Acta Soc. pro Fauna et Flora Fennica

-*
meer et a
ag em”

pena my

‘wii

ae
( Ge
i ' i - aie
funn Ae
‘mi Hy i

~ : : 7 +7 ™ ; : :

ACTA

SOCIETATIS
PRO FAUNA ET FLORA FRNNIGA

23.

1901—1902.

KUOPIO 1902.
K. MALMSTROMS BOKTRYCKERI

Pag.
Cajander, A. K., Uber die Westgrenzen einiger Holzgewichse
Nord-Russlands . .. . 2. es nee
Cajander, A. K., Beer est lic ifeainkesa Menaeine Mietois-
ten ja Karjalan kunnissa. Kartta, ynna 4 piirrosta teoksessa 1—146
Lindroth, J. Ivar, Verzeichnis der aus Finland bekannten Ra-

mularia-arten . . .1— 42
Axelson, Walter M., Bulkiiomevie Piahisen ja | Héytidisen vail
sella kannaksella . . . . 1— 78

Leiviska, livari, Oulun sande bieraaiatrich boftulbecuacdal 1—126
Hayrén, Ernst, Studier 6fver vegetationen pa iy ieee

radena i Ekeniis skargard. Med 4 kartor . . . . 1—176
Lindberg Harald, Die nordeuropdischen Formen von Saree
(Heleochoris) paluster L. Mit 2 Tafem . . .- . - - -1— 16

5 kartor. 2 tafl., sidor 600

LSS Yl

veh)

Zz A gat 44 7)

waldo « aenv ites)

ae: d i.
ign enar + , ann =

wens
-. es

=

hie = ; a
> :

PRA.CEPTORI HONORATISSIMO

DILIGENTISSIMO FLORA FENNICA INVESTIGATORI
ATQVE

INTERPRETI PRASSTANTISSIMO

PROFESSORI

JOANNT PETRO NORRKLIN

PERACTOS SEXAGINTA ANNOS CELEBRANTI
SCRIPTA HA&C
DEDICARE VOLEBANT TESTIMONIUM

VENERATIONIS GRATORUMQVE ANIMORUM

DISCIPULI PRISTINI PRASSENTESQVE.

1
~
é
°
’
~
‘
* ‘
.
‘
as 2
\ ‘ * 4 Ts

; e 7 4
7: »

z ’

= Ld

-
=
©
‘ ‘
~
~ 7
ae eh Fi ‘ i

ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA, 23, N:o 1.

UEBER

WESTGRENZEN EINIGER HOLZGEWACHSE
NORD-RUSSLANDS.

A. K. CAJANDER.
(Vorgetragen am 1. Februar 1902.)

a Ol

HELSINGFORS, 1902.

KUOPIO,

K. MALMSTROMS DRUCKEREI, 1902.

i. der Sitzung der Societas pro Fauna et Flora Fennica yom
3 Nov. 1900 habe ich eine Mittheilung tiber die Westgrenze der
sibirischen Liarche (Larix sibirica Led.) gemacht }), An diesem
Orte moéchte ich einige Notizen tiber die iibrigen Holzgewiichse
eintragen, deren Westgrenzen ungefihr mit der der sibirischen
Lirche zusammenfallen.

Unter diesen sind besonders einige Weiden-Arten zu er-
wiibnen, vor Allem die Korbweide (Salix viminalis L.). Diese
polymorphe Salix-Art kommt in den von J. I. Lindroth und
mir 1898 und 1899 untersuchten Gegenden *) hauptsichlich in
zwei Formen vor: die eine schmalbliattrig, die andere breit-
blattrig. |

Die schmalblittrige Form (8. viminalis in Medd. XXVI,
pag. 180.) ist die typische 8. viminalis mit langen, schmalen,
oben griinlichen, unten dicht seidenglanzend behaarten Blittern.
Sie stimmt gut tiberein mit der Beschreibung von 8S. viminalis
L. in De Candolle’s »Prodromus» Tom. XVI, 2. pag. 264—9,
mit tab. 1248 in Reichenbachs »Icones», u. s. w.

Die breitblittrige Form (S. stipularis in Medd. XXVI, pag.
180) weicht von der typischen 8. viminalis u. a. durch folgende
Merkmale ab: die Blatter sind breiter und gewohnlich ein wenig
kiirzer, am Rande bisweilen sehr schwach gezihnt, beim Trock-
nen sich leicht schwiirzend, unten weniger angedriickt, jedoch
deutlich seidengliinzend behaart; die Zweige sind dicker und
gewohnlich kirzer.

Beide Formen haben eine ganz verschiedene Verbreitung
und zwar geht die breitblittrige Form in dem fraglichen Gebiete
weiter nach Westen als die schmalbliittrige. Die erstgenannte

1) Meddelanden af Societas pro Fauna et Flora Fennica XXVI, pag. 24.
2) Medd. XXV, pag. 22—28 und Medd. XXVI, pag. 172—184.

5

4 A. K. Cajander, Westgrenze ein. Holzgewachse N.-Russlands.

wurde massenhaft auf den iiberschwemmten Ufern des Andoma-
Flusses (nérdlich von der Stadt Wytegra) angetroffen, wo sie
zusammen mit Salix amygdalina kleinere Gestrauche bildet. In
den Flussthilern nérdlich von der Andoma (Muromka, Tschor-
naja, Wodla) fehlt sie dagegen durchaus, Doch war sie wieder
an der Koloda (ein éstlicher Zufluss der Wodla) an vielen
Orten reichlich vorhanden, desgleichen an den Fliissen Kauma,
Tambitsch, Sondala, Tschurjega (kleine Fliisse in den Umge-
bungen der Seen Kolodosero und Kenosero), Kena etc. und
tiberall an der Onega.

Eine viel beschriinktere Verbreitung im fraglichen Gebiete
besitzt die typische schmalblattrige Salix viminalis. Sie kommt
nimlich nur im Thale des Onega-Flusses vor, dort aber »sat
frequenter — frequentissime, saepeque copiosissime>. Am hau-
figsten und massenhaftesten ist sie in dem Schwemmwiesen-
Gebiete am unteren Laufe der Onega, zwischen den Dorfern
Jarnema und Porog, vorhanden, wo sie lange, schmale Strand-
gebiische bildet. Sehr hiiufig ist sie auch an der oberen Onega
zwischen Bereshne-Dubrofskij und Archangelskij. An der
allerobersten Onega und desgleichen am untersten Laufe der-
selben kommt sie dagegen nur spirlich vor. In den Flusstha-
lern westlich von der Onega war die schmalblattrige Sali
viminalis nirgends zu finden.

Eine sehr abweichende, der collectiven Salix viminalis
zuzurechnende Weide, ist ein von mir 1898 auf dem _ sandi-
gen Ufer des Onega-Sees bei Wosnessenje gefundener Salix-
Strauch '). Die Blatter sind gross (9 — 14 1,8 —2,4 cm),
lanzettlich, lang zugespitzt, unten dicht, aber kaum seiden-
glinzend behaart, die Nebenblatter gross, die Knospen und
Jahrestriebe stark und dicht behaart, die Zweige ziemlich dick.
Die mitgebrachten Exemplare stimmen recht gut tiberein mit
Salix stipularis Sm. tab, 1249 in Reichenbachs »Icones». —
Andere abweichende zur collectiven Salix viminalis gehorende
Salices wurden auf den Strandwiesen des Latscha-Sees unweit
Tichmanskij-pogost aogetroffen.

1) Medd. XXV, p. 39 n:o 10:0.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 5

Die Lieblingslokale der Korbweide bestehen aus humus-
losen Flussufern, besonders sandigen, die im Friihling stark
iiberschwemmt werden. Nur an solchen Stellen bildet sie
grossere, reine Bestaénde. Sehr hiufig ist sie auch an den
Rindern der auf den Schwemmwiesen befindlichen Tiimpel,
besonders der niher am» Flussufer gelegenen. Dagegen war
sie nur ausnahmsweise an solchen Stellen zu finden, die gar
nicht tberschwemmt werden. Das Gesagte gilt besonders von
der typischen Salix viminalis; die iibrigen Formen schienen
weniger wihlerisch in Betreff der Standorte zu sein.

Da sich, soweit mir bekannt, in der Literatur keine No-
tizen tiber die Vegetation der nordrussischen Salix viminalis-
Gestriuche finden, mag hier eine kurze Mitteilung iiber ein ty-
pisches Salicetum viminalis am Flussufer der Onega unweit
Priluk Platz finden.

Das fragliche Salicetum bildet einen langen, schmalen
Giirtel auf reinem Sandboden. Zwischen dem Salix-Giirtel und
dem Wasserrande giebt es ein diinnes niedriges Rohricht von
Eqvisetum fluviatile, naher am Wasser aber nur _ nackten,
vegetationslosen Sand. Hinter dem Salicetum giebt es erst einen
Phalaris arwndinacea-, dann einen Schedonorus inermis-Giirtel
und hinter diesem eine kilometerweite Thalictrwm-Wiese. Jeden
Friihling werden die Salix-Striucher beinahe bis zum Gipfel von
der Wasserfluth tiberschwemmt, im Sommer dagegen ist der
Boden ziemlich trocken. Humus und Moosdecke fehlen.

Das Gestriuch ist von dichtstehenden Salix viminalis-
Exemplaren (f. typica) gebildet; einzelne Ex. von Salix amygda-
lina sind beigemischt.

Die Griser sind alle vereinzelt vorhanden:

Juncus filiformis. Carex acuta.
Agrostis alba.

Auch die Kriauter (resp. Stauden) kommen nur verein-
zelt vor:

Equisetum arvense. Alisma plantago.

E. fluviatile. Polygonum lapathifolium.

6 A. K. Cajander, Westgrenze ein. H olzgewiichse N.-Russlands.

Rumex “fennicus. Plantago major.

Stellaria crassifolia. Myosotis palustris.
Chenopodium album. Mentha arvensis.
Ranunculus repens. Tussilago farfara.
Nasturtium silvestre. Petasites *heterophyllus *).
N. palustre. Gnaphalium uliginosum.
Callitriche vernalis. Ptarmica cartilaginea.
Veronica anagallis. Bidens tripartitus.

Inula britannica.
Halbstraiucher fehlen.

Die Westgrenze der Korbweide scheint in hohem Grade
durch Standortsverhiltnisse und besonders durch den Kalk-
gehalt des Bodens bedingt zu sein. Das Fehlen derselben wei-
ter nach Westen ist héchst wahrscheinlich vom Mangel an pas-
senden Standorten — kalkhaltigen Ueberschwemmungsufern —
bewirkt. Schon friiher?) habe ich betont, dass sie im Thale
der Kosha (ein westlicher grosser Nebenfluss der Onega) fehlt.
Sie kommt in der That nur an der Miindung derselben vor,
um schon in einer Entfernung von 1—2 km von der Onega
giinzlich aufzuhéren. Gerade dieser Fluss fliesst durch eine
magere, kalkarme Morinen- und Moorgegend. Wo es aber
weiter nach Westen hinreichend kalkfiihrenden Boden giebt,
z. B. auf der Halbinsel Saoneshe, fehlen passende Flussallu-
vialbildungen. Es mag hier erwahnt werden, dass ich im Jahre
1898 auf dem Ufer des Onega-Sees, bei Wosnessenje und
Schokschu, von Wellen aufgeworfene Salix viminalis (f. typica)-
Zweige fand, die auf dem nassen Sandboden zu wurzeln be-
gonnen hatten?). Ebensolche auf das Ufer angeschwemmte
Aeste waren (1899) auch bei Pokrofskoje am Weissen Meere
zu finden. Jedoch kamen keine dltere Straiucher vor, obwohl
natiirlich schon seit langer Zeit Aeste in namlicher Weise von
Wind und Wellen an das Ufer treiben. Wohl diirfte der Kalk-

1) Vgl. Medd. XXVII, pag. 100.
2) Medd. XXVI, pag. 180.
3) Medd. XXV, pag. 38—39.

-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 7

gehalt bei Schokschu und Wosnessenje ziemlich geniigend sein,
aber die betr. Standorte werden nicht tiberschwemmt. — Nur
in den Gegenden siidlich von dem Flusse Swirj, dem Onega-
See und dem Finnischen Meerbusen geht Salix viminalis be-
kanntlich weiter nach Westen, aber dort sind ja auch die Stand-
ortsverhaltnisse giinstig *).

Ueber die Verbreitung der Korbweide im iibrigen Nord-
Russland giebt es in der Literatur nur sparliche Notizen.
Schrenk ?) giebt sie fiir das Petschora-Thal an, behauptet sogar,
dass sie daselbst vielerorts — Zyljma, Kolva etc. — hiufig
vorkomme. Allein man hat sehr an der Zuverlissigkeit dieser
Angabe gezweifelt, und das Vorkommen der Korbweide im gan-
zen nordéstlichsten Russland wurde sogar von berufener Seite
in Abrede gestellt *). Von Kusnezoff+*) ist sie am Waga-Flusse
(westlicher Nebenfluss der Dwina) bei Schenkursk, Sudromskaja
und Pikinskaja gefunden. Iwanizkij, Fortunatoff und Drzewecki °)
geben sie fiir verschiedene Ortlichkeiten des Wologodschen Gou-
vernements sowohl an der Suchona als an der Wytschegda an.
Képpen hat auf Grund dieser Data auf seiner Karte N:o II
die (Nord-)Westgrenze der Korbweide vom See Kubinskoje in
ziemlich geradem Verlauf nach Ust-Zyljma (an der Petschora)
gezogen. — Nach den noch unpublicirten Untersuchungen von
A. O. Kihlman und J. P. Norrlin ®) besitzt jedoch die Korb-
weide in Nord-Russland eine viel gréssere Verbreitung. So

1) Das isolirte Vorkommen von Salix phylicifolia x viminalis an der
lwina (ein nérdlicher Nebenfluss des Swirj) mag hier nur erwahnt werden.
Vel. Medd. XXVIII, pag. 103.

2) A. G. Schrenk: Reise nach dem Nordosten des europidischen Russ-
lands. Dorpat 1848, pag. 511.

3) E. R. v. Trautvetter: Die Pflanzengeographischen Verhiiltnisse des
Europiischen Russlands; Hft. 2, pag. 56. — Vgl. auch Fr. Th. Koppen: (reo-
graphische Verbreitung der Holzgewichse des europdischen Russlands Il,
pag. 292—294.

4) N. [. Kusnezoff: Mscabgosanie ®aopm Ilenxycxaro m XoamoropcKaro
ybsgoss. Tpyan C-Ilerep6yprexaro o6m. ecrectroucnutateaeli. T. XIX. 1885,
pag. 134,

5) Vgl. Képpen: op. cit. pag. 294.

6) Nach giitigsten Privatmitteilungen.

8 A. K. Cajander, Westgrenze ein. Holzgewachse N.-Russlands.

fand Kihlman (1891) sie an den Fliissen Suchona, Dwina, Pi-
nega, Kuloj, Mesenj, Pjosa und Petschora sowie an den Neben-
fliissen der letzteren vielerorts in grésster Menge. Im Pjosa-
Thale kam Salix viminalis bis in die Nahe des Meeres vor.
Ebenso wurde sie (1897) von Norrlin tiberall an der Suchona,
Pinega und Dwina bis zum Meeresstrande gefunden. Fasst man
zugleich ihr massenhaftes Auftreten im Onega-Thale ins Auge, so
muss man sie als eines der charakteristischsten Holzgewichse
Nord-Russlands bezeichnen. — Eine nicht weniger grosse Rolle
spielt Salix viminalis in Sibirien. Nach Sommier*) kommt sie
iiberall am Obj vor. A. E. Nordenskiéld 2) nennt sie »Jenisei
strindernas mest karakteristiska vaxt» und auf den unzahligen
Ueberschwemmungsinseln der unteren Lena bildet sie kolossal
weite Bestinde °).

Betreffs der Verbreitung der verschiedenen Formen von
Salix viminalis ist z. Z. sehr wenig bekannt. Soviel ist jedoch
gewiss, dass nicht alles, was in der Literatur als S. viminalis
bezeichnet wird, zur typischen Form gehort, nicht einmal insoweit
die Angaben sich auf das europiische Russland beziehen. In Sibi-
rien scheint diese letztgenannte Form sogar eine ganz unter-
geordnete Rolle zu spielen und von anderen Formen (8S. rufes-
cens, S. Gmelini etc.) ersetzt zu werden. Z. B. an der Lena
kommt sie nur vereinzelt vor und geht nicht weiter nach Norden
als bis 66° n. Br., waihrend gewisse breitblattrige Formen ung.
71° n. Br. erreichen.

Ausser Salix viminalis soll »S. stipularis Sm.» in Nord-
Russland vorkommen. Kusnezoff*) giebt sie fiir Sudromskaja
an der Waga und Schrenk °) fiir das Petschora-Thal an. Ob
es sich hier um dieselbe Form handelt, welche in den Gegen-
den zwischen dem Onega-See und dem Onega-Flusse so haufig

1) §. Sommier: Flora dell’ Ob inferiore. Firenze. 1896, pag. 89.

2) Vgl. N. J. Scheutz: Plante vasculares jeniseenses. Kongl. Svenska
Vet. Akad. handlingar. Band 22, n:o 10, pag. 23.

3) Vel. A. K. Cajander & R. B. Poppius: Eine naturwissenschaftliche
Reise im Lena-Thal. Fennia, 19, N:o 2, pag. 14—15.

4) Kusnezoff: op. cit. pag. 134.

5) Schrenk; op. cit. pag. 521.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 5)

ist, oder ob sie zu anderen breitbliattrigen Formen von Salix
viminalis gehoren, kann hier nicht entschieden werden.

Eine treue Begleiterin der Salix viminalis in den fraglichen
Gegenden ist S. amygdalina L. Auch sie ist hiufig und vieler-
orts massenhaft in den obengenannten Flussthiilern der Andoma,
Koloda, Kauma etc. und ebenso der ganzen Onega entlang vor-
handen. An den Fliissen Muromka, Tschornaja, Wodla, Kosha
fehlt sie dagegen ganzlich oder kommt nur angepflanzt vor, wie
z. B. in der Stadt Pudosch. Ausserdem kommt sie auf meh-
reren Sanddiinen an der siidlichen Kiiste des Onega-Sees vor.
Auf dem Sandufer bei Wosnessenje und Schokschu fand ich
1898 1) viele losgerissene und vom Wasser angeschwemmte
Zweigchen die in dem Sande angefangen hatten Wurzeln zu
treiben; dennoch waren keine altere Straiucher zu finden. Da-
gegen wurden mebhrere, sowohl jiingere als altere Straucher
und Baumchen von Salix amygdalina auf den tiberschwemmten
Ufern der Iwina (ein Nebenfluss des Swirj) bei den Ddorfern
Latwa und Iwina gefunden. Giinther *) giebt sie auch fiir Petro-
sawodsk an (»Ha ayraxb y Ilerposaporcka»); doch scheint mir
diese Angabe aus mehreren Griinden hoéchst zweifelhaft.

Wie Salix viminalis, gedeiht auch S. amygdalina am
besten auf + kalkhaltigen, denudirten, stark tberschwemmien
Flussufern. An solchen Stellen bildet sie vielerorts entweder
reine oder mit S. viminalis gemischte Bestinde.

Ich will hier kurz ein solches Salicetum amygdaline bei
Archangelskij-pogost beschreiben. Das Gebiisch von ziemlich
niedrigen, dichtstehenden Salix amygdalina-Exemplaren (99 °,),
zusammen mit vereinzelten Ribes nigrum und Rosa acicularis
gebildet, ist auf dem lehmigen, feuchten, kalkreichen Ufer des
Onega-Flusses gelegen. Im Friihling wird der untere Theil der
Saliz-Striucher vom Wasser bedeckt. Moose fehlen giinzlich.

1) Medd. XXV, p. 39.
2) A. K. Giinther: Marepiaan xs (aoph OGoneacraro kpas. Tpyas
C-Iler. o6m. ecrects. T. XI, pag. 50.

10 A. K. Cajander, Westgrenze ein. Holzgewachse N.-Russlands.

Die Graser sind ziemlich reichlich (6) vorhanden:

Carex acuta (2). Agrostis alba (1).
Phalaris arundinacea (5). Poa serotina (1).

Die Kriuter sind ein wenig spiarlicher:

Equisetum fluviatile (1—2). Heracleum sibiricwm (1).
Urtica dioica (2). Geum rivale (1).
Polygonum amphibium (modf. Potentilla anserina (1).
terrestris) (1). Veronica longifolia (1).
P. lapathifolium (1). Lysimachia vulgaris (A).
Rumex “fennicus (1). Mentha arvensis (1).
Thalictrum kemense (1). Galium boreale (1).
Th. flavum (2). Artemisia vulgaris (1).
hanunculus acris (1). Tanacetum vulgare (1).
Nasturtium amphibium (A). Achillea cartilaginea (1).
Geranium pratense (1). Inula britannica (1).
Archangelica officinalis (1). Mieracium prenanthoides (1).

Sium latifolium (1).
Halbstraucher fehlen. —

Auch Salix amygdalina gehort zu den wichtigsten Weiden-
Arten Nord-Russlands. Von Kusnezoff*) ist sie vielerorts an
der Waga gefunden. Norrlin sah sie tiberall an der Suchona
und Dwina und von Kihlman wurde sie noch an der Petschora
bei Ust-Pishma gefunden. Durch ganz Sibirien ist sie ver-
breitet bis zum Flusse Amur. Ueberhaupt scheint sie jedoch
eine weniger hervorragende Rolle zu spielen als Salix viminalis.
So waren die Saliceta amygdalinz an der Onega viel sparlicher
als die Bestiinde von Salix viminalis und z. B. an der Lena giebt
es gar keine grésseren Bestinde von Salix amygdalina, son-
dern sie kommt nur + vereinzelt den tibrigen Saliceten bei-
gemischt vor.

Warum Salix amygdalina, nicht aber S. viminalis in den
nérdlichen Theil Finlands (und ausserdem noch auf den »Isth-

1) Kusnezoff: op. cit. pag. 134.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 11

mus Karelicus») eingedrungen ist, ist z. Z. noch ein wenig
riithselhaft. Ueberhaupt scheint 8. amygdalina eine weniger
kalkstete Pflanze zu sein als S. viminalis, aber das ist wohl
nur eine von vielen Ursachen. Mdglicherweise kénnen kiinftige
paleeontologische Untersuchungen in den nordlichen ‘Theilen
Finlands hiertiber Aufklarung bringen.

Eine dritte fiir Nord-Russland sehr characteristische Wei-
den-Art ist Salix pyrolifolia Led. Sie war friiher nur aus Si-
birien bekannt bis sie von Schrenk ?) 18357 im Samojedenlande
gefunden wurde. Spiiter wurde sie von Kusnezoff *) an zwei
Stellen an der Waga (Jesipofskaja und Schenkursk) angetroffen.
Da sie inzwischen von Norrlin vielerorts an der Suchona ent-
deckt worden war, war es anzunehmen, dass sie auch im
Onega-Thale vorkomme.

In der That fanden wir 8S. pyrolifolia noch ein wenig
westlicher, namlich am Fliisschen Malaja Sondala, unweit des
Dorfes Korjakina. Dieser Fluss fliesst in seinem oberen Laufe
zwischen hohen steilen Kalkfelsen. Am unteren Laufe ist das
Flussthal ebener, aber der Boden, besonders das Flussbett und
die Ufer, besteht auch hier zum gréssten Theil aus Kalksand
und Kalkschutt. Der ganzen Sondala entlang kommt 8S. pyroli-
folia vor, kleinere Strauchgruppen zusammen mit Salix nigri-
cans, S. amygdalina, S. viminalis, S. phylicifolia etc. bildend.
— Weniger reichlich, aber dennoch an vielen verschiedenen
Orten wurde sie am Flusse Tschurjega (siidlicher Nebenfluss
der Kena bei Korjakina) gefunden, wo der Boden ebenso zum
eréssten Theil aus Calciumcarbonat besteht. — Ein dritter
Fundort fiir dieselbe Weidenart ist Kirilowa an der Onega. Wie
friiher 8) geschildert worden, ist das Flussthal hier zwischen
hohen Kalkwiinden eingeengt. Der schmale Giirtel zwischen den
Winden und dem Wasserrande ist von Kalkgestein, Kalk-
schutt und rothlichem Mergel eingenommen. Dieser Kalkboden

1) Schrenk: op. cit. pag. 522.
2) Kusnezoff: op. cit. pag. 135.
3) Medd. XXVI, pag. 177.

12 A. K. Cajander, Westgrenze ein. Holzgewachse N.-Russlands.

ist von einer priichtigen Hainvegetation bedeckt. Einzelne, meist
strauchformige Salix pyrolifolia-Exemplare kommen auf dem
gegen den Fluss sich 6ffnenden Hainrande vor.

In dem Schwemmwiesengebiete des Onega-Flusses ist 8.
pyrolifolia ziemlich hiufig (pass. — fqs. — sfq.). Hier wachst
sie zusammen mit anderen Salices (S. nigricans, S. phylicifolia,
S. hastata, S. pentandra, S. cinerea etc.), Ribes- (R. rubrum,
R. nigrum) und Lonicera- (L. xylosteum, L. coerulea) Arten,
Rosa acicularis, Cornus sibirica, Rhamnus frangula ete., die
Tiimpel umgebend und an anderen feuchten bis nassen Stellen
der Schwemmwiesen. Auch hier ist der Boden sehr kalkreich
(kalkreiches Fluss-Sediment). Am nordlichsten wurde S. pyroli-
folia bei Ust-Kosha gefunden. — Stidlich von der Miindung des
Kena-Flusses wurden einige 8S. pyrolifolsa-Straucher an dem
aus Kalkschutt bestehenden steilen Ufer des Onega-Flusses un-
weit Archangelskij-pogost angetroffen. Lindroth fand mehrere
baiumchen und Straucher auf den Wiesen in der Umgebung
von Ust-Welsk (zwischen Arkhangelskij und Kargopol).

Salix pyrolifoka kommt nirgends an stiirker tiberschwemm-
ten Stellen vor. In dem ganzen Ueberschwemmungsgebiete am
unteren Laufe des Onega-Flusses findet sie sich nirgends auf dem
Flussufer, wo tibrigens nur Salix viminalis und S. amygdalina
kleine Waldungen bilden, sondern sie kommt erst weiter vom
Ufer vor. Sehr oft waren Striucher und Baumchen von Salia
pyrolifolia an solchen Stellen zu finden, die gar nicht iber-
schwemmt werden. In dieser Hinsicht stimmt 8S. pyrolzfolia mit
ihren Verwandten S. hastata, S. nigricans und S. phylicifolia
iiberein. In schroffem Gegensatz zu den letztgenannten kommt
sie dagegen, wenigstens tiberall in den von mir untersuchten
Gegenden, nur auf stark kalkhaltigem Boden vor.

Salix pyrolifolia ist gewdhnlich ein hoher Strauch oder
ein kleiner Baum, ziemlich dicht verzweigt und_belaubt,
habituell einer Erle bisweilen nicht ganz unahnlich. — Auch
S. pyrolifolia diirfte in Nord-Russland weit verbreitet sein. Sie
ist jedoch eigenthiimlicherweise, wie die Weiden-Arten itiber-
haupt, sehr wahrscheinlich meistens iibersehen worden, weshalb
man sie bisher als eine grosse Raritaét angesehen hat. — In

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 13

Sibirien ist Salix pyrolifolia bis nach den dstlichsten Gegenden ver-
breitet. Sie kommt dort besonders auf schwach iiberschwemm-
ten Flussufern vor und ist z. B. an der Lena von den obersiten
Theilen des Flusses wenigstens bis 69° vorhanden.

Zu den sibirischen Gewichsen, welche den ndérdlichen
Ural iiberschreiten und ihre Westgrenze in der Onega-Gegend
erreichen, gehért noch Cornus sibirica Lodd., die in ihrem Auf-
treten viel Aehnlichkeit mit Salix pyrolifolia darbietet.

Am westlichsten wurde Cornus sibirica unweit Bjalogora
an der Siidwestecke des Kenosero-Sees gefunden. Zusammen
mit Salix pyrolifolia wichst sie in dem obengenannten Haine
bei Kirilowa. Desgleichen kommt sie auch in den Schwemm-
wiesengebiischen an der Onega vor. Am nordlichsten wurde
sie bei Ust-Kosha angetroffen. In den fennoskandischen Grenz-
gegenden wurden einige Straucher am Flusse Kosha, etwa */2
Meile siidlich vom Dorfe Sidorofskaja in einem gemischten
hainartigen Walde gefunden!) Nach Angaben der Bauern soll
sie ausserdem am Nerjuga-Flusse unweit Porog und in den
Umgebungen des Dorfes Tamitsa (am Weissen Meere) vorkom-
men. Beide Angaben bediirfen jedoch der Bestatigung.

An der oberen Onega fanden wir Cornus sibirica nicht
und ebensowenig auf einer schnellen Fahrt durch die Gegend
zwischen Kargopol und Wytegra. Nach einer Angabe von
Snjatkoff kommt Cornus jedoch auch in den Umgebungen des
Burkowa-Sees 2) vor. Die Westgrenze von Cornus sibirica wiirde
demnach ziemlich genau mit derjenigen der sibirischen Lirche
iibereinstimmen.

Im fraglichen Gebiete bildet Cornus sibirica nirgends reine
Bestiinde, nicht einmal kleinere Gebiische, sondern kommt nur
+ vereinzelt vor. Am besten gedeiht Cornus auf kalkreichem
Boden, doch scheint sie ebensowenig wie die sibirische Liarche
eine absolut kalkstete Pflanze zu sein. Meistens kommt sie an
hainartigen Lokalitéten — Gebiischen und kleineren Waldun-
gen — selten auf offenen Feldern vor. Auf sehr trocknem

1) Vgl. Medd. XXVU, pag. 8.
2) Nach Privatmittheilungen von J. P. Norrlin.

14 A. K. Cajander, Westgrenze ein. Holzgewachse N.-Russlands.

Boden gedeiht sie nicht, dagegen wohl auf sehr nassem.
Stark iiberschwemmte Stellen schien Cornus zu vermeiden. —
Auch Cornus hat ein sehr grosses Verbreitungsareal und kommt
auch in Sibirien in ung. &hnlicher Lokatitat als Salix pyrolifolia
vor. Beide gehéren zu den characteristischsten Klementen des
» Mischgebiisches» ?).

Zuletzt soll hier noch die Strauchbirke (Betula humilis
Schrank) genannt werden. In seinen »Materalien zur Kenntniss
der Flora der den Onega-See umgebenden Gegend» behauptet
Giinther 2) er habe diese Birke, »B. fruticosa (Pall.)», im Olonetschen
Gouvernement, bei Kargopol und Rubjesch gefunden. Nach
Kusnezoff?) kommt sie auf Torfmooren im Schenkurskschen
Kreise vor und nach Ivanizkij+) ist sie im Wologodschen Gou-
vernement vielerorts vorhanden. Weil man an der Richtigkeit
dieser Angaben gezweifelt hat, war es interessant diese Birken-
Art an vielen verschiedenen Orten zwischen dem Onega-See
und dem Onega-Flusse zu finden. Sie wurde namlich an-
getroffen:

1) bei Kolodosero; hier kommt sie auf einigen stidlich
vom genannten Dorfe liegenden, offenen Amblystegiwm-Mooren
resp. Amblystegiwm-reichen Sphagneten vor;

2) auf einem grossen Kiefermoore nach Stidwesten vom
Dorfe Orlowa; zerstreute Straiucher;

3) reichlich auf vielen kleinen offenen Mooren bei Maa-
selké, Paljarvi und Dumina;

4) auf kleineren Torfmooren der Landstrasse entlang
zwischen Korjakina und Bereshne-Dubrofskij, stellenweise mas-
senhaft;

5) in einem Birkenmoore bei Krasnofskaja (der nordlichste
Fundort), besonders an dem der Landstrasse zugewandten Rande
desselben;

1) Vel. Cajander & Poppius: op. cit. pag. 15.
2) Giinther: op. cit. pag. 50.

8) Kusnezoff: op. cit. pag. 136.

4) Vgl. Képpen: op. cit. pag. 144.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 15

6) an nassen, + moorigen Stellen am Ufer des Onega-
Flusses bei Kargopol;

7) massenhaft auf vielen kleineren Mooren der Landstrasse
entlang zwischen Ljokschmorjetschkij- und Tichmanskij-pogost ;

8) desgleichen zwischen Kretschetowa und Bjereg.

Im Herbarium des botanischen Museums zu Helsingfors
befindet sich ausserdem ein Exemplar, gesammelt von A. Hl.
und V. F. Brotherus im Olonetschen Gouvernement bei Ba-
tuschko-Konetschko.

Aller Wahrscheinlichkeit nach ist Betula humilis in den
Gegenden zwischen Kargopol und Wytegra ziemlich haufig.
Gerade diese Gegenden wurden jedoch, wie schon oben be-
merkt, nur fliichtig untersucht. — Betula humilis kommt im
fraglichen Gebiet meist auf offenen oder mit spiirlichem Walde
bewachsenen Mooren vor, wo sie, oft zusammen «mit betula
nana, kleinere Gestraiuche bildet. In einer Beziehung weichi
jedoch das Auftreten von Betula humilis von dem der Zwerg-
birke ab. Sie kommt namlich nur auf ziemlich kalkreichem
Boden vor. So war sie nirgends auf mageren, reinen Sphagne-
ten (nach dem gewdhnlichen finnischen Typus), sondern nur
auf -- wiesenmoorartigen Stellen (»gungflyartade myrar och
flackmossar») zu finden.

Betula humilis ist aus vielen Orten in den Ostseeprovinzen
bekannt. Schmalhausen!) hat sie bei Nowaja Ladoga gefun-
den und es ist hdchst wahrscheinlich, dass sie auch in den
zwischen Nowaja Ladoga und Rubjesch liegenden Gegenden
vorkommt. Die Grenze der Strauchbirke wiirde also durch
die Orte Krasnofskaja, Kenosero, Kolodosero, Wytegra, Nowaja
Ladoga gehen.

Zu den obengenannten Holzgewiichsen wire noch Abies
sibirica Led. mit einem Fragezeichen zu fiigen. Kin Bauer
erzihlte mir, dass er auf einem Jagdzuge, in einem gemischten
Walde, nicht weit vom Dorfe Priluk (an der Onega) einen

1) 1, Schmalhausen: Oruérs 06 akckypciaxt 10 Hopo-.laxomckomy y‘baay.
Tpyan C-Ilerep6. o6m. ecrecrs. 1872. pag. 125.

16 A. K. Cajander, Westgrenze ein. Holzgewachse N.-Russlands.

tannenihnlichen Baum gefunden hatte, dessen Stamm heller
und glatter, die Nadeln breiter und weicher als die der Roth-
tanne waren. Diese Angabe ist nicht ganz unwahrscheinlich,
weil A. sibirica schon im Waga-Thale vorkommt. Es ist zu
beklagen, dass der Berichterstatter, der Kapitain eines kleinen
Dampfbootes, nicht Gelegenheit hatte uns zu diesem Baum zu
fiihren. — Aubels!) Angabe, dass die Pichta-Tanne am Flusse
Wig vorkomme, ist sicher falsch. —

Die pflanzengeographischen Verhiltnisse des nordlichen
Europa (Skandinavien und Finland ausgenommen) und des nord-
lichen Asiens sind z. Z. noch sehr unvollstandig bekannt. Es
ist offenbar, dass diese ungeheuer breite Zone, von der nor-
vegischen Kiiste bis zur Behrings-Strasse, nicht konform und
homogen sein kann, sondern von Westen nach Osten gerechnet
in mehrere verschiedene Gebiete zerfallt. Wie viel solcher
Hauptgebiete in Wirklichkeit existiren und wie die Grenzen
derselben verlaufen, dariiber giebt es z. Z. nur Vermuthungen.
Nur so viel ist gewiss, dass eines dieser Gebiete und zwar das
westlichste derselben das s. g. Fennoskandia (Ramsay) ist.

Fennoskandia ist eigentlich eine geologisch-geographische
Einheit 2) und ihre Verschiedenheit in botanischer Hinsicht von
Nord-Russland (bezw. West-Sibirien) beruht in erster Linie auf
einer anderen Vertheilung der Pflanzengenossenschaften (Pfl.-For-
mationen) und erst in zweiter Linie auf floristischen Verhaltnissen.
Dass die Grenze zwischen Fennoskandia und Nord-Russland
jedoch auch in rein floristischer Hinsicht eine sehr remarkable
ist, habe ich in meinem Aufsatz tiber die Westgrenze der sibi-
rischen Lirche 8), sowie in dem vorliegenden zu zeigen versucht.
Schirfer als diese ist keine von Norden nach Siiden verlaufende
Flora-Grenze in Nord-Europa tiberhaupt ausgepragt.

1) Herman und Karl Aubel: Ein Polarsommer, Reise nach Lappland
und Kanin, 1874, pag. 378.

2) W. Ramsay: Ueber die geologische Entwicklung der Halbinsel Kola.
Helsingfors 1898, pag. 1—4.

3) Medd. XXVII, pag. 24—34. — Vgl. auch Medd. XXVI, pag. 172—
184 und 225—228.

ee

ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA, 23, N:o 2.

KASVISTULLISIA TUTKIMUKSIA

MYNAMAEN, MIETOISTEN sa KARJALAN KUNNISSA

TEHNYT

A. K. CAJANDER.
(Kartta ynna 4 piirrosta tekstissa).

(Esitetty 5 p. maaliskuuta 1898).

Ic

HELSINGISSA 1902.

KUOPIO 1902.

K. MALMSTROMIN KIRJAPAINO.

M ynamaii on niit& harvoja Suomen seutuja, joista jo viime
vuosisadan alkupuolelta loytyy sangen asiallinen pitajakertomus.
Gregorius Hallenius julkaisi nimittéin v. 1738 vaitOskirjan »Vir-
moénsis in Finlandia territorii memorabilia», jossa hin kuvailee
paikkakunnan luontoa, vaestOa ja historiaa. Luonnontieteelliset
tiedonannot ovat siini kuitenkin sangen niukkoja. Elaintieteen
alalta saamme tietoja toisen luvun § IlII:ssa, jonka mukaan ve-
det »delicatis abundant piscibus, luctis scil. et percis majoribus,
eyprinis latis seu prasmis, Braxen, rutilis, Mort, eperlanis mino-
ribus, Nors, luciopercis, Gids, leuciscis, LOija, et ceteris». Tie-
dot kasvitieteen alalta sisaltyvat pad&asiallisesti seuraavaan lau-
seeseen (Cap. Il § V): »Quod colles illius latioresque colles
virgulta cingunt, frutices et arbusta ornent, juniperi, erices,
quercus, betulae, salices, alni, sorbi sylvestres, pseudoligustra
et cetera distinguant, adeo non facile negabit quisquam, ut ad
amoenitatem ni non fertilitatis varietatem alma rerum parcus
plura aut majora conferre vix potuerit». — Mité mydhaisempiin
paikkakuntaa koskeviin tutkimuksiin tulee, mainittakoon, etti
geologit kivivat kesiilla 1886 tutkimassa seudun geologisia seik-
koja; seuraavana vuonna kiivi maist. J. Sjéros tutkimassa Myna-
miien kihlakunnan muinaismuistoja seki maist. H. Ojansuu v.
1899 tutkimassa tikiliisté kielimurretta. Sitaépaitsi ovat vena-
laiset topografit kayneet taalla kartoittamassa.

Isini K. A. Cajander sekii enoni A. ja L. Allenius keraili-
vit kimnasi- ja ylioppilasaikoinaan kasveja varsinkin Mynaimaen
pitijiin eteldosissa. He eivaét ole tehneet mitaéan luetteloa loyta-
mistiiiin kasveista, mutta kokoelmat ovat isillani viela tallella
ja olen niitaé useasti hyvikseni kiyttinyt. Useita tietoja paikka-
kuntaa yleensii koskevista asioista, viljelyskasveista ja kasvien
entisesti esiintvmisesté olen niinikéin isilténi saanut. Muut

4 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynimiessa.

seuraavassa antamani tiedot perustuvat omiin havaintoihini ke-
sina 1890-—1900, piiaasiallisesti kuitenkin v. 1897, jolloin minulla
oli onni saada Societas pro fauna et flora fennicalta apuraha
tutkiakseni_ kasvillisuutta. Mynamaen, Mietoisten ja Karjalan
kunnissa. ;

Mieluinen velvollisuuteni on lausua harras_ kiitokseni
opettajalleni prof. J. P. Norrlinille niisté monista hyvista neu-
voista, joita olen hanelt& saanut seka siit&, etta hin on miii-
rannyt alueella tapaamani Hieraciwmit. Sitapaitsi olen kiitolli-
suuden velassa prof. A. O. Kihlmanille siit&, etti hin on mii-
rannyt keraamani Huphrasiat seki tarkastanut useat muut »krii-
tilliset» muodot, ja maist. H. Lindbergille, joka on miirinnyt
kokoomani sammalet.

Aimo Kaarlo Cajander.

Tutkimani alue sijaitsee Lounais-Suomessa 60° 35” ja
60° 54” seki 2° 30’ ja 3° 7’ (Helsingin mukaan) valillé. Muo-
dolleen on se + deltoidin tapainen, kulmat itéa, lintté, etelia
ja pohjoista kohti. Alaltaan on se noin 5 nelidpenikulmaa.
Suurin pituus idisté lanteen on 31 km, etel&sta viistoon pohjoi-
seen 34 km. Naapurikunnat ovat luoteessa Laitila, lannessa
Vehmaa, eteliissi Lemu ja Askainen, koillisessa Ylane, kaakossa
Nousiainen sekii pohjoisessa Hinnerjoki ja Honkilahti. Mitaan
luonnollisia rajoja ei tutkimaliani alueella ole.

Tienoot Mynaimaen ja Mietoisten kirkkoin ymparist0issa
ovat Suomen kauvimmin viljeltyjéi. Lukuisat muinaismuistot
kivikaudelta osoittavat, ett&é seutu jo silloin oli asuttua’). Myna-
mien kirkkokin on maamme vanhimpia, rakennettu jo v. 1250.
Nykydiin ovat samat seudut erittiin tiheaan asuttuja. Sitavastoin
on asutus alueen it&- ja pohjoisissa sangen harvaa. Enimmat
asunnot léytyvat pitkin Myna- ja Laajokien varsia seka pitkin
siti maantieté, joka kulkee lapi Karjalan kappelin. Laajat alat
ovat kerrassaan asumattomia. Sellainen on se alue, jota poh-
joisessa rajoittaa Laajoki, linnessi Karppinen ja Suojoki ja ete-
lissii Kalela. Samaten on kappelin itéisin kolkka, Mynajoen
etelipuolella vielé asumatonta, niinikiiin tienoot Harmissuon ja
Valkamajarven vililla, Valkamajirven ja Vehmalaisten viliset
seudut sekii alue Pahikkalasta ja Kivikyliistii pohjoiseen. Ver-
rattain taajaan ovat sitaévastoin Lemmi-Ruutin seudut asutut.
Siella loytyy nimittéin runsaasti pikkutorppia.

Lakeudet paikkakunnan eteliiosissa ovat matalaa savitasan-
koa — muinoinen merenpohja —, joka hyvin verkkaan kohoaa

1) J. Sjéros: Muinaismuistoja Mynémaen kihlakunnasta. Muinaismuisto-
yhdistyksen aikakauskirja VII. Helsingissié 1887.

6 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessi..

rannikolta sisimaahan. Niin ovat Tursunperan tienoot (lahes
7 km. merelti) ainoastaan n. 47/3; m.*) meren pintaa ylempana,
Huolin seutu 5°/, m., Miesmiki 11 7/4 m., Korvensuu 14 3/4 m.,
Kukola—Kasula 14?/, m., Valkamajarven rahka 35 1+/4 m., Lem-
min niityt 33 3/4—34 °/; m., Pahnassuo 44 ?/;—46 +/; m., nummet
Kalelan ja Junnilan vialilla 4974/5 m. Korkeimmat vuoret alueen
eteliosissa ovat 35—44 m. korkeat, alueen pohjoisosan vuoret
ovat suhteellisesti vielé matalampia. Paikkakunnan_ korkein
kohta, eriis vuori Hirvenjirven itaipa&ss&é on 96 4/2 m. ylempana
meren pintaa.

Vesii léytyy paikkakunnalla sangen vahan. Jokia on 2,
Mynajoki ja Laajoki, jotka molemmat alkavat Ylaneella ja las-
kevat Saaren matalaan merenlahteen. Pikkujarvia ja metsa-
lampia léytyy noin tusinan verta. Niistékin ovat useat kuiva-
tettuja. Isoin niisté, Kivijaérvi, on 17/2 km. pitka ja leveimmalta
kohdaltaan 3/4 km. levei. — Soita léytyy alueen ita- ja pohjois-
osissa paljon. Liahes 1/3 Karjalan kappelin koko pinta-alasta on
suota. Metsat ovat, kuten Lounais-Suomessa ylimalkaan, huo-
nonpuolisia. Etelassa loytyy etupéass& pikkukuusikkoja ja koivu-
lehtoja, pohjoisempana vallitsevat mantymetsat, Lemmin seuduilla
ovat koivikot yleisimmillain, paikkakunnan koillisosissa on eni-
ten sekametsii. Kankaita léytyy runsaimmin Pahikkalan ja Kivi-
jarven seutuvilla, niittyt6yraité ja pellonmakia eniten alueen
eteliosissa. »Luonnollisia» niittyjé on runsaasti paikkakunnan
metsipuoliskossa; monet niist&é ovat kuitenkin nyttemmin raiva-
tut uudispelloiksi. Peltona on vihdoin koko tasanko etelassa
seka varsinkin jokien laaksot metsapuoliskossa.

Maaperii on eteliiss& savea, pohjoisemmissa Osissa paraasta
pasta murtokivisoraa, joka kuitenkin monasti on paksujen turve-
kerrosten peittima&. Jsonlainen vierinkiviharju kulkee pitkin
Porin—Turun maantietéi; sen laidoilla on paikotellen laajoja
nummihiekkakenttii. — Vuoret ovat pohjoisimmissa osissa la-
keita rapakivikallioita, muualla varsinkin granitivuoria, jotka
tavallisesti ovat jyrkkirinteisiaé kalliopaita.

1) Vrt. geol. karttalehtié 10 ja 12.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 2. 7

Kuten jo mainittiin, on kiinteé kallioperusta enimmiik-
seen joko granitia tai rapakiveé, vahemmissi miiirissii léytyy
gneissia. ag

Eriis granitivuorten katkaisema gneissialue*) alkaa Veh-
maan puolella, Nuhjalan ja Tanilan seuduilla ja piéittyy Myni-
miien puolella Laajoki-nimiseen jokeen. Toinen gneissivuoria
kisittiva seutu sijaitsee kahden puolin (etupaassié etelapuolella)
Mynajoen ylisté vartta, Ylaneelta Miesmaen taloon asti. Yksit-
taiisii gneissivuoria loytyy sitépaitsi siella taalla alueella, eten-
kin Mynajoen kaakkoispuolella.

Rapakiveaé loytyy paikkakunnan pohjoisessa osassa. Rapa-
kivialueen eteliinen raja kulkee melkein suorana viivana Lem-
min Jyrkkalist&é Suojoen kautta Kolinummelle sulkien kuitenkin
sisiiinsi pienen granitivuoria sisdltavan seudun (hienorakeista
porfyrista oligoklasigranitia) Karjalan kylan pohjoispuolella. —
Rapa- eli, kuten kansa niité taallapain nimittaéa, morokivikalliot
ovat eniten lakeita ja tasaisia. Niiden valeissi léytyy, esm. la-
hella Laajoen kylaé& paikotellen syvia laaksonotkoja melkein
pystysuorilla runsaasti rapautuneilla kallioseinilla. Rapakivi-
kallioiden tasaiset piiillystaét ovat tavallisesti peittyneet manni-
killa; jos taas puita puuttuu, loytyy niilla vaan hajanaisia sam-
mal- ynni Cladina-laikkuja, joiden valissé on »paljasta», rupi-
jakalain varjiimai kalliota. Karakteristisia fanerogameja taka-
liisille rapakivikallioille ovat varsinkin Silene rwpestris ja Sper-
gula vernalis, jotapaitsi tietysti muitakin kasveja loytyy (Hiera-
cium saxifragum, Viola tricolor, Rumex acetosella etc.). Useasti
ovat rapakivikallioiden péillystit hyvin vahan rapautuneet, niin
ettii vaan suuret porfyriset oligoklasipallot ilmaisevat kallion
oikean laadun. Sen sijaan ovat jyrkat kalliorinteet, varsinkin
eteliinpuoliset aina murentuneet tiydellisiksi sorakasoiksi. Sel-
laiset viljavat rapakiviahteet, jollaisia O. Bergroth *) mainitsee
Kustaavista, ovat kuitenkin harvinaisia. Sentapaisia loytyy esm.

1) Vrt. geologisia karttalehtiaé 10 ja 12 niihin kuuluvine kertomuksineen.

2) QO. Bergroth: Anteckningar om vegetationen i griinstrakterna mellan
Aland och Abo omradet. Acta Soc. pro Fauna et Flora Fennica 11 N:o
3 pag. 9.

8 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

Lemmillé, mutta siella kaydessini olivat lampaat ne niin puh-
taiksi nakerrelleet, ett’ei niissii ollut mité&n muistiin kirjoitetta-
vaa. Korkeita metsinsisaisia moromakia loytyy Karjalan kappe-
lin pohjoisimmassa huipukassa.

Esimerkkinaé naisté viimeksimainituista olkoon eras rinne
lahella Suomenpaanjarven etelapaata. Rinne on jyrkka (35°—40°)
ja viettéa lanteen. Ylaosassaan on kallio viela osittain rapau-
tumatta, mutta alempana on kaikki murentunutta soramassaa,
osittain havuneulasten peittamaa. Kallion laella kasvaa mannik-
k6a aina raystadille asti, itse rinne on puuton, mutta alhaalla
laaksossa kasvaa kuusen, koivun ja harmaanlepan muodostama
sekametsé, jonka siimeksessa viihtyy runsas mustikkavarvusto.
Yihaalla, miss& kallio ei ole vallan paljon rapautunutta, kasvaa
harvakseltaan jakalia, nim. Parmelioita (P. saxatilis ja P. ompha-
lodes), Cladonioita (etenk. Cl. coccifera ja Cl. pyxidata), joku Gy-
rophora polyrrhiza seka tummanvarisia Lecideoja ja Lecanoroja.
Sitapaitsi kasvavat yksitellen Hedwigia, Grimmia ramulosa ja
Gr. Muehlenbeckii. Alempana olevalla soralla loytyi ainoastaan
joku Pohlia nutans-miatis, lukuunottamatta sitaépaitsi seuraavia
fanerogameja:

Vaccinium vitis idea (ylempana 4, alempana 5),

Arctostaphylus uva ursi (ylempana 2, alempana Q),

Hieracium saxifragum (ylemp. 1),

i. tenebrosum (alemp. 1),

A. cesiiflorum (ylemp. 2, alemp. 2),

H. umbellatum (ylemp. 1),

Antennaria dioica (ylemp. 2),

Aypocheris maculata (ylemp. 1),

Silene rupestris (ylemp. 1),

Fragaria vesca (ylemp. 1, alemp. 1),

Calamagrostis arundinacea (alemp. 1),

Rubus ideus-vesoja (alemp. 1).

Hiukkasen alempana on Potentilla erectaa (2—3) ja itse
notkossa loytyy runsaasti (8) mustikkaa. Koska rapautumista
tapahtuu yhtamittaa ja rinne on jyrkk&, on paallimméainen sora
aina hiljaisessa liikkeessé alaspain, mika puolestaan on syyna
kasvillisuuden harvuuteen.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 9

Paitsi varsinaisina vuorina léytyy rapakivei paljon irto-
naisina paateroina. Usein ovat sellaiset melkein tiaydellisesti
murenneet soramassoiksi, ainakin etelanpuolisella sivullaan. Muu-
tamin paikoin, varsinkin Lemmillaé ovat moiset morokasat san-
gen yleisii. Koolleen vaihtelevat ne tietysti paljon, pienista
miittiintapaisista aina usean metrin korkuisiin. Niiden muoto
on tavallisesti 4+- pyramiti- tai matalasti kekomainen: alusta
pyorea — kulmikas, huippu suipohko. Avonaisilla, paivanpais-
teisilla rinteilla ovat ne peittyneet jakalilla (Cladina, Cladonia)
sekii sianpuolukan varsilla, varjossa taasen peittivat niita haara-
sammalet ja puolukka. Jos kumpu on iso, voi silla kasvaa
yksiniinen korkea honka, valisté useampiakin.

Se osa kiinteataé kallioperustaa, mika ei ole rapakivea, on,
lukuunottamatta jo alussa mainittuja pienia gneissialueita, gra-
nitia. Graniti on laadultaan osaksi harmaata, osaksi punerta-
vaa; sitipaitsi léytyy pegmatiti- ja syenitigranitia. Pegmatiti-
granitia tavataan etupiiaissié Pahikkalan, Nakkilan, Salavaisten ja
Kolsan (Laitilassa) valilla; siité itéampain léytyy punaista grani-
tia ja molempien niiden granitimuotojen seka eteli- etta pohjois-
puolella on harmaata.

Takilaiset granitivuoret ovat enimmakseen kalliotOyraita.
Niiden laki on verrattain pieni ja epiitasainen, niiden rinteet
jyrkat. Milloin ovat vuoret yksittéisia, milloin taasen ryhmitty-
neet pieniksi vuoristoiksi.

Esimerkkina niistii vuorista olkoon Kallavuori Nousiaisten
rajalla, Turkuun meneviin maantien varrella. Tama vuorikom-
pleksi kisittil useampia isompia kalliokumpuja — niist&é kor-
kein Nousiaisten puolella 42,9 m. ylapuolella meren pinnan —
seki joukon pienempiii niiden ympiarilla. Laadultaan on kallio
pegmatitigranitia, missi m. m. loytyy kvartsijuonia seké vahisen
grafitia 1). — Vuorten rinteet ovat jyrkaihk6ji, paikottain, vars.
pohjan ja lannen puolella akkijyrkkiakin. Niiden laet ovat mil-
loin melkein puuttomia (léytyy vain joku kitukasvuinen pihlaja
tai petaji), milloin taas kasvaa_ niilli harvahko mantymetsi.

1) Vrt. geologiseen karttalehteen n:o 10 kuuluvaa kertomusta, siv.
46 ja 5d.

10 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

Puuttomilla kalliop&éllystoill4 on kasvullisuus sangen koyhaa:
pienia pyOreit& sammal- ja jakalamattoja, joiden vialeiss& pilkot-
taa paljas kallio. Yksi ja toinen siemenkasvi kasvaa siell@ tailla
m. m. Jasione montana. Paikottain loytyy kalliossa syvennyksia,
joihin on kokoontunut seisovaa vett&é aiheuttaen jonkun kallio-
suon tai kalliolammen. — N. s. »Iso-Kallan» etelasivulla loytyy
iso rotko. Se on noin 10 m. pitk&, puolen sité korkea seki ei
taytta 4/2 m. levei halkeama, jonka kattona on iso irtonainen
kalliopaasi. Rotkon kostealla pohjasoralla kasvaa suuria, mutta
kalpeanvihreité saniaisia (Aspidium spinulosum f. dilatata ja
Phegopteris polypodioides). Parissa pienessé kalliosaumassa 1a-
hella luolan pohjaa l6ytyy pienié, sievid sammalryhmiaé (F%ss7-
dens adianthoides, Neckera crispa, N. oligocarpa, N. complanata,
vahin ylempan& Homalia trichomanoides). Ylempani& verhoo
Lsothecium myosuroides \uolan seindmaéa’. Aukon edustalla kas-
vaa lehmuksia ja niiden varjosiamalla kallioseinaélla kasvaa
runsaasti Stzcta pulmonariaa, Nephromium sp. ja muita lehtijakahia
(ynna Ramalina pollinaria), joiden valit peitté& pehmoinen ‘sam-
malverho (Stereodon cupressiforme, St. imponens, St. pallescens,
Thuidium abietinum, Anomodon longifolius, Isothecium viviparum,
I. myosuroides, Antitrichia curtipendula, Leucodon sciuroides,
Tortula ruralis y. m.). Lehmusten juurilla kasvaa rehevii Melica-
seka Carex digitata-eksemplareja. Lehmusten vieressii léytyy
kalliolla pieni, kivinen pahkinaépuulehto, jossa kasvavat Aspidiwm
filix mas, Geranium silvaticum, G. robertianum, Lathyrus monta-
nus y. m. — Varjottomilla kalliorinteillé kasvaa paraasta paasta
jakalia ja pienié acrocarpisia sammalia (Spherophoron, Andrea
y- m.) Kalliosaumoissa léytyvat m. m. Asplenium septentrionale
ja A. trichomanes sekai lukuisia sammalia (Onchophorus-lajeja,
Dicranum Schisti, D. montanum, Fissidens osmundoides, Asterella
pilosa, Plagiochila asplenioides muita mainitsematta). Alempana
olevat saumat ja pienet halkeamat ovat useasti tiynnii Bartra-
mia crispaa.

Alempana vuoren juurella léytyy isokivist&é somerikkoa,
jolla kasvaa tammi- ja haapalehtoja runsaine pensaineen (Riles
alpinum, Lonicera, Viburnum, Juniperus) seké ruohoineen (Ac-
twa spicata, Aspidium filix mas, Paris y. m.) — Notkokohtiin,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 2 11

missii vesi virtaa alaspain, on syntynyt osittain kosteita lehtoja
(koivua, tervaleppaa, runsaasti saniaisia seki Pyroloita), osittain,
vars. alempana, missa vesi on enemmiin seisovaa, rimemiiisiii
koivikkoja (m. m. joks. runs. Aspediwm cristatum). Itse tasan-
goilla vuoren ympiristOissaé loytyy nuorta, taajaa minnikk6a kas-
vavaa nummihiekkaa.

Enemmiin tai vahemmiin nyt kerrotun Kallavuoren tapai-
sia ovat enimmat vuoret paikkakunnan etelaosassa. Mannikon
sijassa léytyy kuitenkin useimmissa kuusikkoa. Alueen pohjoi-
semmissa osissa ovat vuoret matalampia ja tavallisesti kerrassaan
metsin peittamia.

Tulemme sitten irtonaisiin maakerroksiin. Niistéa on murto-
kivisora) yleisin paikkakunnan pohjoisemmissa ja itéisemmissa
osissa, peittien laaksot vuorten valeiss’ seka nousten ohuena
kerroksena niiden rinteille. Harvemmin se muodostaa pienia
harjanteita, kuten esm. Vuoluisten, Kalelan, Tapanisten ja Val-
kamajiirven luona. Murtokivet ovat paikkakunnalla vallitsevia
kivilajeja, granitia ja rapakivei, vilisté gneissia. — Vierinkivi-
muodostuksista on tirkein se iso harju, joka alkaa jo lahella
Rauman kaupunkia ja ulottuu Turun tienoille asti (Rihtiniemelta
Kiirsimiielle). Mynimiiessi on Porin—Turun maantie rakennettu
osittain juuri tille harjulle, osittain sen hiekkaisille rinteille.
Pieniaé vierinkiviharjanteita loytyy sitapaitsi Halson ja Hietamaen
linsipuolella. Harjut ovat osittain vierinkivihiekkaa, osittain
vierinkivisomerikkoa resp. -kivikkoa. ,

Murtosorakentiét kasvavat enimmiikseen mets&a, osittain
kuusikkoa, osittain, vars. kuivemmat hongikkoa. Vierinkivi-
miilli on mintymetsé yleisin, mutta kivisimmillaé ja kuivimmilla
paikoilla on metsi harvaa ja kitukasvuista. Laihimmilla pai-
koilla léytyy paljaita, metsatt6mia kivikkojakin.

Esimerkkini niistii viimeksimainituista olkoon noin 600 m*
lavea, eteliiiin heikosti (n. 5°) viett&ivi kivikentté lahella Jarven-
kallion jarvei. Kivilla kasvaa runsaasti pieniaé rupijiikalia (m.
m. hyvin lukuisasti Lecidea geographicaa), joiden seassa loytyy
Parmelioita (P. saxatilis, P. centrifuga, P. stygia) ja Gyrophoroita

1) Vrt. geol. karttalehtiaé 10 ja 12.

12 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaimiaessa.

(G. polyphylla, G. flocculosa) seka yksittéisia Hedwigioita ja Grim-
mia ramulosoja. Kivien valissé on jakalia runsaasti (8).

Cladina rangiferina, Cladonia coccifera, Cladonia pyxidata,
Cl. silvatica, Cl. fimbriata, Cl. cordalis.
Cl. alpestris, Cetraria islandica,

Jikaliin seassa kasvaa sammalia, vaikk’ei sanottavan pal-
jon (Polytrichum juniperinum, Dicranum scopariwm, Pohlia nu-
tans). Siemenkasveista ovat ainoastaan varvut lukuisampia,
niisti puolukka lukuisin (3), muut, kanerva, sianpuolukka ja
mustikka kasvavat ani harvassa. Heinista loytyy siella taalla
joku Calamagrostis arundinacea-matas; ruohoista kasvavat yksi-
tellen Epilobium angustifoliwm ja Solidago virgaurea. Pari ma-
talaa pet&jaéa& sek& pieni pihlaja kasvavat muita pitempina. Kivi-
kentin ymparilla on laihaa mantymetsaa.

Suuria nummihiekkakenttia loytyy mainitun vierinkivihar-
jun molemmilla puolilla, varsinkin Laajoen ja Mynajoen valisilla
mailla seki Mynajoelta etelafin. Pienié nummihiekkamaita loy-
tyy Kukolan pohjoispuolella, toisia on maantien varrella Kete-
listen ja Kalelan valillé. Kolinummen luona, Mynajoen etelai-
simmiin haaran kahden puolen sek&é Laajoen kylan luona loytyy
niinikaéiin nummihiekkaa. Tiallaiset hiekkakentaét ovat milloin
metsiisiaé, jolloin niilla kasvaa kaunista siroa mannikk6a, milloin
ovat ne taas aukeita kuivia »nummia».

Eteliosassa aluetta on peltosavi valtavin aines esiintyen
tasankomaalla ja nousten usein miakien ja vuorien rinteillekin.
Mynimiien tasangolla on savikerroksen paksuus n. 9 m. Pelto-
savi on kovaa ja sitkeaité, mahdotonta »pruukattavaksi» seka
kauvan kestineen poudan ettié pitkallisen sateenkin jalkeen;
hiekansekaisena sitaévastoin, esm. Mynaimaen kirkon luona on se
pehmeaimpaéia ja helpompaa viljella. — Kokonaan muiden maa-
kerrosten peitossa ovat glasialihiekka sek&é kerrossavi. Tulva-
hiekkaa ja tulvasavea on sanottavassa madrassa ainoastaan
Saaren lahden rannoilla. Vahin joukoin niité loytyy muidenkin
vesien fyrailli. — Liejua on runsaat mfaiérat merenrannalla,
elenkin Aarlahden edustalla seka vihiin matkaa pohjoiseen Mynia-
joen suusta, tulvasavi- ja tulvahiekka-alustalla. — Turvetta loy-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 2 13

tyy mahdottomat paljoudet paikkakunnan pohjois- ja _ itiosien
suurissa soissa. Ohuena kerroksena se sitipaitsi peittiii anorga-
nista alustaa useissa heteniityissaé y. m.

Kalkkipitoisuus on kaikissa naéiss&’ maanlaaduissa mitiitt6-
miin pieni. Pari niaytetti& savista Laajoen kylin seuduilta sisilsi-
vit 1,06 ja 1,28 °/o kalkkia ').

Jo alussa mainittiin, ett&a vesii loytyy verrattain vihain. —
Mité ensiksikin Saaren lahteen tulee, ei se paljonkaan ansaitse
meren nimea, niin suolatonta on vesi. Varsinkin on suolapitoi-
suus lahden pohjukassa, mihin Laajoki laskee, mitétt6mén pieni.
Varsinaiset merikasvit, kuten Ranunculus marinus, Fucus y. m.
puuttuvat, samaten useat merenrannoille omituiset, kuten Aster,
Erythreat y. m. Itse vedessi kasvavat Potamogeton perfoliatus,
P. pusillus, P. pectinatus, Zannichellia polycarpa, Myriophyllum
spicatum, M. alterniflorum, Callitriche autwmnalis, C. vernalis,
Hippuris vulgaris, Ranunculus eradicatus, joku Chara ja veden
pinnalla uiskentelee paikotellen Lemna trisulca. Lahden mata-
lilla liejuisilla rannoilla, jotka — etenkin Sydanperin ja Valas-
kallion edustalla — vuosittain joutuvat tulvaveden peittoon, kas-
vaa runsaasti Heleocharis acicularista. Vahin eta&ampana vesi-
rajasta kasvavat Agrostis alba, A. canina. Festuca rubra, Carex
vulgaris, Triglochin palustre, Juncus Gerardi, J. bufonius, Glawx
maritima, Spergularia rubra, Sagina procumbens, Atriplex patu-
lum ja Matricaria inodora. Suuria denuderattuja laikkuja loy-
tyy. Niissi ovat Spergularia, Atriplex ja Matricaria melkein
ainoat kasvit.

Saaren kartanon luona ja samaten my6és Aarlahdelta lou-
naaseen on ranta-osa kapeampi ja rantaa reunustaa tuuhea le-
pist6. Aallot tuovat rannalle ruovonpatkié, puunpalasia y. m.
Taten muodostuneella romuvallilla kasvavat Rumex domesticus,
R. crispus ja Leontodon autumnalis. Itse lepist6 on lehto-
mainen.

Eteliainpiin muuttuu vesi vihitellen suolaisemmaksi, uusia
meri- ja etenkin merenrantakasveja tulee lisaan: Potamogeton
filiformis, Erythrwa pulchelia, Odontites litoralis, Silene inflata

1) Kertomus geol. karttalehteen N:o 12 siv, 70 ja 73.

14 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynimiessa.

f. litoralis, Heleocharis uniglumis, Sagina nodosa, Linum cathar-
ticum, Ophioglossum, Taraxacum palustre y. m. Siinaé kohdassa,
missaé Mynajoki laskee mereen, on mitaé laajin ruovikko. Toinen
samanlainen léytyy Aarlahden edustalla sek Saaren luona, pie-
nempia useissa muissa paikoissa.

Jarvia ei loydy muita kuin Kivijaérvi. Ollen ainoa laatuaan
paikkakunnalla ansaitsee se tulla tass& lyhyesti kerrotuksi. Se
sijaitsee Vehmaan rajalla, keskell’ metséaé. Jarvi on melkein
kahdessa osassa, joita keskellé yhdistéa kapea salmi. Iti&isem-
man osan pohjois- ja itérannalla loytyy rantaniittyjé seka niisté
raivattuja peltoja. Muu osa pohjoisrantaa on koivujen pei-
tossa. Iti- ja etelaranta ovat kuusimetsiin vallassa. Siell& tialla
loytyy rannoilla pieniaé nevamuodostuksia, etenkin lahdelmien
pohjukoissa. -— Pohjoispuolelta laskee jarveen isohko oja, joka
tulee siella olevista heteniityist&é ja nevoista. Itapéasta taas lah-
tee toinen, hidasjuoksuinen puro, joka laskee vetensi Vehmaan
puolella olevaan Sammaljirveen.

Keskella jarvei on veden pinta ihan kasviton. My6éskin
pohja on melkein kasviton, paitsi yksityisia sammalia (Amblyste-
gum fluctans), joita silloin talléin airolla saa nousemaan jarven
pinnalle. Lahempana rantoja muodostavat Nymphea candida ja
Nuphar luteum pienet ryhmansi. Paikoittain, etenkin jarven
luoteiskulmassa léytyy Sparganium simplex f. longissima (Potamo-
geton-lajit puuttuvat kerrassaan). Upukoista maallepéin loytyy
monin paikoin taaja kaislikko (Scirpus lacustris), jonka keskella
kasvaa joku Nuphar, Utricularia vulgaris tai Scolochloa arwndi-
nacea. Viimeksimainittu muodostaa pohjoiseen pist&iytyvan ma-
talan lahdelman pohjukkaan oman itseniisen mitéi taajimman
heinast6nsé. Phragmites communis esiintyy paikotellen, etenkin
itiosan pienen saaren luona pienissii, harvakasvustoisissa ryh-
missé. LiahellA salmea muodostaa Equisetum fluviatile pitkan,
niittyrannasta melkein upukkoihin asti ulottuvan yht&imittaisen
reunuksen. Samaten on jarven luoteiskulma korteiston vallassa.
— Nain mutaisella, pehmeillé pohjalla. Miss& taas pohja on
kova, kivinen tai someroinen, léytyy ainoastaan joku yksinainen
Equisetum fluviatile tai Phragmites. Lahempana rantoja kas-
vaa hiekkapohjalla pienié Limoselloja ja Hlatine triandroja; mu-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 2 15

a

taisilla paikoilla taas Ranunculus lingua, Lysimachia thyrsiflora,
Tris pseudacorus, Carex filiformis, C. ampullacea, Alisma plantago,
Sparganium simplex, Sp. minimum, Hippuris vulgaris ja Lycopus
europeus. — Itse kuivalla rannalla, kivisilla paikoilla loytyy
harva kasvillisuus, jonka muodostavat:

Juncus filiformis, Rumex domesticus, | Myosotis palustris,

J. lamprocarpus, R. crispus, Lysimachia — thyrsi-

J. alpinus, Ranunculus reptans, flora,

Carex acuta, Caltha palustris, Veronica scutellata,

C. filiformis (runsas Viola palustris, Mentha arvensis,
saarella), Drosera rotundifolia, Galium palustre,

C. ampullacea, Lythrum salicaria, Tarax. officinale,

Alisma planiago, Potent. erecta, Leont. autumnalis.

Vahisen ylempaina kasvaa rannoilla runs. Molinia coru-
lea. — Savea loytyy vaan yhdess& kohdassa hyvin pienella
alueella. Siiné kasvavat etenkin Sparganium simplex, Alisma
ja Tussilago. Parissa paikassa on rannalla kallioita. Vesiayrailla
on silloin joukko limaisia jakalia.

Kivijarven kartta.

OQ Equisetum fluviatile. + Scirpus lacustris.
/\ Scolochloa arundinacea. 1 Phragmites communis.
>< Nuphar & Nymphea.

Entisinad aikoina on jarvié loytynyt enemman, mutta ne
ovat nykyaan -+ kuivuneet. Sellaisia on ensiksikin Lahlamen
jarvi lahelli Salavaisten kyla. Sen rannoilla on kosteita miit-

16 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynémaessa.

tyja, itse jirvi taas on ta&ynnéiin Hgwisetum fluviatile-korteistoa.
Missa léytyy hiukkasen avoin-vetté, kasvaa upukoita ja Potamo-
geton natansia. — Lahlamen jarvelté puoli penikulmaa etelain
sijaitsee Valkama-jirvi. Senkin rannoilla léytyy kosteita luhta-
niittyji; koillisessa ulottuu kuitenkin iso rahka melkein vesi-
fiyriille astikka. Jarvi on taéynnéan Sparganiwm ramosumia, niin
taajalti, ettii se etéalt&i nayttaé& yhtamittaiselta vihannalta nii-
tyltéi. Sparganiumein seassa kasvaa »kerkonpiaita» (Typha lati-
folia). Sparganietumein ja luhtaniittyjen valissaé kasvaa kortetta.
—- Lemmin jiirvi, Jyrkkilin luona, kuivatettiin vuonna 1896
tiiydellisesti, niin ett’ei siin& endian ole nimeksikaan vettaé. Enti-
sestii jiirvikasvullisuudesta ovat viela muistoina puolikuivuneet
Nympheat, Nupharit ja. Potamogeton natansit. Sitaépaitsi kas-
vaa ruopalla — suureksi osaksi mydhemmin saapuneina uutu-
kaisina — Bidens tripartitus, B. cernuus, Cardamine pratensis,
Veronica scutellata, Ranunculus flammula, R. repens, Sparganiium
simplex, Sp. minimum ja Heleocharis palustris. Lemminjarvenkin
rannat ovat kosteita niittyji. —- Toinen kokonaan kuivatettu
jirvi on Miensalon jirvi lahellé Karjalan kylaa. Entisen jarven
paikalla on nyt taaja Equisetwm fluviatile-kasvusto ja sen ympa-
rill4 markii, hetemiiisié niittyji. — Noin 21/2 kilometria Karja-
lan kylist&i lanteen sijaitsee Ommajarvi, jonka lapitse Laajoki
juoksee. Se on — paitsi jokiuomaa — melkein taydellisesti
kuivilla, tiynniiin kaislikkoja ja korteistoja. Tasta vahan mat-
kaa pohjoiseen on Rauma-jirvi. Sekin on melkein taynnaan
kortetta, ainoastaan keskelli loytyy hiukkasen »silkasta» vetta.
Rannat ovat osittain niittyaé, osittain rametta.

Lampia on — paitsi paria jo mainittua jarved, jotka ehka
paraiten olisivat lampiin luettavat — kuusi: Pata-, Auli-, Lanko-,
Pirtti-, Hirven ja Jirvenkallion »jirvet». Ne ovat kaikki tois-
tensa kaltaisia, pienen pieniii, metsiiss& olevia, joka haaralta
nevojen ymparéimia lampia. Lukuunottamatta saroja ja Joita-
kuita ruohoja (Peucedanum, Cicuta) lampea ympardivan nevan
ulkoreunassa, ei ulompana lammessa léydy muita kasveja paitsi
joitakuita upukkoja, Potamogetoneja, yksittaisia kaisloja, ruokoja,
kortteita ja Lysimachia thyrsifloroja. Kuivattaa niité ei ole yri-
tettykaan.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 17

Jokia on kaksi: Laajoki ja Myniajoki. — Saatuaan alkunsa
Ylaneen jarvistaé, tulee Laajoki (Luhtajoki) kolmihaaraisena Mynii-
mien maihin. Namat haarat ovat alussa pienen pienet, 11/, m.
leveat, joskus hiukkasen leveimmiat, toisinaan taas kapeampia-
kin. Niiden juoksu on vuolas, miki on painanut leimansa kas-
vullisuuteenkin: kasvit ovat pitkii ja hoikkia (Sparganiwm sim-
plex {. longissima, Sagitturia sagittifolia f. vallisneriifolia, Glyce-
ria fluitans, Juncus supinus f. fluitans). Nekin kasvit, jotka ta-
vallisesti ovat kankea- ja pystyvartisia, ovat my6tiavirtaan kal-
listuneet (Lysimachia thyrsiflora, Ranunculus lingua y. m.) Jo
niissé alkuhaaroissa on useasti kivisia koskia runsaine samma-
lineen (Fontinalis, Dichelyma, Scapania). Neljiskin Laajoen
lahdepuroista pistiytyy vahaisen Mynamiéen puolelle. Se virtaa
enimmikseen hyllyvien nevojen ja heteniittyjen lipitse, monasti
kerrassaan maan pinnan alla, paksut, loyhat Sphagnumit kat-
tonaan.
Kun kaikki haarat ovat yhtyneet, on virran leveys tullut
2—3 metrin suuruiseksi. Rannat ovat, kuten tahankin asti,
kosteita niittyji, joiden takana ldytyy suuria soita (rameita);
toisinaan on kuitenkin rameen ja niityn valilla rehevia lehtoja
runsaine ruohoineen ja heinineen (Vicia silvatica, Orobus vernus,
Milium y. m.) Virran juoksu on edelleenkin vuolas ja koskia
loytyy useitakin (esm. Laajoen kylissé). Laajoen kyliasta lan-
teenpaiin muuttuu veden virtaaminen hitaammaksi ja jokiuoma-
kin levenee pari metrié. Suutilan ja Karjalan kylissa sijaitse-
vat ensimmiiset pellot ihan jokirannassa, — varhemmin on se
ollut mahdotonta, syyst&é ett&é rannat ovat olleet lian miarkia.
Mainituissa kylissii léytyvat my6skin ensimmiaiset niin suuret
kosket, ett& ne voivat kiiyttéi& myllyja. Karjalan kylastéa alkain
on jokirannoilla taasen kosteita — miirkia niittyja, joille runsaat
Salix Lapponum-pensaat antavat karakteristisen virityksen. Niit-
tyji jatkuu yhtimittaa, lukuunottamatta pienempia peltoja lahella
Salavaisten kylii, aina Juvalle asti. Viimeksi mainitusta ky-
lasté alkain on joen kumpaisellakin rannalla yhtamittaa vainioita
aina merenrannikolle. Joen hikevit ranta-ahteet ovat tav. rehe-
vin heinistén peitossa. Joessa kasvaa runsaasti kaislaa (Sczr-
pus lacustris); sen seassa esiintyviit Acoruws ja Phragmites. Mo-

»
a

18 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaimiessa.

nin paikoin on pienia koskia, joihin on rakennettu myllyja (Juva,
Karjakoski, Korvensuu, Hurula, Myllykylaé, Lujala), mutta kos-
kien valilli on veden virtaaminen hidasta. Valaskallion edus-
talla Laajoki laskee mereen, muodostaen lakean, kevittulvain
aikana veden vallassa olevan suistomaan.

Mynajoki on edellisen kaltainen. Sekin alkaa Ylaneelta,
Raas- ja Mynaéjarvisté. Alku on samallainen kuin Laajoen: ka-
pea niittyrantainen puro, jossa on koskia tuon tuostakin. Jo
Kalelan kylassa loytyy sen rannoilla viljelyksia, mutta Vuolui-
sista Inkimaalle asti ovat sen rannat taas alavina niittyina. Ta-
panisten laheisyydess& ymparoi jokea milloin viljavainio, milloin
lehtimetsi, mutta alkaen Kukolasta juoksee se sittemmin kaiken
aikaa yhtamittaisen peltomaan lapitse. Hitaasti virraten purkaa
se vetensi mereen Tervoisten edustalla, jossa sen suuta ympa-
r6i laaja ruovikko. — Intresanttia on nahda, mill& tavoin kas-
vullisuus muuttuu Mynajoessa merelle pain. Jo lahella Lehtisten
kartanoa tapaa joen aivan lakeilla rannoilla Spergularia caninan.
Vihin edempaéna kasvavat Plantago maritima, Triglochin mari-
timum ja Glaux maritima, ja viel’ lahemmiksi merta Linum
catharticum ja Odontites litoralis, kunnes joen suussa kasvavat
Juncus Gerardi, Atriplex litoralis y. m. Itse vedessii tulee Pota-
mogeton perfolsatus, josta ensimmiiset eksemplarit kasvavat Kas-
ken sillan kohdalla, merelle pain yh&a yleisemmiaksi ja runsaam-
maksi; lahella merta loytyy sitapaitsi Potamogeton pectinatus.
Mutta toiselta puolelta taas kasvavat Elatine alsinastrum, Nym-
phea candida ja Acorus calamus itse meressé aivan Mynajoen
suussa.

Lisihaaroja saavat joet useoitakin, esm. Laajoki Omma-,
Valkama- ja Lahlamenjarvista sek& Kivikylan luona. Mynajoki
taas Tapanisten, Haapaisten, Aakulan ja Tursunperan tienoilla.
Nekin ovat samojen vaiheiden alaisia kuin p&&joet: rannat vaih-
televat, virran nopeus on erilainen ja kasvillisuus nimikaan. —
Pikkurapakkoja ja ojia on tietysti lukemattomia. Ne vaihtele-
vat keskenéain rajattomasti. Mynaimien ja Mietoisten pelto-
lakeuksilla peittéia enimpiaé yhtamittainen Lemna- ja Callitriche-
kasvillisuus.

Suomaisia muodostuksia on runsaasti. Suurimmat ja lu-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 19

kuisimmat léytyvat Laajoen kyliin ympiiristdissii, jossa kymme-
nia nelidkilometreja laajoja rimeité ja rahkanevoja leviiiit kyliin
melkein kaikilla puolilla. Pohjoisessa niit&é jatkuu Laitilan, Honki-
lahden ja Hinnerjoen maihin ja itéanpéin ovat ne vialitt6miissi
yhteydess& Ylaneen suurten soitten kanssa. Kaakossa niitii kes-
keyttéai Kalelan jokilaakso, mutta jonkun matkaa toisella puo-
lella Kalelaa jatkuu niitaé taasen Poytyille pain. — Muissa osissa
kysymyksessa olevaa aluetta ei soita ole niin paljon eivitki
ole niin suuriakaan. Karjalan kylasta lanteen loytyy isonlaisia
soita Omma- ja Raumajirvien valisilla mailla, Lanko- ja Pirtti-
jarvier rannoilla (kahden puolin Salavaisia) loytyy pienia soita;
Karppisista etelaan loytyy iso rame, Valkamajirven rannalla
on niinikaéain. Toisia on Lahlamenjirvelté koilliseen, Ruutista
pohjoiseen sek’ Lemmin Jyrkkalasta lanteen. Pikkusoita loytyy
sitipaitsi m. m. Lemmin- ja Kivijarvien valilla. Etelaisimmiat
suot ovat Uhlun-suo, Jarven-suo, Maasillan-suo, Anun-suo ja suo
Korvensuusta linteen. Mietoisissa loytyy Kuuskorven luona pieni
koivuriime, toisia pikkusia soita on sielt&é Korvensuuta piin.
Muuten ei léydy etelapuolella sit&é viivaa, jonka voi ajatella ve-
detyksi Korvensuusta Aakulan kautta Miesmaelle ainoatakaan
suota — lukuunottamatta pienen pienia kalliosoita.

Soista ovat aukeat rameet (rahkat) yleisimmit ja alaltaan
ovat ne suuremmat kuin kaikki muut suolajit. Enimmiten ovat
ne kuivanpuoleisia, toiset taas ovat maérempié (Pahnassuo!) Mo-
net ovat epiilemittaé sangen vanhoja paattaen turvekerroksen
paksuudesta sek siita, etté jakalat (Cladine, Cladonie, Cetrarie)
laajoilla aloilla peittaévat turpeen. Tallaisia korkeita raimeité on
varsinkin Laajoen kyliin luona. Geologisen karttalehden N:o 12
siv. 75 mukaan on niissii soissa »mosstorf — — — ofta 10—15
fot» + »torfdy — — — Anda till 15 fot».

»Silmii» on rimeissi runsaastikin, etenkin maremmissa
rimeissi. Useissa »silmissii», joihin &lké6n sekotettako suo-
lampia, loytyy keskellé puhdasta vetti, ilman minkdinlaista kas-
villisuutta, paitsi pienié levii. Koskelsuon silmissa kerrottiin
kasvavan upukoita. Toisissa silmissii on ainoastaan vetelin
puuron kaltaista »ruoppaa», toisia taas peittéa pehmea Sphagnum.

Aukeitten riimeitten jiilkeen ovat miintyrameet yleisimmat,

20 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

Nekin ovat ylimalkaan kuivanpuoleisia. Mattaat ovat enimmik-
seen suuria, peittyneité runsaalla varpukasvillisuudella; varpujen
seassa kasvaa runsaasti muuramia. Koivurémeité on sangen
vihin ja kaikki ylen pieniaé. Sellaisia loytyy Kuuskorven luona,
Kallavuoren pohjoisrinteella sek& lahellé Jarvenkallion jarvea.

Useat suot Aulijirven ympiristéissé seka Kalelasta kaak-
koon ovat tasaisia miattéaitt6miéi rahkanevoja, joissa harva heina-
kasvillisuus (Eriophorum vaginatum, Scirpus ceespitosus) vallit-
see; varpuja loytyy sangen vihiin (Andromeda polifolia) ja ovat
matalia; toisinaan loytyy kuitenkin vaivaiskoivua, varsinkin soi-
den laidoilla. — Varsinaisia, lettomaisia nevoja on tavallisesti
vaan lampien rannoilla. Ne ovat alalleen varsin pienia.

Korpisuot ovat edellisiin verrattuina jokseenkin harvinai-
sia. Niit& léytyy milloin kapeissa kosteissa laaksoissa, milloin
taas soukkana reunuksena muitten soitten ymparilla. Useimmat
ovat kuusikorpia, iso- ja korkeamiittiisié joltisella ruohokasvulla
(Equisetum silvaticum) seki yksittéisilla heinilla (Carex globula-
ris, C. sparsiflora). Muutamissa loytyy kuusen seassa lehtipuita,
jolloin syntyy sekametsikorpia. Harvinaisemmat ovat puhtaasti
lehtimetsiiiset (viidat). Sellainen léytyy esm. Pahikkalan lansi-
puolella, kohdalla miss& sikiliinen pitké réme rajoittuu kuivaan
kuusimetsiin. Siini on miti runsain heinikasvillisuus (Cala-
magrostis phragmitoides, Scirpus silvaticus, Aira cwspitosa, Carex
cespitosa y. m.) seki rehevii ruohoja (Menyanthes, Calla, Caltha,
Equisetum silvaticum, Comarum y. m.) Viidat ovat useastikin
mirkia. — Lettoja (gungflyn, Wiesenmoore) ei loydy.

Suot ovat toistaiseksi saaneet olla ihmisten toimenpiteilta
melkein taydellisesti rauhassa. Lo6ytyy nimittéin viela niin pal-
jon luonnollisia niittyji, joita on paljon helpompi raivata pel-
loiksi kuin soita konsanaan. Laajoen kylan luona, Lellaisten
tien varrella, on pient&é tuskin kapanalan kokoista palaa ennen
yritetty viljella, mutta yritystaé ei katsottu kannattavaksi ja paikka
sai taas soistua. V. 1897 oli Uudenkartanon suo-osuudessa
(Laajoelta lanteen) kuokattu maata pelloksi, johon aijottiin istut-
taa perunoita. Sinne oli rakennettu pieni torppakin, mutta kel-
lain ei ole toistaiseksi ollut halua asettua sinne asumaan. Jo
edellisené kesiini oli osaa Jarvenkallion suota kuokattu pelloksi,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2 21

ae

jossa sittemmin on viljelty kauroja. Muita suoviljelyskokeita en
tieda paikkakunnalla tehdyiksi.

Mita metsiin tulee, ovat ne, kuten odottaakin sopii, jok-
seenkin huonoja — tosin ei huonompia kuitenkaan kuin naapuri-
pitajissé, vaan pikemmin ehka painvastoin. Suuret alueet, var-
maan puoli koko pinta-alasta, on tosin metsiisten kasvipaikkain
vallassa, mutta kunnollinen tukkimetsé on melkein kaikkialla
loppunut. Taloistaan sijaitsevat metsit hirvedin etéalla. Niinpa
on Mietoistenlaisten metsii Kalelan tienoilla, Ravean talon met-
sid Sairisten tienoilla, Munnuisten kylin metsiaé Laajoen kylan
pohjoispuolella. Seuraus on, ett’eivat metsaét saa minkéanlaista
huolenpitoa osakseen.

Suuria tuhoja ovat kulovalkeat tehneet. Sellaisia suuria
paloja, kuin 1860-luvulla, jolloin isoja aloja metsia paloi Haasta
ja Kalelasta alkain kauvas Ylaineen ja Péytyan maihin, ei tosin
endian ole ollut. Mutta pienempia metsipaloja sattuu joka ikinen
vuosi. Monasti nikee kesilli savun tupruavan yht&éhaavaa usealta
eri taholta. Osittain jienevit ne olleet vartavasten, rikokselli-
sessa tarkotuksessa sytytettyja, mutta enimmit ovat kuitenkin
saaneet alkunsa kuokkamaista. Kuokkamaitten polttaminen on-
kin hyvin yleisté, kesin kuumimpanakin ja kuivimpana aikana.
Kun kyllin suuria ojia harvoin kaivetaan eikéa muihinkaan varo-
keinoihin ryhdyta, eipi aina viitsité tulta vartioidakaan, niin on
selvii, etti tuli helposti piiisee metsiiiin. — Palaneilla mailla
ovat pienet jakalat ja sammalet ensimmiiset kasvit, sitten seu-
raa muita sammalia sekii vars. Hpilobiwm angustifoliwm ynna
Aira flexuosa, Fragaria vesca, Rubus ideus-vesoja y. m., kunnes
lehtipuut (koivu, haapa, lepp&) anastavat paikan. Toisinaan
saattaa kanervaakin ilmestyi niin runsaasti, ett&i paikka ainakin
viliaikaisesti muuttuu kanervakankaaksi, esm. Maasillalla. Har-
voin sattuu, ett miinty suorastaan tulisi paikalle, esm. maantien
varrella Nousiaisten rajalla.

Mainittava on viela eriis seikka, joka sekin vaikuttaa met-
sien, lehtimetsien, laatuun, nim. »lehdenteko» *). Lehden teosta

1) Se tapahtuu samaan aikaan kuin heinintekokin, jos paikka on
etaalla talosta; jos taas metsd on lahempana, tapahtuu se heti heinin jal-

22 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

on seurauksena, ett tuskin missiin tapaa taysmittaista lebti-
metsia. Lehtipuut ovat enimmikseen matalia, melkein omena-
puiden tapaisia s. o. lyhyen, usein hyvinkin mutkikkaan rungon
pilissi on taaja, pallopyérea lehvisto.

Metsien suhteen on vaikea sanoa, miki metsidlaatu on val-
litsevin. Metsien laatu nimittiin vaihtelee suuresti paikkakunnan
eri osissa.

Laajoen kylin seuduilla ovat metsit enimmiakseen sekai-
sia. Minty, koivu, kuusi, leppaé ja useasti haapa muodostavat
piimassan, hajapuina esiintyvat pihlaja, tuomi ja raita. Kasvilli-
suus vaihtelee paljon kosteuden, maanlaadun, eri puulajien suh-
teellisen runsauden y. m. mukaan, Yleens& léytyy niissé run-
saasti marjavarpuja (Myrtillus nigra, M. uliginosa, Vacconiwm
vitis idea) seki ruohoja (Anemone nemorosa, Phegopteris dryop-
teris, Melampyrum silvaticum, M. pratense, Trientalis, Majanthe-
mum, Pyrole, Geranium silvaticum, Rubus saxatilis y. m.) Seka-
metsiai on viel joltisestikin Karjalan tienoilla seka siellé taalla
Kalelan, Lemmin, Kivijiirven ja Tapanisten ymparist0issa. —
Mantymetsit taas ovat Harmassuon ja Valkamajarven valisilla
mailla vallitsevia. Puhtaimmat minnik6t sijaitsevat vierinkivi-
soralla sekii nummihiekalla. Mets& on enimméakseen nuoren-
puolista ja kasvillisuus, kuten mintymetsissé yleensa, pienen-
puolista. Vallitsevia ovat minnikdét edelleen suurimmassa osassa
Kivijiirven—Kivikylin seutua, jossa ne ovat eniten kangasmaisia
sekii Tapanisten ympiristéissi, etenkin kylin lansipuolella. Yksi-
tyisiii miinnikkéja léytyy sitiipaitsi muuallakin. Kauniin hon-
gikko on Aarlahden, lahella Nastin kestikievaria (Laitilan ra-
jalla) oleva, hyvin kasvanut, jo joks. vanha metsa, — Kuusikot
esiintyviit muiden metsien seassa etenkin Karjalan, Karppisten,
Kalelan ja Tapanisten ympiristéissi. Mainittava on erittaéinkin

keen. ,Lehtii tehdessi“ hakataan nuorenpuolisten koivujen, haapain lep-
pain, raitain y. m. latvat poikki ja oksat sidotaan ,kerpuiksi“, jotka sitten
ripustetaan joko puun jalellé oleville oksille tai asetetaan runkoa vastaan
kuivumaan. Tiysin kuivuneina ne kootaan korkeiksi keoiksi, jotka peitetaan
kuusen tai minnyn havuista, joskus oljista tehdylla katoksella, kunnes ne
talvella korjataan kotiin, lehdet lampaitten sydtiviksi, paljaat oksat (risut)
taas matiinemaién lanta-aineeksi tarhassa.

_ Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 23

se komea (Ravean taloon kuuluva) kuusimetsii, joka loytyy Sai-
risten kylian ja Suojoen valilla. Mynamiaen »pitaja-aukialla» ovat
enimmit varsinaiset metsat kuusikkoja, joskin niissi toisinaan
on melkein lehtomainen kasvillisuus. My6s Mietoisten pitiijissii
on kuusi paikotellen vallitseva, varsinkin vuorten ja kumpuin
pohjanpuolisilla rinteilla. — Koivumetsaét ovat Lemmin seuduilla
yleisimmat metsisti. Ne ovat ylimalkaan matalia, omena- tai
kirsikkametséin tapaisia, toisinaan kuitenkin naikee kauniimpia-
kin koivikoita esm. Jyrkkaélin luona. Muuten tapaa pikkukoi-
vikkoja alueen kaikissa osissa, etenkin reunustamassa luonnolli-
sia niittyji tai asumusten ja teiden aarillé. — Lepistot (Alneta
incane) ovat yleisid Karjalan, Karppisten ja Tapanisten ympa-
ristéissi.. Ne ovat nuoria, pienié, enimmakseen lehtomaisia met-
sii jokien varsilla, pelto- tai niittytoyrailla ja teiden vierustoilla.
— Haapametsit ovat perin harvinaisia ja alalleenkin pienia,
laadultaan aina lehtomaisia. Niit&é léytyy etenkin Mietoisissa,
Mynimiien lakeuksilla sek’ Korvensuun ja Keijaisten valilla.
Tervaleppa muodostaa rannoille, varsinkin Saaren merenlahden
rannoille, pitkiaé, kapeita rantalehtoja.

Varsinaisia lehtoja loytyy suuri joukko paikkakunnan kai-
kissa osissa, lukuisimmin kenties eteliosissa. Kaikki tavalliset
lehtipuut ynni kuusi ja mantykin ottavat osaa niiden muodos-
tamiseen, milloin joks. tasan sekotettuina, milloin minkin, vars.
koivun vallitessa. Mutta paitsi tavallisia lehtipuita, loytyy niissa
lehmusta vihin erin paikkakunnan kaikissa osissa sekaé toisinaan
runsaasti tammea. Pensaita on paljon (Lonicera xylosteum, Ri-
bes rubrum, R. nigrum, R. alpinum, Rosa cinnamomea, R. glauca,
Viburnum, Coryius, Daphne, Juniperus). Maata peittai tavalli-
sesti tuuhea ja rehevéi ruohikko.

Paitsi metsii léytyy seudulla koko joukko pensastoja.
Niistii ovat kostealla maalla esiintyvit pajupensastot yleisimmiat.
Sellaisia léytyy etenkin kosteilla — mirilli& luonnonniityilla, var-
sinkin niittyjen laidoilla. Salix phylicifolia on niist&é tavallisesti
vallitsevana, S. auritaa ja S. cimerea loytyy runsaasti seassa.
Muut pajulajit seki koivu ja lepp& esiintyvaét enemman satun-
naisesti. Maa niiissi pajukoissa on useasti vahian miittiista ja
niiden kasvillisuus on jonkunlaista sekotusta lehtoin, korpien ja

24 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

niittyjen kasvillisuudesta. Heinit (Carex cespitosa, Calamagrostis
lanceolata, C. phragmitoides, C. stricta, Atra cespitosa, Agrostis
canina, Poa serotina, Hierochloé borealis y. m.) seka ruohot
(Ulmaria pentapetala, Peucedanum palustre, Lysimachia vulgaris,
Veronica longifolia, Thalictrum flavum, Valeriana officinalis,
Succisa pratensis, Comarum palustre, Hieracium suecicum, H. fen-
nicum, H. ventricosum, H. brachycephalum, Viola palustris, Ma-
janthemum bifolium, Trientalis, Rubus arcticus, Potentilla erecta,
Pyrola rotundifolia, P. minor, Aspidium spinulosum, A. cristatwm,
ovat tavallisesti runsaat. — Rantaniityilli Karjalasta Salavaisiin
asti seki Suojoen varsilla on runsaasti Salix Lapponwmin ja
S. rosmarinifolian, osaksi yhdessi, osittain erikseen muodosta-
mia pensastoja. Ne ovat vahin matalampia kuin asken kerro-
tut pajupensastot ja paljon taajemmat, jonka vuoksi muu kas-
villisuus niissi on viaihapatdisté. Muuallakin loytyy, varsinkin
paljon sy6tetyillé laidunmailla, taajoja, matalia Salix rosmarini-
folia-pensastoja. — Soiden laidoilla, korpimaisilla paikoilla on
monasti korkeita, Salix auritan ja 8S. cinerean muodostamia
pajukkoja.

Kuivilla maillé ja nummilla léytyy, etenkin kylien ja asu-
musten liheisyydessi laajoja katajapensastoja. — Harvinaisia
ovat pahkinapensastot. Eris sellainen léytyy Kallavuorella (katso
siv. 10). Kiviréykkidissé tai kallionhalkeamissa on joskus taa-
joja vaarainryhmia (Rubus zdeus). Muut pensaat (Ribes- ja
Rosa-lajit, Viburnum, Lonicera, Rhamnus, Daphne, Cotoneaster)
eiviit kysymyksessé olevalla paikkakunnalla muodosta itsenaisia
pensastoja.

Niittyja léytyi vielé joku vuosikymmen sitten hyvin paljon,
mutta nykyiain on jo suurin osa silloisista niityisté raivattu pel-
loiksi, ja jos samaa kehitysté jatkuu vielA muutamia vuosikym-
menia, niin on luonnollisista niityista jailell4 vaan muisto. Etela-
osissa léytyy luonnollisia niittyja ainoastaan siella taalla meren
rannikolla. Lukuisimpia ovat ne paikkakunnan keskisessa osassa,
Lemmin, Valkamajirven ja Inkimaan tienoilla, sitapaitsi sielta
itiiin jokivarsilla ja lanteenpiin Kivikylan seka Kivijaérven poh-
joispuolella.

Luonnolliset niityt ovat enimmikseen tasaisia, mattaatto-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2 25

a.

mia, osittain Agrostis-niittyji, osittain Carex-rikkaita heteniittyji
seké kaikellaisia valimuotoja niisté kahdesta. Niittyjen reu-
noilla léytyy milt’ei aina pajupensastoja ja usein léytyy paju-
pensastoja niittyjen keskellikin. Toisinaan ovat niityt kokonai-
suudessaankin pajuttuneet, kuten useat niityt Lemmin ja Ruutin
vililla +). Paitsi varsinaisia pajukkoja loytyy nailla niityillé usein
runsaasti »rienua» s. 0. matalaa, varpumaista pajukasvillisuutta
(Salix repens, S. myrtilloides).

Luonnolliset niityt sijaitsevat ylimalkaan kaukana talois-
taan, — lihempini olevat ovat kaikki tehdyt pelloiksi. Heini
niitetaain niilt& heti, kun kylvoOheina kotopelloilla on korjattu.
Luonnolliset niityt niitetaain tavallisesti viikatteilla, mutta ne ovat
siksi tasaisia ja mattaattomia, etta niit&é bhyvin voisi ntittokoneella-
kin nitté&. Viimeksi mainittua tapaa on kuitenkin verrattain
vihin kaytetty, esm. Ruutin tienoilla, syysta etta niittokonetta
on hankalaa kuljettaa pitkia matkoja huonoja teit&’ mydten. —
Erilaisuus ndissé molemmissa niitt’mistavoissa on osaltaan vai-
kuttanut erilaisuuden niittyjen kasvillisuudessakin. Viikatteella
tulee nimittéiin heiné paljon huolimattomammin niitetyksi, jonka
vuoksi seka rienu ett&i muu pajukasvillisuus piasevat helposti
rehoittamaan. Niittokone taas leikkaa sek heiniin ett rienun
ja nuoret pensasvesat juuriaan myéden poikki, josta syysta niitto-
koneilla niitetyiss& niityissé ei milloinkaan tapaa mitéan varpu-
pajukkoa. — Heininkorjuun jalkeen lasketaan tavallisesti karja
niityille. Nimit eivit yleensi ole aidattuja, joten karjalaumat
paimenten johdolla tai ilman paimenta saavat niissi vapaasti
liikkua.

Makiaé léytyy sangen runsaasti, varsinkin paikkakunnan
eteliiisessi, viljellyssii osassa. Ne ovat enimmikseen reheviii
runsaskasvuisia nurmia: pellonkankareita, jokiahteita, lihavia
lehtomaisia rinteiti. — Verrattain harvinaiset ovat kuivat ahot
eli nummet. Etelissi on nimittiin hiekka harvinaista ja poh-
joisempana ovat vastaavat muodostukset metsini. Enimmat
nummet léytyvit Porin—Turun maantien varrella, hienolla nummi-

1) Missi pajunkuorta on paljon koottu, esm. Kalelan ymparistOissa,
ovat pajut melkein kerrassaan havinneet niityilta.

26 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaémiessi.

hiekka-alustalla, sitipaitsi Juvan ja Kivikylan luona seka lahella
Miesmakea.

Kankaita ei eteliiosissa léydy paljonkaan, jo mainitusta
syysti, ett&i maapera siellf on savea. Sit&vastoin ovat ne hy-
vin lukuisia Pahikkalan, I[halaisten, Halson ja Juvan kylain ym-
piristdissi. Niissi kasvaa korkeata, rehevaéé kanervaa. Usein
léytyy niissi harvalti puita (koivuja, mantyja). Sitapaitsi loytyy
paljon kankaita Maasillan tienoilla, syntyneina jalkeen metsan-
palojen, seki Lemmin ymp§aristoissa.

Paikkakunnan eteliosassa léytyy laajoja viljelysmaita. Myna-
miien »pitijiin-aukia» on suurimpia viljakenttia koko Varsinais-
Suomessa. Maantien varrella on peltoa melkein taukoomatta
Korvensuun kylasta Kukolaan idiss& ja Parsilaan etelassa. Pelto-
lakeuden pohjoisraja kulkee lahimmiten Raveasta Tammiston,
Palolaisten, Rahkolan, Vinanummen ja Haapaisten kautta Kuko-
laan, kaakkoisraja sielti melkein suoraan Parsilaan. Tosin on
niiden rajojen sisapuolellakin joitakuita pikkumetsiaé, esm. Myna-
miiessit Nukkilan luona, Kintikkalan liheisyydess& j. n. e., Mie-
toisissa taas etupiissi kaakkoisrajan useiden vuorten rinteilla,
mutta piiiosa tité aluetta on kuitenkin viljeltya. — Metsapuo-
lessa on viljelyksii jo ammoisista ajoista loytynyt Laajoen var-
rella Halsosta Juvalle asti seka muuallakin kylien lahimmissa
ympiristéissé. Mutta sitépaitsi on, varsinkin juuri viime aikoina,
tullut uudisviljelyksié lisiiin suuret maarat. Varsinkin on luon-
nollisia niittyji raivattu pelloiksi, niin ettéa nykyéain tuskin loy-
tyy suurempia niittyjaé, joiden ei ainakin joku kolkka olisi uudis-
vainiona. Saman kohtalon alaisia ovat tasaisen maan metsat-
kin, ennen kaikkea lehtomaiset. Uudisviljeleminen on toisin
sanoin paraassa vauhdissaan Mynimiien metsdosissa.

Tunnustaa kuitenkin tiytyy, ett’ei maanviljelyksen kvali-
teti ole aina vastannut sen kvantitetié. Maanviljelys on nimit-
tiiin ollut verrattain alhaisella kannalla. Viime vuosikymmenina
ovat kuitenkin enimmaét suuremmat kartanot parantaneet van-
hoja viljelystapojaan ja uudistus on niisté levinnyt ymparistdi-
hin. Vuoroviljelysti on aikaisimmin ruvettu harjoittamaan Saa-
ren kartanossa (jo 1860-luvulla), mutta muissa kartanoissa ja
taloissa vasta viimeisten kymmenlukujen kuluessa. Samassa

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 27

=f

miiiiriissi ovat koneetkin tulleet kiaytént66n maanviljelyksessii.
Noin kymmenkunta vuotta sitten oli esm. niittokoneita ainoas-
taan muutamissa harvoissa kartanoissa; nyt sellaisia léytyy jo-
kaisessa keskinkertaisessakin talossa. Hevosharavat ovat viihi-
tellen tulleet kaytaént6dn. Samaten useat »pellonpruukissa» tar-
peelliset uudenaikaiset aikeet y.m. Hoyrypuimureita loytyy useissa
suuremmissa taloissa, kuten Lehtisissé, Saarella, Sunilassa, Kalli-
sissa y. m. — Mutta. kaikki uudet aatteet leviivit hitaasti ja
niin on maanviljelyksenkin uudistus tapahtunut oikeastaan vaan
paikkakunnan etelaisessi taajemmin asutussa osassa. Metsii-
puolessa, vars. Karjalan kappelissa, sit&ivastoin viljelléain maata
vieli melkein kuin isien aikoina. Vuoroviljelysté siellé ei ole,
heiniaikin viljeltiin v. 1897 ainoastaan Kalelassa ja Suojoella.
V. 1894 oli ensimmiinen niittokone hankittu sinne (Suojoelle),
hevosharavia ei léydy, hdyrypuimakoneista y. m. ei puhettakaan,

Viljalajeista viljeliaéan runsaimmin kauraa ja ruista, vahem-
missdé méiraissé ohraa ja vehnaéaé. Ruista tosin joku vuosikym-
men sitten viljeltiin runsaimmin, mutta samassa miirissaé kuin
karjanhoito on edistynyt, on kaura tullut yhaé tarkeaimmiksi ja
nykyiiin sit&é viljell4an kolmatta kertaa enemman kuin ruista.
Ohraa viljellifn verrattain vahin, vehnéa& ainoastaan paikka-
kunnan eteliosassa, jossa sen viljelys viime aikoina lienee tullut
yleisemmiiksi. — Muita yleisia viljelyskasveja ovat perunat,
nauriit, palkokasvit ja pellava. Makitupalaiset ja torpparit ta-
vallisesti viljelevaét perunia »pattereissa», talolliset enimmikseen
tavalliseen tapaan pelloissa. Nauriita ei viljellé sanottavan pal-
jon, paitsi miss& niitaé viljelliiin karjanrehuksi. Palkokasveista
viljellaiin yleisesti »papuja» (Piswm) sekai useasti, joskaan ei
suuremmassa miiriissi, hirkaipapuja (Vicia Faba). Juuri viime
,Yuosina on vikkeraéa (Vicia sativa) ruvettu muutamilla tiloilla
viljelemiiin suuret miarat karjanrehuksi. V. 1893 viljeltiin
eriiiissi pellossa Raimelan ja Maijalaisten vililla tattaria (Pago-
pyrum). — Heinisté, joita kuitenkin metsipuolessa ainoastaan
nimeksi viljelliiin, kiytetéin tavallisesti »timottia» (Phlewm pra-
tense), jota viljelliiin milloin puhtaana, milloin yhdessa apiloi-
den, tavallisimmin Trifoliwm pratensen, harvemmin Tr. hybri-
dumin kanssa. Harvoin kylvetiiiin puhdasta apilaa. Alopecurus-

28 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

heinai viljellain muutamissa paikoissa siementensa vuoksi, joita
myydiéin kaupunkiin ulkomaille vietaviksi.

Yhdessi maanviljelyksen kanssa mainittakoon muutama
sana karjanhoidosta. Se, nim. sarvikarjanhoito, on viimeisina
vuosina suuresti edistynyt, mika nakyy meijerein kasvavasta
luvustakin. V. 1889. perustettiin ensimmiinen yleinen meijeri
Raveaan. V. 1897 oli meijereiti Ruutilassa, Nuuskalassa, Ni-
hattulassa ja Raimelassa. Yksityismeijereité on sitapaitsi monta,
esm. Lehtisissii, Saarella, Kallisissa y. m., puhumattakaan kasi-
separaattoreista, joita loytyy jokaisessa hiukkasenkin edistyneessa

talossa —- paitsi Karjalan kappelissa, miss’ maito viela kuort-
taan vanhaan hyviain tapaan lusikalla ja voi kirnutaan kasi-
kirnuissa. — Karjaa pidetiéin tietysti eri taloissa eripaljon.

Keskimiiiirin pidetiiiin tavallisessa 1/s-manttaalin talossa n. 12—15
lehmiii; isoissa taloissa luonnollisesti enemman, Saarella esm.
n. 150. Karja on kotimaista, paitsi Saarella, Lehtisissa ja Suni-
lassa, jossa se on sekarotuista. — Meijerein yhteydessaé pidetaan
paljon sikoja, mutta muissa taloissa melkein ainoastaan koti-
tarpeiksi. Lampaita léytyy melkoisesti pikkutorpissakin, joskin
niiden lukumiiiri viime aikoina on ollut alenemaan piin. He-
vosia pidetiiin enimmiikseen vaan sen verran kuin kotona tar-
vitaan, harvemmin niiti kasvatetaan myytaviksi. Vuohia ei pi-
detii lainkaan. Siipikarjaa (kanoja) on varsinkin pikkutiloilla
melkoisen paljon. Mehiliishoitoa harjoitetaan sangen vahan (Py-
heellii, Pahikkalassa, Kallisissa, Laajoella y. m.)

Asutus on, kuten jo alussa mainittiin, erilainen paikka-
kunnan eri osissa. Mietoisten pitdjissi, jonka pinta-ala ei ole
muuta kuin noin 80 km?2, léytyy asukkaita 1,582 eli siis 22,7
kutakin km? kohti. Karjalan kappelissa, jonka pinta-ala on
melkein 200 km2, on asujamia ainoastaan 1,034 eli 5,0 kullakin
nelidkilometrilli. Mynimien pitiijiin eteliosassa on vaentiheys
suurempi kuin Mietoisissa. Mynimiien metsiosissa taasen mel-
kein kuin Karjalan kappelissa. Koko Mynimien pitajassa, joka
on n. 220 km? laaja, léytyy asukkaita 4,516 eli 20,5 kullakin
nelidkilometrilli. — Kylat ja talot sijaitsevat tietysti alueen etela-
osissa hyvin taajassa. Niinp&i voi esm. Kallisten tienoilla sa-
malta paikalta naihd& 30 kyléa ja 2 yksinaisté kartanoa ynna

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 29

lukuisia torppia ja miakitupia. Metsdosissa taasen voi korkein-
taan nihda 3 tai 4 kyléa ja sattuu tamakin tapaus ainoastaan
silloin kun mainitut kylat ovat perakkaéin samassa jokilaaksossa.
— Kyliat ovat eri suuria, ylimalkaan kuitenkin pienid. Isoimmat
ovat Kivikyli (14 taloa), Lankkinen (13 t.), Laajoki (11 t.), Tur-
sunperaé (11 t.), Raimela (10 t.), Vehmalainen (9 t.), Nihattula
ja Vallainen (8 t.). Mietoisten suurimmassa kylassaé, Valas-
kalliossa on vaan 6 taloa. ‘Tavallisimmin on kylissa 4 a 5 ta-
loa, mutta hyvin monta kylai& léytyy, joissa talojen luku on
vaan 2 (Suutila, Ketelinen, Varriéinen, Rantavakkinen y. m.) ja
sattuu useasti etti nekin molemmat talot ovat saman isdannan
hallussa (Karppinen, Nuuskala y. m.). Yksinaisia taloja on 48.
— Talot ovat erisuuruisia, keskimiirin kuitenkin n. +/3 mantta-
lin taloja. Myniamiien pitajiin isoimmat talot ovat Kallinen
(34/2 mantt.), Ravea (21/4 m.), Uuskartano (2 m.), Sunila (1*/2 m.),
Mietoisissa on 2 suurta kartanoa Kaski-Lehtinen (5*/3 m.) ja
Saari (4 m.), muut talot ovat sitavastoin vallan pienet. Karja-
lan kappelissa ovat talot enemmién yhdenkokoisia; suurimmat
Karppinen ja Laajoen Julla ovat 1/2 manttalin taloja.

Kylissi ovat talot melkein aina taajassa ja ilman minkaan-
laista jarjestysté. Sattuu toisinaan, etta toisen talon tarhatunkio
on vastapiatéi toisen talon salinikkunoita! Kujat ja pihat ovat
sateen aikana, varsinkin saviseudussa, sangen ilkeassi kunnossa.
— Asuinrakennukset ovat puisia, yksinkertaisia ja — ainakin
geologien silmissi — »mer fn nédigt storartade» +). Enimmak-
seen ovat ne sekii vuoraamatta ettii maalaamatta; toiset ovat
punaisiksi maalatut, ikkunat ja pihtipielet valkoisina, harvemmin
tapaa keltaisia asumuksia. Ainoastaan parissa iaikkiiiissa karta-
nossa (Lehtinen, Ravea) on asuinripi 2-kerroksinen, vanhan-
aikuisine kattoineen ja ikkunoineen.

Puutarhaviljelystaé ei sanottavassa madrassa harjoiteta, el-
vitkii puistotkaan ole mitiin suosittuja. Jos asumuksen luona
on vanhastaan léytynyt joku pieni metsi, niin se tavallisesti
ennemmin tai mydhemmin hakataan pois. Korkeintaan joku
pihlaja, koivu, haapa, tuomi tai piilipuu saa kasvaa verdjan

1) Vrt. geol. karttalehteen N:o 10 kuuluvaa kertomusta siv. 17.

30 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

korvalla. — Muutamilla taloilla, joskus torpilla loytyy kuitenkin
pieni istutusmaa. Se on sangen primitivinen: ikkunan edustalla
léytyy yksi tai pari melkein muodotonta maata, joissa kasvaa
omenapuu, pari marjapensasta sekaé muutamia koristuskasveja
(Calendula. Aquwilegia, Papaver, Hesperis). Valista loytyy sireneja
tai ruusuja (esm. Karjalan kylassié), harvemmin Veburnum opu-
lus (Kalela, Tapaninen), Spirea, Daphne (Karjala) tai joku muu.
Entisajan muistoja ovat Tanacetum vulgare, Levisticum officinale,
Artemisia absinthium ja A. abrotanum asumusteu nurkissa.
Mutta naitikin puutarhoja hoidetaan perin kehnosti: rikkaruohoja
ei perata, maata ei ka&annetié, koristekasvit kuolevat vahitellen
ja tarha ruohottuu. Eréassa Karjalan kylan talossa oli puutarha
tiynnian Phalaris arundinacea f. pictaa, jota siella ennen aikaan
oli viljelty, toisissa puutarhoissa ovat Agrostis vulgaris, Poa
pratensis, Dactylis, Calamagrostis epigeios, C. arundinacea, T'riti-
cum repens, Artemisia vulgaris, Tanacetum, Angelica silvestris
y. m. piaiisseet valtaan. Hedelmapuut ja -pensaat kituvat sellai-
sissa »tarhoissa», tuottavat vaan vahiin sek&é pieniaé hedelmia ja
peittyvit runsailla jakalilli ynn& sammalilla (Physcia, Parmelia,
Platysma, Pylaisia. Orthotrichum y. ™.)

Todellisia, paremmin hoidettuja puutarhoja loytyy muuta-
missa kartanoissa sek herrasvien asunnoissa Mietoisissa seka
Mynimiien pitijiin eteliosassa. Niissi ovat tavallisesti suorat
kiiytaivit seka maat nelién- tai suorakaiteen muotoisia. Maiden
reunuksissa kasvatetaan tavallisesti koristuskasveja (Phlox, Diant-
hus, Matthiola, Antirrhinum, Linaria, Scabiosa, Viola, Myosotis,
Nemophila, Reseda, Carduus, Dahlia, Peonia y. m. sekaé uloinna
reunassa usein Bellis) tai marjapensaita. Maitten kulmissa kas-
vaa tavallisesti joku hedelmapuu (omena, kirsikka, paaryna,
luumu). Maitten keskustat ovat jaetut useampaan »sankiin»,
joissa kasvatetaan vaaramia, mansikoita tai matalia papuja (Pha-
seolus). Asumuksia lihinni olevat maat ovat enimmikseen joko
kirjavinten kukkien tai »lehtikasvien» (Cannabis, Ricinus, Arte-
misia, Perilla, Salvia y. m.) vallassa. Rakennusten seinia, eten-
kin porstuan seiniié verhoomaan kiytetéan toisinaan Bryonzaa,
Convolvulusta tai Ampelopsista. Pensaita (Rosa, Spirea, Sambu-
cus, Caragana, Crategus, Cornus, Symphoricarpus, Elwagnus,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 31

Aronia, Philadelphus y. m.) istutetaan usein ryhmiin kukka-
maitten kulmiin tai erityisiin pikkumaihin. — Kyodkin puolella
léytyy varsinainen ryytitarha, jossa viljelliiiin perunia, »juuris-
koja» (Brassica napus), »ropettaa» (Beta), kaalia, »mO0rotterii»
(Daucus), »l66kkii» (Allium cepa), vihemmissi miirissi » krees-
l66kkia» (Allium schenoprasum), retiseja, tillia, persiljaa, raparpe-
ria, kurkkuja, joskus sikuria ja pumppuja. — Suurempia herras-
kartanoja ympiréi tavallisesti puisto (koivu, haapa, poppeli,
vaahtera, saarni, lehmus, kuusi) tasaisine ruohonurmineen, kaa-
revine teineen, somine istuinpaikkoineen j. n. e. Vilisté johtaa
pitki puistotie (allé) varsinaiseen puistoon (Lehtisissa, Raveassa,
Myniimiien pappilassa).

Kuten edellisesti selviii, on tutkimani seutu sangen hete-
rogenista. Jotta olisi helpompi ymmiartai seké kasvillisuutta
ettii varsinkin kasvistoa (floraa), olen kysymyksessi olevan paikka-
kunnan jakanut 9 pienempiiin kutakuinkin yhdenkokoiseen ja
mahdollisimman homogeniseen osaan. Ne ovat seuraavat (vrt.
karttaa!): |

1) Laajoen seutu (La.): vuoret rapakivea, enimmiakseen
matalia; turvemaa (eniten soita, osittain suoniittyja) noin °*/s koko
pinta-alasta, muu osa on murtokivisoraa, parissa paikassa vahian
savea ja parissa nummihiekkaa. — Metsit eniten sekaisia, mian-
nikkéja nummihiekalla ja rapakivisoralla, lehtoja vars. jokien
laheisyydessi; kankaita niukalti, niittyja runsaasti, etenkin joki-
ja purovarsilla, viljelyksii viih’sen kyliin ympirilla seka muu-
tamien torppien luona. Vesist&é léytyvat Laajoki haaroineen,
Auli-jirvi, Suomenpiin jarven eteliosa (ja Tomajirvi).

2) Karjalan seutu (Kr.). Vuoret rapakivei (tai sen sukuista
oligoklasigranitia), etelissa granitia; turvemaa (soita ynni hete-
niittyja) n. 1/s—/s koko pinta-alasta, muuten murtosoraa, savea
hyvin vahin, nummihiekkaa lahella Ketelisiaé. Metsista ovat
kuusimetsit vallitsevia, sen jilkeen seuraavat mannik6t ja seka-
metsiit, metsilaidoilla lehtoja, kankaita melkein 0, niittyja run-
saasti, viljelyksié niukalti asumusten ympiirilla. Vesista loyty-

32 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

viit Laajoki haaroineen, Pata-, Maensalon-, Omma-, Rauma-,
Pirtti- ja Lahlamen jarvet.

3) Lemmin seutu (Lm.). Vuoret granitia, pohjoisemmissa
osissa rapakivei; turvemaa (eniten suomaisia niittyja) n. 1/1 koko
pinta-alasta, muuten vallitsee murtosora, savea loytyy Jyrkkalan
luona seki jokivarrella Salavaisista eteléin, vierinkiviharju kul-
kee pitkin maantieti, sen reunoilla paikotellen nummihiekkaa.
Niittyji runsaasti, niiden vileiss& eniten koivikoita, osittain myos
seka- ja miantymetsia, vihemmin kuusikoita; kankaita loytyy mo-
nin paikoin, viljelyksii Salavaisissa seki taalla tavattavien hy-
vin lukuisten torppien ymparillé. Vesista loytyvat Laajoki, Lemmi-.
Lanko- (ja Sauko-)jarvet.

4) Kivijarven seutu (Kv.). Vuoret granitia, eteliiss’ vahan
eneissii. Kohopaikat murtosoraa, alangot savea, nummihiekkaa
léytyy vihin koillisimmassa osassa, etelissi pieniaé vierinkivi-
miikia, turvemaata sangen viihiin (n. 1/2>—1/25 pinta-alasta). Met-
sit eniten kangasmaisia mannik6ita, osittain myés koivikoita ja
sekametsii, alangoissa kuusikoita; aukeat kankaat erittéin ylei-
sia; viljelyksia runsaasti Laajoen laaksossa ja uudispeltoja etaam-
pinikin. Vesist&é loytyvét Laajoki, Kivi- (ja Sammal-)jarvet.

5) Kalelan seutu (KI). Vuoret granitia, osittain gneissia,
turvemaa (soita ja viihiin suoniittyji) arviolta n. */5 koko pinta-
alasta. Murtosora vallitsee, nummihiekkaa monin paikoin Kete-_
listen, Kalelan ja Kolinummen vilisillé mailla, savea etupaassa
jokilaaksossa. Metsisté ovat kuusikot yleisimmat, paljon loytyy
my6s miinty- ja sekametsii; kankaita puuttuu, niittyja ei ole
vallan paljon, viljelyksia kylien ymparillé. Vesista loytyvat Myna-
joki haaroineen ja Hirvenjarvi.

6) Tapanisten seutu (Tp.). Vuoret granitia, osittain gneis-
sii, turvemaata (heteniittyjaé) sangen vahin; murtosora vallitsee,
Kukolan ja Miesmien luona on nummihiekkaa, savea loytyy
verrattain paljon alangoissa. Metsista vallitsevat lannemmissa
osissa minnikét, itiosissa ovat minnikét ja kuusikot tasan val-
taavia, viahemmin léytyy sekametsié, koivikoita ja lepikoita;
kankaita melkein puuttuu, niittyja runsaasti, viljelyksia etupaassa
jokilaaksossa, linnemmiissii osassa ovat viljelykset laajojakin.
Vesistéa loytyy Mynajoki.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 33

7) Harmassuon seutu (Hr.). Vuoret granitia, turvemaa n.
1/45 & 1/18 koko pinta-alasta. Maantiet&é myéden kulkee vierin-
kiviharju, sen reunoilla laajoja nummihiekkakenttii, muuten
vallitsee murtokivisora, savea léytyy vahiin alangoissa. Metsistii
vallitsee mantymetsa, lansiosissa loytyy myds koivikkoja, kan-
kaita niukanlaisesti, niittyjé runsaasti, samaten uudisviljelyksia
runsaasti. Vesist&’ loytyvat Valkaman ja Jirvenkallion jirvet.

8) Mynamaen »pitajan aukia» (Pt.). Vuoret granititoyraita,
niiden rinteilla murtosoraa, vierinkiviharju pitkin Porin—Turun
maantietaé, sen varrella laajoja nummihiekkakenttié, kaikki muu
maa on savea. Vuorten rinteillaé ja méakitoyrailla kuusi- ja
koivumetsia, muuten vallitsevat viljelysmaat; niittyjé, kankaita
ja soita puuttuu melkein taydellisesti. Vesista loytyy Mynajoki.

9) Mietoisten pitéja (Mt.). Vuoret granititoyraita (lannessa
vihin gneissia), niiden rinteill& murtosoraa, l&nsiosissa pari
vierinkivimikei, meren rannalla jonkun verran tulvahiekkaa,
loput savea, Viljavainiot vallitsevat; vuorten rinteilla ja maki-
toyrailla kasvaa kuusikkoja ja koivikkoja; merenrannalla on
kosteita niittyjé. Suot, kankaat, jarvet, lammet puuttuvat. Ve-
sista loytyvat Saaren lahti, Myné- ja Laajoet.

Seuraavassa on tarkoitukseni lyhykaisyydessaé kuvata kas-
villisuutta paikkakunnalla tavattavilla erilaisilla kasvipaikoilla
siina miaarin kuin se, useinkin vaillinaisten muistiinpanojeni
avulla, on mahdollista. Kuvaukseni tulee monessa suhteessa
olemaan sangen summarinen.

Mantymetsat (Pineta).

Nuorissa, asken syntyneissé mannik6issa on erittaéin koéyha-
lajinen kasvillisuus. Mets& on usein erinomaisen taaja: puuta on
puun vieressé ja toisen oksat ulottuvat ohi toisen rungon. Puut
ovat alas asti oksaisia, mutta moni oksista on valon puutteessa
kuihtunut. Usein ovat kokonaiset puutkin kuivuneet. Maa on
havuneulaisien peitossa tai on se paikotellen melkein paljas.

9)

o

34: A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

Sammalia on perin harvassa (Hylocomium, Dicranum). Joku
puolan varsi (Vacc. vitis idwa), pari heinéda (Festuca ovina, Lu-
zula pilosa) seki harvat ruohot (Veronica officinalis, Pyrola se-
cunda), sina melkein kaikki, mité taallaé on tavattavissa.

Mikili metsii kasvaa, sikili puut toisensa jalkeen kuihtu-
vat ja jiilelle jaineet kehittyvat komeiksi hongiksi. Paraassa
iiissiiin olevissa hongikoissa ovat puut korkeita, suoria, ainoas-
taan latvaosassaan oksaisia. Maata peittéa tasainen, keskeyma-
ton sammalmatto, Hylocomium parietinumin muodostama. Seassa
esiintyviit Hyl. proliferum, Dicranum undulatum y. m. Jakalia
on maassa verrattain vihiin, mutta puitten rungoilla ja oksilla
loytyy niit&i usein runsaasti epifyteina. Varpukasvillisuus on
matala, taaja (Vace. vitis idea, toisinaan Myrtillus nigra, harvem-
min léytyy seassa Calluna tai Myrt. uliginosa). Heinakasvillisuus
on harvaa. Pitkien vilimatkojen piiiss& toisistaan kasvaa joku
Festuca ovina-korsi, useasti léytyvit Agrostis vulgaris, Luzula
pilosa ja Aira flexuosa, toisinaan Calamagrostis arundinacea. Ruoho-
kasvillisuuskin on perin vahipatdinen. Sen muodostavat seu-
raavat harvakseltaan tai yksitellen kasvavat kasvit:

Lycop.complanatum, P. media, Veronica officinalis,
Pteris aquilina, P. secunda, Melampyr. pratense,
Hepatica triloba, P. umbellata, Linnea borealis,
Pyrola chlorantha, Monotr. hypopitys, Hieraciwm triviale.
P. rotundifolia, Trientalis ewropea,

+- satunnaisesti tapaa muitakin, kuten Lathyrus montanus,
Hypocheris, Solidago, Convallaria y. m.

Vanhimmissa hongikoissa ovat puut hyvin harvassa, lat-
vassaan leveitii, rungot paksuparkkisia. Maata peittaa kangas-
mainen kasvillisuus. Jakalat (Cladine, Cladonie, Stereochaula
y. m.) ovat hyvin runsaat, jotavastoin sammalet ovat vihemman
lukuisia. Varpukasvit esiintyvat sirotettuina: Vaccinium vitis
idea, Arctostaphylos uva ursi, Calluna, kosteammilla paikoilla
toisinaan yksitellen Myrtillus uliginosa, Empetrum tai Ledwm.
Joku yksiniinen heininkorsi ja muutama ruoho toisinaan loytyy.

Monasti ovat nuoremmatkin minnikét kangasmaisia, ni-
mittéin ne, jotka sijaitsevat kallio- tai moro-alustalla. Niissa on

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 35

tavallisesti runsaasti kanervaa ja jakilia, tai, jos sijaitsevat rapa-
kivisoralla (morolla), jakalia ja sianpuolukan varsia.

Taajaan asutuissa seuduissa, jommoisia paikkakunnan ete-
ldiset osat ovat, ovat mannikot koko lailla toisenkaltaiset. Sam-
malia ja jakalid on hyvin vahasen, mutta sen sijaan muodosta-
vat heinaét (Agrostis vulgaris, Festuca ovina, usein Aira flexuosa
ja Anthoxanthum, toisinaan Avena pubescens) melkein yhtimittai-
sen kasvillisuuden. Ruohot kasvavat + harvassa (Veronica offi-
cinalis, V. chamedrys, Hepatica triloba, Melampyrum pratense,
Convallaria majalis, Polygonatum officinale, Stellaria graminea,
Prunella vulgaris y. m. Varpukasveja on tuskin lainkaan,
Pensaita (Ribes alpinum, Lonicera, Juniperus) kasvaa jonkun
verran.

Kuusimetsat (Piceeta excelse).

Kuusimetsien sammalkasvillisuus on tavallisesti taajaa, paa-
asiallisesti Hylocomiwm proliferumia, jonka seassa kasvaa ++
runsaasti Hyl. parietinumia, Hyl. triquetrumia ja Ptiliwm crista
castrensista, monasti my6és Dicranumeja y. m. Metsan ollessa
hyvin taajaa, ovat sammalet melkein ainoana kasvillisuutena.
Taajimmissa metsissi puuttuvat sammaletkin ja havuneulaset
peittiiviit maan. Jos taas metsé on hiukkasen harvempi ja va-
loisampi, ovat varpukasvit erinomaisen runsaat, etenkin Myrtil-
lus nigra, usein myéskin Vaccinium vitis idea. Heinikasvillisuus
on harvaa: Aira flexuosa, Anthoxanthum, Poa nemoralis, Cala-
magrostis arundinacea, Melica, Luzula pilosa, Carex digitata.
Ruohoista ovat etenkin Phegopteris dryopteris, Trientalis ja Ma-
janthemum -& runsaat; yleisiaé ovat sitapaitsi:

Equiset. silvaticum, Hepatica triloba, Veronica officinalis,
Lycop. clavatum, Geranium silvatic., V. chamedrys,

L. annotinum, Oxalis acetosella, Melampyr. pratense,
Pteris aquilina, Rubus saxatilis, M. silvaticum,
Athyr. filix femina, Pyrola rotundifolia, Linnea borealis,
Anemone nemorosa, P. minor, Mieracium triviale,

Aspid. spinulosum, PP. secunda, H. cesium.

36 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaémaessa.
Harvinaisempia ovat:

Lycopodium selago, Stellaria Friesiana, Pyrola chlorantha,

Phegopteris polyp., Viola Riviniana, P. media,
Aspidium filix mas, Lathyrus montanus, Hierac. abiegnicola,
Listera cordata, LL. vernus, H. adunans,
Goodyera repens, Vicia silvatica, H. preetenerum.
Arenaria trinervis, V. sepium,

Monasti kasvaa kuusi kosteallakin maalla. Sellaiset kuusi-
kot ovat hiukkasen mittiisii, Matt&éat ovat matalia, isoja, Po-
lytrichum communen muodostamia. Varvut ovat milloin runsaat,
etenkin puola ja mustikka, milloin taas harvalukuisemmat; edel-
listen lisiksi kasvavat vieli Myrtillus uliginosa, Empetrum ja
joskus Ledum. Ruohokasvillisuus on kéyhempi kuin muissa
kuusimetsissi. Tarkeimmit ruohot ovat: Majanthemum, Trien-
talis, Pyrolat, Potentilla erecta, Linnea, Equisetum silvaticum;
harvinaisemmat ovat Stellaria Friesiana ja Corallorrhiza imnata.
Heinikasvillisuuskin on harvaa: Agrostis vulgaris, Aira flexuosa,
Carex loliacea, C. leporina f., C. cespitosa, C. globularis. Tal-
laiset kuusimetsit lahestyvét kuusikorpia.

Tihefiin asutuissa seuduissa ovat kuusikotkin koko joukon
muuttuneet, tullen -+ lehtomaisiksi. Heinisté ovat taalla tavat-
tavissa korkeakasvuiset Avena pratensis ja A. pubescens ja ruo-
hoja on runsaasti (Convallaria, Polygonatum officinale, Ulmaria
filipendula, Ranunculus polyanthemos, R. aeris, Vicia cracca, La-
thyrus pratensis, Platanthera bifolia, Galiwm boreale, Hypericum
quadrangulum, Viscaria vulgaris; hyvin runsaat ovat Lathyrus
montanus ja Geranium silvaticum). Pensaitakin loytyy usein
sangen paljon (Ribes alpinum, R. nigrum, Rosa glauca, R. coru-
folia, R. cinnamomea, Lonicera, Juniperus).

Koivumetsat (Betuleta).

Lehtimetsit ovat paikkakunnalla enimmikseen koivun muo-
dostamia. Lisipuina esiintyvit yleiseen haapa ja leppa, vahem-
missi miiiriissi pihlaja, tuomi, raita, harvoin lehmus. Pensaista

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2 37

loytyvat Rebes-lajit, Lonicera, Viburnum, Rosa cinnamomea, Sa-
lix vagans, 8. rosmarinifolia, Juniperus, yleisimmin viimeksi-
mainitut kolme. Sammalkasvillisuus on milloin melkein yhtii-
mittaista, milloin taas vaihipitdisempaéi. Sen muodostavat etu-
paiissé, sekasin kasvavat Hylocomium proliferum, H. parietinum
ja H. triquetrum. Jakalié on maassa tay. sangen viihiin, mutta
puissa niité on runsaasti (Ramalina fastigiata, Evernia prunastri,
Parmelia sulcata, P. physodes, P. olivacea, toisinaan Ramalina
fraxinea, Physcia ciliaris y. m.) Sammaliakin kasvaa toisinaan
epifyteina (Orthotrichum, Radula, Pylaisia). Mustikkaa léytyy
useimmiten runsaasti, toisinaan my6és puolaa. Heinikasvillisuus
on tavallisesti harvanpuolinen, muodostunut seuraavista lajeista:
Calamagrostis arundinacea, Melica, Agrostis vulgaris, Anthoxan-
thum, Poa nemoralis, P. serotina, P. pratensis, Carex digitata,
valoisammilla paikoilla Triodia decumbens.
Ruohoista ovat yleisié ja ++ runsaita:

Pteris aquilina,

Phegopt. dryopteris,
Anemone nemorosa,

+ yleisia:

Equiset. silvaticum,
Lycopod. clavatum,
L. annotinum,

L. complanatum,
Athyr. filix femina,
Aspidium filix mas,
A. spinulosum,
Polygonat. officinale,
Convallaria majalis,
Hepatica triloba,

Harvinaisempia:

Paris quadrifolia,
Orchis maculata,
Platanthera bifolia,

Majanth. bifolium,
Geranium silvatic.,
Lathyrus montanus.

Ranunculus acris,
Viola Riviniana,
Oxalis acetosella,
Angelica silvestris,
Rubus saxatilis,
Fragaria vesca,
Potentilla erecta,
Alchemilla vulgaris,
Lathyrus vernus,
Vicia silvatica,

Corallorrhizainnata,
Mehring. trinervis,
Axgopod. podagraria,

Trientalis ewropea,
Melampyr. pratense,

V. sepium,

Pyrola rotundifolia,
P. minor,

P. secunda,
Veronica officinalis,
V. chamedrys,
Campan. persicifolia;
Merac. wmbellatum,
H. triviale,

Hl. cesium.

Pyrola uniflora,
Campanula glomer.

38 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessii.
Leppametsat (Alneta incane),

Leppametsat eivat tosin ole harvinaisia, mutta ne ovat ta-
vallisesti perin pieniaé seka harvoin puhtaita.

Mitiiin yleiskuvaa takalaisisté lepistdisté en voi antaa.
Tahdon ainoastaan esittéa tassa muistiinpanon erdasta leppa-
metsista, joka sijaitsee Mynajoen ranta-ahteella laihella Tapa-
nisten kylaa.

Mets on nuori ja taaja, kasittféen n. 70 °/o Alnus incanaa,
15 °/o Betula odorataa, 12 °/o Picea excelsaa ja 3 °/o Populus
tremulaa. Maa ei ole tasaisesti viett&ivi, vaan on ylemmin osan
viettavyys etelain noin 15°, jotavastoin alempi osa on -+ ta-
saista rantaa. Koko kysymyksess&é olevan metsin pinta-ala on
12 & 60 m?.

Maa on p§aaasiallisesti lehtien peitossa; sammalia (Hylo-
comium, Hypnum, Dicranum, joku Polytrichum) on sangen vahan.

Ylemmian (ahde-)osan ruohokasvillisuus on runsas, seuraa-
vien lajien muodostama.

Fragaria vesca (5), Viola Riviniana (2)
Oxalis acetosella (5), Veron. officinal. (2), P. minor (1),
Triental. europea(4), V. chamedrys (2), Vicia cracca (1),
Rubus saxatilis (3), Melampyr. prat. (2), Galiwm boreale (1),
Equiset. silvatie. (3), Pyrola secunda (2), Geran. silvatic. (1)
Potentilla erecta (3), P. rotundifolia (2), Lathyr. pratensis (1),
Phegopt. dryopt. (3), Achillea millefol. (2), | Hierac. proximum (1).

, Pyrola media (1),

Heinakasvillisuus on harvaa (3): Poa nemoralis, Agrostis
vulgaris, Festuca ovina, Calamagrostis arundinacea. Varpukas-
villisuuskin on vahapatdisté (4): Vaccinium vitis idea (60 °/o) ja
Myrtillus nigra (40 °/o).

Alemmassa osassa on metsi taajempaa, mutta muu kas-
villisuus harvempaa. Ruohokasvillisuus joks. runs.:

Oxalis acetosella (4), M. pratense (2), Angelica silvestris (1),
Rubus arcticus (3), Trientalis ewrop. (2), Ranunculusacris(1),
f. saxatilis (2), Pheg. dryopteris (2), Succisa pratensis (1),

Melamp. silvatic. (2), Galiwm boreale (1), Pyrola minor (1),

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 39

P. secunda (1), Viola Riviniana (1), Equisetwm silvat. (1),
Ranune. repens (1), Asp. spinulosum (1), Lycopod. clavat. (1).
Stellar. Friesian. (1), Pyrola secunda (1),
St. graminea (1), P. rotundifolia (1),

Heinikasvillisuus on harvaa (2): Poa nemoralis, Aira ces-
pitosa, Luzula pilosa. Varpukasvillisuus (3): Vaccinium vitis
idea ja Myrtillus nigra (suhteessa 1 : 1).

Muutamia pienempiaé syvennyksia loytyy. Niissé muodos-
tavat sammaliston péiasiallisesti Polytrichum gracile, Amblyste-
gium uncinatum ja Climacium dendroides. HRuohoista ovat var-
sinkin Phegopteris polypodioides ja Athyrium filix mas runsaat.

Ihan rannassa on leppimetsi matalaa, taajaa pensaikkoa.
Siella kasvavat Succisa pratensis, Ulmaria pentapetala, Calama-
grostis arundinacea, C. phragmitoides sekai lahempana vettéa Ra-
nunculus flammula, Galiwm palustre ja Myosotis palustris. —
Maaperi lepist6ssé on hienon hiekan sekaista savea, paallimmai-
seni on ohut multakerros; ranta on kivinen ja itse joessa loy-
tyy runsaasti suuria kivia.

Lehdot (Luci).

Enimmit lehdot alueen eteléosassa sijaitsevat tasaisesti tal
heikosti viettaévalla hikevall4é maalla, monasti vainioiden ympa-
roimina. Niissé on koivu valtavin aines, seassa loOytyvat haapa,
pihlaja, tuomi, raita, leppa, joskus niinipuu. Pensaita on mo-
nasti runsaasti (Ribes, Rosa, Salix, — Viburnum, Daphne). Hei-
nisté ovat seuraavat yleisié, joskaan eivit aina erittéin val-
taavia: Agrostis vulgaris, Poa serotina, Melica, Aira cespi-
tosa, Luzula pilosa, Carex pallescens, harvemmin Miliwm, Calam-
agrostis lanceolata, Carex digitata, Triticum caninum, Avena
pubescens. Ruohoista ovat Geranium silvaticum ja usein Lathy-
rus montanus -- runsaat. Yleisié ovat sitapaitsi:

Aspid. spinulosum, Stellaria graminea, Ranunculus acris,
Convallaria majalis, Anemone nemorosa, Rk. polyanthemos,
Majanth. lifolium, Hepatica triloba, Viola canina,

40 A. K. Cajander.

Potentilla erecta,
Geum rivale,
Alchemilla vulgaris,

Joks. yleisia:

Pteris aquilina,
Athyr. filix femina,
Aspidium filix mas,
Paris quadrifolia,
Rumex acetosa,
Ranunculus repens,
Anthriscus silvestris,
Ulmaria pentapetala,

+ harvinaisia:

Equisetum pratense,
Gymnaden.conopsed,
Corallorrhiza innata,
Polyg. dumetorum,
Chelidoniwm majus,

Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

Pyrola rotundifolia,
Melampyr. pratense,
M. silvaticum.

Lathyrus vernus,
Vicia sepium,
Epilob. montanum,
Pyrola minor,

P. secunda,
Veronica chamedrys,
V. officinalis,

V. longifolia.

Thalictrum flavum,
Melandrium rubrum,
Impat. noli tangere,
Heracleum sibiricum,
Geum urbanum.

Galium boreale,
Campanula rotundif.,

Euphrasia curta,
Prunella vulgaris.
Galium ulsginosum,
Valeriana officin.,
Cirsiwm heteroph.,

Hypocheris maculat.,

Vicia silvatica,
Pulmon. officinal.,
Pyrola media,
Glechoma hederacea,

Sellaisissa lehdoissa, jotka sijaitsevat kuivahkoilla rinteilla,

vatlitsevat koivu ja haapa (milloin toinen, milloin toinen, milloin
molemmat tasavikisini); usein léytyvit sitapaitsi harmaa leppa,
harvinaisia ovat tammi ja niinipuu. Pensaita léytyy useita
(Rosa, Lonicera, Ribes alpinum). Heinista on Calamagrostis arun-
dinacea lukuisin, sitipaitsi loytyvit Azra flexuosa, Agrostis vul-
garis, Anthoxanthum, Melica, Poa nemoralis, Luzula pilosa, Carex
digitata seki aukeammilla paikoilla Avena pubescens, vielapa
toisinaan A. pratensis. Varpukasveja loytyy valista (Vace. vitis
idea, Myrtillus nigra) jonkun verran, mutta ruohot ovat kui-
tenkin vallitsevia (Geranium silvaticwm, Lathyrus montanus, Fu-
bus saxatilis, Solidago virgaurea, Campanula persicifolia y. 1.).

Paljon harvinaisempia ovat kosteissa laaksoissa, soiden
reunoilla y. m. sijaitsevat viitamaiset lehdot. Metsikasvillisuu-
den muodostavat koivu, tervaleppa, haapa, pihlaja, tuomi ja
paatsama yhdessé kuusen kanssa. Sammalia loytyy tosin monta

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 41

lajia (etupaissa Hylocomiumeja, Hypnumeja, Mniwmeja, paikoin
Sphagnumeja), mutta ne peittavait ainoastaan pienia tiplia. Muu
maa on ruohojen vallassa, joista varsinkin sanikkaiset ovat lu-
kuisia. Yleisiii ovat: Aspidium spinulosum, Athyrium filix fe-
mina, Phegopteris polypodioides, Equisetum silvaticum, Lycopodium
annotinum, Oxalis ja Viola palustris. Harvinaisemmista mainit-
takoot Aspidiwm cristatum, Onoclea struthiopteris, Crepis palu-
dosa, Circea alpina, Stellaria nemorwm ja St. Friesiana. Hei-
nisti ovat tarkeimmit: Calamagrostis lanceolata, C. phragmitoi-
des, Carex loliacea, Miliwm effuswm ja Poa sudetica (h).

Kankaat (Calluneta).

Kuivimmilla kankailla vallitsevat jakalat. Sellaiset kankaat
eivat ole laajoja, vaan kasittaivat suurempia tai pienempia tap-
lia muissa kangasmuodostuksissa. Poronjakalat vallitsevat (C/a-
dina silvatica, Cl. alpestris, Cl. rangiferina, vialista Cl. wnevalis);
niiden seassa on runsaasti Cladonioita (Cl. coccifera, Cl. pyxi-
data, Cl. verticillata, Cl. fimbriata, joskus Cl. papillaria y. m.),
Cetrarioita (C. islandica, C. crispa), Stereochauloneja (St. paschale,
St. tomentosum). Sammalia léytyy jonkun verran, joku Poly-
trichum vpiliferum, Pohlia nutans, Dicranum spurium tai Busx-
baumia aphylla (h). Taplittéin kasvaa sianpuolaa ja kanervaa.
Heiniikasvu on hyvin harvaa (Festuca ovina, Aira flexuosa, Trio-
dia). Ruohokasvillisuus on vielakin harvempaa (Euphrasia gra-
cilis, Antennaria dioica, Viola canina y. m.)

Tavallisilla kankailla sitavastoin on taaja ja korkea kanerva-
kasvillisuus. Jakiliin seassa léytyy joukko sammalia, toisinaan
ovat sammalet valtavammat jakalia. Runsain on tavallisesti
Hylocomium parietinum, sen seurassa esiintyvit suuremmissa
tai viahemmissa miaiarissi Hyl. proliferum, Dicranum undulatum,
D. scoparium, D. spurium, joku Polytrichum. Jakalista loytyy
usein Peltidea aphthosa. Usein léytyy harvakseltaan puita, ta-
vallisesti minty, toisinaan koivuakin, haapaa tai leppaa. Pen-
saita on sielli tialla (Juniperus, Salix vagans, 8. rosmarini-
folia). Paitsi yhtamittaista kanervakasvillisuutta loytyvat seu-
raavat varpukasvit Vaccinium vitis idea, Myrtillus nigra, Arcto-

42 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

staphylos wa wrsi sek& vihiin kosteammalla maalla Myrtillus
uliginosa, Empetrum sekii Ledum.

Heinii on harvanpuolista (Calamagrostis arundinacea, Azra
flexuosa, Festuca ovina, Agrostis vulgaris, Triodia decumbens,
Anthoxanthum, Melica, Luzula pilosa, L. multiflora, Carex pi-
lulifera, C. leporina). Ruohoista on Huphrasia gracilis monin
seuduin erinomaisen runsas, varsinkin hiukkasen tallatuilla pai-
koilla. Polkujen varsilla kasvaa mydskin mielelléan Thymus
serpyllum. Muuten ovat yleisia:

Lycop. complanat., Pimpinellasaxifraga, Solidago virgaurea,

Pteris aquilina, Potentilla erecta, Achillea millefohum,
Convallaria majalis, Lathyrus pratensis, Hypocher. maculat.,
Viscaria vulgaris, L. montanus, Hieraciwm pilosella,
Stellaria graminea, Vicia cracca, H. umbellatum,
Viola canina, Melampyr. pratense,

Fragaria vesca, Galium boreale.

Jokseenkin yleisia:

Lycopod. clavatum, Hepatica triloba, Pyrola rotundifolia,
L. annotinum, Viola Riviniana, Trientalis europea,
Majanth. bifolium, Geranium silvatic., Veronicachamedrys,
Rumex acetosella, Epilobium angustif., Euphrasia fennica,
Cerastium triviale, Vicia sepium, Campanula persicif.

Enemmin tai vihemmin harvinaisia ovat: Orchis maculata,
Plantanthera bifolia, Silene nutans, Erophila verna, Lathyrus
vernus, Sedwm acre, Erigeron acris y. m., joita ++ satunnaisina
tapaa kankailla.

Nummet (Campi graminosi).

Nummet ovat paikkakunnalla harvinaisia. Ne eivat paljon
vaihtele. Matalia sammalia ja jakalia kasvaa runsaasti, muo-
dostamatta kuitenkaan mitiin yhtimittaista peitetté (Polytrichum-,
Dicranum-, Pohlia-, Thuidium-, Cetraria- ja Peltigera-lajeja). Ma-
talaa katajaa on paikotellen runsaasti; sen seurassa esiintyvat

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 43

Ribes alpinum, Rubus ideus, Lonicera, Rosa, Salix vagans, 8.
rosmarinifolia. Joku yksinaéinen pieni puukin loytyy toisinaan.
Varpukasvit kasvavat harvassa: puolaa, sianpuoluokkaa, mustik-
kaa ja kanervaa. Heinikasvun muodostama peite on matala,
mutta jokseenkin taaja. Yleisimmat ja runsaimmat ovat Fes-
tuca ovina ja Agrostis vulgaris, sitapaitsi Azra flexuosa; usein
léytyvat Anthoxanthum, Poa pratensis seka eteléosissa Avena
pratensis ja A. pubescens. Hajayksiloina esiintyvat milt’ei aina
Luzula multiflora ja Carex leporina, tavallisesti Carex pilulifera ja
Triodia decumbens seki etelissi Carex verna ja Luzula campe-
stris, harvoin C. ericetorum. Ruohoista ovat yleisia ja kutakuin-

kin runsaita:

Rumex acetosella,
Viscaria vulgaris,
Stellaria graminea,
Scleranthus annuus,
Pimpin. saxifraga,

Euphrasia curta,
E. grac. (seuduttain),
Campan. rotundif.,
Antennaria dioica,

Achillea millefolium.

Chrysanth. leuc.,
Mieracium pilosella,
H. umbellatum,

Yleisia — joks. yleisia, mutta vahemman valtavia ovat:

Pteris aquilina,
Polygonat. officin.,
Convallaria majalis,
Polygonum vivipar.,
Silene nutans,
Dianthus deltoides,
Cerastium triviale,
Spergularia rubra,
Myosurus minimus,
Ranunculus acris,
f. polyanthemos,
Turritis glabra,
Erophila verna,

Viola canina,
Sedum acre,
Fragaria vesca,
Potentilla argentea,
Alchemilla vulgaris,
Ulmaria filipendula,
Lathyrus pratensis,
Vicia cracca,
Trifolium repens,
Myosotis intermedia,
M. stricta,

Veronica officinalis,
V. verna,

Harvinaisempia ja harvalukuisempia

Botrychium lunaria,
Silene inflata,

Cerast. semidecandr.,
Arenaria serpyllifol.,

Rhinanthus minor,
Rh. major,
Prunella vulgaris,
Galiwm boreale,

G. verum,
Campanula persicif.,
C. patula,
Centaurea jacea,
Erigeron acris,
Solidago virgaurea,
Hypocher. maculata,
Tarax. corniculat.,
Hieracium auricula.

ovat:

Arabis arenosa,
A. Thaliana,

As A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

Hypericum perforat., Calamintha acinos, Tanacetum vulgare,
Epilobium collinum, Galeopsis Ladanum, Hier. macrolepideum,
Trifolium arvense, Campan. glomerata, HH. auriculeforme,
Myosotis hispida, Jasione montana, H. juncicaule,
Verbascum thapsus, Trichera arvensis, H. glomeratum,
Euphrasia fennica, Filago montana, H. litoreum,

Thymus serpyllum, Anthemis tinctoria.

Niittytoyraat (Campi herbidi).

Niittyt6yraat eli rinneniityt ovat yleisiaé ja sangen moni-
muotoisia.

Osa rinneniittyjéi sijaitsee lehtojen ja rehevien metsien
laidoissa. Niissii kasvaa korkeita, hoikkia heinié: Malowm effu-
sum, Aira cespitosa, Melica nutans, Poa nemoralis, P. sero-
tina, Carex pallescens sek’ paikkakunnan etelaosissa Avena pu-
bescens etenkin, mit&é rehevimmin ja runsaimman ruohokasvilli-
suuden keskelli: Lathyrus montanus, L. vernus, Vicia silvatica,
Trifolium medium, Geranium silvaticum, Platanthera bifolia, Me-
lampyrum pratense, M. silvaticum, Angelica silvestris, Convallaria
majalis, Ulmaria pentapetala. Pensaita on paljon (Aibes alpi-
num, R. nigrum, Rosa, Viburnum, Salices).

Toiset sijaitsevat muuten viljavilla paikoilla, jokiahteilla,
vainioiden keskelli j. n. e. Niissikin on tavallisesti mité run-
sain ruohokasvillisuus: Ulmaria filipendula, Trifolium medium,
Tr. pratense, Vicia cracca, Lathyrus pratensis, Viscaria vulga-
vis, Ranunculus polyanthemos, Cirsium heterophyllum, Hypoche-
ris, Silene nutans, Carum y. m. Heinisté on, etenkin alueen
eteliosassa, Avena pratensis usein runsas, paikotellen A. pu-
bescens seki enimmat kuivien ahojen heinat.

Osa miienrinteita sijaitsee hiekkaisilla, kivisilla mailla. Hei-
nit ovat osaksi toisia (Calamagrostis arundinacea, C. epigeios)
ja ruohokasvillisuus on harvanpuolista (Rubus saxatilis, Campa-
nula persicifolia, Fragaria vesca, Solidago, Turritis, Polygonatum
officinale y. m.) Paikottain léytyy hyvin kivisia makia, joissa
on taajalti suuria kivié. Niiden vadlissA on runsaasti pensaita
(Rubus ideus, Ribes alpinum, Lonicera, Rosa, Juniperus). Hei-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 45

nist&é mainittakoon Triticum caninum. Ruohoista loytyy Aspi-
dium filix mas aina; harvinaisemmista tavataan tillaisilla kivikko-
mailli Cynanchum vincetoxicum, Actwa spicata, Geranium ro-
bertianum, Verbascum thapsus, V. nigrum seka useita varsinai-
sia kalliokasveja, kuten Sedum Telephiwm, Woodsia ilvensis,
Polypodium vulgare.

Varpukasvillisuus on rinneniityilla ylimalkaan vahapatoi-
nen, mutta toisinaan on pohjoisrinteillé runsaasti mustikkaa.
Ruohokasveista ovat -+ hikevillé maéenrinteillaé — paitsi jo ylem-

pin& lueteltuja seuraavat yleisia ja + runsaita:

Stellaria graminea,
Hyper. quadrang.,
Pimpinella saxifr.,
Potentilla erecta,
Alchemilla vulgaris,
Trifolium repens,
Rhinanthus major,

Yleisiaé — joks.

Equisetum arvense,
E. silvatiewm,
Pieris aquilina,
Athyr. filix femina,
Polygonat. officinale,
Rumex acetosa,

R. acetosella,
Polygon. viviparum,
Lychnis flos cuculi,
Dianthus deltordes,
Cerastium triviale,
Scleranthus annuus,
Ranunculus acris,

Rh. minor,
Euphrasia curta,
Veronica chameedrys,
Galium boreale,

G. verum,
Campanula rotundif.
Centaurea jacea.

Antennaria dioica,

Achillea millefolium,
Chrysanth. leucanth.,
Mieracium pilosella,
H. auricula,

H. umbellatum.,

yleisia, mutta vahemmién runsaita:

Anemone nemorosa,
Erophila verna,
Viola canina,

V. Riviniana,
Anthriscus silvestris,
Aigopod. podagraria,
Epilob. angustifol.,
E. montanum,
Potentilla urgentea,
P. verna,

Myosotis intermedia,
Veronica officinalis,
V. verna.

Harvinaisempia ovat:

Equisetum pratense,
Botrychium lunaria,

Polygon. dwmetorum,
Silene inflata,

Prunella vulgaris,
Galium uliginosum,
Campan. glomerata,
C. patula,

Succisa pratensis,
Erigeron acris,
Taraxacum officin.,
Crepis tectorum,
Hieracium triviale,
H. cesium,

H. cesiflorum,

Melandrium rubrum,
Linum catharticum,

46 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

Heracleumsibiricum, Galium mollugo, H. juneicaule,
Rubus arcticus, Trichera arvensis, H. litoreum,
Plantago media, Succisa pratensis, H. pseudo-Blyttii,
Euphrasia tenuis, Tanacetum vulgare,

Glechoma hederacea, Hieraciumdetonsum.

Esimerkkina niittytéyraistaé olkoon jokiahde Tapanisten ky-
lassi, Ihavan luona. Maaperaé on siiné, kuten ennen kerrotussa
lepistéssikin, jonka jatkoa lanteenpéin nyt kerrottava niittyahde
onkin, hiekansekaista savea, paallé ohuelti multaa. Paikka si-

jaitsee joen pohjoisrannalla, viettivyys etelaan pain 15—20°,
varjostus 0. Koillisessa sité rajoittaa ruispelto, pohjoisessa heina-
pelto, linnessi koivikko. Ruohokasvillisuus vallitsee koko ah-
teella, jonka kasvillisuus kuitenkaan ei ole homogeninen.
Ahteen piiosassa (a) on sammalta sangen vahin (5):

Thuid. abie- Climacium dendroi- Polytrichum junipe-
tinum (50 °/) des (15 °/o), rinum (25 °/o),
Th. recogni- ’ Dicran. scoparium, Ceratodon purpur.,

tum Hylocom. parietin., Pohlia nutans.

Jakilisti kasvaa joku yksinainen Peltigera.
Ruohokasvillisuus on runsas (7):

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2, 47

Chrysanth. lewcan-
themum (5),
Trifol. medium (5),
Alchemilla vulg. (5),
Ranunculus polyant-
hemos (3),
Dianth. deltoides (3),
Campanula rotwndi-
folia (3),
Stellaria gramin. (3),

Galiuwm verum (3),
Hierac. pilosella (3),
Lathyr. pratens. (3),
Carum carvi (3),
Pimpin. saxifr. (3),
Ranune. acris (2),
Rumex acetosa (2),
Hierac. wmbellat. (2),
Achillea millefol. (2),
Viola canina (2),

Heinakasvillisuus (4):

Anthox. odorat. (3),
Agrostis vulgaris (3),
Avena prebescens (2).

Aira cespit. (2),
A. flexwosa (2),

Centaurea Jacea (2),
Galium boreale (2),

Fragaria vesca (2),

Potentilla erecta (2),
Antenn. dioica (2),

Leontod. autumn. (2),
Ehinanth. minor (2),
Taraxac. officin. (1),
Viola Riviniana (1),
Equiset. arvense (1).

Poa pratensis (2),
Luzula multiflora (2),

Pienii Salix rosmarinifolia-vesoja loytyy siella taalla. Pen-
saita ja puita puuttuu.

on D:ssii hyvin huono sammalkasvillisuus, mutta ruohoja on run-
saasti (8): Carwm carvi (6), Trifolium medium (5), Alchemilla
vulgaris (4) ja Centaurea jacea (4). Useimmat muut paapaikan
kasveista ovat d:ssii harvalukuisempia, lisé&n on tullut Veronica

chamedrys.
cespitosa.

Heinii loytyy viahiin (3): Avena pubescens, Aira

e on isonpuolinen laikku, jossa sammalta melkein kerras-
saan puuttuu, mutta jossa ruohot ovat ylen runsaita (8—9):

Trifol. medium (8),
Lathyr. pratensis (3),
Carum carvt (3),

Chrys. lewcanth. (3).

d:ssi on:

Lathyrus pratens. (6),
Trifol. medium (5),
Campan. patula (3).

Camp. rotundif. (2),
Alchem. vulgaris (3),
Achillea millefol. (2),

Chrys. leucanth. (3),
Hyperic. quadr. (2),

Rumex acetosa (1),
Cirsium heteroph. (1),
Campan. patula (1),

Carum carvi (2),
Taraxac. officin. (4),

48 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

e:ssa:
Galium boreale (2),

Campan. patula (2),
Galium verum (2),

Cirsium heteroph.(7),
Chrysanth. leuc. (3),
Hyper. quadrang.(3),
Ulmaria pentap. (2).

Lathyrus pratens.(2),
Carum carvi (2),
Achillea millefol. (1),

f on melkein samallainen Cirsium heterophyllum-tapla kuin
edellinenkin, mutta kuminaa kasvaa runsaammin.

g on pieni tapla, jossa kasvavat:
Hyperic. quadr. (7),
Carum carvi (5),

Lathyrus pratens. (2),
Campan.rotundif.(2),

C. patula (2),
Alchem. vulgaris (2).

Heiniikasvillisuus on viidessi viime mainitussa taplassa
hyvin harvaa kisittien yksitellen kasvavat: Avena pubescens,
Aira cespitosa, Agrostis vulgaris, Anthoxanthum odoratum, Poa
nemoralis ja Festuca rubra. Sammalkasvu on melkein puuttuva
ja varpuja ei ole nimeksikaan.

Pitkin rantaa kulkee polku, jonka ja rannan valilla loytyy
nurminiittymainen kasvillisuus. Ruohokasvillisuus on runsas:

Chrysanth. leuc. (4),
Achillea ptarmica (4),
Ulmaria pentap. (3),
Alchemilla vulg. (3),
Lathyrus pratens. (3),
Camp. rotundif. (2),
Ranwneul. aeris (2),
R. polyanthemos (2),

Lychn. flos euculi (2),
Trifol. pratense (2),
Tr. repens (2),
Rumex acetosa (2),
Equiset. arvense (2),
Prunella vulgar. (2),
Rhinanth. minor (2),
Cerastium triviale (2).

Heinistéa loytyvat:

Aira cespitosa (3),
Agrostis vulgaris (2),
Festuca rubra (2),

Carex leporina (2),
C. pallescens (2),
Luzula multiflora (2).

Polygon. vivipar. (2),
Lathyrus palustr. (2),
Geum rivale (2),
Carum carvi (2),
Galium boreale (1),
G. verum (1),
Succisa pratensis (1),

Phiewm pratense (1),
Poa serotina (1),

h on poikkeava tapli, jossa Ranunculus acris on runsas,
seki Achillea ptarmica, Ulmaria pentapetala ja Vicia eracca jo-

tenkin runsaat.

Vesirajalla kasvaa korkeita heinié ja ruohoja.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2 49

Nurminiityt (Aireta cxspitose).

Nurminiittyja ei paikkakunnalla sanottavasti loydy. Kaikki
suuremmat nurminiityt ovat entisia peltoja, jotka itse ovat alka-
neet »ruohottua».

Nurminiityissa loytyy taaja, korkea, tuppainen Aira ces-
pitosa-heinikk6é, jonka seassa kasvavat: Agrostis vulgaris, Poa
pratensis, Festuca rubra, Nardus, muutama Carex, viilisti Hie-
rochloé borealis. Ruohoista ovat tarkeimmiat: Trifolium spadiceum,
Ty. pratense, Tr. repens, Alchemilla vulgaris, Geum rivale, Rhi-
nanthus minor, Campanula patula, Potentilla erecta, Stellaria
graminea, Rumex acetosa, Cerastium triviale, Euphrasia curta,
Ranunculus acris, Hieracium auricula y. m.

Naitten ja peltoin valilla loytyy lukuisia valiasteita, ensi
alussa kun varsinaiset peltokasvit (Spergula arvensis, Rhinan-
thus major, Cirsium arvense, Sonchus arvensis, Phleum y. m.)
viela kilpailevat uusien tulokasten kanssa.

Esimerkkinaé pienemmistaé »luonnollisista» (ei peltoina ol-
leista) nurminiityista on viimeksikerrotun jokiahde-muistiinpanon
ranta-osa (siv. 48).

Kosteat niityt (Agrostideta canine).

Melkein kaikki paikkakunnan kosteat niityt ovat tasaisia,
mittaattomia Agrostis canina-»luhtia». Sammalta on niissé koko
runsaasti (Amblystegiumeja, Thuidium Blandowti, Aulacomnium,
Polytrichumeja, Sphagnumeja y. m.), mutta niiden muodostama
peite on ohut. Varpukasvillisuutta puuttuu tavallisesti, mutta
monasti muodostavat matalat Salix repens ja 8S. myrtilloides
laajoja varpumaisia ryhmia niityille. Heinakasvillisuus on ma-
talaa, tasaista, mattaatontaé, padasiallisesti Agrostis caninan muo-
dostamaa. Agrostisen seurassa kasvavat 4 runsaasti Juncus
fiuformis, Carex vulgaris ja C. canescens seki Calamagrostis
stricta, Aira caspitosa ja Eriophorum angustifolium. Paikot-
tain voivat sarat tai Juncus olla valtakasvinakin pienemmilla
aloilla. Joukko muita heiniaé léytyy sit&paitsi ++ yksitellen, ku-
ten Festuca rubra, Hierochloé borealis, Poa pratensis, P. trivia-

,

+

50 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessia.

lis, Calamagrostis lanceolata, Molinia, Nardus, Luzula multiflora,
Carex panicea, C. sparsiflora, C. Oederi, Eriophorum alpinum (toi-
sinaan kutakuinkin runsas), Calamagrostis gracilescens. Ruohot
kasvavat tavallisesti harvakseltaan, paitsi lahempin&é metsiin

laitoja.

Caltha palustris,
Viola palustris,

Runsaimmat ovat:

Comarum palustre,
Trifolium spadiceum,

Yleisia ovat sit&paitsi:

Equisetum silvatic.,
Triglochin palustre,
Polygon. viviparum,
Rumex acetosa,
Lychnis flos cuculi,
Stellaria graminea,
St. palustris,
Cerastium triviale,
Ranune. flamm. var.,
R. auricomus,
&. acris (niittylai-
doilla runs.),

RR. repens,
Cardamine pratensis,
Peucedan. palustre,
Epilobium palustre,
Rubus arcticus,
Potentilla erecta,
Alchemilla vulgaris,
Geum rivale,
Ulmaria pentapetala,
Lathyrus pratensis,
Vicia cracca,
Veronica scutellata.

Harvinaisempia ovat:

Montia fontana,
Thalictrum flavum,
Cardamine amara,
Euphrasia tenuis,

Lathyrus palustris,
Sceptrum carolinum,
Crepis paludosa,

Mieracium fennicum,

Pedicularis palustiis,
Galium uliginosum.

Euphrasia curta,
Scutellaria galericul.,
Prunella vulgaris,
Galium palustre,
Campanula patula,
Valeriana officinalis,
Scabiosa succisa,
Cirsium palustre,
Leontodon autumn.,
Meracium suecicum,
A. brachycephalum,

HI. ventricosum,
Hi. pseudo-Blytti,
H. discoloratum,
H. excelsius.

-- satunnaisesti tapaa sitipaitsi, varsinkin metsin laidoilla,
joukon muita, kuten Potentilla anserina, Solidago, Melampy-

rumeja y. Mm.

Naytteena takalaisisté Agrostis-luhdista olkoon eras niitty
Laajoen rannalla, lansipuolella Karjalan kylaa. Niityn pinta on

tasainen, tuskin huomattavasti viettivaé joelle pain.
oli juuri vast’ikaéin kaivettu muutamia isoja ojia.
savea, jonka péall4 on hyvin paksu humuskerros.

Niityn lapi
Maapera on
Sammalet

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 51

olivat kuivasta kesisté melkein kuihtuneet, enimmikseen Spha-
gnumeja (Sph. subsecundum, viahiisen Sph. rufescensia), joiden
seassa on runsaasti Amblystegiumeja (A. exannulatum ynni A.
fluitans ja A. cordifolium), vahaisen Polytrichum juniperinumia ja
Aulacomnium palustrea. Siella taalla on pienia Sphagnum cymbi-
folium-miattaita (d).

Ruohokasvillisuus (4) on seuraavien lajien muodostamaa:

Comar. palustre (3),
Viola palustris (2),
Caltha palustris (2),
Pedicul. palustr. (2),
Scutellar. galerie. (1),
Peucedan. pal. (1),

Galium palustre (1),
G. uliginosum (1),

Ranune. flammula
(1),

Leontod. autumn. (1),
Stellaria palustr. (4),
Cerastium triviale(1),
Cardam. pratens. (1),
Ranune. repens (1),
Valer. officinalis (1).

Heinakasvillisuus on runsas (7):

Agrostis canina (6),
Calamagr. stricta (2),

Carex panicea (2),
C. Oederi (2),

C. vulgaris (1),
C. canescens (1),
Erioph. angustif. (1),

Epilob. palustre (1),

Tris pseudac. (ster. 1),

Rumex acetosa (1),

Lysimachia — thyrsi-
flora (ster. 1),

Equisetum fluviatile
(ster. 1),

Festuca rubra (1),
Juncus filiformis (1),
Luzula multiflora(1).

Varpuja kasvaa siella taialla: Salix repens ja S. myrtilloi-
des seki paikotellen vahin Andromedaa ja yksittaisia Salix Lap-
ponum- ja S. phylicifolia-vesoja.

Pohjoispuolella rajoittaa niittyé koivikko. Koivikkolaidassa

52 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessia.

(b) on niityn heinakasvillisuus harvempi, jotavastoin ruohokas-
villisuus on taajaa. Sammalista on etenkin Aulacomnium pa-
lustre runsas, runsaanlainen on mydskin Polytrichwm juniperi-
mum. Ruohokasvillisuus (7):

Trifolium spadic.(4), Scutellar. galeric.(2), Scabiosa succisa (1,)
Ranunculus acris(4), Galiwm ulaginos. (2), Cirsium palustr. (1),
Potent. anserina (3), Caltha palustris (2), Peuced. palustr. (1),
Polygon.vivipar. (3), Lychn. floscweuli(2), Rumex acetosa (1),

Comar. palustre (3), Cerastiumtriviale (2), Leontod. autumn. (1),
Ulmar. pentap. (2), Trifoliumhybrid.(1), Valeriana offic. (1),

Potentilla erecta (2), Epilobiwm palust. (1).

Heinat (5):
Agrostis canina (3), Carex panicea (3), Festuca rubra (2),
Aira cespit. (3), C. pallescens (1), Nardus stricta (1),

Juncus filiform. (3).

Koivikon reunassa on runsaasti pajuja (Sala phylicifolia,
S. aurita, S. cinerea ja S. Lapponum) sek& pensasmaisia koivuja.

Rantaan pain (c) tulee maa kosteammaksi, selvisti jokea
kohti viettaévaksi. Sammalista tulee Amblystegium fluitans run-
saammaksi. Ruohot ovat jotenkin runsaat (6):
Caltha palustris (5), Cicuta virosa (2), Peucedanum pal. (1),
Gulium palustre (3), Hquwiset. fluviatile(1), Lris pseudacorus (1),
Comarum palustr.(3), EHpilob. palustre (1), Ranune. flamm. (1),
Menyant. trifol. (2).

Heinat (5):
Carex acuta (3), C. canescens (3), Hriophor. angust.(2),
C. vulgaris (8).

Joki on taynni Eguzsetum-korteistoa.

Heteniityt (Prata sphagnosa).
Heteniityt ovat melkein yhté yleisia kuin Agrostis-niitytkin.
Useimpia taman paikkakunnan heteniittyjé voinee pité& sammal-
tuneina ja sen vuoksi méremmiksi muuttuneina Agrostis-niittyina.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 2. 53

Heteniityissé on paksu, tiivis Sphagnum-matto, jossa kas-
vavat -- runsaina Polytrichum juniperinum, Aulacomnium pa-
lustre, Amblystegiuum exannulatum, ja Thuidiwm Blandowii.
Heiniikasvillisuus on tasaista, tuppaatonta, etupaassa saroja Ca-
rex. chordorrhiza, C. limosa, C. irrigua, C. canescens, CU. vulga-
ris, C. cespitosa, C. Oederi, C. dioica, C. pauciflora, Eriophorum
angustifolium, E. alpinum, joskus E. vaginatum. Saraheinien
seassa kasvaa usein Juncus filiformis seka useita muita Agrostis-
luhtain heinia. Ruohokasvillisuus on harvaa. Yleisia ja joks, run-
saita ovat:

Caltha palustris, Comarum palustre, Menyanthes trifoliata,
Viola palustris.
Yleisia ovat:

Equisetum fluviatile, Peucedanum palustre, Veronica scutellata,

Stellaria palustris, Cicuta virosa, Galium uliginosum,
Cardamine pratensis, Epilobium palustre, G. palustre,
Droserarotundifolia, Potentilla erecta, Cirsium palustre,

Dr. longifolia.

Harvinaisempia ovat:

Equisetum palustre, Thalictrum flavum, — |Parnassia palustris\,
Aspidium cristatum, Cardamine amara, Galium trifidum,
Corallorrhizainnata, Lathyrus palustris, Crepis paludosa,
Montia fontana, Drosera intermedia.

Varpukasveista loytyy usein Oxycoccus palustris seka ver-
rattain usein O. microcarpus. —

Seki hete- ettii kosteilla niityill& léytyy usein runsaasti
pajupensastoja, Salix phylicifolian, S. awritan ja S. cinerean muo-
dostamia. Muutamin seuduin léytyy hyvin laajoja S. Lapponwm-
ja S. rosmarinifolia-pensastoja, Harvemmin ja vahemmissa maa-
rissi esiintyvat S. vagans, S. pentandra ja 8. nigricans. »Rienu-
pajuja» (8. repens ja S. myrtilloides) on usein hyvin runsaasti.

54 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

Viljelysmaat (Culta),

Viljelysmaat esiintyvaét lukemattomissa eri modificationeissa,
joiden kaikkien erikseen kuvaamiseen en tiss& yritékaéin ryh-
tya. Tarkeimmiat kaikista viljelysmaista ovat tietysti pellot.

Paikkakunnan etelaisimman osan pellot sijaitsevat melkein
poikkeuksetta tasaisella maalla, hikevallii — kosteahkolla, sit-
keall4 savella, joka aina on + »kokkaraista».

»Kokkarilla» kasvaa joitakuita pienié sammalia, jotka kuiten-
kin usein vasta syksylla, jalkeen elonleikkuun paasevat kehitty-
maain. Heinikasvillisuus on — viljakasvia lukuunottamatta —
harvaa. Yleinen on Bromus secalinus, jokseenkin yleinen Apera
spica venti, enemman satunnaisia ovat muut: Triticwm repens,
Festuca elatior, Phlewm pratense, Aira cespitosa, Agrostis vulga-
vis; kostealla maalla on Phragmites communis usein runsas.
Ruohoista ovat, paitsi kevitviljapelloissa toisinaan runsaasti kas-
vavia Cirsium’ arvensea ja Sonchus arvensista seuraavat yleisia

ja runsaanlaisia:

Equisetum arvense,
Chenopodium album,
Atriplex patulum,
Yleisia ovat:
Polyg.lapathifolium,
P. aviculare,
P. convolvulus,
Rumex domesticus,
RR. crispus,
RR. acetosa,
Ff. acetosella (laih.
pelloilla runsas),
Spergula arvensis (lai-
hoilla pell. runsas),
Spergularia rubra,
Cerastium triviale,
Scleranthus annuus,
Myosurus minimus,
Fumaria officinalis,

Stellaria media,
Capsella bursa past.,
Galeopsis versicolor.

Hrophila verna,
Erysim. cheiranth.,
Brassica campestris,
Thiaspi arvense,
Viola arvensis,
Carum carvi,
Potentilla anserina,
Lathyrus pratensis,
Vicia cracca,

V. hirsuta,
Trifolium pratense,
Tr. hybridum,

Tr. repens,
Myosotis intermedia,
Lithospermum arv..

G. tetrahit,
Achillea ptarmica,

Veronica serpyllifol.,
V. arvensis,
fhinanthus major,
Rh. minor,
Plantago major,
Stachys palustris,
Galium Vaillantia,
Matricaria inodora,
Cirsium lanceolatum,
Lampsana commun.,
Leontodon autumn.,
Taraxacum officin.,
Crepis tectorum,
HMieracium auricula,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 5D

Harvinaisempia ovat:

[Gagea minima), Sinapis arvensis, Veronica agrestis,
Silene inflata, Vicia sativa, Galeopsis ladanum,
Arenaria serpyllifol., V. angustifolia, Tussilago farfara,
Cerastium arvense, V. tetrasperma, Anthemis tinctoria,
Chenop. polysperm., Trifolium spadic., Carduus crispus,
Potentilla norvegica, Lycopsis arvensis, Tragopogon pratens.

Pellavapelloissa kasvavat Camelina fetida ja Loliwm lini-
cola. Toistaiseksi ainoastaan vikkeripelloissa olen tavannut
Agrostemma. githagon. —

Kosteahkoilla — kosteilla pelloilla kasvavat edellisten li-
siksi useat muutkin, kuten Viola palustris, Veronica scutellata,
Ranunculus flammula, Scutellaria galericulata, Mentha arvensis,
Lysimachia vulgaris (ster.), Triglochin palustre, Nasturtium pa-
lustre, Juncus bufonius, Bidens tripartitus, hyvin runsaita ovat
tavallisesti Spergula arvensis, Potentilla anserina ja Gnaphalium
uliginosum.

Hiekkaperiisillaé pelloilla ovat Anthemis arvensis ja Brassica
campestris alueen koillis-osissa runsaat; hiekkaperustalla esiinty-
vit mydskin usein runsaina Scleranthus annuus ja Apera spica
venti sekii pienilli metsiipelloilla Equisetum silvaticum; sitipaitsi
Gnaphalium silvaticum, Senecio silvaticus ja joukko Mieraciumeja
(H. excelsius, H. septentrionale j. 0. €.).

Uudispelloilla léytyy paljon muille pelloille outoja kasveja,
jiinnoksia paikan entisesté kasvillisuudesta (Succisa, Peucedanum,
Valeriana, Eriophorum angustifolium, Carex-lajeja, Melampyrum
y. m.). Kasvillisuus vaihtelee niiss& suuresti, riippuen millai-
sesta kasvipaikasta pelto kulloinkin on raivattu, raivaamista-
vasta y. m. Polttamalla saaduissa pelloissa kasvaa tavallisesti
ensi alussa runsaasti Epilobium angustifoliumia. — Kesipelloissa
vallitsee ylimalkaan samoista lajeista muodostunut kasvillisuus
kuin viljapelloissakin. Kasvillisuus eroo etupiassaé siina suh-
teessa, etti viljalajin sijassa joku socialinen »rikkaruoho» tav.
yksin antaa leiman koko kasvillisuudelle (Sonchus arvensis, Cir-
sium arvense, Achillea ptarmica, Thlaspi, Anthemis arvensis, Equi-
setum arvense, Stachys palustris y. m.). — Jos pelto jatetiién hy-

56 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaimiessa.

lylle, saavat entiset peltokasvit pian viaistyé uusien tulokasten
tielta, jotka ennen pitkiié nekin taas saavat antaa sijaa toisille
ja niin yha edelleen, kunnes paikka viimein on kerrassaan muut-
tunut — nailla tienoin tavallisesti niityksi.

Muusta pellosta kokonaan poikkeava luonne on pientarilla
(»pyortanoilla»), siinaé tapauksessa nimittiin ett’eivaét ne ole »py-
hittyji». Paikkakunnan enimmilli pientarilla vallitsevat ruohot,
mutta toisin paikoin saattavat heinitkin vallita ja usein esiinty-
vat molemmat ainekset tasavakisinaé. Heinisté ovat aina +- run-
saita Alopecurus pratensis, Phlewm pratense, Poa pratensis, Aira
cespitosa, Agrostis vulgaris, hyvin usein Poa trivialis, Festuca
elatior, Triticum repens; toisinaan kasvaa Dactylis; kostealla
maalla esiintyvat Agrostis canina, Alopecurus fulvus, A. genicu-
latus ja Carex vulgaris. Toisinaan on Phragmites hyvin runsas.
Ruohoista ovat yleisié ja runsaita:

Hypericum quadr.,
Carum carvi,
Lathyrus pratensis,
Vicia cracca,
Trifolium pratense,
Tr. medium.

Yleisia ovat:

Equisetum arvense,
Rumex crispus,

f. domesticus,

ft. acetosa,

fe. acetosella,
Stellaria graminea,
Cerastiwm triviale,
Ranunculus acris,
fh. polyanthemos,

Tr. hybridum,
Tr. repens,
Huphrasia curta,
Galium boreale,
G. verum,

Potentilla argentea,
P. verna,
Alchemilla vulgaris,
Veronica chamedr.,
V. officinalis,

V. serpyllifolia,
Lhinanthus major,
Eh. minor,
Plantago major,

Harvemmin loytyvat:

Urtica dioica,
Silene inflata,

Heracleum sibiricum,
Anthriscus silvestris,

Achillea millefolium,
Chrysanth. leucanth.,
Centaurea jacea,

Leontodon antumy..
Mieracium umbellat.,

Prunella vulgaris,
Campanula rotund.,
Cirsiwm lanceolatum,
C. arvense,

C. heterophyllum,
Taraxacum officin.,
Crepis tectorum,
Hieracium auricula,
Hi. pilosella.

Potentilla norvegica,
Ulmaria pentapetal.,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 57

Ulmaria filipendula, Knautia arvensis, Hieracium excelsius,
Glechoma hederac., Tussilago farfara, H. ventricosum,
Galium mollugo, Artemisia vulgaris, H. pseudo-Blyttii,

Campanula glomer., Tanacetum vulgare, H. brachycephalum,
Campanula patula, Trugopogonpratens..

Uudispeltoin pientarilla loytyy tietysti paljon muitakin.

Puutarha- ja ryytimaissa on kasvillisuus suureksi osaksi
toinen kuin tavallisilla pelloilla. Maapera onkin puutarhoissa
paremmin muokattua ja laadultaan tavallisesti todellista multaa.
Paitsi useita metsistyneit&é (Aquilegia, Levisticwm, Anethum, Atri-
plex hortensis, Malva silvestris y. m.) seka useita peltojen kanssa
yhteisii — niist&é on Stellaria media useasti erittiin runsas —
tapaa tidlli seuraavia kasveja, jotka ainakin kysymyksessii ole-
valla paikkakunnalla ainoastaan poikkeustapauksissa kasvavat
varsinaisilla pelloilla.

Chenopodium rubr., Aithusa cynapium, Lamiwm incisum,

Malva borealis, Conium maculatum, LL. intermedium,
Erodium cicutarium, LEpilobiwm roseum, L. amplexicaule,
Anemone ranuncul., HE. obscwrum, Senecio vulgaris,
Euphorbiahelioscop., Solanum nigrum, Carduus crispus,
EL. peplus, Hyoscyamus niger, Sonchus asper,
Viola tricolor, Lamiumpurpureum, 8. oleraceus.
Kirkkotarhoissa — niiti on taalla 5: Karjalassa, Karppi-

sissa, Vehmalaisissa, Mynimiessii ja Mietoisissa — on maapera
kuivaa ja hiekkaista. Karakteristisia kasveja niille ovat:

Silene inflata, Hyoscyamus niger, Tanacetum vulgare,
Chelidonium majus, Leonurus cardiaca, Carduus crispus,
Lepidium ruderale, Artemisia vulgaris, Lappa tomentosa,
Solanum dulcamara, (A. abrotanum), L. minor.

Karjalan kylin vanha hautausmaa entisen kirkon ymparilla
on tiiynniain Calamagrostis epigeiosta, jonka seurassa kasvavat
m. m. Hieracium glomeratum ja Ranunculus polyanthemos.

Pihoilla seki kujilla ja teill& lihellé asuntoja on tavallisesti

58 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamdaessa.

matala ja taaja kasvillisuus, jonka muodostavat Matricaria
discoidea, Polygonum aviculare, Plantago major ja Poa annua.
_Niiden seurassa kasvavat yleiseen:

Potentilla anserina,
Trifolium repens,

Matricaria imodora,
Taraxacum officein.

Spergularia rubra,
Atriplex patulum,
Caps. bursa pastoris,
Thlaspi arvense,

Urtica urens,
Polygonum lapathif.,
P. hydropiper,
Spergula arvensis,

Yksityisié pitempii kasveja kasvaa seassa: Rumex crispus,
R. domesticus, Cirsium arvense, C. lanceolatum, Carduus erispus,
Lappa, Sonchus asper, S. oleraceus. Harvinaisemmista. mainitta-
koon: Sisymbrium sophia, 8. officinale, Lepidium ruderale, Che-
nopodium rubrum, Ch. glaucum, Malva borealis, Atthusa, Silene
inflata, Armeria elongata. Heinikasveista léytyy pari karakte-
teristista: Juncus bulbosus ja Atropis distans.

