, »att den teo- retiska ooh praktiska utbildningen med största fördel kunna ätskiljas säväl tili tid som ort, samt den senare göras mera effektiv och mera real därigenom, att praktikanten efter af- slutade studier uppsöker erfarna fackmäns ledning ute i lifvet».

26

Vill man gä fr&gan om, huru olika länder organiserat sin högre forstliga undervisning, in pä lifvet, da ser man, att p& följande 9 orler isolerade forstakademier förekomma, nämligen i

Eberswalde

Münden

Tharand

Eisenach

Nancy

Vallombrosa

Escorial

Stockholm

S:t Petersburg

för Preussen.

» Preussen.

» Konungariket Sachsen,

» Storhärligdömet Sachsen.

» Frankrike.

» Italien.

» Spanien.

» Sverge.

» Ryssland.

I förening med annan teknisk undervisning är den högre forstliga teoretiska utbildningen anordnad pä följande 6 orter:

i Wien i förening med landtbruk,

i Köpenhamn i » » landtbruk,

i Karlsruhe i » »^ polyteknicum,

i Zürich i » » polyteknicum,

i Coopers Hill i » » polyteknicum,

i Chemnitz i > » bärgsbruk.

Med universitet är den forstliga undervisningen förenad i

München för Bayern. Tübingen » Württemberg. Giessen » Hessen.

I vissa fall, säsom i Preussen fordras därjämte af forst- studerandena nägon tids vistelse vid universitet, liksom ä an- dra sidan forstundervisningen vid universitetet i München tarfvar en ända tili tvä-ärig förkurs vid den isolerade forst- akademin Aschaffenburg i Bayern.

27

Denna Statistik visar, att dea forstiiga undervisningen icke »har den alt mera fraraträdande tendensen att anslutas tili andra högre läroanstalter och särskildt de vetenskapliga institutionerna vid universitetet». Tvärtom synes denna un- dervisning öfveralt i Europa, dar den för landeis ekonomi är af större betydelse, hafva anordnats antingen i isolerade akademier eller J förening med tekniska högskolor. Att där- för hos oss, dar väl om i nägot land skogarnes afkastning spelar en sä viktig roll i landets ekonomi, förlägga en tek- nisk undervisning tili en rent teoretisk bildningsanstalt som universitetet, förefaller Direktionen icke raotiveradt.

Komitän anför vidare, »att den säkraste garanti före- finnes för, att undervisningen i nu i fräga varande fackäm- nen blefve icke blott grundlig och tidsenlig utan ätven ut- öfvade ett lifskraftigt ooh befruktande inflytande pä dess representanter pä hithörande forskningsomräden därigenom, att forstvetenskapens idkare stödas af de utbildade traditio- nerna vid landets högskola, hvilken af älder varit hufvud- sätet för vetenskaplig forskning och vetenskaplig undervis- ning i Finland». Finska Forstföreningens Direktion har icke skäl att antaga, att sä icke blefve fallet, men vill ändock i detta sammanhang framhälla att malet att utbilda dugande fackmän pä ett praktiskt gebit icke i främsta rummet ställer fordran, att läraren skall utöfva vetenskaplig forskning och fordra af sina elever vetenskapliga arbeten.

De skäl, som tala för att äfven hos oss en isolerad forstläroanstalt är motiverad äro dels allmänna, säsom

att det oafvisligen är af nöden, att lärare i forstiiga ämnen ständigt hafva tillgäng tili sitt egentliga demonstra- tionsföremäl, skogen. Härvid är det icke ens nog, att läroanstalten har skogsmarker omkring sig, utan lärarekären bör äfven tili en ej obetydlig grad hafva för demonstrations- ändamäl dispositionsrätt öfver denna skog. Dessutom bör ännu den synpunkten med synnerlig skärpa framhällas, att demonstrations- och undervisningsskogen hör sä vidt möjligt är, innehälla alla de olika trädslag, som spela nägon roll i

28

landets skogshushällning samt dessa trädslag i alia olika didrar och i alla olika beständsformer och blandniogar.

alt behandlingen af grundämnena frän allmän synpunkt^ säsom vid universitetet sker, utan alt hänsyn tages tili det blifvande facket icke kan vara tili nytta, utan snarare tili splittring af kunskapsinnehället, hvarjämte den faran förelig- ger, att vissa för forstliga fackstudier nödvändiga delar af en vetenskap alldeles icke künde behandlas.

att specialsamlingar, motsvarande forstvetenskapens spe- ciella uppgift lättare kunna ävägabringas ä en isolerad läro- anstalt an vid universitetet.

Till ofvan nämda allmänna synpunkter, hvilka tala för en isolerad forstläroanstalt, kommer ännu den speciella, att Finland redan eger en forstlig läroanstalt, hvars uppgifvande skulle äsamka staten en förlusl, icke blott den, som direkt kan mätas i penningevärde, utan fastmera den, som finge sitt uttryck i bortkastande af 40-äriga studier och rön pä den iinska skogshushällningens gebit i kronoparkerna Evois och Vesijako. Komit^n erkänner t. o. m., att vid det nu varande forstinstitutet förefinnes »elt tillsvidare enastäende lillfälle tili äskädning af viktiga forstliga principers tillämpning i större skala».

Direktionen har vidare tagit i öfvervägande Komitens förslag att ähvälfva heia den i vär tid mänggrenade forstliga fackundervisningen pä en enda person. I likhet med Komi- tön iiar Direktionen funnit, att det »med säkerhet kan för- utses, att hos oss en enda person icke skall med tillbörlig styrka mäkta framföra ett sä vidtomfattande ämne, som den moderna forstvetenskapen.

Finska Forstföreningens Direktion har vid behandlingen af denna del af undervisningsfrägan seit sig föranläten att närmare granska ämnesfördelningen i öfriga länders högre forstliga undervisningsanstalter, särskildt de i Tyskland samt funnit, att för att fackämnena och grundämnena samt de s. k. biämnena med tillbörlig styrka mä kunna icke blott un-

29

dervisas, men därtill beroende af tidens oafvisliga kraf äf- ven hos oss vinna inhemsk bearbetning erfordras

en lärare i skogsskötsel och skogsteknologi,

en lärare i skogstaxation och skogsvärdeberäkoing,

en lärare i skogsmatematik, geodesi, kartritning, >in- geniörvetenskap * .

en lärare i forstlig botanik,

en lärare i forstlig jordmäns- och st&ndortslära,

en lärare i forstlig zoologi (forstskydd).

Af dessa lärare skulle de Ire sist nämda äfven med- dela undervisning i de allmänna grunderna af de vetenska- per, hvaraf deras hufvudämnen äro tillämpade delar. Sälunda skulle lärarene i forstlig botanik och forstlig zoologi äfven föredraga och leda öfningar i grunderna tili den allmänna botaniken och zoologin, läraren i skogsmatennatik, i meka- nik, meteorologi, karta- och linealritning, liksom läraren i forst- lig jordmäns och ständortslära meddela undervisning i kemi, mineralogi och geologi i den man de tillämpade vetenska- perna det fordra.

Förutom dessa lärare i de viktigaste undervisningsäm^ nena borde ännu anställas en agronom, hvilken häde sig ombetrodd landtbruksundervisningen, bokföring och möjligen künde öfvertaga värden om institutets drätsel samt en juri- diskt bildad person, hvilken meddelade undervisning i den kamerala lagfarenheten och forstlig nationalekonomi äfven- sora i grunderna tili allmän nationalekonomi och för tjänste* mannen behöflig allmän medborgerlig lagkunskap.

Beträffande studietiden för inhämtande af kunskaper i denna teoretiska del af forstmannautbildningen har Direktio- nen tankt sig denna treärig. Under det första äret skulle behandlas grundämnena, hvarför föreläsningar i allmänna delar af kemi, mineralogi, geologi, botanik, zoologi, fysik (mekanik), klimatologi, matematik äfvensom nationalekonomi jämte möjliga praktiska arbeten och exkursioner under denna tid borde medhinnas. Efter denna sä att säga allmänna för- kurs följde en examen.

30

De öfriga tvä ären skulle egnas hell och h&llet ät fack- ämnena samt de tillämpade delarna af grundämnena och bi- ämnena. Alt särskildt under denna tid af den teoretiska ut- bildningen tillfälle bör beredas tili planmässiga, väl förbe- redda och täta exkursioner i skogen, vid hvilka forstliga lärors och principers tillämpning äskädliggöras vill Direk- tionen yltermera i detia sammanhang framhälla. Efter dessa tvä är skulle föija slutexamen frän läroanstalten och skulle de teoretiskt-forstligt bildade unga männens vidare utbildning öfvertagas af Forststy reisen, hvilken, säsom Komilen väl be- tankt frambällit, borde pä lämpligt satt utbilda och pröfva deras rent praktiska tjänstemannaförraäga förr, an ät dem anförtros själfständiga arbeten.

Intagning tili läroanstalten bör själffallet ske hvarje är.

Att en sälunda väl utrustad isolerad läroanstalt med tillräckligl stark lärarekär, nödiga laboratorier och en större tili lärarekärens disposition för undervisningsändamäl stäld skogsdoraän skulle äsamka staten nägot större utgifter an för närvarande offras för den forstliga undervisningen är själffallet, men anser Direktionen, alt de summor, som ned- läggas för undervisningsändamäl, i framtiden komma att bära rika skördar ej allenast beträffande statens skogshushällning utan ocksä beträffande den enskildes skogsbruk samt att de rön, som en sin uppgift vuxen och intresserad lärarekär helt säkert skall kunna göra, i vidsträkt man skala kunna gagna *skogshushällningen i landet.

Jämföras de siffror, som angifva hvad som utgifvas för forstvetenskapliga och läroändamäl i t ex. Preussen med de summor, som offras hos oss för samma ändamäl, sä finner man, att i sist nämda land denna post uppgär tili c:a 220,000 Rmk, medan den hos oss under de 40 är forstinstitutet ut- öfvat sin värksamhet ärligen uppgätt tili 30 ä 40 tusen Fmk.

Pä de grunder, som här ofvan anförts, fär Direktionen underdänigast säsom sin äsikt i denna fräga uttrycka

31

att den teoretiskt-forstliga undervisningen matte förläggas tili en isolerad forstläroanstalt helst tili det gamla forstinstitutet i Evois, som för detta ändam&l mäste utvidgas ej allenast beträf- fande lärarekären, säsom ofvan föieslagits, utan att äfven nödiga laboratorier m. m. dar mä inrättas.

att den teoretiska kursen för blifvande stats- forstmän fastsl&s tili tre är, hvaraf ett är använ- des för preliminära studier i allmänna grunder tili de forstliga fackämnena samt tvä är tili de egentliga fackstudierna.

att elever tili den blifvande anstalten inta- gas hvarje är och alt utdimitering sker pä grund af aflagda godkända examina i vid läroanstalten meddelade ämnen.

att etter aflagd mogenhetsexamen vid fors läroanstalten den blifvande tjänsteraannens prak- tiska embetsmannautbildning öfvertages och kon- trolleras pä elt eller annat satt af Forststyrelsen förr an honom tilldelas själfständiga arbeten.

Den lägre forstliga undervisningen har vid Finska Forst- föreningens ärsmöten 1900 och 1901 varit föremäl för be- handling i form af en sä lydande diskussionsfräga: »Hvilken Organisation borde de ifrägasatta nya skogvaktarskoloi na erhälla och hvad vore att iakttaga vid en eventuel utvidg- ning af Evois skogvaktarskola?» Som svar ä frägan utta- lades särskildt beträffande utbildningen af skogvaktare för statsskogarnas behof, att »för tillfredsställande af kronosko- garnas behof utaf kunniga skogvaktare erfordrades en tredje 2-ärig skola med placering i nägot lämpligt revier. De nu- varande kronoskogvaktarenes bristfälliga fackinsikter upphjäl- pas lämpligast genom af därtill villiga revierförvaltare anord- nade kortare kurser, för hvilka understöd ur allmänna me- del borde utvärkas».

32

Godkänande de motiv, som Komit^n i sitt betänkande :anför och med stöd af ofvan citerade forstföreningens svar pä den uppstälda diskussionsfrägan, fär Direktionen under- dänigast understöda betänkandets & sid. 222 intagna kläm- mar berörande den lägre forstliga undervisningen.

IX. Forstligt försöksväsende.

I väsentliga delar omfattande den motivering, som af Komiten förebragts ang&ende önskvärdheten och nödvändig- heten alt ävägabringa ett pä inhemsk grand baseradt forst- ligt försöksväsende, fär Direktionen hänvisande tili ett af Finska Forstföreningen i mars 1900 tili Eders Kejserliga Ma- jestät aflätet underdänigt betänkande angäende inrättande af ett finskt forstligt försöksväsende här blott i korthet äter- hämta det väsentligaste.

»Säsom ett kännetecken för de ekonomiska straf van- dena att betrygga mänsklighetens välständ vid slutet af det 19:de seklet kan bland annat med skäl framhällas det stora och varma intresse, som i alla civiliserade länder kommit skogarne tili del. Ty genom det snabt växande värdet pä produkterna fr&n skogen mäste man alt mera komma tili in- sikt om den stora roll skogarna i själfva värket spela i det allmänna ekonomiska lifvet. Detta har äter varit en sporre för regeringarne i skilda länder att egna alt större uppmärk- samhet ät de omständigheter, som kunna anses bidraga att höja kunskapen om de rätta satten att värda och skydda skogen samt öka dess afkastning. Samtidigt bar man äfven sökt utforska skogarnes betydelse för ett lands klimat, deras invärkan pä hydrografiska och nederbördsförhällanden, ett omräde, som pä längt när ännu icke är utforskadt.»

»Synnerlig omtanke har man i de stora kulturländema i Europa sökt egna ät en rätt behandling af skogarne ur forstlig synpunkt och för närvarande pägär ett lifaktigt ar- bete i de skilda tyska staterna, i österrike och i Schweiz.»

33

»De undersökningar, som forstliga försöksväsendet har att utföra äro dels a) rent forstliga, dels b) vetenskapliga. Med de först nämda förstäs sädana försök, hvilka hafva att ntreda praktiska frägor och allmäDca principer pä skogshus- hällningens omräde, hvaremot de vetenskapliga försöken mera skulle omfatta utredning om skogarnes betydelse för ett lands klimat, deras invärkan pä sdö- och regnmängden, yattenständet, de omständigheter, som förorsaka skogsgrän- sens tillbakagäende, försumpningarnas utbredning m. fl. skogs- skötseln nära st&ende frägor.»

I sin tili Bders Kejserliga Majestät inlämnade hemstäl- lan om forstliga försöks anställande i värt land, har Finska- Forstföreningens Direktion säsom särskildt trängande anfört anordnandet af de rent forstliga försöken samt äfven uppgjort preliminära förslag tili en del planer för utförandet af dessa försök. Däremot har Finska Forstföreningens Direktion icke velat utstaka gränserna för de rent vetenskapliga försökens anordnande, da ju dylika band pä fri forskning icke skulle vara saken tili fromma.

Hvad platsen för försökens utförande vidkommer, har Direktionen icke ansett det nyttigt att förlägga de samma tili nägot särskildt block eller nägon begränsad trakt eller slutligen i »nägon särskild afdelning af den agrikultur-ekono- miska försöksanstalten» säsom komiten pä pag. 228 anför, utan anser Direktionen »att försöken för alt leda tili störsla möj- liga nytla för vär skogshushällning, böra här som i andra länder ulföras pä lämpliga lokaler öfver heia landet, hvarvid ändamälet med respektive försök vore afgörande för platsen eller platserna.

»Beträffande slutligen försökens ledning, anser Direk- tionen det lända vär skogshushällning i heia landet tili stör- sta nytta, om de sammas utförande anförlros tit vär forst- läroanstalt, Evois forstinstitut, dels pä den grund att kost- naderna för försökens ledning genom denna anordning blefve de minsta, dels ock därför, att resultaten af försöken härige- nom omedelbart komme tili allmän känncdom och tillämp-

3

34

ning genom undervisomgeo, dels äfven emedan pä intet an- nat Ställe i landet ens sä mänga forstliga krafter finnas att tillgä, som vid forstinstitutet. Evois och Vesijako kronopar- ker erbjuda äfven i mänga afseenden utmärkta tillfällen tili planmässiga försök.»

Därjämte har Direktionen 1 mera nämda hemställan framhällit, att i händelse den högre forstliga undervisningen framdeles helt och hallet eller delvis skulle förflyttas tili universitetet, den föresiagna ledningen af försöken mäste för- ändras i öfverensstämmelse härmed, utan att likväl denna separata fräga behöfver utgöra n&got hinder för det snarast möjliga organiserandet af det forstliga försöksYäsendet.»

Pä grund af de skäl, som framhällits i ofvan nämda tili Eders Kejserliga Majestät riktade hemställan, hvaraf nu relaterade allmänna synpunkter blott äro en del, fär Direk- tionen underdänigst föreslä

att ett forstligt försöksväsende snarast möj- ligt bör organiseras.

att platsen för de särskilda forstliga försö- ken pä förhand icke bestämmas, utan att, beroende af de tili utförande godkända försökens natur, de härför lämpliga revieren eller skogstrakterna i hvarje särskildt fall atses pä förslag af ledaren af de forstliga försöken.

att försökens ledning anförtros ät lärarekä- ren vid landets forstläroanstalt

X. Virkesflottningen.

Den utomordentligt stora betydelse en billig och bekväm transport af skogsprodukter medels flottning eger för skogs- bruket hos oss, har manat Forstföreningen att tid efter an- nan vid sina ärsmöten taga virkesflottning och de författnin- gar, som reglera den samma, under diskussion. Framställ-

36

ningar hafva äfven blifvit af föreningen hos regeringen gjorda tili afbjälpande och reglerande af de sv&rigbeter, som i form af strandrätt, fiskerätt m. m. förhindra och fördyra lirkesflottningen. Dessa framställningar hafva emellertid ej vunnit gehör.

Till siD tillfredsställelse finner Direktionen emellertid, att den sakliga och omfattande utredning Kronoskogskomit^n egnat virkesflottningen och därmed sammanhängande omstän* digheter resuiterar i 5 k sidorna 244^^ och 245 af dess be- tänkande intagna förslag, hvilka i hufvudsak motsvara de flesta af de önskningsm&l Direktionen hyser beträffande vir- kesflottningens fdrhiäipande tili de rättigheter den med af- seende ä sin för trävaruhandteringen stora betydelse borde innehafva.

Emellertid v&gar Direktionen nnderdänigast fästa upp- märksamheten vid ett förhällande, hvilket ehuru berördt af Komit^n i dess motivering tili sina gjorda förslag, ej föran- ledt tili nägot specielt uttalande. Direktionen afser härmed fiskeriets förhällande tili flottningen och främst det nu rä- dande tv&nget att afbarka stock, som skall flottas. Till be- lysande af detta onus, som trycker virkesflottningen, fär Di- rektionen nnderdänigast anföra nägra af de uttalanden, som gjordesr vid Forstföreningens filials senaste ärsmöte i Torneä den 15 och 16 förlidne Augnsti, hvarvid frägan: »Motsvarar den nytta, som ernäs genom afbarkning af för flottning af- sedd stock, de härmed forknippade kostnaderna eller kunna de tili detta arbete ätgängna median ätminstone i somliga fall finna nyttigare användning.» Kostnaderna för barknin- gen af hvarje afvärkad stam, som nedflottas längs Torneä och Kemi elfvar, beräknades af kompetent person, chefen* för »aktiebolagetKemis»flottningar, Forstmästaren H. R. Sand- berg, tili 50 — 60 penni eller för stock tili 35 ä 40 penni, hvarför tolalkostnaden för afbarkningen af det timmer, om 1 V2 miljon stycken, som ärligen framflottas längs nämda elfvar, stiger tili den respektabla summan af 525,000 a 600,000 mark. Da kronan frän sina skogar invid dessa elf-

36

var utbjöd under sistlidc^t är tili salu omkring 630,000 Slam- mar, belöpte sig den genom barkningstvänget uppkomna för- lusten för kronan tili 315,000 ä 378,000 mark. Likväl in- bringar laxfisket, det förnämsta fisket, tili hvars skyddande barkningstvänget förnämligast blifvit infördt, i dessa elfvar endast omkring 140,000 mark.

Da barkningen af stock ej medför nägra afsevärda större fördelar för flottDingen och da den skada, som flott- ningen af obarkad stock anses äsamka fisket ej tili fullo er- kännes af alla auktoriteter säsom t. ex. lektorn A. E. Holm- gren i Sverige och svenske fiskeriintendenten, doktor Rudolf Lundberg,. har en allmän klagan fr&n sägvärksegarenes sida försports öfver den kostnad, som barkningen utan motsva- rande nytta medför.

I underdänighet bedjande att fä underslöda Komitens förslag med afseende ä virkesflottningen vägar Direktionen i hufvudsak omfattande Forstföreningens filials vid ofvan nämda tillfälle uttalade äsikt underdänigast föreslä:

att da barkningen af för flottning afsedd stock synnerligast i norra Finland medför bety- dande kostnader, hvilka i sista band drabba skogs- egaren, en komitö matte nedsättas bestäende af en vetenskapligt bildad iktyolog, en forstman, en i sitt yrke förfaren fiskare och en jordbrukare tili utredande af, i hvilken man flottningen af obarkad stock skadar fisket.

Alex. Borenius.

Knut Tammelander.

Beserration.

Pä grund af nedan anförda skäl anser jag mig ej kunna dela det understöd pluraliteten af medlemmame i Direktionen för Finska Forstföreningen i sitt af Kejserliga Senaten infor- drade utlätande öfver Kronoekogskomit^ns betänkande lämnat de i det samma nttalade äsikterna beträffande kronojords upp- lätande tili nybyggen och det af komit^n föreslagna sättet att undandraga dessa en alt mera tydligt framträdande skogsspekn- lation, ntan har jag trott mig i denna för statsskogarnas be- stand ytterst betydelsefuUa fräga böra underdänigast yttra min afvikande äsikt.

Altsedan de stora obebodda ödemarkerna förklarats som kronan tillböriga, har odlingen i de eamma fortskridit fömämli- gast genom torpanläggningar, hvilka smäningom blifvit i den man utvecklade, att de samma kunnat i stöd af gällande lagar och författningar som nybyggen utbrytas och slutligen som själf- ständiga hemman förklaras. Med skogarnas tillväxande värde har emellertid en rubbning försports i denna för uppkomsten af själfegande hemman naturliga gäng och lusten att komma i besittning af kronans värdefulla skogar har niimera i mänga fall varit enda motivet för ansökningarna om nybyggsrättigheter. Dessvärre hafva dessa, p& ätkomsten af tili odling absolut otjän- liga, men utmärkt väl bevuxna skogsmarker riktade spekulatio- ner ätminstone tidigare krönts med bäßta framgäng, hvarom de med kronojordarna äterförenade skattevraken bära vittne.

Innebörden af nädiga förordningen af den 13 Oktober 1892, hvilken synes hafva emanerat för att i möjligaste m^^tto frärast

38

tillmötesgä, men äfven för att ordna och reglera det utomor- dentliga intresse för brytande af bygd i ödemarken, som de talrika ansökningama om nybyggen utvisade, tillgodoser i högsta grad odlingRintresset, men lämnar likväl tillfälle tili Spekulation i nybyggen, trots att förordningen söker förebygga denna genom den rätt kronan enligt § 24 i denna förordning förbeh&ller sig, att fr&n de nybygget underlagda markerna under förloppet af 10 är afvärka timtnerträd af viesa dimensioner. Denna restrik- tion kan icke, hvilket Kronoskogekomiten äfven anför, under nu rädande virkespriser lägga en dämm för denna osunda Speku- lation. Ku ifrAgavarande förordning tiUstädjer dessutom i vissa fall eller dar odlingsbar mark föreko^mer i etörre utsträckning inom kronoskogama, att ofantliga arealer utbr3rta8 tili odlings- ändamäl. Sädana fall kunna förekomma exempelvis inom de kronojordar, som äro belägna vid de söderom Uleäborg i Bott- niska viken infallande elfvarna. Revieren därstädes äro, tili föga bätnad för odlingen, underkastade faran att försvinna eller reduceras tili en bräkdel af sin nu varande areal.

Nädiga förordningen af den 12 Oktober 1892 lämnar alt8& icke nägra säkra garantier för odlingens lugna och sunda fram- ätskridanSe, hvilket äfven bevisas af den hämsko, Kronoskogs- komiten söker pälägga den, trots förordningens noggranna efter- lefnad, befarade Spekulationen i nybyggen genom att föreslä, att de af nybyggen uppkomna skattehemmanen finge använda hemmanens skog tili afsalu endast i den man en uthällig af- kastning det tillstädjer, hvarför träden böra, innan försäljning sker, af vederbörande forsttjänstemän utsynas. SAfiom Professor A, Osw. Kihlman i sin tili Komit^ns betänkande bifogade reser- vation päviear, torde föga vinnas med denna af komiten före- slagna ätgärd.

Aterhämtande de bindande skäl, som professor Kihlman i sin ofvan nämda reservation mot säväl Komit^ns st&ndpunkt i frägan om kronojords upplätande tili nybyggen, som ock mot den ätgärd Komiten tili skyddande af nybyggena mot skogsspe* kulationen föreslär, äfvensom i stöd af det ofvan eagda, vÄgar jag i likhet med professor Kihlman underd. föreslä

39

att beviljandet af nybyggeanläggningar med fikatteköpsrätt och afskiljandet af 3kattehemman inom kronoskogama matte tillsvidare helt och hdJlet inställas, men att däremot uppkometen af torp och backstugor blefve sä mycket som möjligt underlät- tad, äfvensom

att sakkunnig utredning matte ävägabringas därom, i hvad man en revision af gäilande författ- ningar vore af behofvet päkallad i eyfte att tillför- sakra innehafvare af kronoskogstorp fuUt betryggad besittning af den odlade jorden, men pä, samma gäng fiävidt möjligt undandraga hans lägenhet frän infly- tandet af en Spekulation, som hotar dess själfstän- dighet och oberoende.

Knut Tammelander*

Reservation.

Vid afgifvande af utlAtande öfver KronoBkogskomit^ns be- tänkande bar Direktionen för Finska Forstföreningen i frägan om den bögre forstliga undervieningen uttalat en frän Komi- t^ns förslag afvikande äsikt, genom att förorda denna under- vißnings kvarbällande vid Evois forstinstitut, samt uppgjort för- slag tili läroanstaltens utvidgning och omorganisation.

Dir. bar pä grund af anförda statistiska siffror päpekat, att den bögre forstliga undervisningen icke, s&som Komit^n fram- bällit, bar alt mera framträdande tendens att ansluta sig tili bögre läroanstalter oob särskildt de vetenskapliga institutionerna vid universiteten, utan anordnas fastmer i isolerade akademier eller i förening med tekniska bögskolor. Äfven om den af Kronoskogskomit^n pä grund af annorstädes vunnen erfarenbet uttalade satsen icke obetingadt kan godkännas, gifver dock den af Dir. i detta afseende framlagda relationen otvetydigt vid ban- den, att ofta nämda undervisning snart sagdt öfveralt blifvit förlagd tili kulturcentra eller ock i omedelbar närbet af orter» dar det intellektuella lifvet ocb andliga sträfvanden pnlsera med starka slag. Detta faktum är enligt undertecknads upp- fattning af största vikt vid bedömandet af fr&gan om under- visningens förläggande tili Evois eller Universitetet, äfvensom för att ßom obällbart gendrifva Direktionens i detta samm an- bang framlagda exempel om polytekniska institutet bos oss.

41

Evois ligger enstaka i ödemarken, med svära kommunikationer, hvadan en treärig vistelse därstädes mäste under de utveck- lingsär, da det unga sinnet kanske är mottagligast för intryck och impulser, värka retarderande och leda tili en inskränkt syn p& lifvets mängfaldiga förhällanden. Att äfven lärarens utveckling under sädana omständigheter mäste leda tili ensi- dighet, som kommer att ätervärka p& eleverna, torde ej heller kunna bestridas.

Ofverhufvudtaget anträffas ett bögst ringa intresse hos vära forstmän för iakttagelser, enkannerligen för vetenskapliga obser- vationer. Pä enstaka undantag när skall man städse finna, att hvarest h&g för vetenskapliga rön och forskning finnes, är det hos individer, hvilka varit nog lyckliga att antingen före eller efter genomgäende af kursen pä Evois genom det allmän- nare vetenskapliga lifvet i universitetsstaden och genom längre eller kortare studier vid universitetet tillegna sig vetenskap- liga intressen och betingelser för möjlighet tili utveckling uti ifrägavarande afseende. Evois är och kommer äfven oberoende af den föreslagna utvidgningen af läroanstal- ten att förblifva en obygd. Längt ifrän att vara en lämp- lig väckelseort för intellektuell värksamhet, värkar denna plats snarare som en förvisningsort, ty en längvarig vi- stelse 1 ödemaiken just da ynglingen vore mest i behof af att stä under inflytande af städse friska och sunda lifgif- vande fiiäktar, förlamar och nedtynger, da fräga blifver om an- nat an rent praktiska arbeten. Väckelsen tili intresse för sträf- vanden af allmännare art, som bibringas ynglingar i ett kul- turcentrum, och hvaraf han kan hafva oberäknelig nytta under framtida tjänstgöring i aäägsna landsorter, kan ej heller skat- tas nog bögt; hvarförutom pä en större ort städse finnes till- gäng tili literatur, äfvensom tillfälle tili förädlande och bil- dande nöjen.

Den ledande grundtanken, som föranledt Dir. tili utta-

landet »att det oafvisligt är af nöden att» , synes

hafva varit den, att vederbörande lärare vid universitetet icke äro 1 tillfälle att sAsom pä Evois städse gora iakttagelser i sko-

42

gen och föreläsa i naturens stora lärosal eller föranetalta sä att säga tili hälften praktieka föreläsniiigar, ett skäl, Bom vis- serligen ej är utan en viee betydelse, men i bog grad förlorar i vikt, d& man tager i betraktande, att trakten kring Helsingfors erbjuder större Variation tili exkursioner och demonetrativa före- läsningar an Evoia kronopark. Visserligen ^er förenämda krono- park den fördel, att rationell om ockenkelskogsbushällningdärstä- des i decennier pägätt, men i öfrigt med afseende k jordmäneroch ständorter erb jader ytterst litet Variation, samt att resor frka Helsingfors tili äfven nägot aäägsnare belägna orter med stör- sta lätthet kunna ävägabiingas, äfvensom att enhvar lärare är i tillfälle, att under de sommärtid pägäende praktiska öfnings- arbetena, hvilka i hvarje händelse mÄste försiggi p& nägon fr^ Evois vidt aflägsen trakt, efter behof under längre eller kortare tid disponera öfver elevema och d& under den härför ovilkorligen lämpligaste ärstiden föranstalta föreläsningar eller demonstrationer ute i det fria.

Följande af Dir. uppstälda motiv, att undervisningen uti grundämnena komme att ske utan hänsyn tili facket, torde ej behöfva tillmätas stör betydelse dels pä grund däraf, att ingen orsak tili denna fruktan föreligger, dels kan detta hinder un- danrödjas endast genom framh&Uande, att facklärare genom sina föreläsningar ovedersägligen komma att fylla tilläfventyrs härvidlag uppkomna brister.

Likasä förefaller motivehngen, att samlingar motsvarande forstvetenskapens speciella uppgift vid en isolerad anstalt lättare kunna ävägabringas an vid universitetet, rätt imaginär i be- traktande af, att dessa samlingar ätminstone delvis kunna göras gemensamma för samtliga studerande vid agrikultur-ekonomi- ska Sektionen, hvarförutom den nytta forste! everna hafva af universitetets allmänna samlingar ej kan underskattas.

Vidare framhälles, att Finland uti Evois eger en forstlig läroanstalt, genom hvars föi'svinnande resultaten af 40 äriga studier och rön pä skogshushällningens gebit skulle blifva till- intetgjorda. Genom här nedan framkastade förslag skulle emel- lertid detta hos oss tillsvidare enast&ende tillfälle tili äskädning

43

af viktiga forstliga principers tillämpniDg i etörre skala blifva tili fullo tUlgodogjordt, utan att den teoretiska undervisningen oeh ändam&let däri^ied komme att förfelas, hvilket otvifvelak- tigt blef ve följdeii, om Dir. förslag vunne högvederbörligt god- kännande.

FuUkomligt ense med den af Dir. framkastade anmärk- ning emot kronoskogskomitenR förelag. att endast en ordinarie profeasion i forstvetenskap skulle vid univereitetet inrättas, tkr jag i närmaste anslutning säväl tili de af Dir. framlagda motiven som ock af Direktor Blomqvist uti bans tili betän- kandet bifogade reservation uttalade äsikter fullkomligt förena mig med förenämda reservant beträffande nödvändigheten af tre ordinarie lärostolars inrättande, innan den bögre forstliga undervigningen kan tili aniversitetet öfverföras.

Som en obestridd sanning bar städse framhällite, att den bögre forstliga undervisningen uti fristäende anstalter blif- ver dyrare an om den samma förenas med andra redan bestä- ende universitet eller bögskolor, hvilket i nu ifr^gavarande fall oafvisligen komme att inträfEa, da laboratorium, specialsamlin- gar ocb lärarekrafter künde vara gemensamma för bela agri- kulturekonomiska Sektionen, tili bvilken den bögre forstliga undervisningen väl skulle hänföras. Dir. frambäller 3iitermera, att den bögre forstliga undervisningen hos oss i hvarje hän- delse blifver dyr jämförd med den i andra länder, hvarför sk mycket större skäl föreligger att välja den i ekonomiskt afse- ende f(kdelaktigare placehngen.

Den största olngenhet, som varit förenad med imdervis- ningens förläggande tili det isoleradt belägna Evois, har varit den, att samtliga elever efter tvä ärs vistelse därstädes blifvit utdimitterade som forstkonduktörer. Denna ödesdigra olägen- ket, som tillfört forstkären mänga mindre tacknäraliga dement, tror sig Dir. bafva afhjälpt genom förslaget om att elever skulle intagas hvarje kr och att utdimitteringen komme att ske pä grund af godkända kunskaper uti vid läroan stalten meddelade ämnen. Utan att vilja vidhälla, att en Üere decennier omfat- tande tradition och kutym härvidiag äfven efter en eventuell

44

ombildning af läroanstalten komme att utöfva inäytande, kan dock med bestämdhet päst&s, att flerärigt kvarh&llande af ele- ver pä de skilda ärskuTBema vid Evois pä grund af praktiska svärigheter skulle ställa sig outförbart eller ock leda tili rela- tivt ßtora nybyggnader därstädes. För behöfligheten af dessa under längi*e tid finnes ej heller nägra garantier; ty äfven här- intill har elevfrekvensen varierat betydligt, exempelvis under de senaste 20 ären frän 22 tili 5 för hvarje tv& 4rs kurs och aepirantemae antal frän 60 — 5. Oafsedt alla förutfattade äsik- ter, tvingas lärarekären att härvid taga hänsyn tili rädande för- h&Uanden.

öfvergär man tili granskning af den praktiska undervis- ningen sädan den härintill gest&ltat sig och sädan den för att füllt motsvara sitt ändamäl borde stäUas, m& s&väl först som sist framhällas, att forstmannens yrke är ett priaktiskt-ekono- miskt omräde, hvarest en särskildt utpräglad praktisk blick ofta ersätter nödiga teoretiska kunskaper. Godkännande den af Kronoskogskomit^n uttalade satsen, att praktisk och teoretisk undervisning borde ätskiljas, framh&ller Dir., att den egentliga tjänstemannapraktiken skulle inhämtas efter genomgäende af kursen vid en fristäende läroanstalt, hvarvid dock vissa prak- tiska arbeten skulle inläras. Som en följd af att praktiska arbeten och samtlig teoretisk undervisning varit förenade har p& grund af förhÄllandenas tväng ledt därtill, att den teore- tiska undervisningen blifvit lidande och att den praktiska ut- bildningen likafuUt blifvit ensidig. Att b&da grenarna af un- dervisningen blefve otillräckligt tillgodosedda, sävida Dir. förslag vunne godkännande, synes mig st& utom alt tvifvel.

Som Praktiken härintill gestaltat sig pä Evois, har den blifvande forstmannen erhällit stör färdighet uti utförande af geodetiska arbeten och skogstaxering äfvensom uti kart-ritning och -uträkning. Uti öfriga praktiska arbeten har eleven dels pä grund af att de utföras under tentamenstiden ej ro att taga del, dels är han ej i tillfälle därtill.

Emedan eleverna vid Evois forstinstitut ej tvingas att själfva utföra arbeten af flerfaldiga slag har följden blifvit,

45

att vära foretmän efter slutad kurs vid institutet öfverhufvud- taget ej äro inne uti hjälpgallring, virkesutstämpling, skogskuJ- turer, skogsafvärkning, försägning och virkesflottning.

Som ett oeftergifligt vilkor borde därför, synes mig, fast- släs, att den blifvande forstmannen under sin elevtid praktiskt mäste hafva ntfördt samtliga ofvan uppräknade arbeten och ej blott som äskAdare satt dem utföras. Härtill m& yttermera anföras, att kronoskogsförvaltningen redan inträdt i en brytnings- och utvecklinsperiod, under hvilken detta skogsbruk mäste hö- jas och en mängd arbeten allmännare komma tili utförande, hvilka nu ej als förekomma.

Af ofvanstäende framgär, att ett praktiskt utförande af särskilda arbeten är nödvändigt och att en stör brist uti forst- mannens utbildning uppstode ora hans egentliga utveckling en- bart baserades pä universitetsstudier och under somrarna ut- förda geodetiska och taxatoriska arbeten. Denna brist skulle* enligt Kronoskogskomit^n med lätthet kunna afhjälpas genom praktik hos förfarnare forsttjänstemän. Emellertid kan det ifragasättas, huruvida erforderlig praktisk utbildning uti ofvan berörda afseenden p& denna väg ernäs, da ej ett enda revier förvaltats sä, att reeultaten af under längre tid försiggängna rationella föryngrings&tgärder, kulturer m. m. kunna skönjas och i blott altför f& revier tidigare framhällna arbeten ännu utföras.

Kronoparkerna Evois — Vesijako göra härvidlag ett undan- tag och utgöra tillsvidare det enda füllt lämpliga stalle för er- hällande af en allsidigare praktik. Om man sä vill, kan ju mot en längre tids vistelse pä Evois för ernäende af praktisk erfarenhet framkastas den invändning, att en stör del af vära kronoskogar äro sä belägna, att endast en af afsättningsförhäl- landena betingad ytterst extensiv skogshushällning kan här ifrägakomma och att den pä Evois erhällna praktiken utfaller i altför smätt. Emellertid kan den person, som är väl förbe- redd för öfvertagande af intensivt skogsbruk efter nägon tids öfning gä väl i land med ett extensivt sädant.

46

Jämväl kan man draga i tvifvelsmäl, buravida eleven kau tillegna Big teorin i samma grad pä ett sä specielt omräde som foTStvetenskapen, innan han als känner skogen ooh ej ge- nom praktiska arbetens utförande, nnder insiktsfull ledning erhällit en första inblick uti skogsbushäliningeDS ändamäl och medel, hvarför en ett kr omfattande bufvadsakligast praktisk kurs pä Evois antingen förr an de teoretiska univereitetsstu- dierna vidtaga eller slntföras torde füllt lata försvara sig. Detta sä mycket mer d& exemplet äfven fr&n andra länder talar härför samt da intet annat revier i landet erbju- der fördelar liknande dem Evois bar att bjuda pA, bvareraot samtliga förvaltningsomräden i länder med mera utvecklade förbällanden erbjuda jämbördigt tillföUe tili observationer och tillfälle tili forstliga arbetens utförande.

Emot detta förslag kan anmärkas, att underhället af sä 'att säga. ett särskildt Institut med skilda lärare pä Evois blefve altför dyrt samt da nniversitetsstudiema öfverbufvndtaget äro fria det vore obilligt att förutom aäagd studentexamen fordra ytterligare kompetensvilkor för forststuderandene. Hvad tili först den ekonomiska sidan af förenämda förslag beträSar, mä blott framhällas, att de för denna skola särskildt erforderliga lärarene icke skulle komma att drabba statsvärket med öfver- höfvan stora utgifter da skogvaktarskolans kvarhällande och förvaltningen af Evois — Vesijako kronoparker i hvarje händelse erfordra en personal därstädes. Pribeten för en hvar, som af- lagt Studentexamen, att idka forstliga studier kan väl ej heller inskränkas, men väl künde som ett vilkor fasthällas genomgä- ende af kursen pä Evois före afläggande af slutlig mogenbets- examen i och för inträde i statstjänst. Denna för- eller möhända mellankurs i rent praktiska färdigheter torde helt säkert komraa att liksom af sig sjäif visa sig nyttig och nödvändig vid sidan af de teoretiska studiema vid uni- versitetet. Ej heller skulle forststuderandena genom ofvan re- laterade förslag försättas i nägon särställning, ty redan nu er- fordras af t. ex. jurister en viss praktik som kompetensvilkor för afläggande af examina.

47

P& grund af ofvan anförda f&r jag s&ledes underd&nigst föreslÄ:

att den teoretiska forstundervisningen öfver- föres tili universitetet, vid hvilket dessförinnan tre ordinarie läroetolar i forstvetenskap inrättats;

att före afläggande af slutlig mogenhetsexanieu ^dd universitetet en ettärig företrädeevis praktisk kurs vid det härför ombildade Evois forstinstitut göres obligatorißk.

Ernst Nylander,

Annu en gäng om sägtimmervärdet

Af G. Lg.

I sitt svar tili mig i F. M. band XVIII p. 342 o. följ. har Herr Sivön närmare preciserat sin Ständpunkt i sä mälto, att han uppgifver de med gröfre stil tryckta siffrorna i (a- bellerna »angifva de värden, hvilka köparen anses i bästa fall kunna betala för olika grofva träd i skogen». Vidare framhäller Sivön att det är likgiltigt för säljaren »antingen han föryttrar timren emot deras egentliga stubbhyrevärden eller emot dem svarande prolongations- och diskonterings- värden». Häremot finnes intet att anmärka. Emellertid an- gifva dessa värden icke det pris säljaren kan erhälla. Di- skonteringsvärden böra användas om prisbestämningen sker längt före afvärkningen. Säsom ur tabellerna främgär kunna ^ä 6" — 7" träd äsättas ett betydligt högre värde an de grofva siffrorna utvisa. Det pris Herr Sivön angifver kan köparen emellertid icke betala, hvarför äfven en värdering enligt denna metod för tili ett falskt resultat. Däremot angifva mina siffror exakt det värde köparen i bästa fall kan betala för Iräden.

Ett timmerträds värde är icke konstant. Värdet pä rot — stubbhyran — är, da trädet med största fördel kan försäljas, lika med de upplupna räntorna pä jordvärdet. Om trädet afvärkats och framsläpats tili en viss.plats, är dess värde lika med stubbhyran plus afverknings- och släpnings-

49

kostnadernä. Betecknas detta värde med Vy alla efter kö- pet eller afvärkningen utg&ende kostoader med a a^ a^ a^ ,,., stubbhyrevärdet med v, den erforderliga räntefoten med p samt prolongationstiderna, d. v. s. tiderna mellan postens otbetalningoch trädets eller Stockens föryttring med nn^^nffi^,., erhälles formein

1) V= r X 1, öjD» + a X 1, öp". + tti X 1, öjo". . . .

I de flesta fall torde kunna sättas n = /z^ = n^, da for- meln forenklas tili

2) V=(v + a + a,,.,)l,op-

Om slutligen inga ufgifter behöfts för trädets tillgodo- görande, äro a, a^ . . . = 0. Formeln lyder da

3) V=pX1,o/)».

Den senaste formein angifver trädets bruksvärde för säljaren pä rot i skogen. För köparen bar trädet emellertid ej dar n&got bruksvärde. Forst sedan det blifvit afvärkadt och framforsladt tili sägen ^) kan det äter föryttras. De här- till erforderliga omkostnaderna utgöra det för affären nöd- vändiga rörelsekapitalet, som naturligtvis äfven mäste förrän- tas. Afvärkas trädet omedelbart efter köpet inflyter äfven rörelsekapitalet omedelbart. Lämnas trädet däremot att växa, mäste bade ü och a tänkas löpa med — i värkligheten ofta olika bog — ränta. Sä snart detta prolongationsvärde efter n är är lika med för da uppnädd dimension gällande ü + a sjunker p under sitt bestämda värde.

Försäljes virket icke pä rot, utan framsläpadt tili flöt- led eller säg, mäste naturligtvis säljaren pä samma grunder använda formein 2). Det samma gäller da sägegaren afvär- kar egna skogar.

^) FöT att kunsa använda af Herr Siv^n beräknade värden mä- ste antagas, att virket vid sägen Ofverg&r tili ny egare.

4

•^

50

Om skogsegaren försäljer sitt virke p& rot, bora säsom ofvan framhällits prolongationsvärdena beräknas enligt for- mein 3). Emellertid är det mindre lämpligt, alt pä förband bestftmiDa en fast räntefot. Den ene knu vara tiHfreds- stäld med en räntefot af 3 — 4 %, för den andre är elt mi- nimum af 5 ^/o en nödvändighet. Värdetillväxlens gäng framställes därför bättre och tydiigare i en tabell af nedan- st&ende anordning.

CS 2	Södra Finland	Mellersta Finland.	Norra Finland.
		<			<^			<
s i	Pris	g	TJ 2,	Pri8	1		Pris	1	1^
	p»5?	A S:		t»"?	8 sr.		so-?	i s
9*	& rot.	5^M	l|	& rot.	^1	II	& rot	• 1	rl
		pl	^		a	^		21	M
. 6"	1:32			1:12			0:61
		9	2,1		13	l,-?		17	1,»
7''	1:59			1:39			0:83
		10	9,6		14	5,7		19	5,a
8"	3:96			3:02			2:16
		11	"4,5		15	S,1		21	2.8
9"	6:44			5:21			3:87
		12	2,8		18	2,1		25
10"	8:98			7:68			6:09
		18	2,2		19	!,•		28
11'	11:91			10:89			8:64
		14	1,7		20	1.1		35	•
12"	15.14			13:51			11 70

Alla mina här liksom tidigare gjorda uttalanden hän- föra sig tili förh&Ilandena i privatskogar. Ty i kronoskogs- hushällningen kan räntabilitetsprincipen aldrig spela samma bestämmande roll. Hos oss bar senast kronoskogskomit^n p& flere stallen i sitt betänkande framb&Uit, att den största möjliga uthälliga afkastningen, visserligen under förutsättning af en tillfredsställande räntabilität, bör vara hushällningens mal. I Tyskland är man emellertid för närvarande nöjd med 2 V2— 3 >.

51

Beräknas värdet hos träd, som hälla nu bestämda mi- Dimidimension 25 cm. pä 7 m. höjd ^) pä samma sali Herr Siv^n gjort, kommer man tili det märkliga resoltat, alt, om man utg&r frän 7" träd, värdetillväxtprocenten enligt form- lerna 1,59 X 1» öP^= 8,62, 1,39 X 1. op^2_ 7 35 ^^h 0,83 X I1 ^P ^ = 5»8» är

i södra Finland . . 5,8 ^/o i mellersta Finland . 4,o ^/o i Dorra Finland . . 3,4 Vo

Herr Sivtes nttalande ^ vinner dlHöf intet stöd ur hans eget siffermaterial, om detta rätt begagnas. Tvärtom vnre man frestad, att med tanke pä ännu pägäende srtarka ppi6- förhöjnipg (dyrhetstiilyaxt), draga en motsatt slntsats. Erae dan gällande stadganden ^) tilläta utstämpling af klenave stammar, och s&som naturligt, da det gäller det enskilda trä- dets eventnella afvärkning, den ekonomiska prindpen alMd m&ste upderordnas skogsskötselns och akogsvärdens fordrin- gar, torde därför att döma af ofvan at&ende beräkningar en nedsättning af minimidimensionen för närvarande icke vara päkallad.

') Sädana tzftd ftro p& 21 fotd höjd öf ver stabbskäret 9 Va tum inom barken.

*) »Med af Beende härp& kao det ej häller fömekas, att den nu best&mda minimidimensionen & virke, som föryttras fr&n krono- akogama i ekonomiskt hänseende ej ftr yäl träffad.» F. F. Medd. B. XVm, pag, 9.

") Kronoskogskomit^ns bet pag. 180.

Skogs- och jägeristaten i Finland före 1809.

Med stöd af de biblioteks- och arkivforskningar, under- • tecknad nu ett tiotal är värkstält och hvilka publicerats sär- skildt i i^Kongl Skogs- och Jägeristaten 1539 — 1898. Bio- graßska studier jämte eri historisk inledning*. (Stockholm 1898—1899) samt i^Kongl Skogs- och Jägeristaten 1539-- 1900. Biografiska studier jämte en historisk inledning. Andra delen» (Stockholm 1902) tilläter jag mig att för yrkeskamraterna i Finland härigenom lämna en kortfattad redogörelse för den finska kärens historia, sävidt denna f ram- g&tt s&som resultat af nämda forskningar. Min förhoppning att kunna päräkna ätminstone nägon sympati för en dylik framställning af en högt värderad kamratkärs öden i for- domtima torde häller icke fullständigt komma pä skam. An- tingen man vill se och erkänna det eller icke, hänger näm- ligen det närvarande lika pätagligt som innerligt samman med det förflutna, hvarur det utvecklats.

Att i svenska arkiv förh&llandevis ofullständiga upp- gifter räkas om förordnaden för jägeritjänstemän i Finland beror af ätskilliga omständigheter, men förnämligen däraf, att vederbörande generalguvernör och kärchefen för Finland utfärdat vfssa förordnanden, hvarigenom dessas innehafvare och data blifva ytterst svärätkomliga om ens ibland roöjliga att uppspära, dar de ej anträffats i riksregistraturet eller of- fentliga biografiska samlingar. Emellertid torde, därest blott nägon för den naturligtvis ekonomiskt lönlösa, men i alla

53

händelser synnerligen intressanta och betydelsefulla saken hägad person yppade sig, i finska statsarkivet en betydande mSngd tilläggsuppgifter st& alt vinnas, äfvensom en utred- ning kunna värkställas af ätskilliga den finske jägerikärens förhällandeD före 1809. Undertecknad har beklagligt nog saknat tillfälle alt rädfräga finska samlingar och. arkivalier — om ocksä den finska biografiska litteraturen tämligen noggrant torde blifvit genomgängen (Sukukirja, Carpelans »Finsk biografisk handbok», Äbo universitets matriklar etc.) — , hvarför det för sakens skull synes vara af största bety- delse, om pä den s&lunda lagda grundvalen detaljforskningar blefve i finska källor värkstälda. Med tämligen stör bestämd- het kan man v&ga pästä, att utbytet af ett omsorgsfullt och ingäende arbete i detta hänseende borde blifva ganska gif- vande. Det är ocksä i syfte att om möjligt framkalla ett finskt motstycke tili mitt arbete, som efterföljande redogörelse blifvit sammanstäld. I Norge anskaffar för närvarande den kände författaren, skogsinspektör Axel Hagemann material tili ett liknande värk, som emellertid torde blifva relativt lätt att ävSgabringa, da den norska forststaten ej är stört äldre an 50 &r.

Föreliggande redogörelse torde lämpligen kunna inledas med en förleckning pä de högsta kärchefer, som varit ge- mensamma för Sverige och Finland. Inga data, utan endast ärtalen hafva här blifvit medtagna för att framställningen icke onodigtvis matte tyngas.

Jägeristatens forste kända chef är Stellan Otto von Mörner, som är 1613 förordnades tili öfverste jägmästare. Därefler inrättades riksjägmästareäm betet är 1635. Innehaf- vare af denna syssla voro i ordningsföljd Carl Härd tili Segerstad, friherre Axel Carlsson Sparre, grefve Gabriel Oxenstierna tili Korsholm och Vasa, friherre Claes Ban^r och Ebbe Ulfelt. Ämbetet indrogs 1682 och sedan voro öfverhofjägmästarne chefer: grefve Carl Gustaf Spens, grefve Carl Reinhold von Fersen 1767 — 1780, friherre Axel Oxenstierna tili Eka och Lindö 1780—1803 samt grefve

54

Märten Bunge, som kv 1800 blef öfverhofjägmäslare i sar- vrvance och var tjäDSiförrättande ären 1803—1809.

Forste själfatändige jägeriehefen i Finland var ryttmä- srtaren Otto von Grothusen, som förordnades &r 1638 af ge- neralguvernören grefve Per Brahe att vara underjägmäsiare i Finland. Emellertid torde Grothusen ej varit vidare intres- serad eller nitisk i sin uppgift, ty 1639 ®/io afgick, troligen p& grnnd af nigra klagomäl, tili Per Brahe ett k. br. med vaming för Grothusens »oflijt» i tjänsten. Vida tidigare är dock finsk jägeribetjäning känd. Sä t. ex. ntfärdades 1616 ^^U k. fullm. för Sigfrid Hindersson och Erich Mattsson (bäda boende i »Koskojerfvi» by i Kyro s:n) samt Thomas Larsson (boende i »Jennisjervi» by därst.) att vara djurskyt- tar i Finland. De skulle ärligen leverera i skinnkammaren i Stockholm tvä goda loskinn och hade sina g&rdar fria fr&n skatt. Bland Grothusens efterträdare s&som lokala jägeri- chefer i Finland hafva följande kommit i dagen: Wilhelm Kraforth, som 1651 förordnades tili hejderidare öfver Fin- land och österbotten; öfverstelöjtnanten Eric Boije tili Gen- näs, underjägmäsiare i Finland 1664 — 1670; ryttmästaren Erich Bure, underjägmästare i Finland 1670—1688; löjt- nanten Edvard Joachim Jordan^ jägmästare i Finland 1688; öfverstelöjtnanten Stefan Gustaf Aminoff, öfverjägmästare och öfvergränskommissarie i Finland (efter 1722), dog 1741 ! fängenskap af blessyrer frän Villmanstrand under bemö- danden att försvara gränsen; Lars Petter Ekblad, öfverjäg- mästare i Finland 1778; majoren Fredrik Gustaf von Rohr, öfverjägmästare i Kymmenegärds län, omnämnes 1785 och finnes d& omtalad säsom ende jägmästare i Finland.

Bland jägeriflskaler (dessa tjänster inrättades efter riks- jägmästareämbetets indragning är 1682) kunna nämnas: Carl Höijer, jägerifiskal öfver Finland och österbotten 1682— 1697; Johan Höök, jägerifiskal öfver Finland 1697—1703; Isaac Heicke, jägerifiskal i Finland frän 1703.

Jägeritjänstemän med placering pä vissa län torde först funnits pä ^land. Den mig bekanta stalen därstädes ter sig

65

i kronologisk följd s&lunda: Dariiel von Bäcendt (von Ba- wendt och von Bawer), jägmästare därst. 1613, i tjänst äanu 1619; Petter Paul, erhöll 1618 k. fullm. alt hafva inseende med dem pä Äland, att de icke skjuta djur; Gustaf Hans- son Winbergy skogyaktare därst. enligt k. fullm. 1622, un- derjägmästare därst. 1645; hofjunkaren Hans Militz, under- jägmästare därst. 1649, hofjägmästare, bodde 1676 i Stock- holm och var i tjänst ännu 1678 (troligen vid hofjägeri- ej riksjägeristaten); Joachim Morthen (Morten, Märten och Mer- then). hejderidare pä Aland 1650; Staffan Hansson, jägmä- stare därst. 1651 ; Jon Nilsson, underjägmästare därst. 1655 — 1685; efterträddes af sonen Carl Jonsson, underjägmä- stare fr&n 1685; Karl Östman, jägmästare därst. tili 1723; kaptenen Johan Fredrik Mikael, jägmästare därst. fr&n 1723; Jacob Bögstedt, jägmästare därst., omnämnes 1741; Johan Ruht, landtjägare därst, blef hofkvartermästare 1762; Eric Fogelholm, jägmästare därst. 1797.

Gä vi nu tili Nylanda och Tavastehus län, räkas dar följande jägeritjänstemän: löjlnanlen Edvard Joachim Jordan {se ofvan), som tjänstgjorde säsom jägmästare därstädes t. o. m. 1698 och dog 1703 säsom öfverstelöjlnant; löjtnanten Gustaf Adolf Drakman, jägmästare 1698—1710; Nils Malm, jägmästare 1710 — 1711; kaptenen Johan Fredrik Mikael (se ofvan), jägmästare 1722 — 1723; Johan Henrie Amnorin, förordnad 1751 att hafva uppsikt öfver skogarna därst., jäg- mästare därst 1752, öfver jägmästaretitel 1753.

Inom Abo och Björneborgs län äro följande kända: löjt- nant Gustaf Adolf Drakman (se ofvan), jägmästare 1710 — 1721; A. Roering, öfverjägmästare 1794 — 1807; (hofrätts- auskultanten Card Peter Bodin var 1805 t. f. öfverjägmä- stare under Roerings sex mänaders tjänstledighet); Per Gu- staf Bodön, öfverjägmästare 1808 (Uli sin död 1828.)

Sedan Sverige och Finland komme att vandra skilda vägar, har kommunikationen i forstligt hänseende ändock

i<

•j. 66

"^ varit ganska liflig. Vi erinra s& t. ex. dels om n&gra sven*

ska jägmästare, som blifvit engagerade i statstjänst eller pri- vat i Finland — K. T. Arborelius, F. T. W. Du Rietz och S. Rosell — dels om de finska forstelever, som pä sin tid genomgingo Skogsinstitutet i Stockholm, bl a. den är 1898 döde K. S. Hallberg. Svenske öfverjägmästaren, löjtnant Gustaf Eriksson Segerdahl, som 1848 — 1849 undervisade i skogshush&llning vid Mustiala landtbruksinstitut, biträdde ären* 1849—1851 friherre L. G. von Haartman vid finska skogsväsendets ordnande. Tid efter annan hafva tillfällen förekommit, da de bäda ländernas forstmän genom studiere* sor eller eljest tillgodogjort hvarandras erfarenhet och varit i tillfälle att i gränstrakterna bistä hvarandra. Sveriges och Finlands forstliga förhällanden, särskildt i de öfre orterna» äro ocksä i mängt och mycket sä likartade, att yrkesuppgif* ten endast främjas genom dylik samvärkan, som dessutom alltid vidare har tili följd, att de nordiska skogarnes värdare lära bättre förstä innebörden af sin ur alla synpunkter sä betydelsefulla värksamhet.

Hugo Samzelius.

1

Om jord-- och beständsvärden.

En af de sväraste uppgifter, som den praktiserande forstmannen har sig förelagd, är otvifvelaktigt upgiften alt beräkna skogsvärdet. Sä godt som hvarje forstlig författare angifver därför vid frägans bebandling mer eller mindre oklara antydningar om lösningen af den samma. Mä det för den skull tillätas roig att i sädant hänseende »draga ett strä tili Stacken», öfvertygad, som jag är, att den samma, genom en allsidigare pröfning, skall vinna en nödig utredning särskildt hvad angär skogarne i Finland.

Härvid utgär jag frän förhällandet med trädens tillväxt i olika trakter af landet och tager tillika i betraktande ne- dan nämda mera allmänt giltiga omständigheter. Da man ur erfarenhetstabeller för tall i södra Finland finner, att en hektar medelgod skogsmark kan framalstra ända tili 950 styeken sädana stammar, som vid 6 meters höjd innehafva en diameter af i medeltal 203 millimeter, sä torde man med afseende härpä kunna säsom bögst antagligt förutsätta, att y&ra blädning underkastade skogar vid omsorgsfullare afvärk- ning ega förmfiga, att per bektar frambringa ungefär fjärde- delen däraf eller omkring 235 stammar af nästnämda diame- termätt. Enligt under senare tider värkstälda undersöknin- gar framgär vidare, att tallen i trakter nära 62 breddgraden i Finland för att vid 6 meters böjd uppnä en diameter af 254 millimeter behöfver 112 är, för 229 millimeter 97 är, för 203 millimeter 85 är, för 178 millimeter 74 är ocb för

58

152 millimeter 65 är. Tänka vi oss nu, att stamantalet per hektar aftager i motsatt förbällande tili den uppnädda högre äldern eller, hvad som är det samma, är i samma man högre för yngre äldrar, äfvensom att anlalet stammar per hektar vore fördeladt ä följande ätta äldersklasser med mellanrum af 11 äldersär, sä skulle ä hvarje hektar sig belöpa:

Stammames:	Beständsdelens värde :	Värdet per stam:
&lder i Ar	diameter vid 6 metere höjd i millimeter	antal.	mark	penni.	mark	penni.
85 74 63 52 41 30 19 8	203 178 145 103 44	30 34 40 49 62 85 134 319	117 74 46 28 17 9 4 1		3 2 1	90 19 17 59 29 11 4
49 87 93 28 71 79 59
	Summa	758	300	66		40

Förestäende virkesvärden erhällas sälunda, att per hek- tar aatagits vid 85 &rs omdref förefinnas 232 träd med en medeldiameter af 203 millimeter vid 6 meters höjd. Efter ett pris af 3 mark 90 penni per stam blefve skogsbeständets värde 904 mark 80 penni och hvarje hektar skog, som efter 85 är och därefter hvart 85:te är afkastar 904 mark 80 penni,

904i60 egde enligt formein: k = ^ ^^^ — :pett kapitalvärde af 33 mark

1.0485 _i

46 penni.

85

Genom att dela 33.46 med tj fäs hvarje beständs-

dels kapitalvärde = 4 mark 33 penni och de olikäldriga be- ständsdelamas virkesvärden enligt formein: r=4.33Xl-o*'' —1» i hvilken formet r betecknar ständskogens värde, betraktadt

59

säsom ränta k kapitalet 4 mark 33 penni, och n ständsko- gens älder.

En bektar skogsmark, beväxt med sädan skog, som of- van upptagits, skulle du genast och bvart llrte är afkasta 30 träd med en diameter af 203 millimeter vid 6 meters höjd, värda 117 mark. Kapital värdet äter & en nu och bvart llrte är utfallande ränta af 117 mark är enligt formein:

k = —, — , , ' . = 333 mark 94 penni. Virkets värde bar

beräknats tili 300 mark 66 penni och drages nu denna sum- ma frän 333 mark 94 penni, sä äterstär 33 mark 28 penni, bvilken rast skulle motsvara ett föryngradt beständs alstrings- värde per bektar. Detta värde bar bär tidigare erhällits = 33 mark 46 penni, sä att beräkningarna i bvardera fallet öfverensstämma tämligen nära tili resultatet.

Fräga vi oss nu vidare, bvilken medelälder ett bestand af berörda utseende innebar, sä fäs denna älder enligt for-

, 2.52367 — 1.52218 ^o « ä ii ^ ^ ßn

mein: n = = 58.8 är eller drygt 69 procent

0.01703 ^* ^

af omloppstiden 85 är, medan medeläldern enligt stammar-

nes medelvärde 40 penni vore = 44 är eller omkring 52

procent af sagda omloppstid.

Da nu jorden vidlädande skatter och onera i södra de-

larne af landet torde fä uppskattas tili ett värde af minst

70 penni per bektar, hrilket värde motsvarade ett kapital af

17 mark 50 penni, sä blefve, om kulturkostnader antpges

per bektar uppgä endast tili 15 mark 39 penni, jord värdet

s= 0; ty en nu och bvart 85:te är utgifven summa af 15 mark

15 39 V 1 04®^

39 penni motsvarar enligt formein: k :j^ — Q^^ . ett

kapital af 15 mark 96 penni, som lagdt tili 17 mark 50 penni sliger tili 33 mark 46 penni eller tili den summa, bvilken bär ofvan beräknats utgöra det föryngrade beständet brutto- värdet per bektar. Häraf framgär tydligl, att i skogen före- fintliga kala ytor, bvilka utan kultur icke kunna bringas tili erforderlig skogsväxt, i vanligt fall sakna bvarje kapitalvärde,

~^

60

s&vida man ästundar kunna tillgodoräkna sig 4 procent i ränta ä arbetskostnader och andra med jorden förenade ut- gifter samt icke kan genom markens uppl&tande tili bete eller för öfverg&ende jordkultur minska kostoaderna för plan- tors uppdragande ä den samma. EU egentligt jordvärde upp- stär endast i det fall, att man änöjer sig med lägre ränta an 4 procent k skogskapitaleU och det ligger i sakens natur, att detta värde vid samma antaganden för öfrigt häller sig oförändradt, vare sig marken är skoglös eller mer eller mindre beväxt med skog.

Den ränta, som vid beräkning af 4 procent k skogska- pitalet kan i vanligt fall ifrägakomma, utgör därför, enligt hvad här förut blifvit visadt, icke en jordränta utan en be- ständsränta, hvars storlek i yäsentlig grad är beroende af skogsbeständets beskaffenhet. För ett normalt blädskogsbe- stand af det utseende, som här ofvan antagits, vore beständs- kapitalets storlek per hektar 33 mark 28 penni, oafkortadt med det skatter och onera motsvarande kapitalet 17 mark 60 penni, sä att best&ndsvärdet per hektar uppginge tili 15 mark 78 penni. Huru detta kapital är beroende af skogs- beständets utseende framgär närmare af efterföljande be- traktelse.

Antager man nämligen, att k hvarje hektar förekomme

endast 16 träd, som vid 6 meters höjd innehafva en diame-

rer af» 203 millimeter, samt att beständet jämväl i öfrigt

egde ett i samma grad förminskadt antal träd af yngre äldrar,

sä att antalet träd uppginge blott tili ungefär 53 procent af

stamantalet i den tabellariska sammanställningen här förut,

483 60 nedginge kapitalvärdat per hektar enligt formein: k = z — sTirT

62.40 Xlo4i^

— 17.50 tili 39 penni och enligt formein: k =

I.04II — 1

— 177.85 tili 26 penni eller i hvardera fallet sä godt som tili 0. Ehuru beständet ännu bestode af 400 stycken yngre och äldre träd emellan äldrame 8 och 86 är, hvilkas virkes- massa uppskattats värd 160 mark 35 penni, sä skulle be-

61

ständsvärdet per hektar det oaktadt nedgä tili ett mycket ringa belopp, hvilket bär särskildt framhälles för de herrar forstmän, som anse icke allenast eit beständs- utan tili och med ett jordvärde böra tilläggas hvarje skogsareal, huru ofull- stäDdigt beväxt den samma an mk vara.

Enligt tallträdens tillväxt i mellersta Finland eller trak- terna emellan 61^ 3(y och 65^ nordlig bredd skulle stammar- nes älder, diameter vid 6 meters höjd, antal och värden blifva sädana, som de upptagas här nedanför:

Stammames :	Best&ndeU vir- kesvärde:	Värdet per stam:
älder i kr	diameter vid 6 meters höjd i millimeter	antal	mark	penni.	mark	penni.
117 103 89 75 61 47 33 19 5	203 178 146 108 52	28 32 37 44 54 70 99 172 655	84 51 31 18 10 6 3 1		3 1
30 12 64 93 17 23 41 29	60 84 42 20 9 3 0.8
	Samma	1,191	207	9		17

Antagas nu skatter och onera per hvarje hektar växtlig skogsmark i mellersta Finland belöpa sig tili 45 penni, hvil- ket belopp efter 3.5 procent skulle motsvara ett kapital af 0.45 X 100 : 3.5 = 12 mark 8ß penni, s& finge man beständs- värdet af en hektar mark med sädan ständskog, som ofVan

84 X 1 035^* antagits, enligt formein: k = -^ ^_ =(207.09X12.86)

702 tili — 18 penni och enligt formein: k •

I.035II'' — 1

12.86 tili

62

— 9 penni, hvilka Uk sistnämda iinagiDära värdeii kunna fi, betraktas = 0. Vid anlagen räntefot af 3.5 procent skulle

altsä i mellersta Finland i vanliga fall icke blött jordvärdet yftan äfven beständsvärdet ^ara = 0, ehuru virkets värde per hektar uppginge tili 207 mark 9 penni.

Det äterstär ännu, att taga i oärmare betraktande för- h&llandet i norra Finland. Följes härvid enahanda metod, som för södra och mellersta Finland, sä blefve stammarnes älder, diameter vid 6 meters höjd, aotal och värden sädana, som de här nedan upptagas:

Stammarnes:	Virkets värde:	Värdet per stam:
älder 3 &r	diameter vid 6 meters höjd i millimeter	antal	mark	penni.	mark	• penni.
151 135 119 108 87 71 55 39 23 7	203 178 149 115 73 14	25 28 32 37 43 53 69 97 164 539	52 33 21 13 8 5 2 1	60 46 22 35 29 3 94 60 73 18	2 1	10 20 66 36 19 U 4 2
	Samma	1,087	139	30		13

Best&ndsvärdet ä en hektar med ofvan beskaffad skog blefve enligt formein: k = ^V^ ^J^'^^f^ — (139-30 X 7.86)

• ^ 1.028^0 — l \ /

= — 14 penni. Enligt formein: A: = -z ^^^ — 7.86 blef- ve beständsvärdet = — 7 penni. Hvardera dessa imaginära värden kunna betraktas = 0, hvarför ett skogsbest&nd i

^

63

Qorra Finland vid antagande af 22 pennis skalier och onera per hektar samt med beräkniDg af en räntefot ä 2.8 procent icke besitter hvarken nägot jord- eller beständsvärde.

Af dessa beräkniDgar framgär nu klart nog, alt den hög- sta räntefot, som kau beräknas, är den, hvilken vid rädande virkespris och normala skogsbesl&od gifver ett beständsvärde = 0. Detta inträffar enligt förestäende antaganden inom syd- liga Finland vid en räntefot af 4.75 procent, i mellersta Fin- land vid en räntefot af 3.6 procent och i nordliga Finland vid en räntefot 2.8 procent.. Räknas med antagande af en hogre ränta sker sädant pä bekostnad af själfva virkes- kapitale!.

Förestäende siffror äro just icke uppmuntrande för dem, hvilka ifra för trädgärdsmästeriet i skogsskötsel, ty de äda- galägga tydligt och omutligt, att nägon vidsträktare skogskul- tur ä absolut skogsmark i mellersta och nordliga Finland ej kan ur ekonomisk synpunkt förordas af andra an dem, som sakna förutsättningar att tänka sig in i saken. Den sä förordade ultorkningen af vattensjuka marker fördömer med afseende ä det uppvisade resultatet sig själf ; ty da skogen ä växtliga marker redan öfverhufvudtaget lämnar en mindre tillfredsställande ränta, hvad äterstär da för de med betyd- liga kostnader utdikade sumpmarkerna.

Emot förestäende beräkningar kunna visserligen i teore- tiskt hänseende göras mer eller mindre befogade anmärknin- gar, säsom t. ex. att härvid värdet af alla förafvärkningar lämnats utan afseende. Härtill vill jag blott päminna, att om värdet af gallringsvirke, som regelrätt afvärkats, skall tagas med i beräkningen, man i den samma jämväl mäste införa füllt motsvarande utgiftsposter för skogens värd och förvalt- ning. För att icke inveckia saken hafva därför sär^kilda poster ä säväl debet- som kreditsidan bortlämnats, da de ansetts praktiskt taget motväga hvarandra.

Helsingfors, den 6 Februari 1902.

A. Siü^n.

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen vuosikokous

Hämeenlinnassa 2 ja 3 p. syysk. 1901.

PSytlklija tehty Suomen Metsänhoitoyhdistyksen vuosi- kokouksessa Hämeenlinnassa 2 ja 3 päivänä syyskuuta 1901.

Metsänhoitoyhdistyksen jäseniä olivat saapu- villa seuraavat: yliforstmestari A. Borenius, yksi- tyismetsänhoitaja A. Burgman, forstmestari J. E. Ekström ja Evon metsänhoitoopiston opettaja, forst- mestari B. Ericsson, yliforstmestari U. Forssman, maanviljelyskoulun johtaja, raetsänhoitaja A. Grön- vail, sotakamreeri, forstmestari H. Haekstedt, met- säkonduktööri J. Hackstedt, virkatalojenmetsän- hoitaja P. V. Hannikainen, metsänhoidonneuvoja B. Heikel, metsänhoitaja B. Heiander, forstmestarit, tohtori R. Berlin, L. Karsten ja A. Kolari, virka- talojen tarkastaja A. Lindebäck, metsänhoidonneu- voja, maisteri A. Läng, virkatalojentarkastaja L. Löfgren, forstmestari K. Moberg, virkatalojen tar- kastaja A. Mäkkylä, forstmestari E. Nylander, vir- katalojenmetsänhoitaja E. Nylund, forstmestarit A. Riddelin ja A. Ridderborg, metsänhoidonnenvojat 0. Renfors ja 0. Siv6n, vuorineuYos, vuoriinten- dentti 0. P. Solitander, forstmestari K. Tamme- lander, hovineuvos, yliforstmestari 0. Timgren, forstmestarit A. V. Vestermarck ja vapaaherra N. von Willebrand.

Pöytäkirjan laati allekirjoittanut, ybdistyksen sihteeri.

65

§ 1-

Kokouksen avasi yhdislyksen puheenjohtaja, yliforst- mestari A. Borenius seuraavin sanoin:

H. H.

Kokoonnuttuaan useampana vuonna muilla paikoin, eri osissa maata, vierailee Metsänhoitoyhdistys taas siinä kau- pungissa, jossa sen ensimäinen kokous pideltiin lokakuun 15 päivänä 1877 ja jossa ybdistys sittemmin useampaan ker- taan, viimeiseksi yhdeksän vuotta sitten, on ollut kooUa. Eri- tyinen muisto eräästä näistä kokouksista, 10 päivänä syys- kuuta 1883, on 18 yuotias metsikkö siperialaista lehtikuusta, pichtakunsta ja tavallista kuusta, joka silloin istuttamaiia pantiin aluUe Hätiiän sotilasvirkatalon maalla ja jota nyt on aikomus yhdistyksen läsnäoUessa harventaa ja puhdistaa. Muita, yhtä näkyviä todistuksia Metsänhoitoyhdistyksellä, ikä- vä kyllä, ei ole toiminnastaan, mutta kuitenkaan se ei liene aivan jäljettömiin mennyt. Metsänhoitoyhdistys voinee päin- vastoin ansiokseen lukea ainakin osan sitä huoienpitoa, jota nykyään aletaan meillä täällä osoittaa metsälle, sekä siitä mitä viimeaikoina on tehty metsänhoidon edistämiseksi. Mitä erittäin kruunonmetsien hoitoon tulee, on yhdistys ilokseen huomannut, että »kruununmetsäkomitea» on ottanut huomi- oon useita niistä toivomuksista, joita erinäisten asiain suhteen on lausuttu yhdistyksen kokouksissa. Sentähden, kun vielä tulotkin kruununmetsistä ovat kasvaneet huomattavassa mää- rässä, se aika ei liene hyvinkään kaukana, jolloin voi odottaa näiden toiveiden toteutuvan.

' Niiden nyt kuluneen toimintavuoden tapausten joukossa, jotka ansaisevat muistamista *), on se kunnianosoitus, jota entiset oppilaat osoittivat yhdistyksen kunniajäsenelle johtaja, tohtori A. Blomqvistüle Evon metsähoitoopiston olemassa- olon 40:nä vuosipäivänä ja tohtori Blomqvistin johtajatoimen 30.nä vuonna. Vaikka kohta tämä kunnianosoitus ei suoras- taan lähtenyt Metsänhoitoyhdistyksestä, oli yhdistyksen suhde siihen kuitenkin hyvin läheinen, jonkatähden myös rohkenin

*) ÄBetoB '°/7 1901 koskeva metsftnhakkauoikeuden kiinnitystä toisen maalla.

Laki ^^/r 1901 koskeva osuustoimintaa.

Mets&nvartijain kokous Orismalassa heinäkuun 21 ja 22 päivänä 1901 (Saomen MetBänvartijain Liiton sääntöehdotus.

5

66

yhdistyksenkiD tervehdyksen juhlan viettäjälle esittää. Tässä kunnianosoituksessa oli silloin vielä läsnä meidän kaikkien arvossapitämä, nyt manalle mennyt henkilö, jota raelsänhoito- yhdistys tosin ei ollut saanut lukea jäaentensä joukkoon, mutta jonka koko toiminnan kuitenkin voi sanoa, jos kohta välillisesti, olleen omistetun metsänhoidon edistämiselle. Ottipa hän muulamÜD kokouksiimmekin osaa, samoin kuin nühin metsähoitokokouksiin Etelä Suomessa, jotka voidaan Metsän- hoitoyhdistyksen edeltäjinä pitää. Tarkoitao tällä tietysti eotistä lehtoria Evon Metsänhoitoopistossa Johan Emil Fu- ruhjelm'iä, jonka jaloa ja lämmintä persoonaa me kaikki olemme oppineet niin suuresti kunnioittamaan ja arvossa- pitämään.

Emil Furuhjelm syniyi Hofgärdin tilalla Haubossa heinä- kuun 18 päiväoä 1834, tuti ylioppilaaksi tammikuun 26 päi- vänä 1853, suoritti kaDdidaattitutkionon toukokuuQ 25 päi- vänä 1857 ja sai muutamia päiviä myöhemmin, 29 päivänä samaa kuuta, laakerin noissa muistettavissa vibkiäisissä, joissa myöskin äskettäin manalle mennyt suuri maanmiebemme A. Nordenskiöld vibittiin sekä maisteriksi eltä tobtoriksi. Ha- lukkaana antautumaan opettajaksi metsänboidon aputieteissä oleskeli Furuhjelm valtion apuraballa vuodet 1857 — 1859 Tharand'issa, suoritti kotiin tultuaan metsänkonduktöörin tut- klnnon marraskuun 10 päivänä 1859 ja määrättiin beti sen jälkeen v. t. metsänboitajaksi Saarijärven boitopiiriin sekä syyskuun 3 päivänä 1861 luonnontieteen ja kemian lebtoriksi Evon Metsäboitoopistoon. Tätä Metsänboitoopistolle tärkeätä opettajatointa bän boiti 40 vuotta, bubtikuun 19 päivänä ta- pabtuneesen kuolemaansa saakka, ja saavutti sillä aikaa harvinaisella vaatimattomuudellaan, velvoUisuuden tunnol- laan ja oikeudenmukaisuudellaan yleislä luottamusta ja kunni- oitusta.

Ybdistyksen omien jäsenten joukossa, jotka kuluneena vuotena ovat manan majoille muuttaneet, ansaitsee etenkin muistamista yksi ybdistyksen perustajia, jolla metsänboidon hallinnossa aikoinaan oli buomattava asema, nim. entinen metsänhoitolaitoksen päällikkö, valtioneuvos, vapaaberra RabbcXachris Wrede, joka kuoli tammikuun 15 päivänä tätä vuotta.

Vapaaberra Wrede syntyi kesäkuun 27 päivänä 1815 ja määrättiin, lopetettuaan opintonsa Suomen kadettikou- lussa, elokuun 6 päivänä 1836 vänrikiksi Henkivartiokaar- tin suomalaiseen tarkkaampujapataljoonaan (oikeudella lu<

67

kea virkavuosia helmikuun 12 päivästä samaa vuotta) ja yleDnettÜD aliluutnantiksi toukokuun 12 päivänä 1838. Samana vnonna lokakuun 24 päivänä otti hän eron sota- palveluksesta.

Kun keis. asetuksen kautta, tammikuun 14 päivältä 1851, »väliaikainen metsänhoitokunta» perustettiin, rupesi vapaaherra Wrede siihen ja määrättiin helmikuun 2 päivänä 1853 lääninmetsänhoitajaksi Mikkelin läänin. Oleskeltuaan, annoHisen määräyksen mukaan toukokuun 27 päivältä 1856, valtion apurahalla Saksassa »täydentääkseen opintojaan metsänhoidossa» määrättiin hän joulukuun 22 päivänä 1857 hoitamaan metsänhoitoasiain apujohtajan virkaa Maanmit- tauksen- ja Metsänhoidon Ylihallituksessa. Kesäkuun 17 päivänä 1858 nimitettiin hän vakituisesti hoitamaan sanottua virkaa.

Kun maamittaus ja metsänhoito elokuun 1 päivänä 1863 eroitettiin toisistaan Metsänhoitohallituksenperustamisen kautta tuli vapaaherra Wrede'stä sen ensimmäinen päälikkö. Hän nimitettiin sanotun viraston ylitirehtööriksi marraskuun 26 päivänä 1863. Tässä virassa hän pysyi marraskuun 8 päivään 1870, jolloin hänelle pyynnöstä suotiin armollinen ero. Tästä lähtien hän eleli omistamallaan Verelä nimisellä maatilalla Elimän pitäjässä, jossa myöskin tuo vanha ritari kuoloon vaipui viimekuluneen tammikuun 15 päivänä. Forstförenin- gens Meddelanden'issa on kamarineuvos Ernfrid Forström, joka ennen muita on pätevä todistaja näissä asioissa, lämpi- mästi esiintuonut fapaaherra Rabbe Wreden suuret ansiot metsänhoitolaitoksen perustamisen suhteen ja sen ensimäiseen järjestelyyn nähden. Yhtyen kamarineuvos Forsström'in lau- suntaan tunnustakaamme mekin, että vapaaherra R. Wrede aikanaan oli oikea mies oikealla paikallaan ja että, joskohta hänen silloisten olojen vallitessa ei onnistunut saada aikaan täydellisempää metsänhoitoa, hän kuitenkin avasi tien metsän- hoidon kehittymiselle maassamme.

Pyydän teitä H. H. nousemaan sijoiltanne kunnianosoi- tukseksi näitten raolempain ansiokaslen miesten muislolle.

68

Puhuessani metsänhoitolaitoksen tänä vuonna kärsimi-tä tappioista, en voi olla kiinnittämättä huomiotanne, H. H., erääsen saksalaiseen, tammikuun 19 päivänä lata vuotta kuolleeseen metsänboitajaan. Tarkoitan Eberswalde'n metsän- hoitoopiston johtajaa, landsforstmeister t:ri Bernhard Danckei- mann'ia, jonka toiminta metsänhoidon hyväksi on ollut siksi laajaperäinen, etteivät vaikutukset siitä ole rajoittuneet yksin- omaan hänen oraaan maahansa.

Liian laajasi kävisi hänen elämäänsä ja elämäntyötänsä tässä kuvaaminen, jonka tähden haomautan ainoastaan tär- keimmistä kohdista niissä.

Danckelmann syntyi westfalilaisesta suvusta metsänhoiloa harrastavassa kodissa huhtikuun 5 päivänä, lopetti opinsa v. 1852 NeustadtEberswalden metsänhoitoopistossa, kuten sitä silloin kutsuttiin, missä Pfeil oli johtajana. Yiiopistossa lukuja suoritettuan sekä sitä ennen ja sen jälkeen käytännöllistä harjoitusta saatuaan, suoritti D. »oberförstertutkinnon» v. 1856. Ositlain avustajana osittain johtajana toimi hän senjälken metsänarvioirois- ja tarkastustöissä. Jo 1854 kutsuttin hän kruununtilojen ja valtionmetsien (Forsten) osastoon rahami- nisteeriossa ja pysyi siinä toimessa vuoteen 1862, jolloin hän nimitettiin oberförster'iksi. Oltuaau vuonna 1864 kabdesti tutkiana metsänhoidollisessa tutkinnossa valtionvirkoihin pää- semistä varten, tuli hänestä 1864 forstinspektor Potsdam- Neustadt piiriin ja lokakuun 1 päivänä Eberswaiden metsän* hoitoakatemian johtaja. Tässä virassaan hän oli 34 Va vuotta, kuolemaansa saakka viimekuluneen tamftiikuun 19 päivään, ja kohotti sillä aikaa tuon ennestään jo hyvän maineen saavut- taneen akatemiian yhdeksi maailman parhaimmista. Suuri oli hänen ansionsa myöskin metsänhoidoUisen koelailoksen syntymiseen ja järjestämiseen nähden vuonna 1872. Sitten hän akatemiian johtajana suurella innolla ja asiantuntemuk* sella johti sekä preussiläisiä koeasemia, pääasemana Ebers- walde, että saksalaisten metsänhoidollisten koelaitosten yhdis- tystä, jonka itseoikeutettuna puheenjohtajana hän oli ja jonka vuosikokouksista hän harvoin oli poissa. Kun saksalainen metsänhoitoyhdistys vuona 1899 perustettiin, tuli hänestä sen presidentti.

Berhard Danckelmann oli yksi aikamme etevimpiä ja taidokkaimpia metsänhoitajia ja opettaja, jommoista harvoin tapaa. Hänen ajatüstensa selvyys ja arvostelujensa terävyys ilmeni hänen selvässä ja tarkassa esittämistavassaan, joka

69

oli vapaa tuosta saksalaisille omiluisesta turhanpäiväisestä laveudesta, jonkatähden puhuttiinkin hänen yksinomaisestä »lapidon tyylistään». Varustettuna erinomaisella työkyvyllä täylti hän hyTin monipuolisen toimintansa ja ne suuret vaa- timakset, jctka eri tahoilta asetettiin hänen suhteensa. Hänen esilelmänsä olivat aina larkoin punnitut ja hyvin valmistetut, ja sentähden myöskin sisältörikkaat ja opettavaiset. Etenkin hauskaa oli häntä kuulla noilla hänen alkuunpanemillaan ja erityisesti suosimillaan säännöllisillä retkeilyillä, joita vuosi umpeen joka viikko tehtiin ympärillä oleviin hoitopiireihin, ja joilla esitelmä koski jotakin erityistä, tilaisuutta varten valittua, jossakin suhteessa erittäin huomattavaa melsikköä, joka oli omiaan esitelmää^alaisemaan.

Paljon olisi vielä sanottavaa tästä erinomaisesta ja etevästä inetsänhoitajasta, joka on ollat monen suomalaisen- kin metsänhoitajan avustajana tieteellisissä ja käytännöllisissä töissä. Mutta eilen liiaksi kuluttaisi aikaa, tahdon ainoastaan toistaa hänen elämänsä-kertojan ja ystävänsä Ad. Remel6'n sanat, että kuten vuorilta tuleva kulkia näkee mäkien ja pie- nerapien knkkuloiden vähitellen katoovan, samassa kun vuo- riston jättiläiset yhä vielä oval nähtävissä, nun myös Bern- hard Danckelmann'in komeaa haamua vielä tullaan huomaa- maan kauvan sen jälkeen, kun muisto monista muista, jotka hänen aikanaan metsänhoidollisella kilparadalla kilvoitteli, jo on ehtinyt hälvetä.

Mutta jo on aika ryhtyä asioittemme käsittelyyn, sittenkun eusin olemme sihteerin kertomuksesta saaneet kuulla yhdis- tyksen toiminnasta viime kuluneen vuoden aikana. Lausuen toivomuksen, että harkintamrae kaikessa vaatimattomuudes- saan eivät jäisi tuloksitta, vaan päinvastoin olisivat metsän- hoidolle ja sen kautta jossain määrin isänmaallemmekin hyö- dyksi, tervehdin Teidät, H. H., tervelulleiksi tähän metsän- hoiloyhdistyksen 24 vuosikokoukseen, jonka täten julistan alkaneeksi.

70

§2.

Tämän jälkeen luettiin vuosikertomas, joka oli näin kuuluva:

JohtokuDnan viiine syksynä tekemän päätöksen mukaan on F. F. Meddelanden'ia, mikäli mahdollista, toimitettu vih- koissa neljännesvuosittain ja on siten ensimmäiaen, toinen ja kolmas neljännesvuosivihko XVIII nidettä ilmestynyt vuoden kuluessa.

Palkkiona hyväksi huomatuista metsäDYiljelyksistä on Johtokunta jakanut alla mainitut rahamäärät seuraaville ben- kilöille:

Talonpoika Mikko Väänäselie Ristiinan pitäjässä Torko- lan kylästä, 200 mk vucsina 1879 — 1882 toimittamistaan inetsänkasvatuksista kaskeamisen kautta, alaltaan yhteensä 5,86 h:a.

Talonpoika Emanuel Trygg iüe Ristiinan pitäjässä, Tiu- salan kylässä, 75 mk 17 — 29 vuoden vanhoista mäntyvilje- lyksistä, alaltaan yhteensä 2,53 h.a.

Talonpoika Lauri Purhoselle Jurvan pitäjän Remajär- ven kylästä, 75 mk männyn ja kuusen viljelyksistä kaskeami- sen kautla, josta vanhimmat ovat 2^ ja nuoremmat 10 vuotta ja alaltaan yhteensä 2,09 h:a.

Talonpoika Wilhelm Pöntiselle Juvan pitäjän Murtais kylästä 15 mk 0,io hehtaarin suuruisesta kaskiviljelykseen yhdistetystä metsänkasvatuksesta.

Sitäpaitsi on metsänvartija Th. Lempiselle Urjalan pitä- jästä annettu 20 mk kehoitukseksi osoittamastaan innosta paremman metsänhoidon aikaansaamiseksi.

Kuten edellisestä vuosikertomuksesta näkyy, ilmoitti johto- kunta V. 1900 kiertokirjeiden kautta kaikille kansakoulujen tarkastajille, että Metsänhoitoyhdistys tilattaessa maksutta lä- hettää siemenillä ja taimilla varustettuja istuttujia opettamaan kansakoululapsille metsän kylvöä ja istutusta. Kun tällä toimenpiteellä ei ollut toivottua vaikutusta, päätti Johtokunta joulukuussa pitämässään kokouksessa lähettää jonkun nuorem- man metsänhoitajan pitämään esitelmiä metsänhoidosta ja niiden ohessa kehottamaan asianomaisia kansakoulunjohto- kuntia kevääksi 1901 tilaamaan metsänhoitoyhdistyksen istut- tajia toimittamaan kultuureja kansakoululasten kanssa. Tästä oli se ilahuttava seuraus, että melkeinpä kaikista niitten pitä- jien kouluista, joissa yllä mainittü metsänhoitaja kävi, saapui

71

tilauksia, vieläpä niin runsaasti, ettei ollut ajattelemistakaan yhdistyksen palveluksessa olevan kahden istuttajan ehtivän, istutus ajan lyhyyteen nähden, toimittaa kaikkia näitä töitä. Kuta enemmän kultuurien toimittamisen aika läheni, sitä enemmän saapui muitakin istuttajaiD tilauksia, joten he voi- vat ottaa osalleen ainoastaaan harvoja kansakouluja. Johto- kunnan oli siis koetettava saada nuorempia metsänhoitajia toimittamaan sanottaja kulttuureja ja avuliaasti suostuivat- kin metsäkondnktöörit Ossian Sivön, joka oli toimittanut yllämainitut luentomatkatkin, R. Brander, C. A. Broberg, A. Gripenberg ja E. Hougberg toimimaan ylimääräisinä istuttajina.

72

Kalttuuritöitten tulokset selviävät alia olevasta luettelosta.

n

i> { 4- H ■:			f 0		Kylvettyjft siemeniä kg.	Istutettujen taimien laka
r^ 1 1 ä J a.	5	pr c 2.	t	a * *	11 5.-2.	il
Porvoo . . . .	8	5,70	3,80	7,70	900	700	160	160	320
Askola .			3	1,15	1,80	—	340	200	60	60	150
Pemaja .			7	3,10	3,50	3,00	200	—	101	123	325
Liljendal			3	1,75	1,75	1,75	—	700	218	35	125
Lappträsk			4	2,20	2,85	1,65	—	400	367	40	220
8:d			1	0,75	0,50	1,00	160	100	20	20	85
s:n			2	0,80	0,80	0,50	—	—	30	30	150
Ruotsinpyhtää .	1	—	—	—	~	—	10	5	10
s:n	2	0,80	0,80	0,50	-.	—	30	33	60
Elimä ....	3	1,20	0,80	0,80	—	300	90	90	130
Anjala . . . ,	4	1,«0	2,00	1,00	—	300	50	50	200
Jaala	3	0,00	0,60	0,20	—	900	300	—	100
litti	7	2,10	1,00	1,00	—	2,100	700	—	300
Orimattila . .	10	9,00	9,00	10,7 6	610	800	300	300	660
s:n . .	2	0,63	0,50	1,00	130	220	50	60	55
Tuasnla . . .	5	0,40	0,50	0,50	600	600	76	7n	196
Sipoo	4	1.90	1,35	2 65	1,060	—	600	—	130
HelsiDgin pitäjä	3	1,50	2,00	—	—	1,000	1,400	—	210
Artjärvi . . .	4	1,50	1.50	2,50	380	400	60	60	300
Myrekylä . . .	3	1,40	1,00	1,75	50	50	20	30	230
Pukkila ....	2	0,68	1,00	0,50	200	200	30	30	106
Pomääsi . . .	1	0,35	0,40	0,40	150	—	—	—	15
Mäntsälä . . .	7	2,75	2,00	2,80	600	740	140	140	312
Yhte	er	sä	1 89	42,11	39,45	41,75	6,270	9,610	4,811	1,338	4,388

73

Tästä näkyy, että toimitusmiehet kävivät 89 koulussa, jol- loin kylvettiia 39,45 kg männyn- ja 41,75 kg kuusen-siementä, sekä istutettiin 5,270 männän, 9,610 kuusen ja 4,811 jalom- man havupuun- sekä 1,338 jalomman lehiipuun tainta. Näistä viimemainituista olivat havupuut etupäässä pichtakuusia, cem- bramäntyjä ja vähempi määrä lehtikuusia, lehtipuut taas tam- mia, saarnia ja jaalvia. Noin 10,000 tainta oli nelivuotista,^ koulutettua, muut 2 Yuotisia kouluttamattomia.

Searaavat otteet asianomaisten toimitusmiesten kerto- muksista ovat omiaan valaisemaan, miten yritys vastaanotet- tun eri paikkakunnilla.

Pernajan, Liljendaarin ja Sipoon suhteen lausutaan. »Kylvetyt alat ovat ylipäätänsä pienet, joka kaiketi on laet- teva asianomaisten näiden metsätöiden suhteen osottaman, odottamaltoman vähäisen harrastuksen syyksi. Kaikki alku- han on vaikeaa ja varmaankin jatkuva työ tällä alalla on tekevä metsän kylvön ja istutuksen tuottaman hyödyn sel- väksi.» Orimattilassa, Artjärvellä, Lappträsk'issä ja Myrs- kylässä käynyt toimitusmies sitävastoin sanoo kertomuksensa lopussa: »Kaikkialla toimittivat sekä täysiikäiset että lapset työn suurella innolla ja näyttivät asukkaat kaikilla käymilläni paikkakunnilla täydellisesti tajuavansa järkiperäisen metsän- hoidon hyödyn.» Mäntsälään, Pukkilaan ja Tuusulaan nähden sanotaan: »Käynnit eri kouluilla näyttivät ylipäätänsä sen että koululapset työn ja opetuksen suhteen osoittivat suurta harrastusta, joka antaa aihetta toivomaaan, että se on lan- gennut hyvään maahan. Jos jokainen lapsi, joka läpikäy koulun, ainakin kerran saisi opetusta sanotussa suhteessa, voisi tulevaisuudessa toivoa huomattavia tuloksia. Melkein poikkeuksetta ovat opettajat ja koulujen johtokuntien jäsenet, useimmat maatilojen omistajia, olleet yrityksestä innostuneet ja kiitoUiset ja on heidänajatuksensa ylipäätänsä oUut se, että asialla on suuri merkitys.» Ruotsinpyhtään, Elimän, Anjalan, Jaalan ja littin suhteen sanoo toimitusmies: »Ylipäätänsä osoitti kansa hyvin vähäistä innostusta yrityksen suhteen, nun että välistä oli sangen vaikeaa saada maata, jonka tähden kulttuurialat monin paikoin olivat vähemmin sopivia. Aino- astaan 3 tai 4 paikassa annettiin karjansyötöltä suojeltuja paikkoja käytettäviksi. llahduttavana vastakohtana sitävas- toin olivat kansakoulunopettajat ja oppilaat, jotka järjestään osoittivat suurta innostusta työn suhteen.»

Edellä kerrottujen toimenpiteiden kautta on noin 4,400 oppilasta käytännöllisesti oppinut toimittamaan metsänkylvöä ja

1

74

islutusta. Metsäkulttuuria itsessäänkään ei voi pitää vähä- arvoisena, mutta suurin merkitys johtokunnan mielestä lienee Däillä toimenpiteillä kuitenkin nuorison rakkaaden herättä- miskeinona metsää ja ylipäätänsä halveksittua puuntainta sekä nuorta metsaä kohtaan.

Nämät työt oval kyllä tuottaneet yhdistykselle melkoisia menoja, mutta kun asianomaiset metsänhoitajat eivät ole ainoastaan toimittaneet kulttuuritöitä, vaan sen ohessa pitä- neet suuren joukon esitelmiä ja kaikkialla matkoillaan kes- kustelujen kautta koettaneet kansassa herättää paremman metsänhoidon balua, voinee toivoa, että yhdessä nütten mo- nien miljoonien puunsiementen kanssa, jotka toimituksien aikana kylvettiin maahan, moni siemen paremman metsän- hoidon harrastukseen on langennut sopivaan maaperfiän.

Viimeisestä vuosikertomaksesta näkyy myöskin, että Johtokunta on julistanut kilpailun, saadakseen aikaan kan> santajuista kirjallisuutta metsäasioissa. Kun kilpailuajan pää- tyttyä viime tammikuun 1 päivänä oli jätetty sisään 12 eri kilpailukirjoitusta, joista -6 oli suomen- ja 6 ruotsinkieiistä, on Johtokunta jakanut seuraaville tekijöille heidän jättämäs- tään kirjoituksesta palkinnot, kuitenkin sillä ehdolla, että kirjoituksia saadaan muodostella tarpeen mukaan.

l:nen palkinto, 200 rak, on annettu rautatienvirkamie- helle K. C. Sohlman'ille hänen kirjoituksestaan »Kuinka hoi- dat sinä metsääsi.»

2:nen palkinto, 150 mk, metsänhoitaja T. J. Blomqvist'ille kirjoituksesta »Hvad husbonden tankte och sade om skogen.»

3:as palkinto, 125 mk, metsänvartia I. Wesaselle kirjoi- tuksesta »Metsänhoidon alkeita.»

4:äs palkinto, 100 mk, metsänkonduktööri A. Gripen- berg'ille kirjoituksesta »Skogsskötsel & smä lägenheter, jämte n&gra ord om skogsföryngring.»

5:es palkinto metsänvartia Kasper Karjalaiselle kirjoi- tuksesta »Muutamia näkokohtia metsäin hakkaamisessa ja metsäin nuorentamisessa.»

Sitäpaitsi on Johtokunta lunastanut metsänhoitaja Benj. Helanderin kirjoituksen »Metsän nuorentaminen», jota ei pal- kintoja jaettaessa ole voitu ottaa huomioon, koska se ennen on ollut julkaistuna.

Yhdistyksen kansantajuinen aikakausilehti »Metsänys- tävä» on vuoden kuluessa ilmestynyt entisen toimituksen jul- kaisemana 1,400 kappaleen painoksena.

75

Johtokunnan ¥älityksellä ovat muutamat metsänhoitajat pitäneet esitelmiä metsänhoidollisissa kysymyksissä maanvil- jelysseurojen kokouksissa y. m. sopivissa tilaisuuksissa.

Jyväskylän vuosikokouksen päätöksen mukaisesti on Johtokunta kääntynyt Metsänhoitohallituksen puoleen esityk- sellä, että hirrenharsinnon jälkeen toimitettaisiin puhdistus- hakkuita. sekä että varoja pyydettäisiin metsänhoidonhallin- nolle tätä tarkoitusta varten.

Istuttajain kertomuksesta käy selville, että heillä vuona 1900 on ollut toimituksia 96 paikassa 6:ssa eri läänissä ja että he 228 toimituspäivänä m. m. ovat istuttaneet 133,655 eri puulajien tainta ja kylväneet 155,45 kg männyn- ja kuu- sen-siementä alalle, joka yhteensä on 128,45 hehtaaria. Paitsi sitä, että istuttajat monin paikoin ovat lukeneet tukkipuita, toimittaneet apuharvennuksia ja tutkineet kotitarvepuun hak- kauspaikkoja, ovat he johtaneet suurempia apuharvennustöitä yhteensä 173 h:a alalla sekä leimanneet myytäväksi 28,376 runkoa. Talvikuukausina on metsänistuttaja Aronen matkus- tellut pohjois Hämeessä pitämässä luentoja ja johtamassa keskusteluja metsänhoidollisissa kysymyksissä.

Yhdistykselle ovat vuoden kuluessa lähettäneet lahjaksi julkaisujaan: Upsalan Yliopisto, Sällskapet för Finlands geo- grafi, Maantieteellinen yhdistys, Svenska literatursällskapet. Pro Fauna & Flora Fennica seura, Geologinen kommissiooni, Läsnoj Obschestvo, Den Norske Forstforening, Föreningen för skogsvärd i Norrland, Den Danske Forstforening, Dep. of Agri- kultur Division Forestry Yhdysvalloissa, Tidskrift för Skogs- hushällning sekä Det Danske Hedeselskabs tidskrift.

Lopuksi on Johtokunnan suruUinen velvollisuus ilmoittaa, että sen jäsenistä vuoden kuluessa ovat kuoUeet kaupungin- lääkäri tohtori A. Lind, valtioneuvos Rabbe Wrede, kauppa- nenvos G. A. Serlachius ja forstmestari J. W. Litzell.

§3.

Yhdistyksen varojen hoidosta antoi rahastonhoitaja A. Riddelin seuraavan selonteon*.

1

76

Tilinteko Suomen Metsänhoito-

Tilinteko „YleisistS

Vastatlavaa. Siirto vuodesta 1899. An 1 velkakirja > kannettu korko	2,000 102 2,600 53	67 54	4,756 17,515 3,620	21 47
» Juokseva tili
> Käteistä
Tuloja. » Vuodekei 1900 myönnetty määrftraha yksityisen metsänhoidon paranta- miseksi •	4,500 2,000 1,800 192 l,lf>5 148 19 7,700	67 30 50
> Vuodekei 1900 myönnetty painatus- määrlU'alia
> Takaisin saatoja lainoja > Saatuja korkoja
» Jäsenmaksuja
» Myy.yjä Yhdistyksen julkaisuja . . . » Saatuja poetimaksuja » Juoksevalta tililtft otettuja rahoja . . SllPto vuoteen 1901. » Korko 2,000 mk:lle 19Vi00~19Vi01 6 ^lo mukaan » 1 Velkakirja helraikuun 20 päivältä 1899, 6 Vo mukaan > Juokseva tili Pohjs. Osake Pankissa .
120 2,000 1,500	—
Sh^		E	25,891	i2

Helsingissä, joulukuun 31 päivänä 1900.

77

yhdistyksen rahastoista vuonna 1900.

varoista" vuonna 1900.

Vastaavaa. Siirto vuodesta 1899. Per Kannettaja korkoja Menoja. » AnnettoJa lainoia • •	102	67	120 20.782 5,007	67 Ol
3,800 3,970 65 383 304 270 418 1.189 56 5 800 200 20 100 9,200	68 14 12 48 34 25
> Painokustannuksia ja korehtaurilukaa * Knvien piirustukset > Ilmoituksia ...••
> Kftftptäminen ja puhtaaksikirjoitta- Tnin6n .............
> Maksuja Inennoiata ja matkoista . . > Posti ja- sähkölennätinmaksaja . . . * Menoja »Metsanystävästa» > Kalusto ja kirjoitusneuvoja .... » Haoneenvnokraa
> Sihteerin palkkio 500: — » » ylimftftrftinen palkkio 300: — > Rahastonhoitajan palkkio > Tilintarkastajain B:n > Vahtimsgtarin s:n > JnokBevalle tilille pantuja ..... Siirto vuoteen 1901. > Maksamatonta korkoja > Lainakei atmettnja varoja > Juokseva tili
120 2,000 1,500 1,387	—
» Eftteistä
«^	—	—	2.=>,891	68

Alarik Riddelin.

r:

^v-

78

Ti I i nte ko „Istutusrahaston

Vastattava«. Siirto vuodesta 1899. Au 3 ko. talletnsta	11,000 2.000 41 571	15 12	13,612 19,760 13.287	27 62 23
» 3 • v^^IkakiTJAA ,..,,..,,
> Eannettaja korkoja > K&teist&
Tuloja. > Maarftraha kahden metsänhoidonneu- vojan palkkaamiseen > KaDnettuja korkoja > Myytyja puunsiemenift > Gyldön'in rahastosta siirretty .... > Nostettuja talletuksla Sllpto vuotcen 1901. » 1 tolletus	1,600 506 46 7 17,600	80 40 42
3,000 10,000 237	23
» 4 velkakiriaa
> Kannettuja korkoja
iV	—	—	46,610	il

Helsingissä, joulukuun 31 päivänä 1900.

Tilinteko „Gyldön'in rahastoii

Vastattavaa. Siirto vuodesta 1899. An 1 velkakiria	600 7	42	507 7 530	42 42
» Makeamatonta korkoa ....... Tuloja. > Kannettua korkoa vuodelta 1899 . . Siirto vuoteen 1901. > 1 velkakirja
7	42
fiOO 30
» Kannettua korkoa vuodelta 1900 . .
Vfcw	- -1 1,044	84

Helsingissä, joulukuun 31 päivänä 1900.

79

varonta*' vuonna 19(30.

¥astaavaa. Silrto vuodesta 1899. Per Kannettaja korkoja Menoja. > Palkkioita metsÄnhoidoeta » latattaja W. Andereson^in palkka & matkat t latuttaja 0. Aroeen palkka & matkat > Ostettua männynsiemeiit&	41	15	41 33,226 13,342	15 31 66
170 844 1,5.57 51 1 10,000 20,600	96 75 Bö 30 75
> Lainaksi annettuja varoja » Talletettuja
SliPto vuoteen 1901. » Pankissa talletettuja ja velkakirjaa vastaan uloslainattnja rahoja . . . > Maksamattomia korkoja tulletaksista ja velkakirjoista	13,000 287 10-^	23 43
» Kateiatä
Sh^	— t —	46,610	Ji

Alarik Riddelin.

varoista" vuonna 1900.

Vastaavaa. Siirto vuodesta 1899. Per Kannettaja korkoja Menoja. > Laina velkakirja vastaan > Istutnsrahastoon aiirretty korko . . . Siirto vuoteen 1901. > Laina velkakirjaa vastaan > Maksamatonto korkoa	7	42	7 507 530	42 42
500 7	42
500 30	-
5*^	— . - 1 1,044	84

Alarik Riddelin.

80

Tilinteko „Palkinto rabaston

Vastattawa«. Siirto vuodesta 1899. An Kflteistä	29	04	29	04
5V	— —	29	0£

Helsingissä, joulukuun 31 päivänä 1900.

Ylläolevat tili! Suomen Metsänhoitoyhdistyksen kastaneet ja verranneet näyttettyihin kuitteihin, haomaamatta väDä 1901.

M. Edv. Ekroos*in poissaollessa:

G. A. StigelL

81

wuvista" vuonna 1900.

Vastaavaa. Per Hyyftsta metsäDhoidosta maksettu palkkio	29	04	29	1 04
«^	—	—	29	04

Alarik Riddelin,

yaroista olemme me allekirjoittaneet, tilintarkastajina, tar- syytä muistutnksiin, todisietaan: Helsinpssä, elokuun 31 päi-

J. E. Ekström.

n

82

Eroamisvuorossa JohtokuDnasta oli vat : ylif orstmestari A. Boreoius, Evon metsähoitoopiston opettaja B. Ericssoa ja forstmestari K. Tammelander.

Valituiksi johtokuntaan tulivat: yliforstmestari A. Bore- nius, Evon metsähoitoopiston opettaja B. Ericsson ja forst- mestari K. Tammelander sekä varajäseniksi virkatalojenmetsän- hoitaja P. V. Hannikainen, metsäkonduktööri E. Nyholm ja forstmestari A, V. Vestermarck.

Tilintarkastajiksi valittiin metsänhoitajat G. A. Stigell ja A. Tötterman, varajäseneksi J. E. Ekström.

Keskaudessaan valitsi Johtokunta puheenjohtajakseen yliforstmestari A. Boreniuksen, varapuheenjobtajakseen yli- forstmestari F. M. Lagerblad'in, rahastonhoitajakseen forst- mestari A. Riddelin'in ja sihteeriksen forstmestari K. Tam- melander in.

§2. .

Tämän jälkeen alkoi keskustelu s^uraavista kysymyksistä:

1) Mihinkä kokemukseen on melsänhoidonneuvojain toiminta johtanut ja mihin suuntaan sen tulisi jatkua? (Edel- lisestä kokouksesta lykätty.)

2) Millaiseksi olisivat ehdoitetut metsänvartiakoulut järjestettävät, ja mitä olisi Evon metsänvartiakoulun mahdol- lisessa laajennuksessa huomioon otettava? (Edellisestä kokouk- sesta lykätty.)

3) Mitä toivomuksia voitaisiin lausua kruununmetsäko- mitean ehdoittamien muutosten suhteen korkeammassa met- sänhoidoUisessa opetuksessa ja tuon opetuksen nykyiseen kantaan nähden?

4) Onko yksityismetsäkomitean ajama aate yksityis- metsäin suojelemiseksi hävityksiltä sopiva, tahi voiko muita mielipiteitä tuUa kysymykseen?

5) Voidaanko nykyjään kruununmetsiä metsänhoitoa varten jaettaessa erittäin huomaltavia näkökohtia esiintuoda?

Keskustelu kävi seuraavaan tapaan:

EQsimftinen kysyinys: Mihinkä kokemukseen on met- sänhoidonneuDojain toiminta johtanut Ja mihin suuntaan sen tulisi jatkua?

Tätä kysymystä oli jo pohdittu edellisessä vuosikokouk- sessa, mutta sen lopullinen käsittely lykättiin, kunnes saatai-

83

SÜD lausuntoja metsänhoidonneuvojilta ja niiden tiiaajoilta, Kuitenkin tehtiin jo silloin seuraava päätös:

että kokous siinä suhteessa yhtyy yksityis- metsäkomitean asiasta antamaan ehdotukseen, että metsänhoidonneuüojain lukua lisättäisiin Ja heidän acukseen asetettaisiin täysikelpoisia met- sänhoidonavustajia.

Metsänhoidonneuvojille, useimmille tilaajille ja kaikille maanviljelysseuroille suosiollisesti vastattaviksi oli Johtokunta lähetlänyt seuraavat kysymykset:

l:o. Onko metsftnboidonneavojain toiminta tuottanut toivottua hyötyft. tahi oliaiko se jollain tavalla muutettava?

2:o. Onko metsänhoidonneuvojatoimi kylliksi tunnettu, vai oli- siko nenvojan kiertokirjeiden ja lukuisampien ilmoitusten kautta tar- jottava palveloAtaan yleisölle?

3:o. Olisiko metsänhoidonneuvojain matkoillaan kuletettava kan- santajuista metsänhoitokirjallisantta jaettavaksi yleisölle?

4:o. Olisiko tilaajoille suurempia helpoitoksia siiotava ja pitäi- sikö metsänhoidonneuvojaiu kokonaan palkkiotta olla tilaajain kfty- tettävinft?

5:o. Onko liian vähän tehty metsänhoidoUiBten tietojen levit- tämiseksi esitelmien ja keskuBtelujen kautta, ja miten sellaiset olisivat järjestettävät?

6:0. ArvfeUaanko valtion meteänhoidonneuvojain lukua pit-ävftn lisätä tabi voivatko maanviljelys- ja talousseurain palveluksessa olevat metsänhoidonnenvojat tebdä samaa tabi suurempaa byötyä, jos viimeksi- Diaioitut Tirat järjestetään sopivalla ja tyydyttävällä tavalla?

Lukuisat saapuneet vastaukset, jotka oval edeJlisessä vihossa luettavina, esitettiin sitten lyhyesti.

Hra Grönvall tahtoi edelliseen vihkoon otetun, kirjal- lisen lausunnon kautta, korjata niitä tiedonantoja, jotka an- nettiin Metsänhoitoyhdistyksen edellisessä vuosikokouksessa Jyväskylässä Keski-Suomen Maanviljelysseuran metsänhoidon- avustajan viran järjestelystä ja lisäsi, että yhdistys oli silonut itsensä sanotussa vuosikokouksessa tekemällä päätöksen, että metsänhoidonneuvojat ovat asetettavat maanviljelysseurojen palvelukseen. Kaikissa tapauksissa oli ensi hallintokauden ajaksi süurempi määrä rahoja tarpeen, nun että jokainen seora voisi hankkia oman metsänhoidonneuvojan. Sitäpaitsi ovat vastaukset yhdistyksen asettamiin kysymyksiin hyvin erilaiset. Osa katsoo valtionmetsänhoidonneuvojan toiminnan hyväksi, toiset taas selitlävät, ettei yhteinen kansa ollenkaan tiedäkään noista toiroimiehistä. Puhuja lopetti lausuntonsa

84

kehotlamalla tätä roetsänhoitokokousta antamaan tunnustuk- sensa valtion raetsänhoidonneuvojilie, sillä niitten toiminta on oUut hyvä.

Puheeryohtcy'a sanol oUeensa yksi niitä, jotka eivät olleet katsoneet sopivaksi sitä tapaa, jolla Keski-Suomen maanvilje- lysseura järjesti metsänhoidonneuvojansa toiminnan; kuitenkin voi tällä menettelyllä olla syynsä, koska se riippui seuran metsänhoidon hyväksi käytettävissä olevien varojen pienuu- desta. Yksityisraetsäkomitea oli ehdoittanut, että jokainen suurempi maanviljelysseura maassa saisi metsänhoidon pa- rantamiseksi 9,800 mk. Kuitenkin oli tätä tarkoitusta varten kullekin maanviljelysseuralle annettu vaan 3,500 mk. Metsä- komitean ehdoitus pitäisi mitä pikemmin saada toteutetuksi. Metsänhoidonneuvojain palkkojen pitäisi näet olla sellaiset, että he kokonaan voisivat uhrata aikansa ja voimansa neu- vojatoimelleen.

Metsänhoitoyhdistyksen tekemiin kysymyksiin saapuneet vastaukset voidaan luokitella seuraavalla tavalla:

1:0. Valtion metsänhoidonneuvojan virkaa tunlee suuri yleisö liian vähän, jonkatähden se on tehtävä enemmän tu- tuksi ilmoitusten, kiertokirjeitten y. m. kautta.

2:o. Valtion metsänhoidonneuvojat ovat tosin olleet suiireksi hyödyksi suurviljeliöille, kaupungeille y. m., mutta valtion virassa olevien neuvojain vähälukuisuuden tähden ovat ne olleet väbästä hyödystä talonpoikaiselle viljeliälle.

3:0. Asettamalla metsänhoidonneuvojat maanviljelys- seurain palvelukseen tulevat he olemaan kansaa lähempänä ja siten suuremmaksi hyödyksi yleisöUo. Palkat ovat teh- tävät riittäviksi ja virkavuosienlukemisoikeus neuvojille suo- tava, jotta niiksi saataisiin kokeneita ja asiaabarrastavia met- sänhoitajia.

4:o. Metsänhoidonneuvojain tulee pitää esitelmiä ja johtaa keskusteluja seurojen kokouksissa. Sitävarten heidän on mentävä muillekin paikkakunnille, kuin mibin he ovat tilatut.

Hra Heikel sanoi, että oli yleisesti tunnettua miten riittämätöin valtion metsänhoidonneuvojain luku on. Maan- viljelysseurat tosin olivat saaneet apuraJioja, mutta ne olivat siksi pienet, ettei niillä varoilla ketään voitu saada pysyväi- sesti maanviljelysseurain metsänhoidonneuvojiksi. Valtion on joko Usättävä metsänhoidonneuvojain lukua tahi seurat ovat saatettavat tilaisuuteen ottaa näitä virkamiehiä palvelukseensa, Jos mieli saada niistä tuntuvampaa hyötyä. Puhuja arveli,

85

yleisöllä olevan enemmän hyölyä maanviljelysseurain metsän- hoidonneuvojista. Kuitenkaan ei näitten virkamiesten koke- naan pitäisi olla riippumattomia valtiosta. Niinpä pitäisi senaatin metsänhoitohallituksen ehdoituksesta määrätä neuvo- jat ja vuosikertomus heidän toiminnastaan olisi lähetettäyä Metsänhoitohallitukseen. Parempaa asiain tilaa ei saavuteta, joUei apurahoja koroteta.

Hra Renfors arveli, eltä neuvojain viral olisivat täytet- tävät metsänhoidonneuvojan, vapaaherra Carpelan'in kirjalli- sessa lausunnossaan ehdottamalla tavalla. On nim. lärkeätä, että virat ovat valtionvirkoja, mutta maanviljelysseurain johto- kunnat taas lähinnä järjestävät toiminnan.

Kun vielä hrat Grönvall ja Renfors olivat käytläneet muutamia puheenvuoroja, hyväksylliin edellisen ehdoituksesta seuraava päatelroä vastauksena kysymykseen.

Lämpimästi tunnustaen valtionmetsänhoi- donneuvojain toiminnan tuottaman hyödyn.joka myöskin ilmence metsänhoidonneiwojia käyttä- neitten henkilöiden lausunnoista, yhtyy tämä metsänhoitokokous yksitysmetsäkomitean anta- maan mietintöön, erifyiscsti huomauttaen sitä cälttämättömyyttä, että yksityism etsäkoniitean mietinnössään ehdottama apuraha yksityisten m etsänhoidon kohotta ni iseksi kokon aiscnaan, nun pian kuin suinkin myonnettäisiin.

Toiiien kysymys: MtUaisiksi olisivat ehdoitetut met- säncartiakoulut järjestettäcät, ja mitä olisi Econ metsän- vartiakoutun mahdolli sessa laajennuksessa kuomioon oiettaca?

Puheenjohtaja huomautti, että tätä kysymystä jo poh- dittiin haaraosaston kokouksessa Oulussa viime vuonna, sekä metsänhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa Jyväskylässä. Vii- memaitussa tilaisuudessa asetettiin valiokunta lausunnon an- tamista varten tässä kysymyksessä. Viimekuluneella joulu- kuulla olisi yhdistys ollut kutsuttava kokoon ylimääräiseen kokoukseen, ja lausunto siinä julkiluettava ja uudestaan pohdit- tava, mntta valiokunta ei saanutkaan työtänsä valmiiksi mää-

86

rättynä aikana, jonkatähden tuota ylimääräistä kokoasta ei voitukaan kokoon kutsua.

> Nyt oli mietiotö kuitenkin valmiina ja luki sen hra Riddelin:

Metsänvartiakysymystä pohtimaan asetetun komitean mietintö.

Metsänhoitoyhdistyksen, Jyväskylässä pitämässään ko- kouksessa elokuun 11 päiväoä 1900, valitsemina saattamaan lisäselvitystä sanotussa kokouksessa keskusteltavaksi oteltuun kysfmykseei^: tmissä suhteessa oiisivat uudet ehdoitetut met- sänvarliakoulut järjestetlävät ja mitä olisi huomioon otettava Evon metsänvartiakoulua mahdollisesti laajennettaessa,» saa* vat allekirjoittaneet täten kunnian antaa asiasta seuraavan mietinnön.

Vaikka oppineitten metsänvartijain puutetta usein on valitettu ja uusien metsänvartiakoulujen perustamisesta keskus- teltu sekä sanomalehdissä että muussa kirjailisuudessa, on tämä asia joutunut valtion huomion esineeksi vasta lisätyn maanviljelyshallituksen a'amaisen ehdoituksen kautta tammi- kuun 17 päivältä 1897. Tämä ehdoitus esiltää kahden uuden melsänvartiakoulun perustamista, yksityisten palvelukseen aiko- vien metsänvartiain kasvattamista varlen, sekä että molemmat nämä koulut asetettaisiin sellaisille kruununvirkataloille, joita ei yksityisille vuokrata, tahi yksityisten omistamille maatiloille. Opetusaika kouluissa olisi 2 vuotinen. Evon Metsähoitoopiston johtaja on vaaditussa lausunnossaan samaa mieltä koulujen pe- ruslamisen suhteen, mutta ehdottaa, että toinen asetettaisiin Pal- lilän kruununpaistoon Viipurin läänissä, toinen taas Turpon kruununmaalle Hämeen läänissä, eli, jollei viimemaittua paikkaa katsottaisi sopivaksi, jollekin kruununvirkatalolle Turun tahi Uudenmaan läänissä. Sitäpaitsi ehdottaa mainittu johtaja Evon melsänvartiakoulun laajentamista siten, että siihen voi- taisiin vuosittain ottaa 8 oppilasta entisten lisäksi. Otaksuen, että molemmissa kouluissa tulisi olemaan 12 oppilasta arvioi metsänhoitoopiston johtaja vuoluiset menot kummallekin kou- lulle 12,170 mk ja tarvittaisiin rakennuksiin molemmiüe kou- luille kertakaikkiaan 45,000 mk. Evon metsänvartiakoulun laajentaminen vaatisi 6,000 mk, sekä 3,100 mk suuruisen vuoluisen menojen korotuksen.

Täydellisesti kannaltaen Maanviljelyshallituksen esitystä, ehdoitlaa Metsänhoitohallitus, Ruotsissa saatujen edullisten kokemuksien nojalla siellä voimassa olevien yksivuotisten raetsäkoulujen toiminnasta, että 3 sellaista koulua perustet-

87

taisiin meidänkin maahan. Niissä alkaisi opetus syyskuun 1 päivänä ja loppuisi seuraavan kesäkuun 15 päivänä. Kussa- kia koulussa olisi korkeintaan 10 oppilasta. Yksi kouluista, jossa etupäässä opetettaisiin metsänvartioita valtion metsiä varten, olisi sijoitettava pohjois Suomeen, niolemmal muut taas maan eteläisempiin osiin. Sisäänpääsyvaatimukset oli* sivat, joko läpikäyty kansakoulukurssi, tahi pitäisi hakian esteettömästi osata lukea ja kirjoittaa sekä osata laskea neljä ensimmäistä laskutapaa kokonaisille ja murtoluvuilla. Jos Dämä koulut sijoitetaan johonkin kruununpuistooQ laskee MetsäDhoitoballitus vuotuiset menot 7,400 mk, joka jakautuu seuraavalla tavalla: 1,000 mk piirinmetsänhoitajalle lisäpalk- kiona johtajan toimesta, 2,400 mk paitsi huoneita ja lämpöä opeltajalle, 800 mk sekä vapaa asunto ja lämpö yhdelle työn- johtajalle, 2,500 mk ruokarahoiksi 10 oppilaalle, 60 mk pal- kinnoiksi, 160 mk polttopuun kuljetukseksi, 480 mk valoai- neisiin, rakennusten ylläpitoon y. m. Metsänhoitohallilus kannattaa myöskin Evon metsänvartiakoulun laajentamista johonkin määrään.

Yksityisten metsäin tilaa tutkimaan asetetlu komilea käsittelee myöskin uusien melsänvartiakoulujen peruslamis- kysymyslä ja ehdoittaa pilemmän perustelun jälkeen: etlä Evon metsänvartiakoulun oppilaslukua lisätään, että uusi 2 vuotinen suoraenkielinen metsänvartiakoulu perustetaan, että molempiin näihin metsänvarliakouluihin otelaan 20 oppilasta, sekä että näihin kouluihin pyrkijöiltä vaaditaan kansakoulu- kurssi tahi vastaavat tiedot, että sitäpaitsi 3 yksivuotista metsäkoulua perustetaan sopiviin paikkoihiu, yhdessä ruotsi opetuskielenä, että näihin yksivuotisiin kouluihin otetaan 10 korkeintaan 12 oppilasta, joilla on kansakoulu läpikäytynä, tahi vastaavat tiedot, mutta, jos ei sellaisia hakijoita kylliksi ilmoittaudu, voidaan ottaa vastaan muitakin, ei kuitenkaan sellaisia, jotka eivät esteettömästi osaa lukea ja kirjoittaa sekä käytlää kokonaisten Inkujen neljää alkulaskutapaa; sekä että nämä yksivuotiset koulut sijoitetaan joko maanvlljelys- koulujen yhteyteen, eli yksityisille maatiloille, eli kruunun- puistoihin, tahi yksi koulu kuhunkin tällaiseen paikkaan koke muksen saavultamiseksi.

Kustannukset laskee komitea seuraavalla tavalla:

1) Metsäkoulu maanviljelyskoulun yhteydessä. Metsän-

hoitohallituksen ylempänä mainitun laskun mukaan koululle,

jolla on 10 oppilasta 7,400 mk, johon tulee lisää 2 oppi-

laan ruokarahat ä 250 mk, 500 mk eli yhteensä 7,900 mk,

88

josta kuitenkin voi vähentää 600 mk työnjohtajan ja 500 mk kouluDJohtajan palkoista, kun työnjohtaja ja koulunjoh- taja voivat olla samoissa viroissa maanviljelyskouluissa;

jälelle jää siis 6,800 mk

Opetusvälineet, kirjasto ja työkalut . . . 100 »

Rakenausapu 12,000

Kalusto, opetusvälineet, kirjasto ja työaseet 1,000

Summa 13,000 6,900 mk

2) Metsäkoulu yksityisellä maatilalla:

Edellämainittu summa 7,900 mk johon

vielä tulee lisää johtajan palkka

(1,000 mk) 8,900 mk

Opetusvälineet, kirjasto y. m 100 »

Rakennusapua 8,000

Kalusto, opetusvälineet, kirjasto y. m. . 1,000

Summa 9,000 9,000 mk

3) Metsäkoulu kruununpuistossa:

Edellä mainittu summa 7,900 mk

Opetusvälineet, kirjasto & työaseet . . . 100 »

Rakennuksia 45,000

Kalusto, opetusvälineet, kirjasto ja työaseet 1,000

Summa 46,000 8,000 mk

Evon Metsänhoitoopiston johtaja t;ri A. Blomqvist, joUe yksityismetsäkomitean mietlntö annettiin lausunnon saamista varten, kannattaa komitean ehdoitusta Evon metsänvartia- koulun laajentamisen sekä uuden 2 vuotisen suomenkielisen raetsänvartiakoulun perustamisen suhteen. Sitävastoin epäilee tohtori Blomqvist yksivuotisten koulujen tuottamaa todellista hyötyä metsänhoidolle, eikä katso olevan syytä perustaa kolmea tällaista koulua ybtaikaa, vaan antaa kokemuksen yhdestä tahi kahdesta sellaisesta koulusta näyttää niiden kel- poisuuden.

Vielä käsittelee myöskin kruununmetsäkomitea uusien met- sänvartiakoulujen perustamiskysymystä ja ehdottaa paitsi Evon metsänvartiakoulun laajentamista myöskin uusien 2 vuotisten koulujen perustamista. Kaksi komitean jäsentä vastustaa 2 vuotista kurssia kaikissa kouluissa. Komitean ehdoitus koskee ainoastaan kouluja, joissa opetettaisiin metsänvartioita valtionmetsiä varten. Luultavasti ovat Maanviljelys- ja Metsän-

89

hoitohallitus vielä toistamiseen olleet tilaisuudessa lausumaaD mielipiteensä näistä aijotuista uusista konluista, mutla meillä ei ole oUut onnea saada käsiimme näitä lausuntoja.

YUäoIevasta kertomuksesta näkyy, että sekä molemmat metsäkomileat että kaikki asiasta mielipiteensä lausuneet virastotkin ovat yksimielisesti ehdoittaneet Evon metsänvartia- koulun laajentaroista ja uusien koulujen perustamista. Ope- tusajan pituudesta tuntuu eri mielipiteitä olevan vallalla. Maanviljelysballituksen, Evon metsähoitoopiston johtajan ja kruunuDmetsäkomitean lausuntoa 2 vuotisten koulujen hy- väksi vastustaa yksityismetsäkomitea, Metsänhoitohallitus ja 2 vastalauseen tekijää kruununmetsäkoroiteassa, ehdottaen sekä 1 että 2 vuotisia kouluja.

Niitten metsänvarliakoulujen suhteen, joissa oppilaita valroistetaau yksityisten palvelukseen, saamme me, huomaut- taen asian esittäjän perustelua Jyväskylän metsänhoitokokouk- sessa, pyytää, että tämä metsänhoitokokous tahtoisi ajatuk- senaan asiasta lausua, että ainoastaan 2 vuotisia kouluja pe- rustettaisiin.

Myöskin koulujen luvun suhteen näkyy olevan eriäviä mielipiteitä. Yksityismetsäkomitea ehdoittaa vieläpä 4:ää koulua. Metsänhoitohallitus ehdoittaa 3:a, joista kuitenkin yksi etupäässä valmistaisi metsänvartioita valtion melsiä var- ten, sekä Evon metsähoitoopiston johtaja lausunnossaan Maan- viljelyshallituksen ehdoituksen johdosta kahta ja sittemroin yksityismetsäkomitean mietinnön johdosta antamassaan lau- sunnossa kahta tahi kolmea.

Maanviljelyskouluista saatu kokemus osoittanee, että va- rovaisuutta jossain määrin on noudatettava uusien koulujen perustamisessa. Voi näet sattua nun, että usempia kouluja pe- rustetaan, kun tarve vaatisi. Koulutkylläkin aluksi saavat oppi- laita, mutta kun läpikäyneet eivät enää helposti saa paikkoja vähenee oppilasten luku ja lopuksi tulee hakijoista puute. Nun on käynyt maanviljelysoppilaitoksissa ja saraa vaara on tarjona uusilla metsänvartiakouluillakin, jos niin monta pe- rustetaan kun on ehdoitettu.

Ne 7 oppilasta, jotka keskimäärin vuosittain ovat pääs- seet Evon metsänvartiakoulusta, eivät ole voineet täyttää koulua käyneitlen metsänvartiain puutetta. Puute on ollut tuntuva vasta viime vuosina ja johluu se siitä, että sotilasvirkataloja varten 8 on otettu istuttajiksi ja maanviljelysseurat ovat palkaneet kymmenkunnan metsänhoidonavustajiksi. Sitäpaitsi ovat puu-

90

hiomot ja safaalaitokset, joilla oq omat metsänsä, ruvenneet otta- maan palvelukseensa tutkinnonsuorittaneita metsänvartioita.

Jos Evon metsänvartiakoulu laajennetaaD siten, että se^^ vuosittain voi laskea ulos 10 oppilasia, ja uusi koulu yhtämonelle oppilaalle perustetaan, tulee siten vuosittaio 20 uutta metsänvartiaa olemaan yleisön käytettävänä. Useampia tuskin nykyjään tarvittaneekaan, eikä siis, otaksuen, että nykyinen koulu mntsänvartioita varlen, kuten edellä on sa- nottu, laajennetaaD, useampia kun yksi metsänvartiakoulu ole tarpeen. Jos huomataan jonkun vuoden perästä, ettei nämä kaksi koulua voi täyttää tarvetia, tahi etteivät nuo ny- kyjään ylen korkeat palkanvaatimukset ole alentuneet, nun voidaan kolmas koulu perustaa.

Kun yksityismetsäkomitean kulunkiarviot tällaisia kou- luja perusteltaessa näyttävät, että maanviljelyskoulun tahi yksityisen tilan yhteydessä oleva metsänvartiakoulu tuottaa valtiolle vähimmät kustannukset, saamme kunnian ehdoittaa että tuo uusi koulu sijoitetaan yksityiselle lilalle, joUa on pal- jon alustalaisia ja suuri metsäala. Me nim. pelkäämme, että metsäkoulun sijoittaminen jonkun maanviljelyskoulun yhtey- teen tuottaisi paljoa suurempia kustannuksia, kuin jos se sijoiteltaisiiu jollekin yksityiselle tilalle, jossa jo entuudeslaan löytyviä rakennuksia ainoastaan tarvitsisi uusia ja kenties joku pienempi uusi rakennus rakentaa. Sitäpaitsi emme haomaa mitään syytä olevan maanviljelystä ja metsänboitoa opettelevaisten yksissä pitämisellä. Päinvastoin on peljättävää että metsäkoulu ollen lisänä maanviljelyskoulussa, tulisi siitä kärsimään.

Me ehdoitamme, että alla oleva uuden koulun kustan- nusarvio saavuttaa tämän metsähoitokokouksen kannatuksen. Me olemme siihen ottaneet yhden nuoremman opettajan pal- kan, joka myöskin tulisi olemaan metsänhoitaja. On nim. itsestään selvä, ettei maatilanomistaja ota osaa opetukseen jonkatähden katsomme sellaisentoimimiehen välttämättömäksi.

l:nen opettaja, joka myöskin on johtaja (palkkaa 2,000 palkkiota 1,600, johtajantoimestaan

400 mk) 4,000 mk

2:nen opettaja palkkiota 2,400 »

Työnjohtaja 1,600 »

Polttopuun kuljetus 340 »

Kulunkimääräraha 800 »

Korjausapua 400 »

91

Palkka ruuanlaittajalle, jonka velvollisuus on pitää

huolta siistimisestä ja pesasta 400 mk

Määräraha kahteen palkintooq 60 »

Ruokaraba 20:Ile oppilaalle ä 1 rak päivässä

(365X20) 7,300 »

Vaatelusapua (20 X 60) 1,200 >

Summa 18,400 mk

Toimimiehille tulee sitäpaitsi vapaa asunto ja lämpö.

Tämän yhteydessä saamme myöskin kunnian ilmoittaa ne kuslannukset, jotka ovat Evon metsänvartiakoulun laajen- tamiseksi tarpeen..

Ne nousevat seuraaviin summiin:

Palkankorotus opettajalle -600 mk

Ruokarahat 8 oppilaalle 2,920 »

Vaaletusapu » » 480 »

Lisäys kulunkimäärärahaan 300 »

Valtion palkka ruuaDlaittajalle, jonka tulee pitää

huoli siistimisestä ja pesusta 400 »

Palkka melsätyönjohtajalle 1,500 »

Summa 6,200 rak

Metsänvartiakoulun nykyisistä menoista häviäisi pesiät- tären palkka 250 mk, joten vuotuinen lisä tekisi ainoastsan 5,950 mk.

Melkein täbän määrään laskee Metsähoitoopiston johta- jakin menot Evon metsänvartiakoulun laajentamisesta ehdoi- tuksessaan huhtikuun 7 päivältä 1899. Kuitenkaan hän ei ole ehdoitlanut palkankorotusta metsänvartiakoulun metsän- hoitajalie ja on laskenut työnjohtajan palkan vaan 1,200 mk, joten hänen kulunkiarvionsa on noin 900 mk pienempi yllä- mainittua summaa.

Evon metsänvartiakoulun menojen joukossa on 1,200 mk veistonopettajan palkkaa. Tämän voi muitta mutkitta poistaa senkautta, että työnjohtaja hoitaa veistotyönopetuksen.

Emme ole tilaisuudessa lausumaan mielipidettämme yksi- tyismetsäkomitean tekemien laskujen suhteen yksityisen maa- tilalle perustettavista metsäkouluista, koska tarvittavien ra- kennuksien kustannusten tarkempi laskeminen on epävarmaa, riippuen jo löytyvistä tarkoitukseen sopivista rakennuksista. Kuitenkin on 1,000 mk, jokä on ehdoitettu tarvittavan ka-

92

luston, opetusväliDeiden, kirjaston ja työaseiden y. m. hank- kimiseksi, katsottava aivan liika pieneksi kouluille, joissa on 20 oppilasta. Muutamat numerot valaisevat tätä asiaa:

20 rautasänkyä ä 10 mk . . • 200 mk

Sänkyvaatteet niihin (vaippa, päänaluiset, patjat, 3

paria lakanoita) ä 22 mk 440 »

5 tusinaa pyhinliinoja ä6mk 30»

Tuoleja, pöytiä, arkkuja y. m 100 »

Pesukaappeja astioineen 10 ä 5 mk . . . . . . 50 >

20 piirustusrasiaa ä 10 mk . . • 200 »

Kaksi sarjaa maanmittauskaluja 300 »

Työkaluja (kirves, piilu, lapio) ä 10 mk .... 200 »

Summa 1,520 mk

Näitten välttämättömien tarvekalujeD kustannukset jo nousevat melkolailla yli ehdoitetun summan, eikä tähän las- kuun silloin vielä ole otettu kirjastoa, johon kuuluvat ope- tusvälineinä ehdollomasti tarpeellisel kalliit kuvateokset. Koulua perustettaessa tarvitaan tähän tarkoitukseen siis vä- hintäin 2,500 mk.

Nykyistä metsänvartiakoulua laajennettaessa tarvitaan 6,500 mk uusiin rakennuksiin ja vanhojen korjaamiseen, joh- taja A. Blomqvistin jo mainitussa ehdoiluksessaan viime vuo- den huhtikuun 7:ltä päivältä tekemien laskujen mukaan. Tähän pitäisi kuitenkin lisätä 500 mk suuruinen summa huone- kalujen y. m. farpeellisen sisustuksen hankkimiseksi 8 uutta oppilasta varten.

Evon metsänvartiakoulun saavuttamat hyvät tulokset ke- hoittavat meitä esittämään, että uusi metsänvartiakoulu järjes- tettäisiin «tupäässä pitämällä vanhaa koulua mallina. Kui- tenkin on muutamia muutoksia tehtävä Evolla ja saroat asiat ovat huomioon otettavat alunpitäen uudessa koulussa/ Etu- päässä on Evolle työnjohtaja hankittava ja ruuanlaitto jär- jestettävä nun, että oppilaat ovat pakoitetut yhtymään yhtei- seksi ruokakunnaksi, jota hoitaa valtion palkkaama, meidän kulunkiarviossamme mainittu ruuanlaittaja.

Muuten on mielestämme toukokuun 26 päivänä 1876 annettu ohjesääntö Evon metsänvartiakoululle sopiva sekä täile eltä ehdoitetuUe uudelle koululle. Kuitenkin on muu- tamia muutoksia tehtävä.

Pääsyvaatimukset ovat korotettavat läpikäydyksi kansa- koulukurssiksi. Paitsi sitä, että sanottua kurssia nykyään

93

Yoi pitää kansalaisen sivistyksen vähimpänä määränä, tekee se ammaltitietojen tarmokkaammam opettamiseD mahdolliseksi siten että suuri joukko tunteja, joita ennen käytetüin alkeis- tietoihin, nyt voidaan käyttää ammattitietojen jakamiseen. Jos asetus sitäpaitsi raäärää, että vanhempaa ja nuorempaa h kurssia od opetettava erillään toisistaan, nun voidaan oppi-

I tuntien lukua vähentää 200:ksi vuotta kohti. Kouluaineena

on vanhemmalle kurssille alotettava opetlaa metsäkirjanpitoa ja metsästysoppi otettava opetusaineeksi. Asetukseen oii otet- tava muutamia määräyksiä rangaistuksista, joihinka opettaja- kanta voi tuomita oppilaan; ja ehdoitamme me, että bpetta jakunta saisi oikeuden rangaistuksena rikoksesta, joka ei vaadi oppilaan eroittamista koulusta, pidättää hänelle tulevan vaate- tusavun joko kokonaan tahi osittain.

Kun siis ehdoitamme, että uusi koulu, joka ensiksi tulisi perustettavaksi, sijoitettaisiin yksityiselle maatilalle tahi vaihto- ehtoisesti yhteyteen jonkun maanviljelyskoulun kanssa, kat- somme olevan syytä asetuksessa määrätä, ettei oppilasta varsi- naiseen maanviljelystyöhön käytettäisi.

Mitä koulun johtoon tulee, arvelemme, että se olisi jä- * tettävä opettajakunnan, eikä johtajan tahi esimiehen käsiin.

Opettajakunta valitsee oppilaat. Kaikilla, jotka opettavat kou- lussa, siis myöskin työnjohtajalla, on cikeus ottaa osaa opet- tajakunnan keskusleluihin ja päätöksiin. Johtaja on siis vaan puheenjohtajana opettajakunnassa, toimeenpanee sen päätökset ja hoitaa koulun tilit ja kirjeenvaihdon.

Perusteena tälle muutokselle saamme kunnian tuoda esiin sen, että koulun muut opettajat ovat hyvin vaike- assa ja alaarvoisessa asemassa johtajaan nähden, jonka valta likipitäen on rajaton, jos nykyinen ohjesääntö pysyy ennallaan, ja siten koulun koko menestys riippuu hänen mielivallastaan.

Mitä tulee uusien jäsenien valmistamiseen valtion metsän- vartiakuntaan, saamme mitä lämpimämmin kannattaa kruunun- metsäkomitean toivomusta, että valtio ottaisi palvelukseensa ainoastaan tutkinnon suorittaneita 2-vuotisen kurssin läpi- käyneitä metsänvartioita.

Se aika ei ole kaukana, jolloin suuria kruununpuisto- aloja aletaan hoitaa hoitosuunnitelmien mukaan, joittenka

94

päätarkoituksena ei ainoastaan ole se, että saadaan vissi puu- määrä hakatuksi, vaan myöskin se, kuten Suomen metsän- hoitajakunta toivoo, että hyvä ja tuleviksi ajoiksi lupaava nuorennos aikaansaadaan. Nuo etelä osassa maatakin olevat äärettömän laajat piirit tekevät metsänhoitajalle mahdotto- maksi tarmokkaasti ryhtyä toimenpiteisiin metsän hyväksi ja yksilyiskohtia myöten neuvoa tehtävät. Sähen ovat mei- dän pienempienkin piirien olot liika valtavat. Hoitosuunnitel- mia ön ehdottomasti raahdoton seurata, joUei metsänboita- jalla ole käytettävänään koulunkäyneitä metsänvanioita, jotka vähemmänkin tarkalla johdolla voivat toimittaa määrätyn työn. Nykyiset metsänvarliamrae eivät siihen kelpaa. Jos valtiolaitos yhä edelleen tahtoo pitää ja lisätä tulojaan ä^ret- tömiltä metsäaloiltaan, pitää koko metsänvartiakunta uusia ja kokoonpanna koulunkäyneistä metsän vartioista. Kun valtion metsänvartia, olojen pakosta, on metsänhoitoon nähden aivan yhtä itsenäisessä asemassa, kun yksityisenkin maalilalla oleva, katsomme me samojen syiden, jotka pakoittivat meitä ehdoit- tamaan 2 vuotista oppiaikaa yksityisten metsänvartioille, pa- kottavan meitä, kuten sanottu, empimättä kannattamaan kruu- nunmetsäkomitean enemmistön ehdoitusta.

Siis ovat koulut valtion metsänvartiain opettamiseksi vältlämätiömiä.

Olemme kuitenkin arvelleet, ettei valtion metsänvartia- kunnan uusimisen tarvitse käydä aivan äkillisesti. Niille hoitopiireille, joille tarraokkaamman meteänhoidon saavutta- miseksi hoitosuunnitelmat vahvistetaan, on ensin hankittava koulun käyneet metsänvartiat ja muille hoitopiireille aino- asftaan yksi, kuten viime metsänhoitokous Jyväskylässä toi- vomuksenaan lausui.

Kun useimmat ne hoitopiirit ovat maan eteläisimmissä osissa, joissa vpidaan tarmokkaasti hoitaa metsää ja joille metsänhoitosuunnitelmat, muutakin tarkoitusta kun tukkipui den saantia varten, verraten lyhyessä ajassa arvattavasti vah- vistetaan, ehdoitamme me, että kaksivuotinen metsänvartia- koulu 20:lle oppilaalle perustettaisiin johonkin sopivaan etelä Suomen hoitopiiriin. Tämän koulun menot olisivat samat kun yksityistenkin maatilalle perustettavan, paitsi että nuo- remman opettajan palkka häviäisi, mutta 1,200 mk suuruinen palkkio tulisi koulun johtajana olevalle piirimetsänboitajalle. Sitäpaitsi jäisi menoarviosta 400 mk pois, joka siinä on otettu johtajan palkkioksi. Menot nousisivat siis 16,800 mk. Kuluisi siis ö vuolta ennenkun noihin luvultaan noin ÖO hoitopiiriin

95

saataisiin kuhunkin yksi koulun käynyt metsänvartia. Kui- tenkin olisi kenties tarpeellista, että nuo tarkemmin hoidetut hoitopiirit ensin saisivat metsänvartiansa ja salohoitopiirit sai- sivat odottaa; eikäbän siitä mitään haittaa olisikaan.

KuD noita pohjoisia hoitopiirejä tulevaisuudessa todelli- sesti aletaan hoitaa, on uusi koulu perustettava pohjois Suo- raeen. Välttämätöntä on kuitenkin, kuten koko metsänhoi- tajakunta on lausunut, että metsänvartiakuntaa tavalla tahi toisella parannetaan. Monta pitkää vuotta kuluu, ennenkun ylläoleva ehdotus toleutettuna voi kantaa hedelmiä. Jotakin pitää kuitenkin sitä ennen toimittaa, jonkatähden ehdoitamme, poistaaksemme edes jossain määrin nykyisten valtionmetsän- vartiain ammattitietojen puutetta, että lyhempiä oppikursseja heille toimitettaisiin.

Tämän tuuman toteuttatnisen olemme ajatellet käyvän seuraavalla tavalla:

halukkaat Ja muuten sopivat metsänhoita- jat toimeenpanisivat sekä keväällä että syksyllä 2 üiikon aikana opetuskursseja, Jossa keväällä toimitettaisiin siementen karistus talcella kerä- tyistä käcyistä, Ja annettaisiin tieioja puulajeis- tamme Ja niiden menestysmisehdoista, sekä Jof^- sain määrin taimitarhojen hoidosta Ja kulttuu- rien toimittamisesta. Syksyllä, Jolloin keväällä olleet oppilaat tulisivat uudestaan koolle, toimi- tettaisiin etupäässä leimauksia, huomioon oita- malla metsikköjen hoito Ja siemenpuitten Jättä- minen. Sitäpaitsi opetettaisiin nyt apuharcen- nusta Ja hakkausalojen puhdistusta. Sekä ke- väällä että syksyllä pitäisi kirjoitus- Ja lasku- harjoituksia toimittaa.

Kurssien luku pitäisi oUa 1 hoitopiiriä kohti, paitsi Ou-

lun läänissä 6. Oppilasten luvun ei pitäisi olla 10 suurempi.

Menot kursseista oiemme laskeneet seuraavalla tavalla:

Metsänhoitajan palkkiota vuosittain 300 mk

Ruokarahoja ä 1 mk 10 oppilaalle 28 päivänä . 280 »

Menoja 220 »

Matkakustannuskorvauksia oppilaille (jotka kuiten- kin ovat laskettavat matkan pituuden mukaan,

ä keskimäärin 20 mk) 200 »

Summa 1,000 mk

96

Vuotuinen meno koko maata varten olisi siis 10,000 mk.

Toivoen, että tämä metsänhoitokokous hyväntahtoisesti kannattaa tässä tehtyjä ehdoituksia, saamme kunnian pyytää, €ttä metsänhoitoyhdistys nyt antaisi johtokunnalleen tehtä- väksi lähettää alamainen anomus hallitukselle, jossa pyydet- täisiin, että yksityisten palvelukseen menevien metsänvartijain duute tämän ehdoituksen mukaisesti poistettaisiin, erityisesti huomauttamalla, että Cvon metsänvartiakoulun laajentamisella syksyyn 1902 ei olisi voittamattomia vastuksia, ja että tämä laajentaminen nopeimmin antaisi edes vähäisen lisän kou- lunkäyneitä metsänvartijoita yleisölle.

Sen ohella pitäisi selvästi huomauttaa koulunkäyneitten metsänvartiain puutteesta valtionmetsissä ja sen poistamiseksi esiintuoda tässä tehdyt ehdoitukset.

Knut Tammelander. Alarik Riddelin.

Emil Pentzin. A. V. Vestermarck.

Rafael H erlin.

Tätä päätöstä vastaan tehtiin seuraavat vaslalauseet:

Vastalause I.

Koska allekirjoittanut en kaikessa ole komitean kanssa yhtä mieltä, katson olevani pakoitettu tekemään seuraavan lyhykäisen vastalauseen ehdoituksena iisäykseksi edellä ole- vaan mietintöön.

Ölen komitean enemmistön kanssa täydeliisesti yhlä mieltä siinä, että kaksivuotinen oppiaika on ammattimetsän- vartioille ehdottomasti välttämätöin tyydyttävän ammattitaidon saavuttaraiseksi, mutta arvelen kuitenkin että, samoilla pe- rusteilla kuin maanviljelyskouluissakin lyhyempiä taivi- tahi n. k. isäntäkursseja pidetään, uudessa metsänvartiakoulussa myös voidaan pitää samanlaisia 9 tahi 12 kuukautta kestäviä kursseja rinnakkain kaksivuotisen kanssa, etupäässä siihen katsoen, että se kävisi halvemmaksi, kuin jos itsenäisiä kou- luja näitä lyhyempiä kursseja varten perustettaisiin.

Ruovedellä, elokuun 28 päivänä 1901.

Rafael Herlin.

97

Vastalause IL

En voi olla yhtä mif Itä valiokuDnan enemmistön kanssa siioä, ettei mitaän haittaa syntyisi siitä että ammattitietoja saaneen metsänvartiakunnan hankkiminen valtion metsiä ja etenkin n. k. salohoitopiirejä varteo toistaiseksi lykättäisiin. Ed myöskääQ voi yhtyä sähen käsitykseen/että syksylle ja ke- väälle jaettu nelivlikkoineD oppikurssi tuottaisi sanottavaa hyötyä valtion nykyisille metsänvartioille, jotka epäilemättä jo nyt oval asianomaisilta piiriforstmestareilta saaneet ne vähäiset ammattitiedot, jotka tuoliainen oppikurssi voisi heille antaa. Sentähden saan mielipiteenäni lausua, että enemmän toki olisi tehtävä valtion metsänvartiain opettamiseksi, kuin mitä valiokunta ehdoittaa. Myönnän, että valtio tarvitsee oukon sellaisia metsänvartioita, joilla on 2-vuotisen koulun tuottamat ammattitiedot, etenkin etelä ja keskiosassa maata olevia metsiään varten, joille tarmokkaamman metsänhoidon aikaansaamiseksi hoitusuunnitelmat piakkoin hyväksyttänee. En knitenkaan luule, että noita toimimiehiä lähimmässä tulevaisQudessa olisi nun suuri tarve, että erityinen koulu heitä varten olisi perusteltava. Yksityisten palvelukseen aikovia met^änvartioita valmistavista kouluista, joihln iuen Evon met- sänvartiakoulunkiD, voisi kyllä saada valtion tarvitsematkin metsänvartiat. Sitävastoin mielestäni yksivuotiset koulut oli- sivat omiaan valmistamaan tarpeellisen määrän metsänvar- tioita valtion metsiä varten, joissa forstroestari johtaa boito- töitten järjestämisen ja tarkastuksen. Etenkin pohjois Suo- Dien laajoissa salohoitopiireissä on forstmestari tukalassa asemassa, yksinkertaisimpiakin metsänhoidollisia periaatteita tahtoessaan metsänhoidossa ottaa huoroioon, jonkatähden edes jossainmäärin ammattitietoja saaneitten metsänvartioiden puute on tuntuva. Sinne taas olisi tarpeetonta hankkia 2 vuotisen koulun läpikäyneitä metsänvartioita, koska nämä, kuten kokemus on osoittanut, ovat vieraantuneet itsekohtai- sesta työstä metsässä.

Jokainen, joka pohjoisissa salohoitopiireissä on työsken- nellyt oppimattomien ja huonosti palkattujen metsänvartiain vaustamana, huomannee miten kohtuuton noille metsänhoi- tolaitoksen tienraivaajille annettu vastaus »he saavat odot- taa» on. Mielestäni ovat he jo odottaneet kyllin kauan, ja ölen vahvasti vakuutettu meidän pohjoissuomalaisten metsän- hoitajaimme, saatuaan yhtenä vuonna tarkoituksenmukaisesti opetettuja metsänvartioita tahi metsätyönjohtajia avukseen,

98

pitävän huolta siilä, etteivät nuo metsänvartiat unhoita saa- maansa opetusta, vaan päinvastoin käytännössä sitä lisäävät. Jos taas metsänhoitajalta puuttuu halua, nun on yhdentekevää onko metsänvartia läpikäynyt 1- tahi 2-vuotisen oppikurssin — häQ kumminkin unhoittaa saamansa opetuksen. Täroä olkoon sanottu sentähden, koska syynä 1-vuotisten koulujen perusto- mista vastaan on huomautettu, että toinen vuosi olisi tarpeel- linen sen kertaamiseksi mitä ensimmäisenä od opittu ja että oppilasta voi vasta toisena vuonna totuttaa itsenäiseen työhön.

Koska itsestään on selvää, että 1-vuotiset koulut ovat 2vuotisia halvemmat ja edellisistä sitäpaitsi pikemmin saa- taisiin kelpaavia metsänvartioita valtionmetsiin, arvelen ettei ole syytä ilman muuta jättää kokonaan sikseen kaikki kokeet sellaisten koulujen aikaansaamiseksi, etenkin kun Kuotsissa, jossa 1 vuolisia kouluja ainakin 10 vuotta on ollut olemassa, norlantilaisilta melsänhoitajilta saamieni lietojen mukaan, saatu kokemus ei osoita tuloksia epäedulliseksi.

Valiokunnan ehdoitus Evon metsänvartiakoulun laajen- tamiseksi siten, että se vuosittain voisi laskea ulos 10 oppi- lasta, sekä uuden koulun perustamiseksi samaa oppilasmäärää varten, olisi mielestäni sopiva täyttämään sekä yksityisten että valtion 2-vuotisen ammattiopetuksen saaneitten metsän- vartiain tarpeen. Sitäpaitsi tahtoisin kuitenkin ehdoittaa, että 1-vuotisia kouluja 10 oppilaalle, jotka ovat läpikäyneet korkeamman kansakoulun, perustettalsiin kruununpuistoihin pohjois ja itä Suomessa. Näissä kouluissa olisi opetus jär- jestettävä etenkin silmälläpitäen valtion metsänvartia- tahi metsätöittenjohtaja-tarvetta. Näitten koulujen vuotuiset menot nousevat kuitenkin, valiokunnan mietintöön otettuja metsän- hoitohallituksen tekemiä laskuja suuremmiksi.

Opetuskielenä ehdoitetaan kaikissa näissä kouluissa käy- tettäväksi ainoastaan suomea.

Helsingissä, elokuun 1 päivänä 1901.

Alarik Riddelin.

Puheenjohtaja lausui, että valiokunta koskettamalla valtion metsänvartiakunnan uudestaanjärjestämistä oli poi- kennut kysyrayksestä. Se oli kuitenkin asialle hyödyksi. Puhuja tahtoi huomauttaa, ettei metsänvartiaa voi ilman muuta eroittaa virastaan. Järjästämisen nopeus riippui siis avonais- ten paikkojen ilmestymisestä, joka pohjois Suomessa tapahtuu useammin, etelä Suomessa taas harvemmin. Syy tähän oli

99

haettava siinä, että sekä palkat että tilat ovat säännöllisesti huonommat pohjois- kuin etelä Suoitiessa, jonkatähden met- sänvartiat viimemainitussa osassa maata pysyvät kauemmin palveluksessa.

Hra Grönvall oli valiokunnan kanssa yhtämieltä siinä, ottä uusia metsänvartiakouluja tarvittaisiin, mutta ei voinut liyväksyä roietinnössä mainittuja ponsia. Puhuja vastusti raetsänvartiakoulun asettamista yksityiselle maatilalle. Sita vastoin tahtoi hän sellaisen koulun perustettavaksi TarvaalaD maanviljelyskoulun yhteyteen ja valaistakseen sitä, miten oli ajatellut koulua järjestettäväksi, tahtoi hän lukea seuraavfiD kirjallisen lausunnon.

Aijotlu metsänvartiakoulu Saarijärvellä olevaan Tarvaa- lan maanviljelyskouluun yhdistettynä, josta esityksiä Maanvil- jelyshallitukselle oli tehty i^/g 1898 ja V12 1899, silmällä pi- täisi etupäässä yksityisten, kuten maanviljelysseurain tahi suurempien maatilojen ja useamman pienemmän tilan yhtei- sesti palkkaamaa metsänvartian tarvetta Tämä metsänvar- tiakoulu ehdoitetaan joko kaksivuotiseksi, kansakoulu pohja^ kouluna lahi yksivuotiseksi, johonka otettaisiin sellaisia oppi- laita, jotka ovat läpikäyneet kaksivuotisen maanviljelyskoulun — siis yksivuotinen metsänvartiakoulu jatkonakaksi vuotiselle niaanviljelyskoululle.

10 tahi 12 oppilasla on vuosittain ehdoitettu otettavaksi.

Koulun ylläpitokustannukset on laskettu noin 500 mk oppilasta kohti.

Opetlajaksi on anottu: mahdollisesti Saarijärven piiri- f orstmestari ; kaikissa tapauksissa :

Nykyinen maanviljelyskoulun johtaja ja opettaja, sekä ulkolöitten johtajana vakituisella palkalla oleva metsänvartia. Kuten näkyy löytyy entuudestaan opettajat ja melkeinpä val- miit asunnotkini

Jos Saarijärven piirifoi;ßtmestarin sitominen tuohon toi- meen tuottaisi hankaluutta ja koulun johtaja ei olisi metsän- hoitaja, olisi vakituisen metsänhoitajan palkkaaminen opetta- jaksi ammatti aineissa tarpeen. Hän voisi samalla sivumennen sanoen, toimia piiriforstmestarin apulaisena.

Toimeenpanemalla ehdoitus, että metsänvartiakoulu olisi maanviljelyskoulun jatkona, tulisi kurssi kyllä yksivuotiseksi. rantta oppilaat laskettaisiin kouluista silloin kypsyneem- mällä ijällä.

Tahdon ilmoittaa niille, jotka eivät tunne Tarvaalan sotilasvirkataloa, että se sijaitsee metsäisessä seudussa lähellä

100

Saarijärven- ja Pyhäjären-hoitopiirejä, joten opintoretkiä nii- hin helposti voitaisiin panna toimeen, jotta oppilaat saisivat olla mukana suurissa leimauksissa, hakkauksissa y. m.

Koulutila on 5,000 tyn al., josta, viljelykset poisluettuaa, metsän osalle jää päälle 3,700 tyn.al.

Koulun sivuitse kulkee Päijänteen uittoväylä (Saarijärven reitti), joten oppilaat kesäiseen aikaan raelkein joka päivä olisivat tilaisuudessa näkemään tukinuittoa. KouluUa on oma vedelläkäypä saba, joka ajanmukaiseen kuntoon pantuna, an- taisi oppilaille tilaisuutta perehtymään tähän puunjalostami- sen tärkeän haaraan.

Lisätä sopii, että muutamien kilometrien päässä ontoi nen vedelläkäypä ja yksi höyrylläkäypä saha. Kolmen penin- kulman päässä on Äänekosken paperimassatehdas ja 2 höyry- sahaa.

Jotenkin täydellisen opetuksen pitäisi oppilaan siten voida saada.

Jos lopuksi ottaa buomioon, että maanviljelyskoululla, jossa muunmuassa olisi tilaisuus ottaa osaa puutarhahoitoon, olisi terveellinen vaikutus metsänvartiakouluun ja päivastoin, tuntuu metsänvartiakoulun tänne asettamisehdoitus edulliselta.

Keski Suomen Maanviljelysseura on kahdesti puoltanut hallitukselle tätä ehdoitusta, ja nyt pyydän Suomen Metsän- hoitoyhdistyksenkin puoltolausetta tämän tuuman toteutta- miseksi.

Hra Hannikainen yhtyi pääasiassa valiokunnan ehdoi- tukseen ja sanol kruununmetsäkomiteassakin äänestäneensä 2-vuotisten metsänvartiakoulujen perustamista, koska ainoas- taan 1-vuotisten koulujen perustaminen tavallaan osottaisi taantumista. Kuitenkin voisi yksivuotisia kouluja hyvillä syillä puolustaa, etenkin siitä syystä, että näistä kouluista lähteneillä oppilailla on pienemmät vaatimukset. Viime ke- sänä oli puhuja käynyt Gefle's§ä ja ollut läsnä siellä pide- tyssä yleisessä ruotsalaisessa raetsänvartiakokouksessa. Tämä kokous, jossa useimmat osanottajat olivat ruotsalaisen 1-vuo- tisen metsäkoulun läpikäyneitä metsänvartioita, oli antanut puhujalle ruotsalaisen metsänvartiakunnan ammattikelpoisuu- desta ja yleisestä sivistyskannasta korkean käsityksen. Har- rastus kokouksessa oli näet suuri ja lausunnot arvokkaita. Ruotsissa oltiin ylipäänsä tyytyväisiä 1-vuotiseen kurssiin met- säkouluissa. Tosin oppilaat lyhyellä kouluajallaan saivat aivan liian vähän käytännöllistä harjaannusta, mutta se saa- vutettiin sittemmin virantoimituksessa. Kokemuksen saavutta-

101

miseksi olisi meilläkin perustettava yksivuotisia metsäkouluja rinnan 2-vuotisten kanssa. Puhujan raielestä ei tarvinnut pel- jätä koulujen lukua. Puolusti valiokunnan ponsien hyväksy- mistä sillä lisällä, että 1-vuotisia metsänvartiakouluja olisi koetleeksi perustettava, kuten maanviljelyshallitus ehdoittaa.

Hra Tammelander arveli metsänvartiakoulun nykyjään helposti saatavan toimeen Tarvaalan maanviljelyskoulun yhtey- teen, koska koulun johtaja oli metsänhoitaja ja Saarijärven hoitopiirin forstmestari asui läheisyydessä. Evolla ylipää- länsä ei oltu tyytyväisiä oppilaisiin, jotka ennen olivat läpi- käyneet maanviljelyskoulun. Tämä oli kenties riippunut hen- kilöistä, jonkatähden puhuja ei periaatteessa tahtonut vastus- taa maanviljelys- ja metsäkoulujen yhdistämistä. Kokemus oli kuilenkin osoittanut, että metsänvartiasta, joka on pereh- tynyt maanviljelykseen, säännöllisesti jonkun ajpn kuluttua on tullut työnjohtaja sillä raaatilalla, jolla hän on palveluk- sessa. Maanviljelys on isännällä alituisena huolena ja metsä saa hoitaa itsensä, sillä metsänvartialla on maanviljelystyöt huolenaan. Jos metsänvartiasta sitäpaitsi tulisi puutarhan- hoitaja, kulen hra Grönvall esittää, tulisi hänestä kelvoton välimuolo. Muuten luuli puhuja, että kokeileminen 1-vuo- tisilla kursseilla oli vaarallista sentähden, että sellaiset kou- lut, joissa olisi 2-vuotinen oppikurssi jäisivät tyhjiksi, kun taas 1-vuotisissa oppilasluku olisi suuri.

Hra Ericsson ei voinut huomata mitään vaaraa sekä l- että 2-vuotisten kurssien toimeenpanerpisessa. Jos maan- viljeliä huomaa, että hänellä on hyötyä metsänvartiastaan, ei hän ota huomioon sitä, ovatko kustannukset vähän suuremmat tai pienemmät. Muuten se ei ole oppiajan pituus, vaan koulu, joka tekee metsänvarlian. Kun Ruotsissa oli saatu hyvä tulos 9-kuukautisella oppijaksolla, tahtoi puhuja puolustaa 1-vuotisten metsänvartiakoulujen perustamis-ehdoi- tusta.

Hra Tammelander arveli päinvastoin kuin edellinen puhuja, että juuri kustannukset olivat suurimmasta raerki- tyksestä metsänvartiaa otettaessa. Niilä pidetään nykyjään välttämättömänä paheena, jota koetetaan välttää, jos mah- «lollista. Metsänomistaja tahtoo päästä halvalla ja ottaa sen- tähden palvelukseensa vähemmän vaativan metsänvartian, s. t. s. sellaisen, joka on läpikäynyt 1-vuotisen koulun. Enem- raän kehittyneissä olosuhteissa, jolloin jo on opittu melsälle jotakin myös antamaan, eikä ainoastaan siitä ottamaan

102

luali puhaja etta sekä 1- että 2-vuotiset koulut .olisivat pai- koillaan.

Hra Grönvall myönsi, että Evolla saatu kokemus met- säDvartiaoppilaista, jotka ennen olivat läpikäyneet maanviljc- lyskoulun, oli tosi, koska hänkin tiesi yhden tapauksen. Kui tenkin tahtoisi bän panna sen täydelHsesti kysymyksessä ole- van henkilön syyksi. Puhaja puolusti sitä, ettei tarvinnui peljätä minkään n. k. välimuodon syntymistä, jos metsäD- vartia oman toimeosa ohella ymmärtäisi maanvlljelystä ja puii tarhanhoitoa. Puhuja huomautti, että näytti siita kuiD hra Tammelander pelkäisi Evon metsänvartiakoulun jäävän oppi laista tyhjäksi, jos useampia kouluja perusteltaisiin. Se oii kuitenkin turba pelko, sillä Evon koulu tulisi vanbimpana käymään muitten koulujen edellä.

Hra Don Willebrand yhlyi hra Riddelin'in vaslalausee- Seen sekä huomaulti, että Evon metsänvartiakoulu jo 25 vuo- den aikana oli laskenut ulos oppilaita, ilman että valtioD- metsät yleensä olivat saaneet oppineita metsänvartijoita. Huomioon olisi myöskin otettava se, että vaitio olisi tilaisuu- dessa saamaan hyvän metsänvartiakunnan, jolla olisi koh tuulliset palkkavaatimukset. Valtion metsäDvartiain ei tar- vitse olla yksityiskohtiin asti opinsaaneita, koska he tekevät työtä piiriboitajan valvonnan alaisina. Sentähden katsoi puhuja 1-vuotisen kurssin olevan aivan riittävän valtionmet- siä varten aijotuille metsänvartioille.

Hra Herlin huomautti, eltä maanviljelyshallitus oli he- rättänyt kysymyksen metsänvartiakoulujen peruslamisesla Puhujan mielestä ei Evon metsänvartiakoulu ollut erityisesli perustettu valmistaakseen metsänvartioita yksityisten palve- lukseen. Sentähden olisi lämpimästi puolustettava sellaisen koulun perustaraista, jossa valmisteltaisiin metsänvartioita ainoastaan yksityisten palvelukseen. Kun mietinnön ensimäi- nen ponsi sisäitää usealta taholta tehdyn ehdoituksen, pitäisi senkin saada kannatusta. Metsänvartiakoulun asettamisesta Tarvaalan maanviljelyskoululle oli puhuja sitä mieltä, että se tuottaisi valtiolle uutisrakennusten y. m. kautta sangen suuria kustannuksia. Kustannukset tuiisivat pienemmiksi, jos koulu sijoitetlaisiin yksityiselle maatilalle, jossa rakennaksia jo entuu- destaan löytyisi. Siten oli maanomistaja Pentzin, ehdoitelles- saan metsänvartiakoulun perustaraista omistamalleen Sälin- kään maatilalle, vaalinut ainoastaan 6,000 mk rakennuksiin ja 1,000 mk oppilaalla vuosiltain.

103

Hra Lindebäck puolusti hra Herlin'in vastalauseessaan ehdoittamia talvikursseja, perustellen niitten sopivaisuutta etenkin sillä, että metsänvartiat nykyjään vaativat siksi suuria palkkoja, että huokeampaa vaikkakin vähemmän opin saa- nutta väkeä pitäisi saada. Siten vähempivarainenkin maan- viljeliä saisi tarpeensa tyydytetyksi. Sen luuli puhuja käy- vän päinsä ehdoiteltujen kurssien kautta. Jos hra Grönvairin ehdoitus hyväksytään, kasvavat vaatimukset ansioitten mu- kana. Sitäpaitsi tulisi sellaisen opin saaneista metsänvarti- joista jotakin maonvlljeliän ja metsänvartian välillä olevaa, joten pääasiallinen tarkoitus olisi menetetty.

Hra Tammelander esitti muutaraia todistuksia siitä, miten sellaisten metsänvartiain oli käynyt, jotka olivat samalla oUeet maanviljelyksen työnjohtajia. Sen pelon suhteen josta hra Grönvali lahloi syyttää puhujaa, että Evon metsänvartia- koulu jäisi ilman oppilaita, jos uusia kouluja perustettaisiio, tahtoi hän ainoastaan lausua, että hakiain luku 6 oppilaspaik- kaa täytettäessä viime kesänä oli 85. Sellaisten olojen valli- tessa peljätä jäävänsä ilman oppilaita, olisi vähintäin sanoen mieletöntä.

Hra Solitander huomautti, että hakemuksien paljous Evon metsänvartiakouluun pääsemistä varten riippui siitä, että oppilailla oli 1 mk päivässä ruokarahaa. Jos tämä markka jätettäisiin pois, vähentyisi hakijain luku. Puhuja esiintoi teollisuuskoulujen oppilasten olosuhteita. He velkaantuivat tavallisesti Jos käytännöUisiä tietoja vaadittaisiin metsän- vartiakouluun pääsemisen ehtona, ja käytännöllinen ja tieto- puolinen opetus siten eroitettaisiin, voitaisiin ajatella metsän- vartiakoulu sijoitettuna kaupunkiin, esim. Ouluun. Läheisten hoitopiirien metsänvartioita voitaisiin kutsua kouluun ja valtio voisi heitä sillä aikaa sopivalla tavalla avustaa. Puhuja puo- lusti 2-vuotisia kouluja, jos oli kysymys yksityisten metsän- omistajain tarpeen tyydyttämisestä.

Hra Grönvali väitti sen hra Herlin'in lausunnon joh- dosta, että metsänvartiakoulun asettaminen Tarvaalan maan- viljelyskoulun yhteyteen muka tulisi kalliiksi uusien rakennuk- sien kautta, että nun ei ollut asianlaita, koska tarpeelliset rakennukset jo entuudestaan olivat valmiit Puhuja huo- mautti, että Evon metsänvartiakoulun läpikäyneet metsän vartiat saivat tavattoman suuria palkkoja oppiajan lyhyteen nähden. Maanviljelysoppilaat saavat koulusta päästessään palkkaa 500 ä 600 mk siihen luettuna täysi hoito, jota vas- toin metsänvartia sillon saa 800 ä 1,000 mk. Sitäpaitsi on

104

oppilailla melsänvartiakoulussa paljoa paremmat olot kun oppilailla maaniljelyskoulussa. Edelliset saavat nim. 1 mk päivässä ruokarahaa ja vaatetusapua, jota ei maanviljelys- kouluissa tule kysymykseen. Ainakaan Tarvaalassa ei annela mitään sellaista apua. Jos edut molemmissa kouluissa oli- sivat samat, alenisi hakemusten luku Evolle melkoisesti. Puhuja puolusli vieläkin ehdoitustaan koulun asettamisesta Tarvaalaan.

Hra Lindebäck huomautti, että se luokka, josla met- sänvartiakoulujen oppilaat otettiin, oli kouluajalla kohtuulli- sen avustuksen tahi vapaan ruuan tarpeessa. Tärkeintä on että maanomistat saavat inetsänvartioita huokealla. Koko maa kärsii siitä, ettemme metsiemme hoidossa saa oppinutta apua kohtuulliseen hintaan. Puhuja ei voinut yhtyä hra So- litander'in ehdoitukseen, etlä metsänvartiakoulu sijoitettaisiin kaupunkiin, jossa tilaisuutta käytännölliseen opetukseen puut- luisi. Koulun tahtoi puhuja sioitettavaksi jollekin maatilaile.

Hra Tammelande7^ huomautti hra Solitander'in esityk- sen johdosta, että tuo raaikka, jonka Evon metsänvartiaoppi- laat saivat päivässä, vastasi vapaata ylläpitoa maanviljelys- kouluissa ja arveli lukuisten hakemusteu Evon oppilaspaik- koihin riippuvan noista tavattoman korkeista palkoista, joita nykyjään maksetaan metsänvartioille. Puhuja yhtyen hra Lindebäck'iin ei voinut kannatlaa ehdoitusta metsänvartia- koulun kaupunkiin sijoittamisesta, vaan arveli sen olevan sopimatonta. Jos opetus voisi olla ainoastaan tietopuolinen, voisi sellainen ehdoituksessa mainittu sijoittaminen olla mah- dollinen. Nykyisten olosuhteitten vallitessa on opetuksen kuitenkin etupäässä saatava käytännöUinen suunta, jonkatäh- den tilaisuutta käytännölliseen opetukseen läheisyydessä pitää olla saatavissa.

Hra Renfors katsoi kysymyksen olevan hyvin laajan, kun sekä valtion että yksityisten maanomistajain tarve oli joutunut keskustelun alaiseksi. Maanviljelijät ovat istuttajain kautta luUeet tuntemaan metsänvartiain suuren tarpeellisuu- den. Satakunnassa olivat useat pikkutilalliset yhtyneet pal- katakseen yhteisen metsänvartian. Kun olomme vielä olivat kehittämättömät, arveli puhuja vaatimustenkin metsänvartiain suhteen olevan pienet. Sentähden voi 1-vuotinen kurssi olla aivan tarpeen, etenkin siitä syystä, että sellaisen kurssin käy- neen metsänvartian täytyy olla vähempipalkkaisen kuin nykyiset. Yksivuotisella kurssilla oli sitäpaitsi puhujan mielestä se etu, että se arvattavasti ei vieroita metsänvartiaa ruumiillisesta

105

työstä. Koulussa saatu opetus pitää olla sellainen, että se laskee pobjan enemmälle kebittymiselle. Jos metsänvartian on mahdotOD kehittyä valitkoon, ammattiin kelvottomana, toi- sen alan. Koulun sijoittamisen suhteen oli puhuja silä mieltä, että sopivin paikka sille ehdottomasti oli yksityisen omistama maatila.

Hra Moberg myönsi, eltä 2-vuotisen kurssin läpikäy- nyt metsänvartia on oppioeempi ja kaikissa suhteissa eduUi- sempi, mutta koska metsänvartiaio tarve oli nun erittäin suuri, tahtoi hänkin yhtyä, yksivuotisten ja talvi-kurssien perustamis- ehdoitakseen ainoastaan^ sentähden, että tuo nykyjään val- litseva metsänvartiain puute, jota oli mahdoton kärsiä, pian saataisiin poistetuksi. Puhuja hylkäsi hra Grönvairin ehdoi- tuksen, koska toteuttamalla se saataisiin työnjohtajia eikä raetsänvartioita.

Hra Grönvall kannatti komitean mietintöä, että 2-vuo- tisia metsänvartiakouluja olisi perustettava. Metsänvartialla, joka meillä on eristettynä, pitää olla hyvät ja perinpohjaiset tiedot. Jos hän on oppimaton, halveksitaan häntä. Puhuja puolusti vieläkin ehdoitustaan.

Hra Solitander myönsi, että ruokaraha on tarpeellinen ja huomautti, että kaupunkiin asetettu metsäkoulu on huokea ja mahdollinen, jos oppilaiila on tarvittavat käytännölliset tiedot, jonka voi edellyltää valtionmetsänvartioilla olevan. Puhuja vastusti hra Grönvall'in ehdoitusta. Metsänvarliain koulutus tulisi siten valtiolle ylen kalliiksi, kun se senkautta saisi kustantaa metsänvarlioille 3 vuotisen kurssin 2-vuotisen sijasta.

Hra Hannikainen ehdoitti että tämä metsänhoilokokous yhtyisi mielipiteenään lausumaan, että Evon metsänvartiakoulu laajennettaisÜD, että uusi 2-vuotinen koulu perustettaisiin ja että kokemuksen saavuttamiseksi kaksi 1-vuotista koulua perus- tettaisiin. Puhuja muuten arveli, että kysymys koulujen sijoittamisesta on jätettävä riippuvaksi yksityiskohtaisesta tu!- kimisesta.

Hra Hackstedt puolusti hra Grönvall'in ehdoitusta ja luuli, että metsänvartian ja työnjohtajan toimet monessa ta- pauksessa helposti voitiin yhdistää.

Hra Tammelander huomautti hra Hackstedt'in puheen johdosta, että voimassa oleva asetus määrää metsänhoidon oppiaineeksi maanviljelyskouluissa, jonkatähden maanviljelys- koulun läpikäyneen työnjohtajan täytyy jossain roäärin olia perehtynyt metsänhoitoon. Pienempi maanviljelys voi jossain

106

määrin tulla tyydytetyksi metsänhoidon suhteen työnjohtajan mainittua maataloaden haaraa koskevien tietojen kautta. Puhuja ei tahtonut olla Dyt ehdoitettua, lähempää, yhdistystä tekemässä. Muuten arveli puhuja, ettei se oUut metsän hy- väksi työtä tekemistä, jos metsänhoitoyhdistys nyt auttaa l-vuotisteo metsänvartiakoulujen toimeensaamista, jota täy- tyy tulevaisuudessa katsoa suruUiseksi taaksepäin menoksi alemroassa metsänhoidon opetuksessatnme.

Hra Westermarck arveli puutarhahoitokurssin olevan metsänvartioille hyödyksi, rautta ei tahtonut hyväksyä hra Grönvall'in ehdoitusta, joka koski aikaisemmin maanviljelys- koulua käymistä.

Hra Ericsson päälti kesknstelun johdosta, että sekä 1- että 2-vuotisilia kouluilla oli lämpimät kannattajansa. Yksityismetsäkomitea ehdoittaa molemmanlaisia kouluja. Pu- huja tahtoi, että komitean ehdoituksesta äänestettäisün.

Lyhyenimän väittelyn ja äänestyksen jälkeen päätti ko- kous vastauksena kysymykseen lausua:

että uusia 2'Vuotisia mrtsänvartiakouluja taroitaan, mutta että kouluja, Jossa olisi yksi- vuotinen oppiaika sitäpaitsi olisi perustettava kokemuksen saaouttamiseksi. Sitäoastoin ei ko- kous katso taloikursseja nykyjään sopivtksi.

Econ metsänvartiakoulu on mitä pikem- min laajennettava ja uusi koulu, jossa on 2 vuo- tinen oppiaika, perustettava. Kuitenkaan ei tämä kokous tahdo antaa lausuntoa uuden koulun sijoiitamisesta, vaan viittaa keskusteluun. Val- tionmetsäin metsänvartiatarpeen tyydyttämi- seksi on kolmas 2-vuotinen koulu, joka sijoi- tetaan johonkin sopivaan hoitopiiriin, tarpeen. Nykyisten valtionmetsänvartiain puuttuvat am- mattitiedot saadaan paraiten kohoamaan si- ten, että siihen taipuvaiset piirienhoitajat toi- meenpanisivat lyhyempiä oppijaksoja, joita varten yleisistä varoista olisi avustusta han- kittava.

Toisena kokouspäivänä k:lo 9 e. p.p. kokoontuivat osan- ottajat metsänviljelykselle, jonka metsänhoitoyhdistys oli toi- mittanut vuosikokouksessaan syyskuun 11 p;nä 1883 Hätilän

107

sotilasvirkataloD läheisyydessä noin kilometrin päässä kau- pungisla, aivan pohjoiseen vievän maantien varrella. Taimis tosta, jossa oli tavaliista kuusta, siperialaista lehtikuusta ja pichtakuusta oli kuluneena 18 vuotena kasvanut lupaava nuorimetsä. Korkeavartisia solakoita lehtikuusia näkyi kuusi- ja pichtakuusirivien joukossa. Ne puut merkittiin, jotka oli- vat poisolettavat, koska ahdinko jo rupesi vaivaamaaD, jota- paitsi osa harvennusta toimitettiin parin Evon metsänvartia- koulun oppilaan avulla. Sitäpaitsi annettiin neuvoja tuossa metsikössä toimitettavan vähäisen karsimisen suhteen.

Kun kokoukseen osanottajat olivat täyttäneet tämän objelmaan otetun toimen, palasivat he kaupunkiin alottaak- seen keskustelun kolmannesta kysymyksestä. Koska kysy- myksen pohjustaja oli sairastunut, täytyi se kuitenki lykätä seuraavaan vuosikokoukseen. Sitten alettiin käsitellä neljätlä kysymystä.

Kolmas kysymys. Mitä toioomuksia voidaan lausua kruununmetsäkomitean ehdottaniien^ korkeampaa metsän- hoidonopetusta koskevien muutosten suhteen, sekä tämän opetuksen nykyiseen kantaan nähd'en?

Evon metsänhoitoopiston opettaja B. Ericsson alusti kysymystä seuraavalla tavalla:

Se komitea, jonka K. Senaatti maaliskuun 2 p:nä 1896 asetti pohtimaan niitä perusteita, joille valtion metsänhoito oli järjestettäv9, on mietinnössään erityisessä osastossa käsi- tellyt melsänhoidollista opetusta.

Mitä erityisesti korkeampaan metsänhoitoopetukseen tu- lee mainitsee komitea ne vaatimukset, jotka tässä suhteessa asetetaän metsänhoitajien opetukseen nähden Preussissä. Sachsissa, Bayerissa, Tanskassa ja Ruotsissa, ja huomaa että meidän korkeampi metsänhoidon opetuksemme on san- gen puutteellinen verrattuna näiden maiden suuriin vaati- muksiin.

Kerottuaan metsänhoitajaimme opetuksesta 1850 vuoden jälkeen, jolloin he saivat opetuksensa uikomaalaisissa metsän hoito-oppilaitoksissa, mainitsee komitea, että Evon metsän- hoito-opisto perustettiin Arm. Julist. kautta huhtikuun 15 p:ltä 1859 ja alkoi toimintansa maaliskuussa 1862, mutta se oli

108

kuitenkin keskeytettävä oppilasten puutteen takia jo 1866 ja tästä syystä pidettiin se suljettuna vuosina 1867—74.

Kun laitos uudestaaD alkoi toimintansa toukokuun 2 p:nä 1874, tapahtui se melkoisesti supistetun ohjelman mu- kaan, sekä opettajiin että oppiaineisiin nähden. Opet- tajien luku vähennettiin siten, että yhden johtajan ja viiden opettajan sijaan tuli johtaja ja yksi opettaja, jotapaitsi piirin- hoitajan tuli opettaa muutamia aineita. Opetuskustannukset nousevat vuosina 1874 — 98 jolloin 143 metsänkonduktööriä on valmistunut 4,196 mkiaan oppilasta kohli.

Komitea lausuu, että oppilas läpikäytyään kurssin on oikeutettu saamaan vakiluisen viran valtion metsänhoitolai- toksessa, mikä sen mielestä on puute ja erinomainen poik- keustapaus, verratluna useimpien sivistysraaiden vaatimuksiin.

Mutta myöskin tietopuolinen opetus on komitean mie- lestä puutteellinen, etenkin mitä opettajien vähälukuisuuteen tulee. Samojen opettajien voimia kysytään vielä siläpaitsi raetsänvartiakoulun opetuksen ylläpidossa. Komitea lausuu, että sen keskuudessa oli puolustettu sitä mielidipettä, että opetus lulevaisuudessakin jäisi Evon metsänhoitoopistolle, joka sitävastoin olisi uudestaan järjestettävä; kuitenkin pitäisi täällä saatua etupäässä käytännöllistä yksivuotista kurssia täydentää toisella enemmän tietopuolisella kurssilla yliopis- tossa. Evo muodostettaisiin siis tämän mielipiteen mukaan jonkunmoiseksi valmistavaksi kouluksi yliopisto-opetusta varten.

Sitten lausuu komitea kokemuksen osoittavan, että ke- hityksen kulussa on vuosikymmen vuosikymmeneltä yhä enemmän oUut huomattavissa taipumus yhdistää metsänhoito- opetus muihin korkeampiin oppilaitoksiin ja etenkin yliopis- ton tieteellisiin laitoksiin. Suoraataan yliopistoon yhdislettyjä oppilaitoksia luettelee komitea Tybingenissä (Würtenbergissä) ja Giessenissä (Hessissä), Münchenissä (Bayerissa). jotavastoin muissa maissa metsänhoitoopetus on yhdistelty teknillisiin korkeakouluihin, kuten Landbohöjskole Kööpenhaminassa, Ecole nationale forestiere Nancyssa (Ranskassa) Hohschule für Bodenkultur Wienissä (Itävalta) ja Polyteknillinen opisto Zürich'issä. (Komitea ei mainitse metsänhoidollista osastoa Karlsruhessa.)

Tämän aatteen vastapainona esitetään opetus eristetyissä oppilaitoksissa kuten metsänhoito-akatemioissa Eberswaldessa ja Mündenissä (Preussissä), Tharandissa (Sachsissa) ja metsän- hoito-akatemiassa Pietarissa.

109

Komitea sitten huomauttaa, miten meilläkin korkeam- paan maanviljelysopetukseen nähdeD on annettu tunnustus ammattiopetuksen yliopistoon ybdistäroisaatteelle, sillä maa- liskuun 13 p:nä 1896 ja elokunn 11 pmä 1898 annettujen julistusten kautta on tälle opetukselle varattu paikka Helsin- gin yliopistossa, jossa fiiologiseen tiedekuntaan perustetaan eri- iyinen maanviljelys taloudellinen osasto. Konsistoorin anta- raan mietinnön mukaan olisi tähän tiedekuntaan myöskin perustettava professorin virka metsänhoitoa varten.

Edellisen nojalla arvelee Komitea, että korkeampi met- sänhoidon opetus meilläkin olisi asetettava yliopiston yhtey- teen. Komitean mielipiteen mukaan ei siitä tulisi ainoastaan rahallista voittoa siten, että yliopiston opettajavoimia voitai- siin käyttää, vaan olisi siitä opetuksellekin hyötyä sen kautta, että ylioppilaat voisivat käyttää hyväkseen yliopiston kokoet- mia ja laboratoorioita j. n. e. Sitäpaitsi tulisi opetuksen täydeliisyys ja ajanmukaisuus taatuksi vanhojen käytännössä olevien tapojen kautta korkeakoulussa, joka aina on ollut tieteellisen tutkimuksen ja tieteellisen opetuksen pääpaikkana Suomessa.

Komitea tunnustaa, että yhden henkilön on vaikea täy- sin perehtyä kaikkiin metsänhoitotieteen haaroihin ja antaa opetusta niissä, ja sanoopa Komitea vielä pitävänsä ottaa huo* mioon sen keskuudessa lausutun pelon, että opetus mahdol- lisesti taantuisi, jos se, kuten aluksi on arveltu, annettaisiin yhden ainoan ylipisto opettajan huostaan, sen siaan, että neljä icenkilöä on opettajana Evolla. Komitea kuitenkin poistaa epäilyksensä kertomalla Evon opettajain virkavelvollisuuksista ja opettajatoimesta metsänvartiakoulussa, jotka estävät opet- tajia täydelliseati antautumasta toimeensa ja tieteelliseen tut- kimukseen, jota sitävastoin Yliopistan opettaja voisi komitean mielestä tehdä.

Komitea lausuu lopullisena päätöksenään, että aijotun muutoksen menestys riippuu siitä, onko täysin sopiva ja toimeen kykenevä henkilö saatavissa uuteen opettajavirkaan, ja yhtyy siiben mielipiteeseen, että yksi vakituinen opettajan- paikka metsänhoitotieteessä olisi perustettava yliopiston maan- viljelys taloudelliseen osastoon, ja että tuolle opettajalle olisi annettava apulainen, sekä laboratoorio käytettäväkseen. Sita- paitse olisi metsänhoitotieteen professorin velvollisuus johtaa oppilastensa käytännöllisia harjoituksia ulkona luonnossa.

Sitäpaitse katsoo komitea mahdolliseksi, että yksi tahi useampia docentteja jotakin metsänhoitotieteen haaraa varten voitaisiin asettaa.

110

Siirryttäessä vanhasta suunnitelmasta uuteen edellyttää komitea Evon metsänhoitoopislon ja yliopiston joUakin tavoin yhteen sovittamista. Sittenkun muulos olisi toimeenpantu, lak- kautettaisiin opisto ja muodostetlaisiin metsänvartiakouluksi. Komitea näkyy pitävän opistoa sopivana oleskelupaikkana yli- opistossa metsänhoitotiedeltä harjoittaville ylioppilaille, sillä aikaa kun he ovat käytännöllisiä harjoitustöitä varten metsässä.

Miläv Sitten virkamiesten käytännölliseen opettamiseen tu- lee, arvelee komitea, että nuorille metsänhoitajille olisi annet- tava itsenäistä työtä vasta sitten, kun he jonkun aikaa olisivat saaneet asianymmärtävää opetusta ammattiin kuuluvissa töissä.

Selvää on, etlä opintoaika tulisi pitemmäksi, jos yllä sanottu vaatimus' toteutettaisiin. Komitea arvelee, että oppiaika kuitenkin tulisi lyhyemmäksi kuin ulkomailla ja on edullinen, verrattuna siihen mitä meillä muilla aloilla vaadi- taan saadakseen yhtä hyvät palkkaedut

Komitean mietintö ja ehdoitus päättyy seuraaviin pää- ponsiin:

että korkeampi metsänhoidonopetus surre- tään yliopistoon, johon asetetaan aluksi yksi vakituinen opeitajanpaikka metsänhoitotieteessä, sekä taroittavat laboratooriot Ja koekentät.

että metsänhoitajain käytännöllisestä ope- tuksesta valtion virkoihin pääsemtstä varten pidettäisiin huolta toimeenpanemalla jonkun aikaa kestävä harjoitus kokeneen ammattimie- hen johdolla.

Komitean enemmistön tekemään yllä mainittuun pää- tökseen on johtaja, fil. t:ri A. Blomqvist liittänyt vastalauseen. Vastalauseesta käy selville, että t:ri Blomqvist kyllä hyväksyy Icorkeamman metsänhoitoopetuksen yliopistoon muutlamisen aatteen ja arvelee komitean ehdoittaman professorin viraii maanviljelys-taloudelliseen osastoon olevan tarpeelliseen ja vält- tämättömän, mutta että korkearaman metsänhoitoopetuksen antamisen mahdollisuus, jos mieli kasvattaa valtionmetsän- hoitajia, ei roillään tavalla ole taattu. Ulkomaisissa yliopis- toissa saatu kokemus osoittaa, että kolme opettajaa metsän- hoitotieteessä tarvitaan, ja ennenkun yhtä täydellisesti on mahdollista täyttää kysymyksessä oleva tarve, ei vastalauseen tekiän mielestä tämän toivottavan, tärkeän uudistuksen toi- meenpanon pitäisi tulla kysyraykseenkään.

111

Etiei opetus tulisi yksipuolisesti tietopuoliseksi, ehdoittaa l:ri Blomqvist, että kaksi vakituista professorinvirkaa asetet- taisÜD metsänhoito-tieteessä, mutta kolmannesta tehtäisiin lehtorin paikka> johon voitaisiin ottaa etevä metsänhoitaja, vaikkei häo olisikaan suorittanut professorin virkaan vaa- dittavia tieieellisiä opinnäytteitä.

Toivomuksena lausuu vastalauseen tekijä lopuksi, että Evon metsähoito-opisto yhä edelleen, sittenkin kun opetus olisi yliopistoon siiretty, pidettäisiin voimassa. Siellä olisi suori- lettava yksivuotinen valmistuskurssi, jolla olisi etupäässä käytännöilinen suanta.

KuD on vaastattava tehdyn kysymyksen ensimäiseen osaan, nim. mitä toivomuksia voidaan lausua Kruununmetsä- komitean esittämien muutosten subteen, meidän korkeampaan metsänhoitoopetukseen nähden, tahdon toivomuksenani lausua, että komitean esittämä korkeamman metsänhoitoopeluksen muuttaminen yliopistoon pantaisiin toimeen nun pian kuin mahdollista.

Kuitenkaan, yhtyen hra Blomqvist'iin, en voi antaa tun- nustustani sille komitean tekemälle ehdoitukselle, että tuo opetus perustettaisiin nun erittäin heikolle pohjalle, nim. että se annettaisiin yhden henkilön toimeksi, vaikkapa hänellä vielä olisikin yksi apulainen. Tälläisen muutoksen tuottam:i vahinko on selvä jo ei ainoastaan sen kautta, että yhden ihmisen on mahdotonta olla perehtynyt kaikkiin metsänhoito- tieteen haaroihin ja ennättää esittää niitä, vaan myöskin huomioonottamalla se, ettei muutenkin pätevä henkilö lähes- kään aina voi kuulijoissaan herättää harrastusta asiaan. Ko- mitean ehdoituksen mukaan pitäisi tämän ainoan professorin, jonka asemaa tuskin kukaan kadehtinee, sitäpaitsi johtaa kuuli- joittensa töitä ja tehdä lyhempiä ja pitempiä opintomatkoja kruununmetsiin.

Vaikka kohta nuo metsänhoitotieteen pohja- ja aputie- teet voitaisiinkin oppia yleisten tahi sovitettujen luentojen kautta yliopistossa ja ammattitietojen opettajat siten niistä vapautettaisiin, ei kuitenkaan voi ajatella, että vähemmän kuin kaksi vakinaista opettajaa voisi käsitellä varsinaista metsänhoitotiedettä. Metsätalouden järjestäminen, johon voim- me lukea nuo erityisiksi oppiaineiksi muodostuneet, metsän- matematiikan, metsänarvolaskun, statiikin ja metsänjakoopin ynnä geodesüan, on nun laaja, että se yksin vaatii yhden miehen ajan ja voimati Sitäpaitsi on meillä oppi metsien hallinnosta.

112

Aivan toiseea suutaan menee taas metsänhoito, johon sitäpaitse kuuluu roetsänruokko ja metsäntuotteiden käyttä- minen (teknologiia); sitäpaitsi od tähän lisättävä oppi roetsien merkityksestä yleishyödylliseltä kannalta katsoen (metsäpoli- tiikka.)

Me huomaamme, vertauksen vuoksi katsellessamme opet- tajien lukua ulkomaisissa yliopistoissa, joissa täydellinen metsänhoidollinen opetus annetaan, että niihin on perustettu, aputieteet siihen luettuina, 6 vakituista professorin virkaa, joista 4 on ainoastaan ammattitietoja varten.

Tübingen'issä opettaa kaksi vakituista professoria met- sänhoitotiedettä. Giessen'issä on pienin luku metsänhoidon- opettajia, nim. kaksi professoria, joista toinen on vakituinen, toinen ylimääräinen. Karlsruhen polyteknillisessä opistossa opettaa metsänhoitoa kaksi vakituista professoria ja yksi do- centti. Zürich'in polyteknillisessä opistossa on kolme vaki- tuista professoria metsänhoitotieteessä.

Ei voi ajatellakaan, että me tulisimme toimeen vähem- mällä kun kahdella metsänhoitotieteen opettajapaikalla, jos mieli toimittaa parannus ja laskea perustus ajanrau kaiseile metsänhoidoillselle opetukselle yliopistossa.

Eri mielipiteitä voi olla siitä, mitä Evon metsänhoito- opiston toimintaan tulee, sittenkun opetus on siiretty yliopis- toon. Kokemus näyttänee sen, että yhteensovitus aluksi on välttämätön. Asia ei anna aihetta edeltäkäsin ennustamaan mikä sen toiminta kaukaisessa tulevaisuudessa tulee olemaan. Vertauksen vuoksi mainittakoon, että tuollainen yhteensovitus nykyjään on olemassa Ruotsissa Omberg'in metsäkoulun ja Tukholman metsäopiston välillä, samoin kuin Aschaffenburg'in raetsänhoitooppilaitoksen ja München'in yliopiston välillä.

Jonkunmoinen yhteensovitus on olemassa Eberswald'en ja Tharand'in metsänhoitoakatemiainkin ja yliopistojen välillä, sillä valtion metsänhoitovirkoihin pyrkijäin on suoritettava osa tutkinnoistaan saksalaisessa yliopistossa.

Komitea, joka erityisessä osastossa käsittelee kysymystä metsänhoidollisesta koelaitoksesta, lausuu, että opetus ja koe- toimi ovat orgaanisessa yhteydessä keskenään, jonkatähden se ehdoittaa, »että erityinen metsänhoidollinen koelaitososasto perustettaisiin maanviljelystaloudellisen koelaitoksen yhteyteen.

Saksalaisissa metsänhoitolaitoksissa ovat professorit velvoitetut hoitamaan kukin metsänhoidollista koelaitososas- toaan.

113

Komitean ehdoittamaa melsänhoitotieteen professoria voinee pilää itseoikeutettuna metsänhoidollisten kokeiden johtajana.

