See other formats

Full text of "Kalevalaseuran Vuosikirja 2"

rq 



 



KALEVALASEURAN 
VUOSIKIRJA 


2 


1922 


PORVOOSSA 
WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ 



WERNER SÖDERSTRÖM OSAHEYHTIÖN 
KIRJAPAINOSSA, PORVOOSSA '1922 



KALEVALAN PA[VAl'A. 


PUHE KALEVALAJUHLASSA HELSINGISSA 28 P. HELMIKFUTA 19:11. 


Me vietamme helmikuun 28:tta, Elias Lönnrotin suuren 
elamantyön merkkipåivaa, kansallisena muistojuhlana. 
Mutta me sisallyUimme tahan juhlamuistoon paljoa enem- 
man. Me sisallytamme siihen ajatuksen kaikista niista suoma- 
laisen hengen saavutuksista, jotka ilmenevat rikkaassa kansan- 
runoudessamme ja kansantietoudessamme. Me sisallytamme 
siihen kaikkien niiden nimelta tuntemattomien yksilöiden 
pyrkimyksen ja ponnistuksen, jotka ovat olleet mukana luo- 
massa, tallettama::>sa ja jatkuvasti kartuttamassa niin hyvin 
kalevalaista runoutta kuin muuta suomen suvun yhteista 
henkista paaomaa. Me sisallytamme siihen ajatuksissamme kai- 
ken sen hengenviljelyn, jota on tarvittu kielen ja runon muotojen 
muokkaamiseen ja hiomiseen, myy tillisten ja runollisten mieli- 
kuvien, eetillisten arvojen ja pyrkimysten, tapojen, menojen 
ja pitamysten vaalimiseen ja kehittamiseen, sana!la sanoen: 
kaiken sen, mita suomalaiseksi perintakulttuuriksi nimitetaan. 
Me emme siis vieta nyt ainoastaan Kalevalan juhlaa, vaan 
yhta hyvin suomalaisuuden kahdeksansatais- tai miksei sen 
monituhatvuotisjuhlaa, jos otamme huomioon sen arvaamat- 
toman pitkan edellakayneen kehityksen, jonka tulos kaleva- 



(j 


V. TARKIAINEK 


lainen runous on, ja jos annamme aatoksemme lentaa ajassa 
taaksepain ja johdattaa mieleemme kuvan suomalaisheimon 
vael!uksista historiantakaisesta umpipimeastii kielellisen ja 
kansallisen erikoislaatuisuuden askel askeleelta yha kirkastu- 
vaan, yhii tietoisemmakf'i ja rikkaammaksi kayvaan taysi- 
valoon. 


Kansan muisti on rajoitettu, yksityisen viela rajoitetumpi. 
Se tarvitsee erikoisia aiheita ja valineita, joiden avulla se saat- 
taa tunkeutua edes jonkin matkaa menneisyyden hamaraan 
ja valaista sita nykyisyyden nahtavaksi. Kansanrunous on 
tuommoinen valine. Se on menneisyydestii kaikuva kansan 
aani. Se saattaa tarkkaavalle korvalle toisinaan tuoda sano- 
man kauempaakin muinaisuudesta kuin varsinainen historia 
kirjoitettuine todistuskappaleineen tai muinaistiede esinelöy- 
töineen. Ainakin puhuu se muutamassa suhteessa paljon sy- 
vempaa ja selvempaa kielta. Toisella tavoin ja toisessa mer- 
kityksessa kuin muinaistieteilijan lapioniskuista aukenevat 
vuosisatojen tasoittamat haudat kansanrunoudentutkijalIe. Ha- 
nen edessaan ei lepaa mykkina tuhkalajina ja kuolleina esi- 
neina jaannökset jostakin rodultaan ja kieleltaan epamaaraisestii 
ta kerrassaan tuntemattomasta kansasta, vaan runoudessa 
astuvat esiin maarattyyn kansakuntaan kuuluvat, maaratysti 
ajattelevat ja tuntevat sukupolvet, ja niiden keskella haah- 
mottuvat jo yksilöt persoonallisine luonteenpiirteineen, omine 
elamyksineen, toiveineen ja pettymyksineen. Ja nama ela- 
mykset ovat pukeutuneet kieliasuuIJ, minkå me tunnemme 
omaksennne. 


Suomen suvun ulkonainen historia entisaikuina on jokseen- 
kin iloton ja loistoton. Se tietaa kertoa paljon enemman ! ap- 



KALEVALAN P .ii.IV AN A 


7 


pioista ja menetyksista kuin voitoista tai valloituksista - ellei 
viimemainittujen joukkoon lueta niita rauhallisia valloituksia, 
joita esi-isamme ovat suorittaneet kuokalla ja auralla. Se tie- 
Uia kertoa siita, kuinka suomensukuiset kansaheimot ovat 
jo varhaisessa muinaisuudessa lohkeilleet irti toisistaan ja 
harhailleet erillaan Ita-Europan laajoilla lakeuksilla, vailla 
tukea ja turvaa, jopa ilman tietoakin toisistaan. Ja se kertoo, 
kuinka monet noista kansasirpaleista ovat olleet pakotetut 
siirtymaan syrjaan uusille, eramaisille asuma-aloille, elleivat 
ole tahtoneet tallautua vakevampien jalkoihin tai kokonaan 
hukkua vieraiden valtias pyy teiden hyvaksi, niinkuin eraat 
heimolaisistamme ovat hukkuneet tai parhaillaan ovat hukku- 
Inassa. 
Taman hajaantuvan, vaistyvan ja ylcpnsa passiivisuuteen 
viittaavan luonteentaipumuksen rinnalle kohottaa kansan- 
runouden ja kansantietouden tutkimus suomalaishengen his- 
toriallisista ilmauksista toiscn ja sille naennaisesti vastakkai- 
sen piirteen. Se havaitsee suomalaisessa luonteessa aktiivista 
voimaa, sailyttavaa kiinteytta ja alotekykyista omaperaisyyWi 
henkisilla aloilla: ei ainoastaan taitoa oppia ja omistaa kehit- 
tyneemmilta naapurikansoilta uusia sanoja ja kasitteita, uusia 
runokuvia ja uskomuksia, vaan myöskin kykya muokata ja 
kchittaa niita edelleen ja luoda uutta, jossa on omaperaisyyden 
leima. Kansanrunouden tutkija nakee, kuinka esi-isamme 
vaistyessaankin ovat sailyttaneet jotakin, kuinka he alistues- 
saankin usein ovat voittaneet jotakin - ei tosin sanottavasti 
aineellisia etuja, vaan henkisia arvoja ja perintöja - ja kuinka 
lw yksinaisina ja syrjaansysattyina ovat luoneet noista perin- 
nöista itsellensa oman laajan vapaavallan: runouden ja mieli- 
kuvituksen valtakunnan. Ja se on ollut taman köyhan ja kovaa- 
kukeneen kansan miltei ainoana onnenosana ja rikkautena 



8 


v . TARKIAINEN 


menneilla vuosi sadoilla. Siina on puhjennut ilmi nnn hyvin 
sen raskas kohtalontunto ja tyyni alistuvaisuus kuin myÖf;- 
kin sen mielen haltiokas nousu ja kirkas vastalause elaman 
ilottomuutta ja toivottomuutta vastaan; siina sen voimakas 
kaipuu, herkin ihanteen ikavöinti ja parempain onnentilojen 
odotus. Tammöisista suolIIalaisen mielen laikynnöista on vahi- 
tellen kasvanut ja kiteytynyt se kalevalais-kantelettarelainen 
laulu, jonka koko Suomen kansa on omakseen omistanut. 
jota se on uskollisesti tallettanut sukupolvesta sukupolveel1 
ja joka viela meidan paivinamme vaikuttaa historiallisena 
muistomerkkina kokoavasti ja yhdistavasti, herattaen meissa 
uskoa ja luottamusta taman kansan tulevaisuuteen ja sen ke- 
hityskykyyn. 


Kansanrunous on kansan menneisyyden aani. - Mutta 
missa on sen nykyisyyden ja missa sen tulevaisuuden aani? 
Missa se suomalainen laulu, joka nykyisin kokoaisi ja kohot- 
Laisi mielia ja joka viittoisi suuntia tulevaisuuteen? - Ovatko 
runoilijat ja tietajat vaienneet? Onko kansakunbl mykistynyt 
ja laulunvoima sen keskuudessa lakannut? 
Ei, varmasti ei. 
Suomen laulu humisee kylla meidankin yllamme ja ympii- 
rillamme. Se soi nykyisinkin, vaikka usein ehka hiljaa ja ikaan- 
kuin arastelien, keskella ain(
ellisten voiIllien sekavaa pauhi- 
naa. Tulevaisuuden aani soi runoilijoiden ja savelniekkojen 
aavistuttelevissa rytmeissa, taiteilijanakemysten syviIllIllissa 
sykahdyksissa. Se soi jokaisessa rinnassa, joka elavasti tuntee 
taman raskaan ajan painon, ti:iInan sodan karsiIllyksilla ja 
k,vyneleilla kyllastetyn maan odotuksen, taman vihan ja vai- 
non, itsekkyyden ja kateuden rikkiraateleIllan sukupolven 
syynalaisuuden. mutta joka silti uskoo ja toivuo ja toimii, 



KALEVALAN PAIVANA 



 


rakentaen luottamuksensa parempaan Ja puhtaampa:m Ja 
alttiimpaan ihmisyyteen. 
Tassa kaipuussa ja tassa uskossa tapaavat toisensa mennei- 
syys ja nykyisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Silla kaipuu on 
yhta ikuinen kuin ihmiskunta. Jokainen sukupolvi kantaa 
sita povessaan, ja jokainen suorittaa sen kannustamana te- 
koja, sita kesUivampia ja kauniimpia, kuta selvemmin ta- 
jut.tuina ihmisyyden suuret ja yhdistavat tarkoitusperat ovat 
niihin innostamassa. Ja milloin sama ihmisyydenpyrkimys 
valtaa yht'aikaa koko kansakunnan, siiloin syntyy sen kes- 
kuudessa ajatuksia ja tekoja, josta vievat sen kehitysta VOI- 
makkaasti eteenpain. 
Meidan kansamme on osoittanut kykya kasvaa tuon ikuisen 
kaipuun hengessa, runouden hengessa, sisaiseen omintakeisuu- 
seen. Se on, suotuisten sattumain tukiessa sen pyrkimyksia, 
taistellut itsellensa myös ulkonaisen valtiollisen vapauden 
ja riippumattomuuden. Olkoon sen suotu yha edelleenkiIJ 
sisaisesti seka ulkonaisesti kokonaistua ja lujittua ja kohota 
yha jalommin tayttamaan ihmisyyden velvollisuuksia itsessaan. 


V. Tarkiainen. 



ELIAS LÖKlSROTILLE KALEVALAN PAIVi\K1. 


PUHE LÖXNROTIN PATSAALLA 28 P. HELMIKCTTA 1921. 


T anaan, jolloin Suomen kansa ympari maatamme viettaa 
oman henkisen elamansa ylinta ja yhdiståvintå riemujuhlaa, 
viettaa se samassa rakkaimman poikansa, suurimman työ- 
sankarinsa ja parhaimman esikuvansa muistojuhlaa, Sinun, 
- Paikkarin Pojan, - Sinun eliimiintyöllesi pyhiteUya muisto- 
ja riemujuhlaa! 
Tana paivanii tahtoo myös Sinun työstasi syntynså saa- 
nui ja Sinun hengessasi eteenpain pyrkivii seura, Kalevala- 
f'Pllra, olla mukana Sinun kallista muistoasi julkisesti kunnioit- 
lamassa. Kauneimman vaatimattomuuden esikuvana Sina et 
itse, keskuudessamme elåpssasi, olisi mielinyt ulkonaiscn ylis- 
Ui.misen eleitii., mutta me tiedamme, ettå samoinkuin ymmår- 
"iL taman kansan ja sen kautta koko ihmiskunnan sielun kor- 
kpamman kaipuun osoittaa rakkauttansa, niin kiisitåt myös 
tiimån tunteitten ilmi Luomisen pakon. 
Emme usk(\ Sinun sieluasi kahlehdituksi kirjaan, sirlotuksi 
soittoon, pIIlmekå paloitetuksi puhceseen tai kivctyksi tåhån 
kiveen taikka vangituksi tåhan vaskeen, joka ulkomuotoasi 
psittaa, vaikka nåitten valineitten kautta ilmenet edessamme. 
Me tunnemme henkesi aatteen elåvana liekkinå palavan omissa 



ELIAS LÖNNROTlLLE KALEVALAN PAIV.ii.N"
 


11 


sydamissamme, jotka kiitollisuudesta, ilosLa ja rakkaudcsta 
sykkivat pitkin niita maan aaria, missii heimosi kieli elaa. 
Ja - annappa ajan kulua, ajan toisen tulla, viela on se 
piiiva koittava, jolloin Sinua ja Sinun löytiimiasi ikitietajien 
tietoja viela tarvitaan - kaukanakin, missa vain ihmisaivot 
viljeleviit tietojen hakemista, tarvitaan kuul('mil
si lauluniekko- 
jPll runoja viela muuallakin, missa ihmissydamet hakeva! 
ikuisen kauneuden onnea. 
Silla ne aarteet. ja niitten t1artciden syvat aatteet, jotka 
Sina Vipusesta pelastit paivan valoon, eivat ainoastaan ole 
f-,('mmoisinaan kuolemattomia, vaan kantavat katkössaan ituja 
ihmishengen korkeimmille pyrkimyksille. Sen Sina itse tie- 
sit paremmin kuin sanoissa voimme julistaiJ. - Elias Lönn- 
rot
 Kuvasi vaski ei ann<l vastausta sanoihimme, mutta hen- 
kesi ja työsi plava voima tuottaa meille sen vakaumuksen, 
pttii jo silloin kun hiljaisessa aherruksessasi rakensit suuremman 
patsaan kuin minka juurella seisomme, olit myös tietoinen 
toimesi arvon ikuisuudesta. Tiesit siita valmist.uvan omien 
heimojesi jalosukuisuuden eittamattÖman peruskirjan ja tunnus- 
kilven, joitten nojalla heille kerran on veraja aukeneva ihmis- 
kunnan aivuj'
n työtantereille ja sen sydamen kartanoille. 
Paikkarin Eljas! Hiemulla, kiitollisuudella ja hehkuvien 
Loiveitten tunteilla yhtyy Kalevalaseura Suomen kansan taman- 
paIvalseen kunnianosoittamiseen, ja laskee tr:rvchtipn Sinun 
muistoasi, t iiman seppeleen pabiJasi juurelle. 


_lhseli Gallen-Kallela. 



HUOKAAVAT KORYET. 


Run o-Karjalalle Kale,'alan piiiviina 1921. 


J.Uilii huukaa raskaasli Karjalan kaukukorvel? 
Ken luskan raaslamalla sen kuulla voi? 
Yön vallal uhkaa, vankuvi vainolorvel, 
miss' ammoin armas, kaikuva kannel soi. 
Oi, laulun maassa nyl mielel on alla miekan, 
ja missii kukkinul on runo kuololon, 
nyl varjoo kuolema kan:;an jo kannelniekan. 
Oi, kohlufa heltymiillömön kohlaion! 


Sill' ansainnulko se iskul on ilkivallan, 
elI' ihmisyyll' ikilauluin se seppelöi, 
eli' aurinkoisena, heljiinii mailla hallan 
sen henymvilja vir:;ikiis lU'ilimöi? 
Siks onko luskain malian se pohjaan juova, 
cll' ainaisen ilon heilli se helkkymiiiin, 
siks ilse sorluva, ellii sen loihlu luova 
loi aarleen ainokaiscn all' ilman liian? 


J uS Suomen surrll, jo:; riemuila suonee aika, 
kuin vangiluin savelsoinlluin se ilmi sois, 
kuin valjuna, ellei Karjalan kanneltaika 
sen sielulle lennon siipia suonul ois! 



HUOKAAVAT KORVEf 


Ja kauniimp' ihmiskausi kun kerran koiltaa, 
kun kalseen avarlaapi sen aamu uus, 
kun suuriaan suku ihmisen kunnioillaa, 
ei pienin Karjalan lie runoruhtinuus. 


On toisin luomios kuin tahan aikaan raakaan; 
vaan nyt, oi Karjala, raskas on lwhlevyös. 
Ny! murhan miekka ja pistin on pantu vaakaan. 
01' unia aamusi, tolla on lurman yös. 
Eik' auttajaa! On heikko heimosi kunlo, 
siks Suomen olsatiihden jo vieras vei. 
Ei lurvaajaa! On turta heimosi tunto, 
oman elsikkonsa aikaa se liennyl ei. 


Ja kuurol, kuurol on sorrollc Vienan suislon 
maan kansal muut. - Toki kerran 01' aika kai, 
jona sylfyii voi sydiin puolesta Hellaan muislon 
ja siiihkymÖÖn vapaultajasailiin sai. 
Nyl sorjan sorrunlaa vii kivalta ilkkuu, 
l'uoks saaliin kamppaillaan, mul ei kauniin II1l1ltn, 
ja ryöslökullat kiehloen kOJ'vaan kiikkuu, 
ei Karjalan kannel, virrel ei Fienansuun. 


Siis yksin kohden kolkkoa kiirsimys-yötas, 
sa heimon helmi, armas Karjala, kiiyl, 
vam heimohenkesi hehkuva liekki myöliis, 
I'ain kaukomielesi kalpenemallomal nayt, 
syvÖ sydamessiisi vain vliki V iiinöliiinen, 
mi Tuonen yöstiikin synlyja noulain nous, 
sa, joll' yli-inhimillinen, yksinainen 
on lai.
to, niin tolta kuin joustaa hcnkesi j(lll.
. 


13 



1ft, 


O. MANNINEN 


Kuin kiirsijiin ylviiiin, jonk' ikiluskan ammoin 
niiki Kaukason kalliol lai Hyrkaanian hyyl, 
niin Pohjan korvessa valtaan kaikkien kammoin 
sun henkesi syösseel yhl' oval ylhöl syyl: 
siks siiiilly on kiirsinliiiin se ja vainoon, vaivaan, 
eli' ylhöisiin sen Imololon kulsu on, 
eli' yöhön Pohjan :;e luonul on lulla laivaan 
ja mullan orjasla muovannul inelzmon. 


Sua siloo, myös sua, kultaisla kullaisempi 
iankaikkinen kahle Pohjolan kallioon, 
sun rinlasi riemu ja polilava luska, lempi: 
maa laallojf:n maire on kehdosla kalmisloon! 
Repi rintaas, kappaleeseen maleli kahleen 
viikivalta, mi Iwflwnkouransa syviiiin lyö. 
Jlut viel' ehyt Aiinisjiirvesl' on Pohjanlahleen 
lllles suuri, - on ennusfiil1finen ylliisi yö. 


Tilaani, l1ml lempein ja hurskain ja herkin heisfii, 
piiin pyslyin, Iwrkeampana kohlaloaan, - 
niin seisol yksin, missii on /rohlalos seislå, 
niin kiirsiii, kesliiii ol' arpasi ainiaan. 
Ja syylliiviisli, synkkiinii rinlas huokaa, 
jol' ei voi rielas sorlaja suostullaa: 
Emo 1vlaa, pyhii kaikenkalsoja Aurinko, luokaa 
Sf'n tuskaan kalse. ken vöiiryylfii körsiii saa! 


O. l'vlanninen. 



KALEV ALATALO. 


Kalevalatalo - Uiman jo v. 1911 virinneen ajatuksen esitti 
Alpo Sailo Kalevalaseuran perustajaisissa joulukuun 9:ntena 
1919. Se oli kaunis, pilvia pitava ajatus, johon kenties joku us- 
koi, mutta joka varmaankin useimmista tuntui saavuttamatto- 
malta unelmalta. - Ei kuitenkaan kaikista. Se j åi kytema
in 
jonkun mieleen, eika kulunut puoltatoista vuotta, kun siihcn 
tarttui rakennustaiteellisen tahdon ja t.aidon huipulla oleva 
mies ja - muutamien kuukausien innostuneen ja harkitsevan 
työn jalkeen - esitti hankin ajatuksensa, jonka paapaino ei 
ollut enaa ajatuksellisissa kuvitelmissa, vaan pohjapiirustuk- 
sissa, suurenmoisissa sivustakuvissa, lapileikkauksissa ja rrwh- 
tavissa kerroskuvissa. 
Tama mies on Suomen nykyisisUi arkkitehdeista laaja-aat- 
teisin ja suurpiirteisin, Eliel Saarinen. Mita hanen ehdotukses- 
taan sanottaneenkin ja mita han itse sanonee siita myöhemmin 
_ keskusteluun ja pohdintaan on aikaa, silla Kalevalatalon 
toteuttaminen ei ole ajan kysymys, vaan aikain kysymys -- 
kaikissa tapauksissa on myönnettava, etta hiinen asiallinen 
ehdotuksensa on antanut keskustelulle vakavan pohjan. lVIe 
olemme n a h n e e t eraan suunnitelman ja tiedamme myös, 
etta tama suunnitelma, j olla on taysin europpalainen ja nyky- 
aikaisiin edellytyksiin perustuva leima, voidaan rakentamalla 
toteuttaa. Ei voi unohtaa aatetta nahtyaan nama suurella 
eik- 
kaperaisyydella ja, emmekö sanoisi, loisteliaisuudella esitetyt 
piirustukset. 



16 


ONNI OKKONEN 


Jotta voisi osoittaa suunnitellun Kalevalatalon historialli- 
set edelUi.jat ja ne edellytykset, joiden pohjalta siihen verratta- 
vat rakennusluomaL ovat muualla nousseet, olisi syvennyttava 
rakennustaiteen suurten muistomerkkien syntyyn ja vai- 
heisiin. Kaikki tuo, mita luemme Egyptin pyramiideista, 
Aasian temppeleista, Kreikan ja Rooman mahtavista rakennus- 
sommitelmista, gotiikan ja renessanssin taivaita tavoittele- 
vista ja maailmoita uhmailevista kirkoista, kaikki tuo on sai- 
lynytta ilmaisua henkisesti voimakkaitten aikakausien ja kan- 
sojen ylevimmista pyrkimyksista ja saavutetusta taidolli- 
sesta tasosta. 
Kysytaan, onko meilla sellaista hengentahtoa ja ikuisuuden 
kaipuuta, joka voisi ylentaa mahtavan rakennusmuistomerkin. 
Onko meilla, meidan aineellisesti ja henkisesti ahtaissa olois- 
samme kerrankin suurta uskoa, epaitsekkyytta ja voimaa, 
joka, luotettavammin kuin kivimiehen tuet ja vipusimet, 
laskee perustuksen vuosituhantiselle rakennukselle? Onko 
meilla luotavissa terve ilmapiiri, joka tekee sen kaytannölli- 
seksi ja tarpeelliseksi ja antaa sille ehean henkisen sisallyksen 
ja kauneuden hohteen? 
Vaan mitka ovat Kalevalatalon paamaarat? »Kalevala- 
talO) lentokirjasessa lausutaan: »Kohoten siis suojaksi Suomen 
ja koko Suomen suvun historian ja kulttuurin tutkimukselle 
ja tahan perustuvalle taiteelle Kalevalatalo ikaankuin symboli- 
soi suomalaisen kansanhengen suurimpia saavutuksia, on kuin 
se paikka, jossa vuosituhantist'n työn tulokset kohoavat huip- 
puunsa.» - Kalevalatalo on oleva nain yhden suuren aatteen 
ja tata aatetta palvelevien ajatusten ilmaus ja yhteistyön 
tulos; kutcn keskiaikainen luostari tahtoo se yhdistaa opin ja 
innostuksen, työn ja hartauden, aatteen ja sen toteutuksen, 
eHiman ja taiteen. Se tahtoo olla, niinkuin joku British lVlu- 



,
 
I 
.,j 


-$".:'", :-Z- 


Kalevalaseur
tll vunsikirjd 2 - 
 


,'
 
"
 




, 


Ii, 


'" 
. 
i!'!" -'Ot. 
r':;" 
. t-- 


. 
" . '"'' 


.
 
c.'= i; . 
. .
: " ; 
.
 


te 


.;J 

 
:.::.-"'-t 
 ! 
t _
 . <. Y...-5:-
; 
l! 


\_1 - 
... 


"!, ," 
j 
 . - . 


'<. 


. ., 


'-= 

. 
'g. 


t ." 


...., 


-. - 
..1; 


I 
I .
 


.:--.....-.. 


.,: 
f-< 
0-1 

 
.....: 
o 

 
a.. 
gJ 
o 
::<: 
::<: 
....: 
....: 



 


:::i 
....: 
1- 
.-,: 
0-1 
....: 
;> 
'x1 
0-1 
....: 
::<: 



J8 


ONNI OKKONEN 


seum samalla kertaa tieteellincn tutkimuslaitos museomeen 
ja kirjastoineen, se tahtoo olla niinkuin keskiajan ja renessan..- 
sin temppeli, parhaan kansallisen taiteen, maalauksen, kuvan- 
veiston ja musiikin tyyssija. Se tahtuo olI;] vihdoin Suomen 
>}Pantheom>, lepopaikka niille, joidcn työ on pysyvimmin vai- 
kuttanut Suompn kansan menestykseen ja onneen. 


Suuret rakennusluomaL ovat syntyneet kansojen merkil- 
lisina ajankohtina. Jane katkevat aina itseensa - niin egyl'- 
tilainen pyramiidi, niin kristillinen temppeli - jonkun ke,.,- 
keisen ytimcn, minka ymparille kaikki tunnuskuvallisesti 
kiertyy ja kehittyy ja minka ylle rakennus kohoaa omaksi 
aatteelliseksi maailmakseen. 
Kalevalatalon taytyy, oman niIl1cnsa mukaisesti, sisaltMi 
se maailmankuva ja ydinajatus, joka on Kalevalassa keskei- 
sinta. Kysyttanee, onko tallaista perusrunkoö ja maailman- 
kuvaa olemassa ja mika se on. 
Semmoinen on tosiaankin nlp,massa. Se kasittaa taivaan 
ja manalan ja yhdistavana runkona on ajatus Sammosta. 
Tama ajatus on lahtöisin muinaisaikaisesta, jo assyrialaisilla 
ja babylonialaisilla tavattavasta tahtitaivaan tarkkaamisesta, 
mika on keskittynyt Pohjantahden ja sita ymparöivien tahti- 
sikermien luomiin, taivaan yli leviaviin ja sita kiertaviin ku- 
vioihin. Kahteen eri paataruun on tama tarkkaamincn anta- 
nut suomalaisessa vanhassa runostossa aihetta, runoelmaan 
Isosta tammesta eli rungosta ja runoelmaan sampaasta eli 
maailmanpatsaasta, joka kallistelullaan ja pyörinnallaan s)n- 
nytti lisaksi kasityksen maailmanmyllysta, mista ihmisten 
onni ja menestys oli riippuvainen. Suuren maailmanrungon 
eli maailmanpatsaan ylapuolella oli rakenteelliscna kupuna 
>}l,irjokansi>}, s. o. tahdillii varustettu taivas, ja alhaalla hauta- 



KAL EVAL ATAI.O 


10 


kammiona oli liekehtivan Pohjolan vaskivaara, kcskiaikaisten 
tarujen tuonela, johon sampaan j uun:t olivat kiinnitetyt. 
J ukin muinainen suomalainen runoilij a on, vanhoihin ta- 
rullisiin maailmankasityksiin perustuen, ottaen sankarikseen 
cntisia jumaluuksia ja niita inhimillisesti, runollisen koristef'l- 
lisesti kasitellen, luonut Samporunoelman, joka on, niin hau- 
rastunut ja himmentynyt kuin sen nykyincn sommittelu ja 
asu onkin, kuitenkin suurinta, mita noina aikoina on tlilla 
taivaanpuoliskolla luotu. Se on maailmanrunoelma, kaikessa 
koristeellisuudessaan ja hyvantahtoisuudessaan surullisen koh- 
talokas, niinkuin tiedamme Sammon pirstaleista. - Voisiko 
nyt, kysytaan, naista aineksista joku nykyaikainen rakennus- 
taiteilija ottaa lahtökohtia, luodessaan Kalevalataloa, suoma- 
laisen ajatuksen ja maailmankuvan pyhattöa. Ei orjalli
;psj,i 
jaljitellen, mista jo rakennustaiteen aine ja luonne kicltaa, 
vaan kristillisen tcmppelin tekijan tavoin tunnuskuvallisesti 
rakentaen perusytimen ymparille. 
Kalevalatalon piirustuksesta voi paatella, etta niiden tt.- 
kijli on.johtunut ensimaiseen ehdotukseensa enemman rakennlls- 
taiteellisia kuin runollisia teitii. Varmaankin han on b1 hj,Ollut 
siina kuvannollisesti esittaa yleisemmin Suomen luontoa ja 
kansaa, ja ilmaston ja maansuhteiden kaskyt ovat olleet maa- 
raaviii. moneen seikkaan nahden. Lahtökohtia ovat luonnolli- 
sesti myös tarjonneet taman maan jykevat ja korkeat keski- 
aikaiset linnarakennukset seka kirkot, ja tekijan koko laaja 
tuotanto ja kokemus on antanut ulkonaista tyylia ja suur- 
I liirteisyytUi. 
Tuntuu silta, etta vapaa rakennuksellinen mielikuvitus 
ja Samporunoelman maailmanrakennelma tassa jotenkin kos- 
kettaisivat toisiaan. Onhan Kalevalataloon suunniteltu )tuo- 
ncla), joka sisaltaisi viimeista lepoaaIJ nauttivien suurmies- 



20 


ONNI OKKONEN 


temme hautakomerot. Taalta »manalasta)}, Pohjolan kallion 
sisasta on kuviteltava vanhan maailmanpatsaan yhakin nou- 
sevan ja sen tahtikirjailtuna kattona on oleva Pantheonin 
valtava kupu! 


Kalevalatalo-ajatus saattaa, kuten yleensa suuraikeet, mo- 
nesta tuntua haaveelliselta. Muistettakoon kuitenkin, etta 
sen suunnittelussa on tyystin varteenotettu kaytannöllisten 
tekijain merkitys. Tulisihan talosta rakennusyhdistelma, 
jonka ensi osan pystyttaminen nykyoloissakin kysyisi ainoas- 
taan muutamia miljoonia markkoja. Rakennus kasvaisi tule- 
vaisuudessa suuremmiksi kokonaisuuksiksi sita mukaa kuin 
olisi edellytyksia suomalaista kulttuuritutkimusta varten suun- 
nitellun keskuslaitoksen laajenemiselle ja taloa kaunistavaiTI 
taideteosten kasvulle. 
Vaikka meilla on nahtavanamme taydellinen piirustus- 
ehdotus siita, miten rakennusyhdistelman eri osat liittyisivat 
toisiinsa, ei luonnollisesti voida unohtaa sita tosiasiaa, etta Ka- 
levalataloon verrattavien muistomerkkien historia on taval- 
lisesti sisaltanyt monia nimia. Eri kausien tyylit ovat pakos- 
takin rakennusta muovanneet ja uudet kaytannölliset tarpeet 
sita muutelleet. Vasta perinpohjaisen harkinnan ja kypsyt- 
telyn, kenties useidenkin miespolvien yhteisvaikutuksen kautta 
voi kasvaa rakennusluoma, jonka jokainen kivikin tuntuu 
aj atuspitoiselta. 
Tulkoon Kalevalatalosta tosi! Yletköön se meidan kan- 
samme hengen, parhaiden ajatusten ja nousun tunnuskuvaksi! 
Saakoon jo meidan aikamme suomalainen nerous, tieto ja taito 
olla Kalevalataloa luomassa ja löytamassa sen suojista tyys- 
sij an vakaalIe. hartaimmalle työlleen! 


Onni Okkonen. 



TIETJiJAN J/IUISTU. 


Lausuttu M. A.. Castrenin muistokiv('ii paljastettopssa 25 p. kesiikuuta 1921. 


Kivi, kerro, julista julki :5a, vakuus vasken, 
sUllr' eil' oli kerran raalaja Kalevan kasken. 
Sa vaipumatonla kuulula valloilusta, 
jo la saattanul ei pll1wlll1l'me, ei murhe musta, 
ei uhrit murtuval muul, (,i muun veren hinla 
kuin sen, jola altis l'ientöjÖn JU'hkui rinla. 
Sa lodista loisia kuin ajan houm htJlllwn, 
mi vannoo kaikkivaUaan lauman ja joukon. 
Tuo ilmi hdsulun, korkean hengen voima, 
työn harlaus, sankaruus valon hallioima, 
tie mahtajan, miltaellava main ja manterzn, 
lie aava, lmin konsanaan oli lip _Heksanlerill. 


Alitö Suomi OlS, mitö Suomesta missiiiin tielliiis. 
jos IÖÖll' ei lyö, vaan velttous voittoja vieilÖis? 
Karu Pohjan kulma vain, jJolon alla ankeen, 
yön pilkiin peiftiimii, laintllnul lalven hankeen 
Sen haaveel haipuis kuin suohallojen sumuun, 
sen voima kuin kohu koskien korpien hwnuun. 
Silii kaikki luiverlais vihaluulel Turjan, 
se nallJ'lll1a ois ja saaliina naapurin nurjan. 



22 


O. MANNIKEN 


.J a heimomme muu - kuin Sammun sa,.jelyn pi ,'slal 
on veljeslö /Jeljeen lundraa luhannel vi,.slal. 
Jii hrisi' uis maine, jos lieliijahengel ei IU'riii
, 
ikilieloja lois, suvun kehtonlllisloja ke,.ais? 


Pojan kasvoi puhjoinen maa, petrm lIlaa ja lel'l'an, 
jalun ja/rsajan, joll' oli johdalus ylha Minervan, 
uli kaukomieli, mi kannusli lwulwmiia,.iin, 
valon inlo, mi lui valon yön luhalvuulisrn iiii,.iin. 
1/ ain hetken hehkua sai syke pullla/Jan suonen, 
fJwn viihli srn lumma ja /Jiilea vil'ia Tuonen. 
lUU 1 ei mene 1\1analle mahli mahlajan 11lyöla, 
kuin Vainamön mirkka se halkoo usmaa ja yölii. 
1/ aikk' uinu" llup,mul valtias mullan unIa, 
uus ihmislirdon valkeni valtakunla, 
niiköl'Unla laajeni, lwrlwni Pohjan pieli 
ja slwrrni Suomen aale ja Suumen mieli. 


.Jalol muislosi, I;ansa, vaskisin palsain lJaali, 
leol poikies. joillen suu,.' uli sllll1lla ja maali. 
Sa niila juhlin ja virsin ja s('p]Jrlin vieUi. 
j'lyj uI suuremmin vielal sruralen sUlll'iesi liela. 
Ei pojilla pois ula alaa isien voilot. 
Vain alhul on ahlaat. Nouse, niin maiiriis un loilol. 
On maila I!allala vielö, on maailmoila: 
sa korpien /'Oula ja rinlojen /'Oula voila. 
Keviill'ainiol kiirehlii, valo Iwrke(l /Jaalii. 
Kay vaslaan valloja yön! Lain voiltaja laalii. 
Valon solaa kay, niin vapahdal sorreluila, 



TJETAP.N MUISTO 


niin hurhcncl itse, niin nostat, ei pulje muita, 
niin kasvlls; kariiull, vainios viljavuihlll, 
niin henkesi paita l'arllllU ja avaroitllu, 
sen iiiirilt' ellei Tnaillrrn vaipllu saata, 
ei J llmalan {laivan "(llkellS konsaal1 laala. 


(J. .Hanninen. 


er' 
...... 



REINHOLD VO

 BECKER KALEVALAN KOKOOK- 
PA
IJAK EDELLÅK

VIJ.A.J\Å. 


Reinhold von Beckerin ansiot suomen kieliopin kirjoitta- 
jana, kirjakielen puhdistajana ja Turun Yiikkosanomain JJt.- 
rtlstajana ovat suuret ja unhottumattomat. Mutta naiden 
lisaksi on hanella viela ansio eika suinkaan vahin; han on myÖs 
priis Kalevalan kokoonpanijan edellakavijöita. Aavistamatta 
ilmestyy Becker taysin kypsyneenii eturivin illiehena 19:IlIH'11 
vuosisadan toisen vuosikymmenen lopulla, suomalaisten opin- 
tojen kaydessa vilkkaammiksi Turun yliopistossa. Kysymme 
kuka, mista, silla itse miehen henkilöllisyys, hanen kehi- 
tyksensa ja luonteensa ovat useimmille meista tuntemattomat. 
Lönnrotin lausunto Uuden Kalevalan esipuheessa, etta muka 
Beckerin yritys julkaista Vainamöisesta kertovia runoja Turun 
Viikko sanomissa v. 1820 ohjasi hanet Kalevalan kokoonpanoon, 
tekee Beckerin toiminnan talla alalla mielenkiintoiseksi. Minka- 
lain en taman julkaisun esihistoria on ja miten Becker siihen 
johtui, on oleva tutkimuksemme esineena. 
Becker esiintyy suomalaisen kansansivistyksen ja suomen 
kielen esitaistelijana Turun Viikkosanomissa. Mista ovat 
hanen kansallis-isanmaalliset harrastuksensa lahtöisin? Etta 
alku niihin johtuu Savon saloilta, Kangasniemelta, jossa Becker 
lapsuutensa ja nuoruutensa vietti, pidan selvana. Sita todis- 
taa hanen tunnettu rakkautensa savon murteeseen. Mutta 



REIXHOLD V. BECKER KALEV. KOKOONPANIJAN EDELLAKAVIJANA 


'}
 

;) 


Beckerin historiallinen mielenlaatu on luullakseni hanet en- 
siksi kiinnittanyt kansaan ja kotoisiin muistoihin. Hanen 
Gananderin Mythologian lisissaan on useampia Mikkelin seu- 
tuihin ja Kangasniemecn kohdistuvia, kotoista tuntemusta 
Lodistavia tietoja; csim. Drahelinnan vieIa jokseenkin korkeilla 
muurinraunioilla kerrotaan kasvavan suuria koivuja, eraiiltá 
Kangasniemen salolta mainitaan kaksi Hiislampi nimista jftr- 
vea ja IIiienvuori, Puumalan Linn:lsalmcn a
irella jyrkasti 
jarveen laskeva Linnavuori kuvataan, kotipuolessa kuultuja 
kansantapoja selostetaan j. n. e. Uskottavasti on Beckerin 
kaynyt niin kuin monen kaukaa maaseudulta Turun yliopistoon 
opiskelemaan tulleen ylioppilaan: lapsuuden ja nuoruudcn 
muistot ovat yliopistokaupungiI1 yksinaisyyclessa kirkastu- 
neet, kauas jaanyt koti, kotiseutu ja sen kansa ovat esiin- 
tyneet kaipaavan mielikuvituksen varittamassa valaistuk- 
scssa kaikkia muita parempina ja rakkaampina. Tallaista 
paikallispatriotismia tapaamme Turun ylioppilaissa, se se 
oikeastaan ruotsalaisuuden kasvaessa piti yllii sita isanmaal- 
lista mielta, mika toisissa kypsyneemmiilla ialla puhkesi teoiksi. 
Missii maarin Porthan, Suomen historian isa, on teoksillaan 
ollui Beckerin herattaja ja ohjaaja historiallisiin tutkimuksiin, 
en tutkimatta asiaa voi sanoa. Tarkastellessa Beckerin v. 1813 
dosenttunria varten kirjoittamaa vaitöskirjaa »De ludis priscorum 
scandianorum palaestricis» 1- II (M uinaisten skandinaavien tais- 
t.cluleikcista) nakec, (
tta tekija on laajalti tutustunut Ruotsin 
historialliseen kirjallisuuteen, etenkin 18:nnen vuosisadan. Teok- 
sesta tuulahtaa vastaan tuolle vuosisadalle ominainen, vanhoi- 
hin lahtcisiin nojautuva kirjanoppineisuus, ja epaillen jaa 
kysymaan, mitenka tuollaisesta kirjatoukasta milloinkaan voi 
sukeutua eIavaan elamaan osaaottavaa miesta. Mutta vil- 
kaistessamme teoksen nootteja pistaa silmaan kaksi uuden 




G 


A. R. NIEMI 


aikakauden aamua ennustavaa nimeii, Ruotsissa v. l
ll il- 
mestymaan ruvennut aikakauskirja »Iduna» ja suuren saksa- 
laisen kansanherattajan, E. M. Arndl.in, Austerlitzin t.aistelun 
paivina ilmestynyt )}Geist der Zeib>, josta eras Arndtin muisto- 
sanojen kirjoittaja lausuu, ctta tiimii b
os takaa Arndtille ainai- 
seksi kunniasij an saksalaisen hengenelaman historiassa ja cttii 
se on palavan innostuksen tuote. joka on taottu ajan hehkuvalla 
alasimella (Robert Geerds, Ernst Moritz Arndt, s. H). Savo- 
lainen ylioppilas vanhalla Auran rannalla on sittenkin 
seurannut aikaansa paremmin kuin luulimmekaan. Hanta 
on lammittanyt Saksan romanttisen liikkeen eloonherattama 
kansallinen innostus. Götilaisen liiton aikakauskirjasta, Idu- 
nasta, puhui hanelle sellaisten Ruotsin suurmiesten kuin E. 
Tegn('rin ja E. G. Geijerin yleva isanmaallinen henki. Iduna 
kasitti historiantutkimuksen kansallisen itsetietoisuuden il- 
maukseksi; historiaticdf' oli syntynyt Ruotsin mahtavuuden 
aikana ja kuvasti kansan oloja ja damaa kaikissa vaiheissa. 
Naytteeksi, miten kauniisti Iduna kuvaa historian b
htavan, 
saakoon pieni otel:sen vihon alkulauseesta tassa sijansa. 
»Mita vahvempi ja oivallisempi se (nim. kansakunta) on. sitii 
mieluummin viivahtaa se kuvaansa katselemassa. Se nakee 
hamaran alkunsa, jossa satu eliia, joka johtaa sen sukuperan 
jumalien suvusta; 
w kuul(
(' kaukaisesta muinaisuudesta kielta, 
jonka aanen se viela tuntee: se katselee lapsuuden viau'omuut- 
tansa, nuoruuden huimuuksiansa, miehuudentekojansa, joiden 
viimeisei oksat pistavat valoon viela tana hetkcna; se nakec 
muinaisajoissa samoja piirteita, samoja katseita, saman hengen 
eri kohtaloissa, ja sanoo iloisesti itsetietoisena: sehan olen minib} 
(siv. 5). Arndtin t(
oksisLa taas kuohahti nuort.a lukijaa vas- 
taan vapautta janoova germaaninen henki, joka (
i tyytynyt 
vain ulkonaisten olojen muutokseen. vaan vaati koko ihmi- 



REINH. V. BECJ{ER KALEVALAN KOKOOKPANIJAK EDELLAKAVIJi\Nii. 'J7 


sen uudestaan syntymista; voimakas, terve, kansallishenki 
oli Arndtista kansojen turva. Tasta teoksesta tarkkaava korva 
ku uli keskelta aseiden kalskeen uuden aikakauden siipien 
f'uhinan. Becker on tuntenut toisenkin Arndtin teoksen, »Reis(
 
durch 
chwedeU» (Muin. muisto yhd. aik. XV, s. 159) 
Ettii. Beckeriin hanen kehitysvuosinansa maailmantapauk- 
set ja Ruotsissa alkanut isanmaallinen tutkimustyö ovat hf'- 
riittavasti vaikuttaneet, kay selvasti ilmi eraasta hanen luen- 
nm;taCJll, minka sisallys viittaa ilmeisesti toisen vuosikymmenf'll 
lopulle. Se on Gananderin vIythologian selostuksen yhteydessii 
(ks. edempana) ja kay tahan suuntaan: 


Paitsi mytologian lallteina ovat suomalaiset vanhat runot, synnyt 
ja luvut toisessakin suhteessa tarkea aafI'e; niissa on oikea ja alkuperainen 
slIomenkieli paraiten sailynyt, ja sitapaitsi niista saamme kasityksen siita, 
lIlilla sivistysasteella suoma1aiset olivat muinaisina aikoina, ennen ruotsa- 
laisen sivistyksen vaikutusta, seka kansakunnan vanhoista tavoista, sen luon- 
tl'esta ja elintavoista. Kaikki tama on sWi.kin tarkeampaa, kun ne ovat mel- 
kein ainoa lahde, mika sekin pian ehka kokonaan kuivuu Suomen sisa- ja 
pohjoisosissakin. Jokainen, I,enelle esi-isien miehekas luonne ja ihana kieli 
..ivat kokonaan ole yhdentekevat, tulisi sentahden pilaa )pium officium)inansa 
Ip:v hana velvollisuutena) kykynsa mukaan koettaa pelastaa sellaisia vanhoja 
pcrimatietoja katoamasta. T:ina aikana, jolloin suomalaiset ovat tullee1 
lahempaan yhteyteen isainsa entisten asuinseutujen kanssa, seutujen, joissa 
11l'illa viela on lukuisia veljia, pitaisi voida toivoa, etta nama jaannökset mui- 
naisajoilta voisivat herattaa suoma1aisten mielenkiintoa. Tammöisena 
aikana, jolloin, maaorjuuden poistettua, suomalaisten sukulaisille Viron- ja 
Liivinmaalla koittaa iloisempi ajanjakso, aikana, jolloin meilla tieteila niin 
suuresti suositaan, kehoittaa kaikki Suomen historian tutkimiseen. Olisi 
surullinen todistus siita, etta kansallishenkemme on kauan sitten sammunut, 
jos Suomen historian ja mytologian tutkimus ei tulisi Suomen nuorison 
lempiaineeksi, ja jos niilla myrskyilla, jotka ovat jarkyttaneet maanosaamme 
ja jotka naapureissamme ruotsalaisissa ovat herattaneet uutta intoa muinais- 
tutkimukseen, meihin olisi aivan painvastainen vaikutus. (Förelasn. i Fin- 
lands historia, ss. '.8-50.) 


Beckerin Viron kansaa koskevista sanoisLa naemme, eLLa 
hpraavii heimoushenki on hanen mieltansa lammittiinyt; ken- 



28 


A. R. NIEMI 


ties on tamii jossakin maarin pantava sukutraditsionien las. 
kuun, Becker-suku kun oli Itamerenmaakunnista lahtöisin. 
:vrilloin Beckerin suomenkielen harrastukset ovat alkaneet, 
emme VOI sanoa. Elamakerralliset tiedot mainitsevat, etta 
hanet nimitettiin historian dosentiksi v. 1813 ja saman tieteen 
apulaiseksi v. UH6. Eraat Arvidssonin sanat Crohnsille 9:ltii 
toukok. 1815 osoittavat, etta ratkaiseva kaanne Beckerin ela- 
massa on vasta naihin aikoihin tapahtunut: »r\pulainen Rancken 
kuoli muutamia paivia sitten. (Joh. Gust. Rancken, synt. v. 1784, 
hist. apu!. v. 1811, kuoli 1815.) Siita seuraa, etta Beckerista 
tulee historicus eikii matematiikan apulaista» (C. G. Estlander, 
Adolf Ivar Arvidsson som vitter författare, s. 10). Luultavaa 
niiin ollen on, etta Beckerin huomio on suomenkieleen alkanut 
suoranaisemmin kiintya vasta sen jalkeen kuin han virkansa 
puolesta joutui eri puolilta tarkkaamaan kansamme oloja 
ja elamisen ehtoja. Suomen kieliopin esipuheesta paattaen 
oli kaytiinnöllinen tarve lahinna syyna siihen, etta Becker 
ryhtyi uutta kielioppia laatimaan. Saman kieliopin omistus- 
sanoista nakyy kaksi muutakin vaikutinta: aidinkielen tutki- 
musta han piti voimakkaana aseena kansan sivistystason 
kohottamiseksi ja sen perinpohjaista taitoa valttiimattömana 
maan siviilivirkamiehille. Kun isanmaalliseL harrastukset 
Turussa alkavat toisen vuosikymmenen lopulla voimakkaam- 
min tunkeutua etualalle ja Rasmus Raskin kaynti Turussa 
hevaalla 1818 herattaa uinuvat henget, silloin on Becker osansa 
valinnut ja valmistautuu todenteolla työhön ja taisteluun, 
tehdaksecn ruotsinvoittoisen kirjakielemme kelvolliseksi aseeksi 
kansan ja korkeamman sivistyksen palveluksessa. 


Varsinaiseen aineeseemme kaantyessiimme kohtaa meita 
!'nsimaisena kysymys, milta ajalta ja mista Beckerin kansan- 



REINHOLD V. BECKER KALEV. KOKOONPANIJAN I<-DELLii.KAVIJA);';\ 2£) 


rHllOudenharrastukset johtavat alkunsa. Olen toisessa pai- 
kassa (Kalevalan kokoonp. 1, s. 25 ja seur.) osoittanut, mitenk
 
Porthanin jalkeinen kansanrunoudentutkimus Turussa alkoi 
kuuluisan saksalaisen kansanrunouden harrastajan ja julkaisi- 
jan J. G. Herderin kirjoituksien lukem;sesta innostunep.n nuo- 
ren ylioppilaan, A. .J. Sjögrenin, vaikutuks .
ta vuosina 181l 
ja 1815. Beckerin osuudesta tahan uudestaan eloon heriiiivaan 
liikkeeseen, jok::l ennen pitkaa tempasi pyörteeseensa monf't 
kansallisheng en elahyttamat l1uoret ylioppilaat, kuten Abra- 
ham Poppiuksen, K. A. GotUundin, G. F. Aminoffin, A. I. 
Arvidssonin, J. .1. Pippingsköldin, emme toistaiseksi tieda. 
Mutta lllultavinta on, etta Becker oli tastii liikkeesta sen alku- 
aikoina syrjassa. Kun Sjögren ja Poppius ktwaaJla 1815 miet- 
tivat, keitii. voisivat saada apumiehikseen runonkeruuseen, 
ajattelivat he Beckerin ystaviiii. Saveniusta, mutta, huomattava 
on, etta Beckeria ei Sjögren mainitse. Luennossaan kansan 
muistotietojen keruun tarpeellisuudesta puhuessaan ei B(
cker 
mielestani, kuten eclellii. olleesta selostuksesta nii.kyy, esiinny 
tuon suurempana asiantuntijana, vaan muistuttaa vanhempia 
tutkijoita, jotka luulivat kansanrunouden olevan aivan kuo- 
lemaisillaan, kuten J. J. Tengström Aurassa v. 1817 ja J. G. 
Linsen Mnemosynessa 1819 n. 61. 
Ei ole vaikeata ymmartaii., miksi Becker juuri v. 1819 
Hiht,ee liikkeelle. Ilmassa oli paljon sytyttavia aineksia. Nuore1 
kansanrunoudenkeraajat Sjögren, Pnppius, GotUund olivat 
kukin tahollansa tehneet kansan muinaiset runot tunnetuiksi. 
Arvidsson oli tulisen intonsa koko hehkulla ryhtynyt asiaan. 
Saksalainen toht. H. R. von Schröter puuhasi Upsalassa saksa- 
laisella kaannöksella varustettua suomalaista kansanrunokokod- 
maa, jonka Arvidsson maaliskuussa v. 1819 Mnemosynessii. 
ilmoitti tilattavaksi ja joka sitten syksyn tullen ilmestyi pai- 



.:0 


A. R. NIEMI 


nosta. Sitapaitsi levisi Turun yliopisto piireihin 1 ieto pohja- 
laisen laiikarin Sakari Topelius-vanllPmman runonk('rayksist
i. 
Kaikkialla siis vilkasta toimin taa. Toimintahaluisepn mieh('pn 
Uiman kaikIm taytyi vaikuttaa jULlI'i niin, kuin se nakyy yai- 
kuUanpen Beckeriin, joka SPlJl'CJ<Jvana vuonna Schröterin 
julkaisusta kertoessaan Turun Viikkosanomiss<.l huudahtaa: 
»Se olis hapf'ii, jos ei suomalaiset ite lictiiisi pitaa naita runoja 
k unl1iassa .» 
Mutta ennl'n muuta on Beckerille ollut ratkaisevaa håncn 
kasityksensa vanhojen runojen arvosta kielellisina, kansatieted- 
lisina ja historiallisina mllistomerkkeina kansamme menneiden 
vaiheiden valaisemiseksi, sitakin enemmiin kuin !,plattayisså 
oli niiden pikainen haviaminen varsinaisilla runomaillakin. 
»Monta Suomalaisten vanhaa tapaa ja viisautta kasitetiiån 
niista», lausuu Becker kirjoituksessaan Vainiimöisestii, Ilja 
niissa on Suomen-kieli oman luontonsa jalkeen niin somasl i 
lauluun sovitcUu, p,tta niista paraiten havaitaan ja tavataan 
Suomen kielen seka kauneus etta l'ikkalls dta myös sen sf'lya 
laatu» (Turun Viikkos. 1


O, n. 10). 
Kevaallii. 1819 Becker laksi tutkimusmatkaIlc, jolla hiilwn 
larkoituksf'nsa oli »hankkia tarkempaa tietoa suomen mul'- 
lpisiö, kansan lavoista ja luonteesta seka kel'ata suomalaisia 
runoja» (MlH
mos. 1819, liitI' n. 11). Matka kii\ i Pohjanmaan 
kautta Lappiin ja sielta Paltamon ja Kuopion kautta takaisin. 
Hunoja kf'rasi Becker tien varrella, missii. tilaisuutta oli, mutta 
kansan keskuudessa han siina tarkoituksessa tuskin liikkui. 
:\latkalla pohjoiseen han poikkesi Ulltef'n-Kaarlepyyhyn piiri- 
laakari Sakari Topelius vanhemman luo, joka omasta aloittees- 
taan jo vuodesta 1803 ja I>tenkin puolivalista loista vuosi- 
kymmenta oli vahin erm kaikenlaisi<.l suomalaisia runo- 
tuotteita kcrannyL Becker kiivi liipi TopPlinksen koktH'lnwt 



REII'<H. v. BECKER KALEVALAN TWKOONPANIJAN EDELLii.KAVIJ.ii.N."\ :11 


ja teki niista luettelon, joka vida on tallella Suom. Kirj. ;3PUl"rlll 
arkistossa. Mutta runoja ei han Topeliukselta tiilIöin saanti t, 
koskapa Topelius kirjeessaan veljelleen KustaalIe 25 p. lokak. 
1819 kertoo, etta apulainen v. Becker, joka kesalla oli kulkenut 
toht. Prytzin kan
sa Uuden-I\aarlepyyn kautta ja silloin teh- 
nyt luettdon hanen ruuoistaan, nyt, epahienosti kyllii (nu haJ' 
oblygheten aU af Illig begara) pyytaii hanelta hanen parhaita 
runojaan verratakseen niita omiinsa - ehtiakseen 11lClhdolli- 
sesti ennen tohL. O. Toppelius-vainajan v. 1896 antaman tie- 
don mukaan). 
Seuraava paikka, Illissa Becker matkallaan pohjoiseen sai 
runoja, oli Lohtajan pappila. Tiialla han tapasi vanhoja runoja 
rovasti Antti Törnucldilla (synt. 1748, kuoli 1820). Aikaisemmin 
luultiin Törnuddin kokoelmissa tavattuja runoja hiinen omibi 
keriiamikseen (ks. J. Krohn, KaI. tois., siv. H8), kunIles alle- 
kirjoittaneen v. 1897 onnistui LUflistaa, etta nama. saIlloin- 
kuin yliopp. Th. Reiniuksen runonkeruumatkaltaan v. 1852 
Luomat runot ovat kopioita Gananderin aikuisista kasikirjoi- 
tuksista, nahUivasti 1770-luvulta (Suomi III, 14). 
Beck(
rille, joka, kuten mainittiin, missaan tuskin val'sillai
ta 
runonkeruuta kansan keskuudessa Yl'ittikaan - olihan tehUixa 
vieHi uusi ja vahan koeteltu -, oli onni r:dclleen suosiollinen. Kau- 
kaa pohjoispsta, RovaniemclUi, han, naet, sai parhaan saaliinsa. 

-\sian kulkua voimme vielii seurata ed ella mainitusta Topeliuksl'n 
luona tehdYi"tii luettclGsLa. Siihen on Uecker T opeliukfcn ihnoi- 
tuksen mukaan Kalcvan))()jan runon jalkecn lisannyL, dtii 
Kalevanpojasta laului myös lukkari t
ulllH
rg piLkan runpJl, 
jcnka ('lika Yf\i sa
lda Ja<lkko Fdlnwnin kauUa. Gull};el'
, "li 
oikeastaan (;ullsh.n, oli Rovaniemen lukkari, jonka Topelius 
tunsi rokotusrnatkaltaan v. 1804. Hovanicmeen tultu3.nsa 
tiedusteli Becker lukkarilta run03, mik
1 nakyy luett,
ll1on .i
il- 



32 


A. R. NIEMI 


kecnpain lisatystii hU:JIllautuksesta, pttij [;.. ei osaakaan maI- 
nittua runoa. MuUa Gullsten osasi f3en sijaan pitkin runon 
Viiipiimöisp.stå ja muutakin. Becker sai omin korvin kuuJla 
taitavata kansanlaulajaa, joka muistista esitti pi.ö:imman siihl"TJ 
asti tunnetuista kertovLlisista runoist[" runon, joka oli kokoon- 
pano Viiiniimöisen polvenhaavarunosta, Laivaretkestii ja Kantp- 
leen synnysta. Tutkijaan, joka tunsi vain Pcrthanin ajan muu.. 
tamat harvat Vainiimöiscsta kcrtovat runot, oli runon vai- 
kutus varmaan valtava Gullsten, jonka alkuperáincn suoma- 
laincn nimi oli Kukkonpn, oli syntynyt Niskajoen kylassii 
Utajårvellii v. 1770, oli muuttanut '1uhokselta Hovaniemecn 
,- 1800, kuoli v. 1825. 
Lapista, jossa BfJcker on kaynyt ainakin Kittiliissii 
saakka, tapahtui paluumatka Kajaanin kautta. Paltamossa, 
liihell3 Kajaallia, tapasi Becker taasen pappismiehel1, 
jolla oli vanhoja j'unoj3 hallussansa, mm rovasti K. F. 
Al'jmelaeuksen. Aejmelaeukselta Becker sai toistakymmenUi 
vanhaa runoa, samoja, joita kuusi vuotta myöhemmin tunuettu 
láelentutkijamme A. J. Sjögren Paltamossa itselleen kopioi 
(k8. Suomi III, 15). Ni=iiden runojen joukossa oli m. m harvi- 
naincn Auringon- ja kuunpaiistöruno, joka Beckerin kokoel- 
mista varhain joutui Lönnrotilie ja sitii tietii Kalevalaan. 
Onko ja missii miiiiriD Beckerin loppumatkalta runoja siii- 
lyssa, on tietymatöntii. Mahdotonta on myöskin sanoa, ovatko 
ne muutamat runot, mitkii Becker itse ilmoittaa olevan Sa- 
yosta, tiillii matkalla keriittyjii vai aikaisempia. 
Runontutkimukselle vahingoksi ov
,t useimmat Beckerin 
alkuperaisistii kiisikirjoituksista hiivinneet; hancn runonsa tun- 
TIf-'mme pii aasiassa siita, mitå Beckerin omistaman Gananderin 
l\Iyth010gia Fcnnican viililehdille 0...1 kirjoitettu. Siinii on kaik- 
kiaan n. 60 vanhaa runon ja rnnonsipaktta. Ella Bc,'ker t.al- 



REINH. V. BECKER KALEVALAN KOKOONPA!'UAN EDELUi.KXVIJANX ;1;1 


laiseen paikkaan tuli talJettanf'cksi vanhat runonsa, johtui 
siita, ctta hiin aikoi Ganandcrin teoksesta toimittaa uuden 
laitoksen. Ihmetellen kysymme. miksi Becker valitsi taman 
ilmestymisestiiiin asti krit.iikittömiina pidetyn teoksen. Vas- 
tauksen antaa hiin itse eraassa yliopistollisessa luennossaan. 
Selostettu ansa suomalaisen mytologian alalla siihen asti il- 
mestyneitii tutkimuksia, viipyy luennoitsija pitemmiilti Ga- 
nanderin Mythologia Fennicassa. Sita oli kyllii moitittu, e::>illl. 
Riihs oli sanonut, eUii sitii rumensi huonosti sovitettu oppi, 
ja olivathan esim. Gananderin tapa johtaa jumalain nimia 
krcikasta ja hepreasta ja muutamat muut oppineet arvelut 
sangen epiionnistuneita; mutta Beckerin mielesta teos oli niin 
hyvii kuin tiilIainen esikoisteos saattoi olla. Sillii oli hiinen 
mielestiiiin joka tapauksessa suuri arvonsa. Ganandcr oli 
teoksessaan kiisitellyt suuren joukon muinaisia epiijumalia, 
henkilöita, uhreja, uhripaikkoja, vanhoja tapoja, jiittiliiisiii, 
metsan-, veden- ja vuorenhaltioita ja sitii.paitsi lappalaisia 
aineita j. n. e. ja usein liittanyt tekstiin kiisityksensii todis- 
tukseksi otteita runoista, synnyistii, luvuista, manauksista 
j. n. e. Vaikka Gananderin teos sisalsikin rikkaan kokoelman 
suomalaisia myyttejii, ei se kuitenkaan viela ollut taydellinen, 
sen taydentaminen vaatisi aikaa ja monen yhteistoimintaa 
(Föreliisn. i Finlands historia A, s. 47--50). Tiimiin kuul- 
tuamme ymmiirriimme, miksi Becker tilaisuuden tullen itse 
ryhtyi työhön, jota piti niiin suotavana. Myös on muistettava, 
ettii. kun Beckerin aikana ei arkeologista tutkimusta nykyi- 
sessii merkityksessa ollut olemassakaan, kaikenlainen suulli- 
nen ja kirjallinen muinaistieto historiantutkijalIe esiintyi sitii- 
kin tiirkeiimpiinii. 
Milta ajalta Beckerin lisiit Gananderin Mythologian viili- 
Iehdillii ovat, ei kiisikirjoituksesta kay selvillf). Liihdeosoituk- 


Kalevalaseuran vuosikirja :? - 3 



::14 


A. R. NIEMI 


set vv. 1818, 1821 ja 1822 ilmestyneisiin sananlasku- ja runo- 
julkaisuihin viittaavat 1820-luvun alkuun, mutta sen enem- 
paa ei niista saa tietiia. Työn alkamisajasta on kumminkin 
onneksi Beckerin omasta kynasta sailynyt oikealle toi alle 
johtava tieto. V. 1900 sai ninVttain Suomen Valtionarkisto 
Tukholmasta vastaanottaa muutamia A. I. Arvidssonille kuu- 
luneita kasikirjoituksia, m. m. eraan Arvidssonin v. 1830 laa- 
timan suomalaisen mytologian luonnoksen, jonka prof. K. 
Grotenfelt on julkaissut Suomi-kirjan IV jakson 1. osassa. 
Naiden kasikirjoitusten joukossa oli myös Arvidssonin tekema 
kopiovihko Beckerin valilehtisesta Gananderin Mythologiasta 
seka yksi neljannesarkin kokoa oleva lehti, joka sisaltaa Be(:- 
kerin vastauksen Arvidssonin hanelle Mythologian lisien joh- 
dosta tekemiin kysymyksiin. Beckeria koskevien niukkojen 
lahteiden lisana on talla hanen kirjeeIlaan suuri arvo ja jul- 
kaisen seuraavassa suomennettuna sen alkupuolen sentahden 
kokonaan. 


Vastauksen-tapaista "eli Ar"idssonin promemnriaan. 


Lisaykset Gananderiin tein, ennenkuin Viikkosanomat syntyivat ja 
siksi muistan nyt enaa hyvin vahan niista ja niiden aiheuttajista. Yleensa 
ne eivat ole pitkien tutkimusten tuloksia, vaan hetkellisten ideojen tuotteita 
(flyktiga ideers agg), joiden syntya on vaikea selittaa niita nakematta. 
a) jotakin aihetta myyttien jakoon 3:een osaan luulin keksivani Itse 
myyteista: 1:0 on suuri osa kokoontöhritty (sammansmorda) pakanalli- 
sista ja paavdlisista ideoista. 2:0 Toisissa esiintyy jumalia ja sankareita y. m., 
joista perimatietoja (traditioner) tavataan vain karjalaisilla tai ylamaan 
asukkailla (uppfinnar) esim. Vainamöinen, Ilmarinen, Joukahainen elc. 
3:0 Muutamat harvat huonommat, kuten Sukkamieli, Ahti, Pitkiiinen etc 
olen luullut olevan kotoisin rantasuomesta eli hameen murteesta latiori 
sensu (laajemmin kasitettyna), koska olen muistavinani kuulleeni joitakin 
perimatietoja (traditioner) hamalaisilla, mutta en karjalaisilla. Lahempana 
rannikkoa asuvilla virolaisilla, joiden olen katsonut olevan lahempaa sukua 
Suomen rantasuomalaisten kuin karjalaisten kanssa, muistelen myöskin 
tavanneeni jotakin niista. Koska karjalaiset ja hamalaiset vanhemmista 


I 


J 



REINH. V. BECKER KALEVALAN KOKOONPANIJAl'i" EDELLAKAVI]ANA 35 


ajoista saakka ovat muodostaneet eri haaroja suomalaista kansanheimoa, 
on heillfi myös voinut olla eraita eriavia myytteja. Mutta jata tfima johda- 
tus - mielijohteena - omaan arvoonsa; mahdollisesti se kuitenkin ansait- 
si<;i lahempaa tarkastelua.) 


f) Hilsistii, Hiiden viiestii etc. olen muistoonpannut talonpoikien kerto- 
musten mukaan ja vertasin sita Neikterin vaitöskirjaan »de antiqva gente 
Trolb), jossa on paljon, mika on samanlaista kuin tama [som har (samman- 
hang och) likhet dermed.].I) 


G-kohdassa Becker puhuu kalmistoista ja h:ssa hiin ker- 
too Laihiata koskevaa. Jiilkisanoissa kirjoittaja pyytiiii Arvids- 
sonia palauttamaan tiillii lainassa olleen Gananderin Mytholo- 
gian voidakseen sitii katseltu aan mahdollisesti lisiita jotakin. 
»Viikkosanomista» sanotaan, ettii ne niikyviit laihtunecn viime 
vuonna, mutta aikovat eliiii vielii vuoden. 
Arvidsson oli kopioidessaan Beckerin Iisiit jo muuttanut 
Tukholmaan, sillii kopion lopussa on aikamiiiirii 4/12 1823. 
Mutta Beckerin kirjeessii ei ole piiiviiysta. Kuitenkin siitii, 
ettii Arvidsson on promemoriansa tietenkin liihettiinyt pian 
sen jiilkeen kuin oli kopioimisen suorittanut ja viittauksesta 
»Viikkosanomiim voi melkoisen varmasti piiiittiia, ettii Beckerin 
kirje on joko saman vuoden lopulta tai seuraavan alulta. 
Tiitii otaksumaa vahvistaa vielii kiisikirjoituksen h-kohta, 
jossa Becker mainitsee kiiynnistiiii Laihialla, missii hiinelle 
kertoi »nyt jo kuollut varatuomari Bang». Laguksen Turun 
yliopiston nimikirjassa ei ole ketiiiin Bang-nimista, vaan kyllii 
Bangeja, ja Becker tarkoittaa todenniiköisesti Vaasan koulun 
rehtorin Bangen poikaa, joka oli syntynyt v. 1794, ylioppilaana 
1811-14 ja kuoli varatuomarina Vaasassa 2/ 11 1819. Kirje 
ei voi olla hyvin paljon myöhemmiiltii ajalta, koska Becker 
kiiyttiiii ylliimainittua lausetapaa. Tahtoisin yhdistiiii 
Beckerin kirjeessii olevan ilmoituksen muistoonpanojen 



36 


A. R. NIEMI 


teko-ajasta tuohon edelUimainittuun Topeliuksen kirjeessii 25 
p. lokak. 181
) veljellensii kertomaan, ettii Becker oli pyy- 
tanyt hanpltii hiinen parhaita runojaan verratakseen niiUi 
omiinsa. Pidiin luonnollisena, f'tta Becker on tutkimusmatkan 
aiheuttaman innostuksen vallassa ryhtynyt alustavaan työhön, 
joka sitten kumminkin jiii \\Csken sanomalehden tuottaman 
lisatyön vuoksi. Ettii Beckerin :\lythologian lisiit v. 1826, 
jolloin Lönnroi ne itselleen kopioi ruvetessaan kirjoittamaan 
vaitöskirjaans: 1 )}De Vainiimöine)}, olivat saaneet nykyisen asun- 
sa, todistavat Lönnrotin viela Kirj. Seuran arkistossa såily- 
tettaviit kopiovihot. Beckcrin muistoonpanojen suorasanaiset 
lisiit on A. V. Koskimies julkaissut. (Suomf'n Muinaismuistoyhdis- 
tyksen aikaka uskirj assa XV, v _ 1896). 
Beckerin edellii selost.amamme kirje on valaiseva siinakin 
suhteessa, etta siitii tiediimme, milta tasolta meidiin on arvos- 
teltava hiinen lisiansii. Ne ovat sen mukaan laadultaan tilapai- 
siii. Tahan kiisitykseen tulee niita tarkasteleva nykyinenkin 
tutkija. Vajavaista niissa on varsinkin tporeettinen puoli. 
Ilman kommentaareja on mahdoton saada tiiyttii selvaii Becke- 
rin mytologisesta kannasta, silla vain siella tiiiilla on fakta- 
tietojen lisaksi joku yleisempaa laatua oleva, selittavii lausuma. 
Niita on ensiksikin tuo Beckerin kirjeestii jo tuntemamme 
suomalaisen mytologian jako kolmeen osaan: karjalaiseen, 
hiimaliiiseen ja pakanalli!t-paavinuskoiseen sekoitukseen. Tiir- 
keimmiiksi ja huomattavimmaksi mainitaan karjalainen. Ettii 
jako pohjautuu Beckerin olettamaan heimo-eroavaisuuteen, olisi 
otaksuttavissa ilman hiinen selitystansii. Viimeksimainitulla lajilla 
hiin tarkoittaa sellaisia kristillisperiiisiii loitsuja, joissa esiintyy 
Neitsyt Maaria, Jeesus t. m. s.; esim. Koin sanat on hiinen mie- 
lestiiiin joku hiimiilainen katoolinen hengenmies voinut ruot- 
sista suomeksi kiiantiia (m. t. XV, s. 147) Bf'ckerin teoreettista 



REINH. V. BECKER KALEVALAN KOKOONPANIJAN EDELLAICii.VIJANA ;i7 


kantaa selvittaa esim. seuraava, teoksen lopussa tavattava 
yksinainen lause: Suomalainen mytologia sisaltaa, niinkuin 
kreikkalainenkin, suomalaisten vanhimman luonnonfilosofian, 
joka ilmcni runoutena (m. t. XV, s. 175). Ajan kasitystapaa 
kuvaava on lausuman viimeinpn osa; historiatieteessa luultiin 
tuohon aikaan, etta kansojen lapsuudessa runous oli kaynyt 
kirjoitustaidon cdella ja etta kansat sen avulla olivat sailytLii- 
neet tiedon vanhcmmista vaiheistansa. Luonnonfilosofisesti on 
Becker kasittanyt GananderinMythologian sivulla 106 tavattavan 
rnnon mustasta, men
sta nousevasta miehesta, jolla on jalassa 
kiviset kengat, paassa paasinen kypara. Se on hanesta runoili- 
jan keksima allegorinen, jarven pohjasta nostettua malmia 
1 arkoittava kuvaus (m.t. XV, s. 171). 
Teoreettiselta peruskasitykselta, jommoinen se, kuten seu- 
raavassa tulemme nakemaan , onkin, tuntuu seuraava selitys: 
»Uskottavaa on, etta niinkuin pakanain jumalat ovat suurelta 
osalta olleet heidan entisia hyvantekijöitaan, joita he ovnt 
kunnioittaneet ja rakastaneet, myös pahat olennot, joista heidan 
myyttinsa kertovat, ovat muinoin olleet sellaisia heidan vihol- 
lisiaan, jotka heissa ovat herattancet pelkoa ja kauhistllsta.,> 
(m. t. XV, s. 141). 


* 


l\aiden jarkeilevien, 18:nnen vuosisadan tutkijain mytolo- 
gisointia muistuttavien selityskokeiden kanssa rinnan kay 
Beckerin lisissa toinen, historiallinen selitystapa. Namat seli- 
tyskokeet koskevat erasta tarunomaista kansaa, jonka Becker 
olettaa maassamme asuneen. Tama kasitys oli alkuaan Upsalan 
professorin Neikterin, joka 1790-luvulla oli tutkimuksessaan 
»De gente antiqva Trolh> (Muinaisesta trollien kansasta) Becke- 
rin Illielcsta sitovasti todistanut tuollaisen kansan olleen olemassa. 


