See other formats

Full text of "Tristan ja Isolde"

. 



 

 

 
 /'/rl" 


TRISTAN JA ISOLDE 


MUINAISKEL TTlLÅINEN TARINA 


JOSEPH BEDIER'n 


TOIMITTAMASTA RANSKANKIELISESTA LAITOKSESTA 


SUOMENTANUT 


L. ONERVA 


:..: 
:..: 


HELSINKI 
KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ KIRJA 



!II!f 
., 


...... 


... 



. 


-=
.'\
 


""'J-.: 


r 1 
L TAMPEREEN KIRJAPAINO-OSAKEYHTIÖN I 
KIRJAPAINO TAMPEREELLA 1917 
...J 



I. 


T ristanin lapsuuden-aika. 


Arvon herrat, suvaitsetteko kuulla kauniin 
tarinan rakkaudesta ja kuolemasta? Se on 
Tristanista ja Isolde-kuningattaresta. Kuul- 
kaa siis, kuinka he suuressa riemussa ja suu- 
ressa surussa rakastivat toinen toistaan ja 
kuolivat samana paivana toinen toisensa 
vuoksi. 
Muinaisina aikoina hallitsi kuningas Mark 
Cornwallin maata. Saatuaan tietaa, etta ha- 
nen vihollisensa ahdistivat hanta, lahti Rivalin, 
Loonnois' n kuningas. viemaan hanelle apua 
meren yli. Han palveli hanta mielella ja mie- 
kaIla, aivankuin joku vasalli, niin urhoolli- 
sesti, 
tta kuningas Mark palkinnoksi antoi 
hanelle kauniin Valkokukan, sisarensa, jota 



6 


kuningas Rivalin rakasti sanoin kertomatto- 
malla rakkaudella. 
Han otti hanet vaimoksensa Tintagelin 
kappelissa. Mutta tuskin oli hiin nainut hå- 
net, kun sanoma saapui, etta hanen vanha vi- 
hollisensa herttua Morgan oli hyökannyt 
Loonnois'n maahan ja havitti siella parail- 
laan hanen linnojaan, peltojaan ja kaupunke- 
jaan. Rivalin laittoi laivansa kiireesti lahtö- 
kuntoon ja levitti purjeensa kaukaista koti- 
maataan kohti, vieden mukanaan Valkokukan, 
joka oli raskaana. Han laski maihin Kanoel- 
nimisen linnansa luona ja uskoi kuningattaren 
marski Rohaltin haltuun, jota yleensa hanen 
uskollisuutensa vuoksi nimitettiin RohaIt Sa- 
nan-Pitajaksi; sitten Rivalin, koottuaan pa- 
rooninsa, lahti sotaan. 
Valkokukka odotti hanta kauan. Voi po- 
loista! Rivalin eI ollut koskaan palaava. 
Eraana paivana kuningatar sai kuulla, etta 
herttua Morgan oli tappanut hanet kavaluu- 
della. Han ei vuodattanut kyyneItiikaan; ei 
ainoata huutoa, ei valitusta paassyt hanen hWI- 
liltaan, mutta hanen jasenensa kavivat hei- 



7 


koiksi ja voimattomiksi ; hanen sielunsa saI 
kiihkean halun irtautua ruumiista. RohaIt 
yritti lohduttaa hanta: 
"Kuningatar", sanoi han, "ei hyödy ta mI- 
taan lisata surua surun paalle; eikö kaikkien, 
jotka syntyvat, ole kuoltava! Ottakooh J u- 
mala haltuunsa kuolleet ja varjelkoon ela- 


. n , " 
VIa... . 
Mutta Valkokukka eI tahtonut hantå 
kuunnella. Kolme paivaa han viela jaksoi 
olla yhtymatta rakastettuun herraansa. Nel- 
jantena han synnytti maailmaan pojan, ja 
nostaen hanet kasivarsilleen sanoi han: 
"Poika, kauan olen toivonut saada nahda 
sinua; ja nyt naen edessani kauneimman olen- 
non, mita nainen koskaan on kantanut. Su- 
russa saavuin tanne, surussa synnytin sinut, 
surullinen on ensimainen juhla, jonka sinullc 
valmistan. Ja koska nain siis olet tullut maail- 
maan surun kautta, mm olkoon mmeSI 
Tristan 1." 
Nama sanat sanottuaan han suuteli lasta. 
ja heti sen jalkeen heitti han henkensa. 


1 Triste, surullinen (Suom. huom.). 




 


Rohalt Sanan-Pitiija otti orvon hoivaansa. 
Jo piirittivat herttua Morganin miehet Ka- 
noelin linnaakin; mahdotonta olisi oHut Ro- 
haitin kauan kestaa. Sanotaanhan:" Uhka- 
rohkeus ei ole sankaruutta". Rohaltin tiiytyi 
antautua Morganin armoille. Mutta pelaten. 
etta Morgan surmaisi Rivalinin pojan, antoi 
marski hiinen kayda omasta lapsestaan seki 
kasvatti hanet omien poikiensa joukossa. 
Kun Tristan oli tayttiinyt seitsemannen 
ikavuotensa ja aika oli tullut vieroittaa hiinet 
naisten suojeluksesta, uskoi Rohalt hånet vii- 
saan ja hyvan knaapin, mestari Gorvenalin 
huostaan. Gorvenal perehdytti hanet muu- 
tamassa vuodessa kaikkiin niihin taitoihin, 
jotka kuuluivat parooniIIe. Hiin opetti hiintii 
kayttelemaan keihiista, kaipaa, kilpeii ja 
jousta, heittamaan kivikiekkoa, ponnahta- 
maan yhdella hyppaykseHa leveimpienkin 
ojien yli; han opetti hanta vihaamaan kaik. 
kea valhetta ja vilppia, auttamaan heikkoja, 
pitamaan sanansa; viela lisiiksi opetti han ha- 
nelle myös useita erilaisia laulutapoja, har- 
punsoittoa ja metsastystaitoa; ja kun lapsi 



9 


muiden nuorten knaappien kera lahti ratsas- 
tamaan, istui han ratsunsa selassa kuin va- 
Iettu, niin etta hevonen, aseet ja han itse muo- 
dostivat ikaankuin vain yhden ainoan ruu- 
mun. Kaikki, jotka nakivat hanen jalon ryh- 
tinsii ja ylevyytensa, hanen leveiit hartiansa ja 
hoikan vyötaryksensa, hanen vakevyytensa, 
uskollisuutensa ja uljuutensa, yIistiviit Ro- 
haItia siita, etta hanella oli sellainen poika. 
Mutta Rohalt, joka muisteli Rivalinia ja 
Valkokukkaa ja naki Tristanissa uudestaan 
ilmielaviina edessaan heidan nuoruutensa ja 
kauneutensa, rakasti hanta kuin omaa poi- 
kaansa ja kunnioitti hanta salaa herranaan. 


Mutta sitten tapahtui, etta koko hanen 
ilonsa riistettiin haneIta pois, kun norjalaiset 
kauppiaat, jotka olivat houkutelleet Tristanin 
laivalleen, veivat hanet eraana paiviina ryöstö- 
saaliina mukanaan. Turhaan rynnisteli 
Tristan pauloissaan kuin nuori, ansaan jou- 
tunut susi, laivan taysin purjein kiidiittaessa 
hanta tuntemattomia maita kohti. Mutta 
tunnettu seikka on, ja kaikki merenkulkijat 



10 


sen tietavat. etta meri ei mielellaan kanna ka- 
valia pursia eika auta ryöstajia eika petoksen- 
harjoittajia. Se yltyi raivoihinsa, peitti lai- 
van kuohujensa hamariin ja piti sita seitse- 
man paivaa ja seitseman yöta tuuliajolla. 
Vihdoin nakivat merimiehet sumun halki 
haamöittavan edes saan jyrkkina kallionseina- 
mina ja teravina luotoina kohoavan rannan, 
jota vastaan meri tahtoi musertaa heidan 
haahtensa. Silloin he katuivat: tietaen etta 
meren vihamielisyys heita kohtaan johtui 
tuosta lapsesta, jonka he onnettomuudekseen 
olivat kaapanneet, he paattivat vapauttaa ha. 
net ja laskivat veneen vesille paastaakseen ha- 
net maihin. Heti asettuivatkin tuulet ja aal- 
lot, taivas kirkastui, ja sill'aikaa kuin norja- 
laisten laiva etaantyi ja katosi kaukaiselle tai- 
vaanrannalle, kantoivat tyyntyneet ja hymyi- 
levat laineet Tristanin venhon rannan hieti- 
kolle. 
Suurella vaivalla han kiipesi ayranteelle ja 
naki edessaan autiona kumpuilevan nummi- 
seudun ja sen takana metsaa silmankantamat- 
tomiin. Katkerasti valittaen han siina muis- 



11 


tdi Gorvenalia, isiiiinsii Rohaltia ja suloista 
Loonnois'n maata, kun iikkia kaukainen jahti- 
torven törahdys ja metsamiesten huudot sai- 
vat hanen sydamensii riemusta laikiihtamiiiin 
Kaunis hirvi syöksahti esiin metsan laidasta. 
Ja koiraparvi ja metsastajat ryntiisiviit sen 
kintereilla torvien toitotuksen ja huutojen 
kaikuessa. Mutta samassa olivatkin jo ajo- 
hurtat kiinni elaimessa, joka muutaman aske- 
leen paassii Tristanista horjahti ja kaatui. 
Eras metsastiijista lopetti sen keihaiilliian. 
Riemutoitotusten kajahtaessa metsamiehet 
kokoontuivat kehiiiin saaliin ympariIIe, ja 
Tristan naki hammåstyksekseen, miten ylin 
jahtimestari alkoi uurtaa leveaa haavaa hir- 
ven kaulaan, ikaankuin han olisi aikonut lei- 
kata se,n poikki. Han huudahti: 
"Mita teettekåan, jalo herra? Onko sove- 
liasta, etta noin uljas elain lohotaan palasiksi 
kuin teurastettu sika? Sellainenko on siis ta- 
man maan tapa?" 
"Jalo veljeni", vastasi metsamies, "mikii 
mahtanee sinua minun toimituksessani ihme- 
tyttaa? Onpa kyllii tapa tallainen, ensin leik- 



12 


kaan irti hirven paan, sitten paloittelen sen 
ruumiin neljaan osaan, jotka me kiinnitamme 
satulankaariimme ja viemme kuningas Mar- 
kille, meidan herrallemme. Nain me teemme, 
ja nain ovat tehneet ammoisista ajoista alkaen 
kaikki Cornwallin miehet. Jos kuitenkin 
osaat jonkun kiitettavamman tavan, mm 
naytii se meille; ota tiima jahtipuukko. jalo 
veljeni; utamme kernaasti sinulta oppia." 
Tristan laskeutui polvilleen ja nylki hir- 
ven ensin. ennenkuin han rupesi sita silpo- 
maan, sitten han paloitteli eliiimen; sitten hiin 
erotteli erinaiset pienemmat osat, turvan, kie.. 
len ja sydanvaItimon. 
Ja metsastajiit ja koirien ohjaajat, jotka 
hiinen ylitseen kumartuneina seurasivat ha- 
n
n toimitustaan, katselivat hanta ihaillen. 
"Y stiiva", sanoi hiinelle ylin jahtimestari, 
"nama tavat ovat todellakin kauniit i mlssa 
maassa olet ne oppinut? Ilmoita meiIIe 
maasi ja nimesi!" 
"J aio herra. minua nimitetaan Tristaniksi 
ja niima tavat olen oppinut kotiseudullani, 
Loonnois'n maassa." 



13 


,.Tristan", sanoi metsastaja, "palkitkoon 
Jumala isiiiisi siita, etta hiin on antanut si- 
nulle noin ylevan kasvatuksen. Varmaankin 
on han hyvin rikas ja mahtava parooni?" 
Mutta Tristan, joka osasi taidolla seka 
puhua etta vaieta, vastasi viekkaasti: 
"Ei, herra, isani on kauppias. Låhdin sa- 
laa hiinen talostaan karkuun eraallii laivalla, 
jonka maara oli kauppa-asioissa purjehtia 
kaukaisille maille, sillii tahdoinpa tulla tieta- 
maan, miten vieraiden maiden ihmiset kayt- 
tiiytyviit. Mutta jos nyt otatte minut jouk- 
koonne, niin seuraan teitii mielelliini ja opetan 
teille, jalo herra, viela muitakin metsiistystai- 
don temppuja." 
"J aio Tristan, minua ihmetyttaa suuresti, 
ettii todellakin on olemassa sellainen maa, 
jossa kauppiaan pojat osaavat sellaista, mista 
muualla ei edes ritarien pojilla ole tietoa. 
Mutta tule kanssamme, koska niin tahdot, ja' 
ollos tervetullut. Me viemme sinut kuningas 
Markin, meidan herramme luo." 
Tristan lopetti hirven jaoittelun. Hiin an- 
toi koirille sydiimen, kurkunpaan ja sisiilmyk- 



14 


sd. ja naytti myös metsiinkiivijöille, kuinka 
ajokoirat oli ruokittava ja kokoon hiilyytet- 
tiivii. Sitten hiin pisti hankoihin tarkasti ero- 
tellut osat ja uskoi ne eri metsastiijien hal- 
tuun; joku sai paan, toinen reiden, kolmas 
suuret selkiipalat, muutamat kuljettivat lapa- 
lihoja, toiset kinttuja, kolmannet eriniiisia 
pikku-osia. Han opetti heille vielii, kuinka 
heidan tuli asettua kaksitellen riviin ratsas- 
taakseen kauniissa j ar j estyksessa kukin sillii 
paikalla, mikii hanelle kuului mukanaan tuo- 
mansa riistan arvon mukaan. 
Sitten he lahtivat matkaan ja ratsastivat 
kauan hupaisesti haastellen, kunnes vihdoin 
komea linna alkoi hiiiimöittiiå. Sen ympiirillii 
niikyi niittyjii, hedelmatarhoja, vilppaita pu- 
roja, kalavesiii ja peltomaita. Lukuisia lai- 
voja lepiiili satamassa. Linna kohosi aivan 
meren iiyriiiillii, korkeana ja ylviiiinå, hyvin 
suojattuna kaikkia vihollisen hyökkiiyksiii ja 
sodan juonia vastaan; ja sen paiitorni, jonka 
jiittiliiiset muinoin olivat tehneet, oli raken- 
nettu suunnattoman suurista, kauniisti haka- 
tuista kivilohkareista. 



15 


Tristan kysyi linnan mmea. 
"Kaunis nuorukainen, sita nimitetiiiin 
Tintageliksi. " 
"Tintagel", huudahti Tristan, "siunattu 
ollos sinii ja siunatut kaikki sinun asujamesi!" 
Arvon herrat, samass.a paikassa juuri oli 
hiinen isansii Rivalin menneinii riemun piii- 
vina nainut Valkokukan. Mutta Tristan 
parka ei sitii tiennyt. 
Kun metsiinkiivijiit kunniatoitotusten raI- 
kuessa saapuivat linnan tornin juurelle, tuli- 
vat kaikki paroonit ja itse kuningas Mark'kin 
portille heitii vastaan. Kun ylin jahtimestari 
oli kertonut hiinelle seikkailun menon, ihasteli 
Mark suuresti tiimiin ratsastusretken kaunista 
jiirjestystii, hyvin jaoiteltua hirveii ja siinii 
ilmeneviiii syviiIIistii metsiistystaitoa. Mutta 
etenkin hiin ihaili tuota kaunista vierasmaa- 
laista lasta, eiviitkii hiinen silmiinsii voineet ir- 
roittua hiinestii. Mistii tuli heti tiimii ensi hel- 
lyys hiiI1en sydameensii? Kuningas kyseli 
sitii itse1tiian eikii voinut sitii ymmiirtiiii. Ar- 
von herrat, hiinen oma verensii se oli, joka 
heItyi ja haastoi hiinessa, sama rakkaus, jota 



16 


hiin ennen oli tuntenut sisartaan Valkokukkaa 
kohtaan. 
Illalla, kun ateria oli syöty, astui gallialai- 
nen laulaja, joka oli mestari alallaan, kokoon- 
tuneiden paroonien piiriin ja esitti laulun 
harpun siiestyksellii. Tristan istui kuninkaan 
jalkojen juuressa ja kun harpunsoittaja niip- 
piiili johdantosiiveleitii uuteen lauluun, puhui 
Tristan hiinelle seuraavasti: 
"Mestari, tiimii laulu on kaikkein kauneim- 
pia; sen ovat laatineet muinaiset bretagnelai- 
set Graelentin lemmentarinan muistoksi ja 
ylistykseksi. Sen siivel on suloinen ja suloiset 
ovat sen sanat. Mestari, sinulla on oiva iiiini, 
soita ja laula se hyvin!" 
Gallialainen lauloi ja sitten vastasi: 
"Lapsi, ymmiirriitkö siis jotakin soittimien 
jalosta taidosta? Jos Loonnois'n maan kaup- 
piaat opettavat pojilIeen myöskin harpun- p 
lyyransoittoa, niin nouse, tartu soittimeen Ja 
niiytii meille taitosi." 
Tristan otti harpun ja lauloi mm kau- 
niisti, ettii kaikki paroonit tulivat liikutetuiksi 
sita kuullessaan. Ja Mark ihaili suuresti 



17 


tuota harpunsoittajaa, joka oli kotoisin sa- 
masta Loonnois'n maasta, mtnne Rivalin 
muinoin oli vienyt Valkokukan. 
Laulun vaiettua ei kuningas pitkiiiin aI- 
kaan virkkanut sanaakaan. 


"Poikani", sanoi hiin vihdoin, "siunattu 
olkoon se mestari, joka sinua on opettanut ja 
siunattu oJlos sinii itse! Jumala rakastaa hy- 
via laulajia. Heidiin iiiinensii ja hei dan harp- 
punsa saveleet tunkevat ihmisten sydamiin, 
heriittiiviit heissii rakkaita muistoja ja saavat 
heidat unohtamaan monen murheen ja monen 
pahantyön. Sinii olet tullut meidiin ilok- 
semme tamiin katon alle. Jiia pitkaksi aikaa 
luokseni, ystiivii!" 
"MieleJlani olen palveleva teitii, sire", 
vastasi Tristan, "harpunsoittajananne, metsii- 
mieheniinne ja vasaJlinanne." 
Hiin teki niinkuin oli sanonut ja heidiin 
keskiniiinen heJlyytensii kasvoi vain piiivii piii- 
viiltii kolmen vuoden aikana. Piiivisin Tristan 
seurasi Markia oikeudenkiiyttöihin ja met- 
siistysretkiJle, ja öisin hiin, nukkuessaan ku- 


Trlstan ja Isolde - 2 



18 


ninkaallisessa huoneessa yhdessii hanen lii- 
himpiiin suosikkiensa ja uskottujensa kanssa, 
viihdytti hiinen mieltiinsii harpunsiivelillii, sil- 
loin kun hiin sattui olemaan surullinen. Pa- 
roonit pitiviit hiinesta paljon ja etenkin oli 
hiin vouti Dinas Lidanilaisen sydiintii lahella, 
niinkuin vast' edes kertomuksestamme tu- 
lemme huomaamaan. Mutta hellemmin vielii 
kuin paroonit ja Dinas Lidanilainen rakasti 
hiintii kuningas itse. Heidan ystiivyydestiiiin 
huolimatta ei Tristan kuitenkaan voinut ol!a 
kaipauksella muistelematta isaiinsa RohaItia, 
mestari Gorvenalia ja suloista Loonnois'n 
maata. 


Arvon herrat, ei sovi kertojan, joka tahtoo 
miellyttaii kuulijoitaan, ryhtyii liian pitkiin 
puheisiin. Tiimiin tarinan aihe on sitiipaitsi 
niin kaunis ja moninainen, ettei se lisayksiii 
kaipaa. Mainitsenpa siis vain aivan lyhyesti, 
ettii Rohalt Sanan-Pitaja kauan aikaa hal"oo 
haiItuaan maita ja meriii vihdoinkin saapui 
Cornwallin maahan ja löysi Tristanin, ja 
niiyttiien kuninkaalle kallista muistokiveii, 



19 


jonka tiimii muinoin oli antanut ValkokukalIe 
hiialahjaksi, han puhui seuraavasti: 
..Kuningas Mark, tiimii on Tristan Loon- 
nois'n maasta Ja teidiin sIsarenne poika, 
Valkokukan ja kuningas Rivaliuin poika. 
Morganin herttua kantaa vaaryydellii valtik- 
kaa hiinen maassaan; on jo aika, ettii hiin pa- 
laa perintöoikeuksi insa." 
Mainitsenpa vielii lyhyesti, etta Tristan, 
saatuaan euoltaan ritarivarustukset. purjehti 
meren poikki Cornwallin laivoilla, teki itsensii 
tunnetuksi isiinsii vanhoille vasalleille, vaati 
taisteluun Rivalinin murhaajan, surmasi hii- 
net ja otti jiilleeu haltuunsa maan. 
Mutta sitten tuli han ajatelleeksi, etta ku- 
ningas Mark oli varmaankin onneton ilman 
hiintii, ja koska sydamen jalous aina oli maa- 
riiiivanii hiineu kaikissa edesottamisissaan, 
kutsui hiin kokoon kreivinsa ja parooninsa la 
puhui heille seuraavasti: 
"Loonnois'n ritarit, olen valloittanut ta- 
kaisin tiimiin maan ja kostanut kuningas Ri- 
valinin kuoleman 1 umalan ja teidan avullanne. 
Siten olen antanut isalleni, mika hiinelle kun- 



20 


lui. Mutta onpa vielii kaksi, Rohalt ja kunin- 
gas Mark Cornwallin maasta, jotka ovat mi- 
nua orpoa ja harhailevaa lasta tukeneet ja 
joille minun myös tulee suoda isan nimi; eikö 
minun siis myös heita kohtaan tule tiiyttiia 
pojan velvollisuudet? Kaksi asiaa omistaa 
ylhiiissiiiityinen mies: maansa ja ruumiinsa. 
Siispii luovutan Rohaltille, jonka niiette tasså 
vierellani, maani: isani, se on teidiin ja teidiin 
poikanne saakoon sen teidan jiilkeenne. Ku- 
ningas Markille luovutan ruumiini: jiitan ta- 
man maan, niin rakas kuin se minulle onkin, 
ja liihden palvelemaan herraani Markia Corn- 
wallin maahan. Tallainen on tuumani; mutta 
te, Loonnois'n ritarit, olette uskottujani ja 
neuvosmiehiiini, jos siis joku teistii tahto'.) 
minua opastaa toisenlaiseen piiatökseen, niir. 
nouskoon hiin nyt ja puhukoon!" 
Mutta kaikki paroonit ylistiviit hiinen paii- 
töstiiiin kyyneleet silmissa, ja Tristan, ottaen 
ainoaksi matkatoverikseen Gorvenalin, hank- 
kiutui låhtemiiiin kuningas Markin maahan. 



21 


II. 


Irlannin Morholt. 


Kun Tristan saapui sinne, olivat Mark ja 
kaikki hiineh parooninsa suuressa ahdistuk- 
sessa. Sillii Irlannin kuningas oli varustanut 
hiintii vastaan suuren laivaston, jonka miiara 
oli tyystin hiivittiiii Cornwall, siinii tapauk- 
sessa, ettii Mark edelleenkin kieItiiytyisi, kuten 
hiin jo oli tehnyt viisitoista vuotta, suoritta- 
masta sitii veroa, jonka hiinen esi-isansii mui- 
noin olivat maksaneet. Mutta tietiikiiii siis, 
ettii muinaisten sopimusten mukaan irlantilai- 
silla oli oikeus kantaa Cornwallin maasta en- 
simiiisenii vuonna kolmesataa naulaa kuparia, 
toisena vuonna kolmesataa naulaa hienoa ho- 
peaa ja kolmantena vuonna kolmesataa naulaa 
kultaa. Mutta kun tuli neljiis vuosi, piti hii- 
nen saada lunnaakseen kolmesataa nuorta poi- 
kaa ja kolmesataa nuorta tyttöii, kaikki vii- 
dentoista-vuotisia, jotka arvanheitolla piti va- 
littaman Cornwallin vanhimmista suvuista. 
Sinii vuonna oli Irlannin kuningas lahettanyt 



22 


Tintageliin sanansaattajakseen jiittilåisrita- 
rin nimeltii MorhoIt, jonka sisaren hiin oli 
nainut ja jota ei vielii kukaan koskaan ollut 
voittanut taistelussa. Mutta kuningas Mark 
oli suljetulla sinetillii varustetulIa kirjeella 
antanut tasta tiedon ympiiri maata ja kutsu- 
nut kokoon hovin ja kaikki paroonit neuvotel- 
lakseen heidiin kanssaan asiasta 
Miiiirapåivana, kun kaikki paroonit olivat 
kokoontuneet palatsin holvisaliin ja kuningas 
Mark itse istuutunut korukatoksensa alle, pu- 
hui heille Morholt seuraavasti: 
"Kuningas ]\1'ark, kuule vielii viimeinen 
kerta Irlannin kuninkaan, minun herrani, lii- 
hettiimii sana. Hiin pyytiia sinua vihdoinkill 
maksamaan sen veron, jonka olet hanelle vei.. 
kaa. Ja koska olet niin kauan niskoitellut, 
vaatii han sinua viela tiinii paiviina luovutta- 
maan minulle kolmesataa nuorta poikaa ja 
saman verran tyttöja, kaikki viidentoista- 
vuotisia, jotka arvanheitolla pitaa valittaman 
Cornwallin suvuista. Laivani, jonka naette 
lepiiiiviin tuolla Tintagelin satamassa ankku- 
roituna, on kuljettava heidiit. meidan luok- 


/ 



23 


se11I11Ie orjuuteen. Kuitenkin, jos joku - lu- 
kuunottamatta sinua itseasi, kuningas Mark, 
niinkuin hyva tapa vaatii - jos joku paroo- 
neistasi tahtoo taistelulla osoittaa, etta Irlan- 
nin kuningas kantaa taman veron vastoin oi- 
keuttå, niin otan vastaan hauen haasteensa. 
Kuka teista, Cornwallin ritarit, tahtoo kamp- 
pailla maansa vapauden puolesta?" 
Paroonit silmailivat salavihkaa toinen toi- 
siaan ja painoivat paansii alas. Mika ajatteli 
itsekseen nain: "Onneton poika, katso toki Ir- 
lannin Morholtin vartta: han on viikevampi 
kuin ne1ja vahvaa miesta. Katso hanen 
miekkaansa : etkö tieda, etta niinkuin noiduttu 
on se listinyt tuhojen paitii niina vuosina, jol- 
loin han on valvonut kuninkaan saatavia hii- 
nefi vasallimaissaan? Kuolemaako siis etsit? 
Miksi kiusata Jumalaa?" Mikii tuumi tiihan 
tapaan: "Sita vartenko siis olen kasvattanut 
teidat, rakkaat poikani, et ta joutuisitte orjan 
tehtavia toimittamaan, ja teidat, rakkaat tyt- 
tareni, etta saisitte ilotytön kohta.lon? Mutta 
kuolemani ei teita siitii pelastaisi." Ja kaikki 
vaikenivat. 



24 


Morholt jatkoi: 
"Kuka teistii, CornwalIin ritarit, tahtoo 
ottaa vastaan taiste1uhaasteeni? Tarjoan hii- 
nelle erinomaisen kunniakkaan tilaisuuden. 
Kolmen paIvan merimatkan paassii tiiiiltii, 
Tintagelin seliillii, on Pyhiin-Simsonin saari. 
Siellii kamppailkaamme kahden, teidiin rita- 
rinne ja minii, ja joka sellaiseen taisteluun 
ryhtyy, niittaii mainetta ja ylistystii koko hei- 
molleen." 
He vaikenivat yhii ja Morholt oli niinkub 
jahtihaukka, joka pikkulintujen kanssa sulje- 
taan samaan hiikkiin: kaikki vaikenevat, kun 
se työntyy sisiiiin. 
Kolmannen kerran vielii puhui Morholt: 
.,No niin, kauniit CornwalIin ritarit, ol- 
koon menneeksi; koskapa tiimii menettelytapa 
teistii on kunniakkaampi: heittiikiiii siis arpaa 
lapsistanne, jotta minii saan viedii heidiit mu- 
kanani ! Mutta enpii olisi luullut, ettii tiimii 
maa oli pelkkiiin orj ain asuma!" 
Silloin Tristan polvistui kuningas Markin 
j aikojen j uureen ja sanoi: 



25 


"Herra kuningas, jos suvaitsette lahjoit- 
taa minulle taman kunnian, niin mina lahden 
taisteluun." 
Turhaan koetti kuningas Mark kaannyt- 
tiiii hiinen mieltiiiin. Hiin oli viela niin nuori 
ritari; mita hyödyttiiisi hanen rohkeutensa? 
Mutta Tristan antoi ottelu vaatimuksen Mor- 
holtille ja Morholt suostui siihen. 


Miiiiriipiiiviinii antoi Tristan asestaa it- 
sensa tuota suurta tapausta- varten. Han pu- 
keutui rautapaitaan ja valkkyvateraksiseen 
kyparaiin. Kaikki paroonit itkiviit, saalien 
urhoa ja haveten itseiiiin. "Oi Tristan, sinii 
parooneista uljain ja nuorisoparvesta kau- 
nein, miksi en mina mieluummin sinun sijas- 
tasi ryhtynyt tahan taisteluun ?", ajattelivat 
he itsekseen. "Minun kuolemani tuottaisi vá- 
hemmiin surua tiimiin maan paiiIle!. . ." Kel- 
lot soivat ja kaikki seka aateliset etta halpa- 
såatyiset, vanhukset, lapset ja vaimot saattoi- 
vat Tristania itkien ja rukoillen rannalle. He 
toivoivat viela, sillii toivo ihmissydarnessa 
elaa heiköstakin ravinnosta. 



26 


Tristan nousi yksin laivaan ja liihti pur- 
jehtimaan Pyhiin-Simsonin saarta kohti. 
Mutta MorhoIt oli levittiinyt mastoonsa kau- 
niin purppurapurjeen ja han saapui saarelle 
ensimiiisenii. Han sitoi laivansa kiinni ran- 
taan, jota vastoin Tristan piiiistyiian vuoros- 
taan maihin potkaisi omansa takaisin merelle. 


" Vasalli, mitii sina teetkaan?", sanoi Mor- 
holt, "ja minkiitahden et ole kiinnittiinyt lai- 
vaasi touvilla, niinkuin miniikin ?" 


.,Vasalli, mita se hyödyttiiisi?", vastasi 
Tristan. "Ainoastaan toinen meista palaa 
elaviina taalta; eikö yksi pursi riitii hanelle?" 
Ja molemmat nousivat saarelle kiihottaen 
toisiaan taisteluun loukkaavilla puheilla. 
Kukaan ei niihnyt tuota tuimaa ottelua. 
Mutta kolmasti toi meren tuuli ihmisten kor- 
viin ikaankuin raivoisan huudon kajahduksell. 
Silloin taputtivat kaikki naiset kuorossa kii- 
siaan syviin surun merkiksi ja Morholtin to- 
verit, jotka olivat kokoontuneet eri ryhmiian 
telttansa eteen, nauroivat. Vihdoin paivan 
neljannella tunnilla nahtiin kaukana merella 



27 


purppurainen purje; irlantilaisen pursi låhti 
liukUll1aan saaresta ja tuskan ja valituksen 
huudot tiiyttivat ilman: "Morholt! Morholt 1" 
Mutta kun laivan hahmo vahitellen suurentui, 
niin nosti aallon harja akkiii taivaan rannalle 
kohossa seisovan ritarin kuvan; molemmissa 
nyrkeissaiin punstI hiin miekkaa; se oli 
Tristan. Urho riensi rannalle ja han huusi 
Morholtin tovereille aitien polvillaan suudel- 
lessa hiinen rauta-anturoitaan: 
"Irlannin miehet, Murholt on uljaasti 
taistellut. Niihkiias: kalpani on katkennut, 
kappale sen teriiii on jaanyt hiinen paakal- 
loonsa. Viekiia lllukananne tuo sailiin tynka, 
ritarit; siina Cornwallin vero!" 
Sitten han lahti nousemaan TintageIiin. 
Kahden puolell tieta heiluttivat vapautetut 
lapset suurilla riemuhuudoi1la vihreita oksia 
kasissaan, ja kaikista akkunoista riippui kir- 
javia liinoja. Ylistyslaulut, kellot, torvet ja 
pasuunat pauhasivat niin, etteiviit ne siten 
vielii koskaan olleet Jumalan kunniaksi rai- 
kuneet. Mutta kun Tristan vihdoinkin saa- 
pui linnaan, pyörtyi han kuningas Markin 



28 


kasivarsiin, ja veri pulppusi esiin hiinen haa- 
voistaan. 
Raskaan murheen vallassa palasivat Mor- 
holtin toverit takaisin Irlantiin. Toista oli 
ennenaikaan, kun Morholt saapui Weisefortil1 
satamaan ja kansa otti hiinet vastaan riemu- 
huudoilla, samoin hanen sisarensa kuningata:- 
ja sisarentyttiirensa, Isolde Vaaleahius, kulta- 
kutrinen, jonka kauneus jo loisti yli kaikkien 
muiden niinkuin nouseva aamunkoi. Helliisti 
nama molemmat naiset lausuivat hanet terve- 
tulleeksi, ja jos han oli saanut jonkun haavarr, 
paransivat he sen, silla he tunsivat salaiset 
yrtit ja taikajuomat. jotka heriittiiviit haa- 
voittuneet melkeinpa kuolleista. Mutta mita 
auttoi nyt koko heidiin loihtutaitonsa, kaikki 
otollisella hetkellii poimitut ruohot ja lem- 
menkalkit! Hiin lepasi tuossa todellakin kuol- 
leena, hirvenvuotaan kaiirittynii ja kappale vi- 
hollisen siiiliiii vielåkin kallossaan. Isolde 
Vaaleahius vetiiisi tuon katkenneen miekan- 
teriin irti ja kiitki sen norsunluiseen arkkuun, 
niinkuin kalliin pyhiiinjaannöksen. Sitten he. 
iiiti ja tytiir, polvistuivat Suuren vainajan 



2\:J 


ruumnn aareen ja alkoivat vuoron peraan 
esittiia naisten valitusvirtta laulaen vainajan 
yhtiimittaista ylistysta ja singoten yhii uudes- 
taan ja uudestaan saman kirouksen murhaa- 
jaa vastaan. Siita påiviista alkaen oppi 
Isolde Vaaleahius vihaamaan Tristan Loon- 
nois'laisen nimeii. 
Mutta Tristan riutui Tintagelissa; myr- 
kyllinen veri tihkui esiin hanen haavoistaan. 
Laåkiirit huomasivat, etta Morholt oli pistii- 
nyt hiinta myrkytetyIla keihaiillii, ja kun 
kaikki heidiin juomansa ja vastalaiikkeensa 
olivat tehottomia, uskoivat he hiinet Jumalan 
huomaan. Hiinen haavoistaan levisi niin inha 
haju, etta kaikki hanen laheisimmatkin ystii- 
vansa pakenivat hanen luotaan, kaikki muut, 
paitsi kuningas l\1ark, Gorvenal ja Dinas Li- 
danilainen. He olivat ainoat, jotka vieIii vii- 
pyiviit hiinen vuoteensa iiaressii ja joiden rak- 
kaus oli inhoa voimakkaampi. Vihdoin antoi 
Tristan kuljettaa itsensii eraaseen yksiniiiseen 
majaan meren rannalla; sinne aaltojen ar- 
moille jiii hiin makaamaan ja odottamaan 
kuolemaa. Han ajatteli: "Olette siis kaikki 



30 


minut hyljanneet, tekin, kuningas Mark, 
jonka valtakunnan kunnian olen pelastanut. 
Ei, tiediinhan, jalo eno, ettii antaisitte vaikka 
oman eliimiinne pe1astaaksenne minun; mutta 
mitii hyödyttaa hellyytenne, minun on nyt 
kuoltava! Suloista un kuitenkin viela kat- 
sella aurinkoa ja sydameni on rohkea vielii. 
Tahdonpa antautua meren seikkailevan ajel- 
tavaksi. . . Vieköön se minut jonnekin, 
kauas, yksin. IMihin maahan? Samapa tuo, 
mutta ehkiipii sielta löydan parantajani. Ja 
ehkiipa vielii kerran tulee piiivii, jalo eno, jol- 
loin taas saan palvella teita harpunsoittajana, 
metsiimiehenii ja hyvana vasallina." 
Han pyysi pyytamistiiiin paiistii merille, 
kunnes kuningas Mark vihdoin suostui hanen 
toivomukseensa. Han saattoi hanet purteen, 
jossa ei ollut airoja eika purjeita; ainoastaan 
harppunsa tahtoi Tristan mukaansa vierel- 
leen. Mitiipå hiin purjeilla, kun hanen kiisi- 
vartensa eivat kuitenkaan jaksaneet niitii nos- 
taa? Mitiipa han airoilla? Mita miekaUa? 
Niinkuin merimies, joka pitkiiaikaisella mat- 
kalla heittiiii laivan kannelta mereen entisen 



31 


toverinsa ruumun, samom Gorvenal vaplse- 


vin kasin työnsi ulapalle p'urren, jossa virui 
hiinen rakas poikansa, ja meri vei hiinet tie-- 
tymiittömille teille. 
Seitseman paivaa ja seitseman yötii ajeli- 
vat aallot hiintii eteenpiiin leppoisasti. Aika 
ajoin tarttui Tristan harppuunsa ja niippiiili 
sitii lieventiiakseen tuskiaan. Vihdoin laski 
men hanen tietamattaiin hanet rannikolle. 
Juuri samana yöna olivat eraat kalastajat 
liihteneet heittiimiiiin verkkojaan meren se- 
liille ja silloin toi veden viri soutumiesten kor- 
viin ihmeellisen suloisen, helkkyvan ja sanka- 
rillisen siiveleen. He antoivat airojen leviita 
laineilla ja kuuntelivat sita liikkumattomassa 
hurmauksessa; aamun sarastaessa huomasivat 
he aalloilla ajelehtivan purren. "Samanlainen 
yliluonnollinen soitto kuului myös Pyhiin 
Brendanin laivan ympiirilta, kun se lipui kohti 
Autuaitten Saaria, pitkin maidonvalkeaa me- 
ren aaluvaa", sanoivat he. He alkoivat sou- 
taa purtta kohden: se oli tuuliajolla eika ai- 
noata eliiviia olentoa niikynyt olevan siina 
muuta kuin harpun helinii; mutta mita låhem- 



32 


miiksi he sitii tulivat, sitii heikommaksi kav! 
savel, sitten se vaikeni kokonaan, ja kun he 
saapuivat purren luo, olivat Tristanin kiidet 
vaipuneet hervottomina vielii viiriijiiville kie- 
lille. He ottivat hiinet mukaansa ja palasivat 
satamaan antaakseen haavoittuneen uroon 
armorikkaan valtiattarensa huostaan, joka 
kenties osaisi vieIii heriittiiii hiinet henkiin. 
Onneton sattuma! Tuo turvapaikka oli 
Weisefort, jossa Morholt lepiisi kuolleena, ja 
heidan valtiattarensa oli Isolde Vaaleahius. 
Hiin yksin, taikajuomien taitava sekoittaja- 
tar, kykeni pelastamaan Tristanin; mutta hiin 
yksin, hiin ainoa nainen koko maailmassa, 
toivoi Tristanin kuolemaa. Kun Tristan. 
Isolden salaisten taitojen voimalla, jiilleen 
virkosi tajuihinsa, ymmiirsi han, et ta aallot 
olivat heittiineet hiinet surman suuhun. Mutta 
paattiien rohkeasti puolustaa henkeiiiin keksi 
hiin nopeasti ja niipparasti kavalat ja kauniit 
puheet. Hiin kertoi olevansa kiertavå laulaja, 
joka oli liihtenyt purjehtimaan muutamalla 
kauppalaivalla; hiin oli matkalla Espanjaan 
oppiakseen lukemaan tiihdistii; merirosvot 



33 


olivat anastaneet laivan; haavoittuneena oli 
han paennut talla venhoIla. Hantå uskottiin: 
ei kenkaan Morholtin tovereista enaa tuntenut 
Pyhan-Simsonin saaren kaunista ritaria, niin 
rumiksi oli myrkky syönyt hånen piirteensii. 
Mutta kun neljankymmenen paivån kuluttua 
Isolde Kultakutri oli saanut hanet jo melkein 
kokonaan terveeksi ja kun hånen nor j istuneet 
Jasenensa jalIeen alkoivat kukoistaa nuo- 
ruutta ja kauneutta, ymmårsi han, etta oli 
aika paeta; han karkasi ja ilmestyi taas, mo- 
net vaarat kestettyaån, eraana kauniina pai- 
vana kuningas Markin eteen. 


Tristan ja tsolde - 3 



34 


III. 


Kauniin Kultakutrin etsintii. 


Arvon herrat, kuningas Markin hovissa 
oli nelja paroonia, jotka olivat maailman pe- 
tollisimpia ihmisia ja jotka vihasivat ilkimie- 
lisella vihalla Tristania hanen uljuutensa 
vuoksi ja myöskin senvuoksi, etta kuningas 
hanta niin hellasti rakasti. Ja voinpa hyvin 
mainita heidan nimensakin: Andret, Guene- 
lon, Gondoine ja Denoalin, niin, ja herttua 
Andret oli samoin kuin Tristankin kuninkaan 
sisaren poika. Hyvin tietaen, etta kuningas ai- 
koi vanheta lapsettornana, jattaakseen maansa 
perinnöksi TristaniIle, ei heidan kateudellaan 
ollut mitaan rajoja, ja kaikenlaisilla vaiheilla 
koettivat he yllyttåå Cornwallin ritareja Tris- 
tania vastaan. 
"Hanen elamanså on pelkkia ihmeitå 
tåynnå", sanoivat nuo petturit; "mutta te 



35 


olette, jalot herrat, viisaita miehia ja osaatte 
sentahden vetaa siita johtopåatöksen. Etta 
han on voittanut Morholtin, on jo sinaan ta- 
vaton urotyö, mutta minka taian avulla on 
han voinut melkein kuolleena ja yksin mat- 
kata meria? Kuka meista, jalot herrat, voisi 
ohjata laivaa purjeitta ja airoitta? Loihtijat 
voivat sellaista, sanotaan. Ja mista lumo- 
tusta maasta on hån kaynyt hakemassa paran- 
nusta haavoilleen ? Varmasti on hån lumooja. 
Niinpå niin, hanen purtensa oli haltiatar, 
samoin hanen miekkansakin, ja hanen harp- 
punsa on lumottu ja vl10dattaa se joka paivå 
myrkkya kuningas Markin sydameen. Huo- 
maatteko, mihin maarin han on jo saanut 
haltuunsa tUQn sydamen noitakeinoillaan ! 
Han paasee viela kuninkaaksi ja te ja teidan 
maanne joutuvat loihtijan kasiin !" 
He saivatkin useimmat paroonit puheil- 
Iaan uskotetuiksi, silla on paljon ihmisiå, 
jotka eivat tieda, etta sankaruuden ja rakkau- 
den voimalla voi toimittaa tekoja yhta suuria 
kuin konsanaan millaan loihduilla. Sentah- 
den vaativat paroonit kiihkeiisti I.<uningas 



3G 


Markia ottamaan puolisokseen jonkun kunin- 
kaantyttaren, joka lahjoittaisi hanelle rinta- 
perillisia ; jos hån kieltåytyisi, vetaytyisivat 
he kaikki linnavarustustensa taa ja alkaisivat 
sodan hantå vastaan. Kuningas tenasi vas- 
taan, vannoen, ettå niinkauan kuin hånen ra- 
kas sisarenpoikansa eli, ei ainoakaan kunin- 
kaantytar pååsisi hånen vuoteeseensa. Mutta 
sitten vuorostaan Tristankin, joka ei voinut 
sietåå sitå håpeållistå epåilystå, etta hån ra- 
kasti enoaan vain omaksi hyödykseen, alkoi 
uhata hånta: kuninkaan oli suostuttava paroo- 
nien toivomukseen, ellei, niin jåttåisi hankin 
hovin ja lahtisi palvelemaan rikasta Ganoie'n 
kuningasta. Silloin Mark vihdoin myöntyi 
sopimaan maåråtysta ratkaisun hetkesta: nel- 
jånkymmenen paivan kuluttua hån antaisi lo- 
pullisen vastineensa. 
Maårapåivånå odotti hån heidan tuloaan 
huoneessaan yksin ja surullisissa mietteisså: 
"Mista keksiå niin kaukainen ja saavuttama- 
ton kuninkaantytar, j ota voisi teeskennellå 
haluavansa vaimoksi, mutta ainoastaan tees- 
kennella?" 