Erittain huomiota ansaitsevaksi katson sitä komitean eh- doilusta, etlä valtion metsänhoitajavirkaa tavoitteliain pitäisi ensin suorittaa käytännöllinen oppikurssi kokeneen metsän- hoitajan johdolla, ennenkun hänelle anneltaisiin itsenäistä työtä. Jos mieli tämän määräyksen tuotlaa loivottua byötyä, pitäisi niieiestäni viran tavolteliain harjoituskautensa loputtua suorittaa koetutkinto, joka olisi sams^nlainen kuin vastaavat tutkinnot esim. Preussin ja Bayerin metsänhoitolaitoksissa. Tämmöinen tutkinto olisi harjoittelialle muistutuksena siitä, että harjoitusaika ei olisi ainoastaan muodollinen, vaan että silla on vakavampikin tarkoitus.

Täten olisi vastattu kysymyksen ensi osaan.

Mitä kysymyksen toiseen osaan eli niihin toivomuksiin tulee, joita voidaan lausua opetuksen nykyisen kannan suh- teen, käynevät ne selville seuraavasta.

Sen kokemuksen nojalla, jonka ölen saanut, oltuani 10 vuotta opettajana opistossa, arvelen, että oppiaika, joka nyt on kaksivuotinen, on liika lyhyt. Tämän todistaa se scikka, että päästötutkinnossa tutkittavien osoittamat tiedot ovat pintapuoliset ja sitäpaitsi kuulee tutkittavien usein itse valittavan ajan lyhyyltä, jolla pitäisi ehtiä suorittaa sekä tietopuoliset että käytännölliset työt. Oppiajan pi* tennys olisi mielestäni vältlämätöin jo sen opin saavulta- miseksi, mikä nyt opistossa annefaan. Oppiaineiden lisää- minen ei ole tarpeellinen, sillä mitä niihin tulee emme ole ulkomaalaisista oppilaitoksista jälellä, vaikka aineitten laa- juus osittain on pienempi ja opetuksen välikappaleet vailli- naiset.

Metsänhoidollisissa korkeakouluissa jaetaan oppiaineet tavallisesti kolmeen luokkaan nimittäin:

1. Perustieteet.

2. Ammattitieteet.

3. Aputieteet.

I. Perustieteisiin kuuluu: L Luonnontieteet a) Kemia. 6) Mineralogiia ja geologiia.

c) Kasvioppi.

d) Eläinoppi.

e) Fysiikka.

114

f) Meteorologiia.

2. Yleinen matematiikka, johon luetaan geodesiia ja piirustus.

3. Mekaniikka ja koneoppi.

4. Tierakennusoppi.

5. Yleinen talous.

II. AramaUitietoihin kuuluu:

1. Metsänhoitolaitoksen historia ja kirjallisuus.

2. Metsänhoito ja metsänruokko.

3. Metsämatematiikka.

4. Metsätalouden järjestäminen.

5. Metsänarvon laskeminen.

6. Metsätuotteiden käyttäminen.

7. Metsähallinto.

8. Metsäpolitiikka.

9. Metsästysoppi, kalanviljelys ja kalastuksen hoito.

III. Aputieteisiin kuuluu :

1. Finansioppi.

2. Oikeustiede.

3. Maanviljelysoppi.

Katsellessarame ylläolevaa yhteenvetoa metsänhoitotieteen eri aloista, huomaamme, eltä meillä ei opeteta perustieteisiin kuuluvia fyslikkaa, meteorologiia, yleistä matematiikkaa ja me- kaniikkaa, jotavastoin kaikkia ammattitietoihin kuuluvia oppi- aineita käsitellään. Kolmanteen luokkaan kuuluvia aputie- teitä opetetaan, vaikka finanssitiedettä esitetään vaan mikäli se koskee metsänhoidollista finanssilaskua (statiikkaa).

Oppiaineet ovat nykyjään jaetut opettajien kesken seu- raavalla tavalla: Johlaja: 1. Metsänhoitolaitoksen historia ja kirjallisuus.

2. Metsän hoito ja ruokko.

3. Metsätalouden järjestäminen (ruotsiksi).

4. Metsätuotteiden käyttäminen.

5. Metsäpolitiikka.

6. Yleinen talousoppi.

Opettaja: 1. Metsätalouden järjestäminen ja metsänjako-oppi (suomeksi).

2. Metsänarvon lasku.

3. Metsänhoidollinen finanssilasku (statiikka).

4. Geodesiia.

5. Piirustus.

6. Maanviljelysoppi.

7. Kalansiitos ja kalastuksen hoito.

115

Lakkautuspalkalla oleva Lehtori: 1 Metsänhoidollinen kasvitiede. 2 Metsänhoidollinen eläintiede. (Johtosäännön mu- kaan olisi Johtajan opetettava kasvitiedettä ja piirinhoitajan eläintiedettä.) Piirinhoitaja : 1 . Metsämatematiikka.

2. Metsähallinto.

3. Metsästysoppi.

4. Tierakennus (insinööritiede.)

Sitäpaitsi on kahden viime oppijakson aikana määräyk- sen saanut opettaja esittänyt kurssin:

1. Kemiiassa.

2. Mineralogiiassa ja geologiiassa (maanlaatu* oppi).

Verratessamme opettajien lukua, jotka ulkomaalaisissa metsänhoitooppilaitoksissa antavat ammattiopetusta kaksivuo- tisilla kursseilla, nun huomaamnie, että Eberswaiden metsän- hoito-akatemiiassa on yksi johtaja, 10 professoria ja 5 apu- laista.. Tharandin akateoiiiassa on paitsi johtajaa 9 profes- soria ja joukko apulaisia toimessa. Mündenin metsänhoito* opistossa on myöskin yksi johtaja ja 10 professoria sekä apulaisia ja Aschaffenburgissa yksi johtaja, 7 professoria ja yksi apulainen. Opettajien lisääminen meidän metsänhoito- opistoomme tuntuu siten sangen luonnoUiselta.

Yksi asianhaara, joka ei suinkaan ole ollut opistolle eduksi ja ammatille hyödyksi, on tuo sääntöjen määräämä tapa, että oppilaita otetaan joka toinen vuosi. Mihin tämän menettely on johtanut selvennee ilman muita lisäyksiä siitä, että 1874:stä lähtien ovat kaikki oppilaat, oltuaan laitoksessa kaksi vuotta, laskettu siitä ülos metsäkonduktööreinä — tosiasia, joka on kerrassaan ainoa laatuaan verratessamme sitä ulkomaalaisissa melsänhoito-oppilaitoksissa saatuihin tu- loksiin oppilaita metsänhoitovirkoihin laskettaessa.

Tämä metsänhoitoopistomme säädöksissä oleva määräys johtui siitä, että alentamalla kustannukset mahdollisesti voi- taisiin pelastaa opiston olemassa olo, joka oli uhattuna oppilas- puutteen takia. Kun olosuhteet nyt ovat toiset, tahi päin- vaslaiset, nim. siten ettei voida opistoon ottaa noita monia hakioita, ei pitäisi vitkastella määräyksen poistamisessa, joka ilmeisesti cn vahingollinen.

Kun nyt on kysymyksessä aikaansaada parannuksia vallitsevien olojen suhteen, voi lähteä joko siitä käsityskan- nasta, että oppiaika pitennettäisiin opistossa tahi siitä, että oppilaitokseen pääsemiseksi vaadittaisiin määrätyt yliopi?tossa

116

suoritetut tutkinnot. Minua mielytlää jälkimäinen tapa enem- män, osittain sentähden, että siten helpoiteltaisiin lopuUinen yhtyminen yliopistoon, osittain myöskin sentähden, että oppi- ajan pitentäminen Evolla vaatisi laajoja muutoksia raken- nusten, henkilökunnan, y. m. suhteen.

Ne aineet, joissa lopulliset tiedot yliopistossa olisivat saatavat, kuuluvat tietysti pohja- ja aputieteisiin. Näihin lahkoihin kuuluvissa oppiaineissa olisi tutkinto suorilettava kemiiassa, mineralogiiassa, geologiiassa, meteorologiiassa, ylei- sessä matematiikassa, kansallistaloudessa ja lakitieteessä, jotapaitsi kasvioppia ja eläintiedettä jossain määrin olisi tut- kittava.

Itsestään selvää on, että ylioppilailla metsänhoitoopis- tossa olisi suurin hyöty näistä luvuistaan, jos he suorittaisi- vat ne ennen oppilaitokseen tuloaan. Kysyoiykseen voi kuiten- kin myös tuUa, että tutkinto sanotuissa oppiaineissa suoritet- taisiin vasta opistokurssin päätyttyä.

Ammattia koskevat aineet opetettaisiin metsänhoitoopis- tossa kaksivuotisen kurssin aikana.

Tahtoisin vielä kerran huomauttaa, että oppilaita ehdot- tomasti olisi otettava joka vuosi, eikä joka toinen.

Tämän ehdoituksen mukaan voisi ajatella ammattiope- tuksen opistossa jaetuksi seuraavalla tavalla: Johtaja: Metsänhoitolaitoksen historia ja kirjallisuus.

Metsänhoito.

Metsätuotteiden käyttäminen.

Metsänhoidollinen kansantalous ja metsäpoli-

tiikka.

(Puheenjohtaja metsänhoidollisessa koelaitok-

sessa). l:nen Opettaja: Metsämatematiikka. (Puun kuutioiminen).

Metsätalouden järjostäminen.

Metsänarvonlasku ja metsänhoidollinen finans-

silasku.

Metsänhoidollinen koelaitos. 2:nen Opettaja: Geodesiia.

Maanviljelysoppi (sähen luettuna metsänhoi- dollinen maanlaatuoppi).

Piirustus.

Ottaa osaa toimiin metsänhoidollisessa koe-

laitoksessa, etenkin matkoihin. 3:as Opettaja: Metsänhoidollinen kasvitiede.

Metsänhoidollinen eläintiede.

117

Metsänhoidollinen kasvupaikkaoppi. (Ottaa osaa työhön melsänhoidollisessa koe- laitoksessa). 4:äs Piirinhoit: Melsähallintooppi. Tierakennusoppi. Metsästysoppi. Kalan siitos ja kalastuksen hoito.

Edellytetään, etlä oppiaineiden vaihtoa opeltajien keskea saa tapahtua.

Asianomaisten johdolla suoritlaisivat oppilaat molempina vuosikursseina kuten tähänkin asti metsänhoidon järjestämis- ja kärttoitamistöitä asianomaisten johdolla kruununmetsissä, jolapaitsi pakollisia edeltäpäin valmistetluja opintoretkiä teh- täisiin määrättyinä viikonpäivinä opiston yhteydessä olevalle näytealueelle sekä sulan eltä lumen aikana.

Milä taas varsinaisiin virkamiesopintoihin tulee saan ainoastaan viitata siihen, mitä ennen ölen lausunut käytän- nöllisestä iälkikurssista ja tulkinnosta.

Kuten edellisestä ehdoituksesta näkyy, ei ehdoiteltu muutos luottaisi valliolle suurempia menoja, kuin toisen opet- tajan palkkaamisen nykyjään toimessa olevien lisäksi. Ja kuitenkin tapahtuisi täten oppilaitoksessamme siksi tuntuva muutos, ettei meillä olisi syytä katsoa sitä ainoastaan täysin ajanmukaiseksi, vaan vieläpä täysin vastaavaksi niitä vaati- muksia, joita meillä voidaan asettaa valtion metsänhoitajan opettamisen suhteen.

Ehdoituksesta käy myöskin selville, että olen edellyttä- nyt johtajan ja opettajain työskentelevän metsänhoidollisten kokeiden hyväksi. Että opettajat innolla voisivat hoitaa ope- tusta ja oppilaat saada suurinfa mahdollista hyötyä siitä, ei meidän pitäisi päivääkään yli sen, mikä on välttämätöntä, vitkastella käydessämme käsiksi metsänhoidollisiin kokeilui- hin, havaintojen tekoihin ja tutkimuksiin.

Kun Evon metsänvartiakoulun laajentamisesta on ollut kysymys, tahtoisin toivomuksena lausua, että korkeamman metsänhoidollisen osaston opettajat vapautettaisiin opettaja- velvollisuudestaan metsänvarliakoulussa, sillä ei ole hyödyksi opetukselle, että opettajien aika liiaksi pirstotaan ja väsyte- tään heitä alkeisopetuksella, koska se ei voi olla muuta kun haitaksi heidän varsinaiselle työalallensa.

Edellä sanotun perusteella saan ehdoittaa, että, kunnes kruununmetsänkomitean ehdoittama korkeamman metsän- hoitoopetuksen uudelle kannalle asettaminen, huomioonotta-

118

malla ne lisäykset ja muutokset joita edellisessä ölen koske- tellut, on pantu toimeen, sellainen parannus, kuta pikemmin, Sita parempi, tehtäisiin, eltä valtion metsänhoitajavirkoja tavoittelevat ylioppilaat yliopistossa ensin suoriltaisivat tut- kinnon kemiiassa, mineralogiiassa, geologiiassa, meteorolo- giiassa, yleisessä matematiikassa, kansallistaloudessa, lakilie- teessä sekä yleisessä kasvi- ja eläintieteessä, ja senjälkeen suorittaisivat ammattiopinnot metsänhoitoopistossa ylläehdoi- tetun yleisen opintojärjestyksen mukaan.

NelJBs kysymys« Onko yksityismetsäkomitean kan- nattama mielipide j. n. e. (kuin edellä) tahi voiko muita mielipiteitä tulla kysymykseen?

Kun asian pohjustaja, hra Lagerblad, oli estelty otta- masla osaa kokoukseen, luki sihteeri hänen allaolevan lau- suntonsa:

Kun yksityisen ymmärtämätön taloudenhoito on risti- riidassa yleisen hyödyn kanssa ja on kehittynyt nun pitkälle, että yleinen etu siitä kärsii, täytyy valtion välttääkseen suu- rempia vaurioila voida käyltää valtaansa; mutta, jos toivot- tavaa tulosta sillä tahdotaan saavuttaa on se tapahtuva varoen eikä saa käydä yli yleisten oikeuskäsitteiden rajojen. Minun ajatukseni mukaan on metsäkomitea suorittanut tehtävänsä onnistuneesti ja täysin yhtäpitävästi lainsäädännössämme val- litsevan tavan mukaan ehdoittaessaan, että ainoastaan syyl- listä kohtaan on lakia käytettävä, eikä ole valinnut bävityksen estämiseksi niitä turvakeinoja, jotka elupäässä kohtaavat kan- salaisten viatonta enemmistöä vähempilukuisten ymmärtä- mättömyyden tähden.

Komitean kannattama mielipide on se, että ymmärtämät- tömyydestä johtunutta metsän huonoa hoitoa olisi vastustet- tava ja tietoja levittämällä herätetä kansaa ajattelemaan asiaa, että lain pakkoa olisi käytettävä ainoastaan siinä tapauksessa, etteivät muut keinot auta ja antamalla lakien seuraamisen valvonnan kansanmiesten huostaan, sekä luvaten sitäpaitsi avustustaan siihen, että kansa oppisi huomaamaan metsän merkityksen.

Tuota seikkaa, että valvonta etupäässä on annettu kan- san riveistä lähtineilten miestän haltuun, katsonee moni vir-

119

kavaltias ja lain vasaran ystävä heikoksi kohdaksi, mutta minun mielipiteeni mukaan pitäisi siitä oUa hyötyä.

Komitean ehdoittama metsälautakunta tulee alituisesti olemaan tekemisissä metsänhoidontarkastajan kanssa, joka antaa sille neuvoja ja opetusta ja siten saa suuri joukko paikkakunnan vaikuttavimpia jäseniä, — lautakunnan jäsenet näet vaihtuvat ajoittain, opetusta metsänhoidollisessa suhteessa sekä tulevat huomaamaan metsänhävityksen seuraukset ja voorostaan sitten vaikuttavat laajoihin piireihin. Epäilemättä tullaan liika paljon ottamaan huomioon, millaisessa asemassa henkilö on paikkakunnalla ja lautakunnan jäsenten mies- kobtaiset tunteet vaikuttamaan sangen paljon, mutta tuntien 8en vakavuuden, millä meidän kansamme toimittaa tehtä- vänsä ja sen kunnioituksen, joka meillä vielä on lakia kobtaan olen minä vakuutettu siitä, että ainoastaan obimene- viä vaikeuksia tulee esiintymään, etenkin kun metsälautakun- nan leväperäisyys ei ajanpitkään voi jäädä metsänhoidontar- kastajalta buomaamatta, ja bänen velvollisuutensa silloin on käydä asiaan käsiksi.

Komitean ebdoittamat toimeopiteet ovat suorastaan kasvattavaa laatua, eivätkä bäiritsevästi vaikuta yleiseen oike- uskäsitteesen, sekä keboittavat järjelliseen talouden boitoon, kun ainoastaan ymmärtämättömät asetetaan bolbouksen alai- siksi. Kuitenkin on minun tebtävä muutamia muistutuksia komitean ebdoitusten subteen. Sivulla 250 sanoo komitea: »yleensä ei meillä ole sellaisia laajempia aloja, joita maan- laatuun näbden tabi benkeä ja omaisuutta ubkaavien vaarojen täbden tamtsisi eroiltaa suojametsiksi.»

Vastoin komitean mielipidettä arvelen minä, eltä meillä pitäisi löytyä suojametsiä suurilla aloilla. Jos mabdollista pitäisi kaikkien vedenjakajain, muitten korkeitten barjujen, jotka useimmissa tapauksissa ovat metsänkasvulle sopivaa maata, aina pysyä metsääkasvavina. Me olemme nähneet miten järvet ja joet meillä voivat epäeduUisten luonnonsub- teilten vallitessa tulvia ja aikaansaada äärettömiä vabinkoja, Kuta enemmän nevoja ja rämeitä, — jotka täbän asti ovat, kuten suuri sieni, imeneet, baibduttaneet ja bitaasti läpitsensä laskeneet veden, — ojitetaan ja vesi siten 'pääsee kulkemaan suorien. ojien kautta, sitä enemmän tulevat kevättulvat nouse- maan. Tätä vastaan on tebty se muistutus, että jäätynyt räme on ybtä byvä veden jobdattaja kuin ojitettu ja se on kyllä totta; mutta avonainen neva sulaa pikeromin, kuin lumi metsäisillä vuorilla, ja suurimman osan juuri näiltä tulevaa vettä

120

on kuljeltava tuon vettymän läpi. Jos lähdejokien varsilla olevia raetsiä huonosli hoidetaan, tulevat tulvat tavallisiksi.

Professor! Homön'in tekemistä tutkimuksista ilmenee, että, jollei metsiä säilytetä tarpeeksi laajoina, maanviljeliät jäävät ilman noita hedelmällisiä kevätkesäsateita ja tässä suhteessa ovat tärkeimpiä nuo yhtäjaksoiset raetsät veden- jakajilla. Nämä metsät ovat siis välttämätön turva maanvil- jelykselle koko maassa, eikä niitä pidä jättää yksityisen mieli- vallalle alttiiksi, vaan on valtion otettava ne huostaansa suoja- metsinä ja toimeenpantava taattu järkiperäinen metsänhoito niissä. Valtionmetsämme olisivat sentähden suuressa mää- rässä laajennettavat ja vasta siltemmin nykyisten tarkastus toi- miteltava, kun kenties osa nykyjään metsänhoitoon tarvitta- vista aloisla voitaisiin käyttää maanviljelykseen, sillä kruu- nunmaitten eroitlaminen ei tähän asti ole tapahtunut min- kään eri periaatteen tahi kaavan mukaan, vaan on niitä muodostettu siellä, jossa liika maata tarpeeksi on ollut. Tavallisesti on valtio saanut hedelmättömiä maita, vaikkei aina.

Se osa Suomea, joka melkein kaikissa komiteoissa jää osattomaksi, on sen pohjoisosa. Omituista on etlä pohjois Suomi, jossa esiintyy metsänpuutetta ja metsänrikkautta ja jossa olosuhteet nun monessa suhteessa poikkeavat muusta osasta maata, ei komiteassa ollut edustetluna. Pohjoisimmalta paik- kakunnalta oleva edustaja oli listä, keski Suomesta.

Enemmän kun muut osat maata on Oulun läänin poh- joisosa turvattava hävityksen suhteen, ja etenkin tarmokkai- siin toimeenpiteisiin ryhdyttävä Lapin kihlakuntien suhteen, sillä oivallisine uittoväylineen eivät nämä, vaikkakin syrjäiset, seudut, ole lähimmässä tulevaisuudessa turvatut hävitykseltä. Mutta puiden, jotka ovat 32 cm. läpimitaten tyvileikkauksen kohdalta, hakkuun kaulta voi moni tunturimetsä, jossa varo- vainen harsinta olisi tarpeen, kokonaan tulla hävitetyksi ja kun tunnettu tosiasia on, että metsänraja hitaasti mutta var- masti siirtyy eteläänpäin ja kun arvelen rajattoman ja ym- märtämättömän kotitarvepuunoton osittain vaikuttavan siihen, olisi kenties kotitarvepuitten hakkuun valvominen tahi aina- kin sellaisten suojavyöhykkeiden erottaminen tarpeen, joissa ei sallittaisi mitääii asukkaita ja ainoastaan valvonnanalainen hakkuu olisi luvallinen. Siinä, että valtiolla näissä seuduissa on suurimmat metsät, ei ole kylliksi turvaa, sillä askel aske* leelta ovat pakkanen ja tunturien kylmä tuuli matkalla ete- lään. En tahdo mennä yksityiskohtiin, vaan tahdon ainoas* taan huomaiittaa, että yhteinen laki näitä seutuja varten ei

121 '

ole sopiva. Suuri joukko yksityisten tiluksia rajoittuu tun- tureibin ja jokainen säälimätön 32 cm. hakkuu tunturiD lai- teella vie nuo kylmät vastustamattomat tunturimyrskyt pala- sen alaspäin ja ainoastaan surkastunut kasvuUisuus nousee sähen, jossa ennen metsä kasvoi.

Jos en ota lukuun nyt mainitsemiani oloja, ölen yhtä mieltä komitean kanssa siitä, eltä holhous yksityisen kotitarve- hakkuun suhteen on yhtä vaikea saada toimeen, kun se tois- taiseksi on turhakin.

Kun meillä on ollut tapana ottaa kokemuksia läntisestä naapurinmaastamme, jonka kanssa kehityksemme vuosisatoja on kulkenut samaan suuntaan, nun sopisi meidänkin koeltaa tuota siellä käytettyä metsänsuojelus muotoa, joka norrbot- tenin lain nimisenä hyvällä menestyksellä on ollut voimassa jo vuosikymmeniä. Tämä laki kieltää sellaisten tukkien myynnin, jotka eivät täytä määrättyä paksuusmittaa ja suojaa siten etupäässä nuorta metsää. Tällä määrämitta-Iailla on monta varjopuolta, mutta se on kuitenkin saanut aikaan parannuksen metsän suhteen. Sen järjestelmä ei ole nun yksinkertainen kun railtä se näyttää ja vaatii tarkkaa silmälläpitoa, ja on antanut aihetta paljoon lain kiertämiseen, vieläpä väärennyksiin. Sil- ben tulee lisäksi se, että mitten puitten hinta alenee, joita ei pienuutensa tähden saa myydä, kotitarvepuun tuhlaus on lullut yleiseksi ja syytä säästävyyteen ei siinä ole ollutkaan, koska tuhlaaviakin tapoja pitäen osa pienempää puutavaraa pilaantuu metsässä ja järjestelmä siten on metsänhoidolliselta kannalta katsoen väärä. Silben sijaan, että järjestelmä vai- kuttaisi kasvattavasti, vaikuttaa se tylsistyttävästi kansan tajuntaan nuoren metsän arvogta. Yksityisiltä menee buk- kaan suuria rahamääriä ja sitäpaitsi on järjestelmä suuressa määrässä kobtuuton. Meillä Vs maantilanomistajia on met- sän puutteessa ja sentähden, että nämä buonosti ovat boi- taneel metsiään, estettäisiin Vs järjellisesti käyttämästä omaisuuttaan mahdollisimman hyödyllisellä tavalla, tabi alis- tettaisiin kaikenlaisiin mutkiin ja kustannuksiin voidakseen tehdä sen. Järjestelmällä ei ole mitään kasvattavaa merki- tystä, vaan on ainoastaan poliisivalvonta, joka tuntuvasti vaiknttaisi maafaviljelevän kansan taloudelliseen asemaan ja sen kautta tulisi vibattavaksi ja mahdottomaksi toimeenpanna.

Katson sentähden toivottavimmaksi asian ratkaisuksi sen, että yksityismetsäkomitean mietinnön mukaisesti, anno- taan kuntien itsensä, tarpeellisen silmälläpidon alaisina, valvoa yleistä etua, mutta valtion pilää sitäpaitsi ostaa maalle ja

122

maanviljelykselle larpeellisia suojametsiä, jonka 1877 vuoden komiteakin katsoi tarpeelliseksi. Nuortametsää voi myöskin tarmokkaasti suojella komitean mietinnön mukaan ymmärtä- mättömältä ulosvienniltä, korottamalla tarpeen mukaan pie- nemraän puutavaran sahausmaksuja ja vientitullia sähköjoh- topatsaille, ratapölkyille, pärepuille, kaivospölkyille y. m. ja mielyttää miDua sellainen suojelusrauoto eoemmän kuin määrä- mittalaki.

Hra Ehrström oli myöskin lähettänyt seuraavan lau- sunnon:

Todellisella mielihyvällä lausun tervetulleeksi komitean mietinnön, ehdoitetun lain ja siihen kuuluvat määräykset. Nuo laajat komitean keräämät tilastolliset tiedot ja sen anta- mat kaikenpuoliset tiedot asiaa koskevien kysymysten suh- teen takaavat komitean tulleen oikeaan ehdoitukseen ja kek- sineen sen tien, joka vie metsänhaaskuun lopettamiseen.

Ainoastaan parissa kohdassa olisin mielelläni nähnyt muutoksia komitean ehdoituksessa.

Ensiksikin arvelen, ettei ehdoitettu laki ole täysin loo- gillinen ja selvä, että kansanmies sen ymmärtäisi, mutta toi- von tämän puulteen saatavan korjatuksi, kun lakiehdoitus tulee säätyjen käsittelyn alaiseksi. Jos vertaa tätä lakieh* doitasta muilten maitten metsänsuojaamislakeihin on väitteeni totuus silmiinpistävä.

Sitäpaitsi katson metsäntarkastajain ohjesäännön olevan ylen niukaan, eikä kyllin perusteellisen. Kun tarkastajain piirit ovat siksi laajat, nun tuskin voi otaksua, että nämä toimi- miehet usein tulevat yhtyraään ja sopimaan virkansa hoita- misen tavoista, vaan jokainen tulee käyttämään omaa ta- paansa.

Siilä asia tulee kärsimään ja näyttää minusta ehdotto- masti välttämättömältä, että ohjesäännön pitäisi olla nun pe- rusteellinen kuin mahdollista, mikäli se koskee tarkastajain virkatoimiakin. Tässäkin suhteessa voi saada esimerkkejä ulkomaalaisista ohjesäännöistä.

Mielästäni asian toivottavin ratkaisu on se, että jokaisessa metsälautakunnassa pitäisi olla yksi valtion met- sänvartiakoulun läpikäynyt tutkinnonsuorittanut metsänvar- tia, jota metsäntarkastaja erityisesti olisi harjoittanut ja opettanut toimeensa metsälautakunnassa. Metsänvartia- jäsenen palkka tulisi olemaan sama kuin muitten metsälauta- kunnan jäsenten. Metsätalouden järjestämis-, metsänjako- (yksinkertainen) y. ra. asiaan kuuluvista töistä saisi hän palk-

123

kiota vahvistetun taksan tnukaan ja tulisi metsäntarkastajan tarkasti pitää silmällä hänen toimiaan, ettei mitään väärin- käytöksiä syntyisi. Tätä tarkoitusta varlen täytyy tietysti inetsänvartiakoulojen lukua lisätä nun, ettei ne ainoastaan voi täyttää yksityisten- ja valtionmetsäin tutkinnon suoritta- neiden metsänvartiain tarvetta, vaan myöskin varustaa kukin pitäjä metsänvartiajäsenellä metsälautakuntaan.

Tässä, Jos milloin, on tarpeellista, eltä niinhyvin laki kuin ohjesäännöt ovat perinpohjaiset ja selvät, nun että kan- sanmies-metsänomistaja ne selvästi ymmärtää ja näkee, että toimi- ja virkamiehet niitä tarkasti seuraavat, etenkin kun myö- hemmin annetut roääräykset ja muutokset, jotka ovat kierto- kirjeen tahi kirjeen muodossa, tuskin tulevat yleisön tietoon.

Erityisessä pykälässä pitäisi määrätä, että jokaisella metsänomistajalla sakon uhalia pitäisi olla metsämaastaan kartta, jonka maanmittari on vahvistanut.

13:sta §:stä sivu 350, 5:llä ja 6:ila rivilla alhaalta lukien, pitäisi mielestäni sanat: »joka on kiellonalainen», kokonaan

poistaa. Sivun 350 loppuun lisättäisiin

ja hakkuusta sitä ennen metsälautakunnalle ilmoittaa (tähän lisäys) näyttämällä kartalla aijotun hakkuun paikan, sekä muut sen yhteydessä olevat asianhaarat, joista metsälauta- kunnan on päättäminen.»

§ 17 tahtoisin muutettavaksi siten ettei ostaja, vaan myyjä ilmoittaisi metsälautakunnalle aikeensa myydä met- sänsä ja ettei sopimusta saisi allekirjoittaa ennenkun metsä- lautakunta olisi hyväksynyt myynti- ja hakkausehdoitukset, annetut takeet ja etenkin tarjotun hinnan. Täten tulisi haas- kaus estetyksi — senkaulta, että metsälautakunta auttaa ko- kematonta myyjää ja pelastaa hänet sydämmettömien ostajien petoksista. Jos § 17 komitean ehdoittamassa muodossa hy- väksyttäisiin, jouduttaisiin ainoastaan siihen, että metsän haas- kaaja, oli se sitten ostaja tahi myyjä, rangaistaisiin ja pako- tettaisiin korvaamaan vahingot j. n. e., mutta tässä jos mil- loin tulisi muistaa vanhaa lausepartta, »parempi ehkäistä paha, kuin sen tapahduttua rangaista.»

H:ra Riddelin luki julki seuraavan kirjallisen esityksen:

Joulukuun 16 p:nä 1899 antamassaan lausunnossa on yksityismetsiä tutkimaan asetettu komitea esittänyt tulokset monivuotisesta, laajasta ja erittäin tunnollisesti toimitetusta työstään, tarkoittaen lakimääräysten valmistamista metsän- hävityksen ehkäisemiseksi ja yksityisten metsänhoidon paran- tamiseksi maassa, ja saan komitean toimittamasta lakiehdoi-

124

tuksesta koskeoa toimenpiteitä metsänhaaskuun ehkäisemi- seksi Suomen Suunruhtinaskunnassa lyhykäisesti lausua seuraavaa :

Läpikäydessä tätä lakiehdoitusta tulee siihen päätökseen, että komitea sangen suuressa määrässä on koettanut supistaa vapaata perintömään omistus- ja käyttö-oikeutta ja eltä vai- keuksia ja selkkauksia voi metsänomistajalle tulla sen sangen laajan vallan ja voiman kautta, joka on ylipäätänsä metsän- hakkuun ja myynnin suhteen anneltu n. k. metsälautakun- nille, joitten koko kyky arvostelia lähän kuuluvia asioita olisi siinä, että ne olisivat kokoonpannut »metsänhoitoa harrasta- tavista rehellisistä ja luotlamusta naultivista miehistä.» 13:ssa y. m. § metsälautakunnalle annetlu holhous metsänhoidon suhteen ja oikeus arvostella metsän tilaa ja hakkauksen laatua, tuntuu sentähden vähemmin sopivalta, jollei ehdoitukseen oteta määräyksiä siltä, että ennenkun lautakunta antaa kiel- lon metsän käyttämisestä muuhun, kuin kotitarve puiksi ja veistotöihin, sen täytyy kutsua metsäntarkaslajan, joka toimit- taa katselmuksen ja antaa lausuntonsa, ja ainoastaan siinä tapauksessa, että hän yhtyy lautakunnan mielipiteeseen, saa metsänomistajalle antaa hakkuukiellon. Saman määräyk- sen täytyy koskea jokaista ehdoituksessa määrättyä tar- kastusta, jossa ammattitietoja katsotaan välttämättömiksi määrätessä niitä näkökohtia, jotka voivat antaa lauta- kunnalle aihetta yhteen tahi toiseen ehkäisytoimeen. Edel- lyttäen, mitä yllä on sanottu, ei lautakunnan valtaan met- sänomistajan suhteen sisälly mitään vaaraa väärinkäytök- sestä ja puolueellisesta menettelystä, etenkin kun jokainen metsänomistaja voi päästä lautakunnan valvonnasta ja hänen metsänhoitoonsa sekaantumisesta hoitamalla metsäänsä asian- omaisesti vahvistetun tahi metsäntarkastajan hyväksymän hoi- tosuunnitelman mukaan, kuteu ehdoituksen 27 § määrää, vaan jouduttanee se päinvastoin järkiperäisten metsänhoidollisille periaatteille perustuvien hoitosuunnitelmien syntymistä yksi- tyismetsiä varten.

Kun kokemus on osoittanut, että yleisen syyttäjän oikeu- dessa nostama kanne metsän raiskauksesta tahi muusta va- hingosta usein on johtanut metsien suojaamiselle epäedulli- seen suuntaan, syyttäjän puulteellisten ammattitietojen tähdcn, Henee sopivaa kysymyksessä olevan lakiehdoituksen 23 § metsäntarkastajaankin ulottaa oikeus tehdä kanne asetuk- sen määrävsten rikkomisesta.

125

26 §:ssä määrätään että: »tavara, joka tämäD lain mu- kaan tuomitaan meneteiyksi on, tuomion saatua laillisen voi- man, myytävä.» Kuten tietty on kuitenkin sangen vaikeata ja vaaranalaista kauvemman aikaa säilyttää takavarikkoon otettuja metsäntuolteita, kun sellaiset helposti pilaantuvat ja vaalivat runsaita vartioimis- ja varastoonpano-kustannuksia, pitkän usein vuosia kestävän käräjänkäynnin aikana. Oikeus hell myydä takavarikkotavarat senjälkeen kun siitä lain mu- kaan on kuulutettu pitäisi annettaman takavarikkoon ottajalle, joUei omistaja anna takuuta tavaran arvosta, jossa tapauk- sessa se tietysti vapautetaan.

Ehdoituksen rauut osat on mielesläni tarkoituksen mu- kaiset.

Komitean mainitsemat toivomukset metsä suoritusten toi- meenpanemisesta, vientitullista pienemmälle puutavaralle ja polttopuulle, puulavarayhtiöitlen kiinteimistö-omistusten tutki- misesta, ja metsälain noudaltamisen tarkastuksesta sekä met- sälaissa määrättyjen rangaistuksien saattamisesta rikoslain määräysten kanssa yhtäpitäviksi, ovat mielestäni tarkoin huo- mioon otettavat, etenkin mikäli ne koskevat vientitullia pie- nemmille puutavaroille, sillä jo tuollainen lullimaksu itsessään olisi tarmokas turva raetsänhävitystä vastaan; sitävastoin voisi mielestäni paksumman puutavaran vientitulli syystä jäädä pois, että senkaotta edistettäisiin arvokkamman mitta* vuuden aikaansaamista yksityistenkin metsissä.

Helsingissä maaliskuun 20 p:nä 1901.

Alarik Riddelin.

Hra Hannikainen piti epäjohdonmukaisena yksityismet- säin turvaamisloimiin yhdistää kysymyslä metsämaiden os- tosta valtion tarpeeksi. Puhuja huomautti t:ri Blomqvistin viime kesänä Hufvudstadsbladet'issa julkaisemaa esitystä met- säkomitean mietinnöstä, jossa tekijä puhujan mielestä tulee siihen päätökseen, että valtion toimenpiteet metsien säilyttä- miseksi pitäisi supistaa etupäässä valtionmetsäin lisäämiseen. Sopivien metsämaiden osto valtion metsänhoitoa varten voi olla, Jos se tarkoituksenmukaisesti toimiletaan, maalle hyö- dyllinen toimi, mutta itsestään selvää on, että aina tulee löy- tymään yksityismetsiäkin ja kysymyshän juuri oli näitten suo- jaamisesta hävitykseltä, jossa suhteessa vaikuttavampia suoje- iuskeinoja on keksittävä, jos mieli saada mitään todellisia tuloksia. Tosin on ruotsalainen metsäkomiteakin 1898 anta- massaan lausunnossa sanonut, että valtion metsämaitten

^

126

ostaminen on etupäässä se toimi, jolla yleiseltä kannalta katsoen on maan metsänhoitoa edistettävä, mutta että Ruot- sissa muitakin mielipiteitä esiintyy tässä kysymyksessä, päätti puhuja siitä, että oli siellä kuullut kokeneitten metsänhoita- jain valittavan niitä tuloksia vähäisiksi, joihin ruotsalainen komitea oli tullut yksityismetsäin turvaamis toimeenpiteissään.

Puheenjohtaja huomautti, että julkaisussa »Tidskrift för skogshushällning» ollut arvostelu ruotsalaisesta komitean mietinnöstä oli sangen ankara. Suomalaisen komitean eh- doitusta sitä vastoin pidettiin hyvänä ja onnistuneena.

Hra Gröncall sanoi tulleensa toiseen käsitykseen t:ri Blomqvist'in selonteosta Hufvudstadsbladet'issa yksityismetsä- komitean mietinnöstä kuin h:ra Hannikainen. T:ri B. oli ni- mitläin monessa suhteessa hyväksynyt komitean ehdoituksen. Maanviljelysseurat, jotka ovat saaneet mietinnön lausunnon antamista varten, ovat lausuneet ajatuksensa ehdoitusten to- teuttamisesta ja hyödystä käytännössä. Puhuja tahtoi kehoit- taa tätä metsänhoitokokousla puolustamaan mietintöä. Voihan olla, myönsi puhuja, ettei muutamia kohtia lakiehdoituksessa voitu hyväksyä, mutta ylipäätänsä olisi ehdoitus kuitenkin hyväksyttävä.

H:ra Burgman ei voinut hyväksyä komitean ehdoilta- maa metsälautakuntalailosta laajoine valtoineen. Sen sekaan- tuminen maanviljeliäin talouteen vaikuttaa luultavasti vapaata omistusoikeutta nauttivan talonpoikaisluokan pikaista vähen- tymistä. Kun metsän vapaata käyttämistä oman mielen mukaan rajoitetaan, myydään maatila tukkiyhtiöille, kun rahapulaan joudutaan.

H:ra Grönvall huomautti, että vallitsi jonkinmoinen epätietoisuus yksityismetsäkomitean tekemän lakiehdoituksen suhteen. Sanottiin, että se ehkäisee yksityisen omistusoikeutta, mutta sehän vaan koettaa estää metsän hävitystä. Puhuja oli myöskin kuullut h:ra Burgman'in väittävän, että se lisäisi maan luovittamista yhtiöille, mutta sen hän katsoi varjon- pelkäämiseksi. Metsien tila on nun huono kun mahdollista ja sentähden on metsänhoitoyhdistyksen puolustettava lakieh- doitusta, että se, mitä vielä on pelastettavissa, saataisiin pe- lastetuksi. Jos lakiehdoitus semmoisenaan nyt hyväksytään, nun voidaanhan muutoksia tehdä tarvittaessa. Kädet ristissä ei voi katsella metsänhävitystä.

H:ra Lindebäck'i'a oli K. S. talousseura, arvattavasti rauiden muassa, kehoittanut noin 20 vuotta sitten antamaan mietinnön tästä asiasta komitealle, jonka lähestyville valtio-

127

päiville piti antaa mietinnön, ja oli hän joutunut välikäteen siitä roitä hänen tuli ehdoittaa. Toiselta puolen oli seivää, että metsänhaaskuu oli ehkäistävä, toiselta taas oli vaikeata ehdoittaa lakia, joka sekaantuu yksityisen omistusoikeuteen nun että vaikeita ja tukalia oloja voi syntyä. Lainsäädännön pitäisi käydä sähen suuntaan, että laaja mutta valvonnan alainen metsänmyynti olisi luvallinen. Metsänhävityksen saa- vuttama laajuus vaatii, että jotakin on tehtävä sen ehkäise- miseksi.

H:ra Herlin puolusti mielipidettä: jokainen on omaisuu- tensa haltija. Sentäkden ei laajat pakkomääräykset voi tulla kysymykseen. Yleisen hyvän tähden on yksilön kuitenkin alis- tuttava pakon ja rajoitusten alle. Puhujan mielestä eiväthyökkä- ykset yksityisten metsiä kohtaan olleet nun suuret, kuin miksi niitä oli kuvattu. SäännöUisesti se ei koskenut koko alaa. Sitäpaitsi se oli ajoittainen ja koski ylipäänsä verrattain suuria paksuusmittoja. Pienenimän puutavaran käytäntö oli nim. vähentynyt ja ainoastaan sunrempia puita kysyttiin. Tästä säännöslä teki paperipuu kuitenkin poikkeuksen. Sen voi kuitenkin ylipäätänsä haitatta ottaa pois, koska ainoastaan 50 Vo pienemmistä kuusista kasvaa hirsipuiksi. Kun lain seuraamisen valvonta on jätetty itse kansalle on siinä jota- kin nun viehättävää, että taipuu hyväksymään ehdoituksen.

H:ra Renfors arveli, että suurta varovaisuutta oli nou- datettava sellaista oikeutta, kun omistusoikeus on, rajoitet- taessa. Komitea olikin ollut erittäin varovainen tässä suh- teessa. Se tahtoo pakkomääräyksillä ainoastaan säilyttää koti- tarpeen metsissärome ja asettaa sulun sen vallattomalle hävit- tämiselle. Se on kaikin puolin oikein ja oikeutettua.

H:ra Grönvall lausui, että h:ra Renfors oikein tulkitsi komitean lakiehdoituksen sisällön. Se joka säästää kotitar- vettaan, sitä ei ehdoitettu laki suuresti ahdista.

H.Ta Puheenjohtaja kiinnitti huomion sekä siihen se- lontekoon, joka oli »Forstföreningens meddelanden»'issa, jossa puolusteltiia määrämittalakia, että keskusteluun metsänhoito- yhdistyksen 1891 pitämässä kokouksessa, jossa vastustettiin määrämittalakia.

H:ra Grönvall sanol, ettei komitean lakiehdoituksen arvostelu, joka oli »Forstföreningens meddelanden»'issa, ollut rakennettu määrämilalain etuja toteennäyttäville perusteille.

H:ra Tammelander tahtoi huomauttaa, että metsälauta- kunnat tulivat olemaan erittäin vaikeassa asemassa ja että

128

jäsenillä pitäisi olla erittäin tarkka käsitys * metsänhoidon vaikeimmistakin kysymyksistä.

Keskustelu keskevtettiin täbän ja lähdettiin ohjelmassa määrätylle retkeilylle Karlsberg'in metsänhoidollisessa ja den- drologisessakin suhtenssa viehättävääu puistoon Aulangon iha- nalla harjanteella. Kun sieltä palattua huomattiin, että suuri osa kokouksen osanottajia oli matkustanut pois, kysyi h:ra Puhenjohtaja katsoivatko osanottajat mitten harvojen, jotka vielä olivat jälellä, voivan tehdä päätöstä kysymyksen suh- teen. H:ra Grönvall vastasi, että hän katsoi päätöksen aikaan- saamisen tarpeelliseksi.

H:ra Grönvairia vastusli kuitenkin monet puhujat, jotka arvelivat sen olevan aivan epäoikeutettua, että nun pieni vähemmistö läsnäolevia metsänhoitoyhdistyksen nimessä tekisi päälöksen nun laajaperäisessä kuin nyt käsitellyssä asiassa.

Äänestyksen jälkeen päätettiin: että koska enemmistö kokouksen osanottajista jo oli matkustanut pois, läsnä- olevat eivät katso olevansa oikeutetut tekemään päätöstä asiassa, vaan lykätään sen käsittely seuraavaan vuosikoko- ukseen.

Pitkäile kulunut aika ei myöskään sallinut ryhtyä kä- sittelemään ohjelman viimeistä kysymystä, mutta päätettiin kuitenkin, että sekä tämän että 3:en kysymyksen pohjustus otettaisiin kokouksen pöytäkirjaan ja painettaisiin sen yhtey- dessä tulevien keskustelujen varalle.

Ylides kysymys: Voidaanko nykyjään valtionmet- sissä jakqja tehtäessä^ joitakin erityisesti huomioon otet- iavia näkökoktia esiintuoda?

Metsänarvostelia Karl Lindberg oli tähän kysymykseen lähettänyt seuraavan pohjustuksen:

Jokainen metsänomistajahan tahtoo melsästään saada suurimman mahdollisen tulon. Katsottuna metsänhoidoUis- taloudelliselta kannalta on tämän periaatteen huomioonottami- nen metsän käyttämisessä täysin oikeutettua, siinä tapauksessa että metsää käytetään (hakataan) kestävästi. Jos mieli saada nämä riistiriitaiset pyyteet mikäli mahdollista sopimaan yhteen, nim. kestävyys periaatteen korkeimman hakKaustuloksen (joko puussa tahi rahassa) saavuttamiseen, vaaditaan että

129

metsää boidetaan hoitosounnitelman mukaan, joka perustuu ansiaDtuntemoksella tehdylle, paikaliisiin olosuhteisiin tarkoin sopivalle jaoUe.

KuD keskuslelu nyt esillä olevasta kysymyksestä tar- koittaa niitteih i^äkökohtien määräämistä, joita on otettava hoomiooD valtion metaiä jaettaessa, voinee otaksua, että yllä- sanottoa periaatetta, nim. että metsästä on saataca suurin mah- dollinen pysyväisesti kestäoä tulos, on katsottava jaon pää- määräksi. Olisi siis lähemmiD tarkastettava niilä näkökohtia, joita pitäisi seurata tämän tarkoituksen saavuttamiseksi, huo- mioonottamalla, että valtio on metsänomistaja ja metsää hoitaa metsänhoidoUisesti sivistynyt virkamies.

Metsänjakoa tehtäessä on ensin otettava punnittavaksi se määrä tarkknntta, joka voi metsää hoitaessa tuUa kysy- mykseen. On näet samalla tehtävä hoitosaunnitelma käytän- Bössä mabdolliseksi snorittaa ja samalla käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja olosuhteisiin paraiten sopivan hoitosuun- nitelman saavuttamiseksi. Sillä sitä on katsottava metsänhoi- dollisessa suhteessa ainakin yhtä suureksi harbaiskuksi, jos määrää tehtäväksi sellaistajoka yhdestä tabi toisesta syystä on mabdotonta toteuttaa, kuin jos jättää tilaisuuksia huomioon ottamatta, jotka souremmitta vaikeuksitta olisivat metsikön hoidolle byödyksi, tabi lisäisivät omistajan tuloja. YUämai- nitut olosuhteet voi saada selville ainoastaan tarkkojen tut- kimusten sekä yksityiskobtiin menevän paikkakunnan olojen tuntemisen kautta, jonkatäbden arvostelian on perustamineb ebdoituksensa luotettaviin lisäkasvututkimuksiin y. m. ja pari- hoitajan kanssa neuvottelemalla käyttäminen byväkseen bänen paikkakunnallisten olojen tontemustaan. Kun taidokkaim- minkin tebty suunnitelma aikaa myöten tarvitsee korjausta, ovat bakkausebdoitakset ja boitotoimet yleensä määrättävät vain 10 vuodeksi ja johdoksi seuraavaan tarkastukseen »eh- doUisesti sitäpaitsi 10 vuodeksi.» *)

Kiertoajan pituus määrätään lisäkasvututkimuksien pe- rusteella, jotapaitsi vuotuinen bakkausmäärä tebdään riippu- vaksi tästä sekä puuvaraston suuruudesta, laadusta ja ja- kaantumisesta. Hakkuun oikean järjestämisen kautta tasoit- tuvat ne epäsäännöllisyydet, jotka vallitsevat meidän valtion metsissä ikäluokkien epäsuhteisen sijaitsemisen ja siitä joh- tovan tavallista alhaisemman suhteen puumäärän. Sillä

*) Harsinnossa tAhd&ftn hakkauslasku koko harsinto-ajalle, vaikka tA80&kin toimet ehdoitetaan vahvistettaviksi vaan 10 vaodeksi.

130

tarpeen on koetella saada metsä nun mallikelpoiseen tilaan kun suinkin tässä suhteessa, jotta kestävää hakkuuta tule- vaisuudessa voisi jatkua.

Hakkauslaskujen täytyy sisältää: l:si päähakkuut 2:si sivuhakkuut. Ensimäiseen kuuluvat ne metsiköt, joissa hak- kuun pitää tapahtua sillä aikaa, joksi hakkausehdoitus on tehty. Sivuhakkuut tarkoittavat apuharvennuksia y. m., joita- metsikköjen hoito vaatii. Erityistä huolta ja asiantuntemusta vaatii hakkausehdoitusten tekeminen, joka jo selviää siitä, että se on koko jaon painopiste. Erityistä vuosilohkojen paikanmääräysta useimmissa tapauksissa ei tarvittane, vaan on täysin riittävää määrätä ja merkitä ne seudut, joissa hakkaus on tehtävä hakkausehdoituksen käsittämänä aikana.

Tarpeellinen toimintavapaus on annettava piirinhoita- jalle määrätiyjen rajojen sisällä ryhtyä niihin toimiin metsik- köjen hoidon (määrätä harvennuksien toimittamisen aika) ja hakkuun tarkoituksenmukaisen suorittamisen suhteen, jotka kokemuksen, sattuneiden kauppasuhteitten y. m. nojalla voi- daan katsoa tarpeellisiksi.

Hoitomääräysten pitää etupäässä sisältää ohjeita nuoren- nuslavasta, tarpeen vaatiessa myös metsänviljelystayoista, huo- mioonottamalla mitä ennen on sanottu, jotapaitsi larpeeihnen huomio on panlava hakkuun järjestämiselle siten, että luonnol- lista nuorennosta voi saada. Tarpeellista varovaisuutta on käy- tettävä hoitomääräyksiä tehtäessä, nun etleivät ne ole ehdot- tomia ja siten sido piirinhoitajaa rajoitettuihin hyväksyttyihin määräyksiin. Pitää näet muistaa, että paljon on meillä vielä kokematta ja ainoastaan monien kokeiden kautta saadaan selville se, mikä kulloinkin on parasta, esim. mikä on paras tapa nuorennoksen saamiseksi puulajien erilaisilla kasvupai- koilla ja mikä kituvan alikasvun käyttämisessä.

Lähemmin valaistakseni yllä olevaa tahdon lausua esi- merkin. Lintulan kruununpuistossa Rajajoen piirissä, jota parhaillaan jaelaan, on kasvava metsä paraasta päästä tasa- ikäistä kuusta enemmän tahi vähemmän koivun ja haavan sekaisena. Niissä metsiköissä, joissa jälkimäisiä puulajia löytyy runsaammin, ovat ne erittäin estäneet alkuperäisen kuusipää- metsikön varttumista, nun että 60 — 70 vuotiset sekametsi- köt usein ovat vähemmän mielyttävän näköiset, muodostuen sangen harvassa kasvavista ylivuotisista koivuista ja haa- voista, alimetsikkönä tiheä kuusi. Kuusi on siellä enim- min haluttu puutavara, jotavastoin koivu ja haapa tähän asti ei ole mennyt tarpeeksi suuressa määrässä kaupaksi. Siis

131

olisi tarpeen ajoissa poistaa sekametsiköstä harventamalla lehtipuut, sillä paitsi että kuuset siten saisivat kauniimman rungon, tulisivat ne lisäkasvun noustua useita vuosikymme- niä ennemmin hakattavaan kuntoon, jotapaitsi kasvoksen puu- määrä huoinattavasti kohoaisi, kun lisäkasvu voitaisiin ottaa lukuun. Muutamilla edellytyksillä voitaisiin lehtipuut myydä > suuremmissa joukoissa; kun tämä kuitenkin riippuu asianhaa- roista, joita edeltäpäin ei varmasti voi päättää, huomaa helposti, että asianomaisille on jätettävä mahdollisuus käyttää hy- väksi sattuvia kauppasuhteita, ja että ehdoitukset ovat sen mu- kaan laadittavat. Kysymyksessä olevaa kruununpuistoa jaka- essa olisi sekin harhaisku, jos hakkausta ja nuorennosta koskeviiu määräyksiin liitläisi seliaisia määräyksiä, jotka pa- kottaisi piirinhoitajan käyttämään vissiä hakkausmuotoa, sillä se tuottaisi monenlaisia vaikeuksia, jollei bakkausta toimi- tettaisi sen mukaan, mitä eri kasvupaikat vaativat. Sillä paitsi sitä, että suurinta varovaisuutta on noudatettava, ettei kuusen kuivaminen alkaisi ja leviäisi, nun on maa paikoin taipuvainen helposti heinittymään ja ottamaan kaikenlaisia varpukasveja, kuten vaapukkaa, haapaa, koivua, leppää y. m. jotka tekisivät nuorennoksen aikaansaamisen hyvin vaikeaksi ja kalliiksi. Piirinhoitajan on annettava valita se hakkuu- tapa, joka parhaiten soveltuu.

Vastatakseen tarkoitustaan pilää hoitosuunnitelmien olla tarkoin punnittuja ja tarkoin paikallisiin oloihin sovellettuja, kuten ennen jo on sanottu. Koska on selvää, ettei arvostelia voi olla perebtynyt kaikkiin tässä esiintyviin kysymyksiin ja jaolle olisi hyödyksi, jos sitä useammalta näkökannalta tutkit- taisiin, pitäisi meilläkin pyrkiä siihen, että jaot, ennenkun ne lähetetään Hallitukseen, asetettaisiin asianymmärtäväin arvos- teltaviksi. Jakoehdoitukset tulisivat täten kypsemmiksi, jota- paitsi peljättyjen vaillinaisuuksien mahdollisuus suuresti vä- henisi. Ulkotöitten loputtua pitäisi piirin yliforstmestarin, pii- rinhoitajan ja arvostelian kokoontua, sopiakseen siitä minkä periaatteiden mukaan jako olisi tebtävä, ja mitä siinä olisi otettava huomioon. Sanotuissa kokouksissa selvitettäisiin muun muassa seuraavat kysymykset:

l:si. Kruununpuiston jakaminen hoitolohkoihin ja sen sopivin vartioiminen. *)

*)Yhteyde88ä tämän kaiissa voisi haomauttaa koulun käyneen metoänvartian tarpeesta.

132

2:si. Mistä mets&nvartiain ja torpparien olisi saatava kotitarvepuunsa, sekä jas erityisiä hakamaita ehdoitetaan, näit- ten ehdollioen merkitsemiDen karttaan.

3:si. Löytyykö maata, joka olisi uadestaan mitattava, ja olisiko uu^ien torppien perustaminen suotavaa?

4:si. Tietoja eri arvopuiden keskimääräisestä hinnasia, viimeisteD (5) vuoden kuloessa.

5:si. Mitkä ovat pieniinmät arvopuut, jotka menevät kaupaksi?

6:si. Voitaisiinko mitään tehdä menekin edistämiseksi?

7:si. Olisiko syytä parantaa kulku- ja liikeneuvoja joko perustamalla uusia tahi vanhoja korjaamalla, sekä mahdolliset kustannukset niistä.

8:si. Pitäisikö kruununpuiston suomaita tahi vähem- man kasYuIIisia vesiperäisiä maita kuivauttaa ja paljonko sitävarten olisi myönnettävä.

9:si. Pitääkö kruunun toimittaa hakkuu joko kokonaan tahi osittain (apuharvennuksia)?

Kun ylläolevia seikkoja on pohdittu, on määrättävä jaon periaatteet. Ne näkökohdat, joista siinä olisi sovittava, kuten käyttötavasta, mitä arvopuanlajia etupäässä olisi kasvatettava, kiertoajasta y. m. y. m., tulevat itsestään esille; (osittain on niitä jo edellisessä kosketeltu, joten niistä ei tarvitse enem- pää puhua.

Kruununmetsän jakaminen on meillä vielä enaimäisellä kehitysasteellaan. Ei siis voi vaatia, että meillä olisi sellai- nen kokemus, joka olisi toivottava, mutta senpätähden onkin tärkeää, että se jo alunpitäen saa terveen suunnan. Kartta- malla kaikkea kaavamaisautta »hyväksyttyjen mallien» mu- kaan ja rehellisesti pyrkimällä järjellisesti toteuttamaan kyl- liksi suurella tuntemuksella ja arvostelukyvyllä tehtyjä ha- vaintoja tähän kuluvissa asioissa, kas siinä se, mitä meidän pitää tehdä aikaansaadaksemme käytännöUisesti kelpaavia hoitosuunnitelmia.

Lopuksi mainittakoon tässä eräs toivomus, jonka toteut- taminen lienee vaan ajan kysymys. Ohjesääntö, miten on me- neteltävä kruununpuistoja jaettaessa, olisi monesta syystä tarpeen, etenkin sentähden, että jakoehdoituksia tehtäessä otettaisiin täysin huomioon erityisiä tärkeitä seikkoja, joita yllä oleva pohjustus jossain määrin on koettanut selvittää.

n

133

Kun keskustelut yllämainitulla tavalla olivat lopetetut, valittiin Evon Metsänhoitoopisto seuraavaksi kokouspaikaksi, jonka ohessa puheenjohtaja kiitti kokoukseen osanottaneita heidän osoittamastaan innostasekäsanomalehtikirjeenvaihtajia, jotka hyväntahtoisesti olivat saapuneet tehdäkseen tutuksi kokouksen keskustelut suurelle yleisöUe.

H:ra Grönvall esitti kokouksen osanottaneiden kiitok- seu puheenjohtajalle siitä lämpimästä harrastuksesta, jota hän aina oli osoittanut metsänhoitoyhdistyk^en toimintaan nähden.

In fidem: Knut Tammelander.

Korkeampi metsänhoito-*opetus.

Se komitea, joka on ollut asetettuna pohtimaan kruu- nun metsätaloutta koko laajuudessaan ja jonka toimena on ollut ehdottaa toimenpiteitä, joiden avulla kruunun metsätalous asetettaisiin voimaperäisemraälle kannalle, on yhtenä tähän suuntaan vievänä tärkeänä parannusehdotuksena myöskin asettanut metsänhoito-opetuksen paremraalle kannalle saalta- misen. Komitea huomauttaa, että samalla kuin metsän taloudellinen merkitys on yhä selvennyt, on myöskin järjes- tetyn metsätalouden ja metsän tuolteiden järkiperäisen käyttä- misen tarve käynyt yhä tuntuvammaksi ja samalla vaati- mukset metsähallintoon nähden ylipäänsä ja varsinkin met- sänhoitO'henkilökunnan toimeensa vahvistautumisen suhteen kohonneet. Komitea mainitsee lyhykäisyydessä minkälainen valmistusaika useimmissa Europan sivistysmaissa vaaditaan niiltä, jolka valtion metsänhoitovirkoihin pyrkivät ja huo- mauttaa kuinka vaillinainen meillä metsänhoito-opetus on ja kuinka lyhyt, näihin verraten, se valmistusaika on, joka mei- dän maassamme vaaditaan samaa tarkoitusta varten.

Että muutoksia metsänhoito-ammattiopetuksessa tarvi- taan. on seikka, joka on yleensä tunnustettu ja sentähden ei liene olemassa muuta kun yksi ajatus siitä, että kruunun- metsäkomitea on tyydyttänyt kovasti kaivatun tarpeen, kun se nyt on tämän tärkeän asian ottanut käsiteltäväkseen ja ehdottanut parannuksia tässä meidän maallemme nun tär- keässä opintohaarassa. Jokainen tätä asiaa harrastava hen-

135

kilö on sentähden mielenkiinnolla lukenut sitä ehdotusta, joka on tuloksena mainitun komitean työstä.

Ennenkuin lähtee tarkastamaan ovatko komitean ehdot- tamat toimenpiteet omiansa poistamaan puutteita nykyisessä metsänhoito-ammattiopetuksessa, lienee välttämätöntä ottaa selkoa siitä, mitkä puutteet mainittua opetusta enimmin ovat haitanneet ja mitkä seikat metsänhoitomiesteaime kehityksessä ovat enimmiten takapajulla.

Koska ammatti-opetus on nun byvin tietopuolinen kun käytännöllinen, nun on välttämätöntä asiata käsiteltäes8ä ottaa nämät molemmat puolet erikseen tarkasteltaviksi.

Tietopuolinen opetus tietysti ei ole tarkoituksenmu- kainen Evon metsänhoito-opistossa, yksinkertaisesti siitä syystä että opettajavoimat ovat liian vähäiset. Eberswaldessa on 16 opettajaa, Tbarandin metsäopistossa on 10 opettajaa, Skogsinstitutet'issa on 7 opettajaa, Nancyn metsänhoito-opis- tossa on 13 j. n. e. Evolla on, kuten tunnettu, 4, ja näistä on melkein kaikilla rasittavia sivutoimia. — Opistolla ei ole tarpeellisia opetusvälikappaleita, laboratoorioita y. m. ja käy perusteellisempi tieteellinen opetus siten mabdottomaksi.

Vaan turbaa on luetella kaikkia niitä puutteita, joita voitaisiin huomata Evon «ykyisessä tietopuolisessa opetuk- sessa; niistä on useasti tehty selkoa etupäässä Evon opettaja- kunnan omasta puolesta, ja kun maanviljelysopisto muultuu yliopistoon, nun ei komitean ebdottamaa toimenpidettä, että myöskin metsänboito-opetus sinne siirrettäisiin, voida muuta kuin hyväksymisellä tervebtää. Epäiltävää lienee kummin- kin, saattaako yksi opettaja, jos kobta bän saisikin apulai- sen, antaa nun monipuolista opetusta kuin metsätiede vaatii. Minä jätän kumminkin tämän puolen asiata siksensä; siitä keskustelkoot asiata paremmin ymmärtävät. Tabdon ottaa käytännöllisen opetuksen keskustelun alaiseksi.

Ensin tulee ottaa puutteet nykyisessä opetuksessa sel- ville. Minä tabdon väittää, että jos kobta puutteet tietopuo- lisessa opetuksessa Evolla, syistä, joille ei mitään ole mab- dettu, ovat olleet monet, nun puutteet käytännöllisessä puo-

136

lessa oval vieläkin tuntuvammat. Metsänhoitajan ammatti oa näet nun perin käytännöllistä laatua, että hänen ammattitie- tonsa teoreettisella alalla saavat olla verrattain pienet ja hän on siltft oleva taitava metsänhoitaja, kunhan vaan hänellä OD käytännöllistä kokemusta ja käytännöllistä älyä. Metsän- hoitajan ammatissa on käytännöllinen ja taloudellinen puoli pääasia, teoreettiset opinnot laajentavat hänen kehitystään ja näköalaansa, niiden päämääränä on tehdä meidän metsän- hoitomiehistämme tieteellisesti sivistyneitä metsänhoitajia, vaan ei suinkaan jonkanmoisia ontuvia tiedemiehiä, jotka kokeilevat metsässä, saamiensa viisaaksien oojalla. Minä luulen, ettei Evon metsänhoito-opisto ole lähettänyt yhtäkään käytännöUiaesti kehittynyttä metsänhoitajaa, vaan sangen monta seilaista, jotka ovat iuulieet omistavansa sangen paljon tietoja ja ovat läbteneet metsäänsä kuin muka jollekin koekentälie. Tämä tuntunee kenties liika jyrkältä väitteeltä^ kun huomioon ottaa, että meillä sentään on paljon taitavia metsänhoitomiehiä, joita siksi on Cvoila kasvateltu, mutta luulen komminkin, etteivät nämä käytännöllistä älyään ole saaneet EvoUa kehitetyksi, kenties vaan vähän herätetyksi^ ja että he Sitten vasta, kun sieltä ovat päässeet, ovat käytän- nöllisiksi tuileet. Nämähän ovat ainoastaan minun yksityisiä mielipiteitäni, eivätkä sellaisinaan voi pitää paikkaansa, eilen niitä joUain tavoin voi todeksi näyttää. Lienee tästä syystä välttämätöntä lähemmin tarkastaa millä tavoin käytännölliset työt Evolla ovat järjestetyt.

Päästyään oppilaaksi EvoUa saa oppilas heti paikalla tutustua metsäelämään sen kautta, että hän jonkin opettajan johdoUa lähtee harjoitastöihin joihinkin kaukaisiin kruunun- metsiin. Mitä nämä harjoitustyöt ovat? Ne ovat enimmästä päästä geodeettisiä. Oppilas oppii metsämaata mittaamaan, linjoja seivästämään ja, oikoon sekin sanottuna, hän oppii tämän työn sangeA hyvin, saa sütä aivan tarpeeksi hyvän käsityksen ja käytännoUisen kokemuksen. Vielä häntä ope- tetaan takseeraamaan metsiä. Opettaja neuvoo häntä miten metsämaa on arvioitava, miten metsän ikä, tiheysmäärä ja

137

kuutiomäärä saadaan seiville ja merkita&n, ja kun bau seu* raavana kesänä saa satnoja töitä tehdä, nun tietää hän jo saDgen hyyin miteD hänen on meQeieltävä. Vielä oppü hän puita lukemaan, oppii erottamaan hirret ja hirren alut. — Nftiden en»mmäisten töiden vaikutus on erittain kebittävä. Oppilas katselee metsää aivan toiain silmin, kun töitä alkaes- saan. Malta vaiitettavaati oppilaan käytännöllinen kehitty- minen päättyy tähäo. Käyhän hän tosin seuraavanakin vuonna samallaisissa töissä, mutta mitään uutta hän siellä ei opi. Hän saa ainoastaan omin neavoin silloin tehdä sa- mal temput, joita hänelle ensimäisenä vuonna opetettiin, ja täten varmentaa saamaansa kykyä. Nämä retkeilyt ensimäi- senä ja toisena vaonna, ne muodostav^t oppilaan pääasialli- simman kehityksen käytännöUisetlä alalla, ailla mitä muuta käytännöUistä opetusta hän saakaan? Hän saa vielä käydä muutamilla retkeilyillä Evon kruununpuistossa, milloin kuu- tioimassa jonkun koealan puut, milloin kuutioimassa joilakin puita ja laskemassa niiden muotolukuja. Hän saa käydä istuttamassa joitakin satoja taimia, kylvää siemeniä taimi- lavalle, hän saa käydä katsoinassa miten metsänvartija- oppilaat toimitUvat apuharvennuksia, hän käy katsomassa miten valmiiksi rakennettua miilua, sytytetään, miten sitä puretaan, hän käy kcUsomassa miten metsänvariija-oppilaat karistavat siemeniä riibessä, hän käy vielä katsomassa, miten keväällä tukkia uitetaan. Vielä hän saa käydä sahassa, katsomassa miten tukkia sahataan, hän saa katsoa miten laatoja ja lankkuja lajitellaan.

KäytännöUisiin töihin tulee myöskin lukea ne kartan- piirustus ja alanlasku työt, kartan selitys ja jakokirjainkir- joittaroistyöt ynnä tärkeät metsänhoitosuunnitelmain laatimiset, joita oppilaat lukukauden ajalla joutohetkinä saavat toimittaa. Nämä muodostavat ebdottomasti erittain tärkeän osan käy- tännöllisestä harjaantumisesta, sillä melsänhoito-suunnitelmain laatiminen on niitä toimia, jotka asettavat ammattiroiehille sangen suuria vaatimuksia. Evon oppilaat ovat saaneet tehdä hoitosuunnitelmia niille alueille, joita he harjoitus-retkillään

138

oval mitanneet. Nämä oval useimmat oUeet kaukaisia kruu- nunmetsiä, joista ei ole voitu hakata muuta kun tukkipuita. Äinoastaan poikkeustapauksissa ovat työt oUeet sellaisissa seu- duissa, joista pienemmilläkin puutavaroilla on ollut menekkiä. Alueita, joissa oppilaat ovat työskennelleet, on ollut, Palta- mossa, Viitasaarella, Saarijärvellä, Pyhäjärvellä, Multiassa, Palojärvellä, Kuohatissa, Korpiselässä, üomaalla, Pällilässä ja Evolla. Multian, Saarijärven, Uomaan, Pällilän ja Evon hoitopiireissä on talous järjestetty lohkohakkaukselle, muissa hirrenharsintoa varten. — Hoitosuunnitelmat ovat laaditut ja niitä laadittaessa on oppilaille koetettu raikäli mahdoUista näytlää miten teoreettiset opit ovat luonnossa sovitettavat. Voidaan kumminkin, mielestäni, syystä kysyä: onko oppi- lailla siitä suurta käytännöllistä hyötyä, että he tekevät hoito* suunnitelmia, joista he tietävät, että niitä todellisuudessa ei seurata? Kruununmetsäkomitean kertomuksen mukaan on äinoastaan Pällilän, Uomaan ja Evon hoitopiireissä seurattu Evolla laadittuja hoitosuunnitelmia, kaikissa muissa piireissä ei hoitosuunnitelmia ole vahvistettu noudatettaviksi, koska ne ovat kasittäneet nun pieniä aloja. Minä luulen, että tämä seikka on ollut omiaan vahvistamaan oppilaissa sellaista käsitystä, että hoitosuunnitelman laatiminen on jokseenkin abstraklinen toimi, jota tehtäessä pääasiallisesti tulee nou- dattaa jotakin kaavaa, joka on todellisten olojen kanssa sangen pienessä yhteydessä.

Tässä on nyt se käytännöllinen oppi, jonka oppilas Evolla saa ja mies, joka näin on valmistunut, on sitten kyke- nevä johtamaan kaikkia niitä moninaisia töitä, joita metsän- hoitajan ammattiin kuuluul Sanotaan kenties: onhan hän saanut nähdä kaikkea mitä hänen tulee tietää, kun hän sen lisäksi saa teoreettistä opetusta siitä, miten tätä kaikkea tehdään, nun pitäisihän hänen jo osatakin yhtä ja toista. Minä luulen, että sillä henkilöllä, joka tämän käytännöllisen opin avulla kykenee johtamaan suuria käytännöllisiä toimia metsässä, on sangen suuret luontaiset käytännölliset taipu- mukset ja että sellaisia henkilöitä on harvassa, hyvin.harvassa.

n

139

Jos nyt kysyttäisiin mitä puutteita tällä käytännöllisellä opetuksella mahtanee olla, nun tahtoisin süben vastata seu- raavasti:

Metsänhoito-opetus, joka ei tutustuta pppilasta metsäD- talouden moniin käytännöllisiin puoliin, muuta kun retkei- lyjen kautta, on puutteellinen. Oppilas, joka ei osaa kirvestä käyttää, joka ei tunne sitä muuta kun iuentojen kautta, oppilas, joka ei osaa sahaa käyttää, sitä terottaa ja asettaa, joka ei halkopinoa ole tehnyt, tukkia kaatanut, joka tuntee hirren, mutta ei tiedä minkälaisiksi sahatukeiksi se on kat- kottava, joka tietää mikä on parru, mutta ei tiedä miten se on veistettävä, joka tietää että tukki on metsästä tuotava, vaan ei ikinä ole sitä sieltä vetänyt, joka ei tiedä minkä- laisia vehkeitä hän tarvitsee tätä tehdäkseen, joka tietää mikä on aidas, vaan ei sitä ole tehnyt, joka tuntee aidan- seipään, vaan ei sitäkään ole teroittanut, joka tietää mikä on lankku ja lauta, vaan ei ole ollut sahaamassa niitä, joka saa käydä sahassa katscmassa miten sahausta tehdään, vaan joUa ei ole käsitystä siitä miten sahaterät ovat aseteltavat, joka tietää montako kuutiometriä puulavaraa metsässä on, vaan ei tiedä mitä siitä määrästä voidäan saada esim. hal- koina, aidaksina, propsina, sleepersina, paperimassapuuna, hirsinä y. m., joka osaa laatia kaavamaisia metsänhoitosuun- nitelmia kaukaisille kruununmaille, vaan jolla ei ole käsitystä siitä, miten paljon puutavaroiden hakkuu, kuljettaminen, lauttaaminen y. m. maksaa ja voiko hoitosuunnitelmaa siitä syystä ollenkaan seurata, se oppilas ei voi tulla käytännöUi- sesti kelpaavaksi metsänhoitomieheksi. Oppilas, joka ei ole selvillä siitä, että metsätalous on etupäässä rahallinen, talou- dellinen kysymys, ei ole taitava ohjaamaan metsätaloudellisia töitä. — Voi kenties kuulua kummalta, että minä asetan sellaiset seikat kuin käytännöUisesti suoritetun halonhakkuu- työn, sahaamisen ynnä monet muut metsänvartijain ja metsä- työmiesten työt nun korkealle, että metsänhoitaja, joka niitä ei ole tehnyt, ei ammattiinsa muka kelpaakaan, mutta minä luulen, ettei mikään paremmin ole kehittävä metsänhoito-

140

miehen ammattitaitoa kuin se, että hän itse ottaa metsätöi- hin osaa. Aivan yhtä laonnollista kuin se on, että käytän- nöllinen maanviljelijä osaa maatilaa paremmin hoitaa, kun hän itse osaa työmiehilleen näyttää, miten työ oa tehtä^ä, tahi että arkkitehdin täytyy osata muuraustyötä tehdä, voi* dakseen muurarin työtä arvostella, tahi että merikapteenin täytyy aikaa matroosina, yhtä laonnollista on myöskin se, että metsänhoitajan tulee osata vähän metsätyömiehen työtä tehdä. Tämä periaate ja tosiasia on mielestäni aivan jäänyt syrjäytetyksi nykyisessä metsänhoito-opetuksessa Evolla.

Minä pyydän samalla saada huomauttaa, että niistä puutteista, joita mielestäni opetuksessa Evolla on ja joista minä ölen puhunut, useimmat eivät luullakseni ole riippu- neet Evon opettajakunnasta, vaan yleensä siitä käsityskan- nasta, joka kumminkin meillä näyttää vallitsevan siitä miten raetsänhoitajia on kasvatettava. Opettajakunnalla on nun paljon tehtävää, että sillä suoranaisten käytäonöUisten töideo johtamiseen ei ole aikaa, eikä sitä siitä voitaisikaan millfiiän tavalla vaatia. KäytännöUinen työ on oleva käytännöllisen työnjohtajan asia, ilman sitä ei käytännöllisestä työstä tule- kaan mitään. Opettajakunta otaksuu, että oppilaat ovat itse halukkaita ottamaan selkoa tällaisista seikoista ilman heidän välitöntä ohjaustaan. Tämä luulo se varmaankin useimmissa tapauksissa on pettänyt, ja luulenpa varmaan, ^että se vasta- kin sen tekee. liman työnjohtajaa varmaankaan ei mitkään oppilaat tee käytänoöllistä työtä siinä määrin, että se heitä sanottavasti hyödyttäisi.

Kun opetusta nyt aijotaan muuttaa ja asettaa uudelle kannalle, niin täytyy minun mielestäni välttämättömästi uudessa opetusohjelmassa käytännölliselle työUe antaa suu- rempi sija, kun mikä nyt voimassa olevassa sille annetaan. Väitetään kenties, että Kruunun metsänhoitajien ei tarvitse tuntea käytännöllisiä töitä, koska he virantoimituksessaan tuskin koskaan tulevat esim. hakkuita johtamaan, lauttaus- töitä ohjaamaan, kun ostajat itse sen aina tekevät. Kun metsänhoito-opetusta ajatellaan, niin tulee mielestäni meidän

141

muistaa, että metsänhoito-oppilaitokBeD, olipa se millainen hyvänsä, tulee kehittää miehiä, jotka myöskin kelpaavat yksityisiin metsiin metsäDhoitajiksi, ja että varmaankaan ei valtionkaan virkaroiehiä haiUaa, että heillä on suurempi metsänhoidanDoUinen käytäntöpuclinen taito.

Kruununmetsäkomitea ehdottaa, että opetus järjestettäi* siin siten, että tieteellinen opetus annettaisiin yliopistossa, ja lata varten asetettaisiin vastaiseksi yliopistoon yksi opei- taja; että tämän opettajan iulisi lyhempien retkeilyjen kautta yliopiston läheisyydessä sekä pitempien opinlomatkojen kautta sopiville kruununmaille antaa käytännöllislä opetusta oppi- laille ja johdattaa niitä Däissä'töissä ja että oppilas, saadak- seen välttämättömäo käytännöllisen kehityksensä, opintoajan päätyttyä saisi tilaisuutta alaksi asiantuntijan johdolla toi- mittaa erilaisia ammattiin kuuluvia toitä ja ainoastaan vähi- tellen ja sitä myöten, kun on ennättänyt saavuttaa varmuutta ja lottumusta, saisi ottaa omia toimia omalla vastuullaan lebtäviksi.

Komilea buomauttaa, että ne käytännölliset työt, jotka toimitetaan opintoaikana itse asiassa ovat pidettävät pää- asiallisesti apukeinoina oppilaan tietopuolisten perustietojen edistämisessä, siis muun havainto-opetuksen kaltaisina, vaan riittämättöminä antamaan oppilailie sitä totturousta ja taita- Yuotta, jota hän tarvitsee ammattinsa vastaisessa toimittami- sessa ja lisää: »Sitä käytäunöUistä tietoa, jota vaaditaan «üben, että tieteelliset opit, olkootpa ne kuinka perusteellisia ja tieteellisiä tabansa, voivat päästä täysiil voimaansa, ei voida saavuttaa, niinkuin kokemus on osoittanut, oppisaleissa «ikä koekentällä. Täbän ei päästä muutoin, kun kokemuk- sen kautta todellisessa toiminnassa sen vaihtelevine muo- toineen.»

Nun byvä kun tämä ebdotus ja sen perusteet ovatkin, nun lunlen sentään, että niissä on myöskin puutteensa.

Metsänhoito-oppilaiksi yliopistoon pääsisi ehdotuksen mukaisesti ylioppilas, vaikka bän ei olisi oUut päivääkään

142

metsässä, eikä sitä ollen kaan tuntisi. Tässä on mielestäni erehdys.

Bayerissa täylyy Münchenin yliopiston metsätieteelli- selle osastolle pyrkivän iensin käydä Aschaffenburgin noetsä- opiston läpi (2 v.) saadakseen siellä valmistavan käytännölli- sen harjoituksen. Sachsissa tulee valtiön virkaan pyrkivän oppilaan ensin olla puoli vuotta käytännöllisissä harjoituk- sissa jossakin hoitopiirissä, ennenkun hän pääsee Tharandin metsäopisloon. Preussissä vaaditaan yhdenvuoden harjoitus- aika jossakin hoito-alueessa, ennenkun pyrkijä pääsee Ebers- waiden metsäopistoon oppilaaksi. Ruotsissa täytyy metsän- hoito opistoon pyrkivän käydä Omberg'in metsäkoulua yhder vuoden. Tanskassa täytyy metsänhoitoa opiskelevan oppilaan, oltuaan IV2 v. opistossa, ennen varsinaisen metsänhoito ope- tuksen alkamista käydä IV2 vuotta käytännöllisissä harjoi- tustöissä joissakin hoitoalueissa.

Kaikissa näissä tunnetuissa oppilaitoksissa vaaditaan oppilailta siis jonkun verran harjaantumista käylännöllisesti ammattiansa, ennenkuin he varsinaisesti teoreeltisia opintojaan alkavat. — Tämä vaatimus on mielestäni sangen oikeutettu ja luonnollinen. Oppilas ei luullakseni voi omistaa hyväkseen tietopuolista opetustaan, ellei hänellä ole jonkun verran käy- tännöllistä kokerausta.

Tästä syystä olisi mielestäni, oppilasten vaslaisuudessa, ennenkuin he pääsevät harjoittamaan opintoja yliopistossa, hankittava itselleen käytännöilistä harjaantumista ammatis- saan. — Metsänhoitokomitea edellyttää että oppilas saa käy- tännöllisen ammattiharjaantumisen paraiten metsänhoito alu- eissa. Valtion metsänhoitajien kasvattaminen käy tietysti parhaiten siten, että opiskeleva itse hoitopiireissä saa tutustua piirimetsänhoitajan töihin. Minä luulen kumminkin, että opiskeleva ei meidän hoitopiireissämme saakaan nun moni- puolista harjoitusta, kun hän tarvitsisi. Evon ja Vesijärven kruununpuistot ovat kai lueltavat kehittyneimpien hoitopii- riemme joukkoon ja siitä syystä luulen, että opiskeleva ken- ties täällä parhaiten pääsisi saamaan sitä vahvistavaa ope-

143

tusta ja ohjausta, jota hänen vastainen kehityksensä vaatii. Evolla tulee komilean ehdoluksesta vastakin olemaan met- sänvartijakoulu, sinne tulee perustettavaksi metsänboidannol- linen koelaitos. Minusta olisi sääli, ellei vastaisille metsän- hoitomiebillemme annetlaisi tilaisuutta Evolla, jossa nun suuri raonipuolinen metsänhoidannollinen työ voidaan toimittaa» tutustua tähän iyöhön.

Yliopistokurssia edelläkäypää käytännöUistä kursia on komitea vastustanut siitä syystä, että sen mielestä on luon- notonta vaatia ylioppilastutkinnon suorittaneelta, joka on oikeutettu seuraamaan luennoita yliopistossa, valmistumista jossakin kokonaan yliopistosta riippumattomasta oppilaitok- sessa, ennenkuin hän saa seurata luennoita metsätaloudessa. Vaikka tähän mielestäni voisikin huomauttaa, että metsä- talouden laatu ja nykyinen kanta maassainme vaativat met- sänhoito-opetuksen asettamista erityiseen, poikkeavaan ase- maan, nun voisi mielestäni tehdä sellainen määräys, että sen, joku hakee jotakin käytännöUistä valtion virkaa, siis esim. metsänhoitajan, taksoittajan y. m. virkoja, tulee suorittaa tuo käytännöllinen kurssi Evolla, mutta että luentojen seu- raaminen metsätalousaineissa olisi siltä vapaa keneile hyvänsä.

Jos metsätalous olisi nun kehitlynyt, kun esim. maan- viljelys, joten metsämieheksi aikova voisi hankkia käytän- nöUistä harjaantumista itselleen myöskin yksityisillä tiloilla, nun en ollenkaan ehdottaisi tuollaista pakollista kurssia Evolla, mutta niinkauan kuin olot ovat nykyisellä kannallaan ja metsänhoito yksityisillä tiloilla samoinkuin suurimmassa osassa kruununmetsiä vielä alkuperäisellä kannalla, nun luulen käytännöllisen opetuksen saamista Evolla eli jos pa- remmaksi nähtäisiin jossain muussa olosuhteiltaan sopivam- massa hoitoaluessa, välttämättämäksi.

Minun ehdotukseni kävisi siis sähen suuntaan, että opiskelevat oppilaat ensin yhden vuoden aikana olisivat Evolla, eli, jos tämä jostakin syystä kävisi mahdottomaksi, jossakin muussa hoito-alueessa, ja että he tänä aikana saisi- vat käytännöllisesti ottaa osaa kaikkiin hoitopiirissä ilmene-

144

viin töihin. He saisivat sen mukaan kun beidän terveytensä sen sailisi, olla osaliisina metsän hakkuu-, yeto-, lanttaamis-, sahaus-, miilanpoltto-, kylvö-, istutus- y. m. töissä käytännöl- lisen työnjohtajan johdolla. Täallä heille myös annettaisiin ohjausta maanmittaus-, punnitus- y. m. töihin ja vätttämättö- mal teoreettiset opinnot metsänvartiia koulun opettajavoi» milla. Oppilaat saisivat tämän perästä tulla yliopiatoon ja suoritettuaan opinnot siellä vielä hoitopiireissä asiantuntijan johdolla harjaantua siten, kun komitea on ehdottanut.

Oppiaika tulisi täten pitemmäksi, mutta luuloni mukaan saisi valtio ja myöskin yksityiset käytännöUisesti paljon kyp- syneempiä metsänhoitajia, kuin jos he eivät ehdottamaani valmistavaa oppikurssia Evolla suorittaisi.

Toivomuksena uuden opetuksen ohjelmassa lausuisin vielä, että oppilaat vastaisuudessa saisivat, paitsi ehdotuksia hoitosuunnitelnoiksi kruununmetsille, laatia sellaisia myöskin kruununpuustelleille, pappilan metsille tahi jopa yksityisille metsille.

Allekirjoittanut on rohjennut yliäolevan kirjoituksen kirjoittaa siinä toivossa, että käytännöUinen puoli metsän- hoito-opetuksesta tulisi yleisemmän keskustelun alaiseksi ja että ne, jotka ovat kokeneita metsänhoito-opetukaen alalla meidän maassamme, suvaitsisivat lausua ajatuksensa tämän puolen järjestämisestä, kun ölen vakuutettu siitä, etten ainoastaan roinä, vaan monet muut, jotka ovat Evon metsä- opiston läpikäyneet, ovat huomanneet suuria puutteita käy- täntöpuolisessa opetuksessa ja kun luulen, että kruununmetsä- komitean ehdotus toteutettuna ei ole omiaan poistamaan näitä puutteita.

i4. Benj. Heiander.

Kertomus

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen metsän- istuttajan toimituksista vuonna 1901..

Metsänhoitoyhdistyksen Johtokunnan antamien ohjeiden mukaan, aloitin tämän vuoden toiminnan Helmikuun 3 p.

l:o. Liuksialan kartano Kangasalan pitäjässä, kuuluva Agronoomi Jalm. Meurnaian'ille.

Tarkastin metsähakkauksia, ja kesti tämä tarkastus 1 päivän.

Maaliskuun 20 p. lähdin esiteimämatkoille, ja 21 p. aijoin pitää metsänhoidosta esitelmän Orihveden Kirkonkylän kansakoululla, mutta sikäläisen k. k. johtokunnan esimiehen ja opettajan oivaltamattomuuden vuoksi ei siitä tullut noitään.

2:o. Koivuniemen kansakoulu Orihveden pitäjässä. Ensiksi annoin opetusta oppilaille metsänhoidossa ja illalla pidin yleisölle esitelmän samasta aineesta. Väkeä oli noin 30 aikuisia ja kansakoulun oppilaat kaikki.

3:o. Juupan kansakoulu Orihveden pitäjässä. — Tä- män koulun opettaja ei luuUut itsellään olevan oikeutta an- taa opettaa oppilaille metsänhoitoa, kun hänelle ei ollut kouluvirastojen puolelta mitään tietoa tullut, mutta myöntyi kuitenkin pitemraän keskustelun perästä — ja nun muodoin luennoitsin tässäkin koulussa ensin sikäläisille oppilaille sekä illemmällä tavallisen lukuisalle yleisölle esittäen metsänhoito- aatetta ja hoitotapoja. Keskustelussa selvisi että yleisö, ai- nakin hetkellisesti, oli innostunut.

4:o. Lahdenkylän kansakoulu Kuorehveden pitäjässä. 24 p. illalla pidin esitelmän, kuulijakunnalle, jossa oli noin viidenkymmenen henkilön paikoille. Jos keskusteluissa lau- sutut mielipiteet toiminnassa toteuluvat, nun ei esitelmä jää- nyt vaikutuksetta.

10

146

5:o. Luomen kansakoulu Jämsän pitäjässä. 26 p. maalisk. esitin oppilaille metsäDboitoa ja pidin esitelmän sekä lopuksi keskustelua. Aikuisia kuulioita oli noin parikym- mentä henkilöä.

6:0. Kirkonkylän kansakoulu Jämsässä. Ensiksi met- sänboidon opetusta oppilaille ja myöheminin illalla esitelmä aikuisille. Väkeä oli paljon, vaan byvin väbän tilanomista- jia. Keskustelussa selvisi että useat tunnustivat metsänboito- aatteen hyväksi. Ei kuitenkaan tuntunut olevan halua ryhtyä käytännössä sitä toteuUamaan edes vähemmässä mää- rässä.

7:o. Juokslahden kansakoulu Jämsän pitäjässä. Maa- liskuun 28 p. saavuin sinne ja samana päivänä opetin mai- nitun koulun oppilaille, miten metsää pitää kasvattaa eikä tarpeettomasti bävittää. Illalla yleistä esitelmää kuulemaan oli saapunut asiaaharrastavan opettajattaren toimesta run- saasti kuulijoita, joista sunri määrä tilanomistajia. Esitelmän jälestä syntyi vilkas ja pitkänlainen keskustelu.

8:0. Putkilahden kansakoulu Korpilahden pitäjässä. Ensin oppilaille opetusta, miten metsien kanssa olisi mene- teltävä, ja myöhemmin esitelmä aikuisille, joita oli sikäläinen opettajatar kehoituksillaan saanut kokoontumaan lukuisasti. Viimeksi keskustelua, jota kesti myöhään iltaan.

9:o. Kirkonkylän kansakoulu Korpilahdella. Siellä opetin metsänboitoa oppilaille, joita oli läbes sata.

10:o. Korpilahden kunnanhuoneessa, barvalukuiselle yleisölle esitelmä.

Maaliskuun 81 p. aijoin pitää esitelmän Muuramen kansakoulussa, mutta kun sikäläiset opettajat etvät oikoen käsiltäneet kiertokirjeen tarkoitusta, nun ei yleisölle ollut annettu tietoa, ja senvuoksi täytyi jättää esitelmä pilämättä.

ll:o. Kirkonkylän kansakoulu Peläjävedellä. Hubti- kuun 1 p. esitin oppilaille metsän turmelemisen tuottamaa vahinkoa ja kasvuksen edistämisen byödyllisyyttä. Kuulijoi- den väbälukuisuuden vuoksi ei esitelmästä tullut mitään.

12:o. Kuivasmäen kansakoulu Petäjäveden pitäjässä. Ensiksi luento oppilaille ja sitten esitelmä aikuisille. Kuuli- joita väbän,

13.0.. Pohjoislahden kansakoulu Keuruun pitäjässä. Luento metsänboidosta oppilaille, ja aikuisille esitelmä sa- masta aineesta. Väkeä väbäniaisesti, mutta enimmäkseen tilanomistajia. Keskustelussa useat julki lausuiyat mielihy*

147

vänsä siitä että saivat kuulla esitettävän nun tärkeästä alasta kun metsä on.

Huhtikuun 5 p. saavuin Vesilahdelle talviselta luento- matkaltani.

Toukokuun 7 p. lähdin Vesilahdelta, Metsänhoitoyhdis- tyksen Johtokunnan vahvistamassa matkasuunnitelmassa mai* Dittuja, kesäisiä töitä toimittamaan:

14:0. Sunilan kartano Mynämäen pitäjässä, oraistaja Majori G. Palander.

Ensiksi tarkastin kolimetsän ja annoin asiaan kuuluvia ohjeita. Seuraavana päivänä istutettiin kotimetsään 100 sip. lehtikuusentainta ja kylvettiin 0,20 kiloa männynsiemeniä 0,io h:aarille, sekä takametsään 1,30 kiloa 0,50 h:aarille. Samalla tarkastin takametsässä ne osuudet, joissa oli viiroe aikoina hakkauksia tehty. Toimitukseen kului 3 päivää.

15:o. Paacolan tila ürjalan pitäjässä, kuuluva Maan- viljelijä August Perholle.

Paavolan maalle istutettiin 200 pientä männyntainta ja kylvettiin 0,5o kiloa siemeniä 0,20 hiaarille, ja Paavolan maalla olevalle Metsänhoitoyhdistyksen istutusalalle 200 pientä' sip. lehtikuusentainta. 1 päivä kului toimitukseen.

16:0. Ahvenlahti eli osa Kuljun kartanosta Lempääläu pitäjässä, omistaja Tuomari V. Palander.

Siellä kului 3 työpäivää, jolla ajalla toimitin metsään istutetuksi 3,000 pientä männyntainta ja 100 lehtikuusen, sekä kylvetyksi tuli 4,oo kiloa männynsiemeniä 2,io hehtaa- rin maalle. Taimitarhaan, joka yllämainitulla ajalla tuli teh- dyksi, kylvettiin 0,80 kiloa männyn siemeniä.

17:0. Hcikkilän tila Pälkjärven pitäjässä, kuuluva Osakeyhtiö Mallasvedelle.

Heikkilän ja Pyörään metsään useampaau eri kohtaan , yhteensä noin 4,50 hehtaarin alalle kylvettiin 4,oo kiloa män- nyn ja 5,00 kiloa kuusen siemeniä sekä istutettiin 2,000 män- nyn tainta. Mainittujen tilojen maalle metsien läheisyyteen tehiiin taimitarha ja kylvettiin siihen l,oo kilo sip. lehtikuu- sen, 2,00 kiloa männyn ja 2,oo kiloa kuusen siemeniä. Näi- hin toimituksiin kului 4 päivää.

18:o. Näreen kartano Pälkänen pitäjässä, kuuluva Luutnantti E. Valdens'ille.

1 päivänä toimitin kylvetyksi Näreen kartanon metsään kuuteen eri paikkaan yhteensä 1,90 hehtaarille 4,oo kiloa männyn siemeniä.

148

19:o. Järcelän sotilasoirkatalo Salon kappelissa Ou- lun lääniä, vuokraaja Lukkari J. Päivärinta. Toukokuun 29 p. pidin siellä esitelmän metsien kansataloudellisesta merki- tyksestä ja niitten hoidosta. Kuulijoita oli runsaan puoiisesti, ja ainakin jonkun verran asiaan innostuneita, siitä päättäen että keskustelu kesti kolmatta tuntia, vaikka sitä ennen olin pitänyt lähes kaksi tuntia kestävän esitelmän. 1 päivä kului siihen.

20:o. Piehingin kansakoulu Salon kappelissa. Johto- kunnan esimieben J. Päivärinnan tilauksen mukaan saavuin sinne. Ensiksi pidin oppilaille luennon ja sitten käytännöl- lisen opin saavuttamiseksi, istutettiin oppilaitten kanssa sa- notun koulun alueelle 18 cembramännyn, 3 piehtakuusen, 18 sip. lehtikuusen tainta, ja Järveiän virkatalon metsään 0,40 hehtaarille 200 kuusentainta sekä kylvettiin 1,20 kiloa männynsiemeniä. Järveiän kartanopaikalle y. m. istutettiin 11 tainta. Toimitus kesti 1 päivän.

21 :o. Rauhalan palstatila Kivijärven pitäjässä, kuu- luva Tohtori Lybeck'ille.

Kesäkuun 2 päivä saavuin sinne ja viivyin siellä 2 päi- vää, jolla ajalla mainitulle palstalle, noin 0,35 haarille, toi- mitin istutetuksi 500 kuusen, 200 sip. lehtikuusen, 10 hopea- kuusen (Abies pectinata) ja 190 männyntainta.

22:o. Pyhäjäroen kansakoulu Saarijärven pitäjässä.

Johtokunnan pyynnöstä saavuin sinne, ja annoin sikä- läisille oppilaille opetusta metsänhoidossa sekä samalla istu- tettiin koulupaikalle y. m. 20 sip. lehtikuusentainta. 1 päivä hävisi siihen.

23:o. Kauppilan tila Saarijärven pitäjässä, omistaja Maanviijelijä J. Kauppinen.

Tarkastin mainitun tilan metsän ja annoin hoito ohjeita sekä ehdoittelin metsikko-hakkaussuunnitelman. 2 päivää kului Kauppilassa.

24:o. Pataman talo Saarijärven pitäjässä Pylkön- mäellä, omistaja Maanviijelijä H. Lehtonen.

Tarkastettuani metsän, ehdoittelin minkälaista hakkaus- tapaa olisi eduUisempi käyttää, sekä annoin muita metsän- hoitoon kuuluvia neuvoja. 1 päivä kului siihen.

25:0. Tollonmäen talo Saarijärven pitäjän Pylkön- mäellä, kuuluva Talollinen Aapo Tollonroäelle.

Tarkastin metsän ja annoin hoitoohjeita, etupäässä huo- roauttaen nuorista metsikoista, joiden kasvua lepät estävät.

149

joissa sen vuoksi olisi tarpeellista tehdä apuharvennusta. Toimitus kesti 1 päivän.

26:o. Honkasenmäki niminen talo Saarijärven pitä- jässä, omistaja TalolliDen Honkasenmäki.

Kun omistajan kanssa katselin talon metsän, nun sa- malla annoin niitä neuvoja mitä katsoin tarpeelliseksi. Sä- hen kului 1 päivä.

27:o. Pylkönmäen kansakoulu-tila Saarijärven pitä- jässä.

Johtokunnan pyynnöstä tarkastin mainitun tilan metsän, ja annoin siitä kirjallisen lausunnon miten sen suhteen mie- lestäni olisi edullisinta menetellä. Toimitus kesti 1 päivän.

28:o. Hallaahon talo Karstulan pitäjässä, kuuluva Talollinen T. Pekkaselle.

Isännän kanssa katselin 1 päivän sanotun talon metsiä, ja samalla annoin asiaan kuuluvia neuvoja.

29:0. Isotalon tila Karstulan pitäjässä, kliuluva Maan- viljelijä Herman Isotalolle.

Tämän talon metsien tarkastuksessa, hakkauspaikkojen suunnittelussa ja malliapuharvennuksien tekemisessä kului 2 päivää.

Kesäkuun 18 päivä saavuin Vesilahteen.

30:0. Mäkelän talo Kuorehveden pitäjässä, omistaja Maanviljelijä Kalle Mäkelä.

Heinäkuun 2 p. saavuin sinne ja viivyin 2 päivää, jolla ajalla tarkastin metsän ja tein suunnitelman mitenkä olisi edullisinta, metsän kasvuUisuuteen nähden, hakata kotitar- peita y. m.

31:0. Korpelan talo Kuorehveden pitäjässä, kuuluva Emäntä Korpelalle.

Metsän katselemiseen ja hoitoneuvojen antamiseen ku- lui tässä talossa 1 päivä.

32:o. Salmion talo Kuorehvedellä, omistaja Talollinen Seemi Salmio.

Metsäntarkastusta ja siitä johtuvaa neuvomista. 1 päivä kului siihen.

33:o. Simolan talo Kuorehvedellä, kuuluva Talonomis- taja Simolalle.

Simolan talon metsän tarkastin ja annoin hoitoneuvoja, johonka hupeni 1 päivä.

34:o. Mikkolan talo Kuorehveden pitäjässä, omistaja Talollinen J. Mikkola.

150

Tarkastin kaikki eri metsä-osuudet ja annoin metsän- hoito-ohjeita sekä lein ehdotuksia mislä osuaksista olisi edul- lisempi ensiksi hakata tarvittavia puuaineita. 2 päivää kesti toimitns.

35:0. Liponsalmi-Marttila^Kuorehvedeu pitäjässä, omis- taja MaaDviijelijä Kalle Martiila.

Tarkastin mainitun tilan metsäa ja osittain arvioitsin lisäkasvun sekä lein arvioituille osuuksille hoitosuunnitelman, vielä opasÜQ miten ja missä metsää olisi harvennettava y. m. Toimitus kesti 3 päivää.

36:o. Erkkilän talo Jämsän pitäjässä, kuuluva Kalle Puttoselle.

Yleistä metsäa katsastusta ja boitoneuvojen antamista toimitin tässä talossa 1 päivän.

37:0. Mikkolan talo Jämsässä, omistaja Talollinen Hietiö.

Tähän taloon olin tilattu pääasiallisesti metsäraaan laa- dun tarkastusta varten, mutta tarkastin samalla metsänkin. Kumpaisenkin sekä maan että metsän suhteen annoin neu- voja miten niiden kasvukuntoa voidaan ihmistyöllä edistää. Aikaa kului 1 päivä.

b8:o. Hiroelän tila Jämsässä, omistaja Maanviljelijä Ernst Hirvelä.

Kun metsä oli milt'ei kokonaan larkastettu, nun ehdo- tin mistä ja miten olisi sopivin hakata puuaineita kotitar- peiksi, sillä metsänmyynti ei tullut kysymykseen, sekä miten nuoren metsän kasvullisuutta olisi edistettävä. Aikaa kului 2 päivää.

39:o. Hiroelän tila Jämsässä, kuuluva Maanviljelijä Matti Hirvelälle.

Sielläkiu oli toimitettava metsäntarkastusta sekä hoito- ohjeiden antamista. Työhön kului 1 päivä.

40:o. Jsoluomen tila Jämsässä, omistaja Maanviljelijä Isoluome.

2 päivää kului kun tarkastin edellä mainitun tilan met- sän, ja samalla myöskin ehdottelin hakkaussuunnitelman.

Lopetin nyt toimitusmatkani kiireellisemmäksi maanvil- jelystyöajaksi ja saavuin Vesilahteen heinäkuun 31 p.

41 :o. Isoköllin talo Orihveden pitäjässä, kuuluva Maan- viljelijä Kustaa Eerolalle.

Syyskuun 16 p. saavuin sinne ja 2 päivää kului sen talon metsäntarkastukseen ja arvioimiseen. Tarkastus ja ar- vioiminen tarkoitti sekä metsänboitoa että myyntiä.

Ibi

42:0. Wähäköllin talo Orihvedellä, omistaja Talolli- nen Herman Wähäkölli.

1 päivänä tarkasiin tämän talon metsän ja annoin hoito- ohjeita.

43:o. Perttulan talo Orihvedellä, omislaja Talollinen Otto Perltula.

Perttulan metsän tarkastuksessa ja hoitoneuvojen anta- misessa kului 1 päivä.

44:0. Maunulan tila Orihvedellä, kuuluva Talollinen Vihtori Maunulalle.

Kun metsän kasvuUisuudesta olin saanut yleiskäsityk- sen, nun osoitin ne metsikot, joissa ensiksi olisi sopivin tehdä hakkauksia, ja hiukan malliksi tehtiin apuharvennusta. Toi- mituksen suoritin 1 päivässä.

45:0. Pirttisarka niminen tila Orihvedellä, omistaja Maanviljelijä A. H. Toivonen.

1 päivä kului melsäntarkastuksessa ja hoitoneuvojen antamisessa.

46:o. Turhalan talo Orihvedellä, kuuluva Talonomis- taja Turhalalle.

Turhalassa metsäntarkastukseen ja siitä johtuvien ha- vaintojen perustuksella, annettuihin hoitoneuvoihin, hupeni 1 päivä.

47:0. Niemelän tila Orihvedellä, kuuluva Tilanomis- taja Kustaa Niemiselle.

Malliksi tehtiin apuharvennusta nuoressa männikössä sekä toisessa kohdassa varjolehtojen poishakkausta, ja muita metsänhoitoneuvoja annoin. 1 päivä kului työssä.

48:o. Ala'Jaarilan tila Orihvedellä, omistaja Ylioppi- las Evert Lilius.

Omislajan kanssa kuljin 1 päivän metsässä, tarkastaen sekä metsän että maan laatua, joiden suhteen annoin ha- vaintojeni mukaan neuvoja ja ohjeita.

49:0. Mänttän, Pättiniemen, Liettun ja Walkeanie- men tilat Keuruun pitäjässä, kuuluva Kauppaneuvos G. A. Serlachiuksen perillisille.

Edellä nimitettujen tilojen metsät tarkastin yleisesti ja erittäinkin ne kohdat, joissa edellisen vuoden tarkastuksessa olin ehdottanut apuharvennusta y. m. tehtäväksi. Annoin kirjallisen tarkasluslausunnon pubeenaolevien tilojen omista- joille. Toimitus kesti 5 päivää.

50:o. Seppälän tila Keuruun pitäjässä, omistaja Kon- suli A. E. Serlachius.

152

Seppäiän metsän tilasta annoin kirjallisen tarkastaslau- sannon, ja paikallisia neuvoja itse metsässä. 2 päivää knlui edellämainituissa töissä.

51 :o, Kowuniemen kansakoulu Orihvedellä.

Johtokunnan tilauksen mukaan lokakuun 9 p. opetin sanotun koulun oppilaille metsänboitoa, jolloin myöskin kyi- Yettiin 0,80 kiloa männyn siemeniä, Heikkilän taloD roaalie 0,15 hehtaarille. Toimitus kesti 1 päivän.

52:0. Ali' Heikkilän talo Orihvedellä, kuuluva J. Heik- kiläUe.

Omistajan kanssa katselin 1 päivänä metsän ja annoio asiaan kuuluvia neuvoja.

53:o. Yli'Heikkilän talo Orihvedellä, omistaja Maan- viljelijä Heikkilä.

1 päivä kului metsän katselemiseen ja hoitoneovojen antamiseen.

54:o. Mikkolan talo Orihvedellä, kuuluva Maanvilje- lijä Heikkilälle.

Tässä talossa tarkastin metsän ja opastin omistajaa sitä hoitamaan, jossa toimessa hupeni 1 päivä.

55:0. Isopohjalan tila Orihvedellä, omistaja Maavilje- lijä Malakias Isopohjala.

Kun ensiksi, omistajan myötäseuraamana, olin tehnyt metsän yleistarkastuksen, nun esitin miten hakkausta olisi järjestettävä ja mistä metsikoista olisi hakattava erilaisia puuaineita sekä kuinka voisi edistää, varsinkin sekametsikoi- den kasvullisuutta. Toimitus kesti 2 päivää.

56:o. Yrjölän talo Orihvedellä, kuuluva TaloUinen A. Yrjölälle.

1 päivän tarkastin mainitun talon metsän ja annoin asiaan kuuluvia ohjeita.

57:o. Padustaipaleen talo Orihvedellä, omistaja Ta- loUinen Padustaipale.

Toimitus käsitti metsäntarkastusta ja hoitoneuvojen an- tamista, joihin kului 1 päivä.

58:o. Hurttian talo Korpilahden pitäjässä, omistaja TaloUinen Vihtori Hurltia.

Sinne saavuin lokakuun 17 p. ja viivyin 1 päivä. Sillä ajalla katselin sekä koti- että perämetsän. Kun kumpaises- sakin metsäosuudessa oii paljon aukeita paikkoja, niin ke- hoitin omistajan kylvämällä tai istuttamalla koittaa saada uusi metsitys aukeille aloille, ja senvuoksi muun muassa opetin melsänkylvöä ja istutusta.

153

59:o. Ilomaan talo Korpilahdella, kuuluva Kauppias Kalle Ilomaalle.

Metsähakkauksen, apuharvennuksen y. m. metsänhoidon neuvomista, joihin kului 1 päivä.

6:0. Pohjolan talo Korpilahden pitäjän Putkilahdella, omistaja Maanviljelijä Vihtori Salminen.

Kun olin saanut jotenkin tarkan tiedon metsän tilasta, min ehdotin vähän laajemman hoitosuunnitelman, syystä että omistajalla oli halua metsäänsä sekä hoitaa että säästää, jonka todisti metsan nykyinen lila. Tämän talon metsässä kului 1 päivä.

61 :o. Joutsenlahden tila Luhangon pitäjässä, kuuluva Maanviljelijä Vihtori Salmiselle.

Metsäntarkastusta ja tarpeille hakkausalojen määräystä y. m. Niissä toimissa kului 2 päivää.

62:o. Pukan talo Korpilahdella, kuuluva Maanviljelijä Lehtoselle.

1 päivänä tarkastin metsän, samalla antaen asiaan kuu- luvia neuvöja.

63:0. Heikkilän talo Korpilahdella, omistaja Maanvil- jelijä Lehtonen.

Heikkilän metsän suhteen annoin pääasiallisesti apu- harvennusta ja metsän uudistamista koskevia neuvoja, syystä että isommat puut hakkauksen kautta olivat poistetut. 1 päivä kului siinä toimessa.

64:o. Ylätalo Korpilahdella, kuuluva TaloUinen Vih- tori Peuhalle.

1 päivä kului metsässä kulkiessa ja hoitoneuvojen an- tamisessa.

65:o. Peuhan talo Korpilahdella, kuuluva Peuhan peri- kunnalle.

Kun tämän talon maalla löytyi paljon nuoria ja osaksi myöskin keski-ikäisiä männiköitä, sekä puhtaita että lepikon sekaisia, nun tehtiin malliksi apuharvennusta. Samalla myös- kin esitin ett'ei mainituissa metsikoissa enään tehtäisi aukko- hakkauksia, joita ennen on tehty. Toimitukseen kului 1 päivä.

66:0. Mikkolan talo Korpilahdella, kuuluva TaloUinen Nygr^nille.

Omistajan kanssa kuikiessani metsässä osotin miten sopimattomasti on metsän kanssa menetelty sekä mitenkä sitä pitäisi menetellä. Tämmöisessä toimessa taivalsin tässä metsässä 1 päivän.

154

67:0. Könnön talo Korpilahdella, omistaja Talollinen Jaakko Köddö.

Isännän kanssa katselin kaikki talon metsät 1 päivänä, ja samalla ehdottelin missä metsikoissa sopisi hakkauksia tehdä ja mitkä taas tarvitsisivat saada rauhassa kasvaa, myöskin osoitin semmoisia metsikoita, joissa olisi edollista tehdä apuharvennusta tai hakata pois varjopuita.

68:0. Nikkilän talo Korpilahdella, kuulava TalollioeD J. Ilmaselle.

Tämän taloD metsää tarkastio 1 päivän, ja omistajan pyynnöstä arvioitsin lisäkasvun suuruutta.

69:o. Finnin talo Korpilahdella, omistaja Kirkkoväärtti Joonas Finni.

Meisää tarkastaessani etupäässä huomautin yanhojen lehtipuiden poisottamisen tarpeellisuudesta, y. m. hoitoneu- voja annoin. 1 päivän viivyin Finnissä.

70:o. Saoion talo Järasän pitäjässä, omistaja Maan- viljelijä Antti Koljonen.

Savioon saavuin marraskuun 2 p. ja kului siellä 4 päivää, jolla ajalla tarkastin ja arvioitsin metsää sekä luin 5,100 hirsipuuta, joista ainoastaan isompia saatoin sanoa myynti-ikäisiksi, ja kehoitin omistajan säästämään pienemmät, ne kun ovat vielä alaarvoisia sahattaviksi.

71:o. Isännäisen talo Jämsän pitäjässä, kuuluva Isän- näisen perillisille.

Sekä perillisten etiä vuokraajan kanssa katselin metsän, ja annoin neuvoja sekä ohjeita miten metsän kanssa olisi meneleltävä että siitä jatkuvasti saataisiin vähentymättömiä tuloja. 1 päivä kului tähän toimitukseen.

72:o. Rekolan talo Jämsässä, kuuluva Talollinen A. Isännäiselle.

Metsänhoitoneuvomista 1 päivä.

73:o. Rongon talo Jämsän pitäjässä, omistaja Maan- viljelijä Kauppila.

Siellä kului aikaa 1 päivä, kun tarkastin ja osittain arvioitsin metsän sekä annoin boitoneuvoja.

74:o. Tunkeion tila Längelmäen pitäjässä, omistaja Maanviljelijä A. E. Ekman.

Tarkastin kotimetsän ja myöskin takametsän. Viime- mainitun suhteen ehdottelin hoitosuunnitelmaksi toistaiseksi vain yli-ikäisten lehtipuiden pois ottamista osuuksittain, aina yksi osa vuotuisesti. Toimitus kesli 4 päivää.

Marraskuun 17 p. saavuin Vesilahteen.

155

75:o. Yli' Uotilan tila ürjalan pitäjässä, omistaja Maan- viljelijä Frans üotila.

Sinne saavuin joulukuun 11 p. Kotitarvehakkauspai- kan ja -tavan esitystä, ja metsän lukemista myyntiä varten sekä hinta-arvion tekemistä. Luetuksi tuli 1,500 sahatukki- puuta ja aikaa meni yhteensä 4 työpäivää.

Vesilahteen saavuin 16 p. joulukuuta.

Männyn taimia ei tänä vuonna ollut paljon saatavissa. Männyn siemenvuosi oli huononlainen, mutta sitävasloin kuu- sissa oli käpyjä erittäin runsaasti ja siemensatokin kesku- laioen, vaikka byönteiset jonkun verran hävittivät kävyistä siemeniä.

Nyt kuluneen vuoden toimitusmatkoilla ölen kulkenut:

Rautateitse 2,488 km.

Vesitse, laivalla tai soutuveneellä 245 » Hevoskyydillä . 1,210 »

Yhteensä 3,943 km.

156

<

CO

S

c

»

o

i 2

0

9 3

O ß 3.D 3.

rs

I I

I I

I

,r|-V2.B.S

«2. e*

<6 3

P OD

< FS § '

. Oi <^ r* r

Ö ir+ a rt- CT

^- C g » p

J.^. a

VI *^

OD er

gg.

3

3 g 5 - e P jD 5

5

J^ Ä OB

1.2.3 ^

o2?

3 'TS O '

3 gS » ^wS

» 5 3 3 S- c ö crp

2t *5'

3G 'S

: 3 3

= - = ! =

II I I I i

'-* I I

I -r I 111

„£

I (

o

ggg

§ i

I

niiQi n9i8i{ii)iniiox

^lAiildsimaiiox

«iAi^d«3n«K

HiAivd nsnaa^qx

H vj

O: 3

a g

50

^ i^

UO OlllOf «UBB^q9H

)VAo «Ji^of niini uapinj

9|aiia;|Ba vf «fo^nonq

157

Uavaintona viimevuotisilta toimitusmatkoiltani voin mai- nita että metsänhoidolla on esitelmistä paljon hyötyä, sillä DÜden kaulta tulee metsänhoito puheenaineeksi ja siten he- rättää yleisön huomiota. Vieläpä useat talonomistajat innos- tuvat nun paljon että haluavat saada käytännöllisiäkin neu- voja itse metsässä. Tosin kyllä tuo tilaus toisinaan tehdään hetkellisen innostuksen vaiktuksesta, eikä jonkun ajan ku- luttua välitetä metsänhoidosta juuri paljon mitään, mutta on niitä toisin ajatteleviakin, ja sitä paitsi voi aina vähän vai- kuttaa yähemmän halukkaaseenkin kun sitä käytännöllisesti osottaa ja esittää itse metsässä.

Suurin eil ainakin räikeimmin silmiinpistävä metsän- hävitystapa on järjetön myynti. Sopimattomilla kotitarve- hakkauksillakin haaskataan metsää myöskin suuressa mää- rässä. Ölen hyvin paljon, nähnyt, varsinkin Hämeessä että roita suuremmassa määrässä havuja lannaksi käytetään sitä enemmän hävitetään nuoria sekä keski-ikäisiä kuusikoita ja männiköitäkin. Tosin kyllä rungot käytetään kotitarpei- siin, ja nun luuUaan ettei tuo runsas havun otlo sanottavasti vabingoita metsää, sillä täytyyhän muutoinkin puita kaataa kotitarpeiksi. Vaan kun katselee havunkarsian metsään jät- tämiä jälkiä, niin kyllä helposti huomaa että poissa ovat tuorehimmat kasvukuntoiset havupuut. Kuivaluontoiset, kitu- kasvuiset havumetsän jäännökset, yli-ikäisten lehtipuiden, leveähaaraisien leppien ja katajikon kanssa muodostavat metsän, joka jätetään tuleyaisuutta varten kasvamaan.

Vesilahdella 30 p. Tammikuuta 1902.

Oskar Aronen.

Kertomus

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen 2:sen metsänistuttajan toimesta vuonna 1901.

Metsänhoitoyhdistyksen esimiehen yahvistaman matka- suunnitelman saatuani lähdin toimitusmatkoille 5 p:nä Touko- kauta.

N:o 1. Kannuskosken puuhiomotehdasosakeyhtiö Val- kealan pitäjässä Viipurin lääniä. Hepohaijan kankaalle istu- tettiin 3 päivänä yhteensä 19,600 männyntainta 10 harin alalle. Kansakouluoppilaat ottivat osaa työhön. Yhtenä päi- vänä tehtiin taimitarha, johon kylvettiin 2 kiloa kuusensie- meniä.

N:o 2. Opettaja Aatu Ellosen tilauksesta Kourulan kansakoululle Valkealan pitäjässä Viipurin lääniä. Tirvan- saarelle kylvettiin 0,5 harin alalle 1 kilo männynsiemeniä ja koulupiiriin istutettiin 50 tainta sekä tehtiin taimilava, johon kylvettiin 0,2 kiloa männynsiemeniä. Näihin töihin kulni 1 päivä. lUalla pidin esitelmän metsänhoidosta.

N:o 3 Opettaja Väinö Vaaran tilauksesta Selänpään kansakoululle Valkealan pitäjässä Viipurin lääniä. Kylvet- tiin Suoniemenharjulle 1 harin alalle 2 kiloa männynsieme- niä. Näytin miten istutusla on tehtävä luonnon taimilla. Apuharvennusla tehtiin koulumäellä 0,25 harin alalla. Pu- huin oppilaille metsän merkityksestä elantomme suhteen sekä metsänhoidosta. Työhön hupeni 1 päivä.

N:o 4. Pastori J. Hovilaisen tilauksesta Anttolan pi- täjän kansakoululle. Kylvettiin Pappilan maalle Ristonlah- den aholle 0,5 hehtaarin alalle 1 kilo männynsiemeniä. Lohi- harjulla apuharvennettiin 0,5 haria. Taimilava tehtiin koulu-, tontille ja tähän kylvin 0,2 kiloa männynsiemeniä. Illalla pidin esitelmän koululla. Kaikkiaan meni tähän 1 päivä.

159

N:o 5: Kaukaan tehlaalla Lappeen pitäjässä Viipurin lääniä istutettiin Parkinkankaalle 100,000 kuusentainta 15 harin alalle ja kylvettiin 25 kiloa kuusensiemeniä taimitar- haan Luukkaanniemelle. Toimitus kesti 4 päivää.

Sysmän pitäjässä Mikkelin lääoiä oli seuraavat toimi- tukset:

N:o 6. Talollinen Alfred Nuuttila, Karilan kylässä. Soidinkankaalle 0,5 harille ja Aimovuorennotkolle 1 harilie kylvettiin, yhteensä 2,5 kiloa männynsiemeniä. Tehtiin myös- kin taimitarha. Aikaa kului 1 V2 päivää.

N:o 7. Talollinen Otto Virtanen^ Virtain kylässä. Sy- välänmatkalle kylvettiin 1 harin alalle 1,5 kiloa männynsie- meniä. Toimitus kesti päivän.

Sortavalan pitäjässä Viipurin lääniä toimin seuraavien henkilöiden luona:

N:o 8. Varalääninsihteeri G. A. Hyr^nin omistaman Kivipatsas nimisen metsäpalstan, Kuokkaniemen kylässä, ym- päri avautin rajat sekä tarkastin metsän. Toimitus vei aikaa 1 päivän.

N:o 9. Talollinen M, Pitkäsen Kuokkaniemen kylässä. Rankjärven rannalle istutettiin 3,000 kunsentainta 1 harille ja kotipellon mäelle 500 lehtikuusentainta 0,5 harin alalle. Työhön kului 1 V2 päivää.

N:o 10. Lehtori E. Mäkisen ammatlikoululla Mylly- kylässä istutin 175 lehlikuusen ja 50 tammentainta 0,5 ha- rille. Tähän meni 1 päivä.

N:o 11. Talollinen A, Moilasen Airanteen kylässä. Is- tutin 200 lehtikuusentainta 0,25 harin alalle. Aikaa kului V2 päivää.

N:o 12. Kauppias K. Nissisen Airanteen kylässä. Kotimetsässä istutettiin 800 lehtikuusentainta 1 harin alalle 1 päivänä.

N:o 13. Lakkari H. Teittisen Airanteen kylässä. Koti- mäelle istutettiin 500 lehtikuusentainta 0,5 harille. Työ kesti Va päivää.

N:o 14. Talollinen T, Pullin Airanteen kylässä. Koti- mäelle istutettiin 100 kpl. lehtikuusia 0,25 harin alalle. Työ- hön hupeni 1 päivä.

N:o 15. Talollinen H, Poutisen Airanteen kylässä, Kujasen varteen istutin 100 lehtikuusta 0,25 harille.

N:o 16. Talollinen A. Pönkäsen Airanteen kylässä. Kotimäelle istutin 200 lehtikuusta 0,5 harille. Edellinen ja tämä toimitus kestivät yhteensä päivän.

160

N:o 17. Rakennusmestari P. Koponen, Pälkjärven pi- täjässä Kuopion lääniä. Istutin 2,500 kuusta kotipellon rin- teelle ja kylvin 2 kiloa männynsiemeniä yhteensä 2 harin alalla sekä lein taimit^rhan. Työ kesti 1 Vs päivää.

N:o 18. Maanviljelijä M. Kaksonen Jalonvaarassa Saanlahden pitäjätä, Viipurin lääniä. HonkaseläD aholle kyl- vettiin 2,5 kiloa männynsiemeniä 0,50 harille sekä tein taimi- lavan. Työhön kului 1 päivä.

Tähän loppuivat kevättoimitukset.

N:o 19. Syyskuun 16 p:nä alotin syystoimet eräällä tehtaanomistaja H. Standertskjöldin omistamalla metsäpals- talla Syyspohjan kylässä Ruokolahden pitäjää Viipurin lää- niä. Koulutettiin 626,000 kuusentainla. Luukkaanniemellä Lappeen pitäjää koulutettiin 200,000 kuusentainta. Työ jäi kesken.

N:o 20. Kannuskosken puuhiomotehdasyhtiö^ Valkea- lan pitäjässä Viipurin lääniä. Kylvin 3 kiloa kuusensiemeniä 1,5 harin alalle. Apuharvennusta tehtiin Luumäen pitäjän puolella Vuorisaaren maalla 2 haria ja Itkuvuoren korvessa 4 haria. Nämät työt veivät yhteensä 4 päivää.

N:o 21. Valkealan pitäjässä Viipurin lääniä Pasin ky- lässä talollisen Daniel Hörkkään luona toimitin metsäntar- kastusta yhtenä päivänä.

N:o 22. Samassa pitäjässä talokas Otto Almgrenin luona Rasinkylässä tarkastin metsän ja suoritin apuharven- nusta Ruunanmäellä 4 harin alalla. Toimet kestivät 1 päivän.

Sysmän pitäjässä Mikkelin lääniä toimitin apuharven- nusta seuraavissa taloissa:

N:o 23. Otto Virtasen luona, Virtain kylässä, apuhar- vensin kotimäellä ja Hörömäellä yhteensä 6 haria 2 päivänä.

N:o 24. Fredrik Taurion tilauksesta Nikkaraisen ky- lässä apuharvennettiin 4 haria. Kansakoulumäellä oppilai- den kanssa tein samaa työtä 2 harin alalla 1 päivänä. Pi- din esitelmän metsänhoidosta sunnuntaina 12 p:nä Lokakuuta.

N:o 25. E. J, Kännälän omistamalla tilalla Nikkarai- sen kylässä suoritin apuharvennusta Alhonkankaalla 4 harin alalla 2 päivänä.

N:o 26. Alfred Nuuttilan luona, Karilanmaan kylässä, tehtiin Lautsillan kankaalla 4 harilla 2 päivänä samaa työtä.

N:o 27. Mikkelin läänissä Anttolan pitäjän Pappi- lassa istutettiin 25 sembramäntyä, 25 lehtikuusta ja 250 kuusentainta kotimäelle 0,50 harille Va päivässä.

161

N:o 28. Sainan päivän iltapuolella islutin kansakoulu- tontille 25 sembramäntyä ja 25 lehtikuusta. Koulun oppi- laat olivat mukana tässä työssä.

N:o 29. Keskenjäänyttä toimitusta N:o 19 Syyspohjan melsälohossa jatketliin ja päättyi se kylvämällä 50 kiloa mäauynsiemeniä 25 harin raaa-alalle. Työ kesti nyt 3 päivää.

N:o 30. Enkkuvan kylän kansakouluUa Pyhäjärven pitäjässä Viipurin lääniä istutin 50 koivua ja 20 mäntyä sekä kylvin 0,25 kiloa männynsiemeniä 0,25 harin alalle koulun tonttimaalle. Illalla pidin esitelnoiän. Aikaa meni 1 päivä.

N:o 31. Talokas Antero Veijalaisen luona Viipurin läänin Jaakkiman pitäjän Metsämiglin kylässä tarkastin met- sän ja esitin mitenkä sitä olisi hakattava. Myöskin näytin metsänistutusta.

N:o 32. Kauppias K. Nissisen tilalla Sortavalan pitä- jässä Airanteen kylässä oli aiottu istuttaa, vaan yöllä maa jäätyi, jonka tähden olin pakotettu jättämään tämän toinni- tuksen.

N:o 33. Saman pitäjän Myllykylässä Lehtori E. Mä- kisen ammattikoululla johdin apuharvennusta, jonka osaksi toimittivat koulun oppilaat. Työn tulos oli 4 haria. Pidin esitelmän koululla.

N:o 34. Kuopion läänin Kiihtelysvaaran pitäjässä Mu- lankyJän Kansanopistonjohtaja H, HakuUsen omistanialla Niittylahden kartanolla apuharvensin Laitakankaalla 3 haria. Pidin esilelmin opistolla. Työ kesti 2 päivää.

Vahva lumi pakoitti minut 9 p:nä Marraskuuta keskeyt- tämään toimitukseni.

11

162

c

CO

tO ►-

3

c c 53-

o 5J

rf} \		<	w	s
3		f	1.		£
		D	P	P
Cü		to			ny[ä\
tf^		03	eo	KD	öais^niiiniox
		S	5^	1-^	>;iAitrdHntiimifrx
05		S	^	1^	KiAiFii^^^i^lt
g		§5		"tu	TjiAiud ^^«'»^►Ji|A i
		1=	s	S
				O:
		© TE ^ ET <	«^ <	"ö E t- «-<	P
		.1^11 g	Ot	?L- S =^ ^ '0:
		m	S^a :j ^ s=i .	^
		S--.	P Ä 2 ^'	EB
		■3- g-S-	E"	S^ ^ *	SC
		IJ3 <-♦■ g	1
		Ulf	II
				ry:	1-5
			1^	H* ? S^ g g: S S g d 3 £ 3	9 £.
		'< ^	C D* rtf "^	^^ «^.
	s	§ P B P	P d	S 2 ° ^ = ■1	g p
	"^			^ ra'
			s-	bP		P"	B 1
			Q W	d		tn	^ - g
		s	*i	Ol
9		cn	o	EH
		t^ ^				H
	1 '"^	*^ «		to		SB
	^~	SSg§			ssi		2.
fp
^	CJI		bs		,-
isS	w		^	$9	g-
	-1
Cji	^1		S	o
■Ji	Ä				riV^ntu«}
			o		v^ ^%%9A\A'^ ao
öl	o			o«	«nioC «iJOT^qaH
CO	4>^		09	s	n))9nn9AJvq
o»	e		o	Ol	-ndB BLre«^q8H

CD CO

3 < CO

NOTISER.

FrStn Sibirien. Följande korta utdrag ur >Les formte de la Rns- sie, r^partition, exploitation, commerce interieur et ftxterieur>, ett värk, 8om af ryska regeringen utgifvits tili Pariser utställningen &r 1900, torde förtjäna att här &tergifvas Ty icke minst för trävaru- marknaden skall den sibiriska banaus nära förestäende fullbordan blifva af betydelse.

Sibiriens ytareal är 15,821,700 km* och s&ledes mer an tre g&n- ger sä stör som europeiska Rysslands. Det är därför uaturligt, att säväl klimat som Ofriga prodaktionsförhällanden skola förete stora olikheter i skilda trakter. Medan Vest- och Nordsibirien äro ett jämt l&gland, är den öfriga delen mer eller mindre kuperad och bärgig. Medan skoglösa saltstepper i sydväst och tundror i norr intaga oer- hörda arealer täckes mellersta Sibirien öfverhufvad ännu af vidsträckta naturliga urskogar.

Dessa äro ännu tili stör del i det närmaste oundersökta. Sär- skildt de mot Tibet och Kina gränsande äro blott bekanta enligt Middendorfs, Prchevalskis m. fl. reseberättelser.

Enligt sedan 1894 p&gäende taxation kan ytarealen af de hittills onder förvaltning intagna skogama uppskattas tili 305,833 km'*, däraf i guv. Tobolsk 72,958 km«, i guv. Tomsk 41,993 km», i guv. Irkutsk 6,378 km*, i Jenisseisk 6,065 km*. Huru utomordentligt stör emeller- tid heia Sibiriens totala skogsareal är, kan man sluta redan däraf, alt den samma ensamt i prov. Primorsk är circa 13 miljoner ha.

De viktigaste trädslagen äro: lärkträdet (Larix sibirica ochdahu- rica), cembran samt gran och tall. I Araurgebietet förete skogama däremot tili följd af det varmare och fuktigare klimatet en alldeles annan, mera omvexlande karaktär.

Skogarnas farligaste fiende är liksom i norra Ryssland elden. Dessutom ger människan genom en irrationel, mot de enklaste forstliga principer stridande afvärkning sitt bidrag tili skogsdevastionen Denna har stall vis, t. ex. i guv. Tobolsk, Tomsk och Jenisseisk fortskridit sä

164

l&ngt, alt de egna skogarna ej mera kanna fylla det lokala behofvet af bygg^adatimmer och brännved.

Trftvaruexporten är däremot ftnnu 8& godt som ingen. £n tra- varuhandlande, 8om. i Jenisseigebitet inkOpt 1,000,000 stammar, utfOrde hftraf tili England blott 1,600 stycken. Den största svärigheten ligger i anskaffandet af arbetskraft. Ty goda vattenvägar, t ex. Ob och Je- nissei, saknas icke.

D& alt handarbete vanligen gifves p& ackord, är det svärt att upp- skatta dagslönen. I Vestsibirien stiger den samma.till 35 ä 100 kopek, i ostliga delen däremot tili 70 ä 150 kopek per dag. I vissa trakter antagas arbetarne för ett helt &r och erhälla 80—100 rubel jämte mat.

S&som exempel pä kostnadema per stam m& fOljande anföras: I guv. Tobolsk och Tomsk koeta fällning, aptering och transport (5,3 km) per stam 40—50 kopek, i guv. Jenisseisk jämte 160 km flötning 75 kopek.

För npphuggning af 9,7 m' brännved betalas i guv. Tomsk 2,i rub., i gav. Irkutsk 3,3 ruh. För 2 km släpning betalas i Tomsk 2 rub., i prov. Primorsk för 10 km släpning 9 rub.

De stora sibiriska floderna egna sig i allmänhet mindre väl för flötning. Vanligen svämmar vattnet p& v&rama öfver bräddame kilo- metertal &t sidorna, Flötningen m&«ite därför ske i fasta flottor, och blir ofta jämförelsevis dyr. S& stiga kostnadema för flottning af 100 verst längs Onon, Nertsch och Chilka tili 40 kopek per block. Där- emot är flottning längs Irtysch mycket billig. P& en sträcka af 320 km (tili staden Pavlodar) är kostnaden blott 20-50 kopek; för 1,100 km (tili Omsk) omkring 1,5 rubel per block.

Frftn de centralsibiriska skogama torde aldrig större massor trä- virke kunna exporteras tili följd af de sv&ra transportförh&llandena. Däremot torde trakterna kring Ob och Jenissei med deras tillflöden samt i synnerhet de Ostsibiriska provinsema Primork m. fl. förr eller senare komma att spela en roi p& trävarumarknaden.

G. L.

Brnona skogar och trävamlager i Ryssland. ür Lesnoj Jour- nal (1901, 4) m& följande anföras: Betydande trävamlager nedbranno den 29 april i Astrachan och i S.t Petersburg, den 30 i Riga, den 5 maj i 8:t Petersburg, den 11 f Kronstadt. De kunna dock ej jämföras med vädelden i Zarizin den 13 juni. Branden uppstod vid middags- tiden och spred sig hastigt i de oerhörda trävaruupplagen längs Volga. Kl. 3 följande natt stod heia stranden 2 verst i längd och en half verst i bredd i lägor. Kl. 5 hade eldhafvet n&tt en utsträckning af 6 verst, men först när p& en sträcka af 12 verst allt var förstört, künde elden be- gränsas. 43 större och mindre med trävaror lastade fartyg, som nyss

165

ankommit^ blefvo likaledes l&gornas rof. De brinnande skeppen drefvo ned för strömmen och antände allt, hvad de konimo nära — fartyg, trävarulager, s&gar, byar. Eiden rasade med s&dan makt, att inga kol blefvo kvar och aska blott i ringa mftngd. Den af 70—100 g&rdar be- st&ende byn Nowonikolsk nedbrann nästan fullständigt. 5,000 arbe- tare blefvo utan arbete. Skadan ansläs tili öfver 4 miljoner rabel.

Den 12 juni r&kade trävarulager med en ytareal af 1 V? kvadrat- verst vid Jekaterinoslaw i brand. Eiden spred sig tili jämvägsbygg- nader och en närliggande fabriksby. Oaktadt militär och 3,000 järn- vftgsarbetare uppbftdades, kande elden först den 13 p& morgonen be- gränsas. 6 s&gar och 42 boningshus nedbrunno. 800 arbetare blefvo brödlösa. Skadan ansläs tili 5 miljoner rubel.

Den 28 jnni förstördes s&gar och trävarulager i Riga tili ett vftrde af 1*/? miljoner rubel.

I slutet af april rasade i revieret Kargan i guv. Tobolsk tvänne större skogseldar. Den ena först örde 20,000 dessjatiner (1 dessj. = 1,09 ha), den andra 1,000 dessj. skog samt 38 byggnader. Äfven. i guv. Perm och Kaluga bafva större skogseldar förekommit.

G. L.

Finska Forstföreningens ärsmöte

ä Evois Fopstinstitut den 9—11 September 1902.

I enlighet med det för Finska Forstföreningens ärsmöte ä Evöis Forstinstitut den 9 — 11 September faststälda pro- grammet afreste ett tjugutal af föreningens medlemmar den 9 kl. 7 f. m. med ängbät trän Vesljärvi Station tili Majniemi brygga i Padasjoki för att därifrän via Vesijako by företaga en exkursion tili Vesijako kronopark.

Efter en circa 18 kilom. läng färd med hast och sedan frukostmiddag intagits ä Skyttä hemman i Vesijako by, stäl- des färden med bat tili det omkring 3 kilom. aflägsna Suo- lahti kronotorp, hvarifrän den egentliga exkursionen vidtog ge- nom delar af Pajulahti block.

Beständens frodiga och kraftiga om en god jordmän vitt- nande utseende väckte exkurrenternas uppmärksamhet. Ej ännu lOO-äriga tallar och granar fylde dryga 12 — 14 tum vid vanlig stockhöjd. Därjämte var slutningsgraden i de pas- serade beständen, den bästa. Som en naturlig följd häraf künde äfven för vära förhällanden respektabla virkesmassor observeras. Sä taxerades massan ä vissa med jämförelsevis ung, eller omkring 80ärig granskog beväxta ytor tili bortät 500 m^ per ha.

Deltagarene i exkursionen uppmärksammade äfven en nyligen företagen ulgallring af björk frän granbeständen. De slörre, tili försägning tjänliga stammarne hade likväl blifvit kvarlämnade för att vid lägligt tillfälle föryltras. De klenare stammarna voro däremot upphuggna tili brännved, hvilken skogsprodukt dock enligt uppgift bar ringa afsättning pä or- ten. Den sälunda uttagna virkesmassan belöpte sig tili 40 m^ per ha. utan att beständens slutning i allmänhet blifvit rubbad. Samtidigt med delta hygge hade den förtorkade

^"^e;?!

168

skogen äfvensom vindfällen blifvit upparbetade tili brännved. Da brännved af barrskog genom möjligheten att flöta den samma kan afsättas i större mängder, komma äfven af röta svärt angripna stammar tili användning. Kapningen skedde i tvä meters längder och lämnades klabbarna oklufna. Enligt uppgift künde veden sälunda bättre flyta ned tili sin 8 mil aflägsna destinationsort. För detta virke betalas ett pris af 70 pi för m^ färdigt upparbetadt. Arbetskostnaderna belöpa sig tili 30 ä 35 pi m^ hvarför denna försäljning mäste be- traktas som fördelaktig, d& detla vifkesslag oflast fär förmultna och belamra skogen.

Här iiksom annorstädes künde iaklagas, att björken p& betydande arealer hindrar genom sin öfverskärmning granen att skjuta upp i höjden, missbildar dess topp och v&llar sä- lunda rötskador. En utgallring af detta trädslag ansägs där- för nödvändig om ock arbetskostnaderna skulle öfverstiga inkomsterna för gallringsvirket.

De besökta kulturerna, tili elt antal af omkring 10 i en älder af frän 8 tili omkring 10 är, voro alla mycket vällyc- kade. Tätheten lämnade intet öfrigt att önska och var till- växten ä vissa ytor utomordentlig.

Kullurerna voro s. k. svedjekullurer, i hvilka sedermera sällsyntare trädslag, säsom Larix sibirica och europaea, Abies pichta och Pinus cembra, blifvit inplanterade. Nägra exemp- lar af Pinus strobus hade äfven statt sig sä utmärkt, att de stodo närmare en meter öfver tallarna och matte de längsla ärskotten 83 cm. i längd. Äfven hade eken försöksvis blif- vit inplanterad ä nägra ytor. Haren hade dock tid efter an- nan afbitit deras toppskott, hvarför de nu antagit buskform.

Beträffande sibiriska lärkträdet gjordes den obeservatio- nen, att detta trädslag, ehuru nägra välväxta och kraftiga in- divider anträffades, i allmänhet likväl säg tvinigt ut. De flesta topparne voro skadade eller förgrenade. Orsaken härtill uppgafs vara ett angrepp af Chermes laricis, hvilket i bör- jan af 90-talet gjorde slut pä tiotusental af sibiriska lärkträ- det inonj Vesijako och Evois kronoparker. Sedan dess hafva träden ej rätt velat repa sig. Den europeiska arten hade där- emot ganska lätt öfvervunnit angreppet.

Ünder vandringen i dessa sä löftesrika skogar hade tiden emellertid fortskridit sä längt, att resan tili slutmälet för da- gen, — forstinstitutet, — mäste före den infallande skymnin- gen vidtaga.

1

169

Prograraenligt samlades deltagarne i mötet, hvilkas an- tal blifvit betydligt förstärkt genom under förloppet af föregä- ende dag direkt tili institutet ankomna medlemmar, följande morgon kl. 8 för att bese plantskolorna och nägra skogskul- turer i institutets närhet. I plantskolorna togos ätskilliga noviteter och rariteter i särskädande. Siörsta uppmärksam- heten egnades den i Nordamerika • hemmahörande Pinus Banksiana, som i Tyskland visat sig trifvas och tillväxa pä de sämsta och torrasle ständorter och hvilken 'Atwen utan tvifvel uthärdar värt klimat. Den ansägs böra försökas ä Hämeenkangas inom >Kankaanpää revier och Vierustenkangas i Pällilä revier, hvilka bäda lokaliteter hittills trotsat alla kullurförsök.

Bland närliggande kulturer tillvann sig ett omkring 20-ärigt pichtabeständ invid det s. k. Punschberget odelad beundran.

Efter intagen gemensam frukost vidtögo mötesförhand lingarna, som hade nedan stäende förlopp.

Protokoll, fördt vid Finska Forstföreningens ärsmöte ä Evois Forstinstitut den 10 September 1902.

Närvarande voro förutom föreningens he- dersledamol, Direktorn för Forstinstitutet, Doktor A. Blomqvist och ordföranden, öfverforstmästaren Alex. Borenius, som forde ordet, följande medlem mar i Föreningen: forstmästaren A. J. Ahlberg, godsegären E. F. Alfthan, fostkonduktören T. J Blomqvist, forstmästarena H. Borg, Th. Cannelin och Fr. Ehrström, skogstaxatorn A. Ph. Eklund kanslisten vid Forstyrelsen J. Ekström, forstkon duktören K. 0. Elfving, forstmästaren, fältkamre raren H. Hackstedt, forstkonduktören J. Hackstedt forstmästaren G. Harlin, läraren i skogshushälln. vid Kronoborgs landtbruksinstitut B. Heiander, skogs instruktören K. H. Heikel, bergsrädet A. von Ju lin, forstmästaren L. Karsten, forstkonduktören A E. Lampen, öfverforstmästaren F. M. Lagerblad skogsinstruktören, fil. mag. G. Läng, boställsin

170

spektören L. Löfgren, forslkonduktören V. Lönn- roth, boställsinspektören A. B. Mäkkylä, forstmä- staren J. Nordensvan, skogsinslruktören J. 0. Ren- fors, forslkonduktören T. Rydman, skogsinstruktö- ren- 0.' Siven, bärgsintendenten C. P. Solilander, godsegaren A. Thesleff, forstmästaren J. H. Thom6, forslkonduktören W. G. Thome, öfverintendenten, F. Tigerstedl, godsegaren, forslmästar A. V. Ve- stermarck, och forstmästaren, friherre R. N. von Willebrand samt undertecknad, föreningens sek- reterare, som forde prolokollel.

■ § 1-

Ordförande eppnade mötel med följande helsningsord :

M. H.

Da forstför^ningen vid sitt senaste ärsmöle i Tavaste- hus beslöt förlägga detta raöle, denna föreningens kvartsekel- fest hil tili Evois, skedde detta under den lifliga önskan frän forstmännens sida alt här tillsammans fä upplifva minnena frän sludieliden vid vär alma mater, forslinstitutet, all med egna ögon fä se huru förhällandena här utvecklal sig under den längre eller kortare tid, som sedan dess förflulit, alt iaklaga huru de välbekanta skogsbeständen ätergäldat den värd och skötsel de alnjutit. Mähända leddes vi forslmän härvid af allför egoistiska intressen, i det vi för iitel tankte pä förenigens icke forstliga medleramar, för hvilka Evois kanske dock liggör allför aflägset frän den allmänna Straten. Sä mycket mera glädjande är det därför, alt denna fruktan icke varit füllt befogad, da ju som mötesdeltagare infunnit sig icke allenast forslmän ulan äfven flere andra för skogshus- hällningen intresserade personer af föreningens medlemmar Ä direklionens vägnar helsar jag Eder alla M. H. varml välkomna och ullalar tillika den förhoppning, alt vära öfverläggningar och exkursioner skola lända tili den finska skogshushällnin- gens befrämjande.

Särskildt fägnande är det för oss alla all nu se ibland oss föreningens grundläggare och hedersledamot, direk- lorn, dr Blomqvisl, uian hvars närvaro här pä hans sä all säga egen lorfva, vär 25 ärs fest dock blifvil bara half, ülla- lande vär glädje öfver, alt han kunnat forma sig, all lidigare an han kanske tankt, öfverge det minnesrika Gotlland dar borta i

1

171

hafvet, hoppas vi tillika att den uppoffring han härmed gjort dock ej skall medföra för hans heisa meniga följder.

I en historik öfver Forst föreningens 25-äriga värksam- het, hvilken historik fraradeles kommer att publieeras, berörde ordföranden närmare de ansatser, som tidigare gjorts för bil- dande af en forstförening. Detta hade skett pä iniatiativ af d. V. lektorerna vid Evois Forstinstitut A. G. Blomqvist och J. E. Furuhjelm, hvilka ären 1863, 1864 och 1865 i Tam- merfors, Alavo och Jyväskylä fingo forstliga möten tili stand, vid hvilka äfven frägan om bildande af en forstförening dryf- tades. Redan 1862 sammanträdde, troligen pä initiativ af den för tidigt bortgängne forstmästaren i Siikajoki revier, Elis Vik- tor Strömborg, ätskilliga medlemmar af forstpersonalen ihom Uleäbors län och beslöto att tili följande är sammankalla ett allmänt möte i och för bildande af en forstförening. Hvar- dera dessa ansatser ledde dock ej tili resultat. Forst i medio af 1870-talet kom frägan äter tili tals och den 6 September 1877 ingick i Helsinfors Dagblad ett af A. Blomqvist, K. J. Numell, Edvard Hisinger och Alex. Borenius undertecknadt upprop tili bildande af en fihsk forstförening och inbjödos »landets forstmän, landtbushällare och andra för skogshus- Ijällningens befrämjande intresserade personer att samman- komma för närmare öfverläggning härom tili ett konstitue- rande möte den 15 Oktober samma är i Tavastehus.» Upp- maningen följdes af 17 personer, hvilka i hufvudsak antogo det af direkter A. Blomqvist utarbetade förslaget tili stadgar för en finsk forstförening.

Därpä kastade ordföranden en äterblick pä föreningens öden under de gängna 25-ären, päminnande om händelser och personer, som invärkat pä föreningen och dess värksamhet.

§2. • .

Därpä upplästes nedan stäende

Ärsberättelse.

Af Föreningens »Meddelanden» bar under äret XVIII:de bandets fjärde eller sista hafte utkommit, hvarjämte XlXide bandets första och andra haften äfven redan lämnat trycket. Dessutom har tvä af de täflingsskrifter, hvilka vid Direktio- nens saromanträde i Tavastehus den 1 September förlidet är prisbelönades, blifvit under ärets lopp tryckta, den ena med

172

rubriken »Kuinka hoidat sinä metsiäsi?» i en upplaga af 15,000 exx. hvaraf 10,600 st. allaredan äro distribuerade, den an- dra, svensk, »Hvad husbonden horde och tankte om skogen» föreligger färdig i 5000 exx.

Föreningen bar jämväl fortsatt med utgifningen af sin populära tidskrift »Metsän ystävä», som utkommit i en upp- laga af nägot mera an 100fr exx. Sedan Oktober raänad förlidet är bar redaktionen af denna tidskrift öfvergätt frän Forslmästaren Knut Tammelander tili läraren yid Kronoboigs högre jordbrukäskola, Forstmästaren A. B. Heiander.

Da Föreningens »Meddelanden» redan utkommit i ader- ton bela, ganska digra band och innehaltet sälunda blifvit mindre lätt öfverskädligt, har Direktionen ansett tiden för utarbetandet af ett sakregister vara inne och föreligger kon- ceptet tili detta redan färdigutarbetadt af Forstkonduktören Fil. Mag. U. Grönholm. Direktionen hoppas fä det sarama publiceradt i nu utkommande XIX bandet af »Meddelandena>.

Direktionen har äfven i är varit i tillfälle att med 150 mk premiera en väl vitsordad skogskultur näml. hos bonden Alfred Nuuttila ä Nuuttila hemman i Sysmä. Kulturens areal är 3,5 har. Intyget, pä hvilket premieringen grundar, sig ut- visar äfven, att Nuuttila med omtanke uttagit sitt husbehof och för öfrigt väl värdat sin skog.

Säsom plantörernas i första och andra haftet af Med- delandenas XIX band intagna berättelser närmare utvisa, hafva dessa funktionärer varit af allmänheten flitigt anlitade säväl vid planlering och sadd af skog som ock vid hjälp- gallringar, hygge, rensningar, skogsuppräkningar m. fl. lik- nande törrättningar

ünder 1901 inom 7 af landets län fullföljda förrättningar hafva plantörerna utsätt 121,8 kg skogsfrö och utplanterat 960,995 plantor pä en areal af 76,45 har. Därjämte hafva de värkstält hjälpgallring ä 37,5 har, anvisat hyggesplatser vid 11 förrättningar samt hällit 22 föredrag.

De försök att ästadkomma planteringsdagar vid landets folkskolor, som päbörjades under sistlidet är, hafva under in- nevarande blifvit fortsatta. Till fält för dessa blefvo Wasa traktens skogfattigaste delar utsedda. För att förbereda ar- betet utsändes 2 föreläsare, hvilka besökte Seinäjoki, Ilma- joki, Kurikka, Kauhajoki, Teuva, Jurva, Laihia, Storkyrö, Lillkyrö och Alastaro kommuner. Därjämte bistod skogsin- struktören vid Wasa läns landtbrukssällskap A. Lange före-

173

ningens sträfvanden i detta hänseende genom att hälla dessa planteringsdagar berörande föredrag i ett par tiotal kommuner.

Vid planteringsdagarna tjänstgjorde Forstkonduktören W. G. Thome samt skogvaktarnie E. Koljonen och J. Passi, säsom plantörer. Dessa besökte sammantaget 26 församlin- gar med 33 folkskolor. Anlalet deltagande barn var 1654. Under planteringsdagarna utsattes 21,035 st. plantor och säd- des 10,75 kg frö. Samtidigt med dessa arbeten utförde skogs- instruktören A. Lange kulturer vid omkring 20 folkskolor. Forstföreningen understödde detta företag med 7,620 plantor och 6 kg. frö.

Forstföreningen bidrog äfven med 3000 plantor tili de planteringar, som skogsinstruktören, Fil. mag. G. Läng utförde med folkskolebarn och vuxne pä Brändö i Äländska skär- gärden.

Beträffande intresset för dessa planteringar mä nämnas, attdetsamma är & vissa orter varit ganska stört, sä attt. o. m. en myckenhet allmoge infunnit sig för att äse och deltaga i arbetet. Ä andra orter har man däremot t. o. m. varit mindre tillmötesgäende och tyckes det stundora vara svärt att fä lä- rarenas och skoldirektionernas samtycke tili nu ifräga varande arbeten.

Det antal plantor, som föreningens plantörer utsatt, och det plantmaterial, som kommit tili användning vid planterings- dagarna, ulgör den för vära förhällanden stora summan 992,650 eller i rundt tal en miljon plantor, hvilka sälunda genom forstföreningens försorg blifvit utplanterade.

Keski-Suomi landtbrukssällskap hade genom sina skogs^ instruktör. Direktor A. Grönvall, anhällit att Forstföreningen skulle deltaga i den forstliga utställning, som sällskapet stod i beräd att anonsera i sammanhang med sin landtbruksut- ställning den 19 och 20 sistlidne Augusti i Jyväskylä. Direk- tionen villfor äfven denna gäng begäran och hade sekretera- ren, enligt Direktionens uppdrag anordnat vid nämda tillfälle en mindre utställning af kulturredskap, trädsektioner, litera- tur och nägra fotografier.

Tyska forstliga försöksanstalternas förening hade genom Professor Schwappach i Ebers walde uppmanat finska forst- föreningen att deltaga i de undersökningar öfver de forstligt eller växtgeografiskt viktiga trädslagens utbredning, som näm- da försöksanstalter föranstaltat. Direktionen beslöt sig äfven för att deltaga. Da de för undersökningarna erforderliga baro-

174

metrarna emellertid ankomme för senl, mäste arbetet detta är inhiberas för att nästa är vidtaga.

Forstföreningen ätnjuter fortfarande ett ärligt anslag af 4500 mk för befrämjandet af en förbättrad skogsvärd. Där- jämte bar Kejs. Sen. den 17 sistlidne april för 3 är framät beviljat föreningen ett ärsanslag af 2000 rak tili aflönande af föreningens 2 plantörer samt samma dag och för lika läng lid 300 mk tili premiering af lyckade skogskulturer och ett sparsamt nyttjande af skogen. Till tryckningen af föreningens »Meddelanden» och öfriga publikationer bar jämväl beviljats ärligen 2000 mk för 3 är framät. Statsvärket bidrager sä- lunda för närvarande tili forstföreningens värksamhet med 8800 mk.

Forstföreningen bar under äret fätt säsom föräringar emottaga publikationer af: Sällskapet för Finlands geografi, Geografiska föreningen, Industristyrelsen, Landtbruksslyrelsen ; Svenska Literatursällskapet i Finland; Societas pro Fauna & Flora Fennica, Geologiska kommissionen; Ljäsnoj obtschestvo; Norske Forstföreningen; Föreningen för skogsvärd i Norrland; Danske Forstföreningen; Departament of Agricultur: Division of Forsestry i Förenta staterna; Tidskrift för skogshushällning af Direktor Holmerz; det Danske Hedeselskabs tidskrift och Skogvaktaren af dessa tidskrifters redaktioner.

Föreningen bar att beklaga förlusten af följande under äret aflidna medlemmar öfverdirektören i Landlbruksstyrel- sen Nils Grotenfelt, Forstmästaren i Kankaanpää revier Gustaf Adolf Stigell och forstmästaren i lisalmi revier Otto Gabriel Wennerberg.

§3.

Föreningens kassör afgaf följande redogörelse, som äter- finnes ä sidorna 176 — 181.

175

§4.

Frän föreningens filial i üleäborgs län, frän medlemmarna , Herrar Wrede, Nummelin, Sallm^n, Nylander och Montell hade helsningstelegram ankommit, hvilka nu upplästes. Förenin gen hade därjämte glädjen mottaga ett lyckönskningstelegram frän norsk forstmandsförening.

§5.

I stallet för i tur afgäende ledamöterna i direktionen: herrar Solitander, Lagerblad, Nylander, och Riddelin äterval- des herrar Solitander, Lagerblad och Nylander hvarjämte herr B. Heiander blef nyvald. Tili suppleanter utsägos herrar, Vestermarck, Nyholm och Elfving samt tili revisorer herrar Wuorio och Tötterman och tili deras suppleant herr Wich- mann.

§6.

Direktionen afträdde därpä och utsäg sig emellan tili ordförande herr Alex. Borenius, viceordförande herr Lagerblad, tili sekreterare herr Tammelander och tili kassör herr M. Dittmar.

§7- Härpä vidtog diskussionen af

l:sta frigan: Ar den af prioatskogskomit^n omfat- tade principen för privata skogars beoarande för ödeläg- gelse lämplig eller kunna andra äsikter i fräga komma ? (Uppskjuten frän föregäende ärsmöte)

Ordföranden hänvisade tili den under föregäende ärs- möte förda diskussionen af frägan och anmälde, att Forst- mästaren B. Ericsson nu insändt tili Direktionen ett andra- gande med anhällan, att hans referat i frägan vid föregäende ärsmöte skulle före uppläsningen af hans nu insända andra- gande änyo uppläsas. Da tiden för diskusionerna vid detta ärsmöte emellertid tili följd af exkursioner m. m. var knapt tillmätt, hemstälde ordföranden tili mötets afgörande, huru- vida tiden medgaf uppläsandet af det i föregäende »Meddelan- den» tryckta referatet, hvilket säledes borde vara för samtliga mötesdeltagare bekant. (Forts, sid. 182).

176

RedoYisning öfver Finska Forstföre-

Redovisning öfver Gyldenska

Debet.
Balans fr&n 1900.
Ti&n mot skuldsedel Olikviderad ränta ...-.,... Inkomst.	500 30	—	530	—
Ränta för Ar 1900 - . . • Balans tili 1902.	30	—	30	—
L&n mot skuldsedel Obetald ränta	500 30	1	530
Fmk	1,090	^

177

ningens fonder för är 1901.

fondens medel för är 1901.

Kredit. Balans fr&n 1900. Län inot skuldsedel Utest&ende ränta för 1900 Utgift. Till Planteringsfonden öfverförd ränta . . Balans för 1902. L&n enl. skuldsedel Obetald ränta för Ar 1901	500 30		530 30 ! 530	—
30
500 30	—
	Fmk	1,090	^

1

Redovisning öfver Planterings-

Debet. Batans fr&n 1900." An. I bank deponerade och mot sknld- sedlar utlänade medel > Utest&ende räntor ä depositioner och skuldsedlar • . . . > Kontant	13,000 237 105	23 43j	13,342 8,080 10,640	66 06
Inkomst. » Anslag för aflönande af tv& ekogs- plantörer » Influtna räutor	1,600 438 12 30 6,000	06
> Försäldt skogsfrö » Frän Gyld^nska fonden öfverfördt. . » Uttagen deposition Balans tili 1902. > I bank deponerade och mot skuld- sedlar utlänade medel » Olikviderade räntor & deposition och skuldsedlar
10,000 540
	Fmk	31,962	72

fondens medel fön är 1901.

179

Kredit.

Balans fr&n 1900.

Per 1 st. deposition . . » 4 st. skuldsedlar . . > üppdebiterade räntor

Utgift.

Plantören O. Arooen, lön

D:mme för resor . . .

Plantören, W. Andersson, lön . . .

D:mme för resor . . .

Särskilda forstinän för föredra^, plan-

tering m. m. (jämte resor) ....

Uppköp af skogsfrö och plantor . .

> > planteringsskyffel . . .

Inredning och skötsel af en plantskola

Insatt & deposition

Postporto

Balans tili 1902.

L&n enl. skuldsedlar. Ognldna räntor . . Kontant

3,000

10,000

237

23

1,125
562	60'
800	—
275	32,
1,264	07'
851	65
3	1
47	05,
3,000	1
1	45
10,000	1
540	1
255	35

Fmk

13,237

23

7,930

10,795 31,962

14

35 "72"

180

Redovisning öfven Alimänna

Debet.

Balans frin 1900.

An. Olikviderad ränta

> Utl&nade medel

> Löpande rftkning

% Kontant -

Inkomst

> Anslag fOr 1901 tili höjande af den

privata skogshushällningen . . .

> Anslag tili tryckningskostnader för

1901

» Inbetalda l&n

» Influtna räntor

> D:o ledamotsafgifter . . , . .

> Förs&lda ezemplar af FOreningens

publikationer

' Uttagna poster & löp. räkning . . .

Balans tili 1002.

> Mot skuldsedel uti&nade och depone-

rade medel

> Ogulden ränta . . ,

120 2,000 1,500 1,387

4,600

2,000

1,000

211

1,655

179 6,200

4,000 125

56

5,007

15,746

4,125

Fmk 24,878 83

27

56

Helsingfors, den 31 december 1901.

medel för är 1901.

181

Kredit.

Balans frän 1900.

Per Ränta & 2.000 mk för ett är ä 6 %

> Län enl. skuldsedel

> Löpande räkning ,

Utgift.

Utgifna l&n och depositioner . . . Trycknings- och h&ftningskostnader

m. m , * .

Annonser

öfversättning och renskrifning . . . Ersättning för föredrag och resor . .

Poetporto

Inventarier (1 sk&p)

Hyra för möteslokal

D:o > tressorfack (V» &r) . . . .

Premier för skogsodling

D:o > täflingsskrifter . . . .

Redigering af »Metsäuystavä» . . . D.o af tMeddelandena> (3 haften)

Arvode &t Sekreteraren

D:o » Kassören

D:o » Revisorerna

I):o > Vaktmastaren

A löpande räkning insatta poster . .

Balans tili 1092.

L&n mot, skuldsedel

Deposition i K. 0. P:kk>

D:o k 2,000 mk för 20 dagar (5 ^/o)

Räntor

Kontant

120 2,000 ^,600

3,000

4,116

42 284 828 342

90 7

10 365 770 959 300 500 200

20

100

4,700

2,000

2,000

5

120

496

58 30 88 79 37

74

3,620

56 61.;

16.636

66

4,622

17

Fmk

24,878 1 83

Alarik Riddelin.

182

Sedan svaret utfallit nekande, upplästes Herr Ericssons nedan släende andragande:

Sedan privatskogskomitens innehällsrika betänkande öt- ver de privata skogarnas i värt land tillständ äfvensom detta ätföljande förslag tili nämda skogars rationella behandling och värd ofifentliggjorts, refererade jag sagda betänkandes innehäll i sammanhang därmed utläggande min egen äsikt om komitens förslag, hvilket allt äterfinnes uti hoslagda öfver- trycksexemplar.

Säsom däraf framgär, har jag ej i alla delar kunnat förena niig om det af komitön framlagda förslaget. Jag för min del finner komitens förslag för mycket ideelt och omöjligt att praktiskt realisera. Komilen har vid valet af medel för ätadkommandet af förbältring stannat vid uthäl- lighelsgrundidön, hvilken synes vara den förslaget genom- gäende röda träden. Vid genomläsande af förslaget kan man icke undgä^att lägga marke tili, att komit6n uti mänga fall mästat afvikande frän hufvudsträten, inslä bivägar, hvilket äter gifver den uppfattning, att förslaget saknar en fast enhetlighet. Uti mitt referat har jag redan pävisat, att komilen varit tvungen taga sin tillflykt en gähg tili skogskultur eller föryrtgring en annan gäng tili fredning, en tredje tili dimensionsiden. Detta gör förslaget sä löst, att den skogsegare, som ville kringgä lagens bestämmelser, füllt künde göra det, säsom jag i min uppsats, pag. 13, fram- hällit.

Jag för min del har gentemot den af komiten omfattade uthällighetsprincipen uppstält dimensionslagen, och har för- svarat det därmed, att om man en gäng vill inskränka skogs- egarens häfdvunna rättighet tili fritt förfogande öfver sin skog, sä mä man göra det sä, att egaren oförtydbart uppfattar lagens ändamäl. Detta är en särskildt viktig sak. En prin- cip, som äfven fackmän hafva svärt att följa och som äfven af komitön dunkelt utlagts, kan icke vara egnad att uppamma förtroende för en lag, som berör en tili den grad viktig eko- nomisk fräga. Man bör komma ihäg, att lag skall vara sä klart affattad, att hvar och en, som därmed har att göra, säkert mä kunna veta, när han rör sig pä af lag godkänt omräde, när äter utom, ty i motsatt fall värkar lagen för- slappande och hämmande i stallet för motsatsen. Och hvilket tillfälle för godtycke och tvängsvälde gifva icke bristfälliga och tänjbara bestämmelser!

.j

183

Jag hyser samma äsikt, som korailön däruli, att vär skogslag bör byggas pä en själfständig, nationell grundval. Sä- ledes skall den utgä och utvecklas ur vära egna säväl sam- hälls- som naturförhällanden.

Vi fräga s&ledes: huru användes skogen i värt land? Huru ske uppköp och försäljning? Huru uppskattas i allmän- het rationell och irrationell skogsbehandling af värt folk?

Dessa fr&gor torde kunna besvaras blott sälunda: efter trädets dimensioner!

Ar nu detta satt att uppfatta saken s& alldeles förvrängdt och orätt? Härlill kan man svara, att det icke i och för sig är orätt eller oförnuftigt, ehuru väl äfven det kan missbrukas, om man ej vid dess användning tänker längre, an pä slun- dens arbete.

Alla veta vi, att det nu varande skogsbruket mer och mer öfvergifver den forna formbundna afvärkningen och allt mep är benagen för »individuell hushällning», hvilken fordrar, att *hcarje träd skall granskas förr an yxan föres tili dess rot. Men sädan granskning gäller ej blott trädets Ijocklek och längd, utan dess ställning, invärkan pä sin omgifning samt framtida existens i det bestand, det stär uti.

Säsnart den ekonomiska principen i dess heia vidd erkännes säsom den rätta i skogshushällningen, är en dylik granskning alldeles naturiig Frägan gäller blott: tilläter en dimensionslag ett slikt förfarande i skogen? Man genmäler mähända härtill, att det faktum, att dimensionslag ej äterfin- nes i andra länder an norra Sverige, är egnadt att väcka misstro tili en sädan lag.

Härlill vill jag svara, att i Sverige, hverest forstmännen pä senare tider utfört ett sä anmärkningsvärdt arbete för ästadkommande af en själfständig skogsbushällning, som grün- dar sig pä egna förhällanden, man ingalunda anser nämda faktum för dimensionslagens svaga sida.

Särskildt belysande för, huru dimensionslagen anses bland jordegare i norra Sverige, vill jag nämna det betän- kande, som Westernorrlands och Jemtlands läns landstings utskott afgifvit tili konungen angäende de ätgärder, hvilka borde tillgripas för de privata skogarnas i sagda län skydd.

I sitt betänkande förkastar utskottet den princip, som statens skogskomit6 hade tillegnat sig säsom en röd träd vid uppgörande af sitt förslag, hvilken princip lydde den egcnt- liga skogsmarken skall för skogsväxt bibehällas; afvärk-

^^

184

ning fär ej sä utföras eller mark efter afvärkning sä an- vändas, att skogens äteroäxt omöjliggöres,

Förenämda landstingsutskott, hvilket utgjordes af fem uti norra Sveriges skogs- och andra förhällanden füllt erfarna personer, bevisar i sitt belänkande, huru lähjbar nyss nämda af mig ätergifna priocip är och. huru litet den i själfva vär- ket kan beskydda den unga, växtliga och nyttiga skog, som just vore i behof af skydd.

Bristfälligheten uti omordnade princip erkännes äfven af statens komite själf, da den föreslär grundandet af *ett nationeilt organ* i form af en skogsstyrelse inom hvarje län. hvilken styrelse genom sina tjänstemän uti särskilda fall egde afgöra, huruvida lagbrott egt rura eller ej:

Emot änsagda princip har merbemälda landstingsutskott uppstält dimensionslagen, och sälunda förenat sig om den princip, som redan förefans uli Norrbotten-lagen af d. 29 September 1874 och hvilken d. 23 Juni 1882 päbjöds tili efterrättelse uti Vesterbottens kustomräde äfvensom sedermera förfullständigad d. 19 Mars 1888 togs tili efterföljd säväl i Norr- som Vesterbottens läns kustomräde. (Uti lappska om- rädet af dessa län är lagen af d. 30 Maj 1873, innehällande betydligt skarpare begränsningar för de privata skogarnas användning, fortfarande gäliande.)

Sälunda synes dimensionslagen smäningom hafva vun- nit vidlyftig tillämpning, och da vi tillägga, att skogsegare och kännare af lokala förhällanden päyrkat dess antagande för tvänne af Sveriges skogsrikaste län, Vesterbolten och Jemtland, sä mäste det medgifvas att dimensionslagen talar för sig själf bättre an dess bästa förespräkare kunna det. Den tanke, att de största jordegare skulle fordra en lag, som, enligt t. ex. öfverforstmästaren F. M. Lagerblads mening, icke egde en uppfostrande betydelse och som skulle vänja skogsegaren vid en sorglös och slösande behandling af sin skog, kan icke för ett enda ögonblick intaga oss. Ett slikt pästäende förf aller af sig själf, om vi belänka, hvad med en dimensionslag menas.

Jag ville defmiera dimensionslagen sälunda:

En dimensionslag skall, lämpad efter de lokala för- hällandena, beskydda i sin bästa tilloäxt varande ungskog^ men den skall ock tillstädja utförande af hjälpgallring och rensningshyggen, samt fär oj förhindra afvärkning af tränvuxna underbeständ och sädana undermäliga stammar (t. ex. ä myrar och karr), hvilkas tilhäxt redan upphört.

186

s

Man künde m&hända framkasta fr&gan, huru en dylik \

definilion öfverensstämmer med dimensionslagsiden, och huru en sädan ide künde förvärkligas.

Härvid hör ihägkommas, alt lag i allmänhet ej är skrif- ven för dem, som vilja sköta sina skogar rationell, utan för dem, som ingen omsorg hafva om framliden, blott de komma ät den högsta möjliga penningesumma, som frän skogen kan utfäs. Men en medborgare, som vinnlägger sig om landets allmänna bästa, bör underkasta sig de band, utan hvilka ingen värksam lag kan ästadkommas, men honom skall ock beredas tillfälle att använda alt sitt försländ vid skogens skötsel, om icke alldeles oinskränkt, utan, tili följd af för- h&llandenas kraf, under sambällets uppsikt. — Detta vare sagdt blott som en allmän princip. I Sverige försigg&r afvärk- ning af undermäliga stammar med vederbörande skogstjänste- mäns begifvande. Hos oss künde mähända jordbruksförenin- garna öfvertaga denna omsorg, da de hafva forstmän i sin tjänst.

Den skogsegare äter, som uppställer tillfredställande säkerhet för, att han värdar sin skog rationelt och i sädant afseende t. ex. föreslär en hushällningsplan, som är godkän- bar, skall frigöras frän alla band.

Dimensionslagens stränga bestämmelse: träd af klenare dimensioner an sä och sä mä icke afvärkas, gäller alltsä en- dast dessa förnuftslösa skogssköflare; men dess medgifvande af äfven klenare stammars afvärkning. gäller dem, hvilka egna nägon omsorg ät skogens värd. Däremot stracker sig dimen- sionslagens bestämmelser icke tili ordnad skogshushällning, som bedrifves regelbundet under samhällets inseende.

Privatskogskomiten i Finland har föreslagit, att öfver- vakandet af värt lands privata skogar blefve kommunerna anförtrodd. Jag har dock betviflat, huruvida kommunens medlemmar vore kompetenta att uppfylla denna dem anför- trodda skyldighet. Och den hjälp, som de skulle hafva af dessa förslagna eller bögst 9 instruktörer, mäste uppskattas ganska ringa.

Risken, att komitens lagförslag ej künde pä füllt allvar göras effektiv!, synes ligga nära tili hands, och sälunda för- blefve denna lag en kraftlös bestämmelse tili stör skada för värt folk.

Man har ocksä pästätt, att dimensionslagen vore svärare att öfvervaka, an den af komit^n föreslagna. Det kan jag för min del ej inse.

186

Om kommunerna blefve ombetordt öfvervakandet af di- mensionslagens efterlefnad, sä vore det mycket lätt alt om vären granska de afvärkade stammarna och taga i beslag det olofligt tili export upphuggna virket. Jag har hört p&stäs, att man äfven i norra Sverige skulle kommit tili den erfarenhet, att dimensionslagen är svär att öfvervaka. För att fä an rätt uppfattning om dimensionslagen p& ort och stalle, dar den fillämpas, och för att fä se praktiska resultat däraf, har jag med statstipendium värkslält en resa tili Norr- och Vester- botten. Pä grund af hvad jag dar seit och hört, kan jag försäkra, att nyss anförda pästaende ej är füllt riktigt. Under min resa har jag nämligen samtalat med mänga skogsmän säväl i stats- som privattjänst, och alla hatva utan undantag fram- hällit,, att lagens efterlefnad i sig själf är mycket enkel, men allmänna och sarafärdselsförhällanden hafva, sedan lagen brakts i värkställighet, — sedan dess har Norrbotten banan, Boden — Ofoten, byggts förändrats sä mycket, att lagens bestäm- melser i enskilda delar äro dels otillräckhga dels otydiiga. Därför förfuUständigas den som bäst, isynnerhet med afseende ä undermäliga, för husbehof afvärkade, stammars transportering per järnväg m. m.

Angäende äter allmänna opinionen om dimensionslagens värkningar i Norr- och Vesterbotten, hörde jag pä min resa icke annat an godt; allestädes erkände man dess bety- delse för växande ungskogars bevarande för nuvarande och kommande generationer. Man tillskref den en ej blott beskyddande utan äfven uppfostrande betydelse. Ty genom att fackman skall utstämpla hvarje tili försäljning afsedt bestand, vid hvilket arbete hvarje träd skildt blir granskadt med hänsyn tili dess duktighet för framtiden hvad belägen- het, älder, Standort m. m. beträffar, lär sig skogsegaren eller hans företrädare äfven emot sin vilja känna forstliga principer. Och faktum är alt uti t. ex. Munksund och Mo- Domsjö bolags synnerligen vidlyftiga skogar, sä som ock pä mänga andra stallen endast den tränvuxna och sämre sko- gen af statens skogstjänsteniän utstämplats och delvis redan afvärkats, hvaremot vackra, växtliga, frödugliga stammar kvar- lämnats. Man försäkrade mig, alt den privata skogsegaren gärna ötverlämnar ät skogstjänstemännen utstämplandet af träd, hvarvid de da kunna pä i hvarje enskildt fall lämpli- gaste satt förfara enligt forstliga principer. 1 synnerhet inpräg- lade sig i milt minne den frodiga äterväxt, som sä godt som utan undantag motte mig i de skogar, hvilka afvärkats i enlighet

1

187

med diraensionslagens bestämmelser — en omständighet, som ej nog kan beaktas.

Som sagt ar denna fräga i sin helhet af mycken vikt. Den som vill uttala sin äsigt i denna fräga och uppställa ett förslag, mäste vara füllt öfvertygad om dess goda syfte. För min del bar jag länge tankt öfver denna fräga och försökt granska den frän olika synpunkter. Resultatet däraf är, att enligt min öfvertygelse dimensionslagen ätminstone tillsvidare är den, som hos oss borde antagas. Ty en sädan lag vore ur vära egna förhällanden uppkommen och utvecklad, och är ingalunda sä rä, som den af motständarene utpekats vara.

Hvad slutligen beträffar minimimättet för de friska stammar, som fritt finge afvärkas, borde det samma nogrant och med skicklighet fixeras enligt finansiella metoden ätmin- stone för de mest olika trakterna af värt land. I princip borde öfvervakandet af lagens efterlefnad anförtros kommu- nerna. Däremot borde uttagningen af undermälig, tränvuxen skog för export äfvensom öfriga ätgärder, hvilka afse ratio- nell skogsvärd samt skogens undanskaffande för odling, tillä- tas endast med begifvande af den fackman, ät hvilken lagens efterlefnad i nyssnämda afseenden öfverlämnats tili öfver vakande.

Herr Lagerblad trodde, att dimensionslagen i Sverige därför vunnit understöd, att intet bättre statt tili buds. Er- näendet af ett godt resultat genom dimensionslag hade bättre betingelser för sig i Sverige an hos oss. Sä var t. ex. Ve- ster-Norrlands län en smal kuststräcka, hvarigenom upp- sikten öfver fagens efterlefnad blef lätt. Synerna stälde sig äfven billiga, emedan forstmän voro tätt bosatta i länet. Hos oss skulle synerna deremot blifva öfverhöfvan dyra. Detta vore fallet exempelvis i Äbo län, inom hvars gränser yt- tersl fä forstmän stodo att finnas, och just i detta län borde dock eftersynen beträffande dimensionslagens efterlefnad vara sträng, enär dess läge och vidsträckta skärgärd lato förmoda en för vära förhällanden stör export af klena virkesdimen- sioner. Finlands hundramila kust skulle enligt talarens äsigt taga i anspräk en betydlig styrka för öfvervakande af, att i fräga varande lag hälles i helgd.

Talaren anmärkte vidare, att ofantliga massor klenvirke konsumeras af trämassa-, cellulosa- mfl. fabriker, och härvidlag led dimensionslagen af en stör brist, enär detta klena, inom landet förbrukade virke undandrages lagens kontroll.

1

188

ünder varmt förordande af komitöns förslag framhöll talaren ännu vädorna af propsafvärkningen och förordade säsom ett hämmande medel utförseltull pä detta virkesslag. En sädan tuU var lätt att öfvervaka, hvaremot dimensions- lagen var svär.

Talaren pävisade ännu en brist, som förefans i Herr Ericssons andragande: man sökte näml. förgäfves i det samma nägot förslag oin, huru dimensionslagen borde tillämpas hos oss.

Herr Ahlberg uppläste nedan stäende yttrande:

Det synes mig, att utvecklingen hos oss och äfven an- norstädes, gär i den riktning, att privatskogarna alt mer och mer öfvergä tili husbehofsskogar i sammanhang med en till- tagande och oftast önskvärd delning af jorden. Ett undantag härifr&n bilda tills vidare blott de stora godsen och majora- ten, hvaraf vi dock i värt land hafva bögst fä, troligen mindre an i nägot annat land i Europa. Att under sädana för- hällanden vilja tvinga jordegarne tili »skogskapitalets beva- rande» synes mig vara att simma mot strömmen, helst detta ändamäl ej kan vinnas pä annat vis an genom ett förhatligt och farligt ingripande i den hos oss sedan hedenhös fria dispositionsrätten öfver skogsegendomen. Endast i fall genom skogsafvärkningsupplätelse hemmanens förmäga att utgöra skatter äfventyras, hör staten ega rätt att ingripa, hvarjänite alt ödeläggande af skogsmark bör förbjudas och beifras.

För bedrifvande af ett uthälligt skogsbruk med högre oraloppstider och frambringande af groft virke som mal, er- fordras dessutom i allmänhet en större skogsareal samt en själfständig ekonömisk ställning, som ej är beroende af de hastigt vexlande konjunkturerna pä världsmarknaden. En sä- dan ställning innehafves endast undantagsvis af jordegarne i värt land, dar lägenheternas skog ofta mäste tillgripas som räddning och sista resurs vid iräkade penningebehof, säsom vid missväxt, arfslikvider m. fl. Afsiklen med den lägenhe- terna tilldelade skogsmarken är väl i främsta rummet att ut- göra ett stöd för deras jordbruk och öfriga landthushällning, icke bedrifvande af själfständigt skogsbruk.

Vidare kan anmärkas, att virket i en skog nog kan vara »moget» tili afvärkning bade ur iinansiell och teknisk svnpunkt utan att fylla det matt för »mogenhet» som be- stämmes i det af privatskogskomiten uppgjorda förslaget. Det kan ju exempelvis ur rent ekonömisk synpunkt ofta vara fördelaktigare alt frän en skog taga 2 st. 60 äriga skördar

■^

189

(exerapelvis pappersved) an en 120 ärig och ifrän forstlig synpunkt kan ej heller nägon anmärkning göras emot ett dylikt förfarande. För min del anser jag, att man sä mycket som möjligt borde undvika att ätminstone i fräga om skogs- lagstiftning använda uttrycket »moget» och »omoget» virke, hvilka endast gifva anledning tili missförständ.

Konstaterandet af öfverafvärkning i en skog är ej heller en sä enkel uppgift här i värt land, dar lägenheterna ofta hafva flere skogsskiften belägna pä afständ frän hvarandra och hemmanet. Ätminstone mäste man för sädant ändamäl hafva en ungefärlig uppgift pä arealen och belägenheten af de olika skogsskiftena, hvilket ej kan fäs utan karta och hvera skall bekosta den?

Pä grund af det sagda anser jag, att den ledande prin- cipen vid lagstiftning för den privata skogshashällningen bör vara: fri dispositionsrätt för egaren säsom härtills, blott skogsmarken ej ödelägges, d. v. s. samma princip, som finnes i vär nu gällande skogslag, endast med den skärpning, att större yta an 2 h:a ej fär kalhuggas o. s. v. För öfverva- kandet af lagens tillämpning härutinnan vore de af komiten föreslagna skogsnämderna särdeles egnade, hvilka dock kunna för detta ändamäl organiseras vida billigare, äfvensom tili stöd för nämder»a en fackman — skogsinspektör — i hvarje län. Hos dessa nämder, hvilkas ledamöter tili största delen böra vara jordegare, hvarom bestämmelse saknas i komitens förslag, borde äfven ske anmälan om skogsköp pä satt 17 § af förslaget tili lag ang. ätgärder tili förekommande af skogsför- ödelse, finnes närmare uppgifvet. Härigenom skulle nägot band läggas pä de missbruk, som oftast ega rum vid skogs- köp tili följd af säljarens okunnighet och svaga ekonomiska ställning. För detta ändamäl borde äfven skogsinstruktörer- nes antal ökas och dessa befattningar sä att säga göras mera populära, sä att det blefve för hemmansegaren lika lätt att fä räd och hjälp i fräga om skogshushällning, som det nu är att fä sädant i fräga om öfrig landtmannaekonomi.

Äfven anser jag, att det vore af största vigt att fä tili stand kreditinrättningar, som bevilja län mot hypotek af växande skog. Detta borde vara lätt att fä ätminstone i nä- gon man tili stand genom Hypoteksföreningen, da ju sädan kredit beviljas i andra länder.

I allo förenar jag mig med ref. öfverforstm. Lagerblad ifräga om behofvet af utvidgade skyddsskogar, hvarvid utom de af ref. päpekade orter, äfven bör kanske i främsta rummet

190

kornma i fräga heia skärgärden och hafskusten samt kusterna af^ de stora inre vattnen. En närmare iindersökning och fast- ställelse af, hvilka skogar böra som skyddsskogar anses, blefve en af de närmaste uppgifterna för skogsinspektörernas och skogsnämdernas samarbete.

Slutligen vill jag papeka privatskogskomitöns ganska egendomliga resonemang i fräga om exporttull pä klent virke. Efter att hafva börjat med att förklara sig i princip vara motständare tili exporttull6n slutar den med att föreslä en dylik för klent virke eftersom ju det »mogna virket» mäste bära sädan, den s. k. sägningsaf giften. Komit^n afser här- med att lägga en helsosam skranka pä den hotande exporten af ungskog i form af props, ved m. fl. Tydligt är dock, att försvärandet af afsättningen pä klent virke icke utgör nägon nppmuntran att husliälla därmed för jordegaren. Hvar och en, som sett det ofantliga slöseriet med s. k. husbehofsvirke af alla slag, som eger rum i skogsbygderna hos oss, vet nog, att bristen pä afsättning är en af de förnämsta orsakerna tili misshushällning med skogens produkter. Och en intensiv skogshushällning kan endast dar komma ifräga, hvarest alla slag af virke kunna afsättas. Endast i den man inser menige man skogens värde, när för den samma erhälles ett stigande pris. TuU pä klenvirke synes mig därför medföra mera skada an gagn och torde liksom andra exporttullar endast kunna försvaras, om den är nödvändig för statsinkomsterna.

Herr Läng anmärkte, att Herr Ericsson anfört säsom nägot för dimensionslagens införande äfven hos oss synner- ligen talande det förhällande, att tvä landsting i Sverige an- hällit om en sädan lags införande och tillämpning äfven in- om deras omräden. Denna anhällan var, väl att märka, gjord frän norra Sverige, hvaremot ingen sädan künde anfö- ras frän södra delen af nämda land. Enligt talarens äsikt künde det mähända vara rationelt att fä en dimensionslag för norra delen af värt land. För södra Finland var en sä- dan däremot förkastlig, emedan den samma ej künde hindra skogarnus fortsatta sköfling genom t. ex. vedhygge, hvilket nu i bögst a grad devasterar skogarna i östra Finland.

Framhällande att komitens förslag voro i hufvudsak goda och accpptabla samt att deras tillämpning skulle visa i hvilka delar de voro opraktiska och fordrade ändring, ville talaren understöda dem.

Herr Cannelin bade i tjänsteväg utlätit sig öfver komi- tens betänkande och ville han nu i korlhet referera detta

^^

^

191

sitl iillätandes innehäll: Orsaken tili den s. k. privatskogs- komit^ns sararnankallande torde sökas i det förödande props- och klenvirkeshygge, som i stör skala bedrefs längs landets kuster och hvilket väckt en^, det medgaf talaren, berättigad uppmärksamhet först frän tidningspressens och sedan frän vederbörandes sida.

Emellertid var det en fastslagen sanning, att vära för- sök tili ästadkommande af en rationel och intensiv behand- ling af skogarna alltid strandat pä omöjligheten af att för- yttra det klena virket. När nu tillfälle yppats att fä detta virke fördelaktigt afvärkadt och sälunda en möjlighet yppats för en god och intensiv skogshushällning, skulle man strax liafva lagar att hämrna denna af vännerna tili en rätt och lukrativ skogsvärd efterlängtade möjlighet, och det därför, att missbruk försports. Ett sädant yrkande ansäg talaren obe- rättigadt och ville hälla före, att upplysning och anvisningar i skötseln af skogarna och räd beträffande skogskapitalets rätta nyttjande vida bättre skulle skydda dessa an lagar, ora an aldrig sä stränga. En god och öm oravärdnad behöfde ej lagparagrafer, enär kärleken tili föremälet var det, som brin- gade skydd och värd.

Talaren pävisade, att mänga i komitöns lagförslag före- kommande begrepp voro sväfvande. Ett sädant var t. ex. skogsmark, hvilket ej kan definieras, ett sädant var äfven devastering. Huru künde man, fräj^ade talaren, fordra att en domare skall fälla domslut pä grund af begrepp, om hvilkas rätta innebörd tili och med fackmannen kände sig villrädig.

Herr Renfors förenade sig med herr Läng därom, att förslagen i komitens betänkande voro i hufvudsak goda och füllt acceptabla. Dock ville talaren ej gä in pä den af herr Läng i fräga satta dimensionslagen specielt för norra Finland redan af det skälet, att de klena virkesdimensionerna där- städes ej hade nägon nämvärd afsättning.

Det lag enligt talarens äsikt nägot raycket betänkligt i att inskränka den privatas nyttjorätt af skogen. Emellertid inskränktes denna rätt i vida högre grad af den s. k. dimen- sionslagen an af de förslag komiten gjort. En inskränkning af den fria dispositionsrätten tillgri{)es, jämlikt komitens för- slag, först da husbehofvet i hemmanets skog sväfvar i fara.

Som stöd för införande af en dimensionslag anforde herr Ericsson bland annat, att denna lag är sä klar. Talaren ville dock hälla före, att det öfverhufvud taget var nägot alldeles

192

omöjli^ att stifla en lag, soin ej künde missförstas. eller kringj?äs.

Mälmnda fanns det, yttrade talaren, personer, som eg- nade en tanke ät kommande slägters väl. Beklagligtvis hade han ej bland folket kunnat förmärka altruistiskä tänkesätt. Tvärtom utvisade hans erfarenhet, alt man utan tanke pä framtiden allmänt äträdde att endast taga högsta möjliga in- komst af skogarna.

Man hade, enligt talarens tanke, fattat hufvudmälet, dit komitens lagförslag syftade — skogarnas uthällighet — allt för inskränkt. Det framgick ur själfva lagförslaget, i hvilket man vid granskningen af de skilda paragraferna lätt skall finna, att komitto själf gjort stora eftergifter med hänseende tili ett strängt genomförande af utliällighetsprincipen.

Herr Cannelin hade, anforde talaren, yttrat, att stränga lagar ej äro värksamma tili skogarnas skydd, men väl den kär- lek tili skogarna, som skulle uppblossa tili dem, efter det värt folk allmänt fätt undervisning i deras rätta skötsel och värd. Att nägon af kärlek tili skogen skulle börjat värda den, hade talaren tyvärr ej kunnat förspörja, hvarför han mäste förhälla sig mycket skeptisk vis ä vis en sädan ideel uppfattning. Redan hemraanens högt uppdrifna pris tvungo att angripa skogökapitalet, hvilket, om hemmanet under en kortare tid flere ganger bylte om egare, blef alldeles förtärdt. I sß^dana fall borde en sträng lag ingripa.

Öfcerdirekiörsadjointen Carl Nummelins tili mötet insända här nedan intagna yttrande i frägan upplästes af herr Ekström:

Enligt de upplysningar och utredningar, som komiten för undersökning af de privata skogarna i landet inhemtat och erhällit, har komiten blifvit füllt öfvertygad därom, att större inskränkningar uti skogarnas nyttjande, äh hvad i gäl- lande skogslag stadgas, icke längre kunna undvikas. Komi- ten har emeilertid vid ompröfningen och kritiken af de i skogslagen ingäende bestämningar och dessa vidlädande bri- ster franihällit, hurusom hufvudorsaken därtill, att stadgan- dena i § 14, som berör omförmälda inskränkningar, förblifvit utan värkan, ligger i en bristfällig tillsyn öfver p&budens efterlofnad, äfvensom att bestänmingarna angäende svedje- brukets inskränkning ocksä pä de flesta orter blifvit en död bokstaf. Men i stallet för att ingä i undersökning och pröf- ning, huruvida och pä hvilket satt berörda bristfälliga tillsyn künde och borde anordnas mera effektiv, har komiten ansett.

193

att »vär skbgslagstiftning bor gä sin egen sjelfständiga väg och byggas pä egna sociala och öfriga förhällanden». 1 sä- dant syfte har komitön ocksä afgifvit förslagen, hvilka inne- fatta sä betydande inskränkningar i nyttjanderätten tili de enskildas skogar, att motsvarighet därtill icke finnes i andra länder.

öfvervakandet af lagens efterlefnad skulle göras tili en kommunal angelägenhet och i första band utöfvas af särskilda skogsnämder. Genom den makt och befogenhet, hvilken lagts i händerna pä dessa nämder och omfattar bland annat af- värknings-saluförbud, komme emellertid den enskildas egande- rätt tili skogen att uti bögst betänklig grad begränsas. Med afseende ä den omfattande och synnerligen detaljerade värk- samhet, som skulle ankomma pä dessa sä att säga skogs- värnepliktiga nämder, samt de, säsom mig synes, sväfvande och mindre tydliga bestämningar, som nämderna bade att hälla sig tili, och hvarvid därför ocksä godtycket lätteligen komme att göra sig gällande, sä kan det med fästadt afseende tillika ä nämdernas sammansättning förutses,- att deras ätgö- randen otvifvelaktigt skulle gifva anledning tili ständiga kon- flikter och trakasserier samt förorsaka oreda och osäkerhet i den enskildas ekonomi.

Pä nu aaförda skäl kan jag för min del icke omfatta komitöns förslag, utan häller jag före, att bristfälligheterna i gällande skogslag borde beträfifande stäfjandet af skogsför- ödelse pä annat satt aflijälpas. Och da det icke kan vara möjligt för vederbörande tjänstemän och betjänte, som nu hafva sig älagdt att utöfva tillsyn öfver lagens efterlefnad, att sädant fullgöra, synes det vara päkalladt att för äväga- bringande af ett värksammare öfvervakande af öfverträdel- serna utan dröjsmäl anställa för sädant ändamäl särskilda tillsyningsmän. innan man tillgriper nya oförsökta medel, som künde medföra oberäkneliga följder. Forst sedan det visat sig, att stadgandena i 1886 ärs skogslag, behörigen öfver- vakade, icke befinnas vara tili förebyggande af skogsförödelse tillfyllest och motsvara ändamälet, vore det anledning för banden att för tryggandet af skogarnes framtida bestand vid- taga ätgärder för yttermera inskrünkning af den privata jord- egarens frihet att förfoga öfver sin skog.

Hvad sedan vidkommer kostnaderna för tillsynen öfver de föreslagna päbudens efterlefnnd, sä äro de samma inga- lunda heller obetydliga. Det belopp, som komitön funnit nödigt för att skydda de privata skogarna emot ödeläggelse

/

194

och ästadkomma förbättring i deras skötsel ut)pgär nämligen för är tili orakring 466,000 mark, hvaraf 283,000 mark be- löpa sig pä aflöningar. För betäckande af dessa kostnader skulle äter inkomsterna af sägningsafgifterna och exporltuUen användas; och har komit^n tillika föreslagit, att med export- tull matte beläggas äfven det klenare virke, hvilket enligt gällande stadganden, rörande iitförseltuU ä sägtimmer och annat osägadt virke, fär tullfritt frän landet exporteras, samt att äfven brännveden belades med dylik utförselafgift.

Jämte det jag anser omförmälda aflöningar, hvad skogs- nämdenia beträffar, vara med afseende tillika ä det odiösa arbetet för knapt tillmätta, kan jag för öfrigt ej heller för- ena mig om komitens förslag, rörande utförseltuU ä klent virke. Ty sävida ett jämförelsevis bögt pris kan erhällas för dylik vara, har jordegaren utan tvifvel större fördel att afyttra sädant virke, an att nödgas vänta ätskilliga decennier, innan det samma kan säsom fiillmoget afvärkas. Exporttullen värkade säledes tili skada för jordegaren genom att sänka priset pä klent virke, utan att därmed säkerhet dock vunnes att skogen likafullt sköflades genom den inhemska förbruk- ningen.

För öfrigt och da komiten uti dess sakrika utlätande jämväl lämnat uppgifter om de markinköp som blifvit värk- stälda för statsvärkets räkning, men därvid emellertid endast antydt, att nägra hinder icke torde ställas i vagen för, att särskilda jordomraden kunna af statsvärket inlösas pä grund af i hvarje fall skeende framställning, synes det mig, att med afseende ä den fortgäende öfverförbrukningen af lägenheter- nas i landet husbehofsskogar och de betänkliga störingar i bosättnings och andra sociala förhällanden, som däraf blifva en följd, komiten bade pä grund af den samma meddelade förordnande haft anledning upptaga frägan om vidare skogs- marks inköp under bepröfvande, Det är visserligen sant, att de värksträlda inköpen icke vunnit odeladt godkännande, utan äfven likasom Forststyrelsens förslag att an vidare fort- sätta uppköpen af skogsegor blifvit skarpt bedömda och att man därvid i animositet gätt tili och med sä längt, att den för dessa köp nedlagda miljonen ansetts hafva varit »gagn- löst bortkastad». Men det torde dock i hvarje händelse icke kunna förnekas, att skogsmarks inköp äro nationelt nyttiga och bidraga tili skogshushällngens upphjälpande. Min mening är ocksä den att, derest nägon del af förenämda kostnads- summor, som afsetts tili skydd mot ödeleäggelse af och en

"^1

1

195

förbättrad skogshushällning inom de privata skogarna, skulle afsättas tili förökande af stalsskogarne, sädant vore icke blott gagneligt för sägindustrin med afseende ä gröfre virkessorti- ment, utan äfven ä trakter, hvarest de enskildas skogar ge- jiora misshushällning äro otillräckliga, tillgodose det lokala behofvet af särskilda virkesslag. De för dylikt ändamal ned- lagda medel skulle ocksä enligt mitt förmenande ästadkomma större nytta, an om de samma förbrukades tili aflönande af de föresiagna skogsnämderiKi.

Herr Renfors ville med anledning af det nu upplästa yttrandet anmärka, att de utgifter, sora voro förknippade med genomförandet af skogskomitens förslag, ingalunda borde an- ses för höga ora man tager i betraktande, hvilket stört ka- pital vära skogar representera. Om vi ej uppoffrade nägot, bade vi i framtiden ej heller nägot att förvänta frän sko- garna. Eraellertid var det enligt talarens tanke skogen, som bade nu och framdeles utgjorde en stödjepelare för landets ekonomi, hvarför en alltför stör sparsamhet vid försök tili skyddande af skogarnas framtida afkastningsförmäga ej var att förorda. För resten ansäg talaren, att frägan om inköp af mark för kronans skogshushällning strängt taget ej hörde samman med denna fräga, hvarför den samma nu ej borde dryftas.

Herr Heiander uttalade sin förväning öfver att ingen talare ännu omnämt den norska skogskomitens betänkande och de i den samma föresiagna kommunala skogsfonderna, som man tankt sig uppkomma sälunda, att försäljaren af skog inbetalar tili denna fond en viss procent af försäljningssum- man. Statsvärket ätager sig en lika stör inbetalning. Skogs- egaren kan. ätervinna sin inbetalning, om han företager vissa för skogens fortbestand viktiga ätgärder. Därjämte künde genom dessa fonder kommunalskogar genom köp anskaffas.

Detta förfarande hade en stör uppfostrande betydelse och föreföll alls icke outförbart hos oss. De skogsnämder, som komiten föreslagit, skulle lätt kunna handhafva uppsig ten öfver efterlefnaden af en sädan lag.

Herr Fieandt ville säsom skogsegare underkasta sij< tväng beträlTande skogen, om en sädan lag kan fäs tili stand, som läter lätt omsätta sig i praktiken och drabbar alla lika. Han künde dock ej godkänna komitens förslag, ehuru de vid första ögonkastet tycktes tilltalande.

De projekterade skogsnämdernas sammansättninj?, trodde talaren, skulle stöta pä de största svärigheter. Alt fä

/

196

dngligt och kunnigt folk tili medleramar i de samma var ej nägon lätt sak. Da den föreslagna lönen dessutom var ytterst ringa i förhällande tili det dryga arbetet, var tätt ombyte af medleramar i nämderna saken tili föga fromma att befara.

En bögst sannolik följd af den nu föreslagna förord- ningens genomförande var, enligt talarens äsikt, nämderna drabbande tillvitelser för godtycke och partiskhet. Det en kommiins liämd ansäg för godt och tillätligt, uppfattades i grannsocken kanske alldeles anrtorlnnda.

Uthällighetsprlncipen var enligt talarens förmenande, (Jen röda triiden i komitöns förslag. En strängt uthällig skogs- hällning var emellertid för den privata skogsegaren omöjlig. Hans ekonomi tvang honom ofta att anlita skogen mer an uthälligheten tillät.

Pä grund af dessa skäl höll talaren före, att Forstför- eningen ej borde understöda de principer komitto antagit tili skyddande af de privata skogarna mot devastering.

Enligt talarens mening borde vi för närvarande hällas vid det gamla, ehuru sälunda förbättradt och utveckladt, att äterväxten blefve genom lagbud säkerstäld.

Den V2 miljon, soni skulle uppoffras tili eftersyn af den föreslagna förordningens efterlefnad, finge, trodde talaren, en bättre användning genom, säsom Herr Nummelin föreslagit, inköp af mark för kronans räkning.

Herr Solitander sade, att komit^ns Statistik framdrog ovedersägliga vittnesbörd därom, att husbehofvet i vida högre grad devasterat skogarna an den öfriga konsumtionen. Ville man därför befrämja skogarnas afkastningsförmäga, borde detta ske genom inskränkning af husbehofsafvärkningen. Detta skedde ocksä genom skogarnas stigande värde och upplys- ning. Därför künde en lag tili bibehällande af hemmanens husbehof, hvilket enligt talarens tanke var hiifvudsyftet för komitens förslag, ej anses nödvändig. Deremot borde äter- växten genom lag säkerställas.