. 




1
 


A. R. NIEMI 


Becker sovitti Neikterin opin suomalaisten tarujen hiisiin, 
turilaihin, vuorenvakeen, jatulin kansaan ja juuttaisiin. Mi- 
tl'nka han tahan oli tullut, mainitsee han edellamainitussa 
kirjeessaan Arvidssonille. Asianomaisten taruolentojen nimien 
yhteydessa tavataan Gananderin Mythologian lisissa pitkia seli- 
tyksiii, kuinka suomalaiset naillii olennoilla olivat tarkoittaneet 
vuorenluolissa ja maakuopissa muinoin asuneita ihmisia, joista 
nimityksilla turilaat ( =troll) ja hiisi ( =thiasse, thusse) oli vas- 
taavaisuutta samanlaisten Skandinaaviassa asuneide. raakojen 
ja julmien troglodiitien nimilla. Kirjoittipa Becker naista Turun 
Viikkosanomiin oikein erityisen artikkelin (1820, n. 3)., jonka 
lopettaa seuraavasti: »Sen minii ainoastaan tahon viela mai- 
nita, ett' en mina usko muita eli muunkaltaisia Tllrilaita, Hiisia 
ja Vllorenviikeii löytyneen maailmassa, kuin ne maailmasta 
aikoja sitten pois-kaonnep.t. ihmiset, joista minii nyt olen kir- 
joittanut.» N eikterin mukaan olivat Ruotsin luola-asukkaat 
olleet suomalaisten tai lappalaisten sukulaisia. Luennoillaan 
on Beckerkin yhdistanyt turilaat lappalaiseen torolats-sanaan. 
Beckerin Illielipide tuosta muinaisesta sadunomaisesta kan n 
sasta tuntuu meista kovin vanhentuneelta, mutta aikanansa se 
sita ei ollut. Laajahkossa historiallisessa tutkimuksessa »Om 
Bjarmaland», joka ilmestyi »Idunam 4:ssa vihossa (ss. 78-173) 
v. 1813 esitetiiiin tosiasiana, etta Ruotsissa ennen götien tuloa 
asui joteja (Jotar), jotka götit ajoivat edeltansa pohjoiseen 
(muist. s. 104). Samassa kirjoituksessa sanotaan, cttei tulc 
unhottaa, etta Joter ja Finnar olivat saman kansan nimityksia 
ja etta Jotar, Thussar, Troll ja Resar olivat sanoja, joita mui- 
naisina aikoina kaytettiin sekaisin (vexelvis brukades) (s. 94). 
J otunheim'issa asUI vanhojen skandinaavien kertomusten 
mukaan jattilaisia, jotka ruumiinvoimiltaan olivat kauheita 
(siv.94). Edelleen pidetaan ehdottomasti varmana, ettii suoma- 



REINH. V. BECKER KALEVALAN KOKOONPANIJAN EDELLr\KAVIJANA 39 


laiset ovat Pohjois-Europan alkukansaa (Stamfolk) )jolloin me, 
kutcn Bayer, Leibnitz ja Schlözer, jonkun maan alkukansalla 
ymmiirramme mainitun maan vanhimpia tunnettuja asujamia). 
Becker siis nojautui ajan tietcelliseen tutkimukseen, olipa 'vielii. 
aivan asken Rasmus Rask v. 1818 ilmestyneessii teoksessaan 
)Undersögelse om det gamle Nordiske eIler Islandske 8progs 
oprindelse), josta Renvall kirjeessiian Raskille 2/ 1 1819 sanoo, 
ettii sitii Turussa luettiin niin innokkaasti, etta EhrsLrömin 
kappale oli pllolipitoiseksi kaynyt, olcttanut suomensukllista kan- 
saa Pohjoismaiden vanhimmaksi (m.t. ss. 95-118). 


* 


Tulemme nyt Beckerin kasitykseen ViiiniimöisesUi. ja kysy- 
mykseen siitii, mitenkii hanen Turun Viikkosanomiin v. 1820 
painettu kirjoituksensa on syntynyt. Esityksestiimme on jo 
ki
ynyt ilmi, etta viililehtisen GanHnderin MythologiHn lisiit 
eiviit riitii antamaan tyydyttti.vaii selitystii kysymyksen kum- 
mastakaan puolesta. Onneksi taydentiiviit Beckerin kiisi- 
kirjoituksina sailyneet luennot tarkeissii kohdissa, mitii edelli- 
sestii puuttuu. Sitapaitsi olen iisken keksinyt eraan huomaa- 
matta jaanecn luonnoksen Turun Viikkosanomain Vainamöis- 
artikkeliin. 
Ensin sananen siita, lIlitenka Bccker Vainamöiseen johtui. 
Kysymys on senvuoksi tiirkea, etta Lönnrot myöhemmin jatkoi 
samaa aihetta kirjoittaessaan Vainamöisesta Beckerin johdolla 
vaitöskirjansa. 
Ensimainen ansio ja kunnia Vainamöisen saattamisesta 
etualalle kuuluu 18:nnen vuosisadan tutkijoille. Vainamöi- 
nen, eepokscmme tuleva piiasankari, tulee sivistyneen ylei- 
sön huomion esineeksi suuremmassa. maarm Lencqvistin 
ja Gananderin mytologisten teosten kautta. Etta namiit tut- 



40 


A. R. NIEMI 


kijat tiimiin jumalan kohottivat teoksessaan mm arvokkaa- 
,;een asemaan kuin on laita, johtuu taasen heille tunnettujen 
Viiinamöisesta kertovien runovarojen suhteellisesta runsaude
ta. 
Nykyajan mittapuulla arvosteltaessa ei niita tosin ollut paljon, 
mutta olihan jo tunnettuna ihmeen kaunis Kalanluisen kantel('f'n 
synty, Gananderilla jo Koivuisen kanteleen synty, oli Kilp:.- 
laulanta (Lencqvist siteeraa kahta, ja Gananderilla on sailynyt 
kaksi), Laivaretki ja useita loitsuja, joihin Vainiimöisen nimi 
oli yhtynyt, m. m. komeita Tulensyntyja, ja tama oli jo huo- 
mattava maara, silloin kun muista sankareista oli tiedussa paljun 
vahemman. Lencqvistin esitys, ollen aikaisempi, on epailemiittii 
perustava. Lencqvist julkaisee Vainamöisen kilpalaulannan 
Joukahaisen kanssa, Vainamöisen so.iton in extenso, ja kuvaa 
hanet kautta Suomen tunnetuksi Apolloksi. Ganander on 
tapansa mukaan laveampi ja lavertelevampi, han sekoittaa 
yhteen eepillisia ja loitsurunoja, kaikkea mita kasilla sattuu 
olemaan. Mutta seuraus tasta on, ettii Gananderin esitys pai- 
suu pitk
iksi ja Viiinamöisesta kertovien tietojen ja runojcn 
luku nayttaa melko suurelta. Paitsi Apolloon vertaa Ganan- 
der Vainamöista Prometheukseen. Kaikesta nakyy, ettii 
Vainamöisen soittoa kuvaava Kanteleensynty-runo on soiL- 
tajan itsensii silloisten oppineiden silmissa kohottanut. ensi 
riviin muinaisten jumalien joukossa. Aikalaiset kasittivat Viii- 
niimöisen muinaissuomalaisen sivistyksen tunnuskuvaksi. Yksin 
vanha Ganander tulee runolliseksi: Vainfunöisen han kertoo 
laulaneen edesmenneiden sankarien ylistysta, maailman luo- 
misesta, tulen synnysta ja luotujen kappaleiden salatusta 
luonnosta; hanen laulaessaan ilma vapisi ja vuoret kaikuivat; 
han valitti sita surkeutta ja turhamaisuutta, joitten kesken 
ihmis('lama jakaantuu, ja kuolevaiset puhkesivat kyyneliin. . . . 
» Kun tuo vanha kanteleensoittaja, meidan suomalainen Orphae- 



REINH. V. BECKER KALEVALAN KOKOONPlIXIJAN EDELLAKAVIJANA 41 


uksemme, soitti kanneltansa, joutui koko luonto maalla ja 
merellii liikkeeseen; tiimii niiytös ansaitsee kokonaisuudessaan 
tulla julkaistuksi mestariniiytteena, joka hyvin vetiiii vertoja 
kreikkalaiselle ja italialaiselle musiikille.» 
Viiiniimöisen kanteleensoiton heriittiimiistii huomiosta on 
puhuva todistus iiinikuisen sankarimme tuominen Turun aka- 
temian uuteen juhlasaliin. Viiinamöisen hahmossa astui 
Suomen Runotar ensi kerran korkeimman opin pyhattöön 
kaiken kansan katseltavaksi. 
Kuvanveistiijii Erik Cainberg valmisti v. 1814 Vainiimöiscn 
laulua ja muinaissuumalaista sivistystii kuvaavan korkokuvan, 
jota varten professori J. F. Vallenius oli laatinut ja konsistori 
hyviiksynyt yksityiskohtaiset Gananderin Mythologiaan nojau- 
tuvat ohjeet. Ohjelman mukaan oli Viiiniimöinen, tulen, 
venheen ja kanteleen keksija, kuvattava istuvana jyrkiin kallion 
huipulla keskellii koskea kanteletta soittamassa ja metsiin eliii- 
met kuuntelemassa, karhu takakiipiililleen kohoavana ja kos- 
ken haltia vedesUi nousevana. Muiden kuvien tuli edustaa 
pakanallista kulttuuria (T. Stjernschantz, Kalevala ja kuvaama- 
taide, Valvojan Kalevalavihko, s. 107). On luonnollista, ettii. 
Cainbergin korkokuvat, vaikka ne olivat jiiykkiii ja kömpelöitii, 
monin verroin paremmin ja nopeammin tutustuttivat V iiinii- 
möistii sivistyneelle yleisölle kuin konsanaan vanha Ganander. 
Becker on luennoillaan Vainiimöisestii puhuessaan viitan- 
nut tiihiin korkokuvaan ja huomauttanut, ettii koska Viiinamöi- 
nen oli taiteiden ja tieteiden jumala, oli akatemian juhlasaliin 
asetettu korkokuva, joka symbolisoi Suomen vanhinta sivistystii, 
erittiiin onnistunut (Föreliisn. i Finlands h., s. 57). 
Mutta palatkaamme Gananderill Viiiniimöiseen! Nykyai- 
kaiseen lukijaan hiinen esityksensii tekee hajanaisen vaikutuk- 
sen ja samoin on se vaikuttanut Beckeriin. Aikomaansa uutta 



42 


A. R. NIEMI 


painosta varten Becker tunsi tarvetta koota yhteen Gananderin 
tiedot ja muodostaa niista Iyhyemman tarkistetun laitoksen. 
Kun hån ryhmitti sen, mita Vainamöisesta tiedettiin, jakautui 
ainehisto seuraaviin osiin. 1 :ssa han kasittelee Vainamöi- 
sen nimeå, josta oli eri kirjoitnstapoja, 2:ssa hanen suku- 
ansa ja syntymaansa, 3:ssa hanen vaatteitansa ja aseitansa, 
4:ssa hanen epiteettejansa. Koko esitys on lyhyt ja kokoonpu- 
ristettu ja vain kahden sivun pituinen. Mutta sisallykseltaan 
se poikkeaa tarkeassa suhteessa Gananderin esityksesta, joka 
on perakkain asetettujen toisintojen yksinkertaista referoi- 
mista. Becker tekee Vainamöisesta historiallisen henkilön ja 
kasittelee hanta kokonaan inhimilliselta nakökulmalta. Tamå 
tulee varsinkin nakyviin toisessa, Vainamöisen sukua ja synty- 
maa koskevassa kohdassa. Vainamöisen syntyma on Becke- 
rista kummallinen, kulen niin monen muun kuuluisan nlllinais- 
ajan miehen (allek. harv.) ja varsin merkillinen on hanen isansa 
syntypera. Taman kertoo Becker Gananderin painattaman 
(s. 34) harvinaisen toisinnon mukaan. Vainamöisen isa, Kave 
ukko, Pohjan herra, on runon mukaan iki-turilas ja siis - niin 
paattelee Becker -- tuota muinaiskansaa, turilaita eli trolleja, 
jota vastaan Skandinaavian muinaiseL jumalat ja sankarit 
kavivat sotaa. Åidin kohtu, jossa sankari runon mukaan ma- 
kasi 30 kesaa, tarkoitti oloa vuoressa, koska troIIit ja turilaat 
asuivat vnorissa! Jollemme edellisesta tuntisi Beckerin Illietteita 
muinaisista luolaihmisista, voisimme viimeista paiitelmaa pitaa 
tilapaisena paahånpistona. 
Ei Becker kuitenkaan kokonaan poista Vainamöista au- 
tuaiden asunnoista, joissa han Lencqvistilla ja GananderiIla 
on, han kayttaa nim. hanesta maaritelmaa: Suomalaisten yksi- 
tyinen(!) kansaIIisjumala eli SUUl'lIl heidan sankareistaan. 
Mitenka tama naennaisesti ristiriitainen lausuma on splitettava, 



R£INH. V. BECKER KALEVALAN KOKOONPA
IJAN EDELLAKXVIJANA 43 


ei kay Gananderin Mythologian lisista selville, mutta luennois- 
saan on Becker selvemmin lausunut ajatuksensa. Beckerin 
mielipiteet suomalaisesta mytologiasta ovat niidf'IJ mukaan 
f'euraavat. 
Vainamöincn on kaikesta paattaen ollut muinaisilla suo- 
malaisilla kuuluisa mies .ja sankari, joka on edistanyt heidan 
valistustaan, opettanut heille useita hyödyllisia taitoja, kuten 
esim. soittotaidon, laivanrakcnnuksen ja meren kulun sekii 
voittanut heidan vihollisensa. Mutt
j sittemmin on hanelle, 
kuten kreikkalaisten sankareille (heroer) alettu usoittaa juma- 
lallista kunnioitusta. Samoin on kaynyt muutamien muiden- 
kin, kuten Ilmarisen ja Lemminkaisen. Hunoilijat ovat sit- 
ten heidat ikuistuttaneet, kuten naemme tapahtuneen muinais- 
ajan sankareillekin. Suomalainen runous rakastaa liiallisuuk- 
sia (hyperboh'r) ja voi sl'ntahdcn hyvin helposti tehda sanka- 
reista jumalia. 
Beckerin miclesta - seuraamme edelleen hanen luen- 
noilla esittamiaan ajatuksia -- ei suomalaistcn mytologia 
viela ollut ehtinyt kehittymaan yhtenaiseksi kokonaisuudeksi. 
Heidiin mytologiansa osoittaa, ettii he kuitenkin sita luodessaan 
jo olivat kohonneet alimmalta raakalaisuuden asteelta, he 
civat enaa palvoneet fctisheja, niinkuin villicn tapa on, vaan 
uskoivat korkeimpaan, salamaa hallitsevaan, pilvicn ylapuolella 
asuvaan jumalaan, joka on luonut maailman ja hallitsce sita. 
Aurinkoa ja kuutakin mainitaan jumalina ja muutamille elai- 
mille, kuten kaarmeille, osoitettiin jumalallista kunnioitusta. 
Pienempien jumalien eli haltioiden (dii IIlinorum gentium) 
luulivat suomalaiset asuneen kaikkialla vuorissa, jarvissa, 
JOIssa, lahteissa. Mutta muuten oli suomalaisten teogonia 
kutpn moncn muun kansan, enimmakseen runollisia fanta- 
SIOJCI. Suuri osa niista henkilöista ja jumaluusolennoista, jotka 



;"1 


j.. R. :\'IEMI 


mainitaan Gananderin )fythologiassa, olivat ainoastaan kaiken- 
laisten luonnollisten esineiden ja asioiden nimityksia eli sym- 
booleja, kuten esim. Tapio = metsa, EtelaUir = etela, Kuutar 
= kuu, impi = nainen, Luonnottaret = luonnon tyttaret, 
Paivatar = paiva. Toiset muinaiset jumalat taas (vrt. ed.) 
olivat kuuluisia miehia tai sankareita, jotka urhoollisuutensa, 
viisautensa tai taituruutensa vuoksi olivat tulleet runoilijain 
ikuistamiksi (Förclasningar Finlands historia B, s. 60- 1, 
63 y. m.) 
Taman f,porian valossa on meidan helppo ymmaltaa Bec- 
keria; pakanuuden aikana on VainamöisUi palvottu jumalana, 
mutta alkuansa han oli suuri kansansa hyvantekija ja sankari. 
Abo Tidningar'issa v. 1830 painetussa G. A. Brakelin l>Vainii- 
möisellI) 1 arvostelussa on Becker lisannyt muutamia uusia 
piirteita Vainamöisensa kuvaan. Våinamöinen niiyttaa kuulu- 
neen pohjoisempana asuvalle Karjalan heimolle, jolta hanestii 
kertovat rnnotkin on saatu, ja koska itse lappalaisetkill 
mainitsevat banet kansansa muinaisena vihollisena. Vaina- 
möisen isan sanoo Becker edelleen olleen pohjoisessa asuneita 
vahvoja turilaita, jotka todennaköisesti olivat samoja kuin 
Skandinaavian satu.ien trollit, joiden anrcltiin c1aneen Troll- 
botten'issa Valkean meren seuduilla. }!ita aikaan tulee, jol- 
loin Vainamöinf'1I on elanyt, on Beckerin mielcstii epailematta 
oletettava kaukaista pakanuutta, silla muuten ei voitaisi se- 
littaa, kuinka han kanteleensa ja runoutensa vuoksi olisi voitu 
korottaa, ei vain ensimaiseksi, vaan viclapa vanhimmaksi 
kansansa jumalaksi. Tassakin artikkelissa han pitaa kiinni 
entisesta kasityksestaan, vaikka talla kertaa mainiten Vaina- 
möisen jumaluuden ensi, sankaruuden toisessa sijassa: I)Vain
i- 


1 Taman Huotsissa ilmestyneen kirjan nimi oli: VainiimÖinen, Iyriskt 
fÖrsök i tre akter. 



REINH. v. BECKER KALEVALAN KOKOONPANIJAN EDELLAKAVIJANA 45 


möinen on ollut »joko kansansa mahtavin jumaluusolento tai 
ainakin sen voitollisin sankari» (n. 12). 
Niinkuin tunnettua, jai Beckerin aikoma parannettu lai- 
to
 Gananderin Mythologiaa julki tulematta. Syy ta tahån 
emme toistaiseksi tunne; mahdollisesti suomen kielioppi ja 
Turun Viikkosanomat 1820-luvun ensi vuosina veivat niin 
tyystin Beckcrin ajan, ctta teos aikanansa jai ilmestymatta, 
kunnes jo oli liian myöhaista Topeliuksen, Lönnrotin y. m. 
vedettya paivanvaloon suuret maarat uusia kansanrunoja. 
Mahdollista myös, etta kivulloisuus ja kuuluisan oikeinkirjoitus- 
kiistan synnyttama mielipaha ovat jotakin osaa tassakin asiassa 
naytelleet (ks. Alpo Silander, Miksi Reinhold von Becker lak- 
kasi Turun Viikkosanomia toimittamasta, Virittaja 1905, n.l). 
Tahan viittaisi se melkein kylmalta tuntuva savy, milla Bec- 
ker Arvidssonille kertoo lisien synnysta. 
Mutta onneksi Beckerin Vainamöinen ei jiianyt vain Ga- 
nanderin Mythologian palstoille. Hanesta julkaisi Becker 
kansantajuisen kirjoituksen, niinkuin jo on mainittu, Turun 
Viikkosanomissa v. 1820 sen 10:ssa, ll:ssa ja 20:ssa numerossa. 
On jotakin erikoista siina, etta Becker kansalle aiotussa sanoma- 
lehdessa melkein heti alussa ryhtyi kåsittelemaan tallaista 
ainetta. Mythologian. lisissa ei ole mitaan, mika viittaisi sen- 
ta paiseen aineen kasittelyyn kuin Viikkosanomissa on. Viikko- 
sanomain :artikkelin luulisin lahinna Rovaniemen Kukkosen 
runojen aiheuttamaksi. Vainamöisesta laulavan kansanlaula- 
jan tapaaminen oli varmaan Beckerille sellainen mielenkiintoi- 
nen tapaus, etta sen vaikutelmat tuntuivat viela kauan jaI- 
jestapain Mika olikaan luonnollisempaa, etta han matkalta 
tultu ansa riensi julkaisemaan uudet ainekset, joiden arvon 
han suomalaisen mytologian tuntijana tiesi. 
Meille, jotka edellisesta tunnemme, mitii Becker Vainamöi- 



46 


A. R. NIEMI 


sesta ajatteli, ei taman artikkelin sisallys tarjoa paljon uutta. 
Mutta oikeastaan ei sisallys olekaan tehnyt sita merkilliseksi, 
vaan muoto. Se, naet, jakaantuu suorasanaiseen ja runomuo- 
toiseen osaan, joista edellinen on puolentoista sivun pituinen, 
jalkimainen 265 saetta kasittava. Suorasanaisen osan sisallys 
on lyhyesti kerrottuna seuraava. - Vanhoista runoista kay sel- 
ville, etta niihin aikoihin, jolloin Euroopan ja Aasian pohjois- 
paissa vuorten luolissa ja maakuopissa asui ihmisia, joita va- 
liin kutsuttiin turilaiksi, myös Kaveh Ukko, Pohjan Herra, 
ikuinen Vaki- Turilas, asui vuoressa. Kauan han oli vuoressa, 
mutta tuli vihdoin sielta esiin taysissa sota-aseissa, satuloidun 
hevosen selassa. Hanen poikansa oli Vainamöincn eli Vainen, 
yölla (eli piilossa) syntynyt, viisautensa ja taitojensa puolesta 
aivan merkillinen mies. Monta hyvaa ja tarpeellista neuvoa 
han antoi suomalaisille. Vainamöinen oli oivallinen rautio, 
laivojen rakentaja ja sodankavija. Kun han jonkun verran tunsi 
tahtien liikuntoa, uskoivat '}yksinkertaiseb>, etta han oli paas- 
tanyt auringon kalliosta, kuun kehasta. Muuttolintujen tu- 
losta han arvasi kesan tulon. V. oli muita oppineempi pur- 
jehtija; hånen miekkansa oli mainiompi kuin muiden; Lapin 
lasten tantereilla han listi vihollisten paita kuin nauriinnapoja. 
Sodassa han oli onnellinen; nuolet eivat haneen pystyneet; 
haavoja han taisi parantaa. Hanella oli korea ja kaunis laulu- 
aani, johon vanhat savolaiset viela vertaavat nykyisten ih- 
misten korkeata aanUi. Kaikki, joilla henki oli, tulivat hånta 
kuuntelemaan, kun han soitti kanteletta. Yhden kanteleensa 
han teki puusta, toisen veden elavan luista. 
Runomuotoinen osa, tuo artikkelin kuuluisaksi tehnyt 
puoli, on rakennettu Kukkoselta saadusta Vainamöisen 
Polvenhaavarunosta, johon jo Kukkosella oli liittynyt Laiva- 
retki ja Kanteleen synty. Tama on pitka, komea 177 saetta 



REINH. V. BECKER KALEVALAN KOKOONPANIJAN EDELLAKAVIJANA 47 


sisaltava runo. Sitten seuraa kappale Vipusen runoa (ss. 
178-198), sekin nahtavasti samalta miehelta, koska se Myt- 
hologian valilehdilla (s. 1(0) seuraa valittömasti edellista ja on 
Beckerin yhteen menoon saettama. Kolmantena on Kilpako- 
sinta (ss. 199-229), Porthanin ajalta tunnettu toisinto. 
Ja viimeisena loppupuoli Paltamon Aejmelaeuksen aurmgon 
ja kuun paastörunoa, (ss. 230-65). Siina kaikki. 
Etta Beckerin artikkelin rakennus - se kun jakaantuu 
toisistaan melkoisesti eroavaan suorasanaiseen ja runo-osaan -- 
on epasuhtainen, pistaa heti silmaan. Tulee kysyneeksi onko 
hanen mielessaan mahdollisesti vaikkynyt ajatus jostakin 
suomalaisesta eepoksesta pienoiskoossa, vai sattumoisinko han 
on tullut sovittaneeksi runot talla tavoin perakkain? Kysy- 
myksen ratkaisua vaikeuttaa se, etta Beckerin oli pakko lo- 
pettaa artikkelinsa kesken. Viimeisen osan lopussa, naet, 
sanotaan, etta monta muutakin asiata laulettiin Vainamöi- 
sesta ja hanen lapsistaan(!) runoissa, joissa hanta myös ku- 
ninkaaksi(!) mainitaan, )}mutta koska kaikki Lukijat eivat 
ymmiirra runoja, lopetan lliina tiihan kertomukseni Vaina- 
möisesta.)} 
Ilmeisesti on eepos-ajatus vieras koko Beckerin aineen ka- 
sittelylle, mutta mitenka todistaa, ettei tassa Illitaan sellaista 
ole? En aikaisemmin luullut taysin sitovan todistuksen anta- 
mista mahdolliseksi, mutta askettain kiintyi huomioni eraaseen 
Suom. Kirj. Seuran arkistossa sailytettavaan Beckerin kon- 
septiin (merkitty n:lla 28 a), joka luo niin paljon uutta valais- 
tusta Vainamöis-artikkeliin, etta asian todellisesta laidasta 
ei enaa voi jaada epatietoiseksi. Tama konsepti on Viikkosano- 
main artikkelia aikaisempi ja on alku puoli sen varhaisinta 
luonnosta, kuten nakyy esim. siita, etta n:ssa 28 a) eras loppu- 
puolella oleva lause on Viikkosanomain artikkeliin otettu 



48 


,4.. R. NIEMI 


uudestaan stilisoituna alkuun. Kirjoituksen, jota on sailynyt 
vaan yksi folio-sivu, sisallys on seuraava: 


Vanha Vainamöinen eli, niinkuin hanta viHista kutsutaan Vainen, 
Vainemöinen, on Suomen kansan ensimaisina (paalla: eesmenneina) aikoina 
ollut aivan merkillinen mies seka viisautensa etta voimansa puolesta, niin 
etta yksinkertaiset myöhempina miespolvina pakanuuden aikoina hantii 
pitivat Jumalana. Etta han oli v1tkeva, nakyy muutamista runoista; hanen 
nimensa Vainen, Vainemöinen saattaisi olla viiin sanasta johtunut (vaki, 
vain, vaen) ja merkita "iikeviiii. [Poispyyhitty. Yhdessa runossa sanotaan, 
etta Vainamöinen oli vahva rautio eli seppa, hanen sanotaan myös tehneen 
ensin kanteleen; )tayellinen, missa vaan miesta tarvittiim).] Ainoat tiedot 
mitka meidan aikaamme asti ovat Vainamöisesta muistossa pysyneet, löy- 
tyvat niissa vanhoissa runoissa, [poispyyhitty: )jota yksinkertasille usein 
lukevat kuoharit (paalla: runomiehet), etta heita piettais tietajillå')] jotka en- 
nen vanhuuen aikaan on ankarilta (paalla: suurilta) runoniekoilta tehyt 
merkillisten asioien muistoks..) 


Taman jalkeen seuraa mielenkiintoinen jatko, jota eI ta- 
vata Mythologi3.ssa eikli Viikkosanomissa, mika kuuluu: 


.)Se on uskottava, etta niilla ajolla kuin Vainamöinen eli, oli Suomen 
kansalla oma valtakunta ja Hallitus, ja Vainamöinen oli (korj.: saatto olla) 
sen valtakunnan Baltian eli Ruhtina[a]n poika, silla yhessa vanhassa runossa 
lauletaan Vainamöisen Isasta nain.') 


Seuraa ennen mainitsemamme Gananderilla tavattava runo 
Kave ukosta, Pohjan herrasta. Runo ei kuitenkaa
 pida ai- 
van yhta Gananderin painattaman kanssa, m. m. Beckerilla 
on Vaki Turilas, G:lla: iku Turilas, (vrt. kuitenkin Gananderilla 
vaki Turilas sivulla 93) B:lla tuohta, G:lla: tuota, B:lla Orihin 
satuloinensa, G:lla Satuloineen orihin. Nayttaa silta, kuin 
Beckerilla olisi ollut kasikirjoituksena kaytettavana toinen 
saman runon muistiinpano. Taman ji.ilkeen jatkuu kertomus 
seuraavasti: 


.>Vainamöinen oli tayellinen mies, mlssa vaan miesta tarvittiin. Etta 
han oli ankara Rautio eli Seppa ja myös vakeva sota mies ja etta hanella 
oli hyvat ja kauniit sota aseet nakyy seuraavaisesta runokappaleesta.') 



REINH. v. BECKER KALEVALAN KOKOONPANIJA...V EDELLAKAVIJANA 49 


Seuraa Auringon- ja kuunpaastöruno (ss. 1-25), johon 
kirjoitus loppuu kesken sivun alareunaan; se on jatkunut nah- 
tavasti jollakin muulla paperilla, jota ei enaa ole tallessa. 
Vainamöis-kirjoitelman kokoonpano kay tasta konseptista 
sclvasti ilmi. Becker on sen alku puolessa aikonut noudattaa 
:5amaa tapaa kuin runomuotoisessa jatkossa. Menetelma on 
sama, mita Ganander kayttaa Mythologiassaan: mitii Vaina- 
möisesta kerrotaan, se todetaan vanhoista runoista saåduilla 
otteilla. Siksi runot Vainamöiscn isasta ja Auringon- ja kuun- 
paastöruno. Ja jatko oli epailematta aiottu toimitettavaksi 
samaan tapaan. Mutta uudestaan kirjoittaessaan Viikkosano- 
miin samasta asiasta huomasi Becker varmaan lukijakunnan 
sivistystason vaativan toisenlaista esitystapaa. Oli yksin- 
kcrtaisempaa kcrtoa yhteen menoon, mita VainamöisesUi 
ticdettiin. Nain jaivat esityksesta pois runot, jotka konsep- 
tissa tavataan. Alkupuoli tuli taten lyhentamalla toimitetuksi, 
mutta tast,a oli taaR seurauksena, etta siina tulikin sanotuksi 
kaikki, mita Viiinamöisestii oli sanottavaa, ainoastaan Bec- 
kerin omat keraamat runot jaivat ulkopuolelle. Kun nekin 
kuitenkin oli saatava mukaan, muodostui jatko toisen- 
lai:;;eksi, silla niiden sisallyksen selostaminen ei ollut aivan 
helppo, ja sitapaitsi ne pituutensa ja runollisen asunsa puolesta 
sopivat paremmin luettavikRi ja niiyttpiksi, millaista vanha 
kansanruno oli. 
Erilaisuus molempien OSIcn valillii johtuu sus osaksi Bec- 
kerin työtavasta, osaksi kirjoitukscen kaytetyista aineksista. 
Ehkapa loppupuoliskon muotoon vaikutti ajankin puute, 
silla olihan kyseessa tavallinen sanomalehtiartikkeli, jommoi- 
sia tavallisesti kiireessii kyhatiian. 
Panemme merkille, etta Becker Turun Viikkosanumissa 
ei puhu Suomen valtakunnasta eikii hallituksesta, niinkuin 


hal('v.lIasr-uran "'lIo..;ikh-j.l 
 - 1 




)O 


A. R. NIEMI 


konseptissa. Olisiko taman kohdan poisjaamisccn vaikutt.a- 
nut sensuurin pelko? 
Lopputulokseksi tutkimuksestamme siis jaa, ettei Becker 
ajatellut mitaan kertovaista runoelmaa laatiessaan Vainamöi- 
sensa, vaan haneQ. tarkoituksensa oli yksinkertaisesti runoja 
lahteina kayttaen kertoa, mita ne Vainamöisesta tiesivat. 
Sita todistavat edellisen lisaksi ne lyhyet, kunkin runon alkuun 
liitetyt suorasanaiset lisaykset, esim. seuraava viimeisen runon 
edella oleva: missa paikoin Vainamöinen asui, siita ci ole 
varmaa tietoa. Mutta ettei han mahtanut asua aivan kaukana 
Pohjan ja Lapinmaasta, seuraa naista Runo-sanoista. (Seuraa 
Vainamöisen matka Pohjolaan ja taistelu Pohjan poikien kanssa). 


Lönnrot on Beckerin Vainamöisessa nahnyt ensimaisen 
yrityksen runoilla kertoa Vainamöisen vaiheet. Vaatimatto- 
massa sanomalehtiartikkelissa piili kansalliseepoksemme synty- 
sanat, kun tietaja ilmestyi, joka kerattyaan runsaammat ru- 
not, naki ladun hiihdetyksi ja lahti sen viittaamalle uralle. 
EsityksemnH
 puitteisiin ei kuulu Lönnrotin kehityksen sel- 
vittaminen. Sen verran olkoon kuitenkin sanottuna, etta 
alussa mainittuun Lönnrotin lausumaan on varovasti suhtau- 
duttava. Todellisuudessa oli asia niin, etta Kalevalan kokoon- 
panija vahitellen kehittyi tehtiivaansa ja tarvitsi useampia 
sysayksia, ennenkuin lopulliseen suoritukseen saattoi kasiksi 
kayda. Mutta silti on Lönnrot epailematta puhunut, niinkuin 
ajattelikin; kulunut aika - cnemman kuin kaksikymmenta 
vuotta - oli varmaan hanen mielessaan tuntumattomiksi 
tasoittanut monet valiasteet. V. 1849 hanesta Beckerin kokoon- 
pano, koska se ajan puolesta oli varhaisin, ansaitsi edellakavijan 
kunnian, koska siina, niinkuin han Uuden Kalevalan esipu- 
heen konseptissa sanoo, oli »muutamia Vainamöisen runoj a 



REINH. V. BECKER KALEVAI_AN KOKOONPANIJAN EDELLii.KXVIJANA S1 


peratysten kirjoitettu; joka oli ensimainen yritys». TaUi kasi- 
tystapaa puolustaa Lönnrotin oma aikaisemJ i menettely. 
Vanhan Kalevalan esipuheessa han ei, vaikka olisi enemman 
syy ta odottaa niin tapahtuneeksi, mainitse Turun Viikkosa- 
nomain artikkelia, vaan sen sijaan »De Vainamöine»-vaitös- 
kirjan. Hanen silloiset sanansa kertovaisten runojen kokoon- 
panon mahdollisuudesta kuuluvat: 
)}Tama ajatus vaan enammin vahvistu mielp::>sani, koska 
v. 1826 Turussa Historian Adjunktin von Beckerin avulla 
tulin Vainamöisesta eraan kirjan kirjottamaan ja sita laaties- 
sani nain, etta hiinesta ei puuttunut tarinoita» (ss. 111-- IV). 


_4. R. Niemi. 



BLACKSTADIUKSEN KALEVALA-MAALAUS. 


Ensimaisenii tunnettuna yrityksenii kiiyttiiii kuvaama- 
taiteessa suomalaisen kansanrunouden aiheisto<l on suomalai- 
sen kuvanveistajiin Erik Cainbergin J. F. \Valleniuksen laati- 
man ja arvattavasti Gananderin Mythologia Fennicaan nojautu- 
van ohjelman mukaan Turun Akatemian juhlasaliin tekemii, 
1814 paiviitty kuva Viiiniimöiscn laulusta. Toisena saman- 
laiscna on tanskalaisen kuvanveistiijan Gollhilt Bompin vapaa- 
herra Paul Nicolayn tilauksesta Viipurin Monrepos-puistoon 
valmistama, sittemmin ilkivaltaisesti tuhottu pystykuva kan- 
nelta soittavasta Viiiniimöisestii, mika veistokuva lienr'e ollut 
valmiina puistoon pystyteUiiviiksi ainakin syksyllii. 1833. 
I<olmanteml yrityksenii mainitaan ruotsalaispn taidemaalarin 
JI/lwn Zach. Blacl.:sl({dillksen 185] tekemii maalaus »Viiiniimöi- 
n(
n kiinnittiimiissii kicliii kanteleeseensa», joka siis oli::>i ensi- 
mainen kansanrunoaiheinen maalaus meillii. Tid,ysti kaikilla 
kolmella on jo sellaisenaan oma kulttuurihistoriallinpn 
merkityksensii, jotapaitsi viimemainitun on sanottu viilittömås- 
ti vaikuttalH
pn Ekmaniin, ensimiiiseen varsinaiseen Kalevalan 
knvittajaan. Molemmista ensinmainituista teoksista on jul- 
lwislu kuvat, jotavastoin viimemainittu lienee ollut sikiili 
) ksityisilla teillii, ettei sitii ole tunnettu kuin aikalaistcn mai- 



1 -- 


:.1 


\ 
"t 


... 


.... 


BLACKSTADIUS 


# 


"' 


, - 
'.,. , 


1 
;j 
' 1 
,. 


"' 



 


... 


,.. . 


,1.. 


..... 


I 
I 
I 
__1 


V .
IN l\:110I
EN KII
 N ITT.
MASS.ii. 
KIELI.ii. KANTELEESEENSA. 



5l
 


RAFAEL ENGELBERG 


ninnasta. On varmaan oma mielenkiintonsa saattaa Uima 
kolmaskin varsinaisen Kalevala-kuvituksen edeltajateoksista 
yleisön valittömampaan tietoisuuteen, kun se kerran on osunut. 
joutumaan esiin vanhoista katköistaan. 
Johan Zach. Blackstadius oli syntynyt Falkenbergissa v. 
1816. Taiteilijana han kasitteli etupaassa historiallisia ja 
kansankulttuuriin kuuluvia aiheita, maalasi alttaritauluja Ruot- 
sin ja Suomen maaseutukirkkoihin seka teki myös muotokuvia. 
Hanen parhaimpana teoksenaan pidetaan taulua I}P. Sigfrid 
toimittaa kastetta Göthan maassal}, joka on Tukholman Poh- 
joismaisessa museossa. Han toimi Tukholman teknillisen opis.- 
ton opettajana vv. 1860-1881 ja kuoli samassa kaupungissa 
v. 1898. 
Kahdeksanvuotisesta asti, tietaa Torsten Stjernschantz mai- 
nita Valvojan Kalevalavihossa v. 1909, seurasi Blackstadius 
isaansa merilla ja nautti kouluopetusta vahissa erin niissa 
monissa satamakaupungeissa, joissa laiva viivahti matkansa 
varrella. Myöhemmin otti hanet luoksensa Tukholmaan hanen 
aitinsa velipuoli, litografi Schulten, ja taman johdolla han oppi 
piirustamaan ja kirjoittamaan kivelle. V. 1844 han lahti 
Suomeen ja viipyi siella v: een 1850, maalaten paitsi useita 
muotokuvia, alttaritaulut Nousiaisten, Ylaneen, Kosken, 
Pöytyan ja Hameenkyrön kirkkoihin. Lopulla kesakuuta 
1850 han palasi Ruotsiin, lahteakseen pitkahkölle opintomat- 
kalle Ranskaan, Italiaan, Sveitsiin ja Saksaan. Kotiudut- 
tuaan nelja vuotta myöhemmin maalasi han edelleen altta- 
ritauluja ja otti osaa useiden maalaiskirkkojen korjaustyöhön, 
suorittaen viela jonkun alttaritaulutilauksen Suomeenkin. 
Suomessa oleskellessaan Blackstadius ilmeisesti tutustui 
Kalevalaan ja kiinnitti siihen maalarinakin huomiota. Han naet 
valmisti Parisissa v. 1851 yllamainitun taulunsa. Sen lahetti 



BLACKSTADIUKSEN KALEVALA-MAALAUS 


55 


han saman vuoden syksylla Tukholman Taiteilijaseuran koko- 
ukseen naytteille. Sittemmin oli taulu naytteilla Turussa ja 
seuraavana vuonna Suomen Taideyhdistyksen nayttelyssa 
Helsingissa, missa se ostettiin arvottavaksi. Teoksen voitti 
(J. J. Tikkasen maininnan mukaan) lyseolainen Hisinger. Sen- 
jalkeen, mikali allekirjoittanut on saanut tietaa, on taulu ollut 
paroni Gustaf Silfverhjelmilla Porvoon lahella, josta se noin 
40 vuotta sitten joutui vararikkohuutokaupassa eraalle teu- 
rastajan perheelle Porvooseen. Taalta osui sen allekirjoittanut 
tapaamaan viime syksyna ja saamaan haltuunsa. 
Erittain onnistuneena eivat aikalaiset pitaneet - J. J. 
Tikkasen sanaan - I}tata maalauksen ensirnaista yritysta 
suomalaisen myytin alalla». On merkittava, ettei taulua ostettu 
kokoelmiin, jospa toki arvottavaksi. S. Elmgren huomautti Lit- 
teraturbladetissa v. 1852 (s. 49), etta aihetta oli kasitelty liian 
jokapaivaisesti. Vainamöinen, I}tosin kunnioitusta herattava, 
mutta ei vahaakaan tavallista todellisuutta kummemmaksi 
ihannoitu ukkol}, istuu kivella kiinl!ittamassa kielia uuteen 
soittimeensa. Hanen jaloissaan istuu I}reheva tyttö sakset 
kadessa antaakseen runsaista suortuvistaan ainesta kieliksil}. 
Taustana on suomalainen sisajarvimaisema, jota ymparöivat 
korkeat metsaiset rannat. - Kun maalaus ei ole ollut naytteilla, 
ei arviointia myöhemminkaan ole voitu tarkistaa. 
Ilmeisesti on kuitenkin Blackstadiuksen maalauksen arvi- 
oinnissa tarkistamisen varaa. Yksistaan teoksen kulttuuri- 
historiallinen arvo ensimiiisena suomalaisen tarun maalausesi- 
tyksena on ensiluokkainen, niin totta kuin kansanrunoutemme 
ja eritotenkin Kalevala on koko kulttuurihistoriamme perus- 
teita. Sita suuremmalla syylla on tehostettava teoksen arvoa 
talta kannalta, kun silla on ollut valitönta vaikutusta myöhem- 
paan kehitykseen. Mutta myöskin teoksen taiteellista arvoa on 



56 


RAFAEL ENGELBERG 


kasittaakseni kohoLettava. Aikalaisten makuhan vaati Viiin
l- 
möisesta ihannoitua olentoa; on luettava Blackstadiukselle aino- 
astaan ansioksi, etta han on tehnyt Vainamöisesta varsin 
luonnolliscn vanhan miehen. Tytön sakset ja paksu leikattu 
hiuskiehkura vaikuttavat tosin jonkunverran arkipaivaisilt.ii, 
silla sanotaanhan Kalevalassa, jossa saksista ei puhuta mitiiiin: 


j)Antoi impi hapsiansa, 
hienoja hivuksiansa; 
antoi hasta viisi, kuusi 
seka seil<;eman hivusta.) 


Tytöstakaan ei ole tehty ihannoitua utuolentoa, vaan tukeva 
punaposkinen tytön tyllerö, johon Vainamöisen mainitsema 
)}hieprukka» hyvin soveltuu. Tyyppina on Viiinamöinen mic- 
lestani verrattomasti onnistuneempi kuin lukuisat myöhem- 
mat tuotteet: kyllin iakas, ollakseen waka, vanha Vainamöinem, 
mutta ei kuitenkaan tutiseva ukkorahja, jommoista Kalevalassa 
ei ole tarkoitettu, onpahan voimissaan oleva, vielapa terveen 
verevakin, mitii hyvin voidaan edellyttaa Kalevalan mahta- 
valta uroolta. Kokonaisuudessaan ryhma vaikuttaa vaatimat- 
tomalta ja herttaiselta. Hauskoina piirteina aiheen kiisittelyn 
kannalta tahtoisin viela panna merkille, etta koivu on kasvanut 
aivan Kalevalan mukaisesti aholla, salovieressii, viehattavalla 
paikalla lasten kayda mahlass3, paimenten tuohenotossa, 
tyttöjen lehdekscssa ja vastaksessa, miesten uhkailemassa 
pilkkoa polttopuiksi, kyllin aukealla kaikkien talvituulien tut- 
jutella, kyllin yksin tunteakseen vilun ja pakkasen orpoutta ja 
kuitenkin ollen »ihana koivu», lipUU vihanta)}, wyöhyt valkca); 
etta Vainamöincn on tehnyt soittimensa »koivusta lujasta», wi- 
saperasta»; etta maisemassa on utuista nienta, terhensaarta 
runollisuuden virittamiseksi; etta kansatieteellistakin uskotta- 
vuutta on tapailtu. Vainiimöisen paanasento ja etenkin oikea 



BLACKSTADIUKSEN KALEVALA-MAALAUS 


'57 


silma savelenkuulostajan ryppyineen ovat nahdakseni varSIn 
taidokkaat, samoin kuin tyttökin on saatu elavan haaveellisesti 
kuuntelemaan. Teoksen lahempi taiteellinen arviointi jaiiköön 
ammattimiehille. 
Ylliiolevalla olen teoksen ainoastaan tahtonut esitella ny- 
kyiselle yleisölle. 


Rafael Engelberg. 



SJÖSTRANDIN KALEV ALA-VEISTOKSET. 


Ekmanin ylpeat unelmat raukesivat tyhjiin. Suomalaisen 
Kirjallisuuden Seura, joka juuri oli tehnyt tunnetun paatök- 
sensa Kalevalan kuvittamisesta, kieltaytyi avustamasta hanta 
kansallisrunoelmamme aiheita esittavien kivipiirrosten julkai- 
semisessa, siten »tukahduttaen ne mytologiset kuvasuunnitelmat, 
joita hanen mielikuvituksensa oli tulvillaan», kuten taiteilija 
mahtipontisesti kirjoitti. Tukholman pohjoismaisessa teolli- 
suusnayttelyssa v. 1866, jossa Suomenkin taide oli edustettuna, 
kavi Ekmanille vielakin huonommin. Arvostelulla oli suoras- 
taan osittain persoonallinen savy, kuten vaittaessaan, etta tai- 
teilija )}Morsiussauna)}-nimisessa realistisessa maalauksessa oli 
esittanyt )}alastonta lihallisuutta.)} Pahinta oli, ettei Ekman 
loppuiallaan enaa saanut teoksiaan kaupaksi. Taiteilijan koh- 
talo muuttui todella traagilliseksi. Vastoinkaymisten masen- 
tamana kirjoitti Ekman ystavalleen Fr. Cygnaeukselle - jota 
han niinikaan oli epaillyt vastustajakseen, vaikka vaarin - 
liikuttavan kirjeen, jossa han nimittaa itseaan )}Viela elossa 
olevaksi, mutta pieksetyksi taiteilijasieluksi.)} 
Paremmin onnistui Kalevalan sankarihahmojen ikuista- 
jana ruotsalainen kuvanveistaja Carl Eneas Sjöslrand (1828- 
1906), joka tuli maahamme lahinna valmistaakseen Turkuun 
suunnitellun Porthanin muistopatsaan. Kuten tunnettu, 
keksi hanet Fredrik Cygnaeus - mies, jota ei voi sivuuttaa ta- 



r ' 



, 
}'.. 



 


i
 
'
 


,. 


.' 


;,. 


" 


.. 
 
lIf 




.
" 
" )
 


"'" 

 


) 
f 
.- 
. 


.. 


, 


... 


..
 

 


. 
- 


.". 



 
'*,r 


, 


,... 


" 


.tr,. 


.""", 
) 


I,. 


r 


J gJ 
: 1 
 i 
5J'5. 

 :

. 
;J :<._ 
Z .
 
:< 
 
>
 


"1 


,
 


A 


ci 
z 
< 
I=i 
rJ) 
:0 
-. 
rJ) 



60 


1.. \YENNERVIRTA 


man ajanjakson suomalaisesta taide-clamiistii puhuttaessa - 
kaydessaan Tukholmassa v. 1856. Jo tiihan aikaan oli Sjöstrand 
mieltynyt kansallispepokseemme, kuh'n hanp,n v. 1R53 muo- 
vailemansa ryhmiikuva »Viiiniimöisen soitto» osoittaa. Suomeen 
saapui taitcilija syksylla 1856, asettuen Helsinkiin, tarkemmin 
sanottuna Ekolsundin huvilaan Kaivopuistossa. 
Ken tuntee silloisia taideolojamme, ymmartaa, etta Sjöstran- 
dia paakaupungin taiteellisissa piireissii tervehdittiin suurin 
toivein. Sen jalkeen kun pohjalaincn Cainberg oli valmistanut 
Turun yliopiston juhlasaliin eraitii kansallisia aiheita esittaviii 
kohokuvia - m. m. J. F. Walleniuksen suunnittelcman kan- 
teletta soittavan Viiiniimöisen (sommitelma, jossa lisaksi nahdaan 
kaksi veneessii istuvaa runolaulajaa, kaksi scppaa alasimen 
aaressa, vedenneito ja karhu, on hajanainen, ehkii sisallykseltiiiin 
epaselvakin) -, ei taidehistoriamme tieda mainita ainoatakaan 
huomattavampaa kotimaista kuvanvcistoteosta. Nikolainkirkon 
ristihaarain katolle pystytetyt Kristuksen ja kahdentoista apos- 
tolin kuvat tiiytyi tilata Saksasta, Monrepos'n aikaisempi Vaina- 
möi sen patsas Tanskasta, Gotthilf Borupilta j. n. e. Jo vuoden 
1857 alussa, Sjöstrandin oleskeltua Suomessa vain muutamia 
kuukausia, kirjoitti Abo Underrattelserin Helsingin kirjeen- 
vaihtaja, etta nuori taiteilija varmaHti on raivaava tieta maas- 
samme »tahiin saakka laiminlyödylle taiteelle, kuvanveistolle». 
Huomautettuaan, etta »suomalainen jumaluustarusto eheine, 
puhtaasti inhimillisine taruhahmoineen on suuresti viehattanyt 
hra Sjöstrandia», kuten hanen Tukholmassa kaavailemansa 
ryhmakuvan malli, jossa niihdaan kanteletta soittava Vaina- 
möinen V cdenemiinnan, kuuntelevan karhun y. m. keHkella, todis- 
taa, jatkaa hiin: »Hra Sjöstrand ei ainoastaan ole aatteita ja 
innostusta omaava taiteilija, vaan han osoittaa myös onnellista 
reippautta suorituksessa ja ahkeruutta teostensa viimeistelyssa.» 



SJÖSTRAND. 



( 


'\ 
"L 


.' 
'"4 
""""" 



 
t..' 
; 
t, .-' . 
I!:. 


l" 


.. 


j 


ii: "IJr 
.. .J 


" 


.... 


o
- 
. 
. -.... 


. . 


KULLERVON SURMA. 



62 


L. WENNERVIRTA 


Paitsi viihaisempia tilaustöita kerrotaan Sjöstrandin jo ehtineen 
valmistaa mallit I)Kullervoon kiitkyessa, katkaisemassa kapa- 
lonsa» seka Porthanin patsaaseen. Helsingfors Tidningarissa 
mainitaan lisaksi luonnokset Lemminkaista, Viiinamöista ja 
Kullervoa esittaviin pienoispatsaisiin, jotka muka todistavat 
}}erinomaista kykya omistaa ja ruumiillistuttaa suomalaisfm 
taruston sankarihahmoja,), joita toistaiseksi I)ei edes sivellin 
ole osannut tyydyttavasti kuvaillal). Mita maalauksia kirjoit- 
taja tarkoittaa, on vaikea sanoa. Tiettavasti oli ainoastaan 
Blackstadiuksen Kalevala-aiheincn taulu toistaiseksi ollut nayt- 
teillii Helsingissii. 
Syksylla 1857 Sjöstrand matkusti Miincheniin, missa ryh- 
tyi viimeistelemiian jo mainittua lapsenkuvaansa I)Kullervo 
katkoo kapaionsaI). Jo tata ennen, nimittain kesalla 1857, 
oli taiteilija tutustuakseen Suomen kansaan ja luontoon kier- 
tanyt Severin Falkmanin seurassa Savossa ja Karjalassa. 
Matka kavi Imatralle, Punkaharjulle, Savonlinnaan ja Kuo- 
pioon, mista taiteilijat tekivat retkeily ja ')eriimaaham, kuten 
Falkman omaisilleen kirjoittaa. Saaliina he toivat tukuttain 
kansatieteellisia esineita ja kansantyyppeja esittaviii pnrus- 
tuksia. 
)}Kapalonsa katkova Kullervo» valmistui v. 1858. Cyg- 
naeus, joka tiihiin aikaan oleskeli Parisissa, on kuvannut 1)1{ ul- 
lervo»-veistoksen Miinchenin taiteilijapiiriin lekemaa vaiku- 
tusta Litteraturbladetille lahettamiissaiin kirjeessa, joka ku- 
vastaa nykyaikaiselle katsojalle kasittamatöntii innostusta. 
Sillii todellisuudessahan Sjöstrandin Kullervo-lapsi (nykyj
iiin 
Suomen taideyhdistyksen kokoelmissa) on hyvin vaatimat.on, 
antiikinvoittoinen oppilastyö. Cygnaeus kirjoittaa, ettii kun 
Sjöstrand Miinchenissa asetti nuorukaiskuvansa IIKullervnl}l) 
naytteilIe, aiheutti I}tama outo ilmestys vakavan ylliityks(
m 



SJÖSTRA.'\fDIN KALEVALA-VEISTOKSET 


63 


taiteentuntijain ja -ysUi.vien parissa. >}Heriitessaan seuraavana 
aamuna sai Sj, östrand kuten aikaisemmin lordi Byron, kokea, 
etta hanestii oli tullut kuuluisa mies>}. Ja Cygnaeus ehdottaa, 
etta taiteilijalle annettaisiin toimeksi veistaa Kullervo suurem- 
paan kokoon Ruotsalaisen teatterin lampiöta varten, jollei 
sita metalliin valettuna voitaisi pystyttaa kerrassaan >}temppe- 
Iin harjallCl}. 
Kuten mainittiin, oli Sjöstrand tullut maahamme lahinna 
valmistaakseen Cygnaeuksen y. m. suunnitteleman Porthanin 
muistopatsaan, johon hånella jo oli tekeilla luonnos. Mikali 
Öhquistin Suomen taitecn historiassa antamiin tietoihin saa 
luottaa, olikin Sjöstrandin opintomatkan tarkoituksena juuri 
tahan suurtehtavaiin valmistuminen. Vihdoin v. 1859, Sjö- 
strandin vielii oleskellessa Miinchenissii - han matkusti pian 
sen jalkeen Roomaan --, saapui odotettu sanoma, etta Suo- 
malaisen Kirjallisuuden Seura oli paattanyt tilata hanelta 
puheenalaisen patsaan, varaten tahan tarkoitukseen aluksi 
2,000 ruplaa. Porthanin muistopatsas valmistui kahden vu
- 
den kuluttua ja paljastettiin Turussa juhlallisesti toukokuun 
26 p:na 1864. 
Taman paateoksensa ohella, joka on maamme kauneimpia 
monumentaaliveistoksia, jatkoi Sjöstrand vasymattömalla in- 
nolla aloittamaansa Kalevalan aiheiden kasittelya. Niinpii 
han Miinchenissa muovaili m. m. ensimaisen luonnoksen 
Vainamöisen laulua esittavaan laajaan friisiin, josta valokuva 
oli nahtavana Suomen taideyhdistyksen kevatnayttelyssa v. 
1859. Eraat paakaupunkilaiset arvostelijat olivat huomauttaneet, 
etta seka sommittelulta etta henkilöhahmoilta puuttui suomalai- 
nen savy - virhe, jonka korjaamista suositeltiin -, mutta 
Cygnaeus vakuutti, etta luonnos oli erittain >}kaunis seka tar- 
koitusperiltaan etta taiteelliselta suoritukseltaam. Teoksl'sta 



64 


L. WENNERVIRfA 


ei )}saata eika tulekaan sanoa muuta, kuin etta se on kaunis 
ja niin ollen tayttaa taiteen korkeimmat vaatimukset.)} )>Vai- 
namöisen laulm valmistui lopullisesti v. 1865 (siis vuotta ai- 
kaisemmin kuin Ekmanin samaa aihetta kasitteleva suuri 
maalaus Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa). Pitka, moni- 
henkilöinen friisi oli alkuaan aiottu Ruotsalaisen teatterin 
ensi parven rintanojan koristukseksi, jota varten eriiiit taiteen- 
harrastajat olivat koonneet 8,000 markkaa, mutta sen lu- 
nastikin yliopisto. 
Kuten »Kapalonsa katkuva Kullervo>} on )}Vainamöisen lau- 
lukilll> n. s. llUsklassillisen suunnan tyypillimm tuote, josta 
on t.urha hakea kansallisia piirteita. Antiikin taiteen vaiku- 
tus on toistaiseksi ylivoimainen, kuten eleet, asennot, puvut, 
vielapa tyypitkin osoittavat. Vasta )}Kullervon surma)-nimi- 
sessa teoksessaan Sjöstrand' paasi suhteellisesti vapaaseen 
taiteelliseen esitystapaan, jukC! ei vieliikaan ole menettanyt 
tehoaan. Ensimainen luonnos, jonka t.aiteilija muovaili 
Roomassa (v. 1860), oli nahtiivana Taideyhdistyksen vuosi- 
nayttelyssa syksyllii 1864. Lopullinen jiittilaispatsas, jonka 
mainitut taiteenharrastajat, )>Vainamöisen laulua)} koskevan 
kaupan purkauduttua, lunastivat. 4,000 markalla (jaljella ole- 
villa varoilla tilattiin Walter Runebergilta niinikaan Kalevala- 
aiheinen kuvanveistoteos )}Ilmarinen)}) valmistui v. 1867. Teok- 
set oli alkuaan aiottu koristamaan uutta teatteritaloa (s. o. 
nykyista Ruotsalaista teatteria). Sinne ne eivat kuitenkaan 
koskaan tulleet, vaan niita sailytetaiin, kuten tunnettu, Ate- 
neumin galleriassa. 
)Kullervon surma)} on Sjöstrandin kaunein, vaikuttavin 
ja persoonallisin Kalevala-veistos. Kookas, synkkali:atsel- 
nen mies, jonkå vartaloa elaintalja peittiiii, seisoo antiikin 
kuulua Sofokleen patsasta Illuistnttavassa, luonteH\ssa asen- 



SJÖSTRANDIK KALEVALA-VEISTOKSET 


65 


nossa; ojennetussa oikeassa kadessa on hanella )}Ukko yli- 
jumalan)} antama miekka, vasemman, nyrkkiin puristetun, 
on han painanut paljastctLua rintaansa vasten, ikiiiinkuin 
tunnustellakseen sydiintiian, jonka rauta pian on lavist.ava; 
jalkojen juuressa on uskollinen Musti-koira. Taideteos liittyy 
Kalev:Jlan sanoihin: 


)}Kysyi mielta mif'kaltansa, 
tokko tuon tekisi mieli 
syöa syyllista lihoa, 
viallista verta juoa )} 


Vaikka Kullervon ajanmukaisesti tyylitelt.y hahmo onkin 
pikemmin yleismaailmallinen, germaaninen, kuin kansallinen, 
suomalaincn, puhumattakaan siitii ristiriidasta, mika on puoli- 
alastoman mip.hen ja Kalevalan sankarin valilla, kuvastaa 
Sjöstrandin veistos selvasti ja vakuuttavast.i Kullervo-runojen 
loppusakeiden jylhiiii tragiikkaa: 


»Miks'en söisi mielellani, 
söisi syyllista lihoa, 
viallista verta joisi? 
Syön lihoa syyttömanki, 
juon verta viattomanki..} 


)}Kullervon surma)} on syntynyt sen komean ja syviimieli- 
sen, synkkyydessaan verrattoman vuoropuhelun pohjalla, josta 
Fr. Cygnaeus nerokkaassa tutkielmassaan Kalevalan t.raagilli- 
sesta aineksesta lausuu, ettii on )midosmiiiiria, eikii suinkaan 
mitiiiin runotonta runoutta, jotka eivat sisalla mitaan niin 
runollista kuin Kullervon harvasanainen keskustelu hanen kos- 
tonsa viilikappaleen, Ukon armossaan antaman miekan kanssa.)} 
Sjöstrandin se innoitti koettamaan parastaan. Aikakauden 
lukuisista Kalevalan aiheiden esityksista se on ainoa, jonka 


Kalevalaseuran vuosikirja 2 - 5 



66 


L. \VENNERVIRTA 


viehiitysvoima yha, vuosikymmenien periista, on eittamatön. 
Sjöstrandin myöhemmat kansaIliseepokseemme pohjautuvat 
sommitelmat, ryhmakuva )}Sotkottaret», jonka Taideyhdistys 
osti v. 1869, seka karhuntaljalla lepaava )}Kyllikki)} (vuodelta 
1883), ovat vaatimattomia töita, joihin ei ole syyta puuttua. 


Ekmanin ja Sjöstrandin Kalevala-teosten merkitys Suo- 
men taiteen historiassa ei ole kovin suuri. Siitii työsta ja vai- 
vasta huolimatta, jota niihin ilmeisesti on pantu, ovat ne pi- 
kemmin harkinnan, refleksionin, kuin valittömiin taiteellisen 
innoituksen, inspiratsionin, synnyttamiii. Vieliikin tilapai- 
sempi leima on Runebergin, Takasen, Stigellin ja Vallgrenin 
Kalevalan aiheita esittavillii veistoksilla, joille kansalliseepok- 
semme usein on lainannut vain nimen. Ne kuvastavat sita paitsi 
uuden suunnan, realismin, tuloa t.aiteeseemme, joten niita 
on ,>opivinta kiisitellii toisessa yhteydpssa. 


L. WenneT'Vif'ia 



SUKUKANSAIN RUNOUTTA. 


VIROLAISIA KANSANR
TNOJA 


Suomentanut A. o. Viiisiinen. 


1. HEL.AJA. HEL.AJ_l, ILllA! 


lleliijii, heliijii, ilma, 
kllmaja, kumaja, korpi. 
hlllllele, Tapion huhla, 
laulele, lakea laakso, 
kukhwle, Iwusimelsii, 
pallkkuele, parsimelsii 
iiiinlii kauno- kaiulellen, 
laulul laalu- l'asla£llen, 
loilos viT'ilii vyörylellen, 
kelpo kerr'alen siivellii! 
(Veske, Eesti rahvalaulud II 1). 


2. ILON LAULU. 


Ajeli ilo joella, 
laulu laajalla keolla, 
eessii lamminen hevonen, 
periissii peliijiireki" 



68 


A. O. VAISA
EN. 


reessii nainen J'llOkohinen, 
sanat seulalla sylissii, 
laulul langoin Iwulassansa. 
N iikynel'i, lawlunevi, 
kenpii l'as1ahan lulel1i? 
Tuli luolia [Juilwjoukko. 
Kysylleli, lausulleli: 
I>Ilo, klmneka kuleksil, 
laulu, Jwnne laskelellel? 
MielinelM mallwhamme 
lahlonelko lanssihimme?) 
Ilo lausui ilmikielin .- 
})En mii mieli malkahanne , 
taho liioin lanssihinne. 
Kiiylle Ill1J'men kynniinliihiin, 
aalJ'Oinenne aslumahan, 
ilo siinii unholllwi, 
laulu mieleslii menevi.) 


Ajeli ilo joella, 
laulu laa;alla keolla, 
eessii tamminen hevonen, 
peJ'iissii peWjiiJ'eki, 
reessii nainen J'llOlwhinen, 
sanat seulalla sylissii, 
laulul langoitl kaulassansa. 
N iikynevi, !awlunevi, 
kenpii vaslahwl lulevi? 
Tuli luolla vaimojouklw, 
astui liu la liinapiiilii. 



SUKUKA
SAIN RCNOU [TA 


KysyIleli, lausulleli: 
})llo, kunnt'ka /wleksil, 
laulu, /amn(' laskeldld? 
JW ielinplkö malkahamme, 
lahlonellw lanssihimme?}) 
Ilo lausui ilmikielin: 
>,En mii mieli malkahall1lP, 
laho liioin lanssihinnp. 
Teill' on lauma lapsianne, 
parvi pienukuisianne. 
f1 ielle marjoa makuulle, 
vaivulalle vaisumiellii, 
jiiiipi laulu laulamalla, 
ilolaulu iskemiillii, 
ilo siinii unholhwi, 
laulu mielt
slii ml'nl'l!i.» 


Ajeli ilo joella, 
laulu laajalla keolla, 
I'essii lamminen hevunl'n, 
periissa peliijiireki, 
J'eessii nainpn ruokohinen, 
sanal seulalla s!Jlissii, 
laulul lan!]oin kaulassansa. 
Niikynevi, /wulwl('ni, 
kenpii vaslahan lul((vi? 
Tuli luulin nl'ilojoukko, 
aslui parvi pankapiiilii. 
Kysylleli, ImJ:;wlld;: 


69 



70 


A. O. YAISAXEX 


)}Ilo, kllnneka kllleksil, 
lallilI, kl11me laskclcllel? 
M ielinelkö malkahammc, 
lahlonelko lanssihinl1ne?)} 
Ilo lallsu i ilmikielin: 
)}Jopa mielin malkahanne 
lahon leian lanssihinne. 
Teilta ei ilo llnehll, 
mene ei lalllu mielestanne. 
Ilo jlloksi neion eella, 
lakanansa nalja lww'oi. 
ilse kier'i keskye:;:;ii, 
ilse vaikehii v/ilissa: 
kllni kllll keran sisallii. 
paiva laialla pesasen. 
niin neiol ilon sisallii, 
lapsel lallllln "aihchilla. 
Siksi et ilo llne/m, 
me.n(' et lalllu mieles{iinne.)) 
(Hurt, Setuke.'te laullld / 1.) 


3. POIKA TE/TA KUSKENET/. 


Neiloseni, nuo1'l1cni! 
Konsa Myllc lielii myölen, 
lieW myölen, maala myölen. 
pihil pankalle pOllelIe, 
vasara kaen varaksi! 
Poika leilii koslrcnevi, 
kelmi kiinni ollancvi, 
iskll lemmon /1, tlkrLlft i U('. 



SUKUKANSAIN RUNOUTTA 


71 


loinen kurjan /mlmalu , ille 
joll' on kuuro kuucl pai"at, 
nakemiillii viiel viikol, 
lule ei konsa lunloihinsa! 
Neiloseni, nllOrlleni! 
Sini on helja heiniimaahut, 
/wni on heina niilliimiillii; 
sini on kaunis kauJ'Cwzlja, 
hlmi on pouan polllamalla; 


. .. .. . 
Slnl on mar/amaa punainen, 
kuni on marjat poimimalla. 
Neitoseni, nllOrueni! 
Sini on neito neilsykkiiinen, 
kuni on poian /wskemalla, 
kasi kallis Iwtsomalla, 
suu sula suvoilsemalla. 
(Hu"', 8etukeste laulud I 1111.) 


4. ISTUIN MAALLE ITKEMAHAN. 


Isluin maalle itk,emahan, 
nurmelle nw'eksimahan. 
Mi mulle sylihin lensi, 
mi mun kaapsiihli kö£lle? 
Sinisiipi sirkkuseni, 
vahajalka varpuseni. 
Kysylleli, lausulleli: 
.}M ilii illtel, lapsueni?) 
.>llken chloisla emoa, 
kanlajaani kaihoelen. 



72 


A. O. V.ii.IsAc>../EN 


Laps olen orpo ma osaton, 
armolon ml; ilman alla. 
Tainnul en puurohon puhua: 
puhuin, kuilen kllohueli. 
lVIenin pirlin ma ovelle: 
puiss' oli piliijii pirlin; 
menin ailan ma 01)( lle: 
poiss' oli avaaja ailan; 
menin huonehen ovelle: 
huonehelI' ei huoliajaisla; 
menin saunan ma ovelle: 
saunahan ei saaliajaisla. 
Kussa isluin, siinii ilkin, 
kussa vuolin, silmii vuoli, 
kussa seisoin, seinii siiikkyi. 
Lampi laului kyynelislii, 
jiirvi kasvoi kaihoislani, 
kylpeii kyliin hevoslen, 
veljen varsan vallakoi' a, 
neion hurslil huuhloella, 
piiiviiliiislen kasvoi peslii. 
(Hurt, Setukeste laulud II 1175.) 


5. VOI, MUN EHTOINEN EMONl! 
Itkupirsi haudalla. 


Voi, mun ehloinen emoni! 
lvIiksi kuolil, kuliaiseni, 
armas, haulahan alenii? 
Kyll' ois kuolo kuuluslellu, 



SUKUKA
SAIN RUXOUTTA 


73 


luoni saalu luomiluksi: 
ollul ois kuolo kullan vailla, 
iuoni Jmllihin rahani, 
oisin kuopan kulladlul, 
kallanul hopeella hallan. 
Tuosl' on allilla apea, 
suru mulla sorsasella, 
jiii sulle kapoa kaksi, 
pari sorsanpoikaislasi; 
sU/Ji suuri kun lulevi, 
luo kelpo kevöhiin aika, 
kellii saan suven sopasel, 
kelliipii keviilhamchel? 
Velinen on veljen armo, 
velisempi velj'.m naisen. 
Tliola ilken ma ikani, 
mullahan murella kannan. 
Pyhåpaiviil kun lulevi. 
juhla-aika joulunevi, 
ken on kulsuja kolihin, 
ken ompi lupahan luoja? 
K1Wllul on minun kotini, 
kirvonnul IIn kiikkuseni, 
home piriin p
illelevi, 
heinö valmis varloavi. 
Klllla, ei lule kolihrn, 
marja, saavu ei majahan! 
Liiksin, liiyli, 111a koloa, 
veikon luola I)ierimahiin, 
ilkrn lammen liehyelle, 
jörven ilkin jöljilleni, 



\ 


74 


A. O. \ .
IS.
:'J"E'" 


ojan ilhin uhsen alle, 
Piusan 1 alle ahhunaisl!n, 
lahlehen laven elehcn; 
neilo ithisin f'Il('mpi. 
haksin verl'Oin kaihoaisin, 
hun emon elohon SUlSln, 
maammon smsw mannun alla. 
Ulos meni armo ahkUfwsla, 
paheni sanal puruhal, 
poiss' on mielen midlyllöjd. 
syllöja syanalani. 
N ojaisinlw nohhosihin, 
varaisinho vaap[lhkoihin? 
Henlo on nohko noslajaksi 
seka l'uupukka vamhsi. 
Voi, mun ehloinen emoni! 
Kuol jo surman suhkasia, 
paarmal luonen pöölzinelW. 
Jos emo elossa oisi, 
niiilla mailla maatnmosemme, 
seu'un oisimme sumimmal, 
hulmahunnan kuuluisimmal. 
Vaan ihö on ilheminen. 
kllUl paivöl hujerlaminen, 
mullalzan murehliminen. 


(V iiisiinen. Setun kiisikirj. ja phonogr. v. 1914, hiukan lyhennetty káiinnös.) 


1 Piusa: joki Setunmaalla. 



VOT.TAKKILAISIA KANSANLAPLU.TA. 


Suomentanut O. Manninen. 


TYTTÖJEN LAULUJA. 


1. 


Tule, laulamme, haunista kahs! 
Sama laululla sointulw lie? 
Sama miksipa sointu ei OlS: 
mehiin yhtenö ylettihin. 


2. 


Lumenkarvat un liinamme huin 
lohit paallamme liitelevat. 
Elo taaltolan lanhuilla huin 
uni yöllinen. haihtuva on. 


3. 


Suven hauneus suurin, kun maa 
on huhhia hirjavanaan. 
Tytön hauneus konsapa lie? 
Kunis hassapaanii hiin hay. 



76 


O. MANNINEN 


4. 


AJiien liepeel lehleviil on, 
laki sen viluliihlehinen. 
Sydiinliimpöni kylmenemiiiin 
moni viekas saa vihamies. 


5. 


Sam;, kunne vihmovi veen 
kesiipilvi, mi kaukaa nous. 
Em01I virpien vienosicn, 
sano, kunne vier-liivii lie! 


6. 


Puularha laaksossa on, 
pajuvirvikkö vi('rellii sen. 
Pajunvarpa-varllamme - ken 
silii hellivi, sepiielee? 


7. 


M ua uuvullaa, emo ::,uo 
mun nukkua kainalohos! 
Jos et suo, iilii suo - iilii myös 
sure sitten, JOS vieras suo! 


8. 


Pojal, pir'panul pikkuisel nuo, 
namuleipiiii na,ukuelee. 
Pojal varrella vahveneval, 
jopa naukuval naimisihin! 



SUKUKANSAIN RUNOUTTA 


9. 