7 


Samalla hetkella pyråhti merellepåin avOi- 
mesta akkunasta SIsaan kaksi kyyhkysta, 
jotka pesånrakennus-puuhissa hiukan toraili- 
vat; sitten ne akkia saikahtåen jålleen katosi- 
vat. Mutta niiden nokasta uli pudonnut pitka 
naIsen hius. hienompi kuin silkkikuitu ja 
valkkyva kuin auringon såde. 
Mark otti sen, ja påaståen sisålIe paroonit 
ja Tristanin hån sanoi: 
"Tehdakseni teille mieliksi, jalot herrat, 
olen ottava itselleni puolison, jos tahdotte 
tuoda minulle sen, jonka olen valinnut." 
"Tietenkin tahdomme tehda sen, jab 
herra; kuka on siis se, jonka olette valinnut?" 
"Olen valinnut sen, jolle tama kultahius 
kuuluu, ja tietakåå, etta ketåån muuta en ota 
vaimokseni." 
"J a mista pain maailmaa. j aio herra, olette 
saanut tamån kultahiuksen ? Kuka on sen 
teille tuonut? Ja mistå maasta?" 
"Olen saanut sen, jalot herrat, kauniilta 
Kultakutrilta; kaksi kyyhkya on sen minulle 
tuonut; ne tietavat, mista maasta se on ko- 
toisin. " 



38 


Paroonit ymmårsivat nyt, etta heita oli 
vedetty nenasta ja petetty. He katselivat 
kiukustuneina Tristania: silla he epailivåt 
hanen neuvoneen kuninkaalle tamiin Juonen. 
Mutta tarkastellessaan kultahiusta muisti 
Tristan Isolde Vaaleahiuksen. Hån hymyili 
ja puhui seuraavasti: 
"Kuningas Mark, te menettelette hyvin 
vaarin; ettekö huomaa, ettå naiden herrojen 
epailyt ovat minulle håpeaksi? Mutta tur- 
haan olette keksinyt tåman salajuonen : mina 
olen etsiva kauniin Kultakutrin ja tuova ha- 
net teille. Tietkåå, etta tama etsinta on 
vaarallinen ja etta minun on viela vaikeampi 
palata hånen maastaan kuin saaresta, jossa 
tapoin Morholtin; mutta viela kerran olen 
teidan tahtenne, jalo eno, paneva ruumiini ja 
henkeni alttiiksi. Ja jotta teidån parooninne 
uskoisivat, etta rakastan teita vilpittömállå 
rakkaudella, annan siita tah.'"llUksi seuraavan 
valan: joko olen kuoleva tassa yrityksessa tai 
sitten tuon tahan Tintagelin linnaan tuon 
vaaleakiharaisen 
uningattaren." 



89 


Han varusti itselleen kauniin laivan, 
jonka han siilytti juustolla, viinilla, hunajalla 
ja kaikenlaisella herkullisella tavaralla. Mie- 
hi£tökseen hiin valitsi paitsi Gorvenalia sata 
ylhaissaatyista nuorukaista, jotka kuuluivat 
maan rohkeimpiin, ja puetti heidat nauretta- 
van paksuihin villamekkoihin ja karkeakar- 
vaisiin kaapuihin, joten he kaikki nayttivat 
kauppiailta; mutta laivan kannen alla oli 
katkössa komeita purppuraisia ja kultaom- 
peIeisia pukuja, jollaiset sopivat mahtavan 
kuninkaan lahettilaille. 


Kun laiva oli paassyt ulos satamasta, ky- 
syi peramies: 


"Jalo herra, mita maata kohti kaan- 
namme purjeemme?" 
"Ystiivaiseni, purjehdi Irlantia kohti, suo- 
raan Weisefortin satamaan." 


Periimies vavahti. Eikö Tristan sitten 
tiennyt, etta Morholtin kuoleman jalkeen Ir- 
lannin kuningas vainosi merella kaikkia corn- 
wallilaisia laivoja ? Ja kaikki merimiehet, 
jotka saatiin kiinni, hirtettiin seipaisiin. Pera- 


- 



40 


nues totteli kuitenkin, ja mm saavuttiin tuo- 
hon vaaralliseen maahan. 
Ensiksikin sai Tristan uskotetuksi Weise- 
fortin miehille, etta hanen toverinsa olivat 
englantilaisia kauppiaita, jotka olivat rauhal- 
lisilla tavaran vaihto-matkoilla. Mutta kun 
nama oudonlaiset kauppiaat kuluttivat pai- 
vansa jaloissa leikeissa ja shakkipe1issa ja 
nayttivat osaavan paremmin kaytella noppa- 
sia kuin punnita juustoa, pelkasi Tristan tu- 
levansa paljastetuksi, eika tiennyt, miten ryh- 
tya yritykseensii. 
Eraana paIvana kuuli han aikaisessa 
aamunkoitteessa niin kauhistuttavan karjun- 
nan, etta sita olisi voinut luulla itse paapaho- 
laisen huudoksi. Ei milloinkaan viela ollut 
han kuullut minkaan e1aimen aan tavan niin 
hirvittavalla ja yliluonnollisella tavalla. Han 
kutsui luokseen ohikulkevan naisen: 
"Sanokaa minulle, kaunis rouva", virkkoi 
han, ,.mista tama asken kuulemani aani joh- 
tuu? Alkaa salatko sita minulta." 
"Sanonpa sen siis teille, sire, kaunistele- 
matta. Sen saa aikaan eras elain, joka on 



41 


maailman vakevin ja peljattavin. Joka paiva 
tulee se ulos luolastaan ja pysahtyy jollekin 
kaupungin portille. Ei kukaan voi menna 
siita ulos, eika kukaan tulla sisaan, ennenkuin 
tuolle hirmuelaimelle on annettu syötiksi 
nuori tyttö; ja heti kun se on saanut saaliin 
kynsiinså, nielee se sen niin nopeasti, ettei 
siina ajassa ennåtå lukea edes yhta iså- 
meitiiå." 
"Rouvaseni", sanoi Tristan, "alkaa tehkö 
minusta pilkkaa, mutta sanokaa, olisiko mah- 
dollista ihmiselle, aidista syntyneelle, surmata 
se taistelussa?" 


"Kenpa sen tiennee, kaunis ja suloinen 
sire, niin varmaan. Mutta varmaa ainakin 
on, ettå jo kaksikymmenta ritaria on yrittå- 
nyt tuota temppua; silla Irlannin kuningas on 
antanut airueiden kuuluuttaa, etta han antaisi 
tyttarenså Isolde Vaaleahiuksen sille, joka 
tappaisi hirviön; mutta hirviö on niellyt ne 
kaikki." 
Tristan sanoi 


takaisin laivalleen. 
olisipa ollut kaunis 


hyvastit naiselle ja palasi 
Hån asestautui salaa, j:J. 
naky nahda niin komean 



42 


sotaherran ja ylpean ritarin astuvan maihin 
kauppalaivasta. Mutta satama oli autio, silla 
aamu oli vasta sarastamassa, eika kukaan ol- 
lut nakemassa, miten urho ratsasti sille samai- 
selle portille, jonka nainen oli hanelle osoit- 
tanut. Samassa syöksyi hanta vastaan viisi 
miesta, jotka lyöden kannuksilla hevosiaan, 
suitset valloillaan pakenivat minka kavioish 
paasi kaupunkia kohti. Tristan tarttui ohi- 
mennen erasta heista punaiseen tukkapalmik- 
koon niin tukevasti, etta han heilahti nurin 
hevosen selasta, ja pitaen hanta taten pihdis- 
saan han kysyi: 
"Jumala olkoon kanssanne, jalo sire; mita 
tieta tulee lohikaarme?" 
Ja kun pakolainen oli viitannut suunnan, 
paasti Tristan hanet irti. 
Hirviö lahestyi. Silla oli karhun piia, sil- 
mat punaiset niinkuin hehkuvat hiilet, kaksi 
sarvea paassa, pitkat karvaiset korvat, jalo- 
peuran kynnet, kaarmeen pyrstö ja korppi- 
kotkan teravasuomuksinen ruumis. 
Tristan kaansi ratsunsa niin suurella voi- 
malla kohti hirviöta, etta hepo, vaikkakin 



43 


kauhusta viiristen, syöksyi petoa vastaan. 
Tristanin keihiis kilpistyi pirstaleiksi sen 
suomuhaarniskaan. Heti kiskaisi urho esiin 
kalpansa, kohotti sen ja suuntasi hirvittiiviin 
iskun lohikiiiirmeen piiiihiin, mutta ei edes 
naarmua tullut sen nahkaan. Kuitenkin hir- 
viö jo tunsi itseiiiin ahdistettavan ; se upotti 
kyntensa haarniskaan ja repi sen auki. Rinta 
paljaana teki Tristan miekallaan viela uuden 
hyökkiiyksen ja iski petoa kylkeen niin anka. 
rasti, ettii ilmankansi jymiihti. Turhaa se- 
kin: hirviötii oli mahdoton haavoittaa. Sil- 
loin lohikiiiirme syöksi sieraimistaan ilmoille 
kaksinkertaisen patsaan myrkyIlisiii liekkejii: 
Tristanin rautapaita mustui ja raukeni niin- 
kuin sammuva hiillos, hiinen hevosensa kaa- 
tui kuolleena maahan. Mutta kimmoten heti 
pystyyn Tristan työnsi sankarillisen siiiliinsa 
hirviön kitaan: se upposi sinne kokonaan ja 
halkaisi pedon sydamen kahtia. Vielii viimei- 
sen kerran paiisti lohikiiiirme kurkustaan ka- 
malan karjunnan ja kuoli sitten siihen paik- 
kaan. 
Tristan leikkasi silta kielen ja pisti sen po- 



44 


veensa. Sitten hiin kirpeiin savun huumaa- 
mana liihti tavoittamaan itselleen juomista 
muutamasta suolammesta, joka niikyi kimalte- 
levan jonkun matkan piiiissii. Mutta lohi- 
kiiiirmeen kielestii kihoava myrkky kuumeni 
hiinen ruumiinsa liimmöstii ja sankari kadotti 
akkiii tajuntansa jiiiiden virumaan riimeen 
reunalla kasvavaan korkeaan ruohistoon. 


Mutta nyt oli asianlaita mm, ettii tuo pa- 
kolainen, jota Tristan oli retuuttanut punai- 
sesta tukkapalmikosta, olikin Irlannin kunin- 
kaan maavouti ja ettii hiin tavoitteli Isolde 
Vaaleahiuksen kiittii. Hiin oli suuri pelkuri, 
mutta niin suuri on rakkauden voima, etta 
hiinkin jok?- aamu asestettuna viiijyi hirviötii, 
joskin tuo uljas sankari aina pakeni heti, kun 
vain kaukaakin kuului pedon karjunta. Tuona 
piiiviinii hiin neljiin kumppanuksensa seuraa- 
mana uskalsi liihteii takaisin Tristanin jiilessii. 
Hiin löysi tapetun hirviön, kuolleen hevosen 
ja murskatun haarniskan ja oli varma siita. 
ettii voittajakin VirUI jossakin kuolleena. 
Han leikkasi irti hirviön piiiin, vei sen kunin- 



45 


kaalle ja vaati hiineltii sitii kaunista palkintoa, 
mikii oli luvattu. 
Kuningas ei lainkaan uskonut hiinen sanoo 
karuuteensa; mutta tahtoen kuitenkin tehdii 
hiinelle oikeutta hiin kutsutti kaikki vasallit 
suureen juhlaan, joka kolmen paiviin paiista 
piti vietettiimiin hovissa: silloin, koko tiimiin 
kokoontuneen juhlaseurueen liisniiollessa oli 
maavouti saava voittonsa IUnnaan. 
Kun Isolde Vaaleahius sai tietiiii, ettii hii- 
net luovutettaisiin vaimoksi tuolle pelkurille, 
purskahti hiin ensin nauruun, sitten itkuun. 
Mutta seuraavana påiviinii hiin, epailIen, ettå 
tiissii piili joku kavala petos, otti mukaansa 
vaaleaverisen palvelijansa, uskollisen Peri- 
niksen, ja kamarineitseensii ja toverinsa 
nuoren Brangienin, ja kaikki kolme ratsasti- 
vat salaa lohikiiiirmeen luolalle piiin. Jo mat- 
kalla huomasi IsoIde omituisenmuotoisia jiil- 
kiii tiellii: varmastikaan hevonen, joka siita oli 
kulkenut, ei ollut kengitetty tiissii maassa. 
Sitten hiin löysi piiiittömiin hirviön ja kuolleen 
hevosen; hevonen ei ollut satuloitu Irlannin 
mallin mukaan. Varmastikin oli joku muu- 



lG 


kalainen tappanut lohikiiiirmeen; mutta oliko 
hiin enaii elossa? 
Isolde, Perinis ja Brangien etsiviit hantii 
kauan; vihdoin niiki Brangien suoyrttien liipi 
urhon kypiiriin kiiItiivan. Hiin hengitti vielii. 
Perinis nosti hiinet hevosen selkiiiin ja kantoi 
hiinet salaa naisten huoneustoon. Siellii 
Isolde kertoi seikkailun iiidilleen sekii uskoi 
hanen huostaansa muukalaisen. Kuningatta- 
ren irroitelIessa hanen varustuksiaan putosi 
lohikiiiirmeen myrkyllinen kieli ulos hiinen po- 
veItaan. Silloin Irlannin kuningatar heriitti 
haavoittuneen tehokkaiden ruohojen voimalla 
ja sanoi hiinelle: 
"Muukalainen, minii tiediin, ettii sina olet 
lohikiiarmeen todellinen voittaja. Mutta mei- 
diin voutimme, tuo petturi ja pelkuri, on lei- 
kannut siltii piiiin ja vaatii tytiirtiini Isolde 
Vaaleahiusta paIkinnokseen. Voisitko sinii jo 
kahden paiviin kuluttua taistelulla todistaa 
hanen puheensa mitiittömiiksi?" 
"Kuningatar", sanOI Tristan, "maiirii- 
paiva on kovin liihellii, mutta varmastikin 
osaatte parantaa minut kahdessa paivassa. 



47 


Kun olen voittanut Isolden jo kerran itselleni 
tappamalla lohikiiiirmeen, niin ehkiipii voitan 
hanet vieIa kerran voudinkin kustannuksella." 
Silloin kuningatar sijoitti hanet kallisar- 
voiseen suojaan ja sekoitti hiintii varten kaik- 
kein tehokkaimmat juomansa. Seuraavana 
piiiviina Isolde Vaaleahius valmisti hiinelle 
kylvyn ja voiteli helliivaroin hiinen ruumiinsa 
balsamilla, jonka hiinen iiitinsa oli laittanut. 
Hanen katseensa pysahtyiviit haavoittuneen 
urhon kasvoihin, hiin havaitsi ne sangen kau- 
niiksi ja ajatteli: "Jos hiin on yhtii uljas kuin 
kaunis, niin saapa kosijani hiinestii ankaraTl 
kilpaveikon !" Mutta Tristan, jota jo liim- 
min vesi ja yrttien voima alkoi elvyttiiii, kat- 
seli Isoidea ja muistaessaan, etta hiin todella- 
kin nyt oli voittanut itselleen kuningatar 
Kultakutrin, alkoi hiin hymyillii. Isolde huo- 
masi sen ja tuumi -itsekseen: "Minkahiintiih- 
den tuo muukalainen noin hymyilee? Olenko- 
han tehnyt jotakin sopimatonta? Olenkohan 
ehkii laiminlyönyt jonkun niistii palveluksista, 
joita nuoren tytön on tehtiivii vieraalleen? 
Tai ehkiipa han nauroi siksi, ettii olen unoh- 



48 


tanut kirkastaa hiinen myrkynhimmentiimiit 
aseensa." 


Hiin liihestyy Tristanin varustuksia: 
,.,Tiimii kypiirii on hyviia teriistii", ajattelee 
hiin, "eikii peta vaaran hetkella. Ja tiima kilpi 
on luja ja kevyt, todellakin sankarin arvoi- 
nen." Hiin ottaa kalvan kiiteensii: "Jalo on 
kalpakin, kuin tt:hty parooneista uljaimmalle." 
Hiin vetiiii verisen teran esille kallisarvoisesta 
huotrasta pyyhkiiikseen sen puhtaal<:si. Mutta 
hiin niikee, ettii sen kiirki on katkennut. Hiin 
panee merkille katkenneen kohdan uurrot: 
eikö tuo ollut juuri sama siiilii, joka oli kat- 
kennut Morholtin piiiihiin? Hiin epiiilee, em- 
pii, tarkastaa sitii vielii, tahtoo tulla vakuute- 
tuksi epiiilyksensii oikeudesta. Hiin rientiia 
siihen huoneeseen, jossa hiin siiilytti Mor- 
hoItin paasta vetiimiiansii teriiskappaletta. 
Hiin sovittaa kappaleen katkenneen teriin 10- 
vl1n : sl1na saattoi tuskin erottaa pienintii 
salöii. 
Silloin hiin kiiruhti takaisin Tristanin luo 
ja heiluttaen suurta miekkaa haavoittuneen 
piiiin piiiillii hiin huusi: 



49 


"Sinii olet Tristan Loonnois'lainen, Mor- 
holtin, minun rakkaan enoni murhaaja. Kuole 
siis, sinii vuorostasi!" 
Tristan yritti torjua hiinen kiittiiiin; tur- 
haan: hiinen ruumiinsa oli hervoton ja haloo 
paantunut, mutta hiinen henkensii oli yhii yhta 
valpas kuin ennenkin. Hiin puhui siis, taita- 
vasti sanansa asettaen, seuraavasti: 
"Olkoon menneeksi, minii kuolen siis; 
mutta saiistiiaksesi itseiisi pitkiltii katumuk- 
silta, kuuntele minua ensin. Kuninkaantytiir, 
tiedii siis, ettii sinulla ei ole ainoastaan valta, 
vaan myös oikeus tappaa minut. Niin, sinulla 
on oikeus ottaa henkeni, koska kaksi kertaa 
olet sen pelastanut ja lahjoittanut minulle ta- 
kaisin. Ensimiiisen kerran se tapahtui tiissa 
tuonoin : minii olin se haavoittunut laulaja, 
jonka sina pelastit karkoittamalla hiinen ruu- 
miistaan Morholtin myrkytetyn keihiian vi- 
hat. Alii punastu, neito, sitii, ettii paransit 
nuo haavat: enkö ollut saanut niitii rehelli- 
sessii taistelussa? Tapoinko ehkii Morholtiu 
petoksella? Eikö hiin ollut vaatinut minua 
taisteluun? Eikö mmun taytynyt puolusta
 


Trlstan ja Isolde - 4 



50 


ruumistani? Toisen kerran pelastit minut, 
kun kavit noutamassa minut pois suosta. Oi, 
neito, sinun vuoksesi liihdin taistelemaan lohi- 
kiiiirmettii vastaan... Mutta j iittiikiiiimme 
niimii asiat: tahdoin vain todistaa sinulle, etta 
koska kaksi kertaa olet vapahtanut minut 
kuoleman kourista, sinulla on oikeus ottaa 
henkeni. Tapa minut siis, jos luulet sillii saa- 
vuttavasi ylistystii ja kunniaa. Varmastikin 
sinulle, leviitessiisi uljaan voutisi sylissii, on 
mieluista muistella haavoitettua vierastasi, 
joka oli pannut eliimiinsii alttiiksi voittaak- 
seen sinut ja jonka sinii suojattomana tapOit 
kylvyssa." 
Isolde huudahti: 
"Kuulenpa ihmeellisiii puheita. Minkii- 
tiihden Morholtin murhaaja tahtoi voittaa mi- 
nut? Ah niin, epailemiittii siksi, ettii Morholt 
muinoin yritti ryöstaii laivalleen joukon Corn- 
wallin tyttariii ja sinii siis vuorostasi vannoit 
kostoksi siitii vievasi orjal<:sesi sen, joka Mor- 
holtille oli rakkain neitojen joukossa..." 
"Ei, kuninkaantytiir, asian laita ei ole 
niin", sanoi Tristan. "Mutta eriiiinii piiivana 



51 


lensi kaksi kyyhkya Tintageliin tuoden smne 
yhden kultaisista hiuksistasi. Luulin, etta ne 
tulivat tuomaan minulle rauhan ja rakk?-uden 
sanomaa. Sentahden l1skalsin uhmata hir. 
viötii ja sen myrkkyhampaita. Niietkö, tassa 
on tuo hius vyöni kultalankojen viiliin punot- 
tuna; kultalankojen hohto on sammunut, 
mutta kultahius ei ole himmennyt." 
Isolde heitti pois suuren miekan ja otti 
kiiteensii Tristanin vyön. Hiin niiki siina 
kultahiuksen ja vaipui pitkiiksi aikaa iiiinettö- 
miin mietteisiin: sitten hiin suuteli vierastaan 
suulle rauhan merkiksi ja puetti hiinet komei- 
siin vaatteisiin. 


Sina paIvana, jolloin paroonien piti ko- 
koontua, liihetti Tristan salaa laivalleen Peri- 
niksen, Isolden palvelijan, pyytiimiiiin tove- 
reitaan lahtemiiiin hoviin, ja sellaisissa pu- 
vuissa, jotka soveItuivat mahtavan kuninkaan 
sanansaattajiIle. Gorvenal ja nuo sata rita- 
ria, jotka jo neIjii paiviiii olivat olleet epiitoi- 
V01ssaan Tristanin katoamisesta, ilostuivat 
suuresti tamiin uutisen saatuaan. 



52 


He astuivat yksitellen sisiille saliin, jossa 
jo oli koolla lukematon joukko Irlannin pa.- 
rooneja, ja istuutuivat pitkiiiin jonoon samalle 
riville, ja siiteileviit jalokivikirjailut peittiviit 
heidan komeat, punasilkkiset ja purppuraiset 
pukunsa paiistii kantapiiiihiin. Irlantilaiset sa- 
noivat toinen toisilleen: "Keitii ovat nama 
mahtavat ja ylhaiset herrat? Kuka tuntee 
heidat? Katsokaa noita yleIIisen-hienoja, so- 
pulinnahalla ja kultaompeluksella koristeItuja 
viittoja! Katsokaa, miten miekkojen kah- 
voissa ja turkisten soljissa kimaltelee rubii- 
neja, vuoritimantteja, ametisteja ja paljon 
sellaisiakin jalokiviii, joiden nimeii emme edes 
tiedii! Onko koskaan viela niihty sellaista ko- 
meutta? Mista tulevatkaan niima ritarit? 
Kenelle he kuuluvat?" Mutta nuo sata ritaria 
vaikenivat, eiviitkii liikahtaneet istuimiltaan 
ketaan tulijaa tervehtiiikseen. 
Kun Irlannin kuningas oli istuutunut 
korukatoksensa alle, astui maavouti esiin 
niiyttaiikseen toteen vierasmiesten avulla, etta 
hiin oli tappanut hirviön ja ettii Isolde siis 
kuului hanelle. Silloin Isolde kumarsi syvaan 
isansa edessa ja sanoi: 



53 


"Kuningas, taalla on eras, joka vaittaa 
nayttavansa toteen, etta teidan voutinne on 
valehtelija ja petturi. Talle miehelle, joka on 
heti valmis taistelulla todistamaan itsensa 
siksi, joka on vapauttanut maamme lohikaar- 
meen hirmuvallasta, ja puolustamaan tytar- 
tanne jout1imasta pelkurin puolisoksi, luvat- 
kaa antaa anteeksi kaikki hanen entiset rikok- 
sensa, kuinka suuria ne sitten olivatkin, ja lu- 
vatkaa solmia hanen kanssaan rauhan ja so- 
vinnon liitto." 
Kuningas jai miettimaan, viivytellen vas- 
taustaan. Mutta paroonit huusivat yhteen 
:iiineen : 
"Myöntykaii, sire! Myöntykiiii!" 
Kuningas sanoi: 
"Mina myönnyn siihen!" 
Mutta Isolde polvistui hanen jalkojensa 
Juureen: 
"Isa, antakaa minulle ensin rauhan ja rak- 
kauden suudelma vakuudeksi ja merkiksi siita, 
etta suotte sen myös sille miehelle, josta pu- 
huin !" 
Kun han oli saanut suudelman, meni han 



54 


hakemaan Tristania ja johdatti hiinet kådest5. 
kokoontuneiden keskelle. Hanet niihdessiian 
nuo sata ritaria nousivat kuin yksi mies sei- 
somaan, tervehtivat hantii kadet ristissa rin- 
nan paiiIla ja jiirjestaytyivat kunniavahdiksi 
hanen ymparilleen, ja irlantilaiset huomasivat 
siita, ettii han oli heidiin herransa. Mutta 
useat tunsivat hanet silloin ja nousi suuri 
huuto ja halina: 
"Han on Tristan Loonnois'lainen, han on 
MorhoItin murhaaja!" Paljaat sailat valah- 
tivåt ja raivoisat huudot toistivat toistamis- 
taan: "Han kuolkoon! Hiin kuolkoon!" 
Mutta Isolde huudahti: 
,;Kuningas, suutele tata miesta suulle, 
niinkuin olet luvannut!" 
Kuningas suuteli hanta suulle ja aiinet 
vaimentuivat. 
Silloin Tristan naytti lohikåarmeen kielen 
seka vaati voutia taisteluun kanssaan, johon 
vaatimukseen táma ei uskaltanut suostua, 
vaan tunnusti rikoksensa. Sitten Tristan pu- 
hui seuraavasti: 
,,] aiot herrat, olen tappanut MorhoItin, 



55 


mutta olen tullut meren yli tarjoamaan teille 
rauhaa ja sovitusta. Sovittaakseni tihutyöni 
olen antautunut kuoleman vaaraan ja olen va- 
pauttanut teidat hirviöstii ja taten voittanut 
itselleni Isolde Vaaleahiuksen, ihanaisen. 
Koska kerran olen hanet voittanut, olen vieva 
hanet mukanani laivallani. Mutta jotta tasta 
lahin Irlannin ja Cornwallin maiden valilla 
vallitsisi rakkaus eikii viha, niin, se tietkaa, 
kuningas ,Mark, minun rakas herrani, on 
naiva hanet. Naette tassa sata ylhaissaiityista 
ritaria, jotka kaikki ovat valmiit pyhimysten 
luiden kautta vannomaan, etta kuningas Mark 
anoo teilta rauhaa ja rakkautta ja ettii hanen 
korkein toivonsa on saada kunnioittaa Isol- 
dea rakkaana puolisonaan ja etta kaikki Corn- 
wallin miehet tulevat palvelemaan hiintii valta- 
rouvanaan ja kuningattarenaan." 
Kuningas tarttui Isolden kateen ja kysyi 
Tristanilta, veisikö tamå hånet uskollisesti 
herralleen. Sadan ritarinsa ja kaikkien Ir- 
lannin paroonien kuullen Tristan vannoi sen. 
Isolde Vaaleahius varisi hapeiista ja tuskasta. 
Nain siis Tristan, voitettuaan hanet, hylkasi 



56 


hanet; tuo kaunis tarina kultaisesta hiuksesta 
oli ainoastaan valhetta ja han oli paattiinyt 
luovuttaa hanet toiselle. Mutta kuningas laski 
Isolden oikean kåden Tristanin oikeaan kå- 
teen ja Tristan tarttui siihen merkiksi, etta 
hån otti hanet haltuunsa kuningas Markin ni- 
mun. 
Taten siis paattyi kultakutrisen kuningat- 
taren etsinta, johon Tristan oli ryhtynyt rak- 
kaudesta kuningas Markiin ja jonka han suo- 
ritti voimalla ja kavaluudella. 



57 


IV. 


Lemmenkalkki. 


Kun lahestyi se aika, etta Isolde oli luovu- 
tettava Cornwallin ritareille, kokosi hanen 
aitinsa ruohoja, kukkia ja juuria, sekoitti ne 
viiniin ja keitti niista voimakkaan juoman. 
Tehostettuaan sen luvuilla ja loihduilla, sanoi 
han salaa Brangienille: 
"Tyttö, sinun taytyy seurata Isoidea ku- 
ningas Markin maahan, ja mina tiedan, etta 
sina rakastat hanta uskollisella rakkaudella. 
Ota siis tamii pullo ja muista tarkoin, mita 
sanon. Katke se niin, ettei ainoakaan siima 
sita nae eika kenenkaan huulet sita lahesty. 
Mutta kun tulee hiiiiyö ja se hetki, jolloin 
aviopuolisot jatetiiiin 
ahden, niin kaada tama 
yrttiviini maljakkoon ja tarjoa se kuningas 
Markille ja tyttarelleni IsoldelIe, jotta he tyh- 
jentaisivat sen yhdessa. Pida huolta, tytta- 



58 


rem, siita, etta he ja ainoastaan he saavat 
nauttia tata juomaa. Silla sellainen on sen 
voima, etta ne, jotka yhdessa juovat siita, tu- 
levat rakastamaan toisiaan kaikilla aisteillaan, 
kaikella sielullaan ja mielellaan, aina ja ikui- 
sesti, elamassa ja kuolemassa." 
Ja Brangien lupasi tehda niinkuin kunin- 
gatar oli hanen kaskenyt. 


Laiva kynti syviilta aaltoja .kuljettaen Isol- 
dea kohti kaukorantaa. Mutta mita enemman 
han etiiiintyi Irlannin maasta, sita surullisem- 
min han huokaili ja itki. Istuen teItassaan ka- 
marineitseensa Brangienin kanssa han muis- 
teli synnyinmaataan ja itki. Minne kuljetti.. 
vatkaan nuo muukalaiset hiintii? Kenen luo? 
Kohti millaista kohtaloa? Kun Tristan la- 
hestyi hanta ja tahtoi rauhoittaa hanta lem- 
peilla sanoilla, suuttui han. ja työnsi hanet 
luotaan, ja viha kouristi hanen sydiintiiiin. 
Han, ryöstiija, Morholtin murhaaja, oli tullut, 
oli temmannut hanet kavaluudella pois aidil- 
tiian ja synnyinmaaItaan; eika ollut edes su- 
vainnut pitaa hiinta itse; ja nyt kuljetti han 



59 


hiintii niinkuin saalista yli aaltojen vihollisen 
maahan "Minua onnetonta raukkaa", vai- 
keroi han, "kirottu olkoon meri, joka minua 
kantaa. Mieluummin olisin tahtonut kuolla 
syntymamaassani, kuin elaa siella etaalla !. . ." 
Eraana paiviinii tuulet tyyntyivat koko- 
naan ja purjeet riippuivat veltoissa laskok- 
SIssa pitkin mastoja. Tristan antoi ankku- 
roida eraan saaren rantaan, ja kyllastyneina 
a1l1aISeen meren naköön liihtivat nuo sata 
Cornwallin ritaria ja merimiehet maihin ja- 
loittelemaan. Ainoastaan IsoIde jiii laivaan 
pienen palvelijaneidon kanssa. Tristan tuli 
kuningattaren luo ja koetti rauhoittaa hanen 
sydantaan. Kun aurinko heloitti kuumasti ja 
heidan oli jano, pyysivat he juomista. Tyttö- 
nen etsi kauan löytaakseen jotakin juomaa, 
kunnes han vihdoin keksi sen pullon, jonka 
Isolden aiti oli uskonut Brangienin haltuun. 
"Olen löytiinyt viinia!" huusi han heille. Ei, 
mitiian viiniii se ei ollut: se oli intohimoa, 
katkeran suloista riemua ja loputonta tuskaa, 
kuoleman onnea. Tyttönen tiiytti suuren pi- 
karin ja ojensi sen valtiattarelleen. Han joi 



00 


pitkin siemauksin ja antoi sen sitten Tris- 
tanille, joka tyhjensi sen. 
Juuri talla hetkella astui Brangien SIsaan 
ja niiki miten he aanettömina tuijottivat toi- 
siinsa, ikaankuin lumottuina. Han naki hei- 
dan edessaan melkein tyhjan ruukun ja pika- 
rin. Han otti viiniastian, riensi laivan peraan 
j;;t. viskasi sen kauas aaltoihin valittaen: 
"Voi minua onnetonta! Kirottu olkoon 
se paiva, jona synnyin, ja kirottu se paiva, 
jona nousin talle laivalle! Isolde, rakas ys- 
tavii, ja te, Tristan, olette juoneet itsellenne 
kuoleman !" 


Uudelleen kiiti laiva levitetyin purJem 
kohti Tintagelia. Mutta Tristanista tuntui, 
kuin olisi monivuotinen piikkiköynnös upot- 
tanut juurensa hanen sydanvereensa; sen oat 
olivat tuskaisen-teravat, sen kukat huumaa- 
van-tuoksuvat, ja vakevalla syleilylliiiin se si- 
toi hanen ruumiinsa ja kaikki hanen ajatuk- 
sensa ja himonsa Isolden ihanaan ruumiiseen. 
Han ajatteli: "Oi Andret, Denoalin, Guene- 
lon ja Gondoine, te kavalat konnat, jotka 



/"\1 


syytitte mmua siita, etta muka tavoitte1in it- 
selleni kuningas Markin maata, mina olen pal- 
jon kurjempi viela, mutta hanen maataan en 
himoitse ! Öi armas eno, joka minua orpoa 
rakastit jo ennenkuin edes tunsit minussa si- 
saresi Valkokukan veren, sina, joka niin hel- 
lasti itkit minua kantaissasi minua kasivarsil- 
lasi airottomaan ja purjeettomaan purteen, 
armas eno, miksi et jo ensimaisena paivana 
ajanut luotasi harhailevaa lasta, joka oli saa- 
punut pettaakseen sinut! Voi, mihin ajatuk- 
seni minut johtavatkaan? Isolde on puolisosi 
ja mina poikasi. Isolde on puolisosi, eikii voi 
sinua rakastaa." 
Isolde rakasti Tristania. Ja kuitenkin 
tahtoi han vihata hanta: eikö han ollut halpa- 
maisesti hyljannyt hantii? Han tahtoi vihata 
hanta eika voinut, ja tama hellyys hanen sy- 
damessaan oli hanelle viela tuskallisempi k.uin 
viha. 
Brangien piti hei ta silmalla suurella syda- 
menahdistuksella; han oli viela levottomampi, 
silla hiin yksin tiesi, minka pahan hiin oli mat- 
kaansaattanut. Kaksi paivaa hiin heita varoo 



62 


tioi salaa: naki, miten he työnsivat luotaan 
kaiken ruoan, kaiken juoman ja ravinnon, et- 
sivat toisiaan niinkuin sokeat, jotka hapuillen 
pyrkivat toisiaan kohti; onnettomia olivat he, 
kun he yksin ikavissaan riutuivat, ja viela on- 
nettomampia, kun he olivat yhdessa pidatetyn 
tunnustuksen kauhusta varisten. 
Kolmantena paivana, kun Tristan lahestyi 
sitii telttaa laivankannella, jossa Isolde istui, ja 
Isolde naki hanen tulevan, pyysi han nöyråsti: 
"Astukaa sisiian, herra." 
"Kuningatar", sanoi Tristan, "minkatah- 
den nimitatte minua herraksi? Olenhan pain- 
vastoin teidiin laånitysmiehenne ja teidan va- 
sallinne, jonka tulee kunnioittaa, palvella ja 
rakastaa teitå kuningattarenaan ja valtarou- 
vanaan?" 


Isolde vastasi: 
"Ei niin, sina tiedat, etta sina olet minun 
herrani ja mestarini. Sina tiediit, etta sinun 
voimasi vallitsee minua ja etta olen sinun or- 
jasi. Voi, miksi virvoittelinkaan eloon haa- 
voittuneen laulajan! Miksi en antanut hir- 
viön tappajan menehtya rameikön ruohoihin! 



63 


Miksi en suunnannut hanen sydameensa jo 
kohotetun miekkani iskua, kun han turvatto- 
mana kylvyssii virui ! Voi minua raukkaa, en 
tiennyt silloin sita, mita nyt tiedan !" 
"Isolde, mita tiedatte siis nyt? Mikii teita 
siis vaivaa?" 
"Oh, kaikki, mita tiedan, vaivaa minua, ja 
kaikki, mita niien. Taivas vaivaa minua ja 
tamii meri ja oma ruumiini ja koko elamani." 
Hiin laski katensa Tristanin olkapiiiille; 
kyyneleet himmensivat hanen silmainsa sii- 
dehtelyn, hiinen huulensa vapisivat. Tristau 
kysyi toistamiseen: 
"Y stava, mika teita siis vaivaa?" 
Hiin vastasi: 
"Rakkauteni teihin." 
Silloin Tristan paInOI huulensa hanen 
huulilleen. 
Mutta heidan nain enSI kertaa nautties- 
saan rakkauden riemua Brangien, joka viiijyi 
heitii, påiisti suuren huudon ja kiisivarret le- 
valliian, kasvot kyynelissii kylpien heittiiytyi 
heidiin jalkoihinsa: 
"Onnettomat, pysahtykaa ja palatkaa tiel- 



64 


tånne, jos vielå voitte! Mutta ei! Sillå tieWi 
ei ole paluuta: jo vetåå teitå puoleensa rakkau- 
den voima, eikå koskaan enaå ole teillå oleva 
riemua ilman tuskaa. Y rttiviini vaikuttaa 
teisså, rakkaudenjuoma, jonka aitinne, Isolde, 
oli uskonut haltuuni. Ainoastaan kuningas 
Markin piti juoda siitå yhdesså teidån kans- 
sanne; mutta Vihollinen on pitanyt meitii 
kaikkia kolmea pilkkanaan, ja te olettekin tyh- 
jentaneet lumotun pikarin. Yståvå Tristan 
ja yståvå Isolde, rangaistukseksi siitå huo- 
nosta huolenpidosta, johon olen tehnyt itseni 
syypååksi, luovutan teille ruumiini ja elamåni; 
sillå minun rikokseni vuoksi olette tyhjenta- 
neet kirotun kalkin ja j uoneet siita itsellennt' 
rakkauden ja kuoleman!" 
Rakastavaiset syleilivåt toisiaan; heidån 
kauniit ruumiinsa vårisivåt lemmenhimoa j3. 
eliimåå. Tristan sanoi: 
"Tulkoon siis kuolema!" 
Ja iltahåmårån laskiessa, keinuvan purren 
kantaessa heitii yhii låhemmaksi kuningas 
Markin maata, he, ijaksi yhdistetyt, antautui- 
vat rakkauteen. 



65 


v. 


Brangien annetaan orJlen kasiin. 


Kuningas Mark oli Isolde Vaaleahiusta 
rannalla vastassa. Tristan tarttui hiinen kii- 
teensa ja johdatti hanet kuninkaan eteen; ku- 
ningas otti hanet haltuunsa antaen hiinelle 
vuorostaan katensa. Suurin kunnianosoituk- 
sin kuletti hiin Isolden Tintagelin linnaan, ja 
kun tamii ilmestyi vasallien keskelle juhla- 
saliin, levitti hanen kauneutensa sellaisen sii- 
teilyn ymparilleen, etta kaikki linnan seiniit 
alkoivat hehkua niinkuin nousevan auringon 
ruskossa. Silloin kuningas Mark ylisti kyyh- 
kysiii, jotka niin kauniilla ja kohteliaalla ta- 
valla olivat tuoneet hånelle kultaisen hiuksen. 
han ylisti myös Tristania ja niitii sataa ritaria, 
jotka hauraalla ja seikkailevalla haahdella oli- 
vat liihteneet hakemaan hiinelle hiinen syda- 
mensa iloa ja silmiensa påivanpaistetta. Voi 


Trlstan Ja lsolde - 5 



66 


surun' surkeutta! Laiva toi teillekin, j aio ku- 
ningas, vain katkeraa murhett.a ja sielun- 
tuskaa! 
Kolmen viikon kuluttua kuningas kaikkien 
parooniensa lasnaollessa otti vaimokseen 
Isolde Vaaleahiuksen. Mutta kun yö tuli, niin 
Brangien, peittaakseen kuningattaren hiipean 
ja pelastaakseen hanet kuolemasta, otti Isol- 
den paikan hiiavuot
essa. Rangaistukseksi 
siita, ettii hå.n niin huonosti merella oli hoita- 
nut hå.nelIe uskottua tointa ja myös rakkau- 
desta ystiiviitiirtiian kohtaan han uhrasi ha- 
nelle, tuo uskollinen, ruumiinsa koskematto- 
muuden; yön pimeys peitti kuninkaaIta hiinen 
petoksensa ja hiipeanså.. 
Toiset kertojat vå.ittavat, etta Brangien ei 
ollutkaan heittiinyt mereen yrttiviini-pulloa. 
johon rakastavien jiiIilta vielii oli jaiinyt vii- 
han juomaa, vaan ettii hiin aamulla, kun hii- 
nen vaItiattarensa jo vuorostaan lepasi kunin- 
gas Markin vuoteessa, kaasi maijaan loput 
lemmenjuomasta ja ojensi sen puolisoiIle, ja 
etta Mark joi siitii ahnein siemauksin, mutta 
ettii Isolde heitti salaa oman osansa vuoteen 



67 


alle. Mutta tietkåå, arvon herrat, ettii nama 
kertojat ovat turmelleet ja våårentiineet tari- 
nan. He ovat keksineet tamiin valheen siksi, 
ettii he eiviit muuten ole voineet selittiia ku- 
ningas Markin rajatonta rakkautta kuninga- 
tarta kohtaan kaikissa elon vaiheissa. Totta 
on, kuten pian tulette huomaamaan, ettå ei 
milloinkaan, kaikista tuskista ja kårsimyk- 
sista ja hirvittiivista kostonpuuhista huoli- 
matta, voinut Mark karkoittaa sydåmestiiiin 
Isoidea yhtii våhån kuin Tristania, mutta 
tietkåå, arvon herrat, hån ei sittenkiiån ollut 
juonut yrttiviiniå. Ei myrkky eikii taika, 
vaan ainoastaan hånen oman sydiimenså j alo- 
mielinen hellyys yllåpiti hånessa rakkautta. 


Isolde on kuningatar ja nåyttiiå eliiviin 
pelkåsså onnessa ja riemussa. Isolde on ku- 
ningatar ja elåii surun vankina. Mark håntå 
hellii, paroonit håntå kunnioittavat, ja kansa 
kaikki håntii rakastaa. Isolde viettiia paiviit 
pitkiit kauniisti maalatuissa ja kukin koriste- 
tuissa huoneissaan. Isoldella on kalliita ko- 
risteita ja jalokiviii, purp:puravaatteita ja 



68 


ThessaIiasta asti tuotettuja verhoja ja mat- 
toja. Harpunsoittajien laulut hiintii ympii- 
röivat ja hiinen vuoteensa uutimet ovat kir- 
jaillut tåyteen leopardeja, papukaijoja ja kai- 
kenlaisia merien ja metsien otuksia. Isoldella 
on omat korukalansa, kauniit lemmenleikkinsa 
ja Tristan vierelliiån, mikåli tilaisuus sallii, 
yötå ja paivåa; siIlå ylhiiissiiiityisten ritari en 
tapaa noudattaen hiin nukkuu kuninkaallisessa 
huoneessa, låhimpien omaisten ja uskottujen 
kera. Kuitenkin Isolde vapisee. Minkåtiih- 
den vapisee hån? Eikö hånen rakkautensa 
ole kaikilta salassa? Kuka epiiilisi Tristania? 
Kuka epåilisi omaa poikaa? Kuka nakee hå- 
nen låpitsenså? Kuka våi jyy hiinta? Onko 
todistajaa hanta vastaan? On, on yksi todis- 
taja, joka pitiiii hånta silmiillå, Brangien; 
Brangien våijyy hantå; Brangien yksin tietåii 
hånen elåmiinså; Brangienin armoilla hån 
e1åå ! Jumala! jos han eråiinii piiiviinå viisyi- 
sikin palvelijan asemaansa, viisyisikin val- 
mistamaan muille vuodetta, jossa hiin itse on 
maannut ensimiiisenå, ja antaisi heidiit ilmi 
kuninkaalle! Jos Tristan vie1ii kuolee hiinen 



69 


kavaltamanaan!. . . Tiiten pelko kalvaa ja 
kauhistaa kuningatarta. Mutta tiitii tuskaa ei 
suinkaan aiheuta Brangien, tuo uskollinen, 
vaan hånen oman sydiimenså levottomuus. 
Kuulkaa siis, arvon herrat, minkå petollisen 
juonen hiin keksi, mutta Jumala laupias ar- 
mahti hantå, kuten pian tulette kuulemaan; 
olkaa siis tekin hånelle laupiaita ja siiiiliviiisiå! 
Sinii påiviinå olivat Tristan ja kuningas 
kaukana metsastysretkella, eikii TristaniIla 
ollut tietoa tiistii rikoksesta. Isolde antoi 
tuoda eteensii kaksi orjaa ja lupasi heille va- 
pauden ja kuusikymmentå kultarahaa, jos he 
vannoisivat tekeviinså sen, mitii hiin heilta 
pyysi. He vannoivat. 
.,Minii annan siis", sanoi hiin, "teidån haloo 
tuunne eraan nuoren tytön; te viette hanet 
metsiiiin, liihelle tai kauas, yhdentekevii, mutta 
sel! aiseen paikkaan, ettei kukaan koskaan saa 
tapauksesta pienintii vihia; siellii te tapatt,e ha-. 
net ja tuotte sitten minulle hanen kielepsii. 
Pitiikiiå tyystin mielessånne jokainen sana, 
jonka hiin lausuu, jotta voitte ne minulle ker- 
toa. Menkiiii, ja palattuanne olette vapaita ja 
rikkaita miehiii." 