Talaren pavisade i hvilken riktning utvecklingen i Eng- land gatt, dar ingen äterväxtlag förefunnits. En natiirlig följd häraf hade varit, att Englands och Skottlands skogsmarker ännu tili största delen stodo kala.

Herr A. Blomgvist sade, att denna fräga var mycket vidlyftig och tiden för den sammus dryftande alldeles för knapp. Den künde af honom därför nii beröras blott frän nagra fä sidor. Da talaren emellertid refererat betänkandet

p--

m;

S

197

i Hufvudstadsbladet hänvisade han tili detta referat och an- drog, att han sedan referatets publicering varit i tillfälle att taga kännedom om skogsförhällandena i land, dar skogslagar förefinnas, hvilka vilja af den enskilda skogshushällningen fordra uthällighet och träkapitalets bibehällande säsom t. ex. i Bayern.

I den nybildade tyska forstföreningens direktion hade man, som bekant, upptagit bland annat lagstiftningsfrägan beträffande de enskilda skogarna och hade man därvid kom- mit tili den äsikt, att det icke, säsom likväl ganska allmänt troddes, var säkert att den bayerska skogslagen af 1852 skulle haft nägon väsentlig invärkan. Man hade därför ifrägasatt att genora preussiska regeringen pä ministeriell väg en för- frägan härom skulle göras tili bayerska regeringen. Huru- vida detta skett, är okändt, men däremot har Bayerns.sty- relse redan för 2 är tillbaka vidtagit vissa ätgärder för ett Strängare öfvervakande och en vidare gäende ledning af hus- hällningen i de enskilda skogarna. I sädant ändamäl hade tili en början 5 forsttjänster blifvit inrättade. Dessa funktio- närer, som äfven erhöllo sig anvisade smärre arealer af stats- skog, skulle utöfva uppsikt öfver lagens tillämpning och hade denna värksamhet hufvudsakligen bestätt i en utredning af tillständet i de privata skogarna, hvarom publikationer dock icke tillsvidare äro tillgängliga. Af en bland dessa forstmän. som utöfvar sin värksamhet inom ej mindre an 56 kommu- ner, hade talaren erhällit den upplysning, att skogslagen icke varit mäktig att skydda träkapitalet och icke ens äterväxten. Dessa forstmäns värksamhet hade hufvudsakligen varit kon- sultativ eller sälunda motsvarat skogsinstruktörernas hos oss. De hade äfven anlagt plantskolor för utdelning af plantmate- rial tili de enskilda skogarna. Bland annat hade nämde forst- män, forstmästaren Bräutigam i Mainburg, under första äret af sin värksamhet värkställt utsyning pä omkring 150 skilda lägenheter, hvilkas egare ansökt om tillständ, att rödja sko- gen tili äker eller äng.

Ä Gottland hade jämte den förut existerande devasta- stations- och fredningslagen sedan 1894 en dimensionslag varit rädande, som dock ej föreskref en bestämd dimension vid viss höjd, utan skulle de tili afvärkning tillätna träden hälla minst 20 cm vid rotskäret. Följden har varit den att, när skogssköflarene riktigt vilja husera, bestämmes i köpe- aftalet att afvärkningen skall ske i enlighet med gällande lag. Landstinget ä Gottland hade äfven föreslagit en ny lag, däri

/

198

en dimension af 30 cm vid storändan af den afvärkade säg- stocken föresläs säsom minimimält.

För 2 är sedan hade talaren besökt Norrbotten i Sverge eller säledes sannolikt samma trakter, som herr Ericsson nii besökt, och funnit fackmännens äsikter därstädes mycket stri- diga. Själfgjorda observationer künde knappast anföras, enär nägon för resan disponerad vecka eller mänad ej tillät säkra iakttagelser ä större omräden, dar lagen en längre tid varit tillämpad. Som en fastslagen sanning künde dock anföras, att den äsikt gör sig gällande ä nu i fräga varande trakter af Sverige, att dimensionslagen ej bar nägon betydelse för granskogen därför, att granen blott undantagsvis uppnär tili exportafvärkning tillatlig dimension, hvilket äter föranleder, att den tränväxta granskogen kvarblifver oanvänd, inkräktande allt större omräden pä tallens bekostnad.

Talaren sade sig hysa stora sympatier för tvängsäter- växt och han trodde, att denna sympati delades af forstmän- nen hos oss. Svenska forstmän hade äfven uttalat sig för kulturtväng. Till följd af folkets okunnighet i kulturarbeten skulle dessa visserligen stöta pä svärigheter, men med god vilja künde svärigheterna dock öfvervinnas.

Talaren medgaf, att komitens förslag innehöll mycket viktiga projekt och künde nämderna anses säsom kärn- punkten i dessa. Emellertid torde lämpliga personer tili medlemraar i nämderna vara mycket svära att uppleta och deras ställning mäste blifva synnerligen odiös, da de sam- tidigt skola vara polismakt, utöfva äklagareskap och döma som jurydomstol, hvilket allt innebär en sä stör orimlighet, att den aldrig torde kunna godkännas hos oss.

Kusterna af Äbo län och Aland voro enligt talarens mycket utsatta för skogssköfling. Det var emellertid vansk- ligt att föreslä nägot lämpligt tili stäfjande af sköflingen. Det mest enkla men tillika mest radikala vore mähända, sä- som Herr Lagerblad föreslagit, exporttullar och exportförbud. Dessa medel borde dock ej utan tvingande nödvändighet tillgripas.

Talaren künde ej understöda Herr Ericssons dimensions- lag och papekade att Herr Ericsson ej föreslagit nagon be- stämd minimidimonsion samt yrkade att forstföreningen skulle hälla pä silt tidigare motständ mot dimensionslagar. En äter- växtlag vore däremot att rekommendera.

För resten var 450,000 mark ej att anses som nägon stör uppoffring om skogskomitens förslag därigenom blefve

199

möjliga att realisera. Medel tili genomförande af en lag om tvängsäterväxt künde vinnas genom grosshandlar Sörensens bekanta förslag eller exporttullar.

Herr Renfors anmärkte, att den svenska skogskomiten föreslagit kulturtväng. Emellertid hade kritiken frän svenskt hall varit fördelaktigare för det finska komit6förslaget an för det svenska.

Talaren p&visade genom exempel, att kulturtvänget künde i ekonomiskt hä^seende hafva ganska betänkliga följ- der och anmärkte, att komit^förslaget ville begränsa skogs- sköflingen blott sätillvida, att hemmanets husbehof ej blef riskeradt.

Nägot svar pa frägan ansäg talaren ej kunna formule- ras, emedan de motsatta äsikterna voro m&ngahanda och mycket afvikande. Därför borde diskussionen f& utgöra svar pä frägan.

Herr Ehrström p&pekade, att tre vägar tili bevarande af de privata skogarna nu blifvit rekommenderade, näraligen: en dimensionslag, som ej vnnnit understöd, en utveckling af § 14 i gällande skogslag och kulturtväng.

Talaren sade sig hysa atora sympatier för de föreslagna skogsnämderna, om de organiserades sä, att de skulle värka mera säsom en rädgifvande myndighet an som polisinstitu- tion. Som sädana torde de ocksä blifva af befolkningen to- lererade och skulle de äfven smäningom vinna folkets för- troende och understöd. Nyttan af en sädan nämd skulle enligt talarens tanke vara mycket stör t. ex. vid skogsför- säljningsfrägor. Det borde vid skogsförsäljningar kännas lug- nande att rädgöra med en kompetent och erfaren nämd.

§ 14 i gällande skogslag borde utvecklas sälunda, att den skulle föreskrifva bildandet af dessa rädgifvande näm- der, som blifvit af talaren framhällna. Han föreslog äfven tillsättandet af ett utskott, hvilket i nu antydt hänseende skulle tolka § 14 i skogslagen, samt att forstföreningen nu borde formulera ett dessa nämder omfattande svar i diskus- sionsfrägan.

Herr Cannelin invände mot herr Renfors, att frägan om inköp af skogsmark för kronans räkning sammanhörde med denna diskussionsfräga och fann sig mycket tilltalad af det af herr Heiander refererade norska förslaget om bildande af kommunala skogsfonder, hvilka äfven künde användas tili inköp af kommunalskogar. Bildande af skogsfonder, hvilkas medel skulle användas förnämligast tili anskaffande af kom-

/

'^m

200

munalskogar, borde ej möta stora svärigheter hos oss, dar hemmansegaren redan var van att betala kommunalskatt för sina skogsförsäljningar.

Talaren ville, att forstföreningen skulle uttala sig i frä- gan och att svaret borde omfatta äfven inköp af mark för kronans räkning samt bildande af kommunala skogar.

Herr A, Blomqvist ansäg Herr Ehrströms förslag tili svar pä diskussionsfrägan mera acceptabelt an herr Renfors*.

Herr Solitander understödd af herr A. Blomqvist yr- kade pä omröstningsproposition tili utrönande af, hvilket af de mänga förslagen hade vunnit största understöd.

Herr Läng sade, att nägra landtbrukssällskap i sina utlätanden öfver skogskomit^ns betänkande föreslagit, att hvarje skogsnämd skulle hafva en examinerad skogvaktare tili sin disposition. Detta förändrade ej i hufvudsak lagför- slaget, hvars största vikt lag däri, att kommunerna själfva handhade uppsikten öfver lagens efterlefnad. Talaren an- märkte äfven, att samtliga skogsinstruktörer uttalat sig för komitöns förslag.

Ordföranden hade i sitt/ i egenskap af öfverforstmästare afgifna yttrande betviflat genomförbarheten af komitens för- slag, men däreraot förordat en utveckling af § 14 i skogs- lagen, för vinnande af effektivt föryngringstväng.

Sedan nägra repliker ännu vexlats emellan ordföranden, herrar A. Blomqvist och Solitander, stälde ordföranden frä- gan, om diskussionen skulle utgöra svar pä frägan, eller om ett svar skulle formuleras, under omröstning. Rösterna föllo jämt, hvarpä ordföranden med sin röst afgjorde saken det senare förslaget tili förmän.

Genom omröstning beslöts därpä, att svaret pä frägan äfven skulle omfatta inköp af mark för kronans skogshus- hällning samt bildande af kommunalskogar.

Pä förslag af herrar A. Blomqvist, Cannelin och Läng enades mötesdeltagarene om följande uttalande i diskussions- frägan :

Ehuru forstföreningen icke velat bestämdt uttala sig för nägon af de af den privata skogs- komit^n framhällna principerna för de privata skogar nas bevarande mot skogsaevastation, om hüilkas lämplighet olika äsikter, säsom eck af protokollet f ramgär, gjort sig gällande^ sä har den liküäl icke velat underläta ait uttala sitt

201

gillande Jör den likaledes af komitän fram- hällna önskvärdheten af lämpUga skogsarealers inköp tili bildande af kommunalskogar och har forstföreningen dessutom ansett sig böra sär- skildt framhälla vikten däraf, att framdeles, sä- som tidigare skett, markinköp göras j'ämoäl för bildande af kronoparker i de delar af landet, dar sädana saknas, hvilket Mven af tvänne ko- miUer af ären 1874 och 1901 blifoit föreslaget.

§8.

Andra fräiran: Hvilka önskningsmäl kunna uttalas säcäl med anledning af de förslag Ulländring i den högre forstliga undervisningen, som framstälts af kronoskogs- komit^n, som ock med hänseenae tili denna undervisnings nu varande Ständpunkt? (üppskjuten).

Emedan direktionen för finska forstföreningen i sitt ut- lätande öfver kronoskogskomit^ns betänkande berört den högre forstliga undervisningens, af nämda komit^ föreslagna förflyttande tili universitetet, upplästes direktionens yttrande i denna sak, hvarpä

Ordföranden erinrade om, alt frägan säväl hos oss som annorstädes varit en vidlyftig diskussion underkastad, hvarför ett upprepande af skälen för och mot en ifrägasalt förflyttning skulle göra för raycket inträng pä den för diskus- sion af äfven andra ä programmet för mötet upptagna frägor ganska knappa tiden.

Tillika anmälde ordföranden, att läraren vid Forstinsti- tutet B. Ericsson anhällit, att hans referat vid föregaende ärsmöte i denna fräga skulle uppläsas. Da referaret emel- lertid ingär i det tryckta protokollet öfver förhandlingarna vid senaste ärsmöte, och diskussionstiden var knapt tillmätt, ansägs, att xiet samma säsom varande bekant och kändt af alla deltagare ej borde nu uppläsas.

Herr Elfoing inlämnade nedan stäende yttrande:

»Direktionens för finska forstföreningens förslag, i hvars utarbetande jag deltagit, fär jag i hufvudsak pä det varmaste understöda. Da jag ej varit i tillfälle att deltaga i Direktio- nens beslut i frägan, s&som icke varande direktionsmedlem,

202

har jag dock ej kunnat framföra min afvikande äsigt i en liten specialfr&ga och ber därför att här fä gifva uttryck här- för. Direktionen föresl&r i fräga om lärarekrafterna en lärare i skogstaxation och skogsvärdeberäkning och en lärare i skogsmatematik, geodesi, kartritning och ingeniörsvetenskap. Mig synes det vara naturligare att skogsmatematiken förenas med skogstaxation och skogsvärdeberäkning, hvarför jag före- slär, att dessa 3 ämnen förläggas pä en band samt de öfriga ofvan nämda ämnena pä den andra läraren.

Dessutom vill jag beröra en fräga i Ernst Nylanders reservation mot Direktionens förslag. Forstmästar Nylander Säger i fräga om de forstliga undervisningsanstalternas pla- cering, att det otvetydigt framgär, »att ofta nämda undervis- ning snart sagdt öfveralt blifvit förlagd tili kulturcentra eller ock i omedelbar närhet af orter, dar det intellektuella lifvet och andliga sträfvanden pulsera med starka slag». Utgäende frän denna synpunkt föreslär hr N. den forstliga undervis- ningens placering hos oss vidüniversitetet. Jag tror, att hr N. betraktat saken frän oriktig eller ätminstone altför ensidig synpunkt. Jag tror, att vid frägan om den forstliga under- visningens placering skogens närhet mäste träda i förgrunden, närheten af ett kulturcentrum i andra rummet. Det bästa vore naturligtvis. om bägge förmänerna künde ernäs samti- digt. I Helsingfors kan detta ej ske. Vi ätnjuta ej i Hel- singfors de fördelar, som t. ex. München, därifrän man pä 1 — 2 timmar kan komma ut tili väl skötta statsskogar. Hvar- för manne undervisningen placerats 45 km frän Berlin i Eberswalde och ej i Berlin — och detta trots det, att denna Ursprungligen faktiskt haft sin plats i Berlin? Hvarför häller man envist pä att forstundervisningen i Sachsen fortfarande förblifva i Tharand och ej flyttas tili Dresden eller Leipzig? Manne ej för skogens skull — för att hafva föremälet för sina studier i sin omedelbara närhet? ! Samma fräga kan man ställa vis ä vis Escorial, 40 km frän Madrid, Vallombrosa, 15 km frän Florenz, m. fl. för att ej tala om Coopers Hill. I Hel- singfors anser jag forstmannautbildningen ej kunna ske utan att allvarsamt riskera faran för att de blifvande forstmännen i sin värksamhet komma att förbise skogen för träden. Da jag dessutom principielt ej anser Universitetet som rätt forum för utbildande af fackmän — Universitetet har enligt min äsigt en helt annan uppgift — ber jag att som min äsigt fä ultala den af forstföreningens direktion omfattade : — forstunder- visningens kvarhällande pä Ecois.

203

Herr H, Hackstedt förenade sig i herr EIfvings an- Tuärkning beträffande de forstmatematiska ämnenas fördelning.

Herr Tammelander p&pekade, att hvarken kronoskogs- komit^n eller forstföreningens direktion uttalat sig om de kompetensfordringar, som borde ställas pä lärare vid den liögre forstliga undervisningen, sak samma ora denna under- visning är förlagd tili universitetet eller bibehälles pä Evois. Talaren förmodade, att denna tystlätenhet i en sä viktig sak troligen berodde derpä, att fackbildning och forstlig erfaren- het mäste hafva ansetts som en sä själffallen och solklar fordring, att den samma ej ens behöfde beröras om frägan gälde antingen fackäranen eller sädana ämnen, som pä det intimaste sammanhängde med själfva facket. Emellertid hade kompetensfrägan nu blifvit en aktuell sädan och önskade ta- laren att forstföreningen ville ultala sin äsikt häri.

Herr Renfors understödde hänvisande tili den högre landtbruksundervisningen kronoskogskomit^ns förslag beträf- fande den högre forstliga undervisningens förflyttande tili universitetet och sade han sig vara en varm väU'af de äsik- ter herr Nylander framhällit i en tili Direktionens utlätande öfver kronoskogskomit6ns betänkande bifogad reservation mot den högre forstliga undervisningens bibehällande pä Evois.

Ordföranden hemställde huruvida icke frägan redan künde anses mögen för omröstning.

Herr H. Hackstedt trodde, att den lämpligasle anord- ningen med den högre forstliga undervisningen vore 2 ärs teoretiska studier vid universitetet och ett praktiskt läroär vid Evois.

Ordföranden förnyade sin hemställan om omröstning och uppstälde säsom motsatta äsikter ä ena sidan den högre forstliga undervisningens förflyttning tili universitetet och ä den andra denna undervisnings bibehällande pä Evois. Den föregäende äsikten segrade med 3 rösters pluralitet.

§9.

Tredje frigan: Kunna vid nu pägäende indelningar af kronoskogarna nägra särskildt beaktansvärda synpuvk- ter framhäuas? (üppskjuten).

Da tiden ej ansägs medgifva behandlingen af denna fräga, uppsköts den samma tili nästa ärsmöte.

204

§ 10.

FJftrde M^un: Vore det anledning att otdtaga nä- gort förändring med afseende ä gruperingen af ^Finska Forstföreningens Meddelandensy> innehäll och skall beslu- tet om prolokollens publicering pä hvardera spräken fort- farande vidhällas?

Ordföranden hänvisade tili, att protokollet vid förenin- gens möten tidigare blifvit affattadt pä det spräk — antingen svenska eller finska, — som en hvar talare begagnat vid sina sina andraganden. Pä förslag af friherre E. Wrede hade det samma likväl sedermera blifvit i sin helhet tryckt i >Med- delandena» pä bade finska och svenska spräken. Motivet härtill hade dels varit det, att en del finska talande läsare ej füllt förstodo de svenska andragandena, dels den omsländig- het, att föreningens »Meddelanden» voro kända och lästa äf- ven utom landets gränser, främst i de skandinaviska länderna, hvarest kännedom i finska spräket i allmänhet vore inindre spridd. Till följd af beistände spräkkännedom blef diskus- sionerna sälunda svärfattliga för en del läsare och särskildt gälde detta de utländska, för hvilka de finska andragandena h. o. h. gingo förlorade. Genom de dubbla Protokollen före- byggdes sädant och befrärajades en nyttig vexelvärkan emel- lan de forstliga förhällandena i Finland och de skandinaviska länderna.

Emellertid blef detta förfarande med protokoUens publi- cering pä hvardera spräken sä dyrt, att det för tryckning af föreningens publikationer beviljade anslaget ej hann tili, hvar- för direktionen säg sig nödsakad att anhälla om tillökning i detta anslag. Bland andra motiv för denna anhällan fram- hölls äfven sättet att publicera Protokollen i sin helhet pä svenska och finska. Anhällan blef emellertid afslagen pä grund af detta arrangemang. Vid en närmare förklaring, hvarför denna tväspräkighet ansägs nödvändig, blef direktio- nen uppmanad att i sinom tid förnya sin anhällan om för- ökadt anslag tili tryckning af föreningens publikationer.

Ordföranden höll därför forlfarande pä det sist inslagna sättet med prolokollens tryckning, men ansäg för öfrigt för- delningen af Meddelandenas innehäll olämpligt. Det föreföll stötande att t. ex. se protokollet fördeladt pä tvä haften. Talaren föreslog derför att »Meddelandena» framdeles borde sönderfalla i tvä afdelningar, ^ärsbokem innehällande för-

j

205

handlingarna vid ärsmötena pä hvardera spräken, berättel- serna öfver plantörernas och instruktörernas värksamhet eller i ailmänhet det sä att säga officiella, och själfva tidskriften, i hvilket uppsatserna skulle ingä pä det af författarene an- vända spräket. Titelbladet künde äfven blifva tväspräkigt, och hade härom äfven tidigare beslut fattats ehuru värkstäl- ligheten af detta tillsvidare uppskjutits, emedan det samma ansetts stridande mot stadgarna enär Publikationen äfven i de finskspräkiga stadgarna benämnes »Finska Forstförenin- gens meddelanden». Detta satt att tolka stadgarna ansäg ordföranden dock alltför trängt hvarför han föreslog, att titel- bladet nu borde blifva tväspräkigt och Meddelandenas inne- hält grupperas sä, att den ena delen skulle utgöra en ärsbok, den andra den egentliga tidskriften.

Herr A Blomqcist ansäg, att genomförandet af dessa förslag medgafs af stadgarna.

Her/' Solitander nämde om industristyrelsens förfa- rande vid redaktionen af dess raeddelanden och motsatte sig af erfarenhet ärsboken. Industristyrelsen trycker sina Proto- koll pä hvardera spräken, men det öfriga publiceras blott pä ett spräk antingen svenska eiler finska. Talaren rekommen- derade detla satt för forstföreningen.

Ordföranden invände att ärsboken skulle innehälla en- dast det officiella.

Herr Läng understödde ordförandens förslag och tyckte, att »Meddelandena* ej fylde de fordringar, man künde ställa pä en forstlig tidskrift och detta just pä grund af deras all- deles oordnade innehäll. Man hade kanske ocksä derför ar- betat för att fä en ny forstlig tidskrift startad.

Herr H. Hackstedt ville, att man beträffande proto- koUens publicering skulle ätergä tili det Ursprungliga sättet och ansäg, att de skandinaviska ländernas möjlighet att föija med diskussionerna vid vära forstmöten, var ganska bety-" delselös.

Het^r Cannelin höll före, att nägon tidpunkt borde be- st am mas för :» Meddelandenas» distribuering.

Herrar A. Blomqvist och Renfors förenade sig med Herr Solitander, hvarjämte hefr Renfors yrkade pä, att tillkän- nagifvandet pä iure sidan af omslaget »Redaktionen ansvarar icke för uppsatserna i sakligt hänseende» skulle strykas.

Herrar Cannelin och Elfving opponerade sig emot detta herr Renfors yrkande och ansägo, att fräsen är moti- verad.

206

Härefter beslöts enhälligt: att protokollet fortfarande skulle publiceras pä hcardera spräken, att »Aleddelan- denas* titelblad skulle blifca tcäspräkigt samt €ttt öfaer- lämna grupperingen af dessas mnehäll it direktionen.

§ 11.

Ordföranden anmalte, att haD mottagit en skrifvelse frän föreningens ledamot, forstmästareD John Hedberg, düri denne anhäller, att forstföreningen redan vid detta silt ärsmöte ville taga nytt initiativ tili bildande af nationaiparker. Skrif- velsen ätföljdes af här nedan intagna i Abo tidning för den 24 och 25 JQÜ ingängna nppsats:

Nationaiparker.

Kulturen förandrar alt. Ej blott alla lefvande varelser jämte deras hfsförh&llanden andergä smäningom omvandlin- gar, hvilka af det ursprungliga skapa nya former och föräd- lade typer. Äfven den s. k. döda natoren är i kulturens band underkastad steg för steg fortg&ende förvandiingar. Nya växtformer träda i de nrsprungiigas stalle Samma växt un- dergär smäningom sädan utveckling, att dess yttre märkbart skiljer sig frän hvad det en gäng varit. Odlingen inkräktar ständigt mer och mer af vildmarken. Själfva vildtypen i vära skogar försvinner i bredd med att dessa exploateras af skogsbruket och användas tili gagn för människan. Efter förloppet af ett eller par sekler skola de da lefvande männi- skorna hafva svärt, ja omöjligt att förestalla sig, hurudan en finsk vildmark pä vär tid varit Ty redan i detta nu tränges vildmarkstypen öfver alt stärkt tillbaka.

Därom kan ju intet vara att säga. Detta är utvecklin> gens lag. Därmed basta!

Men man samlar med slor ifver minnen och äskädnings- föremäl frän gängna tider och lifsförhällanden, hopar dessa i museer, stäiler ut dem tili äskädning, visande sälunda fram hvad som varit, men icke mer finnes tili, för att därmed undervisa och reda begreppen om folkets tillvara, seder och bruk under hänsvunna tider. Dylika samlingar omhuldas med synnerlig kärlek och tillvinner sig allmänt intresse, ty

r

207

människan vill gärna vela mer om de nu lefvandes föregän- gare, an bistorieböckerna veta förtälja, vill halst se själf med egna ögon och draga upp skilnadeo mellan förr och du.

Skall da naturen, medan man sälunda samlar upp alt typiskt ur människolifvet) lämnes helt ät sidan? Skall in- genting däraf bevaras i urspruiigligt tillständ, i afsikt att för ofödda släkten bära vittne om det, som engäng varit?

Pä dessa frägor kan väl ej gärna svaras med annat, an med ett kategoriskt: nej! Ty det vore sannerligen korttänkt, om vi ej säge tili, att äfven af ursprunglig finsk vildmark bevaras en flik kvar undan kulturens omvandlingar. Att detta ej tidigare gjorts mä beklagas. Men ännu är det ej för sent. I vära utmarker föreligga ännu platser med tämligen bibehällna vildförhällanden. Om nägon sädan trakt fridlyses för alla invärkningar frän människans sida, skall den om nägon tid geslalta sig tili hvad här äsyftas; — en ursprung- lig naturpark, en profkarla pä oberörd, jungfrulig terräng, en plats, dit kommande släkten kunna vallfärda, för att skäda, hvad man da ej mer kan finna pä nägot annat hall.

Det var för mer an tvänne decennier lillbaka vär fräj- dade landsman, friherre A. E. Nordenskjöld tili först fram- kastade förslaget om ästadkommande af en nationalpark i Finland. Hans förslag' utgick da frän motiv liknande dem här framhäfts. Saken tillvann sig genast ej ringa intresse och anslutning. Man skref därom i tidningar och tidskrifler, förordande dess utförande, och äfven i detta blad har fräg.m flere ganger tagits tili tals, för att ätminstone ej lata den dö bort, innan den nätt fram tili förvärkligande. Men därvid har alt stannat. Man har ej kommit ens ett tuppfjät framät därmed. Huru vacker och tilltalande an den nordenskjöldska tanken är, har den härintills fätt hvila under ärtionden.

Skall sä fortfara ännu längt framät? Vi tro det ej. Om värt tidehvarf äfven framför alt är den praktiska nyttans och förvärfvets tid, förstär man nu därjämte hos oss, att bättre an förr taga vara pä ideella syften. Därom vittna mänga- handa uppslag. Hvarför skulle det da ej vara vär tid förbe- hället att äfven skapa början tili en nationalpark, sädan här antydt blifvit?

Vi skola i nästa nummer angifva, hvarför saken just nu äter tagits upp, fogande därtill ett hänvändande tili det hall, därifrän vi tro att dess lösning lämpligast künde upp- tagas.

^

208

IL

Närmaste anledningen tili att . vi i gärdagens tidning äter togo upp det nordenskjöldska förslaget om inrättatide i Finland af en nationell naturpark, dar vildmarken fridlystes för all invärkan frän kulturens sida, dar människohanden finge göra intet, utan all daning lämnades ät naturen ensara, gafs oss af ett liknande sträfvande frän de senaste dagarna i Danmark.

Om hvad man därstädes tillämnar, vet en notis i tid- ningsprässen förtälja följande:

»Det har väkts förslag ora att upprätta tvä stora natio- nalparker i Danmark för att bevara den karakteristiska natur- formen i orördt tillstand. Hedens fortsatta uppodling med- för, att hvarje nägorlunda stör sammanhängande hedsträcka i en icke aflägsen framtid skall ha försvunnit. Därför före- släs, att den stora Karupslätten mellan Herning och Viborg skall fredas, sä att den städse mä kunna bevara bilden af en vild, ouppodlad hed.

De västjutska klitternas planterande med träd och busk- växter förändrar ocksä natiirbilden. Därför föresläs, att heia trakten söder om Skagen frän Vesterhavn tili Kattegat skall bevaras som en »nationalpark» hvilken för alltid kan ge oförändrad bild af den märkliga naturen.»

Danmark har i mänga afseenden varit ett föregängsland för oss finnar. Vi ha därifrän hämtat uppslaget tili vära folkskolor och folkhögskolor, tili mejeriväsendet, fjäderfäsköt- seln jämte mycket annat. Om man nu i samma Danmark, dar man ej har annan ursprunglig natur att uppbevara, ä^n den öde heden och sanddynerna, stär i beräd att förvärkliga en tanke, som icke häller varit främmande hos oss, hvarför skulle vi ej taga exempel därifrän äfven rörande nämda uppslag.

Af den karaktäristiska formen pä vär skogsuatur har redan mycket gätt förloradt. Kulturen har tagit sin del däraf, vinstbegäret och misshushällningen sin. Mest, ojämförligt mest har likväl elden förstört. Hvad man nu tili dags förstär med finsk utmark, företer i allmänhet en bedröflig bild af förstö- relse med kalbränd grund och nägra rifna, sotiga rester af en pä alt satt devasterad skogsväxtlighet, hvilken ej mer kan gifva nägon bild af karaktäristisk naturform. Men sä är lik- väl ej fallet öfver alt. I vära vidsträkta kronoskogar ha far- eldarna häjdats redan för ett halft sekel tillbaka. Ävärknin-

r

209

garna och de häjdlösa afvärkningarna likasä. Men heia hus- hällningen i dessa marker har för det mesta inskränkt sig tili skydd och uppbevarande, utan nämvärda ingrepp af kul- tur eller nyttjande. 1 kronoskogarna har sälimda redan un- der ett halft sekel förfarits pä just sädant satt, sora här af- ses med förslaget om nationalparker. Och dar den typiska öfveräriga formen ä t. ex. furuskog redan genom människo- hand beröfvats sina äldsta individer, dar kan en absolut frid- lysning med tiden äterskaffa det, som tagits bort.

Det är därför nägonstädes inom vära statsdoraäner, platsen för en blifvande naturpark för evärdeliga tider lättast torde kunna uppsökas. Den borde tagas tillräckligt vid, för att bilda ett helt för sig samt för att äfven medgifva uppe- hällsmöjligheter för tili vildnaturen hörande djurformer. Den borde vidare bestä af omväxlande terräng, för att lämna vära vanliga skogsträn tjänliga ständorter. Mossar och karr borde ej häller saknas eller sjpar och rinnande vattendrag. Endast sä künde det typiska i alt fäs fram.

Om man sä tänker sig en dylik naturpark skyddad och bevakad men absolut fridlyst för all invärkan af människo- hand under t. ex. ett sekel, skulle den förvisso redan er- bjuda forskaren och naturvännen nägonting, som pä intet annat satt künde uppnäs. Skulle parken fä stä orörd under tvänne sekel, vore resultatet däraf oskattbart, och vi künde da Visa hän pä nägonting, enastäende för sig, utan exempel i nägot land.

Säsom ett vilkor af betydenhet för en dylik park bör äfven ihägkommas, att den ej finge vara altför längt aflägsen frän möjligen tänkbar framtida kommunikationsied, för att ej blifva öfverhöfvan svärtillgänglig. Nu varande kommunikatio- ner spela härvid gifvetvis en mindre roll, da heia saken är stäld pä framtiden, men detta säger ju sig själft utan vidare ordande. Vid nationalparken künde kanske äfven fästas vär fräjdade landsman A. E. Nordenskjölds namn. Han har ju tili först tagit upp förslaget om dess skapande, och vi ha icke inom värt land nägot annat bestäende minnesmärke öfver nordostpassagens man.

Kommer sä frägan; hvem skall nu taga upp projektetV

Hvem det blir, är förstäs af ingen synnerlig betydelse, blott saken främjas. Men för vär del ville vi halst hänskjuta detta tili finska forstförentngen. Inom denna förening före- ligger intimast möjliga bekantskap med den finska utmarken, med kronoskogarna och vära skogsförhällanden i allmänhet.

210

Föreningens intressen borde äfven i öfrigl nära sammangä med denna sak. Om föreningen ville taga frägan tili tals redan vid sitt stundande ärsmöte ä Evois skogsinstitut, künde m&hända ett utskott för dess förberedande komma tili stand, hvarmed saken otvifvelaktigt toge ett steg framät tili för- värkligande.

Ordföranden fann emellertid, att den längt framskridna tiden ej nu medgaf vidare dryftande af frägan och föreslog därför, att dess vidare behandling skulle hänskjutas tili di- rektionen.

Herr Läng erinrade med anledning häraf om den sä- som försöksblock tili disposition stälda arealen inom Torneä revier och ansäg här ett tillfälle föreligga tili anläggande af en naturpark.

Herr Cannelin var af den äsikt, att frägan borde öf verlämnas tili direktionen och förordade nationalparkens af- skiljande i mellersta och södra Finland och förordade Edes- niemi kronopark inom Jämsä revier säsom lämplig.

Herr A, Blomqmst förvänade sig öfver, att ett försöks- block fanns afrösadt sä längt normt som i Torneä revier och päpekade, att dessa nu föreslagna parker voro antingen nationalparker, lätt tillgängliga för turister eller de norden- skjöldska naturparkerna i ödemarken.

Herr Lagerblad fann sig mycket tilltalad af förslaget och rekommenderade trakten söder om Pielis elf säsom lämplig. Den var ödemark, men tillika tillgänglig.

Herr Solitander sade sig ej förstä, att anläggningen af dessa national- eller naturparker egentligen berörde forstför- eningen och trodde ej, att det hörde föreningen tili att taga nytt initiativ i saken.

Herr Vestermarck hade varit medlem i en komite, sora behandlade jaktvärden i landet. Denna komitö hade föreslagit, att trakten omkring üleäborgs och Kuopio läns gränser in emot ryska gränsen skulle afskiljas tili en park, dar vildnaden vore pä det strängaste fredad. Dar erbjöde sig äfven tillfälle tili anläggande af naturpark.

Herr Nordensoan upplyste om, att försöksblocket i Torneä revier lag emellan Pello och Sieppi.

Herr Läng sade, att afsikten med dessa parker inga- lunda var att fä nägra turistorter i stand utan värkliga öde- marker, der naturen skulle ostörd fä utveckla bade växt- och djurvärlden. Föreslog smärre parker i olika delar af landet.

211

Ordföranden omnämde furst Schwartzenbergs natur- park i Böhmen samt p&pekade säsom lärapligt omr&de i värt land den natursköna Tolvajärvitrakten af Korpiselkä revier.

Herr Lagerblad pävisade, hvilket stori forstligt intresse naturparkerna hafva, men ansäg, att frägan ej nu borde vi- dare diskuteras utan hänskjutas tili direktionen.

Herr A. Blomqvist yttrade mot herr Solitander, att forstföreningen stär närmast frägan och ansäg, att en natur- park jämväl egnar sig att befrämja jaktens intressen samt nämde att Societas pro fauna et flora fennica pä professor Norrmöns förslag upptagit frägan.

Efter det nägra mötesdeltagare ännu yttrat sig beslöts,

att frägan skulle hänskjutas tili direktio- nens närmare behandling.

§ 12.

Ett af herr Cannelin framkastadt förslag om anställande af bibliotekarie och erhällande af boklän frän föreningens bibliotek öfverlämnades ocksä ät direktionen.

§ 13.

Sedan üleäborg utsetts tili mötesplats för nästa är, tackade ordföranden mötesdeltagarene, hvilkas tacksägelser tili Ordföranden framfördes af direktor Blomqvist.

§ 14.

Följande morgon besägos institutets museer och sam- lingar under forstmästar Elfvings ledning och efter intagen frukost anträddes den pä programmet upptagna exkursionen tili Vappula block.

ünder färden genom Hankala blocks medelälders, väl slutna, högstammiga tallbeständ tili malet för exkursionen, iakttogs en utgallring af undertryckta stammar, som enligt uppgift sträckte sig genom nästan heia V periodiska hyggel af blocket. Virkesutbytet hade, utom omkring 3 timmerdug- liga skadade stammar per ha, varit 15 m^ brännved pä

'"^

212

samrna yta. Nettoinkomsten för arbetet uppskattades enligt ä orten gällande pris tili 5 mk 50 pi per ha. Dessutom observerades, att beständen inom detta block blifvit utmürkta sälunda, att lätt tili hvar andra synliga träd invid gränserna kringmälats med hvit eller röd oljefärg. Till detta arbete, som orafattat omkring 900 ha, hade ätgätt 20 dagsvärken och 22 burkar mälning. Da bestanden härigenom blifvit strängt begränsade, künde äfven en noggrann Statistik öfver deras afkastning erhällas.

Straxt bortom Niinimäki skogvaktartorp, dar körvägen tog slut och äkdonen läranades, kommo exkurrenterna in i Vappula block. Skogen antog äfven genast ett annat utseende. Rullstensmoarna upphörde och krosstensmarkerna vidtogo. Granen och björken voro här de rädande trädslagen och syntes jämte aspen pä ganska betydande arealer vara t. o. m. de förhärskande. öfverallt tycktes dessa löfträd genom öfverskärmning göra granen stört förfäng.

Den första kulturyta, som besöktes, var ett 35-ärigt be- stand af det europeiska lärkträdet. Virkesmassan hade 4 ar härförinnan blifvit uppmätt tili 100 ni^ per ha. och hade da äfven en utgallring af de sämsta träden värkstälts. Bestän- det ansägs likväl ännu vara nägot för trängt tili sin slutning .ehuru snön för 3 är sedan nedtryckt ett ganska stört antal staramar, hvilka sedermera blifvit aflägsnade.

För öfrigt künde det europeiska lärkirädets däliga egen- skap — krokighet — i bögst ringa grad förmärkas i detta, redan frän början tätt uppdragna bestand, i hvilket trädens niaximihöjd uppskattades tili 18 ä 19 meter, hvaraf omkring 5 meter nu redan voro kvistrena och kvistarna uttorkade tili H ä 7 meters höjd. De gröfsta träden höllo 30 cm vid brösthöjd.

Omkring 1 kilometer frän detta bestand vidtog en längre sträcka smärre kulturytor, hvilka efter föregängen svedjning blifvit antingen hesädda eller planterade med tall och gran. Lärkträdet, bade det sibiriska och europeiska, hade äfven blifvit inplanteradt säsom blandningsträd, men tycktes detta ej rätt trifvas utan säg för det mesta tvinigt ut. Bättre syn- tes pichtagranen reda sig bland de vanliga granarna, ehuru äfven detta trädslag säg frodigast ut i de smärre, rena be- stand, som blifvit här och hvar anlagda pä lämpliga lokali- teter. Ett angrepp af en barr- och barklusart hade dock under sista sommaren i hög grad skadat höjdtillväxten hos denna ädelgran och gifvit stammen en raörk, ful, sjuklig färg.

213

Nägra exemplar sibirisk cembratall anträffades äfven och hade dessa uppnätt en höjd af 7 ä 8 meter, eburu eigen farit illa fram med dem.

Sedan ruten för exkursionen smäningom blifvit genora- vandrad anträddes färden tili institutet, dar den sista kvällen snabt förflöt under upplifvande af gamla minnen frän stu- dietiden vid det för de flesta forstmän kära gamla Evois.

In fidem Knut Tammelander.

p

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen vuosikokous

Evpn Metsänhoitoopistolla syyskuun 9—11 p:nä 1902.

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen Evon Metsänhoitoopis- tolla pidettävää vuosikokousta varten päätetyn ohjelman mu- kaisesti lähti parisenkymmentä yhdistyksen jäsentä syyskuun 9:nä päivänä kello 7 aamulla höyrylaivalla Vesijärven laitu- rilta Mainiemeile Padasjoella, sieltä Vesijakaan kylän kautta tehdäksensä retkeilyn Vesijakaan kruununpuistoon.

Noin kahdeksantoista kilometriä hevosilla kuljettua syö- tiin aamiaispuolinen Skytän talossa Vesijakaan kylää, minkä jälkeen veneillä kuljettiin noin kolmen kilometrin matka Suo- lahden torpalle, mistä varsinaisen retkeilyn tuli tapahtua läpi eräitten osain Pajulahden hoitolohkoa.

Retkeilijäin huomiota kiinnittivät erittäin rehevän ja hyö- tyisän näköiset metsiköt, kantaen hyvää todistusta edullisesta maaperästä. Tuskin vielä 100-vuotiset männyt ja kuuset täyt- tivät tavallisen tukkimitan päässä 12 — 14 tuumaa. Tiheys- määräkin näissä metsikoissa oli raitä suotuisin. Siksipä saat- toikin luonnollista kyllä siellä tavata meidän oloissamme huo- mattavia puumääriä hehtaaria kohti. Niinpä eräissä verrat- tain nuorissa, ehkäpä 80-vuotisissa, kuusikoissa puumäärä arvioittiin 500 kuutiometriksi hehtaarilla.

Katseltiin siinä myöskin äskettäin eräässä kuusikossa toimitettua koivunharvennusta. Suuremraat sahauskelpoiset puut oli kumminkin kasvamaan jätetty, sopivassa tilassa myy- täviksi. Heikommat puut olivat haloiksi hakatut; kuuluu täl- laisella puutavaralla kuitenkin näillä seuduin olevan huono menekki. Harventaen hakattu puumäärä oli noussut 40 kuu-

V

215

tiometriin hehtaarille, ilman että raetsikkojen tiheysmäärä sen- kautta yleensä oli runneltunut. Samanaikuisesti oli myös kuivuneita ja tuulenkaatamia puita haloiksi hakattu. Koskapa havupuisia halkoja käy uittaminen ja niitä siten on helpompi suuremmissa määrissä rayydyksi saada, voidaan pahemminkin lutoja puita siihen saada käytetyiksi. Puut olivat kabden metrin pätkiin katkotut ja pölkyt halkomatta. Mikäli ilmoi- tettiin, saattoi pölkyt sellaisina varraemmin uittaa määräpaik- kaansa 8 peninkulman matkan päähän. Tällaisesta puuta- varasta maksetaan 70 penniä m^ valmiiksi hakattuna. Knn työkustannus nousee noin 30 ä 35 penniin kuutiometriltä, on tämä kaupitus edullisena pidettävä, koskapa tämän laatuinen puutavara muuten useimmiten jääpi lahoomaan ja metsää ruokottomaksi tekemään.

Täällä, kuten monin paikoin muuallakin, oli huomatta- vissa, miten koivu suurilla aloilla estää varjostuksellaan kuusta pituudelleen kasvamasta, runtelee sen latvan epärauotoiseksi ja aiheuttaa siten mädäiinystä. Siksipä koivun poisharven- tamista oli välttämättömänä pidetty, jos kohta kustanniik- set nousisikin harvennetun puutavaran myyntihintaa suurem- miksi.

Kaikki metsänviljelysalat, joilla käytiin noin kymme- nellä, ja joiden ikü oli 8 — 10 vuoden vaiheilla, olivat erittäin hyvin menestyneitä. Tiheys oli moitteeton ja lisäkasvu toi- sin aloin erinomainen.

Nämät metsänviljelykset olivat n. k. kaskiviljelyksiä, joille myöhemmin oli istutettu täytteeksi harvinaisempia puu- lajeja, kuten esim. Larix sibiricaa ja europsea, Abies pichtaa ja Pinus cembraa. Myöskin muutamat kappaleet Pinus stro- bus'ta olivat nun hyvin menestyneet, että olivat mäntyjä nie- triä pitemmät ; pitemmät vuosikasvaimet olivat 83 senttimetrin pituisia. Tammiakin oli kokeeksi istutettu muitten sekaan eräille aloille. Näiden latvakasvaimia olivat jänekset aika aijoin katkoneet, josta syystä ne kasvultaan olivat pensaan- muotoisia.

Siperialaisesta lehtikuusesta huomattiin, että se yleensä näytti kitukasvuiselta, jos kohta kyllä eräitä sirokasvuisia ja reheviäkin kappaleita löytyi. Useimpien niistä latvat olivat vioittuneet ja haaroittuneet. Syyksi tuohon mainittiin hyön- teinen, Chermes laricis, mikä 90-luvun alussa tuhosi tuhansia siperialaisia lehtikuusia Vesijakaan ja Evon kruununpuistossa. Siitä pitäen eivät ne oikein ole ottaneet hyötyäksensü. Euro-

216

palaineu laji sitävasloin oli verrattain helposti kestänyt tuola hyökkäystä.

Näitä kauniita ja lupaavia metsikköjä astuskellessa oli aika jo nun pitkälle kuiunut, että oli lähdettävä raatkalle päivän päämäärää, Evon Metsänhoitoopistoa, kohti.

Ohjelman raukaisesti yhtyiväl osanottajat, joiden luku- määrä opistolJe saapnneitten jäsenten kautta oli huomatta- vasli karttunut, seuraavana päivänä kello 8 aamulla katsele- maan taimitarhoja sekä eräitä metsänviljelyksiä opiston lä- heisyydessä. Taimitarhoissa silmäiltiin useita nutuuksia ja harvinaisia lajeja. Suurinta huomiota herätti Pohjois Anie- rikassa kotoinen Pinus Banksiana, mikä Saksanmaalla on näyttänyt viihtyvän ja menestyvän huonoimmillakin ja kui- vimmilla kasvinpaikoilla ja joka epäilemättä meidänkin ilman- alamme sietää. Arveltiin, että sitä tulisi koetella Hämeon- kankaalla Kankaanpään hoitopiirissä sekä Vierustenkankaalla Pällilän piirissä, joilla tähän asti metsänviljelyksiä turhaan oli yritetty.

Lähistössä sijaitsevista metsänviljelyksistä ihailtiin mie- hissä 20-vuotista pichtametsikkoa n. k. Punssivuoren juurella.

Yhteisen aamiaisen jälkeen alkoi kokous, joesa käsi- teltiin asioita seuraavassa järjestyksessä.

PSytftkli;!« Suornen Metsanhoitoyhdistyksen vuosiko- kouksessa Evon Metsänhoitoopistolla svvskuun 10:nä päi- vänä 1902.

Saapuvilla olivat: Yhdistyksen kunniajäsen, Metsänhoitoopiston Johtaja, Tohtori A. G. Blom- qvist ja puheenjohtaja Yliforstraestari A. Rorenius sekä seuraavat jäsenet: Forstmestari A. J. Ahl- berg, Tilanomistaja E. F. Alfthan, Metsäkondiik- tööri T. J. Hlomqvist, Metsänhoitaja U. Borg, Forst- mestarit Th. Cannelin ja Fr. Ehrström, Metsän- arvostelija A. Ph. Eklund, Metsähallituksen kanslisti J. E. Ekström, Metsäkonduktööri K. 0. Elfving, Forstmestari ja sotakamreeri H. H. Hackstedt, Metsäkonduktööri J. Hackstedt, Forstmestari G. flarlin, Kurkijoen maanviljelyskoulun metsänhoi-

217

donopettaja A. B. Heiander, Metsänhoidonneuvoja K. H. Heikel, Vuorineuvos A. von Jiilin, Metsän- hoitaja L. Karsten, Metsäkondiiktööri A. Lampen, Yliforstmestari F. M. Lagerblad, Metsänhoidonneu- voja G. Läng, virkatalojen tarkastaja L. Löfgr^n, Metsäkonduktööri 0. Lönnroth, virkat. tarkastaja A. B. Mäkkylä, Metsänhoitaja J. Nordensvan, Met- sänhoidonneuvoja J. 0. Renfors, Metsäkond. T. Rydman, Metsänh.neuvoja 0. Siven, Vuoriinten- dentti C. P. Solitander, Tilanomistaja A. Thesleff, Forstmestari J. H. Thotne, Metsäkonduktööri W. G. Thom6, Yliintendentti F. Tigerstedt, Tilanomis- taja, Forstmestari A. V. Vestermarck, Forstmestari, vapaaherra N. von Villebrand sekä allekirjoittanut, yhdistyksen sihteeri.

§ 1-

Puheenjohtaja avasi kokouksen seuraavin tervehdys- sanoin:

Hyvät Herrat!

Kun Metsänhoitoyhdistys viime.vuosikokouksessaan llä- nieenlinnassa päätti, että tämä vuosikokous, tämä yhdistyk- semme neljännesvuosisatakokous, pidettäisiin Evolla, tapahtui se sillä hartaalla toivomuksella metsänhoitaja-jäsenten puo- lelta, että täällä Metsänhoitoopiston, Alma mater'in, (hellän äidin), helmoissa saisivat elähyttää yhteisiä muistoja opisto- ajalta, että omin silminsä saisivat nähdä, miten olot lyhyem- män tahi pitemmän poissaolonsa ajalla olivat kehittyneet, että saisivat katsella, miten nuo tutut metsiköt olivat maksaneet kaiken sen hoivan, mikä niille on pitkin aikaa oniistetlu. Khkenpä meitä, metsänhoitomiehiä, siinä liiallinen itsekkyys oli ohjaamassa, ehkemme kyllin siinä ottaneet huomioomme niitä yhdistyksemme jäseniä, jotka eivät metsänhoitomiehiä ole, ja joille Evo kentiesi lienee liian etäinen asemaltaan ja yleiseltä liikenteeltä syrjässä. Sita suurempi on ilomme, ettei tuo pelko ole toteutunut, koskapa tänne on saapunut ei yk- sin metsänhoitomiehiä, vaan useita muitakin metsänhoitoa harrastavia yhdistyksemme jäseniä. Johtokunnan puolesta lausun teidät kaikki, H. H., tervetulleiksi, lausun samalla sen toivomuksen, että keskusteluistamme ja retkeilyistämme koi- tuisi Suomemme metsänhoidolle liyötyä ja kehitystä.

218

Erittäinkin hauskaa on meille kaikille saada keskuu- dessamrae nähdä yhdistyksen perustaja ja kunniajäsiBn, opiston johtaja, tohtori Blomqvist, jota paitsi naeidän 25-vuotisiuh- lamme täällä, nun sanoakseni hänen oman kotilietensä ää- ressä, olisi vain puolinaineri oUut. Ilmilausuen ilomme siitä, että hän on aikaisemmin, kuin kentiesi muuten oli aikoniil, tahtonut jättää tuon merentakaisen, muistorikkaan Gottlannin tänne ennättääksensä, toivomme samalla ettei tämä hänen uhrauksensa matkaansaisi hänen terveydelleen haitallisia seu- rauksia.

Historiallisessa katsauksessa Metsänhoitoyhdistyksen 25- vuotiseen toimintaan, mikä katsaus vastedes julkaistaan erik- sensä, kosketteli puheenjohtaja lähenimin niitä yrityksiä, joita aikaisemmin öli tehty yhdistyksen perustamiseksi. Niitä oli- vat tehneet silloiset lehtorit Evon Metsänhoitoopistolla A. G. Blomqvist ja J. E. Furuhjelm, jotka vuosina 1863, 1864 ja 1865 Tampereella, Alavuudella ja Jyväskylässä toimeensaivat met- sänhoidollisia kokouksia, joissa myöskin pohdittiin kysymystä metsänhoitoyhdistyksen perustamisesta. Jo 1862 oli, luulla- vasti aikaisin manan majoille menneen, Siikajoen piirin mel- sänhoitajan, Elis Viktor Strömborgin alkuunpanosta useampia Oulim läänin metsänhoitajia yhtynyt kokoukseen jossa päätti- vät seuraavaksi vuodeksi kokoonkutsua metsänhoitajia ylei- seen kokoukseen metsänhoidollisen yhdistyksen perustami- seksi. Kuitenkaan ei kumpaisestakaan näistä yrityksistä tu- losla tuUut. Vasta 1870-luvun keskivaiheilla tuli asia jälleen puheeksi ja 6:na p:nä Syyskuuta 1877 oli Helsingfors Da{<- bladissa A. Blomqvistin, K. J. Numellin, Edv. Hisingerin ja Alex. Boreniusen allekirjoittama kehoitus suomalaisen met- sänhoitoyhdistyksen peruötamiseen, ja siinäkutsuttiin »maamme metsänhoitajia, maanviljelijöitä ja muita metsänhoidon edistä- mistä harrastavia henkilöitä yhtymään perustavaan kokouk- seen Hämeenlinnassa 15 p:nä Lokakuuta samaa vuotta asiasla lähemmin tuumimaan.» Kehoitusta noudatti 17 henkilöä, jotka pääasiassa hyväksyivät Johtaja A. Blomqvistin laatimaa sääntö- ehdotusta metsänhoitoyhdistystä varten.

Puheenjohtaja sitten loi lyhyen katsauksen yhdistyksen vaiheisiin kuluneina 25 vuotena, muistiin palauttaen henki- l(")itä ja tapahtumia, jotka yhdistykseen ja sen toimintaan ta- valla tai toisella olivat vaikuttaneet.

219

§2. Luettiin sitlen alla oleva

Vuosikertomus.

Yhdislyksen julkaisuista on kertomusvuoden ajalla XVIIlita niteen neljäs eli viimeinen vihko tullut painosta sekä myös XlX:ta niteen ensiraäinen ja toinen vihko. Sitäpaitsi on kaksi niistä kilpakirjoituksista, mitkä Johtokunnan kokouk- sessa Hämeenlinnassa Syyskuun l:nä päivänä palkittiin, pai- nettu, toinen »Kuinka hoidat sinä metsiäsi» 15,000 kappaleen painoksessa, josta jo 10,600 on levinnyt, toinen »Hvad hus- bonden hörde och tankte om skogen» on nyt valmiiksi pai- nettuna 5,000 kappaleessa.

Yhdistys on myös jatkuvasti toimituttanut kansanlajuista aikakauskirjaansa »Metsänystävää», joka ilmestyy vähän run- saammin kuin 1,000 kappaleen painoksessa. Viime vuoden Lokakuusta alkaen on sen toimittaminen siirtynyt Kurkijoen ylemmän maanviljelyskoulun metsänhoidon opettajalle, A. B. Helanderille.

Koska yhdistyksen julkaisuja jo on painettu 18 jotenkin laajaa nidosta ja niiden sisällyksestä siten on vaikeaa saada yleissilmäystä, on Johtokunta pitänyt t'arpeellisena, että sisäl- lysluettelo laadittaisiin, ja on käsikirjoitus, minkä kokoon- paneminen on ollut metsäkonduktööri, maisteri H. Grön- holmille uskottu, siihen jo valmiina. Johtokunta toivoo saa- vansa sen julkaistuksi nyt julkaistavassa XIX:ssä niteessä.

Tänäkin vuonna on Johtokunnalla ollut tilaisuus 150 raarkalla palkita Nuutilan talon Sysmän pitäjässä isännän Alfred Nuutilan toimittamaa onnistuneeksi todistettua raetsän- viljelystä. Sen alasuuruus on 3,5 hehtaaria. Todistus, minkä nojalla palkinto annettiin, näyttää myös, että Nuutila huo- lella on metsäänsä kototarpeittensakin tyydyttämisessä käyttä- nyt sekä muutenkin sitä hyvin hoitanut.

Kuten yhdistyksen istuttajan XIX niteen ensi ja toiseen vihkoon painatetuista kertomuksista lähemmin näkyy, on yleisö näitä toimimiehiä ahkeraan käyttänyt sekä istutukseen että kylvöön kuin myöskin apuhai^vennuksiin, hakkauksiin, puh- distuksiin puidenlukemiseen y. m. senlaatuisiin toimiin.

Vuonna 1901 ovat istuttajat seitseraässä läänissä suo- rittamissaan toimituksissa kylväneet 121,8 kiloa puunsiemeniä ja istuttaneet 960,995 tainta 76,45 hehtaarin alalle. Sitäpaitsi

220

ovat he toimitutlaneet apuharvennuksia 37,5 hehtaarin alalla, oaoittaneet hakkauspaikkoja 11 toiraituksessa sekä pitäneet 22 esitelmää.

Kokeita istutuspäivien toimeenpanemiseksi maamme kansakouluilla, joita viime vuonna alettiin, on tämänkin viio- den kuluessa jatkettu. Tällä kertaa niilä tehtiin Waasan läänin enin metsättömissä seuduissa. Asian valmistaraiseksi lähetettiin 2 luennonpitäjää käymääQ,Seinäjoella, Ilmajoella, Kurikassa, Kauhajoella, Teuvalla, Jurvalla, Laihialla, Isossa- kyrössä, Wähässäkyrössä ja Ylistarolla. Sitäpaitsi Waasan läänin maanviljelysseuran neuvoja A. Lange auttoi yhdistystü sen pyrinnöissä pitämällä istutuspäiviä koskevia luentoja pa- rissa kymmenessä kunnassa.

Istutuspäiviä oli ohjaainajjsa Metsäkonduktööri W. G. Thome sekä metsänvartijat E. Koljonen ja J. Passi istuttajina. Nämät kävivät yhteensä 26 seurakunnassa 33 kansakoululla. Osanottavia lapsia oli l,65i'. Näinä istutuspäivinä kylvettiin 10,75 kiloa siementä ja istutettiin 21,035 tainta. Samaan ai- kaan raetsänhoidonneuvoja A. Lange toimitti istutusta noin 20 kansakoululla, ja yhdistys avusti siinä 7,620 tairaella ja 5 kilolla sieraeniä.

Myös niihin istutuksiin, raitkä Keisarillisen SuoraenTa- lousseuran neuvoja, maist. G. Läng toimitti kansakoululaisten ja täysikasvaneitten avulla Brändössä Ahvenanmaan saaristossa, antoi yhdistys 3,000 tainta.

Innostus näihin istutuksiin on eräillä seuduilla ollut jo- tenkin suuri, jopa niinkin, että suuri joukko kansaa on saa- punut katselemaan ja työhön osaa ottamaan. Toisilla seu- duilla sitävastoin on oltu tylyjäkin, ja näkyy paikoin oUeen vaikeata saada opettajien ja johtokuntain suostumus näiden töiden toimittamiseen.

Yhteensä on siten istuttajain istuttamien ja istutuspäi- vinä käytettyjen tainten luku noussut tuohon meidän olois- sarnnie suuren suureen lukumäärään 992,650 eli tasaluvuin yhteen miljoonaan taimeen, mitkä siis yhdistyksen huolesta ovat maahamme tulleet istutetuiksi.

Keski-Suomen maanviljelysseura oli neuvojansa, raaan- viljelyskoulun johtajan A. Grönvallin kautta pyytänyt, että Metsänhoitoyhdistys ottaisi osaa sähen inetsänhoidolliseen näyttelyyn, minkä tuo seura maanviljelysnäyttelynsä yhtey- dessä aikoi toimeenpanna viime Elokuun 19 ja 20 päivinä Jyväskylässä. Johtokunta suostuen tähän esitykseen oli jät- tänvt Hihteerinsä toimeksi sanottuun tilaisuuteen lähettää ko-

r

221

koelman metsänviljelys-työneuvoja, puunleikkaleita, kirjalli- suutta ja valokuvia.

Saksalaisten koetuslaitosten yhdistys oli Professor! Schwappachin kautta, Eberswaldessa, kehoittanut Suomen Metsänhoitoyhdistystä osaaottamaan niihin tutkimiiksiin met- sänhoidollisten eli kasvillismaantieteisten puulajien leviänii- sestä, joita raainitut laitokset olival alkuanpanneet. Johto- kuata päätti myös, että niihin yhdyttäisiin. Koska kuitenkin tutkimuksiin tarvittavat barometerit saapuivat liian myöhään suvella, täytyi yritys jättää ensi vuoteen.

Metsänhoitoyhdistys jalkuvasti nauttii 4,500 markan apü- rahaa paremraan metsänhoidon edistämiseksi. Sen ohessa on Keisarillinen Senaatti viime Huhtikuun 17 p:nä kolmeksi vuo- deksi eteenpäin myöntänyt vnotuisen 2,000 markan määrä- rahan yhdistyksen 2 istuttajan palkkaamiseksi, sekä samana päivänä yhtä pitkäksi ajaksi 300 markkaa onnistuneiden met- sänviljelysten ja säästävän metsänkäytön palkitseraiseksi. Si- ten yaltio nykyään 8,000 markalla avustaa yhdistyksen toi- mintaa.

Lahjoina on yhdistys tämän vuoden ajalla saanul vas- taanottaa julkaisuja seuraavilta seuroilta: Suomen maantie- teellinen seura, Maantieteellinen yhdistys, TeoUisuushallitus, Maanviljelyshallitus, Ruotsalainen kirjallisuudenseura Suo- messa, Societas pro Fauna et Flora Fennica, Geolooginen .kommissiooni ; Ljäsnoj obschestvo. Den norske Forstforehing, Föreningen för skogsvärd i Norrland, Den danske Forstfore- ning, Departament of Agricultur Division of Forestry, Tid- skrift för Skogshushällning, Det danske Hedeselskabs Tid- skrift, sekä Skogvaktaren näiden toimituksilta.

Metsänhoitoyhdistys valittaen ilmoittaa kuoleman kautta menettäneensä tämän vuoden kuluessa seuraavat jäsenet: Maanviljelyshallituksen ylitirehtööri Nils Grotenfelt, Kankaan- pään piirin Forstmestari Gustaf Adolf Stigell, ja lisalmen pii- rin Forstmestari Otto Gabriel Wennerberg.

§3. Yhdistyksen rahavartija antoi seuraavan tilikertomuksen:

222

Tilinteko Suomen Metsänhoitoyhdis-

Tili	Gyldeni	n rah	as-
YastotUTaa. Siirto vuodelta 1900. Laina velkakirjaa vastaan Maksamaton korko	500 30		530 30 530	1 i i
Tu loa. Korko vuodelta 1900	30
Siirto vuoteen 1902. Velkakirjaa vastaan uloslainattu .... Maksamaton korko	500 30	-1
Smk		1,090	—

223

tyksen varastoista vuodelta 1901.

ton varoista v. 1901.

YastwiTaa.				1
Sllpto vuodelta 1900.				1
Velkakirjaa Tastaan laina Voodelta 1900 perimätön korko . . . . ■ Menoja.	600 30	I	530	~
Istutusrahastoon siirretty , Sfirto vuoteen 1902.	30	—	30	—
Velkakirjaa vastaan uloslainattu .... Vuodelta 1091 perimätön korko ....	500 30	—	630
j Smk	—	—	1,090	~ 1

i

224

Tili Istutusrahaston va-

1 i.YasUttoTM. Slirto vuodelta 1900. An Pankkiintalletettuja ja velkakirjoja vas- taan uloslainattuja varoja .... > Näistä perimattömia korkoja .... » Käteistä rahaa	13,000 237 105	i 23 43 1	13,342 8,080 10,640	1 66
Tuloja. An Määräraha 2 istuttajan palkkaamiseksi » Saatuja korkoja	1,600 438 12 30 6,000	1 t 06	06
» Myyty siemenift > Gyldönin rahastostA > Paukista nostettu talletus Siirto vuoteen 1902. An Pankkiin talletettuja ja velkakirjoja vas- taan uloslainattuja varoja .... > Talletuksista ja velkakirjoista perimftt- tOmiä korkoja
10,000 540	-i
Smk	—		31,962	72

IF^T-r

roista vuodelta 1901.

225

YastaaTMb

Siirto vuodelta 1900.

Pr 1 telletus

» 4 velkakirjaa

> perittyjä korkoja

Menoja.

Pr Istuttaja 0. Arosen palkka

> > > matkalaska . . .

> > W. Anderssonin palkka . . * > » matkalasku . » Useammalle metsäuboitajalle luennois-

ta, istutuksista y. m. sekft matkoista » Ostettu siemeniä ja taimia

> > istutuslapio

> YLden tairnitarhan laadinta ja hoito .

> talletettu . . . . - •

> postikaloja

Siirto vuoteen 1902.

Pr Velaksi annettu ,

» Maksamattomia korkoja

» Käteistä. . ,

wSmk

3,000

10,000

237

1425 562 800 275

1,264

851

3

47 3,000

1

10,000 540 225

Ali 13,237

60 32

07

65 I

j

05! 45

7,930

I

35 1

10,795

23

31,962

14

72!

226

Tili Yleisistä varoista

YagtattftTaA.

Siirto vuodelta 1900.

An Maksamaton korko

> Lainaksi annettuja varoja

> Jnokseyalla tilillä

> KäteiBta

Tuloja.

An 1901 V. määräraha yksityisen metsän- hoidon edistHmiseksi

> 1901 V. määrftraha painatuekustannuk-

siin

> Takaisinsaatuja lainoja

» Saatuja korkoja

> Jäsemnaksuja

> Myytyjft yhdistyksen julkaisuja . . .

> Juoksevalta tililtä nostettu ....

Siirto vuoteen 1902.

An Velkakirjaa vastaan lainaksi annettuja ja tailetusvaroja

> Maksamaton korko

Smk

120 2,000 1,500 1,387

4,600

2,000 1,000

211 1,655

179 6,200

4,000 125

35

56

5,007

15,746

4,125

24,878

27

56

Helsingissä 31 p. Joulukuula 1901.

V-Tf^^-r

vuodelta 1901.

227

Yastaayaa.

Siirto vuodelta 1900.

Pr Korko 2,000 markalta yhdeltä vuodelta

ä 6 °/o

> Velkakirjaa vastaan laina

» Juoksevaila tilillä

Menoja.

Pr Talletuksia ja lainoja

Painatus ja sitomiskuluja

Ilmoituksia

Käftnnösta ja .puhtaaksikirj

Korvaus esitelmistä ja matkoiata . .

Postikuluja

Kalostoa (kaappi)

Vaokra kokoushuoneesta

*/« vuoden vuokra holvisäiliöstä pan-

kissa

Palkintoja metsänviljelyksestä . . .

> kilpakirjoituksista ....

»Meteänystävän» toimittajalle . . . .

Julkaisujen toimittamisosta . . . .

Sihteerin palkkio

Rahavartian palkkio

Tilintarkastajain palkkio

VahtimeBtarin palkkio

Juoksevalle tilille pantu

Sllrto vuoteen 1902.

Pr velkakirjaa vastaan annettu laina

» Talletus K. O. Prsea

» 5 % korko 20 p:ltä 2,000 mk. .

> Korkoja ,

» KäteistÄ

120

2,000 1,500

3.000

4,116

42

284

828

342

90

7

10 365 770 959 300 500 200

20

100

4,700

74

I-

2,000

2,000

5

120

496

Smk ' —

3,620

16,636

66 i

4,622

24,878

17

83'

Alarik Riddelin.

f;

•^

228

§4.

Yhdistyksen haaraosastolta Oulun läänissä sekä jäse- niltä, herroiila Wrede, Nummelin, Sallmen, NyJander ja Rlon- telF oli saapunul tervehdyssähkösanomia, jotka nyl luettiin julki. Sen lisäksi oli yhdistyksellä kunnia vastaanottaa säh- kösanoma >>Norsk forstraandsforening»iltä.

8 5.

Eroainisvuoroösa olevien johtokiinnan jäsenten, herrain Solitanderin, Lagerbladin, Nylanderin ja Rindelinin sijaan va- littiin: uudelleen herrat Solitander, Lagerblad ja Nylander, sekä uudeksi jäseneksi B. Heiander. Varajäseniksi valittiin herrat Westermark, Nyholm ja Elfwing, sekä tilientarkasta- jiksi herrat Vuorio ja Tötterman; niiden varajäseneksi herra Vichman.

§6.

Johtokunta poistui nyt ja valitsi keskuudessansa pn- heenjohtajaksi herra Alex. Boreniuksen, varapuheenjohtajaksi herra Lagerbladin, sihteeriksi herra Tammelanderin ja raha- vartijaksi lierra M. Ditlmarin.

§6. Tämän jälkeen aljettiin kesknstelu.

Iraen kysymys: Onko yksityismeisäkomitean omak- suma periaate yksityisten metsäin varjelemiscksi häviiyk- seltä sopira tahi voidaanko muita mielipitcitn esittää? (Lykätty edellisestä vuosikokouksesta).

Püheeujohtaja viittasi edellisossä vuosikokouksessa ta- pahtuneosen keskusteluun täslä kysyniyksestä ja ilmoitti, että Forstniestari B. Eriksson nyt oli lähettänyt johtokun- nulle lausunnon pyynnöllä, että hänen edellisessä vuosiko- kouksessa tekemänsä alustus asiassa uudelleen julkiluettaisiin einien tätä nyt lähetettyä. Koska kuitenkin keskusteluihin tässä vuosikokouksessa varattu aika retkeilyjen y. ni. s. täh- den oli lyhyt, esitti puheenjohtaja kokouksen ratkaislavaksi, niyönsik(*) aika mainitun »Julkaisuissa* painatetun alustuk- son julkilukeinista; lieneehän se kaikille osanotlajille tunnettu.

faF^^^rte- r.

229

Kun tähän vastattiin kieltävästi, julkiluettiin Herra Ericssonin nyt lähettämä seuraava esitys.

Sittenkuin yksityismelsäkomitean sisältörikas rnietintö maamnie yksityisten metsäin tilasta sekä sitä seuraava ehdo- tns sanottujen metsieh järkiperäiseksi käsittelerniseksi ja hoi- doksi oli julkisesti tunnetuksi saatettu, esitin sanotun mie- tinnön sisällyksen, sekä samalla selvitin oman raielipiteeni luosta ehdotiiksesta, mikä kaikki on painettuna myötäliitetyssä ylipainoskappaleessa.

Siitä näkyy eilen kaikissa kohdissa ole voiniit yhtyä komilean ehdotukseen. Miniista komitean ehdotus on aivan liiaksi ihanteellinen ja mahdoton käytännössä toteultaa. Ko- mitea on valitessaan kyseessä olevain olosuhleiden paranta- miseen sopivia keinoja kiintynyt kestävyvsperiaatleeseen, niikä näyltää punaisena lankana käyvän läpi koko ehdotuksen. Kh- dotusta läpilnkiessa ei voi olla huomaamatla, eltä komilea monessa tapauksessa on ollut pakoitettuna pääuralta poik- keamaan, sivuteitä kulkemaan, josta laas saapi sen käsilyk- sen, että ehdotukselta puultuu lujaa yhtenäisyyttä. Alustuk- sessani jo olen osoiltanut, eltä komitean on ollut pakko tur- vautua loisinaan metsänviljelykseen eli metsänuudistamisecn , toisinaan taas metsän rauhoittaniiseen ja vieläkin toisinaan wäärämitta-aatteesen. Täniä tekee ehdotnksen nun hajalli- seksi, eltä se nietsänomistaja, joka tahtoisi kiertää lain mää- räyksiä, aivan hyvin saattaisi sen tehdä, knien edellisessä ky- hiielmässäni olen osoiltanut.

Minä puolestani olen vastakohdaksi komitean omaksu- malle kestävyysaatleelle asettanut määrämittalain ja puolus- tan sitä sillä, että jos kerran tahdomrae supislaa metsän- omistajan perinnäistä oikeutta saada vapaasti käytellä met- säänsä, nun on se tehtävä sillä tavoin, että hän empimättä käsittää lain tarkoituksen, Tämä on aivan tärkeä seikka. IVriaate, jota ammattimiehenkin on vaikea seurata ja jota komiteakin hämärästi on selittänyt, ei saata olla oniansa luottanmsta herättämään lakiin, joka nun tärkeään taloudolli- seen kysymykseen kohdistuu. On muistettava, että lain tulee olla nun selvästi laadiltu, että jokainen, joka sen kanssa tu- .lee tekemiseen, varmaan voi tietää, niilloin hän liikkuu lain hyväksymällä alalla, milloin käy yli sen rajain, sillä vaslai- sessa tapauksessa vaikuttaa laki veltostuttavasti ja ehkäise- västi eikä tarkoituksen mukaan. Ja miten hyviä tilaisuuksia tarjoo puutteellinen ja häilyvä laki omavaltaisuuteen!

Olen komitean kanssa samaa miellä siinä, eltä meidän

230

metsälakimme on rakennettava itsenäiselle, kansalliselle pe- rustalle. Siis sen tulee syntyä ja kehittyä meidän omista s<ekä yhteiskunta- että ^luontaisolosuhteista.

Me kysymme siis: Miten metsää meidän mäassamme käytetään? Miten toimitetaan osto ja myynti? Miten mei- dän kansamme yleensä käsittää ja arvostelee järkiperäistä ja järjetöntä metsänkäyttöä? Näihin kysymyksiin voitanee vas- tata vaan näin: Puiden suuruuden ja mittavuuden mukaan. Onko nyt tämä tapa asioita arvostella niin äivan väärä ja nurja? Tähän voimme vastata, ett'ei se itsessään ole väärä eikä järjetön, jos kohta sitäkin voidaan väärin käyttää, ellei siinä ajatella hetken työtä pitemmälle.

Me tiedämme kaikki, että nykyinen metsänkäyttö yhä enemmin luopuu entisestä malleihin kiintyneestä hakkauk- sesta ja on taipuisampi »yksilölliseen talouteen», joka vaatii, että »kutakin puuta on tarkastettaoa ennenkuin kiroestä sen juurelle viedään.^ Mutta senlainen tarkastelu ei koske ainoastaan puun paksuutta ja pituutta, vaan sen asemaa, sen vaikutusta ympäristöönsä sekä sen vastaisia elinehtoja siinä metsik(')ssä, jossa se nyt on. Niinpian kuin taloudellinen periaale koko laajuudessaan tunnustetaan ainoana oikeana metsätaloudessa, on mainitun laatuinen tarkastelu aivan luon- nollinen. Kysyniys on vaan siilä: voipiko määräraittalakia sovelluttaessa tuollaista tarkastelua raetsässä pitää. Tähän kentiesi vastataan, että se tosiasia, ettei määrämittalakia löydy muualla kuin Pohjois-Ruotsissa, on omiansa epäilystä herättämään.

Me vastaamme tähän, että Ruotsissa, jossa metsänhoita- jat viime aikoina ovat niin huomattavia tehneet omintakeisen metsätalouden aikaansaamiseksi, joka perustautuisi ominaisiin kotoisiin oloihin, mainittua seikkaa ei suinkaan pidetä määrä- mittalain heikkona puolena.

Erittäin valaisevana sitä, miltä kannalta Pohjois-Ruotsin maanomistajat katselevat ja arvostelevat määrämittalakia, tah- don mainita sen mietinnön, jonka Westernorrlannin ja Jemt- landin maakäräjäin valiokunta on kuninkaalle antanut niistä t()imen{)iteistä, joihin olisi ryhtyminen sanottuin seutujen yksi- tyisten metsäin suojelemiseksi hävitykseltä.

Tässä mietinnössään mainittu valiokunta hylkää sen periaatteen, jonka sikäläinen valtion metsäkomitea ehdotus- tansa laatiessansa oli johtavana omaksunut, joka periaate oli näin kuuluva: varsinainen metsämaa on yksinomaan met- sänkasvuun carattava; hakkausta ei saa niin toiniittaa

fpr"^-

231

eikä maapohjaa hakkauksen jälkeen min käyteUä, että metsän uudistuminen käypi mahdottomaksi .

Äsken mainittu maakäräjävaliokunta, jonka jäsenenä oli viisi Pohjois-Ruotsin metsä- ja rauihin oloihin täysin perehty- nyttä henkilöä, osoittaa niietinnössään miten venyvä äsken mainitsemani periaate on ja kuinka vähän se itse asiassa saättaa varjella nuorta kasvullista ja hyötyisää metsää, raikä juuri suojeliista kaipaisi.

Myöskin itse valtion komitea myöntää kyseessä ole- vaa periaatetta puutteelliseksi ehdottaessaan perustettavaksi kansaltisen elimistön, s. o. kuhunkin lääniin metsähallinnon, jonka tulisi virkailijäinsa kautta kussakin eri tapauksessa rat- kaista onko ehdotettua lakia rikottu vai eikö.

Äskeisen periaatteen vastakohdaksi on maakäräjäin va- liokunta asettanut mittamäärälain, siten yhtyen siihen peri- aatteesen, joka on tavattavana jo Norrbotten-laissa 29 p:ltä Syyskuuta 1874, mikä noudatettavaksi määrättiin 13 p. Kesäkuuta 1882 myöskin Westerbottenin rannikolla, ja jota •siltemmin täydennettynä 9 p. Maalisk. 1888 alettiin noiidattaa sekä Norr- että Westerbottenin rannikkoseuduilla. Lapinmaa- han luetussa^ alueessa näitä läänejä on yhä vielä voimassa laki 30 p:ltä Toukok. 1873, joka paljoa ankarammin rajoit- taa yksityisten metsäin käyttöä.

Näyttääpä siten mittamäärälaki vähitellen voittaneen laa- jaa käytäntöä ja kun lisäämme, että metsän omistajat ja pai- kallisten olojen tuntijat ovat vaatineet sen soveUuttamista kahdessa Kuotsinmaan metsärikkammassa läänissä, nun on kaiketi myöntäminen, että määrämittalaki paremmin puhuu puolestansa kuin sen paraimmat puolustajat.

Meissä ei voi hetkeksikään saada sijaa sellainen ajatus että suurimmat maanomistajat vaatisivat lakia, jolla — knten esim. Yliforstmestari F. M. Lagerblad arvelee — ei olisi kas- vattavaa merkitystä ja joka totuttaisi metsänomistajaa huoli- mattomasti ja säästämättömästi metsäänsä käyttämään. Sel- lainen väitös raukeaa itsestään jos me ajattelemme, mitä mittamäärälailla tarkoitetaan.

Minä puolestani tahtoisin määritellä sitä seuraavasti.

Mittamäärälain tulee, paikallisiin olosuhleihin sovel- lutettuna varjella paraimmassa lisäkascussa oleoia nuoria metsikköjä^ mutta sen tulee muöskin antaa tilaisuutta apu- haroennusten Ja puhdistushakkausten toimittamiseen, eikä saa olla esteeksi kitukascuisten metsikköj'en Ja scllaisten

232

alamr'ttaisten puiden poistamiselle (esim. rämeillä ja kor- Villa) joiden lisäkasvu jo ort lopussa,

Voidaan kentiesi kysyä, miien sellainen määrittely on sopusoinnussa määrämittalakiperiaatteen kanssa ja miteakä sellainen periaate on toteutettavissa.

Meidän tulee muistaa ettei laki ole niitä varten kirjoi- tettu, jotka järkiperäisesli lahtovat hoitaa metsiänsä, vaan niitä varten, jotka eivät ollenkaan tulevaisuudesta huolehdi, kimhan vaan metsästään voivat saada suurimman mahdolli- sen rahatulon. Mutta kansalaisen, joka maansa parasta har- rastaa, tulee alistua niihin rajoituksiin joita paitsi ei mitään lakia voida aikaansaada; samalla juuri hänelle on annettava tilaisuus käyttää kaiken ymmärryksensä vapaasti metsänsä hoitamisessa, ei kuitenkaan aivän rajattomasti, vaan olosuh- teiden vaatimisesta yhteiskunnan valvonnan alla. — Tämä olkoon nyt lausuttuna yleisenä periaatteena. Ruotsissa toimi- tetaan alamittaisten puiden hakkausta viranomaisten suostu- muksella. Meillä voisivat ehkä maanviljelysseural tästä pitää {luolta, koska heillä pn metsänhoitajia.

Se metsänomiötaja taasen, joka tyydyttävästi takaa järki- peräisesti metsäähsä hoitavansa ja siinä tarkoitüksessa esim. esittää hoitosuunnitelmaa, jonka voi hyväksyä, hän on kai- kista siteistä vapautettava.

Mittamäärälain ankarin määräys: sitä tai tätä pienem- piä puita ei saa hakata, kohdistuu siis ainoastaan noihin järjettömiin metsänhaaskaajiin; mutta sen myönnytys että pie- nempiäkin puita voi saada hakata koskee niitä, jotka metsis- tänsä huolta pitävät. Mittamäärälain määräykset sitä vastoin eivät uletu sellaiseen metsänhoitoon, jota säännölllsesti ja jär- jestyksellä toimitetaan yhteiskunnan valvonnan alla.

Yksityismetsäkomitea Suomessa on ehdottanut, että maamme yksityisten metsäin ylin valvonta uskottaisiin kun- nille. Minä puolestani epäilen, ovatkohan kuntain jäsenet ky- keneviä tällaista heille uskottua velvollisuutta täyttämään, ja se apu, mikä heillä olisi ehdotetuista enintäin yhdeksästä met- sänhoidon neuvojasta, on vähäksi arvattava.

Onpa melkein otaksuttavissa ettei komitean lakiehdo- tusta voitaisi täysin tehokkaaksi saattaa, joten vaara on tar- jona että se suureksi haitaksi kansallemme jäisi tehottomaksi laiksi.

On myöskin väitetty että määrämittalakia olisi vaikeampi valvoa kuin komitean ehdottamaa. Minä puolestani en sitä käsitä.

233

Jos kunnille iiskottaisiin määrämittalain valvominen, nun olisi hyvin helppoa keväisin tarkastaa hakatut rungot ja <akavarikkoon ottaa maasta vietäväksi hakattu puutavara. Ölen kuullut väitettävän että Pohjois-Ruotsissakin olisi tultu siihen kokemukseen, että mittamäärälain noudattamisia on vaikea valvoa. Saadakseni oikean käsitykseni tuosta laista ja nähdäkseni käytännöUisiä tuloksia siitä niillä seuduilla, joilla se on voimassa, ölen valtion matkarahalla kulkenut Norr- ja Westerbottenissa ; sen nojalla mitä siellä ölen näh- nyt ja kuullut voin vakuuttaa, ettei tuo väite ole aivan oikea. Matkallani ölen nimittäin keskustellut monen sekä valtion että yksityisten palveluksessa olevan metsänhoitajan kanssa ja kaikki ovat poikkeuksetta pitäneet tuon lain noudattamista itsessään aivan yksinkertaisena, mutta yleiset ja liikenneolo- suhteet ovat, sen jälkeen kuin laki otettiin käytäntöön — sen jälkeen on Norrbotten-rata Boden — Ofoten rakennettu — nun paljon muuttuneet, että lain määräykset yksityiskohdis- saan ovat osaksi riittämättömät, osaksi epäselvät. Sen vuoksi sitä paraillaan tävdennetään erittäinkin alamittaisten kototar- vetta varten hakattujen runkojen rautateitse kuljetuksen y. m. suhteen.

Yleisestä mielipiteestä määrämittalain vaikutuksen suh- teen Norr- ja Westerbottenissa kuulin ainoastaan hyvää sa- ' nottavan; kaikkialla tunnustettiin lain merkitys nuorten met- säin säilyttämiseksi nykyisille ja tuleville polville. Sille myön- nettiin sekä suojeleva että kasvattava merkitys. Sillä sen kautta, että amraattimiehen tulee toimittaa leimaus jokaisessa metsikössä, josta puita aijotaan myydä, jota tehdessä kutakin puuta tullaan sen kelpaavaisuuden suhteen tarkastamaan sekä sijoitukseen, ikään, kasvinpaikkaan y. m. katsoen, oppii met- sänomistaja tahi hänen sijaisensa jopa vastoin tahtoansakin tuntemaan metsänhoidollisia periaatteita. Ja tosi asia on, että esim. Muncksundin ja Mo-Domsjön yhtiöiden varsin laa- joissa metsissä, niinkuin myöskin monella muullakin seudulla, valtion metsävirkamiehet ovat leimanneet ainoastaan kitu- kasvuisen ja huonon metsän, jota vastoin kauniit, kasvulli- set, siemennöskykyiset puut ovat saaneet jäädä seisomaan. Minulle vakuutettiin, että yksityismetsänomistaja mielellään jättää puiden leimaamisen metsävirkamiesten huoleksi, jolloin he voivat kussakin tapauksessa sopivimmalla tavalla mene- tellä metsänhoidollisten periaatteiden mukaisesti- Varsinkin mieleeni painui se rehevä uusikasvu, minkä melkein poik- keuksetta tapasin niissä metsissä, joita määrämittalain mu-

234

kaisesti oli hakattii — jota seikkaa ei kyllin voi huomioon ottaa.

Kuten sanottu on tämä kysymys kokonaisuudessaan* erittäin tärkeä. Sen, joka tahtoo mielipiteensä asiassa lau- siia, täytyy olla tüysin vakuutettu sen hyvästä tarkoituksesta. Omasta puolestani ölen kauan asiata tuuminut ja koettanut sitä tarkastaa eri puotilta. Tuloksena siitä on, että minun vakaumukseni mukaan määrämittalaki ainakin toistaiseksi on se, joka meillä olisi käytäntöön otettava. Sillä senlainen laki olisi meidän omista oloistamme syntynyt ja kehittynyt, eikä suinkaan ole nun raaka, joksi sitä vastustajat väittävät.

Mitä lopuksi tulee sähen vähimpään mittaan, johon ter- veitä puila saataisiin ulosottaa, nun olisi se tarkasti ja lai- dolla määrättävä finanssisen tavan nojalla, erikseen maamme eri osia varten. Periaatteellisesti olisi lain valvonla uskot- tava kunnille. Sitä vastoin pitäisi alamittaisia ja kitukasvni- sia puita maasta vietäväksi saada ottaa ainoastaan sen virka- miehen myönnytyksellä, jolle lain valvonta tässä suhteen us- kottaisiin, saraoinkuin hänen tulisi antaa myöntymyksensä niiliinkin toiraenpiteisiin, joita järkiperäisen metsänhoidon ai- kaansaaniiseksi tahi metsän poistamiseksi viljelyksen vuoksi haluttaisiin.

Herra Lagerblad arveli, että määrämittalaki oli Ruot- sissa saanut kannatnsta siitä syystä, ettei parempaa ollut saatavana. Hyvän tuloksen saavuttarainen saattoi paremmilla edellytyksillä Ruotsissa onnistua kuin meillä. Niinpä esim. ' Vester-Norrlandin lääni oli pitkä, kapea rannikkomaa, jotenka valvonta lain noudattamisesta hävi helpoksi. Tarkastukset- kin tulivat halvemmiksi, koska met5?änhoitajia asui taajassa siinä läänissä. Meillä sitävastoin tarkastukset tulisivat liian kalliiksi. Niinpä esim. Turun läänissä tulisi laita, sen rajoissa kuin aivan harvoja metsänhoitajia on saatavana; mutta juuri tässä läänissä [)itäisi määrämittalain noudattamista ankarasti valvoa, koska sen asema ja laaja saaristo antoivat aihetta . otaksumaan, että siellä meidän oloihimrae katsoen suuressa määrin pieniä puulajeja maasta viedään. Puhujan arvelun mukaan Suomenmaan satoja penikulmia pitkä rannikko vaa- tisi suuren miesjoukon, jotta menestyksellä voitaisiin valvoa, että senlaisen lain määräyksiä noudatetlaisiin.

Puhuja vielä buomautti, että puuhiomo-, cellulosa- y. m. s. tehtaat kuluttivat äärettömiä joukkoja pientä puutavaraa ja siinä oli määrämittalaissa suuri puute koskapa koko tämä

rr'^'

235

maamme rajoissa kulutettu joukko pientä puutavaraa tulisi laiti valvonnalta syrjäytetyksi.

Lämpimästi puoltaen komitean ehdotusta huomautti pu- huja vieläkin propsihakkauksien turmiollisuutta, ja esitti sille esteeksi vientitullia tällaiselle puutavaralle. Senlaista tullia oli helppo valvoa, jotavastoin määrämittalakia olisi erittäin vaikea noudattaa.

Vieläkin erästä puutetta herra Ericssonin esityksessä huomautti puhuja; turhaan siitä haki ehdotusta, miten mäcärä- mittalakia meillä olisi sovellutettava.

Herra Ahlberg luki seuraavan kirjoittamansa lausunnon asiassa:

Minusta näyttää kehitys meillä ja muuallakin käyvän siihen suuntaan, että yksityis.metsät yhä enemmän muuttuvat kotitarvemetsiksi samalla kuin maata yhä enempi palstoite- taan, kuten monasti on toivottavaakin. Poikkeuksen tästä tekevät toistaiseksi ainoastaan suuret tilukset ja majoraatit, joita toki meillä on aivan harvoja, luultavasti pienempi määrä kuin missään muussa . Euroopan maista. Jos nun ollen tah- domme pakoittaa maanomistajia »metsäpääoman» säilyttämi- seen, tuntuu kuin uisimme vasten virtaa, varsinkin kun sitä ei voida muulla tavoin aikaansaada kuin vihattavan ja vaa- rallisen lunkeilemisen kautta meillä ammoisista ajoista va- paaseen hallinto-oikeuteen. Ainoastaan siinä tapauksessa, että metsänhakkausoikeuden siirtämisen kautta toiselle ta- lon kyky verojansa maksaa pannaan alttiiksi, on valtiolla oleva oikeus asiaan sekaantua, minkä ohessa metsämaan hä- vittäminen kokonaan on kielletlävä ja laillisen edesvastuun alaiseksi saatettava.

Kestävän raetsänhoidon harjoittamiseen pitkillä kierto- ajoilla ja paksumman puutavaran kasvattamiseksi on yleensä suuri metsä-ala tarpeen, sekä itsenäinen taloiidellinen asema, joka ei ole maailman markkinain äkillisesti vaihtelevista kauppasuhteista riippuva. Meidän maassamrae ovat maan- omistajat vain poikkeustilassa sellaisessa asemassa; meillä on usein pakko turvautua talojen metsiin, viimeisenä keinona satunnaisesta rahapulasta pelastuakseen, kuten esim. kadon, perintösuoritusten y. m. s. sattuessa. Ensi sijassa kaiketi on taloille jaetun metsämaan tarkoitus tukea niiden maanvilje- lystä ja maataloutta muissakin suhtein, eikä omintakaisen raetsänhoidon harjoittaminen.

Vielä voidaan huomauttaa, että puutavara metsässä kyllä saattaa olla hakattavaksi »valmistunut» sekä finanssiseltä että

236

teknilliseltä kannalta katsoen, ilman että se kuitenkaan täyt- tää sen mitan, minkä yksityismetsäkomitean laatima ehdotus määrää. Voipihan esim. puhtaasti taloudelliselta kannalta usein olla edullisempaa jostakin metsästä saada kahdesti 60- vuotisen sadon (esim. paperipuuta) kuin 120-vuotisen; eikä metsänhoidolliseltakaan kannalta senlaista menettelyä vastaan voi mitään muistuttaa. Minä puolestani ölen sitä mieltä, että ainakin metsälakisäädännössä pitäisi mahdollisuuden mukaan välttää puhetta »kypsyneestä» ja »kypsymättömästä» puuta- varasta, mitkä nimitykset vain aiheuttavat väärinkäsitystä.

Ei ole myöskään mikään helppo asia täällä meidän maassamme, jossa taloilla usein on monta metsäpalstaa pit- källä matkalla toisistaan ja talosta, näyttää toteen liiallista hakkausta. Joka tapauksessa täytyy sitä varten saada liki- määräinen tieto pinta-alasta ja metsäpalstojen asemasta; tätä ei saa ilman karttaa ja kuka sen kustantaa?

Sen nojalla, mitä ölen esittänyt, ölen sitä mieltä, että yksityismetsätaloutta varten lakia laadittaissa johtavana peri- aatteena tulee olla: Vapaa käyttöoikeus oraistajalla kuten tähänkin asti, kunhan ei vaan metsämaata autioksi saateta, s. 0. sama peri-aate, joka tavataan nyt voimassa olevassa metsälaissamme, kuitenkin sillä erolla, ettei suurempaa pinta- alaa kuin kaksi hehtaaria saa paljaaksi hakata j. n. e. Lain valvomiseksi tässä suhteessa olisivat komitean ehdottamat metsälautakunnat aivan paikallansa, vaikkakin ne tähän tar- koitukseen voitaisiin kokoonpanna paljoa halvemmin; lauta- kunnille avuksi ja tueksi yksi ammattimies — metsäntarkas- taja — kuhunkin lääniin. Näille lautakunnille, joiden jäsen- ten suurimmaksi osaksi tulisi olla maanomistajia — tästä puuttuu komitean ehdotuksessa määräystä — pitäisi ilmoi- tettaman metsäkaupoisla sillä tavoin kuin sanotun laki-ehdo- tuksen 17 §, jöka sisältää keinoja metsänhävitystä vastaan, tarkemmin ilmoittaa. Täten jossain määrin tulisivat estetyiksi ne väärinkäytökset, joita useimmiten metsäkaupoissa tapah- tuu myyjän kokemattomuuden ja huonon taloudellisen ase- man tähden. Tätä varten pitäisi myös metsänhoidon neuvo- jain lukumäärä lisättämän ja nämät toimet saatettaman suu- renimassa määrässä kansanomaisiksi, nun että talonmistajan olisi yhtä helppo saada neuvoja ja avustusta metsänhoidos- saan, kuin nyt on saada niitä maatalouden muissa haaroissa.

Myöskin pitäisi minun mielestäni välttämättömästi ai- kaansaataman rahalaitoksia, jotka myöntävät lainoja kasva- van metsän vakuutta vastaan. Tätä pitäisi ainakin johonkin

Y

237

määrin voida aikaansaada Hypoteekki-yhdistyksen kautta, koskapa senlaista luottoa muissakin maissa myönnetään.

Kaikin puolin yhdyn Yliforstmestari Lagerbladiin, laa- jennettujen suojametsien tarpeellisuudesta puhuttaessa. Paitsi hänen ehdottamillaan seuduilla pitäisi kentiesi ensi tilassa sellaisia perustaa pitkin Suomen koko rannikkoa ja saaristoa sekä suurten sisävesien rantamaille. Metsänlarkastajain ja metsälautakuntain ensimmäiseksi ja lähimmäksi yhteistyöksi tulisi tarkemmin tutkia ja ratkaista mitkä nietsät tulisi suoja- metsinä pitää.

Lopuksi tahdon huomauttaa yksityismetsäkomitean aivan kummallista tuumaa hienomman puutavaran vientitullista. Aluksi selitettyänsä periaatteensa olevan vientitullia vastaan komitea kuitenkin lopuksi ehdoittaa sellaista tullia hienom- malle puutavaralle, koskapa »kypsynyt puutavara» sellaisella rasitetaan, nimittäin sahautusmaksuHa. Tällä komitea tar- koittaa aikaansaada kylläkin terveellisen ehkäisyn uhkaavaksi enenevälle nuoren metsän propsin muodossa ulosviennille. Selvää on kuitenkin että pienemmän puutavaran menekin eh- käiseminen ja vaikeuttaminen ei ole maanomistajalle kehoi- tukseksi sitä itse sääst^mään. Jokainen, joka on näiinyt mi- ten tavattomasti meillä kaikkea n. k. kotitarvepuutavaraa haaskataan, varsinkin metsäseuduissamme, kyllä tietää, että menekin puute ennen kaikkea on syynä sähen, ettei metsän- tuotteita missään arvossa pidetä. Ja tarkka metsänhoito voipi ainoastaan siellä tulla kysymykseen, missä kaikilla puutavara- lajeilla on hyvä menekki. Kansa tulee käsittämään metsän arvon ainoastaan silloin, kun metsätuotteista saadaan yhä ko- honevat hinnat. Siitä syystä minä arvelen, että vientitulli hei- koramalle puutavaralle suuremmassa määrässä on vahingoksi kuin hyödyksi; sitä voitanee puolustaa ainoastaan siinä ta- pauksessa että se on tarpeen valtion tulojen kartuttaraiseksi.

Herra Läng huomautti, että herra Ericsson puolustuk- sena määrämittalain käytäntöön ottamiseksi meidänkin maas- samme oli maininnut sen seikan, että kaksi maakäräjää Ruot- sissa oli pyytänyt tuon lain käytäntöön ottamista niidenkin alueella. Huomattakoon kuitenkin, että tämä pyyntö oli Pohjois- Ruotsista tehty; Etelä-Ruotsista sellaista ei ole tehty. Fuhu- jan mielestä saattaisi kentiesi olla eduUista Pohjois-Suomessa käytäntöön ottaa määrämittalaki. Mutta Etelä-Suomelle se olisi aivan sopimaton, koska se ei voisi estää metsäin jatku- vaa hävittämistä esim. polttopuuhakkauksen kautta, mikä ny- kyään peloittavassa määrässä runtelee Itä-Suomen metsät.

238

Katsoen komitean ehdotusta pääasiassa sopivaksi tahtoi puhuja kannattaa sitä, lisäten että sitä sovellutettaessa kyllä tultaisiin huomaaraaan miasä osissa sen määräykset ehkä bli- vat epäkäytännölliset ja kaipasivat korjausta.

Herra Cannelin sanoi jo virkansa puolesta antaneensa lausuntonsa komitean mielinnöstä ja tahtoi nyt aivan lyhyesti sen pääkohtia esittää. Syynä niinkutsutun yksityismetsäko^ mitean kokoontumiseen lienee ollut se turmiollinen propsin ja hienomman puutavaran hakkaus, jota suuressa määrässä harjoitetaan pitkin maamme rantamia ja joka oli herättänyt aivan oikeutetun huomion ensin sanomalehtien ja sitten asian- omaisten puolelta.

Kuitenkin on todeksi näytetty, että meillä yritykset järki- peräisen ja tehokkaan metsänhoidon aikaansaamiseksi aina ovat rauenneet sikseen syystä, että hienompaa puutavaraa ei ole saatu kaupaksi. Kun nyt vihdoinkin tilaisuutta oli saatu tämän laatuista puutavaraa edullisesti hakata ja myydä ja siten hyvän ja tehokkaan metsänhoidon mahdoUisuus oli en- tistä lähempänä, nyt heti laeilla tahdottaisiin ehkäistä järki- peräisten metsänhoidonystäväin kauan ikävöimää tilaisuutta hyvän menekin saavuttamiseen, ja se ainoastaan siitä syystä että väärinkäytöstä oli huomattu. Tällaista vaatimusta piti puhuja aivan vääränä ja arveli puolestansa, että ohjaus met- säin hoidossa ja neuvot metsäpääoman oikeaan käyttämiseen paljoa paremmin metsiä suojelisivat kuin vaikka miten anka- rat lait. Hyvä ja hellä huolenpito ei kaipaisi lakipykäliä sillä rakkaus metsiin takaa niille paraimman hoidon ja suojan.

Puhuja näytti vielä, että monet komitean lakiehdotuk- sessa tavattavat käsitykset olivat häilyviä, Niinpä esim. sana metsämaa, jota ei voida määritellä, samoin sana hävitys. Kuinka saattaa vaatia, että tuomari käsitteen nojalla, jonka merkityksestä ei edes ammattimies ollut selvillä, saattaisi päätöstä langettaa.

Herra Renfors yhtyi herra Längim siinä, että komitean mietintö pääasiassa oli hyväksyttävä. Puhuja ei kuitenkaan tahtonut suostua herra Längin esittämän määrämittalain käy- täntöön ottamisesta Pohjois-Suomessa jo siitäkin syystä, että pienemmillä puutavaroilla ei siellä ollut mainittavaa menekkiä,

Puhujan mielestä oli erittäin arveluttavaa ryhtyä yksi- tyisen metsänomistajan nautinto-oikeutta supistamaan. Kui- tenkin juuri määrämittalaki paljoa suuremmassa määrässä supistaisi tätä oikeutta kuin komitean ehdottamat määräyk- set. Komitean ehdoituksen mukaan nimittäin vapaata nau-

l

239

tinto-oikeutta vasta sitten on rajoitettava, kun talon kotopuu- tarpeen saanli metsästä on vaarassa.

Puolustuksena määrämittalain käytäntöön ottamiseksi oli herra Ericsson muun muassa lausunut, että tuo laki muka oli selvä. Puhuja kuitenkin oli sitä mieltä, että ylipäätänsä lienee mahdotonta sellaista lakia laatia, jota ei saattaisi vää- rinkäsittää tai kiertää.

Ehkenpä löytyi henkilöitä, jotka tulevien sukupolvien etua ajattelisivat. Valitettavasti hän ei kansan seassa ollut voinut huomata sellaista. Päinvastoin osoitti hänen koke- muksensa että yleensä, vähääkään tulevaisuutta ajattelematta, metsästä koetettiin saada mahdollisimman suuret rahatulot.

Puhujan raielestä oli komitean lakiehdotuksen tähtää- mää päämäärää — metsäin kestävyyttä — liian ahtaasti kä- sitetty. Sen huoraasi itse lakiehdotuksesta, jota tarkastaessa voi huomata, että komitea itse kestävyysperiaatteen ajami- sessa on suuria myönnytyksiä tehnyt.

Puhuja mainitsi vieiä, että herra Cannelin oli arvellut, etteivät ankarat lait ole metsäin suojelemiseen tehokkaita, vaan se rakkaus, joka ilmiliekkiin leimahtaisi niinpian kuin meidän kansamme on metsäinhoidosta saanut ohjeita ja neu- voja. Koskapa puhuja ei ollut huomannut ketään, joka rak- kaudesta metsään olisi sitä alkanut hoitaa, täytyi hänen aset- tua nun ihaanteellisen käsityksen suhteen epäröivälle kan- nalle. Jo talojen korkealle kohotetut hinnat pakoittivat metsä- pääomaan turvautumaan; jos sitten talo lyhyemmän ajan ku- luessa useammin vaihtoi omistajaa tuli talon pääoma pian hävitetyksi. Sellaisissa tapauksissa pitäisi ankaran lain tulla väliin.

Ylitirehtöörinapulainen C. Nummelin oli kokoukseen lähettänyt kirjallisen lausunnon, jonka herra Ekström luki julki.

Niiden tietojen ja selvitysten nojalla, joita maamme yk- sityismetsäin tutkimista varten asetettu komitea oli tutkinut ja saanut, oli sanottu komitea tuUut täysin vakuutetuksi siitä, ettei enään voitu välttää ryhtymästä ankarampiin rajoituksiin metsäin käyttämisen suhteen kuin mitä nykyisessä metsälaissa tavataan. Komitea on harkitessaan ja tarkastaessaan metsä- laissa tavattavia määräyksiä ja niiden puutteellisuuksia huo- mannut ja osoittanut, että pääsyy sähen, että 14 pykälän si- sältämät rajoitukset ovat tehotlomiksi jääneet, on se että noita rajoituksia ja määräyksiä puutteellisesti on valvottu, samoin kuin myös että kaskenpolttoa rajoittavat määräykset useim-

240

«lilla seuduilla kokonaan ovat jääneet varteenottamatta. Mutta tutkimatta ja tarkastamatta miten ja millä tavalla tämä puut- teellinen valvorita olisi tehokkaaramaksi saatettava on komitea lausunut sen mielipiteensä, että »meidän metsälakilaadinnan tulee kulkea omaa itsenäistä uraa ja on rakennettava omain yhteiskunnallisten ja muiden olojen pohjalle.» Siinä tarkoi- tuksessa on komitea myös ehdotuksensa antanut, jotka sisäl- tävät min huomattavia rajoituksia yksityisten oxnistajain nau- tinto-oikeudessa metsiinsä, ettei sellaisia missään muussa maassa tavata.

Lain valvonnasta tehtäisiin kunnallinen asia ja siitä pi- täisi huolen erityiset metsälautakunnat. Se valta, joka näi- den lautakuntain käsiin on annettu ja joka sisältää muun muassa oikeuden kieltää hakkausta myyntiä varten, tulisiai- van arveluttavassa määrässä rajoittamaan yksityisten omistus- oikeutta. Katsoen sähen laajaperäiseen ja erittäin seikka- peräiseen toimintaan. joka näille niin sanoakseni metsäasevel- vollislautakunnille kuuluisi sekä niihin minun mielestäni häily- viin ja epäselviin määf-äyksiin, joihin lautakuntain tulisi no- jautua ja joista mielivalta usein olisi seurauksena, on otak- suttavissa, varsinkin huomioonottamalla samalla lautakuntain kokoonpanoa, että lautakuntain toimenpiteet epäilemättä tulisi- vat aiheuttamaan alituisia rettelöitä sekä myöskin sotkua ja epävarmuutta yksityisten maanomistajain taloudessa.

Esittämistäni syistä en minä puolestani voi yhtyä komi- tean ehdotuksiin, vaan väitän että puutteellisuudet voimassa olevan raetsälain määräyksissä metsän hävityksen ehkäisemi- seksi toisella tavalla olisivat parannettavat. Ja koska niiden viranoraaisten, joiden asiana nykyään on lain noudattamista valvoa, ei ole mahdoUista sitä velvollisuuttansa täyttää, näyt- tää minusta välttämättömältä että tehokkaamman valvonnan aikaansaamiseksi ja rikkoumusten estämiseksi viipymättä ase- tetaan erityisiä katsantomiehiä, ennenkuin uusiin ennen koitta- mattomiin keinoihin ryhdytään, joista arvaamattomia seurauk- sia voisi koitua. Vasta sitten kun on huomattu, että 1886:n metsälain määräykset, tarpeeksi valvottuina, eivät riitä met- sän hävitystä ehkäisemään, olisi syytä metsäin tulevaisuuden turvaamiseksi rylityä enempiin toimenpiteisiin yksityisen met- sänoniistajan vapaan nautinto-oikeuden rajoittamiseksi.

Mitä Sitten tulee kustannuksista, joita ehdotettujen laki- määräysten valvonta aiheuttaa, niin ne eivät suinkaan tule pieniä olemaan. Se rahamäärä, jonka komitea on katsonut tarvittavan yksityisten metsäin suojelemiseksi hävitykseltä ja

r

241

parannuksen aikaansaamiseksi niiden hoidossa, nousee vuo- sittain noin 466,000 mk, josta 283,000 ink palkkoihin. Näi- den kustannusten suorittamiseen olisivat tulot sahautusmak- suista ja vientituUista käytettävät, ja komitea on samalla eh- dottanut, että sellaisellekin pienemmälle puutavaralle, joka voimassa olevan säännön mukaan vientituUista sahatukeilta ja muulta sahauttamattomalta puutavaralta nykyään saadaan tuJlitta maasta viedä, täst'edes vaadittaisiin vientitullia, sekä että polttopuistakin tällaista tuUia otettaisiin.

Samalla kuin katson mainitut palkat, mikäji metsälauta- kuntiin tulee, heidän työnsä vaikeaan laatuun katsoen olevan liian pieniä, en muutenkaan saata vientitullin suhteen pie- nemmälle puutavaralle yhtyä koraitean ehdotukseen. Sillä mikäli senlaisesta pienemmästä puutavarasta voidaan verrat- tain korkeata hintaa saada, on maanomistajalle epäileniättä suurempi etu sen myymisestä, kuin odottaa useampia vuosi- kymmeniä ennenkuin sitä täysikasvaneena saattaa hakata. VientituUi siten vaikuttaisi maanomistajalle vahingollisesti sen kautta, että pienemmän puutavaran hinta alenisi ilman että silti vältettäisiin metsän kotipuutarvekulutuksen kautta hä- viöön joutumista.

Muuten ja koska komitea asiaUisessa lausunnossaan myöskin on antanut tietoja niistä metsämaan ostoista, joita valtiolle on toimitettu, mutta sitä tehdessään ainoastaan on viittaillut siihen, ettei esteitä' asetettane metsämaan vast'edes- kin ostamiselle valtiollß kussakin eri tapauksessa tehtävän eri esityksen nojalla, nun näyttää siltä, että komitealla olisi ollut täysi syy sille annetun määräyksen nojalla harkittavaksi ottaa kysymys metsämaiden valtiolle ostamisesta vastakin, varsinkin katsoen maassamme yhä jatkuvaan ylenmääräiseen kotipuutarvehakkaukseen ja niihin arveluttaviin seurauksiin asumus- ja muissa yhteiskunnallisissa suhteissa, mitkä siitä voivat johtua. Totta kyllä on, etteivät tähän asti tapahtuneet metsämaan ostot ole ehdoionta hyväksymistä saavuttaneet, ja että niitä samoin kuin myös Metsähallituksen ehdotusta osto- jen jatkamisesta on ankarasti arvosteltu ja että sitä tehdessä kiivaudessa on menty nun pitkälle, että noihin ostoihin ku- lutettu miljoona on katsottu »hukkaan heitetyksi.» Missään tapauksessa ei toki voitane kieltää, että metsämaan osto kansalli- selta kannalta on hyödyllistä ja, että se edistää metsänhoidon yleensä parantamista. Minun mielipiteeni onkin se, että Jos osakin niistä summista, joita on aijottu yksityisten metsäin hävittämisen ehkäisemiseksi ja niiden metsätalouden paranta-

242

miseksi, varattaisiin metsämaiden ostamiseen valtioUe, siitä ei vain sahateollisuudelle olisi hyölyä sen kaiilta, että kar- keampia puulajeja niistä olisi saatavissa, vaan, että niistä seuduilla, joilla yksityisten metsät liiallisen hakkauksen jäl- keen ovat riittämättömät, saataisiin paikallinen erilaisten puu- tavaraia tarve tyydytetyksi. Senlaisiin tarkoituksiin kulute- tut varat olisivat myöskin minun mielestäni aikaansaaneet suurempaa hyötyä, kuin jos niitä olisi käytetty ehdotettujen metsälautakuntain palkkaamiseen.

Herra Renfors tahtoi nyt julkiluetun lausunnon joh- dosta huomauttaa, etteivät ne menot, joita komitean ehdo- tuksen käytäntöön paneminen vaatisi, suinkaan olisi katsotta- vat liian korkeiksi, jos huoraioon otetaan miten äärettömän suuria summia meidän maamme metsät vastaavat. Ellemme mitään uhraa, ei raeidän myöskään tulevaisuudessa pidä mi- tään metsästä toivoa. Ja kuitenkin puhujan mielestä juuri metsä sekä nyt että vastakin oli oleva maamme talouden pääpylväitä, josta syystä liiallista säästäväisyyttä ei voinut suosittaa kun on kysymys metsäin vsstaisen tnotantokyvyn säilyttämisestä. Muuten arveli puhuja, että kysymys metsä- maan ostamisesta valtiolle oikeastaan ei kuulunut pääkysy- mykseen, jonka tähden siitä ei nyt pitäisi keskustella.

Herra Heiander lausui ihmettelevänsä, ettei kukaan puhuja vielä ollut maininnut norjalaisen metsäkomitean mie- tintöä ja siinä ehdotettuja kunnallisia metsärahastoja, joita oli ajateltu perustettaviksi siten, että metsänmyyjä sähen maksaa määrä prosentin myyntihinnasta. Valtio ottaa maksaaksensa sähen yhtä suuren summan. Metsänomistaja voi saada ta- kaisin sisäänraaksunsa, jos hän ryhtyy eräisiin metsän vastai- seile tilalle tärkeisiin toimenpiteisän. Sen lisäksi saattoi näillä rahastoäla kunnallismetsiä hankkia. Tälläisellä menettelyllä olisi suuri kasvattava merkitys, eikä se tuntunut mahdottomalta toimeenpanna meilläkin. Ne metsälautakunnat, joita komitea oli ehdottanut, voisivat helposti valvoa sen suuntaisen lain noudattamista.

Herra Fieandt tahtoi metsänomistajana alistua rajoi- tuksän metsännautinnon suhteen, jos senlainen laki voitaisiin aikaansaada, joka kaikkia samassa määrässä koskee ja käy- tännössä on helppo toteuttaa. Hän puolestansa ei voinut hyväksyä komitean ehdutusta, vaikka se ensi silmäyksellä näytti hyväksyttävältä.

Ehdotettujen metsälautakuntain kokoonpano kohtaisi, arveli puhuja, suurimpia vaikeuksia. Ei olisi helppoa saada

r^^~

243

kelvollista ja taitavata väkeä jäseniksi niihin. Sitäpaitsi heille esitetty palkka oli nun pieni runsaasen työhön verraten, että täytyi edellyttää, että jäsenet laulakunnissa usein vaihtuisivat, mikä olisi asialle haitaksi.

Todennäköisesti nyt ehdotettu asetus, jos se käytäntöön pantaisiin, aikaan saisi paljon syytöksiä lautakuntia vastaan mielivallasta ja puolueellisuudesta. Mitä yhden kunnan lauta- kunta piti hyvänä ja sallittuna, • sitä ehkä naapurikunnan laiitakunta aivan toisin arvostelisi.

Puhujan käsityksen mukaan oli kestävyysperiaate komi- tean ehdotuksen punaisena lankana. Mutta yksityiselle raet- sänomistajalle ei olisi mahdollista käytännössä toteuttaa eh- dottomasti kestävää metsänhoitoa. Hänen * taloutensa pakoitti hänet usein metsää suuremmassa määrässä käyttamään, kuin mitä sen kestävyys salli.

Näistä syistä puhuja arveli, ettei Metsänhoitoyhdistyk- sen tulisi kannattaa näitä peri-aatteita, joita yksityismetsä- koniitea oli yksityisten metsäin hävittämistä vastaan esittanyt. Puhuja arveli, että nykyään tulisi pitäytyä vanhaan tilaan, kuitenkin sillä tavoin parannettuna ja kehitettynä, että uusi kasvu lain kautta taattaisiin.

Se puoli miljoonaa, jota oli aikomus kuluttaa ehdote- tun asetuksen valvoraiseen voitaisiin puhujan mielestä parai- ten käyttää niin kuin herra Nummelin oli ehdottanut.

Herra Soliiander sanoi, että komitean tilasto vastusta- mattoraasti todisti, että kototarvekulutus paljoa suuremmassa määrässä oli hävittänyt metsiä kuin muu kulutus. Jos siis tahtoi metsäin tuotantokykyä edistää, niin pitäisi sitä varten kototan^ehakkausta supistaa. Tämä tapahtuisi paraiten met- sien arvon kohotessa ja kansantiedon enetessä. Siksipä ei laki, joka, kuten komitean ehdottama, etupäässä tarkoitti ta- lojen kotitarpeen säilyttämistä, ollut välttämätön. Uusi kasvu sitä vastoin olisi lain kautta turvattava. Puhuja osoitti mi- hin suuntaan kehitys Englannissa oli kulkenut, siellä kun ei lakia uuden kasvun turvaamiseksi löytynyt. LuonnoUinen seuraus siitä oli se, että Englannin ja Skottlannin metsämaat vieläkin suurimmaksi osaksi olivat metsättömiä.

Herra A. Blomqoist piti tätä kysymystä kovin laajana ja sen pohtimiseen määrättyä aikaa aivan liian lyhyenä. Siitä syystä hän sitä saattoi kosketella ainoastaan muutamalta näkökannalta. Koska hän jo Hufvudstadsbladetissa oli laa- jemmin tarkastanut kysymyksessä olevaa mietintöä, pyysi här] saada viitata siihen samalla ilmoittaen, että hänellä tuon esi-

244

tyksensä julkaisemisen jälkeen oli ollut tilaisuus tutustua metsäoloihin sellaisissa maissa, joissa metsälakeja löytyi, mitkä yksityisten metsätaloudelta vaativat kestävyyttä ja puuvaras- ton vähentäniätlömänä säilyttämistä, kuten esim. Baijerissa.

Äskettäin uudelleen muodostetun saksalaisen metsän- hoitoyhdistyksen johtokunta on, kuten tunnetaan harkittavak- seen muun muassa ottanut lainlaatimiskysymyksen yksityis- ten metsistä, ja on se siinä tuUut siihen mielipiteeseen, ettei ollenkaan ole varmaa, että Baijerilainen metsälaki v:lta 1852 erityisesti on vaikuttanut yksityisten metsäoloihin kuten aivan yleisesti kuitenkin on luultu. Aijottiin senvuoksi Preussiläi- sen hallituksen kautta hallinnoUista tietä tästä asiasta kysyä Baijerilaiselta hallitukselta. Emme tiedä onko nun tapahtu- nut, mutta ainakin on Baijerin hallitus jo kaksi vuotta Sitten ryhtynyt erinäisiin toimenpiteisiin yksityisten metsätalouden valvomiseksi ankarammin kuin tähän asti ja tarkemman joh- don saavuttamiseksi siinä. Sita varten oli aluksi asetettu viisi - [metsänhoitajavirkaa. Näiden ammattimiesten, jofden hoidettavaksi myöskin jätettiin pienempi ala valtiometsää, tuli valvoa metsälain noudattamista ja siinä suhteessa etupäässä tehdä selvitys yksityismetsäin nykyisestä tilasta; toistaiseksi ei näitä tutkimuksia liene julkaistu. Yhdeltä näistä metsän- hoitajista, jonka toimiala käsittää kokonaista viisikymmentä- kuusi kuntaa, oli puhuja saanut tietää, ettei metsälaki ollut voinut suojella puuvarastoa eikä edes uutta kasvua taata. Näiden metsänhoitajain toiminta oli pääasiassa ollut neuvovaa laatua eli siten samanlaatuinen kuin meidän metsänhoidon- neuvojain. He olivat myöskin perustaneet taimitarhoja tai- mien jakelemista varten yksityisiin metsiin. Muun muassa oli äsken mainittu metsänboitaja, forstmestari Bräutigam Main- burgissa, ensimäisenä toimintavuotenaan toimittanut tarkas- tusta 150:llä eri tilalla, joiden omistajat olivat anoneet lupaa saada metsää raivata pelloksi tai niityksi.

Gottlannilla oli vanhastaan voimassa olevan hävitys- ja rauhoituslain ohessa määrämittalaki v:sta 1894 alkaen, mikä ei kuitenkaan määrännyt raäärämittaa määräkorkeudelle, kun- han ei juuri leikkauksesta 20 senttimetriä pienempiä puita hakattu. Seurauksena siitä on ollut, että kun metsänhaaskaa- jat oikein tahtovat metsää myllästää, he kauppakirjaan merki- tyttävät, että hakkaus on suoritettava voimassa olevan lain nojalla. Gottlannin maakäräjät olivat myös ehdottaneet uutta lakia, jossa 80:n senttimetrin läpimitta kaadetun tukin tyvi- päässä ehdotetaan minimimitaksi.

245

Kaksi vuotta sitten oli puhuja käynyt Norrbottenissa Ruotsissa, eli siis samoissa seuduissa missä herra Ericsson nyt oli käynyt, ja siellä huomaniiul ammattimiesten mieli- piteiden olevan hyvin ristiriitaisia. Omista havainnoistaan hän ei voinut puhua, koska matkaa varten ei ollut viikkoa, vielä vähemmin kuukautta käytettävänä, jotta olisi voinut var- moja havaintoja tehdä suuremmilla aloilla, joilla lakia oli pi- teraraän aikaa sovellutettu. Varmana tosiseikkana saattoi kui- tenkin lausua, että nyt kysymyksessä olevilla seuduilla Ruot- sia se raielipide on vallalla, ettei määrämittalailla ole kuusi- metsän suhteen merkitystä siitä syystä, että kuusi vain poik- keustilassa saavuttaa vientitavaralle luvallisen suuruuden, josta taas seurauksena on, että kitukasvuinen kuusimetsä jääpi käyttämättä, vallaten yhä suurempia aloja männyn kus- tännuksella.

Puhuja sanol suuresti suosivansa pakollista nuorennusta ja hän luuli että maarame metsänhoitajat yleensä olivat sa- raaa mieltä. Myöskin useat ruotsalaiset metsänhoitajat olivat puoltaneet metsänviljelystä pakollisena. Kansan taitainatto- muuden tähden metsänviljelytöissä syntyisi arvatenkin vai- keuksia, mutta hyvällä tahdolla olivat ne toki voitettavissa.

Puhuja myönsi, että komitean ehdotus sisälsi monta tär- keätä kohtaa, niistä metsälautakunnat ydinkohtana. Kuiten- kin lienee sopivain henkilöin löytäminen jäseniksi lautakun- tun hyyin vaikeata ja käynee heidän asemansa suuresti vi- hattavaksi, heidän kun yht'aikaa tulee olla poliiseina, ylei- sinä kantajina ja jurytuoraiokuntana, mikä kaikki ei voine meillä saavuttaa hyväksymystä.

Turun läänin ja Ahvenanmaan rantaseudut olivat suu- ressa raäärin liiallisen hakkauksen alaisia. Oli kuitenkin ai- van vaikeata esittää sopivata keinoa sen ehkäisemiseksi. Yk- sinkertaisinta, mutta samalla ankarintakin, olisi kentiesi mää- rätä, kuten herra Lagerblad oli ehdottanut, vientitullia ja vientikieltoa. Näihin keinoihin ei kuitenkaan pitäisi ryhtyä ilman suurinta pakkoa.

Puolestaan puhuja ei voinut kannattaa hra Ericssonin mittamäärälakia ja huomautti, ettei hra Ericsson ollut var- maa minimimittaa esittänyt. Metsänhoitoyhdistyksen tulisi, kuten aikaisemrainkin, vastustaa määrämittalakeja. Sita vas- toin olisi syytä erityisesti suositella nuorennuslakia.

Muuten ei tullut pitää 450,000 mk suurena uhrauk««na Jos metsäkomitean ehdotusta sen avulla olisi mahdollinen käytäntöön panna. Lain pakollisesta nuorennoksesta käytän-

246

töön paneraiseen voitaisiin hyvin käyttää tukkukauppias Sö- rensenin tunnettua ehdotusta vientitulleista.

Herra Renfor^ muistulti, että ruotsalainen metsäkomi- tea oli ehdottanut metsänviljelyspakkoa. Ja kuitenkin oli Ruotsissa eduUisemmin arvosteltu suomalaisen komitean eh- dotusta kiiin ruotsalaisen.

Esimerkeillä puhuja osoitti, että metsänviljelyspakosta saattoi taloudellisessa suhteessa olla arveluttavia seurauksia ja huomautti, että komitean ehdotus ainoastaan sen verta tahtoi rajoitlaa metsän hakkaiista, ettei talon kotitarpeita tu- lisi puuttiimaan.

Puhujan mielestä ei tälle kysymykselle voitu määrättyä vastausta muodostaa, koska vastaiset mielipiteet olivat lukui- sat ja toisistaan suuresti eroavat. Siksi tulisi keskustelun käydä vastauksesta.

Herra Ehrström huomautti että nyt oli suositeltu kol- mea eri tietä yksityismetsien suojaamiseksi, nimitt. määrä- mittalaki, joka ei saavuttanut yleistä kannatusta, voimassa olevan metsälain 14:n pykälän seloittäminen, ja vieläkin metsän ciljelypakko.

Puhuja sanoi suuresti suosivansa ehdotettuja metsälauta- kuntia, jos ne sellaisiksi muodostettaisiin, että ne toimisivat mieluuinmin neuvovina kuin poliisihiitoksina. Siinä tapauk- sessa niitä kansakin suvaitsisi ja sellaisina ne myöskin saa- vuttaisivat vähitellen kansan hiottamuksen ja kannatuksen. Sellaisen lautakunnan merkitys olisi puhujan mielestä aivan suuri esim. metsänmyyntiasioissa. Kaiketikin tuntuisi rau- hoittavalta metsänmyynnin suhteen saada neuvotella täysi- kykyisen ja kokeneen lautakunnan kanssa.

Voimassa olevan metsälain 14 pykälä olisi laajennettava siihen suuntaan, että puhujan niainitsemain lautakuntain ko- koonpanemisesta siinä määrättäisiin. Puhuja vielä ehdoitti nyt asetettavaksi valiokuntaa, jonka tulisi viitattuun suuntaan antaa selvitys tuosta pykälästä ja että metsänhoitoyhdistyk- sen nyt tulisi muodostella vastaus, joka käsittäisi imo lauta- kunnatkin.

Herra Cannelin vastusti herra Renforssia väittäen, että kysymys metsämaan ostamisesta valtiolle oli likeisessä yhtey- dessä keskustelukysyrayksen kanssa ja sanoi mieltyneensä herra Helanderin mainitsemaan norjalaiseen ehdotukseen kun- nallisen metsärahaston perustamisesta, jota voitaisiin kunnal- lismetsäin ostamiseen käyttää.

Meillä kun talonomistaja jo on tottunut kunnallisveroa

247

suörittamaan metsänmyynnistään, ei pitäisi olla aivan vaikeata saada muodostetuksi kannallismetsärahastoja, joita käytettäi- siin etupäässä kannallismetsäin hankkimiseen.

Puhuja tahtoi puolestaan, että luetsänhoitoyhdistys julki- lausuisi mielipiteeosä tässä asiassa ja samalla myös maan ostamisesta valtiolle sekä kunnallismetsäin muodostamisesta.

Herra A. Blomqvist piti herra Ehrströmin ehdotusta vastaukseksi keskustelokysymykseen sopivaropana kuin herra Renforsin.

'Herra Solitander vaati äänestysesitystä, jotta saatai- sÜD selville mikä monista ehdotuksista oli voittanut suurim- man kannatuksen. Tätä esitystä kannatti herra Blomqvist.

Herra Läng mainitsi, että muutamat maanviljelysseu- rat komitean mietinnösta antamassaan lausunnossa olivat eh- dottaneet, että kullekin metsälautakuoDalle avustajaksi annet- taisiin tutkinnon suorittanut metsänvartia. Tästä ei pääasiassa tullut muutosta lakiehdotukseen, jonka ytimenä oli, että kun- nat itse saisivat lain noudattamista valvoa. Puhuja myöskin huomautti, että kaikki metsänhoidonneuvojat olivat komitean ehdotusta kannattaneet.

Puheenjohtaja oli virkansa puolesta yliforstmeslarina antamassa lausunoossaan epäillyt komitean ehdotuksen käy- täntöön ottamisen mahdollisuutta, mutta sitävastoin puoltanut metsälain 14:n pykälän laajentamista sähen suuntaan, että tehoisa nuorennospakko aikaansaataisiin.

Sittenkuin vieläkin herrat A. Solitander, Blomqvist sekä puheenjohtaja olivat ajatuksensa lausuneet, esitti puheenjoh- taja äänestettäväksi siitä, oliko keskustelu pidettävä vastauk- sena vai oliko eri vastaus muodostettava pohdittuun kysy- mykseen. Kun äänet jakautuivat tasan, ratkaisi puheenjohtaja äänellään, että eri vastaus oli muodostettava.

Äänestyksellä vielä päätettiin, että vastaukseen otettai- siin myös kysymykset metsämaan ostamisesta valtiolle sekä kunnallismetsäin muodostamisesta.

Herrain A. Blomqvistin, Cannelinin ja Längin ehdotuk- sesta hy väksyivät kokoukseen osaanottajat seuraavan lausunnon:

Vaikk'ei metsänhoitoyhdistys ole tahtonut ratkaiseoaa lausuntoa antaa eikä erityisesti puoltaa mitään yksityismetsäkomitean esiitä- mistä periaatteista yksityisten metsäin suojelemi- seksi näüittämiseltä, Jotaen sooelijaisuudesta eri mielipiteitä, niinkuin pöytäkirjastakin näkyy, on

6

248

lausuttUf ei yhdistys kuitenkaan ole tahtonut olla lausumatta hyväksyvänsä komitean esittä- mää mielipidettä siitä, että sopioain metsäalnpi- den ostaminen kunnallismetsiksi olisL suotavata; sitä paitsi ort metsänhoitoyhdistye katsonut dcI- vollisuudekseen erityisesii tärkeänä esittää, että üdstakin^ kuten aikaisemmin ort tapahtunut, metsämaita ostetaan myöskin kruununpmstoiksi nüssä osissa maata, joissa sellaisia ei löydy, — jota muöskin kaksi komiteaa^ vuosina 1874^ 1891 ovat endottaneet.

§8-

Totnen kysyrnys: Mitkä toioomukset voidaan kriiu- nunmetsäkomitean korkeammassa metsänhoidon opetuk- sessa ehdottamain muutosten johdosta sekä tämän opetuk- sen nykyisen tilan suhteen lausua? (Lykätty edellisestä vuosikokouksesta).

Koska metsänhoitoyhdistyksen johtokunta lausunnossaan kraunuroetsäkomitean mietinnöstä on kosketellut komitean ehdottamaa ylemmän metsänhoito-opetuksen muuttaroista Yli- opistooD, julkiluettiin johtokunnan lausunto siitä, minkä jälkeen

Puheenjohlaja huomautti, että tästä kysymyksestä sekä , meillä että muualla oli laveasti keskusteltu, josta syystä veisi liian paijon aikaa nyt uudelleen esittää senlaista muutosra vastaan tai sen hyväksi löydettäviä syitä.

Samalla ilmoitti puheenjohtaja, että Metsänhoitoopiston opettaja B. Ericsson oli pyytänyt, että hänen esityksensä tässä asiassa edellisestä vuosikokouksesta luettaisiin. Mutta, koska sanottu esitys painettuna on luettava viime vuosikokouksen pöytäkirjoissa ja keskustelu-aika oli lyhyt, päätettiin, ettei sitä nyt julkiluettaisi, koska kaikki sen sisäJlyksen jo tunsivat.

Herra Elfoing esitti seuraavan kirjallisen lausuntönsa:

PääasialHsesti saan lämpiroimmin puoltaa Suomen met- sänhoitoyhdistyksen ehdotusta, jonka kokoonpanemiseen ölen osaa ottanut. Mutta koska en ole saanut tilaisuutta osaa ottamaan johtokunnan päätökseen, kun en ole jäsenenä johto- kunnassa, en ole saattanut eräässä yksityisseikassa eroavata mielipidettäni esiintuoda ja pyydän senvuoksi sen nyt tehdä.

249

Johtokunta ehdottaa opettajavoimista puhuttaessa yhtä opet- tajaa metsäntaloudenjärjestelyä ja metsänarvolaskua varteo |

ja toista metsämatematiikkaa, maanmittausoppia, kartanpii- !{

rustusta ja insinööritieteitä varten. Minusta näyttää luon- i

Dollisemmalta, että metsämatematiikka yhdistetään metsän- \

talousjärjestelyyn ja metsänarvolaskuun, josta syysta 6hdo- j

tan, että nämät kolme ainetta määrätään samalle opettajalle ^^-""^'^i ja muut mainituista aineista toiselle. i

Sitäpaitsi pyydän kosketella erästä kysymystä berra Ny- J

landerin tekemässä vastalauseessa johtokunnan ehdotusta vas- taan. Herra Nylander sanoo metsänhoidollisten oppilaitosten '-

sijoittamisen suhteen epäämättömästi ilmenevän »että mai- ]

nittu opetus miltei kaikkialla on sijoitettu sivistyskeskuksiin ^

taikka myöskin välittömään yhteyteen senlaisten paikkojen kanssa, joilla henkiset ja tietopuoliset harrastukset ovat eloi- simpia.» Tältä kannalta lähtien herra N. ehdoittaa metsän- hoidollisen opiston sijoittamista meillä yliopistoon. Luulen, että herra N. on asiata katsellut väärältä, tai ainakin liian yksipuoliselta kannalta. Minä puolestani luulen, että kysy^ mystä metsänhoidoUisen opiston sijoittamisesta ratkaistaessa on metsäin läheisyyteen ennen kaikkea huomiota pantava, mutta sivistyskeskuksen läheisyyteen vasta toisessa sijassa, Suotuisinta olisi tietenkin jos molempia etuja voitaisiin yhtaikaa saada. Helsingissä nun ei voi tapahtua. Meillä ei Helsin- gissä ole sitä etua kuin esira. Münchenissä, josta 1 — 2 tun- nissa voidaan päästä hyvinhoidettuihin yaltion metsiin. Miksi opetus on sijoitettu 45 km päähän Berlinistä, Eberswaldeen eikä Berliniin, vaikka se alkuaan itse asiassa on ollut Ber- liniin sijoitettu? Miksi jatkuvasti vaaditaan, että Saksissa metsänhoidon opetuksen tulee pysyä Tharandissa eikä muut- tua Dresdeniin eli Leipzigiin? Eiköhän metsän takia — jotta opintojen esine löytyisi nun hkellä kuin mahdollista. Saman kysymyksen voipi tehdä Escorialista, joka on 40 km Madridisla, Vallombrosasta, 15 km Florenzista, Coopers Hillistä y. m. Helsingissä en katso metsänhoidoUisen opetuksen voivan ta- pahtua ilman, että vastaiset metsänhoitajat toiminnassaan ehkä joutuvat yksipuolisuuteen. Kun sitäpaitsi minun mielestäni periaatteeUisesti Yliopisto ei ole oikea opinahjo ammattimie- helle — minun mielestäni Yliopiston tehtävä on aivan toi- nen, — pyydän omana mielipiteenäni asiassa huomauttaa johto- kunnan lausumaa: — metsänhoidollinen opetus on pysy- tettäoä Evolla.

450

Herra H, Hackstedt oli metsämatemaatlisten aineitten jaottelun suhteen samaa mieltä kuia herra Elfving.

Herra Tammelander huomaulli, ettei kruununmetsä- komitea eikä metsänboitoyhdistyksen johtokuntakaan ollut mi- tään puhunut pätevyysehdoista, joita pitäisi korkeamman met- säboidöllisopetuksen opettajilta vaatia, olipa se sitten sijoi- tettu Yliopistoön taikka EvoUe. Puhuja arveli, että vaiteliai- suus nun tärkeässä asiassa arvattavastikin riippui siitä, että ammattitaito ja metsäDhoidolIinen kokemus pidettiin nun luon- nollisena ja itseselvänä vaatimuksena metsänhoidon opetta- jalta, ettei asiaan tarvinnut koskea, olipa sitten puhe varsi- naisista ammattiaineista tai senlaisista ammattiaiDeista, jotka olivat varsinaisen ammatin kanssa likeisimmässä yhteydessä. Nyt oli kuitenkin pätevyyskysymys tullut poltlavaksi, jonka tähden puhuja toivoi, että metsänhoitoyhdistys siitäkin mieli- piteensä lausuisi.

Herra Renfors, viitaten ylempään maanviljelysopetuk- seeu, kannatti kruununmetsäkomitean ehdotusta korkeamman metsänhoitoopetuksen siirtämisestä Yliopistoön ja ilrooitti läm- piroästi suosivansa niitä mielipiteitä, joita herra Nylander oli esille tuonut metsänhoidollisen opeluksen pysyttämistä vas- taan Evolla.

Puheeryohtaj'a esitti, että asia jo nyt äänestyksellä rat- kaistaisiin.

Herra H. Hackstedt arveli, että ylempi metsänhoi- dollinen opetus paraiten tulisi järjestetyksi siten, että kaksi vuotta opiskeltaisiin Yliopistossa ja yksi vuosi nautittaisiin käy- tännöllistä opetusta Evolla.

Puheerfjohtaja uudisti esityksensä äänestyksestä, aset- taen vastakkain toiselta puolen ylemmän metsänhoidollisen opetuksen siirtämisen Yliopistoön ja toiselta puolen opetuk- sen pysyttämisen Evolla. Edellinen mielipide voitti kolmen äänen enemmistön.

§9.

Kolmas kysymvg: Voidaanko paraikaa toimitettavain kruununmetsäin jakojen suhteen joitakin ennäisesti huo- miota ansaitsevia näkökohtia esittää? (Lykätty).

Koska ei katsottu olevan aikaa nyt käsitellä tätä kysy- mystä, lykättiin se ensi vuosikokoukseen.

2£l

451

§ 10.

NeJJIs kysymy»: Olisiko syytä fossakin suhteessa muuttaa ^Suomen metsänhoitoyhdistyksen Julkaisiyent si- sällyksen rtjhmitystä ja onko päätös pöytäkirjan julkaise- misesta kandella kielellä vieläkin pysytettävä üoirnassa?

Puheenjohtaja viittasi siihen, että pöytäkirjaa yhdis- tyksen aikaisemmissa vuosikokouksissa oli laadittu sillä kie- lellä — ruotsiksi tai suomeksi — joUa kukin puhuja lausun- toDsa oli esittänyt. Yapaaherra E. Wreden ehdotuksesta oli köitenkin sittemmin pöytäkirjoja painatettu »Julkaisuibin» kokonaisuudessaan sekä suomen- että ruotsinkielellä. Syynä täbän päätökseen oli ollut, että osa suomenkielisiä lukijoita ei täysiD ymroärtänyt ruotsalaisia lausuntoja, osaksi taas se seikka, että ybdistyksen Julkaisut tunnettiin ja luettiin myös- kin maamme rajaia ulkopuolella, etenkin Skandinaavisissa maissa, joissa suomeDkielen taito ei ollut laajalle leyioDyt. Puuttuvan kielitaidon johdosta jäivät siten keskustelut osalle lukijakuntaa ja erittälnkin ulkomailla käsittämättä. Kaksi- kielisen pöytäkirjan kautta oli tämä este poistettu ja hyö- dyllinen vuorovaikutus Suomen ja Skandinaavisten maiden metsänhoidoUisissa oloissa edistetty ja aikaansaatu.

Tänlainen menetlely pöytäkirjain julkaisemisella kab- deila kielellä kävi kuitenkin nun kalliiksi, että ybdistyksen Julkaisujen painattamista varten myönnetty määräraha ei riittänyt, josta syystä johtokunnan oli ollut pakko pyytää mainitun määrärahan lisäystä. Muitten syitten muassa huo- mautettiin tässä pyynnössä sitä, että pöytäkirjat painatettiin sekä ruotsin- että suomenkielellä. Tämä pyyntö byljättiin kuitenkin juuri kaksikielisyyden tähden. Kun lähemmin seli- Jtettiin mistä syystä tämä kaksikielisyys oli tarpeen sai johto- kunta kehoituksen aikanansa uudistaa pyyntönsä koroitetusta määrärahasta Julkaisujen painattamiseen.

Pubeenjobtaja sen vuoksi jatkuvasti puolusti viimeksi- mainittua pöytäkirjain julkaisemistapaa mutta katsoi muuten Julkaisujen sisällyksen jaottelun sopimattomaksi. Tuntui louk- kaavalta näbdä esim. pöytäkirja kahteen eri vihkoon jaet- tuna. Puhuja siitä syystä ehdoitti, että »Julkaisut» vastedes jaettaisiin kahteen osaan: »Vuosikirja», joka sisältäisi vuosi- kokouksen keskustelut kahdella kielellä, kertomukset neuvo- jain ja istuttajain toiminnasta eli, ybteisin sanoin, nun sa- lioakseni viralliset asiat, — ja itse aikakakauskirja, johon

I

452

kyhäykset painatettaisiin oüden tekijäin käyttämällä kielellä. Nimilehtikin voisi vastedes oUa kaksikielinen. Siitä olikin aikaisemmin päätös tehty, vaikka se toistaiseksi oli jätetty toimeenpanematta, koska sen oli katsottu olevan vastoin sään- töjä, joissa Julkaisut supmenkielisessäkin kappaleessa kutsu- taan »Finska Forstföreniogens meddelanden.» Täniaisen sään- töjen tulkitsemisen piti puheenjohtaja kuitenkin liian ahtaana, josta syysta hän ehdoitti, että nimilehti tästä lähin tehtätsiin kaksikieliseksi ja Julkaisujen sisällys ryhmitettäisiin nun, että toinen osa olisi vuosikirja ja toinen varsinainen aikakauskirja.

Herra A. Blomqorst oli sitä mieltä, että säännöt salli- yat tämän ehdotuksen käytäntöön panemisen.

Herra Solitander mainitsi miten teollisuushallitu3 me- netteli Julkaisujensa toimittamisessa ja vastusti kokemukses- taan vuosikirjaa. Teollisuushallitus painattaa pöytäkirjansa suomen- ja ruotsinkielellä, mutta muu sisällys julkaistaan ai- noastaan joko ruotsin- tai suomenkielellä. Puhuja suositteli saroaa tapaa metsänhoitoyhdistykselle.

Puheenjohtaja huomautti, että vuosikirja tulisi sisältä- mään ainoastaan n. s. viralliset asiat.

Herra Läng kannatti puheenjohtajan ehdotusta ja ar- veli, etteivät »Julkaisut» täyttäneet niitä vaatimuksia, joita saattoi metsänhoidoUiselle aikakauskirjalle asettaa, varsinkin niiden aivan järjestämättömän sisällyksen takia. Ehkä siitä syystä juuri oli yrityksiä tebty uuden metsänhoidoiliseen aikakauskirjan aikaansaamiseksi.

Herra H. Hackstedt tahtoi, että pöytäkirjain julkaise- misen suhteen palattaisiin vanhalle kannalle ja arveli, ettei sillä oUut suurtakaan merkitystä, oliko Skandinaavisten mai- den metsänhoitajilla tilaisuus seurata meidän yhdistyksemnae keskusteluja, vaiko ei.

Herra Cannelin vaati, että joku määräaika »Julkaisu-i Jen» jakelemiselle määrättäisiin.

Herrat A, Blomqoist ja Renjors yhtyivät herra Soli- tanderin mielipiteesen, minkä ohessa herra Renfors vaati, että »Julkaisujen» kansilehden sisäpuoleen painettu »toimi- tus ei vastaa kyhäelmien sisäliyksestä» poistettaisiin.

Her rat Cannelin ja Elfcing vastustivat herra Ren- forsin vaatimusta katsoen, että tuo lause oli aiheutettu.

Päätettiin sitten:

Että pöytökirja jatkuoa^tikin julkaistaisiin sekä suomen- että ruotsinkielellä, että ^Julkaisu-

453

jeni^ ntmilehti tästä lähin tehtäisiin kaksikieli- seksi sekä että niiden sisällyksenjärjesteleminen jäietiäisiin johtokunnan totmeksi.

§11.

Puheenjohiaja ilmoitti, että hän yhdistyksen jäseneltä, metsänhoitaja John Hedbergiltä, oli saanut vastaanottaa kir- jelmän, jossa tämä pyytää, että metsänhoitoyhdistys jo tässä Yuosikokouksessaan ryhtyisi uusiin puuhiin kansallis^puistojen aikaansaamiseksi. Kirjelmää seurasi alla oleva »Äbo Tid- ningissä» 24 ja 25 p. viime Heinäkuuta painettu kyhäily:

Kansallispuistoja. I.

Sivistys muuttaa kaikki. Kaikki elävät olenDOt elin- suhteineen yähitellen muuttuvat; alkuperäisistä muodostuu uusia ja jalostettuja muotoja. Myöskin n. k. kuollut luonto joutuu sivistyksen käsissä jatkuvain muutosten alaiseksi. Uusia kasvimuotoja astuu alkuperäisten sijalle. Sama kasvi vähitellen niin kehittyy, että seo ulkomuoto huomattavasti eroaa siitä, mitä se kerran ennen on ollut. Viljelys valtaa yhä suuremman alan erämaita. Yksinpä alkuluoDtokin met- sissämme häviää sitä myöten kuin metsämme hoitoon otetaan ja ihmisen hyödyksi käytetään. Yhden tai parin vuosisadan jälkeen on silloin eläväin ihmisteD oleva vaikesta, miltei mah- dotonta kuvitella, millainen sydänmaa meidän aikanamme on ollut. Sillä jo nyt saapi alkuperäinen sydänmaanluonto askel askeleelta väistyä.

Ja siitähän ei voi mitään aanoa. Kehityksen laki on sellainen. Sillä hyvä!

Mutta suurella innolla keräillään muistoja ja esineitä menneiltä ajoilta ja entisistä oloista, niitä kootaan museoihin, asetetaan nähtäviksi, siten osoittaaksi sitä, mikä ennen on ollut olemassa vaan ei enää löydy; tällä tahdotaan opettaa ja selvittää käsitteitä kansain elämästä, olosuhteista ja elin- tavoista menneinä aikoina. Tällaisia kokoelmia valitaan erin- omaisella rakkaudella ja yleinen harrastus kiintyy niihin, sillä ihminen mielellänsä tahtoo tietää enemmän nykyisten

254

sukupolvien edeltäjistä, kuin mitä hisjtoriat tietävät kertoa, ihminen tahtoo mieluimmin itse omin silmin näbdä, itse huomataksensa eron nykyajan ja menneisyyden välillä.

Kun nyt näin kaikki ihmiselämälle omituinen kootaan ja säilytetään, onko sitten luonto kokonaan syrjään sysät- tävä? Eikö mitään siitä ole luontaisessa tilassaan säilytet- tävä vastaisille sukupolville todistamaan siitä, mikä kerran on ollut?

Tuskinpa näihin kysymyksiin voidaan toisin vastata kuin jyrkästi: Eil Sillä todellakin olisi kevytmielistä jättää huolehtimatta sitä, että alkuperäisestä suomalaisesta sydän* maaluonnostakin kappale säilytetään sivistyksen uudestimuo- dostuksilta koskemattomana. Valitettavaa on, ettei tätä aikai- semmin ole tehty. Mutta vieläkään ei ole liian myöhäistä. Maamme etäisimmissä seudissa löytyy vieläkin paikkakuntra, joilla sydänmaaluonto on jotakuinkin hyvin säilynyt. Jos joku sellainen seutu rauhoitetaan kaikelta ihmiskäden koske- tukselta on siitä jonkun ajan kuluttua muodostuva mitä tässä tarkoitetaan — alkuperäinen luonnonpuisto, mallikuva koske- mattomasta neitsyeellisestä sydänmaasta, paikkakunta, jonne tulevat sukupolvet voivat pyhiinvaeltaa nähdäksensä sitä, mitä ei silloin enää missään muualla voida tavata.

Siitä on nyt enempi kuin kaksi vuosikymmentä kulu- nut, kun maankuulu maamiehemme, vapaaherra A. E. Nor- densköld, ensiksi esitti ehdotuksen kansallispuiston aikaan- saamiseksi Suomessa. Hänen ehdotustansa aiheuttivat saman- tapaiset syyt kuin ne, jotka tässä ovat esitetyt. Vähäinen ei ollut se harrastus ja suosio, minkä tuo ehdotus saavutti. Sanomissa ja aikakauskirjoissa siitä kirjoitettiin, sen toteutta- mista puollettiin; tässäkin lehdessä on tuota kysymystä useasti pohdittu, jottei se ainakaan unhotukseen kuolisi ennenkuin se on toteutetuksi tullut. Mutta siihen se on jäänyt. Ei ole hiuskarvan vertaa siinä eteenpäin päästy. Miten kaunis ja miellyttävä tuo Nordensköldin ajatus lieneekään, vuosikym- meniä se kuitenkin tähän asti on saanut levätä toteuttamatta.

Sillekö kannalle se vielä jatkuvasti on jääpä pitkäksi ajaksi eteenpäin? Sitä emme usko. Vaikka meidän aika- kautemme ennen kaikkea onkin käytännöllisen hyödyn ja puuhailun aikakausi, nun kuitenkin nyt sen ohella meillä ymmärretään paremmin kuin ennen pitää ihanteellisistakin asioista huolta. Sita todistavat monenlaiset riennot ja pyrin» not. Miksipä sitten ei olisi meidän aikamme suotu saada kan- sallispuistoa aikaan, jommoiseen yllä olemme viitanneet?

255

Ensi numerossamme aijomme ilmoittaa, miksi juuri nyt olemme asian uudelleen keskustelun alaiseksi ottaneet, vedo- ten siinä siihen suuntaan, josta luulerame ratkaisun sopivim- min olevan tavattavissa.

II.

Lähimmän aiheen siihen, että eilispäivän lehdessämme uudelleen otimme julkisuuteen Nordensköldin ehdotuksen kansallisen luontaispuiston perustamisesta Suomessa, puiston, jossa sydänmaaluonto olisi kaikelta sivistyksen kosketukselta rauhoitettuna, jossa ihmiskäsi ei mitään saisi tehdä, vaan kaikki muodostelu jätettäisiin yksin luonnon asiaksi — saimme samanlaisesta viime päivinä Tanskanmaalla tehdystä yrityk- sestä.

Eräs uutinen sanomalehdissä kertoo siitä, mitä siellä aijotaan seuraavasti:

»On ehdotettu perustettavaksi kaksi suurta kansallis- puistoa Tanskanmaalle, luonnon alkumuotojen säilyttämiseksi turmelematoinna. Yhä jatkuva hietikkomaan viljely on tekevä sen, että läheisessä tulevaisuudessa ei suurempaa yhtäjak- soista hietikkomaata enää ole tavattavissa. Sen tähden ehdo- tetaan, että tuo laaja Karup-nummi Herningin ja Viborgin välillä rauhoitetaan, jotta se kaikkiin aihoihin säilyisi kuvana villistä, viljelemättömästä hietikko-nummesta.

Västjutilaiset klitt'it, joille puita ja pensaita istutetaan muuttuvat nekin luontoisesta tilastaan ja muuttavat .alkupe- räisen luonnon muodon. Siitä syystä ehdotetaan, että koko Skagenin eteläpuolinen alue Vesterhavnista Kattegattiin kan- sallispuistona säilytetään, kaikiksi ajoiksi olemaan muuttu- mattomana kuvana sen ihmeellisestä luonnosta.»

Tanska on monessa suhteessa ollut esikuvana meille suomalaisille. Sieltä olemme me saaneet esikuvat kansakou- luillemme, kansanopistollemme, meijerilaitoksellemme ynnä monille muille. Jos nyt tuossa samassa Tanskassa, jossa ei muuta alkuperäistä luontoa ole säilytettäväksi kuin karut nummet ja hietikot, ollaan aikeissa toteuttaa ajatusta, joka ei meillekään ole outo, miksemme siinäkin suhteessa ottaisi sieltä esimerkkiä.

Meidän metsäluontomme alkuperäisistä muodoista on jo paljon mennyt hukkaan. Sivistys on osansa siitä ottanut^

256

Yoitonhimo ja haaskaava käytäntö osansa nekin. Enimmän, empimättä suurimman osan, on kuitenkin kulo tuhonnut. Se, jolla nykyään ymmäretään suomalaista sydänmaata, on yleeüsä surkea hävityksen kuva, maaperä paljaaksi poltet- tuna ja moniaita hiiltyneitä jätteitä kaikin puolin hävitetystä metsäkasvullisuudesta, josta ei enää voi saada käsitystä alku- peräisestä luonnosta. Mutta nun toki ei ole kaikkialla. Laa- joissa kruununmetsissämme on jo puolivuosisataa sitte kulojen rajatonta kulkua estetly. Haaskauksia ja rajattomia hakkauk- sia samoin. Mutta koko talous näillä mailla on enimmäkseen supistunut niiden vartioimiseen ja suojelemiseen ilraan huo- mattavia jälkiä sivistyksestä. Kruununmetsissä on jo puo- len vuosisadan aikana menetelty sillä tavalla, kuin me kan- sallispuistojen suhteen tarkoitamme. Ja missä esimerkiksi tuo erinäinen yli-ikäisen hongikon raetsikkömuoto jo ihmis- käden kautta on menettänyt vanhimmat jäsenensä, siellä saattaa täydellinen rauhoitus aikaa voittaen uudelleen aikaan- saada sen mikä nyt on poisotettu.

Senpä tähden tulevan luontaispuiston, joka ikiiisiksi ajoiksi on aijottu säilymään, tulisi olla sijoitettuna jossain valtionmetsissämme. Se olisi tehtävä kyllin laajak^i muo- dostaaksensa kokonaisuuden ja jotta siinä alkuperäiseen iuon- toon liiltyvät eläinlajitkin voisivat viihtyä. Lisäksi sen tulisi käsittää erilaisia kasvinpaikkoja, jotta siinä meidän tavalliset puulajimme kaikki voisivat viihtyä. Eipä soita ja korpia- kaan tulisi sieltä puuttua, ei myöskään järviä eikä juoksevia vesiä. Ainoastaan siten voisi siellä luonnon kaikki omitui- suudet tuUa näkyviin.

Jos nyt sellaisen puislon ajattelemme suojatuksi ja var- tioiduksi, mutta ehdottomasti kaikin puolin ihmiskädeltä rau- hoitetuksi esim. yhden vuosisadan, nun se varmaankin tutki- jalle ja luonnonystävälle tarjoisi nähtäväksi sellaista, jota ei muuUa tavoin voitaisi- aikaan saada. Jos samanen puisto saisi koskematonna olla kaksi vuosisataa olisi tulos siitä ar- vaamaton, ja silloin voisimme jotain sellaista osoittaa, niin harvinaista, jota ei raissään muussa maassa tavattaisi.

Jotta tuollainen puisto saavuttaisi kyllin huomiota olisi erittäin tärkeää, ettei se olisi aivan kaukana tulevaisuudessa ajateltavista kulkuteistä, jotta sähen olisi helppo pääsy. Ny- kyiset kulkusuhteet eivät siinä ole suuresta merkityksestä, koska koko yritys tähtää tulevaisuutta, rautta sehän enem- mittä puheitta onkin selvää. Tuohon kansallispuistoon voi- taisiin kenties mvöskin kiiniiittää kuuluisan maamiehemme

257

A. E. Nordensköldin nimi. Onban hän ensiksi vireille pan- nut kysymyksen sellaisen luomisesta, eikä meillä muutakaan pysyvää muistomerkkiä ole koillisväylän uurtajasta.

Tulemme sitten kysymykseen : Kenen tulee uudelleen vireille panna tämä ehdotus?

Sillä ei tietystikään ole väliä kuka sen tekee, kunhan asia alkuun pannaan. Omasta puolestamme tahtoisimme jät- tää täraän Suomen Metsänhoitoyhdtsiyksen toimeksi. Tä- män yhdistyksen piirissä paraiten tunnetaan suomalaisia salo- maita, kruununmetsiä ja metsäoloja yleensä. Muutenkin yh- distyksen harrastukset yleensä olivat lämän kysymyksen kanssa likeisimmässä yhteydessä. Jos yhdistys tahtoisi ottaa tämän asian puheeksi jo nyt Evon MetsäopistoUa pidettävässä vuosikokouksessaan, voitaisiin ehkä valiokunta asettaa sen valmistelemiseksi, joten epäilemättä jo askel sen toteuttami- seksi tulisi otetuksi.

Puheenjohtaja arveli, että ajan puutteesta ei nyt enää voitaisi tätä kysymystä pohtia ja ehdoitti sen vuoksi, että sen käsitteleminen lykättäisiin johtokunnalle.

Herra Läng muistutti tämän yhteydessä koetusmet- säksi luovutetusta metsäalasta Tornion hoitopiirissä ja katsoi tilaisuutta olevan täällä perustaa luontaispuiston.

Herra Cannelin oli sitä mieltä, että kysymys oli jä- tettävä johtokunnan huostaan ja puolsi kansallispuiston pe- rustamista Keski- tai Etelä-Suomeen, suosittaen Edesniemen kruununpuistoa Jämsän hoitoalueessa sopivana.

Herra A. Blomqoist ihmetteli, että koetusmetsää oli nun pohjoiseen seutuun pyykitetty, nun pohjoisessa osassa maata kuin Tornion hoitopiiriin ja huomautti, että ehdotetut puistot olisivat joko kansallispuistoja, joihin matkailijain olisi helppo päästä, taikka sitten Nordensköldin esittämiä luon- taispuistoja jossakin salomailla.

Herra Lagerblad sanoi suuresti mieltyneensä ehdo- tukseen ja suositti seutuja Pielisjoen eteläpuolella. Se oli salomaata, mutta samalla likellä kulkuyhteyttä.

Herra Solitander ei ymmärtänyt, että tällaisten kan- sallis- tahi luontaispuistojen aikaansaaminen oikeastaan kuu- lui metsänboitoyhdistykselle, eikä luullut yhdistyksen asiaksi :|

ryhtyä uudelleen asiata alkuun panemaan.

Herra Westermarck oli ollut jäsenenä siinä komi- teassa, joka käsitteli metsästyshoitoa maassamme. Tämä ko- mitea oli ehdottanut, että Oulun ja Kuopion läänin rajamailla

"1

^

258

seudut Venäjää vastaan eroitettaisiin puistoksi, jossa metsän- riista tarkoin olisi rauhoitettu. Siellä olisi myöskin tilaisuus luontaispuiston perustamiseen.

Herra Nordensvan ilmoitti, että mainittu koetusmetsä sijaitsi Pellon ja Siepin väiillä Tornion hoitopiirissä.

Herra Läng huomautti, ettei tarkoitus näiilä puistoilla ollut aikaansaada matkailijaseutuja, vaan todellisia salomaita, joilla luonto häiritsemättömänä saisi sekä eläin- että kasvi- kunnan suhteen kehittyä. Hän ehdoitti pienempiä puistoja eri osissa raaata.

Puheenjohtqja mainitsi ruhtinas Schwarzenbergin luon- taispuistoa Böhmissä, eduUisena paikkana meidän maas- samme esittäen luonnonihanan Tolvajärven seudun Korpisel- käin hoitopiirissä.

Herra Lagerblad osoitti mikä suuri merkitys sellai- silla puistoilla oli metsänhoidollisessa merkityksessä, mutta arveli, ettei tätä kysymystä nyt enempi pitäisi pohtia vaan lykätä johtokunnalle.

Herra A, Blomqvist oli, vastoin herra Solitanderia, sitä mieltä, että metsänhoitoyhdistys on kysymystä lähinnä ja arveli, että luontaispuisto hyvinkin sopisi metsästyksen har- rastusten edistämiseen; mainitsi, että Societas pro fauna et flora fennica, professori Norrlinin esityksestä, oli ottanut asian harkittavaksensa.

Sittenkun vieläkin muutamat osanottajat olivat asiasta mielipiteensä lausuneet, päätettiin:

että täwfl kysymys jätettäisiin fohtohw- nan lähemmän käsittelyn alaiseksi.

§ 12.

Herra Cannelinin ehdotus kirjastonhoitajan tarpeelli- suudesta ja kirjalainojen saamisesta yhdistyksen kirjastosta, jätettiin niinikään johtokunnan mietittäväksi.

§ 13.

Tuleva vuosikokous päätettiin pitää Oulussa. Puheen- johtaja kiitti osanottajia, joiden kiitoksen puheenjohtajalle lausui Metsähoitoopiston johtaja A. Blomqvist.

259

§ 14.

Seuraavana aamuna käytiin Metsänhoitoopiston kokoel- mia ja museoita katsomassa herra Elfvingin johdoUa ja aa- miaisen jälkeen lähdettiin ohjelman mukaiselle retkeilylle Vappulan lohkoon.

Hankalan lohkon läpi kuljettaessa, keski-ikäisten, taajain ja pitkävartisten mäntymetsikköjen läpi, katseltiin sortokas- vuisten puitten harvennushakkausta, jota ilmoituksen raukaan oli toimitettu miltei läpi koko V.nen aikakautisen alan mai- nittua lohkoa. Tuloksena oli, paitsi keskimäärin kolme ra- kennuspuuksi kelpaavaa viallista puuta hehtaaria kohti, viisi- toista kuutiometriä polttopuuta hehtaarilta. Puhdas tulo tästä työstä oli paikkakunnalla käypäin hintain mukaan arvattp 5 mk 50 p:ksi hehtaarilta. Sita paitsi huomattiin, että eri metsiköitä tässä lohkossa oli sillä tavoin merkitty toisistaan, €tta metsikköjen rajalla kasvavia, helposti toisiinsa näkyviä puita oli valkoisella tai punaisella öljyvärillä sivelty ympäri rungon kulkevalla renkaalla. Tähän työhön, joka käsitti noin 900 hehtaaria, oli kulunut 20 päivätyötä ja 22 purkkia öljy- maalia. Kun siten metsiköt olivat tarkoin rajoitetut saatet- tiin myös niiden tuotannosta pitää tarkkaa kirjaa.

Heti Niinimäen metsänvartijatorpan tuolla puolen, missä ratastie loppui ja rattailta astuttiin, tultiin Vappulan hoito- lohkoon. Metsä muuttuikin täällä aivan toisen näköiseksi. Vierinkivikankaita ei enää ollut, vaan murtokivikankaat al- koivat. Kuusi ja koivu olivat vallitsevat puulajit, suurilla aloilla haavan kera miltei yksinomaisina. Kaikkialla näytti- vät koivu ja haapa varjostukseUaan haittaavan kuusta.

Ensimmäinen metsänviljelyala, jolla käytiin oli 35-vuoti- nen metsikkö eurooppalaista lehtikuusta. Neljä vuotta sitten oli puumäärä täällä taksoitettu 100 m^ hehtaarilla; silloin oli myöskin huonoimmat puut harventamalla poistettu. Metsikkö katsottiin kuitenkin vieläkin liian ahtaaksi tiheydeltään vaikka lumi kolme vuotta sitten oli murtanut suuren joukon puita, jotka sittemmin olivat pois viedyt.

Muutoin saattoi tuota eurooppalaisen lehtikuusen huu- dettua huonoa ominaisuutta — mutkaisuutta — ainoastaan vähässä määrässä huomata tässä jo alkaapäin taajana kas- vatetussa metsikössä, jossa puiden suurin korkeus arvattiin 18 ä 19 metriksi, josta korkeudesta jo nyt 5 metriä oli oksa- tonta runkoa ja oksat kuivaneet 6 ä 7 metrin korkeudelle. Paksuimmat puut olivat läpimitaltaan rinnan mitalla 30 cm.

260

Noin kilometrin matkalla tästä metsiköstä alkoi pitempi jakso pienempiä viljelyaloja, jolle edellä käyneen kaskeami- sen jälkeen oli mäntyä ja kuusta osaksi kylvämällä, osaksi istuttamalla kasvatettu. Sekä siperialaista että eurooppalaisla lehüpuuta oli sekapuuna joukkoon istutettu ; eivät näyttäneet hyvin viihtyvän vaan näyttivät kituvan. Paremmin näkyi pihtakuusi viihtyvän tavallisten kuusten joukossa, vaikka se- kin rebevimmältä näytti pienissä, puhtaissa metsiköissä, joita sinne tänne oli sopiville paikoille kasvatettu. Viime suven kuluessa oli kuitenkin eräs laji neulas- ja kaarna-täitä suu- ressa määrässä vahingoittanut tätä jaloa kuusilajia sen pituus- kasvussa, ja antanut sen rungolle tumman, ruman, kituisen muodon.

Tavattiinpa myöskin muutamia kappaleita siperialaista cembramSntyä, jotka olivat saavuttaneet 7 ä 8 metrin kor- keuden, vaikka hirvi pahoin oli niitä pidellyt.

Sittenkuin suunniteltu retkeily lopulta oli loppuun saa- tettu, lähdettiin paluumatkalle opistolle, missä viimeinen ilta nopeasti kului vanhoja muistoja opinto-ajalta enimmille met- sänhoitajille rakkaaksi käyneellä Evolla uudelleen muistiin palauttaessa.

Toimeksi saanut:

Knut Tammeland^r.

y^^^-yfi^:

Det sista ordet.

Mitt hopp, att Signaturen G. Lg., efter det svar han be- kom i 18:de bandets Scdje hafte af Finska Forstföreningens Meddelanden ä sin artikel om sägtimmervärdet, skulle inse och erkänna sitt misstag samt l&ta frägan slumra i ro, har tyvärr gäckats. Sign. G. Lg. har nämligen i 19:de bandet af samma tidskrift ytterligare offentliggjort en uppsats, som innehäller endast föga nytt i sak, medan ocksä detta lilla är fullkomligt skeft. I förbigäende vill jag blott p&peka, att sign. G. Lg. genom sitt satt att härleda formein för stubb- hyreväfdens Prolongation räkat ut pä det hala och att han fär ursäkta mig om jag, säsom redan gammal vorden, icke kan följa honom pä denna halsbrytande färd. Sä mycket kan dessutom anmärkas att, i fall afvärknings-, utdrifnings- och flottningskostnader utan vidare sättas = 0, träden komme att tili dess de fällas af storm eller af annnn orsak ramla, stä pä rot i skogen lika säkert, som sign. G. Lg., oberörd af alla anförda motskäl, vill vidblifva sin förra Ständpunkt i frägan. Utan att ingä i vidare meningsutbyte i detta ämne, vill jag ännu göra ett sista försök att fä sign. G. Lg. att för- stä, hvad stubbhyra är. Kanske vill sign. G. Lg. tänka sig säsom sägegare; jag äter skall föreställa mig vara skogsegare. Vi skola vidare antaga, att Ni vid sägen kan ät mig betala för en 21 fot läng stock af 8 eng. tums diameter ett värde (v) jämte kostnademna för Stockens uttagande frän skogen och transport tili sägen, hvilka senare kostnader kunna be- tecknas med a. Stockens pris vid sägen uppginge da tili

262

Y -f- a. För att fä stocken dit har jag emellertid nödgats utiägga en summa a, hvarför af priset mig tillgodokommer endast (v + a) — a = v. Detta v benämnes stubbhyra för en 8" stock och kan af mig insättas i en bank för att för- räntas. . L&t oss vidare förutsätta, att jag i min skog har ett annat trad af samma groflek, men som jag läter fortfarande växa tills det samma vid 21 fots höjd uppnär i diameter 10 eng. tum. ür detta sist nämnda träd kan utfäs 2 stockar, för hvilka Ni eller nägon annan sägegare, da de framskaffas tili sägen, erlägger t. ex ett pris = v' + a" hvaraf a' är = kost- nadema för transporten m. m. Likasom ofvan blifver da stubbhyran för sistnämnda träd v' -f ä' — a' = v-. För att jag skall komma tili värdet v' har emellertid ätgätt en tidv som vi kunna beteckna med n är, hvarunder priset för det tidigare försälda trädet vid en ränta ä p Vo hunnit stiga tili V. 1.0 p**. Är nu v' = v. l.o p^ sä har jag haft hvar- ken vinst eller förlust af företaget. Saken förändras icke, om Ni af mig köper stocken i skogen, ty beräknar Ni rätt, sä betalar Ni 8" stocken icke med ett pris = v -f- a, utan med afdrag af a ett pris = v. För 10" stocken erlägger Ni icke heller ett pris af v' + a', utan v'. Enligt sign. G. Lg. ställer sig kalkylen pä följande satt: v' + a' = (v + a) l.o pn. Da nu v' är = v. l.o pn, sä blifver ocksä a' = a. l.o p»». Är icke detta en orimlighet?

Hvad sign. G. Lgs öfriga anföranden beträffar, sä synes han redan hafva glömt sä mycket, af hvad han i ämnet tidi- gare anfört, att det torde ursäktas mig, om jag nu litet upp- friskar hans minne. I sin af mig tidigare besvarade artikel Säger sign. G. Lg. bland annat: »Pä grund af sina beräknin- gar finner Herr Siv6n, att det i södra Finland är fördelakti- gast att afvärka träden vid 9", i mellersta Finland vid 8" och i norra Finland vid 8", allt pä 21 fots höjd (6" träd undantagna). De nedan anförda af mig^) omräknade tabel- lerna gifva emellertid vid banden, att det i södra och mel-

') Sign. G. Lg.

263

lersla Finland ej lönar sig att uppdraga gröfre virke an 8", i norra Finland ej gröfre an 7'' (om 6" träd undantagas).» Hvad Säger sign. G. Lg. nu i samma sak? Jo! nuipera ly- der det sa här: »Herr Sivtos uttalande vinner därför intet stöd ur hans eget siffermaterial, om detta rätt begagnas. Tvärtom vore man frestad, att med tanken pa ännu päg&ende starka prisförhöjning (dyrhetstillväxt) draga en motsatt slut- sats.» Härtill fogar sign. G. Lg. längre fram vidare: tatt döma af ofvan stäende beräkningar torde en nedsättning af minimidimensionen för närvarande icke vara päkallad». Af- göre nu den som kan, huru det öfverensstämmer att gröfre träd an 8" vid 21 fots höjd ej kunna med fördel uppdragas, men en nedsättning af minimidimensionen 25 centimeter vid 7 meters höjd, inberäknadt barken, det oaktadt icke vore p&kallad eller af förhällandena berättigad.

Icke bättre utfaller sign. G. Lg:s pästaenden om ränte- foten. I sin förra artikel säger G. Lg: »att pä förhand be- stämma en räntefot, med^hvilken skogsegaren bör vara nöjd, gär ej för sig. Emellertid mäste den ätminstone ^) tagas lika bog, som den för län mot inteckning i jordlägenheter i all- mänhet gällande» o. s. v. Den af sign. G. Lg. sälunda an- tydda räntefotens höjd kan i allmänhet ej understiga 4 ä 4V2 procent. Nu däremot uttrycker han sig säsom följer: ^Ben ene kan vara tillfredsstäld med en räntefot af 3 ä 4 %, för den andre är ett minimum af 5 Vo en nödvähdighet.» Skil- naden i de uttalade äsikterna är väl icke alltför stör, men dock nog betecknande.

Vittnande om sä godt som oförmäga att kunna eller vilja bedöma förhällandena ur rätt synpunkt är emellertid sign. G. Lg:s anförande rörande räntabiliteten för värdet af 7" träd, ty föryttringen af dylika träd är i allmänhet oför- delaktig och bar därför icke af mig förordats, men väl, sä- som ofvan framhällits af sign. G. Lg. själf för norra Fin- land. Hvarför bar sign. G. Lg. ej, säsom rätteligen ske

*) Kursiveradt af insftndaren.

264

bordt, i stallet iitfört beräkningen med värdet af 9" träd för södra samt 8" träd för mellersta och norra Finland? I sä fall had.e ban funnit att 6.44 X lo P® = 8.62, 3.02 X lo P^*^ = 7.35 och 2.1« X lo P^^ = 5.89 gifva;

för södra Finland 3.71 7o

» mellersta » 3.35 »

» norra » 2.9i »

Med en person, som afsiktligt eller oafsiktligt förväxlar virkets stubbhyresvärde, hvilket är att betraktas säsom en skogsegarens inkomstpost, med virkets produktionskostnader, som äro att hänföras tili virkesegarens utgifter, lönar det ej mödan att byta ord. Hvarje ytterligare meningsutbyte ä min sida är därför öfverflödigt. Om det künde tjäna tili sakens belysning att anföra, hvad särskilda författare säga i vär tvistefräga, fär jag hänvisa läsaren och främst sign. G. Lg. tili sidan 61 i Studier i skogstaxation af C. G. Holmerz, dar det stär: »Afverkningskostnaden drages genast frän afkast- ningen» o. s. v., tili pag. 66 i Dr Max Endres Lehrbuch der Waldwertrechnung und Forststatik, dar det heter: >c) Em- tekosten. Dieselben werden von dem Roherlös unmittelbar abgezogen», äfvensom ä sidan 175 i Handbuch der Wald- werthberechnung von Dr Franz Baur, dar det ingär följande uttalande: »c) Erntekosten. Es empfiehlt sich den Ausdruck für dieselben nicht in die Formel für den Bodenerwartungs- wert einzufügen, sondern die baaren Auslagen gleich an den Waldpreisen der Forstprodukte in Abzug zu bringen. Wäre z. B. der durchschnittliche Versteigerungspreis eines Raum- meters Fichtenscheitholz 6 mk, und die Gewinnungskosten betrügen pro Raummeter 1.2 mk, so werden in der Rech- nung 6 — 1.2 = 4.8 mk eingestellt.

A. Siv^n,

1

Studier öfver finska naturliga jordmäner.

Af

E. T. Nyholm.

11.

I en tidigare uppsats (Finska Forstföreningens Medde- landen Bd. XVIII, pag. 203 o. f.) har författaren nedlagtre- sultaten af sina studier öfver de sekimdära förvittringsföre- teelserna i en typisk krossgrusjordmän. De undersökningar öfver samma ämne, som här nedan anföras, omfatta hufvud- sakligen förvittringsföreteelserna i jordarter, som kunna hän- föras tili üuvioglaciala aflagringar. Därjämte hafva äfven rent grossgrus samt krossgrus underlagrande rulladt grus denna gang blifvit underkastade granskning.

Undersökningsmaterialet, som tili hufvudsaklig del in- samlades under sommaren 1901 och undersöktes pä hosten samma är samt vären 1902, härstaramar frän landets sydliga och ostliga delar. Sälunda hafva prof blifvit tagna frän Kauttua bruk i Eura socken, frän Evois kronopark i Lampis socken, frän Vierustenkangas i Pällilä revier af Mohla socken, frän Korpiselkä revier af Korpiselkä socken samt frän Pötsön- vaara inom Suomusjärvi revier af Ilomants socken.

Profven äro tagna sälunda, att c:a 0.5—2.0 meters djupa skärningar gjorts i grusaflagringarna, hvarefter frän midten af hvarje för ögat skönjbart olika förvittringslager ett prof uttagits. I djupare niväer, dar synbarligen förvittringen varit sä afsvagad, att särskilda spar af den samma ej kunnat pä- visas, hafva profven tagits med hänsyn tili lagrens fysikaliskt

266

olika beskaffenhet, d. v. s. kornstorleken hos gruspartiklarna har varit här normgifvande vid proftagningen.

De insamlade profven underkastades^sedan ingaende säväl kemiska som mekaniska undersökningar. Den kemiska undersökningen af hvarje lager sönderföll i tvänne delar. Till först undersöktes totalmängden af ämnen, som samman- sätta graset i hvarje skikt. Därpä bestämdes lösligheten för respektive lager.

Totalanalyserna utfördes pä följaride satt: l.isio— 13.5386 gram ursprunglig substans glödgades för att aflägsna de or- ganiska ämnena. Därvid bestämdes samtidigt glödgningsför- lusten. Glödgningen skedde först för svag bunsenläga, därpä för stark dylik samt slutligen för blästerläga, tili dess att hvarje spar af organiska beständsdelar aflägsnats frän gruset. Vid blästringen sammansintrades mineralpartiklarna genom smältning tili ett glas särskildt i de kiselsyrerikare jordartema.

Af den glödgade substansen afvägdes för vidare under- sökningar 0.8756 — 1.7531 gr., som upplöstes genom smältning med 5 ä 10 gr. borsyreanhydrid *). Borsyran afdrefs genom metylklorid. Sedan borsyran aflägsnats tillfogades nägra ccm koncentrerad saltsyra samt efter en kortare tid nägot vatten. Kiselsyran var nu afskiljd i olöslig form, hvaremot alla öf- riga ämnen befunno sig i lösning. Sedan kiselsyran affiltre- rats, utfäldes aluminium, järn och fosforsyran med ammo- niumhydrat, medan de öfriga ämnena befunno sig lösta. Jär- net och aluminium skiljdes frän hvarandra genom smältning med natriumhydroxid, hvarvid järnet] blir olösligt och alu- minium som lösligt natriumaluminat jämte fosforsyran (som fosfat) befinna sig i fitratet. Efter utfällning'med ammoniak skildes fosforsyran frän den väl blästrade aluminiumoxiden genom ^ l()sning med salpetersyra. Fosforsyran fäldes som ammoniumfosformolybdat och ammoniuramagnesiumfosfat.

•) Denna af professorn i kemi vid Üniversitetet i Heidelberg D:r P. Jannasch inventerade raetod för silikaters upplöening har vid de af mig gjorda undersökningarna visat sig synncriigen anvflndbar Se Prak- tisoher Leitfaden der Gewichtsanalyöe. Leipzig 1897.

267

Af de tidigare i lösning gängna salterna utfäldes kal- cium som Oxalat. Sedan ammoniumsalterna afdrifvits öfver- fördes magnesiumsalterna i oxid genom kvicksilfveroxid (eller ock utfäldes magnesium i undantagsfall som fosfat). Sedan magnesian affiltrerats ansyrades filtratet, som innehöU alka- lierna, hvarpä lösningen afdunstades tili torrhet samt ytter- mera torkades i torkskäp tili c:a 125 <> C. Alkalierna vägdes som klorider, hvarpä kalium utfäldes som kaliumplatinaklorid och vägdes som sadan.

Mangansalter synas icke förekomma i nu undersökta gruslager, ty säväl kalken som magnesian voro efter glödgnin- gen rena, den förra hvit den senare dels hvit dels grähvit. Särskilda prof p& mangan utfördes äfven, men alltid med negativt resultat. Hvarje fällning upprepades tvänne ganger utom fällningen med platinaklorid, da kaliumplatinakloriden alltid syntes ren frän främmande beständsdelar och utkristalli- seringen skedde normalt.

Lösligheten för de olika lagren bestämdes pä följande satt. Af det Ursprungliga gruset afvägdes 100 gram. "Till dessa fogades litet vatten och c:a 10 ccm koncentrerad klor- vätesyra för att utdrifva förefintlig k'oldioxid. Gasutvecklin- gen var emellertid alltid bögst obetydlig. Sedan öfverfördes gruset pä vattenbad, hvarefter 50 ccm saltsyra af sp, v. 1.070 (= 14.17 ^/o) tillfogades. Profvet digererades nu i fyra tim- mar, hvarpä, sedan yttermera 10 ccm salpetersyra tillförts för att befordra oxideringen, lösningen affiltrerades och bragtes jämte sköljvattnet tili 1 liters volym. Af lösningen afmättes 200 ccm för bestämning af svafvelsyra med bariumklorid och 400 ccm för bestämning af öfriga ämnen. Lösningens färg varierade i bog grad beroende pä frän hvilket lager den här- stammade. Var lagret mycket rikt pä organiska ämnen, sä var lösningens färg ofta svagt brun tili brunröd, härstammade lösningen äter frän hvitsandslagret eller det normalt färgade gruset sä var dess färg vingul.

ündersökningen af de i de afmätta 400 ccm lösning be- fintliga ämnena utfördes pä samma satt, som för tolalanalysen

268

anfördes, utan alt de organiska ämnena aflägsnades förr an vid afrykningen af ammoniumsalterna före bestämningen af magnesia. Nägon olägenhet af detta förfarande upptäcktes ej.

De i det efterföljande anförda fysikaliska bestämnin- garna af kornstorleken i respektive gruslager äro utförda dels genom siktning med en Nobbes »getreide sieb» för grus med kornstorleken större an 0.5 mm i genomskärniag dels genom slamning med Appianis slamrör för gruspartiklar med mindre diameter an 0.5 mm. För siktningen afvägdes 100 a 200 gr. af det Ursprungliga gruset medan för slamningarna 10 gram finjord användes. Finjorden kokades ej före experimenten. Hvad som i ett föregäende arbete blifvit anmärkt om exakt- heten af de resultat, som erhällas med Appianis slamrör, gäl- ler äfven nu i fräga varande undersökningar.

Förr an jag gär att anföra resultaten af undersöknln- garna, vill jag betyga min tacksamhet ej allenast tili vordne Chefen för finska forstväsendet, Friherre E. Wrede och öfver- forstmästaren Alex. Borenius, genom hvilkas föranstaltande jag sattes i tillfälle att utföra undersökningarna öfver jord- mänen frän Pällilä revier utan äfven tili Prefekten för Uni- versitetets Mineralkabinett, Professor W. Ramsay samt i syn- nerhet tili Assistenten, Magister L. H. Borgström för de värde- fulla räd jag under arbetets utförande erhällit.

269

Grus fpän Kauttua i Eura socken.

Profvet är taget frän en frisk nio, bevuxen med 100 — 120-ärig tall med svag granunderväxt. Markbetäckningen ut- göres af mossor, nägot Ijung samt gräs.

Lagerföljden i gruset ses af nedan stäende profil:

I II

III

IV

Fig 1.

I Lagret: 1 cm humöst grus. II » 5 » hvit- eller gr&sand. *)

III » 15 » brunfärgadt grus.

IV » 8 » gulfärgadt grus.

V » Lerigt morängrus.

Efterföljande analyser angifva ej allenast totalmängden af i gruset ingäende beständsdelar utan ock lösligheten für dessa, lager för lager. Därjämte är denna analysserie kom- pletterad med en analys öfver direkt rapakiviförvittriiigsgrus frän ett stalle, c:a 2 km aflägset frän det, dar grusprofven äro tagna. — Den stora glödgningsförlusten i fjärde lagret be- ror sannolikt pä närvaron af de större mängderna lerjord, men kan naturligtvis ocksä markera en större halt af orga- niska ämnen, da ju ofvan liggande lager pä grund af deras fysikaliska beskaffenhet befordra ett nedsipprande af lösnin- gar tili undergrunden.

*) Den i föregäende uppsats använda benämningen >bl78and» (tyska »bleisand») har utbytts mot den mera konciaa beteckningen hvit- eller gr&aand.

270

I Lagret. Humöst grus.

För totalanalysen användes 1.63ii gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 13.5386 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 ^.0 saitsyra	Lösligheten i procent af total- mängden.
Kali (K.0). ^ . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO) . . Lerjord (A1,0,) . . Jftrnoxid (Fe,0,) . . Fosforsyra (P.O^) . Svafvelsyra (SO,) . Kiselsyra (SiO.) . .	2.69 Vo 1.32 > 1.27 > 0.98 » 5.81 > 1.14 » 0.49 > 86.63 »	0.0903 Vo 0.0361 > 0.2072 » 0.0720 » 0.2170 » 0.2210 > 0.0135 >	3.8 Vo 2.0 > 16.3 » 7.3 . 3.7 » 19.3 y 2.7 >
Summa Glödgningsförlust*	100.33 °/o 58.12 t	0.8571 °/o	I

II Lagret. Hvit- eller gr&sand.

För totalanalysen användes 1.2196 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 4.9265 gr. ursprunglig substans.

1 ""t.	I^slig i:i4 ^ü saitsyra	lösligheten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord (Al,Oa) . . Jämoxid (Fe^Oa) . . Fosforsyra (P.OJ . Svafvelsyra (SO«) . Kiselsyra (SiO,) . .	2 42 Vo 1.04 > 0.33 > 0 83 » 4.35 » 0.68 > 0.27 » 90.60 »	0.0143^^'\, 0.0610 » 0.0117 > 0.0239 > 0 2642 > 03237 > sp&r 0.0027 »	s	0.5 Vo 5... \^3.6 1 2.9 • 6.0 » 47.6 »
Summa Glödgningsförlust	100.52 > 2.11 »		0.7015 Vo 1		—

271

III Lagret Brunfärgadt grus.

För totalanalysen användes I.4021 gr. glödgad substans Glödgningsförlusten bestämdes i 4.5665 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 «0 saltsyra	Lösligheten i ' procent af total- mängden
Kali (K,0). . . . Natron (Na^O) . . Kalt (CaO) . . . 1 Magnesia (MgO). . Lerjord (Al,Og) . . Järnoxid (Fefi^) . . Fosforsyra (P.O,) . Svafvelsyra (SOJ . 1 Kiselsyra (SiO,) . :	2.39 «,o 1.24 . 0.62 > 0.35 > 4.29 * 0.79 > 0.26 > 89.60 >	0.0129 % 0.0244 » 0.01)2 > 0.0592 » 0.6782 » 0.4890 > 0.0332 > 0.0045 >	0.5 "/o 1.9 > 1.8 » 16.9 > 15.8 > 61.9 » 12.7 >

Summa > Glödgningsförlnst |

99.64 Vo 2.15 »

1.3126 °/o

/

I

IV Lagret. Gulfärgadt grus.

För totalanalysen användes I.4229 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 4.4755 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 °/o saltsyra	Lösligheten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . .	2.36 °/o	0,0191 °'o	0.8 °'o
Natron (Na,0) . .	1.38 >	0.0378 »	2.7 •
Kalk (CaO) . . .	0.5 5 >	0.0230 »	4.1 >
Magnesia (MgO) . .	0.50 »	0.0625 »	12.ß >
Lerjord (Al,08) . .	5.72 »	0.9047 >	15.8 >
Järnoxid (Fe^Og). .	1.23 >	0.6622 >	53.8 >
Fosforsyra (P^OJ .	0.22 >	0.0138 >	6.2 »
Svafvelsyra (SOJ .	—	0.0075 »	—
Kiselsyra (SiO^) . .	89.17 »	—	—
Summa	101.13 %	1.7306 ^.'ü	—
Glödgningsf örl ust	' 2.40 >	—	—

272

V Lagret. Lerigt morängrus.

För totalanalysen användes I.2122 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 2.7662 gr. ursprunglig substans.

Kali (K,0). . . Natron (NajO) . Kalk (Caü) . . Magnesia (MgO). Lerjord (Al,Oj) . JärnofiS Fosforsyra (P^OJ Svafvelsyra (8O3) Kieelayra (SiOJ .

Lösligheten i

procent af total

mängden

Summa | Crlödgningsförlust

Rapaklvlf»rvittrino8gru8 frin samma trakt (pag. 275).

nJff .'°**!?"^'y««" «"™"des 1.5725 gr. glödgad substans. Glodgnmgsforiusten bestämde. i 6.9«9 gr. ursprunglig substans.

Kali (K,0). . . .

Natron (Na,0) . .

Kalk (CaO) . . .

Magnesia (MgO). . I^rjord (A1,0,) .

Järnoxid (Fe,0,) . . j

Fosforsyra (P.OJ . j

Svafvelsyra (SOg) . '

Kiselsyra (SiO,) . . I

Summa 1 (ilöilgningsförlust ,

Total mängd

Löslig i 14 Vi^ ' I^shgheten j

saltsyra jPi'ocent af total- 1 I mängden j

73.93

8.3895 ° .

V

N

p

273

Grusets fysikaliska eg^enskaper i dessa prof äro af vä- sentligen olika nalur i de öfre och undre lagren. Medan lagren I— IV bestä af tämligen jämt medelkornig sand, sä utgöres lagret V tili okänd mäklighet af ett fmt lerigt morän- grusmjöl. Äfven färgningen hos dessa olika grus är olika. Sanden är Ijusröd medan krossgrusmjölet är lerfärgadt, grätt.

Kornstorleken hos grusel i de här ofvan skilda lagren framgär af nedan stäende genom siktning vunna resultat. Da halten af i första lagret ingäende organiska äranen, sä- som af detta lagers glödgningsförlust framgär, är stör, skulle denna i menlig grad invärkat pä de oorganiska ämnenas inbör- des kornstorleksförhällanden, hvarför detta lager bortlämnats.

Kornstorlek	II Lagret	III lagret 1 IV Lagret V Lagret
Stftrre an 2 mm . > 1 > > > 0.5 > Mindre > 0.5 »	7.37 "",0 20.97 > 52.72 » 18.94 »	26,45 ^.0 32.17 °'o 16.15 > 13.42 » 45.34 > 32.94 » 12 06 * 21.47 >	0.36 ^0 0.42 •» 1.59 > 97.63 >
Summa	100.00 %	: 100.00 Vo 100.00 Vo	100.00 ^0 ;

Denna komstorlekstabell angifver, att gruset, som i de fyra öfre förvittringslagren Ursprungligen hade bordt framvisa^ ungefär liknande kornstorlek, i andra eller hvitsandslagret undergatt en söndervittringsprocess, i det att i detta lager an- träffas blott 7.37 ^/o oorganiska partiklar, som hafva en genom- skärning större an 2 mm, medan i underliggande förvittrings- skikt anträffas c:a 4 ganger denna mängd. Tredje lagret ür i mycket en motsats tili andra lagret. Här hafva genom sammankittningsprocesser de mindre partiklarna (0.5 mm och mindre) sannolikt anhäftats tili de större, hvarför detta lagers procent af jordmänsenheter med kornstorleken »mindre an 0.5 mm» är sä liten. Femte lagret, som bestär af genetiskt olika grus, visar en synnerligen fmkornig beskaffenhet.

Den kemiska sammansättningen, som framgär af tabellerna pagg. 270 — 272 visar ocksä i stört samma väsentliga skillnad mellan de ofvan liggande, gröfre gruslagren och del uiider.'^ta

274

bestäende af fint grus. Medan kiselsyrehalten i de öfre lagren varierar mellan 86.63 Vo och 90.60 Vo sä sjunker derma halt i det femte lagret tili 71.i5%. I sammanhang därmed stär naturligtvis den relativa förekomsten af öfriga jordmänsäm- nen i de olika lagren. Det kiselsyrerika hvit- eller gr&sands- lagret eger mycket smä mängder alkalier, jordalkalier samt lerjord och järnoxid i jämförelse med de mängder, som an- träffas i det underst liggande femte lagret. Särskildt i ögo- nen fallande är halten af aluminiuraoxid i de olika lagren. Sälunda stiger AljOg procenten blott i det öfversta af de gröfre gruslagren tili 5.8i Vo medan denna halt i andra och tredje lagret sjunker ned tili nägot öfver 4 Vo. Däremot uppgär i morängrusmjölet Al20j,-halten tili 12.30 ^/o. Analogt med Al-salternas förhällande i dessa lager är Fe-salternas. Märkbar om ocksä icke sä skarpt framträdande är äfven den ringa före- komsten af alkalier och jordalkalier i de gröfre gruslagren i jämförelse med dessa ämnens förekomst i det understa lag- ret. Särskildt anmärkningsvärd är Na-salternas ringa halt i de gröfre gruslagren, om man järaför denna med halten af detta ämne i det femte lagret. I ett senare sammanhang skall jag äterkomma tili den sannolika orsaken tili detta * förhällande. Förhällandet mellan K-salternas förekomst i de olika lagren är däremot icke sä synnerligen anmärknings- värdt afvikande. Forforsyrans rika anhopning i det femte lagrets öfversta delar är nägot egendomlig, da man ju af absorptionsförhällandena i jordmänerna skulle väntat, att detta ämne, en gäng upptransporteradt frän underliggande lager skulle kvarblifva i de öfversta skikten. Visserligen eger för- sta lagret ett mindre öfverskott af detta ämne i jämförelse med andra, tredje och fjärde lagren, men det femte lagret med 0.79 Vo synes dock emottagit stora mängder af ämnet. Mähända finnes .fosforsyran i detta lager säsom vivianit.

Säväl den fysikaliska som den kemiska sammansättnin- gen i dessa lager visar, äfven om man fränser frän den genom sekundär förvittring uppkomna förskjutningen af ämnenas relativa förekomst i de olika förvittringszonerna, att en stör

275

skiljaktighet är rädande mellan det ofvan liggande, gröfre gruset och det detsamma underlagrande, fina krossgrusmjö- let. Alt tyder p& att dessa grus hafva ätminstone tili en del olika Ursprung.

Anhangsvis meddelas ä sidan 272 säväl total- som ex- traktanalyser öfver rapakiviförvittringsgrus frän samma trakt, hvarifrän ofvan beskrifna grus härstamma. Jämföres ämnes- sammansättningen i femte lagret med denna i det direkta rapakiviförvittringsgruset, sä finner man, om samtidigt beaktas, att femte lagret erhällit ett tillskott af ämnen utom kiselsyra genom anhopning af lösta och utfälda salter frän ofvan lig- gande skikt, medan äter rapakiviförvittringsgruset helt säkert genom förvittringen utblottats om ock i mindre man pä lös- liga beständsdelar, att grusen i väsentlig grad öfverensstämma. ünder det att rapakiviförvittringsgruset blott beträffande SiO^ och KjO halten äro rikare an det femte lagrets grus finner man, att femte lagret i halten af alla öfriga ämnen har en liten öfvervikt. Anmärkningsvärd är kalisalternas stora be- ständighet mot förvittringen hos rapakivigrus.

Af det sagda framgär säledes, att man med stör sanno- likhet kan antaga, att det femte lagrets grus utgör en direkt Produkt af den i trakten anstäende rapakivin.

Det gröfre gruset däremot har ett annat Ursprung. Den höga kiselsyrehalten samt den ringa mängden öfriga ämnen tyda pä, att gruset antingen härstamniar frän bärgarter, som själfva haft en liknande sammansättning eller ock att gruset genom senare förvittring i sä hög grad omvandlats. Da emel- lertid knappast en sä stark förvittring och ursköljning hos ett grus af sädan mäktighet, annat an i undantagsfall, hos oss torde kunna pävisas hafva inträffat efter istiden och da i detta senare fall de . utsköljda produkterna med nödvän- dighet borde äterfinnas i det underliggande gruset, sä är väl knappast skäl för banden att antaga, att nutida förvittring ästadkommit grusets nu varande sammansättning. Äterstär säledes det andra alternativet, att gruset härstammar frän en bärgart, som själf har imgefär grusets sammansättning. Ücli

276

i själfva värket finnes i dessa trakter rester af en dylik. Denna bärgart är sandstenen, som i smärre fragment ännii anst&r i dessa trakter. Visserligen föreligger mig veterligen ännu ingen analys öfver sandstenen, raen en ytlig betraktelse af bärgarten angifver, att denna är en kvartsrik arkos. De lösgjorda sandkornen i gruset-hafva ocksä en förvillande likhet med mineralfragmenten i sandstenen, hvaraf större ste- nar här och hvar anträffas i de gröfre gruslagren vid Kauttua. Men icke nog därmed. De nutida sandkornen päminna ocksä mycket om mineralkornen i rapakivin. Det ser därför ut som ora det nutida gröfre gruset i dessa trakter en gang förr skulle, efter det att rapakivin söndervittrat, gifvit upphof tili ett grus, som under mycket länga tider varit utsatt för för- vittring och utsköljning samt därpä sammansintrat tili en sandsten, hvilken under och efter den stora istiden sönder- smulats tili grus. Att förhällandena sälunda gestaltat sig, som här ofvan anförts, och att säledes det ur sandstenen fram- gängna gruset är ett ursprungligt rapakivigrus, därom öfver- tygas man vid jämförelse mellan särskildt förekomsten af rätt stora totalmängder af kali äfvensom af dessa kalisalters ringa löslighet. En jämförelse i detta hänseende med grus som t. ex. härstamma frän egentliga granitterränger är upplysande.

Att antingen mycket länga tider ätgätt eller att en myc- ket Starkare förvittring varit värksam vid rapakivigrusets om- daning tili sandstensgruset under dess preglaciala skede, fär man antaga pä grund af dess nutida ytterst afvikande ke- miska sammmisättning frän den bärgart, som sannolikt utgör dess Ursprungliga moderklyft.

Som redan .i en tidigare uppsats i denna fräga blifvit framhället, är det icke i totalanalyserna, som den sekundära förvittringens yttringar skarpast framjträda, utan i de klorväte- sura extrakten, hvilka af respektive förvittringslager ünder- sökas. 1 dessa utdrag liksom markeras de olika förvittrings- faserna kvantitativt.

Jämföras summorna för i 14 ^/o — saltsyra lösta ämnen i de olika lagren, su linner man, att äfven i en sä fattig jordmän,

277

som det grofva gruset frän Kauttua framställer, de olika för- vittringslagren utan svärighet skiljas frän hvarandra. Medan löslighetsprocenten i det humösa gruslagret stiger tili 0.85 Voy sjunker denna i nägon man i hvitsandslagret för att äter höjas i de under liggande färgade lagren. Det af nedsipprade frä- tande syror mest angripna hvit- eller gräsandslagret under det sekundärt anrikade humösa grustäcket är mest blottadt pä lösliga beständsdelar, hvilka nedtransporterats tili det brun- färgade och s&som här synes vara fallet i synnerhet tili det gulfärgade skiktet. Att äfven en anrikiing af det underst liggande morängrusmjölet skett har tidigare omnämts liksom detta äfven framgär af detta grus' jämförelsevis stora löslig- het. Betraktas äter löslighetsförhälland^na för det femte lagret och det direkta rapakiviförvittringsgruset jämsides, sä finner man, hvilken stark invärkan ytförvittringen genom at- mosfäriliernas, humösa syrors m. fl. andra agentiers medvär- kan har p& gruslager.

BeträfFande de olika saltens löslighetsförhällanden, sä Springer genast i ögonen alkaliernas nägot egendomliga in- bördes löslighetsprocenter. Medan i grusjordmäner, härstam- mande frän öfvervägande granitterränger lösligheten af kali- salterna alltid är större an den hos Na-salterna, sä finner man ett motsatt förhällande ega rum i det gröfre gruset frän Kauttua. Fränser man frän det humösa första lagret, som tili följd af sitt uppkomstsätt a priori bör innehälla jäm- förelsevis stora mängder lösligt kali, sä finner man, att i de tre under liggande lagren en mycket svag löslighet (0.5 — 0.8 ^/o) är utmärkande för kalisalterna. Däremot är lösligheten för Na-salterna, säsom t. ex. i andra lagret är fallet, ställvis synnerligen stör.

Liksom totalmängden af alkalisalter i det leriga morän- gruset är större an mängden af alkalier i de öfver liggande zonerna, sä är ocksä lösligheten (med undantag af i första lagret) större. Jämför man äter totalmängden alkalisalter i det leriga morängruset och rapakiviförvittringsgruset, sä finner man, att ehuru det förra gruset innehäller i total mängd

L'

278

inindre alkalier an rapakiviförvittringsgrusel, sä är dock den relativa löslighetsprocenten för morängrusets alkalier större. Detta f&r väl, som ofvan frarahällits, tili stör del tillskrifvas det förhällande, att tili de öfre lagren af det fina morängrus- ^ mjölet nedsvämmats lösliga alkalisalter fr&n ofvan befintliga

s'i förvittringslager, medan ä andra sidan mähända fran det al-

g\^ kalirika rapakivigruset en del af de lösliga alkalierna bort-

^^;. förts. Att morängruset, som är betäckt af ett c:a 30 cm

^ tjockt gruslager och dar säsom glödgningsförlusten angifver

Rv humusyrefrekvenseir icke är synnerligen stör, skulle förvittra

:ü'. Starkare an det i dagytan liggande rapakiviförvittringsgruset,

Pr är icke att antaga. Tvärtom antyder jii summan af lösta

ämnen i rapakivigruset jämförd med summan af lösta ämnen i morängruset, att förvittringen vore dubbelt större i det förra gruset an i det senare.