Salaniilinen liina on liiys, 
loini' uupuu kolmea vmn. 
Moni lnt
itie !fihloja loi, 
sydiin suoslui kolmesli vain. 


10. 


Milii marjoja maislaminen, 
kunis mansikal kypsiii lie? 
Punamansikka ['aitia on poimijalaan, 
lylön kauneus kalsojalaan. 


11. 


Uluhieno on hunlusi, sen 
vilul jiiiiliiii huuhleluveet. 
Siron, hennon varlemme vie 
mies vieras kesken kasvamisen. 


12. 


Keil' ouloja saapunul on? 
Tylöl V jalkan lullehel on. 
M iss' yönsii nukkuneval? 
Keon kyljessii nukkuval yön. 
Mihin kasvoja huuhtoneval? 
Kesiiaamun kaslehesen. 
Mihin poskia pyyhkineviil? 
Pajun lehviil on liinasinaan. 
Paju kankaalle kasvanul on. 


77 



78 


O. YlA.."'
INEN 


Periiss' immen poikanen llOllS 
pajupuuhun istumahan. - 
Halu kauraan hanhosen on, 
halu sorsan soutelemaan. 
Tytön mieli' poikasehen 
pOJan mieli neitosehen. 
Niiytteet valikoinut prof. }-l'jö 
TV ichmann julkaisustaan ) W otj akische 
Spl'achpl'oben)); l'unomuotoon sovitetut 
hiinen suol'l1sanaisesta sllOmennokses- 
taán. 



UNKARILAISIA KA
VSANLA CLUJA. 


1. KAUKANA .lUUN K4JVATTUNJ. 


Suomentanut O. Manninen. 


Piiiillii polle, hyy povessa: 
kaukana mun kaivatluni. 
Saaia lohtu loilollakin, 
olenhan aino arm ahasi! 


Oi meisii, milaion meisii! 
Oi mun ruusuni eiiiinen! 
Kaikk' ois meisii kaaltavani, 
ennen ei rllusuni Iliikyisl
e 


Silmiiss' iiku, suussa nauru, 
kaiho kalvavi sy' iinlii. 
(Vadr6zsák J, n:o 416.) 


2. KOLKKO ON KULTANJ EMONEN. 


Suomentanut O. 1lfanninen. 


Kolkko on kullani emonen, 
kun mua poika pyyielevi. 
Lienei kolkko, kuullos neuvu: 
J alai kyike kahlehella! 



80 


A. O. VAISANE
 


Salkoruusuhun sitele 
kiinni kirjonauhasella, 
minut vaa'i vartiaksi! 
1'l'linllnpa [Jaulani parempi! 
(Nepdalok es mondák II, n:o 169). 


3. HElI'TO ON NAUHA PALMJKKOJSEN. 


Suomentanut A. O. Viiisiinen. 


Hento on nauha palmiklwisen, 
helppo tuulen heilutella; 
tanu on vaate vaivallinen. 
kannettava kaihollinen. 


(Vadr6zsák J. n:o 18.) 


4. OLINPA MJNAKJN ENNEN. 


Suomentanut A. O. V iiisii'len. 


Olinpa miniihn ennen 
ruusu kukhen seassa; 
jou'uin jouto tarhurille, 
kukan murhe mustutteli. 


(Nepdalok es mondák U, n:o 119.) 



seKUKANSAIN RUNOUTTA 


81 


5. 


OLElfPA OIVA PETRI:V pnlKA. 


\ 


Suomentanut A. O. Viiisiinell. 


Olmpu oil'fl Petri 11 poika. 
paras leluni paiml'fzi.,ta; 
ompi laaja Petrin lai'un 
karjan kÖy'ii /;aikkiallf'. 


SiellÖ metsiit, siellá niityt. 
siellii hettehet hf'T'w'at; 
kllnne lauman las/;enenki n, 
maat on muita mair'ehemmat. 


Miest' on multa kaksin, k()lmin 
panna karjan katsontahan.. 
ilse kuljen, kwzne mieli. 
Illliblllani Imikkaelten. 


Mull' on maiot, l'iljat l'iinil, 
tuli on tuttu l1u()tio$sa; 
konsa kaynen newn luok.,i, 
kaunon mu[[(' kaula l/lttu. 


Enpa vllllian elohmz 
l'aihtaisi eloa moista; 
lawna[[a jos oiL'a onni, 
mina herra, hiinpii orja! 
rradrozsák J. n:o 459.) 


lYámii laulut on professonn rouIJa 
Julie JYichmann mlikoinut runojen lo- 
pussa mainitwsta J. Erd6lyi'n (»Nep- 
dalok es mondák Ih, v:lta 1847) ja J. 
Krizan (,)Vadrozsák h, v:lta 1863) 
lwkodmista; runomuotoon sOIJitetut ha- 
llen slwrawlna;sesta suomennoksestaan. 


Kalevalaseuran vuosikirja 2 - G 



JURAKKISAMOJEDIEN LAULUISTA. 


Ken luulisi runottaren viihtyva.n pohjolan hyisilla. perukoilla, 
noilla 10ppumattoB1illa soilla, J a.ameren rantaman autioilla 
tundrilla, jotka kohtalo on jurakkisamojedien asumasijaksi 
maara.nnyt! Kuitenkin ne ovat laulurikkaita maita. Tosin 
tuon jurolta ja umpimieliselta. na.ytta.va.n, ankaran ilmaston ja 
tylyn luonnon kanssa kamppailevan kansan runoudessa ei 
tapaa esim. meidan vanhan runoutemme hf'rkkia. lyyrillisia. 
piirteita., mutta sen kertovat, usein sadunomaiset laulut ovat 
siksi kirkkaan ja voimakkaan haltioitumisen luomia, etta. ne 
saattavat viehatta.a. ainakin sikala.isia. oloja tuntevaa kuulijaa. 
Johtuisi haaveilemaan, etta. samojeditkin olisivat saaneet osansa 
suomalaisen rodun laululahjoista, jotka kalevalaisissa ru- 
noissa ovat puhjenneet jaloimpaan kukkaansa, ellei tieta.isi hei- 
dan antropologisesti olfwan meille vieraita, vaikka kielelta.a.n 
ovatkin sukulaisiamme. 
Jurakkisamojedien runoudessa on tietenkin myös kan- 
sainva.lista. kulkutavaraa, ainakin ostjakkien taholta ja va.li- 
tyksella. on saatu esikuvia ja vaikutteita, mutta mielenkiintoi- 
sin osa tuntuu heida.n itsensa sepitta.ma.lta.. Se on tundran ja 
porokulttuurin va.ritta.ma.a., se on samojedien kansallishengen 
innoittamaa. Sen sankarit saattavat olla vain samojedeja. 
Ja samojedit rakastavat runouttaan, jokainen heista. on sen 
taitaja. 



I 


l' 


.. 


-1 


\', 


'/ 


\'l. 
\ 
\ 

 


;?< 


... 


.J 


t 


i.. '. 


SA::\IOJEDILAUL-\JA PETSHORAJOELTA. 
Valok. T. Lehtisalo. 


... ':f.'.:- 



84 


T. LEHTISALO 


Laulujen muotorakenne ja siivelmiit naytta\-at olevan 
liiheisessa yhteydessii ostj akkien ja vogulien vast aavien ilmi- 
öiden kanssa, poiketen alkuk:mtaisuudellaan tuntuvast.i ke- 
hittyneempien kansojen laulutyylista. J urakkisamojedilaiset 
laulut noudattavat runomittaa ainoastaan laulettuina. Jotta 
siikeet saataisiin miiiiriityn pituisiksi, siivelmaan soveltuviksi, 
saatetaan vokaaliiiiinnettii pitkittiiii kahteen tavuun kuulu- 
vaksi, liittiiii sanojen loppuun, vieliipii. tavujen valiinkin merki- 
tyksettömiii tiiytepartikkeleja ja laulaa uudelleen edelliiolleita 
sanoja. Jos samojedi sanelee laulujaan esim. muistiinkirjoitta- 
jalle, jiiiiviit nuo kaikki pois; kuitenkin saattaa sakeissa psiin- 
tyii samantapaista poljentoa kuin satuja kerrottaessakin, 
korollisille tavuille annetaan korottomiin verratcn tuntuyampi 
paino kuin tavallisessa puheessa. Siivelmistii on huomattava, 
ettei ole - mikiili niitii muistan - siiannöllistii siivelasteikkoa, 
vaan laulajan iiiini nousee ja laskf'e, usein liukuen eri asemiin 
tavalla, joka muistuttaa jonkun verran luonnoniiiinia. Soitti- 
mena jurakkisamojedeilla on yksinomaan noitarumpu, jonka 
kumealla siiestyksella tietajii esittiiii laulujaan. Kuten karja- 
laisilla saattaa samojedilaisillakin laulajilla olla toistaja, joka 
kertaa aina esilaulajan vaiettua hiinen viime sanojaan. Sama 
tapa esiintyy myös sadunkerronnassa. 
J urakkisamojedien n. s. juo m ala u 1 u t o\-at saaneet 
nimensii siita, ettii niitii lauletaan piiihtyneenå. Jokaisella 
henkilöllii on oma laulunsa, missii hiin ikiiiinkuin esittiiii it- 
sensii ja mikii on hiinelle erikoista. Ne ovat usein hyvin lyhyita, 
mutta saattavat olla pitkiiikin, jos samojedi kuvailee jotain 
erikoista tapahtumaa elamiistiiiin, seikkailurikasta hylkeen- 
pyyntiretkea jiiiitelillii meren ajelemana y. m. Sokea tietaja- 
ukko laulaa esim. seuraavasti: 



Jl'RAKKISAMOJEDIE
 LAULUISTA 


85 


.Maallanipa 
olen tuomarin tapainen, 
kuten herra. 


Kaksi ost1akki-paalIikköa 
sanoi nain: 
sokea saapui. 


Mit:s kehast:e: 


Olen naet ahne 
Jikkelisan poika: 
missa on vakevia, 
tuokaa tovereikseni, 
minun Iyömani 
kasvot mustuvat. 
Kolme solakkaa harkaa, 
h
irkien aimo sarvet 


ovat kuin höylatyt. 
Lahden kotiin, 
kodas<;anipa 
Saljeil-elJkkoni 
kauan odottaa. 
Kolme solakkaa harkaa 
hyppii kllin yksi. 


Tai suree laulaja ruttoon kuolleita poroJaan: 


Viittasataa 
paimentaessani 
olin rikkaanlainen 
kuin herra. 


Mika onnettomuus tapahtui, 
mika onnettomuus 
tana vuonna tapahtui! 


Nuorukainen valittaa neidolle isiinsii pitiiviin hiinta tyh- 
j 3.ntoimittaj ana: 


Oljov,2 tekee kipeaa, 
jospa kuolisinkin, oi jumala! 


Ijjam 3 sanoi: 
et ansaitse mitaan. 


Nuori neito laulaa: 


Suuri H udjei l - tyttö, 
nais-Hudjei. 
Kolme mustaa harkaa 


laskeutuu nienU!, 
Ngijjivai-nienta, 
juoskoot vain nopeasti! 


1 t k ula u 1 u i s s a kuvaillaan onnettomuuksia, suruja, joita 
sattuu laulun sankarille. Niissii saattaa esiintyii sadunomaisia 
piirteitii, eSlm. kulkee kova osainen vuosikausia eksyksissa 
ruoatta, juomatta. Sivuutamme ne tiissii, silIii: 


vaikka miten itkisi, 
itkusta ei apua. 


1 Heimonimi. 2 Tytön nimi. 3 Miehen nimi. 



86 


T. LEHTISALO 


Varsinaiset k e r t 0 v a t 1 a u 1 u t ovat aina enemman tai 
viihemmiin sadunomaisia, varsinkin ne, joissa kuvaillaan mui- 
naisajan samojedien eliimiiii, sankaritekoja, sotia. Paiihenki- 
löiden nimetkin ovat usein eriskummallisia, attribuuttisia: 
Rautalakki, Seitsensyltiiinen sukf'i, Kiehuva rauta, Haltian- 
hiirkii y. m. He kulkevat eriimaissa, joissa 


ei ole ihmisen, 
ei hiirenkaan jalkea. 


Ihmiset saattavat liikkua yliiilmoissakin: 


Ylhaalla pilven takana 
lwksi poikaa 
nauraa helkyttelee, 
kahdenkesken 
kuuluvat puhelevan: 
.}Ken ja mista olet?) 
,)Lapsena ollessani 
aitini vei minut 
nuorimmalle Taljatakille, 


aitini tahtoi 
minut tappaa, 
siksi pakenin..} 
Nuorempi heista 
kysyy toveriltaan: 
I)Ken ja mista olet?} 
.}En tieda, 
vainajien lihaa syöden 
olen kasvanutJ} 


.) Selkeaniiköisyys.) ei ole harvinainen edustavimmilla hen- 
kilöillii: 


Autiolla maalla 
on kaksi kotaa. 
Isa ja poika 
kaksi vuotta 
asettavat rekiaan 
vierekkain. 
He istuutuvat rekiinsa, 
siina paikassa 
istuvat kymmenen paivaa. 
Isan nimi on 
Haltianharka, 
pojan nimi on 
Valkkyva harkl\ 
Isan kasvot 
itsestaan 


vuoroin mustuvat, 
vuoroin vertyvat. 
Valkkyva harka sanoo: 
.}Mita naet?l} 
.} Miná naen: 
seitseman kuukauden paassa 
Sarvipuoli harkli. 
laahaa ohjastaan 
neljan jalkansa valissa, 
vetohihnansa on katkennut. 
Harkansa periissa 
seitseman paiviin piiassa 
mies vetaa rekeaan. 
LaJlitienoilta hiin ei 
varmaankaan tule. 



JURAKKISAMOJEDIEN LAULUISTA 


87 


LaJIeta nuorempi siskosi 
vastaansa, 
jos han saapuu 


tahan paikkaan. 
ei tapahdu hyvaa. l } 


(Haltianharka siis lahettaa tyttarensa vaimoksi vieraalle matkaili- 
jalle, jotta tamá ei tulisi hanen maalleen.) 


Huvittavia tarumaisia piirteitii saadaan liioittelemalla: 


On seitsemansataa Teravapaata, 
heilla Oll 
seitsemansataa kotaa. 


Toiselta puolen kerrotaan vaan piiiihenkilöistii, joiden ohelle 
on kuitenkin ajateltava muutakin kansaa: 


Isani sanoi nain: 

Kolmen vuoden paasta 
kootun sotajoukon 
piW.isi tulla 
ryöstamaan poromme, 
hae itsellesi apua! 
Lahdet laalta, 
kuukauden ajat, 
niin saavut 
Leski-isannan maahan. 
Leski-isannalla on poika, 
kaksikin poikaa, 
antakoon toisen. 
I}Viela om}, sanoi, 
»Suuri Maanisanta. 


kuukauden ajat, 
niin saavut 
Maanisannan maahan. 
Hanella on poika, 
kaksikin poikaa, 
antakoon loisen. 
Sielta lahdet, 
kuukauden ajat 
niin saavut 
Suuren .Tanneisannan maahan. 
Hanella on poika, 
kaksikin poikaa, 
antakoon toisen. 
Teita ttllee nelja. l } 


Vaikka runotar ei ama olekaan oikeudenmukainen, ummis- 
taen silmiinsii sankarien heikkouksille, saattaa se pöyhkeilijiit 
hapeiiiin: 


Meren rannalla alangolla 
on seitsemansataa kotaa. 
Kiehuva raut.a 
saapui sinne. 
Paallikön kodassa 


oli ovinurkkaan kasattu 
miesten peskeja, 
toiseen ovinurkkaan 
naisten lakkeja. 
Kiehuva rauta 



88 


T. LEHTISALO 


astui kotaan. 
istahti siina 
ovelle pilkkopuillE'. 
Siplla juotiin, 
muutamat olivat páihtyneita: 
oli haat. 
Toiselta puolen uli 
HakinpuU-tlkko. 
toiselta puolen 
kevaispeski- vanhin. 
Hakinpuu-ukko sanoi: 
,)Me kaksi maan suurta 
olemme tulleet yhteen, 
ken voi meille 
mitaan tehdah) 
Kevaispeski-vanhin 
sanoi myös: 
I)Me kaksi maan suurta 
olemme tulleet yhteen, 
ken voi meille 
mitaan tehda! 


Meren rannalla seljanteeIlIi. 
on Haltianharka, 
hanen isansa paakallo 
haalyttaa puutaan. 1 
Jos Valkkyva harka 
tulee hakemaan 
isoisansa paakalloa, 
niin me kaksi maan suurta, 
kun hanet leikkaamme, 
neljaan palaan leikkaamme.l) 
Kun han oli sanonut 
nat,na sanat, 
Kiehuva rauta 2 
nousi huutaen, 
tarttui jaloista 
rohkeaa Kevaispeskia, 
hane taseenaan 
kotalaiset surmasi, 
ei yhtaan jaanyt, 
kaikki tappoi. 


Kun taistelukuvauksissa mainitaan myös nuon viiki, tu- 
houtuu se ensiksi: 


Kaatuneen kuivan puun 
juurien lailla 
kylan rikkojE'n 


::\'Iuut jatkavat ammuntaa: 


Tulee talvi, 
lumi sulaa, 
tulee taas talvi, 
yha ampuvat, 


jalat sll'ottavat, 
kylan rikat 
kaikki kuolivat. 


muuttohanhet 
tulevat, menevat, 
kymmenen vuotta ampuvat. 


Vastapuolueen kaatuneet laulaa runo viela tiiniiiin kuol- 
leiksi. Mutta tiiltii puolen: 


1 He olivat surmanneet Haltianharjan isan ja ripustaneet puuhun ha- 
nen pMkallonsa. 
2 Riehuva rauta oli Valkkyvan harjan veli. 



Jl-RAE:KISAMOJEDIEN LAULUISTA 


89 


Seherakku Jar 
sitoi rekensa perakkain, 
kaatuneet toverinsa 
pani rekiin, 
kaatuneet toverinsa 
vei kotiinsa. 


Seherakku J ar 
otti noitarumpunsa, 
paivan pitkan 
löi rumpuåan, 
kuolleet toveriQsa 
heratti kaikki henkiin 


Noitarummun siiestyksellii esitetiiiin lauluja, joiden sisiiltö 
koskettaa mytologisten uskomusten piiriii. Tallaisia ovat ku- 
vaukset samojedien matkoista haltioiden tai vainajien luo ennen 
heidan tietajiksi tulemistaan. 


L 
Nuorukainen .ja isoisansa 
elávat kaksin. 
Nuorukainen sanoo: 
I}Eikö ole ollut 
meilla omaisia?l} 
Isoisa sanoo: 
)}Omaisia oli, 
sotijat tappoivat, 
sinut olen kasvattanut I} 
Seuraavana paivana 
lahdin matkaJle 
etaisille seuduille; 
nelja valkeaa poroa 
otin kiinni, valj, astin 
lahdin ajamaan. 
Poukamanhaara -joki 
tuli vastaani. 
Joen takaa 
nakyi sjadaita. 1 
Mietin mielessani: 
taman Poukamanhaara-joen yli 
jos ajokkaillani hyppaisin, 
olisi hyva. 
Hyppasin yli. 
Joen takana 
oli sjadaita, 
hyvin ranstyneita, 


1 Puusta veistettyja haltiankuvia. 


kovin saiden syomla, 
silmitian rapyttelivat, 
aukoivat sllutaan 
aivan kuin elavat. 
Sanoin nain: 
I}Uhriksi 
tapan seitseman.l) 
Taas takaisin 
Poukamanhaara-joen yli 
nelistin. 
Saa'\'Uin kodalle. 
Isoisaseni 
miltei itkee. 
Kuulen hanen sanovan: 
I}Kovin kauan on poissa, 
kunpa ei hankin kuolisi.l} 
Avaan oven. 
Keitinorsien sitoman takaa 
isoisaseni 
sanoi nain: 
I}Mita nait?,} 
Sanoin nain: 
,}Joen nain, 
Poukamanhaara-joen, 
joen takana 
oli sjadaita I} 
Isoisaseni 
sanoi nain: 



90 


T. LEHTISALO 


I)Minun entisia 
sjadaitani ovat... 
Sanoin nain: 
I>Poukamanhaara-joen yli 
nelistin.l) 
Isoisaseni 
sanoi nain: 
,)Minakin ennen muinoin 
neli.stin yli. 
Ku1tapoikaseni, 
jo olet voimistunllt, 
latuani kuljet.,) 
Sanoin nain: 
I)Huomispaivana 
lupasin uhrata 
seitseman \lhria.l) 
Isoisaseni 
sanoi nain: 
I)Minakin ennen muinoin 
uhrailin .,) 
Huomispaivana vein 
seitseman poroa. 
muutamat 
nostin rekeeni, 
toiset kytkin 
rekeni peraan. 
Poukamanhaara-joen yli 
ajokkaillani nelistin, 
seitseman poroani 
kaikki uhrasin, 
nuo sjadait, 
puiset. haltiat 
kaikki verella voitelin, 
otin kaikki, 
panin rekeeni. 
Taas takaisin 
nelistin. 
Saavuin kotiini. 
Lepasimme yön. 
Taas lahdin 
kaukaisille seuduille. 
Kuljin ylöspain 
Poukamanhaara-jokea. 


Joen tuolla puolm 
oli maaseijanne, 
talle seljicinteelle 
saavuin. 
Oli kodansijoja, 
paljon kodansijoja, 
vainajain luita 
kuten kuivia puita. 
Kavelin sinne Uinne, 
kaikki oli jo ruohottunut 
Taas takaIsin 
ajoin. 
Saavuin kotiini. 
astuin kotaan. 
Isoisaseni 
sanoi nain: 
I>Mita nait?,) 
Sanoin nain: 
,)Mina nain 
kotasijoja, 
kotasijoja, paljon kotasijoja, 
vainajain luita 
oli paljon.» 
I soisaseni 
sanoi nain: 
,)Minun muinaisia 
omia kotasijojani. 
Noill<1 kotasijoilla 
meidat tapettiin, 
sotijat tappoivat, 
kootut sotilaat 
isasi tappoivat, 
aitisi tappoivat. 
viela veivat elavana 
nuoremman siskosi, 
suuren porokarjamme 
ajoivat pois. 
paetessani 
vein sinut, 
kasvatin sinut.') 
Sanoin nain: 
,)Isoisaseni, 
tahdon lahtea 



JURAKKISAMOJEDIEN LAULUISTA 


91 


"Sotijain maahan, 
haluani en voi 
hilli ta.'/ 
Isoisaseni 
sanoi nain: 
»Minulla on jousi 
viela sailyttamani, 
sina otat jouseni, 
tata joustani 
nyt kykenet kayttamaan.t 
Lahdin ajamaan 
neljalla vaIkealla porolla 
sotijain maahan. 
Sotijain maahan 
tultuani 
sotijat olivat matkalla 
Sotijain raitojen 
viereen ajoin. 
Yksi nuori tyttö 
oli miltei jaanyt 
raidon jalkeen. 
Sanoin nain: 
.}Seisohan vahan!>} 
Sanoin nain: 
.}l\1ika tyttö olet, 
kenen tyttö olet?) 
Han sanoi nain: 
.}l\1ina orpo rokka 
pilkon puita, 
kannan vetta.'} 
Sanoin nain: 
.}Minne isasi 
on joutunut?» 
Han sanoi: 
.)Isani ovat tappaneet, 
aitini ovat tappaneet, 
minun ovat vieneet.') 
Sanoin nain: 
.)Nuorempi siskoni 
olet varmaankin. 
Nuorempi siskoni, 
jalkiani myöten 
lahde kulkemaan, 


mina lahden 
so timaan ..) 
Mina lahdin 
raitojen peraan. 
Sanoin nain: 
.)Ajorengit, 
seisokaahan vallan! 
Minne ajatte 
suurta porokarjaani?) 
He sanoivat: 
.)Omat ovat kasvat.tamamme, 
porot omia porojamme..) 
Otin Jouseni, 
nuo rengit 
kaikki ammuin. 
Sotapaallikön 
saavutin. 
Sotapaallikulle 
sanoin nain: 
.)Minne olet matkalla?} 
Han sanoi nain: 
.)Tietenkin saan matkustaa.') 
Sanoin nain: 
.)Suurta porokarjaani, 
isani kasvattamaa 
minne ajat?) 
Sotapaallikkö 
sanoi nain: 
»Itseni ovat kasvattamia. 
porot omia porojani..) 
Otin jouseni, 
otin nuoleni, 
mina ammuin 
keskelle rintaansa 
80 ta paallikkö 
ei haavoittunut. 
Jain nuolitta. 
Juoksen merelle, 
han juoksee perassani. 
juoksen veteen, 
huudan: 
.IV edenhaltia -isoisani, 
kuoloni on lahella, 



92 


T. LEHTISALO 


autahan minua!» 
Vedenhaltia-isoisani luo 
saavuin. 
Vedenhaltia-isoisani 
tulee vastaani. 
Sanoin nain: 
I)Kuoloni on lahella, 
pelasta minut» 
V edenhaltia - isoisallani 
on otsassa siIma, 
takana siIma. 
Han sanoi nain: 
)Kay selkaani, 
lahtekaammeh) 
Nousin selkaansa, 
lahdimme harjariteelle 
<;otapaallikön luo. 
V edenhaltia - isoisani 
sotapaallikön kera 
painiskeli, 
maa alkoi vajottaa, 
vedenhaltia-isoisani 
voitti sotapaallikön. 
o..;otapMllikÖn 
vein mereen 
vl.den uhriksi. 
V edenhaltia - isoisani 
sanoi nain: 
)Sinun isoisasi 
oli luvannut 
uhriksi ihmispaan. 
Olen odotellut, 
kauan odotellut, 
milloin antanee 
lupaamansa paan. 
Suuri porokarjasi 
aja kotiisi. 
sotapaallikön hengen 
mina vein.) 
Taas takaisin 
mina ajoin 
suren porokarjani. 
Saavuin kotiini. 


lsoisaseni 
sanoi nain: 
>JJo olet voimistunut 
latuani kuljeU> 


2. 
Tietajan eukko 
nykii verkapeittoa, 
sanoo: 
»Pikku rakkaam, 
nouse ylös, 
tietaja isanta 
on kuolemaisillaan. 
Eikö pitaisi tappaa 
ruumiinsa uhreja?) 
Kotasalkojen juuressa 
[poika] kohotti peittoaan, 
sitten paansa alta 
veti peskinsa, 
heitti paalleen, 
otti taljasaappaansa, 
sitoi nauhat, 
rautaisen kotasaloJl takaa 
veti hopea vyön, 
nousi seisomaan, 
f'itoi vyönsa, 
sanaa sanomatta 
astui ulos, 
kodan takana olevalle reelle 
vaieten istuutui. 
Aitinsa, eukkn, 
ovipielesta 
pisti ulos paansa, 
sanaa sanomatta 
kaantyi takaisin. 
Tietajaisannan poika 
veti suopunkinsa 
reen perasta, 
pani suopunkinsa 
kasi varrelleen, 
sitten lahti astumaan 
suurta porokarjaa kohden. 
Porojen keskella 



JURAKI
ISAMO JFDIEN LACLUISTA 


93 


koko paivan 
nain kulkee. 
Han tuli miltei 
lauman syrjaan. 
Lauman s:vrjassi1 
5iina lojuu 
kaksi Hannanlapaa. 
Niiden talla puolen, 
kun han katsoo, 
on kolmesataa poroa 
Kaksisataa poroa 
han halkaisi jaJoista. 
:<adan poron ylitse 
han heitti suopungin. 
kaksi Hannanlapaa 
sarvien otsahaaroista 
sai silmukkaan, 
kumartui koJmasti, 
kahden HannanJavan 
perapaat heilahtivat. 
sitten olivat hiljaa. 
_ii.sken kirea suopunki 
hölleni maahan. 
Satakunnan poron 
ruhot ovat paiUa. 
Han sanoo itsekseen: 
.)Tietaj aisan tani 
ruumiin veren 
na köjaan lopetin.» 
Hiin taluttaa 
kahta HannanlalJaa 
kodalle paino 


AaIllllll sarastaessa han Jahte" 
ajamaan ylös taivaaseen auringon- 
sateen naköisia tikapuita pitkin. 
Porojen 


takajalat nelistavttt. 
etujalat riippuvat. 


Han katsoo taakseen jd nakee 
b
Ul
a jo haudatuksi. Monta paivaa 
ajettuaan han pistaytyy sisaan aurin- 
gon aukosta. Ennen pitkaa hanen 
kil'ja,"an pilven naköinen reken",a 
tarttuu kantoon. Han jattaa porot 
ja Jahtee jaJan eteenpain tahdenkaJ- 
tainen rautasauva kadessa. Silloin 
hau nakep edessaan piln'n paálIa 
kolme suurta kotaa. 



aapui kodille. 
Hiin kiersi IH" 
seitseman kerta". 
Ovea ei ollut. 
Han painautui hiuksena 
rautaisiin perussalkuihin, 
niista simsiin,l 
han kiemurteli 
hiusmatona 
pitkin simsia, 
siita pistayt) i 
rautakuoriaisena 
tulen sydameen. 
Poukat sinkoilivat. 
Aivan makuut:)'\jojen keskella 
istui Suuri Pitkanaama. 
Han sanoi nain: 
.)Kuka tuli?) 
Toi",e1la si vulla 
oli Sata lVIaantoa." 
Sata Suurta Maanto.1 
sanoi nain: 
.)Silmasi oli\'at tarkat, 
me emme nae mitaau.') 
.)Viereisesta kodasta 
isoisamme tuukad. 
tulkoon lanne.') 
Kolme Suurta J\Ia,llltoa 
mem lSOlsi1a noutamaan 


1 
2 


Keitinorsia kannattavd saIko kodan peråpuolelIa. 
Maanto on samojpdilainen heimonimi 



94 


T. LEHTI SALO 


Vanlms istui 
tulen aaressa. 
»Pikku rakkaani, 
miksi tulitte?» 
Kolme lVIaantoa 
sanoi nain: 
»lVIatkustaja Ukkonen 
kysyi sinua.» 
He ottivat noitarummun, 
ulos vietyaan 
sen toinen paa 
laahasi maata. 
Viela saapui 
kolme lVIaantoa, 
löin tuskin 
he kantoivat rummun 
Kuusi Maantoa 
sanoi nain: 
»lsoisamme rumpu 
oli kovin raskas.j) 
He vcivat sen kotaan. 
lisasivat tulta, 
kuunkaltainen 
vaskinen rumpu 
veWytyi vireeseen. 
Vanhus sanoi: 
j)Antakaa rumpuni, 
koettaisin sitaJ) 
Laski rummun polvilleen, 
ajoi yhden ajomatkan. 1 
nTietajaisannan poika 
on saapunut.l) 
Sata Suurta lVIaantoa 
taputtaa kasi:ian. 
Iso Pitkanaama sanoi: 
I)Eihan ollut reikaa, 
ja nyt tuossa istuu 
tulen sydamessa.l) 
Sitten han sanoi: 
I)Pikku rakkaani, 


1 S. o. lauloi yhden noidanlaulun. 
2 Jotta nahka kuumassa virittyisi 


nouse ylös, 
istu tannel» 
Sata Suurta lVIaantoa 
taputti kasiaan. 
he sanoivat: 
»Tosiaan löysi hanet.l) 
Tietajaisannan poika 
istuutui vuoteelle 
suurena tulikekaleena. 
Iso Pitkanaama sanoi: 
I)Tietajaisannan poika, 
jo viet minusta voiton.l} 
Istuja-ukko tarjoo 
hanelle rumpuaan, 
sanoo: 
»Otahan itse», 
vakisin larjoo. 
Ukko sanoo: 
j)Rumpuni pankaa 
keitinorsille.»2 
Iso Pitkanaama sanoi: 
.,Kaykaamme kilpasilleh) 
Tietajaisannan poilm sanoi: 
I)Tulin katsomaan, 
mista ja millainen 
viisal1tesi on.» 
Iso Pitkanaama sanoi: 
I)Katso lumisadettaniI» 
Han veti sieramistaan 
rautaista kahvaa, 
kiersi silla 
pohjoispyryn, 
seitseman paivaa 
oli yhla kova 
jaasade. 
Tietajaisannan poika 
rautaisella tulensijalJa 
makaa kerana, 
hanen karvansa 
ei hailahda 



JCRAKKISAMOJEDlEN LAULUISTA 


95 


miltaan puolelta, 
on kuten ennenkin. 
Seitseman paivan paasta 
aurinko nakyi, 
tuli kova helle. 
Tietajaisannan poika 
toisvuotisena poroharkana 
nousi seisomaan. 
Iso Pitkanaama sanoi: 
»Sata Suurta :Maantoa, 
ottakaa alas rumpu, 
pankaa polvillenneb) 
Sata Suurta Maantoa 
lopettavat noidanlaulunsa, 
he sanovat: 
»Isoisan nimea 
me raukat 
emme tirrla.» 
Ajoin yhden ajaman, 
isoisani nimi 
mika lienee, 
seitseman kertaa rummutin 
»Nimensa lienee 
Matkustaja Ukkonen.,) 
Sata Suurta Maantoa: 
»Tosiaan löysib) 
,)Hoi, isoiså», sanoin, 
»sano minulle. 
onko totta!, 
Han sanoi: 
»Toden löysit. 
Etsihan viela 
naapurikodassa asuvan 
isoisasi nimi.,) 
Ajoin ajomatkan. 
»Isoisani on 
Istuja Ukkonen..) 
Sata Suurta Maantoa 
taputtaa kasiaan. 
»Kas, nimet löysi, 
tosiaan kin löysib) 
»Etsihan viela 
kolmannen kodan 


isoisasi nimi!» 
Viela löin rumpua 
»Han lienee 
Taivaiden Jyrisija.,) 
Sata Suurta Maantoa 
hypahti seisaalleen. 
,)Tietajaisannan poika 
t.uonpuoleiset 
kaikki löysi.» 


Iso Pithtndama ilmoittaa, etta 
Tietajaisauta on herannyt hen- 
kiin. Tietajaisannan poika saa vai- 
mokseen 'latkustaja Ukkosen tyt- 
t1iren ja palaa tahan maailmaan 
mukanaan rikkaat myötajaiset ja 
seitseman reukia vaimoineen. Tifj- 
tajaisanta tunnustaa poikansa it- 
gpaau voimakkaammaksi tietajaksi. 
:{. 
Minulla on nuorempi veli, 
minulla on vaimo. 
Nuoremman veljen paata 
alkoi sarkea, 
paansarkyyn kuoli. 
Vaimoni paata 
alkoi sarkea, 
paansarkyyn kuoli. 
Mina-rukka 
paivat pitkat itken, 
kahta vainajaani surren 
Kahta vainajaamme 
lalJdimme hautaamaan, 
panimme heidat 
yhteen arkkuun, 
nelja poroa tapoimme 
Sitten siita 
Jahdin ajamaan. 
.\lkoi sataa lunta, 
nukahdin. 
.Jonkun ajan kuluttua 
herasin. 
Asken pystytetylIe 



96 


kodalle saavuin 
Olivat kaksin 
pystyttaneet kodan, 
heilla oli 
nelja poroh
\rkita. 
Mies istuu 
kodan peralla, 
mita surree, 
itkee. 
Ranoin nain: 
,)Mita itket?,) 
Ei sanaaka,m. 
Sitten siina oli 
a voin paikka, 
sen takana oli 
paljon kotia. 
Siella puolen 
kuuluvat puhelevan, 
nain kuuluvat sanovan: 
')Åsken saapuneiden 
toveriemme luo 
tuli mies, 
alköön koskaan 
enaa lahteköb) 
Paattöman viilan 
sieppasivat, 
paattöman keihaanteran 
sieppasi va t, 
keihaanteraansa 
viilalla teroittivat 
Kuuluvat sanovan: 
,)Vehelje-ukko tuokaa!,) 
Vehelje-ukon toivat 
Vehelje sanoi: 
,)Tuokaa noitarumpub) 
Toivat rummun. 
Vehelje simsin viereen 
kuuluu istuutuvan, 
Vehelje-ukko 
lyö rumpuaan. 
Vehelje sanoi: 
.)Kaantaakseen hanet 
meidan puolellemme 


T. LEHTISALO 


toisesta maailmasta, 
Serkkakku Sjunnaljen 
valjaiden sulmut 
on sitonut, 
:-!crkkakku :Sjunnaljen 
ohjak
een on tarttunut 
kaksi kaksosta.') 
Nama sanansa 
sanottuaan 
Vehclje-ukon syliin 
varisivat hampaansd. 
,)Hoi, ukko, 
aantasi ei kuulu, 
hampaasi ovat pudonneet» 
Han heitti suuhunsa 
nama hampaansa, 
pitamaansa rumptFt 
taas rummutti. 
Sitten puoleiseni toveri 
paattöman keihaantel'an 
sieppasi, 
paattöman viilan 
sieppasi, 
alkoi hijoa 
keihalin tera ansa. 
Senjalkeen 
viilan rahinan takia 
taempia aania 
ei enaa kuulunut 
Lopetti teroittamisen. 
Toverini astui kotaan 
Keitos oli kypsynyt, 
vaimo otti 
padasta lihoja, 
pani vatiin. 
Vedin veitseni, 
otin lihan, 
aloin leikata, 
tuntuikin luulta. 
Sanoin nain: 
,)Nama olivatkin luita.\\ 
Vierustoverini 
sanoi nain: 



JURAKKISAMO JEDIEN LAULUISTA 


,\Tuli kuuluu aan tavan, 
varmaan ennustaa pahaa.)} 
Sanoin nain: 
)}Tulihan on vaiti.)} 
Han sanoi: 
)}Ahaa, kuuluu aan Lavan )} 
Itsekseni sanoin: 
)}Oli miten ol).)} 
Jatin syömatta 
Hanpahan 
hotkii rasvaa. 
Panimme maata. 
Huomenna herasin 
paivan koittaessa, 
hypahdin ylös. 
Aslwn hautaamani 
nuoren:.man veljeni arkku 
oli paanalusenani. 
Olivat varastaneet minut. 1 
Katselin tarkoin, 
aukeaman tuolla puolen 
oli vainajain hautoja. 
Peljastyin, juoksin, 
nain kotani, 


97 


astuin kotaan. 
Tulta nahdessani 
silmani miltei jJakahtuivat; 
kasvot paanaluseen pain 
istuin vuoteelle. 
Toverini kuuluvat sanovan: 
)}Aikoja sitten 
eksynyt toverimme 
han on.') 
Kuuluvat sanovan: 
,)Haltiareesta 
karhuntaljan puolikas 
pitaisi tuoda.)} 
Karhuntaljan puolikasta 
pitivat tulessa. 
nenani alta 
voitelivat. 2 
Tuleen pain kaannyin. 
Sanoin nain: 
,)Haltiareesta 
rumpuni t.uokaa!,) 
Keitinorsille asettivat, 
otin kasiini, 
rummutin. 


Jos laulaja jo sadunomaisia lauluja esittaessaan saattaa 
innoittua, kohoaa hanen haltioitulllisensa n 0 ida n 1 a U 1 u i s - 
s asuureen alkuperaiseen voimaan. Taytyyhan tietajan »vil- 
liintya)}, voimistua, voidakseen edullisesti esiintya haltioille ja 
saadakseen tahtonsa kuuluville. Tarkeissa paikoissa kopaut- 
telee han paataan rumpupalikalla ja saattaapa nousta ylös 
taljaistuimeltaan kodan peralla - paikkaa pidetaan pyhana 
eika siina muulloin oleskella -, suorittaakseen joitakin tans- 
siaskeleita, mika taito muuten on jurakkisamojedeille tunte- 
maton. Jokainen tietaja omaa naita lauluja joukon, valiten sen, 
mika kulloinkin soveltuu tilanteeseen. 


1 Nim. vainajat. 
2 Puhdistivat vainajista. 


KaJevalaseuran vuosikirja 2 - 7 



98 


T. LEHTISALO 


Tietiijiin haamusielun uskotaan liihteviin kulkemaan poro- 
hiirjiin muodossa: 


Isoisicni selkarankojen 
lujista nikamista 
seppa on minut takonut. - - - 


Kasvoni ovat seitsenvaaksaiset, 
niskaluuni sylta ympari, 
kahdeksan otsasarveani 
sylen paassa keikkuvat. -- -- 


Se saattaa esiintya muunakin, esim. kuoleman henkien 
maassa, missa liikkuminen on vaarallista asetusjousien, loukku- 
jen, verkkojen ja hautojen takia - kuoleman henget ovat kuten 
ihmisetkin pyyntimiehiii -, pujottautua sydiimen muodossa 
verkon silmu kasta ja kulkea tuulena yli hautojen. Taiilla kuo- 
leman henkien piiiimies kuljettaa maaveneella yöhön pain 
juoksevalla joella luokseen sairaan ihmisen henkeii, jota tietiija 
kumartaen pyytati hiinelUi takaisin. Jos sairaalla on veren- 
vuoto, niin noita liihtee verijoelle, ffiitii kivella tukkimaan 
hiin pyytiiii voimakasta haltiaa tai jumalaa, jolloin verenvuoto 
herkeiiii. Metsiistysonnea hankkiakseen tietiijii liihtee suuressa 
metsiissii asuvan onnensuoj ahaltian luo; miten monta riistan 
haamua han tuo mukanaan, niin monta saalista saavat pyytiijiit. 
Kun metsiijurakkinoita vie vainajan haamua toiseen maailmaan, 
saapuu hiin ensin puiLa tiiynnii. olevalle joelle. Noita peljiittiiii 
jOlTa-linnun, joka liihtee uimaan, avaten tien venheelle. Puut 
niikyviit olevan vanhojen hyljiittyjen haltia.rekien palasia. 
Edelleen kulkicn he tulevat joelle, joka on tiiynnii vanhojcn 
noitarumpujen palasia. Taas puhdistaa jorra-lintu tien. He 
tapaavat vielii kolmannen raudan palasia tiiynna olevan joen. 
Ne ovat kuolleiden noitien niskanpiiiinikamia. J orra-lintu 
puhdistaa tien. Vihdoin saapuvat hp suurelle vedelle, jonka ta- 



JURAKKISAMOJET>IEN LAULUISTA 


99 


kana vainajat asuvat aivan kuin tiissii mHailmassa; ken 
oli tiiiillii rikas, on siellii rikas, ken oli tii ii II ii köyhii, 
on siellii köyha. Mutta he nuortuvat Y
lii, syntyiikseen taas 
tiihiin maailmaan. Noita vie vainajan omaistensa luo, pojan 
isiilleen, joka virkkaa: »No, poika saapui.). Noita huutaa heille 
veden tiilta rannalta: »Toin teille ihmisen, tulkaa noutamaanh) 
Ennenkuin lulijain venhe ehtii rantaan, tuuppaa noita 
siihen vainajan, kiiantyen itse selin ja rientiien takaisin, jott- 
eiviit veisi hantiikin mukanaan. Takaisin palaa noita toista 
tietii, kohdaten kaksi muuta vainajaryhmiia. Vainajat asuvat 
nim. kolmessa paikassa. Onnelliselle asuinpaikalle vie heidiit 
hyvii noita, huono johdattaa keskitielle, aivan kehno jiittaii 
alkutaipaleelle. Noita kulkee ja laulaa: ȁsken oli paljon viikeii, 
nyt jiiin yksikseni.) Kulkee, kulkee, saapuu vahiiiselle joelle, 
mitii seuraa ylöspiiin. Sen latvalla hiin nakee sormenmittaisen 
hauen vedessii. Hiin peljiittiiii sen. Hauki hiiviiiii, mutta jiittiiii 
suomuksensa. Niiin palauttaa noita kaloista, jotka vainaja oli 
eliiessaiin syönyt, onnen tiihiin maailmaan; sinne j iiaviit vain 
suomut. Joen loputtua alkavalla suolla niikee noita peuran. 
Hiin peljiittiia sen, peura hiiviiiii, mutta jattiia karvansa. Noita 
seuraa sen jiilkiii saapuen metsiiiselle suosaarekkeelle, missii 
istuu teeriii. Hiin peljiittiiii ne, teeret lentiiviit pois, jattiien 
höyhenensii. Noita kulkee teerien lentosuuntaa ja saapuu 
våhiiiselle joelle, minkii latvalla tapaa kotia ja ihmisiii. Muuan 
sanoo: )Niiin peuranjiilkiii, lahtekiiiimme peuranajoonh) Noita 
sanoo: )Pitkiian aikaan en ole syönyt, niilittiia, minii tulen 
mukaan.) Liihteviit ja niikeviit koivikkokannaksella jiiniksen. 
Noita peljattiiii sen. Viiki sanoo mainitulle toverilleen: )Luulit 
niihneesi peuranjalkiii, niihtiivasti ne olivatkin jiiniksenjiilkiii'), 
He palaavat takaisin. Noita seuraa yksin jiiniksen jiilkiii, 
saapuen ihmisten luo, jotka ovat liihdössii peuran pyyntiin, 



100 


T. LEHTISALO 


olivat mm. niihneet liihellii peuroja. Noita mfmee mukaan. 
He asettavat maasta taivaaseen ulottuvan verkon, jonka kum- 
mallakin sivulla on mies keihiistiiiikseen vcrkkoon kietoutuneet 
peurat. Muut mencviit kiertiimiiiin peuroja. Mutta noita peljiit- 
tiiii peurat, yksi hirvas hypiihtiiii verkon ylitse, heidan onnistuu 
tappaa laumasta vain yksi; yrittiiessiiiin toista keihiistiiii iskee 
toinen viiijyjii omaan jalkaansa. (Tiimii peuran surmaaminen 
merkitsee vainajan haamun, s. o. hiinestii kuoltua tehdyn 
kuvan tappamista.) Viiki saapuu paikalle. Isiinta sanoo: )>viihiin 
saitte, mitii yhdestii peurasta syödii, olisi pitiinyt tappaa kolme, 
neljii.» Arvelevat sitten: »Hyvii yksikin, syömme sen, riittiiköön 
se meille.» Tekevat nuotion ja ryhtyviit pcuraa paistamaan. 
Noita seisoo muiden takana ja, pujottaen kiitensii salaa jalko- 
jen viilitse, leikkaa seljiin piiiiltii karvoja sekii kielen piiiistii 
palasen, minkii pistiiii suuhunsa, palauttaen tiihan maailmaan 
poro-onnen. Hiin liihtec taas eteenpiiin iiskeisen peurahirvaan 
jiilkia. Saapuu joelle, jonka latvalla niikyy tiimiin maailman 
aurinko ja tuo hirvas seisoo siinii. - Noita lakkaa laulamasta 
Ja heittiiii tuleen vainaj an kuvan. 
Tietiijii saattaa myös kutsua haltioita saapumaan luokseen 
ja kuvail('e laulussaan niiden tuloa iloisina tai suuttuneina, 
mistii piiiittiia, menestyykö vai epiionnistuuko toimessaan. 
TiilIöin saattaa kokoontua ukkosen viikeii, pyhiin uhripaikan 
vakeii, metsiin viikeii, veden viikeii, manalaisia y. m. 
Seuraavassa Siperian tundrajurakkien lauluja. 
L 


Marjelavvan haltiatar, 
minn p olet mennyt? 
Rienna viela lahemmas! 
Niemenpaan haltiatar, 
rienna viela lahemmas! 


Kahden tÖnm\n haltiatar, 
voimistumiseni aikainen 1 
yhden yön yöpym:>ni, 
minne olet mennyt? 
AaHojen haltiatar 


1 Kun laulaja lietajaksi tulles""an kayi haltioiden luona. 



JURAKKISAMO JEDIEN LAULUISTA 


IU1 


rienna viela lahemmas! 
Oli muinoin kerran 
voimistumiseni aikainen 
Nadym-jokelainen 
reessa oleva peikkoni, 
minne lienee mennyt? 
Muinoin kerran oli 
Seitsenpoikainen karhuemo, 
Seitsenpoikainen karll11isa, 
rientaka1i 
viela lahemmas! 
Seitseman lehtikuusen haltiatar, 
Pussijoen haltiatar, 
Pussijoen latvainen 
kahden vuoren rautasorsa, 
minne olette menneet? 
Uraalinpuolinen 
seitsensiipinen haukka, 
minne olet mennyt? 


Ontuvan isuisaseni 
pitaisi laalla olla! 
Ontuva kuuluu tulevan. 
Sellaista ei ole sattunut: 
kasvojensa toinen puoli 
on kaynyt yönvariseksi,1 
varmaan pahaa ennustat, 
varmaan tahdot paatani. 
Ennen seistess1ini 
tassi\ kodassa 
ei ole sellaista 
minulle sattunut. 
Mikkolai..ukko, 2 
minne olet mennyt? 


Jeheei! Heheei! 
Jo kuuluvat tulevan, 
iloisesti nauraen 
kuuluvat tulevan. 
Peikko isoisaseni 
kuuluu nain sanovan: 
»Tulen aaressa paistatteleva 
toisvuotinen sonni, 
simsi puusi viereen 
taas olet istuutunut.» 
Kahden sorsan, rautasorsan 
rautakynnet raaputtavat, 
rautanokka kopaut.telee 
savuaukon sitomasalkoihin. 
Seitsensiipinen haukka 
jo kuuluu tulleen, 
seitseman siipeaan 
suhahtelee. 


2. 


Tuolla IOlUluu tulevan. 
Ngad.jerieni 3 isoisan 
aani kUUltlU 
kodastaan, 
varmaankin pulwutuu. 
Peikkoni tytar, 
keitahan minulle syötavaa! 
Peikkoni tytar 
kiehautti minulle syötavaa, 
valmisti minulle vuoteen. 
Otin seitseman palaa. 
Seitseman palaa syötyani 
aloin kuorsata. 
Nukun seitseman paivaa. 


Yksinkertaisuudessaan kaunis on Pur-joelta muistiinpancmani 
tietiijan laulu, jossa anotaan metsiionnea: 


1 T. s. on vihainen. 
3 Venalaisten Nikolai Ihmeidentekija. 
3 Samojediheimo. 



102 


T. LEHTISALO. 


Kirjavahkon maansa perukassa 
kirja vahko kettu-emo 
vaalii seitsemaa poikastaan. 
Jata seitsemas poikasesi 
seitsemanteen loukkuun! 


Kirjavahkon maansa perukassa 
kirjavahko riekko-emo 
vaalii seitsemaa poikastaan, 
Jata seitsemas poikasesi 
seitsemanteen pajllnicmeen! 


Olen esittanyt joitakin kaannösnaytteita jurakkisamojedien 
lauluista, koska ne meilla viela ovat tuntemattomia. Toivotta- 
yasti niitakin joskus laajemmin kC'råtaan ja saatetaan ver- 
tailevan tutkimuksen esineeksi. 


1'. TJchlisalo. 



' 
..
'. ., .'." 
: \ '.',
 ,. \ 
 
.. -- ,"1 
. ' 
, . 
'.'-' . , 1 , 
:!'f'< ' _ _ 


r " 
/ 
... . 
,

' 


,. 


, .. 


,. , 

.., 
.,' - 


"" 


"', 


SA1\'!O JEDIK. \ISIA. 


. 
 


';jo 


} . ....:;'c. 


'. 
n 
.'1 
! 


;. 
- 
'c- 
...::. 



 


j'. "r 


" 



4" 
,
v- A 
t 
', 
, -' 


j 
J 
l 


>': 


"d 


>1 



. 
., ' 
 
"t i 
1"'. 


, 
l. 


. ! 
, 


"".."",.'. 



KOIDAKPUKU JA SEN AATE. 


M uinaissuomalaisen »loveen lankcavam noirtan loitsinta- 
valineista ei meilla ole mitaan tietoja olemassa. Pohjois-poh- 
jalaisessa kansankielessa ja v:cnalaisissa loitsurunoissa esiintyva 
suomenkielinen nimitys »kannus» tarkoittaa lappalaisten noita- 
rumpua. 1\1 uiden suomensukuisten kansain kuin viimeksi- 
mainittujen scka Siperiassa asuvien ostjakkien ja vogulien 
emme tieda varsinaista noitarumpua kayttaneen Ei edes 
hautalöydöissa ole siita sailynyt mitaan muistomerkkia. Vicla 
vaikeampaa on sukukansoiltamme löytaa erikoista noidan- 
pukua, mika samoin kuin rumpu on ollut siperialaisen samanin 
tarkeimpia varuksia. 
Vienan Karjalassa on tosin uskottu clLa noidan mahti 
siirtyy taman oppilaaseen, jos noita hanelle lahjoittaa lakkinsa 
ja tuluksensa. Samalla menettaa naiden esineiden cntinen 
omistaja taikavoimansa. Tietajan paahineella on olluL merki- 
tyksensa myös eraanlaisissa noidan vihkimysmenoissa, vihkija 
kun panee lakkinsa vihittavan paahan. Lisaksi kohdistavat 
huomiotamme noidan paahineeseen ne kansanrunot, JOIssa 
»lakkipaa» esiintyy tietajan toisintonimena. Olisiko naissa 
tiedoissa, varsinkin viimeksimainitussa nimityksessa, kuten 
Julius Krohn (SSPJ, 129) arveli, sailynyt »muisto erityisesta 
noidanpuvusta Suomcssa»? 
Kasitys, etta henkilö voi siirtaa mahtinsa toiS!:'PIl jonkin 



lOI, 


{'NO HOI MBERG 


eSlIlcen mukana, mika on ollut pitkaaikaisessa ja liiheisessii 
kosket.uk
essa hiincen, perustuu hyvin yleiseen taianomaiseen 
uskoon eikii vip.lii sellaisenaan edellytii, ettii sanottu esine 
itsessiian olisi jollakin tavalla huomiota heriittiivii. :Uutta ei 
»lakkipiiiinkiiiim, Lietiijiin nimityksenii, tarvitse merkitii sitii, 
ettii noidalla olisi ollui aivan erikoislaatuinen, hiinen toimeensa 
liittyvii piiiihine. Se voi tarkoittaa vain sitii, ett ii noidat loit- 
siessaan pit:viit lakkia piiiissiiiin. Siten t:ediimme lappalaisten 
menetellr
l'n. Inarissa muistaa vanha kansa vieliikin noitien 
peittaneen piiiinsii joka kl'rta, kun he ryhtyiviit loitsimaan. 
Erikoisesta noidanpiiiihincestii tai - puvusta ei lappalaisilla 
siitii huolimatta ole mitaiin perinniiistietoa olemas::;a. Eivat 
1600-1uvun kirjalliset lahtectkiian siitii mainitse, eikii siitii kerro 
edes varhaisin, 1200-1uvulla kirjoitettu kuvaus (P. A. Munch 
Symholae, 4 -5 ne finnis), jossa muuten yksityiskohtaisesti 
selostetaan liintisten lappalaisten loitsintaa, noitarumpua ja 
vieliipii siinii ollcita kuvioitakin. Mainitaan ainoastaan, ettii 
kun noita valmistautui to"meensa, hiin asettui »levitptyn vaat- 
teen alle» (magus exlenso panno sllb quo se ad prujllndas vene- 
ficas inwnlaliones praeiJarel), mikii todellniiköisesti peitti 
hiinen piiiillHii ja kasvonsa. Varsinaista noidanpukua ei »levi- 
tetty vaatc» voi tarkoittaa; jos taas noita todella olisi erikoiseen 
asuun pukeutunut, ei tuo ulkomaalainen niikijii olisi voinllt 
olla siitii mainitsematta. K uollan Lapista saamiensa tietojen 
perustalla Satkov (Izv. Arhang. O. d. Iz. R. Sjevera, 1911, 
486- 7) puhuu vicla jonkinlaisesta, taiillii kiiytetystii, kolmi- 
viirisp.stii )>Iloidanvyöstii», johon tictiijii vyöttiiytyi ascttuessaan 
nukkumaan uskOtm unen aikana saavansa haluamansa tiedot. 
Tiimii tapa, mikii kaikesta piiiittiien on aivan yksityisluontoi- 
nen, lienee jokin myöhiiinen kcksintö, ainakin se sotii sitii 
muiden lappalaistf'n kiisiLysLii vastaan, ettii noidan, vieliipii 



",OIDA
pt:Ke JA SE); AATE 


11):::, 


hanen apulaistcnsakin, kuten Leem (475) kertoo, on loitsimisen 
ajaksi riisuttava vyöt, joiden ilmeisesti uskottiin estavan noidan 
sielua ruumiista irtautumasta. Saman kasityksen kohtaamme 
Siperiassakin m. m. jakutf'illa, joiden samanien Solovjev 
(Sbornik gaz. »Sibin) 1, 410) sanoo aukaiscvan seka vyöt etta 
hiustenkin sitf'ct. :\Iutta jollemml
 siis lappalaisilla, joiden 
keskuudessa noidat rumpuineen ovat ollef't toimessa verraten 
myöhaiseen aikaan asti, tapaa minkaanlaista noitapuvun 
merkkia tai mainintaa, on meilla sita vahemman syy ta olettaa, 
f'tta suomalaiset tai yleensa Itamercn suomalaishcimot olisivat 
sailyttancet muiston noidanpuHlsta, jota ne mahdollisesti 
joskus muinaisuuden hamarassa olisivat kayttaneet. 
Emme myöskaan Volgan kansojen emmeka Perman heimon 
keskuudessa huomaa merkkeja siita, etta tietajat olisivat 
esiintyneet erikoisessa noidanasussa. Ei edes syrj anien kaan- 
nyttajan pyhan Tapanin (t 1396) elamakerrassa, jossa on eraita 
arvokkaita tietoja silloisista uskomuksista ja tavoista, vielapa 
kuuluisasta Pam nimisesta noidastakin, kerrota mitaan, mika 
viittaisi jonkinlaisiin, vanhinta kantaa pdustavien tietajien 
varuksiin. Mainintoja niista ilmaantuu vast
l, kun siirrymme 
Siperiassa asuvien sukukansojen maille. Tiedot noidanpuvun 
kaytösta kohdistuvat t.aallakin kuitenkin vain pohjoisimpiin 
ostjakki-alueisiin, emmeka silloinkaan saata olla aivan var- 
moja :-;iita, onko todPlla itse ostjakkien, vaiko naiden naapuruu- 
dessa elavien samujedien tavoista kysymys. Siinakin tapauk- 
sessa, etta ostjakit jollakin seudulla olisivat noidanpukua kayt- 
taneet, voidaan se, kuten Karjalainen huomauttaa, selithia 
vieraan, samojedilaiscn esikuvan noudaLtamiseksi. 
Noidanpukuja samojedeilla tapaammf' jo EuropaI1 puolella. 
Veniamin, jonka kuvaus (Vjestnik H. Geograf. O. 1855) koskee 
Arkangylin kuvernementin :\;Iezenin piirin jurakkeja, kertoo 



100 


DI\o HOLMBERG 


l. ... 
'
: 
A;.'I;e':> f '<:t
 
 :(,:t, " 
. "'''.:r:,.- . ' ;,t\ 'mn1
'. ',LI'; \. }, 

 
:'
. /
/
 
;.', r!'ll
',,» .',l. I ;.;;
.I\.
 .,../ 
 
''L. '1
k ': 1; !I: ;
' ,1
 ;...':, a; '. "
" . "
'" 
. .. " 
 
 ' " 
j .. -' "a : " 
 

 '<
1 .,-,,'. '" 
- '" f'_ '. ,. i
,f 
 . -. :-, '1:; 'F' 
 
:
' , '( 
l'd 
I 'i / l!"'41r, . '
:'! ::};
;

 . V . l :.

 IX 
"'J.: ::1,' , b'l ,
. <,' " '
U 
1\ 1.. , 
 - ,..A V: i 
t,v 1':' ":
:,;' f '.i\., I ' 
- p )'.; 
j'."
;;!rj'l.f(
i:r\ 
,,' Af, '0;, 1; ':I 
 .:, .' J ,' I ' t 
 J,: f fi 
1 !. LI- I 
. I,j' ,1 '1 
I . 
:'I II 
,\
:
.1 3;, ,p,'" !( " 
 'I Ii 
I ',J .'i' ,. ../ ',1 ,\; " ,j 
", :- l' j J , . ,t. , 
, .;. ., "1,,, 
J,' I . 


',- 
'


 
. ' .), . 
'.\ v. 


Kuva L JAKUTTILAINEN NOIDAN PUKU SELKAPUOLELTA. LINTUTYYPPI. 
(Huom. kylluluut ja hihoissa riippuvat kasivarren luut.) 


(118) sikalaisten noitien kayttaneen poronnahkasta valm
stet- 
tua, pitkaa saamyskakauhtanaa, joka oli »koristettu tupsuilla, 
rautalevyilla, napeilla y. m. riipukkeilla». Noidan tarkeimpanii 
puku osana han mainitsee erikoisen paahineen, jota nimitetaan 
»silmainpeittajaksi». Finsch (55), joka 70-1uvulla matkoillaan 
Siperiassa niiki samojedinoidan puettuna kalunanauhoilla so- 



NomA
PUKU JA SEN AATE 


107 


mistpttuun, likaiseen vaikeaan viittaan, sanoo kuullccnsa, 
etteivM, »rautalevyilla varustetut nahkaiset vaatteet I)naa ol- 
leet muodissm). 
Samojedien »rautahelyilla» varustetut puvut ovat kuitenkin 
toisin paikoin olleet kaytannössa vicla paljoa myöhempanakin 
aikana, vaikkakin parhaiten sailyneita tapaamme enaa 'lain 
museoiden suojissa. Epailematta hyvin laheisessa suhteessa 
naihin »rautaisiin pukuihin» on se, jota Beljavskij v. 1833 
ilmestyncessa teoksessaan »Matka J aamerclle» (115) kuvail(
e 
ostjakkilaisena: »Puku on ommeltu poronnahkoista, se on pitka 
ja hihallinen. Sen merkitys on metallisten koukkujen, renkai- 
dcn, laattojen ja hclistimien maarassa, jotka enimmakseen ovai 
rautaisia ja niin tiheaan peittavat koko puvun, ettei voi 
nahda, mi
tå ainpe"ta se on tehty.» Lisaksi han kertoo noidan 
paahineesta, joka oli tehty erivarisista verkatilkuista. J uskus 
noita pani paahansa viela rautaisen vanteen »osoittaakseen, 
etta ilman sita paakallo voi sarkya noituuden voimastm). On 
arveltu, ettei Beljavskij kuvaa omaa nakemaansa puhuessaan 
»helyjen rautaisuudesta ja niiden liioitellusta lukumaarasta». 
Miten lieneekin, soveltuu yllaoleva kuvaus varSlIl hyvin 
monien Pohjois-Siperian kansojen noidanpukuihin. 
Niita katsellessa hcriia kysymys, mika on ollut naidp[J 
merkillisten pukujen alkuperiiincn tarkoitus. Tutkimuksessaan 
»J ugralaistcn uskonto» (552) Karjalainen pohtii tiita kysymysUi 
ja selittiia asian scuraavin sanoin: »Puvun tarkoitus on toden- 

aköisesti kahdenlaincn; osittain sen maarana on vaikuttaa 
katsojaan, mutta paatarkoitus lienee kuitcnkin suunnattu 
haltioihin. Puvun elainkuvat ovat noidan auttajia, sisaltavat 
siis hancn noitavoimansa ja -mahtinsa, renkaat ja metallilevyt, 
tiukuset y. m. s. soittavat kaunista musiikkia. Mutta sen li- 
saksi monien seutujen kasitysten mukaan nayttaa olevan tar- 



108 


.
. .. 


.J 
.... 
 " 


.,. 

:' 
,
 
'. I ' 


, 


f I 


, 
, 
- ',\ ' 


'.. '. 



f . 


. ."'k _ 
:\-> 
1 
-,". " 


, '1,' 
\ V
. ,. 
.. . 
. f-" - 
',' - 


;;-." 
 
! "j 


'
 


.,. 
i 


. 


. . 


Kuva 2. 
JAKFTTI
OIDAN RI
TAPEITE. 


lKO HOLlVlBERC 


pcellista, etta tointansa har- 
joittaessaan noidan on salaUava 
jokapaivainen hahmonsa, saa- 
dakseen tavallisissa oloissa rau- 
han niilta hengilta, joita hanen 
ammaUiansa harjoittaessaan on 
kutsuttava avukseen; puvun 
tarkoituksena on siis osittain 
henkien pettaminen.) Tama 
Karj alaispn selitys (vrt. )ilihai- 
lovskij, Sn.manstvo, 72--3) osuu 
epailemattii. oikeaan siina, mita 
han sanoo pukuun ripustettu- 
jen elainkuvien merkityksestii, 
mlltta itse puvun aate niiyttaa 
hiindle olleen hamara. 
Siihen saat.amme lahemmin 
pcrehtya vasta laajan vertailu- 
ainehiston \ alossa. Kohdis- 
tamme ensiksi katseemme niihin 


noidanpukuihin, jotka heratta- 
vat huomiota rautaisuudellaan. 
Niihin ja varsinkin niiden rautaesineiden muotoon ja tekota- 
paan tutustuessamme huomaamme, etta sanotut puvut edus- 
tavat suurta kulttuuripiiria, joka sulkee helmaansa m. m. 
burjatit, jakutit ja dolganit, kaikki eri tungusiheimot, jukagirit, 
Altain kansat, Jpnisei-ostjakit, samojedit ja vielapii suomen- 
sukuiset of'ljakitkin, mikali Beljavskijn kuvaus heita koskee. 
Nykyiian ei burjateilla tosin eniia liene vars
naisia noidan- 
pukuja, mutta tietajien haudoi:-;ta löydetyt rautaesineet osoit.- 
tavat, cLta samanit sieUakin, missa erikoincn kaapu havisi 



l\OIDA)iPUKU JA SEN AATE 


W9 


kaytannösta j II 1700-1uvulla, aikaisemmin ovat pukeutuneet 
samantapaiseen asuun kuin pohjoiscmpien kansain noidat yha 
Ylelakin. 
Yleensa alkavat noidanpuvut jo kaikkialla rappcutua, 
vaikkakin samanismiin yha uskotaan. Jo er'aiit vanhat lahtcet 
kertovat siperialaisen noidan loitsineen vain t:1vallisessa pu- 
vussa. Nama tiedot saattavat kyllii osaksi johtua siitii, ettii 
luonnonkansat ja varsinkin niiden tictajiit pyrkivat vierailta. 
mikali mahdollista, salaamaan pyhimpia esineitaan, muUa 
tiettiivastikin ovat vanhat puvut muutamilla seuduilla jo var- 
hain mcnettaneet entisen merkityksensii samalla, kun niiden 
tarkoitus on unohtunut. :\1 uut loitsintaviilinc('t,. kuten rumpu, 
niiyttiiviit samanin menoissa olleen viilttamiittömiimpia, .i a 
senvuoksi on niiden ki-iyttö ollut ]Jitkiiikiiiscmpi kuin pukujen. 
Kehitys puvullisesta puvuttomaan noitaan on kuitenkin 
kulkenut ja kulkee verkalleen. Kiidenkaiinteessa eivat mit- 
kaan vanhat uskomukset tai tavat voi tykkaniiiin havita. Kun 
tiiydellisen samaaninpuvun aikoinaan ovat muodostaneet useat 
eri pukukappaleet: itsc kaapu, spn auk(
aman alle kaulaan 
ripustettava rintapeite, jalkineet, joiden pitkat varret ovat 
ylettyneet peittiimiiiin reisiiikin, kasineet ja piiahine, niin huo- 
maa noidanpuvun rappeutumista seuratessa, mitenka tavalli- 
scsti ensiksi kasineet, jos niiLa kaikkialla on edes ollutkaan, 
syrjaytyviit kaytannöstii, sitten on jalkineiden vuoro. Kauh- 
tana ja paahine saattavat kauimmin siiilyttiiii paikkansa, 
joskus j ii ii pd dlinen, joskus j alkimiiinen yksin edustamaan 
samanin muinaista asua. Entista piiahinettii ovat jotkut pyr- 
kineet korvaamaan ripustamalla helyja vain tavalliseen lak- 
kiin tai sitomalla ainoastaan naisenhunnun paiinsii ympiiri 
loitsimiscn ajaksi (kuva 3; K. Hilden, Om shaman. i Altai, 
Terra, 1916, 136 ss). Burjatit ovat entiscn puvun ja rum- 



Hu 


UNO HOLMBERG 


mun asemesta alkaneet kayttaa kahta 
»keppihevostw> loitsintavalineena (kuva 
14). 
1\'1 utta tama rappeutuminen eI mf'}'- 
kitse vain eri pukuosien katoamista, vaau 
myös itse puvussa l'iippunciden rauta- 
y. m. psineiden putoamista ja havia- 
mista - Ennenmuinoin oli yleisesti ta- 
pana, etta samani kuollessaan puettiin 
siihen asuun, jossa han elamansa åikana 
oli loitsinut ja scllaisena sijoitettiin joko 
maanpaalliseen tai Siperian kansojen 
yleisemmin kayttamaan ilmahautaan. 
Myöhemmin on monilla scuduilla kui- 
tenkin tullut tavaksi, etta omaiset ennen 
kalmaanpanoa ratkovat noidanpuvusta 
kaikki metalliset >}helyb> scka sailytta- 
vat niita, kunnes uusi sukulaisnoita il- 
mestyy, jonka pukuun ne kiinnitetaan, 
mikali mahdollista, oikealle paikalleen. Tassa saattaa kuiten- 
kin helposti sattua pienia erehdyksia, jotka kulkevat perintöna 
seuraaviinkin pukuihin. Tutkijaa ne eivat silti voi vieda 
harhaan, jos hanella on tilaisuus verrata useita samantapaisia 
pukuja keskenaan. 
Aivan taydellista noidanpukua kaikkinc siihen kuuluvine 
esineincen on meilla elavassa elamassa Siperian syrjaisimmil- 
lakin seuduilla enaa harvoin onni nahda. Mutta Siperian kau- 
punkien ja cnnenkaikkea Pietarin suurissa museoissa, voimme 
tutustua hyvin rikkaaseen ja arvokkaaseen samanismia va- 
laisevaan puku- ja esineainehistoon, johon sisaltyy aI- 
van taydellisiakin noidanpukuja. 
iihin nojautuen voimme 


(, 
-'L 


... 


" 
. 


,) ,-' 


; 


... 


Kuva 3. LEBED-TATA- 
RILAINEN NOITA NY- 
KYISESSA ASUSSAAI\. 
:Valok. J. G. Gnmö. 