70 


Sitten hiin kutsutti luokseen Brangienin: 
"Yståviiiseni, sinå niiet, miten minun ruu- 
miini kiirsii ja riutuu: etkö menisi metsiiiin 
etsimiiån sellaisia yrttejii, jotka soveltuvat ta- 
han tautiin? Kaksi orj aa odottaa sinua, he 
opastavat sinua, he tietåvåt, missii tehokkaita 
liiakeruohoja kasvaa. Seuraa siis heitii, ar- 
mas sisar, ja tieda, ettå jos liihetån sinut met- 
såån, niin tapahtuu se siksi, ettå eliimåni ja 
sielunrauhani on kysymyksesså!" 
Orjat veivåt hanet mukanaan. Metsaan 
tultuaan hån tahtoi pysahtyå, silla terveys- 
yrttejå kasvoi hiinen ymparillåån jo yllin kyl- 
lin. Mutta he opastivat håntii vain yhii etem- 
måksi : 
"Kay eteenpiiin vain, neito, tamii ei ole so- 
velias paikka." 
Toinen orjista kulki hånen edelliiiin, toi. 
nen jålessaan. Ei ollut eniiii raivattua polkua- 
kaan hei dan edessiiiin, ainoastaan villejii sini- 
vatukkapensaita, piikkejii ja yhteen kietoutu. 
neita ohdakekimppuja. Silloin se mies, joka 
asteli eellimmaisenå, sivalsi esiin miekkansa 
ja kååntyi ympåri; Brangien riensi turvaa et- 



71 


sIen toisen orjan puoleen; hiinkin seisoi pal- 
jastettu miekka kiidessiiiin ja sanoi: 
"Neito, meidiin tåytyy tappaa sinut." 
Brangien vaipui polvilleen ruohikkoon ja 
hiinen kiisivartensa kohosivat torjuvina mie- 
kankiirkiii kohti. Han rukoili armoa niin såa- 
littåviillå ja hellålla åånellå, ettå orjat ryhtyi- 
våt puheisiin hanen kanssaan ja sanoivat: 
"Neito, jos kerran kuningatar Isolde, si- 
nun valtiattaresi ja meidån, tahtoo, etta sinun 
pitiiå kuoleman, niin epailemåttii olet jollakin 
tavoin suuresti rikkonut håntii vastaan." 
Hiin vastasi: 
"En tiedii, yståvåt, en muista kuin yhden 
ainoan rikkomuksen. Kun me låhdimme Ir- 
lannista, oli meillå kummallakin matkassa, 
kalleimpana korunamme, paita, valkea kuin 
lumi, hiiiiyötåmme varten. Merella sattui sit- 
ten sellainen onnettomuus, etta Isolde repiiisi 
rikki oman hiiåpaitansa ja hånen håayökseen 
lainasin minå hiinelle omani. Y ståviit, siina 
kaikki paha, minkå olen hånelle tehnyt. Mutta 
koska hån tahtoo, ettå minun pitåii kuolla. niin 
sanokaa hånelle, ettå låhetiin hånelle rakkaan 



72 


tervehdyksen ja euå kiitån håntå kaikesta 
siitii hyvåsta, mitå hån minulle on tehnyt, ja 
kaikesta siitii kunniasta, mitå hiin minulle 0!1 
osoittanut lapsuudesta pitåin, siitii asti, kun 
minut merirosvot ryöstösaaliina möivåt ha- 
nen iiidilleen ja siten jouduin hånen palveluk- 
seensa. Suojelkoon suuri Jumala hyvyydes- 
saan hanen kunniaansa, ruumistaan ja elå- 
måiinså ! Veljet, iskekiiå nyt!" 
Orjien kåvi håntii sååliksi. He pitivåt 
neuvoa keskenaiin, ja t1.1llen siihen johtopåå- 
tökseen, ettå kenties ei sellainen rikos kuiten- 
kaan ansainnut kuolemaa, he sitoivat hånet 
puuhun. Sitten he tappoivat koiranpennun 
ja toinen heistii leikkasi silta kielen ja pisti 
sen reppuunsa ja niinpå molemmat tiiten va- 
rustettuina astuivat Isolden eteen. 
"Onko hån puhunut?" kysyi tamii levotto- 
mana. 
"On kylla, kuningatar, hån on puhunut. 
Hiin sanoi, etta yksi ainoa rikkomus hiinen 
puoleltaan oli syyna suuttumukseenne: te 
ulitte revåissyt merellii lumi valkean paitanne, 
junka ulitte tuonut mukananne Irlannista, ja 



73 


hiin oli lainannut teille omansa hiiåyöksi. Se 
oli, niin hiin sanoi, hiinen ainoa rikoksensa. 
Hiin kiitti teitii kaikista niistii hyvistii töistii, 
joita olitte hiinelle tehnyt lapsuudesta pitiiin, 
ja . rukoili Jumalaa suojelemaan teidiin kun- 
maanne ja eliimiiiinne. Hiin liihettiiii teille 
rakkaan tervehdyksen. Kuningatar, tiissii 
tuomme sinulle hiinen kielensii." 
"Murhaajat!", huudahti Isolde, "antakaa 
minulle takaisin Brangien, minun rakas pal- 
velijattareni! Ettekö siis tienneet, ettii hiin 
oli ainoa ystiiviini? Murhaajat, antakaa hå- 
net minulle takaisin!" 
"Kuningatar, sanotaan tiiydellii syyllii: 
"Nainen muuttuu joka hetki; samalla kertaa 
han nauraa, itkee, rakastaa, vihaa." Me ta- 
poimme hiinet, koska te niin kiiskitte!" 
"Kuinka olisin minii voinut sellaista kas- 
kea? Minkii vuoksi? Eikö hiin ollut minun 
rakas kasvinkumppalini, suloinen, iki-uskolli- 
nen, ihanainen ? Sen te tiesitte, murhaajat: 
liihetin hiinet vain etsimiiiin laakeyrttejå ja us- 
koin hiinet teidiin huostaanne, jotta te suojeli- 
sitte hiinta matkalla. Mutta nyt olette tappa- 



74 


neet hiinet ja minii kiirvenniin teidiit hehku- 
villa hiilillii." 
"Kuningatar, tietkiiii siis, ettii hiin eláii ja 
ettii me tuomme hiinet teille takaisin eliiviinå 
ja terveenii. " 
Mutta hiin ei uskonut heitii, vaan ikiiiin- 
kuin poissa suunniltaan han vuoron periiiin sa- 
datteli murhaajia ja itseiiiin. Hiin pidiitti toi- 
sen orjista luonaan ja toinen riensi sill'aikaa 
kiireimmiin kautta sen puun luo, johon Bran- 
gien oli sidottu: 
"Kaunis neito, Jumala on armahtanut 
teitii, ja nyt kutsuu vaItiattarenne teitii luok- 
seen takaisin!" 
Kun Brangien astui Isolden eteen, polvis- 
tui hiin, anoen anteeksi kaikkia pahoja teko- 
jaan; mutta kuningatar oli myöskin vaipunut 
polvilleen hiinen eteensa. ja molemmat lanke- 
sivat toinen toisensa kaulaan ja viipyiviit 
kauan helliissii syleilyssa. 



75 


VI. 


Suuri petåjå. 


Ei Brangieniii, uskollista, vaan omaa it- 
seaiin tulee rakastavien peliitii. Mutta miten 
voisivat heidiin lemmenhuumeiset sydiimensa 
olla varovaisia ja valppaita? Rakkaus syök- 
see heitii eteenpain, niinkuin jano ajaa virtaa 
kohti uupunutta peuraa; tai on se niinkuin 
haukka, joka niilkiintyneenii iikkiii ampuu alas 
saaliinsa kimppuun. Voi, rakkautta ei voi sa- 
lata! Tosin ei kukaan ole ylliittiinyt, kiitos 
olkoon Brangienin varovaisuuden, kuninga- 
tarta ystiiviinsii sylissii; mutta joka hetki, joka 
paikassa saattaa kuka hyviinsii nahdii, mitea 
intohimo heidiin mieliiiiin kuohuttaa, pusertaa 
heitii toisiinsa, tulvii yli kaikkien heidiin ais- 
tiensa niinkuin nuori viini pursuaa sammiosta. 
Jo hiiviske1eviit nuo hovin neljii konnaa, 
jotka vihasivat Tristania hiinen urhoollisuu- 



76 


tensa vuoksi, kuningattaren ympiirillii. Jo 
tietiiviit he hiinen lemmen-onnensa salaisuu- 
den. He vallan vapisevat vihasta, vahingon- 
ilosta ja -halusta. Nyt voivat he kieliii ku- 
ninkaalle uutisen: he saavat nahdii, miten hii- 
nen hellyytensii muuttuu raivoksi, miten Tris- 
tan hiipeiillisesti ajetaan pois tai tuomitaan 
kuolemaan ja miten kuningatar joutuu tus- 
kansa valtoihin. Kuitenkin he pelkiisiviit 
Tristanin vihaa; mutta vihdoin voitti heidiin 
vihansa heidiin pelkonsa; ja eriiiinii piiiviina 
kutsuivat nuo neljii paroonia kuningas Markin 
neuvossaliin ja Andret puhui hiinelle niiin: 
"J aio kuningas, epailemattii tulee sinun 
sydiimesi suuttumuksesta riehahtamaan ja 
kaikki me neljii olemme siitii suuresti pahoil- 
lamme; mutta meidiin tiiytyy sinulle paljas- 
taa eriis asia, jonka olemme saaneet ilmi. 
Sina olet antanut sydiimesi Tristanille ja 
Tristan tahtoo hiiviiistii sinut. Turhaan 
olemme sinua siitii jo ennen varoittaneet: 
rakkaudesta tiihiin yhteen ainoaan ihmiseen 
olet sinii syrjayttiinyt muut sukulaisesi ja 
koko paroonikunnan etkii ole kallistanut kor- 



77 


vaasi kenenkiiiin meidiin sanoillemme. Tiedii 
siis, ettii Tristan rakastaa kuningatarta: se on 
todistettu asia, ja jo on siitii paljon puhetta 
liikkeellii. " 
J aio kuningas horjahti ja vastasi: 
"Sinii halpa raukka, millaisen kavalan 
juonen nyt olet keksinytkiiiin! Totta on, etta 
olen antanut sydiimeni Tristanille. Silloin kun 
MorhoIt haastoi teidiit taisteluun, painoittc 
kaikki påiinne viiristen alas ja vaikenitte kuin 
mykiit. Tristan yksin uskalsi nousta hiintii 
vastaan tiimiin maan kunnian puolesta, ja hiin 
olisi voinut kuolla jokaisesta haavasta, minkå 
hiin siina taistelussa sai. Sentiihden te vi- 
haatte ja minii rakas
an hiintii enemmiin kuin 
sinua, Andret, ja enemmiin kuin teitii kaikkia, 
enemmiin kuin ketiiiin. Mutta 11litii siis viii- 
tiitte keksineenne ? Mitii olette niihneet, mitii 
kuulleet ?" 
"Ei todellakaan mitiiån, herra, jota eiviit 
omat silmiisi voisi niihdii, ei mitiiiin, jota ei- 
viit omat korvasi voisi kuulla. Katsele, kuun- 
tele, ylviis sire, ehkiipii sinulle kyllåkin tarjou- 
tuu otollinen tilaisuus siihen." 



78 


Tiimiin sanottuaan he vetaytyiviit pois jåt- 
tiien myrkyn itsestiiiin vaikuttamaan. 


Kuningas Mark ei voinut saada pois mie- 
leståiin noita turmiollisia sanoja. Nyt hiin 
vuorostaan, vastoin tahtoaankin, salaa piti sil- 
miiIlii sisarenpoikaansa ja Isoidea. Mutta 
Brangien huomasi sen ja turhaan koetti ku- 
ningas eksyttiiii Isoidea salajuoniIlaan. Pianpa 
hiin viisyikin tiihiin kurjaan taisteluul1, ja ym- 
miirtiien, ettei hån eniiii voisi piiiistii epiiilystii 
vapaaksi, hån kutsutti luokseen Tristanin ja 
puhui hiinelle niiin: 
"Tristan, liihde pois tiimiin linnan alueelta, 
ja kun olet kerran sen jiittiinyt, niin iilii roh- 
kenekaan eniiii astua sen rajojen sisiiIle. Pet- 
turit syyttiiviit sinua suuresta petoksesta. Ala 
kysele mitiiiin: en voisi kertoa heidiin puhei- 
taan hiipiiisemiittii meitii molempia. Alå etsi 
mielessiisi rauhoittavia sanoja:. tunnen, ettei 
l1iilIii olisi mitiiiin valtaa ylitseni. Ja kuiten- 
kaan en usko noita kOl1nia; jos uskoisin heitii, 
111m enkö olisi jo luovuttanut sinua hiipeiilli- 
sen kuoleman omaksi. Mutta heidiin sano- 



79 


jensa myrkky on levottuuttanut sydiimeni ja 
ainoastaan sinun liihtösi voi sen rauhoittaa. 
Liihde siis, epåilemiittii kutsutaan sinut jo 
piankin takaisin; liihde, armas poikani, jota 
rakastan ikuisella rakkaudella." 
Kun konnat kuulivat uutisen: 
"Hiin on liihtenyt", sanoivat he keskeniiiin, 
"hiin on mennyt tiehensii, tuo lumooja, ja 
halvan varkaan lailla on hiinet poisajettu. 
Mitii voi hiinestii eniiii koitua tiistii liihin? 
Varmaankin hiin nyt purjehtii merien taa et- 
siiikseen uusia seikkailuja ja tarjotakseen ka- 
valaa palvelustaan taas jollekin kaukaiselle 
kuninkaalle !" 
Ei, TristaniIla ei ollut voimaa liihtea; kun 
han oli sivuuttanut linnan kaivos-ojat ja raja- 
merkit, tunsi hiin, ettei hiin voinut eniiii menná 
sen etemmå: hiin jiii itse Tintagelin linnaan ja 
asettui Gorvenalin kanssa eriiiin porvarin ta- 
loon asumaan. Siinii hiin riutui nyt kuumeen 
vaivaamana, vielii tuskallisemmissa haavoissa 
kuin muinoin, jolloin Morholtin keihiiiin kårki 
oli myrkyttiinyt hiinen ruumiinsa. Silloin, 
kun hån virui meren rannalle kyhiityssii ma- 



80 


jassaan ja kaikki pakenivat hiinen haavojensa 
löyhkiiii, oli kuitenkin kolme uskollista, jotka 
jiiiviit hiinen luokseen: Gorvenal, Dinas Lida- 
nilainen ja kuningas Mark. Nyt olivat Gor- 
venal ja Dinas jiilleen hiinen vuoteensa 
iiiiressii, mutta kuningas Mark oli poissa, ja 
Tristan huokaili: 
"Totta on, rakas eno, ettii ruumiini nyt le- 
vittiiii vielii inhoittavamman myrkyn löyhkiia 
kuin ennen, ei edes teidiin rakkautenne voi 
eniiii voittaa inhoanne." 
Mutta yhii vain kuumehoureessakin kii- 
diitti intohimo hiintii niinkuin pillastunut he- 
vonen kohti niitii suljettuja torneja, joiden ta- 
kana kuningatar oli kiitkössii; ratsu ja ratsas- 
taja musertuivat kivisia muureja vasten; 
mutta yhii uudestaan karkasivat ne pystyyn 
tehden saman hurjan rynnistyksen. 
Suljettujen tornien takana. istuu Isolde 
ikåvöiden, vielii onnettomampana kuin ystii- 
viinsii: silla nåiden outojen parissa, jotka vaa- 
nivat ja viiijyviit hiintii, on hiinen joka hetki 
teeskenneItiivii iloisuutta; ja öisin kun hån le- 
piiii kuningas M:trkin vierellå, on hiinen liik- 



81 


kumattomana hillittiiva jasentensii ikiivöiva 
viirinii ja kUUlllt'iset nykiihdykset. Hiin hala- 
jaa Tristanin luo. Hiinesta tuntuu viilistii, 
ettii hiin jo nousee, rientiia ovelle menniikseen; 
mutta pimealle kynnykselle ovat petturi-paroo- 
nit asettaneet suuria viikatteita, joiden terote- 
tut ja julmat terat leikkaavat poikki hiinen 
hennot polvensa. Hiinestii tuntuu, ettii hiin 
kaatuu ja hiinen poikkisahautuneista polvis- 
taan pursuaa ilmoille kaksi punaista liihdettii. 
Pian on kummallakin rakastavalla loppu 
kiisissii, ellei apua tule. Ja kukapa heitii aut- 
taisi ellei Brangien. Henkensa uhalla hiin hii- 
pii siihen taloon, jossa Tristan riutuu. Gor- 
venal avaa iloissaan hiinelle o:ven, ja pelas- 
taakseen rakastavat neuvoo Brangien Tris- 
tanille salajuonen. 
Ette koskaan viela, arvon herrat, ole kuul- 
leet kerrottavan mistaan ovelammasta rak- 
kauden kepposesta. 


Tintagelin linnan takana levisi laaja he- 
delmiipuutarha, jota joka puolelta ympiiröi 
tihea pensas-aita. Siina kasvoi lukemattomia 


Tristan ja Isolde - 6 



82 


kauniita puita, joiden oksat nuokkuivat hedel.. 
mien, lintujen ja tuoksu vien terttujen pai- 
nosta. Sen kaukaisimmassa nurkkauksessa, 
aivan aidan paalujen luona, kohosi korkea ja 
suora petiijii, jonka mahtava runko kannatti 
leveiiii oksastoa. Sen juurella oli pulppuava 
liihde: vesi muodosti ensin lavean lammen, 
kirkkaan ja tyynen kuvastimen marmorikuis- 
tin keskelle, sitten se puristautui kahden ah- 
taan iiyriiiin viiliin ja virtasi puutarhan halki 
tunkien aina linnan sisiille asti' j a vierien nais- 
ten asumusten liipi. 
Niinpii siis Tristan joka ilta Brangienin 
neuvosta veisteli taidokkaasti kaarnanpalåsia 
ja leikkeIi pieniii oksia. Hiin kiipesi yli te- 
riivien aitapaalutusten ja tultuaan suuren pe- 
tiijiin luo hån heitti lastut liihteeseen. Keveina 
kuin vaahto ne uivat pinnalla ja vieriviit ve- 
den mukana naisten asumuksiin. Isolde odotti 
niiden saapumista. Ja heti, niina iltoina, jol- 
loin Brangienin oli onnistunut etiiiinnyttiiii ku- 
ningas Mark ja petturi-paroonit, hiin riensI 
yståviinsii luo. 
Hån rientiiii ystavånsii luo, keveanå ja pe- 



83 


lokkaana, vaanien ja arastellen joka askeleella 
petturi-parooneja, jotka mahdollisesti piilek- 
siviit pensastoissa. Mutta heti kun Tristan 
niikee hiinet, levittiiii hiin sylinsii hiinelle. Ja 
yön vaippa suojelee heitii ja suuren petåjiin 
ystiiviillinen varjo. 
"Tristan", sanoo kuningatar, "eiviitkö me- 
renkulkijat kerro aivan totena, ettii Tintage- 
Iin linna on lumottu jaettii se salaisen loihdun 
vaikutuksesta kaksi kertaa vuodessa, kesiiIlå 
ja talvella, hii viiiii ja katoaa siJmistii? Nyt se 
on hiivinnyt. Emmekö ole paraillaan siinii 
lumotarhassa, josta harpunsoittajain laulut 
kertovat: helkkyvii muuri ympiiröi sitii joka 
taholta, puut kukkivat, maa tuoksuu; vanhuus 
ei saavuta siellii sankaria, kun hiin ystiiviinsa 
sylissii lepåii, eikii mikaan vihollinen voima 
voi murtaa sadun helkkyvaa muuria!" 
Mutta jo kajahtavat Tintagelin tornista 
vartiain torvet, jotka ilmoittavat aamun 
koittoa. 
"Ei", sanoo Tristan, "sadun helkkyva 
muun on jo m
rtunut, e111mekii olekaan 
lumotarhan asujamia. Mutta kerran, armas, 



84 


kerran me vielii yhdessii lahdemme Autuaitte1l 
Maahan, josta ei kukaan ole palannut. Siellii 
kohoaa linna valkoisesta marmorista; linnassa 
on tuhat ikkunaa ja jokaisessa loistaa syty- 
tetty vahakynttilii; jokaisen kohdalla laulu- 
niekka soittaa ja laulaa iki-ihanaa ja loppu- 
matonta sii veItii; aurinko ei siellii paista, eikii 
sentiiiin kukaan kaipaa valoa: se on sielujen 
onnela." 
Mutta jo kultaa aamun nouseva koi Tinta- 
gelin tornien huiput ja linnan valtavat, påiil- 
lekkiiin kasatut viheriiit ja siniset kivi- 
rykelmiit. 


Isolde on saanut takaisin entisen ilomie- 
lensii : Markin epaluulot hiilveneviit, mutta 
konnat sitiivastoin ymmartiivat, etta Tristan 
on jalleen tavannut kuningattaren. Mutta 
Brangien vartioi niin taitavasti, etta he tur- 
haan viiijyviit. Vihdoin sanoo herttua Andret, 
jota Jumalan kosto kohdatkoon, niiin tove- 
reilleen: 
"Arvon herrat, kysykiiiimme neuvoa Fro- 
ciniIta, tuolta kyttyriiselkiiiseltii kiiåpiöltii. 



85 


Hiin tuntee seitsemiin taidetta, magian ja 
kaikki erilaiset velhonvehkeet. Hiin osaa lap- 
sen syntyessii seitsemiin planeetan asemasta ja 
tahtien kulusta lukea edeltapain kaikki hiinen 
eliimansii tapahtumat. Hiin .saa ilmi Bugi- 
buksen ja Noironin voimalla salatut asiat. 
Hiin voi, jos tahtoo, valkaista meille Isolde 
Vaaleahiuksen salajuonet." 
Ja tuo ilkeii pikku-mies, joka oli kaiken 
kauneuden ja urhouden vihollinen, piirusti 
heti ilmaan noitamerkkinsii, asetteli paikoil- 
leen lumot ja loihdut, tarkasteli Orionin ja 
Luciferin kulkua ja sanoi: 
"Elakiiii hyviissii toivossa, kauniit herrat, 
vielii tanii yönii voitte yIIiittaii heidiit." 
He veiviit hiinet kuninkaan eteen. 
"Sire", sanoi poppamies, "antakaa kiisky 
metsiistiijiIIenne, etta he laittavat ajokoirat 
vitjoihin ja satuloivat hevoset; ilmoittakaa 
sitten, ettii te tulette olemaan metsiillii seitse- 
miin piiivaa ja seitseman yötii, ja saatte hirt- 
tiiii minut ensimiiiseen puunoksaan, ellette 
viela tiinii yönii saa kuulla, millaisia puheita 
Tristan pitaa kuningattarelle." 



86 


Kuningas teki nun, vaikkakin vastahakoi- 
sesti. Kun yö tuli, jiitti hiin metsiistiijiit met- 
saan, sieppasi kiiiipiön ratsunsa lautasille ja 
palasi Tintageliin. Eriiiin salakiiytaviin 
kautta, jonka yksin han tunsi, hiin tunkeutui 
puutarhaan ja kiiiipiö johdatti hiinet suuren 
petiijiin luo. 
"Jalo kuningas, on paras, ettii kiipeiitte 
taman puun oksien valiin. Ottakaa mukaanne 
jousenne ja nuolenne; voitte ehkii tarvita 
niitii. , Ja pysyte1kaa hyvin hiljaa: teidiin ei 
tarvitse kauan odottaa." 
"Pois silmistani, sinii Vihollisen hurtta" . 
vastasi kuningas. 
Ja kiiiipiö meni vieden mukanaan hevosen. 
Hiin oli puhunut totta; kuninkaan ei tar- 
vinnut kauan odottaa. ali kaunis yö ja kuu 
loisti kirkkaasti. Oksien viiliin piiloutuneena 
niiki kuningas sisarenpoikansa hyppiiiiviin te- 
raviin aitauksen ylitse. Tristan tuli lahteen 
luo ja heitti veteen lastut ja risut. Mutta sita 
tehdessiiiin han kumartui lahteen puoleen j;j, 
naki sen kuvastimessa kuninkaan kuvan. Oi, 
jospa hiin voisi pysahdyttiia lastut, jotka jo 



87 


pakenevat pois pitkin vieri van veden pintaa! 
Mutta ei! Ne rientiiviit nopeasti puutarhan 
lapio Naisten asunnossa odottaa Isolde nii- 
den ilmestymista; jo huomaa han ne kenties 
ja rientiia ulos. Varjelkoon Jumala rakasta- 
vaisia ! 
Hiin tulee; istuen liikkumattomana Tris- 
tan katsoo hiineen ja puusta kuulee hiin nuo- 
len pahaaennustavan kirinan, kun jousi jiin- 
nittyy. 
Isolde tulee kepeana ja varovaisena, kuten 
tavallisesti. "Mika nyt on ?", ajattelee han. 
.,Miksi ei rienna Tristan tiinii iltana vastaani? 
Olisikohan han niihnyt jonkun vihollisen?" 
Hiin pysiihtyy, tarkastaa katseellaan leh- 
vien tummia tiheikköjii; ja åkkia kuun va- 
lossa hankin vuorostaan huomasi kuninkaan 
varjon lahteen kuvastimessa. Naisten taval- 
lista nopeaiilyisyyttii osoittaen hiin ei lainkaan 
nostanut silmiiiiin puun oksiin: 
"Herra, minun J umalani", sanoi han aivan 
hiljaa, "salli minulle se armo, ettii saan puhua 
ensiksi !" 
Hiin kiiy yha liihemmiiksi. Kuulkaa siis, 



88 


miten hiin salaa varoittaa ja valmistaa ystii- 
viiiinsii: 
"Sire Tristan, mitå olettekaan uskaltanut! 
Kutsua minut tiillaiseen paikkaan, tiillaiseen 
aikaan! Jo monta kertaa olitte pyytiinyt mi- 
nua niihdiiksenne, rukoillaksenne minulta jo- 
takin, niin sanoitte. Mitii siis? Mitii odo- 
tatte siis minulta? Tulin vihdoin, sillii ku- 
ningattarena olen velvollinen rukoustanne 
kuulemaan. Tiissa olen siis: mitå tahdotte?" 
"Kuningatar, tahdon rukoilla teitii lauh- 
duttamaan kuninkaan vihan." 
Isolde itkee ja viirisee. Mutta Tristan 
ylistaii mielessiiiin Jumalaansa, joka on anta- 
nut ilmi vaaran hiinen armaalIe ystiiviittå- 
relleen. . 
"Niin, kuningatar, olen pyytiinyt teitii ta- 
vata monasti ja aina turhaan: ette kertaakaan, 
senjiilkeen kun kuningas karkoitti minut, ole 
suvainnut noudattaa kutsuani. Mutta saiili- 
kiiii toki minua raukkaa; kuningas vihaa mi- 
nua, en tieda minkiitiihden; mutta te ehkii sen 
tiediitte; ja kukapa muu osaISI paremmb 
haihduttaa hiinen vihaansa kuin te, kuninga- 



89 


tar, jonka sydamessa ei asu vilppiii eiká pe- 
tosta, siveii ja suloinen Isolde, johon hiinen 
sydamensii luottaa?" 
"Ettekö siis tosiaan tiedii, sire Tristan, 
ettii hiin epiiilee meitii molempia? Ja minkii- 
laisesta tihutyösta lisiiksi! Pitiiakö minun, 
jotta hapeani mitta olisi oikein tiiysi, vielii 
itse sanoa se teille! Herrani ja kuninkaani 
luulee, ettii minii rakastan teitii rikolliselb. 
rakkaudella! Jumala tietiiii sentiiiin viatto- 
muuteni, ja jos valehtelen, niin antakoon hiin 
ruumiini tulla hapeaiin! En koskaan ole an- 
tanut rakkauttani ainoallekaan miehelle, 
paitsi hiinelle, joka ensimiiisen kerran neit- 
seenii sulki minut syliinsii. Ja sitten te toi- 
votte, ettii minii rukoilisin kuninkaalta teille 
armoa! Mutta jos hiin vain tietiiisi, ettii olen 
tullut tiinne petiijiin luo, niin hajoittaIsi hiin 
jo huomenna tuhkani kaikkiin ilman tuuliin!" 
Tristan huokasi: 
"Rakas eno, sanotaanhan: "Ei kenkiiiin ole 
halpamainen, joka ei tee mitaiin halpaa". 
Mutta millaisessa sydiimessii onkaan siinnyt 
niin kurja epáluulo?" 



90 


"Sire Tristan, mitii tarkoitatte? Ei, her- 
rani ja kuninkaani ei ole itse keksinyt tiillaista 
konnuutta. Mutta tiiman maan petturi-paroo- 
nit ovat saaneet hanet uskomaan tuohon val- 
heeseen, sillii on helppoa pettiiii rehellisiii sy- 
diimiii. He rakastavat toisiaan, ovat he ha- 
nelle sanoneet, ja ovat kaiintiineet tamiin pu- 
heen meille rikokseksi. Niin, te rakastitte 
minua, Tristan. miksi kieltaii sitii? Enkö oie 
enonne vaimo ja enkö ole kaksi kertaa pela5- 
tanut teidat kuolemasta? Niin, ja minii ra- 
kastin myös teitii: olittehan kuninkaalle la- 
heista sukua ja olinhan kuullut iiitini monesti 
sanovan, ettii vaimo ei rakasta herraansa ja 
miestaankiian, jos ei hiin samalla rakasta ha- 
nen sukulaisiaan. Rakkaudesta kuninkaaseen 
rakastin teitiikin,. Tristan; ja vielii nytkin ilo 
tayttiiisi mieleni, jos han jiilleen ottaisi teidiit 
armoihinsa. Mutta koko olentoni viirisee, 
pelko tukahduttaa minut, minun taytyy liihteå, 
olen jo liian kauan viipynyt." 
Oksien viilissii kuningas tunsi saalin sydii- 
messiiiin heriiiiviin ja han hymyili lempeiisti. 



91 


Isolde yrittaii paeta pOIS, Tristan rukoilee 
hiintii jiiiimaan: 
"Kuningatar, Vapahtajan nimessii, tulkaa 
avukseni, armahtakaa minua! Nuo kurjat 
pelkurit tahtoivat vieroittaa kuninkaan kai- 
kista niistii, jotka hiinta rakastavat; he ovat 
onnistuneet siina ja pitiiviit nyt hiinta pilkka- 
naan. Samapa tuo; lahden siis pois tasti 
maasta, kauas tuntemattomille teille, kurJana 
kulkijana, niinkuin tanne muinoin tulinkin; 
mutta hankkikaa minulle kuninkaaIta ainaki'l 
se suosionosoitus, ettii hiin entisten palvelus- 
teni palkaksi luovuttaa minulle niin paljon 
omaisuudestaan, etta voin kulunkini maksaen 
lunastaa takaisin hevoseni ja aseeni ja kun- 
nialla ratsastaa ulos maailmaan." 
"Ei, Tristan, tiillaisella pyynnöllii ei teidiin 
olisi pitiinyt kiiantya puoleeni: Olen orpo ja 
yksin tiissii maassa, yksiniiinen palatsissa, 
jossa ei kukaan minua rakasta, olen turvaton 
ja kokonaan kuninkaan armoilla. Ettekö 
huomaa, ettii jos sanon sanankaan teidan puo- 
lestanne, olen vaarassa joutua hiipeiillisen kuo- 
leman omaksi? Jumala teita suojelkoon, ys- 



92 


tiivani! Kuningas tekee kovin viiiirin viha- 
tessaan teitii. Mutta menittepa minne ta- 
hansa, on Jumala kuitenkin oleva muuttuma- 
ton ystiiviinne." 
Isolde kaiintyy pois paeten kiireesti huo- 
neeseensa, jossa Brangien sulkee hiinet viiri- 
seviina syliinsii; kuningatar kertoo tapauksen. 
Brangien huudahtaa: 
"Isolde, valtiattareni, Jumala on tehnyt 
teille suuren ihmetyön. Hiin on laupias eikii 
tahdo pahaa niille, jotka han tietiiii viatto- 
miksi." 
Suuren petiijiin alla marmorikuistiin noja- 
ten Tristan valitti iianeensii: 
"Olkoon Jumala minulle armolIinen ja so- 
vittakoon sen suuren viiiiryyden, jota saan 
kiirsiii rakkaan herrani puolelta!" 
Kun han oli kiivennyt puutarhan aitauksen 
toiselle puolen, sanoi kuningas hiinelle hy- 
myillen : 
"J aio sisarenpoikani , siunattu olkoon tiima 
hetki! Naapas, tuo kaukoratsastus, jota suun- 
nittelit tiina aamuna, on jo piiiittynyt!" 
Mutta etaiimpana metsa-aukealla seisoi 



93 


kiiiipiÖ Frocin tarkastellen tahtien kulkua; 
hiin luki niistii, ettii kuninkaan puoleIta hiintii 
uhkasi kuolema; hiinen muotonsa musteni pe- 
losta ja hiipeiistii, ja raivosta halkeamaisilIaan 
hiin pakeni kiireesti Gallian maahan. 



94 


VII. 


Kaapiö Frocin. 


Kuningas Mark on tehnyt sovinnon Tris- 
tanin kanssa. Hiin on antanut hiineJle luvan 
palata takaisin linnaan, ja niinkuin ennenkin 
nukkuu Tristan jiilleen kuninkaan huoneess:l 
liiheisimpien ja uskottujen parissa. Hiin saa 
tulla ja mennii milloin mielensii tekee: kunin- 
gas ei eniia kiinnita siihen minkiiiinlaista huo- 
miota. Mutta kukapa voisi kauan pitiiii rak- 
kauttaan salassa ! Voi, rakkautta ei voi ih- 
misten silmiltii piilottaa! 
Mark oli antanut anteeksi petturi-paroo- 
neille, ja kun Dinas Lidanilainen muuanna 
paiviinii kaukaisesta korve
ta löysi kyttyriisel- 
kiiisen kiiiipiön kurjana ja kodittomana, vei 
hiin hiinet kuninkaan luo, joka armahti hiintii 
ja antoi anteeksi hiinen tihutyönsa. 
Mutta hiinen hyvyytensii vain kiihoitti pa- 



95 


roomen vihaa; ja kun he uudelleen olivat yl- 
liittiineet yhdessa Tristanin ja kuningattaren, 
liittoutuivat he. tehden seuraavan valan: 
Ellei kuningas karkoittaisi sisarenpoikaansa 
maasta, vetiiytyisiviit he kaikki vankkojen Iin- 
nojensa suojaan ja aiottaisivat sodan kunin- 
gasta vastaan. He kutsuivat kuninkaan neu- 
votteluun: 
"Herra, rakasta meitii tai vihaa meitii 
mielesi mukaan; mutta me vaadimme, etta 
karkoitat Tristanin maasta. Hiin rakastaa 
kuningatarta, sen nakee kuka tahansa: mutta 
me emme siedii sitii." 
Kuningas kuulee heidiin puheensa, huokaa. 
painaa paiinsii alas ja vaikenee 
"Niin, kuningas, me emme sieda sitii, silla 
me tiediimme nyt, ettii tiimii uutinen, joka en- 
nen oli sinulle ylliitys, ei eniiii hiimmiistytii si- 
nua ja ettii sinii ehdoin tahdoin annat suostu- 
muksesi heidiin rikokselleen. Mitii siis aiot 
tehdii? Tuumi asiaa ja ota hyviit neuvot var- 
teen! Mitii meihin tulee, niin me vetiiydymme 
paroonikuntiimme ja viemme myös naapu- 
rimme pois hovistasi, silIii me emme voi sietiiå 



96 


sitii, etta he jiiavat smne. Sellaiset ovat ne 
vaaliehdot, jotka sinulle tarjoamme; valitse 
siis !" 
"J aIot herrat, kerran uskoin niitii rumia 
puheita, joita esititte Tristanista, ja kaduin 
sitii katkerasti. Mutta te olette vasallejani 
enkii tahdo kadottaa miesteni alamaista palve- 
lusta. Antakaa siis minulle hyvii neuvo, ota!1 
sen teiltii vastaan ja te olette sen minulle vel- 
kaa. Tiedatte hyvin, ettii kaikki liikaylpeys 
ja kohtuuttomuus on minulle vierasta." 
"Siispii, jalo herra, kutsuttakaa tiinne kiia- 
piö Frocin. Te ette luota hiineen tuon puu- 
tarha-seikkailun vuoksi. Eikö kuitenkin juuri 
hiin ollut lukenut tahdistii, etta kuningatar 
tulisi sinii iltana petiijan siimekseen? Hiin tie- 
tiiii enemmiin kuin yhden asian; kysykiiii neu- 
voa hiineltii." 
Tuo kirottu kyttyraselkii riensi heti saa- 
puville ja Denoalin syleili hiintii riemuissaan. 
Kuulkaa siis, minkii kavalan juonen hiin neu- 
voi kuninkaalle: 
"Sire, kiiske sisarenpoikasi heti huomenna 
aamun koittaessa nelistiiii kiireimmiin kautt:l 



97 


Cardueliin viemiiiin kuningas ArtturiIle per- 
gamenttikaiiry-sanomaa, joka on hyvin tar- 
kasti sinetiIla suljettu. Kuningas, Tristall 
nukkuu aivan vuoteesi vieressii. Liihde huo- 
neestasi ulos juuri kun kaikki vaipuvat uneen, 
ja minii vannon sinulle Jumalan nimen ja 
Rooman lain kautta, etta jos hiin rakastaa 
Isoidea mielettömiilla rakkaudella, niin tahtoo 
han puhua hiinen kanssaan ennen liihtöiiiin; 
mutta jos hiin tekee sen minun tietiimattiini 
tai sinun niikemiittåsi, niin saat tappaa minun. 
Muuten anna minun hoitaa tiimii tapaus mie- 
leni mukaan, varo ainoastaan puhumasta Tris- 
tanille tiistii sanansaattajatoimesta mitiiiin en- 
nen maatapanoa." 
"Olkoon kuten sanot", vastasi kuningas 
Mark. 
Silloin kiiiipiö keksi ruman sala-ansan. 
Hiin meni leipurin luo ja osti neljiillii kupari- 
rahalla hienonhienoa jauhoa, jonka han katki 
mekkonsa alle. Kylliipii piti ollakin ovela, kek- 
siiikseen sellaisen tempun! Kun yö tuli, kun 
kuningas oli syönyt ilta-ateriansa ja kaikki ha- 
nen miehensii olivat kiiyneet makuulle vierei- 


Tristan ja Tsolde - 7 



98 


seen tilavaan saliin, tuli Tristankin, kuten ta- 
vallisesti, kuningas Markin makuusuojaan. 
"Armas sisarenpoikani, minulla on teille 
eriis tehtiivii: te ratsastatte Cardueliin kunin- 
gas Artturia tapaamaan ja viette hiinen luetta- 
vakseen tiimiin suljetun kirjelmiin. Tervehtii- 
kaii hiintii minun puolestani, iilkiiaka viipykö 
hiinen luonansa kauemmin kuin paiviin." 
"Kuningas. heti huomenna lahden mat- 
kaan." 
"Niin, huomenna, mutta jo ennen piiiviin 
koittoa." 
Tristanin sydan on kiihkean levoton. Hii- 
nen vuoteensa ja kuningas Markin vuoteea 
viiliii oli ainakin keihaan mitta. Hanessii syt- 
tyi hurja halu saada puhua kuningattaren 
kanssa, ja han teki mielessiian sellaisen paa- 
töksen, ettii aamun koitossa, jos vain Mark 
nukkuisi, hiin pyrkisi tamiin liihelle. Oi, Ju- 
mala, mikii mieletön ajatus! 
Kiiapiö nukkui myös tapansa mukaan ku- 
ninkaan huoneessa. Kun han luuli kaikkien jo 
nukkuvan, han nousi ja ripotteli Tristanin ja 
kuningattaren vuoteitten valiin tuota hieno'! 



99 


jauhoa: jos jompikumpi rakastavaisista va111 
liihtisi toistaan tapaamaan, jiiisi hiinen jal- 
kansa jiilki jauhoon. Mutta Tristan, joka ei 
nukkunut, naki, mitii kiiapiö puuhasi. 
"Mitii tiimii tietiiii? Tuolla kååpiö-lurjuk- 
seIla ei ole tapana toimia minun edukseni. 
Mutta tiiIlii kertaa hiin pettyy: kuka hullu hå- 
nelle jiittiiisi askeltensa jiilkiii!" 
Puolen yön aikaan kuningas nousi ja meni 
ulos ja samoin teki kyttyriiselkiiinen kiiapiö. 
Huoneessa oli pimeii: ei mikiiiin vahakynttilii 
tai lamppu valaissut sitii. Tristan nousi seiso- 
maan vuoteessaan. Jumala, miksi saikaan hiin 
sellaisen mielijohteen! Hiin liittiiii jalkansa 
yhteen, arvioi viilimatkan, tekee hypyn ja pu- 
toaa suoraan kuningattaren vuoteeseen. Mutta 
kaikeksi onnettomuudeksi oli edellisena pai- 
viinii hiinen ollessaan metsiillii suuren metsa- 
sian torahammas haavoittanut hiinta jalkaan, 
ja, mikii vie1ii pahempi! haava ei ollut miten- 
kiiiin sidottu. Tuon ponnahduksen voimasta 
se repeytyy auki uudestaan ja alkaa vuotaa 
verta; mutta Tristan ei huomaa verta, joka 
vuotaa siitii ja ryvettiiii hurstit punaisiksi. Ja 



100 


ulkona kuunvalossa loihtukeinojensa avulla 
kiiiipiö huomasi, etta rakastavaiset olivat yh- 
tyneet. Riemusta viiri sten hiin sanoi kunin- 
kaalle: 
"Mene nyt katsomaan, ja ellet nyt löydå 
heitii yhdessa, niin saat hirttiia minut!" 
He lahtevat siis kaikin kuninkaan huonee- 
seen, kuningas, kaapiö ja nuo neljii konnaa. 
Mutta Tristan on kuullut hei dan tulonsa: hiin 
syöksyy seisaalle. hyppiiii jalleen ja piiasec 
omaan vuoteeseensa... mutta voi, veri on 
silla valin jo ehtinyt purskahtaa haavasta ja 
tahria jauhot. 
Ja nyt astuvat Slsaan kuningas, paroonit 
ja kiiapiö, joka niiyttiiii valoa. Tristan ja 
Isolde ovat nukkuvinaan; he ovat makuu- 
kammiossa aivan kahden, paitsi Perenista. 
joka nukkui Tristanin jaloissa eika hievahta- 
nutkaan. Mutta kuningas huomasi heti, ettii 
hurstit vuoteella olivat aivan punaiset ja etfi. 
jauho lattialla oli tuoreen veren tahrima. 
Silloin nuo nelja paroonia, jotka vihasivat 
Tristania hanen urhel1tensa vuoksi, tarttuvat 
kiinni hiineen, samalla kun he uhkaavat ja 



IOJ 


pilkkaavat ja pisteleviit kuningatarta, toivot- 
taen hiinelle hyviia tuomiopiiiviia. He keksi- 
vat myös vertavuotavan haavan. 
"Tristan", sanoo kuningas, "nyt eiviit mit- 
kiiiin vastatodistelut voi teitii eniiii pelastaa: 
huomenna on teidan kuoltava." 
Tiimii huutaa: 
"Armahda m1l1ua. jalo herra! Jumalan- 
pojan tiihden, joka kiirsi meidan edestiimme, 
jalo, herra, siiiili meita!" 
"Yleva ruhtinas. kasta hiipeåsi!" vastaavat 
konnat. 
"Armas eno, en itseni vuoksi rukoile teita. 
Mitii merkitsee minulle kuolema! Ellen pel- 
kiiisi teita vihoittavani, saisivat nuo pelkurit 
heti kalliisti maksaa sen loukkauksen, ettii 
ovat kayneet kiisiksi minuun, jota he muuten 
eiviit koskaan olisi uskaltaneet tehdå ilman 
teidan suojelustanne; mutta kunnioituksesta 
ja rakkaudesta teitii kohtaan antaudun armoil- 
lenne, tehkiiá kanssani, miten haluatte. Tiissii 
minii olen, kuningas, mutta armoa kuningat- 
tarelle !" 