Kalk och magnesiasalternas uppträdande visa i Kauttua- gruset stör likhet med alkaliernas. Liksom dessa senare tili icke ringa grad äro anhopade i det öfversta lagret, sä finner man ocksä detta lager anrikadt pä kalk och magnesia. Lös- ligheten för dessa salter är ocksä här stör, särskildt för kalk- salterna. Hvitsanden och de färgade lagren hafva relativt liten halt af kalk och magnesia hvaremot lösligheten för Mg- salterna särskildt i tredje och fjärde lagren är anmärknings- värdt stör. Det leriga morängruset har absorberat stora mäng- der jordalkalisalter. Detta framgär med tydlighet, om man jämför morängrusets jordalkalisalthalt med denna hos rapakivi- förvittringsgruset. Däremot är lösligheten för dessa salter i morängruset mindre an i det direkta förvittringsgruset. Mä- hända äro de bundna i en mera svärlöst form i det förra gruset an i det direkta för atmosfäriliernas invärkan utsatta rapakivigruset.

Lösligheten för AI- och Fe-salterna i dessa lager är karakteristisk. Medan i de öfversta lagren blott 3.7 ^/o resp. 6 ^/o äro lö.sliga af aluminium föreningarna, sä stiger lösligheten för dessa i de färgade gruslagren tili c:a 15 ^/o och i morän- gruset tili 30^/0. I nägon man afvikande är lösligheten för

279

Fe-salterna. Under det att, säsorti förklarligt är, lösligheten för järnsaltema är jämförelsevis stör i det första lagret, afta- ger denna löslighet betydligt i det utsköljda gruset i andra lagret för att n& sitt maximum i det brunfärgade lagret och äter n&got aftaga i det gulfärgade gruset. Hvarpä den ringa lösligheten för järnföreningarna i raorängruset beror, är för tillfället omöjligt att säga, da lösligheten är sä stark för järn- saltema i det direkta rapakiviförvittringsgruset.

En anhopning af fosforsyra synes ocksä ega rum i raorängruset, ty alla öfver detta liggande lager innehälla jäm- förelsevis raindre mängder af detta ämne liksom ock ä andra sidan det direkta rapakiviförvittringsgruset blott innehäller hälften af den mängd raorängruset besitter.

Af det ofvan sagda fraragar säledes, att visserligen raorän- gruset genom saltlösningarnas vandring blifvit nägot anrikadt pä nästan alla öfriga ämnen utom kiselsyra, men att denna tillförsel dock icke kunnat vara sä stör, att den kunnat öfver- föra ett grus af 1 — 4:de lagrens sammansättning tili raorän- grusets nu varande kemiska beskaffenhet, utan är det snarare troligt, att blott ett morängrus nägot mera utsköljdt an det nu varande rapakiviförvittringsgruset Ursprungligen underlagrat det sedan istiden förvittrandte sandstensgruset och att de lös- ningar, sora frän dessa lager nedsipprat, riktat raorängruset. Den stora likheten raellan raorängruset och rapakiviförvitt- ringsgruset kan icke bero pä en tillfällighet.

Krossadt grus frän Evois kronopark.

C:a 3 km öster om Evois Forstinstitut upphöra de In- stitutet omgifvande raosandsmarkerna och krossgrusaflagrin- garna vidtaga. Moränen är i hög grad stenig och särskildt i djupare skärningar härdt samraanpackad.

Skogsbeständet utgöres af glest stäende, öfveräriga tall- öfverständare sarat här och hvar gles ungskog.

8

280

fV f^"".

^:

Markbetäckningen bestar af mossor och Ijung samt nä- got gras.

Jordmänsprofilens utseende var följande :

1 Lagret 1 cm Humusblandadt grus. » Hvit- euer gräsand. » Brunfärgadt grus. » Gulfärgadt grus.

Normalfärgadt grus. storlek och fördelning i de olika lagren ses af nedan anförda tabell. Frän hvarje lager blefvo redan vid proftagningen de gröfsta stenarna aflägsnade.

11	»	3
III	'»	8
IV	»	20
V	>
Mineralfragmeni	,ens

Komstorlek	II Lagret	m Lagret	IV Lagret	V Lagret
Större an 2 mm > 1 » > > 0.5 » Mindre »0.5 »	19.07 % 8.49 > 13.82 » 58.62 >	22.39 Vo 10.15 » 15.94 > 51.52 »	36.32 Vo 7.15 > 14.25 > 42.28 >	38.82 «/o 7.52 » 10.49 y 43 17 »
Summa	100.00 Vo	100.00 Vo	100.00 Vo	100.00 «/o

Den kemiska sammansättningen i ofvan stäende lager f ramgär af efterföljande analyser:

I Lagret. Humusblandadt grus.

För totalanalysen användes 1.487? gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 4.2801 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 Vo saltsyra	Lösligheten i procent af total- mängden
Kali (K,0) . . Natron ^(Na,0) Kalk (CaO) . Magnesia (MgO) Lerjord (Al^Oj) Järnoxid (Fe,0,) Fosforsyra {F^O^] Svafvelsyra (SO^] Kiselsyra (SiO,)	) . ) .	2.88 Vo 4.01 > 3.73 * 1.11 » 11.13 > 3.62 y — y 0.40 > 73.61 »	0.07 57 % 0.0374 > 0.0925 > 0.0978 » 0.4574 > 2.0430 > 0.0036 > 0.0348 »	2.6 % 0.9 » 2.4 > 8.8 » 4.1 > 56.4 > 0.9 >
Sun GlödgningsförJ	ma tust	100.49 ö;0 38.47 .	2.8 422 ^0

281

II Lagret. Hvit- eller gr&eand.

För totalanalysen användes I.7531 gr. glödgad subslans. Glödgningsförlusten bestämdes i 3.3io2 gr. arsprunglig subslans.

	Total m&ngd	Löslig i 14 Vo saltsyra	Lösligheten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (OaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord (A1,0,) . . Jämoxid (Fe,0,) . Fosforsyra (P.Oj) . Svafvelsyra (SOg) . Kiselsyra (SiO,) . .	2.59 Vo 3.7 8 » 2.72 > 1.03 y 11.34 > 3.26 » 0.15 » 75.29 y	0.0242 Vo 0.0323 y 0.0300 > 0.1230 » 1.7691 > 1.6592 > 0.0641 y 0.0666 >	0.'9 Vo 0.8 . 1.1 y 11.9 y 15.5 » 50.8 » 36.0 y
Samma GlOdgningsfOrlnst	100.16 »0 6.90 >	3.7585 ^0	—

III Lagret. Brunfärgadt grus. .

För totalanalysen användes 1.4246 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 3.2688 gr. ursprunglig substans.

	Total mftngd	Löslig i 14 Vo saltsyra.	Lösligheten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord (A1,0,) . . Jftrnoxid (Fe^Og) . Fosforsyra^ (PjOß) . Svafvelsyra (SO») . Kiselsyra (SiO,) . .	2.44 % 3.63 > 2.54 y 1.67 y 14.06 > 4.66 y 0.31 y 71.19 y	0.0172 ^0 0.0280 » 0.0430 » 0.1886 y 5.8065 y 2.9560 » 0.0835 > 0.0196 y	0.7 Vo 0.7 » 1.6 t 11.2 . 41.2 y 63,4 . 26.9 >
Summa Glödgningöförlust	100.50 ^0 7.17 y	9.1424 Vo	—

282

. iV Lagret. Gulfärgadt grus.

För totalanalysen användes 1.6389 gr. glödgad substans. (ilödgningsförlusten bestämdes i 2.8689 gr. ursprunglig substans.

%f.
^*-'"		Total mängd	Löslig i 14 ^'o saltsyra	Lösligheten i procent af total- mängden
fr	Kali (K,0) . . .	2.1« Vo	0.0213 %	0.9 °/o
	Natron (Na^O) . .	4.46 »	0.0482 >	1.0 .
•?^'	Kalk(CaO) . . .	2.73 ^	0.0527 >	1.9 >
W	Magnesia (MgO). .	1.47 »	0.1690 >	11.4 »
i ._	Lerjord (Al^Og) . .	14.68 >	7.5639 »	51.5 »
;■' / . '	Jämoxid (Fe,0,) .	4.7 8 »	2.9260 »	61.2 >
	Fosforsyra (P^Oß) .	0.19 »	0.0688 »	36.1 *
c ■	Svafvelsyra (SO«) .	—	0.0257 >	—
1; ^	Kiselsyra (SiOj) . .	69.81 »	—	—
r- V	Summa	100.27 %	10.8756 ^0	—
F> '	Glödgningsförlust	7.68 »	—	—

V Lagret. Normalfärgadt grus.

För totalanalysen användes 1.0594 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 5.182? gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 7o saltsyra	Lösligheten i procent.af total- mängden
Kali (K,0) . .	2.60 «/o	0.0990 °/o	3.8 %
Natron (Na,0) .	4.43 >	0.0553 >	1.2 »
Kalk (CaO) . .	3.10 »	0.0707 >	2.2 >
Magnesia (MgO) .	1.92 »	0.0932 >	4.8 >
I^rjord (Al^Og) .	14.62 >	1.2757 »	8.7 .
Järnoxid (Fe^Og)	3.48 >	2.0530 »	.59.0 >
Fosforsyra (PjOg)	0.20 »	0.0675 >	33.7 >
Svafvelsyra (SO3)	—	0.0235 >	—
Kiselsyra (SiO,).	71.01 >	—	—
Summs	l 101.36 "0	3.7379 °/o	—
Glödgni ngsf örlus	t 1.87 >	—	—

r

283

Om ocksä d«n sekundära förvittringen äfven i detta grus af synnerligen homogen beskaffenhet, i stora drag tämligen skarpt kan pävisas genom den olika starka färgningen hos förviltriogslagren, sä häntyda dock analyserna, säväl de to- tala som extrakten pä, att förskjutningar i förvittringsfaserna inträffat, eller att förvittringen ännu icke fortskridit sä längt, att normala och füllt stabila förhillanden inlrädt. Total- analyserna öfver det'humösa lagret och hvitsanden äro vis- serligen normala, i ty alt kiselsyrehalten 1 hvitsandslagret är större an i det humösa skiktet. Normal är ocksä kiselsyre- procentens snabba sjunkande i de färgade gruslagren äfven- som dess stigande i det norraalt färgade gruset. Att där- emot kiselsyrehalten i det gulfärgade skiktet är större an i det brunfärgade lagret bevisar, att smärre rubbningar inträf- fat i förvittringsgängen. Älkalisalternas fördelning i de olika lagren är egendomlig. Medan det första lagret innehäller nästanät de största mängderna, sjunker halten i de öfriga utom i det nedersta lagret, dar den stora natronhalten drifver upp alkaliprocenten. Särskildt anmärkningsvärdt Uten är kalihal- ten i fjärde lagret, dar man af de öfriga ämnenas utom ki- selsyra rikliga förekomst skulle förmodat en stegring och icke en förminskning af kali.

Fördelningen af aluminium- och järnföreningama i de olika lagren visar sig äter i det närmaste normal. Medan AI2O3- och Fe^Og-halten i de tvänne ötversta förvittringsskikten häller sig tämligen lag, stiger denna i de brunfärgade och gulfärgade lagren med öfver 3 ^/o för Al^Og och c:a 1,5 ^/o för Fe^Og. Det fjärde lagret visar sig äter vara mest anri- kadt pä dessa ämnen.

Enligt totalanalyserna fär man sälunda den uppfattnin- gen, att det fjärde lagret i krossgruset frän Evois kronopark vore det skikt, som samlar och absorberar det mesta af de frän öfverliggande lager nedstigande salterna. Att ocksä hal- ten af humösa beständsdelar i detta lager är störst (utom naturligtvis i det första lagret) framgär af den stora glödg- ningsförlusten.

\

284

Säsom af extraktanalyserna synes, är lösligheten i resp. lager i hög grad afvikande frän de förhällanden, som i nor- malt förvittrande jordmäner belräffande löslighet anträffas. Del minst lösliga lagret är här det humösa skiktel. Löslig- hetssumman i detta lager är 2.8422 %. Frän detta lager stiger lösligheten säväl i hvitsandslagret som i de färgade gruslagren tili dess att maximum näs i det gulfärgade lagret, dar en 'löslighet af 10.8756 ^/o anträffas. Att förvittringen tili hufvudsaklig del upphör med det fjärde lagret antyder ej allenast den svaga lösligheten (3.7379 Vo) utan äfven den ringa glödgningsförlusten i femte lagret.

Af de olika salten lösa sig alkalisalterna jämförelsevis svagt i de mellanliggande lagren medan lösligheten för dessa ämnen i första och femte lagren är rätt stör. Särskildt kan här anf()ras lösligheten för kalisalterna, hvilken i detta grus ter sig i hög grad annorlunda an i gruset frän Kauttua. Me- dan i Kauttua-gruset nästan genomgäende lösligheten för Na- salterna var större an denna för K-salterna, är i Evois-gruset förhällandet omvändt.

Af jordalkaligruppens salter förekommer kalk jämfö- relsevis rikligt, men dess löslighet är genomgäende ringa. Ett omvändt förhällande inträffar med Mg-salterna. Lösligheten för dessa salter är relativt stör i alla andra lager utom i det femte. Analog med löslighetssumman för lagren är löslighe- ten för Al-salterna. Frän ett löslighetsminimum af 4.1 Vo af totalsumman af AlgOj, i första lagret höjer sig denna löslig- het i det gulfärgade lagret tili 51.5 ^/o medan lösligheten i de mellanliggande lagren är resp. 15.5 ^/o och 41.2 %. I det normalt färgade gruset är lösligheten för Al-salterna blott 8.7 Vo. Lösligheten för järnsalterna i Evois krossgruset är jämförelse- vis lika i alla lager, varierande mellan c:a 50 — 60 ^/o af to- talmängden Fe i gruset.

En blick pä den ä sid. 280 anförda siktningstabellen gifver vid banden, att i det andra lagret en svag öfvervikt af mineralpartiklar med kornstorleken »mindre an 0.5 mm» i jjenoinskärning förefinnes jämfördl med i de öfriga lagren

285

likasom ock, att grus af gröfre storlek an 2 mm i diameter är mindre i andra lagret an i de underliggande. Själffallet häntyder detta förhällande pä, att genom den sekundära för- vittringen det andra lagret mest blifvit angripet äfven tili sin fysikaliska beskaffenhet. Tabellen gifver äfven vid banden, att förvittringen sker likfonnigt aftagande uppifrän nedät.

Beträffande frägan om moderklyften för det grus, som här ofvan varit föremäl för undersökning, sä är det sanno- likt, s&som af totalanalyserna framgär, att i närheten an- staende graniter gifvit det samma sitt största bidrag. Detta framgär äfven af en vid proftagningen företagen stenräkning, hvars resultat här nedan anföras:

Grä granit . 64 ^/o

Röd granit 31 »

Gängkvarts . 5 >

Summa 100 %

Mosand frän Evois kronopark.

Omkring Evois Forstinstitut utbreda sig vida, svagt ku- perade mosandsaflagringar. Dessa äro tili stör del nedsväm- made frän den vester om Institutet löpande ruUstensäsen. Materialet i mosanden är oftast stenfritt, medelkornigt grus. Profvet är taget frän östra stranden af Ylimmäinen Rautjärvi.

Skogsvegetationen utgöres af c:a 80-ärig kraftigt vuxen tall i god slutning. Växttäcket bestär af mossor.

Lagerföljden i gruset ses af en profil pä följande sida:

1

286

I Lagrel: II )»

III .

IV y>

Den

Fig. 2.

1 cm Humusblandadt grus.

12 — 18 » Rostfärgadt grus.

1 — 7 » Gulfärgadt grus. 18 » Gulfärgadt grus.

Nortnalfärgadt grus.

^ » INortnalfargadt grus. kemiska sammansättningen af lagren är följande:

I Lagret. Humusblandadt grus.

För totalanalysen användes 1.244* gr. glödgad substans. Glödgningsförluslen bestämdes i 1.5066 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	I^slig 1 14 °,o saltsyra	LOsligheten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . .	2.71 ^0	0.0383 Vo	1.4 °'o
Natron (Na,0) . .	3.7» »	0.0472 >	1.2 >
Kalk (Caü) . . .	1.81 >	. 0.0140 »	0.7 .
Magnesia (MgO) . .	1.59 >	0.1152 >	7.2 .
Lerjord (A1,0,) . .	10.31 »	0.7215 »	G.» >
Järnoxid(Fe,0,). .	2.25 »	1.3117 >	58.2 >
Fosforsyra (P^Oj) .	0.44 >	—	—
Svafvelsyra (SO,) .	—	0.0238 >	—
Kieelsyra (SiO,) . .	78.51 »	—	—
Summa	101.35 «0	2.2717 "o	—
Glödgningsförlust	15.70 .	—	—

287

II Lagret. Rostbrunt gnis.

För totalanalysen användes 1.0866 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 1.8512 gr. iirsprunglig substans.

	Total mftngd	Löslig i 14 Vo saltsyra	Lösligheten i procent af total- mängdeu
Kali (K,0). . . .	2.27 °/o	0.0227 %	1.0 °/o
Natron (N,0) . . .	4.28 >	0.0240 »	0.5 »
Kalk (CaO) . . .	2.31 >	. 0.0475 >	2.0 .
Magnesia (MgO). .	2.46 y	0.1262 »	5.1 »
Lerjord (A1,0,) . .	14.40 »	3.4451 »	23.9 >
Jftrnoxid(Fe,Oj). .	4.29 >	2.3315 »	54.3 >
Fosforsyra (P.Os) .	0.49 >	0.1124 y	22.7 »
Svafvelsyra (SOj) .	—	0.0129 *	—
Kieelsyra (SiO,) . .	70.76 »	—	—
Summa	101.26 Vo	6.1223 %	—
Olödgningsförlnst	5.62 »	—	— '

III Lagret. Mörkare guK grus.

För totalanalysen användes l.isio gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 4.4088 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 Vo saltsyra	Lösligheten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . .	2.79 %	0.0616 Vo	2.2 o/o
Natron (Na,0) . .	4.19 >	0.0203 »	0.4 »
Kalk (CaO) . . .	2.84 >	0.0307 >	1.3 »
Magnesia (MgO). .	1.86 »	0.0455 >	2.8 »
Lerjord (Al^Og) . .	14.75 >	2.1302 >	14.4 >
Järaoxid (Fe^Og). .	4.27 »	2.5955 >	60.7 »
Fosforsyra (PjOg) .	0.19 >	0.0343 >	18.0 »
Svafvelsyra (SOg) .	—	0.0095 »	—
Kiselsyra (SiO,) . .	70.02 »	—	—
Summa	100.41 Vo	4.927 6 °/o	—
Glödgningsförlust	3.34 y	• -	-

288

IV Lagret. LJusare gult grus.

För totalanalysen användes 1.1653 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdesi 2.6165 gr. ursprunglig substans.

	Total raängd	Löslig i 14 Vo saltsyra	Lösligheten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord (A,0,) . . Jämoxid(Fe,0,). . Fosforsyra (P^Og) . Svafvelsyra (SO,) . Kiselsyra (SiO,) . .	2.62 7o 3.76 » 2.09 > 2.15 > 12.42 > 4.18 » 0.24 » 72.46 .	0.1563 Vo 0.0543 > 0.0532 » 0.2630 > 3.5065 » 3.4490 » 0.0425 > 0.0213 »	6.9 °/o 1.4. » 2.5 »• 12.2 » 28.2 > 82.5 > 17.7 »
Summa Glödgningsförlust	99.92 Vo 2.20 .	7.5461 %	—

V Lagret. Normalfärgadt grue.

För totalanalysen användes 1.0483 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 3.4375 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 o/o salts3rra	Lösligheten i procent af total- mftngden
Kali (K,0). . . .	3.47 o/o	0.1433 o/o	4.1 o/o
Natron (Na,0) . .	4.59 >	0.0453 >	0.9 »
Kalk (CaO) . . .	2.64 >	0 0840 >	3.1 »
Magnesia (MgO). .	1.79 »	0.0500 »	2.7 >
Lerjord (Al^Og) . .	13.83 >	1.5344 >	11.0 .
Jftmoxid (FejO,) . .	3.52 >	2.8815 >	8L8 >
Fosforsyra (P,Og) .	0.43 >	0.0121 »	2.8 >
Svafvelsyra (SO,) .	—	0.0127 »	—
Kiselsyra (SiO,) . .	70.33 »	—	—
1 Summa	100.60 «/o	4.7633 o/o	—
, Glödgningsförlust	1.67 »	—	—

289

Liksom i krossgruset frän Evois kronopark vissa frän den allmänna lagen belräffande salternas vandring och kvar- stannande, afvikande förhällanden künde späras och dock den sekundära förvittringens karaktärer i sina hufvuddrag kvarstodo, sä finner man ock förhällandet vara i det rullade gruset. ünder det humösa gruset, hvars kiselsyrehalt är jämförelsevis hög (78.51 %) anträffas intet hvitsandslager, utan följer det rostbrunt färgade lagret omedelbart under det humösa skiktet. Att dock elt hvitsandslager anträffas pä dessa moar, har jag upprepade g&nger öfvertygat raig om, men pä det stalle, dar profvet togs, förefans nägot dyliktej, eller rättare sagdt var detta sä svagt utveckladt, att det ej. künde skiljas frän det humösa gruset. Under det brunfär- gade lagret följer tvänne gulfärgade jordmänsskikt, dar enligt totalanalyserna i jämförelse med det brunfärgade lagret rätt normala förhällanden räda. Det normalt färgade gruset i femte lagret skiljer sig, utom beträffande glödgningsförlusten, i all- mänhet mycket litet frän de färgade lagren.

Betraktar man de enskilda ämnenas förekomst i respek- tive lager, sä finner man. en svag anhopning af kalisalter i det öfversta lagret liksom ock lösligheten för dessa i detta lager är i nägon man större an i det underliggande lagret. Da det humösa skiktet i denna profil i det närmaste är lik- värd med ett hvitsandslager i öfriga, normalt utvecklade för- vittringsmarker, sä befinner' sig sannolikt en betydande del af kalisaltema i de organiska resterna, som tili c:a 15 Vo sammansätta lagret. Anmärkningsvärd är säväl den ringa totalhalten som ock den svaga lösligheten för kalisalterna i det rostbruha gruset. Kalihalten stiger nägot i de gulfärgade lagren, men först i det normalt färgade gruset när halten af kali i denna profil sitt maximum med 3.47 % och en löslig- het af 4.1 ^/o. Liksom krossgruset frän Evois i normalsands- lagret är synnerligen rikt pä kalisalter, sä är ocksä den nor- malt färgade mosanden frän dessa trakter anrikad pä detta ämne, t. o. m. om man tager i betraktande, att en del af kalimängden icke direkt tillhör gruset, utan tillförts detta frän

-^

290

ofvan liggande lager, ett förh&llande hvarpä den höga löslig- heten leder tanken.

Säsom naturligt är hos grus, som härstamma frän sä stränga granitterränger, som här är fallet, är äfven här Na- halten stör i alla lager. Lösligheten däremot är Uten, ett förhällande, som är analogt med det, som beträffande natrium- salternas löslighet äfven anträffades i krossgruset frän -Evois.

Kalk- och magnesiamängderna liksom ock aluminium- och järnoxidhalten i första lagret äro smä i jämförelse med dessa salters förekomst i de underliggande lagren. Löslig- heten för dessa salter är ocksä i första lagret svagare an i de undre. Härigenom visar sig det första lagret som ett sannskyldigt hvitsandslager. Ofvan nämda ämnen äro annars tämligen jämt fördelade i de underliggande lagren, utom alt aluminiumsalterna i andra, tredje och fjärde lagren visa vissa egendoraligheter, som p&kalla ett närmare särskädande. An- hopningen af större Al-mängder i andra och tredje lagret be- ror sannolikt pä nedtransport af detta ämne frän första lagret. Däremot är den jämförelsevis ringa förekomsten af Al-salter i det fjärde lagret päfallande. Mähända vinner detta förhäl- lande tili en viss grad sin förklaring däri, att, säsom de me- kaniska analyserna visa, detta lager tili sin fysikaliska beskaf- fenhet är af väsentligen olika natur mot de ofvanliggande och att man därför fär antaga, att det undergätt en nägot annan omvandling an dessa vid dess äflagring.

Kornstorleken i ofvan behandlade jordmänslager fram- gär af nedan stäende tvänne tabeller.

Kornstorlek	I Lagret	II lÄgret «0	m Lagret	IV Lagret Vo	V Lagret
Större an 2 mm . . .1 * . . > » 0.5 » . . Mindre »0.5 »	3.37 6.07 34.57 56.90	14.67 12.22 31.37 4174	44.77 15.56 18,04 20.7 3	0.84 0.68 12.46 86.02	8.02 26.22 47.17 17.60
Summa	100.00	100.00	100.00	100.00	100.00

I —

291

FaUtiden	Komstor-	t	)—	ß	B	<	<
1 tim. min. sek	leken, dia- metern i mm	Ä	et-	'1			1
Kortare tid
an 12" .	0.25—0.5	30	52.170	56.032	66.683	83 233	84.429
0^ 0' 12"	0.26	»	17.730	22.485	18.933	11.240	11.582
Ot (y 43"	0.12	1	15.733	9.904	5.316	3-850	2.383
Ot 2' 30"	0.05	f	5.638	5.625	0.803	0.S39	1.070
Ot 16' 40"	0.02	20	1.470	1.474	0.959	0.431	—
Ot 30^ .	0.015	>	1.446	1.820	5.725	0.477	—
1* . .	0.006 — 0.01	»	1.962	1.178	0.523	0.345	0.110
6* . .	. 0.001—0.005	t	0.946	0.450	0.212	—	—
12t . .	0.001	%	2.308	1.523	0.704	—	—
	Sum	ma	99.403	99.991	99.858	100.106	99.524

Den fysikaliska förvittringen är skärpt ulpräglad i denna mosand. Första lagret, som i kemiskt hänseende i sig för- enar karaktären af humöst skikt och hvitsand, visar sig i fysikaliskt hänseende mera likna ett hvitsandslager. Därpä tyder dess ringa halt af mineralkorn med större diameter an 2 mm, därpä tyder ock ä andra sidan dess stora rikedom p& jordm&nspartiklar af raindre genomskärning an 0.5 mm. Yt- termera visar procenten af de finaste jordmänspartiklarna (säsom framgär af slamningsanalysen för detta lager i jäm- förelse med de öfriga lagren), att detta lager mest varit ut- salt för förvittring af mera genomgripande natur. Redan i det andra lagret och särskildt i det tredje äro mineralfrag- menten fysikaliskt icke sä söndersprängda som i det första.

Som tidigare päpekats äro fjärde och femte förvittrings- lagren skikt af annat Ursprung och annan fysikalisk natur an de öfver liggande. Detta framgär med all tydlighet af siktningsresultaten, men äfven af slamningsanalyserna. Det är mähända häri, som man har att söka orsaken tili, att lös- ligheten hos denna öfversta del af det finare gruset (IV lagret) är sä stör. En anhopning af lösta salter mäste na- turligtvis alltid inträffa, da lösningarna frän ett gröfre lager träffa ett finare gruslager, dar absorptionsförhällandena äro

•^

292

sä väsentligen olika. Af slamningsanalyserna framgär äfven, att det fjärde lagret sannolikt vare sig genom anrikning upp- ifr&n eller genom sekundär förvittring in situ tillförts finare jordmänspartiklar i afsevärd mängd.

En jämförande belraktelse af de bäda grusen frän Evois kronopark, krossgruset och mosanden, gifver otvetydigen vid banden, att grusen äro af väsentligen samma beskaffenhet samt att knappast nägon större utsköljning af lösliga beständs- delar inträffat i mosanden an i krossgruset. Tvärtom ser det ut, som om rullstensgruset, alt döma af analyserna öfver femte lagret, vore rikare an krossgrusets motsvarande lager. [Detta kan delvis förklaras pa sä satt, att i den lättare genomsläpp- liga mosanden, säsom extraktanalysen äfven visar, förvittrings- företeelserna ehuru i betydligt försvagad form ännu utspelas i det normalt färgade grusets öfre lager och att sälunda en anrikning af saltlösningar bär inträffar medan i följd af kross- grusets pinmoartade natur i undre lager en förvittringsmöj- lighet är nästan utesluten.

Mosand frän Vierustenkangas i Pällilä revier.

Denna mo, som enligt.hvad de i gruset inbäddade kol* partiklarna gifva vid banden, öfvergätts af skogseldar, är för närvarande pä stora sträckor inom krono parken samt äfven utom den samma kal. Skogskulturer bafva visserligen ärli* gen ända sedan 1874 företagits, men försöken bafva krönts med ringa eller ingen framgäng. Säväl sädd som plantering af förnämligast barrträd äfvensom löfträd bafva ulförts, men vanligen bafva trädplantorna gätt en snar undergäng tili mö tes, medan äter pä nägra stallen de kvarblifna resterna föra ett tynande lif. Mängenstädes är marken fuUkomligt bar ocb gruset päminnande om det, som förekommer pä flygsands- lokaler vid kuslerna af värt land. Vanligen täckes dock gru-

293

set af lafvar och Ijüng. Äfven denna annars sä förnöjsamnia Vegetation visar tydliga spar af att mängenstädes pä mon icke finna de för dess trefnad gynnsamma belingelserna. Blott dar gruset är mera stenigt är Ijungen frodigare liksom ocksä pä dessa stallen säväl spridda tallar som mindre, men luckiga och nödvuxna ungbeständ af tall — samt pä ett Ställe lärkträd — anträffas. I närheten af den frän Perkjärvi ledande landsvägen löper en rullstensäs. Invid och pä Station denna senare har tallen föryngrat sig pä naturlig väg och synas dessa här och hvar kringspridda ungträd visa en bältre och kraftigare växt.

Nedan beskrifna prof blefvo tagna frän ett kalt stalle midt pä raon. Gruset bestär af medelgrof mosand, som i de öfre lagren är mörkfärgad genom rikligen inströdda oförmult- nade humösa ämnen.

Följande icke synnerligen skarpt raarkerade sekundära förvittringskikt hafva iakttagits i gruset:

Fig. 3.

I Lagret	1 cm Humusblandadt grus.
II .	2.5 » Hvit eller gräsand, uppblandad med
	humösa beständsdelar.
III »	5 » Svagt brunfärgadt grus.
IV »	10 > Gulfärgadt grus.
V »	Normalfärgadt grus.

Den kemiska sammansättningen i dessa lager f ramgär af efterföljande analyser:

294

I Lagret. Humöst gnis.

För lotalanalysen användes 0.9879 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i l.isio gr. ursprunglig substans.

	Total mftngd	Löslig 1 14 -Vo saltsyra	Lösligheten i procent af total- mftngden
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . I^rjord (Al^Og) . . Järnoxid (Fe,Og) . Fosforeyra (P.Oj) . Svafvelayra (SO,) . Kiselsyra (SiO,) . .	3.38 Vo 2.44 > 0.71 » 1.08 » 5.47 > 0.78 » 0.13 > 86.27 >	0.0245 7o 0.0400 * 0.1140 > 0.0430 > 0.3498 > 0.0550 > 0.0213 »	0.7 Vo 1.6 » 16.0 > 3.9 > 6.3 » 7.0 »
Summa Glödgningsförlust	100.26 % 14.16 »	0.6476 %

II Lagret. Hvit- eller gr&sand.

För totalanalysen användes 0.9736 gr. glödgad substans Glödgningsförlusten bestämdes i 1.9931 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 Vo saltsyra.	Lösligbeten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . .	2.88 Vo	0.0160 Vo	0.5 Vo
Natron (Na,0) . .	2.40 >	0.0327 >	1.3 .
Kalk (CaO) . . .	0.94 >	0.0292 >	3.1 »
Magnesia (MgO). .	0.81 »	0.0688 >	8.4 >
Lerjord (A1,0«) . .	7.63 .	0.2575 »	3.3 >
Järnoxid (Fe^O^) .	1.05 >	0.1965 »	18.7 »
Fosforeyra (P.Oj) .	O.Ol »	0.0037 »	37.0 .
Svafvelsyra (SOg) .	—	—	—
Kiselsyra (SiO,). .	85.0 9 c	—	—
Summa	1 100.83 "'o	0 6044 Vo	—
Glödgningsförlust	5.30 »	—	—

295

III. Lagret. Svagt brunfärgadt gnis.

För totalanalysen användes I,ii65 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusleo beslämdes i I.2770 gr. urspruDglig substans.

	Total mftngd	Löelig i 14 % saltsyra	Lööiigheten i procent af total- mängden
Kali (K,0) .... Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord Al^Og) . . Järnoxid (Fe^O,). . Foeforsyra (P.Oj) . Svnfvelsyra (SO,) . KiselByra (SiO,) . .	3.21 °/o 2.94 > 1.08 » 0.50 » 7.77 » 1.29 > 0.12 1 82.51 »	0.0187 ^lo 0.0302 » 0.0470 > 0.0645 > 0.8426 > 0.3922 > 0.0041 > (Icke bestÄmd)	0.5 Vo 1.0 1 4.3 > 12.9 . 10.8 . 30.4 > 3.4 .
Summa Glödgningsföriust	99.42 Vo 3.33 >	1.3993 %	—

IV Lagret. Svagt gulfärgadt grus.

För totalanalysen användes I.2507 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 3.4149 gr. ursprunglig substans.

	Total mftngd	Löslig i 14 «/o salsyra	Lösligheten i procent af total mängden
Kali (K,0). . . .	3.51 Vo	0.0160 ®/o	0.4 %
Natron (Na,0) . .	2.99 >	0.0297 >	0.9 .
Kalk (CaO) . . .	0.91 >	0.0330 >	3.6 >
Magnesia (MgO). .	0.51 t	0.0555 »	10.8 . '
Lerjord (Al,0,) . .	9.19 %	0.2113 >	2.3 »
Järnoxid (Fe,0,). .	0.89 >	0.1740 »	19.5 .
Fosforsyra (P.Os) .	0.06 »	0.0027 >	4.5 .
Svafvelsyra (80,) .	—	(Icke bestamd)	—
Kiselsyra (SiO,) . .	83.44 >	—	—
Summa	101.50 %	0.5222 >	—
Glödgningsföriust	1 03 1	—	—

296

V Lagret. Normalfargadt grus.

För totalanalysen användes 0.8756 gp. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 2.1406 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 Vo saltsyra	Lösligheten i procent af total- mängden
Kali(K,0). . Natron (Na,0) Kalk (CaO) . Magnesia (MgO) Lerjord (Al.Og) Jftrnoxid (Fe^Og) Fosforsyra (Pfi^] Svafvelsyra (SOg] Kiselsyra (SiO,) .		3 44 Vo 2.90 > 0.81 » 0.58 > 6.06 > 1.63 > 0.05 * 84,60 »	0.0267 Vo 0.0397 > 0.0365 > 0.0655 * 0.2378 > 0.3047 » 0.0227 > (Icke bestämd)	0.7 Vo 1.3 > 4.5 . 11.2 » 3.9 > 18.7 > 45.4 »
Siim Glödgningsförl	ma a8t	100.07 % 0.60 »	(».7336 »

Pä ett annat stalle af samma mo, dar naturlig föryng- riog cm ocksä mycket svag förefans, päträffades följaDde lager- förhällanden :

I Lagret I cm Humusblandadt grus.

II	>	6 » Hvit- eller gräsan(l med förmultnade humösa ämnen och kol.
III	>	12 » Brunfärgadt grus.
IV	»	14 t Gulfärgadt grus.
V	»	Normalt färgadt grus.

Af dessa lager hafva blott de saltsura extrakten under- sökts och framgä resultaten af efterföljande sammanställning.

297

	I 14 procentig salteyra	lös] ig andel i:
I Lagret '>/o	II Lagret	III Lagret	IV Lagret	V Lagret ^0
Kali(K,0) . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO) . Lerjord (Al,03) . . Jämoxid (Fe^O,) . Fosforeyra »P.Oß)- S vafvelsyra (SO.) .	0.0409 0.0783 0.0250 0.0635 0.2050 0.2915 0.0287	0.0271 0.0400 0.0020 0.0420 0.1701 0.2930 0.0169 0.0048	0.0175 0.0156 0.0067 0.0285 1.3717 0.6232 0.0210 0.0134	0.0189 0.0166 0.0050 0.0575 1.8990 0.8185 0.0407 0.0194	0.0235 0.0322 0.0060 Ör0202' 0.5290 0.5470 0.0077 0.0202
Samma	0.7279	0.5959	2.0976	2 8756	1.1858

Kornstorleksförh&llandena i .som sammansätta gruset frän det kangas mo, te sig som af följande

de olika förvittringslager, kala stallet pä Vierusten- tabeller f ramgär:

Kornstorlek	I Lagret	II Lagret	m Lagret	IV Lagret	V Lagret
Större äa 2 inm . . > t 1 » . . > > 0.5 > . . Mindre > 0.5 > . .	0.40 1.22 19.00 79 38	0.07 091 14.14 84.88	0.10 0.87 13.0 6 86.9 7	0.62 15.12 84.26	0.12 6.7 2 93.16
Summa	100.00	100.00	100.00	100.00	J 00.00

Falltiden	Komstor-	l 9	H- 1		S	<	<
i tim. min. sek	jlek, diame- .! ter i mm	l	rl-
Kortare tid
an 12".	0.25-0.5	30	77.530	68.170	81.807	85.7 43	79.403
Ot 0' 12"	0.25	>	8.705	20.437	14.345	12.541	16.748
Ot 0' 43"	0.12	>	9.219	5.464	0.937	0.631	2 305
Ot 2' 30"	0.05	»	2.688	2.063	3.07 6	0.711	1143
0* 16' 40"	0.02	20	0.441	0.363	0.347	0 924	0.442
0* 30' .	0015	>	1.170	1.775	0.305	0.280	0.633
1* . .	0.005—0.01	>	0.410	0,613	0.229	0.667	—
et . .	. 0.001—0.005	>	0.478	0 571	0.217	—	—
!l2t . .	0.001	>	0.728	1.042	0.439	0.188	0.095
Summf	\ —	—	101.369	100.498	101.702	10L685	100.769

298

Säväl totalanalyserna sora extrakten visa, att förvillrings- företeelserna i Vierustenkangas mosand försiggä pä ett tämli- gen regelrätt satt. Hvit- eller gräsandslagret jämte det hu- mösa gruset (som här blott bär spar af Vegetation) äro de mest utblottade lagren pä lösliga best&ndsdelar. Likasä inne- hälla dessa lager de största mängderna kiselsyra. Det brun- färgade lagret bar ett mindre öfverskott af lösliga best&nds- delar pä det kallagda stallet af mon, medan äter det gulfär- gade skiktet pä det skogsvegetation bärande stallet bar maxi- mura af löslighet för dessa lager. Löslighetsprocenten sjun- ker sedan i underliggande lager. Ett förhällande, som genast Springer i ögonen vid en jämförelse med i det föregäende undersökta jordraäner, är den ringa lösligheten hos respektive lager, oaktadt enligt totalanalyserna, gruset pä intet satt kan kailas fattigt.

Anmärkningsvärd är den höga kalihalten i jämförelse med natronhalten. Här liksom i gruset frän Kauttua förkla- ras detta af, att gruset tili en viss grad härstammar frän rapakiviterränger, om ock de i äsen inbäddade stenarne gifva vid banden, att blott en mindre procent af det gröfre raate- rialet är rapakivi. Liksom i Kauttua-gruset sä är ocksä i detta grus lösligheten för kalisalterna synnerligen liten. Blott i det öfversta lagret samt i den af förvittring lätt berörda un- dergrunden stiger kalisalternas löslighet tili 0.7 ^/o. I de mellanliggande lagren är denna löslighet 0.5%. Lösligheten för Na-salterna är däremot jämförelse vis stör. Sä stiger denna i det första lagret tili 1.6 %, men sjunker nägot i de under liggande lagren. Kalk förekommer i Vierustenkangas mosanden blott i ringa mängd. Totalprocenten af detta ämne uppgär blott i ett lager, nämligen i det första tili 1.08 ^lo. De öfriga lagren innehälla blott omkr. 0.9 %. Äfven löslig- heten för kalksaltema är svag i alla öfriga lager utom i det första. Anmärkningsvärd liten är Mg-halten i de färgade grus- lagren. Däremot är lösligheten just i dessa lager bog, medan den i de utvittrade första och andra lagren är synnerligen liten. Lag, är ocksä AI- och Fe-salternas totalprocent i alla

r

299

lager. Silt maximum när denna för AlgOg i fjärde lagret, dar 9.19 % anträffas. Lösligheten för Al-salterna är excep- tionelt liten i alla lager; blott i det brunfärgade graset när den tili 10.8 ^/o. Äfven halten af järnsalter är liten i alla lager. Lösligheten för järnsalterna är större blott i tredje lag- ret. Här är c:a 30 % af totalmängden jäm löslig. Fosfor- syremängden är i alla lager genomg&ende liten.

Ehuru det andra lagret visar sig som ett sannskyldigt hvit- eller gräsandslager i öfriga hänseenden sä är, säsom af glödgningsförlusten framgär, detta grus rikt pä organiska be- ständsdelar. Redan en flyktig granskning i faltet häntyder därpä, ty den brungrä färgen hos lagret Springer genast i ögonen. Orsaken tili detta särdeles ovanliga förhällande är sannolikt att söka däri, att genom den längvariga kalläggnin- gen af marken humifikationsprocesserna sä afsvagats, att oför- multnade organiska beständsdelar mekaniskt nedtränga tili lager, dit annars blott organiska syror och deras saltlösnin- gar nedtransporteras. Ännu i de färgade gruslagren förefin- nas om ock i mindre mängder af dessa oförmultnade orga- niska rester.

Den utomordentligt stora betydelse ett i högre eller lägre grad utveckladt organiskt tacke utöfvar pä förvittrings- gängen i grusjordmänema, framgär af ofvan sagda. Oaktadt tillgängen pä lösningsbara beständsdelar i Vierustenkangas mosand är relativt stör, sä ser man, att dock lösligheten för nästan alla salter är ytterst försvagad. Jordmänens fysika- liska tillständ är knappast tili hinder för förvittringen. Vis- serligen är här liksora i andra fluvioglaciala och fluviatila aflagringar af grus markens bindighet liten och genomsläpp- ligheten för det cirkulerande vattnet och lösningar stör, men dessa egenskaper hos gruset borde icke i högre grad störande invärka pä den sekundära förvittringens gäng. Mosanden frän Evois kronopark med dess höga förvittringsförmäga är i detta fall ett belysande exempel. Det äterstär da blott att söka orsaken tili den svaga förvittringen i Vierustenkangas mosand i det förhällande, att marken i sä länga tider saknat ett skyd-

300

dande och förmultnande organiskt skikt af nämvärd mäklig- het. Jämföras löslighelsresultaten frän den kala ytan med lösligheten frän den med luckig ungskog beklädda delen af mon, stt framgär däraf redan hvilken skilnad i lösligheten pä de bäda ställena gör sig gällande. .

Ocksä i fysikaliskt hänseende kunna distinkta spar af förvittringens invärkan pä de kemiskt skilda förvittringslagren icke märkas. Kornstorleken hos gruspartiklarna är i de olika lagren i det närmaste lika.

1

Mosand frän Kivivaara bevakningsomräde i Korpiselkä revier.

Marken är tili hufvudsaklig del bevuxen med olikäldriga tallbeständ. Profvet är taget frän en flack äsgrop eller äsgraf, dar säväl skogsvegetationen som markbetäckningen var bögst litet utvecklad. I gruset anträffades förutom de genom se- kundär förvittring uppkomna ytlagren ännu en primär lagring af sanden. Pä 51 cm djup är nämligen diskordant skiktning i lagerföljden.

Jordmänsprofilens utseende var följande:

I

II III

IV

VI VII

VIII IX

Fig. 4.

301

I Lagret:	1 — 4 cm Humöst grus.
II *	3—6 » Hvit- eller gräsand.
III V	3.5 — 7.5 » Brunfärgadt grus.
IV »	9 » Gulfärgadt grus.
V »	6—19.5 » Svagt gulfärgadt grus.
VI »	10.5 — 13.5 » Svagt gulfärgadt grus.
VII »	4.5 » Grus med konkretioner.
VIII )» \	Normalfärgadt grus,
IX > (	diskordant med föreg&ende lager

Resultatet af den kemiska undersökningen af ofvan stäende gruslager ses af följande tabeller:

I Lagret. Humöst grus.

For totalanalysen användes 0.9081 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 6.1564 gr.ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 Vo ealt^yra	Lösligheten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . .	1.86 Vo	0.010» Vo	0.5 %
Natron (Na,0) .	3.51 »	0.021» >	0.6 .
Kalk (CaO) . . .	1.93 >	0.0160 >	0.8 >
Magnesia (MgO). .	0S9 >	0.0242 »	4.1 .
Lerjord (AljO.) . .	7 77 »	0.6800 >	8.8 »
Jarnxid (Fe^Og) . .	1.41 .	0.3457 >	24.5 >
Fosforsyra (P,OJ .	0.07 1	sp&r	—
övafvelsyra (SOg) .	—	00213 >	—
Kiselsyra (8i0,) . .	82.03 »	—
Summa	99.17 %	1.1200 %
Glödgningsförlust	31.7» >	—

302

II Lagret. Hvit- eller gr&sand.

För totalanal ysen användes 1.4705 gr. glödgad substans. GlödgniDgsförlusten bestamdes i 3.9166 gr. ursprunglig substans.

1

Total mangd

Löslig i 14 Vo saltsyra

LOsligheten i

prooent af total

mängden

Kali rK,0). . . Natron (Na,0) . Kalk (CaO) . . Magnesia (MgO). I^erjord (Al^Og) . Jftrnoxid (Fe,0,) . Fosforsyra (PjO^ Svafvelsyra (SO«) Klaelsyra (8i0,) .

Summa Glödgni ngsf örlust

1.58 2.88 1 28 0.62 8.49 0.58 0.03

85.44

100.88 2.65

0.0191 % 0.0184 » 0.0062 > 0.0202 > 0.2770 » 0.0507 >

sp&r

0.0202 >

0.4119 «/o

1.2

0.6 0.4 3.2 3.2

9.0

III Lagret. Brunfärgadt grus.

För totalanalysen användes 1.126 1 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestamdes i 3.1699 gr. ursprunglig substans.

Total mängd

Löslig i 14 «/o saltsyra

Lösiigheten i

procent af total-

mlLügden

Kali (K,0). . . Natron (Na,0) . Kalk (CaO) . . Magnesia (MgO) Lerjord (Al^Og) . Jamoxid (FbjOj) . Fosforsyra (P.OJ Svafvelsyra (SO,,) Kiselsyra (SiO,) .

Summa GlödgningsfOrlust

1.56 3.45 1.74 0.87 12.98 1.94 0 20

78 21

100.95 % 9.85 >

0.0062 Vo

00216 >

0.0080 >

0.0492 >

4.7292 >

1.2132 >

0.077 5 » 0.0202

6.1t91 °/o

0.8 0.6 0.1 5.6

36.4 62.5

38,7

303

IV Lagret. Gulfärgadt grus.

För totalanalysen användes I.6221 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestamdes i 3.2881 gr. ursprunglig substans.

:	Total mftngd	Löelig i 14 % ealtsyra	Löeligheten i procent af total- mflngden
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord (Al^O,) . . Järnoxid(Fe,03). . Fosforeyra (P,Oß) . Svafveleyra (SO,) . Kiseleyra (SiO,) . .	1.56 % 3.71 » 1.94 > 0.9 2 » 12.23 > 1.84 > 0.43 » 78.40 »	0.0078 % 0.0268 > 0.0022 > 0.0677 > 3.5820 > 0.9900 > 0 0662 » 0.0330 »	0.5 «/o 0.6 » 0.1 . 7.3 . 29.2 » 53.8 » 15.4 >
Summa i Glödgningsförluet	101.03 % 4.75 »	4.7777 7o	I

V Lagret. Svagt gulfärgadt grus.

För totalanalysen användes I.4339 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestamdes i 2.2053 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 Vo ealteyra	Löeligheten i procent af total - mftngden
Kali(K,0). . .	1.51 %	0.0304 Vo	2.0 Vo
Natron (Na,0) .	3.90 ^	0.0273 »	0.7 »
Kalk (CaO) . .	2.08 >	0.0250 >	1.2 »
Magneeia(MgO).	1,25 •	0.0706 »	5.6 »
Lerjord (A1,0,) .	11.93 >	1.3071 >	10.9 »
Jämoxid(Fe,08).	1.59 >	0.5655 »	35.5 »
Foeforeyra (P^OJ	0.21 »	0.0434 >	20.6 .
Svallvelsyra (SO«)	—	0.0123 >	—
Kieeleyra (SiO,) .	78.47 »	—	—
Summa	l 100.94 «/o	2.081 5 Vo	—
Glödgningeförluet	i 0.87 »	—	—

304

VI Lagret. Svagt gulförgadt grus.

För totalanalysen användes I.4430 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 3.80?» gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 Vo saltsyra	I/toligheten i procent af total- mängden
Kali (K,n). . . . Natron (Na^O) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord (A1,0,) . . Järnoxid (Fe,0,) . . Fosforsyra (P,Oj) . Svafvelsyra (SOJ . Kiselttyra (SiO,) . .	1.65 % 4.03 » 2.05 > 0.89 > 12.22 > 1.23 > 0.10 » 79.12 »	0.0395 ^0 0.0338 > 0.0512 » 0.0870 » 0.5303 « 0.3995 > 0.0414 > O0II3 »	2.3 % 0.8 » 2.5 > 9.7 . 4.3 > 32.4 > 41.4 >
Summa GlOdgningsförlust	101.29 •'/o 0.63 >	1.1940 °o	1

1

VII Lagret Grus med konkretioner.

För totalanalysen användes I.2132 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 3.8076 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 % saltsyra	Lösligheten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord (Al^O,) . . Järnoxid (FCjOg). . Fosforsyra (PjOj) . Svafvelsyra (SO,) . Kiselsyra (SiO,) . .	1.71 *o 4.21 » 2.21 » 0.86 » 10.02 > 1.68 > 0.41 » 79.50 .	0.0248 °o 0.0205 > 0.0345 > 0.0295 > 0.7713 > 0.6135 > 0.0254 > 0.0142 »	1.4 ^0 0.4 > 1.5 > 3.4 > 7.6 » 36.5 » 6.2 *
Samma GlOdgningsförlust	100.60 °o 0.84 >	1.5337 ^0	—

305

VIII Lagret. Normalfärgadt gru8.

För totalanalysen användes 1.6206 gr«. glödgad substan.s. Glödgningsförluslen bestämdes 1 5.8533 gr. urspr*unglig substans.

	Total mftngd	Löslig i 14 % saltsyra	LOsligheten i procent af total- mängden
Kali(K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord (A1,0,) . . Järnoxid(Fe,0,). . Fosforsyra (P,()ß) . Svafvelsyra (SO.) . Kiselsyra (SiO,) . .	1.52 Vo 3.77 » 1.75 » 0.83 > 8.92 > 1.22 . 0.19 > 81.75 *	0.0477 % 0.0225 > 0.0510 » 0.0190 » 0.4737 > 0.5565 > 0.0385 » 0.0082 »	3.1 % O.e » 2.9 » 2.3 » 5.1 . 45.6 . 20.2 »
8umina Glödgningsförlust	99.95 »/o 0.68 t	12171 ^,0	I

IX Lagret. Normalfärgadt grus.

För totalanalysen användes 1.5401 gr. glödgad substans. Glödgningsfärlusten bestämdes i 5.5927 gr. ursprunglig substans.

	Total inängd	Löslig i 14 ^0 saltsyra	Lösligheten i procent af total mängden
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord (A1.0,) . . JärnoxidCFe^Og). . Fosforsyra (P.OJ . Svafvelsyra (SOJ . Kiselsyra (SiO,) . .	1.85 <»/o 4oi » 2.25 > 1.16 > 10 03 » 2.13 * 0.15 » 78.77 >	0.1419 ^/o 0 0357 » 0.0935 > 0.0820 » 0.6055 » 0 9240 » 0.0425 > 0.0106 >	7.6 0/0 0.8 » 4.1 » 7.0 . 6.0 » 43.3 > 28.3 .
Summa Glödgningsförlust	100.35 "/o 0.61	1.9357 «^o	~

306

En blick pä ofvan stäende analyser visar, att den sekun- dära förvittringen i mosanden frän Korpiselkä är synnerligen normal. Redan glödgningsförlusten i de pä hvarandra föl- jande lagren är särdeles betecknande. Medan i första logret 31.79 ^/o organiska ämnen afgätt vid glödgningen, afgfir i andra lagret blott 2.65 ^/o. Glödgningsprocenten stiger därpä i tredje lagret tili 9.86 % och i fjärde lagret tili 4.75 %. Därpä sjun- ker denna i alla underliggande skikt under 1 ^/o.

Likasä normal, som glödgningsförlustens uppträdande är i de skilda lagren, likasä utpräglad är kiselsyrehaltens för- delning i mötsvarande lager. De tvä öfversta förvittrings- skikten, det humösa graset och hvitsanden äro rikast pä kiselsyra. Kiselsyremängden uppgär i dessa lager tili resp. 82.03 ^/o och 85.44 ^/o. I tredje lagret nedgär kiselsyremäng- den tili 78.21 ^0. I de underliggande lagren stiger äter kisel* syreprocenten nägot.

Lerjordshalten är synnerligen lag i de öfversta lagren, dar blolt c:a 7 ä 8 ^/o anträffas. Men redan i tredje lagret stiger AljOs-mängden tili 12.98 ^/o. Den sjunker nägot i fjärde lagret och häller sig sedan i de underliggande lagren vid omkr. 10 ä 12 procent. I det närmaste analog med Al- salternas uppträdande i förvittringslagren är järnsalternas för- delning i dessa. Anmärkningsvärdt liten är Fe-halten i andra lagret. I allmänhet kan man säga, att mosandsgruset ej är synnerligen rikt pä AI- och Fe-salter, ett förhällande, som äf- ven iakttogs beträffande det krossade gruset frän dessa trak- ter. Antingen härrör detta däraf, att de bärgarter, hvarifrän gruset leder sitt hufvudsakliga Ursprung, äro synnerligen 1er- jords- (resp. järn-) fattiga eller ocksä har gruset i Korpiselkä pä ett eller annat satt förlorat sin ursprungliga halt af dessa ämnen. Da analyser öfver traktens bärgarter ännu saknas, torde frägan härom tills vidare fä ligga öppen. Den stora hallen af SiO^ i gruslagren talar dock bland annat för, att grasen i dessa nejder genomgätt delvis andra skeden an t. ex. gruset i mellersta delarna af landet.

Af öfriga ämnen, som sammansätta dessa jordmänsskikt,

r'

307

Visa alkalisalterna en synnerligen stör öfverenstämmelse med hvad man beträffande deras fördelning i de olika lagren künde förmoda. Medan en nägot större anhopning af kali anträffas i det första lagret, dar växltäckets förmullnande bestandsdelar anrikat gr-uset, aftager kalihalten nägot i hvit- sanden och häller sig sedan nästan konstant i de ander lig- gande lagren utom i det af urskiljningar uppfylda sjunde för- vittringslagret, dar kalihalten nägot stiger. Liksom i öfriga nu undersökta jordmäner, sä är ocksä här kalihalten jäm- förelsevis stör i det af förvittring minst berörda sista lagret. Na-halten i dessa gruslager är förhällandevis hög, särskildl i de andre lagren.

Kalkhalten är tämligen hög i alla lager. Den är dess- utom jämt fördelad sälunda, att den frän ett minimum af 1.28 ®/o i hvitsandslagret höjer sig i det hamösa graset tili 1.93 % och i de ander liggande lagren tili c:a 2 %. Mag- nesiumsalter förekomma i ringa grad i det öfversta gruslagret, men halten af dessa salter tilltager mot djupet. Likasä är fosforsyremängden ringa i de öfversta grusskikten, men till- tager i de ander liggande safnt när ett relativt maximum i det fjärde lagret med 0.43 ^/o.

En tydlig bild af den normala fortgängen af förvittrin- gen i denna mosand gifver totallösligheten för de enskilda lagren. I det humösa skiktet är löslighetsprocent^n 1.1290 ^o, i hvitsanden O.4118 ^/o, i det brunfärgade lagret 6.1191 % och i det första gulfärgade lagret 4.7777 Vo. Sedan sjunker lös- lighetsprocenten hastigt ända tili det understa lagret, dar den äter svagt höjer sig, dock icke füllt tili 2 %.

Af de enskilda salternas löslighet är karaktäristisk sär- skildt Al-salternas. Medan lösligheten för dessa i alla öfriga lager häller sig lägt, Springer denna löslighet upp i de star- kare färgade lagren tili 36.4 % i det brunfärgade gruset och tili 29.2 ^/o i det första gulfärgade lagret. I det närmaste molsvarande är lösligheten för järnsalterna.

En jämförelse af nu omtalade grus och det af mig tidi- gare undersökta krossgruset frän Korpiselkä gifver otvifvel-

308

akligt vid banden, alt hvardera grusen tili sin totala sam- mansättning äro af väsentligen samma natur. Liks^ä fram- gär, att förviltringsföreteelserna äro lika tili kvaliteten om ock tili kvantiteten en skilnad gör sig gällande, sannoligt be- roende pä, att krossgruset var bevuxet med slutet skogs- beständ och marken därigenom var frisk, medan äler d& mosandsfältet en ylterst ringa Vegetation förefans.

1

Svämsand öfvcriagrandc krossgpus frän Pötsönvaara i llomants socken.

Pötsönvaara i nordöstra llomants är en bland de högsta krossgrusryggar i dessa nejder. Vid tiden för landets maxi- mala sänkning efter inlandsisens afsmältning utgjorde denna höjd en längsträckt holme, som höjde sig omkr. ett liotal meter öfver dätida hafsyta. Marina gränsen gär nämligen pä denna höjd ander toppen dels som en svagt utbildad svämsandsvall, dels som längsluttande, stenfria sandfält. Of- van om denna gräns är moränen slenig ända upp i ytan samt i andre lager pinmoartad, medan ander marina gränsen lösa, stenfria aflagringar anträffas, hvilka ända tili morängi'usbott- nen visa samma jämkorniga tili fmkorniga sammansättning.

Ofvan om marina gränsen stracker sig den sekundära förvittringen icke sä djapt som i det lösa graset ander denna gräns. Nedan stäende profiler gifva en angefärlig bild af för- viltringslagrens atseende i de Ivänne grasen. Fig. 5 visar förvittringslagrens form och utbildning i det obetäckta kross- grusets ytskikt, medan fig. 6 äskädliggör förviltringens nu- varande atseende i svämsanden ända ned tili krossgrus- anderlaget.

309

Fiig. 5.

a humöst grus, b gräsand med humösa inblandningar och rena

hvitsandslinser, c brunfärgadt gm», d gulfärgadt grus, e normalt

färgadt gru8.

•Il2-.%'(?^<:?^?$cr^ ,x

Fig. 6.

"^^[Sü

310

K;" .	I Lagret 0.5—3	CID Humusblandadt grus.
P^	II Lagret 0.5—4	» Hvit eller gr&sand.
§■	III Lagret 15	» Brunfäfgadt grus med starkare färgade konkretioner. .
P^	IV Lagret 4—6	» Svagare b'runfärgadt grus, hvaraf
Pf:'		ullöpare nedtränga i V lagret.
P''	V Lagret 15	» Gulfärgadt grus.
Pi	VI Lagret 10	» Svagare gulfärgadt grus.
P"--	VII Lagret \	Normalt färgadt grus.
^	VIII Lagret 1 "^	Normalt färgadt grus med linser
^'		af brunrödt grus.
p^'	IX Lagret	Krossadt grus.

Marken är beläckt med Ijung. Skogsväxt finnes icke, utom i kanterna af mon, dar enstaka talltelningar samt snä- rig al anträfFas. Mon har upprepade ganger svedjats.

Af de medtagna profven hafva gruslagren frän profilen, fig. 6 analyserats. Genom ett förbiseende blef IV lagret icke underkastadt undersökning. Analysresultaten af de öfriga lagren i gruset delgifvas här nedan;

l[^ Lagret Humöst grus.

För totalanalysen användes 1.603i gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 2,7263 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 Vo saltsyra	LöBligheten i procent af totnl- mängden
Kali (K,0). . .	1.49 °/o	0.0177 °/o	1.2 Vo
Natron (Na,ö) .	2.88 »	0.0165 »	0.6 .
Kalk (CaO) . .	1.52 >	0.0840 »	55 > .
Magnesia (MgO).	0.49 >	0.0727 >	14.8 »
Lerjord (A1,0J .	9.46 »	0.1039 »	1.1 .
Järaoxid (Fe/'g)	0.97 >	0.1700 >	17.5 .
Fosforsyra (PM	0.03 »	0.0086 »	28.6 »
Svafvelsyra (SOj,)	—	0.0203 »	—
Kiselsyra (SiO,) .	84.62 »	—	—
Summfl	L 101.46 ^/o	0.4937 ""/o
Glödgningsförlusl	t 2.61 >	—	—

311

II Lagret. Hvit- eller gräsand.

För tolalanalysen användes l.d738 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 3.5363 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 % saltsyra	Lösligheten i procent af total - mängden
Kali (K^O). . .	1 57 Vo	0 0174 °/o	1.1 Vo
Natron (Na,0) .	3.15 »	0.0198 >	0.6 *
Kalk (CaO) . .	1.S5 »	0 0260 »	1.6 >
Magnesia (MgO) .	0 50 »	0.0207 »	4.1 »
T^rjord (Al^Og) .	8.98 >	0.0665 >	0.7 »
Järnoxid (FejOg)	0.88 >	0.1060 y	12.0 >
Fosforeyra {F,(\)	0.06 >	spar	—
Svafvelsyra {S\)	—	0.0086 >	—
Kiselsyra (SiO,) .	83.59 >	—	—
Summs	i 100.28 Vo	0.2650 %	—
Glödgningsförlusl	t 1.05 »*	—	:

III Lagret. Brunfärgadt grus.

För totalanalysen användes 1.6268 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 3.0371 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 % saltsyra	I-ösligheteu i procent af total mängden
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord (Al,0,) . . Järnoxid (Fe^Og) . Fosforsyra (P»OJ . Svafvelsyra (SO«) . Kiselsyra (SiO,) . .	1.7 4 % 3.35 > 1.92 > 0 89 > 1056 > 3.23 > 0.0 4 » 78,61 .	0.0218 °/o 0.0290 > 0.0310 > 0.0925 » 1.4127 » 1.8085 > 0.0165 » 0.027 6 »	1.3 «/ü 0.9 . 1.6 > 10.4 . 13.3 . 56.0 . 4L2 >
Summa Glödgningsförlust	100.34 «/o 4,39 *	3.4396 %	__

10

312

Konkretioner i III Lagret.

För totalanalysen användes 1.2674 gr. glödgad substans. jrlödgningsförlusten bestämdes i 4.6056 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 */o saltsyra	Lösligheten i procent af total mängden
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO) . . Lerjord (Al^Og) . . Järnoxid (Fe,Og) . Fosforayra (P,Oa) . Svafvelsyra (SO,) . Kiselsyra (Si,0) . .	1.53 »/o 3.49 > 2,29 > 1.00 » 14.07 > 1.61 . 0.11 > 77.15 t	0.0216 Vo 0.0403 > 0.0745 > 0.0625 » 6.6425 > 1.1650 > 0.0485 » 0.0182 »	1.4 Vo 1.2 > 3.2 » 5.7 . 47.2 . 72.3 » 440 >
Summa Glödgningsförlust	101.3 4 % 7.7 4 »	8.07 31 Vo	I

V Lagret. Gulfargadt grus.

För totalanalysen användes 1.5660 gr. glödgad substans. ilödgningsförlusten bestämdes i 5.9617 gr. ursprunglig substans.

	T<«,„..^ "•^Si;.'"-	Lösligheten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord (A1,0,) . . Järnoxid (Fe,0,) . Fosforayra (P^O^) . Svafvelsyra (SO3) . Kiselsyra (SiO,) . .	1.59 Vo 3.87 . 2.45 > 2.73 > 10.26 . 1.37 y 0.12 . 78.68 »	0.0426 Vo 0.0284 » 0.0737 > 0.0877 » 1.9011 » 0.4210 > 00314 > 0.0142 >	2.7 Vo 0.7 . 3.0 > 3.2 » 18.5 . j 30.7 * 26.1 . 1
Summa Glödgningsförlust	101.07 °o 2.46 >	2.6001 Vo	—

313

Vi Lagret. Svagare gulfärgadt grus.

För totalanalysen användes 1.5365 gr. glödgad substans ülödgningsförlusten bestämdes i 5.6964 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Lösüg i 14 ^/o saltsyra	Lösligheten i procent af total- mftngden
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO) . . Lerjord (Al^O.) . . JämoxidCFe^Og). . Fosforsyra (P.O^) . Svafvelsyra (SO,) . Kiselsyra (SiO,) . .	1.65 % 3.91 < 2.10 > 2.35 » 10.17 » 1.60 » 0.14 > 79.13 »	0.0374 Vo ^.0265 » 0.0167 > 0.0155 » 0.7134 » 0.5010 > 0.0293 > 0.0278 >	2.3 % 0.6 » 0.8 » 0.6 > 7.0 > 37.5 » 20.9 .
Summa GlOzgningsförlust	101.05 % 1.46 >	1.3676 °/0	_«

VII Lagret. Normalfärgadt grus.

För totalanalysen användes I.2149 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 5.307i gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 «/o saltsyra	Lösligheten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . .	1.89 Vo	0.0324 %	1.7 %
Natron (Na,0) . .	3.97 »	0.017 8 »	0.4 .
Kalk (OaO) . . .	2.23 »	0.0482 >	2.1 >
Magnesia (MgO) . .	0.98 >	0.0125 >	1.2 »
Lerjord (A1,0,) . .	10.64 *	0.5143 >	4.8 »
JämoxidCFejOg). .	1.71 >	0.4380 »	26.6 »
Fosforsyra (P^OJ .	0.23 >	0.0137 »	5.9 >
Svafyelsyra (SO,) .	—	0.0163 >	—
Kiselsyra (SiO,) . .	78.54 »	—	—
Samma	100.19 0/0	1.0932 Vo
Glödgningsförlnst	1.17 .	—	—

314

I

% ■

VIII Lagret Normalfärgadt grus med linser af mörkrödt grus.

För totalanalysen användes 1.4326 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 6.6480 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 °/o saltsyra	Lösligheten i procent af total- mängden.
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord (Al^Og) . . Järnoxid (Fe,0,) . . Fosforsyra (P,OJ . Svafvelsyra (80«) . Kiselsyra (SiO,) . .	1.76 »»/o 4.14 . 2.58 » 1.77 > 10.63 » 2.40 ^ 0.32 > 77.39 »	0.0845 °/o 0.0254 » 0.0397 > 0.0140 » 0.6880 > 1.0730 > spar 0.0154 >	4.8 % 0.6 . 1.6 > 0.7 > 6.4 » 43.0 >
Summa Glödgningsförlust	101.07 Vo 09« >	1.9400 Vo	I

IX Lagret. Krossadt grus.

För totalanalysen användes 1.3618 gr. glödgad substans. (llödgningsförlusten bestämdes i 6.1110 gr. ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 Vo saltsyra	lösligheten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . .	1.94 0/0	0.09 82 °/o	5.1 "0
Natron (Na,0) . .	4.36 >	0.0203 »	0.4 »
Kalk (CaO) . . .	3.55 »	0.0780 »	2.2 .
Magnesia (MgO). .	1 1.60 >	0.0362 »	2.2 >
lerjord (Al,03) . .	11.28 >	0.3645 >	3.2 »
Järnoxid (Fe,Og) .	2.7 5 >	0.8615 »	30.9 y
Fosforsyra (P,OJ .	0.38 .	0.0203 y	5.3 .
Svafvelsyra (SO3) .	' —	0.0157 >
Kiselsyra (SiO,) . .	! 76.16 *	—
Summa	102.C2 %	L4847 ^0	—
Glftdgningsförlust	1 0.66 >	—	—

315

GranitTörvittringsgrus (primärt), Mn samma trakt (pag. 32t).

För totalanalysen användes 1.3632 gr. glödgad substans. Glödgningsförlusten bestämdes i 3.9121 gr.^ ursprunglig substans.

	Total mängd	Löslig i 14 Vo saltsyra	Lösligbeten i procent af total- mängden
Kali (K,0). . . . Natron (Na,0) . . Kalk (CaO) . . . Magnesia (MgO). . Lerjord (Al^O«) . . Järaoxid(Fe,0,). . Fosforsyra (P.Og) . Svafvelsyra (SOg) . Kiselsyra (SiO,) . .	2.39 Vo 5.7 5 * 4.18 » 1.56 » 12.59 > 3.3S > 0.50 > 70.89 >	0.1902 % 0.0529 > 0.0428 » 0.4527 » 0.8447 > 2.0475 > 0.0175 > 0.0043 »	7.9 Vo 0.9 > 1.0 » 29.0 V 6.7 > 61.4 y 3.5 »
Summa Glödgningsförlust	101.19 ^'o 3.31 »	3.65 26 Vo	—

De i kemiskt hänseende olika lagrens fysikaliska beskaf- fenhet beträffande kornstorleken har utrönts för de gröfre gruspartiklarna genom siktning och för de finare genom slam- ning. Resultaten frarogä af följande tabeller:

	1— 1	1— 1	1— <	<	<	<		u
Kornstorlek		et-	'1	-1 et-		-* M o" b e*	''1	1
Större an 2 mm	2.44	0.30	0.16	0.54	0.05	0.10	22.24	78.51
> > 1	1.84	0.39	0.27	1.15	0.15	0.22	4.7 5	3.19
» » 0.5 >	12.60	10.38	9.54	12.60	13.72	12.67	8.7 4	6.42
Mindreänö.5 »	83.12	88.9 3	90.03	85.71	86.08	87.01	64.27	11.88
Summa	lOO.oo	100.00	100.00	100.00	100.00	100.00	100.00	100.00

316

«5	^	^9	9	9	99?
			' <^	«5	(o	Ig
				^	^,	^Is:
						.' '. ?	II
						l-a	• P
r/)						. . fcO	s -•
0						■ • •	>r
5
B						.
so						- . .
	< p	9 9	o S P	o	o	P c o V	S 2.
1	2 <	\	1 2		o Ol	t3 Ol O	B 1
		o				Ol	«
		9	^			©	fr
1	M	w	W 4^	8	w	- - S	oj» pfoqii^j
CO						»-* bO >*».
CO	hiA	o	O Hl	o	-^	rf^ Ol -J
OD cn -4	©		9 G0 9 O«	Ol	00 M	Ol l^> ^ i^ » OD Ol Ol «»	:»aj3B^I I
CO						H-t to Ol	^
CO	o	O	1 ^	o	4^	1- .-» <o
	Ca O e		1 a> Ol	<D		00 M «D 1^ OD W fcd M ^	:jaj3F7 n
CO						— tö O»
CO	p	O	o p	P	^	O 00 l>5
Ci» M o	CD	to	tD #» ^ 00	00 o	«D C9	<D 00 Nk. Ol © W CO i^ ©	^aaSt?! III
CO CO	1	1	1 ®	o	H^	-.SS
Co	1	1	«D		CK Ol o>	C0 0> A c» ^a ©	!jaa2B7 a
CO						^ -<l
CO	1	1	^ 1	1	O	4-^ a^. Cß
1^«	1	1	(0 1 0» bd	1	«D 00	»O M N* © Ol Ol © O 10	!^aiS«i lA
s	1	O	1 P	O	O	ooSS
o	1		1 :- CO	9i	OD O: CO	^ Ol © •4 kO H» >4 -J tt	;daS«7 IIA
I--
s	P	O	O ^	•— '	5	ggij
	W 00	ED				►a -4 i^ OD W .4	;8i3bi iha
'O	M	>*	O M	^	K»	o» o> ©
1-^
8	o	^	o ^	to	c;'	1-^ 1-^ Ol o CO 00
o 00				«4 ©	© >4	»3 © 00 -4 -4 Ä	;ai3vi XI
-J	•^	9	W -J	♦»	M	O» ^ ^

317

Hvitsaadslagret, som i gruset öfver marina gränsen är svagt och bögst oregelbundet utveckladt (det förekommer bland annat som afsnörda Unser i fjärde lagret, sefig. 5) är i det nedsvämmade gruset s&väl tili läge som färg och kemiska egenskaper fullkomligt normalt. Med sin kiselsyre- mängd af 83.59 Vo understiger hvitsanden visserligen det humösa gruset, men ä andra sidan visar sig detta senare grus snarare böra uppfattas som ett hvitsandslager an som ett humusblandadt skikt, Därpä tyder dess exceptionelt läga glödgningsförlust af 2.6 1 ^/o. Därpä tyder äfven fördelningen af öfriga ämnen i lagret. Att dock det humösa gruset tili en viss grad gör skäl för denna benämning visar utom glödg- ningsförlusten, som ehuru svag dock här är dubbelt större an i andra lagret, äfven summan af lösta salter i detta lager. Medan löslighetsprocenten i hvitsandslagret är 0.2a50, är denna i humösa skiktet nästan tvä ganger sä stör.

Kiselsyrehalten sjunker i det brunfärgade lagret tili 78.61 % och vid ungefär denna halt häller sig kiselsyran i de under liggande lagren ända tili det VIII, dar tili följd af anhopning af lösningar frän ofvanliggande skikt kiselsyrehal- ten nägot faller samt nionde lagret, som genetiskt är skildt frän föregäende. En afvikelse frän i det föregäende anförda förvittringsfö'reteelser utgöra »utskiljningarna» i det tredje lagret. I dessa sjunker ocksä kiselsyremängden betydligt, sam- tidigt som halten af tillförda lösliga ämnen stiger.

Intressant är löslighetens förhällande i de olika grusen. Frän ett minimum af löslighet i hvitsandslagret stiger denna snäbt i tredje lagret och särskildt i de i det samma inlag- rade konkretionerna. Medan tredje lagrets löslighet ulgör 3.4396 ^/o, är lösligheten i konkretionerna 8.0731 Vo. I femte lagret är lösligheten 2,600i ^/o och lösligheten afsvagas ytter- mera i de undre lagren, utom i det af lokal anhopning af salter utmärkta ättonde lagret, hvarest lösligheten äter stiger.

AI2O3 och Fe.jOj, anträffas i jämförelsevis ringa mängder i de tvä öfversta förvittringsskikten. Halten af dessa ämnen tilltager nägot i de underliggande lagren, men nar i intet af

318

grusets lager nämvärd höjd. Undantag utgöra konkretionerna i tredje lagret, hvarest särskildt Al-salter synas hopade i rik- lig mängd. Lösligheten för lerjordssalterna är svag öfveralt annorstädes an i konkretionerna, hvarest denna löslighet är 47.2 ^/o. Betydligt större an Al-salternas löslighet är Fe- salternas. Sin största löslighet när äfven dessa salter i kon- kretionerna. Egendomlig är järnsalternas fördelning i konkre- tionerna i tredje lagret samt i detta lager själf. Medan total- mängden FejOs i ^^^^^ '^g^r uppgär tili 3.23 ^/o, utgör denna procent i konkretionerna blott 1.6 1. Och dock äro konkre- tionspartierna de starkast rostfärgade delarna i gruset. Färg- ningen af dessa urskiljningar beror saledes ej pä järnförenin- garna allenast. Ett annat är däremot förhällandet med de färgade partierna i gränszonen mellan svämsanden och kross- gruset (VIII Lagret). Här ser man, att i och med lokal an- hopning af järnsalter färgningen tilltager. Glödgningsförlusten i ättonde förvittringslagret är blott 0.96 ^/o, medan denna i tredje lagrets urskiljningar stiger tili 7.74 %.

Fördelningen af alkalier i de olika lagren är synnerli- gen jämn. I de öfre lagren är halten af alkalier relativt ringa. I tredje lagret tilltager visserligen kalihalten n&got, men sj unker äter i femte och sjätte för att, säsom äfven i tidigare sammanhang pävisats, nä sitt maximum i de understa lagren. Äfven beträffande natronhaltens fördelning i lagren synes ett analogt förhällande ega rum. Lösligheten för kali- saltema är genomgäende större an för Na-salterna. Anmärk- ningsvärdt hög är lösligheten för K-salterna i krossgruset, särskildt jämförd med den ringa lösligheten för Na-salterna.

Lager för lager uppifrän nedät tilltagande är totalhal- ten af kalk och magnesia. Lösligheten för dessa salter är äfven tämligen jämn i respektive lager, utom att Mg-salternas l(*).slighet är nägot starkare i de öfre förvittringsskikten.

De mekaniska analyserna öfver gruslagren visa, att de kemiskt skiljbara förvittringsskiktens fysikaliska förhällanden beträffande kornstorleken äro i det näi-maste lika frän ytan nedät t. o. m. sjunde lagret. Svämsanden är tämligen jämnt

319

finkornig. Genom den kemiska förvittringen har visserli- gen de öfversta lagrens kornstorlek nägot förminskats, men i stört betraktadt är gruset i alla deasa lager ungefär det samma. Det ätlonde lagret visar sig äfven i fysikaliskt liksom i ke- miskt hänseende som ett Öfvergängslager. Redan här upp- träder en svag inblandning af sten i det finare grusmaterialet. Skarpt skildt frän föregäende lager är tili kornstorleken det nionde lagret eller krossgrusbädden, hvarpä svämsanden ut- bredt sig. Siktningsanalysens resultat angifver detta liksom ocksä slamningsanalysens siffror tyda därpä. Stora stenar äro äfvenledes inmängda i gruset, som har en pinmoartad, härd konsistens.

Af det ofvan sagda framg&r, att förvittringen i Ilomants svämsanden är füllt normal tili sina yttringar. En egendom- lighet i förvittringsgängen är bildningen af konkretionerna i tredje och femte lagren, koncentrationshärdar för saltlösnin- gar i form af oregelbundna bollar, linser och slirer. Dessa äro mycket rikare pä ämnen exclusive kiselsyra an de lager, hvari de utbildats.

Äterblick och tillägg.

Den sekundära förvittringens pregnanta spar i alla dessa grus framgä med stör grad af skärpa af i det föregäende anförda analyser. Visserligen kunna i enskilda fall vissa anomaliteter inträffa i förvittringens förlopp, säsom att ett visst lager är sä svagt utveckladt, att det med svärighet pä ett eller annat stalle kan skiljas frän ett öfver eller under liggande lager eller ock kan det inträffa att, säsom t. ex. i säväl krossgruset som rullgruset frän Evois kronopark, ett under liggande färgadt lager är rikare an ett öfver liggande särskildt pä lösliga ämnen, men i stora drag äro ytförvitt- ringsskedena de samma.

Under det af förmultnande och delvis förruttnande hu- mösa ämnen uppblandade gruset i dagytun följer ett hvit- eller gräsandslager af vexlande mäktighet, utmärkt ej allenast

320

genom sin karaktäristiska färg och ofta stora finkornighel utan framför alt genom sin rikedom pä kiselsyra samt sin fattigdom pä alla öfriga oorganiska ämnen. Lösligheten för i lagret ingäende föreningar är ocksä exceptionelt svag. Un- derlagrande detta sist nämda skikt anträffas ett oftast mörk- färgadt — gult, brunt eller rödbrunt lager, rikt pä lösliga salter och relativt fattigt pä kiselsyra. I detta lager förefin- nas ofta utskiljningar eller konkretioner, som tili sin sam- manßättning visa, att de äro ännu mera mättade med frän öfre lager i lösning gängna och här utfälda ämnen, Särskildt rika äro dessa konkretioner pä lerjordssalter och humösa ämnen. Under det brunfärgade lagret följer vanligen ett, ofta flere för ögat skönjbara gult färgade lager. Dessa äro i regeln rikare pä kiselsyra samt fattigare pä öfriga oorganiska ämnen an det brunfärgade lagret. Likasä är halten af organiska ämnen i dessa lager ofta betydligt mindre an i den öfre, färgade zonen. Dessa gula lager öfvergä omärkligt i det normalt färgade, gul- hvita — grähvita grus, hvaraf hufvuddelen af säväl krossgruset som rullstensgruset i moarnas undre lager i värt land bestär. Ofvan anförda förvittringslager anträffas öfveralt, dar grusmarken en längre tid varit fredad för människohandens pävärkan d. v. s. i alla naturliga grusjordmäner. Säväl i det utarmade sandstensgruset frän Eura, som i det rika kross- gruset frän Evois, säväl i det af yppig skogsvegetation be- täckta rullstensgruset frän sist nämda stalle, som i den frän Vierustenkangas' kalytor härstammande mosanden upprepas samma förvittringsfaser, om an dessa tili kvantiteten ofta rätt mycket kunna diflferera. I ett annat sammanhang har om- nämts de af olika författare anförda sannolika orsakerna tili den sekundära förvittringens yttringar i grusjordmänernas yt- lager. Att äfven i nu undersökta jordmäner, jämte atmos- färilierna, humussyrorna spela en viktig roll vid säväl lös- ningen som utfällningen och absorptionen af salter i de olika lagren är otvifvelaktigt. Särskilda undersökningar häröfver har visserligen i detta sammanhang icke utförts, men de an- förda glödgningsförlusterna i lagren tyda delvis pä, att jämte

321

andra ämneri (H^O, CO,, NH.,) äfven en stör procent organiska föreningar afgätt vid glödgningen.

Upprepade ganger under fortskridandet af dessa under- sökningar har frägan uppslält sig, i hvilken man har gruset pa en ort rönt inflytande af den bärggrund, som anst&r i samma trakt och i händelse ett samband emellan dessa kan späras, i huru hög grad är gruset omvandladt? Bristen pä bärgartsanalyser har ästadkommit, att dylika jämförelser icke kunnat göras. Blott för en enda lokal, Pötsönvaara i Ilo- mant, finnes en serie analyser s&väl öfver den fasta klyften som öfver de gruslager, som betäcka denna. Tidigare hafva analysema öfver krossgruset och svämsanden frän dessa trak- ter oranämts. Pag. 315 anföras yttermera s&väl total- som extraktanalyser öfver direkt förvittringsgrus frän en stärkt förvittrande grof grä granithäll i närheten af Pötsönvaara. Dessa^ analyser liksom ock den här nedan anförda granit- analysen tillkommo med tanke därpä, att möjligen en jäm- förelse künde ifrägakomma mellan den allmännast i dessa trakter förekommande bärgarten jämte dess direkta förvitt- ringsgrus samt de lösa aflagringar, som äro utbredda öfver den fasta klyften. I hvilken man en dylik jämförelse är be. rättigad, skall följande utläggning visa. Redan en undersök- ning Ute i faltet angaf, att största delen af det grofva grusets sammansättning var granit, ty en företagen stenräkning gaf följande utslag:

Grä gneisgranit 51 '^/o

Granit 38 »

Diorit 3 .>

Hornblendeskiffer .... 3 »

Diabas 2 »

Kvartsit 2 »

Glimmerskiffer 1 »

Summa 100 Vo Resultatet af analysen öfver ett friskt stycke grof grä granit (gneisgranit) frän närheten af Pötsönvaara var nedan stäende :

322

KjO. .	. . 2.86 o/o
Na^O .	. . 5.46 »
CaO . .	. . 4.26 »
MgO .	. . . 1.6k »
A1,0, .	. . 14.21 »
Fe,0, .	. . 3.32 »
P,0, .	. . 0.29 »
SiO, .	. . 69.23 »

Summa 101.28 %

Bättre an med ord uttryckes den möjliga likheten mel- lan grusen och moderklyften genom en sammanställning af totalanalyserna öfver dessa. Vissa salters gradvisa aftagande andra salters tilltagande äskädliggöras lämpligare sä, om ock en delvis iipprepning af det förut framhällna härigenom icke kau undvikas.

	-•g	e ^
Svämsandens I lager	1.49	2.88	1.52 i 0.49	9.46	\ 0.97 ' 0.03 84.62
II >	1.57	3.15	1.55 |0.50	8.98	0.88 ; 0.06 ;83 59
III .	l74	3.35	1 92 |0.89	10.56|3.23	T).04 178.61
» V .	1.59	3.87	2.45	2.73	10.26	1.37	0.12 [78.68
VI »	1.65	3.91 '2.10	2.35	10.17	1.60 0.14|79.1.li
VII »	1.89	3.97	2.23 :0.98	10.64| 1.71	0.23 78.54!
VIII »	1.75 1 4.14	2.58 1 1.77	10 63' 2.49	0.32	77.39
Krossadt grns ....	1.94	4.36	3.5 5	1.60	11.28	2 75 '0.38	76.16
Direkt granitförvittrings-						1
grus	2.39	5.75	4.18 1.5»	12.59 3.33 1 0.50 j70.89j
Granit	2.86	5.46	426	1.65	14.21	3 32	0.29	69.23|

En jämförelse af lalen i ofvan stäende tabell gifver otvetydigen vid banden, att ett ytterst intimt samband en gang egt rum mellan graniten och de öfver den samma lagrade grusen. AUa öfvergängar mellan den oförvittrade klyften och de stärkt omvandlade ytlagren äro representerade. Visser- ligen är sieget mellan den oförvittrade graniten och kross-

323

gruset stört, men för de flesta salter icke ens sä stört, som mellan krossgruset och de öfversta svärasandsförvittringslag- ren, hvilka ju dock enligt det tidigare sagda utgätt frän kross- gruset. Vid jämförelsen mellan graniten och krossgruset mäste man ocksä ständigt päminna sig, att de kunskaper vi ega om de oraständigheter, som medvärkat tili krossgrusets daning, äro högst knapphändiga. Härtill kommer för detta speciella fall, att blott krossgrusets ytlager blifvit gjorda tili föremäl för undersökning. Huru skulle krossgrusets sammansättning närmare bärggrunder te sig? ,

Vid senaste sommars geologiska undersökningsarbeten i Enare lappmark har pävisats mäktiga lager af in situ för- vittrad grannlit, dar förvittringsgruset kvarläg i fullkomligt orubbadt läge. Tanken pä att äfven annorstädes i värt land dylika. om ock ej füllt likvärda aflagringar skulle förekomma trünger sig fram, da man betraktar ofvan anförda tabell.

Pä följaude sidor meddelas de absoluta mängderna af ämnen, som ingä i ett 0.5 meter tjockt skikt af gruset frän en hvar af de tidigare anförda lokalerna. Författaren är vis- serligen själf öfvertygad om det blott relativa värde, som dy- lika beräkningar ega, men da de ä andra sidan tydligare an blotta procenterna visa jordmänens sammansättning för till- fället, sä hafva de här blifvit gjorda, sä mycket hellre som snarliknande tal anföras i den utländska literaturen. M

De här nedan anförda beräkningarna äro gjorda pä . -|

grund af de genom analyserna vunna resultaten öfver till- gängen pä ämnen i respektive- lager. Lagrens tjocklek är angifven säsom ungefärligt medeltal af den i profilerna upp- mätta mäktigheten för förvittringsskikten. Lagrens volymvikt är beräknad som medeltal af de siffror, hvilka Ramann anför i »Forstliche Bodenkunde und Standortslehre» pag. 63. Ra- manns siffror äro betecknade med *, de öfriga hafva erhäl- "^ lits genom Interpolation.

Volymvikten är för 1 — 10 cm djup 1.207 *

* » » » 11 — 20 » » 1.317

» » » 21—30 » » 1.427*

» » » 31 — 40 » » 1.463

» » » 41 — 50 » » 1.500*

^.p

324

Tabefl utvisande de absoluta mängderna oorganiska ämnen,

ett 0.6 meter tjockt Jord-

1^ 5. ^ 5* cS	^1 1	^-1	Lagrets mäk- tighet i kilogram	K,0	Na,0	GaO
Kilo-
U	1	1 ^	1	II	Ä* .
1	1	100	120,700	4,086.3	28.9	2,946.1	48.3	857.0	137.6
2	2.5	250	301,760	8,690.4	60.4	7,242.0	90.5	2,836.5	90.5
3	5	500	603,500	19,372.4	120.7	17,742.9	181.1	6,517.8	301.8
4	10	1,000	1,300,600	45,647.6	208 1	38,884.9	390.1	11,834.6	390.S
5	31.6	3,160	4,587,550	157,811.7	1,192 8	133,088.9	1,835.0	37,159.2	1.651.5
	i	Bamma	6,914,000	235,608.4	1,610.»	199,853.8	2,545.0	59,205.1	2,571.6
M	edelprt	>centen	—	3.41 Vo	—	2.89 %	—	0.86%	—

Tabell utvisande de absoluta mängderna oorganiska ämnen,

ters tjockt Jordmäns-

T«agrets ordningsföljd		ff 3 E	Lagrets mäk- tighet i kilogram	K,0	Na,0	CaO
K i 1 o<.
U		U	i	II	t'
1	1	100	120,700	2,245.0	12.1	4,236.6	25.3	2,329.5	19.3
2	8	800	965,600	15,256.5	183.5	27,809.3	173.8	12,359.7	57.9
3	7	700	910,900	14,210.0	45.5	31,426.1	182.2	15,849.7	27.3
4	15	1,500	2,100,100	32,761.6	147.0	77,913.7	546.0	40,741.9	42.0
5	19	1.900	2,816,700	42,.532.2	845.0	109,851.3	760.5	58,587.4	704.2
i	Bamma	6,914,000	107,005.3	1,233.1	251,237.0	1,687.8	129,868.2	850.7
y\	edelprc	>centen	—	1 54 Vo	—	3.63 Vo	—	1.87 Vo	—

W^''^^'^^^

325

hvilka ingä i mosanden Mn Vienistenkangas i Pällilä revier i m&nsskikt per Hektar.

MgO	AI.O3	Fe,03	P.Os	SiO,
g r a m.
Ig	Vi			OQ SD,	<K	1 ? iE
1,303 6 2,444.2 3,017.5 6,632 5 26.507.8	48.3 2112 362.1 650.2 2,980.9	6,602.3 23,083.8 46,891.9 119,515.9 278,005.5	422.5 784.5 5,069.4 2,731.1 10,872.5	941.5 3,168.4 7,785.2 11,574.4 74,777.1	72.4 603.5 2,353.7 2,210.8 13.762.6	156.9 30.2 724.2 780.3 2,293.8	9.1 24.1 26.6 1,009.3	104,127.9 2.56,759.1 497,947.9 1,085,137.2 3,881,067.3
39,905.6 0.5 8%	4,252.7	474,099 4 6.85 %	19,880.0	98,246.6 1.42 %	19,003 0	3,985.4 0.06%	1,068.5	5,825,039.4 81.24 %

hvilka ingä i mosanden frän Korpiselkä revier i ett O.s me- skikt per hektar.

MgO	Al,03	Fe,03	P.O«	SiO,
g r a	m .
Ig ^2-	Total mangd LöAlig	i	H	g Ä*	ff	^'	Total mängd
^ 712.1	28.8	9,378.4	832.8	1,701.9	410.4	84.5	•	99,010.2
5,986.7	193.1	81,979.4	26,747.1	5,407.4	482.8	289.7	—	825,008.6
7,924.8	446.8	118,234.8	43 085.6	17,671.5	11,021.9	1,821.8	701.4	712,414.9
13,320 9	1.407.1	256,842.2	75,183 6	38,641.8	20,790.9	9,030.4	1,386.1	1,646.478.4
35,208.7	1,971.7	336,032.3	36,814.3	44,785.5	15,773.5	5,01.0.1	1,211.2	2,210,264.5
63,153.2	4,047.0	802,467.1	182,663.4	108,208.1	48,479.5	17,141.6	3,298.7	5,493.176.6
0.91%	—	11.60 %	—	1.56 %	—	0.24 %	—	79.45 %

326

Tabell utvisande de absoluta mängderna oorganiska ämnen,

ter tjockt Jordmäns-

o P-	-. ff '1	^-1	Lagrets mäk- tigbet i kilogram	K,0	Na,0	CaO
Kilo-
U	i	^1	1-	It
1	1	100	120,700	1.798.4	20.5	3.476.2	19.3	1,834.6	96.6
2	2.5	250	301,750	4,737.5	51 3	9,505.1	57.3	4.677 1 78.5
3')	17	1,700	.2,172,900	37,808.5	434.6	72,792.1	630.0	41,709.7 651.9
5*^)	16	1,600	2,306,600	36,674.9	.968.7	89,265.4	645-8	56,511.7;i,614.6
6	10	1,000	1,487,050	24,536.3	550.2	58,143.6	386.6	31,228.0 237.9
7	3.5	350	525,000	9,922.5	168.0	20,842.5	89.2	11,707.5 252.0
	.	Summa	6,914,000	115,478 1	2,193.3	254,024.9	1,828.2	147,668.6	2,931.5
W	edelpn	)centen	—	1.67 Vo		3.67 «/o	—	2.13	—

•) Exlusive konkretionema *•) D& fjärde lagret icke blef analyseradt anföras i stAllet resultaten af

Tabell utvisande de absoluta mängder oorganiska ämnen,

meter tjockt jordmäns-

Lagi ordninj	!1	tl	T^agrets mäktig- het i kilogram	K,0	Na,0	CaO
Kilo-
	lg		U	i		cw*
1	1	100	120,700	3,246.8	108 6	1,593.2	43.4	1,532.9	249.8
2	5	500	603,500	14,604.7	84.5	6,276.4	362.1	1,991 8	()6.4
3	15	1,500	1,942,500	46,425.7	233.1	24,087.0 1 466.2	12,043 5. 213.7
4	8	800	1,141,600	27,341.7	216.9	15,754.1 1 422.4	6,278.8 262.6
5	21	2,100	3,105,700	117.395.5	4,037.4	104,662.1 1.552.8	44,100.13,416.3
	i	Summa	6.914,000	209,014.4	4,680.5	152,372.8 2,846.9	65,946.9	4,208.8
jM	edelprc	)centen	—	3.02 «0	—	2.20 Vo		0.95%	—

327

hvilka ingi i graset fr&n Pötsönvaara i ilomants i ett 0.5 me- 8kikt per hektar.

MgO	A1.0.	Fe,0.	P,0.	Bio,
gram.
It	1	U	i Vi	U	Ä*			II
591.4	84.5	11.318.2	124.3	1,170.8	205.2	36.2	9.7	102,136.3
1,508.7	60.3	27,097.1	199.1	2,655.4	319.8	181.0	—	252,232.8
19,837.8	1,954.«	229,458.2	30,637.9	70,184.7	39,112.2	869.2	347.7	1,708,116.7
62,970.2	2,008.5	236,657.2	43,825.4	31,590.4	9.687.7	2,767.9	692.0	1,814,832.9
34,945.7	223.0	151,232.9	10,558.1	23,792.8	7,435.2	2,081.8	411.2	1,176,702.7
5.145.0	63.0	55,860.0	2,677.5	8,977.5	2,257.5	1,207.5	68.2	412,335.0
124,498.8	4,393.9	711,623.6	88,022.3	138,371.6	f9,017.6	7,14a«	1,528.8	5,466,356.4
1 1.80 »/o	—	10.20 Vo	—	2.00 Vo	—	0.10 ^'/o	—	79.0« Vo

berftkningaroa fOr de under liggande.

som ingä i graset frin Kauttua i Eura socken i ett 0.s skikt per hektar.

MgO

A1,0.

Fe,0,

P.O.

gram

SiO,

1^

g

t£

^

^

5 E

OD

I I

i;i82.9

5,009.0

6,798.7

5,708.0

69,257.1

84.5

138.8

1,146.1

707.8

10,869.9

7,042.7 26,252.3 "83,333.2 66,299.5

253.5

1,569.1

13,014.7

10,274.4

382,001.1 114.600.3

1,376.0

4,103.8

15,345.7

14,041.7

200,007.1

265.5 1,931.2 9,324.0 7,534.6 8,074.8

591.4

1,629.4

5,050.5

2,511.5

24.535.0

15.7

641.0

148.4

2,142.9

104,562.4

546,671.0

1,740,480.0

1,017,964.7

2,209,705.5

87.955.7

1.27 ^d

12.947.1

563,928.8

8.15 ?/o

139,712.0 234,874.3! 27,130.1 34,317.8 2,948.o

- I 3.39% I — 0 49K'oi —

5,619,383.6

81.27 Vo

n

^

328

Tabell utvisande de absoluta mängderna oorganiska ämnen,

meter Qockt Jordmins-

{i		4	Lagrets mäktig- het i kilogram	K,0 -	Na,0	GaO
Kilo-
H	Ä'		Ä*	1 ^	S'
1 2 3 4 6	1 3 8 20 18	100 300 800 2,000 1.800	120,700 362,100 987,600 2,773,200 2,670,400	3,476.8 9,378.4 24,097.4 69,901.1 69,430.4	90.5 869 167,9 554.6 2.643.7	4,830.1 13,687.4 35,849.9 112,407.4 118,298.7	44.7 115.9 276.5 1,231.1 1,468.7	4,502.1 9,849.1 25,085.0 75,708.4 82,782.4	111.0 108.f 424.7 1,442.1 1,869.3
edelprc	^umma Ksenten	6,914,000	166,283.5 2.40 %	3,543 6	285,073.5 4.12 Vo	3,136.9	197,927.0 2.86 Vo	3,955.7

Tabell utvisande de absoluta mängderna oorganiska ämnen,

ter tjockt Jordmins-

If Virf. {IL		OK)	Lagrets mäktig- het i kilogram 1	K.0	Na,0	GaO
Kilo-
U	1	M U	Ä*	11	Ä*
1	1	100	120,700	3,270.9	45.8	4,502.1	56.7	2,184.7	16.»
2	12	1,200	1.481,400	33,627.8	325.9	63,403.9	355.5	34,220.«	696.3
3	7	700	921,900-	25,721.0	562.4	38,627.6	184.4	21,572.5	276.«
4	18	1,800	2,597,400	68,051.9	3,896.1	97,662.2	1,402.6	54,285.7	1,376.«
5	12	1,200	1,792,600 62,203.2	2.509.6	82.280.8	806.7	47,324.6	1,505.8
S	■^nrnma	6,914,000,192,874.8	7,339.8!286,476.i	2,805.9	159,587.8	3,872.a
M	edelprc	centeu {	—	2.79 "/ü	-	4.14%	—	2.81 7o	—

329

hvilka ingä i krossgruset frän Evois kronopark i ett 0.6 skikt per hektar.

MgO	A1,0,	Fe.O.	P.O.	SiO,
gram.
	Ä'		1	1^	Ä*	U	OQ
1,339.7 3,729.6 16,492.» 40,766.0 51,271.7	117.1 484.5 1,876.4 4,714.4 2,403.4	13,433.9 41,062.1 138,856.6 407,105.8 390,412.5	543.1 6,409.2 57,280.8 209,653.» 33,914.1	4,369.3 11,804.5 46,022.2 122,558.» 90,259.»	2,462.3 6,010.» 29,154.2 80.977.4 54,743.2	482.8 543.2 3,061.6 5,269.1 5,340.8	3.6 195.5 819.7 1,885.7 1,789.2	88,847.3 262,625.1 703,072.4 1,935,970.» 1,896.251.0
113,599.» 1.64 Vo	9,545.8	990,870.» 14.33 Vo	307,801.1	275,014.8 3.»7 ^/o	173,348.0	14,697.6 0.21 Vo	4,693.7	4,886,766.7 70.67 %

hvilka ingä i mosanden frän Evois kronopark i ett 0.6 me- skikt per liektar.

MgO	A1,0,	Fe.0,	P.O,	SiO,
gram.
11		It	öq'	U	1	B H it	1	5 H SB ?
1.919.1 36,442.4 17,147.3 55,844.1 32,087.5	138.8 1,866.6 414.» 6,763.2 896.3	12,444.1 213,321.6 136,000.3 322,597.1 247,916.6	869.0 60,960.2 19,636.5 90,909.0 27.426.8	2,716.7 63,542.1 39,365.1 108,571.3 63,099.6	1,581.2 34,516.6 23,877.2 89,610.3 51,626.»	531.1 7,258.» 1,751 6 6,233.8 7,708.2	1,629.5 313.4 1,090.9 215.1	94,761.6 1,048,238.6 645,614.4 1,882,076.0 1,260,735.6
143,440.4 2.07 ^/o	10,069.8	932.279.7 13.48 Vo	189,801.5	277,293.7 4.01%	201,212.2	23,483 6 0.34 "/o	3,188.»	4,931.326.0 71.32 ^0

330

Af ofvan anförda beräkningar framgär med all tydlig- het ej allenast hvad som tidigare framh&llits angäende för- vittringens afsvagande p& lokaler, som sakna skogsväxl, utan äfven i huru hög grad lösligheten för jordmänssalterna af- tager pä svagt bevuxna moar och i synnerhet pä kalytor. Betrakta vi blott i detta fall växtnäringsämnenas totala före- komst och deras löslighet i jordm&ner, som äro bevuxna och obevuxDa, sä framgär skilnaden skarpt. De undersökta jord- mänerna frän Pällilä revier, Korpiselkä och Ilomants äro obe- vuxna, de frän Evois och Eura bevuxna. Medan man finner, alt lösligheten för kali-, kalk- och fosforsyresalterna nästan genomgäende för alla de först nämda lokalerna är ringa, ehuru totalmängderna af dessa ämnen äro stora, sä ser man ä andra sidan, att i grusen frän de delvis välbevuxna moarna frän Eura och särskildt frän Evois lösligheten för växtnäringssalterna är stör, oaktadt totalmängderna af dessa ämnen t. o. m. är mindre an de hos föregäende grupp af jordmäner. Detta klargöres af nedan anförda tabell öfver totala lösligheten *) hos kali-, kalk- och fosforsyresalter i procent af absoluta mäng- den ämnen i ett 0.5 meter tjockt skikt af grus frän följande orter:

K^O

CaO

P.O.

Pällilä revier, Vierusteukangas

Korpiselkä revier

Iloroants, Pötsönvaara . . .

Eura, Kauttua

Evois, krossadt grus .... » rulladt grus ....

0.02 %

0.02 >

0.03 >

0.07 »

0.05 »

0.11 >

0.04 Vo

O.Ol >

0.04 >

0.06 >

0.06 »

0.05 >

0.015 Vo 0.047 > 0.022 » 0.042 > 0.067 » 0.046 >

*) Att märka är att vid dessa af mig gjorda löslighetsbestäm- ningar använts c:a 14 procentig saltsyra. D& emellertid växtrötternas förm&ga att löas, jordm&nssalter blott anses motsvara 1 procentig citron syrelösning, sä inses, att betydligt mindre mängder växtnäringsämnen an de af mig anförda äro säsom lösliga disponibla för väzterna.

331

Lösligheten är i grusen frän de tre först nämda, kala momarkerna syDoerligen deprimerad, medan den i de tre se- nare stiger i sanama grad som skogsbeständen för vära för- hällanden närma sig normal utveckling och samtidigt humus- täcket sundt utbildas.

Sämst lottad af alla dessa marker, hvad totala löslig- heten för i jordmänen ingäende salter vidkommer, är utan tvifvel jordarten fr&n Pällilä. Betraktar man i denna jord- män absoluta lösligheten i hvarje lager partielt sä framgär, att särskildt forforsyresalterna i de öfre förvittringslagren äro mycket litet lösliga. Äfven lösligheten för kalisalterna är i dessa lager ringa. Att därför de ärtionden igenooi företagna kulturförsöken pä Vierustenkangas förolyckats bör icke för- väna n&gon. Ty minimilagen beträffande de tili buds st&ende näringsämnenas mängd för växterna är omutlig. Antagandet, att orsakerna tili kulturernas misslyckande läge i mindre omsorgsfullt utförd plantering och sädd, är oriktigt, ty re- dan a priori kan man förutsäga att, i händelse jordmänen varit mottaglig för trädväxt, af de miljoner plantor,som östs ut öfver faltet och af de tiotal miljoner frön, som säväl af mänskohand som genom naturlig besäning frän kringliggande ständskog strötts öfver det samma, dock nägot hade bordt blifva vid lif. Ja visserligen har ju nägot blifvit vid lif, men hurudant har det lifvet varit?

Man frägar sig hvad som bör göras ät en dyUk mark för att fä den i normalt skick, och svaret kan knappast lyda annorlunda an: tillför marken sä mycket näringsämnen, att den första trädvegetationen dar finner sin näring och fort- komst, och denna Vegetation skall i sin tur bereda marken sä, att denna för kommande tider blir tillräkligt bördig, ty totalmängderna näringsämnen är icke ringa i Vierustenkan- gas mosand, det är blott förvittringen, som är försvagad. Na- tionalekonomiskt oriktigt vore att lämna denna kalyta i skog- löst tillständ.

Bidrag tili kännedomen om barrträdens och b]ör- kens vertikala utbredning i delar af Sodankylä

socken.

Af E. T. Nyholm.

Vid geologiska exkursioner under senaste sommar var jag i tillfälle att barometriskt bestämma barrträdens och björkens vertikala utbredning p& Nattastunturi, Raututunturi och Saariselkä fjällkomplexer äfvensom p& de spridda fjäll- topparne i läglandet omkring Luiro elf ända tili denna elfs förening med Kitinen.

Själffallet utgöra dessa höjdsiffror blott närmelsevärden ej blott därför, att den sista björken eller tallen, som man vid bestigandet af en bärgstopp iakttager, icke i själfva vär- ket behöfver vara den yttersta dar, utan äfven därför, att upptagningsmetoden med barometer lider af jämförelsevis stör osäkerhet. Att jag det oaktadt för denna tidskrifts läsare gär att anföra mätningsresultaten beror dels därpä, att ett förhällandevis fatal dylika höjdsiffror (och äfven alla de barometriska) finnas, dels ock därför att Finska Forstförenin- gen gätt i författning om, att vid eventuella skogsarbeten i vär Nords fjälltrakter trädens vertikala utbredning skulle sä vidt möjligt utrönas.

333

Vid höjdobservationema har använts en Naudets kom- penserad fickbarometer ocb i Sodankylä kyrkoby var upp- stäld en barograf, hvilken angaf lufttryckskurvan för dagen. Före afresan frän Sodankylä bestärodes korrektionen for barografen i förhällande tili barometern och har denna kor- rektion antagits vara konstant under sommaren.

Observationsmaterialet lider af en viss ojämnhet i sä m&tto, att vid de första exkursionerna icke den yttersta ob- serverade trädindividens höjdläge antecknades, utan det stalle antogs tili trädgräns, dar trädslaget synbarligen aftog s&väl tili antal som växtform d. v. s. dar, hvarest träden begynte uppträda sporadiskt samt i mer eller mindre krypande form, och dar för ögat äfven p& längre sträckor resp. skogsgränser i form af buskskog voro skönjbara pä fjällsluttningarna. Därigenom kommer den absoluta trädgränshöjden för Nat- tastunturi och Raututunturi fjällkomplexer att ligga nägot högre an här angifves. De siffror, som lida af ofvan nämda oegentlighet, äro tryckta med mindre stil. Alla öfriga siffror angifva den högsta absoluta höjd, dar jag anträffat respek- tive trädslag utbredt pä fjällens sluttningar.

I nedan stäende tabell äro upptagna ej allenast barr- trädens och björkens vertikala utbredning pä resp. fjäll utan äfven fjällens egen höjd sä, som den framgätt af sommarens mätningar. De med * betecknade topphöjdema äro medel- tal af mätningar, som utförts af säväl fil. mag. L. H. Borg- ström som af mig. Genom Direktem för meteorologiska an- stalten i Helsingfors E. Biese har godhetsfullt meddelats absoluta höjden för Sodankylä kyrkoby. Denna vore 181 meter öfver hafsytan.

334

Tab«ll utvisande barrtritfens och bjericem absolute vertiltaia utbrodning i delar af Sodankyli socken.

Obsenrstion«ort

■ |l I ff = I

Anmärimingar

ii

Ä '

Pybfttuntari (Nattastantori), SE

Bidiiii

D:o V. sidan

Seinfttnntari (Nattastantari), V

aidan

Kopanapfift

Vintilfttantiiri V sidan . . .

Palotnntari 8 sidan

Rautapää SV aidan

D:o, 8 aidan

D;o d:o

Tuiaknpäft

Soknstit 8V aidan

D:o, 8 sidan

Ruotuksenpää NV sidan , . .

D:o, 8V aidan

Kftrppäpaä, 8 sidan

Anterinpää, N sidan . . . .

D:o, 8 sidan

Kuikkapää, B sidan

D:o, V sidan

I):o, enstaka (5 cm bog) tall . Pirttikallionpäft

SM-	483	a(^T
Ml	433	—
»47	4»
tu	408	—
3S8	411	438
3»«"	436	457
347	419	545
347	-_	—
337	—	—
335	...	516
391	_	715
381	499
380	—	543
390	—	—
455	499	618
385	525	622'
442	561	—
456	597	689
382 474	544	—
408	_

En uaaKm rSna antimf-

' J. E. Rosberg angifver bögsta tallgränsen p& SE sidan af Pybä- tunturi tili 421 m. Se Nordöstra Sodankylä i Geografiska föreningens tidskrift 1891.

* J. K. Rosberg a. a., anför för tallgrÄnaen 372 m.

336

	51		o
Observationsort	mn	IST	1	Anmftrkningar
	Li •- •	1!	er Ä
Vuomspää, N sidan ....	370	523	690*
D:o S^eidan	382»	530	—
Hammasknra	399	—	—
Hnmmaekurupää, N sidan . .	378	552	638
Riitelmäpää, SE sidan . . , .	392	488	682
Lnmikurupää, V sidan . . .	341	484	664
Kannattamanoska, V sidan . .	453	—	—
D:o, E sidan	371	—	—
Rovapäft	385	529	573
Pumuvaara V sidan ....	380		464	BjörL-enn&r Ofr»rtoppen
D:o, E sidan	365
Korvapuolipää, V sidan . . .	404	—	550
Talkknnaoivi, V sidan . . .	386	559	633
D:o d:o	386	r—	—
Pirrivatselmaoaivi, E sidan . .	373	513	624
Vuongoiva, V sidan ....		504	666
Sialaselkä, N sidan	—	499	647
Jooseppitui^tnri	424	—	477	BJ örk antrftfflas p& toppan
Vuolttistnnturi, E sidan . . .	378	—	469	„
' D:o, V sidan	400	—	—
D:o enstaka, gran ....	449	—	—
Sukuoaivi, S sidan	408	—	445	,
Näätäpäa, V sidan	409	—	439	,,
Painipäft, E sidan D:o, V sidan	388 415		519	Asp. finnes i sm&rre, för^ krympta bestand bögt öfrer tmll^insen. BjArk an^&fras p& top- pen. '
Vasatnnturi .......	—	—	425	Nlriekedfvertallfrr&nsen.
Kivitunturi	—	—	405
Nivatunturi	—	—	457

" J. E. Rosberg, a. a., Säger sig hafva funnit den sista lallen pä 379 m. höjd p& SV sidan af Vaomspää.

■vT^

336

För den i E och V sig sträckande Sodankylä andeien af Saariselkä skulle pä grund af ofvanstäende siffror barr- trädsgränsens höjd för hufvudväderstreckerf vara följande:

Pä nordsidan af lopparna 378 in. (medeltal af Ire mätningar), » ostsidan » » 380 » » » fem »

» vestsidan » » 389 » » » nio »

» sydsidan » » 412 » » » ätta »

Medeltalen för björkgränsens ^) högsta nivä i Saari- selkä vore

Pä nordsidan af topparna 525 m. (medeltal af fyra mätningar). » ostsidan » » 510 » » » tre »

» vestsidan » » 522 » » » fyra »

» sydsidan » » 537 » » > fem »

Af dessa tal framgär, att tauen, ty detta barrträd bildar pä par undantag när barrträdsgränsen pä Saariselkä, är syn- nerligen beroende af expositionen. I vida mindre grad sy- nes björken vara beroende af huruvida den växer pä norra eller södra sluttningen af ett fjäll.

En jämförelse ej allenast af medeltals siffrorna för barrträdsgränsens förlopp utan äfven af maximalhöjderna för denna gräns i Saariselkä med anteckningarna öfver barr- skogens förekomst pä fjällen i södra Sodankylä gifver vid banden, att barrträdsgränsen i denna senare del höjer sig sannolikt flere tiotal meter öfver barrträdsgränsen i Saari- selkä. Pä toppen af det 457 m höga Nivatunturi anträffas nämligen ännu tallar med c:a 1 meters bog upprätt stä- ende stam.

I hvilken man fjälltopparnes höjd invärkar pä skogs- gränsens höjd visa siffrorna frän Saariselkä.

"0 R. Hult uppskattar björkgränsens höjd p& Saariselkä tili 600 m. ö. h. (Ijappmarkens skogsregioner. Acta Societatis pro fauna et flora Fennica XVI.)

337

Ju högre topparne äro, dess flera tillfällen erbjudas Irä- den att krypa upp längs deras sluttningar, da ju alltid en högre topp erbjuder trädet mera relativt och temporärt skydd mot de ogynnsamma vindarna. Detta under förutsättning att, s&som i Saariselkä är fallet, jordmänen är i det närmaste likartad. Här äro nämligen fjälltopparna ända upp tili be- klädda af en jämförelsevis finkomig förvittringsgrusmantel af granulit. Sällan, och da blott lokalt, anträfifas större sten- anhopningar uppkomna genom nedrasande köldvittringsblock.

1

Puutavarain myynnistfi kruununmetsistä vuosina 1899-1902.

Kun kussakin boitoalueessa tapahtuneen taksoituksen perusteella vuosittain leimataan hakkuuta varten ainakin liki- määrin yhtäsuuri lukumäärä sahapuita, ja kun myytäville sahapuille asetettavat minimihinnat määritellään samoja peri- aatteita noudattamalla, voisi tosin edellytlää, etta nÜD hyvin hakkuumäärä kuin myös kruununmetsistä saatava puunhinta lyhyemmän ajanjakson kuluessa pysyisi jotenkin saman suu- ruisena eri vuosina, ja ettei ulkomaisten puutavarahintain satunnainen koboaminen ja laskeutuminen mainittavassa mää- rin vaikuttaisi kruununmetsistä saataviin tuloihin. Mutta kun toisaalta myös otetaan huomioon, että puunostajilla aina on vähintäin kaksivuotinen hakkuuaika, joten he ainakin jossa- kin määrin voivat asettaa kruununmetsistä ostamiensa pui- den hakkuun ulkomaisiin hintoihin nähden edullisimmaksi ajaksi, ja kun puuhintojen laskeutuessa usein suuret puu- määrät jäävät yleisissä puutavarahuutokaupoissa myymättä, nun on seurauksena, että tulot kruununmetsistä myydyistä puutavaroista suuressa määrin vaihtelevat eri vuosina ja ovat riippuvia ulkomaisten puutavarahintain noususta ja laskusta. Erittäinkin on tämä hintain vaihtelu ollut huomattavana viime- kuluneina vuosina, kun nimittäin ulkomaiset puutavaramark- kinat, oltuaan parhaimmillaan vuonna 1900, kahden viime vuoden kuluessa ovat olleet sangen laimeat, alhaisilla puu- hinnoilla. Missä määrin tämä» on vaikuttanut kruununmet- sistä hakattujen sahapuiden lukuraäärään ja myydyistä puu- tavaroista saatuun hintaan, näkyy seuraavasta taulusta, joka

339

samalla myös osoittaa puuDmyynnin suuruutta erikseen kus- takin tarkastuspiiristä neljän viimekuluneen vuoden aikana:

e B SB	1 IT i	Kemin tarkastuspiiri . . lin Oulujärven » Vaasan läänin > Kuopion > » Viipurin— Mikkelin läänin tarkastuspiiri .... Turun— Hämeen läänin tarkastuspiiri .... Evon kr. puisto ja Ylä-	Tarkustuspiiri
Ü1	Ot	"a *• 'tc o CO eo "co ÖÖ S 00 S. * ^ I&	P--	11 1 0
	13	05 CA3 4^ 00 — CX> O	1
	JU3	^ oc i'^ i*5 5*3 j^ i^ 'co 'cji ro 05 "co o "-J	1
H-	vj	CO rf». CO cn Ol CO ^ — »^ Ol o» -»a o CO ^1 - 00 ÖO CO o	^^
^^		1^ t^ W Oi >^ t!0 Oi ho ^ »-* ^ Oi CO CO 00 Ol »p^ i«w ro CO o: >g "S "?Sg2§ CO M Ot 05 -1 o -«a	•1	CO	1 1 Ä s c c 1 s* T 3*
00	s	5S " S^S^S?
1		o« ^^ 0^ "•-» Ol 4*- 00 ^s CK o 05 »j ^ <i >- ^ S^ J<^ ^ ^ S*^ o« 00 ro 'Vj 'S-» 'co O 05 »^ O» CO tc ^ oS CS O 3; O» — CO CD	1	*-»
§	g	Q CO *». CO O Ol Ü^ 00 CO ^ i\o ^^ ^ o:	>s
1		Ol £ CO CO o5 ^ £ ^CO W ^ ^^ W rf^ CO *. rf>- 05 ^D C?« O» Ol ^ ^ ^ ::^ 91 ::^ ^ 00 t-- 05 O« CO Ol ^	1
s	CO	O £ S CO £ S 5?
CO 2	s	CO CO -jn Ol CO H- Ins OS •— «a o ^- •-* Ol j- jo jp. ^rfj. O Ol JX — CO 00 "tO "oo OC >-n »-» ^ •— 00 O CO Ol ^1 lO CO iS rO O CO	*
§	s	O O^ CO O C« CO o	ii

340

Viime syksyD ja kuluvan talven aikana ovat taas ulko- maiset puunmyyntisuhteet olleet yhä paraDemaan päin, ja kun tämän lisäksi vielä tulee, että katovuoden seurauksien lieventämiseksi on tahdottu hakkuissa hankkia lisättyä työ- ansiota hätää kärsiville, voidaan varmuudella otaksua, etlä kuluvan vuoden aikana kruununmetsistä tulee ulosannetta- vaksi enemmän sahapuita kuin koskaan tätä ennen, ja myös, että myydyistä puutavaroista saatu hinta nousee korkeimmil- leen, ensitulevana vuonna taas jossakin määrin laskeutuakseen.

Nun vaihtelevainen kuin hakkuumäärä ja siitä johtuva tulo kruununmetsistä eri vuosina onkin, muodostuu se kum- .minkin säännöllisesti nousevaksi, jos otetaan huomioon keski- määräinen puunmyynti kymmenen vuoden ajanjakson kuluessa. Kaikista Suomen kruununmetsistä myydyistä puutavaroista saatiin nimittäin keskimäärin vuosittain

vuosina 1861—1870 . . . 165,746 mk. 73 p.

1871-1880 . . . 744,493 » 03 »

1881-1890 . . . 1,175,614 » 47 i

1891—1900 . . . 2,253,887 » 44 »

Edellisessä taulussa olevat loppusummat kabden viime- kuluneen vuoden aikana saaduista puuhinnoista osoittavat myös, että kysymyksessä oleva keskimäärä kuluvankin vuosi- kymmenen aikana ainakin jossakin määrin tulee kohoamaan. Lisääntyvä hakkuumäärä ja kohoavat lulot edellyttävät kum- minkin, että kruununmetsien hoitokustannukset, jotka tätä ennen suhteellisesti aivan vähässä määrin ovat enentyneet, ainakin siihen määrin kohotetaan, että järkiperäisempi ja metsiemme tuottokykyä paremmin turvaava hoito kävisi mah- dolliseksi.

E. W,

Suomen metsänhoitoyhdistyksen haaraosaston Yuosikokous

Oulussa elokuun 12 ja 13 p. 1902.

Pöytäkirja tehty Suomen Metsänhoitoyhdis- tyksen Oulun läänin haaraosaston vuosikokouksessa Oulussa, Raatin ravintolassa Elokuun 12 ja 13 päivänä 1902.

Saapuvilla kokouksessa olivat ylimetsänhoitaja, kamari- neuvos E. Forsström, metsänhoitajat L. Modeen, G. R. Holm- qvist, I. Snellman, M. af Tengström, A. Wichmann, G 0. Wallin, E. Hultin, R. Perander, T. A. Heikel, E. Sandman, N. J. Juselius, K. Forsström ja ylioppilas E. Reuter.

§1-

Kamarineuvos E. Forsström avasi kokouksen seuraavalla puheella:

K. H.

Ylimetsänhoitaja R. Montell, joka vuosi sitten oli puheen- johtajana Suomen Metsänhoitoyhdistyksen haaraoston kokouk- sessa, on ilmoittanut virkatoimiltansa olevansa estettynä avaa- masta haaraosaston kokousta ja jättänyt tämän tehtävänsä minun toimekseni, jonka tähden sydämellisesti lausun haara- osaston tänne saapuneet jäsenet tervetulleiksi, toivoen samalla että keskusteluissa ilmenevät eri mielipiteet avustaisivat asioitten valaisemista ja kaikinpuolista käsittelyä.

Haaraosaston kokouksessa vuosi sitten ilmoitettiin jo, että sen uutteran työn tuloksena, jota viime aikoina on tehty tarpeellisien parannuksien ja edistämisen aikaansaamista var- ten nun hyvin kruunun, kuin yksityisten metsien hoitamisessa, on kaksi komiteamietintöä. Jos kohta taitavat ja kokeneet henkilöt ovatkin tämän tunnollisen työn toimittaneet, on kuitenkin suotavaa, että esitetyt ehdotukset tulevat kaikin-

342

puolisen tarkastuksen alaisiksi. Ja varsin toivottavaahan olisi, että haaraosastokin korrellaan aumaa lisäisi. Varsinkin kruununmetsäkomitean mietintö käsittelee useita metsänhoito- virkamiehille tärkeitä uudistuksia maamme pohjoisien ava- roitten metsien hoidossa ja vartioimisessa, eli juuri niiliä paikkakunnilla, jois»a haaraosaston jäsenet toitnivat.

Jokainen meistä käsittää, kuinka puutteellinen täkäläis- ten kruununmaitten hoito on, rnutta raielipiteet tarpeellisien parannuksien aikaansaamisesta varmaan eriävät toisistaan, vaikkakin niitten vaihto valaisee asiat niin yhdeltä kain toiselta kannalta. Kokouksemmehan vielä antavat tilaisuuden kaukana toisistaan asuville haaraosaston jäsenille vaihtaa ajatuksia muissakin, keskusteluaineisiin kuulumattomissa asioissa ja edistävät toverien toisiinsa liittymistä.

Julistan täten kokouksen avatuksi.

§2.

Kamarineuvos E. Forsström ilmoitti, että bän korkean ikänsä ja varsinkin huonontuneen kuulonsa vuoksi ei enään voinut toimia puheenjohtajana, jonka tähden hän pyysi johto- kunnasta eroa ja valittiin hänen sijaansa metsänhoitaja N. J. Juselius sekä ylimetsänhoitaja R. Montell, joka johtokunnasta oli vuorossa erota, uudelleen ja kuuluvat sähen siis ylimetsän- hoitaja R. Montell, kauppaneuvos K. A. Snellman, metsän- hoitajat E. Sandman ja N. J. Juselius, joka valittiin kokouksen puheenjohtajaksi, sen pöytäkirjuriksi metsänhoitaja K. Fors- ström ja rahastonhoitajaksi metsänhoitaja A. Wichmann.

§3.

Haaraosaston puolesla lausui metsänhoitaja T. A. Heikel sen eroavalle puheenjohtajalle:

Kunnioitettava Herra Kamarineuvos 1

Kun kaikki kehoituksemme saada edeskinpäin pitää Herra Kamarineuvosta haaraosaston puheenjohtajana ovat tyhjään rauenneet, täytyy haaraosaston mukautua siihen ikä- vään vahinkoon, jonka Herra Kamarineuvoksen eroaminen sille tuottaa. Tätä ennen ja huomioonsa ottaen Herra Kaniari- neuvoksen, sen perustajana ja toimivimpana tukena, sen elähyttävänä periaatteena osoittamat ansiot menneinä vuosina

343

tahtoo haaraosaslo Herra Kamarineuvokselle lausua jäsentensä kiitollisuuden ja teeskentelemättömän ystävyyden tunteet. Pienenä osoitteena siitä, mitä Herra Kamarineuvos haara- osaston hyväksi niin innokkaasti on toiminut, pyytää haara- osaslo saada kulsua Herra Kamarineuvoksen ensimmäiseksi kunniajäsenekseen. Hyvät herrat, kohottakaamme sydämmel- lisen eläköönhuudon enliselle, arvossa pidetylle puheenjoh- tajallemme. Eläköön Kamarineuvos Forsström, eläköön!

Herra Heikerin esittämä kutsumus Kamarineuvos E. Forsström' ille haaraosaston kunniajäseneksi perustui kokouk- sen yksimieliseen päätökseen ja samalla kokous myös päätti pöytäkirjurinsa kautta lausua toivorauksensa Metsänhoito- yhdistykselle, että sekin siitä syystä, että Kamarineuvos Fors- ström niin vaikuttavasti on osaa ottanut haaraosaston toimiin, nimittäisi hänet kunniajäsenekseen.

§4.

Tilintarkastajien G. R. Holmqvistin ja Edv. L. Sandmanin toimittaman tarkastuksen johdosta annettiin rahastonhoitaja E. Wichraannille tilivapaus edellisen vuoden seuraavasta tilistä.

Tili Mctsfinhoitoyhdistykaen Oulnn läänin haaraosaston varoista vuonna 1901 joulukutin 31 päivänä.

Debet

Säftstö Elokuun 15 päivftnft

1901

Saoritettuja jäsenmaksuja Eorkoa Kansallispankista

Snmma

409 88 19

Credit

Kokoashuoneen puhdistus

Ilmoituksia vuodelta 1900 S:n » »

S:n » 1901

> Mnistiin panoja metsfta yartioille» painatus . v.

Postimaksiija

Säästö

Snmma

10

20

3

21

50 2

408

517

48 50,

20j

60l

90| 99,

67!

Helsingissä Helmikuun 20 p. 1902

Emil Vichmann.

Taskastettu ja hyväksytty, Oulussa 12 p. Elokuuta 1902

G. R, Holmqvist.

Edv. L. Sandman. 12

344

1

§;5.

Kokouksen rahastonhoitaja A. Wichmann ilmoilti, ettei metsänpäällysmies Hjalmar Malmgren ollenkaan ole suorittanut jäsenmaksujaan ja kun kokous katsoi hänet sopimattomaksi kuulumaan Metsänhoitoyhdistyksen Oulun läänin haaraosas- toon, poispyyhittiin hänen nimensä sen jäsenluettelosta.

§6-

Tämän jälkeen ryhdyttiin keskustelemaan seuraavista ohjelmaan otetuista kysymyksistä:

l:o Lausunto yksityismetsäkomitean ehdo- tuksesta.

2:o Mitä näkökohtia kruununmetsäkomitean mietinnnöstä haaraosaston kokous katsoo syytä olevan ottaa keskustelun alaisiksi?

3:o Ovatko nykyiset määräykset tukkipuitten leimaamisesta näytläytyneet tarkoituksen mukai- siksi, vai onko muutoksien aikaansaaminen niissä toivottava?

Ensimmäiseksi otettiin keskusleltavaksi toinen kysymys :

Mitä näkökohtia kruununmetsäkomitean mietinnöstä haaraosaston kokous katsoo syytä olevan ottaa keskustelun alaisiksi?

Alustaja, Kamarineucos E. Forsström iausui: Kruununmaan luovuttamisesta yksityisille.

Tehtyänsä selkoa maamme kruununmaitten pinta-alasta^ metsäntuotteiden varastosta ja metsänhoidon tuloksesta, on komitea harkittavakseen ottanut kruununmaitten luovuttamisen yksityisille, ensimmäiseksi käsitellen lisämaita. Näistä on se vakaumuksenaan lausunut: kun vanhoille tiloille kruunun- maasta luovutetaan lisämaata, on se annettava manttaalin korotusta, eikä metsäveroa vastaan, sekä etupäässä ja missä soveliaasti saattaa tapahtua yhteismetsän muodossa.

Mielestäni tämä ehdotus olisi siten supistettava, että ainoastaan viljelysmaita saisi manttaalin korotusta vastaan lisämaana vanhoille tiloille luovuttaa ja että luovuttamisessa, Jos se haitatta voi tapahtua, huomioon otettaisiin etenkin sellaiset niityt, joita tilat viljelevät nautinto-oikeudella, sillä

345

iiseitten talojen karjanhoidon perusteena ovat suureksi osaksi nämä nautintoniityt, jotka 39 §:n perusteella Armollisessa Maanmittausohjesäännössä 15 päivältä Toukokuula 1848 maan- jako ja veroUepanopäätöksen mukaan ovat niille annettu; ja joutuvat talot toimeentulonsa suhteen epäilyttävään tilaan, Jos valtio käyttää näitä nautintoniittyjä uudistilain perustami- seen; metsämaata sitävastoin ei pitäisi oUenkaan tahi ainoas- taan poikkeustilassa siksi luovuttaa. Metsien viime aikoina yhäti kohonnut arvo ja niitten suurempi tarve tulee nimittäin aina edeskinpäin suurenemaan; saha- ja teoUisuus-yhtiöt osta- vat aina edeskinpäin ja enemmän kuin ennen taloja ja raetsäpalstoja niissä löytyvien saKattaviksi kelpaavien puu- määrien hyväksensä käyttämistä varten; myöskin pienempiä puita käytetään kernaasti hioma- ja propsipuiksi ynnä muuhun. Kuta helpompi on kruunulta tavalla tahi toisella saada lisä- maita, sitä vähemmin epäilyttää metsienomistajia myydä mitä myytäväksi kelpaa, ja Jos metsämaita lisämaina annetaan, joutuvat nekin samankaltaisen käytännön alaisiksi.

Ehkäistäkseen vastaisuudessa syntyviä uudistiloja joutu- masta metsäkeinottelun alaisiksi ovat komitean jäsenet monessa suhteessa olleet eri mieltä; vastalauseessaan esittää professori Kihlman, ettei uudistiloja oikeudella ostaa ne perihnöksi vastaiseksi myönnettäisi eikä myöskään perintötilojen kruu- nunmaista eroittamista, vaan että torppien ja mäkitupien pe- rustamista nun paljon kuin mahdollista on edistettäisiin.

Tohtori Blomqvistin mielestä voidaan uudistaloja metsä- keinottelulta varjella, Jos niille metsämaata eroitetaan ainoas- taan kotitarpeeksi.

Komitean enemmistö on sitä mielipidettä, että »maamme muissa osissa, paitsi suojelusalueilla, kaikki perintötilat, jotka muodostuvat tästälähin perustettavista uudistaloista, saavat käyttää tilan metsää myytäväksi ainoastaan nun paljon, kuin tohtori Blomqvist on lausunut; osaksi se ehdottaa uusia ase- tuksia, joihin hyväksyttäväksi katsottava menettelytapa voi perustua ja joitten nojalla komitean ehdotettu menettely maamme pohjoisosien suojelusalueilla saataisiin toimeen. Eünenkuin tämä on tapahtunut, ei metsämaata voi eroittaa kysymyksessä oleville tiloille.

Luetelluista ehdotuksista näyttää sopivin olevan tohtori Blomqvistin, joka tarkoittaa, että tulevien uudistilain pysy- väisyys perustuisi ainoastaan maanviljelykseen, eikä anna minkäänlaista tilaisuutta metsäkeinottelulle. Muutamat tilan- omistajat voisivat tosin käyttää sellaisen metsänmyynnin

346

kautta syntyväl tulot, kun komitea ehdottaa, tilainsa viljele- miseen, mutta tällaiset tulot olisivat aivan satunnaisia, koska varmuudella voi edellyttää, ettei sanoltavampaa metsänmyynliä metsien puuttuessa lulisi kysymykseenkään yleisesti, vaan ainoastaan poikkeustiloissa siellä ja täällä. Paljoa lehok- kaammin pienet ja edullisilla ehdoilla uutteroille uudistilain omistajille annetut kuoletuslainat varmaan vaikuttaisivat viljelyksen edistymistä.

Tutkiessaan uudistilain perustamista on komitea myöskin kosketellut mitten tutkimuslautakuntien toimia, jotka ovat ase- tetut viljelysraaiden eroittamista varten kruununmaista ja lau - sunut, että nämät tutkimuslautakunnat ja lääninkommissioonit nimenomaan velvoitettaisiin, tehdessään ehdotuksia viljelys- maan eroittamisesta kruununmetsämaasta, myöskin antamaan lausuntonsa siitä, onko kruunulle jäävä maa osaksi taikka kokonaan kruununpuistoksi julistettava.» Tämä ehdotus varmaan ansaitsee tulla huomioon otetuksi, jollei tutkimus- lautakuntien työ sen kautta kävisi hitaammaksi ja enentäisi kustannuksia. Nämät työt edistyvät nimittäin hyvin hitaasti ja varmaan voi otaksua, että vuosikymmeniä kuluu, ennenkuin tutkimukset ovat päättyneet pohjois-Suomen avaroilla kruunun- mailla. Mutta paljon voisi aikaa ja kustannuksia säästää, jos näitten lautakuntien toimi ainakin aluksi rajoittuisi niihin hoitopiirein osiin, joihin kruununmetsätorppia jo ennestään on perustettu ja joissa viljelyskelpoisia maita siis etukädessä on etsittävä. Lautakuntien toiminta olisi muutoin erikaltainen siinä tapauksessa, että uudistiloille metsämaata annetaan, kuin siinä, etteivät ne metsämaita saisi.

Mielestäni olisi lautakuntien sekä tutkittava kruunun- metsätorpille kuuluvat tilukset ja mitten lähimmäiset maa-alat, jotka maanmittarit sitä ennen olisivat mittaneet ja karttoitta- neet, että samalla kruununmaista eroittaa nämät viljelyskel- poiset maat siten, että viljelyskelpoiset maat sisältäisivät rayös sen verran metsämaata, että palstat tulisivat säännölliset. Tutkimuksien tulisi vielä käsittää, mitkä kruununmetsätorpat aina edeskinpäin olisi torppina pysytettävät ja mitkä siihen määrin ovat edistyneet, että ne uudistiloihin voisi muuttaa, joitten viimemainittujen tilukset samalla pitäisi eroittaa ja rajoittaa muitten lähellä olevien torppien tiluksista ja muista viljelyskelpoisista maista.

Komitean ebdotus, »että kruununmetsätorppain perusta- mista sopivilla paikoilla niinhyvin vielä käyttämättömillä kruununmailla, kuin myös jo lopullisesti kruunun metsänhoitoa

347

varten erotetuilla mailla edelleen sallittaisiin ja missä se käy päinsä sopivilla keinoilla edistettäisiin,» on tarkoin mietitty ja ansaitsee huoiniota, ollen varma keino viljelyksen edistämi- seksi. Paikallisia alueita tosin on olemassa, joissa tällaisia tiloja löytyy kovinkin runsaasti, vaan lämä epäkohta varmaan selviää asiain lähemmässä käsittelyssä joka eri hoitopiirissä. lin tarkastuspiirissä on kansa hyvin halukas hakemaan lupaa saada perustaa kruununmetsätorppia, jonka tähden niitten perustarainen ei kaipaa muuta avustusta, kuin viljelys- kelpoisten soitten kuivaamista niillä seuduin, jossa niitä löytyy.

Yleisissä tukkihuutokaupoissa tehtyjen tarjouksien vakuus.

Tukkihuutokaupoista on komitea ehdoltanut, että »kor- keimman tarjouksen tekijän tnlee ennenkuin huutokauppa- pöytäkirja allekirjoitetaan esiintuoda todistus siitä, että hän, vakuudeksi huutokauppahinnan maksamisesta määräaikana ja muitten huutokauppaehtojen täyttämisestä, joko on kuver- nöörille jättänyt säädetyn takauksen, taikka läänin rahastoon tai metsäkassöörille tallettanut rahamäärän, jonka, ellei siitä ole toisin määrätty, tulee vastata 5 Vo kauppahinnasta.»

Mielestäni olisi parempi, jos vakuussumma joka tapauk- sessa määrättäisiin puuraäärästä riippuvaksi, esimerkiksi samalla tavoin, kuin Keisarillinen Senaati kesäkuun 28 päi- vänä 1899 on sen määrännyt ja ettei se perustuisi koron laskemiseen itse tukkihuutokauppatilaisuudessa, sillä ereh- dyksiä laskemisessa hölposti voisi tapahtua.

Myöskin mielestäni on soveliaampaa, että asianomaiset ostohalulliset, ennenkuin huutokauppa jostakin hoitopiiristä alkaa, jättävät todistuksen siitä, että he niiden tarjouksien vakuudeksi, joita he aikovat tehdä, ovat lääninrahastoon jättäneet kuvernöörin hyväksymän takuun, tahi määrätyn vakuussumraan, tahi että he, jollei nun ole tapahtunut, tukki- huutokauppatilaisuuteen saapuneelle metsäkassöörille jättävät kysymyksessä olevan vakuussumman, joka niille, jotka eivät korkeinta tarjousta ole tehneet, olisi tukkihuutokaupan jälkeen takaisin jätettävä.

Komitean ehdotuksen mukaan voisi nimittäin tapahtua, että joku henkilö, jonka tarkoitus ei olisi pysyä tarjouksissaan, syystä tahi toisesta tekisi korkeimman tarjouksen eikä sitten ennen pöytäkirjan allekirjoittamista voisikaan esiintuoda todis- tusta määrätystä vakuudesta.

Metsänhoitajat kantavat myytyjen metsäntuotieiden hinnat.

Vaikka komitea ei olekaan tästä tehnyt ehdotusta, maini-

taan kuitenkin komiteamietinnössä käsikaupan ja paikallis-

348

huutokauppojen yhteydessä harkinnon alaiseksi tulleen sen asian, eltä asianomaiset metsänhoitajal myydyistä metsän- tuotteisla, sekä kotonaan että virkamatkoillaan, kantaisivat niitten hintoja. Tässä suhteessa olisi mielestäni paljoa sopi- vampaa, että metsäkassöörit kuten tähänkin saakka perisivät nämät hinnat, sillä ulosantoilmoituksia kantoon vertailemalla voi metsävarain perimistä tarkastaa, jota mietinnössä mainittu »chekkijärjestelmä» ei tarjoo ja jota metsälupakirjojen nimellä sitäpaitse jo nykyäänkin käytetään, ainakin lin tarkastuspii- rissä pääasiallisesti siinä tarkoituksessa, että valtiolle tulevan kauppahinnan perirainen sen kautta turvataan, jos ostaja kieltäisi puita vastaanottaneensa. Ja onhan yleensä ylöskanto- järjestelmä siten asetettu, että toinen virkamies antaa laskun ja toinen sen perii, kuten esimerkiksi henkikirjuri ja kruunun- vuoti.

Ylimetsänhoitajien kirjoitustyöt

Varsin tarpeellista olisi, että ylimetsänhoitajien kirjoitus- työt vähennettäisiin, mutta jos komitean ehdottama hoitopiirien jako pohjois-Suomessa toimitetaan, joka sekin on varsin tarpeen- vaatiraaa, voi varmuudella edellyttää, että nämä kirjoitustyöt päinvastoin lisääntyvät. Epäilemättä on tärkeää, että yli- metsänhoitajat usein piireissään tekisivät tarkastusmatkoja; mutta juuri kirjoitustyöt rajoittavat osaksi sen ajan, jonka he matkoihin voivat käyttää. Omasta kokemuksestani tiedän, että nämä kirjoitustyöt kysyvät paljon aikaa, vaikka vuosi- kymmeniä ölen pitänyt vakinaista kirjuria. — Tarkoituksen mukaisempaa mielestäni on, että ylimetsänhoitajat, kuten tähän- kin saakka, palkkansa yhteydessä saavat matkarahansa, kuin että heidän pitäisi tehdä lasku jokaisesta matkastaan siihen kuuluvine todisteineen ja vahvisteineen. Voitaisiinhan Metsän- hoitohallitukseen, jos matkarahat pysytettäisiinkin, vaatia ilmoitus joka toimitetusta matkasta sekä sen tarkoituksesta.

Hoiiopiirein jako.

Kauan ja hyvin tunnetun epäkohdan muodostavat pohjois-Suomen laaja-alaiset hoitopiirit, jonka johdosta metsän- hoitajille käy mahdottomaksi lähemmin tutustua metsien kestäväisyyteen ja hankalaksi hoitaa niitä valtiolle eduUisim- malla tavalla, kuten komitea on lausunut. Samoin on aina enemmän mahdottomaksi osoittautunut tätä epäkohtaa metsä- päällysmiesten kautta poistaa, myöskin lin tarkastuspiirissä.

349

Pinta-alaltaan ovat sen suuremmat hoitopiirit 455,600 ä 662,700 h:a, jota vastoin niistä pienin, Haukiputaan piiri, on 186,700 hehtaaria. Näitä hoitoalueita ovat hoitaneet neljä metsänhoitajaa, yksi apulaismetsänhoitaja ja seitsemän metsä- päällysmiestä; tämän epäkohdan poistamiseksi tehtiin jo vuonna 1896, kuten komiteakin mainitsee, ehdotus, että hoito- piirien rajat uudistettaisiin siten, että neljä hoitopiiriä perus- tettaisiin, joista kolraen pintaala olisi 505,000 ä 566,000 h:a; neljännen ainoastaan 258,000 h:a; jokaisen näistä hoito ehdo- tettiin jaettavaksi metsänhoitajalle ja apulaishoitajalle, jota vastoin metsäpäällysmiesten virat lakkautettaisiin. Paljoa «duUisempi on komitean ehdotus, että lakkauttamalla mainitut metsäpäällysmiesvirat hoitopiirit jaettaisiin, ja että joka osa muodostaisi itsenäisen ja eri metsänhoitajan alaisen hoito- piirin. Jos tämä ehdotus hyväksyttäisiin, joutuisi lin tarkastus- piiri jaettavaksi kahdeksaan hoitopiiriin, joista kuuden laajuus olisi jokaisen 253,000 ä 283,000 h:a sekä kahden pienemmän 100,000 ä 160,000 h:a; siis jonkun verran suuremmat kuin hoitoalueet keskimäärin Oulujärven tarkastuspiirissä, jossa sielläkin metsäpäällysmiehiä nykyjään löytyy metsänhoitajien apulaisina. Tästä huomaa, että nämä hoitopiirit jaettuinakin tulisivat melkoisen suurialaisiksi. Varsin toivottavaa siis olisi, että komitean ehdottama hoitopiirien jakaminen toimi- tettaisiin nun pian kuin mahdollista.

Metsänvartiat.

Komitea muistuttaa täydellä syyllä, että metsänvartiain puutteellinen ammattitaito ja huona taloudellinen asema kruununraaitten nykyisessä hoitamisessa mitä pikeimmin kaipaa parantamista. Kaikkialla maamme kruununmetsissä ilmenee tämä metsänvartiain ammattitaidon puute. Ja heidän huonon taloudellisen aseman huomaa varsinkin lin tarkastus- piirissä. Vartioalueitten lukumäärä on 67 ja keskimääräinen pintala 21,000 ä 35,000 h:a.

Vuonna 1901 teki vakinaisten metsänvartiain palkka, sä- hen jyväpalkka vuoden verohinnan mukaan laskettuna, yhteensä 11,298 markkaa 63 penniä, siis keskimäärin miestä kohti vähän yli 167 markkaa. Jos yksityinen henkilö koettaa hankkia itselleen miestä vuosipalveliaksi 167 markan vuosi- palkalla, jää hän siinä varmaan onnistumatta, sillä kykene- välle ja luotettavalle miespalvelialle täytyy hänen maksaa 300 ä 400 markkaa vuosipalkkana j^ sitäpaitse antaa vapaan

350

ylöspidon, jonka paikkakunnan olosuhteitten mukaan voi arvostella 350 markaksi, siis yhteensä 650 ä 850 markkaa. Sitäpaitse on palvelia yksinäinen henkilö, jonka tehtävät ovat paljoa mukavammat, hänen kun lavallisesti ei tarvitse toimia ulkopuolella isäntänsä asuntoa; metsänvartian sitävastoin täytyy elättää perheensä, hänen täytyy näillä seuduilla olla pois kotoaan pitkät ajat ja joutuu virkamatkoillaan vihamie- listen metsänraiskaajien vainon alaiseksi ja kula innokkaam- min hän metsää raiskaukselta suojelee, sitä suuremmassa määrässä tämä kohtalo tulee hänen osalleen. Kihlakunnan oikeudessa on hänen todistettava, mitä raiskaajista tietää ja siten avustaa niitten sakkoihin saattamista. Tämä vertailu jo osoittanee, että metsärivartiat ovat oikeutetut 700 ä 800 markan vuotuisiin tuloihin, jotta heidän voi toivoa vilpittömästi virassaan toimivan. Vaikkapa, kuten edellä mainittiin, enem- män kuin 11,000 markkaa on vuosittain uhrattu vakinaisille metsänvartioille ja sitäpaitse 5,000 ä 6,000 markkaa yli- määräisille, eivät metsänraiskaukset kuitenkaan ole vähenneet, mikä siis osoittaa, että metsänvartiain palkat ovat olleet kovin vähäiset.

Jos metsänvartiain palkat sitävastoin asetettaisiin eri paikkakuntain työmiesten palkkoihin suhteellisiksi, ei metsän- vartiain tarvitsisi tuten nykyjään uhrata suurimman osan aikaansa työansion hankkimiseen itsensä ja perheensä elatuk- seksi, vaan voisi hän toimia yksinomaan virkatehtäviään.

MetsänoartiatorpaL

Mielestäni olisi tarkoituksenmukaisempaa, ettei virka- torppia ollenkaan annettaisi metsänvartioille, ei ainakaan lin tarkastuspiirissä, vaan saisivat metsänvartiat itse hankkia itselleen asunnon. Nykyjään on lin tarkastuspiirissä 50 metsänvartiatorppaa, joitten rakennukset suurimmaksi osaksi ovat aivan rappiotilassa, osaksi nun suuressa määrin, että niissä jonkun ajan kuluttua on mahdotonta asua. Metsän- vartioilla, jotka hyvin tietävät, että he itse taikka heidän jälkeläisensä joutuvat pois virasta ja torpasta, ei ole halua tehdä rakennustöitä eikä valtioltakaan voi toivoa nun suuria rahanuhrauksia, joita rakennuksien kuntoon saaminen kaipaa. Muutamissa torpissa taasen ovat metsänvartiat paremmin hoitaneet rakennuksia ja viljelysmaita; mutta kun virkatorppa kuoleman tahi virkaeron takia on toiselle henkilölle luovu- tettava, on eroavan metsänvartian tahi hänen oikeuden

351

omistajiensa korvausvaatimuksesta useasti syntynyt oikeus- juttu ja on vaatimus korvauksesta oUut monasti monta tuhatta markkaa. Näitten kaikkien epäkohtien poistamiseksi olisi, kuten yllä mainittiin, paljoa eduUisempaa, ettei virkatorppia ollenkaan löytyisi, vaan että metsänvartiat saisivat, jos he sitä haluaval, luvan perustaa kruununmetsätorppia, joitten myöntäminen, mikäli ymmärrän, ei tuottaisi minkäänlaista haittaa.

Vartioalueitten pintaalq.

Vaikkapa vartioalueitten nykyinen pinta-ala on suuren- lainen, olisi vartioimjselle kuitenkin eduUisempaa, että pinta- alaa lisättäisiin, mutta että metsänvartiat samalla saisivat riittävät palkkaedut. Muutamassa Metsänhoitohallitukseen vuonna 1896 lähetetyssä ehdotuksessa määritellään metsän- vartiain lukumääräksi 39, jonka kautta vartioalueitten keski- määräinen pinta-ala tulisi olemaan 47,400 hehtaaria. Mutta Jos metsänvartiat saisivat 600 markkaa vuosipalkkana ja sitä- paitse vuosittain vuokrarahaa 120 markkaa sekä 60 markkaa mahdollisista virkatoimista vartioalueittensa ulkopuolella ja Jos nykyinen 6,000 markan määräraha ylimääräisten metsän- vartiain palkkaamiseksi pidätettäisiin edeskinpäin, voitaisiin varmaan saavuttaa paljoa suurempia tuloksia, kuin nykyisissä oloissa, varsinkin jos vakinaisiksi metsänvartioiksi otettaisiin ainoastaan metsänvartiakoulun läpikäyneitä henkilöitä. Jos metsänvartioitten velvollisuuksiin kuuluisi käskystä toimia myöskin ulkopuolella piiriänsä, tulisi heidän siitä saada eri- tyinen korvaus tahi yllä mainitut 60 markkaa.

Valtion virkoihin valmistautuminen.

Kaikkea huomiota ansaitsee komitean ehdotus, että nuorten metsänhoitomiesten käytännöllistä valtion virkoihin valmistaumista edistettäisiin määräämällä joku harjoitusaika kokeneen ammattimiehen johdolla.

Metsän oartiakoulut.

Alemman metsänhoito-opetuksen suhteen on komitea ehdottanut Evon metsänvartiakoulun laajentamista ja uusien koulujen perustamista, joitten opetusaika olisi kaksivuotinen. Vastalauseessaan ehdottavat Vapaaherra Erast Wrede ja Professori A. 0. Kihlman sitävastoin, että siinä esitetyistä

1

352

syistä paitse kaksivuotisia, myöskin uusia metsänvartiakouluja yhden vuoden opetusajalla perustettaisiin; oppilaaksi pääse- mistä varten vaadittaisiin todistus kansakouluopinlojen suo- rittamisesta. Mielestäni on vastalauseen tekijäin ehdotus sopivampi varsinkin, kun koulunkäyneitten metsänvartiain puute valtion metsänhoidossa siten paljoa lyhemmässä ajassa ja pienempiä kustannuksia vaatimalla poistettaisiin; ja olisi Oulun lääniin kaksi sellaista metsänvartiakoulua perustettava. Sisäänpääsövaatimuksiin pitäisi myöskin kuulua, että hakija on täyttänyt 20 tahi 21 vuotta.

Nykyisten metsänvartiain kouluuttaminen,

Komitea ehdottaa myöskin, että valtio myöntäisi tarvitta- via varoja sellaisten soveliaitten ja kykenevien hoitoalueitten metsänhoitajien palkkaamiseksi, jotka olisivat halukkaat sopivilla paikkakunnilla toimeenpanemaan tietopuolisia ja käytännöllisiä oppijaksojä, valmistaakseen mahdollisuutta nykyiselle metsänvartiahenkilökunnalle ja myös muille siihen halukkaille saamaan tietoja metsänhoitoon kuuluvissa aineissa. Tämä ehdotus on huomioon otettava, ollen väliaste kouluu- tettujen metsänvartiain käyttämiseen. Nykyisissä metsänvarti- oissa löytyy nimittäin useita henkilöitä, jotka virkatoimensa ovat huolekkaasti hoitaneet ja tämän kautta olisi toivottavaa että he vastedeskin metsänvartioina pysytettäisiin. Viimeksi mainitun toimeenpiteen avulla voisivat he hankkia tarppeel- lisia ammattitietoja, joten he edeskinpäin haitatta oppijaksot siioritettuansa voisivat toimissaan pysyä. Sittenkuin kysymyk- sessä oleva opetus olisi tarkoituksensa saavuttanut ei määrä- rahoja sitä varten enään tarvitsisi myöntää.

Lauttauavesistöjen perkkaus.

Komitea on esittänyt, kuinka suuressa määrässä metsän- myyntihintaan vaikuttavat lauttausvesistöjen perkkaaminen, erityisien laitoksien rakentaminen lauttauksen huojentamiseksi ja kruunun välttämätön etuoikeus itselleen pidättää ja tarpeen vaatiessa yksityisiltä lunastaa ranta- ja vesialueita, voidakseen niitä käyttää sopivina tukkisatamina, varasto ja eroituspaik- koina, joita kaikki tukkienomistajat saisivat kohtuullista palkkiota vastaan käyttää; että ensi sijassa metsänomistajalle metsäntuotteiden korkeamman hinnan kautta on suurin hyöty siitä, että puiden uitto tapahtuu esteittä ja lyhyessä ajassa,

853

jotapaitse komitea vielä on huomauttanul, eltä Oulun lääni, jossa kruununnxetsien pinla-ala on hyvin suuri ja jossa lauttausolojen parantamista on suhteellisesti vähin edistetty, lähinnä kaipaa erityistä huolenpitoa. Tämän saavuttamiseksi on komitea lausunut, että larpeellisien tutkimusten aikaan- saaminen näistä asioista sanolussa läänissä on kiirehtivää laatua. Nämät asianhaarat on komitea esittänyt siten kuin ne todellisuudessa ovat ja ovat sen ehdotukset tässä suhteessa mielestäni tarkoituksen mukaiset.

Kokous päätti komiteamietinnöstä lausua mielipiteensä luku luvulta ja tuli siten keskustelun alaiseksi:

Krwununmaan luooutlaminen yksityisille,

Hra T. A. Heikel. Ruotsissa on nykyisin sahayhti- öitten talojen ostaminen herättänyt suurta huomiota ja kysy- mystä, onko eduUista, että perintötilat vähitellen joutuvat yhtiöitten haltuun, on paljon pohdittu. Myöskin meidän maas- samme on tämä asia varsin tärkeä ja toivottavaa olisi, että lopultakin tultaisiin selville, tuottaako talojen joutuminen yhtiöitten haltuun hyötyä taikka vahinkoa ja onko yksityisten maanomistusoikeus pysytettävä voimassa, vaiko muutoksia siinä suhteessa toivottava. Nämät näkökohdat vaikuttavat isosti myöskin uudisasutuksen vastaiseen järjestämiseen ja sen suhteen yhdyn täydellisesti professori Kihlmannin vasta- lauseesen.

ffra G. O. Wallin. Mainitussa vastalauseessa puoluste- taan myöskin mäkitupien vastaista olemassa oloa. Kuusamon hoitopiirissä on runsaasti kruununmaalla tällaisia asutuksia, mutta niistä päättäen en tähän ehdotukseen mitenkään voi yhtyä. Mäkitupien etäisyys enemmän asutuista seuduista tuottaa usein mitä suurinta kurjuutta ja enimmäkseen on maanviljelys mäkitupalaisille vähästä arvosta eikä suinkaan pääelinkeinona, kuten luonnollista olisi. Metsätaloudelliselta kannalta tuottavat mäkituvat suurta tappiota sen kautta, ettei niitten vähäinen vuokramaksu vastaa kuin pientä osaa niitten vuotuisesta puutarpeitten arvostakaan. Ja kun mäkitupalaiset poikkeuksetta elävät suuressa köyhyydessä, voimatta saada talouttaan paremmalle kannalle, en tiedä mistä syystä mäki- tupia edeskinpäin perustettaviksi puollettaisiin.

354

Hra T, A. Heikel. Myöskin mäkitupien suhteen yhdyn Kihlman'in vastalauseesen ja pidän välttämättömänä, että mäki- tupia vastedeskin saadaan perustaa suurempien kyläkuntien, tehdas- ja liikepaikkojen läheisyyteen. Jos kruununmaita näillä tienoin tähän tarkoitukseen ei löytyisi saatavana, on mielestäni maata pakkoluovutuksen kautta lata varten hankittava, sillä tilaisuus saada oman asunnon edistää löysän väestön itsenäis- luonnetta ja turvaa sen toimeentuloa.

Hra I. Snellman. Mäkitupien perustamista suureni- massa määrässä kruununmetsämaille en minäkään pidä tarkoi- tuksen mukaisena, koska kruununmetsätorpparien edut ovat suuremmat ja heidän toimeenlulonsa on näyttäytynyt paljoa varmemmaksi kuin mäkitupalaisten, josta syystä lienee suota- vampaa että kruununmaille perustettavaksi ehdottaisiin kruu- nunmetsätorppia ja ainoastaan poikkeustiloissa mäkitupia. — Maanomistusoikeudesta en puolestani voi yhtyä professori Kihlman'in vastalauseessaan esittämiin muutoksiin enkä siinä löydä tarpeeksi vaikuttavia näkökohtia uudistalojen perusta- raisen lakkauttamiseen. üudistaloja on mielestäni vastedes- kin perustettava ja niille metsänhoitoviraston katsannon alainen metsäpalsta annettava, kunnes tilat perinnöksi voidaan lunastaa.

Hra G O. Wallin. Tahdon vieläkin huomauttaa, että mäkitupien perustaminen niitten nykyisillä oikeuksilla ja nimityksellä ei tuota niitten ja maanomistajille todellista hyö- tyä, ja Jos mäkitupia myönnetään perustettavaksi, olisi eri- tyisiä palstoja sitä varten kruunnnmaista eroitettava.

Hra N. J. Juselius. Komitea on lisämaitten suhteen ehdottanut, ettei niitä perintötiloille myönnettäisi muutoin kuin manttaalin korotusta vastaan sekä pääasiallisesti pelto- ja viljelysmaita ja on tämä ehdotus mielestäni erittäin tärkeä ja huomioon otettava. Siten lisämaitten myöntäminen ilse tilallisille tuottaisi pitempiaikaista hyötyä eikä valtio yksityisen hyväksi uhraisi täysi-ikäisiä ja suuriarvoisia metsiä, vaan ainoastaan aloja, jotka viljelykselle ovat sopivampia, kuin metsän kasvattamiselle. Kruununmetsätorppien perustamista on myöskin mielestäni, kuten professori Kihlman ehdottaa, helpotettava yhtä hyvin kuin mäkitupienkin sillä tavoin, kuin metsänhoitaja Heikel on lausunut.

Hra K. Forsström. Viime vuosina ei lisämaita luullak- seni ole perintötiloille enään myönnettykään metsäveroa vas- taan, vaan ainoastaan manttaalin korotuksella ja suotavaa on, että tämä tapa tulisi käytäntöön, joskin tilusvaihtoakin poikkeustiloissa täytyy käyttää. Kruununmetsätorppia on

355

minunkin mielestäni kernaimmin myönnettävä kruununmaille ^

perustettaviksi, ne kuin usein hyvin edistyvät, eikä mäkitupia |

ensinkään muutoin» kuin niitä varten kylien ja liikepaikkojen |

lähiseutuun eroitetuille maapalstoille, mutta tällaisia palstoja .j

olisi, kuten Hra Heikel on ehdottanut, pakkoluovutuksellakin hankittava, jollei kruununraaita niissä paikoin löydy. Mutta mäkitupalaisilla ei pitäisi heitä varten eroitetun palstan ulko- puolella olevien kruununmetsien ja maitten käyttäminen omaa tarvettaan varten olla minkäänlaista vaikeutta, vaan saisivat he puutarpeensa ostaa.

HraA, Wichmann. Kannatan puolestani Herra Heikelin ehdotusta mäkitupien perustamisesta.

Hra E. Forsström. Mielestäni olisi sopivinta, että kruunun liikamaista viljelyskelpoiset maat rajoitettaisiin eri palstoihin kruununmetsätorppien ja mäkitupien perustamista varten. Mutta kun torppien ja mäkitupien hoito tahi perään- katsominen, kuten jokainen metsänhoitaja tietää, tuottaa metsän- hoitajalle paljon työtä ja vaatii paljon aikaa, olisi toivottavaa, etteivät viljeltäväksi eroitetut alat tulisi metsähallinnon val- vonnan alaisiksi, vaan kuuluisivat agronoomien tehtäviin, joten metsänhoitajalla ei olisi niitten kanssa mitään tehtävää, eikä torppareilla enerapää oikeutta viljelysalojen ulkopuolella ole- vEian kruununmetsäraaahan. Sen mukaan kuin tilojen vilje- lykset edistyvät, muodostuisi niistä uudistiloja ja perintötiloja, jota vastoin huonommat tilat pysytettäisiin torppina ja mäki- tupina aina sen mukaan, minkä luontoisiksi ne viljelyksiin nähden paraiten soveltuisivat.

Puheenjohtajan ehdotuksesta katsottiin keskustelu vas- taukseksi kokouksen toivomuksiin.

Valtion metsänhoito.

Hra A, Wichmann'in ehdotuksesta otettiin tämän yhteydessä keskusteltavaksi kolmas kysymys:

Ovatko nykyiset määräykset tukkipuiden leimaamisesta näyttäytyneet tarkoituksen mukai- siksi, vai onko muutoksien aikaansaaminen niissä toivottava?

Hra T. A. Heikel lausui alustajana: Leimaus on tähän saakka toiraitettu siten, että puut on mitattu rinnankorkeu- della ja luokiteltu 5 sentimetrin vahvuusluokkiin, huomioon

356

ottanialla, että puut 7 metrin korkeudella täyttävät 25 senti- metriä läpimitaten. Käytännössä on latvamitta kuitenkin näyttäytynyt suuresti vaihtelevan, varsinkin pohjois Suoraessa, jossa puiden kasvu ja runko on hyvin epätasainen. Voidak-. seen tarkemmin arvostella puun raha-arvoa on ostajalle kuiten- kin välttämätöntä tuntea, kuinka suuri puun latvaläpimitta on ja sitä hän ei tarkoin voi määrätä rinnan korkeudella tapah- tuneen luokittelun perusteella. Hänen täytyy ainakin tietää, raikä alimman rintakorkeusluokan vastaava latvaläpileikkaus on erikseen joka met'sämaalla, eikä näinkään tehty lasku ole aivan varma. Eikähän toiseksi ole mahdotonta toimittaa jnittaus puiden latvapuolessa. Kun puunarvo nousee, haluaa ostajakin tarkempia tietoja, minkaltaisia puita hänelle kau- paksi tarjotaan. Ehdotan sentähden että leimauksesta annet- tuihin määräykßiin tehtäisiin se muutos, että ainakin alin läpileikkaus on mitattava 6 metrin korkeudella, joUei luokittelu olisikaan tapahtuva tällä korkeudella.

Hra A. Wichmann. Kokemuksestani tiedän, että osta- jalle on tärkeää saada myytäviksi tarjottavista puista nun luotettavat tiedot kuin mahdoUista ja hintaan suuresti vaikuttaa, miten huolellisesti leimaus on toimitettu. Ja kun Herra Heikelin ehdotus tarkoittaa leimaustavan edistämistä samaan suuntaan kuin komitea on ehdottannt, kannatan minäkin sitä puolestani, kuitenkin samalla lisäyksellä kuin komiteakin, tahi että puut jaetaan läpimittaluokkiin kultakin 2 V2 sentimetriltä. Sitä- paitse olisi leimauksessa vaarinotettava, ettei hyötymetsiä ja hyvässä kasvuvoimassa olevia puita raerkitä hakattaviksi, sillä pitkällisen uiton kestäessä uppoaa näistä suuri prosenttimäärä ja Jos tällaisia puita on leimattu, on ostaja pakoitettu hintaa niille määritellessään ottamaan lukuun, kuinka suuri määrä puita uiton kestäessä painuu veden pohjaan.

Hra G. O. Wallin. Jos alin läpileikkaus on mitattava puun latvapuolesta, on mielestäni turhaa, että luokittelu tapah- tuu rinnankorkeudella ja ehdotan sentähden, että puut mitat- taisiin ja luokitettaisiin 6 metrin korkeudella 5 sentimetrin paksuusluokkiin, jota luokittelua pidän täysin tarkkana ja luulen sen ostajienkin vaatimuksia tyydyttävän.

Hra K, Forsström. Jos puut leimauksessa luokiteltai- siin 6 metrin korkeudella joka viidenneltä sentimetriltä, ei se mielestäni olisi nykyistä rintamittaista luokittelua edulli- sempi. Ennenkum nykyiset leimaussäännöt tulivat käytäntöön, mitattiin puut 7 metrin korkeudella ja tästä mittaustavasta luullakseni luovuttiin ainoastaan sen tähden, että se huomattiin

357

vaikeaksi ja epäluotettavaksi. Kun maamme pohjois-osissa sitäpaitse löytyy suuri määrä lyhytrunkoisia ja kitukasvuisia petäjiä, joista ei saa 5 metriä pitempää tukkipuuta ja jotka kuitenkin välttämättömästi ovat leimattavat, täytyisi tällaiset puut luokitella eri korkeudella ja helposti käsittää, miten vaikeaksi ja monimutkaiseksi leimaus täten kävisi. Jos vielä 2 Va sentimetrin luokittelu pantaisiin toimeen 6 metrin korkeu- della, rohkenen sanoa, että eroittaakseen petäjäpuussa tuuheain oksien välissä varmaan tätä mittaa, sähen vaaditaan tavallista paremmat silmät ja kuusipuun mittaus tällä tavoin käynee enimmäkseen mahdottomaksi ja täytyisi siis kuusipuutkin luokitella eri tavalla kuin petäjät. Tarkkuutta leimauksessa ei silloin paraalla tahdollakaan voisi saavuttaa ja sitä mieles- täni myöskin luokittelun suhteen on pidettävä tärkeänä tehtä- vänä. Rinnan korkeudella voi sitävastoin luokittelu tapahtua nun tarkkaan kuin haluaa ja jos komitean ehdottamaa luo- kittelua ja alimman mitan määrittelyä käytettäisiin, tyydyttä- nee se täysin ostajiakin.

Hra Ivar Snellman. Mitään luotettavaa tietoa kau- paksi tarjottavien puitten kuutiomäärästä ei nykyinen leimaus- tapa anna ostajille, jota vastoin puun latvapuolessa toimitettu luokittelu on hänelle paljon edullisempi. Yhdyn sentähden Herra Wallinin ehdotukseen että puut mitataan 6 metrin korkeudella 5 sentimetrin paksuusluokkiin, enkä tällaista luo- kittelua mainitulla korkeudella suinkaan pidä mahdottomana toimittaa.

Hra A. Wichmann. Kun kerran leimauksen tarkoi- tuksena on antaa puista tarkat tiedot, on mielestäni 2 V2 sentimetrin luokittelu kuudenkin metrin korkeudella enin tarkoituksen mukainen ja vaikkakin luokittelu tällä korkeudella ei tulisi aivan varmaa, on se kuitenkin edullisempi, kuin rinnankorkeudella toimitettu mittaus ja jos alamittaisia puita leimattaisiin, olisi suotavaa, että ne merkittäisiin eri merkillä kuin mitan täyttävät.

Hra J. Juselius. Minun luullakseni eivät ostajatkaan nykyjään myytävistä puista vaadi sen tarkempia tietoja, kuin mitä komitean ehdottama leimaustapa rinnan korkeudella tarjoo, kuin alin mitta kerran tarkkaan mitataan latvapuolesta. Jos leimaus toimitettaisiin Herra Wichmannin ehdotuksen mukaan, kävisi se sekä hankalaksi että epäluotettavaksi. Sitävastoin on monestakin syystä toivottavaa, että alamittaiset puut naerkitsemisellä eroitettaisiin täysimittaisista.

Äänestämällä tuli enemmistön mielipiteeksi että:

358

Leimauksessa pitäisi luokittelunja leimauk- sen tapahtua latvapuolessa puuia, vaarinotta- malla, että alamittaiset puut merkitään eri tavalla kuin täysimittaiset.

Muissa kohdissa yhtyi kokous komitean mietintöön valtion metsänhoidosta.

Puiden myynti.

Hra T. A. Heikel y. m. arvelivat, että jos tarjouksien tekijäin tukkihuutokaupassa vasta xsen jälkeen, kun ovat tarjouksensa tehneet, tulee jättää todistus asianomaisesta takuusta huutonsa varmuudeksi, tästä valtiolle voi syntyä suuriakin vahinkoja sen kautta, että henkilöt, joilla ei ole todellista aikomusta puita ostaa, syystä tahi toisesta voivat tehdä korkeimman tarjouksen, jonka tähden alustajah ehdo- tusta välttämättömästi on kannatettava.

Hra J. Juselius kannatti komitean ehdotusta, että vakuudeksi tallennettava rahamäärä on tekevä viisi prosenttia alimman hinnan perusteella otaksutusta kauppasummasta.

Hra T. A. Heikel. Tämän yhleydessä on komitea kosketellut myöskin metsäkassöörien virkoja ja ehdottanut niitten lakkauttamista. Tähän en puolestani voi yhtyä ja pidän paljoa sopivampana, että metsäkassöörien virat edeileen- kin pysytetään. Jos metsänhoitaja metsäntuotteiden myyjänä myöskin niistä perii maksun, voi se asiain käsittelyyn perehty- raättömässä kansassa herättää epäluuloa, joka rehellisesti toimivalle virkamiehelle voi tuntua hyvinkin raskaalta. Puo- lustan sentähden alustajan ehdotusta metsäkassöörivirkojen edeskinpäin pysyttämisestä.

Hra R. Perander, Metsäkassöörien suhteen yhdyn minäkin alustajan ehdotukseen ja pidän metsänhoitajalle mahdottomana suurissa piireissä ja varsinkin sellaisissa, joissa kansa ylipäänsä on köyhää ja metsäkassan rästiluettelot ovat suuret, hoitaa metsäkassöörinkin tointa muitten virka- tehtävien niistä kärsimättä.

Yleisenä roielipiteenä iausui kokous toivomuksensa

että alustajan ehdotus sekä ostajilta vaadittaoasta vakuudesta tukkihuutokaupoissa että ntetsäkas- söörieri viroista tulisi huomioon otetuksi.

359

Vesiperäisten meisämaitten kuivattaminen.

Hra J. Juselius. Pidän erittüin tärkeänä, eltä komitean lausuma ehdolus tässä suhteessa toleutettaisiin. Varsinkin pohjois-Suomessa, jossa vesiperäiset raaat muodostavat nun iaajoja aloja, joista ei kenellekään ole hyotyä, olisi välttämä- tf ntä saada näistä osakin tuottavaisen viljelyksen alaisiksi. Ja kun useilla soilla sitäpaitse on hyvä pudotus, voisi ne raetsäkasvua varten kuivata vähillä kustannuksilla, jotka verrattuina siihen vaaraan, jonka vesiperäisten maitten leviä- mioen saatlaa sekä metsille eltä maanviljelykselle, tuntuvat melkeenpä vähäpätösiltä. Monissa paikoin, joissa soita on vähänkään kuivattu, voi helposti'huomata, kuinka pian metsää niihin ilmestyy ja taimet näyttävät usein hyvää kasvuvoimaa.

Kokons yhtyi komitean mielipiteesen.

Metsänhoitovirasto,

Uutta ohjesääntöä metsänhoitocirastoUe piti kokous tarpeenvaatimana yhtyen komitean ehdo- tukseen.

Metsähallituksesta kannalti kokous komitean lausumaa toivomusta, mutta piti samalla tarpeelli- sena että Melsähallitus, kuten Metsänhoitoyhdistyk- sen johtokuntakin komitean mietinnöslä antamas- saan lausunnossaan on ehdottanut, muutettaisiin kollegiaalivirastoksi.

Y/imetsänhoitaJista yhtyi kokous alustajan mielipiteesen sillä lisäyksellä, eltä yliraetsänhoita- jille avuksi asetetaan asistentteja Metsänhoitoyhdis- tyksen johtokunnan antaman lausunnon perusteella.

Hoitoalueiden hallinosta lausui Hra T. A. Heikel. Kuten alustaja jo on maininnut, on pohjois-Suomessa hoiloalueitten kovin suuri pintaala esteenä järkiperäisemmän metsänhoidon aikaansaamiselle, vaikkakin se on välttämälöntä jo suuresti eneneviin tuloihin- kin nähden. Apulaismetsänhoitajien asettaminen ei voi tätä epäkohtaa täydellisesti poistaa, vaan ovat laaja-alaiset piirit komitean ehdotuksen mukaan jaetlavat useampiin itsenäisiin piireihin. Mutta jotta tämä piirein jako voilaisiin toimittaa pysyvää hyötyä tuottavaisesti, on tarpeellisla että sen aikaan- saamista varten asetetaan Metsänhoitoyhdistyksen johtokunnan esityksen mukaan komitea, joka asiata koskevia näkökohtia voi tarkoin pohtia. 13

360

Tämän yhteydessä tahdon vielä mainita, että hoitoalu- eitten hallinto kärsii siitäkin, jos metsänhoitajat useasti vaih- tuvat ja tulisi heidän palkkaedut asettaa siten, että ne sitoi- sivat metsänhoitajan piirissään enemmän aikaa pysymään. Nykyisin saa metsänhoitaja 500 markan palkanlisäyksen 10 ja viidentoista vuoden paivelüksesta. Tätä lisäystäkin saa mielestäni kovin kauan odottaa, kiin metsänhoitajien palkat muutoinkin ovat pienet. Ehdottaisin sentähden, että metsän- hoitajille myönnettäisiin täraä palkanlisäys 5, 10, 15 ja 20 vuoden paivelüksesta, mutta siten että 15 ja 20 vuoden pe- rästä tulevaa palkanlisäystä ei luettaisi hänen hyväkseen, jos hän sitä ennen muuttaa vaikutuspiiriään. Tätä paitse olisi Lapinmaan metsänhoitajille, joitten olosuhteet ovat paljoara- sittavammat ja elanto kalliimpaa kuin maarame rauissa osissa, myönnettävä kaksinkertaiset virkavuodet.

Vilkkaan keskustelun f)eruusteella lausui kokous toivo- muksenaan :

että hoitoalueitten hallinto an muodostet- tava ensi tilassa komitean ehdotuksen mukaisesti Ja että hoitoalueitten järkiperäistä jakamista rarten komitea välttämättömästi on asetettaha, Jotapaitse metmn hoitajille olisi myönnettävä 500 markan palkanlisäys 5, 10, Ja 20 vuoden pai- velüksesta annettava palkanlisäys kysymyksean ainoastuan siinä tapauksessa, elJei metsänlwitaja ole sitä ennen vaikutuspiiinään muuttanut.

Metsänvartialailoksesta kannatti kokous haaraosaston ennen lausumaa mielipidettä.

Metsän hoitoopetus .

Korkeampi opetus ei tullut keskustelun alaiseksi, vaan lausui kokous toivomuksenaan, että se komitean ehdotuksen inukaan siirrettäisiin yliopistoon. Alempi melsänhoitoopetus on jo ennen ollut haaraosaston keskustellavana..

Metsänhoidollinen koelaitos,

Kokous piti sekä suotavana että tärkeänä tällaisen lai* toksen aikaansaamisen.

361 Puiden lauttaamineri.

Vuosi Sitten on haaraosaston keskusteltavana oUut tämä kysymys ja on haaraosasto silloin lausunut toivomuksensa tässä suhteessa, joten sen enempi käsittely katsottiin tarpeet- tomaksi.

Ensimmäisen keskustelukysymyksen: lausunto yksityis- metsäkomitean ehdotuksesta, alusti

Hra J. Juselius. Ehken yksityismetsäin tilan tutkimista varten asetetun komitean mietintö, perusteluihinsa nähden, heti kohta aiheuttaisi huomauttamaan yksityismetsäin tilan tulleen niissä todellisuutla huonommassa valossa kuvatuksi, on oiinusla väillely siinä suhteessa kuitenkin aivan aiheeton, ensinnäkin syystä, ettei nykyisissä olosuhteissa niinkään käyne täysin tarkkaa tilastoa esittäminen ja toiseksi on se miltei turha vaatimuskin, koska jokaisen täytynee kuitenkin myön- tää yksityismetsäimme hoidon ylimalkaan olevan siksi huoles- tuttavalla kannalla, että nun tehokkaat toimeenpiteet ovat larpeenvaatimia kun komitea on esittänyl. Itse puolestani mielisin päinvastoin katsoa ainakin teoriian kannalta oikeu- tetuksi senkin, että ilmeinen tuhlaava kotitarve-metsänkäyt- tökin otettaisiin siten kiellettäväksi, kun herra M. von Haart- man vastalauseessaan esittää. Huomautettuani edellä sano- tun ohessa vaan vielä, että esitetyn pienen puutavaran vien- titullin suhteen ölen miltei vakuutettu, että sellainen toimen- pide saattaa ehken enemmän vastustaa järkiperäisen mett- sänhoidon kehitystä maassamme, kun estää järjetöntä nuo- ren metsän hakkuula, pyydän toisaalta esiintuoda käsityk- senäni, ettei ehdotettu paikallislautakunta-järjestelmä sekään yksin käylännössä mahtane huomattavaa parannusta aikaan- saada. Lienee nimittäin oletettavissa, että kunnissa metsän tuhlaajat yhteen liittyneinä esittävät raieluiset vertaisensa ehdokkaiksi ja nun saavat lautakuntaan varatuiksi yhtä väbän ^tehokkaat silmällä pitäjät, kuin esimerkiksi nykyiset, paikal- liskalastuksien tarkasteliat. Nyt mainiltua epäkohtaa lienee komitea tavallaan ajatellut esittäessään metsäntarkastelia- ohjesääntöön § 10 otettavaksi: »niinä aikoina, joina tarkas- taja ei ole yksityismetsäin hoitotoimissa, hän on Metsähalli- tuksen käskystä kruunun käytetlävänä», sillä muutoin kait monen monituista kuntaa käsittävässä piirissä tehtävänsä tarkoituksen mukaisesti täyttävät lautakunnat kyllin antaisivat tekemistä mainitunlaiselle virkamiehelle, mutta min käydessä yksityismetsänhoidon tarkoitettu, heti alulle saatava kehitys

1

362

autlamaltomasti siirtyy aikaan, jolloin yhä suurempia uhrauk- sia vaaditlanee. Ajateltavi?sa ei myöskään lienee se, että tarkastelia yksin piirissään ehtisi huomioonsa saada kaiken sen, minkä lautakuntain tulisi näkyviin tuoda. Järjestelmän kuitenkin ollessa hyvin luontaisen raeidän olosuhleissarame, ei sitä sen vuoksi tulisi mainitun heikkoutensa takia hyljätä, vaan tukea ehken nun tavoin, etlä kunkin tarkaslajan avuksi asetetaan tarpeellinen määrä metsänvartiakoulun sivistyksen saavuttaneita metsäpoliiseja, eli miksi heitä sitten nimiteUä- neekin, jotka kukin piirissään silmällä pitäisivät yksityisten lainvaslaista raelsänkäyttöä, jääden heidän velvollisuudekseen tarpeellisten toimenpiteitten aikaansaamista varten ilmaisla huo- mionsa paikallislautakunnille sekä sen varalta, ettei viimeksi mainitut täyttäisi tehtävätään, antaa säännöllisesli kertomus myös tarkastajalle. Vasta aikaa voittaen, kunnes metsän- hoidon tärkeys lulee kyllin käsitetyksi, muodostuvat olosuh- teel nun, että lautakunnat yksin vastaavat tarkoitustaan, mutta metsäpoliiseille jääpi siltä riittävästi tehtävätä, Jos ni- mittäin heidän ohjesäännöissään on määrättynä, että tarkaste- lian osoituksesta heidän tulee myös olla viljelys y. m. met- sätöiden johtajina. Nyt mainittu suunnittelu lienee ehken sitäkin suotavampi, koska voinee ajatella lopulla tultavan sillekin kehitysasteelle, että yksityismetsänhoidon avustaminen vähitellen siirtyy talous- ja maanviljelysseurain niskoilla usein mainittujen tarkastajain ja heidän avustajiensa huoleksi.

Hra T. A. Heikel: Ölen puolestani sitä mieltä, että Jos metsälautakuntia kerran muodostetaan, kunnat näihin luottamustoimiin varmaan valit^sevat kelvollisia miehiä ja toi- seksi on kansamme saavuttanut jo siksi itsetietoisen sivis- tyskannan, että se itse huolehtii lautakuntien toimintaa. Vuo- sikausien kuluessa on kansa perehtynyt itse omaisuuttaan lakien turvassa hoitamaan ja metsäpoliisien asettaminen voisi turmioUisesti vaikuttaa kuntain itsehallintoon. En sentähden pidä metsäpoliiseja ensinkään tarpeellisina ja vaikkapa metsä- , lautakuntien toiminta aluksi ei tuottaisikaan toivottavaa turvaa metsien kestäväisyyttä tarkoittavalle boidolle, ölen vakuutettu että ne ennen pitkää tarmolla tehtävänsä toimivat.

Hra H. Landgren: Vaikka en kuulukaan haaraosastoon, pyydän kuitenkin asiata harrastavana saada lausua muuta- man sanan. Ölen paljon oleskellut Karjalassa ja Savossa ja nähnyt kuinka hirvittävän raiskauksen alaisina yksityismetsät siellä ylipäänsä ovat. Metsälain rikkojat suojelevat toisiansa kuin veli velimiestään ja voipakuulla kerrottavan, että nimis-

• 363

raiehelkin ovat olleet hyvinkin välinpitämättömäl tällaisten rikoksien rangaistukseen saattamisessa. Ja kun kansaan ker- ran on juurtunut, että metsäänsä saa käyttää, miten vaan haluaa, tjn usko että metsälautakunnat pitkiin aikoihin voisi- vat olla ensinkään esteenä järjeltömälle inetsänhakkuulle. Käsitän täysio edellistä puhujaa ja pidän arvossa kunnallisen itsehallinDon tärkeyttä, mutta kun kansa useilla paikkakun- nilla, jollei useimmilla, vielä on aivan tietämätön, mikä suuri vaara on tarjona, jos metsämme vähenevät siinä määrässä kuin nykyjään, on niitten huolellisempi säilyttäminen aika- kaulemme tärkeimpiä lehtäviä. Ja luulen, että herra Juse- lius'en esiltämät metsäpoliisit, jotka omaisivat tietoja met- sänhoidossa, voivat paljoa paremmin kuin lautakunnat vai- kuttaa kansassa intoa metsän kasvattamiseen ja sitä taidolia käyttäroiseeD, samalla kuin he fnemmän itsenäisinä ponte- vammasti voisivat metsänhaaskauksia estää.

Hra J. Juselius: Ollessani asetettuna solilasvirkatalojen metsänhoiloa varten tulin huomaamaan, kuinka vähän tar- kastajat itsestään voivat vaikuttaa, heillä kun ei ole aikaa pitemmältä yksillä paikoin vaikuttaa. Helpottaakseen heidän työtänsä asetettiin heille sittemmin metsänvartioita apulaisiksi ja oli helppo huomata kuinka paljoa suurempi hyöLy heidän työstään sitten koitui. Tämä on aiheuttanut minua ehdotla- maan metsäpoliisien asettamista.

Hra G. O. Walliri: Kansalla on vielä ylipäänsä hyvin häniärä tieto, miten tärkeää metsien säilyttäminen on ja yksityismetsiemme tila koko maassamrae on nun huono, että metsät raitä kiireimmin kaipaavat suurempaa huolehtimista. Yksinomaan kuntien asettamien lautakuntien kautta tätä mel- keenpä varmuudella ei saada toimeen, mutta metsänhoitajien ja metsäpoliisien avustamina voimme yksityismetsillemmekin toivoa kestäväisyyteen perustuvaa hoitoa.

Kokous lausui toivomuksenaan-

että yksili/isten metsien hoitoa varten ase- (ettaisiin metsän hoitajia tarkastajiksi Ja niille avnksi metsäpo/iiseja sekä kuntien valitsemia latitakiifftia.

§7.

Keskuslelujen kestäessä lähelti Ylimetsänhoitaja R. Mon- tell haaraosaslolle puhelangalla tervehdyksensä, toivottaen menestyslä sen työlle.

364

§8.

Hra T, A. HeikeVin ehdotuksesta päätli kokous, että haaraosaston kokouksissa keskusteltaviksi tulevat kysymykset ovat paineltavat ja hyvissä ajoin sen jäaenille jaettavat.

§9-

Metsänboitoyhdistykselle pääteltiin tehdä ehdotus, että sen kokoukset vastedes pidettäisiin talvisaikaan, joten niihin sen nuoremmatkin jäsenet, jotka kesäaikoina enimmäkseen työskentelevät kaukana liikepaikoista, voisivat saapua, ja jäteltiin pöytäkirjurin toimeksi tästä pöytäkirjan lyhennys- otteella antaa tieto yhdistyksen johtokunnalle.

§ 10-

Ensi kokous päätettin pidetläväksi Torniossa ja määrää johtokunta ajan, milloin se on tapahtuva.

Puheenjohtaja lausui kokouksen päältyneeksi. Paikka ja aika edellä mainitut.

In fidem:

Kaavlo Forsström.

r'

Berättelse afgifven af Skogsinstruktören i vestra distriktet för är 1901.

Sedan allmänheten pä föreskrifvet satt genom annonser i landets mest spridda svenska och finska tidningar blifvit underrättad, att anmälan om biträde af skogsinstruktör borde ske inom mars mänads utgäng, upptogos de inom denna tid anmälda reqvisitioner i den därpä af Forststyrelsen godkända reseplanen, hvarpä förrätlningarna vidtogo den 14 maj och afslutades den 1 november pä satt här nedan angifves.

Under soromarens lopp anmälde likvisst egarene tili Monikkala egendom i Janakkala socken, Tervalampi i Wich- tis, Savijärvi i Sibbo och Mustila i Elimä, att de af särskilda anledningar önskade, att förrättningarne tillsvidare skulle in- ställas, hvaremot nägra andra förrättningar tillkommo under sommaren.

N:ris 1 — 9 Harviala gods i Wänä socken, tillhöiigt kommunal rädet 0. Brusiin, Tervakoski och Toiva egendo- mar i Janakkala socken, tillhöriga Tervakoski Aktiebolag, HagUj Rehakka, Virala, Hyvikkälä och Konttila egen- domar äfven i Janakkala socken, tillhörige friherre H. G. Boije, samt Haukila egendom i Tyrväntö kapeil, tillhörig doktor A. Holmberg.

Ä samtliga dessa egendomar har ordnad skogshushäll- ning blifvit förut. införd och handhafves skogsskötseln af examinerade skogvaktare. Förrätlningarna bestodo i besigt- ning af äldre och yngre afvärkningsytor, särskildl med af- seende ä äterväxten, samt utseende af nya hyggesplatser, hvarjämte skogvaktarenes öfriga utförda arbeten granska des och dels skriftliga, dels muntliga förhällningsregler meddelades.

10. Toosila egendom i Kangasala socken, tillhörig herr C. Wasastjerna.

"^

366

VärkstälUgheten af de af mig föregäende är förordade skogshushällningsätgärder undersöktes och nya afvärknings- ytor utsägos.

11. Gamla Karleby stad.

Skogen har en tid bortät blifvit skött efter af mig upp- rättad skogshushällningsplan, hvarför stadens drätselkam- mare nu önskade utlätande, huru planen vid tillämpningen egnat sig för förhällandena. I anledning härat höUs skogs- revision och skriflligt utlätande afgafs, däri framhöllos de omständigheter, särskildt angäende nödiga kulturer, sorn künde befordra en planmässig skogsskötsel. Nya ärshyggen för trakthygge utlades för 10 är framät.

12 — 22. Pekkcda, Hakala, Kantolq, Ala-Ruhola, Ylä-Ruhola, Pitkälä lägenheter i Ruovesi socken, tillhörige lil. magister Alex. AminofI, Teiskola, Poukka och WnYa- 7iiemi egendomar i Teisko kapeil, tillhöriga bankdirektör A. Tammelander .samt Wuojoki och Lavila gods i Euraäminne socken, tillhöriga landtbruksrädet A. Björkenheim.

Förrättningarna voro i allo lika de ä förrättningsstäl- lena N:ris 1—9.

23. Jokkis gods i Jokkis socken, tillhörigt Jokkis gods Aktiebolag.

I och för införande af planmässig skogshushällning be- sigtigades särskilda skogstrakter, hvarjämte afvärkningarne ä redan under ordnad blädning varande skogsblock gran- skades.

24. Odensaari egendom i Masku socken, tillhörig fri- herre Tom Carpelan.

Äldre afvärkningsplatser besöktes och nya utsägos.

25 — 26. Qvidja gods i Pargas socken, tillhörigt landt- bruksrädet W. af Heurlin och Nase gods i Bjerno socken, tillhörigt landtbruksrädet A. Björkenheim.

Förrättningarne omfattade samma omständigheter, som förrättningarne N:o 1 — 9.

27—31. Vesterby, Troll böte, Sköldargärd, Björk- näs och Gammelboda lägenheter i Ekenäs landsförsamling, tillhörige Ekenäs stad.

Ä de 2 sist nämnda har ordnad skogshushällning me- dels trakthygge redan en längre tid varit införd, hvarför förrättningen omfattade besiktning af trakthyggesytor och kulturer samt förslag och uttalande angäende deras sköt- sel m. m.

T^

367

De 3 först nämnda lägenheterna hafva senare blifvit lill- köpta. — Skogarne besiktigades för införande af ordnad skogshushällning och ätgärder vidtogos för kartläggning af Sköldargärd.

32—33. Söderby och Gebbelby lägenheter i Snap- pertuna kapell, tillhöriga friherre M.. v. Kothen.

Ordnad skogshushällniDg medels blädning infördes inom lügenheternas skogsmarker.

34 — 36. ^Gerknäs och Biskopsnäs egendomar i Lojo socken samt Angsholm egendom i Sjundeä socken, tillhöriga godsegaren C. G. v. Christierson.

Förrättningarne berörde samma förhällanden som för- rättningarna N:ris 1 — 9.

37. Anttila egendom i Hausjärvi socken, tillhörig ka- pellanen G. A. Weckman m. fl.

Skogen besiktigades och plan uppgjordes för dess skötsel under den närmaste framtiden.

38. * Bosgärd egendom i Borgä socken, tillhörig gods- egaren A. Nordström.

Tillsammans med egaren genomgingos egendomens skogsmarker, hvarunder muntliga r&d angäende skogssköt- seln meddelades.

39—46. Sannäs egendom i Borgä socken, disponerad af friherre G. Silfverhjelm, Ratala gods i Artsjö socken, tillhörigt geheimerädet A. von Etter, Perheniemi gods i littis socken, tillhörigt Perheniemi Gods Aktiebolag, Moisio gods och Willikkala egendom i Elimä socken, tillhörige grefve F. Berg, Arrqjoki gods i Nastola socken, tillhörigt friherre R. W. Wrede samt Saksala och Kaurattu egendomar i Padasjoki socken, tillhöriga kommunalrädet K. Fieandt.

Ä samtliga dessa förrättningsställen voro förrättningarna af samma beskaffenhet, som & förrättningsställena N:ris 1 — 9. Dessutom utstakades ä Moisio och Willikkala diverse hus- hällningslinier och afvärkningsytor för utförande af ordnad blädning, hvarjämte skogarne ä Saksala och Kaurattu appro- ximattivt värderades.

[Inder vintern har tiden upptagits af särskilda kansli- arbeten.

Efterföljande tabellariska sammandrag angifver de värk- saraheten underkastade arealerna, antal förrättningsställen m. m.

368

'^

u a •<	Andra forst- liga arb«ten.	1 1 ^ 1	©^
MeddeUt r&d och an Tivningar	S ^ ?ä 1	g
InstTuerat skogTaktare oeh fThnskat deras ar- beten.	oo' ^ gä	lg
	Areal i hektar	o	o
Antal hyggen	1 1 " 1 S	s
Antal för rättnin- gar	III''	TH
1^ •^1	Areal i hektar	1,600 132	o ©
Antal tOr- rätlningar	«1-1	•^
Indelnings- | arbeten	Areal i hektar	O t^ O 9< ?§" 1 s 1
AnUl Ifir- r&ttningar	^1^1	CO
Antal r	esedagar	1 1 1 1
Antal förrättninge- dagar	S S g «^
Antal förrättnings- ställen	s ^ s ^	^
M8	Nylands Abo o. Björneb. Tavastehus 1 Wasa	a

Ekenäs i februari 1902.

Hjalmar Carpelan.

Berättelse afgifven af skogsinstruktören i landets östra distrikt för är 1901.

Sedan allmänheten i östra distriklet pä sedvanligt satt genom annonser i landets mest spridda svensk- och finsk- spräkiga tidningar underrättats, att anmälan om skogsinstruk- t&rs räd och biträde künde inlämnas intill utgängen af mars mänad, sä hade inom den utsatta ansökningstiden inkommit rekvisitioner tili nedan uppräknade förrättningsst allen, hvilka utfördes enligt den för äret af Forststyrelsen den 19 april faststälda reseplanen p& satt och i den ordning här nedan angifves.

l:o. Koskipää gods i Gustaf Adolfs socken och S:t Michels län.

Förrättningen här vidlog den 17 maj i egenskap af medlem uti den af Kejserliga Senaten den 26 april 1900 tillsatta kommissionen för jorddelning at torpare och back- sluguhjon af särskilda af statsvärket inköpta jordomräden frän Koskipää gods i bemälda socken. Arbetet här med skiftesplaceringen pägick utan afbrott tills det samma slut- fördes den 7 därpä följande juni.

2:o. A^yslotts stads skogar i Sääminki socken och S:t Michels län.

Arbetet här omfattade skogsbesiktning, kpniroU af af- värkningen för stadens husbehof samt insiruerande af den i staidens tjänst kort härförinnan antagna skogvaktaren uti hans ähgganden.

3:o. Hemmanet iV;o / i Ikonnienii by af Sääminki socken och S;t Michels län, tillhörande lotsen Antti Pärnänen. Skogsmarken genomvandrades tillsamman med egaren och räd och anvisning meddelades rörande det för skogens tref-

370

nad ändamälsenligaste sättet för uttagande af nödigt husbe- hofsvirke. Enär vid besiklningen framgick, alt skogen sä sparsamt som möjligt blifvU anlitad, ity att i främsta rum- met endast vindfällen, ä marken kvarliggande slammar äf- vensom därnäst torra och skadade stammar uttagits, hvar- jämte en mindre svedjeyia besätts med tallfrö, har senare anmälan härom gjorts tili Finska forstföreningens direktion ir.ed anhällan om en mindre preraie ät egaren tili uppmunt- ran för välvärdad och sparad skog.

4 — 5:o. Vilppolanmäki lägenhet, he^täende af hem- manen iV.r/.s 5 och 6 i Lötjölä by af Ken mäki socken och S:t Michels län, tillhörande godsegaren A. Emil Ander- sins sterbhus.

Lägenheten, som de senare ären af mig ärligen besökts, har vackra, sparade skogar och gälde förrätt- ningen äfven denna gäng endast kontroll af husbehofsaf- värkningen och meddelande af nödiga instruktioner ät skog- vaktaren.

6 — 9.0. Korpela hemman N:o 8 i Arittola by och Anttila hemman N:o 10 i Kauvonniemi by af Kerimäki socken samt Mäkelä hemman N:o 12 i Motnsalmi by och Susiniemi hemman N:o 3 i Kesamosaavi by af Sää- niinki socken och S:t Michels län, tillhörande godsegaren A. Emil Andersins sterbhus. Förrättningarna här voro af tem- meligen likartad beskaffenhet, som ä föregäende förrätt- ningsställe.

10:o. Jussilansaari egendom i Lapinlahti socken och Kuopio län, tillhörig jordbrukaren A. Wäisänen.

Räd och anvisning angäende husbehofsafvärkningen m. m. meddelades.

11:0. Uleäborgs stads skogar vid Sanginjoki och rieä älf m. ß. stallen i Uleä socken och Uleäborgs län. Enligt faststäld hushällningsplan för stadens skogar ä San- ginjoki utmark, värkstäldes fem-ärs revision af skogshus- hällningen, hvarvid denna vidlyftiga skogskomplex, uppta- gande cirka 2,500 ha, noggrant genomvandrades tillsammans med stadens öfverskogvaktare. Alla afvärkningsytor gran- skades och plalser för husbehofsafvärkningen under nästa fem ärs period utsägos. Därjämte utsynades lämpliga öfver- ständarebeständ, hyarifrän sägstock i den närmaste framtiden komme att afvärkas tili afsalu.