NOIDANPUKU JA SEN AATE 


'111 


.. 


kayttaa tutkimuksen hyvaksi myös muita, jo enemman tai 
vahemman ajan turmelemia, ja niiden valossa alkavat meille 
kayda tarkeiksi myös nuo, usein perin niukat noidanpukujen 
selostukset, joita tapaamme siella taalla Siperiaa koskevassa 
kirjallisuudessa. 
;3ilmalla pitaen naita eri tiedonlahteita on meilla riittavasti 
tosiasioita, voidaksemme niiden pohjalla ryhtya pohtimaan 
sanottujen pukujen alkutarkoitusta. Paastaksemme asian 
ytimeen on meidan ensiksi todettava, etteivat kaikki eri pu- 
kuihin ripustetut monenmoiset »helyt» ole niissa yhta yleisia 
eika oleellisia. Muutamat niista ovat aivan tilapaisia, ja on 
niilla oma historiansa. Mutta eivat kaikki nekiiiin esineet, jotka 
laajoilla alueilla eri kansojen puvuissa nayUPlevat silmaan- 
pistavaa osaa, liity niin laheisesti itse pukuun, etta ne jolla- 
kin tavalla loisivat sen luonteeseen valoa. Sellaisia, sanoi- 
simmeko, toisarvoisia, tavallisesti raudasta tehtyja riipukkeita 
ovat m. m. auringon- ja kuunkuvat, eraanlainen metalli peili 
12:tta ajanmerkkia esittavine elainkuvioineen, jommoista jot- 
kut pohjoisimmatkin kansat karkeasti jaljittelevat, ympyrai- 
nen, littea 'maakeha', jonka keskella olevasta reiasta noidan 
sanotaan pistaytyvan tuonelassa, sitapaitsi naemme niissa ku- 
vattuina eraanlaisia noidan apuelaimia, nelijalkaisia, mateli- 
joita, kaloja ja varsinkin lintuja, erittainkin kaakkureita y. lll. 
sukeltavia vesilintuja, joita pidetaan pyhina ja joiden uskutaan 
opastavan ja suojaavan samania taman suorittamilla henki- 
matkoilla (kuvat 1, 2, II). .Mita useampia apuelaimia, joiden 
rautaisia tai vaskisia kuvia toisinaan on kiinnitetty tietajan 
paahineeseenkin, noidalla on, sita mahtavampana hanta pide- 
taan. 1\1 utta yksinomaan vain ulkonaisen arvonannon vuoksi 
ei niita kuitenkaan pukuun liitp.ta, kullakin kuvalla on oma 



112 


T 'NO HOLMBERG 


erikoinen merkityksensiL Muutamissa pm Ulssa niikce ihmis- 
muotoisiakin haltioiden kuvia. 
Paitsi niiita, samanille kylliikin tarkpitii, mutta puvun 
kannalta toisarvoisia esincita, joiden kaikkien tarkoitusta 
emme tassa sen lahemmin' kiiy selostamaan ja joiden merki- 
tys ei mitenkaiin ole itse noidanasusta riippuvainen, on siina 
vielii paljon muuta rautaa, joka eroittamattomasti liittyy itse 
pukuun tehden sen varsin raskaaksi ja epamukavaksi. Ylcensa 
eiviit puvut tassakaiin suhteetltia ole yhta t.iiydeUisia, milloin 
mikin rautalaatta tai -riipuke on jo tipahtanut pois, USl'lIl ne 


/
 



 --
 
) "'" !1 
r;:: 
 Ei 
,'p;O-
 



?:-: 1 
t- - ,\/:'f;

;
':,
 
\
 
" "{
i'

r\ ,/', 
.+ ) 


Kuva 4. JAKUTTILAISEN NOIDANPUVU
 RAUTAISIA KXPXLl.
. 


ovat eksyneet alkuperiiisdta paikaltaan, joskus niita on jal- 
jella ainoastaan yksi tai pari puvun alkuperaii todistamassa. 
Tallaisina yksityisinii ihniöina emme niita mitenkiian voi oi- 
kl'in ymmartiia. Vasta kun meillii on edessamme hyvin sai- 
lynyt noidanpuku kaikkine osineen paahineesta jalkineisiin 
asti ilman, ettii erilaisten pukujen osia on asetettu yhteen, 
kuten usein huomaa Veniijan museoissa tapahtuneen ja mah- 
dollisesti joskus jo itse kaytannössiikin, silloin alkaa noiden 
salaperaisten samaninpukujen arvoitus ikaankuin itsestiian 
meille selviytya. Ne eiviit ole ainoastaan sattuman synnytta- 
mia tai yksityisten tictiijien tilapaisten Illielijohteiden muodos- 




OIDANPL'KU JA SEN AATE 


11.:$ 


tamia, vaan vahemmiin merkitsevista, pai- 
kallisista f'roavaisuuksista huolimatta niiUi 
eliihyttiiii ja yhdistiia kaukanakin toi::>istaan 
asuvilla ja eri kiclia puhuvilla kansoilla ::;allla 
yhteinen aate. Jokainen alkupcrainen puku 
on naet sellaisenaan, kaikkia osiaan myöten, 
chyt kokonaisuus edustacn piiahincestii jalki- 
llI'isiin a::>ti jotakin miiiiriittya e 1 å i n t ii, 
jonka luurangon 1 ui t a nuo pitkin eri puku- 
osien ulkopintoja kiinnitf'tyt rautaesinet't 
pyrkivat jiiljittelemaan. Puvun hihassa esim. 
naemme ihmisen kiisivartta elaiillillii "astaa- 
vat luut: ylaosassa on olkavarrenluu, ala- 
osas::>a kyyniirluu ja sen rinnalla varLtinaluu, 
kal ' kk ' pI ' tkulal ' sl ' a ralltalaattoJ ' a ' llI ' llan 
 uu h\Jva:i. TUNGUSI- 
1 < < , , ,,- 
"OlDAN JALKINE. 
hun, milloin ei ole kaytetty erikoisia kiisi- LINTU TYYPPI. 
neitii, on kiinnitetty samasta rautalevystii 
taottu, joskus jonkin verran ihmiskiittii sorillmeen mUIS- 
tuttava kuva (kuva 4). Viimeksimainittu seiklw ei silti 
todista, kuten m. m. Trostsanskij (Evol. tsern. vjery, 136) olet- 
taa, etLa sanotun puvun rautaesineet alkuaan edustaisivat itse 
ihmisen luurankoa. Kauhtanan kyljissa niiemme vif'la )kylki- 
luut!>, rinnuksissa kaulan alapuolella »solisluub> y. ill. Sama- 
ten . j alkineissakin voimme nahdii jalkaan sisiiltyviii luita. 
Naita elaimia, joiden nahkaan, jos niin voimme sanoa, ja )luu- 
rankoom samani niiinollen pukeutuu, ei kuitenkaan ole monta 
eri lajia. Tunnemme niitii kaikkia:m vain kolme, joten voimme 
puhua kolmesta pukutyypista: p e ura (p 0 r 0 )-, k a r h u- 
ja 1 i n t u t Y Y P i s t a, jollemme ota huomioon, ettii lintu- 
tyypin puvut saattavat edustaa eri lintulajeja, kotkaa, huuh- 
kajaa y. m. On ymmarrettaviiii, etta niima toisist.aan eroa- 


K.-t!cvalaseuran \ u, ,iI"irja 
 



vai eliiintyypit antavat niita yastaaville 
puvuille oman omituisen leimansa. 
Hyvin yleinen Siperian kansoilla on 
1 i n n u n muotoa Lavoitteleva noidan- 
puku. Sen saattaa tun1.t
rJ jo itse kauh- 
tanan rakenteesta, jossa hihan alasau- 
maa myöten riippuu pitkiii saamyska- 
rihmoja ja hetaleila kuvaten »siipiii»; sa- 
manlaisia nahkarihmoja on liepeessakin, 
joka puvun takaosassa pitenee )linnun 
pyrstöksi) (kuva 1). »Suliksi» kansat sa- 
novat myös pienia lehti- tai pillimaisiii 
rautahelyja, joilla puku kauttaaltaan, jos- 
kus jalkineita myöten, on katettu. Tiillai- 
seen pukuun liitLyvicn jalkineiden etu- 
puolelle on sitiipaitsi hihnaliuskoilla tai 
rivittiiisilla lasihelmillii kuvattu linnun 
jalka, joka paattyy kolmeen, joskus vii- 
t
enkin haralla olevaan varpaaseen (kuva 
5). Paahine on tavallisesti tehty linnun- 
sulista ja usein niiemme sen etuosassa 
viela nokantapaisen, jonka kummallakin 
puolella suuret helmet tuijottavat silminii. 
On luonnollista, ettii ylliimainitut rauta- 
laatat, joiden kerroimme esittavanluuran- 
koa, tiiman tyypin puvuissa edustavat linnun luita. 
P e u r a- tai p 0 r 0 t Y Y P i n puku osista herattaa eniten 
huomiota paiihine, joka useimmiten on muodostettu paan ym- 
pari ja paan yli ristiin kulkevista rautavanteista ja jonka hui- 
pussa kohoaa kaksi rautaista, haarukoilla varustettua sarven- 
tapaista (kuva 6). Pii.iihine onkin tiiman pukutyypin paras 


114 



 


1 



 .
. 

i \ 
I " /, .' 
\ _ 

-, ...... . 


f'-""l' . "', . " 


I 


t). I 


Kuva 6. 
JENISEI-OSTJ AKKILAI- 
NEN NOIDANP.iiJi.HINE. 
PEURATYYPPI. 


UNO HOLMBERG 



XOIDANPUKU JA SEN AATE 


11:) 


. 
.\1 \ 
II I 



"\ t 

,

A 

--: 
 J 

 
 
- . 

 - 

 
1f" 1 

 --- - 1 
\Q 

 
 t/l" 
. fi
!t P.I1VI\ .
. 
i 


I 1. 
. 
( /", 


Ku\"a 7. BURJATTIXOIDAN HAU- 
DASTA LÖYDETTYJA RAUTAISIA 
PUKVESINEILii.. 
(Paahine, kylkiluita y. m.) 


Ku\"a 8. JENISEI-OSTJAKKILAISEN 
NOIDAN JALKIXE RAUTAISINE VA- 
RUKSINEEK. KARHUTYYPPI. 


tuntomerkki. 'Mutta itse kauhtanak:n, jl;nka pyöristctty lieve 
joskus takana huipistuu karjeksi, pyrkii myös omalla taval- 
laan muistuttamaan sitii elainta, jota sen on tarkoitus kuvata 
(vrt. kuva 11). Lintutyypin puvuista se eroaa sitapaitsi siina, 
ettei sen hihoihin eika liepeisiin liity noita pitkia sulkamaisia 
liuskoja. Missa lyhyempia sellaisia esiintyy, kansa nimittaa 
niita ,)karvoiksi,). (Pripuzov, Izv. V.-S. Otd. R. Geogr. O. XV, 
3-4, 65). Rautaosat naissa puvui::;sa kuvaavat peuran tai 
poron luita. 
Joskaan ei tiima pukutyyppi nayta ulottuvan yhta laajalle 
etelaan pain kuin lintutyyppi, joka Altain ja Sajanin seu- 



'1 j(; 


1-:";0 HOLMBER(
 


dllilla seka Pohjois-Mongoliassa on olluL miltt'i yksinomainen, 
on se sitavasloin ai\ an yleinen kaikkialla Pohjois-Siperiassa. 
SiiLa, etLii »sm'vt'h mainit.aan uspirl('n maLkailij ain kuvauk- 
SIssa, jotka oyal liikkuf1(.(
t ('ri tahoilla, voi piiii.Ltaa, eLLii he 
ovat niihnt'('L Uimiin puvun hyvin monilla eri kansoilla. Var- 
lwisin sita esittii\ ii kuva on Nic. vYitsen' in Leokses
a )N oorr1- 
.'n Oost-Tarlaryc» (1 r, t)l)3). HauLalöydÖt kertovaL burjat- 
tienkin aikaisemmin sanoltua pukutyyppiii kiiyUiineen (kuva 7). 
Pif'nempiiiin alaan rajoittuvat, mikali meilli=\ on tietoja, 
k a r h u a edusLavat 
amaninpu\
ut. Ediiin ..dlaisen on Kai 
Donm:r tU0l1l1L mllseoomme Ket-joen samojf'rleilla (v-rl.. kuva 13). 
S('n parhaana merkkina on karhun paiinahkast.a leikattu paii- 
hine, jossa elaimen sieraimetkin ovat huomaLt.avissa. Vaikkakill 
itse kauhtana, kuten tavallista, teh(li=\i=\n siiamyskÖidystii poron- 
n;Jhkasta, on tiilliiin usein ollut tapana reunustaa kaulus tai 
hihansuut karhunnahkalla. Paitsi s:lmojt'df'illa tavalaan karhu- 
puku .J enispi-ostj ahilla. iVIatkoill Hni .J eniscin laaksossa oli 
minulla tilaisuus ni=\hda ;amani. jonka puvussa erikoisesti 
pistivat silmiini pitkiivartiseL jall,incet, joihin kumpaankin 
oli kiinnitetty karhunjalkoihin sisiiltyviii luiLa vastaavat rauta- 
esineet, polvenlumpiotkin niihin luettuina. Ihmeellisinta oli, 
etta karhun sekii etu- ettii takajalan luut olivat samassa jal- 
kineessa edustAtuina; ylinnii, reittii peittavan varren seka ulko- 
ettii sisapuolella olivat reisiluut, neljii saariluuta oli sijoi- 
tettu neljiille pri puolelle, ctujalan kapiila oli kiinnitetLy jal- 
kineen rintaan, takajalan kapala kantapaiin taakse (vrt. kuva 8 
ja 9). Onko sanottu tapa jokin myöhempi muodostus, f'n voi rat- 
kaista, mutta yleensii nayttaa Sipprian 
amaneilla olleen tapana 
sijoittaa tarkoiUamansa cliiimen ct.ujalan )luub> kauhtanansa 
hilloihin. Ettii Jenisei-ostjakeillakin on ollut sellainen Lapa, 
osoittaa i\1ordvinovin kuvaus (Vjest.nik R. Geogr. U. 1860, 2, 



""OIDA1\PCKU JA SEX AATE 


J 1""7 
_ J 


. 
f. 
 
t 
.. , .. 


I 
I 

 



'J< 


,:'
 
-
 l 
. 
,. 1 r- 
; " 


"- 


;.. 


. 


r.J 


q . 
i :!! 
. 


:
 


..
 



 
I 


",",' 


1.... 
f 



 


1<,r"". 


:....
. 



 ! .'''' 



-}',,';'" "I!"
 


_1 


Kuva 9. JENISEI-OSfJAKKILAINEN KOIT.'\.. Kirj. \';lIo1c 


()2), jossa sanotaan 11l. I1l., ella noirlanpukuun liit.LyiviiL kibi- 
nect, joihin oli kiiulliLpLLy »rautaiset kymlf'L». 
akemiilliini 
noidalla oli piiassiiiin karhulIllahkairwn piiahine, jota ki('!':-;i 
raut.ain(
n vanne, minkå ptu[JnoldLa kohosi taaksepiiinkaartuya, 
veits('nteraa muist.uUay;) esine'. Sillii hanen "plitettiin halkO\-an 
ilmaa. Muissa pUYlInosissa kuin jalkinf'issa ei miclest.ani 01- 
lui miLiiiin karhua mui.sLuttavaa (kuva 
). IJnko muillakin 
Siperian kam;oilla ollul karlllw kuva:l\'ia pukuja, on tunl f'- 
matonta. 


Samallinpnkuja kf'skenaiin vcrt.ailemalla olemme SllS löy- 
tiint'ct niisi.ii 
rht.cisen aaLteen. Paitsi ctUi puku sellaisenaan 
on osoittaut.ullut. jon kin maiiriit.Yll eliiil1lpn kuvaksi, olemme 



118 


UtW HOLMBERG 


lisaksi niihneet, ettii samalla on tahdottu jaljitclla elaimen 
luurankoakin rautaisin esinein. Viimeksimainittu seikka on 
omiansa herattamaiin kysymyksen, onko siis siperialaisen sa- 
manm asu vasta rautakauden aikainen ilmiö. Epiiilemiitta. 
mikali se on ollut rautaan sidottu. Sellaisenakin se luonnolli- 
Sl'sti, jo pukutavan leviamisesta paattaen, on verraten vanha. 
Se tosiasia, ettemme suomensukuisten kansain hautalöydöistii, 
pohjois-ostjakkeja mahdollisesti lukuunottamatta, olI' tavan- 
neet niiita helposti tunnettavia esineita, osoittaa, ettei noirlan- 
puvun kayttö ainakaan tiissa muodossa ole piiassyt tunkeutu- 
maan sukumme keskuutcen. Mutta samanin-pukujen ikaii 
arvioidessamme, on meidiin kuitenkin kiinniteLtavii huomiota 
myös siihen tosiasiaan, etteivat kaikki puvut ole ollcet varsi- 
naisesti rautaan sidottuja; on ollut. sellaisiakin, joissa ei ole 
ollenkaan tai vain nimeksi on rautaa. Tallaisia ovat suurelta 
osalta olleet Altain seudun kansoilta keratyt puvut, missa esiin- 
tyva lintutyyppi nayttiiytyy vain itse puvun muodossa, joka 
lisaksi on linnun suliIla ja siivillii varustettu. Kuten A. O. 
Heikel (FM, 1896) huomauttaa, oli sojoUi-samanin paahine 
toisinaan tehty itse huuhkajan nahkasta ilman etta linnun 
siipia tai paatii oli siitii irroitcttu (vrt. Potanin, Otsprki S.-Z. 
Mongolii, IV, 53). Saman suuren linnun siivet mainitsee v. 
Lankenau (Globus, XXII, 279) olleen kiinnitetty hartioiden 
kohdalle noidan pukuun (ks. Julius Krohn, SSPJ, 87, kuva 
35). Rautaesineet, joita joskus naemme tallaisissakin puvuissa 
riippuvan, kuuluvat noihin n. s. toisarvoisiin varustuksiin. Hyvin 
arvokkaan soj otcilta saadun lintupuvun piiahineineen ja j alki- 
neineen on 0rj an Ulssen toimittanut Kristianian museoon (kuva 
10) Samoinkuin lintupuvut ovat epailematta peura- ja karhu- 
puvutkin kerta saaneet tyytyii vain luonnosta suoraan saatui- 
hin tunnusmerkkeihin. Eriiiit vanhpmmat tiedot selviisti 



NOIDANPl'KU JA SEN AATE 


119 


I 


i 


, 
'. 


liitI 


.", ;,-
J 


'L\ 'f'
f 

 ' I;
 
[ ' ,',', <Jfj 
 
,,' j ,',....". '. . r
, #. 


,r: 



 
,J. 
. 


"\\ 
,1 " "1.'" 
/J,lt 



 


'
 


'
 j 
.. :t l. ../'.J. 
. , _ 


huva 10. SOJOTTlLAINEN KOITA. LINTUPUKU. 
ValoI,. 0rjan Olssen. 


viittaavat siihen. Ei vain karhun paanahka ole kelvannut 
noidan paahilwcksi, vaan, kulen ennenmainittu Mordvinov (62) 
huomauttaa, ovat Turuhanskin piirin tietajat kiiyttancet rau- 
taisten karhunkiipiilien asemesta myös luonnollisia, elaimelta 
itseltiiiin saat.uja. Luonnollisilla luilla ovat samanit sitiipaitsi 
usp.iden liihteiden mukaan pukujansa )}koristelleeb>. Ja varmaan- 
kin övat aikoinaan myös peuransarvet sellaisinaan hcrattaneet 
huomiota peurapukuisen noidan piiassii. Mutta. jos niiin todella 
on asian laita, silloin saattavat noidanpuvut polveutua jo perin 
kaukaiseltakin aj alta. 


Selittamattii on viela kysymys, minkiivuoksi noita tuolla 
tavoin on pitanyt tarpeellisena pukeutua miiiiriityn eliiimen 
hahmoon. Olisiko tamii tapa, kuten Karjalainen olettaa, 
ainoastaan johtunut kasityksesta, eUii noidan toimiessaan on 
)salattava jokapiiivainen hahmonsa saadakseen tavallisissa 



120 


[JNO HOI MBERG 


oloissa nmlum niilt.a hengiltii, joita hanen ammattian:,;a harjoit- 
taessaan on kut:;uLLava avukseem>? Olisiko toisin scmopn puvun 
tarkoituksena vain »henkien pettamincm>? Kuvat('ssaan samo- 
jedilaisen noidan pukua Kai Donner (Sip. sam. kesko ] t4) 
ohimennen huomauttaa, etta hiinellii on paiissii I)t 0 t e m- 
ei a i m en tunnusmerkeillii koristettu lakki.» Kun, kutl'll 
olemmt: niihneet, puvun pri osat alkuaan muodostavat kokonai- 
suuden, merkitsisi ylliioleva huomautus sita, ettii. noidan puhu 
sellaisenaan tavoittelisi totem-eliiimen kuvaa. 
Joudumme niiinollf'n koskettelemaan samanismin suhdetta 
totemismiin. Viimeksimainitulla nimityksellii ymmiirramme 
eraillii luonnonkansoilla tavattavaa uskoa, etta jokin suku 
polveutuu maaratystii. eliiimestii, jonka nimeii suku kiiyttaii 
ja jota suvun jiisenet kohtelevat niin suurella kunnioituksella, 
etteiviit sitii pyydysta, eivii.tkii teurasta, viela viihemman syövat 
sen lihaa. Jos asianomainen elain tavataan kuolleena, on :;e 
juhlallisesti haudattava. Itse totemismi nimitys johtuu eraiin 
intiaaniheimon »sukua» merkitsevasta lolem sanasta. Ensi 
kerran mainit::;ep taman sanan samoinkuin siihen liittyvat 
uskomukset v. 1791 julkaiselllissaan matkamuistelmissa kana- 
dalainen kauppias J. Long, joka oli matkustellut intiaanien hs- 
kuudessa. Noin bO vuotta sitten alkoi Me Lennan kasitellii tote- 
Illismia uskonto- ja yhteiskuntahistoriallisena ilmiöna. Myö- 
hemmin ovat lukuisat tutkijat sita paljon pohtineet, he ovat 
löytancp.t intiaanien kasityksillf' vastineita useilta muiltakin 
luonnonkansoilta, vielapa OV::It pyrkinept. nakemaan totemis- 
min .latteita melkein kaikessa clii.imiin kohrlistuvassa palvon- 
nassa. Ennenkuin totemismin merkkeja etsimme siperialaisen 
samanin eliiinpuvuista on meidiin siis saatava selville, onko Si- 
perian kansoilla Lo(lella ollut jotakin, jota voidaan verrata 
totemismiin. 



NOIDANPVKU JA SEN AATE 


121 



 .
,>m 

 ' 
 
.< 


Kuva H. JE="ISEI-OSTJAKKILAINEN NOIDANPUKU SEI.KXPUOLELTA. 
PEURATYYPPI. 
(Huom. rau taiset kylkiluut seka peuransarvet ylimman rautaesinecn 
kumma<;sakin paassa.) 


Etta IlllIl todella on ollut asianlaita, siita on useitakin to- 
distuksia olemassa. N. Charuzin on kirjoittanut erikoihen 
tutkimuksen, jonka nimi )Karhuvala ja karhunpalvonnan 
totemistinen alkupera ostjakeilla ja voguleilla) jo osoittaa, 
etta mainittu tutkija etsii tolemismia suomensukuisilla kan- 
soilla tavattavasta karhunpalvonnasta. Se tapa, jolla suomen- 
sukuiset kansat ovat kohdelleet karhua, ei kuitenkaan yida 
riita todistukseksi totemismista sanan varsinaisessa merkit yk- 
sessa. Karhun kunnioittaminen, jonka hyvin voidaan selittaii 
johtuvan muista syistii, on niiet yleinen eika minkaan yksityi- 
sen suvun keskeinen asia. Sitiipaitsi on huomattava, eLLei 



122 


UNO HOLMBERG 


tiimii kunnioitus ole cstiinyt cliiinW pyydystiimiistii eikii syö- 
mastii sen lihaa. Karhun luut on tosin haudattu tai on niitii 
muulla tavalla pyritty siiilyttiimiiiin, mutta tiimiikin tapa 
voidaan tyydyttiiviisti selittiiii turvautumatta totemismiin. 
Kuitenkin voimme olla vannoja siita, ettii totemismi todella 
kerta on vallinnut Siperian kansoilla. f'iitii on meillii aivan 
epiiiimiittömiii todistuksia olemassa. Jo ennen kuin Me Lennan 
oli kiinnittiinyt totf
mismiin tutkijain huomiota ja jo ennen kuin 
Longin teos ilmestyi, kertoo Ph. .1. von Strahlenberg v. 1730 
painetussa »Europan ja Aasian pohjois- ja itiiosaa) esittii- 
viissii kuvauksessaan (378) jakutticn uskomuksista m. m.seu- 
raavaa: )1\Iuuten on jokaisella suvulla erikoinen eliiin, jota se 
pitiiii pyhiinii, kuten joutsen, hanhi, korppi, y. m. ja sellaista 
eliiintii, jota suku pyhiUiiii, ei Sp syö, mutta muut voivat syödii 
sen lihaa.» Samantapainen arvokas tieto un siiilynyt jakuteista 
Sts ukinin v. 1844 ilmestyneen teok,;en »
'1atka Jakutskiin) lop- 
puun painetussa liitteessa, jonka sanotaan sisiiltiiviin )kaksi 
vanhaa kiisikirjoitusta), siinii (276) on seuraava asiaa valaiseva 
kohta: )Sitiipaitsi on kullakin suvulla oma erikoinen suojelija 
tahi viilittiijii. Sitii kuvitellaan valkohuulisPl1 oriin, korpin, 
joutsenen y. m. muotoiseksi. Tiillaisia diiimiii ei kiiytetii ruuaksi.» 
Kolmannel1 tiedon mukaan jakutit eiviit syö joutsenta, sen- 
vuoksi ettii hcidiin esivanhempansa olivat niiyttiiytyneet 
joutsentf'n muodossa (Castr{m, Nord. Reis. 111, 329). 
Totemismin jiitteitii tavataan todenniiköisesti myös bur- 
jateilla, jotka samanistista sukuperiiii nimittiiviit sanalla 
lllkha. Eriiiissii heidiin laulussaan (Changalov, Nov_ mat. 75) 
sanotaan m. m. »Tuhani isen Khangin-suvun lll/:ha on lintu sen, 
Serel-mongolien ulkha on lintu Mmn. Sanat sen( =
nong. lsen) ja 
kJwn merkitseviit siperialaista joutsenta. Sama sukuperii antaa 
kullekin siihen lukeutuvalIe yhtcisia velvoituksia. Changalov 



NOIDANPUKU JA SEN AATE 


123 


t" 


""' 


! 
,. 
 ... _ 
'. 1 
!

: - 
 - . -.. ... 
 
itf 


,1. . 
" '--
.' 
........-. . - ....... 


.
. 


,. _ .;;:... . ...-.., 
. 
.k 


1 !'>,,, 
,
 f

 


. f 'f.
c ' 


. . r,.
'. , 
, ..t ...F; 
.j,' i' 
,J ." 


'1 


".\ 


. 
 


" 
, 
,} 
; j 


, 


l 

 


- 


! 
 J' 
; "'''i
 ., - --. 1. 
.. ." 


"".1 


Kuva 12. BURJAfTINOIDAX APUELXIXTEN NAHKOJA. 
Va]ok. B. E. Ppt.ri. 


(Zapiski V.-S. Otd. H. Georg. O. II, 2, 21) kPrtoo, ettii esim. 
Sartul-suvun burjatit )eiviit syö elainten verta senvuoksi, ettii 
heidiin samanistinen alkuperiinsii (ulkha) kieltiiii sen, erikoi- 
sesti he eiviit. 
yö Sart111-suvun samani-eHiinten verta.)} Tiistii 
ei kuitenkaan voi piiiittiiii, tarkoitetaanko, et:Lii suku todella 
uskoo polveutuvansa sanotuista eliiimistii. Yleensii on sama- 
nismi niin liihcisessii suhteessa mitii erilaisimpiin eliiimiin, 
ettii niiden kunkin merkitystii tuskin kansat itsekiiiin aina 
oikein jaksavat kiisittiiii. Astuessamme burjattisamanin 
a
untoon naemme tavallisesti periiseiniillii riippumassa runsaat 
miiiiriit erilaisia pienten metsiieliiinten nahkoj a, joita noita 
pitiiii pyhiinii omaisuutenaan ja joilta hiin itsekultakin uskoo 
saavansa apua samanintoimissaan (kuva 12). Pohjoisintenkanso- 
jen, kuten jakuttien, dolganicn ja tungusicn keskuudessa eriiiit 



124 


Uno HOLMBERG 


linnut esim. kaakkurit, hanhet, joutscnet, kotkat y. 1Il. nauttivat 
niin suurta arvonantoa, ettei niiden nimi ii mainita, eikii nii tii 
sovi eLles sormellansa osoittaa. }Iilloin metsiinkiivij
it saUU\'at 
löytiimiiiin Uillaisen linnun kuolleena, hautaavat he sen juh- 
lallisesti eriiiinlaiselle telineelle ilmaan. Eivat he koskaan 
myöskiiiin niitii pyydystii. i\'Iutta kun sanotut eliiimpt ainakin 
nykyiiiin niiyttiivtiL olevan kaikille yhta pyhiii, ei voi piiattii
i, 
onko tiimii kunnioitus yksinomaan toternistisisLa kiisityksisl ii 
johdettava. Se ainakin on varmaa, ettii lintuja. juita naemme 
noidanpukuihin kuvattuina, pidetaiin jonkinlaisina henkiehii- 
minii. Sitiipaitsi on huomattava, ettii ti('tiij
i tiiiilliikin turvaut uu 
samalla kertaa hyvin lukuisiin apueliiimiin. Kun J enisei-virran 
tungusi aarniometsiissiiiin ryhtyy loitsimaan, rakentaa hiin 
erikoisen teltan, jonka ulkopuolelle hiin pystyttaii pyhii kiin 
ymparille pitkiii seipiiitii, joiden paassii on paitsi auringon, kuun 
ja ukkoslinnun kuvaa myös kurjen, kaakkurin, joutsenen, 
sorsan ja kaen hahmot, kaikki puusta veisteUyjii. Puisia diiin- 
tenkuvia on hanellii ympiirilliiiin myös teltan lattialla, missii 
hiin loitsii tulisijan takana. Vasemmalla sivulla ovat. made, 
susi, saukko ja taimen; oikealla njelma-kala, kiiarrne, 
isilisko 
ja karhu, jonkinlainen sisiliskon tapainen eliiin on hiinellii vidii 
edessaiin. Ryhtyessiian yön hiljaisuudessa rummun saestyk- 
sella esitUimiian mahtavaa loitsulauluaan noita uskoo voivansa 
kutsua luonnon p,ri edustajat luokseen ilmasta ja vpsistii, mailta 
ja metsistii, silHi jokaisen niista on annd,tava hiinell(' umalaatuis- 
ta apuaan. Ettii noitaa avustavilla eliiimillii on uskottu muualla- 
kin olevan eri tehtiiviit, ilmenee m. m. burjattilaisest[j samanin- 
laulusta (Changalm', 
ov. mat. 95), jossa sanotaan: >}Harmaa 
janis on juoksijamme, harmaa susi sananviejiimme, lintu Khnn 
meidiin klmbilgwl, kotka Khoto meidan liihettimme.>} Sana kllll- 
bilgan merkitsee metamurfosia (khuhiIUw=muuttaa muotoa). 



NOIDANPVKU JA SE1\" AATE 


125 


Jokaisella burjaUi;amanilla, sanoo Zatopljajev (Zapiski V.-S. 
OLI!. R. Georg. ObSts. II, 2, 9) on oma k/lIlbilgan, muutamilla 
kotka, muutamilla korppikotka, muutamilla sammakko y. m. 


Mitii noista eri elainkuvit.teluista edustanee sitte samanin- 
puku? Etsiessamme tiihiin vastausta on meidiin ensinniikin 
muistettava, ettii meillii on tiedossamme kaikkiaan vain kol- 
nwa eri eliiintyyppiii edustavia pukuja, joista tosin lintutyyp- 
piin saattaa sisaltya eri lintujen hahmoja. Kun viela karhu- 
puvut ovat harvinaisia, jaa useimpicn kansojen osalle ainoas- 
taan peura(poro)- ja lintupuku, joita kumpaisiakin tavataan 
samalla kansalla. .T os todella totemismista on kysymys, olisi 
ml'i(Hin siis oletettava, etta lukemattomat suvut saman kansan 
kpskuudessa johtaisivat alkuperiinsa joko peurasta tai jostakin 
linnusta. Yiela omituisempaa olisi ajatella, etta Siperian eri- 
kidisf't kansat kukin Lahollaan olisivat juuri naissa elaimissa 
nålmeet suvunalkajansa. Sitapaitsi on huomattava, etta heimo 
jolla on esim. peurapukuisia tietajiii siitii huolimatta pyydystaa 
ja syÖ peuranlihaa. Jenisei-ostjakit, joilla tapasin karhusamanin, 
selittivat minulle nimenomaan, ettei se esta heita kayttamasta 
hyviikseen karhunpaistia. Tiiytynpe siis hyljiitii tuo totemismi- 
olptus. 


Dolganit kertovat lisiiksi eraiistii samanin suojelushaltiasta, 
joka sekin on eliiimen muotoinen. Vaikkakin noidalla, huomaut- 
taa kansa, on monta apulaishenkea, jotka ilmaantuvat eri 
eliiinten hahmossa, on jokaisella samanilla kuitenkin ainoastaan 
yksi ijö-kyl ('ema-elain'), josta hanen elamansa ja kuolemansa 
on riippuvainen. Tiiman haltia-elaimen sanotaan ilmestyvan 
noidalle vain kolme kertaa koko hiinen eliimansa aikana, 
ensikerran silloin kun hiin tuntee kutsumuksen ryhtya samanin- 



126 


c
o HOLMBERG 



 
 ;
.
":
 
- 1 1 
F' -" 

 u..
 . 

 .-...."
., '-;
 , " ;:;;--"1 
I 
 .; < \;;
 J 



.:7 " ; 
 \
 
"",,"<f? ...' '.I\
\
 
., J '" 
:' "1\-;' 

 '
"'
 "T " '
'
; f
 ' 
\ . t "' 
,

 '<1';
 

 It
. 
'1' (li\{ ':., 

 i"': . t' 



 


'" 


:.... 
, 


""'" "',": _ !!i-' 


Kuva '13. SAMOJEDILAINEN NOITA KET-JOELTA. 
KARHUPUKU. (Huom. hihan alla riippuva rautai- 
nen kyynarluuj. Valok. Kai Donner. 


virkaan, toisen kerran keski-ikiiiseksi piiiistyaan ja kolmannen 
kerran kuoleman tullen, jolloin myös itse haltia-eliiimen usko- 
taan kuolevan. Jos noidan haltia-eliiin tilapiiisestii syystii saa 
surmansa, on sen suoranaisena seuraukscna 
amaninkin kuolema. 
Lisaksi kerrotaan, ettii jus toinen noita, joka on toiselle vihois- 
saan, sattumalta hcnkimatkallaan kohtaa j alkimiiisen noidan 
»eliiimem ja siiikiiyttiiii sen, niin ettii se kuolee, silloin perii 
surma samalla sen isiinnan (Vasiljev, Ziv. St. 1909, 277-8). 
Aivan sama usko on jakuteillakin, joiden kie}tii dolganit pu- 
huvat. Sjerospvskij (Jakuty, 626) mainitsee mahtavimpana 
noidan haltia-eliiimenii hiiriin, oriin, karhun, hirven ja kotkan. 
Onnettomia hiin sanoO niiden noitien olevan, joiden ijii-kyl on 
koiran tai suden muotoinen. Koira ei niiet jiita samania koskaan 



,\;OIDANPUI,U JA SEX AATE 


127 


.- ...,.-- 
f 


'r
:'
r . 
....-,,--".

 . I 

 .\-. -.- ----:.-:- .....
 l"'--n.
 "'''_.>0, 
 
._:F' '
' . . 
. '.-..;.t' 1 

.
 rlI 
"fi 
-: i,,'>(.
; 
" II!. 1; 
..'
 



 

 


!-- 


iji 


..' 
--:-
,'-.;-' e, ,.r 
,

/ 

,.
d c.
,
, 
-'.1, . 


,1" ., 


-.: i 


::. ,. 
 
.

 'f 
f,
. - 

. '.. . 

--
 
.1
 '-' 
c - )tf
 


..:;, 


1. 


, I ",":7 i;" 


1/111,
' \ 
, 


.. . r _ 


f "{ 


i_ 
,- 


. " 
, .:/:;"f;
 

., 


"!? 


. - 
.." - 



c 
'4! 


:..:'
 
- =
- ",' 
.

:

,


-;,.
 


Kuva 1!.. NYKYAIKAINEN BURJATTINOITA I}KEP- 
PIHEVOSINEENI}, JOIHIN ON KIIKNITETTY KUL- 
KUSIA, NAHKOJA Y. M. Valok. B. E. Petri. 


rauhaan, vaan alituisesti hampaillaan I}kalvaa hanen sydiintiiiin 
ja kiusaa hiinen ruumistaam. Totem-eliiimistii niimii haltia- 
eliiimet eroavat ennenkaikkea siinii, ettii ne ovat henki-eliiimiii, 
joita »ainoastaan samanit voivatniihdiil}. Kun noidat riitaantuvat, 
niin u:,-;kovat jakutit, ryhtyviit heidiin eliiimensii taistelemaan 
keskeniiiin. Sitii voi jatkua kuukausimiiiiriii, jopa vuosiakin. 
Se, jonka I}eliiim voittaa, suoriutuu taistelusta terveenii, mutta 
se taas, jonka eliiin saa surmansa, on kuoleman oma. Samanin 
sairastumista pidetiiiin juuri mcrkkinii noidanh
nkien viili- 
sestii taistelusta. 
Ylliiolevista tiedoista ilmenee siis selviisti, ettii tuo niikymiitön 
'emii-eliiin' on niin liiheisessii suhteessa itse samaniin, ettei 



1:28 


UNO HOLMBERG 


sitii voi pitiiii alkuaan muuna kuin samanin omana sieluna, 
jonka ruumiin ulkopuolella uskotaan niiyttiiytyviin jonkin 
eliiimen hahmossa. 
Tiillaisia kiisityksiii tavataan myös samojcdeilla. Tretjakov 
(Turuhanskij kraj, 212) kertoo samojedien kuvittelevan, 
ettii kullakin samanilla on liiheisyydessiiiin alituinen )palvelija), 
jolla on )poron muotOl). Tamiin yhdi&tiiii isiintiiiinsii jonkinlainen 
sala pf'riiinen side, minkii selitetaan venyviin tai pitenevan 
sen mukaan, miten kauansi )eliiim vaeltaa samanin asioilla. 
Jnskus kaksi tai kolme noitaa ryhtyvat yhteisin voimin ahdis- 
tamaan jotakin heille epiimicluista samania liihettiimallii liikkeel- 
le haltia-poronsa, jotka tiilI öin yhdessa hyökkiiiivat viimeksi- 
mainitun omistaman )porom kimppuun. Kun yksinainen )porOl) 
ei voi pitiiii puoliaan, vaan mp.nehtyy, heittaa itse samanikin 
henkensii. Samantapaisia tietoja on Lehtisalo saanut jurakeilta, 
jotka myös puhuvat porohiirkien muodossa taistelevista noi- 
dista. Han tuntce lisaksi tapauksen, jolloin samanivainajasta 
tf'htiin puinen poroa muistuttava kuva, jota noidan omaiset 
siiilyttiviit luonaan. 
Lappalaisten vastaavia uskomuksia ovat lahetyssaarnaajat 
muistiin panneet 1600- ja 1700-1uvulla Skandinavian Lapissa. 
V prt.ailun vuoksi esitettiiköön seuraava J. Kildalin (Reuter- 
skiöld, Kiillskrifter, 92) kuvaus: )Kun kaksi noitaa ovat kumpikin 
laskeneet 'poronsa' taisteluun toisiaan vastaan, niin tapahtuu, 
ettii mikali taisteleva 'porn' voittaa tai hiiviiia, sikiili asian- 
omainen noita saa voiton tai tappion; jos toinen 'poro' puskee 
toiselta sarven, silloin sairastuu se noita, jonka 'poron' sarvi 
katkesi; jos toinen 'poro 'tappaa toisen, silloin kuolee se noita, 
jonka 'poro' sai sunnansa. Tassa taistelussa kay myös siten, 
etta yhta vasyneeksi ja uupuneeksi kuin kamppaileva 'poro' 
tuntee itscnsii, yhta uupuneeksi ja vasyneeksi tuntee itsensa 



J\OIDANPUKU JA SE;\, AATE 


129 


myös noita, jonka puolesta 'poro' taistclee.
} Paitsi porona ovat 
lappalaiset uskoneet noidan sielun liikkuvan viclii muussakin 
muodossa, kuten linnun hahmossa (Holmberg, Lapp. usk. 
94-6). Suomessakin tarinoidaan, mitenkii lappalaisnoita 
lentiia lintuna ilmassa, ja mit.enka, kun sellaisp.n linnun ampuu, 
lappalaisukko putoaa maahan. Naissii kertomuksissa, joita 
itspkin olen kuullut m. m. Pohjois-Hiimeessa ja jotka ilmeisesti 
kuvastav
t lappalaisten omaa uskoa, esiintyy siis lintu noidan 
suoranaisena muunnosmuotona eli, kuV'n bur.iatit sanoisivat, 
tiimiin lrlwbi 19an'ina. 
Ettii Amurin laaksossa asuvai golditkin 1 untevat tiitii 
yastaavan uskomuksen, osoittaa heidiin kiisityksensa, f'ttii 

alI1ani, jonka yhtenii tehtiiviinii on kuolleen tuonelaan saatta- 
minen, kulh
e sinne }}pornn muodossa}} kantaen asianomaista 
sielua seliissiiiin (Simkevits, Zapiski Priamursk. Otd. R. Georg. 
O. II, 1, 18). 
Vaikeampi on ratkaista, perustuvatko vienalaisissa runoissa 
esiintyviit tarut siitii, mitenkii Vainiimöinen tuonelanmatkallaan 
muuttautuu jonkun eliiimen hahmoon, lappalaisilta saatuihin 
uskomuksiin, vaiko yleiseuroppalaisiin satuaiheisiin tai kansan 
omiin runollisiin kuvitelmiin. .Joka tapauksessa ne muistuL- 
tavat ylHimainittuja kiisityksiii, kutf
n ('sim. seuraavista runon- 
kohdista ilmenee: 


»Tuoko vanha Vainiimöini 
Laitto kokon kouristaha, 
Itsestahkö iskulinnun; 
Lii telekse laa teleksp 
Tuonen mustalla jovella, 
Manalan alantehella}) (8KVR, 1, 1, 4(2). 


Jopa vanha Vainamöine 
Ajoa karittclevi 
Selassa sinisen hirven, 


Kalevala£.C'uran vuosikirja 2 - 9 



130 


UNO HOLMBERG 


Sinilammin lautasilla 
'fuonen mustoa jokea, 
Manalan alantehia.) ISKVR, 1, 1, {"82). 


Tiimiin ji:i1keen kohdistamme taas katseemme samaninpu- 
kuun. Olisiko se jossakin suhteessa tuohon noidan sielu-eli:iimeen? 
Kansat itse pitiiviit sitii jonkinlaisena noidan liikuntaviilineenii. 
Ilmpispsti jakuttien omaa kiisit)stii. tulkitsee Vasiljev (Sbornik 
l\Iuzeja pri Akad. Nauk, YIII, 42) sanopssaan, ettii kun samani 
pukeutuu linLupukuun, niin hiin saa ihmeellisen lentiimiskyvyn, 
hiin voi lentiia kaikkiin maailmoihin. Se on sitii todenniiköisem- 
piia, kun useimmat Siperian kansat puhuvat noidan »lentiimi- 
sestii». Kysyessiini tunguseilta samaninpuvun merkitystii, 
minulle vastattiin, ettii se on noidan 'varjo' tai 'hahmo'. J enisei- 
ostjakit taas sanoivat sita noidan 'voimaksi' huomauttaen, 
ettii kun noita pukee karhupuvun, kuten On tapana, pal- 
jaalle ruumiilleen, hiin saa karhun voimat. Itse loitsimisen ai- 
kana kuulin noidan usein matkivan karhun möriniiii. Epiiile- 
miittii hiin tiilIöin uskoi edustavansa karhua. Myöskin suo- 
mensukuiset, Vasj uganin ja pohj oiset ostj akit tuntevat »kar- 
hunhahmoisen haltiam, joka on noidalle »viilttiimiitöm mana- 
lanmatkoja vartpn (Karjalainen, Jugral. usko 570-2, 387). 
J enisei-ostj akkien tarussa kerrotaan lisiiksi, mitenkii samani 
Doh'in sielu, noidan yrittiiessii lentiia taivaaseen, ei voinut py- 
syttiiytyii samaninpuvun scliissii, vaan putosi maahan (Anut;in, 
Sbornik Muzeja p. Akad. Nauk, II, 2, 7-8). TiilIöin sii" noidan- 
puku, mikii varmaankin On ollut lintupuku, esiintyy samanin 
sielun kuljettajana. Joskus niikee noidan sielun kuvattunakin 
samaninpuvun seliissa. J enisein laakson tungusit tekeviit tiimiin 
kuvan nahkasta. Sanotaanpa vielii, ettii jos sanottu kuva loitsi- 
misen aikana irtautuu puvusta, merkitsee se noidalle suurta 
onnettomllutta. Toisinaan on puvun selkiiiin tai piiiihineeseen 



XOIDAXPUKU JA SE
 AATE 


U1 


kiinnitetty vyö tai ketju, justa noidan uskotaan pitiivan kiinni 
ja ohjaavan kuljettajaansa (Pripuzov, Izvjestija V.-S.O.H. Geogr. 
O. XY, 3---4, 65). Niiistii eri kansoilla jonkun verran muuntele- 
vista kuvitelmista, joilla kaikilla epiiilemiittii on sama aate-pohja, 
voimme pii.i:ittiiii, ettii noidan puku palvelee samaa tchtiiviiii kuin 
hiinen haltiaeliiimf'nsii. Sf' kuvastuu selviisti myÖs dolganien 
tarusta, jossa kerrotaan, mitpnkii eriis suuri lintu, jota puhu- 
tellaan noitana, lentiicn asetl.uu puuhun ja siinii alk::I<\ riipytLiiii 
siipiiiiin ja sulki aan, jotka samalla muuttuvat samanipuvun 
rautaesineiksi (
imkevits, m. t. 63). Tiimii tarunkohta muis- 
tuttaa ennf'nmainittua suomalaisten kiisitystii noitalinnusl.a, 
joka maahan pudotessaan muuttuu lappalaisukoksi. 


Kiiyttiimiiiimme vertailuaindlistoon nujautw'n saatamme 
siis tut.kimuksf'mme tuloksena lausua, ettii no ida n p u k u, 
sf'llaisf'na kuin se esiintyy uscimmilla 
S i per i a n k a n soi II a, p y r k i i k u v a s t a maa n 
sam a n i n e 1 ii i n h a h m 0 s s a v a c 1 t. a v a a s i e 1 u a. 
Puvun f'dellytyksenii oleva usko, joka kaukana toisistaan 
eliivillii kansoilla, jopa yksityiskohtiin asti, on sama, kuten kii- 
sitys haltia-eliiinten keskeisistii taisteluista osoittaa, edustance 
Europan arktisilla Ja Siperian kansoilla yhteistii, ikivanhaa 
kulttuuriperintöii. 


fTnu I-lulmberg. 



SAAMEIK SAVELEITA ETSIlVfASSA. 


Saapuessani kesallii 1904 ensi kerran Lappiin, Saamemaa- 
han, paamaaranani sielUi kaytiinnöstii jo hiiviamassa olevien 
tunturisavelmien muistiinpaneminen, en tiedustelujen yhta va- 
han kuin Lappia kasittelevan kirjallisuudenkaan [tvulla ollut 
edeltakasin onnistunut saanw:m niistii juuri miLiian tipl.uja. 
Yksi ainoa siivelmuistiinpano eriiassa matkakC'rtomuksessa ei 
sekaan paljoa sanonut. 
Astuessani siis laivasta Tenojoen suulla ei minulla ollut 
vahintiikiian aavistusta, mista aloittaa. Luonnollisesti hain 
asuttuja seutuja, kylien tapaisia yhdyskuntia, jotka tie- 
tenkin sij aitsevat liikenneteiden, 
nnenkaikkpa jokien va ('- 
silla. Ntiin jouduin yksinomaan lwlastajalappalaisten pariin, 
joille saamein omit.uinen laulutapa. joikaaminen, ei varsi- 
naisesti kuulu. Tenojokivarren asujanten joukoss3 ei ollut 
monta, jotka siitti. jotain tiesivat, ja niimakin ottivat 3sian cnem- 
man lcikin kuill toden kannalla. Jos joku ehka jotain yrittikin 
laulaa, oli k:,ikki niin illI
(:t'llista ja savel huojuvaa, eUp.ll kyen- 
nyt nakemiiiin "iina mitiiiin paperilIepanon arvoista. Olimme 
matkatoverini kanssa nain jo nousseet sangen pitkalle Teno- 
joen rantaa ja siirtyneet sen norjalaiselta suuseudulta Suomen 
Lappiin. 
Nyt sai kerays vihdoin Loisen kaanteen. .\stellessamme 
rantaayriist.a kohtasimme ryhmiin kalastajalappalai::;iiJ kah- 



SAAMElN SAVELEITA ETSIMASSA 


133 


vinkeittohommissa. Eras hcista, Uula Laide-niminen, yksi- 
totinen ja synkannaköinen mies, oli heti valmis laulamaan, 
valittamatta toisten aanekkaasta naurusta. Kaikessa hanf'n 
puheessaan ilmcni odottamaton arvonanto naita yksinkertaisia 
siiveleita kohtaan. »Ne ovat Lapin lauluja, mina vain t'n niita 
hapea», han sanoi, ja niin kaytiin työhön aluittap,n Kadja-
illan, 
Suomen rikkaimman porolappalaisen, joiusta. Saasket ahdis- 
tivat armottomasti, mutta ei auttanut, hetki oli otollint'n. 
Savua antavia aineksia lisiittiin kahvituleen, ja istuen sen aares- 
sa tuulen alapuolella saatoin savun sisassa paremmin työskt
n- 
nella. Parikymmenta savelta siin3 muistiiupantiin. :'\Jama jo;ku- 
siivehnain ensi nayttcct olivat. siksi alkt'f'llisia ja silloisen kat- 
santokantani mukaan niin vahan mi('lp,nkiintoisia, ettcn löy- 
töni mcrkitysta silloin vif'la oivaltanut. Etsin siis cdelleenkin 
etusijassa rikkaampimuotoisia lauluja, mutta muistiinpanin 
sentaan paremman puutteessa joikujakin. 
Saalis ei ollut suuri. Olin Uula Laidelta ostanut itselleni 
venheen, ja saapuessammc pari viikkoa kestiineen vaivalloisen 
sauvomiscn jalkeen Tenojoen latva seuduille oli vasta sata- 
kunta matkan varrelta saatua savclta muistiinpantuina. Mutta 
tietopiiriui joikusavelten kaytannöstii ja laadusta oli paljon laa- 
jentunut. Ennen kaikkea tiesin, etta niita oli etsittava tuntu- 
ristosta eika jokiseuduilta. Mutta vaikeata oli paasta poro- 
lappalaisten pariin. Suomen puolella naita oli vahan ja mo- 
net liikkuvalla jalalla. Kannatti tavoitella ainoastaan niita 
heistii, jotka kesaksi olivat asettuneet vakinaiselle asuinpai
 
kalle johonkin tunturijarven rannaJle rakentamaansa taloon. 
Monien vaiheiden jiilkeen paadyin lopulLa eraiin Menesjarven 
rannalla asuvan porolappalaisen Juhani Jomppasen luokse. 
Juhani ei ollut erikoisen laulutaitoinen, mutta han osasi 
selvitella Lapin laulujen tarkoitusta ja sisiillysta, mita hyötyii 



1::H 


ARMAS LAUXIS 


lappalaisella niista on ja mika sisainen tunne pakottaa hanta 
laulamaan. Porolappalaisen elamaa han suorastaan ihannoi. 
>}En kehriiii enka tee työta, elan kuin taivaan lintu», han 
lauloi. Lapin joiuista meilla ehkii tunnetuin, kirkkoherran joiku, 
on hanen laulamama. SP, huvitti kovin hanta itseaan. 
Juhani oli toisten Inarin porolappalaisten esimerkkia nou- 
dattaen rakentanut itselleen talon, tosin vain kesan ajaksi kuten 
mu utkin. Hanen nuoremma t velj ensa Aslak jaN illa, jotka talvisin 
Juhanin kanssa yhdessa paimensivat porojaan Menestuntureilla, 
olivat talossa kaydessiian parhaillaan veljensa vieraina. Par- 
hain j oikuj en taitaj a heista oli Aslak. Velj ekset olivat tavallaan 
Suomen porolappalaisten >}viimeisia. mohikaaneja)}. He olivat 
seuranneet ajan virran ja kehityksen mukana, kaytannössii 
paikallistuneet, mutta sydiimeltaiin viela liikkuvia paimento- 
laisia, vapaan taivaan alla elajia. Juhani valitti sita, etta 
hanet kirkonkuulutuksissa nyt aina mainitaan talokkkaana 
eika porolappalaisena. Kunnian olivat mieheltii virkaherrat 
vieneet. 
Juhani oli merkillisen tiedonhaluinen mies. Hanen kasiinsa 
oli jollakin tavoin joutunut Europan kartta, lienee ollut jonkun 
liikkeen ilmoituslehtinen, ja minun oli iltaisin takkatulen aiiressii 
istuttaessa sen johdolla tehtava selvaa kustakin maasta erik- 
seen. Kuulijakuntaa sen kiitollisempaa saa hakea. Kun kar- 
talla paastiin Turkinmaahan, kasvoi mielenkiinto tavallista 
enemman. Erityista iillistysta heriitti tieto turkkihlisten moni- 
vaimoisuudesta. Mainitessani, etta jollakin sulttaanilla voi olla 
jopa kolmisensataakin vaimoa, tiiytti syva hiljaisuus kolmimie- 
hisen kuulijakunnan. Juhani loi vaatimattoman katseen ai- 
noaan vaimoonsa Marjaan, joka kiikutti komsissa esikoistaan, 
ja tunsi ehkii itsensa varsin osattomaksi; nuorin veljeksista, 
Nilla, tuijotti kainona maahan, ainoastaan hilpea Aslak avasi 



SAAMEIN SAVEI_EITA ETSIMASSA 


1:15 


hetken kestaneen vaitiolon jalkeen suunsa ja virkkoi pari kan- 
sanomaisen iskeviia sanaa. 
J uhanin tiedonhalu oli kerran ennen ilmennyt vidiikin 
tuntuvammalla tavalla. Han oli kuullut, ettii kaukana idassa 
rajan toisella puolen oli kartano, jossa sai ilmaiseksi asua ja elella 
kolme vuorokautta. Juhani paiitti mcnna katsomaan tata mer- 
killista taloa. Han houkutteli toverikseen toisen yhta uteliaan, 
kumpikin pisti poron pulkan cteen ja niin ajaa huhkasivat he 
itaiselle maalle ainoana johtotahtenaan ilmainen kolmipiiiviii- 
nen asuinpaikka. Löytyi kuin löytyikin lopulta, mita matka- 
miehet etsivat: Petsamon luostari. Juhanin ja hanen toverinsa 
kaltaisia katumuksentekijöita varten sita tosin ei oltu raken- 
nettu, mutta vapaan asunnon ja elannon saivat namiikin 
pyhiinvaeltajat maiiriipiiiviksi, minkii kestitysajan jiilkeen he 
tyytyviiisina taas ohjasivat porojen juoksun liintta kohden. 
Jomppas-veljesten luona sai keruusaalis huomattavan lisiin. 
Oli jo aika lahtea paluumatkalle, mutta sita ennen aioin vielii 
kiiydii tapaamassa muudatta erittain juikutaitoiseksi mai- 
nittua poro lappalaista, Kaapin-Joonia, joka asui kesatalossaan 
Hammastuntureilla Menesjarvelta itiiiin. Matkalla sinne jou- 
duimme kuitenkin harhaan satakukkulaisessa tunturistossa, 
jossa akkinaisen silmissa jokainen vaarannyppylii naytti 
Hammastunturiita ja jokainen vesiliiikky Hammasjiirveltii. 
Ainakaan emme olleet varmoja, osaisimmeko ilman opasta 
perille. Niiytti senvuoksi varmimmalta kaantaii kulku suoraan 
etelaii kohti, jolloin Ivalojoen ennenpitkaa taytyi tulla vastaan. 
Piiivamatkan jiilkeen saavuimmekin metsiivyöhykkeelle, joka 
ennusti joen liiheisyyttii, ja pian senjalkeen saavutimme Ivalon, 
kohdalla, jossa sijaitsi muudan kullanhuuhtojain hyljatty maja. 
Syviillii uomassaan vaIkealta hohtavain jakalapeitteisten tun- 
turijyrkanteiden juurella juoksi tama kulta-aarteita kuljet- 


- -
 ----- 



136 


ARMAS LAUNIS 


tava joki mustankarvaisena kuin.jokin Tuonelan virta. Liihella 
majaa, joen alajuoksun suunnalla, teki virta valtavan mutkan. 
Silmays karttaan osoitti, millii koh taa olimme, ja niin löysimme 
illan suussa Kultalan, lyalon ainoan asutun kullanhuuhdonta- 
paikan. Taalta oli aikomukspmme liihtea jo ctelaa kohti ja 
jiittiia vaikeasti tavoitettava Hammasjarvi Kaapin-Jooneineen. 
.Mutta kavikin niin, etta KulLalaan juuri silloin saapui tilapiiinen 
post.imies Inarin kirkolta. Hiine>n ticnsa kulki juuri Hammas- 
jarven kautta. Viikon kuluttua piti saman postimiehen uudel- 
leen kaydii Kultalassa. Oli siis opas Hammasjaryelle tiedossa 
sekii meno- etta paluumatkalle>. Liiksin postin mukana. 
Hammasjarvelle tullessa pi Jooni ollut kotona. Hiinen (ulo- 
tettiin kuitenkin kohdakkoin palaavan tunturiita, sillå ilta 
oli kasissa. Kuulin huhuilua jarven toiselta rannalta. Kotiin- 
palaava J ooni sieltii antoi merkin, eLLii tiedettiiisiin tulla hiinta 
venheella noutamaan. Otin siina tarkoituksessa pienoisen ruu- 
hen rannalta, mutta vesillc tultua naylti se ohwan taydessa 
lastissa jo yhdesta hengestii. Mutta kun seikka ei vahintiikiian 
huolettanut talon pienikasvuista emiintaa, liiksin soutamaan 
arvellen hanen paremmin ymmartiivan asian. Nahdessani 
sitten toisella rannalla saatcttavani, havisivat kaikki epailykset 
venheen kantavuudesta. Oikea kiiiipiö oli Jooni saame-miehek- 
sikin, ja kun hiin iiskenkaatamansa poronvasa seliissiiiin astui 
venheesecn, olisi siihen seka tilavuuden etta painon puolesta 
viela mahtunut toinen samanlainen Ilammastunturin tonttu. 
Miehen iiani oli ko'on mukainen, kimakka tenori, mies muuten 
harvasanainen ja itseensii sulkeutunut kuten lappalaiset yleensa. 
Aloin heti muokata hanta laulutuulplle, mutta vasta seuraavana 
paivana han sille asteelle kypsyi. 
Kerran alkuun paastya olikin sitten taysi työ muistiinpan- 
neSSa tiiman kiiapiölaulajan koko savelvarastoa. Useita piiiviii 



SAAMEIN S.ii.VELEITA ETSIMASS.ii. 


1
n 


aamusta iltapimeaan työskentelimme, oli naet jo syyspuoli 
kesaa, mutta loppua vai
 ei nakynyt. Iltaa vietin minulle luo- 
vutetussa, isantavaen mittojen mukaan rakennctussa kamarissa, 
jossa avoimen t.akkavalkean loisteessa myöhaan yöhön selvensin 
ja puhtaaksikirjoitin paivan saalista. Sillaikaa Jooni tuvan 
puolella hyraili joikauksiaan, etsien uutta lauluvarastoa Sp.u- 
raavaa paivaa varten. Aamupuolella han taascn ilmestyi, ka- 
dessaan liuska sokeritoppapaperia, johon han oli muistin hC'l- 
pottamisp.ksi merkinnyt löytamiensa uusien laulujen alkusanat. 
Jooni halusi myös varmemmaksi vakuudeksi itse pitaa tilastoa 
siita, miten monta savclmaa han kaikkiaan taisi. Aina kun 
uusi joiku oli kirjaanpantu, han veti pykaliin seinaan. Kolmatta- 
sataa sellaista merkkia oli Hammasjarven kesatalon akkunan- 
piclessa, kun paivaa cnnen postimiehen tuloa lopetimme. 
Saalis oli kaksinkertaistunut. Kasitys joiun kaytannösta ja 
merkityksesta oli suuresti laajentunut. Se osoittautui olevan 
voimakas heimolaisside viclapa (
ri valtakuntainkin alueelle 
joutuneiden saamein kesken. Osasihan Jooni savelmia, joita 
laulettiin henkilöista ja paikoista kauas Tromssaan ja Pol- 
makiin asti. :\1. m. on jylhin ja iskevin toisinto Koutokeinon 
joiusta hanen laulamansa. Nyt vasta oli paasty Lapin laulu- 
jen oikeille alkulahteille ja löydetty taman laululajiIl tiiysiveri- 
nen edustaja. Joiun laatua ja luonnetta selvittavien tietojen 
ketju oli nyt yhtcnainen ja katkeamaton. J atketut ja ehka vipla- 
kin menestyksellisp,mmat keraykseni seuraavana kesana Norjan 
Lapissa f'eka myöhemmin talvisaikaan Suomen ntela-Lapissa 
selvensivat sittemmin vielii paljon tata kuvaa, mutta mitaan 
oleellisesti uutta en enaa löytanyt. 


Olin kuullut luonnonlasten saveleita niiden alkuperaisessa 
ymparistössa keskella tunturieramaita, joiden yksinaisyys omi- 



138 


ARMAS LAUNIS 


tuisella tavalla teroittaa kuulijan korvaa ja herkistiia hanen 
sisiiista vastaanottokykyaiin. Olin saaput olla valittömassa kos- 
ketuksessa savelmaailman kanssa, joka entisaikoina kuin 
taikamahti vaikutti kuulijaan ja saattoi vif'da laulajan hurmio- 
tilaan, langettaa hiinet lovcen. 
Ne eiviit olleet tavallipia saveleitii, joiden helposti tajuttava 
ja sclkea sisaltö kerran kuultuna jaii mielessa kytemaan. Niiden 
tenhovoima muistuttaa enemmiin sitii vaikutelmaa, minka 
antavat luonnon savelet, lintujen laulu, korven pöyrykarvais- 
ten asujanten erahuudot, metsiin humina tai tuulen soitto 
myrskysiiallii. Samanlainen, mutta vielii voimakkaampi ja 
salaperiiisempi luonnonsiivcl soi saamein laulussa, niissa puhuu 
ymparistönsa kanssa kiinteassa yhteydessa eliiva ihminen ja 
hanen kauttansa myöskin vanha, manalle mennyt tietiijapolvi. 
Joka ta ta laulua kerran joutuu kuulemaan, hancn korvissaan 
se soi kuin esihistoriallisten aikain joutsenlaulu. Savelet ovat 
tosin liian etiiisia voidakseen enaa valittömasti tehota nykyajan 
lapseen. Menneen ajan iltalaulu ei soinnu yhteen uuden ajan 
huomenlaulun kanssa. Mutta kun niihin syventyy, tuntee 
vastustamatonta halua siirtya illan puolelle. Kuulijan valtaa 
vieliikin laulun muinainen Lenhovoima. Ja aikojen takaakin 
han halaa sen ulottuville, silla pian on se jo saavuttamatto- 
missa. Han aavistaa, etta kun tietajat ovat poissa, kun ent.is- 
ajan esirippu laskeutuu ja iltalaulun viimeiset savelet OV::lt 
laanneet kuulumasta, silloin ovi tahan salaperaiseen siivel- 
maailmaan on ainiaaksi sulkeunut.. Sillii vaikka voimmekin 
nama aarteet jalkipolville tallettaa, emme kuitenkaan elotto- 
mien ja ilmeettömien muistiinpanojen avulla saata enaa tajuta 
niiden henkea ja sisaistii tehoa. Siiveltensa mahdin on laulaja 
vienyt mennessiiiin. 


Armas Launis. 



P AIVENEIDAK LAULU. 


(Katkelma lappalaisaiheisesta oopperasta )}Aslak Hettal». 


Lamentoso, qvasi allegretto. 
E
 
 - . _ - - I - --= -tl..___ ---- -Ii .;::=1 


li=i --4-----=-=---==- --==-=--== =--====---=-
I:I "'=t;I-t;I t;I 
 ==I 
Pái- ve - nei - da 
yk - sin sai - ra- 

"f:
 !E ---- 
==
 
 1 - 
 - 
: ::t: I 
----
- 


Armas Launis. 


"!!:.
 .
. 
"f:
 .
... 


-p
- -.- _ V -- =E;EL-!.l=t::t-= 

 ITp -4-' ' 
 -- 
 -- 


p 



P-J2


:- --: - - ==I
 ! 
: - ;- -
-- -- , --- I 
- -1'-----==1=;1--- --+---- 
-,t 

p
 

 
 
- 
G =1 t
 
t _r-=_3 -
 --
;-'- 

-- I 

_--- ..._--=1- - _
_=I_f-_"' + 
 - 
vai-vois-tan - sa 
 - '-' --- -=- - - - ' --- -' - - -- 
ha - na vuo-teel --- - lan - 

"f:
 .
. 


 .
---- 


 .
. 
J 
-EEEfF:
=-5" n!# 
tJ- '-1'+ft 
 
1 
 - 
 - -- - - - - - - ] 



-====-==-==E
-;;=- ___ 
 1 1 :..=1
-=- 

 I 

,,=----y _L ==--====----=--==\:=
======-=- J---::=-----=---=====-
::: = 


1------ 


pas 
sa 
. 


 .
. 


 ..
. bf I-Et-ttr 
I b!2:::P::: :::=!= 1 1 
::tJ::::t --= --
1=:::\= !:::t:::t::t - 1 - I 

= -p-=p- 
 
g
 _ld.
E

 ---- 
I 

_ - -- --
 -- i i l : !- - 
-- 1'----- --;------- - -=1----- 



140 


ARl\:L\S LAUNIS 


--.... ..- ---......... 


P : -"-==-=i ===== I ==


-=--- ---===--- I == 
-=
 = 1 
t' - jz _ =/:= - ==---ES==G==S"- tL · _.. !- 
- - - - - - - - - - ka-vöi-den paas - ta 



 .
. 
.
 .
. 


 .
. 
r
 ."-
-=f-:-h""fff - 

 F
. 
J 



P
 
 p ---;; -" -
 -- 
 - - -- 




----------------- 


!::
 p --
 -;
--==-- I I ---===- -==---= I =-
-- 
 - 1 

:t 
-
 - ;t'--=-_£. -- - -=- =--
---===--
 ;t' 
 -t- - 
i - ki - i - - loon luok _ _ _ 



 .
. 


 .
 =t+t.t 
. 
I 
-

 _ FDb
 -
 I-:.:-j;f: 
, 
I 
I . 
-

; -- -

 
 
 -=1 ! 


---.... 

 

 
 -;'-=--.-"==-S
 -=- 1 S · .-
-- I =;;;-==---==---= I 
---.f \,.1-==\,.1 
==----=== ==--==
==
==
== ==t::
--===--=== 

 -- 
- - se tai-vaan taa - ton suu - ren Pai - _ _ _ 
-f-
-f- .
. 


 .
. 
.
 .
. 
r E!l---=
-===I=t:::::t::tj::::::t=t::::.- - ==t.:t::t 
:::t:::t::::t=: -- t---t:::t:::t::t . 
TTE 

 =
 
- !d::bJ ==

 

_=- 
I 
} 
l -
,
 - - -=====--== , _ "" - 
 



PAIVENEIDAN LAULU 


141 



 12=-1l ==- 
===-----== 
 --
-- W l':\ 
- l -=-
-=- -==-=- 
 
_ =
 -=1 ==----===-=== -=1======== ! 
= =h_ -=1' -""--=--j'I 
 
_ 6'--- '9 -- --+,=T
 ---+'- - 
- ...... .. 
van. Na - ki 0 - ven luo-na 
.fI-
.fI- ...fI-.. .fI-
.fI-...fI-" 1':\ 

 -Iz::t1 =\: -t--, -----ti=t-.- 
::tl\ :t::=I=- --- ---- 
p- 

 . - -- ----;; - - -- 
------- - -"- -- ---------- 


1 .. 1':\ 
'J
!Lp.::=t= - 
= - -.-:=; 
-- -=- 1 : --:-.J-= -----=-. 

li::p======--==---=r:=:1==-=
-=== ====-
==---===---==--= 
.. 



plLp-= F 
j
 =1
1
 l-
 = L -- =-=-- 
- - - --- \ 

 =tLp--.. 
------=I-"- .=.-- == i =f=--=- -:..:::l=I==--==-=== 
kyl - - - - - man vie - - - - - - - - - - 



 --1... 1""" '. I""""
"""'I 




 - -- - =-- 

;-

 = 

;- 
- 
-=-.1:=:=-
 ===--=-==== =-
=1= ==i==. -=1---=i--=- 
-.t. ..
. .._ -.t. 
.... 
'-- '--- 
p --==- 



 ----- ------ 
 --
=- 
..-! ---==== 
. Il p __ _--.---------- I -I-
.....::J-"--.-::j=--=1-- 
__=12-"=--==--=-====-- -1"------ ---j" 
 .:.Q-- =.=::r=: 
o-- = 

 
 


!:
-p- -
 
 
i-
--:=:=P1t -!/ 1= =t - - \ 

 --12-94 -=--= ==-1====--====1 - ti=======I-=== - -= 


l'aan. 


I
 '" 1;: 
 
 ' "':.. - --- ---- -

 
 
1/:-11 - =t:1 -
- --- ::j -
 
 - -i - - -- --1" --
 - ==-1 - 
 

jLp=
!/"'I!I.. 
 "'_"= 
_ ';- =1 
- - =-; 2:O:
 ", 
 -:: -l.-- 
+=-.- 
-6 ....... '- - -... .... 

-
J.; '--- 
f 
 ;> dim.--- 
'-'1-"""'1 J - ' 
 r--::-"""'I 
- 
--1- ,-- _ -+-
-
- - --1-
- 
 - --1--"'1--1-+ 
I ffipl>
 -,. 
 
. - - ...
 - . 
- -t= ' ..- .J c' .

. 
I 
 :jZ _p _--'=-=---- ----'=II. - - - - 
 =- - '= -=- 
!'- '=."- '= 

 
 .. , 
+- ____ ..-/ +- ___ .-'" -t-- ! 
-19 -19 .. 
I '-------- "--------- : 



142 


ARMAS LAUNIS 


i::

 --- , ---- , -----,- -- -J 

 p-


-====-= - -- 
 --= =1 =;_ _ 
i-=l---#= l 
Pai - --::: - - vö. 
_____ ----.....""""' 8va - - -- - ------- 
I &V
 
 
,. - 
=--€ 
t_-=e-

=-
 -!'f
-=

=
 =r =

 
 
tfL---- -- -""-

 ----- -- -...._""U;; . 
J - - - - - _ _ pp simile 
I 


 
,--" , , - 
 ...... 
1 - ----1- 
 -1-
- - +--1_
_ - _j_'+---L-
 - -'+--J-
 
I 

 
 
,_

 
.-.
 
 
 

 
g
-"-. = ==-
 .
.-=. 
 



 J2 p===:-'=== 
- --=- 
 - ==---
-----::: , --; --Jo.- I ---Jo.--i'<--i'I
-i'<- ' 
- -. - -- -.---:.-- -!1--;--+'- --+'-

- 
-12 L--==== =::: -======---== -,,;-= =- ,;--==: ,;_o.-=-. -,,_. 
.--- 
las - kee. Kau - nis Pai-ve-nei - da 



 t;12 P=- .= 
 -. :::,t= . _.- -
 L . -
 = -. -
-,----
 - . 
 :j:::: . - .-
= 
t' 
-t;-"'r-1. =t - 
--L_ -
-L.+- -f--- l' 
=-
-==== 
 -= - '--- -
 = ==--=- ----= - 
-;- +
 





 J -)l-
 D] 
 , -,,
 
-----1-+-+--"'1- - +-- _ 
--+-+- --1-+--1- j_ 
';);--IL/j--::t:=. ".---.- -----j.-- --+--.- -=:::!-.-..-.- - .-.----1-.-- 
-P-- t?-
 - .1= 3f- 
. - - - =;op-- ---- -.: -- - -:=-- -= 
> 1 ;:--- ---- 1 



 t;JL
 ---io<- 
 -
-i'o- 
 -----,.,-

 f; -::r-1-j '"- t
 -.-.r- 
 , - 
 , 
po- --+'-.-,;--t-'-" " =1= -+ _-;_ 
P::r" =- ---==---,, == 
,,== .-
 =.I- .
 .- ----"-
: ._ .- 
va -lon hih-teen ko - tiin taa-sen len _ _ _ _ _ _ _ 


I 
 ,t?
p-- =-. -= 
 
 
 .= F 
 --,.-. - 
 _.- --
 
 -,.. 
 .ö__ . 
 -. 
= 
P--h-, -!1-- 1.-+- -
-- 
- _ _ __1--_ 
- 1£ - p === =-
_ _ 

 _==- "" _ _ _
 
I -C . , ' 
 " 
 ' 
 
 r- -',,,,,,, 
---.--- --+-1-+ -"' =1- "'1 - H 
 -----j-
- +- 
- --- - .-..-.-- -.- -I-
.- 

1.Jr-
-:::t
--
- .
---..-_ __ _
__ .
,;.___ 



 --.-rc=--===-= 
 --==--==--== - .
-==== r:; - ==--
 
> ;:------, 


---- -- --------------------.------ ------------- --------- ------------- 



P AIVENEIDAN LAULU 


143 





 ==t -- - t

 

=t

 
 ",=


 =1= . =-1 


jl -p-
 -===--==-_
_ -----=. .-'-:: 1 =..- = ------:::---- - 1= ----=--,,---=1 
-----'" 
taa y -Ii lu - mi - la - kp - u - den laa 


1
 1:J2;::p-- ==-:--
 !
 