Aivan asumusten seinustalla léytyy tavallisesti joukko kor-
keakasvuisia ruohoja, kuten:

Urtica dioica,
(Saponar. officinal.),
(Atriplex hortensis),
Atriplex patulum,
Chenopodium album,

Heracleum sibiricum,
(Levistic. officinale),
Solanum dulcam. (h),
Hyoscyamus niger,

(Campan. rapuncul.),

Artemisia vulgaris,
(A. absinthiwm),
Tanacetum vulgare,
Carduus crispus (h),
Lappa minor (h),

Sisymbr. officin. (bh),

seki matalat Asperugo procumbens, Malva borealis, Lamiumit,
(Anthemis cotula) y. m.

Rapakoissa kylissi ja asumusten luona kasvaa tavallisesti
ylen miidrin Lemna minoria ja Callitriche vernalista varjaten vet-
ten pinnat kerrassaan vihreiksi. Niissi kasvavat sitapaitsi Pe-
plis portula, Elatine alsinastrum, Acorus calamus, Ranunculus
aquatilis y. m. — Muuten kosteissa — mirissé paikoissa la-
hella asumuksia, riihié, aittoja y. m. kasvavat: Ranunculus sce-
leratus, Polygonum hydropiper, P. minus, Bidens tripartitus,
Juncus bufonius, Alisma plantago, Juncus conglomeratus, Alope-
curus fulvus, A. geniculatus, Atropis distans y. m.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 59

Kivilla ja kallioilla on asutuissa paikoissa varsin poikkeava
kasvillisuutensa; rakennusten seinilJa, aidoilla, puitten rungoilla
kylissi y. m. kasvaa joukko karakteristisia jakilia.

Kalliot (Rupes).

Kallioilla loytyy hyvin vaihteleva kasvillisuus. — Mité vuor-
ten piillystéihin (lakiin) tulee, peittaévat niité tavallisesti pyo-
reihk6t sammal- tai jakiélilaikut, joiden valissé kallio on »pal-
jaana». Jakilalaikuissa vallitsevat poronjakalat (Cladina rangi-
ferina, Cl. silvatica, Cl. alpestris, Cl. wneialis), niiden seurassa
kasvavat Stereochaulon paschale, St. tomentoswm, Cetraria islan-
dica, C. crispa, C. aculeata, Cladonia coccifera, Cl. pyxidata, Cl.
fimbriata y. m. Sammallaikut taas muodostaa Grimmia hy-
pnoides, seurassaan Polytrichum piliferum, P. guniperinum, Cera-
todon purpureus, Dicranum scoparium. D. spurium, Grimmia
heterosticha, Gr. ramulosa y. m. Milloin vallitsevat jakalalaikut
vuorilla, etenkin piiviinpaisteisilla paikoilla, milloin taas sam-
mallaikut; useasti ovat kuitenkin sammalet ja jakalat melkein
tasan valtaavia, Moni ruoho ja heinikin on sopivan tyyssijan
léytinyt niissi kryptogamiryhmissia:

Carex leporina, Cerastium triviale, Sedum acre,

C. pilulifera, Arenaria serpyllifol., Potentilla argentea,
Agrostis vulgaris, Spergula vernalis, Veronica officinalis,
Aira flexuosa, Arabis thaliana, Thymus serpyllum,
Festuca ovina, Erophila verna, Hieracium saxifrag.,
Rumex acetosella, Viola tricolor, AZ, saxigenum,
Silene rupestris, Sedum telephiwm.

Sammal- ja jakiélilaikkujen viiliss’ oleva »paljas» kallio
on peittynyt ohuen ohuilla rupijakiélilla (Lecidew & Lecanore),
joista kohoovat hiukkasen korkeammalle Gyrophora- ja Parme-
lia-lajit. — Jos kalliota peitti&i ohut maakerros, saattaa silla
viihtyaé yksityisia puita, miéntyjé, toisinaan koivujakin, leppia,
haapoja ja pihlajoita. Varpukasveja (Calluna, Vaccinium, Arcto-
stuphylos, Empetrum) on usein runsaasti.

60 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

Kalliopaallystit ovat harvoin tasaisia, vaan on niissaé notko-
ja korkopaikkoja. Notkokohtiin kokoontuu tavallisesti seisovaa
vettii aiheuttaen jonkun pienen kalliosuon. Kalliosoiden kasvil
lisuus vaihtelee suuresti. Milloin muodostaa Sphagnum acutifo-
lium erittiin tiiviin sammaliston, jossa muuten ainoastaan jot-
kut varvut, nekin + harvakseltaan menestyvat. Toisinaan taas
on sammal léyhempia ja kasvillisuuskin runsaampaa. Syvem-
missi, miremmissi kohdissa kasvavat Sphagnum-, Aulacomnium-
ja Polytrichum-lajit, kuivemmilla kohdilla taasen Hylocomium
proliferum, H. parietinum, H. triquetrum, Ptilium crista castren-
sis, Dicranum undulatum, joku Peltigera, Cetraria ja Cladina.
Korkean ja reheviin varpukasvillisuuden muodostavat Ledum,
Myrtillus uliginosa, Empetrwm ja Calluna; kuivemmilla paikoilla
— miittiillA sek&i suon reunoilla — viihtyvat myéskin Myrtzllus
nigra ja Vaccinium vitis idea. Ruohoista on usein Rubus cha-
nuemorus runsain; muista mainittakoot: Phegopteris dryopteris,
Convallaria majalis, Trientalis, Pyrola secunda, Potentilla erecta.
Heinii on vahiin: Eriophorum vaginatum (joskus runsas), Carex
vulgaris, Luzula multiflora, Aira flexuosa. — Valista on notko
syvempi, jolloin syntyy kalliolampi. Sen pohja on tavallisesti
peittynyt Amblystegium fluitansilla.

Vuorten rinteet ovat milloin akkijyrkkié kallioseinia, mil-
loin loivempia ahteita, milloin taas ovat ne siséanpain kaltevia.

Pystysuoria suojattomia seiniaé peittavat taplittiiset Leci-
deat ja Lecanorat, Parmeliat, Gyrophorat, joku Sphcrophoron
fragile seki yksittiiiset Grimmia apocarpa ja Hedwigia albicans.
Paikoilla, joissa vett&i valuu alas, kasvaa runsaasti Umbilcaria
pustulataa; toisilla viel vettyneemmillaé kasvaa tummia levia ja
Andreoja. — Missi kallioseiniin edessa léytyy harva metsi, peit-
tii kalliota tavallisesti ohut, loys, usein vapaasti riippuva sam-
malisto, jonka muodostavat seki haara-, pysty- etté maksasam-
malet (Stereodon cupressiforme, St. imponens, St. pallescens, Thur-
dium abietinum, Homalothecium sericeum, Plagiothecitum denticu-
latum, Pl. silvaticwm, Antitrichia, Leucodon, Isothecium viviparum,
I. myosuroides, Anomodon longifolius, Neckera complanata, N.
oligocarpa, N. crispa, Homalia trichomanoides, Dicranum longi-
folium, Tortula ruralis, Orthotrichum rupestre, Amphidium lappo-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 61

nicum, Grimmia acicularis, Jungermannia saxicola, J. minuta,
Chandonanthus setiformis y. m.). Moni lehtimainen jakalakin
(Sticta, Stictina, useat Parmelia-, Nephromium- ja Peltigera-lajit)
saattaa siella viihtyaé, yksinpa muutama pensasjakalakin (Rama-
lina pollinaria, toisinaan Physcia ciliaris). Sanikkaisia ja siemen-
kasveja léytyy sangen viihiin: Sedwm acre (hyvin pitka), S. tele-
phium, Poa nemoralis. Polypodium vulgare, Cystopteris fragilis,
Mehringia trinervis.

Harvoin viettéi&i vuorenseinéi siséanpiin. Auringon puoli-
silla seinilli kasvaa tuskin muuta kuin pOlyntapaista Leprariaa,
varjoisilla taasen léytyy usein runsaasti Spherophoroneja (Sph.
fragile, Sph. coralloides), toisinaan Neckeroita sekié pienia Hphebe-
ja Chroolepus-tupsuja. — Loivemmat rinteet ovat milloin enem-
miin lakien tapaiset, etenkin etel&inpuoliset; milloin taas muis-
tuttavat ne enemmiin seiniii. Edellisessé tapauksessa vallitsevat
niissi poronjikalaét. J&lkimmiaisessi tapauksessa taasen peittad
kalliota paksunpuolinen sammalkasvillisuus (Stereodon cwpressi-
forme, Jungermannia barbata, J. quinquedentata, J. ventricosa,
J. Flerkei, Plagiothecium denticulatum y. m.). — Jos vuoren
juurella on metsiié, peittéa& rinteen alaosaa paksu sammalisto,
jossa on etupiiiissi metsiisammalia (Hylocomium proliferum, H.
parietinum, Dicranum undulatum, D. scopariwm y. m.). Ylem-
mistéi kasveista loytyy mustikkaa ja puolukkaa tavallisesti run-
saasti, sitaipaitsi Convallaria majalis, Rubus saxatilis, Lathyrus
montanus, Luzula pilosa, Calamagrostis arundinacea y. m. —
Monasti kiiintyy rinteen alasyrjé vahvasti siséinpdin. Tallaisissa
varjokkaissa, kosteahkoissa paikoissa kasvaa muun muassa run-
saasti Pelliaa, Marchantiaa ja Jungermannia inflataa.

Rinteet eiviit ylimalkaan ole tasaisesti viettiividé, vaan loy-
tyy niissi + suuria penkereité, joihin on kokoontunut rapautu-
nutta soraa sekii multaaineksia. Sellaisilla paikoilla kasvaa joukko,
osittain sangen karakteristisia putkilokasveja:

Athyr. filix femina, Calamagr. arundin., Poa nemoralis,
Aspidium filix mas., C. epigeios, Melica nutans,
Luzula pilosa, Aira flexuosa, Allium scheenopr.(h),
Agrostis vulgaris, Festuca ovina, Polygonat. officinale,

62 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

Polyg. dwmetor. (h), Sedum acre, Galeops. ladanum (h),
Lychnis visearia, S. telephiwm, Campan. persicifolia,
Chelidon. majus (h), Fragaria vesca, Erigeron acris,

Turritis glabra, Verbascum thaps.(h), Hteraciwm norvegic.,

Epilobium angustif., Scrophularianodosa, H. umbellatum.

Varjoisilla penkereillé kasvavat sitépaitsi Lathyrus vernus,
L. montanus, Stellaria Friesiana, Mehringia trinervis, Aspidium
spinulosum, Actea spicata, Viola Riviniana, Triticum caninum.
Soraisilla pengermilli kasvavat Silene rupestris, Spergula verna-
lis, Hieracium saxifragum, Erophila verna ja Jasione montana
(harv). Usein muodostaa Rubus ideus pienia pensastoja, siti-
paitsi kasvavat toisinaan Juniperus, Ribes alpinum, Lonicera
zylosteum, Corylus. Yksityisia puitakin (Betula, Populus, Sorbus,
Quercus, Tilia, Picea, Pinus) saattaa loytya.

Kaikkialla loytyy vuorenseinissa pienia rakoja. Paitsi sam-
malia ja joitakuita jakialié (vrt. siv. 10), kasvaa niissé varsinkin
saniaisia: Aspleniwm septentrionale, A. trichomanes, Polypodiwm
vulgare, Cystopteris fragilis (varjossa) seki Sedum acre ja S.
telephium, joskus muutamia muitakin, kuten Veronica verna,
Myosotis stricta, Viola canina y. m. — Harvoin tapaa suurem-
pia rotkoja. Tyypillisin niisté on kerrottu sivulla 10.

Pikkukivien kasvillisuus vaihtelee suuresti. Paivanpaistei-
silla paikoilla kasvaa kivillé jakalia (Lecidew, Lecanore, Gyro-
phore, Parmelie etc), joiden joukossa tapaa pienia acrocarpisia
sammalia (Hedvigia, Grimmia apocarpa); metsi-kivia taas peit-
tii yhtimittainen sammalpeite (Stereodon, Thuidium, Tortula,
Dicranum, Jungermannia y. m.).

Korvet ja viidat (Silve paludose).

Korvet ja viidat lahestyvat paljon analogisia metsamuodos-
tumia, korvet kosteita kuusikkoja, viidat markia lehtoja, eroten
niisti etupiiassi vielikin suuremman kosteutensa kautta. Kor-
vissa vallitsee kuusi, viidoissa koivu ja tervaleppa. Pensaita on
varsinkin viidoissa runsaasti: Juniperus, Salix aurita, S. cine-
rea, S. pentandra, Rhamnus ja Viburnum. Sammalisto on pak-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 63

sua, mutta loyhaéa, kuohu- (Spagnum Grigensohnii, Sph. recur-
vum, Sph. cymbifoliwm, Sph. squarrosum, Sph. teres y. m.) ja
karhunsammalten (Polytrichum commune, vilistié P. juwniperinum)
muodostamaa, seassa loytyy Auwlacomniwm palustre sekii varsin-
kin viidoissa Mniwm cinclidioides, Hylocomium parietinum, H. pro-
liferum, H. triquetrum, H. calvescens, Amblystegiwm uncinatum, Lo-
phocolea, Blepharostoma y. m., sek& etenkin kantoin kyljissii Geor-
gia pellucida, Pohlia nutans, Jungermannia porphyroleuca, Cepha-
lozie, sontapaikoissa Splachnumeja (Spl. ampullacewm, Spl. vas-
culosum, Spl. sphericum, Spl. rubrum). Varpukasvillisuus on yli-
malkaan vahapatoista. Kuivanpuolisissa kuusikorvissa léytyy
kuitenkin mustikka ja ramemiisissa korvissa Ledum, Myrtillus
wliginosa, joskus Empetrum. Heiniakasvillisuus on kuusikorvissa
hyvin pieni (Carex globularis, C. loliacea, C. sparsiflora), mutta
viidoissa runsaskin, jolloin edellisten lisiiksi kasvavat: Calama-
grostis lanceolata, C. phragmitoides, Scirpus silvaticus, Carex cos-
pitosa, C. ampullacea, C. acuta, C. vulgaris, C. tenella sekii +- sa-
tunnaisina Azra cespitosa, Calamagrostis stricta, Eriophorum an-
gustifolium ja Agrostis canina.

Ruohoista ovat yleisimmit:
Equisetum silvatic., Viola palustris, Trientalis europea,
Majanthemum bifol., Comarum palustre, Menyanthes trifol.

Jokseenkin yleisii:
Equisetum palustre, Stellaria Friesiana, Pyrola manor,

Lycopod.annotinum, Oxalis acetosella, Galium palustre,
Phegopteris polypod., Rubus chamemor., G. uliginosum,
Aspidium spinulos., Potentilla erecta, Lysimach. tyrsiflora,
Calla palustris, Angelica silvestris,

Caltha palustris, Peucedan. palustre.

Harvinaisemmin esiintyvat:
Aspidium filix mas, Ranune. flammula, PP. secunda,

A. cristatum, Geranium silvatic., PP. wniflora,
Orchis maculata, Rubus arcticus, Myosotis palustris,
Platanthera bifolia, Lathyrus palustris, Linnea borealis,
Listera cordata, Cornus suecica, Crepis paludosa,

Corallorrhizainnata, Pyrola rotundifolia.

64 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaémiessa.

Raéameet (Sphagneta turfosa).

Mantyrimeissa peittéa maata paksu, tiivis sammalisto, jonka
muodostavat Sphagnumit, Polytrichum juniperinum, P. strictum,
Aulacomnium palustre sek& puitten juurilla Hylocomiwm parieti-
num. Kantoin kyljissi kasvavat Georgia pellucida, Pohha nu-
tans, Mylia anomala, Cephalozia media, C. pleniceps y.m. Jaka-
lig on maassa sangen vaéhin (muutama Cladina, Cladonia, Pel-
tigera), mutta puissa niité on kosolti (Hvernia furfuracea, Alecto-
rie). Varpukasvillisuus on melkein aina runsas; sen muodos-
tavat Ledum ja Myrtillus uliginosa, paikotellen Betula nana ja
Empetrum; vihemmissa mairissa kasvavat Andromeda, Calluna
ja Oxycoccus; mattiiden keskelli kasvaa joskus Vaccinium vitis
idea. Heinikasvillisuus on perin niukkaa: joku Eriophorum va-
ginatum kasvaa siellé taalla seka yksittéisia, tav. sterilisia sa-
roja (Carex globularis, C. vulgaris, C. pauciflora y. m.). Ruohoista
on ainoastaan Rubus chamemorus usein jokseenkin runsas; siella
tialla kasvaa Drosera rotundifolioita; muut ruohct -— Hguisetum
silvaticum, Potentilla erecta, Corallorrhiza Instera y. m. — ovat
perati harvinaisia.

Mantyramettaé on monasti ainoastaan suon 4arilla, jota vastoin
suon keskusta tavallisesti on aukeata rahkaa. Rahkoissakin on
tiivis, taaja Sphagnum-kasvillisuus. Nuorissa rahkoissa on jaka-
lia verrattain vahin, mutta vanhemmissa peittavat ne (Cladina
rangiferina, Cl. silvatica, Cl. alpestris, Cl. uncialis, Cetraria De-
lisei, Cladonia coccifera, Cl. deformis, Cl. digitata y. m.) usein
laajoja aloja. Sammalten latvoilla kasvaa usein Beomyces tema-
dophilus. Varpukasvillisuus on enimmiakseen jokseenkin harvaa,
jolloin sen muodostavat Myrtillus uliginosa, Andromeda, Ledum,
Betula nana, Empetrum, Oxycoccus; valin se kuitenkin on taa-
jakin, milloin Calluna vulgarista kasvaa runsaammin. Rahkan
laidoilla sentiiin, sellaisilla paikoilla nimitti&in, missa rahka ra-
joittuu johonkin metsi& kasvavaan kasvipaikkaan, on varpukas-
villisuus valist&é erinomaisen runsas. Sellaisilla paikoilla on eten-
kin Betula nanalla ja Ledumilla mielipaikkansa. Siella viihty-
vit paraiten rahkalla joskus tavattavat pensaatkin (Salix aurita,
S. cinerea ja S. lapponum. Heinikasvillisuutta edustaa sirotettu

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 65

Eriophorum vaginatum, enemmiin satunnaisena esiintyy Scirpus
cespitosus, harvemmin tapaa muita (Carex limosa, C. irrigua, C.
pauciflora, C. filiformis, tavallisesti sterilisiné). Ruohoista loytyy
sielli taalla Rubus chamemorus, joks. yleinen on Drosera rotun-
difolia (f. pusilla), harvinaisempi on Dr. longifolia.

Vanhoissa mirissé rimeissé loytyy pienempii, tai suurem-
pia laikkuja, joissa sammal on madiannyt ja ruskea »ruoppa»
paljastunut. Ruoppaa peittavat toisinaan Jungermannia inflata
seka hyvin pehmeat Sphagnumit (Sph. mollissimum, Sph. mollu-
scum, Sph. tenellum). Suuremmissa tillaisissa »suosilmissa» on
usein vettikin. Vedessa kasvaa silloin tavallisesti Sphagnum
cuspidatum. Naiden suosilmien ymparill4 on nevamainen kas-
villisuus, jossa esiintyy runsaasti Rhynchospora albaa, Scheuchze-
riaa, Droseroita, Utricularioita sek&é useasti Carex-lajeja (C. li-
mosa, C. wrigua, C. pauciflora, C. chordorrhiza y. m.), harvoin
Juncus stygius.

Esimerkkinaé aukeista rameist&é olkooo rahka Laajoen ky-
lan luona, Lellaisten tien varrella. Sit& rajoittaa kolmelta eri
taholta miantyrame. Eteléan-
pain rajoittaa sita maantie,
jonka etelapuolella taasen on
jokirantaan asti ulottuva ran-
taniitty. Rahka on useam-
pia metreji korkeampi kuin
tie resp. rantaniitty; ympii-
roiva miantyrime on viela
1 m. korkeampi aukeata
rahkaa.

Rahkan péiosa on joks.
homogeninen. Se kasittaa lu-
kemattomia pienié Sphagnum CRED SF
acutifolium-mattaita. Muuta-
mien mittéiden keskella léytyy Bawomycesta ja Cladonioita kas-
vavia denudationeja; toisia isompia miittiité peittiivit porojiki-
lat (Cladina rangiferina, Cl. alpestris). Eriiissii miittiiissii kasvaa
vahan Polytrichum juniperinumia. Putkilokasveista on Calluna
vulgaris runsas (7), harvalti kasvaa Hriophorwm vaginatumia (3)

~

o

66 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiaessa.

ja Rubus chamemorusta (2), yksitellen Ledum ja Andromeda. —
Miatiisvalit ovat milloin ahtaita (10—15 cm.), milloin vahan le-
veimpii. Niissi on paljasta pehmeataé ruoppaa, jota Sphagnwm
tenellum paikotellen ohuesti peittaa.

Taplait 6 ovat matalampia, joissa rame on kosteampaa ja
mittait tuskin huomattavia. Niissi kasvavat: Hriophorum vagi-
natum (5), Calluna (4), Andromeda ja Oxycoccus (2—1) seka
Drosera rotundifolia.

c on vahin korkeampaa maata, jossa mattéaat ovat suuria,
loivia, matalia. Kaikki on yhtamittaisen Sphagnumin peitossa;
ainoastaan muutamien mattéiden keskellé on Cladina rangiferi-
naa. Muut kasvit kasvavat seuraavissa suhteissa: Calluna (6),
Rubus chamemorus (4), Betula nana (3), Oxycoccus palustris (3),
Drosera rotundifolia (2), Pinus silvestris (1).

d:ssi on kasvillisuus melkein sama kuin b:ssié, paitsi etta
lisiksi kasvaa Empetrum.

Taplit f kasittaévat kutakuinkin samallaista kasvillisuutta
kuin e¢.

e on nevaa. Sammalisto on yhtamittaista, etupaassaé Sphag-
num ripariumin muodostamaa. Muut kasvit ovat: Carex ampul-
lacea (6), Eriophorum angustifolium (4) ja Oxycoccus palustris (2).

h on korkeampaa ja kuivempaa kuin kaikki edelliset. Siina
kasvaa harvalti (3—4) noin 4—6 m. mittaisia petajia. Muun
kasvillisuuden muodostavat etupiiissi Hmpetrum (4), Ledum (3),
Myrtillus uliginosa (3) ja Rubus chamemorus (2).

Nevat (Sphagneta aquosa).

Varsinaisia nevoja on lampien rannoilla seka toisinaan muu-
tenkin toisten suomaiden seassa. Niissé on paksuhko, loyha ja
hyllyva Sphagnum-sammalisto (Sph. cymbifolium, Sph. riparium,
Sph. recurvum, Sph. squarrosum y. m.), jonka seassa esiintyy
Amblystegiumeja (A. giganteum, A. fluitans, A. exannulatum,
A., cordifolium, A. straminewm etc), Cinclidium stygium y. m.
Jikilia ylimalkaan puuttuu. Varpukasvillisuutta edustavat ma-
talat, harvalti kasvavat Oxycoceus ja Andromeda. Heinakasvilli-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 67

suus on sirotettua kisittéen etupaiassa saroja (Carex limosa, C.
irrigua, C.: filiformis, C. pauciflora, CV. chordorrhiza, C. livida,
C. ampullacea, C. vesicaria, C. teretiuscula, C. dioica, Eriophorum
angustifolium, E. gracile, Rhynchospora alba), joiden seassa on
toisinaan muutamia varsinaisia heinikasvejakin (Phragmites, Ca-
lamagrostis stricta). Ruohot esiintyvat vahavaltaisina. Yleisia ovat
Drosera longifolia ja Dr. rotundifolia, Scheuchzeria, Peucedanum,
Pedicularis palustris, Comarum palustre, vetisemmillié paikoilla
Cicuta, Menyanthes, Hquisetum fluviatile, Utricularia intermedia,
harvemmin esiintyvit nevoilla Utricularia minor, Malaxis palu-
dosa ja Bidens cernua.

Rimemiisii nevoja loytyy paikkapaikoin kappelin itéisessa
osassa. Ne ovat tasaisia, mi&ttéattomia Sphagnetumeja, jotka
eivit ole erittéin hyllyvia. Heinakasvillisuus on harvanpuolista
Eriophorum vaginatumin ja Scirpus cespitosusen muodostamaa,
joista valiin toinen, valiin toinen vallitsee, hajayksiloina esiinty-
vat Eriophorum angustifolium, Carex limosa, C. irrigua, C. pauci-
flora. Varpukasvillisuus on harvahkoa, matalaa ja tasan levin-
nytta (Andromeda, Oxycoccus), toisinaan loytyy kuitenkin Betula
nanaa runsaammin. Ruohot kasvavat harvakseltaan Drosera
rotundifolia, Dr. longifolia, Menyanthes, Scheuchzeria, kosteam-
milla taplilla usein Utricularia intermedia. Joskus kasvaa yksi-
niinen Corallorrhiza innata. ‘Tallaisella aukealla Scirpus ccespt-
tosus-suolla kasvoi myéskin Orchis imearnata.

Suomaisten kasvipaikkain yhteydessa mainittakoot viela ma-
rilla niityillaé usein tavattavat lahdesilmat. Niité peittéa taval-
lisesti pehmea, hyllyv&é sammalisto (Philonotis fontana, Ambly-
stegium fluitans, Sphagnumit y. m.). Putkilokasveista ovat ka-
rakteristisia Montia fontana ja Stellaria uliginosa (harv.).

Merenrannat (Litus marinum).
Saaren matalasta merenlahdesta on piiiasiallisin kerrottu
jo sivuilla 13 ja 14.
Hiekkaperiisilla rannoilla kasvavat lahinna vetta:

Heleocharis palustr., Scirpus pauciflorus, Festuca rubra,
Hf. uniglumis, Agrostis alba, Sagina procumbens,

68 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynéimiessa.

S. nodosa, Odontites litoralis, G. palustre,
Atriplex patulum, Scutell. galericulata, Matricaria imogora,
A. hastatwm, Glaux maritima, Taraxacum officin.,

Ranune. flammula, Plantago maritima, T. palustre,
Myosotis cespitosa, Galium uliginosum, Sonchus arvensis.

Kauvemmaksi maallepiin, leppien juurelle asti kasvavat:

Ophiogloss. vulgatum, Viola palustros, Plantago major,
Urtica diorea, Potentilla anserina, Lysimachia vulgaris,
Polygon. dumetor., -P. erecta, Leontodon autumn.,
P. lapathifolium, Trifolium repens, Bidens tripartitus,
Rumex crispus, Lythrum salicaria, Tanacetum vulgare,
R. domesticus, Mentha arvensis, Cirsium lanceolatum,
R. acetosa, Galeopsis tetrahit.

Monet nilisti kasvavat rannan Alnus glutinosa-lepistoissi-
kin. Nimiit rantalepist6t ovat lehtomaisia. Sammalia on joks.
vihiin (Polytrichwm gracile, Climacium, Mnium silvaticum y. m.).
Ruohokasvillisuus on runsaanpuolinen. Runsaimmat ovat:

Melandriumrubrum, V. Riviniana, Valeriana officinalis,
Stellaria graminea, Solanum dulcamara, Tanacetum vulgare,
Ranunculus acris, Glechoma hederacea, Taraxacum officin..
Viola canina, Scutellariagalericul., Leontod. autumnalis.

Sittipaitsi loytyvat:

Aspidium filix mas, Pimpinella saxifr., Vicia cracca,
Ranunculus ficaria, Ulmariapentapetala, Campanula rotundi-
Chelidonium majus, Rubus saxatils, folza,

Angelica silvestris, Fragaria vesca y.m.

Heinisti kasvavat: Poa pratensis, P. nemoralis, Alopecu-
rus pratensis, Aira ceespitosa, A. flexuosa, Agrostis vulgaris,
Triticum repens. — Pensaita léytyy runsaasti: Rubus ideus, Rosa
glauca, R. cinnamomea, Ribes alpinum, R. rubrum, &. nigrum,
Lonicera xylostewm.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 69

Jarvet (Lacus).

Jarvistakin on paaasiallisin jo aikaisemmin ollut kerrottuna.
Kivijairvestaé lueteltujen jarvikasvien lisiksi mainittakoot seuraa-
vat Valkama- ja Lahlamenjarvissa tavattavat kasvit: Potamogeton
natans, P. rufescens, Sparganium ramosum, Sagittaria sagitti-
folia, Callitriche vernalis, Isoétes echinospora, Elatine hydropiper,
Typha latifolia, Lemna minor seka niiden rannoilla kasvavat
Montia fontana, Heleocharis palustris, H. acicularis, Juncus bu-
fonius, Triglochin palustre, Alopecurus fulvus, A. geniculatus,
Polygonum hydropiper, Nasturtium palustre, Peucedanum palustre,
Bidens tripartitus.

Lammet (Stagna).

Lampien rannoilla léytyy nevoja. Nevan uloin reuna on
tavallisesti korkeampi ja paksumpi. Siiné kasvavat Carex fil
formis, C. ampullacea, C. teretiuscula, Eriophorum gracile seka
ruohoista Cicuta virosa, Peucedanum palustre, Lycopus ewropeus,
Bidens cernuus, Lysimachia thyrsiflora, Comarum palustre, Ra-
nunculus lingua, Iris, Sparganium minimum yond joukko varsi-
naisia nevakasveja (Rhynchospora, Carex limosa, C. irrigua, C.
pauciflora, Drosera, Scheuchzeria y. 1).

Rantareunuksen ulkopuolella loytyvat veden pinnalla uisken-
televina Lemna minor, Utricularia vulgaris ja U. intermedia.
Sitépaitsi kasvavat lahella rantoja: Hippuris, Sparganiwm sim-
plex, Potamogeton pusillus. Keskellé lampea kasvavat suurem-
missa tai pienemmissi ryhmissi Nymphea alba, N. candida ja
Potamogeton natans.

Muutamissa lammissa eli lampimaisissa jiirvissé (ktso siv.
16—17) loytyy taajoja kaislikkoja ja korteistoja.

Juoksevat vedet (Aque fluitantes).

Joista puhuessani valitsen lahtékohdaksi ne tienoot, missa
joet juoksevat lapi etelaosan viljelysmaiden. Vesi virtaa niissa
hitaasti, pohja ja rannat ovat savisia. Vesirajassa loytyy kapea

70 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

heinivyéhyke (Carex vesicaria, C. acuta, Phalaris, Juncus filifor-
mis, Alopecurus pratensis), jossa on runsaasti ruohoja: Myosotis
palustris, Mentha arvensis, Scutellaria galericulata, Nasturtiwm
palustre, Galiwm palustre, Cardamine pratensis, Ranunculus flam-
mula, Alisma plantago, Lysimachia thyrsiflora ja Lythrum sali-
caria. — Jos ranta on hyvin loiva, kasvavat edella mainitun
heinikon sijassa Heleocharis acicularis, H. palustris, Juncus lam-
procarpus, J. alpinus, J. bufonius, Alopecurus fulvus, A. genicu-
latus, Polygonum hydropiper seki vedess& heti naiden ulkopuo-
lella Elatine triandra, [Limosella], Callitriche vernalis, C. poly-
morpha, Peplis, Ranunculus aquatilis.

Heinireunuksesta joen keskustaan piin léytyy tavallisesti
taaja ja korkea kaislikko, jossa kasvaa harvalti joku sieva Bu-
tomus umbellatus. Kaislikon rannemmissa osissa on monasti
tiheita Sparganium ramosum- ja Acorus calamus-ryhmii. Mata-
lila paikoilla saattavat Scirpus, Sparganium ja Acorus tayt-
tii joen kokonaan, seurassaan Butomus, Lythrum, Lysimachia
thyrsiflora y. m. Phragmitesti léytyy verrattain vahan, etu-
piiissi Laajoessa seki Myniijoen suupuolessa. — Jos joen keski-
osassa on syvii vetta, puuttuvat sielté kaikki kaislikot ja loytyy
ainoastaan pinnalla kelluvia kasveja: Potamogeton natans, P.
rufescens, Polygonum amphibium, Nuphar luteum, Nymphea can-
dida, N. alba.

Toisin paikoin on jokirannoilla —- ne ovat talléin mata-
lahkoja ja kivisii — lehtimetsé&. Vesirajalla on silloin run-
saasti Phalarista, Calamagrostis lanceolataa, C. phragmitoidesta,
toisinaan Scirpus silvaticusta, Molinia cwruleaa ja Carex muri-
cataa. Muista kasveista mainittakoot: Lythrum salicaria, Lyst-
machia vulgaris, L. thyrsiflora, Achillea ptarmica, Stachys palu-
stris, Veronica longifolia, Succisa pratensis, Hieracium umbel-
latum.

Missi taas joet juoksevat lipi mirkien heteniittyjen, siellé
ei loydy ensinkéaén mitéin ranta-ahteita, vaan on virran pinta
melkein yhti korkealla kuin ympirdéivan niityn. Scerpus lacu-
stris muodostaa usein taajoja kaislikkoja, joissa kasvavat Ranun-
culus lingua, Cicuta virosa, Butomus wmbellatus, Lysimachia
thyrsiflora, Stachys palustris, Sagittaria sagittifolia. Rannassa

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 71

léytyvit Menyanthes, Comarum, Caltha palustris, Calla palustris,
Tris pseudacorus, Galiwm palustre, joskus Elatine alsinastrwm.
Monasti muodostaa EKquzsetum fluviatile tiheita korteistoja. Ve-
den pohjalla kasvaa usein Juncus swpinus.

Missi veden kulku on vuolasta, venyvit kasvit hyvin pit-
kiksi (vrt. siv. 17). — Monin paikoin on koskiakin. Kivet ovat
peittyneet runsailla, tummilla sammalilla (Lontinalis antipyre-
tica, F. gracilis, F'. dalecarlica, Dichelyma falcatum, Scapania
undulata, Se. irrigua, Radula Lindenbergiana y. m.).

Pikkupurojen ja latakkdjen kasvillisuus vastaa paapiirteis-
siiin isompien vesien kasvillisuutta, vaikka tosin kaikki on mi-
niatyrissi. Puroissa usein tavattava kasvi on Nuphar luteum f.
minor; sitipaitsi kasvavat Utricularia vulgaris, U. intermedia,
Hydrocharis, Cardamine amara, Ranunculus paucistamineus ja
ylimalkaan jokien rantakasvit.

Asumusten lihistéssi olevien savilitikk6jen tarkeimmat
kasvit ovat mainitut sivulla 59; suosilmien kasvillisuudesta on
kerrottu. siv. 65; laihdesilmist& katso siv. 67. Metsalatakdissa
on myéskin koko joukko, kenties viahemmian karakteristisia kas-
veja, kuten Utriculariat, Potamogeton pusillus, Lemna minor,
Potamogeton natans, Juncus swpinus, Sparganium affine y. m.

Filices.

EK quisetacee.

Equisetum arvense L. Pt. ja Mt. fqq., muissa osissa fq., paitsi
La. fqs. ja Kl. sfq. yl. ja runs. etelfosan savipelloilla; pohjoisosan
pelloissa se tuntui olevan jonkun verran harvinaisempi; usein,
vaikka vahempivaltaisena, sitiépaitsi pellonmaillé, peltoteilla,
aidanvierustoilla, vielip& joskus lehdoissakin y. m.

E. pratense Ehrh. Tp. r., muutamissa lehdoissa Hirvenojan
varrella harvalukuisasti.

E. palustre L. Hr., Kv., Lm. ja Tp. pass., La. ja Kl. fqs.;
joks. yl. — paik. korvissa, kosteissa pensastoissa sekié kosteissa
niityissaé, varsinkin niiden laidoilla. Puuttuu etelassa.

72 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynimiessa.

EH. silvaticum L. Pt. sfq., muualla fg. YI. lihavanpuoli-
sissa metsimaissa, etenkin metsdn laidoilla sekaé lehtomaisilla
paikoilla, niittyjen metsi& vastaan olevilla reunoilla, mienrin-
teill4 ja varsinkin hiekkaisilla tai hiekansekaisilla metsipelloilla
(usein runsas).

f. capillaris Hoffm., joks. yl. metsapuoliskon korpimaisissa
metsissi. Etelassé se sitaévastoin on harvinaisempi ja vahem-
min tyypillinen.

EH. fluviatile L. (incl. f. émosa L.). Mt. ja Pt. pass., Hr. fqs.,
Tp., Kv., Lm., Kr. sfg., La., Kl. fg. Yl. mutapohjaisissa joissa,
puroissa, jarvissa ja lammissa (runs.); usein nevoilla, viidoissa,
heteniityilla (vahavalt.), +- satunnaisesti muillakin kosteilla —
marillé kasvipaikoilla.

Lycopodiacee.

Lycopodium selago L. Kr. r., aidanvierustalla Méensalon
jarven pohjoispuolella. La. sr., muutamissa metsissa Toma-
jarvelté tulevan ojan varrella. Kl. r., era&ss& kuusikossa Kale-
lan ja Haanperin valilla.

L. clavatum L. Mt., Pt. fqs., muualla sfg. Joks. yl. kuusi-
lehti- ja sekametsiss&i (vihiiv.), usein sité loytyy lehtimetsaisilla
kankaillakin.

TL. annotinum L. Mt., Pt. fqs., muualla sfq., melk. samal-
laisilla paikoilla kuin ed., usein kuitenkin vahin kosteammalla
maalla ja loytyy toisinaan kosteissa lehdoissa ja korvissakin.

L. complanatum L. Mt., Pt. fqs., Kv. fq., muualla sfq. On
yleisimmilléan kanervakankailla lahella Kivijarvea; muualla on
se kankailla harvinaisempi. Usein se esiintyy kuivanpuolisissa
metsissakin.

Isoétacee.

Isoétes echinospora Dur. Kr. r., Lahlamenjarven koilliskul-
massa, matalalla liejuisella pohjalla.

Polypodiacee.

Polypodium vulgare L. Mt. Pt., Hr., Kv. fg., muissa osissa
sfg. Yl. vuorilla, kivillé sek&a toisinaan kivisellé maallakin

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 2. 73

alueen eteli- ja lansiosissa. Alueen it&- ja pohjoisosissa harvi-
naisempi, koska sikalaiset vuoret useasti ovat kokonaan metsiin
peitossa.

Pieris aquilina lL. Mt. sfq., Pt. fqs., muissa osissa fq. Esiin-
tyy kaikellaisissa metsissé, harvaa metsia kasvavilla kankailla,
mienrinteilla lahellé metsanlaitoja, joskus hyvinkin runsas maan-
tien reunoilla. Etelasséi harvinaisempi. Kasvaa paraiten murto-
soramaalla.

Athyrium filix femina (L.) fq., mieluimmin hikevalla, ki-
visella maalla. Hyvin runs. on se Hirvenojan varrella reunus-
taen sen rantoja pitkat matkat kivisessé kuusimetsassa.

Asplenium trichomanes L. Pt. sr. Pari ryhmaa loytyy Iso-
Kallan pohjois-seinaéllé kalliosaumoissa; n. 10-kunta pikkumatasta
kalliossa Vallaisten kylin Jansipuolella.

A. septentrionale (L.). Mt. ja Pt. pass., kallion saumoissa
Kiivuorella, Hiippa-, Rauvas-, Linna-, Kalla- y. m. vuorilla. Hr.
rs., muutamilla vuorilla lahelli Palolaisia ja Rahkolaa. Tp. r.,
kalliolla Miesmien talon kohdalla. Lm. r., pieness& kalliossa
Jyrkkalan lansipuolella.

Phegopteris polypodioides (Fée). Mt. ja Pt. pass., muissa
osissa sfg. Sangen yl. hikevissi—kosteissa ja korpimaisissa
metsissa, ollen usein runsaskin.

Ph. dryopteris (L.). Mt. ja Pt. sfq., muissa osissa fq.—tqq.
Yl. kuusi-, lehti- ja sekametsissa (usein runs.), vuorten metsal-
silla rinteill4 j. n. e.

Aspidium filix mas (L.). Mt. ja Pt. fq., Hr. sfq., Kv. fqs.,
Lm. ja Tp. pass. YI. etelaosan kivisill4 miakirinteillaé (usein
runs) seké lihavissa, varsinkin kivisissi metsissé. Muuttuu koil-
lista pain harvinaisemmaksi ja puuttuu viimein.

A. cristatum (L.). Mt. rs., Kuuskorven soissa sekaé muu-
tamissa kosteissa pajukoissa, lehtimetsissi ja pienissa koivu-
rimeissi Kuuskorven ja Korvensuun véalilli. Pt. sr., koivu-
rimeissi ja kosteissa lehdoissa Kallavuoren tienoilla, runsaim-
min Iso-Kallan pohjoisrinteellé. Hr. pass., Tammiston luona
kosteassa Salix rosmarinifolia-pensastossa; Takottimessa (lihella
Rahkolaa) kosteissa pajukoissa; kosteissa—mirissé, korpi- Ja

74 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

viitamaisissa metsissi sekii lihdesilméiin ymparilla Takottimen
ja Maasillan valilla.

A. spinulosum (L.). Mt. ja Pt. sfq., muualla fq. Yl. hike-
vissi_kosteissa metsissi, pajupensastoissa ja korvissa, tavalli-
sesti harvalukuisena, toisinaan, vars. viitamaisilla paikoilla va-
han runsaampi.

f. dilatata (Hoffm.), levinnyt kautta koko alueen ja kasvaa
etupiiissé varjoisissa, synkissé metsissa, pimeissi rotkoissa, poh-
janpuolisilla vuorenpengermilla y. m. Kauniimmat eksemplarit
tapasin eriiissi kallion halkeamassa Hiippavuoressa (lehdet 1 */2
<1, m? ja miti hienoliuskaisimpia).

Cystopteris fragilis (L). Mt, Pt. sfq., Hr., Kv., Lm. ja Tp.
fqs., Kl. pass., Kr. La.? Suurimmassa osassa aluetta joks. yl.,
varsinkin varjoisilla kalliopengermilla, varjoisissa saumoissa, poh-
joispuolisilla kalliojuurilla y. m. Toisinaan sita loytvy kivisella
maallakin, esm. lehdoissa Kallavuoren lansirinteella.

Onoclea struthiopteris (L.). Pt. r. Kallavuoren luoteiskul-
massa olevan niittykallion juurella varjoisessa, kosteassa, humus-
rikkaassa lehdossa. Istutettuna sit&é kasvaa Kallisten puistossa,
tuotuna »Matalasta» lihellii Uuttakaupunkia.

Woodsia ilvensis (L.). La., Kl., Kr. fqs., muualla sfq., kallio-
saumoissa ja kalliopengermilla pienissa’ ryhmissa.

Ophioglossacee.

Ophioglossum vulgatum L. Mt. rr. Pari eks. kasvoi 1897
leppien suojaamalla merenrannalla lahella Tervoisia.

Botrychium lunaria (L.). Mt. ja Pt. fqs., muualla ehka jaa-
nyt huomaamatta. Esiintyy yksittéisin eks. eteliosan maki-
rinteilla.

Gymnosperme.

Cupressacee.

Juniperus communis L. La. ja Kl. fq., muualla fqq. Erit-
tiin runs. kuivahkoilla miilla lahell& kyliaé ja asumuksia. Yk-
sittiiseksemplareja léytyy melkein millaisilla kasvipaikoilla ta-
hansa, tavallisesti ei kuitenkaan soissa.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 75

f. suecica L. Yksittéisia puita tai pienempiii puuryhmia
kautta koko paikkakunnan, etenkin lahellé peltoja ja asumuksia.

f. hibernica Gord. Pari eks. tapasin laihella Fairten tiili-
ruukkia. — Iso-Kallan kivisellaé pohjoisrinteelli loytyy eriis syp-
ressin tapaan kasvanut laihes 8 metriaé korkea kataja. Se on
saannollisen kartion tapainen, hyvin taajaoksainen, runko al-
haalla 30 cm. ympirimitassa.

Abietinaceer.

Picea excelsa Link. fqq. koko alueella. Kuusimetsiin leve-
nemisestaé alueella ktso siv. 23.

ft. viminalis (Sparrm.). Nuori, n. 31/, m. korkea puu kas-
vaa matalassa, kuivanpuolisessa sekametsiéssié tien varrella Lem-
min Jyrkkalasté it&an.

f. Kivisillé makirinteilla tapaa alueen eteliosissa kuusia,
osittain latvattomia, osittain useampilatvaisia, joiden rungot ja
oksat kasvavat sammalissa pitkin maata, kohottaen lukuisia,
osittain kapyja kantavia pikkuoksia ylés. Tamintapaisia kuu-
sia — aivan samallaisia léytyy esm. Espoon saaristossa lahella
Helsinkiaé — kasvaa Rauvasvuorella lihellé Mietoisten pappilaa
seka Uhlun kylan luona olevan vuoren pohjoisrinteellé. Ji&lkim-
maisessa paikassa oli yhden ainoan tillaisen kuusen peittima
ala n. 10 m. lapimitassa. Samallaisen kuusen tapasin sitapaitsi
lahella Kalelan kylaa (Karjalan kappelissa) erialla kiviselli metsii-
maella Vehmalaisiin vievin tien varrella.

var. medioxima Nyl. ei ole harvinainen alueella, jotavastoin
tyypillinen P. * obovata Led. puuttuu.

Pinus silvestris L., fqq. koko alueella. Méntymetsien ylei-
syydesta ktso siv. 22.

Monocotyledonee.

Liliacee.
Gagea minima (L.). Léytyy isiini Myniimiiessi keréamien
kasvien joukossa, luultavasti otettuna Pt.:ssa (tai Mt.:ssii),
Allium schenoprasum L. Pt. r., Kallavuoren lounaisrinteill&
lahell4 Tammimien torppaa — luultavasti reliktina niilté ajoilta,

76 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiaessa.

jolloin meri huuhteli Kallavuoren juuria. Viljeltyna monasti
puutarhoissa.

(A. oleraceum (?). Liahtiess’ni 1897 Laajoelta sain kuulla,
etta erailla méellé jonkun matkan piass& kylan pohjoispuolella
kasvoi »laukkaa», joka ei ollut »kreesl66kkiaé». En ole sittemmin
ollut tilaisuudessa saamaan mainitusta kasvista lahempaa tietoa).

Polygonatum officinale All. Mt. fg., Pt. ja Kv. sfg., muissa
osissa fgs. Yleinen etelé- ja l&ansiosan maenrinteilla, vuorten
penkereilla y. m. Paikkakunnan muiden osien vuorilla, mailla,
kankailla j. n. e. on se jonkun verran harvinaisempi.

Convallaria majalis LL. Mt. fq., muissa osissa sfq. Yl. —
j. yl. lehdoissa, lehtomaisilla toyraill4, kankailla, vuorten juurilla
j. n. e. On miltei aina sterili. Kukkivana olen sen tavannut
esm. Nuuskalan ja Tuokilan valisissé lehdoissa (Pt.:ssaé) seka
runsaasti Korvensuusta Suorsalaan (Kv.) menevian tien varrella
olevalla kivisella lehtomaella.

Majanthemum bifoliuwm (L.). Mt. ja Pt. fg., muissa osissa
fqq. Yleinen useimmilla metsiisilli kasvipaikoilla, korvissakin
ja pajupensastoissa (-—- runsaana).

Paris quadrifolia L. fqs. Joks. yl. lihavissa, rehevissa met-
sissié (lehdoissa y. m.) alueen kaikissa osissa.

Juncaceer.

Juncus conglomeratus L. Mt. ja Pt. fg., muualla sfq., ojissa
ja rapakoissa, varsinkin lihellé kylié ja viljelyksia, toisinaan
sangen runsas.

J. effusus L. Mt. ja Pt. fg., Tp. sfq., muissa osissa fqs.,
samallaisilla paikoilla kuin ed. ja useasti sen kanssa yhdessa.

J. filiformis L. Mt. ja Pt. fq., muissa osissa fqq. YI. kos-
teilla luonnollisilla niityilla (paikotellen valtakasvinakin), vahem-
miin yleinen heteniityillé, rannoilla tai muilla marill’a—kosteilla
kasvipaikoilla.

J. lamprocarpus Ebrh. Mt., Pt., Hr., Tp., La. pass., Kv. fqs.,
Kl. ja Kr.? Esiintyy kosteilla denuderatuilla paikoilla: rannoilla,
kosteilla teillé, rapakkoin reunoilla j. n. e.

J. alpinus Vill. Kv. fqs., muualla pass. Kuten ed. ja
monasti edellisen seurassa.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 2. 77

Juncus supinus Mench. Kr.: runs. Sulajoen rannalla, eten-
kin lahelli Borjelinin torppaa. Hr.: eréassa pienessa tie-latakdssa
Mikiriinmaissa. Pt.: eraiéssa litékossé lahella Teilimaéke’i seki
Kallavuoren pohjoispuolella olevan koivurameen denuderatuissa
mitisvaleissa.

f. fluitans (Lam.), Laajoessa Ylaneen rajoilta aina Korven-
suulle astikka, ollen varsinkin joen alkujuoksun varrella runs.;
Mynijoessa sitii kasvaa Kolinummen ja Tapanisten valilla.

J. compressus Jacq. Mt. ja Pt. sfq., usein taajoina kasvus-
toina pellonteillé, pihoilla y. m. Hr. rs. Palolaisten ja Rahko-
lan seuduilla. Tp. rs. Tapanisten ja Kukolan kylain peltoteilla.
Kr. r, Karjalan kylin vanhan hautausmaan edustalla, maantien
reunalla.

Juncus Gerardi Lois. Mt. fqs. Kasvaa joks. yl. Saaren
merenlahden rannoilla, vaikk’ei missain kasvustoja muodos-
tavana.

J. bufonius L. fq. Runs. kosteilla denuderatuilla pai-
koilla.

J. stygius L. La. r., runs. muutamilla hyllyvilla soilla 1a-
hella Auli-jarvea.

Luzula pilosa L. Mt. ja Pt. fq., muualla fqq., kaikellaisilla
metsiisilli niityilla, pensastoissa, varjoisilla vuorenpenkereilla
y. m. Aina harvakseltaan — yksikseen kasvava.

L. campestris L. Mt. ja Pt. fq.—sfq. Joks. yl. etelaosan
aukeilla ja lehto-maillé (vahavaltaisena).

#7. multiflora (Hoffm.) f¢—sfgq. YI. luonnollisilla niityilla,
mienrinteilli, esiintyy joskus kankaillakin.

* 7. pallescens (Whinb.) Léytyy luultavasti koko alueella
miienrinteilli, nurminiityissi, lehdoissa, heinapelloissa y. m.
Muistiinpanoissani en tullut sité aina erottaneeksi edellisesta.

lridacee.

Tris pseudacorus L. Kr., La., Tp., Kl. fqs., Lm. ja Kv. pass.,
Mt. ja Pt. rs., Hr. 0. Jris on jokseenkin yleinen Myna- ja Laa-
jokien alkujuoksujen varsilla muodostaen taajoja, runsaasti kuk-
kivia kasvustoja jokien niittyrantaan. Jokien loppujuoksun var-

78 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamdaessa.

rella on se melkoista harvinaisempi (sit&é korvaa siellé Acorus).
Loytyy mydskin Kivijirvessi, timiin etelirannalla pienissa ryh-
missi. Viilistii siti tapaa kosteilla jokivarsiniityillakin, tavalli-
sesti silloin keviittulvan tuomana. Istutettuna sen tapaa toisinaan
puutarhoissa.

Typhacee.

Typha latifolia L. Hr. r., pienissa ryhmissi Valkama-jar-
vessii, Sparganiwmein seassa.

Sparganium ramosum L. Mt. ja Pt. fqs.—sfq., Hr. rs. San-
gen yl. etelaosan puroissa, joissa ja latakOissé, muodostaen usein
taajoja kasvustoja; aarett6maén runs. Valkama-jarvessa tayttaen
sen melkein kokonaan.

Sp. simplex L. Mt., Pt., Hr. ja Kv. fgs., Lm. Ja Tp. pass.
Joks. yl. pehmeipohjaisissa rannoissa, ojissa, puroissa ja lata-
koissa.

f. longissima Fr. léytyy paikotellen Kivijarvessa (ktso
siv. 14.). Luultavasti tiihiin muotoon kuuluvia ovat myéskin ne lu-
kuisat pitkilehtiset, steriliset Sparganiwmit, joita kasvaa Myna-
ja Laajokien latvoilla, Omma- ja Rauma-jarvia yhdistavassa
ojassa, Suojoessa j. n. e.

Sp. affine Schnzl. Tp. rs., Hirvenjarvesta tulevassa purossa
paikottain runsaanlaisesti sek siiné purossa, joka laskee Myna-
jokeen Haapaisten luona.

Sp. minimum Fr. Mt. ja Pt. sfg., muissa osissa fqs. Joks.
yl. pienissé, matalissa rapakoissa, ojissa j. mn. e. usein runs.

Aracee.

Calla palustris L. Mt. ja Pt. O, Hr., Kv., Lm. sfq., Tp. fgs.,
La., Kr. ja Kl. fq. Yl. hyllyvissé nevoissa, korvissa, suopuroissa
y. m. usein muodostaen taajoja kasvustoja.

Acorus calamus L. Mt. ja Pt. sfg., Kv. fqs. Kasvaa Laa-
joessa Juvalta merelle asti muodostaen pieniaé kaislikkoja mata-
lalle, mieluimmin saviselle pohjalle; Mynijoessa Mynamiaen kir-
kolta joen suuhun asti. Sitipaitsi sité kasvaa pienissa savi-
kuopissa Pahikkalan talon ja Hyntlin torpan valilla seka useissa

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 79

hyvin mataloissa allikoissa lahella Mynajoen suuta. — Eraan
kertomuksen mukaan olisi Acorws v. 1860 vaiheilla tuotu Rai-
sion joesta, jossa siti kasvaa erinomaisen runsaasti, Mynajokeen,

Lemnacee.

Lemna trisulca L. Mt. sr., Aarlahden edustalla, ojissa ja
pikkuliatéikéissé merenrannalla, osittain meressiakin.

L. minor L. Mt. ja Pt. fq., Hr. sfq., muualla fqs. Yl. alueen
eteliosissa peittien kerrassaan kaikkien pikkuvesien pinnat,
metsiiseuduissa ei yht&é runs. Kukkivia eks. tapaa monasti, var-
sinkin kuivina ja lampOisinaé kesina.

Cyperacee.

Scirpus silvaticus L. Tp. pass., pienissé ryhmiss’ Vehma-
laisten ojassa, runs. Myniijoessa Ihavan edustalla muodostaen
yhdessi Calamagrostis phragmitoidesin ja Phalaris arundinacean
kanssa taajoja kasvustoja. Kv. r. Erittéin runs. Pahikkalan
lainsipuolella olevassa viidassa. — Isini kokoelmissa se loytyy
otettuna »pa biickstrand 7°/, 63» lahellé Nihdisia (?).

Sc. lacustris L. Hr. pass., La., Kl. fqs., muualla sfq. YI.
joissa ja jirvissé, joskus lammissakin muodostaen laajoja, tiheita
kaislikkoja.

Sc. * Tabernaemontani Gmel., paik. Saaren merenlahdessa.

Sc. cespitosus L. Kr. pass., La. ja Kl. sfq. Kasvaa Kar-
jalan kappelissa rahkamaisilla nevoilla, muodostaen milloin yk-
sin, milloin yhdessi Eriophorum vaginatumin seurassa niiden
valtakasvillisuuden. Joskus sité tapaa aukeilla rameillakin, esm,
rimeelli Lellaisten tien varrella lahella Laajoen kylaa. Lou-
naaseen pain se muuttuu yht’&’kkié harvinaiseksi.

Sc. pauciflorus Ligth. Mt. sr., tavattu pari kertaa lahella
Pyharantaa.

Heleocharis acicularis (L.) Hr. ja Kr. rs., Lm., Kv. ja Mt.
pass. Kasvaa runsaanlaisesti Lahlamenjiirven matalalla pohjois-
rannalla ja sittemmin Laajoessa mainitun jarven kohdalta aina

80 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaémiaessa.

merelle asti, esiintyen vielé merenkin rannoilla kahden puolen
joen suuta runs.; sitapaitsi Valkama-jarvessa.

H. palustris (L.) fq. Yl. meren, jarvien ja jokien rannoilla,
ojissa ja pikkulaéték6issa usein runs.

* H. uniglwmis Link. Mt. r. Merenrannalla Tervoisten
luona.

Eriophorum angustifolium Roth. Mt. sfq., Pt. fqs., muissa
osissa fqq. YI. nevoilla ja heteniityilla (4_ runsaana), kosteilla
luonnonniityillfé, kosteilla pellonpientarilla y. m.

E. gracile Koch. La. r., paksussa hyllyvassé nevassa Toma-
jarven rannalla (Laitilan puolella rajaa), etenkin nevan ulko-
reunassa. Lm.: samallaisessa, vaikka vihemmian hyllyvassa ne-
vassa Lankojirven rannalla. Molemmissa paikoissa kasvoi sita
joks. rajoitetulla alueella, hajanaisina yksiloina.

E. vaginatum L. Mt. ja Pt. pass., Kv., Hr. ja Tp. fq.,
muissa osissa fqg. YI. aukeilla rameillA (+ runs.) seka manty-
rimeilli (vahiivalt.), harvemmin nevoilla, paitsi rahkamaisilla,
joissa se on runs. Mydéskin viidoissa kasvaa sita toisinaan, sita-
paitsi kalliosoissa (usein runs.).

E. alpinum L. Kv., Hr., Tp. pass., Lm. fgs., Kr., Kl. ja
La. sfg., Pt. ja Mt. 0. YI. ja useasti valtakasvina kosteilla —
marilli jokirantaniityilla Laajoen kylin ja Sairisten valilla;
muualla enimmiikseen hajanaisina ryhmini nevoilla ja_hete-
niityilla. Eteliisimmiat léytépaikat ovat Jairvenkallion suo seka
nevat lahella Kivijarvea.

Rhynchospora alba (L.). Kv. rs., Hr., Lm., Kr., La, ja Kl.
pass. Kasvaa taajoina kasvustoina useiden suosilmien ympa-
rill{ Laajoen ja Kalelan suurissa soissa, sitépaitsi sangen usein
nevoissa esm. Pirtti-, Lanko-, Pata-, Toma- ja Aulijarvien ran-
noilla. Senkin eteliisimmit léytépaikat kysymyksessé olevalla
alueella ovat Jarvenkallion ja Kivijarven suot.

Carex dioica L. La. r., heteniitylli Laajoen rannalla koil-
lispuolella Sairisia (harvalti). Hr. r., nevassa Jarvenkallion jar-
ven ymparillé (sirotettuna).

C. pauciflora L. Hr., Kv., Tp. fqs., Kr., Lm., La., Kl. sfq.
Yl. nevoilla (+ runsas), esiintyy toisinaan heteniityilla seka re-
liktiné rameissé. Puuttuu luonnollisesti etelassa,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 81

C. chordorrhiza Ehrh. Hr., Kv., Tp. fqs., Lm., Kr., KI.
sfq., La. fg. Kuten ed. Etelaisimmiat léytépaikat ovat Jiirven-
kallion suo, Talvitien suo (lahella Maasiltaa) sek& heteniitty
maantien varrella lihella Vehmaan rajaa.

C. disticha Huds. Pt. r., Kallisten Riaisten pellossa, lii-
helli siella olevaa lihdett&, kosteahkoilla pientarilla sek pellon-
tien reunoilla.

C. teretiuscula Good. Kr.: runs. Miaensalon entisen jiirven
paikalla; Lm.: nevassa Lankojarven rannalla vahempilukuisena;
Kv.: parissa nevassa Kivijarven itapaassa harvalukuisesti.

C. muricata L. Pt. r. Korvensuun Hurulan kosken par-
taalla runs. Mt. sr., Lehtisten ja Tervoisten valisilla seuduilla
pellonpientarilla vahavaltaisena.

C. tenella Schkur. La. r., korvessa Ylaneen rajalla, lahella
Kajevajirvestaé tulevaa jokihaaraa.

C. loliacea L. Lm. sr., kosteahkoissa kuusimetsissii lahellii
Jyrkkalaa yksittain.

C. Persoonii Sieb. La. rs., muualla pass. Esiintyy vahin
erin kosteilla niityilla, kosteissa nurmikoissa, kalliolatakk6in par-
tailla j. n. e.

C. canescens L. Mt. ja Pt. sfq., muualla fqq. YI. kosteilla
ja miarillé luonnollisilla niityillA, usein sit&ipaitsi nevoilla, -b sa-
tunnaisesti muilla kosteilla paikoilla.

C. echinata Murr. Mt. ja Pt. fqs., muissa osissa fq. Joks.
yl. kosteilla ja marilla luonnon niityillé, nevoilla, korvissa, mi-
rilla metsateilla y. m.

C. leporina L. fq. YI. kuivilla maillé, kankailla ja kal-
lioilla sek varsinkin kuivanpuolisten metsiiteiden ja -polkujen
aarilla.

C. elongata L. Lm.: r., Ruutin Haapniemen kostealla nii-
tylli muntamia eks. lihellé er&sté pajukkoa.

C. vulgaris Fr. fqq. Yl. kosteilla — méarill&é niityilla, ne-
voilla, rannoilla, kosteilla teilla y. m.

C. aquatilis Whinb. Kr., La., Kl. fqs., muissa osissa pass.
Esiintyy paik. — joks. yl. rannoilla, toisinaan nevoissa.

C. acuta L. Mt. ja Pt. fqs., muissa osissa sfq. YI. ran-
noilla (us. runs.), vetelissé soissa, korvissa y. m.

82 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaémiaessa.

C. cespitosa L. Mt. ja Pt. pass., muissa osissa fqs.— sfq.
Yl. — joks. yl. kosteilla niityillé, korvissa, viidoissa, pajupen-
sastoissa y. m.

C. limosa L. Kv., Hr. ja Tp. sfq., -Lm., Kr., La ja Kl. fq.
Yl. nevoilla ja heteniityillé, ++ satunnainen kosteilla niityilla,
rimeilli y. m. Eteliéisimmi&t léyt6paikat samat kuin C. chor-
dorrhizalla.

C. irrigua (Whlnb.). Hr. pass., Kv. ja Tp. fqs., Lm. sfq.,
Kr., Kl. ja La. fq. Alueen koillisosassa yht&é yl. ja runsas kuin
ed. samallaisilla kasvipaikoilla. Muuttuu sit&évastoin lounaaseen
pain harvinaisemmaksi edellisté. Etelaisin loytdpaikka on Jar-
venkallion suo.

C. panicea L. fg. Yl. nurmikoissa, kosteilla niityilla, pen-
sastoissa y. m.

C. sparsiflora (Whinb.) Tp. sr., lehtomaisilla makirinteilla
Tapanisten ja Inkimaan tienoilla.

C. livida (WhInb.) La. rs., nevoilla Laajoelta lanteen Toma-
jarvelle menevin tien varrella paikottain suurissa ryhmissa.

C. pallescens L. fg. Yl. kautta koko paikkakunnan lehti-
metsissaé, lehdoissa, makitoyraill4 y. m. (harvalukuisena).

C. pilulifera L. sfg. Joks, yl. maenrinteilla, kallioilla, kui-
vien metsiteitten varsilla, joskus kankailla (vahavalt.).

C. globularis L. Mt. fqs., Pt. pass., muissa osissa sfq. YI.
— joks. yl. hikeviss&é — kosteissa koivikoissa, kuusikoissa, kor-
vissa, viidoissa, pajupensastoissa j. n. e., toisinaan koko runs.;
valista. mantyrameillakin.

C. ericetorum Poll. Pt. r., kuivalla miellé lahella Kaar-
leisia yhdess& seuraavan lajin kanssa.

C. verna Vill. Mt. ja Pt. sfg., Hr. pass. YI. kuivahkoilla
miikirinteilla alueen etelaosissa, useasti Luzwla campestrisen seu-
rassa. Sen levenemisala niytti pi&attyvan peltoalueen pohjois-
rajaan.

C. digitata Li Mt: iqs., Pt., Hr., Kv:, im. Tp. -pass., Kr.
rs., Kl. ja La. r. YI. rantametsissi Saaren lahden tienoilla vars.
Aarlahden luona. Muuten yksitellen lihavanpuolisissa metsissa,
lehdoissa, varjoisilla vuoren juurilla j. n. e.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 2. 83

C. Oederi Ehrh. Hr., Kv., Lm., Tp. pass., Kr., Kl. fqs.,
La. sfq. Yl. alueen koillisimman osan kosteilla — miarilli nii-
tyillé, rannoilla, nevoilla y. m., pienemmillé aloilla usein run-
saskin. Lounaaseen pain vastaavilla kasvipaikoilla harvinai-
sempl.

C. filiformis L. Hr., Tp. ja Kl. pass., Kv., Lm., La. fqs.,
Kr. sfq., etupaissé metsalampien rannoilla olevissa nevoissa.
etenkin niiden ulkoreunalla. Kivijarven rannalla siti kasvaa
runsaasti savensekaisella somerikolla, Etelaisin loyt6paikka on
Jiirvenkallion neva.

C. ampullacea Good. Mt. ja Pt. tqs., Hr. sfg., muualla fq.
Yl. nevoilla ja heteniityillé, harvinaisempi rannoilla.

C. vesicaria L. Mt., Pt. ja Hr. sfg., muualla fq. YI. ran-
noilla, etenkin pehmeilli pohjalla, latakoissa, niittyojissa, mo-
nasti kosteilla niityillakin, sellaisilla paikoilla, jotka vikevasta
tulvasta ovat liejuisia.

Graminee.

Phalaris arundinacea. Mt., Pt. ja Tp. sfg., Kv., Lm., KI.
fqs., Kr., La. pass. — Joks. yl. jokirannoissa, puroissa y. m.,
harvemmin kuitenkin, jos rannat ovat matalia niittyja.

(f. picta, metsistyneena erdassé Karjalan kylan puutarhassa,
jossa sit&é ennen aikaan on viljelty).

(Ph. canariensis L. Yks. eks. v. 1897 Maenkylan sillan
luona).

Anthoxantum odoratum L. fqg. Yl. kuusi-, lehti- ja seka-
metsissii, lIehdoissa, mienrinteillé, harvapuisilla kankailla, kui-
vahkoilla mets&niityilla j. n. e.

Hierochloé borealis (Schrad.) La. rs., muissa osissa pass.,
harvalukuisasti kosteilla niityillé, pajupensastoin laidoilla, aitain
vierustoilla j. n. e.

Phleum pratense L. Mt. ja Pt. fqg., Kv. fq., Hr., Tp., Lm.,
Kr., Kl. sfq., La. fqs., pellonpientarilla (usein runs.), teiden var-
silla, pelloissa, pihoilla y. m. — Eteliiosassa sitaé viljellaan
yleiseen.

f. nodosa (L.) fqs. — pass., miienrinteilli, nurminiityillé j. n. e.
yksittéisin eks.

34 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaémaessa.

Alopecurus pratensis L. Mt. ja Pt. fqq., La. sfq., muissa
osissa fg. YI. pientarilla (us. runs.), aidanvierustoilla, pellon-
teilla, pihoilla y. m. Kasvaa paik. runs. Mynajoen rannoilla,
esm. Sunilan ja Vallaisten valilla. — Viljelliin paik. siemen-
tensa vuoksi. )

Alopecurus geniculatus L. fq. YI. matalissa ojissa, lata-
koissaé, kosteilla ja marillé denuderatuilla paikoilla.

* A. fulvus Sm. fq., joks. kuten ed. ja usein sen seurassa.

Milium effusum L. La., Kr., Kl. pass., Lm., Tp. rs. Léy-
tyy ainoastaan alueen koillisessa osassa lehdoissa, lehtomaisissa
metsissa seki metsin ympirdimissA nurmikoissa. Uloimmat
loyt6paikat ovat Lm:ssi Lemmin jiirven lansipuolella olevat leh-
dot sekéa Tp:ss& pari lehtoa léhelli Inkimaan taloa.

Agrostis alba L. Mt. fqs., Kv. fqs., muissa osissa pass.,
melkein yksinomaan meren, jirvien sekaé jokien rannoilla ja ai-
noastaan meren rannoilla -+ runs.

A. canina L. fqq. Valtakasvi enimmillé kosteilla niityilla;
eslintyy sitapaitsi, vaikka vahemmissi méadarissé, heteniityilla,
matalilla rannoilla, kosteahkoilla pientarilla y. m.

A. vulgaris L. fqq. Yl. maenrinteillaé, pientarilla, lehdoissa
(-++ runs.), metsissé, kankailla, vuorilla j. n. e.

Calamagrostis arundinacea (L.) fg. YI. kivisillé makimailla,
vuorilla, aukeissa metsissié, harvametsaisilla kankailla j. n. e.

C. arundinacea X lanceolata. Yksinaisen eks. tapasin joki-
ahteella lahella Tapanisten Ihavaa.

C. stricta (Timm.) Mt. pass. -— fqs., Pt. rs., muissa osissa
fq. YI. kosteilla — marill& niityillé (toisinaan pienemmilla aloilla
valtakasvina), joskus nevoillakin.

C. gracilescens Blytt. Tp.: erinomaisen runs. siiné ojassa,
joka laskee Tapanisten Ihavan kohdalla Mynajokeen; vahemman
runs. Vehmalaisten ojassa; Lm:ssi muutamilla niityilla Jyrkka-
lan jarven etel&puolella.

C. lanceolata Roth. Mt. pass., Pt. rs., Hr. sfq., muualla fq.
Yl. niityill4, etenkin pajupensastojen liheisyydessa.

C. phragmitoides Hn. Hr., Kv. pass., Lm. fqs., Kr., K1.,
La., Tp. sfqg. — fg. Joks. yl. metsipuoliskon jokien ja purojen
varsilla, viidoissa, pajupensastoissa y. m.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 85

C. epigeios (L.) Hr., Lm., La. ja Kl. fqs., muualla sfq.
Yl. kuivilla kivisilla ja hiekkaisilla paikoilla, kallioilla, joskus
vanhoissa puutarhoissa, Karjalan hiekkaisella hautausmaalla
oly, C:

Apera spica venti L. Mt. ja Pt. fqs., Kv., Hr. ja La. sfq.,
Lm., Kr. ja Kl. fg., Tp. fqq. Yleisin hiekkaisilla tai hiekan-
sekaisilla metsiipelloilla ja niiden pientarilla. Etelaosan savi-
pelloissa harvinaisempi ja vahemmin valtava.

Aira cespitosa (L.) fqq. Yl. nurminiityilla, pellon pien-
tarilla (us. runs.), kosteilla niityilla, pajupensastoissa (vaha-
valt.), toisinaan korvissakin, nevoilla y. m.

A. flexuosa (L.) fqq. Yl. metsin sisiisillaé kallioilla ja
miiilli, palaneilla metsimailla (us. runs.); metsissaé, kankailla,
vuorilla, kuivilla niityilla y. m.

Avena pubescens Huds. Mt., Pt. ja Tp. fq., maenrinteilla
sekii aukeissa lehtomaisissa rehevissé metsissé. Kl. pass., Ka-
lelan ja Vuoluisten vililli jokiahteilla. Kv. pass., maenrinteilla
Juvan ja Halson viililli; Hr. pass., etupaassé alueen etela-
osissa.

f. glabrescens Rchb. pialajin seurassa, mutta harvinai-
sempana.

A. pratensis L. Mt. ja Pt. fq., mieluimmin hiukkasen au-
keammalla maalla kuin ed. ja usein kuivemmissa paikoissa.
Puuttuu muissa osissa aluetta.

(A. sativa L. Ktso siv. 27. Léytyy tietysti usein metsis-
tyneena).

Phragmites communis Trin. Mt. sfq., Hr. pass., muissa
osissa fqs. Saaren lahdessa muodostaa Phragmites matalille
paikoille suuria ruovikkoja (esm. Aarlahden ja Tervoisten luona).
Joissa siti léytyy etupiiiissi Myniijoen suupuolessa seki Laa-
joessa Juvalta merelle asti, muodostamatta kuitenkaan missaén
suurempia kasvustoja. Kivijiirvessi léytyy paikotellen pienia
ruovikkoja, muissa jirvissii ja lammissa on se joks. vahavaltai-
nen. Sit&paitsi kasvaa sité pellonojissa, pientarilla, itsepa pel-
loissakin, peltoteilli y. m. koko Mietoisten ja Mynaimaen lakeuk-
silla aina Nihdisten tienoille asti. Nain ollen ei ole ihmeellista,
etti paikkakunnalla kiiyneet geologit ovat léytineet »sydvest om

86 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaimaessia.

Parsila-by i Wirmo — — halft formultnade stjelkar af vass i
leran, ehuru stillet ligger en half mil ifran nirmaste hafsvik» +).
— Phragamites alueen eteliosan peltomailla on pidettiva relik-
tina niilt& ajoilta, jolloin paikka oli matalaa merenpohjaa.

Triodia decumbens (L.) Mt., Pt., Hr., Kv. sfq., Lm., Tp.
fqs., KI., Kr., La. pass., kuivilla metsimaillaé, kankailla, varsin-
kin tallatuilla paikoilla, polkujen varsilla j. n. e.

Molinia cerulea (L.) Kv. fqs., Mt., Pt., Hr., Lm., Kr. pass.,
La., KL, Tp. ? Ylen runs. niittyrannoilla Kivijirven itapaassa,
muualla paljon vahivaltaisempi, esiintyen kivisissé puroissa,
koskien rannoilla, aitain vierustoilla y. m. Itiosissa en sita
nahnyt.

Melica nutans L. Pt. sfq., muuten fq. YI. rehevissé kuusi-
ja lehtimetsissaé, lehtojen laidoilla olevilla mienrinteilla, varjoi-
silla vuorenjuurilla j. n. e.

Dactylis glomerata L. Mt., Pt. ja Kv. pass., Hr. rs. Ylei-
sin Korvensuun kylin tienoilla pientarilla, aitojen ja teiden vie-
rustoilla, kivimailla y. m., muualla enimmakseen puoliruderatina
asumusten nurkissa.

Poa annua L. Mt. ja Pt. fqqg., muuten fqs. YI. pihoilla
ja teillé, muodostaen matalia, taajoja kasvustoja.

P. compressa L. Pt. rr. Tapasin joitakuita eksemplareja
kalliopengermallé Kallavuorella Tammimien torpan kohdalla.

P. nemoralis L. Mt., Pt., Tp. sfq., muualla fqs. Joks. yl.
lehdoissa, lehtomaisissa nurmikoissa, varjoisilla vuoren rinteilla
ja penkereilli; vahemmian yl. lehti-, kuusi- ja sekametsissa.

P. serotina Ehrh. Tp. sfg., muuten fqs., ylimalkaan vahin
kosteammalla maalla kuin ed.

P. pratensis L. fqq., paitsi La. fq. YI. pientarilla (monasti
hyvin runsas), makirinteillaé, niityillé, teiden vierustoilla, valista
pelloissakin.

P. trivialis L. sfq. — fq., joks. samallaisilla kasvipaikoilla
kuin ed. ja usein sen kanssa yhdessi. Useasti se kuitenkin
eslintyy vahasen kosteammalla maalla.

1) Kertomus geol. karttalehteen N:o 10, siv. 13.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 87

P. sudetica Hke. Kr. r., lihavassa, reheviassa lehdossa
Pahnassuon Vehksaarella, varsinkin pienissi pensastoissa (Da-
phne, Viburnum, Ribes nigrum).

Scolochloa arundinacea (Liljbl.) Kv.: paik. Kivijarvessi hy-
vin runsaasti.

Glyceria fluitans (L.) fq. YI., toisinaan runs. ojissa, lata-
kéissi, puroissa, jarvien ja jokien rannoilla.

Atropis distans (L.) Kallisten talon ympiristdissaé piha-
mailla, pellonteilla y. m. usein taajoissa ryhmissaé, — Se on ken-
ties relikti niilti ajoilta, jolloin paikka oli merenrantana.

Festuca rubra L. Mt. fq., Pt. sfg. — fg., muissa osissa fqq.
Yl. kosteilla niityilla (4 runsas), pajupensastoissa, kosteilla pien-
tarilla, aidanvierustoilla y. m.

F. ovina L. fqq. YI. kuivilla maillié ja nummilla (runs.),
kankailla, aukeahkoissa kuivissa metsiss’, kallioilla y. m.

F. elatior L. Mt, Pt. fg., Kr. ja Kl. fqs., La. pass., muissa
osissa sfq., melkein yksinomaan viljelysmaiden laheisyydessa,
pientarilla, pellonteitten varsilla, aidanvierustoilla pelloissa j. n. e.

Bromus secalinus L. Mt. ja Pt. sfq., La. pass., muuten fqs.,
vihivaltaisena syysviljapelloissa.

B. mollis L. Kr. r., etiisimmiin ladon edustalla Karppis-
ten Joenperiin niityll& (runs.).

Nardus stricta L. fg., mikimailla, kallioilla, luonnollisten
niittyjen laidoilla, metsiteitten vierustoilla y. m.

Lolium linicolum Br. Mt. rr., v. 1897 Mietoisten Uhlun
talon pellavapellossa.

Triticum repens L. Mt., Pt., Hr., Tp. fqg., Kv., Lm. sfq.,
Kr., La., Kl. fqs., enimmikseen puoliruderatina pientarilla, pel-
loissa, tienvierustoilla j. n. e.

Tr. caninum Schreb. Mt. pass., Pt. rs., etupaassa leh-
doissa, kallionrinteilla, kivisillé, varjokkailla mailla. Loytopaikat
ovat Kallavuori, Linnavuori, vuori Vallaisten Heikolan kotomet-
siissii, vuoret Télkmien ja Uhlun luona, Hiippa-, Kii- ja Rau-

vasvuorten varjokkaat rinteet. KT
am \ ‘ ‘ ;

(Tr. vulgare, Yall
Hordeum vulgare, OPS &

= és
tr, @
- 2».

H. distichum ja

88 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

Secale cereale ovat yleisiii viljelyskasveja (ktso niista la-
hemmin siv. 27) ja esiintyva’t usein puolimetsistyneina).

Orchidaceer.

Malaxis paludosa (L.) Lm. rr., Saukon jarven (Laitilan
puolella rajaa) rannalla olevassa nevassa yksitt. eks.

Corallorrhiza innata R. Br. La. pass., monin paikoin re-
hevissé, kosteissa seka- sek& lehtimetsissé, korvissa ja osittain
heteniityilla Laajoen alkujuoksun ympiristdissd, etenkin Kajeva-
jarvesté tulevan jokihaaran luona. Kr. pass., kuusimetsissa Kar-
jalan kyli&n eteliipuolella sek&é Sairisten ja Ruohanteen valilla;
yksiniiisen eks. tapasin miantyrimeellié laihellaé Maensalon jarvea.
Tp. rs., muutamissa kuusimetsissii Myniijoen eteliipuolella. Kaik-
kialla vaan muatamia harvoja yksiloita.

Listera cordata (L.) La. rs., kuusimetsissé ja -korvissa Laa-
joen ja Sairisten viililla. Kr. pass., useissa kuusimetsissa Sai-
risten ja Ruohanteen sek&é Karjalan ja Jokelan torpan valilla
ynna Karppisten talon etelapuolella olevassa sekametsassaé. Lm.
sr., kuusimetsissi lihell4 Lemmin jarvei. Tp.: kuusimetsissa
Tapanisten etelipuolella sek& useissa sellaisissa Tapanisten ja
Haan valilla. — Loytyy isani kokoelmissa otettuna Jarvenkallion
seuduilta (Hr:ssi). — Kasvaa enimmiikseen yksitellen tai hyvin
harvalukuisissa ryhmissia.

Goodyera repens R. Br. Kr. sr., kuusikoissa Sairisten etela-
puolella; Lm. sr., kuusi- ja mintymetsissé lihella Jyrkkalaa;
Tp. r., kuusimetsassi Inkimaan luona.

Orchis maculata L. Mt. ja Pt. fqs., muuten sfq. Joks.. yl.
lehdoissa, aukeahkoissa rehevissi lehtimetsissi, metsiin laidoilla,
lehtomaisilla rehevillé niittytoyrailla (harvakseltaan),

O. incarnata L. Kl. rr. Tapasin yksinéisen eksemplarin
aukealla, tasaisella Scirpus cespitosus-suolla Kopan maissa Kale-
lasta kaakkoon.

Platanthera bifolia (L.) Mt. ja Hr. pass., muuten fqs., lehti-
metsissi, lehtomaill4 ja metsilaidoilla tav. harvakseltaan.

Gymnadenia conopsea (L.) Pt. r., aidanvierustalla Kallisten
Riaisten pellon perall&. Kr. r., pellonmaéell& it&puolella Karppi-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 89

sista Suojoelle meneviié tieti. Molemmissa paikoissa kasvoi v.
1897 noin kymmenkunta eks.

Juncaginacee.

Scheuchzeria palustris L. Hr. ja Kv. pass., Lm., Kr., La.,
Tp. ja Kl. fqs. On it&- ja koillisosien nevoilla seka suosilmien
ympirilla yleinen (+ runs.); lanteenpadin se muuttuu harvinai-
semmaksi osaksi siit&é syystii, ett&é suot sinne pain harvenevat,
osittain tulee seitse soillakin harvinaisemmaksi. Eteldisin loyto-
paikka on Jirvenkallion suo.

Triglochin palustre L. fqs. Joks. yl. kosteilla niityilla, kos-
teilla teillé, kosteahkoilla pelloilla, rannoilla j. n. e.

Tr. maritimum L. Mt.: paik. Saaren lahden rannoilla.

Alismacee.

Alisma plantago .. Hr. sfg., muuten fq. YI. jarvien ja
jokien rannoilla, puroissa, ojissa ja rapakoissa (usein runs.) —
Nopeasti virtaavissa puroissa korvaa paédmuotoa eras kapeampi-
lehtinen modifikationi.

Sagittaria sagittifolia L. Mt. pass., Kv., La. ja Kl. pass.,
Lm. ja Kr. fqs. Mutaisilla rannoilla joks. yl. Puuttuu Myna-
joesta melkein koko sill&é alueella, missi ymparist0t ovat pel-
toja. — Mf. vallisneriefolia Con. léytyy tyypillisen muodon ase-
mesta Laajoessa Ylineelté Laajoen kylaaén asti, Mynajoessa
Kolinummelta Vuoluisiin, sekaé useassa nopeasti virtaavissa pu-
roissa.

Butomus umbellatus L. Mt. Kv. ja Tp. pass., Mt, Lm. ja
Kr. fqs., pehmeiapohjaisilla paikoilla, vars. Scirpus-kaislikoissa,
sekii Myna- ett&i Laajoessa, paitsi niiden yliivarsilla (La. ja K1.).

Hydrocharitacee.

Hydrocharis morsus rane lL. Kv. r., siina ojassa, joka
koillisesta laskee Kivijarveen, pienissé ryhmissa.

90 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiaessa.

Najadacee.

Potamogeton natans L. Hr. fqs., muuten sfq. Joks. yl.
jarvissa (puuttuu Kivijarvesté), lammissa, joissa ja puroissa, jos-
kus ojissa ja lit&ék6issikin (toisinaan runs.).

P. rufescens Schrad. pass. — fqs. Joks. yl. juoksevassa
vedessid, sitipaitsi useasti jarvissé (ei Kivijarvessa), latakdissa
ym. s.

P. perfoliatus L. Mt. sfq., paik. hyvinkin runs. Saaren
lahdessa. L6ytyy siti&paitsi Laajoessa aivan joen suussa seka
Mynajoessa merelt&é Kasken kartanon tienoille asti.

P. pusillus L. Kl., Tp. ja La. pass., Myné- ja Laajokien
alkujuoksujen varsilla sek pienissé puroissa samoilla seuduilla
(esm. Vehmalaisten ojassa, Hirvenojassa y. m.) Pt. rr., Kallis-
ten Riaisten ojassa. Mt. pass., Saaren lahden rannoissa, var-
sinkin Saaren ja Aarlahden valilla.

P. pectinatus L. Mt. fgs. Joks. yl. ja osittain runsaskin
Saaren lahdessa sekii Mynijoen loppujuoksun varrella.

P. filiformis Pers. Mt. r., meressi lahella Tervoisia.

Zannichellia polycarpa M. sr., Saaren lahdessa, vars. lahella
Saaren kartanoa joks. harv.

Dicotyledonee.

Betulaceex.

Betula verrucosa Ehrh. fqq., eteliosassa aluetta hiukkasen
yleisempi kuin seuraava.

B. odorata Bechst fqq., alueen metsiiseuduissa edellista
viihisen yleisempi. Koivikoista ktso siv. 23.

f. ++ liuskaisilla lehdilli Parpdisten kylan takaisessa kuusi-
metsassa (1 puu).

B. nana L. La. fg., Kl. sfq., Kr. ja Lm. fqs., Kv., Hr. ja
Tp. pass., Mt. ja Pt. O. YI. riimeillé ja réamemiisillé nevoilla, var-
sinkin niiden metsilaidoilla usein runsas, Laajoen kylan ympa-
ristdissi. Lounaaseen piiin se tulee harvinaisemmaksi. Etelai-
simmiit léyt6paikait ovat Jarvenkallion, Maasillan ja Uhlun suot.
Isini on sen tavannut sitapaitsi eraiissé pikkusuossa Vihtamiéen
pohjoispuolella. — B. nana vaihtelee paikkakunnalla hyvin pal-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 91

jon, mit&é lehtimuotoon tulee, munuamaisesta pyOreiiiin ja vasta-
puikeaan. Myéskin lehtien koko on hyvin vaihteleva; micro-
phylla-muotoja tapasin useissa paikoissa La:ta, Kr:ia ja Kl:aa
monasti kasvavana yhdessi& tyypillisen muodon seurassa.

B. nana X verrucosa, La. rr., matala (n. 3/4 m.) pensas joks.
miirilli riimeelli Laajoen kylin etelapuolella sen polun varrella,
joka vie Auli-jarvelle; Kr. rr., edellist&é vahasen isompi pensas
kuivahkolla hiekkaperustaisella mintyméellié karjapolun varrella
liihellii Vuorenpiiiin torppaa (Kalelan kyliin etelapuolella).

B. nana X odorata f. perodorata. Lm. rr. Yksi pienenpuoll-
nen pensas kasvaa nevalla Saukon jarven rannalla (Laitilan puo-
lella rajaa) lahella Lauttakallion torppaa. Kl. rr. Yksi eks.
rimeellii Hirvenjarven rannalla.

B. nana odorata f. pernana. KI. sr., 3 pienenpuolista
pensasta riimeellii Hirvenjarven laheisyydessé B. nanain seassa;
yksi matala pensas aukealla Scirpus cespitosus-suolla Kalelasta
kaakkoon. La. r., useampia pensaita eréiin koivua kasvavan
suosaaren ympirillii Laajoelta lainteen, lahella Sunilan torppaa.

Alnus glutinosa (L.) Pt. fqs., muuten fq. Yl. merenran-
noilla (metsiii muodostavana), jairvien, toisinaan jokienkin (etenk.
metsiiseuduissa) partailla, kosteilla mets&imailla (-- yksitellen),
joskus kuivemmillakin metsamailla.

Alnus incana (L.) Mt. rr., Pt. rs., Kv. pass., Hr. fqs., Lm.
sfq., muissa osissa fq. On yleisimmilléan Karjalan kappelissa,
jossa se sangen usein muodostaa pieniii, nuoria metsikkoja la-
hella teitaé, viljelyksia tai jokirantoja. Lanteenpiin se tulee har-
vinaisemmaksi eikéi eniéii muodosta mitéiin metsiaé. Viljellyssa
osassa se léytyy vaan rajaseuduilla esm. Korvensuun, Rahko-
lan, Fairten y. m. tienoilla. Adrimmiisin aivan isolerattu pen-
sas kasvaa kiviselli jokisaarella Raukkan koskessa (Mt.).

A. glutinosa X incana. Pt. rr., yksinaéinen pienenpuolinen
pensas Kallavuorella, Iso-Kallan pohjoisrinteella; Hr. rs., pari
pensasta talvitien varrella Maasillalta etelaiin sekai Harmassuon
etelilaidalla; 2 korkeata puuta miintymetsissi Jarvenkallion
luona; Kv. r., 3 pensasta Laajoen rannalla olevalla méella Kor-
vensuun luona; Lm. r., joitakuita pensaita Ruutin Maijaniityn
pohjoispaassa.

92 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

Corylacee.

Corylus avellana L. Mt. sr. Suuri joukko pensaita kas-
vaa vuorella Uhlun kylin lansipuolella; muutamia yksittaisia
pensaita léytyy Saaren luona. Pt. r. Pieni taaja pahkinapen-
sasto léytyy Kallavuorella, Iso-Kallan lansirinteella, kivisella
maalla. Kv.: Muutamia pensaita kasvaa Ritarinmetsain kuusi-
kossa Kivijirven rannalla. Kappelin puolella en sitaé tavannut,
eivitka asujametkaan tienneet sita siella loytyvan.

Quercus robur L. Mt. pass., noin parikymmenta, enim-
miikseen nuorenpuolista puuta Mietoisten kirkon ja Uhlun kylaén
vililli olevalla vuorella, maantien etelipuolella, osittain itse
kallion rotkoissa, osittain vuoren kivisillé rinteilla; hyvin suu-
ria ja vanhoja puita Saaren kartanon ympiristOissa teiden var-
silla, pellonmaillé, kuusikkoin laidoilla, osittain kuusikoissakin,
enimmiikseen savimaalla. Pt. pass., nuorempia puita runs. Kalla-
vuorella, varsinkin vuoren linsirinteillé lahellé Tammimien torp-
paa; Nuuskalan haassa pari-kolmekymmenté nuorempaa ja van-
hempaa tammea kuivahkolla, multarikkaalla miellé; nuoria tai-
mia (n, 1-—3 dm. mittaisia) hikevissi koivulehdoissa viimemai-
nitusta paikasta Kaarleisia piin, toisia samallaisia taimia koivi-
kossa lahellii Koivuisten taloa. Hr. rr. Eraéan ilmoituksen
mukaan, jonka todenperiisyytté en luule olevan syyta epailla,
kasvaa pari nuorta tammea kuivanpuolisella sekametsiisella
miiellii laihellii Hiirmiissuota. . Sain tiasté tiedon vasta kesalla
1900 enka ole sittemmin ollut tilaisuudessa itse kaymain siella
katsomassa. — Omituista on, ett’ei tammea léydy alueen
pohjoisemmissa osissa enemmiin, koska sité viela léytyy Myna-
mien pohjoispuolisessa naapuripitajassikin, Laitilassa. Useiden
koulutoverieni (teol. kand. J. M. Mikkolan, ylioppilaiden H. Nils-
sonin, V. Vallinin y. m.) yhtapitiviin ilmoitusten mukaan kas-
vaa nimittiin tammi todellisena metsipuuna useissa eri paikoissa
Valkojirven ympiristdissi. Myéskin laihella Nistin kestikievaria
viitetiiiin kasvavan tammea, villiniké vai metsapuuna, ei ole
lahemmin tunnettu.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 93

Salicacer.

Populus tremula L. fq.—fqq., tavallisesti hajapuuna rehevim-
missii metsissi, harvemmin muodostaen itsendisia haavikkoja.

var, sericea Koehne, ainakin alueen etelaisemmissia osassa
yleinen.