Staden tillhörande bröstmarker samt Ala-Laanila och Tuira hemmans skogsmarker besöktes jämväl och kontrol-

371

lerades dar pägäende gallringshyggen samt bestämdes nya y^or för framtida gallring.

Uti elt längre skriftligt ullätande tili Drätselkammaren lämnades en fuUständig berättelse öfver skogarnas nuvaraade beskaffenhet och de ätgärder, hvilka närmast borde iakttagas rörande deras skötsel, bevakoing m. ra., hvarjämte enligt Drätselkammarens önskan en tablä öfver staden tillhörande skogars och skogsmarkers ungefärliga penningevärde upp- gjordes.

12:o. EfTasti hemman i Simo socken och Uleäborgs län, tillhörigt jordbrukaren J. Monlell.

Förrättningen här omfattade endast räd ang&ende en tillernad timmerförsäljning och da eti utslämpling af det för- säljningsbara virket befans nödig, öfverlänninades detta arbete ät den i Uleäborgs läns Landtbrukssällskaps tjänst anstälda skogsinstruktören.

13:o. Torpet egeridom i Neder Torneä socken och uleäborgs län, tillhörande agronomen Karl Caströn.

Rad och anvisning meddelades.

14 — 16:o. Nordenlund egendom med iinderlydande Tikka hemman orh Vahteristo titmark i Sysmä socken och S:t Michels län, tillhörande bankdireklören A. Wallens arfvingar.

Förrättningarna bestodo'uti konlroll af den i skola ut- bildade skogvaktarens arbeten, inspektion af torparenes ärshyggesytor och platser, hvarifrän gärden uttagit nödigt husbehofsvirke, trakter, dar hjälpgallringar utförts samt af- lämnande af insiruktioner ät skogvaktaren för näslpä- följande är.

Vahteristo utmarksomräde, beläget 22 km fr&n egen- domen, besöktes dock ej detta är, emedan n&gra större skogsarbeten ander det löpande äret dar ej värkstälts, hvar- emot de delar af egendomen och Tikka hemmans marker, hvarifrän försäljning af sägtimmer nyligen försiggätt, äfven- ledes inspekterades.

17:0. Urajävvi egendom i Asikkala socken och Tavastehus län, tillhörande godsägaren Hugo von Heideman.

Ytor, hvarest hjälpgallringar utförts under en följd af är besöktes, räd ock anvisning meddelades.

18 — 21:o. Koiskala egendom med tillhörande Hok- kara, Konnila och Ruusula iitgärdar i Nastola socken och Tavastehus län, tillhörande ingeniör Frans Edelheim.

Kontroll af skogvaktarens arbeten värkstäldes, ärs-

372

hyggesytor, gallringshyggen i hagmarker tili förbättrande af betet och trakter, dar björk tili afsalu afvärkats, besikti- gades, hvarjämle skogvaktaren meddelades nödiga instruk- tioner beträüande särskilda skogs- och piantskolearbeten m. m. dylikt.

22:0. Nyslotts stads skogar i Sääminki socken och S:t Michels län.

Den pä värsommaren afbrutna.förrättningen fortsattes samt ett i slörre utsträckning pägäende rödjnings- och gall- ringsarbete invid den tili S:t Michel ledande allmänna lands- vagen öfvervakades och lämnades nödiga instruktioner ät skogvaktaren.

23:o. Vahersalo egendom i Rantasalmi socken och S:t Michels län, tillhörande godsegaren Oskar Ekman.

Egendomen underlydande Linnasaari holme i Haukivesi besöktes tillsammans med egendomsegaren, hvarefter förslag tili afvärkning af björk tili afsalu uppgjordes.

24:0. Kavantholm egendom i S:t Andreae socken och VViborgs län, tillhörande hofrättsassessorn N. Thesleff.

Förrättningen omfattade besiktning af de tili circa 2,500 ha uppgäende skogsarealerna i och för orientering för skogs- hush&Iiningsplans uppgörande. Ett skriftHgt utl&tande läm- nades rörande äterväxts anskaffande ä ett större, längre bort frän egendomen beläget ulmarksomräde, hvarest sko- gen genom i stör utsträckning bedrifven saluafvärkning illa medfarits.

25 — 26:o. Stov-Tavastila och Summa egendomar i Kymmene och Vehkalahti socknar af Viborgs län, tillhö- riga friherre Th. Bruun.

Ä hvardera egendomarna besiktigades ärshyggesytorna, samt ä Tavastila, hvarest de utsatta ärshyggena slutafvär- kats, utsägos nya hyggesytor för nästpäföljande tre &r.

Platsen, dar hjälpgallring befans nödig, anvisades, lika- som platsen för uttagande af nödigt byggnadstimmer. Skog- vaktaren meddelades nödiga instruktioncr.

Förrättningarna inom Parikkala socken hos hofrätts- rädet Oskas Wilskman och bankokommissarien K. Basilier mäste uppskjutas tili päföljande är, enär rekvirenterna, bo- satta ä annan ort, ultryckt sin önskan alt själfva f& närvara vid förrättningarna och nu pä senhösten voro förhindrade af sina tjänster att infinna sig ä ort och stalle.

De ordinarie förrättningarna under äret, hvilka päbör- jades med kommissionssammanträden i Gustaf Adolfs socken

373

»

säsom tidigare framhällits den 17 maj, afslutades den 12 Oktober raed förrättningen ä StorTavastila egendom i Kym- mene socken.

Senare pä hosten och i fjol vintras efter afgifvandet af min föregäende ärsberätteise hafva dessutom följande extra förrättningar utförts.

l:o. Vilppolanmäki lägenhet i Kerimäki socken tili- hörande godsegaren E. A. Andersins sterbhus, har besökts flere ganger under äret i och för särskilda skogsarbeten s&- som borlgallring af björk och al tili förmän för barrskogen m. m. dylikt.

2:o. Parikkala kyrkoherdeboL Förrättningen här värkstäldes pä anhällan af Parikkala kommun tili utrönande af huruvida enligt den af Kejserliga Senaten faststälda hus- hällningsplänen nägon afvärkning af skog tili afsalu förefans.

3:o Toloppala hemman N:o 8 i Tolraniemi by af Sääminki socken, tillhörigt rentieren Kusti Ranin.

Ä lägenheten befintliga tiramer och timmerämnen upp- räknades samt den öfriga skogen upptaxerades, pä grund hvaraf lägenhetens kapitalvärde uppskattades.

Tiden under vintermänaderna har för öfrigt upplagits af olika slag af hemarbeten, säsom skogshushällningsplaners uppgörande, karta-arbeten, tjänstekorrespondens m. m. dy- likt, förutom att Nyslotts stads skogar, hvilka stä under min speciella uppsikt, tidt och ofta besökts och skogvaktaren instruerats i sina äligganden.

Sist förlidna sommar var anmärkningsvärd för sin ihäl- lande torka och hetta uti distriktet i sin helhet, förutom i mellersta och nordligare delarna af üleäborgs län, hvarest regn i allmänhet föll skäligen ymnigt. En följd af den utomordentliga hettan och torkan var, alt skogarna ä hög- ländta Irakter, synnerligast dar växtplatsen bestod af bärg- grund, ledo märkbart och företedde ett mycket tvinande ut- seende, ity att harren ä barrträden mot höslsidan gulnade och löfträden fälde sitt löf i förlid. Pä grund häraf torde enstaka stammar komma att utgä.

Säsom nägot sällsynt för ärstiden kan framhällas, att jag i September mänad säväl inom Tavastehus som inom S:t Michels län var i tillfälle att se füllt utvecklade han- blommor ä enstaka björkar, hvaremot nögra honblommor af mig icke observerats.

Uti den ä Koiskala egendom anlagda plantskolan fun- nos plantor af picktagran, som utvecklat nya ärsskott i

374

September och sälunda utbildat tvä ärsskott under samma sommar.

Förrättningarnas beskaffenhet och de ytvidder de i särskilda afseenden berört samt anlalet förrättnings- och resedagar, som härtill ätgätt, vidhandengifver nedan stäende däröfver upprättade tabellariska sammandrag.

De under förrättningarna tillryggalagda vägalängderna utgöra sammanlagdt omkring 5,596,5 kilometer, dels järnvägs- och ängbätsresor, dels resor med hast och roddbät samt fotvandringar.

375

<A

s.

C

Cd

E

E (d CO

ngar	Antal furst- liga förrWt- uingar	^ S 1 =* 1	iG
)rrättni	Meddelat rÄd och an- vUningar	f-i r^ 1-« -^ »Q 1-H	s
Antal fc	Jnstrnerat skograkta- re och gran- skat derat> arbeten	QH CO \ "^ -^	s
{	Areal i bektar	-> , 1 1 1 1	e o
Antal byggen	1 . 1 1 1	CO
Antal för rättningar	^ 1 1 1 1	»-«
'S 8 § 1	Areal i bektar	C^	oT
^-s	Antal för- rättningar	-" 1 1 1 1	»M
.2 Ö.I e« 5S-	Areal i bektar	1 1 1 1 1	1 1
Antal fOr- rftttningar	1 1 1 1 1	1
Antal resedagar	1 1 1 II	s
Antal förrättnings dagar	<N C5 <>J O X
Antal fOrrättnings Ställen	kO OO tH CO tC	«
»8	Viborgs län S:t Michels » Kuopio » Ule&borgs » Tavastebus >	08 s B 3

Nyslott. den 6 Febniari 1902.

• A. B. Heikel.

14

KQPtomus Suomen Metsänhoitoyhdistyksen metsän- hoidonavustajah toimituksista v. 1902,

Metsänhoitoyhdistyksen Johtokunnan antaman ohjelman miikaan, ölen tänä vuonna suorittanut melsänhoitotoimituksia alempana mainituissa paikoissa:

l:o). Liuksialan kartano Kangasalan pitajässä, kuu- luva agronoomi Jahn. Meurman'ille.

Helmikuun 3 p. saavuin sinne, ja 2 päivää tarkastin metsähakkauksia.

2:o). Liuksialan kartano.

MaaHskuun 6 ja 7 päivänä uudelleen tarkastin metsä- hakkauksia ja annoin asiaan kuuluvia ohjeita.

MaaHskuun 22 p. lähdin talvisille luentomatkoille ja pidin esitelmiä ja luentoja alempana nimitetyissä paikoissa:

3:o). Kirkonkylän kansakoulu Eräjärven kappelissa. MaaHskuun 23 p. pidin esitelmän yleisölle, jota — asiaahar- rastavan opettajattaren kehoituksesta — oli kokoontunut enemmän kun huoneisiin mahtui. Keskusteluissa lausutut mielipiteet osoittivat että esitelmäni oli kuuHoita innostuttanut.

Seuraavana päivänä puhuin edellämainitun koulun oppi- laille miten metsää tulee kasvattaa ja säästää.

4:o). Kirkonkylän kansakoulu Kuhmalahdella. Maa- Hskuun 24 p. pidin ensiksi oppilaille luennon ja sitten aikui- sille esitelmän metsänhoidosta. Väkeä oli keskulaisesti. Ai- noastaan muutamat keskustelussa käyttivät puhevuoroa.

5:o). Kirkonkylän kansakoulu Sahalahden pitajässä. Oppilaille opetin miten hyödyllistä on metsänkin kasvulli- suuden suhteen avustaa luontoa j. n. e. Yleistä esitelmää kuuleraaan oli tullut noin 40 henkeä, joille selilin metsän ole- raassaolon tärkeyttä. Keskustelu hupeni hyvin vähiin, kun siellä ei oUut tilanomistajia juuri nimeksikään.

377

6:o). Havisevan kansakoulu Kangasalan pitäjässä. Koulun oppilaille puhiiin raiten metsien kanssa olisi menetel- tÄvä, ja illemmällä esitin aikuisille mitä hyötyä metsästä on oUut maamme edistykselle, ja että sitä ansionsa miikaan pi- täisi kohdella. Kuulioita oli runsaanlaisesti, ja jonkun verran innostustakin ilmeni.

Maaliskuun 27 p. saavuin Vesilahteen, ja huhtikuun 2 p. lähdin sieltä.

7:o). Onkkaalan kansakoulu Pälkäneen pitäjässä. Huh- tikuun 3 p. pidin siellä metsänhoitoa käsittävän esitelmän aikuisille ja luennon oppilaille.

8:o). Harhalan ÄansaAroa/w Pälkäneellä. Ensiksi an- noin metsänhoito-opetusta oppilaille ja sitten pidin esitelmän aikuisille.

9:o). Laidikkalan kansakoulu Pälkäneellä. Huhtik. 5 p. luennoitsin sikäläisille oppilaille, miten pienestä alkaen pitäisi edistää metsän kasvullisuutta, eikä milloinkaan sopisi sitä tarpeettomasti hävittää. Saraana päivänä oli aikomus samassa paikassa pitää aikuisille esitelmä, mutta kuulioiden vähälukuisuuden vuoksi supistui se keskusteluihin.

10:o). Aloettulon kansakoulu Hauhon pitäjässä. Huh- tikuun 6 p. esitelmä metsänhoidosta ja seuraavana päivänä luento k. k. oppilaille samasta aineesta.

11:0). Kirkonkylän kansakoulu Hattulan piläjässä. Sikäläisille oppilaille luennoitsin, miten tarpeellinen metsä on ja miten sitä pitäisi hoitaa. Kuulioiden vähälukuisuuden vuoksi en yleistä esitelmää pilänyt.

12:o). Tarttilan kansakoulu Sääksmäen pitäjässä. Se- litin oppilaille metsän tärkeydestä elintarpeisiimmekin nähden j. n. e. Aikuista väkeä oli vallan vähän kokoontunut, ja sen vuoksi en varsinaista esitelmää pitänyt.

Huhtikuun 9 p. saavuin Vesilahteen.

Metsänhoitoyhdistyksen Johtokunnan vahvistaman matka- suunnitelman mukaan, lähdin kesätöitä toimittamaan touko- kuun 14 p.

13i:o). Haralan tila Kangasalan pitäjässä, omistaja maanviljelijä K, Harala.

Haralan kartanopaikan ympärille kylvettiin 1 kilo kuu- sen siemeniä ja istutettiin 1,000 kpl. samau puulain taimia, y. m. metsänhoitoneuvoja annoin. Aikaa meni 2 päivää.

14:o). Hacfseoan kansakoulu Kangasalla. Mainitun koulun piiriin, sikäläisten oppilasten kanssa, istutettiin lehti-

378

kuusen, pihtakuusen ja cembramännyn ja kuusen taimia yh teensä 100 kpl. 1 päivä kului siinä.

15:o). Toosilan tila Kangasalan pitäjässä, kuuluva ag- ronoomi C. A. Vasastjernalle.

1 päivän viivyin siellä, joUa ajalla äinoastaan muD- tamia erilaisia puuntaimia istutettiin ja tarkastettiin metsä- maata.

16:o). Rantakartanon tila Lempäälän pitäjässä, omis- taja maaDviljelijä Knuutila.

Tarkastin tilan kotimetsäD ja annoin neuvoja miten sitä olisi hoidettava. 1 päivän kesti tämä toimilus.

17:o). Pourun tila Urjalan pitäjässä, kuuluva maan- viljelijä B. Pouruile.

4 päivää kului kun tarkastin sanotun tilan metsät ja annoin hoitoneuvoja sekä laskin 1991 tukkipuuta jotka 15 jalan pituudesta täyttivät 9" — 17" tuumaa. Myöskin tein hinta-arvion. Toukokuun 29 p. lähdin Pourulta.

18:o). Kalliolan kartano Hattulan pitäjässä, omistaja maanviljelijä A. Mikkola.

Kesäk. 3 p. saavuin sinne, ja kesti toimitus 4 päivää, jolla ajalla tarkastin metsän ja tein hakkaussuunnitelman sekä ohjasin miten apuharvennusta on tehtävä, y. m. asiaan kuüluvia neuvoja annoin.

19:o). Könnin tila limajoen pitäjässä, omistaja maan- viljelijä E. A. Malmberg.

Kun ensin olin tarkastanut hakkausalat, oliko v. 1900 ehdoittamaani suunnitelmaa seurattu, nun sen johdosta tein uusia hakkaussuunnitelman ehdoituksia. Samalla myöskin laskin 2,480 hirsipuuta, jotka merkittiin maalilla. Toimitus kesti 5 päivää.

20:o). Talvitien kartano limajoen pitäjässä, kuuluva maisteri J. Herrgärd'ille.

Ensiksi katselin metsän, ja sitten johdin yli-ikäisten puiden poishakkausta sekä apuharvennusta. Näissä töissä kului 3 päivää.

Kesäkuun 24 p. saavuin Vesilahdelle ja saman kuun 26 p. lähdin sieltä.

21 :o). Mäkkylän tila Ylöjärven pitäjässä. Tampereen ympäristön Maamiesseuran näyltelykokouksessa, Johtokunnan pyynnöstä, pidin esitelmän metsän merkityksestä ja hoidosta kesäk. 27 p.

Vesilahdelle saavuin taasen kesäk. 28 p. ja lähdin hei- näk. 8 p.

379

22:o). Poukan lila Vesilahden pitäjässä. Länsi-hämeen Maamiesseuran näyttely-kokouksessa, Johtokunnan pyynnöstä, heinäkuun 8 p. pidin esitelmän metsänhoidosta.

23:o). Sakasen talo SääksmäeD pitäjässä. kuuluva ta- loIIineD Sakaselle. 1 päivä kului sähen, vaikkei (omistajan puolelta) tulleen esteen vuoksi toimituksesta tullut mitään.

24:o). Markkulan tila Kangasalan pitäjässä, omistaja maanviljeiijä Markkula.

Ehdoitin yli-ikäisten lehtipuiden poishakkausta, joita näkyi oievan useoissa seuduissa, ja hakamaasta arvottoman metsän poistamista, sekä sen sijalle uuden taimiston hankki- mista y. m. Myöskin arvioitsin tukkimetsää. Toimitukseen kului 4 päivää.

Heinäkuun 18 p. saavuin Vesilahdelle.

25:o). Liuksialan kartano Kangasalan pitäjässä, omis- taja agronoomi Jalm. Meurman.

Metsän kasvuUisuuden tarkastuksessa kului 3 päivää. Liuksialaan saavuin syysk. 1 p. ja lähdin 5 p.

26:o). Soilun talo Ruovecjen pitäjässä, kuuluva maan- viljeiijä K. Marttilalle.

Kun olin metsän tarkastanut ja saanut sen kasvullisuu- desta yleiskäsityksen, nun esitin mitenkä hakkauksen suhteen olisi menetellävä. 2 päivää meni tähän toimitukseen. Syysk. 9 p. lähdin sieltä.

27:o). Kaapun tila Vesilahden pitäjässä, omistaja maan- viljeiijä A. Kaapu.

Syyskuun 14 p. saavuin sinne ja tarkastin 1 päivän maiititun tilan metsää ja annoin asianmukaisia neuvoja.

28:o). Hirvelän tila Jämsän pitäjässä, omistaja maan- viljeiijä Ernst Hirvelä. .

V. 1901 tekemääni hakkausehdotuksen alkua jatkoin nyt hiukan täydellisemmäksi. Samalla myöskin johdin apu- harvennusta, jota tehtiin useassa erilaisessa metsikossa. Myös- kin havumetsää varjoavia lehtipuita hakattiin pois. Aikaa kului toimitukseen 4 päivää.

29:o). Isokoljosen tila Jämsän pitäjässä, kuuluva maan* viljelijä F. Koljoselle.

Tarkastin metsän ja annoin neuvoja miten ja mistä olisi edullisempi hakata puuaineita kotitarpeiksi, sekä selitin kuinka metsän kasvuUisuutta voidaan edistää. Malliksi kyl- vettiin 0,20 hraarille 0,50 kiloa männynsiemeniä. Koljosella viivyin 2 p.

380

30:o). Heinäsen talo Jämsän pitäjässä, kuuluva talol- linen I. Heinäselle.

Sekä koti- että perämetsäti tarkastin 2 päivänä, ja sa- malla tarkastusmatkalla annoin neuvoja ja osoituksia miten minkin erilaisen metsän suhteen olisi edullisempi menetellä, jatkuvaan metsäntuotantoon nähden.

31 :o). Hirtolahden tila Eräjärven kappelissa, omistaja maanviljelijä Oskar Hirtolahli.

Lokakuun 1 p. saavuin sinne, ja 1 päivänä tarkastin metsän sekä annoin samalla hoitoneuvoja, ja kehoitin keino- tekoisesti toimittamaan uuden kasvun semmoisiin metsä- osuuksiin jotka ovat aukeina.

32:0). Kauppilan-Heikkilän talo Eräjärvellä, kuuluva maanviljelijä 0. Hirtolahdelle.

1 päivä kului kun katselin tämän talon metsän ja sa- malla selitin mitenkä sen kanssa olisi meneteltävä.

33:o). Kaupin talo Eräjärven kappelissa, kuuluva la- lollinen Skjöldstrand'ille.

Sekä koli- että osan perämetsää tarkastin ja annoin semmoisia neuvoja, joiden mukaista toimintaa näin tämän metsän etupäässä tarvitsevan. Malliksi kylvettiin 0,20 kiloa männyn siemeniä 0,io hiaarille. Toimitus kesti 1 päivän.

34:o). KirkkO'Kaupin talo Eräjärvellä, omistaja kaup- pias K. Toivonen.

Tämän talon metsää tarkastaessani huomasin että hyvin paljon oli vanhoja yli-ikäisiä ja puolittain lahoja lehtipuita, jotka kasvullaan eivät juuri milään tuottaneet, mutta kyllä vahingoittivat paremman metsän kasvua, nun senvuoksl ke- hoitin niitä etupäässä käyttämään kotitarpeisiin. Myöskin opiksi kylvettiin männynsiemeniä 0,20 kiloa 0,io h:aarille, ja tehtiin hiukan apuharvennusta. 1 päivä kului siihen.

35:o). Seppälän talo Eräjärven kappelissa, kuuluva T. Kustaa Seppälälle.

2 päivää meni tämän talon taka- ja kotimetsän katsele- misessa, hoitoneuvojen antamisessa ja malliapuharvennuksen toimittamisessa sekä kylvöharjoituksessa, jota tehtiin 0,io h:aarille 0,2o kilolla männynsiemenillä.

36:o). Juoppolan talo Eräjärvellä, omistaja maanvilje- lijä Mauri Lehtonen.

Kotimetsää varten ehdoittelin hoitosuunnitelman, joka käsitti kotitarvehakkauspaikkoja ja harvennushakkauksia sekä arvioitsin metsän lisäkasvua. Toimitus kesti 2 päivää.

381

37:o). Peliolan talo Eräjärven kappelissa, küuluva, maanviljelijä K. Tanitalle.

Omistajan kanssa katselin 1 päivän tämän talon melsiä ja samalla annoin sekä hoito- että myyntineuvoja.

38:o). Uotilan talo Eräjärvellä, oraistaja talollinen V. Kauppinen.

Läpikäylyäni havaitsin että tämän talon metsä ylipää- tään on harvaa, nun ehdoitin hakkauspaikoiksi semnaoisia kohtia joissa kasvaa enemmäkseen vikanaisia puita, ja että siten syntyneille aukeille aloille toimitetaan uusi metsitys. 1 päivä kulai siihen.

39:o). Tuomalan talo Eräjärven kappelissa, kuuluva talollinen K. Tuomalalle.

Tarkastin talon kaikki metsäosuudet ja annoin asiaan kuuluvia hoitoneuvoja, sekä hakkaüksen että kasvatuksen suhteen. Samalla laskin noin 400 hirsipuuta ja tein niistä hinta-arvion. Aikaa kului 2 päivää.

40:o). Rosellin talo Eräjärvellä, kuuluva talollinen Roseirille.

Tämän talon metsäntarkastukseen ja hoitoneuvojen an- tamiseen hupeni 1 päivä.

41 :o). Heikkilän talo Eräjärven kappelissa, oraistaja maanviljelijä Oskar Heikkilä.

Kun metsää tarkastaessani havaitsin paljonolevan sem- moisia seutuja, joissa puolilahot lehtipuut vikanaisien havu- puiden kera muodostivat metsän, nun kehoitin näistä paikoista hakkaamaan puita kotitarpeiksi, ja pitämään huolta siitä että kunnollinen taimrsto nousee poishakatun metsän sijalla. Sa- malla • myöskin selvitin milen metsää on siivottava. Toimi- tukseen kului 1 päivä.

42:o). Nisulan talo Eräjärvellä, kuuluva talollinen Kustaa Nisulalle.

Katseltuani talon kaikki metsät, ehdotin miten sitä olisi ruvettava hoitamaan. Tämän esitin seikkaperäisesti omista- jalle, ja annoin ohjeita miten sitä olisi alettava käytännössä toteuttaa. Tähän kului 1 päivä.

43:o). Yrjölän talo Eräjärven kappelissa, kuuluva ta- lollinen Kustaa Yrjölälle.

1 päivänä tarkastin Yrjölän metsän ja annoin samalla neuvoja ja ohjeita, miten missäkin eri metsäosuudessa olisi teh- tävä sekä hakkaüksen että jälleenkasvun hankkimisen suhteen.

44:o). Katilan talo Eräjärvellä, omistaja talollinen Roope Eerola.

382

1 päivä kului kulkeissani metsässä omistajan kanssa, jolloin annoin ohjeita miten nuorta tnetsää olisi hoidettava, ettei paraita puunalkuja hakata pois ja sopimattomalla karsi- misella pilata nuoria metsikoita. Vanhan metsän suhteen selitin hakkausjärjestystä j. n. e.

45:o). Valkamaan talo Eräjärvellä, kuuluva taloUinen Heikki Valkamaalle.

Arvostelin yhden osuuden metsän lisäkasvun, joka johti sähen tulokseen ettei sitä vielä kannata myydä. Muitakin metsänhoitoneuvoja annoin. 1 päivässä suoritin mainitut työt.

46:o). Joensuun talo Eräjärven kappelissa, omistaja talollinen Juho Joensuu.

Hakamaassa jossa oli nuorta havumetsää, osoitin milen siinä olisi apuharvennusta tehtävä. Muun metsän suhteen annoin neuvoja miten hakkaus olisi järjestettävä, sekä opiksi kylvettiin 0,50 kiloa männynsiemeniä 0,25 h.aarille. Toimitus kesti 1 päivän.

47:o). Knaapin tila Kuhmalaliden kappelissa, omistaja maanviljelijä Vilhelm Knaapi.

Kotimetsää varten ehdoittelin että ensiksi olisi otettava lepät ja leveäoksaiset koivut pois havupuiden seasta; toiseksi, että semmoiset metsikot, joissa kasvaa enimmäkseen leppiä sekä muita vähäarvoisia puita, paljastetaan kokonaan, joista' saadaan kotitarpeiksi kelpaavaa puuainetta, ja sitten toimite- taan uudestaan metsitetyksi. Takametsästä taas sopisi ha- kata suuria lehlipuita ja vikanaisia havupuita. Metsänkulke- miseen ja suunnitelman esittämiseen kului 1 päivä.

48:o). Eerolan tila Kuhmalahden kappelissa, kuuluva maanviljelijä Emil Salraiselle.

Kotitarvehakkauksia varten tein suunnitelman ja myynti- metsää arvostelin. Aikaa kului 1 päivä.

49:o). Anttilan tila Pälkäneen pitäjässä, omistaja maan- viljelijä Anttila.

Kun olin otlanut koti- sekä keskusn;ietsästä yleis-sil- mäyksen, min ehdoittelin kumpaakin metsäosuutta varten eri hakkuut. Erään vesiperäisen metsämaan suhteen ehdoittelin ojittamista. 1 päivä kului mainituissa toimissa.

50:o). Raukolan talo Pälkäneen pitäjässä, kuuluva kauppias H. Turvaselle.

1 päivän tarkastin metsää ja samalla annoin hoito- neuvoja.

51:o). Heikkilän tila Pälkäneen pitäjässä, kuuluva maanviljelijä Vihtori Heikkilälle.

383

TeiD vuotuisen hakkaussuunnitelman ja johdin apuhar- vennusta y. m. 1 päivä kului siihen.

52:6), Heikkilän tila Fälkäneellä, omistaja raaanvilje- lijä Kustaa Heikkilä.

IsäDüän kaDssa katselin metsää 1 päivän ja samalla annoin neuvoja kotitarvebakkauksen järjestämisessä sekä myyntiä koskevissa seikoissa.

53:o). Eerolan tila Pälkäneen pitäjässä, kuuluva maan- viljelijä Eerolalle.

Sitten kun olin saanut selville maan ja metsän laadun, niin esitin ensiramäisenä otettaviksi hakkausaloiksi semmoiset metsikot, missä maa on huonompi ja puut kitukasvuisia. Myyanin ja hoidon .suhteen annoin avustusta. Toiinitus kesti 1 päivän.

54:o). Mustalan tila Pälkäneen pitäjässä, omistaja kirkkoväärtti Mustala.

Omistajan kanssa katsellessani metsää, havaitsin että siellä oli hiukan ryhdytty hoilotoimiinkin ; sen vuoksi ehdotin kokonaan järkiperäisen metsänhoidon alkamista ja osoitin metsikoita, joissa ensimmäisiä hakkauksia sopisi tehdä. Sa- malla osoitin miten'tiheätä metsää siivotaan ja puhdistetaan. Aikaa meni 1 päivä.

55:o). Lihasulan tila Kangasalan pitäjässä, kuuluva maanviljelijä V. Peltoselle.

Osan metsää tarkastin ja annoin sen suhteen hoitoneu- voja. Toisessa metsäosuudessa toimitin tukkipuiden leimausta. Leimatuksi tuli 6.096 runkoa. Kitukasvuiset leimattiin sem- moisetkin puut, jotka 18 jalan pituudesta täyttivät 8 tuum., mutla hyvässä kasvukunnossa olevia ei kaikkia 9-tuumaisia- kaan, myöskin otettiin siinä huomioon metsän luonne ja tiheyssuhde. Näihin toimituksiin ja hinta-arvion tekemiseen kului 10 työpäivää.

56:o). Liuksialan kartano Kangasalan pitäjässä, omis- taja agronoomi Jalm. Meurman. •

Tukkipuiden leimausta tällä kertaa toimitin siellä 10 päivää, ja leimattiin sillä ajalla 10,270 semmoista puuta joi- den alin paksuusläpimitta (englannin mitalla) 23 jalan pituu- desta teki 9 tuumaa.

57:o). Toosilan tila Kangasalan pitäjässä, kuuluva ag- ronoomi C. A. Vasastjernalle.

3 päivää kului siinä kun leimattiin 943 kpl. semmoisia tukkipuita joiden alin paksuus 15 jalan pituudesta teki 10

384

tuumaa. Samalla ajalla lein arviolaskun ja annoin muitakin roetsänhoitoneuvoja.

MarraskuuD 16 p:nä lähdin Lihasulasta ja samana päi- vänä saavuin Vesilahdelle, josta taas joulukuun 5 p. lähdin Liuksialaan. Joulukuun 23 p. lähdin Toosilasta ja Vesilah- delle saavuin samana päivänä. Siihen loppuivat tämän vuo- den ulkotoimitukset.

Vuonna 1903 oli havupuiden siemensato varsin huono. Ainoastaan lihavaoksaiset männyt antoivat jonkun verran sie- mentä. Kuusen siemennys oli mahdollisesti vielä niukempi.

^'

Vuoden ajalla metsätoimitusmatkoilla .ölen kulkenut:

Rautateitse 1,782 km.

Vesitse, laivalla tai souluveneellä 806 » Hevoskyydillä . ... . . . . 310 »

Yhteensä 2,898 km.

IC

385

> C

Luentoia Ja efei- telmia	S 1
Hakkaussuun- nitelmia	CS —	o
Puiden luku Jotka ovat lei- matut tai luetut	19,700 2,480	i
Hehtaarla joille on kylvetty tai iamtettu	*^ 1 'S
P	•»
O lO Iß Ol *-4	1	1
Siemeu- kiloissa	»IM 1	o
SiJl M 1	1
Pauntaimien ja öiemenien laatu	C >	'1	. . >> g § s «WM« !3 =3 S 55 2 1 fc, Ol IE
T y ö n laatu	Metsäntarkastusta, hakka- ussuunnitelman tekoa, apuharvennuöta. kylvöä, istutusta ja eöitelmän pi- toa eekä tukkipuiden lei maustaja lukemista y. m. Hakkaussuunnitelman te- koa, tukkipuiden laske- mista, apuharvenn. y. m.
Yhteensä päiviä	1 1	CM
Matkapäiviä Toimitus- päiviä	1	1	g
00	1
Toimituksien luku	Ig
ad	Ilämeen . Vaasan .	S 1 ?

o

?0

5

s

E

;=; Q.

o

03

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen metsänistuttajan toiminta v. 1902.

Metsänhoitoyhdistyksen esimiehen vahvistaman matka- suunnitelman mukaan ölen tänä vuonna toiraittanut metsätöitä alla mainituissa paikoissa:

N:o 1. Toukok. 20 p:nä saavuin Molnbyn kartanoon, omistaja Molnbyn osakeyhtiö, Porvoon pitäjätä Uudenmaan lääniä. Siellä istutin Ilbyn kansakoulu lasten avulla Malmin- mäellä 6,000 kuusentainta ja kylvin 1 kg kuusen'ja saman verran raännyn siementä. Pidin myöskin raetsänhoidollisen esitelmän Ilbyn kansakoululla.

N:o 2. Kuuselan metsäpalstalla, Koskella Hämeen lää- niä, omistaja tehtailija A. Korhonen, istutin 6,000 kuusen ja 4,000 nnännyn tainta 3 harin alalle. Kotimäelle istutettiin koristuspuiksi 30 tammea ja 1 sembramänty. Toimitukseen meni 2 päivää.

Sysmän pitäjässä, Mikkelin lääniä, toimin seuraavissa taloissa:

N:o 3. A. Nuuttilan luona Karilaumaan kylässä jonne Perättömän mäelle istutettiin 1,200 kuusen tainta 0,5 harin alalle, Pajanaäelle pantiin 50 tammea, 1 sembramänty ja 3 valkokuusta. Läsäjärven aholle kylvettiin 1 kg kuusensieme- niä 0,5 harille. Toimissa kului 1 päivä.

N:o 4. Otto Virtasen talossa, Virtain kylää, istutin 50 tammea Vähäsaarelle 0,25 karille. Tähän käylin V2 päivää.

N:o 5. E. J. Kännölän luona, Nikkarisen kylässä, is- tutettiin Kotipellon mäelle 100 tammea ^'2 päivänä.

N:o 6. Rocasti T. Brofeltin luona lisalmella, Kuopion lääniä, istutin puutarhaan 50 sembramäntyä, 30 pihtapuusta, 35 valkokuusta V* harin alalle, sekä puhdistin entisiä siellä kasvavia puila. Tässä työssä viivyin 1 V2 päivää.

N:o 7. A. Pasosen tilauksesta larkastin Syväsmäen kylässä, Mikkelin läänin Hirvensalmen pitäjätä, hänen har-

387

joittamaansa metsätaloutta ja pidin esitelmän metsänhoidosta kylän kansakoululla. Näihin toimiin meni 1 päivä.

N:o 8. Härkäinsaaren kartanossa, Ruokolahdella Vii- purin läänissä, istutin omistajan, toiminimi T. & J. Salvesenin pyynnöstä Linlusaarelle 20,000 männyntainta ja kylvin 1 kg. männyn ja 0.75 kg kuusen siemenlä 5 harin maalle. Tein myös tairailavan, johon kylvettiin 0.5 kg männyn ja 0.25 kg kuuaen siementä. Toimituksessa kulutin 3 päivää.

Viipurin läänissä työskentelin vielä:

N:o 9. Osakeyhtiö Tormatorin taloissa Puumalan pitä- jässä, joilla istutin 20 kuusen tainta ja kylvin 40 kg saman puulajin siementä 25 barin alalle. Äikaa meni 2 päivää.

N:o 10. Parikkalan pitäjässä, Koitsanlahden virkata- lossa vuokraajan V. Karjalaisen tilauksen johdosta. Sieliä istutin V2 harin suuruiselle vuosipalstalle yhtenä päivänä 1 kg männyn siementä.

N:o 11. Airanteen kartanossa, Sortavalan pitäjätä, missä istutettiin Kotimäelle 6,500 männyn tainta 1 V2 harin alalle.

N:o 12. Koska sudet olivat tehneet suurta vahinkoa Sortavalan pitäjässä pyydettiin minua johtamaan erästä ajoa, jossa kaksi sutta huonojen ampujien vuoksi pääsi pakoon. Tähän toimeen menr yksi päivä.

N:o 13. Maanviljelijä P. Koposen tilauksesta koulutin Kuopion läänin Paikjärven pitäjän Iljalan kylässä 1,600 kuu- sen tainta. Työhön kului yksi päivä.

Viipurin läänissä oli minulla vielä seuraavat toimitukset:

N:o 14. Soanlahden Jalonvaarassa M. Kaksosen luona istutin Petrakorvenokseen 1 harille 5,000 mäntytainta ja kotimäelle koristuspuiksi 50 tammea. Koulutin myöskin 50 sembratainta. Työtä kesti 2 päivää.

N:o 15. Suistamon pitäjän Kuusikkomaan tilalla kyl- vin omistaian tilauksen johdosta yhteensä. 7 kg männyn sie- mentä 3 V2 harin alalle. Työhön kului 1 päivä.

N:o 16. Maanmittari V. Heleniuksen omistaman metsä- palstan Hiitolan pitäjässä tarkastin istutuskustannusarvion teh- däkseni. Tilauksen suoritin 1 päivänä.

N:o 17. Metsäasioitsija H. Pothanin omistaraalla tilalla Rusalan kylässä Lappeen pitäjätä koulutin 4,000 männyntainta. Tämän tein yhtenä päivänä.

Syyskuun 22 päivänä läksin syystoimilleni ja alotin Vii- purin läänissä.

N:o 18. Maanviljelijä S. Heikkisen luona Sortavalan Kuokkaniemellä, missä tarkastin metsän yhtenä päivänä.

388

N:o 19. Suistamon Ulmalahdella luin Kauppias K. Su- rakan metsää 11 päivänä.

N:o 20. Soanlahden Jalonvaarassa tehtiin Maanviljelijä M Kaksosen tilalla apuharveünusta 5 harin alalla kahtena päivänä.

N:o 21. Kuopion läänin Pälkjärveilä Iljalan kylässä täytyi P, Koposen Ittona aijoltu apuharvennus jättää toistai- seksi, koska väki oli leikkuutöissä.

N:o 22. Viipurin läänin Ruokolahden pitäjän Rasilan kylässä oli myöskin toimitus P. Koivistoisen luona edellä mainitusta syystä jätettävä.

Sysmän pitäjässä Mikkelin läänissä toimin seuraavien tilaajien luona:

N:o 23. Virtain kylässä apuharvensin O. Virtasen omis- tamassa raetsässä 1 Va päivänä 2 haria.

N:o 24. Nikkaroisten kylässä E. J. Kännälän luona larkastin metsän ja merkitsin poisharvennettavat puut yhteensä

3 barin alalla. Tähän meni 2 päivää.

N:o 25, Samassa kylässä F, Taurion maalla merkittiin puut apubarvennusta varten 4 harilla 1 päivänä.

N:o 26. Saman kylän J. G. Pihamaan metsässä va- ruslettiin poisharvennettavat puut merkillä, 2 harin alalla. Pidin myöskin esilelmän kansakoululla. Toimiin meni 1 päivä.

N:o 27. Kärilänmaan kylässä A. Nuuttilan luona apu- harvensin 2 päivänä metsän 4 harin alalla.

N:o 28. Mikkelin läänin Hirvensalmella Syväsmäen ky- lässä suoritettiin A. Pesosen talon metsässä apubarvennusta

4 harin alalla. Työhön kului 1 päivä.

N:o 29. Viime mainitun pitäjän ja kylän kaiisakoulun- opettajan R. Ruhasen pyynnöstä tarkastin koululle kuuluvan talon metsän ja metkitsin kotitarvepuut tulevaksi vuotta sekä apuharvensin koululapsien avulla metsän 3 harilla. Tähän työhön meni 2 päivää.

N:o 30. Viipurin läänin Ruokolahdella T. & J. Salvesenin omistamalla Härkäinsaaren kartanossa apuharvensin metsän 6 harilla 3 päivänä.

Kesän epäsuotuisan ilman vuoksi olivat syysmetsätoimet kesken jätettävät, sillä kiireellisten maantöiden vuoksi ei ollut miehiä metsätöihin saatavissa. Maanomistajien seurassa mer- kitsin apuharvennettavat puut ja annoin muita metsänhoidol- lisia neuvoja.

Lappeenranta, 31 p:nä Joulukuuta 1902.

V. Andersson.

389

o

>

C

0)

Hektaaria jota

itoimitnteet ovat

käsitt&neet

c Jä o SM

08 P

08

Yhteensä päiviä

Matkapäiviä

ToimituB- paivä.

ToimitnksieD luku.

<8

»8

CO

-2r

CQ lO CO

gg.

öS

a B ^

'Sag Sag

^^

!o8/S örtiJncj öw

Bö S -3

§1

00 M

CS »8

m8

1^

.22 'S

5!

CO

CO

08

B

a

o

TS

P

O

a

a

m8

a o

'S* o

p

JA

0 0«

S

(M

3

's o

tcä

c

CO

a a

c

z				T1
tu				—
CO				z
>-			S	CA) 7^
- <			m	>
TOYHI SUJ		^ 0	O D 1— 1 — 1	o
ÄNHOI KAI	W	0	m	CO
	1	r- > k. ^
EN METS JULI	Q a	n	z	X3
^		DEN	m z z
X				o
o				m
D				z
C/D				CO
H:LINNA, 1904, OS	AKEYHTK	3 HÄMÄl	,Ä1SEN KIRJAPAINO

Om barrträdens i Finland tillväxt i diameter och höjd af A.

Sivän Sid. 1

Om användningen af logaritmiska exponentialseries för beräk-

nande af rät- och kroklinig tillväxtökning af A. Sivän . , 16 Om värdeming af brandskador ä skogsmark af T. A. Heikel . , 24 Forstentomologiskt smäplock enligt anteckningar och samlin-

gar af J. E. Furuhjelm. Sammanstälda och utarbetade

af /C. O. Elfving . 34

Reseberättelse angäende en i Tyskland, Österrike och Sverige

med statsunderstöd företagen forstlig resa, afgifven af

Alex, Borenius . 68

Nägot om förekomsten af Peridermium (aecidium) coruscans Fr.

i Norra Finland af K. O. Elfving 99

Om de lappländska skogarnas framtid af Justus Montell ... . 103 Havaintoja opintomatkalta Skandinaviassa. A. Benj. Heiander . 109

Nägra minnesord af f. M. Lagerblad 131

Ein Fall von Schädlichkeit der Trichopterenlarven. Von A. J.

Silfuenius 136

Om uppkomsten af s. k. gaffeltoppar af Justus Montell. ... , 140 Picea obovata Ledele af 7. Af 143

Om barrträdens i Finland tillvä?^t i diameter och höjd

af A. Sivän.

Säsom i 16:de bandet af Finska Forstföreningens Med- iniedande delanden af underskrifven redan framhällits, anmodade förklaring. Forststyrelsen under är 1898 enhvar af de forstmän, hvilka da hade sig uppdraget utförandet af timmartaxering inom kronans skogar, att i förening med nämndaförrättningjäm- väl verkställa undersökning af tillväxten i diameter vid 6 meters höjd hos minst tio barrträd. Enär trädens form an- setts i väsentlig grad inverka ä säväl diameter — som höjd- tillväxten, utfärdade Forststyrelsen tillika den föreskriften, att trädformen skulle bestämmas för hvarje stam. Form- talet borde enligt Forststyrelsens anvisning beräknas en-

ligt formein: F = ^ ^""^ ^8^A^^^'> * hvilken formel F be- tecknar formtalet eller det tal, som angifver förhällandet emellan trädets kubikmassa och innehället af en cylinder med samma höjd och med samma bottenarea, A genom- skärningsarean utan bark vid Vj.^del af trädets höjd, här betraktad säsom bottenyta tili stammens heia höjd, a, ut- märker genomskärningsarean vid Veidel af höjden, aa ge- nomskärningsytan vid V2 höjden och 35 genomskärnings- arean vid ^/erdelar af höjden, allt räknadt frän rothalsen och utan bark. Diametertillväxten äter skulle undersökas i trädets genomskärningsarea vid 6 meters höjd och upp- mätas för hvart tionde är längs tvä hvarandra vinkelrät skärande diametrar med trädets märg säsom radiernas utgängspunkt. De för hvarje tioärs-period sälunda funna talen skulle därefter delas med 2 och de därigenom upp-

uppkomna medeldiametrame antecknas. Härföratom skulle barkens tjocklek upptagas vid Vao:del, Veidel, V2 och Ve delar af trädets höjd samt stammens heia höjd antecknas, äfvensom ärsringarne uppräknas ej mindre i stubbskäret an i skäret vid 6 meters höjd. Genom sistberörda upp- räkning af ärsringarne künde nämligen bestämmas den tid, som ätgätt för trädet för att frän stubbhöjden tillväxa tili 6 meters höjd. Da emellertid sistnämnda höjdpunkt jämte heia höjden icke äro füllt tillräckliga för beräknande af höjdtillväxten under den tid, som förflutit efter det trädet hunnit 6 meters höjd, lät Forststyrelsen under är 1900 ytterligare utgä päbud därom, att ärsringarne skulle räknas jämväl i ett skär, hvilket skulle tagas midt emellan trädets topp och 6 meters höjd, hvarigenom tillväxtkurvan blefve närmare bestämd för större delen af trädhöjden.

Pä grund af nu omförmälda tillväxtundersökningar hafva följande medeltal af tillväxten i höjd och diameter blifvit uträknade. Härvid hafva träden med afseende ä de trakter, pä hvilka undersökningarna utförts, delats sälunda, att träden frän Enare revier, hvilkas Standort befinner sig ofvanom vattendelaren emot ishafvet eller vid 68^ 20* ä 69^ 10' nordlig bredd, bilda ett helt för sig, medan träden i sydligare delen af finska Lappmarken söderom förenämnda vattendelare eller emellan 66^ 40* och 68^ 10* nordlig bredd sammanförts för sig, äfvensom slutligen träden frän syd- ligare trakter af landet emellan 60^ 50* och 62^ 40* nord- lig bredd behandlats gemensamt. Träden frän dessa tre skillda skogsomräden hafva äter blifvit fördelade ä trenne växtlighetsklasser, af hvilka klassen I upptager träd med en höjdtillväxt öfver medeltillväxten, tili klassen III hän- förts träd, hvilkas tillväxt i höjd understiger medeltillväx- ten för samtliga sammanförda träd samt klassen II inne- häller medeltalen af klasserna I och III.

I tabell I ingä fördenskuU de beräknade medelhöj- derna och diametrarne vid 6 meters höjd för 133 tallträd frän Enare revier. I tabell II upptagas höjder och dia-

metrar vid 6 meters höjd ej mindre för 207 tallträd an för 21 granträd frän sydligare delar af Lappmarken. I tabell III äterfinnas höjder och diametrar för sä>^äl 102 tall — som 15 granträd frän sydligare belägna skogstrakter af landet. För bättre öfversigts skull hafva de tabellariskt samraanfattade tillväxttalen dessutom blifvit grafiskt fram- ställda och gifva i denna form tydligare i ögonen fallande bilder af förhällandet.

Tabell I.

Tallträd frän Enare revier.

Tallträdens i Enare re- vier tiilväxt i höjd och diameter.

Trädens	Trädens höjd i decimeter.	Trädens	Trädens diameter vid 6 meters höjd i milliraeter.
älder i				älder i
är.	I klass	akiass	III klass	Ar.	I klass	II klass	HI klass
10	2.,	2..	2.,	10			—
20	5.,	5.,	4.,	20	—	—	—
30	10.,	9..	8..	30	—	__	—
40	17.4	15.,	14.,	40	—	—	—
50	27.»	24..	21..	50	—	—	—
60	40..	36.,	31,.	60	—		—
70	56.g	50..	44..	70	—	—	—
80	72.,	64..	56..	80	29..	—	—
90	85.,	76..	67,,	90	61..	42,	24..
100	98.,	87.,	76..	100	88.,	70.,	53..
110	109	97..	85..	110	110	93.0	76.0
•120	118	105	92..	120	131	114	97.,
130	126	113	99.,	130	149	132	114
140	133	119	105	140	166	148	130
150	140	125	110	150	182	163	144
160	145	130	114	160	196	176	157
170	150	134	118	170	209	189	169
180	154	138	121	180	222	201	181
190	157	1'41	124	190	234	213	192
200	160	144	127	200	246	224	202
210	163	147	129	210	256	234	211
220	166	149	131 1	220	266	244	220
230	169	151	133 ;	230	276	253	229
240	171	153	135	240	285	262	238
250	173	155 ,	136	250	294	270 1	246 '

Tabell II.

Tall- och granträd frän sydliga Lappmarken.

1 f ff	TM^on«, hMA 1 AiM^^t^^ ^ Iradens dlameter vid 6 nie- Ttädens bfijd 1 didmeter. ^ | , ^^^ ^^j^ ^ nriUimeter.	Trädens i sydligare Lappmarken
t kinss. ' 11 klass,	UI klass. 1	S	i klass.	11 klass. 111 ktass.	tillväxt i höjd och dia-
Tall. Gr. i	Tall,' Gr. Tall. 1	i	Tsll.	Gr, TalL Gr.	Tair. Gr.	meter.
10	5.o'	3..	4.,	3..	3,,	\ 2.,	10	-^	—		—	—	—
20	12.,	9.,	10.,	7-,	7..	6..	20	—	—	— '	—	—	—
30	22..	16..	17..	14.,	12.,	11., 19.,	1 30	—	—	—	—	—	—
40	34.„	26.,	27.0	22,	20..	40	—	—	—	—	—	—
50	4«.,	38,.	.59.,	33.,	30.,	28..	SO	—	—	—	—	—	—
60	71.,	54.0	56., 47.,	41.-	40„	60	26.,	—	—	—	—	—
70	91..	72..	74,, 64.,	58,	55.,	70	65.,	32.» 34,,	%.	—	—
80 jlll	93.,	92.J 81„ 1	73.,	70,,	80	98.	67., 70.,	Al.ti	34.,	26.,
90 125	112	106 ^ 98.,	86.,	84.,	';9o	127	98., 98„	77.,	S5.,	57.,,
100 138	130	119	U4	99,	97.,	100	150	125	124'	103	91.	80..
110 149 1	145	129	127	109	108	110	172	149	145'	125	115	100
120 15Ö 1	<ld8	138	139	118	118	120	190	170	164 |144 134 1	118
130 166 ni	146	150	125	12»	130	207 188 181 162 151 1	135
140 173	löl	153	159	132	136	140 222 i205 196 17« 167 1 1 ',	ISO
150	,179 1190	159	167	138	143 ' 150 236	221 210 193 '182 164
160 'l84 199	164	174	143	149 ; 160 249	236 224 ;2ü7 1	196 |I77
170 188 boß	1168	181	147 '155' 170! 261 250 ,236 219	209 |1S8
180 ,192 213	172 'l87	151 160 180 '273 263 248 231	221	198
1 190 jl95 ;219 1175	192	154	165 190 284 |275 |259	242 '232	208
;20O	^198	224 i	177	197 1	1157 1	169	200 i	293	287 1 i	'268	252 1	243 1	217 1 1

Tabell m.

Tall- och granträd Mn sydligare Finland.

Trädens i i sydligare Finland tili-	Q. 2	Trädens höjd i decimeter.	II s SS»	Trädens diameter vid 6 me- ters höjd i millimeter.
växt i hOjd och diame-	s	I klass. U klass. lU klass.	I klass.	II klass. III kUss.
ter.	Tall.	Or.	Tall.	1 1 Gr. Tall.j Gr.	Tall.	Gr.	Tall. Gr.	Tau.	Gr.
	10	14.,	6.,	11.,	5.0	8.0 4...	10	—	—	—	""^	I
	20	40..	19.,	29.0	15.0	20.0	12.«	20	—	—	—	—	— 1 — '
	30	88.,	42..	63..	33..	43.,	25.«	30	58.0	—	llo	—	1
	40	129	79..	100	63.,	75.,	47.J	40	118	33..' 76..		35.. - ,
	50	159 116	130	96..	103	76..	50	167	81.0. 125	52.. 82..,: 24.„| ] '
	60	182 |l46	153	124	125	102	60	199	119	160	89.. 120	59..
	70	199 171	170	148	144	125	! 70	226	150	188	121 149	90..
	80	211	190	186	167	159	143	80	248	177	210	147' 172	117
	90	223	205	197	182	171	,»	90	265	204	229	172 192 139
	100	232 ,217	207	195	182	173	100	281	228	246|l94,210ll59
	110	238,227	215	206	192	184	110	294	250	260 214:226 1 177
	120	244,235	221	214	198	193	1120	306	271	273 233 1241 !l95 1
	130	•2481241	226	221	203	202	|l30	316 291	285 252 254 [212
	140 252 j 247	230	228 1208 1	209	|l40	326 310 '296 269 267 227
	150	255 251	234	233 !212 1	215	150	334 1328 306 284 278 239 '
	160	258 255	237	1 238 216	220	160	342	346 315 |299 289 251
	170	260 258	240	241	219	224	170	349	364	324 1314 299 263 ■
	180	262 261	242	244	222	228	180	355 379 332 327 308 ,274 : 1 ' 1
	190 J264	263 1244	247	225 232	190	361	392 !339!339 317 285! 1 ■ 1 ' 1
	200	266	265	246	250	228	235	200	366	403	346	349	325	295

pä enligt nu gällande bestämningar frän kronosko- Omloppsti- gariie i allmänhet ej försäljas klenare timmerträd an sä- dernaför dana, som vid 7 meters höjd innehafva en diametcr af .l"^**^"'!^ 250 millimeter, sä mäste tili de beräknade diametrarne, hvilka hänföra sig tili 6 meters höjd, läggas för Enare re- vier omkring 12 millimeter, för sydligare trakter af Lapp- marken 10 millimeter och för sydligare Finland 7 milli- meter, för att de beräknade äldrame skola motsvara äldrar för diametrar vid 7 meters höjd. I stallet för 200, 225 och 250 millimeter bör därför för Enare revier tagas i betrak- tande 212, 237 och 262 millimeters diametrar. Tallträden därstädes erfordra för att uppnä diametrar af:

212 millimeter; 237 millimeter och 262 millimeter; I klassen 172 är; I klassen 192 är; 1 klassen 215 är; n „ 189 , II „ 213 „ II „ 241 „ HI n 211 , III „ 239 „ III „ 250 +,

I betraktande af dessa diametertal kan omloppstiden för uppdragandet af fuUmäliga timmerträd inom Enare re- vier ej tagas lägre an 241 är. Med afseende äter därpä, att det ätgär 241—189 är för timmerämnen att vid 6 me- ters höjd uppnä frän 212 millimeter i diameter 262 milli- meter, bör blädningstiden ej utsättas kortare an tili 50 är, sä att den lämpligaste omloppstiden, innefattande fem bläd- ningstider, blefve 250 är.

Inom sydligare Lappmarken behöfva tallarne för att tillväxa:

tili 210 millimeter; tili 235 millimeter; tili 260 millimeter;

I klassen 132 är; I klassen 149 är; I klassen 169 är;

11 n 150 , II , 169 „ II „ 191 „ III . 171 „ III , 192 „ III „ 200- .

Omloppstiden för mälfylliga timmerträd kan forty i sydliga Lappmarken icke bestämmas lägre an tili 191 är.

8

men da timmerämnen af 210 millimetersdiameter erfordra 191—150 är för att tillväxa tili fullraäliga timmerträd, torde det vara lämpligast att omloppstiden utsattes tili 200 är med fem 40 ärs blädningstider.

Enligt undersOkningarna skulle granen i nordliga Fin- land uppnä i diameter vid 6 meters höjd:

210 miliimeter; 235 millimeter och 260 millimeter;

I kl. vid 143 är; 1 kl. vid 159 är; I kl. vid 178 är;

II „ . 164 „ II „ „ 184 „ II „ „ 200 „ III , „ 192 , III „ „ 200 + „

Med hänsigt tili ofvanstäende diametertal, som dock grunda sig ä ett alltför fätaligt antal undersökta träd för att kunna göra anspräk pä tillförlitlighet, skulle granen i södra delame af finska Lappmarken i stört medeltal be- höfva 15 är längre omloppstid an fallen för att hinna grof- leken af fuUmäliga timmerträd. Pä antagliga grunder kan därför förutsättas, att omloppstiden för grantimmer i Lapp- marken ej heller kan utsättas lägre an tili 200 är.

Beträffande sedan träden i sydligare Finland, sä uppnä tallträden i diameter vid 6 meters höjd:

207 millimeter; 232 millimeter och 257 millimeter; I kl. vid 63 är; I kl. vid 73 är; I kl. vid 85 är; n , . 79 „ II „ „ 92 „ II „ „ 108 . in n „ 98 , III „ „ 114 „ III „ „ 132 „

Fästes nu afseende ä förestäende tal kan omlopps- tiden för fullmäliga talltimmerträd inom kronoskogarne i sydligare Finland ej utsättas lägre an tili 108 är, men da timmerämnen af 207 millimeters diameter vid 6 meters höjd behöfva 108—79 är för att tillväxa tili fullmäliga tim- merträd torde det vara lämpligast att fördela en 120 ärig omloppstid i fyra trettio ärs blädningstider.

Granarne äter i sydligare Finland skulle tillväxa tili: 207 millimeter; 232 millimeter; och 257 millimeter;

I kl. vid 91 är; I kl. vid 102 är; I kl. vid 113 är;

II , n 106 , II . , 119 , II „ „ 133 , III „ ; 127 . III , , 144 , III „ , 165 „

Häraf torde man med füllt skäl kunna draga den slutsatsen att, da dessa granar för södra Finlands krono- skogar i stört medeltal erfordra 25 är längre tid an tallarne för att uppnä grofleken af fullmäliga timmerträd, omlopps- tiden för grantimmer ej kan bestämmas lägre an för tall- timmerträden.

Medelhöjderna ä fullmäliga talltimmerträd inom Enare Medeihöj- revier äro för tallar af klassen I omkring 165 decimeter ^^^"^ ^ f"^^" och af klassen II ungefär 153 decimeter. ""mSrälT

Medelhöjderna ä mälfylliga talltimmerträd inom syd- ligare delar af Lappmarken äro beräknade för klassen I tili 188 decimeter och för klassen II tili 175 decimeter. Granträdens medelhöjder äter hafva beräknats för klassen

I tili 211 decimeter.

Medelhöjderna ä fullmäliga talltimmerträd inom syd- ligare Finland äro för klassen I 217 decimeter, för klassen

II 213 decimeter och för klassen III 205 decimeter. Gran- timmerträdens medelhöjder äter äro för klassen I 229 deci- meter och för klassen II 223 decimeter.

Enligt beräkning inträffar den största löpande tili- Alderstid- växten i höjd hos tallarne inom Enare revier för klassen punkterna för I vid 60 är, för klassen II vid 58 är och för klassen III ^^" ^^^'^"^ vid 56 är eller i medeltal vid 58 är. ^TäxteVi"

Den största löpande tillväxten hos tallarne i sydli- h«jd. gare Lappmarken inträffar hos klassen I vid 50, hos klas- sen II vid 54 och hos klassen III vid 58 är eller i medel- tal vid 54 är. Hos granarne frän samma trakter infaller den största tillväxten i höjd för klassen I vid 71, för klas-

10

sen II vid 68 och för klassen III vid 66 flr eller i medel- tai vid 68 är.

Hos tallame i sydiigare Finland eger den största lö- pande tillväxten rum för klassen I vid 21 är, för klassen

II vid 25 är och för klassen III vid 30 är eller i medeltal vid 25 är.

Den största löpande tillväxten hos granträden infal-

1er för klassen I vid 39 är, för klassen II vid 41 är och

för klassen III vid 43 är eller i medeltal vid 41 är.

Tidpunkter- Hos träden frän Enare revier är medeltillväxten störst

na för den för träden af klassen I vid ungefär HO är samt för träden

största me-3f kiasserna II och III vid omtrent 111 är eller i medeltal deltillväxten . , , . . ^ i höjd. Vid 111 är.

Hos tallame frän sydliga delar af Lappmarken är me- deltillväxten i höjd störst för träden af klassen I vid 90 är, för träden af klassen II vid 100 är och för träden af klassen III vid HO är eller i medeltal vid 100 är.

Hos granarne frän samma trakter är medeltillväxten i höjd störst för träden af klassen I vid 116, för träden af klassen II vid 120 och för träden af klassen III vid 125 är eller i medeltal vid 120 är.

Hos tallarne frän sydiigare Finland är medeltillväxten i höjd störst för träden af klassen I vid 44 är, för träden af klassen II vid 51 är och för träden af klassen III vid 59 är eller i medeltal vid 51 är.

Hos granarne frän sistnämnda trakter är medeltill- växten i höjd störst för träden af klassen I vid 66 är, för träden af klassen II vid 73 är och för träden af klassen

III vid 80 är eller i medeltal vid 73 är.

Barkens- Barkens tjocklek ä tallträden synes väl i nägon ringa

tjockkk ä tnän tilltaga emot den högsta norden, men afviker tili sin tallträden. „läktighet dock sä litet ä olika orter, att förhällandet torde kunna sammanfattas för alla undersökta träd tili ett gemen- samt medeltal, som i procent af diametrarne ä fuUmäliga timmerträd beräknats utgöra vid 0.05 af stamhöjden 8.s^/o, vid 0.1 af stamhöjden 7.6 ^/o, vid O.2 af stamhöjden 5.6 ^/o,

11

vid 0.3 af stamhöjden 4.i%, vid 0.4 af stamhöjden 3.2%, vid 0.0 af stamhöjden 2.6% och vid 0.6 af stamhöjden 2.8%. Dessa procenttal äro väl för nordligaste Finland nägot knappa, likasom ock för sydliga Finland i nägon man dryga, men torde dock säsom grundande sig ä förhällandet med sammanlagdt 378 träd öfverhufvudtaget vara füllt an- vändbara.

Barklagret ä de undersökta granträden, som vid O.06 Barkens af stamhöjden befunnits vara omkring 4.6% af diametern ^i^^^^^ ^ aftager därefter blott smäningom, sä att detsamma beräk- s^^"**"^ ^"* nats utgöra vid O.i af stamhöjden 4.4%, vid 0,2 af stam- höjden 4.2%, vid 0,8 af stamhöjden 4.o% och vid 0.4 af stamhöjden 3.8%, under hvilket procenttal barkens för- hällande tili diametern ä fuUmäliga tiramerträd i stört me- deltal ej synes sänka sig ens högre upp ä Stammarne.

Stammarnes förhällande tili cylindrar af stammarnes stamformen. höjd och med dessas genomskärningsytor vid V9o:del af höjden tili bottenareor är mycket vexlande, isynnerbet hos de undersökta tallträden. Formtalen vexla sälunda hos tallträden frän Enare revier emellan O.206 och 0.7S2 samt utgöra i medeltal för 133 stammar O.494.

För 207 tallträd inom sydligare delar af Lappmarken vexla formtalen frän 0.87o tili 0.667 samt belöpa sig för dessa stammar i stört medeltal tili O.511, sä att deras kubikinne- häll nägot öfverstiger hälften af en motsvarande cylinder.

Formtalen för 102 tallträd inom sydliga Finland liggä äter emellan 0.89o och O.620 samt uppgä i medeltal tili O.496.

Ehuru det af de uppgifna förhällandena alltsä synes framgä, att formtalens ytterligheter tilltaga emot norden, hvilket förhällande ocksä är mycket förklarligt för den, som känner formen ä de glest uppkomna tallarne pä kämmen af steniga äsar, dar tritt spelande vindar päverkat stam- bildningen, och äter pä nordsidan af höjdbildningar tätt uppväxta furor, hvilkas jämntjocka och endast föga afsmalnande stammar rent af väcka den oinvigde iaktta- garens förundran, sä närmar sig dock formtalens medel-

12

tal städse 0,5o. Vid alla beräkningar, som grunda sig ä formtalen och gälla ett större antal tallträd, kunna vi därför utan fara för större misstag använda sistnämnda formtal. Nägot annorlunda gestaltar sig förhällandet med gran- träden, om man fär göra sina slutsatser pä grund af de fätaliga träd, som varit föremäl för undersökningen. Medan nämligen formtalen för 21 träd frän sydligare Lappmarken vexlat frän O.as? tili O.öio utgör ocksä medelformtalet för samtliga dessa träd icke fiillt 0,4O4. Betydligt mer füll- formiga äro väl de 15 undersökta graname frän sydligare Finland, hvilkas formtal vexlat endast emellan 0,4«) och 0.620, men medeltalet för dessa stammar öfverstiger dock icke 0.469. Pä grund häraf är man böjd för antagandet, att medelformtalet för granarne i Finland betydligt under- stiger detta formtal för tallarne samt att medelformtalet för granarne ej fär antagas högre an tili O.47. Tiden för Om man antager att träd inom Enare revier, som

timmervir- yid 6 meters höjd innehafva 20 centimeter i diameter vore hkV2 ^^''^^ ^ ^^^^' ^" ^^^ ^^'^ centimeters träd betalades 3 tiUgodogö- ^^^^ ^^ penni samt att träd med 25 centimeters diame- rande. ter vid samma höjd betingade sig ett pris af fem mark 40 penni, sä finner man att, da äldrarne för dessa träd beräknats vara i förberörda ordningsföljd 179, 201 och 227 är, priset för 20 centimeters trädet, förräntadt med ränta pä ränta ä 4 procent, under 22 är uppginge tili 2 x 2.37 = 4 inark 74 penni och under 48 är tili 2 X 6.57 = 13 mark 14 penni, hvilka värden betydligt öfverstiga de beräknade prisen ä 22.5 och 25 centimeters träden. Det kan därför icke vara minsta tvifvel underkastadt, att träden inom Enare revier borde afyttras tili 20 centimeter i diameter vid 6 meters höjd.

Antagas samma prisförhällanden ega rum för virket frän sydligare delar af Lappmarken sä stege enligt förbe- rörda beräkningsgrund, da äldern ä 20 centimeters trädet är 143 är, ä 22.6 centimeters trädet 161 är och ä 25 cen- timeters trädet 182 är, priset ä 20 centimeters trädet under

13

18 är tili 2 x 2.02 eller 4 mark 4 penni och under 39 är tili 2 X 4.62 = 9 mark 24 penni, hvilka sistnämda värden jämväl de betydligt öfverskjuta prisen ä 22.5 och 25 cen- timeters träden. Ur ekonomisk och finansiel synpunkt be- traktadt borde därför ocksä träden frän sydligare delar af Lappmarken försäljas, da deras diametergroflek vid 6 me- ters höjd stiger tili 20 centimeter.

Äsättas äter i sydligare Finland 20 centimeters trä- det ett värde af 3 mark, 22.6 centimeters trädet af 4 mark 50 penni och 25 centimeters trädet af 6 mark 60 penni, sä belöpte sig enligt antagen beräkningsgrund priset ä 20 centimeters trädet under 13 är tili 3 x Lee eller 4 mark och 98 penni och under 28 är tili 3 x 3.0 eller 9 mark. Da tallarne i sydligare Finland erfordra för att vid 6 me- ters höjd uppnä i diameter 20 centimeter 75 är, 22.6 cen- timeter 88 är och 25 centimeter 103 är, sä f ramgär bäraf att det vore fördelaktigare, om jämväl träden frän kronosko- game i synligare Finland skulle tillgodogöras, da de i dia- meter vid 6 meters höjd uppnätt 20 centimeter.

Ehuru, säsom ofvan framhällits, träd af medelväxt- Prisförhäl- lighet ur finansiel synpunkt borde tillgodogöras, da de vid ^^"^^^ ^^[ 6 meters höjd i diameter uppnätt 20 centimeter, är det ^^^^^^^^^^^^ dock en oafvislig nödvändighet att i skyddade lägen och ä växtligare ständorter för särskilda ändamäl jämväl upp- draga gröfre virke. Men göres denna fordran ä konsu- mentens sida, mäste denna ä andra sidan ocksä vara beredd att tili skogsegaren i egenskap af producent för virket er- lägga sädana pris, att den sistbemälde icke lider nägon ekonomisk förlust. I detta hänseende kan man af tillväx- ten för tvänne mycket växtliga träd frän kronoskogarne i sydligare Finland beräkna sig tili de pris, under hvilka gröfre sortimentsträd rätteligen ej borde afyttras. Diameter- tillväxten för dessa träd utvisar nämligen, att diametern ä 6 meters höjd uppnätt 200 millimeter vid 53 ärs älder, 225 millimeter vid 63 är, 250 millimeter vid 73 är, 275

14

millimeter vid 87 är, 300 millimeter vid 102 är, 325 mil- limeter vid 121 är, 350 millimeter vid 146 är, 375 milli- meter vid 177 är och 400 millimeter vid 216 är. Beräknas nu prisen ä träden böra förräntas med ränta pä ränta ä 4 procent, hvilket ju ej vore nägon obillig fordran, da man för kapitalen kan i säkra penningeinrättningar eller andra vinstgifvande företag päräkna denna räntetillväxt, sä stfilla sig prisen, under antagande af ett normalt stubbhyrevärde af 3 mark per träd af 200 millimeter, pä följande satt:

För träd med en diameter af 225 millimeter 4 mark 44 penni eller afrundadt 4 mark 40 penni; 250 millimeter 6 mark 57 penni eller afrundadt 6 mark 60 penni; 275 millimeter 11 mark 38 penni eller afrundadt 11 mark 40 penni; 300 millimeter 20 mark 50 penni; 325 millimeter 43 mark 19 penni eller afrundadt 43 mark 20 penni; 350 millimeter 115 mark 14 penni eller afrundadt 115 mark; 375 millimeter 388 mark 2 penni eller afrundadt 385 mark samt för träd af 400 millimeter och däröfver 1,790 mark 67 penni eller afrundadt 1790 mark.

De tre sisthämnda prisen torde dock, ehuru följdrik- tigt grundade, tillsvidare blifva ytterst svära att förverk- liga. För att tili en början gä en medelväg torde det vara skäligt att, medan prisen ä 200, 225 och 250 millimeters träden skulle bibehällas, värdena skulle nedsättas för 275 millimeters trädet tili 11 mark, för 300 millimeters trädet tili 20 mark, för 325 millimeters trädet tili 35 mark, för 350 millimeters trädet tili 60 mark, för 375 millimeters trädet tili 120 mark och för 400 millimeters trädet tili 160 mark. I sä fall gäfve priset för 275 millimeters trädet i ränta 3.89%, priset för 300 millimeters trädet 3.96%, priset för 325 millimeters trädet 3.68%, priset för 350 millimeters trädet 3.-27%, priset för 375 millimeters trädet 3.o2% och priset för 400 millimeters trädet 2.47%. Under sistnämda stubbhyrevärden kan det icke med fog fordras, att skogs- egaren skall finna sig hugad att uppdraga gröfre sorti-

15

mentsträd, ty emot 2V2 ä 3 procent i ränta kunna* kapi- talen säkert placeras jämväl för en aflägsen framtid, om ock penningevardet därunder nägot skulle falla.

De inom kronoskogarne nu verkställda tillväxtunder- SiutpÄstä- sökningar gifva otvetydigt vid banden, att omloppstideraa ^"^^• för uppdiagande af timmervirke öfver allt inom kronans skogar borde nedsättas tili de tider da träd af medelväxt- lighet vid 6 meters höjd innehafva en diameter af 200 millimeter. Detta inträffar inom Enare revier vid ungefär- ligen 180 är, i sydligare trakter af Lappmarken vid om- kring 145 är och i sydligare Finland vid vidpass 75 är. Det behöfver väl icke närmare päpekas, hvilken betydlig vinst denna nedsättning i omloppstidema ander fördel- aktiga afsättningsförhällanden skulle medföra kronoskogs- förvaltningen. Den ifrägsatta förkortningen af omdrefven behöfde dock tili en början icke medföra en väsentligare förminskning af försäljningsdimensionen ä timmerträd; tvär- tom bjuder förhällandene att i förstone företrädesvis de träd tillgodogöras, hvilka vid 6 meters höjd innehafva en diameter af 250 millimeter och däröfver. Däremot borde de förberedande blädningstider, inom hvilka de gröfre Stammarne utgallras, förkortas för Enare revier tili 40 är, för sydligare delar af Lappmarken tili 30 är och för syd- ligare Finland tili 20 är eller ungefärligen tili de medel- tider, som träd med 150 millimeters diameter vid 6 me- ters höjd behöfva för att tillväxa tili träd af 200 millimeter i diameter vid samma höjd. Sälunda lämpade sig för Enare revier fem fyratioäriga, för sydligare Lappmarken fem trettioäriga och för sydliga Finland fyra tjuguäriga blädningstider. Härigenom künde i de ärliga afverknings- beloppen med tiden vinnas en ökning för Enare revier med 25 procent, för sydligare trakter af Lappmarken med 33 procent och för sydligare Finland med omkring 50 pro- cent af antalet stammar.

Om användriingen af logaritmiska e^ponen-

tialserier för beräknande af rät- och krok-

linig tillvä^tökning

af A, Sivän,

Enhvar vetenskapligt bildad forstman har sig bekant, att gränslinierna eller formkurvoma tili midtellängdgenom- skärningar af solida kägelformiga kroppar af regelbunden form kunna noggrant beräknas. Tanker man sig nämligen längdaxeln frän spetsen tili basen säsom en abscissa och formkurvans vinkelräta afständ frän densamma vid olika längder frän spetsen säsom ordinater, sä stä dessa ordi- nater längs heia längden i ett bestämdt förhällande tili af- ständet frän spetsen säsom begynnelsepunkt. Man vet att diametrarne hos neiloiden tilltaga frän spetsen emot basen i förhällande tili qvadratrötterna af afständens kuber, att detta hos konen sker i direkt förhällande tili afständen och hos paraboloiden i förhällande tili qvadratrötterna af af- ständen. Väl bekant är ocksä, att dessa kroppars kubiska innehäll förhälla sig tili en cylinder af samma höjd och bottenarea, neiloidens säsom 1: 4, konens säsom 1: 3 och paraboloidens säsom 1: 2. Trädstammarne jämföras i all- mänhet med nämnda solida kroppar, men öfverensstämma nästan aldrig med nägon af dem fullständigt, utan ligga tili formen, som oftast vexlar frän 0.4 tili 0.6 af cylinder, emellan dessa tal. Nutida läroböcker sakna eniellertid upp- gifter om stamkurvors bestämmande för antydda mellan- former. Da sädant för oss forstman dock är bögst nöd- vändigt skall jag visa, huru detta läter sig göra med tili- hjälp af logaritmer.

17

Hvarje regelbundet tili- eller aftagande kroklinie kan bestämmas, om man känner trenne punkters ä densamma vinkelräta af stand frän krokliniens längdaxel. Pä grund häraf kan man utgä t. ex. frän förhällandet med midtel- diametrame hos konen, paraboloiden och cylindern, hvilka stä tili hvarandra = V2 : J^Va : 1. Formeln för den loga- ritmiska serie, enligt hvilken den af dessa tal bildade krok- linien bestämmes, erhälles pä följande satt. Man tänker sig nämnda kroppars formtal Vs, V2 och 1 afsatta pä en abscissa och deras diametrar vid halfva höjden V2, 0,707 och 1 säsom ordinater frän afskämingspunktema. Da fäs index tili roten för förhällandet emellan cylinderns och

konens diametrar ur eqvationen: n = ^^' , ~,^^' * = ^ — ^ log. 1- log. V« 0.301

= 1.58. Rotmärket för förhällandet emellan cylinderns och paraboloidens diametrar erhälles sammaledes ur eqvatio- nen n, = ^o^-^-^o^'l^ = 0^ = 1.99. De sälunda funna log. 1- log. 0.707 0.151

indices äter uppkomma enligt en rot, hvars rotmärke (m)

t SL X- log. V. -log. V. 0-176 . _

framgär ur eqvationen: m . „ ' , ^ ;' =^7:3; = 1-76. ^ ^ log. 1.99-iog. 1.58 0.100

I betraktande af att index för konen är 1.58 och för para-

1.76

boloiden I.99 blifver index för cylindern = I.58 7/ 'vs

1.76

eller I.99 7/ V2 eller uttryckt medels logaritmer: 0.199+

0 A77 0 ^m

7^-^ eller 0.299 + 7^^^» hvilka hvardera uppställningar för

1.76 1.76

det sökta indextalet gifva logaritmen 0.470 och talet 2.95.

Lägges nu detta indextal för cylindern tili grund för be-

räkningen, sä blifver med anseende därpä, att cylinderns

1.76

formtal är 1, formein för indices uträknande: n = 2.95 7/ F.

18 och diametrarne vid halfva höjderna i förhällande tili cy-

n

linders diameter 1 erhällas enligt formein: d =y F, i

hvilken sistberörda forme! d betecknar den sökta diame- terns förhällande tili cylinderns diameter, F formtalet för den kropp, hvars diameter sökes, samt n det medels föie- gäende formel funna indextalet.

Tillämpas nu dessa formler för uträknande af dia- metrarne vid halfva höjden hos kroppar af t. ex. formtalen ^7, V9 och 8/6 sä blifver n för formtalet Vi = 1.82 och d = = 0.628, för formtalet V9 är n = 2.1 1 och d = 0.757 samt för formtalet Vö n = 2.21 och d = 0.704. Frägar man sig vidare, enligt hvilka rottal de sälunda funna diametrarne vid halfva höjden uppstä, sä finner man, att kurvan för formtalet ^h bildas enligt en rot, hvars index n erhälles

ur eqvationen: |/ 0.699-1 = 0.798-1, hvaraf n = 1.49 eller

afrundadt 1.5. Kurvan för formtalet Vq uppkommer äter en-

n

ligt en rot, hvars index framgär ur eqvationen : |/ 0.699-1 =

= 0.879-1, hvaraf n = 2.49 eller afrundadt 2.5 samt kurvan för formtalet % enligt en rot, hvars marke finnes ur eqva- n

tionen: j/ 0.699-1 = O.900-1, hvaraf n = 3.oi eller afrun- dadt = 3.

Sattes äter formtalet, betecknadt med F, lika med ett bräk, hvars täljare bestär af det formkurvan bestäm- mande indextalet (n) och nämnare af samma indextal, ökadt

med ett konstant tal (k), sä fäs eqvationen: F = ^j^^r»

hvarur k =- " ^^pT^- Söka vi vidare med tillhjälp af de förut gifna eller nu ofvan beräknade indices konstanten

19

tili formtalen Vi., Vs, Vi, Va, V9 och '/s, sä blifver den- samma :

för formtalet V*, k = '^'^\~'^'^ = 2.

V Ä - Ml-V.) _ 2

„ , s/,, ft == Uci^) = 2.

. . 1/,. k = 2jl^ = 2.

„ . V9. Ä = 2:50k) = 2.

, , 8/,. Ä = ?-il^ = 2.

15

Insättes konstanten 2 i formein: F = -^' sä öf-

n 2 F '^

vergär densamma tili F = —7-0' hvaraf äter fäs n = r-^^'

Sistnämnda formel blifver alltsä det allmänna uttrycket för beräknande af exponenter tili de potenser eller indices tili de rötter, hvilka bestämma gränslinierna för paraboliska kroppars form.

Likasom man här ofvan pä nägon bräkprocent när kunnat beräkna diametrama för kroppar, hvilka tili formen ligga emellan kohen och paraboloiden samt emellan den sistnämnda och cylindem, sä kan man pä grund af trenne fixa tal bestämma jämväl andra kroklinier, säsom t. ex. kurvorna för trädens tillväxt i diameter och höjd. Nägra exempel frän verkligheten skola närmare an alla teore- tiska bevis ädagalägga den nu ifrägavarande metodens användbarhet för ändamälet.

Vid undersökning af diametertillväxten hos 125 fu- ruträd inom Enare revier eller norra delen af Lappmar-

*) Denna formel har mig delgifvits af numera framlldne öfver- direktören vid Forststyrelsen Verkliga statsrädet A. af Forselles.

20

ken har framgätt, att diametern ä 6 meters höjd vid ne- dannätnnda tillväxttider i stört medeltal uppnätt följande längder:

1 Diameterns tillväxttider i antal är:
' 1 1 ; 10 20 30' 40 50 60 ! 1	70	80	90	100 110 120 206
Diameter i antal millimeter:
i35.o !	63.4	88.1 108! 125 141 1561 170 182 195 207 217 295 1 1

Läggas nu gränsetillväxttalen för 10 och 206 är samt nägot af de mellanliggande talen t. ex. diametern för 110 ärs tillväxt'till grund för beräkningen, sä uppstär formein för indices beräknande pä följande satt. Indextalet för dia- metrarne 35.0 millimeter vid 10 är och 295 millimeter vid

«/x^ e « X. log. 206 - log. 10

206 är fäs ur eqvationen: n = log 295 ~ log 35 ^ ■^•^^^•

Indextalet äter för diametrarne 35 millimeter vid 10 är och

207 millimeter vid 110 är erhälles ur eqvationen: n, =

= l^g-j^^Q'l^g^Q = 1.349. Market tili den rot, enligt hvil-

log. 207 — log. 35 ^

ken dessa indices tilltaga, finnes nu ur eqvationen: m =

_ log. 206^ log 110 _ ^2.44. Da index för 110 är är =

log. 1.419 -log. 1.349 = 1^9 och index för 206 är = 1.419, sä blifver index för

12.44 12.44

10 är antingen n = 1.349 7/ ^^/uo eller /x = 1.419 1/ ^^/aoe = = 1.113. Formeln för indices beräknande blifver följakt-

12.44

ligen: n = 1.113 7/ ^Ao, i bvilken formel a betecknar den

i

21

tillväxttid, för hvilken diametern sökes, och n är intextalet för samma tid. Diametrarae äter finnas enligt formeln:

n

d = 35.0 j/^/io. De sälunda beräknade diametrarne äter- finnas i följande tabell.

3 fi» CS

3 3

^ fix 3 '^

ö S

3 2f

3 ^ g «

3

3 " rt

3Q.0i «»2 3

fi> £^ fix

"*3 Hf

3 3 S* r«« o.

n> C« G.

^3:c

Ifg.

§

r^ b

§	Indices diamel	1
	3 S	3 ^
	II g S" 3 l-K	3 n
1	^1
^	& -h	»1^
-	™ 5	i

3 3a

3* 0.fi> 3 rt> 3

5.3

rt Ca 3 ^3^

^3 5"

>k S^ fia

Si&

rt Go n

?r Sc 333 ^ » 9*

10 20

30 40 50 60 70

1.113 1.177 1.215 1.244 1.267 1.285 1.301

35.0 63.1 86.4 107

±0 -0.3 -1.7 -1

125 ±0

141 |±0 156 |±0

±0% -0.50/0 -2.0P/0! - O.go/o

801.315

90 100 110

1.327 1.339 1.349

170 . ±0 ±00/0

183 !+ 1 195 ±0 207 I ±0

±00/0 ,120 I.359I 218 I + 1 +0.50,0

+ 0.50/0

±00/0

±00/.

±00/0 ,i206 1.419 ±0o/o

295 ±0

±0.0/01

Förestäende tai af hvilka, gränsetalen inberäknade, icke mindre an 9 af 13 pä mindre an en half millimeter öf- verensstämma med de undersökta diametertalen, tyckas tili fullo utvisa säväl att diametertillväxten följer bestämda lagar som att beräkningssättet icke lemnar rum för befogade an- märkningar.

Man har vidare genom undersökning och darpä gnin- dad beräkning funnit, att medelhöjderna för 102 tallträd frän sydligare belägna skogstrakter inom Finland varit vid

22

30 är 64 decimeter, vid 100 är 207 decimeter och vid 150 är 234 decimeter. Med tillhjälp af dessa tal bildas form- lema för beräknande af öfriga höjder pä följande satt: Indextalet tili roten för höjdförhällandet vid 30 och

100 är fäs ur eqvationen: n = };|;;g:}g:S = 1.026. In- dextalet för roten tili höjdförhällandet vid 100 och 150 är erhälles sammaledesur eqvationen: /i, = jo^ 234-io^ 207 ^ = 3.310. Dessa indices förhällande tili hvarandra utvisas af en rot, hvars marke f ramgär ur eqvationen: m =

eende 1.374

. -^\.^ — . ^^'i ^^ = 1.374. Med afseende härpä blif- log. 3.310 -log. 1.026 ^

ver

1.374

index för 100 är anfingen n = 1.026 X/^^/so eller

3.310 7/ ^^/i6o = 2.464. öfriga indextal finnas da ur for-

1.374 mein: n = 2.464 1/ a/ioo och höjdernaenligt formein: A =

= 207 j/^/^fn„ i hvilka formler a betecknar den älder för

hvilken höjden sökes.

Men härförutom erbjuder metoden ocksä ett tillför- litligt interpolationssätt. Nägra exempel skola jämväl äda- galägga detta. Enligt af Filosofiedoktorn A. Blomqvist är 1872 upprättade tillväxttabeller för skogsbeständen i Fin- land skulle ett tallskogbeständ ä V klassens Standort i södra Finland per hektar innehälla vid 10 är ungefär 16,200 och vid 200 är omkring 446 stammar. Man frägar sig nu, huru mänga träd detta bestand innehäller vid 130 är? In- dex tili roten för det förhällande, enligt hvilket staman- talet med äldem aftager, finnes i sä fall ur eqvationen:

« = ^^6Z~Z'L = 0-8339. Antalet stammar vid

23

130 är erhälles da antingen ur eqvationen: s = 16200 0,8339 0,8339

7/ *"/,«„ eller ur eqvationen: s = 446 j/^ido, hvilka

hvardera likheter gifva 5 = 748 stycken. Enligt tabel- lema vore stamantalet vid samma älder omkring 750 styk- ken per Hektar. Frägar man sig äter, vid hvilken älder stamantalet per hektar vore 1500 stycken, sä f ramgär detta

0.8339_

antingen ur eqvationen: 16200 l/^7a = 1500 eller ur

0.8339

eqvationen; 1500 = 446 l/^/a, hvilka hvardera likheter

gifva a = 72.7 eller afgrundadt 73 är. Enligt tabellerna vore stamantalet vid 73 är = 1554 stycken. Att vanlig aritmetisk interpolation i hvardera dessa fall gifver full- komligt oriktiga resultat ligger i öppen dag.

Om värdering af brandskador ä skogsmark

af T. A. Heikel.

En bland de vanligaste företeelser, som ästadkommer härjningar och ödeläggelse ä vära skogsmarker, är fareld, hvilken under torra somrar kan ästadkomma känbara för- luster och skador. Hittils har i de flesta fall ingen upp- skattning af dessa skadors pekuniära värde företagits och derför finnes ej heller nägon norm utarbetad för, huru en sädan skadevärdering bör ske, utan har den ene gjort sina beräkningar pä ett satt, den andre pä ett annat satt. Da äfven jag värkstält sädana beräkningar och värderingar för ganska vidsträkta arealer och ej i litteraturen funnit den af mig använda metoden beskrifven, torde det mähända vara af intresse för den utöfvande forstmannen, att taga del af denna metod, hvilken sedermera torde blifvit till- lämpad äfven af andra forstmän.

Jag har utgätt frän det faktum, att vid en skogs- brand säväl ständskogen som sjelfva skogsmarken lida. Om branden varit ytlig, sä kan det ju hända att skogen endast skadats obetydligt och marken ej als. Men vid en skogsbrand under torra somrar kunna heia skogsbeständ totalt uttorka och förstöras samt markens humus fullkom- ligt uppbrinna, sä att endast mineraljorden äterstär, hvilket naturligtvis har tili följd skogsmarkens försämring, uttork- ning och magring och gör denna. mindre växtkraftig för alstrande af skog. Da väl ingen torde kunna bestrida rik- tigheten af att säväl beständet som sjelfva skogsmarken

25

taga skada vid en skogsbrand, gäller det att i penningar omsätta dessa tvänne skadefaktorer.

Da det torde blifva tydligare och äskädligare, att först

beskrifva det praktiska tillvägagäendet, an att först upp-

ställa formein för beräkningen af dessa värdefaktorer, vill

F jag här nedan följa det först antydda sättet, da formeln

; sedan är lätt att uppställa.

I Ä marken granskas och göres anteckningar beträf-

fande följande omständigheter: ; l:o) Brandytan begränsas ä kartan;

i 2:o) Skogsmarkens värde bestämmes per ytenhet;

3:o) Beständets älder antecknas; 4:o) Skogmarkens genom branden förminskade als- tringsförmäga konstateras;

5:o) Virkesmassan per ytenhet uppskattas; 6:0) Virkespriset per m^ bestämmes; ^ 7:o) Kostnaderna för nödvändiga kulturer per yten-

het beräknas;

8:0) Alla dessa anteckningar göras skildt för hvarje beständs figur.

Af de här ofvan uppräknade iakttagelserna, torde en del vara i behof af sin särskilda förklaring, da deremot de öfriga förstäs utan vidare af hvarje forstman, hvarför de förbigäs i nedanstäende redogörelse.

2:o. Skogsmarkens värde:

Skogsmarkens värde per ytenhet bestämmes under

förutsättning, att man tänker sig densamma beröfvad sin

trädvegetation d. v. s. säsom kalhuggen. Hvad sjelfva

värdesättningen vidkommer sä kan ju detta ske pä flere

satt och finnes för beräkningen häraf flere skilda metoder

' i den forstliga litteraturen angifna. Säsom den mest prak-

I- tiska, da det gäller att uppskatta betydliga arealer brand-

L ytor, och tillika säsom den riktigaste och för ändamälet

26

lätnpligaste, vill jag framhälla, att jag anser det jordvärde, som fäs genom beräkning enligt ä orten gällande pris vid hemmansköp, vara det, som företrädesvis bör ifräga- komma. I öfrigt hänvisas tili D:r A. G. Blomqvists arbete „Skogshushällningens Nationalekonomi* Helsingfors 1893 G. W. Edlunds förlag, sidan 89 och följande.

3:o. Beständets älder:

Vid bestämmandet af skogens älder för en kartefigur, kan för nu ifrägavarande ändamäl skogens verkliga älder antecknas endast i det fall, att täthetsgraden är normal för växtplatsen ifräga. Om sädant af en eller annan orsak ej är fallet, reduceras äldem enligt principen, att den före- fintliga skogen tänkes sammanträngd tili normal täthet, och uppskattas da den yta, som beständet komme att in- taga i förhällande tili den äterstäende kalytan. Da äldern för kalytan naturligtvis är = 0 och för den skogbevuxna ytan med normal slutning är lika med beständets verk- liga älder, blir äldern för beständet, sädant detta före- kommer ä kartefiguren, reducerad tili medeltalet för äldern ä dessa tänkta tvänne delar af figuren.

Detta uppskattningssätt är betingat deraf, att da be- ständets älder kommer att ingä säsom faktor vid beräk- ningen af beständets produktionsvärde, detta värde blefve för högt, om ej hänsyn tages dertill, att tili grund för beräk- ningen endast i det fall kan läggas beständets verkliga älder, att täthetsgraden är normal för växtplatsen, och att om äfven i en utglesad skog denna älder oförändrad an- vändes vid beräknandet af beständets produktionsvärde, komme det resultat, man da finge, att utgöra produktions- värdet för det nu befintliga beständet jämte det värde, som de redan tidigare borttagna träden skulle representerat vid tidpunkten för uppskattningen.

Det teoretiskt riktiga förfaringssättet vore, att vid be- räkningen af produktionsvärdet för utglesade skogar redu-

27

cera ej äldern, utan arealen. Om man sä förfar, blir äfven produktionsvärdet nägot högre, men beräkningen blir mera invecklad, och da sä väl vid det ena sotn andra forfarings* sättet, säväl äldern som arealen mäste reduceras eniigt uppskattning, sä kan hänsyn fästas vid den nämnda om- ständigheten jämväl vid reducerandet af beständets älder, da man vinner i enkelhet. Hufvudvikten mäste emeller- tid fästas dervid, att förrättningsmannen har füll klarhet derom, hvilken inverkan pä resultatet den ena eller andra metoden medför. Härvid mä i förbigäende nämnas, att vid st gande älder och högre räntesatser, blir differenserna större, sälunda att produktionsvärdet blir större, om arealen reduceras, an om beständets älder reduceras eniigt ofvan angifna princip. Med kännedom härom samt om att en reducering af arealen är det teoretiskt riktiga, kan förrätt- ningsmannen i öfverensstämmelse härmed modifiera upp- skattningen af äldern, i fall han föredrager, att använda en reducering af äldern i stallet för en reducering af arealen.

4:o. Skogsmarkens genom branden förminskade alstringsförmäga.

Denna faktor kan rimligtvis ej direkt uppskattas i pen- ningar, men kan man väl bestämma det antal är, hvarmed omloppstiden sannolikt borde förlängas, för att marken vore i stand att frambringa samma massa och kvalit^ virke, som den obrunna marken förmädde under den för skogens utnyttjande använda omloppstiden. Pä grund häraf kan skadan sedan beräknas i pennlngar, hvarom längre fram skall redogöras.

7:o. NOdiga kulturkostnader.

Da brandytan är vidsträckt och eldens framfart varit härd, kan naturlig föryngring i barrskog i allmänhet ej pä- räknas under läng tid. För att med anledning häraf ej

28

öfverhöfvan behöfva förlänga omloppstiden, är det fördel- aktigare, d. v. s. skadebeloppet blk mindre, att beräkna kulturkostnaden och dessutom äterställes skogen härigenom snabbare. För löfskog deremot, som jämväl föryngras ge- nom skottbildning, anser jag ej nödigt beräkna nägra kul- turkostnader.

Pä basen af dessa ä marken gjorda observationer beräknas skadan pä följande satt:

Forst beräknas beständets produktions värde peryten- het, hvilket fäs enligt följande formel, om j = jordvärdet och ä = beständets älder och P = produktionsvärdet och p = procenten:

Denna formel innebär, att ä jordvärdet beräknas ränta pä ränta enligt den procent, för hvilken man bestämt sig (vanligen 3% eller 4%) för en tidiymd motsvarande be- ständets ä kartefiguren uppskattade älder.

Säsom ofvan framhällits, kan ä utglesade bestand produktionsvärdet äfven beräknas genom att reducera be- ständets areal. Om man föredrager detta satt, sä antecknas vid unersökningen skogens verkliga älder, och den areal, som beständet komme att antaga ä ytenheten, om det inne-

hade normal täthetsgrad, betecknas genom ett bräk = -•

Säledes, om beständet sammanträngdt tili normal täthets- grad intoge t. ex. V2 eller Vs dler ^4 af ytenheten, mot- svara täljarene m och nämnarene n. Formeln för produk- tionsvärdet blir da naturligtvis

n

hvilken formeis innebörd utan vidare torde framgä af det tidigare sagda.

Hvad beträffar värdeberäkningen af markens förlo- rade alstringförmäga, sä mäste äfven i detta fall jordvär- det betraktas säsom det räntebärande kapitalet, da skadan

29

uttryckes säsom utgörande det belopp, hvartill denna ränta, med ränta pä ränta stiger under det antal är, hvarmed omloppstiden ansetts böra ökas enligt tidigare angifven grund. Om jordförsämringen betecknas med F och det antal är hvarmed omloppstiden ökats betecknas med o, sä fä vi kapitalvärdet för denna skadefaktor enligt samma formel som nyss eller

F = J. Up^J.

Dessa tvänne räntesatser ökade med kulturkostna- dema k, utvisa skadebeloppets storlek per ytenhet. Frän denna summa bör dock sjelffallet frändragas virkespriset vp. per ytenhet, hvars beräkning här ej torde behöfva de- monsteras. För att erhälla skadebeloppet S för heia karte- figuren, skall det erhällna beloppet per ytenhet naturligt- vis multipliceras med arealen, hvilken betecknas med A. Formeln blir da:

5 = [[a hop^J) + (J. Up^j) + k] ^ vp] A

Om, säsom tidigare nämnts, det gäller ett utglesadt bestand och man i stallet för att reducera beständets älder, reducerar arealen, blir formein:

,5' =

[(j. Lo p±j)m + (j. Ifip^j) + k] ^ vp.

A.

_ n _

eller om man insätter de funna värdena för beständets

produktionsvärde P och för jordförsämringen F blir formein:

S ^ (P+ F+k'-vp) A.

Detta är principen för det af mig töljda förfarings- sättet vid skadevärdering af brandskogar.

Vid det praktiska utförandet stöter man dock pä de- taljer, som ej utan vidare kunna inramas i ett gifvet Sy- stem, utan fordra modifikationer. Af dessa vill jag antyda nägra de oftast förekommande fall.

Om beständet ej blir förstördt, utan endast skadat

30

genom branden, anser jag det vara riktigast, beräkna skadan genom att förlänga omloppstiden, ty träden hämmas ju i sin utveckling, och uppskatta den samma, som antagligen kommer att utgöra prisfallet för försämrad kvalitö i virket.

Om beständet utgöres af timmer eller eljes fullmogen skog behöfver naturligtvis ej produktionsvärdet beräknas, utan i stallet skogens förhandenvarande värde med alla pä saken inverkande omständigheter.

Skulle beständet äter utgöras af yngre skog jemte timmer, beräknas timmer värdet skildt, och för det äter- stäende beständet dess produktionsvärde, da detta beräknas enligt antagandet, att de platser, timren intaga, äro kalytor med en älder = 0.

Att i detalj redogöra för dessa särskilda fall, torde för fackmannen vara obehöfligt, da de delvis framgä af den tidigare redogörelsen, delvis äro sjelfklara och endast ett päpekande är tillfylles.

I detta sammanhang vill jag beröra en annan metod, för bestämmandet af ett beständs värde. D:r Blomqvist Säger nämligen i sitt ofvan anförda arbete „SkogshushälU ningens Nationalekonomi" sidan 100. „Men om beständet redan närmar sig huggbar älder, kan beräknandet af dess värde lämpligare och säkrare ske sälunda, att dess san- nolika framtida försäljningsvärde diskonteras tili närva- rande tid".

För att belysa, tili hvilka resultat man enligt detta förfaringssätt kan komma, vill jag anföra ett exempel. An- tagom att en skog utnyttjas enligt en 100 ärig omlopps- tid, men blir genom brand förstörd vid 80 ärs älder da man ju künde blifva frestad beräkna beständets värde en- ligt den angifna metoden. Antagom att beständets sano- lika värde vid 100 ärs älder skulle vara 100 mark. Och da det här gäller att diskontera ett penningebelopp, torde 5^/o ej kunna anses vara en obillig räntesats. Om vi i

formein ^ = j^ (100 — pO» hvilken uttrycker kapital sum-

31

man vid diskontberäkningar, insätta de här ofvan antagna värdena, blefve det 80 äriga beständets kapitalvärde

c = Jg (100 ~ 5.20) = O.

d. V. s. det ättioäriga beständet vore värdelöst. För ett 90 ärigt bestand blefve värdet 50 mark, för ett 95 ärigt bestand 75 mk o. s. v. Dessa siffror torde vara tillfylles, för att Visa, tili hvilka omöjliga resultat ett sädant förfa- ringssätt skulle leda. Pä grund häraf mäste jag betvifla möjligheten af att vid en praktisk beräkning af beständs- värdet kunna tillämpa den ifrägavarande metoden.

Här nedan vill jag äfven lemna formulär för de an- teckningar, som göras i skogen vid undersökning i och för värdering af brandskador samt öfver den uppställning jag följt, vid utförandet af sjelfva beräkningen.

Formular 1. Uppställning för anteckningar i skogen.

C

Mark och beständs beskrifning.

	;o
	n
Jord
£	S
1 ■<	o	Sa
	XTxr	g
' 1	Sä	1
' B t6	o?	S:
»^	D.
1 1		P

c/3;

'I;

li "§

P CA

s-*«

r rt

— ^ ;

3

Myraktig mark bev. m. tl. o. ngt.

björk ; 4

Mo utomordentligt bördig bev. m. j' blandskog, 210 timmer ä heia fi-l guren kuTlvrakta skadan ä 1 mk. '

per St. = 210 mk ; 20

Masse Ingen skada ! 0

Frisk mo bv. m. blandskog | 10

Lag mark bev. m. tall o gran . . . t 5

Myr bev. m. tl. o gran i 1

Frisk mo bev. m. tl. o björk ... .i 12

D:o bev. m. tall 15

Mo bev. m. 1367 timmerträd och , nägot oduglig underväxt. Skadan 1 mk. per träd 10

20 0 4 0:io ; 0

80 25

0

20 ' 10 15 i 10

8 ! 5 45 , 10 22 I 20

60 i 1:20 6:oo;

0

10

5

1

15 5

0 ! 0 !

0:i5 ' 4:oo

0:oo 3:oo |

0:oo 0:öo 0:io

0:oo;

4:oo

8:oo

I

— 20 I — — I 7:oo

I I ! I I

Anmärkning: Andra kolumnen, afsedd för .reduktionstalet* af ytenheten, har af mig ej begagnats, emedan jag reducerat äldem, hvil- ken säledes ej angifver beständets verkliga dlder, utan den uppkattade äldem för bestand, hvars täthetsgrad ej är normal. Huru denna kolumn bör, i fall af behof i fyllas, är dock i det föregäende angifvet.

Arealytenheten utgöres af tunnlandet i förestäende anteckningar, emedan arealema i kartebeskrifningen var angifven i tunnland.

a

O

d

Im

a

(N

3

E

O

Skadebeloppet ^

för I

heia figuren :^

Karte figurens areal i tunnland

Skadanpertunn* ' qj land, minskad —

med virkets nu- 1^^ varande värde ^

Virkets nuva- ^

rande värde per j .

tunnland j^

I

m 3 virke per tunnl

Den sammanräk-

nade skadan per

tunnland

Kulturkostnader per tunnland

I Skadebeloppet q, ' per tunnland för 1 , minskad växt- I kraft I

Beständets pro- \^ duktions värde j per tunnland h^

Den förminskade växt-

kraften uppskattade

i antal &r

Beduktionstalet för ytenheten

Beständets Alder

Jordvärdet per — tunnland |:^

c

Kartefigur

lO CM

12 SS2f5 8

?5 2

CM CM

S2

cp 50 t; Oi

CM »-i CO K

§ S

f=8

"^^ CM

CM <0

00 <o

CM 00

o

I CM

CM CO CM CO

CO

00

o

00

s

CO to CTi

h- 05 Q CM OO Q

CO «^^ "^ ^ ^ H.

CO 00 O) O O

a^M CO Oi CO cp lo "^ a> CO o

5?5? ;2

SS

lO ^ lO «o

o> «-^ CO O CO cp Tj« lO "^ Tj« 00 o

I 2

^ CO lO

^ CO »-

C^ CO CM Cft

8

I CO 05 h* r^ ^

I O h- CM CO l^

00 CM

?32

O iC o o -4 ^ CM

8

O lO 00 lO CM

CM ^ Tj» CS

i2 >

CO

2 ^

II

I 5

^ o bo o)

: ^"i

• t/i s

c -^

: is -o

5 6

bo jtf

«= o a

- E I

4? G

^ -C «CO

^ Cl« ^

o ^ > o

w

I • -

e of e 'S 3

t*. -o *; 5

~ - 00:3 ^

o Z

XO

's

CO o "ob ««

w B

o a> ^ c

Xi

^

li «I

E s

'S o o o s

Q Q

■SB

CO

CO

c

CO t>. 00 o>

Forstentomologiskt smäplock

enligt

anteckningar och samlingar

af

J. E. Furul^elm«

Sammanstäilda och utarbetade af K. O. Elfvmg.

Da Lektom vid Evois Forstinstitut J. E. Furuhjelm vären 1901 afled, blef jag af Direktorn för samma anstalt Dr A. Blomqvist ombedd att ur den aflidnes naturveten- skapliga anteckningar, som af sterbhuset öfverlämnats institutets ägo, söka framleta och för offentligheten fram- lägga sädant, som künde hafva ett varaktigare värde. Jag beslöt mig da att ägna min uppmärksamhet ät den forst- zoologiska och specielt den forstentomologiska delen af nämda annotationer. Förevarande uppsats är resultatet af mina bemödanden härutinnan och grundar sig säsom synes pä iakttagelser, som af framlidne Lektor Furuhjelm personligen eller under hans ledning af elever vid forst- institutet under en längre tidsföljd gjorts pä Evois. Forst- zoologins Studium är hos oss en i hög grad försummad gren af den biologiska forskningen, och har jag tankt, att denna lilla uppsats künde tjäna som en om ock ringa grundval för ett framtida mera energiskt samarbete af vära naturvetenskapsifrare och forstmän för ökad kunskap om de djurarter, hvilka i värt land likasom i öfriga kultur- länder redan spela och i ännu högre grad i framtiden skola spela en viktig roll i vära skogars ekonomi. Sär-

35

skildt hoppas jag, att denna uppsats skall klinga som en maning tili landets forsttnän att mera an hittils gifva akt pä skogsinsekter och andra skadedjur i skogen och dy- medels göra möjligt förklarandet af en massa klagomäl öfver skogskulturers och ungskogsbeständs sjuklighet och längsamma växt. Ty endast genom att lära känna sjuk- domsorsakerna, kunna vi tänka oss möjligheten af en fram- gängsrik kamp emot desamma. Jag hoppas med sä myc- ket större tillförsigt kunna räkna pä forstmännens intresse i nämda afseende, som de ju ständigt lefva i skogens ome- delbara gemenskap, och hafva det bästa tillfälle tili iakt- tagelser rörande djurlifvet i skogama. Dessutom har jag trott mig genom att nedan upptaga namnen pä samtliga f. d. elever, som under ,Evois tiden" gjort sig mödan att göra annotationer, betyga, att dylika iakttagelser hafva värde och blifva tillvaratagna. I hvilken riktning obser- vationerna borde gä, torde här nedan framgä och künde korteligen sammanfattas i: belys utvecklingscykeln för hvarje sdsom forstUgt skadedjur obsetverad art samt skadegörelsens beskaffenhet och vidd, ort och tidpunkt för hvarje Observation naturligtvis ej att förglömna!

Da jag här nedan upptagit arter, öfver hvilka endast enstaka eller ett fatal observationer finnas, och hvilka sä- lunda ej berättiga tili nägra slutsatser, har det skett för att härigenom angifva, hvilka insektarter som främst borde göras tili föremäl för ifrägavarande iakttagelser. Tyvärr hafva dock mänga anmärkningsvärda arter i brist pä an- notationsmaterial mäst utelämnas, men vill jag pä detta Ställe nämna sädana, om hvilka man hos oss ej har nägon nämvärd kännedom, och hvilka dock äro pä det högsta förtjänta att uppmärksammas.

Da nedan upptagna observationer närmast äga en rent lokal betydelse för Evois trakten, är det att förutse, att iakttagelserna därstädes ocksä framdeles fortgä — sä- vidt möjligt med afseende fästadt ocksä pä de i närstäende förteckning upptagna familjer, slägten och arter.

36

Coleoptera:

Rhizotrogus (Melolontha) solstitialis L.

Byctiscus Populi L & Betuleti Fabr.

Hylobius Pineti Fabr.

Cryptorhynchus Lapathi L.

Plssodes Harry nice Hbst & Gyllenhali Schönh.

Brachonyx indigena Hbst.

Magdalinus violaceus L. & duplicatus Germ.

Tomicider!

Tetropium luridum L. Luperus pinicola. Cryptocephalus Pini. Chrysomelider.

Lepidoptera.

Cossus cossus L.

Eriogaster lanestris L.

Lymantria Monacha L. och Ocneria dispar L.

Agrotis vestigialis Rott. & segetum Schiff & excla-

mationis L. Fidonia piniaria L. Cheimatobia bnimata L. Hibemia defoliaria Hbn. Cidaria dilutata.

Tortrix viridana L. & ferrugana Tr. Tortrix Buoiiana Schiff. & duplana Hbn.

„ pinivorana ZU. & tedella Cl.

cosmophorana Tr. & pactolana ZU. duplicana Zeit. & coniferana Ratz.

„ pinicolana ZU. & strobilana L. Tinea piniariella ZU. & laricella Hbn. Phycis abieteUa Zk. m. fi.

37

Hymenoptera.

Sirex arterna.

De pä barrträden lefvande arterna af slägtena Lo- phyrus (specielt Pini L.), Lyda & Nematus samt Cimbex arterna m. fl. pä löfträd.

Af denna förteckning, som icke pä längt när är ut- tömmande, utan som nämdt omfattar blott mera anmärk- ningsvärda arter, framgär, huru mycket, som ännu finnes att göra. Äfven de minsta meddelanden hafva nog sin betydelse — smäningom kan af ett flertal smärre notiser ett värdefullt lielt fäs tili stand. Altsä alla med! Med- delandena künde ju göras anfingen direkt i de forstliga tidskriftema eller ocksä insändas tili undertecknad, som i sinom tid, sedan materialet hunnit blifva tillräckligt stört, gäma ätager sig dess utarbetande.

För dem, som vilja göra sig mödan att följa med heia utvecklingscykeln hos den ena eller andra skadein- sekten ^och pä .grund häraf uppställa en kortfattad öfver- sigt, läter jag som mallar här nedan ingä en insektkalen- der, upprättad af Lektor Furuhjelm för undervisningsända- mäl, äfvensom en annan grafisk dylik enligt tyskmönster, uppgjord af mig.

I texten utanför tabellerna äro annotationer af Lek- tor Furuhjelm försedda med hans namnteckning J. E. F— m — öfriga anmärkningar och reflexioner äro gjorda af un- dertecknad.

Pä fräga om Lektor Furuhjelms nedanstäende an- teckningar vill jag ännu hafva nämdt, att det var min me- ning, att lata dem omfatta alt, som härutinnan gjorts pä Evois ända tili hans död, men har det ej lyckats mig att öfverkomma annotationer för ären 1899 och 1900, hvarför dessa här uteblifva. Att sädana borde finnas, har jag hört med säkerhet pästäs, men hvart de hamnat, är mig ej bekant.

38

Sist och slutligen vill jag anmärka, att da föreva- rande material bl. a. bopletats ir&n en massa stnärre pap- per, det künde hända, att nägon mindre annotation vid hopsatnlandet förbisetts.

Helsingfors den 28 februari 1903.

Utgifvaren.

39

L Coleoptera, Skalbaggar. A. Lamellicomia.

Melolontha Hippocastani Fbr.

Observations tid.

Observationens innebOrd.

Observators namn.

18 31/» 76 18 W/s 78 18 W/5 79 18»/ö79 182/7 79

.10-20

18-

-79

18«/5 80 18"/» 80

1822/5 82

1827/,o82 18 W/5 83

18 »7/5 83

183V5 84 18 V« 84

18 3^/6 84

18 8/6 84 18»V»86 18 »1/689 1821/5 89

OUonborren flygande

började framkomma .

sägs flyga

flog fortfarande . . .

. en C krypande pü mar

ken, antagligan ej uppkrupen efter

ägglSggning, emedan sA v9l bibe-

hallen

Talrika exemptar, tagna A angifven tidrymd saml. **)

En fuUbildad imago i jorden

Den första flygande

OUonborren synlig

3 ^^ tagna nära jordytan (samt.) . .

Hundradetal Melol. larver nflra jordy- tan ätande, nästan fuIlvSxta. Häl i jorden antydde, att Imagines re- dan delvis framkommit

Flere exx. af Mel. Hippoc. i jorden, färdlga att utkrypa

OUonborren üög rikligt

c. 25 st. Mel. Hipp, kröpo upp ur jor- den klo 91/2-10 e. m

Flögo ännu talrikare an föregäende aftnar — talrikast

Flögo fortfarande

Q just framkommen (saml.)

Ollonborrar i rörelse

Flygande kring bjOrktoppame tflmli- gen allmänt

H. R. Sandberg

K. Cajanus

C. E. Nylund

J. E. Furuhjelm

J. E. F— m*)

J. E. F— m.

J. E. F— m

J. E. F-m

A. Vestermarck

J. E. F— m

J. E. F— m J. E. F— m

J. E. F--^m

J. E. F— m J. E. F— m J. E. F-m J. E. F-m

J. E. F-m

*) I det följande förkortas Lektor Furuhjelms namn tili J. E. F— m. **) (saml.) anger, att uppgiften stöder sig pä exemplar, förvarade i samlingarne Ä Institutet.

40

I

1822.27/5 89

18"/6 89

18 29/4 90

181/5 90 182/6 90

18Ö/3 90

18 9/5 91

d:o

1810/5 92 1815/5 93

18 28/593 1829/593

18Vn93

1826/494 1812-13/5 94

1822/5 94

1821/5 96 1810/5 98

1822/5 98

18 7/698

Fortforo att flyga

Annu fätaligt flygande

Flygande

D:o :

Inom en c. 150 qvadrataln stor yta i institutets trädgdrd upplockades 138 en-äriga och 7 st. fullväxta larver af Melolontha Hipp

Ollonborren tagen*) (saml.)

Ollonborren sigs

Sparsamt flygande kring björkarne .

Ollonborren sägs

^ funnen i jorden helt nära jordytan

1 (j flygande

En massa larver och füllt utvecklade expl. i Walkjärvi plantskolan . . .

Togos 3 fuUbildade ollonboirar, 2 9 0. 1 (j i jorden, 12tumunder jordyt.

Imagines i jorden

svärma pä kvällarne .... flögo rikligt

Första Mel. för äret ^ synlig ....

(^ tagen i jorden (saml.)

Mel. Hipp, fullbildad i jorden .... . pä björk

J. E. F-m

J. E. F— m

J. E. Ekström

R. Montell

R. J.

J. E. F— m J. E. F— m Montell E. F— m H— i J. E. F— m J. E. F— m

Granit

J. E. F— m J. E. F-^m Densamme Densamme J. E. F— m J. E. F-m K. O. Elfving H. Borg

Ofvanstäende observationer äro mest belysande för bedömande af Mel. Hipp, flygtid, hvilken under olika är varit ganska varierande. Dock kan man i allmänhet fast- slä dess flygtid tili senare Hälften af maj. Ocksä för be- stämmandet af flygären och den härmed sammanhängande generationstiden i traktema af Evois finner man god led- ning i de gjorda annotationerna. Dessa utvisa med tyd- lighet, att ären 1884, 1889 och 1894 varit flygär, hvar- jämte flygtidens längd under äret 1879 tyder pä, att ocksä sistnämda är varit flygär. Ett visst samband mellan flyg- ären och flygtidens längd synes mig nämligen ofvanstäende anteckningar lata förmoda sätiilvida, att flygtiden synes

*) I fall ej fei i anteckningen föreligger, bör väl denna fOrstäs sj, att Imago exemplar uttagits ur jorden. Anm. af utg.

41

utsträckt ä vida längre tidsperiod under flygär, an under andra är (1894 äro annotationerna härutinnan för tidigt afslutade, livarför detta skenbart synes strida emot min slutsats). Vidare kan af ofvanstäende den slutledning dra- gas, att Ollonborren 1. rättare för undvikande af alt mi- stag Kastanjeborren flyger rikligare hvart 5:te är, eller att sälunda dess utveckling frän ägg tili imago erfordrar 5 är, ett faktura, som ju är öfverensstämmande med senare ti- ders iakttagelser i Tyskland.

Hvad skadegörelser, förorsakade af Kastanjeborren, vidkommer, finnas endast fä annotationer. Sälunda om- nämnes 18^^/683, att ollonborrelarver föregäende är för- stört 6—7 äriga lärkträdsplantor. Den 26 Oktober 1886 finnes antecknadt, att tallplantor i mängd i frösängarne blifvit afbitna nära jordytan af Melolontha larver, hvilka helt och hallet förtärt de afbitna partierna.

Anm.: Nämnas kan, att de skador ollonborrelarverna under de sista 5 ären anställt i plantskoloma ä Evois, ingalunda äro smä.

B. Serricornia.

Öfver hithörande forstinsekter, Buprestider och Ela- terider, hvilka i öfrigt i forstligt afseende hos oss torde spela en ytterst obetydlig roll, finnas endast nägra fä an- notationer, rörande

Elater aeneus L.

Observations 1 '''	Observationens innebörd	Observators namn
181-10/6 77— 1810.20/6 78— 1811-20/580- 18 2/6 90 18 5/692 1822/5 96 1810/5 97 188/698	t Exemplar tagna (saml.)	J. E. F— m J. E. F— m J. E. F— m J. E. F-m K. 0. Elfving E. B. Bützow
8 st. Elater larver uppgräfdes tillsam- mans med Melolontha larver i plant- skolan El. aeneus flygtid . . . : svnlicr

42

Da Elater larver, ehuru blott ett fatal, ofta anträffas i plantskolorna tillsammans med Melolontha och Agrotis larver, och da dessa ju äro „rottnaskar' och i andra län- der observerats angripa äfven rötter af trädplantor är det troligt, att de ocksä tili en viss grad flro delaktiga i för- störandet af barrträdsplantor i Evois plantskolor, ehuru detta hos oss icke är säkert konstateradt da deras frat fir svärt att skilja frän andra rotskadande insekters satt att skada. De Elater larver, jag anträffat i nämda plantsko- lor, tillhöra ofvanstäende art.

C. Rhynchophori. Rhynchites Betulae L.

Observa- tions tid i

18 »9/682

1827/6 89

18»/5 97 18 7/6 98

Observationens innebörd

(f g tagna (samt.)

1 exemplar taget (saml.)

De första exemplaren observerade . D:o D:o D:o

Observators namn

J. E. F-m

J. E. F-m

K. O. Elfving

H. Borg

Apoderus Coryli L.

Rörande denna art finnes endast en anteckning af H. Borg, att han funnit denna 18V6 98.

Strophosomus Coryli Fabr.

Observa- tions tid

1821.30/6 77

1821-3V7 79 182», 784 18 '4/5 97

1822/5 98

18 »6/698

Observationens innebörd

Observatots namn

Tagen (saml.) • J. E. F— m

D:o (saml.) | J. E. F— m

D:o (saml.) ' J. E. F - m

Tagen pä rönn j K. O. Elfving

Observerad ! K. O. Elfving

Tagen (saml.) I J. E. F— m

43

Brachyderes inganus L.

Tagen 18*>/4 98 af K. O. Elfving, sannolikt öfvervin-

trat SS. fullbildad.

Hylobius Abietis L.

Observa- tions tid

18 26/575

18 W/878 18»/5 79

1828/7 79

18 20/582

1826/5 82

186/6 82

18 19/682 18 20/682

188/684 188/684

1816-28/6 84

18 15/589

18 27.28/689

1819/5 90

18 23/690

186/692

18 23.26/6 92

18 4/792

18 26/5 93

1812/5 94 18i»/5 95

18 27/5 96

1820/5 96 1830/1096

Observationens innebOrd

Svärmade

Infingad (saml.)

Tagen (saml.)

D:o (saml.)

D:o färdigbildad Imago ur pupphäla

Synlig

Rikligt förekommande, 550 exemplar

fängades af elever och

Hyl. Ab. antraffades vid roten af ett

stört antai samma ärs stubbar, ända

tili 10 ex. per stubbe

Ett ex. taget (saml.)

A stubbar frän 1880-81 larver ätande,

endast fl redan i pupphäla, ej för-

puppade

Par exemplar infftngades

Talrikt vid rothalsen af stubbar frän

vintem

Exemplar tagna (saml.)

I rörelse

Flere exemplar infängade

Ymnigt flygande

Ett exemplar taget (saml.)

I mängd

Flerstädes

Svärmade ymnigare an förutunder äret

Anträffad

Kommer fram

Framkommo

De försra expi. syntes

Larv. af Hyl. Ab. vid rot af stubbe Hylob. larver i färdig pupphäla ä

rötter af tallstubbar, dessutom en

Observators namn

E. Wrede J. E. F-m E. F-m E. F-m E. F-m E. F— m

A. B. Heikel

J. E. F-m J. E. F-m

J. E. F-m

Hj J

E. F— m E. F-m E. F-m E. F— m J. E. F-m J. E. F-m Malmgren E. F-m J. E. F-m l. W. Granit J. E. F-m J. E. F-m J. E. F-m J. E. F-m

44

18 19/597 18 »7/697 1813/7 97

18 22/598

1816/698

larv utan pupphdla, en del äter med

halffärdiga pupphälor (Mustajärvi &

Pottaskamäki) j J. E. F-m

De första expl. för äret togos . . . . | K. O. Elfving

Imagines flerstädes pä marken . . . . ! J. E. F— m

Togs ett expl. af Hyl. Ab j J. E. F-m

Hyl. Ab. synlig K. O. Elfving

D:o tagen (saml.) I J. E. F-m

Ehuru observationerna, rörande Hylob. Ab. säsom synes ej äro fätaliga, berättiga dessa dock icke tili att draga de slutliga konsekvenserna rörande denna arts ut- veckling. Att ej denna ytterst allmänna och i forstligt af- seende ganska beaktansvärda skalbagge tili sitt lefnadssätt ännu hos oss är noggrannare känd, bör ej förväna oss, da vi taga notis om erfarenheterna frän andra länder, särskildt Tyskland, och som visa oss, att frägan om Hy- lob. Ab. generation hör tili de mest komplicerade. Sä- lunda upptager Eckstein i sin forstzoologi ej mindre an 10 olika utvecklings-schema för ifrägavarande art.

Rörande skadegörelser, förorsakade af Hyl. Ab. fin- nes annoteradt, att underväxten i en 1880—81 afvärkad skog allmänt var skadad, delvis mycket svärt.

Anm.: Ocksä denna art har de senaste ären gjord icke ringa skada i tall och lärkträdskulturer pä Evois

Pissodes notatus Fabr.

Observations tid

Observationens innebörd

Observators namn

1826/5 75

1821/8 92

1813/5 94 1815/5 94

Svärmade E. Wrede

Dels fullbildade dels puppor vid rot- halsen af 10—15 drig död tall . . i J. E. F— m

1 larvtillständ | J. E. F— m

Larver i pupphäla ! J. E. F — m

45

Pissodes Pini L.

189/1096 Pissodes (Pini?) som larv i pupphAla . J. E. F— m

1822/5 98 . Pini i kopulation K. O. E— g

Pissodes piniphilus Hbst.

18»/597 Tagen af J. E. F— m

18 »9/5 98 Larven höll pä att bereda sig tili för-

puppning J. E. F— m

Hylurgus piniperda L.

Observations tid

1823/4 64

189/5 64

184/8 75 188/5 75 1821/4 76

18 26/476

18 »2/576

189/478 18 »1/480 1813/4 80

18 23/480 18 22/481

188/5 81 18 23/4 82

18 »9/6 82 18 7/882

18 27/483 1829/4 83

189/5 83 18 3/684

18 24/684 18 28/4 85

18 »»-13/4 86

Observationens innebörd

Observators namn

Flog ymnigt

I mängd inborrad under barken af

fällda stammar, flere ägg lagda . .

Svärmade enstaka exemplar

Hade börjat lägga ägg

Framkom

Inborrad

Syntes för andra gdngen, nu taJrikare

an första gangen . . . . ,

Flog

Sparsamt synlig

Rikligt flygande

Hade lagt ägg, inborrad

AUmänt inborrad vid rothalsen af 50

— 60 ärig tall i vinterkvarter . . . Utkrupen ur , ...

Framkommen, delvis redan inborrad

Tagen (saral.)

Inborrad i tallskott

Flyger

Egentlig svärmtid

Lagt ägg

Hade borrat sig 1—3 tum länga gän-

gar och lagt ägg

Tagen (saml.)

Framkom enstaka

Svärmade talrikt

J. E. F— m

J. E. F— m

Ernst Wrede

J. E. F— m

J. E. F—m J. E. F— m

l J. E. F— m J. E. F— m

J. E. F— m J. E. F— m

F— m F— m F— m F— m F— m J. E. F— m

J. E. J. E.

J. E. F— m J. E. F— m J. E. F— m J. E. F— m

46

184/5 88 Inborrad ä fälldt virke J. E. F— m

18 30/4 89 Utkrupit ur vinterkvarteret J. E. F— m

18^/589 Ett och annat exemplar flygande . . J. E. F— m

18^/490 I mängd svärmande Wasastjema

18 27/4 90 Svärmade andra gängen ymnigt ... J. E. F — m

187/5 91 Framkommo enstaka exemplar .... J. E. F — m

18 ^/6 91 Ett exemplar anträffades i märgen af

förra Irets skott J.

18J6/8 93 I pä marken nedfallna tallskott ... J.

18 »3/494 Flygande J.

18 22/494 Inborrad under barken J.

18 21/795 Merändels förpuppad, 2 exemplar unga

imagines

183/5 96 Enstaka exemplar

185/5 96 Svärmade talrikt

! 18 7/5 96 Inborrad under barken J. E. F— m

i 18 26/4 97 Massvis svärmande K. O. Elfving

, 18 21/5 98 Äggläggande J. E. F— m

Af ofvanstäende annotationer fär man en füllt bely- sande bild af artens i fräga flygtid, som synes infalla i senare Hälften af april och början af maj. Anteckningarna frän 1882 och 1893 äter lämna oss anvisning pä, när märg- borren genomgätt sin utveckling, och när den föröfvar sin egentliga skada ä skogen.

Hylurgus minor Htg.

E. E. E. E.

E. E.

F— m F— m F— m F—m

F— m F—m

Observations tid

18 10/6 65 I80/98O 18 20/6 82

18 9/9 82

189/5 83 18 21/9 83 183/6 84

Observationens innebörd

Tagen (saml.)

Tagen i nedfallna tallskott (saml.) . . Larver, dels redan i pupphäla, men

ännu ej förpuppade

Ej mera att finna i pupphälor, troli-

gen 2 veckor tidigare utkrupna. .

Flygande

2 exemplar i nedfallna tallskott (saml.) Borrat gängar af 1—3 tums längd och

lagt ägg

Observators namn

E. F—m E. F—m

J. E. F—m

F—m F—m F— ra

J. E. F—m

47

18»a/4 86

18 26/4 87

18^9/5 89

18 27/4 90 18 28/5 91

1811/5 93 1815/5 94? 185/6 96 188/a96

18 26/4 97

18«/5 98 1817/5 98 18 21/5 98 181/6 98

Flere expl. infängade

Ett expl. krypande ä tallstam . . . Äggläggande 1—1 1/2 tum länga gän-

gar

Svärmade

Flygande

Tagen i flere expl

Inborrad och hade lagt ägg

En och annan synlig

Talrikt flygande

Massvis flygande

Svärmar

Inborrad

Äggläggande

D:o

J. E. F—m J. E. F—m

F— m F— m F— m F — m F-m

^ J. E. F— ra

K. O. Elfving K. O. -Elfving K. O. Elfving J. E. F-m K. O. Elfving

Denna arts iefnadssätt synes i det närmaste öfverens- stämma med föregäende arts.

Hylastes ater Fabr.

Observations tid

Observationens innebörd

Observators namn

1815/6 65

18 25-31/5 82 18 24/6 84

18 27JM/6 89 1818/6??

18 6/6 90

18 28/5 91

18 20/5 96 18 6/6 98 18 9/6 98

1816/6 98 18 /6 99

Tagen (saml.)

11 exemplar tagna (saml.)

Tagen (saml.)

Flere expl. tagna (saml.)

Svärhiar

1 expl. flygande

1 mängd svärraande

Vid roten af en stubbe

Svärmar

Talrika exemplar tagna (saml.) . . . .

1 expl. taget (saml.)

Tagen i sällskap med Hylobius Abie- tis (saml.)

J. E. F— m J. E. F— m J. E. F— m J. E. F>-m J. E. F-m J. E. F-m J. E. F— m J. E. F— m K. O. Elfving J. E. F— m J. E. F— m

J. E. F— m

Ej häller af denna tabell kan man draga slutsatser annat an vis ä vis artens flygtid. Da denna infaller sä sent, jämförd med hvad fallet är exempelvis i Tyskland,

48

är det antagligt, att i motsats tili hvad fallet i Tyskland dr, endast en generation hoss oss kommer tili utveckling under äret. Nämda sakförhällande behöfver närmare ut- redning, likasom öfvervintringsstadiet (antagligen imago?)

Hylastes palliatus GylL

ObservatJons i tid

Observationens innebörd

Observators namn

1827/490 ' Tagen J. E. F— m

I 18 26 497 ; Massvis svärmande K. O. Elfving

18 »*/598 1 Tagen K. O. Elfving

I 18«/698 i 1 expl. (saml.) J. E. F— m

Tomicus acuminatus Gyll.

Observations tid

18 »0/6 65 18 »9/4 80 18V5 81 181/4 82

183/4 82 1830/6 82

189/9 82 18 »3/5 83

18 »9/583 18 4/8 83

18 3/1183

18 »7/690 18 »2/7 90

Observationens innebörd

Observators namn

Ett expl. (saml.) '

Tagen (saml.) j J. E. F— m

öfvervintrande imagines i pupphäla . j J. E. F— m Ljusfärgade expl. frän ytbräder, tro-

ligen af den vären 1881 kläckta ge-

nerationen J. E. F— m

2 Ijusa expl. frän stocitar (saml.) . . J. E. F — m Fullbildad ä fälld tallstam, antagligen

öfvervintrad ss. larv el. puppa . . . , J. E. F — m

I mängd SS. fullbildad under tallbark ' J. E. F— m 1 expl. öfvervintrande under bark af

tall, färdig att lämna detsamma . . | J. E. F— m

Inborrad (saml.) ' J. E. F — m

Larver, puppor och imagines under de '

tunnare barklagren af tall — manne i

dubbel generation? ' J. E. F— m

Tagen under barken af 40—50 ärig i

tall, som samma är gätt ut (saml.) J. E. F — m !

Flere expl. (saml.) ' J. E. F— m 1

I beräd att borra in sig (saml.) ... I J. E. F— m l

18»/497

18 25/498

Ofvervintrande imagines

Dels gula under bark, dels mörka in- divider krypande pä trädstam . . .

49

K. O. Elfving H. Borg

Ofvanstäende iakttagelser synes tyda pä, att gene- rationen är enärig, och att arten i regel öfvervintrar ss. fullbildad — om ocksä ej med füllt utbildad färg. Anno- tationen af 18^8 83 tyckes mig snarare tala för, att en del exemplar utbildas tili imagines redan i augusti för att se- dermera öfvervintra ss. sädana, an för en dubbel gene- ration.

Att en dubbel generation stundom kan förekomma, är ej omöjligt, och synes mig iakttagelsen af 18^7 90 tala mera härför an förenämda Observation af 1883.

Tomicus stenographus Duft.

Observations tid

18 »3/9 65*

18 23/5 75

18 7/8 82 189/9 82

1813/5 83

181/6 98 184/6 98

Observationens innebörd

2 Ijusfärgade expl. under tallbark (saml.)

Expl. sägos

FuUbildad ä fälld taH

Ett expl. inborradt, troligen för vln- terkvarter

I vinterkvarter, beredda att lämna det- samma

Fördärdigatc. 8 cm länga modergängar

Lflggande ägg

Observators
namn
J. E.	F— m
J. E.	F— m
J. E.	[F-m
J. E.	F-m
J. E.	F-m
K. O.	Elfving
H.	Borg

Det ser ut, som om arten skulle utveckla en gene- ration i äret och öfvervintra ss. imago.

50

Tomicus typographus L.

Observations tid

Observationens innebOrd

Observators namn.

18^3/4 65 2 expl. tagna pä gran (saml.) . . . .

18 «0/665 Tagen (saml.) .....'

182V765 : D:o d:o

1828/965 D:o d:o

18 »3/965 D:o 4 tallstara (saml.)

18 26/5 75 Svärmade

18 20/682 Dels larver, dels puppor i fälld gran

18 2/7 82 Tagen (saml.)

18 7/8 82 I Fullbildad ä fälld gran

183/6 84 I Befann sig inborradi merändels i par-

I ningskammaren

18 '^/589 ' Inborrad c. V2 tum Iran parningskam-

I maren

18 V590 j Svärmade

18 »2/5 98 Tagen under barken af gran (saml.) .

18 V6 98 I Börjat lägga ägg

18 4/6 98 : Läggande ägg

E. Wrede J. E. F-m J. E. F-m J. E. F-m

J. E. F-m

J. E. EkstrOm

J. E. F-m

K. O. Elfving

K. O. Elfving

H. Borg

önskligt vore, att variationerna i utvecklingen spe- cielt hos denna sä farlig ansedda art blefve föremäl för ett mera ingäende Studium i olika delar af värt land. **

Tomicus Laricis Fabr.*)

Observations tid

18 »0/6 65 18 »3/9 65

1826/5 75 18 23/5 75 18 20/4 81

18 20/6 82

Observationens innebörd

Observators namn

Tagen (saml.)

D:o ä tall (saml.) ....

Svärmade

Sägs

I tallbark (saml.)

Larver i fällda tallstammar

J. E. F-m J. E. F-m E. Wrede J. E. F-m J. E. F-m J. E. F-m

*) Anm.: Manne ej snarare annotationerna rörande denna art hän- föra sig tili T. proximus Eichhoff och nigritus Gyll.? Utgifvaren,

51

18 "/«82

1811-20/6 82

18 7/8 82

18 9/9 82 1813/5 83

18 20/5 83 18 3/6 84 1812/6 88 18 20/6 88 1819/5 89 1819/6 90

18 24/5 96

18 7/7 97 1819/5 98 181/6 98 18 4/6 98

Pä fälld omkr. 30 ärig tall, larver . . Imagines (saml.)

1 imago ä falld tallstam — ä föregäende

vinter fälld granstam dels ss. larv.

dels SS. puppa

Larv och puppa samt nästan fullbildad Talrika expl. i vinterkvarter, färdiga

att utflyg?

Imagines tagna

Inborrad i pamingskammaren

Talrikt krypande pä tallstam

2 expl. , , ,

Nyligen inborrad i gran

1 expl. i beräd att bona in sig i en

tallstam

Krypande pä tallstam

C. 4 cm länga modergängar

Lämnade vinterkvarteret i fälld tall .

Tagen

Läggande ägg

J. E. F-m J. E. F-m I

J. E. F-m J. E. F-m

E. F-m E. F-m E. F-m E. F-m E. F-m E. F-m

J. E. F-m J. E. F-m J. E. F-m J. E. F-m E. B. Bützow H. Borg

Det synes antagligt, att hithörande arter hafva sin normala flygtid i senare hälften af maj, utveckla en gene- ration i äret och öfvervintra säsom imagines. Att 1 Va — 2 generation pä ett är likasom hos T. typographus under- stundom kan komma tili utvekling är högst antagligt, om man fär döma af observationer öfver imagines i det fria i medlet af juni, men behöfver närmare konstateras, hvarvid noga bör tillses, humvida exemplar af T. laricis eller de i anm. nämda närstäende föreligga.

Tomicus chalcographus L.

Observations tid

Observationens innebörd

Observators namn

18 13/465 1810/6 65

18 27/6 79

Flere expl. (saml.) i J. E. F-m

Tagen (saml.) ! J. E. F-m

Höll pä att lägga ägg, dock voro mo- dergängar af bety dl ig längd utgräf da I J. E. F— m

52

1814/5 83 1818/5 83 181/5 90

1824/5 96

1830/4 98 181/6 98

18 4/6 98

öfvervintrande i mängd

2 expi., det ena Ijust, det andra mörkt

Svännade

Krypande pä tallstam

Under barken af gran (imagines) . .

Förfärdigat pamingskammaren, delvis

päbörjat arbetet med modergingarne

Läggande ägg

J. E. F-ra J. E. F-m

J. E. Ekström J. E. F-ra

K. O. Eifving

K. O. Eifving H. Borg

Tomicus 4-dens Hart.

Observations tid

Observationens innebörd

Observators namn

1813/4 65 1819/5 83 18 21/7 97

18 27/4 98

184/6 98

Tagen ä gran (saml.)

D:o ä tall (saml.)

D:o merändels puppar, ett imago

expl

D:o öfvervintrande ä tall

D:o läggande ägg

J. E. F-m*) J. E. F-m*)

J. E. F-m

K. O. Eifving

H. Borg

Tomicus micrographus Gyll.

1330/497 Endast en annotation finnes: tagen under

barken af gran (imago) af K. O. Eifving

Dryocoetes autographus Ratz.

Observations tid

Observationens innebörd

Observators namn

1813/4 65 1813/9 65 18i«/5 83 188/5 97

186/6 98 189/6 98

Tagen ä gran (saml.) J. E. F— m

Tagen , , J. E. F— m

Ett expl. taget J. E. F-m

Imago öfvervintrande under barken af

gran 1 K. O. Eifving

Svärmar K. O. Eifving

Flere expl. (saml.) J. E. F-m

*) Exemplaren voro oriktigt bestämda tili T. bidens Fabr.

53

Dryocoetes Alni Georg.

Tagen 18*/5 98 öfvervintrande under barken af AI-

nus incana K. O. Elfving

Xyloterus lineatus Oliv.

Observations tid

Observations innebörd

Observators namn

18 6/6 75 18 9/5 83 18 »»/589

18 27/4 90

18 20/6 90

1810/5 90

18 26/4 97 18 24/498

18 4/598 18 8/6 98

Svännade ,

D:o

Inborrar sig i fällda granar, hade hun-

nit c. 1/4 tum i Splinten

Tagen

Ett expl. pä stubbe af tall

(S ^ borrade in sig i oafbarlcad 2 tum

tjock stam., dödfunna ii/6 90 . . .

Massvis svärmande

Ett expl. synligt

Svärmar

Ett expl. taget

E. Wrede J. E. F~m

J. E. F-m

J. E. Ekström

J. E. F-m

J. E. F-~m K. O. Elfving K. O. Elfving K. O. Elfving

J. E. F-m

Xyloterus domesticus L.

18 26/4 97 Tagen, öfvervintrande pä Alnus incana af K. O. Elfving

Crypturgus pusillus Gyll.

1820/682 Anträffad ä tall af J. E. F-m

1813/5 83 „ öfvervintrande J. E. F-m

Crypturgus cinerens Hbst.

1830/4 98 Tagen af K. O. Elfving ä gran.

D. Longicornes.

Ascmum striatum L. 1830/5 97 Imago tagen i det fria K. O. Elfving

Criocephalus rusticus L.

1829/7 79 Tagen (saml.) af J. E. F- m

184/580 Tagen A. Riddelin

1815-31/795 Tagen (saml.) , J. E. F-m

54

Callidium violaceum L.

18»9/6 82 Tagen (saml.) af J. E. F— m

Rhagium mordax. De Geen

1823/575 Tagen af J. E. F-m

18 M/5 96 Synlig J. E. F-m

18«/597 Tagen af K. O. Elfving

Rhagium inqvisitor L.

Observations tid

Observationens innebörd

18 23/575 18 27/4 90

18Ö/6 90 18 19/5 95 1830/5 97

18 27/4 98

Tagen D:o D:o D:o

Observators namn

J. E. F-m J. E. F-m J. E. P-m J. E. F-m

D:o K. O. Elfving

Säväl larver som imagines under bar- { ken af gran ! K. O. Elfving

Acanthocinus aedilis L.

Observa- tions tid

18 8/5 75

1815/5 75

18 "-20/6 77

18 29/4 83

18 W/5 89

18 27/4 90

18 "/»SO 18 20/5 96

1828/4 97

187/7 97

Observationens innebörd

Observators namn

Tagen . . . Parade sig Tagen (sami.) .

Puppor under barken

Syniig

Tagen

I parning

J. E. F-ra J. E. F-m J. E. F-m

Tagen O. Timgren

Observerad

18^/5 98 Observerad i parning K. O. Elfving

J. E. F-m J. E. F-m J. E. F— ra J. E. F— m K. O. Elfving J. E. F— m

Pogonocherus fasciculatus. De Geer.

1830/497 Observerad af K. O. Elfving

188/698 D:o E. B. Bützow

55

Monochamus sutor L.

18 »0-20/8 81 Observerad (saml.) af J. E. F-m

Lamia textor L.

1820/6 78 Observerad (saml.) af J. E. F-m

Saperda carcharias L.

18»-io/790 Tagen (saml.) af J. E. F-m

£• Phytophagi.

Melasoma aenea L. 18 »2/899 Tagen (saml.) af J. E. F— m

Ofriga exemplar i samlingarna äro tyvärr ej försedda med datum-annotationer, hvarför ej flere anteckningar kunna anfOras.

Melasoma Populi L.

18«/692 Tagen af Hj. Malmgren

18 »9/5 97 Tagen af . . , K. O. Elfving

1822/598 D:o af K. O. Elfving

Phytodecta pallida L.

18»*/696 Frätte under sommarens lopp, bladen af

Sorbus fennica, imagines kläcktes ^/i . . J. E. F— m 18 »4/597 Tagen ä Rönn K. O. Elfving

Phyllodeeta vulgatissima L.

18»8/597 Tagen af K. O. Elfving

Galleruca lineola Fabr.

18 »9/597 Tagen pä släg af K. O. Elfving

56

IL Lepidoptera. A. Sphingidae.

Sphinx pinastri L.

18 7-9/6 90

185/697

Flere expl. tagna af . . D:o pä syren af

J. E. F-m K. O. Elfving

B. Bombycidae.

Lasiocampa pini L.

Observa- tions tid	Observationens innebörd	Observators namn
1830/697 18 2/7 97 1812/9 97 18 21/3 98 18 7/798	— En C fängad (saml.)	J. E. F m J. E. F— m J. E. F-m
D:o d:o
Haifvuxna larver Larv tagen, förtärde tili lo/e 626 barr, började sistnämda dag spinna in sig och utkläcktes
.	J. E. F-m

Endromis versicolora L.

1828/4 87 En 9 utkrupen ur puppa, som tagits un- der mosstäcket

Orgyia antiqva L.

Rörandedennaart, somär 1896och97uppträdde i ovan- lig myckenhet kring Evois Forstinstitut och därvid (enligt mundtligt meddelande af Lektor Furuhjelni) torde förgri- pit sig pä nästan alla slags löfträd vid Institutet, finnes nägra mera ingäende annotationer af Lektor Furuhjelm, hvilka jag läter här ingä:

Den 24/7 96 utkläcktes en cJ (saml.)

9-10/8 hade ^^ utkommit ur i rum intagna puppor. Ute säg jag d. 8:de o. 9:de med ägg belagda kokonger — d^S hade redan nägra dagar förut utkommit ur i rum intagna puppor. Pä vär gärdsplan flog

cf den 11/8.

4

57

^/8 Hannen flog pä e. m. talrikt ä vär gärdsplan och i skogen i institusets närhet.

1^/9 d sügs fortfarande flygande talrikt i skogen vid vägar ända tili omkr. 7^, da kall väderlek inträffade och med starka nattfroster fort- for ftnda tili ^-^V^. Under denna tid sAgs fjäriln blott sparsarat eller alls icke flyga omkring. Men den 12 och ännu mera den 13 var den äter i rörelse, dock ej i sSdan mängd, som före köldperioden.

^/9 ännu sägs (S flyga i skogen tdniligen bögt uppe — vfidret mildt.

27/9 (5 flog ännu.

I slutet af September anträffades larver, som krupit upp i toppen af c. 15 ärigt lärkträd, dar de dött. Spar af barrfrat syntes-troligen för- orsakadt af Orgyia larverna.

18 »7^ 97. Smä Orgyia larver ä gran. A de utväxande ärskot- ten voro barren afätna, men skadan liknade sA mycket den af Nematus abictum, sä att jag är tveksam, om ej den dock härrOrde af sistnämda art, ehuru larver af denna ej syntes. J. E. F — m.

18 77 97. Observerades frat pä granbarr — dock motvilligt — Orygia larver äta knappt tallbarr! J. F. F — m.

Phalera bucephala L.

18 12/697 Tagen af ' K. O. Elfving

C. Noctuidae.

Panolis piniperda L.

1822/589 Flygande

1828/4 90 D:o talrikt & .Punschberget" .

J. E. F— m J. E. Ekström

D« Toriricidae.

Tortrix resinana L.

Observations tid.

18Ö/5 64

18 27/5 77

18 7/8 82

Observationens innebörd.

10 hartsknölar undersöktes, af hvilka en innehöll puppa, 2 larver, de öf- riga parasitstekellarver (Ichneumon resinanae Htg)

Flygande

Artstora hartsknölar pä tall

Observators namn.

J. E. F-m

J. E. F-m J. E. F— m J. E. F-m

58

18 27/483

188/583 18 20/6 88 18 W/5 90 18 21/598

18 4/6 98 1830/1298

Flygande J. E. F— m

D:o J. E. F-

Utkrupen ur puppa J. E. F — ^m

Flygande kring tallarna nära sägen .1 J. E. Ekström

Utkom ur intagen puppa J. E. F — m

Utkläckt ur intagen puppa ' K. O. Elfving

Enärig hartsknOl öppnad, larven 2,5

mm. läng J. E. F — m

III. Hymenoptera.

A. Siricidae.

Sirex gigas. 183/10 89 Infängad (saml.)

J. E. F— m

B. Tenthredinidae.

Cimbex variabilis. 18 V? 88 Tagen (saml.)

J. E. F-m

Lophyrus rufus.

Observations tid

18 V7 80

181/7 95

18 21/796 18»V8 96 1812/8 96 18 4/8 96

18 23/597

Observationens innebörd

Observators namn

Larver tagna förpuppade i^/r, imagi- nes 14-15/8

Larver merändels försvunna frän tallar, 7/1 en del sjuka dock ännu synliga

Kokonger tagna

(S S utkläckta (saml.) inne

v^ tagen ute i det fria (saml.) ....

(S utkläckt ur 21/7 tagen kokong (saml.)

J. E. F— m

J. E.

J. E.

J. E.

J. E.

J. E.

Larver pä ungtall i K. O.

F— m F— m F— m F— m F — m Elfving

59

18 V« 97 C. 1 cm. länga och mindre larver ä c. 50 ürig fälld tall - Atminstone 2 hopar af sädana larver höllo sig klumpvis tiilsammans pä själfva stammen — ej pä harren — mAnne sjuka eiler ömsande hud? Pä ung- tallar observerades redan 28/5 larver, men mindre

18*8/697 I kronorna af ^^J6 stormvräkta c. 40 äriga tallar (par tiotal) observe- rades Lophyr. larver — äfven pä aidre träd künde man urskilja kvi- Star, Iran hvilka alla barr frän före- gäende är blifvit uppätna. Pä yngre tallar, telningar och undertryckta äldre träd förekommo larver ytterst allmänt, pä ett af de sistnämda hade de t. o. m. angripit ärets ej ens halft utvuxna barr

1825/697 Larver ännu ätande i kronorna

En stör del torde dock redan begif- vit sig frän träden att förpuppas i jorden — i flere tallar, som efter deras framfart buro tydiiga spar syntes numera ingen larv. Nägra kokonger i träden säg jag ej — larvema hade sannolikt gätt ner i jorden.

18 27/697 Larver ännu kvar pä nägra stammar. I en och annan larvklump visade sig larverna rOrliga pä vanligt satt, da de oroades, och hade mörkfärg, i andra rörde de sig ej, föreföUo däsiga ; bland dessa sistnämda fun- nos ätskilliga blekfärgade. Nästan alla träd hade varit angripna . . .

18 7/7 97 Inga larver mera synliga, utom sjuka, nästan döda — inga kokonger i träden

1813/897 En C utkläckt frän ur jorden upp- gräfda kokonger. Veckan förut hade en parasitstekel utkommit

J. E. F— m

E. F- E. F-

-m -m

J. E. F— m

J. E. F— ra

J. E. F—m

60

	<SJ de ststa dagama af augusti, 99
	i början af September ur kokonger.
	tagna i jorden	J. E. F—m
18 6/6 98	L. rufus delvis utvecklad tili larv. . . 1	K. O. Elfving
1830/898	5 sami	J. E. F— m
1819/5 98	L. rufus syntes ej tili ej häller med
	agg belagde barr hittades. öfver- -
	vintrande ägg torde här vare bögst '
	säUsynta om de alls förekomma.	J. E. F—m
	Af mig senare gjorda observationer
	(se Societas pro Flora et Fauna Fen-
	nica Meddel. 28 häft, pag. 27) be-
	krafta antagandet att L. rufus öf-
	vervintrar som ägg. Larvema ut-
	kläckas i slutet af maj el. början
	af juni, förpuppas i regeln i juli, ste-
	keln flyger i augusti (1. September, '
	gener itionen 1-ärig	K. 0. Elfving.

Nematus Abietum Htg.

18^2^6 97 Larver observerades pä gran, voro för- svunna 20/^, antagligen förpuppade . .

J. E. F-m

Nematus Erichsonii Htg.

18 »8/6 97 Smä larver frätande pä barr af lärkträd J. E. F— m 186/7 97 De larver, som par veckor tidigare anträf- fats, voro ytterst fätaliga — manne re-

dan delvis förpuppade? J. E. F— m

IV. Hemiptera.

Om man undantager en annotation af 18^V9 95: „Coccus racemosus Ratzb. ännu oöppnad** samt en annan anteckning af 18V697 om förekomst af en skadlig barklus ä ungskotten af Abies pichta, hänföra sig observationema

61

öfver Hemiptera uteslutande tili lärkträdsbarrlusen, med kollektiv namn, benämd

Chermes Laricis Ratz.

Rörande denna art, som mycket tyckes hafva intres- serad Lektor Furuhjelm, finnes ganska vidlyftiga anteck- ningar. De äldsta annotationer äro frän 18^^/8 92 och röra ett besök i den med Evois kronopark som hushällsenhet förenade Vesijako kronopark.

I berättelsen heter: ,De sutto radade tätt i barkens färor eller hopade i knoppvinklame, voro orörliga och föreföllo döda. Pä de nya barren och just de friskaste anträffades ock ulltofsar, betäckande en död Chermes, in- vid hvilken en hop ägg (tili c. 15 st.) förekommo. Dessa Chermes torde varit bevingade, och künde emellanät ur- skiljas, att ägghopen mer el. mindre betäcktes af deras vingar. Äfven anträffades döda bevingade exemplar utan Uli — jämte ägghopar bakom dem, likasom de ulliga emellanät täckta af vingarne. Vidare förekommo ock ägg- hopar utan insekt pä samma barr. — Mast hade trädens nedre kvistar lidit, af dem voro vanligen flere nästan el- ler helt och hallet utan gröna barr, i senare fallet förmod- ligen döda redan föregäende är. Pä dylika grenar funnos icke Chermes i förut beskrifna tillständ, men väl tydliga spar och lämningar efter dem. Leponiemi planteringen ligger vid Tohtainlampi, likasä en likäldrig plantering vid Erola rä, hvilken plantering sednare besägs och visade samma förhällanden ungf. som den förenämda — ett grönt lärkträd sägs dar dock bland öfriga bruna. Pä e. m. be- sägos Wirna-aho lärkträds planteringarna. Förhällandena ungf. enahanda, som ä föreg. planteringar*. J. E. F— m.

18^/6 93. Chermes laricis ännu i vinterkvarter.

183V6 93. „ „ lagt ägg i mängd. J. E.

F — m.

Att Lektor F. redan tidigare gifvit akt pä ifrägava- rande barrlus framgär af ett privatbref, skrifvet af honom tili Prof. J. A. Palm6n. Här säges bl. a. 18Vb95.

62

„Oss här intresserar särskild den art, som blifvit be- nämd Chermed Laricis och hvilken Ratzeburg beskrifvit bade tili lefnadssätt och utseende, ehuru han ej vetat nä- gonting om migrationer. Hans skildring slär noga in med hvad vi här (Evois) kunnat iakttaga om denna insekt, som sedan mera an 10 är envist förekommit pä lärkträden här, isynnerhet det sibiriska. Uti Cholodkowskys afhandling passar likasä, hvad pag. 19 säges om Ch. hamadryas in pä vär insekt med undantag af migrationer, som vi ej iakttagit, men ej häller förstätt att uppmärksamma. Att emellertid bevingade individer lagt ägg äfven pä lärkträ- dens barr, har här flerfaldiga ganger observerats. Jag bi- lägger här kvistar med de hibernerande odjuren sittande dels vid knopparne, dels gömda i barkens färor. Det före- faller, som hade de redan begynt svälla, snart in träffar och den tid, da de börja lägga sina pä länga skaft fästade ägg, som slutligen i stora hopar betäcka moderdjuret". J. A. F— m.

18^79 95. Chermes vintermödrar redan fastsittande vid ärets längskott pä lärkträd. J. E. F--m.

18^0/3 96. Vid undersökning af lärkträdskvistar, pä hvilka Chermes lämningar i form af hvita ulliga flockar funnos, befans, att vinglösa Chermes individer i mängd hade samlats i spetsen af kortskotten mellan de frän dem knippevis utgäende barren. Dessa Chermes kröpo ännu omkring. Andra, som tili storlek och utseende för öfrigt föreföllo alldeles lika med dem, tycktes redan hafva satt sig fast här och dar pä de under äret utväxta längskotten, mäst i barrvinklarne, men äfven pä andra stallen och da i barkfärorna. Äfven hos dem künde man iakttaga rö- relser med antemer och f Otter, ehuru de ej flyttade sig frän stallet utan föreföllo, som om de redan valt platsen, dar de komme att öfvervintra, af dem blefve i sädant fall öfvervintrande Chermes — mödrar. Deras antal var dock vida mindre an de i kortskottens spets befintliga. Vid längskotten säsom vintermödrar fästade Chermes hade jag för öfrigt funnit redan nägra dagar tidigare. Ehuru jag

63

vid undersökning af lärkträdskvistar hosten 1895 och pä- följande vinter tyckt mig finna, att öfvervintrande Chermes mödrar förekomma sparsamt, och däraf drog slutsatsen, att den mer an 10 äriga Chernies perioden pä Evois nu skulle taga slut*), anträffades nu äter Chermes i betydlig mängd. Möjligen hade jag förbisett de individer, som hade placerat sig i spetsen af kortskotten och dar kanske doldes af gamla knoppfjäll o. dyl., men möjligt vore ock, att detta ärs väderlek särskildt gynnat insektens förök- ning. Den första äggläggningsperioden inträffade i april eller maj, frän dessa ägg framkommo larverna samtidigt med utväxandet af lärkträdsbarren pä hvilka de strax togo plats. Före medlet af juni hade dessa individer äter lagt ägg och frän dessa ägg utvecklades Chermes, som spridde sig omkring, betäcktes med hvitt ull och äter i sin tur lade ägg. Ur dessa torde framkommit den generation, om hvilken här först varit fräga och som ser ut att bli öfver- vintrande. Pä intet af de lärkträd, pä hvilka ofvanstäende iakttagelser blifvit gjorda, hade barren blifvit knäböjda, däremot hade pä nägra andra af mig blott tillfälligtvis un- dersökta expl. sä godt som alla barr med spar af Cher- mes bildats ett knä, dar Insekten suttit"'

18V6 97. Chermes Laricis hade redan hunnit med äggläggningen för 2:dra gangen — äfven anträffades en bevingad individ, som förmodligen härrörde frän ägg af 2:dra läggningen. Dylika ägg funnos dessutom outkläckta i hopar bredvid de med ull betäckta numera döda djur som lagt dem".

18^/6 97. Bevingade Chermes sägos pä lärkträd. J. E. F— m.

181Ö/6 97. ,Ett lärkträd pä vär gärd hade barren belagda med ullbetäckta djur och ägg. Utom dessa före- kommo emellan de frän kortskotten utgäende barrens ba-

*) Chermes förekomma fortsättningsvis ärligen pä Evois.

Utgifvaren.

64

ser stnä, svarta, vinglösa djur, dessa säg jag dock röra sig emellan barren. Manne de ullbetäckta djuren härröra frän vintermödrarnes ägg och nu sjäifva lagt ägg, som sälunda blefve först den 2:dra upplagan under äret? I sädant fall mäste l:sta upplagan blifvit lagd senare an pä andra träd, ty redan Ve anträffades ägg af 2:dra läggnin- gen — jämför tidigare anteckningarl J. E. F— m.

18 '-^/e 97. Chermes äggen pä vär gärd ss. föregäende dag, d. V. s. okläckta. J. E. F— m.

IS'-^/eS?. Frän sistnämda ägg hade larvdjur börjat kläckas — sädana voro ock säkerligen de förutnämda smä svarta, vinglösa djuren. J. E. F — m.

IS'-^/öQZ. Chermes äggen voro nu allmänt utkläckta. Smä, svarta, vinglösa djur förekommo pä kortskottsbarren, mäst gömda vid deras baser. Otvifvelaktigt voro de ur äggen just utkläckta larver — detta künde alldeles tydligt iakttagas pä i glasburk insatta kvistar. Frän dessa hade nämligen larverna i man, som de kläcktes, fallit eller kru- pit ned pä burkens botten. Par stycken bevingade djur hittade jag pä en kvist, de mäste varit frän tidigare, första gangen under äret lagda ägg d. v. s. samtidiga med de förutnämda ullbeklädda djuren, som sednast lagt ägg (de nu utkläckta). Af intresse vore att veta orsaken tili, att djuren, da de suga sig fast vid barr, i nägra fall förorsaka, att barren böja sig i vinkel i andra ej. Beror detta pä skilda Chermes arter eller pä olika utvecklingsstadier hos djur af samma art — eller pä att djurets sugrör träffat olika partier af barren? J. E. F — m.

I8V797. „Anträffades ännu pä flere kvistar hopar af ej utkläckta Chermes ägg invid de ulliga individer, som lagt dem. Vid en ägghop pätiäffades en bevingad indi- vid, död, väl ej sä nära äggen, att den skulle tackt dem med sina vingar eller ens berört dem, dock mäste den ha' lagt dem, ty nägot annat djur, som kunnat göra det fans ej i närheten, ej häUer syntes spar efter ett sädant". J. E. F— m.

65

1810/7 97. „Anträffades ej säUsynt" pä lärkträdsbar- ren ulliga, bevingade Chermes djur. Största delen af Chermes djuren vore dock vinglösa och sutto kvar vid sina ägghopar eller kvarlefvoma af dessa". J. E. F — m.

Ofvanstäende torde lämna en bild af Chermes pä lärk- träd förekommande generationers utveckling.

Ännu äterstär att närmare belysa dess migrationer öfver tili gran och mähända andra trädslag.

E

CO

"E cd

cd E

CO

cd ü o a

o «

?5 CO

?s

n "^

•O CO •^ a,

3 a

>

^ 's

j5

E

> O

Ö '

o

c c

CO

(/}

B

<u •o

a> •o

B CO

>

bc-o

CO CO

1 «

cd a>

CO

CO

3 <

•c

<

2

CO

Ä iL i «z^:

•«■O ij c 2 W) Si - ^ g E

c

WS

b^ *0 Jid *(A CO

1«

CO M

C/5 W)

Ol «O C*^ -g CO «^

x:

c/3 bo

« «'S So. 2,

x3i;

O 3 • 5

•Ä 00 CO a>^

o

ÄT3

•w- CO '_

g «T-^Sii '^^•o

2-=

0.0

- E o

: E 2 *3 M

l-J CO "^ —

=1

! -Oü

' .» CO

►J O

<W 4» 'co J2

§ £: eo g

^^S E c

,.^ CO 0)

' " E E S "2

I a>-

KO ^

'ZT *i hi)® "O a

«o 2 gi --^o

U3 CO CO 5 e «^

® ,2.00 ^«0

o,> g _

0^

'S ^ . c «« c' . J=*«^ o co-c E - DE x: >j^ ö o

.^•s

o -2^

- xo 'C

S-O 'S 3 .

j.

I

■ CO

!i

(O C •es C

- w 0^ CO ^ Ss ^ "co ^ -« "O «

^ .« 3 55 ii "O >

(t» xo CO >hS xo ^ hfl

•Hi-5^^1|.E .o ^(N-c-ö 2:= 0,3

— CO «^ «rt o "ö a> cu-^ ^i5^.5Pg5|o

«^i^iXcoC^USO

&cx:

3 5Q so

Ö2

CA P

.2*2^

3

.2,35 o;

S c.« E "^ J-oo£^ES

. 5 o ■— 3 •;

-•*••« -3

SS «3

wj CO

o bfl

.t: 3 8 bfl

3Ü

I 73

1 >	■4
o	— " -Js
Z	. 3
	CO .
T3	CO O)
S|	^<0
"t3 "n	. ^ b£A

-r

^ 3 CL-O

p« I a> CO

(o 2> c75-«

CO

'E cd

-5 cd o o

Q.

a

CO

O

x:

W) c

IS

>

c

CO

c

CO CA

CO

O

Dec.					•f + +
1		1	+ + 0
			1 1	+ 0 + 0 + 0
1			1		0 0 Oll
ob < 1	1 1 1			, Ol 1 1 1
1 1	•	1 1 1
1 .- C 3	+ • ' 1 + • 1 + • 1		1		+ • +• + •
Maj	+ 1 + 1				+ i +
April	'			+ + +
Febr. Mars			+ + +
I ]		.	+
c	! 1 1 1 i 1			+ +
1^ •<	1 ""^ ,-H 25 •

C

CO

00

CO

>

CO ^s

03 H

CO

2 o

ej) « J2 O..H iS

fl .. tt 1. „

I ' I 0 ++I

II II

Reseberättelse *)

angäende en i Tyskland; Österrike och Sverige med statsunderstöd företagen forstlig resa, afgifven

af

Alex. Borenius.

Sedan Kejserliga Senaten, enligt mig af Forststyrel- sen, i skrifvelse af den 13 Maj 1897 N:o 357 meddelad uppgift, den 26 april samma är tilldelat mig ett reseun- derstöd af 2,000 mark, för att:

1:0 i de trakter af Tyskland och möjligen andra länder, hvarest träsliperier och cellulosafabriker fin- nas inrättade, taga notis om huru skogshushällnin- gen med afseende därä gestaltat sig samt hvilka ätgärder möjligen blifvit vidtagna för säkerställande af ifrägavarande industriers virkesbehof; äfvensom

2:o ä allmänna konst och industriutställningen i Stockholm studera dess skogsafdelning; afreste jag öfver Stettin tili Tyskland, främst tili Ebers- walde, för att med direktorn för forstakademien derstä- des, Landsforstmeister d:r B. Danckelmann, hvilken äfven under tidigare resor välvilligt statt mig bi med sin vid- sträckta kännedom om tyska forstförhällanden och sitt in-

*) Publicerandet af denna reseberättelse har uppskjutits, eme- dan förf. haft för afsigt att komplettera densamma i forstligt afseende. Da emeliertid andra gOromäl fortfarande hindra fullföljandet af denna afsigt, delgifves berättelsen härmed Meddelandenas läsare i sitt ursprung- liga skick.

69

flytande, rädgöra angäende lämpligaste reseplan. Sedan Landsforstmeister Danckelmann samt Professorerne dr Ra- mann och dr Schwappach i hufvudsak godkänt de räd jag redan i hemlandet erhällit af Hofrädet A. W. von Zweygberg i Jyväskylä och Direktorn för Aktiebolaget Kangas pappersfabrik derinvid, Hermann Pilack, äfven- som Disponenten för Kymmene pappersbruk, cellulosa- fabrik och träsliperi, Ingeniören Knut Selin, nämligen att främst besöka Schlesien, Sachsen, Bayern (Bayerischer Wald), österrike och Baden, stälde jag kosan först tili Schlesien, hvars rikt utvecklade industri och bergsbruk künde antagas utöfvat ett ej ringa inflytande pä behand- lingen af provinsens, för tyska förhällanden rika skogs- tillgängar (28,8i% af heia arealen) helst bland de indu- striella inrättningarna äfven ingä ett större antal träslipe- rier och cellulosafabriker (är 1890 resp. 84 och 10), me- dan kolgrufvorna och bergsbruket öfverhufvud, artigen konsumerar en ganska betydande mängd (är 1892 539,357 fast meter*) klenare gagnvirke.

Sedan jag pä väg tili Schlesien gjort en afstickare tili Tharand i Sachsen, för att af direktorn för forstakade- mien derstädes. Geheime Forstrath dr M. Neumeister, preliminärt göra mig underrättad om förhällanden i ko- nungariket Sachsen, begaf jag mig först tili den lilla sta- den och kurorten Warmbrunn, vid foten af Riesengebirge, för att af den dar bosatte kände fabrikanten af pappers- och cellulosamaskiner, Eug. Füllner, erhälla ytteriigare räd för min resa och rekommendationer tili särskilda cellulosa- fabriker.

Begagnande mig af tillfället, företog jag äfven frän Warmbrunn en exkursion i riksgrefven Schaffgotsch's ä Riesengebirges sluttningar belägna vidsträckta (29,269 ha) skogar, frän hvilka äfven betydande kvantiteter slip- ved afsättas tili flera, vid den strida an Zacken be- lägna sliperier. Exkursionen underiättades tili en början

*) Fast meter = Kubik meter, fast matt.

70

af utmärkta, i serpentiner förda skogsvägar, med endast 50/0 stigning, genom hvilkas anläggning virkesprisen sti- git med 10 ^/o. Högre upp funnos dock endast gängsti- gar, längs hvilka man mödosamt sträfvade upp tili bergets krön, samt öfver denna och riksgränsen tili en af Elbe's, vid 1,346 m. höjd belägna källor. Ehuru jordmänen, sä som uppkommen af granit och gneis i allmänhet är god, varierade skogsvegetationen dock högst betydligt, be- roende af olika höjdläge och exposition. Lägre ned vackra och välslutna kvistfria gran bestand med inblandad silfver- gran och bok, samt här och dar äfven lärkträd m. m. Högre upp glesa och kvistiga gran blädskogar, hvilka i sin tur lemnade rum för grupper af den krypande formen af berg- tallen, samt slutligen fullkomligt skoglös mark. Skogarna ä de lägre sluttningarna skötas i 100 ärigt omlopp, hvar- för vid trakthygget och hjälpgallringarna erhällas virke af olika dimensioner, däraf det gröfre försäljes dels säsom byggnads- och sägtimmer (II — IV klass med 34—44 cm midteldiameter), dels tili sliperierna (I kl. med 24 cm midtel- diam.), dels säsom brännved med 80 cm. klabblängd, hvaraf det mesta likväl äfven hamnar i sliperierna. Likasä inköpa dessa en del af hjälpgallringsvirket, dock ej un- der 8 cm. topp vid 4 meters längd. Eni. uppgift skulle sälunda 25% af heia ärsafverkningen gä tili sliperierna, hvilket ej är sä obetydligt da den ärliga afkastningen frän ärshyggen m. m. (Hauptnutzung) är beräknad tili 68,684 m^ medan afkastningen frän hjälpgallringar o. d. (Vornut- zung) beräknats stiga tili 8,670 m^. Enligt hvad min ledsagare i Petersdorf revier, Förster Gläser meddelade mig, köpte sliperierna helst 60 — 80 äriga trän med breda ärsringar, medan cellulosafabrikerna föredrogo tätare vuxet virke. Afverkningen uti ifrägavarande skogar utfördes säväl vinter- som sommartid, i det att boken och Vs af barr- träden uttogos om vintern, medan afverkningen i öfrigt verkstäldes sommartid, säsom öfligt är i de tyska bergs- trakterna. Undantaget med Vs af barrträdsvirket var för- anledt af sliperiernas ästundan att äfven under vintern

71

hafva tillgäng tili färskt virke. De om sommaren afver- kade barrträden barkades omedelbart.

Ärshyggena, hvilkas bredd i regeln var omkr. 30 me- ter, leddes mot vester och afverkades vanligen 5 hyggen ä rad innan dessa fingo hvila och afverkningen flyttades tili annan trakt. Föryngringen var i trakthygges skogen sä godt som uteslutande baserad pä sädd och plantering, niedan i blädskogen naturlig äterväxt förhärskade. Dock utfördes äfven der hjälpkultur; ja t. o. m. planterades den krypande dvärgtallen ä platser der andra träd ej mera künde växa. Vid sädderna var, säsom i allmänhet i Tysk- land, radsädd regel och användes dervid 8 kgr. per ha. medan fröätgängen tidigare uppgick tili 12 kgr per ha, Färorna uppluckrades tili 10 ä 15 cm djup, fränräknadt markbetäckningen, hvilken afskalades före luckringen. Gra- nen, hvilken i allmänhet gynnas, medan silfvergranen till- bakahälles, — en naturlig följd af kalhygget — utplanteras vid 3 ä 4 ärs älder. Lärkträden, hvilka uppgäfvos lida af snö och rimfrost, planterades mest vid hyggesgränserna. Dvärg- tallen planterades vid 4 ä 5 ärs älder i juni eller ändä hellre om hosten, knippevis. Emedan ärshyggerna i re- geln planterades ett är efter afverkningen och stubbamas uppbrytning endast künde företagas dar afsättningen möj- liggjorde detta, ledo plantorna ganska mycket af snytbag- garne (Hylobius abietis) hvilka därför i stör skala mäste insamlas medelst fängbarkar.

Följande den uppgjorda reseplanen begaf jag mig efter här slutad exkursion tili den Ulla staden Liebau, hvil- ken, likasom Warmbrunn, ligger vid foten af Riesenge- birge och nära Böhmiska gränsen. Enligt uppgift skulle nämligen i Liebau finnas en filial tili en större cellulosa- fabrik i Cosel, men anländ tili ort och stalle erfor jag att denna filial sedan nägon tid var nedlagd. För att dock ej helt och hallet hafva rest förgäfves, företog jag emeller- tid äfven här en exkursion uti det närbelägna revieret Ul- lersdorf, i hvilket jag ledsagades af revierets förvaltare.

72

Oberförster Klüber. Revieret, hvilket ätnjuter ett visst anseende säsom ett af de mest rentabia i Preussen, erbju- der mycket af intresse, men inskränker jag mig här att om- nätnna det de särdeles vackra och virkesrika samt hög- vuxna — 30—40 m. höjd — beständen, som hufvudsakli- gast bildas af gran, med inblandning af silfvergran, tall, lärkträd och nägot bok, äfven här voro underkastade 100- ärigt omlopp och afverkades i cirka 30 m. breda trakt- hyggen, hvilka, sedan de legat ett är, planterades med 3-äriga, vid ett ärs älder omskolade granplantor i 1x1,6 m. förband, med inblandning af lärkträd (5o/q) och nägot berglönn. En del af de äldre beständen uppgäfvos vara uppkomna efter ett slags svedjekultur (Röderwaldwirt- schaft), därvid barrträdsfröet hade blifvit utsädt i hafver- brädd. Afverkningen pägick säväl vinter som sommar; det senare i synnerhet i de högre lägena, der beständen vid cirka 800 m. höjd öfver hafvet helt och hallet antogo ka- raktären af blädskogar.

Äfven Ullersdorf var numera försedt med ett, efter terrängens fordringar anlagdt vägnät, som tillika var lagdt tili grund för „distrikts indelningen", hvilken här ersatte den i Preussens skogar annars vanliga indelningen i regel- bundna „Jagen**. Frän Liebau gick min resa vidare öfver Breslau tili Tarnowitz i Oberschlesien nära polska gränsen, i hvars närhet en af Tysklands fömämsta godsägare, grefve Guido Henckel von Donnersmark har betydande skogar (18,116,95 ha) samt pä dessa baserade industriella inrätt- ningar. Enligt meddelande af Forstassessor Hanff, hvilken, som inspekför stod i spetsen för skogsförvaltningen, och förvaltaren af Klein Zyglin revier, Oberförster Krause, skö- tes den i 6 revier (hvaraf ett i Galitzien och ett annat i Polen) fördelade skogen numera efter samma grundsatser som de Preusiska statsskogarna, hvarför ocksä Jagen in- delningen i desamma var genomförd. Tidigare eller ända tili början af 50 talet, hade deremot afverkningen bedrif- vits temmeligen oordnadt och blädningsvis, för vinnande

73

af kolved för järntillverkningen, hvilken den tiden hufvud- sakligast var baserad pä järnockra (Roseneisenstein). Sedan emellertid rika stenkolslager blifvit upptäckta och brytnin- gen af dessa för 20 ä 30 är sedan vidtog, äro skogarne numera indelade hufvudsakligast för vinnande af gruf- och cellulosavirke. I tanke härpä bestänides omloppstiden Ursprungligen tili endast 60 är, men höjdes nyligen tili 80, i afsigt att med tiden uppnä 100-ärigt omiopp. Förhär- skande trädslag är nämligen tallen, hvilken förekommer dels i rena bestand, dels blandad med gran och ek, af hvilka de bättre ekarne öfverhällas vid den nu rädande traktvisa afverkningen.

Föryngringen var äfven här baserad pä kultur, hvilken mest utfördes i form af radsädd — med 1,6 m. afständ mel- lan raderna frän midt tili midt — och 6 kg. fröätgäng per ha. För vinnande af blandade bestand utsäs numera tall, gran och lärkträdsfrö, blandadt före sädden i olika pro- portioner, beroende af ständorten. Det vanligaste var dock 4 kg. tall, 1,6 kg. gran och 0,6 kg. lärkträdsfrö per ha. Nödiga hjälpkulturer utföras med efter sädderna uppkomna öfverflödiga plantor, hvilka upptagas och utplanteras med jordklimp. .

Det afverkade virket, hvilket uppgafs ärligen stiga tili cirka 30,000 m^ fast virkesmassa, tillgodogjordes för det mesta dels i egna grufvor, dels uti en i Stahlhammer be- lägen, utmärkt väl inrättad säg, med 3 ramar, kantsäg, 2 kapsägar, hyfvel, träullsmaskin m. m., som äfven förar- betar främmande, hufvudsakligast Galitziskt virke, dels uti en därsammastädes anlagd cellulosaf&brik, hvilken, säsom hufvudsakligast hänvisad tili tallvirke, använde natronför- farandet vid cellulosans framställning. Ehuru under sädana förhällanden, de uppgifna virkesprisen torde vara mera sä att säga teoretiska, antecknade jag likvä! följande Sorti- ment och virkespris per m^ fast virkesmassa, säsom upply- sande för virkets användning m. m.

74

Prima snickarvirke per fastmeter 20—30

Sägblock, frän 3 m. längd och 19 cm. topp. I klass

i stört medeltal per fastmeter 16—18

Sägblock, frän 3 m. längd och 19 cm. topp. II klass 13 — 15

Gnifvirke:

-11 (ända tili 16) m. längd och

14—15

Reislatten af 8—11 (ända tili 16) m. längd och

10—11 cm. topp

Sparren af 10 — 13 m. längd och 13—15 cm. topp Kappen „ 4, 5 ä 6 , „ , 10—12 „ „ 11—12 Stempeln af 1,6 2, 2,b ända tili 7 m. längd och 13

—18 cm. topp 13-^ 14

Firstenpfählen af 1,8 — 2,b m. längd och L „ '>

Dessa sistnämnda användas spjelkta, tili tak i Stollen och Säljas per 100.

Cellulosavirke:

Rolle I kl. af 1 m. längd och 8 — 13 cm. diam. per

löst matt 4: 50

Rolle II kl. af 1 m. längd och 5—8 cm. diam. 3: - Scheitholz af 1 m. längd och 13+ cm. diam. 5: 50

Det allra kienaste virket förarbetades tili träuU, me- dan stubbarne uppbrötos i och för kolning för koppar- hyttornas räkning, hvüket i sin man vittnade om hushällnin- gens intensitet.

Sägen med dess välordnade virkes- och brädgärd tilläts jag beträda, men däremot var här, likasom pä de flesta andra stallen, tillträdet tili cellulosafabriken förbju- det, hvarför jag ej ens i vedrenseriet var i tillfälle att när- mare skärskäda der intaget virke och dess första be- handling.

75

Säsom af säväl de uppgifna virkessortimenten som omloppet framgär, apteras i grefve Guido Henckel von Donnersmarks skogar betydande virkesmängder tili gruf- och cellulosaved, hvilken erhälles säväl frän trakthygget som vid hjälpgallringen. Detsamma var äfven förhällan- det i skogarna hörande tili „Graf Henckelsche Herrschaft Beuthen Siemianowitz", hvilka omfatta en areal af cirka 20,000 ha, däraf ungefär hälften i Oberschlesien och äter- stoden i Kärnthen. Enligt uppgift af inspektorn för dessa skogar, Forstmeister Gessner i Tarnowitz, utfaller vid af- verkningama cirka 70 o/^ grufvirke och sägtimmer, medan omkring 10,000 m-^ förarbetas i egen cellulosafabrik, som inalles ärligen afverkar 25,000 ä 26,000 mMöst matt. Virkes- sortimenten voro ungefär desamma som i de Henckel von Donnersmarkska skogarna eller

Schneideholz af 4—6 m. längd och 18+ cm. toppskär.

Sparren „ 10-13 „ „ „ 12—15 „

Stempeln „ 1,6—5 „ „ „ 12— 20„ 0. s. V.

Omloppet var äfven här 80 ärigt, med 20 äriga perio- der och revision hvart 20 är. Likasä afverkades i regeln kalt, dock med öfverhällande af omkr. 30 stammar per ha, för Produktion af sägvirke. Sädderna utfördes äfven här i form af radsädd ä 30 cm. breda bälten, med 1,5 m. mel- lanafständ och 4 kg. frö (3 kg. tall och 1 kg. granfrö) per ha, samt efterföljande hjälpkultur med frän sädderna upptagna jordklimpsplantor. Hjälpgallringarna vidtogo sä snart det utgallrade mellanbeständet lemnade anvärdbart cellulosavirke, hvilket inträffade vid ungefär 30 ärs älder.

Frän Tarnowitz stälde jag kosan tili Cosel, för att i den nära belägna cellulosafakriken Feldmühle taga reda pä dess virkesfäng m. m., men da jag erfor att det gran- virke, som i fabriken förarbetas, nästan uteslutande för- skref sig frän Galizien, inskränkte jag mig tili en exkur- sion i revieret Cosel, tili hvars förvaltare, Forstmeister Kalck-

76

hoff jag medförde rekommendation, och antecknade jag där- under följande, säsom karakteriserande skogförhällandena i Oberschlesiens flackland.

Reviere! Cosel, hvilket jemte 6 andra bildar Forst- inspektionen Oppeln-Süd, ligger i Oders flodomräde och omfattar en areal af 2,472 ha, däraf 2,338 ha skogsmark. Utom Oberförstern, Forstmeister Kalckhoff, voro i revieret anstälda 3 Förster, 1 Waldwärter och 4 Forstaufseher, hvilka ombesörjde bevakningen i revierets 4 bevaknings- omräden. Terrängen är öfverhufvudtaget jemn, hvarför ocksä den vanliga, regelbundna jagen indelningen (105 tili antalet) här var tillämpad. Jordmänen utgjordes af fin, humusrik, lerblandad sandjord och var säledes gynsam för virkesproduktionen, men pä mänga stallen nedsattes dock ständortens värde af i alfven förekommande järnockra (Raseneisenstein), hvilken äfven försvärar kulturerna. Växt- täcket bildades af bärris m. m.

Det förhärskande trädslaget är tallen, med hvilken dock granen samt delvis silfvergranen förekommer i olika blandningsförhällanden. Pä sina stallen intog granen t. o. m. första rummet. Dessutom förekom björk och nägot asp samt ask och lönn. I aflägsnare delar af revieret upp- gafs äfven eken uppträda beständbildande. Pä senare tider hade säväl detta trädslag, som lärkträd, Weymouths- och österrikisk svarttall uppdragits genom kultur. De nämnda blandskogsbeständen af tall, gran och silfvergran voro sär- deles vackra och högvuxna — ända tili 35 m. höga — med en virkesmassa, som i de huggbara beständen taxerades ända tili 500 ä 600 m» per ha. Enligt uppgift blefvo gra- nen och silfvergranen i början efter i växten, men da tal- len vid omkring 50 ärs älder nägot glesnat, ökade de förra sin höjdväxt och uppnädde därpä samma höjd och tillväxt som tallen. I gruppvis blandning, hade alla tre trädslagen redan frän början god tillväxt.

Omloppet, fördeladt i 20-äriga perioder, var bestämdt tili 120 är för barrträds- och 160 ärför ekbeständen. Vir-

77

kesafkastningen var ganska hög eller omkr. 12,500 m^ fast matt — hvaraf antagligen Vs ä Ve hjälpgallringsvirke — och da afsättningen, som en följd af goda komunika- tioner, var mycket gynsam, hade inkomsterna under se- naste förvaltningsär uppgätt tili 100,881 riksmark, deraf 95,049 riksm. utgjorde virkesersättning. Enär utgifterna för samma är utgjorde 28,716 riksmark, uppgick säledes nettoinkomsten tili Rm. 72,165, motsvarande Rm. 29: 20 per ha.

Taxan vid försäljningen under hand var faststäld som följer per fastmeter:

Tall.	Gran.
I klass Rm. 19	15	I allmänhet betalas
II , n 17	12	dock numera inemot
III n . 15	11	50% öfver vidstäende
IV . .12	9	taxa.
V . . 8	8

De klenare virkessortimenten säljas som slip- och cel- lulosaved samt grufvirke och hade under senare är be- talats:

för slipved Rm. 7 och 5: 70 per m« fast matt „ grufvirke i medeltal Rm. 6: 50 „ „

Gagnvirkesprocenten för de afverkade barrträden upp- gick tili 84%, hvaraf likväl 30% grufvirke. Stubbarna uppbrytas äfven här och försäljas som brännved.

Afverkningen, hvilken intill senare tider bedrifvits kalt, ä 30—50 m. breda hyggen, med efterföljande kultur, har numera äfven, ddr jordmäns- och beständsförhällan- dena sädant tillätit, öfvergätt tili fröställning och säledes ätminstone delvis ledt tili naturlig föryngring. Mähända har härtill bidragit den erfarenhet man haft efter de stora stormskadoma ären 1868 och 1871, hvilka efterföljdes af ganska rik naturlig föryngring — mest gran och silfver-

78

gran — under de af stormen utglesade beständen. Denna underväxt har man nemligen numera med franigäng till- godogjort för föryngringen; dock med tillhjälp af hjälp- kultur.

Kalhyggena fä ligga i fem är, för att förekomma ska- dor af snytbaggen (Hylobius abietis), hvarefter de besäs med 3,5 kg. tall, 1 kg. gran och 0,6 kg. lärkträdsfrö per ha. Denna fröblandning utsäs ä 0,^ m. breda, pä 1,8 m. afständ frän hvarandra uppluckrade bälten. Pä lämplig jordmän söker man äfven inblanda ek, genom gruppvis och pä förhand utförda planteringar af detta trädslag. Nödiga hjälpkulturer utföras medelst klämplantering, dervid 1-äriga tallplantor utsättas i 40 cm. djupt luckrade gropar. Stundom, användas dock äfven, dar omständigheterna sä fordra, 3 ä 4-äriga omskolade granplantor. Kulturkostnadema stiga, utom fröet, tili 36 riksmark per ha — pä lättare jord nedgä de dock tili 25 ä 30 riksmark — medan den vanliga dags- penningen, alt efter ärstid m. m.

Utgör för man Rm. 1: 20 — 1: 50 „ kvinnor „ 0: 60 — 0: 80

En del af kulturkostnadema ätervinnes dock ganska tidigt genom försäljning af de öfverflödiga telningarna tili faskiner. Senare verkställas regelbundna hjälpgallringar, hvilka äterkomma hvart 5 ä 10 är.

Da marken öfverhufvudtaget är ganska jämn, hafva dyrbarare väganläggningar ej ifrägakommit, men uppgick likväl de ärliga kostnaderna för vägbyggnader inom revie- ret i medeltal tili 25,000 riksmark.

Innan jag lemnade Schlesien gjorde jag ännu ett kort uppehäll i Ratibor, för att besök^ Kammerdirektor von Gehren, hvilken stär i spetsen för förvaltningen af Her- tigen af Ratibor, Fürsten af Corvey's skogar, hvilka intaga en sammanlagd areal af 29,561 ha. Sedan jag emellertid af dennes, med älskvärdt tillmötesgäende lemnade upp- gifter, erfarit att dessa skogar skötas pä samma satt och

79

enligt samma grunder som de Preusiska statsskogarna och närmast revieret Cosel, afreste jag, da pingsten stod för dörren och nägra exkursioner säledes ej künde i dessa katolska trakter företagas under de närmaste dagarna, tili Wien, dar jag inträffade pingstaftonen.

Efter att under pingstdagarna hafva besökt Minis- terialrath Ludvig Diemitz och af honom lika välvilligt nu som under ett tidigare besök i Salzkammergut, hvarest han da varOberforstmeister, försedts med de amplasta rekommen- dationer tili särskilda österrikiska forstmän, och erhällit räd för resan, begaf jag mig emellertid först tillbaka tili Tysk- land, tili Bayerischer Wa'id, hvarest jag ej längt frän den Ulla staden Grafenan borde träffa ett träsliperi Elsenthal, hvilket, enligt mig lemnad uppgift, nästan uteslutande tog sitt virke frän närbelägna statsskogar och med anledning däraf hade fätt sig plats uppläten ä kronomark, pä mycket fördelaktiga arrende vilkor. Här om nägonstädes borde säledes värdefulla upplysningar stä att erhällas, men, lika- som mängen gäng tidigare, blefvo äfven nu mina förhopp- ningar i detta afseende gäckade. Egarene af sliperiet och pappersbruket, bröderne Mentzner, emottogo mig visser- ligen mycket gästfritt och förekommande samt visade mig sitt etablisement frän början tili slut, men detsamma var anlagt pä privat mark, medan endast vattenledningen tili en del gick genom kronoskog, och heia virkesbehofvet köptes frän närbelägna allmogeskogar för ett pris af 6 Rm. per rymdmeter. Säsom idealet för slipved betraktade herrarne Mentzner 30 ä 40 ärig gran med breda ärsrin- gar, men de köpte dock allt hvad de künde öfverkomma tili sagda pris, äfven gröfre virke, helst detta i allmänhet lemnade mindre affall. Cirka 15% silfvergran förarbetades äfven i Elsenthal.

Under färden genom Bayerischer Wald företog jag exkursioner inom revieren Zwiesel Ost och West, lika- som ocksä i St. Ostwald, gynnad af de rekommenda- tioner Oberforstrath von Huber i München pä min an-

80

hällan tillsändt forstmästarene i de bäda förstnämda re- vieren, Forster och Sutor, men da de forstliga förhällan- dena i Bayerischerwald och dar bedrifven skogshushällning för ej länge sedan beskrifvits af forstmästaren B. Ericsson uti af honom utgifven reseberättelse, mä i detta samman- hang endast antecknas att i St. Ostwald

slipved af 15-20 cm. topp och 2- 1 m. längd säljes tili 6 Rm. per Steer*) . . 9-14 5 . . .

medan i revieren vid Zwiesel

slipved af 15—20 cm. topp och 3 m. längd kostar 7 Rm. per Steer . . . , . . 1 . . . 5 . . .

. , 10-14 , , . 1 . . . 4 . . .

För samma ändamäl köpasäfven sägblock och betalas:

i st. Ostwald, i Zwiesel I kl. med 33 -f cm. topp och 3 m. längd per fastm. Rm. 14 15—16

II , , 24-32 , .12 13:50-14:50

III . , 21-23 .9 12-13

Förenämnda virkessortiment uppköpas dock ej af sli- periet*i Elsenthal, utan förvärfvas tili det mesta af en stör cellulosafabrik i Asch äff enburg, dit detsamma transporteras per jernväg.

Frän Bayerischer Wald ätervände jag tili österrike och stälde kosan först tili pappersfabriken Schlöglmühl, belü- gen i Niederösterreich, mellan stationerna Gloggnitz och Payerbach vid den kända Semmeringen banan. Fabriken, som tidigare varit statsegendom, inköptes är 1868 af „Ac- tien-Gesellschaft der k. k. priv. Papierfabrik Schlöglmühl" hvilket sedermera är för är betydligt utvidgat och fullkom- nat anläggningen, sä att densamma är 1897 sysselsatte omkr. 500 arbetare, medan dess tillverkning uppgick tili cirka 4,500,000 kg. papper af de mest olika och finaste slag. Med fabriken var förenad ett träsliperi i Payerbach, tre sli- perier och en cellulosafabrik i Stuppach, äfvensom slipe-

*) Steer = Rymdmeter.

81

riet i Schmitzdorf, alla belägna vid bergfloden Schwarza, hvars kristallklara vatten tilläter tillverkningen af de fi- naste papperssorter. Drifkraften utgjorde dels änga, dels ett närbeläget vattenfall, hvars kraft pä elektrisk väg till- godogjordes. För att tili nägon del säkerställa tillgäiigen pä nödigt virke, inköptes är 1888 en skogskotnplex af 2,192 ha, belägna dels ä Rax alpens, dels Semmeringen bergets sluttningar. Frän ifrägavarande skogsomräde, som är deladt i tvänne revier, afverkas ärligen cirka 5,000 fast- meter virke, hvaraf omkr. 80 o/^ gran- och silfvergran för- arbetas i sliperierna och cellulosafabrikema, medan äter- stäende 20 o/o finna anvädning som säg- och byggnads- timmer samt grufvirke och brännved. I sällskap med Forst- meister V. Hess, som ehuru sjelf bosatt i Graz, ledde för- valtningen af ifrägavarande skogar, med biträde af tvänne ä stallet bosatta revierförvaltare, exkurrerade jag i revieret Prein som förvaltades af Förster Josef Wlk (las: Wölk) och utgjorde ett verkligt bergsrevier, med omvexlande dalar och höjder, hvilka senare uppstego ända tili 1,737 m. (Ja- kobskogel). Enär klimatet i de skyddade partierna är ganska gynsamt och jordmänen, säsom uppkommen genom för- vittring af dolomit och andra kalkberg, är fruktbar, före- tedde äfven beständen nere i dalarne eller ä de mera skyddade sluttningarna ett kraftigt utseende, medan växt- ligheten och beständsslutningen mer och mer aftog mot höjden, och skogsvegetationen sä godt som h. o. h. upp- hörde vid cirka 1,200 m. höjd, dar den krypande formen af bergstallen ensam representerade trädfloran. Härskande trädslag voro gran- och silfvergran, medan h. ö. d. äfven mindre grupper eller enstaka träd af lärkträd, tall, svart- tall, bok och björk förekommo samt, ännu mera underord- nadt, berglönn, rönn, ask m. fl. Beständen voro öfverhuf- vudtaget välslutna och högvuxna, samt tillföljd däraf äfven virkesrika — enl. uppgift omk. 400 fm. i 80 äriga bestand — med för trämassa- och cellulosa Produktion lämpligt och kvistrent virke. Ärliga medeltillväxten uppgafs stiga tili

6

82

3—6 fm. per ha, olika för olika lägen, men öfverhufvud- taget bättre pä nord an pä sydsluttningarna. Omloppet var, dels i anseende tili skogens ändamäl, dels i betrak- tande af att tillväxten kulminerade vid 70 — 80 ärs älder, faststäldt tili 80 är, men voro likväl ännu, äldre, delvis rötskadade bestand af öfver 100 ärs älder öfvervägande. Afverkningen bedrefs tidigare traktvis, med kvarlemnande af fröträd, men da den förväntade naturliga besäningen uteblef och granfröären dessutom i dessa bergsskogar äro sällsynta, har man numera öfvergätt tili mindre kalhyggen — fördelade i flera hygges följder — med efterföljande kultur. 1 de högre lägena, dar beständet mäste bibehällas som skyddsskog, fortgär dock blädningen, med 120 ärigt omlopp och 40 äriga blädningstider. För att undvika de skador snytbaggen förorsakar ä för tidigt skogsodlade hyg- gen, fingo dessa ligga 3 är efter afverkningen. Af samma anledning uppbrändes äfven alla kvistar o. d., som ej pä nägot satt künde tillgodogöras. Efter nämnda tid plan- terades hyggena främst med 3-äriga, omskolade gran- och nägot 2-äriga tallplantor, pä 1,25 cm. inbördes afständ. Lärk- träd planterades mest vid hyggesränderna. För öfrigt uppdrogs granen äfven under skydd af bok, dar sädan fanns att tillgä. Kulturkostnaderna uppgäfvos stiga tili 30 — 35 gülden *) per ha i ett för allt, dervid i dagspenning erlades gülden 1 — 1: 20 för mansdagsverke och kreutzer 60— 90 för kvinnodagsverk. Granplantor säldes äfven tili ett pris af 3 gülden per mille omskolade, 3-äriga plantor. Vid sädder, som äfven förekommo, användes 9 kg. granfrö per ha vid radsädd och ansägs denna frömängd icke öfverdrifven, utan tvärtom, under rädande förhällanden behöflig.

Hjälpgallringarna voro af brist pä afsättning mycket försummade och ansägos ej ens lämpliga pä sydsidoma. Det frän ärshyggena erhällna virket användes mest för eget behof ; de gröfsta och bästa träden tili byggnads- och sägtimmer, det öfriga tili slip- och cellulosa ved, grufvirke och brännved, sälunda att i medeltal

*) Gulden eller florin = 2 mk. 10 penni.

83

slip- och cellulosaved utgjorde 80 o/o

byggnads-, säg- och grufvirke 60/^

samt brännved 14 0/0

af heia afkastningen.

Slip- och cellulosaveden apterades i 1 meters läng- der. Slipveden sorterades i tvänne klasser, neml.: I kl. kvist- rent virke med breda ärsringar; II kl. kvistigare virke med smalare ärsringar. Till cellulosaved togs nödtvunget äfven nägot silfvergran och tall, hvilka deremot icke funno användning vid sliperierna.

Afverkningen bedrefs hufvudsakligen sommartid och virket nedforslades frän höjderna längs ett vidt utgrenadt nät af ,, Holzriesen**.

Till förebyggande af skador genom bergsfloderna och bäckarna pägick som bäst, under ledning af en statsingeniör och med oerhörda kostnader, regiering m. m. (Verbaung) af Preiner Bachs tillflöden.

Etablisementet deltog är 1890 i allmänna landtbruks- och forstutställningen i Wien, bl. a. med prof ä natron- cellulosa, framstäldt af 16 olika trädslag säsom gran, silf- vergran, vanlig tall, österrikisk tall, lärkträd, bok, björk, asp m. fl.

Enligt min reseplan hade jag ännu bort besöka fabriken Gratwein invid Graz i Steiermark, men da Forstmeister Hess förklarade att de forstliga förhällandena dar i hufvud- sak voro enahanda med dem i trakten af Schlögmühl och en resa tili Graz dessutom var utan ändamäl, da bemälde forstmeister nu hade förrättningen i revieren Prein & Rax och säledes ej künde ätervända tili Graz, föredrog jag att ställa kosan tili Salzburg, för att i stallet bese den stora, The Kellner Partington Paper Pulp Company Lim. till- höriga cellulosafabriken invid staden Halleine, tili hvilken fabrik Ministerialrath Diemitz's rekommendation öppnade mig tillträde och som med utsökt tillmötesgäende före- visades i alla detaljer af Direktor Henry W. Davis.

84

Ifrägavarande fabrik, hvilken är belägen vid Inn's biflod Salzach och drifves af dess vattenkraft, hvilken till- godogöres medelst 3 turbiner af 350 hästkrafter enhvar, erhäller sitt virkesbehof dels, c:a 20,000 m», frän österri- kiska kronoskogar — derifrän virket flottas i 1 m. länga styc- ken med minst 10 cm. diam. toppskär, längs Salzach och dess tillflöde Alm, i hvilka storartade flottningsanstalter och vedhamnar finnas sedan älder inrättade — dels, c:a 50,000 m^, per jernväg i större längder genom förmedling af virkeshandlare, Det oflötade virket föredrages, enär det flötade uppges taga skada redan vid 2 ä 3 mänaders lagring.

Inkommet i fabriken gär det obarkade virket först tili vedrenseriet (Holzputzerei), hvarest detsamma afkapas i lämpliga längder och barkas. Barkningen utfördes dels medels roterande cirkelrunda skifvor, besatta med knif- var, dels för hand; men föredrog man i Hallein det se- nare sättet, enär vid en omsorgsfull barkning med maskin, en del af den för cellulosafabrikationen värdefullaste yt- veden gär förlorad. Likasä hade man i Hallein frängätt det tidigare sättet att utborra kvistarna, utan ätnöjde man sig med att medels cirkelsäg borttaga kvistroten och den- samma ännu omgifvande bark m. m.