 .
 = 
---- t - -=-
]E ---
 .
--=-- .= -- --- 

n'-I...-
-"'--- ::t-l-iII-'-- -
---c;,;:--
.: ,,-- - 
. =-
==_- _ _ C----r- ---- 
---= ' - 
 
I 
1 
 i;JLP f
-i 
 1-
-t-
 
_ _
-; _ '-- _ - _- "' _ 4 £J-i
-
 
-I'-ji-t.- fF-19--- 19 ---- 
- I'--t ______=______ --- .-i?------- C;- ------ 
I ;;-----, 




\2
F =
- =
 -=F
=f=
 _E
r
=

 - 1-:= 1 
jan, y - Ii a -Iim -pi - en au - - rin- 


-------- ----- ----------- -------------------------------------------------------------------------------- 


. " -I-
 -""" 

 - -----I-
---I-+- -
-I-
 
- - * : 
- 
- n-I...- 1 ---" - .--
-. ..... - ....- 
---=p"-:-ii';- -. 
19-
 - --

 - ----=== - -- -=== 
--=12--9-,:;:--- -::..-- -- - - (; -----
--- 
> -------, 
> 


.--------... ------ 
-
=P----- 
 ---- I - - .....-- 1 - 19 ----- ) 
- t;;
=- --r- 
-G = - 
 -"- G== -
- a!====---=-=
 ==-" ---== 

==
=t;i=t;L-=- =---.:--=t;i=---=-=- 
----==--== ========== 


koiden, y - Ii 


yhdeksannen tah - titai - - - 


- --- - -- ----- --- --- - - - -- - --------- --- ----- --- - -- ------- - -- -- -- -- - - - - -- - -- - - - - - - - - - -. 



t,?===.- 
 .--:-
-
 - -.- 
 - F= ---
-..- .- -.
 ;t= . ,,- 
= 
1'- -
_-f--- - -----r--.... ---"1-.. - - 1---- --1--- 
_ 
 ... __= =
 
! -:- = === 
 
- --+- - , --t---t-- 


, c
es c. - , -
 -- - --
 
 . -- . -- -----
---._--- 
!"*;:1l:-p- 
 _ }
...:
= 
 
. 
==3 i=
_ 
- j 
 ti- 
= 

P
\2-t.-fF-I9------ -----B-- ==1--- ----- 
- 1"- "1 4-- -- -" 
-------'" 
 ---- 
> I I 



144 


)..RMAS LAUNIS 


l'it. molto-- 

 

 

=--=F
 --
 
 :. .:... =t:- ,.

l 
 = 
 - 
 
--Il.::p-i=-- --.00'- - 

 __- ---- 
-_____ ___- ____ -1--- -.-- --- 


- - - - vaan. 


loco 

 -t::-. ,,_- . -- - .
 .----..-.- -- -.. -.- .
- 
-
-- t -+-- t -"-t--"-- --rT--r 
- t:: t--+--

-t--.---- 

--t;- -1-- ----+--->--+---
 -- - -- - - 
- - - -1-------+--+--+-,.- 

=-:: ! : i I-
- _=
 --:: : , ' t'_: -L 


> , , > 
:
 1 
 4=1 
 -rm-
 
'-- '-- '-- -------- 
hitaammin jiilleen tahdissa 

 ----- 
- 3 - - ;i - 

 -1'- -1'-. . - - - - - - 

 

p 
 _ = W __.E:--t 


=

_ G

 -=t - __ 1 
Haudatkaatte ta-ma kirkaf' to - mu 
-1'- .. - -- 

 ;::!2
-"" .-,.-.-1'- - -t@----.- 
. - -,.--- 

 
 
 ;.

-+- fI- ;- = -= E =t 

 
c=t=- 
--

 1-----f-- 
-I"-. ____ 
 
LI I T I I 
...... 
I m:
 
 
_n -¥1 
 - 


 _ _
+ _I 
_ 
 
11-
-.-
- --1 '*- --==1-!!j -j--
----,= 
-==--::11- 1' -; .;. 
=:f l-. 
 - 
 - -::J =--==
 ...- 
 .--=-- -=--
 
hitaammin jiilleen tahdissa 
-----.
 --.... 
- 3 - - 3 - 
r; -1'- -1'-. ... - - - - - - 

 p!l-p _ 
 _ 1 ='= tl:t 
 
 -fI=
= /i - 
 
 . - e= - 1 
-1t::
_______ ____ _ _
_ 
 ______ 
------- - ----------------- 
Eal - divaaran korkeimpahan huip - puun, 



 -1'- .. ---- 
-J2
-. " .
 " · ,,-- -. -- --- -.---.,.. - - --- 

-J2= p 
I- ----: -t:t-r . .--:: - t-= -. =1= -
t=E=E t=t 

-=I 
--- ......0 - --1-- 
 -
 -
I ........--c= 
, I 



, 


PAIVENEIDAN LAULU 


145 






. 
 
- 
=i;t

--t-

- 

 
iki-vih - re - a - na hau-ta hoh - taa 
----. r 
.fI-.
....
 

 =Jj===_
"
. ,. . ___ 
-=-- f9-- ::=t:::t= 
-jl=
 ---Ct..-r 
 at == f9
-1- -=-- - f9
 i====- -.
 
 
- -----== ---- 
.-::J= - -
------ 


PfJ 
--- J -
--" 
 
 -
 ..........., 
-;-- =
 -.
 
 
- ==t=S:=1 +:::::=1- 
- -12=1;;;===1--- =I---r2== --?;j- ---
- 
- -1'---- -r::t - -r::t- -- ?:T-- 



 
jL P_-==- -====- 
 

 
 
====--= I ==- -=---==- 
 



--=== ====--=-
--===- ===--
==== ===
- - 
-_----.------------------ 
m olto allarga ndo a tempo 

 _____ 1 
 I -i I -i I 
 
----........ ... . . ... .. .----....... 
 . ----.......I 
 
 
--h- - - t -. 
-+-- -==I .--
= -..- - -- - ===:t 
bl'-'>- - -1-- - ==+--::)-+= -
'- - -- 
- 
l ic -=lq,
1 
 =:j . -..-+,,"--. 
"- " 1 

-==FII _ --",- =-=---
- =,-
-
 
, 
-== ff PfJ 
I 
I ----....... 
 r=1----.
 -i J ' ''' 
 ..: J .. .. , 
- - ___._.- - -.,,- -.- - .---..- - --+--4---;- 



- 
-=r- - = . ,

 "- . .
 ---
.-
 

tt:p_ . -1- - -1---- =::-;-
 
----- 
.. 


Kalevalaseuran vuosikirja :! - 10 



146 


ARMAS LAU}.IIS 




\j _ - -- :::=Et- 
=
- I 
=:::h=
=
- I ==!--:-- - I 
1
-jz::
 ==========t===== li-"- .- "- ,,-li -= _c,) _ --=== 
Kunnes tu-Iee kerran m-:;--- 



 -J2= P-==i -- '-",
 ==== 
 
-=- --1 --- --- - 
 = I 
P-h-I.. 1- -\--=1--1- - 

-, --1- --;--\- =1--1- -

 --1 - 
"--1< II' -___
--" - -. 
.- 
-. -1 li- - -- 
,,- 
- --y .-
---
 ---
- -'---- 
-. 
 . - ---
----= 
1 ---.____ d

-
 - I 

-
 - . 
 -:t---1-
 - I 
 di l

i

 - 
.--11-1..- ._._ _.__ _. ...-._ -I
__-I_._ _ -- 

--v-.-- -.-- - -,,-- -- -.--"...- - -"..--
 
-tz-P -==" ',,-- 
 " -'r:; -'=- -r:; 
- 
 ,, -.
 
 -- 
1'-------"1 1'--- 


Vartijan adni H .." - k 
( " a " tt .. .. t k a) uutaVd.1l aam on UI'VeSsa: 
n y. .amon .a an . ... . . 
i=-I2=ji:=--======== I -::tL+'L::!"\::-.:f'\= I 
 
=---== I =
-=
::j"L
=-=I 

 P::J2
 

 -,. - 
.
!..-=. 
.-. ! - -.-. .-. =1 
-----, !,.. -p 
 ...,.! 
I '-- 
 I I 
I
 12 -1..--, 
i 
 ad. 

 
i
 r --

- 
 



 
 p 
 
 
 --:. - 
i:.
 -II'----j -
--- -00'--+--- - - -1--- - -\- " 


= -:-t=: _ -
 __ = = !-- , 
- · 
.- 
 
 
-- --.J? =-=1---- - 

 --- ------ -"=-- 
'-- 
, _ a tempc 
I ppp 
-- --1 -+---1-::- - _-- - --- - =-- --- 

 

. 
-= . 
 I 

 
=t'!= 
 

-1: 
 
I
ii 
__--==r=---=S--:__j--l__j 
v 
 
 
 
 
--1 -z:t -z:t -d 


Valmistakaat 






3 1_ 



 l d4£1 
Her - ran tie - Ui, tehkaat hanen polkunsa oi-keik - si, 


- ---, 
!Lp -+- 
=3 "'1--- 
P=!2-pd
LoI'- - --
 
....-" 


- - -1 ::J ---- ' 
;-
=; -=-J- 

p- 


- -:;'-4.-1..-- y::=-
===- --== -- 

 --- --,-
 -- 
-
 
.9--- I - - ----j- --1 

4- -
-===--== -3: 
6'-=---=- -=I -
_ 
1 

 -z:t ;;t 



PXIVENElDAX LAULU 


1'17 


i2,p_ =-
-
 
=e 
 I 
 }-- :t= t'I. 
 -+--- 
-=== 1 
:<;-_- 
 -19- 19- 
.-fi'£ 19----- 
- ---- ---- --- 
--- 
---- - -- --------- 


vaI - vo - kaat, 


val- vo - kaat 


.fIL"!:.-!'- ....fIL... 
r 
 ' 1Lj,---- ---- --- ---- j:::=--=t:=t:=t -.- 
P- Jr
---- -- -- -==------==-= = 
...g! : 8= 
I --- ----------
 
1 I d ,--! 
 I i,-- 

,--- ,-- - 
 Q (;1 
;- =---
__== -8 === =-B- =- B====--== - 
 
-7=p-=_19---==== 
--= -19-- -19----==-_19 
--
-- b - -- -19- - --19- 
- -L
 
i ------- I -- / _-_ -P 
, 
 
 
1 '-- 


12:-+== +==-=-=---=I==
- - - 

+==-
 
P-t?-p'=I9-
--
=:::::=--- -19--- 


.fIL
-!'- .-!'-. -!'-
.fIL ...-!'-. .
-!'- 
t.

 -
-FF=r-
lt=t= == 
r-1=-tJc II
 

 p- ... == 

-Q 
-----
-- ------ 


I 
: Iq; 19 
- P:1i:p
 :e- 
-P 
--- 
 
 
I 
 


- L.-- 
(;1 


--0- -- 


:p: 
--- 
 '-- 
-"; 
 


-- ;
 
--- I 
 


1= 
--=j----
- 
 --- 

 
J- 
 =l-1 
f@ 


===--===----== 
-===-
 _19-- 
_ -=- ---=-1 1 


.fIL!!:..fIL ... 
 -!'-... -!'- .-!'-... 
i::-t --f-==t=!=::I=t+ --= =£
 I==-- - T - - --- 

 
jt
 

_--=
 1=_-- 

=
= _ 
I 
I 

(;I
 
 
- : !L p -=-'-6' ---- --!
 r 
-P -Ji::I.- 
----- G---- ----j- 
-- 5 !j2
 _ 
--- ---II -+ 


- 
 
 
I I 



HAMALAISTEN KANSAKPUVUT 1700-LUVUN 
KESKIV AIHEILLA. 


Ainesten saanti kansanpukujen historiaa varten alkaa 
-kansan keskuudessa jo olla aivan eh,lyksissa. Harvoin enaa 
saapuu kokoelmiin vanhanaikaisten pukujen osia, ja hyva- 
muistisimmatkaan vanhukset tuskin cnaa voivat tphda sdkoa 
1800-1unm tuolle puolelle kuuluvista pukputumistavoista. Tii- 
man ja viela vanhempien aikojen muoteja seh;itelkssaall on 
tutkijan siksi parhaastaan turvauduttava mllseokokoelmiin 
ja kirjallisiin lahteihin. :Ylolempiakin on jo paljon otettu huo- 
mioon, mutta jalkimaisiin si»altyy kuitenkin edelleen joukko 
ainesta, jota _0 vaikka 81: onkin koko lailla valaisevaa - tois- 
taiseksi on varsin vahan koottu. Tarkoitamme perunkirjoitw;- 
lw.ttelojen ja tuomiokirjain tiedonantoja. Juuri tallaisiin 
uupumattoman ja devan arkist.ot.utkijamm(' .Jalmari Finnen 
minulle antamiin ainf'ksiin pprustuu tama kyhaelmani. 
KayteUavanani olleet ain(.kset ovat ajanjaksolta 1738- 
1763 ja koskevat useimpia silloisia Hameen ja lantisell Sata- 
kunnan pitajiii., tarkemmin sanocn aluetta, jota rajoittavat. 
pitajiit: Tammela, Akaa, Tyrvaa, Ruovesi, Atsari, Keuruu, 
Saarijarvi, Láukaa, Langelmaki, J amsa, Sahalahti, Palkane, 
Tyrvantö. 



HAMALii.ISTE
 KANSA
PUVUT 1,OO-LUVP
 I{ESKIVAIHEILL-\ H!:J 


Naisen puku. 


Parhaastaan esiint.yy aincistossani naistcn pukukappaleita, 
joista tavallisimpiin kuuluvat hamect, röijyt, piHihineet, kaula;: 
ja esiliinat; niiihin verrattuina ovat liivien, kasineidf'n, jalki- 
neiden seka paitain ja yli8t.en maininnat harvinaisempia. 
P a a h i n e i t ii oli kahta eri lajia, nimittain hattuja eli 
tanuja (ruots. »h, atb> »huva») ja myssyja. EdelJiset llayttai:!. 
saanllöJlisesti tehdyn liinakankaast.a, joka oli milloin koti- 
kutoista tai hollantilaista, milloin taas n. s. nokko8- tai kamari:- 
palttinaa. Eraiden tanujen sanotaan olevan cdesta pitsilla 
varustettuja, toisten taaskin sitii vailla. .c\rvatf'nkin olivat 
jiilkimaiset varsinaif'ia arkipaahineita, mikii nakyy siitiikin, 
etta niita oli f1nemman. Niinpa mainitaan esim. eraiissii saha- 
lahtelaisessa luettelossa y:lta 1757 koin}!' pitsillista, mut.t::t kuusi- 
L.oista pitsitöntii lanua. Eraassii iit.siiriliiises
a t:mnssa sanotaan 
v. ] 740 olf'van vf'rkkopit.siii (»knytning::tn». 
Tanua, joka criiif'tii 1700-lllvulla ihnestyneista kprtomuk- 
sista paatLacn oli kf)rk(
a, keilamainen, nayttiiviit. l...iiyttaneen 
niin tyt.öt kuin vaimotkin. Kalmin mukaan se 175G oli Hau- 
hon pitiijiissii. tytöillii.korkl'a, valkoinen, pit.silla varusiAtu 
ja silkkinauhan ymparöima. Keilam::tispcn muotoon yiittaa;- 
vat f'raai niml'tkin kuten korpilahtt'laistf'n ,)kokkalakki» ja 
keuruulaist.en »törölakki». Olipa Uimiinmallinen piiahine. 
tosin erikoisPf'ti koristdtu. morRiamillakin, paattaen eraasta 
AnianpeJlfllta v. 1761 Jiihetetystii kirjef'stii: »Morsian ei pu- 
kuunsa ja kaunistuksiinsa t.arvit.se muuta kuin L.avallispn val- 
kon ('Ii paahinecn, joka. . te]Hliiiin tuo]lf'sta jaon ylhaalta 
kapea ja alhaalta lf'vea, ikaankuin turv(.ton ratti; tiimå valko 
korist.ellaan kaikf'nviirisilhi silkkinauhoilla ja lapuilla.» 
Varsinainen naisl.pn juhlapiiiihine ni.iyttaa puheenaoleva- 



150 


('. T. "IRELIUS 


nakin aikana jo ollepn .)myssy'), arvalenkin sarnalllcn pibilli- 
lien .)tykkimyssy.), joka sitten pysyi muodis::.a sivu l
OO-luvun 
puolivalin. Eraassii. jamsalai:"f'f'sa luettl'lossa v:lta 175
 mai- 
nitaan siih('n nimfJIlOmaan kuulU\-an pitgin. Pii,allinen oli 
kaikkein useimmissCl tapauksis
a ja semminkin viela 1740- 
luvulla mustaa damaf'tia tni k::dminkkia, mutta 1750-1uvulla 
aletaan kiiyttiiii myös sinista dmnastia tai silkkia tai f'rivarista 
(punaista, keltaista tai vihreaa) »bastia.). Ruusukoristeisf't 
silkkinauhatkin, jotka ainakin ] 
OU-lunllla oli,-at oIllinaisia 
talle paahinedlf', mainitaan eraissa tammelaisissa lueUeloissa 
siihen kuuluvina jo 175
). Nama arkistotiedot pita,-at yhlii 
kirjallisten lahtp.idf'n kanssa. Niinpi:i Erir' Erlnerin Illukaan 
Lempiialan naiset olivat v. ]753 puetut >HTIit.ii kalliimmista 
silkkikankaista tehtyihin myssyihim, ja samaa vakuuttaa 
Salovius Keuruun, Ruoveden ja lahipitiijain naisten pi
ahineistii 
vuotta aikaisemmin. 
H a rn e i t a oli yksivarisiv ja kirjavia. Edellisista olivat 
tavallisimpia punaiset, sini
pt ja mustat, harÖnaisempia vih- 
reat, valkeat, harmaat ja ruskeat. Arvokk::tin hiHTIf' oli puna- 
verkainen. Asiakirjoista paattiien se tavallisimmin panta ttiin 
ja talonkauppoja tehdessa annettiin hyvityksf'ksi I'ntisen omis- 
tajan vaimolle. Huomiota ansaitsee, etbi niiiden hanlf'iden 
etumaisen kappaleen joskus sanotaan ole,-an f'rilaista kan- 
gasta. Vastaava ilmiö ha,-aitClan pråiss
i koknplmiimme saa- 
duissa vanhoissa hamf'issa. 
Muuten olivat yksiviiriset hanlf'et tavallisimmin puoli- 
villaisia, n. s. sarssia, harvemmin sarkaa ja viela harvemmin 
verkaa t.ai friisi
i. Usein sanotaan niiden olevan kotikutoisia, 
ja sarka saa usein miiiirayssanan »prassål.l.yii.); puhuI aanpa 
myös priiHsivaattpista (>}prasstyg»). Eriiat tiihan kuulU\'at. 
hameet olivat hajalIisin, yhden lang::1ll muodostamin ,iiru- 



H-ii.MALAISTEX KANSANPUVl'T 170U-LUVUX KESKIVAIHEILLA 1:)1 


osasin koristeltuja ()i
l'riingda)), toiset n. s. )kirsikangasta)} 
()}kirsins) 1. )kiersing)), jota oli sekii punaista etUi mustaa. 
Yksiviiristen hameiden ohella oli joukko kirjavia. Varsin 
tavallisia niiyttaviit jo 17UO-luvul1 puolivalissii olleen )rannul- 
liHeb>. Nekin tehtiin yleisimmin kotikutoisesta puolivillaisesta 
kankaasta, sarssista; erikoistapauksissa kiiytettiin niista miiii- 
rayssanoja 
ellaisia kuin I\tn'skottig) (kolme kudf'lankaa muo- 
dosti rannun?) tai )skottyg). Viiliin mainit.aan raitojen viiri- 
kin: )}punaraitaineIll), )sini- ja ruskeankeltaraitainem, ))kf'lta-, 
)luna- ja .valkoraitainem, )sini- ja punaraitainen). 
Eraissii tapauksissa sanotaan hameen olevan )kirjavam, 
jolloin joskus ilmoitetaan val'itkin: ))Valkea ja sininen), ))Valkea 
ja punainem. ))Valkea ja vihrcii» tai )sininen ja ruskeankeltainen), 
»sininen ja punainem, )sininen ja keltainen) (puolivillainen). 
Niimii. hameet II'" at useimmiten kilpikangasta ()driilh> tai )ylle- 
dralh». Parkkumia mainitaan vain y hd!'n kprrall, nimitla.in 
PalkiiIlt
elta v. 1755; se oli kotikutoista. Harvinaisina hame- 
kankaina esitettaköön )vasköötli) ()Vf'stgötatyg)), salvet.li- 
()>av ull och lingarIl viiyin pa salYettsvis)) ja dal1zigilainen 
kangas. 
R ö i j Y oli miltei aina yksivarinen, tayallisimmin must.a, 
ruskea tai sininen, harvemmin harmaa, punainen tai vihrea. 
Huskea l'öijy, joka tehtiin saannöllisesti vt
rasta, kuului kai 
juhlapukuun; samoin varmaan punaisesta, ruskeasta tai mus- 
tasta kirsikankaasta (= "erasta) valmistettu; harmaa, joka 
.oli aina sarkaa. liew'e sitii.vastoin ollut tavallisin arkitakki. 
.Musta ja siniuen röijy ommeltiin milloin verasta, l
illoin sa- 
rasta; ertf'llinen yalmistettiin sitapaitsi usein sarssista (jopa 
saksalaisestakin) tai satiinista. Sinen röijy oli monasti priis- 
siittya sarkaa. Mutta liinaisiakin, niihtiiviisti kesapukuun 
kuuluvia, oli. Erikoisesti mainittakoon n. s. wekaarni)- ja 



152 


LJ. T. SIRELIUS 


neulotut. (
)st.ickadf')) röijyt., jotka olivat verrattain tavallisia; 
eriiii"sii t.
I)aukspssa sanotaan tallaisen röijyn olevan neulalla 
neulotun (målstickarh». Ainuastaan yhden kerran esiintyy 
kirjava ("ininen ja ruskeankeltainen) röijy eraassa Ruoveden 
luettelossa v:Jta 1740. 
L i i y e j a kaytettiin t.iihan aikaan vielii viihan ja toden- 
niiköisesti vain pyhinii ja juhlatilaisuuksissa. Useimmin ne 
niiyttavat oJlc:,pn kirjavat: tavallisimmin rannuHiset (puolivil- 
laiset) tai kalminkista tai kamlotist.a tehdyt. 
Iutta mainitaan 
myös yksiviirisia, ('::-im. sinisesta prassisarasta, punaisesta ve- 
rasta tai flanellista tehtyja. 
P a i t 0 j a esiintyy saamassani ainehistossa vain kahdessa 
luet.telossa: toisessa kaksi, toisessa seitseman, kaikki rohtimisia. 
:-,itiivastoin on ainehisto rikkaampi yli s i s t ii, joita niiyttiia 
samallf' h.'nkilöllp huuluneen useita - joskus tusina tai puoli- 
toistakin. Tastii paiittacn kaytettiin niita arkioloissakin ja 
silloin röij
n asemesta sisallii huoneissa. Niidf'n ohplla pidetty 
paita oli todenniiköisf'sti hihat.on eli n. s. )hankkipaita). - 
Erikoisuutena mainit.takoon, ptta talonpoikaisillakin naisilla 
uli liinaisia n. s. )yöviittoja) (matkappa)), joilla todenniiköi- 
sf'sti tarkoitettiin pl'aanlaisia ylisiii. Linnen mukaan olivat 
Viirendin naisten yöviit.at SfHnaan aikaan loistavan valkeit.a, 
kiiltaviksi hangatuita ja rinnan kohdalt.a s..ka hihansuista 
ompelemalla koristeltuja. 
1{ a ula ,h u i v i t olivat yleisia, useimmiten liinaisia - 
tiissa t.apaukspssa joskus pitsillii rPllllUstettuja -- tai kattuu- 
nisia, mu::-tia t..dlisi:l tai privarisiii silkkisiiil{in. Eriiassa tapauk- 
sessa mainitaan hoJlantilaista liinakangasta. Kaulaliinojakin 
saattoi samaHa naIsella olla useita, ainapa puolpf'n tusinaan asti. 
E s i 1 iin a t. k i n olivat tahiin aikaan yleisia ja tavallisim- 
min liinaisia ja Uissii tapauksps<;a joskus )painetuit.a) (laatoilla 



HAMAL ii.ISTEN KAXSAN PUVrT 1700-I.FVUN KESKIV AII-IEILLA 15:
 


varjiityitii). Tammelasta mainitaan v. 1759 punainen ja val- 
koinen )painoesiliina» ()tryeksförkladc)). )) uut.oin oli suosituin 
viiri vihreii, minkii karvaisct esiliinat aina tp,htiin raskista. 
Mutta sinisia ja sinisen ja valkoif;PH kirjaviakin kaytettiin. 
Jiilkimiiisct lieneviit tavallisimmin ullep,t kattuunisia. 
Esiliinan yhteydessii mainitscn k ii s i 1 iin a n ()armklatl('»)), 
joka aillf'histossani esiintyy Tammelasta v:lta 1757. TiHlaista 
vaatekappalctta, josta on tietoja jo 160o-1uvulta, lieneviit 
meillii viimeksi pitiineet 
) unsalan tytöt nwnncs",iian toi- 
scen kyliiiin ()mtbys») tanssiaisiin tai hiiihin. Heillii oli tiil- 
löin oikeassa kiisivarressa llenii- t.:Ji kattuuniliina ja Liimiin 
paalla kapeampi, punainen, siuinen t.ai vihreii silkkinauha. 
Alkukantainen oli ehkii se LinnÖn Varendista mainitsema 
liinainen ja ompelemalla kirjattu )armklade)-nimincn piiiiliina, 
joka pcrille tulles::;a otct.tiin piiiista ja silloin varmaan heitet- 
tiin kiisivarrelle. 
K ii s i n e i 11 ii oli seka kintaita, hansikkaita eUa sormikkai- 
ta. Kintaat, joita oli sinisiiikin, neulottiin villalangasta. Han- 
sikkaita tehtiin kilinnahkasta ja sormikkait.a liinasta. 
S ukk i a kiiyt.pttiin tiihiin aikaall arvatenkin vain pyhinii 
ja juhlatilaisuuksissa. Ainchistossani mainitaan niita vain kah- 
desti, ja molemmissa tapauksissa villaisia. Samoin on kengis- 
tiikin (»skoJ')) vain kaksi mainintaa. 
)1'; e n ii. 1 iin 0 ja) ()miiseduk») tehtiin milloin raitlallisesta 
tai raidattomasta liinakankaasta, milloin taas kattuunista. 
P ii ii II Y s v a a tt e i s t a mainitaan lammasnahkaturkki 
viidessii p,ri yhteydcssa. 


Millainen oli sittell hiimiiliiisen naIsen vaatctus 1 JOO-luvun 
puolimaissa? 
Arkioloissa ja ulkotöitii "uorittaessa oli talvisajan olllinaisin 



154 


(' T. SIRELIUS 


puku varmaan 
arkainen. harmaa tai musta, ja sen tarkeimpia 
osia ulivat t.if'tenkin J'Öijy ja hame. Vaimoilla oli paassa tanu, 
jot.avastoin tytiit phka kulkivat kattamattomin paino Nahka- 
jalkineiden ohella pidettiin h
Jttaroita. Si:salla olt.aessa ja ke- 
i'iillii olivat röijyn tilalla liinaiset ylisf't. Lampimiinii YlJod('n- 
aikana pidettiin jalassa tanokkaila ja kah;uja. 
Kirkkoon ja juhlatilaisuuksiin mennessiian pukl'utui kukin 
l'arhaimpiinsa, tah'ella arvat.enkin jossain maarin toisella 
tavalla kuin kp::;iilla. On t.odenniiköistii, ettii pitsillinen myssy 
ennenkaikkea oli talvi-, mutta pitsillillPlI Lanu kesiipiiiihine; 
jiilkimiiinen liene£' eritot.£'n ollut naimaikiiist.l'n tyttöjen 
ominaisin paiinverho. 
Kallisan'oisin hanw oli punayerkainen tai punakirsinen, 
ja sen ohella enin kiiytetty röijy ruskea- tai mustavf'rkainen. 
Kirjavat ja raidalliset puolivillaiset hameet kuuluivat enHi 
sijassa kesiipukuun. Esiliinaa pidettiin kaikkina vuodenaikoina. 
Kesaisin ja juhlatiloissa talvisinkin oli\<at viirikkiiát ja koreat 
liivit röijyn t.ilalla. Kirkkomatkoilla kf'siilla pidettiin niiden 
ohella liinakankaist.a röijya. Talvella oli piiiillyswrhona lam- 
masnahkaturkki. Vain juhlatadlinei:-.iin kuuluivat sukat ja ma- 
talat nahkakengiiL 
Paahineid£'n muodost.a un ju ollut kysymys. RÖijyt ja liivil 
olivat varmaan samanlaisia pit.kiikörttisia kuiu ::;at.aluvun 
loppupuolf'lla. Hameen mallista ei ole yhtii lwlpl'oa laui-oua 
mielipidettaan. Varsin todenniikÖistii on kuitenkin, ettei:;e 
tahiin aikaan viela t.avallisimmin ollut vyötaisilk kiinnitet.tava. 
vaan hartiukHilla eli kiintonaisilla liiveilhi yarusteltu. Arve- 
lumme perustuu niin hyvin Hiimppstii kuin Sat.akunnastakin 
talteen saatuihin tiimiinlaatuisiin hamei::;iin kuin siillPnkill, ettii. 
tyyppi Ruotsist.a, missii se tunlll,ttiin jo uuden ajan alulla, 
on vaeltanut kautta maamme liinsiosien Karjalaan asti. Paii.t- 



HXMALii.ISTEX KAN::iA
PCVl'T iiOU-Ll'\TX KESKIVAIHEILL\ 1 :):1 


tiien tiiman t) Yllin hayiill1li"'t'stá f'ráissa liintiscll Karjalan SeU- 
duissa jo 1820-1unIlla, on ,;en tiiytynyt Hiimeessii olla vallalla 
juuri 1700-luvulla. l\'IielP",tani tiima teoria kay hyyill yhteen lii- 
vien harvinaisuuden k"u,.....a 1700-ILl\"un puoliviili..sii Hameessii: 
hartiukset vastasi\"at alussa liivejii, yaan jiiiv iit. pois sita mukaa 
kuin liivit tulivat yleisimmiksi. Tiihi utaksumaa tukee yastaava, 
historiallisesti t.odistf.Uu ilmiö Karjalassa. V oimnlPpa Karjalan 
1800-1uvun muoteja eriiis6ii suhteissa pitaii HiinH'pn 170U- 
luvun muotien jiHkikaikuna. Samoin kuin tiiiilla mainittuna 
aikana, psim. yksiviiristen hameiden olwlla pidettiin kirjavia ja 
raidallisia, samoin oli Karjalassa laita vidii ",ataa nlOtta myÖ- 
hemmin. Hameen raidallisia hanlPil a \ astasiyat Karjalassa n. :-. 
hurstuthaml'et. 


Asiakirjnista kii) selville, ettei tyttÖjen myiH.ajiiisyaatetus 
tiihiin aikaan suinkaan ollut f'rikoisen runsa:-. Otamme muuta- 
nlla esimerkkej ii. 
Kcuruulla sai tyttö \". 1752 myötiijaii'-iksi yhden puvun, 
jonka hame oli punainen ja röijy mu,;ta. -- Ikaalisissa sai tyttö 
v. 1741 niinikaiin yhden puvun, johon kuului sininen sarkahame 
ja sininen s3rkariiijy; lisaksi kaksi vanhaa kotikutoista hametta. 
sinisen nt'ulotun rÖijyn ja parin kenkiii. - T<Jmmelassa sai torp- 
parint.ytiir v. 1746 puvun, jonka rÖijy oli must.aa sarssia ja 
hame punaista verkaa. - SiiaksmiielHi sai sotamiehen vaimo 
kaksi rÖijyii, .joista toilH-.n uli musta\"erkainen, toinen neulottu, 
sininen, liivit (n. s. )}skattyg)) ja kaksi hametta, joista toilWU oli 
punaverkainpn, toinen keltaista villakangasta. 
Talonpoikaisvaimojen pukuvarastot saattoivat. olla huomat- 
tavlakin. N"iinpii oli eriiiillii Piilkiinpen emiinniillii v. 1747 tusina 
erilaisia hameit.a, kaksi tusinaa paidanylisiii, kahdeksan kaula- 
liinaa, kolme esiliinaa j<1 ybi damastimyssy. 



156 


U. T. SIRELIUS 


Pukuparsi oli kansannaisten keskuudessa paaasiallisesti sa- 
ma kaikilla. Vain puvun runsauteen katsoen oli erotusta ole- 
maHsa. 


Al ichellJlllkll. 



Iil'sten pukukappaleita mai.nitaan ainehist.ossani vain mlfu- 
tamia, mut.t.a kuitenkin siksi paljon, etta saamme jonkinlaisen 
kokonaiskuvan. Paahineista esiintyy vain talvimyssy, jonka paal- 
lin('n on aina sinista verkaa, puuhkat saukon- tai karhunnahkaa. 
Housut ovat saamiskaiset, pitka takki mustaa sarkaa (kai myös 
verkaa) ja lyhyt t.akki eli ))\lasti)) nahkaa, sinista verkaa tai 
puolivillaista. Viimemainitusta, mutta viirullisesta kankaasta 
ovat myös liivit. l'lkot.öis!'a ja ehkiipa pyhinakin kaytettiin 
saappait.a. 
Tallainen oli juhlapuku. Arkitamineihin sit.avastoin kuului 
rohtiminen mekko ja rohdinhousut, mika selittaa sen, etta csim. 
Ikaalisissa f'raan tipdon mukaan v:lta 1762 rengin 9-vuotisepn 
palkkaukseen kuului 
 meklwa ja 9 paria rohdinhousuja, kun 
sitava!'toin yhdl'n sarkavastin ja yhden sarkanutun tuli riittaa 
koko taksi pitkaksi ajaksi. Miehetkin pitivat työmailla lampi- 
mana vuoclf'naikana t anokkait,a. Turkki oli lampaannahkainen. 


U. T. Sirdills. 



VIRON ESIHISTORIALLISISTA KIlNTEISTA 
MUIN AISJAÅNNÖKSISTA. 


Esihistoriallistf'Il muinaisjaannösten lukuif'uudes!"a ei \'il'O 
jaa jalkeen naapurimaistaan. Sen maakamaralla ovat ih- 
miset eHinf'et ja liikkuneet nlOsituhansia, ja hautojen, asu- 
must.en, linnojen ja uhripaikkojf'u luku on sen mukainen. Siitii 
tulee vakuutetuksi ennenkaikkca tutustumalla J aan Jungin 
»Muinasaja teadus EesUaste maalb>-teoksen toif'pcn ja kolman- 
teen osaan, joissa Jung julkaisee keraiimiinsii tiedot muinais- 
jaannöksista Tallinuanmaan kaikissa piirikunnissa ja Piirnun 
ja Viljandin piil'eissa Liivimuaalla. Mitf'n arn,steltaneekin, joka 
tapaukseHsa on niissii runsas topografinen luettelo kivi- ja 
multakalmistoista, hiisist.ii ja muista uhril'aikoista, muinai:ö- 
linnoista, kivikauden jiiånnöksista. Myöskin jaljellii (llcyia Viron- 
maan osia, Tarton-, Vörun- ja Setunmaan seka saarten muinais- 
jaiinnöksia koskp.via tietoja oli J ungilla kerattyna melkoinen 
maiira, vaikka lopullisesti paiIlokuntoon valmistarnaU a. Jungin 
kuoleman jalkeen joutuivat nama paperit Eesti Kirjanduse 
Seltsille, joka asetti erikoisen toimikunnan työn jatkamisesta 
huolehtimaan. Johtoon asettui lammin muinaif'muden harras- 
taja proviisori A. Thomson, joka julkaisi kehoit.uksia sanoma- 
lehdissa. Tiedonantoja kcrtyi verrattain runsaasti. Koko 
kyscessa oleva kasinkirjoit.ettu antikvaaris-topografinen aI- 
nehisto on nyt siirretty Tarton yliopiston muinaistieteelliseen 
kabinf't.tiin, jossa se on jarjestetty Ja luetteloitu; ositt ain tie- 
teellisesti muokattukin. 



158 


A. 
I. TALLGRDi 


rt';G..u
 


U' 
Ol" 


- 
 
 
 

 .i:Y - ".... -. .. 

 

'''....'''. 
 - --. 

..,.:'
' . 
;p;i/.
f/ 
 /' j1, II r; 
'
frYQ '. 'q
; > /
 .' \ 1,\ "; .:: 
 
"1 _-.-f!----.", _ 
( ) 
;t 0 
'r

 

 .- _ i -'-'-:.
_..// J ,"".' r 
 
<.;;:::", 

 . 
;::-- rY-' 
 \ i 0, (' ;---\., r) I '. _ 
 --"""'",. /.
 

, \ f\ r:, . - - . " _:-- 3 . f J \ _ "_>_""_ 
r___
 ----
---. ...-C-.__--!-. 
_

 
.1 '[;..<R..... . 
t £7 !I; 


I 
;"1 


'---.. .. 


Kl1Y3 1. VIRO}, :l>Il'INAISTIETEEI LINEX TFTKIMINEN. 

 kes'illa 19
1 tutkiHu; ja = Jung julkaissut. 


Viron muinaistntkimus on nyt alkaneena uut.pna ajanjak- 
sonaan asettanut ensimaiseksi tehtavii.kseen Uiydf'llisten luet- 
telojpn valmist.ami"en maan psihistol'ialli!'cst.a ainphistosta. 

en vuoksi on tehty t.opografincn luettelu kaikista museoissa 
ole\ ista irtol1aisist.a muinaislöydoistii. samalla tavalla kuin m. m. 

uomessa on h'hty, ja samaten on tahdottu aikaansaada pitii- 
jittii.isct luettl'lot. kiinh'istå muinaisjiiannöksist.a. Kummassa- 
l{in tapaukses";;J on nimikirjojen rinnalla valmistettu karto- 
g"rammeja, jotka ovat jarjestetyt ryhmittain, tyypeittiiin ja 
pl'riodeittain. Kun lisiiksi Viron arkeologiasta v. 1 m4 ilmestyi 
tiiydellinen bibliografia (A. Spreckelsen, Bibliographic der Ar- 



VIRO
 ESIHISTORIALI ISISTA I{lI
TEISTA MlllNAISJ.
.
NNÖKSISTA F)9 


ch
lo1ogie Liv-, Est- und Kurlands von den Anfangen bis 1913), 
voi sanoa, etta t utkijoiJ1e on teht.y harvinaisen helpoksi nyt 
tunnettuun maan ark'
ologiseen ainehistoon pereht.yminen. 
Kiinteiden muinaisjaannösten ltwu'eloiminenja kartoittaminen 
suoritettiin viime kesanii loppuun 19 pitajassa. Tutkitut alueet 
on kartalk 1 pyst)viivoilla merkit.ty. Ensi kesana tutkitaan VÖ- 
run- ja Set.unmaa Reká saaret, mahdoJ1isesti kontrolloidaan myös 
osa Liianemaahan kohdistuvista .1 ungin vanhoista tiedoista. 
Työ on ensi kt'sana, kut.en oli ". 1921, mahdollista osaksi sen 
vuoksi, etta valtio on tahiin tarkoit.ukseen varannut rahoja, 
osaksi sen johdosta, eUa on kouluutettuja ylioppilaita stipendiaa- 
teiksi lahetdUiviilla. Yliopiston muinaistieteen opetuksen yhtey- 
teen jarjestettiin kpvaUukukaudella proseminaariharjoituksia 
kotimaan antikvaarisessa topografiassa. Ylioppilaat esittivat. 
katsauksen maarattyjen pitajien muinaisuuteen, tutustuttuaan 
..ita ennen kaikkeen kysymyksessa olevaan kal'tta-, museo- ja 
kirjallisuus-ainehistoon ja niihin maan- ja muinaistietpellisiin 
niikökohtiin, joita Uillaisissa t.öissii tuli ottaa huomioon. Talloin 
myös selvisi, kuinka puutteellinen ainehisto oli ja kuinka 
perin tarpeellisia olivat t.arkat kartat, asemapiirrokset ja lapi- 
leikkaukspt, jollaisia Virossa tahiin asti ei ole tehty. Jokainen 
valmisti myÖs itselleen oivallisten 2- ja 1-virst.allisten topogra- 
fisten karttojen avulla pitajankartat, Joille kiiytettavinii 
olevat tiedot merkittiin. Yhteensa ehdittiin tallaisia I
sityksiii 
kevatlukukaudf'n kuluessa pitaa 12 pitaj iista (Hanila, Karuse, 
Varbla, Ambla, Hal'ju-J aani, Vaike-Maarja, Kolga-Jaalli, Rannu, 
Pöltsama, Helm
, Vandra, Paistu). Kasikirjoitukset ja kartat 
jatettiin arkeologiseen kabinettiin ja työn suorittajat olivat 
oppinet't työn metodIn ja perehtyneet sen paamaariin. 
Kesiiksi 1921 oli Kirjanduse Seltsin kotiseutuvaliokunta 
etupiiassa harvinaisen työkelpoisen Ja oivallisen yliopiston- 



160 


A. M. TALLGREl' 


opettajan prof. J. r
. Granön aloitteesta piiatt.iinyt ryhtyii 
kcraiimiian maanticb

llis-tilastollista ainehistoa Tartonmaalta 
prof. Granön suunnittelemaksi Viron kuvaukseksi. Tcos tulee 
vielii suurisuuntaisempi kuin Tietosanakirja Oy:n )Suomenmaa), 
ja ohimcnnen sanoen ilmestyy scn ensi osa v. 1922. Kun sti- 
pp.ndiaalt.eja piiatettiin lahettiiii Tartonmaalle, tuntui luonnol- 
lisplta yhdistiiii siihen antikvaarinenkin uusimistyö ja keskit- 
tiia sekin Tartonmaahan. Senpii vuoksi liihetet.tiin, mikali 
mahdollista, joka pitiijaan '2 stipendiaattia, nim. yksi maantie- 
teilijii ja toinen muinaist.ut.kija. Luonnollif;f'sti oli erikoisesti 
viimemainituillc hyötya tasUi jarjestelysta. 
Antikvaarisesti tutkittiin 14 Tartonmaan 16 piUijasta. 
KertoIllukspt lukuisine karttaluonnoksineen -- pari muinais- 
linnan piirrosta on alempana jaljennetty - ovat jo museoon 
jatetyt ja t.arkoit.us on ryhtyii kevaiillii niid,
n julkaisut yöhön. 
Tut.kit.ut pitiijat ovat. Laiuse ja Torma (yliopp. Harry Mora), 
Kodavere ja Maarja Magdaleena (yliopp. Aleks. Tiitsman), 
Palamuse ja Aksi (yliopp. Adele Jurgens), Tartu Maarja ja 
V6nnu (yliopp. A. Karu), Kambja ja OtelJiiii (ylinpp. Elisabet 
Labi), Nöo ja Puhja (ylinpp. .\. Riisberg), R6ngu ja Sangaste 
(yliopp. Miili Kirschbaum). Plkopuolelta Tartumnaan: Kolga- 
Jaani (yliopp. Aug. Anni), Hanila, Karus(-', Varbla (yliopp. 
Salme Pruuden), Kanepi (yliopp. V. Raid). 
.Jungin keriiyksissa oli otettu huomioon myös hist.ori- 
allincn aika, p:-;im. kirkot ja paikallist.arinat, kut.en mpilliikin 
Muinaismuistoyhdistyksen vastaavassa työssii oli tcht). Nyt 
Virossa kiiynnissa olevassa muinaisjiiiinnösten luctteloinnissa 
on sen sijaan pyritty keskittymiiiin esihistorialliseen ainehistoon. 
Ensinniikin tuli stipendiaatin kontrolloida ja mahdollisimman 
tarkkaan kuvata ne löytöpaikat, joista oli museoissa joit.akin 
muinaisesineita. Toiseksi oli kiinnitettavii huomiot.a muinais- 



,,\ 


r- 
 /

 

J

\ . \...L 
 / _ 

 

-\\\:, , 


 . 
G \ I:IOL
A-JAA.NI 

i£",\ .., 


I 
I 
I 
I
I 
1!} 
I 
,I 
! I 


I 
! I 
, 



, 



' 
,1 
\ 

 


r 
 
I '\ 
)/
 '---c ; 


F
. 
.;'-
, 
-.. 


Jltl"' 


.$tV.B U 
'.. 


() ') 
1/ 


f 


..' r 


-l' 
Vn
1SjAR\?[ I 
P

j AJR
 

 
 


 /I



l 


r- 


M'Oor 1: 'tiOOO 


-., 


. 


t $- 


Kuva 2. KIVIKAUDEN LÖVTÖKARTTA VIRTSJARVEN POHJOISPUOLELLA. 
Etaisin rantaviiva on :2 sylta, keskimainen '1 syli jarven nyk. pintaa kor- 
keammalh. 



. '-1
 

\V. '. A 
. '


 ) . 
_(=/ r 
'" . '. 
-\ 
 ,....,. 
;-- 
; C- 
. . .( 
:; uya <S' Q 
',,"'. ,_\. J- () å. r-> 
\ Latk\,t1i0
 i:{,.
 . 
Ka
,( ,''-'J '

, Yfit'i1aa 
, \: 'Ot
 .... 
 :- - 

, .
'-

',
iimo8aa 
I 
\ ' . -
-:-,..' .' 

 f 
 -.' ,11 
<JE
; ,
 
? \
 jJ?t.:f
 

 (
 
: 
't::: 
 . . \"
' , . t. .
...,. 7 lj{i;(rM
"are 
0' (" _'
 .
. 
, 
 S
..k!')' 
 

 ,- 
 
\ "\
 '\)
J - '
1, 
 I 

 ' 

 .: ",12 '\ - -p
 - 
\. ...... .) . .... Qtflla 
'0: ""-- \.L... N 
 \ ' 
,
 
 ,)&Y, u 
J""? // 
\, '

 

; 
/.) 
/ 

 


Kalevalaseuran vuosikirja 2 - 11 


l 


7' 


ei 


" 
a ;r /,1 



::.....-r... 



162 


A. M. TALLGREN 


linnoihin, kupinmuotoisin syvennyksin varustettuihin uhri- 
kiviin, soissa oleviin vanhoihin teihin ja esihistoriallisiin kivi- 
kalmistoihin. Lisaksi otettiin jarjestelmallisesti huomioon 
historiallisen ajan kylakalmistot, )}kabelimiieb>, jotka ovat Vi- 
rolle niin luonteenomaisia ja liittyvat pakanuuden ajan mui- 
naisj aannöksiin. 
Julkaisen tassa naytteina muutamia kuvia nain saadusta 
ainehistosta ja sen avulla tehdyista johtopaatöksista ja yleis- 
esityksista. 
Kuvassa 2 on kartta kivikauden löytöpaikoista Kolga-J aanin 
pitajassa Virtsjarven pohjoisrannalla. Se ala on kivikautisista 
löydöista rikkain Virossa. Löydöt, joista paaosa on tri Bolz'in 
aikanaan keraama, nyt Parnun museossa, ovat osaksi kaiyaus-, 
osaksi yksityislöytöja, mutta viimemainitussakin tapauksessa 
on niista riittavat löytö tiedot. Kevaalla muinaistietecllisen opin- 
toretkeilyn aikana ja sittemmin kesalla hra Aug. Annin 
kontrolloidessa selvisi, etta löydöt olivat mataloilta hieta- 
harjanteilta, drumlineilta, jotka kohoavat 4--5 m. korkeuteen 
suo- ja niittymaista ja ovat yhdensuuntaiset, kulkien NW-SE. 
Harjanteet sisaltavat monin paikoin intensiivisen kivikauden asu- 
tuksen merkkeja, etenkin piikivisirpaleita ja saviastian paloja, 
osaksi myös kivikauden hautoja. Oli aivan selvaa, etta levene- 
minen on asetettava yhteyteen entisten maantieteellisten olojen 
kanssa. Löydöt ovat paria poikkeusta lukuunottamatta n. 4 m. 
korkeammalta kuin nykyinen Virtsjarven pinta. Kivikaudella, 
n. 2500 e. Kr., oli Virtsjarven pohjoisranta sellainen kuin 
kartasta nakyy. Tassa yhteydessa en voi todistusketjua ruveta 
avaamaan. Mainitsen kuitenkin, etta kyseessaolevaa korkeus- 
kayraa olen seurannut Emajokea pitkin idassa Peipusjarvelle 
asti ja monessa kohden todennut, etta puheena on kivikauden 
rantaviiva. Nahtavasti Emajoki virtasi tallöin lanteen pain, 



 



VIRON ESIHISTORIALLISISTA KUN fEISTA MUINAISJ.
AXNÖKSISTA 163 


Virtsjarven lapi Parnunlahteen; Viljandin luona on vielakin 
bifurkatsio. Narvanjoen syntyessa, luultavasti kivikauden lo- 
pulla, laski Peipusjarven vesi ,Taitavasti ja imi veUa Virts- 
jarvesta, jolloin Emajoen suuata muuttui ja laajat vesijiitöt 
jaivat vanhojen kivikauden ajan asuillpaikkojen ja uuden 
rannan valiin; edelliset sen johdosta autioituivat. 
Sangw tyypillisia ovat löydöt kartassa 2 nakyvilta Siimo- 
saaren ja Kivisaaren löytöpaikoilta. Edellisessa on keskeymatön 
asuinpaikka yli 1 km. pituinen ja n. 50-100 m. levyinen matala 
hietaharju. Erikoisen selva on sen itail1cn raja, jossa löydöt 
lakkaavat siina missa mnlta- ja suoma:m raja alkaa, jotenkin 
4 m. korkeuskayraa myötpn. Kun ainehisto Siimosaarelta 
nousee yli 100 esineen ja tuhansiiH piikiven lastuihin, on se 
johtopaatöksien tekemiseksi taysin riit.tava. 
Kivisaarelta tunnetaan jonkun verran asutusmerkkeja ja 
19 hautaa, kaikki ruumishautoja, hautakalusto köyha. (M. Bolz, 
Das neolithische Graberfeld von Kiwisaare in Livland. Lisaksi 
löydöt v. 1921.) 1\1. m. vasarakirveet puuttuvat kokonaan. Kivi- 
saari on joka puolelta vesijiitön ymparöima, n. 5 m. korkea (etela- 
osassaan) ja 1/2 km. pitka saari. Sen kivikautinen merkitys on 
kasitettavissa ainoastaan edellyttamalla, et.ta vesi ymparöi siili, 
tarjoten kalastajille elinmahdollisuuksia. Mainittakoon, etta 
sen kulttuurikerroksista on löydetty melkoisesti kalansuomuja. 
- Sangen l.arkeata on, et.ta löytöjen alin raja siella on sama 
kuin Siimosaarella, sama mika kartalle on merkitty. 2. kay- 
ran alapuolelta löydettyti kivipsinetta lienee selitettava aika- 
naan veteen pudonneeksi. 
Kolga-Jaanin muinaismuistot tarjoavat tilaisuutta k iv i- 
k a u den kysymysten kasittelyyn. Muut stipendikertomuk- 
set antavat aineksia etenkin rautakauden kuvaamiseksi. . 
Kuvissa 3-5 on kuvattu pari muinaislinnaa hra Moran 



,\ 


\ \ \ \ 
\ 


--::.-- 
-
 
--::> 





',:;t, - 
A4Ni"n.; 
-=- JAlJ
:urf'j.. 


/- 


)' 


Jf 


Li 

o.",..e iuoliu 
 
1: f'OO. 
p , 
.....uh.lt. 



S




 
VII 
 ! p;,w:t." 1, 100 


Liii !iJ
 '!.,,/i /,Sco 


Lö'g
 ".u 
.....u.. 
."oIL o<AaLt 
1. JOO 


Kuva 3. LAIUSEN RIPPUKAN LINNANMAKI LAPILEIKKAUKSINEEN. 
NW puolella oleva kaareva valli kaartuu paista1in niin, etta rinteitten ja 
sen valiin muodostuu pienet terassit. Ks. lapileikkaus E-F:aa. 



VIRON ESIHISTORIALLISISTA KUNTEISTA MUINAISJAANNÖKSISTA 1"65 



&" '1:> 1 ,, 1 ,
'1 

 
 /, I 
.." 

 
/tIj
/
I/I;'I'II/llllf .. 
\"\\'
{\
 
f1f!/J/II/1I/ff!/I////""1 II', " . . ....1..' ",\.'1 ' '&
" 

\.\\') 1." 1IIIIill/llltlll'IIIIIIIII';;' " II. J . .' ' " , J' t 1 I 
,'''''s -;:.." 'I1111/1I1/lbM 1//IIJIIIJ/JJIIJl/III/IlJ/ 111/1'1/11 / .// 

1 
'''J,I,I hf,I.I.I.
JlJ'JIJ"'m";"IIIIIbJlt.mfltlllolll}JJ \ ..' \.
 
"' _ :::_= 
 1./,1.11.1./,1,1.1.1.1,'01,\ \. 
 \'''0 _13 
_ \,; _ .i
' 

 ,\'\'1,!.,1 1 1 1'1'1'1'1"'('('['(('('(' '(/ 
 lU:! 
-;.. t
\ III(lr lll /l,IIII...lIll1IlIlImlll'.l1I1I -: -::; 
--;. , tllVl,IIIIIIJ:Il\ir,I/lII.,IIIlIlIfllllfJn 1I1Ilf/11"" : 
 
//1 \\\\\\t\\\1\\11l\U,\lIU,,111I,"t'"/' "f1
ItIf"'III'I/'>"" ..... 
\\\\U1\\\\\

,,"III'111 I I II " {, ::".u,,:"II,;;' .. 

\\\ 
,
\:,\\\\'\II \ \ I l ' ,,,,,,;'1,, ;;:' 


 
 \\'\ ", "'/ 
# #" 
'\'\ J11,;" y /"..?-:;, 


 
 c /"'."/?-;'
 
- t'ltolll\t. pt'la.n.. "
"'1;.?;, 
-::g 


1\ 


'L'öigL 
iKU.ti. 


B 



 ....,..t_..,,""_/ ,"'":-'--- 
» . 
- 
, -, 
__ _. _ _ li.ta 
"'''lUru'U eo.'O,......., 
C , 
 
:tlr.t
c. -v<."fA. . 


. I</lfwCpo J! 
( ..m'j(Au.dltt p-ea.
\'t 
ja.t
ud.. 
M 66 1 i JOO 
, , 
....,J_.. 


Kuva r.. LAIUSEN REASTVEREN I}KALEVIPOJA SXNGt). 


oivallisista Laiusen ja Torman kertomuksista. Viron mUlna]
- 
linnoja tunnen nyt. n. 150 (kuva 9). Niista on n. 30 epavarmaa, 
nmtta varT1lojenkin lukumaara nousee siis toiselle sadalle. 
Levenemisesta paattaen ne kuuluvat nuorempaan rautakau- 
teen. Niissa voi erottaa ainakin kaksi ryhmaa: saarilla ja man- 
tereen lansiosissa vallitsevat pyöreat, mahtavat ympyralinnat 
(kuvat 6, 7), joiden vallien leveys nousee 12:kin ja korkeus 
6 metriin (kuva 8) ja joilla on ehdoton strateeginen merkitys: 
toisena ryhmana ovat niemi- tai harjulinnat, joissa vain yh- 
delHi tai kahdella sivulla on valli, kun taas muut reunat ovat 
8inoastaan ]uontaisesti suojatut tai jyrkennetyt. Valimuoto- 



166 


A. M. TAI.LGREN 


.Jf 
C\ I 
.' .....'\

:
:;,
'.l,L
:d,:;

,:"', 
,
/;;/, " . ;::
$)
) -Ii}} 
 B 
'* ' '/ _,'li' 
::''''' \.. _ 
 
IJ':'
:,,"'IIII _.. r: < 
""'<s, l , "..l':';:,.:::: 
\ _ \9 ,,-.,.,0"11' ,...\......... ...... 

 -... c .:,.;

,:

;.
\:1'

:'::; 1 1111111 \ 1111 .. 
......,

,,",IIIII 
 
,..,'

\\"\' 
..,

\\ 
,..
,





 
",

\\'" 
" 


.£i
(';jO ,,".u w'iilca.dJ,,,,,tlUn 
/. 1000 


.2tJ ,,
so 
n1.U -/ ; 


f1 


J3 
-- ----- --- 
 --- 


L ;; ''le /,>i
...J.' 1./000 


c 


L'iigl'L<Jt J 1000 
Kuva 5. TORMAN )}LlNNUTAJA MAGn>. 


jakin on. Toivon kevaammalla toisessa yhteydessa VOlvam 
kasitella Viron muinaislinnoja yksityiskohtaisesti. 
Kuv. 3 on Laiusen Rippukan Linnamaki, harjanteen paassa. 
Kaari »suvimajam ymparilla ja tie R puolelta ovat uudemmalta 
ajalta. - Kuv. 4 on n. k. »Kalevipoja sang», kuten kansa kut.- 
suu eraita muinaislinnoja ita- Virossa; nimitys eI esiinny 
koskaan maan lansiosassa. Linnan muodostaa tasainen maa- 
kieleke, joka jaa kahden suuren luontaisen maahaudan (8 ja 

 puolilla) valiin. Molemmissa paissa on multavallit. - Kuv. 
5 on Torman pitajan »Linnuttaja». 



VIRON ESIHISTORIALLISISTA KIlNTEISTA MUINAISjA.ii.NNÖKSISTA lG7 


h--==--_ 
f0 . '
' 
,\" 

 

 

 
-----.
 
/ -
, 
j r 
'
' 
/' . .\.
 
1, \
 
( / ( l {I

( \ (

 ' 
\1 t\\\ ! 
I I \ \ ,
 \ 
I \\
\.< _ 
 
_
 _ :. 
 !;..: 
I 

 
 

=-
//R 
'-
. - 
 (l))fJ 
Y"/ 


N 
/ 
/ 
\ 
\' 
, . \ 


\ 6 


/ 


. , . 

 .. .. .. - "-3" 


.6i1
 



 
'»-- 
 


." "UUNI/I'''!!» "!!I ,/////////1//,,;;;:/1//, '
/////17,
__ 


Kuva 6. LOHU JAANIU;\N. Hagerin khlk. 


Linnan valinnass2 on kiiytetty hyödyksi haryinaisen 
suuressa maiiriissa luonnon etuja. Paikka on W'-E kulkevan 
harjun piia, jonka N puolelta tuleva syvii raviini leikkaa melkein 
poikki. Jiiljellii olevalle kapealle kannakselle on rakennettu 
valli, jonka S paii on myöhempiinå aikana hiivitetty. Kuten 
liipileikkauksista niikyy, ovat rinteet melkoisen jyrkat. E:n 
puoleisesta paasta on hiekkaa otettu. ja siellii niikyy ylhiiallii 



1!i8 



 \. M. TALLGREN 


Kuva 7. '}LOHU JAAXILlNN'}. 
IIagerin khlk, Keilajoen mutkauksessa. 


':., 



 


II 
'F
' 


.61' 


hiiliii kulltuurikPIToksessa. Kutcn muut tassa kuvatut 
linna t on Linnuttajakin tutkimatta. 
KartallP (kuva 10) olen merkinnyt kuopallisten uhrikivien 
levenemisen Yirossa. Niiden luku nousee nyt, viime kesana 
t unnctuiksi tullcet mukaan luettuina, kokonaiseksi 48:ksi. 
Suure
s:J. Suomessa on ,asLaava luku vaHl 25. Kuoppien luku 
vaihtelee kahdes- 
ta neljiiiinkymme- 
lwenseitsf'maan. 


." 


. 


,
 


" ..... 


.- .. 
..- ..,
 c _.. 


;;
.; 
. 
. 
,"."'.. -..,
, 
..:
 -''1:
''''')_V
'- '-'
' ">..''


'_
 
 


Kuva S. 


VALLlNSELKA VARBOLAN '}YMPYRA- 
LINNASSA'}. 
issin khlk. 


Parissa kohdassa 
Liianenmaalla kan- 
netaan niihin viehi 
uhrf'ja, ja 01('11 itse 
valokuvannut Ha- 
nilassa yhden, jon- 
ka kuupassa oli rih
- 
syja haavojen ym- 
parilta ja suolaa. 



VIRO!' ESIHISTORIALLISISTA KIINTEISTA MUlNAISJAANXÖKSISTA 1.69 



 



 
-<: 
z 

 
H 
ff) 
:;: 

 

 

 
z 
o 
p:: 
;;; 


;: 


, 
, 
, 
, 
.. 
.. 
, 
, 
.. 
.. 
., 
"} 
@ j:J /" 
,. I .. 
,. . "" 
" . 
f ,l. / 
( 
 ' 
 
. 
\ - 
I : 
"., \. \'t:- 
 
\ 
\ 
, '.'""' 
, -\1 


0:15 
> 

 
i
 



I' 0> 
,t 


g 


1 

 


Levenemisen nojalla taytyy katsoa yarnwksi, ettii ni:iidcT1 
muinaisjaannösten aika on nuorempi rautakausi. Paikotellen 
ne liittyvat suuriin kalmistoihin. - Erikoisen huomattava, tois- 
taiseksi selittamiit.ön on niiden runsas esiintyminen Hagerin 



170 


A. :\1. TALLGREN 


Kuva 10. KUOPALLISTEN UHRIKIVIEN LEVENEMINEN. 
(Suuret mustat pisteet.) 


pitajassa Harjunmaalla, jossa niita on kokonaista 9 kappaietLa. 
joukossa harvinaisen komeita (kuva 11). 
Hagerin pitajasta on viimeinenkin (kuva 12) varhaisemman 
rautakauden )kivikalm), asemapiirroR ja liipileikkaus. Ulko- 
puolella wirallisem muinaisjaannösten luetteloimisen tehtiin 
niiet Hagerissa viime kesiina samaa työtij paikallisin voimin, 
etenkin k01l1unopettaja Lintin ja yliopp. R. Tammen avulla. 
Suoritin siella myöskin itse hieman kaivauksia. Erikoisen 
huvittava oli kyseesRiiolevan kivihaudan tutkiminen. L ö y- 
t. ö i h i n sanahden se on liintisin Tallinnanmaan van- 
hemman rautakauden löytö - Laiinenmaalta ei tunneta rauta- 
kauden löytöjii, jotka olisivat viikinkikautta vanhemmat -, ja 
r a ken tee s e en sanahden muualta Virosta t.oistaiseksi tunte- 
, 
maton. On kuitenkin syy ta otaksua, etta suuri osa ennen 



VIRON ESIHlSTORIALLISISrA KIE\' rEIST.\ MUlNAISJAANNÖKSISTA 171 


': '" 


. 
"' 


." " 
... 


.
 



 . 


*?'t- 


- ,.j
 
....... 
. 
;.. 


.::'';;' 
, 


... 


I
 



 t ',,', 


:.i, 


e" 


" 


.:. 



 


II;J 

: 



 


;//',' '\.'. 
'" 


J 


... 


Kuva H. UHRIKIVI HAGERlN MIKURIN TALON LUONA. 


tutkituista varhaisemman rautakauden kalmistoista Virossa 
on ollut samantapaisia. Aikaisemmat kaivaukset ovat nim. 
harvoja poikkeuksia lukuunottamatta melkoisen kehnot. 
Kivikalmistoja on kesiillii lueteltu yksin Laiusen pitii.jiista 
n. 20. Erinomaisen runsas muinaisLieteellinen ainehisto on 
siis vieHi keksittiiviina ja tutkittavissa. 


Se työ, mitii. tiissii olen kuvaillut, on tieteellispsti perustavaa 
laatua, ja on onni, ettii Virossa on useita nuoria ja todella kyke- 
neviii ylioppilaita, jotka arkeulogiaa opiskelevat ja ottavat aktii- 
visesti tutkimustyöhön osaa. :Mutta kyseessiioleva työ on vain 
yksi osa siita, mita pitiiisi tehdii.. Toinen osa olisi muinaistie- 
te ellis en valistustyön tekeminen, harrastuksen herattaminen 
maaseudun vaestössa muinaismuistoja kohtaan. Epailemiitta 
helpottaa sita. työ Ui maan pienuus, yleiuf'n lukutaito ja luku- 



1M) 
 
R,m
 m'«UIM 



[m Aml«1iS 


o 


D

 
'=t 
,
, 
 
i Ch 
i 
 

 --; 2. 
D' B 
 

 ,\; I f 

 
oo d 

" r oCJ 


n(]OU 


{iJ 

 


-.1<1'1 I \"".._'_ _':'
'_

..
:
...J
,:"l;
.
I
r:

'
;.
'r.1" 


"r




,,_ +- U
,_ ;.

:
'1'
 I 


''fi:t
hr. 



 


I 
...,,' 


Kuva 12. HAGERI.K MIKURIN TALON I)KIVIKALM); ASEMA JA LAPI- 
LEIKKAUS. 
Asemapiirroksessa keskella oleva pilkkuviivainen alue oli ennen kaivamista 
. havitetty. 



VIRON ESIHISTORIALLISISTA KIINTEISTA MUINAISJAANNÖKSISTA 173 


halu seka sanomalehdistön tavaton aulius, samoinkuin kielta- 
matön muinaisuuden rakkaus, yksi niista tekijöista, joiden 
avulla Viron kansallisuus on pystyssa pysynyt. Mutta var- 
mastikin tulee harrastus paljon voimakkaammaksi, kun tut- 
kimus paasee kasittelemaan erikoisia maarattyjii kysymyksia ja 
kun syntyperainen virolainen ryhtyy töita talla alalla johta- 
maan. Silloin ei ole enaa pelkoa siita, etta muinaisjaiinnöksia 
tuhotaan, jolloin niista ei ole tieteelle hyötya. Viro voi tulla 
tassakin Tanskan veroiseksi. 


A. JJ. Tallgren. 




 


! 
't 



......< \ 


11 


.\'- 



 


AUr,UST WEIZENBERG. 


VIROLAINEN KUVANVEISTAJA AUGUST 
'¥EIZEKRERU. 


ELAMAKERRALLISIA PIIRTEITA. 