(P. balsamifera L. Yleiseen istutettu herraskartanoiden
puistoihin ja puutarhoihin; usein metsistyneenaé niiden laihim-
missii ympiristdissa).

Salix pentandra L. Pt. pass., muuten fgs. Joks. yl. kos-
teahkoissa metsissi, korvissa, kosteilla niityilla, rannoilla j. n. e.
tavallisimmin yksittéisina puina.

(S. fragilis L., joks. yleisesti asumusten ymparistOissa,
useimmissa tapauksissa viiillisesti tai valittomasti istutettuna).

S. aurita L. Mt. sfq., Pt. fqs., muissa osissa fq., varsinkin
kosteilla niityilla, rannoilla sek&é soiden reunoilla (vrt. siv. 24).

S. cinerea L. Mt. fgqs., Pt. pass., muissa osissa fq., mel-
kein kuin ed., mutta tavallisesti vihiin miremmalla maalla.

S. caprea L. stq., joks. yleisesti, mutta tavallisesti ainoas-
taan yksittaisin eksemplarein enimmissé hikevanpuolisissa —
kuivahkoissa metsissi, kankailla, pellon aitausten luona j. n. e.

S. vagans And. Mt, Pt. fq., Hr., Kv., Lm. sfq., muissa
osissa fqs., milloin yksittiisina pensaina, milloin pienina pen-
sastoina miienrinteilla, lehtojen ja lehtimetsien laidoilla, valista
kangasmaisillakin paikoilla; metsiipuolessa vastaavilla muodos-
tuksilla vahan harvinaisempi.

B. cinerascens Whlinb. Hr. r., kostealla niitylla heti Neu-
voisten pohjoispuolella; — -+ tyypillisiii cinerascenseja sitapaitsi
Nuuskalan tammilehdossa, kuusikossa Kaarleisten etelipuolella
(Pt.), heteniityll4 maantien varrella lihellii Vehmaan rajaa (Kv.);
niityllé Tammiston luona (Hr.) ja jokiahteella Kalelassa (K1.).

S. myrtilloides L. La. fg., Kr. sfg., Lm., Tp. ja Kl. fgs.,
Kv. ja Hr. pass. On Laajoen tienoilla yleinen niityilla, muo-
dostaen tav. yhdessii 8S. repensin kanssa laajoja, matalia kasvus-
toja; lounaaseen piiin seki niityillii ettii suomaisilla muodostuk-
silla harvinaisempi ja melkein aina vaan yksitellen tai pienissa
ryhmissi. Lounaisin léyt6paikka on Jarvenkallion neva,

94 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessi.

S. repens L. Mt. ja Pt. fqs., Hr. ja Kv. sfq., muualla fq.
Yl. kosteilla niityilla, muodostaen, varsinkin huolimattomasti
niitetyilla niityillé laajoja matalia varvustoja (»rienua»), Yksit-
tais-eksemplareja kosteiden metsiteiden varsilla, metsissa y. m.

ff. (hopeanhohtavilla lehdillaé). Pt.: eraall& pientarella Ni-
hattulan ja Faéirteen valillé, Lm.: eraallé niitylla Jyrkkalain kaak-
koispuolella, Kr., nevassa Patajirven rannalla ja La.: ranta-
niitylla Laajoen kylan itapuolella.

S.* rosmarinifoia L. fq. YI. niityillA, laidun- ja haka-
mailla, teiden varsilla, aitojen vierustoilla, kankailla (vars. Kv:ssa),
useasti muodostaen taajoja, matalia pensastoja. — Monta eri
muotoa léytyy, muutamat jokseenkin hopeavanukkeisia.

S. nigricans Sm. Lm. sr., parilla kosteahkolla niityllaé
Lemmin jarven etelapaissa yhdessa S. awritan, 8S. phylicifolian
y. m. kanssa.

S. phylicifoia L. fq. — fqq., yleisin kaikista takélaisisté
pajulajeista kasvaen yleisesti kosteilla niityilla, rannoilla y. m.

S. Lapponum L. Kr., La., Kl. fg., Lm. sfg., Kv. fgs., Hr.
ja Tp. pass. Muodostaa La:ssa ja varsinkin Kr:ssi lukematto-
mia, usein sangen laajojakin pensastoja kosteille jokirantanii-
tyille. Sitapaitsi se esiintyy heteniityillé, nevoilla, rannoilla y. m.
Etelissi se puuttuu; et&isimmat loOyt6paikat ovat Ravean hete-
nitty Vehmaan rajalla, lahelli maantieté (Kv.); Takottimen
nitty lahella Rahkolan kylé& sek&a Uudenkartanon uudispellon
aidanvierusta Jarvenkallion luona (Hr.).

S. aurita X caprea. Kv.: 4 korkeata pensasta aukeahkolla,
kuivalla miantymaellé Pahikkalan linsipuolella (A. O. Kihlmanin
mukaan »vielleicht S. awrita X cinerea»). — Lahimmiten tahan
ovat myOskin useat Ruutin Maijaniityll4 (Lm.) tapaamani pen-
saat luettavat.

S. aurita X cimerea. Kl.: useita eks. heteniityllé Kalelan
kylast& pohjoiseen, yhdessi 8S. awritan, 8. cinerean, S. phylici-
folian ja S. pentandran kanssa. Lm.: yksi pensas Ruutin Maija-
niityn pohjoispaassa. Hr.: yksi pensas Lemmettylastéa Maasil-
lalle vievin talvitien varrella.

S. aurita X phylicifolia. La.: pari pensasta Laajoen Puiston
niitylla; joitakuita pensaita Laajoen kyliin itaépuolella jokiranta-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 95

pajukoissa. Kr.: rantaniitylla Karjalan kylin itépuolella. KL:
yksiniiinen pensas Kopan maiden suolaidassa. Kv. pari pen-
sasta niityllii Korvensuun ja Suorsalan vililli; 4 pensasta Ravean
niityllii Vehmaan rajalla. Hr.: metsiméellé lahella Faarten torp-
paa 1 pensas. Mt.: useampia pensaita rantaniityilla Aarlahden
edustalla.

S. aurita X vagans. La.: 1 pensas niitylla Laajoen kylin
luona; 1 pensas Toma-jarveltaé tulevan ojan varrella. Hr.: 5 pen-
sasta (f. perawrita) Lemmettylisté Maasillalle vievan talvitien
varrella; 2 pensasta niitylla Tammiston luona; metsiniitylla li-
hellii Kivikyla& muutamia pensaita; aidanvierustalla lihelli Neu-
voisia 1 pensas. Pt.: koivumetsassi lahelli Linnavuorta 1 pen-
sas (f. pervagans).

S. aurita X Lapponum. La.: 5 pensasta kosteahkolla au-
kealla riimeelli Laajoen kylin linsipuolella, lahella Sunilan torp-
paa S. auritan, S. cinerean ja S. Lapponumin seurassa; | pieni
pensas rantaniityllii Laajoen kylin lansipuolella ja toinen samal-
lainen rantaniitylla mainitun kylan itapuolella.

S. aurita X myrtilloides lienee yleisin pajuhybridi alueella.
Priissittyind on minulla oksia yli 70:sté eri pensaasta seuraa-
vista eri paikoista:

La.: jokirantaniityilté Laajoen kylan ita- ja lansipuolella,
Puiston metsiistii, Rautavuoren suosta, Aulin suosta, Pahnas-
suosta, suosta Toma-ojan varrella ja Koskelsuosta.

Kr.: soista ja suoniityilté Karjalan kylaén pohjoispuolella,
Ommajiirven suosta, Patajiirven suosta, rantaniityiltaé Karjalan
ja Salavaisten vilillé, niityiltt& Suojoen varrella.

Lm.: 9:sti eri paikasta kosteilta niityilt&é; muistiinpanojeni
mukaan olen sen tavannut melkein joka ikisen kostean — ma-
rin luonnollisen niityn laidalla.

Kyv.: soista Pahikkalan lansipuolella, Paskjirven hetenii-
tyilti, parilta nevalta Kivijarven itapaassi.

Kl: soista ja heteniityilti Kalelan pohjoispuolella, Kivi-
jirven suosta, Kopan maiden soista, heteniityisté lihella Koli-
nummea.

Tp.: niityilt&é Hirvenojan varrella.

96 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

Hr.: Hirmiissuosta, Maasillan suosta, Jarvenkallion suosta,
Valkamajiirven luona olevilta niityilté, kosteasta metsasta Tam-
miston luona, ojasta Palolaisten pohjoispuolella.

Ptiia Mt::..0.

S. aurita X repens. La.: pari matalaa pensasta rantaniityilla
Laajoen ja Sairisten valillé. Kr.: niityllé Rauma-jarven lahei-
syydessi pari isoa ryhmaéa S. repensin seassa. Lm.: joitakuita
pensaita Ruutin Maijaniityn pohjoispaassa. KI.: kosteassa, har-
vassa koivumetsiissaé lihellé Kolinummea yksi iso ryhma S. re-
pensin seassa. Hr.: niitylla Jaérvenkallion luona.

S.aurita X rosmarinifolia, yleisimpiaé pajusekalajeja alueella.
Priissiittyjen eksemplarien luku vahin paille 50. Yleisimmillaén
Kv:ssa, missi se kasvaa melkein millaisella maalla tahansa, run-
saimmin kuitenkin aukeilla kanervakankailla. Muut loytopai-
kat ovat:

La.: rantaniityt kylan kahden puolin.

Kr.: pari pensasta Laitilaan menevin maantien varrella,
d:o jokirantaniityillé Karjalan kylain lansipuolella, Ruohanteen
niityllaé, niitylla Lahlamen jarven luona.

Lm.; tienvierustalla lihelli Jyrkkaliaé 1 iso ryhma, useilla
niityilla Jyrkkilién ja Lankojarven valillé, Ruutin Maijaniityn
pohjoispaassa,

Kl.: jokiahteella Kalelan kylass&’ 1 pensas, Kopan tien var-
rella pari pensasta.

Tp.: joitakuita pensaita niityill& Hirvenojan varrella.

Hr.: tienvieressi lihelli Valkamajiirveé, kosteassa koivu-
metsiissi Tammiston ja Keijaisten valilla, mantykankaalla Fiaar-
ten luona.

S. caprea X cinerea. Pt.: yksinainen korkeanpuolinen pen-
sas kasvaa Kallisten puistossa.

S. capreaX rosmarinifolia. Pt.: yksiniinen pensas Kallisten
puistossa. Tp.: yksiniiinen miehenmittainen pensas jokiahteella
Tapanisissa.

S. cinerea X nigricans. Lm.: pari luultavasti tahan kuuluvaa
pensasta tapasin niitylla Lemmin jarven etelapuolella.

S. cinerea X phylicifolia. La.: rantaniityillé joen varrella
useita pensaita; Lm.: Ruutin Maijaniityllaé, niityilla ja kosteissa

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 97

metsiinotkoissa Lemmin tien varrella, niityillé Jyrkkilisti kaak-
koon; Kr.: niityilla Suojoen varrella, suolla Raumajiirven ran-
nalla; Kl.: palaneessa, kosteassa metsissi liihellaé Hakaa, suo-
niityilla Kalelasta pohjoiseen, heteniitylla Kopan maissa; Kv.:
kosteilla niityilla Pahikkalan lansipuolella.

S. cinerea X rosmarinifolia. La.: suuri pensas jokisaarella
vihiin matkaa Laajoen kyliast& itéén.

S. Lapponum X myrtilloides. La.: heteniitylli Laajoen ky-
liin liinsipuolella pieni ryhm&; samallainen pieni ryhmi lahelli
Sairisia; yksindisia pensaita suolla Laajoen lainsipuolella (lihella
Sunilan torppaa). Kr.: rantaniityilla Karjalan kylin linsipuolella
pari pensasta; toisia kostealla niityllé Suojoen varrella.

S. Lapponum X rosmarinifolia. Kr.: yksinéinen matala pen-
sas kasvaa uudispellon ojassa Suojoen varrella lihellii Lahla-
menjirvea.

S. myrtilloides K repens. La.: ei harvinainen rantaniityilla
Laajoelta itifin ja Laajoen sek’ Karjalan kyliin valilla, kasvaen
yhdessi’ vanhempainsa kanssa.

S. myrtilloides X rosmarinifolia. Kr.: yksinaisii pensaita suo-
reunalla Karjalan kyliin pohjoispuolella 8. myrtilloidesten seassa.,

S. myrtilloides < vagans. la.: yksinaéisen pensaan tapasin
niitylla Sairisten kyl&n luona l&hella jokirantaa.

S. rosmarinifolia X vagans. Pt.: 2 pensasta kasvaa aidan
vierustalla Kallisten Riaisten pellon peralla yhdessé S. vagansin
ja S. rosmarinifolian seurassa.

Urticaceer.

Urtica urens L. Mt., Pt. fg., Tp. sfg., muualla fqs. Joks.
yl. pihoilla, asumusten nurkissa, varastohuoneitten ympiirilla (us.
runs.), valist&é kesantopelloillakin, esm. v. 1896 runsaasti Tursun-
peran Kankariston pellossa.

U. dioica L. La. sfq., muualla fq. YI. pihoilla, asumus-
ten nurkissa, maantien varsilla (us. runs.), vilisté pientarilla y. m.

(Humulus lupulus L. Viljelliiin vihissi miiirin Laajoella,
Tapanisissa, Nihattulassa, Pyheelli y. m.)

(Cannabis sativa L. Ei viljella. L6ytyy toisinaan satunnai-
sena asumusten ympiristdissi),

98 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

Ulmacee.

(Ulmus montana With. Paikkapaikoin asumusten luona
paikkakunnan eteliosassa. Puhtaana metsapuuna en sité tavan-
nut missian).

Polygonacee,

Polygonum viviparum L. Mt. ja Pt. sfg., muuten fq. YI.
niityilli, kosteilla pientarilla, aidanvierustoilla, hikevillé mailla,
ei kuitenkaan missiiin taajempia kasvustoja muodostavana.

P. amphibium L. Yl. Mynajoessa Pt:n ja osittain Mt:n
alueella muodostaen paikotellen, etenkin matalammilla kohdilla
laajoja kasvustoja, jotka vilist&é esm. Valtolan kylassa peittavat
koko joen pinnan.

mf. terrestris L., joks. yl. pellonojissa, jokiahteilla, kos-
kissa, kosteilla aitain vierustoilla y. m. Pt:ssi ja Mt:ssa. La:ssa
siti kasvaa Laajoen kylin kosken partaalla.

P. lapathifolium Ait. Pt., Mt., Tp. fg., muuten sfq., paitsi
La. fqs. YI. viljelysmailla, rannoilla y. m. = denuderatuilla
hikevilla — kosteilla paikoilla.

P. persicaria L. Mt.: pellonojassa lahella Lehtisten kar-
tanoa pari eks.

P. minus Huds. Mt.: paik. vesilitéikkéin reuncilla seka
Mynajoen rannoilla merelt&é Kasken tienoille asti.

P. hydropiper L. Mt., Pt. fg., muuten sfq. YI. ojissa ja
rapakoissa, varsinkin lihelli asuntoja ja viljelyksia, kosteilla
pelloilla, rannoilla y. m.

P. aviculare L. Mt., Pt., Tp. fqg., muuten fq. YI. teilla,
pihoilla (tav. runs.), pelloilla, toisinaan rannoilla.

P. convolvulus L. Mt., Pt., Tp. fg., Hr., Kv., Lm. sfq.,
Kr., La., Kl. fgs. Yl. viljelysmailla.

P. dumetorum. Mt.: pienessi pensastossa Toroisten tien
varrella vihiin etelapuolella Raukkan taloa, sitapaitsi monin
paikoin rantalepistdissi Mietoisten lahden rannalla.

Rumex domesticus Hn. fg. YI. viljelysmailla, teillaé ja ra-
kennusten nurkissa, pientarilla ja rannoilla.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 99

R. crispus L. Mt. ja Pt. fq., Hr. ja Tp. sfq., muuten faqs,
Etelaiosissa paikkapaikoin edellist&i yleisempi, esiintyen ylimal-
kaan samoilla kasvipaikoilla kuin sekin; metsdiosassa harvinai-
sempi, esiintyen tavallisesti rannoilla ja muilla kosteilla pai-
koilla.

R. crispus X domesticusen olen useat vuodet perikkiiin
tavannut lukuisilla eri paikoilla Mynamien lakeudella (Kallinen,
Liuskallio, Sunila, Kintikkala, Pappila y. m.) seké pari kertaa
Mietoisissa (pelloissa Saaren ja Tuokilan luona) kasvavana mo-
lempien edellisten lajien seurassa.

R. acetosa L. fq. YI. kosteilla niityillé, makit6yrailli, ai-
tain vierustoilla, heinapelloilla, pientarilla y. m., tavallisesti ei
runsaammin yhdessa,

f. acetosella L. fqq. YI. kallioilla, kuivilla miillé y. m.
Valista erinomaisen runsas laihoilla kuivanpuolisilla pelloilla,
etenkin kesantopelloilla.

Caryophyllacee.

Silene inflata Sm. Mt. ja Pt. fqs., Hr., Tp., Kr. pass.
Joks. yl., mutta ++ yksitellen kasvava etel’isemmin puolen pi-
hoilla, viljelysmailla, tiereunoilla, toisinaan mienrinteillé. Hyvin
runs. Karppisten kirkkotarhassa.

f. latoralis (Rupr.) Mt. sr. Merenrannalla Tervoisten luona
sekii Pyhiirannassa yksitt. eks.

S. rupestris L. La. sfg., Kr. ja Kl. fqs., Lm. ja Tp. pass.,
melkein joka ikiselli rapakivivuorella ja on toisinaan runsas-
kin; lounaaseen piin harvinaisempi. Etaisimmit loéyt6paikat:
rapakivivuori Lemmin Jyrkkélan luona, seki& useat metsiin sisii-
set kalliot sielti Kukolan ja Tapanisten tienoille. — Isolerattu
loytopaikka on Kallavuori, jossa yksityisii eks. kasvaa Iso-
Kallan huipulla (Pt.).

S. nutans L. Mt., Pt. sfq., Hr., Tp. fqs., Kv. pass., muualla
puuttuva. On eteliosan miienrinteiden karakteristisimpia kas-
veja, vaikk’ei sit&i tosin milloinkaan kasva suurempia miiiiriii
yhdessi. Idiissi se menee Kasulan tienoille ja pohjoisessa Pa-
hikkalaan.

100 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynimiessi.

f. glabrata DC., piadlajin seurassa, mutta on melkoista har-
vinaisempi. Eraalla kuivalla miéella Raimelan Saun maalla siti
kuitenkin kasvoi erittéin runs.

Melandrium rubrum (Weig.) Mt.: runs. Mietoisten lahden
itiipuolisissa rantalehdoissa, erittainkin Aarlahden luona. — Léy-
tyy isiini kokoelmassa otettuna »i Mietois 1/7 63», luultavasti sa-
moilta seuduilta.

Viscaria vulgaris L. fg. Yl. maillé ja vuorilla (-- runs.).
— Linnavuorella tapasin muodon, jolla oli melkein valkoiset
kukat.

Lychnis flos cuculi L. Mt. ja Pt. sfg., muuten fg. YI.
kosteilla niityilla, purojen ja jokien rantanurmikoissa, kosteilla
aitain vierustoilla (tavallisesti ei runs.).

Agrostemma githago LL. Léytyy sangen usein etelaosan vik-
keriipelloissa vieraan siemenen mukana tulleena.

Dianthus deltoides L. Mt. ja Pt. fg., muuten sfq. YI. kui-
villa maillé ja kallioilla, harvoin hikevammallaé maalla.

(D. barbatus L., toisinaan istutettuna ja metsistyy silloin
usein).

(Saponaria officinalis L., valisté istutettu ja toisinaan is-
tutuksista levinnyt vah&asen ymp§aristoihin).

Spergula arvensis L. Pt. fqq., La. sfq., muuten fq YI.
pelloissa, etenkin laihoissa, hikevin kosteissa kevatviljapelloissa,
toisinaan ylenmiiirin runs., kerrassaan tukehuttaen viljan.

Sp. vernalis Willd. fqs., yksittéiseksemplareina kallioilla
paikkakunnan kaikissa osissa.

Spergularia campestris L. Mt. ja Pt. sfg., muissa osissa
fqs. Joks. yl. + denuderatuilla paikoilla lahella asuntoja ja
viljelyksia, teitéa y. m.

Sp. canina Leffl. Mt. pass., monin paikoin meren rannoilla
seki Mynajoen suupuolen lakeilla rantaniityilla.

Sagina nodosa (L.) Mt. r., joitakuita eks, meren rannalla
lahella Tervoisia.

S. procumbens L. sfq. Joks. yl. — yl. pelloilla, puutar-
hoissa, teilli, kallioilla, rannoilla; valisté kuivilla mailla y. m.,
toisinaan pienemmilla aloilla runs.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 101

Mehringia trinervis L. Mt, Pt, Tp. pass., varjoisilla
kalliorinteilli, sekametsissi, joskus kuusikoissa y. m.

Arenaria serpyllifolia L. Mt., Pt. ja Kv. pass., kuivilla
miiilléi ja kallioilla.

Stellaria nemorum L. Lm. rr., pienellaé alueella, varjoisessa,
kosteanpuolisessa lehdossa Lemmin jiirven itérannalla.

St. media L. Mt. ja Pt. fqq., La. sfqg., muuten fq. YI.
kaikellaisilla viljelysmailla.

St. palustris Fr. Pt. sr., Hr., Kv., Lm., Kr., Tp., Kl. pass.,
La. fqs. Esiintyy metsiosan kosteilla niityilla ja rantanurmi-
koissa joko yksitellen tai pienissé ryhmissa.

St. graminea L. fqq. YI. lehdoissa, niitty- ja peltotoyrailla,
kuivilla nummilla, pientarilla, pelloilla, kallioilla, kankailla j. n.
e., vilisti joks. runsaana, toisinaan harvalukuisempana.

St. Friesiana Sér. Hr.: kuusikoissa lihella Valkamajarvea.
Lm. ja Tp. pass., Kr. fqs., Kl. sfq., La. fq.; yleisimmillain alueen
koillisimmassa osassa kosteahkoissa metsissi, lehdoissa, paju-
pensastoissa, korvissa, varjoisilla aidanvierustoilla, varjoisilla
kallioilla j. n. e. Puuttuu Mt:ssa, Pt:ss&é ja Kv:ssa (?).

St. uliginosa Murr. Hr. r., eraassi pienessi lihdesilmassa
seki siitii juoksevassa ojassa Jirvenkallion jarven pohjoisran-
nalla taajana kasvustona.

Cerastium triviale Link. fg. YI. pelloilla, pientarilla, maen-
rinteilli, niityillé, lehdoissa, joskus metsdpoluilla y. m.

(C. arvense L. V. 1890 tapasin kasvia runs. Kallisten
Pappilanhaan pellossa. V. 1897 oli sit&é samalla paikalla aina-
kin yht&é runs. kuin silloin. Mainittu pelto oli ollut heinassa
n. 20 vuotta ja melkein kaiken aikaa kaytetty hevoshakana.
Kaksi vuotta sitten kynnettiin tiima& pelto ja nikyy Cerastiwm
sen jailkeen hivinneen).

C. semidecandrum L. Mt. rs., Uhlun luona olevalla méella,
Kivi- ja Hiippavuorten rinteilla. Pt. sr., parissa paikassa lihelli
Kallisia (Kettarmiki, Korkkismaki).

Scleranthus annuus L. Mt. ja Pt. sfq., muuten fq. YI.
kuivilla miillé, kallioilla ja varsinkin hiekkaperusteisilla pel-
loilla, joskus teilli, asumusten luona j. n. e.

102 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

Chenopodiacee.

Chenopodium rubrum L. Pt. sr., silloin talloin puutarhoissa
ja pihoilla Mynimien kirkon ympiaristoissa.

Ch. glaucum L. Mt. sr. Peltoteillé ja parilla pihalla Kau-
lakon ja Runoisten tienoilla Mietoisissa.

Ch. album L. Mt., Pt., Hr., Tp., Kv. fqq., muuten fq. — sfq.
Eteliosan savipelloilla erinomaisen yl. ja usein hyvinkin runs,,
metsiipuolen pelloissa vahemmiin runs.

Ch. polyspermum L. Pt.: kaurapellossa Kaarleisten kylan
itiipuolella. Mt.: Uhlun, Rantavakkisten, Saaren, Lehtisten Ja
Tuokilan kaura- sekié pellavapelloissa (-- harvakseltaan).

(Beta vulgaris yl. viljelty).

Atriplex patulum L. Mt. ja Pt. fg., Tp. sfq., Hr. fgs. San-
gen yl. eteliosan savipelloilla, pihoilla, teilla, rannoilla y. m.
Suurimmassa osassa metsialuetta se puuttuu kerrassaan. — On
mahdollisesti eteliissi, ainakin osittain, jonkunlainen merenranta-
relikti.

A. hastatum L. Mt. rs., siellé tiall4 Saaren lahden ran-
noilla yksitt&isin eks.

(A. hortensis L., usein, toisinaan runsaastikin, ryyti-, erit-
tiiinkin punajuurikasmaissa, pihoilla, asumusten nurkissa y. m.).

(Spinacia oleracea L. Viljelty herraskartanoissa).

Portulacacer.

Montia fontana L. Hr.: Takottimen niityllé Rahkolan luona
runsaanlaisesti sikildisten laihdesilmien ymp§arilla; vahemméan
runs. lihdesilmissii Jarvenkallion tienoilla; Tp.: parin ladon edus-
talla joen etelapuolella olevilla niityilla; Kr.: Lahlamen jarven
rannalla, paikottain runsaastikin.

Ranunculacee.

Thalictrum flavum L. Mt. rs., yksittéisia ryhmiaé jokiah-
teilla Kaskelta liihelle merta; Pt. rr., pari eks. kosteahkolla,
Salix rosmarinifoliaa kasvavalla laidunmaalla pohjoispuolella

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 103

Pirttimikeaé. Lm. rs., pensastoissa kosteilla niityillaé lahella Jyrk-
kiléi. Kr. ja La. pass., jokirantaniityilla, etenkin pajupensas-
tojen liheisyydessa.

Anemone nemorosa L. Mt. sfq., Pt. fqs., muissa osissa fq.
+ yl. lehti- ja sekametsissé, lehdoissa, metsain laidoilla olevilla
miilli ja niityillé, varjoisilla vuorenjuurilla y. m., usein runs.
Eteliosassa vastaavilla muodostuksilla harvinaisempi.

(A. ranunculoides L., Kallisten puistossa, alkuaan_istu-
tettuna).

Hepatica triloba Gil. Pt. fqs., muuten sfq. Joks. yl. kai-
kellaisissa, varsinkin reheviénpuolisissa, metsissé, lehtomailla
(+ haj.).

Myosurus minimus L. fq. Yl. etenkin viljelysmailla, pi-
hoilla, teilla y. m.

Ranunculus lingua L. Kv. pass., Lm., Kr., La., Kl. fqs.
Joks. yl. Laajoessa vars. miarkien niittyjen ympardimilla, mutai-
silla paikoilla. Mynijoessa sit&é loytyy ainoastaan matkalla Ylane
—Kalela. Yksittiisii eks. sitipaitsi lammissa ja jarvissa (Kivi-
jarvessakin).

R. flammula L. (incl. var. intermedia) fq. YI. rannoilla,
latik6issé, ojissa, kosteilla niityilla y. m.

* R. reptans L., paikotellen Kivijarvessé hiekkaisilla ran-
noilla (Kr.) seki Saaren lahden rannoilla (Mt.) samallaisilla pai-
koilla.

R. auricomus L. sfg. — fg. Yl. — joks. yl. niityilla, hike-
villi mienrinteilla, aidanvierustoilla y. m. (toisinaan sangen
runs.). Tuntui olevan yleisin Mietoisten pitajiassa.

R. acris L. fgg. Yl. miéaillai, niityilla (usein runs.), leh-
doissa, rehevissii lehti-, seka- ja kuusimetsissd, pihoilla y. m.

R. repens L. fqq. Yl. etenkin kosteahkoilla viljelysmailla,
pihoilla, teillé, rannoilla, korvissa y. m.

R. polyanthemos L. Mt. ja Pt. fg., Tp. sfg., Kv. fgs. On
eteliosan yleisimpii mienrinnekasveja, toisinaan runs. Kv:ssa al-
noastaan kylien liheisyydessa olevilla miilli; Kr:ss& sitaé on erin-
omaisen runs. Karjalan hautausmaalla sekéi miailla sen. lihei-
syydessa.

104 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

R. sceleratus L. Mt., Pt. sfg., Kv., Hr., Tp., Kl. fqs., Lm.,
Kr., La. pass. Joks. yl. liitaékkdin reunoilla, ojissa, kosteahkoilla
pelloilla, puutarhoissa, kosteilla paikoilla kylissé y. m.

R. paucistamineus * diversifolius (Schrank). Pt.: useissa li-
tiik6issé Kallisten talon luona runs.

R.* eradicatus Lest. Mt., merenrannassa Saaren kartanon
edustalla, matalalla savipohjalla.

R. * peltatus Schrank. Pt.: Tursunperaén purossa monin
paikoin runsaana.

R. ficaria L., joitakuita eksemplareja rantalepistdissa Saa-
ren kartanon luona (Mt.).

Caltha palustris L. Mt. sfq., Pt. fqs., muuten fq. YI. kos-
teilla niityillé (niittynotkoissa!) rannoilla, korvissa y. m.

(Aquilegia vulgaris L. YI. koristuskasvi metsitorppien-
kin ikkunain edustalla ja monasti asumusten ympiarist0issa
mets.).

(Aconitum napellus L. Usein vilj. koristuskasvi herras-
viien puutarhoissa).

Acta spicata L. Pt. rs., harvaa kuusta kasvavalla kivi-
sella mienrinteella Hiintilin ja Kaarleisten kylain valilla; kivi-
sessi tammi-haapalehdossa Kallavuoren linsirinteella. [sini ko-
koelmissa se léytyy otettuna Hakulan mielt&é sek& »pa stenrds
vid Vihtaméki °°/,65». Lm.: paikotellen varjoisissa lehdoissa
Lemmin jarven tienoilla.

Nympheacee.

Nuphar luteum L. sfg. — fqs. YI. jarvissa, joissa, lam-
missa, joskus puroissa, etenkin pehmeiill&, savisella tai mutai-
sella pohjalla (us. j. runs.).

f. minor Celak. On joks. yl. matalammissa vesissa, ojissa,
puroissa, Myna- ja Laajokien alkuvarsilla, Lahlamen ja Valkama-
jarvien matalilla, loivilla rannoilla (j. runs.).

Nymphea alba L. Kr., La., Kl., Tp. pass., Myna- ja Laa-
jokien alkujuoksujen varsilla, valist’ runsaskin. Enimmakseen
joks. pienikukkainen; erittéin suurikukkaisia (15—18 cm lapi-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 105

mitassa) ja 5-verhoisia Nymphcoita Mynijoessa Miesmien talon
edustalla. Paitsi joissa kasvaa N. alba Hirvenjirvessa.

N. candida Presl. (haud tetragona Georgi). Mt., Hr., Tp.
pass., La., Kl. fqs., Kv., Lm. ja Kr. sfq. Joks. yl. Laajoessa ja
sen sivuhaaroissa seki Myniijoen alku- ja Joppujuoksujen var-
rella, mutta puuttuu sitiivastoin Mynijoesta Inkimaalta aina
Kaskelle asti. Sitipaitsi kasvaa se kaikissa jarvissaé ja lammissa
(paitsi Hirvenjiirvessii, jossa siti korvaa ed. laji).

Papaveracee.

Chelidonium majus L. Mt. ja Pt. fqs., muuten pass., ylei-
simmin asumusten nurkissa, pihoilla, kirkkotarhoissa ja ylimal-
kaan ruderatipaikoilla. Sen primitivisini kasvupaikkoina sita-
vastoin ovat merenrantalepistét, kallioiden penkeret ja kiviset
mikirinteet.

(Papaver somniferum L. YI. koristuskasvi ja usein met-
sistyneeni vanhojen ja nykyisten asuntopaikkojen liheisyydessi).

(P. rheas L. Edellistié paljon harvinaisempi).

Fumariacee.

Fumaria officinalis L. Mt., Pt., Tp. fq., Hr. sfq. YI. vil-
jelysmailla, metsiipuolessa ehk& jaanyt osittain huomaamatta.

Crucifere.

Nasturtium palustre DC. Mt. ja Pt. sfq., Hr. ja Tp. fqs.,
muuten pass. -& yl. kosteahkoilla viljelysmailla, matalissa laté-
kéissé., rannoilla.

Barbarea vulgaris R. Br. Mt. r., muutamalla pellolla To-
roisten tien varrella hajanaisina ryhmina.

B. stricta Andrz. La. ja KI. sr., jokiahteilla Laajoen ja
Myniijoen alkujuoksujen varsilla, m. m. sangen runs. Kalelan
Airikkalan talon kohdalla.

Arabis arenosa (L.) Mt. rr. Ublun luona olevalla kostealla
miielli; Pt. rr., Linnavuoren itirinteellii; kummassakin paikassa
vaan muutamia harvoja yksiloita.

106 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. -

A. Thaliana L. Mt. ja Pt. pass., kuivilla maillaé ja kal-
lioilla. La.: kuivalla méellé Laajoen Pihalan luona.

Turritis glabra L. Kv. sfq. Kr., La., Kl. pass., muuten
fqs. Joks. yl. vuorten pengermillé, kivisilla, soraisilla ja hiek-
kaisilla milla, toisinaan teiden varsilla y. m. Melk. aina vaan
joitakuita eks.

Cardamine pratensis L. Pt. sfg., muuten fqs. YI. kosteilla
niityilli, vesien rantaruohikoissa y. m. — Abnormisen muodon
yksittiisillé kukilla vanojen latvoissa on is&ni ottanut lahella
Mynimien pappilaa jokirannassa.

C. amara L. Tp. sr., Hirvenjirvesté tulevan puron loppu-
juoksun varrella, rantaheinikéiss& yksitt. eks. Sitapaitsi muuta-
missa metsiojissa samoilla tienoilla.

Erophila verna (L.) fg. YI. kuivilla milla, pelloilla ja
kallioilla (tav. runs.).

Sisymbrium Sophia L. Pt, rs., puutarhoissa lahella Mynia-
mien kirkkoa. Mt. sr., muutamissa viljelysmaissa Saaren kar-
tanon ymparistOissa.

S. officinale L. Mt. rr., lahellé Lehtisten kartanoa 2 ek-
semplaria maantien reunalla. — L6ytyy isaéni Mynamiesta otta-
mien kasvien joukossa.

Erysimum cheiranthoides L. fg. YI. ruderatimailla.

E. hieraciifolium L. Kv. rr. Pari isoa eksemplaria v. 1897
Kivijarven someroisella etelirannalla.

Camelina fetida Fr. Mt. ja Pt. fqs., Kv., Lm., Tp. pass.,
pellavapelloissa, yleisimmin etelissa.

Brassica campestris L. La., Kr., Kl. sfq., Hr. pass., muu-
ten fqs., Laajoen ympiristéissi pelloilla usein runs. Etela-
osissa se tuskin milloinkaan esiintyy pelloilla, vaan melkein
yksinomaan puutarhoissa ja ryytimaissa.

Sinapis arvensis L. La. r., parissa paikassa pelloilla Laa-
joen kylan luona.

(S. alba L., toisinaan viljeltyna ja metsistyy silloin hel-
posti).

(Cochlearia armoracia L. YI. vilj. herraskartanoissa ja
sangen usein metsistynyt).

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 107

(Hesperis matronalis L. Hyvin yl. koristuskasvi ja san-
gen usein hiukkasen metsistynyt).

Capsella bursa pastoris L. Mt, Pt., Tp. ja Kv. fqq., La.
sfq., muuten fg. Yl. pelloilla, puutarhoissa, pihoilla, teillaé, asu-
musten luona y. m. (usein sangen runs.).

Lepidium ruderale L. Mt. ja Pt. pass., pihoilla, teilla,
kirkkomailla.

Thlaspi arvense L. Mt. ja Pt. fqq., muuten fq. YI. pel-
loilla ja ylimalkaan ruderatipaikoilla.

Raphanus raphanistrum L. Pt. fqq., muuten fq., paitsi
La. sfg. Yl. pelloilla, vainioilla, pihoilla y. m. Perunamaat ja
kaurapellot ovat toisinaan ihan keltaiset peltonauriista, -— Paikka-
kunnan koillisosissa korvaa Raphanusta osittain Brassica cam-
pestris.

Violaceer.

Viola palustris L. Mt. ja Pt. sfq., muuten fq. YI. kos-
teilla niityillé, kosteilla aidanvierustoilla, rannoilla, kosteissa —
mirissi pajupensastoissa y. m. (us. runsas).

V. epipsila Led. Pt. rr. Muutamia, ei aivan tyypillisia
eks. tapasin niityllé Kallavuoren luoteiskulmassa (samassa pal-
kassa kasvoi Onoclea).

V. canina Rehb. fq. YI. kosteilla niityillaé, lehdoissa, va-
hemmiin yl. kankailla, kuivanpuolisissa reheviss&é metsissé y. m.

var. ericetorum Kchb., eteliiosassa aluetta joks. yleisena
kuivahkoilla mailla.

V. Riviniana Rehb. fq., yl. lehdoissa, -+ yl. rehevissa
lehti-, seka- ja kuusimetsissa.

V. canina < Riviniana. Mt.: useita eks. lehdoissa Aarlah-
den luona. Kv.: jokiahteella paju- ja leppaipensastoissa Korven-
suun luona sek& eriilli lehtomiéella sielti Suorsalaan menevan
tien varrella. Pt.: 1 eks. koivulehdossa lihella Kallisia.

V. tricolor L. sfq. — fqs. Kasvaa kallioilla seka puutar-
hoissa (rikkaruohona), pihoilla y. m.

*V. arvensis Murr. Mt., Pt. fq. — fqq., muualla fq. Ylei-
nen viljelysmailla.

108 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaimiessi.

Droseracee.

Drosera rotundifolia L. Lm., Kr. ja La. fq., Hr., Kv., Tp.
sfq., muualla puuttuva. Yl. ja + runs. rameilla, nevoilla ja
heteniityillé. Kuivilla riameill& pieni ja kitukasvuinen (f. pyq-
med).

Dr. longifolia L. Tp. fqs., Hr., Kv., Lm., La. ja KI. sfq.,
tavallisesti vihiin kosteammalla maalla kuin ed.

Dr. longifolia X rotundifolia (“ Dr. obovata M. & K.) Lm, rr.
Muutamia eksemplareja heteniityllé Sulajoen varrella, molempien
edellisten lajien seurassa.

Dr. intermedia Hayne. Lm. sr., runs. soistuneilla joki-
varsiniityillé lihellé Borjelinin torppaa.

Hypericacee.

Hypericum quadrangulum L. fq. Yl. méenrinteilléa, aidan-
vierustoilla ja pientarilla (monasti runsas).

H. perforatum L. Mt. ja Pt. pass., vuorten pengermilla,
kuivilla mienrinteilli, kuivahkoissa kivisissi lehdoissa. ‘Tp.: rr.
Mielismaeén liheisyydessi olevilla kuivilla, kivisilla, harvaa lehti-
metsaai kasvavilla mailla.

Elatinacee.

Elatine alsinastrum L. Lm.: Laajoessa Salavaisista Juvalle
asti, pehmeiilli, savisella, vialin mutaisellakin pohjalla, paik.
runs. Mt.: rs. Useissa savilaétékdissi Kaulakon ja Tervoisten
luona. — Pienissii kuljuissa, jotka kesii-ajaksi kuivuvat esiintyy
E. alsinastrum erinomaisen kitukasvuisena (*/2—11/2 em pitui-
sena!) mutta silti runs. kukkivana ja hedelmOéivana. Sellaisia
tapasin eriin Kalelasta (KI.) koilliseen olevan karjatien lati-
kdissi sek toisella samallaisella tielli lahella Valkamajarvea
(Lm.); sitiipaitsi Laajoen matalalla kesikuivalla savirannalla 1la-
hella Forstrémin torppaa Ruutissa (Lm.).

E. triandra Schkur. Kv. sr., paik. Kivijirvessé matalalla,
hiekkaisella pohjalla; Mt. fqs., Mynijoessa Kaskelta merelle asti
vesiiyraillé, paikotellen runs.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 109

E. hydropiper L. Kr. r., muutamia eks. Lahlamen jiirven
itirannassa.

Malvacer.

Malva borealis Wallr. Pt.: r., eri vuosina erilaisen runs.
Myniimiien lukkarin puustellin puutarhassa. Se on samalla pai-
kalla kasvanut jo ainakin 40 vuotta, sillé jo 1860-luvun alku-
vuosina on isani sen léytanyt samalla kasvupaikalla.

(M. silvestris L. Loéytyy usein istutettuna ja metsistyy
usein).

Tiliaceer.

Tilia ulmifolia Scop. Mt. r., Uhlun kylian lansipuolella
olevalla_ kivisellé vuorenrinteelli yhdessé tammen ja pahkina-
puun kanssa; Pt. r., Kallavuorella, enimmakseen pensasmaisena,
Iso-Kallan rotkon edustalla kuitenkin todellisia puita; alkuaan
istutettuna m. m. Kallisten pihalla. Tp. sr., rehevissi seka- ja
lehtimetsissa laihelli Kuuselan torppaa; Kv. r., Ritarimetsain kuu-
sikon laidalla (muutamia pensasmaisia puita); Lm. pass. — rs.,
useissa lehdoissa sek&é reheviss& lehtomaisissa lehti- ja seka-
metsissi Lemmin jirven lansipuolella; Kr. pass., Karppisten ta-
lon pellon tiella kasvaa 2 isoa ja kaunista puuta; Vehksaarella
Pahnassuossa on joukko nuoria lehmuksia multarikkaissa, rehe-
vissi lehdoissa; eriéiéin talon pihalla Suojoella kasvaa iso puu
ja samaten erdiin torpan pihalla Karjalassa (alkuaan istutettuja ?)
Kl. sr., Kopan ja Orrelan metsiss&é on runsaasti nuoria lehmuk-
sia. La. sr., Palttilan Toman metsissi kasvaa joukko nuoria
niinipuita. — Niinipuun, samaten kuin tammenkin, nuoria oksia
kaytetiiiin mielellaéin saunavihdoiksi, josta puut useasti saavat
tuntuvasti karsia.

Oxalidacee.

Oxalis acetosella L. Pt. sfg., muuten fq. YI. rehevissi
kuusi-, seka- ja lehtimetsissi, erittiinkin lepistOissa, sekii hike-
vissii — kosteissa lehdoissa ja pajupensastoissa.

110 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaimiessa.

Linacee.

Linum catharticum L. Mt. rs., merenrannoilla Tervoisten
kahden puolin ja Mynijoenkin rannoilla mereltii Lehtisten tie-
noille asti.

(L. usitatissimum L. YI. vilj. ja usein vihiisen metsis-

tynyt).
Geraniacer.

Geranium silvaticum L. fq. YI. lehdoissa, lehtomaisilla
toyrailla, lehtimetsiss’, aukeanpuolisissa kuusikoissa, niittyjen
metsidisilla laidoilla, pensastoissa y. m. — ff. parviflora, lilacina
ja albiflora eivat ole vallan harvinaisia.

G. robertianum L. Mt. ja Pt. fqs., Hr. pass., Lm. ja Tp.
sr. EKtelaosan vuorten raoissa, penkereilli, isokivisillé miailli,
kivisissa lehdoissa y. m. joks. yleinen. Lm.: Lemmin jiarven
laheisyydessa olevilla kallioilla ja pikkuvuorilla kuusikoissa. iy
vuorilla Mielismiéen seuduilla.

Erodium cicutarium L’Heérit. Pt. r. On yli 40 vuotta kas-
vanut Mynamaen lukkarin puustellin puutarhassa. Muualla en
ole sit& tavannut.

Balsaminacer.

Impatiens noli tangere L. Lm. rr., lihavassa lehdossa, kah-
den ison kiven viilissii vihiin matkaa koilliseen Lemmin jirvelti.

Aceraceer,

(Acer platanoides L. Asumusten liheisyyksissi paikkakun-
nan eteliosissa. Todellisena metsipuuna en siti ole tavannut).

Rhamnacere.

Rhamnus frangula L. Mt. fqs., Pt. pass., muuten sfq. + yl.
metsaosan kosteissa metsissii, varsinkin niiden laidoilla, paju-
pensastoissa, korvissa, rannoilla (tav. ei runsas). Eteliosassa
harvinaisempi.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 111

Euphorbiacee.

Euphorbia helioscopia L. Mt. ja Pt. pass., puutarhoissa ja
ryytimaissa.

E. peplus L. Pt. rr., v. 1897 muutamia eksemplareja Myni-
miien pappilan puutarhassa.

Callitrichacee.

Callitriche vernalis Koch. fq. YI. latikdissa, ojissa, jarvien
ja jokien rannoissa.

C. polymorpha Lénnr Léytyy ainakin paikkakunnan ete-
laisemmassa osassa.

C. autumnalis L. Mt. pass., monin paikoin Saaren lahden
perukassa sekii latikdissé lahellaé meren rantaa.

Empetracee.

Empetrum nigrum L. Mt. ja Pt. fgs., muuten sfq. ¥i:
rameilli, etenkin miintyriimeilla, joks. yleinen kosteahkoissa met-
sissii, kalliosoissa, kosteahkoilla paikoilla kankaissa y. m.

Umbellifere.

Angelica silvestris L. Mt. ja Pt. pass., Hr. fqs., muuten
sfq. Joks. yl. lehtomaisissa metsissaé, pensastoissa, aitain vie-
rustoilla metsissi; etelassi paljon harvinaisempl.

(Levisticwm officinale L., paik. puutarhoissa (Kallisissa, Risti-
miiessi y. m.) muistoina niilt&é ajoilta, jolloin sita viljeltiin liik-
keiksi).

Peucedanum palustre (L.) Mt. ja Pt. fqs., muuten sfq. Joks.
yl. kosteilla niityillii ja heteniityilla, etenkin pajupensastojen ym-
parilla, nevoilla, mutarannoilla j. n. e.

Heracleum sibiricum L. Mt. fqs., Pt. sfq., Kv. pass., Tp.
rs. Joks. yl. paikkakunnan etelaisen osan jokiahteilla, purojen
varsilla, pihoilla, teiden vierustoilla, asumusten nurkissa y, m.
(us. runsaasti yhdessi). Kasvoi sitipaitsi lahellaé Haan kylaa
(Kl:ssi) kuivahkoilla pellonmailla ja pientarilla.

112 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

(Pastinaca sativa L. Vilj., joskus metsistynyt).

(Anethum graveolens L. Usein vilj. ja melkein aina met-
sistyneeni ryytimaissa).

Aithusa cynapium L. Mt. ja Pt. pass. — rs., etupiissi
puutarha- ja ryytimaissa.

Conium maculatum L. Pt. r., Mynaéméen lukkarin puus-
tellin puutarhassa kirkon luona. Senkin, samaten kuin Malvan
ja Erodiumin on is&ini tavannut samassa puutarhassa jo 40 vuotta
sitten.

Anthriscus silvestris (L.) Pt. fqs., muuten sfg. Joks. yl.
lehdoissa, aitain vierustoilla, pientarilla maantien varsilla y. m.
(us. runsaasti yhdessii). Mynamien peltolakeudella se on harvi-
naisempi ja siti korvaa, ainakin osittain, Carwm carvi.

Cicuta virosa L. Mt. rs., Pt. 0, Kv. pass., muuten fqs.
Joks. yl. nevoilla, miérillé niityilla, vesien mutaisilla rannoilla.

Aigopodium podagraria L. Pt, Kv., Lm., Kr. ja Tp. pass.,
lehdoissa, miienrinteillii y. m. Kukkivia eksemplareja en ole
kertaakaan tavannut. Ehki&i jaianyt muutamissa osissa aluetta
huomaamatta.

Pimpinella saxifraga L. Lm., Kr., La. ja Kl. sfg., muuten
fq. Yl. mienrinteilla (us. runs.) ja toisinaan kallioilla.

Carum carvi L. Mt. ja Pt. fqg., muuten fg. YI. pienta-
rilla (melkein aina runsas), pihoilla, teiden varsilla, pelloilla
y. m.

Cornaceer.

Cornus suecica L. La. r., kosteassa lehdossa Suomenpiin
(Koskel-) jiirven etelipiassi harvalukuisesti.

Saxifragacex.

Parnassia palustris L. Léytyy isini kokoelmissa otettuna
Mynimiesta,

Crassulaceer.

Sedum telephium L. Mt., Pt., Hr. ja Tp. sfq., muuten fqs.
Joks. yl. kallioilla.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 113

S. acre L. Mt. ja Pt. fq., muuten sfg. YI. kallioilla; kas-
vaa sitapaitsi toisinaan kuivilla ahoilla, maantien reunoilla y. m.

S. annuum L. Mt. rr., vahissi méérin Hiippavuoren luona
olevan vuoren raoissa.

Ribesiacer.

Ribes nigrum L. La. pass., sekametsilehdoissa Laajoen
pohjoisimman haaran varrella lahella Ylineen rajaa; sekamet-
sissa Kajevajarvesta tulevan jokihaaran varrella; palaneessa met-
sassa Laajoen varrella muutamia kilometreja Laajoen kylista
itaan. Kl. rs., lehtimetsissé ja lehdoissa Kopan ja Orrelan
maissa. Kr. rs., lepistomaella Laitilaan menevin tien varrella;
Pahnassuon Vehksaarella (joks. runs.). Tp. pass., lehdoissa ja
lehtimetsissa lahella Haan kyla’, useissa lehdoissa ja rehevissa
metsissa Vehmalaisten ojan varrella. Lm. sr., lehdoissa Lemmin
jarven ymparistoOissa. Kv. rs., Ritarinmetsin kuusikossa Kivi-
jarven etelapuolella; lehtimetsassa Kivikylan pohjoispuolella. Hr.
rs. — pass., pellonmiéella kappaleen matkaa pohjoiseen Palo-
laisista; metsimaella lahella Rahkolaa; kosteahkossa, rehevissa
lehtimetsissé Maasillalla. Pt. pass., niittyméella Parpdisten poh-
joispuolella; aidanvierustalla Mynamaéen pappilan pellossa 1a-
hella Kaarleisia; kivikkoméelli Vallaisten Heikolan kotikuusi-
metsissi; kankarella Kallisten Susilan pellossa. Mt. pass., erit-
tainkin merenrantalepist6issé ja -lehdoissa. — Yleiseen viljelty
ja viljelyskasvina usein metsistynyt.

R. rubrum L. Mt. r., merenrantalepistdissé lahella Tervoi-
sia yksinaisia pensaita. Pt. rr., yksindinen pensas Vallaisten
Heikolan kuusimetsissé. — Yleiseen viljelty.

var. pubescens La., vil]. Karppisissa (Kr.).

R. alpinum L. Mt. ja Pt. sfq., Hr., Tp., Kv., Lm. fqs.,
Kr. ja Kl. rs., La. r. Etelaosassa kutakuinkin yl. miaenrinteilla,
lehdoissa, harvahkoissa reheviss& metsissé, etenkin kivisemmilla
paikoilla, vuorten pengermillé y. m. Tp.: lannemmissa osissa
joks. yl., itéa&inpain esm. Inkimaan talon kohdalla koivikossa;
Kl.: lehdoissa Kopan ja OrreJan maissa; Kr.: Karjalasta Laiti-
laan meneviin tien varrella; Pahnassuon Vehksaarella; La.: pa-
laneessa metsiissi Laajoen kylian it&puolella.

114 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaémiessa.

(R. grossularia L. YI. vilj. ja usein metsistynyt. Mo-
nasti ainakin ndenniisesti villiné, esm. maantienvieressi
lahelli Vehmaan rajaa, metsapolulla Tammiston ja Kei-
jaisten vililla, aukealla metsiméella lahellé Jarvenkalliota).

Onagracee.

Epilobium angustifoliuwm L. fq. Yl. ja runs. kaikellaisilla
palaneilla mailla, sitapaitsi kivisilla makirinteilla, vuorten pen-
kerilla, kalliohalkeamissa j. n. e.

E. montanum L. Mt. ja Pt. fgs., Kr. ja Tp. pass., Kr. rs.,
kallioilla seki miakimailla, toisinaan palaneissa tai hakatuissa
metsiss& j. n. e.

E. collinum Gmel. L6ytyy ainakin alueen etelammissa
osissa, vaikk’ei se muistiinpanoissani tullut edellisesta erotetuksi.

E. roseum Schreb. Pt. r. Tuli v. 1895 kasvitaimien seu-
rassa Uudestakaupungista Kallisten puutarhaan ja muuttui siella
pian yleiseksi rikkaruohoksi.

E. obscurum Schreb. Pt. rr. Saapui samaa tietéa kuin
edellinenkin Kallisten puutarhaan, mutta on kaiken aikaa pysy-
nyt hyvin harvalukuisena.

E. palustre L. Mt. sfg., Pt. fqs., muuten fg. YI. kosteilla
— miarilli luonnon niityillé, rannoilla, toisinaan korvissakin.
— f. albiflora joks. yhté yleinen kuin paamuotokin.

Circea alpina L. Lm. rr., kosteassa lehdossa, saniaisten
seassa Lemmin jarven itérannalla harvalukuisesti.

Halorrhagidacee.

Myriophyllum spicatum LL. Mt: siella taallé Saaren lah-
dessa sek& Myna- ja Laajokien suupuolissa.

M. alterniflorum DC. Mt.: edellisen seurassa Saaren lah-
den pohjukassa.

Hippuris vulgaris L. sfq. -& yl. ojissa, latakdissé, jokien
ja jarvien rannoilla, etenkin pehmedlla pohjalla, usein runsaana.
— mf. fluviatilis juoksevassa vedessa.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 115

Lythracee.

Lythrum salicaria L. Hr. pass., muuten fqs. Rannoilla,
sekii suolaisten ett& suolattomien vesien.

Peplis portula L. Pt., Mt., Tp. ja Kl. r, Pt.: Mynajoessa
Kallisten edustalla, matalilla savisilla paikoilla; Mt.: latakdissa
metsitiella Antikkalasta pohjoiseen; Hr.: samallaisissa latakdissa
lahella Valkama-jairvei; Kl.: yhdessi LHlatene alsinastrumin seu-
rassa karjatielli Kalelasta koilliseen. Kolmessa viimemainitussa
paikassa kasvoi Peplis yht&é pienena ja kituvana kuin varhem-
min mainitut Hlatinetkin.

Thymeleacee.

Daphne mezereum L. Kr. r. 6 pensasta ynna joukko pie-
nempiai eks. Pahnassuon Vehksaarella. — Istutettuna esm. Kar-
jalan Ylis-Sippolan puutarhassa.

RosaceerR.

(Pyrus malus L. YI. vilj. ja entisten asumusten pai-
koilla tapaa useastikin vanhoja omenapuita jaéannoksina
entisista istutuksista, esm. Karppisissa, lahella Korvensuuta
y. m. Mietoisissa kasvaa aukealla paikalla lahella tieta
Runoisten ja Kaulakon kyliin valill4 omenapuu, joka aina-
kin naytté&i metsipuulta, silla mitéan asumuksia ei ole
eikaé ole ollutkaan aivan laheisyydessa).

Sorbus aucuparia L. sfq. -& yl. kautta koko paikkakun-
nan vuorten rinteillé, kivisillé méailla, rantalehdoissa, monen-
laisissa metsissé sekii kylien ja vainioiden laheisyydessa (tav.
++ yksitellen).

(Amelanchier canadensis (L.) Torr. & Gray. Vilj.
muutamissa puutarhoissa (Kallinen, Sunila, Mynamaen pap-
pila y. m.) — Yksinaéinen matala pensas kasvaa kanerva-
kankaalla 6 kilometriii Mynamien kirkolta pohjoiseen, ei
aivan kaukana maantielta (Hr.).

Cotoneaster integerrimus Med. Mt. rr. Yksinaéinen pensas
kasvaa piiiviinpaisteisella kallionpenkerellaé Kiivuoren talon eteli-
puolella.

116 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

Rosa glauca Crépin. Mt. pass., Pt. rs., Mynamien puolella
Vallaisten, Nuuskalan ja Kaarleisten valisillé kivisillé ma&enrin-
teilla; Mietoisissa etupaassa merenrantametsissa.

R. corifolia Fr. Mt. ja Pt. rs., edellisen seurassa samal-
laisilla lokaliteteilla. Hr.: niittymaella Faarten torpasta itéan.

R. mollis Crépin. Mt. rr. Ensimmiaisen torpan kohdalla
Aarlahdelta lounaaseen tapasin yhden runsaasti hedelmdivin
pensaan.

R. cinnamomea L. Mt., Pt., Hr. pass., lehdoissa, mien-
rinteilla, vuorten juurilla y. m. Kv. rs., Ritarin metsassa Kivi-
jarven rannalla; talvitien varrella lahell4 Halsoa seké jokiah-
teella Halson ja Halolan valillé yksityisia pensaita. Kerrottiin
kasvavan myoskin Kopan maissa Kalelasta kaakkoon (KI.) yh-
dessa niinipuun seurassa.

(AR. pimpinellifolia L. Istutettuna ja joskus puolimet-
sistyneena).

Rubus ideus L. Mt. fg., muuten sfg. Merenrantaseu-
duissa yl., paikotellen runsaskin, muualla jonkunverran harvi-
naisempi. Kasvaa rantalehdoissa, vuorten penkereill& ja halkea-
missa, kivikkomaillaé, kivisillé aidanvierustoilla, palaneissa met-
sissi. — f. chlorocarpa Krause, kivikkomiella Vallaisten Heiko-
lan kuusikossa, péamuodon seurassa.

&. saxatilis L. fq. Y1. kuivahkoilla, etenkin kivisilla mailia,
lehdoissa j. n. a., toisinaan ja silloin melkein aina sterilina kos-
teissa metsissi.

FR. arcticus L. Mt. ja Pt. pass., Hr. ja Kv. sfg., muuten fq.
Yl. kosteiden niittyjen metsilaidoilla (monasti runsas), kosteissa
lehtomaisissa metsissi, pajupensastoissa j. n. e. Kiarpa&nnokan
palanut luhtaniitty Ruutissa (Hr.) on téynnéan maamuuramia
(marjoja ylen runsaasti!) — f. pleniflora kasvoi (1 eks. tyypil-
listen seassa) rehevissi sekametsissi Laajoen kylin pohjois-
puolella.

RR. chamemorus L. La. fqq., Kr. ja Kl. fg., Kv., Lm., Hr.
ja Tp. sfq., Pt. pass. Yl. rahkoilla, manty- ja lehtimetsdisilla
rameilla ja kalliosoissa. Sen yleisyys paikkakunnan eri osissa
on suoraan suhteellinen suomaiden yleisyyteen ja laajuuteen.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 117

Fragaria vesca L. fq. Yl. kuivanpuolisilla, kivisilli miki-
rinteilla, metsan sisdisilla kallioilla, vuorten penkereilli, pala-
neilla metsimailla (valisté erinomaisen runsas, esm. Vehksaarella),
lehdoissa, lehtimetsissa, etenkin lepistéissé, harvinaisempi kan-
kailla.,

(Fr. elatior Ehrh. Viljelty ja paikotellen metsisty-
nyt, esm. Kallisten puistossa).

Comarum palustre L. Mt. ja Pt. sfg., muuten fq. YI. kos-
teilla — marillé niityilla, korvissa ja etenkin viidoissa (us. runs.),
pajupensastoissa, nevoilla, mutaisilla rannoilla, valisté muillakin
kosteilla — méarillé paikoilla.

Potentilla anserina L. fg. YI. ja runs. pihoilla seka teilla,
kasvaa usein pelloillakin, etenkin kosteahkoilla.

P. argentea L. Mt., Pt., Tp. fq., muuten sfq. YI. kallioilla,
kuivilla méenrinteilla, usein maantien reunoilla, kuivilla pienta-
rilla, kirkkomailla y. m.

P. verna L. Mt. ja Pt. sfg., Hr. ja Tp. fqs., muualla puut-
tuva (?). Etel’osan mienrinteillé, aitain vierustoilla, pientarilla,
vanhoilla heinapelloilla y. m. joks. yleinen.

P. erecta (L.) fqq. Yl. lehti- ja sekametsissa, lehdoissa,
mienrinteilla, niittyjen laidoilla, joks. yl. kosteahkoissa kuusi-
koissa, kankailla y. m., harvinaisempi lehtimetsaisillé rameilla.

P. norvegica L. Mt. ja Pt. fqs., Kr., Tp., Kl. pass. Vil-
jelysmailla yksittaéisin eks. La. r., pellossa kylin pohjoispuolella.

Alchemilla vulgaris L. fqq. Yl. niittytéyrailla, nurminii-
tyilla, lehdoissa, lehtimetsissa, kuivilla ahoilla, kosteilla niityilla.

(Buser’'in erottamista alalajeista on *A. filicaulis Bus. ylei-
sin, sitapaitsi léytyy ainakin “A. pastoralis Schm.).

Geum urbanum L. Mt. pass. Joks. yl. lehdoissa Saaren
lahden rannoilla.

G. rivale L. Pt. sfq., muuten fg. YI. niittyjen laidoilla
(us. runs.), lehdoissa, aitain vierustoilla, teiden varsilla, asu-
musten nurkissa y. m.

Ulmaria pentapetala Gil. fq. YI. luonnonniityilla, varsin-
kin pajupensastojen laheisyydessa, jokien ja purojen varsilla,
kosteilla aidanvierustoilla (tav. + runs.).

118 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

U. filipendula L. Mt. ja Pt. fq., Tp. pass., Kv. ja Hr. rs.
Etelaosan miaenrinteilla yl., monasti runsaskin; sit&paitsi au-
keissa, lehtomaisissa metsissa, katajapensastoissa y. m.

(Spirea salicifolia L. Herraskartanoissa vilj. koristus-
pensas ja usein hiukkasen metsistynyt).

(Sp, chamedryfolia L. Vilj.).

(Sp. sorbifola L. Vilj.).

Prunus padus L. Mt. sfq., muuten fqs. Joks. yl. leh-
doissa, monenlaisissa, vars. reheviss& hikeviss& metsissé, joki-
ahteilla (esm. Korvensuun ja Lujalan véalillal) Yleisin Mie-
toisissa.

(Pr. cerasus L. Joks. yl. vilj., usein vahasen met-
sistynyt).
(Pr. domesticus L. Herraskartanoissa vilj.).

Papilionacee.

Lathyrus pratensis L. Mt. ja Pt. fqg., muuten fq. Yl. maen-
rinteilla, pientarilla, aidanvierustoilla (-: runs.), vanhoilla heina-
pelloilla, luonnonniityilla y. m,

L. palustris L. Pt. r., pellonpientarilla Kallisten Riaisissa.
Kr. r., kosteilla niityilla lahella Karppisia. Tp. ja Hr. pass.,
kosteilla niityill4, jokiahteilla, kosteilla pientarilla, kosteissa pen-
sastoissa, kivisilla purorannoilla y. m.

L. montanus Bernh. Mt. ja Pt. fq., muuten sfq. + yl.
lehdoissa, rehevissi lehtimetsissi sek& mdenrinteillé (usein —+
runs.), joks. yl. lihavissa kuusikoissa, kankailla y. m.

L. vernus L. Lm., Kr., La., Tp., Kl. pass., lehdoissa liha-
vissa kuusi-, seka- ja lehtimetsissi, varjoisilla vuorten penkerilla
(monasti silloin runs.). Hr. ja Kv.: joks. harv. lehtomailla Tam-
miston, Suorsalan, Keijaisten ja Halson valisellé alueella. Pt.:
Nuuskalan haassa tammien seassa.

Vicia silvatica L. Lm., Kr., La., Tp., Kl. pass., Kv. ja
Hr. rs. Joks. samallainen esiintyminen kuin Lathyrus_ ver-
nusella. Vialist& erinomaisen runs., esm. eraéan kuusimetsin lai-
dalla pohjoispuolella Maéensalon jiirvea (Kr.) — Hr.: luhtaniitty-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 119

jen laidoilla Ruoksuon ja Ruutin valilla, Kv.: lehdoissa lahella
Halsoa.

V. sepium L. fqs. Joks. yl. lehdoissa, rehevissé kuusi- ja
lehtimetsissa, aitain vierustoilla, mailla y. m.

v. saver, Mi. ja Ft. fqs., Hr., Tp, Kl. ja. Kr. pass.
Pelloissa, varsinkin kevatviljan seurassa, yleisimmin etelaosissa.
— Sen viljelyksesté ktso siv. 27.

*V. angustifolia (L.) Kasvaa monin paikoin pelloilla, istu-
tusmailla, pihoilla, peltoteilla, etenkin alueen etelaisemmissa
osissa.

(V. faba L. Vilj.).

V. hirsuta L. Hr., Lm., Kr., La. ja Kl. sfg., muuten fq.
Yl. pelloilla, pihoilla, peltoteilla y. m., kesantopelloilla toisinaan
runsas.

V. tetrasperma (L.) Mt. ja Pt. pass., pelloilla ja istutus-
mailla. Tp.: Tapanisten ja Kasurlan luona pelloissa.

V. cracca L. fgg. YI. pientarilla, aitain vierustoilla, maéen-
rinteilla (++ runs.) seka viljellyilla etté luonnollisilla niityilla,
vilisti lehdoissa tai lehtomaisissa metsissa.

(Pisum arvense. Vilj.).
(P. sativum. Vilj.).

Trifolium pratense L. Mt. ja Pt. fqq., muuten fq. YI.
pientarilla, miéenrinteillé, pellonteilla y. m. — Sen viljelyksesta
ktso siv. 27.

Tr. medium L. Mt., Pt. ja Tp. fq., muuten sfq. Méaen-
rinteilli, kuivemmissa lehdoissa, aitain vierustoilla, metsdlaidoilla
olevissa nurmikoissa.

Tr. arvense L. Mt. r., pieni ryhma kuivahkolla maella
torpan luona Uhlun kylasta lanteen.

Tr. hybridum L. Mt. ja Pt. fg., muuten sfq. YI. pienta-
rilla, peltoteilli, aitain vierustoilla y. m. — Mydéskin vil].

Tr. repens L. fqq. YI. niityilla, miéenrinteilla, pihoilla, tei-
den varsilla y. m.

Tr. spadiceum L. Kl. fq., Tp. ja Kr. sfq., Lm. ja La. fqs.,
muuten pass. Yleisin lihella Kalelaa, niityilla, pientarilla, joki-
ahteilla y. m. (tav. runs.). Eteliissi enemmin satunnaisesti pel-
loissa, pihoilla y. m., harvoin useampia vuosia perakkain.

120 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

Tr. agrarium L, Kv. r., parikymmentaé eksemplaria kui-
vahkolla miiellé lahellé Pahikkalaa.

Ericaceer.

Myrtillus nigra Gilib. fqq. Yl. kuusi-, lehti- ja sekamet-
sissi (-- runs.), joks. yl. mannikdissdé, pohjoiseen viettavilla
mienrinteilla, lehdoissa, pensastoissa y. m.

M. uliginosa (L.) Mt. ja Pt. sfq., muuten fg. YI. ja runs.
miintyrimeilla ja kalliosoissa, vahemmin runs. aukeilla rahkoilla,
kosteissa metsissa, rimemiisissé korvissa.

Vaccinium vitis idea L. fgg. Yl. mannik6issa (tav. runs.)
ja muissa, etenkin kuivanpuolisissa metsissé, kankailla, maen-
rinteilla, vuorilla, kalliosoissa.

Oxycoccus palustris Pers. Kv., Lm., Kr., Kl, Tp. ja Hr. fq.,
La. fgg. YI. nevoilla ja heteniityillé (sirotettuna).

O. microcarpus Turez. Lm., Kr., La., Kl. sfg., Tp. fqs.,
Kv. ja Hr. pass., useimmiten rameilla.

Arctostaphylus uva ursi (L.) Mt. ja Pt. sfg., muuten fq.
Yl. kuivilla kankailla, pdivinpaisteisilla morokasoilla (vrt. siv. 9),
joskus kuivilla ahoilla (taéplittaéin runsas).

Andromeda polifolia L. Kr., La. ja Kl. fg., Kv., Lm., Hr.,
Tp. sfq. Nevoilla ja rameilla yl.

Ledum palustre L. La. fqq., Pt. ja Mt. 0, muissa osissa fq.
Yl. rameilli, varsinkin mantyrimeillaé (valisté ylen runs.), kallio-
soissa, riimemiisilli nevoilla, joskus korvissakin ja kosteissa
metsissi seki kankaitten kosteammilla paikoilla.

Calluna vulgaris (L.) Mt. sfg., Pt. fg., muualla fqg. YI.
kanervakankailla (vallitsevana), monasti aukeilla rameilla, vuor-
ten paillystdillé, aukeissa mannikéissé (etenkin kallio- tai moro-
perustaisissa), valisté mienrinteilla.

f. albiflora ei harvinainen.

Pyrola chlorantha Sw. Kr., La., Tp. ja Kl. fgqs., Kv., Lm.
ja Hr. pass., kuivanpuolisissa havumetsissi (eniten harvakseltaan).
Etela’ss&é en sité tavannut.

P. rotundifolia L. Mt. ja Pt. sfg., muuten fg. YI. mel-
kein kaikellaisilla metsamailla.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 121

P. minor L. Hr., Tp., Kl., Kv., Lm., Kr. ja La. sfq., Pt.
pass. Etupaéassa kosteanpuolisissa metsissii, pensastoissa ja
korvissa.

P. media Sw. Mt. ja Pt. 0, Hr. pass., muuten fqs. Met-
sissi ja pensastoissa.

P. secunda L. Mt. O (?), Pt. pass., muuten fq. Metsissa.

P. uniflora L. Pt. sr., lehtomaisissa lehtimetsissa Tursun-
peristé kaakkoon; Kv. rs., kuusimetsissé Kivijarven ympiris-
téissi; Kr. pass., kuusikoissa Karjalan kylian etelapuolella, Sai-
risten ja Ruohanteen vililla sek’ Pahnassuon Vehksaarella; La.
rs., kuusikossa Sairisten kylin laheisyydessé, mantymetsissa
Laajoen pohjoisimman alkuhaaran varrella.

P. umbellata L. Pt. rr., mantyméellA (n. 10-kunta eks.)
toisen metsiaidan luona, kun poiketaan Iso-Ravean talon koh-
dalla maantielt&é pohjoiseen.

Monotropa hypopitys L. Mt. rr., 1 eks. kuusimetsassa Saa-
ren kartanon luona; Lm. rr., eraiin mantykannon kyljessé manty-
metsissi Lemmin Jyrkkialin kaakkoispuolella niinikaain 1 eks.

Primulacer.

Lysimachia vulgaris L. Mt. ja Pt. sfg., muuten fq. YI.
kosteissa pajupensastoissa, kosteilla niityilla ja rannoilla; yksit-
tiiisiii sterilisii eks. korvissa, synkissii metsissé, marillai pel-
loillakin.

L. thyrsiflora L. Hr. fgs., muuten sfg. Yl. joissa, pu-
roissa, lammissa ja jirvissé (vilisti taajoina kasvustoina).

Trientalis europea L. Mt. ja Pt. fq. muuten fqq. YI.
kuusi-, lehti- ja sekametsissi, minnikdissé, harvametsaisilla kan-
kailla, korvissa, pajupensastoissa y. m.

Glaux maritima L. fgs. Yl. Saaren lahden rannoilla.

Primula officinalis L. Mt. fgs., Pt. pass. Maenrinteilla
ja lehdoissa Mietoisten puolella joks. yl. Myniméaessa sité kas-
vaa ainoastaan alueen eteliisimmiss’ osissa; etiisimmat loyto-
paikat ovat Kallisten puisto ja maki Lujalan !uona.

122 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessi.

Plumbaginacee.

Armeria elongata (Hoffm.). Mt. rr. Tapasin v. 1896 yhden
ainoan eksemplarin siin& tanhuassa, joka vie Télkméeltaé Valas-
kallioon, ruohoisella nurmella. Pastori O. Lampola on mydéskin
léytanyt saman kasvin Valaskallion laiheisyydess&. Yliopiston
kokoelmissa loytyy 1 eks., jonka etiketilla seisoo »Virmo, My-
réen». Sen on nghtaviasti ottanut, sittemmin piirilaakari Uudessa-
kaupungissa, D. O. I. Myréen, luultavasti Ravean ympiristéissa.

Convolvulaceer.

Cuscuta europea L. Pt. rs, Kallisten puistossa on Cuscuta
jo useampia vuosia perakkain kasvanut eran koivun juurella
kiemurrellen Galiwm borealella, Vicia craccalla, Festuca ovinalla
y. m.; Hantilan pajan luona se kasvoi 1897 nokkosilla; isani
on sen aikoinaan tavannut nokkosilla Nihattulan Raivon puutar-
hassa. Lm. sr., erittain runsaasti nokkosilla y. m. maantien var-
rella kahden puolen Niastin kestikievaria (Laitilan puolella rajaa).
La. r., nokkosilla M&éki-Kouhilan talon luona.

(Convolvulus sepium L. Vilj. puutarhoissa ja joskus metsis-

tynyt).
Asperifolie.

Myosotis palustris (L.) fqs. joks. yl. rannoilla, varsinkin
pehmealla pohjalla. — Vilj. toisinaan koristuskasvina.

M. cespitosa Schulz. Mt. ja Kv. Kivisilla ja soraisilla pai-
koilla Kivijarven sek& Saaren lahden rannoilla, vahalukuisasti.

(M. silvatica (Ehrh.) YI. koristuskasvi herraskartanoissa ja
metsistyy helposti).

M. intermedia Link. fq.—sfq. (mets&puolessa), yl. pelloilla,
pihoilla, puutarhoissa, toisinaan kuivilla mailla.

M. stricta Link. Mt. ja Pt. sfg., muuta fgs. Joks. yl. kui-
villa miailla, kallioilla, maantien reunoilla.

M. hispida Schlecht. Pt. sr., Kallisten laheisyydessa jon-
kun kerran tavattu kuivilla mailla.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 123

Lithospermum arvense L. La. sfq., muuten fq. YI. pelloilla.

Pulmonaria officinalis L. Kr. r., runs. jo ennen useasti
mainitussa lehdossa Pahnassuon Vehksaarella.

Anchusa arvensis (L). Pt. rr., pari eks. v. 1894 ruispel-
lossa Maenkylan Kleemolan luona.

Echinospermum lappula L. Pt. ? — Loytyy enoni L. Alle-
nius’en ottamana Myniimiiesté 181°/760, mahdollisesti Kintikka-
lan liheisyydesta.

Asperugo procumbens L. Mt. ja Pt. pass., pihoilla, asumus-
ten nurkissa, istutusmailla y. m.

Solanaceer.

Solanum nigrum L. Pt. pass. Olen sen eri vuosina ta-
vannut Kallisten, Mynimiéen pappilan, Sunilan, Kleemolan ja
Lehtimien puutarhoissa. Viimeksi mainitussa paikassa tapasi
sen isini jo 1860-luvulla.

S. dulcamara L. Pt. rr. Mynaiméen lukkarin puustellin kel-
larin edustalla pari eks. Mt. rs., rantalepistéiss’ Saaren ja Aar-
lahden sek Tervoisten luona.

(S. tuberosum L. Vilj.)

Hyoscyamus niger L. Mt. ja Pt. rs. Eteléosassa siella
taailla pihoilla, teilla, kirkkotarhoissa y. m.

Scrophulariacee.

Verbascum thapsus L. La. r. Pieni maara eks. kivisella,
palaneella metsimiiella itn Laajoen kylaisté. Tp. rs. Useilla
vuorilla ja kivisilli mailla Miesman luona. Pt. pass. Kallavuo-
rella, kivikkomaill{ Lujalan ja Korvensuun viililla, kivisellaé maella
lahella Palolaisia.

V. nigrum L. Pt. r., kivisellé, kuusimetsin laidassa ole-
valla miantymiellii Hantilin ja Kaarleisten kylien valillla; Tp.
pellonmiéellé lahellé Nihdisten kylan runs.

Scrophularia nodosa L. La., Kl. pass., muuten fqs., kallio-
pengermilli, kallioraoissa, \kivisill& miillaé, kivisissi lehdoissa,
aitain vierustoilla y. m.

124 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

Limosella aquatica L. Kv. fqs., Mt. rs., yhdessé Elatine
triandran kanssa Kivijirvessé hiekkaisella pohjalla seka sita-
paitsi paikkapaikoin Laajoessa Juvalta merelle asti. Yksindisen
eksemplarin tapasin Myndjoessa pinnalla (irtonaisena) uiskente-
levana lahelli Sunilan koskea (Pt.).

Veronica scutellata L. sfg. Kutakuinkin yl. kosteahkoilla
— mirillé niityilla ja pelloilla, rannoilla y. m., mieluimmin hiuk-
kasen denuderatulla maalla.

var. villosa Schum. piimuodon seurassa monin paikoin.

V. chameedrys L. fq. YI. maenrinteilla, pientarilla (+- runs.),
lehdoissa, lehtimetsissi, lehtomaisissa havumetsissé, harvoin kan-
kailla.

V. officinalis L. fg. Yl. metsissa (etenkin nuorissa, taa-
joissa havumetsissi), mienrinteilla, pientarilla, nurminiityilla,
heinapelloilla y. m.

V. longifolia L. Lm. sfq., Kv., Hr., Tp., Kl, Kr. ja La.
fqs. -t yl. kosteiden niittyjen pajupensastoissa, purojen ja jo-
kien rannoilla (toisinaan runs.).

V. serpyllifolia L. fq. YI. viljelysmailla (etenkin hikevillé
— kosteilla), teilla, pihoilla y. m.

V. arvensis L. Mt. ja Pt. sfg., muuten pass. + yl. pelloissa.

V. verna L. Mt., Pt., Kr. ja Tp. sfq., muuten fqs. Joks.
yl. kuivilla maillé, kallioilla, joskus maantien reunoilla.

V. agrestis L. Mt. kaurapellossa Runoisten talon edustalla
v. 1897.

Melampyrum pratense L. Pt. fg., muuten fqs. YI. lehti-
ja sekametsissa, kuusikoissa, lehdoissa, metsiin laidoilla (us. runs.),
mannik6issi, kankailla.

M: silvaticum L. Mt. ja Pt. pass., Hr. sfgq., muuten fq.,
joks. samallaisissa paikoissa kuin ed., mutta on varsinkin ete-
lain piin sité melkoista harvinaisempi.

Pedicularis palustris L. Mt. ja Pt. O., muuten fg. YI.
nevoissa ja marillé niityilla.

f. ochroleuca Leest. Kl. rr. 1 eks. v. 1897 nevassa Hirven-
jarven rannalla.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 125

P. sceptrum carolimum L. Tp. r., pari pientaé ryhmaa Kuu-
selan torpan luona olevan kostean niityn runsaitten paju-, leppa-,
koivu- ja haapapensaitten vilissa.

Rhinanthus minor Ehrh. Mt. ja Pt. fqq., muuten fq. YI.
niittytéyrailla, pientarilla, nurminiityilla, teiden vierustoilla y. m.
(us. runs.).

Rh. major Ehrh. Mt. ja Pt. fqq., muuten fq. YI. vainioilla,
teiden varsilla, pellonmaillé, heinapelloissa y. m.

Euphrasia officinalis L. * fennica Kihlm. Kv. rs. Kasvaa
sen mien linsirinteillé, joka on Pahikkalan Hyntlan etutorpan
lansipuolella; eraalla kanervamaellé Halson Maulan talon koh-
dalla sekii samallaisella lihell& jokirantaa Ihalaisten kylan ita-
puolella. Kasvaa pienenpuolisissa, monasti taajoissa ryhmissa.

* FE. brevipila Burnat & Gremli léytyy isani Mynamaesta ot-
tamien kasvien seassa.

8. tenuis (Brenn.), Mt. r. rehevalla nurmella purorannalla
Rauvalan kylin lansipuolella runs. Tp. r., kostealla niitylla
eriiin polun varrella Tapanisten kylan ja Inkimaan vaililla.

E. curta Fr. fqg. Yl. teiden varsilla, pientarilla, mailla,
nurminiityillé, rannoilla y. m.

E. gracilis Fr. Kv. fqq., Hr. fgs., Pt. sfq., Mt. fgs. Hyvin
epitasaisesti levinnyt paikkakunnalla. Se kasvaa ainoastaan
kanervapaikoilla: kanervakankailla, kanervaa kasvavilla mailla,
kalliokanervikossa y. m., mieluisammin teitten ja polkujen var-
silla. Tavallisesti kasvaa sit&é runsaasti yhdessé. Mietoisten
eteliosissa en siti nihnyt. Paikkakunnan itdosissa jai se ken-
ties huomaamatta, syysté ett&é kivin siellé alkupuolella kesaa,
jolloin E. gracilis vielé on hyvin pieni.

E. curta X gracilis (det. Wettstein) 1 eks. v. 1897 Lemmin
Jyrkkalin luona E. curtain seassa leppimetsassa.

Odontites rubra Gil. Kr., La., Kl. sfg., muuten fq. YI.
pelloilla, etenkin ruispelloilla leikkuun jalkeen (molemmat muo-
dot, verna (Bell.) ja serotina (Lam.) loytyvat).

*0Q. litoralis Fr. Mt. rs., Saaren lahden rannoilla Ter-
voisten liheisyydessi seki paikotellen Myniajoen suupuolen ran-
noilla.

126 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.
Lentibulariacee.

Utricularia vulgaris L. Ky. rs., runs. Kivi- ja Sammal-
jarvii yhdistaviissé ojassa, Kivijarven luoteiskulmassa ja Pask-
jarven ojassa.

U. intermedia Hayne. Mt. ja Pt. O., muuten pass., nevoissa,
suosilmiin ymparilla olevissa sammalikoissa, suopuroissa y. m.

U. minor L. Hr. sr., vihissii maarin Harmassuossa seka
eriiissi metsisuossa lahellé Jarvenkalliota.

Plantaginacee.

Plantago major L. fqq. YI. pihoilla ja teillaé (tav. runs.).

Pl. media L. Kl. rr. Kalelan kylissé tapasin muutamia
eks. jokiahteella.

Pl. lanceolata L. Léytyy isiini Mynaimaesta ottamien kas-
vien seassa.

Pl. maritima L. Mt. fqs. Yl. Saaren lahden rannoilla.

Labiate.

Mentha arvensis L. Mt., Pt. ja Hr. sfq., muuten fq. Ku-
takuinkin yl. rannoilla, kosteilla niityilla, kosteilla pelloillakin.

Lycopus ewropeus L. Kv. sr., Kivijarven itapuolisilla ran-
noilla, someroisilla paikoilla.

Thymus serpyllum L. Hr., Lm., Tp. pass., maantien reu-
noilla Maasillalta (Hr.) kappaleen matkaa ohitse Pyheen sillan
(runs. paikotellen); heti toisella puolella Laitilan rajaa (Lm.)
esiintyy se taasen maantien varrella hyvin runsaana. YI. kui-
villa hiekkaisilla ahoilla, maantien reunoilla, polkujen varsilla,
kankailla, yksinpa kallioillakin Miesmien, Seppalan ja Nihdisten
tienoilla (Tp.).

Calamintha acinos (L.). Mt. r., samalla kuivalla méella
kuin Trifolium arvense.

Glechoma hederaceum (L.). Mt. pass. Paikotellen runsas
lepistéissa Saaren lahden rannoilla; sitapaitsi jokiahteilla Kasken
ja Lehtisten tienoilla.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 127

Lamium album L. Pt. rr., v. 1897 Maenkylan Rieskalan
talon seinustalla.

L. purpureum L. Mt,, Pt. fg., Kv., Tp. sfq., La. pass.,
muuten fqs. Istutusmailla yl., valisté runs., harvemmin sita loy-
tyy pelloilla.

L. incisum Willd. Kasvaa ainakin alueen etelaosassa ylei-
sesti edellisen seurassa.

L. intermedium Fr. Pt. rr. Olen sen jonkun kerran ta-
vannut Kallisten puutarhassa.

L. amplexicaule L. Mt. ja Pt. pass., joks. yleisesti eteli-
osan puutarhoissa ja ryytimaissa, usein runsaanakin.

Galeopsis ladanum L. Mt. rr., tapasin v. 1896 yksinai-
sen eksemplarin pellolla riihten luona Rauvalan kylassa; Lm.
sr., kasvaa pienilli lehtimetsdin sisalla olevilla kallioilla lansi-
puolella Lemmin jarvea.

G. versicolor L. Mt. ja Pt. fqq., muuten fq. YI. viljelys-
mailla.

G. tetrahit L. fq. YI. pelloilla, puutarhoissa (+ runs.),
sitipaitsi valistii multarikkaissa lehdoissa ja lehtokallioilla.

Stachys palustris L. sfq. Verrattain harv. jokien ja puro-
jen rannoilla, sitiivastoin + yl. pelloilla ja peruna- sekaé kesanto-
pelloissa toisinaan runsaskin.

Prunella vulgaris L. fq. Yl. miaenrinteilla, pientarilla,
nurmi- ja kosteilla niityilla, lehdoissa, lehtimetsissa, etenkin le-
pistoissa.

Scutellaria galericulata L. fq. YI. rannoilla, kosteilla nii-
tyilla, kosteilla pelloilla.

Leonurus cardiaca L. Pt. r., v. 1896 Kallisten puutarhassa
(pari eks.); sittemmin en ole sitaé nahnyt siella, Kasvaa my6s-
kin Mynaémien hautausmaalla.

Oleacee.

Fraxinus excelsior L. Todellisena metsipuuna sita ei
kasva, mutta alkuaan istutettuna léytyy sité useissa puis-
toissa alueen etelaosissa).

128 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaémaessa.

(Syringa vulgaris L. YI. istutettu ja vanhoilla hylja-
tyilla asuntopaikoilla usein reliktina).

Gentianacee.

Gentiana campestris *suecica Murb. L. Pt. r., Kallisten
Viinamaella, nurmikolla lahellA uutta makasinia.

G. amarella “lingulata Ag. Mt. sr., meren rannoilla Myna-
joen suussa sek& parissa paikassa Mynajoen loppujuoksun var-
rella. Pt. rr., Kallisten Riaisten pellon tiella.

Evrythrea pulchella (Sn.), Mt. rr. Muutamia eks. (1897)
merenrannalla lahella Tervoisia.

Menyanthes trifoliata L. Mt. ja Pt. O, muuten fq. YI. mu-
taisilla rannoilla, heteniityillé, suopuroissa, valist&é korvissakin ja
viidoissa (hyvin vetisiss& toisinaan runs.).

Asclepiadacee.

Vincetoxicum officinale L. Pt. r., runs. kivikkomiellaé Val-
laisten Heikolan kotometsiss&é. Tp. r. Joks. runs. kalliohalkea-
missa Miesmiéen talon kohdalla olevassa vuoressa. — On luul-
tavasti pidettava reliktinaé niilt&é ajoilta, joilloin n&amat paikat
olivat merenrantoja.

Galiacee.

Galium boreale L. fq. — fqq. YI. miéenrinteilla, pientarilla,
aitain ja peltoteiden vierustoilla, lehdoissa, lehtimetsissa, kankailla.

G. trifidum L. L6ytyy, ainakin Laajoen ja Karjalan tie-
noilla siella taalla kosteilla niityillé, rannoilla, pikkuojissa y. m.

G. palustre L. Hr. ja Pt. fgs., muuten sfq. Rannoilla,
korvissa, heiniisissi puroissa y. m.

G. uliginosum L. Mt. ja Pt. fg., muuten fqq. YI. luon-
nollisilla niityilla, rannoilla, kosteahkoilla pelloilla, kosteissa —
marissa metsissa.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 129

G. verum L. Mt. ja Pt. fg., muuten sfg. YI. miienrin-
teilla, kuivanpuolisilla pientarilla (tav. hyvin runs.).

G. mollugo L. Pt. r., aidan vierustalla Kintikkalan joki-
rantapellossa joks. rajoitetulla alueella.

G. aparine *Vaillanti Mt., Pt., Hr., Tp. fq., muuten sfq.
Yl. pelloilla, puutarhoissa, pihoilla y. m.

Caprifoliacee.

Linnea borealis L. Pt. rs., Mt. pass., Hr. fqs., muuten
sfq¢. -+ yl. havu- ja sekametsissa, valisté runs. Etelipuolen
pikkumetsissa joks. harv.

Viburnum opulus L. Pt. r. yksitt. pensaita Kallavuoren
rinteilla; Lm. sr., lehdoissa Jyrkkalan jarven tienoilla; Tp. sr.,
_lehdoissa ja lehtimetsiss’ Hirvenjirvesté tulevan puron var-
rella; Kr. rs., Pahnassuon Vehksaarella sekii muutamissa lehti-
metsissa heti Karppisten it&ipuolella.

Lonicera xylosteum L. Mt., Pt., Hr. sfg., Kr. fqs., Lm.
pass., lehtomailla, kuivilla kivisillé rinteillé, kalliopengermilla y. m.

(Sambucus racemosa L., usein herraskartanoissa istutettuna.
— Yksinainen pensas kasvaa kuusimetsiissi Saaren kartanon
luona).

Campanulacee.

Campanula glomerata L. Mt. ja Pt. fqs., Hr. ja Tp. pass.,
pientarilla, aitainvierustoilla, méenrinteilli, lehtomailla y. m.

C. rapwnculoides L. Pt. r., viihissi miirin Kallisten puis-
tossa ja puutarhassa. Kenties ei aivan villiné pidettivi.

C. persicifolia L. fq. YI. kivisill4 maillé, kankailla, har-
vahkoissa metsissa.

C. rotundifolia L. fq. — fqq. Yl. mienrinteilli, lepistdissa,
lehdoissa, pientarilla.

C. patula L. KI. fq., Kr., La. ja Tp. sfg., Kv. ja Lm. fqs.,
muissa osissa pass., nurminiityilla, kosteilla niityillaé, heinipel-
loissa, pientarilla, teiden varsilla, toisinaan viljapelloissakin (esm.
eraassa kaurapellossa Suojoella v. 1897 runs.).

130 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

Jasione montana L. La. sr., rapakivikalliolla sek& muuta-
milla rapakivisoraisilla rinteillé lahella Suomenpaanjarved. Pt. r.,
Kallavuorella, Iso-Kallan etelarinteella (enimmakseen yksittiis-
eksemplareja).

Valerianacee.

Valeriana officinalis L. Pt. rs., Mt. pass., muuten fq. YI.
pajupensastoissa, kosteilla aidanvierustoilla, joskus_ kosteilla
uudispelloillakin. — Mynamien peltolakeudella harv.

Dipsacacee.

Knautia arvensis (L.). Pt. rr. v. 1894 2 eks. Kallisten
puistossa erin ison haavan juurella. KI. rs., pellonpientarilla,
maantien reunoilla ja maill4 Haan ja Haanperiin tienoilla run-
sas. — Isini kokoelmissa loytyy mydskin 1 eks. otettu Karja-
lan kappelista.

Succisa pratensis Mcench. Mt.? Pt. fqs., muuten fq. YI.
kosteiden niittyjen metsdlaidoilla, pajupensastoissa, toisinaan
rannoillakin,

Composite.

Tussilago farfara L. Kv. r., savisella paikalla Kivijarven
rannalla; Hr. sr., parilla savisella pellolla Tammiston kylan
pohjoispuolella; Pt. r., Kallisten Lokatahtomessa (joks. runs.).