102 


Ja Tristan lankeaa nöyriisti polvilleen hii- 
nen jalkojensa juureen. 
"Armoa kuningattarelle, sillii jos tiissii lin- 
nassa on yksikin sellainen mies, joka on kyl- 
liksi rohkea pysyakseen edelleen siina vaI- 
heessa, etta olisin rakastanut hiintii rikollisella 
rakkaudella, niin saa hiin tehdii viilinsa sel- 
vaksi kanssani kahdenkesken taisteIukentiillii. 
Sire, armoa hiinelle, Jumalan Kaikkivaltiaan 
nimessa!" 


Mutta nuo kolme paroonia ovat jo sitoneet 
köysiin Tristanin ja kuningattaren. Ah, jospa 
han olisi tiennyt, ettei hiin saisi todistaa viat- 
tomuuttaan yksityisessa taistelussa, olisivat he 
mieluummin saaneet vaikka silpoa hiinet elii- 
valtii, ennenkuin hiin olisi antanut sitoa itseiiiin 
kurjan uhrin tavoin! 
Mutta hiin pani uskalluksensa Jumalaan, 
hyvin tietiien, ethi kaksintaistelussa ei kukaan 
uskaltaisi kohottaa asetta hanta vastaan. Ja 
varmasti hiin olikin oikeassa turvatessaan J u- 
malan apuun. Kun han vannoi, ettei hiin mil- 
loinkaan ollut rakastanut kuningatarta rikolli- 
sella rakkaudella, nauroivat konnat ilkeiisti 



103 


tiille havyttömalle vaiheelle. Mutta kutsun 
teidiit todistajikseni, jalot herrat, jotka tun- 
nette totuuden ja merellii tyhjennetyn lemmen- 
kalkin kohtalokkaan lumon, valehteliko hiin 
todellakin? Ei teko, vaan teon tuomio miia- 
riiii rikoksen. Ihminen niikee, mikii pinnalla 
on, mutta Jumala katsoo sydiimeen, ja hiin yk- 
sin on oikea tuomari. Hiin on siiiitiinyt niin, 
ettii jokainen syytetty saa puolustaa oikeut- 
taan taistelulla ja hiin itse taistelee silloin viat- 
toman puolella. Sentiihden Tristankin vetosi 
oikeuteen ja taisteluun ja varoi milliiiin ta- 
voin loukkaamasta kuningas Markia. Mutta 
jos han olisi voinut aavistaa, mitkii tapaukset 
olivat hiinen edessiiiin, olisi hiin varmasti tap- 
panut konnat. Ah, Jumala, miksi ei han teh- 
nyt niin! 


. 



10-1 


VIII. 


Hyppays rukouskappelin korkeudesta. 


Yön pimeydessii leviaii kuin kulovalkea 
kansan pariin uutinen: Tristan ja kuningatar 
ovat vangitut; kuningas tahtoo heidåt tappaa. 
Seka rikkaat porvarit ettii köyha kansa, kaikki 
itkeviit. 
"Voi, eikö ole meillii syytii itkeii ja valit- 
taa! Uljas parooni Tristan, pitiiiikö teidiin 
siis todella kuolla noin halpamaisen kavalluk- 
sen uhrina! Ja teidiinkin, kunnioitettu kunin- 
gatar, niin vailla vilppiii ja viekastelua! Syn- 
tyneekö eniiii milloinkaan missiiiin maassa 
toista yhtii kaunista ja rakastettua kuninkaan- 
tytiirtii! Ja tiimii kaikki on siis sinun velhon- 
työtasi, sinii kiiiipiö kyttyriiselkii! Alköön se 
ihminen koskaan niihkö Jumalan armon kas- 
voja, joka ei heti sinut kohdatessaan pista kei- 
hiistii lavitsesi! Oi Tristan, rakas ja yleva ys- 



105 


tiiviimme, kun Morholt tullessaan lapsiamme 
ryöstiimiiiin nousi talle rannalle, niin eipa ku- 
kaan parooneistamme uskaltanut kantaa aseita 
hiintii vastaan, vaan kaikki vaikenivat kuin 
mykiit. Mutta te, Tristan, te taistelitte yksin 
meidiin kaikkien Cornwallin miesten puolesta 
ja surmasitte Morholtin, ja hiin haavoitti 
teitii keihaiilliian niin vaikeasti, ettii olitte va. 
hiillii kuolla meidiin tiihtemme. Ja nytkö pi- 
tiiisi meidiin, niiiden sankaritöiden palkaksi, 
jiittiiå sinut kuolemaan silmiemme edesså!" 
Valitukset ja huudot kaikuvat kautta kau- 
pungin; kaikki rientiiviit palatsiin. Mutta niin 
hirvittavii on kuninkaan viha, ettei kenkiiiin 
parooneista saa kootuksi itselleen niin paljon 
rohkeutta j
 voimaa, ettii uskaltaisi ainoata- 
kaan sanaa Tristanin puolesta. 
Uusi piiivii lahestyy, yö hiilvenee. Jo en- 
nen aamun koittoa ratsastaa Mark ulos kau- 
pungista, sille paikalle, missii oli tapana pitiiá 
kariijia ja langettaa tuomioita. Hån maariiii. 
ettii maahan on kaivettava kuoppa, ja siihen 
koottava mukuraisia ja pistiiviii viinipuunok- 
sia ja juurineen temmattuja orjantappuroita. 



106 


Ensimiiisen aamurukouksen aikana liihet- 
taii hiin kuuluttajat ympari maata kutsumaan 
heti kokoon kaikki Cornwallin miehet. He 
saapuvat suurella haliniillii ja melskeellii; eikii 
ole ainoatakaan, joka ei itkisi, paitsi Tinta- 
gelin kiiiipiötii. Silloin puhuu kuningas heille 
seuraavasti: 
"J aiot herrat, olen antanut laittaa tiimiin 
piikkirovion Tristanille ja kuningattarelle, 
siIlii he ovat syypiiat törkeaan rikokseen." 
Mutta kaikki huusivat: 
"Tuomio, tuomio ensin! Syytös ja puo.. 
lustus! Surmata heidiit tuomitsematta on hii- 
pea ja rikos. Kuningas, rangaistuksen lyk- 
kiiysta ja armoa pyydiimme heille!" 
Mark vastasi vihan valloissa: 
"Ei, ei lykkiiystii, ei armoa, ei puolustus- 
puheita, ei tuomiota! Sen Herran kautta, 
joka loi maailman, vannon, ettii jos vielii joku 
rohkenee anoa minulta jotakin sellaista, ovat 
hiinen luunsa hiiltyviit ensimaiseksi tiillii ro- 
violla!" 
Han kiiskee sytyttiimaan tulen ja tuomaan 
linnasta vangit, Tristanin ensiksi. 



107 


Tappurat leimahtavat tuleen, kaikki ovat 
hiiren hiljaa, kuningas odottaa. 
Kuninkaan palvelijat ovat jo rientiineet 
hiinen miiiiriiystiiiin noudattamaan ja saapu- 
neet kammioon, missa rakastavaisia pidetåiin 
vankeina. He raahaavat jålessaiin kasistaiin 
köysin sidottua Tristania. Jumalan kautta, 
olipa halpamainen teko kulettaa hiintii noin! 
Hiipeiin kyyneleet puhkeavat hiinen silmis- 
tiian; mutta mitiipa ne hiintii hyödyttaviit! 
Hiipeiillisesti he vetiiviit hanet ulos; ja kunin- 
gatar huudahtaa hulluna tuskasta: 
"Oi ystiiviini, suurin iloni olisi kuolla, jos 
silla voisin pelastaa sinut!" 
Vartijat ja Tristan astuvat alas kaupungin 
kukkulaIta roviota kohden. Mutta heidiin kin- 
tereilliiiin kiiruhtaa ratsumies, saavuttaa hei- 
diit ja hyppiiå alas vielii nelistiivan ratsunsa se- 
liistii: Dinas se on, tuo kunnon maavouti. Saa- 
tuaan Lidanin linnaan tiedon tiista hirveasta 
tapahtumasta on hiin henkensii edestii kiiruh- 
tanut paikalle, ja vaahto, hiki ja ven pursuu 
hiinen hevosensa kupeista. 
"Poikani, olen rientanyt tanne ollakseni 



108 


mukana kuninkaan oikeudenkaytössii. Ken- 
ties Jumala suo minun keksiii jonkun sellaisen 
kaiinteen, joka voi pelastaa teidiit molemmat; 
nyt jo sallii han minun ainakin auttaa sinua 
pienella kohteliaisuudella. "Ystaviit", sanoi 
hiin vartijoiJle, "tahdon, ettii kuljetatte hiintii 
ilman niiita kammitsoita" - ja Dinas katkaisi 
hiipeiilliset köydet; - "jos han yrittiiisi paeta, 
niin onhan teiJlii toki miekkanne!" 
Hiin suutelee Tristania suulle, nousee jiil- 
leen satulaan ja ratsastaa eteenpåin. 


Siispa kuulkaa, kuinka taivaan Jumala on 
tiiynnii armoa. Hiin, joka ei tahdo syntisen 
kuolemaa, kuuli armollisesti noiden kurjien 
huokaukset ja kyyneleet, jotka rukoilivat 
håntii riiiikattyjen ja onnettomien rakastavien 
puolesta. Sen tien vierella, josta Tristania 
kul j etettiin, korkean vuoren harj alla kohosi 
piiin pohjoista pienoinen rukouskappeli, joka 
niikyi Ikauvas merelle. Kuorin muuri oli aivan 
korkean iikkijyrkiinteen iiyraiillii; kuorikuvun 
periillii oli pieni lasiakkuna, jonkun pyhimyk- 
sen taitehikasta kasialaa. Tristan sanoo saat- 
tajilIeen: 



l{JH 


"Hyviit herrat, te nåette tuolla rukouskap.- 
pelin; suokaa minun kiiyda siellii. Kuolemani 
on aivan lahella, tahdon rukoilla Jumalaa, etta 
han armahtaisi minua, joka niin suuresti olen 
hanta vastaan rikkonut. Hyvat herrat, kuten 
naette, ei kappelista ole muuta uloskaytiivaa 
kuin tama yksi; jokaisella teista on miek- 
kanne; tiediitte hyvin, etten voi poistua muuta 
tieta kuin taman oven kautta; ja kun olen ru- 
koillut Jumalaa, olen jiilleen kiisissanne!" 
Eriis vartijoista sanoo: 
..Voimme kylla sallia sen hanelle." 
He antavat hiinen menna kappeliin. Hiin 
rientiia sen lapi, tunkee kuoriin, tulee lasi-ik- 
kunan luo akkijyrkiinteen reunalla, tarttuu ak- 
kunaan, avaa sen ja hyppaa alas. - - - 
:vr ieluummin kuolla niiin kuin polttoroviolla! 
Sellaisen ihmisjoukon ymparöimiinii! 
Mutta tietkiia, arvon herrat, ettii Jumala 
oli hanelle armollinen: tuuli tarttuu hiinen 
vaatteisiinsa, kannattaa hantii ja laskee hiinet 
vahingoittumattomana eriiiille laakealle kaJ- 
liolle vuoren juurella. Cornwallin kansa nimit- 
tiiii vielakin tiitii kiveii "Tristanin hyppyriksi." 



110 


Ja kirkon luona nuo toiset odotth-,tt hantii 
yhii. Mutta turhaan, silla nyt on Jumala ot- 
tanut hiinet suojelukseensa. Han rientiiii pa- 
koon: pehmeii hiekka takertuu upottavana ha- 
nen askeleihinsa. Hiin kaatuu, katsaht;.a 
taakseen, niikee kaukana rovion: tuli riiiskah- 
te lee, savu kohoaa korkeana.patsaana. Han 
jatkaa pakoaan. 
Miekka vyöllii ja taytta nelia oli Gorvenal- 
kin karauttanut ulos kaupungista: hiinet olisi 
kuningas hyvin voinut poltattaa hiinen her- 
ransa sijasta. Hiin tavoitti Tristanin ranni- 
kolla ja Tristan huudahti: 
"Mestari! Jumala on armahtanut mmua. 
Voi minua kurjaa, miksi pitikin niin kiiydii! 
Jos minulla ei ole Isoidea, ei mikiiiin ole min- 
kiiiin arvoista! Miksi en kuollut hyppayk- 
seeni! Minii olen piiassyt pakoon, oi Isolde, 
ja sinut he polttavat. Hanet poltetaan minun 
tiihteni; miniikin tahdon kuolla hiinen tiih- 
tensa. " 


Gorvenal sanoi hanelle : 
"Jalo sire, nauttikaa jotakin vahvistavaa, 
alkaiika antako murheelle valtaa. Naettehiin 



111 


tuolla tuon tiheiin, leveiin ojan ympar01miin 
pensaikon; kiitkeytykiiiimme sinne: tiita tieti 
kulkee paljon våkea; heiltii saamme kuulla 
asioiden kulusta ja, jos tosiaankin Isolde pol- 
tetaan, niin vannon, poikani, Jumalan, Maa- 
rian pojan nimeen, ettei ainoal<aan katto pidå 
paatiini suojaaman siihen paiviian asti, kun- 
nes olemme kostetut." 
"J aio mestarini, minulla ei ole miekkaani." 
"Tiissii se on, toin sen sinulle." 
"Hyvå on, mestarini, nyt en pelkåii eniia 
mitiian, paitsi Jumalaa." 
"Poikani, minulla on viela viittani alla si- 
nulle jotakin, joka on ilahduttava sinua: kas, 
tiissii sinulle tiima' kevyt ja kestii va pantsari. 
joka voi olla 'sinulle hyödyksi." 
"Anna se siis minulle, jalo mestarini. Sen 
Jumalan nimeen, johon uskon. lahden nyt heti 
vapauttamaan ystiiviiiini." 
"Aliipiis pidii mitaiin kiirettii", sanoi Gor- 
venal, "varmasti on Jumala varaava sinulle 
vielii varmemman koston. Ajattelehan toki, 
ettii ei ole sinun vallassasi liihestyii roviota; 
kaupungin asukkaat ovat keraytyneet sen ym- 


. 



112 


parille ja he pelkiiiiviit kuningasta: se juuri, 
joka sisimmiissii mielessaiin eniten toivoo pe- 
lastustasi, on valmis ensimiiisenii kaymiiiin 
kimppuusi. Poikani, sanotaan: hulluus ei ole 
samaa kuin sankaruus. Odota viela. . . " 


Sattuipa niin, ettii kun Tristan syöksyi ala.. 
iikki-jyrkiinteeltii, oli tiiman tapauksen nahnyt 
muuan köyhii mies ja niihnyt myös, miten 
Tristan nousi ja liihti pakoon. Hiin oli rien- 
tiinyt kiireimman kaupalla Tintageliin ja li- 
vahtanut salaa Isolden huoneeseen. . . 
"Kuningatar, iilkaa itkekö enaii. Teidiin 
ystiiviinne on piiassyt pakoon!" 
"Jumala olkoon ylistetty!", sanOt hiin. 
"Nyt on minulle yhdentekeviiå, sitovatko mi- 
nut vai piiiistiivatkö vapaaksi, siiastiiviitkö hen- 
keni vai tappavatko minut, en huolehdi siita 
eniia !" 


Konnat olivat vetaneet köydet niin lujaan 
hiinen kiisiensa ympiiri, etta veri tihkui esiin. 
Mutta hymyillen han vain virkkoi. 
"Jos itkisin tata tuskaani silloin kun Ju- 
mala kaikkihyvyydessaiin on pelastanut ystii- 



113 


vani konnien kasista, nl1n totta tosiaan, enpa 
olisi minkaan arvoinen!" 
Kun sanoma siita, etta Tristan oli karan- 
nut akkunan kautta, saapui kuninkaan kor- 
viin, kalpeni han vihastuksesta ja kaski mies- 
tensa tuoda hanen luokseen Isolden. 
Hanet vedetaan esiin. Han ilmestyy salin 
ovesta kynnykselle; han ojentaa esiin hennot 
katensa, joista tippuu verta. Pitkin katuja 
kasvaa valituksen humu: "Oi Jumala, armoa 
hanelle. Vilpitön ja kunnioitettu kuningatar, 
mika paha salIima onkaan heittiinyt maan pin- 
nalle nuo roistot, jotka teidat ovat langetta- 
neet. Kirous heiJIe!" 
J o on kuningatar raastettu tappura-rovion 
aareen, jonka liekit uhkaavasti leiinahtelevat. 
Silloin Dinas, Lidanin herra, lankeaa polvil- 
leen kuninkaan jalkojen juureen: 
"Sire, kuule minua; olen palvellut sinua 
kauan aikaa moitteettomasti ja uskollisesti il- 
man pieninta oman voiton pyyntia; sillii eipå 
piirikunnassani, jota koko elamani ijan olen 
hoitanut, ole ainoatakaan köyhaa mies. ta tai 
orpoa tai ikaloppua vanhusta, jota en olisi 


Tristan ja Isolde _ 8 



114 


huoltanut. Palkinnoksi minulle, armahda ku- 
ningatarta! Tahdot polttaa hanet kuuluste1e- 
matta: se on vaårin, koska han ei tunnusta 
sitå rikosta, josta hantå syytat. Ajatte1ehan 
tarkemmin asiaa. Jos poltat hanet, ei maasi 
eniiii ole tUrvassa. Tristan on paennut; han 
tuntee hyvin laaksot, metsåt, viiijytyspaikat, 
solat ja tiet, ja han on rohkea. Tosin olet 
sinå hånen enonsa eikii hån ahdista sinua, 
mutta varmasti on han surmaava kaikki pa- 
roonisi ja vasallisi, jotka han vain saa ka- 
siinså." 


Nuo nelja petturia kalpenivat taman kuul- 
lessaan: jo ovat he niikevinaan Tristanin VaI- 
jyksissa, heita ahdistamassa. 
"Kuningas", jatkoi maavouti, "Jos myön- 
nåt, etta olen sinua hyvin palvellut koko ela- 
måni ijan, niin anna minun haItuuni Isolde; 
mina vastaan hånestå, minå rupean hånen 
vartijakseen ja takuumiehekseen." 
Mutta kuningas tarttui Dinasta kateen ja 
vannoi kaikkien pyhien nimesså, etta hiin oli 
paneva tuomionsa tåytåntöön heti. 
Silloin Dinas nousi: 



115 


"Kuningas, palaan takaisin Lidaniin ja 
luovun palveluksestanne." 
Isolde hymyilee hanelle surullisesti. Dinas 
nousee ratsunsa selkaan ja ratsastaa pois 
uut- 
tuneena ja synkkana, paa painuksissa. 
Isolde seisoo tulisen patsin edessa. Kan- 
sanjoukko ympiiriIla huutaa, kiroaa kunin- 
gasta, kiroaa pettureita. Kyyneleet vierivat 
pitkin Isolden kasvoja. Han on puettu ahtaa- 
seen, harmaaseen kaapuun, kapea kultalanka 
vyötaisiHa; kultalanka on myös kiedottu ym- 
pari hanen pitkien hiuksiensa, jotka putoavat 
maahan asti. Joka voisi nahda hanet tuossa 
edes saan noin kauniina, saalimiitta hanta, sillå 
olisi tosiaan konnan sydan rinnassaan! J u- 
mala, miten hanen kasivartensa ovatkin tiu- 
kasti köytetyt! 


Maassa oli sata spitaalista, jotka sauvo- 
jensa varassa ja kalkuttimiensa kalinassa 
myös olivat rientaneet £aikaUe. Heidån muo- 
dottomat jasenensa olivat kokonaan valkean, 
taudin jaytaman lihan peitossa, ja siina he nyt 
tunkeiIivat rovion ymparillå nautinnolla kat- 



116 


sellen tulehtuneitten luomiensa raosta tiirot- 
tavilla, verisilla silmillaan tata julmaa nakyå. 
1 vain, inhoittavin sairaista, huusi kunin- 
kaalle kimealla aanella : 
"Sire, talldot heittaa vaimosi tuohon ro- 
vioon, se on soveliasta oikeudenkayttöa, mutta 
liian lyhyt rangaistus. Tuo suuri liekkimeri 
nielee hanet pian, ja tuuli on pian hajoittava 
hanen tuhkansa. Ja kun tuo tuli hiipuu ja 
sammuu vahan ajan perasta, ovat hanenkin 
tuskansa lopussa. Tahdotko, etta opetan si- 
nulle eriian paljon pahemman rangaistuksen, 
sellaisen, etta han elaii, mutta maan tasalle tal- 
lattl1na ja hiivaistyna ja joka hetki toivoen 
kuolemaa? Kuningas, tahdotko tulla tieta- 
maiin sellaisen keinon?" 
Kuningas vastasi: 
"Tahdon, jos han todella sen kautta tulee 
elamaan suuressa hapeassa, pahemmassa kuifl 
kuolema. .. Kuka osoittaa minulle sellaisen 
kidutuskeinon ? Mita julmemman, sitå mie- 
luisampi on han minulle!" 
"San onpa siis lyhyesti ajatukseni. Naet 
tuossa sata toveriani. Luovuta Isolde meille 



117 


Ja olkoon han meidan yhteista omaisuut- 
tamme! Tauti kiihdyttiia himojamme. Luo- 
vuta hanet valtakuntasi spitaalisilJe ja ei mil- 
loinkaan viela ole yhdelliikaan naisella ollut 
kurjempaa loppua. Naet, miten ryysymmc 
ovat liimautuneet kiinni visvaisiin haavoi- 
himme. Kun han, tuo nainen, joka sinun luo- 
nasi sai oleiIla oravannahkalla vuoratuissa vai- 
poissa, koruissa ja marmorisaleissa, nauttia 
hyvia viineja, kunniaa ja iloa, kun hiin saa 
nahda spitaalisten hovin, kun han on pakotettu 
astumaan meidan mataliin hökkeleihimme ja 
nukkumaan kanssamme, niin silloin hau. tuo 
Isolde Ihanainen, Vaaleahius, tulee tuntemaan 
rikoIlisuutensa suuruuden ja kaipaamaan tiita 
koreaa tappuraroviota!" 
Kuningas kuuntelee hanen esityst
an, nou- 
see ja seisoo kauan hievahtamatta, mietteis- 
saan. Vihdoin astuu han kuningattaren luo 
ja tarttuu hanta kateen. Isolde huudahtaa: 
"Armoa, armoa, sire, polttakaa minut 
mieluummin, poIttakaa minut 1" 
Kuningas heittaa hanet spitaalisille. 1 vain 
kay haneen kasiksi ja kaikki nuo sata sairasta 



1l
 


tunkeilevat hiinen ympiirilliian. iKuulle
saan 
heidiin huutavan ja luskuttavan heltyvat 
kaikkien sydamet saalista; mutta 1 vain rie- 
muitsee; Isolde haviaa pimeyteen, 1 vain vie 
hanet mukanaan. Ulos kaupungin portista 
vierii tuo surullinen kulkue. 
He sattuvat kulkemaan juuri samaa tieta, 
jonka vierella Tristan lymyy. Gorvenal huu- 
dahtaa suureen aaneen: 
"Poikani, mika nyt neuvoksi? Tuolla on 
ystavasi !" 
Tristan kannustaa hevosensa ulos viida- 
kosta : 
"Ivain, olet jo tarpeeksi kauan pitanyt ha- 
neUe seuraa; nyt erkane heti, jos elamasi on 
sinulle kallis!" 
Mutta Ivain napittaa auki mekkonsa tais- 
teluvalmiina. 
"Rohkeutta, kumppanit! Esiin sauvat! 
Esiin sakarat! Nyt on hetki nayttaa, mihin 
me kykenemme!" 
Silloinpa tarjoutui katselijoille omituinen 
naky: spitaaliset heittavat yItaiin kaapunsa, 
asettavat sairaat jalkansa kamppaus-asentoon, 



huutavat, puhkuvat, heristelevat sauvoillaan; 
heidan joukostaan kuuluu uhkauksia ja vihan 
mUrInaa. Tristania inhoitti iskea hei ta ; toi- 
set tarinoijat vaittavat, etta Tristan surmasi 
1 vainin: se on vaara ja halpamainen viii te ; 
han oli liian ylvas tappaakseen sellaisia raa- 
toja. Mutta Gorvenal oli tempaissut itselleen 
jykevan tammenoksan ja silla sivalsi han 
Ivainia kalloon, niin etta veri purskahti esiin 
ja punasi hanen muodottomat jasenensa. 
Tristan on jalleen kuningattaren luona: 
eika tama enaa tunne kauhua eika pelkoa. Han 
leikkaa poikki köydet hanen kasivarsistaan ja 
niin he yhdessa pakenevat Morois'n metsaan. 
Siella Suuren korven sylissa tuntee Tristan it- 
sensa yhta turvaUiseksi kuin vankkojen lin- 
nanmuurien takana. 
Kun paiva laski, pysahtyivat he kaikin kol- 
misin eraan vuoren juurelle; kauhu oli uuvut- 
tanut kuningattaren voimat; han painoi 
paansa Tristanin rintaa vasten Ja vaipui 
uneen. 
Aamulla Gorvenal riisti salaa eraaIta met- 
sanvahdilta jousen ja pari vakåista ja hyvin 


119 



120 


sulitettua nuolta ja toi ne Tristanille, joka oli 
hyva jousimies ja joka heti ampUI kauriin. 
Gorvenal kokosi kuivia oksia kimppuun, am- 
pui pyssystaan tulenkipinån, sytytti suuren roi- 
hun ja alkoi kypsentaa riistaa; Tristan leikkeli 
puista oksia, rakensi niistå majan ja peitti sea 
jalleen lehdilla ; Isolde sisusti sen paksuilla 
lehvillå ja koristi sen kukkasilla. 
Ja siita hetkesta lahtien alkoi pakolaisille 
villin eramaan helmass
 uusi karu eliima, jota 
kuitenkin rakkauden lempea såteily lievensi. 



121 


IX. 


Morois'n metsa. 


Aarniometsan syvyydessa, niinkuin hiityy- 
tetyt elaimet, he puurtavat ja harhailevat ja 
vain harvoin uskaltavat he iltaisin palata edel- 
lisen paivan olinpaikoille. Heimi on ravintona 
pelkkii metsaelainten liha ja hei ta hiukaisee 
suolan ja leiviin puute. Heidan laihtuneet kas- 
vonsa ovat kelmeat ja naivettyneet, hei dan te- 
ravien piikkien repimat vaatteensa putoilevat 
riekaleina heidan yltaiin. Mutta he rakasta- 
vat, eivatkii tunne tuskaa. 
Eraana paivanii kun he taas tapansa mu- 
kaan kuljeskelivat noilla suurilla aarmo- 
saloilla, joita ei koskaan mikaan kirves ollut 
koskettanut, saapuivat he sattumoisin Veli 
Ogrinin erakkomajalle. 
Auringonpaisteessa kevean vaahteralehvi- 



12'2 


kön alla kappelinsa edustalla kiiyeli pienin as- 
kelin vanha mies sauvaansa nojaten. 
"Sire Tristan", huudahti han, "tiedattekö, 
minka ankaran valan kaikki CornwalIin mie- 
het ovat vannoneet? Kuningas on antanut 
tehda tiettavaksi kautta kaikkien kuntain seu- 
raavan kuuluutuksen: Joka ottaa kiinnni tei- 
dat, saa sata kultarahaa palkinnoksi. Ja kaikki 
paroonit ovat vannoneet tuoda teidiit kunin- 
kaalle takaisin eJavanii tai kuolleena. Katukaa, 
sire Tristan! Jumala antaa anteeksi jokaiselle 
syntiselle, joka tulee hanen luokseen katuvai- 
seJIa sydamella." 
"Minakö katuisin, sire Ogrin ? Ja mitii ri- 
kosta? Te, joka meita tuomitsette, tiediittekö 
te, minkiilaisen kohtalokkaan maljan me 
olemme tyhjentaneet merella? Niin, tuo 
kalkki tulistaa vertamme yha ja mieluummin 
kerjaisin koko ikiini kaikilla teilla ja kujilla ja 
elaisin ruohoista ja puiden juurista yhdessa 
Isolden kanssa kuin olisin kuningas kauniissa 
valtakunnassa ilman hantii." 
"Sire Tristan, Jumala auttakoon tei ta, sillå 
te olette menettaneet seka taman maailman on- 



128 


nen ettii tulevaisen autuutenne. Joka pettiia 
herransa, on ansainnut, etta hanet revitaan pa- 
lasiksi villien hevosten valissii ja etta hanen 
ruumiinsa poltetaan roviolla, ja silla paikalla, 
minne hanen tuhkansa siroitetaan, ei ikinå 
eniia kasva ruohoa eikii mikaan työ siina me- 
nesty; puut ja kaikki vihannuus siina kuivuu 
ja naivettyy. Tristan, antakaa kuningatar ta- 
kaisin hanelle, joka hanet on nainut Rooman 
lain mukaan!" 
"Kuningatar ei kuulu enaii kuninkaalle; 
tama on luovuttanut hanet spitaalisiIleen; ja 
mina olen valloittanut hanet pois spitaalisilta. 
Tasta lahtien on han minun; mina en voi erota 
hanesta, eika hiin minusta." 
Ogrin oli istuutunut; hanen jalkojensa 
juuressa itki Isolde, paa pyhan miehen pol- 
villa. Erakko toisti haneIle Pyhiin Kirjan sa- 
noja; mutta nyyhkyttain pudisti Isolde vain 
paataan, kie1taytyen niihin uskomasta. 
"Mita lohdutusta voi enaa antaa kuol- 
leille!" sanoi Ogrin. "Kadu syntisi, Tristan, 
siIlii se, joka e1aa synnissa eika kadu, on kuol- 
lut," 



124 


"Ei, mina elan enka kadu. Me palaamme 
takaisin metsaan, joka meita suojelee ja tUr- 
vaa. Tule, Isolde ystavani!" 
Isolde nousi; he tarttuivat toistensa kateen 
ja lahtivat samoamaan korkean ruohon ja ka- 
nervikon peittamiiii kangasta; puut levittivat 
tuuheat oksansa holviksi hei dan ylleen ja he 
katosivat lehvikköjen lomiin. 


Nyt kerron teille, arvon herrat, ihmeelli _ 
sen tapauksen. Tristan oli kasvattanut itsel- 
leen kauniin, vilkkaan ja nopeajalkaisen jahti- 
koiran ; ei kuninkaalla eika kreiveilla ollut sen 
vertaista avustajaa jOl1simetsastyksessa. Sen 
nimi oli Akiihammas. Se oli taytynyt sulkea 
torniin ja kammitsoida kiinni kaulastaan; sen 
jalkeen kun se ei enaa ollut niihnyt herraansa, 
ei se ollut huolinut mitiian ruokaa, oli vain 
kaapinut maata kapalillaan, ulvonut ja valitta- 
nut. Kaikkien oli kaynyt saaliksi sita. 
"Akiihammas", sanoivat he, "ei mikiian 
elain ole koskaan niin rakastanut kuin sina; 
niin, Salomo on sanonut viisaasti: minun oi- 
kea ystiivani on minun koirani." Ja kuningas 



125 


Mark, muistellen menneita aikoja, ajatteli sy- 
damessaan: "Tama koira on hyvin ålykas ika- 
vöidessaan herraansa, silla ei ole ainoatakaan 
ihmista Cornwallin maassa, joka olisi Trista- 
nin vertainen." 
Kolme paroonia tuli kuninkaan luo: 
"Sire, piiastiikaa Akiihammas irti; silloin 
saamme tietaa, sureeko se todellakin her- 
raansa; jos se ei sita tee, on se heti irti paas- 
tyaan syöksyva kita avoinna, kieli pitkallaan 
ihmisten ja elainten kimppuun." 
Koira påastetaan irti. Se hypåhtaa ulos 
ovesta ja juoksee siihen huoneeseen, jossa 
Tristan muinoin asui. Se vinkuu ja valitta:l, 
murisee, nuuskii ja etsii ja löytaa vihdoin her- 
ransa jiiIjet. Se seuraa askel askeleelta sa- 
maa tieta, jota Tristan kerran kulki polttoro- 
viota kohti. Kaikki seuraavat sita. Se hauk- 
kuu jalkia ja kiipeaa vuoren rinnetta. Nyt on 
se jo kappelissa, ja nyt hyppaa se alttarille; 
akkia se syöksyy ulos ikkunasta, putoaa alas 
kalliolle, löytaa jalleen jaljet rannalta, pysiih- 
tyy hetkiseksi siihen pensastoon, johon Tristan 
oli piiloutunut, sitten jalleen syöksyy metsaan 



126 


pam. Kaikki, jotka sen nakeviit, såiiliviit sita. 
,,] aio kuningas", sanovat silloin ritarit, 
"aIkaamme seuratko sen jalkiii enaa, se voisi 
johtaa meidat sellaiseen paikkaan, josta takai- 
sin piiasy olisi tuiki tukala." 
He eivat enaa seuranneet koiraa, vaan pa- 
lasivat takaisin. Metsasså koira alkoi hauk- 
kua niin, etta korpi kaikui. Kaukaa Tristan, 
kuningatar ja Gorvenal kuulivat sen: "Sehiin 
on Akahammas!" He pelastyviit: epailematta 
ajaa kuningas heita takaa; ja he pakenevat 
niinkuin ahdistetut otukset... He piiloutu- 
vat viidakkoon. Metsan rajassa Tristan ko- 
hottautuu jousi jannitettyna. Mutta kun Aka- 
hammas oli nahnyt ja tuntenut herransa, 
riensi se hanen luokseen, heilutti hiintiiansa, 
kyyristyi maahan ja kieriskeli ympari ilosta. 
Onko koskaan niihty sen suurempaa riemua? 
Sitten se riensi Isolde Vaaleahiuksen ja Gor- 
venalin luo, vielapa hevosellekin se suoritti 
tervetuliaishyppynsii. Tristanin kavi sita saa- 
[iksi: 
"Voi, mika kova onni onkaan saattanut sen 
meidan luoksemme! Mita iloa on meluavasta 



127 


koirasta miehella, joka piileksii karkulaisena! 
Metsien ja laaksojen halki, kautta maan vai- 
nuaa kuningas jalkiamme: Akiihammas ka- 
valtaa meidat haukunnallaan. Luonteensa 
ylevyys ja rakkaus isantaansii on johtanut sen 
kohti kuolemaa. Taytyyhan meidan suojata 
itseamme. Mita tehda? Antakaa minulle 
hyva neuvo!" 
Isolde hyvaili Akahammasta kadeIIaan ja 


sanOI: 
"Sire, saastiikaa sen henki! Olen kuullut 
kerrottavan eraasta galIialaisesta metsanvar- 
tijasta, joka oli opettanut koiransa ajamaan 
haavoittuneiden kauriiden verisia jalkia riis- 
taa haukkumatta. Y stavani Tristan, miten 
hauskaa olisikaan, jos onnistuisimme opetta- 
maan Akahampaalle saman taidon!" 
Tristan mietti hetkisen. Koira nuoli Isol- 
den kiitta. Tristanin mieli heltyi: 
"Tahdonpa koettaa; olisi surku tappaa 
sita." 


Vahan ajan kuluttua Tristan menee met- 
salIe, ajaa hirvea ja haavoittaa sita nuoleIlaan. 
Koira tahtoo heti syöksya hirven jaliJle ja 



128 


haukkuu mm, etta metsa raikaa. Tristan 
vaientaa sen lyömallii sita; Akahammas nostaa 
paansa, katsoen ihmetellen herraansa, eika us- 
kalla enaa aannahtaa, vaan luopuu jiiliIta; 
Tristan vetaa sen luoksensa, lyö saappaa- 
seensa kastanjakepillaan, niinkuin metsastajat 
tekevat silloin, kun he tahtovat yllyttiia koi- 
riaan; taman merkin saatuaan Akahammas 
tahtoo jalleen haukahtaa ja Tristan hillitsee 
sen jalleen. Taten han vajaassa kuukaudessa 
kasvatti sen metsastamaan aanettömasti: Kun 
Tristanin nuoli oli haavoittanut jonkun kau- 
riin tai hirven, niin Akiihammas aanta paas- 
tamatta ajoi sen jalkia pitkin lunta, jaata ja 
ruohokenttaa; jos se saavutti elaimen met- 
sassa, osasi se merkita paikan kantamalla sinne 
oksia; jos se taaskin sai sen kiinni kankaalla, 
kokosi se ruohoja saaliin yli ja palasi kertaa- 
kaan haukahtamatta herransa luo. 


Nain kuluu kesa, talvi saapuu. Rakasta- 
vaiset elivat vuoren rotkoihin piiloutuneina; 
ja pakkasen kovettamaan maahan valmisti jaa- 
peite heille vuoteen kuihtuneista lehdista. 



129 


Mutta hei dan rakkautensa oli nun suuri, ettei 
kumpikaan tuntenut kurjuutta. 
Mutta kun jalleen saapui auringon aika, 
rakensivat he vihertyvistii oksista itselleen ma- 
jan suurten puitten suojaan. Tristan osasi 
matkia metsalintujen laulua; han jaljitteli hu- 
vikseen kuhankeittajaa, tiaista, satakie1tii ja 
kaikkia siivekkaitii laulajia; ja valistii hanen 
kutsuaan seuraten metsan linnut saapuivat ha- 
nen majansa katolle vastaten liverryksillaan 
hanen kutsuunsa. 
Rakastavaiset eivat enaa paenneet paikasta 
toiseen metsassa: silla ei kukaan parooneista 
uskaltanut heita vainota, tietaen hyvin, eWi 
Tristan silloin olisi hirttiinyt heidat puiden ok- 
sun. Mutta eraana påivana kuitenkin yksi 
noista neljasta petturista, Guenelon, johon Ju- 
malan tuli iskeköön, rohkeni tulla seikkaile- 
maan Morois'n laheisyyteen. 
Tuona aamuna oli Gorvenal metsan lai- 
dassa laakson syvareessii riisunut ratsuItaan 
satulan ja påastanyt sen laitumelle nuorta 
ruohoa pureksimaan ; vahan kauempana, leh- 
VIen siimeksessa kukkaisvuoteella, lepåsivat 


fristan ja Isolde - 9 



130 


Tristan Ja kuningatar sylityksin syvassa 
unessa. 
Akkia kuuli Gorvenal jahtikoirien haukun- 
nan: suurella vauhdilla ne syöksyivat takaa- 
ajamansa hirven jalessii, joka kauhuissaan 
hyppasi vuoren rotkoon. Etaampiina kan- 
kaalla niikyi metsasta ja; Gorvenal tunsi hanet: 
se oli Guenelon, mies, jota hanen herransa eni- 
ten kammoksui ihmisten joukossa. Yksin, ilr 
man asemiesta, kannukset iskettyina kiinni 
ratsun vertavuotaviin kylkiin ja antaen ruos- 
kan vinkua kahden puolin sen kaulaa han kiisi 
eteenpain kuin vihuri. Piilossa puun takana 
Gorvenal vaijyi hanta: nopeasti hån saapuu, 
hitaampi lie hiin palaamaan! 
Hiin ratsastaa ohi, Gorvenal ryntaa esiin 
lymypaikastaan. tarttuu suitsiin, ja muistaen 
samalla kaiken sen pahan, mita tuo mies on 
saanut aikaan, iskee han hanet maahan, silpoa 
hiinen jasenensa ja rientaa pois vieden muka- 
naan hanen katkaistun paansa. 
Kun muut metsankavijat löysiviit puun 
juurelta tuon paattöman ruumiin, kiiruhtivat 
he tuota pikaa kauhuissaan pakoon, ikaankuin 



131 


itse kuolema Tristanin hahmossa olisi JO aJa- 
nut heitii takaa. 
Mutta laakson liepeeIla kukkaisessa karta- 
nossaan Tristan ja kuningatar nukkuivat yha 
heilassa syleilyssa. Gorvenal saapui hei dan 
luokseen, hiljaa hiipien, surmatun piiå kades- 


saan. 
Iloittaakseen herransa mielta tamiin herii- 
tessa ripusti hån paan hiuksista kiinni majan 
tuki salkoon : tuuhea lehvikkö kiersi sita joka 
puolelta kuin seppele. 
Tristan heriisi ja naki samassa lehtien 10- 
mitse paan, joka tuijotti haneen. Han tunsi 
Guenelonin ja hypahti kauhistuneena seisaal- 
leen. Mutta hiinen vanha mestarinsa huusi 
hiineIle: 


"Ole turvassa poikani, han on 
Minii surmasin hanet taWi miekaIla. 
hiin oli sinun vihoIlisesi!" 
Riemu tiiytti Tristanin mielen: se, joka 
vihaIlaan vainosi hanta, pahin kaikista, Gue- 


kuollut. 
Poikani, 


nelon, oli lyöty. 
Senjalkeen ei kukaan enaa uskaltanut tun- 
keutua aarniometsan syvyyteen: pelko estaa 



132 


ketiian sinne yrittamasta, ja rakastavaiset ela- 
vat kahden sen valtiaina. 
Siihen aikaan valmisti Tristan itselleen 
tuon kuuluisan jousen, Iki-Tarkan, joka aina 
osui suoraan maaliin, tiihtasi silIa mihin ta- 
hansa, ihmiseen tai elaimeen. 


Arvon herrat, lllita nyt tulen kertomaan 
tapahtui eraana kesapaivana, juuri elonkor- 
juun aikaan. vahan jalkeen HelIuntain, ja 
kaikki lintuset livertelivat aamukasteisessa 
metsassa auringonnousun hetkella. Tristan 
astui ulos majastaan, vyötti miekan vyölleen, 
pani jousensa Iki-Tarkan ampumakuntoon ja 
laksi yksin metsastamaan. Mutta ennen iltaa 
alkooi suuri tuska hanta ahdistaa. Oliko ke.- 
tiian muita maan pinnalla, jotka niin suuresti 
rakastivat toisiaan ja jotka saivat maksaa niin 
ankaran hinnan rakkaudestaan! 
Kun Tristan palasi metsalta paivan helteen 
ja surullisten mietteiden rasittamana, sulki 
han kuningattaren syliinsa: 
"Y stavani, missa oletkaan viipynyt?" 
"Hirven ajolla olen itseni vasyttanyt. 