Viime marraskuun 22 piiiviinii kuoli Viron vanhin kuvan- 
veistiija August Weizenberg Tallinnassa 85 ikiivuodelJaan. 
Hiin oli syntynyt maaliskuun 25 piiivanii 1837 Kanapean 
kihlakunnassa, Erastveren pitajiissii, Ritsikun majatalossa, 
ja vietti lapsuutensa Nahan kyliissii, josta hanen isansa, amma- 
tiltaan suutari, oli ostanut pienen talon. Saksankielisen suku- 
nimen oli isanisa saanut kartanon rouvalta, jonka palveluk- 
sessa han oli ollut ajurina. 
vVeizenbergin perhe sai karsiii runsaasti puutetta. lsan 
kuoltua kuumetautiin aidin oli yksin elatt'ttava kolme lastaan, 
kunnes t.yttaret kykt'niviit sukulaisten luona palvelemaan 
lapscnhoitajina ja August paimenpoikana. Kolmena talvena 
poika sai kayda koulua lukkariIl luona; sitten han tuli karta- 
noon puusepiinoppilaaksi. TaiilJii. alkoi työ aamuisin kello 5 



VIROLAINEN KUVANVEISTAJA AUGUST WEIZENBERG 175 


ja kesti 8:aan asti illalla. 15-tuntinw työpaiva tuntui muista 
moision työlaisista niin lyhyeltii, ettii se heriitti heissii kateutta: 
»Hatakös puusepan-oppilaiden on eliiå; he nousevat vasta, 
kun aurinko on jo korkealla taivaalla
» 
Puusepan-oppilaana Weizenbcrg edistyi hyvin, ja Tarton 
virolaisessa niiyttelysså hiin sai eriiåsta taidokkaasti veiste- 
tysta neulakotelosta palkinnoksi viisi kultaruplaa. Tama pieni 
menestys kehotti hiinta viela suurempaan ahkeruuteen ja 
huoleen. Seuraavassakin Tarton niiyttelyssa hanet palkittiin 
puutöistaiin. 
Erastveren moisiossa 'Veizenberg tutustui eraaseen saksa- 
laiseen, joka kertoili hiinelle yhtå ja toista ulkomaan oloista. 
Hiinessa herasi halu liihtea kauemmas oppimaan veisto- 
taitoa. V. 1862 Weizenberg puusepiinkisallinii matkusti Sak- 
saan, työskennellen veistotyöpajoissa, enSIn Frankfurtissa 
Oderin varrella, sitten Berlinissa. Kun Berlinissa siihen ai- 
kaan piiivittain työaika oli 12 tuntia, jai hanelle mahdolli- 
suutta taydentiiii puutteellista alkeissivistystaan kasityölais- 
ten iltakoulussa. Muiden oppiainciden ohella han luki taide- 
historiaakin, ja sunnuntaisin han kavi taideakatemiassa op- 
piakseen piirustusta ja muovailua. 
Tallöin hiinen mielessaiin alkoi kangastella kuvanveistajan 
ala. Eraassa kipsityöpajassa hiin sai perehtya koristeiden ja 
yksinkertaisten kuvien laadintaan. 
Puolivuotisen opiskelun j 5Jkeen Weizenberg paasi Berlinin 
taideakatemian oppilaaksi, ja hiin teki työta sitkeasti. Niinpa 
jo toisena lukukautena ahkera oppilas vapautettiin maksuista, 
vaikka olikin ulkomaalainen. 
27 -vuotiaana Weizenberg siirtyi Pietarin taideakatemiaan, 
saatuaan Virosta hyvia suosituskirjeita. Siihen aikaan oli 
akatemian professoreina kaksi hanen kotimaansa miesta, 



176 


N. KACliK 


kuvanveistossa saksalainen yon Bock ja maalaustaiteessa 
virolainen Köler. Niiiden miesten avulla hiin piHisi akatemiaan 
ja sai jo ensimaisenii vuonna 200 ruplan apurahan, jonka ha- 
nelle oli maarannyt baltilainen aatelismies von Villebois. 
Eraassa Taidcakatemian oppilasten niiyttelyssa Weizen- 
bergia edusti suuriruhtinas Nikolai Aleksandrovitshin kipsi- 
nen rintakuva. Teos miellytti asiantuntijoita ja se ostettiin 
akatemialle. Keisari Aleksanteri II naki myös tiiman kuvan 
ja tilasi sitii useampia kappaleita kipsina ja marmorina kuvan- 
veistajiin itsensa tehtya hoviministerin kautta asianomaisen 
anomuksen. Mutta professoreita narkiistytti, etta alkava 
taitcilija oli akatemian tietamattii kaantynyt kcisarin puo- 
leen, ja he muuttuivat "\" cizenbergille vihamielisiksi. Kun hiin 
sitten jiitti akatemialle Pariksen kuvan vapaan taiteilijan to- 
distuksen saamista vartcn, ei teosta katsottu sen arvoiseksi. 
Tama katkeroitti taiteilijaa, ja hiin paatti uudelleen siirtya 
Berliniin. 
Ranskan-Saksan sodan takia Weizenberg ei kuitenkaan 
löytiinyt Berlinistii työtii, jonka vuoksi han matkusti Miinche- 
mm. Taalla han sai jalleen apurahaa herra von Villebois'lta, 
joka myös opiskeli sikaliiisessii akatcmiassa. Miinchenissa 
han muovaili m. m. »Katuvan Magdalenam, »Neidon kaipuum 
ja »Poj an virran reunalla». 
V. 1873 Weizenberg vei teokscnsa Wienin maailmanniiytte- 
lyyn ja haki siclla työtakin, aluksi kuitenkaan löytiimattii. 
Sitten hiin siirtyi Roomaan, jossa, karsittyiian ensin puutetta, 
sai vihdoin perustetuksi työpajan. Sen suojissa syntyi runsaasti 
veistoksia, m. m. »Ophelia», kaksi pojan rintakuvaa ja rooma- 
lainen nainen, seka tilauksesta tehtyja lukuisia l'intakuvia 
baltilais-saksalaiselle aatelistolle ja Tallinnan kauppiaille. Kun 
Roomassa ei juuri mitiian ostettu, liihetti Weizenbcrg teoksiaan 



VIROLAINEN KUVANVEISTAJA AUGUST WEIZENBERG 177 


Pietariin ja saikin ne sicllii myydyksi. Parisin maailmanniiyl- 
telyssii v. 1878 hiintii edusti mannoriin veistetty )Hamleb>. 
Arvostelijat kiittiviit tatii teosta, jonka osti herra San-Galli 
15UO frangilla. 
Vaikkci henkilökohtaisesti, niin kuitenkin aj atuksissaan eli 
vVeizenbcrg mukana kansansa valveutumisen aikana. Han 
innostui kuvaamaan kansansaduston ja -runouden aiheita. 
Toinen toisen:oa jiilkeen syntyiviit )Lindfl), )Kalevanpoika), 
) V ancmlli,W), )Koilim) ja )!-lö.marikkö). Heti kun Lindan pie- 
nehkö mannorikuva oli valmiina, ostettiin se Tallinnan maa- 
kuntamuscoon, joten Linda joutui omaan kaupunkiinsa taitci- 
lijan ensimiiisenii teoksena. - Samoihin aikoihin Weizenberg 
muuvaili )Evam, )Agrippinam sekii )Romcon ja Juliam. Eriis 
hiinen teoksensa tuli Mdbournessa palkituksi ja myytiin siellii 
7,000 liiran hinnasta. 
Hiin valmisti myös useita Viron merkkihenkilöiden rinta- 
kuvia, joita hiin liihetti m. m. Helsinkiin niiytteille. Kreutz- 
waldin seka Wiedemannin rintakuvat ostettiin Suomeen 1,000 
markalla. 
Weizenberg oli hyvin tuottelias. Kaikki siiiistönsa hiin si- 
joitti uusien töitten valmistukseen, jonka vuoksi hiin pitkana 
elinaikanaan oli kymmeniii kertoja varattomana. Viron ny- 
kyisin huomattavimman kuvanveistiijan, Saarenmaalla syn- 
tyneen akateemikko A. Adamsonin suosituksesta osti rikas 
pietarilainen nahkakauppias Brusnitsyn kaksi, Weizenbergin 
marmoriteosta, )Evam ja )Opheliam 3,000 ruplalla. Huoma- 
tessaan menestyksensa hiin valmisti )Russiam, )Vedenneidon) 
ja )Hamiiriköm ja jarjesti v. 1887 oman niiyttelynsii Tallin- 
naan ja Tarttoon, sitten Pietariin ja vihdoin Riikaan, jonka 
museoon ostettiin )Hiimiirikkö). 
Palattuaan Italiaan Weizenberg valmisti )Koitom ja )Hii- 


I{alevalascuran vuosikirja 2 - 12 



178 


N. KAKN 


mariköm uudet marmorikuvat, sitapaitsi »Rooman» seka ku- 
ningas Umberton ja hiinen puolisonsa Margeritan rintakuvat. 
Kipsiin valetun 13 jalkaa korkean »Roomam han lahjoitti 
Rooman kaupungille. 
Weizenberg oli asunut Roomassa 16 vuotta, vaikka han siella 
sai verrattain viihiin tilauksia. Aikaisemmin olivat rikkaat 
veniiliiiset ja baltilaiset matkustavat aatelisherrat kuitenkin 
hiineltii yht5. ja toista ostancet, muUa viihitellen oli tiimii 
tapa hiivinn
't, kun veistoksia saatiin jo Veniijaltiikin ja raja- 
maista. 
iiin ollen hiin siirtyi v. 1890 Pietariin, jossa hiin pe- 
rusti työpajan Hin isaan'Il kaupuIlginosaan. 
Pietarin taideakatpmiassa \Y cizenberg ci saavuttanut suo- 
siota nytkiiiin; hiindle ei annettu lupaa työskennell5. akate- 
miassa eikå otcttu hiinen tcoksiaan akatemian niiyttelyihin. 
Myöhcmmin liedustdtaessa akatemian mielipidettå hanen töis- 
tiian hiin .i iii vaille puoltolausetta. Kuitenkin hiinellii oli suosi- 
jama. 
l. m. tilattiin hiineltii T
lrtt()on muistomerkiksi haudalle 
tunnetun virolaisen kansankirjailijan ja sanomalehtimiehen 
.J. V. Jannsenin rintakuva. 
VI' eizenberg toivoi, f'llii hiinen virolaisaiheiscL teoksensa 
paasisiviit kotimaahan. Hiin tarjosi Tallinnan maakunta- 
museoIle »Koitom ja »Håmiiriköm, jotka hån oli uudelleen veis- 
tiinyt marmoriin, puolesta hinnasta, luvaten sita paitsi lahjaksi 
»Vanemuisem ja »Kalevanpojam kipsikuvat sekii kuusi rinta- 
kuvaa, m. m. Kreutzwaldin. Museo ei ensi alussa ollut taipu- 
vainen hyviiksymåiin tarjousta, kun ei ollut varoja, mutta 
\Veizenbergin neuvosta museo toimcenpani rahankeråyksen, 
jonka tulokscna oli, ettå useat tcokset, m. m. viisi taruaiheista 
veistosta, saivat ;;ijansa Viron paakaupungissa. 
Vanha taiteilija alkoi tuntf'a koti-ikiivaa. 
kansa vuosi vuodelta saavuttanut yha uusia 


Olihan Viron 
voittoja. Tal- 



VIROLAIJ\EN KUVAJ\VEISTAJ A AUGUST WEIZEKBERG 179 


linnan ja monen muun kaupungin hallitukset siirtyivai omun 
kasiin. Virolaiset vaur::stuivat taloudcllisesti, osta en pien- ja 
suurtiloja, kaupunkitaloja, perustaen siiastö- ja lainaosuuskun- 
tia seka pankkeja ja muodostaen hyvinvoivan kauppiaskunnan. 
Kaupunkeihin ja maalaiskuntiin kustansivat valisl,ussp.urat 
ja kunnallishallinnot uusia kouluja, joiden opettajiksi aset!'t- 
tiin kansallistuntoisia henkilÖitii. Entistcn saksalaisten ja 
veniiliiisten sijaan tuli virolaisia pappeja, laakiireita, insinÖÖ- 
rcja. l\IyÖs virkamichistö ja uJ1sperikunta rupesi virolaislumaan 
siita huolimatta, ettii venaliii:,;ct viranomaiset tpkiviit. voitavan- 
sa sen estamiseksi. Kaupunkeihin rakenndtiin teattereja, 
maalaiskuntiin lwnsantaloja, joissa esitettiin omien ja muirlpn 
kirjailijain teoksia. Virolaisten kirjailijain ja sanomalchtimicst.'n 
joukossa oli kyky ja; virolaisct II¥lalausLaiteilijat ja kuvanvcis- 
taj iit asettivat töitiiiin naytteille Omassa maassaan ja sen 
ulkopuolclla. Virolaista sivistyneistöa rupcsival ottamaan 
lukuun seka kotimaan saksalaisel piirit etta Venajan hallitus. 
Elettytian 24 vuotta Pietarissa, 16 vuotta Roomassa ja 
useampia vuosia myös Saksassa ja Itiivallassa. \Veizenberg 
paasi teoksineen palaamaan lopulliscsti kotimaahan vahaa en- 
ncn maailman sodan alkua. Tallinnan kaupunki niipt osti kaikki 
hanen kipsikuvansa, yhteensii 80 kappal(
tta, seka kaksi marmo- 
riteosta, ,)Kristuksen,) ja ,)Barrabaam. Tekija sai töistaan 10,000 
kultaruplaa. Valmistaakseen taiteilijalle elamismahdollisuudpn, 
nimitti pormestari J. Poska hanet kaupungin taideteostcn 
valvojaksi. Kun Viro tuli itsenaiscksi, sai \Veizenbcrg valtion- 
elakkeen ja vapaan asunnon, vielapa oikeuden kiiyttiia val- 
tion autojakin. Enimman ilahdutti kuvanveistajaa kuitenkin, 
ctta hanelle suotiin tilaisuus koota teok:,;ensa Katrinlaakson 
(entisf'cn keisarilliseen) linnaan, josta tiitcn tuli hiinen mu- 
seonsa. 



iRQ 


;'\ . KANN 


Weizenbergin pitki> elama oli taistelua vaikeuksia vastaan. 
Hanen suuri työkykynsa, !'itkeytensa ja lannistumaton tahtonsa 
ansaitsevat ehdotonta ihailua. Tosin kotimaan taidearvoste- 
lijat eivat ole pidattynep.t suhtautumasta arvostellen W pizen- 
bergin vanhentunutta suuntaa edustavaan tuotantoon, mutta 
tasta huolimatta han on kunniakkaasti piirtanyt llimensa 
Viron taidehistoriaan. Weizenbergin hautajaisissa voitiin 
todeta, etta koko Viron kan:,;a ymmarsi ihanteellisen pyrkijansa 
m'erkitykseu. Viron sivistyneistÖ, taiteilijat., opiskeleva nuoriso ja 
sankat kansanjoukot olivat h
nta saattamassa viimeisella mat- 
kalla kotimaan multaan. 


:\7. [(mm. 


--- 



l\1UISTEIJ:\IA TANELI El'HOPJtElTKSESTA. 


L
HTÖ VIIMEISELLE MATKALLE. 


Taneli Europacuksclla oli viime elinkautenaan paljon ikR- 
vyyttii langettavataudista, jonka h
jn oli varmaan saanut vai- 
v-alloisilla Karjalan matkoilla. Kerran, noin puoli vuotta ennen 
kuolemaansa, hiin tuli luokscni niin heikon niiköiscnii, ettii tiiy- 
tyi hantii kehottaa siirtymiiiin maasp,udullp _ Hankin hiinplle 
Kirkkonummen pitajiin Kylmaliin kyliistii rauhallisen asunnon, 
jossa oli mahdollisuus saada hyviia ruokaa. Ukon ollcssa siella 
kirj öitin Berliniin parillc suomalaiselle tuttavalleni.i a pyysin heitii 
vaatimaan eráiistii kirjakaupasta Taneli Europacuksen saatavan 
myydyistii teoksista, taisi olla 600 markkaa, jota summaa tekijii 
monena vuonna oli turhaan perinyt. Rahojen saavuttua ilmoi- 
tin Sipille tuon iloisen tierion, mutta samalla pyysin, dtii han 
jiiisi edelleen maalle hoitamaan tervcyttiiiin. Jo Sf'uraavana 
piiivana ukko kuitenkin istuutui maidonkuljcLtajan vierecn 
ja tuli Helsinkiin. Kun hiin ilmestyi huonecsecni, hiimmiistyin 
niihdessiini entisen Sipi Europacuksen tcrveyttii uhkuvana mic- 
hená. Lihomislaan hiin selitti innostuneilla sanoilla: 
»Ajattp.leppas, kolm(
 kf'rtaa piiiviisRa ruokaa ja kalHlesti 
kahvia!» 


TiilIöin vasta 
.i iirj estyksensa. 
maaUe joksikin aikaa, sanoi han: 


selvisi minulle hanen helsinkiliiinen ruokailu- 

lutta kun kehotin hiinta vielá palaamaan 



182 


'lA TTI X YR.=\P XA 


»J\linulla on siella ikava! Tunnen nuortulll'pni. .Minun tay- 
tyy paiista matkoille taas, ei tama elama muuten kelpaa! Mi- 
nulla on Pietarissa (Ilt
 ja ne) kirjastot tutkimatta ja (ne ja 
n()) tiedoi hakematta.» 
»Kuinka sina, vanha mies, voit sellaista 1l1<d,k
a ajatella?» 
»Minulla on siellii. l?antissa turkki, jonka nyt saan lunas- 
tl'tuksi, ja myymalla sen saan rahaa. Eikiihan silloin ole ha- 
taa, kun on työtii riittavasti.» 
Muutamien påivien l'prasta han tuli luokseni ja sanOI: 
»Nyt lahden, matkaliput ovat kunnosf'3.» Kuitenkin hiin 
oli alakuloinen. Kysyin: 
»lV1ikas miesta vaivaa'?» 
»Tuota - etkö, :Ylatti, lainaisi minulle 10 penniii.?» 
»No, mita sina 10 ppnnilla?) 
»Katsoppas, kun olin saastanyt, vuokrat makscttuani, ts 
lllarkkaa matkaa varten etl1bmsilipun hinnan lisaksi, ja ra- 
hat olivai minulla jaljella. niin tekivat minullf-' Io'ellaisen kep- 
posen, etta vaativat hankkimaan vida passin, jota Annp.n 
koskaan pn ole tarvinnut. Siitii piti sUOlittaa kahdeksatta 
markkaa pikii minulle jiiiinyt kuin 40 penniii. "\amukahvi 
maistuu laivassa hyviille, mutta maksaa 50 penniii.» Olin sil- 
loin liiiiketieteenkandidaat.ti; taskussani oli joitakin kymmeniii 
markkoja, jotka annoin hiinellc, ja pyysin vidii, tUei hiin Pie- 
tarissa rasittaisi itseiiiin pitkilla kiivelymatkoilla. 
Muutaman kuukauden periista tuli sitten ilmoitu,;, ettii. 
hiin oli kuollut (lokakuun 15 paiviinii 1884). Hiinet oli löy- 
detty kadulta ja tuotu sairaalaan. Arvatenkin hiin oli saanut 
vakavan langpttavataudin kohtauhpll, liiallispsti rasitpttuaan 
i tseii iin. 
Jonkun ajan kuluttua Suomen Pankin Piet.arin konttorin 
johtaja 
eiglick kirjoitti minulle, eikö vainajaa voitaisi siirtiia 



MUISTELMA TAxELl EUROPAEUKSESTA 


183 


isiinmaan multaan. Ryhdyin toimecn ja puuhasin kokoon pari 
sataa ruplaa. Samalla aikaa Neiglick ponnisteli, saadakseen 
Veniijiin viranomaisilta luvan ruumiin siirtiimiscen. Ja niin 
Taneli Europaeus palasi jiilleen Helsinkiin, jonka vanhassa 
kalmistossa hiinen tomunsa lepiiii ylioppilaitt p I1 pystyttiimiin 
muistokiven alla. 
Eriiiin suomalaisen kauppiaan asunnossa Pietarissa oli jon- 
kinlainen porraskiiytiiviin laajennus, josta Sipi oli erottanut 
suojusseiniillii itselleen pienen huonecn. Sieltii. löytyi siikki 
- muuten 100 ruplan hinnalla lunastettu --, joka sisiilsi hiinen 
kirjeitiiiin, kirjojaan ja muistiinpanojaan. 
p annoin sitten 
J. R. Aspelinin huostaan. 


Malli Ayriipiiii. 



MIKSI V AKHA RFKO KTOLEE. 


Vanha runo on aina viime aikoihin asti elinvoimaisena saily- 
nyt virolaisilla, karjalaisilla ja osaksi suomalaisillakin. Varsinaisia 
Kalevalan laulumaita ovat, kuten tietty, olleet vain Viro, Inkeri, 
Suomen Karjala, pohjois-Aunus ja Vienan laani. Tverin ja 
Novgorodin Karjala ja etela-Aunus sitavastoin on havaittu 
runoista melkein yhta köyhiksi kuin Liivi, Vatja ja Vepsa. 
Kaikilta itamerensuomalaisilta kansoilta on silti saatu sen ver- 
ran runokatkelmia, sananlaskuja ja arvoituksia, etta tiedetaan 
heidan osanneen kaytellii n. s. vanhaa suomalaista runomittaa. 
Jos hyvaksymme viimeksi E. N. Setalan lausuman mieli- 
piteen, etta »vanha suomalainen runomitta on yhteisen kanta- 
kielen ajalta, eildi. tiptystikaan runolllitta ole voinut syntya 
ilman runotuotteita», niin tutkijalle jaavat ratkaistaviksi kysy- 
mykset: Eikö liivilaisill
i., vatjalaisilla ja vepsaliiisilla ole 
koskaan ollutkaan sanottavasti runsaammin runoutta kuin 
lllita heilta on tavattu? Jos heilla, ennpmmin kuin keraajat 
vume vuosisadan keskivaiheilla niita ensimaisia kertoja 
tiedustclivat, oli runoja, niin mitka seikat olivat syyna niiden 
haviåmiseen ja rappeutumiseen? 
Jos nailla kansoilla on ollut. yhteisia runoperuja aina kanta- 
suomalaiselta ajalta asti, niin ei ole enaa toiveita saada selville, 
mita ail1f
ita ne ovat kasitelleet. Siinii suhteessa on aika lakais- 
SIIL kaikki j:iljt't umpeen. 



MIKSJ VANHA RPKO KCOLEE 


18;> 


:Mutta kysymykseen, miksi juuri niimii kolme sukulaiskansaa 
ovat aikaisemmin kuin muut hylanneet omakielisen runouden, 
voimme kylliikin saada todenniiköisiii sclityksiå. Yieliipii saatam- 
me niihin sovelluttaa samoja ilmiöitii, joiden olemme huoman- 
neet vaikuttavan vanhan runomahdin heikkenemiseen ja hii- 
viiimiseen muiden itiimerensuomalaisten kansojen keskuudessa. 
Mainitut sukukansat ovat ensinnakin jo monia vuosisatoja 
eliineet naapuriensa kulttuuripainostuksen alaisina. l\iiden 
kans
Jllistunto on heikl'ntynyt ja kielikin, kiiyttiiiikseni Ahlqvistin 
sanoja, »makaa kuolemai"illaan olpvana raatona». Kuinka niillii 
siis olisi sailynyt ja edelleen kehittynyt »kielen kukkw), runous. 
Liiviliiisistii kirjoittaa E. .N. Setiilii v. 1888: »Mitii tulee 
lauluihin, alkaa niiden aika jo olla lopussa. Liiviliiinen niiet aina 
huoliansa, ilojansa laulelee liitiksi. Melkeinpii vain kiitkyen 
iiiireRRii eniiii liiviliiistii laulua kuulee.» 
Vatjalaisista tiediimme, ettii he cnimmiikseen laulavat 
suomeksi ja veniijiiksi; vain hiiiirunoja ja kymmenkunta muuta 
runoa, osaksi kumminkin scllaiRia, joissa on omintakpisiakin 
piirteit.ii, on heiltii saatu vatjankielisessii asussa. -- Vepsi-iliiiset 
ovat niinikiiiin omaksuneet veniijiinkielisiii lauluja, niinkuin kie- 
likin on vahvasti veniijan sekaista, samaten Novgorodin ja 
Tverin karjalaiset. 
On siis todettavissa, ettii omakiPlinen runous on miltei koko- 
naan laannut, mutta Suomessa. Karjalassa, InkerisRii ja Virossa 
on kansanrunouden keriiiijii ja tutkija viime ja viela kuluvallakin 
vuosisadalla voinut tehdii havaintoja, mitenkii vanha rikas 
runous hiiviiiii.. 
iinpii seuduilta, jotka vielii Lönnrotin aikana 
olivat parhaita laulumaita, monet runolajit ovat niin jiiljettö- 
miin kadonneet, ettei muistet.a niitii koskaan osatunkaan. 
Samanlaiset ilmiöt kuin tiiiillii viime vuosisadalla saattoivat 
myöskin jo monia vuosisatoja sitten vaikuttaa toisilla alueilla. 



186 


V)i.INÖ SALMINEN 


Nykyinen runotutkimuksemme on piiiitynyt siihen tulok- 
seen, ettii liinsi-Suomessa ja Savossa on laulettu muinoin useita 
runoja, joita ei eniiii ole siiilynyt muualla kuin Karjalassa - vie- 
liipii, cttii ne ovat liinsi-Suomessa syntyneetkin. Ja niimii runot, 
f'tt'nkin ()epillis{
t, ovat jo vuosisatoja olleet liintisiltii alueilta 
kauonncina. 
Mitenkii siis on ajateltavissa tuo niin paljo,,1 varhaisempi 
unohtuminen liinsi- ja keski-Suomessa? 
Yhtcnii syyn ii pidetiiiin sit.ii, ettii liinsi-Suomi paljon aikai- 
semmin tuli kiiiinnetyksi kristinuskoon ja kosketuksiin liinsi- 
maisen sivist.yksen kanssa kuin Karjala. Ja tiettyiihiin on, ettii 
kristillinen kirkko vanhoja runojamme aina on pitiinyt paka- 
nallisena pahana, josta kansa on saatava luopumaan. Ylutta 
toiselta puolcn Viro taas on csimcrkkinii siitii, ettii siellii saman- 
aikaisesta kiiiinnytykscstii ja liinsimaisista kosketub.ista huo- 
limatta vanha runo meidiin piiiviimme asti on siiilynyt. 
TiillaiIlfm umpimiihkiiinen vertailu liinsi-Suomen ja Viron 
viilillii ei pirlá lJaikkaansa. Viron papisto ja saksalaiset virka- 
miehet olivat aivan toiscnlaisia sllht(
essaan kansaan kuin suo- 
malaiset. Suomen papit olivat jo katolisena aikana - usein 
piispoista alkapn - kansan keskuudesta nousseita michia, 
jotka olivat perehtyneet kansansa eliimiiiin ja kieleen. He 
saaUoivat. todf'lla myös vaikuttaa sen tapoihin ja uskomuk- 
sun. Toisin oli Virossa. Papit olivat vento vieraita kansalle. 
Harvoin tulivat he mihinkiiiin muihin kosketuksiin kansan 
kanssa kuin pyhinii kirkossa ja veronkannossa. Siitii ovat 
til'donannot yksimielisiii. Aina viime vuosisadalle saakka Sal- 
vat virolaiset eliia ja eliviit kylissiiiin henkisesti omaa elii- 
miiiinsa, ilman f'ttii saksalainen ylimystö viiiitti tahi ymmiirsi, 
mitii he lauloivat tahi uskoivat. 
Muutamissa runoissa siiilyneisUi si:ikcistá paiittiien liinsi- 



MIKSI VA
HA RPNO KUOLEE 


187 


Suomessakin muinoin laulettiin hiiiirunoja. On ymmiirrettii- 
vissii, miksi hiiiirunoi hiivisiviit kiiytiinnöstii liinsi-Suomesta, 
Savosta ja luterilaisesta Karjalasta. 
iitiihiin harjoiteltiin 
ja opittiin vain haiitilaisuuksia varten. Tiediimme Inkeristii, 
ettii missii luterilainen 
uomalainen pappi on ollut siksi liihei- 
sissa suhteissa seurakuntalaisiinsa, ettii hiinct on kutsuttu 
haihin morsiamen ja sulhasen kotiin, sicllii f'i ole uskallettu 
viettaii hiiitii vanhoin menoin eikii. sipllii ole laulettu hiii:irunoja. 
Spllaisissa h(
imoissa, suvuissa ja kylissii hiiviaa hiiiirunojl'I1 
laulamistaito. 
Niin on kiiynyt moniss<l kylissii. Kaikenlaisia taikoja ja 
pikkutemppuja voidaan kylliikin hiiissii edellecn harjoittaa, 
mutta hiiiirunot on kokona[11l unohdettu sen vuoksi, ettf'j niillii 
ole eniiii mitaiin kaytiintöii. 
iitii ei voilu, kuten taikuntta ja 
loitsuja, harjoittaa hiljaisum}pssa. Jos kuorot esiintyiviit, 
niin kyllii »kumu kujalle kuului;), herattiien krislillisissa pii- 
reisså pahennusta. Kukapa julkesi papin ja lukkarin kuullen 
panna toimeen pari piiiviikautta kestiiviin lauluniiytelmiin, 
jossa morsiamen ja sulhasen puolet laulavat pakanallisina pi- 
dettyjå runoja. 
Niinpii on Suomessa yhden ainoankin kyllin kansanomaisp.I1 
kirkkoherran aikana hiivinnyt hiiiirunojen laulutaito kaytiin- 
nöstii ja muistisla. SilHi jokainen varakas talo on tahtonut 
kutsua kirkkoherran hiiihin, mutta runojen sijasta on silloin 
kaytetty virsikirjaa. Niin ovat hiivinneet haiirunot lu terilai- 
sessa Inkerissii ja Karjalassa viime vuosis<lclalla ja niin ehkii 
on tapahtunut Savossakin jo vuosisatoja sitten. Niinkuin 
niiyttelijiit pian unohtavat vuoropuhelunsa, elleivat niiyttele, 
niin myöskin hiiiirunojen esilaulajat muutamassa vuosikymmc- 
ncssii unohtavat hi:iiirunot, jotka ovaj vuoro-osia lauluniiytel- 
massii. Olen tavannut naisia, jotka cnnen olivat olleet etevia 



188 


Yi\I:-JÖ SALMINEN 


esilaulajia hiiisSii, mutta kun pi eniiii moniin vuosikymmeniin 
oltu vietetty hiiitii vanhaan tapaan, olivat he unohtancet hiia- 
runot, vaikka muuten olivatkin runotaitoisia. 
Sitiivastoin loitsut siiilyiviil paljoa sitkeiimmin kuin muu 
runous. N iillii oli kiiytiinnöllinen tarkoitus cliimassii h uten 
taioillakin. .Mitå enf'mmiin papisto puhui niistii, sita enf'mmiin 
niihin uskottiin. 
 oitien vainot vaikuttivat kaikkialla noila- 
temppujen lcvenemiseen. Kun tuomarit ja yleensii kaikki 
sivistyncet henkilöt vielii 1700-1uvulla uskoivat loitsujen te- 
hoon, niin kansa tietysti niitii kiiytti saadaksecn niiden avulla 
taudit paranemaan ja aineellista etua. Loitsuja ei luettu eikii 
laulettu kuten runoja muidl'n kuullen. Ne opittiin salassa. 
Niitii kiiytettiin liinsim:-tiHsa yhtii hyvin kuin meilla, ja kirkko 
sekii tuomioistuimet antoivat niirlen leviiimiselle vain ylly- 
kettii liioittelemalla niiden syntistii tehoa. Niinpa onkin nii- 
den siiilyminen luterilaisessa Suomessa selitettiivissii. 
lnkerissii on ehkii parhaiten saattanut huomata, miten (
e- 
pillisct runot vaikenevat. Muistellaan, etta niitii muinoin mie- 
hetkin lauloivat. Kun runnnkeriiiijiit viime vuosisadan keski- 
vaiheilla aloittivat siellii keriiyksensii, tapasivat he enaii ani 
harvoja mieslaulajia. Vuosisadan lopulla tuskin eniiii oli ai- 
noatakaan miestii, joka todclla olisi harjoittanut runolaulua, 
mutta kyllii sellaisia, jotka nuorempina olivat laulaneet ja ali- 
tuisccn vieliikin kuulleet runoja ja olleet siiestajinii, joten he 
keriiåjiille saattoivat jonkun runon muistella. Ennen olivat 
myöskin nuoJ'('t Illiehet »liekulla» esilaulajina, mutta viime 
vuosikymmeuil1ii \Cam silloin, kun esitpttiin uudenaikaisia 
rp.kilauluja tahi wenniiiin virsiii)}. Toisin sanoen, vanha runo 
on lnkerissii joutumn niin ludpaan asemaan, ettei miesviiki 
Y iilitii sen opplrni
esta. 
Knn ticdustcle
 syyLii Hiihen, se1itetiian Hsem, ettii namii 



MIKSI VANHA RUKO KUOLEE 


189 


,)pitkiit virreb> ovat ikiiviii ja yksitoikkoisia. Halutaan »!ofki3l), 
mukavia siivelmiii ja »lusteja» sanoja. Miehet ovat yleensii 
kuijeskellt-,pt bwpunkipaikoissa, jopa sidlii pidempiaikaisesti 
oleskelleeikin työansioilla. Siellii korva on tottunut va!sscihin, 
masurkkoihin ja kapakkarallatuksiin. NIissii on kansaa koolla, 
siellii on jo useita vllosikymmeniii soinut hanuri, joka ei ole 
vanhan runolaulun ystiivii. Kun mies iltasella )liekulla) jos- 
kus on kaihomielisellii tuulella, silloin aloittaa hiin venaj iin- 
kielisen laulun, jossa kiisitelliiiin onnetonta rakkautta - sen- 
tapaisia tunnepurkauksia ei suomalaisissa vanhoissa runoissa 
yleensii ole, vieliipa lemmenlaulutkin ovat jol{sccnkin h3rvi- 


nmsIa. 
Huomaa, ettii miesten taiteellinen maku on uuden »kult- 
tuurim> vaikutuksesta alentunut. He eiviit eniiii ymmiirrii 
vanhan runon kauneuksia. HeillI' kelpaa mieluummin joko 
turmdtnnut ja arveluttavasisiiltöincn renkutus tahi imeliin 
kaihomielinen purkaus, jos tahtoo kiiyda hienotunteisesta 
Ja uudenaikaisesti »sivistyneestii). 
Uusilla runomitoilla lauletaan Inkerissa ja itii-Karjalassa 
aivan surkeita tekeleitii, niissii on piiiiasiana vain siivelmii. 
Ne ovat yleensii sitiipaitsi suomalaista, vaikkakin aivan tur- 
meltunutta lainatavaraa, joskus huonoja kiiiinnöksiii vcnii- 
j iistii. 
Tuosta Inkerin laulun huononemisesta kertoo jo Saxbiick 
keriiysmatkaltaan v. 1859: )Vanhemmat tiiallii muutamat 
kertoivat, jotta tilallii nyt lauleUaisiin enemmin kuin ennen, 
'mutta ennen olivatkin laulut paremmin miitityt ja selvemmiit. 
Nyt np, laulavat rallattavat mistii asiasta vaan tahtovat, il- 
man muuta miittimista kuin mitii laulaessa miittiviiL Sen- 
tiihdcnpii ne ovatkin emmmiit laulut joutavia lörpötyksiii 
vaan' . N iiin arvelivat ukot.» 



190 


VAINÖ SALMINEN 


Aivan jaljettömiin katoaa vanha runolaulu siellii, missii 
suomalaispt ovat vuosisatoja asuneet veniiliiisten naapuruk- 
sma. Vicla nopeammin - miespolven kahden aikana siella, 
missii veniilaisiii asuu huomattava miiiirii samassa kylassii. 
Olen monesti tchnyt sen havainnon, ettii jos vain muutama 
veniiliiinen saapuu suomalaisb'n joukkoon niiiden laulaessa, 
niin veniiliiiset saavat koko »rahvaam laulamaan veniijiiksi, 
vidiipa viiliin keskeyttiivat suomalaisen »pitkiin virrem, malt- 
tamatta elieH kuulla sitii loppuun saakka. Tietysti niiin venii- 
liiisten »virsi voittaw>, vaikka joku saattaa hicmclIl katke- 
rana hokea, kutcn soikkGiain('n laulaja: 


.>\ eis hitto venajan virren! 
Suomen laulu selkeampi, 
oma laulu oikeampi: 
oma laulu ottakaamme, 
oma laulu ja hyvtmenh> 


Tarkastaessa runoalueit<l huomaa, ettei venålåiseen asutuk- 
seen rajoittuvissa seuduissa ole siiilynyt vanhaa runoutta. On 
muodostunut aina Vicnanmen
stii Novgorodin kuvernement- 
tiin asti monien kymmenien kilometrien levyinen karjalainen 
vyöh
 ke, jossa vanhaa runoa ei tavata. lnkerissii on niien- 
niiisesti poikhuksia: sekaisin suomalais- ja venaliiiskyliii. 
Nl utta on oV'ttava huomioon, ettii v('niiliiiset usein on vasta 
sangen myöhaan siirretty pakkotoimin suomalaisten naapu- 
reiksi, ja taallii on niiitii kansoj a myöskin erottanut uskonto, 
joten naapurikyliit ovat kauan pysyneet toisilleen vieraina. 
. Poikkeukscna on Virossa Setunmaa. Sehiin on laulurikas, 
vaikkakin rajoittuu veniiliiiseen aluecseen. Mutta Setunmaalla 
kansalliset taval ja puvutkin ovat siiilyneet viela paremmin 
kuin Jnkcrissa, jotcn saattaa epiiillii, ulottuuko veniilainen 
vaikutus millaan muullakaan alalla kauas taaksepiiin ajassa. 



MIKSI VANHA RUNO KVOLEE 


191 


Toisin on saan:kkeiden, Lutsin, Kraasnan, Inkerin etelii- 
puoleUa asm
ien inkerikkojen, Novgorodin ja Tverin karja- 
laisten laita. SieUii ei sanottavasti tavata vanhaa runoutta, 
eipii edes karjalaisilla, vaikka niimii sinne ovat muuttaneet vasta 
1600-1uvulla. Heillii ei muutenkaan ole siiilynyt kansallisia 
peruja, rappeutunutta kieltii lukuunottamatta. 
Suonwlaisen runotaidon vireilliipysymiseen ja haviiimiseen 
vaikuttavat tietysti monet seikat, jotka on huomattu muillakin 
kansoilla aikoj en kuluessa. 
Kansanlauluista yleensii on tehty havaintoja, ettii ne par- 
haiten sailyviit ja alkuperiiisellii pohjallaan kehittyviitkin 
rauhallisissa seuduissa, eriimaissa ja vuoristoissa. Eristetyissii, 
suuren luonnon ympiiröimissii kylissii on syutynyt ja siiily- 
nyt syviillincn kansanrunous, ei markkinapaikoilla eika uuden- 
aikaisten virtausten tyyssijoilla. 
On viiitetty epiitodenniiköiseksi, cttii suomalaiset olisivat 
siiilyttaneet runoissa kajastuksia aina kantasuomalaisclta ajalta 
asti, ja huomautettu, ettei muidenkaan Europan kansojen 
muistin varassa pliinyt kan::;anrunous ole kovin vanhaa. Ar- 
vioivathan jotkut tutkijat Italian, Kataionian ja Ranskan 
canzonit, Espanj an romanssit, Bretagnen gwerzion'it, Eng- 
lannin baUadit j. n. e. varhaisintaan 14:nneUii vuosisadalla 
syntyneiksi. Saattaa hyvinkin pitiiii paikkansa, ettei noilla 
kansoilla sanottavasti olekaan vanhempia lauluperuja, mutta 
on otettava huomioon, (
ttii kaikki nuo fnaat ovat jo vuosi- 
tuhannen sitii ennen olleei kansainvaellusten fauhattomina 
temmellyskenttinii. Ellei n. s. homerista runoutta kreikkalai- 
sella alueella jo varhain olisi saatu muistiin merkit yksi, niin 
tuskinpa siitii kaikissa rauhattomissa vaiheissa olisi siiilynyt 
minkiiiinlaisia muistoj a nykyajalle asti. Kreikkalainen runous 
on niiltii ajoin taantunut siil1PU miiiirin, pttii. pllpi kirjallisia 



192 


VAIKÖ SALMINEN 


muistomerkkejå ulisi, tuskin kukaan uskoisi, eLLa n. ;
,700 
vuotta sitten kehityksessii oli piiiisty siksi korkealle. Eri ta- 
hoilta tulleet kulttuurivirtaukset ja levottomat olot vaimensi- 
vat muutamassa vuosisadassa koko tuon mahtavan runouden. 
Itiimerensuomalaisista kansoista on huomattava, etteiviit 
Vienan Karjalan eriimaat tiettiiviisti siitii asti, kun karjalaiset 
- viimeistiiiin 700-1uvuIla - asettuivat niihin eliimiiiin, olleet 
kansainvaellusten ja valtavain vieraiden kulttuurivirtausten 
alaisina, ja viihiinpii niitii kosketti veniiliiinen kirkkokaan. 
Siellii oli edellytyksiii runouden siiilymiselle. Samaa saattaa 
sanoa Virosta ja etenkin Setunmaasta ja lnkeristiikin aina 
1700-1uvulle saakka. Niissii kehkeytyi vuosituhannen kuluessa 
erikoinen runokulttuuri, niin korkea, ettii myöh('mpi kansan- 
laulu, etenkin vieraasta vaikutuksesta saatu, merkitsf'p. taan- 
tumusta ja rappeutumista. 
Ellei halki vuosisatojen periytynyttii runovnistoa ja runo- 
lahjoja olisi ollut, olisi psykologisesti mahdotonta selittiiii, 
miten vielii keskiajalla pystyttiin jalostetussa muodossa uu- 
desti runoilemaan sellaisiakin aiheita, jotka opittiin naapuri- 
kansoilta. Jollemme oleta itamerensuomalaisten varhemmin 
yleisesti harjoittaneen runolaulua, niin emme saata ymmiirtiiii, 
ettii. tuo taito olisi syntynyt, kuten on oletettu, germaanisesta 
vaikutuksesta. Olisivatko liinsisuomalaiset ja virolaiset myös- 
kin lyyrilliset runonsa ja rikkaan hiiiirunostonsa oppineet vie- 
railta? N ehiin lieneviit suureksi osaksi naisten sepittiimiii, 
cikii mitiiiin samanlaatuista runoutta tavata naapurikansoilla. 
Yhtii viihiin saattaa myöskiiiin aj atella, ettii kristinuskolla 
olisi osuutta tuossa runoudessa, sillii erikoista kirkollista vai- 
kutusta ei Iyyrillisissii runoissa ole toistaiseksi osoitettu. 
Vanhan suomalaisen runon haviamiseen vaikuttavat myös- 
kin sen muoto, esitystapa ja sisiiltö. Se on syntynyt toisenlaista 



MIKSI VANHA RUNO KUOLEE 


193 


kehityskantaa ja oloja varten. Sen luonnollisuus ja koruton 
jalomuotoisuus jiiiiv5.t nykyaikaisille ihmisille vieraiksi. 
Ulkonaiset syyt ovat lyhyesti lueteltuina: vieraiden kanso- 
jen ja kulttuurin painostus, kristillinen kirkko, uudenaikaiset 
tavat, menot, leikit ja tanssit, rauhattomat olot ja vilkas lii- 
kenne, uudenaikaiset soittoviilineet ja loppusoinnulliset lau- 
lut. Luku- ja kirjoitustaito ehk5. sittenkin kaikkialla nopeim- 
min hiivittiiii vanhan runon. Taioista ja uskomuksista ar- 
vellaan, ettii ne, vaikka muotoja muunnellen, periytyviit jopa 
halki vuosituhansien, mutta missii vanha runous kuolee, niiyt- 
tiiviit ne katoavan aivan jaljettömiin. 


Viiinö Salminen. 


Ralevalaseuran vuosikirja :2 - 1
 



PERA-POHJOLAN V ANHAKKANSAN SIUNAUKSIA 
JA RUKOUKSIA. 


Jyrisevilla lakisaarnoillaan sai Laestadius Lapin ja Perii- 
Pohjolan kristikansan kauhistumaan entistii eliimiiansa ja me- 
noansa. Mutta niin syviille oli esi-isiiin usko syöpynyt 
sydiinmaan rahvaaseen, ettei jyrisevinkiiiin huutavaniiiini 
eikii ankarinkaan parannussaarna saanut sitii kokonaan juuri- 
tetuksi. Eriimaan ukko saattoi isiensii polkua seuraten astuskella 
kiveliöön salaista palvoskiveiinsa kumartamaan. Vanha tie- 
Uijii teki tarpeen tullen taikatemppunsa ja luki loitsunsa, niin- 
kuin oli vanhemmiltaan oppinut. Ja vielii talon iiikiis muori 
luki entiset lukunsa karjaa laskiessaan ja toimitti monet menonsa 
sen menestykseksi. Eikii kadonnut usko hallioihinkaan, maa- 
hiaisiin, tonttuihin ja kalmanviikeen. 
Tapahtui, ettii hartaat uskovaiset monissa toimissaan 
seurasivat seka vanhaa isiensa uskoa ettii uutta kristillisen 
kirkon oppia, ja useat laikatoiminnat sekii loitsut muodostuivat 
omituisiksi sekoituksiksi molemmista opeista. Tiillaista )}lmh- 
den herran palvelemista>} esiintyy vieliikin perii-pohjolaisten 
siunauksissa ja rukouksissa. Niin saattoi vanha eriimies aset- 
tuessaan yönuotiolle pyytiiii sijaa maanhaltialta: 


,)Tahan mie nyt asetun! 
Saanko rauhallista yösijaa?'} 



PERA-POHJOLACII VANHANKAXSAK SIU:\fAPKSIA JA RUKOUKSB. 19
 


Ja hakattuaan nuotiopuun hiin puheli sille: 


,)PUU puhas, Jumalan luoma, 
ala piuku, alaka pauku, 
leha kuin leppa, 
hoha kuin honka, 
ole suloinen tultuani, 
niinkuin myös lahPltyani.,) 


Sen j
ilkeen ukko iski ja sytytti tulen ja sanoi: 


.),T epsus siunakhoon valkeaistani .,) 


Ja makuulle mennessaiin pyyteli metsiinkiivijii: 


»JVlaahiainen, maanalainen, 
maata pyyan maatakseni. 
ajakseni, en iakseni, 
.T eesuksen nimen kautta. 
Herra siunakhoon maat:J 
ja maahiaisen vuuettah) 


Kun eriimies uskoi niiin itsensii taivaanherran ja maanherran 
haltuun, sai han rauhassa nukkua. Eiviit hanHi hairinneet 
kiveliöiden ikivanhat kiertolaisetkaan, vanhojen lapini-iijip.n 
henget, joitten pororaidat toisinaan, kovasti riiikyvine kel- 
loineen ja kulkusineen, kulkivat pitkin öisiii eriimaita. 
Vanhaan niittysaunaan yöpyessaiin kulkija siunasi saunan- 
haltian ja itsensii sf'kii sanoi: 


I)Niittytupani haltia, mettankuning'as, 
anna minun tassa levata! 
Sina niittytupani hallia, 
en mina sinulle mithaan vahinkoa tehe.') 


Kotinsa ja ovensa muisti harras emiintii aina illalla siunaten 
sulkea. Ovea kiinni pannessaan han piirsi vasemmalla nimet- 
tömiilIii sormellaan ristin ovcen ja sanoi: 



196 


SAMULI PAULAHARJU 


»J-[erra siunakhoon minua ja minun oveapih} 


Samoin siunasi han akkunansa: 


)}llerra siunakhoon minua 
ja minun klasiani, 
ettei mithaan pahhaa 
minun klashiini ilmf'styh) 


Ja sitten maata mennessaan emant.ii. vasemmalla nimettö- 
maIlaan risti vuoteensa ja siunasi: 


»J ccsus siunakhoon minun vnotheeni, 
ettei paase paholaiset 
eika pahansuovath) 


Vielapa muisti: 


)}J ees us tule illalla 
maata panettamhaan 
ja aamuna ylös herattamhatm! 
Jeesus seiso seinilla, 
ole oven vartijana, 
ettei vahingon enkelit 
miWian kan lilta sisrtlle pa:isish} 


Taikka: 


»Pyha Henki pyssyni, 
Maria miekkani, 
pyha risti rinnalleni, 
pyha risti paani pa!il1e 
kahalheita kaataan, 
vastuksia voittaan. 
Pyhimmaisia ristin, 
amen nukkumhaan, 
levolle laskemhaan. 
Ota lykös taivhaaseen, 
silla sinun on valtakunta, 
voima ja kunnia iankaikkisesti, amenh) 


Pienen lapsensa aiti siunasi vuoteeseen, kun ensin oli makuu- 
tilan »ristinyt». Samalla han saneli: 



PERA-POHJOLAN VANHA,,"<KANSAN SIUNAUKSIA JA RUKOUKSIA 197 


I>Herra siunakhoon sinua 
ja sinun vuojettasi! 
Riisu kengat. ja vaatheesi 
ja mene niin alasti sankhyyn! 
Tiija, saat autuuenhamheen, 
koska taivhaan k,mnialla puetethaan.') 


TiHlainen iltasiunaus on larpedlincn, silla saattaa tapahtua 
ikavyyUii, jos sattuu sen unohtamaan. Niin kavi Tornakan 
muorille Turtolassa: ei kerran muistanutlman siunata oveansa, 
ja heti yöllii tuli kaiirm(' kurkistamaan mökin ovesta. Se oli 
Suutarin akka, jolla oli niin slluri viha, f'ttii hiin saattoi paneutua 
paholaisen elukan haamuun jcl niin tulla kristittyii ihmista 
peloittplemaan. Ja Tornakan muorill Uiytyi liihteii keskellii 
yötii kiiarmettii vastaan sotimaan. Oven raosta hiin sitii syl- 
kiiisi vihaisesti manaten: I)Mene k<:'inoosih) Ja vielii seuraa- 
vana piiiviinii piti muorin kierUiå rautakangella koko mökki- 
vainionsa. Sillii kiiiirme, vaikka sen haamussa olisi ihmisen 
vihakin, ei piiiise matelemacll1 raurlanjiiljen ylitse. 
Vettii ja valkf'aa oli myös aina siunaten kasiteltiivii. Ko- 
ti tulelIe oli omistettu sanat: 


I}Jeesus siunakhoon vaIkeaistanj 
ja niita kipenia, 
jokk' on katolle menneet., 
ettei minun huonheelleni 
mithMn vahinkoa t.uIis!,) 


Taikka: 


,)Jeesus siunakhoon! 
Pysy pesassa, aIáka melW uIu., 
sopimattomalla tavalla!» 


.Ja jarvelle aikoessaan lausui vanha l\luonion ukko: 


,)J eeSUS siunakhoun! 
Susi matkan leikakhooIl, 
karhu kuorman kantakh.wn!,) 



h}ti 


SAMULI PAUL\HARJU 


Ei saanut koskaan kersklll'm lahteii vesille, jos tahtoi viilt- 
t)ii r:mnettomuuksilta. Olivat nået kerrankin Muonion miehet 
koskea Iaskiessaan kf'huneet: 


,}Jos ei menna paallisin puolin, 
niin menhaan alaisin puolinb) 


Ja ,)alaisin puoliIlI) olivat menneetkin: venhe oli kaatunut Ja 
kaikki michet hukkuneet. 
Niinkuin vettii ja tulta oli maatakill pyhan
 kohdeltava. 
Ei saanut sitii pahasti pidella, ei tarpeettomasti pieksiia eika 
kaivella. Siitii vanha muoniolaisemiintii ama lapsiaankin 
J,ielteli: 


I}Ei saa maanaitia 
niin pahoin raajiab} 
" I 
Ja kun tuli hyva vuosi, muistutti hiin lapsiaan: 


,}Nain maanaiti meita rakastaa! 
OIettako nyt maanaitiIIe kiitolliset?,} 


Kun ,}ma}}), maan tuottama paha ruobrlnnnainen, tarttui 
ihoon, parannettiin sitii maalla paineIlen ja sanottiin: 


,}Maa isa, maa aitio 
ala vihaa lastas! 
Ota omas, veja vihash} 


Taikka: 


,}.Maa puhas, Jumalan luon.a, 
ala lastas piIIaah) 


Taikka: 


,)Maa kaunis,.1 l'csuk,.,,,n iiiti. 
ala vihhaa lastas! 
Maasta met olemma. 
Jeesus Ristus viimeisena pilivana 
meijiit ylös nostakhoon h} 



PERA-POHJOLAN VAXHAl,KANSAX SIUNAUKSIA JA RrKOUKSIA 19!) 


Hartaasti ryhtyi kylviijiikin toimeensa. Valkoiseen puettuna 
.a
t.eli talonemiintii - Tornionlaaksossa oli relloIl 
iement.iimi- 
nen talon emiinniin taikka vanhan muorin tehtiiviinii - touko- 
pellollensa vakka kainalossaan. ja hanesta tuntui )>niinkuin 
olisi vakka henkeii antanut». Ensi kourallista heittaessiiiin 
hiin sanoi: »J eesus siunakhoonh) 
Hiin viskasi cnsimiiiset kourantiiydct ristiin Ja lausui: 


,}.Ja niita barapaLin le
ken 
tuloksia t.oivottelen.') 


Jotkut vielii viiansivM niiverillii peltoon reián ja panivat sii- 
hen siemenia hiirille, etteiviit ne pellon viljaan koskisi. Silloin 
menestyi touko hyviisti, toisilla ihmisillii varsinkin. Sillii toisilla 
on »kiienalm) parempi ja paljon siunaavampi kuin toisilla. 
Viljaa leikkaamaan ruvetcssaan lausui leikkuumies: 


,}J eesu
 siunaklwon! 
Vihhaa olkia aHika minun kasiii.ni!>} 


Ukkonen oli pelott.ava Herran voima, joka nousi jiingiistii 
ja taas iski alas pchmeiiiin maahan. Spn liihestyessii rukoili 
vanhakansa : 


,)Ruottista kun tulet, 
sina pak,)tm pliman sarpaja, 
koska perasi ropisee, 
vic vetesi Venajalle, 
Karjalalle kuljettrle, 
siella vetta enampi tarvithaan, 
jossa lapsd kahthcen kel't.haan kastethaan!>} 


Mutta kun ukkonen kiivi liihelle ja rupesi kovin ankarasti 
jyImiiamåiin ja leimauttclemaan nuoliansa, sanottiin: 


'JO, Jeesus rakas, 
siunaa ja varjele Il1ciU siipei<; alle!>} 



200 


SAMULI PAULAHARJU 


Silloin ei Herran voima satuttanut ihmistii. MutLa mustalle 
koiralle sekii teriiaseelle se oli kova ja iikiiinen. Siksi koira aina 
ukkosen paukatessa juoksikin piiloon, mutta ihminen, jolla oli 
jiirki, ei saanut Jumalan kiiden alta piiloutua puun alle eika 
huoneeseenkaan. 
Siunaten hoiteli emiintii. karjaansakin. .Joka ilf.a hiin risti 


navetan oven ja sanoi: 


)}Jeesus siunakhoon navetan ja lehmarukat! 
Maatkaa lp.\'os!'a ja rallhassab} 


Keviiiillii lehmiii ulos laskiessaan hiin kiersi tulisoihdulla 
navetan ja koko kartanon, antoi suoloja karjankellosta joka 
lehmiille ja sanOI: 


»Seurakkaa kellokasta 
niinkuin Neittyt Maaria .Jeesustab) 


Karjansa kadehtij alle hiin lausui: 


»J eesus siunakhoon! 
Noki noijan sieraimhiin 
ja karsta kathpen silmhaanb) 


Taikka: 


»J eesus siunakhol>n! 
';;ulla ei ole kumminkhaan 
minun karjhaani mithaan ossaab) 


Poikinutta lehmiiii emii.nt.ii ruokki yhdeksiillii silakalIa 
ja jauhojuomalla, korventeli sen karvoja kolmeen kertaan 5-pii- 
reisellii tulisoihdulla, teki ristejii ja sanoi: »J eesus siunakhoon!» 
Sitten hiin asetti kaksi tulipiiretUi »looriIl» viereen pystyyn 
palamaan ja kolme viskasi ikkunasta ulos, lukien: 


»Siin' on onnenrenkhaal!p 
ja katheensilmille 
ja maahiaisellp!» 



PERA-POHJOLAN VANHANKA:'-ISAN SIUNAUKSIA JA RUKOUKSIA 201 


Taikka veUiisi han kolme kertaa jokaisesta lp,hman nisasta 
maitoa maahan ja lausui: 
)}Osa maahan maahiaistpn, 
mulle osa ajakseni, 
iakseni en tahokkaanh} 


Painajaiselt<t han v<trjeli karjaansa, ripustamalla pare- 
ristin ja virsikirjan lelulen navetan kattoon lehman kohdalle ja 
siunaten lehman kolme kertaa: 


»Herra siunakhoon minun lehmani, 
ettei pahahenki, painajainen, 
paina minun Jehmaanih) 


.\lulta jos r:mannan kirnussa oli »korUo), jonkun pahansuo- 
van )1anemana, ettei kirnuus tullut voille, vaikka kuinka ko- 
vasti ja kauan olisi )huisuuttanub>, niin han pani kirnuun nelja 
f'uolakirppua ja sanoi joka kirpulle: 


,}Kortto pois 
ja .1 umalan siunaus ruoaksih) 


Silloin kirnuus selkeni ja tuli pian voille. 
Pikku lapsukainpnkin, maailmaan vasta tullut, otettiin 
siunaten vastaan. Hopeaa vuoltiin pesuveteen ja tervaristi 
tehtiin astianpohjaan, jossa lasta pestiin. Ja sitten siunattiin: 


)J eesus siunakhoon sinua, aili 
joka olet lapsen synnyttanyt, 
ja sinua, lapsi, 
joka olet W.han maailmhaan synt
 nyth) 


l\latkamieskin varustaut.ui taipaleelle ja sulki kotinsa oven 
siunaten. .J 08 matkalla satuttiin tuomaan vainajaa vastaan, 
lausui bán: 


)}J eesus siunakhoon minua! 
II yvat tulijat tulkhoon, 
pahat tiplle vaipukhooth> 
Samuli PaulahaJ'ju. 



MEST ARILA TJLAJ AT. 


Richard \Vagnerin musiihkidraamallisten tyyliuudistusten 
piitevyydesta ja kantavuudesta on alunpitiien ja yhii tiihiinkin 
asti oltu eri mieltii. \Iit.a jyrkimmin ovat vastakkaiset kat- 
santo kannat tahiin nii.hden törmfumeet yhteen. Tunnolli- 
suuteen ja tasapuolisuuteen pyrkiviiHe tutkimukselle alkaa 
kuitenkin kiiydii selvaksi, ettei hysymys ole ratkaistavissa yh- 
tenii kokonaisuutena, vaan on sen ainekset eriteItavii. ryhmiin, 
jotka vaativat kukin omalaatuista suhtautumista. 
Ensiksi erottautllvat ne tyyliainekset, jotka epiiiimattö- 
masti ovat saavuttaneet yleisen hyvaksymiseu, niin pttii ne 
nykyisessii oopperatuotannossa esiintyviit itsestaan selvinii. 
oleellisina taiteellisina vaatimuksina. Niihin kuuluu periaate 
oopperan sanojen runollisesta arvosta ja toiminnan draamalli- 
sesta eheydestii sekii musiikin sopeutumisesta draamallisen 
kehityksen vaatimuksiin. Tiiman aikaansaannoksell teknillisista 
viilineistii ovat \Vagnerin, ellei juuri keksimat, niin ainakill 
tietoisesti kehittelemat )johtoaiheeb> (Leitmotive) pii.asseet joten- 
kin yleiseen, joskaan eivat aivan yksinvaltaiseen kaytiintöön. 
Toiseen ryhmiiiin laskemme ne Wagnerin teosten ominai- 
suudet, joiden jiiljittely ei ole ottanut onnistuakseen ja joita 
siis on pidettii.vii yksilöllisina f'.rikoisuuksina, jopa puutteelli- 
suuksina tai erheina. Niitii on epailemattii hanen (mimmisså 
myöhemmissii teoksissaan ilmenevii. yksinlaulun (monorlian) 



MEST ARILAULAJ A T 


203 


ja sen resitatiivisen rakennemuodon liikakiiyttö. Se tosin 
johtuu mitii luonnollisimmin hiinen kiiyttiimiensii taruaiheitten 
laadusta, mutta vaikutus on ilmeisesti eepillinen eikii draa- 
mallisesti tehoava. On ihmeteltiivii neron valtavuutta, joka 
tiista huolimatta on luonut tiiyttii mielenkiintoa ylliipitiivia 
t.eoksia; mutta se ei muuta tosiasiaa, ettii sellainen tyyli aines 
itsessiian pikemmin estiia kuin edistiiii vaikutusta eika siis 
yoi jiiadii tulevaisuutta hedclmöittiiviiksi voitoksi. 
Vihdoin on mainittava kolmantena ryhmiin
i Wagnerin 
bHilvutuksista ne, jotka eiviit vielii ole piia"'::>t'd ylpiseen tietoi- 
suuteen ja joiden merkitys senvuoksi kuuluu vasta tulevai- 
suuteen. Eipii edes Wagner itsekiiiin niiy olleen niista tietoinen, 
koska han laajassa kirjallisessa tuotannossaan ei kertaakaan 
niistii mainitse, vaikka siihen monasti olisi ollut tilaisuutta kiisi- 
tpltiivan aihf'en yhtcydessii ja vaikka han toisinaan aivan liihelta 
niitii hipaisef)kin. Tarkoit.an h
inen siiveldraamojcnsa sinfoni- 
sen yleisrakcnteen rytmilli::;iii ja tonaalisia suhteita, joista kay 
ilmi, ettii \Vagncr, aste asteelLa kohoten, }>Lohcngrimissaan 
saavutti eheimmiin tuloksensa (kukin naytös ;1- tahi 4-osainf'n 
yhteniiinen sinfonia, koko teos sopusuhtainen sinfoniasarja), 
mutta sittemmin, kiisittamiittömistå tai ainakin selvittiimattö- 
lUista syistii, l'iiiist,i tiiman saaYlltuksf
ns:J Laas höllentymiiiin. 
Hiinen myÖhemmistii teoksistaan kuitenkin juuri }>Mestari- 
laulajab> jiillcen lahenee tiita entista rakenteellista ihannetta, 
jopa siinii ilmenee mita mielenkiintoisimpia uusiakin ihanteeseen 
liittyviii lisiipiirteitii. Epiiilemiitta tamii seikka on osaltaan 
aiheuttanut, ettii l>l\Iestarilaulajab>, I>Lohengrimin ja }>Tann- 
hiiusen>in ohella, on tullut yleisimmin suosituksi \"agnerin kol(fI 
tuotannosta. Tietenkaan ei yleisö havaitse teosten rakennesuh- 
teita jarkiperiiisesti, yhta vahan kuin e",im. mahtavien kirk- 
kojen tai palatsien, mutta niiden vaistomainen vaikutus on silti 



204 


II l\IARI K
OH" 


'ehdotcm. Pidamme varmana, ettii nousevalle siiveltajiipolvelle 
on oleva mitii suurimmassa miiariissii hyödykastii perehtyii 
n
jihin viimemainittllihin \Vagnerin saavutuksiin ja saada niistii 
viriketta omien draamallisten luomllstensa siivplJystekniikkaan. 


Niin eri lailla kuin siis on Wagnerin tyyliuudistuksia arvioitu 
ja niiden eri ryhmiii. myös arvioitava, on kuitenkin hiinen teok- 
sillaan s a k sai a i s k a n salI i s i n a muistomerkkeina yk- 
simielisesti tunnustettu merkityksensii.. \1uinaissaksalaisesta 
kansanrunoudesta hiin otti aiheei .)
ibelungin sormus»-tetra- 
logiaansa. »Lohengriu» ja »Parsifah> ovat. pcraisin Saksan keski- 
aikaisesta ritarirunoudesta. »Tristan ja Isolde» taas on alkuaan 
ke1ttilainen tarina, mutta sitii.kin ovat saksalaiset kertoma- 
runoilijat. kiisitelleeL. MuUa sitapaitsi on VFagner kahteen 
teokseensa valinnut ailwpkscpu itse entisten <1ikojen runo- 
laulajat. »TannhauseJ'» esittaa 13. vuosisadan ritarilaulajia 
(Minnesanger), »l\1est.arilaulajiss3» taas f'siintyval heidiin myö- 
hemmat porvarilliset seuraajansa ja perintönsii vaalijat. Kmn- 
paisessakin teoksessa on 1 a u 1 u k i 1 P a i 1 u II a keskeinen 
asema, kuten oli niissa kuvailtujen runolanlajain kiiytiinnössa- 
kino Edellisen traagillisuus on jiilkimiiisf'ssii. vaihtunut huu- 
moriksi, mutta tama erot.us ei estii. molf'mpia pohjautumasta 
yhteiseen ylevaiin uskonnollisperaiseen aatteellisuuteen. 
Historiallisesti »Ineslari»-laulu esiintyykin »minne»-laulun 
suoranaisena jatkona. Ritarirunoudcn kukoistusta kesti 2 
vuosisataa (1100 -1300); senjiilkePll runoudenharrastus pii.ii.- 
asiassa siirtyi kaupunkien vaurastuvaan pnrv<1e1stooll, kuten 
sivistysriennoi ylcensakin. Yksityisina poikkeubina tava- 
taan runoilevia ritareita viela edelleen tiillii.kin ajalla, jot.en 
Wagnerin teoksessa piiahenkilöllii esiintyvii nuol'i aatelinen 
laulaja \Valtl'r von Stolzing taysin todenmukaisesti SOVP!tUll 



MESTARILAULAJAf 


20;') 


16. vuosisadan tapahtumiin. Harrastuksen historiallincn yh- 
tenaisyys ilmenee jo siinii, etta ritarilaulajatkin jo nimittivat 
itseaan »mestareiksi», toisaalta taas siinakin, dtii porvarilliset 
mcstarilaulajat juontivat alkulJeriinsa muinaisesta ritarilau- 
lusta, laskien Rp.n kuulut nimei oman taiteensa p.dustajiksi. 
Jopa uskottiin taydellii todella runopukuista t.arinaa, jonka 
mukaan laulurunous olisi saanut alkunsa keisari Otto I:n ajalla 
eliineista 12 suuresta mestarista. Kun heidan taitoaaIl epaiJ- 
tiin taikuudeksi, pit.i heidan v. 9G2 Pavi3ssa antaa siita nayt.e 
keisarin ja paavin edpssa, sCJadp,n Uiyden hyviiksymisf'n tai- 
teelleen seka kultaiRen kruunun kiertopalkinnoksi. N aihin 
mp,stareihin kuuluviksi mainittiin esim. Walter von der V ogeJ- 
weide (13. \'uosis.) ynn
i muita aivan eri aikoina elaneita 
runoilijoita. 
Tosiasiallisesti yhteinen piirre oli ritariHisilla ja purvarilli- 
silla laulajilla siinii, p,tta heidan taiteensa f'i levinnyt kirjalli- 
sina tuotteina, vaan vaati elavaa f'siUamista sanoin ja siivelin. 
Jopa oli, kirjapainotaidon keksinnön jalkeen, kiellettyii. piUis- 
taa mcstarilauluiksi palkittuja runoja painettuina julkisuuteen. 
Suositut runoilijat (kuten Hans Sachs) kuitenkin kip.rsivat 
taman saannöksen muuttamalla runoelmasta jonkin kohrlan. 


lVIestarilaulun kehityskulussa on havaittavana kaksi ku- 
koistuskautta, ensin 15. vuosisadalla, jolloin sen etevin edus- 
taja oli 1\i1ichel Böhm (eli Behaim, 1416- -74), paikasta toiseen 
kiertelevii seikkailija, sekii sitten taas 16. vuosisadalla, kf's- 
keisimpana niirnbergilainen suutarimestari Hans Sachs (1494 - 
1576). Viililla oli rappeutumisen aikoja, samoin myös 1600- 
luvusta liihtien, huolimatta innokasten ja koulusivistystakin 
saanp,itten runoudenharrastajain ponnistuksista. Yleensakin 
oli mestarirunous parhaimmillaankin vailla ritarirunoudell 



206 


II_MARI KROHN 


vi:ilitöntii innoitusta. 
Iutta sen tarkeiina ansioJluolena oli 
saksalaisen kirjakielen ja runomuodon vaaliminen; siina ilme- 
nevii turhantarkkuus taas on saks'alaisen tunnollisuuden ylei- 
sesti mainittu nurjapuoli. Ylipiiansa onkin myönnettavii, 
ettii mestarilaulajien kehittelemat runoilusaannökset ovat jiir- 
keviii ja kehittymiittömiilla sivistystasolla valttamattii mieleen 
pantavia, esim. ne, jotka 
ohdistuvat sanojen katkontaan tai 
loppusointujen puhtauteen. Tarkoituksenmukaista oli myös 
kieltiiii kasittelemiistii aiheita, jotka olivat omansa heriittii.- 
miiiin uskonnollista tai siveellistii pahennusta taikka haasta- 
maan riitaa. Silti oli siiadyllinen leikinlasku sallitLua; mutta 
piiapaino pantiin raamatullisiin tai historiallisiin aiheisiin. Var- 
sinaisten, lyyrillisten tai eepillisten mestarilaulujen ohella har- 
rastettiin myös draamallista runoutta ja pantiin toimeen jul- 
kisiakin niiytantöjii. 
Luonteenomaisin erikoispiirre oli mestarilaulajien ammatilli- 
nen jiirjestiiytyminen. Tosin jo eraistii ritarilaulajistakin mai- 
nitaan (esim. Frauenlobista), ettii he kokosivat oppilaita ympa- 
rilleen, johtaen siten muodostamiaan )}laulukouluj3l} (Singschule). 
Mutta virallinen ja yleinen jarjestaytyminen seurasi vasta 
porvarillisten mestarien aikana. Niinpa keisari Maximilian I 
nimenomaan uudisti jo Kaarle IV:n vahvistamat saiinnökset, 
jotka muodostuivat muitten kaupunkilais-ammattikuntien mu- 
kaisesti. Niinpii esim. laulajien arvojarjestys alkoi »oppilaast3l}, 
ja edeten asteettain )}harrastajam (eli )}lauluveikom, Scll1llfreund), 
»laulajam ja )}runoilijam arvojen kautta paatyi )}mestarim 
kunnianimeen. Mestarilta vaadittiin kyky luoda uusi laulu. 
jonka runomitta ja siivelma itseniiisesti erosi f'ntisista mestari- 
lauluiksi hyviiksytyistii. Runoilijan tarvitsi vain sepittaa uudet 
sanat entiseen mittaan ja siivelmiiiin, laulajan tuli ulkomuistista 
esittiiii muutamia mestarilauluja (4 tai 5. ei mitenkaiill kaikkia, 



MESTARILAULAJAT 


207 


kutcn \Vagneril1 oopperassa uskotellaan), harrastajan piti tuntea 
l'unonsiiiinnöt, )}tabulatuuri)}, ja oppilas sai tietenkin opetella 
alusta asti. 
Uusi arvoaste oli aina hankittava )}kokeilla» (Freiung) koko 
laulajakunnan lasniiollen. Mutta sitiipaitsi pantiin toim(
en 
)}kilpailuja)} (Singschule), joihin yleisökin sai tulla piiasy- 
maksusta ja joissa parhaista mestarilauluista jaettiin kaksi 
kiertopalkintoa: hopeiset vitjat ja silkkinen kukkakiehkura. 
Kokeet ja kilpailut pidettiin kirkossa, josta joku eteisosa ver- 
hoilla erotettiin tiitii varten. Kilpailun jiilkeen oli ravintolassa 
)}jiilkipidob> (Zeche), jossa laulettiin seka yhteislauluja (l-iiiini- 
sesti) ettii vuorottelevia yksinlauluja; kompalaulujakin sallit.- 
tiin, kun vain ne eiviit olleet arsyttaviiii laatua. 
Kokeissa ja kilpailuissa oli tiirkea tehtiivii )>arvostelijoilla)} 
(eli )}merkkareilla)}, Merker). Niitii oli tavallisimmin neljii, ver- 
hon takana pöydiin iiaressii istumassa. Yksi luki raamattua, jos 
laulettava runo oli hengellinen, ja vertasi sen yhtapitiiviiisyyttii; 
toinen tarkkasi tabulatuuria ja merkitsi virheet liidulla taululle; 
kolmas pani muistiin loppusoinnut sekii niistii ilmeneviin 
siikeistörakenteen, ja neljiis seurasi laulun siivelkulkua, pitaen 
huolen siitii, ettei saanut, siiiinnön mukaan, useampia kuin 4 
periikkiiistii saveltii olla minkiiiin entisen mestarilaulun mukaista. 
Kaikkiaan suvaittiin kokeissa tehtavan 7 virhetta; jos niita osui 
sen yli, sai kokelas reput. Paitsi merkkareita, seurasivat muut- 
kin mestarit tarkasti esitysten siierakennetta, laskien sormillaan 
kuhunkin siikeeseen kuuluvien tavujen lukumaaran ja vertaillen 
niiden keskiniiistii vastaavaisuutta. Viihcmpitaitoiset saivat 
tyytyii virheitten laskemiseen, jotka kiivivat ilmi, kun merk- 
kari liidulla raapi tauluaan. Kerrotaan keisari Maximilian I:n 
Niirnbergissii olleen liisnii mestarilaulajain kilpailussa, mutta 
lahteneen kesken pois ikiivystyneena. 



208 


ILMARI KROH1\ 


Siikeistörakenne oli mestarilauluissa paapiirteiltaiin tar- 
koin miiiiriitty; siikeitten lukumaaraan ja pituuteen niihden se 
oli vapaa, tietenkin yleisten jarjellisten suhteiden puitteissa. 
Myös sakeistöjen lukumiiiira oli runoilijan vapaassa vallassa, 
kun vain kaikki sakeistöt olivat mitaltaan ja siiwlmaltaan yhta- 
liiiset. Mutta siikeistön tuli aina jakautua 3 taitteeseen, joista 
kaksi ensimiiistii (> Stollem) olivat yhtaliiiset sekii mitallisesti 
ettii siivelellisesti, ja kolmas (»Abgesang») oli niista eriava; siina ei 
saanut edes olla samoja loppusointuja kuin edellisissa taiu'eissa, 
paitsi jos jokaiseen kuului joku pariton sae (csirn. paiitökseksi), 
jolloin ne tehtiin keskenaan l0l'pusoinnullisiksi. Tamanlainpn 
3-taitteisuus, jossa yhdenmukaista taiteparia kolmantena seu- 
rasi onialaatuinen lisiitaite (a a b eli: a:/ Ib), oli jo muinaiskreik- 
kalaisessa laulurunoudessa kiiytiinnössa; esirn. Pindarokseu lyy- 
rilliset kuorolaulut olivat rakenteeltaan kaikki tata lajia (stroo- 
fee, antistroofee, epodos). lVfnniaissa koraalcissamme tapaamme 
sitii myös, joskin enimmakseen varsin suppeissa puitteissa 
(esim. n:ot 8, 44, 51, 56, 65, 94, 99 y. m.). l\1estarilaulajien siivel- 
mia tarkastettaessa voidaan kuitenkin monissa tapauksissa 
havaita, etta lisiitaitteesta- vain alkuosa on siivelman puolesta 
uusi (joskus vain 1 tahi 2 saettii), ja sita seuraa piiiitaitteen 
tarkka kertaus. Silloin sakeistön rakenne onkin nykyaikaisen 
yleisen n. s. kehysmuotoisen sikerman kal
ainen, jossa piiiitait- 
teen ja sen kertauksen lomaan sijoittuu siitii eriava valitaite 
(a b a)j rakenteen yleisluonnetta ei muuta sekaan, etta paiitaite 
eusimmiiltii jo heti kertautuu ennen valitaitetta (a:/! b a) tai ctta 
valitaitteen jiilkeen vain loppupuoli piiiitaitetta kertautuu 
tahi muutcn joku muunnos kerratessa ilmaantuu. Alkeellisin 
ilmaus tata rakennelajia sisiiltaa vain l-siikeisen viilitaitteen, ja 
se nakyy olleen keskiajalla yleisemmin suosittukin; csimerkkeinii 
mainitsemme Praetoriuksen sovittaman joululaulun: »On ruu- 


. 
. 



1 


l\1ESfARII AFLAJAT 


209 


su puhjennunna» (Suomen N uOI'ison Laulukirja 5. p. n:o 39) seka 
keskiaikaisesta Suomessa kaytetystii koululaulukokoelmasta 
(Piae Cantiones) opetuslaulun: »Oi kuinka elon aamm (lnsignis 
est figura, Suom. Nuor. LallI. n:o 60). 
aytteeksi liitamme 
tahiin Hans Sachsin laajasta (4,270 runua kiisittiiviista) mes- 
tarilaulutuotannosta hengellisen ylistys laulun, jonka siivelmiin 
nimena on »hopeinen nuotti» (Silberweise). Sachsin tekemiii 
mt
8tarisiivelmia on siiilynyt vain 13, joten han siis sepitti 
enimmiit runonsa lauleUaviksi samoin s
ivelin, joko naiden 
tahi toist.en siiveltamiiin mukaisesti. 


Die Silberweise. 


Hans Sarhs, 1513. 

 --....... .....------.... 


 -- - -0 j--=-
- 
.-J _ - - -0--':-- 


__ -= - - 
I:.
-=- -====--- -6'----==1:= t:- -=== --
- --L ===-_::_::==-' -d---= 
1."Stollen: Sai - - - - - - - - ve, ich griiss' dich scho - ne, 
2. Stollen: AI - - - - - - - - Jer Barrn - he r - zig - - kei - te, 


F- 
 - ------------------
 
E == ==_.o ===-----________---=---====_-==--=====----====
==_--=== 
___e_--e -.c. =--=e- '
-o_____ =-=--
-==--=-_===e:== 
-,=1. - _ 
Rex Chri - ste in dern Thro - ne Der du 
Arn Hei-Iand man dich seih - te (
sieht); An un- 


E 
 -----.=:-_ - 

 -- _ _n__ - __i:H 
E -----1 = 1--- -1------1--- .c.-------=-.---:9J 
------
---f_-f_- - __-.0 0 "" _- 
tra - gest die Kro - ne, Mi - - se - !'i - cor - di - - ae. 

ern letz - ten Zei - te Un!' hilf - lich bei ge - - stph'. 