De sälunda putsade styckena fördes nu tili klyfma- skiner för att spjelkas och sälunda blotta säväl märgen, hvilken aflägsnades med märgtrissan, som de svarta, blyerts- pennor liknande torra kvistarna, hvilka mängen gäng betyd- ligt nedsätta virkets värde. Efter färg, kvistighet, vedens utseende m. m. sorteras virket sedermera i tvä eller flera klasser, sönderhuggas af därför afsedd maskin tili stickor och ingär nu tili kokeriet för att behandlas med svafvel- syriighet samt därefter tili tvättafdelningen, blekeriet m. m., för att vidare behandlas och alt mera öfvergä tili fär- dig cellulosa, hvilken frän Hallein försäljes ej blott tili de flesta pappersbruk i österrike, utan äfven exporteras tili Tyskland, Frankrike, Italien, Ryssland, England, ja t. o. m. Amerika.

85

Huru mänga procent af virket vinnes vid cellulosa- fabrikationen i Hallein har jag mig icke bekant, men enl. uppgift uti en uppsats i Tidskrift för skogshushällning för är 1895, om „olika satt att framställa pappersmassa af trä", utgör

förlusten genom vedens barkning, borrning och rens-

ning c:a 8^/0

förlusten genom intercellular substansens urkokning 47^/0 af cellulosa vid tvättning och vidare be-

handling 2Q/o

Summa 57%

hvadan säledes utbytet af cellulosa utgör 43%

räknad pä lufttorr ved.

Begagnande mig af tillfället och vederbörande forstmä- stares välvilliga tillmötesgäende, tog jag under vistelsen i Hallein i ögnasigte ej allenast de redan nämnda stor- artade flottningsinrättningarna och upptagnings anstalterna invid staden, hvilka representera ett värde af mer an en million gülden, och frän hvilka ärligen upptagas 50 — 60,000 kubikmeterbränn ved, utan exkurrerade äfven i revieret Hallein, för att fä en inblick i eller rättare upplifva gamla minnen frän tidigare, i det närbelägna Salzkammergut af mig besökta österrikiska revier, med för dem karakteri- stiska Servituts förhällanden.

Sälunda voro ocksä inom nu if rägavarande revier — med en areal af 3,355,97 ha, deraf 2,877,9o ha produktiv skogsmark, och en ärlig beräknad afkastning af 7,435 fm^ — l,344,8o ha belastade med sammanlagdt 3,121 fm^ virke ät 159 virkesberättigade, under det att 243 betesberättigade ät- njöto fritt bete ä 2,571,5o ha för 1,172 nötkreatur, 103 fär och 2 hästar samt 102 ströberättigade hade sig tillerkänd rätt att ä 1,761 ,40 ha ärligen hopsamla och bortföra 2,858 m^ kvist och markströ (Ast- und Bodenstreu), för att en- dast anföra servituter af större betydelse^ Som en följd

86

dels häraf, dels af revierets parcelleriiig, var detsanima de- ladt i 4 bevaknings omräden af 334,84 tili l,243,4o ha areal. Jordmänen, som tillhör diluvial och tertiär iorma- tionema, är för skogsproduktion tjenlig, medan klimatet är nägot variabelt. Stormar med deraf förorsakade skador äro icke alldeles ovanliga, och vindbrotten da sä mycket större som granen utgör det härskande trädslaget, upp- blandadt dock med silfvergran, bok och nägot Järkträd i olika förhällanden. Brukningssättet var högskog med dels traktvis, dels blädningsvis afverkning, men äfven lägskog förekom. Omloppet för trakthyggesskogarna varierade mellan 100 och 120 är, medan detsamma i de högrebe- lägna blädskogarne utsträcktes tili 140 är. Afverkningen sker sommartid, hvarefter virket under päföljande vinter nedforslas tili flottlederna.

Virkespriset har under decenniet undergätt en ej obety- dandeförhöjning eller i medeltal 25%, medan barrvedspriset, ensanit för sig, stigit med ej mindre an 50—60%, tack vare afsättningen pä cellulosa virke. Föryngringen skedde dels pä naturlig väg med efterföljande hjälpkultur, dels medelst sädd och plantering, i 1,8 m. förband. Kostnaderna hade vid sädderna uppgätt tili 12 fl. 60 kr. per ha, vid plan- teringarna äter tili 27 fl. 44 kr. per ha.

Da mina exkursioner i Österrike härmed i hufvud- sak voro ändade, och det nu gälde att förflytta mig tili den största och mest remarkabla cellulosafabriken, Wald- hof i Baden nära Mannheim, fortsatte jag resan genom Tyrolen tili Innsbruk, i hvars närhet jag besökte en För- sterschule i Hall, medan däremot en tillärnad exkursion uti ett Tyroler revier vid Feldkirch mäste inställas, tili följd af otjenlig väderlek.

I badiska och würtenbergska Schwarzwald besökte jag däremot revieren Wolfach och Forbach II samt staden Baden-Badens stora och välskötta skog i det förra, samt Pfalzgrafenweiler i Forstamt Freudenstadt uti det senare,för ^tt dels upplifva bekantskapen med den forstligt intres-

87

Santa hushällningen i dessa skogar, dels göra mig under- rättad om hvilket inflytande den tilltagande afsättningen pä cellulosavirke och slipved utöfvat pä densamma. Äfven dessa exkursioner underlättades pä ett förekommande satt af Domänendirektion i Karlsruhe och Forstdirektion i Stuttgart, hvarest Geheimrat F. Krutina samt Präsident von Dorrer och Oberforstrath D:r Graner väivilligt bistodo mig med räd och rekommendationer. Samma tillmötes- gäende visades mig ute i revieren af Oberförsterne Schätzle i Wolfach, hvilken betraktas som en auktoritet med af- seende ä Femelschlagwirthschaft, Ens i Forbach och Louis i Baden-Baden, äfvensom Forstmeister Nagel i Forstamt Freudenstadt och Oberförster Nördlinger i Pfalzgrafen- weiler. Ett skildt intresse fingo dessa exkursioner där- igenom att jag genast i början eller i Freudenstadt, sam- manträffade med föreständaren för ett engelskt — för indisk forsttjenst afsedt — forstläroverk D:r W. Schlich, tili börden tysk, hvilken med sina 9 elever var stadd pä exkursion i Schwarzwald och nu inbjöd mig att ansluta mig tili dem.*) Ehuru den i mänga afseenden, särskildt för oss nord- bor intressanta och lärorika skogshushäliningen i säväl badiska som württenbergska Schwarzwald förtjenade en utförligare framställning, mä dock här i detta sammanhang endast i korthet antydas att dessa bergsskogar, hvilka bil- das af silfvergran, gran och bok i växlande blandning**)

*) Ehuru egentligen stAende utom ramen för denna berättelse mä dock här oinnämnas att den 2-äriga teoretiska kursen vid förenämnda, nära London belägna forstläroanstalt (Coopers Hill, Englefield Green) ef- terföljes af en obligatorisk 6 mänaders praktisk kurs vid nägot revier i Tyskland, hvarefter alla igen samlas, för att under D:r Schlichs person- liga ledning afsluta kursen medelst en gemensam 1 ä 2 mänaders ex- kursion i olika Tyska skogstrakter.

**) Wolfach revier 50 7o gran, 40% silfvergran

Forbach . 37 7o . 51 Vo - 6\ bok.

Baden-Badens stadskog 10 »/o . 50 7o . 307« bok.

Pfalzgrafenweiler revier 43 7„ , 45 Vo « 8 7o bok.

88

skötas i ordnadt blädskogsbruk, med för det mesta 120 ärigt omlopp och en föryngringsstid, som i bästa fall är 15—25 ärig, men ofta nog utsträckes ända tili 40—60 är. Man lägger nämligen fortfarande i främsta ruminet an pä Produktionen af groft och resligt virke (Holländer Holz) och söker derför jämväl tillgodogöra den starkare tillväx- ten ä de Ijusstälda träden, innan dessa afverkas. I allmänhet kan man säga att föryngringstiden är längre inom den badiska andelen, hvilket tili en del torde hafva sin för- klaring uti dess kraftigare och friskare granit och gneis jordmän, som tilläter en längre öfverskärmning, medan i württembergska Schwarzwald den torftigare förvittrings- jorden af brokig sandsten päkallar en kortare föryngrings- tid, ja pä en del hall t. o. m. öfvergär tili kalhygge. Un- dantag finnas dock, säsom t. ex. förenämnda Pfalzgra- fenweiler revier i Württemberg, hvarest jordmänen visser- ligen ocksä härrör af brokig sandsten, men likväl genom en större lerhalt är för Vegetationen gynsammare. Pä senare tider har man dock äfven pä badiskt hall sökt förkorta föryngringstiden, synnerligast sedan efterfrägan pä slipved och cellulosvirke m. m. höjt priset pä klent virke med 50 %, hvarigenom äfven klenare virkessortiment kunna med fördel afsättas. En följd häraf är ocksä att hjälp- kulturer numera utföras i allt större omfattning, synner- ligast pä sädan mark som hotar att försämras tili följd af ofullständig beskuggning under en längre tid Vid föryng- ringen eftersträfvar man företrädesvis blandade bestand, i hvilka gran och silfvergran fortfarande förhärska, men i hvilka dock äfven boken ingär i lämpligt förhällande. Hjälp- gallringarna, hvilka här företrädesvis afse höjandet af be- ständens värde i kvalitativt och kvantitativt afseende, hafva äfven de rönt ett gynsamt inflytande utaf afsättningen pä klent virke, hvarför desamma ej allenast kunnat regelbund- nare genomföras, utan äfven lemnat ett ej obetydligt till- skott tili skogarnas afkastning.

89

Mindre gynsamt inflytande har däremot denna klen- virkes afsättning utöfvat pä de mindre privatskogarne, ty om ocksä dessa sä tili vida äro underkastade föryngrings- tväng, att afverkad skog. inom viss tid mäste ersättas, vare sig pä naturlig eller artificiell väg, har iikväl denna afsätt- ning haft tili följd att kalhygge med efterföljande kultur blifvit allt allmännare i dessa skogar, och detta i synner- het i medelälders, uti sin bästa växt stadda bestand, utan att denna afverkning blifvit pä nägot satt ordnad.

För att emellertid sävidt möjligt inskränka kalafverk- ningarna och minska olägenheterna af desamma, har statens öfvervakning pä senaste tid gjorts effektivare, i det afverk- ning numera endast fär utföras ä sä stora arealer, som med framgäng kunna besäs eller planteras under en kortare tid, hvarjämte tillständ tiH fortsättandet af ett kalhygge medgifves först sedan det tidigare hygget blifvit fullstän- digt och med framgäng kultiveradt. Som garanti för att den föreskrifna skogsodlingen skall utföras, äfven om lä- genheten försäljes, fordras i regeln vid hyggets medgif- vande en lämplig kaution i penningar eller statspapper.

Säsom af förestäende korta relation f ramgär, har af- sättningen pä slip- och cellulosaved ej häller i Badens och Württenbergs stats och kommunalskogar medfört nägra större förändringar med afseende ä dessa skogars skötsel och tillgodogörande, om och densamma naturligt- vis ökat inkomsten och underlättat hushällningen.

I regeln säljas frän dessa skogar endast färdigt af- verkadt och apteradt virke och äro sliperierna och cellu- losafabrikerna pä de sedvanliga auktionerna i tillfälle att inköpa de partier som lämpa sig för sagda inrättningar. I vissa fall säljas dock äfven per kontrakt, säsom framgär af- tvänne sädana tili Forststyrelsen insända dokument, det ena mellan Forstdirektionen i Stuttgart och Cellulosa fa- briken i Waldhof vid Manheim, det andra mellan Do- mänförvaltningen i Baden, genom vederb. Oberförster i Kirchzarten revier, och ett träsliperi uti staden Kayserberg

90

i Elsass. Enligt benaget meddelande af Geheimrat Kru- tina, Säljas anmärkningsvärda belopp cellulosa och slipved frän särskilda revier i syd Schwarzwald, likasom ocksä frän Wolfach och Forbach i nordliga delen af badiska Schwarz- wald. I regeln köpa trämassa- och cellulosafabrikerna de klenare (men dock ej de kienaste) Sortimenten frän hyg- gena och det användbara hjälpgallringsvirket, men da be- lägenheten sädant tilläter, utsträcka fabrikerna sina inköp äfven tili ganska grofva stammar, säsom t. ex. i Wolfach, dar t. o. m. III kl. byggnads och gagnvirke eller stamdelar af 16 m. längd och 17 — 22 cm. topp, konsumeras af cel- lulosafabriken därstädes och betalades med 18 Rm. per kubikmeter i skogen upparbetadt virke. Mest användes dock Vkl. virke („starke Stangen") med 11 cm. brösthöjds diam., hvilket, upphugget i skogen betalas med 14 Rm. per m^

Sedan jag i Schönmünzach, efter exkursionen i Schif- ferschaftsällskapets, af mig äfven tidigare besökta, vackra skogar, skiljts frän mina engelska kamrater och därefter under ledning af Oberförster Louis upplifvat bekantskapen med staden Badens icke mindre timmerrika skog, äfven- som ä Domänendirektion i Karlsruhe inhemtat ytterligare upplysningar, hvilka beredvilligt meddelades mig, fortsatte jag resan tili Mannheim, i hvars närhet den stora cellu- losafabriken Waldhof är belägen.

Enligt de samstämninga uppgifter jag erhällit säväl i eget land, som af flera fackmän under min resa, borde de bästa upplysningar i den fräga, hvars utredning mig blifvit ombetrodd, stä att erhällas ä denna storartade an- läggning, hvilken visserligen köpte en del af sitt rämate- rial frän krono- och privata skogar i olika tyska stater, men som jemväl uppgafs hafva vidsträckta egna skogar, och flera forstmän anstälda för deras skötsel. Det var därför med högtspända förväntningar som jag, väl för- sedd med rekommendationskort, i Mannheim uppsökte verkets disponent Kommerzienrath Haas, för att aflägga miit besök och anhälla säväl om tillständ att bese etabli-

91

sementets virkesupplag, som att genom hans bemedling blifva satt i tillfälle att träffa verkets forstmän.

Det utomordentligt välvilliga tillsmötesgäende jag under heia min resa rönt af säväl yrkeskamrater som andra, ingaf mig goda förhoppningar, men jag skulle dock snart finna att „ingen regel är utan undantag".

Oaktadt min begäran ej sträckte sig längre an att fä se virkesupplaget, äfvensom att blifva satt i förbin- delse med verkets forstmän, vägrade Kommerzienrath Haas säväl det ena som det andra, förebärande att man sett sig föranläten neka alla främlingar tillträde tili verken. Min vördsamma erinran att jag icke alls satt i fräga att bese fabriken och att skogshushällningen svärligen künde räk- nas tili fabrikshemligheterna, bätade tili intet. Jag förbjöds kategoriskt säväl att beträda fabriksomrädet, som att upp- söka verkets forstmän, hvarjemte Haas „älskvärdt" delgaf att detta förbud äfven meddelats vederbörande tjenstemän per telefon.

Med svikna förhoppningar mäste jag sälunda draga vidare och da en uppmaning af sachsiska Oberforstmeis- tern Zschimmer att deltaga i sachsiska forstföreningens ärsmöte i Zwickau, der otvifvelaktigt mycket af intresse varit att inhemta, kom mig för sent tillhanda, beslöt jag att uppsöka Oberfortsmeister Zschimmer i hans hem i Zscho- pau vid foten af Erzgebirge, för att af honom skaffa mig underrättelse om trämassa- och cellulosafabrikationens in- verkan pä den Sachsiska skogshushällningen. Emedan mitt yttrande vid forstmötet i Helsingfors d. 6 & 7 Sept. 1897 uti en för mötet uppstäld diskussionsfräga, i detta afseende kan vara upplysande och tillika utgör en sammanfattning af hvad jag i Tyskland och Österrike i frägan inhemtat, tilläter jag mig här frän detta yttrande intaga följande:

„Framställningen af trämassa och cellulosa har, som bekant, fillkommit under en jämförelsevis senare tid. Det var nämligen först är 1843 som den nyligen aflidna F. G. Keller i Sachsen pä en vanlig slipsten utförde de första

92

försöken att framställa mekanisk trämassa, hvilka försök han sedermera i nägot större skala fortsatte vid den tvä är därefter inköpta Ulla „pappersqvarnen" Kühnheide i Sachsiska Erzgebirge. Härmed var visserligen uppfinnin- gen gjord i sin första, ofulkomliga form, men först sedan Heinrich Völter, tili hvilken Keller, tvungen af medel- \

löshet, är 1846 sält sin id6 för en obetydlig summa, I

konstruerat de sinnrika slipmaskiner, hvilka ännu i princip tillämpas, künde det första träsliperiet anläggas i början af 1850 talet af firman Kubier & Niethammer uti Krieb- stein i Sachsen. Till följd af det allt mera ökade behofvet af isynnerhet sämre paperssorter och tryckpapper, utveck- lades industrin hastigt och tog allt större proportioner, men da den vid träsliperierna dels genom vät, dels genom torr- slipning af dels rätt, dels ängbasadt virke vunna meka- niska trämassan endast künde användas säsom tillsats vid fabrikationen af vanligt skrif- och tryckpapper, äfven- )

som tili träpapp, under det att den tili de bättre pappers- ♦

sorterna nödiga lumpen blef allt dyrare och otillräckligare, i

vardt det nödvändigt att ocksä härför vinna ett dugligt Sur- rogat. Detta ernäddes äfven, da man efter trägna bemö- danden i Amerika, England och Sverige, lyckades pä kemisk väg befria trädfibrerna frän inkrusterande ämnen m. m och sälunda framställa ren vegetabilisk cellulosa. Huru härvid tillgär hör naturligtvis icke hit, men mä dock näm- nas att det numera sker pä olika satt, hvarför man ocksä hör talas om natron-, sulfat- och sulfitcellulosa, allt efter den lut som användes vid träspänornas kokning. Den sist- nämnda eller sulfitcellulosan, hvilken först torde framstälts i början af 70 talet af svensken C. D. Ekman, under det att Professor Mitscherlich i Tyskland samtidigt experimen- terade i samma riktning och därför äfven ville göra Ekman äran stridig, anses numera för den bästa, enär dess fibrer äro Starkare och hvitare samt lättare lata bleka sig, dar detta för öfrigt alls är nödigt. De flesta pä senare tider anlagda och för granvirke afsedda cellulosafabriker tillämpa

93

därför ocksä sulfitförfarandet, medan dar tall utgör räma- terialet, det kraftigare verkande natron förfarandet fortfa- rande torde vara nödvändigt.

Den sälunda, genom tillämpling af det ena eller atidra förfarandet, pä kemisk väg vunna trämassan eller cellu- losan utgör numera det förnämsta surrogatet för lumpen och tillsättes i betydande procent vid tillverkningen af äfven de finaste papperssorter, men har dessutom fätt allt större användning vid fabrikationen af pressade Ornament, askar, kärl m. m., ja pä senaste tider har man t. o. m., med framgäng sträfvat tili att omvandla cellulosan tili vegeta- biliskt Silke, säsom man bl. a. är i tillfälle att öfvertyga sig om ä utställningen i Stockholm, hvarest sälunda fram- stäldt Silke finnes utstäldt.

I förhällande tili denna trämassans och cellulosans stora användbarhet och användning växte ocksä för dess tillverkning afsedda fabriker som svampar ur jorden i trak- ter, hvarest dels tillräcklig vattenkraft, dels lämpligt vatten fans att tillgä. Hvad Tyskland angär funnos dar är 1871 69 trämassefabriker eller sliperier, däraf 23 i konungar. Sachsen, men är 1890 hade dessa vuxittill 534, däraf 239 i konungar. Sachsen, och sedermera hafva desamma antagli- gen tillvuxit i samma progression, sävida icke cellulosa- fabrikema, af hvilka Tyskland 1871 ej hade en enda men däremot är 1890 28, däraf 8 i Sachsen, ocksä här tagit försteget, hvilket dock knappast är troligt.

Förenämnda är 1890 i Sachsen existerande 239 sli- perier och 8 cellulosafabriker använde, enl. af öfverforst- mästaren Zchimmer*) insamlade uppgifter, sagda är:

sliperierna 364,074 fastmet. gran och nägot silf- vergran äfvensom 11,235 fm^ tallvirke; samt

cellulosafabr. 79,000 fastmeter enahanda virke eller in summa 443,074 fm^ gran och silfvergran samt 11,235

*) Tharander Forstliches Jahrbuch 40 Band 4 heft.

94

m^ tallvirke. Tillsammans säledes 454,309 fm*^ barrved (d. V. s. ej obetygligt mera an Finlands sammanlagda export och inhemska förbrukning af samma virkessort är 1894) ett i förhällande tili konungsriket Sachsens ringa skogs- areal — 387,729 ha, deraf 166,346,29 ha kronoskog — be- tydande belopp. Samtidigt beräknades enahanda fabriker i heia Tyskland ärligen förbruka:

dess 534 sliperier 964,785 fm*^ barrved och

63 cellulosafabr. 622,125 „

eller tillsammans i rundt tal 1 Vs million fastmeter ärligen, hvilket belopp väl nümera stigit tili minst 2 millioner fast- meter; tal, i bredd med hvilka de i Finland afverkade slip- och pappersvedsmängderna te sig ganska anspräkslösa. Och dock hafva dessa betydande klenvirkes afverkningar alls ickevaritruinerandeförTysklandsochfrämstSachsensskogar, utan ha tvärtom i väsentlig grad bidragit att varaktigt höjaaf- kastningen och inkomsten frän densamma, säsom, bl. a. framgär af Zchimmers uppgift att i de Sachsiska statssko- garna netto priset för 1 fastmeter stamvirke, hvilket är 1862 i medeltal utgjorde Rmk. 8: 37, är 1888 steg tili Rmk. 9: 42 och säledes ökats med Rmk. 1: 05, medan nettoinkomsten frän 1 ha skogsmark samtidigt höjde sig frän Rmk. 29: 61 tili Rmk. 45: 50.

Förklaringen härtill ligger naturligtvis i den omstän- dighet att man öfverhufvudtaget icke inlätit sig pä plan- lösa afverkningar, utan i stallet begagnat sig af den för- bättrade afsättningen ä klenvirke för att dels alltmera ut- sträcka hjälpgallringarna, afsigt att sälunda öka säväl afkastningen som tillväxten, dels nedsätta omloppet, dar detta äfven i öfrigt befanns vara öfverensstämmande med god skogshushällning. Specielt gäller detta Sachsen, i hvars statsskogar, allt enligt Zchimmers uppgifter, hjälp- gallrades i medeltal ärligen:

95

under 5-ärs perioden 18^/54 0,44 ^/o af deras areal med 7,5 m^ per ha

1860/64 1,52 . . . . . 14,0 , . ha

1870/74 2.00 .. , . . 24,0 , . ha

samt under är 188 9 2,90. , „ , . 20,o , , ha

utvisande en successiv och betydande stegring, hvilken helt och hallet tillskiifves afsättningen pä slip- och cellulosa- virke samt den däraf föranledda stegringen af priset ä kle- nare gagnvirke, hvilken uppskattas tili ej mindre an 15%. Att det emellertid icke uteslutande är hjälpgallrings virke som gär tili främasse- och cellulosafabrikerna, utan att en ganska betydande procent slip- och cellulosaved äfven er- hälles frän ärshyggena, f ramgär tillräckligt däraf att omloppen i en stör del af Sachsens granskogar numera äro endast 80 ä 90 äriga,*) ja i en del fördelaktigt belägna revier t. o. m. nedgätt tili 70 är, medan fabrikerna helst önska 10 cm. minimi-toppdimension samt mest använda stammar, hvilka vid 3—5 m. höjd hälla 7—20 ä 22 cm. i diameter. Det- samma är ock fallet i en del österrikiska skogar, säsom t. ex. i Steyermark, dar skogshushällningen h. o. h. upp- ges afpassad för leverans af slip- och cellulosaved, samt i skogar tillhöriga en del trämasse- och cellulosafabriker, exempelvis den vid Semeringen banan och den Ulla Schwarza floden belägna pappersfabriken Schlöglmühl i Nieder Öster- reich, frän hvars i 80-ärigt omlopp uthälligt skötta gran- och silfvergran-skogar ärligen afverkas omk. 5,000 m*^ virke, däraf 80 7o pappersved, medan äterstäende 20% utgöras af säg- och l)yggnadstimmer, grufvirke (props) samt bränn- ved. Likasä hafva ocksä särskilda större godsägare i Ober Schlesiens gruf- och industri-distrikt funnit det med sin fördel förenligt att t. o. m. i sina tallskogar införa korta, 70 ä 80 äriga omlopp för Produktion af företrädesvis gruf- stöttor d. V. s. props och cellulosaved. Äfven här är hus- hällningen füllt rationell, beroende pä den förmänliga af- sättningen af klent virke tili distriktets talrika kolgrufvor och natroncellulosa-fabriker.

*) En följd af den i Sachsen rädande indelnings metoden.

96

I andra trakter äter, säsom i Bayerns, Würtembergs och Badens kronoskogar, därifrän äfven ganska betydande partier slip- och pappersved afsättas, äro i allmänhet högre omlopp fortfarande rädande, men ocsä dar värderar man högt afsättningen tili trämassefabrikerna, halst dessa ju företrädesvis använda klenare virkessortimenter, ä hvilka afsättningen i allmänhet plägar vara ganska inskränkt. För- nekas kan ju dock ej att ocksä i Tyskland den förmän- liga afsättningen pä klent virke tili sliperier och cellulosa- fabriker föranledt större afverkningar i en del, hufvudsak- ligast mindre, privatskogar an önskligt och nyttigt varit, men ocksä i dessa fall har den i de flesta tyska stater rä- dande bestämningen att skogsmark efter afverkning igen bör bringas i skogbärande skick, förekommit att sagda afverkningar tagit en alltför förödande karaktär".

Med besöket hos Oberforstmeister Zschimmer i Zschoppau voro mina resor i Tyskland i hufvudsak af- slutade, ty sedan jag egnat en dag för exkursion i det närbelägna revieret Tittersdorf, stälde jag kosan tili Berlin och därifrän utan tidsutdrägt vidare tili Sverige.

Enär emellertid, säsom kändt, ansenliga mängder trä- massa och cellulosa tillverkas i Sverige och Norge, ansäg jag mig jemväl i dessa länder böra höra mig före, hvilka ät- gärder med afseende ä skogsskötseln ifrägavarande in- dustrier dar möjligen framkallat. Jag vände mig därför tili Wermland, hvarest ett större antal träsliperier och cel- lulosafabriker uppstätt, delvis som en följd af timad om- hvälfning inom järnhandteringen. Under tidernas lopp har nemligen i det gamla „järnbärarlandet" sagda industri un- dergätt den förändring, att de mindre järnverken i allmän- het nedlagts och tillverkningen mer och mer koncentrerats vid de större. Den härigenom ledig blifna vattenkraften har mängenstädes tagits i anspräk af trämassefabrikatio- nen, och sälunda funnos är 1896 i Wermlands län inrättade 30 träsliperier samt 4 sulfit och 3 sulfatfabriker, med en

97

beräknad ärlig virkeskonsumtion af 425,625 kubikmeter löst matt. Man hade säledes kunnat vänta att denna jem- förelsevis betydande virkesätgäng skulle utöfvat nägot in- flytande pä skogshushällningen i länet, raen, sä vidt jag künde finna, var sä icke fallet i annat afseende, an att de mindre lägenheternas skogar här likasom annorstädes an mera öfver afverkades. Detta bekräftades äfven af de kända forstmännen, skogschefen vid Uddeholmsverken dr F. A. Lovön och jägmästaren C. G. Vikström, hvilka med stört tillmötesgäende bistodo mig med räd och däd och jämväl ledsagade mig under exkursionerna i Uddeholms verkens och Storfors bruks vidsträckta (resp. 150,000 och 22,000 ha) och välinrättade skogar. Sagda exkursioner blefvo derför af mycket forstligt intresse, men lemnade däremot ganska ringa utbyte med afseende ä det spörsmäl jag särs- kildt önskade fä utredt. Da afkastningen frän Wermlands bruksskogar främst togs i anspräk för jämverken, voro om- loppen i allmänhet endast 70 — 80 äriga, men äsyftade dessa, jemförelsevis korta omlopp, mindre vinnandet af lämplig slip- och . cellulosaved, an kolskog. Enligt af bemälde er- farne forstmän vunnen erfarenhet hafva dessa omlopp dock äfven befunnits lämpliga för granskogar med god afsätt- ning pä pappersved.

Frän Wermland fortsatte jag färden tili Kristiania, dar jag, i skogdirektören M. Selmer's fränvaro, rönte väl- villigt tillmötesgäende af skogingeniören N. Krog och den pä trävaruhandteringens och specielt trämassebranchens om- räde kände generalkonsuln Christoffersen. Da emellertid hvardera samstämmigt förklarade att en resa i Norges skogsbygder sä tillvida blefve resultatlös, att intet dar stode att inhemta med afseende ä en planmässig Produktion af pappersved, inskränkte jag färden tili trakten af Kongsberg, hvarest föreständarene för Norges tvä skogvaktareskolor i Stenkjaer och Kongsberg, skogförvaltarene N. Martens och H. Hall, som bäst voro sysselsatte med taxationsarbeten i Ef- terlödt prestgärds skog. Ledningen af taxationsarbetena i

7

98

Norges statsskogar var nämligen anförtrodd ät dävarande skogförvaltaren Martens, medan arbetet pä platsen utfördes af skogförvaltaren Hall, med biträde af skogassistenten Agnar Barth, en son tili den kände forstmannen och jägaren J. B. Barth. Sedan äfven dessa norska kolleger bekräftat de uppgifter jag erhällit i Kristiania, och min tjenstledig- het äfven led emot slutet, ansäg jag mig för denna gäng böra uppgifva vidare resor i Norge. Jag ätervände där- för tili Kristiania, och begaf mig derifrän tili Stockholm, för att ä allmänna konst- och industriutställningen därstä- des studera dess skogsafdelning. Resultatet häraf har jag nedlagt i en uppsats: „Skogshushällningen vid allmänna Konst- och Industriutställningen i Stockholm 1897", hvil- ken ingär i 14:de bandet af Finska Forstföreningens Med- delanden.

nigot om förekomsten af

Peridermium (aecidium) coruscans Fr. i Norra

Finland.

I mars -april haftet innevarande är af tidskriften ^Luonnon Ystävä" ingär en uppsats af J. I. Lindroth om ä gran-barren uppträdande rostsvampan Häri redogör för- fattaren bl. a. för aecidium cormscans Fr. (manne ej rik- tigare coniscans?) förekomst i Finland, och anger säsom hittills kända fyndorter Aland, Södra Tavastland och Ryska Karelen, dar svampen anträffats sällsynt.

Det kan äga sitt intresse att fä dessa uppgifter i nä- gon man kompletterade, och ber jag att i sädant afseende fä lämna nägra notiser om ifrägavarande svamps mass- förekomst i norra Finland.

Redan 1897 fick jag pä Evois höra att i Kemi trakten förekommer en sjukdom pä gran, som allmogen i trakten benämner „kuusenleipä'* och uttalade min dävarande lä- rare Lektor Furuhjelm den förmodan, att här föreläg aeci- dium coniscans.

Sommaren 1899 anträffade jag vid Kittilä kyrkoby ofvannämnde svampart i 2 exemplar.

Da jag senaste sommar i medlet af juni reste upp tili norra Finland, beslöt jag särskildt lägga marke tili förekomsten af Aecidium coruscans och var lyckan mig bevägen, i det att jag fann svampen i alla trakter, som jag genomreste. Redan i Uleäborg observerade jag sär- deles vackra exemplar af arten vid järnvägstationen och jäm-

100

väl c. 4 km utom staden vid Ule-älf. Men ett formligt ma6*5-uppträdande motte mig, da jag frän Kemi reste normt tili Rovaniemi. Isynnerhet inom Kemi och Tervola sock- nar förekom svampen talrikt, i Rovaniemi däremot med betydligt ringare intensitet, ehuru ej sällsynt. Benämnin- gen „kuusen leipä", fann jag vara känd inom Kemi och Tervola, men ej i Rovaniemi, hvilket torde bevisa, att företeelsen är allmännare inom de tvä förstnämda sock- narna. Vid förfrägan pä gästgifvaregärdar erfor jag att „kuusen leipä" inom dessa socknar förekommer i mer el- ler mindre grad nästan alla är. Med lätthet hade jag, därest tiden medgifvit, kunnat insamla litertal af svamp- gyttringarna. Smaken päminde närmast om okokta ris- gryn. Äfven frän Rovaniemi österut säg jag svampen vid landsvägen inom heia Kemijärvi socken, ehuru aftagande i antal. I Kuolajärvi kyrkoby var den allmän och norrut päträffade jag den sporadisk i heia det omräde, som jag besökte d. v. s. ända borta vid Eksymävaara, Sorsatunturi, och motsvarande trakter närmast öster om Tuntsa floden. För Kemijärvi och Kuolajärvi gäller detsamma, som om Rovaniemi, att företeelsen ej torde vara allmän alla är, eftersom allmogen ej lagt marke tili densamma.

Om Aecidium coruscans biologi vill jag hafva följande annoteradt: Svampen synes mig halst angripa 30 — 60 äriga i exponerade lägen växande träd, mera ä syd- an nord- sluttningar, mera pä växtliga an mindre växtliga marker, ehuru man träffar den bade pä momarker, pä myrar (gran) och karr. Om man undantager 1 — 15 äriga granar tyckas inga älderklasser gä fria angreppet, ehuru tidigare nämda äldersklasser äro mäst utsatta. Pä en och samma gran kunna ett eller flere skott vara sjukligt ombildade af svampen. Under senare hälften af juni mänad äro aeci- diegyttringarna mäst märkbara, men päträffas ännu inpä augusti mänad. Svampen spelar ej nägon nämnvärd forst- ligt ekonomisk roll.

101

Vid förfrägan i särskilda andra trakter, som jag ej besökte, om förekomsten af „kuusen leipä", harForstmä- star W. Cajanus vänligen lämnat följande meddelanden frän Torneä älfdal och trakterna vester om Kemi älf :

„De trakter, dar jag observerat Aecid. coruscans, sträcka sig frän Kemi stad längs landsvägen tili Torneä och därifrän uppät ända tili „Äkäsjoen suu", ett par mil norr om Kolari kyrkoby. Utom pä de ofvannämda trak- terna observerade jag den i stör myckenhet längs lands- vägen pä vestra sidan af Kemi älf frän kyrkan tili Tai- valkoski. Rikligast förekom svampen i trakten kring Ka- runki kyrka, dar pä en sträcka af 3 ä 4 km längs lands- vägen de allra flesta träden voro angripna. Jag gjorde ett försök att räkna träden och kom tili den uppfattriin- gen, att ätminstone 75 % voro behäftade med svampen. Mycket allmän var svampen ocksä i Alkkula by af öfver- Torneä, men därifrän norrut märkbart aftagande. Ymni- gast tycktes svampen förekomma pä jämna eller svagt sluttande, stenbundna, i försumpning öfvergäende marker, bevuxna med ojämn granskog. Dock tyckes den hälla sig tili de frodigaste träden och förekom mera pä syd- än nordsluttningar. Mycket läga, 2 m. träd (tvinvuxna) voro sällan angripna. Pä växtliga marker förekom den mäst pä äldersklass 40 — 70 är. Närhet af människobonin- gar och större älfvars stränder tyckes den favorisera (mä- hända beroende pä att skogen i allmänhet är glesare och öppnare Anm. af författ.) De första sparen af svampen observerade jag i början af juni. Allmännast och füllt utbildad förekom den att vara strax efter midsommam. Ärsskotten voro da granngula, barren sägo uppsvällda och saftiga ut. I början och medlet af juli antogo de en mera rostbrun färg, sjönko ihop och sägo torra ut. Vid vidrö- rande afdammade ymnigt gult spormjöl. Senare pä som- marn sägo de ut, som vanliga torkade ärsskott, ifall, man ej nogare betraktade dem, och hängde ofta litet nedät".

102

Forstmästar J. Montell meddelar, att sommaren 1902 enligt skogvakters m. fl. personers uppgift „kuusenleipä" uppträdt i mängd i Muonio, men ej 1903.

Ofvanstäende visar, att vi i norra Finland hafva mass- uppträdanden af „kuusenleipä**, analoga med den ofta omordade förekomsten af „mjölkomlor" i Sverige och att svampen ej är att längre anses säsom en sällsynthet hos oss ätminstone i norra Finland. Säsom centrum för Aeci- dium coruscans utbredning i norra Finland torde Kemi, Tervola, Nedertorneä och Karungi socknar kunna fastläs.

(I förbigäende vill jag nämna, att jag sommaren 1902 päträffade ett expl. af Aecid. coruscans pä Evois samt att enligt meddelande af Forstmästar Cajanus han somrarne 1901 och 1902 funnit svampen i Svartbäck nära Borgä.)

Helsingfors i November 1903.

K. O. Elfving,

Om de lappländska skogarnas framtid.

Att uti ett land sädant som Finland, dar tillgängen pä skog anses sä godt som outtömlig, skogskultur i större Skala i kronoskogarna icke ifrägakommer är väi egentligen icke sä underligt. Att emellertid vidsträckta och i forst- ligt hänseende ytterst viktiga omräden i landets nordligaste delar finnas, dar skogskultur längt ifrän att vara öfverflödig, tvärtom är en värklig lifsfräga, skall jag i det följande söka pävisa.

Redan under mina första ströftäg inom Muonio re- vier, lade jag marke tili den sparsamma förekomsten af ungskog och ju flera marker jag besökte desto tydligare framträdde detta sakförhällande. Mängenstädes saknas un- derväxt fuUständigt pä stora sträckor och dar sädan före- kommer, utgöres den i de flesta fall af gran. Unga tall- plantor förekomma öfverhufvud taget mycket sparsamt. Vidsträckta moar, som nu äro beväxta med vacker gammal tallskog, förvandlas, da yxan öfvergätt desamma, i all- mänhet tili dälig granskog, ifall de ej rent af blifva skog- lösa. Endast i undantagsfall kan naturlig föryngring af tall päräknas. Mest hotade äro högre belägna och mera sluttande marker, isynnerhet om moss- och ristäcket, — säsom ofta är fallet — är mycket tjockt, samt naturligtvis sädana marker, som härjats af skogseldar. Men äfven lägre belägna skogar visa ofta samma oförmäga att själfva för- yngra sig.

Hvad ofvan blifvit sagdt om skogarna i Muonio, gäUer själffallet i ännu högre grad om Enontekis. Da

104

därvarande skogsförhällanden emellertid äro föga utredda, vore en närmare granskning af desamma af stört intresse samt helt säkert äfven af ej ringa praktisk betydelse för denna landsdel.

I hög grad intresserad af hithörande frägor och lif- ligt öfvertygad om att omsorgsfullt utförda kulturer med lämpliga trädslag komma att leda tili gynsamma resultat äf- ven invid den polara skogsgränsen, planerade jag senaste vär en längre excursion tili de trakter inom Enontekis, dar barrskogen upphör, enligt i hufvudsak följande plan : Ut- gäende frän gränsen mot Enare, skulle jag med ked och kom- pass följa barrträdens d. v. s. tallens yttersta gräns genom Enontekis ända fram tili Muonio älf, därunder görande täta ströftäg, ät norr och söder. Pä de särskilda markema skulle jordmänsförhällandena, växttäckets beskaffenhet och öfriga betingelser för en skogs uppkomst och fortbestand sä vidt möjligt undersökas, samt gränserna för skogens tidigare utbredning fastställas. Därjämte skulle pä lämpliga stal- len sädd af diverse trädslag försökas, hvilka stallen skulle utmärkas säväl pä kartan som pä marken.

Da trakten kring skogsgränsen är fuUkomligt obe- bodd, mäste tält och proviant medföras. Da dessutom äfven för mätningarnas utförande minst tvänne arbetare varit af nöden, vände jag mig tili Forststyrelsen med an- hällan om ett anslag af 300 mark för dessas aflönande — en rätt anspräkslös summa i betraktande af arbetets vidd och den nytta en sädan undersökning komme att medföra. Da min anhällan emellertid mot förmodan blef anslagen mäste jag frängä min Ursprungliga plan och tills- vidare nöja mig med nägra flyktiga excursioner tili det intressanta omrädet. Hvad jag under dessa excursioner likväl inhämtade, besannade tili fuUo mina förmodanden beträffande äterväxten i dessa trakter. Nästan öfverallt, dar nägon skog öfverhufvudtaget förekom, var denna öf- verärig, utan tillstymmelse tili föryngring. Endast pä nägra fä Ställen observerade jag yngre tallar, men för det mesta

105

förkrympta och vanställda. Bristen pä äterväxt är här sä mycket mer i ögonen fallande som granen nästan fullstän- digt saknas i Enontekis. Att sä emellertid ej alltid varit fallet f ramgär däraf att här och dar pä vidt skilda stallen, äfven helt nära tallens nordgräns, enstaka granar uppdyka, tydliga relikter frän förgängna tider. Äfven omkring kyrko- byn och söder om denna by är skogen ytterst gles och visar tydlig benägenhet att utdö. Äfven här saknas du- gande underväxt nästan fullständigt.

Utan att vilja inläta mig, pä en utredning, af de sam- värkande orsakerna tili den alt mer sig utbredande skog- lösheten i dessa trakter, vill jag i detta sammanhang blott hafva päpekadt, att fröären här uppe bli alt sällsyntare, att fröna, da dessa undantagsvis mogna, endast sällan, komma tili groning, att den gamla skogen är efter är alt mer utglesas, samt att efterfrägan ständigt ökas. Redan häraf är lätt att förutse det öde, som i en tyvärr altför snar framtid hota dessa trakter ifall ej människan i tid ener- giskt ingriper. Med hvarje är som gär bli utsikterna att genom kultur äterställa skogen i de af skoglöshet hotade trakterna alt mindre och kostnaderna för ett sädant ar- bete ojämförligt mycket större. Mä därför den nu lef- vande generationen noga öfverväga det ansvar den pätar sig, om den ej medan tider är afvärjer den hotande faran, en fara, som icke allenast hotar de trakter hvarom nu är fräga, utan smäningom tränger att längre söderut. Mä inga kostnader anses för stora, da det gäller att bilda en kraftig skyddsskog mot ishafvets kalla vindnr.

Skyddsskogsprincipen är altför känd och erkänd för att här behöfva upptagas tili behandling. Mä det dock till- lätas mig päpeka att tili skydd lämnade och för all af- värkning fredade skogar äro minst lika nödvändiga i den högsta norden, som i mellersta Europas bärgstrakter, och att da de gamla skogarna af fareldars och människors framfart tyvärr blifvit altför utglesade, nya sädana med alla tili buds stäende medel böra ästadkommas.

106

Visserligen har i de norra revieren försök med sädd af lärktiädsfrö (Larix Sibirica) direkt i skogen blifvit gjorda, men tillsvidare lämnat föga uppmuntrande resultat Ora detta sedan beror pä trädslagets olämplighet eller pä ve- derbörandes brist pä intresse lämnar jag osagdt. I intet fall bör dock de samma resultaten eller rättare dessas ute- blifvande afskrämma frän vidare försök, utan tvärtom ägga tili nya mera omfattande sädana. Vid sidan af dessa försök att direkt utsä fröet i skogen, bör nödvändigt för- sök, med färdiga, dels ettäriga, dels omskolade plantor göras i sä stör utsträckning, som möjligt och med flera säyäl utländska som inhemska trädslag. Synnerligen in- tressanta vore försök med det dahuriska lärkträdet (Larix dahurica) och den sibiriska granen (Picea excelsa Bobovata), hvilka bägge trädslag i Sibirien gä synnerligen bögt mot norden. Äfven med bärgtallen (Pinus montana\ som i mellersta Europas barg bildar barrskogsgränsen och det sibiriska lärkträdet (Larix Sibirica) böra försök göras. För- utom dessa utländska trädslag bör den vanliga lappska granen (Picea excelsa f. fennica) vidare spridas i Enonte- kis och sädd af vanlig tall utföras.

Da nägra direkta förslag tili en ordnad skogskultur i de norra revieren, ej mig veterligen sett dagen, ätmin- stäne inga sädana, som omedelbart utan synnerliga kost- nader kunna sättas i värkställighet, tar jag mig friheten göra nägra preliminära sädana tili den värkan de sedan kunna hafva.

1:0. Att samtliga forstuppsyningsmän äläggas att hvar och en inom sitt omräde anlägga och underhälla en eller flera plantskolor, samt att pä lämpliga af revierför- vaitaren anvisade platser, utplantera de uppdragna plantorna, dock sälunda att de direkta kostnaderna betalas af revie- ret. An bättre vore om den ena uppsyningsmannen, dar tvänne finnas inom samma revier, helt och hallet skulle anlitas för kulturförsök och befrias frän samtliga öfriga inom revieret, under den snöfria ärstiden förekommande

107

arbeten. Pä sä satt blefve försöken mer koncentrerade och künde ej bristande tid angifvas säsom skäl för för- sökens eventuella misslyckande. Säsom hvarje forstman nogsamt har sig bekant, är arbetet ätminstone i de norra revieren, fördeladt som det är pä tre forstman, ingalunda för stört för att ej en ökning i antydt syfte skulle med- hinnas. Äfven ora den ena uppsyningsmannens tid helt och hallet upptoges af kulturförsöken, blefve det öfriga arbetet, fördeladt pä forstmästaren och den andra upp- syningsmannen, ingalunda för betungande. Helt visst komme brorslotten af arbetet pä plantören, ifall han N. B. tar sin uppgift pä alvar. Sädan uppsyningsmannens ställ- ning nu är, äro dessa tili föga nytta för revieret. De gä endast forstmästaren tili handa och uträtta sädant som i alla fall äfven dem förutan blefve uträttadt. Blefve de- ras ställning närmare fixerad, skulle utan tvifvel betydligt mer medhinnas an som är fallet.

2:o Att sädd direkt i skogen utföres mer planmäs- sigt an hittills varit fallet.

3:0 Att revierförvaltaren noga. öfvervakar säväl plantskolor som kulturer och bestämmer platser för de- samma.

4:0 Att berättelse öfver det utförda arbetet ärligen inlämnas tili Forststyrelsen.

5:0 Att uppgift ärligen af revierförvaltaren infordras, öfver tillgängen pä ungskog ä de senast stämplade mar- kerna, äfvensom huruvida kultur är af nöden eller ej. Om dessa uppgifter göras omsorgsfullt komma de att vara af synnerligt gagn vid kulturers utförande.

6:o Att toppkvistningen pä sädana marker, dar moss- eller lavtäcket är mycket tjockt — sädana marker töre- komma rätt allmänt — förändras sä tillvida att kvistarna ej säsom nu är brukligt kvarlämnas i skogen att ruttna, ntan att de samlas i smärre högar och uppbrännas strax efter det snön smält om vären och att sädd af lämpliga trädslag omedelbart följer pä de sälunda afbrända ytorna.

108

En del kvistar kunna lämnas obrända och utbredas pä de besädda fläckarna tili skydd för de uppkomna plan- torna. Äfven dar lämpliga fröträn finnas och sädd sälunda blir öfverflödig vore kvistarnas förbränning af stör nytta, emedan det för frönas groning hinderliga mosstäcket med detsamma uppbrännes och jorden tillföres näringsäm- nen i lätt upptagbar form. Pä tidigare af fareld härjade marker, äfvensom sädana dar mosstäcket är svagt och jor- den sälunda redan lämplig för fröets emottagande, kan detta tillvägagäende naturligtvis ej tillämpas, utan är det gamla förfarandet att föredraga.

7:o. Att ätminstone en utbildad skogvakt anställes i hvart och ett af de lappska revieren och att han under den snöfria ärstiden ställes tili plantörens förfogande.

Redan om ofvan uppräknade enkla och föga kost- samma äfgärder omedelbart infördes, vore mycket vunnet och en god början gjord tili ett omfattande arbete, som i alla fall förr eller senare mäste vidtaga.

Muonio den. 10 Oktober 1903.

Justus MontelL

Havaintoja opintomatkalta Skandinaviassa.

Kertomus allekirjoittaneen yleisillä varoilla Ruotsiin, horjaan ja Tanskaan tekemästä opintomatkasta.

Saadakseni sopivaa suunnitelmaa matkaani varten, jonka pääasiallisena tarkoituksena oli selonottaminen ope- tus ohjelmasta ja laajuudesta Skandinavian maanviljelys- kouluissa ja -oppilaitoksissa, siellä annettavaan metsän- hoidannolliseen opetukseen nähden, käännyin Tukholmassa sikäläisen metsäopiston johtajan C. G. Holmertz'in puoleeii, joka ystävällisyydellä myöskin antoi pyytämiäni neuvoja.

Koska lukukausi oli metsäopistossa loppumaisillaan, niin läksin Tukholmasta Upsalaan. Aikomukseni oli Ul- tunan maanviljelysopistossa seurata siellä annettavaa metsä- opetusta. Opetusta tässä aineessa antaa Norra Roslagin hoitoalueen metsänhoitaja Anders Vahlgren, tunnettu m. m. siitä, että hän on Svenska Jägareförbundets nya Tidskriftin vastaava toimittaja. Valitettavasti oli metsänhoito-opetus Ultunassa siltä vuodelta loppunut ja seuraavassa saan met- sänhoitaja Vahlgren'in suosiollisesti antamain ilmoituksien perusteella tehdä selkoa siitä, niiten tätä opetusta siellä harjoitetaan.

Ultunan opistossa on metsänhoidonopettajan käytet- tävänä 40 luentotuntia vuodessa eli, koska oppikurssi on 2-vuotinen yhteensä 80 tuntia jokaista kurssia kohti. Luen- not ovat jaetut kahteen osastoon, niin että toisena vuonna harjoitetaan opinnoita metsänhoidossa, toisena metsä-

110

teknologiassa ja metsätaksationi opissa. Metsänhoidon oppikirjana on käytetty Holmertz'in „Vägledning i skogs- hushällning", metsäteknologiassa ja tnetsätaksatiooniopissa ei sitävastoin mitään erityistä oppikirjaa ole seurattu, tahi puoliettu, Jos kohta yllätnainittu kirja tässäkin suhteessa on osaksi tullut käytäntöön.

Tietopuolista opetusta on käytännössä sovellettu ret- keilyjen kautta, joita on tehty lähimetsiin ja oppilailie on annettu tilaisuutta metsänkasvatustöiden suorittamiseen.

Oppilaiden tulee olia läsnä kaikilla metsä-opetustun- neilla ja suorittaa tutkinnot tässä aineessa, mutta ei hei- dän tarvitse saada hyväksyttyä arvolausetta saadakseen päästötodistuksen oppilaitoksesta.

Opiston yhteydessä olevassa maanviljelyskoüliissa käytetään metsä-opetukseen kaikkiaan 20 opetustuntia kurs- sia kohti. Näillä tunneilla on pääasiallisesti opetettu met- säin kasvattamista, suojaa ja tarkoituksenmukaista hak- kuuta. Opetuksessa on soveltuvissa kohdissa käytetty oh- jeena V. Vistelius'en „Vägledning i skogsskötsel" samt „Räd vid skogsodling af barrträn", jonka tekijä on toh- tori F. Lov6n. Tämän ohessa ovat oppilaat saaneet olla osallisia metsän hakkuussa ja harsinnassa ja metsänkasva- tustöissä, esim. Ultunan tilaan kuuluvissa metsissä, ja lä- heisissä valtionmetsissä.

Olojen pakosta on käytännöllisiä töitä nun hyvin opistossa kuin maanviljelyskoulussa täytynyt supistaa san- gen vähiin, joten voidaan sanoa, että opetus metsäopissa kummassakin oppilaitoksessa on pääasiallisesti tietopuolinen.

Kuten jo edellfsestäkin on käynyt selville, ei met- sänhoidonopettaja ole vakinaisena opettajana, vaan ainoas- taan ylimääräisenä. Edellä sanotusta selviää myöskin, että metsäoppi kokonaisuudessaan on Ruotsin maanviljelys- korkeakoulussa jotakuinkin pieniarvoisessa asemassa. Jos kohtakin valitan sitä, että en saanut luennoita kuunnella ja opetusta lähemmin seurata, nun luulen kumminkin saa- neeni jokseenkin hyvän käsityksen tästä sen kautta, että

111

metsänhoitaja Vahlgren suosiollisesti antoi minun läpi- käydä hänen luentonsa, jotka hän oli paperille pannut. Näistä huomasin, että ne kumminkin jossain määrin olivat laajemmat, kuin esim. Kurkijoen ylemmässä Maanviljelys- koulussa pidetyt, ja että ne ylimalkaan olivat paremmin tietopuolista laatua. Varsinkin metsäteknologiaa oli laajan- puolisesti käsitelty.

Havaintoni Ultunassa saivat minun suureksi osaksi muuttamaan aikaisemmin suunniteltua matkaohjelmaani. Koska nim. tulin huomaamaan, että metsäopetukselle maanviljelysoppilaitoksissa ei anneta suurempaa, eipä edes yhtä suurtakaan merkitystä kuin samanlaisissa oppilaitok- sissa omassa maassamme, nun päätin käyttää käyntiäni Ruotsissa osittain tutustuakseni hyvin hoidettuihin metsiin siellä, osittain ottaakseni selvää sikäläisten metsäkoulujen toiminnasta siinä toivossa, että tästä olisi opetustoiminnal- leni hyötyä. Ennenkuin jätin Upsalan päätin Ultunassa ottaa selkoa, miten piirustusta, kenttämittausta ja punni- tusta siellä harjoitetaan. Opettajana näissä aineissa on adjunkti P. E. Ullberg, joka on maanmittausauskultantti ja joka opintomatkoilla ulkomailla erityisesti on perehtynyt n. s. kulturteknikaan. Oppilaat Ultunassa saavat piirustaa tavanmukaisia maanviljelyskaluja ja rakennuspiirustuksia; sitäpaitsi tulee niiden piirustaa yksi valta-ojankaivamis- suunnitelma ja yksi salaojitus-suunnitelma sekä sitäpaitse joku kartta. Kenttämittauksessa käytetään sekä koordi- naatti- että grafista mittaustapaa, jälkimmäistä vähemmän. Koordinaattimittauksessa käytetään ristitaulua, ei koskaan kulmapeiliä. Mitä kenttäpunnitukseen tulee, saavat oppi- laat punnita kentän aluksi nun, että korkeussuhteet hae- taan suorastaan kentällä, sittemmin jaetaan alue ruutuihin, joiden kulmapisteet punnitaan ja horinsontaalikäyrät hae- taan laskemalla.

Havainnoistani niissä metsäkouluissa, joissa kävin, tahdon kertoa seuraavaa:

112

Grönsinkan metsäkoulu, joka sijaitsee noin penin- kulman matkan päässä koilliseen Homdalin pieneltä ase- malta Taalain maassa, on vasta 3 vuotta ollut nykyisessä paikassaan. Se on keskellä valtiolle äskettäin ostettua kruununpuistoa ja on saanut suojaa entisen rautatehtaan päärakennuksissa. Koulun johtaja on samalla siihen kuu- luvan metsäalueen hoitaja. Hän on myöskin ainoa opet- taja, paitsi työnjohtajaa, joka johtaa käytännöllisiä töitä. Koulun kurssi on yksivuotinen ja oppilaita otetaan joka vuosi 12. Oppilaista saa kymmenen 150 kruunua kanna- tusapua kukin, muut eivät nauti tätä etua. Koulun tar- koitus on maksuttoman opetuksen kautta antaa oppilailleen pääasiallisesti käytännöUistä taitoa metsänhoidossa ja met- sästyksessä, koettaen siten kasvattaa heistä taitavia metsän- vartijoita. Oppikurssi alkaa tässä, samoinkuin Bjurforsin metsäkoulussa, joka sijaitsee Vestmanlandin läänissä, aivan samannimisen pysäkin läheisyydessä Krylbo — Kärrgrufvan välisellä radalla ja jossa myöskin kävin, 1 päivä marras- kuuta ja jaikuu kahden viikon pysäyksellä joulun aikana lokakuun 15 päivään seuraavana vuonna, jolloin kurssi päättyy päästötutkinnolla. '

Opetus käsittää seuraavia aineita:

1:0. Kaunokirjoitusta (sekä tavallista että pyörökir- joitusta).

2:o. Oikokirjoitusta.

3:0. Matematiikkaa (kokonaiset ja murtoluvut, laatu- luvut ja päätöslasku ja geometriaa).

4:o. Luonnontiedettä a) tavallisimniöt, käytännölli- sessä elämässä esiintyvät luonnon ilmiöt ja niiden seli- tys, b) irtonaisten maakerrosten ja maanlaatujen ominai- suudet, c) katsaus kasvin eri osiin, niiden toimintaan ja rakenteeseen ; metsänhoidannoilisessa suhteessa tärkeimmät puut, pensaat ja monivuotiset kasvit, niiden vaatimukset ilmanalaan ja maanlaatuun nähden ja niiden merkitys, d) metsänhoidossa ja metsästyksessä tärkeimmät nisäkkäät, linnut, hyönteiset.

113

5:o. Maanmittausoppia, a) linjain seivästäminen ja mittaus, kartoittaniinen koordinaattimittaustavalla ja gra- fisesti; karttain piirustarainen- ja kopioiminen ja alanlaske- minen poletin avulla, b) punnitseminen, läpileikkauspro- fiilein piimstaminen ja kuutiomääräin laskeminen.

6:0. Metsäoppia, a) metsäpuiden ominaisuudet, yleis- katsaus eri metsänkäyttötapoihin; kaato, metsäpuiden sie- menten kerääminen ja karistaminen, kylvö ja istutus, taimi- tarhojen perustaminen ja hoito; tärkeimmät kohdat met- sänsuojasta ja metsikonhoidosta (niinkuin vahinko-eläinten hävittäminen, apuharvennus ja karsiminen), b) puiden tek- nilliset ominaisuudet: metsänantimien käyttö; kaato ja ku- letus; miilunpoltto, tervanpoltto y. m., c) kaadettujen ja pystyssä olevien puiden kuutioiminen ja metsikkojen kuu- tioimista.

7:0. Lakioppia.

8:0. Vartioimisoppia ja kirjanpitoa, a) nietsänvarti- jain tehtäväin tunteminen, b) metsätöiden suoritus ja johta- minen, c) kirjeiden, raporttien ja selontekojen kirjoitus. 9:0. Metsästysoppia.

10:o. Maaliinampumista.

ll:o. Puutarha-oppia: hedelmäpuiden kasvattaminen ja hoito, pienempäin puutarhain perustaminen ja hoito.

Tietopuolista opetusta annetaan 1 päivästä marras- kuuta 30 päivään huhtikuuta sekä 1 päivästä syyskuuta 15 päivään lokakuuta ja lasketaan eri oppiaineiden vaati- van suunnilleen seuraavan määrän tuntia:

kaunokirjoitusta 30 tuntia.

oikokirjoitusta 40

matematiikkaa 180

luonnontiedettä 70

maanmittausoppia 10 „

metsäoppia 100

lakioppia 30

vartioimisoppia ja kirjanpitoa 20

metsästysoppia 20

8

114

maaliinampumista 5 tuntia.

puutarha-oppi 20 „

KäytännöUiset harjoitukset ja työt suoritetaan koko lukuvuoden kuluessa ja lasketaan niiden vaativan seuraa- via päivämääriä:

linjain seivästäminen ja mittaus seka pienem- män alan mittaus ristitaulun avulla, kom-

passilla ja mittauspöydällä 20 päivää

kartan piirustusta ja alanlaskua 20 ,

punnitusta 5 „

läpileikkausprofiilien piirustusta 5

siementen keräystä ja karistusta sekä kylvöä ja

istutusta 15

metsikkojen puhdistamista, apuharvennusta,

karsimista y. m 10

ojittamista 5

hakkuutöitä, niinkuin hirsien, miilupuiden, hal- kojen hakkuuta, kantojen vääntämista ja

hirsienpaloittamista 30 „

tienrakennustöitä 5

miilun- ja tervanpolttoa 30

puunkuutioimista 10 „

vartioimista sekä metsätöiden mittaamista ja

vastaanottamista 25 „

kirjoituksien, raporttien ja selontekojen laatimista 15 „

metsästystä ja petoeläinten pyydystämistä ... 10

maaliinampumista 15

puutarhatyötä 15 „

kaikellaisia töitä 15 „

Eri kuukausille jakaantuu opetus suunnilleen seu- raavasti:

Marraskuu — joulukuu: tietopuolista opetusta kauno- ja oikokirjoituksessa, matematiikassa, vartioimis-opissa ja kirjanpidossa. KäytännöUistä opetusta metsikonhoitotöissä, hakkuutöissä, puutavaran kuutioimisessa, vartioimistyössä ja metsästyksessä.

115

Tammikuu— maaliskuu: tietopuolista opetusta oiko- kirjoituksessa, matematiikassa, maanmittausopissa, luoii- nontieteissä, metsäopissa. Käytännöllistä opetusta kartan- piirustuksessa, metsäpuusiementen keräämisessä, hakkuu- töissä, puutavaran kuutioimisessa, vartioimistyössä ja met- sästyksessä.

Huhtikuu— toukokuu: tietopuolista opetusta matema- tiikassa, luonnontieteissä, metsä-opissa, laki-opissa, maaliin- ampumisessa, puutarhanhoidossa. Käytännöllistä opetusta: metsäpuusiemen karistamisessa, kylvössä ja istutuksessa, taimitarhassa, vartioimistöissä, maaliinampumisessa, puu- tarhanhoidossa, kartanpiirustuksessa.

Syyskuu— 15 p. lokakuuta. Tietopuolista opetusta: kertaus kaikissa oppiaineissa. Käytännöllistä opetusta : taimitarhatöissä, miilunpoltossa ja tervanpoltossa y. m. vartioimistyössä, maaliinampumisessa ja puutarhanhoidossa. Kesäkuu— elokuu. Käytännöllistä opetusta: linjain sei- västämisessä, linjamittauksessa, kartoittamisessa, puunni- tuksessa, läpileikkausprofiilein piirustamisessa, taimitarha- töissä, miilunpolttotöissä, vartiomistöissä, maaliinampumi- sessa, puutarhanhoidossa.

Päiväjärjestys on seuraavanlainen marraskuun 1 päi- päivästä huhtikuun 30 päivään ja 1 p. syyskuuta 15 p. lokakuuta:

K:lo 5,30—6,00 Nouseminen ja huoneiden siivoominen. 6,00- 8,00 Lukutehtäväin lukemista ja muita töitä. „ 8,00 -8,80 Aamiainen.

„ 8,30 1,00 Käytännöllisiä harjoituksia ja töitä. „ 1,00—2,00 Päivällinen.

„ 2,00-4,00 Käytännöllisiä harjoituksia ja töitä. „ 4,00- -5,00 Lukutehtäväin suorittamista ja lepoa. „ 5,00 — 8,00 Tietopuolista opetusta. » 8,00-8,30 Illallinen. „ 8,30-10,00 Lukemista y. m. „ 10,00 Maatapano.

1 päivästä toukokuuta 31 päivään elokuuta: K:lo 5,80—6.00 Nouseminen ja huoneiden siivoominen.

116

K:lo 6,00- 7,00 Kaikellaisia töitä.

7,00-7,30 Aamiainen.

„ 7,80- l,n., Käytännöllisiä harjoituksia ja töitä.

„ 1,00 2,00 Päivällinen

„ .2,(X)- 6,80 Käytännöllisiä harjoituksia ja töitä.

10,00 Maatapano.

Tämä ohjelma on myöskin tullut noudatetuksi kum- minkin Bjurforsin metsäkoulussa, päättäen tämän koulun toiminnasta v. 1902 annetusta kertomuksesta. Grönsinkan metsäkoulun johtaja, metsänhoitaja Timberg ei ollut vielä ennättänyt lopuUisesti järjestää koulun toimintaa sen suu- ren työn takia, joka hänellä oli ollut ja vastakin on kai- kenmoisissa asumussuhteita y. m. järjestävässä toimessa. Bjurforsin metsäkoulu sitävastoin sopii malliksi useimmille metsäkouluille. Sen etevä johtaja, metsänhoitaja Markman on saanut koulunsa niinä vuosina, jolloin koulu on ollut olemassa se perustettiin 1898 ja on siitä asti ollut ny- kyisen johtajansa huostassa — erinomaisen hyvään jär- jestykseen. Koulurakennus oli varta vasten tarkoitukseensa rakennettu ja erinomaisen käytännöllisesti ja samalla haus- kasti järjestetty.

Se on kaksikerroksinen ja sisältää, alakerrassa oppi- salin, kokoelmahuoneen, ruokasalin, joka samalla oli kir- jastohuoneena sekä ruuanlaittajan huoneet: yksi asuinhuone, keittiö ja pieni tarjoiluhuone sekä tarpeelliset ruokahuo- neet ja yläkerrassa viisi huonetta oppilaita varten, joihin jokaiseen mahtui 2 ä 3 oppilasta, ja jotka kukin olivat varustetut asianomaisella garderobilla. Oppilaita otetaan joka vuosi 14 kappaletta. Hakijoita Bjurforsin kouluun on ollut 114, Grönsinkan kouluun 76. Oppilaita kasva- tetaan näissä kouluissa melkein sotilaalliseen tapaan.

Puhuakseni muutamista käytännöllisistä kohdista, nun olkoon mainittuna, että koulunoppilaat muodostavat yh- teisen ruokakunnan, jonka menot jaetaan tasan oppilasten kesken ja että Bjurforsin metsäkoulussa oppilaat valitse- vat ruuanlaittajansa.

117

Koulun tilit v. 1902 osottavat m. m. että koulunyllä- pitoon on myönnetty 1,500 kmunua ja käyttövaroiksi 500 kr. että menot ovat nousseet noin 1,750 kruunuun, joista suurin menoerä 1,220 kmunua on mennyt oppilasten ruokarahoihin. Inventaarioluettelo päättyy 3,444: 52 kruu- nuun ja on tästä summasta kirjoihin ja opetusvälikappa- leisiin mennyt noin 750 kruunua, liina- ja makuuvaattei- siin 415 kr., talouskapineisiin ja työaseisiin 1,860 kr. ja metsästystarpeisiin 470 kr.

Vielä mainittakoon, että metsänhoitajalla on palkkaa 2,600 kr. ja vapaa asunto ja lämmin ja että metsävoudilla (skogsrättaren) on 1,000 kr. ja vapaa asunto ja lämmin.

Koulun vieressä on sievä taimitarha, jossa niinkuin ylläolevasta ohjelmasta jo voidaan arvata, hedelmäpuilla, marjapensailla y. m. puutarhakasveilla myöskin on sijansa. Pieni saha on myöskin aivan koulun lähellä ja saavat op- pilaat siinä vähän perehtyä sahaukseenkin.

Tanskaan menomatkalla kävin myöskin Hunnebergin metsäkoulussa, lähellä Wenersborgin kaupunkia. Sen joh- tajaa, metsänhoitaja L. J. Haligrenia en saanut tavata, kun hän oli poissa kotoaan enkä siellä voinut itse kouluun tutustua muutoin kuin aivan pintapuolisesti. Koulu on vanha, perustettu jo v. 1860. Mitään erittäin mieleenpan- tavaa en siellä huomannut ja minä käytinkin siellä oloani tutustuakseni tilan metsään, joka tarjosi sangen paljon hauskaa nähtävää.

Metsä-opetus Ruotsin alemmissa maanviljelyskou- luissa, jotka vastaavat tuota yllämainittua, Ultunan yhtey- dessä olevaa maanviljelyskoulua, on sen mukaan kuin Taalain maakunnassa, Kopparbergin lääniä, olevassa Vass- bon maanviljelyskoulussa käynnistäni ja tämän koulun johtajan agr. Torsellin ilmoituksista sekä maanviljelyshal- lituksen kertomuksesta vuodelta 1898 päättäen seuraavalla tavalla järjestetty. Metsäoppia opettaa aina ammattimies, tavallisesti joku lähitienoilla asuva valtion metsänhoitaja eli joku muu ylimääräinen metsävirkamies. Metsänhoitoa

118

varten käytetään eri kouluissa hiukan vaihtelevaa tunti- määrää, muutamissa, niinkuin esim. Nygärdin koulussa So- dermanlandin läänissä 6, toisissa, niinkuin Tomtan maanv. koulussa Vestmanlandin läänissä 48. Ruotsin alemmissa maaviljelyskouluissa oli v. 1898 annettu keskiraäärin 19,7 tuntia metsäopissa. Metsäopissa kuulustellaan oppilaita, mutta ei päästötodistuksen saamiseen vaadita hyväksyttyä arvolausetta tässä aineessa. Käytännöllisesti annetaan neu- voa metsän istutuksessa ja kylvössä ja apuharvennuksessa ja saavat oppilaat talvisaikana ottaa osaa metsätöihin siellä, missä tällaiseen työhön on tilaisuutta.

Melsäopetükseen Norjassa kävin tutustumassa pa- rissa metsäkoulussa ja yhdessä maanviljelyskoulussa, ja sitäpaitsi Norjan maanviljelysopistossa (Landbrugshöiskole) Aas'issa. Vaikka opetus kouluissa on melkein samallai- nen kun vastaavissa Ruotsissa, nun lienee sentään paikoil- laan mainita näistäkin tässä muutamia sanoja.

Hedemarkens AmtsLandbrugsskole eli JönsbergLand- brugsskole, joksi sitä yleisemmin sanotaan oli ensimmäinen, jossa kävin. Tämä koulu, joka on keskellä Hedemarkia, Norjan vilja-aittaa, on yhteensovitettu maanviljelys- ja metsä- koulu ja muistuttaa sangen paljon Kurkijoen ylempää maan- viljelyskoulua. Niinkuin Norjassa kaikkialla, samoin myös- kin tässä koulussa tulijaa vastaan hengähtää kansan vaU valtaisuuden ja samalla uutuuden, kokeilun tuulahdus. Sisäänpääsyvaatimuksena Jönsbergin kouluun pyrkijöille asetetaan kansakoulun eli amtskoulun, joka lienee jon- kunmoinen kansanopisto - kurssin suorittaminen ja Jöns- bergin koulun läpikäytyään voi oppilas suoraan päästä Landbrugshöiskoleenl Jönsbergin koulun metsäosasto on asetuksen mukaan pidettävä tavallisena metsäkouluna. Kurssi on 1 V2 vuotta kestävä sekä tietopuolinen että käy- tännöllinen. Tietopuolinen opetus luonnontieteissä ja eri-

119

näisissä muissa aineissa on maanviljelys- ja metsänhoito- oppilailla yhteinen. Metsäosastolla opetetaan seuraavia aineita:

Luonnontieteitä niink. kemiaa, fysiikkaa, eläintiedettä, kasvitiedettä ja mineralogiaa,

raetsätieteitä,

piirustusta, maanmittausla, punnitusta, kirjanpitoa,

äidinkieltä, maanviljelys- ja kotieläinoppia.

Käytännöllisiä töitä on oppilailla ainoastaan kesän aikana; talvi käytetään kokonaisuudessaan tietopuoliseen opetukseen.

Metsäoppiaineitten opettajana on tätä nykyä metsän- hoitaja (skogförvalter) Kaurin ja on hän opetuksessaan ohjeena käyttänyt seuraavia kirjoja:

C. G. Holmertz'in Vägledning i skogshushällning.

Krag: Skogshusholdning.

J. B. Barth: Grantorken och barkbillen.

Agnar Barth: Grantorken.

J. B. Barth: Om den rette Hugstmaade i vore Skove.

Gloersen: Skovanlägg och Plantning.

Nykyisessä muodossaan on Jönsbergin koulu toimi- nut ainoastaan muutaman vuoden. Sillä on aivan uusi opetushuoneusto, jossa kaikki kokoelmat vasta ovat aluUa. Metsäkokoelma ei siitä syystä myöskään vielä tarjonnut mitään erikoisempaa mieleenpantavaa. KouluUa käydes- säni oli tietopuolinen opetus jo lopetettu ja metsänhoito- oppilaat olivat istutustöissä. Metsänhoitaja Kaurin'in kanssa kävin heidän töitään metsässä katsomassa ja sain silloin tutustua siihen erittäin toverilliseen suhteeseen, joka opetta- jan ja oppilaiden välillä vallitsi ja joka oli suurena vasta- kohtana sille paremmin viralliselle ja kenties hiukan jäykälle suhteelle, joka opettajan ja oppilaiden välillä vallitsi veljes- maassa. Stangen pappilan metsässä vietin yönikin yh- dessä hauskan isäntäni ja hänen oppilaansa kanssa, maaten pienessä majassa, jota kaminilla kävi lämmittäminen. Sa- malla matkalla sain hiukan tutustua tuohon norjalaiseen

120

Gruppehugstiin, jota myöskin Stangen pappilan metsässä käytettiin ja hiukan norjalaiseen luontoon ja kansaan.

Kongsbergin metsäkoulu, jossa sitten kävin ja, joka sijaitsee samannimisessä kaupungissa, joidenkuiden tuntien matkan päässä lounaaseen päin Kristianiasta, vastaa aikai- semniin mainittuja ruotsalaisia metsäkouluja. Kurssi on 8—9 kuukautta kestävä sekä tietopuoUnen että käytännöl- linen. Kouluun otetaan noin 12 oppilasta joka vuoden syyskuussa. Kongsbergin metsänhoitoalueen, suuruudel- taan noin 10,000 hehtaaria, metsänhoitaja on samalla kou- lun johtaja. Oppiaineet ovat samat kuin ruotsalaisissakin metsäkouluissa. Läheisessä Kongsbergin metsässä, jossa ohimennen sanoen on myöskin Norjan ainoat hopeakai- vokset, saavat oppilaat harjoitusta kaikenmoisissa metsä- töissä, sillä kysymyksessä olevasta metsästä kaadetaan joka vuosi puutavaraa noin 50,000 kniunun nettoarvosta. Erityinen karistus^laitos on koulun yhteydessä. Koulun johtajan metsänhoitaja Hall'in kanssa kävin metsää katso- massa ja sain tällä matkallani kokea, että norjalaisella metsänhoitajalla useasti varmaankin on sangen vaivaloiset matkat ylös korkeille vuoriile kiivetessään, jos kohtakin vaivan palkkana sitten vuoren kukkulalla tarjoutuukin niinkin kaunis näköala kuin Kongsbergin vieressä olevilta vuorilta, joilta Telemarkin lumipeitteiset tunturit näyttivät ilta-au- ringon valaisemia, kohti taivasta pyrkiviä valkeita lakiaan.

Tutustuakseni metsänhoito-opetukseen maanviljelys- kouluissa kävin Kalnesin maanviljelyskoulussa. Tämä koulu sijaitsee lähellä Sarpsborgin kaupunkia, Etelä-Nor- jassa, lähellä Ruotsin rajaa. Koulussa, joka sekin aivan äskettäin on uudestaan järjestetty ja saanut erittäin haus- kan oppisalirakennuksen, jossa on useampia luokkahuo- neita, juhlasalit, konttoorihuoneet, johtajan huoneusto y. m., annetaan opetusta metsänhoidossa vanhemmalla kurs- silla noin 100 tuntia kaikkiaan. Opetusta antaa joku met- sänhoidonneuvoja, amtsskogmester tahi myös joku lähei- syydessä asuva metsänhoitaja, mahdollisesti myöskin jokin

121

agronoomi, jollei metsäammattimiehiä ole saatavissa. Mi- tään erityistä oppikirjaa, ei seurata, mutia käyttävät op- pilaat sentään ohjeenaan amtsskogtnester Dahirin uutta oppikirjaa Skogbrugsiaere. Käytännöliisiä töitä oppilailla metsässä ei juuri ole, mutta retkeilyjä läheisiin metsiin ja metsäkasvatustöitä toimeenpannaan sen ajan kuluessa, Jona metsänhoidonopettaja on koulussa. Hän viipyy ta- vallisesti 4 ä 5 viikkoa koulussa ja antaa silloin noin 2 tuntia päivässä. Koulun ohjelman mukaisesti on metsä- opissa annettava opetusta: metsäin kansantaloudellisessa merkityksessä, metsäbotaniikassa, metsänkäytössä ja kasva- tuksessa. Kertomus koulun toiminnasta v. 1896 mainitsee opetusta metsänhoidossa annetun 100 tuntia. Koulutilaan kuuluva metsä on suuruudeltaan 182 ha. ja on oppilaiden metsäkoekenttä, siellä he saavat kylvää ja istuttaa. Metsä on muutoin koulun johtajan valvonnan alainen; metsän- hoidonopettaja on vaan neuvonantajana. Samalla tavalla kuin metsänhoito-opetusta annetaan Kalnes'in maanvilje- lyskoulussa, annetaan sitä myöskin muissa alemmissa maanviljelyskouluissa, nun myöskin ylläkuvatussa Jöns- bergin koulun maanviljelysosastolla, vaikka oppituntien määrä siellä on ainoastaan 42. Viimemainitussa koulussa käyttävät maanviljelysoppilaat oppikirjanaan Martens: Vei- ledning i Skogstel.

Tähän voisin lopettaa kertomukseni Skandinaviassa annettavasta, alemmasta metsänhoito-maanviljelysopetuk- sesta, koska Tanskassa, jossa myöskin kävin, alempaa metsäopetusta tuskin voidaan sanoa olevankaan. Siellä nimittäin ei maanviljelyskouluissa anneta minkäänlaista opetusta metsä-opissa ja ainoa alempi metsä-oppilaitos, jonka voidaan sanoa olevan olemassa, nimittäin Hedesel- skabets Plantnings-Elevskole, Birkebaek'issa, jonka tarkoi- tus on etupäässä kasvattaa varsinaisia istuttajia, ei juuri missään suhteessa ole meikäläisiin kouluihin verrattava. En kumminkaan voi lopettaa kertomustani puhumntta muu- tamin sanoin metsäopetuksesta Norjan ja Tanskan maa-

122

taloudellisissa korkeakouluissa. Edellisessä maassa on metsäopetus vasta aluUa ja voinee siitä syystä näihin aikoi- hin, jolloin korkeamman metsäopetuksen järjestämiskysy- mys on meillä päiväjärjestyksessä, olla syytä puhua muuta- malla sanalla siitä, millä tavoin tämä opetus siellä on jär- jestetty. Mutta näin ollen tulee meidän mennä Aas'in Landbnigshöiskoleen siellä ottaaksemme asiasta selvän.

Tämä korkeakoulu on varsinaisesti ollut toiminnassa vasta vuodesta 1898 ja käsittää maanviljelysosaston, metsä- osaston, maanmittausosaston, meijeriosaston ja puutarha- osaston. Kaikki siitä syystä vielä on uutta ja vasta aluUa. Aas'in tilalla on jo vuodesta 1857 asti kyllä ollut ylempi maanviljelyskoulu, nun että paikalla on jo vanhanpuoliset traditiooninsa, mutta tätä ei huomaa muusta kuin vilje- lyksistä ja talousrakennuksista, niinkuin tallista ja nave- tasta j. n. e., sillä kaikki muu, rakennukset ja muut lai- tokset ovat aivan uudet. Aas'in maanviljelysopisto tarjoo nykyisessä asussaan sangen muhkean näön. Varsinkin vetää huomiota puoleensa varsinainen opetusrakennus, 3 kerroksinen suuri miljoona-rakennus. Useat muutkin raken- nukset, niinkuin oppilasrakennus, ruuanlaitos, konttorihuo- neet y. m. ovat suurenmoisia eikä näitä nähdessään muista olevansa pienessä Norjassa. Hauska ja intressantti on käynti opetusrakennuksessa. Suuressa, avarassa rakennuk- sessa, jossa paitsi kolmeakerrosta vielä on kellari- ja suuri vinttikerros, on otettu käytäntöön kaiket uudenaikaiset mu- kavuudet ja keksinnöt. Suurenmoiset huoneet ovat vara- tut kemian opetukselle: fysiikan, botaniikan, kasviviljelyk- sen, metsänhoidon, meijeriopin, geologiian, anatomian ja fysiologiian, maanmittauksen y. m. aineiden opettajilla on omat opetushuoneensa, kokoelmahuoneensa, työhuoneensa y. m. Kaikissa eri osastoissa näytetään suunnitelmia teh- dyn suurimmalla huolella ja käytännöllisyydellä. Että nun uudessa laitoksessa kuin Aas on, jokainen ammattimies omalla alallaan arvattavasti löytäisi puutteellisuuksia, lienee totta, mutta kaikista varustuksista päättäen näyttää siitä

123

kuin norjalaiset eivät olisi tahtoneet oUa turhan säästäväi- siä ja varovaisen tarkkoja, vaan että he päinvastoin lai- tosta ovat suurella hellyydellä suunnitelleet ja sitä ylimal- kaan auliisti varustaneet. Vuoden V4 1901— ^Vs 1902 laskut osoittavat esim, että oppilaitoksen menot nousivat 196,678 kruunuun (275,349 mk).

Sisäänpääsyvaatimukset Aas'in Landbrugshoiskoleen eivät edellytä ylioppilastutkinnon suorittamista, vaan voi- vat, niinkuin yllä huomautettiin alempien maanviljelyskoulu- jenkin oppilaat päästä Aas'iin, kumminkin vasta sisään- pääsötutkinnon suoritettuaan. Tämä koskee siis myöskin metsä-osastoa. Siitä päättäen, mitä eri tahoilta tulin kuul- leeksi ei läheskään kaikki pidä tätä järjestelmää onnistu- neena. Se lieneekin syntyisin siitä tosin kiitettävästä, vaan tuloksiltaan epävarmasta kansanvaltaisesta periaatteesta, joka Norjassa nykyään on vallalla ja jonka mukaan kai- kille kansalaisille, sellaisillekin, joilla ei ole ollut tilaisuutta suurempien koulukurssien suorittamiseen, on annettava mahdoilisuus päästä taloudellisen korkeakoulun oppisalei- hin. Tulevaisuus tietysti on osoittava erehdytäänkö näin tehdessä; voin vaan esim. mainita, että metsäopin yli- opettaja sanol olevansa järjestelmään tyytyväinen. Ihme- tellä täytyy sentään kuitenkin, jos kaikki oppilaat näin ol- len voivat sulattaa kaikkea sitä, mitä opetetaan. Opetus metsäosastolla on seuraavasti järjestetty: Oppikurssi on 3-vuotinen, joista kaksi ensimmäistä käytetään etupäässä tietopuoliseen, viimeinen sitävastoin käytännölliseen ope- tukseen. Ensimmäinen vuosi on kaikilla osastoilla yhtei- nen ja käsittää

1. Matematiikkaa, niink. aritmetiikka, algebra, l:sen ja 2:sen asteen equationit, logaritmit, aritmeetiset ja geo- metriset sarjat; geometria.

2. Fysiikkaa ja meteorologiaa, niink. mekaniikka, lämpö, sähkö ja valo; Norjan ilmastosuhteet y. m.

3. Kemiaa. Yleinen epäorgaaninen ja orgaaninen kemia sovellettuna eri ammattien mukaan.

124

4. Geologiiaa, tninerologiaa ja maanlaatuoppia.

5. Botaniikkaa.

6. Zoologiaa.

7. Kansantaloustiedettä.

8. Kirjanpitoa.

9. Maanmittausoppia.

Kaikissa soveltuvissa aineissa valaistaan opetusta harjoituksilla, retkeilyllä y. m.

Toisena vuonna:

1. Matematiikkaa. Korkolaskuja, trigenometriaa, ste- reometriaa. Analytisen geometrian alkeita.

2. Metsäbotaniikkaa. Puut, koti- ja ulkomaiset, nii- den kehitys, kasvu, eri maanpeitteet j. n. e.

3. Metsäzoologiaa.

4. Lakitiedettä ja metsäpolitiikkaa.

5. Metsänhoitoa, a) metsämaa, b) metsäpuiden met- sikko-ominaisuudet, metsänuudistus j. n. e.

6. Kasvitautioppia.

7. Metsäteknologiaa, a) metsäpuiden teknilliset omi- naisuudet ja metsätavarain valmistaminen, talteenottaminen y. m., b) metsäteknologinen kemia.

8. Metsätaksalionioppia.

9. Rakennusoppia. 10. Maanmittausoppia.

Harjoituksia ja retkeilyjä.

Kolmantena vuonna:

Opetusta annetaan osaksi retkeilyillä oppilaitoksen ulkopuolella, osaksi oppilaitoksessa. Retkeilyllä, joista en- simmäinen ja suurin saattaa käsittää 6 ä 8 viikkoa, ja joka tehdään johonkin suurempaan, sopivaan metsään, suo- ritetaan maanmittausta ja kartoitusta sekä kaikellaisia metsä- töitä. Samalla kerätään kasvia, sieniä, kiviä y. m. jotka Sitten myöhemmin oppilaitoksessa tarkastetaan, lajitellaan j. n. e. Toinen retkeily on 3 ä 4 viikkoa kestävä ja käy-

125

tetään lähiseutujen metsäin tarkastamiseen, hakkuualojen määräämiseen, puiden leimaamiseen, lisäkasvututkimuksiin y. m. Talven kuluessa käydään sahoja ja muita pnun- jalostustehtaita katsomassa. Keväällä toimitetaan istutusta ja kylvöä. Kaikilta retkeilyiltä tulee oppilaiden annettujen olijeiden mukaan tehdä muistiinpanoja ja kirjoittaa päivä- kirja. Oppilaitoksessa tehdään kesällä koottujen ainesten nojalla useampia yleiskarttoja, metsikkokarttoja y. m. hoito- suunnitelmia, suunnitelmia märkien maiden kuivattamiseksi y. m. Sitäpaitse valmistetaan kontrahteja, jotka koskevat metsäkauppoja eli muita metsäluovutuksia, kirjanpitoa, varsinkin sitä, joka valtion metsätaloudessa tulee kysymyk- seen, siementenkaristusta ja siementarkastusta, kylvöä ja istutusta, kartankopioimista y. m.

Päästäkseen ensimäiseltä kurssilta toiselle tulee oppi- laiden suorittaa tutkinto, joka on osaksi suullinen, osaksi kirjallinen ja jossa heidän tulee saada viisi äänimäärä, en- nenkuin hyväksytään. Lopullisesta päästötutkinnosta, jossa oppilaiden tulee vastata nun suullisiin kuin myöskin kir- jallisiin kysymyksiin on tavattoman tarkat määräykset, eikä oppilaat voi saada päästötodistusta, elleivät he ole saa- neet vissiä arvosanoja.

Päästötutkinnon suorittanut metsäoppilas saa „Forst- kandidaatin" arvonimen ja vastaa meidän forstkonduk- töörejämme.

Opettajia on Aas'issa kaikkiaan 17, näistä 8 opettaa luonnontieteitä, muut puhtaita ammattiaineita. Metsäosas- toUa on ainoastaan 2 opettajaa, yliopettaja -- nykyään A. K. Myhrwold — ja opettaja — nykyään Borchgrevink, joista edell. opettaa varsinaista metsänhoitoa ja metsä- teknologiaa, jälkimmäinen taas taksationioppia ja zoolo- giaa. Luonnollista on, että kaksi metsätieteiden opettajaa on pienin määrä, jolla juuri saattaa toimeen tulla, mutta tulee huomata, että nämä saavat yksinomaan varsinaiseen ammattiaineeseensa perehtyä ja omistaa koko huolensa näiden aineiden opettamiselle ja niihin syventymiselle.

126

Aas'in metsäosastosta on tänä vuonna vasta ensim- mäinen oppilasryhmä valmistunut ja siitä syystä nämä ei- vät myöskään ole voineet näyttää, mihinkä he kykenevät. Kaikki norjalaiset metsävirkamiehet ovat näihin saakka saaneet kasvatuksensa ulkomailla, useimmat Ruotsissa, ja siitä syystä he kenties eivät myöskään ole ollenkaan nor- jalaisten suosiossa. Norjassa nykyään velkutellaan norja- laisia metsävirkamiehiä alinomaa ja syytetään koko virka- kuntaa milloin mistäkin, ja ovat norjalaiset metsävirka- miehet melkein samassa asemassa yhtä vähän suosittuja kuin meikäläiset noin parikymmentä vuotta sitten. Siitä syystä asetetaan Aas'ista lähteneisiin uusiin metsämiehiin suuria toivomuksia. Että nykyinen opettajakunta Aas'issa tekee tehtäväänsä suurella innolla ja harrastuksella, siitä tulee pian vakuutetuksi, ja että se käsittää tehtävätään ylemmältä kannalta, kuin leipäkannalta, sen huomaa pian ja nuo oppilaat, jotka sieltä alussa lähtevät, saavuttavat sentään varmaan suurempaa suosiota kuin aikaisemmat metsävirkamiehet, sillä vaikka vähän erehtyisivätkin, nun ovathan he kumminkin kotimaisia, kansallisia.

Itse puolestani kyllä luulen, että on kestävä kauan, ennenkuin Aas*in läpikäyneet voivat kilpailla varmalla, vankalla pohjalla työskentelevän ja taidolla johdetun Ruot- sin metsäopiston läpikäyneiden kanssa. Ruotsissa metsä- opistossa ei tosin myöskään ole enemmän kuin kolme metsäammatinopettajaa, — opettajia yhteensä 9 — mutta kokemus ja koetetut opettajavoimat merkits^vät paljon.

Kööpenhaminan LandbohöLskole on vanha, vakaantu- nut oppilaitos, joka jo aikoja sitten on lapsiaskeleensa astunut. Kenties lienee paikallaan kertoa hiukkasen tä- mänkin oppilaitoksen toiminnasta. Opisto käsittää, ku- ten tunnetaan, osaston eläinlääkintöä, maanviljelystä — puutarhanhoitoa ja metsänhoitoa varten. Sisäänpääsyvaati- muksena on ylioppilasoikeudet eli ylioppilastutkintoa vas- taavat tietomäärät.

127

Metsäopetus on kaksiosainen, käsittää kaksi „kur- susta", joista ensimmäinen on 1 V2 vuotta, toinen taas 2 vuotta kestavä. Ensimmäisenä oppijaksona käsitellään seu- raavia aineita seuraavasti:

Luentoja Ja kertauksia,

Tuntia viikossa

1 puoli 2 puoli 3 puoli

vuosi vuosi vuosi

Vo— 31/1 V2— 1^7 V9— 1^2

Matematiikkaa (m. m. differenti-

aali ja integraalilaskuja) ... 4 5 4

Mekaniikkaa ja Optiikkaa .... 3 2 —

Kemiallista fysiikkaa 2 — —

Meteorologiaa — 1 —

Epäorgaanista ja analyyttista ke-

miaa 4 — —

Orgaanistaja analyyttista kemiaa — 4 —

Maanlaatuoppia — 4 2

Botaniikkaa 3 — —

Metsäbotaniikkaa — 3 3

Zoologiaa 4 1 —

Johdantoa metsäopetukseen . . 2 — —

Harjoituksia ja demonstrationeja.

Fysiikkaa — — 2

Kemiaa — 9 9

Botaniikkaa 1 — —

Metsäbotaniikkaa — 1 1

Piirustusta 6 6 6

128

TOINEN OPPIJAKSO. Luentoja ja kertauksia,

Tuntia viikossa

1 puoli 2 puoli 3 puoli 4 puoli vuosi vuosi vuosi vuosi

l0/3„20/6 l/9_81/i l/2_Ä)/6 l/g—Äi 2

Tuotanto-oppia 3 4 2

Tavara- ja kauppaoppia 3 3 2- Kuutioimis- ja lisäkasvu-

oppia 4 2 - —

Metsätalousoppia .... — 2 3 Hallinto-oppia (admini-

strationslaere) — 3 2 —

Historiaa ja statistiikkaa - - — 4 Maanmittausta ja punni-

tusta 3 1—2 - 1

Kasvitauti-oppia 2 2 --

Metsä zoologiaa .... 3 — — —

Kansantalousoppia . . . 3 — 4 — - - —

Asetusoppia - — 2 1

Harjoituksia.

Metsänhoitoa 2 2 2 2

Metsäopillisia kirjoitus-

harjoituksia — — 3 3

Maanmittausta 2 — — —

Metsäosaston oppilaat saavat läpikäydä kolme tut- kintoa, ennenkuin he saavat päästötodistuksen. Ensimmäi- nen tutkinto suoritetaan yleisissä valmistavissa aineissa. Toista tutkintoa oppilas ei saa suorittaa, ennenkuin hän näyttää toteen, että hän on ollut jonkin metsänhoitajan luona ja hänen johdoUaan ottanut osaa metsätöihin. Tämä käytännöllinen työ saattaa tapahtua joko ensimmäisen kurs-

129

sin edellä tahi sen perästä. Kolmas tutkinto suoritetaan sen perästä kuin oppilas on läpikäynyt toisen kurssin ja kun hän vähintäin yhden vuoden ajalla on ollut jonkun tanska- laisen, metsäkandidaattitutkinnon suorittaneen metsänhoi- tajan hoitopiirissä, jonka laajuus täytyy olla vähintäin 1,000 tynnyrin alaa ja on ottanut osaa ja johtanut hoitopiirissä ilmaantuneita töitä. Hänen täytyy tältä ajalta lähettää sään- nölliset kuukausraportit toiminnastaan ja tutkintoa varten, joka koskee ainoastaan metsätieteitä ja niiden sovellutta- mista, täytyy hänen laatia täydellinen metsänhoitosuunni- telma, osata metsästä merkitä tarvepuita ja toimittaa lei- mauksia, arvostella puutavarain laatua ja sopivaisuutta, kuutioida ja toimittaa lisäkasvututkimuksia y. m. Kaikki nämä tutkinnot suoritettuaan saa hän, jos hän on saanut tarpeellisen äänimäärän, metsäkandidaatin arvonimen ja voi saada valtion virkoja.

Metsäoppilailla on yhteensä 12 opettajaa, joista kaksi, professorit Prytz ja Oppermann opettavat varsinaisia metsä- tieteitä.

Ylläolevasta käy selville, miten monipuolista opetusta Tanskassa metsäalalla annetaan. Siitä käy selville kenties myöskin se, että kaksikin opettajaa ennättävät luennoida ja opettaa sangen paljon. Tanskalaisten metsäammattimiesten korkea kehityskanta osoittaa myöskin, että opetuskaan ei ole opettajain vähyydestä kärsinyt.

Tehdessäni lopussa ikäänkuin yhteenvetoa havainnois- tani Skandinaavian maissa annettavasta metsäopetuksesta ja vertaissani sitä meikäläiseen, niin luulen, että alempi metsä- opetus meillä on yhtä korkealla kannalla kuin Skandinaa- viassa paitsi alemmissa maanviljelyskouluissa.

Joissa metsäopetus olisi järjestettävä niin, että metsän- hoitoa opettaisi metsäammattimies, esim. joku metsänhoi- donneuvoja, tahi koulun läheisyydessä asuva metsänhoi- taja eikä kuten nyt, joku tästä aineesta hyvin vähän luo- tettu agronoomi.

9

130

Mitä korkeampaan metsäopetukseen meillä tulee, nun luulen sen monessa suhteessa, nun tietopuolisesti kuin käy- tännöllisesti olevan kumminkin Ruotsin ja Tanskan metsä- opetuksesta takapajulla ja siitä syystä olevan pikemmiten korjauksen tarpeessa. Luulen myöskin että se ehdotus metsäopetuksen järjestämiseksi yliopiston yhteydessä, jonka yliopiston konsistorio on keväällä laatinut, on omiansa tieto- puolista opetusta parantamaan, koska tämän ehdotuksen mukainen opettajakunta — 2 opettajaa ja 1 adjunkti — olisi alussa varmaan tarpeeksi monilukuinen varsinaisia metsä- ammattiaineita menestyksellä opettamaan.

Matkallani joka alkoi 17 p. Huhtikuuta ja päättyi 8 p. Kesäkuuta olin sekä Ruotsissa, Norjassa että Tanskassa tilaisuudessa tutustumaan hyvinkin moneen hyvinhoidet- tuun metsään, näkemään paljon metsänhoidon työn tuloksia ja tekemään tuttavuutta monen etevän metsäammattimiehen kanssa. Tästä kaikesta lausun kiitollisimman tunnustuk- seni.

A. Ben]. Heiander.

Nägra minnesord.

Den 25 November 1903 lade sig, lugn och trygg som han lefvat, öfverforstmästaren i Ijo inspektionsdistrikt, kam- marrädet Magnus Ernfrid Forsström tili den sista hvilan. Betecknande för hans lefnadsverkramhet och karäktär är, att ännu nägon timme före sin död steg han upp för att göra anteckningar i sitt arbetsrum och med füllt medve- tande tili det sista, tog han steget tili det okända utan fruktan.

Född den 26 Oktober 1831, aflade kammarrädet Fors- ström kandidatexamen i de fysisk-matematiska vetenska- perna 1856, promoverades tili magister följande är och, efter att hafva erhällit sin forstliga utbildning i Stockholm 1858, blef han 1859 konstituerad tili t. f. öfverforstmästare i Ijo inspektionsdistrikt samt 1863 utnämnd tili ordinarie innehafvare af samma befattning.

Han är en af de fä, ja kanske den enda tjensteman frän nutiden, hvilken ifrän första dagen af sin tjenstgöring tili den sista, i öfver fyratio är innehaft samma tjenst och verkat pä samma ort. Genom sin härigenom förvärfvade grundliga lokalkännedom, utöfvade han äfven ett stört och välgörande inflytande säväl pä skötseln af det distrikt, som var honom ombetrodt, som pä handhafvandet af de kom- munala ärendena i den socken, Pudasjärvi, der han egde ett hemman och der han heia sin tjänstetid varit bosatt.

132

Kammarrädet Forsströms tjensteverksamhet var emel- lertid ingalunda nägon sinekur, utan ett arbete pä füllt allvar, da Ijo inspektionsdistrikt är af de svärast skötta i heia landet och hans samvetsgranna natur icke tillät nägot sparande af egna krafter. Isynnerhet voro de första tiderna svära. Han har sjelf härom i en minnesruna öfver en annan forstman skiifvit följande: „Sedan det nuvarande forstväsendet blifvit ordnadt och Instruktion för detsamma utarbetats och vunnit stadf ästeise, gälde det att sätta i värkställighet de gifna päbuden, att pä ett lämpligt satt plasera de unga forstmännen, hvilka utbildat sig pä utrikes ort, att skydda kronans skogar mot skogseld och olofliga tillgrepp. Mänga funnos, hvilka med allt annat an vänliga blickar motsägo den nya skogsordningen. Man insäg att de unga forsttjänstemännen komme att inblanda sig i ät- skilliga förhällanden; att de skulle bevaka kronoskogarnes intressen vid kronojordarnes provisionella afskiljande frän byamarkerna och jämväl andra förrättningar, som berörde kronans marker; att de komme att invärka störande pä det häfdvunna tillvägagäendet vid olofliga tillgrepp af skog och i främsta rummet att vidtgäende ekonomiska rubb- ningar komme att förestä beträffande sägvärkens förseende med sägstock. För att komma ifrän det sä obekväma forst- väsendet, försäkrade man, att detsamma var en absurditet, som skulle leda, tili landets min, att det var absolut säkert att de stora utgifter forstväsendet komme att välla landet aldrig künde ersättas genom skogarnes afkastning. Isyn- nerhet i nordliga delen af landet gjorde denna ogynsamma stämning mot den nya staten sig gällande".

Det behöfdes kraft och ihärdighet för att bryta detta motständ, för att undanrödja alla svärigheter och Sana väg för den nya skogsordningens genomförande. Det var en härd kamp för ödemarken emot obehöriga inkräktare, det var en kamp emot egennytta och en kamp emot den all- männa opinionen. Det var sälunda ingen lätt börda som

133

lades pä den unge mans skuldror, hvilken under dylika förhällanden skulle börja sin tjenstemannabana och skulle svara för ett helt inspektionsdistrikt. Men han bar sin börda utan att svikta och lät af inga omständigheter rubba sig ifrän den väg han ansäg plikt och samvete före- skrifva. Isynnerhet var kampen seg mot ödemarksbons tro, att de stora skogarnes furor icke äro skapade specielt för kronans räkning, utan i främsta rummet för de mensk- liga varelsers nytta som uti och omkring dessa skogar existera och hafva sin tillvaro.

Det var under den tid äverkan ännu var en vanlig företselse, som jag, säsom förvaltare för det härför okända Ijo revier, lärde mig känna, värdera och högakta kammar- rädet Forsström. Mer an en besvärlig skogsresa har jag företagit med honom, farit i höststorm öfver upprörda sjöar, t. 0. m. engäng med bäten sä fylld med vatten att den sjönk, just förrän vi nädde land, och i sommarhetta genom- vandrat Pudasjärvis sump- och ödemarker. Ehuru gam- mal redan da, sparade han sig icke för möda och besvär. Det är under sädana färder man lär känna hvarandra, och under hvilka jag kom att se gentlemannen i tänkesätt och handling samt under hvilka man kan säga, att han upp- fostrade unga forstmän och lärde dem att taga sitt kall med allvar och intresse. Säsom förman var kammarrädet Forsström ytterst human, skonade aldrig sig sjelf för ar- bete, var alltid hjelpsam och stälde sin rika erfarenhet tili nybegynnares tjenst, men oduglingar trifdes icke väl under honom, hans samvetsgrannhet blef dem för besvärlig.

I den isolerade landsort, der han lefde, var det beund- randsvärdt att han künde bibehälla sina forstliga intressen sä oförminskade tili det sista. Han var en af grundläg- garene af Finska Forstföreningens filial i Uleäborg och har i en mängd uppsatser uttalat sig med sakkännedom om forstliga spörjsmäl, mest angäende nordliga förhällanden. För att Visa honom sitt erkännande af hans forstliga verk- samhet, kallade Finska Forstföreningen honom tili sin he-

134

dersledamot vid sitt sista ärsmöte i Uleäborg, tre mänader före hans död.

Fä tjänstemän komma i sä intim beröring med folket som forstmannen och isynnerhet forstmannen i norden. Under hans tjänsteförrättningar utgöres hans enda sällskap i ödemarken under veckotal af pä trakten uppvuxna skog- vaktare och kronoskogstorpare, med dem fär han vid stock- elden dela gemensamt läger och deras enkla kost och har han anlag för byräkratism, slites den nog snart bort under dessa gemensamma strapatser och tvungen samman- varo med folkets barn, men deremot kommer han mer an de flesta andra in i folkets seder och äskädningssätt samt lär sig känna dess verkliga behof. Uppfostrad i denna skola var äfven kammarrädet Forsström en fol- kets man, som med intresse omfattade allt som künde höjande inverka pä dettas andliga lif eller ekonomiska ställning, och hans redliga vilja ingaf folket förtroende. Oaktadt hans inpopulara tjenst säsom forstman, blef han redan 1868, efter endast fem ärs vistelse i Pudasjärvi, vald tili kommunalnämndens ordförande derstädes och skötte derefter denna befattning i 14 är. Härvid satte han, bland annat, fattigvärden i ett mönstergillt skick och nedbragte, genom införandet af ordning och klok beräkning, kost- naderna pä ett kännbart satt, ökadt arbete tvang honom dock att sedermera afsäga sig detta förtroendeuppdrag, hvarvid Pudasjärvi kommun, medveten om sin stora tack- samhetsskuld tili den nu aflidne, säsom erkänsla förärade honom ett dyrbart guldur. Ordförande i folkskoledirek- tionen var han frän 1887 intill sin död.

Sädant var, i stora drag tecknadt, den mans lif jag här skildrat. Det var en forstmans försakande lif i en af- lägsen landsort, ett lif, fyldt af pliktuppfyllelse tro och heder, ett lif, egnadt sitt kall och sitt folk.

Han har lärt oss yngre forstman att patriotism icke bestär i spräk, i ord och i fraser eller i konsten att kunna

135

flyta med strömningarna för dagen, utan i hvad godt vi uträtta och i samvetsgrann uppfyllelse af den gäming vi ätagit oss.

Kammarrädet Forsström var en patriot i gärning och handiing.

F, M. Lagerblad,

Ein Fall von Schädlichkeit der Trichopteren- larven*).

Von A. 7. Silfvenius.

Im Herbst 1901 wurden von Herrn Ingenieur L. Sall- män einige Blöcke, die dem Unterbau einer Brücke, welche über den Jyränkö-Wasserfall in der Nähe von Heinola führte, entnommen waren und auf der ganzen Oberfläche unregel- mässige kleinere und grössere Vertiefungen zeigten, zu näherer Untersuchung nach Helsingfors gesandt. Exem- plare von Insektenlarven, die in ungeheurer Menge auf diesen Blöcken gefunden worden waren und vermutlich die Vertiefungen ausgenagt hatten, folgten mit. Die Larven, von denen die grösseren eine Länge von 17—21 mm be- sassen, gehörten der Trichopterengattung Hydropsyche an; weil aber die Metamorphose nur einer der in Finnland vorkommenden sieben Arten dieser schwierigen Gattung genauer bekannt ist, so ist es leider unmöglich, die Larven näher zu bestimmen.

Die Mandibeln der Hydropsyche-Larwen sind stark, mit stumpfen Zähnen versehen und zum Zerkauen harter, vegetabilischer Materialien geeignet, so dass es schon von

*) Da denna uppsats, som ingätt i .Meddelanden af Societas pro Fauna et Flora Fennica" h. 29 (1903) är af forstligt intresse, har den- samma af författaren välvilligt blifvit ställd tili „Meddelandenas* dispo- sition.

137

vornherein anzunehmen war, dass sie die Blöcke verdor- ben hatten. Im Darme der Larven wurden auch immer Klumpen von Zellen gefunden, die den Rindenzellen des aus einem Kiefemstamm angefertigten Blockes ganz ähn- lich waren, so dass man wohl sicher behaupten kann, dass sie die Vertiefungen ausgenagt hatten.

Über das Vorkommen der Larven hat Herr Ingen. Sallm^n mir freundlichst folgende Mittheilungen gemacht.

Der Boden des circa 85 m breiten und 0,i6— 0,8 m hohen Wasserfalles ist aus hartem Kies gebildet. Die Kasten, an welchen die Larven lebten, waren 2—2,5 m hoch, und ihre oberen Kanten befanden sich 0,8b m unter dem nied- rigsten Wasserstande. Die Brücke wurde in den Jahren 1854 — 56 gebaut; die Kasten hatten also im Jahre 1901, als die Brücke zerstört wurde, circa 47 Jahre im Wasser gelegen. Es trugen die Blöcke auf ihrer ganzen freien Oberfläche Spuren von der Thäligkeit der Larven, so dass man keinen Quadratmillimeter sehen konnte, wo die ur- sprüngliche Fläche zu Tage getreten wäre. Ausserdem erwiesen sich auch die Flächen bei den Fugen, zwischen den Blöcken durchweg und die Berührungsflächen der Blöcke an den Ecken der Kasten zum Teil angegriffen. Die grösseren Vertiefungen waren 1,4—3 cm, und einige sogar 6—8 cm tief. Diese zuletzt genannten Vertiefungen lagen zwischen zwei neben einander stehenden, vorragen- den Astenden und sind, da die Zweige, als die Kasten gebaut wurden, natürlich in gleichem Niveau mit dem übri- gen Teil abgesägt wurden, ganz von der Thätigkeit der Larven herzuleiten.

In dem nach Helsingfors gesandten Blocke ist die Thätigkeit der Larven am besten auf der quergesägten, freien Fläche zu sehen. Die stärkeren Zweige sind bei- nahe intakt und treten als 2 — 3 cm hohe, radiäre Hügel hervor. Das Mark ist sehr tief zerstört, so dass dort eine 4,5 cm tiefe Vertiefung entstanden ist; zwischen den Hü- geln kann man auch 3,5—4 cm tiefe Gruben bemerken.

138

Die Gruben liegen in konzentrischen Kreisen, den Jahres- ringen folgend, und sind tangential gestreckt. Die grössten vor mir gesehenen, deutlich getrennten Vertiefungen waren 2—3 cm lang und 1 cm breit. Auf den longitudinalen Flächen des Blockes sind die Gruben unregelmässiger, seichter und ähneln oft in der Längsrichtung des Blockes gestreckten Gängen.

Die Gruben sind oft mit aus feinen Sekretfäden ge- bildetem Netzwerk bedeckt, und kleine Steinchen und Sand- kömer haften als Reste der Larvengehäuse diesen Fäden an. Ausser den Hydropsyche-Larven fanden sich auf den Blöcken auch reichlich Larven der Gattung Leptocenis.

Die Thätigkeit der Larven ist wohl so zu verstehen, dass sie zuerst ihre Gehäuse an die Rinde befestigen und die Rindenzellen fressen. Eine reichliche Algenvegetation entsteht dann auf diesen Stellen, — Spuren von Algen, wahrscheinlich Vaucheria, wurden in vielen Gruben ge- funden, — und die Larven können da reichlichere Nahrung finden. So befestigen sie ihre Gehäuse immer an diesel- ben Stellen, und die Gruben werden Jahr für Jahr tiefer. Auch bieten die tieferen Gruben Schutz gegen die Gewalt des Wassers.

Obgleich die Larven sehr langsam arbeiten, — es konnten auf Planken, die 10 Monate im Strome gelegen hatten, keine Spuren von der Wirksamkeit der Larven wahr- genommen werden, — können sie in etwa 50 Jahren schon

139

bedeutende Vertiefungen machen, besonders wenn eine so ungeheure Menge von Larven thätig ist. So erwähnt Ing. Sallm6n, dass die obengenannten Planken, mit Ausnahme ihres obersten, der Wasseroberfläche am nächsten liegenden Teiles, so dicht mit Larven besetzt waren, dass diese ei- nander berührten. Auch die Pfeilerkasten waren wohl an ihrer ganzen Oberfläche mit Larven besetzt, obgleich dies nicht direkt konstatiert werden konnte, weil durch die hef- tigen Stösse beim Aufreissen viele Tausende ins Wasser fielen.

Die ältesten Forscher der Trichopterenlarven (wie Aris- toteles, Plinius, Aldrovandi, Jonston) nennen sie oft mit dem Namen Holzverderber (xylophthoros, ligniperda, lig- niperda aquatica), was auf ihre vermuthete schädliche Wirk- samkeit hindeutet. Noch Kolenati erwähnt, dass beson- ders Halesas digitatus und Limnophilas politus „nocent imprimis balneis ligneis et navibus longo tempore in uno loco versantibus", aber in neuerer Zeit sind keine Unter- suchungen über den Schaden, welchen diese Larven verur- sachen, publiziert worden; besonders wissen wir nichts von der Thätigheit der in fliessendem Wasser lebenden Larven.

Hier liegt ein Fall vor, wo in fliessendem Wasser lebende Trichopterenlarven in ökonomischer Hinsicht wohl zu beachtenden Schaden angerichtet haben. Wenn zwischen zwei Blöcken viele solche Vertiefungen entstehen, können diese schon dem Gleichgewicht der Kasten und der Brücke gefährlich werden. Da die hier erwähnten Thatsachen auch die sehr wenig bekannte Oekologie der in fliessendem Wasser lebenden Trichopterenlarven einigermassen erklären können, habe ich diesen Fall etwas ausführiicher be- schrieben.

Om uppkomsten af 5. k. gaffeltoppar hos barrträden

af Justüs MontelL

Hvarje forstman, som besökt de lappländska revieren, torde nogsamt lagt marke tili den talrika förekomsten där- städes af gaffeltoppar, pä säväl tall, som gran.

Granskar man fenomenet närmare, skall man snart finna, att dylika toppar ej förekomma öfverallt lika talrikt, utan att vissa marker, mer an andra, äro hemsökta af denna missbildning. Äfvensä märkes lätt, att gaffeltoppar, isyn- nerhet pä gran, förekomma talrikast pä nägot fuktiga mar- ker. Att en viss periodicitet, ätminstone ställvis, gör sig gällande, faller äfven lätt i ögonen.

Synnerligen tydligt framträdde detta sistnämnda för- hällande pä en lag mo mellan Kangas- och Nivunkijärvi i Muonio, hvilken jag besökte pä en skidfärd värvintem 1903. Här voro i det närmaste samtliga större granar- och de flesta tallar försedda med minst tvä toppar. Ett stört antal med 2x2 o. s. v. Ett gammalt granskelett prä- lade med ej mindre an 19 toppar. Pä de allra flesta trän voro dubbeltopparna ungefär lika höga, eller gaffeltopp- bildningen säledes att hänföra tili ungefär samma tid för heia marken.

Det intressantaste med denna mark var emellertid, att en ny gaffeltoppbildning som bäst pägick därstädes, i det att toppskotten, pä samtliga unga granar samt pä en stör del äldre trän, var torrt och nya toppar under bildning.

141

Att jag här hade att göra med en epidemisk sjuk- dom var altför tydligt, men att utgrunda sjukdomsfröet, föll sig tili en början ej sä lätt. Jag insamlade massor af top- par och undersökte desamma, utan att blifva füllt pä det klara med orsaken tili topparnas utdöende. I nägra en- staka fall märktes angrepp af insekter, men föreföllo dessa att vara af sekundär natur. Mitt antagande att en svamp- sjukdom möjligen härjat skogen, visade sig vid närmare undersökning, vara förhastadt. Äterstod nu endast att skjuta skulden pä kölden eller kanske rättare bristen pä värme. Att dödsorsaken värkligen varit denna, blef jag senare, genom iakttagelser i andra trakter, i tillfälle att konsta- tera. Efter snösmältningen gulnade nämligen toppskotten och i flera fall äfven öfriga ärsskott pä ett mycket stört antal yngre tallar och granar i revierets alla delar. Vid närmare granskning röjde sig orsaken härtill genast. Skot- ten voro skrumpna och mjuka och cellernas väggar en- dast ofullständigt förvedade. Under den korta och reg- niga sommaren 1902 hade ärskotten hunnit växa ut tili sin normala längd, men ej hunnit nä den fasthet, som varit, af nöden, för att motstä vinterns köld, och med den nya vegetationsperiodens inträde gulnade barren.

Att granarna redan ett är tidigare blifvit angripna förklaras däraf, att ju detta träds skott äro mer ömtäliga för köld an tallens, och att äfven föregäende sommar, eller sommaren 1901, varit ovanligt kort och kall.

Gaffeltopparna pä den tidigare nämnda mon mellan Kangas- och Nivunkijärvi, föreföllo att vara 30 ä 40 är gamla. Da dubbeltoppar, af samma storlek, äro vanliga äfven pä andra marker, torde uppkomsten af desamma med stör sannolikhet kunna förläggas tili de kalla ären 1867—68.

Utom en förkortad vegetationsperiod, som utan tvifvel i den höga norden spelar hufvudrollen vid uppkomsten af gaffeltoppar, förorsakas sädana missbildningar naturligtvis äfven af mänga andra orsaker, säsom angrepp af insekter, snötryck, stormar o. s. v.

142

Da en utredning af dessa samverkande orsaker vore af stört intresse och tidpunkten för undersökningar nu är synnerligen lämplig, vore det skäl att belysande notiser frän olika delar af landet blefve insända tili Forstförenin- gens Meddelanden, för att sedan kunna hopställas tili en ut- förligare uppsats.

Picea obovata Ledeb.

Da utbfedningen i Finland af den värkliga Picea obo- vata Ledeb. = Picea excelsa Link var obovata (Led.) H, M. F. är föga utredd — i Herbarium Musei Fennici, editio secunda, uppges den förekomma i 15 af Finlands 29 natur- historiska provinser, hvilket näppeligen kan hälla strack — vore det skäl, att forstmännen ville taga sig saken an och hvar och en ä sin ort insamla grankottar, af olika form och storlek, samt frän olika ständorter och insända dem exempelvis tili Universitetets botaniska museum. Det in- samlade materialets vidare bearbetning och resultatets publicering skall jag sedan gäma ätaga mig.

Af vigt är att uppgift om ständorten och trädets unge- färliga höjd medföljer hvarje kotte.

Under vintrama, pä hyggesplatseina är det synnerligen lämpligt att insamla kottar, synnerligast nu, da tillgängen pä kottar är riklig.

Muonio febr. 1904.

Kfirvor

utvisande toMrädens i£nare sacken^ och'&uutr rvvle/'

Jh sv^ri€b kuryoma öeteckna^ h^tdenut 2>eblda^ €^ d? düunetrame.

&/ dT dS ff

o^^ df df

390 JtO 370

AuUr to f» M 4c 30 00 TO ao9oi00ma0/30^^ts0ttofj(ff»0aoa00ti0»»a3Oi*0 3S0dr

Kurven

ulnsandt taUträdens i tvorta/ BnZandemellan

66'^40' acAr 6i9*/a' rv.b. iUlvdxt i h4;'d ocJi dütm^er

vid ö /rteiers höjd.

Jh svxiria^ kurvoma öeteckno' A^/dermt' q^ öe^eJtTiar vttciU^etskiassen l q^ dV df Mt

Alder

390 SM J7Ü 3gO ISO JfO

320 JfO 300

iro

260 SSO

SSO SSO SfO

/SO /40 /JO /SO /SO

ßO SO JO 40 30 60 rO OO90 1$0M9tS0fX/^t30f0O/r0fOOtOOaO0.

/o fodr

DecimeUr /&r hadernd.

KurvoK

utvisande taUtrxLdens i sycUigara jRnltutd emella/i

60^30" ocA^ (Si^40'n.,b. UUvdxt i hdjd och t&ameter

yid Ö meters höjd ^^

l>e svartcif kurvoma öetecJbfux^ h^^dema X

J>eblda^

di'ameirame.

b^ df dJ?

J90 SSO

J70 300 ISO MO 3JS JOS JHf

230 Jf40 3S0

290 St0

/JO MS /J0 /40 fM /S9

70 SO SS

Alder /o » m *e ss m ro M90m9mt3a/3Oi^tssfeo/r»ts0m9as9i/sn9t30i4ssssär

Mfämetgr /dir äUuneä'wne, KurvoK

ains^mde ^rmzircUlens i n^orr^jf^ Hnland emeUofv . .

Öö^'W ach Äsf W n.. ä UUväxt i Adfd och etäuneter yid ö ffteters hö/cL

J^ syarior kurvoma Öeteckna^ A^fdemci, ßediäU' d? dT di€i^ni€lr(t^ne.

&/ €^ 47^ IT

oj d? df Mt

a

390 SSO

.J70 MO SSO

s*o

SSO SSO SHf

soo

399

SSO

STO

SOO

2SO

i*S

139

SSO

2fO

999

/99

fS9

/fO

M9

/SS

/40

/SO

/99

/M

f99

99

80

70

SO

SO

*9

30

90

AI der to ao m ^ jv 6970 so os m tn tMt3oh9/39m9ff9fs§t99i99tt9notM?t4iS0är

DecimeUr Ißt h^felerna .

Kurvon

60*J0'arA ö^'^W n.6. Uilvdxt l /tq^'d ocA c&a/nel^r vid 6 meiert höjd

De svaria^ kuryoma AeteeJtnor A^dema

I>eblda dP

t^/ öetecAnar

df df

^

df

d?

dta/neUxui^e.

Alder ^

ae 90 m0 m tM IX

J90 3SO

J70 MO 3SO JHf JJ^ 320 J/0 300 290 S80

iro

260 SSO

s*o

S30 fSO S/O 900

fSO /?9 /(SO

/so

/Uf /JO

/so //o /oo

90 80 70 OO

so *o so » /o

ISO ß&o no fO0 /so 000 tfo fto uo 3*0 »oär

Suomen Finska

Metsänhoitoyhdistyksen Forstföreningens Julkaisuja Meddeland en

XXI nide XXI bandet

H:linna 1905, OsakeyhtiO HSmalaisen kirjapaino.

i h.

v--^*3^r

Frän 1850-talet.

Frän 1860-talet.

Ar 1900.

Ar 1884.

Ar 1891.

*--^^ .X^^^^g:^<y-^^^-x^>^^>^

t

Rnton Qabriel Blomqvist

Det är ej första gangen detta namn varit synligt i Finska Forstföreningens Meddelanden. Det äterfinnes tvärt- om redan pä „Meddelandenas" första rader, ty det bars ju i tiden af denna tidskrifts egentlige grundläggare, Fin- ska Forstföreningens främste stiftare, mängärige ordförande och sedermera hedersledamot, de finska forstmännens lä- rare och uppfostrare. Mä vi, da han nu afträdt frän väd- jobanan, i minnet äterkalla hans ej blott för forstförenin- gen, utan för den finska skogshushällningen öfverhufvud sä betydelsefulla lifsgärning.

Anton Gabriel Blomqvist, son tili dävarande uni- versitetsbibliotekarien, sedermera professom i lärdomshisto- ria Alexander Blomqvist och Christina Charlotta Harring, föddes, jämte en som Student afliden tvillingsbroder, i Hel- singfors den 29 januari 1836. Utdimitterad frän privat- lyceum därstädes, biet han Student den 20 September 1852 samt inskrefs i Nyländska afdelningen vid universitet och dess fysisk-mathematiska fakultet. Sinnad att utbilda sig för läkarekallet, idk-ade han tili en början naturvetenskap- liga studier, men ähörde därjämte föreläsningar i historia och litteratur,

Främst af ekonomiska skäl säg han sig emellertid nödsakad välja en annan lefnadsbana och kan det räknas den om det finska forstväsendet äfven annars högt för- tjänte d. V. chefen för landtmäteriet och forstväsendet, C. W. Gyld^n, tili förtjänst att han länkade Blomqvists uppmärk-

samhet pä den bana, ät hvilken denne sedermera skulle egna heia sitt varma, rika intresse, forstmannens. Som en förberedelse härtill lät han den 22 maj 1855 inskrifva sig som landtmäterielev och sedan han halftannat är sysslat med praktiska landtmäterigöromäl i Pudasjärvi, Muhos och andra nordiska socknar samt därefter ä nyo idkat studier vid universitetet, antogs han den 19 September 1857 tili landtmäteriauskultant.

Ännu samma är begaf han sig tili forstakademin i Tharandt, hvarest han under ären 1857—1859 genomgick fullständig kurs, under ledning af institutets dävarande di- rektor, den äfven i Finlands skogshistoria kände baron Edmund von Berg, professorn i skogsskötsel m. m. Au- gust von Cotta — en son tili forstakademins bekanta grundläggare — , den berömde forstmatematikern M. R. Pressler, de framstäende professorerne, botanisten Mor. Will- komm, kemikern J. A. Stöckhardt m. fl. Under vistelsen i Tharandt, hvilken underlättades genom ett honom den 6 maj 1858 för ändamälet tilldeladt statsunderstöd, anslöt han sig tili därvarande skandinaviska koloni, tili hvil- ken da bl. a. hörde svensken F. Brunius, senare lärare vid Alnarps landtbruksinstitut, och den sedermera äfven i Finland kände danske mejerimannen Thomas R. Segelcke» — hvilka hvardera studerade agrikulturkemi under Stock- hardts ledning — samt norrmännen, skalden och sagobe- rättaren, sedermera forstmästaren P. Chr. Asbjörnsen och numera skogingeniören N. E. Krog. Närmast slöt han sig likväl tili sin landsman och sedermera mängäriga kollega J. E. Furuhjelm, de tvä nämnda norrmännen Krog och Asbjörnsen, äfvensom sachsaren, numera professorn i Tha- randt M. F. Kunze, hvilka tillsammans bildade en af sym- pati och trofast vänskap sammanhällen förening.

Enligt benaget meddelande af en utaf desse, skog- ingeniören Krog, gjorde sig Blomqvist snart känd som en ovanligt intresserad och framstäende elev, hvilken före- nämnda lärare „hvar för sig betraktade som sin person-

liga vän". Föredrag som han höll inom en forstlig di- skussionsklubb, hvars sammanträden i regeln bivistades af förenämnde lärare, väckte uppmärksamhet och en afhand- ling som han, i enlighet med för eleverne gällande studie- plan, utarbetade, tillvann sig ett mycket smickrande bedö- mande. Ifrig deltagare i de regelbundna forstliga exkursio- nerna inom Tharander Wald, studerade han särskildt hus- hällningen i det närbelägna revieret Grillenburg, hvilket da förvaltades af forstmästaren (Oberförster) A.Meissner. Den tvä mänader länga sommarferien 1858 använde Blomqvist tili en Studieresa i Thüringerwald, och da han vären 1859 hade afslutat sina studier i Tharandt, företog han en längre resa tili Schwarzwald, hvarest skogshushällningen i den vackra Murg dalen och dess da ännuomfattande och väl ord- nade virkesflottning specielt intresserade honom. Pä hem- väg härifrän uppehöU sig B. nägon tid vid den bayerska forstakademin i Aschaffenburg, hvilken da äfven besöktes af finnar och norrmän, bland hvilka senare han förvärfvade sig en trofast vän uti den i hög älder ännu lefvande geo- logen och forstmästaren Hörbye, hvarjämte han dels vid läroverken, dels under sina resor, stiftade bekantskap med flere af Tysklands sedermera mest bekanta forstmän. Äterkommen tili hemlandet aflade Blomqvist examen inför d. v. öfverstyrelsen för landtmäteriet och forstväsendet samt antogs den 4 november 1859 tili forstkonduktör. Samma är, den 24 december, förordnad tili t. f. forstmä- stare i Evois och Vesijako kronoparker, det blifvande forst- institutets demonstrationsrevier, deltog han i utarbetandet af detta Instituts första reglemente. Reglementet stadfä- Stades den 20 december 1860, men redan dessförinnan hade Blomqvist pä Evois öppnat en privatkurs för blifvande forstmän, hvilken fortgick under ären 1860—1861. Inkallad sistnämde är tili extra examinator vid öfverstyrelsen, ut- nämndes han kort därpä, den 3 september 1861, tili lektor i forstvetenskap vid Evois institut, med skyldighet att un- dervisa i forstvetenskap, lagfarenhet och nationalekonomi.

De facto fortfor han därjämte en följd af är att leda de yttre göromälen i revieret, för att sälunda möjliggöra för den som bar forstmästarenamnet, att sköta undervisningen i kemi, geologi och forstteknologi. Institutet trädde i verk- samhet den 1 mars 1862, men da forstmästaretjänstema i de flesta revier redan voro besatta med unge man, hvilka utbildat sig dels i utlandet, dels vid Blomqvists förenämnde privatkurs, utsinade ganska snart den i början rikliga tili- strömningen af elever. Undervisningen vid institutet upp- hörde derför redan den 15 juni 1866, om ock läroinrätt- ningen officielt stängdes först par är därefter.

Blomqvists framgängsrika lärareverksamhet blef sä- lunda afbruten, men för hans egen forstliga utveckling och framtida verksamhet blefvo de följande ären af ej ringa be- tydelse. Ty oafsedt det tillfälle tili forstsatta, af erfa- renheten under hans lärarevärksamhet ledda studier, den ofrivilliga ledigheten medgaf honom, sä grundlade han äf- ven under dessa är sin omfattande kännedom om Finlands skogsförhällanden och de finska trädslageu m. m. Pä upp- drag af styrelsen verkstälde han nämligen under ären 1867 —1869 undersökningar angäende skogs- och särskildt till- växtförhällandena i nordliga, mellersta och södra Finland, hvarefter han pä grund af dessa utarbetade och är 1872 i tryck utgaf „Tabeller, framställande utvecklingen af jämn- äriga och slutna skogsbeständ af tall, gran och björk".

Da forstinstitutets första direktor Alex, af Forseiles är 1870 blef chef för forstväsendet i landet, förordnades Blomqvist, hvilken äfven förut tidtals handhaft direktoratet, tili t. f. direktor och da institutet den 15 augusti 1874 ä nyo vidtog med sin verksamhet, blef han den 7 Oktober 1874 ordinarie innehafvare af denna tjänst, med hvilken öfverforstmästarebefattningen vid institutets parker var för- enad. I denna sistnämnda egenskap fortfor han sälunda allt framgeot att utöfva ett ej ringa inflytande pä den prak- tiska skogshushällningen inom dessa, medan han som lä- rare af förhällandena tvangs att utsträcka sin undervisning

utöfver reglementets bestämmelser. Innan forstinstitutet ä nyo öppnades blef detsamma nemligen omorganiseradt ge- nom reglementet af den 2 maj 1874, därvid äfven lärare- krafterna betydligt reducerades. Den nya direktorn mäste, ora ock med tungt hjärta finna sig häruti, för att ätmin- stone rädda institutets tillvaro, hvilken t. o. ra. varit ifräga- satt, i förhoppning att bättre tider för läroverket igen skulle randas. Realiserandet af denna förhoppning fick B. likväl icke upplefva, ty oaktadt elevfrekvensen med ären tilltog och inkomsten frän kronoskogarna var stadd i ett jämnt stigande, möttes likväl hans upprepade framställningar om ökade lärarekrafter ständigt med afslag, pä det undantag när att extra lärare i naturvetenskaperna under de senare ären temporärt anstäldes vid läroverket. Sä vidt pä honom ankom sökte B. likväl förebygga olägenheterna häraf, i det han fortsättningsvis föreläste i nationalekonomi samt tid- tals äfven i mineralogi och geologi, ehuru dessa ämnen enligt det nya reglementet voro bannlysta frän institutet och honom författningsenligt äläg endast undervisning i forstvetenskap och lagfarenhet.

Snart togos emellertid hans krafter i anspräk äfven för ett annat närstäende ändamäl. Sedan behofvet af kun- niga skogvaktare gjort sig kännbart, sändes han af rege- ringen är 1875 tili Sverige, för att taga kännedom om dess skogvaktareskolor och vid dessa använda lärometoder. Äterkommen organiserade han följande är den 2-äriga skog- vaktareskolan ä Evois, för hvars verksamhet det af honom utarbetade och den 26 maj 1876 stadfästade reglementet ligger tili grund. Äfven för denna skola blef B. förestän- dare, i hvilken egenskap honom bland annat äläg att med- dela eleverna insikter „i skogshushällningens allmänna grun- der, kännedom om skogsträden och deras Standort, äfven- som kännedom om de vigtigaste författningar rörande skogs- bruket och jakten".

I denna sin dubbla befattning af direktor för forst- institutet och föreständare för skogvaktareskolan, kvarstod

Blomqvist en läng följd af är „en af de fä lyckliga, som kommit pä sin rätta plats i lifvet" och inlade därunder betydande förtjänst om landets forstmannabildning, utrustad som han var med omfattande kunskaper och stör, af en mindre vanlig spräkkunnighet*) främjad beläsenhet, lyckliga läraregäfvor och förmäga att uppfatta ungdomen och dess sträfvanden. Han säg därunder Evois uppväxa frän bränd och steril vildmark tili det inbjadande villasamhäUe, i lummig omgifning, platsen nu företer, sparen af de tidi- gare sköflingama smäningom utplänas och de glesa sko- garne däromkring, under hans kärleksfulla och intresserade värd förvandlas tili slutna, växtliga skogsbeständ. Han säg äfven generation efter generation af unga forstmän **) utgä i lifvet och träda i ledet bland dem som arbetade för skogs- hushällningens höjande, utrustade med de teoretiska och praktiska insikter för sitt framtida värf de tillegnat sig under hans erfarna ledning samt smittade af det lefvande intresse för sitt fack och sin vetenskap han själf kände, och han fick upplefva den tid da sä godt som heia Finlands forst- kär utgjordes af hans forna elever.

Men det skulle ej ostördt sä fortgä. En annan tid bröt in öfver värt land och lämnade ej heller B. och hans skapelse oterörd och da därtill sällade sig sjukdom och sorg, säg han sig omsider nödsakad söka hvilan efter sin länga arbetsdag och afgick den 12 Oktober 1903 definitivt frän den lärare- och uppfostrarevärksamhet, hvilken varit af sä djupgäende betydelse för den finska skogshushällningen.

Men det var ej blott i lärosalen och under vistelsen vid forstinstitutet som Blomqvist inverkade pä sina lär- jungar; han sökte äfven därefter uppehälla deras och öf-

*) Utom svenska och tyska, hvilka voro samtalsspräken i hans bamsdomshem redde sig B. väl med finska, franska, engelska och ryska samt nägot italienska.

**) Blomqvists elever voro tili antalet 234 vid forstinstitutet och omkr. 150 vid skogsvaktareskolan.

riga forstmäns intresse, genom att samtnanföra dem och och andra för skogshushillningens förbättrande nitälskande personer tili gemensamma möten och gemensam verk- samhet. Redan i början af 1860-talet togo Blomqvist och hans vän J. E. Furuhjelm initiative! härtill, genom att ären 1863—1865 sammankalla forstmännen i södra Finland tili gemensamma möten. Som en följd af da ännu rädande outvecklade förhällanden, däliga kommunikationer och ringa fackerfarenhel, afstannade emellertid dessa möten, kvarläm- nande hos Blomqvist en viss misströstan med afseende ä möjligheten att ästadkomma en lifaktig, mälmedveten före- ning. Denna misströstan var dock ej djupare rotad, an att det blott behöfdes en uppmaning af en utaf hans vänner och forna elever för att äter forma honom att, nu med bättre jramgäng, taga initiativet tili bildandet af en forstlig förening, med det resultat att Finska Forstföreningen stif- tades den 6 September 1877 vid ett möte i Tavastehus af „forstmän, landthushällare och andra för skogshushällnin- gens befrämjande intresserade personer*. Förslaget tili föreningens stadgar var utarbetadt af Blomqvist, hvilken äfven pä föreningens konstituerande möte i Tammerfors den 21 Oktober 1878 blef Finska Forstföreningens själf- skrifna ordförande, efter det han redan under det föregä- ende äret fungerat som ordförande i den vid det förbere- dande mötet utsedda interimsbestyrelsen. Pä denna ord- förandeplats kvarstod han, outtröttligt verksam, ända tili är 1894, da han pä grund af hopade göromäl önskade afgä. Väl försökte forstföreningen pä sitt följande ärsmöte ä nyo vinna hans bepröfvade ledning, men da B. icke künde för- mäs att ätertaga sin ordförandeplats, kailade föreningen honom vid sitt första därpä följande ärsmöte den 14 au- gusti 1896 tili sin hedersledamot, pä grund af hans „ut- märkta förtjenster om skogshushällningen och dess utveck- ling i landet". Ehuru han härefter mindre aktivt deltog i föreningens arbeten, egnade han dock fortfarande dess sträfvanden sitt varma intresse och da Finska Forstföre-

4

8

ningen den 9—11 September 1902 uti, af förhällandena motiverad stillhet firade sin kvartsekelfest ä Evois forst- institut, säg föreningen honom ännu en gäng i sin krets. Blomqvists sista inlägg i forstföreningens diskussioner be- varas i protokollet frän detta möte, men ännu da han under sistlidet är stod upp frän det sjukläger man redan da trodde ^

skulle blifva hans sista, afslutade han ett förtroligt med- delande om de forstvetenskapliga arbeten han ännu hop- pades hinna fullborda, med orden: „att detta blir för F.F. Föreningen behöfver icke sägas"*.

Vid sidan af sin lärareverksamhet inlade nämligen Blomqvist ocksä stör förtjänst som forstlig författare. Hans förnämsta arbeten äro:

Finlands trädslag i forstligt hänseende beskrifna^ hvaraf de gedigna monografierna I. tallen och IL'granen publicerades ären 1881 och 1883 i Finska Forstföreningens Meddelanden, medan björken, hvilken sysselsatte B. ännu kort före hans död, likväl ej hann af honom sjelf af- slutas ;

Skogshushdllningens nationalekönomi och synpunk- ter i forstpoUti (1893), hvilket vittnade säväl om författa- rens synnerliga grundlighet och stora beläsenhet, som om hans speciella intresse för detta ämne, liksom ock om hans motvilja mot restriktioner; samt

Undersökningar af tjocklekstillväxten hos timmer- träd af tall och gran i olika delar af Finland, samman- stälda och beräknade pä grund af dels pä Evois, dels inom forstföreningen utförda undersökningar, och utgifna af sagda förening är 1897.

Utom dessa större arbeten, af hvilka de bäda först- nämnda öfversatts tili finskan, utgaf han äfven flere mindre, säsom det redan tidigare nämnda Tabeller framstäl- lande utveckUngen af jämndriga och slutna skogsbestdnd af tall, gran och björk (1872), hvilka äfven tillgodogjorts i förenämnda monoaafier, den pä sin tid mycket be-

märkta och begreppen redande broskyren Ndgra ord tili belysning af den nuvarande skogsfrdgan i Finland (1874); Ndgra iakttagelser rörande fröbildningens periodtcitet hos tallen och granen samt rörande ekorrens förekommande i Finland, Ursprungligen publicerad i sällskapets Pro fauna et flora Fennica handlingar (1875); Eine neue Methode den Holzwuchs und die Standortsvegetation bildlich dar- zustellen, separattryck ur Finska vetenskaps-societetens handlingar (1879) samt Berättelse angdende resorföt an- dersökning af slöjdförhällandena i Ryssland, Sverige och Danmark samt förslag tili slöjdkunnighetens höjande i Finland (1886 pä svenska och finska) *).

Bland Finska Forstföreningens ströskrifter ingingo af hans hand: Om uppqvistning af träd (1879) samt Om skogseld (1888), hvardera utgifna pä landets bäda spräk, medan han i särskilda in- och utländska tidskrifter och dag- liga tidningar, samt isynnerhet Finska Forstföreningens Meddelanden offentliggjorde ett stört antal afhandlingar och uppsatser, förutom de värdefulla inlägg i diskussio- nen, hvilka äterfinnas i forstföreningens protokoU.

Frän den tid, 1878—1894, Blomqvist deltog i redi- geringen af Finska Forstföreningens Meddelanden äro sä- lunda bl. a. att märka: det föredrag han höll den 15 Okto- ber 1877 vid forstföreningens stifteise, Öfverblick af forst- vetenskapens utveckling i senaste tid (B, L); Statististika studier för utrönande af Finlands intemationella stall- ning sdsom skogsproducerande stat (B II), hvilken, af förf. delvis omarbetad, senare ingick i Danckelmann's Zeitschrift für Forst- und Jagdwesen (1883);

*) Outgifna ligga ännu, förutom monografin Öfver „björken" och denlikasä oafslutade „Folkskolans skogsbok", materialierna tili B-still- växt undersökningar hos vära trädslag — 3 digra folianter af profytor (en för nordliga, en för mellersta och en för södra Finland), med, pä grund af senare undersökningar, nägot ändrade tabeller — samt likasä tre re- seberättelser ; arbeten hvilkas publicering han, i ett bref af testamenta- risk art, anförtrott ät Finska Forstföreningen.

10

Anteckningar om Rysslands skogsväsende vid expo- sitionen i Moskva 1882 (B. IV), lakttagelser angdende sibiriska lärkträdet*), pichtagranen och cembratallen i dess hemland (B. V.), verkstälda under resor pä hvardera sidan om Ural; Skogsbraket vid nordiska Industri-, Landtbrnks- och KonstatstäUningen i Köpenhamn 1888 (B. VI); Säres- niemi och Pyhähäkki kronojordar, tvänne exempel tili be- lysande af kronoskogarnes nuvarande tillständ och afsättning (B. VI); m. fl.

Denna för vära förhällanden stora produktivitet och de betydelsefulia inlägg han därigenom gjorde för främ- jande af det forstliga vetandet, gjorde hans namn kändt i vida kretsar säväl i eget land som i utlandet, specielt i de skandinaviska länderna. Ett hedrande erkännande här- för vederfors honom da universitetet, vid promotionen i Helsingfors den 30 maj 1897, kreerade honom tili filoso- fiedoktor „för att sälunda pä ett synligt satt kunna ädaga- lägga sitt erkännande af Herr Direktorns fosterländskt- vetenskapliga förtjänster, säväl med hänsyn dertill att Herr Direktorn städse sträfvat att gifva forstundervisningen i landet en vetenskaplig karaktär, som med hänsyn tili Herr Direktorns egna värdefulla forstligt-botaniska och skogshus- hällningens nationalekonomi rörande i tryck utgifna arbeten", säsom det heter i universitetets rektors bref tili honom.

Blomqvists omfattande kunskaper, insikt och erfaren- het togos äfven i anspräk för särskilda komiteer och andra offentliga uppdrag. Sä kallades han tili medlem i den komitä, hvilken är 1863 tillsattes för omorganisation af Mustiala lägre landtbruksinstitut tili ett högre landtbruks- läroverk, hvilken äfven hade i uppdrag att afgifva ytt- rande angäende det af Blomqvist väckta förslaget, att flytta forstundervisningen tili Mustiala och förena de begge in-

*) Om lärkträdet, specielt det sibiriska, publicerades af honom en artikel är 1877 i Cnattingius Tidskrift för skogshushdllning.

11

stituten tili ett läroverk; ett förslag som tillvann sig komi- t6ns enhäUiga förord och synes hafva förtjänat ett bättre öde an att falla. Ar 1881—1883 deltog han som ledamot i den ko- mit^, hvilken utarbetade slutligt förslag tili ny skogslag för landet, hvilket förslag lag tili grund för den af regent och Ständer utfärdade och den 3 September 1886 promul- gerade, nu gällande skogslagen. Likasä var han medlem af den är 1896 tillsatta komitän för afgifvande af utiä- tande rörande de principer, pä hvilka statens skogshus- hällning borde grunda sig, hvars är 1899 afgifna, digra betänkande sedermera i väsentlig grad legat tili grund för reorganisationsarbetet ä detta omräde.

Pä uppdrag af styrelsen företog han äfven särskilda resor, hvilka delvis afsägo andra ändamäl, men som han själffallet äfven utnyttjade för forstliga, genom praktiska studier och an- knytandet af framstäende forstliga bekantskaper, hvilka seder- mera underhöllos medels en vidlyftig korrespondens. I det föregäende äro redan antydda säväl de resor han ären 1867—1869 verkstälde i eget land och hvilka 1893 kom- pletterades genom en resa tili Aland, för att studera ekens utbredning m. m., som den han 1875 företog för att studera lärometoderna vid de svenska skogvaktareskolorna.

Är 1884 Sandes han tili Ryssland, Sverige och Dan- mark för att taga kännedom om hemslöjdsförhällandena därstädes samt afgifva förslag om slöjdkunnighetens hö- jande i Finland. Efter att är 1886 hafva kompletterat sina slöjdstudier under en med egna medel företagen resa tili österrike, Schweitz, Tyskland och Danmark, afgaf han samma är den tidigare nämnda, utförliga berättelsen om dessa resor, jemte ett detaljeradt förslag säväl om ett slöjd- seminariums inrättande, som om slöjdens upphjälpande i landet. Huru han under dessa resor begagnade sig af tillfället att studera de sibiriska trädslagen: lärkträdet, pichta- granen och cembratallen i deras hemland, är i det före-

12

gäende redan antydt. Europeiska lärkträdet studerade han likasä, främst i österrikiska Salzkammergut, under den tid af sommaren 1886 han af en badkur kvarhölls i kurorten Ischl. Mellan dessa resor besökte han jämväl expositio- nerna i Moskva 1882, i Köpenhamn 1888 och Nischni- Novgorod 1896, vid hvilken sistnämnda han ocksä var kallad tili prisdomare. Berättelser angäende skogsutställ- ningen vid de bäda förstnämnde ingä i Forstföreningens Meddelanden.

Ar 1897 besökte han allmänna konst- och industri- utställningen i Stockholm, hvilken resa han utsträckte tili Norrbottens län, för att, som ledamot i den tidigare nämnda ,kronoskogskomit6n", studera därvarande afverknings för- hällanden.

Ar 1901 företog han, främst af hälsoskäl, en resa tili Tyskland och Schweitz, men besökte- därunder äfven flere revier och stiftade forstliga bekantskaper. Denna hans sista längre resa — fränsedt resor ären 1902 och 1903 tili svenska badorter — afbröts pä ett sorgligt satt, i det hans maka*), med hvilken han i 39 är varit förenad i ett lyckligt äktenskap, plötsligt afled den 5 September ä kur- orten St. Beatenberg i Schweitz. Den sinnesskakning och sjukdom detta plötsliga och fullkomligt oväntade dödsfall medförde, bröto Blomqvists krafter, hvilka härefter alt- mera nedgingo, utan att vistelsen vid förenämnda svenska badorter künde medföra nägon varaktig förbättring.

Äfven som kommunalman har Blomqvist inlagt stör förtjänst genom arbete för folkbildningens höjande och fattigvärdens förbättrande i Lampis socken, hvarest Evois som kändt är beläget. Han tog sälunda är 1872 verksam del vid inrättandet af kommunens tvänne första folkskolor och var senare ordförande i Stor-Evois folkskolas skoldirek- tion. Likasä deltog han är 1877 i grundläggandet af kom-

*) Alfhild Sofie Ilmoni, dotter tili medicine professom Imma- nuel Ilmoni och Sofia Charlotta Liljenstrand.

13

munens sparbank, som hvars ordförande han fungerade en längre följd af är.

Vid sidan af denna sin mängsidiga verksamhet fann Blomqvist äfven tid tili enskild, ekonomisk sysselsättning. Han grundlade nämligen tillsammans med andra är 1862 vid Kellosalmi i Padasjoki socken ett tjärbruk, hvilken af- fär han som disponent förestod. Bristande afsättnig pä terpentin m. m. föranledde visserligen brukets nedläg- gande under 1870 talet, men har företaget dock sä tili vida betydelse, att rationelt inrättade tjärugnar härvid för första gangen torde kommit tili användning i landet.

En sä omfattande, gagnandeoch i flere afseende banbry- tande verksamhet mäste själffallet tillvinna sig erkän- nande, hvilket äfven yttrade sig i särskilda sympatibevis m. m. I det föregäende är redan omnämndt, hurusom han är 1896 af Finska Forstföreningen kallades tili dess hedersledamot och af Universitetet i Helsingfors följande är promovera- des tili hedersdoktor. Af sina elever hyllades Blomqvist vid särskilda tillfällen. Sä uppvaktades han pä 40:de ärs- dagen af forstinstitutets stifteise och da han i 30 är som direktor ledt dess verksamhet, af en deputation, hvilken ä forna och dävarande elevers vägnar, tili honom öfver- lämnade en om varmaste tacksamhet och sympati vitt- nande adress, ätföljd af ett penningebelopp, för att af ho- nom användes „säsom grundplät tili en fond för befräm- jandet af nägot forstligt ändamäl", vid hvilket hans namn borde fästas, *) och da han eher sitt lika längvariga som framgängsrika arbete i forstväsendets och fosterlandets tjänst säg sig tvungen att afgä frän sin ansvarsfulla post, utbädo sig hans lärjungar att fä lata mala hans porträtt, för att ä forstinstitutet upphängas som en erinran för kommande

*) Det överlämnade beloppet 1,000 mark, hvilket af Blomqvist ökats med 900 mark, bildar numera vid forstinstitutet A. G. Blomqvists stipendiifond, ur hvilken räntorna hvart annat är utgifvas för den bästa afhandling i skogsskötsel, skogstaxation eller skogsteknologi. Stipen- diet utgafs första gangen är 1904.

14

generationer och som en maning för dem hvilka dar fram- deles verka, att göra det i hans anda*).

Af regeringen hugnades han med Stanislai ordens III och II samt st. Annae ordens II klas, hvarjämte honom är 1902 tilldelades utmärkelsetecknet för 40 ärig oförvitlig tjänst.

Blomqvist var som människa sympatisk och vinnande samt begäfvad med en viss humor, som lärare kunskaps- rik och allsidigt bildad, behärskande sitt ämne och utru- stad med lyckliga läraregäfvor, som direktor mättfull och fördomsfri, human, men dock man om den auktoritet, hvil- ken odeladt skänktes honom, som vetenskapsman grund- lig, klartänkt och objektiv. Hans Standpunkt som med- borgare framgär bäst däraf att han var en bland under- teknarene af det sä framsynta „liberala programmet**, hvilket sä väl öfverensstämde med hans moderata och til- lika sannt konstitutionella tänkesätt. Hans känsliga sinne berördes djupt af vära politiska olyckor, hvilka medelbart äfven träffade honom personligen genom de hänsynslösa, brädstörtade spräkförändringar m. m. den nya regimen sökte framtvinga vid forstinstitutet, utan att ens afvakta hans snart förestäende afgäng frän direktoratet och läro- verket. Detta och skilsmässan frän Evois, dar han i mer an 40 är haft sitt hem, likasom ocksä den motgäng hans andra ska- pelse, forstföreningen, haft i form af anslagsvägran, gick ho- nom djupt tili Sinnes och bidrog utan tvifvel att omedelbart efter flyttningen frän Evois, ä nyo nedlägga den brutne mannen pä det sjukläger, hvarifrän han ej mera skulle uppstä. Han afled den 12 maj 1904 ä Sipilä gärd i Haus- järvi, ej längt frän Leppäkoski jämvägsstation och da hans stoft den 18 Maj vigdes tili grafvens ro ä Helsingfors stads gamla begrafningsplats, egnades honom den sista varma hyllningen af Finska Forstföreningen, forna elever m. fl. Minneskransen frän Evois forstinstitut och skogvaktare-

*) Porträttet är utfördt af artisten Eero Jämefelt.

15

skola, hvilken var sammansatt af kvistar Iran de träd, den hädangängne själf lätit dar plantera, nedlades af hans äldsta tjänstekamrat, som därvid hälsade frän detta Evois, som

Ar 1902.

blifvit honom sä kärt tili det sista och pä hvilket han äf- ven tryckt sin prägel. Dar har han utfört sin lifsgäming, slöt talaren. „Dar skall han lefva om ock här begrafven".

A. B:s,

Om skogshushällningens räntabilitet vid bläd- ning och vid trakthygge.

Den fräga, som här ytterligare tages tili tals, har nära tre decennier utgjort föremäl för underskrifvens betraktelser. I banden 1 och V af Finska Forstföreningens Meddelanden har jag redan sökt utreda frägan pä grund af erfarne fack- mäns uttalanden i saken och med tillhjälp af det ringa material tili förhällandets belysande, som tidigare statt mig tili buds. Tyvärr har detta material icke härstammat frän eget land och frän härstädes vunnen erfarenhet, hvarför flertalet af de forstmän, som möjligen last föreiiämnda uppsatser, mähända stallt sig pä en mer eller mindre skep- tisk Ständpunkt i frägan. Sedan numera nägot pälitligare material i saken föreligger genom de tillväxtsundersök- ningar, som under senaste ärtionde egt rum inom landets kronoskogar, synes mig tidpunkten egnad, att änfiu en gäng ingä i närmare pröfning af frägan. Visserligen blifver densamma icke heller nu sä fullständigt utredd att lös- ningen künde betraktas vara otvifvelaktig, men frägan skall dock helt säkert genom det inlägg jag nu är i tillfälle att framställa rycka betydligt närmare det utstakade malet. De tili buds stäende indicierna skola nämligen svärligen kunna lemnas utan beaktande. Innan jag ingär i betraktande af själfva hufvudfrägan, anhäller jag dock, att fä fästa upp- märksamheten vid följande allmänt giltiga omständigheter, nämligen:

l:o). Olika beständs växtlighetsgrader stä tämmeligen noggrant i omedelbart förhällande tili trädens i desamma medelhöjder;

17

2:o). Grundytan eller summan af de växande trädens genomskämingsareor vid viss höjd, som här antages tili V2o:del af trädens heia höjd, stär per ytenheten i bestämdt förhällande tili höjden samt torde i normalt beväxta jämn- äriga timmerträdsbeständ uppgä i qvadratmeter per hektar tili ungefärligen tvä ganger trädhöjden i meter;

3:o). Medan grundytan för trakthyggesbeständ här nedan i stört kommer att betraktas utgöra omkring 0,7o af den normala grundytan, antages i beräkningen grundytan vid blädning, att i qvadratmeter per hektar uppgä tili hälf- ten af den normala grundytan, sä att densamma säledes är lika med 1 gäng medelhöjden i meter.

Till utredande af förhällandena vid blädning komma att för sydliga och nordliga Finland begagnas de af mig under sommaren är 1902 uträknade tillväxttalen för tallträd i landet, hvilka tal ingä i 20:de bandet af Finska Forst- föreningens Meddelanden. För blädningsskogen i mellersta Finland kommer äter att användas talen i tabell VI af den är 1892 af mig offentliggjorda „Hjälpreda". För belysande af förhällandena vid trakthygget tilläter jag mig att anlita de af numera framlidne Filosofiedoktorn A. G. Blomqvist är 1872 ur trycket utgifna tillväxttabeller för jämnäriga och slutna skogsbeständ. Härvid bör dock anmärkas, att i sistnämnda tabeller tili södra Finland räknats trakterna söder om 61o 30* nordlig latitud samt tili nordliga Finland skogstrakterna emellan 64 och 68 grader nordlig bredd, medan enligt de af mig utarbetade tillväxttalen hänförts tili nordliga Finland kronoskogarne emellan 66^ 40' och 68o 20' nordlig bredd och tili sydliga Finland ortema emellan 60" 50' och 62'^ 40' nordlig latitud. I betraktande af dessa olikheter vidkommande ständortsförhällandena mäste enhvar erkänna, att jämförelsen i allmänhet bör utfalla tili förmän för de af Doktor Blomqvist offentliggjorda tillväxt- tabellerna och det pä desamma grundade trakthygget. Efter dessa förberedande förklaringar öfvergär jag nu tili själfva jämförelsen, som för att den icke mä blifva alltför vid-

2

18

lyftig inskränkes uteslutande tili den medelgoda skogs- . marken.

Utgäende frän förutsättningen, att det i ekonomiskt hänseende är fördelaktigast att tillgodogöra sig talltimmer- träden i sydliga Finland, da desamma vid 6 meters höjd innehafva en diameter af 203 millimeter, kommer man med tillhjälp af de af mig upprättade tillväxtkurvor tili följande slutföljd:

Ett tallträd af medelväxtlighet eller 2:dra växtlighets- klassen innehar vid förenämnda groflek en medelälder af 77 är samt en medelhöjd af 182 decimeter. Med afseende ä sagda höjd beräknas diametern vid Vaordel af höjdeti tili 248 millimeter och stammens kubiska innehäll blefve vid ett medelformtal af 0,6o = 0,439 kubikmeter eller 16,8 ku- bikfot. Enligt antagandet vore grundytan per hektar 18,2 qvadratmeter och da genomskärningsarean per stam be- räknas tili 4,88 qvadratdecimeter fäs antalet stammar per

hektar S = -j— = 377 stycken. Af diametertillväxtkur-

4.83 -^

van finnes vidare, att träden ä 6 meters höjd innehafva vid 67 är en diameter af 178 millimeter. Det ätgär följ- aktligen 10 är för träden att tillväxa frän 178 tili. 203 millimeter. Man kan nu tänka sig hvarje hektar delad i 8 lika stora delar och dessa beväxta med olikäldrig ständ- skog, af hvilka den äldsta är 77 och den yngsta 7 är. Vid sädant förhällande künde man nu omedelbart och i fram-

377 X 10 tiden hvart 10:de är afverka — ^j — = ^^ stammar per

hektar, hvilka efter ett pris af 3 mark per stam vore värda 147 mark. En nu genast och hvart 10:de är inflytande ränta af 147 mark motsvarar efter beräkning af 4,66 pro-

cent ett kapital k = ~~i q^io '!^ = ^^ ^^^^ ^^ penni. Virkets värde per hektar är vid samma räntefot ungefär 365 mark 81 penni, med afseende hvarä det äterstär ett kapitalvärde af 400,8i — 365,8i = 35 mark. Under förut- sättning att de ärliga utgiftema per hektar kapitaliserade

19

stiga tili 17 mark 50 penni och att kulturkostnaderna för

hvarje omlopp uppgä tili enahanda belopp blefve alltsä

jordvärdet = 0.

Jämlikt de af Doktorn Blomqvist upprättade tillväxtta-

beller för tallskog i södra Finland skulle tallen i näst högsta

eller V tillväxtklassen per stam innehafva en medelvirkes-

massa af 16,8 kubikfot vid 107 ärs älder. Beständets grund-

yta vid denna älder vore jämlikt antagandet 1.4 X I8.2

= 25.5 qvadratmeter per hektar. Med afseende härpä

2550 blefve antalet stammar per hektar 5 = -^ = 528 styk-

ken. Vid ett jordvärde = 0, skulle hvarje hektar vid

107

107 ärs omdref lemna en räntefot p = /^^-^^J"^^

= 3.65 procent, ty denna ränta motsvarar ett kapital af 34 mark 93 penni eller afrundadt 35 mark, hvilket belopp för- utsatts ätgä tili kulturkostnader och andra utgifter.

Ä medelklassens Standort i mellersta Finland uppnä tallstammarne enligt tabell VI i Hjälpredan vid 96 ärs äl- der ä 6 meters höjd en diameter af 203 millimeter. Trä- dens medelhöjd vid denna älder är 165 decimeter och Stammarnes genomskämingsarea vid V2o:del af höjden är 5.24 qvadratdecimeter. Innehället per stam vore forty O.432 kubikmeter eller 16.6 kubikfot. Beständets grundyta per hektar vore I6.5 qvadratmeter och antalet stammar S =

'S ^ ^^^ stycken. Vid blädning skulle hvart 13:de är

315 X 13 fä afverkas — gg — = ^^ stammar, hvilkas värde efter 2

mark 50 penni per stam uppginge tili 107 mark 50 penni. Kapitalvärdet ä en omedelbart och därefter hvart 13:de är utfallande afkastning af 107 mark 50 penni vore vid en

räntefot af 3.84 procent k = ^-^'^^- = 309 mark 51

penni. Afdrages härifrän virkets värde per hektar med 274 mark 51 penni, sä äterstär 35 mark, hvilken rest mot-

20

svarar de per Hektar antagna utgifterna, med afseende hvarä

jordvärdet blefve = 0.

Enligt Doktor Blomqvists tabeller skulle ett tallträd

ä IV klassens Standort i mellersta Finland behöfva 122 ärs

tid för att sätta en virkesmassa af I6.5 kubikfot. Bestän-

dets grundyta vid denna älder vore 16.6 X 1. 4 = 23.i qvad-

ratmeter per Hektar. Antalet stammar per hektar blefve

2310 alltsÄ 5 = -? — = 441 stycken. Värdet ä dessa stammar

5.24 ■'

ä 2 mark 50 penni stycket motsvarade vid 122 ärs om-

122

dref p = t/441_x 2^5+35 = 2.89 procent. '^ '35

Öfvergäende nu tili förhällandet med nordliga Fin- land finner man af tillväxtkurvan för 2:dra eller näst högsta klassen, att tallträden vid blädning uppnä 203 millimeters diameter ä 6 meters höjd vid 145 ärs älder. Trädens medelhöjd vid samma älder befinnes vara 156 decimeter; medeldiametern vid V2o:del af höjden kan beräknas tili 259 millimeter; genomskärningsarean vid denna höjd vore per stam 5.26 qvadratdecimeter; stammarnes kubiska innehäll uppginge i medeltal per träd tili O.410 kubikmeter eller 15.7 kubikfot; beständets grundyta per hektar vore 15.6 qvad-

ratmeter; stamantalet skulle belöpa sig tili 5 = -g — =297

297x17 stycken per hektar och per äldersklass fördelade sig -^^ — =

35 stammar. Efter ett pris af 2 mark per stam och en räntefot af 2.24 procent blefve med afseende härpä kapi-

talvärdet per hektar vid blädning k = ^^^^-y- = 223

mark 70 penni och afdrages härifrän virkets värde med 198 mark 70 penni, sä äterstär 25 mark, hvilken summa torde motsvara ett jordvärde = 0.

Jämlikt tabellen öfver jämnäriga bestand ä II eller medelklassens Standort skulle trädens medelälder, da de

21

innehafva ett kubikinnehäll af 15.? kubikfot, vara 168 är. Beständets grundyta vid denna älder vore 15.6X1.4 = 21.8 qvadratmeter per hektar och antalet stammar upp-

2180

ginge tili S = -f— = 414 stycken. Skogskapitalet skulle

168

alltsä förränta sig med p = |/4i4x2 + 25 = 2.12 proc.

^ 25

Resultatet af förestäendc beräkningar sammanfattas tili sina hufvudsakliga delar i efterföljande tabell:

Vid b I a d n i n g

CO

3

CO I

3 n

w <

«=^3

&>

^3

d I PTftJ 1

5 3

1^^

g-g, 0.^*3

—•3 . CÄ t« ^

-3

o ^ er

<5

ß^ i ? M

Vid trakthygge

00

a

<

CO

2.

0.3

15^

TT"

•^ 3

.0

T3 TT

S: 3

3^3

^c 3

I Södra Finland

I

77

II , 96

377

315

4.66 I 37.8 I V I 107 ' 528 I 3.65 53.o

I m e llers ta Finland |

I 3.34 I 34.7 I IV I 122 441 j 2.89 48.7

' I

INorraFinland ,

145 297 2 24 , 46.4

II I 168 , 414 2.12 64.7

Af förestäende tal framgär nu att, vid afsättning af endast timmerträd, de olikäldriga beständen städse skulle lemna ett fördelaktigare resultat, an de jämnäriga, och det ehuru antalet timmerträd öfverhufvudtaget beräknats utgöra endast 34.7 ä 46.4 procent af det normala antalet stammar

22

inom fullslutna jämnäriga bestand, medan antalet träd i trakthyggesbeständ antagits uppgä tili 48.7 ä 64.7 procent af det normala antalet stammar.

Orsaken, hvarför jag sä omständligt och man künde säga elementärt behandlat detta ämne, är den, att det- samma synes vara främmande för mängen forstraan samt att jag velat, sävidt möjligt är, undanrödja hvarje miss- förständ om min uppfattning i saken. Vore nu beräknin- gen tili alla delar grundad ä fakta, hvilket tyvärr icke är fallet, hvad beträffar förhällandet med antalet stammar vid de olika brukningssätten, sä skulle däraf otvetydigt framgä:

a) att det rymligare ständrum, som vid blädnings- hygget beredes träden, väsentligen förkortar omdrefstiderna för uppdragande af timmerträd, sä att dessa tider för be- ständen i södra Finland äro 30 är kortare vid blädning an vid trakthygge, medan tidsskillnaden uppginge i mel- lersta Finland tili 26 och i norra Finland tili 23 är.

b) att stamantalet per hektar vid hvardera skogsbruks- sättet aftager med äldern och växtlighetsgraden ; äfvensom

c) att beständen i Doktom Blomqvists tabeller äro jämförelsevis tätt slutna för mellersta Finland och minst slutna för norra Finland.

Emot ofvanstäende beräkningar kommer mähända att göras hvarjehanda anmärkningar. För att, säsom man Säger, „mota Olle i grinden", tilläter jag mig att nu redan ä priori bemöta nägra inkast, hvilka motständarene tili denna teori möjligen künde framstäUa.

Man skall kanske säga, att de inom landet tagna profträden, pä hvilka beräkningarna om blädningsskogarne grundats, i allmänhet utvalts bland växtligare stammar. Detta pästäende mäste dock förfalla, om medelhöjdema för dessa profträd jämföras med de höjder, som ä sidan 24 i 3:dje bandet af Finska Forstföreningens Meddelanden af Doktorn Blomqvist uppgifvas i stört medeltal för tall inom olika landsdelar af Finland. Jämväl de höjdtal, som

23

finnas upptagna i Direktorn för Evois forstinstitut B. Erics- sons arbete „Oppi ja käsikirja metsätalouden järjestelyssä* och stä att läsas ä sidan 104 af berörda arbete, tala emot giltigheten af nu ifrägavarande anmärkning.

Antalet stammar per Hektar borde ej heller vara öfver- drifvet högt, da detsamma utgör blott 34.7 ä 46.4 procent af det normala antalet stammar i jämnäriga fullslutna be- stand samt grundytan per hektar i södra Finland upptagits tili högst 18.2 qvadratmeter, medan grundytan per hektar ä medelständorter i österrike af Anton Tichy beräknats inom blädskogar af gran uppgä tili minst 40.o qvadrat- meter.

Kunde jag genom denna afhandling i nägon man Visa haltlösheten af den hänsynslösa kritik, som mängen gäng utan kännedom i sak.riktas emot anhängare af den olikäldriga beständsformen, vore jag mer an tillfredsstäUd.

Albert Sivdn.

Om värdering af skogsbrandsskador.

I 20:de haftet af Finska Forstföreningens Meddelan- den har Forstmästaren T. A Heikel redogjort för sitt till- vägagäende vid värdesättning af timade brandskador ä skog. Det är med tillfredsställelse man läser dylika om ett själfständigt tankearbete vittnande artiklar, ty huru mycket man ocksä i enskildheter mä hafva att anmärka emot uttalandena i saken, utvisa desamma dock alltid intresse för ämnet och kunna genom meningsutbyten tili sin innebörd rättas och förfullständigas. Man mäste där- för i närvarande fall vara artikelns författare tacksam för att han tagit frägan tili tals; men fattar jag saken rätt, torde det dock blifva jämförelsevis fä af Meddelandenas läsarekrets, som i särskildheter kunna förena sig om det af Forstmästaren Heikel framstäUda förslaget. Detta inne- häller nämligen enligt min äsigt alltför mycket af person- lig äskädning beroende och därför i sak föga grundade bestämningar för att tjäna tili rättesnöre för bedömandena i ämnet, samt lemnar öfverhufvudtaget äfven fackmannen i villrädighet vidkommande tillgängen vid därvid använda värdefaktorers beräknande. Lätom oss nu emellertid ingä i en närmare granskning af artikeln i fräga!

Beträffande sättet för bestämmande af skogsmarkens värde framhäller förslagsställaren säsom mest praktiskt samt tillika säsom det riktigaste och för ändamälet lämpligaste, att man företrädesvis fäster afseende vid det värde ä ytenhe- ten, hvilket finnes „genom beräkning enligt ä orten gäl- lande pris vid hemmansköp". Detta är ju mycket kort

25

'Om godt sagdt, men da hemmanen i allmänhet säljas med mer eller raindre värdefulla äbyggnader, mer eller mindre bördiga och omsorgsfullt skötta odlingar och odlingsmar- ker, äfvensom med värdefullare och mindre värdefulla icke blott skogsmarker utan ocksä skogsbeständ, frägar man sig ofrivilligt, huru det af Forstmästaren Heikel anvisade sättet för bestämmande af jordvärdet kan vara det lämpli- gaste och mest praküska. I betraktande af att Forstmä- staren Heikel i sitt formulär tili „uppstäUning för värde- beräkningen" läter jordvärdet för växtlig skogsmark vexla frän 10 mark 13 penni tili 40 mark 52 penni per hektar kommer man tili den slutsatsen, att artikelförfattaren tankt sig ätskilliga grader af olika bördighet för skogsjorden. Medelvärdet för en hektar skogsmark utan växande skog blefve alltsä omkring 25 mark vid en räntefot af 3 pro- Cent. Huru Forstmästaren Heikel kommit tili antydda jord- värde för nordliga delen af mellersta Finlands och syd- liga delen af norra Finlands skogsmarker samt detta frän hemmansprisen är ätminstone för underskrifven nägot gät- fuUt, hvarför det vore önskligt att Forstmästaren Heikel ville meddela närmare besked härom.

Oegentligt och ogrundadt förefaller därjämte förfat- tarens förslag om reduktion af skogsbeständens medeläl- der i förhällande tili deras bristande slutenhet, ty därige- nom införes i beräkningen en fullkomligt oriktig värde- faktor. Sävidt jag kan förstä saken, är det enda riktiga tillvägagäendet härvid, att leta sig tili skogsbeständens medelälder och medelhöjd samt att mäta deras grundytor vid V2o:del af trädens höjd, ty med tillhjälp af dessa fak- torer och medelformtalet kan man temmeligen noggrant samt icke endast pä „mä fä" bestämma beständens vir- kesmassa och slujenhet per hektar i förhällande tili de likäldriga normala beständens kubikinnehäll och täthet pä samma ytenhet.

Hvad äter angär skogsmarkens genom branden för- minskade alstringsförmäga, sä kommer denna faktor alltid,

26

oberoende af sättet för uppskattningen däraf, att blifva föremäl för enhvar förrättningsmans subjektiva äskädning, för att icke säga godtycke; ty nägon fast hällpunkt för bedömandef däraf torde näppeligen kunna framställas och försigtigheten bjuder därför, att icke öfverskatta betydelsen af denna värdefaktor vid beräkningen af skogsbrands- skador.

Ingär man sedan i ett närmare betraktande af den formel för beräknande af produktionsvärdet, soin Forst- mästaren Heikel uppställt, sä kan man svärligen godkänna densamma. Förutsatt nämligen att man vid ränta pä ränta ä 3 procent künde medgifva nägra positiva jordvärden för absolut skogsmark i de trakter af landet, i hvilka förfat- taren verkställt sina förrättningar, sä blefve formein för skadebeloppets beräknande enligt Forstmästaren Heikels

ä

_:zliik)jn _ ^ .

n I

är emellertid förhällandet det att i de landsdelar, i hvilka Forstmästaren Heikel torde hafva utfört sina skogsbrands- värderingar, skogsjorden vid förenämnda räntefot ä skogs- kapitalet i allmänhet saknar ett egentligt värde, hvaremot pä utgiftssidan för skattejord kommer, utom kulturkostna- derna, värdet af ärliga skatter och kommunala onera, hvil- ket sistnämnda värde, fördeladt pä ytenheten künde be- tecknas med s och alltid inverkar pä produktionskostna- dernas storlek. Formeln för skadeersättningens beräknande

j ä + o \

blefve da S = sM._op -_l , ,^x m _ ^ } A. Jämväl.

\ Ö. op ' ^ n J

denna formel kan dock gifva ett för högt skadeersättnings- belopp, om man insätter ett godtyckligt värde pä p och icke lämpar räntefoten efter skogens växtlighet och afsätt- ningsförhällandena pä orten.

beteckning S = | (j_ i.op - i + k) m _ ^ j A ^). Men nu

0 Här har virkespriset betecknats med v, da p redan ingär i formein säsom beteckning af procenten.

27

Slutligen kan ju icke Forstmästaren Heikels satt att vid ränta pä ränta beräkna diskonteringsvärden lemnas oan-

märkt, ty da diskonteringsformeln är k = K — 7 , i hvil-

1.0p

ken formel k betecknar diskonteringsvärdet för äldem m

och K betecknar skogens värde vid äldern ä eller omlopps-

tiden, sä följer däraf att, om man insätter i stallet för p

talet 3 eller den ränta Forstmästaren Heikel i allmänhet an-

vändt, i stallet för K dess antagna värde 100 mark,

i stallet för ä 100 är och i slället för m 80 är, man fär

100 k = T— 2jj = 55 mark 37 penni, hvilket belopp skulle utgöra

det 80 är gamla beständets diskonteringsvärde.

Säsom af dessa anföranden framgär, äro Forstmästa- ren Heikels och mina äsigter tillsvidare tili den grad skilj- aktiga i sak, att de sannolikt erfordra närmare förklaras ä hvardera sidan, hvarförc jag nu afvaktar bemälde forst- mästares närmare andragande i frä^an och förbehäller mig att sedermera med anledning däraf fä framställa mina vi- dare pästäenden.

Albert Sivän.

Med anledning af Herr T, A, Heikels uppsats

;^0m värdering af branskador ä skogsmark^

Uti 20:de bandet af denna tidskrift ingär en uppsats af Forstmästaren T. A. Heikel med ofvan citerade rubrik. Da Herr H. säger att han „i litteraturen ej funnit den af honom använda metoden beskrifven" men antyder att densamma „sedermera torde blifvit tillämpad äfven af andra forstmän", anser jag mig i sakens intresse böra göra Herr H. och dem, som möjligen användt metoden i fräga, uppmärksamma pä de uppenbara fei, som vidläda densamma och Herr H:s framställning af saken i öfrigt. Da Herr H. äberopar litteraturen hade det varit skäl att helst nämna ett arbete pä skogsvärdeberäkningens om- räde. Att döma af Herr H:s uppsats inskränker sig hans kännedom härom tili A. Blomqvists „skoghushällningens nationalekonomi", hvilket arbete själffallet icke bordt äberopas i sädant syfte, synnerligast som förf. sjelf re- serverar sig däremot (pag. 14).

Förbigäende den del af Herr H:s uppsats, som han kallat sitt „praktiska tillvägagäende", säsom varande pä saken icke inverkande, bör hvad bestämmandet af skogs- markens värde vidkommer, anföras, att det väl icke kan anses säsom det „riktigaste" att använda „det jord värde, som fäs genom beräkning enligt ä orten gällande prisvid hemmansköp" (min kursivering). Vid hemmansköp ingär nämligen säväl odlad mark som skogsmark, med därä växande skog förutom äbyggnader m. m. Skulle nu ocksä de odlade egornas och äbyggnadernas pris afdragas frän

29

köpeskillingen, hvilket likväl i praktiken knappast kundc tillämpas, sä äterstär likväl ännu att skilja träkapitalets värde frän den äterstäende summan, hvilket redan skaHe föra oss in pä mähända mycket omfattande taxeringar och beräkningar af utaf branden oberörda omräden. Och resultatet blefve väl dessutom i mänga fall, att för skogs- marken ingeating betalats.

Herr H:s förslag mäste säledes anses som omöjligt säväl frän praktisk som teoretisk synpunkt.

Helt annoriunda ter sig förhällandet, om man kän- ner tili lokala pris vid köp eller försäljning af skogsmark, hvilket dock är mera sällsynt i värt land.

Herr H:s uppfattning om sättet att bestämma äldem hos skogsbeständ är högst kurios. Om täthetsgraden är normal, vore skogens äldern = den verkliga. Är slutnin- gen mindre, da är äldern = 0 + beständets verkliga älder!

Vore det fräga om beräkning af olikäldriga beständs sannolika medelälder, künde man möjligen spära en tanke häri, men derom synes ej alls vara fräga.

Säsom synonymt fösfaringssätt anföres vidare en „re- ducering af arealen". Detta leder helt enkelt därtill att skadeständ betalas för en del af den brandskade marken, men ej för heia ytan.

Detta förfarande skall vara betingadt däraf, att da beständets älder kommer att ingä säsom faktor vid beräk- ningen af beständets produktionsvärde, detta värde blefve för högt och skulle, enligt hvad Herr H. upplyser, jäm- väl innefatta värdet af de möjligen tidigare afverkade träden.

Beträffande markförsämringen genom branden, an- ser Herr H. att densamma borde uppskattas i förhällande tili den genom markens försämring förlängda omloppstiden (rättare produktionstiden).

Denna tanke är riktig. Men för detta ändamäl borde det högsta ekonomiska jordvärdet, som representeras af

30

den financiella omloppstiden, beräknas och detta värde jämföras med det värde, som skogsmarken representerar under den genom skogsbrandens inverkan förlängda pro- duktionstiden. Uti sin formel använder Herr H. likväl alls icke dessa värden.

Hvad slutligen kulturkostnadema vidkommer, sä utgär Herr H. frän den förutsättningen att nägra kultur- kostnader vid beständets anläggning alls icke förekommit. Han talar likväl om nödväudigheten att för framtiden be- räkna kulturkostnader för att icke ,,öfverhöfvan behöfva förlänga omloppstiden".

Att häri ligger en sammanblandning af begrepp, är alltför tydligt för enhvar med skogvärdeberäkningens ele- ment förtrogen person.

Om vi sedan öfvergä tili granskning af Herr H:s formler finna vi att Herr H. skrifver

1-) S = [[ü. l,op -j) + ü.l.op''- j)+K]-yp] A. hvari

S = skadebeloppet, som skall erläggas j = jordvärdet per ha ä = beständets älder 0 = antal är för markens friläge K = kulturkostnader vp = virkespris per ytenhet A = egofigurens areal p = procent („räntesats") eller om beständet vore utglesnat

2.) S =

ä [(j. 1,0p — ])m , . - • I Tvi

-— ~-^ + J- l'OP - J- + K] — vp

Om vi tili en början skrifva formein 1 pä öfligt satt, fä vi

S. = Ij (i.op - 1) + j a,op°- 1) -f K- vpj A.

31

ä Af formelns termer representerar j (i,op - l) den pä

jordvärdet upplupna räntan tili nuvarande tid (ä) och är

riktig.

Termen j/| ° _ I) skall representera skadeständet

för markens friläge under o är och borde säledes fattas som en kommande ränta, hvilken skall kapitaliseras tili nuvarande tid (skade ersättningen).

Dess värde blir da icke ej säsom Herr H. skrifvit, utan «=

i (1 V- 1) o l,op

Skadeständets belopp skall enligt Herr H:s formel ökas med kulturkostnaderna utan ränta och minskas med det uppskattade (försäljnings) värdet af den efter branden äterstäende skogen.

Formeln 2 är densamma förutom att arealen dar skall vara „reducerad**.

Sädant är Herr H:s produktionsvärde för det ä äriga beständet.

Enligt den af den moderna skogsvärdeberäkningen enhälligt godkända metoden för beräknande af ett be- ständskostnads- eller produktionsvärde är detsamma (Kv)

m m m-a m-b

Kv = (J + F) (l,op - 1) + K. l,op - (Ga l,op + Gb l,op . . . +)

hvarest

J = jordvärdet

F = Förvaltningskapitalet och andra onera

k = kulturkastnader

Ga, Gb . . . + värdet af under ären a, b . . . ingängna afkastningar (hjälpgallringar)

m = beständets älder

p = räntefoten

Hvad först jordvärdet beträffar bör principielt dess verkliga (kostnadsvärdet) insättas, men saknas tillförlitliga uppgifter härom beräknas markens ekonomiska värde.

32

Om beständet är jämnärigt, sä är värdet pä m gif- vet. Skulle beständet vara ojemnärigt bör medeläldern beräknas.

Uttrycket K.l.op , som betecknar kulturkostnadernas slutvärde med ränta pä ränta, inverkar betydligt pä be- ständets värde.

Den inkomst, som beständet redan gifvit represente-

m-a m-b

ras exakt af termernaOa i.op + Gb + i,op...

Nägra konstgrepp af den beskaffenhet, som Herr H. använder äro hvarken nödiga eller berättigade.

Att märka är att kostnadsvärdet ingalunda säsom Herr H. förutsätter, betingar en normal beständslutenhet Tvärtom — om en skogsegare med stora omkostnader an- lagt ett bestand pä ödelagd eller otjentlig mark och detta bestand tili följd af den däliga ständorten eller inträffade olyckor blir luckigt och glest, sä är han icke desto mindre berättigad att erhälla füll ersättning för sina . kostnader, som icke betingas af beständets slutenhet.

Redan metodens innebörd förutsätter att densamma bör tillämpas för beräkning af unga beständs värden. För beräknande af medelälders och närmast huggbara beständs- värden användes det af Herr H., säsom vi snart skola finna, med orätt förkastade kommande värdet.

Herr H. gör nämligen pästäendet att om ett beständs värde vid 100 ärs älder vore 100 mark, sä vore dess värde vid 80 ärs älder enligt 5 o/o enkel ränta = 0; det 90 äriga beständets värde vore deremot 50 mark och det 95 äriga beständets värde 75 mark.

Huru skall detta vara möjligt?

„Antagom" — för att begagna Herr H:s uttryck — att jag efter 20 är har en inkomst pä 100 mark och skulle be Herr H. köpa af mig denna inkomst mot 5 o/o enkel ränta, sä skulle Herr H. för min efter 20 är tili be- talning förfallna inkomst gifva mig 0, men skulle väl efter nämda tid med godt samvete uppbära mina 100 mark.

33

Detta räkningssätt kallar Herr H. „diskontering med en icke obillig räntesats**. Och pä grund af denna kal- kyl anser Herr H. det „vara tillfylles för att visa tili hvilka omöjliga resultat ett sädant förfarande (nätnl. användande af beständets kommande värdel) skulle leda**. Exempla sunt odiosa!

Rätt räknad vore det 80 äriga beständets diskonte- rade värde efter 5 o/o enkel ränta = 50 mark; det 90 äriga beständets värde = 66 mark 66 p. och det 95 äriga be- ständets värde = 80 mark.

Emellertid är det fullkomligt orätt att använda enkel ränteberäkning vid diskontering da sammansatt ränta blifvit använd vid prolongering och därefter jämföra resul- taten. Herr H. hade äfven i senare fallet bordt räkna med ränta pä ränta.

Rätt räknadt hade värdena da utfallit enligt 5 o/o räntefot:

för det 80 äriga beständet = 37 mark 69 p. n n 90 „ „ = 61 , 39 „

. » 95 , , = 78 , 35 „

Skulle Herr H. känt tili sammanhanget mellan „det

kommande värdet" och „produktionsvärdet", sä hade den

förintande kritiken hell säkert uteblifvit. Ty utan svärig-

het kan bevisas att under normala förhällanden

m m m-a m-b

(J + F) (l.op- - 1) + K l,op - (G l.op + G l.op ) =

a b

ä-a ä-b u-m

H + G l,op + G l.op — (J + F) (Uop - 1)

a^ b

ä-m l.op

hvarest venstra membrum = kostnadsvärdet och högra membrum = det kommande värdet (H = afkastningens värde vid huggbarhetsäldern).

Uti vanliga fall är det kommande värdet, tvärtemot hvad Herr H. anför, för medelälders och närmast hugg-

3

34

bara bestand att föredraga framför produktions eller kost- nadsväidet, emedan det framtida värdet kan baseras pä beständets nuvarande beskaffenhet, kända virkespriser m. m„ som giiva en sakligare grund för beräkningen an pro- duktionsvärdet, hvilket baserar sig pä en förgängen tid- rymd. Det kommande värdet är det objektiva värdet, produktionsvärdet äter representerar det subjektiva värdet. Häri ligger innebörden för metodemas användante.

Da Herr H., säsom jag redan anfört inleder sin ar- tlkel med upplysningen att han „i litteraturen ej funnit den af honom använda metoden beskrifven** sä ville jag härtill anföra, att det af det sagda redan torde tili fyllest framgä, hvarföre Herr H:s metod saknas i litteraturen och själffallet icke häller kan komma att vinna nägon plats i densamma.

B. E.

Beteckningssättet för beständstätheten.

I vära kartabeskrifningsblanketter förekommer bl. a. en kolumn för antecknandet af beständstätheten eller slutenhetsgraden. Denna har hittills betecknats med de af framlidne Direktorn för Evois forstinstitut Dr Blomqvist införda talen:

1 = träng slutenhet.

0,9 = tat

0,8 = normal „

0,7 = svag

0,6 = rubbad „

0,B = bristande „

0,4 = fröträdsställning (80—120 trän per har).

0,3 = gles fröträdsställning.

0,2 = öfverständarebeständ.

0,1 = nägra fä öfverständare.

Detta Schema, uppstäldt urspungligen för tallen, har sedermera användts för betecknandet af beständsslutenhe- ten i alla säväl rena som blandade barrträdsbeständ. Ehuru detta Schema användts under decennier och sälunda har häfden för sig, vägar jag dock pästä att det är praktiskt oanvändbart och skall i korthet försöka bevisa sanningen af detta pästäende, samt tillika pävisa ett, enl. mitt för- menande, synnerligen praktiskt och enkelt satt för beteck- nandet af slutenhetsgraden, användbart för hvarje bestand rent eller blandadt.

Lät oss tili utgängspunkt t. ex. taga talet 0,8, hvilket enl. ofvanstäende Schema betecknar normal slutenhet hos

36

ett bestand. Frägas da hurudant är da ett normalt be- stand, den ena definierar det pä ett, den andra pä ett an- nat satt, mer eller mindre sväfvande och oklart, och resul- tatet blir en definition som ej är nägon definition alls. Jag tror att det föröfrigt är komplett omöjligt att definiera begreppet „normalt bestand**, emedan det som möjligen kan betecknas säsom normalt i Lappland i södra Finland, endast skulle anses motsvara fordringarna pä fröträdsställ- ning och tvärtom. — Huru praktiskt ett dylikt beteck- ningssätt är, som mäste modifieras efter hvarje breddgrad, efter olika Standort och jordmän samt beständets älder, samt ytterst i hvarje fall är beroende af taxatoms subjek- tiva omdömesförmäga, torde vara ganska lätt att afgöra.

Säsom redan nämdes är detta Schema uppkonstrue- radt för tallen, men har oegentligt nog äfven tillämpats pä granbeständ, medan det ej alls kunnat användas pä löfskogen.

Vill man nu nödvändigt hälla pä ett abstrakt beteck- ningssätt för beständstätheten sä äterstär ej annat val, an att konstruera tili nägra nya täthetsskalor för granen och björken samt blandbeständen, hvilka skalor sedan enl. subjektivt omdöme mäste modifieras efter behof, och sä hafva vi dragit ut den yttersta konsekvensen af att blanda bort en enkel sak.

Men, som sagdt, vi hafva nöjt oss hittills med en enda skala och den har varit aldeles tillfyllest för att fä täthetstkolumnen fyld — fyld „pä höft", ty hufvudsaken har varit att dar skall finnas ett tal, och äfven den samvest- grannaste förrättningsman har, sedan han kommit under- fund med omöjligheten att ens närmelsevis exakt kunna med nuvarande beteckningssätt fylla kolumnen i fräga, „klipt tili pä Guds försyn", som det heter.

Sedan man kommit tili insigt om beteckningssättets opraktiskhet eller rent af oanvändbarhet, frägar man sig själf och sina kamrater, huruvida det ej funnes ett beteck- ningssätt för beständstätheten, som vore bygt pä en sä-

37

ker grund, den dar uteslöte det subjektiva omdömet. — Härtill svarar jag. Jo, det finnes ett satt att angifva slutenhetsgraden som utesluter hvarje subjektivitet, ett beteckningssätt som är användbart för alla bestand, utan afseende pä trädslag och älder för alla breddgrader och hvarje Standort och jordmän och det utan nägon som halst modifikation — mark väl.

Inför i täthetskolumnen ett tal, som i meter anger medelafständet mellan de beständbildande träden, och ett sädant tal erhäller man lätt genom direkt mätning, om man ej kan lita pä sitt ögonmätt sä pass mycket. Med tillhjälp af ett dylikt tal och äldern kan jag direkte utan reduktioner och deduktioner göra mig en klar bild af beständets i fräga älder, medan jag med det hittills an- vända schemat endast kan bilda mig en ytterst sväfvande, oftast grundfalsk föreställning om ett beständs utseende. —

Detta af mig nu anförda sättet att beteckna slu- tenhetsgraden har blott ett fei — det är aldeles för enkelt och ser sä olärdt ut i bredd med de gamla decimaltalen. Men underställande detta förslag vederbörande skogsmäns bepröfvande, hoppas jag att detta skall finna näd inför de „praktiska" forstmännens ögon samt att det, engäng infördt, skall, „kammarherrarna" tili fasa, uttränga det nu rädande decimalsystemet, hvilket i all sin lärdom, eller kanske just genom sin lärdom, urartat tili en stör humbug.

R, Malmborg.

Bihang tili

Forstentomologiskt smäplock

af

K. 0. EIfving.

Nedanstäende annotationer utgöra fortsättning pä den Serie som under Lektor Furuhjelms tid päbörjats och äro dels af mig, dels af mina elever gjorda under ären 1901 och 1902 eller den tid jag värkade som lärare vid Evois Forstinstitut och torde, da de endast omfatta 2 är lämpli- gast kunna hänföras som bihang tili den af mig i med- delandenas XX Band publicerade uppsatsen med ofvan- stäende namn. Nämnas kan, att jag under sommaren 1901 ej vistades ä Institutet annat an försommaren tili den 15 juni, sommaren 1902 äter tili medlet af September. Ännu bör annoteras, att sommaren 1902 var nägot sen och kall.

Anm. De flesta här anförda iakttagelsema äro gjorda inom Evois kronopark — nägra fä inom parentes anförda utom densamma.

I. Coleoptera.

Melolontha Hippocastani Fbr.

Svärmade (e) 1914/vOl Rönneberg & Munsterhjelm 19 10/V02 1 ex. I ^ i jorden K. Tammelander. 1922/v02 Svärmade. W. Borg.

Vid plantskolearbetena under förra hälften af mig 1902 anträffades c. 200 larver, flertalet 1 äriga, ett tiotal 2 äriga, c. 150 3 äriga.

39

Under sommaren 1902 observerades ganska mycket af ollonborrelarver skadade plantor i plantskoloma bade af tall, gran, lärkträd, Pichta, Balsamgran och i hög grad favoriserades Pinus Banksiana plantor. Samma var enl. Forstm. Tammelanders utsago fallet sommaren 1901.

Anomala Frischt übst 28.VII.1902. Ett ex. I. togs K. Tammelander.

Elater (Corymbites) aeneus L

I. synlig 25.V.1902. K. O. E— g. Enstaka larver togos i plantskolan, sällskapande med Melol. larver.

Buprestis (Dicerca) acuminata PalL 24.VII.1902. I. togs vid Kuohijärvi. K. O. E— g.

Buprestis (Ancylochirä) rustica L 27.VII.1902. I. tagen af K. O. E— g.

Rhynchites Betulae L

3. VI. 1901. Har börjat pä med sina bladrullor. K. O. E-g.

(Apodenis Coryli L.) 21 .VII. 1902. I. togs p& hassel i Lampis. K. O. E— g.

Hylobius Abietis L

13.VI.1902. Svärmade. K. O. E— g. 5.VIII.1902. Ett. ex. krypande pä byggningsvägg. K. O. E— g.

Pissodes notatus Fabr.

11.VI.1901. En larv + 2 puppor togos vid rothal- sen af tall. K.O. E— g. 4.VI.1902. Pararsig. K. O. E— g.

40

Pissodes Pini L

30.V.1902. Observerad I. (e) K. O. E— g. 13.VI.1902. ^

Flyger. K. O. E-g. j

Hylastes ater (L) Fabr. #

13.VI.1902. Svärmar. K. O. E-g. 22.VII.1902. stubbar dels ägglägg. dels larver. K. O. E— g.

Hylastes palliatus Gyll.

28.1V.1901. Svärmar. K. O. E— g. 12.VII1.1902. Larv + puppa. K. O. E— g. (25.VII.1902. I. i granstubbar vid Vihavuosi. K. O. E — g).

Hylargus (myelophilas) piniperda L

27.IV.1901. Svärmar. K. O. E-g. 5.V.1902. Svär- mar. K.O.E— g. 29.V.1902. Modergängar c. 6 cm. länga. K. O. E— g. 22.VII.1902 stora larver, moderdjur ännu lef- vande. K. O. E— g.

Hosten 1901 förekom ytterst allmän skadegörelse af M. pinip., sä att marken ställvis var tätt öfversällad med nedfallna skott.

Hylargus (myelophilas) minor Hort.

28.IV.1901. Svärmar. K. O. E— g. 2.V.1901. Bor- rar in sig under barken af tall. K. O. E— g. 5.IX.1902. Ett ex. krypande pä tallstam. K. O. E— g.

Xyloteras lineatas Oliv.

23.IV.1901 Flog (e) C. Munsterhjelm. 4.V.1902. Ett ex. I. K. O. E— g. 12.VIII.1902. Larv. puppa och nyss utbildade I. K. O. E— g.

Cryptargas cinereas Hbst. 19.VII.1902. I. tagen under tallbark. K. O. E-g.

41

{Cryptargüs pusillus GylL)

25.VII.1902. I. tagen i granstubbar vid Vihavuosi. K. O. E-g.

Tomicus dupUcatiis Sahlb.

5.IX.1902. L, larv o. puppa togos vid Hokajärvi. K. O. E-g.

Tomicus acuminatas GylL

22.VII.1902. Äggläggande. K. O. E— g. 5.IX.1902. I. talr., larver + puppor under barken af tall. K. O. E— g.

Tomicus stenographus Duft

22.VII.1902. Dels äggläggande, dels i larv och pupp- stadium. K. O. E— g.

Tomicus typographus L

13.V.1901. Borrar in sig. K. O. E-g. 2.VI.1902. Borrat in sig. K. O. E— g. 22.VII.1902. Äggläggande. K. O. E— g. 5.IX.1902. I., larv mäst puppor. K. O. E-g.

Tomicus proximus Eichh,

4.V.1902. 2 ex. krypande pä fälldt virke. K. O. E— g. 19.VII.1902. Lägger ägg. K. O. E-g. 22.VII.1902. D:o. 5.IX.1902. Larv, puppa o. imago under bark af tall. K. O. E-g.

(Tomicus nigritus Oyll.)

25.VII.1902. I. togs i granstubbar vid Vihavuosi. K.

0. E-g.

Tomicus {Pityogenes) chalcographus L.

22.VII.1902. Lägger ägg. K. O. E-g. 5.IX.1902.

1, larv mäst puppor under bark af gran. K. O. E— g.

42

Tomicus (Pityogenes) 4-dens Fahr, 19.VII.1902. Lägger ägg. K. O. E-g.

Dryocoetes autographus Ratz.

30. V. 1902. Flyger. K. O. E— g. 5.IX.1902. I larv + puppa under bark af gran. K. O. E— g.

Asemum striatum Leach.

3.VI.1901. I. syniig. K. O. E-g. 3.VIII.1902. I rörelse. K. O. E— g.

Criocephalüs rusticus L 6.VIII.1902. Ett ex. togs af T. Rydman.

CalUdium violaceum L 23.IV.1902. Ett ex. visar sig W. Borg.

Rhagium inqvisitor L 30.IV.1901. Tagen af O. Herpman.

Acanthocinus aedilis L 28.IV. 1901. Ärets första ex. syniiga. K. O. E— g.

Monochamus sutor L 16.VII.1902. I. tagen i Wesijako. K. O. E— g.

Lamia textor L 16.Vn.l902. I. tagen i Wesijako. K. O. E— g.

Saperda Carcharias L 19.Vin.l902. Ett ex. I. tagen af K. O. E-g.

Luperus pinicola Duft, 21. VII. 1902. 4 ex. togos pä tall. K. O. E— g.

43

Chrysomela (Melasoma) aenea L 3.VI.1901. I. tagen K. O. E— g.

Melasoma Populi L. 3.VI.1901. I. tagen K. O. E-g.

n. Iiepidoptera.

Sphinx pinastri L

8.VI.1901. Svärmar. K. O. E— g. 1.VII.1902. 4 ex. I. infängades. K. O. E — g.

Lasiocampa pini L

4.VI.1902. Larv. halfväxt (e) togs pä tall, förpuppade sig 30.VI. kläcktes 27.VIIL Den 14 augusti togs en nästan enfärgad mörk färgvarietet i ett grankärr af T. Rydman.

Oastropacha qvercus L.

2.VI.1902 togos nästan fullväxta larver pä lärkträd, uppföddes enbart med lärkträdsbarr och förpuppade sig 22.VII— 2.VIII, kläcktes efter öfvervintring följande vär. K. O. E-g.

Arctia Caja L

2.VI.1902. Larver anträffades pä Larix och uppföd- des härpä med lärkträdsbarr och gäfvo imagines. K. O. E-g.

Endromis versicolora L En ^ infängades 9.V.1901 af C. Munsterhjelm.

Phalera bucephala L 26.VI.1902. Ett ex. infängades. K. O. E— g.

44

Panolis piniperda L (griseovariegata Goeze). 29.V.1902. Infängades 7 ex. ^9 af K. O. E— g.

Brephos parthenias L 21.IV.1901. Flyger. K. O. E— g.

Fidonia piniaria L

15.VII.1902. Flog talrikt, endast cfj vid Mustajärvi torp. K. O. E— g. 18.VII. Endast en och annan individ synlig. K. O. E— g.

Tortrix (Retinia) resinella L 4.VI.1902. Puppor togos. K. O. E— g.

Tortrix (Retinia) turionana Hbn.

4.VI.1902. Puppor, hvilande i tallknoppar, togos, ^

kläcktes 17-18.VI. K. O. E— g. I

Tortrix (Grapholita) tedella CL

15.VII.1902. Flyger rikligt. S.VIII. Enstaka ex. af fjäriln sägs ännu. 6. VIII. Ett ex. sägs. lO.VIII. Ett ex. sägs. K. O. E— g.

III. Hymcnoptcra.

Lophyrus rufus KL \

19.III.1901. Öfvervintrande ägg anträffades. K. O. E— g. 2.VI.1901. Larver kläcktes ute i det fria K. O. E — g. 1.VII.1902. Larver observerades, antagligen kläckta en vecka tidigare K. O. E— g. 10.VIII.19O2. Larver ungf. halfväxta K. O. E— g. 12.VIII.1902. Kokong (e) anträffa- des i jorden K. O. E— g.

45

Nematas Abietum Htg.