133 


Niiet, miten hiki valuu virtana ruumiistani, 
tahtoisin paneutua levolle ja nukkua." 
Vihreiden oksien siimekseen tuoreelie 
ruohomatolle ojentautui Isolde pitkiikseen. 
Tristan paneutui levolle hiinen viereenså seka 
asetti paljaan miekkansa hei dan valiinsii. On- 
neksi olivat taysissa pukimissaan. Kuningat- 
tarella oli sormessaan kauniilla smaragdeiIIa 
koristettu kultasormus, jonka kuningas Mark 
oli antanut hanelle hei dan haapaivanaan ; ha- 
nen sormensa olivat kayneet niin hennoiksi ja 
ohkaisiksi, etta sormus enaa töin tuskin pysyi 
sormessa. Nain he nukkuivat; Tristanin toi- 
nen kasivarsi oli hanen ystavansa kaulan alla, 
toinen kiersi hiinen kaunista varttaan; muttCj. 
heidan huulensa eiviit olleet yhtyneet suudeI- 
maan. Ei tuulen henkaystakaan tunnu ilmassa, 
ei lehti varahdii. Lehvikkokaton lomitse pil- 
koittava auringon-sade valaisee nukkuvan 
lsolden kasvoja, jotka kirkastetussa kalpeu- 
dessaan kimaltavat kuin jaa. 
Sattuipa sitten niin, etta muuan metsiin- 
vahti keksi metsassii ihmisjalkojen tallaaman 
ruoho-alan; edellisenii iltana olivat rakastavai- 



134 


set Juun nukkuneet siina; han alkoi seurata 
jalkiii ja saapui siten hei dan piilopirttiinsa. 
Han naki, miten he siina nukkuivat, tunsi hei- 
dat ja kiiruhti pakoon, peljiiten vihastuneen 
Trjstanin heraamista. Hiin riensi Tintageliin, 
joka oli kahden penikulman paassa, ja tunkihe 
sisalle kuninkaalliseen saliin, jossa kuningas 
par'aikaa piti neuvottelua kokoontuneiden va- 
salliensa kanssa. 
"Mita tahdot taalta, ja mista tulet henki 
kurkussa? Luulisi, etta olet jahtikoirien pai- 
men, joka olet saanut juosta kilpaa niIde11 
kanssa. Tuletko kenties valittamaan sinua 
kohdanneesta vaaryydesta? Kuka sinut on 
karkoittanut metsastani?" 
Metsanvartija vei kuninkaan syrJaan ja 
kuiskasi hanelle hiljaa: 
"Olen nahnyt kuningattaren ja Tristanin. 
He nukkuivat, he minut peljastyttivåL" 
"Missa kohden metsaa?" 
"Morois'n korvessa muutamassa lehtima- 
jassa. He nukkuivat sylityksin. Kiirehdi, 
jos tahdot kostaa." 
"Odota minua metsan rajassa, Punaisen- 



135 


Ristin juurella. . Ala virka ainoalIekaan ihmi- 
selle, mita olet niihnyt: annan sinulle kultaa ja 
hopeaa niin paljon kuin vain ikina tahdot." 
Metsanvartija menee odottamaan kunin- 
gasta Punaisen-Ristin luo. Kirottu vakoilija! 
Mutta niinpa tulikin hanen osakseen hapealli- 
nen kuolema, kuten tulemme kertomuksen ku- 
lusta pian huomaamaan. 
Kuningas antoi satuloida hevosensa, vyötti 
miekan vyölleen ja ratsasti salaa ulos kau- 
pungista ilman ainoatakaan seuralaista. Siina 
yksin ratsastaessaan muistui hanen mieleensa 
yö, jolloin han oli yllattanyt sisaren poikansa 
ja otattanut hanet vangiksi: millaista hellyytta 
olikaan silloin huokunut Tristania kohtaan 
Isolde ihanainen, tuo kaunis, tuo kirkas-otsai- 
nen! Jos hiin nyt heidat yllattiia, on han vih- 
doinkin rankaiseva hei ta heidan suurista syn- 
neistaan, kostava niille, jotka ovat hanet ha- 
vaisseet. . . 
Punaisen-Ristin luona han kohtasi metsan- 
vartijan: 
"Mene edellii; ja opasta minut nopeasti ja 
suorinta tietii perille." 



136 


Suurten puiden tummat varjot saartavat 
heita. Kuningas seuraa vakoilijaa. HarI 
luottaa miekkaansa, joka ennenkin on iskenyt 
mm monta kunniakasta iskua. Ah, jos Tris- 
tan heraa, niin toinen heista, Jumala yksin 
tiesi, kumpiko, on jaava kuolleena paikalle. 
Vihdoin metsanvarti ja kuiskaa: 
"Kuningas, nyt olemme aivan liihellii." 
Vahti piti kuninkaan jalustimia ja köytti 
hevosen kiinni ohjista vi11erian omenapuun ok- 
sun. He kavivat viela Iahemmaksi Iymypaik- 
kaa ja akkia paljastuikin heidan silmilleen 
kukkaismaja aurinkoisella aholla. 
Kuningas heittaa pois yltaan hienoin kulta- 
hakasin kiinnitetyn viittansa ja hanen uljas 
vartensa kohouu tayteen mittaansa. Han ve- 
taa miekan tupesta ja vannon sydamessaan 
surmaavansa itsensa, ellei han nyt saa heita 
hengilta. Metsanvartija astuu hanen jaljes- 
saan; kuningas antaa hanelle merkin kaantya 
takaisin. 
Han tunkee yksin sisalle lehtimajaan, pal- 
jain miekoin ja kohottaa aseensa. .. Mika on- 
nettomuus, jos han nyt todellakin sivaltaa! 



137 


Mutta han huomasi silloin, etta heidan huu- 
lensa olivat erilIaan ja ettå paljas miekka oli 
erottamassa heidiin ruumiitaan : 
"Jumalani", sanoi hiin itsekseen, "mita 
naenkiian ! Pitiiakö minun surmata heidat? 
Jos he todellakin rakastaisivat toisiaan mie- 
lettömalla rakkaudella, niin olisivatko he nain 
pitkiin korpi-oleskelun jalkeen asettaneet pa:- 
jasta miekkaa valiinsa? Ja eikö jokainen 
tieda, ettii paljas miekka, joka un asetettu kah- 
den ruumiin valiin. on puhtauden suojaaja ja 
takuu? Jos he rakastaisivat toisiaan vialli - 
sella rakkaudella, niin lepaisivatkö he noin 
puhtaasti? Ei, mina en tapa heita; olisi suuri 
synti satuttaa heihin kattansa; ja jos herattai- 
sin tuon viattoman nukkujan ja jompikumpi 
meista saisi surmansa, puhuttaisiin siita ta.- 
pauksesta pitkat ajat hapeallisia juttuja mei- 
dan vahingoksemme. Mutta jatanpa sellaiset 
merkit jalelle, jotta he heratessaan tietaviit, 
etta olen löytanyt heidat nukkumassa, etta en 
ole tahtonut heidan kuolemaansa ja etta Ju- 
mala on armahtanut heita." 
Aurinko, joka tunki he lehvakaton lapi, 



138 


paistoi suoraan Isolden kelmeille kasvoille; 
kuningas veti kadestiian karpannahalla koris- 
tetut hansikkaansa: "Han toi ne minulle mui- 
noin Irlannista", muisti han. Han ripusti ne 
oksastoon peittaakseen raon, josta paiviinsade 
kilotti, sitten han irroitti hiljaa pois kuningat- 
taren sormesta sen smaragdisormuksen, jonka 
han muinoin oli lahjoittanut talle; silloin oli 
se vaivoin mennyt hiinen sormeensa; nyt oli- 
vat hanen sormensa niin ohuet, etta sormus 
melkein itsestaiin solui pois; sen sijaan pu- 
jotti kuningas hanen sormeensa oman sor- 
muksensa, jonka han muinoin oli saanut Isol- 
delta. Sitten han nosti rakastavien valilta 
pois miekan, saman - han tunsi sen kylla - 
joka aikoinaan oli murtunut MorhoItin kal- 
loon, asetti omansa sijaan, hiipi ulos majasta, 
hyppasi satulaan ja huusi metsanvarti j alle: 
"Nyt pakene pois silmistani, poikaseni, 
jos henkesi on sinulle kallis!" 
Mutta Isolde naki nukkuessaan tallaisen 
unen: han oli olevinaan komeassa teltassa kes- 
keIla suurta metsiia. Kaksi leijonaa hyökkiisi 
akkia hånen kimppuunsa, kumpikin tavoittaea 



139 


hanta saaliikseen.. Han huudahti ja he- 
rasi: valkoisella karpan-nahalla koristetut han- 
sikkaat putosivat hanen povelleen. Isolden huu- 
toon herasi Tristankin, hypahtaen seisaalleen. 
Han yritti tarttua miekkaansa, mutta saikin 
kateensa oudon kalvan, jonka han sen kulta- 
kahvasta tunsi kuninkaan miekaksi. Ja kunin- 
gatar keksi sonnessaan Markin sormuksen. 
Han huudahti: 
..Sire, nyt on onnettomuus yllamme! Ku- 
ningas on nahnyt meidat!" 
"Niin on", sanoi Tristan, "han on ottanut 
minulta miekkani; han oli nahtavasti yksin, 
pelkasi; nyt on han lahtenyt hakemaan lisaå 
voimia; pian on han tiialla takaisin ja sitten 
poltattaa han meidat kaiken kansansa nahden. 
Paetkaamme !. . . .. 
Ja pitkia paivamatkoja tehden he Gorve- 
nalin kanssa pakenivat Gallian maan puoleen, 
aIna Morois'n metsan viimeisille rajoille. 
Millaisen karsimyksen liihde olikaan heille hei- 
dan rakkautensa! 



140 


x. 


Erakko Ogrin. 


Kolme paivaa myöhemmin ajoi Tristan 
niin kauas haavoitettua hirvea, etta yö sulki 
hanet pimean metsan helmaan. Silloin tuli 
hanen mieleensa ajatuksia: 
"Ei, ei pelosta saastanyt kuningas meita. 
Han otti miekkani, mina nukuin. olin hanen 
armoilIaan, han olisi voinut iskea. Miksi olisI 
han siihen tarvinnut apua? Kenties saadak- 
seen minut elaviina kasiinså? Jos han taas 
sita olisi halunnut, miksi olisi han jattanyt mi- 
nulle oman miekkansa? Oi, nyt tunnen sinut 
jalleen, isa: et pelosta. vaan hellyydesta ja 
s
ialistii niin teit, tahdoit antaa meille anteeksi! 
Antaa anteeksi? Kuka voisi nöyryytyksetta 
j attaa silleen sellaista rikosta? Ei, han ei ole 
antanut anteeksi, mutta hiin on ymmartiinyt. 
Han on huomannut, etta polttoroviolla, kap- 



141 


pelih
ppayksessa, taistellessa spitaalisia vas- 
taan, kaikessa olemme olleet' suuren Jumalan 
suojeluksen alla. Silloin on han muistanut, 
miten lapsena muinoin soitin harppua hanen 
jalkojensa juuressa, miten hylkasin suloisen 
Loonnois'n maan palvellakseni hanta, han on 
muistanut Morholtin keihaan ja kaiken hanen 
kunniakseen vuotaneen veren. Han on muis.- 
tanut, ettå en koskaan tunnustanut tehneeni 
rikosta, etta turhaan vaadin tutkimust3. 
asiassa, oikeutta ja kaksintaistelua, ja hanen 
sydamensa jalous on taivuttanut hanet ym- 
martamaan asioita, joita muut hanen ymparil- 
laan eiviit ymmarra; eipa silta, etta han kos- 
kaan voisi tulla tietamaan meidan rakkau- 
temme salaisuutta. mutta hfm epailee jotakin, 
toivoo, tuntee, etta en ole sittenkaan valehdel- 
lut, han toivoo, etta viela voisin julkisen tuo- 
mioistuimen edessa todistaa olevani oikeassa. 
Oi, armas eno, mika ilo olisi viela kerran voit- 
taa taistelussa Jumalan avulla, tehda sovinto 
kanssanne ja jalleen pukeutua kypiiriiiin ja 
sotisopaan puolestanne!. .. Mihin ajatukseni 
minut johtavatkaan! Hankö ottaisi jalleen 



1.12 


Isolden? Ja minakö luovuttaisin hanet pOIS 
 
Miksi ei han mieluummin surmannut minua 
nukkuissani? Ennen, kun han ninosi meita, 
saatoin vihata hanta ja heittaa hanet pois 
mielestani; olihan han antanut Isolden sairai- 
den omaksi; hanella ei ollut enaa oikeutta IsoI- 
deen, han oli minun! Mutta nyt hanen lem- 
peytensa herattaa minussakin hellyytta ja sillå 
han myös voittaa takaisin kuningattaren syda- 
meno Niin, kuningatar! Han oli kuningatar 
Markin luona, ja taalla metsassa saa han elaá 
kuin orja ikaan. Mita olen tehnyt hanen nuo- 
ruudellaan ja ihanuudeIlaan? Silkkiverhois- 
ten huoneiden asemasta on minulla tarjotta- 
vana hanelle vain tama synkka korpi; kaunii- 
den uutimien sijasta tama kurja maja; ja ITI1- 
nun vuokseni on han joutunut tiille mierolai- 
sen polulle. Oi Herra Jumala, maailman ku- 
ningas, rukoilen ja huudan sinulta armoa, 
jotta antaisit minulle vOImaa luovutta
 
Isolde takaisin kuningas Markilie. Eikö han 
ole kuninkaan puoliso, Rooman lain mukaan 
naitu, julkisesti, kaikkien valtakunnan mahta- 
vien nahden?" 



143 


Tristan nojaa jouseensa ja valittaa kauan 
aaneensa pimeiissa yössii. 
Piikkipensaiden varjostamassa rotkossa, 
jota he pitiviit turvapaikkanaan, Isolde Vaa- 
leahius odotteli Tristanin paluuta. Kuun va- 
lossa niiki hiin sormessaan kiilteleviin kulta- 
sormuksen. jonka Mark oli siihen painanut. 
Hiinen unelmoivat ajatuksensa kiiviviit tiihiin 
suuntaan: 
"Se mies, joka minulle nyt sirolla kohte- 
liaisuudella on antanut tamiin kultasormuksen, 
ei varmaankaan ole sama, joka kerran vihas- 
tuneena hylkiisi minut spitaalisilIe; ei, nyt hiin 
on taas tuo jalomielinen, siiiiliviiinen herra, 
joka otti minut heIliiiin suojelukseensa sina 
piiiviinii, jona outona saavuin hiinen maahansa. 
Kuinka hiin Tristania rakasti! Mutta mina 
tulin ja mitii polo teinkiiiin! Eikö Tristanirr 
paikka olisi kuninkaan palatsissa sata aatelis- 
knaappia ympiirilliiiin, jotka hiintii palvellen 
pyrkiviit ritareiksi! Eikö hiinen tulisen rat- 
sunsa seliissii tulisi nelistiiii uljaana liipi pa- 
roonikuntien ja hovien, seikkailuJ,,- Ja sankari- 
töitii etsien! Mutta minun vuokseni on hiin 



144 


unohtanut ritarisaiitynsii, ml11un vuokseni on 
hiinet karkoitettu hovista, tiihiin metsiiiin, tii- 
hiin villi-ihmisen elamiian!" 
Hiin kuuli silloin Tristanin askeleiden ra- 
sahtelevan kuivien oksien ja lehtien yllii. Hiin 
otti hiinen kiidestiiiin Iki-Tarkan ja nuolet ja 
irroitti miekan hiinen vyöltiiiin. 
"Ystiiviini", sanoi Tristan, ,.tiimii on ku- 
ningas Markin miekka. Sen olisi pitiinyt sur- 
mata meidat ja se siiiisti meitii." 
Isolde otti miekan, suuteli sen kuItakah- 
vaa ; ja Tristan niiki, ettii hiin itki. 
"Y stiiviini", sanoi h
n, "kentiespii VOlS11l 
vielii sopia kuningas Markin kanssa! Ken- 
tiespii hiin sallisi minun taistelulla todistaa, 
ettii en koskaan, en sanoissa enkii teoissa, ole 
rakastanut teitii viallisella rakkaudella; jokai- 
nen ritari Elin kuningaskunnasta Dureaumen 
maahan saakka, joka vain viiittiiisi muuta, 
saISI todistaa sanansa kaksin taistelulla kans- 
sam. Sitten, jos kuningas suvaitsisi vielii pi- 
tiiii minut luolaan, palvelisin hiintii kunnialla 
niinkuin herraani ja isiiiini, ja jos hiin pitiiisI 
parempana etiiiinnyttiiii minut ja pitiiii luo- 



[45 


naan teidiit, lahtisin Friisin maahan tai Bre- 
tagneen, Gorvenal amoana seuralaisenani. 
Mutta minne ikinii menisinkin, kuningatar, 
niin aina olisin teidiin omanne. Isolde, en 
muuten ajattelisi tiita eroa, ellen olisi epatoi- 
voissani niihdessani teidiin, ihanaisen ja ar- 
maan, minun tiihteni kiirsiviin tiillaista hirveiiå 
kurjuutta tiissa eriimaassa." 
"Tristan, muistattehan erakko Ogrinin. 
Kiiiintykiiiimme hiinen puoleensa, jotta löytiii- 
simme armon taivaallisen kuninkaan edessii, 
Tristan, ystiiviini!" 
He heriittiviit Gorvenalin. Isolde nOUSI 
hevosen selkaan ja Tristan talutti sitii suit- 
sista. Tiiten he taivalsivat viimeisen kerran 
rakkaiden metsiensii liipi. Koko yön he kul- 
kivat sanaakaan sanomatta. 
Aamulla he hieman leviihtiviit, sitten liih. 
tiviit taas vaeltamaan ja saapuivat siten 
erakkomaja11e. Jo kaukaa huomasi erakko 
heidiit ja haastoi heille lempeiisti niiin: 
"Y stiiviit, miten rakkaus syöksee teidiit 
kurjuudesta kurjuuteen! Kuinka kauan kes.- 


Tris!an la Isold. - 10 



146 


tiiii sus hulluutenne? Rohkaiskaa mielenne 
jaloon ponnistukseen! Katukaa, katukaa!" 
Tristan sanoi hiinelle: 
"Kuulkaa meitii, sire Ogrin! Auttakaa 
meitii paiisemiiiin sovintoon kuninkaan kanssa! 
Antaisin hiinelle takaisin kuningattaren. 
Itse liihtisin kauas pois, Bretagneen tai Friisin 
maahan; sitten kun hiin joskus jiilleen voisi 
sietiiii minua silmiensii alla, palaisin ja palve- 
lisin hiintii niinkuin kuuliaisen vasalIin tulee." 
Polvistuen erakon jalkoihin Isolde: vuo- 
rostaan puhui nöyriilIii alistuvaisuudella: 
"En jatka eniiii entistii eliimiiiini. En 
sano, ettii katuisin sitii, ettii olen rakastanut ja 
yhii vieliikin rakastan ja tulen aina rakasta- 
maan Tristania, mutta ruumiimme tulevat 
tiistii liihin olemaan erossa." 
Itkuun puhjeten alkoi erakko ylistiiii Ju- 
malaa: "Jumala, kaikkivaltias taivaan kunin- 
gas! Kiitiin sinua siitii, ettii olet sallinut mi- 
nun eliiii kyllin kauan tullakseni avuksi niiille 
kahdelle onnettomalle !" Hiin opasti ja neu- 
voi heitii viisaasti, sitten otti hiin esiin mU5- 
tetta ja pergamenttia ja kyhiisi kokoon kirje!. 



147 


man, jossa Tristan tarjosi sovinnon kiittii ku- 
ninkaalle. Kun hiin oli kirjoittanut kaikki ne 
. 
sanat, jotka Tristan oli hiinelle sanellut, sine.. 
töitsi Tristan kirje1miin sormuksellaan. 
"Kuka vie tiimiin kirjeen perille?" kysyi 
erakko. 
"Vien sen itse." 
"Ei, sire Tristan, iilkiiii uskaltako mm 
uhk;arohkeaa yritystii! Minii vien kirjeen 
teidiin puolestanne, tunnen hyvin hovin asuk- 
kaat." 
"Luopukaa tuosta tuumasta, SIre Ogrin; 
kuningatar on j iiii vii teidiin suo j elukseenne; 
yön tullessa lahden matkaan aseenkantajani 
kanssa, joka pitiiii huolen hevosestani." 
Kun illan varjot laskeutuivat maan yli, 
liihti Tristan matkaan Gorvenalin kanssa. 
Tintagelin porteilla he erosivat. Muureilla 
vartijat antoivat toitotusmerkkejiiiin. Tristan 
hyppiisi ojaan ja hiipi siten kaupungin liipi 
henkensii uhalla. Hiin kiipesi, kuten ennen 
muinoinkin, yli puutarhan teriiviin aitapaalu- 
tuksen, sivuutti marmoripenkereet, liihteen ja 
suuren petiijiin ja liihestyi sitii ikkunaa, jonka 



148 


takana kuningas nukkui. Hiin mainitsi hiljaa 
hiinen nimensii. Mark heriisi. 
"Ken olet sinii, jonka kutsu kaikuu mi- 
nulle yöstii tiillaisella hetkellii?" 
"Sire, minii olen Tristan, tuon teille eriiiin 
kirje1miin; minii jiitiin sen tuohon akkunan 
ristikolle. Kiinnittiikiiii vastauksenne oksaan 
Punaisen- Ristin kohdalle." 


"Laupiaan Jumalan nimessii, hyvii SIsa- 
renpoikani, odota minua!" 
Hiin syöksyi kynnykselle ja kolmeen ker. 
taan huusi yöhön: "Tristan! Tristan! Tris- 
tan, poikani!" 
Mutta Tristan oli paennut. 
aseenkantajansa ja ponnahti 
laan: 
"Hullu!" sanoi Gorvenal, "kiiruhda, paet.. 
kaamme tiitii tietii. " 


Hiin saavutti 
ketteriisti satu- 


He saapuivat vihdoin erakkomajalle, jossa 
löysiviit heitii odottamassa rukoilevan erakon 
ja kyyneleissiiiin kylpeviin Isolden. 



149 


XI. 


Surman Kaalamo. 


Mark heriitti hovipappinsa ja ojensi hii- 
neUe kirjeen. Pappi murti sinetin ja tervehti 
aluksi kuningasta Tristanin nimessii; sitten, 
taitavasti selvittaen kirjoitetut sanat, ilmoitti 
hiineUe, mitii Tristan pyysi. Mark kuunteli 
hantii mitiiiin virkkamatta ja hiinen mieIensi 
riemastui, siUii hiin rakasti vieIa kuningatarta. 
Hiin kutsui kokoon kaikkein arvokkaim- 
mat parooninsa ja, kun niimii olivat saapu- 
neet, puhui kuningas yleisen hiljaisuuden valo. 
litessa seuraavasti: 
"Herrat, mina olen saanut tiimiin kirjeen. 
Olen teidiin kuninkaan ne ja te olette minun 
vasallejani. Kuulkaa, mitkii asiat on saatettu 
tietooni; sitten neuvokaa minua, pyydiin sitii 
teiWi, koska olette velvoitetut minua neuvoil- 
lanne opastamaan." 



150 


Pappi nousi, kiiiiri auki kirjelman ja lau- 
sui kuninkaan edessa seuraavasti. 
"Korkea-arvoiset herrat! Tristan liihet. 
tiiii kuninkaalle ja koko hiinen paroonikunnal- 
leen suosiollisen tervehdyksensii. Kuningas. 
nåin hiin jatkaa, kun voitin lohikiiiirmeen ja 
valloitin Irlannin kuninkaan tyttiiren, niin an.- 
nettiin hanet minulle. Minulla olisi ollut valta 
pitaii hiinet itse. mutta en tahtonut; toin hiinet 
teidiin maahanne ja luovutin hiinet teille. 
Mutta tuskin olitte ottanut hiinet vaimok- 
senne, kun jo petturit pimittiviit teidat val- 
heillaan. Vihassanne, rakas enoni ja valta
 
herrani, tahdoitte poltattaa meidiit tuomitse- 
matta. Mutta Jumala On armahtanut meita: 
olemme huutaneet hantii avuksemme, hiin on 
pelastanut kuningattaren oikeuden mukaisesti 
ja miniikin syöksyessiini alas korkealta vuo- 
relta piiiisin pakoon Kaikkivaltiaan voimalla. 
Mitii olen tehnyt senjiilkeen, josta minua voi- 
taisiin syyttiiii? Kuningatar heitettiin spitaali- 
sille, mutta mina enniitin hiinen avukseen ja 
toimitin hiinet turvaan. Kuinka olisin voinut 
menetellii toisin håntii kohtaan, joka minu:1 



151 


vuokseni oli viihiillii saada surmansa. Pake- 
nin hiinen kanssaan metsien halki. Enhiin 
saattanut tulla metsiistii esiin tasangolle anoo 
taakseni hiinet teille takaisin. Olittehan anta- 
nut miiiiriiyksen ottaa meidiit kiinni eliivinii 
tai kuolleina! M utta nyt niinkuin silloinkin 
olen valmis, jalo sire, antamaan kunniasanani 
ja taistelemaan ketii vastaan hyviinsii sen puo- 
lesta, ettii ei koskaan ole kuningatar minua 
enkii minii kuningatarta rakastanut tavalla, 
joka olisi teitii kohtaan solvaus. Maariit- 
kiiii taistelu, en jiiiiviiii ainoatakaan vastusta- 
Jaa ja jos en voi todistaa olevani oikeassa, 
nun saatte poItattaa minut kaiken kansan 
niihden. Mutta jos voitan ja jos te suvait- 
sette ottaa jiilleen omaksenne Isolden valoisi:1 
kasvoin, niin ei ainoakaan teidiin parooneis- 
tanne ole palveleva teita paremmin kuin minii; 
jos taaskin ette eniiii kaipaa palveluksiani, 
purjehdin meren yli ja menen tarjoamaan it- 
seiini Ganoie'n tai Friisin maan kuninkaalle, 
ettekii senjiilkeen eniiii ole milloinkaan kuu- 
leva minusta puhuttavan. Sire, neuvotelkaa 
paroonienne kanssa, ja jos ette voi minkiiiin- 



152 


laisiin sovituksiin ryhtyii, VIen Isolden takai- 
sin Irlantiin, josta hiinet toinkin, ja hiin on 
jiilleen oleva kuningatar omassa valtakunnas- 
saan." 


Kun cornwallilaiset paroonit kuulivat, etta 
Tristan tahtoi ryhtyii taisteluun heidiin kans- 
saan, sanoivat he kuninkaalle kaikki, niin 
monta kuin heitii olikin: 
"Sire, ota takaisin kuningattaresi: mielet.. 
tömat ihmiset ovat panetelleet hiinta sinulle. 
Mitii taas Tristaniin tulee, niin menköön hiin, 
niinkuin hiin itse ehdottaa, sotimaan Ganoie'n 
maahan tai friisein kuninkaan luo. Pyydii 
hiintii tuomaan luoksesi Isolde johonkin miia- 
riittyyn aikaan niin pian kuin suinkin." 
Kuningas kysyi kolmasti: 
"Eikö kukaan nouse siis syyttiimiiiin Tris- 
tania ?" 
Kaikki vaikenivat. Silloin hiin sanoi hovi- 
papilleen : 
"Laatikaa sus kiireimmiin kautta kokoon 
asetuskirjelmii; olette kuullut, mitii siihen on 
pantava, kiiruhtakaa sitii kirjoittamaan: 
Isolde on liiankin paljon saanut kiirsia niiiná 



153 


vuosina! Ja kiinnitettaköön armahdusjulis- 
tus vielii ennen iltaa Punaiseen-Ristiin; no- 
peasti toimeen!" 
Hiin jatkoi: 
"Lisiitkiiii siihen vielii, ettii minii liihetan 
heille kummallekin vaiijaiimiittömiin vakuu- 
den myötiitunnostani ja rakkaudestani." 


Puolen yön aikaan meni Tristan Valko- 
Nummen poikki kirjelmaa tavoittamaan, löysi 
sen ja toi sinetöitynii erakko Ogrinille. 
Erakko luki kir jelmiin sisallön: Mark myön- 
tyi, kaikkien parooniensa suostumuksella ot- 
tamaan takaisin Isolden, mutta kieItiiytyi ot- 
tamasta vastaan Tristanin alamaista palve- 
lusta. Tristanin oli purjehdittava meren yli, 
senjiilkeen kun han kolmen piiiviin kuluttua 
oli jiittiinyt kuningattaren Markin kiisiin 
Surman Kaalamon luona. 
"J umalani!" sanoi Tristan, "miten julmaa 
kadottaa teidiit, armas ystiiva! Kuitenkin 
tiiytyy sen tapahtua, koska minii sen kautta 
voin vapahtaa teidiit niistii kiirsimyksistii, 
jotka olette saanut kestaa minun tahteni. KUrI 



154 


eron hetki koittaa, annan teille jonkun lahjan 
rakkauteni pantiksi. Vieraasta maasta, jonne 
nyt liihden, liihetiin teille sanansaattajan ; hiin 
tuo minulle tiedon toivomuksistanne, kallis 
ystiiviini, ja heti kun kutsun saan, rienniin 
luoksenne vieraasta maasta." 
Isolde huokasi ja sanoi, 
"Tristan, jata minulle Akahammas, koi- 
raSl. Eikii koskaan vielii mikiian jahtikoira 
ole saanut kunniakkaampaa kohtelua kuin 
mitii se on saava minun luonani. Aina kun 
naen sen, muistan sinua, ja se lieventiia su- 
ruam. Y stiivii, minulla on viheria jaspis- 
sormus, ota se rakkauteni merkiksi, ja kanna 
sitii sormessasi; jos joku sanansaattaja viiit- 
taa tulevansa sinun nimissasi, en usko hiintii, 
puhukoon tai tehköön han mitii tahansa, en- 
nenkuin hiin niiyttiiii tiimiin sormuksen. 
Mutta niin pian kuin olen sen niihnyt, ei mi- 
kiiiin mahti maailmassa, ei edes kuninkaalli- 
nen kielto, ole estiiva minua tiiyttiimiista pyyn- 
töasi, olkoon se sitten jiirkevii tai miele- 
tön. " 
"Ystiiviini, annan teille Akiihampaan." 



155 


"Y stiivani, ottakaa tam
i. sormus palkin- 
noksi." 
Ja he antoivat suuta toisilleen. 


Silla viiiin oli Ogrin jiittiinyt rakastavai- 
set erakkomajaan ja vaeltanut itse sauvoi- 
neen Vuorikaupunkiin; sieItii han osti oravan- 
nahkoja. kiirpiinnahkoja, silkki- ja purppura- 
kankaita, tulipunaista verkaa ja vaipan, joka 
oli vaikeampi liljan kukkaa, lisaksi vielii kulta- 
silaisen ratsun, joka asteli jalosti ja juhlalli- 
sesti. Kaikki nauroivat niihdessiiiin erakon 
tiiten tuhlaavan kallisarvoisiin ja harvinaisiin 
ostoksiin pitkiin ajan kuluessa vaivalla koo- 
tun omaisuutensa; mutta vanhus siilytti rat- 
sun selkaan kalliit kankaat ja matkasi takai- 
sin Isolden luo: 
"Kuningatar, vaatteenne ovat riekaleina, 
suvaitkaa ottaa vastaan niimii lahjat, jotta oli- 
sitte kaunis sinii paiviinii, jolloin liihdette Sur- 
man Kaalamolle; pelkiiiin, etten ole osannut 
valita teille kyllin mieluisia: olen tottumaton 
tallaisiin ostoksiin." 



156 


M utta kuningas antoi kuuluuttaa halki 
koko CornwalIin, ettii kolmen påiviin kuluttua 
tulisi hiin jiilIeen tekemiian sovinnon kunin- 
gattaren kanssa Surman Kaalamossa. Ylhai- 
set naiset ja ritarit lahtiviit joukolla tiihiin ti- 
laisuuteen; kaikki rakastivat hantii, paitsi nuo 
kolme vie1ii elossa olevaa petturia. 
Mutta tiilIainen oli noiden kolmen kohtalo. 
Yksi oli kuoleva miekan, ja toinen nuolen 
kautta, ja kolmas saava surmansa vedessii; ja 
mitii tulee metsiinvartijaan, tappoi hiinet Pe- 
rinis Vilpitön, vaaleakutri, kepin iskuilla met- 
sassii. Tiiten Jumala, joka vihaa kaikkea 
vilppiii, kosti rakastavien puolesta kaikille hei- 
diin vihollisilleen! 
Miiariipiiiviina kimalteli Surman Kaala- 
mon keto jo kaukaa asti paroonien kallisarvoi- 
sien telttojen kirjavuutta. Metsassii ratsasti 
Tristan Isolden kanssa ja peliiten viiijytystii 
oli hiin pukuriekaleittensa alle kiitkenyt haar- 
niskan. Yht'iikkiii ilmestyivat he metsiin ra- 
jasta kuningas Markin ja hiinen parooniensa 
niikyviin. 
"Ystiiviini", sanoi Tristan, "tuolla ovat 



157 


kuningas ja hiinen vasallinsa; he tulevat meitci. 
vastaan; hetken kuluttua emme eniia voi pu- 
hua mitiiiin kahden kesken. Jumalan kaikki- 
valtiaan ja iankaikkisen nimessii vannotan 
teitii: jos joskus liihetiin teille sanansaattajan, 
niin tehkiiii silloin, mita pyydan teilta." 
"Y stiivani Tristan, heti kun olen niihnyt 
viheriiin jaspissormuksen, ei torni, ei muuri, 
ei lujin linna voi estaa minua noudattamasta 
ystiiviini tahtoa." 
"Isolde, Jumala SInua siitii palkitkoon!" 
Heidiin hevosensa aste1ivat vierekkiiin: 
Tristan veti Isolden rinnalleen ja sulki hiinet 
syliinsa. 
"Ystiiviini", sanoi Isolde, "kuule mInun 
viimeistii rukoustani: tulet jiittiimiiiin taman 
maan; kuitenkin odota viela muutamia pai- 
via, Iymyii jossakin siksi, kunnes saat tietaii, 
miten kuningas minua kohtelee, seuraako hiin 
vihansa vaiko hyvyytensii aiintii!. .. Olen yk- 
sin: kuka nyt minua puolustaa pettureita vas- 
taan? Pelkiiiin! Metsiinvartija Orri on pii- 
loittava sinut luolaan; hiivi yölla kellarin 
raunioiden luo: liihetan sinne Periniksen 



158 


kertomaan sinulle, tekeekö joku minulle pa- 
haa." 
"Ystiivani, ei kenkiiiin ole uskaltava sitå. 
Lymyan Orrin asunnossa: jos joku loukkaa 
sinua, niin silloin varokoon hiin minua niin- 
kuin sielun Vihollista." 
Molemmat joukot olivat jo mm lahellii 
toisiaan, ettii molemminpuoliset tervehdykset 
vaihdettiin. Etummaisena, nuolen kantaman 
paiissa muusta parvestaan, ratsasti kuningas 
tayttii ravia ja hanen rinnallaan Dinas Lida- 
nilainen. 
Kun muutkin paroonit olivat ehtineet 
paikalle, niin Tristan, taluttaen suitsista Isol- 
den ratsua, astui esiin, tervehti kuningasta ja 
sanOI: 
"Kuningas, annan sinulle takaisin Isolde 
Vaaleahiuksen. Kaikkien niiiden valtakuntasi 
urhoollisten miesten edessa anon sinulta lu- 
paa saada puolustaa itseiini. Ei koskaan ole 
julkista tuomiota langetettu ylleni. Salli mi- 
nun taistelussa puoltaa oikeuttani: jos tulen 
voitetuksi, niin polta minut tulikivipiitsissii; 
jos taas voitan, ota minut palvelukseesi, tai 



159 


jos et tahdo minua pitiiii luonasi, liihden kauas 
vieraisiin maihin. 
Ei kukaan ottanut vastaan Tristanin 
haastetta. Silloin Mark vuorostaan tarttui 
Isolden ratsun suitsiin, antoi ne Dinaksen 
huostaan ja siirtyi itse syrjemmiille neuvotte- 
lemaan. 
Iloissaan koetti Dinas osoittaa kuningat- 
tarelle kaikella tavoin kunniaa ja huomaavai- 
suutta. Han riisui hanen yltaan kallisarvoi- 
sen purppuraviitan, niin ettii hanen jalovii- 
vai sen ruumiinsa sirous piiasi niikyviin hieno:1 
tunikan ja laajan silkkinutun alta. Ja kunin- 
gatar hymyili muistaessaan vanhaa erakkoa, 
joka ei ollut siiiistanyt viimeisia kolikoitaan. 
Hanen pukunsa on upea, hanen jiisenenså 
hennon-soreat, hanen silmansa heleiit, ja ha- 
nen hiuksensa va.Ikiihteliviit kuin auringon 
sii teet. 
Kun petturit nakivat hanet taas kauniina 
ja kunniassa kuten ennen, ratsastivat he suu- 
tuksissaan kuninkaan luo. Juuri silla het- 
kellii koetti eriis parooneista, Andre de Nicole, 
puhua Tristanin puolesta: "Sire", sanoi han, 



160 


"pidii Tristan luonasi, 111111 sl11ua pe1iitiia f l 
enemmiin hiinen vuoksensa." Ja viihitellell 
hiin jo hellytti puolelleen Markin sydiimen. 
Mutta silloin kiirehtiviit konnat hånen luok- 
seen ja sanoivat: 
"Kuningas, kuule neuvoamme, jonka me 
annamme sinulle kaikessa alamaisuudessa. 
Kuningatarta on paneteItu, viiiirin kyllii, sen 
myönniimme; mutta jos nyt sekii Tristan ettå 
hiin jiilleen yhdessii tulevat hoviisi, puhutaan 
heistii uudestaan pahaa. Anna pikemmin 
Tristanin joksikin aikaa poistua liihettyvil- 
tiisi; joskus myöhemmin voit sitten kutsua hii- 
net takaisin." 
Mark teki heidiin neuvonsa mukaan: hiin 
ilmoitti Tristanille parooniensa kautta, ettii 
hiinen oli viipymattii liihdettiivii matkaan. 
Silloin Tristan tuli kuningattaren luo ja sa- 
noi hiinelle hyviisti. He katsoivat toisiinsa. 
Kuningatarta ujostutti suuri vaenpaljous ja 
hiin punastui. 
Mutta kuninkaan sydiin heItyi ja ensimiii- 
sen kerran kåiintyen sisarenpoikansa puoleen 
hiin puhui tiille: 



161 


"Minne voit mennii tuollaisissa raiisyissii? 
Ota minun aarre-aitastani, mitii tahdot, kul- 
taa, hopeaa, oravan- ja kiirpannahkoja." 
"Kuningas", sanOI Tristan, "en huoli 
sieltå kolikkoakaan, en iiyriiikiiiin. Vaan sel- 
laisena kuin tassa olen rienniin riemumielin 
tarjoamaan palvelustani Friisin maan rik- 
kaalle kuninkaalle." 
Han tempasi hevosta smtsIsta, kaansi sen 
ja alkoi ratsastaa merta kohti. Isolde seurasi 
hanta katselemaan ja niin kauan, kuin han 
suinkin saattoi erottaa hiinet etiiisyydestii, t:I 
han irroittanut hanesta silmiiiiin. 


Kun tieto levisi siita, etta sovinto oli tehty, 
riensivat kaikki, suuret ja pienet, miehet, vai- 
mot ja lapset joukoittain kaupungin portin 
ulkopuolelle Isoidea vastaan; ja surren Tris- 
tanin maanpakolaisuutta osoittivat he sit
i 
suurempaa riemua kuningattarensa takaisin 
saamisesta. Kellojen helistessii kulkivat ku- 
ningas, kreivit ja ruhtinaat silkillii ja kukilla 
koristetuilla kaduilla pitkiissii juhlasaatossa; 
palatsin ovet olivat auki kaikille; rikkaat ja 


Tristan ja lsolde t t 



162 


köyhiit saivat istua ilmaisten pitopöytien iiii- 
reen viettiimiiiin tiitii suurta piiiviiii ja Mark 
vapautti sata orjaa sekii antoi miekan ja haar- 
niskan kahdellekymmenelle aseenkanta j alle, 
jotka hiin löi ritareiksi omalla kiidellaan. 
M1;1tta kun yö saapui, hiipi Tristan, kuten 
han kuningattarelle oli luvannut, metsiinvar- 
tija Orrin luo, joka piiloitti hiinet kellarin rau- 
nioihin. Olkoot konnat siis varuillaan! 



163 


XII. 


Tuli-koe. 


Pian luulivatkin Denoalin, Andret ja 
Gondoine jo olevansa hyviissii turvassa: epiii- 
lemiittii oli Tristan jo meren takana, liian 
etaiiIIii yltiiiikseen heihin; Niinpii sus 
muuanna patvana, kun kuningas kuulostaen 
jahtikoirainsa haukuntaa pysiihdytti ratsunsa 
keskelle niittua, kaikki kolme ratsastivat ha- 
nen luokseen ja sanoivat haneIIe 'niiin: 
"Kuningas, kuule, mita meillii on sinulle 
sanottavaa. Sina tuomitsit silloin kuningat- 
taren ilman oikeudenkiiyttöa ja tutkintoa ja 
se oli pahasti tehty; nyt sina taas vapautat 
hiinet ilman oikeudenkayttöii; eikö sekin ole 
rikos? Ei koskaan ole han julkisesti puhdis- 
tautunut syytöksestii ja kaikki valtakuntasi 
paroonit moittivat siitii teitii kumpaakin. 
Neuvo hanta kutsumaan Jumalan tuomiota 



164 


avukseen. Jos hiin on viaton, 111111 mitå vaa- 
raa on hiinelle siitå, jos hån vannookin pyhi- 
mysten luiden kautta, ettei hiin millåån ole 
rikkonut, ja jos hån syyttömin kiisin tarttuu- 
kin hehkuvaan rautaan? Tiimii on tapd. 
maassa ja tiimiin helpon kokeen kautta ovat 
muinaiset epåluulot ainiaaksi hiivinneet." 
Mark vastasi vihastuneena: 
"Iskeköön taivaan tuli teihin, te Corn- 
wallin ritarit, jotka lakkaamatta koetatte 
luoda ympárilIeni hápeiiá! Teidán vuoksennc 
olen ajanut maanpakoon sisarenpoikani ; mita 
vaaditte vielá? Sitákö, ettii karkoittaisin 
maasta myös Irlannin kuningattaren? Mi6 
uusia syytöksia olette taas keksineet? Entisiå 
vastaanhan Tristan oli valmis nostamaan 
aseensa hanen puolestaan. Todistaakseen 
hiinen viattomuutensa han haastoi teidåt tais- 
teluun, te kuulitte sen kaikki; miksi ette nous- 
seet håntii vastaan? Herrat ritarit, olette va- 
littaneet vastoin kaikkea oikeutta; varokaa 
siis, etten kutsu takaisin sitii miesta, jonka 
teidiin tiihtenne olen karkoittanut!" 
Silloin nuo pelkurit rupesivat vapisemaan: 



165 


he olivat jo nakevinaan edessaiin Tristanin ja 
oman ruumiinsa hiinen miekkansa kiirjessa. 
"Sire, me annoimme teille vain alamaisen 
neuvomme omaa kunniaanne silmallii pitiien, 
niinkuin uskollisten vasallien tulee; mutta 
tiista liihin pidiimme suumme kiinni. Unoh- 
takaa siis suuttumuksenne, ja ottakaa meidiit 
jiiJleen suosioonne!" 
Mutta Mark nousi pystyyn satulassaan 
huutaen: 
"Ulos maastani, te petturit! En koskaan 
enaa tee kanssanne sovintoa. Teidiin vuok- 
senne karkoitin Tristanin; nyt on teidiin vuo- 
ronne jiittiiii tama maa!" 
"Kuten suvaitsette, jalo SIre, meidan lin- 
namme ovat lujat, hyvin paalutetut ja luokse- 
piiiisemattömiJla kallioilla!" 
Ja hyviiste1emattii he kaal1sivat ratsunsa 
ympari. 