Erigeron acris L. fqs. Kuivahkoilla mailla, kallioilla, jos-
kus tievierustoilla, joks. yl. (yksittéainen tavallisesti).

Solidago virgaurea L. fq. YI. jokiahteilla ja muilla méen-
rinteillaé, lehdoissa, lehtimetsissi, kuusikkojen aukeammilla koh-
dilla, aitain vierustoilla, toisinaan kankailla ja kallioilla. L6y-
tyy merenrantalehdoissakin Aarlahden luona.

Bidens cernuus L. Hr. r., nevamaisessa viidassa talvitien
varrella Lemmettylan ja Maasillan valilla4; Kv. sr., nevoissa
Sammaljarven rannoilla; Lm. sr., nevoissa Lemmin jarven ympa-
ristOissa.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 131

B. tripartitus L. Mt. Pt., Hr. fq., La. fqs., muuten sfq.
Yl. rannoilla, kosteilla pelloilla, latakdissi y. m. kosteilla +
denuderatuilla paikoilla.

Filago montana L. Hr. r., maantien varrella, kuivilla
hiekkaisilla paikoilla n. 4/2 km. etel&ipuolella Pyheen siltaa.

Gnaphalium uliginosum L. La. sfg., muuten fq. Yl. ja
tav. runs. kosteilla, denuderatuilla paikoilla (rannoilla, pelloilla,
teilla y. m.), etenkin savisilla.

Gn. silvaticum L. Mt., Pt. ja La. fqs., muuten sfq. Joks.
yl. hiekkaperustaisilla tai hiekansekaisilla, harvemmin saviperai-
silla pelloilia, etenkin pienilla hiekkaisilla metsi&pelloilla.

Antennaria dioica L. fg. — fqq. Yi. kuivahkoilla mailla, kal-
lioilla (us. runs.), kankailla, harvanpuolisissa kuivissa metsissa.

Artemisia vulgaris L. Mt. ja Pt. sfg., muuten fqs. Kuta-
kuinkin yl. asumusten nurkissa, teiden vierustoilla, puutarha-
aituuksien luona, harvemmin: pellonpientarilla.

(A. absinthium L. Kasvaa metsapuolen pihoilla ja puu-
tarhoissa. Lm.: Borjelinin torpan luona ja Jyrkkalassa; Kr.:
Karjalan kylin myllyn luona; La.: Laajoen kylan Varpulassa,
Ollassa ja Jullassa. — Luultavasti ainoastaan reliktinaé enti-
sista kultureista).

(A. abrotanum L. Loéytyy valisté pihoilla, esm. Ristimaéen
pihalla. Hyvin runsaasti kasvaa sita Mynamien kirkkotarhassa.
On yhté vihaén kuin edellinenkéin luettava paikkakunnan vil-
liin kasvullisuuteen),

Achillea muillefokum L. fq. Yl. pientarilla, vainioteiden
varsilla, heinapelloissa, kuivilla mailli, kankailla y. m.

A. ptarmica L. Lm., Kr., La., Kl. sfg., muuten fq. YI.
pelloilla, toisinaan erinomaisen runsaana, varsinkin ohrapel-
loissa.

(A. cartilaginea Led. Pt. rr. Olen tavannut joitakuita eks.
Mynimien lukkarin puustellin puutarhassa, nihtaivasti satun-
naisena).

Anthemis arvensis L. Kr. ja Kl. fq., La. sfq., Kl. fqs.,
Lm. pass., Mt. r. On yl. itéosan pelloilla ja muodostaa usein
yhdesséi Brassica campestrisen seurassa niiden piikasvillisuuden
(vars. Laajoella). Viel Tapanisten tienoilla on se kutakuinkin

132 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaémiaessa.

4

yleinen pelloissa, mutta sielta lanteen se puuttuu kerrassaan.
Lemmillé sité loéytyy muutamilla pelloilla Jyrkkaélin ja Lautta-
kallion valilli. Mt.: eraalli hiekansekaisella savipellolla kappa-
len matkaa eteléan Lujalasta (parikymmentaéa eks. 1897). —
Anthemis arvensisen esiintyminen on joks. resiprokisuhteessa
Matricaria inodoran esiintymiseen.

A. tinctoria L. Mt. ja Pt. pass., Lm. sr., paik. etelaosan
mienrinteillé, pihoilla, teiden varsilla, pelloilla (tav. + yksit-
tain). Lemmilla sit&é kasvoi 1897 aarettoman runsaasti eraalla
heindpellolla lahella Lankojarvea, niin ett&a pelto sen kukkiessa
oli ihan keltanen.

(A. cotula L. On useampia vuosia kasvanut Kallisten
puutarhassa, ostetun heinainsiemenen mukana tulleena).

Matricaria inodora La. ja Kl. fqs. — pass., Kr. ja Tp. sfq.,
muuten fg. YI. pelloilla, pihoilla, asumusten luona, toisinaan
rannoilla, mieluimmin saviperdisella maalla. On it&osissa harvi-
naisempl.

M. chamomilla L. Kr., La., Tp. ja KI. sfg., muuten fq.
Yl. pelloilla, pihoilla, asumusten luona, peltoteiden reunoilla
(tav. runs.).

M. discoidea DC. Mt. ja Pt. fqqg., Hr., Kv., Lm. ja Tp. fq.,
Kr., La. ja Kl. sfg. Yl. pihoilla ja teillé muodostaen taajoja
kasvustoja; usein pelloilla y. m. Metsapuolessa se oli hiukka-
sen harvinaisempi vastaavilla paikoilla. ,

Chrysanthemum leucanthemum L. La. fqg., muuten fqq.
Yl. pientarilla, heinaépelloissa, nurminiityillA4, m&enrinteilla y. m.
(us. runs.).

Tanacetum vulgare L. Mt. fqs., Pt. — La. pass. Kasvaa
enimmikseen pihoilla, teiden varsilla, asumusten nurkissa y. m.
ruderatipaikoissa. Sit&paitsi merenrannoilla.

f. crispa DC. kasvaa Karppisten kirkkotarhassa runs. (Kr.).

Senecio silvaticus L. Mt., Pt., Hr. ja Tp. pass., kallioilla,
santakuopissa ja -kasoissa, teitten varsilla, toisinaan pelloillakin.
Ainoastaan kallioilla siti toisinaan loytyy vaéhan runsaammin.

S. vulgaris L. Mt. ja Pt. fq., Hr. ja Tp. sfq., muuten fqs.
Yl. pihoilla ja istutusmailla, harvemmin sité loytyy pelloilla.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 133

Cirsium lanceolatum (L.) fq. YI. teiden, etenkin maan-
teiden reunoilla (us. runs.), pientarilla, pihoilla, vuorilla, metsi-
hakkuupaikoilla, merenrannoilla.

C. arvense L. Kr., La., Kl. fq., muuten fgg. YI. pel-
loilla, usein niinkin runsas, ett&é kerrassaan pilaa viljan (vars.
kaurapelloissa).

f. albiflora. Joitakuita eks. kasvoi 1898 Kallisten pel-
loilla.

C. palustre L. Mt. ja Pt. pass., Hr. ja Tp. sfq., muuten
fq. Joks. yl. — yl. kosteilla niityilla, kosteilla pientarilla, kos-
teilla pelloilla, rannoilla y. m., etela’osissa kuitenkin paljon
harvinaisempi kuin pohjoisosissa.

C. heterophyllum (L.). Pt. ja La. fgqs., muuten sfq. +-
yl. jokiahteilla ja muilla nurmisilla maillé, pientarilla (us.
runs.), lehdoissa. Puuttuu Mynéimaen kirkon ymparist0issa ker-
rassaan.

Carduus crispus L. Mt. ja Pt. pass., Lm. ja Kv. r. Ete-
lassi paikottain pihoilla, puutarhoissa, kirkkomailla, tievierus-
toilla y. m. Lm.: rinnepellolla hiekansekaisella savimaalla Laut-
takallion torpan luona; Kv.: parilla pellolla Kivijarven luona.

Lappa tomentosa (Mill.). Pt. ja Mt. sr. Olen sen tavan-
nut Myniaimiien kirkkotarhassa seki muutamissa puutarhoissa
(Huolilla, Tuokilassa).

L. minor (Schur.). Mt. ja Pt. pass. Paikottain etelaé-osan
pihoilla, kirkko- ja puutarhoissa, teiden varsilla y. m.

Centaurea jacea L. Mt., Pt, Tp., Hr. fq., muuten sfq.
Yl., vialisté pienemmillé aloilla runsaskin, miéenrinteilla ja pien-
tarilla.

C. cyanus L. Mt. ja Pt. fqq., La. sfg., muuten fq. YI.
pelloissa, etenkin syysviljan seassa.

Lampsana communis L. La. sfq., muuten fq. YI. pelloilla,
pihoilla, puutarhoissa.

Leontodon autumnalis L. fqg. YI. viljelysmailla, pienta-
rilla, pihoilla, peltoteilla, nurmikoissa, rannoilla y. m.

Tragopogon pratensis L, Pt. r. Kasvaa Vallaisten kylan
jokirantapelloissa vastapéataé Kintikkalaa (paikotellen jotenkin
runsas).

134 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.

(Cichorium intybus L. Viljelty. — Kasvoi 1897 useissa
kaurapelloissa Saaren kartanon luona (Mt.)

Hypocheris maculata L. Pt. fgs., muuten fg. Yleinen
mienrinteilla (monasti runsas, vars. kivisilla), sitapaitsi lehdoissa,
kankailla ja aukeissa metsissi. Puuttuu Mynamaen kirkon ym-
paristéissi, aivan kuten Cirsium heterophyllum.

Taraxacum officinale (Web.) fq. Yleinen pelloilla, pihoilla,
teilli, mienrinteilla, mieluimmin tallatuilla paikoilla (us. runsas).

T. corniculatum (Kit.). Mt. ja Pt. fgs., Hr. ja Tp. pass.
Kasvaa kuivahkoilla mailli ja on etelaosissa usein runs.

T. palustre Ehrh. Mt. sr. Kasvaa siella taalla Saaren
lahden rannoilla yksittain.

Sonchus arvensis L. Mt. ja Pt. fgq., Hr. fgs., Kv., Lm.,
Tp. pass. Esiintyy kevitvilja- ja kesantopelloissa ja on usein
hyvinkin runsas.

S. oleraceus L. Mt. ja Pt. sfg. Etupaii&ssa puutarhamaissa.

S. asper (L.). Kuten ed.

Crepis paludosa (L.). Tp. sr. Kasvaa kosteilla niityilla
sekii kosteissa lehdoissa Hirvenjiirvesté tulevan puron loppu-
juoksun varrella.

Cr. tectorum L. Mt. ja Pt. fg., muuten sfq. Yleinen —
joks. yleinen pelloilla, joskus kuivilla mailla, kallioilla y. m.

Hieracium. Tamin suvun eri lajien yleisyydestéa paikka-
kunnan eri osissa en osaa tehda selvia. Tulen seuraavassa
senvuoksi ainoastaan luettelemaan ne paikat, joista prasséamani
eksemplarit ovat kotoisin.

H. macrolepideum Norrl. La.: méaenrinne Laajoen kylan
Antikkalan talon luona.

H. pilosella L. La.: miki Laajoen kylassé; kallio Laajoen
Jullan luona. Kl.: lehdossa Kalelan kylast&é kaakkoon (var.
tenuilingua Norrl.). Tp.: kuiva mantymaki laéhella Tapanisia;
lehto Vehmalaisten puron varrella. Hr.: kuiva maki lahella
Tammistoa. Pt.: pari pellonmiked lihellé Kallisia. — Loytyy
alueen kaikissa osissa ja on enimmikseen yleinen — hyvin
yleinen.

H. auriculeforme Auctt. Pt.: hiekkainen kuiva maki la-
hella »Teilimakea».

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 135

H. auricula L, La.: rinneniitty Laajoen kyliassi sekia pari
jokirantaniittyaé. Kl.: jokiahde Kalelassa. — On 4H. pilosellan
jalkeen yleisin piloselloidi.

*H. suecicum Fr. La.: pari jokirantaniittya lahella kylaa;
pelto Laajoen ja Sairisten valillé; lehto Jahella Sairisia. Kr.:
kostea niitty lihelli Karjalaa. Kl.: useat kosteat niityt, maan-
tiereunat, jokiahteet, pensastot ja lehtoreunat Kalelan tienoilla.
Tp.: useat niityt Hirvenojan varrella.

*H. brachycephalum Norrl. Kl.: pelto Kalelasta etelaan.
Tp.: pari niittya Hirven- ja Vehmalaisten ojien varsilla. Kvy.:
kostea pelto lahellé Pahikkalaa.

*H. fennicum Norrl. La.: hernepelto lahella Sairisia. Kr.:
rantaniittypensasto Karjalan kylasta lanteen.

* HH. ventricosum Norrl. Kr.: jokirantaniitty lahella Karja-
laa, kosteat niityt Lahlamen- ja Pirttijarvien rannoilla. KI.:
jokirantaniitty Kalelan luona. Tp.: kostea niitty Hirvenojan
varrella; kostea niitty lahella Kuuselan torppaa.

*H. subpratense Norr]. Hr.: heinapelto Jahella Palolaisia.

*H. discoloratum Norrl. Kl.: kostea niitty pohjoispuolella
Haan kylaai; kostea koivikkopo!ku lahella Kolinummea.

*H. pseudoblyttii Norrl. Kr.: pelto Karjalan kylasta lou-
naaseen. Kr.: kaurapelto lahellé Kalelaa.

* HH. excelsius Norrl. Kl.: pellonpiennar lahellé Haan kylaa;
maki lahella Vuoluisia.

* H. septentrionale Norrl. Lm.: kaurapelto Lemmilti etelain.

* HH. detonsum Norrl. La.: maki lahellé Sairisia.

* Hf. atrobulbosum Norrl. Pt.: niittymaki lahella Kaarleisia.

*H. griseum Norrl. Kr.: Karjalan kylan hautausmaa.

*H. umbelliflorum N. & P. Pt.: maki Kaarleisten luona.
Mt.: maki Hiippavuoren luona.

*H, litoreum Norrl. Tp.: méantymets& Hirvenojan var-
rella. La.: muurahaispesa lihella Sairisia; rapakivimaki ]ahella
Sairisia.

*H. selanifolium Norrl. Lm.: lahella Ruutin torppaa.

H. saxifragum Fr. lLa,: rapakivikalliot Laajoen pohjois-
puolella.

H. norvegicum Fr. Pt.: kallio lahella Vallaisia.

136 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaémiaessa.

* H. lepistoides K. Johanss. Hr.: lehtomaki lahelli Korven-
suuta; lehtomaki Tammiston ja Keijaisten valilla.

*H. lateriflorum Norrl. La.: rapakivimaéki Laajoelta poh-
joiseen. Kl.: lehto Kalelasta kaakkoon. T'p.: jokiahde Tapa-
nisissa. |

*H. pretenerum Dahlst. var. Kr.: kuusimetsé 1lahella
Sairisia.

*H. proximum Norrl. Tp.: lepist6 lahellé Ihavaa.

*H. cesiuflorum Almq. Norrl. Kr.: metsimaki lahella
Karppisia.

*H. aduwnans Norrl. Kr.: maki lahelli Karjalaa; seka-
metsi Karjalasta etelfain. KI.: kuusimetsé Kalelasta kaakkoon.

*H. bifidum Lindeb. Pt.: m&ki Kaarleisten luona. Mt:
Linnavuoren rinne.

*H. galbanum Dahlst. La.: rapakivimaki lahellaé Laajokea;
metsimaki Pahnassuon lJuona; lehto Sairisten luona; kallio Sai-
risista koilliseen. Tp.: mi&ntymets&i Hirvenojan varrella; lehto
Vehmalaisten ojan varrella; jokiahde Ihavan luona. Mt.: kivi-
nen kuiva metsimi&ki laihella Uhlua; lehtimetsi Orkovakkisten
luona.

* H. leticolor Almq. La.: lehto Laajoen lansipuolella. Tp.:
jokiahde Tapanisissa.

* HA. subpellucidum Norrl. La.: metsimaki lahella Sairisia.
K].: tienvierusta Kalelasta kaakkoon.

*H. subadunans Norrl. La.: kivinen metsimiéki Jahella
Sairisia.

*H. tenebrosum Norrl. La.: metsimaki Jahell& Sairisia.
Kl.: metsaiméki lihella Hakaa; lehto Kalelasta kaakkoon. Tp.:
pelto Tapanisten kylassa.

*H. triviale Norrl. On lahinni H. wmbellatumia yleisin
Archieracium paikkakunnalla. Prissattyjé eks. loytyy 49 eri
paikasta, alueen kaikista osista. Kasvaa enimmanlaatuisissa
metsissé, metsimailla y. m.

* HH. umbricola Sel. f. Kr.: metsaimaki lahellé Karppisia.

*H. deltoides Norrl. Tp.: mantymaki Hirvenojan varrella.
Kl.: kuusikko lahella Hakaa.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, no 2. 137

*H. luteovirens Norrl. La.: palanut metsa itéan Laajoen
kylasta.

* H. lividocaule Norrl. Kl.: uudispelto Kalelasta kaakkoon.

H. umbellatum L. On yleinen paikkakunnan_ kaikissa
osissa.

Pikaisellakin silmiiykselli edellé olevaan luetteloon huo-
maa, etti kasvit ovat sangen eri lailla levinneet paikkakunnan
eri osissa.

Niin pienella alueella, kuin kysymyksessa oleva on, vai-
kuttaa luonnollisesti eri kasvipaikkojen relativinen yleisyys enim-
min floran kokoonpanoon. Mainittakoon tass& ensiksikin vilje-
lysmaiden vaikutus floraan. Olen jo aikaisemmin maininnut,
ettii paikkakunta viljelysmaiden laajuuteen katsoen jakaantuu
kahteen erilaiseen osaan: peltoalueeseen etelissa, kasittéen seu-
dut Mt. ja Pt., sekii metsialueeseen, jonka muodostavat etu-
piliissi La., Kr. KI. ja Lm. Jonkunlaisena vilivyOhykkeena
ovat Kv., Hr. ja Tp., joissa tosin metsit vallitsevat, mutta joissa
sen ohella léytyy melkoisia viljelysmaitakin. Ruderatikasvien
esiintyminen on melkein suoraan verrannollinen viljelysmaiden
laajuuteen. Niinpa& léytyy (1) joukko ruderatikasveja ainoas-
taan alueen eteliosissa (Mt:ss& tai Pt:ssa tai molemmissa):

Lolium linicolum,
Polygonum minus,

P. persicaria,
Chenopodium glaucum,
Ch. rubrum,
Barbarea vulgaris,
Sisymbrium officinale,
S. sophia,

Malva borealis,
Erodium cicutarium,
Euphorbia helioscopia,

E. peplus,

Conium maculatum,
Aithusa cynapium,
Epilobium roseum,
E. obscurum,
Anchusa arvensis,
Veronica agrestis,
(Solanum dulcamara),
S. nigrum,
Hyoscyamus niger,
Lamium intermedium,

138 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiaessa.

Lamium amplexicaule, I. minor,

L. album, Tragopogon pratense,
Leonurus cardiaca, Sonchus asper,
Lappa tomentosa, S. oleraceus.

Mt:ssi ja Pt:ssi sek& rajavyOhykkeess& (Kv., Hr., Tp.,
osittain Lm.) kasvavat seuraavat, jotka muissa osissa_ puut-
tuvat (2):

Silene inflata, Fumaria officinalis,
Camelina fotida, Vicia tetrasperma,
(Arenaria serpyllifolia), Asperugo procumbens,
(Atriplex patulum), Lamium incisum..

Sitapaitsi ovat kaikkein enimmit viljelysmaan kasvit, jotka
tosin lodytyvat koko alueella, etelissé kuitenkin melkoista ylei-
semmiat kuin metsiosissa (3):

Poa annua, (Chelidonium majus),
Bromus secalinus, Carum carvi,
Polygonum lapathfolium, Potentilla norvegica,
P. hydropiper, Trifolium hybridum,
P. convolvulus, Vicia hirsuta,

P. aviculare, Myosotis intermedia,
Rumex domesticus, Veronica arvensis,
Rh. crispus, Rhinanthus major,
Spergula arvensis, Galium Vaillant
Ranunculus sceleratus, ¥..an:

Viljelysmaiden vaikutus ulottuu_ sellaisiinkin kasveihin,
jotka tosin eivat ole mitaéiain oikeita ruderatikasveja, mutta jotka
kuitenkin mielelliin kasvavat viljelysmaiden laheisyydessa.
Niinpa ovat (4) useimmat piennarkasvit etelassa yleisempia kuin
metsiiosassa: Alopecurus pratensis, Phlewm pratense, Festuca ela-
tior, Triticum repens, Lathyrus pratensis y. m. Sedum tele-
phium, Arenaria serpyllifolia y. m. kasvavat mielellaan kallioilla,
jotka ovat lahella viljelysmaita tai asuntoja; Lemna minor on

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 139

eteliosan peltorapakoissa paljon yleisempi kuin metsiapuolessa
ha. C-

Lahinni viljelysmaita vaikuttavat suomaat (5) enimmin
kasviston kokoonpanoon. Syystaé, ettaé etelaosissa kerrassaan
puuttuu soita, ei useita metsipuolen yleisimpia kasveja kasva
alueen eteliosissa ensinkiiin tai ovat ne paljon harvinaisem-
pia siella:

Calla palustris, Drosera longifolia,
Eriophorum vaginatum, Cicuta virosa,
Rhynchospora alba, Rubus chameemorus,
Carex pauciflora, Myrtillus uliginosa,
C. chordorrluza, Oxycoccus palustris,
C. limosa, O. microcarpus,

C. irrigua, Andromeda polifolia,
C. fiiformis, Ledum palustre,
Scheuchzeria palusins, Pedicularis palustris,
Betula nana, Utricularia intermedia,
Salix myrtilloides, U. minor

S. Lapponum, y. m.

Drosera rotundifolia,

Floran erilaisuuteen vaikuttaa my6skin suuresti niittyjen
(6) relativinen runsaus. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, loy-
tyy kosteita luonnollisia niittyja alueen eteléosissa ainoastaan
meren rannoilla, jotavastoin ne metsipuoliskossa ovat erittéin
yleisii. Niittyjen puutteesta alueen eteldosissa riippuu lahim-
miten seuraavien kasvien harvinaisuus resp. puuttuminen Mt:ssa
ja Pt:ssa:

Juncus filiformis, Lychnis flos cucult,
Carex canescens, Caltha palustris,
C. ccespitosa, Viola palustris,
Agrostis canina, Trifolium spadiceum,
Calamagrostis stricta, Cirsium palustre

Polygonum viviparum, iy iC;

140 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

Naihin liittyvit seuraavat kasvit, jotka mieluimmin kasva-
vat niittypensastojen laidoilla: Calamagrostis lanceolata, C. phrag-
mitoides, Ulmaria pentapetala, Lysimachia vulgaris, Veronica
longifolia, Valeriana officinalis, Suecisa pratensis. — Metsien (7)
laajuus alueen pohjoisemmissa osissa vaikuttaa luonnollisesti
sen, etta useat metsakasvit — Majanthemum, Trientalis, Lin-
nea, Pyrolat y. m. — siell& esiintyvét suuremmalla freqvensilla
kuin alueen etelaosassa sek&i etté muutamat metsikasvit —
Instera cordata, Goodyera, Stellaria Friesiana y. m. — etelassa
kerrassaan puuttuvat. — Vesien léytyminen tai puuttuminen
luonnollisesti valittomasti vaikuttaa hydrofytifloraan.

Mt:ssa loytyy joukko meri- (resp. + suolaista vetti ra-
kastavia) sek’ merenrantakasveja (8), joita alueen muissa osissa
tietystikaan ei loydy:

Juncus Gerardi, Atriplec hastatum,
Lemna trisulca, Linum catharticum,
Scirpus Tabernemontani, Callitriche autumnalhs,
Sc. pauciflorus, Myriophyllum spicatum,
Heleocharis uniglumas, Glaux maritima,
Triglochin maritimum, Odontites litoralis,
Potamogeton pectinatus, Plantago maritima,

P. fiiformis, Erythrea pulchella,
Spergularia canina, Taraxacum palustre.

Sagina nodosa,

Naihin liittyy Potamogeton werfoliatus, joka mielelléan
kasvaa hiukkasen suolaisessa vedessa, sek&i Agrostis alba, ylei-
nen merenrantakasvi.

Useiden kasvien freqvensi on riippuvainen maanlaadusta
(10). Siten on selitettavissé, ett&i muutamat peltokasvit, pain-
vastoin kuin odottaa sopisi, ovat alueen metsdosissa yleisempia
kuin ‘etelasséa. Ne — Scleranthus annuus, Brassica campestris,
Anthemis arvensis, Gnaphalium silvaticum y. m. — nayttavat
nimittéin rakastavan (metsiinsisdisid) hiekkaperustaisia peltoja.
Painvastoin rakastavat Atriplex patulum, Chenopodium album,
Tussilago farfara, Raphanus(?), Matricaria inodora(?) y. m.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2, 141

savimaata ja ovat siité syyst& savitienoilla yleisimmilléain. —
Vuorilajien laatu (11) vaikuttaa niissi tavattavaan kasvillisuu-
teen. Runsaasti rapautuvilla rapakiviseinilla en esm. koskaan
tavannut Asplenium septentrionalea, Woodsiaa y. m. Karakte-
ristinen paikkakunnan rapakivivuorille sitaévastoin on Szlene
rupestris.

Paitsi kasvipaikkojen suhteellista laajuutta sega maaperaa
vaikuttaa vieli meren liheisyys tai etaéisyys floraan. Moni kasvi
viihtyy paraiten merenrantalehdoissa tai muissa rehevissé met-
sissi rannikolla (12):

Polygonum dumetorum, Geum urbanum,
Melandrium rubrum, Glechoma hederacea,
Ribes rubrum, Rubus ideus,

R. nigrum, Cotoneaster integerrimus,
Rosa glauca, Tanacetum vulgare.

R. corufolia,

Alueen eteliisemmissii osissa léytyy sitaépaitsi joukko kas-
veja, joiden esiintyminen osittain lienee riippuvainen meren
laheisyydesti, osittain siiti, ett ne ylimalkaan ovat etelaisem-
pid kasvilajeja, osittain vihdoin siit&, etté etelassa léytyy vil-
jalti niille sopivia kasvipaikkoja — lihavia rinteitaé, rehevia leh-
toja y. m. Niiden seassa léytyy joukko »Regio aboénsisen»
karakteristisimpia kasveja (13):

Luzula campestris, (Ranunculus polyanthemos),
Polygonatum officinale, Arabis arenosa,

Carex verna, (A. Thaliana),

Avena pratensis, Hypericum perforatum,

A. pubescens, (Potentilla verna),

Corylus avellana, Ulmaria filipendula,
Quercus robur, Lonicera xylosteum,

Silene nutans, Taraxacum corniculatum.

Cerastium semidecandrum,

142 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessi.

Painvastoin vilttivat (14) meren laheisyytta kysymyksessa
olevalla paikkakunnalla, kuten Etela-Suomessa yleensakin, Al-
nus incana seki punakeltaiset Hieraciumit (H. Blyttianum ja
H. decolorans). Niistéi on harmaaleppa alueen itaisemmissa
osissa hyvinkin yleinen eivaétkié mainitut Hzerdciwmitkaan ole
harvinaisia. Sitipaitsi tavataan alueen pohjoisemmissa ja itai-
sissi osissae-+ harvinaisina useita kasveja, jotka ovat alueen
eteliosille, osittain koko Reg. aboénsisellekin outoja (15):

Scirpus ceesprtosus, St. nemorum,
Calamagrostis gracilescens, Cardamine amara,
Poa sudetica, Circea alpina,
Scolochloa arundinacea, Daphne mezereum,
Carex livida, Pulmonaria officinalis,
Orchis incarnata, Sceptrum carolinum,
Salix nigricans, Crepis paludosa.

Stellaria Friesiana,

Naihin liittyvit Méliwm effusum, Lathyrus vernus, Vicia
silvatica, Thalictrum flavum y. m.

Monen kasvin levenemisté on vaikea selittéa (16), kuten
Nymphea alba, N. candida, Iris, Elatine alsinastrum, Sa-
gittaria sagittefolia y. m. Hyvin omituista on, etté Cirsreum
heterophyllum sekii Hypocheris kerrassaan puuttuvat Mynamaen
kirkon ympiristdisté sekai ett& vuokot (Anemone nemorosa,
Hepatica), Pteris y. m. eteliosissa aluetta ovat harvinaisen-
puolisia.

Muutamia kasveja on kenties paraiten pidettiva relikteina
(17) niiltaé ajoilta, jolloin resp. paikka oli merenrantana. Olen
jo varhemmin huomauttanut siité, etté Phragmitesta Mynamien
pelloissa on pidettiivii reliktina sek&é ett&é Vancetoxicumin ja
Allium schenoprasumin nykyisiii léytépaikkoja on _ pidettava
reliktisinai silt& ajalta, jolloin Saaren lahti ulottui melkoista
kauvemmas sisimaahan piin. Missii maiarin sama voi koskea
Atropis distansia, Rumex crispusta, Atriplex patulumia, Sonchus
arvensista y. m. en uskalla ottaa ratkaistavaksi.

Referat.

Die Kirchspiele Mynamaki, Mietoinen und Karjala, deren
Vegetation und Flora oben geschildert wurden, sind im siid-
westlichen Finnland (»Regio Aboénsis»), zwischen 60° 35’ und
60° 54’ lat. und 2° 30’ und 3° 7’ long. (von Helsingfors) ge-
legen. Das betr. Gebiet, dessen ganzes Areal etwa 50 km? betrigt,
ist ziemlich verschiedenartig, und zwar kann man dasselbe in
9 kleinere, -+ homogene Bezirke eintheilen. In dem _ floristi-
schen Theil sowie auf der beifolgenden Karte sind diese als Mt.,
Ft., Hr. u. s. w. bezeichnet worden.

Der Felsengrund (pag. 7—11) besteht im siidlichen Theile
aus Granit, im noérdlichen dagegen aus Rapakivi. Die Grenze
zwischen beiden Felsengebieten geht von Jyrkkalé ziemlich gerade
nach Kalela. Gneiss giebt es nur wenig und Kalkfelsen fehlen
ginzlich. Der Boden (pag. 11—13) besteht in Mt. und Pt.,
sowie meistens in den Flussthilern der nordlichen und 6st-
lichen Bezirken aus Lehm, sonst aus Morinenschutt. Der
Landstrasse Bjérneborg—Abo entlang geht ein Geroll-As und zu
beiden Seiten von demselben breiten sich stellenweise weite,
trockene Sandfelder aus. Kleinere Asbildungen und Sandhiigel
findet man hin und wieder auch in den iibrigen Theilen des
Gebietes. — Die Bezirke Mt. und Pt. sind relativ dicht be-
vilkert (etwa 20—30 Menschen pro km?), die tibrigen dagegen
sehr spirlich (etwa 5—10 pro km?).

Auch in Betreff der Verbreitung der wichtigsten Pflanzen-
associationen, deren Zusammensetzung auf pag. 33—71 in gros-
sen Ziigen geschildert worden ist, ist das Gebiet sehr heterogen.
Im siidlichen Theile und iiberhaupt innerhalb des Lehmgebietes
walten Kulturassociationen, Aecker, kultivierte Wiesen u. dgl.

.

144 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynaémaessa.

vor, in den noérdlicheren Bezirken dagegen Wald-, Moor- und
»natiirliche» Wiesenassociationen. Die Walder (vgl. pag. 21—24)
bestehen theils aus Kiefern (so besonders in Hr., sowie stellen-
weise in Kv. und Tp.; iiber die Vegetation derselben vgl. pag.
33—35), theils aus Fichten (besonders in Kr. und KI.; ber die
Fichtenwilder vgl. pag. 35 u. 36) theils aus Birken (Lm., pag.
36 u. 37), seltener aus Grauerlen (kleinere Bestaénde in Tp.,
Kr. u. Kl. (pag. 38 u. 39); ziemlich haufig sind auch gemischte
Wilder (insbesondere in La.). — Die Wiesen (pag. 24—26) sind
meistens feucht-nass, entweder mit Agrostis canina und Ambly-
stegium- resp. Polytrichwm-Arten (pag. 49—52) oder aber mit
verschiedenen Riedgrisern und Sphagnen (pag.52—53) bewachsen.
Weniger zahlreich sind + trockene Wiesen mit Aira cespitosa
(pag. 49), die Ofters aus Ackern entstanden sind. Kleinere
Hiigel, Flussufer-Béschungen u. dgl. (pag. 44--48) haben meist
eine iippige Vegetation verschiedener Stauden (Trifolium medium,
Ulmaria filipendula, Ranunculus polyanthemos etc.); trockene
Sandfelder (pag. 42—44) sind meistens mit einer aus niedrigen
Grisern (Festuca ovina, Agrostis vulgaris etc.) bestehenden Matte
bedeckt. Auf den Heiden (pag. 41—42) herrscht Callwna vul-
garis, die trocknesten Stellen ausgenommen, an denen nicht
selten nur Rennthierflechten vorkommen. — Unter den moor-
artigen Bildungen sind die Sphagneten die haufigsten. Etwa
2/, des ganzen Bezirkes La. und ung. */,—*/, der Bezirke
Kr. und Kl. besteht aus Torfboden und zwar beinahe aus-
nahmslos aus Sphagnum-Torf. Einige Sphagneten sind mit -+
kriippelhaften Kiefern bewachsen (pag. 64), die meisten aber
entbehren jeglichen Baumwuchs. Auf den trockneren sind die
grésseren Halbstriiucher (Ledum, Calluna, Betula nana etc.) vor-
herrschend (pag. 64—66), auf den nassen Flachmooren (pag.
66—67) iiberwiegen Cyperace'en, einige Krauter und kleine
Halbstriiucher (Oxycoccus, Andromeda etc.). In Kl. und im siid-
lichen Theile von La. sind weite, flache, mit Sczrpus ccespitosus
und Eriophorum vaginatum bewachsene Sphagneten (pag. 65—66)
sehr hiufig. Wiesenmoore fehlen ginzlich; die Sumpf-Walder
(pag. 62—63) dagegen sind ziemlich haufig, aber klein an Areal.
— Die Seen sind spiarlich und alle klein, meist von Mooren

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 145

umgeben (pag. 13—14 u. 69), nur einige sind ein wenig
grésser (iiber den See Kivijarvi vgl. pag. 14 u. 15) mit klarem
Wasser und einer reichlichen Vegetation von Scolochloa, Phrag-
mites, Scirpus, Nympheace'en etc. (pag. 69). Fliisse giebt
es 2, beide nur etwa 30 km lang. Die Vegetation derselben
(pag. 69—71, vgl. auch pag. 17—18) ist ziemlich variabel.
Hiiufig sind weite Besténde von Potamogeton natans, Polygonum
amphibium, sowie solche von Scirpus, Phragmites, Acorus, Sa-
gittaria etc. -— Die Felsen sind oft mit Waldern, vorzugsweise
mit Pineten, in Mt. auch oft mit Fichtenwaéldern bestanden,
aber sehr viele Felsenkuppen, besonders in Mt. und Pt., sind
kahl. Die letztgenannten haben dann eine characteristische aus
Moosen, Flechten sowie aus gewissen Krautern und Grisern
bestehende Vegetation (pag. 5962). — Die Acker (pag. 54—56)
werden theils mit Hafer und Roggen, theils mit Futtergrésern und
Klee gesiit; weniger baut man Weizen, Kartoffeln, Erbsen ete.
Der Gartenbau (pag. 29—31) befindet sich, mit wenigen Aus-
nahmen, auf einem ziemlich niedrigen Standpunkte.

Die Flora des Gebietes (iiber die Verbreitung der ein-
zelnen Pflanzenarten vgl. pag. 71-—137) ist ebenso verschie-
denartig als die tibrigen Naturverhaltnisse, von welchen ja
die erstgenannte + streng abhangig ist. In den Theilen, wo
der Lehmboden herrscht und wo der Boden darum intensiver
gebaut wird, sind auch die Ruderatpflanzen haufiger als in den
iibrigen Theilen, wo einige derselben ginzlich fehlen (pag. 137
N:o 1), andere viel sparlicher sind (N:s 2 u. 3)) In den letzt-
genannten Gegenden herrschen dagegen die Wald- (N:o 7), Sumpf-
(N:o 5) und Wiesenpflanzen (N:o 6) vor. Die Verbreitung eini-
ger Pflanzen ist von der Nahe des Meeres bedingt. Entweder
sind es reine Halophyten- oder Brachwasserpflanzen (N:o 8)
oder iiberhaupt Kiistenpflanzen (N:o 12) oder aber solche die
hier, sowie iiberall im stidwestlichen Finnland die Nahe des
Meeres scheuen (Alnus incana, Hieracia mit orangegefarbten
Bliithen). Die grosse Frequenz einiger Pflanzen in Mt. und Pt.
scheint sowohl durch eine siidlichere Lage als durch den
Reichthum an passenden Lokaliteten und vielleicht auch durch
die Nahe des Meeres bedingt zu sein. Viele unter diesen (N:o 13)

10

146 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamiessa.

gehoren zu den characteristischsten Elementen der Flora von
»Regio Aboénsis». Dagegen giebt es in den n6érdlicheren Be-
zirken viele nérdlichere Pflanzen, die fiir »Regio Aboénsis» ++
fremd sind (N:o 15).

Kinige Pflanzen bevorziehen den Lehmboden, z. B. unter
den Ackerpflanzen Atriplex patulum, Chenopodium album ete.
(N:o 10), andere dagegen (Scleranthus, Gnaphaliwm silvaticum
etc.) den Sandboden. — Auf stark witternden Rapakivifelsen
sucht man vergebens nach Asplenien, Woodsia etc., die auf
Granit vorkommen; Silene rupestris dagegen ist im Gebiete
meist nur auf Rapakivifelsen vorhanden.

Einige Pflanzen sind als Relicte aufzufassen (N:o 17). So
ist das reichliche Vorkommen von Phragmites in Mt. und Pt.
durch die Thatsache erklarlich, dass sowohl Mt. als Pt. in nicht
allzu weit verflossener Zeit von dem Meere bedeckt war. Wei-
tere Reliktpflanzen sind Alliwm schenoprasum und Cynanchum,
vielleicht auch Atropis distans, Rumex crispus, Atriplex patuium
und Sonchus arvensis.

ae ~<— cc We a

Acta Soc. pro F. et Fl. Fennica 23, No 2. — Cajander.

lavainen

Pirttij.

nolinen
oS

We

(A Miesiks

._ | Pvlolaine
Keijaine) Rah

) Zz
Avena pubescens

\

Avena pratensis > i be
so Hants

. i nolt x

Salix Lapponum se

/ :
- | 7 Hitppavuori

Lehtinen fe
_JAervonen ce |b (Kiivuori

iy(aouen

Quercus robuy
_7 \ Pyhitranta

Intine n= a Silene rupestris

SS Salix Lapponum
Salix myrtilloides

Quercus robur

- Kylé; Dorf.

Ekskursionit; Excursionen.
S—— Kasviraja; Pflanzengrenze.
Sa5S5 Alueraja; Gebietsgrenze.

Kilometria

TIT ARVIOSBON MiFOR®

ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA, 23, N:o 3.

YERZEICHNIS

DER AUS

FINLAND BEKANNTEN

RAMULARIA-ARTEN

J. IVAR LINDROTH.

(Vorgelegt am 7. December 1901).

HELSINGFORS, 1902.

PaO PA:

K. MALMSTROMS DRUCKEREI, 1902.

a seiner Arbeit »Finlands Mégelsvampar», Helsingfors 1892,
fiihrt Karsten aus Finland 14 Ramularia-Arten an. Spiater wurde
von Karsten?) eine Ramularia Epilobit auf Epilobium angusti-
folium beschrieben, fiir welche von Saccardo *) die neue Be-
nennung Ramularia Karsten Sacc. eingefiihrt wurde, weil
schon friiher auf EHpilobium palustre eine Ramularia Epilobii
Allescher *) existierte.

Schliesslich ftihrt Karsten +) im Jahre 1892 aus Finland
noch R. Heraclei (Oud.) Sacc. auf Heracleum und R. Succise
Sace. auf Succisa pratensis an.

Der von Karsten ®) als Ramularia primulana beschriebene
Pilz auf Primula veris ist eine Ovularia; zu derselben Gattung
gehéren auch die von Karsten °) friiher als Ram. obovata Fuck.
auf Rumex domesticus und Ram. pusilla Ung. auf Alchemilla
vulgaris bezeichneten Pilze ‘).

Nach Karsten sind also aus Finland im Ganzen siebzehn
Ramularia-Species bekannt. Da aber spater die Anzahl dieser
Pilze um mehr als das dreifache bereichert worden ist, und
weil unter den jetzt bekannten finlandischen Ramularien auch
einige, wenigstens soviel ich urteilen kann, neue Arten vor-
kommen, scheint mir die Verdffentlichung eines Verzeichnisses
unserer Ramularia-Arten nicht ganz unmotiviert zu sein.

1) Hedwigia 1892, p. 296.

2) P. A. Saccardo: Sylloge Fungorum XI. p. 603.

3) A. Allescher: Verzeichn. Siid. Bay. Pilze p. 7, und Fungi bav.
N:o 293 (1891).

4) Karsten: Symbole ad Mycol. Fenn. XXXII. p. 11.

5) > Fragmenta Mycologica VII. p. 7.

8) > Symbole XIII. p. 15,

%) > Finlands Moégelsvampar, p. 40—41.

4 Lindroth, Ramularia-Arten.

Jeder Art, von welcher geniigendes Untersuchungsmaterial
zur Verfiigung stand, habe ich eine kurze Beschreibung beige-
fiigt. Dieses Verfahren kann wohl beim ersten Blick als
unnéthig erscheinen. Da es aber von den meisten Ramularia-
Arten nur spirliche Beschreibungen giebt und es darum oft
sehr schwer zu entscheiden ist, was die respectiven Verfasser
mit ihren Arten verstanden haben, ist die Méglichkeit nicht
ausgeschlossen, dass meine hier gegebenen Bestimmungen fir
eine oder andere Art nicht ganz zutreffend sind. Wegen der
gegebenen Beschreibungen wird es aber, wie ich hoffe, den
Mykologen, die Originalexemplare von den verschiedenen Arten
haben oder solche erhalten kénnen, ziemlich leicht sein, meine
Angaben zu kontrollieren. Auch hoffe ich, dass durch ein solches
Verfahren, wenigstens in einzelnen Fallen, nicht ganz unwichtige
Beitrige zu der Morphologie dieser an und fiir sich so sehr
einformigen und gleichgebauten Pilze geliefert wurden.

In den Beschreibungen der Ramularien werden die koni-
dientragenden Hyphen oft als gezihnt beschrieben. Dieses Wort
scheint mir aber weniger gliicklich gewahlt zu sein; vielleicht ist
es besser zu sagen, dass die Konidientriger seitlich mit Koni-
diennarben versehen sind. — Die Anzahl dieser Narben und
ihre gegenseitige Stellung scheinen gute systematische Charak-
tere zu bilden, wesswegen sie in den kiinftigen Beschreibungen
dieser Pilze besonders zu erwihnen sind.

Betreffend die Verkiirzungen von den Namen der finnischen
naturhistorischen Provinzen verweise ich auf »Herbarium Musei
Fennici», Helsingfors 1889—94. Die Abkirzung KK. transon.
(= Karelia transonegensis) bezeichnet die neuerdings auf Grund
der von Herrn A. K. Cajander und dem Verfass. im Sommer
1899 gemachten Untersuchungen mit dem fenno-scandinavischen
Gebiete einverleibte Gegend, welche nach Westen gegen die Pro-
vinzen Karelia pomorica, Kar. onegensis und Kar. olonetsensis
grenzt. Die Grenze dieser Gegend gegen Osten kann mit einer
Linie bezeichnet werden, die vom Ufer des Weissen Meeres
(c. 64° n. Br; 8° 0. L. von Pulkowa) etwa zwei Meilen west-
lich vom Fl. Onega bis zu Jarnema (c. 63° n. Br; 9° o. L.)
und von diesem Punkte fast gerade zu Wosnesenje beim F'.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 5

Swir am siidwestlichen Ufer des Onega Sees gezogen werden
kann, (Siehe auch Meddelanden fran Societas pro Fauna et
Flora Fennica, Heft 26, p. 172—184 und die daselbst hei-
gefiigte Kartel). :

Die Klammer (H. M. F.) bedeutet, dass ich das erwihnte
Pilzexemplar im Herbarium Musei Fennici zu Helsingfors gese-
hen habe.

Von den unten aufgenommenen Arten sind zwei, Ramu-
laria filiformis n. sp. und Ram. Archangelice n. sp. noch nicht
aus Finland bekannt. Die letztere kommt jedoch aller Wahr-
scheinlichkeit nach auch bei uns vor.

Bestimmungstabelle der finnischen Ramularien.

(Folgende Arten, von welchen geniigendes Material nicht
vorliegt, sind nicht beriicksichtigt: R. Silenes, KR. gibba, R.
Armoracie, R. Saxifrage, R. Succise, BR. Valeriane und Af.
anserina; dagegen wurden AR. filiformis und R. Archangelice
berticksichtigt).

I. Mycel die ganze Nahrpflanze durchziehend:
A. Riischen schneeweiss. . . . &. Botrychi (A).
B. » graublau. . . . . R&R. Lysimachie (36).
II. Mycel lokalisiert, meist Flecke bildend:
A. Flecke zusammenfliessend, oft die ganze Blatter gleich-
formig deckend, nicht scharf begrenzt:
1. Schneeweiss:
a. Konidien einzellig . . . . WR. obducens (47).
b. » meist zweizellig. . AR. filiformis (pag. 34).
2. Lebhaft rotgefarbt:
a. Trager unverzweigt . . . AR. coccinea (43).
Bis, ® oft verzweigt . . .. BR. pseudococcinea (44).
3. Grau oder sehr schwach gefarbt:
a. Konidien in der Mitte etwas eingeschniirt:
+ Trager zweizellig . . . . R&R. acris (10).
++ » mehrzellig. . . . RR. macrospora und var.
major (53).
b. Konidien nicht eingeschniirt:
+ Trager kiirzer als die Koni-
dien ya iee w+ ue seen dene ne. (4D).
++ Trager linger als die Koni-
Gen eee i «+. tele (aap

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 7

B. Flecke von einander isoliert:

8 kaum hervortretend:
a. Auf allen tiberirdischen Tei-
len vorkommend .. . . &, Adoxe (52).
b. Blatter bewohnend:
+ Konidien immer einzellig . WR. alnicola (3).
++ » oft zweizellig . . . lapponica (9).

2. Flecke deutlich:
a. Konidientrager meist zerstreut:

+ » einzellig . . KR. Archangelice (25).
<a > mehrzellig . KR. Heraclei (23).
b. Konidientrager in Biindeln vereinigt:
+ > meist nur einzellig:
© Meist mit nur je einer scheitelstandigen Konidien-
narbe:
A Epiphyll:

: Trager fadenformig. . BR. Calthe (12).
» eylindrisch:
+ Konidien cylindrisch,

2—3 w breit . . R. Taraxaci (61).
yy Konidien cylindrisch

— schmalelliptisch,

3—4,5 w breit . . BR. Cynoglossi (40).

AA Hypophyll:
-: Trager schwach gefarbt R. Epilobii-parviflori (29).
» hyalin:
+ Flecke stharf hervortretend:
x Konidien
7-—20X%2—3 pw. RR. lactea (17).
<x Konidien
18—30 3—4,5 uw. BR. Malve (19).
+7 Flecke undeutlich . R&R. Taraxaci (61).
AAA Amphigen:
: Flecke gelb . . . . R. Lysimachiarum (37).
si » dunkel:
y+ Ra&schen gut hervor-
tretend. . . . . R. Vestergreniana (26).

Lindroth, Ramularia-Arten.

yy Raschen ausserst klein R. Sparganii (2).
©O© Konidiennarben meist 2—3:
A Trager schwach gefirbt:
: Flecke scharf begrenzt R. montana (28).
a kaum oder nicht
begrenzt . . . . RK. Epilobii-parviflori (29),
AA Trager hyalin:
: Konidien oft eingeschniirt:
+ Flecke purpurgefarbt RR. decipiens (6).
ic. nicht purpur-
gefarbt. . . . . RB. Anchuse-officinalis (41).
:: Konidien nicht eingeschniirt:
ae meist einzellig R. cylindroides (39).
ij » » zweizellig:
x Flecke gelb. . . BR. Lysimachiarum (37).
xx » mit purpurgefarbter Zone:
a. Trager kaum linger als die Konidien:
* Konidiennarben
meist 1—3 . R. Tulasnei (34).
*® Konidiennarben
oft 4-6. . R. arvensis (31).
8. Trager linger als
die Konidien . AR. Gez (33).

xxx Flecke grau oder braun:

a. Flecke von den
Nerven begrenzt R. Geranii-silvaticr (21).

8. Flecke von den Nerven nicht begrenzt:
* Epiphyil:
§ Trager im Biin-
del 20—30 . RR. picridicola (59).
S$ Trager im Biin-
del nureinige Rk. Mehringie (8).

*® Hypophyll:
§ Konidien
7—20 w lang AR. lactea (17).

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 9

S$ Konidien
18—33 wlang &. Hornemanni (30).
*** Amphigen . . RK. Schulzeri (35).
(R. Taraxaci, R. Archangelice, R. Vestergreniana).
©©© Konidiennarben meist 4—7 oder mehrere:

A Flecke gelblich . . . RR. Primule (38).
AA » praun:
+ Konidien langer als die
Trager. . . . 4 RB. gieridicola (59).
++ Konidien kiirzer als die
Trager. . . . . R.Campanule-latifolic (54).
AAA Flecke purpurgefarbt:
ae scharf begrenzt RR. pratensis (9).
si a weniger scharf
begrenzt 2° (pip tyerLiarvensis (31).

++ Konidientraiger meist zweizellig:
© Konidien etwas eingeschniirt:
A Flecke purpurgefarbt:
: Flecke gross, bis meh-

rere Cm. im D. . R. decipiens (6).
:: Flecke klein, einige Mm.
maeDioos* ous CA, EP eekere. (56):
AA Flecke nicht purpurge-
farbt . R. Buniadis (16).

©O© Konidien nicht eingeschniirt:
A Trager schwach gefairbt BR. montana (28).
AA » hyalin:
fi.

: Konidien 2—3-zellig Troll (13).

= » 1—2-zellig:
+ Epiphyll:
< Flecke gelb . . R. Primule (38).
se. aa purpurge-
farbt 2%. oath iGR. ‘variabilis (42).

xxx Flecke grau oder braun:
a. Konidien meist nur einzellig:
* Konidiennarben
mehrere . . &. Lampsane (60).

10 Lindroth, Ramularia-Arten.

** Konidiennarben

2—4 . . . &. Cardwi (58).
&. Konidien zweizellig:
* Konidien langer
als die Trager &. picridicola (59).
** Konidien kirzer
als die Trager FR. Urtice (4).
tt Hypophyll:
< Konidien meist ein-
zellig . . . . BR. lamiicola (50).
<x Konidien meist zweizellig:
a. Konidiennarben
an einander ge-
nghert.)(. seidk Aguge (81).
8. Konidiennarben
von einander
entfernt. . . &. calcea (49).
+77 Amphigen:
< Konidien schwach
eingeschntirt . . R. Buniadis (16).
<x Konidien nicht eingeschnirt:
a. Oft mit nur einer Konidiennarbe:
* Flecke eckig . R&R. Cicute (24).
sik » gerundet RA. Barbarew (14).
8. Konidiennarben

meist 2—3. . R. Geranii (20).
g. Konidiennarben
meist 4—7. . WR. agrestis (18).

+++ Konidientriger mehrzellig:
© Triiger meist verzweigt. AR. filaris var. Lappe (62).
OGE, » > wunverzweigt:
A Konidien 2—3-zellig. . &. Trollii (13).
AA > 1—2-zellig:
: Konidien fast fadenfor-
eyes iss! dala :
:: Konidien cylindrisch:
+ Flecke gelb. . . . R. Primule (38).

R. Anagallidis (46).

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 11

77 Flecke nicht gelb:
< Konidien linger als
Prager. <.".° -. , de. peeriategia (59).
<x Konidien kiirzer als Trager:
a. Konidiennarben

fF nw Ee QEStIS (18).

8. Konidiennarben 2—3: .
* Amphigen . . &. Geranii (20).
e=-Hypophyll, ..:.- >, de. -Aguae. {oh},

1. Ramularia Botrychii n. sp.

Raschen der Konidientriger alle griinen Teile der Nahr-
pflanze fast gleichformig deckend, einen schneeweissen Ueber-
zug bildend. Konidientriger einfach, ein- oder zweizellig, ge-
rade, faden- oder schwach keulenférmig, nur an ihrer Spitze
Konidien in kurzen Ketten bildend. Konidien hyalin, gerade,
cylindrisch, beidendig meist etwas zugespitzt oder abgerundet,
ein- oder zweizellig, 17—24 mw lang, 3—4 w breit. Die ein-
zelligen Konidien messen meist nur 10—16 w in der Lange. —
Auf Botrychium Lunaria (L.): Finland: Karelia pomorica, Mark-
kasenvaara bei Koivuniemi 2. VII. 1896: J. I. L.; Karelia olo-
netsensis, Petajiselka 26. VI. 1898: J. I. L.

Der Pilz schadigt seine Nahrpflanze sehr und tédtet all-
mihlich siimtliche oberirdischen Teile derselben. Der Parasit,
der wohl zu den selteneren Pilzen zu rechnen ist, kann bis-
weilen sehr heftig auftreten wie bei Koivuniemi auf Markkasen-
vaara, wo kaum ein gesundes Exemplar von Botrychium zu
finden war. Die von dem Parasiten befallenen Nahrpflanzen sind
durch ihre weisse Farbe sehr in die Augen fallend, und kon-
nen in grdésserer Anzahl auftretend der sonst einheitlich griinen
Rasendecke ein ganz fremdes Aussehen geben.

Da bisher, wenigstens meines Wissens, auf den hodheren
Kryptogamen keine Ramularia-Art bekannt war, hat der oben
beschriebene Pilz in dieser Hinsicht ein specielles Interesse.

12 Lindroth, Ramularia-Arten.

2. Ramularia Sparganii n. sp.

Flecke unregelmassig gerundet, anfangs kaum hervortre-
tend, spi&ter braun und deutlich. Raschen amphigen, fusserst
klein, weisslich, von mehreren, hyalinen, cylindrischen, ein-
zelligen Konidientragern gebildet, die bis 20 w lang und 2,5 w
breit sind. Konidiennarben 1—2. Konidien sehr ungleich lang,
fadenformig, hyalin, 1—38-zellig, gerade, distinkt kettenformig
abgeschnirt, bald keimend, sehr leicht abfallend, bedeutend
langer als die Trager, meist 10—30 w lang 1,5—2,5 w breit. —
Auf Sparganium glomeratum Lest.: Finland: Karelia pomorica,
Kem. 27. VIII. 94: I. O. Bergroth; Sparganium simplex Huds.:
Schweden: Stockholm IX. 1900: G. Lagerheim.

3.2 Ram. alnicola Cooke, Sacc. Sylloge IV. p. 199.

Flecke kaum merkbar, graubraun, gerundet. Konidien-
trager weisslich, meist zweizellig, unverzweigt, sehr kurz. Ko-
nidien einzellig, plasmareich, cylindrisch oder keulenformig, ge-
rade oder bisweilen etwas gekriimmt und unregelmiassig, 11—18 w
lang, 3,5—4,5 w breit. — Auf Alnus incana (L.): Ol. Munduksa
22. VI. 98: J. I. L. — Eine sehr zweifelhafte Ramularia.

4. Ram. Urtice Ces., Sace. Sylloge IV. p. 216.

Flecke klein, kaum bis 0,5 Cm. im Durchm., sehr wenig
hervortretend. Ria&schen aus den Spaltdffnungen hervortretend,
schneeweiss, epiphyll. Konidientrager hyalin, meist gerade, un-
verzweigt, ein- oder zweizellig und im letzteren Falle die obere
Zelle viel mal linger als die Basalzelle, mit 2—4, einander
meist genaherten, seltener mit nur je einer scheitelstindigen
Konidiennarbe, 30—45 w lang, 3 w breit. Konidien hyalin,
cylindrisch, oder schwach elliptisch, ein- oder zweizellig, beid-
endig stumpf abgerundet, zuweilen nur 9 w lang und bis 7 w
breit, meist 16—28 w lang, 4—6 w breit, oft distinkt ketten-
formig abgeschniirt. — Auf Urtica dioica L.: N. Gumiackt un-
weit Helsingfors 10. IX. 83: A. O. Kihlman; Helsingfors nebst
Umgebungen an mehreren Orten von Aug. bis Oktob. vom Verf.
jahrlich beobachtet; Za. Mustiala: P. A. Karsten (Mégelsvamp.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 13

p. 57) und VIII. 97: J. 1. L.; Ol. Soutojarvi 9. VIII. 98: J. 1. L.;
On. Sennoguba 29. VIII. 98: J. I. L.

5. Ram. pratensis Sacc. Sylloge IV. p. 215.

Flecke gross, circ. 1 Cm. im Durchm., gelblichbraun, von
einer schmalen, purpurgefiirbten Zone umgeben. Raschen klein,
hypophyll (immer?). Konidientriger meist einzellig, hyalin, un-
verzweigt, nach oben mit 4—7 dicht stehenden Konidiennarben.
Konidien zweizellig, gerade, cylindrisch, hyalin, 14—28 w lang,
2,5—3,5 mw breit. — Auf Rumex thyrsoides Desf.: Ol. Ostret-
schina 16. VII. 98: J. I. L.

6. Ram. decipiens Ell. & Ev., Sacc. Sylloge IV. p. 215.

Flecke gerundet, unregelmissig, 0,5—1 Cm. im Durchm.,
oft zusammenfliessend, rotlich, braun purpurgefarbt mit oder
ohne eine heller gefiirbte Zone. Riischen meist amphigen oder
hypophyll. Konidientriger hyalin, ein- oder zweizellig, unver-
zweigt, gerade oder bei den 4—6, stark entwickelten Koni-
diennarben schwach gebogen, 30—70 w lang, 3—4 w breit.
Konidien hyalin, cylindrisch, gerade, ein- oder zwei-, seltener
dreizellig, beidendig stumpf abgerundet, in der Mitte bisweilen
etwas verschmiilert, 15—34 w lang, 3—5 w breit. — Auf Ru-
mex hippolapathum Fr.: Ol. Ostretschina 15. VII. sehr reichlich
am Ufer des Flusses im Dorfe; 11. VII. bei Jasajarvi (Jasche-
sero) und 18. VIII. 98 bei Suoju unweit Petrosawodsk: J. I. L.;
Tk. Walkjirvi, Pahkinimiki 27. VII. 95: H. Lindberg (H. M. F.);
Ta. Koski, Kaikilé 7. VII. 77: C. Leopold (H. M. F.); Om.
Jakobstad VII. 96: C. W. Fontell (H. M. F.); Ap. Kem, Keilak
3. VII. 96: I. O. Bergroth & J. I. L.

7. Ram. Silenes Karst. Symb. ad. Myc. Fenn. XXX. p. 6 Sep.;
Sace. Sylloge XI. p. 602.
Auf Silene inflata Sm.: Ta. Mustiala VIII. 91: O. Karsten.

8. Ramularia Moehringiz n. sp.
Flecke schwach gelblich, briiunlich oder schmutzig grun,
unregelmiissig, bis 0,5 Cm. im Durchm. Rischen dusserst klein,

14 Lindroth, Ramularia-Arten.

kaum merkbar, aus den Spaltéffnungen hervortretend, epiphyll
(immer?). Konidientraiger hyalin, sehr kurz, einzellig (immer?),
unverzweigt, stumpf, mit 1—3 Konidiennarben am oberen Ende,
8—15 w lang, 2,2—2,6 mw breit. Konidien schwach ketten-
formig abgeschniirt, stibchenfoérmig, gerade, hyalin, ein- oder
zweizellig, 11—22 w lang, 2—3 w breit. — Auf Mehringia
trinervia L.: Finland: Alandia, Morby 6. VII. 97: J. 1. L.

9. Ramularia lapponica n. sp.

Flecke gross, bis 2 Cm. lang, unregelmassig, nicht be-
grenzt, grau bis schwarzbraun, die Blattscheibe meist zerst6rend.
Konidientriiger in sehr kleiner Anzahl vorkommend, isoliert
oder in sehr geringzihlige Riaschen gesammelt, unverzweigt,
ein- oder zweizellig, hyalin, kurz, bis 25 w lang, 3 w breit.
Jeder Triiger an der Spitze mit 2—3, meist dicht an einander
stehenden Konidiennarben. Konidien kettenférmig abgeschnirt,
gerade, cylindrisch bis fadenférmig, ein- oder zweizellig, 1O—22
w lang, 2—2,5 w breit. — Auf Ranunculus lapponicus L.:
Finland: Karelia transonegensis: Puramoch, etwa 2,5 Meilen
von Korjetsckoje beim FI. Onega 6. VIII. 99: J. I. L. — Spets-
bergen: Adwentbay 8. VIII. 68: Th. Fries.

Das Mycel des Pilzes tédtet gréssere Partien der Blatter,
die oft zum grésseren Teile wortlich beinahe vermodern.

10. Ramularia acris n. sp.

Flecke gross, unregelmiassig, von den Nerven begrenzt,
gelblich braun oder graubraun, meist nur wenig hervortretend.
Riischen aus den Spaltéffnungen hervortretend, streng hypophyll,
weisslich oder sehr schwach réotlich. Konidientrager hyalin,
gerade, unverzweigt, meist zweizellig, stumpf, 30—60 w lang,
3 w breit, mit nur je einer scheitelstandigen Konidiennarbe,
selten kommen drei Konidiennarben vor. Konidien ein- oder
meist zwei-, selten dreizellig, gerade, cylindrisch bis schmal
elliptisch, beidendig abgerundet, in der Mitte oft deutlich schma-
ler oder eingeschniirt, hyalin, plasmareich, meist 22—34 uw
lang, 3—8 w breit. — Auf Ranunculus acris L.: Finland:
Karelia olonetsensis, Suoju 18. VIIL. 98: J. I. L. — Ist keine

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 15

typische Ramularia sondern steht ziemlich intermediiir zwischen
Ram. gibba Fuck. und Didymaria Ungeri Corda.

11. Ram. gibba Fuck., Sacc. Sylloge IV. p. 200.

Auf Ranunculus repens L.: Ta. Mustiala VII. 66: P. A.
Karsten (Médgelsvampar p. 54). Die Nahrpflanze wurde bei
Karsten (Symb. ad Myc. Fenn. XIII. p. 15) durch einen Schreib-
fehler als Trifolium repens angegeben.

12. Ramularia Calthe n. sp.

Flecke einige Mm. lang, etwas unregelmdssig, weiss, bis-
weilen von einer braunen Zone umgeben. Riaschen aus den
Spaltoffnungen hervortretend, epiphyl] (immer?), weiss. Koni-
dientrager reichlich, hyalin, fadenfOrmig, gerade, unverzweigt,
einzellig, am Scheitel die Konidien kettenfOrmig abschniirend,
um 30 w lang, nur 2—2,5 w breit. Konidien hyalin, staibchen-
formig oder beinahe fadenformig, beidendig stumpf, meist ein-,
seltener zweizellig, 11—20 w lang, 2—2,5 w breit, seltener
32 mw lang und kaum 2 w breit. — Auf Caltha palustris L.:
Finland: Karelia olonetsensis, Lososinnoje (Lahnajarvi) 22. VI.
889 Jil, ski

Eine schdne und zarte, durch ihre sehr schmalen Koni-
dientrager und Konidien wie durch ihre weissen Flecke gut
charakterisierte Art. — Der von Eriksson (Fungi parasitici exs.
N:o 299) als Cercospora Calthe Cooke bestimmte Pilz ist Ra-
mularia Calthe mihi.

13. Ram. Trollii (Jacz.) — Syn. Didymaria Trolliit Jacz. *)
Flecke 0,2—1 Cm. im Durchm., meist schmutzig weiss,
von einer unregelmidssigen, braunlichen Zone umgeben, die
Blattflache nicht perforirend. Raschen der Konidientrager am-
phigen, aus den Spaltdffnungen hervortretend. Riaschen der
oberen Blattfliche meist aus einer sehr grossen Anzahl unver-
zweigter, hyaliner, ein- bis dreizelliger, bis 70 w langer, 1,5—

1) A. A. de Jaczewski: IV. Série de Matériaux pour la flore myco-
logique du Gouvern. de Smolensk, Moscou 1898, p. 15.

16 Lindroth, Ramularia-Arten.

2.5 w breiter, fadenférmiger Konidientriger gebildet, mit einan-
der in laingere oder kiirzere, unregelmiassige, unter der Lupe
schmutzig weisse, walkenartig hervortretende, kleine Krusten
zusammenfliessend; diejenige der unteren Blattflache meist von
einer kleineren Anzahl unverzweigter, ein- oder zweizelliger,
20—35 w langer, 3—-4,5 mw breiter Konidientrager gebildet.
Jeder Konidientriiger dicht an dem oberen Ende mit 1—3, el-
nander nahe liegenden Konidiennarben versehen. Konidien fa-
denférmig oder cylindrisch, verade oder schwach gekrimmt,
hyalin, beidendig stumpf abgerundet, 2—3-zellig, 24—40 mw
lang, 2—3,5 w breit. — Auf Trollius ewropeus L.: Ol. Petaja-
selki 26. VI. 98, nicht selten; liwina 7. VII. 98: J. I. L.; Ta.
Kaukola, Rami 2. VII. 88: J. Lindén (H. M. F.); Asikkala 4.
VI. 53: E. Niklander (H. M. F.); Kp. Sjuja 2. VIII. 96, sehr
reichlich: J. I. L.; K. transon. Porog am FI. Onega unweit der
Stadt Onega 23. VII. 99: J. LL.

Dieser Pilz diirfte zu den haufigsten Trollius-bewohnenden
Parasiten zu rechnen sein, und tritt oft so heftig auf, dass die
Trollius-Bestande ein eigenartiges Aussehen bekommen. Er ist
wohl iiber dem ganzen Verbreitungsgebiete von T’rollius euro-
peus za finden. — In Russland (Gouv. Olonets) habe ich den
Pilz im Sommer 1899 bei den Fl. Keno und Onega wiederholt
beobachtet.

14. Ram. Barbaree Peck, Sacc. Sylloge X. p. 555.

Flecke gerundet, gelblich, blass, oder schmutzig weisslich.
Konidientriiger amphigen, meist unverzweigt, ein- oder zwei-
zellig, hyalin, 20—45 w lang, 3—4 uw breit, hyalin. Konidien
ein- oder zweizellig, cylindrisch, gerade, 10—24 w lang, 3—4 pu
breit. — Auf Barbarea stricta Andrz: Oa. Jalasjairvi, Mundila
22. VIII. 79: Hj. Hjelt (H. M. F.). Laihila, Sarvijoki 26. VII. 59:
Simming (H. M. F.). Om. Brahestad, Pitkikari 30. VII. 88:
E. W. Blom (H. M. F.). Lkem. Kittili, Aakennusjoki 4. VIII.
77: Hj. Hjelt & R. Hult (H. M. F.); Kittila 19, VIL. 95: K. O.
Elfving (H. M. F.). Zm. Jambruts 16. VII. 61: G. Selin (H.
M. F.).

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 17

15. Ram. Armoraci# Fuck., Sacc. Sylloge IV. p. 201.

Auf Nasturtium Armoracia (L.): N. Helsingfors, Bot. Gar-
ten IX. 99: J. L L.; Ta. Mustiala: Karsten (Mégelsvamp, p. 54)
eee rs. 97: J. 1. LL.

16. Ram. Buniadis Vestergren, Sacc. Sylloge XIV. p. 1059.

Flecke bis 1 Cm. im Durchm., isoliert oder zusammen-
fliessend, gerundet, nicht scharf begrenzt, hell. Riaschen oft
amphigen. Konidientrager hyalin, unverzweigt, zweizellig, mit
einer scheitelstandigen und 2—6, meist unregelmissig paar-
weisen Konidiennarben, bis 80 mw lang und meist nur 2,5—3 pw
breit. Konidien kettenformig abgeschniirt, sehr schwankend
betrefis der Grésse, bald cylindrisch, zweizellig, 26—32 w
lang, bald sehr schmal elliptisch, 6—12 mw lang, 3—4 w breit
und einzellig, — Auf Bunias orientalis L.: Ka. Sakkijirvi 16.
VII. 78: E. W. Blom (H. M. F)).

17. Ram. lactea (Desm.) Sacc. Sylloge IV. p. 201. R. lactea

v. Viole sylvatice Karst. Symb. ad Myc. Fenn. XXIII.

p. 12.

Flecke gerundet, meist 0,5—2 Cm. im Durchm., briéun-
lich oder schmutzig weiss und dann meist von einer gebraiunten
Zone umgeben. Raschen meist hypophyll, aus den Spaltéffnun-
gen hervortretend. Konidientrager hyalin, nach oben in der
Regel etwas verschmilert, 11—25 mw lang, 2,5—3,5 w breit,
bald mit nur je einer scheitelstiindigen, bald mit je 2—5
schwach hervortretenden Konidiennarben, die mehr oder weni-
ger dicht an einander stehen. Konidien kettenférmig abge-
schnirt, hyalin, cylindrisch, beinahe spindelférmig oder schmal
elliptisch, meist ein-, seltener zweizellig, beidendig stumpf zu-
gespitzt, 7-—20 w lang, 2—3 wm breit. — Auf Viola canina v.
montana (L.): N. Mantsalaé, Frugard 16. VII. 1900: J. I. L.;
Ta. Tammela, leg. Karsten (Viola sylvatica); Lv. Ponoj, Ka-
mensk 2. IX. 89: J. A. Palmén (H. M. F.); Zp. Ponoj 18. VIII.
99: J. Montell (A. M. F.); ZLmur. Akama, Jookjok 2. X. 87:
A. O. Kihlman (H. M. F.); Keinjaur zwischen Njussinjaur und
Warsina VIII. 87: V. F. Brotherus (H. M. F.). — Der Pilz ist

2

18 Lindroth, Ramularia-Arten.

auf der obigen Nahrpflanze ohne Zweifel sehr allgemein und
kommt wohl iiberall auf ihr vor. In stidlichen Teilen Finlands
kommt eine Blattflachenkrankheit sehr hi&ufig vor, die zweifellos
von Ram. lactea hervorgerufen ist. Indessen findet man auf
diesen Flecken die Konidien des Pilzes sehr selten ausgebildet.
— Viola rupestris Schmidt: Ka. St. Andree, Liikola 28. V. 88:
J. Lindén (H. M. F.). — Viola rupestris v. glaberrima Murb.: Lv.
Olenitsa 8. VIII. 61: G. Selin (H. M. F.). Lp. Orlow, Goguliha
17. VII. 89: A. O. Kihlman (H. M. F.). — Viola stagnina Kit.:
Al. Saltviksstrém 5. VII. 85: Ch. E. Boldt (MH. M. F.). — Viola
tricolor L.: WN. Sibbo 14-31. V. 96: E. af Hallstrom. — Weil
bei der Form auf Viola tricolor von Sibbo die Konidientrager
oft ganz isoliert von einander -auftreten, ist es zweifelhatt ob
sie zu Ram. lactea gehort.

18. Ram. agrestis Sacc. Sylloge IV. p. 202.

Flecke meist c. 0,5 Cm. im Durchm., weisslich, gelblich
oder rotlich, nicht oder erst spater etwas perforirend, Raschen
von mehreren Konidientraigern gebildet, amphigen, weiss oder
weisslich grau. Konidientriger meist zwei-, seltener ein- oder
dreizellig, hyalin, meist unverzweigt, in der Regel deutlich bis
stark 4—6 mal zigzagformig gebogen, bei jeder Biegung und
am Scheitel mit je einer deutlichen Konidiennarbe, 35-—-60 wu
lang, 3—4,5 w breit. Konidien cylindrisch, hyalin, beidendig
stumpf abgerundet, typisch zwei-, seltener dreizellig, 15—32 wu
lang, 4—7 mw breit. — Auf Viola tricolor v. arvensis Murr.: Al.
Hammarland, Frebbenby VII. 97: J. I. L.; Ab. Uusikaupunki,
Iso Birkholma 10. VII. 78: H. Hollmén (H. M. F.). NW. Borga,
Krak6, Westering, 25. VII. 92: M. Brenner (H. M. F.); Hel-
singfors und Mantsiilé wiederholt vom Verf. gefunden; Za. Mus-
tiala 17. VI. 97: J. I. L.; Ol. Nikola bei Swir 28. VI. 75: Fr.
Elfving (H. M. F.); Langs den FI. Swir, liwina etc. und zwischen
Wosnesenje und Petrosawodsk wiederholt an mehreren Orten
vom Verf. im Sommer 1898 beobachtet; St. Ruovesi, Penkkila
26. VII. 99: A. O. Kihlman (H. M. F.). — Viola tricolor f.:
N. Borga, Lill-Kroknas 23. VII. 92: M. Brenner (H. M. F.).

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 19

19. Ram. Malve Fuck., Sacc. Sylloge IV. p. 205.

Flecke 0,3—1 Cm. im Durchm., gerundet, briunlich, die
Blattscheibe schliesslich perforirend. Riéschen der Konidien-
trager weiss, meist hypophyll, aus den Spaltéffnungen hervorra-
gend, aus einer grdsseren Anzahl hyaliner, meist einzelliger,
unverzweigter, gerader, diinnwandiger, 20—35 w langer, 2—3,5
w breiter Konidientrager gebildet, von welchen jeder mit nur
je einer, relativ deutlichen, scheitelstiindigen Konidiennarbe ver-
sehen ist. Konidien von schmal elliptisch bis cylindrisch, sehr
schwankend betreffs der Grésse, ein- oder zweizellig, beidendig
abgerundet, bisweilen kaum merkbar unregelmissig, meist 18—30
pw lang, 3—4,5 w breit. — Auf Malva Alcea L.: Al. Jomala
mercohot 30. VHC 972 J. LE.

20. Ram. Geranii (West.) Fuck., Sacc. Sylloge IV. p. 204.

Flecke unregelmissig, oft die Blattfederchen ganz _ be-
deckend, braéunlich. Raschen aus den Spaltéffnungen hervor-
tretend, hypophyll, weiss. Mycel die Athemhéle der Spaltoff-
nungen mit einem pseudoparenchymatischen Gewebe verstopfend,
so dass die Lebezellen oft emporgetrieben werden. Konidien-
trager meist fadenformig, hyalin, unverzweigt, in der Regel
zweizellig, seltener mit einigen kurzen Astchen versehen und
dann 3—4-zellig, bis 115 w lang, 2—3 w breit, bisweilen
jedoch nur 46—60 w lang und 3—4 w breit, mit nur wenigen,
schwach hervortretenden Konidiennarben. Konidien einzeln oder
schwach kettenférmig abgeschniirt, ein- bis dreizellig, meist
jedoch zweizellig, gerade, oft ein wenig keilférmig oder beiden-
dig etwas verschmiilert, nicht selten etwas unregelmissig, 10—
25 w lang, 3—3,5 w breit. — Auf Geranium pusillum L.: Al.
Hammarland, Frebbenby und Mérby VII. und Wistantriisk 3.
VIL. 97: J. I. L.; Ad’. Bromarf, Kansjirvi 21. VIII. 98: G. Sucks-
dorff; 7b. Jyvaskyla, Haapakoski VIII. 95: J. I. L.

2. Ram. Geranii-silvatici Vestergren Microm. rar. N:o 75. Syn.
Ram. Gerani Ant. p. p.
Raschen hypophyll, grau, aus den Spaltdffnungen hervor-
tretend, auf deutlichen, braunen, von den Nerven meist um-

20 Lindroth, Ramularia-Arten.

grentzen Flecken vorkommend. Konidientrager schwach gelblich
gefarbt oder fast hyalin, einzellig, etwas langer als die Koni-
dien, mit nur wenigen Konidiennarben versehen. Konidien cy-
lindrisch oder sehr schmal und lang elliptisch, beidendig ab-
gerundet oder etwas verschmialert, ein- oder zweizellig, seltener
dreizellig, hyalin, oder bisweilen sehr schwach gelblich, ketten-
formig abgeschniirt, 18—32 w lang, 4—6 w breit. — Auf
Geranium silvaticwm L.: Al. Hammarland und Ecker6 an meh-
reren Orten, nicht selten VI.—VII. 97: A. Kajava & J. I. L.;
N. Helsingfors nebst Umgebungen und Mantsala & Thusby an
mehreren Orten vom Verf. wiederholt beobachtet. Za. Mustiala:
Karsten (Mégelsvamp. p. 56) und vom Verf. im Sommer 97
reichlich gefunden. — Ol]. an sehr vielen Orten im Sommer
1898: J. I. L.; On. Kiischi, Oljeniostroff, Aug. 1898 vom Verf.
sehr reichlich beobachtet. Kp. an sehr vielen Orten haufig vor-
kommend im Sommer 1896: J. [. L.

Dieser Pilz ist einer von den gewodhnlichsten Parasiten,
die auf Geraniwm silvaticum leben, und wird wohl tiberall ge-
funden, wo die Nahrpflanze reichlicher vorkommt. Der Parasit
tritt besonders in jungen und dichten Birkenwaldern oft so
reichlich auf, dass man nur mit Schwierigkeit eine ganz ge-
sunde Nahrpflanze finden kann.

22. Ram. Polygale (Schroet.) Sacc. & Syd., Sacc. Sylloge XIV.
p. 1060.

Flecke gelblich, ocherfarben, gross, unbegrenzt, oft die
ganzen Blatter deckend. Riaschen der Konidientrager aus den
Spaltéffnungen hervortretend, amphigen, von einer sehr grossen
Anzahl hyaliner, 2—3-zelliger, unverzweigter, fadenfoOrmiger
Hyphen gebildet. Jeder Trager meist nur mit je einer scheitel-
stindigen oder mit 2—3, von einander sehr entfernt stehenden
Konidiennarben, 30—70 w lang, 3—4 w breit. Konidien ein-
zeln gebildet, hyalin, cylindrisch, gerade, beidendig stumpf zu-
gespitzt, typisch zweizellig, seltener ein- oder dreizellig, 15—33 wu
lang, 3—4 w breit. — Auf Polygala amara L.: Al. Jomala 28.
V. 41: J. M. af Tengstrém fil. (H. M. F.). — Der nachste Fund-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 21

ort ausserhalb unseres Florengebietes ist in Russland, Kirilowa
beim Fl. Onega, 13. VII. 99: J. I. L.

23. Ram. Heraclei (Oud.), Sacc. Sylloge IV. p. 206.

Flecke weisslich, von einer grdsseren, unregelmiissigen,
braunen Zone umgeben, schliesslich fast perforirend. Konidien-
trager kaum oder nicht in Biindeln vereinigt, zerstreut, hyalin,
mit einigen Querwanden und hin und wieder etwas verzweigt,
nach oben mit einigen deutlichen Konidiennarben und etwas
zigzagiormig gebogen, 60—90 w lang, 2,5—3 w breit. Koni-
dien einzeln oder schwach kettenfoérmig abgeschniirt, cylindrisch
bis schmal elliptisch, hyalin, ein- oder zweizellig, 18—28 wu
lang, 2,5—5,5 mw breit. — Auf Heracleum sibiricum L.: AL.
Hammarland, Frebbenby 29. VI. 97: J. I. L.; Ya. Mustiala
VIl_—VII. 92: Karsten (Symbol. ad Myc. Fenn. XXXII. p. 11);
Ol. Petrosawodsk 23. VIII. 98: J. I. L.; On. Kiischi 24. VIII.
und Sennoguba 29. VIII. 98: J. I. L.

24. Ram. Cicute Karst. in Hedwigia 1884. p. 7; Sacc. Sylloge
IV. p. 206.

lecke meist langlich, ziemlich scharf begrenzt, die Blatt-
scheibe nicht perforirend, weisslich oder sehr schwach rdotlich,
meist aber braun. Konidientrager Raschen bildend, aus den
Spaltoffnungen hervortretend oder zerstreut, gerade, unverzweigt,
zweizellig (die obere Zelle meist 20—30 w lang), hyalin, meist
mit nur je einer, scheitelstandigen, seltener mit 2—3 zerstreuten
Konidiennarben, 30—-45 w lang, 2,5—3,5 w breit. Konidien
schwach kettenformig abgeschniirt, ziemlich gleich gross, ge-
rade, hyalin, cylindrisch, beidendig etwas zugespitzt, ein- oder
zweizellig, 20—38 w lang, 2—3 w breit. — Auf Cicuta virosa
L.: Al. Godby See VII. 97: A. Kajava & J. I. L.; Ol. Wos-
nesenje 25. V. 98: J. I. L.; Za. Mustiala: Karsten (I. ¢.). On.
Sennoguba 28. VIII. 98: J. I. L.; Al. Kirjavalaks, Hikkalampi
12. VIII. 56: J. J. Chydenius.

22 Lindroth, Ramularia-Arten.

25. Ramularia Archangelice n. sp.

Konidientriger weiss, meist epiphyll, in Raschen vereinigt
oder zerstreut, auf weissen, von den Blattnerven begrenzten
Flecken, die von einer unregelmiassigen, gut entwickelten, brau-
nen Zone umgeben sind, sehr kurz, beinahe keulenfOrmig, ein-
fach, 15—25 mw hoch, 3 w breit, mit nur je einer scheitel-
stindigen oder auch mit 4—6, einander meist genaherten Koni-
diennarben. Konidien einzellig oder kettenférmig abgeschniirt,
hyalin, cylindrisch oder fadenformig, beidendig abgerundet, ty-
pisch zweizellig, seltener dreizellig, oft 22—32 w lang, etwa
2—3 mw breit.— Auf Archangelica officinalis Hoffm.: Schweden:
Lule Lappland, Njunnats 1864, leg. Ans.? (Herb. Mus. Hel-
singfors).

Diese in Finland noch nicht gefundene Art ist durch ihr
Auftreten und durch ihre sehr kurzen Konidientrager charak-
terisiert. Sie kommt der folgenden Art dusserst nahe, scheint
aber von dieser durch im allgemeinen kiirzere und mehr zer-
streute Konidientrager verschieden zu sein.

26. Ram. Vestergreniana Allescher, in Vestergrens Micromycet.

rar. sel. N:o 299.

Flecke ziemlich scharf begrenzt, braunlich, oft bis einige
Cm. lang. Konidientr’ger hyalin, weisslich, aus den Spaltoff-
nungen hervortretend, amphigen, kurz, nur 18—28 w lang,
2,5—3,5 mw breit, unverzweigt, einzellig, nach oben meist etwas
verjiingt, mit nur einer scheitelstindigen oder einigen, einander
geniherten Konidiennarben. Konidien reichlich gebildet, ein-
zeln oder kettenformig abgeschniirt, stabchenfOrmig, beidendig
stumpf, gerade, hyalin, ein- oder meist zweizellig, 15—32 w lang,
2—3 w breit. — Auf Levisticum officinale Koch.: Al. Hammar.
Jand, Frebbenby und Morby 5. VII. 97 und JN. Helsingfors: J. I. L.

27. Ram. Saxifrage Syd., Sacc. Sylloge XIV. p. 1061.

Konidien meist zweizellig, 13—24 w lang und 3 w breit.
— Auf Saxifraga granulata L.: Al, Eckerd, Storby VI. 99:
W. M. Axelson.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 23

28. Ram. montana Speg. Dec. Myc. N:o 104; Syn. Cercospora
montana plur. Aut.; Ramularia Epilobi Karst. in Hedwigia
1892. p. 296; Ram. Karstenii Sacc. Sylloge XI. p. 603.

Flecke gelblich braun, von einer tief purpurgefirbten
Zone umgeben, eckig, von den Nerven begrenzt. Raschen aus
den Spaltéffnungen hervortretend, grau oder graubraun, amphi-
gen. Konidientriger hyalin, jedoch meist schwach braunlich
oder gelblich, unverzweigt, einzellig oder an der Basis mit einer
Querwand, mit 1—3, von einander meist entfernt stehenden
Konidiennarben, 30—40 w lang, 2,5—3,5 w breit. Konidien
eylindrisch, beidendig meist stumpf abgerundet (bisweilen ein-
wenig unregelmissig), ein- oder zweizellig, hyalin, 22—32 wu
lang, 2,5—4,5 w breit. — Auf Epilobiwm angustifolium L.: Ab.
Uskela 19. VII. 52: K. E. v. Bonsdorff (H. M. F.). NW. In den
Umgebungen von Helsingfors wie in Mantsaéla und Thusby wie-
derholt vom Verf. beobachtet; Stromfors 5. VII. 56: Th. Szelan
& E. Stromborg (H. M. F.). Ol. Sermaks 20. VII. 75: Fr. Elfving
(H. M. F.) und vom Verf. an vielen Orten langs Swir und
Onega See und zwar reichlich beobachtet. Ya. Mustiala: Kar-
sten (Hedwigia 1892. p. 296) und im Jahre 1897 daselbst vom
Verf. an mehreren Orten gefunden. On. Kiischi und Sennoguba,
nicht selten, VIII. 98: J. I. L.; Ks. Kahila 3. VIL 64: B. A.
Nyberg (H. M. F.). Jm. Umba 6. VIII. 61: G. Selin (H. M. F.).
K. transon. Worsogor beim Weissen Meere unweit der Stadt
Onega 28. VII. 99: J. I. L.

Diese Art scheint eine sehr weite Verbreitung zu haben
und kommt ohne Zweifel iiberall vor, wo die N&ahrpflanze wachst.
Im Russland habe ich sie lings dem FI. Onega an sehr vielen
Orten gesehen. Wegen der lebhaft gefiirbten Flecke, die sie
an den Blattern ihrer Niahrpflanze hervorruft, ist sie sehr in
die Augen fallend.

Auf Epilobium parviflorum kommt eine Ramularia vor,
die sehr an die soeben beschriebene Art erinnert, von dieser
aber besonders durch ihr fusseres Auftreten und durch etwas
gréssere Konidien verschieden ist. Die Beschreibung dieser
Art lautet:

24 Lindroth, Ramularia-Arten.

29. Ramularia Epilobii-parviflori n. sp.

Flecke unregelmassig, gerundet, oder linglich, bis einige
Cm. lang, schmutzig grau, braun oder griin und von einer pur-
purgefarbten, sehr unregelmassigen, nicht begrenzten Zone um-
geben. Rischen amphigen oder fast hypophyll, briaunlich, klein,
aus den Spaltoffnungen hervortretend. Konidientriger hell braun-
gefarbt, steif, meist gerade, unverzweigt, einzellig, oft mit nur
je einer scheitelstandigen Konidiennarbe; nicht selten kommt
noch eine Narbe einige w linger nach unten zu, seltener sind
die Konidiennarben drei oder sogar vier. Konidien cylindrisch,
beidendig stumpf, in der Mitte oft kaum merkbar schmiiler,
ein- oder in der Regel zweizellig, hyalin oder seltener kaum
merkbar gelblich, selten nur 15 w lang und 6 w breit, meist
28-—38 w lang, 3—5 w breit. — Auf Epilobium parviflorum
(Schreb.): Finland: Alandia: Eckeré, Storby 14. VII. 97: J. I. L.

Wegen ihrer hyalinen, typisch zweizelligen und cylindri-
schen Konidien sind die beiden oben angefiihrten Arten zu der
Gattung Ramularia zu rechnen.

30. Ramularia Hornemanni n. sp.

Flecke unregelmassig gerundet, braun, gelblich oder rét-
lich. Ri&schen aus den Spaltdffnungen hervortretend, sehr klein,
von einer geringen Anzahl Konidientrager gebildet, weiss, hy-
pophyll (immer?). Konidientrager hyalin, einzellig, unverzweigt,
mit 1—5 Konidiennarben, 20—40 w lang, 2,5—3,5 w breit.
Konidien kettenformig abgeschniirt, gerade, cylindrisch, hyalin,
beidendig stumpf, ein- oder zweizellig, 18—33 w lang, 2—3 mw
breit. — Auf Epilobium Hornemanni Rehb.: Finland: Lappo-
nia Varsuge, Pjalitsa 16. VIII. 98: A. O. Kihlman (H. M. F,).

Diese Art erinnert in ihrem mikroskopischen Bau an Ram.
montana, ist aber durch immer hyaline Konidientrager und
bedeutend zartere Konidien von dieser sehr scharf unter-
schieden.

31. Ram. arvensis Sacc. Sylloge IV. p. 203.

Flecke meist gerundet, weiss oder grau, oft von einer
unregelmassigen, braunen oder rétlichen Zone umgeben, Raschen

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 25

epiphyll oder amphigen, weisslich, aus den Spalt6ffnungen her-
vortretend. Konidientriger hyalin, unverzweigt, einzellig, selte-
ner mit nur 1—2, in den Regel mit 3—6, einander meist ge-
niherten Konidiennarben, 20—-35 w lang, 2,5—3 w breit. Ko-
nidien stibchenfOrmig, gerade, hyalin, 1—2-zellig, meist einzeln
abgeschniirt, von der Linge der Konidientrager und 2—3 wu
breit. — Auf Potentilla erecta (L.): N. Esbo, Kaitans 3. VIL.
79: A. O. Kihlman (H. M. F.), Ab. Wichtis, Koikkala 17. VI.
83: Granberg. Ta. Sysm&, Olkola 1. VII. 71: K. J. W. Uno-
nius (H. M. F.). Potentilla villosa Crantz (= Pot. verna L.): N.
Borga 6. VI. 51: E. Sivén (H. M. F.); Lapptrisk 16. VI. 56:
Th. Selan & J. E. Strémborg (H. M. F.). Sé. Birkkala 12. VI.
59: Simming (H. M. F.). Ta. Sysma 74: W. Renqvist (H. M. F.).
Potentilla reptans L.: Al. Hammarland; Jomala; Sund; Fin-
str6m; Eckeré, sehr haufig beinahe tiberall, wo die Nahrpflanze
vorkommt. WN. Lovisa: C. J. Arrhenius; daselbst 1. [X. 1900:
G. Sucksdorff. Potentilla argentea L.: Ab. Uskela: E. J. v.
Bonsdorff (H. M. F.). Ya. Asikkala und Jams& 25, VII. 54:
E. Niklander (H. M. F.). Potentilla intermedia L.: N. Helsing-
fors, Hégholmen IX. 1901: 8S. Grenman. Sa. Wilmanstrand 4.
VII. 83: Th. Selan (H. M. F.). Ki. Parikkala 20. VIII. 72: M.
Werving (H. M. F.). On. Tiudie 11. VII. 63: A. Kullhem (H.
M. F.); Kapselké 17. VII. 63: Th. Simming (H. M. F.); Kusa-
randa 20. VIII. 88: A. O. Kihlman (H. M. F.). Kb. Tohmajarvi,
Joukkela 30. VI. 75: F. V. Brotherus & Hj. Hjelt (H. M. F.).
Om. Gamla Wasa 10. VII. 83: W. Laurén (H. M. F.). Potentzlla
norvegica L. und deren Var. ruthenica (Wild.): Ab. Liperi,
Simaniemi 30. VI. 72 und Leppalahti 3. VII. 73: M. A. Euro-
peus & K. A. Hiallstr6m (H. M. F.). Ol. Wosnesenje 2. VIII.
und Soutojirvi 10. VIII. 98: J. I. L.; K. transon. Stadt Onega
BMH 09): Jed. 1.