19.VII.1902. Larver höllo pä att gä ner i jorden för att förpuppas, nägra intogos, förpuppade sig 27.VII, men kläckningen lyckades ej. K. O. E— g.

Nematas Erichsonii Htg,

3.VIII.1902. Halfväxta larver anträffades pä c. 20 äriga Urix sibirica. K. O. E— g. 10.VIII.1902. Larver anträf- fades massvis frän alldeles smä tili nästan fullväxta, deras frat började i toppen, smäningom gick det nerät, nästan enbart kortskottsbarren förtärdes, endast undantagsvis läng- skottsbarren. 29.VIII hade larverna delvis gätt ner i jor- den, delvis fortsatte de fratet i träden och ännu 5.IX säg man en del larver ätande. K. O. E— g.

Sirex gigas L 7.IX.1902. Flyger. K. O. E-g.

IV. Hemiptera.

Chermes Lands Htg.

24.V.1901. Lägger ägg, delvis utkläckta larver. K. O. E-g.

Lachnus sp ?

I slutet af maj bade 1901 och 1902 observerades en myckenhet stora barklöss ä stammen nära toppen af c. 20 äriga Abies sibirica. Ocksä ä grenarnes undre sida mäst närmast stammen höllo dessa barklöss tili i stora massor. Deras skadlighet förmärktes genom att mörka, kräftsär lik- nande ojämnheter uppstodo pä barken, samt topparne ä en del träd gingo ut. Ännu inpä September mänad ser man lössen ä träden. För att fördrifva dessa löss, be- sprutades träden med petroleumemulsioner, men visade

46

dessa sig ej vara füllt effektiva, emedan ej alla individer künde ätkommas vid besprutningen, en del djur bedöfva- des blott häraf, men vaknade senare äter tili lif.

För Chermes Laricis synes 3^/o lysoUösning nog värksam, men mäste besprutningen upprepas par 3 ggr. Nesslers vätska gör god effekt, men ställer sig för dyr.

Schizoneara Ulmi L och compressa Koch.

hemsökte almama vid Institutet, den förra arten Ul- mus campestris X seabra, den senare U. pedunculata och funnos hvardera bladlusarternas gallbildningar ytterst all- mänt ä de fä Ulnius exemplar, som växa inom Institutets omräde. 11.VIII.1902. K. O. E-g.

Kirjallisuutta. — Litteratur.

Eckstein, Karl: Die Technik des Forstschutzes gegen Tiere. 188 pag. 80, 52 Textabbildungen. Berlin, Paul Parey 1904. Preis Rmk. 4: 50.

Äter har ett alster urförfattarenserkändtflitiga penna sett dagen. Föreliggande arbete utgör en för praktiskt ändamäl afsedd redogöselse öfver medlen för de forstligt skadliga djurens bekämpande. Härvid har författaren en- dast berört de medel, hvilka han anser vara füllt effek- tiva, och betonar, att han uteslutit behandlingen af sä- dana arter, mot hvilka man ej äger andra utvägar an de enskilda individernas aflägsnande och dödande. För hvarje omnämd art har författaren dessutom intagit en kort be- skrifning öfver dess lefnadsvanor och dess satt att skada, hvarjämte för insekterna de mest i ögonen fallande ortka- raktärerna äro angifna.

Bokens innehäll sönderfaller i 3 afdelningar: I. Kampen mot de forstligt skadliga ryggradsdjuren. U. , « n » n leddjuren.

in. Forstligt skadliga djur ur öfriga insektordningar.

Säsom ett bihang i slutet af boken ingä talrika for- mulär tili tabeller för olika slag af notiser öfver insekt- härjningars uppträdande, ätgärderna för deras hämmande, kostnader m. m.

Mot indelningen af bokens innehäll kan anmärkas, att den III afdelningen är oegentligt skild frän den II, da ju alla insekter äro leddjur, och finner sitt försvar endast däri, att inom den förutnämda afdelningen behandlas blott mindre viktiga insektordningar med i forstligt afseende endast fä anmärkningsvärda arter.

Emot enskildheter i arbetet funnes väl smärre an- märkningar att göra, sälunda anser jag fäglarne nägot för knapphändigt behandlade. — Säsom medel mot bofin- kens skadegörelser hade anläggande af trädgaller öfver plantsängame förtjänat. beaktande. I fräga om tjädern hade anvisandet af medel för talltopparnes skyddande

48

varit nästan viktigare, an plantsängars skyddande mot nämda fägel. Hackspettens frökomsumtion hade kunnat omnämnas, likasä korsnäbbarnes. I fräga om smäfjärilar- nes utrotande har författaren felat emot sin egen utgängs- punkt, och behandlat äfven sädana arter, som mäste ut- rotas individ för individ — detta vare dock ej sagdt som ett klander, emedan eljest viktiga arter lielt och hallet slutits utom ramen för bokens innehälll

Arbetet säsom helhet betraktadt förtjänar dock att finnas i hvarje forstmans bibliotek, ehuru jag, da det gäl- 1er att innesluta det i vära finska forstmans ätanke, ej kan underläta att nämna, att det säväl i fräga om däri behandlade arter, som med afseende ä bekämpningsät- gärder naturligtvis tili en del är anpassadt för tyska för- hällanden och förutsätter för sin praktiska användbarhet en god portion forstentomologiskt vetande. Nägra nya medel af anmärkningsvärdare slag har författaren ej häller i sitt opus presenterat, men har hans bok sitt förnämsta värde i, att den samlat pä ett stalle det hufvudsakliga af hvad man i detta nu känner om forstskyddets teknik.

K. O. E-g,

Die Begründung naiurgemässer Hochwaldbestände von Rudolph Jankowsky, 3 Auflage. Paul Parey. Berlin 1904.

Tämä kirja on saavuttanut sangen suurta suosiota siitä päättäen, että siitä aivan lyhyessä ajassa on painettu kolme painosta. Ensimäinen painos ilmestyi heinäkuussa 1903, toinen syyskuussa samana vuonna ja kolmas hel- mikuussa tänä vuonna. Tekijä on eräs itävaltalainen met- sänhoitaja, joka on piirinhoitajana itävaltalaisessa osassa Schlesiaa, verrattain lähellä Preussin rajaa. Kaikesta päät- täen ei hän ole mikään kyyhkysenpoika enää eikä aivan ensivuotisia kokemuksiansa esille tuo. Hän tuo sanotta- vansa sangen hauskasti esiin eikä tuota saksalaista pitkä- veteisyyttä ole huomattavissa. Mutta huomattavaa on, että hän ei esiinnykään minkäänlaisena tieteen vaan käy- tännön miehenä. — Suomalainen metsänhoitaja ei vali- tettavasti hänen kirjastaan voi itselleen omaksua muuta kuin perusajatukset ja luultavaa on, ettei hänen kirjansa voi antaa päteviä neuvoja hyvinkään suurelle lukijakun- nalle, sillä tekijä näyttää enimmäkseen nojautuvan samalla työmaalla saamiinsa kokemuksiin.

49

Että tekijä metsän luontaisiin uudistustapoihin ei lue paljaaksi hakkuuta, huomataan esim. muutamista, puu- lajin valintaa koskevasta luvusta otetuista riveistä. Va- littaessaan sitä, että viimeisten 70 ä 80 vuoden kuluessa puulajia valittaessa etupäässä kuuselle on annettu valta- asema, ja koettaessaan selittää syytä tähän, sanoo tekijä: „Vähimmän oikeutetulta tuntuu koimas syy, joka myöskin on osaltaan vaikuttanut kuusen suunnattomaan leviämiseen nim. inhimillinen mukavuus ja turhuus. Paljaaksi hak- kuUjhakkuualanpolttaminen (Schlagabbrennen) ja kuusen kei- nollinen kasvattaminen ovat töitä, joita enimmäkseen voi- daan johtaa viheriän pöydän äärestä, toimistosta käsin ja niiden toimittaminen ei ylimalkaan nouse koulunkäyneen metsänvartijan (Fortswart) intelligenssin tasoa korkeammalle. Kuinka mukava taloudenjohtajalle ja kuinka varma tulosl Lyhyessä ajassa alkaa kuusi hyötyvästi kasvaa, koko ala näyttää nun järjestetyltä, siistiltä, nätiltä, että maallikko- kin on ihastuksissaan ikäänkuin sotamiehiksi järjestyneistä taimista ja siitä seikasta, ettei ole ainoatakaan neliömetriä maata, jossa ei kasvaisi puuta".

Puhtaita metsikoita ja puulajien kasvattamista schab- lonimaisesti tekijä vihaa ja sanoo puulajin valinnasta pu- huessaan seuraavat mieleenpantavat sanat:

„Metsätuotannon ensimäisenä päämääränä on kui- tenkin täyttää ahtaamman piirin (paikalliset) tarpeet; se ala joka jää, käytettäköön aina vientiä eniten tyydyttävän puulajin kasvattamiseen. Tuntuu joka tapauksessa us- kalletulta, metsätalouden yhdelle ainoalle kortille, yhden ainoan puulajin varaan asettaminen ; sen kaukaisen ajan tarpeet ja kauppasuhteet, jota varten meidän taloutemme on tähdätty, ovat arvaamattomat ja siitä syystä on jonkun erityisen puulajin tuottaman taloudellisen arvon ennakolta laskeminen aina riidanalainen (anfechtbar)."

Hän suosittelee etupäässä sekametsikkoja, mutta sa- noo niistä, että „toisiinsa yhtyvät (innige) ja moninaiset metsikkosekotukset keinollista tietä tuskin ovat saavutet- tavissa". Hänen oppinsa perustuu siis siihen, että nuo- rennos on saatava ainoastaan luonnon itsensä avuUa.

Luontoisesta uudistuksesta puhuessaan koskettelee tekijä eri luvuissa tavallisimpain puulajien luonnollista ja yhdistettyä (kombinierte) nuorentumista, ja puhuu esim. pyökki-, tammi-, haapa-, kuusi-, saksan kuusi- ja mänty- metsikkojen uudistumisesta.

50

Männystä lausuu tekijä m. m. seuraavaa, joka pa- raiten todistaa meille, että tekijän sanat eivät aina meikä- läisiin oloihin sovellu:

„Mänty puhtaissa metsikoissa on, jos aivan sopimat- tomalle maalle kasvatettua kuusta ei oteta lukuun kaikista kotimaisista puista vaaroille enimmin altis puu". (Siv. 32) „Luontaiseen uudistumiseen on mänty ainoastaan vähän taipuvainen* (Siv. 33).

Puhuessaan sekametsien kasvattamisen yleisistä ta- voista ottaa puhuja esimerkkiä omasta hoitoalueestaan ja sanoo menettelevänsä suunnilleen seuraavalla tavalla. Uudistettavassa metsikossa toimitetaan ensin puhdistus- hakkuu (Reinigungshieb), joka koskee ei ainoastaan vial- lisia, sairaita, kasvamattomia yksilöitä kaikkia puulajia, vaan joka poistaa kokonaan tai osaksi myöskin sellaiset puut, joita vastaisessa metsikossa ei ollenkaan tahi ainoas- taan vähissä väärin tahdotaan kasvattaa. Metsikko on aivan sulkeutunut jo tukahduttaa mahdoUisesti nousseet, epämieluisat taimet. Tämän perästä toimitetaan — epä- määräisen ajan kuluttua — ensimäinen uudistushakkuu. Onko tämä tehtävä samalla lailla koko metsikossa eli ai- noastaan ryhmittäisin, onko harvennettava enemmän eli vähemmän, se riippuu maanlaadusta ja puulajista; joka tapauksessa tulee paikallisen kokemuksen olla tässä mää- räävänä. Metsä saa tämän perästä levätä ja odotetaan enimmin halutun puulajin nousemista. Tämä tapahtuu useimmiten ryhmittäisin, mutta täytyy täydentää kylvämällä ja kun täydellinen nuorentuminen on tapahtunut täytyy taimille antaa valoa. Päämetsikossa toimitetaan sen täh- den ankara vaiohakkuu; sellaiset paikat, joissa nuoren- nosta puuttuu, täydennetään istutuksella. Kun uusi metsä kaikkialla näjrttää päässeen hyvään alkuun, kaadetaan jä- lellä oleva vanha metsä.

Erityisissä luvuissa puhuu tekijä „von Nachbesse- rungen und Komplettierung" ja „Durchjätungshieb," joka on jonkunlainen taimiston apuharvennus ja selittää erit- täin intressantissa kappaleessa esimerkeillä, joita kartoilla valaistaan, omassa hoitoalueessaan noudattamistaan me> toodeista.

Kirjan sujuva tyyli ja tunne siitä, että sen tekijä on avosilmäinen, virkeä henkilö, tekee sen lukemisen virkistä- väksi ja monessa suhteessa opettavaiseksi.

A. B. H— r.

Puutavaramarkkinat*).

Puutavaramarkkinat ovat lamassa. Tämä tärkeintä vientitavaraamme kipeästi kohtaava tosiseikka ei enää liene kiellettävissä. Itä-aasian sodan synnyttämät häiriöt raha- asioissa, huonot rahtimaksut, laimentunut rakennusinto, epä- vakaiset olot etelä-Afrikassa y. m. asianhaarat ovat arvelut- tavassa määrässä peloittaneet ostajia täydentämästä puu- tavaravarastojaan. Toivoen, että seuraavan päivän notee- raus tekisi tarpeellisen varaston hankkitnisen mahdoUiseksi vieläkin huokeammalla, ovat he ulottaneet varovaisuutensa nun pitkäUe, että pitävät varastossa ainoastaan käsikauppa- tarpeen. Luonnolliselta tuntuu, että moinen varovaisuus ajanpitkään matkaansaattaa suotavan muutoksen markki- nain tilassa, mutta niinkauvan kuin heikkoluottoisemmat ulosviejät ovat pakoitetut realiseeraamaan tavaransa ostajien määräämistä hinnoista, ei tämä muutos liene toteutetta- vissa. Vankat ulosvientiliikkeet taasen, jotka, raakatava- ransa ovat ostaneet suotuisten hintain vallitessa eivät luon- nollisesti halua suoranaista tappiota, vaan asettuvat myyn- nin suhteen odottavalle kannalle. Toivokaamme, etteivät siinä pety.

Mitä eri sorttimentteihin tulee, nun ovat lankut ja yleensä paksumpi puutavara vaikeammin kaupittavat; näissä lajeissa onkin hintojen laskeutuminen tuntuvin.

Petäjäisistä Valkeanmeren lankuista tarjotaan Englan- nissa Lff 8. — Kapmaassa lankut tuskin nimeksikään käy- vät kaupaksi; sikäläiset ostajat vaativat sen lisäksi erikoisia pituuksia, joita myyjillä harvoin on tarjona.

Petäjäbattensista maksetaan Lff- 7 — ; kuusisista Lffi 6.6. Viimeksimainittujen hinta Saksassa on M. 130 — 7"; 125 M. — 6"; M. 120 - 5".

Yleensä voidaan sanoa, että hienoUa tavaralla on laa- tuunsa nähden parempi menekki kuin paksummalla.

^) Kirjotus tehty jo viime marraskuussa.

52

Toistaiseksi vaikutta markkinain painostava tila met- sien myyntiin ainoastaan siten, että raakaineen kysyntä yleisen raha-ahtauden vuoksi on laimeampi. Metsistä mak- setut hinnat ovat likimiten samat kuin edellisinä vuosina, lukuunottamatta tarjouksia eräistä kruununmetsistä varsin- kin Kuopion läänin tarkastuspiirissä, jossa tarjottu puu- määrä nykyisin näyttää olevan suurempi, kuin minkä sikä- läiset sahalaitokset kykenevät valmistamaan.

—5.

53

O 0)

(0

c c o

> 0

a

0 O

3 -C 0

0 >

0

3

a

c o

>

s

11

==1

'S

c

CO

¥ o

KO ^

I -5

E^ xo

CO 3b >»

■:-"•

O .CM CO ^.5

CO _ CO

-C0<

T?^^u5S

^ci^ :r

CO

.©2 ^ "K 'S '^ CO o

*v 3 »CO ■*-'

fcgE

bJ

i?5tO"^ I O iO t«- t^ Tj« «O CS

OiOQQ

COCOCOTfCOCOCOCOlOiOCOCMTfCMCO'^

" E

d ö| I l<

O -.41

(£P

O .^

es-g

b

E

CO

CO

c5?

d

>

s s

D.

E

SO CO

5 CO 2s

3 h« CO Qi

r/^ CO > -^

hu:

)oooiCMt-*ioo»-'t^oor^^< )h«*oo^Tj«ocM^oo^a5t»-c

s

lOt^CO tO -^ Tf Tf O) 05 Q "^ iO 05 t^ p- ^ ^ -^00'^ CS -^

54

—	3 O
M	•c?
	cc
^	•^
3	>>
	*i

c

3 k.

^ I

o

c S

8

3 3

<£

(MC

E

ä

CO

CA

3 O

3

^* CO

.-« -

O. (M

lS2 ^^'^".-^

;= >> . CO Ä

< r r

^ — CS (N ^iO

■«**<Nt--

CO

O —

CQ

*^ 3

«« o

g< E

F. . i« c/) Qu

s

c^»

-^ CO

so.

o<oc25

CO «5 TT CO 7* Ol

<or«^oco(NO

S|E.o.o-g b J< 4S _S S is

E^- ^

^^'^ 00-g«

ZT

CO

>

'«dE

I 0»0 — 00(nS(M

COCO'^CO^OO'^COCM

«o

«0

ö ?ö 8Ö

ll^lsilil

«3 hfii >>F. F. Fs 3

. j3 C **•

^ Ig "^1

COOCSCOC^CO^lO«-' O>0000*"^^CgO>l»^t** «O OS (N O^ -^ ^ CO 00, C^ Tf CO co" CO l^ "^ iC ai" 3f

»^ «-^ «-^ »-* »-^ CO

3

o E

. E B * B 3

.c75 tasr

55

S' • tu J^

3 3 0,f

:<>»^^

3

CO

•S ^ Q .E E

.2» d 2 1: .2

.E ä) ^2

lOiOOO CN t>- lO lO

42

o

«0 ^

1^

3 %Z

o

0Q

E |E

d

CNCN

s

IS

«o

IS

oio

3 <

xr

roooi0^ooo>c<4oooo^

t« C S »-.EtM.a a»c/D

clI 2 « ^- SS . *J c ""§E^Sob|oi*:giü

S

co^ocsr>-ooooco«5 cocoico^coooi^^Jo od CS ci CN ^ a^ rf o" h*" oo"

TT lO lO o a> 00 CO r- <M r^oo ocorf

CM r-^ CM^ — « ^

Ä iS •= w 'S t: w

> C/3 a-C/3 <>J

^•c?c^^

.: .Et^cS

^ 2 S SS • • '''

V.

C ^ ^

5

•«

t

« « g

CO CQ m

56

CS

5

g«i

•^ >»

09

o>^

CO

Ät 1

1 CO

CO

S d S

^<N

E

JKi

rfS 1«

s

s«- .

'«f

s s

•••

'S -S 3 §■

-CO 3

•»o 3

«X

ü

«^ Cu

s z 1

g" 1

00

s.

3iq E .^CM <co CO

'

>■ 2-

^

CO

DU

<

2oSoo

<3

11

D.

s s

S 1 SooSSScs

s§s

s

iC OOOiiOiO'^

^ lO CM -«}• CV| tf> 1

t~.t^<M

•^

, ^5 ^

SS

1

1 E

^ Q

o^ o

e c 1

o

Ostajan ni

1 flilii

6! -fti

3 43 Ii| d

0» 3

£ ^

•«e

^ >.

<N SS*^8'^t2

§

5 1

l>- CM b* Cb Oi rf o

5 OJ 00 O § CO 1 JoS^-« 2

S

1 ^ ä?

lO* loaTioiocsT^"

S

1 5!

OO^COTf QOIO

• n

S

'

■^

g

g

=s S

Sil 8§§

£?

v^

o o ^

Oir^

f^CO

t^

^ s

?o

a

5 3 ^

S?5

32

s;

¥ i

tOCOrj« lOiO*^

s

Ci.

O CO 00

coio

T}.^

oo

H 3

•-*

a.

•^

s • *

§

^

•9

1

5

E •

3

S.2,

>-

A

>^

O 1 1

c

£

1

.'S

2 1 3 O

«0 1 -^ ' "1 •

«0 * ' * CO S • ■

j

^<o ^iSiS

i>i 2 D

J]£

<5s

57

^ S

a>	o.
■?n
= ä
E §	:S

E

c

c

o

s s

F

3

o

«4.

-fti

s

« . . ■*^ c c c

u3

OOOCNO

O

o Ü

o CJ

O

o 5^

c -<«8 ^ .E .

o < <

^cd^

'rfirS^

CviOOCMQiOQOO

rt io" ^ tC lo" o" a^

s

iT Ml *

'öö*

i2

l££5l I I

I

Virallista.

Keisarillinen senaatti.

Vio 04. Metsänh. I. G. Snellman nimitt. Ylimetsänhoitajaksi Kemin tark.

piiriin 23/9 04. 171004. M. kond. N. Backman nimit. Uomaan h. al. metsflnhoitajaksi

3/10 p:stä. 'V10O4. M. arvost. K. E. Brander 3/io p:sta Saarijärven h. al. metsän-

hoitajaksi. 28/11 04. M. kond. J. O. Renfors Evon-Wesijaon kr. puistojen metsän-

hoitajaksi. 2/12 04. M. kond. R. Malmborg Halmejär\'en h. al.reen metsänhoitajaksi

24/10 p:stä. 2/12 0^- M- hoit. G. E. R.Wasastjema Jongunjoen metsänhoitajaksi.

Uusia metsänvartijakoiiluja. Korkeimmassa paikassa on vahvistettu asetus kaksivuotisilla oppijaksoilla toimivien metsänvartija- koulujen penistamisesta Pieksämäen pitäjään Nikkarilan virkatalonpuis- toon ja Rovaniemen pitäjään. äenaatti on valtuutettu v. 1905 kummal- lekin koululle valtiovaroista määräämään 66,050 mkaa rakennusten teet- tämiseen ja koulujen sisustukseen, opetusvälineiden hankkimiseen, työ- kaluihin ja muuhun kalustoon sekä tasotus- ja tienrakennustöihin. Sa- malla on senaatti valtuutettu yhdessä hänen ylhäisyytensä kenraaiiku- vernöörin kanssa laatimaan ohjesäännöt näille uusille kouluille ja mää- räämään. milloin niitten on alettava toimintansa.

Metsähallituksen on käsketty yhdessä yleisten rakennusten yli- hallituksen kanssa laatia kouluille tarpeellisten rakennusten piirustukset sekä lähettää ne ynnä kustannusarvio senaattiin.

Senaatti on suostunut metsähallituksen esitykseen ylimääräiseu metsäpalovartijan asettamisesta Impilahden ja Suistamon kruununpuis- toihin Vüpurin — Mikkelin läänien tarkastuspiirissä.

Senaatti on suostunut metsähallituksen esitykseen, että lisalmen pitäjässä oleva Kaation kruununpuisto erotettaisiin erityiseksi vartio- piiriksi.

59

*

Metsähallitus. Senaatti on oikeuttanut metsähallituksen kut- sumaan lisäjäsenikseen erinäisten tärkeäin asiain käsittelyyn Kemin tar- kastuspiirin ylimetsänhoitajan P. E. Snellmanin, lin hoitoalueen ylimet- sänhoitajan R. Montellin, Oulun tarkastuspiirin v. t. ylimetsänhoitajan N. J. Juselius'en, Kemijärven hoitoalueen metsänhoitajan S. A. Winber gin, Simon hoitoalueen metsänhoitajan M. af Tengströmin ja Muonion hoitoalueen metsänhoitajan K. E. Forsströmin.

Valtion sahalaitos Siuron asemalla, Sittenkun senaatti lokakuun 9 p:nä 1902 oli käskenyt metsähallituksen ryhtyä toimenpi- teisiin valtion rautateille tarpeelHsien puumäärien hankkimista varten sopivasti sijaitsevista kruununmetsistä, ilmoitti metsähallitus että sanot- tua tarkoitusta varten viimekuluneen vuoden aikana on muun muassa Karvian ja Parkanon hoitoalueista metsähallinnon toimesta hakattu ja uitettu lähellä Siuron asemaa olevalle nosto- ja varastopaikalle sekä siellä maalle nostettu yhteensä noin 27,000 kuutiometriä hirsiä sekä ratapölkky- ja halkopuita. Koska sanottujen puumäärien valmistaminen, suoritettuna käsivoimalla, arvion mukaan tulisi nousemaan yli 16,000 markan, johon lisäksi tulisi puheina olevien puumäärien maalle nosta- miskustannukset, noin 7,000 markkaa, metsähallitus, kun Siuron ase- malle joka vuosi Parkanon ja Karvian hoitoalueiden metsistä tulee han- kittavaksi yhtä iso puumäärä kuin ylläsanottu, ja tulevaisuudessa tämän lisäksi ehkä noin 17,000 kuutiometriä puutavaraa Aureen ja Kankaan- pään hoitoalueista ja kun puutavarain maalle nostaminen ja valmista- minen SiuroUa ajan pitkään tulisi paljon halvemmaksi, jos se tehdään koneiston avuUa, samalla esitti : että yllämainitulle Siuron aseman lähellä olevalle pakkoluovutetuUe alalle puheena olevaa tarkoitusta varten ra- kennettaisiin sahalaitos sekä että ehdotetun laitoksen hankkimiseen ja rakentamiseen myönnettäisiin tarvittavat varat.

Kun rautatiehallitus vielä oli asiassa vaaditun lausunnon antanut, on senaatti nyttemmin määrännyt, että rautatiehallituksen tulee, metsä- hallituksen kanssa neuvoteltua, puheena olevaa tarkoitusta varten vas- tamainitulle Siuron rautatieaseman lähellä sijaitsevalle varastopaikalle rakennuttaa metsähallituksen ehdotuksen mukainen puitten nosto- ja sahalaitos ja valtuuttanut rautatiehallituksen metsähallitukselta tätä var- ten ensitulevan vuoden alussa maksettavaksi tilaamaan ja käyttämään korkeintaan 48,300 mk. niistä varoista, jotka ovat myönnetyt puitten hankkimista varten valtionrautateitten varalle. Mainitut nosto- ja saha- laitokset ovat, kun ne on saatu valmiiksi, jätettävät metsähallituksen hallittavaksi ja käytettäväksi.

Metsänhoitoalueiden luku. Korkeimmassa paikassa on vah- vistettu senaatin esitys, joka koskee uutta Oulun läänissä olevien kruu- nun metsien jakoa hoitoalueihin ja tarkastuspiireihin, jonka mukaan näiden luku melkoisesti lisääntyy.

60

Metsähallitus.

1/7 04. Metsäkond. W. Walle määratty v. t. metsänhoitajaksi Multian

hoitoalueeseen 10 p:stä Heinäkuuta. 5/7 04. Metsäkond. C. Munsterhjelm edelleen olemaan v. t. metsän-

pääUysmiehenä Tornion hoitoalueessa. 5/7 04. Metsäkond. J. Montell metsänpäällysmieheksi Muonion hoitoai. ^/7 04. Metsähoitaj. N. J. Juselius v. t. Ylimetsänhoitajaksi Oulujärven

tark. piirissä 2 kuukaudeksi Heinäkuun 9 p:stä. 12/7 04. Metsähoit. G. R. Holmqvist metsäpäällysmiehen virkaan 3 vii-

koksi Pyhäjoen hoitoalueeseen. 18/7 04. Metsäkond. B. W. Lindqvist v. t, metsänhoitajaksi Halmejärven

h. alueeseen. 18/7 04. Metsäkond. Lauri Hellman v. t. mets. pääUysmieheksi Rova-

niemen alueeseen. 20/7 04. Metsähoit. O. W. Randelin v. t. Ylimetsänhoitajaksi Waasan tar-

kastuspiiriin 2 viikoksi Helnäkuun 16 prstä. 21/7 04. Metsäkond. J. Foudila leimausapulaiseksi Kemin hoitoalueeseen. 23/7 04. Metsäkond. W. Walle leimaustöihin Suojärven hoitoalueeseen. 25/7 04. Metsäkond. K. A. Ikonen v. t. metsäpäällysmieheksi Hyryn-

salmen piiriin. 31/7 04. Metsäkond. O. Heikel arvioimistöihin Evon -Wesijaon kruunun

puistoon. 26/7 04. Metsähoit. Q. O. Tlmgren holt. Insinöörin virkaa Metsähall»-

tuksessa. 31/7 04. Metsäkond. W. Cajanus kutsutaan palvelemaan Metsähallituk-

sessa. 8/8 04. Metsäkond. J. O. Renfors v. t. metsänhoitajaksi EvoUe. 8/8 04. Metsäkond. W. G. Lindholm v. t. opettajaksi Evon opistoon. 16/8 04. Metsäkond. O. Herpman v t. metsänhoitajaksi Pällilän hoito- alueeseen. 31/8 04. Metsäkond. A. Tervo v. t. metsänpäällysmieheksi lin piiriin. 31/8 04. Metsäkond. E. Mäntyvaara metsänpäällysmieheksi Ounasjoen

piiriin. 31/8 04. Ylioppilas E. Lundahl metsäpäällysmieheksi Ounasjoen piiriin. 31/8 04. Ylioppilas A. Tuhkanen metsäpäällysmieheksi Sodankylään. 31/8 04. Metsäkond. W. Cajanus ja Munsterhjelm metsäpäällysmiehiksi

Tornion piiriin. 3/9 04. Metsähoit. N. J. Juselius v. t. Ylimetsänhoitajaksi Oulujärven

piiriin 3 kuukaudeksi Syysk. 9 prstä. 3/9 04. Yliopp. K. L. Sandström v. t. metsäpäällysmieheksi Siikajoen

hoitoalueeseen 6 kuukaudeksi. ' /9 04. Metsäkond. E. Ekstam apulaismetsänhoitajaksi Kemijärven piiriin. 15/9 04. Metsäkond. J. Wallen metsänarvostelutöihin Suomusjärven hoito- alueeseen.

61

20/9 04. Metsäkond. A. Torckell leimaustöihin Simon hoitoalueeseen. 22/9 04. Metsäkond. W. Streng v. t. hoitajaksi Mikkelin piiriin 1 kuu-

kaudeksi. 26/9 04. Tohtori A. K. Kajander v. t. opettajaksi Evon opistoon. 27/9 04. Metsäkond. Fr. v. Wright v. t. metsänhoitajaksi Kuusamon

hoitoalueeseen.

Vio04. Metsäkond. E. Cronström määrätty v. t. metsänpääU. mieheksi

Kemijärven hoitoalueeseen. Vio04. Metsäkond. A. S. Torckell määr. rautatiehakkauksiin Simon ja

lin hoitoalueissa. 7/10 04. Metsäkond. E. Lilius Aureen h. alueen v. t. metsänhoitajaksi

5 kuukautta ^*/io p:stä 04. 10/10Ü4. Metsäkond. T. W. Rydman määr. rautatiehakkauksiin Multian

h. alueeseen. 17/10 04. Metsäkond. J. E. Wierimaa määr. Ristseppälään valvomaan erit

hakkuita, ulosantoa ja vetoa. 31/10 04. V. t. työnjohtaja A. Mankinen määr. Tuomarniemen metsän-

vartija koulun työnjohtajaksi. 2/ii 04« Metsäkond. W. Borg avustajaksi leimaustöissä Hyrynsalmen

h. alueeseen. 4/n04. Metsäkond. John Hackstedt 11 kuukaudeksi Uomaan h. al.:een

apulais-metsänhoita jaksi . 12/11 04. Metsäkond. E. Lilius toimittamaan puiden hankintaa Pitkänie-

men keskuslaitosta varten, tämän vuoden aikana. 15/1104. Metsähoit. Aksel Brander i7/ii p:stä 3 viikoksi Kuopion läänin

tark. piirin v. t. ylimetsänhoitajaksi. i6/ii04. Metsäkond. J. Wallen apulaiseksi Suomusjärven h. al.:een 1/12

p:stä 6 kuukaudeksi. 23/11 04. Metsäkond. O. Heikel v. t. mets. hoitajaksi Haukiputaan h.

al.:een valtiopäiväa jaksi V12 p:stä. 24/11 04. Metsäkond. T. Rosenbröijer v. t. metsänhoitajaksi lin h. al.:ssa

valtiopäiväajaksi. 2d/ii 04. Metsäkond. K. O. Akesson käsketään sähkösanoman kautta läht.

Ristseppälään. 2/12 04. Metsähoit. G. E. R. Wasastjerna Ilomantsin v. t. metsänhoita- jaksi 6 viikoksi. 2/12 04. Metsäkond. K. Rönneberg 6 viikoksi Jongunjoen h. al.:een v. t.

metsänhoitajaksi. 2/12 04. Metsäkond. B. W. Lindqvist 4 viikoksi Halmejärven h. al.:een

V. t. metsänhoitajaksi. 3/12 04. Metsäkond. E. Stjernvall Simon h. alueen v. t. mets. päällys-

mieheksi 1/1 p:stä. 3/12 04. Metsäkond. J. Foudila Kemin h. alueen v. t. mets. päällys-

mieheksi 1/1 p:stä.

7/12 04. Metsähoit. K. Forsström 4 viikoksi v. t. mets. pääU. mieheksi Muonion h. alueeseen.

62

»/i2 04. Metsäkond. W. G. Lindholm Evon Opiston v. t. opettajaksi

toistaiseksi. 8/12 04. Metsäkond. B. W. Lindqvist Halmejarven v. t. metsSnhoitajaksi

2 viikoksi Vi P-stä. »V»2 04. Metsähoit. G. W. Forsström v. t. apulais mets. hoitajaksi So-

dankylän hoitt. al.rssa 6 viikoksi '/i p:stä — 05. »/12 04. Metsänhoit. N. J. Juselius v. t. Yiimets. hoitajaksi Oulujärven

tark. piirissä 6 kuukaudeksi d/12 p:stä 04. 20/12 04. Metsäkond. T. Lund Metsähallituksen kanslistiksi 3 viikoksi

^y\2 p:stä.

Niitä näitä.

Metsäntarkastuksia kruununmetsiin. Viime talvena pan- tiin metsähaliituksessa vireille kysymys siitä, että v. 1898 alkuunpantu metsänjakototmi kniununpuistoissa ei semmoisenaan johda toivottuihin tuloksiin, se kun, järjestettynä samalla tavoin kuin verrattain vähäisillä valtion virkataloilla, ei ole sovitettu kruununmetsätn laajojen olojen ja tarpeen mukaisesti, ja koska semmoisen jakotyön suorittaminen tär- keimmilläkin osilla kruununmetsiä tulisi vaatitnaan vuosisadan jopa enemmänkin, päätti metsähallitus järjestää sanotut taksatooriset työt enemmän käytöllistä tarvetta vastaaviksi ja muodostaa ne aika ajottais- ten metsänhoidon tarkastusten eil revisioonien muotoon; joita olisi tar- kotus toimittaa kussakin holtoalueessa joka kymmenes vuosi. Tämän mukaisesti laati metsähallitus seikkaperäisen ohjelman jakotaksaattorien eli metsänhoidon tarkastastajain toiminnalle, käsittäen tämä, paitsi tarkan selonottamisen hoitoalueen tähänastisesta taloudesta ja hoidosta sekä kaikista siinä toimitetuista metsänhoidollisista töistä, myöskin hoito- suunnitelman laatimisen seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, hoitoalueen metsissä tehdyn tarkan tutkimuksen nojalla.

Viime kesänä toimitettiin, edellämainittua suunnitelmaa noudattaen, metsänhoidon tarkastuksia koetteeksi Kemin, Pyhäjoen, Multian ja Jalas- järven hoitoalueissa. Kun tuios näistä toimituksista on näyttäytynyt tyy- dyttävältä, on metsähallitus päättänyt esittää tarkastuksia edelleen jat- kettaviksi ja siinä tarkotuksessn töiden jouduttamista ehdottaa, että jakotaksaattorien lukumäärä, joka näihin saakka on ollut 4, lisättäisiin kahdella, jotenka ensi kesänä saataisiin 6 taksaattoria puheenalaisia met- sänhoidon tarkastuksia toimittamaan. Tarkotuksena olisi ensi kesänä saada työn alaisiksi se osa nykyistä Kemin hoitoaluetta, joka vastedes tulee kuulumaan uuteen ehdotettuun Muurolan hoitoalueeseen, sekä lisäksi Lestin, Virtam, Jämsän, Lopen ja Palojärven höitoalueet.

Vikanaisten puiden myynti kruununmetsistft. Useissa Pohjois-Suomen hoitoalueissa on tullut tavaksi talven kuluessa myydä joko käsikaupalla tai hakemuksen perusteella metsähallituksesta saatu-

64

Jen päätösten nojaila suuret maarät vikanaisia seka jattöpuita vanhoilta hakkuualoilta. Tällaisten puiden menekkiin on vaikuttanut se seikka, etta köyhakin toq)pari, joka on saanut ostaa vikanaisia puita, niiden nojaila saapi kauppiailta ja sahayhtiöiltä luottoa, sitoutumalla talven aikana vedättamaän ostamansa puut uittovaylan varreile ja siella sovi- tusta tiinnasta luovuttamaan ne yhtiölle.

Vahitelien on paikkakunnilla, joissa vakinaisten puiden myyntiä on suuremmassa maarin harjoitettu, vaestössä syntynyt se kasitys, etta silla on muka kieltamatön oikeus lunastaa taman laatuisia puita .liata- avuksi"; onpa menty niinkin pitkalle, etta tahan oikeuteen luottaen, on otettu velkaa yhtiölta jo ennenkuin ostolupa on saatukaan.

Kun kieltamatön tosiseikka kuitenkin on, etta useilla paikoin kniununmetsissa on ninsaasti vikanaisia ja jattöpuita, jotka ensi tilassa olisivat hakattavat, on metsaiiallitus, muuttamalla tahan asti kaytettyja myyntitapoja, jotka monessa sutiteessa ovat olleet sopimattomat kierto- kirjeessa alaisilleen paikallisille viranomaisille maarannyt, etta vikanaiset puut vastedes, mikali mahdollista, ovat myytavat paikallishuutokaupalla seuraavaa menettelytapaa noudattaen.

Hoitoalueen metsanhoitaja seka ylimetsanhoitaja tutldvat yksissa neuvoin hyvissa ajoin kevaalla tai kesallä kuinka suuri maara puita, metsantilaa ja paikallisoloja silmalla pitaen, seuraavana syksyna on myy- tava paikallishuutokaupalla. Hakkaussummaa arvosteltaessa otetaan huomioon myöskin, paljonko puita tuUaan myymaan yleiselia huuto- kaupalla seka onko ennen myytyjä metsia, jotka seuraavana talvena jou- tuvat hakattaviksi, ja silmalla on ehdottomasti pidettava, etta myynti paikallishuutokaupalla tarkoittaa todellista puhdistushakkuuta metsan- uudistamisen edistamiseksi.

Hyvissa ajoin kesalla leimataan Sitten myytavaksi paatetty puu- summa, jolloin leimamerkilla on varustettava kaikki leimausalalla iöy- tyvat vikanaiset ja jattöpuut. jotka metsanhoidolliselta kannalta olisivat poistettavat yksinpä hylkypuutkin.

Leimausaloja valitessaan on metsanhoitajan otettava huomioon, paitsi suorastaan mntsanhoidollisia seikkoja, myöskin etta suurempi puu- maara saadaan leimatuksi saman uittovaylan varreile seka etta hakkui- den kautta tarjotaan työnansiota sellaiselle paikkakunnan vaestöUe, jolla ei ole tilaisuutta muissa yleisissa töissa saada ansiota.

Leimauspöytakirja lahetetaan ennen syysk. 15 paivaa metsahal- litukselle tarkastettavaksi ja huutokanppa, josta hyvissa ajoin on annet- tava tieto tavanmukaisilla kuulutuksilla seka sanomalehti-ilmoituksilla, on toimitettava lokakuun aikana, jonka jalkeen huutokauppapöytakirja metsanhoitajan ja ylimetsanhoitajan lausuntojen kera heti toimitetaan metsahaltitukselle.

65

Huutokaupassa tarjotaan puut metsdmaihin nähden ensin pie- nissä erissä ja Sitten saman uittoväylän varrella leimatut kerrallaan ja on huutokaupassa noudatettava seuraavia määräyksiä:

Jokainen leimattu puu on kaadettava ja maksettava; — puiden hakkaus ja ulosotto on ehdottomasfl loppuun saatava ennen huhtikuun 1 päivää seuraavana vuonna ja niiden hinta on ennen sitä seuraavan elokuun 1 päivää suoritettava hoitoalueen metsäkasöörille (lääninrahas- toon); — ostajan on kruunulle korvattava kustannus puiden ulosannosta tarvittavasta avustuksesta laskun mukaan, jotka korvaukset ovat mak- settavat samalla kertaa kuin puiden hinta: — jos leimaamattomia hirsi- puita kaadetaan, on ostajan kustakin maksettava leimatun puun kolml- kertainen hinta, kuitenkin vähintäin 5 markkaa; — ostajan tulee vastata kaikesta vahingosta, joka hänen tai hänen työväkensä kautta kruunun- metsälie aikaansaadaan; — metsänhoitajalla on valta keskeyttää hakkuu jollei hänen määräyksiään hakkuun ja ulosoton suhteen noudateta, missä tapauksessa ostajakin voi menettää hakkuu-oikeutensa ; — ostajan tulee. ennenkuin kontrahtia kaupasta tehdään, asianomaiselle metsän- hoitajalle toimittaa täysivarainen takaus puiden hinnan maksamisesta määräajalla sekä kauppaehtojen täyttämisestä muissakin kohdin.

Tämän ohessa on metsähallitus huomauttanut, että jos työansion hankkimiseksi tänä talvena on tarpeen toimeenpanna täUaisia paikallis- huutokauppoja, leimaustöihin heti on ryhdyttävä ja metsähallitukseita pyydettävä apua siinä tapauksessa, että hoitoalueen vakinaisen metsän- hoitomiehistön katsotaan sitä tarvitsevan.

Vuosikirja. — Ärsbok.

HÖytSikirjSi Suomen Metsänhoitoyhdistyksen vucsi- kokouksesta Joensuussa Elokuun 25ja26 päh vänä 1904, Jossa saapuvilla olivat seuraavat:

Metsänhoitoyhdistyksen jäsenet: metsänistuttaja O. Aionen, metsänhoitajat N. Backman ja V. Bergroth, yksi- tyismetsänhoitaja A. R. Blumenthal, ylimetsänhoitaja A. Borenius, metsänhoitaja K. B. Cajanus, metsäkonduktööri, paroni E. Crohnstedt, metsänhoitaja fil. maist. K. J. Ehn- berg, metsäkonduktööri Eneberg, kirkoUisvirkatalojen met- sänhoitaja J. E. Ekström, Evon metsäopiston johtaja B. Ericsson, metsänhoitaja K. A. Grönberg, metsänhoitajat J. Hackstedt ja G. Harlin, metsähallituksen ylitirehtööri P. V. Hannikainen, v. t. metsähoitaja V. Jalava, ylimet- sänhoitaja F. M. Lagerblad, metsänhoitaja K. Lindberg, metsäkonduktööri B. V. Lindqvist, sotilasvirkatalojen tar- kastaja L. Löfgren, metsänhoitaja R. Malmborg, sotilas- virkatalojen tarkastaja A. B. Mäkkylä, metsänhoitaja O. Neovius, kauppaneuvos F. N. Neppenström, metsäkon- duktööri J. O. Renfors, ylimetsänhoitaja K. A. Riddelin, V. t. metsänhoitaja K. Rönneberg, v. t. metsäpäällysmies H. Svanström, metsänhoitaja K. Tammelander ja metsänhoi- taja G. E. R. Wasastjerna,

§ 1-

Yhdistyksen puheenjohtaja ylimetsänhoitaja F. M. Lagerblad avasi kokouksen seuraavalla puheella: Hyvät herrat!

Senjälkeen, kuin viime vuosikokousta pidettiin on Metsänhoitoyhdistys kärsinyt suuresti, menettäessään mo-

lemmat kunniajäsenensä. 25 päivänä marraskuuta 1903 kuoli Pudasjärvellä kamarineuvos Magnus Ernfrid Fors- ström 72 vuoden ikäisenä, oltuaan 44 vuotta lin tarkas- tuspiirin ylimetsänhoitajana. Erinomaisella innolla seurasi hän viime aikoihin asti metsänhoidollista kehitystä maas- samme ja monta arvokasta lisätietoa on hän, etenkin poh- jois-Suomen metsänhoidollisista oloista tuonut esiin, niin- hyvin keskusteluissa, kuin Metsänhoitoyhdistyksen aika- kauskirjassa. Hän oli yksi yhdistyksen Oulun haaraosas- ton perustajista ja nun kauan kuin hänen voimansa riit- tivät haaraosaston puheenjohtaja. Kunnallismiehenä toimi hän innokkaasti ja oli suuresti arvossapidetty. Hänen kuolemansa kautta olemme menettäneet tunnollisen työn- tekijän ja kunnon miehen, sanan parhaimmassa merki- tyksessä.

Sanoma, että tohtori Anton Gabriel Blomqvist 12 päivänä toukokuuta oli manalle mennyt, ei tullut odotta- matta, mutta koski kuitenkin kipeästi maamme metsän- hoitoa harrastaviin, joitten huomattavimpana johtajana hän elämänsä aikana esiintyi. Voimainsa päivinä seurasi hän innolla metsänhoidollista kirjallisuutta, ei ainoastaan poh- joismaissa, vaan myöskin Venäjällä, Englannissa, Rans- kassa ja etenkin Saksassa ja hän säilytti koko elämänsä ajan rikkaassa muistissaan kaikki ne tiedot, mitkä hän täten omisti. Senlisäksi tunsi hän perinpohjin metsäolot Oman maan kaikissa osissa ja oli tehnyt laajoja matkoja maan rajojen ulkopuolella. Siten oli hän nähnyt ja ko- kenut paljon ja koska hän omisti harvinaisen kertomaky- vyn ja voi selvästi ja havainnollisesti esittää aineensa, nun tuottivat hänen luentonsa, siihen aikaan, kun allekir- joittanut oli oppilaana metsänhoito-opistossa, todellisen nautinnon. Lukemattomat oppilaat tulivat opistoon ai- noastaan hankkiakseen tulevaisuudessa jokapäiväisen lei- pänsä, mutta olivat sieltä lähtiessään Tohtori Blomqvistin vaikutuksesta todellisesti metsänhoitoon innostuneita. Ope- tustyönsä ohella harjoitti Tohtori Blomqvist kirjailijatointa,

jonka kuolema valitettavasti keskeytti, sillä vielä elämänsä viime päivinä jatkoi hän julkaisujaan maamme puula- jeista.

Kaikkialla metsänhoidollisen kirjallisuuden alalla huo- mataan Tohtori Blomqvist'in vaikutusta, eikä hänen sa- doista oppilaistaan vielä yksikään ole oilut mestariansa etevämpi. Monta kunnianosoitusta onkin hän saanut osak- seen metsänhoitovirkamiehistön puolelta, joka viime ke- vänä lähetystön kautta pyysi lupaa hänen muotokuvansa maalauttamiseen. Siihen hau* hyväntahtoisesti suostui ja lienee mahdollista hänen kuotemastaan huolimatta saada tämä toivomus täytetyksi.

Anton Gabriel Blomqvist'in entiset oppilaat tulevat aina kunnioituksella säilyttämään hänen muistonsa, ja hä-' nen nimensä on kiitollisuudella mainittava Suomen met- sänhoidon kehityshistoriassa.

Aina tähän asti on hallitus luottamuksella kohdellut Metsänhoitoyhdistystä, joka vuosi vuodelta on laajentanut toimintaansa yksityisen metsänhoidon parantamiseksi maas- samme. Tämän vuoden ajaksi oli yhdistys tehnyt taval- lista laajemman työsuunnitelman mainitulla alalla ja oli sen onnistunut tähän toimintaan suuressa määrin innos- tuttaa kansakoulujen opettajia ja opettajattaria. Aivan odottamatta kohtasi yhdistystä sentähden tieto, että siltä oli kielletty ennen nauttimansa ja tähän tarkoitukseen tar- vittava valtio-apu. Ikäänkuin selityksenä tällaiseen me- nettelyyn ölen eräästä sanomalehdestä lukenut, että sen johtokunnan kokoonpano ei ole mieluinen, mutta koska tällainen hallituksen sekaantuminen yhdistyksen vaaliva- pauteen ei voi tulla kysymykseen, etenkin kun johtokunta tietääkseni ei ole antanut syytä muistutuksiin, täytynee otaksua, että on oUut olemassa siihen minulle tuntemat- toraia syitä. Metsänhoitoyhdistys on sittemmin uudelleen anonut valtioapua mainittuun tarkoitukseen. Mitään vas- tausta ei yhdistykselle vielä ole saapunut, mutta koska ainoa ehto varojen myöntämiseen oli, ett'ei yhdistys eh-

käisisi Metsänhoitohallituksen toimintaa ja yhdistys päin- vastoin, niinkuin tähänkin asti on tekevä kaiken helpoit- taakseen sen pyrintöjä metsänhoidon hyväksi, nun toivon, että varat tulevat myönnettäviksi.

Ilahduttavaa yhdistykselle on ollut, että Maanviljelys- ja Talous-seurain edusmiehet Helsingissä maaliskuun 7 — 12 päivänä pidetyssä kokouksessa ehdottivat yksityismet- sänhoidon parantamiseksi samaa menettelytapaa, kuin Suo- men Metsänhoitoyhdistys ohjelmassansa on suunnitellut ja osaksi toteuttanutkin, vaikka toimi varojen puutteessa nyt on keskeytynyt.

Koska yhdistyksen kirjasto on yhä laajentunut ja saanut vaihtamalla useita arvokkaita teoksia toisilta yh- distyksiltä, on johtokunnassa herännyt kysymys oman huoneuston vuokraamisesta, jonue kirjasto järjestettäisiin ja olisi käsillä metsänhoitoon innostuneille henkilöille. Mutta kysymys on vielä jäänyt sikseen, koska yhdistyk- sen varat eivät ole sähen riittäneet ja kirjastoa säilytetään, lukuunottamatta toisintoja, niinkuin tähänkin asti Metsän- hoitohallituksessa.

Yhdistyksen sihteerin laatimasta vuosikertomuksesta käy selviile Suomen Metsänhoitoyhdistyksen toiminta ku- luneena vuonna.

§2. Luettiin seuraava

Vuosikertomus.

Metsänhoitoyhdistyksen kirjallinen toiminta on kulu- neena vuonna rajoittunut yhdistyksen „Julkaisujen" („Med- delanden^'ien) XX:nen niteen ja kansantajuisen aikakaus- kirjan „Metsänystävän" julkaisemiseen. „Metsänystävän* toimittajana on kuten edellisenäkin vuonna ollut metsänhoi- taja B. Heiander. Tilaajamäärä on pysynyt entisellään noin 1,000 vaiheilla.

Uusia lentokirjasia ei ole ilmestynyt painosta kun yhdistys taloudellisista syistä ei ole tahtonut julkaista useam-

paa niistä käsikirjoituksista, jotka aikaisemman palkinto- kilpailun kautta joutuivat sen huostaan.

Viime syksynä pani yhdistys toimeen istutus- ja kylvö- kursseja kansakoulun opettajille ja opettajattarille muuta- missa pitäjissä sekä Turun- että Viipurin läänissä. Ensin- mainitussa läänissä saivat kurssit innokkaan johtajan Suo- men talousseuran metsänhoidonneuvojassa metsänhoitaja A. Broberg'issä. Viipurin läänissä olivat kurssit metsänhoi- donneuvojan, maisteri U. Grönholmin, taitavassa johdossa. Kursseihin otti osaa opettajia ja opettajattaria yhteensä noin 90 vaiheilla. Oli tarkoituksena panna tämän jonkun verran kylvöön ja istutukseen perehtyneen opettajiston avulla seuraavana keväänä toimeen istutuspäivät niissä kou- luissa, joissa he palvelivat. Syksyllä aiottiin toimittaa uusia kursseja ja siten toivoi yhdistys lyhyessä ajassa saa- vansa laajalle vaikuttavan työn suoritetuksi.

Nämät yhdistyksen toiveet pettyivät kuitenkin tyk- könään kun yhdistykselle ei enää annettu sitä 4,500 mar- kan apurahaa, jota se aikaisemmin oli nauttinut metsän- hoidon kohottamiseksi maan yksityismetsissä.

Yhdistyksen täytyi nyt joko lopettaa tahi supistaa tämä merkityksellinen työ. Siihen on kuitenkin ryhdytty toisella taholla ja siten se on estynyt unhoon joutumasta.

Ilahuttavana seikkana mainittakoon että onnistuneiden metsänviljelysten ja metsän säästäväisen käyttämisen pal- kitsemista varten oleva yhdistyksen apuraha on vihdoinkin joka vuosi tullut käytäntöön. Niinpä on johtokunta tänä vuonna ollut tilaisuudessa antaa 100 markan palkinto talol- liselle 1. Halkilahdelle Paimiosta, jonka 33 hehtaarin suu- ruisen metsän Suomen Talousseuran istuttaja K. Vägg on arvostellut erittäin hyvin hoidetuksi, sekä 50 markkaa talol- liselle Henrik Yläselle Sysmästä, joka valiten, järkevästi ja säästäväisyydellä on harventaen ottanut talonsa metsästä puutarpeensa.

Yhdistyksen istuttajat ovat kuten ennenkin olleet täy- dessä työssä. Ensimmäisellä istuttajalla, joka vuoden um-

peensa on yhdistyksen palveluksessa, on kolmessa läänissä ollut 78 toimitusta, käsittäen kylvöjä, istutuksia, harven- nuksia, hakkausalojen määräämisiä ja tarkastuksia myyntiä varten sekä 20 esitelmää etupäässä kansakouluissa. Toi- sella istuttajalla on samaniaatuisissa töissä ollut 3 läänissä 22 toimitusta. Hän on muun muassa istuttanut 114,674 tainta ja kyivänyt 15,2 kg. siemeniä.

Yhdistyksen taimitarhasta Galitsinan luona on jos- sakin määrin saatu taimia mainittuihin töihin.

Vuoden kuluessa on yhdistys saanut apurahansa Jul- kaisujen, Meddelanden ja muiden julkaisujen painattami- seen korotetuiksi 3,000 markkaan 3 vuoden ajaksi Tam- mikuun I päivästä 1903 lukien.

Yhdistys on kuten ennenkin vaihtanut julkaisuja seu- raavien yhdistysten kanssa: Suomen maantieteellinen seura, Maantieteellinen yhdistys, Teollisuushallitus, Maanviljelys- hallitus, Ruotsalainen kirjallisuuden seura Suomessa, Socie- tas pro Fauna et Flora Fennica, Geolooginen kommis- siooni, Ljäsnoj obschestvo. Den Norske Forstforening, Fö- reningen för skogsvärd i Norrland, Den danske Forstfore- ning, Departement of Agricultur Division of Forestry, Tid- skrift för skogshushällning, Det danske Hedeselskabs Tid- skrift, sekä Skogvaktaren.

Metsänhoitoyhdistys valittaen ilmoittaa kuoleman kautta menettäneensä kuluneena vuonna seuraavat jäse- nensä: Evon Metsäopiston johtaja Fil. tohtori Ant. Gabr. Blomqvist, yksi yhdistyksen perustajista, sen monivuotinen puheenjohtaja, yhdistyksen toiminnan varsinainen sielu, sen ensiqimäinen kunniajäsen. Kamarineuvos Magnus Ernfrid Forström, lin tarkastuspiirin ylimetsänhoitaja, jossa toi- messa vainaja oli jo nelisenkymmentä vuotta, yhdistyksen ja sen Oulussa olevan haaraosaston kunniajäsen, vanhan suvun mies, mies jonka maineessa ei ollut pienintäkään tahraa; sekä metsänhoitajat O. Nassokin ja E. Sundeil.

§3. Luettiin seuraava rahastonhoitajan antama tiütys yh- distyksen rahavaroista v. 1903.

Tili

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen varoista

vuonna 1903.

Tili ,,Ylei8istä'

Vastatta vaa

Siirto vuodelta 1903.

An: 2 velkakirjaa

, Talletuksella

. Maksamattomia korkoja

, Juoksevalla tilillä

. Kateistä

Tuloja: An: Vuodeksi 1903 myönnetty mfl9räraha yk- sityisen metsflnhoidon parantamiseksi

. Myytyjä Yhdi tyksen Julkaisuja

. Saatuja korkoja

, Palkintovaroja v. 1903

, Jäsenmaksuja

. Metsänystflva, tilaushinta ja ilmoitukset

, Juoksevalta tililU ja talietukselta otet-

tuja rahoja

Siirto vuoteen 190 4.

An: Lainassa velkakirjaa vastaan

, Painokustannuksiin myOnnettyS avustusta

. Maksamattomia korkoja

. Uudenmaan ja Hämeenläflnin maanvilje- lysseura

Hmf fm ^ i/iff

2,800 ' - 1

1.000 j ~;

49 |43| 247 ' 19l 4.271

4.500 r52 142 300 305

62

70 09|

■I

890-58

2,875	_
4,800 3.000 130
25 50;l

9,065

37

7.955

SK^

50

I li

21.292 I 49

Helsingissä 31 p.

varoista vuonna 1903.

I

Vastaavaa. Siirto vuodelta 190 2.

An: 2 velkakirjaa ja talletuksia . Maksamattomia korkoja . . , . Juoksevalla tilillä ,

Menoj a :

An: Annettu lainoja

Painokustannuksia ja korehtuurilukua . .

Dmoituksia

Käaantäminen ja puhtaaksikirjoittamlnen Matkakustannuksiin (E. Borenius) ....

Posti- ja sähkölennätinmaksuja

Palkintoina metsänistutuksista

Menoja .Metsänystavästä"

Kalusto ja kirjoitusneuvoja

Tehtyjä luonnoksia

Puutajien tutkimuksia koskevien kierto-

kirjeiden levittämisestä

Sihteerin puolen vuoden palkka v:lta 1903 Metsänhoitoyhdistyksen Oulussa 14 ja 15

p. Elok. toi mi van sihteerin apul. palkka Rahaston- ja kirjastonhoitajan palkat . .

Tilintarkastajain palkat .

Vahtimestarin palkka

Juoksevalle tilille pantuja

Siirto vuoteen 1904.

An: 3 velkakirjaa

, Vuodelle 1903 myönnetty painoavustus

. Maksamattomia korkoja

, Uudenmaan ja Hämeenläänin maanvilje-

lysseurat

„ Käteistä rahaa kassassa

^U

^mf

3,800

49

175

2.000

2.540

256

211

8

139

250

1.210

91

25

60 250

25 300

20

100

1.700

4.800

3.000

130

25 123

ÄS^ /^

43!

- ' 4,024

43

I I

9,188

77

8.079 29

21.292 49

Joulukuuta 1903.

Max Dittmar.

10

B) Tili ,,Istutus

Vastattavaa.

Siirto vuodelta 1902.

An: Velkakirjaa vastaan lainattu

. Maksamattomia korkoja

Tuloja:

An: V. 1903 määräraha 2 istuttajan palkkaa-

miseksi

, Maksettu velka

. Maksettuja korkoja

Sllrto vuoteen 1904.

An: 2 velkakirjaa

, Talletuksella

. Maksamattomia korkoja

•2S#

^tnf i/MFl, bknf

10.000 - 540 I - 10,540

2.000 8.000 1,007

83 11.007

2.000

5.700

117

54 7.817

29,365

83

54

37

HelsingissS 31 p.

11

rahaston'* varoista v. 1903.

Vastaavaa. Siirto vuodelta 190 2.

An: Velkakirjaa vastaan lalnattu

. Maksamattomia korkoja

M e n o j a.

An: Istuttaja O. Arosen palkka ja matkat . W. Anderssonin palkkaja matkat

. Yhdistyksen taimitarha

, Metsäsiementd

, Istutuspäiviä

, Talletuksia

Siirto vuoteen 190 4.

An: 2 velkakirjaa

, Talletuksia

, Maksamattomia korkoja

. Käteistä rahaa kassassa

Smk.

10,000 540

1.975 1,068

134 8

420 5.700

2.000

5,700

117

1701

Smk.

10,540

9,305

9.519

84

53

29,565

57

Joulukuuta 1903.

Max Dittmar.

12

G) Tili ,,Gyldeiiin

	Smk.	p. Smk.	P-
Vastattavaa. Siirto vuodelta 1902. An: 1 velkakirja	500		500 530	—
Siirto vuoteen 1904. An: 1 velkakirja , Maksamaton korko	500 30	-
^		1,030	—

Helsingissa 31 p.

Ylläolevat tilit Suomen Metsähoitoyhdistyksen

tarkastaneet ja verranneet meille näytettyihin

muistutuksiin. Helsingissa

Andreas Behm,

13

rahaston" varoista v. 1903.

Vastaavaa. Siirto vuodelta 1902. An: 1 velkakirja Siirto vuoteen 1904. An: 1 velkakirja . Maksamaton korko	Smk.	P.	1 ' Smk.	P.
500		500 530	1
500 30	-
^			1,030
				1 1

Joulukuuta 1903.

varoista olemme me allekirjoittaneet kuitteihin, huomaamatta erityistä syytä 20 p. Elokuuta 1904.

Max Dittmar.

R. Vuorio.

14

jonka jälkeen kokous myönsi täydellisen tilivapauden sekä yhdistyksen johtokunnalle että sen rahastonhoitajalle.

§4.

Eroamisvuorossa olevien johtokunnan jäsenten her- rain Solitander'in, Lagerbladin, Nylander'in ja Helander'in sijaan, joista ensinmainittu oli kieltäytynyt enää johtokun- nan jäseneksi rupeamasta, valittiin uudelleen herrat Lager- blad, Nylander ja Heiander sekä uudeksi jäseneksi J. O. Renfors. Varajäseniksi, joina ennen olivat herrat Vester- marck, Tötterman ja Elfving, valittiin nyt herrat Tötter- man ja Lojander sekä uudestaan äänestettyä kolmannesta sijasta Elfving.

Tilintarkastajiksi valittiin uudelleen herrat Vuorio ja Behm sekä varajäseneksi herra Granit vanhempi.

Saapuvilla olevat johtokunnan jäsenet poistuivat tä- män jälkeen yksityiseen neuvotteluun ja valitsivat keskuu- destaan puheenjohtajaksi ylimetsänhoitaja F. M. Lager- blad'in, varapuheenjohtajaksi ylimetsänhoitaja A. Bore- niuksen ja sihteeriksi metsänhoitaja B. Helander'in.

§5.

Tämän jälkeen alkoi keskustelu ohjelmaan otetuista kysymyksistä.

l:nen kysymys: Mitkä näkökohdat olisivat huomi- oon otettavat Metsähallituksen kiertokirjeen mukaan 10 päivältä viime Helmikuuta tapahtuvassa metsänvartijalai- toksen uudestaan järjestämisessä.

Neovias: Pyytää aluksi saada lukea Metsähallituksen kysymyksen alaisen kiertokirjeen. Sanoo tuntevansa oloja ainoastaan Kuopion, Mikkelin ja osaksi Viipurin lääneissä eikä luule Keski-Suonien niistä suurestikaan poikkeavan. Pohjois-Suomi on hänelle sensijaan tuntematon, siitä on hän saanut tietoja vaan lukemalla kirjallisuudesta, eikä alustuksessaan sentähden tarkoitakaan sitä osaa maas- tamme.

15

Metsänvartijain taloudellinen tila, heidän toimeen- tulonsa, on tosin jonkun verran parempi kuin ruununmet- sätorpparien, mutta heidän otna ja perheensä asema on paljon huonompi siinä suhteessa, että jos metsänvartija tu- lee kykenemättömäksi tehtäväänsä hoitamaan tahi kuolee, nun on torppa luovutettava jollekin toiselle. Parhaassa tapauksessa voi se silloin siirtyä täysi-.ikäiselle pojalle jos sellaista on ja jos hän on vartijan tehtäviin kelpaava. Mutta Jos perheessä on vaan alaikäisiä lapsia tahi tyttöjä, nun on torpasta ehdottomasti luovuttava. Ruununmetsä- torpat sen sijaan torpparin kuoltua tavallisesti pysyvät les- ken ja lapsien hallussa. Vanhan asetuksen mukaan sai metsänvartijatorpan luovuttaa erityistä lunastusta tahi syy- tinkiä vastaan henkilölle, joka hyväksyttiin metsänvartija- toimeen. Vaikka tämä aiheuttaa väärinkäytöstä siten, kun nimittäin usein myydään itse virkakin, nun on sitä kuiten- kin säälistä käytetty. On luonnollista, ettei tällaisissa oloissa saada metsänvartijan toimeen kykenevämpiä miehiä kuin mitä tavalliset ruununmetsätorpparit ovat. Harvoja poik- keuksia lukuunottamatta ei nykyisiä metsänvartijoita, kuten Metsähaliituksen kiertokirjeessä sanotaan, voikaan juuri olienkaan käyttää varsinaisiin metsänhoidollisiin töihin, heillä kun ei ole tietoja joskin käytännöUistä kykyä osaksi voisi olla. He vaan vartioivat metsää tulelta ja luvatto- mista hakkauksista. Kun nämät ovat vähentyneet siten, että metsänhaaskauksia ei Mikkelin ja Kuopion lääneissä enään juuri sanottavasti ole ja tuskinpa keski Suomessa- kaan, nun ei niiden vartioimisestakaan ole suurta vaivaa. Senvuoksi pitäsi torpan veron anteeksi annon jo yksin riittää palkkioksi metsän vartioimisesta.

Jos metsänvartijatorpat muutettaisiin verotetuiksi torpiksi ja varsinainen vartijan tehtävä saisi tarpeen mukaan siirtyä torpasta torppaan nun on sanottu, että torppia ehk*ei ole valita. Se voi olla mahdollista pohjois-Suomessa mutta keski- ja itä-Suomessa ei sellaista tapahdu kuin poikkeus- tapauksessa. Puhuja hyväksyy kaikin puolin Metsähalli-

16

tuksen suunnittelun mikäli se koskee keski- ja lounais- Suomea, Kuopion ja Mikkelin sekä osaksi Viipurin lääniä.

Cajanus sanoi koettavansa valaista kysymystä Sala- majärven hoitoalueessa saamiensa kokemusten perusteella ja luki Sitten seuraavan kirjallisen lausunnon.

„Että kruunun metsien hoito meidän maassamme aikaa kysymään päivä p^livältä enemmän huolta ja tuottamaan yhä lisääntyvää ja voiraaperäisetnpää työtä on kieltämätön tosiasia. Jota enemmän metsäntuotteet ovat arvossa ko- honneet sitä vilkkaammaksi ja samalla laajemmaksi liike on käynyt ja sitä enemmän kysytään metsien hoitajilta aikaa ja kykyä saadakseen niistä suurimmat rahalliset tulot, samalla kuin niiden tulevainen kestävyys tulee taatuksi. Mainitsin että metsäntuotteiden arvo on kohonnut. Tästä on luonnoliisena seurauksena, että sellaisetkin tuotteet, joita ennen kaupassa ei kysyttykään ovat nyt vilkkaan osto- halun esineinä ja tästä taas seuraa, että löytyy hoitoalueita, joissa tällainen liike on levinnyt yli melkein koko alueen.

On kyllä niin, ett'ei tällainen liike vielä ole yhtä vilkas yli koko alueen eikä taas yli koko maan, eli kai- kissa hoitoalueissa, mutta varmaan voimme jo toivoa ja päättääkin, että liikeyhteyden paranemisen kanssa metsä* liike vilkastumistaan vilkastuu ja metsämme kysyvät yhä voimaperäisempää hottoa, joka kohdistuu ei ainoastaan niihin osiin metsiämme, joissa löytyy saha- ja muita isompi- arvoisia puita, vaan sanalla sanoen joka osaan aluetta. Alueissa, joissa kymmeniä vuosia sitten löytyi vuosittain yksi tai kaksi sahapuiden hakkuuta, on nykyään koko talven sitäpaitsi kymmenkunta hakkuuta, joista kukin tuhansien ja kymmenien tuhansien raarkkojen myyntiarvosta, joukko pienempiä hakkuita lukuunottamatta, täydessä toimessa ehkä kolmen tai neljän pitäjän alalla. Tämä riittäköön varsinaisesta metsäliikkeestä.

Mutta löytyy yli koko maamme kruununmailla joukko tiloja, metsänvartija- ja kruununmetsätorppia. Syystä kyllä on viimeisinä aikoina ruvettu tarkempaa huomiota kiinnit-

17

tätnään siihen tapaan, millä näiden asukkaat ottavat koti- tarvepuitaan ja siinä suhteessa on annettu järkiperäisen metsänhoidon vaatimusten kanssa sopusointuisia mää- räyksiä. Ikävä kyllä on kokemus ainakin Salamajärven hoitoalueessa osoittanut, että näitten määräysten noudat- taminen on vaikeasti opittava ja antaa metsänhoitajalle pal- jon huolta, Mutta ei siinä kyllin. Nykyajan tunnuslause kuuluu : Yhteisvoimin yhteistoimiin. Tämän lauseen kaiku on levinnyt yli koko meidänkin maan, tunkeutunut sydän- maille, vaatien tunnustusta ja kannattamista. Ja mikä on luonnollisempaa kuin että metsänhoitaja, itse vakuutettuna niiden neuvojen ja toimenpiteiden hyödyllisyydestä, joiden avulla koetetaan saada tulot ja menot maamiehen, vaikka mökinkin, tasapainoon, isällisellä hucÄella alkaa tutkimaan ja seuraamaan hoitoalueessa sijaitsevien tilojen taloutta, neuvoen siellä, kehoittaen täällä tilaamaan taitavia am- mattimiehiä neuvoja antamaan ja ylipäänsä koettaen tai- vuttaa puheena olevien tilojen meikoisen alkuperäisellä kannalla olevia, vanhoillisia ja oppimattomia sydänmaan asukkaita noudattamaan niitä neuvoja, jonka kautta maan- viljelyksensä ja karjanhoitonsa joutuisi voimaperäisem- mälle ja ylipäänsä koko heidän taloutensa vakavammalle kannalle. Metsänhoitajalla on tässä siis kasvattajan vaikea tehtävä suoritettavana ; ja se tiehtävä kysyy paljon aikaa ja työtä samalla kun se on suurimmasta merkityksestä. Sillä tämän kautta tulee tuo yksinkertainen, alituisissa puutteissa melkein paatunut sydänmaan asukas herätetyksi ryhtymään uusiin ponnistuksiin, joiden hedelmät tuntuvat suloisilta, koska niiden kautta suurimmat puutteet tulevat poistetuiksi ja heidän elämänsä valkenee. Kokemus hoi- dossani olevassa alueessa selvästi osoittaa, että kruunun- maiden ja etenkin metsävartijatorppien asukkaiden talou- dellinen tila on tuntuvasti parantunut viimeisinä aikoina. Tähän ölen luullut löytäväni kaksi syytä: viimeisinä vuo- sina vilkastunut metsäliike, joka on antanut puheena ole- ville asukkaille parempaa työansiota sekä näiden tilojen

2

18

asukkaiden herännyt halu vastaanottaa ja hyväkseen käyt- tää kokeneiden ammattimiesten nykyjäfln nun auliisti ja ilmaiseksi tarjona olevia maataloutta koskevia neuvoja. Ja tässä suhteessa seisovat metsänvartijat kmununmetsä- torppien edellä, enkä siis ole huomannut sen seikan, että metsänvartijan tila hänen luovuttuaan virastaan ehkä siir- tyy ventovieraalle miehelle, olleen esteenä torppansa talou- dellisen tilan edistymiselle.

Tällä en ole tahtonut sanoa, että metsänvartijain talou- dellinen tila on taattu. Kaukana siitä. Jos heidän tulonsa ovat riippuvaiset liikkeestä, tulevat ne olemaan ensiksikin epätasaisia, sillä toisin vuosin on liike vilkkaampi kuin toisin, ja toiseksi voipi niinkin käydä, ettei hän syystä tai toisesta, voi hyväksKn käyttää tuota tilaisuutta parempaan ansioon. Metsänvartija on, jos kohta alhainen, virkamies joka on oikeutettu saamaan sellaisen palkan isännältään että toimeentulonsa on, jos hän muuten hyväkseen käyttää hänen taloudelleen suotuisia suhteita, virkatehtä- viään laimiinlyömättä, jotakuinkin taattu.

Edellä olevan johdosta tahdon väittää: Että metsän- hoitajan toimi on etenkin paikoittain siinä määrässä laa- jennut, että hänellä on tarpeen saada ammattitietoja omaa- via metsänvartijoita ;

että metsänvartijain nykyiset palkkaedut ovat paran- nettavat; sekä

ettei nykyisten metsänvartijatilain virkatorppaluonne ole yksin ja kaikkialla syynä siihen, ettei metsänvartijain taloudellinen tila edisty.

Luulen jokaisen metsiämme rakastavan ja niiden hoitoa harrastavan kansalaisen yhtyvän kanssani siihen toi- vomukseen, että kerran jokainen niiden hoitoon osaaotta- vista omistaa ammattitietoja, vakavalla silmällä ja taita- valla kädellä johtaen niitä toimia, jotka tuntuvasti vaikut- tavat niiden tuottavaisuuteen ja kestävään viihtymykseen.

Lausuen syvintä kunnioitustani nykyisillekin harmaa- hapsisille uskoliisille vanhuksille metsänvartijain riveissä,

19

toivon kuitenkin sen päivän koittavan suomalaisellekin metsänhoitajalle, että hän, tarkastaen riviänsä, näkee jokai- sen miehen siinä olevan lämpimästi metsänhoitoa harras- tavan, ammattitietoa saavuttaneen metsänvartijan. Pää- määrämme on asetettava korkealle; suuren kansallisomai- suuden arvo sitä vaatii. Ja lisäksil Kun vuosittain saa- daan metsänvartijakouluista 40 oppinutta metsänvartijaa, minne niitä sijoitetaan. On ehdotettu kuhunkin hoito- alueesen 2 ä 3 näitä ammattisivistyneitä metsänvartijoita. Kumarran ja kutan nöyrimmästi niistäkin ja toivotan heitä tervetulleiksi. Mutta nun harvalukuisina ainoastaan ohi- meneväksi ajaksi, siksikuin koko rivi antaa ehjän kuvan ammattisivistyneistä metsänvartijoista.

Mutta millä tavoin olisi nykyisten metsänvartijain palkkaedut edullisimmasti parannettavat? Metsähallituksen suunnittelussa on ehdotettu, että nykyiset metsänvartija- tilat, joilla on virkatalon luonne, muutettaisiin veroa mak- saviksi torpiksi, jotka metsänvartijain kuoltua tai viras- taan luovuttua, jääpi perillisille edelleenkin asuttaviksi. Tämä muutos torpan luonteessa vaikuttaisi nun tehok- kaasti, herättäen sen asukkaissa työn ja toimenhalua ja kykyä, ettei enään olisi vaaraa että joku tai jotkut joutui- sivat metsähallinnon taikka vaivaishoidon elätettäviksi. En luule olevan syytä nun idealiseerata torppien taloudellista tilaa metsänvartijatilain rinnalla. Ainakin Salamajärven hoitoalueessa nykyään löytyvistä torpista kaksi ovat nun heikkoja, että tuon tuostakin ovat vaivaisavun tarpeessa olleet, kuin sitävastoin siellä löytyvät 17 metsänvartijatilaa tulevat „omillaan aikaan". En kiellä että tuo muutos jos- sakin määrin voisi vaikuttaa toivottuun suuntaan, mutta on vastapainoksi asiaa punnitessa pantava vuotuinen, jos kohtakin lievä vero, jolla tämän virkailijan jo ennestään- kin niukka palkka vuosittain vähennettäisiin. Sitä paitsi olisi tuollainen kiertävä virka mahdollinen järjestää ainoas- taan siellä missä löytyy useampia torppia. Mutta miten Sitten on pälkähästä päästävä, jos jokainen noista torppa-

20

reista on sellainen, ettei syystä tai toisesta sovellu vartija- toimeen eikä läheisyydessäkään löydy sellaista? Ei muuta neuvoksi, kuin valita sellainen metsänvartijaksi, joka on sähen kykenemätön. Nämät torpparit siis olisivat aina itseoikeutetut virasta kilpailemaan, siksi että ovat torp- paria siinä piirissä missä vartijan muutos tapahtuu; mutta yleinen vapaa kilpailu kyvyn ja kuntoisuuden perusteella tulisi syrjäytetyksi. Tosi kyllä tuon, nun sanoakseni finanssi- operatioonin avulla, saataisiin noiden uusien verojen kautta takaisin vuosittain noin 16 ä 20 tuhatta markkaa niistä kustannuksista, jotka noiden kahden ä kolmen metsän- vartijan asettaminen jokaiseen alueeseen tuottaisi, mutta sen kautta itse metsänvartijalle koituva hyöty olisi ainakin siksi problemaatillinen, että jos muut tätä muutosta seu- raavat, ja edellä kosketellut varjopuolet otetaan huomioon, on, minun katsoakseni, tuoUainen kauvas tulevaisuuteen tähtäävä ja vaikuttava muutos kuin Metsähallituksen suun- nittelussa 10 p. viime Helmikuuta ehdoitetaan, ei katsot- tava mikäli se koskee nykyisten metsävartijain palkka- etujen parantamista, tuottavan sitä parannusta, jota voima- peräisempi metsänhoito ja ajansuhteet vaativat.

Vaikka kyllä on hartaasti suotava, että kruununmet- sien hoitokustannukset tulisivat mahdollisimman pieniksi, nun katson kuitenkin tuiki tarpeelliseksi, että nykyistenkin metsänvartijain rahapalkat koroitetaan sen verran, että hei- dän toimeentulonsa on taattu ja on olemassa toivoa saada näihin toimiin kelvollisia miehiä, jos kohtakin heiltä puut- tuu ammattisivistystä.

Edellä esiintuodut ajatukset ovat yksipuolisia, perus- tuen suurimmaksi osaksi yhdessä hoitoalueessa saavutet- tuihin kokemuksiin. En pyydäkkään niille suurempaa arvoa kuin että saavat olla jos kohta pienenäkin vaikut- timena ratkaistaessa puheena olevaa kysymystä, jonka kan- tavuus ulottuu kaukaiseen tulevaisuuteen.

Edellä esiintuotujen mietteiden johdosta rohkenen esittää:

21

Että Metsänhoitoyhdistys tekisi Metsähallitukselle eh- dotuksen, että maamme eri osista kutsuttaisiin kokeneita ylimetsänhoitajia ja metsänhoitajia yhteiseen neuvotteluun, jossa puheena olevan, ehdoitetun muutoksen erikoisseikat otetaan lähemmän tutkimuksen alaiseksi ja yksityisseik- koihin menevä ehdotus Metsähallitukselle tehdään.

Borenius: Annettuaan tilastollisia tietoja Viipurin lää- nissä olevista hoitoalueista, joita Neovius ei sano tunte- vansa, lausui Mikkelin hoitoalueen olevan poikkeuksen, se kun on kokoonpantu useista eri kappaleista, jotka ovat etäällä toisistaan aina 20 penikulmaan saakka. Siinä pi- täisi kussakin isommassa kappaleessa olla koulun käynyt metsänvartija metsänhoitajan apuna, jota paitsi nykyiset metsänvartijat olisivat ylimääräisinä.

H annikainen: sanoi oUeen hauskaa kuulla jo lausut- tuja ajatuksia, mutta pyysi samalla ottamaan huomioon kysymyksen käytännöllisen puolen. Metsähallituksen suun- nittelu tarkoitti lähintä tulevaisuutta, silmällä pitäen sitä tnitä voidaan saada aikaan. Metsähallitus ei suinkaan pi- tänyt mahdottotnana, että vastaisuudessa saataisiin kaik- kiin metsänvartijavirkoihin yksinomaan ammattikoulun käy- neitä miehiä. Mutta kun se ei käy vielä laatuun, nun olisi aluksi saatava metsänhoitajille avuksi ainakin muu- tamia sellaisia kuhunkin hoitoalueeseen. Ne eivät saisi olla sidottuina maanviljelykseen, voidakseen käyttää kaiken voimansa metsänhoidoUisiin toimiin. — Metsähallituksen suunnittelu ei tee mahdottomaksi sitä että nykyisten met- sänvartijain palkkaa lisättäisiin. Mutta jos nyt saadaan hallituksen myöntymys ehdoteltuun 180 tuhannen markan suuruiseen vuotuiseen lisämenoon, nun saataisiin aluksi olla sangen kiitoUisia ja voitaisiin vasta Sitten tuumia enempiä. Kipein tarve tulisi ehkä kuitenkin siten kor- jatuksi.

On tehty ehdotus 2 uuden metsävartijakoulun perus- tamisesta, joten, jos se tulee hyväksytyksi, voitaisiin kou- luihin ottaa vuodessa 55 oppilasta. Puhuja pyysi vieläkin,

22

että asia otettaisiin nykyiseltä käytännöUiseltä kannalta. Kaikki ovat luultavasti yhtämieltä vastaisestakin kehi- tyksestä.

Riddelin luki seuraavan kirjallisen lausuntonsa:

1 :nen kysymys

metsänhoitoyhdistyksen kokouksessa Joensuussa elokuun 25 p. 1904, esittänyt Alarik Riddelin.

Kysymys metsänvartijalaitoksen parantamisesta, joka parina vuosikymmenenä on oUut puheenalaisena, näyttää vihdoinkin Metsähallituksen aloitteesta lähenevän ratkai- suaan.

Metsähallituksen kiertokirjettä viime helmik. 10 p:ltä N:o 144 seuranneesta suunnittelusta selville käy, että Metsähallitus on ajatellut kruununmetsien suojelemisen luvattomalta hakkuulta, kulovalkealta y. m., siis var- sinaisen metsänvartijoimisen, edelleenkin voivan tapahtua samallaisten erityistä ammattioppia vailla olevien vartijain kautta kuin tähänkin asti, vartijain palkkojakaan lisää- mättä; melkeinpä näyttää Metsähallituksen suunnittelujoka sisältää muun muassa sen, että vartijatilat veroitettaisiin tavallisiksi kruununmetsätorpiksi, siltä, kuin nykyisiä palk- koja tahdottaisiin vähentää, ell'ei tarkoitus ehkä ole se, että torppa olisi verotonna sen aikaa kun se on metsän- vartijan hallussa. Nämät metsänvartijat pidettäisiin yli- määräisinä ja niitten lisäksi asetettaisiin joka hoitoaluee- seen 2—3 koulunkäynnyttä n. s. varsinaista metsänvartijaa noin 800 ni:kan vuosipalkalla, paitsi asuntoa tai 100 mrkan vuokrarahaa.

Metsähallituksen suunnittelu vastaa pääasiassa mitä tnetsänvirkamiestenkin puolelta on asiaan lausuttu. Vartija- tiloja metsänvartijain palkkana on metsäviraston puolelta kutsuttu sopimattomiksi koska ne ovat esteenä metsän- hoitajan valintavapaudelle vartijamuutoksissa, koska torpat eivät tule tarpeeksi hyvin hoidetuiksi vartijain kautta, jotka

23

tietävät menettävänsä torpan samalla, kuin hän virastakin eroaa tai eroitetaan, koska työskenteleminen maanviljelys- työssä vartijatilalla voidaan pitää verukkeena vartijatoimen laiminlyöntiin kiireellisinä maanviljelystöitten aikana, koska se palkkio, jota tilan maanviljelys antaa vartijalle usein on nun mitätön, ettei sitä voi miksikään arvostella y. m. Paikottain keski- ja etelä-Suomessa, missä vartijatilat ovat kehittyneet vauraammiksi viljelystiloiksi ja missä vartija- piirit ovat verrattain pienet, jotta niitten silmälläpito ei vie sanottavasti aikaa, voitanee kuitenkin vartijatilain pysyt- tämistä puolustaa, vaikka minä puolestani soisin ne kaik- kialla poistettaviksi viljelystiloina ja semmoisinaan met- sänvartijain palkkana, jota vastoin vartijanasuntoja pai- koin tarvittanee kruununmetsissä.

Mitä nykyisiin vartijapalkkoihin tulee, on jotenkin selvä, että, jos kohta metsänvartijain toimi supistuu pää- asiallisesti vartijoimiseen, nun sanoakseni ulkonaista met- sänhaaskausta vastaan, ne kuitenkin ovat parantamisen tarpeessa. Ei tarvitse kenenkään kuvitella että, esim. paik- kakunnilla missä metsänhaaskaukset ja metsäpalot vielä ovat yleiset, nykyisillä metsänvartijan palkoilla saadaan miestä, joka tehokkaasti voisi tätä pahetta ehkäistä. Mic- helle, jonka palkka on nun huono, että hän alituisesti on riippuva naapuriensa avusta, ei anneta sitä arvoa, että hä- nen kiellostaan välitetään tai hänen kehoitustaan totellaan (esim. metsäpalon sattuessa) eikä hän taloudellisesti riip- puvaisena itsekään tunne olevansa tarpeeksi voimakas saa- maan käskyillensä kuuliaisuutta; palkat ovat mielestäni ehdottomasti koroitettavat.

Mitä erittäin jyväpalkkoihin tulee, olisivat ne mieles- täni poistettavat, sillä pitkät kuljetusmatkat vaikeuttavat jyvien perimisen ja tekevät ne kalliiksi, jotapaitsi kruunun viljavarastoista saatu vilja toisinaan on osoittaunut ala- arvoiseksi. Metsänvartijain palkka olisi minusta siis mak- settava yksinomaan rahassa 100:sta — 300:taan jopa 400:taan markkaan asti vuodessa, riippuen vartiopiirien suuruudesta

24

ja vaikeudesta vartioida, elinehtojen kalleudesta paikka- kunnalla y. m. Tähän tulisi lisää vähintään 80 markkaa asunnonvuokraa, ell'ei vartijalla ole veroUista kruununmetsä- torppaa, jossa tapauksessa se vähennettäisiin puoleen; niinkauvan kuin metsänvartijan hallussa on veroton var- tijatila tai }os hän saa kruunulta asunnon ei hänelle tie- tenkään makseta vuokrarahoja.

Näitä metsänvartijoita pitäisi muutamissa hoitoalu- eissa, missä metsänhaaskausta vielä yleisetntnin harjoi- tetaan tai jossa metsäpalot eivät ole harvinaisia ja var- tiopiirit isot, vielä jonkun verran lisätä, jota vastoin toisin paikoin, missä rauhallisemmat olot vallitsevat, vartijoita voidaan vähentää pieniä vartiopiirejä yhdistämäUä. Täten eivät lisämenot tulisi erittäin tuntuviksi ja luonnollistahan on, ett'eivät ne mitättömät palkat, jotka järjestetyn metsän- hoidon ensiaikoina katsottiin kohtuullisiksi, olojen muut- tuessa ja elinkustannusten moninkerroin noustua, enään missään tapauksessa voida riittävinä pitää.

Paitsi edellämainituita ylimääräisiä metsänvartijoita arvelee Metsähallitus tarvittavan aluksi noin 160 koulun- käynyttä n. s. varsinaista metsänvartijaa joitten palkkaa- miseksi menisi arviolta 14,000 markkaa. Näitä arvelen kuitenkin ainakin ensimmäisinä 10:nä vuotena tarvittavan korkeintaan 100, sillä Jos hoitoalueet Oulun läänissä Met- sähallituksen ehdotuksen mukaan pienennetään, voitaisiin siellä monessa erämaan alueessa, missä pitkään aikaan ei voida sanottavasti toimittaa muita metsänhoidollisia töitä, kuin mitä sahapuitten myynti vaatii, aluksi tulla toimeen ilman koulunkäyneitä metsänvartijoita; toisiin hoitoaluei- siin taas riittäisi yksi sellainen ja siten jäisi kuitenkin ete- läisempien alueitten varalle useampiakin, kunkin metsän- hoitajan käytettäväksi. Täten eivät lisämenot vartijoimi- sesta luuUakseni nousisi Metsähallituksen arvioiman mää- rän yli.

Ehdotukseni pääkohdat olisivat siis seuraavat:

25

1) Nykyiset metsänvartijatilat veroitetaan kruunun- metsä torpiksi, paitsi poikkeustiloissa, joUoin erityiset asian- haarat vaativat mitten pysyttämistä semmoisinaan.

2) Jyväpalkat lakkautetaan.

3) Ylimääräisen metsänvartijan palkka olkoon vähin- tään 100, enintaän 400 markkaa.

4) Asunnonvuokraa saakoon metsänvartija, joka ei hallitse kruununmetsätorppaa, 80 markkaa vuodessa, vaan Jos hän on kruununmetsätorppari ainoastaan 40 mark- kaa; metsänvartija, joka saa kruunulta asunnon ei ole oi- keutettu saamaan vuokrarahaa.

5) Kuhunkin hoitoalueeseen, missä asianhaarat sen vaativat, asetetaan yksi koulunkäynyt metsänvartija tai jos tarve vaatii, useampia, mikäü sellaisia saatavissa on, Met- sähallituksen ehdottamalla vuosipalkalla, noin 800 mark- kaa ja 100 markkaa vuokrarahaa sekä oikeudella saada joko päiväpalkan leimaamistyöstä tai kaikkiaan 100 mark- kaa vuodessa korvaukseksi matkakustannuksista.

Neovius sanoi, ettei hän käsittänyt tarkoitetuksi sitä, että piirien suhteen olisi detaljeihin käypä ehdotus tehtävä ja siksi ei hän Mikkelin hoitoalueestakaan erikseen puhunut. Metsähallituksen suunnittelussa ehdotellaan koulunkäyneille metsänvartijoille palkaksi 800 mk., sekä vuokrarahaksi 100 markkaa vuodessa. Puhujan mielestä, jos metsänvartija asetetaan maalle asumaan, pitäisi saada iisäksi vähäsen peruna- ja parin lehmän varalle niittymaata, sillä jos täy- tyy kaiken tarvittavansa ostaa, nun saattaa elämä käydä hyvinkin hankalaksi.

Harlin: Puheena olleen Metsähallituksen kiertokir- jeen johdosta, joka koskee metsänvartijaolojen järjestämistä ruunun metsissä, pyytää puhuja kokemuksensa perusteella saada kosketella muutamia kohtia lin tarkastuspiirissä ja Kuopion läänissä.

lin tarkastuspiirissä on kruunu ostanut torpat metsän- vartijatiloiksi. Luonnollista on, etteivät metsänvartijain jäl-

26

keläiset näin ollen tule nauttimaan mitään hyötyä niistä, kun ei nim. voi tulla kysymykseen niiden lunastaminen, ne kun ovat ruunun omia. Seurauksena tästä täas on ett'eivät metsänvartijat pidä torppiaan hyvässä kunnossa. Kuopion läänissä ovat olot toisin. Stella uusi tulokas on ollut halukas maksamaan edeltäjälleen tahi hänen jälke- läisilleen, lunastuksen torpasta. Kun metsänvartijalla on täten ollut mahdollisuus saada tehdystä työstään palkkio, niin ovat torpat myöskin pysyneet paremmassa kunnossa. Kuo- pion läänissä on tavallisesti ollut paljon pyrkijöitä ja mak- settu usein korkeitakin hintoja, joten kai on ostettu itse virkakin toisinaan. .

Mitä kuoleman tapauksiin tulee, niin ovat jälkeen- jääneet Kuopion läänissä aina saaneet myydä torpan jol- lekin metsänvartijaksi kelpaavalle henkilölle eivätkä, kuten metsänhoitaja Neovius sanol, vaan joskus. Puhuja ei puo- lestaan voinut hyväksyä sitä, että metsänvartijan toimi sur- ret täisiin torpasta torppaan, sillä valitsemisvapaus tulisi siten liiaksi rajoitetuksi, se kun nim. rajoittuisi löytyviin torppa- reihin. Sitä paitse ei metsän paloon ja raiskaukseen nähden ole ollenkaan yhdentekevää missä metsän vartija asuu.

Jos tahdotaan järjestää oloja paremmalle kannalle, niin on välttämätöntä saada koulutettuja metsänvartijoita joku määrä, siellä missä myyntiolot tekevät sen mahdol- liseksi. Se on jo suuri parannus. Puhuja yhtyi vielä yli- metsänhoitaja Riddelinin ehdotukseen jyväpalkan poista- misesta. On puolustettu jyväpalkkaa sillä, että metsän- vartijoilla olisi siten siementä saatavissa, mutta se tulee heille usein liyvin kalliiksi, kun täytyy se pitkien matkojen takaa noutaa.

A^^o^r/m^; Metsänhoitaja Harlin sanol hänen sanoneen, että Kuopion läänissä olisi vaan joissakuissa tapauksissa myön- netty lupa metsänvartijatorpan myymiseen. Sitä puhuja ei ol- lut tarkoittanut, vaan päinvastoin oli hän tahtonut sanoa sitä yleiseksi. Mutta jos niinkin tapahtuu kuten Kuopion läänissä, niin ei se ole hy vä sittenkään, sillä metsänvartijan jälkeläiset

27

tietävät, että torppa on myytävä. Sattuman varassa on tuleeko myynti edulliseksi.

Tammelander: Luultavasti on olemassa vaan yksi mielipide ja käsitys metsähallituksen kiertokirjeen sisällyk- sestä nim. että Jos se toteutuu, nun on otettu metsänhoi- don alalla nun suuremmoinen askel, ettei sitä ole tapah- tunut moniin aikoihin. Virkamiehet tuntevat kiitollisuutta siitä, että metsähallitus on alkanut poistaa tätä painavaa epäkohtaa. Jos olisi työvoimia annettu runsaammin jo ai- kasemmin, nun olisi tulos monessa piirissä tuUut toisen- laiseksi, kuin mitä se nyt on. Detaljeihin ei nyt puhujan mielestä pitäisi koskea. Pääasia on että saataisiin 2 tahi 3 koulunkäynnyttä metsänvartijaa niihin hoitopiireihin, joissa niitä tarvitaan. Pohjoisiin piireihin ei toistaiseksi pitäisi kuitenkaan varoja turhan vuoksi tuhiata, vaan olisi ne käy- tettävät siellä, miSwSä niistä on enemmän hyötyä. Puhuja toivoi iopuksi, että metsähallitus ja sen tarmokas pääliikkö saisi tämän kalliin asian toteutumaan.

Borenius: Suunnittelussa pidetään virkatorppia rnet- sänvartijoille sopimattomina. Puhujan mielestä olisi Vii- purin läänissä ainakin sopivämpaa, jos metsänvartijalla olisi asunto ja vähäsen perunamaata sekä heinämaata tarpeeksi parin lehmän varalle.

On kyllä totta, että perhe joutuu silloin huonoon ase- maan miehen kuoleman kautta, mutta sitä ei voi pitää es- teenä sillä samahan on laita muissakin viroissa jos viran hoitajalla on virkatalo. Niinpä esim. nietsänhoitajan kuo- leman jälkeen sellaisissa oloissa, on virkatalo aina jätet- tävä ja muutto on tapahtuva.

Tammelander: Metsänvartijain taloudellisissa oloissa on paikotellen aivan kiljuvia epäkohtia. Metsähallituksen kiertokirjeessä on erityisesti mainittu lin tarkastuspiiri esi- merkkinä. Siellä v. 1903 nautti 13 metsänvartijaa vaivais- apua. Metsähallituksen pitäisi pitää huolta siitä, ettei sel- laista tapahtuisi, ellei siihen olisi syynä metsänvartijain velttous ja huolimattomuus. Sellaiset metsänvartijat pi-

28

täisi erotettaman virastaan ja heidän perheensä saisi jou- tua turvattomiksi, mutta kunnoUisen metsänvartijan kuoltua ei sen pitäisi saada tapahtua.

harlin: on sanottu, ettei metsänvartija ehdi maata asumaan, mutta Jos hänellä olisi viljelysmaita, nun olisi hä- nellä myös tilaisuus antaa perheelleen työtä kotona, jota paitse hän ei voi perhettään elättää, ellei häneUä ole vä- hintäinkin 1,000 markan palkka vuodessa.

Cajanus: Kun kysymys kävi polttavaksi ja kun oli tullut aika, jolloin Metsähallitus katsoi voivansa ottaa kysy- myksessä olevan askeleen, nun oli puhuja neuvotellut asiasta monen virkatoverin kanssa. Hän oli huomannut, että kysymyksen suhteen on paljon erimielisyyttä pikku- seikoissa. Kun on miltei mahdotonta saada aikaan yleistä, joka paikkaan soveltuvaa ehdotusta, nun eiköliän olisi syytä kerätä tilastollisia tietoja metsänvartijatorppain taloudelli- sesta tilasta tarkastuspiirittäin ja vaikkapa hoitoalueittain, sekä Sitten niitten perusteella tehdä niuutoksia

Neovias: ei luullut että tilastollisista tiedoista ja ko- miteoista olisi niistä johtuvaa vaivaa ja työtä vastaavaa hyötyä.

Borenius: kannatti Cajanusta siinä suhteessa.

Harlin: ylityi edelliseen puhujaan.

H annikainen : Tilattoman väestön alakomitea on koonnut nun tarkan tilaston, ettei metsänhoitoyhdistys sitä juuri voi täydentää ja on tämä tilasto sekä Metsähalli- tuksen että metsänhoitoyhdistyksen käytettävissä.

Neovius: Luuli myös tilaston olevan kylliksi. Ajat- teli että, jos tulee muutoksia tapahtumaan, nun luultavasti Metsähallitus vaatii sitä ennen metsänhoitajilta määrät- tyyn suuntaan meneviä ehdotuksia, jotka ylimetsänhoitaja tarkastaa, ja sen pitäisi riittää.

Cajanus: ei tarkoittanut että Metsänhoitoyhdistys aset- taisi komitean, vaan että pyydettäisiin Metsähallitus se tekemään, mutta jos nun tarkkoja tietoja jo on olemassa,

29

nun olisi sekin suotta. Ei tarkoittanut suunnitelmaa kul- lekin hoitoalueelle erikseen vaan suuremmissa piirteissä.

Harlin: On ollut kysymys metsänvartijain toimeen- tulosta. Se riippuu palkasta, joka on huono, viljelyksistä, joista ei myöskään ole ollut suurta apua kun maanviljelys ja karjanhoito ovat olleet alhaisella kannalla, vaikkakin viime aikoinä parantumassa; ja työansioista, jotka ehkä ovat pääasiallisimmin vaikuttaneet heidän tuloihinsa ja toi- meentuloonsa.

Sittenkun äänestyksen kautta oli päätetty laatia eri- tyinen ponsi kysymyksen johdosta sekä sitäpaitse pyytää Metsähallitusta asettamaan komitean asian lopullista käsit- telyä sekä seikkaperäisen ehdotuksen laatimista varten, valittiin ponsiehdolusta tekemään herrat Harlin, Vasastjerna ja Renfors, sekä pyydettiin Cajanusta avustamaan heitä.

Toisena kokouspäivänä saapui vielä seuraavametsän- hoitaja A, Ahlbergin antama kirjallinen lausunto, joka myö- hästyneenä jäi kokouksessa julkilukematta.

Kun kehotuksesta käyn esittämään kantaani kysymyk- sen alaisessa asiassa, tahdon aluksi huomauttaa, että sanani koskevat ainoastaan etelä- ja keski-Suomen oloja, jossa minuUa on ollut ja yhä edelleen on toimintani, jotavastoin pohjois-Suomen oloja en ollenkaan tunne. Samalla saan huomauttaa, että useasta syystä ölen ollut estettynä anta- masta tälle lausunnolle sitä aikaa ja valmistusta, jonka asia oikeastaan olisi vaatinut, josta syystä pyydän mahdollisesti tavattavista puutteista anteeksi. Kun ölen lämpimästi va- kuutettuna siitä, että kysymys valtion metsätaloudelle on erittäin tärkeä, en ole tahtonut olla vetämättä korttani kekoon.

Tunnetussa „alamaisessa esityksessään**,koskevaSuo* men Suuriruhtinaanmaan metsiä, 18 p:ltä elokuuta 1858, joUa maamme valtion metsäin talouteen nähden on perustava merkityksensä, sanoo Edm. A. Berg seuraavaa: „Der Forst- staat wie ihn Finnland bedarf, kann sich, wie schon mehr-

30

fach angedeutet wurde, nur allmälig entwickeln, wie im- mer mehr und mehr Personal herausgezogen wird. Gewiss aber ist es rathsam, sogleich beim Beginn einen vollständi- gen Organisationsplan aufzustellen. ". Nämä pun-

nitsemista ansaitsevat sanat olisivat mielestäni asetettavat mottoksi metsänvartijalaitosta muuttamaan lähdettäessä. Siis, aiiioastaan vähittäin, askel askeleelta tapahtuva kehitys ja nykyisten olojen järjestäminen säilyttämällä sitä, joka on näyttänyt paikkansa täyttävän. Vartioimisen lopulli- nen järjestäminen kruununmetsissä, saattaa tulla kysymyk- seen ainoastaan niissä osissa, jotka ovat julistetut kruu- nunpuistoiksi ja jotka siis valtion metsätaloudelle säilyte- tään. Muissa osissa on nykyinen järjestelmä pääasiallisesti säilytettävä, toimeenpanemalla sellaisia parannuksia, joita olosuhteet väittämättömästi vaativat. Ensiksi tulee silloin niiden metsänvartijapaikkojen palkan parantaminen, joita tulevaisuudessa välttämättä on säilytettävä. Nykyisten met- sänvartijain palkkain riittämättömyydestä ylimalkaan on tätä nykyä nun paljon puhuttu ja kirjoitettu, että sitä ky- symystä tuskin tarvinnee ottaa esille. Poikkeuksena tässä suhteessa on kuitenkin olosuhteita Viipurin— Mikkelin lää- nin tarkastuspiireissä pidettävä, jossa metsänvartijain ny- kyiset palkat kaikissa hoitoalueissa, Mikkelin hoitoaluetta lukuunottamatta, ovat katsottavat aikamme vaatimuksia täysin tyydyttäviksi ja jossa joku verrattain vähäinen lisä- niääräraha koulun käyneen metsänvartijan asettamiseksi sellaisiin hoitoalueisiin, joissa tällaisia tarvitaan, käynee välttämättömäksi. Mainitun tarkastuspiirin pohjoisissa hoi- toalueissa palvelevat metsänvartijat saavat 300 mk. vuo- dessa ja sen lisäksi puustellin, jotka ylimalkaan ovat san- gen tyydyttävässä kunnossa, eteläisemmissä hoitoalueissa on rahapalkka vähäistä suurempi. Sen lisäksi saavat met- sänvartijat hakkuualojen vartioimisesta ynnä leimauksesta 2 mk. päivältä, mutta ei aina metsänkasvatustöistä omassa piirissään. Tämä mainittu palkka, 300 mk. vuodessa ja asunto, on mielestäni nykyään normaalinen koko keski- ja

31

etelä-Suomelle, paikallisten olojen ja puustellilaadun mu- kaisella sovitteluUa. Hoitoalueissa, joissa harjotetaan suu- rempaa käsikauppaa, tulisi metsäxivartijan myöskin tästä nauttia erityistä korvausta joko päivärahan muodossa tahi mieluummin jonakin määrättynä maksuna luovutetusta kuu- tiometristä, kuormasta, saamatta mitenkään tninkäänlaista korvausta suorastaan ostajalta. — Ovatko metsänvartija- torpat ylimalkaan säilytettävät ? Tähän vastaan myöntä- västi, ainakin mitä etelä- ja keski-Suomeen tulee. Kes- kulaisen suuren puustellin hallitseminen tekee metsänvar- tijan naapureistaan riippumattomaksi, antaa hänen per- heelleen alinomaista tilaisuutta tehokkaaseen työhön ja tue mukanaan monta muuta etua, joita olisi vaikea ra- halla korvata. Tottahan on, että on seliaisia puustellia, jotka ovat huonosti sijoitettuja ja myöskin seliaisia, jotka nyt tahi tulevaisuudessa käyvät tarpeettomiksi, josta edem- pänä enemmän. Nämä voidaan sopivimmin Metsähalli- tuksen kiertokirjeeseen liitetyn ehdotuksen niukaisesti, muuttaa kruununmetsätorpiksi, sillä ehdoUa kumminkin, että haltija kruunulle korvaa ne maksut, joita tämä on uhran- nut kysymyksenalaisen puustellin rakentamiseen ja vilje- lemiseen. Se korvaus puustelliin uhratusta työstä, joka v. 1859 annetun ohjesäännön 10 § mukaan myönnetään luo- vuttajalle, on mielestäni vastaiseksi ainakin omistajan t. s. valtion maksettava. Erämaissa, joissa ei ole teitä, ja jossa maanviljelystä ainoastaan vaivoin ja uhrauksilla voidaan harjottaa, ei metsänvartijatorppia ole asuttava ja kunnossa- pidettävä.

Mutta, niinkuin Metsähallituksen kiertokirjeessä esi- tetään, pelkkä palkkain korottaminen ei tuota vastaavaa hyötyä. Suurempia vaatimuksia täytyy silloin voida met- sänvartijakunnalle asettaa ja sen tulee osata uhrata enem- män aikaa virkatoimituksille, kuin näihin saakka sekä myös jossain määrin myötävaikuttaa tulevaisuutensa, nun omansa kuin perheensä, turvaamiseen, invaliditeetin tahi kuoleman- tapauksen sattuessa. Muutamissa tapauksissa saatettanee

32

nykyisiä vartioimispiiriä yhdistää ja lakkautettu puustelli säilyttää kruununmetsätorppana haltijan ollen velvollisen toimimaan ylimääräisenä metsänvartijana, siellä missä häntä sellaiseen katsotaan sopivaksi, ja maksutta valvomaan jo- takin määrättyä aluetta haaskaukselta ja tulelta, niinkuin Metsähallituksen kiertokirjeestä käy selville. Ehdotus sel- laiseen vartioimispiirien yhdistämiseen ja uudesta järjestä- miseen tapahtunee sopivimmin nyt tapahtuvain metsän- hoidontarkastuksien yhteydessä. — Totta on myöskin, että nykyisen vartijakunnan jäsenet useimmiten ovat kaiken ammattiopetuksen puutteessa, vanhempi sukupolvi ei taval- lisesti osaa edes kirjoittaakaan. Mutta toiselta puolen ei heidän keliitystään millään tavalla ole edistettykään, ja nuo- remmassa sukupolvessa ölen kumrainkin aina huomannut halua oppimiseen ja kehitykseen, jos vaan tilaisuutta siihen on ollut. Kun he sitäpaitse tavallisesti omistavat, niin sanoaksemme perinnöllistä metsätottumista ja tuntevat var- tioimispiirin ja sen lähiseudun olosuhteet, sekä ovat tot- tuneet metsänhakkuu- ja toisiin yksinkertaisimpiin metsä- töihin, ja sen ohessa on huomattu, että he ovat rehelli- siä, vaatimattomia ja luotettavia, olisi mielestäni vää- rin, ellei tätä ainesta käytettäisi. Koulunkäynti ei sitä- paitse suinkaan yksin kehitä kelvollista metsänvartijaa taikka toista ammattimiestä, vaikka sellainen erehdys, että pidetään koulutietoja samana, kun sivistystä löytyy, niin sanoaksemme, ajan hengessä. Päinvastoin näkee usein sangen taitavia ammattimiehiä esim. rakennusmestareja, jotka ovat saaneet nauttia ainoastaan vaillinaista kouluope- tusta. Itsestään selvää on, että tämä on tavallisempaa niin käytännöllisellä alalla kun metsänvartijan ja kokemuskin sen todistaa. Kun hoito sitäpaitse useimmissa hoitoalu- eissa, rajoittuu hirrenharsintaan sekä yksinkertaisimpiin kulttuuritöihin, lienee vastaiseksi riittävää, jos hoitoaluei- siin, missä voimaperäisempää metsänhoitoa käytetään, ote- taan yksi tai mahdollisesti kaksi metsänvartijakoulussa täysin kasvatettua metsänvartijaa. Vastoin kruununmetsä-

33

komiteaa vuodelta 1896, ei mielestäni ole syytä asettaa suoritettua metsänvartijakoulu-kurssia ehdottomana vaati- muksena vakinaisen metsänvartijapaikan saamiseen, vaan ainoastaan suoritettua kypsyystutkintoa kahden koepalve- lusvuoden jälkeen, kuten herrojen Kihlman'in ja Wreden, mainitun komitean lausuntoon liitetyssä vastalauseessa eh- dotetaan. Kruunun-metsäkomitea on myös ehdottanut, että avonaiset metsänvartijapaikat täytettäisiin ainoastaan tila- päisesti kunnes koulutettuja metsänvartijoita on saatavissa. Tämmöinen menettelytapa tuottaisi, paitsi muita arvelut- tavia seikkoja, useammassa tapauksessa metsänvartijatilain hoidon laiminlyömistä sitä suuremmassa määrässä kuta syrjäisempiä ja laadultaan huono-osaisempia nämä ovat. Kaikissa tapauksissa kestänee vielä kau'an, ennenkun saa- daan koulutettuja metsänvartijoita kaikkiin metsänvartija- paikkoihin. Sillä varmaankin tulee täällä, niinkuin on käy- nyt Ruotsissa, suurin osa metsänvartijakouluista tulleista oppilaista valitsemaan monessa suhteessa edullisemman yksityispaikan yhtiöissä, joihin myöskin yhä enemmän on alettu hankkia taitavia työnjohtajia metsätaloutta jär- jestämään. Sitävastoin tahtoisin lämpimästi kannattaa ko- mitean ehdotusta lyhemmistä kursseista nykyiselle metsän- vartijakunnalle tähän tarkoitukseen sopivissa hoitoalueissa, missä kysymyksessä jo aikaisemmin ölen lausunut ajatuk- seni Suomen Metsänhoitoyhdistyksen Julkaisuissa, Nide XVIII. Tällä tiellä luulen sopivimmasti saatavan olosuh- teisiimme sovitetun ja taitavan vartijakunnan kruununmet- siin, varsinkin syrjemmässä oleviin, niinkuin suurin osa niistä onkin.

Kuitenkin löytyy jo nytkin useita hoitoalueita, joissa voimaperäisempi hoito on mahdollinen, ja pannaan lähim- mäs^tulevaisuudessa käytäntöön puhdistushakkuineen, har- vennuksineen, kulttuuritöineen y. m. ja joissa koulutettuja työnjohtajia tarvitaan. Aluksi riittänee heitä 1 taikka 2 jokaiseen hoitoalueesen, riippuen alan laajuudesta, myymä- mahdollisuuksista y. m. Voipihan sittemmin heidän luku-

3

34

ansa lisätä, olosuhteitten sitä vaatiessa, ja koulutettujen metsänvartijain lisääntyessä. Minuii mielipiteeni mukaan pitäisi näittenkin saada erityinen vartioimisalue asuntoineen siellä missä se on mahdollista, eikä heidän mitenkään pitäisi tulla jonkinmoisiksi toisten metsänvartijain esimiehiksi taikka näitten ja hoitoalueenhoitajan välikädeksi. Ainoas- taan metsänhoitajan käskystä olisivat he oikeutetut sekaan- tumaan mtiun vartijakunnan toimintaan. Metsähallituksen kiertokirjeessä ehdotettu palkka on mielestäni täysin riit- tävä. Kuitenkin tahtoisin ehdottaa, että ainoastaan osa siitä, esimerkiksi 5 ä 600 markkaa, annettaisiin pysyvänä palkkana, 3:11a lisäyksellä ä 100 markkaa, 5, 10 ja 15 pal- velusvuoden jälkeen. Loput annettaisiin päiväpalkkoina, jotka maksettaisiin paitsi puitten leimaamisesta ja hakkuu- alan vartioimisesta, kaikista ulkopuolelle vartioimispiiriä toiraitetuista töistä, sekä korvauksena matkakustannuksista, kuin tie työpaikalle on 5 kilometriä pitempi. Tähän käsi- tykseen ölen tullut siitä, että Ruotsissa, missä olosuhteet monessa suhteessa ovat samanlaiset kuin meillä, on useassa tilaisuudessa puolustettu palkanlisäystä palvelusajan mu- kaan, sekä lisättyä päiväpalkkaa metsänvartijoille. Mitä vihdoin tulee siihen Metsähallituksen kiertokirjeessä mai- nittuun surkuteltavaan tosiasiaan, että useitten metsänvar- tijain jälkeen jääneet perheet joutuvat kunnan elätettäviksi, heillä kun ei ole minkäänlaista oikeutta eläkkeen saami- seen, ei tätä voida pysyväisesti auttaa muulla tavalla, kun perustamalla eläke- ja apurahasto ruununmetsänvartijoille ja heidän perheillensä, jota jokainen palveluksessa oleva metsänvartija on velvoitettu kartuttamaan ja jolle rahas- toUe valistunut hallitus ei kieltäne avustustaan. Ehdo- tettu metsänvartijanpalkan korotus sekä velvoittaa, että panee hänet tilaisuuteen antamaan mainittua avustusta. Suomen Metsänhoitoyhdistyksen kokouksessa Hämeenlin- nassa v. 1883 oli tämä kysymys keskustelun alaisena ja kysymyksen alusti silloin tohtori Blomqvist vainaja, joka ehdotti eläke- ja apurahaston metsänvartijoille perustetta-

35

vaksi, johon hallitus antaisi pohjarahaston ja osakkaat mak- saisivat vuotuisen maksun, joka viimemainittu suoritet- taisiin ottamalla 4 o/o palkasta. Muutoin pyydettäisiin tässä asiassa Metsähallituksen alkuunpanoa. Tämä ehdo- tus on mielestäni vielä sovelias, sillä eroituksella, että avus- tukseen otettaisiin 80/0 palkasta. 300 tnarkan normaali palkan mukaan tekisi tämä 24 markkaa vuodelta taikka 2 markkaa kuukaudelta, summa, jonka minun tietääkseni, jo- kainen metsänvartija ilolla maksaisi, jos hän sen kautta voisi turvata perheensä tulevaisuuden ja oman vanhuutensa. Sitävastoin voidaan ja ovat voimassa olevat asetukset maa- palstan luovuttamisesta syytingiksi metsänvartijatilalta jätet- tävät pois ja sen sijaan jätettävä vapaus metsänhoitajalle, metsänvartijan paikastaan erotessa, ehdotlaa joka tapauk- sessa eläkkeen saaneelle metsänvartijalle ja hänen per- heelleen, oikeutta laitumen ja polttopuun saamiseen. Mitä tulee yksityisseikkoihin ja ehdotuksiin eläke- ja apurahaston perustamisesta, lienevät ne helposti saatavissa niistä mo- nista apurahoista, joita jo on olemassa.

Ölen vakuutettu, että ne uhraukset, joita valtion täy- tyy tehdä metsänvartijakunnan hyväksi palkankorotuksien sekä sen eläke- ja apurahaston perustamisen muodossa, tule- vat moninkertaisesti palkituiksi sen parannetun hoidon ja val- vonnan kautta, joka tämän kautta tulee kruununmetsien osaksi. Ja koska Metsähallitus nyt on pannut asian al- kuun, saattaa toivoa, että tämä tärkeä kysymys lähimmässä tulevaisuudessa saa kaikkia osakkaita tyydyttävän ratkai- sun.

Jalasjärvellä, 18 p. Elokuuta 1904.

Adolf Ahlberg.

36

2:nen kysymys.

Miten on sahapuitten leimaaminen tbimitettava, nun hyvin ostajan kun nuorennoksen etua silmällä pitäen?

Kysymyksen pohjusti metsänhoitaja K- Lindberg seu- raavasti:

Erityisissä Metsähoitoyhdistyksen kokouksissa on ky- symys sahapuitten leimaamisesta käsitelty erilaisessa yhtey- dessä. Samaten on nuorennoksen turvaaminen kruunun- metsissämme ollut ja on vieläkin polttavana kysymyksenä.

Ylläolevaa kysymystä käsiteltflessä on koetettava, mi- käli mahdollista, sovittaa kaksi aivan vastakkaista etua. Vaikka onkin ä priori otaksuttavaa, että jokainen met- hoitaja tekee tehtävänsä sahapuitten leimaamisessa sitä sääntöä seuraten, että nuorennoksen hankkiniinen helpot- tuu nun paljon kuin mahdollista, on nuorennoksen etu kui- tenkin aina siirtyvä ostajan edulta sieliä, missä nämfl ovat toistensa vastakohtana. Tämmöinen katsantotapa ei ken- ties tunnu metsänhoidolliselta, eikä olekaan sitä, jos lei- maaminen etupäässä tarkoittaa nuorennoksen turvaamista. Nun ei kuitenkaan asianlaita ole. Sanojen „sahapuitten leimaaminen", sisällys osoittaa jo semmoisenaan, ettei muut kuin sahatukiksi kelpaavat puut voi leimaamisessa tuUa kysymykseen. Sentähden on ostajan vaatimus, ettei hänen tarvitse maksaa puusta, jota hän ei voi käyttää, täysin oi- keutettu, ja tämän nojalla täytyy myöskin myöntää, että pakko vastakRaiseen suuntaan on periaatteellisesti väärä, jota paitse kruunu myöskin viimein tulisi kärsimään, alem- mista maksutarjouksista joka leimatulta tukilta. Mutta jos tunnustaakin yllä olevan oikeutetuksi, muodostuu sahapuit- ten leimaaminen usein kyllä sangen vaikeaksi toimituk- seksi, sillä onhan tukkipuitten leimaaminen tähän saakka ollut melkein ainoa mahdollinen keino nuorennoksen edis- tämiseksi, ja vastoin tahtoansakin tulee metsänhoitaja tämän vaikutuksesta leimaamaan puita, joita tarkemman objek- tiivisen tutkimuksen mukaan ei olisi pitänyt leimata.

37

Tästä huomaamme siis, että ostajan ja nuorennoksen etujen sovittaminen on vaikeinta saada aikaan seuduilla, missä ainoastaan vahvempia tukkeja saadaan myydyksi. Jos metsikot sitäpaitse vielä ovat iiian vanhoja ja sisältävät vahingoittuneita yksilöitä sekä huonokasvuisen alikasvun, nun silloin ei sahapuitten leimaatninen saata sanottavasti hyödyttää nuorennosta. Mutta jättäkäämme tämmöiset erikoistapaukset, jotka kumminkin Iiian usein esiintyvät; niillä on juurensa laajaperäisissä olosuhteissa ja ne toi- menpiteet, jotka olisivat toimeenpantavat näitten vastuk- sien edes johonkin määrään voittamiseksi, eivät sisäUy tämän kysymyksen keskustelupiiriin.

Paljoa helpompi tehtävä on sahapuitten leimaajalla seu- duissajoissa ei ainoastaan heikommat, vaan myöskin hylky- puut menevät kaupaksi. Ostajan etu on täällä harvem- min ristiriidassa nuorennoksen etujen kanssa, niitä voipi tarpeen mukaan jopa eroittaakin molemman puoliseksi tyydytykseksi. Tällä tarkoitetaan viime aikoina muuta- milla seuduiila käytettyä tapaa, että tukkipuitten hakkuu- alalla ensin toimitetaan puhdistushakkuu, jolloin kaadetaan kaikki myymäkelpoinen puutavara, jota metsänhoidannol- liselta (nuorennos- taikka lisäkasvu-) kannalta ei ole syytä säilyttää. Huomioon ottamalla kuinka laajaperäiset olosuh- teet kruununmaillaninie ovat, lienee puhdistushakkuita pidet- tävä luonnollisimpana ja ainakin vast'edes tehokkaimpana nuorennoksen edistämistapana. Kun tähän vielä lisätään, että ostaja puhdistushakkuiden kautta helpommin väittää vaaraa maksaa Iiian korkean hinnan huonosta tavarasta, vastaavat minusta tässäkin suhteessa puhdistushakkuut olo- suhteitten vaatimuksia. Tässä suhteessa on luullakseni, monessa hoitoaiueessa vielä paljon tehtävää. Koska kaikki vihdoin kuitenkin riippuu menekkisuhteista, on näitä etu- päässä koetettava parantaa, nun hyvin koettamalla saada korkeampaa hintaa leimatuista puista, kuin myöskin hank- kimalla ostajaa aikaisemmin mainitulla puhdistushakkuu- alalla löytyvälle puutavaraile. Voidakseen saada mahdol-

38

lisimman korkeata hintaa leimatuista puista, on minun mielestäni tarpeellista toimittaa leimaaminen siten, että voidaan laatia jokseenkin varmat suunnittelut joka tukin hinnan määräätniselle. Sillä leimaamisluettelon julkaise- minen eri luokituksineen tarkoittaa kai etupäässä antaa os- tajalle tilaisuuden sen nojalla tekemään tarjouksiaan. Minä tahtoisin sentähden puoltaa latvamittauksen uudelleen käy- täntöön ottamista leimaustoimituksissa. Rinnankorkeus- mittaamistapaa käytäntöön otettaessa sanottiin, että 7 metrin korkeudelta mittaaminen on ajantuhlausta, epävar- maa j. n. e. Koska kuitenkin Metsähallituksen kiertokir- jeessä 24 p. Lokakuuta v. 1904 periaatteellisesti lausutaan, että leimaaminen on metsänhoitajan tärkein taloudellinen toimitus hoitopiirissään, sekä että metsänhoitajan on tut- kittava joka puu, nun kaatuu mainittu perustelu itsestään. Mitä epävarmuuteen tulee, on se mielestäni jokseenkin keksitty syy rinnanmittakorkeuden säilyttämiseen. Vaikka olisikin nun, että löytyy tilaisuuksia, jolloin on vaikea mää- rätä puun kokoa tukkimitan päässä, nun täytynee kuitenkin myöntää, että ostaja, joka kumminkin aina tekee suunnittelu- jaan latvaläpimitan perusteella, saa paljoa selvemmän käsityksen metsästä, jos leimaaminen on toimitettu yllä- sanotulla tavalla.

Tämän kanssa yhteydessä tahtoisin ehdottaa, että joka tuumamitta, muistiin kirjoitettaisiin erikseen sekä että kaikki puut, nun terveet kuin vahingoittuneet luokitettai- siin 6:sta— 8:saan luokkaan, riippuen sahatukin suuruudesta, joka kustakin puusta saadaan. Irseen luokkaan kuuluisi- vat puut, joilla on pienin mitta t. s. puut, joista luullaan saatavan vähintäin yksi 8", 4 metriä pitkä sahatukki j. n. e. lisäämällä successivisesti Ilista aina Vlllrteen luokkaan asti, joka sisältää paksuimmat puut.

Siinä tapauksessa, että leimatut puut luokitetaan ylem- pänä mainitulla tavalla, saisivat sekä myyjä että ostaja jok- seenkin tarkat tiedot siitä, kuinka paljon saadaan saha- kelpoista ympyräistä puuta sekä tämän suuruuden, ja sen

39

kautta tulisi toistaiseksi ostajalle tarpeettomaksi leimattu- jen puitten mittaaminen. Tämän kautta hyljättäisiin myös- kin mielestäni se väärä menettelytapa, että vahingoittu- neita puita mitataan vissillä korkeudella ja määrätään niit- ten sen korkuinen paksuus, jonka menettelytavan kautta ei tulla tuntemaan mainitusta puusta saadun sahatukin suuruutta. Täytyy kuitenkin myöntää, että tällä tavalla toimitettu leimaaminen vaatii huolellista tarkastusta, tark- kaa silmää ja taattua kokemusta nun hyvin metsänhoita- jalta kuin työntekijöiltä. Kun metsänhoitajan, kuten jo ai- kaisemmin on sanottu, täytyy tarkastaa jokaista puuta ennenkun se leimataan, ja koska useimmissa metsänhoi- toalueissa jo löytyy tämmöiseen arvostelemiseen tottuneita työniiehiä, eivät vaikeudet pienimmissä ja keskinkertaisissa alueissa, tule liian tuntuviksi. Tämän kaltainen arvoste- leminen on jo sitäpaitsi käytännössä sikäli, että sen saha- tukin pienin suuruus, joka iähtee viottuneesta puusta, on määrättävä, joka onkin vaikein tehtävä.

Yhdistäen ne näkökohdat, joita minuUa edellisessä on ollut kunnia esittää, saan täten pohjustuksena keskuste- luun esittää seuraavaa:

1) Sahapuut ovat leimattavat siten, että puut mita- taan 7 metrin korkeudella, jokainen tuumamitta kirjoite- taan erikseen, sekä kaikki puut nun hyvin terveet kuin vahingoittuneet luokitaan VI— VIII luokkaan, riippuen sen sahatukin suuruudesta, joka arvioidaan eri puista saatavaksi.

2) Tukkipuitten leimaamisessa tulee suurinta mah- dollista huomiota kiinnittää niihin vaatimuksiin, joita eri metsikot asettavat, joten asianhaarain nun vaatiessa toi- saalta pienimpiä myymäkelvollisia hirsiä leimataan ja toi- saalta tarpeellinen määrä siemenpuita jätetään pystyyn.

3) Tukinhakkuuta tulee kaikkialla, missä tilaisuus sen sallii, seurata puhdistushakkuu, jossa kaikki nuoren- nosta estävä puutavara pois otetaan.

Neovius: Ei voinut yhtyä pohjustajan ajatukseen, että puut leimattaessa mitattaisiin 7 m. korkeudelta. Ei yksi-

40

kään ostaja kuitenkaan luota metsänhoitajan luetteloon, vaan laittaa aina omat miehensä leimattua metsää katsomaan ja arvostelemaan. Epävarmaksi jäisi sitäpaitse aina, tuleeko arvioitu määrä pölkkyjä vai eikö, sillä ei kukaan voi sii- mällä määrätä, minkä mittainen pölkky lähtee viallisesta puusta. Puhuja sanoi kyllä olevansa vanha ja vanhaa rotua, mutta olisi silti toivonut saavansa kuulla enemmän suoria käytännöllisiä neuvoja, fraasia voi kyllä aina tavata.

Borenias: huomautti, että pohjustuksessa oli aukko siinä kun ei puhuttu sanottavasti mitään alikasvusta.

Malmborg: Pohjois-Suomessa moittivat ostajat sitä, että on ruvettu leimaamaan rintamitalla. Ennen saivat he luottaa annettuihin tietoihin leimatuista puista, mutta nyt täytyy heidän itse luetuttaa ainakin 5— lOo/o. Mahdotonta on ehtiä lukemaan kaikkia.

Blumenthal: Hänen mielestään tuntuu pohjustus erit- täin käytännöllisesti harkitulta. Yhtiöt kiinnittävät pää- asiallisen huomionsa sähen, miten leimaus on toimitettu. Yleensä moititaan sitä, että rintakorkeusmittaa käytetään vaikka yhtiöt itse kaikkialla mittaavat korkeammalta, pääs- täkseen varmempiin tuloksiin. Puhuja yhtyi pohjustajaan siinä, että vikaperäisten puitten leimaus on puhdistushak- kausta varten erikseen tehtävä ja on se välittömästi seu- raava tukkipuunhakkausta. Ruotsissa luokitellaan puut sen pölkkyluvun mukaan, joka niistä arvellaan saatavan, sa- malla kun tuumaluku mitataan. Useasti voi sattua, ettei joku yhtiö ollenkaan voi huutokaupassa tehdä tarjouksia, syystä, että sen on täytynyt käyttää paljon aikaa jonkun toisen puutavaramäärän tarkastamiseen.

Lindberg: myöntää että pohjustuksessa on aukko ole- massa. Alka ei myöntänyt kiinnittää riittävää huomiota nousevaan nuorennokseen ja sitäpaitse ei tahdo voida so- vittaa kahta nun erilaista seikkaa paremmin yhteen kuin mitä pohjustuksen ponsissa on tehty. Kaikissa tapauksissa on metsänhoitajan kiinnitettävä huomionsa mahdoUisim-

41

masti suurimmassa määrässä metsikön laatuun ja uudis- tukseen.

Bergroth sanoo suurella mielihyvällä kuulleensa met- sänhoitaja Neoviuksen mielipiteen, joka on paljoa käytän- iiöllisempi kuin muiden. Rintakorkeudelta mitattaessa voi nimittäin leimaaja varsin hyvin silmämääräisesti arvostella puiden. vahvuuden 7 metrin korkeudeltakin. Pieniä puu- määriä leimattaessa voi tosin olla edullista mitata puut 7 metrin korkeudelta ja arvostella niistä tuleva sahapölkky- määrä, mutta suurempia puumääriä leimattaessa on asian- laita toisin. Tosin kyllä ostaja mittaa, kuten metsänhoi- taja Blumenthal sanoi, puut latvalta, mutta ostaja ei luota metsähoitajan luetteloihin. On myös turhaa erotella joka tuumaluku erikseen. Kolmessa luokassa on kylläksi, sillä ostaja ei välitä luokista, vaan katsoo metsänlaatua. Puhuja yhtyi lopuksi metsänhoitaja Blumenthalin mielipiteeseen perkaushakkauksien toimittamisesta, jolloin varsinaisen tukin- hakkauksen jälkeen olisi aina erikseen hakattava vikanai- set puut ja kelot.

Wasastjeman mielestä on mahdotonta yhdistää ostajan ja nuorennoksen etua. Jos tyydyttää ostajan vaatimukset, nun ei voi tyydyttää metsänhoidollisia vaatimuksia. Ne ovat erotettavat toisistaan kuten alustaja sanoi. Varsinai- set sahapuut ovat ensin leimattavat ja niiden hakkausta on seuraava perkaushakkaus.

Blumenthalin ajatus edustaa ostajaa ja täytyy sen intensiivisissä oloissa olla sopusoinnussa myyjän etujen kanssa. Jos mittaus toimitetaan tarkkuudella, nun voi os- taja täydelleen luottaa leimausluetteloon ja voi sen perus- teella arvioida puiden todellisen arvon. Kummaa on, että intensiivisemmistä oloista on taannuttu ekstensiivisempiin, siirtymällä rintßkorkeusmittoihin. Niiden perusteella ei voi mitään tarkempia laskelmia tehdä, varsinkaan kun inter- vallit ovat nun suuret kuin meillä. Puhuja oli eri mieltä metsänhoitaja Bergrothin kanssa puiden mittaamisesta, pi- täen järkiperäisenä vaan sitä, että puut leimatessa mitataan

42

niaärätyn sahatukkimitan korkeudelta, ja yhtyi lätnpimästi kysymyksen pohjustajaan.

Blumenthal: Metsänhoitaja Bergroth sanoo, ettei os- taja luota metsänhoitajien leimausluetteloihin. Syy on siinä, että ne ovat tehdyt rintakorkeusinitan perusteella ja ettei niihin voi luottaa. Tuhmankin pitäisi ymmärtää, että toi- sella tavalla täytyy tulla tarkempaan tulokseen. Mukavuu- desta riippunee tällaisen leimaustavan puolustaminen.

Lindberg sanoo, että Blumenthal ja Vasastjerna ovat lausuneet jo mitä hän oikeastaan aikoi sanoa. Toistan vielä, että ostajan ja nuorennoksen edut ovat erotettavat toisistaan, niille kummallekin suoranaiseksi hyödyksi.

Borenius kannattaa pohjustajaa siinä suhteessa, että mittaus leimatessa on toimitettava korkeammalta mngolta, eikä rinnan tasalta. Käytännöllinen metsänhoitaja H. R. Sandberg oli aikoinaan asiaa käsiteitäessä lämpimästi kan- nattanut rintakorkeusmittaa, mutta on sittemmin täydelleen muuttanut mielipidettä, pitäen sitä suurena erehdyksenä. Puhuja ei uskonut, ettei ostajan ja nuorennoksen etuja kävisi yhdistäminen, jos ajatellaan tulevaisuutta. Jos on kiinni- tettävä huomio jo löytyvään alikasvuun, nun silloin ei voi ostajan etuja siihen yhdistää. Missä mahdollista, sieilä on sahatukki- hakkaus'erotettava perkaushakkauksesta, jos ni- mittäin saadaan perkauspuut kaupaksi. Muussa tapauk- sessa ei pidä koettaa leimata yksinomaan parhainta. Missä ei ole perkaushakkaustavaralla menekkiä, sieilä pitäisi lei- mata sellaisetkin puut, joista arvellaan saatavan 4 metrin pituinen pölkky. Niinikään sopisi hakkausaikana myydä ostajalle jälelle jäävät huonommat puut käsikaupalla. Kor- piselän hoitoalueessa on esim. paljon raakipuita, joiden alla kasvaa kelpaavaa alikasvua. Ne merkitään erikseen ja kaadetaan latvoja karsittaessa. Metsähallitns on kerran ilmoittanut, että latvain karsimisrahoja tilattaessa, on myös tilattava rahoja raakipuiden kaatoa varten. Sieilä on niiden varalle laskettu 15 penniä rungolle.

43

Bergroth toistaa että pienemmissä leimauksissa voi suurempi tarkkuus oUa hyvä, mutta ekstensiivisissä oloissa jolloin leimataan satatuhansiin nousevia määriä, olisi rin- tamitta säilytettävä, sillä muunlainen mittaus tulisi suotta liian kalliiksi. Pujuja sanol, ettei hänellä ollut itsellään kokemusta siitä, miksi eivät ostajat luota metsänhoitajien ilmoituksiin, eikä myöskään tietänyt onko niihin ennen iuo- tettu enemmän kuin nytkään.

Ericsson: On lausuttu eri mielipiteitä siitä mitä mit- taa olisi käytettävä puita leimattaessa. Alussa oli kestä- väisyyden turvaaminen ja menosuhteet syynä sähen, että alimmaksi rajaksi määrättiin 25 cm. 7 metrin korkeudelta. Se oli silloin ehkä paikallaan. Rintamittaan siirryttäessä arveltiin, ettei olisi kiinnitettävä huomiota nun paljon puun mittaan kuin sen muotoon, ja että rintakorkeudelta vaadi- tun mitan täyttävät yleensä olisivat hakkuukelpoisia. Jos vielä pysytään kiinni mitoissa, nun on epäilemättä käytet- tävä latvamittaa. Rintakorkeusmitta on varsin turha, sillä siihen ei ostaja voi perustaa laskelmiaan. Puute leimaus- luetteloissa on myös se, kun niissä ei ole tarkempia ryh- mityksiä. Evon oppilaat ovat harjoitustöissään käyttäneet jo toistakymmentä vuotta latvamittaa, ja on nykyjään ero- teltu joka tuumaluku erikseen, sekä koetettu päästä siten puiden arvon määräämiseen. Puhuja yhtyi siihen, mitä pohjustaja oli lausunut mittaukseen ja luokitukseen nähden. Puhuja on itse ollut vähäsen tekemisessä yksityisasioissa, ja ovat ostajat olleet erittäin tyytyväisiä siten toimitettui- hin leimausilmoituksiin. Vielä yhtyi hän metsänhoitaja Wasastjernaan siinä, ettei voi aina määritellä miten nuo kaksi kysymyksenalaista näkökohtaa voivat yhtyä. Olosuhteitten mukaan tulisi metsänhoitajan ottaa huomioonsa jälleen- kasvusuhteet.

Aronen: Koska Metsänhoitoyhdistys on yleinen yh- distys, nun koskee keskustelukysymys luultavasti yksityis- metsiäkin. Siellä mittaus on ehdottomasti tehtävä joltakin määrätyltä korkeudelta eikä rinnan tasalta ; sillä ei ole mi-

44

tään arvoa. Kun yksityinen esimerkiksi tilaa neuvojan, nun on työ tehtävä perin tarkkaan. Joka tuuma on ero- teltava, ja vieläpä on mitattava kahdelta puoleltakin. Sa- notaan, ettei tarkalla luettelolla olisi mitään arvoa, mutta kokemus osoittaa, että sillä on suurikin merkityksensä.

Puita myytäessä on leimaus tarpeellinen, sekä talou- delliselta että metsänhoidolliselta kannalta katsoen. Luke- minen ei yksin riitä. Jos myydään kaikki määrätyn mitan täyttävät puut summassa, nun ottaa ostaja tavaliisesti liikaa, Jos taas kantoluku on maksun määrääjänä, min otetaan mieluimmin liian vähän. Metsänhoidolliselta kannalta voi- daan jos leimaus toimitetaan, myydä pienempiäkin puita kuin alimman mitan täyttävät, ja päinvastoin voi taas jättää seisomaan hyväkasvuisia, mitan täyttäviä puita. Siten voidaan järjestää ja tasata hakkausta. Puhuja toivoi, että Metsänhoitoyhdistys levittäisi sitä ajatusta, että yksityisissä metsäkaupoissa olisi leimaus aina toimitettava ennen myyn- tiä. Itse on puhuja lukiessaan maalannut puut ja leimaus ^

on tapahtunut vasta myöhemmin.

Borenius: Kelvollinen alikasvu turmellaan usein met- sää hakattaessa, ja useinpa pelkästä huolimattomuudesta. Olisi senvuoksi hyvä, jos tähänkin sovellutettaisiin se kohta kauppaehdoista, joka määrää ostajalle vastuunalaisuuden vahingoista.

Wasastjerna: Ekstensiiviseksi ei voi kutsua oloja sen perusteella, että leimausmäärät ovat suuret. Sen määrää- jinä ovat muut tekijät. On varsin ilahuttavaa se mitä Joh- [

taja Ericsson sanoi Evosta, ja todistaa se, että siellä anne- !

taan sellaiselle mittaustavalle suuri arvo. Ylimetsänhoitaja j

Borenius sanoi, että olisi vaikeata leimatessa valvoa nuo- ^

rennoksen etua. Puhuja kuitenkin tätä ajatusta vastusti.

Jos vanhoja vikaperäisiä jättöpuita kauvan seisote- ;

taan hakkausalueilla, nun on se nuorennokselle vahingoksi. ;

Seuduilla, joissa ei sellaisella ole menekkiä, olisi ehkä kui- |

tenkin paras kaadattaa ne ajoissa.

45

Lindberg: On sanottu, ettei ostaja luota leimausluet- telossa saamiinsa tietoihin, mutta syynä sähen saattanee juuri olla mittaus rinnankorkeudelta 5 cm. luokkaeroituk- silla. Ostajan täytyy tehdä kalkyylinsä ja samoin on myy- jänkin laita, mutta se ei käy laatuun rintakorkeusmittojen perusteella. Voidakseen määrätä minimihinnan puille, täytyy metsänhoitajan tietää niistä saatava pölkkyluku.

Borenius huomauttaa, että metsänhoitaja Wasastjerna on käsittänyt häntä väärin. Hän ei suinkaan ole kieltänyt, ettei nuorennoksen edun valvomista kävisi yhdistäminen leimaukseen, vaan päin vastoin. Esimerkin oli puhuja mai- ninnut Korpiselältä, jossa raakia juuri on leimattu.

Bergroth tahtoisi. että käytettäisiin sanan pölkkymitta sanojen „7 metriä** asemasta. Mitä Johtaja Ericsson mai- nitsee Evon opistosta, sen myönsi puhuja kyllä hyväksi harjoitukseksi oppilaille, he kun siten oppivat arvostele- maan puiden paksuutta ja hinnoittamaan ne. — - Suurissa oloissa on sittenkin epäkäytännöllistä ja tarpeetonta eroi- tella puut tuumittain, siitä johtuvien suurien kustannusten takia. Puhuja puolusti sentähden vieläkin 3 luokkaa. — Metsänistuttaja Aronen sanoi, ettei rintakorkeusmitalla olisi mitään arvoa. Puhujan mielestä on sillä suurissa oloissa vielä suurikin merkitys. Muuten puhuja yhtyi siihen mitä herra Aronen sanoi leimauksesta. — Metsänhoitaja Wa- sastjernalle tahtoi puhuja vielä huomauttaa, että jos on kysymyksessä satoja tuhansia puita, nun niistä ei huuto- kaupoissa voi kilpailla muut kuin suuret ostajat, ja että olot ovat silloin ekstensiiviset.

Hannikainen: On oUut hyvin valaisevaa kuulla tätä keskustelua. Niinkuin Metsähallitus on 1902 antamassaan kiertokirjeessä lausunut nun vaatii se, että uudistuksesta on välttämättä huolta pidettävä ja tämän vaatimuksen täyttä- mistä pitää MetsähalUtus metsänhoitajan tärkeimpänä teh- tävänä ja on kontrollitoimiinkin siinä suhteessa ryhdytty. Metsänhoitajan tulee parantaa, eikä huonontaa metsää lei- muuUa.

46

Toinen tärkeä seikka on, että leimaus toimitetaan nun, että ostaja saa täydellisen kuvan. siitä metsästä, jota sille tarjotaan. Siinä suhteessa on parannus tarpeen. Os- tajalle on annettu nun tarkka selko leimatuista puista, ettei hänen uudelleen tarvitse niitä tarkastaa ja ettei hänelle suotta tule liikoja kustannuksia. Puhuja oli yhtä mieltä niiden kanssa, jotka olivat puoltaneet mittausta siltä kor- keudelta, joita ostajatkin tavallisesti mittaavat, sekä samoja periaatteita seuraten.

Wasastjerna pyysi anteeksi, että oli väärin käsittänyt ylimetsänhoitaja Boreniusta.

Puhuja sanoi, että metsänhoitaja Bergroth oli mai- ninnut, että olot eivät olisi intensiivisiä, ellei useat ostajat voisi kilpailla keskenään. Puhujan mielestä ei kuitenkaan ostajan välinen kilpailu määrää olojen intensiivisyyttä vaan on se riippuvainen uitto- ja vetosuhteista. Eri leiraaus- tapojen kustannusten välinen suhde on kuin 3: 4, eli kutan 1 V2 pennin suhde 2 penniin. Ero on siis niin pieni, ettei sillä pitäisi oUa sanottavaa merkitystä.

Neovius sanoo kuunnelieensa hämmästyksellä miten halveksien rintakorkeusmitasta on puhuttu. Eihän se estä ilmoittamasta montako sahatukkia puusta tulee. Jos rinta- mitalla on leimattu, niin ei tarvitse oUa paljonkaan taitoa voidakseen sanoa kapenemisen 7 m. korkeudelta. Ostaja pääsee siitä hyvin pian selville. Petäjämetsissä ei leimaus- kustannusten erotus ole varsin suuri, mutta kuusikko-kor- vissa, joissa mittaus 7 m. korkeudelta on hyvin hidasta, on se tuntuva. Tieteellistä tarkoitusta varten on tarkkuus kyllä tarpeen. Lapsellista on ajatella, että ostaja uskal- taisi suuria, satoin tuhansiin markkoihin nousevia summia, ilman omien miestensä arviotta, olkoonpa mittaus tehty miten tarkkaan hyvänsä. — Metsänhoitaja Blumenthal laski luultavasti leikkiä puhuessaan mukavuudesta. — Pu- huja oli ollut mukana kokouksessa, joUoin yksimielisesti kannatettiin rintakorkeusmittaa ja jolloin mittausta ylem-

47

pää rungolta pidettiin turhana vaivana, kun ostajat eivät kuitenkaan luottaneet luetteloihin.

Malmborg: Metsänhoitajat Neovius ja Bergroth nä- kyvät luottavan silmämittaan, mutta miksikä ei isot yhtiöt luota siihen. Miksi Pohjois-Suomessa silloin mittaavat noin 10 o/o puuluvusta? Jos ostaja luottaisikin leimaus- luetteloon, nun täytyy hänen kuitenkin tutkia oloja kuten vetosuhteita y. m. Kustannusten suhde mitattaessa rinta- korkeudelta tahi 7 m. korkeudelta, on kuusikkokorvessa kuten 3: 5:teen.

Blamenthal: Metsänhoitaja Neovius huomauttaa, ettei kukaan uskalla satatuhansia, itse tarkkaan puita tutkimatta. Mutta miksikä sitten oUenkaan käytetään numeroita mit- tojen ilmaisijoina, miksikä ei vaan ilmoiteta puulukua ? Kun kaikki yksityiset ja ylitiöt, joiden hakkaukset nousevat mil- jooniin vuodessa, käyttävät melkein poikkeuksetta latva- mittaa, nun on sillä kai merkityksensä. Puhuja lausui lo- puksi ilonsa siitä, että useimmat läsnäolevat nuorista met- sänhoitovirkailijoista kannattavat mittausta korkeammalta.

Lindberg huomauttaa, että suurissa puumäärissä ja laajoilla aloilla on miltei mahdotonta sanoa kapenemista, se kun on esim. suomailla aivan toisenlainen kuin täysi ti- heillä kangasmaiila. Ostajan pitäisi täydelleen luottaa lei- mausluetteloon. Siihen on pyrittävä.

Bergroth huomauttaa vieläkin sanoneensa, että latva- mitta on hyvä intensiivisissä oloissa, mutta rintamitta eks- tensiivisissä. Jos ne eivät ole ekstensiivisiä oloja, joista hän on puhunut, nun ei hän tiedä mitä niiksi kutsuisi.

Malmborg sanoo huomaavansa, että metsänhoitaja ßergroth jo kannattaa häntä.

Tammelander: Vaikka keskustelu on mennyt har- haan, nun jatkaa hän sitä kuitenkin samaan suuntaan. Met- säarvostelijana ollessaan mittautti hän huvikseen puita 10 kyynärän korkeudelta. Miehet pitivät sitä aluksi vaikeana, mutta vähitellen tottuivat hekin siihen. Puhuja ei luullut

48

olevan mitään vaikeuksia korkealta mittaamisesta. Työn tulos riippuu siitä, miten työ on tehtävä. Rintakorkeu- delta milattaessa, ei työmiehen tarvitse katsoa ylöspäin, jonka vuoksi ei lienekään vallan tavatonta, että joskus on leimattu muutaman metrin pituisia kantoja, ja huo- mattu se vasta, kun leimaaja on kompastunut maassa olevaan latvaan. Kapenemisen arvioimista eri mailla ja keskiluvun muodostamista, niistä ei puhuja pitänyt minä- kään helppona tehtävänä.

Harlin: Hänen ymmärtääkseen ovat kaikki olleet yksimielisiä siitä, että leimattaessa ovat ostajan ja nuoren- noksen edut ristiriidassa keskenään. Etusija on silloin aina annettava nuorennokselle. — On paljon sellaisia seu- tuja, joissa ei perkaushakkauksia voi toimeenpanna. Sil- loin on koetettava saada tukin hakkaus siten järjestetyksi, että metsän etu tulee heti huomioon otetuksi. Missä me- nekkiä perkauspuulle on, siellä olisi pohjustajan periaa- tetta noudatettava. Mittaus olisi toimitettava korkeam- malta kuin rintakorkeudelta esim. 6 metrin korkeudelta.

Boreniüs ehdotti, että pohjustajan ponsiin lisättäisiin, että löytyvä alikasvos on leimatessa huomioon otettava.

Kun muutamat puhujat vielä olivat vaihtaneet aja- tuksia, nun päätettiiin yhtyä pohjustajan ponsiin, kuitenkin lisäten ensi osaan sanat „ja löytyvä nuorennos" (»och den förefintliga äterväxten").

Keskustelujen jatkaminen siirrettiin tämän jälkeen seu- raavaan päivään kello 10 a. p.

Toisena kokouspäivänä keskusteltiin kolmannesta ky- symyksestä, jonka Puheenjohtaja alusti seuraavasti:

Tafvitaanko meillä suojametsiä ja missä määrin ne olisivat tarpeelUsia?

Kysymys sisältää kaksi osastoa, jonka tähden ensin on vastattava kysymykseen: Tarvitaanko meillä suoja- metsiä ?

49

Usein kuullaan meillä epäiltävän suojametsäin tar- peellisuutta. Useammilla on kuitenkin aavistusta siitä, eltä tuommoiset toimenpiteet kenties olisivat toivottavat kaukana pohjoisessa, mutta ei edes tämä tieto ole johta- nut minkäänlaiseen olosuhteitten tarkempaan tutkimiseen, talkka jonkinmoisiin erikoistoimenpiteisiin metsän suojele- miseksi, puhumattakaan metsän levittämisestä pohjoiseen ihmis-työn kautta. Tahdon ensin mainita pohjoiset osat ja huomauttaa, että asia on paljoa vakavampi kun mitä tahdotaan uskoa.

Mahtavat ovat ne voimat, jotka pakottavat metsän aina alemmaksi ja alemmaksi etelään päin. Tähän suun- taan työskentelevät Jäämeren raivoavat myrskyt, ihminen päästää tulen valloilleen näitten avuksi ja edistää itse niitä voimiensa mukaan rajattoman ja suunnattoman oman tarpeen hakkuun kautta. Välttääkseni väärinkäsitystä tah- don kuitenkin heti lisätä, että seudun asukkaat ylipäänsä osoittavat suurta varovaisuutta tulen käyttämisessä, joka tavallisesti pääsee leviämään nun kutsuttuin „lautalaisten** kautta, johonka ölen nähnyt todisteita nun hyvin norja- laisessa kuin suomalaisessakin Lapissa. Sitäpaitse syt- tyy tuli usein kyllä salamasta. Nun hävittivät kulo- valkeat yksin v. 1894 enemmän kuin 11,000 ha suuruisen alueen Inarin hoitoalueessa taikka enemmän kuin koko nuorimman hoitoalueemme Ylänteen Turun läänissä. Hel- posti saattaa käsittää miten tämänkaltaiset tapahtumat vai- kuttavat kuivuudelle ja tunturimyrskyille alttiiseen maa- perään. Nun ei huomata enää Inarin ja Utsjoen välillä olevalla, enemmän kiiin penikulmaa pitkällä Petsikko-tun- turilla, muuta kuin vaivaiskoivuja, vaikka petäjä siellä en- nen aikaan, kuten minun v. 1896 otetusta valokuvasta näkee sekä maassa vielä löyty vistä jäännöksistä saattaa päät- tää, oli saavuttanut verrattain suuria mittoja. Syynä tähän muutokseen, sanoo metsänhoitaja Sandberg kertomukses- saan valtioavulla tehdystä tutkimusmatkastaan Lapissa, kulovalkean olevan. Myrskyjen aikaansaamasta vaiku-

4

50

tuksesta sanoo hän: „Varsinkin 69^ 20" I. astetta pohjoi« sempana olevilla seuduilla saattaa nähdä kuinka vahin- goUisesti tuuli vaikuttaa puihin, jotka ovat sen vaikutuk- selle alttiissa paikoissa ja varsinkin siellä, missä asema aukeaa pohjoiseen taikka luoteeseen. Metsämaat, jotka ennen aikaan ovat autioiksi poltetut sekä aukeat tundrat antavat myrskyjen vapaasti leikitellä. Maassa vielä ma- kaavat puoleksi lahonneet petäjien rungot antavat meille aavistuksen siitä, mikä ääretön voima sillä tuulella on ol- lut, joka on voinut kaataa tämänkaltaiset puut. Tuulen kaatamien puitten juuret, runkojen muoto sekä oksiston sijoitus pääasiallisesti puitten alempaan osaan, (katso va- lok.) osoittaa, että luonto on niitä muodostanut myrskyjä kestämään. Mutta vaikka kohta juuristo on ollut nun vahva rakenteeltaan ja laajajuurinen, ei sitä tässä suhteessa voi verratakaan alhaisemman metsämaan petäjä-juuris- toon, ja vaikka paalujuuri on tunkeutunut syvälle maa- han, on puun kuitenkin täytynyt antaa myötä. Koko juu- risto on kohonnut maasta, paksu paalujuuri on katkennut, ja sentnerinpainuiset kivet, joita puunjuuret yrapäröivät, ovat nousseet maasta ja kohonneet pari metriä maan pin- nasta, yhä vielä petäjän juurien ympäröimänä".

— Todistuksena siitä, miten pohjoismyrskyt vaikut- tavat tuhoavasti maanlaatuunkin, mainitsee metsänhoitaja Sandberg, kuinka eteläisessä Lapissa, vanhoissa poroai- tauksissa, tavallisesti löytyy porojen lannoituksen tuottama, rehevä puu-, kasvi- ja ruohokasvullisuus, mutta kuinka Uts- joella sitävastoin maa semmoisillakin paikoin, oli hyvin kuiva, eikä siellä löytynyt elonmerkkiäkään. Tuuli oli pyyh- käissyt porojen kavioissa tiienoksi tallatun lannoituksen ja aurinko ja kosteus olivat vuorottain alinomaisten kovien tuulten yhteydessä hävittäneet humuspeitteen, kasvuUisuutta kokonaan puuttuvalta maaperältä. Koivuvyöhykkeestä sanoo hän, että tuuli silminnähtävästi vaikuttaa metsik- köihin. Suojaava vuori, sillä puolen miltä tuulet puhal- tavat, sekä lumipeitteen paksuus kevät-talvella ja keväällä

51

on se mitta, minkä mukaan puitten korkeus määrätään. Tulen päätettyä tuhotyönsä, ryhtyy tuuli työhön, pakoit- taen metsärajaa siirtymään, ja uusille, ennen suojatuille metsäalueille valniistetaan perikatoa. Kun ihminenkin vielä tulee tuhoamaan ja kaatamaan, siellä missä hänen olisi pitänyt hoitaa ja säästää, nun mennään hyvää kyytiä alas- päin, ja sitä nopeammin kuta enemmän asukkaat lisään- tyvät. Polttoaineiden puute on myöskin tuntuva muuta- missa paikoin koivuvyöhykkeessä.

Joka matkallani Lapissa ölen tuntenut painostavaa tunnetta. Ikäänkuin painajaisena on ajatus tunkeutunut mieleeni. Miten tämä tulee päättymään ja kuinka kau'as asutuille seuduille sallitaan metsärajan siirtyä, ennenkuin ryhdjrtään voimallisempiin toimenpiteisiin taikka toimite- taan ainakin tarkkoja tutkimuksia. Omasta puolestani täy- tyy minun vastata kysymykseen suojametsäin tarpeellisuu- desta pohjois-Suomessa myöntävästi, sekä luulen, että on pian ryhdyttävä toimenpiteisiin, jos mieli säilyttää pohjoiset alueet asuttuina.

Mutta minkälainen on asian laita muissa osissa Suo- mea? Meillä kun ei ole täysin todistuskelpoista koke- musta omasta maasta, missä metsien puute vasta tulevai- suudessa tulee täysin tuntuvaksi, lienee parasta käyttää hyväkseen toisten maitten kokemusta. Venäjällä, Pietarin tiedeakademian v. 1875 asettaman valiokunnan lausun- nossa sanotaan, että etelä-Venäjällä, seuduilla, jonne aro nyt on levinnyt, noin 200 vuotta sitten löytyi isoja met- sikkoja, mutta näitten hävittyä täytyi asukasten veden puut- teesta siirtyä vuorilta alhaisiin ja riittämättömiin laaksoihin pelastuaksensa janoon kuolemasta. Tästä syystä ovat myös- kin Volgan ja Dnjepr'in jokialueet hiekoittuneet ja muut- tuneet, sillä välin kuin kevät-tulvan sekä kiivaus että kor- keus on lisääntynyt. Saksassa ovat satavuotiset tutkimuk- set myöskin johtaneet samaan tulokseen. Tanskassa on myöskin 1870 vuosiluvulla asetettu valiokunta tullut siihen päätökseen, että vesimäärä joissa oli paljoa suurempi kun

52

Tanska vielä oli isojen metsien peitossa, kuin mitä se nyt on, minkä saattaa päättää siitäkin, että joet, jotka nyt ovat melkein kuivuneet, näyttävät merkkiä siitä, että ovat ku- lettaneet isojakin vesimääriä.

Tästä käynee selville, että metsän häviö vähentää järvien ja jokien keski-vesimäärää mutta kohottaa vesimää- rän joissa keväisin, s. t. s. vaikuttaa kevät-tulvain synty- mistä. Ainoa tiedemies joka, tietääkseni, niaassamme on omistanut tälle asialle suurempaa huomiota, on professori Theodor Hom6n.

Hän kirjoittaa, että v. 1741 löytyy jokseenkin tark- koja, sekä v. 1847 aivan tarkkoja muistiinpanoja Saimaan vesimäärästä, ja niistä käy selville, että vesi nousemistaan on noussut, sekä ettei mikään vesitulva vedä vertoja sille, mikä tapahtui vuosina 1898 ja 1899, ja että, paitsi muita vaikuttimia, viime vuosina tapahtunut esteetön metsänhak- kuu, suuressa määrin on myötävaikuttanut sähen. Hän sanoo kokemuksen keski-Euroopasta osoittavan, että sitä mukaa kuin viljelykset ovat metsien kustannukseila lisään- tyneet, sitä mukaa on myös vesistöjen keski- ja alin-vesi- määrä vähentynyt, mutta jokien vesimäärä enentynyt.

Jos siis maanviljelijät isojen vesistöjen ja jokien ranta- milla, joita maassamme löytyy nun runsaasti tahtovat välttää tuhoavia vesitulvia, nun katsokoot, ettei vesijaka- jilla, lähteiliä ja niiden ympäristöillä ole suojametsistä puu- tetta.

Metsät ovat maanviljelijöillemme kuitenkin vielä toi- sellakin tavoin tarpeelliset. Tästä sanoo professori Homön :

Suomen metsät ovat maalle suurimmasta merkityk- sestä sen kostenden kautta, minkä ne levittävät ilmaan ja siten joko suorastaan tuottavat sadetta kuivalla alkukesällä, taikka auttavat eteläisiä ja koillisia tuulia saamaan sadetta aikaan. Sitäpaitse ovat ne suoranaisena suojana kuivia ja kylmiä pohjoisia ja luoteisia tuulia vastaan.

Aikaiseen olemmekln jo tulleet käsittämään näitten metsien merkitystä. Nun sanoo, jo vuodelta 1896 olosuh-

53

teita Suomen kruununmetsissä tutkimaan asetettu valio- kunta, kirjaliisessa lausunnossaan ja ehdotuksessaan, että maan poikki kulkevat, huomattavimmat selänteet, ovat säi- lytettävät ^metsäisinä sekä, että ne tätä tarkoitusta varten nun paljon kuin suinkin mahdollista, joko oston taikka vaihdon kautta ovat saatettavat vaition omaisuudeksi, siellä missä se ei ole jo tapahlunut".

Vuonna 1873 asetettu metsäkomitea ehdottaa, v. 1874 annetussa mietinnössään, että olisi ryhdyttävä kaikkiin mah- dollisiin senkaltaisiin toimenpiteisiin, jotta saataisiin vai- tion metsiksi sopivat, maamme keski- ja eteläosassa olevat maat, pakkoluovutuksen tahi oston kautta valtioUe lunas- tetuiksi, sekä että tähän nojautuva täydellinen esitys, sisäi- tävä suunnitelman valtionmetsien perustamisesta, sekä kus- tannus-arvion, olisi jätettävä säätyjen arvosteltavaksi.

Komitea on tässä huomauttanut, kuinka tarpeellista varsinkin selänteitten lunastaminen on. Komitea, joka mää- rättiin v. 1901 antamaan lausuntonsa siitä, miten parhaim- malla tavalla saataisiin polttopuita vaition rautateitten tar- peeseen hankituksi, sanoo mietinnössään:

Kruunulle ovat kaikki senkaltaiset metsämaat lunas- tettavat, joista valtio varmuudella voi saada tulevaisen sekä polttopuu-, että muun puu-aine tarpeensa, valitsemalia etu- sijassa vesijakajilla taikka muilla samankaltaisilla seuduilla olevat maat, mitkä, jo yleishyödyn tähden, olisivat säily- tettävät huonolta hoidolta tahi haaskaukseita.

Kaikesta tästä käynee selville, että metsät maamme selänteillä sekä keski- ja etelä osissa maatamme, ovat säi- lytettävät suojametsinä, sekä että tieto tästä, jos kohta hä- märänä, jo kau'an on oUut hereiilä maamme ajattelevissa miehissä.

On siis vielä vastattava jälkimäiseen kysymykseen.

Missä määrin ovat suojametsät meillä tarpeelliset?

Mitä pohjois-Suomeen tulee, tulee suojametsien, käsit- tää koko Lapinmaan kihlakunta ja varsinkin pohjoisin Poh-

54

jola; kuitenkin on niiden ulottuvaisuuden lähimpää mää- räystä varten, tarkka tutkimus toimitettava, siHä sähen ei- vät vaikuta yksin leveysasteet, vaan myöskin korkeus- suhteet, sekä monet muut seikat.

Muutoin en saata muihinkaan osiin Suomea tehdä detaljeihin menevää ehdotusta, ainoastaan viitata sähen suurin piirtein. Pohjois-Suomessa on huomioon otettava Ounasselkä ja Maanselkä, lukuisine vuorihaaroineen Tor- nion, Kemin, Simon ja lin vesistöillä, sekä keski-Suo- messa Kainun ja Suomenselät, joista Oulunjoki saa alkunsa, ja joista viimemainittu on sekä kaikkien Pohjanmaan jo- kien, että etelä-Suomen vesistöjen vesijakajana.

Täällä saattaisi kruununmaita melkoisesti täydentää, ainakin koko Vaasan läänissä.

Etelä-Suomessa oUsivat ei ainoastaan selänteet huo- mioon otettavat, vaan myöskin rautatien läheisyys, koska on ollut kysymystä sopivien ja varsinkin tuhottujen, rau- tatien läheisyydessä plevien metsien, ostamisesta.

Nun voitaisiin ostaa Karjalan radalla, Salpausseläliä olevat metsät, missä loitolla olevien yksityismetsien osto, esim. Sortavalan ja Impilahden pitäjissä, yksityismetsä- komitean mietinnön mukaan, ei tuottaisi minkäänlaisia vai- keuksia. Äyräpäänselällä, Pietarin ja Väpurin väHssä, löy- tyy rautatien vieressä, kuivia ja laihoja hiekka-maita taikka harjuja, mitkä osittain ovat vesijakajia, ja joiüa metsä ai- nakin osaksi on huonoa. Uudenkirkon ja Kuoiemajärven pitäjissä löytyi, muistaakseni 25 vuotta sitten, isoja ja au- tioita metsämaita, jotka lakkaamaton halkojen myynti Pie- tariin sekä aätuiset metsävalkeat oHvat tuhonneet.

Rautatie Kouvolasta Kuopioon kulkee koko ajan pit- kin Savonselkää, joka on vesijakajana Päijänteen ja Sai- maavesistöjen väHUä. Täällä olisi tarpeen ostaa maa-alu- eita kruunuUe, eikä se kohtaisi suuriakaan vaikeuksia.

Lohjanselällä, Hangon radalla, voitaisiin ostaa maata, ja Porin radalla, jota pitkin, muutamien penikulmien mat- kan päässä radalta, löytyy isoja metsämaita, ei näitten os-

55

taminen myöskään tuottaisi voittamattomia vaikeuksia, ja voitaisiin niitä ulottaa Salpausselkään saakka.

Isona vesijakajana ei saa myöskään unhoittaa Hämeen- selkää, joUa ei myöskään puutu metsämaata Jyväskylän radan läheisyydessä.

Keiteleen ja Kolimajärvien ympärillä olevia kruunun- maita voitaisiin, suuritta vaikeuksitta, melkoisesti laajentaa, ja rautatien puuainetarpeita voitaisiin kulettaa järvitietä Suolahden asemalle.

Tämä on ainoastaan lyhyt viittaus siihen mitä voi- daan ja mitä on tehtävä. Kuitenkin on täydellinen suun- nitelma ensin tehtävä sekä tarkoin seurattava, hätätilassa voidaan pakkoluovutustakin käyttää

Mielestäni ovat siis suojametsät koko maassa, ja vie- läpä jokseenkin suurissa määrin, tarpeelliset.

Ettei lappalaisenkaan toimeentulo pohjoisimmissa seu- duissa tulisi mahdottomaksi, sekä että maanviljelys muis- sakin osissa maata tulisi turvatuksi kylmien tuulten tuot- tamaa vahinkoa, tulvia ja kuivuutta vastaan, jotta maamme asukasten ei tulevaisuudessa tarvitsisi kärsiä välttä- mättömimpien tarvepuitten puutetta, sekä että rautatien tarve kaikissa tapauksissa tulisi täytetyksi hankkimalla tar- peellista puutavaraa läheisistä kruununmetsistä, on maan hallituksen nun toimittava, että tämänkaltaisia metsiä suun- nitelman mukaisesti ja tarpeellisen suuressä määrässä os- tetaan, pääasiallisesti harjanteilla ja vesijakajilla.

Jos nämä ostot toimitetaan ajoissa, on niistä, lukuun- ottamatta muuta hyötyä, koituva valtiolle kannattava affääri.

16.VIII.04.

56

Metsänarvostelija A, W, Granit lähetti seuraavan kir- joituksen :

Suojametsiä koskevan keskustelun lisäksi, pyytää alle- kirjoittanut esille tuoda muutamia havaintoja Inarista ja sen itä-Lapinmaassa olevista naapuriseuduista, joita seu- tuja minä 30 ä 40 kuukautisen metsäammattimiestoimin- nan aikana ölen ollut tilaisuudessa perusteellisesti tutki- maan.

Topografisessa suhteessa on pohjoinen ja eteläinen Lapinmaa sangen erilainen. Siihen sijaan, että eteläinen osa on iuonteeltaan vähän mäkistä, pohjoista kohti hitaasti kohoavaa tasankoa, voidaan pohjoista osaa — Inarin pitä- jää — sanoa vuorimaaksi, joka lähinnä laskeutuu keskus- vesiyhtymää Inarin järveä kohti. Suuren, pohjoissuoma- laisen vcsijakajan eteläpuolella muodostaa maa suurin piirtein nähtynä, yhtäjaksoisen suomaan, jossa kuivat maat esiintyvät ainoastaan yksinäisinä saarina tahi saariryhminä. Vesijakajan pohjoispuolella on suhde päinvastainen. Kuivat maat muodostavat suurimman osan aluetta.

Jos itse vesijakajaa Kemin ja Ivalon joistojen välillä tar- kastamme, huomaamme, että se vastaa hy vin vähän vanhem- pien geografien kuvausta Maanselästä (Suolaselkä). Lukuun- ottamatta Raututunturin ja Saariselän vankkoja tunturia, muodostuu vesijakaja,eneniniän taikka vähemmän saarisesta suoalueesta, jonka pituus yhdessä paikassa on lähemmä 100 klm. Suoalue on etelästä vähitellen levinnyt tasaiselle ylängölle, ja sieltä pohjoiseen Inarin pitäjänrajan toiselle puolen, kunnes kulovalkeat, vesijakajan verrattain jyrkäliä pohjoisella rinteellä, ovat ehkäisseet sen kulkua. Itää kohti kohoaa vesijakaja melkoisesti ja yhtyy mainittuun tunturi- ryhmään. Tunturit nousevat tavallisesti subalpiinisen alu- een rajan yli — suurin korkeus on vähän yli 700 metriä, sekä muodostavat luonnollisen suojamuurin kylmiä poh- joisia tuulia vastaan. Jos siirrymme näiltä, kasvillisuutta melkein puuttuvilta seuduilta, tapaamme kaikkialla varsi- naisessa metsävyöhykkeessä koskemattomia, eri-ikäisiä ku-

57

Ion jälkeen nousseita petäjämetsiä. Korkeimmilla au- keilla kangasmailla, ovat puut lyhytkasvuisia ja oksasia, sekä hyvin vähäisestä taloudellisesta merkityksestä. Suo- jatuissa paikoissa saavuttavat ne sitävastoin senkaltai- sia mittoja, jotka kyllä aikanaan hankkivat niille halul- lisia ostajia sahaliikkeen harjoittajain joukossa. Koska nuorennos kuitenkin kaikkialla, missä suurempaa metsää löytyy, on tyydyttävä, ei mielestäni ole syytä, niinkuin joskus on ehdotettu, vähentää metsien oniistajan lainmu- kaista käyttämisoikeutta, olkoonpa sitte mihin suuntaan tahansa. Moni matkustaja on hitaasti tapahtuvassa nuo- rennoksessa ollut näkevinään merkkiä metsämaan vähene- västä kasvullisuudesta, mutta hän on siinä unhottanut, että lisäkasvu ja nuorennos seisovat määrätyssä suhteessa toi- siinsa. Seuduissa missä, niinkuin Inarissa, puu kasvaa kolme kertaa hitaammin kuin etelä-Suomessa, täytyy met- sänomistajan myöskin tyytyä hitaampaan nuorennokseen. Nuorennos on sen sijaan usein varmempi täällä kuin eteläi- semmissä seuduissa, sillä täällä ei ruoho, harmaaleppä eikä kanerva tukahduta sen kasvua. Kulovalkeiden tuhoamis- työtä lieventävät taas runsaasti löytyvät humusta muodos- tavat alhaisemmat kasvit, etenkin poronjäkälät.

Harvassa kasvavat metsiköt, ja verrattain korkea hon- gistumis-prosentti-määrä, herättää usein käsitystä metsä- maitten alenevasta kasvuvoimasta, ja esitetäänkin niitä seikkoja syynä hakkuun supistamiseen n. s. varovaksi har- vennukseksi metsänsuojaamisen tähden Inarin pitäjän poh- joispuoliskossa. Mutta luonnon laki on kuitenkin aina sellainen, että tiheysmäärä alenee leveysasteitten enenty- essä, samoin kuin myös puut kylmässä ilmanalassa pa- remmin kuin lauhkeammassa säilyvät mädäntymästä.

Varsinalsen metsävyöhykkeen ulkopuolella löytyy sitävastoin seutuja, joitten kasvullisuutta lain voimaila pi- täisi suojella, ja rauhoittaa. Siihen kuuluvat:

58

1) Tunturirinteet, joitten nuorennosta vaikeuttaa har- vassa kasvavat puut, -- tavallisesti 2 ä 3 puuta hehtaa- rilla — ja porohärkien tunnettu sarvien kilominen *).

2) Seudut havumetsän yleisen pohjoisrajan alapuo- lella, siis suurin osa Utsjoen pitäjää, sekä ne osat Inaria, jotka ovat sen linjan pohjoispuolella, joka ajatellaan vede- tyksi idästä — länteen, Tschuolisjärven kruunun maja- talon kautta. Näissä alueissa on maanlaatu hyvin sopi- matonta metsien nuorennokselle, ja sitäpaitse on siemenen muodostuminen hyvin heikko.

3) Pienemmät saaret Inarissa ja muissa isommissa järvissä. Useat näistä saarista eivät enää kasva havumet- sää, joka on seuraus voimakkaista ahlmuodostuksista;

4) Erittäin huonokasvuiset ja vuoriset rantamaat, muutamissa osissa Inarin järveä, sanioin kuin myöskin suu- rempien saarien rannat, joitten kasvullisuuden säilyttämi- nen, kalastamisenkin tähden on tärkeä. Nykyään kasvaa niillä heikko ja huonokasvuinen petäjä, joka tuhansia vuo- sia kestäneen rauhoituksen aikana, on juurtunut, ihmisen ymmärryksen mukaan, kaikille kasvullisuudelle mahdotto- malla maaperällä. Kaikissa näissä paikoissa pitäisi hak- kuuta supistaa yli-ikäisten ja juuri kuivuneiden puitten kaa- tamiseen. Surkeaa esimerkkiä siitä, minne ymmärtämätön metsän käyttäininen saattaa johtaa, tarjoaa seudut Norjan rajalla, Pakanajoen metsävartijan asunnon ympärillä. Asun- non asutuksen jälkeen on metsää suurissa määrin harven- nettu ja tuo, sekä geologisessa että metsällisessä suhteessa huomiota herättävä seutu, on muuttumaisillaan autioksi tundraksi.

Kysymys suojametsistä liittyy sekä Inarin että Uts- joen pitäjissä lähimmiten kysymykseen uudisasukas-oikeuk-

*) Ei voi kyllin usein huomauttaa, että porot ainoastaan met- särajalla tekevät nuorennokselle vahinkoa. Alankomaissa tulevat ne met- sälle vahingollisiksi. ainoastaan siinä tapauksessa että laitumet eroite- taan aitauksiila.

59

sien myöntämisestä. Jos edelleenkin rakennetaan yhtä arvostelemattomasti kuin tähän asti uudisasuntoja seutui- hin, jotka ovat lain ja oikeuden mukaisten veronalaisten maitten puutteessa, nun häviää niyös pian Suomen havu- metsän etujoukkojen antama suoja kylmiä jäämeren tuulia vastaan.

Mielikuvitukset metsärajan alenemisesta, toteutuvat kyllä pian, ellei valtio ajoissa ryhdy toimiin.

Siellä missä ilmanalan edellytykset kasvuUisuuden niukan toimeentulon suhteen, ovat mitä pienimmät, missä vanhimmatkin puut tuskin kohoavat miehen pituutta kor- keammalle, siellä ei varmaankaan voi olla soveliasta, että valtio luovuttaa rajattoman käyttämisoikeutensa yksityis- henkilöille.

Rajalinjan toisella puolella merkitsee metsien palve- luskunta jokaisen koivupensaan, jonka asukas saa vuosi- tarpeeksensa käyttää. Tämä menettelytapa on aivaii vas- takohtana sille tosiasialle, että suurin manttaalimäärä poh- joisessa Lapissa on annettu sadalle tilanomistajalle Uts- joen pitäjässä.

A, W, Granit.

Hovineuvos C 7. Nammelin oli niinikään jättänyt kirjallisen laüsunnon niinkuin seuraa:

Tosiseikat osoittavat selvästi kuinka maamme poh- joisimmissa osissa olevien havumetsien raja on siirtynyt eteläänpäin, ja ennen ollut toinen kun mitä se nyt on. Tä- hän alenemiseen lienee ensi sijassa, ja osittain ainoana syynä, tavalliset ja hävittävät kulovalkeat, myrskyt sekä muut epäsuosioUiset olosuhteet, kuin myös ymmärtämätön ja säälimätön metsien käyttäminen. Selvää lienee myös- kin, että autioiksi tulleet metsäalueet vaikuttavat vahihgol- lisesti läheisyydessä oleviin seutuihin, sillä nämät, joita sittemmin hävitetty metsä ennen suojasi, ovat myrskyille, sekä kuiville ja kylmille pohjoisille tuulille, alttiit.

60

Koska edellä esitettyihin olosuhteisiin nähden muun niuassa myöskin on suuresta merkityksestä, että metsäii- hakkuu maamme pohjoisissakin osissa toimitetaan huolel- lisesti ja suurinta säästäväisyyttä ja varovaisuutta noudat- taen, ovat metsät sielläkin suojeluksen tarpeessa, ja on nii- den käyttäminen asetettava valtion tarkastuksen alaiseksi. Ja koska valtio omistaa suurimman osan Lapinmaassa ole- via metsäalueita, ovat ne luullakseni, kaikiksi ajoiksi val- tion omaisuutena säilytettävät, jonka kautta siellä olevat metsät aina pysyisivät suojametsinä. Maan luovuttaminen viljelysmaiksi uudisasukkaille, toimitettaisiin siis myöskin toisella tavaila ja toisilla perusteilla kuin mitä nykyään voimassa oleva, uudisasukkaita varten laadittu asetus määrää.

Mitä alueisiin tulee, jotka yllämainitussa suhteessa tarvitsevat suojaamista, on kuten tunnettu, komitea, joka määrättiin antaniaan lausuntoansa periaatteista, joihin val- tion metsätalouden on perustava, annetussa mietinnössään elidottanut, että erityiset seudut Lapissa eroitettaisiin suo- jatuiksi alueiksi, sekä että täinän alueen raja vastaiseksi kulkisi buunnilleen noin 30—50 kilometriä sen rajan ala- puoielle, missä havumetsä ei enää esiinny sulkeutuneina metsikköinä. Kunnes tämän suoja-alueen rajat määrätään» kuuluisi siihen vielä Utsjoen ja Inarin pitäjät, Enontekisten kappeli, sekä pohjoinen osa Kuolajärveä ja luoteinen osa Sodankylän pitäjää.

Minä puolestani luulen kumminkin, että tämä suoja- alue, huomioonottamalla myöskin naapuri- ja eteläisem- missä seuduissakin tavattavia autioita tunturia ja laajoja suomaita, sekä kiinnittämällä huomiota myöskin sikäläisiin iaajoihin lähdealueisiin, on ajateltu liika pieneksi, ja on luullakseni sopivinta liittää myöskin koko Lapinmaan tuo- miokunta, kun myös läntinen osa Kuolajärven pitäjää tähän suoja-alueesen.

Tosin kyllä on seutuja, varsinkin yllämainitun tuo- miokunnan eteläisessä osassa, jotka eivät ole sellaisia, että

61

niiden yhdistäminen suoja-alueisiin olisi tarpeen vaatima, mutta siitä ei kuitenkaan pitäisi seurata, että tähän tarkoi- tukseen haetaan ja merkitään toisia rajoja, koska suurin osa näistä alueista kumminkin, siihen nähden että ne kuu- luvat valtiolle, ei saisi suurempaa käytännöllistä merkitystä.

Kun vastataan kysymykseen suojametsien tarpeelli- suudesta, ansaitsee varsinkin tilattoman väestön oloja tut- kiniaan asetetun ala-komitean mietintö suurta huomiota. Komitea ehdoittaa, viljelyksen ja uudisasuntojen edistämistä varten kruununmaissa, uutta järjestelmää viljelykseen kel- paavien maitten luovuttamisesta yksityisiile. Metsään näh- den ehdottaa mietintö erittäin tämmöisille tiloille kylittäin eroitettavaksi kasvavaa metsämaata siihen määrään, että kotitarpeiden saanti tulee, metsän säännöllisen hoidon kautta, täysin tyydytetyksi. Sellaisten tilojen omistajille, jotka eivät ole osakkaina yhteisessä metsässä, myönnet- täisiin oikeus ruununmetsästä olojen mukaisesti ottaa mak- suttoman ja tarpeellisen kotitarvepuunsa.

Siinä tapauksessa, että komitean ehdotus tulee saa- maan asianomaisten kannatusta ja aikanaan saamaan vah- vistuksen, olisi kysymys suojametsistä onnellisesti päät- tynyt, koska koskemattomat metsäalueet pohjoisissa osissa maata, missä erityistä suojaa metsille huomataan tarpeel- liseksi, tulisivat säilymään valtion omaisuutena ja hoidossa, sekä siis saattaa otaksua, että ne, toimitettiinpa hakkuuta missä määrässä hyvänsä, säilyvät suojametsinä.

Mitä suojametsiin muissa osissa maata tulee, olisi tosin siihen vaikutukseen nähden, joka metsillä on vesi- suhteisiin, toivottavaa, että metsän kaato isompien vesis- töjen lähde-alueilla toimitetaan varovasti; mitään erityistä määräystä ei tässä kuitenkaan saane tulla kysymykseen. Sitävastoin ei tällaisilla maanalueilla olevia kruununmetsiä yllämainituista syistä, saa valtiolta riistää, vaan ovat ne valtion omaisuutena säilytettävät, siinäkin tapauksessa, ettei edellämainitun alakomitean ehdotus saa hyväksymistä.

62

Hra Harlin tahtoi lisätä, että suojametsät ovat tär- keitä myös maanviljelykselle, koska metsä estää maan Idm- mön hajaantumista ilmaan. Mitä tulee viime aikoina ta- pahtuneisiin suurempiin kevättulviin nun syynä voi olla ei ainoastaan metsän häviäminen, vaan myös soitten yleisempi ojittaminen, niinkä johdosta sade- ja kevätvesi pikemmin joutuu järviin ja jokiin.

Hra Borenius huomautti, että kysymysjo aikaisem- min oli ollut yhdistyksen käsiteltävänä. Kun tiedot nyt olivat varmentuneet, nun oli ollut syytä ottaa asia uudes- taan esille. Yhtyen puheenjohtajan ehdotukseen metsä- maiden ostamisesta kruunulle keski- ja etelä-Suomen vesi- jakajilla, huomautti puhuja sellaisten ostojen sopivaisuu- desta Salpausselällä Miehikkälän kruununpuiston läheisyy- dessä, jossa hoitoalue saataisiin perustetuksi. Jos kruunu, niinkuin toivottavaa on, lunastaisi Äyräpään selälla olevia metsämaita, olisivat nämä parhaiten yhdistettävät PäUilän hoitoalueeseen varsinkin kun tästä kruununpuistosta suuri osa tulee luovutettavaksi siellä olevan tykistöampumaradan laajentamiseksi. Vielä luuli puhuja, että metsämaita vai- keuksitta voitaisiin saada ostetuksi Uudenkirkon y. m. seu- duilla. Metsänhoitaja Neovius, joka oli matkustanut pois, oli pyytänyt puhujaa huomauttamaan, että Saimaan saaret olivat suojeluksen tarpeessa, niinkuin monet muutkin saaret sisävesistössä ja saaristossa.

Hra H annikainen arvell kysymyksen aiheutuneen pääasiallisesti viime vuosina olleista tulvista. Metsällä on kyllä niinkuin tunnetaan, ilmastoon suuri merkitys, josta kuitenkaan ei olla vielä ihan selvillä. Mutta olisi ebkä liian paljon sanottu että tulvat olisivat aiheutuneet yksin- omaan viime kymmenien vuosien kiihkeästä metsänhak- kuusta, vaan löytynee muitakin vaikuttimia siihen. Tul- vat esiintyivät jotakuinkin tasaisesti yli maan myöskin pohjoisosissa, esim. Oulun vesistöllä, jonka latvoilla si- jaitsee suuria kruununmetsiä, joista hyvin vähän on ha- kattu, ja vieläpä tulvi koskemattomillakin aloilla. (Tiede

63

sanoo, että tulvia esiintyy periodittain ja riippuvan muista asianhaaroista.) Kuitenkin täytyy myöntää, että löytyy seutuja, joissa suojelus olisi tärkeämpi kuin tnuualla. Ylipäänsä luuli puhuja kruununmetsien olevan semmoisen hoidon alla, että ne toimittavat suojametsien viran. Hak- kauksessa on tietysti otettava huomioon sen vaikutus il- mastosuhteihin. Sen vuoksi ei taitaisi oila tarpeen rajoit- taa erityisiä suojametsiä. Ulkomailla on kyllä paikottain metsiä asetettu erityisen suojeluksen ja valtion ankaran valvonnan alle, mutta semmoista tuskin meillä soveltuisi, kun on vaikea sähen tarkoitukseen eroittaa suurempia aloja, koska melkein kaikki metsät sijaitsevat vesistöjen ympärillä ja lähellä. Yksityisten metsät olisivat lailia suo- jeltavat hävitykseltä. Sitäpaitsi olisi, niinkuin edelliset pu- hujat ovat esittäneet, sopivia aloja ostettava kruununmet- siksi varsinkin rautateitten varsilla nütten puunhankinnan tyydyttämiseksi y. m. syistä. Sen takia puhuja kannattaa suojametsien niuodostamista, jos sillä ymmärretään sopi- vien metsien hankkiminen kruunun haltuun, josta yhdis- tys lausunee toivomuksensa.

Hra Boreniüs tahtoi lisätä kysymykseen mahdolli- sesti tapahtuvista metsänostoista impilahdella, kuinka siellä löytyy kruunun-puiston läheisyydessä laajoja, melkein au- tioita alueita, joilla tosin löytyy jossakin määrin nuoren- nosta, mutta jotka nyt ovat hyvin pienestä arvosta.

Fuheenjohtaja sanoi pääasiassa tarkoittaneensa sa- maa kun Ylitirehtööri Hannikainen, ja luuli keskustelun käyneen samaan suuntaan kun omassa referaatissansa lau- sumansa toiveet.

Kolmannen kysymyksen käsittelyn tähän loputtua, luettiin (edellisenä päivänä asetetun) valiokunnan laatima elidotus vastaukseksi ensimmäiseen kysymykseen ja kuului ehdotus seuraavasti:

Tunnustaen kipeän tarpeen vaatimiksi ne parannus- toimenpiteet, joihin Metsähallitus on ryhtynyt vartioimis- olojen uudestaan järjestämiseksi kruunun metsissä, kan-

64

nattaa Metsänhoitoyhdistys pääpiirteissään niitä periaat- teita, jotka lausutaan helmikuun 10 päivänä 1904 annettua Metsähallituksen kirjettä seuranneessa suunnittelussa, kui- tenkin seuraavilia poikkeuksilia:

1. eltä nykyisten ja ehdoitettujen ylimääräisten metsän- vartijain palkkiot korotetaan, siellä missä se on tar- peellista, sellaisiksi, että he saavat välttämättömän toimeentulon taatuksi, ja että nämät palkkiot suori- tetaan heille rahassa;

2. että parannustoimenpiteitten väliaikaisen luonteen ta- kia olisi nykyisten metsänvartijatorppain luonne säi- lytettävä toistaiseksi muuttumattomana, ja

3. että useissa varsinkin Pohjois-Suomessa olevissa hoitoalueissa, joissa voimaperäistä metsänhoitoa ei vielä käy sovelluttaminen, tultaisiin aluksi toimeen vähemmälläkin määrällä koulun käyneitä metsänvar- tioita, kuin mitä kysymyksen alaista kiertokirjettä seu- ranneessa suunnittelussa ehdotellaan

ja päätti yhdistys sitäpaitse tehdä Metsähallitukselle eli- dotuksen, että maamme eri osista kutsuttaisiin kokeneita ylimetsänhoitajia ja metsänhoitajia yhteiseen neuvotte- luun, jossa puheenaolevan ehdoitetun muutoksen erikois- seikat otetaan lähemmän tutkimuksen alaiseksi, ja yksityis- seikkoihin menevä ehdotus Metsähallitukselle tehdään.

Hra Hannikainen sanoi yhdessä kohti yllä olevissa ponsissa lausutun taantumista, nimittäin mitä koskee Poh- jois-Suomen hoitoalueita. Luuli, että metsät Oulun lää- nissä olisivat vielä huolellisemmin hoidettavat epäedullis- ten kasvuolojen takia, joten siellä vielä suuremmalla syyllä tarvittaisiin koulutettuja metsänvartijoita. Sen takia onkin Metsähallitus tahtonut sinne metsänvartijakoulun perus- tettavaksi.

Hra Borenius oli samaa mieltä kun Ylitireht. Han- nikainen siinä että ehdotuksen Simas pykälä on jätettävä pois, sekä oli hänen mielestään sopivinta, että yhdistyksen haaraosasto Oulussa ottaa kysymyksen käsiteltäväksi.

65

Hra Harlin sanoi valiokunnan etupäässä pitäneen mielessään säästäväisyyttä sekä myöskin ajatelleen pohjoi- sissa alueissa vartioimisen metsänvarkaudesta y. m. pää- asiaksi metsänvartijan toimessa.

Hra Hannikainen ei sano Metsähallituksen ehdotuk- sessa ajatellun määrärahaa metsänvartiostolle kokonaisuu- dessaan, kun jo muutamiin hoitoalueisiin on hankittu määrärahoja metsänvartijoitten palkaksi 600 markan palk- kioina. Kruunun metsät tuottavat nykyään nun paljon että varoja kyllä riittää.

Hra Harlin sanoo siinä tapauksessa olevansa ensim- mäinen ehdottamaan kysymyksessä olevan kohdan muut- tamista, johonka

Hra Cajanus myöskin yhtyi.

Tämän nojalla päätettiin ehdotuksesta poistaa kol- mas kohta.

Kun Hrt Riddelin ja Harlin olivat väitelleet met- sänvartijatorppain säiiyttämisestä toistaiseksi samanluon- toisina kun tähän asti, jätti kokous kuitenkin ehdotuksen toisen kohdan ennalleen, jotenka

vastaus ensimmäiseen kysymykseen tuli näin kuu- luvaksi :

Tunnustaen kipeän tarpeen vaatimiksi ne pa- rannustoimenpiteet, joihin Metsähallitus on ryhtynyt vartioimisolojen uudestaan järjestämiseksi kruunun metsissä kannattaa Metsänhoitoyhdistys pääpiirteis- sään niitä periaatteita, jotka lausutaan Helmikuun 10 päivänä 1904 annettua Metsähallituksen kirjettä seuranneessa suunnittelussa, kuitenkin seuraavilla poikkeuksilla :

1. että nykyisten ja ehdotettujen ylimääräisten metsänvartijain palkkiot korotetaan, siellä missä se on tarpeellista, sellaisiksi että he saavat välttämättömän toimeentulon taatuksi ja että nämät palkkiot suoritetaan heille rahassa;

5

66

2. että parannustöitnenpiteitten väliaikaisen luon- teen takia olisi nykyisten metsänvartijatorppain luonne säilytettävä toistaiseksi muuttumatto- mana ja päätti yhdistys sitäpaitse tehdä Metsähallitukselle ehdotuksen että maamme eri osista, kutsuttaisiin ko- keneita ylimetsdnhoitajia ja metsänhoitajia yhteiseen neuvotteluun, jossa puheenaolevan ehdotetun muu- toksen erikoisseikat otetaan lähemmän tutkimuksen alaiseksi, ja yksityisseikkoihin menevä ehdotus Metsä- hallitukselle tehdään.

Puheenjohtaja ilmoitti, että ensiinmäiseen kysymyk- seen oli tullut kirjallinen lausunto myös metsänhoitaja A. y. Ahlberg'iltaj mutta koska se oli myöhästynyt ei sitä luettu, vaan otetaan julkaisuihin. Metsänhoidonopettaja A. B. Heiander oli lähettänyt kirjallisen esitelmän. *)

Sitä ei myöskään luettu koska kokouksessa enään oli hyvin vähän jäseniä saapuvilla, ja koska se kuitenkin tulee julkaisuihin otetuksi.

Lopuksi päätettiin seuraava vuosikokous pidettäväksi Tampereella, mutta sen ajasta jätettiin johtokunnalle lä- hemmin päätettäväksi kuitenkin huomioonottamalla että se olisi sovitettava yhteen Tampereen ja Jyväskylän puu- tavarahuutokauppojen ajan kanssa.

Kun kokous siten oli käsitellyt kaikki sille jätetyt kysymykset, julisti puheenjohtaja kokouksen päättyneeksi ja kiitti kokoukseen osaaottajia lukuisasta läsnäolosta en- simmäisenä kokouspäivänä, mutta valitti että nun harvat olivat läsnä toisena päivänä.

In fidem: y. Oskari Renfors, J. Hackstedt

*) Painettu Metsänystävässä N:o 8 & 9 tältä vuodelta, otsak- keella: Yksityismetsänhoidon parantaminen.

ProtokoHj fördt vid Finska Forstföreningens ärsmöte i Joensuu den 25 och 26 /lagusti 1904.

Närvarande voro följande Finska Forstföreningens ledamöter: Skogsplantören O. Aronen, Forstmästarena N. Backman och W. Bergroth, Privatforstmästaren A. R. Blu- menthal, öfverforstmästaren A. Borenius, Forstmästaren K- B. Cajanus, Forstkonduktören Baron E. Crohnstedt, Forst- mästaren, fil. mag. K. J. Ehnberg, Forstkonduktören Ene- berg, prestboställsforstmästaren J. E. Ekström, Direktorn för Evois Forstinstitut B. Ericsson, forstmästaren K. A. Grönberg, Forstmästaren J. Hackstedt och G. Hariin, Öf- verdirektören vid Forststyrelsen P. W. Hannikainen, t. f. Forstmästaren V. Jalava, Öfverforstmästaren F. M. Lager- blad, Forstmästaren K. Lindberg, Forstkonduktören B. W. Lindqvist, militieboställsinspektören L. Löfgren, forstmä- staren R. Malmborg, militieboställsinspektören A. B. Mäk- kylä, forstmästaren O. Neovius, kommerserädet F. N. Nep- penström, forstkonduktören J. O. Renfors, öfverforstmä- staren K. A. Riddelin, t. f. forstmästaren K. Rönneberg, t. f. forstuppsyningsmannen H. Svanström, forstmästaren K. Tammelander och forstmästaren G. E. R. Wasastjerna.

§ 1.

Föreningens ordförande, öfverforstmästar F. M. Lager- blad öppnade mötet med följande tal:

Sedan senaste ärsmöte han F. ff. att beklagatvenneoer- sättliga förluster i det att föreningens hvardera hedersmed- lemmar afgätt med döden. Den 25 november 1903 afled

68

i Pudasjärvi kammarrädet Magnus Ernfrid Forström i den höga äldern af 72 är, sedan han i 44 är tjänstgjort säsom öfverforstmästare i Ijo inspektionsdistrikt. Med sällspordt intresse följde han ända tili sista tider den forstliga ut- vecklingen i värt land och mänga äro de värdefulla inlägg han, specielt i nordfinska forstförhällanden, gjort säväl un- der diskussioner som ock i F. forstföreningens Meddelan- den. Han var en af grundläggarene af forstföreningens filial i Uleäborg och, sälänge hans krafter det medgäfvo, filialens ordförande. Säsom kommunalman var han myk- ket anlitad och högt uppskattad. Med honom har bort- gätt en samvetsgrann arbetare och en hedersman i ordets bästa betydelse.

Icke oväntadt, men likväl smärtsamt berördes forst- männen i värt land af underrättelsen att Doktor Anton Gabriel Blomqvist den 12 Maj detta är afgätt med döden. Bland vära forstmän intog Doktor Blomqvist en enastä- ende, dominerande stäUning. Begäfvad med ett utomor- dentligt godt minne och klart förständ följde han under sin krafts dagar med den forstliga literaturen icke allenast i norden, utan äfven i Ryssland, England, Frankrike och isynnerhet Tyskland och han behöU för lifvet i sitt min- nes rika gömma alt hvad han sälunda inhemtade. Da dertill kommer att han kände grundligt skogsförhällan- dena i alla delar af eget land och gjort vidsträkta resor utom landets gränser och sälunda sett och erfarit mycket samt var i besittning af en sällspord berättaretalang och künde för sina elever klart och äskädligt framställa sina ämnen, sä var det, den tid undertecknad besökte forst- institutet, en formlig njutning att ähöra Doktor Blom- qvists föreläsningar och det var med saknad man af- lägsnade sig efter timmens slut. Oändligt mänga elever kommo tili institutet endast för att skaffa sig ett lefvebröd, men foro, tack vare Doktor Blomqvists inflytande, med verkligt forstligt intresse därifrän. Utom sitt undervis- ningsarbete utöfvade Doktor Blomqvist en betydande för-

69

fattare värksamhet och man mäste beklaga att denna blef afbruten af döden, ty han fortsatte ännu vid sin död be- skrifningen af landets trädslag.

Uti den forstliga literaturen hos oss späras öfver allt Doktor Blomqvists inflytande, men af de hundratal elever han utbildat, har ännu ingen öfverträffat mästaren. Mänga äro derföre ocksä de hedersbevis, som frän forst- kärens sida kommit honom tili del och senast anhöU forst- kären genom en deputation i väras om hans tillständ att fä lata mala hans porträtt, hvartill han äfven välvilligt bi- föU och torde utsikter förefinnas att, oaktadt hans död, fä denna önskan förvärkligad.

Aldrig skall Anton Gabriel Blomqvists minne för- blekna hos hans fordna elever och i historien om den forstliga utvecklingen i Finland.

Sedan Finska forsföreningen allt hitintills ätnjutit re- geringens fulla förtroende och föreningen är för är utvid- gat sin verksamhet för den enskilda skogshushällningens befrämjande och för innevarande är hade planlagt en allt större värksamhet i detta syfte samt i icke Uten skala lyckats intressera folkskolornas lärare och lärarinnor för sitt arbete, kom fullkomligt oväntadt underrättelsen om att föreningen beröfvats sitt statsunderstöd för detta ända- mäl. Säsom en förklaring har jag i en daglig tidning last att föreningens direktion icke vore behagligt samman- satt, men da ett sädant inträng af regeringen pä en före- nings valfrihet icke kan ifrägasättas, isynnerhet som direk- tionen icke mig veterligen gifvit nägon anledning tili an- märkningar, mäste jag anse att andra för mig obekanta skäl härvid gjort sig gällande. Forstföreningen har seder- mera galt in med ny anhällan om understöd för sagda ändamäl. Nägot svar har föreningen icke ännu mottagit, men da enda fordran för medlens beviljande var, att forst- föreningen icke skulle motarbeta Forststyrelsens värksam- het och föreningen tvärtom, liksom hitintills skall göra allt för att underlätta densamma tili forstvärdens fromma.

70

sä hyser jag goda förhoppningar om att medlen komma att beviljas.