Odottamatta koiria ja metsastajiii Mari<: 
ratsasti takaisin Tintageliin ja astui kaikuvil1 
askelin sisaan linnan portista. Kuningatar 



166 


tunsi hanen nopeiden askeJiensa iiiinen ja 
nOUSI ottamaan hantii vastaan. 
Hiin riisui tapansa mukaan kuninkaalb 
miekan ja kumarsi syviian hanen edessaan. 
Mark tarttui hanen kateensii ja kohotti hanet 
pystyyn tasta alamaisesta asennosta. Silloin 
Isolde, luodessaan katseensa kuninkaaseen, 
niiki, miten hiinen jalot piirteensii olivat vihan 
viiiiristiimat, samanlaiset kuin kerran ennen, 
kun hiin raivosi polttorovion vierella. 
"Voi", ajatteli hiin, "ystiivani piilopaikkd 
on keksitty; kuningas on vanginnut hiinet!" 
Hiinen sydamenså melkein lakkasi lyö- 
miistii hiinen rinnassaan ja sanaakaan sano- 
matta hiin vaipui maahan kuninkaan jalkoi- 
hin. Kuningas nosti hiinet syliinsii ja suuteli 
hiinta lempeiisti; viihitellen hiin jalleen tuli ta- 
j uihinsa. 
"Armahin ystava, mika teita vaivaa?" 
"Sire, minii pelkaiin; niiin teidat niin vi- 
hastuneena. " 
"Niin palasin todellakin vihastuneena 
tuolta metsiistysretkeltii." 
"Oi, herra, jos teidiin metsiistiijanne ovat- 



167 


kin tuottaneet harmia teille, 111111 sopiiko tei- 
diin nyt noin panna sydamellenne pienia jahti- 
ika vyyksiii ?" 
Mark hymyili tiille puheelle. 
"Ei, ystiiviiiseni, metsiimieheni eiviit ole 
minua vihastuttaneet, vaan kolme petturia, 
jotka jo pitemmiin aikaa ovat meitii vihan- 
neet; siniihiin kyllii tunnet heidiit, ne ovat 
Andret, Denoalin ja Gondoine; ajoin heidiit 
pois maastani." 
"Sire, mitii pahaa ovat he uskaltaneet pu- 
hua minusta?" 
"Mitii sinii siitii viilitiit? Olenhan jo kar- 
koittanut heidat!" 
"Sire, jokaisella on oikeus sanoa julki 
mielipiteensa. Mutta minulla on myös oikeus 
saada tietaa, mika syytös minua vastaan on 
viskattu. Ja keltii muulta voisin sen saada 
tietiiii, jollen teiltii? Olen yksin oudossa 
maassa eikii minulla ole ketiiiin muuta puolus- 
tajaa kuin te." 
"Olkoon menneeksi. He viiittiva.t sus 
kuuluvan asiaan, etta sinun pitiiisi puhdistau- 
tua valan ja tulikokeen kautta. "LuonnoIIi- 



168 


sesti on kuningattarelle itselleenkin", nun he 
sanoivat, "tiilIainen .oikeudenkiiyttö mielui- 
nen. Niima koetukset ovat helppoja sille, joka 
tietiia itsensa viattomaksi. Mita vaaraa niistå 
olisi hiinelle? Jumala on oikea tuomari; han 
haihduttaisi ikuisiksi ajoiksi muinaiset epii- 
luulot.. " Niiin he vaittiviit. Mutta unoh- 
takaamme namii asiat. Sanoinhan jo, etta 
olen ajanut heidat maanpakoon." 
Isolde viirisi; han katsoi kuninkaaseen Ja 
virkkoi: 
"Sire, antakaa heille kiisky saapua takai- 
sm hoviinne. Olen puhdistautuva valan 
kautta." 
"Milloin ?" 
"Kymmenen patvan kuluttua." 
"Tuo hetki on kovin lahella, ystiivii." 
"Se on liiankin kaukana. Mutta pyydiin, 
ettii sitii ennen liihetiitte sanan kuningas Arttu- 
rille, ettii hiin siksi piiivaksi saapuisi Gau- 
vainin, Girflet'n, vouti Keen ja sadan muun 
ritarin kanssa maanne rajalla olevalle Valko- 
Nummelle, virran luo, joka erottaa teidiin 
molempain valtakunnat toisistaan. Siella, 



169 


heidan låsnåollessaan, tahdon tehdå valani 
enkå yksinomaan teidan omain paroonienne 
kuulten: silla muuten he voisivat, heti kun 
olen valani vannonut, pyytaii teita asettamaan 
minulle taas uusia koetuksia eika onnetto- 
muutemme tulisi koskaan loppumaan. Mutta 
he eivat uskalla enaii hiiskua mitaan, jos Art- 
tur ja hånen ritarinsa ovat valani todistajat:' 


Silla valin kuin aseelliset airueet, kuningas 
lVIarkin sanansaattajat, riensivat Carduelia 
kohti kuningas Artturin luo, liihetti Isolde sa- 
laa palvelijansa Perinis Vaaleakutrin, Uskol- 
lisen, Tristanin luo. 
Perinis vaelsi metsien halki, karttaen kaik- 
kia polkuja ja ihmisten olosijoja ja piiiisi si- 
ten vihdoin Orri-vartijan mökille, jossa Tris- 
tan oli hiintii jo monta páivaa odotellut. Pe- 
rinis kertoi hiinelle, mita oli tapahtunut, il- 
maisi petturien juonen ja hetken ja paikan, 
mika oikeudenkiiyttöii varten oli maariitty. 
"Sire, valtiattareni pyytiiii teitii, etta oli- 
sitte tuona miiariipiiiviinii V alkooN ummella, 
mutta pyhiinvaeltajan puvussa ja niin hyvb 



170 


naamioituna, ett' ei kenkaan voi teitii tuntea; 
hiinen tiiytyy, paiistiikseen tuomiopaikalle, 
mennii veneellii virran yli toiselle rannalle, 
jossa kuningas Artturin ritarit ovat; teidiid 
tulee odottaa tiitii hetkeii. Epiiilemiittii voitte 
silloin olla hiinelle joksikin avuksi. Valtiatta- 
reni pelkaa tatii tuomiopaiviiii: kuitenkin luot- 
taa han Jumalan armoon, joka on jo ennenkin 
pelastanut hiinet spitaalisten kasistii." 
"Palaa kuningattaren luo, jalo, lempeii ys- 
tiiviint' Perinis, ja sano hiinelle, ettii teen, niin- 
kuin hiin tahtoo." 
Mutta nyt tapahtui niin, arvon herrat, etti 
kun Perinis palaili Tintagelia kohti, huomasi 
hiin muutamassa pensastossa saman metsiin- 
vahdin, joka kerran aikaisemmin oli ilmianta- 
nut metsiissii nukkuvat rakastavaiset kunin- 
kaalle. Kerran paihtyneena oli hiin julkisesti 
kerskunut tiistii kavalluksestaan. Mies oli 
juuri kaivanut maahan syviin reiiin ja peit 
teli sitå. par'aikaa taitavasti oksilla virittaiik- 
. seen ansaa susille ja metsiisioille. Hiin huo- 
masi, ettii kuningattaren palvelija oli aikeissa 
ll)'likátá hanen kimppuunsa ja yritti pae>..a. 



171 


Mutta Perinis ahdisti hiind salak,uopan reu- 
nalle huutaen: 
"Vakoilija, joka olet myynyt kuningatta- 
ren, miksi pakenet? Pysy si
na hautasi par- 
taalla. jonka kaivamisesta itse olet pitiinyt 
huolta !" 
Hanen sauvansa vingahti ilmassa. Sauva 
ja piiakallo murskautuivat samalla kertaa, ja 
Perinis Vaaleakutri, Uskollinen, potkaisi ja- 
lallaan kuolleen ruumiin oksilla peitettyyn 
kuoppaan. 


Tuona piiivanii, Jona tuomio oli miiiiriitty 
tapahtuvaksi, saapuivat Mark, Isolde ja 
kaikki Cornwallin paroonit Valko-Nummelle 
ratsastaen kauniissa jarjestyksessa VIrran 
rantamalle, ja toiselle rannalle taaskin olivat 
kuningas Artturin ritarit kokoontuneet, ter- 
vehtien sie1tii loistavilla lipuillaan. 
Heidan edessiian ranta-ayriiiilla istui kur- 
jaoniiköinen pyhiinvaeItaja kaapuunsa kie- 
toutuneena ojentaen esiin puulautastaan ja 
rukoillen almua kimealla ja valittavalla 
aanella. 



172 


Cornwallin soutu-alukset lahestyivat jo 
toista rantaa. Kun he jo olivat aivan likellii. 
kuivaa maata, sanOI [solde hanta ympiiröiville 
ritareille: 
"Ritarit, kuinka VOIn paastii maihin tah- 
raamatta pitkaii pukuani loassa? Jonkun 
jalkamiehen pitaisi auttaa minua." 
Eriis ritareista huusi pyhiinvaeltajalle: 
"Ystiiviiiseni, kåiiripas ylös kaapusi, astll 
veteen ja kanna kuningatar maihin, ellet pel- 
kiiii, raihnaiselta kun niiytat, uupuvasi kes- 
ken. .. 
Mies otti kuningattaren syliinsa. IsolcIe 
kuiskasi tiille aivan hiljaa: "Y stavani!" Sit- 
ten vielii hiljempiiii: "Piiastii itsesi lankea- 
maan hietikolle." 
Rannalle tultuaan pyhiinvaeltaja horjahti 
ja kaatui, pitiien kuningatarta koko ajan tiu- 
kasti sylissaan. Aseenkantajat ja soutumie- 
het karkasivat heti tuon raukan kimppuun 
hcristcllen hanelle sauvoimiaan ja airojaan. 
"Jattakaa hiinet rauhaan", sanoi kuninga- 
tar, "epailemiittii oli pitkii pyhiinvaellusretki 
hanet uuvuttanut." 



1'13 


Ja han irroitti vyöstaan hienon kultasoljen 
ja heitti sen pyhiinvaeltajalle. 


Kuningas Artturin teltan eteen ruohikolle 
oli levitetty komea, nikealaisesta silkista tehty 
matto ja talle matolle oli asetettu pyhat esi- 
neet, jotka tata tarkoitusta varten oli ot
ttu 
esille lippaista ja sailiö-arkuista. Ylvaat ri- 
tarit Gauvain, Girflet ja maavouti Kee var- 
tioivat niita. 
Kuningatar, ensin rukoi 1 tllaan Jumalaa, 
riisti koristukset kaulastaan ja kasistaan ja 
antoi ne ker j aliii sille ; sitten han irroitti purp- 
puraviittansa ja kaulahuivinsa ja lahjotti nekin 
p( is; han antoi myös pois vyönsa ja kalleilla 
kivilla somistetut jalkineensa. Han jatti yl- 
leen vain hihattoman tunikal1 ja paljain kasi- 
varsin ja jaloin han astui mulempien kunin- 
kaiden eteen. Ymparilla seisoivat kaikki pa- 
roonit aaneti katsellen hanta ja itkien. Py- 
hain jaannösten luona hehkui hiillos. Vavis- 
ten ojensi han oikean katensa pyhien luita 
kohti ja sanoi: 
..Logres'n kuningas ja Con1\\"allin kunin- 



174 


gas, sire Gauvain, sire Kee, sire Girflet ja te 
kaikki, jotka olette todistajani, naiden pyhien 
kalujen ja kaikkien pyhien luiden kautta, joita 
maailmassa on, mina vannon, etta ei milloin- 
kaan kukaan mies, vaimosta syntynyt, ole pi- 
tanyt minua sylissaan, paitsi kuningas Mark, 
minun herrani, ja tuo pyhiinvaeltaja-raukka. 
joka asken vaipui maahan teidån silmienne 
edessa. Kuningas Mark, oletteko tyytyv:ii- 
nen tahan valaan?" 
"Olen, kuningatar, ja vahvistakoon Ju- 
mala taman valasi oikeaksi !" 
"Amen 1" sanoi Isolde. 
Han lahestyi tulipatsia kalpeana ja hor- 
juen. Kaikki katsoivat håneen henkeaan pi- 
dattaen; rauta oli hehkuvan punainen. Silloin 
han upotti paljaat kasivartensa hiillokseen, 
tarttui rautakankeen, astui yhdeksan askelta 
kantaen sita, sitten heitti sen pois ja risti kiisi- 
vartensa ojentaen ne esiin peukalot ulospain. 
Ja jokainen naki, etta hanen ihonsa oli tuo- 
reempi ja eheampi kuin luumupuun hedelmii. 
Silloin kohosi kaikista rinnoista suuri kii- 
toksen huokaus Jumalan pu< ,leen 



175 


XIII. 


Satakielen savel. 


Kun Tristan tultuaan takaisin metsanvar- 
tija Orrin majaan oli heittanyt yltaan pyhiin- 
vaeltaja-sauvansa ja kaapunsa, tunsi hån sel- 
vasti sydamessaan, etta nyt oli tullut hetki 
tayttaa kuningas Markille vannottu vala ja 
poistua Cornwallin maasta. 
Mitå han viela viivytteli? Kuningattaren 
kunnia oli pelastettu, kuningas rakasti hantå 
ja piti hanta arvossa. Artturkin tarpeen vaa- 
tiessa ottaisi hanet suojelukseensa eika mi- 
kaån juonittelu enaa yltaisi haneen. Miksi 
siis enaa harhailla Tintagelin lahistölla? Han 
pani vain turhan tåhden alttiiksi elarnånsa ja 
metsanvartijankin elaman ja Ii saksi Isoldell 
rauhan. Varmasti oli nyt lahdettava, ja vii- 
meisen kerran oli han pyhiinvaeItaja-puvussa 



176 


V alko- Nummella tuntenut Isolden kauniin 
ruumiin varisevan sylissaan. 
Kolme paivåa viela han viivytteli voimatta 
irtautua maasta, jossa kuningatar eli. Mutta 
kun saapui neljas paiva. otti han hyvastit 
metsanvartijalta, joka oli hanta piilottanut 
luonaan, ja sanoi Gorvenalille: 
"J aio mestarini, nyt on meillå pitka matka 
edessamme, nyt on hetki tullut lahtea Gallian 
maahan." 


He lahtivat matkaan surumielin, keskellå 
yöta. Mutta heidan tiensa kulki pitkin sen 
paalutetun puutarhan vierta, jonka luona 
Tristan muinoin odotteli ystavåånsa. yö oli 
kirkas. Tien kaanteessa, ei kaukana paalu-ai- 
das ta, naki han kuunvalossa suuren petajån 
mahtavan varjon. 
"J alo mestarini, odota minua laheisessa 
metsikösså; palaan tuossa tuokiossa." 
"Minne menet? Mieletön, tahdotko siis 
yhtamittaa etsia kuolemaa?" 
Mutta jo oli Tristan yhdella hyppaykselLi 
paalu-aidan toisella puolen. Han meni suu- 
ren petajan luo, marmoripengermalle. Mitá 



177 


hyödyttaisi enaa heittaa lahteeseen lastuvies- 
teja? Isolde ei tulisi kuitenkaan enaa! 
Aanettömin ja kevein askelin han lahestyi lin- 
naa, kulkien Samaa polkua, jota muinoin ku- 
ningattaren jalat olivat kuluttaneet. 
Huoneessaan, nukkuvan kuningas Markin 
sylissa, Isolde valvoi. Yht'akkia tunki puoli- 
avoimesta kuuvaloisesta akkunasta hanen kor- 
viinsa satakielen saveI. 
Isolde kuunteli tuota yössa helkkyvaa, lu- 
rnoavaa aanta: se kohosi ilmoille niin valitta- 
vana ja suloisena, ettei ole niin kovaa sydantå, 
ei edes murhamiehella, jota se ei olisi liikut- 
tanut. Kuningatar miettii: "Mista onkaan 
kotoisin tama savel?" Ja akkia han ymmarsi : 
"Ah, se on Tristan! Juuri samalla tavoin hån 
Morois'n rnetsassa minua iloittaakseen matki 
lintujen laulua. Han lahtee nyt, ja tama on 
hanen viimeinen jaåhyvaisensa. Kuinka han 
valittaa! Juuri noin laulaa satakieli, kun se 
suven lopulla virittåa jaahyvais-saveliaan sy- 
van surun vallassa. Y stavani, en koskaan 
enaa saa kuulla sinun aiintasi!" 
Savel varisi yha kiihkeåmpåna. 


Tristan ja Isold. - 12 



178 


"Oi, mita vaadit? Ettakö tulisin luoksesi? 
Ei, muista Ogrin-erakkoa ja vannottuja va- 
loja! Vaikene, kuolema vaanii meitaL.. 
Mutta mita liikuttaa mmua kuolema! Sina 
kutsut minua, sina tahdot minut luoksesi, 
mina tulen." 
Han irroitti itsensa hiljaa kuninkaan kasi- 
varsista ja heitti hannaan nahkaviitan har.- 
tioilleen melkein" alastoman ruumiinsa ver- 
hoksi. Hanen taytyi menna viereisen salin 
lapi, jossa joka yö kymmenen ritaria piti vah- 
tia valvoen vuoron peraan ; silla valin kuin 
viisi nukkui, pitivat nuo viisi muuta ase ka- 
dessa silmalla linnan ovia ja ikkunoita. Mutta 
sattumalta olivatkin he kaikki nukahtaneet, 
viisi vuoteelleen, viisi_ kivipermannolle. Isolde 
harppasi yli heidan ruumiittensa ja kohotti 
varovaisesti oven salpaa. Rengas narahti, 
mutta kukaan ei herannyt. Isolde ilmestyi 
kynnykselle ja laulaja vaikeni. 
Puiden varjossa, sanaakaan sanomatta, 
sulki Tristan hanet syliinsa; heidan kåsivar- 
tensa kiertyivat toistensa kaulaan, ja aamun- 
koittoon asti he tiiten pysyivat heIlassa sylei- 



179 


lyssa. Kuninkaan ja vaanijoiden uhallakin he 
nauttivat rakkaudestaan. 
Tiima yö huumasi uudelleen molemmat ra- 
kastavaiset: ja seuraavina påivina, kun kunin- 
gas oli lahtenyt Tintagelista pitaiikseen kara- 
jiå Saint-Lubinissa, uskalsi Tristan, joka jål-. 
leen oli piiloutunut Orrin majaan, joka aamu 
keskella kirkasta paivaa hiipia hedelmapuiston 
lapi naisten asumukseen. 
Muuan orja huomasi hanet kerran ja me11l 
ilmoittamaan siitå Andret'lIe, DenoaliniJle ja 
Gondoinelle: 
"Jalot herrat, peto. jonka luulette olevan 
kaukana, onkin palannut takaisin pesaansa." 
"Kuka ?" 
"Tristan." 
"MiJloin olet nahnyt hanet?" 
"Tana aamuna, ja tunsinpa hanet hyvin. 
Ja voitte itsekin huomenna aamunkoitossa 
nahda hanen saapuvan tanne miekka vyölla, 
jousi toisessa kadessa ja kaksi nuolta toi- 
sessa. " 
"Mista voisimme nahda hanet?" 
"Eraastii ikkunasta, jonka mina parhaiten 



180 


tiedan. Mutta jos naytan hanet teille, mm 
paljonko annatte siita minulle?" 
"Saat naulan hopeaa ja sinusta tulee rikas 
miekkoinen. " 
"Kuulkaa siis minua", sanoi orja. "Ku- 
ninkaan huoneeseen voi nahdii eraiista hyvin 
pienestii ikkunasta, josta sinne on hyva niikö- 
ala, se kun on korkealla muurissa. Mutta suuri 
verho, joka on pingoitettu huoneen poikki, 
peittiia parhaan osan asiaa. Menköön siis 
yksi teistii huomenna hedelmapuistoon ja lei- 
katkoon itselleen puusta pitkan kepin ja terot- 
takoon sen paan; vivutkoon han sitten itsensa 
tuon korkean ikkunan kohdalle ja pistiiköön 
kepin niinkuin vartaan verhon kankaan låpi; 
siten voi han kevyesti siirtaa sen syrjaiin, ja 
saatte polttaa minut elavaIta, . jalot herrat, 
jollei han silloin esiripun takana nae sita, miti 
olen teille sanonut." 
Andret, Gondoine ja Denoalin kiistelivat 
kauan keskenaan siita, kuka heistå ensimai- 
seksi saisi ilon nauttia tuosta niiysta, ja paat- 
tiviit vihdoin myöntaii tiimiin etuuder. ensin 
Gondoinelle. Sitten he erosivat toisistaan yh- 



181 


tyiikseen jalleen seuraavana aamuna aurin- 
gonkoiton hetkella. Seuraavana aamuna au- 
ringonkoiton hetkella saavat he varoa Tris- 
tania! 
Seuraavana aamuna varhain, kun viela 
yön hamara varjosi maan, lahti Tristan liik- 
keelle metsanvartija Orrin majasta, hiipieu 
kumarassa linnaa kohti tiheiden pensastojen 
turvissa. Tullessaan viidakosta aukean lai- 
taan, katsahti han ymparilleen ja naki silloin 
Gondoinen, joka juuri oli astumassa alas asu- 
muksestaan. Tristan piilottautui jalleen pen- 
sastoihin ja kyyristyi vaijymaan. 
"Jumalani, ala anna hanen huomata mI- 
nua, ennenkuin otollinen hetki on tullut!" 
Miekka kadessa han odotti hanta; mutta 
sattumalta liihtikin han kaymaan toista tieta, 
etaantyen Tristanista. Tristan astui silloin 
esiin oksien lomista pettyneena, jannitti jou- 
sensa ja tahtasi, mutta valitettavasti oli mies 
jo nuolen kantamaa kauempana. 
Mutta samaSSa nakyikin toisella suunnalla 
Denoalin, joka ratsasti hiljaista hölkkaa pie- 
nen mustan hevosensa selassa kahden suuren 



182 


jahtikoiran seuraamana. Tristan alkoi val- 
jya hanta Iymyten omenapuun taakse. Hiin 
naki hanen yJlyttavan koiriaan metsasian 
kimppuun. Mutta ennenkuin koirat ehtivåt 
saada metsasian ulos pesastaan, on heidan her- 
ransa jo saanut seJlaisen haavan, jota ei mi- 
kaan lååkari voi parantaa. Kun Denoalin oli 
Tristanin kohdaJla, heitti tama yltiian viit- 
tansa ja suoristautui vihoJlisensa eteen. Pet- 
turi yritti paeta; turhaan; tuskin ennatti han 
huutaa: "Sina tapat minut!" Han kaatui he- 
vosensa selasta, J'ristan katkaisi hanelta pa
n, 
leikkasi irti palmikot ja pisti ne laukkuunsa; 
han tahtoi nayttaa niita IsoldeJle ilahduttaak- 
seen ystavansa sydanta. "Voi sentaan", ajat- 
teli han, ,,
tta Gondoine paasi pakoon ja etten 
saanut maksaa hanelle samalla mitaJla!" 
Han pyyhki miekkansa ja pisti sen tup- 
peen, raahasi kuoJleen peitoksi paksun puun- 
rungon ja jatti verisen ruumiin siihen. Sitten 
han tuota pikaa kiiruhti ystavånsa luo. 
Tintagelin linnassa oli jo Gondoine ennen 
hanta: jo oli han kiivennyt ikkunalle, pistiinyt 
teravan oksasalkonsa verhon lapi ja kohotta- 



183 


nut keveasti kankaan liepeita. Han tuijotteii 
ja tirkisteli parhaansa mukaan kukitettuun 
huoneeseen. Ensin ei han nahnyt ketaan 
muita kuin Periniksen; sitten tuli nakyviin 
Brangien, joka juuri kammattuaan kuItahiuk- 
sista kuningatarta viela piti kampaa kades- 
saan. 
Mutta sitten astui sisaan Isolde ja hanen 
jalkeensa Tristan. Tristanilla oli toisessa ka- 
dessaan heisipuinen jousensa ja kaksi nuolta, 
toisessa kaksi pitkaa miehen palmikkoa. 
Han heitti yltaan viittansa, niin etta ha- 
nen komea vartalonsa tuli nakyviin. Isolde 
Vaaleahius teki hanelle tervetuliaiskumarruk- 
sen ja kun hiin oikaisi itsensa nostaen sil- 
mansa haneen. huomasi han seinalla Gondoi- 
nen paan varjon. Tristan sanoi hanelle: 
"Katsopas naita kauniita palmikoita. Ne 
ovat Denoalinin påasta. Sina olet kostettu. 
Ei milloinkaan enaa ole han myyva tai ostava 
vaakunaa tai keihasta!" 
. "Hyvå on, herrani; mutta pankaapa viree- 
seen tuo jousi, mina tahtoisin nahda, onko se 
kevyt jannittåa." 



184 


Tristan viritti sen hammastyneenå, kui- 
tenkin puolittain arvaten asian. Isolde otti 
toisen nuolista, pisti sen paikoilleen, tarkasti, 
oliko jånne kunnossa, ja sanoi sitten nopealla 
ja hiljaisella aaneIlå: 
"Naen jotakin, joka on minulle epamie- 
luista. Tahtaa hyvin, Tristan!" 
Han otti ampuma-asennon, kohotti påa- 
tåan hiukan ja naki aivan verhon ylalaidassa 
Gondoinen paan varjon. "Jumalani", rukoili 
han, "oh jaa sinå nyt tatå nuolta !" Taman 
sanottuaan han kaantyy seinaan p.ain ja am- 
puu. Pitkå nuoli suhahtaa ilmassa, nopeam- 
min kuin haukka tai kyyhkynen lentaii, puh- 
kaisee petturin siiman, lavistaa aivot niinkuin 
omenan ja naulautuu varisten paakalIon luu- 
hun. Aanta paastamatta Gondoine kaatui ja 
putosi alas paalutukselIe. 
Silloin Isolde sanoi Tristanille: 
"Nyt pakene, ystavani! Naet, etta konnat 
tiesiviit lymypaikkasi! Andret on viela elossa, 
han on valkaiseva asian kuninkaalle; et ole 
enaa turvassa metsanvartijan majassa! Pa- 
kene, ystava! Perinis Uskollinen on kiitkeva 



185 


tuon ruumun metsaan niin hyvin, etta kunin- 
gas ei ole milloinkaan saava siita vahintakåan 
vihia. Mutta sina, pakene maasta, oman j3 
minun onneni tahden." 
Tristan sanoi: 
"Miten voin elaa ilman sinua?" 
"Niin, ystava Tristan, meidan elamamme 
ovat yhteen kiedotut ja kudotut. Enta mind 
sitten, miten voin eliia ilman sinua? Ruu- 
miini jaa tanne, sinulla on minun sieluni." 
"Isolde, ystava, mina lahden siis, en tieda, 
mihin maahan. Mutta jos joskus sinulle tuo- 
daan viheria jaspis-sormus, niin teetkö silloin, 
mita pyydan sinulta?" 
"Teen, senhan tiedat; jos naen jaspis-sor- 
muksen, niin ei torni eika luja linna eika edes 
kuninkaallinen kielto ole estava minua taytta- 
masta ystavani toivomusta, oli se sitten hul- 
luutta tai viisautta!" 
"Ystava, palkitkoon siita smua Jumala, 
Betlehemissa syntynyt!" 
"Ystava, Jumala sinua varjelkoon!" 



186 


XIV. 


Ihmeellinen kulkunen. 


Tristan pakeni Galliaan, jalon herttuan 
Gilainin maahan. Herttua oli nuori, mahtava, 
vieraanvarainen; han otti hanet vastaan terve- 
tulleena vieraana. Han teki kaiken voitavansa 
osoittaakseen hanelle kunniaa ja tuottaakseen 
hanelle iloa; mutta eivat seikkailut eivat!(a 
juhlat voineet lievittaa Tristanin surua. 
Eraana paivana, kun han istui nuoren 
herttuan vieressa, oli hanen sydamensa niin 
raskas, etta hanelta aivan huomaamatta paasi 
syva huokaus. Lieventaiikseen hanen tus- 
kaansa kaski herttua tuoda yksityiskam- 
nl100nsa rakkaimman leikkikalunsa, joka lu- 
mollaan surullisina hetkina riemastutti hanen 
silmiaan ja sydantaan. Punaisella purppura- 
vaatteella verhotulle pöydalle asetettiin hanen 
koiransa Helu-Lelu. Se oli lumottu koira; 



187 


herttua oli saanut sen A vallonin saaresta; 
eras haltiatar oli lahettanyt sen hanelle lem- 
men pantiksi. Ei kenkaan taida sanoin ku- 
vata sen ulkonaköa ja kauneutta. Sen karvan 
loiste oli niin ihmeellisista vivahduksista ko- 
koonpantu, etta oli mahdotonta maarata sen 
varia; sen kaulan-ymparysta hohti valkeam- 
pana kuin lumi, sen rinta oli vihreampi kuin 
apilanlehti, toinen sivu purppuranpunainen, 
toinen safraninkeltainen, sen vatsa oli sininen 
kuin lasurikivi, sen selka ruusuinen; mutta 
kun katseli slta kauemmin, alkoivat kaikki 
nama varit tanssia silmissa kareillen vuorotel- 
len vaikeina, vihreina, keltaisina, sinisina, 
purppuraIsma, tummina ja kirkkaina. Sen 
kaulassa oli kultaiseen ketjuun kiinnitetty kul- 
kunen, joka helkkyi niin iloisesti, kirkkaasti 
ja suloisesti, etta sita kuunnellessaan Tris- 
tanin sydan suli, tyyntyi ja hanen tuskans3 
valmem. Han unohti kaikki kuningattaren 
vuoksi karsimansa kovat kohtalot; silla sellai- 
nen taika oli kulkusessa, etta jokainen sydan 
sen iloista, kirkasta ja suloista helketta kuun- 
nellessaan unohti kaikki surunsa. Ja kun 



188 


Tristan taman loihtukulkusen lumoissa hy- 
vaili tuota pienta lumo-elainta, joka haihdutti 
hanen huolensa ja jonka turkki tuntui kiisiin 
hienommalta kuin hienoin silkki, niin tuli han 
ajatelleeksi, etta siina olisi sopiva lahja Isol- 
delle. Mutta mita tehda! Herttua Gilain ra- 
kasti Helu-Lelua yli kaiken; ei petoksella eikii 
rukouksella olisi voinut saada hanta siita luo- 


pumaan. 
Eraana paivana sanoi Tristan herttualle : 
"Sire, mita antaisitte sille, joka vapaut- 
taisi teidan maanne tuon hirvean jattilaisen, 
Urgan Pitkakarvan vallasta, joka rasittaa 
teita raskailla lunnailla?" 
"Totta tosiaan, antaisinpa voittajan it- 
sensa valita sen, mita han suinkin arvokkaim- 
pana pitaa aarteitteni joukossa; mutta ei ken- 
kaan rohkene kayda kasiksi jattilaiseen." 
"Nuopa ovat merkillisia puheita". sanci 
Tristan. "Mutta ainoastaan uhkarohkeiden 
seikkailujen hinnalla saavutetaan hyvinvointi 
maahan. Ja vaikka saisin kaikki Milanon kul- 
lat, en luopuisi paatöksestani koetella voimiani 
jatin kanssa." 



169 


"Niinpii siis", sanoi herttua Gilain, "Bet- 
lehemin Jumala, N eitseesta syntynyt, olkoon 
teidiin kanssanne ja pelastakoon teidat kuole- 
masta !" 


Tristan yllatti Urgan Pitkakarvan luolas- 
saan. Kauan he iskivat yhteen vimman-viIli- 
tysti. Vihdoin sai kuitenkin taito voiton voi- 
masta ja kettera kaipa raskaasta nuijasta; 
Tristan katkaisi jattilaiselta nyrkin ja toi sen 
kuninkaalle. 
"Sire, antakaa minulle palkinnoksi, lu- 
pauksenne mukaan, Helu-LeIu, lumottu koi- 
ranne !" 


"Ystava, mita anotkaan! Jata se minulle 
Ja ota mieluummin Slsarem ja puolet valta- 
kuntaa." 
"Sisarenne on kaunis ja kaunis on myös 
valtakuntanne; mutta taistelin Urgan Pitka- 
karvan kanssa ainoastaan saadakseni tuon lu- 
mo-elaimen. ,Muistakaa lupaustanne!" 
"Ota se siis; mutta tieda myös, etta olet 
samalla riistanyt minulta silmieni ilon ja sy- 
dameni piiivanpaisteen!" 
Tristan uskoi koiran muutaman viisaan j:} 



190 


viekkaan gallialaisen ilvehtijan haltuun, joka 
puolestaan vei sen Cornwalliin. · Han saapui 
Tintageliin ja antoi lahjansa salaisesti Bran- 
gienille. Kuningatar iloitsi siita suuresti já 
antoi ilvehtijalle palkinnoksi kymmenen nau
 
laa kultaa ja sanoi kuninkaalle, eWi Irlannin 
kuningatar, hanen aitinsa, oli lahettanyt ha- 
nelle taman rakkaan lahjan. Isolde antoi 
kuItasepan kovertaa koiraa varten erityisen 
kullalla ja kalleilla kivilla koristetun seinako- 
meron ja jos.han jonnekin meni, otti han aina 
sen mukaansa ystavarrsa muistoksi. Ja joka 
kerta kun han katseli sita, haihtui suru, tuskd 
ja kaipaus hanen sydamestaan. 
Ensin ei Isolde oikein kasittanyt koirassa 
piilevaa lUmoa. Etta han niin suurella mieli- 
hyvalla sita katseli, johtui varmaankin siita, 
etta lahja tuli Tristanilta, niin han ajatteli; 
ystavan ajatus varmaan huojensi hanen huol- 
taan. Mutta eraana paivana tuli han vakuu- 
tetuksi siita, etta elaimessa oli taikaa ja etta jo 
yksin kulku sen helina hurmasi hanen sydan- 
taan. 
"Oi", ajatteli han, "sopiiko minun nauttia 



191 


tasta huojennuksesta, sill'aikaa kun Tristan 
on onneton? Han olisi voinut pitåa tuon lu- 
motun koiran itse ja unohtaa siten tuskansa; 
mutta han on jalosta myötatunnosta minua 
kohtaan katsonut paremmaksi låhettaa sen mi- 
nulle, antaa minulle ilon ja pitaa itse surun. 
Mutta nain ei saa olla; Tristan, mina tahdo:1 
karsia yhta kauan kuin sinakin karsit." 
Isolde otti taikakulkusen, helisytti sitå 
vielå viimeisen kerran, irroitti sen varovai- 
sesti ja heitti sen sitten avonaisesta ikkunasta 
meren syvyyteen. 



19
 


xv. 


Isolde Valkokasi. 


Rakastavaiset eivat voineet elaa eivatkii 
kuolla ilman toisiaan. Kun he olivat erossa, 
ei heilla ollut oikeaa elamaa eika kuolemaa, 
vaan elama ja kuolema yht'aikaa. 
Monien merten, maiden ja mannerten 
halki matkasi Tristan koettaen paeta onnetto- 
muuttaan. Han kavi myös Loonnois'r. 
maassa, jossa Rohalt Sanan-Pitaja .otti hanet 
vaståan riemunkyynelin; mutta kun Tristanin 
mielentila ei antanut myÖten asettua lepoon 
hanen maahansa, lahti han jalleen samoamaan 
herttua- ja kuningaskuntia etsien seikkailuja 
ja unhoitusta. Vaeltaen Loonnois'n maasta 
Friisin maahan, Friisi n maasta Ganoie'han 
Saksasta Espanjaan, palveli han monta 
herraa ja suoritti monia urotöita. Mutta kah- 



W6 


teen vuoteen ei hån saanut mitåån kuulumisia 
Cornwallista, ei pienintå viestiå, ei merkkiå. 
Silloin hån tuli siihen uskoon, ettå Isolden 
mieli oli kaantynyt pois hanesta ja etta han 
oli unhoittanut yståvånså. 


Sattuipa sitten, ettå hån kerran ratsas- 
taessaan kahden Gorvenalin kanssa osui Bre- 
tagnen maan rajojen sisålle. He matkasivat 
håvitetyn seudun halki: kaikkialla vain muu-- 
rien raunioita, asumattomia kyliå, tulen tu- 
hoamia kenttiå, ja heidån hevosensa polkivat 
vain tuhkaa ja soraa. Autiolla nummella tulI 
Tristan tållaisiin mietteisiin: 
"Minå olen kyllåstynyt ja våsynyt. Mita 
hyödyttiiå tåmå seikkaileminen? Sydåmeni 
namen on kaukana, enkå enåå koskaan saa 
hånhi nåhdå. Kahteen vuoteen ei hån ole tar- 
vinnut minua. Ei sanantuojaa håneItå. Tin- 
tagelissa kuningas kunnioittaa ja palvelee 
hånta; hån elåå ilossa. Epåilemåttå suoritti 
lumokoiran kulkunen hyvin tehtåvånså! Hån 
on unohtanut minut ja våhåt hån vålittåå enåå 
muinaisista suruista ja iloista; våhåt han vå- 


Trio!an ja Isolde - 13 



194 


littiiii minusta kulkuriraukasta, joka taallii 
harhailen havitetyssa maassa. Mutta minii, 
minii en voi koskaan unhoittaa hanta, joka 
minut on unhoittanut! En koskaan ole löy- 
tiivii sita, joka parantaisi minun haavani 1" 
Kaksi paivaa Tristan ja Gorvenal ratsas- 
tivat nain nakematta ainoatakaan ihmista, 
kukkoa tai koiraa. Kolmantena paivana ilta- 
rukouksen hetkella he saapuivat eraan kuk- 
kulan luo, jonka huipulla kohosi vanha kap- 
peli ja aivan sen vieressa erakon maja. Era- 
kolla ei ollut yllaan kudottuja vaatteita, vaan 
kauriin nahka ja joitakin villan riekaleita. 
Polvillaan maassa, paljain saarin ja kiisivaroo 
sin, han rukoili Maria-Magdaleenaa opetta- 
maan itselleen oikean rukouksen taitoa. Han 
toivotti vaeltajat tervetulleiksi, ja sill'aikaa 
kun Gorvenal hoiteli hevosia, riisui han Tris- 
tanilta varustukset ja alkoi asetella esiin ruo- 
kaa. Hanella ei ollut suuria herkkuja tar- 
jottavana, kuitenkin oli hanella tuhkalla se- 
kotettua kauraleipaa ja lahdevettii. Aterian 
jalkeen, kun yö jo oli mailla ja kun he istui- 
vat tulen ymparimi lammittelemassa. kysyi 



195 


Tristan isannaltaån, mika tåmå raunioitunut 
maa oli. 
"Jalo herra", sanoi erakko, "tåma on Bre- 
tagnen maa ja herttua Hoelin hallinta-alaa. 
Tama oli ennen kaunis maa tåynna niittyjii ja 
viljelyksia; kaikkialla oli myllyjå, omena- 
puita, taloja. Mutta kreivi Riol de Nantes 
on kay nyt tåålla tuhoja tekemåsså; hånen 
muonankeråajånsa ovat ryöståneet ja poltta- 
neet seudun putipuhtaaksi. Hånen miehil- 
låiin on nyt tavaraa ja rikkautta pitkåksi ai- 
kaa; sellaista on sota." 
"Veljeni", sanoi Tristan, "minkatahden 
on kreivi Riol ttaten havaissyt herraanne 
Hoelia ?" 
"Kerronpa Sl1S teille, ylvas herra, sodan 
aiheen. Tietåkåå siis, etta Riol oli herttua 
Hoelin vasalli. Mutta herttualla on tytar, 
kauniimpi kuin kaikki maailman kuninkaan- 
tyttaret, ja kreivi Riol tahtoi naida hånet. 
Mutta hånen Isansa kieltåytyi antamasta 
håntå vasallille ja kreivi Riol yritti ryöstiia 
hanet viikisin. Monta on menettånyt hen- 
kensa tasså riidassa." 



196 


Tristan kysyi: 
"Vielåkö herttua Hoel jaksaa tehdå vasta- 
rintaa ?" 
"Vaikeata se on, jalo herra. Kuitenkin 
hanen viimeinen linnansa, Carhaix, pitåå 
vielå .puoliaan, sillå sen muurit ovat lujat ja 
luja on myös herttua HoeIin pojan, tuon 
kunnon ritari Kaherdinin sydiin. Mutta vi- 
hollinen ahdistaa heitå ankarasti ja nåånnyt- 
tåå heita nålålla. Tuskinpa he enåå kauan 
keståvat !" 
Tristan kysyi, kuinka kaukana oli Car- 
haixin linna. 
"Sire, ainoastaan kahden peninkulman 
pååssa." 
He erosivat toisistaan ja paneutuivat le- 
volle. Aamulla, sittenkun erakko oli laulanut 
aamuvirtensii ja matkamiehet olivat jakaneet 
hånen kanssaan tuhkansekaisen kauraleivån, 
lausui Tristan jaahyvåiset tuolle kunnon kuo- 
malIe ja låhti ratsastamaan kohti Carhaixia. 
Kun hån pysahtyi suljettujen muurien 
eteen, nåki hån vahtipaikalla miesjoukon ja 
kysyi herttuaa. Hoel olikin itse poikansa 



197 


Kaherdinin kanssa samassa joukossa. Han 
astui esun ja Tristan puhui hånelle seuraa- 
vasti : 
"Minå olen Tristan, Loonnois'n kuningas, 
ja Mark, Cornwallin kuningas, on enoni. 
Olen saanut kuulla, jalo herra, ettå teidan 
vasallinne ovat tehneet teille vååryyttå ja olen 
tullut tarjoamaan teille apuani." 
"J atkakaa vain matkaan ne, sire Tristan, 
ja Jumala teitå palkitkoon! Kuinka voi- 
simme ottaa teidåt joukkoomrne? Meillii ei 
ole enåå ravintoaineita, ei viljaa, ei enåii rni- 
tåån muuta kuin papuja ja kauroja." 
"Entå sitten!" sanoi Tristan. "Minii olen 
elanyt kaksi vuotta korvessa pelkillå ruo- 
hoilla, puunjuurilla ja yrteilla, ja tietåkåå, 
ettå olin tuohon eliimåntapaan tyytyvåinen. 
Kåskekåå avaamaan minulle portit." 
Silloin sanoi Kaherdin: 
"Påaståkaa hanet sisålle, isåni, koska hån 
kerran on niin rohkea, ja sallikaa hånen Ja- 
kaa kanssamme hyvåt ja pahat påivåt." 



198 


He ottivat hånet vastaan SUUrIn kunnian- 
osoituksin. Kaherdin naytti vieraalleen lin- 
noituksen lujat muurit ja paaluvarustuksella 
ympåröidyn pååtornin, jota jousiJl1iehet var- 
tioivat. Ampumareijistå han osoitti tasan- 
koa, jonka reunassa kaukana nakyi herttua 
RioIin pystyttiimåt teltat ja huippukatot. 
Kun he olivat pååsseet itse linnan ovelle, sa- 
noi Kaherdin Tristanille: 
"Nyt, jalo yståvani, menemme saliin, 
jossa åitini ja sisareni asustavat." 
Kasi kådesså he astuivat naisten huonee- 
seen. Xiti ja tytår istuivat par'aikaa ompele- 
massa kultakirjailua ja samalla he lauloivat 
hiljaista kehruulaulua. Laulu esitti Kauniin 
Doettel1 tarinaa, miten tamå orapihlajan var- 
jossa istuen turhaan odottaa ja ikåvöi ystå- 
våånså Doonia. Tristan tervehti heitå ja he 
tekivåt vastatervehdyksen, sitten nuo molem- 
mat ritarit istuutuivat heidån vierelleen. Ka- 
herdin osoitti messukaapua, jota hanen åi- 
tinså kir j aili: 
"Katsokaa", sanOI 
Tristan, miten taitava 


hån, "jalo yståvani 
åitini on sormistaan: 



1m 


ei kukaan osaa 111m ihanasti koristaa messu- 
kaapuja ja -kasukoita. Han ompelee niita 
lahjoittaakseen ne köyhille kirkoille. Ja rni- 
ten sulavasti kultalanka sisareni kåsissii piir- 
tyy tuolle valkealle silkilIe! Tosiaankaan eI 
sinua, suloinen sisareni. turhan vuoksi nimi- 
tetå Isolde Valkokådeksi!" 
Kuultuaan, ettå hanen nimensii oli [solde, 
Tristan hymyili ja katsoi haneen ystavålli- 
semmm. 
Kreivi Riol oli pystyttånyt leirinsa kol- 
men peninkulman pååhan Carhaixista ja mo- 
neen paivaan eivat herttua Hoelin miehet 
enåa olleet uskaltaneet jattåå muurisuojuk- 
SIaan. Mutta seuraavana paivanå Tristan, 
Kaherdin ja kaksitoista nuorta ritaria hyök- 
kasivat ulos Carhaixista .pantsarihaarniskassa 
ja kyparat paåsså ja ratsastivat kuusimetsån 
peitossa aivan vihollisten teIttojen låheIle. 
Sitten syöksyen esiin vaijytyspaikastaan he 
anastivat vakivallalla kreivi Rioiin kuormas- 
ton. Siitå paivastå lahtien he monenlaisia 
juonia kayttaen ja sankaritöitå suorittaen ah- 
distivat lakkaamatta hånen joukkoaan. haa- 



200 


voittivat ja tappoivat hånen miehiaan ja sar- 
kivat lopulta kokonaan hånen huunosti var- 
jeIlun leirinså, eivåtka he koskaan palanneet 
Carhaixiin tuomatta jotakin saalista muka- 
naan. NåiIlå retkiIlå Tristan ja Kaherdil1 
kiintyivåt toisiinsa niin lujilla luottarnuksen 
ja hellyyden siteillå, ettå he ikuisiksi ajoiksi 
tekivåt keskenåan yståvyyden ja toveruuden 
liiton. Eivåtkå he milloinkaan tåtå vannottua 
sanaansa rikkuneet, kuten tarinastakin myö- 
hemmin saamme nahdå. 
Nåiltå yhteisiltå retkeilyilta palatessaan 
he haastelivat keskenåån kaikenlaisista ritari- 
ja hovielåmaa koskevista asioistá, eikå Ka- 
herdin tållöin koskaan laiminlyönyt rakkaalle 
toverilleen yliståå sisartaan Isolde Valko- 
kåttå, tuota vaatimatonta ja kaunista impea. 