32. Ram. anserina Allesch., Sacc. Sylloge XIV. p. 1060.

Flecke unregelmissig, braiunlich oder rotlich. Konidien-
triger epiphyll, hyalin, kurz, einzellig, unverzweigt. — Auf
Potentilla anserina L.: Ab. Nystad, Stora Birkholmen 28. VI.
79: H. Hollmén.

26 Lindroth, Ramularia-Arten.

33. Ram. Gei (Eliass.) Lindr.; Syn. Ovularia Gei Eliass., Sacc.

Syll. XIV. p. 1053.

Flecke gerundet oder unregelmiissig, weisslich, scharf
markiert, von einer dunklen, purpurgefirbten Zone umgeben,
0,2—0,8s Cm. im Durchm. Riischen der Konidientrager weiss,
meist zerstreut oder kaum zusammenfliessend, epiphyll, aus
den Spaltéffnungen hervortretend. Konidientriéger unverzweigt,
ein- oder zweizellig, hyalin oder schwach gelblich, gerade, 20—30
uw lang, 3—4,5 w breit, am Scheitel mit 2—3 oder mehreren, dicht
an einander stehenden Konidiennarben. Konidien meist ein-, bis-
weilen auch zweizellig, gerade, cylindrisch, hyalin, oft ungleich
gross, beidendig etwas verschmilert, 9—27 w lang, 2,5—4 uw
breit. — Auf Geum rivale L.: Ya. Mustiala 22. VI. 97: J.
I. L.; Geum strictum Ait.: Ik. Rautus, Leinikkaélé 22. VU. 94:
H. Lindberg (H. M. F.). Gewm urbanum L.: Ik. Sakkola 27. VII.
53: E. Niklander (H. M. F.). St. Karkku 7. VIL. 75: Hj. Hjelt
(H. M. F.).

Diese Art ist besonders durch die sehr stark markierten,
die Blattscheibe nicht oder zuletzt kaum perforirenden Flecke aus-
gezeichnet. Die Konidientriager sind in ihrem unteren Teile meist
fiusserst schwach gelblich gefirbt. Zweizellige Konidien selten.

34. Ram. Tulasnei Sacc. Sylloge IV. p. 203.

Flecke sehr distinkt, weisslich, von einer meist sehr
breiten, unregelmiissigen, purpurgefarbten Zone umgeben, oft
zusammenfliessend. Konidientriger in sehr kleine Raschen verei-
nigt, hyalin, epiphyll, einzellig, unverzweigt, nach oben etwas
verschmilert, am Scheitel mit meist zwei kleinen Konidien-
narben, kaum oder nicht linger als die Konidien, oft sogar kir-
zer, 3—4 w breit. Konidien cylindrisch, ein- oder zweizellig,
gerade, hyalin, 16—30 w lang, 2,5—3,5 w breit. — Auf Fra-
garia elatior L.: Scheint tiberall vorzukommen, wo die Nahr-
pflanze gebaut wird.

35. Ram. Schulzeri Biuml., Sacc. Sylloge X. p. 555.
Flecke distinkt, gelblich oder sehr schwach rdtlich
oder fast weiss. Konidientriger aus den Spaltédffnungen her-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 3. 27

vortretend, zu dichten, kleinen Riischen vereinigt, hyalin, ey-
lindrisch, unverzweigt, meist nur einzellig, nach oben etwas
verjiingt, mit nur je einer, oder 2—3, sehr schwach hervor-
tretenden Konidiennarben am oberen Ende, kaum bis 20 wu
lang, 3 w breit. Konidien cylindrisch bis schmal elliptisch,
hyalin, meist nur einzellig, 8—16 w lang, 3 w breit. — Auf
Lotus corniculatus L.: Ta. Sysma, Nya Olkola VII. 77: K. J.
W. Unonius.

36. Ram. Lysimachie# Thiim., Sacc. Sylloge IV. p. 213.

Rischen aus den Spalt6ffnungen hervortretend, von einer
sehr grossen Anzahl Konidientraiger gebildet, welche die Spalt-
dffnungen mit einem dichten, bisweilen schwach gelb gefarbten,
pseudoparenchymatischen Gewebe fiillen. Raschen die ganze
Blatter gleichfoérmig als ein graublauer Ueberzug deckend, streng
hypophyll. Konidientrager unter dem Mikroskop hyalin, fadenfor-
mig, meist mehrzellig, bisweilen mit einigen kurzen Astchen
versehen, in der Regel etwas unregelmissig, zigzagfOrmig ge-
bogen, bis 130 w lang, 2—3 w breit. Konidiennarben am
Scheitel 1—3, an den Seiten der Konidientriger mehrere, ent-
weder von einander entfernt stehend oder unregelmassig paar-
weise. Konidien ziemlich ungleichférmig, cylindrich bis schmal
elliptisch, gerade, hyalin, ein- oder zweizellig, entweder 8—15 wu
lang, 4—6 w breit oder 18—-30 mw lang, 3—4 w breit. — Auf
Lysimachia vulgaris L.: Ol. liwina, am Ufer des FI. liwina 8.
Valo 9@eedoc1..:L.

Der Pilz schidigt seine Nahrpflanze sehr. Die befallenen
Lysimachia-Individuen bleiben sehr klein und erreichen die
Hohe von nur 1—2 Decim.; die kiimmerlich ausgebildeten blat-
ter haben eine blaugraue Farbe. Das kriftig ausgebildete
Mycel durchdringt die ganze Niihrpflanze und verhindert das
Bliihen giinzlich.

Ich habe diesen sehr characteristischen Pilz zu der Thi-
men’schen Ram. Lysimachie gerechnet, obwohl die Beschreibung
dieser Art bei Saccardo (I. c.) »in macula orbiculari, fusca»
schlecht auf die Form auf Lysimachia vulgaris von liwina passt.
Die iibrigen Charachtere »Czespitibus laxis, tenuibus, griseis;

28 Lindroth, Ramularia-Arten.

hyphis erectis, subramosis, septatis, elongatis; conidiis variis,
cylindraceis, ovatis, v. obovoideis, hyalinis» passen dagegen sehr
gut auch fiir die Form auf Lys. vulgaris.

Auf Lysimachia vulgaris kommt noch eine andere Ramu-
lavi-Art vor, die von der oben erwaéhnten sowohl makro- als
mikroskopisch scharf unterschieden ist. Bei dieser Form, die
vielleicht mit der folgenden identisch ist, sind die Konidien-
triger gerade, einzellig (immer?), unverzweigt, 22—35 w lang,
2—3 w breit, mit nur je einer scheitelstandigen Konidiennarbe;
die Konidien sind cylindrisch, gerade, hyalin, beidendig etwas
verschmiilert, ein- oder zweizellig, 20—30 w lang, 3—4,5 wu
breit und werden kettenformig abgeschniirt. Flecke gerundet,
gelblich und klein. Das leider Ausserst sparliche Material ist
von P. A. Karsten bei Knjiasi, R. Lappland, im Aug. 1861 ge-
nommen.

Die zuletzt erwahnte Form auf Lysimachia vulgaris erin-
nert sehr an diejenige auf Lysimachia Nummularia, welche
ich als eine eigene Art auffasse und deren Beschreibung nach-
stehend gegeben wird.

37. Ramularia Lysimachiarum n. sp.

Raschen amphigen, sehr klein, schneeweiss, aus den Spalt-
Offnungen hervortretend, von 5-15 Konidientragern gebildet.
Diese sind einzellig, unverzweigt, gerade, unregelmissig, cylin-
drisch, nach oben etwas verschmilert, hyalin, 18—22 w lang,
3—4,5 mw breit, entweder mit nur einer scheitelstandigen oder
2—3, einander nahe liegenden Konidiennarben. Konidien zwei
und zwei zusammenhingend, ein- oder zweizellig, schmal cy-
lindrisch, oft nur 8—12 w lang, gewdhnlich 22—-30 w lang,
2—2,5 w breit. Flecke erst dunkel- bis schwarzgriin, spiater
gelblich, nach Abfallen der Konidien meist scharf begrenzt,
Q4—1 Cm. im Durchm. — Auf Lysimachia Nummularia L.:
Schweden: Stockholm, Karlberg X. 1900: J. I. L., reichlich vor-
kommend. Finland: Ki. Kexholm, Parna& 19. VII. 66: A. J.
Malmberg (= Mela) (H. M. F.).

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 3. 29

38. Ram. Primule Thiim., Sacc. Sylloge IV. p. 214.

Flecke gross, meist 1—2 Cm. im Durchm., briunlich,
von einer distinkten, klargelben Zone umgeben, schliesslich zu-
sammenfliessend und oft den gréssten Teil des Blattes einneh-
mend. Riaschen aus den Spalt6ffnungen hervortretend, weiss,
epiphyll oder amphigen. Konidientrager ein- bis vierzellig, un-
verzweigt, hyalin, gerade, nach oben mit 5—8 deutlichen Koni-
diennarben und hier nicht ganz eben, 45—60 w lang, 3,5—4,5 w -
breit. Konidien einzeln oder schwach kettenférmig abgeschniirt,
bald eiférmig oder elliptisch, einzellig, 9—15 w lang, 4—6 wu
breit, bald cylindrisch, ein-, zwei- oder dreizellig, 15—32 wu
lang, 3—4 w breit. — Auf Primula officinalis L.: Al. Hammar-
land, Frebbenby 29. VI und Sund, Stortrask 26. VII. 97: J. 1. L.
— Die Flecke auf Primula officinalis auf Aland kommen hiiu-
fig vor; der Pilz ist aber in der Regel steril, d. h. das Mycel
produziert keine Konidien.

39. Ram. cylindroides Sacc. Sylloge IV. p. 206.

Flecke sehr ungleich gross, bis 2 Cm. lang, gelblich,
braun oder sehr schwach rotlich, meist von einer schmalen,
helleren Zone umgeben. Rischen aus den Spaltdffinungen, die
von einem michtig entwickelten, gelblich gefarbten, pseudo-
parenchymatischen Gewebe verstopft sind, hervortretend, hypo-
phyll, weiss oder meist sehr schwach rotlich. Konidientrager
in jedem Raschen zahlreich, unverzweigt, meist ganz gerade,
seltener nach oben sehr schwach und unregelmiassig gebogen,
ein- oder seltener zweizellig, hyalin, mit 1—3, dem Scheitel
genaherten Konidiennarben, 18—23 w lang, 3 w breit. Koni-
dien einzeln oder schwach kettenférmig abgeschniirt, stabchen-
formig, beidendig abgerundet oder langlich, meist einzellig, 1O—16
w lang, 3—5 w breit. — Auf Pulmonaria officinalis L.: Ol. Mun-
duksa 21. VII und Wosnesenje 2. VIII. 98: J. I. L. — Selten
sind die Konidien bei dieser Art 37 w lang.

— Auf Cynoglossum officinale kommt eine Ramularia vor,
die sehr an die letzterwahnte Art erinnert. Besonders mikro-
skopisch sind die beiden Pilze einander sehr ahnlich. Makro-
skopisch sind sie dadurch von einander verschieden, dass die

30 Lindroth, Ramularia-Arten.

Riischen bei der Art auf Cynoglossum epiphyll und sehr klein
sind (von einer geringeren Anzahl Konidientrager gebildet),
wihrend sie bei dem Pilze auf Pulmonaria hypophyll und sehr
gut zu sehen sind. Ich fasse den Pilz auf Cynoglosswm als eine
eigene Art auf, deren Beschreibung lautet:

40. Ramularia Cynoglossi n. sp.

Flecke ziemlich gleich gross, gerundet, circ. 0,6 Cm. im
Durchm., braun, ohne Zonenbildung. Raschen schmutzig weiss,
epiphyll, aus den Spaltdffnungen hervortretend, von einer klei-
neren Anzahl Konidientriiger gebildet. Mycel in den Spalt-
6ffnungen ein hyalines Gewebe bildend. Konidientriger am
Grunde oft mit einer Querwand, unverzweigt, gerade, am Schel-
tel mit meist nur je einer Konidiennarbe, bisweilen auch mit
2—3, einander meist genaherten Narben, hyalin, 15—22 w lang,
3 mw breit. Konidien einzeln oder schwach kettenformig abge-
schniirt, cylindrisch, beidendig abgerundet oder stumpf, biswei-
len auch mehr oder weniger lang und schmal elliptisch, hyalin,
oft etwas unregelmissig, ein- oder sehr selten zweizellig, 9—
25 w lang, 3—4,5 w breit. — Auf Cynoglossum officinale L.:
Finland: Alandia, Bomarsund 4. VIII. 97: J. I. L.

41. Ram. Anchusz-officinalis Eliasson, Sace. Sylloge XIV. p.
1062. |

Flecke braun, meist gerundet, 0,7—1 Cm. gross. Rischen
aus den Spaltdffnungen hervortretend, klein, weiss, amphigen.
Konidientrager hyalin, einzellig (immer?), unverzweigt, am Schei-
tel mit nur einer oder 1—3, deutlichen Konidiennarben und
hier bisweilen etwas unregelmissig gebogen, 20—60 w lang,
3,5—5 w breit. Konidien einzeln oder schwach kettenférmig
abgeschniirt, cylindrisch oder stiabchenférmig, meist gerade,
beidendig abgerundet, in der Mitte oft etwas schmiiler, ein-
oder in der Regel zwei-, seltener dreizellig, 22—48 wu lang, 45
breit. — Auf Anchusa officinalis L.: Al. Finstrém bei der
Kirche 25. VII und Torrbolstad 28. VII. 97: J. I. L.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 31

42. Ram. variabilis Fuck., Sacc. Sylloge IV. p. 212.

Flecke mehr oder weniger unregelmissig, braunlich, gelb-
lich oder weisslich und von einer tief purpurgefarbten Zone
umgeben. Riischen aus den Spaltéffnungen hervortretend, epi-
phyll, weiss. Konidientrager gerade, oder schwach unregel-
miissig gebogen, unverzweigt, ein- oder zweizellig, hyalin, nur
20—30 w lang, 2,5—3,5 w breit, oft mit nur je einer scheitel-
stiindigen oder seltener mit 2—6, meist undeutlichen, einander .
geniherten Konidiennarben. Konidien? — Auf Verbascum nig-
rum L.: Ab. Uskela, Juwankoski 23. VIII. 52: K. E. v. Bons-
dorff (H. M. F.). Ka. Sakkola 30. VII. 52: E. Niklander (H. M.
F.). Sé. Karkku 4, IX. 72: Hj. Hjelt (H. M. F.). Za. Sysma,
Olkola 12. Vil. 72: K. J. W. Unonius (H. M. F.); Mustiala:
Karsten (Mégelsvamp. p. 57) und IX. 97: J. I. L.; On. Weli-
kaja-Guba 7. VIII. 70: J. P. Norrlin (H. M. F.). Om. Gamla-
Karleby VIII. 71: Fr. Hellstrom (H. M. F.). Ka. Jaaskis, Jarwi-
kyla 17. VII. 88: J. Lindén (H. M. F.). — Verbascum thapsus
L.: N. Borga 31. VII. 54: Th. Selan (H. M. F.). Za. Mustiala:
Karsten (1. c.) und IX. 97: J. I. L. — Verbascum nigrum
lychnites: Ab. Lojo, Mongola 4. VIII. 93: H. Lindberg (H. M. F.).

43. Ram. coccinea (Fuck.) Vestergren Micromycet. rar. sel.
N:o 148.

Flecke braun oder rotlich, oft von einer dunkleren Zone
umgeben, bis 1,5 Cm. lang. Raschen hypophyll, aus den Spalt-
6ffmungen hervortretend (immer?), zusammenfliessend, makro-
skopisch lebhaft rot, die Athemhdhlen mit einem bisweilen
schwach gelblich gefarbten, pseudoparenchymatischen Gewebe
verstopfend. Konidientriiger unter dem Mikroskop fast hyalin,
unverzweigt, 3—6-zellig, gerade oder schwach zigzagfOrmig ge-
bogen, oft mit nur 1—-2 oder auch 3—6, zerstreuten Konidien-
narben versehen, 50—75 w lang, 2,5—3,5 mw breit. Konidien
stibchenférmig, ein- oder meist zweizellig, sehr selten drei-
zellig, gerade, hyalin, einzeln oder schwach kettenférmig abge-
schniirt, 12—25 w lang, 2—3 w breit, bisweilen kiirzer, ein-
zellig und dann schmal elliptisch. — Auf Veronica officinalis L.:

32 Lindroth, Ramularia-Arten.

N. Mantsiili, Andersberg VIII. 94: J. L L.; Kl. Sortawala
(nach der Angabe J. M. Wartiainens). Jm. Schelesna bei Kanta-
laks VIII. 85: V. F. Brotherus (H. M. F.).

Auf Veronica chamedrys kommt eine Ramularza vor, die
makroskopisch der soeben beschriebenen R. coccinea ganz gleich,
mikroskopisch von dieser aber verschieden ist. Die Beschrei-
bung dieser Art lautet:

44. Ramularia pseudococcinea n. sp.

Flecke wie bei voriger Art. Rischen aus den Spaltéffnungen
hervortretend, zusammenfliessend, hypophyll. Trager einfach
oder verzweigt, 2—6- oder mehrzellig, unregelmiassig zigzag-
formig gebogen, 80—150 w lang, 2,5—4 mw breit, mit mehre-
ren, deutlichen Konidiennarben. Konidien einzeln oder schwach
kettenférmig abgeschniirt, von sehr verschiedener Form und
Grésse, bald elliptisch, einzellig, 5—14 w lang, 4—6 w breit,
bald beinahe cylindrisch, gerade, ein- oder zweizellig, beidendig
stumpf, 20—30 w lang, 3,5—5 w breit. — Auf Veronica cha-
medrys L.: Finland: Nylandia, Helsingfors, Bot. Garten, IX. 99:
J. I. L.; Ol. Wosnesenje bei Swir 26. V. 98: J. 1. L.; Schweden:
Stockholm, Experimentalfalten IX. 1900: J. I. L.

Bei dieser Art kommen hin und wieder mebhrzellige, oft
reichlich veristelte, sehr unregelmissige, bis 200 w lange Koni-
dientrier vor, die am Grunde von mehreren, oft ziemlich tief
braungefirbten, dickwandigen und meist kurzen Zellen auf-
gebaut sind.

Die zwei letzten Pilze stehen einander sehr nahe, scheinen
jedoch mikroskopisch von einander ziemlich gut getrennt zu
sein. Kulturversuche erscheinen witinschenswert, um zu er-

mitteln, ob sie auf ihren resp. Niahrpflanzen biologisch gebun-
den sind.

Auf Veronica serpyllifolia kommt eine Ramularia vor, die
sowohl makro- als mikroskopisch von den beiden zuletztbe-
sprochenen Pilzen scharf unterschieden ist, und besonders
durch ihre sehr kurzen Konidientriger und schmalen Konidien
charakterisiert ist. Die Beschreibung dieser Art lautet:

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 33

45. Ramularia pygmea n. sp.

Flecke nicht oder kaum merkbar, bis 1 Cm. im Durchm.
Riischen aus den Spaltdéffnungen hervortretend, oft von mehre-
ren Hunderten Konidientrager gebildet, welche makroskopisch
weiss oder kaum rotlich gefiarbt sind, zusammenfliessend und
die kaum oder nur wenig hervortretenden Flecke oft ganz
deckend, amphigen. Konidientrager sehr kurz, bedeutend kiir-
zer als die Konidien, hyalin, gerade, einzellig, mit nur je einer
(immer?), scheitelstindigen Konidiennarbe. Konidien gleichfér-
mig, typisch zweizellig, sehr reichlich gebildet, cylindrisch, beid-
endig stumpf, 18—28 mw lang, 2—2,5 w breit. — Auf Vero-
mica serpyllifolia L.: Finland: Satakunta, Mouhijarvi 6. VI. 59:
A. J. Malmgren (H. M. F.). Yavastia australis, Sysmi, Urajirvi
26. VI: K. J. W. Unonius (H. M. F.).

Der oben beschriebene Pilz ist vielleicht keine besondere
Seltenheit; weil aber sein ausseres Auftreten auf den Wurzel-
blittern der Niéhrpflanze sehr wenig in die Augen fallend ist,
muss er in der Natur besonders aufgesucht werden.

46. Ramularia Anagallidis n. sp.

Flecke gerundet oder langlich, kaum heller gefiirbt, bis
schmutzig weisslich, die Blattscheibe nicht perforirend. Riéschen
der Konidientriger amphigen, aus den Spaltéffnungen hervor-
tretend, meist in geringer Anzahl] vorkommend, aus etwa 12—22,
Hyphen gebildet. Konidientrager hyalin, gerade, fadenformig,
zwei- bis fiinfzellig, unverzweigt oder sehr selten schwach
veristelt, 30—95 w lang, 2,5—4 w dick, am Ende mit je einer
Konidiennarbe. Konidien schwach kettenférmig gebildet, hyalin,
eylindrisch, fadenformig, typisch zweizellig, gerade oder schwach
gekriimmt, beidendig abgerundet, 20—30 w lang, 2,5—4 w
breit. — Auf Veronica anagallis L.: Finland: Alandia, Eckero,
Storby VII. 84: Wald. Granberg.

Die auf Veronica beccabunga L. vorkommende Ram. Becca-
bunge Fautr. ist von der oben beschriebenen Art durch rot-
liche, die Blattscheibe fast perforirende Flecke verschieden.
Ram. Veronice die von Fautrey auf Veronica hederwfolia L.

3

34 Lindroth, Ramularia-Arten.

beschrieben ist, kommt Ram. Anagallidis wohl am niachsten,
hat aber einzellige Konidien.

47. Ram. obducens Thiim., Sace. Sylloge IV. p. 211.

Riischen schneeweiss, hypophyll, die ganze Unterseite der
befallenen Blitter gleichformig deckend, ohne eine besondere
Fleckenbildung hervorzurufen, aus den Spalt6ffnungen hervor-
tretend. Konidientriger hyalin, meist unverzweigt, selten mit
einigen kurzen Astchen versehen, ein- oder zwei- bis dreizellig,
gerade, nach oben mit mehreren, stark entwickelten, entfernt
stehenden Konidiennarben und darum unregelmassig hin und
wieder gebogen, 35—60 w lang, 3—4 w breit. Konidien ket-
tenformig abgeschniirt, bald elliptisch oder beinahe birnen-
formig, bald beidendig etwas verschmilert und zugespitzt, selte-
ner fast stibchenformig, sehr schwankend betreffs der Grdsse
und der Form, typisch einzellig, sehr selten undeutlich zwei-
zellig, 9—26 w lang, 3—7 w breit. — Auf Pedicularis palustris
L.: Al. Hammarland 30. VI. 97: J. I. L.; Sund, bei der Kirche
6. VII. 97: A. Kajava.

Aut Pedicularis silvatica L. kommt eine Ramularia vor,
die mit der zuletzt beschriebenen Art nahe verwandt ist. So
ist das fiussere Auftreten der beiden Pilze ganz gleich; auch
die Konidien sind beinahe gleich gebaut. Der Pilz auf Ped.
silvatica hat aber bedeutend langere und schmilere Konidien-
triiger, wodurch er von der Art auf Ped. palustris gut unter-
schieden ist. Obwohl die Ramularia auf der erst erwaihnten
Nahrpflanze, Pedicularis silvatica, in Finland kaum zu finden
ist, weil die N&hrpflanze bei uns nicht vorkommt, so mag sie
jedoch hier beschrieben werden:

48. Ramularia filiformis n. sp.

Riischen makroskopisch wie bei voriger Art. Konidien-
triger fadenformig, hyalin, mit Querwiinden versehen, meist
unverzweigt, in der Regel mit je einer oder nur wenigen, ent-
fernt stehenden Konidiennarben versehen, 60—100 mw lang, 2—
2,5 w breit. Konidien hyalin, kettenférmig abgeschniirt, schméa-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3, 35

ler und weniger schwankend betreffs der Grésse und Form als
bei voriger Art, schmal elliptisch oder cylindrisch, ein- oder
zweizellig, 8—28 w lang, 3—5 w breit. — Auf Pedicularis sil-
vatica L.: Schweden: Smaland, N. Jordatorp 16. VI. 97: J. E.
Lundequist.

Ramularia filiformis kommt den echten Ramularia-Arten
bedeutend naher als Ram. obducens, welche beinahe ebenso
gut zu der Gattung Ovularia gerechnet werden kann, Da ich
aber auch bei dieser Art, obwohl auch iusserst selten, zwei-
zellige Konidien gesehen habe, rechne ich sie, wenigstens bis
auf weiteres, zu der Gattung Ramularia.

49. Ram. calcea (Desm.) Ces., Sace. Sylloge IV. p. 212.

Flecke weisslich, bis 0,5 Cm. lang, von einer unregel-
massigen, braunen Zone umgeben. Rischen sehr dicht stehend,
weiss oder bisweilen sehr schwach réotlich, meist hypophyll,
aus den Spaltéffnungen hervortretend. Konidientriiger hyalin,
unverzweigt, meist zweizellig, mit 2—4, selten mit mehreren,
von einander meist etwas entfernten Konidiennarben, nur wenig
oder fast nicht gebogen. Konidien kettenférmig abgeschniirt,
stabchenformig, ein- oder zweizellig, 12—26 w lang, 2—3 wu
breit oder (unreif?) beinahe elliptisch, einzellig, 6—12 w lang,
2—3 w breit. — Auf Glechoma hederacea L.: Ab. Haikko, Wai-
sakko 9. VI. 52: K. E. v. Bonsdorff (H. M. F.); Kalvola, Ai-
mala: G. af Hallstrom (H. M. F.). WN. Helsingfors, Bot. Garten
OSs kl. L.

50. Ram. lamiicola C. Mass., Sacc. Sylloge X. p. 560.

Flecke ziemlich gross, weisslich, braunlich oder rétlich,
oft von den Nerven begrenzt. Réaschen schneeweiss, aus den
Spaltéffnungen hervortretend, hypophyll. Konidientriger hyalin,
zartwandig, 2—3-zellig, gerade, meist unverzweigt, nach oben
mit 4—7, deutlichen Konidiennarben, 25—50 w lang, 2,5—4 w
breit, gleichmissig dick. Konidien hyalin, kettenférmig abge-
schniirt, oft beinahe elliptisch, Ovularia-iihnlich, einzellig, 8—18
w lang, 3—4,5 w breit, oder cylindrisch und dann etwas linger,

36 Lindroth, Ramularia-Arten.

schmiiler und oft zweizellig. — Auf Lamiwm album L.: N.
Helsingfors im Bot. Garten, Sept.—Okt. mehrere Jahre hin-
durch vom Verf, beobachtet. Zk. Rautus, Sumbula 10. VIII. 66:
A. J. Malmberg (H. M. F.). Sa. Jokkas 22, VII. 70: I. G. Alopzeus
(Gis aM,..F's),

5|. Ram. Ajuge (Niessl) Sacc. Sylloge IV. p. 212.

Flecke gerundet oder etwas unregelmiassig, schmutzig
braun oder grau, oft von einer rétlichen Zone umgeben, bis
1 Cm. lang. Riischen aus den Spaltéffnungen hervortretend,
aus einer grésseren Anzahl Konidientriiger gebildet, weiss, meist
hypophyll. Konidientrager hyalin, unverzweigt oder bisweilen
mit einigen mw langen Astchen versehen, ein- oder zwei-, selte-
ner sogar dreizellig, mit sehr zarten Querwanden, nach oben
unregelmiissig hin und wieder gebogen, mit mehreren, ziemlich
deutlichen, einander meist geniherten Konidiennarben, 30—55 wu
lang, 2,5—3 w breit. Konidien cylindrisch, bis schmal ellip-
tisch, hyalin, ein- oder zweizellig, 10—30 w lang, 2,5—4 wu
breit. — Auf Ajuga reptans L.: Ol. Wosnesenje bei Swir 29.
V. Konidien gut ausgebildet; daselbst 2. VIII. und Soutjarvi 8.
Vine: 1.0L,

52. Ram. Adoxe (Rabenh.) Karst., Sacc. Sylloge IV. p. 206.

Raschen der Konidientraiger an allen griinen Teilen der
Nahrpflanze reichlich vorkommend. Konidientrager meist ein-
oder zwei-, zuweilen auch dreizellig, hyalin, 30—65 w lang,
3—4 w breit, unverzweigt, gerade oder schwach zigzagformig
gebogen, am Scheitel und bei jeder Flexion mit einer deut-
lichen Konidiennarbe versehen. Diese sind bald nur 2—3 und
stehen dann von einander linger entfernt, baldt sind sie 6—7
und stehend dann dicht an einander. Konidien kettenfOrmig
abgeschniirt, cylindrisch, oft ein- oder zwei-, seltener dreizellig,
hyalin, in der Mitte nicht oder bisweilen kaum merkbar ein-
geschniirt, an beiden Enden oft kaum merkbar dicker und
stumpi zugespitzt, 18—34 mw lang, 3—5 mw breit. — Auf Adoxa
moschatelina L.: N. Runsala: Karsten (Mégelsvamp. p. 56);

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 37

Esbo, Kaitans 8. VII.—3. VIII. 83: A. O. Kihlman. Ol, Wosne-
senje 29. V., Kaskesa und Soutojarvi VI. 98: J. 1. L.; Lp.
Triostrow 30. VII: N. J. Fellman (H. M. F.).

Der Pilz schidigt seine Niahrpflanze sehr. Besonders
reichlich wurde der Parasit in Russland, Gouv. Olonets in den
Umgebungen von Kolodosero im Juni 1900 vom Verf. beo-
bachtet.

53. Ram. macrospora Fres., Sacc. Sylloge IV. p. 211.

Flecke unregelmissig, bis 2 Cm. lang, bisweilen zu-
sammenfliessend, meist briiunlich gefiarbt, ohne Zonenbildung.
Raschen hypophyll, weisslich, gelbbraunlich oder sehr schwach
rotlich, aus den Spaltdéffnungen hervortretend. Konidientrager
hyalin, unverzweigt, einzellig, cylindrisch, am Grunde aber etwas
flaschenférmig aufgeschwollen, am Scheitel meist regelmissig
abgerundet, mit je einer deutlichen Konidiennarbe, 20—32 pw
lang, 3—7 w breit; die Anschwellung gerundet oder elliptisch,
meist 6—7 w hoch und breit. Konidien hyalin, cylindrisch,
beidendig abgerundet, in der Mitte meist etwas verschmilert,
oft ein-, seltener zweizellig, 20—34 mw lang, 5—8 w breit. —
Auf Campanula glomerata L.: N. Helsingfors nebst Umgebungen
und Mantsala, Andersberg und Frugard etc.; Thusby etc. wie-
derholt vom Verf. beobachtet. Ta. Mustiala 17. VI. 97: J. I. L.,
nicht selten. Ol. Petijaselki 25—26. VI. 98: J. I. L.; On. Kii-
pein26.VEH1.98: J. Leb:

Von dieser Art kommt eine Form auf Campanula rapun-
culoides L. vor, die durch bedeutend lingere und deutlich bis
stark zigzagformig gebogenen Konidientriger ausgezeichnet ist.
Ich fasse den Pilz als eine Varietiit der soeben besprochenen
Art auf und nenne ihn

Ram. macrospora Fres. var. major n. var.

Flecke meist nicht besonders hervortretend, Raschen
weiss-rétlich, wie bei der Hauptform, oft die ganze untere Seite
der Blatter deckend. Konidientriger 60—100 w lang, bisweilen
noch, linger, deutlich bis stark zigzagfdrmig gebogen, seltener

38 Lindroth, Ramularia-Arten.

etwas pfropfenzieherartig gewunden, Bostrichonema-ihnlich, mit
mehreren, sehr deutlichen Konidiennarben. Konidien wie bei
der Hauptart, aber meist zweizellig und meist etwas linger. —
Auf Campanula rapunculoides L.: Finland: Karelia olonetsensis,
Gakrutsi bei Swir 27. VII. 98: J. I. L.; On. Kiischi 26, VIIL.
Re. dhs LL.

54. Ram. Campanula-latifolie Allescher, Sacc. Sylloge XIV.

p. 1063.

Flecke kleiner, kaum 1 Cm. im Durchm., gerundet oder
unregelmissig, braun oder gelblich braun. Konidientrager aus
den Spaltéffnungen hervortretend, hyalin, hypophyll, einzellig,
unverzweigt, mit 3—6, deutlichen Konidinnnarben, 30—40 w
lang, 4—5 w breit. Konidien hyalin, meist zweizellig, beiden-
dig gerundet, in der Mitte oft etwas eingeschniirt, meist 22
w lang, 3—5 pw dick. — Auf Campanula latifolia L.: OL.
Stjelegi unweit Wosnesenje 5. VIII. und Soutojarvi 8. VIII. 98:
A Tg a Pe

55. Ram. Valeriane (Speg.) Sacc. Sylloge IV. p. 207.

Auf Valeriana officinalis L.: Ta. Mustiala: Karsten (Mo-
gelsvamp. p. 56).

56. Ramularia Trichere n. sp.

Flecke gerundet, klein, 0,2—-1 Cm. im Durchm. braun
oder briiunlich gefarbt. Riaschen amphigen, weisslich, aus den
Spaltéffnungen hervortretend, von einer grésseren Anzahl Koni-
dientriger gebildet. Diese hyalin, gerade, fadenformig, unver-.
zweigt, ein- oder zweizellig, 30—70 w lang, 2—3 w breit,
meist mit nur je einer scheitelstaéndigen Konidiennarbe. Koni-
dien einzeln oder kettenformig abgeschniirt, hyalin, ein- oder
zweizellig, cylindrisch und an beiden Enden meist etwas ver-
schmialert oder fast elliptisch, sehr schwankend betretis der
Grdsse, bald nur 6—10 w lang und 2—3 w breit und dann
immer einzellig, bald 12—30 w lang, 2,5—4 w breit und dann
oft zweizellig, — Auf Trichera arvensis Schrad.: Finland:
Alandia, Sund, Emkarby 28. VII. und Jomala, Wargsunda VII-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 39

97: J. I. L.; Sb. Leppavirta IX. 80: J. V. Johnsson (H. M. F.).
St. Raumo, Sorkkala 17. VIII. 62: Kl. Wahlman (H. M. F.).
Ol. liwina 6. VII. 98: J. I. L.; On. Kiischi VIII. 98: J. I. L.

Der oben beschriebene Pilz kommt gewiss sehr nahe der
Ram. Succise Sacc. var Knautie C. Mass. Contr. Mic. Ver.
p. 111, sec. Sacc. Sylloge X. p. 559, welche auf Knautia silva-
tica in Nord-Italien gefunden ist. Da die italienische Art be-
deutend kiirzere Konidientrager (nur 20—35 w lang) hat, so
ist sie wohl kaum mit Ram. Trichere identisch. Leider
habe ich nicht Gelegenheit gehabt, den Pilz auf Knawtia silvatica
zu untersuchen. — Ramularia Trichere ist bei uns ohne zweifel
eine ziemlich verbreitete Art, die bisher aber vernachlassigt
worden ist.

57. Ram. Succise Sacc. Sylloge IV. p. 207.

Kommt nach Karsten (Symbole ad Myc. Fenn. XXXII.
p. 11) sehr hiaufig bei Mustiala (Ta.) auf Swccisa pratensis
Moench vor.

58. Ram. Cardui Karst. Symbole ad Myc. Fenn. XXL. p. 7. Sep.,

Sace. Sylloge X. p. 557.

Flecke gross, von 0,5 bis einige Cm. lang, oft jedoch
etwas kleiner, gerundet, weiss, mit braunem Rande, schliesslich
oft perforirt. Rischen epiphyll, aus den Spaltéffnungen her-
vortretend, aus einer grossen Anzahl Konidientrager gebildet.
Konidientrager hyalin, unverzweigt, meist zweizellig; die obere
Zelle linger und meist deutlich wellenférmig oder propfzieher-
artig gebogen, mit nur je einer oder wenigen Konidiennarben,
45—70 w lang, 4—5 w breit. Konidien hyalin, cylindrisch,
schwach elliptisch, 10—22 mw lang, 2—5 w breit, meist ein-,
seltener zweizellig, einzeln oder kettenfOrmig abgeschntrt. —
Auf Carduus crispus L.: Ol. Gakrutsi bei Swir 27. VII. 98:
J. I. L.; Om. Wasa, Kapellbacken VIII. 56: P. A. Karsten (I. c.).

59. Ramularia picridicola n. sp.
Flecke gerundet, ce. 0,5—1 Cm. im Durchm., braun, oft von
einer etwas heller gefiirbten, gelblichen oder seltener schwach

40 Lindroth, Ramularia-Arten.

rétlichen, unregelmiissigen Zone umgeben. Rischen aus den
Spaltéffnungen hervortretend, epiphyll oder amphigen, weiss, in
den Spaltéffnungen ein dichtes, oft gelbliches oder briiunliches,
pseudoparenchymatisches Gewebe bildend. Konidientrager in
jedem Riischen etwa 20—30, hyalin, meist ein-, seltener zwel-
zellig, mit 1—2 oder bisweilen mit 3—5, etwas geniherten
Konidiennarben versehen und im letzteren Falle am oberen
Ende etwas unregelmissig zigzagférmig gebogen, 15-34 mu
lang, 2,5—3,5 w breit. Konidien einzeln oder schwach ketten-
formig abgeschniirt, beinahe fadenformig, gerade oder schwach
gebogen, ein- bis dreizellig, hyalin, beidendig abgerundet, 25—
50 w lang, 2—3 w breit. — Auf Picris hieracioides L.: Fin-
land: Tavastia australis, Pelkola, Hattula 16. VII. 97 und 18.
VII. 98: O. Collin. N. Thusby, Jarvenpaéaé 1902: J. I. L.

Die oben beschriebene Art ist nicht mit Ram. Picridis
Fautr. & Roum. (Rev. Myc. 1892, p. 10) zu verwechseln, welche
ebenfalls auf Picris hieracioides vorkommt. Zwar kenne ich
diesen von Fautrey in Frankreich (Cote-d’Or) gefundenen Pilz
nur nach der Beschreibung desselben in Saccardos Sylloge X.
p. 558. Da nach Saccardo aber die Konidientrager von Ham.
Picridis 40—50 w lang sind, messen diejenigen von Ram. pic-
ridicola nur 15—35 w. Die Sporenliinge der beiden Arten ist
16—32 mw, resp. 25—50 w; die Breite der Sporen wieder 4 yp,
resp. 2—3 mw. Da noch die Konidientriger bei der finnischen
Art epiphyll oder amphigen, bei der anderen aber meist hypo-
phyll sind, so scheint ein bedeutender Unterschied zwischen
diesen beiden Pilzen zu existieren.

60. Ram. Lampsane (Desm.) Sace. Sylloge IV. p. 207.

Flecke gelblich, unregelmissig, ziemlich gross. Raschen
weisslich, klein, meist epiphyll, aus den Spaltéffnungen hervor-
tretend, von einer kleineren Anzahl Konidientraiger gebildet.
Diese hyalin, selten ein-, meist zwei- oder bisweilen dreizellig,
meist unverzweigt, nur selten mit einigen kurzen Astchen ver-
sehen, am oberen Ende deutlich zigzagférmig gebogen, in der
Regel mit mehreren, 5—8, Konidiennarben versehen, 22—40 wu
lang, 2,5—4 w breit. Konidien hyalin, sehr ungleichférmig und

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 41

schwankend betreffs der Grésse, 6—20 w lang, 2—4 w breit,
beinahe stabchenformig bis schmal elliptisch, einzellig. — Auf
Lampsana communis L.: Al. Hammarland und Eckeré an meh-
reren Orten, nicht selten VI.—VII. 97: J. I. L.; N. Helsingfors
und Umgebungen wiederholt vom Verf. beobachtet. Ya. Mus-
tiala, wiederholt von Karsten (Mégelsvamp. p. 53) und vom
Verf. genommen. Ol. Petiijiiselki 26. VI. 98: J. I. L.

61. Ram. Taraxaci Karst. Fragmenta Myc. IV. p. 7; Sace. Syl-
loge IV. p. 207.

Flecke bréunlich, gerundet oder unregelmiassig, oft von
einer dunkleren, unregelmissigen und oft sehr undeutlichen
Zone umgeben, von den Konidien oft als von einem weissen
Pulver bedeckt. Riaschen amphigen, am reichlichsten jedoch
auf der oberen Blattflache vorkommend. Konidientriger aus
den Spaltdffnungen hervortretend, meist ktirzer als die Konidien,
einzellig, einfach, hyalin, nach oben etwas verschmilert, mit
nur einer einzigen oder wenigen, einander geniherten, wenig
hervortretenden Konidiennarben, 11—22 wm lang, am Grunde
bis 4,5 w breit. Konidien kettenformig abgeschnirt, stibchen-
formig, stumpf, gerade, hyalin, ein- oder zweizellig, meist lin-
ger als die Konidientrager oder 12 —34 w lang, 2,5—3 w breit.
— Auf Taraxacum officinale L.: Al. Hammarland, Vastantrisk
3. VII. und Morby 5. VII. 97: J. I. L.; MN. Helsingfors nebst
Umgebungen wiederholt von August bis November vom Verf.
beobachtet. Ol. Kuuschlega 22. VII. 98: J. I. L.; K. transon.
Porog 22. VII. 99: J. I. L. Oa. Wasa VIII. 67: Karsten (Mégel-
svamp. p. 53); Lp. Ponoj, 1899: J. Montell. — Ohne Zweifel
wird dieser Pilz bei genaueren Beobachtungen als ein hiiufig
vorkommender TJaraxacum-Parasit sich zeigen.

62. Ram. filaris Fres. var. Lappe Bres., Sacc. Sylloge XIV.
p. 1062.
Flecke braunlich gefiairbt. Riaschen weisslich, amphigen,

aus den Spaltéffnungen hervortretend und von einer grossen
Anzahl Konidientriger gebildet. Diese hyalin, oft einwenig ver-

42 Lindroth, Ramularia-Arten.

zweigt, mit kurzen Astchen versehen, meist 2- oder mehrzellig,
mit meist wenigen Konidiennarben, 40—70 mw lang, 2,5—3,5 wu
breit. Konidien hyalin, stibchenformig bis elliptisch, einzeln
oder zwei und zwei abgeschniirt, meist ein-, seltener zwei-
zellig, 12-—-20 w lang, 2—3 w breit; kleinere und relativ brei-
tere, 4—8 w lange, 2—3 w breite Konidien kommen reichlich
vor. — Auf Lappa minor L.: Ab. Lojo, Pfarrhaus VII. 85:
H. Lindberg (H. M. F.); Lappa tomentosa (Mill.): WN. Helsingfors:
2 i On. Sennoeuba; 27. VIL. 98: J. co

Nachtrag:

63. Ram. Rhei Allesch., Sacc. Sylloge XIV. p. 1063.

Flecke 0,5—1,5 Cm. im Durchm. braun, gerundet, zerstreut
oder zusammenfliessend mit oder ohne eine gelbliche oder rdot-
liche Zone. Riischen weiss, aus den Spaltéffnungen hervortre-
tend, amphigen, reichlicher jedoch auf der unteren Blattseite
vorkommend. Konidientriger hyalin, fast gerade, nach oben
etwas verschmalert, meist mit nur 1—2 zarten Konidiennarben,
ein- oder zweizellig, 30—45 mw lang, 3—4,5 w breit. Konidien
sehr schwankend betreffs der Form und Grdésse; bald fast
elliptisch, immer einzellig, 8—12 w lang, 3—4 w breit, bald
cylindrisch beidendig stumpf, meist ein-, selten zweizellig, bis
25 w lang, 2,5—3,5 w breit. Auf Blattern von Rheum: N.
Thusby: Traskainda 22. VII. 1902: J. I. L.

ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA XXIII, N:o 4,

PUTKILOKASVIO PIELISEN JA HOYTIAISEN
VALISELLA KANNAKSELLA

WALTER M. AXELSON.

—— +--+ —__

HELSINKI 1902.

KUOPIO 1902.
K. MALMSTROM’IN KIRJAPAINO.

j a joihin kirjoitukseni perustuu, saivat. oikeastaan
alkunsa jo kesilli 1896, jolloin tein eraitten toverieni kanssa
muutamia vilkkoja kestavan retken Pielisjirven ympiirist66n
aikeessa tutustua lahemmin kotiseutumme, Pohjois-Karjalan,
tihin saakka jokseenkin véhain tunnettuun kasvioon. Jon-
kun viikon retkeilimme mydskin Pielisen lansirannikolla, luonnon-
ihanassa Kolivuoren ymp§aristossé. Onnistuimmekin léytiamiiéin
yht&éa ja toista huomattavaa seudun kasviossa, niin ett& jo sil-
loin syntyi mielessini ajatus ryhtya lahemmin tutkimaan kas-
viota noitten Karjalan suurimpien jarvien, Pielisen ja Héytiiéisen
viliselli maakannaksella, miss&’ monet vaarat ja kukkulat tihed-
paihin kohoavat syvien laaksojen ja saaririkkaiden jiirvien vi-
lissi tehden luonnon kerrassaan ihanaksi ja puoleensa vetii-
viiksi.

Ehdotus, jonka samana syksyna esitin arvoisille opettajil-
leni, saavuttikin heidan hyvaksymisens&é ja niinp& ryhdyin seu-
raavana kesiini 1897 innolla tyOh6n kisiksi koettaen seurata
neuvoja, joita varsinkin Professori J. P. Norrlin ystiviillisyydes-
séiin minulle jakeli ennen matkalle laiht6a. — Ennenkuin touko-
kuun lopulla matkustin mainitulle tutkimusalueelleni, valmistin
myOskin pitijin kartoista jaljennOkset alueesta, joka ty6, niin
paljon kuin se aikaa veikin, epailem&tti& suuresti on helpottanut
t6itiini. Matkani kustannuksia varten my6énsi Societas pro Fauna
et Flora Fennica hyviantahtoisesti varoistaan 100 mk:n suurui-
sen matka-apurahan.

Jo toukokuun lopulla olin alueellani tiaydess& tyéssa ja
toimessa. Alussa oli aikomukseni ottaa tutkittavakseni koko tuo
pitkulainen maakaistale, joka eroittaa Pielisen ja Héytidisen ve-
det toisistaan, mutta pian huomasin sen kuitenkin mahdotto-

4 Azelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen viliselli kannaksella.

maksi toteuttaa ja tyydyinkin senvuoksi mainitun kannaksen
pohjoispuoleen. Luonto on niet siella vaihtelevampi ja rik-
kaampi kuin etetiipuolella. — Ensi kesiénaé uhrasin aikani enim-
miikseen tehden huomioita kasveista yleensi ja onnistuinkin vael-
luksillani m. m. léyt&imiiiin ainakin kymmenkunnan Pohjois-Kar-
jalan floralle uutta kasvilajia. Samalla pyrin myéskin parhaani
mukaan tutustumaan tutkimusseutuni luontoon kokonaisuudes-
saan, sen fyysillisiin omituisuuksiin.

Seuraavana kesiind 1898 jatkoin noita tditéni, tehden uusia
havaintoja ja muistiinpanoja seudun kasvistosta. Suuren joukon
tapasin sini kesiini uusia lajeja alueeltani, joiden joukossa oli
useita koko maakunnastakin ennen tuntemattomia lajeja. Paitsi
niini kahtena kesiné, jotka olen melkein kokonaan kayttanyt
alueen kasvion ja luonnon tutkimiseen, pistaydyin viela syys-
kesiista 1900 taiydentiimiss& muistiinpanojani sen etelaosista.

Kasvitopografinen puoli kirjoituksessani on puutteellisten
muistiinpanojen takia supistunut ainoastaan lyhyeksi lisaéykseksi.
Toivoakseni se sentiin jossain méiérin taydentaa kuvausta seu-
dun yleisisté luontosuhteista, joka loytyy kirjoituksen alkuosassa
esitettynéi. Mit&é tulee kasviluetteloon, jonka olen loppuun lit-
tinyt, ovat léyd6t kaikki, jotakuta ainoata poikkeusta lukuun-
ottamatta yksinomaan omia tekemiani.

Lopuksi pyydan vielé lausua ilmi syvan kiitollisuuteni
professori J. P. Norrliniile, joka pitkin matkaa toitteni kestaessa
on minua innostanut ja neuvoillaan avustanut sek&é maarannyt
alueelta keraé&miéni Hieracium-muodot.

ca alainen seutu, ki&sitt&évii pohjoispuolen Pielinen
ja Hoytiainen-nimisten jarvien valilla olevasta maakannaksesta,
sijaitsee jokseenkin keskell& pohjois-Karjalaa noin 62° 57’ ja 63°
10’ leveysasteiden valillé. Pinta-alaltaan on tuo alue likimiié-
rin sanottuna 51/2 nelidpeninkulman suuruinen, ulottuen etelissii
Hoytiaisen rannalla Herneniemeen, ja Piilolahteen Pielisen puo-
lella. Alkaen Herneniemesté kulkee eteliraja tiiten Pahakalan-
jarven kautta Kaijanjarven, Ripulinjiirven ja Herajarven eteli-
nenitse, kohti Pielisen rantaa Piilolahden poukamaan. Luoteis-
raja alueelleni yhtyy Pielisen rannasta Larinsaaren kylan linsi-
rajan kanssa, kunnes se timién luoteiskulmalla erotakse ja kul-
kee Kuhmustanjarven pohjoisnenitse Héytiéisen péihiin. Alue
sisaltaa taten osia jopa neljasté rajakkaispitiéjasta: eteliissi poh-
joispuolen Kontiolahden laajasta pitajasté, Puson kylin melkein
kokonaisuudessaan, pohjoisessa Juu’asta Ahmovaaran ja Larin-
saaren kylat sek&a pienen lohkareen Nunnanlahden kylasti.
Koilliskulma alueesta, tuo Pieliseen pistiivaé suuri niemeke sisiil-
tien Kolin ja Hattusaaren kylat, kuuluu sitivastoin, omituista
kylla, Pielisjirven pitéjain. Alueen etelaraja lopuksi viela
lohkaisee pikku palasen Enonkin pit&éjain luoteiskulmasta. —
Etelipdissifin noin 17 kilometrin levyisenéi kapenee alue vihi-
tellen pohjoista kohti muutamilla kilometreilla, kunnes akkia
taas jyrkasti leviten, muodostaa tuon jo mainitsemamme Pieli-
seen pistiivin suuren niemen, milla kohdalla vili Pielisen ran-
nasta Hoytiaiseen on liki 23 kilometrié. Pituudelleen laskettuna
on alue Herneniemesté Hoytiaisen pohjoispiihiin runsaasti kolme-
peninkulmaa ja jokseenkin yhtipitki on mydskin suora viali-
matka alueen kaakkoiskulmasta Kaiskunniemen kirkeen, mihin
Kolinniemi piittyy, kun sitévastoin luoteiskulma alueelleni pis-

6 Arelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytiiisen valisella kannaksella.

tiikse koko joukon ulommaksi. Pisin matka etelasta halki
alueen luodetta kohti tekee niiet likiméirin 4 peninkulmaa. —
Niin Juonnollinen liinsi- ja itéinen raja kuin alueellani onkin,
nuo suuret sisiijiirvet Pielinen ja Hoytidinen, puuttuu sen sijaan
pohjoista ja eteléi kohti melkein tykkaénéan luonnollisia rajoja.
Varsinkin on eteliissii tiytynyt rajaalueelle vetaé& jokseenkin
mielivaltaisesti paremman puutteessa. Alkuperdinen aikomuk-
seni ulottaa tutkimus aina Pielisjokeen saakka, joka olisi tie-
tysti ollut verrattain hyva rajaksi, on nimittéin, kuten jo edella
huomautin, niiyttiiytynyt mahdottomaksi tayttéai. Pohjoisrajaa
ei sitii vastoin olisi kernaasti voinut saada luonnollisemmaksi.
Siinii, missi raja kulkee luoteisella pohjukalla, on naéet melkein
kapeimmillaan kannas, joka eroittaa Pielisen Hoéytidisesta. Ka-
peinta viliii Héytiiisen pohjoispaiastaé Savilahden poukamaan en
sentakia rajaksi tahtonut valita, ett& Larinsaaren kyla monine
hauskoine puolineen olisi sen kautta jé&anyt ulkopuolelle.
Alueen korkeussuhteista voi téydella syylla sanoa, etta ne
vaihtelevat sangen suuresti. Korkeita, 100—300 m. korkuisia
vuoriselinteiti ja niiden valillii syviéi laaksomaita tapaa tihea-
piiiihiin varsinkin alueen ité- ja pohjoisosissa, jotka oivallisesti
kelpaavat edustamaan Karjalan kupeerattua luontoa. Lantinen
puoli alueesta sek lounaiskolkka ovat sensijaan tasaisemmat. —
Pielisen rannasta, jonka pinta on noin 96 metria *) ylapuolella
meren pintaa, kohoaa maa heti verrattain akisti pitkin rannik-
koa pitkiksi rannansuuntaiseksi vuorijonoksi, joka etelassa Hera-
jirven ja Pielisen valilli kuitenkin pysyy verrattain matalina
vaaroina, saavuttaen suurimman korkeutensa vasta Jeronjarven
kohdalla, missi Mékrién vaara (314 m. yli m. pinn.) ja siita
hiukan pohjoiseen tuo alueen korkein vuori Koli kohoaa 336
metrin korkuisena meren pinnan ylipuolella. Tuossa vuorijo-
nossa, joka aina viliin katketen jatkuu Pielisen rantaa pitkin,
elelassii lihempi&in& rantaa, pohjoisemmassa siité kauempana,
aina alueen luoteiskulmalle saakka, on useita korkeita vuoren

*) Alueen korkeussuhteita valaisevat numerot olen saanut suureksi
osaksi geoloogeilta, piiiasiassa maist. V. V. Vilkmanilta, joka kesinaé 1897 ja
1898 liikkui Pielisen ja Héytiiiisen viiliselli kannaksella geoloogisissa tutki-
mustdissi, toht. B. Frosteruksen johdolla. —

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 7

huippuja, joista korkeimpina mainittakoon Kirankivaara, Musta-
rintanen, Honkavaara (245 m.), Risiivaara (307 m.), Suurivaara
(226 m.). Larinsaaren kylin kohdalla vaarat yleensi matale-
nevat, vaihdellen korkeudeltaan 120—195 m, valillé. Korkein
on lahelli alueen pohjoiskolkkaa kohoava jyrkki Telynvaara
(195 m.). Mainitsemamme pitkaén vuorijonon lansipuolelle muo-
dostuu. syvi, paikoin leveimpi, paikoin kapeampi laaksomaa,
jonka takana linness& uusi, joskin yleensé matalampi »jontka»
hiimottia. Se on kuitenkin lyhyempi itaista sisartaan ja saa
varsinaisesti alkunsa vasta Kolivuoren kohdalla Jeronjirven ta-
kaa, misti se jatkuu Herajarven lansirantaa pitkin korkeana
metsiiseni vaaranseliinteeni sulkien tuon kauniin, saaririkkaan
ja monissa mutkissa kiemurtelevan Herajarven syvaan laaksoon.
Luoteesta kaakkoa kohti seuraavat tuossa jonossa toisiaan MOorko-
vaara, Viiriivaara (302 m.), Lumivaara (258 m.), Huuruvaara,
Havukkavaara, Ikosenvaara (286 m.), Kolinvaara (242 m.).
Korkeimpana kohoaa niistii Vaiirévaaran kallioinen harja. Ma-
taloituen kaakkoon piin jatkuu tuo vaarojen sarja sivu alueen
etelirajan. Paitsi noita lueteltuja vuorenselinteita, jotka ovat
huomattavimmat alueen piirissi, kulkee alueen keski osassa
lyhyempiaé jonoja siella taallé, muunmuassa Kolin ja Ahmo-
vaaran kylien rajamailla tai kohoaa yksindisiaé vaaroja, jotka
voivat saavuttaa jommoisenkin korkeuden, kuten esim. Ruoho-
vaara 275 m., Kanalammin vaara 285 m. ja Ylemmaisen vaara
225 m. Vieli ansaitsee mainitsemista eras pitkallainen harjanne
alueen luoteiskulmalla, joka saa alkunsa Tuopanjarven pohjois-
pilistié ja kulkee siiti pitkiin matkan jokseenkin luodetta kohti.
Korkein huippu on Koivenlammin kohdalla, samannimisen vaaran
laella (204 m.). Viimemainitun vaarajonon ja Pielisen rantaa
pitkin kulkevan viiliin muodostuu joks. laaja alankomaa, jonka
tasaisuutta ainoastaan pienet kummut ja harjanteet hairitsevat.
— Lansipuoli alueesta on itiiseen verraten alavaa ja tasaista
maata. Korkeita vaaroja ja syviii laaksoja puuttuu tykkindan.
Hoytiiiisen rannasta, joka laskun') jiilkeen on ainoastaan 87

1) Hoytiiiisen vedet ryéstiytyiviit v. 1859 pienen kaivannon kautta,
jota silloin paraikaa kaivettiin siiti Pyhaselkian ja uurtaen itselleen leveiin
uoman halki metsien ja niittyjen sydksyivat viimemainittuun jarveen. Tuon

8 Awelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytiéisen valisella kannaksella.

metriaé yli&puolella meren pintaa, kohoaa maanpinta vihitellen
itdiinpain, ei kuitenkaan tasaisen loivasti, vaan penkereittain
(terassimaisesti). joten tasaisia alankoja, jotka useimmiten ovat
suoperiistii maata, muodostuu rinteiden valiin. Lounaiskulma
on samoin verrattain tasaista maata, enimmiakseen rahkoja ja
rameitéi tai korpia, joiden valissé siellé téa&llaé vaan kohoaa pie-
nid selinteité ja kumpuja kuivaa metsimaata. Ainoat korkeam-
mat paikat eteliisellé alueen kolkalla, paitsi Herajirven puolta,
josta jo edell& puhuimme, tavataan Harinsarkké-nimisella vierin-
kiviharjanteella, joka saa alkunsa Ripulinjarven kaakkoispuo-
lelta kulkien siité luodetta kohti aina Tuopanjarven etelapiéin
kohtaan. Korkeimmillaan on tuo harju alkupaassiin saavut-
taen siing 191 metrin korkeuden, matalenee sitte vahitellen,
niin ett& jo Puson tien kohdalla on ainoastaan 167 metriaé seka
Juuan rajalla 142 m. yli meren pinnan. —

Laaja Hoytiiinen, joka muodostaa erinomaisen rajan alueen
lansipuolelle, on nykyisilt& rantamiltaan paikoin hedelmallista,
niittymaaksi ja pelloiksi sopivaa, matalaa, lepikon valtaamaa
metsimaata, paikoin karua hietikkoa. Enimmikseen matalat
rannat ovat moninpaikoin hiedan sekaista jopa puhdastakin sa-
vikkoa ja muodostavat runsaasti lahdelmia ja poukamia, joiden
rantavedessa tiheait Phragmites-ruohikot ja Hquisetum-kortteikot
kohoavat. Ulompana on tiim& jokseenkin kirkasvesinen jarvi
syvii, ja pohjaltaan mudansekaista savea. — Hé6ytiaisen rannikko
on alueemme kohdalla saarista jokseenkin rikas, varsinkin ulom-
pana. — Niin hyvin suuruutensa kuin omituisuutensa takia an-
saitsee saarista mainitsemista erittéinkin Teyrisaari Romppalan
kylin kohdalla. Louhikkorantainen, kuten useat Hoytidisen
saarista laskun jalkeen, on timaé 6 km. pitk& saari verrattain
kapea, mutta varsinkin pohjoispiissaain tapdsen taynna pienia
lammikoita ja lahukoita, jotka yhteydess& toistensa kanssa ka-
peitten salmekkeiden kautta muodostavat tihean pikkuvesiston,
joka useiden salmien kautta myéskin yhtyy Héytidiseen. Saa-

valtavan laskun kautta aleni Héytiainen kokonaista 8!/,—9 m. ja tulva, joka
siten Pyhaselassa syntyi olikin vahalla hukuttaa asken perustetun Joensuun
kaupungin,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXII, N-:o 4, 9

ressa on muuten osaksi savikkopohjaisia niittyjii ja lepikoita,
osaksi, joskin vihemmissiikin miiiirin, tapaa sielli tidllé lento-
hiekkaa. — Taydellinen vastakohta linsirannikolle on Pielisen
rannikko. Korkeat, kallioiset tai kivikkoiset rannat, jotka syve-
nevat jyrkiasti ja ylipaansi ovat karuja kasvistonsa puolesta,
karakteriseeraavat yleens& Pielistii. Siellii tailli, enimméiikseen
alueen pohjoisosan kohdalla, tapaa kuitenkin matalarantaisiakin
lahukoita, joissa runsaampi vesikasvisto viihtyy. Pielisen ran-
nat ovat parhaastaan hietikkoa, muualla paitsi alueen pohjois-
passé, missa savikkopohjaisia lahdelmia paikotellen léytyy.
Mit&i saaristoon tulee, laskee kansa Pielisen saarien luvun »niin
moneksi kuin kesiissé on Oitéi», ikiivaé vaan, ettii ne ovat mel-
kein poikkeuksetta karuja, selinteisia, kapeita kangassaaria kul-
kien tavallisesti kaakosta luodetta kohti. Kauniita lehdikkosaa-
ria tapaa Pielisess& tuskin ollenkaan.

Alueen vedet voimme p§aiasiassa jakaa neljiiin suurem-
paan vesistoOn, Herajirven, Venejirven, Tuopanjairven ja Savi-
jarven vesistoihin, joihin sit&paitsi viel& littyvaét Kuhmustan jar-
ven seki Saari- ja MOlénjarven pienet vesist6t. — Muutamista
kangas- ja suolammeista Kolin kylan etelaperukalla saavat al-
kunsa Herajirven vedet. Yhtynein& virtaavat ne kangasrantai-
seen, kirkasvetiseen Jeronjairveen, missi pieni rinteisten niitty-
jen halki kierteleva puronen johtaa kauniiseen, saaririkkaaseen
Herajiirveen. Tuo kapea, ainoastaan 1—2 kilometrin levyinen,
vaaraisten maisemain ympar6dima jarvi, on pisin alueen jarvisti,
se kun niet on 15 kilometriaé pitké. Kasvistoltaan on Hera-
jarvi alueen rikkaimpia, joll’ei rikkain, johon on syyna jarven
matalat, uurteiset lahukkarannat,!) savensekainen pohja ja kir-
kas vesi. Alueen kaakkoiskulmalla laskee Herajarvi vetensa
Herajoen kautta Pieliseen. Ainoa suurempi jirvi, jonka vedet
virtaavat samaa tietii Pieliseen, on 3 kilometrin pituinen Puson-
jarvi, jonkun matkan piiassii Herajirvestii liinteenpdin. Sen ka-

1) Noin satakunta vuotta sitte oli timé& ihana jirvi melkein karu,
vaan laskemalla sen vesii noin 7 sylti, syntyi sen rantamille hedelmillisia
savikkoniittyja, joille hein&énkasvussa tuskin Héylidiisen pobjaniityt vertoja
vetavat.

10 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen viilisella kannaksella.

rumpaa kuin tuo kangas- ja suomaiden ympirédimaé kallioran-
tainen jiirvi, jonka syvilli rantamilla ainoan kasvullisuuden muo-
dostajana voi sielli tiillé vaan tavata kapean Nuphar-vyon,
tuskin voinee ajatellakaan. — Mainitun jarven etelapaahan vir-
taa Rantalan eli Pusonrannan joki, saaden syntynsa suurilta
korpimailta ja suolammeilta aina lihelté Juuan rajaa. Nuo
vedet laskevat vihdoin Herajiirveen Isojoen kautta, joka monissa
mutkissa kierreltyaaén lopuksi virtaa viimemainittuun jarveen.
Jiirvistii monta vertaa rikkaampi on vesist6, joka louhisen
Venejoen kautta laskee alueen lounaiskulmalla Hoytiaiseen. Aivan
alueen kaakkoisperukalla piilyy metsiéisten maiden keskella oikea
salomaan jirvi nimeltiin Ripulinjirvi. Tuosta osaksi suoran-
taisesta, osaksi kangasrantaisesta, jokseenkin karusta, jarvesta
saa Venejirven vesist6 alkunsa. Ripulinpuron kautta virtaa
siitaé vesi Kaijanpuroon, joka etelastipéin tuo vedet kolmen ki-
lometrin pituisesta, hyvin kapeasta Kaijanjarvestéa. Lukematto-
missa pohjukoissa kierratellen saapuvat nuo vedet pikku kallio-
purosena Venejirveen, pieneen, raimeiden ja rahkasoiden kes-
kella sijaitsevaan suojiirveen, josta Venejoki saa alkunsa. Kohti
Hoytidisté ponnistaessaan halki korpien ja autioiden suomaiden
ottaa mainittu joki matkan varrelta kaakosta pain tulevan Pa-
hakalanpuron sivujoekseen ja laskee vihdoin Herneniemen 1i-
hella Héytidiseen. —- Soisilta Rasvalammeilta Pusonjirven eteli-
puolelta johtaa pieni puronen kapean, lettorantaisen Jokilammin
kautta vedet lahelli Juuan rajaa sijaitsevaan, tummavetiseen
kaksoisjarveen, jota kutsutaan Harinjiirveksi. Itiiiset rannat ovat
siiné suoperiisii, onpa etelissi lettoakin jonkun verran, kun
sitiivastoin linsipuolella seuraa aivan liki jarven rantaa Harin-
sirkkaé, jokseenkin jyrkkini sillA kohden. Jirven kasvisto on
verrattain rikas, vaan liihestyy enemmiin suolampien kasvistoa.
— Halki pienempien niitty- ja suolampien virtaavat Harinjir-
ven vedet edelleen pohjoista kohti suureen Valkealampiin, jonka
rantamille omituinen lettomainen kasvipaikka on kehittynyt sen
kautta, etti vesi ennettiin pitkiksi ajoiksi seisautettiin pohjois-
padssi olevaan puroon tehdyn sulun kautta ja tulvehtien yli
lammen rantojen synnytti niille tuollaisen kasvupaikan, jota
karakteriseeraavat useat letoilla esiintyvit kasvit. — Sorjolan

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 11

puro, jokseenkin levedé joki, joka Valkealammista lihtee virtaa-
maan pohjoista kohti, tekee Sorjolan lammin, aukeiden suomai-
den keskelli viilkkyviin Suolammakon kohdalla jyrkiin kidnteen
lounaaseen piiin ja laskee vihdoin Tuopanjirveen jokseenkin
keskelld mainitun jirven itéirantaa. Tuopanjarvi, jonka suurin
pituus kaakosta luoteeseen on noin 5 kilometrié, on alueen
suurimpia jirvii. Tiimién tummavetisen, mutapobjaisen jarven
rannat ovat parhaastaan kivikkorantoja, suo useimmiten aivan |
lahellé, ulottuen viilisti rantaankin asti. Matalia, niittyrantaisia
lahdelmia puuttuu sen sijaan tykkindin, josta syysta kasvisto
onkin yleensi niukanlainen. Suurempia kaislistoja ja korttei-
koita ei rantamilla laisinkaan tapaa, vaan pitkin rantoja nakee
ainoastaan kapean Scirpus- tai Phragmites-vyOn, missa yksitoik-
koisuutta viihentiivit silloin tall6in suuremmassa maarin esiin-
tyvii Nymphea tai Nuphar, Potamogeton natans, Sparganium
natans seki muutamat Carez-lajit rannempana. Vialisté ei vesi-
kasvullisuutta ole edustamassa muu kuin siellé taalla harvassa
yli vedenpinnan esiinpistiva Lobelia dortmanna. — Tuopanjar-
ven lainsirannasta, syviin lahdelman pohjasta saa syntynsa alueen
suurin ja huomattavin joki, joka Tuopanjoen nimella virtaa ete-
lii kohti kauas sivu jiirven etelapfan halki suoperdisten mai-
semien. Akkijyrkiin pohjukan tehtyaéain kulkee se pohjoiseen
pilin useita kilometrii, kunnes viimein lantté kohti kéannyttyaan
laskee Sutilan talon yliéipuolella Héytiaiseen.

Ahmovaaran kyliin itéisella kolkalla, lahella Kolin rajaa
kiertelee mutkikas, niemekkeisté ja salmista rikas Savijirvi.
Jyrkit, metsiiiset rannat, mutapohja ja likaisen ruskea vesi ovat
tarpeeksi kuvaamaan Savijirven luonnetta, jota nimestaé piait-
tien kuitenkin kuvittelisi aivan vastakohdaksi. Rantamilla nikee
vaan karua sekametsiiisté louhikkoa tai suoperiisté korpea,
viliin lettoakin, mutta niittyjA saa turhaan etsii. Kasvistossa
ei ole mitiiiin huomattavampaa. — Pienen salapuron kautta
yhtyy Savijiirveen etelistipaéin Ylemmiinen, jota jylhié jarvei
toiselta puolen kuivat kangasmaat, toiselta lettomuodostukset
ympiréivat. Savijiirven luoteiskulmasta virtaa levea, erittéin
kasvirikas, osaksi savipohjainen Savijoki, jonkun matkan piissii
olevaan Ahmolampiin, josta levei puro vie pitkaéan, luhtarantai-

12 Avelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen vilisella kannaksella.

seen Haukilampiin. Lopuksi johtuvat Savijirven vedet Pieliseen
synnytettyain pikku kosken ennenkuin laskevat Mellihtanlaks-
nimisen, pitkiin ja kapean lahden pohjukkaan Pielisessa.
Suurempia jirviai alueella on viel yksindinen Kuhmustan-
jirvi, jonkun matkan piissi Hoytiaisen pohjoiskulmasta, kaak-
koa kohti. Lukuisat lahdelmat, jirven koillisrannoilla erittain-
kin, tiyttia tihei, melkein lapipaa&sematon kortteikko (Equisetum
limosum’in muodostama), jota rannan asukkaat kiiyttavat hyvak-
seen, niittiien sen siiinndllisesti joka vuosi elavilleen rehuksi.
— Vaikk’ei matalia niittyrantoja sanottavasti loydy, on luhtia
kuitenkin verrattain tiheiissii ja jirven vesikasvisto yleensakin
rikkaanpuoleinen. Kannattanee mainita mydskin rantamilla,
varsinkin itipuolella tavattavista pajukoista, joiden muodosta-
jana taallé esiintyy melkein yksinomaan tuo alueella muutoin
jokseenkin harvinainen pajulaji, Salix lapponum.
Eridsti lahukasta, joka pistiéiikse Kuhmustanjarven lansi-
rannikosta, virtaa vesi samannimisen joen kautta Hoytidiseen.
Lopuksi mainittakoon vielii pieni vesist6, joka saa alkunsa
Tuopanjirven pohjoispuolelta, mist&é sen vedet virtaavat hiljak-
seen luoteeseen pilin, Koivenlampiloihin laajeten alueen luoteis-
kulmalla Saari- ja Mélonjirveksi. Molemmat ovat pienia jarvia,
jilkimmiinen pohjoispiissiin rikaskasvistoinen, niittyjen ja leh-
tojen ympiréima, joiden halki pikkupuronen vie erittéin kasvi-
rikkaaseen Heiniilampiin, siiti Vaaralampiin ja viimein ulos
alueen piiristi Nunnanlahden syviiin poukamaan Pielisessa.
Alueen vesistéissi ovat suuremmat vedet verrattain harva-
lukuisia, kuten olemme edellisest&é niihneet. Sen runsaampi on
pikkuvesien miiri, joiden luku varmaankin kohoaa lihemma
sataa. Lammit joita loytyy sirotettuna yli koko alueen, tiheim-
min alueen kaakkoisperukoilla, Herajirven linsipuolella seka
Ripulin- ja Kaijanjiirven ympiiristéssi ovat parhaastaan suo-
maiden keskelli, milloin korpien tai lettojen, milloin rameiden,
joskus aukeiden rahkojenkin ympardimin&. Niiden rannat ovat
hyllyvii, pohja mutainen, vento. — Harvemmassa tapaa vael-
luksillaan alueen piirissii lampiloita, joita kuivat kangasmaat
ympiréiviit. Kirkas vesi, kova pohja ja syvyys ovat kangas-
lammille omituisia. — Tuollaisia kirkasvetisia lampia, aivan

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4, 13

kuin jiattilaislahteité, l6ytyy joitakuita alueen kaakkoisosassa,
esim. Tervalampi, Valkealammit (Ripulinjarven lansipuolella). Mi-
tiiin erikoisempaa ei niiden vesikasvistolla kuitenkaan ole tar-
jottavana.

Lisaéksi l6ytyy siella téalla eri osissa aluetta niittyrantaisia,
kasvistoltaan rikkaampia lampia, jollaisia runsaimmin tavatta-
nee Kolin niemellé. Erityisen huomattavana mainittakoon Lahna-
lampi, noin puolentoista kilometrin pituinen, niittyrantojen ym- —
pairdimaé ihana lampi, jonka melkein tayttaa rikas vesikasvisto.
Rantaregioonissa kilpailevat runsaudesta paitsi Carez-lajeja (C.
ampullacea ja C. filiformis), Phragmites ja Equiselum limoswm,
jalkiméinen enimmikseen rannempana seké niistaé ulapallepain
Nymphea't ja Nuphar, nuo lampien tavalliset asukkaat. Ulom-
pana kohoaa pienia Scirpus-kaislikkoja siella taalla tai peittaa
Sparganium natans hapsisarekkeina veden pinnan. Pienem-
milla alueilla nakee mydskin Polygonum amphibiwnv’ia runsaana
eika puutu Potamogeton-lajejakaan (P. natans ja P. perfoliatus).
Harvinaisina esiintyvat vielé edellisten lisiksi Ceratophyllum de-
mersum seki Utricularia vulgaris (rantapuolella). —

Yhteydess& vesien kanssa vielé joku sananen lahteisti,
joita sielli taallé alueen mailla loytyy. Parhaastaan tapaa niitié
vaaraisilla mailla, vuorten juurilla ja erityisen runsaasti Kolin
vuorijonon rannanpuolisella rinteella. Harvinaisen suuria, kirk-
kaita laihteensilmiaé, laipimitassa ainakin 4—5 metrin levyisia
ja erittéin syviai, loytyy luoteiskulmalla aluetta, Molonjarven ja
Heinaélammin valisen puron varrella. —

Kuten edellié, alueen korkeussuhteista puhuessa jo huo-
mautin, tarjoaa itipuoli alueesta enemmiin vaihtelua siinaé suh-
teessa. Maan konfiguratsiooni onkin kerrassaan vaihteleva. Kor-
keat vuoret ja vaarat, joita melkein kymmenittiiin lOytyy alueen
iti- ja pohjoisosissa, ovat harvemmin yksinaisié muista erillaan,
vaan useimmiten seuraavat ne samaan suuntaan kulkien toi-
siaan ja muodostavat pitempié tai lyhempii vuorijonoja, joiden
viliin syvii laaksoja tai pienempiaé notkelmia syntyy. Melkein
aina on jonojen suunta kaakosta luoteeseen, kuten alueen ve-
sienkin. Kivisi pitkaiksi nimitellii tarkemmin noita eri vaaroja
olkoon tarpeeksi, mit&é edellaé niist&é olen maininnut. — Vaaro-

14 Azelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisella kannaksella.

jen harjanteilla, jotka enimmikseen ovat kapeita ja pienia alal-
taan, kasvaa hoikkia ja harvaoksaisia kuusia tai pienia petajan
kiidikkijiiitii, usein molempia sekaisin. Poikkeuksena mainittakoon
Riisiivaara, jonka huipun linsipuolella matala kivikko kohoaa ka-
nervikon keskestii. — Harvan metsik6n keskesta pistaa paljas kallio-
perii useimmiten niikyviin, milloin tasaisena kalliopeitteena, milloin
korkeina, monen metrin korkuisina huippuina (Paha-Koli). — Va-
hemmiin usein niikee vaarojen laella kohoavan yhtamittaisen, mata-
lan metsikén, joka kokonaan peittéi kallioisen vuoriperan tai tapaa
vaaroja, jotka harjanteillaan muodostavat melkein metsattoman
kanervikkokummun. Sellainen on esimerkiksi Karankavaaran
harja, jossa ei kallioperikéiin ole juuri missdin nakyvissa. Viela
léytyy siella taallé aivan paljaitakin vuorenhuippuja, esim. Hera-
jirven itiirannalla Joukolankalliot, joitten harjan metsaton, karu
kallio peittéi, Tuollaiset kallioharjat kuuluvat kuitenkin har-
vinaisuuksiin. — Vuorien rinteet ovat useimmiten loivia, met-
siiisii, petijikén tai sekametsin valtaamia, tai tayttaéa matalam-
pien vaarojen kupeet laajat lepikkomaat, joiden keskesta sielta
tiiiltii paljaat ahot paistavat. Jyrkk&seinaisia murrosrinteita
tapaa kuitenkin muutamien vaarojen laiteilla. Huomattavimpina
mainittakoon Kirinkiivaarasta Pielisen puoleinen rinne, joka on
erittiin jyrkkié ja kallioinen melkein harjalta alas Kaérankalam-
mille saakka. Samallaisia kalliojyrkaénteité loytyy muutamin
paikoin Kolivuorenkin rinteillé, joista varsinkin Paha-Kolin on
huimaavan jyrkké. Tuollaisilla jyrkemmillaé kalliorinteilla voi
joskus tavata varsinaisen kalliokasviston rikkaasti edustettuna,
varsinkin vaaroilla, joiden kallioperé on vuolukivea tai dioriittia,
kuten Mustanvaaran ja Telynvaaran rinteilla. — Vuorien alus-
toilla, erittiinkin Kolin vuorijonon itéipuolella, pitkin Pielisen
rannikkoa, missa koivikko- ja lepikkolehtoja monin paikoin ta-
vataan, saavuttaa kasvisto erinomaisen rikkauden ja rehevyyden
ja samoin tarjoovat vaarojen rinteillakin purolaaksot ja lahde-
purojen varret sopivia kasvupaikkoja monille harvinaisille kas-
veille. —

Ainoat suuremmat ja huomattavammat vierinkivisoraiset
harjut alueen piirissié ovat Harinsiirkkaé ja eras, jommoisenkin

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 15

pitka, kapea harjanne, johon Kolivuoren kohdalla oleva, lihei-
sin saarijono Pielisessa kuuluu. — Saaden alkunsa alueen kaak-
koisilta rajamailta, Ripulinjirven tienoilta, laajenee Harinsiirkkii
vihitellen mataloituen lahemma puolen peninkulman pituiseksi,
leveiksi, harvaa petiéjikkOa kasvavaksi kangasmaaksi, joka Kon-
tiolamminkankaan nimella ulottuu aina Jokilammin eteliipiiiin
kohdalle. Kapeana, verrattain korkeana harjuna jatkuu se kor-
pien ja suomaiden viilissaé, aina valiin taittuenkin Tuopanjiirven
lansirannalle saakka. — Toisen mainituista selanteistii muodos-
taa pitka, yhtémittainen saarijono (10 saarta) Pielisessi, joka
Enonpitéjan luoteiskulmalla olevasta Kauniista niemesti ulottuu
aina Kaivannonniemeen Merilinrannassa. — Taalli leviiii tuo
sarkkaé ulottuen 100—180 metrin levyisené petijikkékankaana
Pielisen rantaa pitkin ja paattyy vihdoin kapeana selkosena
Kaiskunniemeen.

Kallioperusta’?) on Herajirven lansipuolella alueen etelii-
osassa Juuan rajalle saakka parhaastaan kvartsiittia; ainoastaan
muutamat vaarat, kuten Koli (Pusojaan) sekéi Kirkkovaara, Pu-
sonjarvesta kaakkoonpain ovat dioriittia, jota vuorilajia muuten
tapaa siella taéalla irtonaisina kiviné. Herajirven ja Pielisen
vilisellé kannaksella, joka on erikoisen rikas kallioista, loytyy
paitsi kvartsiittia myOskin gneissimiisté graniittia. Viimemai-
nittua vuorilajia tavataan runsaammin vuorenrinteilléi pohjoi-
sempana Pielisen rantaa pitkin. Makra ja Kolivuori ovat suu-
rimmaksi osaksi kvartsiittia samoin kuin myés useimmat muut
Kolinkylan vaarat. Pitkin Kolinniemen pohjoisrannikkoa kulkee
kapea dioriitti-alue, johon useimmat Hattusaaren kylin kallioiset
vaarat kuuluvat ja tuo sama dioriittivy6 ulottuu vielé pitkin
rantaa Larinsaaren kylan luoteiskulmaan saakka. Kauempana
rannasta léytyy mainitulla kylallé sitaévastoin monin paikoin
kallioissa samallaista gneissigraniittia kuin siellii taillé Kolin
kylallakin. — Lianness&é pain, Ahmovaaran kylilli, Héytiiisen
puolella muuttuu vuoriperé suureksi osaksi. Sielli on vallitse-

1) Tiedonannot vuoriperistaé alueen kallioissa ja vaaroissa olen suu-
rimmaksi osaksi saanut geoloogi V. V. Vilkmanilta, osaksi perustuvat ne
omiunkin muistiinpanoihini.

16 Awxe’son, Putkilokasvio Pielisen ja Héytiaisen vAalisella kannaksella.

vana vuorilajina kiilleliuske eli fylliitti (kulle mustaa). Hdéytiai-
sen alavan kallioissa loytyy yksinomaan sitéa vuorilajia, jota vas-
toin Ahmovaaran itiiset korkeat vaarat kuuluvat Kolinniemen
kvartsiittialueeseen. — Alueen pohjoiskulmalla tavataan viel&
muutamissa vaaroissa esim. Mustassa vaarassa sekéi Saari- ja
MOlénjirvien linsipuolisilla kallioilla pehmytta vuolukivea, jossa
suonina viilistié esiintyy asbestia jonkun verran. Taman yhtey-
dessii mainittakoon, ett&é Nunnanlahdella muutaman kilometrin
piiiissii alueen luoteiskolkasta joku vuosi sitte on ruvettu suu-
remmassa miiirin kiiyttiméain hyvakseen tata tarkeaté vuorila-
jia, jota niillé paikoin runsaasti loytyy. Laivoilla kuljetetaan
vuolukivei aina Helsinkiin asti rakennustarpeeksi kaytettaviksi.
Muuten valmistaa viest6 paikkakunnallakin siit&é uunia, joita
kehutaan erittiin tulenkestéviksi. — Kalkkia ei alueen piirissi
tavata suonina kallioissa, mutta talkkikvartsiitti, tuo alueen ylei-
sin vuorilaji on aina kalkinsekaista, sisaltaen sité pieninaé kiteina
kvartsirakeiden viilissi. 1)

Mit&é irtonaisiin maakerroksiin tulee on Hoytiaisen rannalla,
Suoniemestéa alkaen pohjoiseen p&in tuo uusi, laskun jalkeen
syntynyt, paikotellen 1+/2.—2 kilometrin levyinen maakaistale
suureksi osaksi saviperdistaé, hedelmiillistii maata.. Hiedanse-
kaista savikkoa loytyy paikotellen myéskin vanhalla maalla Héy-
tidisen rannikkoa pitkin. Keskiosassa aluetta savea sitévastoin
tuskin ollenkaan tapaa ja itaisillikin kulmilla rajoittuu savipe-
rdinen seutu melkeinpi yksinomaan Herajirven ympéarist66n.
Siella taalla pitkin Pielisen rantoja savikkomaita tosin pienem-
milla aloilla kylla loytyy, vaan laajemmalti tavataan savea kui-
tenkin ainoastaan Kolin kylin seutuvilla pohjoisosassa aluetta,
missa varsinkin Lahnalammin ympiirist6 on eritt&éin hedelmal-
listé, kovaa savikkoa. Yhtaé hedelmiilliseksi sanotaan mydskin

Larinsaaren kylan peltomaita, jotka suureksi osaksi ovatkin
savikkoa.

') Alueen piirissi léytyy vielé vaskimalmia muutamin paikoin diorii-
lissa esiintyvissé piisuonissa, runsaammin Herajarven lansipuolella seki jar-

ven etelapain kohdalla it&éisen rannan kallioissa, mist& ennettéin on vaski-
malmia louhittukin. —

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 17

Paitsi savikoita, joista H6ytiiiisen pohjamaa on rikkain
seutu alueella, léytyy siellaé myéskin paikotellen laajoja lento-
hiekan peittamia kenttia. Suurin lienee Jokiniemen luona Romp-
palan kylan kohdalla. Noilla kentillé, miss&é kasvullisuus supis-
tuu hyvin vahiin, ja puuttuukin tykkindan laajoilla aloilla, on
maaperi hienoa, léyhaa lentohiekkaa. Toisinpaikoin nikee
pohjamailla mydskin tulvahietaa edellisen asemesta. Siellé esiin-
tyy aina rikkaampi kasvisto ja kasvupaikka saa laihan petajikk6-
kankaan muodon. Harvassa kasvavien, huononnikéisten peti-
jien valist&a pistéaé usein melkein paljas, hietainen maapera ni-
kyviin. Hietikkojen keskellii léytyy siellé téélli, varsinkin 1a-
hella rantaa, vielé karua, isokivisté louhikkoakin, mista kaikki
hieta on huuhtoutunut pois.

H6éytidisen vanhalla maalla alkavat joko heti laajat suo-
maat tai on maapera hienoa kangashietaa, jota kestéa ité&npéin
aina 110 m. korkeuteen meren pinnasta. Kohotessa korkeam-
malle itaé& kohti, joka kuten edelli olemme huomauttaneet, ta-
pahtuu penkerettain, tapaamme selinteentapaisia, kapeita maita,
joiden maaperé on murtokivi- eli moreeni-soraa, kosteaperiisten
suomaiden valilla. Tuo alue, jossa suot ja murtokiviselanteet
vaihtelevat, ulottuu id&éssa aina vuoriseen kvartsiitti- ja dioriitti-
alueeseen saakka. — Metsidiset vaarojen rinteet peitté& enimmak-
seen ohut kangashietainen maakerros, jota vastoin niiden juu-
rilla monissa kohdin hedelmallinen multa, usein paksunakin
peitteena tayttaa purolaaksot ja lehtomaat, miss rikas ja reheva
kasvisto on todisteena multarikkaasta maaperdsté. — Vierinkivi-
soraa loytyy verrattain vahan alueella, nimittéin suuremmassa
maarin ainoastaan noissa parissa alueen vierinkiviharjussa,
joista edell’ jo on tarpeeksi puhuttu.

Laajemmat suomaat loytyvat alueen lansi- ja etelaosissa.
Krittainkin on niistaé huomattava alue H6ytiaéisen vanhaa ran-
nikkoa pitkin, joka on melkein yhtiémittaista suota, parhaastaan
aukeita rahkasoita, joiden laiteita kapeat petajikkOrameet reu-
nustavat ja keskellé silloin talléin yksinaéisen suolammin pinta
valkkyy. Kelo- ja Kiiskisensuot Kuhmustanjiirven etelapuolella
seki Komakan-, Kelo- ja Makarinsuot Puson ja Ahmovaaran
rajamailla mainittakoot laajimpina alueen suomaina. Jokseenkin

2

—

18 Azelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisella kannaksella.

suuria ja tiheit&i kuusen valtaamia korpia loytyy niinikiéan tuolla
Héytiiiisen »alavalla>, varsinkin Tuopanjoen varsilla seka Alanko-
ja Jarmanniittyjen ympiiristéssé. Jos etela- ja lansikulmat ovat
suomaista rikkaita, emme niit& sensijaan juuri ollenkaan tapaa
alueen itipuolella yht& viihiin kuin pohjoisillakaan perukoilla,
ainakaan laajempia. Siellaé valtaavat lukuisat vuoret ja vaarat
suurimman alan. Vaarojen viilisissi notkoissa nikee vaan sil-
loin talléin kapeita korpinoroja, miss& kuusi valtavimpana puu-
lajina kohoaa. — Muista suoperdisisté kasvupaikoista kannat-
taa vieli erityisesti mainita lettomuodostukset, joita usein nakee
jokien ja purojen seki lampien rantamilla, vielapa toisinaan
aukeina suoniittyinikin useampien nelidkilometrien aloja peit-
tien, niinkuin esim. Puson kylin mailla: Kivisuo, Rasvasuo,
Palosuo seki Parvialansuoniitty Ahmovaaran kylan pohjois-
osassa. Noiden laajojen lettoniittyjen usein jokseenkin rikkaan
heiniikasvun kiyttia kansa hyvikseen, ei kuitenkaan joka kesa,
vaan ne niitetiiin »kuloltaan», s. t. s. joka toisen tai kolmannen
vuoden perist&é. — Lampien ja jokien rantamille koetettiin ennet-
tiiin, kenties paikotellen nykyéankin viela, suluilla seisotetun
veden kautta saada heininkasvu paranemaan, voidakseen niit-
tyjen puutteessa saada itselleen edes jonkunlaisia heinamaita.
Tuolla keinotekoisella tavalla ovat epailematté useimmissa ta-
pauksissa saaneet syntynsi vesien rantamilla tavattavat letto-
maiset reunustat, jotka ovat niin tavallisia erittainkin alueen
keski- ja linsi-osissa.

Suurempia niittymaita loytyy yleens&é hyvin vahén. Hera-
jarven linsirantamilla ja Héytiiisen uudella maalla on kuitenkin
niittyjen peittima ala jotensakin suuri. Hyvaén maaperansa
vuoksi kasvavat varsinkin Héytiiisen niityt runsaasti erinomaista
heiniié ja hyviksi kehutaan satoa Herajirvenkin rantanurmilla.
Hoéytiiisen vanhalla maalla Tuopanjiirven kohdalla loytyy my6s-
kin siella taéallA niittymaita, joista suurimmat ja parhaimmat
tunnetaan Alanko- ja Jarmanniittyjen nimellaé. Huomattavimpia
lienevit senjilkeen Kolin- ja Larinsaaren kylien niityt. Paitsi
tuollaisia kuivaperiisiaé nurmikoita tai alavia, kosteita niittymaita,
tavataan vield, erittéin reheviiikin niittyj& kosteilla vaarojen rin-
teilla, joiden halki vesi pikku purosena virtaa alas ylavammilta

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 19

mailta. Tuollaiset rinneniityt, joita tavallisesti loytyy lehtimet-
sien ja lehtojen laiteilla, ovat kuitenkin alaltaan useimmiten pie-
nii. — Parempien niittymaiden lisa’ksi loéytyy alueen piirissa
siella tailla, varsinkin jarvien (Herajarvi) rannoilla mydskin hete-
niittyji ja laihoja suoniittyjé, joiden useinkin vahaisen heini-
kasvun viest6 kuitenkin kaytté&a hyvakseen.

Niittyjen yhteydessé mainittakoon mydskin, paikotellen rin-
teisilli vaaranmailla jokseenkin tiheaissé tavattavat aukeat aho-
maat, jotka milloin kuivempina ja karumpina, milloin kasvis-
toltaan rikkaampina huhta-ahoina, pistavat jo kaukaa vaeltajan
silmiiin ollen ilmeisen’d todisteena asukkaiden ahkerasta kasken-
viljelyksesta.

Verrattuna suomaihin, jotka arviolta laskien tayttavat 1a-
hemmi& puolet alueen koko pinta-alasta, on niittyjen ja aho-
maiden yhteenlaskettu ala jokseenkin mitaton.