A bgesang: 

II ----------------------- 
- .----------
--------- 
!.-==-
--===----=- --
 _0--.::.._0- 0 0-_0------=-_0- 
--- -- --- e- ---0--0-- ----- ___
_ 
- -- - 
Vi - tae dul - ce - do bist fiirwahr Des Le - bens U - re-sprung, 



 e -0--_ 
=-
9 
 
 - -
o 
 -


 
Et spes nostra, wann an dIr gar Leigt (= liegt.) all' uns - re Hoffnung. 
Kalevalaseuran vuosikirja 2 - i 4 



210 


ILMARI KROHN 



 j '"" __- OJ_ -0 
 -
_- 
-= OJ _
 0 _
_ -_ -
== 
- 
SaI - ve, Chri - ste, wir grus - sen dieh, Ein Herr, Him-meI und 



 ------------------------- 
- -=e--o--====-o -- -=--o
--
 ,- c::...-: ---== =-== 
f -----------------£>.----c--_--- 
f ------------__ _ _1 _ 1-- 
Er - de - rieh (= reieh), Gar hoeh in Hie - rar - - - - ehei - e. 


E j 
 = __o
-- _ -=- - - '
=1 
, _ -- - _ 
E -__ --_ - £>.-_--'--.-0-_'--- __-0- 
-1='. _ _ 
Ad te, Chri - ste, gar frei e. CIa - ma - mus, 

 
 
- - --- -- -=- - -0--=;::-?;I - _- 

 ==
 
 --.;:y--=-C:!
-l: ==I== --=-- ___o-_--
____ 

 
1=1 
wir stets sehrel- e: lIi!f uns aus aI - Iem vVeh! 


Paataite. 


Hans Sachsin »hopeinen nuotti». 
Kirjoittajan rytmittama, soinnllttama ja suomentama. 


- -.... ...----- 
4 I ---__ 4 I--
 
1 
 
 
-3- -!- 
 
 "-
 =i= 1 i j 
 
 =;. J f : - 


 b 

 
 
-=12--8--.-- - ö- 
 - # -f .- - .-
I h- t t1-- ---,-- 
--j-
 F-- 
- 
 ,- -I='"
 "'-...;;.,+--1-- 
'-- --- 
1. Ter ve, oi ku - nin - kaam- 
2. Kaik - kein tuot ar - mah - duk- 
,-- --- I ' /'>. I 
-----. -.-. ...' , /'> 
,.. 
 /'> #1 . 
 1. 
. = 
 .. . 

-;- J2--3-
----4I -- 1 = 
 :
 l ; 
.- - 1 
-.,- -1:: I S 
=:t - I l - =1 

-J2=--8- i -=:tJ= 
 =--
 I::===I ::I=-=: ==-----== ===
 ---==--.:1 
'-- ---- 


--....,..,- -.............-- 
4 I 4 
I 
 


d
 · 
 I 

 
--- f 
., 
 
-fJ
__
 
--"-f' -.-.- ___-t

-..!. ._L.__._ -.-. f r -:-
 
L- 
 I L- L- '--1 r
 
 t ' V L- 


me, sa Kristus, vaI - ti - - aam - me! Sun voi - mastas me 
sen ja varman pe - las - - tuk - sen. HeI- teis - ta ah-dis- 
J ! . 1 .t
 . /'> /'> :11';.t 
':)-;- /2 - ; =
 
 -=f' 

- l 
 =
- .- I 

 l 
.- =- 
 .- g - =I:=t= 
 
-11 n--- -
 t;I --.- -r---- .-- -e- __ _ 
---J'--_ --- - 
:;r - 1-- 
-
- - --- 



MESTARILAULAJAT 


211 


--- - ___ 1:0 
;; r",:,-- --, 
1 
 t/2===I : 3 
 j=== 
.- :-
 1 
 =--"" l :t'I --' I -I= { __....- - ==--=; 
"'-/2-.- e-"1 -- .- --+-' .--+--j -F.-- --+-'-"1-"1 :- 
=--- "'=:T 
 ---= -.
 =-=- -. - f- . -=- . _
 --!=-= =. ==-------== 
j,I 
 
 --- 
. 
 
I I ------
 
saarn - me ar - - mon ja au - tuu - den. 
tuk - sen suo toi - vo tai - vai - nen! 

 I 
 
.J." ____ '" 1 
 '" 1 
 l' 
- " -- -., -- I '... · l' --- b . . 



 L,-
l
 -= = --
 . _
r: -;'
 1 G 
--:= t {
 _f;S- 
 "1
 
-/?-- --=1__ 

._f i -17 --_l_l____ 


2:0 Valitaite 


--- 
'
 P'

1- ' 
i tf--
 qt F rI

ft tee ] 
-----"
 I 
 I ______ 
 
3. Sa kai-ken luo-ctun au - vok - kuus ja al- ku- 


----....,1' l' I l' l' l' 
 
 I 1"- 
---"'- -.,,- -.--:- I 
-- "-- j 
 
 --1- --t--- .-
.- .- 
 
-"'-"'/- - - - _1It_O- _ _ _ ___
- _. 
_ 
 _ __ 
1/ 
J;;;/2--h--- - 1 =J::-tJ= :t ' -100' -
-.- _ 1 --;- 1 -.- --- h 
 -1It - .-- 
-v 1-0-"'--/11 - ---- - 
-- 
 -. - -._ -....- -t-.- h- 
-10<--\.1- -- --- -
 -t;.- I 
 t;.-- -+-- ...-- 


--- --... 
r 
 L j== 
 -:::; -- - 
 
-- --= 5---==--_ 1 
_ ) =---=- 
 q ::j=- I =:t'I===fI4 
. h - .-1-. -....-:- -. -"1-.... --1- -ro. -::J-:t! _=1_ 1-. .-'-= =._!j . _ 
-J.£
.,. - 
 ---f-!--I--f-! _ ._._ . _., _.::::::;: 
_ _ _. _ 
-. - 
- 

 
 -
--,.-
 
r-- C '''-C- -- - t;-
 
1..- 
, l:ih - de oot, ja ai - nut toi-von loh- tui - SIlU
; sua 
I l' l' 
 
 - l' I
I"- l' 
· · -J

 tti ..1. . 1'.. flJ!! l' ..!!. ., 1 
/ ipf2 -=- _3-"
 I =.-
S / 
 
r/ll- 
 r;::
I$ T 

 k_t _
T%
1 
-=--=J2=
--==- I =r--=-=
==-=- : ====:I-:j::::=..... 1 
:--_ J-=- I =!::
---=-_ 

 =:::::-. --- 
11@j -h_-J- .... t --;-.... 
 --I- -....-.... 5---f
 I -1--
 -1-.... 
I.i'_.._ -+-' --+- 
 -+-' --1 =1. --+-'--+-' --1 ---.- . - -. J .---+-'3 
II 
 
/2 : -=s:- -j - 

 
 . ,,,


"1- 
= 
 
:: 

=f E
 
-= G
J 
} rnaail-rnat yuot- ta - kuot! Ter- veh- dys I'ie-muin soi _ ko- 
I l' I ,_ 
r i l' t"""1 l' 1----------.. l' .. --- 1'. t' 1IJ ' /'1 
--. . #
 
 J!!
-! =-- t 
; _ 1 - 1 !j -
- -

! 
----.!! 1 -= 
J!!- J 
A
-h- 
--
-- .. -. r= -=h -'" -----.... i +--.... . -,. 
7- r l.i'--tii--.,. --0- 
- =...-- / - -- -+--- t:-
 
-9 12 =tJ ==tJ =---==--
 === ======= ===-
 ==--==- 
_ 



212 


ILMARI KROHN 


----::-... ---- =--- -- 
j 
 ...-_I ....- 
 --.... --f'\-- 5 -- 
J --;- --f'\ t ---1- f'o. J -I---': 
 
 ---f'\! 
1"- .-,; _ 
 -- _ ___ _II --F -11I-- -,;- ;--,;- 

Jz=- -:':.- =- 
 _ :..-..
- 
_ 
o-=- -- 
- 


 
-"=- =-- -=--=--= == 
- ,II
 =1: -r-.:-- -rqi-
 =F pr 
 .... " -c 
 
 
- -- 
- 
- .... 
hon maa, tai - "as su1 - 1e suo - tu on, oi 


1-------.. J"I 1"1 I J"I.. ... ,.... /"1 I I r-. 
... · ,,_
 " · - 1'" I J --" ___ 
I 
-
=--t':::-= f =E=
 = 1 : ?-- -- 
---- J 
-II 
!= I -- -=
- II____ I .!
 
 II. -+ 
=- I 
- h- -- --
 - -1--- 10'- -I-- ::r fI- "-h-I -f- -fI - -- 
--1"-- -- --- -- -t;;- --r---Io'- T 
 
 


1
 -/2-4-
 I'L
- I -
 I - - 
 
-- 
 -,.,- 
 -- 
t:; 12 _- - -Ii l .-
- -----,- "'-..-'" .- ---+--'-- l 
1'- 11- --- - -11- -111'1.- . - --+' ,--+'- - .-, . - 
- - - -II -- -.,. -11-- -.- - 11- - II - II -- II Il- 
o -F-t;r --.--" --- - --- - -- -fl- -II - 11- -II -- - 
 
. kor - kein 1t101
ta - - - - r
t IE! Si
 l
UUJl
S, 
t
! _ _ 
.- -
- - 
 f- n - 


 I 
 f ;- l' --J -
 1_ _.--:_ _ 


 Ir=ft 
 f II
 --= _ I 


 _ =s S= I -=+ 
I
_._ _.__ ] 
1- --12---tl F t;r-,--- =I--' 
 --- ___f-- - t:;t- -_J 


Kertaustaite 
----.... 
 --..... 
i::
 !2J2m =1. 1 
-=-
- 
 
 
 -
 
3 


__

 -I 
i
- ]= 


 4 

-i --- -"'-'1 - ': _
__Q"_
_:J_I_r
j___ 
\".:: 
,__
 L ;=Fr : T
 
 

ri-
 
-4L- 1 _ -p--c- 
- ---
 L-__:J__3__ 


...--- --.... 
4 1-:- rit. - - - - - - - rall. - - r.\ 

 ;::Jz -.-----.+-j -=- I --=1=---=--- 
 - . - -
 : -- ---==---= =-===-
 - 
p-...-- -11- 
 ---
==:::j -.--=1,..=::=1- -=1---- 
-1£- "-11- 1+:;' 11-- 
 - -- -II ---.-11 - 
II--_ 
-
 - ft/"-I- "I
 - -
.
tli _.!.
,,-...-
 - -'ii"
- 
- 
 _II 
al - - hois - ta mur - - hcit - - tenI 

 ,----1 r'1!'1 
 
 I 
. _ .1. . . ! 
 .. II . 
-.----II-"-r -II---t;i- F=-a--- - II - - ----.--11-- 
- --1=--- 
.
12 
-=:"1Lf= I 
-- - E::4 G;f--
- 

t ----- - -- , 
\.:.1 



MESTARILAULAJ AT 


213 


Kehysmuotoinen siikeistörakenne eI kuitenkaan esnnny 
tietoisena aineksena mestarilaulajien siivelmii- ja runousjiir- 
jestelmiissii, vaan niissii on aina puhe vain piiiitaitteesLa kerta- 
uksineen (Stollen, Gegenstollen) sekii niihin yhtenii kokonai- 
suutena liiUyviistii lisiitaitteesta (Abges
mg). Tiimiinmukaisesti 
on myös \Vagner oopperassaan asiaa kiisitellyt; ja kuska tiil11ii 
rakenne sellaisenansa on j iiiinyt nykyaikaiselle taiteelle ver- 
rattain oudoksi, on vYagner siitii saanut teokselleen omintakei- 
sp-sti ja tUUl'ppsti vaikuttavan muoto aineksen, jota hiin onkin 
siinii kiiyttiinyt runsaasti ja monipuolisesti. 
»Mestarilaulajiem 1. niiytöksessii on jo Pogner-mestarin pu- 
heen alkuosa runoiltu sen kaltaiseksi ajanmukaiseksi siikeis- 
töksi; 7-siikeistii piiiitaitetta ja sen samanmi
taista kertaust:1 
seuraa 10-siikeinen lisiitaite (J almari Finnen suomennos, ss. 
22--2.'3) : 


Stollen. 


Ge{{enstollen. 


Un elOssa kaunis juhannus, 
se huomenna jo koittaa: 
maan peittaa kukkain kauneus 
ja nuorten leiskuu innostus, 
kun huHut tanssiin soittaa, 
nyt riemu huolet voitt:Ja 
ja rinmm tayttiiá ripffic)stu" 


Myös laulukoulu kuurista 
kay jiilleen ulkosalle, 
se soitellep ja laulellen 
jo ripnUia juhlakentalhm, 
ja slellii jubbvalle 
tiia koulu rahvah alh) 
tuo !au!'ln suloa<Jrtehen. 


Abgesan!J. 


On suureen laulukilvan ta;
n Soi taivas mull" rikkautta; 
ain' tuotu palkinnoita kun kukin antaa parhaansa, 
ja Imuvan alkaa mainitaan niin .kysyin itseltani, 
myös lahjaa, \.oittajoita mik' on mnn tehtavani, 
jos toimin parhain pam; 
mao paatin, kuulkaa, nain: 


Siivellyksessiiiin vVagner ei kuitenkaan ole aIvan tarkasti 
noudattanut tamiin runonsa rakennp-t.ta, sillii kertautuessaan 



2H 


ILMARI KROHN 


piiataite esiintyy ikiiiinkuin vapaasti mukaeltuna. :\ilutta \Valter 
Stolzingin vastaukset kokeillepiiiisyii valmistaviin kysymyksiin 
vastaavat jo tiiydeIleen mestarilaulurakentf'f'n "\ arttimuksia 
(main. suomennos, ss. 27, :2b, 2\J). Samoin on myös hanen 
koplaulunsa laita, vaikka piiiitaitteen laaja mittayuus sekii ennen 
sen kf'r!-'cl LIsta lomaan pistetyt, virheitii raapustelevan merk- 
karin iirhcnteleviit, ylimiiiiriiiset viilisiikeet saattavat mestari- 
kunnan ymmiille, niin eUii he julisi <'Ivat kokeet epaonnistuneiksi, 
malttamaUa edes kuunnellakaan lisiitaitetta, jonka \Yalter 
kuitenkin, ::-Iachsin kehottamana, uljaasti laulaa loppuun, 
nousten laulutuolillf' seisomaan keskcllii. yleista hiiliniiii (main. 
suonwnnos, ss. 31, 32, 37). 
Luonnt,llisesti vallit.:,;pe sama rakenne myös Bcckmesserin 
serenaadissa, 2. niiytöksessii., seka 3:nnessa, \Valterin unelma- 
laul
lssa ja molempien lopullisessa kilpalaulussa. Sitiivastoin on 
yksinkertaisempi muoto teoksen kansanomaisemmilla laulpl- 
milla, .joita myös esiintyy useammanlaisia: alkukoraali, oppipoi- 
kain kompalaulut, Sachsin suutarilaulu, yövartian iltahuudot, 
Davidin sanaslltkauslaulu (Spruch) sekii suutarien, vaatturien 
ja leipurien ammatilliset juhlalaulut. 
Mutta kaikkein merkillisimmin tuntuu mestaritaiteen eri- 
koisrakenteen vaikutus oopperan kokonaispiirteissii, kun nimit- 
tiiin 1. ja 2. niiytö
 sisalteellisissii paapiirteissaiin vastaavat 
toisiaan, ikiiiinkuin j åttimittaiset »Stollem ja »Gegenstollem 
(tosin vailla siivelellistii vastinpisuutta), joita sitten seuraa 3. 
niiytöksenii »Abgesang»;. ja siiniikin edellinen kuvaelma vastaa 
lisiitaitteen viiliainesta, loppukuvaelman taas kohotessa hui- 
pennetun kertauksen \
aikuttavuuteen. Luettelcmme lopuksi 
1. ja 2. niiytöksen toisiaan vastaavat kohtaukset (Curt Mey, 
Der MeiHtergesang in Geschichte und Kunst): 



215 


1.: 


MESTARILA ULAJAT 


2.: 


1) Koraali, ynna rakastavaisten, 
Walterin ja Evan, lahentyminen, 
2) Walterin kysymyksen vastaus: 
mestarilaulajan arvo ehtona Evan 
voittamiseen, 
3) Sachs puoltaa neidon valintava- 
pautta, 
4) Walter saapuu kokeisiin, 


5) Walterin koelaulu, 
6) Beckmesser merkkarina, liidul1a 
raapien, 
7) Mestarien kii"ta ja yleinen halina, 


8) Sachs yksin, tuumien maailman 
nurjuutta. 


'1) Oppipoikain kompalaulu, ynna Da- 
vidin ja Magdalenan lahentely, 
2) POg'nerin selvitys Evalle: on jou- 
tuva palkitun laulajan morsiameksi, 


3\ Eva hakee Sachsilta apua ahdin- 
koonsa, 
4) Walter kuohuksissaan kokeitten no- 
lauksesta, 
5) Beckmesserin serenaadi, 
6) Sachs merkkarina, kenkia naulaten, 


7) BecRmesserin seikasauna ynna ylei- 
nen tappelu, 
8) Yö vahti yksin, vaalien hyvia tapoja. 


Ilmari Krohn. 



NIBELUNGENLAULTT JA BAKSALAIXE
 KAUXO- 
KIRJ ALLIRUUR. 


Mita Kalevala on :-;uom,'n, H.olandin laulu H.anskan, sita 
on 
ibelungenlaulu ::-;aksan kansalk: sen kansalliseepos. 
Taru Sigfridistii ja Ki}wlungeista, joka on :\"ibdungell- 
laulun pohjana, on jo varhain - nahtavasti noin 6. vuosi- 
sadalla - kiteytynyt lopullisepn muotoonsa frankkilais- 
heimojen keskuudessa pohjois-Saksan alueella. Tama taru- 
sikerma on osittain kansan mielikuvituksen luoma, osittain 
6(' kuvastaa historiallisia tapahtumia. Tarut vaelsivat syntyma- 
seuduiltaan pohjoiscsta etclii-Saksaan, muuttuen useissa koh- 
din sisiillöltiiiin ja saaden uusia lisiipiirteitii. Vasta 13. vuosi- 
sadan alussa sai Nibelung('nlaulu kaakkois-Saksassa sen lo- 
pullisen muotonsa, jossa se on tullut Saksan kansallisrunoel- 
maksi. Vaikka tiedf'miPlwt ovat uuttt'rasti ponnistelleet löy- 
tiiiikseen 
ibelung('nlaulun runoilij an, on hiin j iiiinyt .i iilki- 
maailmalle tuntemattomaksi. 
Nibelungcnlaulun sisiillys on piiiipiirteissiian seuraava: 
Nuori Kriemhild-neito varttui veljiensa Guntherin, Ger- 
notin ja Gisclherin kanssa iiitinsii Ute-kuningattarcn hovissa 
\V ormsin kaupungissa. I{prran hiin niiki outoa unta: hiin oli 
kauan kasvattavinaan ja vaalivinaan kaunista haukkaa, mutta 
kaksi kotkaa syöksyi sen kimppuun ja repi sen palasiksi hii- 
nen niihtensa. Kun Kriemhild kertoi unen iiirlillpen, splitti 



NIBELVNGENLAULU JA SAKSALAINEN KAU"OKIRJALLlSUUS 217 


Uimii hiinelle, ettii haukka oli jalo rit.ari, jonka han jumalan 
toivoo tyttiirf'lleen siiilyttiiviin. Mutta kaino neito ei halua 
kuulla puhuttavankaan ritareista ja rakkaudesta. 
Alankomaissa, Xantenissa eli Sigfrid, kuningas Sigmundin 
ja Sigelinden poika, joka oli laajalti kuuluisa mainioista uro- 
töistiiiin. Kerran paiitti Sigfrirlliihtp.ii kauas maailmallc hankki- 
maan maailman kauneinta naista vaimokseen. Niinpii saapuu 
hiin t.iilla rcLkelliiiin W ormsin kaupunkiin ja pyytaa Kriem- 
hildiii omakseen. Hiinen pyyntöönsii suostutaan, mutta cn- 
sin tulee hiinen suorittaa muutamia hiinelle miiiiriittyjii koe- 
tehtiiviii. 
iiistii on vaikein Brunhilden hankkiminen Gunt.he- 
rille vaimoksi. Brunhildc-kuningat.ar on piiiittiinyt ruveta vain 
sen miehen omaksi, joka kykenee hiinet voimaIlmittelyssii voit- 
tamaan. Sigfrid suorittaa Uimånkin työn, valloittaen naky- 
miittömiiksi tekpviin viitan suoj assa Brunhilden Guntherille 
ja saa lupauksen mukaisesti Kriemhildin vaimokseen. 
Sigfrid vit
 kauniin vaimonsa kotiinsa Alankomaihin, missii 
he victtiiviit kolmetoista ol1neUiHta vuotta. ::VI utta silloin peit- 
tyy heidiin kirkas taivaansa synkkiin pilviin. Brunhilde ja 
Kriemhild joutuvat sanakiistaan, ja vihan vallassa ilmoitt.aa 
Kriemhild Brunhildelle, ettei Gunther, vaan iliinen miehensii 
Sigfrid on Brunhilden voittanut. Brunhilde ci tiitii loukkausta 
voi unohtaa. Hiin paattiiii, ettii Sigfridin on kuoltava. Yali- 
kappaleeksecn valitsee hiin uskollisen vasallinsa Hagenin. 
Tiimii tiiyttiiii empimattii kuningattarensa kiiskyn. Metsiistys- 
retkellii hiin takaapiiin surmaa Sig-fridin, kun tiimii kumar- 
tuu juomaan. 
Kun Kriemhild niikee miehensii ruumnn, selviiiii hiinelle 
kaikki. Hagcnil1 tuntec hiin heti murhaajaksi. Ja hiin piiiit- 
tiiii kostaa julmasti. }Ionta vuotta tOhtii vieriihtiiii, ennen- 
kuin hiinelle tarjoutuu tiihán tilaisuus. h un hUlmien kuu- 



218 


EMIL ÖHMAN}.J 


luisa kuningas Etzd (= Attila) kosii Kriemhildiii, suostuu 
hiin rupeamaan mahtavan kunink
Jan vaimoksi vain toivossa, 
ettii hiinen avullaan voisi kostaa Hagenille. Etzel-kuninkaan 
vaimona kutsuu Kriemhild veljensii seurueinepn vierailulle 
hunnien hoviin. Hagen varoittaa herraansa mpnemiistii, mutta 
kun Gunther varoituksista huolimatta piiiittiiii noudattaa 
kutsua, spuraa hiill pelotta herraansa, vaikka aavistaakin, 
ettii he liihteviii viimeisdle matkallpen. Hagcnin aavisLus 
kiiykin toteen. Kriemhild yllyttiiii hunnit Gunth(
rin rnil'sten 
kimppuun ja niin syntyy valtava taistelu, jota molemmin 
puolin kiiydiiiin mitii suurimmalla pelottomuudella ja jul- 
muudella. Lopulta Gunther ja koko hiinen seuruepnsa kaa- 
tuyat taiHtelussa ylivoimaa vastaan, lukuunottamatta Hagenia, 
joka jiia vangiksi. Krip,mhilrl vaatii hiint.ii ilmaiRPmaan, mihin 
Sigfridin aikoinaan valloittama Nibelungien tarunomaincll 
aarre on kiitkettynii, ja kun Hagen jyrkiisti kieltiiytyy ilmai- 
semasta sitii hiinelle, lyö Kriemhild Sigfridin miekalla hiinen 
piiiinsii poikki. Suuttuneena siitii, ettii niin kuulu sankari 
kaatuu naisen kiidestii, surmaa muuan Kriemhildin omista 
miehistii hiinet. Niin piiiittyy kuulujen sankarien eliimii, ja 
kaikki ihmiset jiiiiviit suuren surun valtaan. 
iiill vaihtele- 
vat kohtalot, ja niiin seuraa iloa ja loistoa aina suru ja kiirsi- 
mys - tahiin mietelmiiiin piiattyy jylhiin suurenmoincn laulu. 
Nibelungen-runoelma kuvastaa Saksan muinaisia oloja, sil- 
loista maailmankatsomusta ja ajatustapoja. Se seikka, ettii 
se on syntynyt vahitellen eikii yhdpllii kertaa, ilmenee sel- 
viisti myös sen kokoonpanossa. Rinnakkain p,siintyviit muinais- 
germaaninen maailmankatsomus ja myöhemmiit ritariajan 
ihanteet sekii pakanuus ja kristinusko. Valtavat intohimot 
panevat ihmiset toimimaan, sankariluonteet törmiiiiviit lep- 
pymiittömina ja pelottomina vihollisina vastakkain. Mutta 



NIBELUNGENLAULU JA SAKSALAINEN KAUNOKIRJAILISrUS 219 


ylinna on uskollisuuden, ehdottoman uskollisuuden kiisky, 
uskollisuuden herraa, uskollisuurlen ystiiviiii, uskollisuuden 
puolisoa kohtaan. Yksikiiiin Nibelungenlaulun sankariluon- 
teista ei hetkeksikiiiin unohda tiitii kiiskyii, vaan on valmis 
varma tuho ja kuolemakin silmiensii edessii empimiittii sitii 
noudattamaan. 
l'Iibelungenlaulun vaikutus saksalaiseen kirjallisuutpen on 
ollut sangen voimakas, eikii ihme, sillii onhan sen aihe valta- 
vimpia, mit.ii kirjallisuudenhistoria tuntee, ja ruumiillistutta- 
vathan sen sankarit ominaisuuksia, joita Saksan kansa kautta 
aikojen on kunnioittanut suurimpinaan: uskollisuutta ja ur- 
hoollisuutta. Kuten kaikki, mikii todella on suurta ja elinvoi- 
maista, ei Nibdungenlaulukaan koskaan kuule, vaan on siIlI' 
suotu hedelmöittiimisf'n ihmeellinen lahja. 
Nibelungenlaulun ja samaan sikemliiiin kuuluvien laulu- 
jen ja tarujen jiiljet Saksan kirjallisuudessa ovat siksi lukui- 
sat, ettii on tyydyttiivii pysiihtymiiiin vain huomattavimpiin 
nii stii. 
Kansan suussa ovat Nibdung(m-aiheisf't runot lakkaamatta 
eliineet, ja varsin laajalti ovat levinneet etenkin Sigfridiii ka- 
sitteleviit romanssit. Samoin esiintyy myös myöhemmassii 
VarSIIlaISeSSa kaunokirjallisuudessa (esim. Uhlandilla) Nibe- 
lungen-aiheisia romansseja. 
Varsinaisessa kaunokirjallisuudessa tapaamme jo Hans 
Sachsilla Nibelun
ren-aiheisen niiytdmiin »Der hilmen Seu- 
fried» (v. 1557). Sachsin Sigfrid ei kohoa liiheskiiiin samalle 
tasolle kuin eepoksen. Han on vain kuriton nuorukainen, 
jolla on yliluonnollinen ruumiillinen voima; hiin ei ole muinais- 
saksalain{
n sankari, vaan porvarillisen 16. vuosisadan lapsi. 
- Sitten saamml'kin HiirLyii ajassa verrattain pitkiille eteen- 
piiin, ennenkuin tapaammf' mitiiiin huomattavampia 
ibelun- 



220 


EMIL ÖHMANN 


gen-aihcisia kaunokirjallisia tuotteita. V. 1808 ilmestyi Fouque'n 
niiytelmii »Der Held des l\ordens» (Pohjan sankari), joka Imi- 
tenkin on vailla alkupcriiistii voimaa ja joka on tyypillinen 
silloin muodissa olleen romanttisen sankarinaytelmiin edus- 
taja. 19. vuosisadan keskiyaiheilla syntyi useitakin Nibplungen- 
aiheisia niiyb'lmiii, mutta niiden taitcellinen arvo on suhteel- 
lisen pieni. Tuntuvasti yli niiiden kohoaa Geibclin draama 
»Brunhilde» (v. 1857), jonka påahcnkilöt eiviit kuitenkaan ole 
tarpeeksi cliiviii eiviitkii suuria. 
Saksan kirjallisuuden Nibelungcnlaulun pohjalla synty- 
neistii luomista oyat muita påiitiinsii pitemmiit Hebbclin dra- 
JIlaattinen trilogia »Die Nibclungem (Nibelungit, v. 1862) ja 
\Vagncrin ncliosaincn mUHiikkidraama »Der Ring des 
ibehm- 
gem (Nibelungin sormus). 
Hebbelin valtava Nibclungen-trilogia syntyi vuosim lR55 
ja 1862 valillii. Sen toiminta, joka jakautuu kolmeen osaan 
()}Der gehörnte Siegfried)}, )}Sicgfrieds Tod)} ja )}Kriemhilds 
RadlP»), liittyy varsin liiheiscsti vanhaan eepokseen. Sen joh- 
tavana ajatukscna on taistelu kristillisen ja pakanallisen maail- 
mankatsomuksen viilillii; edellinen voittaa yksilön itsekkiiat 
pyy teet, jiilkimiiinen piiiistiia intohimot vapaasti valloill..en. 
Missiiiin pi tamii aatteellinen sisiillys piiiise heikentiimiian ai- 
heen ja henkilöiden alkuperiiistii voimaa. Toiminta virt.aa 
vuolaasti kohti lopullista piiiimiiiiriiansii, vanhan eppoksen 
henkilökuvaus esiintYJ sy' ennettynii ja kaiken taustana on 
ylevii ja kirkastettu kristillint>n maailmankasitys. Taitavalla 
kiidcllii on Hebbel poistanut vanhan eepokscn t
lJiij()hdollmu- 
kaisuudet ja tasoittanut sen epiitasaisuudeL. Hebbclin kiisit- 
tely on suurenmoisin, mikii on tullut vanhan eepoksen osaksi. 
ToiHin kuin Hebbel, joka kauttaaltaan pysytteli realisti- 
sella pohjalla, pani \Vagnp1' draamassaan tarunomaiset juma- 



NIBELUNGENLAULU JA SAKSALAI);EX KAUNOKIRJALLISUUS 221 


luudet liikkedle. Ensimaisen osan ()}Das Rheingold)}) samoin- 
kuin toisen ()}Die \ValkOre)}) ja kolmannen ()}Siegfried)}) sisal- 
lys ei perustu Nibelungcnlauluun, vaan vanhoihin taruihin, 
jotka ovat sailynect pohjoisgermaanisissa saduissa. Naissa osissa 
esiintyvat toimivina gcmlaanien vanhat jumalat, joista Sieg- 
fried ja Briinhilde polw'utuvat; ncljas osa ()}Göttcrdammerung)}) 
seuraa paaasiassa Nibclungenlaulua. Siegfried on saanut 
Briinhilden omakscen, mutta juotuaan unijuomaa unoht.acl 
han Briinhilden ja rakastuu Gudruneen (= Kricmhild), jonka 
han saa omakspen valloitettu aan Briinhilden Guntherille. 
Briinhilde kostaa julmasti Siegfriedille, jonka han sunnauttaa 
Hagenilla. Gurlrunp itkee Siegfriedin kuolemaa. Kun sanka- 
rin ruumis poltetaan roviolla, ratsastaa BrOnhilde liekkicn kcs- 
kdle rakastettunsa luo. Silloin nousee Rein-virta yli ayrait- 
tensa, sen ryöpyt peittavat liekit, ja Reinin tyttaret ottavat 
jalleen takaisin Briinhilden sormesta RC'inin kullasta tehdyn 
taikasormuksen. Samassa hetkessa syttyy jumalif'n asuma 
Walhalla ilmiliekkiin ja jumalien valta loppuu. 
\Vagncrin musiikkidraama ci kokoonpanoltaan olc lahcs- 
kaan yhta kiintea ja ehea kuin Hebbelin tril()gia. Toista- 
kymmenta vuotta kypsyttcli Wagner draamaansa, eika tii- 
man ajan pituus ole ollut haitallisesti vaikuttamatta sen ehey- 
tePll. Usein )}Der Ring des 
ibelungcIll> ei olf' muuta kuin sarja 
kuvauksia, jotka eivat, tarpeeksi kiinteasti liity toisiinsa. Mutta 
yksityisten kuvausten yoima ja musiikin tenho panee helposti 
unohtamaan kaikki puuttpct. Esim. Sieg-friedin sankariaihl' 
kuuluu epailematta sUllrenmoisimpaan, mita vanhan tarun 
pohjalla on syntynyt. 
Kaikissa Nibelungen-aiheisissa naytelmissa on havaitta- 
vissa muutamia IH-
ikkouksia, jotka johtuvat ylivoimaisesta 
tphtavasta: rakentaa draama ('epillisluontoisen aiheen poh- 



222 


EMIl. ÖHMANN 


jalle. Parhaimmat Sibelungf'n-draamat ovaL kuitenkin voit- 
t.aneet tiimiin vaikeuden. 
J orclanin eepillinen runoelma »Dil' 
ibelunge)} (Nibdungit, 
v. 1869) ei Illuodostaan huolimatta likimainkaan kohoa van- 
han eepoksen t.asallc. Scn paatosta ei olc kannattamassa 
t.odellinen nmoilijahenki, ja sen kuivakiskoinen monisanaisuus 
vaikuttaa lukijaan viisyttiiviisti. - Samaa on sanottava Karl 
Bleibtreu'n romaclllista )}Der 
ibelungen Nob (Nibelungien 
hiita) , joka ilmestyi v. lR84. 
Myöskin kuvaamat.ait.eisiin on I\iLelungen-aillP \'aikuttanut 
hedclmöittiivasti. Tunnetuimmat. ovat ehka Schnorr von Carols- 
fcld'in v. 1834 valmistuncet Nibclungen-freskot }li.inchenin 
kuninkaalliscssa linnassa. - Mielenkiintoista on todeta, eLLa 
Wagnerin teostt'n ilnlPstyttyii miltei kaikki N ibel ungcn-aiheiset 
luomat kuvaamataiteidcn alalla ovat saaneet niistii innoituk- 
sensa civiitkii eniiii suoranaisesti vanhaKta eepoksesta. 
Ne tavat, joilla 
ibelungen-tarua aiheenaan kiiyttiinpct 
kirjailijat ovat suhtautunf'ct siihen, vaihtelevat suurcsti ja 
kuvastavat I
ri aikakausia ja niiden ihanteita. Homantikkoja 
vichiittiiviit ennf'n kaikkca vanhan eepoksen tarumaailma ja 
sen yli-inhimilliset voimaluoutf
et. Klassikot panevat piiiipainon 
sen henkilöidf'n tahdon ja toiminnan selvapiirtcisyyteen. Rea- 
listit, jotka eiviit kernaasti tiillaisia aiheita kiisittele, ovat knf't- 
t.anl'pt mahdollisimman uskollisesti antaa esityksclle historial- 
lisesti t.odcnmukaisen viirityksen sekii valttiiii kaikkea yli- 
luonnollista ja epajohdonmukaista. 


Hmil Öhmann. 



KATSArs KALEVALASEURA:K T()IMI
TAAK 
V. 1921. 


Kulunutta t.oimintavuotta silmiitessii voidaan t.odeta, ettii. 
('rÖiit ;-;euran ohjelmamnukaispl piiiimii.ii.riit ovat lii.hentyneet 
t(Jt.
:ut1llnistaclll ja ettii on jo (Jsuit(
ttavissa piiatökseenkin HUO- 
ritettua työtii. Paitsi Kuva-Kalevalan hanketta, Seura on 
saattanut ryhtyii kiiytiinnöllisesti harkitsemaan Kalevala- 
talon suunnitelmaa, sen jiilkeen kuin rakennustaidetta edustava 
Seuran työjiisen, prof. Eliel Saarinen oli saanut valmiiksi sar- 
jan piirustusluonnoksia t.aloa varten. Taloudelliset edellytyk- 
s(
nsii huomioonottaen Spuran un kuit
mkin tiiytynyt rajoittua 
varsinaisesti sellaisten teht.ii.viiinsii edistiimisf'en, jotka eiviit 
siedii viivytystii. Huomio on tii.ten kohdistunut tieteelliseen 
kpriiys- ja julkaisutoimintaan sekii. perustuksen luomiseen tu- 
lPvan Kalevalatalon kirjastolle. On luonnollista, ettii nyky- 
hetken aineellinen ahdinkotila f)i ole jiittiimiittii todisteitaan 
Kalevala:;iI
urankaan kasvuun. \Iutta jo IlPkin Kah'valaHcuran 
piiiimii.iirien oivaltamista ilmai,,;evat vakuudet, joita Seura 
on saanut tiihiin saakka, m. m. sen vuosipiiiviinii vietettyjen 
Illonisatalukuisten Kalevalajuhlain yhteydessa, ovat omiaan 
kannustamaan intoisaan työhön spn hengenviljclyksen aloilla, 
jonka palvelukseen Kalevalaseura on synt.ynyt. Ovathan 
ahtaana aikane) tf'hdyt aloitte
.t ja saavutetut tulokspt jiilkt't'u- 
piiin kaksinverroin arvokkaita ja lwdelmöiUiiviii. 



221 


A. O. VXISXI\TEN 


Kokoukset. 


Viime toiillintakertomuksen piiiviiyksesta saakka Seura 
on tiihiin illcnnessii pitiinyt kaikkiaan 7 kokousta (7 ja 28 p. 
hclmik., 4 p. huhtik., 13 ja L9 p. toukok., 30 p. syysk. ja 16 p. 
marrask.); sitå paitsi ill. m. talous-, Kuva-Kalevalan ja rakennus- 
toimikunnai ovat kokoontuneet ncuvottelcmaan valt.uuksiinsa 
kuuluvista asioista. 
V u 0 s i k 0 k 0 u s pidettiin Kansallisteatterin Liimpiö::>::>a 
Kalevalan piiiviinii klo 2:1ta. Siinii johti puhetta Seuran vara- 
puheenjohtaja, prof. A. Gallen-Kallela, joka avajaisiksi lausui 
muutamia tervchdyssanoja. Vuosikertomuksen jakamisenja hy- 
\ ii.ksymisen jiilkppn esitti rahaval'tia selostuksen Seuran taloudel- 
lisesta tilasta, saaden tilintarkast.ajain antaman lausunnon nojalla 
tili vapauden (ks. ss. 236-7). - Siiiintöjen edellyttamiis::>a 
jiirjestykscssii valittiin rahavartiaksi uudelleen tukku kauppias 
Otto Lumme ja 7-jiiseniseen talous toimikuntaan entiset jiisc- 
llI't: pankinjohtaja 'lauri Honkajuuri, toimitusjohtaja K. J. 
I\ivinel1, t.oimitusjohtaja K. E. Kontro, kauppaneuvos E. V. 
Scllgrcn, kauppaneuvos Alfr. Viljanen, liiiiket. t.oht. G. J. 
Winter ja professori Matti Áyriipiiii, sekii tilintarkastajiksi 
kunnallisneuvos Nest. L. Eskola ja liiiiket. toht. J. L. Ly- 
decken, varalle tukkukauppias Osk. Huttunen ja toimitus- 
johtaja V. Jalava. - Edelleen valittiin, uusien kannattaja- 
jiisenten ohella, Seuran ensimiiisiksi ui k 0 m a i s i k s i j a- 
s c n i k s i asianomaisen chdotuksen mukaisesti Kalevalan 
kaiintiijiit, professori J. Nl. Crawford Cincinnatista, pro- 
ff'ssori Nl. J. Eisen Tartosta, kirjailija Josef Holdelr Pragista, 
luonnontutkija W. F. Kirby South Kensingtonist.a, lehtori 
F Ohrl Sorösta (Tanska), profcssori P. E. Pal'olini Firen- 
zesta ja kirjailija Bfla Vikár Budapestista. - Viclii annettiin 



KATSAl
S KALEVALASEURAX TOIMIXT_-\AX Y. 1921 225 


prof. U. T. Sireliukselle puheenjohtajan valtuudet prof. E. N. 
Setalan ja A. Gallen-Kallelan poissaolon yaralle. - Lopuksi 
prof. Gallen-Kallela teki selkoa Kuva-Kalevalan toteutta- 
missuunnitdmaf;trl, HUodf'n liisniiolijnille ilon nahd
 muutamia 
työn tuoreimpia tuloksia. 
M u i s s a k 0 k 0 u k s i s s a on kasitelt1 asioita, joita 
seuraavassa selostetaan asiallmukaisessa yhteydessaiin. Mainit- 
t.akoon, etta työjasenten keskiseen valmistusvaliokuntaan ovat 
kuuluneet: folkloristisesta alaosastosta prof. _\. R. 
iemi, 
varalla toht. eno Hnhnberg, kiditieteellispsta - prof. E. N. 
Setiila, varalla prof. Y. \Vichmann, kansatict.eellis-muinais- 
tieteellisestii - prof. U. T. Sirelius, varalla toht. Sakari Palsi, 
esteettisesta - toM. \- Tarkiainpn, varalla tohl. Onni Okko- 
nen, kuvaamatait.eellisesta - prof. A. Gallen-Kallela, varalla 
kuvanveist. Alpo Sailo, siiveltaiteellisf'sta - prof. Robert 
Kajanus, varalla toht. Armas Launis, ja kirjallisesta - yliopis- 
tonlehtori O. Manninen, 
-aralla kirjailija Eino Leino. 
Sihteerin tehtaviii hiinen puolivuotisen virkavapautensa 
aikana, alkaen 4 p:sta huhtikuuta, hoiti allekirjoittanut, joka 
samalla kiinnitettiin kolmeksi vuoksi Seuran palvelukseen 
t"imistonjohtaj alla. 


K alcl'alajuhlal. 


Edellisen vuoden tulokspl todeten Seura valtuutti kf'skuu- 
destaan valitun toimikunnan huolehtimaan siita, etta Kale- 
valan paivan vietto kansallisena muistojuhlana yha yleis- 
tyisi ja ettii juhlinnasta karttuisi samalla takPita tarkeiden 
sivistystehtavain toteuttamiselk. Toimikunta, johon kuu- 
luivat herrat Armas Launis, Eino Leino, Otto Lummf', Alpo 
Sailo, Vainö Salminen ja allekirjoittanut, le
-it.ti tammikuussa 


Kalevala.c;euran vuosikirja:? - 15 



226 


A. O. Y.ii.IS.ii.NEN 


maan suomenkielisille sanomalehdille seka helmikuun alussa 
monisatalukuisille jarjestöille ja yksityishpnkilöillp. kehotus- 
kirjdmia, joissa viitattiin toimikunnan myötavaikutukseen 
juhlain toimeenpano on nahden. Tarna tarjous vaikuttikin, ettii. 
painettuja ohjelmanumeroita - O. Mannisen Runo-Karjalalle 
omistamaa juhlarunoa (»Huokaavat korveb», V. Tarkiaisen 
puhetta (»Kalevalan historiallinen arvo»), U. T. Sireliuksen 
esitelmaa (»Alkuperamme arvoitus») seka Eino Leinon tunnet- 
tua kuvaelmasarjaa ()Kalevala nayttamölla») - pyydettiin 
lahes 800 eri osottedla, mistii suunnilleen kiiynee ilmi vietetty- 
jen juhlain lukumiiiira. 
Hei s i n g i s s ii juhlat olivat tavallaan kaksipaivii.iset. 
Sunnuntaina, helmikuun 27 pnii, esitettiin Seuran jasenille 
ja kutsuvieraille Kino-Palatsissa klo 1 :lta filmi »Haidenvietto 
Karjalan runomailla», jota varten musiikin, osaksi ooppe- 
roittensa erinaisista kohdista kvintetille sovittaen, osaksi 
uutta saveltaen, oli laatinut toht. ;\rmas Launis. Ennen esi- 
tyksen alkua prof. U. T. Sirelius teki selkoa tamiin Kalevala- 
seuran aloitteesta ja kustannuksella aikaansaadun filmisarjan 
merkityksesta kansatieteelle. - Illalla Suomalaisessa Oop- 
perassa esitettiin »Kullervo», jossa juhlanii.ytannössa m. m. 
Seuran työjaseniii ja talouf;toimikunnan jaseniii oli kutsu- 
VIeraIna . 
Varsinainen Kalevalan piiivii. alkoi klo 12 tervehdyskii.ynnilla 
Lönnrotin patsaan luo. Kunnianosoitukseen ottivat osaa 
ylioppilaskunta ja Ylioppilaslaulajat lippuineen, Kalevala- 
seura sekå tuhatlukuinen yleisöjoukko. Kuoron laulettua 
maist.. Heikki Klemetin johdolla »Heraa 
uomell)) piti prof. 
A. Gallen-Kallela Elias Lönnrotilie omistetun (vuosikirjassa 
julkaistun) puheen, laskien muistopatsaan juurelle Seuran työ- 
jasenen tunnuso.:oljen muotoon sommitellun seppeleen, lippu- 



KATSACS I\:ALEVALASEl:RAX TOJMINTAAX V 1!)21 
:!; 


jen tehdessa kunniaa já yleisön palja5t.aessa paansa. Laulun 
jálkeen puhui ylioppilaf'kunnan puhppnjohtaja, toht. Eino 
J{aila, huomauttaen, ettii Suomen ylioppilasnuorisoHa eI VOI 
olla rakkaampaa velvollisuutta kuin vuosittain kayda suurim- 
man Kaleyala-laulajan muistomerkin juurdla. Tilaisuus paiit- 
tyi Lönnrotin muistolle kohotettuun diiköön-huutoon seka 
Y. L:n laulamaan »Yks voima sydamehen kiitketty om. - 
Klo 8 i. alkoi KansallisteatterisHa Seuran toimeenpanema 
juhla. Teatterin katsomon, joka taiteilija O. Eleniuksen joh- 
dolla oli koristettu vihrein ja vaIkein kiehkuroin ja sinivalkoi- 
sin viirein, tiiytt.i viinwista sijaa myöten juhlapukuinen yleisö, 
joukossa m. m. ta5avallan presi(lentti puolisoineen, ulkovaltain 
edustajia Hf'hii valtinnpuvo:,ton jiisenia. Ohjelman aloitti Hpl- 
singin Kaupunginorkl'st.erin !:>uittama Karelia-alkusoitto prof. 
Robert Kajanuksen johdolla. Juhlap111wen (julkaistu vuosi- 
kirjan alussa) piti toht. Y Tarkiainen. Eliiköön-huudon jiil- 
jalkcf'n psitti Y. L. kolme laulua. 
Iaist. T. 1. Vuorenrinteen 
lausuttua juhlarunon, kuultiin orkpsterin ja Suomen laulun esit- 
Uimii Kajanuksen Kalevalajuhla-hymni. -- Ohjelman jiilki- 
osan muodosti historiallinen kl1n\f
IIllasarja, jolle tunnelmapoh- 
jan antoivat Sibeliuksen orkesterimaalal1kspt. )}All' ouver- 
turam jalkeen avautui nayttamölla )}Viiinamöisen soitto)}; 
)}8uomalaisia 
 kastetaam nimista såvellystii seurasi kuvaelma 
)}Hpnrik piispa>}, )}Balladia)} - )}Jaakko Ilk ka>} , )}Gravea>} - Iso 
viha>} ja »Prol1lotsionimarssia>} - )}Henrik Gabriel Porthan». 
Kuyaelma"arjan oli smmnitpllut kirjailija Eino Leino ja niiyt- 
tamölle jiirjf'st.iinept taiteilijat Eero Jarw'felt. Eero Snellman 
ja Oskari Salo. Juhla paiittyi Maamme-lauluun. - Kello puoli 
11 ajoi&sa kukoonnuttiin Seurahuoneelle Juhla-illallisille. Ti- 
laisuut\p&sa pitiimassaan puheessa prof. A. Gallon-Kalle1a huo- 
mautti, pttii ne vaikeudet, joita 
euralla tiihiin saakka on 



228 


A. O. '-.ii.IsAxEX 


ollut aikeittensa tot.euttamisessa kestettavanaiin, ' iihitellen 
alkavat kadota, seka hahmotteli suuntaviivoja Seuran tulevallf' 
toiminnalle. Juhlayleisö nousi seisoaltaan kunnioittamaan 
Elias Lönnrotin muistoa. Prof. A. R. Niemi puhui Kalevala- 
seuran tahanastisista saavutuksista, toht. Uno Holmberg prof. 
Gallen-Kallelalle, ja prof. G-I\:. Suomen siiveltaiteen tienrai- 
vaajalle, prof. Robert. Kajanuksf'llp Juhlaan, jossa laulua 
esitti Y. L. ja soittonumeroita Hannikaisen veljekset, oli 
saapunut sahkösanomia m. m. ulkomailta, :::;euran puheen- 
johtajalta, prof. Setalii.lta ja SeUI'an kunniaj, aseneltii prof. 
Thornsenilta. 
Erikoisesti merkittavia juhlia vietettiin myÖs Y i i P u r i s s a, 
jossa esitelman piti prof. U. T. Sireliu
 ja m. m. Sibeliuksen 
»Tulen synnyn» johti maist. Toivo Haapanen hra Eino Rauta- 
vaaran esittaessa soolo-osan, seka T a m per e e II a, jo
"a esi- 
telmöitsijana oli prof. Ilmari Krohn, ja musiikkiohjelmasta huo- 
lehtivat laulajatar Helga Sai1o, sellotaiteili.ia Y r.iö Selin ja 
pianisti Martti Simila. 
Seura on vuoden kuluf's
a saanut. vastaanottaa Kalevala- 
juhlarahastoon kaikkiaan 377 tilitystii., niista 21 Yhdysvalloista. 
Vuosikirjassa julkaistu luettelo ilmaisee juhlain rahallisen 
kokonaistuloksen, joka nousee yli 70,000 mk:n. Kun tastá 
summasta vahennetaan kaikki Seuralle aiheutuneet nlPnot, jaa 
- vuosikokouksessa ihnoitettavan tilinpii.iitöksen mukaan- 
juhlain puhtaiksi tuloiksi n. 50,000 mk. 


Tieteellinen keriiysloiminta. [{ okoelmai n kartllnta. 


Seura on jatkuvasti pitanyt huolta tieteellisestii. keraystoi- 
minnasta. Vuoden alkupuolella, saatuaan seuralta 5,000 mk., 
suoritti maist. E. A. ViT'lanen kaksikuukaut.i:5pn matkansa, 



KATS.\t:S KUEVALASEUR.-\X TOIMINTAA
 v. 1921 229 


jolla han kirjoitti muistiin vanhaa yht
iskuntajarjestysta 
koskevia tietoja Repolassa ja PorajarveJla seka karjalaist.en ja 
inkerilaisten pakolaisten kt-'skuudessa Suistamolla, Suojarvella, 
Raudussa ja 
uomussalmella. Hra Y. sai seuralta viela 1,500 
mkn suurui::wn avustuksen kt'raysmatkaa varten, jonka han 
teki viimt:' kt'san kulut'8s
1 Inarin ja Petsamon lappalaisten 
keskuutepn. - Opet t.aja Samuli Pmdalzurju liikkui puoli- 
soineen kolmena kesiikuukautena jalleen Perii.-Pohjolassa, ni- 
menomaan Tornionjoki-Iaaksossa ja Enontekiössa; hanen 
runsaan saaliinsa eraaseen osaan baa tutustua vuosikirjassa 
julkaistun esityksen avulla. Hra P:lle myönnetty apuraha oli 
5,000 mk:n suuruinen. - .Maist. J1arUi Haavio sai Seuralta 
2,UOU mk.. kay tt ii en toukokuun ja (I
an kesakuuta tehdakseen 
inkerilaisten ja aunuksen-karjalaisten pakolaisten keskuudessa 
Raudussa, Metsapirtissa, Salmissa, Suistamolla ja Suojarvella 
muistiinpanoja vanhoista kansantavoista ja -uskomuksista. - 
Kp.sakuulla allekirjoittanut harjoitti soitinten tutkimuksia 
muutamina paivinii Viron Kansallismuseossa Tartossa, ja n. 
puolentoista viikon aikana kerasi Sf'tumnaalta musiikin ja 
eritoten improvisoidun runouden naytteita, jotka otettiin 
parlografinlieriöille; Seura myönsi matkaa varten 2,500 mk. 
- Erinaisiin lahjoituksiin liitf'ttyjen toivomusten mukaisesti 
kaytettiin Seuran varoja 3,000 mk. Kangasalan Pohtion kivi- 
kautisen asuinpaikan tutkimista ja kaivauttamista varten. 
Toht. Sakari Pölsi työskenteli tuuko- ja kesiikuun aikana 
entisen Sarsanjoen varrella kahdessa eri paikassa Vaaksyn 
kartanon lahistöllii, ja kaivauksista paljastui useita asunnon- 
pohjia, tulensijoja ja muita alkeellisen taloudenpidon jalkiii; 
esinelöydöt, joissa on kivisia terakaluja, hioimia, savi-astioiden 
kappaleita J' m' I ovat Kansallismuseon hallussa. 
Huomattavan lisan kokoelmiinsa Seura sai prof. A. Gallen- 



2:
tI 


A. O. VAIS
-"EX 


Kallelalta 20 parIografilieriössa sekii eraissii kiisinkirjoite- 
tuissa muist.iinpanoissa, jotka sisiiltiiviit kielpnnaytteita, 
loitsuja, kertovia runoja y m. ainehistoa, minkii psittiijiina 
{prof. G.-K.:n luona Ruovedellii} oli vuokkiniemelainen runo- 
laulaja Risto Tapionkaski: prof. G.-I\:. antoi :::;euralle niinikiiiin 
4 lyijykyniipiirrosta, jotka ovat saman lukutaidottoman karja- 
laisen tekemia ja niin ollen valaisevat alkukant.aista taidetta. 
Prof. Gallen-Kallela on lahjoittanut Spuralle vieW yhdf'n 
tunnussolkien luonn05sarjan spka salkun, joka si",iiltiiii v::llio- 
sarjan hiinen maalaustensa heliugravyyri-jiiljennöksiii. 
Pienehkön kokoelman Kiimingistii muistiinpantuja taikoja 
on Seuralle liilH'ttiinyt vakuutus asiamies 1. :\larttinen. 
Vastaisen tarpeen varalle :::;eura osti, kuultuaan asiantun-:- 
tijan puoltavan lau:mnnon, 7 vanhaa kotimaista ryijya eraaltii 
yksityishenkilölta 11 ,000 mk: lla; niiden sailytyspaikka on t ois- 
taiseksi Kansallismusf'ossa. 
Seuran aikaisemmin mainittu filmisarja. jonka lopullinen 
kokoonpano oli piiaasiallisesti allekirjoittaneen huolena, oli 
Vllmp kevatkaudella vuokrattun<1 Suomen Biografi Oy:lle, 
jonka toimesta sita esitettiin muutamissa kaupungeissa; Seura 
on tiiten saanut takaisin osan filmil'ptkpn aiheuttamia menoja. 
Seuran tipteelliselle k i r j a s t 0 II e on kuluneena vuonna 
luotu huomattava pohja. Prof. E. S. 5eliilii hankki viime 
kevattalvella tekemalliiiin ulkomaanmatkalla Seuralle kirjalli- 
suutta, etupiiiissii kielitieteellisia ja folkloristisia teoksia, mitka, 
aikaisemmin ostetun prof. Simonyin kirjaston kanssa, saapuivat 
syystalnlla Helsinkiin ja saat.iin viiliaikaisesti Hijoitetuksi Kan- 
sallismuseoon. Prof. S. suoritti uston"a piiaasiallisesti Budapes- 
tissa, ja oli hiinellii valtuus niitii. varten kiiyUaii 
euran varoja 
enintaan 15,000 mk. 



KATSAUS KALE\7ALASErR.-\
 TOIMI
TAAN v. 1921 231 


Julkaisutoiminta ja sen kcmnallaminen. 


Ensimaisenå Seuran julkaisuna, jollei oteta lukuun tila- 
paiskirjasia, ilmest
,i viime vuosikokouksen edella I)K ale v a- 
1 ase ura n v u 0 s iki r j a 1.» Kustannusosakeyhtiö Otavan 
kustannuksella. Otava suostui lahjoittamaan Seuralle teoksen 
myynnista kertyvan nettovoiton; Seuran tuli kuitenkin suorit- 
\ 
taa tekijiipalkkiot Heka maksaa ostamistaan 500 teoksen kap- 
paleesta niitten valmistushinta. - Seuran 2.' vuosikil'jan toi- 
mituskunnan ovat muodostaneet professorit A. Gallen-Kallela, 
Eliel Saarinen ja U. T. Sirelius seka allekirjoittanut. 
Liihestyvaksi Kalevalan paivaksi ilmestyy Seuran julkai- 
suna \Verner Söderström Oy:n kustannuksella toht. V. Tar- 
kiaisen t.utkimus »R i t , ala n hei k a». Kustant.aja luo- 
vuttaa 
(:uralh
 maksuttomasti teosta 300 kpl. Seuran suorit- 
taessa tekijiipalkkion, joksi mi:i.arat.tiin 400 mk. painoarkilta. 
TieLeellisen3. apurahana Seura myönsi prof. A. R. Nie- 
melle 8,000 mk. kaksiosaisen teoksen valmistamista varten, 
joka teos sisiiltaisi yleiskat5auks p n Lönnrotin kehitykseen, kir- 
jalliseen ja tieteelliseen tyÖhön ennen Vanhan Kalevalan ilmes':' 
tymista seka tutkimuksen Vanhan Kalevalan kokoonpanosta. 
Apurahasta maksetaan toinen puoli teoksen kasikirjoituksen 
valmistuttua. 
K u v a-K ale vai a n hankkeesta aiheutuvia ki:i.ytannölli- 
sia nakökohtia on Seurassa edelleen harkittu. Prof. A. Gallen- 
Kallelan kutsumana kokoontui ennenmainittu toimikunta, 
asiantuntijana m. m. prof. Yrjö Hirn, maaliskuun 3 pnii, 
jolloin neuvottelun alaisina olivat teoksen painatusta koskevat 
seikat, kuten paperin koko, paksuus, kiinteys ja vari, kirjak- 
keen laatu seka tekstin toimitustyö. Viimemainitun tehtavan, 
johon sisaltyy Kalevalan tekstin tarkastus, kappaleihin jako 



232 


A. O. VAIS.l\NEN 


J.n.e., Seura antoi sittemmin prof. A. R. Niemen seka toht. 
Vainö Salmisen ja V. Tarkiaisen huoleksi. Edelleen on Seu- 
rassa kasitelty prof. Gallen-Kallelan ehdotusta, etta perustet- 
taisiin m.m. Kuva-Kalevalan julkaisemista varten erikoinen 
osakeyhtiö, jonka osakepaaomasta Kalevalaseura merkitsisi toi- 
sen puolen; tama kustannusliike vastaisi Kuva-Kalevalan pai- 
natuksesta y.m. kaytannöllisista toimenpiteista. Asia on yha 
keskeneraisena. Selville on kaynyt., etta jo teoksen ensi osan 
painattaminen, joka on kOt'tettava suorittaa kotimaassa, vaatii 
suuria kustannuksia.; toisaalta 8aatanep luottaa siihen, etta yri- 
tys on aikaa myöten muuttuva tnottavaksi. Tekeilla olevan 
Kuva-Kalevalan aikaansaamisessa cn nykyhetkella tarkeinta 
se, voidaanko itse luovalle taiteilijalle varata taloudelliset edel- 
lytykset työn kef;keytymattömaan suoritukseen. 
Kuva-Kalevalan valityöna ilmestyy kohdakkoin pienikokoi- 
nen K 0 r u-K ale vaI a, jossa huolitellun painoasnn ohella 
jokaisen rnnon alkuun ja loppunn liittyy yksivarinen somiste- 
kuva. Prof. Gallen-Kallela suoritti taman työn viime kesan ja 
syksyn kuluessa. - Toistaiseksi taiteilija on pidiittaytynyt no- 
jautumasta tuntnvasti ::;euran aineelliseen kannatukseen; han 
on vastaanottanut ainoastaan 25,000 mkn suuruisen lainan, 
joka Seuran taloustuimikunnan paatöksen mnkaan on koroton. 


Kalevalafalo-smznnilelma ja .>en edisfiiminen. 


Seuran saantöjen ensimaisessa kohdassa suppeasti ilmaistu 
suuri piiamaara, Kalevalatalo, tuli rakennustaiteellisen sUun.- 
nittelun ja kasittelyn alaiseksi aikaisemmin kuin Seuran kes- 
kuudessa saatettiin odottaa. Kirjavarojen lisaantymisesta ja 
yleensa toiminnan laajentnmisesta aiheutunnt oman huoneis- 
ton tarve heratti alussa vuotta taloustoimiknnnassa ajatuksen, 



KATS_-U:S KALEVAL\SEURAK TOIMINTAAN v. 1921 233 


olisiko Seuran varoja sijoitettava jonkin kaupunkitalon ostoon. 
Seuran asiantunt.ija-työjiisenen, prof. Eliel Saarisen tar- 
kastaessa eri:ian rakennuksen piirustuksia herasi keskustelu 
siitii, eikö tiimii hanke voisi koitua esteeksi Kalevalatalo-suun- 
nitelman toteuttamisen pikaiselle alkuunpanolle. Siitii hetkesta 
alkaen tarttui prof. Saarinen koko voimallaan Kalevalatalo- 
ajatukseen, ja teki keskeytymiitöntii työta puolisentoista kuu- 
kautta saadakseen valmiiksi ensimiiiset Kalevalatalon piirus- 
tusluonnokset. Nama olivat huhtikuun 4 pna pidetyssa Seuran 
kokoukst'ssa niihtavinii. 
Seuraavassa kokouksessa saatiin jo tarkastella uutta piirus- 
t.ussarjaa, ja paatettiin tallöin pidettiivaksi asia ta koskeva neu- 
vottelu seuraavalla viikolla :Munkkiniemen Pensionaatissa, 
minka laheisyydessa sij aitsee se laajahko kallioalue, jota piirustuk- 
sia laadittaessa on ajateltu Kalevalatalon paikaksi. Yhdessiiolo 
toukokuun 19 pna muodostui talon paikankatsojaisjuhlaksi. 
Piiivallisten yhteydessa, joille rouva Sofia Sjöstedt oli kutsunut 
Seuran työjasenet ja taloustoimikunnan, merkittiin pöytakir- 
jaan prof. Saarisen suullim'n ilmoitus, ettii Oy. ,1. G. Stenius oli 
luvannut Kalevalataloa varten maksutta sanotun maa-alueen, 
ja paatettiin vast'edes ilmoittaa Seuran kanta asiassa. Edista- 
maan Kalevalatalo-hanketta seka laatimaan talolle yksityiskoh- 
taista ohjelmaa asetettiin erikoinen toimikunta, johon valittiin: 
työjasenet A. Gallen-Kallela, Robert Kajanus, Alpo Sailo, E. N. 
Setala, e. T. Sirelius ja Emil Wikström, kannattajajasenten 
edustajat :Nest. L. Eskola, Mauri Honkajuuri, Otto Lumme ja 
G. .J. Winter sekå allekirjoittanut. 
Toimikunnan aloitteesta aikaansaatiin kesakuulla ilmestynyt 
lentokirjanen I)K ale vai ase ura - Kai eva 1 a tai 01), 
johon sisaltyy kuvia piirustusluonnosten toisesta sarjasta, ja 
jonka tekstin on kirjoittanut prof. U. T. Sirelius. Pankin- 



C)'-, 1. 

L)Lf 


A. O. VAIS.l\XEX 


johtaja }liauri Honkrtjullri otti vastuullf'en t.iisLii kustannus- 
yrityksesta mahdollisesti koituvaa tappiota. 
Tutustuttaakseen 
\nlf'rikan suomalaisia sf'kii "\ irolaisia ja un- 
karilaisia, joita oli saapunut páakaupun
issa vietetyille laulu- 
juhlille ja kauppanw5suille. m.m. I<:alevalatalo-5mmnitclmaan, 
kutsuttiin muutamia heidan edustajiaan kesakuun 27 pni-i Munk- 
kiniemen Pensionaattiin Seuran vieraiksi. Aamiaisten yhtey- 
dessa pitamassaan tf'rYf'hdyspuhe('
sa prof. E. :\". 
etaIa hah- 
motteli sita hengentyöta, jonka tyyssija Kalevalatalosta 
tulisi, seka viittasi siihen, t'ttii samansuuntainen ajatus 
on herannyt myö", lTnkarissa. Yaltamerentakaisten ",uomalais- 
ten puolesta puhuivat johtajatar M. Perttula ja toM. I
. \'. Ar- 
minen, joka lausui, etta I<:aleyalatalo-hanke on antava uutta 
elinvoimaa )Kalevaistf'm lukuisille jarjcstöille: virolaisten 
liimpimat toivotukset taman lwimokamoja yllllistaviin piia- 
maaran tot.t'utumiselle f'siintoi mini
teri, toM. Uskar Kallas; 
toht. Aladár Bán kohdisti sanan",a .\merikan ,momalaisille, 
jotka uuteen kotimaahansa palatessaan voivat viedii mukanaan 
ilosanomia, kun sita"\ astoin Cnkal'in siirtolaisia heidan vanhassa 
synnyinmaassa
n ovat vastaanottamassa epatoivoiset nayt. - 
Kalevalatalolle varattua aluetta ef'itt.pli lasnaolleillp prof. Saa- 
rinen; kutsuvieraat. pitivat paikkaa tarkoituksef'n sovPlt.uvana 
ja ilmaisivat ihastuksensa sen luonnonkauneudesta. 
Prof. Saarinf'n on edelleen muuttelemalla ryhmitellyt l'a- 
kennusyhdist.elmaansa; valmiina on .jo kolmas sarja luunnok- 
sia. Hanen luotettavan työnsa tulokset ja hanen vasymiitön, 
aineellisen korvauksen tavoittelusta vapaa innostuks
nsa ovat 
mitii parhaimpina ennakkotakeina I<:alevalatalon aikaansaami- 
selle. 



KATSAUS KALEVALASEPRA): TOIMINTAAX v. 1.921 :l3-5 


Kunnianosoitus Vilho 1'lwmscnille. 


Kunniajasenenså professori Vilho Thomsenin tayttaessa 
viime tammikuun 25 pna 80 vuotta 8pura tervehti hantii niiin 
kuuluvalla adressilla: 


VILH. THOMSEX'ILLE. 
80- VUOTIAALLE, 


SUOME
 KIELEN MUINAISVAIHEIDEN 
EROKKAALLE 
TUTKIJALLE, SEN TUKTlJALLE, TAITAJALLE. SUOSIJALLE, 
SUOME
 SUVUN MENNEITTEN KAUSIEN SYVAKATSEI- 
SELLE SELVITTAJ.ii.LLE, VALAISIJALLE, hIRKASTAJALLE. 
SUOME
 KAKSAX VAKAALLE, VA
HALLE YSTAVALLE, 
T ANSI
AK KAKSAN KAUASKUULULLE TIETAJ ALLE 


L.
HETL
X KUNNIOITTAVA" TERVEHDYKSENS.
 
KALEV ALASEUR.-\. 


Adressin, jonka oli pergamentille tekstannut ja Suomen 
ja Tanskan viirisilla lehvilla seka Seuran kunniajasenen tun- 
nussoljen kuvalla somistanut. taiteilija Erich O. W. Ehrström, 
ojensi juhlapiiivanii prof. Thomsenille henkilökohtaisesti Seu- 
ran puheenjohtaja, prof. E. N. Setiila. Joka oli tallöin Köpen- 
haminassa. 


Kannaltajajasenel. 


Kuluneena toimintavuonna on muutamia Seuran jasenia 
siirtynyt Manan majoille, piirrettyaan pysyvasti nimensa Kale- 
valaseuran aikakirjoihin. Siten on ilmoitettava kuolleiksi seu- 
raavat henkilöt: lahjoittaja, varatuomari Paavo Paloheimo 
(Jatkoa siv. 238.) 


. 



. 


236 


o 
C't 

 
- 


< 
E-< 
...J 


'-- 
..... 


(£ 
:0 
E-< 
:< 
:< 
p.. 
Z 
...... 
...J 
...... 
E-< 
Z 
< 
cc; 
::;J 

 
if1 
< 
...J 
< 
>- 

 
...J 
< 

 



 



 


...., 
- 
...., 

 
.
 

 

 
'" 
'-. 


.
 
<::> 
;:,.. 



 
'" 
'" 

 


OOMC'" 
,,",0 r-- 
OOC
 
0000 
00 <=> '" 
crS
o 
..,...,"" 
- 


:;: 
oCC) 
> 
.:
 0- 
;d:.::: :;: 
_.- ctS 
;
 S 
:)
 0 
ctS 8:-cd 



 



 


..,..., 
="0 


0'"'" 
C'1 =:; 
I ;:: : 
1- 


...j"C'!"'JOO
C 0 
C'1L-o>CC'1
 
'0:""'1 .0:""'1(:....1 C C'C 
r-......'tI
C'l:C 
v::
O

 

- 
 
 0-.- 
..,..., "" 
.... 


..- 
. - 
5= °32 
..,.:>O_'_...j..;> c:: 
._
:::::: 00 :::1 

.£--
..!:i: 
_ -n ;t1...j..J._ 
"''''-''''''-''' 
--
:::I....:> 
'" cO cO "=' Q.) 
;



t 


.... 
=" 


o 
 
"".2 
0> '" 
o 

 



 
I
 


-'" 
S 

 


x 
.
 
..;;: 
.... 


TILIT 


Q.) 
- 
;; 
;;. 



 


:t: 
- 
'" 
>.. 
:
 
... 
.;; 


Ili 


0:: 
JO 


00 
00 

 
"" 

I 



 
0..-;- 
:d 
 
o 

c: 
;:)- 
:.g
 
-"'''' 
:ai:i 
Q,Q.) 
;g:
 
.:::'
 
:g
 
c:
 
:d 
..<:: 



I 
s 

 



-a:> 
CC) . 
-"'0 
:ti 
;:1.,,0-:; 


- 
......:> (l) 
.
;: 
;,,;::j 
-.::: 
-:;a.::: 
",CC) 
.-- 
.n<lO 
'" 
:::-'" 
<p 
:.:::
 
.'":' +- 
-VJ 
.:::'8 
oCC)
 
-CC) 
;@> 
E-<c: 
Q.) 
.... .- 
--", 
o 
'" 
<10 
:::J 
o 


c 


;:: 


-:r.: 


_. 
...., 
- 
"" 
:::5 
<j 
'" 
'" 
"- 



 '" 
0"> ""3 
..,..., 0 
-- 


1- 



 
'" 
'" 
J.) 


-'" 

.g 

 ;; 


""' 
"'" 
<0 
..,..., 
00 
c<5 
""' 
..". 


""' 
"" 
<0 
..,..., 
00_ 
cr" 
""' 
..". 


-'" 
::: 
W 


- 
:(;i 
:d 
....... 


II! 



 


..,..., 
"" 



I
 
(.D C l..
 
"""'0""' 
<coe 


r--: 
0"> C': 


"" I I r_ I I ""': 
G'-1 (.D 
, 
r---CCC'o:""IlJ')C tO 
g;gg



 ;; I 

o..c
..; 
 I 
:XI C '0:""'1 '0:""'1 l..
 I 
--'1-:-\ .....i'! 


(/] 
;::j 
- 
. 00'0 
:3:2 
:.ö
 
:
.S 
...:... b/,) 
. :=: .5 
 . c:: fD 
:

 
 -C;::::9= . °a 
..
 ;9a
 


=
 
:..:::: ,::..
.5!a
'd?c:: S:;:::
.
 

 ro . 
B bIJ
_ c$-_ 

g.

:

 



 
<JJ;;' 0 .:::",,00 
-",.2'ö:'o 
:d""':::IctSTF.J .
octS._::::! 
:,,:-<.....::
 """::::::'::::'::::':::> 1 
<= 
..0:: 


I 

I 


:
t:: 
: B:&: 
"''::: 
. :CCS ro 
::
o... 
. C 


1: 


..,..., 
cr" 



.2 
0::: 

 


I I I 1 g . 00 
 
oooo-----C>oc - 
L-o>OOOO",(.D
 0 
O
Cj)C'1
-..1'ac 
 
,,;
"'r...:-
cr--7 c--. 
a:af";l
 
"".,... 
- - 


''2 -'" 
.- ... 
. 
 ..
 :i2 
:::: -E 

 _ w. c= 

 :s
a; 
. :-
 > 

 3'
 3 .

 
 
 
rT.I

 t::::;::::
 
ro....... Q.j (l) c:: _ 
-oc::UJ.
CJ""" 


3l
 

 
 
(3 
:ctr;"3 '-'(2 




>

I t 


- 

 


'N 
- 
'N 

 
1:: 

 
'<::1 
'<::\ 
Q" 


co 
"" 
0> 
- 



 
....., 


li) O"J 
"" r-- 
<0 -:!' 
.,... ac 
00 r-- 
<:
c 
"" c<O 
-"- 


"- 
-
 
. 
 
. ;::.. 
:0.. 
:t 
;:::.
 
z- 
oo' 
;::>q 
co
 

=E 
E-<> 
t:: 
.... 