Eråånå aamuna, JUUri aunngonnousua 
hetkeIlå! laskeutui muuan tahyståjå kiireim- 
mån kautta alas tornistaan huutaen: 
"Herrat ritarit, olette liian kauan nukku- 
neet ! Nouskaa, Riol on hyökånpyt kimp- 
puumme !,. 



201 


Ritarit ja kaikki muu kansa asestautuivat 
ja riensivåt muureille: he nåkivåt koko tasan- 
gon vålkkyvan kypåreista. Lippujen lie- 
huessa koko Rioiin sotajoukku ratsasti lin- 
naa kohti kauniissa jårjestyksesså. Herttu3. 
Hoel ja Kaherdin joutuivat jo porttien edessa 
otteluun. Jousen kantaman påiihiin påås- 
tyiiån viholliset' pysiihdyttivåt hevosensa ja 
nuolet lankesivat heidån påålleen niinkuin 
huhtikuinen sade. 
Mutta myöskin Tristan varustautui taiste- 
luun, niiden kanssa, jotka tåhyståjå viimei- 
seksi oli heråttånyt. Hån kiinnittåå olkanau- 
hat,. pukee ylleen nutun ja ihokkaat ja kultai- 
set kannustimet; hån vyöttåa vartalonsa 
rautapaitaan ja painaa kyparån påahånså; 
sitten nousee hån hevosen selkaan, kannustaa 
sen kentålle ja kilpi koholla rintansa edessa 
hån hyökkåå esiin huutaen: ..Carhaix 1" Jo 
olikin aika hånen tulla apuun, sillå jo alkoivat 
Hoelin miehet peråytyå. Kaunis oli nåhdi 
tuota taistelun tuoksinaa, kuinka siinå uupu- 
neet hevoset ja haavoittuneet vasallit ja nuo- 
ret ritarit hurjasti iskivåt ja temmelsivat, 



202 


niin ettii ruoho viirjåytyi verenpunaiseksi hei- 
dan allaan. Joukkonsa etunenåssa oli Ka- 
herdin ylpeasti pysåhtynyt nåhdessåan eriiiin 
uljaan paroonin, kreivi Rioiin veljen, syök- 
syvan hantii vastaan. Molemmat ryntåsivåt 
toisiaan kohti keihas ojolla. Nantesilainen 
katkaisi omansa voimatta tuottaa mitiiån va- 
hinkoa Kaherdinille, joka hyvin tåhdåtyllå 
iskulla löi syrjaan vastustajansa kilven ja 
syöksi kirkkaan keihåanså vartta myöten hå- 
nen kylkeensa. Ritari höltyy satulasta ja pu- 
toaa maahan. 
Kuullessaan veljenså huudon herttua 
Riol lasketti tayttå ravia Kaherdinia vastaan. 
Mutta Tristan tukkesi haneItå tien. Heidan 
iskiessaån yhteen T ristanin keihås taittui ja 
Rioiin keihas tunkeutui hevosen rintaan, niin 
etta se kaatui kuoliaana maahan. Tristan, 
joka heti oli hypåhtanyt seisaalleen, huusi, 
kirkas siiila kådessaan: 
"Raukka, kurja kuolema sille, joka haa- 
voittaa hevosen ja viiistaa itse isiintaå! Etpa 
hengissa pååse tåstå palkåhåstå." 



20B 


"Senpii varS1l1 valehte1et !" vastasi Riol 
kannustaen ratsunsa hiinta vastaan. 
Mutta Tristan viiltti taitavasti iskun ja 
kohottaen kiisivartensa antoi samassa hyviin 
kalpansa tiiydellii voimalla pudota RioIin ky- 
paralle, jonka kehys ja neniinsuojus siirkyi- 
vat. Miekka soljahti ritarin olalta hevosen 
kylkeen, hevonen horjahti ja kaatui vuoros- 
taan. Riol piiiisi kuitenkin sen alta jiilleen 
pystyyn. Nyt molemmat hyökkaaviit toi- 
siaan vastaan jalkaisin, rikotuin kilvin, mur- 
tunein haarniskoin: lopulta sai Tristan iske- 
tyksi Riolia kypiiriiiin niin ankarasti, etta ke- 
hys kokonaan irtautui ja parooni vaipui pol- 
viensa ja kiisiensii varaan. 
"Nousepas vielii, jos voit, vasalli", huusi 
hiinelle Tristan, "onneton oli se hetki, jona as- 
tuit tiille kedolle, sillii nyt on sinun kuoltava!" 
Riol yritti vielii nousta seisaalleen, mutta 
Tristan kaatoi hanet vielii kerran iskulla, joka 
kokonaan mursi kypariin. Riol rukoili ar- 
moa ja Tristan otti hanen miekkansa. 
Riol lupasi antautua herttua Hoe1in van- 



204 


giksi, vannoa hiinelle uudelleen uskullisuutta 
ja rakentaa ennalleen poltetut linnat ja kyliit. 
Kun voittajat olivat saapuneet takaisin 
Carhaixiin, sanoi Kaherdin isaIleen: 
"Sire, pyy takaa Tristania jaamaan luok- 
senne; ei ()le olemassa ketaan sen parempa'l 
ritaria ja teidan maanne tarvitsee hanen lais- 
taan uljasta paroonia." 
N euvoteItuaan miestensa kanssa herttua 
Hoel kutsui luokseen Tristanin: 
" Y stavani, en osaa tarpeeksi osoittaa 
teille ystavyyttani, silla te olette pelastanut 
taman maan. Tahdon siis maksaa velkani 
teille. Tyttareni lsolde Valkokasi on hert- 
tuoiden, kuninkaiden ja kuningattarien jalke- 
lainen. Ottakaa hanet, mina annan hanet 
tei II e. " 
..Sire, mina otan hanet", vastasi Tristan 
Oi, arvon herrat, miksi sanoikaan han 
tuon sanan! Mutta sen sanan vuoksi taytyi 
hiinen kuolla. 


Paiva ja hetki on maaratty. Herttua saa- 
puu paikalle yståvineen, samoin Tristan. 



2m 


Hovipappi messuaa. Kaikkien lasnaoIlessa, 
kappelin ovella, Pyhan Kirkon maaraysten 
mukaan Tristan nai Isolde Valkokaden. Haat 
olivat komeat ja suuret. 
Mutta kun yö saapui ja Tristanin miehet 
riisuivat hanelta haapuvun, niin tapahtui, etta 
vetaessaan pois liian ahdasta hihaa he sattui- 
vat samalla irroittamaan ja pudottamaan ha- 
nen sormestaan Isolde Vaaleahiuksen jaspis- 
sormuksen. Se kieri helisten lattiapaadelle. 
Tristan nakee sen. Silloin hanen entinen rak- 
kautensa taas heraa ja han tuntee tehneensa 
rikoksen. 
Hanen mieleensa muistui se paiva, jona 
Isolde Vaaleahius oli antanut hanelle tuon 
sormuksen: metsassa, Jossa Isolde hanen 
vuokseen oli karsi nyt kaikkea puutetta. Ja 
nukkuessaan toisen Isolden vierella Tristan 
. 
naki koko ajan mielessaan Morois'n metsa- 
majan. Mika petollinen mielle olikaan saa- 
nut hanen sydamensa syyttamaan ysta vaansá 
petoksesta? Isolde karsi kaikki hanen vuok- 
seen, ja han yksin oli pettanyt hanet. Mutta 
hanta saiilitti myöskin vaimonsa Isolde, tuo 



20G 


vaatimaton ja ihanainen. Molemmat Isoldet 
olivat rakastaneet "hanta onnettomuudekseen. 
Molemmat oli han pettanyt. 
Mutta Isolde Valkokasi kummasteli sita, 
etta Tristan huokaili hanen vierellaan. Vih- 
doin sanoi han hieman kainostellen : 
"Rakas herrani, olenko jollakin tavoin 
loukannut teita? Minkatahden ette anna 
minulle yhtii ainukaista suudelmaa ? Sano- 
kaa siis minulle vikani, jotta tietaisin sen Ja 
voisin sen sovittaa, jos voin." 
"Ystavani", sanoi Tristan, "alkiiii vihas- 
tuko, mutta minulla on teille muuan tunnus- 
tus tehtiivana. Muinoin eraassa toisessa 
maassa taistelin lohikåårmettå vastaan ja olin 
vahalla joutua sen uhriksi, kun akkia muistin 
turvata Jumalan l\.itiin; lupasin hanelle, kun 
han vapautti minut hirviön vallasta. etta, jos 
milloinkaan ottaisin itselleni vaimon, niin 
kieltaytyisin yhden vuoden ajan hanta hyviii- 
lemiista ja syleilemiistii," 
"Siispa mma kestan kohtaloni nurise- 
matta", sanoi Isolde Valkokasi. 



;Wi 


Mutta kun hiinen kamarineitonsa seuraa- 
vana aamuna pukivat hiinet naidun naisen pu- 
kuun, niin han hymyili surullisesti ajatelles- 
saan l ettei hiinella oikeastaan ollut oikeutta 
sellaisiin koristuksiin. 



20b 


XVI. 


Kaherdin. 


Muutama palva myöhemmin lahtivat 
herttua Hoel vouteineen ja metsastiijineen 
sekii Tristan, Isolde Valkokasi ja Kaherdin yh- 
dessii metsiistamaan. EraaIla ahtaalla tieIla 
Tristan ratsasti Kaherdinin vasemmaIla puo- 
lella ja Kaherdin ohjasi oikeaIla kadeIlaan 
suitsista Isolde Valkokaden ratsua. Hevo- 
nen hypåhti syrjiian ja astui vesilatakköön ja 
sen kaviot loiskahuttivat niin paljon vetta 
Isolden vaatteille, etta han tuli lapimaraksi 
ylapuoleIle polvien. Hiin huudahti ja opasti 
keveaIla kannuksen iskulla ratsunsa oikealle 
tielle paastaen samalla ilmoille niin helean 
naurun, etta Kaherdin kysyi: 
"Armas sisar, mille sina naurat?" 
"Eraalle ajatukselle, joka juuri juolahti 
mieleeni, armas veli. Kun tuo vesi laikahti 



209 


polvelleni, sanOl11 sille mielessáni: .,Vesi, ulet 
rohkeampi kuin milloinkaan rohkea Tristan!" 
Sille mina nauroin. Mutta jo olen liikoja pu- 
hunut, veljeni, ja mina kadun." 
Hammastyneena ahdisteli Kaherdin hanta 
niin kauan kysymyksiIIaan, kunnes han vih- 
doin sanoi totuuden ja ilmaisi haayÖnsa salai- 
suuden. 
Samassa sai Tristan heidat kiinni ja he 
ratsastivat kolmisin åanettömina metsastys- 
maj alle. Siella pyysi Kaherdin Tristania 
puheilleen ja sanoi hanelle: 
"Sire Tristan, sisareni on ilmaissut mI- 
nulle haayönsa salaisuuden. Pidin teita ver- 
taisena ja toverina. Mutta te olette pettanyt 
luottamuksen ja håvaissyt sukulaissuhteem- 
me. Jos ette siis vastakaan tee minulle oi- 
keutta, niin tietaláa, etta haastan teidat tais- 
teluun." 
Tristan vastasi: 
"Niin, olen saapunut keskuuteenne onnet- 
tomuudeksenne. Mutta tieda siis koko kur- 
juuteni, armas, lempea ystava, veli ja toveri, 
niin ehka sydamesi siita heItyy. Tieda, ettii 


Tristan ja Isolde - 14 



210 


minulla on toinen Isolde, kauniimpi kuin 
kaikki maailman naiset, joka on paljon kar- 
sinyt ja yha viela karsii tahteni. Totta on. 
etta sisaresi rakastaa minua ja pitiia minua 
kunniassa, mutta rakkaudesta minuun tuo toi- 
nen Isolde pitaii vielii suuremmassa kunniassa 
kuin sisaresi minua erasta koiraa, jonka olen 
hanelle antanut. Tule, lopettakaamme tahan 
tama metsastys. seuraa minua sinne, minne 
nyt sinut vien, ja saat tietaa eIamani onnetto- 
muuden." 
Tristan kaansi hevosensa, Kaherdin oh- 
jasi omansa samalle tielle. Sanaakaan sano- 
matta he taten ratsastivat korven synkimpáan 
kolkkaan. Siella paljasti Tristan elamansa 
vaiheet Kaherdinille. Hán kertoi, miten han 
merella muinoin oli tyhjentanyt rakkauden 
ja kuoleman kalkin ja han kertoi parooniel1 
ja kaapiön kavalluksen, miten kuningatar vie- 
tiin polttoroviolle, heitettiin spitaalisiIle ja 
miten he rakastivat toisiaan autiossa korvessa, 
miten han oli luovuttanut hanet takaisin ku- 
mngas Markille ja miten han lopuksi paet- 
tuaan hanta oli tahtonut rakastaa Isolde 



211 


Valkokattii, mutta miten hiin kuitenkin nyt oli 
varma siita, ettei hån voinut elåå eikå kuolla 
ilman kuningatarta. 
Kaherdin vaikenee ja ihmettelee. Han 
tuntee tahtomattaankin vihansa lauhtuvan. 
"Y stava", sanoo han vihdoin, "olenpa 
saanut kuulla ihmeellisia sanoja ja te olette 
liikuttanut minun sydameni saåliin: silla te 
olette kestanyt sellaisia onnettomuuksia, 
joista Jumala mei ta itsekutakin varjelkoon! 
Palatkaamme Carhaixiin: kolmantena påi- 
vana olen, jos voin, sanova tasta asiasta teilJe 
mielipiteeni. " 


Huoneessaan Tintag-elissa Isolde Vaalea.- 
hius huokaa ja ikiivöi Tristania. Ijati ra- 
kastaa hanta, siina hanen ainoa ajatuksensa 
ja toivonsa. Tristanissa on koko hanen sie- 
lunsa kaipaus ja kahteen pitkiiiin vuoteen ei 
han ole kuullut mitaan hiinestii. Missii hiin 
(J11 ? Missa maassa? Eliiakö han edes? 
Huoneessaan istuu Isolde Vaaleahius ja 
laulaa surullista rakkaudenlaulua. Siina ker- 
rottiin, miten Guron vangittiin ja surmattiin 



212 


sen naisen tahden, jota han rakasti yli kaiken, 
ja kuinka kreivi sitten kavalasti syötti Gu- 
ronin sydamen vaimolleen ja kuinka tama oli 
suruunsa menehtyii. 
Kuningatar laulaa hiljaa hyraillen ja 
saestaa lauluaan harpulla. Hanen katensa 
ovat kauniit, laulu hyva ja lempea ja matala 
on hanen aanensii. 
Silloin saapuu hanen luokseen Kariado, 
muuan rikas kreivi kaukosaariita. Han oli 
tullut Tintageliin tarjoamaan kuningattarelle 
palvelustaan ja Tristanin lahdettya oli han jo 
useamman kerran yrittanyt mielistelJa kunin- 
gatarta. Mutta kuningatar oli aina torjunut 
hanen lahestymisensa. Han oli kaunis ritari, 
ylpea ja korskea, mutta han oli urheampi 
naisten huoneissa kuin taistelukentalJii. Kun 
han nyt tapasi Isolden laulamassa surulau- 
luaan, sanoi han nauraen: 
"Arvon rouva, teidan laulul1ne on surulli- 
nen kuin merikotkan valitus! Sanotaan, ettå 
merikotkan laulu merkitsee kuolemaa. Var- 
maankin teidan laulunne tietaa minun kuole.. 
maani: silla mina kuolen rakkaudesta teihin!" 



213 


"Olkoonpa vaikka niin", vastasi Isolde. 
"Toivoisin melkein, ettii lauluni tietiiisi teidiin 
kuolemaan ne, silIii koskaan ette ole saapunut 
luokseni tuomatta jotakin murheen sanomaa. 
Merikotkan tai huuhkajan tavoin olette hu- 
huilleet pahaa Tristanista. Mikii huono uuti- 
nen on teilIa tiinaan minulle kerrottavana?" 
Kariado vastasi: 
"Kuningatar, olette suuttunut, en tieda, 
mista, mutta hullu olisin, jos siitii valittiiisin. 
Vaikkapa merikotkan laulu tietaisikin kuole- 
maam, niin tiilIainen on se huono sanoma, 
jonka huuhkaja tallii kertaa huhuu: Nyt 
olette, rouva Isolde, kadottanut ystiiviinne 
Tristanin. Han on ottanut itselleen vaimon 
vieraassa maassa. V ast' edes voitte katsoa it- 
sellenne muuta ystavaa, silIa han on hyljiinnyt 
rakkautenne. Han on suurella loistolla ja ko- 
meudella viettiinyt hiiitii Isolde Valkokiiden, 
Bretagnen herttuan tyttiiren kanssa." 
Kariado liihtee pois vihaisena. Isolde 
Vaaleahius painaa paansii alas ja itkee. 



214 


Kolmantena paivana kutsui Kaherdin 
luokseen Tristanin. 
"Ystaviini, olen kysynyt neuvoa sydiimel- 
tani. Jos asia todellakin on, kuten olette sa- 
nonut, niin eliimii teille tiissii maassa on pelk- 
kaii vankeutta ja hulluutta, eikii siitii voi koi- 
tua mitiian hyviia ei itsellenne eikii sisarelleni 
Isolde Valkokiidelle. Siispa kuulkaa minun 
ehdotustani: Me purjehdimme yhdessii Tin- 
tageliin; te saatte nahda kuningattaren ja sil- 
loin myös saatte nahda, kaipaakn han teita 
vielakin ja onko han teille uskollinen. Jos 
hiin on teidiit unhoittanut, niin ehkapa tekin 
silloin voitte tuntea hellempiii tunteita sisar- 
tani Isoidea, tuota hiljaista ja ihanaista koh- 
taan." 


"Veljeni", sanoi Tristan, "totta on, mita 
sanotaan: miehen sydiin on kallisarvoisempi 
kuin kokonaisen valtakunnan aarteet." 


Heti senjalkeen Tristan ja Kaherdin tart- 
tuivat sauvaan ja pukeutuivat pyhiinvaeltaja- 
kaapuun, ikaankuin he olisivat olleet liihdössii 
kaukaiseen maahan pyhien haudoiIle. He otti- 



215 


vat jiiiihyviiiset herttua Hoelilta. Tristan otti 
mukaansa Gorvenalin ja Kaherdin yhden ai- 
noan aseenkantajan. Salaa he varustivat lai- 
van láhtökuntoon ja purjehtivat Gornwalliin. 
Tuuli oli heille suopea ja myötainen ja 
eraana aamuna ennen påiviinkoittoa he laski- 
vat maihin eraan pienen aution lahdelman 
suojassa lahella Tintage1ia. Lidanin linna oli 
myös siinii liihella. Varmastikin tuo kunnon 
vouti Oinas Lidanilainen oli SUGva heille 
asunnon ja salaava kaikilta heiltá tulonsa. 
Aamun koitossa nuo molemmat ystiivyk- 
set liihtiviit nousemaan Lidanin linnaa kohti, 
mutta silloin niikiviit he takanaan miehen, 
joka ratsasti samaa tieta. He peittaytyivat 
metsiin suojaan, ja mies ratsasti ohitse heitå 
huomaamatta, silla hiin nuokkui puoli-unessa 
hevosen seliissii. Tristan tunsi hiinet: 
"Veljeni", sanoi hiin hiljaa Kaherdinille, 
"tuo mies on Dinas Lidanilainen itse. Hiin 
nukkuu. Varmaankin tulee hiin armaansa 
luota ja unek
.H viela hiinestii; ei olisi sove- 
liasta nyt håntii herattiia, mutta seuraa mi- 
nua kaukaa." 



216 


Tristan ehatti kiinni Dinaksen, tarttui 
hiljaa hiinen hevosensa suitsiin ja kulki sitten 
aiinettömiisti hiinen vierellaan. Vihdoin hevo- 
nen teki pienen kaanniihdyksen ja nukkuva he- 
rasI. Han avaa silmiinsii, niikee Tristanin, ei 
usko silmiiiiin: 
"Siniikö, Tristan, siinii! Jumala siunat- 
koon tiita hetkeá, jona jalleen niien sinut: olen 
sinua niin odottanut." 
"Ystaviini, Jumala olkoon kanssasi! Mita 
uutisia on sinulla kuningattaresta?" 
"Voi, ystiiva, raskaita uutisia. Kuningas 
rakastaa hiintii ja tahtoo juhlia hiintii, mutta 
siitii asti, kun sinii liihdit maanpakoon, hiin 
vain riutuu ja ikiivöi sinua. Voi miksi tulet- 
kaan hanen niikyviinsii! Tahdotko vieliikin 
etsiii hanen kuolemaansa ja omaasi? Tristan. 
saiili kuningatarta ja jata hanet rauhaan!" 
"Ys, tavii" sanoi Tristan, "tee minulle yksi 
palvelus: kiitke minut linnaasi, lahetå hiinelle 
tervehdykseni ja jiirjestii niin, etta saan 
nahdii hiinet yhden ainoan kerran." 
Dinas vastasi: 
"Valtiattareni kiiy minulle siialiksi, en lii- 



217 


heta tervehdystasi, ellen tieda varmaan, et ta 
han yhii edelleen on sinulle rakkain kaikista 
naisista maan p.aallii." 
"Oi, sire, sanokaa hanelle, etta hiin yha 
viela on minulle rakkain kaikista naisista maan 
paiillii, ja se on totinen tosi." 
"Siispa seuraa minua, Tristan, tahdon 
auttaa sinua edesottamisessasi." 
V outi majoitti Lidaniin Tristanin, Gorve- 
nalin, Kaherdinin ja hanen aseenkantajansa, 
ja kun Tristan oli hanelle yksityiskohtia myö- 
ten kertonut elamansa tarinan, lahti Dinas 
TintageIiin kuulemaan hovin uutisia. Hiin sai 
tietaa, etta kolmen piiivan kuluttua kuningatar 
Isolde, kuningas Mark ja kaikki hiinen ase- 
miehensa ja metsiistajansii tulisivat liihtemaan 
TintageIista V alko- Nummen linnaan, jossa 
valmistettiin suuria metsiistysjuhlia. Silloin 
Tristan uskoi voudille viherian jaspis-sormuk- 
sensa ja ne tervehdykset, jotka hanen tuli 
vieda Tristanilta kuningattarelle. 



218 


XVII. 


Dinas Lidanilainen. 


Dinas palasi siis takaisin Tintageliin, nousi 
porraspenkereita ylös ja astui. saliin. Siellii 
koruteltan alla kuningas Mark ja Isolde Vaa- 
leahius istuivat shakkia pelaamassa. Dinas 
istuutui jakkaralle kuningattaren VIereen 
ikiiiinkuin katsellakseen hiinen peliiiiin ja kaksi 
kertaa ikaankuin osoittaakseen nappuloita hiin 
laski kiitensii shakkilaudalle : toisella kertaa 
Isolde huomasi hanen sormessaan jaspis-sor- 
muksen. Samassa oli hiin saanut pelistii tar- 
peekseen. Han tuuppasi keveasti Dinaksen 
kiisivartta, niin ettii useampia nappuloita kaa- 
tui sekaisin. 
"Niihkiiás nyt, vouti", sanoi hiin, "olette se- 
koittanut pelini niin, etten voi jatkaa." 
Mark menee pois salista, Isolde vetaytyy 



2W 


omaan huoneeseensa ja viittaa voutia seuraa- 
maan. 


"Ystiivii, olette varmaan Tristanin sanan- 
saattaja ?" 
"Olen, kuningatar, han on Lidanissa, pu- 
lossa minun linnassani." 


"Onko totta, etta hiin on ottanut itselleen 
vaimon Bretagnessa ?" 
"Kuningatar, teille on puhuttu totta. 
Mutta han vakuuttaa. ettei han ole teita pettå- 
nyt, ettei hanen eIiimassaan ole yhtaan hetkeii, 
jona hån ei olisi rakastanut teitii enemman 
kuin kaik
ia muita naisia maan påiillii, etta 
han kuolee, ellei han saa niihda teita edes yh- 
den ainoan kerran; hiin rukoilee teita anta- 
maan siihen sl10stumuksenne sen lupauksen 
nimessii, jonka annoitte hiinelIe silloin, kun 
viimeksi puhuitte keskeniinne." 
Kuningatar vaikeni hetkisen muistaen 
tuota toista Isoidea. Vihdoin hiin vastasi: 


"Niin, viimeksi kun hanet niiin, sanoin ha- 
nelle: "Jos joskus vain niien j aspis-:sormuksen, 
ei torni, ei linna, ei kuninkaan kielto ole estava 



220 


minua tiiyttamastå ystavani tahtoa, olkoon se 
sitten viisasta tai InieJetönta. . . " 
"Kuningatar, kahden paivan paastii hovi 
j attaii Tintagelin asettuakseen V alko- N um- 
melle. Tristan pyytaa ilmuittaa, etta hiin sil- 
loin on tien varrella orjantappurapensaikossa 
lymyssii. Han pyytaa. ettii siialisitte hanta." 
"Ystiiva, ei torni, ei linna. ei kuninkaan 
kieltu ole estiivii minua tayttamasta ystiivani 
tahtoa." 


Maariipaiviina, kun koko Markin hovi teki 
liihtöa TintageJista, Tristan ja Gorvenal, Ka- 
herdin ja hanen aseenkantajansa pukeutuivat 
kyparaan ja rautapaitaan, ottivat miekkansa 
ja kilpensa ja liihtivat salaisia polkuja myöten 
sovitulIe paikalle. Kaksi tieta johti metsiin 
.lapi Valko-Nummelle: toinen oli kaunis ja si- 
lea, siita oli maarii kulkea hovijoukkueen, toi- 
nen oli kivinen ja hyljatty. Tristan ja Kaher- 
din liihettiviit tiitii viimemainittua myöten mo- 
lemmat aseenkanta j ansa: heidiin tuli odottaa 
hevosten ja kilpien kanssa miiiirapaikalla. Itse 
he hiiipyivat lehvien viiliin ja kiitkeytyiviit 




21 


pensaikkoon. ja sen eteen Tristan asetti kuu- 
samakierteisen pahkinapuun oksan. 
Pian nakyikin tiella kuninkaallinen kulkue. 
Ensin tuli kuningas Markin saattue, marsalkat 
ja majoittajat, kokit ja juomanlaskijat, koti- 
papit ja koiranvartijat, jotka viimeksimaini- 
tut kulettivat vintti- ja ajokoiria. sitten hau- 
kankantajat, jotka pitivat lintuja vasemmassa 
kiidessaan, sitten metsastiijiit, sitten ritarit ja 
paroonit, kaikki mita kauneimmassa járjes- 
tyksessa. He kayvát kaksitellen, hitaasti ja ar- 
vokkaasti ja upeat ovat he katsella kultakir- 
jaiIluin samettiloimin verhottujen hevostensa 
seliissá. Sitten tuli kuningas lVIark, ja Kaher- 
din ihaili suuresti hanen liihimpiii seuralai- 
siaan, jotka kaikki olivat puetut kulta- ja purp- 
puravaatteisiin. 
Sitten tulee esiin kuningattaren kulkue. 
Ensin tulevat pesurouvat ja kamarineidot, sit- 
ten paroonien ja kreivien vaimot ja tyttaret. 
He kulkevat yksitellen, kullakin nuori ritari 
saattajanaan. Vihdoin tulee esiin ratsu, jonka 
selassii istuu nainen; jonka vertaa kauneu- 
dessa ei Kaherdin viela ikina ole nahnyt. Han 



222 


on sekii kasvoiltaan ettii vartaloltaan snrea. 
Hiinen lantionsa ovat tyttömaiset. siImakar- 
vansa hienopiirteiset, silmansii hymyilevat, 
hampaansa pienet ja somat. Han on punai- 
sessa puvussa ja kullasta ja jalokivistii tehty 
ripa kimaltelee hiinen hienolla otsallaan. 
"Tuo on siis kuningatar", sanoo Kaherdin 
hil jaa. 
"Kuningatar!" vastaa Tristan, "ei, se on 
Camille, palvelijanainen." 
Sitten seuraa ruskean hevon selassa toinen 
neiti, valkoisempi kuin helmikuun lumi, helot- 
tavampi kuin ruusu; hanen silmiinsii tuikkivat 
niinkuin tahden varinii liihteessii. 
"Nyt naen kuningattaren", sanoo Ka- 
herdin. 
.,Ei, tuo on Brangien Uskollinen", sano,) 
Tristan. 
Mutta iikkia valkeni tie, ikaankuin aurinko 
olisi hiiikaisten puhkaissut suurien puiden sii- 
meksen, ja Isolde Vaaleahius ratsasti esiin. 
Herttua Andret, jota Jumala rangaiskoon, 
ratsasti hiinel1 oikealla sivullaan. 
Tallii hetkella kohosi pensaikosta ilmoilJc 



2::J3 


leivosten ja peipposten liverrys, ja Tristan 
vuodatti naihin saveleihin koko sielunsa hel- 
lyyden. 
Kuningatar ymmartaa ystavansa sanoman. 
Han huomaa kuusaman kiertaman pahkina- 
puun oksan ja ajattelee sydamessaan: "Niin 
on laitamme, ystava, et sina ilman mmua, enka 
mina ilman sinua." Han pysahdyttaa rat- 
sunsa, astuu alas sen selasta, liihestyy erasta 
palvelijaneitoa, joka kantaa kalliilla kivilla ko- 
ristettua leposijaa : siina purppuramatolIa ma- 
kaa pieni Helu-Lelu. Han ottaa sen syliinsa, 
hyvailee sita, sivelee sita hermeliinihihallaan, 
hellittelee sita kaikin tavoin. Sitten pantuaan 
sen takaisin sijalIeen han kaantyy okaisen pen- 
saikon puoleen ja sanoo korkealla aanella : 
"Metsan linnut, jotka olette minua ilahdut- 
taneet lauluillanne, mina kiitan teita. Sill'-- 
aikaa kun herrani Mark ratsastaa VaIko-Num- 
melle, tahdon viettaa taman illan Saint-Lubinin 
linnassa. Seuratkaa minua, linnut, sinne; tana 
iltana olen palkitseva teita ruhtinaallisesti, ku- 
ten hyvia lemmenlaulajia ainakin." 
Tristan katki nama sanat sydameensa ja 



224 


iloitsi niista. ::vr utta jo Andret epåili jotakin. 
Hån auttoi kuningattaren jålleen satulaan ja 
kulkue vieri eteenpåin. 


Kuulkaapa siis, miten onnettomasti kåvi. 
Sill'aikaa kun kuninkaallinen kulkue vaelsi 
toista tietå, sattui erås asestettu ritari nimeIta 
Bleheri matkaamaan tuota toista tietå, jonka 
varrella Gorvenal ja Kaherdinin aseenkantaja 
vartioivat herrojensa hevosia. Hån tunsi jo 
kaukaa Gorvenalin ja Tristanin kilven. "Mitå 
naenkåån?" ajatteli han, "tuohan on Gorve- 
nai ja tuo toinen on varmasti Tristan." Han 
kannusti hevosensa heitå kohti ja huusi: 
"Tristan!" Mutta jo olivat molemmat aseen- 
kantajat kååntaneet hevosensa ja pakeniva
 
minkå kerkisivåt. Bleheri ne\isti heidan ja- 
lessåan huutaen: 
"Tristan! pysåhdy, vannotan smua siihen 
sankaruutesi nimessa!" 
Mutta aseenkantajat eivåt kaantyneet. 
Silloin Bleheri huusi: 
"Tristan! pysahdy, mina vannotan smua 
Isolde '/ aaleahiuksen nimesså!" 



225 


Kolme kertaa han taten rukoili pakenevia 
pysahtymaan Isolde Vaaleahiuksen nimessa. 
Turhaan, he katosivat. eika Bleheri saanut 
kiinni kuin yhden heidan hevosistaan, jonka 
han otti voittosaaliina mukaansa. Han tuli 
Saint-Lubinin linnaan juuri samoihin aikoihin 
kuin kuningatarkin saapui sinne. Ja tavat- 
tuaan hanet yksin, sanoi han: 
"Kuningatar, Tristan on tassa maassa. 
Nåin hanet tuonoin tiella. Han lahti pakoon. 
Kolme kertaa vannotin hanta pysahtymaan 
lsolde Vaaleahiuksen nimessa; mutta han pe- 
lastyi siita, eika uskaltanut pysahtya." 
"Jalo sire, te puhutte mieletönta valhetta; 
miten voisi Tristan olla tassa maassa? Miten 
olisi han paennut teita? Miten ei han olisi 
pysahtynyt minun nimeeni vannotettuna ?" 
"J a kuitenkin, j aio rouva, olen nahnyt ha- 
net, olenpa ottanut hanen hevosensakin, jonka 
tuntomerkit ovat taysin selvat. Katsokaa itse, 
tuolla se on." 


Mutta Bleheri huomasi, etta Isolde oli 
suuttunut. Hanta suretti se, silla han rakasti 


Tris!an ja Isolde - 15 



226 


Tristania ja Isoidea. Han mem pois pallOil- 
laan siita, etta oli ollenkaan sanonut mitaan. 
Silloin Isolde rupesi itkemaan ja sanoi: 
"Mina onneton, olen liian kauan elanyt, koska 
olen nahnyt sen paivan, jolloin Tristan pilk- 
kaa ja hapaisee minua! Ennen aikaan han 
minun nimeeni vannotettuna olisi uhmannut 
mita vihollista tahansa! Han on luonnostaan 
rohkea; jos han siis nyt on paennut Bleheritii, 
jos han ei ole suvainnut pysahtya ystavansa 
nimen kuullessaan, niin johtunee se varmasti 
siita, etta toinen Isolde pitaa hanta vallois- 
saan. Miksi onkaan han palannut? Han oli 
pettanyt minut ja nyt tahtoi han lisaksi viela 
havaista minua. Eikö entisissa karsimyksis- 
sani jo ule hanelle kylliksi? Palatkoon hankin 
siis vuorostaan havaistyna Isolde Valkokaden 
luo !" 
Han kutsutti tykönsa Perinis Uskollisen 
ja kertoi hanelle ne uutiset, jotka Bleheri oli 
tuonut, ja lisasi: 
"Ystava, hae Tristan kasiisi silta syrjapo- 
luita, joka vie Tintagelista Saint-Lubiniin. 
Sano hanelle, etta kiellan hanelta tervehdyk- 



227 


seni ja ettå hån varokoon lahestymastå minua, 
sillå jos han sen tekee, annan palvelijaini ha- 
peallisesti ajaa hanet pois." 
Perinis etsiskeli siksi kunnes hån löysi 
Tristanin ja Kaherdinin. Han esitti heille 
kuningattaren viestin. 
"Veljeni!" huudahti Tristan, "mitå sanot- 
kaan! Kuinka olisin minå paennut BIeherita, 
kun meillå ei ole, kuten itsekin nået, edes he- 
vosia! Gorvenalilla oli ne hallussaan, mutta 
emme ole tavanneetkaan hanta sovi tulla pai- 
kalla ja etsiskelemme hanta vielakin." 
Samassa saapuivatkin Gorvenal ja Kaher- 
dinin aseenkantaja; he kertoivat seikkailunsa. 
"Perinis, jalo, armas ystavani", sanoi 
Tristan, "kiiruhda nopeasti valtiattaresi luo. 
Sano hanelle, etta lahetån hånelle rakkaan ter- 
vehdykseni, etta en ole millaan rikkonut sita 
kunnioitusta vastaan, jonka olen hånelle 
ve1kapaa, etta han on minulle rakkaampi kaik- 
kia muita naisia maan pinnalla; sano hanelle, 
etta hån låhettaisi sinut tuomaan minulle suo- 
sion sanoman; odotan tåssa, kunnes palaat." 
Perinis palasi kuningattaren luo ja kertoi 



228 


kaikki, mita han oli nahnyt ja kuullut. MuU'l 
Isolde ei uskonut hanta: 
"Voi, Perinis, sina olit ennen minulle us- 
kollinen ja vilpitön ja isasi maarasi sinut jo 
lapsesta alkaen minun palveIukseeni. Mutta 
Tristan, tuo lumouja, on sinutkin voittanut 
puolelleen valheillaan ja lahjoillaan. Sinakin 
olet minut pettanyt, mene pois!" 
Perinis polvistui hanen eteensa: 
"Valtiatar, kuulenpa kovia sanoja. En 
koskaan elamassani ole tuntenut niin suurta 
surua kuin nyt. Mutta vahat minusta. Su- 
ren teidan vuoksenne, rouva, kun noin syyttö- 
masti solvaatte herraani Tristania: liian myö- 
haan olette katuva sita." 
"Mene, en usko sinua! Sinakin Perinis, 
Perinis Uskollinen, olet minut pettanyt!" 
Kauan odotti Tristan, etta Perinis saa- 
puisi tuomaan hanelle kuningattaren anteeksi- 
antoa. Perinis ei tullut ollenkaan. 


Aamulla pukeutuu Tristan valjaan, repa- 
leiseen kaapuun. Han maalaa sielta taaIbi 
kasvonsa punaisella ja páhkinanviherialla. 



229 


nlln etta hån on aIvan spitaalisairaan naköi- 
nen. Han ottaa toiseen kateensa puulautasen 
almujen kerailya varten ja toiseen helistimen. 
Han kulkee pitkin Saint-Lubinin katuja ja 
aneIee kaikilta ohikulkijoilta almua sårahtii- 
valla aanella. Jospa han saisi edes nahdå ku- 
ningattaren ! 
Vihdoin han astuu ulos linnastaan ; Bran- 
gien ja kamarineidot ja palvelijat ja asemie- 
het seuraavat hanta. Han kaantyy kirkkoon 
vievalle tielle. Spitaalinen kulkee saattueen 
jalessa, helisyttaa kulkustaan ja rukoilee va- 
littavalla aaneIIa: 
,.Kuningatar, tehkaa laupeudesta minulle 
joku hyvatyö. Ette aavista, miten olen sen 
tarpeessa!" 
Hanen kauniista ruumiistaan ja ryhdis- 
taan on Isolde heti tuntenut hanet. Han va- 
risee kuin haavan lehti, mutta ei suvaitse 
luoda haneen edes katsettaan. Spitaalinen ru- 
koilee hanta sydantasarkevasti, han laahautuu 
hanen jalessaan: 
"Kuningatar, alkaa vihastuko minulle 



230 


siitå, etta nain rohkenen låhestyå teitii; ar- 
mahtakaa minua, olen hyvin sen ansainnut !" 
Mutta kuningatar huutaa palvelijoilleen Ja 
asemiehilJeen: 
"Ajakaa pois tuo haaska!" 
Palvelijat työntavat hanet taammaksi ja 
lyövåt hantå. Han tekee vastarintaa ja huu- 
taa: 
"Kuningatar, armahtakaa!" 
SilJoin Isolde purskahtaa nauruun. Ha- 
nen naurunsa kiiriskeli viela ilmassa hanen as- 
tuessaan kirkkoon. Kuultuaan hanen naura- 
van spitaalinen låhti pois. Kuningatar astui 
viela pari askelta kirkon keskilattialla, sitten 
hanen jasenenså horjahtivat ja han vaipui 
polvilJeen. kadet ristisså rinnalla ja otsa vas- 
ten maata. 


Samana påivanå sanoi Tristan jååhyvai.. 
set Dinakselle, ja niin surkeassa mielentilassa, 
ettå pelattiin hånen menettaneen jarkensa. 
Hånen laivansa nosti jalleen purjeensa Bre- 
tagnea kohti. 
Voi, pian myös kuningatar katui kovuut- 



231 


taan. Kun han Dinas LidanilaiseIta sai kuulla, 
ettå Tristan oli låhtenyt niin surun murta- 
mana, rupesi hån vihdoin uskomaan, etta Pe- 
rinis oli puhunut totta, etta Tristan ei ollut 
paennut ja ettå hån oli ajanut hanet luotaan 
syyttömasti. 
"Voi minua", sanoi hån itselleen, "olen 
ajattanut luotani sinut, Tristanin, ystavåni 
ainoan! Tåstå låhin vihaat minua, enka mil- 
loinkaan enaii saa nåhdå sinua. Et milloin- 
kaan ole edes tietava minun katumustani, etkå 
sita rangaistusta, mihin tuomitsen itseni pie- 
neksi merkiksi katumuksestani." 
Siita påivåstå låhtien, rangaistakseen it- 
seaån hairahduksestaan ja mielettömyydes- 
tåan, Isolde Vaaleahius kåytti jouhipaitaa 
vasten ihoaan. 



232 


XVIII. 


T ristan narrina. 


Tristan oli jalleen Bretagnessa herttua 
Roelin ja vaimonsa Isolde Valkokaden luona. 
Kaikki ottivat hanet mita sydamellisimmin 
vastaan, mutta Isolde Vaaleahius oli hanet 
ajattanut pois: eI mikaan ollut hanelle 
enaa minkaan arvoista. Han riutui ika- 
vaan. Vihdoin eraana palvana han paatti, 
etta hanen oli jalleen nahtava Isolde, vaikka- 
kin tama uudelleen ruoskittaisi hanet. Kau- 
kana hånesta oli varma kuolema hånen edes- 
saan, parempi sitten kuolla yhdella kertaa kuin 
nain hitaasti, paiva paivaIta. Joka elaa tus.- 
kassa, on melkein kuin kuollut. Tristan toi- 
vookin kuolemaa, han tahtoo kuolla, mutt:! 
saakoon kuningatar ainakin tietåa, etta han 
on kuollut rakkaudesta haneen; kun han sen 
tietaa, un suloisempaa kuolla. 



233 


Tristan lahti Carhaixista kenenkaan tieta- 
matta. Han ei ilmoittanut siita ei sukulaisil- 
leen, ei ystavilleen, ei edes rakkaalle toveril- 
leen KaherdiniIJe. Han lahti kurjissa puki- 
missa, jalkaisin, silla kukaan ei kiinnita huo- 
miota kurjiin kulkureihin valtamaanteilla. 
Han kaveli siksi kunnes hiin saapui meren 
rannalle. 
Satamassa par'aikaa muuan suuri kauppa- 
laiva hankkiutui liihtöön; jo hinasivat meri- 
miehet purjeita ja nostivat ankkuria laskeak- 
seen ulapalle. 
"J umala olkuon kanssanne, hyvat herrat, 
olkoon purjehduksenne suotuisa! Mita maata 
kohti lahdette?" 


"Tintageliin purjehdimme!" 
"Tintageliin ! Voi, hyvat herrat, ottakaa 
minut mukaanne." 