Muita metsitt6midé maisemia ei alueella sanottavasti loydy,
silla4 puuttomista kangasmaista on muutaman nelidkilometrin
suuruinen ja ainoastaan osaksi aivan aukea Kontiolammin kan-
gas eteliperukalla aluetta ainoa laatuaan. Lopuksi lienee kul-
tenkin aukeiden maiden joukkoon laskettava nuo paljaat lento-
hietikot Héytidisen eteliirantamilla, mist&é jo on puhetta ollut.
Kasvistoltaan ovat nuo omituiset, paksun hietapeitteen kattamat
tasangot, jotka toisin paikoin ulottuvat aina Hoytiaisen rantaan
saakka, perin kéyhit. Pitkiaé rannansuuntaisia pensasrivia muo-
dostaen viettivit muutamat pajulajit (Salix nigricans, S. phylr-
cifolia ja 8. caprea) sielli kituvaa elamaéa. Laiteella voi sentaan
siella taallA viihtyé hiukan rikkaampikin, hietaiseen maaperaan
tyytyva kasvisto.

Edellisesti voimme jo helposti paittéa, etté erittéin suuri
osa alueesta on metsiiisten maisemain peitossa. Arvosteluni
mukaan pitiisi ainakin 2/3 tutkimusalueestani olla metsiin peit-
timid. Kuten yleensii melkein kaikkialla Pohjois-Karjalassa, on
petajalla valtasija metsii muodostavana puulajina. Alueen lansi-
puolen monet rimeet, samoin itiisen rannikon ja pohjoiskolkan
monet vaarat, ovat suurimmaksi osaksi petijin vallassa. Sa-
moin vie petiji voiton muilta puulajeilta runsaudessa, tihei-
piihin alueen mailla tavattavissa sekametsissii, ainakin useim-

20 Azelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisella kannaksella.

miten. Laajempia mintymetsii ei alueen piirissé tavata, puh-
taat petiijikét ovat enimmikseen vaan pienia metsikéité. Yhta-
vihiin kohtaa alueella vaellellessaan honkametsié, vaikka niita
kylla kerrotaan ennen loytyneen monin paikoin. Muunmuassa
Savijiirven pohjoisrantamilla kertovat vanhat ihmiset komean
hongikon olleen, vaan kaskeksi kuuluu sittemmin kaadetun.
Todisteena siitii niikyy vieli tavattoman paksuja lahoavia kan-
toja, jilkii mahtavista hongista, jotka sill paikoin olivat ilmoille
kohonneet. — Muutamin paikoin pyrkii petéjan kanssa yliher-
ruudesta taistelemaan korpien asukas, kuusipuu, joka lienee
petiijiin jilkeen yleisin puulaji. Vaarojen valisissi korpinotkoissa
on kuusi aina muista voitolla ja rameissikin tapaa jonkun ver-
ran. Kuivilla mailla sitiivastoin nikee kuusta harvemmin eiké
koskaan juuri metsii muodostavana puulajina. Milloin sen kui-
vikolla tapaa, esiintyy se yhdessii petiijiin ja koivun kanssa seka-
metsini. Viel nikee kuusta muutamien vuorien (esim. Kolin,
Mikriin) kallioisilla harjoilla, missii se tavallisesti kasvaa harsu-
oksaisina kuivina puina. — Jokseenkin yht&é yleiseen kohtaa
koivua, runsaimmin piiaineksena pet&éjin kanssa alueen mo-
nissa sekametsissa, jotavastoin puhtaita koivikoita harvassa na-
kee. Komeimpana olen koivupuuta tavannut Kolivuoren Pielisen
puoleisilla rinteilla, missi mets on erinomaisen kaunista koi-
vikkoa, ja puut saavuttaneet kerrassaan jattilaéiskoon, ja harvi-
naisen rehevyyden. Ympirimitaten 2—21/2 metrin paksuisia
koivuja léytyy sielléi taallé useitakin tuossa ihanassa vuorimet-
siissi. Tuollaiset metsat kuuluvat harvinaisuuksiin nykyaikoina,
useimmat kauniit koivikot ovat niet aikojen kuluessa haaskatut,
joko kaskeksi poltetut tai muuten hiavitetyt. Tuuhea lepikko
tai nuori koivikko kohoaa sellaisilla paikoin entisen korkean
metsiin sijalla. — Myéskin kostealla maalla esiintyy koivu (Betula
odorata) joko valtapuulajina viitoja muodostaen tai sivuainek-
sena korpisoissa. Koivuviitoja niakee eri osissa aluetta, esim.
Valkealammin itipuolella Ahmovaarassa, Tuopanjirven ymparis-
tossa sek’ Romppalan kylassi.

Leppapuista on harmaa lepp&i (Alnus imcana) moninver-
roin tervaleppi&i (A. glutinosa) yleisempi ja onkin niista ainoa
metsia muodostava puu. On luonnollista, etta lepikot ovat ylei-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 21

sid tiill4 keskustassa Karjalan, joka vanhastaan on tunnettu
kaskenpoltostaan. Mataloina metsikkéiné kohoaa leppa entisilté
kaskimailta vaarojen ja kukkuloiden rinteilla yha uudestaan jou-
tuakseen kaskenpolttajan uhriksi. -— Tavallisesti ovat lepikot
jokseenkin k6éyhat niinhyvin ruoho- kuin heinakasvistoltaankin.
Vaarojen juurilla tapaa kuitenkin silloin tallOin, niinkuin esim,
Kolivuoren juurella rannan puolella, Jaivalaiturin laheisyydessa
oikeita lepikkolehtoja, joiden tarjooma kasvullisuus on kerras-
saan rikas ja rehevé. Pitkin H6ytidisen saviperdisté rannikkoa
tavataan my6skin erittéin tuuheita ja komeita lepikoita, rikkaan-
puoleisia kasvistoltaan. Harventamalla niité n. k. raivioniityiksi,
kaiyttiiai viiest6 hyviikseen niiden runsaan heinakasvun ja joko
niitté& alas heiniin, kuten muillakin niittymailla, tai pitaa niita
karjalaitumina. — Tervaleppaé on edellisen lajin rinnalla harvi-
nainen puulaji alueella. Metsii ei se koskaan muodosta, vaan
kasvaa enimmiikseen yksiniisinaé puina jarvien ja useiden lam-
pien metsiisilla rannoilla seka korpinorojen laiteilla. Runsaam-
min esiintyy tervaleppa pitkin Pielisen rantoja, miss& sité valiin
kasvaa aivan yhtimittaisena vy6na kivikkorannoilla. — Haapaa
(Populus tremula) léytyy alueella jokseenkin vahin, enimmak-
seen sivuaineksena kivikoissa, miss& toisinaan kuitenkin nakee
hyvinkin suuria puita, jopa 7/3; metrin paksuisia lapimitassa,
niinkuin esim. Kolivuoren itirinteella. Muuten tapaa matalaa
haavikkoa kangasmailla ja ahoillakin, yleens&é kuivilla miaki-
mailla pajulajien (Salix caprea ja S. nigricans) kanssa_ kas-
vavana.

Jalommista puulajeista on niinipuu eli lehmus ainoa joka
alueellamme, niin kaukana pohjoisessa, enéi&i menestyy ja sekin
harvinaisena esiintven. Niinipuu viihtyy parhaiten vaarojen pii-
vanpuoleisilla rinteilla, multarikkaissa, kivikkoperaisissa seuduissa
ja siellakin ena& luetuilla kohdin yksiniéisinaé puina, vaikka ennen
kylla on tavallisempikin ollut. Itse olen nahnyt niinipuita ainoas-
taan kolmessa paikassa yksittéin kasvavana: Kolivuoren juu-
rella laivalaiturin laheisyydessé, Mellihtiinlahden lansirannalla
erin niityn laidassa sekii Vaaralammin liheisyydessa Jaakko-
lanvaaran rinteellé. Viimemainittu puu, joka lienee suurin,
mita ndilla mailla en&é& on olemassa, on varmaan jo sangen

22 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisella kannaksella.

vanha, Se niet on 10—12 m. korkea ja monihaaraisen vartensa
tyvesta lihes 2 m. paksu (ympiarimitaten). Tuo komea puu kukki
paraikaa tiydessii kukoistuksessaan heinék. 20 p. 1897, kun
oppaan neuvomana kiivin sit&é katsomassa. — Useiden vaarojen
multarikkailla rinteilli kertoo vanhempi kansa niinipuita heidan
lapsuutensa aikana viel&é léytyneen, paikottain runsaamminkin,
niinkuin Miikriin itirinteilla. Mydhemmin ovat ne metsia haas-
katessa tai kaskeksi kaadettaessa tulleet muitten puitten mukana
maahan hakatuiksi.

Lopuksi mainittakoon metsamaitten yhteydessé muutama
sananen mydskin pajukoista, joita alavilla niittymailla, etenkin
pohjoisosassa aluetta Koivenlampien ja Savijarven valisilla seu-
duilla léytyy laajanlaisia. Tavallisimmin esiintyvat niiden muo-
dostajina Salix phylicifolia kuivemmilla niityillé, ja S. aurita
kosteammilla, jota vastoin rantamilla §. cinerea on vallalla.
Hyvin harvoin tapaa pensastoina Salzx Lapponunvia (Kuhmustan-
jarven rannoilla).

Kuten jo kirjoitukseni alussa huomautin, on alueeni siina
suhteessa yksipuolinen, ett&é se kauttaaltaan on harvaan asuttua
sydainmaata, suurten pitiijien rajamailla. Keskella kyliaé on kui-
tenkin asutus tavallista tiheimpi, useampia taloja, vilisté kym-
menkunta yhteen ryhmittyneené. Siellé tapaa myéskin varak-
kaammat talot ja laajimmat viljelykset. Ylipaiinsé ovat alueen
etelakolkka ja Hdytiiisen vanha rannikko harvimmin asuttuja
seutuja, jotavastoin koillisella kulmalla, tuolla hedelmiillisella
Kolinniemella tapaa tiheimmiin asutuksen ja laajimmat viljelys-
maat. — Maanviljelys on luonnollisesti vaestén tarkein elinkeino,
joskin pellot ovat enimmikseen pienii, ja halla alavilla mailla
useampina kesinaé kay vierailemassa. Epidilematti tirkein vil-
jelystapa on kaskiviljelys ja yleinen yli koko alueen, etenkin
vaaramailla, kun sen sijaan suoviljelysté aivan vihin viela har-
joitetaan. Alueen parhaimmat viljelysmaat ovat Héytidisen savi-
perdisella, laskun jalkeen syntyneelli maalla, minne aikaa my6-
ten varmaan tiheimpikin asutus on nouseva. Muuten loytyy
viljamaaksi hyvin kelpaavaa, jopa hedelmiillistikin maata monin
paikoin vaarojen rinteilli; maaperi on vaan usein tavattoman
louhista, kivikkoperiisté ja sentakia kovin vaivaloista muokata

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 23

viljelykseen kelpaavaksi. — Tirkein ja enimmiin viljelty vilja-
laji on ruis, jota kylvetiéin niinhyvin peltoon kuin kaskimaahan.
Rukiin jalkeen seuraa otra. Kauraa viljelléin nykyjiin viela
aivan vihissi miirin; sen viljelys on kuitenkin joka vuosi kas-
vamaan pdin. Vehnin viljelysté ei alueella lainkaan harjoiteta.

Jarkiperainen viljelystapa, »vuoroviljelys», on tuntematonta
alueella, vaan kolmijakoisviljelys (useimmiten ruis, otra tai kaura,
seki kesanto) on useimmin paikoin kuitenkin vallalla.

Paitsi viljalajeja, viljelliain yleisesti perunoita (potakkaa)
ja naurista, edellistii enimmikseen rukiin s&ingessé, jalkimaista
kaskessa, jotavastoin muut etelimpianaé kaupungin laheisyydessa
tavalliset viljelyskasvit, esim. herneet, sipulit, lantut ja kaalit,
ovat melkein tuntemattomia t&illi salomaalla, mahdollisesti ko-
keeksi vaan viljeltyji. Tattarin (Polygonum fagopyrum) viljelys,
jota ennemmin kylla kuulutaan monin paikoin harjoittaneen, on
viime aikoina miltei kokonaan jéanyt pois. Sita nakee enaa
siellf taa&ll4 m6kkildisten huuhdissa, tavallisesti otran tai kauran
seassa. — Lisiiksi tapaamme alueella monin paikoin melkein
useimmissa taloissa viljeltynia liinaa (Cannabis) ja pellavaa (Linwm).
Jalkimiinen, jota menestykselli viljelliéan yli alueen niin hyvin
pellossa kuin kaskessa, lienee jonkun verran yleisemmin viljelty.
Mainittakoon mydéskin tuo harvasta talosta ja tuskin mokista-
kin puuttuva palturitupakka (Nicotiana rustica), joka useimmi-
ten on saanut kunniasijan rakennuksien lihemmiass& ympiaris-
téssi, jopa usein pihamaillakin penkkeihin istutettuna komeilee.
— Rehukasveja ei juuri nimeksikaéiain nie alueella viljeltyina,
ainoastaan silloin talldin lienee vikkeriii (Vicia sativa), ja sita-
kin vaan kokeeksi, peltoon kylvetty. Mita kylvéheinin viljelyk-
seen tulee on sekin aivan alulla vasta. Rikkaimmissa taloissa,
Ahmovaaran ja Romppalan kylilla, kolmessa neljassai paikassa,
olen kylvéniittyji alueen piirissé tavannut. Karjanhoito onkin
viime aikoihin asti ollut kovin takapajulla. Nykyaan on sen-
tin huomattavissa oireita parempaan piiin, senjilkeen kuin
meijeriliike on tiillekin salonkulmalle paissyt vaikuttamaan.
Miti luonnon laitumiin tulee, on itaépuoli aluetta siina suhteessa
sangen hyviosainen; vaarojen rinteet ja juuret monine lepik-
koineen ja rehevine lehtoineen sopivat erinomaisesti karjan kesa-

24 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisellé kannaksella.

laitumiksi, jotavastoin lantinen kolkka soineen ja rémeineen on
perin huono-osaiseksi jainyt, jollemme ota lukuun Hoytidisen
pohjamaata, missii laidunmaista suinkaan ei ole puutetta.

Yhtiiviihin kuin muuallakaan Karjalan sydanmailla liik-
kuessa kohtaa alueen piiriss’ vaeltajaa rakennuksien laheisyy-
dessii mitiiiin silmalle nahtavaa, joka tekisi asuntojen ympariston
miellyttaiviimmiksi. Ei ole jatetty tilaa pienellekaéain puutarha-
tilkalle, vaan suoraan nurkan takaa alkavat yksitoikkoiset pelto-
maat, jotka varsinkin kesantona ollessaan tekevat asumusten
lihimmiin ympiirist6n ika’van nakOdiseksi. Kun saisi edes piha-
maakaan, tuo alaltaan enimmakseen pieni maatilkka, rauhoitet-
tuna pysyi, vaan sekin uhrataan — tupakkapelloksi, josta »nur-
kantakaiset» ovat saatavat. — Ainoana koristeena, jos sit&é voi
siksi kutsua, on joskus asuntojen vierustoilla pieni humalisto,
sekin melkein aina muodoton ja ikavin naékoinen. Mistéan var-
sinaisista humalamajoista ei ole puhettakaan. —- Paljon ei my6s-
kiiiin tee asuntojen lahint&é ymparisto&é hauskemmaksi joku vaa-
timaton »keltaruusu» (Calendula) tai »auringonruusu» (Helian-
thus annuus), joka koreilee tuvan ikkunan alla tai rappusten
vieressi. — Paremmin on kuitenkin useimmiten pidetty huolta
sisiikasveista, joita tupien ikkunalaudoilla, jopa mokkienkin ikku-
noissa, nikee sangen usein. Milloin on se Fuchsza, milloin
Pelargonium, usein myéskin jé&kukka (Begonia), palsami (Lmpa-
tiens balsamina) tai myrtti, joka on tanne salomaille eksynyt.

Mité muuten asumuksiin tulee, valtaavat uudisasukkaat
mieluimmin jarvien ja lampien l&aheisyyden ensiksi, varsinkin
jos paikka tarjoo vahankin rehevampéa maaperda, tai jos niitty-
maata laitumeksi on lahellé. Vasta toisessa sijassa valtaa vil-
jelij4 vaarojen rinteet, josta syyst& taloja nakeekin verrattain
viahemman vaaroilla, kun niitten juurilla, miss& jarvi tai pie-
nempi lampikin pailyilee. Siella taéall4 tapaa kuitenkin yksinai-
sii metsatorppia, jopa talojakin korkealla vaarojen, niinkuin
Rasivaaran ja Pennalanvaaran, rinteilla.

Seudun yleisten luontosuhteitten taéydentaémiseksi mainitta-
koon lopuksi viela, lyhykéisenaé lisiyksen& paapiirteet alueen
kasvistossa. Niist&é kasvupaikoista, jotka mielestani ovat taval-
lisuudesta poikkeavia tai erikoisen karakteriseeraavia alueelle,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 25

olen tuonut kasviston esille kokonaisuudessaan, sellaisena kuin
se léytyy muistoonpanoissani esitettyna.

Esityksessiini olen noudattanut prof. Norrlin’in tavallisesti
kiiytettyi jirjestysté kasvipaikkojen suhteen ja mitaé tulee suo-
malaisiin nimityksiin, joita olen kiayttanyt, léytyvat ne toht. EK.
Vainion v. 1878 painosta ilmestyneessaé teoksessa: »Kasviston-
suhteista Pohjois-Suomen ja Venijin-Karjalan rajaseuduilla»,
samoin mydskin toht. K. E. Stenroos’in kirjoituksessa Nurmi-
jarven kasvistosta.

Metsisti ovat etusijassa mainittavat mantymetsat eli kuten
niiti alueella yksinomaan nimitetéan: petajikot. Vaikka petaja
onkin epiilematté runsaimmin esiintyvé puulaji alueen piirissi,
tavataan siti kuitenkin verrattain vaihin laajempina petajikkoina,
joista suurimmat ja puhtaimmat léytyvat Savijarven ja Ylem-
miiisen tienoilla seki Kolinniemen pohjois- ja koillisosissa pitkin
Pielisen rannikkoa. Pienempiad petijiimetsikdita loytyy alueella
sensijaan tuhkatiheiissi, ei vahimmin alueen etelaéosissa kapeina
kaistaleina suomaiden vilissa.

Kuusimetsiii ei alueella lainkaan tavata. Toiset puulajit
niyttivat anastavan kuuselta kokonaan vallan kuivalla maalla.
Missi se pyrkii korpimailtaan levenemian, siella on heti vas-
tassa toiset puut sen menestystié ehkaéisemiassa. Milloin on se
petajai, milloin koivu, usein leppaikin, joka kuusen syrjayttaa.

Lepikoista, joita varsinkin vaaraisissa alueen lansi- osissa
mutta myéskin Héytiiiisen rantamilla runsaasti tavataan, on tar-
peeksi edellé jo puhuttu.

Sekametsiii tavataan sielli téiélla yli koko alueen tihea-
piihin. Tirkeimmit puulajit ovat niiss& petija ja koivu, joista
milloin toinen milloin toinen on valtapuulaji. Sivuaineksena
esiintyy sekametsissi kuusta ja leppi&i aina enemmiin tai va-
hemman.

Vanhempia koivumetsia léytyy alueen piirissé enaa san-
gen harvassa. Huomattavimmat ja uhkeimmat koivikot tavat-
tanee Kolin ja Mikriin itaisilla rannanpuoleisilla reheviperaisilla
rinteillii sekii Herajiirven linsipuolella Kirkko- ja Kolin vaarojen
rinteilli. Kaskenpolton kautta syntyneitii nuoria koivikoita
nikee sen sijaan monin paikoin, ei kuitenkaan laajempina met-

26 Amelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiiisen valisella kannaksella.

sikkdina kuin siellé tialli. Koivumetsissa tavataan sivuaineksena
useimmiten leppiii sekii jonkun verran haapaa, paitsi satunnai-
sia puulajeja.

Rehevimmiit lehtomaat — lehdoista on seutu muuten joten-
sakin kéyhi — léytyvit Pieliseen ja Herajairveen laskevien pu-
rojen laaksoissa ja notkelmissa ja saavuttaakin kasvillisuus niissa_
paikotellen aika suuremmoisen rehevyyden. — Valtapuulajina
esiintyy milloin koivu, milloin leppaé sekoitettuna vihassa maa-
rin kuusella ja haavalla. Paitsi tuomea (Prunus padus) ja pib-
lajaa (Sorbus aucwparia), jota samoinkuin katajaakin (Juniperus)
aina jonkun verran tapaa, edellisia parhaastaan purojen varsilla,
jailkimmiisté sitivastoin kivikkorinteilla, viihtyy taalla mydskin
parhaiten ainoa jalompi puulaji alueella, niinipuu (Zila ulmo-
folia), joka on sekin enaéa sailynyt yksittéisina puina luetuilla
paikoin lehtorinteilli. Harvinaisina esiintyvat lehdoissa lisiksi
kuusain (Lonicera), koiranheisipuu (Viburnum) ja pensaista ta-
paa lehdoissa paitsi muutamia yksittéin kasvavia pajulajeja
(Salix nigricans, S. phylicifolia, 8. caprea) myéskin orjanruusuja
(Rosa cinnamomea ja R. acicularis), nasenenmarjapensasta
(Daphne) seki Ribes nigrum’ia toisinaan ainoastaan, harvinai-
sena lehtopurojen varsilla.

Kangasmaista on ainoana huomattavamman laajana mai-
nittava melkein metsit6n kanervikkokangas, joka on tunnettu
Kontiolamminkankaan nimella ja léytyy alueen etelaosassa
Puson kylin mailla. Matalien, hyvin harvaan sirotettujen peta-
jien vilissi kasvaa sielli téalla harvassa haavan ja koivun ve-
soja, jotka korkean kanervikon keskesté tuskin jaksavat kohot-
tautua. Paitsi kanervaa, joka uhkeana varvukkona tasaisesti
peittaaé karun maan, nikee puolukan toisinaan valtavanakin
varpukasvistoa edustamassa. Edellisiin liittyvat myéskin, vaikka
vihivaltaisina sianpuolukka (Arctostaphylos), Empetrum ja va-
listi pistéa esiin muitten varpujen vialisté mustikkaakin seka
vanamoa (Linnea) enemmiin satunnaisina vieraina. Missa ka-
nervapeite on harvempi, siellé pisté& maaperaa lahinna peittava
kasvisto, jaikalat ja sammalet, nakyviin.

Kangasmaitten yhteydessi kannattaa mielestaéni tarkemmin
mainitsemista Héytiiiisen pohjamaitten aukeat, lentohiekan peit-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 27

timiit kentaét kasvistoineen, joka niiden tarjoomassa karussa
maaperiissi tulee toimeen. Keskella kenttiii supistuu kasvisto,
kuten edelli jo olen huomauttanut, sangen vahiin. Ainoastaan
jotkut pajulajit, piiasiassa Salix nigricans, vahassa maarin myos
S. phylicifolia, S. pentandra, S. caprea jopa S, vagans’kin ovat
piiisseet juurtumaan tuohon pehmoiseen, hienoon hiekkaan ja
viettiivait siini kituvaa eliimii. Laiteella esiintyy karakteeri-
kasvina jokseenkin tavallisena Sagima nodosa, joka muuten on
alueen piirissii aivan tuntematon. Paitsi sité kasvaa hietikkojen —
laiteilla seuraavia kasvilajeja, useimpia vahavaltaisena:

Carex vulgaris, Festuca ovina, Chenopodium album,
Agrostis vulgaris, Rumex domesticus, Leontodon autunnalis,
Aira caespitosa, , acetosella, Taraxacum officinale,
Poa pratensis, Cerastium triviale, Equisetum palustre,

Lentohiekkakenttien laiteilla on sammalpeite paikotellen
runsas ja piiiasiallisesti Pohlia annotina’n muodostama, johon
vihiivaltaisena liittyy myéskin Blasia pusilla’a. Pajurivit taajene-
vat kenttien laiteilla tasaisemmaksi, joskin vielé harvahkoksi
pensaikoksi, petiijin vesoja alkaa ilmestya pajujen sekaan, sa-
moin joku leppi ja koivu. Varpukasvisto niinikaédn voittaa alaa
ja siten kasvipaikka vihitellen menee yli harvaksi petajikk6kan-
kaaksi, jommoisia tapaa varsinkin pohjoisosassa tuota Hoytidisen
uutta maata.

Paikoilla, missi kaskenpolttoa on useamman kerran uudis-
tettu seki mydskin kangasmaiden laiheisyydessié luonnostaan
laihaperiiisilla mailla loytyy aukeita, metsitt6mia kasvupaikkoja,
jotka mielestini enimmin lahestyvit Vainion kuivia ahoja kas-
vistonsa puolesta. Kangasmaihin verraten on kasvisto niilla
kylli jokseenkin rikas, mutta huhta-ahojen rinnalla jaavat ne
verrattain kéyhiksi. Tuollaisia kasvupaikkoja tavataan alueen
piirissi hajallaan siella taalla, pienilla aloilla vaan. — Vaarojen
rinteilla, erittiinkin alueen koillisosissa, Kolin niemell& ja Larin-
saaren kyliin mailla sekii Ahmovaaran pohjoisosissa loytyy enti-
silli kaskiviljelyksen pohjilla, missii maapera on lihavampaa,
hedelmiillisempiiii, noita n. k. huhta-ahoja. Niilla rehoittaa huo-
mattavan lajirikas ja rehevi yrtti- ja heinakasvisto.

28 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytiiisen valisella kannaksella.

Herajiirven kukkulaisilla linsi-rantamilla, miss’ maapera
on jokseenkin hedelmiillisté savikkoa, samoin myOéskin Kolin ja
Hattusaaren kylilli tavataan alueen mainittavimmat nurmikot.
Niissi on runsas heinikasvisto vallitsevana, mutta mitéa ruoho-
kasvistoon tulee lihestyvit ne milloin hedelmallisia ahomaita,
milloin taaskin enemmiin kosteaperaisinaé — niittymaita. — Nur-
mikoita ovat myéskin n. k. autiot, joita nakee siella taalla alu-
eella osoitteena entisistii asuinpaikoista, joista asukkaat ovat
muuttaneet pois jattien ne autioiksi.

Missi miiirin seudulla tavataan niittymaita, on edella ly-
hykiiisesti kerrottu. lLisiykseksi suotakoon minun kuitenkin
mainita muutama yksityinen esimerkki erdéanlaisten vesiperdaisten,
lettomaisten niittyjen kasvistosta, joita jérvien ja jokien alavilla
rantamilla verrattain paljon esiintyy.

Niitty Hera- ja Jeronjirvien valisen puron varrella.

Tavallisina ja valtavina, jopa runsaina kasvoi seur. lajeja:

Carex dioica, Festuca rubra, Ulmaria pentapetala,
C. teretiuscula, Polygonum viviparum. Oxycoccus palustris,
C. canescens, Viola palustris, Menyanthes,

C’. echinata, Drosera longifolia, Galium uliginosum,
C. vulgaris, Comarum, Equsetum palustre,
Agrostis canina, Potentilla tormentilla.

Tavallisina, mutta vihivaltaisina esiintyivat:

Erioph. angustifolium, Carex Oederi, Utricul. intermedia,
E. gracile, C. flava, Mentha arvensis,
E. alpinum, Phragmites, Galium palustre,
Carex Buaxbaumit, Epilobium palustre, Equis. limosum,

C. limosa, Trifolium spadic., Selagin. spinul.,

C. irrigua, Pedicularis palustris.

Paikotellen kasvoi sielli:

Scirpus silvaticus ja Vicia cracca,

Niitty Kolin kylallé, Sirkilammin pohjoisrannalla.
Tavallisia ja valtavia (joskus runsaitakin) seuraavat:

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 29

Ertoph. alpinum,
Carex dioica,

C. panicea,

C. flava,

Selaginella spinulosa.

Agrostis canina,
Phragmites,

Nardus (kuiv. paik.),

Viola palustris,

Tavallisia, mutta vahavaltaisia:

Scirpus caespitosus,
Erioph, angustif.,
E. latifolium,
Carex canescens,
C. echinata,

C, vulgaris,

Carex Buxbaumii,

C. irrigua,

C. sparsiflora (miitt.),
Anthox. odorat.,
Molinia,
Festuca rubra,

Paikotellen kasvoli:

Convall. majalis,
(luult. satunn.),
Luzula muitift.,
Carex pallescens,
Aira caespitosa,
Ranunc. auric.,
Angelica silv.,

Geum rivale,
Ulmar. pentapet.,
Calluna,

Melamp. pratense,
Galium uligin.,
Camp. patula,
Solidago.

Niitty Herajairven linsirannalla.
Tavallisimpina esiintyivat seuraavat lajit:

Erioph. latif.,
E. alpinum,
Carex dioica,
C. teretiuscula,
C. vulgaris,

Vahavaltasina,
Erioph. gracile,
Carex chordorrh.,

C. canescens,

C. heleonastes,

C. limosa,

C. irrigua,
Selaginella spinulosa.

Carex flava,

Agrostis canina,

Calam. stricta,
Festuca rubra,

Polyg. vivipar.,

joskin tavallisina:

Carex filiformis,
C. Oederi,
C. ampull.,

Phragmites,
Poa pratensis,

Caltha pal.,

Drosera rotundif,,
Comarum,

Potent. torment.,
Menyanthes,

Polyg. viviparum,
Drosera longif.,
Parnassia,
Prunella,

Equis. palustre,

Gnaphal. dioicum,
Cirsium palustre,

C. heterophyllum,
Crepis paludosa,
Hieracium spp.(2 lajia),

Viola palustris,
Parnassia,
Potent. torment.,
Menyanthes,
Equis. palustre.

Drosera longif.,
Ycia cracca,
Pedicularis palustris,
Galium palustre,

G. uliginosum,
Equis. limosum,

30 Awelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytiadisen valisella kannaksella.

Paikottaisina esiintyivat:

Luzula multiyl., Aira caespitosa, Peucedanum,
Scirpus silv., Orchis incarnata, Geum rivale,
Carex aquatilis, Ranune, auric., Rhinanth. minor.,
C. Buxbaumi, Angelica silv., Utricul. interm.,

Crepis paludosa.

Lettomainen rantaniitty Valkealammin rannalla_ etela-
osassa Ahmovaaran kylaa.
Tavallisina ja valtavina esiintyivat seuraavat lajit:

Carex Buaxbaumit, Molinia, Comarum,
C. Oederi, Viola palustris, Menyanthes,
Agrostis canina, Drosera longif., Lycop. inundat.

Vahiivaltaisina tai paikotellen loytyi lisaksi viela:

June. filif., Carex vesicaria, Lysim. thyrsif.,
J. lamprocarp., Potam. gramin., Veronica scutell.,
J, supinus, Rumex acetos., Scutell, galeric.,
Carex vulgaris, Ranunc. reptans, Utricul. imterm.,
C. echinata, Nasturt. palustre, Gal. palustre,
C. ampullacea, Parnassia,

Hoytiaisen pohjamaalla, sellaisilla paikoin, jotka aikain
kuluessa ovat kuivuneet matalista lammakoista mutaisiksi, veden
jattamiksi lietteiksi, loytyy edellisen tapaisia kasvupaikkoja. Kas-
vistoltaan ne sent&éain melkoisesti poikkeavat, jonka vuoksi muis-
tiinpanoni lyhyesti mainitsen.

Valtavia jopa runsaita olivat seuraavat:

Juncus alpinus, Erioph. alpinum, Carex Oecederi,
Erioph. angustif., Carex vulgaris, Drosera rotundif.

Paikotellen tai vihivaltaisina kasvoivat:

June. filif., Carex echinata, Poa pratensis,

J. bufonius, Agrostis vulg., (satunn. ?),

Luzula multifi. A. canina, Triglochin palustre,
(satunn. ?), Aira caespit. Sagina procumbens,

Scirp. silvat., (satunn, ?), Cerast. triviale,

Lycopod. inundatum.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 31

Suoperiisistii maista mainittakoon alueelta ensiksikin viita-
muodostukset, jollaisia tavataan ainakin kahdenlaatuisia. ‘oiset
ovat luonnollisia kasvupaikkoja, toiset viljelyksen valityksella,
mikali arvelen, syntyneita.

Edellisia tapaa tasaisella alavalla maalla, usein soiden li-
himmiissé ympirist6ssé. Koivu on niissaé valtavin puulaji, useim-
miten vaiviutuneen na&k6inen kasvultaan, mutta kuitenkin mo-
nesti tihein& koivikkona esiintyen. Koivikon keskestaé, jossa
leppaaé tavallisesti vahissi maarin kasvaa, pistaa siellé taalla
esiin joku kuusi, petéja, haapa tai pihlajakin. Erityisen rikkaita
ovat niméat viidat pensaskasvullisuutensa puolesta, joka usein
tiheiinaé viidakkona kasvaen lienee nimen talle kasvupaikalle
aiheuttanutkin. Useat pajulajit, varsinkin Salix nigricans, S.
cinerea ja S. aurita, mutta mydskin usein S. phylicifolia ja S.
pentandra, joskus raitakin (S. caprea) viihtyvat siella. Painvas-
toin on varvukon laita, jota edustamassa nakee vaan harvassa
kasvavaa puolukkaa, juolukkaa ja mustikkaa, viimemainittua
enemmin satunnaisena vieraana talli kasvupaikalla. Sammal-
kasviston muodostavat jotkut runsaasti esiintyvat Sphagnum-
lajit (S. strictum ja S. recurvum sek& myodskin S. squarrosum),
joiden seassa Polytrichum commune valtaa tarkein sijan edus-
tettuna milloin runsaammin, milloin vahavaltaisemmin. Viidoissa
esiintyva heinaikasvisto on lajeista kéyha. Tavallisin heinalaji
on epiilematta Calamagrostis lanceolata, jonka lisiksi Azra ces-
pitosa vielé mainittakoon. Ruohokasvistoa edustamassa tapaa
lajeja varsinkin Cyperacee-heimosta, enimmin Carez-suvusta;
Carex chordorrhiza, C. canescens, C. vulgaris, C. globularis esiin-
tyviit yleensii runsaimmin, Carex irrigua ja joskus C. vesicaria
vihissi méirin. Muuten on ruohokasvisto k6yhanlainen ja
vihavaltainen:

Juncus filif., Listera cordata (r.), Melamp. pratense,
Luzula pilosa, Rubus chamaem. Solidago (satunn.),
Erioph. angustif., Comarum, Equis. arv. nemor.,
E. vaginatum, Trientalis, E. silvaticum,

Equis. limosum
(enemm. satunn.?).

32 Azelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisellé kannaksella.

Viidan tapaisia muodostuksia syntyy my6éskin keinotekol-
sesti kosteille suoperiiisille maille, joita useimmiten ennen on
pidetty viljelyksen alaisina'), polttamisen kautta, minkaé tarko-
tuksena on saada heiniinkasvu paranemaan. Usein uudistetun
polton kautta nimittiin maaperai lopuksi menettéaa voimansa,
laihtuu, eiki enii kykene tyydyttamaan heinakasviston vaati-
muksia. — Tavallisesti on tuollaisissa viidoissa, jos niita silla
nimellii voinee kutsuakaan, kaikenlainen kasvisto perin niukka,
ellemme ota lukuun yhtimittaista, korkeakasvuista karhunsam-
malta (Polytrichum commune), joka yksinomaisena sammalkas-
viston edustajana peittéaé karun maan. Ainoastaan joku yksi-
niiinen ruoho ja heinankorsi pisté& esiin paksun sammalikon
helmasta, useimmiten Rubus arcticus, R. chamemorus, Potentilla
tormentilla, Melampyrum pratense, Calamagrostis lanceolata. Mita
puukasvistoon tulee, supistuu se monin paikoin yksinomaan
ojien laiteille, miss& koivuja ja pajupensaikkoja (Salix phylici-
folia, S. nigricans ja myodskin S. aurita) pitkissa riveissa kasvaa.
Ojanvarsilla tapaa muunkin kasvullisuuden rikkaampana; siella
esiintyy paikottaisina sellaisia kasveja kuin Eriophorwm- ja Carex-
lajeja, Calamagrostis phragmitoides, Molinia, Luzula multiflora,
Aira cespitosa, Peucedanum, Equisetum silvaticum y. m. Myos-
kin varpukasveja nikee, jonkun kappaleen Betula nana’a, Cas-
sandra’a, Andromeda polifolia'a (kosteamm. paik.). — TAallaisten
ojituskorpien laiteilla pensasto tihenee tihenemistiian keskella-
kin kapaleita (ojien valiss&é), kasvisto muuttuu vahitellen ja
kasvupaikka vaihtuu joko pensaiseksi niittymaaksi tai jos puu-
kasvisto samassa miirin kiy tiheimmiksi, syntyy metsiinen

kasvupaikka, joka on hyvin tavallisten viitojen kaltainen.

| Korvet lahestyvat kasvistoltaan suuresti viitoja. Pensas-
kasvisto ei kuitenkaan ole niin runsas kuin viidoissa. Siellé
taalla nakee vaan jonkun pajupensaan (Salix aurita, S. cinerea)
tai raidan (S. caprea). Valtapuulajina kasvaa korvissa kuusi;
ainoastaan vahassé miirin on kuusikkoon sekoittunut koivua
tal petajaa, tai joku leppa, tuomi, pakatsu (Rhamnus frangula).
Joskus tapaa korpimailla alueen Rosa-lajeistakin yksinaisia

1) Paikkakunnalla kutsutaan tuollaisia maita »vanhan ojituksen poh-

jiksi» tai »ojituskorviksi».

Acta Societatis pro Fauna ct Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 33

pensaita. Harvinaisena esiintyy viela tervaleppi yksityisiné
puina ainoastaan. Sammalkasvisto on rikkaasti edustettu, var-
sinkin Sphagnum-lajeilla. Mittaissi tapaa yleiseen Polytrichum
commune’a. Paitsi Vacciniwm vitis idaea'a ja Myrtillus nigra’a,
jotka lienevét runsaimmat korpimailla tavattavista varpukas-
veista, on alueen korvissa vahiavaltaisina seuraavia: Ledwm pa-
lustre, Cassandra, Myrt. uliginosa ja Empetrum. Heinikasvisto
on vahivaltainen ja niukka sek& harvojen lajien muodostama,
jota vastoin ruohokasvistoa edustaa valtavina, jopa runsaina ver-
rattain suuri joukko lajeja.

Miti korpien esiintymiseen alueella tulee, loytyy niitaé kaik-
kein runsaimmin seudun keskiosissa Ahmovaaran kylalli, jossa
Tuopanjirven ympirist6 varsinkin, aina Hoytidisen uudelle maalle
saakka on melkein yhtaémittaista korpea. Muuten tavataan ka-
peampia korpinoroja kaikkialla vaarojen valisissé rotkoissa.

Alueen piirissi olen myéskin tavannut omituisia kasvipaik-
koja, joista on vaikeata sanoa, mit&éa muodostuksia ne edustavat.
Tuollaisissa -kasvistatsioneissa, joita silloin talloin nakee, par-
haastaan muiden suomaiden lahimmiassa ymparistOssa, esiintyy
koivu valtavimpana puulajina, seassaan vaan jonkun verran
petiéijaé tai kuusta, edellist’é useimmin kuivina keloina. Maa-
pera on erittéin miirkaé, jopa vetela; miattaissé, joita nakee
verrattain harvassa, on varpukasvisto valtava — runsas, jota
vastoin niiden vilisséi useat Cyperacee-heimon edustajat ovat
vallitsevina.

Pari esimerkkiié tuollaisista kasvipaikoista lyhyesti mainit-
takoon. — Eriiin sellaisen tapasin Puson kylassé Harivaaran
tienoilla, suuren suomaan kulmassa.

Enimmian, joskaan ei runsaasti, kasvoi hieskoivua ja jou-
kossa joitakuita matalia pet&jia siellaé taalla sek& joku kuusi ja
harmaa leppé. Pensaista mainittakoon Salix aurita ja S. cine-
rea, joista viimemainittu esiintyi aivan vahiiss’ mairin. Puut
ja pensaat kohosivat jokseenkin harvaan siroitettujen miattaiden
keskestié, missii Polytrichum commune ja Spherocephalus palus-
tris runsaina esiintyiviit, jollemme ota lukuun hieskoivua, mika
kasvoi harvassa myOskin mittiiiden viilissi. Varpukasvisto,
jonka edustajana niikyi varsinkin Cassandra’a ja Betula nana’a

3

34 Azgelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytiéisen vialisella kannaksella.

sekii vihemmin Myrtillus wliginosa’a, Oxycoccus palustris’ta ja
Andromeda polifolia’a, supistuu melkein yksinomaan miattaihin.
Kahta viimemainittua kasvoi kuitenkin vahass& maarin matasten
viilillikin, missi muuten harvan valkosammalpeitteen (Sphagnum)
vialissi tiheiinpuoleinen, enimmikseen saraheinien muodostama
kasvisto oli huomattavissa. Seuraavia lajeja kirjoitin muistiin
tuolta kasvupaikalta:

June, filif. (lait. paik.), Carex canesc, (kuiv. C. irigua (valt.),
Erioph.angustif.(valt.), paik. vahiav.), C. filif. (valt.),

E. vaginatum, (paik.), C. echinata (lait. vé- Rub.chameem.(vahiv.).
Carex limosa (valt.), havalt.),

Hyvin samallaisen kasvupaikan kohtasin myéskin Palolam-
min liiheisyydessi samassa kylassé. Petaja, jota siella harvassa
kasvoi, oli kuivamassa kuivina kuorettomina puina, ainoastaan
jonkun elaviin voi seassa huomata. Sensijaan naytti hieskoivu anas-
taneeen vallan petéjilt&é ja esiintyikin jo jokseenkin tiheassa ja sen
joukossa siella tiallé pajupensaita (Salix aurita, S. aurita X myr-
tilloides (r.), S. cinerea ja S. pentandra). Mattaissaé kasvoi useita var-
pukasveja, joista runsaimmat olivat: Oxycoccus palustris ja Empe-
trum sekaé vihemmin runsaita Myrtillus uliginosa ja Cassandra, pai-
kottaisia: Ledum ja Vaccinium vitis idea. Mattaiden vilissa olimaa
erittéin vetinen, monin paikoin pisti aito vesi nikyviin. Sangen run-
saina esiintyivat seuraavat kasvit: Carex chordorrhiza, C. limosa, C.
filiformis ja Equisetum limosum, joista milloin yksi, milloin toi-
nen oli runsaimpana kasvaen silloin tavattoman tiheaisséi. ‘Ta-
vallisia olivat lisiksi: Eriophorum angustif., E. vaginatum (missa
enemman petajia, siinad valtava, muuten paik. — vahiv.) C. pau-
ciflora, C. irrigua, C. ampullacea, Phragmites ja Equis. palustre.

Rahkasoiden ja rameiden esiintymisesté on mielestini ylei-
sessi kuvauksessa alueen luonnosta jo tarpeeksi mainittu. Rahka-
soiden keskellé tapaa usein pienempii tai suurempia silmakkeita,
joista entisen suolammikon pinta viel& pistiaé esiin. Noissa,
rimpildiksi kutsutuissa suosilmikkeissi on valkosammalpeite
useimmiten harvempaa ja osaksi toisten lajienkin muodostama
kuin sen ympirilli. Mainittakoon ensisijassa Sphagnum Duse-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 35

nu, mutta mydskin olen tavannut seuraavia lajeja: S. ripariwm,
S. recurvum “amblyophyllum, 8. recurvum “angustifolium sekii
S. medium.

Missa maarin nevamuodostuksia alueella loytyy, on vaikeata
varmuudella sanoa, mutta niihin kasvipaikkoihin olen lukenut
Ahmovaaran ja Puson rajamailla, Harivaaran tienoilla, samoin-
kuin my6dskin Romppalan seudussa, ja Sieravaaran lihist6ssii,
siis yleens& alueen linsiosissa léytyvat useat aukeat suomaat,
joita kapeampi tai leveampi mi&ntyraéme reunustaa.

Monta vertaa tavallisemmat kuin nevat ovat alueen piirissii
lettomaiset kasvupaikat, joita tavataan niin hyvin juoksevien
vesien, jokien ja purojen varsilla, kuin my6éskin jarvien ja lam-
pien rantamilla. Sen lisiksi loytyy lettoja myéskin aukeilla suo-
mailla, kuten edellé jo olen huomauttanut. — Paitsi luonnolli-
sia, vuotuisten tulvain synnyttamiaé lettomuodostuksia, on suuri
osa alueen letoista, niinkuin jo on mainittu, saanut syntynsa
keinotekoisella tavalla siten, etti ennen aikaan, kenties viel&
nytkin, on vesi puroissa tai jokiloissa seisautettu lyhyemmiksi tai
pitemmiksi aikaa ja tulvehtinut yli 4yraittens’. Tuollaisen me-
nettelytavan tarkoituksena on ollut saada heininkasvu parane-
maan mainituilla paikoin tai toisin sanoen jonkunlaisten niitty-
maiden muodostaminen ja vastaavat ne siis taydellisesti kasvi-
paikkoja, joita Vainio Kasvistonsuhteissaan nimitté& paisenii-
tyiksi. Sita nimityst&é en kuitenkaan ole alueellani kuullut kan-
san seassa kiytettiviin tuollaisille kasvupaikoille. —

Eroitukseksi nevoista on lettojen sammalkasvisto piiasiassa
Amblystegium-lajien muodostama. Niist&é mainittakoon tirkeim-
pina varsinkin: A. stellatwm, A. scorpioides, A. revolvens, ja A.
intermedium seka viel’ seuraavat harvinaisemmat: Amblystegium
stramineum ja A. badium. Pienemmissi tai suuremmassa miiiiriissa
on letoilla myoskin Sphagnum edustettuna: Sph. subnitens ja 8. pa-
pillosum, jotka opat valtavimpina mittiiss&é varpukasviston kanssa
yhdessa. Letoilla olen viela loytanyt seuraavia Sphagnum-lajeja, ni-
mittain: S. Jensenii, S. Russowi, 8. Warnstorfii, S. laricinum, 8.
compactum, seki tuo Suomessa sangen harvinainen S. recurvum
“pulchrum. Muuten on eroavaisuus eri lettojen vilillaé, mitii sam-
malkasvistoon tulee, jokseenkin tuntuva. ‘Toisilla on Hypnum-

36 Azelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytidisen valisella kannaksella.

tyyppi melkein yksinomaan vallalla, toisissa Sphagnum myoskin
ottaa tirkeiin sijan. Korkeampi kasvisto vaihtelee niinikaéan san-
gen huomattavasti. Enimmiikseen ovat letot aivan aukeita, siella
tialli kaukana toisistaan voi vaan naéhda pienen puun tai pen-
saan kohoavan, tavallisimmin pikku petajin, koivun tai katajan.
Pajuja tapaa kuitenkin useimmin, etenkin laiteilla: Salix awrita
ja 8. myrtilloides sekii toisinaan 8. cinerea ja 8. Lapponum’kin.
Letoilla olen mydskin léytaényt seuraavia harvinaisuuksia: Betula
intermedia, B. botnica (B. nana X verrucosa) ja Salix aurita
myrtilloides. Varpukasvisto on hyvin vaéhan silmiinpistava,
sill lettojen tavallisimmat lajit: Andromeda polifolia ja Oxycoccus
palustris kohoavat tietysti aivan vahin muun kasviston keskesta.
Edellimainittujen lisiksi esiintyy kuitenkin vahavaltaisena Betula
nana ja joskus vieli, paikotellen kasvaen, Myrtillus wlginosa,
Calluna ja Cassandra.

Jos vertaamme niité kasvipaikkoja muihin suomaihin, on
niiden tarjoomat ruoho- ja heinaékasvistot huomattavan rikkaat
niin hyvin lajimééréltéin kuin yksil6runsaudeltaankin. Varsin-
kin ovat sarakasvit erittiin hyvin edustetut. Tavallisten lajien
joukossa esiintyvat yleensi runsaimpina seuraavat, jotka hyvin
karakteriseeraavat lettojen ruoho- ja heinakasvistoa:

Scirp. caespitosus, Rhynchosp. alba, Carex chordorrh.,
Erioph. alpinum, Carex dioica (josk.), C. limosa,
Molinia coerulea,

Tavallisia ovat lisiiksi seuraavat:

Erioph., latif. (joskus), Carex flava, Drosera longif.,
E. angustif., C. firformis, D. rotundif.,
Carex paucifl., C. ampullacea, Potent. torment.,
C. wrigua, Agrostis canina, Menyanthes,
C. Buxbaumi, Phragmites, Equs. limosum.

Paikotellen kasvaa seuraavia:

Hrioph. gracile, Orchis incarnata, Comarum,
E. vaginatum, O. Traunsteineri, Potent. torment.,
Rhynch. fusca (paik. O. maculata, Trientalis,

runs.), Scheuchz. palustris, Pedicularis pal.,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 37

Carex echinata,
C. laxa (rs.),
C. livida,

C. panicea,
Calam. lanceol.,
Malaxis palud.

Viola palustris,
Drosera interm. (rr.),
Parnassia pal.,
Peucedanum,

Epilob. palustre (sat.),

Utricul. interm.,
Solidago (sat.),
Cirsium pal, (sat.),
quis. palustre,
Lycop. selago,

Paéapiirteet seudun vesien kasvistosta kayvit esille ylei-
sessé luonnon kuvauksessa, jonka vuoksi seuraavassa siirryn
lopuksi itse kasvioon, josta luettelo léytyy aivan viimeksi esi-
tettyna, Yleiskatsauksen helpottamiseksi olen mydt&iseuraavassa
taulussa esittinyt eri heimoja edustavien lajien yleisyyden kuin
myOskin heimojen prosenttiluvun:

= pce pee ad etek
Fetal 2s PMOL HO?
2" B. Z. =
Pteridophyta
Eqvisetacee 4. 2 | 6 1,42
Lycopodiacece 6 6 1,42
Isoétacece | 2 2 | 0,47
Polypodiacee. . | eg 2 &opets’ (3,08
Ophioglossacece | ee | 1 2 | 0,47 |
Summa;'| pear eee Poy | 29 | 6,87
Gymnosperme 3 | Fhe
Monocotyledoneze
Lnlvacece 5. i + 0,95
Juncacece 6 1 7 1,63
Typhacee . 3 3 0,71
Aracecee . 1 , 0,24
Cyperacee . aa 7 5 45 | 10,66
Graminer . 27 6 8 41 9,95
Orchidacece 5 2 7 14 3,32
Juncaginacee. . 1 1 2 0,47
Alismacee . 1 1 2 | 0,47
Najadacee . | 4: 1 | ay ge

Summa: | 83 | 18 |

23 | 124 | 29,84

38 Avrelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoéytiaisen viliselli kannaksella.

Dicotyledonez
Betulacee .
Salicacece
Urticacece
Polygonacece
Caryophyllacee
Chenopodiacece
Portulacacece
Ranunculaceae .
Nymphaeaceae .
Fumariaceae
Cruciferae .

_ Violaceae
Droseraceae
Hypericaceae
Tiliaceae
Oxalidaceae
Geraniaceae
Rhamnaceae
Callitrichaceae
Empetraceae
Umbelliferae
Cornaceae .

Crassulaceae
Saxifragaceae .
Ribesiaceae
Onagraceae
Halorhagidaceae .
Lythraceae .
Thymelaeaceae .
Rosaceae
Papilionaceae .

Ericaceae

BISI[[RAR}

Brmoanwdkenorroonro o

i

Yo

15

13

eisteyjoyred

boo et Oo

——

wo Se

BISTRULAIGY

Or bo

me OO

14

mm OOH ee Be De Be eB Be Be RB RB wD OO

17

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. a0

s | & = | wn
2, S J 5 0/
al aes ea de
Pa AU ol eo
} -
Primulaceae gf big 0,71
Polemoniaceae . | 1 1 0,24 |
Aspertfoliae 3 1 4. 0,95
Scrophulariaceae . 9 3 12 2,84
Lentibulariaceae 2 1 3 0,71
Plantaginaceae + 1 2 0,47 |
| Labiatae 5 1 6 | 1,42
Gentianaceae 1 Soap Lae Q,47
Rubiaceae . ope a 2 3 8 1,89
Caprifoliaceae . Slide Mr ha 2 1 = IN a
Campanulaceae pent adage + | 2 2 1 5, 1,18
Lobeliaceae Mise OTT 1 ibe Se Ge
| Dipsacaceae r) pene: | 1 be poh *Oaa |
Compositae Be vee 9 | ai tt $28
Summa: | 162 | 35 | 55 | 266 | 63,03

Kuten edelli olevasta taulusta nakyy, kohoaa alueen kas-
vion koko lajimaira 422 lajiin, joista 29 saniaista (Pteridophyta),
3 paljassiemenisté (Gymnosperme), 124 yksisirkkaista (Monoco-
tyledonez) ja 266 kaksisirkkaista (Dicotyledonez). Tuohon tau-
luun sisiltyvat yksinomaan lajit ja sekalajit (plantz hybrid),
jotka kaikkiaan kuuluvat 63 heimoon Herbarium Musei Fen-
nici’ssi seuratun jirjestelman mukaan.

Lopuksi luokaamme vieli lyhykiiinen silmays alueen kasvioon.

Ei tarvitse olla kovinkaan perehtynyt kasvien levenemi-
seen Suomessa, ennenkuin on huomannut sen silmiinpistavan
tosiasian, ett jokseenkin monella varsinkin etelasuomalaisella
lajilla on levenemisrajansa Pohjois-Karjalan (Karelia borealis)
alueen sisiipuolella. Senvuoksi ei ole ihmeteltivai, jos alueel-
lani tapaamista kasveista turhaan saa etsiai useita mainitusta

1) Lisiksi tulee 17 Hiéeraciwm-lajia, joiden frekvenssié en ole voinut
maarata.

40 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoéytidisen valisellé kannaksella.

provinssista tunnettuja lajeja. Ainakin puolet luettelosta puut-
tuvista lajeista, joita enemman tai vahemmian tavallisina Pohjois-
Karjalasta tunnetaan, ovat sellaisia, ettaé niiden levenemisalue
ainakin I[tii- ja Keski-Suomessa kaikesta piattien jai tutkimani
seudun eteliipuolelle.

Mainittakoot vaan seuraavat:

June, effusus, Sisymbr. sophia, Melamp. nemoros.,

Brachyp. pinnatum, Hyperic. perforat., Odontites rubra,

Hydroch. morsus Euphorbia helrosc., Lycopus europ.,
ranae, Sedum teleph., Calamintha acinos,

Myrica gale, Geum urbanun, Dracoceph. thymift.,

Salix rep. rosmarinif., Trifol. medium, Eupatorium,

Polyg. mite, Convolv. arvensis, Jasione,

Arenar. serpyllif., Solan. dulcam., Carlina vulgaris,

Myosur. minimus, Hyoscyamus, Lappa minor,

Lepid. ruderale, Veronica arvensis, LL. major.

Kuten alkuosassa kirjoitustani olen huomauttanut, on suu-
rin osa aluettani harvaan asuttua salomaata, jossa viljelyksen
jaljet kovin vahan tuntuvat. Kylat ovat laajoja, harvaan asut-
tuja, viljelysmaat vihiiset ja nuoret aivan, istutusmaita puuttuu
sanalla sanoen tykkéniin. Tuo seikka antaa leiman kasviolle-
kin. Istutusmailla, kylvéniityilli ja paikoilla, miss& asutukset
ovat tiheassa ja liikenne vilkasta, esiintyvii kasvisto on alueen
plirissé koyhiasti edustettu. En ole seudulla tavannut ollenkaan
muunmuassa sellaisia lajeja kuin: Lychnis flos cuculi, Sper-
gularia campestris, Anchusa arvensis, Linaria vulgaris, Senecio
vulgaris, Lamium incisum, Plantago media, Sonchus oleraceus,
Erodium cicutarium, Trifolium agrarium y. m., joista kuitenkin
useimmat ovat tavatut seki pohjois- etti etelapuolella tutkimaani
seutua. Lukuunottamatta joitakuita lajeja olen yllimainitut kaikki
sitapaitsi itsekin léytinyt niin lahella aluetta kuin Joensuun
kaupungin ympiristéssi. Samasta syystii, kuin edelli olen mai-
ninnut, lienevét mydskin sellaiset lajit kuin: Sonchus arvensis,

LTanacetum vulgare, ja Melandrium album niin perin harvinaisia
alueella.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 41

Epaiilematta vaikuttavat tuollaiset paikalliset syyt myéskin
useiden muilla kasvupaikoilla viihtyvien lajien puuttuvaisuuteen,
vaan tarkoitukseni ei ole kiaydi yksityiskohtia mydten tuota
kysymystié pohtimaan. Sanottakoon vaan, ettaé esimerkiksi useita
jirvi- ja yleens& vesi-kasviston edustajia, kuten Potamogeton-
lajeja, Typha, Hydrocharis, alueelta puuttuu varmaankin syysti,
etti niille sopivia kasvupaikkoja hyvin vahdn loytyy, kun nidet
jirvet, joista tosin ei suinkaan puutetta ole, parhaastaan ovat
huonopohjaisia, syvii ja jyrkkarantaisia.

Luodessamme sitte huomiomme alueella tavattuun kas-
vioon niemme kasviluettelossa melkoisen miirin Pohjois-Kar-
jalalle ennestiiin tuntemattomia lajeja. Niiden lukumaara ko-
hoaa kaikkiaan 34:ain ja on siihen silloin sekalajit ja muun-
noksetkin yhteen laskettuna. Mainittakoon samalla mydskin,
ett noista uusista lajeista olen kustakin jattinyt eksemplaareja
yliopiston kasvitieteellisiin kokoelmiin. — Enimméan huomatta-
via ovat noista provinssille uusista kasveista: Ahynchospora
fusca, Carex laxa, Poa alpina, Betula botnica ja Salix cinerea X
lapponum.

Kirjoituksessani olen ennenkin kiinnittinyt huomiota siihen,
kuinka yleisii melkein yli koko alueen, vaan etenkin keski- ja
etelii-osissa, lettomuodostukset ovat. Alueella esiintyykin sen-
vuoksi huomattavan paljon lettokasviston edustajia ja monet
muualla harvinaisetkin lajit ovat verrattain paljoa tavallisemmat
alueen piirissi. Huomautettakoon varsinkin seuraavista: Lyco-
podium inundatum (fqs.), Selaginella spinulosa (fq.), Rehynchospora
alba (stfgq.), Rh. fusca (p.-fqs), Scirpus cespitosus (fqq.), Carex
dioica (stiq.), C. Buaxbaumii (fqs.), C. livida (p.), C. laxa (str.),
Molinia (fqq.), Orchis incarnata (p.) Edellimainituista ovat la-
hemmii puolet olleet lisiiksi aivan tuntemattomia tihin asti koko
Pohjois-Karjalasta. —

Pteridophyta.

Equisetum arvense L. — stfq. Niittyjen laiteilla ja pelto-
mailla.

var. nemorosum A. Br. Lehtimetsiss& ja lehdoissa ainakin
alueen koilliskulmalla joks. runsaasti.

E. pratense Ehrh. — p. Pelloilla, latojen kupeilla, ran-
noilla siellé taulli paikotellen.

E. palustre L. — fg. Kosteilla- ja heteniityilla yli koko
alueen tavallinen ja runsas. Hdytidisen hietakentilla ja niiden
laiteilla esiintyy tavallisina eras matala, puoleksi suikertava
muoto.

E. silvaticwom L. — fqq. Korvissa, lehdoissa, viidoissa,
joskus peltomaillakin, runsaasti kaikkialla. Seuraavan lajin kanssa
yleisimmiit ja runsaimmin esiintyvaét kortekasvit alueella. —

f. capillaris (Hofim.) — stfq. — fq. Lehdoissa ja korpi-
metsissA pi&muodon kanssa.

Equisetum fluviatile L. — fqq. Jarvien, lampien, jokien
rannoilla, vedessi; puroissa, litik6issi usein tiheiné kortteik-
koina; runsaasti kaikkialla alueella.

f. limosa L. — fq. viidoissa, vesiperiiisilli niityilla, letoilla.

var. polystachyon Briichner. Paikotellen kasvavana, joskus
vihiivaltaisenakin piiimuodon kanssa monin paikoin Herajarven
pohjois-rantamilla.

E. hiemale L. —- p. Vahiss&i miiarin ja ainoastaan muu-
tamin paikoin, sirotettuna yli alueen, kangasrannoilla (Harijarvi,
Mol6njirvi, Saarijarvi, Ripulinjirvi, Herajarvi, Pielinen).

Lycopodium Selago L. — stfq. Rinteisissé lehtimetsissa Ja
lehdoissa, toisinaan lettojen laiteilla vahivaltaisena tai paikot-
taisena, harvoin runsaammin.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica XXIII, N:o 4. 43

L. clavatum L. — stfq. — fqs. Nurmikoilla, lepikoissa
ja ahomailla vahassa mairin.

L. annotinum L. — fqq. Runsaasti korpisoilla, erittiiinkin
rantakorvissa; myOskin viidoissa, sekametsissii tavallinen.

L. inundatum L. — fqs. Viahivaltaisena tai paikottaisena
niin hyvin aukeilla letoilla kuin my6skin jarvien, jokien ja pu-
rojen rantamilla, melkein yksinomaan lansi- ja pohjoisosissa
aluetta.

Lycopodium complanatum L. — stig. Kankailla, sekamet-
sissii, petajikdissé vahivaltaisena tai harvassa kasvavana.

Selaginella spinulosa A. Br. — fq. Kosteilla ja hete-nii-
tyillé, letoilla, rannoilla veden ayraalla, enimmiakseen vahival-
taisena.

Isoétes lacustris Dur. — str. — rs. Muutamin paikoin
Herajirvessii ja HOytidisessa, luultavasti mydskin Pielisessa (huom.!
Vainion mukaan!).

I. echinospora Dur. Loytynee kaikella varmuudella aina-
_kin Pielisessé, on niet Vainion mukaan stfq itirannikolla. —-

Polypodium vulgare \.. — fq. Kallionhalkeamissa ja -piidl-
lystdilli, -joskus suuremmilla kivillé metsissa jokseenkin run-
saasti.

Pteris aquilina L. — stiq. — fqs. Jokseenkin tiheissa
kasvaen kuivilla rinteisilli mailla: petajikdissé, sekametsissa ja
kivikkoahoilla.

Athyrium filix-femina L. — fg. Sekametsissi, lehdikoissa,
lehdoissa, rannoilla runsaanlaisesti.
A. crenatum (Somf.) — str. — r. Lehtopurojen varsilla,

lehdoissa Kolivuoren ja Makran juurilla, Paimenenvaaran poh-
joispiiissi, Mattilan luona, sek& Rieskaniemen lihella liki Pie-
lisen rantaa, ainoastaan Kolin kylissi alueen koilliskulmalla.
Esiintyy pienemmillé aloilla oikein runsaasti.

Asplenium viride Huds. — r, Alueen luoteiskulmalla, yk-
sinomaan vuolukivikallioilla: Saari- ja M6lOnjarvien lansipuolella

44 Agelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen vilisella kannaksella.

sekii Mustavaaran kallioisilla rinteilli siellé taallé vahissé maa-
rin kallionhalkeamissa.

A. trichomanes L. — rr. Saarijiirven liinsipuolisella Portin-
kalliolla viihiissii miiiirin yhdessii Saxifraga nivalis’en kanssa.

Phegopteris polypodioides Fée. — fq. Rinteisilla kivikko-
mailla, metsissii, lehdoissa ja korpisoissa joks. runsaasti.

Ph. dryopteris (L.) — fqq. Korvissa, lehti- ja sekamet-
sissi runsaasti.

Aspidium filix-mas (L.) — str. — rs. Kivikkorinteilla
Kolivuoren rantapuolella lihelli laivalaituria jokseenkin runsaasti,
muualla alueella yksittiin kasvavana siellé taalla.

Asp. spinulosum (Retz). — fg. Korpi- ja sekametsissa,
sekii lehdikoissa joks. runsaasti tai vahivaltaisena.

Cystopteris fragilis (L.) — stfg. Kallionhalkeamissa ja
-piiillystéillé siellé téillé vaarojen rinteilla.

Onoclea struthiopteris (L.) — p. Siellé taalla alueen ita-
puolella lehtopurojen varsilla; linsipuolella nayttéi tykkanaan
puuttuvan.

Woodsia ilvensis (L.) — p. Matalampien vaarojen ja kal-
lioisten miikien rinteilli sekii kallionraoissa, muutamin paikoin
jokseenkin runsaasti.

Botrychium lnaria (L.) — p. Nurmikoilla ja ahomailla
siellii taéalla yli alueen paikotellen kasvaen.
B. rutaefolium A. Br. — rs. — p. Pensastuvilla niityilla

ja nurmikoilla muutamin paikoin sielli téallé alueella, kaikkialla
yksittéiisini eksemplaareina.

Gymnosperme.

Juniperus communis L. — fq. Kuivilla rinteisillé mailla
tavallisesti paikottaisena tai vihissi miirin, joskus kuitenkin
yhtimittaisia katajikkoja muodostaen (Juuka, Ahmovaara: Ahmo-
lammin ympiristossa).

Picea excelsa Link. — fqq. Puukasviston varsinaisena edus-
tajana korpisoissa, sivuaineksena sekametsissié, viidoissa, vuo-
rien harjanteilla.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 45

Pinus silvestris L. — fqq. Petijikdissii, sekametsissii ja
miintyrimeilla runsaasti. Viahivaltaisena kankailla, rahkasoissa.
Yleisin puulaji alueella.,

Monocotyledonez.

Polygonatum officinale All. — vr. Vuolukivikallioilla Musta-
vaaran lounaisrinteen juurella parissa, kolmessa paikassa sekii
Portinkalliolla Saarijirven linsipuolella jokseenkin runsaasti.

Convallaria majalis L. — fq. Runsaimmin lehdoissa ja
koivikoissa, vihivaltaisena tai paikottaisena myOdskin petéjikOissii
ja kangasmailla tavattavissa, joskin viimemainituilla kasvupai-
koilla useimmiten sterilisenaé (martona).

Majanthemum bifolium (L.) — fqq. Metsissa, niityilla, nur-
mikoilla runsaasti; vihissé marin myOdskin kangasmailla ja
ahoilla.

Paris quadrifolia L. — stéq. Lehdoissa ja koivikoissa va-
hivaltaisena tai yksittain kasvavana.

Juncus filiformis L. — fq. Vetisillaé paikoin alavilla niitty-
mailla, jiirvien ja jokien rannoilla, joskus latakOissakin joks.
runsaasti.

J. lamprocarpus Ehrh. — stfq. Vesilatakdissa teilla, kui-
vuvissa ojissa ja puroissa sekaé rannoilla.

Juncus alpinus Vill. — fqs. — stfq. Jarvien ja jokien
rannoilla vihiissi miiirin; Héytiaisen pohjahietikoilla jokseenkin
runsaasti.

J. supinus Moench. — p. V&ahassé miiarin siella taalla
letoilla purojen ja jokien varsilla seké lampien rannoilla.

var. fluitans — p. Muutamissa mutapohjaisissa puroissa ja
jokiloissa (Savijoki, Ripulinpuro, Haukilammin joki, Ruostepuro)
sekii Valkealammissa (Ahmovaara), rantavedessi.

J. bufonius L. — fq. Kosteilla paikoin, teiden varsilla,
rapakoissa, jokien ja jarvien rannoilla runsaasti.

Luzula pilosa (L.) —fq. Vahivaltaisena metsissé ja lehdoissa,
paikottaisena kangasmailla ja ahoilla.

46 Azelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisellé kannaksella.

Luzula campestris (L.) var. multiflora (Hoffm.) — fqq. Nii-
tyillé, nurmikoilla, ahoilla joks. runsaasti.

*nallescens Whinb. Lehdoissa, varjoisissa lehtimetsissi; ei
liene harvinainen.

Sparganium simplex Huds. — fqs. Ojissa, latakdissi seka
rannoilla joks. runsaasti.

Sparganium natans (L.) — stfq. Useimmissa alueen jirvissa
sekii joskus lampiloissakin suvantoisina saarekkeina veden pin-
nalla. Tunnettu kansan kesken nimellé »akanhapsi».

S. minimum Fr. — stig. Ojissa, laték6diss& ja rannoilla
matalassa vedessi.

f. longissimum — fqs. — p. Ojissa, puroissa siella taalla
alueella.

Calla palustris L. —- p. Puroissa, ojissa, mutahaudoissa

paikotellen halki alueen. Esiintyy useimmiten runsaana.

Scirpus silvaticus L. — fqs. Liat&ékOissé, ojissa, rannoilla
joskus vetisilla niityillakin paikotellen jokseenkin runsaasti.
S. lacustris L. — fg. Useimmissa jarvissé ja lammissa

aina 11/2—2 metrin syvyydelle saakka; samoin myéskin juok-
sevassa vedessé, puroissa, joissa korkeina kaislistoina.

Scirpus cespitosus L. — fqq. Letoilla ja nevoissa, joskus
rahkasoillakin erittiin runsaasti.

Heleocharis palustris (L.) — stfg. Liataékéissé, ojissa, jiir-
vien ja jokien rannoilla vihivalt. tai jokseenkin runsaasti.

H. acicularis (L.) — stfg. Savisilla jokien ja jairvien ran-
noilla, vahiss’ maarin muualla paitsi Hdéytiiiisen rantamilla,
missa se esiintyy jokseenkin runsaana.

Eriophorum latifolium Hop. — stfq. Kosteilla rinneniityilla
seka heteniityilla vihavaltaisena, jopa runsaanlaisesti varsinkin
alueen itéipuolella vaaramailla. |

i. angustifolium Roth. — fqq. Vetisilla niityilla, latikéissi,
ojissa joks. runsaasti; esiintyy myéskin soissa, viidoissa ja letoil-
lakin joskus vihiivaltaisena.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 47

E. gracile Koch. — p. Vetisilla niityilla, letoilla ja ne-
voissa vihiissa miiirin siella taailla, harvoin runsaammin.

E. vaginatum L. — fqq. Rameissa ja rahkasoilla joks.,
jopa hyvinkin runsaasti.

E. alpinum L. — fq. Alavilla niityillaé, letoilla ja nevoissa
tavallinen ja runsas.

Rhynchospora fusca (L.) — p. — fqs. Lettomaisilla kasvi-
paikoilla, varsinkin jiirvien, jokien ja lampien rantamilla, paiko-
tellen runsaasti, muodostaen usein yht&mittaisia mattoja, jotka
kasvin kukkimisaikaan helposti pistivat silmaan ruskean varinsa
kautta.

Rh. aiba (L.) — stfg. Lettojen heinakasviston tarkeimpia
edustajia; esiintyy melkein aina runsaana.

Carex dioica L. — stfq. Kosteilla ja heteniityilla ja letoilla
jokseenkin runsaasti.

f. isogyna Romppalan kylassi itapuolella Jokilampia eraéin
korven laidassa vahass&é maarin.

7 C. pauciflora Lightf. — fqq. Rameissa, letoilla; nevoissa
ja rahkasoissa, useimmiten runsaasti tai joks. runsaasti.

C. chordorrhiza Ehrh. — fq. Soissa, vesiperaisilla niityilla,
letoilla joks. runsaasti.

Carex teretiuscula Good. — p. Heteniityilla ja suolampien
ventoperiisilla rannoilla alueen itiéiosissa. Herajarven luhtaisilla
rannoilla jokseenkin runsaasti, muualla paikotellen kasvaen.

C. tenella Schkuhr. — p. Korvissa, lehtopurojen varsilla,
viidoissa sielli tialla yli alueen, paikottaisena.
C. loliacea L. — fqs. Korpinotkoissa, kosteilla metsinii-

tyilli, lehdoissa, edellistii jonkun verran yleisempana esiintyen.

C. tenuiflora Whinb. — r. Léydetty ainoastaan kahdesta
paikasta alueella: Romppalasta, Jokilammin liheltaé korven reu-
nasta ja Herajiirven etelapaasta, viidakosta.

C. canescens L. — fqq. Kosteilla ja hete-niityilla, varjoi-
sissa lehtimetsissii, viidoissa ja rannoilla, useimmiten jokseen-
kin runsaasti.

C. echinata Murr. — fq. — stfq. Kosteilla niityillé, har-
voissa lehdikoissa ja metsiin aukeilla joks. runsaasti; vilisté
letoillakin esiintyen.

48 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytiiiisen vilisella kannaksella.

Carex heleonastes Ehrh. — r. Heteniityilla pitkin Hera-
jirven linsirantaa paikotellen ja viahavaltaisena. Muualla ei
tavattu.

C. leporina L. — fq. Ahoilla, nurmikoilla, pientarilla vii-
hiivaltaisena — joks. runsaana.

C. elongata L. -— fqs. Kosteilla niityilla, ojien ja purojen
varsilla tiheini mittiin’, vihivaltaisena, joskus runsaammin (Hera-
jarven rantamilla).

C. vulgaris Fr. — fgqq. Kosteilla ja heteniityilla seka ran-
tamilla runsaasti yli koko alueen.

var. juncella Fr. — fqs. Jokien ja purojen varsilla tiheina,
korkeina mattaina.

C. aquatilis Whlnb. — p. Jarvien ja jokien rannoilla, luh-
dissa paikotellen alueen it&- ja linsiosissa (Pielinen, Herajiirvi,
Hoytiiinen, Tuopanjoki).

C. acuta L. — fqs. Latikdissé, putrakoissa, jarvien ja
jokien rannoilla vaihavaltaisena. )

C. cespitosa L. — vr. Jokseenkin runsaasti eraalla kos-
tealla niityll4 H6ytiiisen rantakorvessa Tuopanjarven kohdalla.
Muualla ei ole alueella tavattu.

C. Buxbaumi Whinb. — fqs. Vahiavaltaisena, jopa jok-
seenkin runsaasti letoilla, erittéinkin vesien rantamilla, mutta
myOskin jarvien ja jokien rannoilla, miss lettoa puuttuu.

C. limosa L. — fqq. Soissa, letoilla, nevoissa, viidoissa ja
yleensé kaikkialla ventoperiisillé suomailla, runsaasti.

C. laxa Whinb. — str. — rs. Harvinaisena muutamilla
letoilla ja nevoissa yhdessi edellisen lajin kanssa Romppalan ja
Ahmovaaran kylissaé (Riihisuo, Palosuo, Kivisuo, Parvialan suo,
suo Rasivaaran talojen alla).

C. wrigua (Whlinb.) — fg. Heteniityilla, letoilla, viidoissa
seka soiden laiteilla joskus, yli koko alueen joks. runsaasti.

C. livida Whinb. — r. Alueen lansiosissa, useilla letoilla
paikotellen runsaastikin, harmahtavina, matalina sarekkeina.
Carex panicea L. — fqs. Vesiperiisillé niityilla seki le-

toilla sielli téalli alueella, useimmiten vihiivaltaisena.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4, 49

C. sparsiflora (Whlinb.) — stfq. Kosteilla niityillé, varsinkin
metsiinlaiteilla seki korvissa useimmiten miittiissii kasvaen, run-
saanpuoleisesti.

C. pallescens L. — stfq. Lehdoissa, kosteilla niityillaé, nur-
mikoilla joks. runsaasti fq.

C. capillaris L. — p. Kosteilla rinneniityillé ja nurmikoilla
muutamin paikoin Kolin kyliss& alueen koilliskulmalla, seka
Herajiirven ja Pusonjairven ympiristollé. Liansiosissa aluetta en
ole missiiin loytanyt.

C. globularis L. — fq. Korvissa, viidoissa runsaasti, jon-
kun verran myodskin rimeissi ja sekametsissa.

C. digitata L. —- stfq. Metsaisilla rinteilla, lehdoissa, aho-
mailla koko alueella vahévaltaisena tai paikotellen.

C. Oederi Ehrh. — stfq. — fq. Ji&rvien, lampien ja jokien
rantamilla, lettomaisilla kasvipaikoilla (lettoniityilla), heteniityilla,
luhdissa runsaanlaisesti.

C.. flava L. — fg. Joks. runsaasti kosteilla rinnenii-
tyilla varsinkin alueen itiosissa, mutta mydskin rannoilla, hete-
niityillaé, letoilla yli koko alueen vahavaltaisena, harvoin run-
saammin.

C. filiformis L. — fg. Aina runsaasti tavattavana suo-
lampien rannoilla, rantavedessi; vihemmissa maiérin myoskin
jirvien rantamilla, jokien ja purojen varsilla, letoilla seka ne-
voissa.

C. ampullacea Good. — fg. — fqq. Mutaisilla rannoilla,
luhdissa, letoilla, suoniityilli yli koko alueen joks., jopa hyvin-
kin runsaasti.

C. levirostris Fr. — rr. Kostean niityn laidassa, Honka-
vaaran ja Saarelan viilillii, Kolin kylassa, ainoastaan muutamia
kappaleita.

C vesicaria L. — fqs. Jarvien ja jokien rannoilla, luh-

dissa, ojissa, sekii viidakoissa siellé taalli vahivaltaisena.

Phalaris arundinacea (L.) — p. Jiirvien ja jokien ran-
noilla paikotellen ja vahiissaé madarin.

50 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytiadisen valisellé kannaksella.

Anthoxanthum odoratum L. — fq. — fqg. Niityilla, nurmi-
koilla ja pientarilla joks. runsaasti.

Hierochloé borealis (Schrad.) — p. Kosteilla niityillé, ran-
noilla, jokien ja purojen varsilla paikotellen alueella siella taalla,
yksittéin kasvavana.

Milium effusum L. — rs. Lehdoissa, lahdepurojen varsilla
viihiissii miiirin alueen itiosissa vaarojen rinteilla,

Phleum pratense L. — fqs. Vahivaltaisena pientarilla, tei-
den ja polkujen varsilla, niityilla ja nurmikoilla.

Phil. alpinum L. — r. Muutamin paikoin Herajarven lansi-
rannan nurmikoilla seki Kolin kylass& eraalla kostealla niitylla
Havukkakallion luona vahavaltaisena paikottain.

Alopecurus geniculatus L. — p. Ojissa, savilatak6issa pai-
kotellen sielli taalla eri osissa aluetta.

A. fulvus L. — stig. Latakdiss&, ojissa ja rannoilla yli
alueen joks. runsaasti.

Agrostis alba L. — p. Pitkin Héytiaisen ja Pielisen ran-
toja muutamin paikoin vahiassé maarin.

A. vulgaris L. — fq. — fqq. Ahoilla, kallioilla, lehtimet-
sissi, nlittymailla vahav. — joks. runs.

A. canina L. — fqg. Runsaasti kosteilla ja heteniityilla,
erittiinkin viimemainituilla, seki& rannoilla ja letoilla vahempi-
valtaisena.

Calamagrostis arundinacea <L.) — fqq. Manty- ja seka-
metsissé, kangasmailla, ahoilla ja kallioilla paikottain — jopa
joks. runsaasti.

_C. stricta (Timm) — fqs. Matalarantaisten jarvien ja muit-
tenkin vesien rantaluhdissa sek&é joskus vetisilla niityilla paiko-
tellen joks. runsaasti.

C. epigeios (L.) — fqg. Ahoilla, kangasmailla ja pienta-
rilla, varsinkin viihtyen kivikkoisilla mailla. Esiintyy enimmiak-
seen vahavaltaisena, toisinaan runsaanakin.

C. phragmitoides Hartm. — stfq. . Kosteilla, pensaisilla
niittymailla, viidoissa ja purojen rannoilla yli koko alueen.
C. lanceolata Roth — fg. Viidoissa, jokien ja purojen

varsilla, luhdissa, vetisillA suoniityillé jokseenkin runsaasti.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 51

Apera spica venti L. — fqq. Runsaasti ruis- ja ohrapel-
loilla.

Avena strigosa Schreb. — rr. Savijiirven linsipuolella
erdissd kaurahuuhdassa léydetty yksi eksemplaari elok. alku-
puolella 1897 (seminaarin oppilas A. Ryyniinen).

Deschampsia cespitosa (L.) — fqq. Kosteilla niityillé, nur-
mikoilla, pientarilla, kasvaen varsinkin nurmilla sangen run-
saana, vahempivaltaisena pientarilla ja kosteilla niityilli.

D. flexuosa (L.) — fqq. Kasvaa joks. runsaasti harvoissa
metsissa, kangasmailla, ahoilla ja kallioilla.

Phragmites communis Trin, — fqq. Muodostaa_jiirvien,
jokien ja lampienkin rantamille tiheiti ruohokoita.

Molinia cerulea (L.) — fqq. Esiintyy joks. runsaana var-
sinkin letoilla, mutta tavataan myéskin enemmiin tai vihemmiin
runsaana suurempien vesien ja lampien rannoilla, purojen var-
silla, nevoissa, valtavimmin alueen lansi-osissa.

Melica nutans L. — fg. Lehdoissa ja lehtimetsissa viihi-
valtaisena tai paikotellen kasvaen. Lehtorikkaissa itdosissa aluetta
luonnollisesti yleisempi kuin muualla.

Dactylis glomerata L. — stfq. — fq. Kasvaa enimmiik-
seen pellonpientarilla, vaan tapaa sitaé joskus vereksilli ahoilla-
kin ja nurmikoilla; parhaastaan vahivaltaisena.

Poa annua L. fq. — fqq. Pihamailla esiintyvistii heinii-
lajeista yleisin ja esiintyy useimmiten runsaasti. Viihtyy mydés-
kin tievierilla ja kosteilla paikoin asuttujen paikkojen ympi-
ristOissa.

P. alpna L. — str. Tavattu harvinaisena kolmesta pai-
kasta Herajirven ympiristéssi: eriallaé nurmikolla Liiis6liin 1a-
heisyydessa, toyraalli Kiviniemen luona sekii Havukkakallion
mokin alla rinneniitylla. Viimemainitulla loyt6paikalla esiintyy
se paikotellen vahavaltaisena.

P. nemoralis L. — fq. Kasvaa jokseenkin runsaana leh-
doissa ja lehtimetsissi, varsinkin metsiisillii kallioilla ja kivillé.
— Runsaimmin alueen it&- ja pohjoisosissa.

P. serotina Ehrh. — p. Siellé taéllii kosteilla niityilla,
rannoilla, purojen ja jokien varsilla. — P. alpina’n jalkeen har-
Vinaisin alueen Poa-laji.

52 Awelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisella kannaksella.

P. pratensis L. — fqq. Nurmikkojen heinikasviston var-
sinaisia edustajia, vaan esiintyy lisiksi my6skin pellonpientarilla
ja lepikoissakin (Héytiiiisen pohjamaalla usein).

P. trivialis L. — stfq. Runsaasti siella taalla alueen ruis-
ja toukopelloissa viljan seassa, valistaé pientarilla seka nurmi-
koilla.

Glyceria remota (Fors.) — rs. Lehtoniityilla ja lahdepuro-
jen varsilla muutamin paikoin Kolin ja Makran itarinteillé, har-
vinainen.

Gl. flwitans (L.) — fgs. Monin paikoin pitkin Hoytiadisen .
ja Pielisen rantoja ja niyttéa erittéinkin viihtyvan savisilla ran-
noilla, miss toisinaan joks. runsaasti esiintyy. Tavattu ‘sita-
paitsi keskellikin aluetta siellé taéaila jarvien rannoilla, ojissa,
latakOissa.

Festuca ovina L. — fg. Tavataan yleisené halki koko
alueen, nurmikoilla, pihamailla ja kallioilla.
F. rubra L. — fg. Runsaimmin nurmikoilla, mutta. vaha-

valtaisena myOdkin kosteilla niityillA ja pientarilla.

F. elatior L. *pratensis Huds. — fq. — stig. Kasvaa jok-
seenkin runsaasti peltojen pientarilla, vahemmiassa maarin nur-
mikoilla.

subvar. pseudololiacea Fr. Muutamia yksinaisia korsia eraalla
niityllé Havukkakallion luona Kolin kylalla.

Bromus secalinus L. — p. Ruis- ja ohrapelloissa siella
tiilla yli koko alueen, viihissi miérin, harvoin runsaammin.
Tunnettu kansan kesken »kasperheinaén» nimella.

Br. arvensis L. — rr. Kolin kylissii Korholan suopellolla
yksi tuuhea matés. Muualla en ole tavannut.
Nardus_ stricta L. — fq. Kuivilla niittytoyrailla ja nur-

milla runsaanlaisesti.

Lolium linicola A. Br. — vr. Vahissi maarassa eraéassa
pellavahuuhdassa Romppalan kylilli, kenties muuallakin pellavan
seassa, vaikk’en ole sattunut tapaamaan.

Triticum repens L. — fq. Runsaanlaisesti peltojen pien-
tarilla ja asuntojen laheisyydessi siellé t&alla.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 53

T. caninum Schreb. — rs. Jokseenkin harvinaisena leh-
doissa ja purolaaksoissa siellé tiéiallé alueen itéosissa.

Malazis paludosa L. — str. Eraallé letolla Kolin kylassa
laihelli Korholaa, Larinsaaressa Sirkilammin etelirannalla seké
Ahmovaarassa Rasivaaran talojen alla olevalla letolla, vahassa
miirin ja paikotellen kasvaen.

Microstylis monophylla (L.) — rr. Romppalan kylasta, Hoy-
tifisen rannasta, liheltéi Lietteen mdkkiaé léydetty kaksi kappa-
letta (?/7 1897).

Coralliorrhiza innata R. Br. — fqs. Paikottaisena yli koko
alueen, korvissa ja viidoissa; silloin t&éll6in my6skin kosteissa
lehtimetsissa.

Listera cordata (L) — rs. Korvissa ja viidoissa siella
tiallé alueella harvinaisena.
L. ovata (L.) — fgqs. Kosteilla rinneniityilla ja lehdoissa

vihivaltaisena tai paikotellen kasvavana, runsaimmin ita- ja
pohjoisosissa aluetta, miss t&ét&é lajia toisinaan tapaa aivan run-
saasti pienemmilla aloilla (Herajirven, Jeronjiirven ja Molonjar-
ven ympiristéssit erittéinkin).

Goodyera repens R. Br. — r. Harvinaisena loydetty ainoas-
taan kahdesta paikasta alueella: eriiissi petijikOssa Kaijanjar-
ven linsipuolella sekii Ahmovaarassa Pahakalanlammin ja Sor-
jalan vialisellé salolla, molemmista paikoista ainoastaan muutama
kappale. — Luultavasti esiintyy se kuitenkin muuallakin alueella,
vaikka on jaanyt huomaamatta.

Epipogon aphyllum Sw. — r. Kolivuorella, itiérinteella
komeassa lehtimetsiissii miitiinevien lehtien seassa, pienelli alalla
joks. runsaasti (noin satakunta eksempl. ainakin).

Epipactis latifolia (L.) — p. — rs. Alueen ita ja pohjois-
osissa seka- ja lehtimetsissi, vaarojen rinteilli, paikotellen yk-
sittain kasvavana.

Orchis Trawnsteineri Saut. — r. Samallaisilla paikoin kuin
seuraava laji, yksittiin kasvavana harvinainen.

f. curvifolia (Nyl.) Muutamat eksemplaarit, jotka léysin
eriialti Palosuo-nimiselt&é letolta Puson kylilla, edustavat luul-
tavasti tata muotoa.

54 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen vilisella kannaksella.

O. incarnata L. — p. Letoilla ja heteniityilla yksittain
kasvavana siellii tiilli eteli- ja itiiosissa aluetta, tiheimmassa
Herajiirven ja Pusonjiirven ympiristoilla.

v. cruenta (Miill.) — r. Herajiirven koillisrannalla lahella
Hiiménlahtea yhdessi piiimuodon kanssa toistakymmenta kap-
paletta.

O. maculata L. — stfg. Korpien ja viitojen laiteilla, rinne-
niityilli ja lehdoissa useimmiten yksittain kasvavana.

Celoglossum viride (L.) — f. Esiintyy alueella harvinai-

sena. Tavattu vaan kahdessa paikassa: Kolin kylassa, Jokelan
lihelli, metsiiniityn laidassa sek&a Ahmovaarassa, Molonjarven
luoteiskulmalla, lepikossa, molemmilla kerroilla ainoastaan joita-
kuita eksemplaareja.

Gymnadenia conopea (L.) — fqs. Siella taalla yli koko
alueen kuivilla mikirinteilli, niittytéyrailli, metsanlaidoissa, run-
saimmin itaisilli vaaramailla.

Platanthera bifolia (L.) — fqs. — p- Yksitt&éin kasvavana
sekametsissi, lehdoissa ja metsiniityilli, varsinkin vaarojen rin-
teilla.

¢

Scheuchzeria palustris L. — stfq. Vahavaltaisena jopa
joks. runsaanakin suolampien ympirillé, rimmeikoissa, nevoissa
ja valisté letoillakin, enimmin liinsipuolella aluetta, suorikkaassa
seudussa.

Triglochin palustre L. — rs. Harvinainen kosteilla niityilla
ja ojissa varsinkin asuntojen laiheisyydessa.
Alisma plantago L. — stfq. Jokseenkin runsaasti Pielisen

ja Hytiiisen rannoilla, vihemmissi miaérin siella taalla kes-
kelli aluetta suurempien sisiijiirvien ja jokien rannoilla. Niyt-
tii parhaiten viihtyvaén savikkorannoilla.

Sagittaria sagittifoia L. — str, Esiintyy harvinaisena
ainoastaan muutamin paikoin Pielisen ja Héytiiisen rantavedessa.

Potamogeton natans L. — fq. Jiirvissi ja lampiloissa seki
silloin tilléin juoksevassakin vedessi runsaanlaisesti.

~~

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 5d

P. rufescens Schrad. — fqs. Parhaastaan juoksevassa
vedessii: joissa, puroissa ja ojissa, usein runsaasti.

P. perfoliatus L. — stfq. — fg. On yleisin alueen Pota-
mogeton-lajeista ja tavataan useimmissa jarvissi ja jokiloissa
yli kahden metrin syvyydelle saakka.

P. gramineus L. — fgqs. Useiden jarvien (eritt. Herajar-
ven, Kuhmustanjirven, Pielisen, Harijirven) rannoilla runsaan-
laisesti, matalammassa vedessi kuin edellinen laji, toisinaan
rantaayraallakin. Silloin talléin tavataan mydskin juoksevassa
vedessi (Savijiirven joessa, Rantalan joessa).

P. pusillus L. — p. Parhaastaan seisovassa vedessi: put-
rakoissa, mutahaudoissa, vaan my6skin jarvien ja lampien ran-
noilla, matalissa lahukoissa, sek ojissa, paikotellen runsaasti.

Dicotyledonee.

Betula verrucosa Ehrh, — fq. Tavataan runsaasti kaikkialla
kuivilla mailla, paitsi kallioisilla vaaramailla, missa seuraava
laji silti yleens& nayttia vievin vallan (vrt. siv. 20).

B. odorata Bechst. — fqq. Kasvaa enimmikseen kos-
teammilla paikoin kuin rauduskoivu; lehtimetsissi, lehdoissa,
viidoissa runsaasti.

B. nana L. — fq. — fqq. Runsaasti rahkoilla, rameissa,
jonkun verran myés letoilla, yli koko alueen.

B. nana X verrucosa (=B. botnica) — str. Ahmovaaran ja
Puson kylissi muutamilla aukeilla letoilla (Kivisuo, Palosuo,
Rasvasuo) seki soiden laiteilla yhdessi B. nana’n kanssa, har-
vinaisena. Vaihtelee kooltaan 1 ja 2 metrin valilla.

B. nana X odorata f. perodorata (=B. intermedia Thoms.)
— p. Siella taalli yli koko alueen, vaan erittiinkin Hoytidisen
puolella soiden ja lettojen laiteilla yksittéin kasvavana, matalina
2—4 metrin korkuisina puina. Ahmovaaralla, Mélonjirven 1i-
heisyydessi tapasin puun, joka oli korkeudeltaan yli 6 m. ja
ympirimitaten tyvestéan 45 cm, paksu.