<::) 

 
'" 
'" 
t-:J 


.,... 
C<O 




 

 
' 


-:!' 
00 
L'j 


c.) 
v. 
- 


., 
-
 


 

 
:ej:5 
s::. 
ö.c 
ooE- 
C'-tE- 


- 
'" 
lf. 
"& 
- 
'" 
a3 
- 


I
 
1 :; I 

I 
-",1 
<=1 
Xl 
I 


Ili 


TILIT 


"- 
'" 
<= 
;] 


.
 
 
-;: 
ei] a. 
::::u:: 
'" 
.,. 0 
-", 


 
w:>. 
.-+0" 
00_ 
=@
 

 - 
-'" 
E: 


<= 

 -:: 
<f..
 
;:t!.......,;I 
_ 

'::=:.- 
.::::.
- 

'" 
.:<: co co 
a. 
a;::::-: 
a
:'- 
?-;:i_ 
x
Js 1: 
-'- 
-- 


o 


E 
S 


.
 
co 
- 
.
 


,@ 

 
o 
-ce 


co 


- 
:> 


co 


t::=' 


:co 
.- - 

 d.
 
= C 
 [:
 
 
 
.... :
 '"@ @ 
 :

 
 
r.r.. tfI
'(l;
 
:.;( 

 (1j c::c.. 

 
 - 
 
.s 
 

 
'o 
 j s 
 "et' 

::-

 = g

 
_-- ro C1: 
W
..J::: 
.:::
 ;;.
 .:::: c:: c:: 

Q.I .E:. ::;c
..s 
"3 :: 
 
 - c: r.f 
C 

.: =
 

ro;:t\ :'=cr-I cd 
ctS.
 
...... ';j =-lD ::-. 

::-'
Q.J- a:::

C":i 

 
 
 :;: 
 z . 
.
 
;:: 
 c.. -- ro ctS 
.
 c.. 






cZ

 



c-i
;:
[; 

....... Q..o ._,.... (.f'J. ro 
 




:2 
'.a>.5' 
='o:£
 
 ;.
:-cd,.t:: 
::; d :
 S ::= 
 -':"cn 
 

:g 

r£ :
 ..c:: £
 c.: 

 
 ,
:;; h -3."
.;<:.5 E 

 ;::;:..;. >J 
rF1t:: 
...;) s

.s
 E gE 
_ 
 

:9
 
 -
.s 
o .. = s 
 .--.- .=;.=: := 
 
=

a
(;




 
> >-:
":;:; ;;... 
 c: it:'3 :; :::: 
co",<X -"''''''' -:/2'- 
a 
 
 2.= 
 5 .;2 
 c,-E: 
5

;
-
c;


 

 
 8
'c;c 
 o;-:E 
""@ 
._

.k
 g=

 

 S 
 
 
:;( 
-c 
 
'c 
-; 
.; a 0 
 ctS 
 
 S 
 
......_
 ::: ei 
 
 o..rfJ. c:: 
- 
 :-cd 
 .
 :,... 
 
 
 
 .
 

 C'j:: 5
; (1j 6J 
O

 
'
r
 
 
 gs tIJ ""'"" < 
 c: 

o"
 .'-
" u;.a.. 

 ] "00 'C:. '00'; 0'00 o;;'
 E 
:t10
U;";<;
"'
";<:öE 
>.

;';:::C'1
 =::r:
:;:;
 
:::: C. C-iY: (1jrFl 

 -.) 
 
; .
"* 
ei] E :;5,- 
.
 _ '2 
 ::> E 


- 
2 
ei] 
-'" 

 
.... 
::r.. 
'" 
-'<: 
;.. 
co 


..;0: 
c: 
E 



 
:t 


.... 
,-. 


'" 
X 
<:.J 


o 



 

f.. 
,- 
j 


237 


. 

 


o 
2) 
'1 
x 


u;. 
=' 
..- 
=' 
S 

 
- 
.=: 


C'I C 


 
""t:t: 
2 
c.,.j 


-" 


S? @ 
u-:
 H 

 - 
'0 
o 0"2 
_0 
.:t1 
...j..;> 

 c::"5!3 
:g
.S 

:::IO 
CO"'E-< 
0....=- 

o@ 
-"'t:: 

c 
q
 

f 
-... 
rn
 

S 
@o 

,g 
""'CO 
......... 
't
 


gz 
-'<: 
a _ 
"@ '" 
..= 0 
:
 .:; 
w- 
"&, ;::> 
0""" 
.- - 
'" 


 
:r: u;. 


o 


-- 
"-' 
3
 
>-.
 

E 


.> :;: 
:cd 
 
-"'", 


 
..3-,<: 
.... 
...<=: 
"'co 
..=co 
'".
 
0...::: 
ro-'" 
....co 


u;. 
-co 

> 
-"'<=: 
.Eco 
",'" 
co=' 

JJ 
co 

 :;..-
 
.:3 :: 


 
co 
Ei 
"" 
- 
"
 



238 


A. o. Y.ii.IS.ii.
P.. 


Kajaanista, siiatåjiit, tchtailija Sipi Ahokas Parikkalasta, 
talonomistaja Jll
si Simola Lah,lesta, prokuristi Eero Varsta 
Helsingista seka vakinainen jiisen, kunnallisneuvos Jlllw Pit- 
kanen N urmeksesta. 
Seuran 2. vuosiliirjaan liittyva UUSIen kannattajajaspnten 
luettelo sisaltaa 234 nimt'a. Ne todistavat yhii laajenevaa Kale- 
vala
euran pyrkimysten ymmartamysta. ::'\imien lukumaara 
voisi olla paljoa suurpmpi, jollpi nykyinen kirdi aika raskaine 
verotaakkoiilPen kphottaisi ajattelemaan, onko tallaisten olo- 
suhteitten vallitessa sellaisillakaan jarjest.öilla, joitten toiminta 
tahtaa kansakunnan sivistyskehitykselle tiirkeitten tehtavain 
suorittamiseen, siveellista oikeutta vedota kansalaistcn kasva- 
vaan uhrautuvaisuuteen. Toivokaamme, etta, paast.yaan talou- 
dellisesti f'uotuisampaan aikaan, Suomen kansa, itsensatunte- 
van3 ja yha korkeampiin hengensaavutuksiin pyrkivii.na, on 
oleva Kalevalaseuran paamaarien toteuttamisessa koko sielul- 
laan ja voimallaan mukana. 
Helsingissa 7 p. helmikuuta 1922. 


A. O. Vöisönen. 




 


KALEVALASEURA1\'" UUDET KANNATTAJA- 
JASENET. 


1 P:5TX HEL:MIK. 1921 1 P:.
.ii.
 HELMm. 1922 LIITT\NEET. 


(L. = lahjoittaja; ::5. = sa:\taja; K = kantajasen; V. = vakinainen 
ja","n. - :'IIumerot i1maise\'at Suomen markoissa lahjoitussumman, jonka 
asianomainen on Seuralle jo suorittanut tai sitoutunut suorittamaan maa- 
r;iamissaan erissa enintaan 10 vuoden aikana.) 


A ni,.ea: 
Jaakonsaari Johan Viktor, kansak. opettaja Y. 200 


Elisenvaarrt: 
Beqnnan Y. E. .A., aSt'mapaallikkÖ, luutnantti 
Blomberg Frans Ferdinand, vanrikki . . . . . . . . 
Ikonen Yrjö, ylioppilas ... . . . . . .. . . . . . . . . .. 
Kjaldström Bcrtha, rom"a .................. 
Kosuncn L"mpi, ylioppilas . . . . . . . . . . . . . . . . 
Piipponen Eino, l'Clutat. yirkailija ............ 
Pitkanen )Iartta, postiv-irkailija 
Rdander Eyald. maanviljel:,'sneuyos 
Rmnmukainen Jaarli, rautat. yirkailija 
Turunen O. J., rauta!.. \"irkailija .......... 
Ylönen --\.n i, rautaL. yirkailija ....... 
Ylfil1t'n Lyyli, fiI. l11<1isL . . . . . . . . . . . . . . 


GJ'ankullu.: 

oidin"al() Kaarl(1, maanyiljelijii 



. 1,000 
V. 200 
V. 200 
S. 1,000 
V. 200 
V. 200 
V. 200 
V. 200 
V. 200 
V. 200 
V. 200 
V. 200 

mk. 4,000 


v. 


200 



240 KALEVALASEl'RAX CUDET KAX
ATTAJAJ.ii.SENET 


Helsinki: 
Aho Elna, rouva ................ . . . . . . . . 
Arvola M., t.oimitusjohtaja .. . . . . . . . . . . . . . . . . 
Enckell Gösta, li=iiikPt. toM. ....... . . . . . . . . . 
Fabre A. J. ;\1., Ranskan mini,.,tt'ri . _ . _ . _ . _ 
Göös Hjalmar, fiI. toht.. konsuli . . . . . . .. ... _ _ 
Hainari Tilma, rouva ...................... 
Hallsten Ilmi, rouva ............. _ . . . . . . . . 
Ilander Eiju, neiti ............ ..... . . . . . 
Kahma Jaakko, toimitu:-;johtaja . . . . . . . . . . . . 
Kajanus Robert, professori.. . _ . . _ . . _ 
Kurikka F. I.. toimitusjohtaja " _ . . . . . . . . . 
Karki Niilo, fiI. maist. ........... .. . . . . . 
Levalahti K. E., lehtori.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
Liakka Sh-ia, rouva .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
Lounasmaa Lauri, metsanhoitaja ............ 
Lydecken Arvid, kirjailija . . . . . . . . . . . . . 
lVIantynen Jussi, Yliopiston konservaattori, ku- 
vanveistaj a . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
Pohjanpaa Arvi, sotaviskaali . . . . . . . . . . . . . . .. 
Raikas Lauri, liikemies .................... 
Rosenlöf Kaarlo, fiI. maist... . . . . . . . . . . . _ .. . . 
Savolahti K. R., fiI. maist... . . . . . . .. . . . . . . 
Setala Armas, fiI. kand. .. . . . _ . . . _ . . 
Soveri H. F., fiI. toht. .............. 
Valkeapaa P. J., kauppias .................. 
Varis J. H., varatuomari .................. 
Varsta Eero, prokuristi (t).................. 
Veikkola Johannes, laaket. toht. .. . . . . _ . . . . . 
Viljanen V. lVI. J.. ylitirehtööri .. 
Virkkunen Artturi H., professori .......... _ . 



. 1,000 
:-:. 5,000 
K. 500 

. 1.000 
y 200 
\'. 200 
\". 200 
Y. 200 

. 5,000 
:-:.. 1,000 
S. 5,000 
Y. 200 
V. 200 
V. 200 
Y. 200 

. 1,000 
V. 200 
5. 1,000 
S. 1,000 
\" 200 
S. 1,000 
\" 200 
K. 500 
s. 1,000 

. 1.000 
S. 1,000 

. 1,000 
Y. 200 
S. 1,000 
Smk. 30,400 



KALEVALASEURAN UUDEr KANN.'\.TTAJAJASENET 241 


H amccnkyrö: 
Allas K. L., liikkeenjohtaja 
Törnvall Victor, apteekkari 


.. .. .. .. .. .. ... .. 


.. .. .. .. .. .. .. .. 


Ilomantsi: 
Lackström Hannes, apteekkari 


J aakkima: 
Ffmnanoer Emil, pankinjohtaja.. . . . . . . . . . . . . 
Forsström Fr., apteekkari .................. 
Hartikkala Elna Erikka, rouva .............. 
l\ arhu Eetu, liikeapuJainen . . . . . . . . . . . . . . . . 
Kivinen Senni, rouva .,............ . . . . . . . . 
Komonen .J., kauppias ...............,.... 
01soni N:wma, pankin virkailija .. .. . . .. .. . . . . 
Pekkala Martta, fiI. maist. . . . . . . .. .. . . . . . . . . 
Pietila Olga. opettajatar.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
Pitkanen Adolf, kaupanhoitaja " . . .. . . . . . . . . 
:-1alminen Viktor, kirkkoherra.. . . . . . . . . . . . . . . 
Salo Yrjö, kauppias.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
Tandefelt Einar, proviisori " . . . . . . .. . . . . .. . . 
Zinck Aarne, maanmittausinsinööri .....,... . 


Jyviiskyla: 
:Vlitro A., kauppias 


.. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 


S. 


1,000 
1,000 
2,000 


S. 
Smk. 


s. 


1,000 


S. 1,000 
K. 500 
V. 200 
V. 200 
S. 1,000 
S. 1,000 
V. 200 
K. 500 
Y. 200 
V. 200 
K. 500 
V. 200 
V. 200 
V. 200 
Smk. 6,100 


S. 


1,000 


J limsii: 
Vuollc-Apiala Kustaa, maanviJjelija .......... V. 200 


Kajaani: 
Rihtniemi Volter, seminaarinjohtaja . . . . . . . . . . K. 500 


h.alevalas"uran vnosikirja 
 1 fi 



2't:l KALEVALASEURAN UUDET KANNATTAJAJASENET 


Kangasala: 
Heino K. A., kirjakauppias ................ 
Jiiderholm K. G., kunnanliiiikiiri . . . . . . . . . . . . 
Markkula Hilma, emiinta .................. 
Markkula Viiinö, maanviljelijii ... . . . . . . . . . . . 
Meurman Jalmari, kunnallisneuvos .......... 
Molin Axel, maanviljelijii ... . . . . . . . . . . . . . . . 
Oesch Anna Stina, rouva ... . . . . . . . . . . . . . . . 
Oesch Werner, maanviljelijii ................ 
Peltonen W., maanviljelijii.. .. . . . . . . . . .. . . . . 
Tavela Sakari, maanyiljelijii . . . . . . . . . . . . . . . . 
Tuhkanen Usko, kirkkoherra.. .. .. .. .. .. .. .. 


Kangasniemi: 
Juslin Maria, rouva . . . . . . . . . . ... . . . . . . .. . . . . 


Karstula: 
Varvikko Kaarlo Juho, pankinjohtaja.. . . . . .. 


K irvu: 
Jantunen K. A., kauppias .... . . . . . . . . . . . . . . . . 
Niukkanen Juho, maanviljelijii .............. 
Tikkanen Urho, pastori. . . . . . .. .. .. .. . . .. . . . . 
Virolainen Paavo, liikemies ................ 


Kivennapa: 
Eerikiiinen E., kauppias .................... 
Forsman E. J., apteekkari .................. 
Hendunen Arvi, proviisori .................... 
Hirvonen Vilho, nimismies ..........,....... 
Ruokonen Rudolf, kauppias .................. 


S. 1,000 
S. 1,000 
S. 1,000 
S. 1,000 
S. 5,UOU 
S. 5,000 
S. 1,000 
S. 1,000 
S. 5,000 
S. 1,000 
S. 1,00U 
Smk. 23,000 


V. 200 


V. 200 


V. 200 
K. 500 
K. 500 
K. 500 
Smk. 1,700 


S. 1,000 
K. 500 
V. 200 
S. 1,000 
S. 1,000 
Smk. 3,700 



KALEVALASEURAN UUDET KANNATTAJAJXSENET :l'
;{ 


Koivisio: 
Ahokas A., maanviljelijii ....... ............ 
Hotokka Tobias, toimitusjohtaja 
Olin Toivo, kunnanlaiikiiri ............... _ . 
Peippo K. J., maanviljelija. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
Piispanen A., agronoomi . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
H.oti G., maanviljdija ...................... 
Vuosalmi F. J., liikkeenhoitaja . _ . . . . . . .. . . . . . . 


Kuolemajiir/Ji: 
Jestoi Niilo, piirimies ........................ S. 


Kuopio: 
Killinen Kalervo, apteekkari 


oo............................... .. 


Kurkijoki: 
Anttonen Pekka, maanviljelija .. . . . . . . . . . . . . . . 
Arppe N. J., piiriliiiikiiri .... .. .. .. .. .. ....... 
Cleve K. Z., agronoomi, lehtori ................ 
Fagerström Viktor, agronoomi ................ 
Hannonen Matti, kauppias .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
Hurme E. F., kelloseppii .................... 
Jussilainen Juho, maanviljelija . . . . . . . . . .. . . 
Kauppi Johan, kirjakauppias ........ _ . . . . . . . 
Kauppi Maiju, neiti ........................ 
Littunen Matti, maanviljelijii ................ 
.Mattila A., isiinnöitsija ...................... 
Riikköliiinen N., kauppias .................. 


Kuusamo: 
Ahava Tero, kauppias 


.......................................... .. 


S. 1,000 
V. 200 
V. 200 
S. 1,000 
S. 1,000 
S. 1,000 
S. 1,000 
Smk. 5,400 


1,000 


s. 


1,000 


V. 200 
S. 1,000 
V. 200 
V. 200 
S. 1;000 
K. 500 
V. 200 
S. 1,000 
S. 1,000 
V. 200 
S. 1,000 
S. 1,000 
Smk. 7,500 


v. 


200 



24(,_ KALEVALASEURAN UUDET KANKATTAJAJAsENET 


Ki.ikisalmi .- 
Aarnio A., pankinjohtaja .................... 
Ahokas Simo, liikkeenhoitaja ................ 
Bergh Albin, henkikirjuri .................... 
Engelberg Gunnar, tehtailija . . . . . . . . . . . . . . . 
Hellevuo G. Oskar, insinööri ................ 
Hiillos Hilma, fiI. kand. . . . . . . . . .
 . . . . . . . . . . . . 
Hiirkönen Ludvig, kunnallissihteeri ......... 
Johansson Gustaf, sahanhoitaj a ............. 
Kaarola Elise, valokuvaaja .................. 
Kaasalainen Yrjö, maanviljelija .............. 
Karvonen Vilh., kamreeri .................. 
Kilpiö Antti, toimitusjohtaja . . . . . . . . . . . . . . 
Kiuru Vainö, lenniitink. piiiillikkö .......... 
Koivula J., kelloseppa ...................... 
Komonen '\ntti, kirjakauppias .............. 
Komonen Hilja, rouva ......... - . . . . . . . . . . . . 
Komulainen A. \V., kansak. tarkastaja. . . . . . . . . . 
Korhonen E. .1., tarkastaja ................ 
Lammi Huugo Johannes, toimitusjohtaja ...... 
Lehtonen Martti, lennatinreviisori ............ 
Liukko Jaakko, kansak. opettaja ............ 
J ,ouhe Hilja Lempi, opett. kand. ........... 
Lundson Antti, kauppias ......... . . . . . . . . . 
Martikainen J. A., liikemies ................ 
Martikainen Liina, rouva .................. 
Oka Walter, apteekkari .................... 
Ollila Bruno V., koululainen ................ 
Orpana Sievii, rouva ........................ 
Orpana Topi, fiI. kand. .................... 
Pennanen Matti, vaatturi .................. 


V. 200 
V. 200 
V. 200 
S. 1,000 
V. 200 
S. 1,000 
S. 1,000 
V. 200 
S. 1,000 
V. 200 
V. 200 
V. 200 
V. 200 
V. 200 
S. 1,000 
V. 200 
S. 1,000 
V. 200 
S. 1,000 
V. 200 
V. 200 
S. 1,000 
V. 200 
V. 200 
V. 200 
S. 1,000 
V. 200 
V. 200 
S. 1,000 
V. 200 



KALEVALASEURAN UUDET KANNATTAJAJASFXET 245 


Pietilainen Elias, konttoristi ................ 
Saarijarvi P. 1., kauppias .........._....._ 
Sinkko Aleks., prokuristi .................... 
Sokka Juho, kauppias ....... . .. .. . . . . . . ., 
Sutinen Helmi, kirjanpitaja .................. 
Suuronen Hilkka, postivirkailija ............ 
Okkonen Helena, kirjanpitiijii ................ 
r rsin Stella, koululainen .................... 
lJski A., kelloseppii _ _ ....... 
Wilhunen E., liikkecnjohtaja ................ 
Vuordainen A., sanoma!. toimittaja " . . . . . .. 


Y. 200 

. 1,000 
S. 1,000 
V. 200 
::-\. I,UOO 
::-\. 1,000 
V. 200 

. 1,000 
V_ 200 
s. 1,000 
S. 1,000 
Smk. 21,800 


Laukaa: 
Ollikainen Mailis Fransiska, rouva .......... V. 200 



Wikkeli: 
Mikkelin Telefooniyhdistys .................. V. 200 


Nurmes: 
Pitkiinen Juho, kunnallisneuvos (t) .......... V. 200 


(Julainen: 
Ojajarvi Nikolai, kauppias 


Oulu: 
Byström Veli, isiinnÖitsijii 


Pm'iJ.:kalll: 
J\ hokas Sipi, tehtailij a (t) .................... ::-\. 
Heinonen H., kirjakauppias .................. V. 
Karjalainen ,vilho, tilanomistaja .............. S. 


v. 


200 


s. 


1,000 


2,000 
200 
1,000 



2"(; KALEVALASEURA:t-. UUDET KANNATTAJAJASENET 


Laurila H. E., maanmittausinsinööri .......... 
Pf'ippo A., kauppias ........................ 
Hf'po Heikki, taloustirehtööri .............. 
Vainio Matti, kauppias .................... 


Pielcwesi: 


S. 1,000 
S. 1,000 
V. 200 
V. 200 
Smk. 5,600 


Franeke Toivo, pankinjohtaja .............. K. 500 


Pori: 
Satakunnan Osuuf'kauppa 


POl'l!OU: 


J fintti J., fil. maist., kustannusjohtaja 


Pyhajiirvi 0.1.: 
L<ithman Adolf Fredrik, apteekkari 


Rail'tlla: 
Hyttinen Antero, apteekinhoitaja ............ 
lkiivalko A., kauppias . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
Karppinen J. A., nimismies ................ 
Pimia Matti, maanviljelijii .................. 
Seppiinen Juho, luutnantti . . . . . . . . . . . . . . . . 
Sp.ppiinen Mikko, kapteeni, kauppias ........ 
Sonck John, piirilaakiiri .................... 


Ruutu: 
Hall U. A. A., apteekkari .................... 
.Junni Simo, kaupanhoitaja .................. 


S. 


5,000 


S. 


1,000 


S. 


1,000 


V. 200 
V. 200 
V. 200 
S. 1,000 
V. 200 
V. 200 
V. 200 
Smk. 2,200 
V. 200 
V. 200 
Smk. 400 



KALEVALASFURAN UUDET KANNATfAJAJASENET 247 


Ruolwlahli: 
Ikonen Kaarlo K., ylioppilas ,............... V. 200 
Lund August Wilhelm, rovasti.. ., ., ., . . . . .. ., V. 200 
Paajanen M., kauppias ...................... V. 200 
Hautajiirvi Heikki, pastori .... . . . . . . . . . . . . . . .. V. 200 
Smk. 800 


Ruovesi: 
Lahonen Manu, kauppias ........ - . . . . . . . . . ., K. 500 


Salo: 
Lplno E. & J., toiminimi 


.................... . 


., Y. 


:WU 


Simoniemi: 
Tijyry Kaarlo, rovasti ...................... 1\... 


500 


SoT'lavala: 
Eaisla Matti, fiI. maist. ...................... V. 
Uotinen Mikko, kirjailija .................... L. 
Smk. 


200 
10,000 
10,200 


Sysmii : 
Viile Emil, maanviljelijii .................... K. 500 


T wnpae: 
.\ppelgren G. V., pankinjohtaja .............. 
Arajiirvl Lauri, johtaja ..................... 
Heikkilici Saima, rouva . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
Hiekka Kustaa, kultaseppii ............. - .., 
af Hiillström Ernst, liiiiket. tohL .............. 
Jaakkola Urho, varatuomari ................ 
Lavonius lVI., insinööri .......... . . . . . . . . . . . . . . 
Lavonius Olga, fiI. maist., rOuva ............ 
Leppiinen Eemeli, johtaja .................. 


s. L,OOO 

 1,000 

. 
S. 1,000 
L. 10,000 
S 1,000 
S. 1,000 
s. 1,000 
S. 1,000 
S. ].000 



2'.8 KALEVAI.AsErRAN UUDET KANNATTAJAJASENET 


Leskinen Anni, rouva ...................... 
Leskinen Pekka, johtaja . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
Murros Kaapo, varatuomari _............... 
Osonen G. W., kauppias ........... _ _ . . . . . 
Palander Verner, varatuomari .............. 
Pyhiilii J. W., prokuristi .................. 
Sundholm Otto, kauppias .................. 
Valanne J osefiina, rouva .................... 
Valanne Teuvo, konttoristi .................. 
Vallin & Aejmelaeus, asianajotoimisto " . . . . . 
Vesanto .\rvo \., johtaja .............. _ . .. 


Terijoki: 
Hakkarainen Maikki, rouva ................ 
Hakkarainen Uljas, lukkari-urkuri .......... 
Hellfors J., eliiinlaiiket. toht. ................ 
Komulainen Anna-Aliisa, ylioppilas .......... 
Korhonen Akseli E., apteekkari .............. 
Kunttu Einar, pankinprokuristi .............. 
Lankinen Eemeli, pankinjohtaja ............. 
Moukulainen .\lma, pankinvirkailija .......... 
Mustonen Sulo, liikkeenjohtaja ............. 
Sahlsten Antti Edvin, kauppias ............ 
Salokas Martti, lehtori _........ . . . . . . . . . . . 
Seppiinen J., kauppias .............. 
Seppanen Juho A., kirjakauppias ............ 
Toivonen :M., kapteeni, pankinjohtaja ........ 
Viiisanpn H. E., rautat. laiikiiri .............. 


S. 1,000 
S. 1,000 
S. 2,000 
:3. 1,000 
S. 1,000 
L. 10,000 
S. L,OOO 
S. 1,000 
S. 1,()00 
S. 2,000 
L. 10,000 
Smk. 49,000 


S. 1,000 
S. 1,000 
S. 1,000 
S. 1,000 
S. 2,000 
:3. 1,000 
S. 1,000 
S. 1,000 
S. 1,000 
S. 1,000 
V. :200 
S. L,OOO 
S. 1,000 
S. 1,000 
V. 200 
Smk. 14,400 


Turku: 
Liikepankki Oy. ............................ V. 200 



KALEVALASEURAN UUDET KANNATTAJAJASENET 249 


K. 800 
s_ 1,000 
K. 680 
Smk. 2,480 
Yhteensii Smk. 217,780 
.......... Smk. 1,409,:i20 


Uusikif'kko V.l.: 
J-\unttu Maria, rouva ...................... 
Lempiainen Villf', maanviljelijii _ . . . . . . . . . . 
Ryhiinen \nton, kauppias .................. 
Saaristo Matti, kansak. opettaj a ............ 
Summa Emil, maanviljelijii .. . . . . . . . . . . . . . . . . 
Tiihkiipiiii Ville, maanviljelijii .............. 


Vawm: 
Hewell Oskar, hovioikeudenneuvos 
]{p\\pll Sonja, rouva ....................... 


T' alkeala: 
Vuokoski K. V., maanvilj., kansanedust. ...... 


V alkjaf'vi: 
Reijonen Juho Henrik, rovasti 


............ K. 


Viipllri: 
lnkilå J\rvo, sanoma!. toimittaja . _ . . . . . . . . . . s. 


V uoksenT'Unia : 
Huurre Aarne, pastori 


Y Izdysvallai: 
Kalevan Naiset: Valottaren Tupa N:o 19 
Kalevan Ritarit: Osmon Maja N:o 11 ........ 
234. Vilmius J. V., vaatturi.............. 


3Y4. 


Siirto edell. v:n luettelosta 


S. 1,00U 
K. 500 
S. 1,000 
V. 200 
S. 1,000 
S. 1,000 
Smk. 4,700 


S. 1,000 
S. 1,000 
Smk. 2,000 


-.:. 
, . 


1,0UO 


500 


1,000 


s. 


1,000 


628 jiiseneltii perittyja ja saatavia maksuja 
Yhteensa Smk. 1,627,100 



TULOT KALEV ALA.JUHLISTA. 


(Luettelon epatarkkuus juhlain toimeenpanijoihin nahden johtuu saatujen 
tietojen vaillinaisuudesta). 


V. 1920: 
Alastaro, n(uoriso)s(eura) ........................ 
Askola, kirkonk. n. s. ... . .. .. .. . . . . .. .. .. . . . . . . . . . . . . 
Forssa .. . . .. .. .. . . .. " .. . . .. .. .. .. _. .. .. .. _ _ .. .. . . .. .. . . . . 
Halillko, n. s. ., . . .. .. .. .. .. .. .. .. .. . . .. .. . . . . .. . . .. ., . _ 
Hamina ........................................ 
Heinola, Seminaari .. .. .. .. . . .. .. .. .. .. .. .. .. .. . . .. . . .. .. 
Helsinki, Kalevalaseuran juhla Kansallisteatterissa _........ 
Helsinki, Kansallis-Kuoro ...................... .. .. .. 
Haukivuori '" . .. .. .. . . .. . . .. .. .. .. . . .. .. .. " " .. . . . . . . . . 
J aakkima .... _ _ . . .. . . . . . . . . . . .. .. . . . . .. . . .. .. .. . . . . 
Janakkala, Leppakosken jatkokurssiL _ _ .. .. ... ............ 
J oc>nsuu .......................................... _ . 
J u uka ...... .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. ....... . .. 
Kemi ...... __ __.................................... 
KerimMd, Vaara .... .. _. _. _. . _ _ _ .. .. .. .. 
Kestila ........................................ _ _ _ _ _ _ 
Kokemaki ............................................ 
Knuvola, n. s. _ _ . . .. . . .. .. . . .. .. .. . . . . .. .. . . . . 
Kuhmoinen, Harmoisten n. s. .. .. .. .. .. .. _ _ . _ .. ., .. .. .. . . 
Kuortane, lVIayryn kansak. jatkokurssil. ... . . . . . .. .. .. . _ . . . _ 
Kakisalmi, Kansanvalistusseuran haaraosasto .. .. ., " .. .. . . 
Lapinlahti . _ .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Lang-elmaki . . . . .. .. . . . . .. . . .. .. _ _ _. _ _ . . .. ., .. .. .. . . . . .. _ . 
Noormarkku, Söörmarkun n. s. .......................___ 
Nurmes .............................................. 
Orimattila, Tönnön jatkokurssil .. . . .. .. .. .. .. .. " .. . . .. 
Oripaa . . . . .. .. .. .. .. . . .. .. .. . _ _. .. .. . . . . . . . . 
Orivesi, Kansanopiston toveriliittu . . .. .. . . .. . . . . .. . . . _ _ 
Parikkala, Yhteiskoulu .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Peraseinajoki .. .. . . .. .. .. .. .. .. .. 
Pihtipudas ...... .. .. . . .. . . .. .. 
Poomarkku . . . . . . . . . . . . 


2610:25 
200:- 


4:09:- 
54:05 
291:75 
;HO: - 
1'1,907: 
357:6'. 
214:- 
227:50 
120:- 
220:04 
175:- 
500:- - 
23:- 
40:- - 
'118:-- 
210:- - 
210:- 
140:- 
50:- - 
2100:- 
70:- 
48:- 

26::H 
45:- 
11: 
100:- 
112:- - 
30:- 
65:- 
'188:- 



TULOT KALEVALAJUHLISTA 


Porvoo, Yhtyneitten suomalaisten juhla ... . .. .. .. . . 
PII umala.. .. .. . . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Pöytya ................................................ 
Hiihimaki, Edistysseurat .. . . . . .. . . . . . . .. . . 
Ristiina, Kylalahden n. s. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. ... ...... 
Ruokolahti, Imatra .............................. 
8a vonlinna, Raittiusseura . . . .. .. . . . . . . 
Sippola, n. s. ............................ 
Sortavala ..' " . . .. .. . . .. .. . . . . 
Suudenniemi ........................,... 
Suonnejoki, Edistysseurat .. .. .. . . . . 
Viipuri, Karjalan KansalaisliHto ...... .. .. .. .. .. .. 
'>5. Vartsila. 


2f)1 


207:- 
153:75 
2'>6:70 
201:511 
165:05 
:

5:- 
215:- 
15'>:11;; 
1,242:'>9 
90:- - 
126:50 
:;08::J5 
70:- 


V. 1921: 


Yhtecnf'a Smk. 20,706:5:1 


Akaa. Toijala .. .. .. .. .. .. . . .. .. .. .. .. .. .. 
Alajarvi, n(uoriso)s(eura) ." .. .. .. .. .. .. .. ., .. .. .. .. .. .. .. 
Alajarvi, Hoisku .. .. .. .. .. .. .. .. .. ......... 
Alastaro, n. s. . . . . .. . . .. . . . . . . . . .. .. ........... 
Alastaro, Vammala .. .. . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . 
Alatornio, Perii-Pohjolan kansanopisto .. .. .. .. .. .. .. .. 
Anttola ................................................ 
_\.sikkala, Vesivehmaan n. s. .................... 
_\sikkala, Vaha-Xiniön n. s. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
"\,;I{Ola, n. s. ...... __ .. .. .. .. .. 
Elimaki, Vilppulan n. s. ... . .. .. . . . . . . . . . . . . . . . . .. 
Eno, Kaltimo, n. s. ja suojelusk. . . . . .. . . . . . . . . . .. . . . . 
Enonkoski, Maamiesseura ... . . . . . . . . . .. . . 
Eura, 
 aarjoki ....... . .. .. .. .. .. .. 
Furssa .. . . . . . . . . . . 
Haapajarvi O. 1.. Ylipaankyla .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Halikko, Perala .. .. .. .. . . . . .. .. .. 
Hamina, n. seurojen aluepiiritoimikunta 
Hamina, Salomiehikkalan n. s. .. .. ., .. .. .. .. ., .. .. .. .. 
H:Jnkasalmi ....... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
Hankasalmi, Asemaseudun n. s. .. .. .. ., .. .. ., ., ., .. .. .. ., .. 
Hanko .. . . .. .. .. . . . . . . . . . . . . . . . _ .. _ . . . .. .. _ _ . 
Harjavalta.. " .. .. .. . . .. .. .. ., .. .. 
Hauldvuori, kirkonk. laulukuol'O 
Hausjarvi, Hikia ... . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. " .. 
Hausjarvi, Ryttyla, n. s. Silmu .. .. _. .. 


50:- 
40:- 
2'>:
 
748:25 
401:50 
50:- 
1105:- 
'>0:- 
10:- 
2'>0:- 
H2:- 
HJ2:50 
50:- 
!.O:- 
357:2:) 
40:- 
95:- - 
90:- 
71:- - 
:50:-- 
36:- 
438:7;; 
83:75 
2115:- 
51:- 
170:50 



252 


TULOT KALEVAJ_AJl'HLlSTA 


Hausjarvi, Vantaa, n. s. Toukokuu ............ 
Heinola, Seminaarin toverikunta 
Heinii.vesi ....... . . . . . .. . . . . . . . . . . . . .. .. .. . . . . . . . . 
Heinavesi, Rummukkala 
HBlsinki, Kalevalaseuran juhla Kansallisteatterissa 
Helsinki, Kauppiaitten kauppakoulu ... . . . .. .. . . . . 
Helsinki, Henkivak. Salaman henkilökunta .......... 
Helsinki, Suomenlinnan naytelmaseura .. .. .. .. .. 
Helsinki, Vallilan kansakoulu ................ 
Helsingin pit., Huopalahden suomalaiset ............. 
Helsingin pit., Oulunkylan Suoma!. seura 
Helsingin pit., Tikkurila, lukurengas Tahti 
Hollola . . .. .. .. .. .. . . .. .. .. . . .. . . .. . . . . . . . . . . . 
Huittinen, Lansi-Suomen kansanopisto toveriliilto ............ 
Hyvinkaa, Sekakuoro .. . . .. .. . . " . _ _ . . _ . . . _ . _ . . . . . . .. . 
Hameenlinna, Kansallinen Edistysseura ja Kansallisseura 
Ii, Haminan n. s. ........................................ 
1 isalmi .. _ _ .. . . . . .. . . . . . . . . . . . . .. .. . . .. .. .. . . . .. .. . . . . 
Iisalmen pit., Haajaisten n. s. . . . . .. . _ .. .. . . .. . . .. . . . . . . . . . . 
Iisalmen pit., Nerkoonniemi, 1\erohvirran n. s. . _ ._ 
Iisalmen pit., Poroveden n. s. .................... 
Iitti, kirkonk. .... . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. .. ..... 
Iitti, Kausala.. ............................. 
Iitti, KeItti .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . . .. " .. . .. .. .. .. 
Ilmajoki, Santavuoren Nuijamiehet .. .. " .. " " .. .. " . . .. 
Impilahti, Pitkaranta, n. s. ............................ 
lsokyrö, Orismala, Maatalouskoulujen kumppanuskunta 
,Jaakkima, opettajisto .......... .. .. .. _ _ .. .. .. .. .. .. 
.r aala, Herransaari .................. 
.Jaala, Verla .............................. 
.Jalasjarvi, Keskikylan n. s. .... .. .. .. " .. .. . 
.Janakkala, Tervakoski, Raittiusseura Taimi VII 
.Joensuu. Teatteri .. .. .. .. .. " . . .. 
.loroinen, Huutokoski 
.Joutsa, Ruorasmaki 
.Ioutseno .. .. .. .. .. .. .. .. 
.Tuuka, kirkonk. .. .. .. ., .. .. .. .. . 
.luuka, 
unnanlahti .. .. .. .. ............ 
.Juva ............. .................. 
.Juva, Laulealan n. s. 
.Jyvaskylån pit., Vaajakoski, Haapaniemen n. s. 
.lamijarvi, Vihunkylan kotiopintolaiset 
.liimsa, .Tamsiinkosken n. s. 


80:- 
2,.8:25 
173:75 
"0:- 
16,92": - 
,.0: - 
62:- 
,.0: - 
60: 
80: - 



O: 


3,.: 
20: - 
,.0:- 
150: - 
M1:5n 
'150:- 
19'1: - 
"6:50 
339:- 
120:25 
'.79:95 
200: - 
77:- 

O:- - 
JOO:- 
'.0:- 
lr.3:50 
565: 
50: 
136:- 
300:- 
301:- 
',():- 
"8:- 
72:- 
'192:50 
114:50 
15: 
1)6: - 
112:75 
R6:.,!I 
1'.8: 



TULOT K-\LEV ALAJUHI.ISTA 


.1 arnsa, Koskenpaa ja Wihijarvi ... . . . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Jhrnsa, Olkkola .. .. ., ., .. . . .. 
.1aaski, II. s. .. . . . . .. . . .. . . .. .. .. .. .. .. .. . . .. .. . . . . . . . . .. 
.1 aaski , Kuurmanpohja .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
J aaski, Rouhiala .. .. . . .. .. .. .. .. .. .. . . . . .. .. " .. 
Kaavi, kirkonk. n. s. 
Kaavi, RayneistpIl II. s. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Kajaani .. .. . - . . .. . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . .. . . 
Kajaani, Naytelml\seura ja Musiikin Ystavat .. .. .. .. .. 
Kalvola, Iittala . - . . . . .. 
Kangasala, n. s. .,. . . . . . ... . .. . . .. . . .. .. . . . . . . 
Kangaslampi, Palvalahti .. .. .. . . .. ... . .. . . . .. .. .. .. .. 
Kangasniemi ............. .............................. 
Kankaanpaa, Pohjois-Satakunnan kansanopisto 
Karinainen, n.s. . . .. .. .. .. .. . . .. .. ., . . .. .. .. .. .. .. ., . . 
Karja, Raittiusyhdistys Heijastus . . .. .. . . . . .. .. ., .. 
Karttula, Talluskylan n. s. .. .. . . . . . . .. . . .. . . . . . . .. .. . . . . 
Karttula, Tervonsalmi . . . . . . ... - - . - . 
Kaskinen, Suomal. seura 
Kemin pit., Liedakkala, Kf'minsuun n. 
. 
Kerimtiki, I\:umpuranta .. .. .. .. .. 
Kerimaki, Punkaharjun n. s. .... _ _ ._ 
Kf'uruu 
Keuruu, Mii.ntaIl n. s. .. .. .. .. .. .. .. .. ., .. .. .. .. .. .. 
Kiihtelysvaara, Huhtilampi, kotiopintopiiri . . . . .. . . .. . . . . . . . . 
Kiihtelysvaara, Pohjois-Karjalan kansanopisto 
Kirvu, kirkonk . . . . . . .. .. .. . . .. .. .. . 
l{irvu, [nkilaIl n. s. ... . .. .. .. .. .. . . ., . . .. .. . . .. 
Kirvu, Ratykyla . . . . . . .. .. . . . . ., .. .. . . . . .. .. . . . . .. . . .. . . 
Kirvu, Ylikuunun n. s . . . . . . . . .. . . . . .. .. .. - . - . .. . - - . .. 
Kisko, n. s. .., . .. ., . . . . _. . . . . . . ., . . . . .. .. .. .. .. .. . . . . .. 
Kitee, Potoskavaaran n. s. " . . .. .. . . . . . . .. .. . . . . . . . . . . .. .. 
Kitela, Koirinoja . . . . .. .. .. .. . . .. .. . . .. .. .. . . .. .. .. .. . . 
Kittila, Alakylan n. s. Sarastus ..... . .. . _ _ _ .. 
Kiukainen, n. s. . . . . ... . .. .. . . .. .. . . .. .. .. .. .. . . " .. .. .. ., 
Kiukainen, Panelia, Haavo ................................ 
Kiuruvesi, n. s. ja Lotta-Svard-yhdistys .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Kiuruvesi, Lapinsalon raittiusyhd. 
KivPIrnapa, Keski-Kuokkalan n. s. Pisara .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Kivennapa, Kuokkala, Naisyhdistys ........................ 
Ki Vf'Ilnapa, Terijoen n. s. .. ., .. .. . . .. .. .. .. .. .. .. . . .. .. .. 
Kokemaki, Yhteiskoulu ja Maanviljelyslyseo ........ -. .. .- 
Kokkola, 
lIomal. yhteiskoulu .. .. .. .. .. .. " .. .. 


2S3 


43:- 
50:- 
H8:25 
'163:25 
40:- 
100:- 
26: - 
40:- 
588:70 
60:- 
448:30 
40:- 
'100:- 
45:- 
40:- 
40:- 
36:- 
62:-- 
1'10:- 
'100:- 
165:10 
100:-. 
[.0:- 
23:- - 
:210:- - 
70:50 
'140:- 
32:- 
12:- 
'100:- 
:n'1:50 
200:- 
50:- 
50:
 
62:- 
72:- 
242:- 
130:- 
53:- 
100:-- 
[.57:- 
219:- 
344:50 



254 


TULOT KAI EVALAJUHLISTA 


Konginkangas, Liimattalan n. s. . . .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Korpilahti, Muuramen n. s:n kotiseututoimikunta 
Korpilahti, Oittilan kyliin nuoret . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . 
Korpilahti, Putkilahti, n. s. . . . . " .. . 
Koski H. 1., Etolan kylan nuoriso 
Koski II. 1., Putulan II. s. 
Koski T. 1., n. s. .. .. .. .. .. .. 
Kotka ........ . . . . . . . . . . . . ., 
Kotkan Nayttamö . . .. .. .. .. .. . . .. 
Kouvola.. " .. .. ., .. .. .. .. .. _ _ _ 
Kristiinankaupunki, Naiskerho 
Kuhmalahti, Vehkajarven n. s. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Kuhmoinen, n. s. . . .. " .. . . " .. . . . .. .. .. . . . . " 
Kuolemajarvi, Inkilan n. s. . . . .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Kuopio, Raittiusseura .... . . .. . . . . .. . . . . . . . . 
Kuopion pit., Hirvilahden n. s. .. .. .. .. " . . . . . . . . 
Kuopion pit., Ritonieml .................................... 
Kuopion pit., Roikansaari ....... _ .. . . .. . . . . .. .. .. .. . . .. .. . . 
Kuopion pit., Raimanlauluseura ja kan"ak. oppilaat .... _. .. " 
Kuopion pit., Vehmasmaen n. s. .............. .. .. .. .. .. .. .. 
Kuopion pit., Vehmersalmi, Rasala .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Kuortane, Alkukouluseminaari ... .......................... 
Kurikka, n. s. (kaksi erlUl: 280:- ja "0:-) . . _ _ _. . . 
Kurkijoki ..... . .. .. . . .. .. .. . . .. . . .. .. .. . . . . .. .. . . . . .. .. .. 
Kurkijoki, Alhon n. s. '. .. . . . . . . " .. .. . . .. " . . .. . . " .. .. " .. 
Kurkijoki, Saareksenkyla ........ _ . .. .. .. .. .. .. .. .. . . .. .. .. 
Kuru, Keihaslahden kansalL jatkokurssin oppilaat _ _ _. .. .. . . .. 
Kakisalmi, Kansanvalistusseuran haaraosasto ................ 
Kalvia .. .. _ _ .. .. .. .. . . .. .. .. .. . . .. .. . . .. .. .. .. .. .. .. .. . . .. 
Karköla, Metsakylan n. s. . _ .. .. .. " .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . . 
Köyliö, Yttila ...................... _ _ .. . . . _. ............ 
Lapinlahti, kirkonk. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. ., .. 
Lapinlahti, Alapitkan n. s. .... .. .. .. .. " .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Lapinlahti, Mantylahti, Kivistön n. s. .. .. .. . . . . ., .. . . .. .. . . 
Lappajarvi, kirkonk. n. s. ja naisyhd. Raivaaja . _ .. .. .. .. .. . . 
Leppajarvi, Kauhajarvi .................................... 
Lappeenranta . . .. .. . . . . .. .. .. . . .. .. .. . . . . .. .. .. .. .. . . . . .. 
Lappi, n. s. ........... . _ _ _ _ .. .. . . .. .. . . . . .. .. .. .. . . 
Lapua, Ruha, raittiusliitto ........... _ .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Lassila . . .. .. . . .. .. .. .. .. .. . . .. . . .. .. .. .. .. .. " .. ., _ . 
Lavansaari .. .. " .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. " .. .. " 
Lehtimaki ...... _ . _ _ _" .. _ _ .. .. .. .. .. .. .. . . . . .. .. . . . . 
Leppavirta .... " .. .. .. .. .. .. .. .. " _ _ _ _ .. .. .. .. .. 


:)6: 
"0:- 
"":50 
100:-. 
80: - 
"0:- 
67: 
26: 
188: 
'150:- 
"5:- 
'10: - 
r.H:- 
"'1:- 
"50:25 
50:- 
70:- 
58:- 
H5:- 
45: - 
6:- 
265:- 
320:- 
901 :25 
100:- 
20:- 
1M:25 
93:- 
20:- 
130:50 
38:- 
'100:- 
"0:- 
H2:- 
187:35 
60:- 
425:- 
122:- 
200:- 
14: 
1'15:- 
18'1:50 
'.0:- 



TULOT KALEVAI.AJUHLlSTA 


L,)ppávirta, 
orsako
ki ................................. - .. 
Lieto .. .. .. .. . . .. .. .. .. . 
Liminka .... .. .. . . .. .. .. .. .. .. ., . . .. .. -. .. .. .. .. .. . . .. 
Lohja, Lohjanjarvi, Saariston n. s. .......................... 
Lohja, yhteiskoulu........................................ 
Loimaa, Kojonperan n. s. - . . . .. .. ., ., -. -- 
Loimaa, Lotta-Svard-yhdistys .. .. . . .. .. . .... .. . . .. . . .. .. .. 
Loimaa, Mellilan n. s. .. .. .. .. . . . . . . .. .. .. .. . . .. .. .. . . . . .,. 
Loppi, Hirvijani . . .. .. . . .. .. .. .. .. . . . . .. .. .. .. .. .. .. .. 
Loppi, Kormu .... __.. 
Loppi, Naisyhdistys .. .. .. .. .. .. . . .. " .. .. .. . . .. " .. .. 
Loviisa, Suom. kansallisseura .............................. 
Luhanka, kirkonk. n. s. .. .. . . .. .. . . ., . . .. .. " .. .. . . .. 
Luopioinen, Aitoon yhteiskoulu 
Luumaki, Lakkala, kotiopintolaiset ....... . . . .. .. .. .. . . . . .. 
Luumaki, Pukkila, kotiopintolaiset .......................... 
Maaninka_ .)Martab) . . . . . . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . . . . .. .. . . 
Maaninka, Kaarmelahti . - . - " . - -. -. . - -. .. .. .. 
Maaria, Paimalan n. s. . . .. .. .. .. . . .. .. . . . . . . .. .. .. .. .. .. . . 
Marttila, kirkonk. n. s. . . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . . . . .. . . .. 
Masku, Lotta-Svard-yhdistys ... . . . .. . . .. .. .. .. .. .. . . .. .. .. 
Merimasku, Moijonen .................... -. .. .. .. .. .. .. .. -. 
Miehikkala, Lapjarvi, kansak. ... . .. .. ., . . . . .. .. .. .. .. . . .. .. 
Miehikkala, Suur-Miehikkala .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Mikkeli, Porrassalmen n. s. . . .. .. . . . . .. . . .. .. .. " .. .. .. .. . . 
Mikkelin pit., Hietanen .. . - - - .. .. - - .. - . .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
:Multia, Isojarvi ... . . . .. .. . . .. .. .. .. .. . . . . .. .. . . .. .. .. . . . . 
Muolaa, Ayrapaån aseman n. s. . . .. .. .. .. .. .. .. .. . . . . .. ., .. 
:Muuruvesi, n. s. .......................................... 
Muuruvesi, Niinimaen-Pieksan n. s. " . . . . .. .. .. .. .. .. . . . . 
Myrskyla, Hallila .. ..... . .. " .. .. .. .. . . .. ., .. .. .. .. . . .. . . 
:Mantsala . . . . .. .. .. . . .. .. " .. .. .. .. .. . . . . . . .. .. . . . . .. . . . . . . 
Mantsala, Sålinkaa ........................................ 
Mantyharju, Nurmaa, jatkokurssil. ..... . . . .. . . .. .. .. .. ... .. 
Naantali .. .. ., .. " .. .. .. .. .. .. .. ., " .. .. " .. .. " .. .. .. .. 
Nakkila, Anola, jatkokurssil. . . .. .. .. .. .. .. .... ........... 
Nilsia, n. s. . . . . .. .. .. .. .. . . .. . . .. .. .. . . .. . . ... .......... 
Nilsia, HaluIlan n. s. . . .. .. .. .. ., . . .. .. .. .. . . .. .. .. .. .. .. 
Nilsia, Vuotjarvi - . .. " .. .. .. .. .. . . .. .. .. .. .. . . 
Nivala, n. s. ............................................ 
Noormarkku, n. s. .... .. . . .. .. .. .. .... .. .. ., . . .. .. .. " .. .. . . 
Nuijamaa, Konnunkylan n. s. Oksa .................. 
Nurmes, n. s. .. .. . . .. . - - - . . - - - - . . -. - - 


') -- 


):J 


436:75 
'100:- 
244:- 
256:- 
225:- 
79:25 
651:75 


75:- 


50:- 
80:- 
67:- 
50:- 
34:85 
60:- 
60:- 
63:- 
40:- 
20:- 
40:- 
40:- 
160:-- 
7Y:35 
50:- 
500:- 
140:- 
40:- 
4:- 
40:- 
75:-- 
71:- 
[.0:- 
607:- 
58:- 
24:- 
'166:50 
'15:- 
40:- 
170:- 
36:- 
1£.0:- 
1 [.6:- 
34:- 
82;):75 



256 


TUI.OT KALEVALAJUHLISTA 


"Nurmes, Lipinlahden n. s. .......................... 
Nurmes, Saramon n. s. .................................. 
Nurmijarvi, Röykan Leppalammen n. s. 
Nurmo, n. s. .................... 
Orimattila, Karkkulan n. s. . . .. . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . .. 
Orimattila, Kotitalousopisto ........ .. .. . . . . . . .. ........... 
Oripaa, .J uankoski, raittiusyhd. Viritys '" . . . . . . . . . .. .. 
Oulainen .. . . . . .. .. . . " .. . . .. .. . . . . .. .. .. .. .. . . . . . . . . . . 
Oulu, n. s. .............................. . .. .. .. . . . . 
Oulu, Tyttökoulun VI-luokkalaiset .......................... 
Oulu. Työvaenopisto ...................................... 
Oulun pit., Oulujoki, Madekosken kk:n jatkokurssiI. . . . . .. . . 
Oulun pit., Oulujoki, Oulunsuun n. s. ... . .. .. . 
Oulunsalo, n. s. . . . . .. .. .. .. .. ., .. .. .. .. .. .. .. . . . 
Parikkala, Yhteiskoulu ............. . .. .. .. 
Perkjarvi, Suojeluskunta .. .. .. .. .. . . .. " .. .. .. .. .. . . .. 
Pertteli, Riisi ... . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. ., .. 
Petajavesi, Ala- Kintauden n. s. .. . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . 
Pieksamaki, n. s. ja Niskamaen kansak. .. . . . . . . . . . . 
Pieksamaki, n. s:n raittiusyhd. . . ., . . .. .. . . . . . . .. 
Pielavesi.. .. " . . .. .. . . . . .. . . . . .. .. . . . 
Pielavesi, Kokoomuspuolueen iltamat . . .. .. .. .. .. .. . 
Pielavesi, Savian n. s. .. .. .. . . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . . .. . . 
Pielavesi, Tuovilanlahden n. s. . .. .. " .. " .. .. .. 
Pielisjarvi, Varpasen maatalousseura .. .. .. . . . . . . 
Pielisjarvi, Viensuu, raittiusyhd. Tuike II .........._ 
Pietarsaari, Suoma!. seura .. .. . . . . . . .. ., .. .. .. .. ., .. . . .. .. 
Pihtipudas. n. s. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. " .. .. .. .. 
Pirkkala, n. s. .. . . . . . . .. ., . . . . . . . . . . .. .... .. .. .. .. .. . . 
Pohja, Suoma!. seura .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. _. .. .. 
Polvijarvi, Kinahmon n. s. ...... .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Poomarkku . . .. . . . . . . . . .. .. . . .. .. . . .. .. . . . . . . .. .. .. 
Pori. Kansallisseura .. .. .. .. .. .. .. .. .. _ . _ ................ 
Pori, Tyttölyseon toverikunta ..... . .. .. . . .. .. .. .. " .. .. .. .. 
Pori, Työvaenopiston toverikunta . . .. . . . . . . ., . . . . . . . . .. .. . . 
Porin pit., Kylasaaren n. s. . .. .. .. .. .. .. .. .. .. " .. .. 
Porin pit., Lyttylan n. s. .. .. .. .. .. .. .. ". ................ 
Porin pit., Ruosniemen ja Ryvelan n. s. ............ 
Pornainen, Laukkosken I)Martab> ..........................._ 
Punk3laidun, lUo . . .. . . .. . . " .. .. " . . . . " .. . . .. . . . . . . . . 
Punkalaidun, Kanteenmaa . . .. .. ., .. ., . . " .. .. . . . . .. .. . . .. 
Pusula ., " . . . . .. .. .. . . .. . . .. . . .. .. .. " .. . . .. .. . . .. 
Pusula, Lotta-Svard-yhdistv::: .............................. 


'100: - 
6:- 
'113:70 
100: - 
80: 
222: - 
40: - 
50:80 
43:- 

2:- 
20:- 
100: 
425:- - 
[.0:- 
50:- 
44:- 
72:- 
35:- 
22:- 


!J:
2:- 


20:- 
40:- 
'106:- 
47: - 
40:- 
125:- 
20:- 
160: - 
137:75 
22:- 
26:- 
100: - 
463:50 
200:- 
50:- - 
14:- 


70:- 


100:- 
70:- 
40:- 
40:- 
22:- 
1!'iO: - 



TULOT K.-\LEV ALAJUHLISTA 


Puumala, n. s. . . . . . . .. .. .. . . . . .. .. .. . . . . . . .. .. .. . . .. " . . .. 
Pálkjarvi . . . . .. . . . . .. . . . . . . .. .. .. . . . . .. . . .. .. .. .. .. .. .. 
Palkane . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. .. . . . . .. .. " 
Palkane, Laidikkala . .. .................................. 
Pöytya, n. s. Aura, Riihikoski .. .. .. .. . . .. .. .. .. .. .. " 
Raahe, 
eminaarin toverikunta . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . .. .. . . 
Raahe, V. P. K., Keskikoulun ja Kauppakoulun toverikunnat 
seka Liikpapulaisyhdistys .......................... 
Hantasalmi, Kolkontaipale ..... . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Hantasalmi, Oravin n. s. . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Rauma . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . 
Rautalampi, n. s. . . . . .. .. . . .. . . . . . . .. . . . . .. . . . . .. .. .. 
Hautavaara ....... . . . . . . . . .. ............................ 
Rautu, Inkerilainen valistusseura ........ .. .. .. .. .. .. .. 
Riihimaki, garnisDoni .............................. 
Riihimaki, .)Erapojat ja Eratytöh> sek'i n. s. ..... . . . . . . . . . . . 
Riihimaki, Partiojarjestö ja n. s. . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . " 
Histiina, n. s. . . . . .. .. . . .. .. . . . . .. . . . . . . . . . . . . .. . . .. " . . . . 
Ristiina, Himalansaaren. s. . . . . . . .. . . . . .. .. . . .. .. _ _ .. . . .. 
Ristiina, Kylalahden n. s. . . . . . . . . . . . . .. .. . . . . . . . . . . . . . . . . 
Itovaniemi . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. .. . . .. .. . . . . 
Huokolahti, Soinilan n. s. ................... . .. .. .. .. .. .. .. 
Huotsinpyhtiia, Teutjarven Martta-yhdistys ............ 
Ruovesi, n. s. .. .. . . . . . . . . . . .. .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . 
Ruovesi, KekkosenkyIa . . . .. ............................ 
Ruovesi, Pihlajalahden n s. . . .. . . . . . . . . .. " . . 
Ruskeala, Kaalamon n. s. ........................ 
Huskeala, Kirkkolahden n. s. ... . . . .. .. .. .. .. .. . . .. . . .. 
Rusko, n. s. . . .. .. " .. .. .. .. . . .. .. . . " .. . . .. .. . . . . . . .. .. .. 
Raisala, Kansanopiston toveriliitto . . . . .. .. .. .. .. 
Raakkyla ............. . . . .. .. .. . . .. . . . . . . 
SaariJii! vi, kirkonk. n. s. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . . .. .. .. .. .. 
Saarijarvi, Lannevesi, 11. s. Sampo .......................... 
Sahalahti, Vilpeila ...................... .. . . .. " .. .. 
Sakkola, Riiskan n. s. ... . .. " .. . . .. .. . . .. .. . . .. . . . . 
Salmi ......... "" _..................................... 

alo, Naisjarjestö, Naisliitto, Raittiusyhd. ja Kunnallisklubi 
Sammatti, Elias Lönnrotin Emannyyskoulu ................ 
Savi taipale, n. s. Riento .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Savonlinna. . . . . . . . .. . . . . . . .. . . . . . . .. . . . . . . . . . . .. .. . . .. .. . . 
Savonranta, Vuokala ......... _........................... 
Seinajoki, )Nuija) ... . . . . . . . . . " . . .. .. .. . . . . . . ., .. .. " .. . . 
Seinajoki, Ahonkybn n. s. .. .. . . . . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 


Kalevalasf'uran vuosikirja 2 - 17 


2[)7 


202:50 
155:- 
146:- 
152:-- 
[.4c6:55 
4c2:- 


530:- 
4cO:- 
56:75 
4cO:- - 
100: - 
50:- 
239:35 


',0:- 
520:50 
150:- 
[.0:- 
163:- 
50:- 
20:- 


71:- 



60:- 
160:- 
4c0:- 
515:- 
'132:- 
200:- 
50:- 
20:- 
'1lJ2:-- 
4c0:- 
1
5:- 
4c0:- 
5'19:- 
576:80 
'>87:- 
4.0:- 


:300:- 
'100:- 
128:65 
51:75 



2:38 


TULO!' KALEVAI AJUHLlSTA 


Seinajoki, yht2iskoulu ........ .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. ., .. .. .. 
Siikajoki, n..5. ............................................ 
Sipoo, Nickby ........................... - .. __ __ .. __ 
Sippola, Inkeroinen .................................... 
Sippola, Ruotila .................................... 

ortavala ............................................ 
Sotkamo, I\oaapurivaaran naisosasto .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Suistamo, Leppasyrjan n. s. . . . . . . . . . . .. . . . . .. . . 
Suistamo, Loimola ........................................ 
Suodenniemi, raittiusyhdistys ............... . .. .. . . .. .. .. .. 

uodenniemi, Kiikoinen, kansak. ....... . " .. . . " .. .. " .. . . 
Suojarvi, Lutta-Svard-yhdistys ..................... _ _. .. 
Suoniemi, Pakkala ........................................ 
Suonnejoki, n. s. .,. . . . . . .. .. .. . . . . . . .. .. . . .. . . 
Suonnejoki, Lempyyn n. s. ................................ 
Sakkij arvi , Laihajarven n. s. ................ 
Sakkijarvi, Saamalan n. s. .............................. 
Sakkijarvi, Tapiola ........................................ 
Saaksmaki, Ya]kiakosken n. s. .............................. 
Saaminki, .luvola, n. s. Pyrintö .... .. .. .. _. .. .. .. .. .. _ _ .. 
Taipalsaari, Kattelussaari, raitt.-yhd. Tammi 1 ja n. s. Oras 
Tammela, Mustialan toveriliitto ........................ 
Teuva, n. s. .................. . . . . . . . . . . .. . . . . . . 
Tohmajarvi, Pptrovaara .. . . . _. . _ .. " .. . . . . . . . . . . . . 
Tornio . . . . .. . . .. . . . . " .. . . . . . . . . . . .. . . . . . . .. . . .. . . . . . . . . 
Tuusniemi, Melalahden n. s. ................................ 
Tuusula, Kansanopisto ........ . . .. . . . . . . .. .. . .. .... 
Tyrvaa, Lopenkulman n. s. (kaksi eraa: 3U:- ja 50:-) ....... 
{Trjala, n. s. Pyrintö .................................. _. 
Urjala, Huhdin sekakuoro ........................ .. .. .. . 
Urjala, Kivisenojan-Tursankankaan n. s. Tursa . _ .. . _ _. .. .. .. 
Ctajarvi, Vaalan n. s. . _ . _ .. .. .. " .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
{'ukuniemi, Mensuvaara ........ ., . _ _. 
Purainen, n. s. ............................................ 
Uusikirkko V.I., Halilan parantolan sotilaat .... .. " .. .. .. .. 
Vaasa, Goodtemplarilooshi Veljeys N:o 4 .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. 
Vaasa, Naisklubi ........ .. __ .. __ __ .. .. .. .. .. .. 
Valkeala, Anttila .......................................... 
Valkeala, Selanpaan n. s. .......................... 
Valkjarvi, Vuoksela, Paivakivi .............................. 
Valtimo, n. s. .. .. .. .. _. .. . . . . .. .. .. .. .. .. .. ., .. .. .. 
Vampula ..... . . . .. .. . . .. .. . . " .. . . " .. . . .. 
Varkaus ........................................ .. . . .. .. . . 


82:75 
40:- 
40:-- 
75:-- 
55:- 
55:-- 
22:- 
434:1U 
40:- 
45:75 
45:- 
[.0:- 
'111:50 
'129:25 
42:- 
'180:- 
40:- 


\0:- 


84:75 
65:5U 
[.5:- 
262:85 
44:- 
2'19:- 
20:- 
100:- 
50:- 
80:- 
22:- 
249:60 
30:- 
204:40 
163:- 
44:- 
40:- 
40:- 
287:- 
92:- 
72:- 
55:- 
150:- 
373:- 
'-73:- 



TUJ_OT K.-\LEV ALAJUHLIS rA 


Vehkalahti, Kuorsalon n. s. .... _. . _ . _ .. .. 
Vehkalahti, Onkamaan raitt.-yhd. Rientu VI . 
Vehkalahti, Purhon n. s. ...... _. .. .. ..... 
Vehkalahti, Reitkalli, Puutarhakoulu .......... 
Vehmaa, Rautila, Vakka-Suomen maamieskoulun toverikl1nta 
Vesanto, kirkonk. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. " _ _ __ 
Vesanto, Vesamaen Martta-yhdistys .. ., . . .. .. .. .. 
Vesilahti, n. s ... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
Vierema, n. s. .. . . . . .. .. . . . . ., . . . . 
Vierema, Valkeisten n. s. .. __ .. . _ .. .. .. .. .. . . 
Vihanti, n. s. .... .. . . .. .. . . . , . . . . .. . . . . . . . . . . . . .. .. . . .. _. _ . 
Vihti, Selin n. s. .......................................... 
Viipuri . . . _ _ _ _ . . . . . . .. .. . . . . . . . . .. .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 
Viipurin pit., Kilpeenjoen n. s. .... __ _ _ .. .. .. .. .. .. . . . . .. . . .. 
Viipurin pit., Pihkalanjarven lauluseura .......... _ . _ . _ _ __ 
Viipurin pit., Sainiön n. s. .................................. 
Viipurin pit., Sainiön n. s. Kataja .. . . .. .. . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . 
Viipurin pit., Tammisuon n. s. (kaksi eraa: 75:- ja 62:25) ...... 
Viipurin pit., Tienhaaran ja Rakkolanjoen n. s. ...... 
Viipurin pit., Vahviala, Hasalan kotiopintokerho .............. 
Viitasaari, Keiteleenpohja ............... .................. 
Viljakkala, Lotta-Svardit ja suojelusk. ...................... 
Vilppula, n. s. .................... _. _. 
Virolahti . . . . . . . . . . . . .. .. . . . . . . . . . . . . . . .. ., . . .. .. . . . . . . . . 
Virrat, Uuraisten n. s. ........................ .. .. .. .. .. .. .. 
Vartsila ....... _ _ . _ . . . . . . .. . . " .. . . .. .. . . . . .. . . .. .. . . .. .. 
Ylane, Keihaskoski . . .. .. .. . _ _. 
Xtsari, Peranteen n. s. .................. .. . . .. .. .. .. .. _. " .. 
Åanekoski .............................................. 
356. JoroistE'Il juhlatoimikunta.. ... ..... .. ............ ., .. .. 
Suomesta yhteema Smk. 


Y h d Y s v a LL 0 i s s a v. 1 9 2 1 vie t e t !I t j u h 1 a t: 


Kalevan Naiset: Ilmattaren Tupa N:o 5 " _................... 
Kalevan Naiset: Kalevattaren Tupa N:o 14 .. .. .. .. .. .. .. .. .. ., 
Kalevan Naiset: Laaksottaren Tupa N:o 10 .. _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ 
Kalevan Naiset: Osmottaren Tupa N:o 47 .................... 
Kalevan Naiset: Sammottaren Tupa N:o 17 .......... _. ., .. .. 
Kalevan Naiset: Sinettaren Tupa N:o 21 ...................... 
Kalevan Naiset: Valottaren Tupa N:o '19 .. __ _....,., _. _. _..... 


259 


50:- 
55:- 
146:75 



5: - 


108:75 
'.6:- 
43:- 
20:- 
1!.0:- 
145:- 
88:- 
44:- 
52:- 
40:- 
142:25 
50:- 
59:- 
137:25 
395:95 
42:25 
135:- 
!.8:- 
40:- 
'190:50 
80:- 
'100:- 
40:- 
50:- 
40:- 
1,'125:- 
6!.,837:'10 


396:- 
92: -- 
75:- 
112:50 
'1H:- 
225:- 
'190:- 



260 


rULOT KALEVALAJUHLISrA 


Kalevan Naiset: Eteláttáren Tupa N:o 9 ja Kalevan RitarIt: 
Nyyrikin Maja N:o 3 .................................. 
Kalevan 
aiset: Kuuttaren Tupa N:o 26 ja Kalevan Ritarit: 
Suvantolaisten Maja 1\:0 29" .. .. " .. .. .. " .. .. .. .. " 
Kalevan Ritarit: Ilmarisen Maja N:o 2 
Kalevan Ritarit: Kalevaisen Maja N:o 5 .... . . . . . . . . . . . . 
Kalevan Ritarit: Lemmin Maja 1'\:0 3,. .. .. . . . . .. . . . . 
Kalevan Ritarit: Metsolan Maja N:o,.3 .... 
Kalevan Ritarit: Osmon Maja N:o H .. . . " .. .. . . .. " .. .. 
Kalevan Ritarit: Panun Maja N:o 24 ............ 
Kalevan Ritarit: Sariolan Maja ).J:o 28 ...................... 
Kalevan Ritarit: Sepon Maja 
:o 36 .. .. ., .. " .. .. .. 


Seuraavat henkilöt ovat Kalevalajuh,la-rahastnon liihettiineet: 


Hákli .r acob, Ohio . . . . . . . . . . . . . . .. .. . . . . . . . . . . . . . . . . 
Karjala H., Ohio .. .. __ .. __ .. .. .. .. . . 
Salminen Carl H., Minnesota .......................... ... 
Simpanen Matti, New York ................................ 


l05:- 


225:-- 
380: - 
75:- 
375:- 
550:- 
50:- - 
'.79:50 
525:- 
'154:- - 


373.!W 
20:95 
160:- 
'100:32 


Yhteensá Smk. 5,375:07 


Kale('n.lajuhlista (i. 1921 kertyneiclen tulojen yhte',,
summ.a Smk. 70,212:17. 



SlSALL YSLUETTELO. 


KIR.JOITCKSIA. 


Siv. 
Kalevalan pmvana. Kirj;' V. Turkiainen 5 
Elias LönnrotilIe Kalevalan paivana. Kirj. .1ksell Gallen-Kallela 10 
Huokaavat korvet. Kirj. O. Manninen '12 
Kalevalatalo. Kirj. Onni Okkonen 15 
Tietajan muisto. Kirj. O. Manninen 21 
Reinhold von Becker Kalevalan kokoonpanijan "edellakavijana. Kirj. 
A. R. Nieml . 24 
Blackstadiuksen Kalevala-maalaus. Kirj. Rafael Engelhel'{!. . 52 
Sjöstrandin Kalevala-veistokset. Kirj. L. Wennen!irta 58 
Sukukansain runoutta (virolaisia, votjakkilaisia ja unkarilaisia kan- 
sanrunoja). Runoasuun suomentaneet O. Manninen ja A. O. 
V iiisiinen 67 
.Jurakkisamojedien lauluista. Kirj. T. Lahtisalo 82 
Noidanpuku ja sen aate Kirj. Uno Holmher
 '103 
Saamein savpleita etsimassa. Kirj. Armas Launis 132 
HamaIaisten kansanpuvut 1700-luvun keskivaiheilla. Kirj. U. T. 
Sirelius . '148 
Viron psihistoriallisista kiinteista muinaisjaannöksista. Kirj. A. M. 
Tallgren 157 
Virolainen kuvanveistaja August Weizenberg. Kirj. N. Kann '174 
Muistelma Taneli Europaeuksesta. Kirj. Matti Ayriipiiii . 1R'1 
1VIiksi vanha runo kuolee. Kirj. Viiinö Salminen 184 
Perii-Pohjolan vanhankansan siunauksia ja rukouksia. Kirj. Samuli 
Paulaharju. '194 
Mestarilaulajat. Kirj. Ilmari Krohn . 202 
Niebelungenlaulu ja saksalainen kaunokirjallisuus. Kirj. Emil Öhmann 216 
Katsaus Kalevalaseuran toimintaan v. 192'1. Kirj. A. O. Viiisiinen 223 
KaleV:1las!'urafl uudet kannattajajasenet 239 
Tulot Kalevalaj uhlista vv. t 920 ja 192'1 250 



262 


SISALL YSLUETTELO 


KUVIA .IA NUOTTILIITTEITA. 


Taideteosten jaljennöksiii: Blaclcstadiu,s: 
kielia kanLelrJi'seensa 5:
. - Eliel Saarinen: 
(piirusLusluonnos) 17. -- C. E. Sjö.
tr(md: 
Kullervon surma 61 > 
Nuottiliitteita; Armas Launis: Paiven8idan laulu (katkelma Lekeillaolp- 
vasta lappalaisaiheisesta oopperasta )ARlak Hetta)) 139. - Hans Sachs: 
Die Silberweise 209; sama Ilmari Krohnin rytmittamana, soinnuttamana 
ja sllomentamana 210. 
Kansa- ja muinaistieteellisia kuvia: 14 kuvaa kirjoitukseen Noidanpuku 
ja sen aate ({'no Holmberg). - 12 kuvaa kirjoitukseen Viron esihistorial- 
lisista kiinteista IIluinaisjaannÖksista (A. M. Tallgren). 
Muotokuvia: August Weizenberg '174. 


Vainamöincn kiinniLtamassh 
l{alevalatalo kaakkoispuolelta 
Vainamöisenlaulu (friisi) 59.