Trisrtan paasee mukaan. Suotuisa tuuli 
paisuttaa purjeita ja laiva kiitaa laineiIJa. 
Viiden vuorokauden kuluttua laskee se ank- 
kuriin Tintagelin edustalla. 
Linnaan johti vain yksi rautaportti Ja 



234 


kaksi asemiestii vartioi sita yöta ja paiviiii. 
Miten piiiista sisiiiin? 
Tristan istuutui rannikolle. Hiin kuuJi 
eriiiiltii ohikulkevalta, etta Mark oli linnassa. 
"Mutta missa on kunnigatar ja Brangien, 
hiinen kaunis seuranaisensa ?" 
"He ovat myös Tintagelissa, iiskettiiin 
nain heidat: kuningatar Isolde niiytti surulli- 
selta kuten tavallisesti." 
Isolden nimen kuullessaan Tristan huo- 
kasi. Ei kavaluus eika urhoollisuus hantii nyt' 
auttaisi. Kuningas Mark surmaisi hiinet. . . 
"Mutta samapa tuo, jos surmaakin! Miksi 
en kuolisi rakkaudesta teihin, Isolde! Mutta 
ajattaisittekohan taas pois minut? Tahdonpa 
viela yrittaa erasta juonta. . . Naamioin it- 
seni hulluksi ja tiimii hulluus on olev.a suu- 
rinta viisautta." 
Muuan karkeaan vilIamekkoon puettu ka- 
lastaja sattui kulkemaan ohitse. 
"Y stiivii, vaihda vaatteita kanssani! Anna 
minulle mekkosi, se on kovin mieleiseni!" 
Kalastaja huomasi Tristanin vaatteet pa.. 
remmiksi omiaan, kaappasi ne heti ja suori 



235 


nopeaan matkoihinsa mielissaan edullisesta 
vaihtokaupasta. 
Silloin Tristan leikkasi pois kauniit vaa.- 
leat kiharansa keriten paalakensa ristin muo- 
toon. Hiin voiteli kasvonsa eriiiillii taikayrtti- 
nesteellii, jonka hiin oli tuonut omasta maas- 
taan ja joka heti muutti hanen kasvonsa niin 
omituisesti, ettei kukaan saattanut niita tun- 
tea. Han tempasi maasta kastanjapuun ve- 
san, teki siita itselleen nuijan sekii ripusti sen 
kaulaansa; paljain jaloin han asteli suoraan 
linnaa kohti. 


Portinvartija luuli hanta narriksi ja sanoi: 
"Kaykaa peremmalIe, nllssa olettekaan 
viipynyt niin kauan?" 
Narri vastasi: 
"Montin apotin, hyviin ystiivani hiiissii. 
Han on nainut eriian apotissan, paksun, hun- 
nutetun naIsen. Besan<;onista Montiin asti 
kaikki papit, apotit, munkit ja klerkit ovat ol- 
leet naissa naittajaisissa ja kaikki hyppiviit, 
leikkiviit ja tanssivat puiden siimeksessii. 
Mutta minun taytyi jiittiiii heidiit tullakseni 



236 


tanne: silla mmun on tiinaan palveItava poy- 
dassa kuningasta:' 
Portinvartija vastasi hanelle : 
"Astukaa siis sisalle, arvon herra, Urgan 
Pitkiikarvan poika; te 0lette suuri ja karvai- 
nen kuin hankin Ja muistutatte suuresti 


. .... " 
Isaanne. 
Kun han astui SIsaan linnan portista nl11- 
jaansa heilutellen, kokoontuivat kaikki palve- 
lijat ja asemiehet hanen ymparilleen ajaen ja 
usuttaen hanta niinkuin sutta. 
"N
hkaas narria, hu hu huu huu!" 
He heittelevat hanta kiviIla ja ahdistavat 
hanta sauvoilla; mutta han pitaa puoliaan hy- 
pelIen edestakaisin: jos hantii ahdistetaan va- 
semmalta. huitaisee han oikealle. 
Naurun ja huudon raikuessa han vihdoin 
saapuu sen salin kynnykselle, jossa kuninga- 
tar ja kuningas :VIark istuvat korukatoksen 
alla. Han lahestyy ovea, ripustaa nuijan nau- 
laan ja astuu Slsaan. Kuningas sanoi hanet 
nahdessaan : 
"Tuossapa on hupainen seuraveikko ; tuo- 
kaa hanet lahemmaksi." 



237 


. Hanet tuodaan kuninkaan eteen. 
"Y stava, olkaa tervetullut. Mita olette 
saapunut taaIta etsimaan ?" 
"Isoldea, jota niin suuresti rakastan. Mi- 
nulla on sisar, jonka annan teille, ihanainen 
Brunehaut. Kuningatar ikavystyttaa telta, 
koettakaapa tuota toista. Vaihtakaamme, 
mina lahjoitan teille sisareni, työntakaa te mi- 
nulle Isolde, otan hanet ja palvelen teita us- 
kollisella rakkaudella." 
Kuningas nauroi naita puheita ja sanOI 
narrille : 
"J us annan sinulle kuningattaren, 111111 
mita teet hanella ? Minne vi et hanet?" 
"Tuonne ylhaalle, taivaan ja pilven valiin, 
kauniiseen lasikartanoon. Auringonsiiteet 
saihkyvat sen lavitse, eivatka tuulet voi sitá 
huojuttaa. Sinne vien hanet kristallikam- 
mioon, joka on taynna ruusuja ja aamurus- 
kun valketta." 
Kuningas ja paroonit sanoivat toisilleen: 
"Tama on erinomainen narri, taitava sa- 
noissaan !" 
Han istui matolla ja katseli hellasti Isoidea. 



238 


"Y stava", sanoi Mark, miten voit toivoa, 
etta valtiattareni kiinnittaisi sydantaan sellai- 
seen iljettavaan pÖljapaahan kuin sina?" 
"Sire, onpa oikeutta sellaiseen toivoon mi- 
nulla, olen suorittanut hanen vuokseen monta 
urotyÖta ja hanen vuukseen olen tullut hul- 
luksi. " 
"Kuka sma SIIS olet?" 
"Mina olen Tristan, tuo mIes, joka niin 
suuresti on rakastanut kuningatarta ja joka 
rakastaa hanta kuolemaansa asti." 
Tiiman nimen kuultuaan Isolde huokasi, 
vari vaihtui hanen kasvoillaan ja vihastu- 
neena han sanOI: 
"Mene tiehesi! Kuka sinut on paastanyt 
sisalle? Mene matkaasi typerine leikinlaskui- 
nesi !" 


Narri huomasi kuningattaren vihastuksen 


. . 
Ja sanOI: 
"Kuningatar Isolde, ettekö muista paivaa, 
jolloin, MorhoItin myrkytetyn miekan vai- 
voissa harppuineni merella velloen, ajauduin 
teidan maanne rannikolle? Te paransitte mi- 
nut. EttekÖ eniia muista sita, kuningatar?" 



239 


Isolde vastasi: 
"Mene pois, narri; eiviit kujeesi mmua 
miellytii etkii sina itse!" 
Heti narrt kaantyi paroonien puoleen, 
ajoi heidiit o.velle huutaen: 
"Hullut ihmiset, pois taaIta! Antakaa mi- 
nun pitaii neuvoa Isolden kanssa, silla minii 
olen tullut tanne rakastaakseni hiintii." 
Kuningas naurahti, Isolde punastui. 
"Sire, ajakaa pois tuo narri!" 
"Kuningatar Isolde, ettekö muista sita 
suurta lohikaarmetta, jonka tapoin teidan 
maassanne? Katkin sen kielen vyöhöni ja 
myrkyn polttamana vaivuin hetteeseen. Sil- 
loin olin ihailtava ritari! Ja odotin kuole- 
maa, kun te saavuitte avukseni." 
Isolde vastaa: 
"Vaikene, loukkaat ritareita, silla sinii olet 
vain synnyntahouru. Kirotut olkoot ne meri- 
miehet, jotka toivat sinut tanne, sensijaan, 
etta olisivat paiskanneet sinut mereen!" 
Narri purskahti nauruun ja jatkoi: 
"Kuningatar Isolde, ettekö muista kylpya, 
jossa tahdoitte surmata minut omalla miekal- 



240 


lani, ja satua kUItahiuksesta, joka lauhdutti 
teidat, ja miten puolustin teita pelkuri-voutia 
vastaan ?" 
"Vaietkaa, huono tarinuitsija! Miksi 
juuri tanne tulette tarjoamaan hourupaisiii. 
kuvitelmianne? .olitte eilen varmaan páihdyk- 
SIssa ja se on johtanut mieleenne tallaisia 
unia." 


"Se on totta. Olen paihtynyt ja sellaisesta 
juomasta, etta tama paihtymys ei koskaan 
haihdu. Kuningatar Isolde, ettekö muista 
tuota kaunista, kuumaa paivaa avoimella me- 
rella? Teilla oli jano, ettekö muista sita, ku- 
ninkaan tytar? Me joimme mulemmat sa- 
masta pikarista. Siita asti olen ollut vaaralli- 
sesti paihdyksissa..." 
Kun Isolde kuuli nama sanat, jotka han 
yksin saattoi ymmartaa, peitti han kasvonsa 
viitallaan ja nousi mennakseen. )'1utta ku- 
ningas pidatti hanta: 
"Odottakaahan vielå hetkinen, Isolde ys- 
tavani, jotta k'4tllisimme kaikki hanen hullu- 
tuksensa. Mihin ammattiin kykenet narri ?" 
"Olen palvellut kuninkaita ja kreiveja." 



241 


"Osaatko todellakin metsastaii koiriIIa ja 
linnuilla ?" 
"Se on varma se, kun haluan metsiistiia, 
voin tavoittaa koirillani kurjet, jotka liitelevat 
pilvissii, hurtillani saavutan joutsenet, valkoi- 
set hanhet ja villit kyyhkyset, jousellani kaikki 
haikarat ja sukeltajat." 
Kaikki nauroivat makeasti ja kuningas 
kysyi: 
"J a mita silloin saat, veliseni, kun kayt 
pyytamaan riistaa vesien vieremalta?" 
Narri vastasi nauraen: 
"Kaikkea: haukoiIIani sieppaan korpien 
susia ja suuria karhuja, metsasikoja, kauriita 
ja hirvia, kettuja, janiksia. Ja kun palaan 
ruokaherrani luo, osaan kayttaa nuijaani, kyl- 
vaii palavia kekaleita asemiesten paalaelle, vi- 
rittaa harppuni ja laulaa, rakastaa kuningat- 
tarina ja heittaa puroihin somasti veisteltyja 
lastusia. Todellakin, enkö ole hyvii laulu- 
niekka ja lemmenritari? Taniian olette niih- 
neet, miten osaan kiiyttaa sauvaa miekka- 
nani." 


Ja han huitoo nuijallaan ymparilleen. 


Tristan ja Isolde - 16 



242 


"Menkaa tiehenne" , huutaa han, "Corn- 
wallin herrat! Miksi viivytte viela? Ettekö 
jo ole syöneet? Ettekö jo ole kylliiiset?" 
Kun kuningas tarpeekseen oli iloillut nar- 
rin kanssa, pyysi han ratsuaan ja haukkojaan 
Ja vei ritarit ja asemiehet metsastysretkelle. 
"Sire", sanoi hanelle Isolcle, "tunnen it- 
seni vasyneeksi ja sairaaksi. Sallikaa, etta 
\'etayclyn huoneeseeni lepaamaan. En VOi 
enaa kuunnella hiinen hassutuksiaan." 
Han vetaytyi huoneeseensa mietteissaan, 
istuutui vuoteensa laidalle ja antoi surulle 
vallan: 
".Mina kurja, miksi olen syntynyt? Syda- 
meni on raskas ja suruinen. Brangien, rakas 
sisareni, elamani on niin vaikea ja synkhi., 
etta parempi olisi kuolla! Tuolla on narri, 
risti paalaella, joka viela on sattunut tulemaan 
tiinne onnettomuudekseni; tuo hullu, tuo ilvei- 
lija on lumooja tai tietaja, silla han tietaa 
joka kohdan minussa ja elamassani; han tie- 
taa asioita, joita ei tiedii kukaan muu kUln te, 
mina ja Tristan; han tietaa ne, tuo maankier- 
taja, jonkun loihdun tai taian avulla." 



2.t3 


Brangien vastasi: 
"Mutta jos han olisikin Tristan itse." 
"Ei, silla Tristan on kaunis ja ritarien par- 
hain; mutta tuo mies on inhoittavan ruma ja 
muodoton. Jumala hanet kirotkoon, kirottu 
olkoon hanen syntymahetkensa ja laiva, joka 
hiinet tanne toi, sensijaan etta olisi haudan- 
nut hanet alle aaltojen syvien!" 
"Rauhuittukaa toki, valtiatar", sanoi Bran- 
glen. "Te ette osaa enaa muuta kuin kirota 
ja sadatella. Mista olette sellaisen taidon op- 
pinut? Ehkapa tuo mies on Tristanin sanau- 
saattaj a ?" 
"En usko sita. Mutta menkaahan hanta 
tapaamaan, jalo ystavani, puhutelkaa hanta, 
ehkapa saatte hanesta selvan." 
Brangien meni saliin, jossa narri istui pen- 
kiIla yksinaan. Tristan tunsi hanet ja sanoi: 
"Brangien, vilpitön Brangien, vannotan 
teita Jumalan nimeen, saalikaa minua!" 
"Kurja hourupaa, piru itsekö teille un 111- 
meni neuvonut?" 
"Kaunokaiseni, jo kauan sitten olen sen 
oppinut. Paani kautta, joka ennen oli vaalea- 



244 


kutrinen, JOs jarki on siita raukasta kaikon- 
nut, niin on se teidan syynne, kaunokainen. 
Eikö juuri teidan pitanyt varjella sita juomaa, 
jonka join avoimella merella ! Join sita hel- 
teen tuskassa hopeapikarista ja ojensin sen 
sitten Isoldelle. Te yksin sen tiesitte: kauno- 
kainen ; ettekö muista sita enaii?" 
"En!" vastasi Brangien, ja aivan kuohuk-- 
sissaan han riensi Isolden huoneeseen ja narri 
kiirehti jalessa huutaen: "Armahtakaa!" 
Han astuu sisaan, nakee Isolden, syöksyy 
hanta kohti kasivarret levallaan painaakseen 
hanet rintaansa vasten, mutta hapeissaiin, 
kauhun hien noustessa hanen otsalleen Isolde 
vaistyy, pakenee. Nahdessaan, etta Isolde 
karttaa hanta Tristan vavahtaa hapeasta ja 
suuttumuksesta, vetaytyy oven puoleen: 
"Totisesti olen liian kauan elanyt, koska 
olen nahnyt sen paivan, jolloin Isolde työntiia 
minut pois, kieltiiii minulta rakkautensa ja pi- 
taa minua liian halpana! Ah, Isolde, joka 
paljon rakastaa, myöhiiiin unhoittaa! Isolde, 
kaunis ja kallisarvoinen asia on pulppuava 
lahde, joka levein ja kirkkain aaltosin tulveh- 



245 


tii; mutta sina paivana, jolloin se kuivuu. ei 
siJlå tee enaa mitaan; sellainen on sammunut 
rakkauskin." 
Isolde vastaa: 
"Veljeni. katson teita, epailen, viiri sen, en 
tiedå, en tunne Tristania. . . " 
"Kuningatar Isolde, mina olen Tristan, 
sama mies, joka teitii niin suuresti on rakasta- 
nut. Ettekö muista kaapiöta, joka siroitteli 
jauhoa vuoteittemme valiin, ja hYP'paysta. 
jonka tein, ja verta, joka vuoti haavastani? 
Enta lahjaa, jonka teille liihetin, pienta He1u- 
Lelu-koiraa, jolla oli lumottu kello kaulas- 
saan? Ettekö muista niita hienosti veisteltyja 
lastuja, jotka heitin puroon?" 
Isolde katsoo haneen, huokaa, ei tiedii, 
mita sanoa, mitii uskoa. Han nakee kylla, etta 
tama mies tietaa kaikki, mutta hulluutta olisi 
tunnustaa hanet Tristaniksi; ja Tristan niih- 
des saan, ettei han voi tuntea hantii, sanoo ha- 
nelle: 
"Rouva kuningatar, tiediin kylla, ettii 
olette ottanut rakkautenne pois minulta ja 
syytanpa teita sentahden petollisuudesta. 



246 


Kuitenkin muistan ajan, jolloin te rakastitte 
minua suuresti. Metsan aution helmassa, 
lehtimajan varjossa! Muistatteko viela sita 
paivaii, jolloin annoin teille kunnon koirani 
Akahampaan? Oi, se on uskollisesti rakasta-- 
nut minua aina ja minun vuokseni jaWiisi se 
vielakin Isolde Vaaleahiuksen. Missii se (m? 
Mita olette sille tehneet? Se ainakin tuntisi 


n1inut." 


"Sekö tuntisi teidat! Te puhutte mielet- 
tömyyksia, silla siita asti kun Tristan lahti. on 
se maannut tuulIa alhaalla kopissaan areana ja 
syijssyt vihaisena jokaisen paalle, joka vain on 
yrittiinyt sita liihestya. Brangien, tuo se 
tanne !" 


Brangien tuo koiran. 


"Tule tanne, Akahammas", sanoo Tristan, 
olit minun palvelijani, otan sinut takaisin." 
Kun Akahammas kuulee hanen iianensa, 
rii
taa se ketjut irti Brangienin kadesta, juok 
see nuolena isantiinsa luo, pyörittelee itseaan 
hanen jaloissaan, nuolee hanen kasiaan, hauk- 
kuu riemusta. 



247 


Isnlde nahdessåiin taman ihmettelee suu- 
resti, luulee hullua loihtijaksi. 
Tristan huudahtaa: 


"Siunattu olkoon, Akahamrnas, vaIva. 
jonka kaytin sinun kasvatukseesi! Sina olet 
ottanut minut paremmin vastaan kuin han, 
jota mina yli kaiken rakastin. Han ei tahdo 
tuntea minua; mahtaako hån edes tuntea tata 
sormusta, jonka han muinoin antoi minulle 
kyynelten ja suuteloiden kera eropaivanam- 
me? Tuo pieni j aspis-sormus on ollut uskol- 
linen seuralaiseni: usein olen kysynyt silta 
neuvoa tuskissani. usein olen kostuttanut tuot:I 
viheriaa jaspiskivea kyyneleilliini." 
Silloin Isolde tunsi hanet Tristaniksi. 


"Mina onneton", huudahti han, "kuinka 
ei paha sydameni haikea surusta, kun en ole 
tuntenut hanta, joka niin paljon on tahteni 
karsinyt ! Anteeksi, sire, ystavani, mina ka- 
dun!. . . " 
Han vaipui pyÖrtyneena ystavansa rintaa 
vasten. Kun hån jalleen tuli tajuihinsa, piti 
Tristan hanta sylissaan ja suuteli hanen sil- 



248 


miaiin ja kasvojaan. Han vei hanet verhon 
taakse ja he vaipuivat syleilyyn. 


Saadakseen enemman hupia hullusta pal- 
velijat asettivat hanet asumaan salin portai- 
den alle, niinkuin minkiikin koiran koppiinsa. 
Han kesti kiirsiviillisesti heidan pilkkansa ja 
lyöntinsa, silla tuon tuostakin han pujahti pah- 
noiltaan kuningattaren huoneeseen. 
\Mutta kun kului muutamia paiviii, alkoi 
kaksi kamarirouvaa epiiillii jotakin sala- 
juonta; he ilmoittivat siitii Andret'lle, joka 
asetti naisten huoneiden edustalle kolme hyvin 
varustettua asemiesta. Kun Tristan juuri oli 
astumaisillaan kynnyksen yli, huusivat he: 
"Takaisin, narri, palaa nukkumaan pah- 
noiUesi !" 
"Mita, kauniit ritarit", sanoi narri, "enkö 
muka tiina iltana saisikaan menna syleilemaan 
. kuningatarta, joka rakastaa ja ikavöi minua ?'. 
Tristan kohotti nuijaansa; he pelastyiviit 
ja paastivat hanet sisalle. Tristan sulki ku- 
ningattaren syIiinsii: 
"Y stiivii, minun on jo paettava, siUii JOU'. 



dun pian ilmi. Minun tiiytyy paeta, enka kos- 
kaan eniia luultavasti tule takaisin. Kuolemani 
on lahella; kaukana teista kuolen rakkauden 
ikavaani." 
"Ystavii, sulje minut 111111 lujasti sylei-. 
lyysi, etta tassa syleilyssa meidan sydamemme 
siirkyvat ja sielumme vapautuvat! Vie minut 
siihen Autuaitten Maahan, josta muinoin pu- 
huit, maahan, josta ei kenkaan palaa ja jossa 
suuret savelniekat kaiuttavat loppumattomia 
savelia . Vie minut sinne!" 
"Niin, ystiiva, sinne vien sinut. Se hetki 
koittaa pian. Emmekö jo ole tyhjentaneet 
loppuun kaiken maallisen murheen ja riemun 
pikaria? Kun aika on taytetty, kutsun sinua, 
Isolde. Tuletko silloin ?'. 
"Y stava, tiedat, etta tulen!" 
"Ystavii, Jumala sinua siita palkitkoon!" 
Kun hiin astui kynnyksen yli, syöksyivat 
vakoilijat hanen kimppuunsa. Mutta narri 
riihahti nauramaan. heilautti nuijaansa ja 


sanOI : 
"Ajatte minut pois, jalot herr::tt. Menen 
ajamattakin. Mita tekisin enaa taalla, koska 


249 



250 


valtiattareni lahettaa minut kauas pois val- 
mistamaan sita kirkkaudenkartanoa, jonka 
olen hanelle luvannut, kristallilinnaa, taynna 
ruusuja ja aamuruskon valkehtivaa varinaa!" 
"Mene siis, narri, niin pitkålle kuin tieta 
riittaa !" 
Palvelijat vaistyivat ja narri lahti, kiireh- 
ttmatla, omia aikojaan tanssahdeIlen 



251 


XIX. 


Kuolema. 


Tuskin oli Tristan saapunut takaisin Car- 
haixiin, Vahaan-Bretagneen. kun han jo riensi 
<;otaan auttaakseen rakasta toveriaan Kaher- 
(linia. jota eras Bedalis-niminen parooni ah- 
disti. Tristan joutui Bedaliksen vaijytyksen 
uhriksi. Hån surmasi Bedaliksen seitseman 
ve1jea, mutta tassa kahakassa hanet haavoitet- 
tii!1 myrkytetylla keihaalIa. 
Han paasI ValVol11 Carhaixin linnaan. 
Laakareja saapui hanen luokseen joukoittain, 
mutta kukaan ei osannut parantaa myrkyn 
vihnja, silla he eivat edes keksineet sita. Tur 
haan he silppusivat juuria ja keittivat ruoho ja 
ja sekoittivat juomia. Tristan tuli vain huo- 
nommaksi. Myrkky leveni koko ruumiiseen. 
Han kalpeni ja hanen luunsa alkoivat pistaa 


esnn. 



252 


Han tiesi. etta hanen oli nyt kuoltava. Sil-. 
loin han tahtoi nahdå Isolde Vaaleahiuksen. 
Mutta kuinka paasta hanen luokseen. Hiin 01} 
niin heikko, ettii han kuolisi merella. Ja jos 
han paasisikin CornwaUiin, niin miten suoriu- 
tua vihollisista? Han valittaa, myrkky jay- 
taa hiinta, han odottaa kuolemaa. 
Han kutsutti silloin salaa luokseen Kahel- 
dinin ilmaistakseen hiinelle tuskansa. silla mo- 
lemmat rakastivat toisiaan uskollisella rak- 
kaudella. Han pyysi, etta kaikki muut pois- 
tuisivat huoneesta ja myös Iaheisista saleista. 
Isolde, hiinen vaimonsa, ihmetteli suuresti tiitii 
oudonlaista toivomusta. Han pelastyi ja ha- 
lusi kuulla heidan keskustelunsa. Han nojau- 
tui ulos ikkunasta painaen paansa sita seinaa 
vasten, jonka luona Tristanin vuode sijaitsi. 
Han kuuntelee; eras uskottu pitiia vahtia uI 
kona. 
Tristan kokoaa VOImansa, kohottautuu is- 
tuaIIeen ja nojaa seinaan. Kaherdin istuutuu 
hiinen viereensa ja molemmat itkeviit yhdessii. 
He itkevat hyvåa asetoveruuttaan, joka niin 



253 


pian katkesi, helliiii ystiivyyttaan ja yhteisiá 
onnen hetkiii; ja molemmat siiiiliviit toistaan. 
"J aio, annas ystiivii", sanoo Tristan, "olen 
vieraalla maalla, jossa minulla ei ole sukua, 
ei muuta ystiiviia kuin te; te olette taalla ollut 
ainoa iloni ja lohtuni. Nyt kuolen, tahtoisin 
niihdii Isolde Vaaleahiuksen. Mutta miten 
tehdii hiinelle tiettiiviiksi toivoni? Oi, jospa 
minulla olisi joku sanansaattaja, joka tahtoisi 
liihtea hiinen luokseen, niin hiin tulisi; niia 
suuresti hiin minua rakastaa! Kaherdin, jalo 
tuveri, ystiivyytemme, toveruutemme ja syda- 
menne j alouden nimessii rukoilen teitii: us- 
kaItakaa puolestani tiima uhkaretki, ja jos 
tuotte vastauksen. tulen vasaIIiksenne ja ra- 
kastan teitii enemman kuin ketiiiin muuta 
lnaaihnassa." 
Kaherdin niikee, miten Tristan itkee, hei- 
kontuu yhii, vaikeroi tuskissaan; hiinen syda- 
mensii heItyy, hiin vastaa lempeiisti myöntiien: 
"J aio toveri, iilkiiii kyynelöikÖ; teen kaikki, 
mitii tahdotte. Rakkaudesta teihin, ystiiva, 
annan vaikka henkeni. Ei mikiiiin vastus, eikii 
kiirsimys ole estiivii minua koettamasta pa- 



2ri4 


rastani. Sanelkaa viestinne Ja mma valmis- 
tun liihtemiiiin." 
Tristan vastasi: 
"Ylistetty ollos, ystiivii! Siispii kuulkaa 
rukoukseni. Ottakaa tama sormus: se 0,1 
merkki meidan valillamme. Ja kun te saa- 
vutte hanen maahansa, olkaa hovissa olevi- 
nanne kauppias. NiiyteJkaa hiinelle silkkikan- 
kaita ja siinii ohessa niiyttakaii hiinelle tama 
sormus; heti han silloin kylla keksii jonkuo 
salajuonen saadakseen kanssanne kahdenkes- 
kisen keskustelun. Silloin sanokaa hiinelle, 
etta sydiimeni tervehtåii hanta, ettii ainoastaan 
hiin voi lievittiiii tuskaani; sanokaa hanelle, 
ettii han muistaisi meidan muinaIsia riemu- 
jamme ja suuria surujamme ja kaikkia mei- 
dan uskollisen ja hellan rakkautemme kauniita 
hetkia: etta hiin muistaisi lemmenjuomaa, 
jonka joimme yhdessii merella. Oi, kuoleman 
joimme silloin itsellemme! Muistakoon hail 
myös valaa, jonka hanelle vannoin, ettii en 
koskaan rakastaisi ketiian muuta kuin hiintii: 
olen pitiinyt lupaukseni." 



255 


Seinan lapi Isolde Valkokasi kuuli nam3. 
sanat ja oli vahalla menna tainnoksiin 
"Kiiruhtakaa, toveri, ja palatkaa pian ta- 
kaisin; jos viivytte, ette eniia tapaa minua 
elossa. Neljankymmenen piiivan kuluttua tuo- 
kaa luokseni lsolde Vaaleahius. Salatkaa liih- 
tÖnne sisareltanne, tai sanokaa, etta menette 
etsimaan laakaria. Ottakaa kaunis laiva ja 
kaksi purjetta, valkoinen ja musta. Jos ku- 
ningatar Isolde on J11ukananne, nostakaa pala- 
tessanne valkea purje. Ystiiva, muuta ei mi- 
nulla ole eniia sanottavaa: Jumala olkoon 
kanssanne ja tuokoon teidiit terveena takaisin." 
Han huokaa, itkee ja valittaa. .Kaherdin 
tekee samoin, suutelee Tristania ja ottaa jiia- 
hyviiiset. 
Ensimaisen tuulen viritessa hiin liihti me- 
rille. Merimiehet ottivat mukaansa kaiken- 
laista kallisarvoista tavaraa, harvinaisen vari- 
sia silkkikankaita, Toursin pöyta-astioita, Poi- 
toun viine j ii, espanjalaisia j ahtihaukko ja; tiilli 
lailla toivoi Kaherdin paasevansii Isolden la- 
hettyville. Kahdeksan paiviia ja kahdeksan 



256 


yötii he tiiysin purjein kiitivat ComwaIlia 
kohti. 
Naisen viha on jotakin hirvittiiviiii, ja jo- 
kainen sita kavahtakoon! Mitii enemmiin hiin 
on rakastanut, sitii julmempi on hiinen kos- 
tonsa. Naisten rakkaus syttyy pian ja pian 
syttyy myös heidiin vihansa liekki; j a heidii
J 
kaunansa kestiiii kauemmin kuin heidiin ystii- 
vyytensii. He osaavat hillitii rakkauttaan, vaan 
eiviit vihaansa. Seiniin liipi Isolde Valkokiisi 
oli kuullut jok'ainoan sanan. Hiin oli niin suu- 
resti rakastanut Tristania! Ja nyt hiin sai tie- 
tiiii hiinen rakastavan toista. Han salasi sydii- 
meensii kuulemansa sanat: mutta sopivan het- 
ken tullen, miten kovasti onkaan hiin kostava 
rakkaimmalleen! Kuitenkaan ei hiin milliiiin 
tavoin ilmaissut tunteitaan ja heti kun ove: 
jalleen avattiin, hiin astui Tristanin hUonee- 
seen Ja, salaten suuttumuksensa, palveli hiinta 
edelleen mita herttaisimmin, kuten sopii ra- 
kastavalle naiselle. Hiin puheli hiinelle hel- 
liisti, suuteli hiintii huulille ja kysyi, tulisiko 
Kaherdin piankin takaisin tuon laakiirin 



257 


kanssa, joka voisi hiinet parantaa... Mutta 
koko ajan hiin hautoi mielessiiiin kostoa. 


Kaherdin ankkuroi vihdoin Tintagelin sa- 
tamaan. Hiin otti kiiteensii SUuren haukan, 
harvinaisen viirisen kankaan ja sievasti uurre- 
tun maljakon; ne han lahjoitti kuningas Mar- 
kille pyytiien kohteliaasti hiinen suojelustaan 
ja Suostumustaan vapaasti harjoittaa kauppaa 
hanen maassaan tarvitsematta pelatii mitiiiin 
korkeita herroja.' J a kuninga
 lupasi sen hii- 
nelIe kaikkien linnan asujainten edessii. 
Silloin Kaherdin alkoi tarjotella kuningat- 
tarelle hienosta kullasta siIattua soikea: 
"Kuningatar", sanoi hiin, "tiimii kulta on 
arvokasta", ja vetiien sormestaan Tristani!1 
sormuksen hiin asetti sen koristeen rinnalle. 
"Katsokaa, kuningatar, kulta tiissii soljessa on 
uhkeampaa ja kuitenkin on tiimiinkin sormuk- 
sen kulta erittiiin suuri-arvoista." 
Kun Isolde tunsi viheriiiisen jaspis-sor- 
llluksen, vavahti hiinen sydiimensii ja hiinen 
kasvojensa viiri vaihtui. Peliiten sanantuojar. 
uutisia han veti Kaherdinin syrjemmiille ris- 


Tristan ja Isolde - 17 



258 


tikko-ikkunan kOIneroon ikiiankuin paremmm 
niihdakseen kauppiaan koruja. Kaherdin sa- 
noi hanelle nopeasti: 
"Valtiatar, Tristania on haavoitettu myr- 
kytetyllii siiiliilla, ja hiin on kuolemaisillaan. 
Hiin liihettiiii teille sanan, etta te yksin voitte 
tuoda hiinelle lievitystii. Han pyytaa teita 
muistamaan niita suuria tuskia ja kiirsimyk- 
siii, joita yhdessa olette kestaneet. PitiikiiJ. 
tiima sormus, han antaa sen teille." 
Isolde vastasi valjuna vavisten: 
"Y stavii, minii seuraan teitii. Huomen-aa- 
mulla olkoon laivanne lahtökunnossa." 
Seuraavana aamuna kuningatar sanoi tah.- 
tovansa liihteii haukkametsiistykselle ja kut- 
sutti esiin koiransa ja lintunsa. Mutta herttua 
Andret, joka aina viijyi hiintii, lahti mukaan. 
Kun he olivat kedolla, liihellii merta, nousi 
muuan fasaani lentoon. Andret piiiisti hau- 
kan irti sen jiilkeen, mutta ilma oli kirkas ja 
kaunis, ja haukka ponnahti nuolena ylös ja 
katosi. 
"Katsokaa, sire Andret", sanoi kuningatar, 
"haukka on istahtanut tuonne satamaan eriiiin 



25g 


tuntemattoman laivan mastoon. 
laiva se mahtaa olla?" 
"J aio rouva", sanoi Andret, "se on tuon 
hretagnelaisen kauppiaan laiva, joka eilen tar- 
jutteli teille kultasoIkea. Menkaamme smne 
tavoittamaan haukkaanne." 


Kenenkii 


Kaherdin oli heittanyt laudan sillaksi lai- 
valta maihin. Han tuli kuningatarta vastaan: 
"V altiatar, suvaitsette kenties tulla laival- 
leni, nayttiiisin teille kåuniita kauppatavaroi- 
tani. " 


"Mielellani, sir", sanoi kuningatar. 
Han astuu alas hevosen selasta sUoraa
1 
siltalaudalle ja siitii laivaan. Andret tahtoo 
seurata hiinta ja alkaa hiinkin kiivella lautaa 
pitkin. Mutta silloin Kaherdin, joka seisoo yl- 
haallii laivasillalla huitaisee hantii airolla; 
Andret horjahtaa ja putoaa mereen. Hiin pyr- 
kii ylös, Kaherdin iskee hiinta uudestaan ai- 
rolla ja upottaa hanet veteen huutaen: 
"Kuole, petturi! Siinii on sinulle palkka 
kaikesta pahasta, mita olet tehnyt Tristanilk 
ja kuningatar lsoldelle." 
Tiiten Jumala kosti rakastavien puolesta 



2HO 


noille pettureille, jotka olivat hei ta lUIn suu- 
resti vihanneet! Kaikki nelja olivat nyt kuol- 
leet: Guenelon, Gondoine, Denoalin, Andret. 
Ankkuri nostettiin ja laiva lasketti tiiysin 
purjein ulos satamasta. 


Carhaixissa Tristan riutuu. Hiin odottaa 
kipeiillii kaipuulla Isolden tuloa. Ei mikiiiin 
vahvista hiintii eniiii, hiin eliiii eniiå vain siksi, 
ettii hiin odottaa Isoidea. Joka piiivå liihettåá 
hiin tåhystiijiit rannalle katsomaan, joko laiv:l 
niikyisi ja minkii viirisin purjein; mitiiiin 
muuta ajatusta ei hanellii eniiii ole. Vihdoin 
antaa hiin kantaa itsensii Penmarchin rannalle 
ja auringonlaskuun asti tuijottaa han herkea- 
mattii ulapalle. 


Kuulkaa siis, jalot herrat, mikii surullinen 
tapaus sattui, tapaus, jonka tiiytyy liikuttaa 
kaikkien rakastavien sydiintii. Jo oli Isolde 
liihellii, jo siinsi kaukaa Penmarchin rannikk,) 
ja laiva kiiti iloisesti eteenpiiin. Mutta akkiå 
nousi kova myrsky. Raju vihuri temp?o pur- 
jeita ja kaantiia laivan ylösalaisin. Tuuli myl- 



261 


vii, aallot kuohuvat syviireIssa, men mustuu, 
sade lankeaa rankkana. Laiva rutisee, touvit 
ja purjenuorat katkeavat, merimiehet laskevat 
purjeet ja luovivat aaltojen ja tuulen mukaan. 
He olivat onnettomuudeksi unohtaneet vivuta 
kannelle periian kiinnitetyn veneen, joka kulki 
laivan vanavedessii. Suuri aalto murskasi sen 
ja tempasi mukaansa. 
Isolde huutaa: 
"Minii kurja! Jumala ei salli mmun eliia 
niin kauan, ettii niikisin Tristanin, ystiivani, 
vielii yhden kerran, viimeisen kerran; hiin tah- 
too hukuttaa minut. Tristan, jos olisin saanut 
puhua kanssasi edes yhden kerran vielii, en vii- 
littiiisi kuolemasta. Y stiivii, jos en paiise luok- 
sesi, tapahtuu se siksi, ettii Jumala ei salli sitii, 
ja se on suurin murheeni. Kuolema ei mer- 
kitse minulle mitiiiin; koska Jumala niin tah- 
too, otan sen nöyriillii mielellii vastaan; mutta, 
ystiiviini, kun sinii saat sen tietiiii, siniikin kuo- 
let, mina tiedan sen. Sellainen on rakkau- 
temme loihtu, ettii sinii et voi kuolla ilman mi- 
nua, enkii minii ilman sinua. Niien sinun kuo- 
lemasi silmieni edessii samalla kertaa kuin 



262 


omani. Oi ystiivii, ei tayty toivoni saada kuolla 
S1l1un sylissiisi, tulla haudatuksi samaan ark- 
kuun. Kuolen yksin, ilman sinua, hiivian me- 
ren syvyyteen. Ehket saa ollenkaan tietaa 
kuolemastani, ehkii fiat edelleen, odottaen yhå 
tuloani .Jos Jumala sallii, niin ehkå parannut- 
kin vielii. . . ah, ehkii minun jalkeeni voit viela 
rakastaa toista naista, Isolde Valkokattii! En 
tiedii, miten on sinun laitasi: minii puolestani, 
jos tietaisin sinut kuolleeksi, en voisi eliia sen- 
jalkeen eniiii hetkeakaiin! Suokoon Jumala, 
ystiiviini, ettii saan sinut parantaa tai etta 
saamme kuolla molemmat samaan karsimyk- 
seen!" 


Náin huokailee kuningatar koko aJ an. 
minkii myrsky kestaa. Mutta viiden paiviin 
kuluttua rajuilma tyyntyi. Korkeimpaan 
mastoun hinasi Kaherdin ilomielin valkoisen 
purjeen, jotta Tristan jo kaukaa huomaisi sen 
viirin. Jo niikee Kaherdin Bretagnen. Mutt3. 
voi, heti myrskyn jiilkeen vaipui tuuli koko- 
naan, meri lepiisi rasvatyynena, purjeet riip- 
puivat velttoina ja turhaan koettivat merimie- 
het luovia edestakaisin. Kaukana haamöith 



263 


jo ranta, mutta kun myrsky oli vienyt heidan 
veneensa, eivat he paasseet maihin. Kolman- 
tena yöna Isolde naki sellaisen unen, etta han 
piteli helmassaan suuren metsasian paata, joka 
tahrasi verella hanen pukunsa. Siita han ar- 
vasi, ettei han enaa tapaisi elossa ystavaansa. 
Tristan oli ju liian heikko valvoakseen 
Penmarchin rannalla. Kammiounsa kahleh- 
dittuna hán itki Isoidea, jota ei kuulunut. 
Heikkona ja valjuna han valittaa, huokaa, 
heittelehtii tuskissaan. Kaiho on tappaa hanet. 
Vihdoin tuuli virisi ja valkoinen purje tuii 
nakyviin. Silloin Isolde Valkokasi kosti. 
Han tulee Tristanin vuoteen aareen J-1 
sanoo: 


"Y stava, Kaherdin palaa. Olen nahnyt 
hanen purtensa merella : se saapuu hitaasti, 
kuitenkin tunsin sen heti; tuokoon se teille pa- 
rantajan!" 
Tristan sapsahtaa: 
"Y stava ihanainen, onko se varmasti ha- 
llen laivansa? Minkalainen on siina purje ?" 
"Erotin sen vallan hyvin, he ovat hilan- 



264 


neet sen hyvin korkealle, kun tuuli on 111111 
heikko. Se on aivan musta." 
Tristan kaantyi seinaan pain ja sanOI: 
"En jaksa elaa enaa kauemmin!" 
Kolme kertaa han huokasi: "Isulde, ysta- 
vani!" Neljannella han heitti henkensa. 
Silloin kaikki Tristanin toverit ja ritant 
puhkesivat aanekkaaseen itkuun, joka kaikui 
lapi talon. He nostivat hanet vuoteestaan, 
asettivat hanet komealle matolle ja peittivat 
hanen ruumiinsa kaarinliinaan. 


Merdla tuuli taas yltyi ja paasti laivan 
hyvaa vauhtia rantaan. Isolde Vaaleahius 
astui maihin. Han kuuli suuria valitushuu- 
toja kadulta, ja kellonsoittoa kaikista kir- 
koista ja kappeleista. Han kyseli maan asuk- 
kailta, mista johtui tama halina ja nama kyy- 
neleet. 


Eras vanhus vastasi: "Rouva, meita on 
kohdannut suuri suru. Tristan, tuo jalo ja 
uljas sankari, on kuollut. Han oli antelias 
köyhille, hella karsi ville. Tama on raskain 




(j5 


onnettomuus, mika koskaan on kuhdannut 
tata maata." 
Isolde kuulee kaiken taman, eika voi sanoa 
sanaakaan. Han lahtee linnaan paino Han 
kiiruhtaa irti hulmuavin hunnuin pitkin ka- 
tuja. Bretagnelaiset katselevat hanta ih- 
meissaan; koskaan viela eivat he olleet nah- 
neet niin kaunista naista. Kuka han on? Ja 
mista? 
Tristanin ruumiin luona Isolde Valkokasi, 
mielettömana tuottamansa turman tahden, 
huutaa ja valittaa. Toinen Isolde astuu si- 
saan ja sanoo hanelle: 
"J aio rouva, nouskaa ja paastakaa minut 
hanen viereensa. Minulla on suurempi oikeus 
surra hanta, uskokaa minua. Mina olen 
enemman hanta rakastanut." 
Han kåantyi itaan piiin ja rukoili J uma- 
laa. Sitten han kohotti peitetta, laskeutui 
pitkalleen ystavansa viereen, suuteli hanen 
suutaan ja kasvojaan ja pusersi hanta rin- 
taansa vasten. Syli sylia, huuli huulta vasten 
han heittaa henkensa ja surun morsiona kuo- 
lee siihen ystavansa viereen. 



2611 


Kun kuningas Mark sai tietáa rakastaviea 
kuolemasta, purjehti han meren yli, ja tul- 
tuaan Bretagneen han teetti kaksi arkkua, toi- 
sen kauniista kalcedonista Isoldelle ja toise11 
puhtaasta berylIista Tristanille. Han kuletti 
laivallaan Tintageliin molemmat rakkaat vai- 
najat. Han hautasi heidat kahteen hautaan, 
joista toinen oli oikealla, toinen vasemmalla 
puolen kappelin kuoria. Mutta yölla versc,i 
Tristanin haudasta esiin viheriöiva, vakeva- 
oksainen ja tuoksuvakukkainen pensas, joka 
kiertaen kappelin katon yli kaartui Isolden 
hautaan. Kolme kertaa leikattiin pensa5 
poikki, mutta seuraavana paivana oli se jiil- 
leen yhta viheria, yhta kukoistava ja elinvoi- 
mamen. Tama ihme kerrottiin kuningas 
Markille: kuningas kielsi vast' edes enaa kat- 
kaisemasta köynnösta. 


Arvon herrat, muinais-ajan suuret laula- 
jat, Beroul, Thomas Bretagnelainen ja herra 
Eilhart seka mestari Gott£ried ovat kertuneet 
taman tarinan kaikille niille, jotka rakastavat. 
ei muille. He lahettavat teille minun kaut- 



2{)"i 


tani tervehdyksen. He tervehtavat nii6, 
jotka ovat raskasmielisia, ja niita, jotka ovat 
onnellisia, kaikkia tyytymattömia ja kaiho<l 
via, niita, jotka iloitsevat, janiita, jotka kar- 
sivat, kaikkia rakastavia. Löytakööt he tasta 
tarinasta lohtua epavakaisuuclen, vaaryyden, 
vihamielisyyden, tuskan ja kaikkien rakkau- 
den karsimysten varalle. 



SIsALL YS: 


Sivu 
I Tristanin lapsuuden-aika. 5 
II Irlannin Morholt . 21 
11I Kauniin Kultakutrin etsinta 34 
IV - lemmenkalkki . 57 
V - Brangien annetaan orjien kasiin 65 
VI Suuri petaja . . 75 
VII Kaapiö Frocin . . 94 
VIII Hyppays rukouskappelin korkeudesta 104 
IX Morois'n metsa 121 
X Erakko Ogrin . 140 
XI Surman Kaalamo. 149 
XII Tuli-koe 163 
XIII Satakielen savel 175 
XIV - Ihmeellinen kulkunen 186 
XV - Isolde Valkokasi . 192 
XVI Kaherdin 208 
XVII - Dinas Lidanilainen 218 
XVIII - Tristan narrina . 232 
XIX - Kuolema 251