Glädjande för föreningen har varit att representan- tema för Landtbruks och HashdllningssäUskapema vid sitt i Helsingfors den 7 — 12 Mars hällna niöte sora önsk- ningsmäl uttalade att ätgärder för den privata skogshus- hällningens befrämjande borde ske fullkomligt i enlighet med det prograni Finska forstföreningen för sin värksam- het uppstält och delvis redan utfört, ehuru ett afbrott nu i brist pä medel uppstätt.

Da föreningens bibliotek alltmera tillvuxit och genom utbyte med andra föreningar ökats med en del värdefuUa arbeten, har fräga inom direktionen väckts om upphyrande af egen lokal, der biblioket skulle öfversiktligt uppställas och blifva tillgängligt för forstligt intesserade personer, men har frägan pä grand af bristande penningemedel tillsvidare fätt förfalla och förvaras biblioteket, med undan- tag af dubletter, säsom hittills ä Forststyrelsen.

Finska Forstföreningens verksamhet under senaste är framgär utaf den af föreningens sekreterare utarbetade ärsberättelsen.

§ 2. Upplästes följande:

Ärsberättelse.

Forstföreningens litterära verksamhet har under det gängna äret inskränkt sig tili utgifvandet af XX bandet af föreningens Meddelanden, Julkaisuja samt dess popu- lära tidskrift Metsänystävä, som liksom under föregäende är statt under Forstmästaren B. Helanders redaktion. Pre- numerantantalet har hällit sig vid samma tal som förut eller omkring 1,000.

Nägra nya ströskrifter har ej utkommit, enär före- ningen af ekonomiska skäl ej velat publicera flera af de

71

manuskript, som genom en tidigare pristäflan kommit i dess ägo.

Under sistlidna höst anställde föreningen planterings och sädd-kursser med folkskolelärare och lärarinnor inom nägra socknar af Abo och Wiborgs län. Kurserna i det förra länet fingo en nitisk ledare i Skogsinstruktören hos finska hushällningsällskapet forstmästaren A. Broberg. Kurserna i Wiborgs län stodo under skogsinstruktören, Magister U. Grönholms insiktsfulla ledning. I kurserna deltogo sammantaget omkring 90 lärare och lärarinnor. Afsikten var att med tillhjälp af denna i sädd och plan- tering nägot inkomna lärarepersonal päföljande vär lägga i gäng planteringsdagar vid de skolor dar personalen tjenst- gjorde. Pä hosten skulle nya kurser hällas och sälunda hoppades föreningen inom kort kunna fä ett omfattande arbete satt i scen.

Föreningens förhoppningar blefvo emellertid härvid- lag i grund besvikna enär föreningen ej blef bibehällen vid det 4,500 marks anslag, som den tidigare ätnjutit tili befrämjandet af en förbättrad hushällning i landets pri- vata skogar.

Forstföreningen mäste nu antingen nedlägga eller inskränka detta betydelsefulla arbete. Det har likväl upp- tagits pä annat hall och sälunda ej räkat i glömska.

Det glädjande förhällande kan konstateras att före- ningens anslag tili premiering af lyckade skogskulturer och ett sparsamt nyttjande af skogen numera ärligen kom- mit tili användning. Sä har direktion i är varit i tillfälle att utdela ett premium af 100 mk. ät hemmansegaren I. Halkilahti frän Pemar, hvilkens skog af 33 hars vidd vits- ordas af Plantören vid finska hushällningssällskapet K. Wägg säsom synnerligen välskött O' h värdad, samt 50 mk. ät hemmansegaren Henrik Ylönen frän Sysmä, som med urskiljning, omtanke och sparsamhet gallringsvis ut- tagit sitt virke frän sin hemmans skog.

72

Föreningens plantörer hafva liksom tidigare haft füllt upp med arbete. Forste plantören, som stär i förenin- gens tjenst äret rundt, har inom tre län haft 78 för- rättningar hvilka omfattat sädder, planteringar, gallringar, utsyning af hyggesytor, besiktningar i och för försäljning samt 20 föredrag främst vid folkskolor. Andra plantören har under enahanda arbeten inom 3 län haft 22 förrätt- ningar. Bland annat har han planterat 114,674 plantor och satt 15,2 kg frö.

Föreningens plantskola vid Galitsina har i nägon man levererat plantor tili materialet tili dessa arbeten.

Under äret har föreningen fätt sitt anslag för tryckning af Meddelandena, Julkaisut och andra publikationer förhöjdt tili 3,000 mk. räknadt frän 1 Januari 1903 3 är framät.

Säsom tidigare har föreningen statt i utbyte af publi- kationer med nedanstäende sällskap och samfund: Suomen Maantieteellinen seura, Maantieteellinen yhdistys, TeoUi- suushallitus, Maanviljelyshallitus, Ruotsalainen kirjallisuu- den seura Suomessa, Societas pro Fauna et Flora Fen- nica, Geolooginen kommissiooni, Ljäsnoj obschestvo, Den Norske Forstforening, Föreningen för skogsvärd i Norr- land. Den danske Forstforening, Departement of Agricul- tur Division of Forestry, Tidskrift för skogshushällning, Det danske Hedeselskabs Tidskrift samt Skogvaktaren.

Under äret har föreningen haft att beklaga förlusten af följande medlemmar: Dir. för Evois forstinst. Fil. Dr Ant. Gabr. Blomqvist, en af föreningens stiftare, dess mäng- ärige ordförande, själen i alla dess företag, dess forste he- dersledamot, Kammarräden Magnus Ernfrid Forström, öf- verforstmästare sedan 40 är i Ijo Insp. distrikt föreningens och dess filials i Uleäborg hedersledamot, en man af den gamla stammen, en man af guldren tro och heder, samt Forstmästarene Nassokin och E. Sundeil.

§ 3. Upplästes följande, af föreningens kassör utgifna re- dogörelse öfver Föreningens peninge tillgängar för är 1903:

Redovisning

öfver

Finska Forstföreningens fonder

för &r

19 0 3.

74

A) Redovisning för ,,Allinänna

An

Debet.

Balans frän är 190 2.

2 skuldsedlar 2.800 -,

Deposition 1.000

e^ dmi e!S^ ^

Oguldna räntor Löpande räkning Kontant i kassan

49 143 175 i -- 247 19 4.271

Inkomste r: '

An: För är 1903 beviljadt anslag för den pri-

vata skogshushällningens höjande . . 4,500

. Försälda ströskrifter och meddelanden . 52

, Premiemedel för är 1903 i 300

Inlupna räntor ! 142

70

I —I l09

Medlemsafgifter • 305 —

, .Metsänystävä". prenumeration och an-

nonser 890 58

, Frän löpande räkning och deposition ut-

tagna medel 2,875 ; -

Balans tili är 1904.

An: Un enligt skuldsedlar I 4.800 ! - '

. För är 1903 beviljadt tryckningsbidrag . ' 3,000 i -

. Oguldna räntor 130 1 -

, Nylands oth Tavastehus läns landtbruks-

säUskap

25 50

62

9.065 137

7.955

50,

I

'j^ I

21,292 '49

Helsingfors den

75

fondens" medel är 1903.

Kredit. Balans frän Ar 1 902.

5fif^^ ;p:i. ^i^- lp:i.

I I

Per: 2 skuldsedlar och depositioner | 3,800 — i

. Oguldna räntor ' 49 ! 43'

Löpande rdkning

175 , -

Utgifter: \

Per: Utgifna län j 2,000

, Tryckningskostnader o. korrekturläsning | 2,540

, Annonser i 256

, öfversättning och renskrifning ' 211

. Ersättning för resor (E. Borenius) ... 8

^ Post- och telegramafgifter 139

, Premier för skogskulturer 250

. Utgifter för .Metsänystävä" 1,210

, Inventarier och skrifmaterialier 91

n Uppgjorda eskisser \ 25

. Ersättning för distribuering af cirkulär

rörande trädslagsundersökning

. Sekreterarens aflöning för halfva aret 1 903

. Biträdande sekreterarens vid forstmötet

i Uleäborg den 14- 15 Aug. 1903 arvode

, Kassörens och bibliotekariens aflöning.

, Revisorernas arvode

, Vaktmästarens aflöning | 100

. Pä löpande räkning insatta medel ... l.^OO

Balans tili är 1904.

I 4,024 43

44:

4^1

85;;

25'i 71t

57:

5a

60 250

25

300

20

Per: 3 skuldsedlar

. För är 1903 beviljadt tryckningsbidrag

. Oguldna räntor

, Nylands och Tavastehus läns landtbruks-

sällskap

, Kontant i kassan

4,800

3,000

130

25 123

50 79

9,188

77

8,079

29

.:%■ I

21,292! 49

31 december 1903.

Max Dittmar.

76

B) Redovisning f5r „Planterings

!	Jmf. p:i. .mf 1 !	p:i.
Debet.
Balansfränärl90 2.	'
1 An: Mot sküldsedlar utlänade medel .... , Oliqviderade rantor	10.000 - 540 -	10.540	-
I n k 0 m s t e r.
An: 1903 Ars anslag fOr aflöning af tvä plan* i . törer . Äterbetaldt län . Inlupna räntör	2.000 — 8,000 - 1.007 83	11,007	83
Balans tili är 1904.
An: 2 sküldsedlar	2000 1—,
, Pä deposition	5.700 i - i 117 154,1 7.817 1
! , Oliqviderade räntör	54
c^"	' 29,365	iZ

Helsingfors den

77

fondens'' medel är 1903.

Kredit.

Balans frän är 190 2.

Per: Mot skuldsedlar utlänade medel .... , Oliqviderade räntor

Utgifter.

Per: Plantören O. Aronens lön och resor . . W. Anderssons lön och resor

^fc

10,000

540 I

p:i.|l

|p:i.

10,540

1,975 !-l

1.068 105

Föreningens plantskola 134 | 69|

Skogsfrö 8 10||

Planteringsdagar 420 '

Depositioner 5,700

-; 9,305

Per:

Balans tili är 1904.

2 skuldsedlar

Depositioner

Oguldna räntor

2,000 '— I 5.700 I— '

117 I541

Kontant i kassan j 1,701 1 99|! 9519

^^

I 29.365

84i

53 37!

31 december 1903.

Max Dittmar.

78

C) Redovisning fOr ^^Gyld^nska

Debet. Balans frän är 1902.

An: En skuldsedel

Balans tili är 1904.

An: En skuldsedel

, Oliqviderad ränta

Fmk. p:iJ Fmk. ;p:i.i

500

-; 500 I -

500 I - 30 I -

1

530 -;

Fmk.

1,030 —

Helsingfors den

Ofvanstäende redovisning öfver Finska Forstföre- samt jämfört med oss förevisade verificater utan särskildt

Andreas Behm.

79

fondens" medel är 1903.

Kredit. Balans frän är 1 902 Per: En skuldsedel

Balans tili är 1904.

Per: En skuldsedel . . . , Oliqviderad ränta .

I Fmk.

ip:i.

Fmk.

p:i.i

!_..

500

- 500 -

500

1 1	30 -	- 530 -
Fmk. '	1	i 1,030 -

31 december 1903!

Max Dittmar.

ningens fonder hafva vi, undertecknade, granskat

skäl tili anmdrkning. Helsingfors, den 20 Augusti 1904.

R. Vuorio.

80

hvarefter mötet beviljade, säväl direktonen som förenin- gens kassör, füll ansvarsfrihet.

§4.

I stallet för i tur afgäende ledamöterna i direktio- nen, herrar Solitander, Lagerblad, Nylander och Heian- der, af hvilka den förstnämnda hade afsagt sig äterval, ätervaldes herrar Lagerblad, Nylander och Heiander, samt säsom ny medlem J. O. Renfors. Säsom suppleanter, bland hvilka, under det sistförflutna äret, fungerat herrar Westermarck, Tötterman och Elfving, valdes nu herrar Tötterman och Lojander samt efter omröstning om tredje rummet, Elfving.

Säsom revisorer ätervaldes herrar Vuorio och Behm samt säsom suppleant herr Granit den äldre.

De af direktionens medlemmar hvilka voro närva- rande, drogo sig derefter undan i och för enskild öfver- läggning, samt utvalde bland sig herr öfverforstmästar Lagerblad tili ordförande, öfverforstmästar A. Borenius tili viceordförande, samt forstmästar B. Heiander tili sekre- terare.

§5.

Derefter vidtog diskussionen af tili programmet upp- tagna frägor.

/ frägan, Hvilka synpunkter böra beaktas vid, enligt Forststyrelsens circulär af den 10:de sistförflutne Februari, förestäende regiering af skogvaktareinstitutionen.

Neovias. Anhäller att tili en början fä uppläsa forst- styrelsens i fräga varande, circulär. Säger sig känna tili förhällandena endast i Kuopio, St. Michel och tili en del Wiborgs län, samt tror ej att förhällandena i Mellersta Finland synnerligen afvika frän dessa. Norra Finland kän- ner han däremot ej tili, da han inhämtat sina kunskaper därom endast genom att läsa litteratur, och äsyftar hans referat därför alls ej denna del af landet.

81

Skogvaktarenes ekonomiska tillständ, deras existens- möjlighet, stär ju visst i nägon man framom kronoskogs- torparenes, men deras och familjens stäUning är mycket osäkrare i sä fall, att om skogvaktaren dör, eller eljest blir oförmögen tili arbete, torpet genast bör afträdas ät nägon annan. I bästa fall kan torpet da öfvergä tili älste sonen, om en sädan finnes, och om han är duglig tili att sköta en skogvaktaresyssla. Om familjen däremot bestär af endast flickor eller minderäriga barn, bör torpet ovilkorligen afträdas. Däremot fä kronoskogstorpen i de flesta fall förblifva i enkans och barnens ägo. Enligt en gammal förordning fick skogvaktartorpet afstäs mot skild betalning eller sytning, ät en person hvilken godkändes som skogvakt. Oaktadt detta ofta medförde missbruk, sä tili vida, att äfven själfva tjänsten blef säld, har sättet dock af medlidande bibehällits. Under dessa förhällanden är det därför naturligt att dugligare man an hvad de flesta kronoskogstorpare nu äro, ej vilja ätaga sig en skog- vaktaretjänst. Med fä undantag när, kunna ej de nuva- rande skogvaktarene, säsom det heter i Forststyrelsens circulär, användas sä godt som alls i egentliga forstliga arbeten, da de ej besitta kunskaper i facket äfven om de kunna äga en viss praktisk skicklighet. De bevaka en- dast skogen för eld och ävärkan. Men da dessa hafva aftagit tili den grad att ävärkan knappast nämnvärdt mera existerar i St. Michels och Kuopio län och knappt nog heller i mellersta Finland, sä erbjuder ej heller be- vakningen stört besvär. Därför borde beviljande af skatte- frihet för torpet, i och för sig, utgöra ea tillräckligt stör lön för bevakningen af skogen.

Emot förslaget att torpen skulle förändras tili skatt- skyldiga torp och skogsvaktaresysslan skulle kunna öf- vergä frän en torpinnehafvare tili en annan, har man in- vändt, att det möjligen ej alltid finnes torp tili buds att välja. Denna invändning skulle möjligen kunna ha sin tillämpning i Norra Finland, men i mellersta och Södra

6

82

Finland endast i undantagsfall. Talaren godkände i alla afseenden Forststyrelsens förslag sävidt det berörde mel- lersta och sydvästra Finland, Kuopio och St. Michels län, samt tili en del Viborgs län.

Herr Cajanus sade sig försöka belysa frägan pä grund af de erfarenheter han samlat i Salamajärvi revier och uppläste därefter följande skriftliga andragande.

Att kronoskogarnes värd i värt land dag för dag börjar fordra allt större omsorg, och medföra ständigt ökadt och intensivare arbete, är en ovedersäglig sanning.

Ju mer skogsproduktema hafva stigit i värde, desto lifligare och pä samma gäng vidsträktare har värksamhe- ten blifvit och sä mycket mer fordras äfven bade tid och förmäga af forstmännen för att draga den största möjliga penningevinst af skogen pä samma gäng dess fortbe- stand blir betryggadt. Jag omnämnde att skogsproduk- tema stigit i värde. Däraf är en naturlig följd, att äfven sädana produkter, hvilka förr ej rönte nägon efterfrägan i handeln, nu äro föremäl för liflig köplusta, och en följd häraf äter är att det finnes revier, der värkningarne af denna omständighet göra sig kännbara sä godt som öfver heia omrädet.

Det är ju nog sä, att en sädan rörelse ännu ej är lika liflig i heia revieret, ej häller öfver heia landet eller i alla revier, men säkert kunna vi hoppas och tili och med vara öfvertygade därom, att skogsrörel- sen kommer, genom förbättrade komunikationer, att stän- digt tilltaga i liflighet, och vära skogar komma att fordra allt intensivare skötsel, hvilken kommer att koncentreras ej allenast i de delar af vära skogar, dar det finns sägtim- mer och andra trän af större värde utan med ett ord, tili alla delar af omrädet. I revier dar för tiotal är sedan ärligen fanns ett eller tvä timmerhyggen, finnes för närvarande heia vintern om utom dessa ett tiotal andra hyggen, af hvilka hvart representerar ett försäljningsvärde af tusen och tiotal tusen mark, andra mindre hyggen obe-

83

räknade, i füll verksamhet pä ett omräde af tre, kanske fyra socknar. Detta vare nog sagdt om den egentliga skogsrörelsen.

Men det finnes öfver heia värt lands kronojordar en massa lägenheter, skogvaktare och kronoskogstorp. Med skäl har man, under den senaste tiden fast en större upp- märksamhet vid, pä hurudant satt dessa uttaga sitt hus- behofsvirke och har man i sädant syfte utfärdat bestäm- melser i enlighet med forstliga principer. Ledsamt nog har erfarenheten inom Salamajärvi revier ädagalagt, att dessa bestämmelsers efterlefnad är en synnerligen svärtin- lärd sak och gifver forstmästaren mycket bekymmer. Men det är ej nog härmed. Nutidens lösen Ijuder: med sam- lade krafter tili gemensamt mal. Ekot af denna sats har Ijudit öfver heia värt land, trängt sig in i ödemarken, fordrande understöd och förstäelse. Och hvad är da na- turligare, an att forstmästaren, själf öfvertygad om nyttan af de räd och ätgärder, medelst hvilka man försöker fä landtmannens, tili och med torparens, debet och credit i jämnvigt, med faderlig omsorg börjar sätta sig in uti och följa med ekonomien pä inom revieret befintliga lägenhe- ter, här gifvande sina räd, dar äter uppmanande andra tili att rekvirera skickliga fackmän som rädgifvare och arbe- tande pä, att fä dessa ifrägarande lägenheters pä en täm- meligen ursprunglig Standpunkt stäende, konservativa och okunniga innehafvare tili att följa de räd, hvarigenom deras jordbruk och kreatursskötsel stäUdes pä en intensivare och öfverhufvud heia deras ekonomi pä en stadigare fot. Forst- mästaren har säledes härvidlag uppforstrarens svära upp- gift sig förelagd och den fordrar mycket tid och är af största betydelse. Härigenom fäs näml. denna enkla, genom ständiga försakelser sä godt som förhärdade ödemarksbo uppväckt tili nya ansträngningar, hvilkas frukt är Ijuf, eme- dan de största bristerna genom dessa aflägsnas och lifvet ter sig Ijusare. Erfarenheter inom mitt revier ädagalägga tydligt, att invänarenes uti kronojordarne och speciellt uti

84

skogvaktaretorpen ekonomiska tillständ kännbart förbättrats under senaste tider. Härtill kan pävisas tvänne orsaker: den under senaste tider ökade skogsrörelsen, som gifvit ifrägavarande inbyggare tillfälle tili ökad arbetsförtjänst samt dessas uppväckta intresse för att emottaga och sig tillgodogöra erfarna fackmäns räd pä landthushällningens gebit, hvilka numera med sädan beredvillighet och gratis utdelas. Och härvidlag stä skogvaktarena framom krono- skogstorparena och jag har sälunda ej kunnat finna att den omständigheten, att skogsvaktarebostäUet efter inne- hafvarens afgäng ur tjänsten kan öfvergä tili en främmande man, skulle statt i vagen för torpets ekonomiska fram- steg.

Härmed har jag ej velat säga, att skogsvaktarens ekonomiska ställning vore betryggad. Längt därifrän. Om deras inkomster äro beroende af skogsrörelsen, sä blifva dessa för det första varierande och för det andra kan det inträffa att skogvaktaren ej är i stand tili att tillgodo- göra sig det erbjudna tillfället tili ökad arbetsförtjänst. Skogvaktaren är en, om ock lag, tjänsteman, som är be- rättigad att erhälla en sädan aflöning af sin husbonde, att hans utkomst, ifall han annars utan att försumma tjänsten, använder sig af för hans ekonomi fördelaktiga omstän- digheter, är nägot sä när betryggad.

Hänvisande tili det här ofvan sagda vill jag pästä: Att forstmästarens äligganden, synnerligast ställvis i sädan man utvidgats, att han är i behof af att erhälla skogvak- tare med fackutbildning;

att skogvaktarenes nuvarande lönevilkor böra förbätt- ras; samt

att de nuvarande skogvaktarelägenheternas boställs- natur ej ensamt och öfverallt är orsaken därtill, att skog- vaktarenes ekonomiska ställning ej förbättras.

Jag tror att hvar medborgare, som älskar vära sko- gar och ifrar för deras omvärdt.ad, instämmer med mig i den önskan att engäng hvar arbetare, som tar del i sko-

85

garnes skötsel, skall besitta fackkunskaper, samt kunna med säkert öga och skicklig band leda de ätgärder, hvilka kännbart invärka pä skogarnes rentabilitet och bestand.

Uttalande min djupaste aktning äfven för nuvarande grähäriga, trogna äldringar i skogvaktarnes led, hoppas jag likväl att den dag ännu skall gry äfven för den finska forstmannen, da han, granskande sina leder, märker att hvar man i ledet är en för skogsvärden varmt intresserad, fackkunskaper besittande skogvaktare. Värt mal skall stäl- las högt; värdet af den störe nationalegendomen fordrar det. Och ännu ytterllgarel Da det utkommer ärligen omkring 40 utlärda skogvaktare frän skogvaktarekolorna ; hvar skola de placeras? Det har föreslagits, att 2 ä 3 af dessa utbildade skogvaktare skulle anställes i hvart revier. Jag bugar mig och tackar allra ödmjukast, äfven för dem, och önskar dem välkomna. Säsom sä fätaliga likväl endast för en öfvergäende tid, sä länge tills heia ledet framstäl- 1er en enhetlig bild af fackutbildade skogvaktare.

Pä hvilket satt künde da de nuvarande skogvak- tarnes löneförmäner ändamälsenligast förbättras? Forst- styrelsen har i sitt utlätande föreslagit att de nuvarande skogvaktarlägenheterna, hvilka förnärvarande äga karak- tären af boställen, skulle förändras tili skattskyldiga torp, hvilka efter skogvaktarens död, eller sedan han skiljt sig frän tjänsten, fortfarande finge af arfvingarne bebos. Denna förändring i torpets karaktär skulle säkert hos dess inne- byggare sä kraftigt uppväcka bade arbetslust och förmä- ga, att fara för att nägon eller nägra af dem skulle komma att ligga Forststyrelsen eller fattigvärden tili last, ej mera skulle föreligga. Jag tror ej det föreligger skäl för att tili dengrad idealisera torparenes ekonomiska ställning i bredd med skogvaktarnes. Bland torpen i Salamajärvi revier finnes för närvarande tvä, hvilka äro sä klena att de tid efter annan varit i behof af fattigvärdens hjälp, da där- emot 17 dar befintliga skogvaktaretorp reda sig med egna krafter. Jag förnekar ej, att den föreslagna föränd-

86

ringen i nägon man künde invärka i äsyftad riktning, men vid närmare granskning af saken är det skäl att sä- som motvigt ställa den ärliga, om an läga utskyld, genom hvilken denna tjänares redan förut, läga lön ärligen för- minskas. Dessutom vore en sädan ambulatorisk tjänst möjlig endast dar det funnes flere torp att tillgä. Men huru reda sig, om alla dessa torpare äro sädana att de af en eller annan orsak ej lämpa sig säsom skogvaktare, och det ej finnes nägon annan pä orten? Nägon annan räd finnes ej, an att välja en person tili tjänsten som är därtill oduglig. Dessa torpare vore säledes alltid berättigade tili att täfla om tjänsten, därföre att de äro torpare i det om- räde der skogvaktareombytet försiggär; men en allmän, fri täflan, grundad pä förmäga och duglighet blefve äsido- satt. Det är nog sannt, att man genom en sä att säga finansoperation künde, genom dessa nya utskylder, ärli- gen äterfä omkring 16 ä 20 tusen mark, af de utgifter, hvilka tillsättandet af dessa tvenne eller trenne skogvak- tare i hvart revier skulle medföra, men den nytta därige- nom vunnes blefve tili den grad problematisk, att om ofvan berörda skuggsidor uppmärksammas, en sädan längt in i framtiden riktad och pä densamme invärkande förändring som den, hvilken föresläs i Forststyrelsens förslag af den 10 sistförflutne Februari, ej sävidt den berör för- bättrandet af de nuvarande skogvaktarnes löneförmäner, kan anses medföra den förbättring, hvilken en intensivare skogskötsel och tidens kraf fordra.

Fastän det vore innerligen önskvärdt att utgifterna för kronoskogarnes skötsel blefve möjligast smä, anser jag det dock alldeles nödvändigt att de nuvarande skogvak- tarnes löner förhöjas sä mycket, att deras existens blir betryggad och det förefinnes hopp om, att tili dessa tjänster fä dugande man, om ock sädana som sakna fackutbildning.

De, i det föregäende, uttalade tankarne äro ensidiga, grundade som de äro pä i ett enda revier samlade erfaren- heter. Större betydelse utbeder jag ej häller för dem an

87

att de matte fä utöfva en om liten invärkan pä afgöran- det af ifrägavarande fräga, hvars bärvidd utsträckes längt in i framtiden.

Med anledning af dessa i det föregäende framlagda tan- kar, vägar jag föreslä:

Att Forstföreningen ville hos Forststyrelsen göra framställning om, att erfarne öfverforstmästare och forst- mästare frän olika delar af värt land skulle sammankallas tili gemensam öfverläggning, därvid detaljerna uti ifrägava- rande föreslagna förändring, blefve underkastad.e närmare granskning och dar ett i detalj gäende förslag i ärendet utarbetades, för att tili Forststyrelsen öfversändas.

Borenius. Efter att hafva gifvit statistiska upplysnin- gar om i Viborgs län befintliga revier, hvilka Neovius sade sig känna tili, ansäg han att St. Michels revier utgör ett undantag frän regeln, da det är sammansatt af flere skilda kronojordar, hvilka äro pä ända tili 30 mils afständ frän hvarandra. Pä hvart större omräde borde forstmästaren hafva en skolad skogvakt säsom hjälp, samt de nuvarande skogvakterna dessutom säsom extra.

Hannikainen yttrade sin fägnad öfver de framlagda äsigterna, men uppmanade mötesdeltagarne att ej häUer förbise den praktiska sidan af saken. Forststyrelsens för- slag afsäg hvad som künde ästadkommas med tanke pä den närmaste framtiden. Forststyrelsen ansäg det inga- lunda omöjligt, att det i en framtid künde fäs endast ut- bildade man tili skogvaktaretjänsterna. Men da det i alla fall ännu ej gär för sig borde forstmästarene tili en början fä ätminstone nägra sädana sig tili hjälp i hvart revier. De borde ej fä vara bundna af jordbruk för att kunna använda alla sina krafter för forstliga arbeten.

Forststyrelsens förslag omöjliggör ej att de nuva- rande skogvakterna künde erhälla löneförhöjning. Men künde regeringens bifall erhällas för den föreslagna ökade utgiften af 180 tusen mark finge man tili att börja med vara mycket tacksam, och först därefter künde man börja

88

tänka pä att erhälla mer. Det mest skriande behofvet blefve väl i alla fall därmed afhjälpt.

Ett förslag har gjorts om grundläggandet af tvenne nya skogvaktareskolor, hvarigenom man, ifall förslaget gär igenom, artigen künde emottaga 55 elever. Talaren upp- manade an en gäng att frägan matte behandlas med hän- syn tili dess nuvarande praktiska Ständpunkt. Antagligen äro alla ense äfven om dess framtida utveckling.

Riddelin uppläste sitt här nedan införda, skriftliga andragande:

Frägan om förbättringar inom skogvaktarekären, hvil- ken redan under ett par tiotal är varit ifrägasatt, synes nu pä initiativ af Forststyrelsen närma sig sitt afgörande.

Af det förslag som medföljde Forststyrelsens circulär af den 10:de sist förflutne Februari, f ramgär tydligt att Forststyrelsen tankt sig, att bevakandet af skogen mot ävärkan, skogsbrand m. m., säledes det egentliga skogvak- tarearbetet, äfven framledes bör kunna handhafvas af llk- nande oskolade skogvaktare säsom hittils, tili och med utan tillökning af deras löner. Det föreföll nästan som om Forststyrelsens förslag, hvilket bland annat äfven in- nehäller förslag om skogvaktartorpens beskattning säsom vanliga kronoskogstorp, äfven innebure en önskan att för- minska den närvarande lönerna, ifall ej afsikten vore den att bibehälla torpet obeskattadt sä länge det bebos af en skogsvakt. Dessa skogsvakter komme da att be- traktas säsom extra, och dessutom skulle tvä ä tre sä kailade ordinarie skogvakter komma att anställas i hvart revier, med en ärslön af 800 mk förutom bostad eller 100 mk i hyresmedel.

Forststyrelsens förslag motsvarar i hufvudsak hvad som blifvit uttaladt af forsttjänstemännen. Skogvaktarbo- ställena ha af forstkären betraktats säsom olämpliga, i ty att de utgöra ett hinder för forstmannens handlingsfrihet vid skogvaktareombytet, och torpen ej blifva väl vär- dade af skogvaktare, hvilka veta sig vara tvungna att afstä

89

frän torpet pä samma gäng de skilja sig eller skiljas frän tjänsten samt da jordbruksarbetet pä skogvaktarebostället kan förebäras som svepskäl tili försummandet af skog- vaktaretjänsten under den brädaste arbetstiden, och da den afkastning ställets jordbruk ger skogvaktaren, ofta är sä obetydlig, att den ej är af nägot egentligt värde m. m. d. Pä vissa orter i mellersta och södra Finland, dar skogvaktarboställena utvecklats tili förmögnare jordbruks- lägenheter och dar bevakningsomrädena äro jämfö* relsevis smä, sä att bevakningen ej tar nämnvärd tid i anspräk, künde likväl bibehällandet af skogvaktarlägen- heterna tagas i försvar, fastän jag för min del gärna säge dem slopade öfverallt säsom jordbrukslägenheter och sä- som utgörande skogvaktarelöner, da däremot skogvak- tarebostäder pä vissa stallen inom kronoskogarne torde vara af behofvetpäkallade. Hvad de nuvarande skogvaktar- lönerna vidkommer, sä torde det vara ganska klart, äfven om skogvaktaretjänsten inskränkes endast tili att motar- beta äverkan, att de likväl äro i behof af att förbättras. Ingen behöfver inbilla sig att man, tili exempel pä orter, dar skogsbrand och ävärkan ännu äro vanliga företeelser, med nuvarande löner kan erhälla en man som effektivt künde hindra detta onda. En man, hvars lön är sä dälig, att han ständigt är beroende af sina grannars hjälp, kan ej ätnjuta den aktning, att hans förbud respekteras eller att hans upp- maningar ätlydas, tili exempel vid inträffande skogs- brand; dessutom kan han säsom ekonomiskt beroende ej häller själf känna sig tillräckiigt stark för att fä sina befallningar hörsammade; lönerna böra enligt min äsikt ovillkorligt förhöjas.

Hvad särsküdt lönen i spannmäl vidkommer, bör den, enligt min äsikt, afskaffas; de länga distanserna för- svära nämligen afhämtningen och göra den dyr, hvarför- utom den spannmäl, som erhällits ur kronans spannmäls- förräd ibiand visat sig underhaltig. För min del anser jag säledes att skogvaktarelönerna böra utbetalas enbart i gäng-

90

bart mynt frän 100 tili 300 samt tili och med 400 mark ora äret, beroende af omrädets storlek och svärighet att bevaka detsamma, af prisetpälifsförnöderheternapä orten m.m. Här- till kommer en tillökning af minst 80 mk i hyresmedel, ifall skogvaktaren ej bebor ett skattskyldigt kronoskogstorp, i hvilket fall summan skulle minskas med hälften; sä länge skogvaktaren bebor skattefritt boställe eller ifall han er- häller bostad af staten, kan han naturligtvis ej erhälla hy- resmedel. Det vore önskligt att antalet af dessa skogvak- tare i de revier, dar ävärkan försiggär oftare, eller dar skogsbrand ej är nägot ovanligt och bevakningsomrädena äro stora, i nägon man ytterligare ökades, da däremot antalet skogvaktare pä andra orter med lugnare förhällan- den künde minskas genom sammanslagning af mindre be- vakningsomräden. Härigenom blefve de ökade utgifterna ej särdeles kännbara och naturligt är äfven att de obe- tydliga löner, hvilka under första tiden af den ordnade skogs- värden ansägos mättliga, under förändrade förhällanden, da lefnadsomkostnaderna mängdubblats, ej mera i nägot fall kunna anses vara tillräckliga.

Förutom ofvannämda extra skogvaktare, anser Forst- sty reisen ytterligare 160 s. k. ordinarie skogvaktare tili en början vara af behofvet päkallade, tili hvilkas löner kan an- tagas ätgä cirka 14,000 mark. Af dessa skulle, under de 10 första ären antagligen ej behöfvas mer an högst 100, ty om revieren i Uleäborgs län, enligt Forststyrelsens för- slag, minskas, künde man i mänget ödemarksrevier, hvarest under en läng tid ej andra forstliga arbeten an sädana, som erfordras tili försäljning af sägtimmer kunna utföras, reda sig utan skolade skogvaktare, i andra revier vore en skogvaktare tillräcklig, och sälunda finge de södra revieren flere sädana tili forstmästarens disposition. Sälunda skulle de förökade omkostnaderna för bevakningen, enligt min äsigt ej öfverstiga det af Forststyrelsen beräknade beloppet. Hufvudpunkterna i mitt förslag vore säledes: 1) De nuvarande skogvaktarelägenheterna blefve beskattade säsom kronoskogstorp, utom i undantagsfall, da

91

särskilda omständigheter fordra bibehällandet af dem vid det gamla.

2) Spannmälslönen afskaffas.

3) Den extra skogvaktarens lön vare minst 100, högst 400 mk.

4) Säsom hyresmedel mä en skogvaktare, som ej bebor ett kronoskogstorp erhälla 80 mk i äret, men säsom krono- skogstorpare endast 40 mark; en skogvaktare, som ätnjuer bostad af staten är ej berättigad att erhälla hyresmedel.

5) 1 hvart revier, dar omständigheterna sädant for- dra, tillsättes en skolad skogvakt, eller flere, ifall behofvet sädant päkallar och skogsvaktare kunna erhällas, med en af Forststy reisen föreslagen lön af 800 mk i äret och 100 mark i hyresmedel, samt med rättighet att erhälla antin- gen dagspenning för stämplingsarbete, eller allt om allt 100 mark i äret säsom ersättning för reseomkostnader.

Nßoviüs sade sig ej hafva förstätt att ett i detalj gäende förslag för de olika revieren skulle uppgöras och där- för hade han ej häller talat särskildt om St. Michels revier. I Forststyrelsens förslag föresläs en lön af 800 mark i äret ät den skolade skogvaktaren, samt 100 mark i äret säsom hyresmedel. Enligt talarens äsikt borde skogvaktaren, ifall han bör bosätta sig pä landet, äfven fä litet potatisland samt ängsmark för tvänne kor, da lifvet pä landet värkli- gen kan bli tryckande, ifall alla lifsförnödenheter mäste köpas.

Harlin. Med anledning af Forststyrelsens ifräga- varande circulär, hvilket berör regiering af skogvakternas ställning i kronoskogarne, ber talaren, att med stöd af sina erfarenheter i Ijo inspektionsdistrikt och i Kuopio län, fä beröra nägra punkter.

I Ijo inspektionsdistrikt har kronan inköpt torpen i och för skogvaktareboställen. Det är ju naturligt, att skog- vaktarnes efterkommande, under sädana förhällanden, ej komma att njuta nägon fördel af dem, da torpens inlö- sande ej kan komma i fräga, da de äro statens egendom. En följd häraf äter är, att skogvakterna ej bry sig om att

92

liälla torpen i godt skick. I Kuopio län är förhällandet ett annat. Dar har den nykomne gärna erlagt lösen för torpet, antingen ät sin föregängare eller hans arfvingar. Da skogvaktaren härigenom har haft en möjlighet att erhälla ersättning för sitt arbete, hafva torpen äfven hällits i bättre skick. Det har vanligen funnits sä mänga spekulanter i Kuo- pio län och sä höga pris ha betalats, att äfven själfva tjänsten antagligen ibland blifvit köpt.

Hvad dödsfallen beträffa, hafva de efterlefvande, i Kuopio län alltid, och ej säsom forstmästar Neovius sade, endast ibland, fätt sälja sitt torp ät nägon, säsom skogvaktare användbar person. Talaren künde för sin del ej godkänna, att skogvaktartjänsten skulle förflyttas frän torp tili torp, da valfriheten härigenom blefve för mycket inskränkt, da den nämligen skulle inskränkas tili förefintliga torpare. Dessutom är det ingalunda likgiltigt med afseende ä skogseld och ävärkan, hvar skogvaktaren är bosatt.

För att förbättra förhällandena, är det nödvändigt att erhälla skolade skogvaktare dar, hvarest afsättnings- förhällandena göra det möjligt. Redan det vore en stör förbättring. ' Talaren förenade sig äfven med öfverforstmä- star Riddelin om förslaget att afskaffa spannmälslönen. Lö- nen i spannmäl har förordats pä den grund, att skogvak- tarne därigenom kunna erhälla utsädesfrö, men detta ut- säde blir dem ofta mycket dyrt, genom att de ofta fä af- hämta det frän aflägset belägna trakter.

Neovius: Forstmästar Harlin sade det talaren skulle pästätt att bifall tili torpets försäljning endast i vissa fall skulle blifvit gifven. Detta hade talaren ej menat, utan hade hau tvärtom velat framhälla att sättet var all- mänt. Skulle det äfven gä pä samma satt som i Kuopio län, är sättet ej godt för det, ty torpets arfvingar veta att torpet bör säljas. Slumpen afgör om försäljningen blir för- delaktig.

Tammelander: Antagligen existerar blott en äsigt om innehället af Forststyrelsens circulär, den nämligen, att om

93

det förverkligas, forstsaken därigenom gjort ett sä stört fram- steg, att sädant ej händt pä länga tider. Tjänstemännen äro Forststyrelsen tacksamma för, att den börjat aflägsna detta tryckande missförhällande. I fall större arbetskrafter hade blifvit gifna redan tidigare, hade resultaten i mänga revier utfallit annorlunda an hvad nu är fallet.

Talaren ansäg det ej vara skäl att nu vidröra detaljer. Hufvudsaken vore nu att iä tvä eller tre skolade skogvaktare tili de revier, dar de äro af behofvet päkallade. Pä de norra revieren borde medlen tillsvidare ätminstone ej förslösas, utan borde de användas dar, hvar de göra större nytta. Talaren hoppades slutligen, att Forststyrelsen och dess driftige chef matte kunna realisera denna sak.

Borenius: 1 projektet anses boställstorpen olämpliga för skogvaktame. Enligt talarens äsigt vore det lämp- ligare ätminstone i Viborgs län, om skogvaktaren hade bo- stad och nägot potatisland, samt tillräcklig ängsmark för tvänne kor. Sannt är ju nog att familjen kommer i en svär ställning om mannen dör, men detta kan man ej anse som ett hinder, ty saken är ju den samma i alla tjänster dar tjänstemännen besitter ett boställe. Sälunda mäste tili exempel, forstmästarebostället under liknande förhällan- den afträdas efter forstmästarens död.

Tammelander: I skogvaktarnes ekonomiska ställning finnes ställvis rent af skriande missförhällanden. Ijo inspek- tionsdistrikt har särskildt omnämnts säsom exempel i Forststyrelsens circulär. Dar ätnjöto 13 skogvakter är 1903, fattighjälp. Forststyrelsen äläge att draga försorg om att sädant ej matte förekomma, ifall orsaken därtill ej ligger i skogvaktarnes egen liknöjdhet och försumlighet. Sädana skogvaktare borde skiljas, och deras familjer finge blifva värnlösa, da sädant däremot ej borde fä förekomma efter en duglig skogvaktares död.

Harlin: Det har sagts att en skogvakt ej hinner bruka jorden, men skulle han besitta odlingar, künde hans

94

familj äfven ha tillfälle att erhälla arbete i hemmet, da han omöjligt kan föda en familj utan en 1,000 marks ärlig inkomst.

Cajanus: Da frägan blifvit aktuell och Forststy- relsen ansett sig kunna uttaga ifrägavarande steg, hade talaren rädgjort om saken med flere ämbetsbröder. Han hade observerat att äsigterna angäende mindre saker be- tydligt divergerar. Da det är sä godt som omöjligt att fä tili stand ett allmänt, för alla orter passande förslag, vore det kanske skäl att insamla statistiska uppgifter om skogvaktarnes ekonomiska ställiiing säväl för olika in- spektionsdistrikt som revier, och därefter vidtaga föränd- riiigar pä denna grund.

Neovius trodde ej att det arbete och den möda dessa komiteer och upplysningar medförde, uppvägdes af mot- svarande nytta.

Borenius understödde Cajanus i detta afseende.

Harlin förenade sig med föregäende talare.

Hannikainen: Utskottet i komitön för den obesuttna befolkningen, har samlat sä noggranna uppgifter därom, att forstföreningen knappast kan komplettera dem och stä dessa uppgifter säväl tili Forststyrelsens som Forstförenin- gens disposition.

Neovius trodde äfven att dessa uppgifter voro till- fylles. Talaren tankte sig att i händelse af att förändrin- gar komma att vidtagas, Forststyrelsen antagligen därförin- nan af forstmännen infodrar i bestämd riktning gäende förslag, hvilka granskas af öfverforstmästaren, och trodde talaren att detta borde hinna tili.

Cajanus hade ej afsett att Forstföreningen skulle till- sätta en komitö, utan borde man bedja Forststyrelsen därom, men äfven detta vore ju onödigt, ifall sä noggranna uppgif- ter redan föreligga. Hade ej afsett skilda projekt för hvart särskildt revier, utan allmängiltigare sädana.

Harlin: Frägan om skogvaktarnes ekonomiska ställ- ning har diskuterats. Den är beroende af lönen, som är

95

dälig, af äkerbruket, hvilket ej heller lämnar stör hjälp, da bade jordbruket och kreaturskötsehi hafva statt pä en lag, fastän pä senare tid förbättrad Standpunkt samt af tillfälle tili arbetsförtjänst, hvilket kanske mest inverkat pä deras inkomster och ekonomiska stäUning. —

Sedan genom omröstning beslut blifvit fattadt att formulera en skild kläm i frägan samt att dessutom ingä tili Forststyrelsen med anhällan om att Forststyrelsen matte tillsätta en skild komite för att slutbehandla frägan och för utarbetande af ett detaljeradt förslag, valdes her- rarne Harlin, Wasastjerna och Renfors att uppgöra för- slag tili klämmar samt ombads Cajanus att bistä dem därmed. Under andra mötesdagen ankom ännu följande af forstmästar A. Ahlberg uppsatta skriftliga betänkande, hvilket försenadt blef ouppläst:

Hvilka synpunkter böra beaktas vid den enligt Forst- styrelsens Circulär af den Will 04, förestäende omregle- ringen af bevakningen i landets kronoskogar?

Da jag pä uppmaning gär att framställa mina äsig- ter i denna fräga, vill jag tili att börja med framhälla det mina uttalanden endast afse förhällandena i södra och mellersta Finland, dar jag haft och har min tjänstgöring, medan jag om nordfinska förhällanden saknar närmare kännedom. Tillika fär jag meddela, att jag af flere orsa- ker varit hindrad att egna föreliggande utlätande den tid och omsorg saken egentligen skulle erfordrat, hvarföre jag an- häller om öfverseende för möjliga bristfälligheter. Men da jag är lifligt öfvertygad om frägans synnerliga vigt för vär statsskogshushällning, har jag ej tvekat att draga mitt strä tili Stacken.

Uti sitt kända ^Underdäniga Memorial angäende skogarna uti Storfurstendömet Finland", af den 18 augusti 1858, hvilket för hushällningen med statsskogarna i värt land är af grundläggande betydelse, yttrar Edm. von Berg följande: „Der Forststaat, wie ihn Finnland bedarf, kann sich, wie schon mehrfach angedeutet wurde, nur allmählig

96

entwickeln, wie immer mehr und mehr Personal herausge- zogen wird. Gewiss aber ist es ratsam, sogleich beim Beginn einen vollständigen Organisationsplan aufzustellen

." Dessa tänkvärda ord anser jag äfven borde ta-

gas tili motto vid förestäende omorganisation af beva- karekären. Säledes, endast en smäningom« steg för steg skeende utveckling och regiering af nuvarande förhällan- den med bibehällande af det, som visat sig fylla sin plats. Att definitift organisera bevakningen i kronoskogarna kan nu endast ifrägakomma i de delar som förklarats för kronoparker och hvilka sälunda komma att för kronans skogshushällning bibehällas. Ä öfriga delar mäste det nu- varande systemet i hufvudsak bibehällas med de förbättringar som förhällandena oundgängligen kräfva. Främst kommer da en oundviklig löneförhöjning för de skogvaktaretjänster, som för framtiden synas nödvändigt böra bibehällas. An- gäende otillräckligheten af nuvarande skogvaktarelöner i all- mänhet, är redan sä mycket skrifvet och sagdt, att den saken ej mera torde behöfva upptagas. Säsom undantag härutinnan bör dock framhällas förhällandet uti Wiborgs— St. Michels läns inspektionsdistrikt, dar denuvarande skogvaktarelönerna i samtliga revier, med undantag af St. Michels, mäste anses för tiden i allmänhet füllt tillfredsstäUande och dar endast nägot jämförelsevis mindre tillskolt för anställande af en i skola utbildad bevakare för de revier, dar sädana sak- nas, torde blifva behöfligt. Skogvaktarne i de nordliga revieren af sagde inspektionsdistrikt ätnjuta i lön 300 mk. per är och därtill sina boställen, hvilka i allmänhet befin- nas i füllt försvarligt skick, i de sydligare reviren är kon- tanta aflöningen nägot högre. Därjämte ätnjuta skog- vaktarne ersättning för hyggesbevakning och stämpling med 2 mark per dag, men för kulturarbeten i regeln icke inom eget bevakningsomräde. Detta sagda lönebelopp, 300 mark per är jämte boställe, förefaller mig att för när- varande vara lämpligt som normallön för heia mellersta och södra Finland, med de af lokala förhällanden samt

97

bostäUets beskaffenhet föranledda modifikationerna. I revier med större underhandförsäljning, borde äfven skogvakterne härföre ätnjut askild ersättning, antingen i form af dagarf- vode eller hellre och lämpligare efter nägon viss ersätt- ning per utsynad kubikmeter eller lass, och ingalunda af köparne direkte ersättas. — Bora da skogvaktareboställena i allmänhet bibehällas? Härtill svarar jag: ja, ätminstone i södra och mellersta Finland. Innehafvandet af ett mätt- ligt stört boställe gör skogvaktaren mera oberoende af omgifvande grannar, gifver hans familj ständigt tillfälle tili produktivt arbete och medför mänga andra fördelar, som blefve svära att med penningar ersätta. Visserligen finnas nu sädana boställen, som äro olämpligt belägna och äfven sädana, som äro eller framdeles blifva obehöf- liga, hvarom mera längre fram. Dessa kunna lämpligast i öfverensstämmelse med det Forsstyrelsens circulär vid- fogade förslaget, förvandlas tili kronoskogstoip, dock med skyldighet för besittaren att tili kronan ätergälda de kost- nader, som af densamma utgifvits för boställets i fräga bebyggande och odling. Den rätt tili ersättning för ä boställe nedlagdt arbete, som § 10 uti Instruktionen af är 1859 tillerkänner afträdaren, anser jag böra t. v. utgöras af egaren, d. v. s. kronan. I ödemarker, som sakna vä- gar och dar jordbruk endast med svärighet och uppoffrin- gar kan bedrifvas, böra ej skogvaktareboställen bebyggas eller uppehällas.

Men, säsom i Forststyrelsens circulär framhälles, ett enbart ökande af lönerna medför icke motsvarande gagn. Större fordringar mäste da ocksä kunna ställas pä bevak- ningspersonalen och densamma bör kunna egna mera tid ät tjänstegöromälen an härtills varit fallet, samt äfven i nägon man bidraga tili att trygga framtiden för sig själf och sin familj vid händelse af invaliditet eller fränfälle. I en del fall torde nuvarande bevakningsomräden kunna sammansläs och det indragna bostället bibehällas säsom kronoskogstorp, med skyldighet för innehafvaren att tjänst-

7

98

göra säsom extra skogsvakt, dar han tili sädant finnes lämplig, samt att utan ersättning bevaka ett visst omräde för äverkan och eld, pä satt Forststyrelsens circulär gifver vidhanden. Förslag tili en dylik sammanslagning och om- reglering af bevakningsomräden torde lämpligast ske i sammanhang med nu pägäende revisioner med skogshus- hällningen uti revieren. — Sannt är äfven att den nuva- rande bevakarekärens medlemmar oftast sakna hvarje utbildning, den äldre generationen är vanligen t. o. m. okunnig i skrifkonsten. Men ä andra sidan har för dess utbildning intet tillgjorts, och har jag städse fünnit ät- minstone hos den yngre generationen af skogvaktare, en god vilja att lära sig och inhemta, blott tillfälle därtill gifves. Da därjemte vanligen en, sä att säga, traditionell skogsvana och kännedom om förhällandena inom bevak- ningsomrädet och omnejden, i förening med vana vid af- verkningar och förefallande enklare skogsarbeten ofta före- finnes jämnsides med bepröfvad ärlighet, anspräkslöshet och pälitlighet, vore det enligt mitt förmenande ett miss- grepp att ej begagna sig af detta förefintliga material. Föröfrigt är det ingalunda skolutbildningen ensam, soni danar en duglig skogvakt eller annan fackman, ehuru det feiet sä att säga ligger i tidsandan, att antaga skol- kunskaper vara detsamma som bildning. Tvärtom ser man ofta mycket duglige yrkesmän t. ex. byggmästare, som ätnjutit endast bristfällig skolundervisning. Och att detta oftare skall vara fallet vid ett sä praktiskt yrke, som skogvaktarens, Säger sig själft och bekräftas af erfarenhe- ten. Da därtill kommer att hushällningen i de flesta re- vier är inskränkt tili timmerblädning samt enklare kultur- ätgärder, torde det tillsvidare vara nog, om uti de revier, dar nägot intensivare skogsbrukssätt tillämpas, en eller möjligen tvä uti skogvaktareskola fullständigt utbildade skogvakter anställas. I motsats tili kronoskogskomitän af är 1896, anser jag därföre att fordringen ä genomgängen kurs vid skogvaktareskola icke bör uppställas som oefter-

99

gifligt vilkor för erhällande af ordinarie kronoskogvaktare- tjänst, utan endast en mogenhetsexamen efter 2-ärig prof- tjänstgöring, sädan den föresläs i herrar Kihlmans och Wredes tili sagde komitös utlätande vidfogade reservation. Komit6n har äfven föreslagit att samtlige ledigblifne skog- vaktaretjänster skulle besättas endast provisionelt, tilldess tillgäng pä examinerade sökanden yppar sig. Ett sädant tillvägagäende skulle, utom andra betänkliga sidor, i de flesta fall medföra en vanhäfd af skogvaktarebostäUena, och detta desto större ju aflägsnare belägna och af natu- ren sämre lottade de äro. Äfven torde det i alla händel- ser komma att dröja ganska länge innan examinerade per- soner künde fäs tili samtlige kronoskogvaktaretjänster. Ty säkerligen kommer här likasom fallet varit i Sverige, en stör del af de frän skogvaktareskolan utgängna eleverna att välja den i mänga afseenden fördelaktigare bolags- eller privata tjänsten, dar man äfven alltmer börjar skaffa sig kunnige arbetsledare och söker ordna sin skogshus- hällning. Däremot ville jag pä det varmaste understöda komit6ns förslag om kortare kurser för den nuvarande skogvaktarepersonalen pä därtill lämplige revier, i hvilken fräga jag tidigare yttrat mig uti Forstföreningens Medde- landen, Band XVIII. Det är pä denna väg jag tror vi lämpligast skulle fä en för vära förhällanden afpassad och kompetent bevakarekär tili kronoskogarne, särdeles tili de mera afsides belägna, och det är ju största delen.

Emellertid finnes det nu redan flere revier, dar en intensivare hushällning är möjlig och i närmaste framtid kommer att genomföras, med rensningshyggen, gallringar, kulturer m. m. och dar skolade arbetsledare behöfvas. Till att börja med torde 1—2 sädane pä hvarje dylikt revier, beroende pä dess större eller mindre utsträckning, afsättningsförhällanden, m. m., vara tillräckligt. Antalet kan ju sedermera ökas i den man förhällandena sädant fordra och tillgängen pä skolade skogvaktare ökas. En- ligt min äsigt, böra äfven dessa tilldelas ett särskildt be-

100

vakningsomräde, med boställe dar sädant läter sig göra, och böra de ingalunda tjäna säsom nägotslags förmän för de öfrige skogvaktame eller tnellanhand emellan desse och revierförvaltaren. Endast pä forstmästarens därom gifna Order egde de att ingripa i den öfriga bevakningsperso- nalens tjänstegöromäl. Den i Forststyrelsens circulär före- slagna aflöningen anser jag füllt fillräcklig. Dock skulle jag vilja föreslä att endast en del deraf, förslagsvis 5— - 600 mark gäfves säsom fast aflöning med 3 älderstillägg ä 100 mark efter 5, 10 och 15 ärs tjänstgöring. Ätersto- den i form af dagarfvoden, hvilka skulle utgä utom för virkesstämpling och hyggesbevakning, för alla arbeten utom eget bevakningsomräde, jämte resekostnadsersättning da vagen tili arbetsstället utgör mera an 5 kilometer. Här- tili föranledes jag af att man i Sverige, hvars förhällan- den i mycket äro analoga med vära, vid flere tillfällen uttalat sig för älderstillägg i lönen och utsträckta dagarf- voden ät kronojägarne.

Beträffande slutligen det uti Forststyrelsens circulär omnämda beklagliga faktum, att flere skogvaktares efter- lämnade familjer stannat kommunerna tili last, da de ej hafva nägon rätt tili pension, sä kan väl den saken ej varaktigt afhjälpas pä annat vis an genom bildandet af en pensions- och understödskassa för kronoskogvaktare och deras familjer, tili hvilken hvarje i tjänst varande skogvaktare är skyldig att bidraga, och hvilken kassa en upplyst styrelse ej torde vägra sitt understöd. Den före- slagna förhöjningen i skogvaktareaflöningen satter äfven skogvaktarne i stand att utgöra sagde bidrag, likasom den äfven bör förpligta därtill, Vid Finska Forstförenin- gens möte uti Tavastehus är 1883 blef äfven denna sak diskuterad och refererades frägan da af aflidne Dr. Blom- qvist, som föreslog att en pensions- och understödskassa för skogvaktare skulle bildas, tili hvilken Styrelsen skulle gifva en grundfond och delegarne verkställa ärliga inbe- talningar, hvilka sistnämde skulle utgä med högst 4 o/o af

101

lönen. I öfrigt skulle anhällas om Forststyrelsens initia- tiv i denna sak. Detta förslag anser jag i hufvudsak ännu vara lämpligt med den skillnad att bidraget borde utgä med 8 o/o af lönen. Efter en normallön af 300 mark, skulle detta utgöra 24 m. per är eller 2 m. per mänad, en summa som, efter hvad jag vet, hvarje skogvakt med glädje skulle erlägga, om han därigenom künde trygga sin familjs fram- tid och sin älderdom. Däremot kunna och böra nu gäl- lande stadganden om sytningsjords upplätelse frän skog- vaktareboställe bortfalla, och i stallet lämnas öppet för revierförvaltaren att vid en skogvaktares afgäng frän tjän- sten föreslä i hvarje fall om rätt tili bete och virkesfäng för pensionerad skogvakt och skogvaktarefamilj. Angäende närmare detaljer och förslag tili pensions & understöds- kassan forde sädana med lätthet erhällas frän de mänga- handa understödskassor, som nu existera.

Jag är viss om att de uppoffringar statsverket mäste göra för skovaktarepersonalen genom löneförhöjning och bidrag tili pensions & understödskassa för sagde perso- nal, komma att rikligen gäldas genom den bättre värd och eftersyn som kommer kronoskogarna därigenom tili del. Och da ju Forststyrelsen nu tagit initiativ i saken är att hoppas att denna viktiga fräga i allra närmaste fram- tid finner sitt afgörande pä ett för alla parter lyckligt satt.

Jalasjärvi den 18 Augustl 1904.

Adolf Ahlberg,

102

2:dra Frägan.

Harn böra utstämplingen af sdgtimmer bedrifvas för att tillgodose ej allenast köparens utan äfven för- yngringens intressen?

Frägan refererades af forstmästar /C. Lindberg s äsom följer:

Vid särskilda af forstföreningens möten har utstämp- lingen af sägtimmer dryftats i olika sammanhang. Lika- ledes har föryngringens tryggande inom vära kronojordar utgjort och utgör allt framgent en brännande fräga.

Vid behandlingen af föreliggande fräga gäller det att försöka fä tvenne konträra intressen att, för sä vidt niöjligt, gä ihop. Ty om ock, hvilket man ä priori bör förutsätta, enhvar forstman vid utstämplingen af sägtim- mer ledes af principen att utföra denna sä, att äterväxten häraf drager största möjliga fördel, sä mäste likväl för- yngringsintresset alitid gifva vika för köparens dar, hvar- est dessa räka i kontakt. Ett sädant äskädningssätt kan mähända förefalla icke forstligt, och är det ej häUer, för sä vidt utstämplingen förnämligast afsäge äterväxtens tryg- gande. Sä är emellertid ej fallet. Innebörden i orden „utstämpling af sägtimmer" gifver själfmant vid banden, att annat virke an tili sägtimmer dugliga trän ej böra ifrä- gakomma vid utmärkningen. Köparens kraf att ej behöfva betala för virke, hvilket han ej kan använda, är därför füllt berättigadt och i öfverensstämmelse härmed, nödgas man medgifva, att ett tväng i motsatt riktning är princi- piellt oriktigt, hvarjämte kronan desslikes i sista band blefve lidande pä grund af lägre anbud per utstämplad stam. Men äfven om man erkänner befogenheten af ofvanstäende, gestaltar sig sägtimmerutstämplingen ofta nog tili en yt- terst kinkig förrättning, ty timmerutstämplingen har ju härintills varit sä godt som det enda möjliga medlet att tillgodose föryngringsintressena och mot sin vilja pä- verkas forstmannen häraf att utmärka trän, hvilka vid

103

en mer objektiv granskning icke bordt säsom sädana ut- stämplas.

Vi finna sälunda, att en sammanjämkning af köpa- rens och föryngringsintressena är svärast att ästadkomma ä orter, hvarest enbart timmer af gröfre dimensioner kunna afyttras. Äro beständen därjämte öfveräriga med skadade beständsindivider jämte tvinig underväxt, ja da kan utstäm- plaren af sägtimmer ej mycket ätgöra tili föryngringens from- ma. Men lämnom slika extrema fall, som likväl altför ofta förekomma; de hafva ytterst sin rot i förhällandenas exten- sitet, och de ätgärder, som borde vidtagas för att i nägon man aflägsna nämnda olägenheter, falla ej inom ramen för denna frägas diskussion.

En betydligt lättare uppgift har utstämplaren af säg- timmer sig förelagd ä orter, hvarest ej blott klentimmer utan jämväl vrakstock kunna afyttras. Köparens fördel räkar här mindre ofta i kollision med föryngringsintres- sena, de kunna, dar behofvet det päkallar, tili och med särskiljas tili ömsesidig bätnad. Härmed äsyftas det under senaste tider ä en del trakter använda sättet, att lata timmerafverkningsytorna öfvergäs af ett rensnings- hygge, hvarvid uttages all försäljningsbart virke, hvilket det ur forstlig (föryngrings- eller tillväxt-) synpunkt sedt ej är skäl att kvarhälla. Med fästadt afseende ä de stora förhällanden vi hafva att göra med inom vära kronojor- dar, torde rensningshyggena mästa betraktas säsom det naturligaste och ätminstone tillsvidare, mest verksamma medel att gagna äterväxten. Lägges härtill, att timmerspe- kulanten genom införande af rensningshyggen, allt mindre Stalles inför risken att behöfva betala högt pris för under- haltig vara, sä synes mig rensningshyggena äfven häruti bäst motsvara förhällandenas kraf. Jag tror, att i nämnda afseende, inom mänga revier ännu mycket äterstär att göra. Da likväl allt ytterst beror af afsättnings-förhällandena, gäller det att försöka förbättra konjunkturerna, säväl ge- nom att söka ernä ett högre pris för de utstämplade träna, som ock genom att söka vinna afsättning ä det tidigare

104

nämnda virket frän rensningshyggena. För att kunna er- hälla högsta möjliga pris för de utstämplade timren är det, enligt min äsikt, af nöden att verkställa utstämplingen sä, att nägot sä när säkra kalkyler kunna läggas tili gnind för beräkningen af priset per stam. Ty publiceringen af utstämplingslängden med dess olika specifikationer afser väl, att sätta köparen i stand, att pä grund af densamma göra sina anbud. Jag ville därför förorda en ätergäng tili mätning ä topp vid utstämplingens utförande. Det anfördes i tiden, da man öfvergick tili utstämpling vid brösthöjd, att mätning ä 7 meters höjd vore tidsödande,*) osäker m. m. Da emellertid, enligt Forststyrelsens cirku- lär af den 24 okt. 1902 i princip uttalas, att utstämplin- gen är forstmästarens viktigaste hushällningsätgärd inom revieret, samt att hvarje trä af förrättningsmannen skall granskas, sä bortfaller förstnämnda argument af sig själft. Hvad osäkerheten äter beträffar, sä synes denna mig vara en tämmeligen sökt anledning för bibehällandet af bröst- höjdsmätningen. Ty lät vara att fall förekomma, da det är svärt att fastslä trädets dimensioner ä topp, sä mäste man likväl medgifva, att köparen, som alltid verkställer sina kalkyler efter toppdiametern, erhäller en mycket kla- rare öfverblick af skogens beskaffenhet, därest utstämp- lingen skett pä nyssnämndt satt.

I sammanhang härmed ville jag äfven föreslä, att hvarje tumtal skildt antecknades, samt att alla trän, säväl friska som skadade, klassificerades i 6 tili 8 klasser, be- roende pä dimensionerna af det sägblock, som de skilda träna pröfvas lämna. I klassen skulle sälunda innehälla de kienaste dimensionerna d. v. s. trän, hvilka anses lämna minst ett 8" sägblock af 4 meterslängd o. s. v. successivt tili och med VI eller VIII klasserna, som omfattande de gröfsta träden.

*) Manne ej beqvämlighetssynpunkten fälde utslaget vid denna öfvergäng som mäste betraktas s. s. ett steg bakät.

105

För den händelse att de utstämplade träna klassificera- des ä ofvanangifvet satt, erhöUe säväl köpare som säljare en tämmeligen noggrann kännedom om den utfallande mäng- den af sägbart rundt virke jämte dettas dimensioner, och blefve härigenom den för köparen tidsödande uppmätnin- gen af de utstämplade träna öfverflödig. Man fränginge äfven det i mitt tycke oegentliga förfaringssättet, att ä en faststäld höjd uppmäta skadade trän, och angifva des- sas groflek ä denna höjd, genom hvilket förfaringssätt man ej erhäller kännedom om dimensionerna af de sägblock som frän nämnda trän erhällas. Medgifvas mäste likvisst att en ä sä satt verkställd utstämpling tarfvar omsorgsfull granskning, säkert öga och bepröfvad vana säväl af forst- mästaren som ock af stämplingsmanskapet. Da, säsom ti- digare omnämts, forstmästaren bör granska hvarje trä in- nan detsamma utstämplas, samt da det inom de flesta revier redan finnes en vid slik uppskattning van kär, torde svärighetema, ätminstone inom de mindre och medelstora revieren, ej blifva öfverhöfvan stora. En likartad upp- skattning äger ju för öfrigt redan rum ätminstone ehvad det gäUer bestämmandet af minimidimensionerna, d. v. s. de svärast bestämbara, ä det sägblock som bör erhällas af ett skadadt trä.

Sammanfattande hvad jag ofvan haft äran anföra, fär jag sälunda säsom underlag för diskussionen framställa följande:

1) Sägtimren böra utstämplas sälunda, att träna upp- mätas vid 7 meters höjd, hvarje tumtal antecknas särskildt samt alla trän, friska som skadade klassificeras i 6—8 klasser, beroeiide af det sägblocks dimensioner, som prof- vas utfalla frän de skilda träna.

2) Vid timmerutstämplingen bör största möjliga hän- syn tagas tili de kraf, som de skilda beständen erfordra, sä att, dar behofvet det päkallar, ä ena sidan timmer tili klenast försäljningsbara dimensioner utmärkas, och ä andra sidan ett tillräckligt antal lämpliga fröträn kvarlämnas.

106

3) Timmerafverkningen bör ä alla orter, dar förhäl- landena det medgifva, efterföljas af rensningshygge, hvar- vid uttages all äterväxten hindrande virke. —

Neovius künde ej förena sig med referenten om att träden böra stämplas vid 7 meters höjd. Ingen enda kö- pare litar likväl pä forstmästarens utstämpling, utan San- der sina egna man för att bese och värdera skogen. Det förblir förresten alltid osäkert om det beräknade antalet timmer fäs eller ej, ty omöjligt är, att genom ögonmätt beräkna huru groft timmer kan fäs frän ett skadadt träd. Talaren sade sig nog vara gammal och af gammal ras, men hade det oaktadt hoppats fä höra mera pä sak gäende praktiska räd, fraser räkar man nog alltid pä.

Borenius anmärkte att referatet innehöll en lucka, da underväxten sä godt som alls ej berördes.

Malmborg: I norra Finland klaga köparne öfver att träden börjat stämplas pä brösthöjd. Förr künde de lita pä uppgifterna om de stämplade träden, men nu äro de tvungna att själfva lata räkna ätminstone 8 — 10%. Omöjligt är att lata uppräkna allt.

Blumenthal finner för sin del att referatet är särde- les praktiskt uttänkt. Bolagen fästa sig hufvudsakligen vid huru utstämplingen är bedrifven. Allmänt klandras att brösthöjdmättet ännu bibehälles, fastän bolagen alltid själfva mäta högre upp för att uppnä ett säkrare resultat. Talaren förenade sig med referenten däri, att utstämplin- gen af skadade trän bör, i och för rensningshyggen, för- siggä skildt för sig, och bör den följa omedelbart efter timmerhyggen. I Sverige klassificeras träden efter anta- let stockar man tänker sig kunna aflämna, pä samma gäng tummättet uppmätes. Det förekommer ofta att nägot bolag ej kan inlämna sitt anbud vid auktionstillfället af orsak, att mycken tid ätgätt tili granskning af en annan stockskog.

Lindberg erkänner att en lucka i referatet förefinnes. Tiden medgaf ej att tillräckligt fästa uppmärksamhet vid

107

äterväxten, och för resten är det svärt att bättre förena tvänne sä olika frägor, an hvad som blifvit gjort i referatets klämmar.

Bergroth sade sig med stör tillfredställelse hafva ähört forstmästar Neovius uttalade äsigt, säsom varande mycket mera praktisk an andras. Under mätning vid brösthöjd kan stämplaren nämligen mycket väl genom ögonmätt bedöma trädens tjocklek, tili och med vid 7 meters höjd. Vid stämpling af mindre partier kan det visst vara för- delaktigt att mäta träden vid 7 meters höjd och beräkna ntfallande sägstock, men vid stämpling af större partier är sakförhäHandet ett annat. Visserligen mäter köparen, säsom forstmästar Blumenthal sade, träden vid topp, men köparen hyser ej förtroende för forstmästarens längder. Onödigt är äfven att särskilja hvart tumtal. Tre klasser äro nog, da köparen i alla fall ej fäster afseende vid klas- serna, utan vid hurudan växtlighet skogen har. Talaren anslöt sig slutligen tili forstmästar Blumenthals äsigt om förrättandet af rensningshyggen, hvarvid skadade trän och Skelett alltid borde nedhuggas skildt för sig, efter det egentliga timmerhygget.

Wasastjerna ansäg det vara omöjligt att förena kö- parens och föryngringens intressen. Ifall köparens for- dringar uppfyllas, kunna de forstliga fordringarne ej sam- tigidt tillgodoses. De böra ätskiljas, säsom referenten sade. De egentliga sägtimmer-träden böra först stämplas och timmer-hygget bör ätföljas af ett rensningshygge.

Blumenthals äsigt representerar köparens, och bör den, under intensiva förhällanden stä i harmoni med för- säljarens intressen. I fall mätningen förrättas noggrannt, kan försäljaren fullkomligt lita pä stämplingslängden och kan han pä grund däraf, beräkna trädens egentliga värde. Det är förvänande att man frän intensivare förhällanden ätergätt tili extensivare, genom att öfvergä tili brösthöjds- mättet. Pä grund af detta matt, kunna inga noggrannare kalkyler uppgöras, specielt da intervallerna äro sä stora

108

som hos oss. Talaren delade ej forstmästar Bergroths äsigt om trädens mätning, utan ansäg han säsom ratio- nelt endast det att träden mätas pä en, för sägtimmer be- stämd höjd, och förenade sig varmt med frägans referent.

Blumenthal: Forstmästar Bergroth säger, att köparen ej hyser förtroende för fortmästarenes stämplingslängder. Feiet därtill ligger uti att längdena äro uppgjorda pä grund af brösthöjdsmätt, och att man ej kan Uta pä dem. Till och med den enfaldige torde förstä, att man genom ett annat förfaringssätt mäste uppnä ett nogrannare resultat. Att taga detta stämplingssätt i försvar kan ej bero af an- nat an bekvämlighetsskäl.

Undberg sade att Blumenthal och Wasastjerna redan uttalat det han egentligen ämnade säga. Vill ännu upp- repa, att köparens och föryngringens intressen böra ätskil- jas, dem hvardera tili fromma.

Borenlus understödde referenten däri, att mätning vid stämplingen bör förrättas högre upp pä stammen, och ej vid brösthöjd. Den praktiske forstmästar H. R. Sand- berg hade i tiden, vid behandling af frägan, varmt föror- dat brösthöjdsmättet, men har sedermera fullkomligt bytt om äsigt, anseende brösthöjdsmättet som ett stört misstag. Talaren trodde ej, att köparens och föryngringens intres- sen icke voro möjliga att förena om man tänker pä fram- tiden. 1 fall uppmärksamheten bör fästas vid den redan förefintliga underväxten, kunna ej köparens intressen där- med förenas. Dar, hvar det blott är möjligt, bör sägtim- merhyggen skiljas frän rensningshygget, om nämligen rensningvirket erhäller köpare. I annat fall bör man ej lägga an pä att stämpla endast det bästa. Dar, hvar det frän rensningshygget utfallande virket ej finner köpare, vore skäl att stämpla äfven sädana trän, hvilka anses gifva en, omkring fyra meter läng sägstock. Äfven da vore det skäl att under hyggestiden medelst handköp försälja de kvar- blifna sämre träden. 1 Korpiselkä revier finnes t. ex. myk- ket vrakträn, under hvilka en duglig äterväxt uppstätt.

109

Dessa stämplas skildt och nedhuggas vid toppkvistningen. Forststyrelsen har engäng gifvit tili känna, att vid rekvisi- tion af toppkvistningspengar, medel äfven tili fällning af vrakträn böra rekvireras. Man har pä dessas andel härvid beräknat 15 p. per stam.

Bergroth upprepar att en större noggrannhet kan vara bra vid mindre stämpliiigar, men vid .extensiva förhälian- den, da tili hundratusen tal uppgäende timmerpartier ut- stämplas, borde brösthöjdsmättet bibehälles, da ett annat mätningssätt blefve onödiglvis kostsamt. Talaren sade, att han för sin del, ej har nägon erfarenhet af, hvarför kö- pame ej hafva förtroende för forstmännens uppgifter, och visste ej häller om de ätnjutit större förtroende förr an nu.

Ericsson: Olika äsigter ha uttalats om hvilket matt som bör användas vid utstämpling af timmerträn. I bör- jan var tanken pä uthällighetens och afsättningens betryg- gande orsaken tili, att den lägsta gränsen bestämdes tili 25 cm vid 7 meters höjd. Det var möjligen da pä sin plats. Da man öfvergick tili brösthöjdsmättet ansäg man, att uppmärksamheten ej bör fästas sä mycket vid trädets matt, som fast mer vid dess form, och att de trän som fyllde mattet vid brösthöjd öfverhufvud taget voro lämpliga tili fällning. Fasthäller man ännu vid nägot matt, bör otvifvelaktigt toppmättet användas. Brösthöjdsmättet är särdeles olämpligt, da köparen ej kan grunda sina beräk- ningar därpä. En brist i stämplingslängderna är äfven den, att de ej innehälla bestämdare grupperingar. Eleverna vid Evois forstinstitut hafva vid sina öfningsarbeten, redan mer an ett ärtionde begagnat mätning vid topp, och för närvarande har hvart tumtal särskiljts' för sig, och har man pä detta satt försökt bestämma trädens värde. Talaren förenade sig om referentens uttalande angäende mätning och klassificering. Talaren hade själf haft nägot att göra med privatförrättningar, och hafva köparne varit mycket nöjda med sälunda värkställda stämplingsupplysningar. Talaren förenade sig ännu med forstmästar Wasastjerna

110

däri, att man ej alltid kan bestämma huru dessa tvä, ifräga- varande synpunkter, kunna förenas. Forstmästaren borde efter omständigheterna, taga i betraktande äterväxtförhäl- landena.

Aronen: Da Forstföreningen är en allmän förening, berör diskussionsfrägan antagligen äfven de privata sko- garne. Dar bör stämplingen ovillkorligt förrättas vid en bestämd höjd och ej vid brösthöjd, da den är af intet värde. Da tili exempel en privat person anlitar en räd- gifvare, bör arbetet utföras med den största noggrannhet. Hvart tumtal bör ätskiljas, och bör mätningen dessutom förrättas pä tvänne sidor. Det säges att noggranna läng- der ej äga nägot värde, men erfarenheten utvisar att de hafva sin stora betydelse.

Vid trädens försäljning är stämplingen nödvändig, säväl ur forstlig som ekonomisk synpunkt. Att räkna trä- den är ej ensamt tili fylles. I fall alla träd, hvilka fylla det bestämda mattet, säljas in summa, uttager köparen vanligtvis för mycket, är äter stubbräkningen den bestäm- mande, uttages hällre för litet. Ur forstlig synpunkt kan, ifall stämpling utföres, äfven mindre träd säljas, an sädana som fylla det lägsta mattet, och tvärtom kunna äter väl- växta, fullmäliga trän lämnas kvar. Hygget kan sälunda ordnas och utjämnas. Talaren hoppades att Forstförenin- gen matte sprida kunskap om, att vid privata skogsförsälj- ningar stämpling alltid bör föregä försäljningen. Själf har talaren mälat träden under uppräkningen och stämplingen har förrättats först senare.

Borenius: En duglig underväxt förstöres ofta genom afvärkningen, och sker detta ofta nog genom ren värdslös- het. Det vore därför väl, om äfven härvidlag den punkt i köpesvilkoren tillämpades, som gör köparen ansvarig för förorsakade skador.

Wasastjerna: Extensiva kan förhällandena ej kallas pä grund af, att stämpliugsomrädena äro stora. Detta be- stämmes af andra faktorer. Särdeles glädjande var hvad

111

direktor Ericsson sade om Evois, och vittnar det om att detta stäniplingssätt dar ställes bögt. Enligt öfverforst- mästar Borenius äsigt vore det svärt att under stämplin- gen öfvervaka föryngringens intressen. Talaren opponerade sig likväl mot denna äsigt.

Om gamla skadade trän länge kvarlämnas stäende pä hyggesomrädet, värkar det skadligt pä föryngringen. I trakter, dar sädana ej hafva ätgäng, vore det kanske likafullt bäst att lata nedhugga dem i tid.

Lindberg: Det har sagts att köparen ej har förtroende för de uppgifter han erhäller genom stämplingslängderna, men orsaken härtill kan just bestä i mätningen vid bröst- höjd med 5 cm klassdifference. Köparen mäste uppgöra sina kalkyler, och det samma är äfven fallet med säljaren, men detta kunna de ej göra pä grund af brösthöjdsmät- ten. För att kunna bestämma minimipriset för träden, bör forstmästaren känna tili antalet däraf utfallande sägstock.

Borenius anmärker att forstmästar Wasastjerna miss- uppfattat honom. Han har ingalunda förnekat att föryngrin- gens fördel ej künde förenas med stämplingen, utan tvärtom. Säsom exempel hade talaren framhällit Korpiselkä, dar vrak just blifvit stämplade.

Bergroth ville att ordet stocklängd matte användas i stallet för „7 meter". Talaren medgaf, att det som di- rektor Ericsson omnämnde frän Evois institut, nog utgjorde en god öfning för eleverna, da de därigenom lärde sig att bedöma trädens tjocklek och värdera dem. I stora för- hällanden är det likväl onödigt och opraktiskt att i tum särskilja träden, genom de stora utgifter som härigenom äsamkas. Talaren förordade därför ännu 3 klasser. Plan- tör Aronen sade, att brösthöjdsmättet ej äger nägot värde. Enligt talarens äsigt äger det i stora förhällanden ännu en, tili och med stör, betydelse. För öfrigt förenade sig talaren med herr Aronen i fräga om stämpling. — Forst- mästar Wasastjerna ville talaren ännu göra uppmärksam pä, att om frägan gäller hundratusentals trän, andra an

112

kapitalstarka köpare ej kunna täfla oni dem vid auk- tions tillfället, och att förhällandena da äro exstensiva.

Hannikainen: Det har varit mycket upplysande att ähöra denna diskussion. I sitt är 1902 utgifna circulär, fordrar Forststyrelsen att en ovillkorlig omsorg skall äg- nas äterväxten, och uppfyllandet af denne fordran anser Forststyrelsen vara forstmästarens viktigaste uppgift, och har kontrollätgärder anställts i detta syfte. Forstmä- staren bör, genom stämpling, förbättra och ej försämra skogen.

En annan viktig omständighet är, att skogen stämp- las pä ett satt, som ger köparen en fullständig bild af den skog honom erbjudes. I detta afseende är en för- bättring af behofvet päkallad. Köparen bör erhälla en sä noggrann redogörelse öfver de stämplade träden, att han ej behöfver anställa en förnyad undersökning, samt ej häl- 1er äsamka sig onödiga utgifter. Talaren förenade sig med dem, hvilka fordra uppmätningen pä den höjd, pä hvilken köparne vanligtvis Värkställer densamma, och hvilka där- vid följa samma principer som denne.

Wasastjema bad om ursäkt för, att han missupp- fattat öfverforstmästar Borenius. Enligt forstmästar Bergroth skulle talaren yttrat, att förhällandena ej vore intensiva ifall flere köpare ej künde konkurrera med hvarandra. Talaren künde dock ej inse att det är konkurrensen mellan kö- parne, som bestämmer förhällandenas intensivitet, utan är den beroende af flötnings- och släpnings konjunkturer. Omkostnaderna vid de skilda stämplingssätten stä i samma förhällande tili hvarandra som 3:4 eller som 1 1/2 penni tili 2 penni. Skilnaden är säledes sä liten att den ej borde äga nämnvärd betydelse.

Neovius sade sig med förväning ähört, huru förakt- fullt man talat om brösthöjdsmättet. Detta hindrar ju en icke att uppgifva huru mänga sägtimmer trädet afkastar. Har stämplingen förrättats enligt brösthöjdsmätt, erfordras ju ej stör förmäga tili att kunna uppskatta afsmalningen

113

pä 7 meters höjd. Köparen fär detta mycket snart klart för sig. I tallskogar är ej skilnaden i omkostnaderna för de olika stämplingssättena särdeles stör, däremot är den kännbar i granskogarne, dar mätningen vid 7 meters höjd försiggär mycket längsamt. I och för vetenskapiiga ända- mäl erfordras noggrannhet. Barnsligt är att antaga, det köparen skulle riskera stora, tili hundra tusental uppgäende summor, utan att lata egna man värdera skogen, mätnin- gen mä vara aldrig sä omsorgsfullt värkställd. — Det var förmodligen skämt af forstmästar Blumenthal, att tala om bekvämlighet. — Talaren hade varit med pä ett möte, dar brösthöjdsmättet enhälligt förordades och dar mätning högre upp pä stammen ansägs säsom ett onödigt besvär.

Malmborg: Forstmästarene Neovius och Bergroth tyckas lita pä ögonmättet, men hvarför göra da de stora bolagen ej detsamma. Hvarför uppmätes da i Norra Fin- land, omkring 10 o/o af trädantalet. Till och med om kö- paren har förtroende för stämplingslängderna, är han i alla fall tvungen att undersöka förhällandena, säsom t. ex. ut- drifningsmöjligheterna m. m. Kostnadema stä vid mätning vid brösthöjd eller 7 meters höjd ä grankärr i samma för- hällande tili hvarandra som 3: 5.

Blumenthal: Forstmästar Neovius anmärker att ingen riskerar hundratusental, utan att själf hafva värkställt en noggrann undersökning af träden. Hvad är da orsaken tili att siffror öfverhufvud alls användas vid uppgifvandet af de olika matten, hvarför uppgifves ej endastträdantalet? Däalla privatpersoner och bolag, hvilkas afvärkningar uppgä tili ett värde af miljoner om äret, nästan utan undantag använda toppmättet, torde detta dock äga sin betydelse. Talaren uttalade tili sist sin glädje öfver att de fleste af de närva- rande unga forstmännen förordade mätning vid större höjd.

Lindberg anmärker huru det är sä godt som omöj- ligt att vid större timmerpartier och vidsträckta omräden uppgifva afsmalningen, da den tili exempel pä kärrmarker

114

gestaltar sig alldeles olika mot den i füllt slutna bestand pä motnarker. Köparen borde lära sig att füllt lita pä stämp- lingslängdema. Därtill borde man straf va.

Bergroth päpeker yttermera, att han framhällit det toppmättet är lämpligt vid intensiva, brösthöjdsmättet dar- emot vid extensiva förhällanden. Om de förhällanden, som han berört ej äro extensiva, sä förstär han ej om hvilka detta atribut kan användas.

Malmborg: säger sig märka att forstmästar Berg- roth redan understöder honom.

Tammelander: Oaktadt diskussionen redan vikit af pä afvägar, fortsätter han likväl i samma riktning. Under den tid han arbetade säsom skogstaxator lät han, för nöjes skull, uppmäta träden pä 10 alnars höjd. Karlarne tyckte först att det var svärt, men smäningom vande de sig där- vid. Talaren trodde ej att mätningen högre upp pä stam- men erbjöd nägra svärigheter. Resultatet beror pä huru arbetet utföres. Under mätning vid brösthöjd behöfver arbetaren ej se uppät, och därför är det väl ej häller all- deles ovanligt, att nägra meter länga stubbar ibland blif- vit uppmätta, och har det observerats först, da stämpla- ren stupat öfver den pä marken liggande toppen. Att be- döma afsmalningen och uträkna medeltalet pä olika mar- ker, ansäg talaren ej vara nägot lätt utförbart arbete.

Harlin: Sä vidt han künde förstä, hafva alla varit ense om att köparens och föryngringens intressen vid stämp- lingen, ej gä ihop. Föryngringen bör da alltid stäUas i främsta rummet. — Mänga trakter finnas, dar rens- ningshyggen ej kunna värkställas. Timmerafvärkningen bör da ordnas sälunda, att skogens fördel strax tages i betraktande. Pä de orter dar frän rensningshygget affal- lande trän finna köpare, vore det skäl att följa referentens princip. Mätningen borde da ske högre upp pä stammen an pä brösthöjd, tili exempel pä 6 meters höjd.

Borenius föreslog ännu säsom tillägg tili referentens klämmar, att den förefintliga underväxten matte tagas i betraktande vid stämplingen.

115

Sedan nägra talare ännu utbytt äsigter, beslöt man förena sig om referentens klämmar, likväl med tillägget tili första delen, af orden „och den förefintliga äterväxten**.

Fortsättningen af diskussionen uppsköts därefter tili kl. 10 följande f. m.

Andra mötesdagen upptogs tredje frdgan, som af Ord- föranden refererades pä följande satt:

Äro skyddsskogar och i hvilken utsträckninq hos oss nödvändiga?

Frägan sönderfaller i tvenne afdelningar, hvarföre man tili först mäste besvara frägan : Äro skydsskogar hos oss nödvändiga?

Man hör ofta nödvändligheten af skyddsskogar hos oss betviflas. Att högst upp i norr nägot dylikt möjli- gen vore önskvärdt, hafva de flesta dock en aning om, men icke ens detta medvetande har ledt tili nägon grund- lig undersökning af förhällandet eller nägra speciella ät- gärder för skogens bevarande, för att icke ens tala om dess utbredande mot norr genom människoarbete. Jag vill först omnämna de nordliga delame, och päpeka, att saken är af längt allvarsammare natur an man tyckes vara benagen att tro.

Det är mäktiga krafter som drifva skogen lägre och lägre mot söder. Härför arbeta Ishafvets rasande stormar, människan lämnar elden desse tili hjälp och understöder dem efter bästa förmäga genom en hejdlös och planlös afvärkning för eget behof. För att icke missförstäs vill jag dock genast tillägga, att ortsbefolkningen i allmänhet visar stör aktsamhet med eld, men uppkomma skogseldar oftast genom de s. k. „lantalaiset", hvarpä jag sett bevisbäde i norska och finska Lappmarken. Dessutom uppkommer elden icke sällan genom äskslag. Sälunda förödde skogs- eldar ensamt under är 1894 en areal af öfver 11,000 hek- tar i Enare revier eller mer an totalarealen af värt yng-

116

sta revier, Yläne, i Äbo län. Hvad dylika förödelser skola invärka pä den för torka och fjällstormarutsatta jorden är lätt att förstä. Sä observeras numera ä den mer an 1 mil länga Petsikkotunturi mellan Enare och Utsjoki icke annat an dvärg-vuxen björk, ehuru fordom, säsom en af mig är 1896 tagen fotografi utvisar, tallen därstädes uppnätt jämförelse- vis grofva dimensioner att döma af de rester af detta träd- slag, hvilka ännu kvarligga. Denna förändring tillskrifver Forstmästar H. R. Sandberg, i sin berättelse öfver en med statsanslag företagen studieresa i Lappmarken, skogselden. Angäende stormarnes invärkan säger han: „Isynnerhet pä trakterna norr om 69^ 20' n. b. är man i tillfälle att se hvilket menligt inflytande vinden i exponerade lägen och i främsta rummet pä ständorter med exposition ät N. V. och N. utöfvar pä träden. De i tiden kalbrända skogsmarkerna och öppna tundroma lämna tritt spelrum ät stormarna. Pä marken kvarliggande, numera halft för- multnade stammar af tallar lata oss ana, hvilken oerhörd kraft den vind haft, som förmätt kuilvräka dessa trän. De af vinden fälda trädens rötter, stammens växtform och gren- massans fördelning, förnämligast längs nedre delen af stam- men (se fotogr.), utvisa, att de kullvräkta träden af natu- ren varit danade att uthärda slormar. Men oaktadt rot- hvalfvet varit sä fast bygdt och vidt utgrenadt, att det icke i detta afseende täl nägon jämförelse med det lägre skogs- landets tallrötter och fastän pälroten varit djupt indrifven i jorden, har trädet dock varit tvunget gifva vika. Heia rot- hvalfvet har blifvit uppryckt, den tjocka pälroten tvärt af- bruten och sentnertunga stenar, som varit kringväfda af trädens rötter, medan det ännu stod upprätt, hafva följt med ur jorden och lyftats par meter öfver marken, fort- farande omfamnade af tallrötterna".

Säsom bevis pä nordstormarnas ödeläggande

invärkan äfven pä markens beskaffenhet, anför Forstm. Sandberg, att uti sydligare Lappmarken i gamla rengärdar är vanligt att finna en genom renarnes gödsling yppig

117

träd-, ort- och gräsvegetation, men I Utsjoki var äfven ä sädana platser marken tnycket torr och saknade hvarje tecken tili humus. Blästen hade bortsopat den genom renarnes tramp finsmulade spillningen och sedan hade öm- som sol och fuktighet i förening med intensiva vindar för- flyktigat humusdelarna frän den af intet växttäcke skyd- dade marken.

Om björkregionen Säger han, att vindens invärkan pä beständen är i ögonen fallande. Skyddet af nägon höjd pä den sida, hvarifrän de rädande vindarne bläsa och snö- täckets djuplek pä värvintern och vären utgöra i björk- regioner den mättstock, som bestämmer trädens höjd.

Sedan elden utfört sitt förstörelsevärk, vidtager vin- dens arbete i undanträngandet af skogsbandetoch nya,förut skyddade skogar förberedas tili undergäng.

Kommer människan sedan yttermera och hugger samt föröder, dar han mest borde spara och värda, sä gär det med rask fart undan för undan och dess fortare ju mera befolkningen ökar sig. Brist pä bränsle gör sig ocksä redan kännbar pä en del stallen inom björkregionen.

För hvarje gäng jag rest uti Lappmarken har jag haft en känsla af beklämning. Den tanken har säsom en mara tvingat sig pä mig: huru skall detta slutas och huru längt ned pä mera bebygda trakter skall skogsgränsen tillätas att gä, förrän kraftigare ätgärder vidtagas eller ätminstone grundliga undersökningar fäs tili stand.

För min, del mäste jag, angäende nödvändigheten af skyddsskog i norden, besvara frägan jakande och anser snara ätgärder nödvändiga, om de nordligaste delarne fort- farande skola bibehällas beboeliga.

Men huru är det i öfriga delar af Finland?

Da vi icke kunna äberopa säkert bevisade erfaren- heter frän eget land, da skogsbristen först i framtiden kom- mer att füllt göra sig gällande, är det bäst att tillgodo- göra sig andra länders erfarenhet.

118

I Rysland afgaf en af Vetenskapsakademin i Peters- burg 1875 tillsatt kommission det utlätande, att i södra Ryssland, pä trakter dar nu steppen utbredt sig, för ornkr. 200 är sedan förekommo stora skogsbeständ, men efter dessas försvinnande befolkningen i brist pä vatten tvun- gits att frän höjderna draga sig tili de grunda och otill- räkliga dalsänkorna, för att icke omkomma af vattenbrist. Af samma orsak har äfven Volga och Dnjeprs flodbäddar uppsandats och förändrats, medan värfloden tilltagit i häf- tighet och höjd. I Tyskland hafva öfver 100 ärs iakttagelser gifvit samma resultat. 1 Danmark har en pä 1870 talet tillsatt kommission kommit tili den slutsats att vatten- mängderna i floderna pä den tid da Danmark ännu var betäckt med stora skogar, var vida större an nu, hvilket framgick af att floder, hvilka nu äro sä godt som utsinade, likväl Visa spar af att de förut afbördat betydande vatten- mängder.

Häraf torde framgä att skogamas förödande minskar medel-vattenmängden i floder och sjöar, men höjer vär- floden d. V. s. bidrager tili öfversvämningar.

Den enda vetenskapsman, som mig veterligt i värt land egnat denna fräga mera uppmärksamhet är Professor Theodor Hom6n.

Han skrifver, att frän 1741 finnes nägot sä när pälitliga anteckningar om Saimasvattenständ och füllt säkra sädanafr. 1847 och af dessa framgär att högvattnet allt mer och mer tilltagit, men ingen öfversvämning gätt upp emot den, som egde rum ären 1898 och 1899 samt att, jämte andra om- ständigheter, den under senaste ären utförda ohäjdade skog- afvärkningen mäste i väsentlig man bidragit härtill. Han tillägger att erfarenheten frän mellersta Europa gifvit vid handen, att ju mera odlingarna pä skogarnes bekostnad tilltagit, desto mera har vattendragens genomsnitts- och lägsta vattenständ aftagit, men flodvattenständet höjts.

Vilja säledes äkerbrukarena vid stränderna af de stora vattendragen, sjöar och floder, af hvilka värt land har sä

119

riklig tillgäng, undgä förödande öfversvämningar, mä de se tili att skyddsskogar pä vattendelame, vid källflödena och deras omnejd icke saknas.

Skogarna äro dock för vära jordbrukare nödvändiga äfven pä annatsätt. Härom säger Professor Hom^n:

Finlands skogar äro för landet af största betydelse för den grad af fuktighet, som de afgifva ät lüften och härigenom antingen direkte framkalla regn under den torra försommaren eller underlätta, att möjligen uppkommande sydliga och sydostliga vindar fä regn tili stand. Dess- utom äro de ett direkt skydd mot de torra och kalla nord- liga och nordostliga vindarna.

Redan tidigt har ocksä medvetandet om betydelsen af dessa skogar hos oss vaknat. Sälunda säger redan kommissionen för undersökning af förhällandena inom kronoskogarna i Finland i sitt är 1869 gif na slutliga ytt- rande och förslag, att de genom landet löpande förnämsta höjdsträckningarna böra bibehällas skogbärande samt i sädant afseende „i möjligaste man, genom köp eller ut- byten, underläggas statens ägo, dar sädant icke redan är fallet«.

Den 1873 tillsatta skogskomiten föreslär i sitt 1874 afgifna betänkande, att alla nödiga ätgärder tili inlösen me- delst köp eller expropriation af lämpliga marker för bil- dande af statsskogar i landets mellersta och södra delar matte vidtagas, samt att en därpä grundad, fullständig fram- ställning i ämnet, med angifvande af planen för statssko- garnes bildande jämte beräkningar öfver erforderliga kost- nader, matte ständerna tili bedömande föreläggas.

Och har komit6n härvid päpekat nödvändigheten af inlösande, förnämligast af höjdsträckningarna.

Uti samma ämne yttrar den är 1901 tillsatta komiten för afgifvande af utlätande om lämpligaste sättet för an- skaffande af bränsle för statsjärnvägarnes behof:

„Att för kronans räkning matte inköpas sädana skogs- marker, genom hvilka statsjärnvägarnes framtida behof af

120

bränsle och gröfre virke künde tillgodoses, med utväljande i främsta rummet af sädana ä vattendelarene liggande eiler annars sä belägna eller beskaffade marker, hvilka redan i allmänt intresse borde undanryckas vanvärd och öde- läggelse.

Af allt detta torde framgä, att skogarna ä landets höjd- sträkningar och vattendelare, äfven i mellersta och södra delame af landet, böra betraktas säsom skyddsskogar och att medvetandet härom, om ock dunkelt^ dock redan länge hos landets mera tänkande man varit vaket.

Äterstär säledes att besvara den senare frägan:

/ hvilken utsträckning äro skyddsskogar hos oss nödvändiga?

Hvad nordligaste Finland beträffar bör skyddsko- garna omfatta heia Lappmarkens härad och isynnerhet högsta norden, men för närmare bestämming om deras utsträckning bör en ingäende undersökning ega rum, ty det är icke allenast breddgraderna utan äfven höjden och mänga andra omständigheter, som kunna härpä invärka.

För öfriga delar af landet kan jag icke häller upp- göra detaljerade förslag, endast göra antydningar i stora drag. I norra Finland bör Ounasselkä och Maanselkä med dess otaliga förgreningar kring Torneä, Kemi, Simo och Ijo elfvars vattendrag beaktas samt i mellersta Finland Kainun och Suomenselkä, frän hvilka Uleäelfs vatten fä sin upprinnelse och hvaraf den senare utgör vattendelare mellan alla österbottens floder ä ena sidan, och det syd- finska sjöomrädet ä andra sidan. Här künde kronojords- omrädet betydligt kompletteras ätminstone inom Vasa län i heia dess utsträckning.

I södra Finland künde icke allenast höjdsträcknin- narna tagas i betraktande, utan äfven närheten af järnväg, da det väckts fräga om, att inköpa lämpliga och i främsta rummet förödda skogar i närheten af dessa.

121

Sälunda künde vid karelska banan skogar inlösas ä Salpausselkä, dar köp af aflägset belägna ütskiften t. ex. i Sor- davala och Impilaks sockijar, enl. privatskogskomitens be- tänkande, icke torde möta nägon svärighet. Ä Äyräpään- selkä, raellan Viborg och S:t Petersburg, finnes invid järn- vägen torra och magra sandmarker eller äsar, hvilka del- vis utgöra vattendelare och ä hvilka skogen ätminstone tili en del är illa medfaren. I Nykyrka och Kuolernajärvi socknar minnes jag, att för cirka 25 är sedan fanns stora, kala skogsmarker, härjade genom hejdlös vedförsäljning tili Petersburg och af upprepade skogseldar.

Banan frän Kouvola och Kuopio tili lisalmi gär heia tiden utmed Savonselkä, som utgör vattendelare mellan Päijänne och Saimavattnen. Här vore inköp af kronomar- ker behöfliga och borde icke möta större svärigheter.

Ä Lohjanselkä vid Hangöbanan künde mark inköpas och vid Björneborgsbanan, längs hvilken stora skogmarker finnas nägon mil frän banan, torde inköp af dylika antag- ligen icke häller möta oöfvervinnerliga svärigheter, och künde utsträckas tili Satakunnanselkä. Säsom stör vattendelare bör icke häller glömmas Hämeenselkä ä hvilken skogsmark icke saknas i närheten af Jyväskyläbanan.

Kring Keitele och Kolimajärvi sjöar befintliga krono- marker künde utan svärighet betydligt förstoras, och virke för järnvägarnes behof forslas sjövägen tili Suolahti Station.

Detta är endast en kort antydan om hvad som künde och borde göras. Likväl bör en fullständig plan först ut- arbetas och sedan konsekvent genomföras samt i nödfall expropriation användas.

Jag anser säiunda, att skyddsskogar äro öfver heia landet och i ganska stör utsträckning nödvändiga. För att bögst upp i norr t. o. m. lappens möjlighet tili existens icke skall tillintetgöras och för att jordbruket i öfriga delar af landet skall säkerställas mot skador genom kalla stör- mar, öfversvämning och torka, för att landets innevänare i framtiden icke skola lida brist pä det nödvändigaste hus-

122

behofsvirket och järnvägsdriften under alla förhällanden säkerställas, genom anskaffandie frän närbelägna statsskogar af nödigt virke, bör landets styrelse ombesörja, att sädana planmässigt och i nödig utsträckning inlösas, förnämligast ä höjdsträckningar och vattendelare.

Göras dessa inköp i tid, komma de att, utom all annan nytta för landet, äfven blifva för statsverket en myc- ket god affär. F. M. Lagerblad.

16.VIII.04.

Upplästes följande af skogstaxatorn A. W. Granit öfversända skriftliga andragande.

Som bidrag tili diskussionen om skyddsskogar an- häller undert. att fä meddela nägra rön frän Enare och angränsande delar af östra Lappmarken, hvilka trakter jag under en 30 ä 40 mänaders skögsmannavärksamhet varit i tillfälle att ingäende studera.

I topografiskt hänseende äro norra och södra lapp- markerna högst olikartade. Medan den södre delen företer karaktären af ett obetydligt kuperadt, mot norr längsamt stigande flackland, kan den norra delen — Enare socken — betecknas som ett bärgland, närmast afhälligt mot cent- ralbassinen, Enare träsk. Landet söder om den stora nordfinska vattendelaren bildar, i stört sedt, en samman- hängande sumpmark, dar de torra markerna uppträda blott som enstaka holmar eller holmkomplexer. Norr om vat- tendelaren är förhällandet motsatt: de torra markerna upp- taga största delen af arealen.

Betrakta vi sä själfva vattendelaren mellan Kemi och livalo flodsystem finna vi, att den föga motsvarar vära äldre geografers beskrifning af Maanselkä (Suolaselkä). Med un- dantag af Rautu-tunturi och Saariselkä fjällmassiv, utgöres vattendelaren af en mer eller mindre örik sumpsträckning, som pä ett stalle har en längd af närmare 100 kilometer. Försumpningen har söder ifrän smäningom öfverskridit den

123

flacka vattendelare-platän, och utbredt sig ät norr öfver Enare socknegräns, tills den hämmats af skogseldarna pä vattendelarens jämförelsevis stärkt fallande nordsluttning. Mot öster höjer sig vattendelaren betydligt och öfvergär i de nämda fjäUkompIexerna. Dessa nä i allmänhet öfver den subalpina regionens gränsmaximi, — höjden är nägot öfver 700 m. — och utgöra en naturlig skyddsmur mot de kalla nordanvindama.

Vi älska, att föreställa oss vattendelarena som branta äsar, de dar genom sin skogsvegetation reglera nederbör- dens afledning. Vi se i skogen pä äsens krön en skyddande hack mot frost och oväder, och frukta att detta värn en vacker dag släs tili jorden, om det ej skyddas af lagens arm. Men ätminstone beträffande Finlands förnämsta vat- tendelare visar oss värkligheten en annan bild. En bild, som mäste komma äfven den ifrigaste skyddsskogsfantast att inse det onödiga, i att afgärda dessa otäcka sump- och frosthärdar med extra lagstadganden.

Gä vi frän dessa pä skogsvegetation nästan blottade trakter, anträffa vi öfveralt inom den egentliga skogsre- gionen orörda, olik-äldriga tall-skogar, uppkomna efter skogsbrand. Pä högre belägna, exponerade momarker äro träden kortväxta och knotiga samt af föga ekonomiskt värde, men pä skyddade lokaler uppnä de dimensioner, som nog i sinom tid göra dem begärliga för sägindustrin. Da emellertid föryngringen öfveralt, dar gröfre skog kan förekomma, är tillfredsställande, synes det mig icke vara skäl att, som nägon gäng föreslagits, inskränka skogsega- rens lagenliga dispositionsrätt, vare sig i en eller annan riktning. Mängen resande har i den längsamma föryngrin- gen velat se ett tecken tili skogsmarkens aftagande pro- duktionsförmäga, men man har liärvidlag förglömt, att för- yngring och tillväxt stä i en bestämd proportion tili hvar- andra. Dar, som i Enare, ett träd växer tre ganger läng- sammare an i södra Finland mäste skogsegaren ocksä nöja sig med en mindre hastig äterväxt. Föryngrigen är

124

i det Ställe ofta säkrare an i sydligare näjder, ty den förkväfves icke af gras, Ijung och gräal. Skogseldamas framfart mildras äter genom den rikliga förekomsten af humusbildande lägre växter, främst renlafvarna.

De glesa beständen och den relativt höga skelett- procenten väcka föreställningen om aftagande alstringskraft hos skogsmarkerna och anföras äfven de som skäU att i skogsskyddets intresse inskränka afvärkningarna, i norra hälften af Enare socken tili s. k. konservativ blädning. Men naturens lagar äro nu engäng för alla sädana, att slut- ningsgraden aftager med den tilltagande breddgraden, lika- som ock träden i ett kallt klimat, bättre an i ett mera tempereradt, motstä förruttningsprocessen.

Utanför den egetitUga skogsregionen finnas däremot lokaler, hvilkas skogsvegetation genom lag borde hägnas och fredas. Hit höra:

1) fjällsluttningar, hvilkas föryngring försväras genom trädens glesa stand — vanligen 2 ä 3 träd pr. hektar — och rentjurarnas kända barkflängning;*)

2) trakterna under barrskogens allmänna nordgräns, säledes större delen af Utsjoki socken och de delar af Enare, hvilka ligga norr om en linje, som i ostlig — västlig riktning tänkes dragen genom Tschuolisjärvi krono- härbärge. Inom dessa omräden är jordmänen ytterst olämplig för skogarnas föryngring, hvarjämte ffösättningen är särdeles svag;

3) de mindre öarna i Enare och andra större träsk. Mänga af dessa öar sakna redan barrskog, i följd af den starka ortstensbildningen ;

4) de ytterst hölstriga och bärgbundna strändema kring en del af Enare träsk liksom ock de större öarnas stränder, hvilkas bibehällande vid füll Vegetation redan

^) Det kan ej nog ofta päpekas att renen blott vid skogsgränsen hämmar föryngringen. I läglandet blir den skadlig för skogen endast i det fall, att betesmarkerna afskiljas genom gärden.

125

för fiskets skull är nödvändigt. För närvarande äro de beväxta med klen och tränväxt tall, som under ärtusen- dens fredning rotat sig pä en, mänskligt sedt, absolut oväxtlig mark.

Pä alla dessa lokaler borde afvärknlngarne inskrän- kas tili borttagande af öfverärigt och rottorkadt virke. Ett sorgligt exempel pä, hvart en oförnuftig behandling kan leda, erbjuda trakterna kring Pakanajoki skogvaktare bostad invid norska gränsen. Efter bosättningen har sko- gen utglesats i högsta grad och den bade i geologiskt och skogsligt afseende intressanta näjden är pä god väg att förvandlas tili en Öde tundra.

Frägan om skyddsskogar sammanhänge bade i Enare och Utsjoki socken pä det intimaste med frägan om ut- gifvande af nybyggesrättigheter. Fortfar man, att lika okritiskt som hittills anlägga nybyggen pä lokaler, som äro i total afsaknad af enligt lag och häfd skattbar mark, försvinna nog hastigt den finska barrskogens arri^rgar- den mot Ishafsvindarna. Fantasierna om skogsgränsens tillbakagäende blifva lätt en värklighet om ej staten i tid inskrider.

Dar de klimatologiska betingelserna för skogens nödtorftiga existens äro de minsta möjliga, dar äfven de äldsta barrträd knapt nä öfver tvä mans höjder, dar kan det helt säkert icke vara lämpligt att staten afstär sin oinskränkta dispositionsrätt ät enskilde. Pä andra sidan om gränslinjen utmärkerskogspersonalenhvarjebjörkbuske, som bebyggaren för sitt ärsbehof fär använda. Detta tillvägagäende afsticker bjärt emot det faktum, att det största mantal i nordliga Lappland gifvits ät ett tundra- hemman i Utsjoki socken.

Jalasjärvi den 21 augusti 1904.

A. W. Granit

126

Hofrädet C / NummeUn hade likaledes insändt följande skriftliga andragande:

Fakta gifva tydligen vid banden, att gränsen för barr- skogarna i den nordligaste delen af landet dragit sig mot söder och tidigare varit en annan, an den nuvarande. Or- sakerna tili detta nedätgäende torde i främsta rammet och delvis uteslutande härleda sig af ofta förekommande, här- jande skogseldar äfvensom af stormar och andra ogyn- samma förhällanden samt jämväl af oförnuftig och sko- ningslös behandling af skogen. Uppenbart torde ocksä vara, att ödelagda skogsomräden utöfva skadlig invärkan pä de närmast därinvid belägna trakterna, i det att dessa, som därförinnan skyddats af den sedermera förstörda sko- gen, blifva utsatta för stormar samt de torra och kalla nord- och nordvest vindarna.

Da det under anförda förhällanden bland annat är af stör betydelse, att afvärkningarna i dessa nordliga lands- ändar verkställas med omtanke och yttersta varsamhet, synas skogarna därstädes vara i behof af skydd och deras behandling böra ställas under statens kontroll. Och da den yida öfvervägande delen af skogsomrädena i Lappmar- ken tillhör staten, borde enligt mitt förmenande egande- rätten tili dessa omräden för allan tid bibehällas i stats- värkets ego, hvarigenom därvarande skogar sälunda komme att behandlas som skyddsskogar. Upplätelse af odlings- marker för nybyggen därstädes borde säledes äfven för- siggä pä annat satt och pä andra grander, an hvad nu gällande nybygges-förordning därom innehäller.

Vidkommande de omräden, som uti omförmäldt af- seende päkallade skyddande, har, säsom kändt är, komi- ten för afgifvande af utlätande rörande de principer, pä hvilka statens skogshushällning borde grunda sig, uti af- gifvet betänkande föreslagit, att särskilda trakter i Lapp- land matte afskiljas som skyddsomräde och att gränsen för detsamma tillsvidare skulle dragas förslagsvis 30 — 50 kilometer nedanom den gräns, dar barrskogen icke mera

127

uppträder i slutna bestand. Intill dess gränserna för detta skyddsomräde blifvit uppdragna, skulle dock tili detsamma hänföras Utsjoki och Enare socknar, Enontekis kapell samt norra delen af Kuolajärvi och nordöstra delen af Sodan- kylä socken.

För min del anser jag emellertid, att detta skydds- omräde med afseende ä förekomsten af kala fjäll och vidsträckta kärrmarkeräfven ä angränsande och sydligarebe- lägna trakter, samt med fästadt afseende tillika ä därstä- des förefintliga betydande källomräden, blifvit taget alltför inskränkt; och synes det mig, att heia Lappmarkens härad äfvensom norra och östra delen af Kuolajärvi socken, lämp- ligen künde uti skyddsomrädet innefattas. Visserligen äro en del trakter, särskildt de vid berörda härads södra gräns icke af den beskaffenhet, att deras hänförande tili skydds- omrädet vore päkalladt, men detta synes likväl icke böra gifva anledning att för ändamälet uppsöka och utstaka andra begränsningar, hvilka i hvarje händelse i anseende därtill, att större delen af dessa egoomräden tillhöra staten blefve af ingen praktisk betydelse.

Men vid besvarandet af spörsmälet om skyddssko- garnas i landet nödvändighet, päkallar det betänkande, som utarbetats af subkomitän för undersökningen af den lösa befolkningens i landet ställning, synnerligt beaktande. Ko- mitän föreslär för befrämjande af odling och bosättning inom kronoskogarna ett nytt System för de odlingsbara markernas öfverlätelse ät enskilda. Egorna, som erfordra- des för de af komitän föreslagna kronoskogslägenheterna, komma nämligen att upplätas emot lega. Hvad särskildt skogen vidkommer, innehäller förslaget, att för samtliga dylika lägenheter i ett grannelag gemensamt borde utläg- gas växtlig skogsmark tili det belopp, att desammas hus- behof af skogsprodukter genom planmässig hushällning med skogen kan tili fullo tillgodoses. Innehafvare af sä- dan lägenhet, som icke är delegare i samfäld skog, skulle

128

äter medgifvas rätt, att frän kronoskog afgiftsfritt efter an- visning utfä behöfliga skogsförnödenheter.

För den händelse, att detta komit^ns förslag komme att erhälla vederbörligt understöd och i sinom tid varda godkändt, vore frägan om skyddsskogar lyckligen löst, da nämligen de ännu odisponerade skogsegorna i de nordliga delama af landet, hvarest särskildt skydd för skogama befinnes nödvändigt, komme att bibehällas i statens ego och under dess värd samt det sälunda kan fönitsättas, att desamma skola, oafsedt i hvilken utsträckning afvärknin- gama därstädes an skulle försiggä, för ailan tid behandlas säsom skyddsskogar.

Hvad sedan beträffar skyddskogar i öfriga delar af landet, sä vore det med afseende ä den invärkan skogarna utöfva pä vattenförhällandena, visserligen önskiigt, att ett varsamt förfarande vid afvärkning af skogar pä källomrä- den för betydande vattensystem skulle ega rum, men nägot särskildt päbud i sädant afseende synes likväl icke böra ifrägakomma. Däremot borde sädana kronojordar, hvilka äro belägna pä säbeskaffade landomräden pä antydda skäl statsverket icke afbördas, utan i dess ego bibehällas äfven vid det förhällande att förenämnda subkomit^s förslag icke blefve godkändt. —

Herr Harlin ville tillägga, att skyddsskogar äro nöd- vändiga äfven för landtbruket, emedan skogen förhindrar värmeutsträlningen ur jorden. Hvad öfversvämningame under de senaste tiderna vidkommer, sä kan orsaken tili desamma sökas ej allenast i skogsdevastationen, utan äfven uti ett ökadt dikningsarbete, som underlättar ytvattnets fram- befordran tili aar och sjöar.

Hr Borenius päpekade att frägan redan tidigare varit före pä föreningens möten. Da insikterna i frägan nutnera vun- nit i styrka, var det pä tiden att frägan äterupptagits. 1 anslut- ning tili ordförandens förslag om inköp för kronans räkning af skogsmarker ä höjdsträckningar i mellersta och södra Fin-

129

land uppmärksamgjorde talaren om lämpligheten af sädana inköp ä Salpausselkä i trakten af Miehikkälä kronopark, hvarstädes ett revier sälunda künde fäs tili stand. Om kronan skulle, som önskligt är, inlösa skogsmarker ä Äyrä- päänselkä borde dessa lämpligast kunna förenas med Päl- lilä revier, isynnerhet som frän denna kronopark torde komma att afgä en betydlig areal tili utvidgandet af en därstädes be- fintlig artilleriskjutbana. Vidare trodde talaren, att skogs- marker utan svärighet skulle fäs inlösta i Nykyrka m. fl trakter. Forstm. Neovius, som afrest, hade bedt talaren fästa uppmärksamheten vid att holmarna i Saimen vore i behof af skydd, hvilket torde vara fallet mängenstädes äfven i andra inre vattendrag och i skärgärden.

Herr Hannikainen trodde att frägan upptagits huf- vudsakligast i anledning af de senaste öfversvämningame. Skogen har som man vet, ett stört inflytande pä klimatet, ^ ehuru man ännu ej säkert känner tili hurudant det är.

r Men det vore kanhända ändä nägot förmycket att pästä,

5 det öfversvämningame uteslutande uppstätt tili följe af den

1 starka afvärkningen af vära skogar under de senaste ärti-

I ondena, utan mäste det finnas andra orsaker därtill. Of-

1 versvämningarne förekomma tämmeligen regelbundet öfver

heia landet, äfven i dess nordliga delar t. ex. vid Uleä vattendraget, vid hvars källor stora kronoskogar finnes, dar nästan ingen afvärkning bedrifvits — ja det uppstod öfver- svämningar pä trakter dar skogen var alldeles orörd. (Ve- tenskapen pästär, att öfversvämningame förekomma peri- odvis och äro beroende af andra omständigheter). Ändock mäste det medgifvas, att det finnes trak'ter, hvarest skydd för skogen vore nödvändigare an annorstädes. öfverhuf- vudtaget äro kronoskogame under en sädan skötsel, att de tjäna samma syften, som skyddsskogar. Vid afvärknin- gen bör afseende fästas vid skogens invärkan pä klimatet, därföre torde det vara onödigt att utstaka skilda skydds- skogar. Utomlands har man visserligen ställvis under- kastat skogen en särskild värd och en sträng statskontroll,

9

r

130

men detta skulle knappast lämpa sig hos oss, da det är svärt att i sädant syfte afskilja större omräden, emedan hos oss sä godt som alla skogar befinna sig omkring vatten- drag och invid dessa. De privata skogame borde genom lag försäkras mot devastation. Dessutom borde man, sä- som de föregäende talarne ha' framhällit, uppköpa lämp- liga omräden tili kronoskogar invid järnvägarne, för des- sas förseende med virke. Talaren understöder pä grund häraf bildandet af skyddskogar, sävida därmed afses an- skaffandet af lämpliga skogsomräden för statens räkning, och förmodade att föreningen uttalar sig i denna riktning.

Herr Borenius ville beträffande eventuella skogsköp i Impilahti tillägga, att dar i kronojordarnes omedelbara närhet finnes stora, nästan öde omräden, hvarest det vis- serligen finnes nägot föryngring, men som nu hafva yt- terst ringa värde.

Ordföranden sade sig hufvudsakligen hafva afsett det samma som öfverdirektör Hannikainen och ansäg för sin del, att diskussionen gätt i samma riktning som hans i refe- ratet uttalade önskningsmäl. —

Sedan upplästes det förslag det föregäende dag till- satta utskottet afgifvit säsom svar pä första frägan, och lyder förslaget säsom följer:

Erkännande den trängande nödvändigheten af de för- bättringsätgärder, hvilka af Forststyrelsen vidtagits i och för omorganiseringen af skogvaktareinstitutionen i krono- skogarne, uppbör Forstföreningen i hufvudsak de grundsatser hvilka uttalas i det Forstyrelsens circulär af d. 10 Febr. medföljande projektet, likväl med följande undantag:

1. Att nuvarande och extra skogvaktares löner förhöjas dar hvar det är af behofvet päkalladt, tili den grad att deras existens blir betryggad och att dessa löner utbetalas ät dem i reda pengar.

2. att i anseende tili förbättringsätgärdernas tillfälliga karaktär det vore skäl att de nuvarande skogvaktar- torpens natur förblefve tillsvidare oförändrad och

131

3. att man i flere, särskildt i Norra Finland befintliga revier, dar en rationell skogsvärd ej kan tillänipas, künde tili en början reda sig med ett färre antal sko- lade skogvakter an hvad i Forsstyrelsens circulär medföljande förslag föresläs och beslöt föreningen dessutom tillställa Forsstyrelsen för- slag om, att erfarne öfverforstmästare och forstmästare frän olika delar af landet matte sammankallas tili gemensam öfverläggning, hvarvid detaljerna uti ifrägavarande föränd- ring upptoges tili närmare granskning och ett detaljeradt förslag tillställdes Forststy reisen.

Herr Hannikainen ansäg en punkt uti ifrägavarande kläm utttycka tillbakagäng, den nämligen som berör revieren i norra Finland. Talaren trodde att revieren i Uleäborgs län vore i behof af en ännu omsorgsfullare värd i anseende tili deras för växtligheten ogynsamma förhällanden, hvar- för dar med ännu större skäl behöfdes skolade skogvak- tare. Af denna orsak har Forststyrelsen äfven önskat fä en skola dit förlagd.

Herr Borenius förenade sig med öfverd. Hannikainen därom att 3:dje punkten i klammen borde utgä, samt an- säg att frägan därom borde upptagas af föreningens filial i Uleäborgs län.

Herr Harlin yttade att utskottet hufvudsakligen afsett sparsamhet samt ansett skogarnes bevakande för ävärkan m. m. för hufvudsak i en skogvaktares arbeten i de norra revieren.

Herr Hannikainen sade, att Forststyrelsen i sitt för- slag ej tankt sig ett bestämt anslag för skogvaktarkären i sin helhet, da redan mindre revier erhällit ett 600 marks anslag i och för aflönande af skogvaktare. Kronosko- garna inbringa nu för tiden sä mycket, att medlen nog hinna tili.

Herr Harlin sade sig i sädant fall vara den första att yrka pä förändring af ifrägavarande punkt, hvarom

132

Herr Cajanus äfven förenade sig.

Pä denna grund beslöts, att 3 punkten i klammen utelämnas.

Sedan Hrr Riddelin och Harlin vexlat nägra repli- ker angäende skogvaktaretorpens bibehällande vid samma natur som härintills, beslöt föreningen likväl lata denna punkt i klammen kvarstä oförändrad, hvarigenom

svaret pä första frägan fick följande lydelse:

Erkännande den trängande nödvändigheten af de för- bättringsätgärder, hvilka af Forststyrelsen vidtagits i och för omorganiseringen af skogvaktareinstitutionen i krono- skogarne uppbär Forstföreningen i hufvudsak de grund- satser, hvilka uttalas i det Forststyrelsens circulär af den 10 Februari 1904 medföljande projektet, likväl med föl- jande undantag

1) att nuvarande och extra skogvaktares löner för- höjas dar, hvar det är af behofvet päkalladt, i den man, att deras existens blir betryggad och att dessa löner ut- betalas i reda pengar.

2) att i anseende tili förbättringsätgärdemas tillfäl- liga karaktär, det vore skäl, att de nuvarande skogvaktar- torpens natur förblefve tillsvidare oförändrad

och beslöt föreningen dessutom tillställa Forststyrelsen förslag om, att erfarne öfverforstmästare och forstmästare matte sammankallas tili gemensam öfverläggning, hvarvid detaljena uti ifrägavarande förändring upptoges tili närmare granskning och ett detaljeradt förslag tillställdes Forststy- relsen.

Ordföranden anmälde att forstmästar A. 7. Ahlberg inlämnat ett skriftligt andragande, men da det var försenadt upplästes det ej, utan intages i Meddelandena. Läraren i skogshushällning A. B. fielander hade äfven inlämnat ett skriftligt föredrag. Det upplästes ej häller, da endast fä med-

133

lemmar mera voro närvarande vid mötet och da det i alla fall kommer att intagas i Meddelandena *).

Slutligen beslöts följande ärsmöteförläggas tillTammer- fors; bestämmandet af tidpunkten öfverlämnades ät direk- tionen som likväl egde fästa uppmärksamheten vid att den borde sammanfalla med tiden för trävaruauktionerna i Tam- merfors och Jyväskylä.

Da mötet sälunda hade behandlat alla detsamma före- lagda ärenden, förklarade ordföranden mötet afslutadt, tac- kande mötesdeltagarene för talrikt infinnande första mötes- dagen, men beklagande, att sä fä voro närvarande andra dagen.

In f idem: y. Oskari Renfors. J. Hackstedt.

*) Ingdtt i Metsänystäva N:ris 829 för dret 1904 under rubrik: Yksityismetsänhoidon parantaminen.

Pöytakirja tehty Suomen Metsänhoi- toyhdistyksen Oulun läänin haaraosaston vuosikokouksessa Oulussa Elokuun 13 ja 14 päivänä 1904.

Läsnä olivat seuraavat haaraosaston jäsenet: R. Mon- tell, V. t. Ylimetsänhoitajat J. Juselius ja S. Snellman, sa- hanomistajat O. Bull, O. Hagan, Metsänhoitajat G. R. Holmqvist, R. Montin, T. A. Heikel, J. Nordensvan, E. L. Sandman, M. af Tengström, G. O. Wallin, A, Wichmann ja K. A. Fellman, metsänarvostelija K. Moring.

§ 1.

Paheenjohtaja v. t Ylimetsänhoitaja 7. Juselius avasi kokouksen lausuen:

K. H.

Kun ummelleen kaksi vuotta sitten tässä samassa paikassa haaraosastomme piti vuosikokoustaan, päätettiin seuraavana vuonna yhtyä Torniossa, mutta vierailun to- teuttaminen estyikin sen kautta, että emäyhdistys otti käy- däkseen vuosikokoustaan viettäen haaraosastoaan terveh- timässä. Nyt kai meillä sen sijaan olisi ollut vuoro käydä pohjoisimmassa kaupungissamme, mutta aivan viime tin- gassa otti esiintyäkseen vakaumus, ettei, huutokauppojen väliaikaa ollessa kolme kokonaista päivää, tuuman toteut- taminen ,otol]isin seurauksin ollutkaan mahdoUinen. Muuta neuvoksi, nun ollessa, ei löytynyt kun pitää tälläkin kertaa vuosikokouksen täällä.

135

Lausun Herrat tervetulleiksi, mielisin sen kyllä tehdä oikein toivorikkain mielin, mutta sittenkin on mieltäni kumma, painostava tunne masentamassa. Aiheen tähän nyt jo arvaan. Joukossamme ei olekaan enään haaraosastomme varsinaista perustajaa, sen kokenutta johtajaa, tukea ja turvaa. Poissa on ikuisesti kunniajäsenemme Kamarineu- vos Magnus Ernfrid Forsström ja hänen ohessaan vielä toinenkin koko metsänhoito-asiamme tukipylväs, tarkoitan Tohtori Anton Gabriel Blomqvist'ia, joka opetuksellaan on meihin miltei jokaiseen juurruttanut enimmän innon ja taidon aminatissamme. Ihmekö siis, jos heitä muistellen on mieli lannistumassa. Muistossa pysyviä sanoja on heistä kumpaisestakin lausuttu julkisuudessa, mutta vielä- kin huomattavamman aseman he vielä kerran saavat kun metsänhoitomme historia kirjoitetaan. Kunnianosoituksek- semme tällä hetkellä mainituille vainajille, kehoitan K. H. nousemaan istuimiltanne.

Yhteisvoimin yhteistöihin, on aikakautemme huomiota ansaitsevin tunnuslause. Sen osoittamaa periaatetta nou- dattaen, on miltei aavistamattomia jo aikaansaatu.

Yhteistoimintahenkeen on raeidänkin, jotka olemme johtajistamme jääneet ikäänkuin orvoiksi, turvauduttava ja toivonkin, että haaraosastommekin vielä niin on lisäävä tuntuvan sanansa metsänhoidollemme tärkeäin asiain kä- sittelyssä. Tilattoman väeston alakomitean, kruununmait- ten asuttamista koskevan mietinnön tänä vuonna valmis- tuttua on niinkin taasen eloisuusmerkkejä osoittautunut ja kohdakkoin kai näemme Lapinkin komitean mietinnön edessämme. Kruununmetsäkomitean ehdotukset sitä paitsi yhä ovat aibeuttamassa toimenpiteitä, jotka, sikäli kun ne pääsevät kypsymään, myös johtavat tarkoitettua päämaa- liansa kohden. Kokouksemme pohdittavinakin on tänään kaksi kysymystä, jotka oikean vastauksensa saatuaan, epäi- lemättä ovat omiansa antamaan arvoa toiminnallemme ja sitä toivottaen, julistan näin kokouksemme alkaneeksi.

136

§2.

Eroavien johtokunnan jäsenien, Kauppaneuvos K. A. Snellman'in ja metsänhoitaja E. L. Sandmannin sijaan va- littiin suljetuilla lipuilla v. t. ylimetsänhoitaja I. Snellman ja Metsänhoitaja K. Forsström sekä varajäseneksi Metsän- hoitaja K. A. Fellman. Johtokunta, johon paitsi valittuja Ylimetsänhoitaja R. Montell ja v. t. Ylimetsänhoitaja J. Ju- selius kuuluvat, valitsi keskenään puheenjohtajaksi Ylimet- sänhoitaja R. Montell ja sihteeriksi K. A. Fellman, jolle myöskin rahastonhoitajan toimi uskottiin.

§3.

Entinen kassanhoitaja A. Wichmann ilmoitti, että hä- nellä vuositiliä varten tarvittavat asiakirjat olivat Kajaa- nissa ja pyysi senvuoksi että tilintarkastus toimitettaisiin mainitussa paikassa ja tarkastuspöytäkirja johtokunnalle Sitten lähetettäisiin.

Kokous hyväksyi ehdotuksen ja valittiin tarkastajiksi V. t. Ylimetsänhoitaja J. Juseliüs ja Metsänhoitaja G. O. Wallin.

§4.

Puheenjohtaja ilmoitti että vuosikertomusta, tärkeim- pien tapahtumien puutteessa, ei oltu laadittu. Kirjelmiä yhdistykselle ei myöskään ollut saapunut.

§5.

Seurasi keskustelu kokouksen pohdittavaksi ehdote- tuista kysymyksistä, joista ensimmäisen: „Miiä näkökohtia olisi huomioon otettava Metsähallituksen kiertokirjeen johdosta viime hahtikuun 23 päivältä esitettäessä voi- j

massaolevan vesioikeaslain ja sen käytäntöönpanoa kos- I

kevan armollisen asetuksen mukaisesti vesistöt, joissa lauttaus sääntöjen kautta olisi järjestettävä?" pohjusti V. t ylimetsänhoitaja J. Juseliüs kuten seuraa:

137

Kiertokirje, joka vasta luetun kysymyksen on aiheut- tanut, mainitsee kyllä että ehdotuksen tulee perustautua heinäkuun 23 p:nä 1902 annettuun vesioikeuslakiin sekä samalta päivältä olevaan» vesioikeuslain küytäntöön panoa koskevaan Armolliseen asetukseen, mutta kun laki on vä- hän niinkin, kuinka laki luetaan ja kun toisekseen lain yleismääräysten käytäntöön sovittaminen on synnyttämässä eri mieliä, on oletettavissa, että puheena olevassa tapauk- sessakin on samaten laita. Asia on sitä paitsi metsänhoi dellemme nun peräti tärkeä, että yhdistynein voiminkin on syytd koettaa päästä otoUisempaan tulokseen.

Vesioikeuslakimme, asetuksineen on oUut käytän- nössä vasta toista vuotta ja kuten uutuuslait ja asetukset yleensäkin, ei näitäkään ensi alussa suopeasti arvosteltu. Lauttaajat väittivät niiden asettavan kerrassaan voittamat- tomia esteitä uitolle, mutta mielten rauhoituttua otaksun jo oltavankin koko lailla toista mieltä ja jahka kaikki ehtii oikein järjestymään, luulen vielä oltavan varsin tyytyväi- siäkin. Sen kautta, että lauttaaja pitkän uittonsa vuoksi tulee koskettamaan monen eriäviä etuja ja oikeuksia, on riitaisuuksia muutoin syntymässä, ellei, lauttausta sopivin lauttaussäännöin tarpeen mukaisesti ole järjestetty, mutta liiallisuuksiin nyt mainitussa toimeenpiteessä mennen, saa- tetaan samalla vaikeuttaakin lauttausta. Ylimalkaan tulisi siis välttää saivartelevaa määrimistä, joksi voinee lukea senkin säännön, kuinka metrilleen pitkä ja vankka puomi- tus milloin mistäkin pisteestä on ohjeeksi tai suojaksi pan- tava. Yksin virran juoksun suunta saattaa jo vaatia eri vuoden aikoina asettamaan puominsa aivan toisin, mutta minkäs uittaja tekee kun uittotarkastaja on vaatimassa tarkkaa sääntöjen noudattamistal Hänen on toteltava ja kärsittävä usein aivan suotta vahinkoakin. Tavaksi ker- ran tultua asettaa kullekin vesistöUe uittotarkastajansa, olisi minusta otettava kerralla askel kokonansa, ja asetet- tava vielä näille ammattimies yleiskaitsijaksi, jonka kanssa sopien paikallistarkastajat saisivat muun muassa sovellut-

138

taa, miten milloinkin esimerkiksi puomit tulee asettaa ja näin ehken monta muutakin, tilapäisen vaatimuksen mu- kaista parannusta olisi helpommin saavutettavissa kun ny- kyään. Mutta ottaen toisikseen myos huomioon, että laut- tausta harjoittavan kaikessa tapauksessa on korvattava kaiken tuoltamansa haitan ja vahingon, on mielestäni lauttaussäännön ennen kaikkea esiintuotava, kenen etuja ja oikeuksia uittaja kulloinkin on loukkaamassa, jos nimittäin hän ei pysty sääntöjen tnukaan kulkuansa ohjaamaan.

Muitakin näkökohtia tulee vielä huomata, mutta ne lienee enimmäkseen esiteltävät eri vesistöjen omituisvaati- musten mukaan ja vastaten kysymykseen siltä kannalta, mitä vesistöjä varten lauttaussäännöt oikeastaan olisivat aikaan saatavat; siinä yhteydessä vielä myös muutamasta aijon puhua.

Sekä vesioikeuslaissa että sen käytäntöön parioa koske- vassa asetuksessa on lauttausta koskevat säännöt viedyt eri- koisiin lukuihinsa, ollen edellisessä Ihnen luku kokonaisuu- dessaan sitä laatua ja asetuksessa taasen IV:äs järjestyk- sessä. Enstksi mainitun luvun 1 § sanoo: Luonnollista vesistöä saatakoon, missä se on avoinna, käyttää metsän- tuotteiden lauttaamiseen ottamalla varteen tämän lain y. m. y. m. säännökset.

Tämän pykälän mukaan vesistön tulee olla avoimen ennen kun sitä saa lauttaukseen käyttää, ja mitkä nuo su- letut eli ainoastaan lauttaussäännöin uitettavat vesistöt ovat, selvittää lähemmin 4 § sanoin: Vesistössä, missä käy jonkun arvoinen keskusliike taikka on sulku, arvokas laitos tahi muu kalliimpi laite, taikka harjoitetaan melkoisempaa kalastusta, älköön ryhdyttäkö lauttaukseen, ennenkuin sen toimittamisen tapa ja järjestys on, hakemuksesta, vahvis- tettu lauttaussäännöllä. Jos ainoastaan yksityisen oikeus on lauttauksen esteenä, olkoon kuitenkin tääUä valta myön- tää lauttaus vesistössä.

Nyt luetun määrittelyn perusteella olisi tietenkin lue- teltava ne vesistöt, joita varten lauttaussäännöt olisivat

139

tehtävät. Sanat: jonkun arvoinen, arvokas, kalliimpi ja melkoisempi, antanevat kyllä aihetta eriäviin käsityksiin, mutta huomioon ottaen, että enemmiten valtavesiä varten jo on olemassa lauttaussääntönsä ja tnuualla tuskin myös arvokkaita laitoksia ja melkoisempaa kalastustakaan on tavattavissa, joten siis tähän pykälään nähden erikoishuo- mio on luotava, vaan tuolle jonkunarvoiselle keskusliik- keelle ja siinä suhteessa lienee taasen tarvis ohjeenaan pi- tää yksin sitä, josko ja missä järjestyksessS, valtion puo- lesta, väylä on keskusliikettä varten siivottu.

Muuten liiallisuuksiin meneminen nyt mainitussa suh- teessa, ei liene nun aivan vaarantavaa laatua, kun ottaa huo- mioon 8 §:n määräyksen: „jos jöku pyytää, sen jälkeen kun hakemus lauttauksen järjestämisestä vesistössä on tehty, saadakseen ryhtyä siellä lauttaukseen ennen kuin asia on ratkaistu ja näyttää, että lauttauksen viivyttämi- nen saattaa hänelle huomioon otettavan tappion, sekä asettaa vakuuden vahingosta ja haitasta, jos myöskin kat- sotaan lauttauksen voivan tapahtua tuottamatta melkoi- sempaa haittaa toiselle; silloin myönnettäköön hakijalle lupa siihen ehdoilla, jotka katsotaan tarpeelliseksi.

Muihin avonaisiin, ilman lauttaussääntöä uitettaviksi oikeutettuihin vesistöihin sovelluttaen myöskin vesioikeus- lain I Luvun 23 § niyönnytyksen: kaivamista tahi muuta perkaamista, joka lietteen tai tilapäisen esteen poistami- seksi vesiväylästä on tarpeen, olkoon jokaisella, joka siitä kärsii haittaa, lupa toimittaa toisenkin vedessä, ilmoitta- koon kuitenkin omistajalle hyvissä ajoin edeltäpäin työn alkamisen, on lauttaus jossain määrin mahdollinen niissä-, kin, mutta jos suurempia metsäntuote-eriä on uitettavana, on tie piankin pystyssä, ellei vaan tilapäisiä vedensäilytys- patoja, sopiviin kohtiin, saada rakentaa. Jos yksityisen oikeus on esteenä, pääsee siitä sopimalla hänen kanssaan, mutta Jos sopimusta ei saadakaan aikaan, on VII Luvun 1 § patoamisen kiellon johdosta tuntuva uhraus edessä, kulettaa metsäntuotteensa väylään, josta on vapaampi

140

pääsö. Nyt mainitsemani tapahtuma tietenkin vahingoit- taa metsäinmyyjiä, ja nun myös metsänhoitoakin kokonai- suudessaan. Jos kaikkia pääväyliä varten lauttaussään- töjen aikaansaaminen olisi yht'aikaa kysymyksessä, voisi otaksua aikanaan pulmasta päästävän niinkin, että kunkin päävesistön lauttaussäännöissä mainitaan haaravedet, joissa uitto on muutoin tapahtuva yleismääräysten mukaan, paisti että lauttaajan, heti suoritettavaa vahingon palkkiota vas- taan, on oikeutettu tekemään tilapäisiä uittopatoja. Mutta kun ennestään on lauttaussääntöjä olemassa ja niihin niuu- toksia yhtä vähän kun uusia sääntöjäkään ei niinkään pian saada kuntoon, lienee ainoa keino poistaa puheenaole- van vastuksen, yhteisvoimin koettaa saada aikaan yleisen pohjois-Suomea koskevan lauttaussäännön, joka omituiset olosuhteemme huomioon ottaen, puheena olevassa suh- teessa vapauttaisi lauttauksen latvavesillä.

Herr T. A. Heikel fann, att referenten i sitt andra- gände funnit frägans kärna och understödde honom i hufvudsak. Ansäg att speciellt frägan om tillsättande af en flottledsinspektör af herrar forstmästare borde pä det varmaste omhuldas. Talaren framhöU, att under det fiskeri- näringen t. ex., som jämförd med trävaruindustrin ändock är af underordnad betydelse, har sin egen representant, en vid skogshanteringen sä viktig del, som flottningen är i afsaknad af mälsman och betonade därjämte olämplig- heten af, att den framdeles eventuellt tillsätta flottledsinspek- tören subordinerade nägot annat embetsverk an Forststy- relsen, hvilken ovedersägligen varmast för alla med skogs- .handteringen sammanhängande frägors talan. I flottnings- stadgan ansäg tal. nödigt inrycka bestämningen, att hvad bi- och källvattnen vidkommer, flottning och vidtagande af därför nödiga anstallter i dem mä vara tilläten mot, att virkesegaren ersätter hvarje genom flottningen upp- kommen skada genom pröfning af för ändamälet utsedd, öjäfvig nämd.

141

Herrat G. O. Valiin, A. Wichmann ja O. /?. Holm- qvist yhtyivät sähen, mitä jo ennen oli maiiiittu, pitäen sen sopivana vastauksena kysymykseen.

Herra K- A. Fellman piti tärkeänä että metsänhoi- tajat ensi tilassa hakisivat kaikille niille pienemmillekin vesille, joilta voidaan otaksua puita lähimmässä tulevai- suudessa uitettavan lauttausjärjestämisen tarkastuksen, koska voimassa oleva vesioikeusiaki kieltää lauttauksen vesistössä, joille lauttaussääntöä ei ole olemassa, vaan sitä vastoin myöntää sen nun pian kuin hakemus lauttauksen järjestämisestä on tehty. Sanoi lyhytaikaisen kokemuksen jo kerenneen osoittaa, että uitto paikoin voidaan tehdä ker- rassaan mahdottomaksi, kun mitään joenperkausta tai uitto- laitosten, tammien y. m. rakentamista, ei saa tehdä.

Herra /. Snellman. On mahdotonta laatia sääntöjä kaikille pienille puro- sekä latvavesille. Tämä voi tulla kysymykseen ainoastaan isompien päävesien suhteen, jota vastoin pienemmille vesille on riittävä yleinen määräys, joka oikeuttaa puun omistajan niissä uittamaan sekä sen helpoittamiseksi rakentamaan kussakin erikoiskohdassa so- pivia laitoksia velvollisuudella korvata kaiken lauttauksen kautta aikaansaattamansa vahingon.

Herra A. Wichmann halusi edelliseen lisätä, että laut- taajille myönnettäisiin oikeus mielensä mukaan ennen uit- toa perkata uittoväylä ja sen ohessa apukeinona käyttää m. m. dynamitia.

Herr G. O. Wallin anmärkte i anledning af herr Fell- mans andragande, att Forststy reisen gör framställning om vidtagande af flottledssyner och varnade han för tili peti- tesser gäende detaljbestämmelser. Ansäg en käll- och bivatten gällande generell bestämning tillräcklig.

Herr T. A. Heikel framhöll vidare, att ifall skilda stadgar upprättas för alla bielfvar och bäckar, ärtionden därtill ätgä och betonade, att hans tidigare framställda förslag ej afsäg ändring af gällande vattenrättslag utan

142

vore att betraktas som en bestämmelse i de för skilda vattendragen gällande resp. flqttningsstadgarna.

Paheenjohtaja Herra R. Montell: On mahdoton laa- tia lauttaussääntöä, joka soveltuisi meidän suurille ja pit- kille vesistöille kokonaisuudessaan. Paikalliset intressit ovat toisistaan siksi eroavaisia, että tnääräys, tarkoituksen mukainen yhdellä paikkakunnalla, on ihan sopimaton toi- sella. Esimerkiksi Kemijoen lauttaus-väylä-tarkastuksen suhteen oli aivan välttämätöntä jakaa vesistö eri ryhmiin, joille itsekuUekin tehdään eri säännöt. Ensimmäinen ryh- mä sisältää ainoastaan valtajoen, jota vastoin sivujoet, Ounasjoki, Luiro, Kitinen y. m. muodostavat eri ryhmiä, kukin ehdoitetut saamaan erityisen lauttaussääntönsä. Tar- koitus oli ensin toimittaa tarkastus valtaväylässä ja sit- temmin mikäli ehditään sivuhaaroissa. Näiden sääntöihin kyilä voisi tehdä yleismääräyksen, joka sallii uiton ja sen helpoittamiseksi tarpeelliset toimenpiteet latva- ja sivu- vesillä, luonnoUisesti vahingonkorvaus-velvollisuudella uit- tajalle, vaan kun usein tuollaisillakin pienillä vesillä, jotka täällä pohjoisessa yleensä juoksevat kruununmaiden läpi, yksityiset omistavat joen varsia noutelevia pitkiä, kapeita niitty-palstoja ja monen etu ja oikeus nun muodoin tulisi loukatuksi, olisi sopiva saada uittosäännöt nun tarkat kuin mahdollista.

Herr 0. O. Wallin föreslog i anseende tili frägans stora betydelse tillsättande af en redaktionskomitä, som pä grund, af hvad under diskussionen framhällits skulle for- mulera kläm, som tillställes Forststyrelsen.

Kokouksen enemmistö kannatti ehdotusta ja valitsi Herra Wichmann'in ehdotuksen mukaisesti pontta laati- maan herrat T. A. Heikel ja J. Juselius.

Kun edellistä kysymystä keskustellessa päivä oli siksi kulunut, ett'ei enään arveltu ehdittävän pohtia toista tär- keää kysymystä, päätettiin puheenjohtajan ehdotuksesta kä- sittelyn alaiseksi ottaa kolmas kysymys:

143

Eikö metsänhoitoyhdistyksen haaraosaston olisi syytä kääntyä asianomaiseen paikkaan pyynnöllä, että Oulun ja Tornion sahahirsien huutokaupat toi- mitetaan ainoastaanyhden päivän näiden väliä ollessa?

Yleisesti oltiin sitä mieltä että, aika Oulun ja Tor- nion huutokauppojen välillä oli liian pitkä. Tämä tuot- taa hankaluutta nun ostajille kuin myöskin haara-osaston kokouksiin nähden metsänhoitovirkamiehille. On useita ostajia, joiden liikkeet vaativat läsnäoloa kummassakin huu- tokaupassa ja heille on epämukava tuo 3 + 4 päivän odotusaika. Haaraosaston kokouksiin taas, jotka yhtey- dessä huutokauppojen kanssa pidetään vuorottain Oulussa ja Torniossa, saapuisi paljon iukuisammasti osanottajia, Jos ei se heille tuottaisi mainittua ajanhukkaa. Herra T. A. Heikel ehdotti huutokauppojen väliajaksi 2 päivää, vaan kun enemmistön mielestä yksi päivä riittäisi, päätti kokous lausua toivomuksenaan, että asianomaiset ylimetsänhoitajat keskenään sovittuaan ehdoittaisivat huutokaupat vast'edes asetettavaksi siten, että niiden väliaikaa olisi ainoastaan yksi päivä, ja että ne mikäli mahdollista pidettäisiin viikon keskipäivinä.

Elokuun 14 päivä.

Kun seuraavana päivänä uudelleen kokoonnuttiin, il- moittivat Herrat J. Juselius & T. A. Heikel tehneensä ehdo- tuksen ponneksi ensi kysymykseen. Ehdotus julkiluettiin ja jäi lyhyen keskustelun perästä kokouksen hyväksymä ponsi näin kuuluvaksi:

Irksi). Koska nun hyvin Vesioikeuslaki 23 p:ltä hei- näkuuta 1902 kuin myöskin Metsähallituksen kiertokirje 23 p:ltä huhtikuuta 1904 tulevat vaikuttamaan siten, että uusia järjestyssääntöjä useampia vesistöjä varten maas- samme tulee lähimmässä tulevaisuudessa laadittavaksi, kat- soi kokous tarpeelliseksi huomauttaa uittoinsinöörin tai vieläkin kernaammin uittoylitarkastajan viran asettaniisen välttämättömyydestä.

144

2:ksi) Koska voimassa olevan vesioikeuslain mää- räysten kautta lauttaus saattaa käyda vesistössä, joiden suhteen järjestyssääntöä ei ole vahvistettu, ylen vaikeaksi, jopa joskus mahdottomaksikin, nun on tarpeenvaatima toi- meenpide, tehdä päävesistöjä varten mainitut säännöt, mää- rien näissä sivu- sekä latvavesistöjen suhteen erikoisessa pykälässä, että lauttaus niissä on sallittu, sekä että laut- taaja on oikeutettu niissä tekemään luontoisen uiton edel- lyttämiä perkkauksia sekä tilapäisiä patoja ja laitoksia eh- doin, että lauttaaja lain mukaan korvaa kaiken tuottaraansa vahingon.

Toinen kysymys: Mitä näkökohtia on hiiomioon- otettava knianunmetsien vartioimisoloja uudestaan Jär- jestettäessä MetsähalUtuksen kiertokirjeen mukaan hei- mikuun 10 päivältä 1904?

Pohjustuksena kysymykseen julkiluettiin Metsähal- lituksen kiertokirjettä seurannut:

Suunnittelu metsänyartijalaitoksen parantami- seksi kruununmetsissä.

Yleisesti valitetaan, että metsänvartijain toimeentulo on huono ja eräistä tarkastuspiireistä on tiheään pyydetty heidän palkkainsa lisäämistä. Samalla on osotettu, että metsänvartijain torpat ovat kehnossa tilassa eivätkä sanot- tavasti lisää vartijain toimeentuloa. Esimerkiksi lin tar- kastuspiiristä lausutaan, että torpat rakennusten ja vilje- lysten puolesta rappeutuvat ja pyydetään kruunun apua rakennusten kuntoon panemista varten. Väitetään, että metsänvartijoilla ei ole harrastusta torppainsa rakennusten ja viljelysten kunnossapitämiseen, kun saavat torppaa pi- tää ainoastaan epämääräisen virassaoloajan, koska nimit- täin torppa metsänvartijan erottua toimestaan tai kuoltua on luovutettava toiselle. Erityisesti valitetaan monelta ta- holta sitä surkeaa tilaa, johon metsänvartijain perheet jou- tuvat, kun vartija kuolee tai joutuu kykenemättömäksi tointansa hoitamaan, joUoin torppa, kuten sanottu, on uu-

145

delle metsänvartijalle luovutettava. Metsähallitus on tosin metsänvartijain leskille hankkinut jonkun pienen raha- määrän, mutta väitetään, että ne jäävät useinkin vaivais- hoidon elätettäviksi, ellei ehkä leski mene pian uusiin nai- misiin henkilön kanssa, joka hyväksytään metsänvartijaksi, tai jollei entisen vartijan pojista joku oteta metsänvarti- jaksi, ja näin kuulutaan toisinaan tehtävän pelkästä sää- listäkin, ettei perhe joutuisi torpasta poishäädetyksi.

Metsänvartijain palkkaedut, noin 100-200 markkaa vuodessa, paitsi virkatorppaa, jota vartijan on kunnossa pidettävä, ovat kieltämättä pienet. Mutta ajatellaampa, että heidän palkkansa korotettaisiin keskimäärin 200 mar- kalla, joka tekisi 800 vartijaa kohti vuosittain 160,000 markan lisäraenon valtiolle. Olisiko tästä 160,000 mar- kan vuotuisesta menon lisäyksestä vastaavaa hyötyä met- sänvartijatoimen parantamisen suhteen? Tuskin nykyisiä metsänvartijoita, Jos saisivatkin tuon lisäpalkan, voisi käyt- tää suuresti muuhun kuin nytkään ja tuskin metsänvarti- jatorpat rakennusten tai viljelysten puolesta tulisivat pa- rempaan kuntoon. Edelleen metsänvartijain perheet, kun he vartijan kuoltua joutuvat pois torpasta, jäisivät samoin kuin nytkin metsähallinnon ja vaivaishoidon niskoille ja säälistä edeskinpäin täytyisi pitää metsänvartijoina sem- moisiakin, jotka näyttäytyivät kykenemättömiksi toiraeensa.

Näin ollen ja koska parannusta metsänvartijatoi- messa tarvitaan, on nostettu kysymys metsänvartijalaitok- sen järjestämisestä sähen suuntaan, että metsänvartijator- pat ylipäänsä verotettaisiin tavallisiksi kruununmetsätor- piksi ja että ylimääräinen metsänvartijatoimi, joka vastaa nykyistä metsänvartijatointa ja käsittää pääasiallisesti var- tijapiirin suojelemista luvattomalta hakkuulta ja kuloval- kealta, annettaisiin joUekin vartijapiirissä asuvalle sopivalle kruununmetsätorpparille, joka tästä toimestaan saa metsän- vartijapalkkion. Nun pian kuin hän näyttäytyy kykene- mättömäksi toimeen tahi kuolee, siirretään toimi ja sitä seuraava palkkio toiselle kruununmetsätorpparille, ja yli-

10

146

päänsähän tämmöisiä torppia nykyaikana jo on verraten runsaasti. Eihäii myöskään sillä seikalla ylimalkaan ole suurta merkitystä, siirtyykö täten vartijan asuntopaikka muutamia kilometriä sinne tai tänne, pääasia on, että saa- daan luotettavia miehiä. Noin eivät metsänvartijain per- heetkään joutuisi metsähallinnon ja vaivaishoidon elätet- täviksi, kuten usein nykyään, vaan saisivat edelleen pitää torppansa. Tietysti poikkeuksia paikkapaikoin, missä torp- pia ei ole, täytyisi tehdä ja edelleen pysyttää metsänvar- tijatorppa semmoisenaan.

Tämä koskee niitä metsänvartijoita, joita meillä njrt on noin 800 ja joilla ei ole mitään erityistä oppia met- sänhoitotoimissa ja joilta ylipäänsä ei voida sanottavasti muuta vaatiakaan kuin vartiopiirinsä suojelemista kuloval- kealta ja haaskuulta. Mutta metsänhoitomme kehitystä varten tarvitaan sitäpaitsi kuhunkin hoitoalueeseen opin- käyneitä metsänvartijoita työnjohtajiksi metsätöissä ja nun hyvästi palkattuja että he aina voivat oUa metsänhoitajan käytettävinä töihin hoitoalueessa. Tästä lähin tulee met- sänvartijakouluista 25 oppilasta vuodessa ja pian toivot- tavasti 40, siis 10 vuodessa 400. Näin ollen ei enää liene vaikea saada koulunkäyneitä vartijoita kruununmetsiä var- ten. On ajateltu että näitä asetettaisiin aluksi 2—3 ku- hunkin hoito-alueeseen (otaksuen myös että pohjoiset hoi- toalueet pian tehdään pienemmiksi). Palkaksi näille kou- lunkäyneille, joita voisimme erotukseksi nykyisistä ylimää- räisistä sanoa varsinaisiksi metsänvartijoiksi, annettaisiin esimerkiksi 800 markkaa ja missä mahdollista on asunto ilman sanottavia viljelyksiä, kun tätä ei voida antaa, 100 markkaa vuokrarahaa. Leimaustyöstä heille ehkä voitai- siin maksaa päiväpalkkaa, kuten nykyisille metsänvarti- joille, jotenka heidän koko tulonsa vuodessa lähestyisi 1,000 markkaa ja olisi siis nun riittävä, että täydellä syyllä voisi vaatia, että he käyttävät aikansa yksinomaan virka- tehtäviinsä kruununmetsissä.

Tämmöisiä n. s. varsinaisia metsänvartijoita tulisi aluksi asetettavaksi kaikkiaan ehkä noin 160, jotenka koko

147

vuütuinen lisämeno heidän palkkaukseen tekisi noin 140,000 markkaa. Tämä kyllä on suuri metsähallinnon menojen lisäys, mutta näyttää täysin puolustettavalta ja oikeutetulta kun ottaa katsantoon sen parannuksen, joka sen kautta epäilemättä saataisiin aikaan kaikkien tnetsä- töitten toimittamisessa ja ohjaamisessa ja ehkä myös met- sänsuojelemisessa.

Kysymyksen pohjusti myös Herra J. Juselius kuten seuraa:

Haaraosastomme on tämän kysymyksen suhteen jo esiintuonut käsityksensä kokouksessaan Oulussa v. 1900 ja arvostellessaan v. 1902 kruununmetsäkomitean mietin- töä, otaksuen kruununmetsien vartioimisen otoUisimmin olevan järjestettävissä siten, että vastedes hyväksytään va- kinaisiksi metsänvartijoiksi, kunkin hoitoalueen tarpeen mukaan, sopiva määrä koevuotensa palvelleita, vuotiaan metsänvartiakoulun käyneitä metsänvartiakokelaita. Haa- raosaston oletan kyllä edelleenkin kannattavan jotenkin samaa käsityskantaa, mutta kun toivomuksemme ei näyt- täydy olevan niinkään toteutettavissa, saattanee hyvinkin, ainakin välimuotona ajatella metsänvartiatoimen niinkin järjestettävän kun Metsähallituksen puolesta on pohjustaen esitetty. Olosuhteiden luulisin kuitenkin edeliyttävän seu- raavia muodosteluja tarpeen vaatimiksi.

Ehdotetut vakinaiset metsänvartiatoimet muistuttavat epäilemättä suuresti metsänpäällysmiehistämme, näiden al- kuperäisessä muodossa, joUoin viimeksimainittujen varsi- naisin tehtävä oli olla metsänhoitajan kaikkialle käskettävä ylempi metsänvartia, mutta minkälaisiksi ja mistä syystä metsänpääUysmies-toimet ovat nykyisiksi muodostuneet, on sanomattakin meille jokaiselle tunnettua. Pää-asia vaan on, että Jos metsänhoitajassa on miestä pidättämään avuk- seen saamansa vakinaiset metsänvartiat herrastumatta työ- intoisina, häneltä itseltäänkin käy sopivasti uudelleen muo- dostetuUa hoito-alueella koko lailla enemmän vaatiminen. Mutta ottaen huomioon, että eläminen sekä matkustaminen täällä pohjolassa käy kalliiksi, en usko ehdotetun palkan

148

hyyryrahoineen riittävän. Otollisimmaksi tavaksi lisätä sitä otaksuisin myönnytyksen, että vakinainen metsänvar- tia saakoon työtä tehtyään leimauksesta, hakkuiden var- tioimisesta sekä latvasten karsinnasta lautamiesten toimia vastaavan erikois palkkion samoin kun sijaismetsänvar- tiatkin.

Ylimääräisten metsänvartlain asutuksen suhteen ölen kyllä pohjustuksen kanssa yhtämieltä siinä, että ylimalkaan on suotavinta hylätä lunastetut metsänvartiatilat, mutta ei heti, vaan vähitellen, siten, että täysin palvellut, itsensä kunnostanut ylimääräinen metsänvartia vasta saakoon ti- lan metsätorpaksi verotettuna omakseen ansionsa mukaan joko aivan lunastuksetta tai kohtuuliisin lunastuksin. Sen ehdotuksen, että ylimääräiset metsänvartiat pää-asiallisesti valittaisiin vartiopiirin kruununmetsätorppareista, en sitä vastoin otaksu ylimalkaan johdattavan tyydyttävään tu- lokseen. Ensinnäkin on tietääkseni monta vartiopiiriä, joissa on ainoastaan yksi tai kaksi torppaa joten vaiitse- mis mahdollisuus on liian pieni ja jos jokunen torppa lisääkin löytyist, ovat useastikin näiden asukkaat sellat- sessa sukulaisuus y. m. riippuvaisuus suhteessa koko alueen asukkaisiin, että muuten sopivakin toimintakyky supistuu mitättömiin. Nyt mainitussa tapauksessa on epäilemättä otollisinta valita aivan syrjäisen, mutta noin menettelemi- nen on taasen osoittanut tuottavan sellaisen vaikeuden, ettei kunnollinen metsänvartia kohtuullista vuokraakaan vastaan ole tahtonut saada itselleen asuntoa ja vähän palkkansa tueksi on hällä joutoaikana sitäpaitsi ollut vie- läkin vaikeampi saada työansiota ja, nun ollen, melkein poikkeuksetta 120 markan, vuotuisen hyyryrahan nauttiat sittenkin ovat pyytäen pyytäneet saada sen siaan asutta- vakseen vakituisen metsänvartiatorpan, jossa joutilaat ajat- kin raataen tulisivat heitä hyödyttämään.

Näin esitettyäni usean ylimääräisen metsänvartian huolet ja toivomukset sen johdosta, ettei heillä ole virka- asuntoa, pidän sittenkin, kuten edellä jo ölen sanonut,

149

varsinkin ylitnääräisiin metsänvartioihin nähden suotaviin- malta, että luovutaan varsinaisista metsänvartiatorpista, mutta sen sijaan pyydän esittää erään toisen menettely- tavan, jota noudattaen luulen toivottuun tulokseen päästä- vän. — Syrjästä valittu ylimääräinen metsänvartia oikeu- tetaan saamaan vuosittain 100 markkaa hyyryrahaa, jonka hän kantakoon sittenkin, jos hän omin varoinsa lunastaa piiristään jonkun metsätorpan asunto-oikeudet tai jos hän sopivan tilaisuuden sattuessa ottaa perustaakseen uudis- metsätorpan, niutta kumtnassakin tapauksessa on hänen torpastaan suoritettava säädetty veronsa.

Herra K. Forsström: Yleisesti tunnettuhan on, että metsänvartiain nykyiset palkkaedut ovat nun huonot, et- teivät ne riitä edes yksinkertaisimman elämän toimeentu- loihin. Tosin metsänvartiatorpat, jossa niitä on kunnolli- sia ja liyvin viljeltyjä, tuntuvasti metsänvartiain tuloja lisäävät, niutta eivät kuitenkaan siihen määrään, että met- sänvartiat siten eläisivät sivutuloja hankkimatta. Ja täl- laisia metsänvartiatorppia on harvassa, muutamissa hoito- alueissa tuskin yhtään. Ne vaatimukset, jotka metsänvar- tioille näin ollen voi asettaa supistuvat vähiin ja kuitenkin vaatii metsätalouden kehittyminen yhä eneneviä toimia metsänvartioiltakin. Jo nykyinen metsäntuotteiden vähit- täin myyminen, joka useissa piireissä nousee vuosittain jopa kymmenien tuhansien markan arvoon ja joka enem- mäkseen tapahtuu nun pienissä erissä, että yhden ostajan lasku nousee usein ainoastaan 50 pennistä kahteen mark- kaan, pakoittaa metsänvartian varsinkin kevätaikaan, keli- rikon kestäessä pitkät ajat keskeytymättä olemaan virka- toimissa. Näitä muutamin paikkakunnin vielä suuressa määrässä lisäävät luvattomat, monilukuiset metsänraiskauk- set, kulovalkean sammuttaminen ja muut erilaiset toimet. Tehtävänsä suorittaa toinen metsänvartia huolella, toinen tavalla, miten niistä vähimmäUä pääsee, eikä metsänhoi- taja useinkaan pienempiä huolimattomuuksia voi rangaista, kun luotettavimpia huolimattoman sijalle ei ole saata-

150

vissa. Monta monituista kertaa ovat metsänhoitajat koet- taneet saada metsänvartiain palkkaetuja paremmiksi, mutta turhaan. Kun Metsähallitus nyt kiertokirjeessään ehdottaa metsänvartialaitoksen uudelleen järjestämistä, on toivotta- vaa että se lähemmässä tulevaisuudessa aikaansaadaankin. Metsähallitus ehdottaa, että nykyiset metsänvartiatorpat metsänvartiain palkkaetuihin kuulumasta poistettaisiin, ne kruununmetsätorpiksi nykyisille haltioilleen veroittamalla, että hoitoalueisiin asetettaisiin koulua käymättömiä met- sänvartioita kahdensadan markan rahapalkalla ja sitäpaitsi ammattikoulun käyneitä kaksi tahi kolme jokaiseen hoito- alueeseen 800 — 900 markan rahapalkalla.

Metsänvartijatorpista on haaraosaston kokouksissa usein mainittii ja tultu siihen päätökseen, että ne nykyi- sen luontoisina ja monessa muussakin suhteessa ovat so- pimattomat ja usein aiheuttavat sekä torpasta poisjoutu- van perheen suureen köyhyyteen joutumisen, että ikäviä oikeudellisia rettelöitä. Tosin hyvät torpat, kuten jo en- nen mainittiin, lisäävät metsänvartiain tuloja, mutta sitovat myös samalla ja ainakin osaksi hänet maanviljelys ja mui- hin talontöihin. Kannatan sentähden täydellisesti Metsä- hallituksen ehdotusta metsänvartiatorppain poistamisesta.

Jos sama määrä kouluuttamattomia metsänvartioita uuden järjestelmän mukaan asetettaisiin, kun niitä tähän saakka on ollut ja ainoastaan 200 markan rahapalkalla, ei niiden palkkaaminen lisäisi menoja entistä suuremmiksi, vaan vähenisivät ne päin vastoinj sillä rahamäärällä, joka vuosittain uhrataan metsänvartiatorppain perustamiseen ja ylläpitämiseen. Mutta varmaa on, ettei kahdensadan markan vuosipalkalla, ei ainakaan Oulua pohjoisempana saa kyke- neviä ja huolekkaita miehiä näihin toimiin. Jo tavallinen talon renki saa paitsi täydellistä ylöspitoa 300—400 markkaa vuosipalkkana ja päivätyöläinen ansaitsee 2 — 4 jopa 5 markkaan päivältä. Toisekseen on mahdotonta, huoli- matta siitä, että uusiin hoitoalueisiin asetettaisiinkin paitsi

151

edellä mainittuja vielä 2 — 3 kouluutettua metsänvartiaa, supistaa edellisten toimia ainoastaan kulovalkean sammut- tamiseen ja metsänraiskauksen estämiseen. Nykyisin on pohjoisissa hoitoalueissa metsänhoitajilla apulaisina usein kaksi metsäpäällysmiestä. Kuitenkaan eivät metsänhoi- taja metsäpäällystniehineen keväisin kerkiä ulosantaa liki- mainkaan kaikkia vähittäin myytyjä metsäntuotteita, heillä kun on sitäpaitsi samaan aikaan muitakin tehtäviä, ja jää pienempien puitten ulosanto siten pää-asiallisesti metsän- vartiain tehtäväksi. Samoten vaatii tällaisten puitten met- sästä Otto ja vedätys huolellista peräänkatsomista, jottei metsä vahingoittuisi eikä luvattomuuksia tapahtuisi. Näitä toimia eivät vähälukuiset kouluutetut metsänvartiat paraalla tahdoUakaan kerkeäisi tehdä, vaan runsas osa tulee edeskin- päin alempipalkkaisten toimiin kuuluvaksi. Ja kun tnetsän arvo nousee, on metsien vartioiminenkiu aina huolellisem- maksi saatettava ja kykeneville päälleluotettaville henkilöille uskottava. Kun tällaisia kuitenkaan kahdensadan markan vuosipalkalla pohjois-Suomessa ei ole toivottavissa, eikä toi- sekseen valtioltakaan palkkaetujen parantamiseen kovin suuria uhrauksia voi vaatia, olisi mielestäni metsänvartiain lukumäärä joka hoitoalueessa vähennettävä noin puoleksi nykyisestä, mutta vuotuinen rahapalkka korotettava viiteen- sataan markkaan. Valtion menot eivät siten tuntuvasti isonisi, kun huomioon ottaa sen vähenemisen, jonka torp- pain kunnossapitokustannuksien poistaminen synnyttäisi. Ja varmaa on, että yksi kyvykäs, ahkera ja verrattain hy- väpalkkainen henkilö toimii hyvinkin saman verran kuin kaksi huoletonta, toimestaan välinpitämätöntä huonopalk- kaista.

Kouluutettujen metsänvartiain suhteenkin lienee pi- temmälle ajateltuna sopivinta, että heille annetaan ainoas- tean rahapalkka eikä virkatorppaa. Niitten tarpeellisuu- desta jokaiseen hoito-alueeseen ei liene kuin yksi mieli, nimittäin että ne ovat jo hyvinkin tarpeen vaatimia ja so-

152

pivana pidän myöskin Metsähallituksen ehdottamaa luku- määrää.

Ehdottaisin sentähden:

että nykyiset metsänvartiatorpat, missä niitten sen- kaltaisina edeskinpäin pysytfäminen ei ole aivan vfilttä- mätöntä, veroitettaisiin niitten nykyisille haltioille kruu- nunmetsätorpiksi;

että jökaiseen hoito-alueeseen asetettaisiin kouluut- tamattomia metsänvartioita noin puoli niitten nykyisestä lukumäärästä 500 markan vuosirahapalkalia;

että jökaiseen hoito-alueeseen paitsi edellä mainit- tuja asetettaisiin ainakin kaksi kouluutettua metsänvartijaa 900 markan vuosirahapalkalia;

että metsänvartijatoimet täytetään ainoastaan toistai- seksi, eikä vakinaisesti, mutta muutoin samalla tapaa kuin taiiänkin saakka;

että metsänvartijain entinen ohjesääntö tulee edel- leenkin voimassa olemaan eli että metsänvartiain, toisin sanoen, tulee seurata kaikkia metsänhoitajan virkatoimessa antamia määräyksiä;

että metsänvartioilla on sama oikeus kruununmetsä- torppien perustamiseen kuin muillakin henkilöillä.

Tämän viime ehdotuksen ölen katsonut tarpeelliseksi siitä syystä että alempipalkkaisiksi metsänvartioiksi on otet- tava hakijoista kunnollisin henkilö, olipa hän kruunun- metsätorppari, tahi ei, sekä siitäkin, että metsänvartioille, varsinkin kelvollisille voi syntyä hankaluuksia sopivan asunnon saamisesta.

Herra J. Nordensvan piti sopimattomana, että met- sänvartijat omistivat torppia, he kun sen takia aikaa voit- taen yhä enemmän kehittyivät maanvitjeliöiksi, joka hai- tallisesti vaikutti heidän virkatehtäviensä suorittamiseen. Sanoi kokemuksen osoittaneen, että niihinkin verrattain vähäisiin töihin, joihin nykyisiä metsänvartioita käytettiin, kuten esimerkiksi leimauksiin y. m.» joista he kumminkin saavat erityisen päiväpalkan, heitä kesäiseen aikaan, jolloin

153

kiireelliset toukotyöt heitä torppaansa sitoivat, oli monesti miltei mahdoton saada. Kannatti muuten mitä asiassa ennen oli esiintuotu.

Herra K. Forsström yhä puolusti mitä ennen oli lau- sunut torppien suhteen. Piti samoin kuin herra Juselius luultavana, että virkaansa innolla hoitavan metsänvartian oli taloissa vaikea saada asuntoa ja taas toiselta puolen oli vaikea saada kunnoliisia miehiä metsänvartioiksi ellei niille myönnetä oikeutta hankkia itselleen kniununtorppaa, ainoa keino heidän päästä täysin riippumattomaksi paik- kakuntansa asukkaista. Huomautti, että metsänvartia, joka virkatehtävänsä laiminlyö maanviljelyksensä takia samalla on näyttäytynyt kelpaamattomaksi toimeensa ja voidaan siitä täydellä syyllä eroittaa.

Herr A. Vinberg ansäg i likhet med Herr Norden- svan att ifall skogsvakt eger torp, arbetet ä jorden ofta inverkar hindrande ä tjensteutöfningen. Framhöll därjemte att i rätt mänga revier det skulle falla sig svärt att fä lämp- liga torp för skogsvakterna.

Herra K- Moring: pidän puolestani kuten Herra Nor- densvan lausui sopimattomana, että metsänvartia on maan- viljeliä. Ölen etenkin kuluvan kesän ajalla ollut tilaisuu- dessa kokemaan kuinka vaikea maanviljeliä-metsänvartiaa kiireenä työaikana on saada varsinaisen virkansa puolesta liikkeelle. Pidän kumminkin minäkin mahdoUisena, että kunnollisen metsänvartian voi olla vaikea saada asunto- paikkaa paikkakunnallaan asuvilta, jonka vuoksi ehdotan, että metsänvartijat asuvat jonkinlaisina mäkitupalaisina kruunun maalla ilman muuta maanviljelystä kuin pieni peru- namaa. Vielä ehdotan sen johdosta, että koska virkateh- tävät isomman tai pienemmän käsikaupan takia varsinkin, voivat olla isostikin suuremmat yhdessä piirissä kuin toi- sessa, palkkaedut tasattaisiin työhön nähden tavalla tai toi- sella, jommoisena mainitsen esimerkiksi ostajan velvoitta- misen metsänvartijalle maksamaan jonkun määrätyn pro- sentin tavaran hinnasta korvaukseksi hänen toimestaan.

154

Herta J. Nordensvan: ettei hänkään vastusta asun- non myöntämistä kruunun maalla, ainoastaän sitä, että metsänvartia on maanviljeliä vaikka aikansa luonnoUisesti siihen ei riitä.

Herr G. O. Valiin: ansäg att skogvakt ej bör besitta kr.torp, emedan hans derä bedrifna jordbruk hindrande inverkar pä hans tjensteutöfning, men ansäg äfven han, att vakterna, för att undvika ett beroende af befolkningen, skulle tillätas anlägga och besitta exetnpelvis backstuga. Dock skulle fortsättningsvis skogvakter tilldelas hyresme- del. Nägon minskning af vakterna ansäg tal. ej lämplig emedan arbete för dem nog finnes synnerligen med hand- försäljning i hvars bedrifvande en intensivare hushällning nödvändiggör en reform i det den nu använda mer eller mindre aproximativa uppskattningen af varan mäste vika för noggrann uppmätning.

Herr T. A. Heikel: ense torde alla vara därom att vära skogvakters nuvarande löneförhällande äro ytterst otillfredsställande och tarfva en snar reformering. Närmast skulle denna genomföras genom att helt enkelt höja lö- nerna, men da viktigt är att det sker med minsta möjliga förhöjning af budgeten för skogvaktarinstitution, mäste denna utväg förkastas. Da emellertid mäste medges, att revieret vida bättre betjenas genom färre ordentligt aflö- nande, dugande skogvakter an flere odugliga med smä af- löningar künde saken regieras sälunda att af nuvarande bevakningsomräden tvä eller flere sammansläs och vak- ternas antal dymedelst minskas, hvilket skulle tilläta en väsentlig förbättring af de qvarblifnas löner. Nödigt finner jag äfven att bostadsfrägan ordnas pä satt, som ej ställer skogvakten i beroende af befolkningen, men olämpligt anser äfven jag vara att jordbruket i allt för hög grad tager hans tid i anspräk. Komiten för den obesuttna befolkning har i sitt betänkande föreslagit bildande af parcellägenheter med en äkerjord af 2 hektars areal och finner jag lämpligt att skogvaktarebostadsfrägan loses i enlighet med detta

155

förslag. De nuvarande skogvaktaretorpen motsvara ej sitt ändamäl och understöder jag i frägan om deras framtida användning, herr Juselius', anseende att de vid omda- ningen tili kr.torp äläggas i lag stadgad skatt. Föröfrigt finner jag det af Forststyrelsen gjorda förslaget lämpligt att i Praktiken genomföras, vill blott nämna att jag för min del som framtida lön föreslär 500 mk per är.

Herr 0. O. Valiin förordade Forsströms förslag, att skogvaktaretjensterna tillsvidare besättas ad Interim. För- enade sig med Heikel ang. bostadsfrägan.

Herra K- Forsström vastusti vuokrarahan myöntämistä metsänvartioille ja piti ainoana oikeana, että kaikki heille tulevat rahalliset edut kulkevat palkan nimellä.

Herra Juselius huomautti että Metsähallituksen tar- koitus ehdotuksellaan muuttaa nykyiset metsänvartijatorpat kruunun torpiksi kuin myös kruunun torpparien käyttä- mistä metsänvartioina oli muun muassa suojella metsän- vartioita ja heidän perheitään toimeensa kykenemättömiksi käytyään joutuma^ta vaivaishoidon niskoille, joka oli hei- dän ainoa turvansa, torppansa kun menettävät. Metsän- vartiapiirien yhdistämistä ja siten niiden suurentamista vastusti puhuja. Mielestään olivat ne jo ennen paikoin liiaksikin isoja etenkin kulovalkeiden suhteen ja piti suo- tavana että ylimääräisten vahtien lukumäärä olisi suuri niitä kun verrattain vähäisellä rahapalkalla saataisiin jos esimerkiksi saisivat verotta asua omistamaansa torppaa.

Ehdotusta, että metsänvartioille myönnetään oikeus omistaa kruunun torppia kannatti puh. senkin vuoksi, että heille tuleva rahapalkka silloin voitaisiin määrätä pienem- mäksi. Talon toimet heitä ei estäneet virkatehtäviään täyt- tämästä. Leimaukset torpille, käsikaupan yhteydessä ole- vat toimet y. m. toimitetaan enimmäkseen syksyllä ja sei- laisina aikoina, jolloin kiireellisimpiä maan töitä ei ole ja sitäpaitsi voipi metsänvartia omat työnsä järjestää tavalla tai toisella kun hänelle aikanaan töistä ilmoitetaan.

156

Herr A, Vinberq: frarahöll att afsigten vore ä en del orter i norra Finland dar storskifte nu pägär ombilda krono- torpen tili hemman, hvadan förslaget att tili skogvakter använda kronotorpare derstädes af sig sjelf förföll.

Herr Iv. Snellman: nykyisten vartiatorppien sopiraat- tomuudesta on paljon keskusteltu ja yleisesti on myön- netty, että ne eivät täytä tarkoitustaan. Niiden n)^ ehdo- tettu muuttaminen kruununtorpiksi on mielestäni hyvinkin sopiva ratkaisu niiden vastaisesta käyttämisestä ja sama on ajatukseni ehdotuksesta, että vastaisuudessa kruunun- torppareita käytetään metsänvartioina. En ole huomannut että maanviljelystoiniet olisivat metsänvartioita hidastutta- neet heidän virkatoimiansa suorittaessa, vaan päinvastoin on minun kokemukseni se, että ennen käytetyistä ylim. vartioista paraat ovat olleet kruununtorppareita. Sitäpaitsi on monessa hoitopiirissä hyvinkin laajoja ihan asumatto- mia aloja ja on sopivan asunnon saanti täUaisilla paikoilla vaikea ellei vartiat saa omistaa krnununtorppaa. Raha- palkaksi ylim. vartioiUe ehdotan 200—400 markkaa lisäyk- seksi nykyiseen palkkaan ja arvelen heidän palkkaetujen näin järjestettynä olevan sopivat.

Mitä kouluutettujen vartijoiden suhteen tulee, hyväksyn Metsähoitohallituksen ehdotuksen, sekä mitä niistä edelliset puhujat ovat lausuneet. Tahdon vaan mielipiteenäni mai- nita, että heille kuten nykyisille vartioillekin suoritetaan erityinen palkka leimauksista, hakon valvonnasta y. m. töistä, joista monestakin ostaja on velvollinen kustannuk- set suorittamaan.

Herr K- Moring motsatte sig äfven förslaget om be- vakningsomrädens förstorande da de ställvis äro mycket spridda.

Herr G. O, Valiin framhöll, att da afsigten är att använda extra vakterna uteslutande tili att skydda revie- ret mot äverkan och skogseldar denna del af reviersköt- sein blefve proportionsvis för kostsam, synnerligen som under sednare tider säväl äverkan som skogseldar före-

157

komma raycket säUan. Ansäg olämpligt att kronotorppare användas som skogvakter.

Puheenjohtaja R. MontelL loi ylikatsauksen keskus- telusta ja tuloksena siitä huomasi voitavan jotenkin yh- teensovitelia keskusteluissa lausutuita eriäviäkin tnielipheitä. Ensihnäkin ovat kaikki yhtämieltä siitä, että jokaiseen hoitoalueeseen ovat Metsähallituksen mainitsemat koulu- tetut metsänvartijat, 2 ä 3 hoitoaluetta kohden, sangen ter- vetulleet ja näkyy ehkä niille esitetty palkkakin 1,000 mk. olevan ainakin ensi aluksi sopiva.

Mitä Sitten entisten metsänvartiain, jotka vast'edes sijoitettaisiin ylimääräisen vartian nimellä, asuntosuhteista ja piireistä on keskusteiussa lausuttu, näkyy siinäkin suh- teessa voitavan tulla yiiteensointuvaan tulokseen, kuin vaan huomataan keskustelun pääsuunta, nimittäin että nun pian kuin hoitoalueet täällä pohjoisessa saadaan jaetuiksi voi- daan heti paikallisolojen vaatimusten mukaan soveltaa var- tioimisen järjesteleminen. Nun tulisivat sopivammat enti- sistä metsänvartijatorpista olemaan edelleensäkin metsän- vartiain asuntoina, jota vastoin tarpeettomat voitaisiin muo- dostaa kr. m.- torpiksi, kuten ja on useiden kanssa tapah- tunutkin.

Toisissa kohdissa voisi kyllä käyttää kr. m. torpparia tai muuta sopivaa henkilöä metsänvartiana, kuin vaan ei maanviljelys ole torpassa niin laaja, että se tulisi olemaan haitaksi. Vielä on lausuttu, että paikoin tulisi tarpeelli- seksi antaa vartian, jolla olisi vaikea saada asuntoa, tai Jos asianhaarat muutoin vaativat, rakentaa itsellensä asunto eli mäkitupa, johon on ehdotettu pari hehtaaria viljelys- maatakin ja vieläpä voisi löytyä joku joutoniittykin kr. maalla hänen käytettäväksi. Tämä asunto olisi hänen itse rakennettava ja siitä syystä annettava hänellekin vuokra- raha (jota metsänvartiapuustellissa asuva ei saisi), jotta jos eroitetaan virasta, hän (mäkituvanrakentaja) ei ole oikeu- tettu vaatimaan korvauksia, vaan saa asua perheineen edes- kinpäin rakentamassa asunnossaan. Nämä kolme asunto-

158

muotoa voinee siis yhtaikaa sovitella toistensa kanssa sen keskustelussa lausutun mielipiteen mukaan, että uutta var- tiojärjestelmää esitettäessä kussakin hoitoalueessa paikal- lisolojen va^timukset huomataan; siihen suuntaan voi nähdä keskustelun myös viittaavan, mitä vartiopiirien yhdistämi- seen tai suurentamiseen tulee, jota kuitenkaan ei pidetä yleisesti suotavana, kun piirit täällä ovat enempi laajat.

Mitä lopuksi palkkakysymykseen tulee, nun on se kysymyksen pää-perustus, sillä ilman parannettuja palk- koja ei voi metsänvartiaston paremmalle kannalle järjes- tämistä ajatellakaan. Tämä on keskustelun yksimielinen suunta ja ydin. Palkan suuraus näkyy yleisesti katsotta- van pitävän olla tiäillekin metsänvartioille kaikkiaan aina- kin noin 500 markkaa vuodelta, jotka vartijat kuitenkin ovat käytettävät kaikkiin tarvittaviin toimiin ei ainoas- taan varkauksia ja kulovalkeaa valvomaan, vaan myös vähinmyyntii.n, puutavaran ulosannon ja mittauksen ohessa oleviin töihin, joista kaikista töistä piiriensä rajoituskin on katsottu riippuvaksi.

Jos jossakin erittäin tärkeistä syistä, kuten suurem- pien metsäraiskauksien y. m. tähden tarvitaan, ei edeskin- päin liene estettä esittämästä määrärahaa varavartioiden palkkaamiseksi senlaisiin kohtiin hoitoalueista, missä tila- päinen tarvis vaatii.

Vielä ölen keskustelun kestäessä huomannut esitetyn (metsätaksaattori Moring), että vartijat, joita, kuten tun- nettu, on pakon vaatima rasittaa enemmänkin vähittäin myytyjen puutavarain näyttämisessä, mittauksessa y. m., voisivat saada jonkun sopivan palkkion, ehkäpä ostajalta. Kun tunnettu on kuinka epätasaista näiden virkailijain vir- kavelvollisuuksien täyttäminen on, koska toiset ovat alin- omaisesti sidotut piirinsä käsikauppojen valvonnan ja mit- tauksien takia, jota vastoin toiset ovat toimessa ainoas- taan piirinsä vartioimisessa, nun ja kun kohtuuttomalta näyttää näiden alhaisten virkailijain suhteen, joiden aika on kallis, että virkarasitus on liian epätasaista, vaan palkka

159

yhtäläinen, näkyy syytä olevan tarkemmin ottaa keskus- teltavaksemme, millä tavoin tämä epäkohta voitaisiin sii- hen suuntaan kuin taks. Moring on maininnut järjestää.

Herr T, A. Heikel: ansäg liksom Herr Valiin att, om de föreslagna extra vakterna vore afsedda blott tili bevak- ning mot äverkan och skogseldar, de i sädant fall blefve onödiga, da sädana företeelser numera pä fä undantag när höra tili det förgängna. Da tal. föröfrigt ansäg vara out- redt huruvida tvenne skolade vakter vore tillfyllest för utförande af samtliga i revieret pä dem ankommande ar- beten, ansäg han lämpligt att extra vakter fortsättningsvis finge utföra äfven andra arbeten, men framhöll tillika att föreslagna lönen i sädant fall vore för liten. Med tidigare gjorda förslag att skogvakterna skulle erhälla extra aflö- ning för diverse arbeten s. s. stämplingar m. m. förenade sig tal. men fann olämpligt att denna för arbetet med hand- köpen utginge engäng för alla bestämda % af varans värde utan kotitudinära begränsningar.

Herra /. Snellman piti luonnollisena, että ylimääräi- siä vartioita käytetään ei ainoastaan vartioimaan hoito- piiriä kulovalkealta ja raiskausta vastaan, vüan kaikenlai'< siin muihinkin toimiin joita he ennenkin ovat suorittaneet. Palkat heille regleerataan silloin, kun uusi järjestys toimeen- pannaan, jolloin huomioon otetaan itsekullekin kuuluvan alan ja työn suuruus, jotka tulevat vaikuttamaan palkka- etuihin.

Herra J. Juselius: ei kannattanut ehdotusta, että yli määräisten vartioiden palkat korotettaisiin, vaan voitaisiin heille, jos heitä käytettäisiin muihin kuin vartioimistoimiin kuten leimauksiin y. m. maksaa eri palkka näistä. Käsi- kauppa puh. mielestä ei tulisi vastaisuudessa tuottamaan sanottavasti suurempia tehtäviä koska mielestään kehitys kulki ja olisi koetettava kulettaa siihen suuntaan, että se viimein kokonaan loppuisi jota vastoin yleismenekki olisi kohotettava paikallishuutokauppojen kautta.

Puheenjohtaja huomautti, että tosin monessa vartio- piirissä ylim. vartioiden ainoa työ tulisi olemaan vartioi-

minen, joka tuottaisi iiseiokin yltäkyilin tehtivää sekä. ccä Hallitaksen tarkoitus ei oUut kobottaa heidia palkkofa liioin eotisestä, vaan asunto-olojen järjestämisen saada eti> dotuksen mukaiseen suuntaan.

Herra K. Forsström lausui mielipiteenäan, etti piirieis hoidossa metsäohoitajalla olisi isompi bydty, jos konlao- tettujen vartioiden Hsdksi asetettaisiin väbempi mäirft ylin. vartioita riittävällä palkkaeduilla ja näibin virkoihin ocet- taisiin myöskin mnita sopivia henkilöitä ktiin kninniin toip- pareita. Lisäpalkkio-ehdotusta puh. ei puolastanaL Etc kin sopimattomana piti ebdotuksen, että korvaaksena kaupan yhteydessä olevista toimista sttorittaisi ostaja joa- kun prosentin tavaran hinnasta, koska vartia siten joa- tuisi bänestä riippuvaksi. Kun pub. kumminkia piti var- Diana että työt paikoin tulevat olemaan sanottavastikin suuremniat kuin toisin, ehdotti bän, että vartiopiirien alan suuruus määrättäisiin niissä löytyvän työn mukaan, ja siten yhtäläisj'ys tehtdviin näfaden saavutettaisün. Käsikanpan puhnja ei luullut vähenevän, koska talolliset oval ybä enem- man pakoitetut tarvepuutaan kruunulta ostamaan ja taas toiselta puolen yhä järkiperäiseoimäksi käypä metsänboito aikaansaa isoraman käsikaupan, kantoja, lahopuita y. m. sellaista pientä tavaraa kun on myytävänä.

Herr T. A. Heikel sade sig under diskussionen hafva law en ny syn pä frägan och anforde: Om omregleringen af skogvaktareinstitutionen ej kommer att genomföras in- nan revierdelningen blifvit gjbrd, torde föreslagna 2 ä 3 skolade skogvakter per revier vara tillfylles för att utföra förekommande forstnärliga arbeten. Att enbart för skyd- dande af revieret mot numera sällan förekommande äver- kan och skogseldar aflöna en mer eller mindre stör Stab extra vakter anser jag blefve alltför betungande, och tror jag den delen af revierskötseln lämpligare kunna ordnas genom beviljande af extra anslag, tili belopp mot- svarande de nuvarande skogvaktarenas löner och med rättighet för forstmästaren att använda dessa anslag för

161

ändamälet i enlighet med de lokala fordringarnas kraf pä skärpt bevakning.

Ordföranden: Föreslagna 2—3 skolade skogvakter per revier torde ä trakter med lifligt handköp och goda afsättningsförhällanden ej motsvara behofvet, hvarför för- slaget om extra vakter med förbättrade löneförmäner bör b'eaktas. Emellertid anser jag äfven det af föregäende tal. förslagna arrangeraentet lämpligt i revier, dar extra vak- ternas arbete inskänker sig tili enbart bevakning.

Herra J. Juselius mainitsi, että palkkoja ennenkin on tasoitettu myöntämällä uutterille metsänvartijoille jon- kunlaisia lahjapalkkioita ja ehdoitti, että samaa tapaa jos- sain määrin vastaisuudessakin käytettäisiin.

Kun ei kellään oUut asiassa muuta esiintuotavaa ja kun tehty ehdotus ponnen laatimisesta raukesi esiintuotu- jen mielipiteiden ja ehdotuksien, jospa pienempiinkin eroa- vaisuuksiin nähden, päättyi keskustelu ja jäi vastaukseksi kysymykseen. Asiasta syntynyt pöytäkirja päätettiin pai- nattaa ja ote siitä lähettää Metsähallitukselle ja kaikille metsänhoitajille.

Kokouksen ohjelmassa löytyvät kysymykset olivat

nyt kaikki pohdittu, vaan metsänarvostelija K. Moring'in

pyynnöstä otettiin vielä keskustelun alaiseksi kysymys:

Onko suotava ja missä määrin, että kruu-

nunmetsissä oleville torpille lohkastaan haka-

maita.

Pohjustuksena lausui Herra K- Moring: Useasti kuu-

lee ammattimiesten lausuvan toivomuksena, että järjestyk-

sen saavuttamiseksi kr. torppien hakkauksien suhteen olisi

välttämätön, että kullekin torpalle, läheiseen ympäristöönsä

lohkastaisiin oma palstansa, joka hakamaan nimellä luo-

vutettaisiin torpalle tarvepuun hakkuuta varten. Metsän-

arvostelijoille on annettu määräys muun muassa tehdä

ehdotukset hakamaista ja on tässä suhteessa ehdottaen

11

162

määrätty että nuo alat tehtäisiin 15 ja 20 ha suuruisiksi. Kokemus, johon ölen tuUut nun hyvin ennen kuin myös tänäkin kesänä, osoittaa, että kr. torppien läheisessä ym- päristössä oleva metsä jo entisinä aikoina on siksi tarkoin hakattu, että se useammasti on aivan riittämätön torpan tarpeisiin etenkin kun se ei sisällä kaikkia niitä eri kokoisia ja laatuisia puita, joita talossa tarvepuina tarvitaan. Jos mieli myöntää torpille sellaiset palstat, että ne niistä kaiken tarvepuunsa voivat saada, on ne tehtävät paljoa isommat kuin 15—20 ha aina torppaa kohden ja epämääräistä on sittenkin, tulisiko nuot uudet hakamaat nun käytetyksi, ettei jonkun ajan kuluttua metsä niissä olisi riittämätön ja uudelleen pakon vaatimana palattaisiin entiseen tapaan. Mieles- täni on sopivampi, että torpille myönnetään oikeus poltto- puikseen edelleenkin ottaa lehtipuuta sekä havupuuta märiltä mailta ja, että heille rakennuspuut leimataan, vaan kielletään kaikki mäntypuun hakkaaminen kangasmailta.

Herra /. Snellman kannatti ehdotusta ja ilmoitti, että järjestelmä nykyisinkin on sellainen. Mäntypuun hakkaa- minen kangasmailta on peräti kielletty.

Herra K- Moring sanoi huomanneensa, että joskin sellainen sääntö on olemassa, sitä kumminkaan ei ole noudatettu ja piti luonnollisena että kr. torppari olisi veN vollinen suorittamaan ainakin taksan mukaisen maksun puista, jotka hän luvattomasti on hakannut.

Puheenjohtaja ilmoitti että sellaisia tapauksia ovat metsänhoitajat käsitelleet kuten ainakin metsänraiskauksia. Tavara on otettu takavarikkoon ja asianomainen kr. torp- pari haastettu oikeuteen.

Herr T, A. Heikel ansäg likasom Herr Moring till- delande af hagmarker ät kr. torpare ätminstone i norra delen af landet stöta pä rätt stora svärigheter och fann det af Herr K. Moring gjorda förslaget beaktansvärdt. FramhöU emellertid omöjligheten för revierförvaltaren, att

163

medhhina utstämplingen för samtliga torpen, da i en del revier finnes ända tili 200 toip, hvarför en del af detta arbete borde lä öfverlämnas ät skogvakter.

Herra J. Juselius piti ehdotuksen hakamaiden myöri- tämisestä torpille varsin kannatettavana ja voitaisiin ne mie- lestään järjestää samaan tapaan kuin sotilasvirkataloilla. Sanoi huomanneensa, etlä 20-30 ha olisi tavallisissa oloissa, kyllin riittävä hakamaaksi. Oli mahdoton meidän oloissa kaikin paikoin ehdotusta toteuttaa kun torppien läheisyy- dessä ei ole sopivia maita, vaan missä se voi tapahtua oli hakamaa lohkaistava.

Herra K> Forsström huoraautti, että kun nyt kysymyk- sessä olevat hakamaat eivät olleet tarkoitettu viljelysmaiksi, vaan ainoastaan torppien tarvepuun hakkaamista varten sopivia maita kyllä kaikkialla löytyisi. Ehdotti että metsä- palsta erotetaan torpille, vaan jos tässä ei löytyisi kaikkia tarvittavia puita niitä muualta lainattaisiin.

Puheenjohtaja: mitä keskustelun kuluessa on esiin- tuotu osoittaa, että yleensä on huomattu hakamaiden tar- peellisuus, vaan tekevät asianhaarat paikoin aatteen toteut- tamisen mahdottomaksi. Ehdotan sen vuoksi kaikkeen ennen esiintuotuun nähden, kuin myös oman mielipiteeni mukaisesti, että asianomaiset mstsänhoitajat kukin piirinsä suhteen tekevät ehdotuksensa ja että näiden penisteella hakamaita lohkaistaan, missä asianhaarat sen suinkin myön- tävät.

Hyväksyttiin vastaukseksi kysymykseen.

§6.

Haaraosaston kokous päätettiin ensi kesänä pitää Tor niossa.

Aika ja paikka kuin yllä.

In fidem

/C. A, Fellman.

I Luentoja ja esitel- miä

Hakkaus-suunni- telmia

CO

©

>

^^ S

s

o a 'S*

CA

S

'S

c

Hehtaaria joille on

kylvetty tai istu-

tettu

I I

I I I I I 2 I

I I I

I I I I I 2'

I I il

I I M

8

lO

0/

1

8

I I

O!^ t>- h* — ' Q

I s

g o B 2

>

P

s .^^

CO pC

O

o

s

CO

'*-

O

B

o

3

CO

5 g

I I

8

00

2^2 oft«-.*

MIM

• • 3 •

c c 'iS

, CA CA CO

5 3 d g.

S.= 5 5 S &

c o

Yhteensa päiviä

'SS 32

iS o -9

3 (U^

-^ ^ B -23 E bc

, ^ .2, o S E •©

5 CiS CO

■^11 1

_^ CO e -s C S2 c -^

1^l£

CO "^ 0»

«> • :S E S§

.S •* CO

> 2 to ^ :§ .« g'o

-2 c E

4SÜ E

-*-• CO

il >>3	1 El
'^ O.
. «0	>>c:
S w	CO
0 J)i
-itf 15
<V M
ciS	0)
il	:s

C «5 ji

ü tS 3 . ti 3 « P

> ^^ -

>, c ^-^

Er3 ♦-

»3 rt ü ^ 22 Q.T3 O

:^^*^ CO

O T? ra JS ^ >

s

s

Matka-päiviä

Toimitus-päiviä Toimituksien luku

Ol

c

JCO

' I

E

3

H

E

c

«6

c

B B

63

w

	Hehtaaria joita !		«	cS-	o
	•toimitukset ovat kfl-;			o	a
	' sittäneet				"^
	- ■			"^
	! C		s	s	ö
	V			Tj«	•«t
	1- : |5	1			^	O
* CO		s	g Q 00 1^ Ig 00 g CO
o 05	: £			oo"to cm"	1	^
				cc^		JS
						-^
• > a	1 S 1 g c 'S		o"		i		^
a	1 -^		o	<=>. -i « -l lOOOO o	1
o 38	c?5
« 3 1 = 3 g	1 1	B >> C	lillJjll 523««J3«a>w'e3	1 5
n istu eto-	11	1	c
	' e	B	c-S c S S
.22 >	1		>• 3	inj r
distyksen Yhtee	1 1	3 C 11	s- . J ■Sä 1?	-3 c - 'S S •«» <^ |E-3|Eü-ac	i2 3 3 St 's
		' i|	p	o
5 O		■ ^1	3 C			a.
e KB	: Yhteensä päiviä	^	(C	2	E
CO	1 - ■ ■'				B
t;	Matkapäivia	'^	^O	8	S
S					g: 3
! Toimituspäiviä	t^	o	8
i	! Toimituksien luku	CN|	lO	»—1
9
C/)	' 1 c
	X9 X9	c	B	B
	-^	.2	^	3
		o	^	O.
	1	5	S	>

Huom.!

Johtajan Fil. T:ri A. Blomqvist vainajan entiset op- pilaat ovat maalauttaneet hänen kuvansa. Samalla on pää- tetty monistaa mainittu kuva heliogravyreinä, jotka suu- ruudeltaan tulevat olemaan 26x22 sm. Heliogravyrikuvan voi saada jokainen, joka on ottanut osaa kuvan maalauksen kustantamiseen lähettämällä yhden markan postinierkeissä, sekä muut halulliset lähettämällä 1 markan 25 penniä. Kuvan on maalannut Taiteilija E. Järnefelt, heliogravyrit tehdään Tilgmannin kivipainossa Helsingissä. Tilaukset ja maksnt pyydetään lähettämään kernaiten ennen tulevan maaliskuun loppua osoitteella

K. 0. EIfving.

Metsänhoitaja. Helsinki, Raatimiehenkatu 4.

Obs.!

Forne elever tili aflidne Direktorn Fil. D:r A. Blom-

qvist hafva lätit mala hans porträtt Därjäinte har beslu-

tits att reproducera nämda porträtt säsom heliogravyr i

formatet 26x22 cm. Denna heliogravyr kan af dem, som

det önska, erhällas genom insändande af 1 Fmk. i fri-

märken för dem, som deltagit i bekostandet af porträttets

mälande, samt Fmk. 1:25 för andra intresserade, Port-

rättet är mäladt af Artisten E. Järnefelt, heliogravyren ut-

föres af Tilgmans lithografiska tryckeri Helsingfors. An-

mälningar jämte afgift torde benaget insändas halst före

utgängen af mars mänad tili

K. 0. EIfving.

Forstmästare.

Adress: Helsingfors, Rädmansgatan 4.

s