Alnus glutinosa (L.) — fqs. Useimmiten yksittain kasva-
vana, harvemmin viihiivaltaisena jiirvien ja suolampien rannoilla,

56 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen vilisella kannaksella.

toisinaan myéskin korpinotkoissa ja soiden laiteilla. Tiheim-
miissi olen tavannut pitkin Pielisen rantoja (vrt. siv. 21).

A. incana (L.) —— fqq. Kuivilla mailla, varsinkin entisillaé
kaskimailla tiheini lepikkoina (vrt. siv. 20).
A. glutinosa X incana (=A. pubescens Tausch) — rr.

Eriiiin suon laidassa Jeronjiirven kaakkoiskulmassa tavattu yksi
ainoa tyvestiiiin haarova, korkea puu.

Populus tremula L. — fq. Koivu- ja sekametsissa pai-
kottaisena tai harvemmin vihiivaltaisena; joskus kangasmailla
runsaammin mataloina vesoina (vrt. siv. 21).

Salix pentandra L. — stfq. Yksittéin kasvavana rannoilla,
niittymailla sekii viidoissa halki alueén.

S. caprea L. —fq. Kuivilla miakisilla mailla yksittaisena,
harvoin vihivaltaisena; paikotellen mydéskin metsaisilla vaarojen
rinteillé, missi joskus olen tavannut suurempina puina (esim.
Kolin ja Makrin itarinteilla).

S. aurita L. — fqq. Alavilla niittymailla, viidoissa, jokien
ja purojen varsilla sek& lettojen laiteilla, usein runsaasti.
S. cinerea L. —- fq. — stfgq. Rannoilla, jokivarsilla, puro-

jen reunoilla sek& viidoissa useimmiten vahivaltaisena.

S. vagans Ands. e@ livida Whinb. — tgs. Matalina pen-
saina kangasmailla ja ahoilla paikotellen kasvaen; silloin talloin
metsissikin ja niittymailla vahassa méaarin.

B cinerascens Whinb. Esiintyy jokseenkin harvinaisena
muutamissa paikoin alueen liinsi- ja etel’osissa kankailla ja aho-
mailla, yhdess&i péi&imuodon kanssa (Ahmov.: Myhkyrin mokin
luona seki Ruottilan lahella; Puso: Harinsairkkaé, siellé taalla).

S. myrtilloides L. — p. Lettojen ja soiden laiteilla
useimmiten yksittiin kasvavana siellé taéalla lansipuolella aluetta.
S. nigricans Sm. — fq. On seuraavan lajin jalkeen ta-

vallisin paju alueella, vaan esiintyy harvoin runsaammin, useim-
miten vihiivaltaisena tai paikotellen kasvaen metsissa, niitty-
mailla, purojen ja jokien varsilla. Hietakentilla Hoytiaisen
uudella maalla on tama Salzx-laji runsaimmin edustettuna.

S. phylicifoka L. — fqq. Alavilla niittymailla, puro- ja

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4, 57

jokivarsilla tiheinad pajukkoina. Jonkun verran myéskin Héy-
tiiiisen laajoilla hietakentillia.

S. Lapponum L. — p._ Paikotellen yli koko alueen
yksittéiin , kasvaen jokien ja purojen varsilla, sekii jirvien ran-
noilla. Kasvaa Kuhmustanjarven pohjoisrannoilla matalina pen-
saikkoina joks. runsaasti.

S. aurita < myrtilloides — p. — fqs. Loéydetty useista
paikoin, erittéinkin alueen lansi- ja etelaosista, lettojen ja suo-
maiden laiteilla kasvaen toisinaan yhdessé 8. myrtilloides’en,
useimmiten kuitenkin S. aurita’n kanssa; yleisempi edellistii, har-
vinaisempi jalkimaista.

S. aurita X phylicifoua — vr. Harvinainen. Léydetty ai-
noastaan parista kohdin alueella: Ahmovaaran kylallai lihelli
Hoyvin kartanoa yhdess’ vanhempien kanssa noin 1}/.—2 m.
korkuinen, laaja pensas '°/. 98, sek& Larinsaaren kyliistii, Mel-
lihtin joen varrelta joks. samankokoinen pensas }*/, 98.

S. Lapponum X myrtilloides (=S. versifolia). Yksi ainoa
pieni pensas léydetty 15/6 1898 Ahmovaaralla, erdilla suolla li-
hella Tanskalaa.

S. cinerea X nagricans. Larinsaaren kylallaé Miannikkélin
liheisyydessé tavattu elok. 1898 kaksi suurta pensasta, jotka
edustavat tata sekalajia.

S. cinerea X Lapponum — rr, Tat& perin harvinaista
sekalajia tapasin yhden pensaan 74/398 Tuopanjoen varrella
Ahmovaaran kyliissié (determ. A. O. Kihlman),

Urtica urens L. — p. Pihamailla, asuntojen vierustoilla
seki kujien varsilla paikottaisena, harvemmin vihivaltaisena
sielli taalli eri osissa aluetta.

U. dioica L. — fq. Pihoissa, teiden ja kujien varsilla,
toisinaan mydskin lehdoissa multarikkaalla maalla, runsaanlai-
sesti yli koko alueen.

Polygonum viviparum L. — fqq. Kasvaa kaikkialla kos-
teilla niittymailla, usein runsaastikin, kuivemmilla vihivaltai-
semmin.

58 Azelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisellé kannaksella.

P. amphibium L. — p. — fqs. Useissa matalammissa lah-
delmissa Pielisen rantaa pitkin, paikotellen runsaasti, seka Hera-
jiirvessii ja Lahnalammissa vihav. tai joks. runsaasti. Muissa
jarvissé en ole tavannut.

P. lapathifolium Ait. — fqq. Pelloilla ja potakkamailla
useimmiten runsaasti. Tavattu sitipaitsi asuntojen laheisyydessa,
kosteilla paikoilla seka joskus jarvien rannoilla (Hoytidinen).

P. hydropiper L. — ‘Tavataan kosteilla paikoin asun-
tojen luona, maantien ojissa ja rannoilla, paikotellen ja vahassa
miiiirin, eri osissa aluetta.

P. aviculare L. — fqg. Pihamailla, teilla, poluilla, joskus
pelloissakin, useimmiten huomattavan runsaasti esiintyen.

P. convolvulus L. — stig. Kasvaa vihévaltaisena pelloilla,
pihamailla, toisinaan vereksillé ahoillakin.

Rumex hippolapathum Fr. — rr. Tavattu ainoastaan yh-
desti kohdin alueella: Larinsaaren kyliss& Mellihtén myllyn 1a-
hella kosteassa painanteessa aivan vahiss& maarin.

R. domesticus Hartm. — stfg. Paikotellen kasvaen asun-
tojen laheisyydessi, pihamailla sek& pelloissa, toisinaan my0s-
kin rannoilla. Silloin talldin esiintyy oikein runsaana _ pelto-
mailla.

R. acetosa L. — fags. — stfg. Yksittaéin kasvavana tai
vihavaltaisena kosteilla niityillé ja nurmikoilla.
R. acetosella L. — fqq. Yli koko alueen runsaasti erit-

tiinkin ahoilla, vaan myéskin nurmikoilla ja pelloissa viljan
seassa.

Silene imflata Sm. — fqs. Vereksilli ahoilla ja nurmi-
koilla, harvemmin pelloissa, yli koko alueen siella taallA, vahassa
miirin kaikkialla.

Melandrium album (Mill.) — rr. Pari eksemplaaria léy-
detty Korholan suopellolla Kolin kyliss&. Muualla ei ole laisin-
kaan tavattu.

Viscaria vulgaris Roehl. — rs, — (p.) Alueen pohjois-
osissa muutamien vaarojen (Mustarintanen, Mellihtinvaara, Musta-
vaara, Portinkallio) kallioisilla rinteilli; vahiiss&’ mairin muualla
paitsi Mustavaaran kallioilla, joilla se esiintyi tavallisena.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 59

Agrostemma githago L. — str. Tavattu muutamia kappa-
leita parissa viljapellossa Kolin kylallé, sekaé erfillé pihamaalla
Romppalan kylass& muitten rikkaruohojen seassa.

Dianthus deltoides L. — fqs. Viahissi miirin yli koko
alueen, nurmikoilla ja kuivilla niittymailla.

Spergula arvensis L. — fq. Runsaasti kaikissa pelloissa ja
viljelysmaitten laheisyydessi ikivaéné rikkaruohona. Silloin tiil-
léin tapaa sité vahissi miaraissi mydskin vereksilli ahoilla ja
pihamailla.

Sagina nodosa (L.) — str. Monin paikoin Hoytidisen pohja-
maalla Romppalan kylassi, lentohiekkakenttien laiteilla ja hie-
tikkorannoilla vahavaltaisena.

S. procumbens L. — fq. — stfq. Ahomailla, tievierilli,
poluilla sek& pihoissa runsaanlaisesti.
Mehringia trinervis L. — rs. Kolivuoren itarinteella le-

pikkolehdossa, Larinsaaren kylassi kivikkoaholla, Hankalahden
luona seka Mellihtanvaaran rinteelli, vihiss& miéirin kaikkialla.

Stellaria media (L.) — fq. Viljelysmailla, pihoissa, latojen
vierustoilla, tunkioilla y. m. runsaasti.

S. palustris Ehrh. — fqs. — p. Hdéytiaiisen ja Pielisen
rantalahdissa siellé taalla sekii Tuopanjoen ja Lahnajoen var-
silla paikotellen runsaanlaisesti.

S. graminea L. —- fq. — fqq. Jokseenkin runsaasti alueen
ahomailla ja nurmikoilla ja kosteilla niityillé, vahivaltaisemmin
sitapaitsi lehtimetsissi. |

S. Friesiana Sér. — rs. Héytiaiisen uudella maalla, tuu-
heissa lepikoissa paikotellen viihiiss& miiirin.
Cerastium triviale Link. — fg. Ahoilla, nurmikoilla ja kal-

lioilla runsaanlaisesti; jonkun verran mydskin lepikoissa Héy-
tidisen puolella.

Chenopodium album L. — fq. Viljelysmailla, pihoissa ja
tienvierillé, useimmiten runsaasti.

Montia fontana L. — fgs. Muutamin paikoin siellé taalla
lahdesiImikkeiden ja hetteikkéjen reunoilla.

60 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytidisen valisellé kannaksella.

Thalictrum flavum L. — fqs. Kasvaa paikotellen runsaana
jokien ja purojen varsilla seka kosteilla alankoniityilla.

Ranunculus lingua L. — str. Muutamin paikoin Lahna-
joessa alueen koilliskulmalla, seka Larinsaaren kylassa Lakon-
purossa, ainoastaan vaihisséi méaarin.

R. flammula L. * veptans (L.) — fg. Jarvien ja jokien
rannoilla, etenkin savikkomaalla, runsaanlaisesti.

R. auricomus L. — stig. — fq. Kosteilla alankoniityilla
paikotellen runsaasti, seki heteniityilla vahemmassa maarin.

R. acris L. — fqg. Runsaasti niityilla, nurmikoilla ja pien-
tarilla, mutta mydskin ahomailla ja lehtimetsissii vaikka usein
viahemmissi maarin.

R. repens L. — fg. — fqq. Alavilla niityilla, lehdoissa
ja lehtimetsissi runsaasti, samoin nurmikoilla, pientarilla ja pel-
loissakin vahiivaltaisena.

R. polyanthemos L. — fqs. Nurmikoilla ja metsaniityilla
vihiivaltaisena tai yksittéin kasvavana.

R. aquatilis *heterophyllus Gray — fqs. Pielisessi, Hoy-
tiiiisessii ja Herajiirvessi °/s—2 m. syvyydella vahavaltaisena.

Caltha palustris L. — fqq. Kosteilla, alavilla niittymailla,
ojissa, purojen ja jokien varsilla runsaasti. -

Actea spicata L. — Rinteisissi lehtimetsissé ja lehdoissa
siellii tiilli, -varsinkin itéisilli vaaramailla, vahivaltaisena tai
paikottaisena.

Nuphar lutewm (L.) — fqq. Useimmissa alueen suolam-
meissa, sek mutapohjaisissa jiirvissi ja juoksevassa vedessakin
runsaasti.

Nymphea candida Presl. — fq. Tavallinen ja runsas lam-
piloissa, puroissa, joissa ja jarvissikin yli koko alueen.

Muutamat eksemplaarit alueelta koottujen Nymphea’in jou-
kossa poikkeavat melkoisesti yllimainitusta lajista lahestyen suu-
resti Nymphea alba’a. Vastaiseksi olen kuitenkin ollut pakoi-
tettu. jiittimiiiin niiden miiiirfiyksen sikseen, kunnes kotimaiset

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 61

Nymphea mme joutuvat tarkemman tutkimuksen alaisiksi, jota
ne kyllé kaipaavat.

N. tetragona Georgi — p. Tavattu useassa alueen lam-
missa joks. runsaasti esiintyen yhdessa edellisen kanssa.

Fumaria officinalis L. — stfq. Alueen viljapelloissa, var-
sinkin ohran seassa sekii perunamailla joks. runsaasti. Arvel-
laan levinneen peltoihin Kanadan ohrien mukana.

Nasturtium palustre DC. — fqs. Savisilla rannoilla, ojissa,
mirilli paikoin asuntojen luona vihissi mairin, jopa vilista
runsaamminkin (muutamin paikoin Héytiaisen rannoilla).

Barbarea stricta Andrz. — p. Yksittéin kasvavana kos-
teilla paikoin asuntojen laheisyydessii, rannoilla, latojen vierus-
toilla ja viljelysmaillakin siella taéallé alueella.

Arabis thaliana L. — rr. Larinsaaren kylaissa Riihivaaran
lahelli eriialli miikitéyrialla maantien varressa muutamia kap-
paleita. Luultavasti yleisempi, vaikka jaanyt huomaamatta.

Turritis glabra L. — p. Vereksillé ahoilla, harvoissa huuh-
dissa siellii tiilli yksittiin kasvaen, harvemmin vahiavaltaisena.

Cardamine pratensis L. — p. Kasvaa rannoilla ja luh-
dissa siellA tailli eri osissa aluetta viihass& maiarin.
[Berteroa incana (L.) — r. Harvinaisena loydetty vaan

kahdesta paikasta alueella: Kolin kylasta eriiilti aholta lihella
laivalaituria, sekii Romppalasta, Riihivaaran kylvéheinikosta,
kaikkiaan ainoastaan muutamia kappaleita. Satunnainen].

Erysimum cheiranthoides L. — fgg. Runsaasti kaikissa
pelloissa alueella.

Camelina fetida (Schkuhr) — p. Pelloissa, niin hyvin
ohran kuin erittiinkin pellavan seassa, sek joskus perunamail-
lakin paikotellen ja useimmiten vahavaltaisena,

Subularia aquatica L. — fqs. Hoytiiisen savikkorannoilla
ja savilitaik6issii uudella maalla runsaasti; vihissa miiirin Tuo-
panjirven rantamilla.

62 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisellé kannaksella.

Brassica campestris L. — stfq. Kasvaa vahassa mairin,
harvemmin runsaasti, alueen ruis- ja ohrapelloissa.

Capsella bursa pastoris (L.) — fqq. Pelloissa ja pihamailla
runsaasti yli koko alueen.

Thiaspi arvense L. — fq. Pelloissa halki alueen run-
saasti.
[Neslea paniculata (L.) — rr. Yksi ainoa eksemplaari tata

lajia léydetty Tolvalan ruispellossa Ahmovaaran kylassa, ke-
silla 1898}.

Raphanus raphanistrum L. — fqq. Kaikkialla pelloissa,
huomattavan runsaasti useimmiten. Sanotaan runsaasti viljan
seassa esiintyessifin antavan jauholle kitkeran maun.

Viola epipsila Led. — stfq. Lehtimetsissa, lehtopurojen
varsilla, kosteilla niityill’, vahavaltaisena tai jokseenkin run-
saana.

V. palustris L. — fgg. Runsaasti kosteilla ja heteniityilla,
lehtimetsissa ja lehdoissa yli koko alueen.

V. umbrosa (Laest.) — p. Siellé taéalla alueen ité- ja poh-
joisosissa rinteisilla mailla, lehdoissa ja lehtimetsissé, muutamin
paikoin (esim. Kolin itérinteillé) joks. runs.

V. canina Rehb. var. montana (L.) — fg. Vahivaltaisena,
harvoin joks. runsaana alueen lehtimetsissi, lehdoissa ja aho-
mailla.

V. rupestris Schmidt — fqs. Paikotellen kasvaen kuivilla
ja huhta-ahoilla sek& kallioilla sielli taillé eri osissa aluetta.
V. hiviniana Rchb. — stfg. Lehtimetsissé ja lehdoissa,

erittainkin vaaramailla alueen itié- ja pohj.-osissa, useimmiten
vahavaltaisena.

f. minor Murb. Kolin kylissa eraillé aholla léydetty aina-
kin kymmenkunta eksemplaaria kesik. 8 p. 1898. — (Determ.
A. QO. Kiblman).

V. mirabilis L. — p. Lehdoissa vaarojen juurilla (Koli,
Mikra, Havukkakallio, Mustavaara) noin 7—8 eri paikassa ta-
vattu kaikkialla aivan viihiss&i miaiirin.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 63

V. tricolor L. — fqq. Yksittéin kasvavana tai vihiivaltai-
sena ahomailla, kallioilla ja niittytoyrailla.

V. arvensis Murr. — fqq. Pelloissa, yli koko alueen run-
saasti.

V. canina X Riviniana — r. Muutamin paikoin alueen
koilliskulmalla, lehtomailla yhdess&é vanhempiensa kanssa yksittéin
kasvaen. (Determ. A. O. Kihlman).

Drosera intermedia Hayne. — r. Romppalan kylassaé Kurki-
suo-nimiselli letolla joks. runsaasti.

D. iongifolia L. — fq. ‘Tavallinen, vaikka useimmi-
ten viihiivaltainen ruohokasviston edustaja kaikilla suomailla
melkein, nimittiiin rahkasoilla, nevoissa, rimpildissa, letoilla ja
heteniityilla.

D. rotundifolia L. — fq. Esiintyy ylipaansa samoilla kasvu-
paikoilla kuin edellinenkin laji, enimmakseen kuitenkin run-
saampana. :

Hypericum quadrangulum L. — fg. Nurmikoilla ja pien-
tarilla paikotellen runsaastikin, seka lehtimetsiss& ja ahoilla vahé-
valtaisena yli koko alueen.

Tilia ulmifolia Scop. — p. — rs. Harvinaisena vaarojen
multarikkailla rinteilli sekii lehtonotkelmissa, parhaastaan ita-
ja pohjoisosissa aluetta, yksittéin kasvaen (vrt. siv. 21).

Oxalis acetosella L. — fq. — fqq. Lehdoissa, koivikoissa
sekii lepikoissa, useimmiten joks. runsaasti.

Geranium silvaticum L. — fqq. Lehtoniityillé, nurmikoilla
ja lehdoissa runsaanlaisesti, sek jonkun verran ahomailla ja
lehtimetsissa.

64 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella.

Rhamnus frangula L. — stfq. Paikotellen kasvaen, har-
voin vihiivaltaisena jirvien ja lampien rannoilla, joki ja puro-
varsilla yli alueen.

Callitriche vernalis Koch — fqs. Ojissa, puroissa ja lati-
kéissi siella tiallé paikotellen runsaasti.

f. minima. Kuivuvissa lataik6issé ja teilla, varsinkin savikko-
maalla, paik. runs.

Empetrum nigrum L. — fq. Runsaasti soilla ja rameissa,
vihiivalt. korvissa, petijikdissi ja kangasmailla.

Angelica silvestris L. — fg. Kosteilla metsaniityilla, leh-
doissa ja purovarsilla runsaanlaisesti.
Peucedanum palustre (L.) — stfq. Enimmakseen yksittain

kasvavana lettoisilla jirvien ja lampien rannoilla, mutta myos-
kin aukeilla letoilla, erittéinkin alueen keski ja linsiosissa.

Anthriscus silvestris (L.) — fqs. Nurmikoilla, vanhoilla
asuinpaikoilla, heiniipieleksien pohjilla y. m. vahassé maarin
eri osissa aluetta. —- Herajirven linsirannalla kasvaa sitaé poh-
janurmikoilla muutamin paikoin joks. runs.

Cicuta virosa L. — xr. Alueen pohjoiskulmalla Larinsaaren
kylissi Lehikkolammin rannalla ja siité Pieliseen juoksevassa
purossa aivan vahassé maarin.

Pimpinella saxifraga L. — fq. Kivikkoahoilla ja nurmi-
koilla seki joskus lehdoissa ja lehtimetsissa, useimmiten vahi-
valtaisena, harvemmin joks. runsaana. .

f. dissecta Spreng. Ei liene harvinainen.

Carum carvi L. — p. Asuntojen laheisyydessa, entisilla
asuinpaikoilla ja pientarilla vihissi miiirin ja silloinkin usein
vaan metsistyneena.

Cornus suecica L. — str. Loydetty kolmesta eri paikasta
alueen eteliiosassa, Romppalan kyliissa: Palosuon liheisessa kor-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4 65

vessa, Matin puron luona ja Korpelan alla. Viimemainitulla
loytépaikalla esiintyi timé laji runsaanlaisesti.

Bulliarda aquatica (L.) — stfq. Suurempien jiirvien, var-
sinkin Héytidisen saviperaisillaé rannoilla tavallinen ja runsaasti
esiintyva.

Saxifraga nivalis L. — str. Vuolukivikallioilla M6lénjir-
ven ja Saarijarven lansipuolella seki Telynvaaran ja Talvivaa-
ran kalliorinteilla vaihass& miirin.

Parnassia palustris L. — fq. Kosteilla- ja heteniityilla
joks. runsaasti, letoilla ja rantaayrailla vahassi miirin.

Ribes nigrum L. — rv. Tuopanjarven kohdalla Hoytiiisen
»rantakorvessa» erdan puron varrella muutamia pensaita ja
Sarkilammin etel’paassé Larinsaaren kylass& yksi pieni pensas.
Muualla en ole tavannut alueen piirissa.

Epilobium angustifolium L. — fq. Vahavaltaisena kangas-
mailla ja ahoilla, sek& petéjikdissé. Kulovalkean karventimilla
kangasmailla toisinaan sangen runsaasti.

E. montanum L. -— fq. Kallioilla ja ahomailla yli koko
alueen joks. runsaasti; joskus valtavana lepikoissakin.

E. palustre L. — stfq. Vahavaltaisena kosteilla- ja hete-
niityillaé, ojissa seka asuntojen luona kosteflla paikoin.

Myriophyllum alterniflorwm DC. — stfq. — fqs. Niin hy-
vin jarvissé ja lampiloissa kuin juoksevassakin vedessa, paiko-
tellen runsaasti.

Hippuris vulgaris L. — p. Puroissa ja jokiloissa siella
taalla eri osissa aluetta, vahav.

f. fluviatilis Web. Erolan purossa vihissaé maarin.

o

66 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisellé kannaksella.

Ceratophyllum demersum L. — fqs. — p. Jokseenkin ta-
vallinen Pielisen rantaa pitkin yksittéin kasvaen.

Lythrum salicaria L. — fgqs. — p. Pitkin Pielisen rantaa.
yksittiiin kasvavana joks. tav. Muualla ei tavattu.

Daphne mezereum L. — p. — fqs. Multarikkailla vaaro-
jen rinteilla lehdoissa ja lehtimetsissaé yksittain kasvaen, har-
vemmin vihivaltaisena. Kolin vuorijonon rannanpuolisilla rin-
teilla joks. runsaasti.

Sorbus aucuparia L. -— fq. Lehdoissa ja lehtimetsissaé seki
metsaniittyjen laiteilla yksitt. kasv. — vahavalt.

Rosa cinnamomea L. — fqs. Lehdoissa, jokien ja purojen
varsilla paikotellen vihavaltaisena.

f. acicularis Lindl. — stfg. Kivikkorinteilla, lehdoissa,
rannoilla, varsinkin itaisill4 vaaramailla tavallinen ja vahiv.

Rubus ideus L. fg. Kivikkoisilla makimailla: ahoilla,
lehtimetsissa ja lehdoissa, yksittaéin kasvavana tai vahavaltaisena,
harvoin runsaammin.

f. saxatilis L. — fg. Kivikkoahoilla, nurmikoilla ja lehti-
metsissa, useimmiten vahivaltaisena.

f. arcticus Le — fqq. Korvissa, viidoissa, lehtimetsissi,
mattaisilla niittymailla ja ahoilla, enimmikseen runsaana.

fh. chamemorus L. — fqg. Runsaasti yli koko alueen,
kaikilla rahkasoilla ja rimeilli.

Rubus arcticus X saxatilis (= R. castoreus. Laest.) — rr. L6ydetty
noin kymmenkunta eksemplaaria Kolin kylassé Purnu- ja Sarki-
lammin vilisessi suonotkelmassa, tiydelli kukalla kesik. 1897.

Fragaria vesca, L. — fqq. Kivikkoisilla ahomailla, lehti-
metsissa ja lehdoissa runsaasti.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 67

Comarum palustre L. — fq. Kosteilla sekii heteniityilla,
ojissa, rannoilla ja letoillakin, enimmikseen vihivaltaisena.
Potentilla argentea L. — rs. Kolin kylissii, Lahna-ahon

pihamaalla, kuivalla penkereellaé, seki muutamin paikoin eteli-
osassa aluetta vihiss& maarin.

P. canescens Bess. — p. — rs. Kivikkoisilla mikimailla
alueen ita- ja pohjoisosissa yksittéin kasvavana. Kolin kylissé
olen sita tavannut jopa vahavaltaisena muutamilla ahoilla.

P. tormentilla Scop. — fqq. Nurmikoilla, niityillé ja aho-
mailla melkein aina runsaasti, vihavalt. myéskin useilla letoilla
sek& vilistaé rameitten laiteilla.

P. norvegica L. — fqs. Siellé taéallé eri osissa aluetta
kivikkoahoilla paikotellen kasvaen.
Alchemilla vulgaris L. — fq. Enimmiakseen vahivaltaisena

alueen nurmikoilla, kosteilla niityillA ja ahoilla, vahemmiass&
maarin lehdoissa ja koivikoissa.

Geum rivale L. — fq. Va&havaltaisena jopa toisinaan run-
saastikin nurmikoilla, huhta-ahoilla, kosteilla niityilla ja leh-
doissa yli alueen.

Ulmaria pentapetala Gil. — fq. MRinneniityilla, purojen
varsilla ja lehdoissa, useimmiten runsaanlaisesti.
Prunus padus L. — stfg. Yksittéin kasvavana, harvoin

vahivaltaisena vaarojen rinteilla lehdoissa sek& purojen varsilla,
enimmin ita- ja pohjoisosissa aluetta.

Lathyrus pratensis L. — fqs. Kasvaa nurmikoilla, alavilla
niittymailla ja pientarilla vahavaltaisena, paikotellen runsaastikin.
Vicia cracca L. — stfgq. Yksittéin kasvavana ahoilla, nur-

mikoilla, ja pelloillakin joskus, yli koko alueen.
V. sepium L. — p. Siellé téallé yksittiin kasvavana alueen
huhta-ahoilla, nurmikoilla ja lehdoissa.

V. sativa L. —- r. Parissa kaurapellossa HOytiaisen »poh-
jilla> Ahmovaaran kylassé aivan vahiss& miaiirin.
V. hirsuta (L.) — rs. Muutamissa otra- ja kaurapel-

loissa Ahmovaaran ja Larinsaaren kyliss&é niukanpuoleisesti.

68 Awelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisella kannaksella.

Trifolium pratense E. — fg. Esiintyy runsaana alueen
nurmikoilla, seki vaihemmiss& maarin pellonpientarilla, huhta-
ahoilla ja lepikoissakin silloin talloin (Héytiaisen pohjamailla).

T. hybridum L. — rs. Epatietoista on, kasvaako ollenkaan
alueen piirissi; metsittyneena sekaé kylvéheinéin seassa tavataan
sielli taalla harvinaisena.

T. repens L. — fqq. Runsaasti kaikkialla alueen nurmi-
koilla, pientarilla, ahoilla ja tievierissa.
T. spadiceum L. — stfq. Kosteilla, alavilla niittymailla,

usein runsaasti.

Myrtillus nigra Gilib. — fqq. Metsissa, lehdoissa ja korpi-
soissa sangen runsaasti.

M. uliginosa (l.) — fq. Soilla, mantyrameilla, letoilla ja
hietikkolietteillé (Hdytidisen pohjamaalla), useimmiten runsaana.

Vaccinium vitis idea L. — fqq. Metsissa, ahoilla ja kan-
gasmailla runsaasti, korvissa ja viidoissa vahemmiassa madrassa.

Oxycoccus palustris Pers. — fqq. Rahkasoissa, rameilla, le-
toilla ja nevoissa, runsaanpuoleisesti.

O. microcarpus Turez. — p. — fqs. Siella taallé yhdess&

edellisen kanssa, vahiss& miairin.

Arctostaphylos uva ursi (L.) — stiq. — fq. Kangasmailla
ja harvoissa petajikdissé paikotellen runsaasti.

Andromeda polifolia L. — fg. Rahkasoilla, nevoissa ja
rimmeissa valtavana, jopa runsaana, letoilla ja mantyrimeill&
vihemmassa madrassa.

A. calyculata L. — fg. Runsaasti alueen keski- ja l&nsi-
osissa, mantyrameillé ja korpisoissa sek& viihav. — a letoilla
ja rahkojen laiteilla.

Calluna vulgaris (L.) — fg. Kasvaa runsaasti kangasmailla
ja petajikdissi sek&i vahivaltaisemmin sekametsissa, ahoilla, ri-
meissa, jopa soillakin.

f. albiflora — r. Kolin, Ahmovaaran ja Larinsaaren ky-
liss4 muutamin paikoin, yksittiin kasvaen.

Ledum palustre L. — fq. Mantyraimeissa’, metsilampien
rannoilla ja korvissa joks. runsaasti.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 69

Pyrola chlorantha Sw. — fqs. Sekametsissi ja _petiji-
kOissé, yksittéin kasvavana siella tialli yli koko alueen.

P. rotundifolia L. — stfq. Harvoissa lehtimetsissii, met-
sanlaiteilla ja lehtoniityilla siella taallaé, varsinkin alueen itd- ja
pohj.-osissa vahavaltaisena — joks. runsaana,

P. media Sw.— p. Seka-ja lehtimetsissi, alueen itiiosissa sielli
taalla yksittain kasvavana. — Useimmat kerrat olen tavannut
sita Herajarven ymp§aristoilla ja Kolin kylassa.

P. minor L. — stfgq. Lehtimetsissé, lehdoissa ja metsi-
niityilla paikotellen runsaasti, useimmiten kuitenkin viahiiv.

P, secunda L. — fq. Sekametsissé, varjoisilla paikoin
korpimailla ja pet&jikdiss& joks. runsaasti.

P. umbellata L. — rr. Vahassi médrin erin miintysiir-
kan rinteessé, lahellaé Herajokea, metsaherra Hallbergin karta-
non. luona.

P. uniflora L. — p. Yksittéin kasvavana, harvoin viha-
valtaisena sielli t&allA varjoisissa sekametsissi ja lehdikoissa
jarvien rannoilla.

Lysimachia vulgaris L. — fqs. Jarvien ja lampien ran-
noilla, jokien ja purojen varsilla, enimmiékseen yksittain kas-
vavana.

L. thyrsiflora L. — stfg. Vesien rannoilla, matalassa ve-
dessa, sek& luhdissa, joks. runsaasti.

Trientalis europea L. — fqq. Metsissé, kangasmailla ja
ahoilla vahav. — joks. runs. — Toisinaan tavataan paikottaisena
myoskin heteniityilla ja letoilla.

Polemonium cerulewom L. — rv. Eriaallé nurmikolla Hera-
jarven lansirannalla muutamia kappaleita, samoin aivan vihiissa
maarin Romppalan kylissi Saarelan luona.

Myosotis palustris (L.) — stfg. Rannoilla, ojissa ja lata-
k6issé vahavaltaisena — joks. runs. yli koko alueen.

70 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisella kannaksella.

M. cespitosa Schultz. — p. Varmaankin esiintyy alueella,
ainakin passim (p.), vaikka on jaéanyt huomaamatta ja osaksi
kai pidetty edellisena lajina.

M. intermedia Link. — fq. Runsaasti pelloissa, varsinkin
rukiin seassa.
Lithospermum arvense L. — stfg. Useimmiten runsaasti

alueen pelloissa sek toisinaan vereksilla ahoillakin vahassa
maarin.

[Echium vulgare L. — rr. Eraallaé vereksellé aholla Pu-
son kylassi Kaijanjirven lansipuolella, lahella Kaitalaa, kymmen-
kunta kappaletta].

Scrophularia nodosa L. — rx. Kolivuoren itarinteilla, ranta-
puolella, ahoilla muutamin paikoin ja vahadssé marin.

Veronica scutellata L. — rs. Ojissa, latak6issé, rannoilla
paikotellen niukasti Kolin ja Ahmovaaran kylissa.

V. chamaedrys L. — fqs. Nurmikoilla ja pientarilla useim-
miten vahavaltaisena, yli koko alueen.

V. officinalis L. — fg. Nurmikoilla, ahoilla ja lehdikoissa
vahiv. — joks. runs. yli koko alueen.

V. serpyllifolia L. — fq. Ahomailla ja nurmikoilla, jos-
kus lehtimetsissiékin joks. runsaasti.

V. verna L. — fq. Kasvaa joks. runsaana alueen pel-
loissa seki vereksilli ahoilla ja nurmipenkereillaé vahempival-
taisena,

Melampyrum pratense L. — fqq. Runsaasti sekametsissa
ja petajikdissé, seki lehdoissa ja lehtimetsissa yli alueen.

M. silvaticum L. — fg. Lehdoissa, lehtimetsissié ja metsa-
niityilla runsaanlaisesti.

Pedicularis palustris L. — fq. Alavilla niittymailla, le-
toilla ja rannoilla vahiavalt., harvemmin joks. runsaasti.

Rhinanthus minor Ehrh. — stfg. — fg. Nurmikoilla ja
huhta-ahoilla joks. runsaasti.

R. major Ehrh. — fg. Nurmikoilla ja huhta-ahoilla run-
saanlaisesti. Toisinaan ruispelloissa ja huuhdissakin oikein run-
saana,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 71

Euphrasia brevipila fq. L6ydetty useista paikoin alueen
nurmikoilla, ahoilla, kallioilla ja pientarilla ja nayttéia enimmiik-
seen esiintyvan runsaana. Ilmeisesti alueen yleisin Euphrasia-
laji. -— (Determ. A. Osw. Kihlman).

EK. stricta var. cuneata Kihlm. — r. Runsaasti »Portin-
kallio»-nimisella vuolukivikalliolla Saarijarven lansirannalla. Léy-
detty 1”/s 98. (Determ. A. Osw. Kihlman).

Utricularia vulgaris L. — p. Kolin, Ahmovaaran ja La-
rinsaaren kyliss& sielli taallé l&takdissé, mutahaudoissa seki
joskus jarvien ja jokien rantavedessa.

U. intermedia Hayne — stfgq. Puroissa, ojissa, rannoilla
seka letoilla, enimméan alueen lansi- ja keskiosissa, joks. run-
saasti.

Pinguicula vulgaris L. — fqs. — p. Jarvien ja suurem-
pien lampienkin rannoilla, rantaayraalla, vahivaltaisena useim-
miten.

Plantago major L. — fqq. Pihamailla, teilla ja pientarilla,
joskus_ pelloissakin — joks. runsaasti. Savikkomaalla Hoytiai-
sen pohjilia esiintyy myd6skin lepikoissa, nurmikoilla ja rannoilla
jonkun verran.

P. lanceolata L. — rr. Puson kylass&, Kaijanjarven linsi-
puolella Kaitalan l&helli er’in ahon laidassa muutama kappale.

Mentha arvensis L. — stig. Jokien ja purojen varsilla,
jarvien rannoilla ja luhdissa siellé téallA yli alueen vahav.
Galeopsis versicolor L. — fq. MRuis- ja otrapelloissa seka

perunamailla valtavana jopa runsaasti.

G. tetrahit L. — fqq. Samoilla paikoin kuin edellinen
laji, esiintyy vaan viel& yleisemmin ja runsaammin.

Stachys silvatica L. — r. Kolivuoren juurella, rantaleh-
dossa Jahellé laivalaituria vahavaltaisena — paikot. kasv.

72 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiadisen valisella kannaksella.

Scutellaria galericulata L. — stfq. Rannoilla seka ranta-
letoilla, heteniityilla ja ojissa, enimmakseen vahassa maarin.

Prunella vulgaris L. — fqq. Tavallisena ja useimmiten
runsaana nurmikoilla, ahomailla ja lehtimetsissa yli koko alueen.

Gentiana amarella L. — str. Nurmikoilla Herajarven lansi-
rantaa pitkin, paikotellen siella taalla.

Menyanthes trifoliata L. — fqq. Joissa, puroissa, jarvien
ja lampien rantavedessé, letoilla ja rimmeik6issa, usein run-
saasti. — Runsaimmin alueen lansipuolella, missa suomaat ovat
vallalla.

Galium boreale L. — p. Kosteilla rinneniityilla, metsan-
laiteilla ja joskus lehdoissakin siellé téalla paikotellen kasvavana;
vaan voi toisinaan olla pienilla aloilla runsaskin.

G. triflorum Mich. — p. Lehdoissa ja purolaaksoissa, erit-
tainkin kivikkorinteillé (Koli, Makraé, Kiikkasenvaara), aina va-
hassa maarissi.

G. trifidum L. — rs, Tavataan pitkin H6ytidisen rantaa,
paikotellen joks. runsaasti. Luultavasti esiintyy muuallakin
alueella, vaikk’en ole sattunut tapaamaan.

G. palustre L. — fqq. — fg. Rannoilla, ojissa ja vetisilla
niityilla runsaasti yli alueen.

G. uliginosum L. — fqq. Ahomailla, nurmikoilla ja
niittymailla — runsaasti.

G. verum L. — rr. Tavattu vaan kerran alueen piirissa,
nimittain Hallbergin kartanon pihamaalla Herajoen lahella va-
hassé méarin.

G. mollugo L. — p. Sielli taalli nurmikoilla, erittainkin
asuttujen paikkojen laheisyydessi.
G. Vaallantit DC. — stfgq. Pelloissa ja perunamailla va-

hav. — jopa runsaastikin.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 73

Viburnum opulus L. — fqs. Lehdoissa, varsinkin laihde-
purojen varsilla, paikottaisena, harvoin vihivaltaisena, parhaas-
taan iti- ja pohjoisosissa aluetta.

Linnea borealis L. — stig. — fg. Sekametsissi ja peti-
jikdissi joks. runsaasti yli koko alueen.
Lonicera xylosteum L. — p. — fgs. Vaarojen rinteilla,

lehdoissa ja purolaaksoissa paikotellen yksittain kasvavana. Run-
saimmin olen tavannut Kolin rantalehdossa lihella laivalaituria.

Campanula cervicaria L. — p. Siella taalla eri osissa
aluetta yksittiin kasvavana mikisillé mailla, ahoilla ja nurmi-
koilla.

C. glomerata L. — p. — fgs. Yksittain kasvavana, har-
voin vihiivaltaisena alueen nurmikoilla siellaé taalla. Enimman
olen titi lajia tavannut Herajirven lansirannan nurmikoilla.

C. persicifolia L. — vr. Muutaman kymmenkunnan kap-
paletta tapasin heinik, 15 p. 1898 eraélla aholla Matin puron
laihelli, Romppalan kylassa.

C. rotundifolia L. — fqq. Nurmilla, niittytoyrailla ja kal-
lioilla runsaasti.

C. patula L. — fq. Jokseenkin runsaasti, nurmikoilla ja
metsiniityilla yli alueen yhdessd edellisen kanssa.

Lobelia Dortmanna L. — p. — fqs. Useiden jarvien ran-
noilla eri osissa aluetta, vahivaltaisena, jopa joks. runsaasti aina
yhden metrin syvyyteen astl.

Knautia arvensis (L.) — fq. Nurmikoilla, niittytoyrailla,
ahoilla ja joskus pelloissakin joks. runsaana.

f. integrifolia Gray. Silloin talléin tavattu yhdessa paa-
muodon kanssa.

Tussilago farfara L. — stig. Rannoilla, purojen ja ojien
varsilla erittiinkin saviperiiisella maalla. — Héytiiisen pohjilla,
savikoilla Tuopanjirven kohdalla esiintyy se myéskin lehdikoissa,
nurmikoilla ja pelloissakin.

74 Azelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytidisen valisella kannaksella.

Erigeron acris L. — fq. Nurmikoilla, ahoilla ja joskus
pientarilla vahivalt. — valtavana.
Solidago virgaurea L. — fqq. Seka- ja petajametsissa,

kankailla seki ahoilla yksittéin kasvavana halki alueen.

Bidens tripartitus L. — p. Pitkin Héytiasen rantaa useissa
paikoin ja joks. runsaasti, seki Ahmovaaran kylassé Rasivaa-
ran talojen alla, kosteassa painanteessa vahassa maarin.

Filago montana L. — str. Kuivilla makitoyrailla kahdessa
paikassa Kolin kylalli vaihivaltaisena sekaé jonkun verran eraalla
suopellolla Korholan luona samaa kylaa.

Gnaphalium uliginosum L. — p. — fqs. Kasvaa tien-
varsilla, rannoilla, ojissa, joskus pelloissakin, varsinkin savipe-
raiselli maalla Héytiiisen rantaa pitkin.

G. silvaticum L. — fq. Ahoilla, nurmikoilla ja harvoissa
sekametsissi vihivaltaisena tai harvemmin valtavana.

G. dioicum L. — fqq. Méanty- ja sekametsissa, ahoilla,
kankailla ja kallioilla, useimmiten vahivaltaisena kasvaen.

Artemisia absinthium L. — stfg. Useitten talojen ja m6k-
kien pihamailla yksittéin kasvavana, harvoin vahavalt. Tunnettu
kansan kesken nimelli »mali».

A. vulgaris L. — p. Ahmovaaran, Puson ja Romppalan
kylissé tavattu siellé taéaillé pihamailla vahassé maarin.
Achillea millefolium L. — fqq. Valtavana jopa runsaas-

tikin alueen nurmikoilla, ahomailla, pientarilla, tienvarsilla ja
pihamailla.

Anthemis tinctoria L. — p. Yksittéiin kasvavana verek-
sill4 ahoilla eri osissa aluetta, siella taalla.
Matricaria inodora L. — fq. Véahivaltaisena, joskus val-

tavanakin pelloissa, pihamailla ja pientarilla yli alueen.
M. discoidea DC. — fg. — fqq. Pihamailla, teilla ja tien-
varsilla runsaasti.

Chrysanthemum leucanthemum L. — fqq. Nurmikoilla,
huhta-ahoilla ja pientarilla runsaasti.
Tanacetum vulgare L. — rr. Ahmovaarassa Puumalaisen

talon pihamaalla muutama tupas.
Cirsium lanceolatum (L.) fqs. Tienvarsilla asuntojen lahei-
syydessa vikevillé maalla sielli taalla yksittéin kasvavana.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 75

C. palustre (L.) — fq. Kasvaa alavilla, pensaisilla niityilla
vihivaltaisena yli koko alueen.

C. arvense (L.) — fq. Esiintyy alueen peltomailla, toisi-
naan erittéin runsaastikin, téyttaéen koko pellon.

C. heterophyllum (L.) — stfg. Kosteilla rinneniityilla, leh-
doissa ja purojen varsilla vahav. — valt.

v. laciniosum Norrl. Tat&é muunnosta olen loytanyt Joke-
lan tienoilla Kolin kylallaé noin kymmenkunnan eksemplaaria
yhdessii piiimuodon kanssa eraalla rinteisella niitylla, Hoytidisen |
srantakorvessa» Tuopanjairven kohdalla.

C. heterophyllum X palustre — rr. Yksi kappale léydetty
yhdessi vanhempien kanssa erdalté kostealta niitylta Hoytiai-
sen »rantakorvessa» Tuopanjarven kohdalla.

Centaurea scubiosa L. — rr. Eréan metsittyvan ahon lai-
dassa Piitulan ja Kuusikkolan viilillaé, alueen kaakkoiskulmalla,
léydetty kesalla 1898 muutamia kappaleita.

C. phrygia L. — fqs. — p. Makimailla, ahoilla ja nurmi-
koilla vihivaltaisena tai yksittéiin kasvavana, parhaastaan ita-
ja pohjoisosissa aluetta.

C. jacea L. — rv. Ahmovaarassa Luumiéen »autiolla» (en-
tisellii asuinpaikaila) joku kappale, seka eraalla kivikkoaholla
lahella Seppilaa alueen koilliskulmalla vahasséi méaarin.

C. cyanus L. — fg. Peltomailla, erittéinkin ruispelloissa
vihivaltaisena, harvoin valtavana, sekaé joskus vereksillié ahoil-
lakin paikottaisena.

Lampsana communis L. — p. Kivikkoahoilla, huuhdissa
ja joskus pelloissa vihiivaltaisena siella taallaé eri osissa aluetta.

Leontodon hispidus L. — stfq. — fq. Nurmikoilla, ahoilla
ja lehtoniityilla vahiiv. — valtavana yli alueen.

L. autumnalis L. — fqq. Kasvaa valtavana joparunsaana
alueen nurmikoilla, pientarilla, tienvierilla ja ahoillakin.

Picris hieracioides L. — rs. Esiintyy siella téalla Kolin
kylissi ja Herajirven ymparistéssi seka Ahmovaaralla Hoytiai-
sen alavalla, kivikkoahoilla ja nurmikoilla yksittéin kasvavana,
harvoin vahiavaltaisena.

Hypocheris maculata L. — rs. Muutamilla ahoilla alueen
eteliiosissa Puson ja Romppalan kylissié, vihissi maarin.

76 Azelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytiadisen valisellé kannaksella.

Taraxacum officinale (Web.) — fqq. Kasvaa useimmiten
valtavana, jopa runsaana alueen nurmikoilla, ahoilla, tievierilla
ja pientarilla.

Sonchus arvensis L. — r. Ahmovaaran kylass& Muuriais-
niemen talon pellossa valtavasti. Muualla en ole tavannut alueen
piirissa.

Mulgedium sibiricwm (L.) — vr. Herajarven lansirannan
nurmikoilla, siellé taalla yksittéin kasvavana.

Crepis paludosa (L.) — fq. Kosteilla rinneniityilla, lehdoissa
ja korpinotkoissa valtavana, jopa runsaastikin, erittainkin alueen
itéisissé ja pohjoisosissa.

C. tectorum L. — fgs. Huhta-ahoilla, kallioilla ja nurmi-
koilla yli alueen, useimmiten vahavaltaisena.
Hieracium umbellatum L. — fqq. Petajikoissa, kankailla,

ahoilla ja nurmikoilla yli koko alueen, vahavaltaisena harvoin
runsaammin.

H. pruiniferum Norrl. Tavattu joks. runs. eraalla metsai-
sella kunnaalla, lehdikon rinteess&, Kolin kylassa.

H. rigidum Hartm. Loydetty kerran Ahmovaarassa, Ruot-
tilan laheisella kankaalla. —

H. cespiticola Norrl. Tavattu kahdesta paikasta alueen
etela- ja koilliskulmalta.

H. vulgatum * triviale Norrl. Loéydetty siellé taallé eri
osissa aluetta nurmikoilla, pientarilla ja vaaranrinteilla. —

H. prolixiforme Norrl. Loydetty parista paikasta Ahmo-
vaaran ja Kolin kylissa, varjoisalla vaaranrinteellé seké kostealla
rinteisella niitylla.

H. galbanum Dahlist. Tavattu yksinomaan Kolin kylass&
eraalla heteniityll4 Sarkilammin pohjoispéassa seké pellonpienta-
rella Havukkakallion luona.

H. incurrens Sael. Kerran vaan loéydetty alueen piirissa,
nimittain eraalla kostealla niityll4 Havukkakallion luona. —

H. subpellucidum Norrl. Tavattu Herajirven ympiristéssa
parissa paikassa, nurmikolla sekaé eraéalla pientarella. —

H. diaphanoides Lindeb. Eréaéllé kostealla niityllé lahella
Havukkakalliota, alueen itéosassa.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 77

H. tenebrosum Norrl. Tavattu yhdessa edellisen lajin kanssa
samalla niitylla.

H. subarctoum Norrl. Loéydetty kahdesta paikasta Kolin
ja Ahmovaaran kylissi, rinteisillé metsiniityilla.

H. diminueus Norrl. var. Kolin kylaissé muutamilla rin-
teisillé lehtoniityilla.

H. cesiiflorwm (Almqv.) Epitietoista, miltaé paikoin alueella
tavattu.

H. chlorellum Sel. & Norrl. Kolin kylalla, kankailla ja
meisiisillé rinteilla, muutamin paikoin tavattu.

H. tenuiglandulosum Norrl. Eraassi sekametsissé Puson
kylallé loydetty 1/7 98.

H. tenuiglandulosum * prasinoellipticum. Tavattu ‘/7 97
Puson kylassa.

H. tenuiglandulosum maculicaule. Eraéain kostean niityn
laidassa Havukkakallion luona alueen koilliskulmalla, kerran
vaan loydetty.

H. praetenerum var. Lehtoniitylla Kolivuoren juurella
lahella laivalaituria, loydetty kesalla 1897.

H. lepistoides Johans. Epiitietoista, milla paikoin aluetta
tavattu. —

H. silvaticwm Fr. ‘Tavattu muutamin paikoin alueella,
kesalla 1897.

H. melanolepis (Almqv.) Léydetty 3/798 Kolivuoren juu-
rella, kivikkorinteella lahella laivalaituria.

H. spectabile Norrl. Kesalla 1897 alueella tavattu.

H. pubescens (Lindbl.) Tavattu muutamin paikoin alueen
koilliskulmalla, maenrinteilla.

H. pubescens X contractum Norrl. Epiitietoista, milla pai-
koin alueen piirissa tavattu.

H. swomense Norrl. Tavattu nurmikoilla ja metsaisilla rin-
teilla ainakin kolmesta eri paikasta alueella.

H. sphacelatum Norrl. Kostealla niitylla Kolivuoren ita-
rinteella lahellé laivalaituria.

H. neglectum Norrl. Léydetty eriialli kostealla niitylla
Kolin kylissi lihella Havukkakalliota, heinik. 1898.

78 Avelson, Putkilokasvio Pielisen ja Héytiadisen valisella kannaksella.

H. farreum Norrl. Alueen etelaosassa erailla nurmikolla
léydetty 15/7 98.

H. exserens Norrl. Eriilla kangasaholla Ahmovaaran ky-
lissii Ruottilan liheisyydessa.

H. septentrionale Norrl. Tavattu ?/; 97 Héytidisen hietikko-
rannalla Puson kyliin kohdalla.

H. pseudo-Blyttii Norrl. Nurmikoilla ja kosteilla rinnenii-
tyilli muutamin paikoin alueen etela- ja itiosissa tavattu.

H. ladogense Norrl. Loydetty alueella ainoastaan kerran,
nimittiiin Ahmovaarassa, erialla niitylli laihella Hovia 1°/7 97.

H. pilosella L. — fq. Tavataan useimmiten vahavaltaisena,
joskus runsaanakin alueen nurmikoilla, ahoilla Ja hietakentilla.

Jock or

AntinniemoRs
lassinnok ee” y
Ba
laitekart
Mustake is
= : ae he f\ Lushelanlahti
Rivinanokk . a= P y = i

aa SS : — ion
“ai Fe St ji (

Haukipudas

Ulkoniemel

Nasctentett fe
LahtilelORERs | {

/soniemen®

2 OULUN SEUDUN MERENRANNIKON
ct Ne KARTTA

Niittyranta
Laidun ,, =
Hieta of CJ
Kivikkoa Hea
Kallioranta —
Pensasniittya |

Reto.’ +4; hy

Havumetsii +
Rantapensikko —

Muistiinpanojen
kartat on mer-
kitty vastaaviila
numeroilla@-@,

i?)

x

: clon
vy arjakka

a= Kempeleenlahh i

ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA, 23. N:o 5.

QULUN SEUDUN MERENRANTOJEN

KASVULLISUUDESTA

KIRJOITTI

IIVARI LEIVISKA

(Esitetty 3 p. Toukok. 1902)

4

HELSINKI, 1902

KUOPIO 1902.
K. MALMSTROM’IN KIRJAPAINO.

eee Oulun seudun merenrannikoista perustuu etupiiissi
kesilla v. 1900 ja 1901 tekemiini topografisiin tutkimuksiin. Osa
rannikkoa ja tarkeimmat kasvien léytépaikat olivat sitipaitsi jo
entuudestaan jossain méarin tutut, koska samoilla seuduilla olen
useampina kesinaé tehnyt ekskursiooneja m. m. rannoillakin.

Seudun merenrannikon maantieteellisté puolta on kirjalli-
suudessa kosketeltu vaan muiden Pohjanlahden rannikkojen
ohessa. Niin on prof. J. E. Rosberg kirjassaan »Bottenvi-
kens finska deltan» kuvannut lyhyvin piirtein Oulujoen ja
Haukiputaanjoen deltamuodostuksia ja samalla maininnut viihin
rannikoistakin.

Rannan kasvullisuudesta loytyy mydskin pienempii tietoja,
joita m. m. ovat jattaneet W. ja F. Nylander. Ne koskettelevat
etupaassa eri kasvilajien léytymistéa ja runsautta ja ovat koot-
tuina M. Brennerin teoksessa: »Observationer rérande den nord-
finska floran».

Miti edellimainittuihin ja muihin teoksiin tulee, niin olen
etupaassa kayttanyt sellaisia tietoja, jotka koskevat Oulun seu-
dun ja rannikon maantieteellisté ja geoloogista puolta. Tiedot
kasveista olen jattinyt mainitsematta, koska ne enimmiikseen
ovat sangen ylimalkaisia — ja niiden arvosteleminen ja korjai-
leminen ei kuulune tallaisen topografisen kuvauksen tehtiiviin.

Lopuksi pyydan lausua néyrimmat kiitokseni professori J.
P. Norrlin/ille, joka opetuksellaan ja neuvoillaan on minua
tyOssani opastanut.

Johdanto.

Tutkimani merenranta kisittiéi kappaleen Pohjanlahden ita-
rannikkoa Oulun kaupungin luona (noin 65° pohjoista leveytta)
alkaen kaupungin etelipuolella olevalta Varjakanniemelta ja ylet-
tyen Reuksenlahdelle, noin puoli peninkulmaa Haukiputaan joki-
suun pohjoispuolella. Saarista kuuluu téahan Salonniemen luona
olevat Akio, Varjakka ja Kraaseli, Hietasaaret Oulujoen
suussa, Kellonkraaseli, Kotakari ja Hietakari Isonniemen
eteliipuolella seki Haukiputaan jokisuun luona olevat Musta-
kari ja Laitakari. Kaikkien naiden rantojen yhteenlaskettu
pituus on noin 100 kilometria.

Seudun yleinen luonto. Oulujoen ja Haukiputaanjoen laak-
sot sekai niité ympirédivit seudut ovat kauttaaltaan alavia maita,
joissa niittymaat ja suot vaihtelevat kankaiden ja muiden metsa-
maiden kanssa. Piiisyynaé tahan lakeaan luontoon on vuoripohja,
joka taéalla kuten muuallakin Pohjanmaalla on tasaisempi kuin
muilla paikoin maatamme. Niimpa kalliosaaretkin rannikolla ko-
hoavat vain sangen vaihiin merenpinnan yli.*) Itse vuoripera on
irtonaisten maalajien peittimaé. Ainoastaan Haukiputaan joki-
suun pohjoispuolella huomaa merenrannalla veteen loivasti las-
keutuvia kallioniemiaé ja niiden kohdalla, laihellé pohjoiseen vie-
vai maantietaé, pistaiksen kalliopohja maan povesta pienena ja
kapeana, noin 3 m korkeana harjanteena.

Tasaisesta pinnasta kohoaa kuitenkin siellaé taalla pienia,
matalahkoja kumpuja ja harjanteita. Etelapuolella on Kempe-
leen kirkon luona noin 42 jalkaa korkea hietaharju, ?) ja Oulu-

1) Suomen kartasto, siv. 12.

*) J. Sederholm, om de lésa bildningarna vid bandelen Gamla Karleby
—Uleadborg. Medd. fran Industristyrelsen, 4:de h. pag. 42.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 5

joen varsilla antavat korkeanpuoleiset rantatormat viehitysta
seudun yksitoikkoiselle luonnolle. Alueen pohjoisosassa tapaa
korkeampia maita. Isollaniemellé on etelaosassa metsaa kas-
vava hietanummi ja pohjoisempana yhdensuuntaisesti rannan
kanssa kulkeva »Isonniemenharju», joka jotensakin jyrkkana nou-
see noin kolmekymmenté m yli vedenpinnan. Harjulla kasvava
metsi niikyy kauvas ymparistoon.

Irtonaiset maalajit ovat vaihdellen savea ja hietaa. Kem-
peleessi, Oulujoen varsilla ja Patenniemessé on savi jotensakin
puhdasta, tiilen valmistukseen sopivaa, vaan enimmiakseen ovat
savimaat hiedansekaisia. Paitsi edelliimainittua Kempeleen hieta-
harjua ja Virpiniemen nummea on kaikkialla suurempia ja pie-
nempiai hietakankaita ja tasangoita. Kalkkia ei Oulun luona ole
havaittu. Haukiputaanjoen liheisyydess& on sitaévastoin niuk-
koja kalkkimaita Kiimingissé noin 3 penikulmaa_ jokisuusta,
Oulusta Kuusamoon vievin maantien varrella. Limingan niitylla
ynna muuallakin rannoilla tavataan tummaa, rikkivedylle haise-
vaa »pikisavea», joka usein sisalté& runsain méarin simpukan
kuoria, mitki kalkinpitoisuutensa takia vaikuttavat saven laa-
tuun, tehden sen verrattain hedelmiilliseksi. *)

Karu maanlaatu ilmenee niiden seutujen kasvullisuudessa,
miki muihin seutuihin verraten on sangen niukka. Metsia loy-
tyy jotensakin runsaasti, vaan enimmakseen ovat ne matalia, ja
huonokasvuiset rimeik6t peittiivat suuria aloja. Niittyjé on myOs
paljon ja laajoja, vaan suurimmaksi osaksi matalakasvuisia Ja
harvahkoja kasteheinaé- ja saraniittyja. Viljavammat savimaat
ovat kaikkialla viljeltyjé. Haukiputaanjoen pohjoispuolella on
seutu sen sijaan na6ltiiin rehevimpaéa. Liuskakiven sirpaleita
sisiltiivi savimaa kasvaa sielli rehevin heiniin, ja solakka kuu-
sikko nousee pian itsekseen jiitetylle niitty- ja laidunmaille.

limasto. Vuoden keskilimpé on Ignatiuksen mukaan Oulussa
15 vuoden aikana tehtyjen havaintojen mukaan + 2,09° C. Kor-
kein keskilimpéo oli silli aikaa 3,90°, alhaisin — 0,20. Hailuo

1) Suomen kartasto.

6 I. Leiviskti, Oulun seudun merenrannoista.

dossa ovat vastaavat luvut + 2,37, + 5,51 ja + 0,09.*) Suomen
kartaston mukaan (havainnot vuosilta 1881—1890) kulkee + 2
isotermi Limingan etelipuolelta ylettyen lahelle Hailuotoa, + 1
noin kymmenen penikulmaa pohjoisempana Kemin kaupungin
luona. Eri kuukausien isotermeista kulkee Huhtikuun — 1 alueen
pohjoispuolella, Toukokuun + 6 yli alueen pohjoisosan, Kesa-
kuun + 13 lihelle aluetta, Heinikuun + 15 yli alueen oikealta
(ei ylety Hailuotoon), Elokuun + 13 Tornioon, Syyskuun + 8 pit-
kin rantaa Tornioon, Lokakuun + 2 Ouluun. Vuorokausien luku-
miiiirii vuodessa, joina keskilamp6é oli korkeampi kuin O, + 5°,
+ 10°, + 15°, + 20° oli samana aikana (1881—1890) 215—,
140 —, 100—, 40— ja 5. G. Hiallstrémin mukaan on maa
sulana keskimiiirin noin 20 paivasté Huhtikuuta—25 paivaan
Lokakuuta. 1)

Asutus. Seutu on yleensii jotensakin tiheaiin asuttua. Oulu-
joen suussa on Oulun kaupunki, jossa maaseurakunnan kanssa
Gokivarrella ja rannikolla kaupungin pohjois- ja etelapuolella) on
noin 20,000 asukasta. Sek& etelaan etté pohjoiseen on maan-
tien varsilla jotensakin tiheissa taloja viljelysmaineen seka kylia:
etelapuolella Kiviniemi ja Kempele lahelli Kempeleen lahden
rantaniittya seki Oulunsalo samannimiselli niemekkeell&é, poh-
joispuolella Kellonkylaé ja Haukiputaan kirkonky]la.

1) Ignatius, Suomen maantiede.

Oulun seudun merenranta.

Merenranta on samoin kuin koko seutukin enimmakseen ma-
talaa ja tasaista. Alavat niityt, viljelémaat ja metsikot laskeu-
tuvat veteen tasaisesti ja loivasti, ja rantavedetkin ovat kauttaal-
taan matalia, paitsi joidenkin korkeampain niemien laheisyydessa
sekii Haukiputaan jokisuussa ja sen pohjoispuolella, missa ranta
on paikotellen korkeampaa ja rantavedet yleensé syvemmat.

Tarkastellessa rannikon maantieteellisia suhteita, kaantyy
huomio pian kahteen seikkaan, mitkaé talla alavalla ja matala-
vetisella rannikolla ovat helposti havaittavissa. Nama seikat ovat
maatuminen ja eri tuulilla tapahtuva meriveden nousu ja
lasku. |

Maatumisen merkkejii nikee kaikkialla pitkin rannikkoa,
vaan erityisesti huomattavissa on se alueen eteléosassa Limingan
ja Kempeleen mataloilla rannoilla. Niin esim. kertovat Salolai-
set, etti noin 80 vuotta sitten kuljettiin veneilla Salonniemen
poikki kirkon maanpuolelta. Talla kohdalla on nykyaan vesi-
rotkoja ja marka niitty, ja kannaksen leveys on ainakin 3 km.
Huomattava niitynlisiys tapahtuu myés Kellonkraaselin ja Halo-
senniemen rannalla Kellossa. Halosen isanté kertoi noin 30
vuotta sitten lastanneensa eraéalté kiveltaé tayden tervaveneen.
Nyt on kivi keskelli rantaniittyai joitakin sylia rannasta. Sa-
moihin aikoihin kulki taydessi lastissa olevia jahtia Kellonkraa-
selin ja mantereen viilistié salmea myéten, vaan nyttemmin on
salmi niin mataloitunut, ett isommat soutuveneet hidin tuskin
siinii uivat. Samansuuntaisia seikkoja kerrotaan yleens&é muil-
takin timiin seudun matalavetisiltaé rannoilta. Paikoin tapahtuu
maatuminen niinkin huomattavassa miiiriissii, ettaé vuosi vuo-
delta saattaa seurata sen edistymista.

s# I. Leiviské, Oulun seudun merenrannoista.

Maatumisen aiheuttaa jokien tuoma liete, jota kokoontuu
jokisuille ja niiden ympiristdille, seké itse maakuoren kohoa-
minen.

Kuten tunnettua on, kohoaa maa verkalleen Pohjanlahden ym-
parila olevilla seuduilla. Tuntuvin on kohoaminen Merenkurkun
luona ja Pohjanlahden lansirannalla, miss’ nousu arvostellaan
noin 1 metriksi sadassa vuodessa. Suomen puolella on tehty
mittauksia useissa kohdin m. m. Rontissa ja Ulkokrunnissa Jin
edustalla, 1) joista edellisessi saatiin 0,64 ja jalkimmiaisessa 0,53
sadassa vuodessa. Niaiden ja etelapuolella aluetta tehtyjen mit-
tauksien nojalla voi nousun naillé tienoin arvioida noin 0,60—
0,65 metriksi. Yleens&i ovat nimat luvut epatasaisia, johon syyna
lienee maan epatasainen kohoaminen. Tuntien veden korkeuden
vaihtelevaisuuden eri kesini on my6skin otaksuttavissa, ett& pie-
nempia poikkeavaisuuksia saattaa helposti syntya veden keski-
korkeutta maaratessa.

Maankohoaminen — noin 0,6 cm vuodessa — nayttia itse
asiassa kuitenkin jotensakin véhdiselt&é verrattuna naillaé seuduin
joka vuosi tapahtuvaan maatumiseen. Siksipai pé&avaikuttimena
saattaa pitéa toisia, yhtéaaikaa sen kanssa vaikuttavia seikkoja.
Tarkastaessa ja verratessa toisiinsa maatumisia jokien ja ojain
laheisyydessa sek& niisté etempana, tulee helposti hunomaamaan,
etta paasyyna onkin jokien tuoma liete. Kaikki naillé seuduin me-
reen laskevat suuremmat ja pienemmit joet seka ojat virtaavat
suoperiiisten ja pehmeidin maiden lipi, kiskovat niist& irti suu-
ret maarat kiinteité aineita ja kuljettavat mereen. Tamia tapah-
tuu melkein ympari vuoden, vaan eniten keviisin ja tulvain
aikana. Etenkin Oulujoen tuomat ainekset tuntuvat laajalti. Pit-
kin matkaa on joki aika virtava, ja virralle antaa vauhtia joki-
suussa Oleva Merikoski (7,7 m korkea ja noin 38,800 hevosvoi-
mainen), niin ettéa virran mukana olevat ainekset joutuvat kau-

1) A. Petrelius, Foredrag, Fennia IV, siv. 15, 16.

Maatumisen laajuudesta on mydskin tehty jonkunlaisia arvioimisia.
Vanhat Limingan isinnat arvelevat rannan sielli maatuvan 1 kilometrin
verran 69:ssi vuodessa. Rosbergin laskun mukaan olisi samoilla paikoin

1 km maatumiseen mennyt noin 80 vuotta. (J. E. Rosberg, Bottenvikens
finska deltan).

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 9

vas merelle. Ranta jokisuun pohjoispuolella on joen tuomaa
hietaa, samaten Kempeleenlahden rannat osaksi. Hienoin liete
joutuu viela etemmiaksi aina Hailuodon rannoille saakka. Paitsi
kivenniisaineita, joutuu kaikellaisia orgaanisia aineita jokiveden
mukana mereen ja sielté rannoille.

Jokisuussa huomaa valtavia todistuksia joen tuomain ainei-
den mairastéa. Kaupungin ja Hietasaaren vialinen Iso- eli Rom-
makonvayla maatuu ja mataloituu ehtimiseen, ja Toppilansal-
messa saa mutauskone yhtaimittaa tyOskennellé kulkuviylin kun-
nossa pitimiseksi. Etempanakin jokisuusta huomaa nopeaan
tapahtuvaa maatumista. V. 1810 tehdyiss& kalastuskirjoissa mai-
nitaan ett& Kuivaksen rannaila ly6tiin lohijuoni mereen noin 20
sylta n. s. rajakivesta (Oulun ja Haukiputaan pitajin rajalla,
noin 6 km kaupungista) pohjoiseen pain. Tassi kohden tiytyi
silloin olla ainakin 27/2 sylta vetté. Nykyain on paikalla aivan
matala vesi, ja pyyntivehkeet on siirretty noin 200 m rajakivesta
merelle pain. Vesi on siis tass&i kohden mataloitunut noin 2
sylta sadassa vuodessa. ')

Muut maatumista edistivat seikat ja&ivat nailla sukkelaan
maatuvilla rannoilla melkein huomaamattomiksi: lahdelmien poh-
jun laskeutuu jokilietteen ja sadeveden tuomain rakennusaineit-
ten ohessa liejua ja mutaa, ja rannan kasvullisuus lahoessaan muo-
dostaa turvetta ja multaa, jota etenkin keraytyy notkelmiin ja
labtien kuivanneisiin perukoihin.

Toinen talleé rannikolle omituinen seikka on tuulista riip-
puva, tuntuva vedenkorkeuden vaihteleminen. Eteli-, lou-
nais- ja lansituulilla nousee vesi sa&nndOllisesti ja laskeutuu taa-
sen pohjois—itatuulilla. Eroitus, joka riippuu tuulen voimasta,
voi olla hyvinkin suuri. Jatkuvain pohjois- ja koillistuulien aikana
laskeutuu vesi siinii miliriissi, ett laajat hiedikot ovat paljaana
rantojen edessé, ja matalan veden takia tiytyy lopettaa laiva-
kulku kaupungin ja Toppilan salmen valilla. Kovain merituul-
ten aikana taasen nousee vesi viliin niin tavattomasti, ettaé se

1) Vertaa A. Wahilroos. Bidrag till kinnedom om hafstrandens for-
skjutning vid en del af Finlands vestkust. Fennia XII, N:o 9.

10 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

laajoilla aloilla peitt&éa rantaniityt ja kaupungin rannassa syOk-
syy korkean laiturin yli torille. Eroitus tuulien vaikuttaman kor-
kean ja matalan veden viililla voi kaupungin rannassa olla yli
kahdenkin metrin. Syksyisin on siainndllisesti kovia merituulia,
jotka nostavat veden kauvas niityille. Maan alavuus tuntuu tassa
niin suuresti, etti esim. Lumijoen puolelta nousee vesi Salon
kannakselle vli 2 kilometrié. Syyskesilla tapahtuvat tavallisesti
kovat veden alenemisetkin.

Muutoin on pitkin kesiiaé aina senverran kovanpuoleisia tuu-
lia, etti kaikkialla mataloilla rannoilla tapahtuu tavan takaa
nousu ja lasku, jolloin osa rantaniittya tahi laidunta on valiin
veden peitossa, viliin kuivana. Eri kesina huomaa veden kor-
keuden pysytteleiviin eri asteilla. Vuoden 1900 sateisena ja tuu-
lisena kesiind oli vesi harvoin niin matalana, etta niittyrannoilla
olisi silkka hieta reunustanut kasvialueita. V. 1901 sen sijaan
vesi oleili enimmikseen matalana ja keltaiset hiedikot alinomaa
paistoivat kasvun ja vesirajan valilla. Tuontuostakin sattui sil-
loinkin myrskyisié sadekuuroja, jotka yhtakkiaé nostivat veden
kauvas maalle.

Syy siihen, ett&é tuulet saavat aikaan naéin tuntuvia veden-
korkeuseroituksia, lienee etsittavi merenlahdelman muodossa ja
ehk& vieli enemmén rantavesien mataluudessa. Aukealla ula-
palla nostaa lounaistuuli kovan aallokon ja ajaa vetté Hailuo-
don ja mantereen valistii matalikkoa mydten vasten Oulujoen
virtaa pakoittaen sen pysihtymaan. Taten tapahtuu jo tuntuva
vedennousu, ja mataloilla rannoilla ajaa tuuli aaltoja yha ylem-
mas ja ylemmias estéien veden palajamasta. Koillistuulilla taa-
sen kulkee aallokko osittain virran suuntaan, ja meren suurilla
matalikoilla ajautuu vesi yhai ulommas ulapoille pain. Miss&
maaérin barometrin nousu ja lasku seuraa naité, hiljaisempienkin
tuulien aikana tapahtuvia muutoksia, on toistaiseksi viel& tutki-
matta.

Meriveden suolaisuus on taalla kuten muuallakin Poh-
janiahden rannoilla sangen vihiinen. O. Nordqvistin mukaan
oli pintaveden suolaisuus Oulun ja Tornion vailill4 Elokuussa v.
1887 korkeintaan 0,223 °/o ja 22—36 m. syvyydessi vaihin yli
0,3 °/o. Isonniemen luota, 30 m. syvyydelti otetussa vesiniyt-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 11

teessi oli ruokasuolan (NaCl) méaré 2,51 gr. litrassa.1) Jokien
kohdalla on suolanpitoisuus tietysti vielé pienempi. Oulun lihei-
syydess&é on vesi jokiveden viaristé ja makuista, ja vasta Paten-
niemessé, Kellon rannalla ja Kempeleenlahden rannoilla voi ta-
vallisissa oloissa veden hieman tympealta tuntuvasta mausta piiit-
tii siti merivedeksi. Ylimalkaan on vesi juomakelpoista aina
Hailuotoon saakka. Eteliaénpain mennen huomaa veden virin
kayvin vihertaviksi vasta Varjakan saaren ulkopuolella.

Eri tuulilla on suolanpitoisuus erilainen. Maatuulen ja ma-
talan veden aikana maistuu vesi usein Hietasaaren rannalla-
kin selvisti suolaiselta. Haukiputaanjoen suupuolessa on virta
niin heikko, ettaé jokisuu on suuresti merenlahdelman kaltainen.
Veden suolanpitoisuus onkin siellé suurempi. Merituulien aikana
oli jokivesi valiin kansakoulun luona (n. 300 m kirkon ylapuolella)
niin suolaista, ettei sita voinut kaytté& teevedeksi.

Kalkinpitoisuus on yleens& vahainen. Isonniemen luota ote-
tussa vesinaytteessé oli kalkkia (Ca 0,042 °/o. *)

Rannat Oulun pohjoispuolella. Oulujoen suussa on Hieta-
saareksi nimitetty saariryhma, jonka Toppilan salmi eroittaa
Oulujoen pohjoisesta rannasta. Karttojen mukaan kuuluu tahan
kolme saarta nimittéin: Hietasaari, Holstinsaari eli Mustasaari
ja Toppilansaari, jotka kahden kapean ja matalan salmen kautta
ovat toisistaan eroitetut. Ennen vanhaan laski Oulujoki mereen
paaasiallisesti Iso- eli Rommakon vaylé& kaupungin ja Hietasaa-
ren valilla. Toppilansalmi oli aivan mit&t6n ja pienempia vir-
toja kulki Mustansalmen (Hietasaaren ja Holstinsaaren valilli) ja
Holstinsalmen kautta. Mutta marraskuussa v. 1724 muutti Oulu-
joki yhtaékkié- suuntansa Toppilansalmeen pain ja kaivoi siihen
itselleen uuden viayliin, mik& naihin aikoihin saakka on sitten
pysynyt paavaylinéi. Mustasalmi on mataloitunut niin etta pie-
nillakin veneillé on matalan aikana hankala piidsti sit&i mydéten.
Holstinsalmi on patoutunut ihan tukkoon, joten soinen notko

1) Osk. Nordqvist. lakttagelser 6fver hafsvattnets salthalt och tempe-
ratur. Helsingfors 1888, pag. 7 ja 11.

Edv. Hjelt. Kemisk undersékning af hafsvattnet i Finland SW skar-
gard och Bottniska viken, Helsingfors 1888, pag. 6.

12 1. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista.

eniiin osoittaa sen paikkaa. Kaupungin puolella saarta on sii-
hen aivan hiljakkoin veditetty hietaa.

Molemmat saaret ovat alavaa deltamaata. Hietasaaren etela-
pilissi on miintyaé kasvava hiedikk6, vaan muuten ovat saaret
leppii ja pajua kasvavaa niittymaata huviloineen ja peltotilk-
kuineen. Rannoilla kasvaa tihei lepikko jattaen meren puo-
lella kapean niittyreunan veden aareen. Merenranta on hy-
vin loivaa, ja laaja, kivikoinen matalikko ylettyy kauvas me-
relle pain.

Toppilansalmen pohjoispuolella avautuu jotensakin laaja
niittyranta nimeltéi Koskelan ranta, joka yleensa saman-
laatuisena ylettyy pienelle niemen Kkarelle Piispanletto nimi-
sen luodon kohdalla (Letoiksi kutsutaan naill&é seuduin pienia,
puita tahi pensaita kasvavia saaria. — Letto-lehto). Vesi rannan
edessii on matalaa, ja maatumista edisté& joen tuoma hieta.
Maanlaatu on aluksi hietaa, vaan pohjoisempana osaksi savea
ja hiedansekaista savea eli n. s. kutusavea, jota nailla seu-
duin on kaikkialla meren pohjassa. Rannan edessa olevalla ma-
talikolla on harvaa, pohjoiseenpiin lisiamtyvaéa kivikkoa, ja
ranta kohoaa vedesti loivana, matalana niittyné, joka paikoin
on 300 m levyinen. Taustana on aluksi niittylammikoista leppa-
ja pajupensastoa ja etempiini pensasniittya. Ylempana kulkevan
maantien kohdalla on kangasmaita, joista maa vahitellen alenee
rantaa kohti. Poikki alueen kulkee pieniaé ojia, jotka rannem-
pana levenevat suolitakéiksi tahi laskevat syvemmialle pistaviin
mataloihin lahdekkeisiin.

Niitty on hieman epiitasaista. Lahinn&é vett&é on matalia
(1/.—4/5 m), loivia hietakumpuroita eli n. s. »pankkeja», jotka
korkean veden aikana ovat saarina. Rantapensaikot ovat myos-
kin enimmiakseen tillaisilla korkeammilla alustoilla, joita kier-
taen vesi merituulen aikana tunkeutuu pensasniitylle.

Koskelan ranta loppuu pieneen, lepikkoiseen Taskisen nie-
meen. Tasta kulkee Piispanlettoon kivikoinen matalikko, joka
jo osaksi kasvaa niittyé ja on kuivan aikaan paljaana. Etdaisyys
leton ja niemen pensaikon viililla on 420 m. Piispanletto on lep-
pia kasvava kivikkosaari, jonka meren puolelle mukulakivet ovat
patoutuneet toista metria korkeaksi, loivaksi valliksi.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 13

Niemesti kiiintyy ranta jyrkkéain maalle piin, muodostaen
laajan lahdelman. Lahdelman eteliiinen (niemen) ranta on noin
250 m leveiiii, tasaista hienohietapohjaista niittya, ja pohjukassa
on miarkii notko, joka alankona jatkuu poikki niemen toiselle
rannalle. Kolmekymmentii vuotta takaperin kuljettiin viela ve-
neilli titi notkelmaa myéten. Lahden maanpuolella on aluksi
parin kolmensadan metrin pituudelta lepikkoista laidunta, sen jal-
keen taasen pitkilti suoraa niittyrantaa. Talla kohden kohoaa
niitty vedesté tasaisena tantereena, ja pienid pensasryhmia kul-
kee yhtisuuntaa rannan kanssa. Taustana on kosteaa pensas-
niittyi, sen ylipuolella lepikkoa ja kankaiksi ylenevia, viettivia
niittymaita. Paikoin levenee ranta pieniksi niittylahdelmiksi.

Tiallaista kapeaa niittyrantaa on Kuivaksennena nimiseen
niemekkeeseen saakka. Vihiin matkaa sen etelapuolella laskee
mereen Kuivasoja. Timi tulee pienenaé purona kankaiden lapi
Kuivasjirvesti ja suupuolessaan levenee kapeaksi lahdelmaksi,
jota asukkaat kayttavat kalavenesatamanaan.

Kuivaksennenii on veteen sieviisti aleneva hieta- ja kivi-
rantanen kuusikkoniemeke. Vesi edessi on kivipohjaista ja
syviiii. |

Kuivaksenneniin takana on taasen kapeita, lepikkotaustaisia
niittyrantoja ja lahdelmia. Jonkun matkan paassa pohjoiseen on
lepikkoniemekkeelli Patenniemen saha. Siité eteenpdin on viela
vihin matkaa kapeita niittyrantoja seka eriiilla pienella niemek-
keelli kivikkoa, kunnes rannan mutkistuessa luoteeseen, matala
ja saviperiinen rannikko on karuna laidunmaana, joka ylettyy
Halosenniemelle saakka.

Halosenniemi on ympiristéain korkeammalla oleva kivik-
koinen hietamaa, joka tasaisena niittyrantana laskeutuu mereen
ja maatuu vuosi vuodelta tuntuvasti. Sen pohjoispuolella on ma-
tala ja vihivetinen Kalimenjoki.

Kalimenjoen pohjoispuolella on kiinted laidunmaa, jonka
ranta on enimmiikseen kivikkoa ja hietaa. Kiviniemen luona
on pienii hiedikoita kivirannan ylipuolella. Taustana on manty-
sekii kuusimetsiii. Ranta on kiinteéa ja jyrkkaéa, ja taman yla-
puolella on taloja pienine peltotilkkuineen. Merenpohja on kutu-
savea ja samaa maanlaatua kuuluu ylempinikin olevan hieta-

14 I. Leiviské, Oulun seudun merenrannoista.

kerrosten alla, Térmiii reunustaa s. t. yksinaiset pienet lepikko-
rivit ja ryhmat.

Kiviniemen jiilkeen muuttuu ranta ensin kapeaksi hiedikoksi
— taustana yhi minty & kuusimetsaa seka sitten kapeaksi laitu-
meksi, jonka ranta on limaista ja hyvin kivikoista. Ktempana
pistiikse rannasta mereen kapea kivikkoniemeke, joka korkean
veden aikana on saarena. Niemekkeestii Vehkaperan kiinteéain
ja jyrkkiiin rantaan saakka on alaalla limaista, vetista kivikko-
maata ja sen yliapuolella metsa’n rajassa hiedikkoa. Omituista
Vehkaperiin rannoille on pienet ruosteensekaiset lahteet, jotka
aivan lihelli vesirajaa tihkuvat esiin hiedikkojen alapuolella ole-
vista kivikoista. Kuumimpanakin kesadaikana on niissa vesi ky1-
mia, ja rantavesi pysyy niiden takia aina viileana.

Vehkaperiin seuduilta alkaa Isoksiniemeksi kutsuttu laaja
ja verrattain korkea metsimaa, jonka rannat ovat enimmikseen
kapeita hiekka- tahi kivikkorantoja ja laskeutuvat jotensakin jyr-
kasté metsainlaidasta loivana rinteené mereen. Isollaniemella on
useita mereen pistavia niemekkeité eli nokkia, kuten Virpiniemi,
Keskiniemi ja Isonniemen nokka eli Pitkainiemi. Mets& on kaik-
kialla lahell& rantaa.

Vehkaperistéa Virpiniemelle saakka on ranta tasaista ja
kapeaa sek& vaihtelee paljaina hietarantoina ja kivikkoreunaisina
laidunrinteina.

Virpiniemest& pisté&i merelle pain kapea kivikkonokka,
jonka matalalla laidunkannaksella on viel& noin 10 m leveydelta
kasvitonta ja tavallista korkeamman veden aikana veden vallassa
olevaa savimaata.

Virpi- ja Keskiniemen vilissi on kaarevarantanen poukama.
Vesi rannan edessi on hyvin matalaa ja maa nousee vedesti
kapeana, ruostelahteisené ja limaisena laitumena, jonka takana
kiertaa noin 20—30 m levei hietanen penger. Tami kohoaa
vahitellen — aivan kasvittomana — noin 1—3 m korkuisiksi
hietakummuiksi, jotka maalle pain laskeutuvat ouruiksi ja kuop-
paiseksi metsireunaksi.

Keskiniemi on kuten muutkin niisti niemistii mukula-
kivikoinen hietanokka. Siit&i eteenpiin on pelkkii hieta- ja

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 15

kivikkorantoja. Pienten kivikkoisten niemekkeiden viilissii on ve-
teen saakka ihan puhdasta hietaa ja ylempiéna on katajaa ja
mantya kasvavia harjanteita ja kumpuja. Viel& etemmis men-
nen on ranta matalaa ja kosteaa laidunta, kivikkoa ja savipohjaisia
rapakkolahdelmia, joita maaltapain tulevat soraharjanteet katkai-
sevat. Naiden takana kulkee rinnan rannan kanssa hieman kor-
keampi metsiimaa ja tuo 28 m korkea ja jyrkki Isonniemen
harju mannikOineen. [sonniemen uloimmalta kivikkonokalta avau-
tuu Putaan jokisuuta kohti laaja Mustalahti, jonka Isonniemen
puoleinen ranta on pyOreakivisté, jyrkkaa hietarantaa mintymet-
siin laidassa olevine vareksenmarja-kumpuineen. Askeisen nokan
luona on pieniaé kivikkokareja ja viel&A yksi kivikoinen »Musta-
niemi», ja sen jalkeen jatkuu metsan reunustamana vuorotellen
hieta- laidun- ja rapakkorantoja aina Haukiputaan Ervastinran-
taan saakka.

Haukiputaan jokisuun etelapuolella on pitka ja kapea
niemimaa, jonka kainalossa on d4sken mainittu Mustalahti. Niemi
kasvaa suurimmaksi osaksi mets&&, etenkin kuusikkoa; rannem-
pana merelle pain on pensasniittyja ja lepikoita, ja joelle piin
sekametsia ja rantalehtoja vuorotellen.

Rannat ovat vaihtelevia. Kun tullaan Isoltaniemelté pitkin
karua lahden rantaa, huomaa rannikon téall4 muuttuvan. Ylem-
pana kierté&a kaunis kuusikkorinne, alempana on koivikoita ja
kapeita lepikkoreunuksia, joiden valisté avautuu rehevia niitty-
perukoita. Itse ranta on loivaa, soraista niittyrantaa ja vaihan
matkan piass& pistia merelle pain kaksi kivikkoista niemeketti:
Ruoholetto ja Naistenletto. Jalkimmiisen pohjoiskainalossa
on matala, nopeasti maatuva Seipiperan Jahti.

Niemien uloimmat rannat ovat silkkaa kivikkoa. Rannalla
vedessi on kiviaé, ja kaikkialla on maassa pienia liuskakivi- (savi-
liuske) sirpaleita, jollaisia ei ollut muilla rannoilla.

Niemet, jotka ennen ovat olleet saaria (siiti& nimi letto) kas-
vavat pajukkoa, leppaiaé sek& joitakuita koivuja. Maanpuolella
on laajanpuoleisia, tasaisia vesijattoniittyja.

Seipiperiin lahden pohjoispuolella pistii&i merelle pain Ulko-
niemennokka, kivikolla mantereen kanssa yhteydessa oleva

16 L. Leiviskié, Oulun seudun merenrannoista.

saareke, missii kasvaa leppi&i sek& pajua. Sen pohjoisranta on
kivikkoa, eteliinen hietaa.

Ranta niemekkeesti eteenpaéin on aluksi hietarantaa suu-
rine liuskakivikasoineen, sitten taasen kapea kivikkoniemeke ja
sen takana matala, maatuva niittylahdelma seka uloinna joelle
piin kivikkoinen Rivinnokka.

Pitkin matkaa Seipiperiin lahdelta alkaen on rantalepikko
kulkenut hiedalla kapean niittyreunan ja kivikon ylapuolella muo-
dostaen sinne tinne pienen niittymutkauksen. Rivin joenpuoli-
nen ranta on jyrkkaa kivikkorantaa, jonka ylapuolella on kai-
kellaisia puita kasvavaa merenrantalehtoa (leppaa, pihlajaa, tuo-
mia, koivuja, kuusia, viinimarja- ja vaarain-pensaita J. n. e.).
Jokea yléspiin mennen tulee veden ja kiintean maatorman va-
liin viihitellen kapea, maatuva niittyreunus.

Haukiputaanjoki, jota myds kutsutaan Kiimingin joeksi,
on suupuolessaan heikkovirtanen, soukan merenlahdelman tapai-
nen. Joen etelirannalla on Rivinjatkon eli Halkokarin kaina-
lossa Pappilanlahti niminen lahdelma ja joen pohjoispuolella
Luukelanlahti — molemmat matalia ja sukkelaan maatuvia.
Luukelan lahden suussa on Miehikiin-saaret (Iso- ja pikku Mie-
hikki), matalia leppiii kasvavia hietasirkkiaé, vaan muualla on
jokisuu saareton.

Maatumista huomaa jokisuussa pohjoispuolella olevan Lai-
takarin rannoilla ja isken mainitun Rivinnokan lansikainalossa,
Muualla ovat rannat — pienii lahtia lukuunottamatta — jyrk-—
kid ja rantavedet syvii. Joen tuoma liete laskeutuu pohjaan
jokisuussa muodostaen sinne vuosi vuodelta suurenevia mata-
likkoja.

Haukiputaan jokisuun pohjoispuolella on samoin
kuin sen etelaipuolellakin ([soniemi) iso niemimaa joen ja Reuk-
senlahden vialillé. Maan luonto on taalla toinen kuin etelam-
pana. Karujen kankaiden ja hiedikkéjen sijasta tapaa taalla
komeita kuusikkoja ja rehevii niittyji, ja sisemp&éna on lahelle
pohjoiseen vievéa maantiet&éi syntynyt hyvinvoipa kyla laajoine
viljelomaineen.

Maanlaatu on enimmiikseen savensekaista, vaan kaikkialla
nikee liuskakivia (schifferié), ja rapautuva kallioperusta pistéikse

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 17

paikoin esiin maanpovesta. Pinta on enimmiakseen epiitasaista:
notkelmia ja matalia makimaita. Liahelli maantietaé jatkuu Mie-
tunperastéa joelle pain kostea niittynotkelma, joka ennen lienee
ollut joen syrjahaarana. Merenpuoleinen osa nienté on erin-
omaista karjalaidunta. Kauttaaltaan kasvaa se komeaa kuusik-
koa, joka monta kertaa kaadettuna on aina pian kohonnut
uudelleen.

Itse ranta on vaihtelevaa. Luukelan lahden suusta merelle |
pain on jokiranta noin 50—100 askeleen levyistéa niukkakas-
vuista laidunmaata, jonka poikki pisté& metsisté kivikkoisia, har-
vaa kuusta kasvavia niemekkeité. Naiden valisséi on useita
latakkolahdelmia. Jokisuulle pain nousee ranta korkeammaksi,
kuusikko kasvaa aivan rannan harjalla ja jokisuussa olevan ensi
niemen ranta on kivikkoista, syvaiksi kivipohjaksi alenevaa kari-
rantaa.

Niemen takana on »Kurtinhauta»-niminen syvi meren
poukama. Sen rannat ovat molemmin puolin korkeita, kuusta
kasvavia_ kivikkorantoja, vaan perukka on matalaa ruostelitik-
koist&é laidunmaata ja lepikkoa. Pohjoispuolella on Martti-nimi-
nen kivikkoniemi ja sen jalkeen taasen edellisen tapainen laaja
lahti.

Talla lahdella on kolme matalarantaista perukkaa. Viimei-
sen rannalla on kapealti laidunta ja sen takana niitty. Tasta
alkaen kulkee ranta tihein& lepikkona suoraan merelle pain ja
kohoaa vihitellen korkeaksi, leppii, koivua ja kuusta kasva-
vaksi Lassinnokaksi, jonka etelainen ranta on leppiii kasva-
vaa, jotensakin korkeaa kivikkorantaa, vaan pohjoispuolella las-
kee ylempiéni paljastuva peruskallio loivasti mereen.

Kalliorannan jilkeen muuttuu rannan luonto toisellaiseksi.
Kuusikko on yhaé rannan taustana ja sen laiteella lepikko, vaan
veden daressi on kapea, sangen rehevin nikdinen laidunvy6.
Matalissa lahdelmissa, rannoilla ja lepikoissakin on jotensakin
tiheéssé kulmikkaita noin 1—2*/2 m korkuisia kivenmodhkileita,
jotka antavat taille rannalle omituisen, oudon leiman.

Samanlaatuista mutkikasta rantaa — vuoroin tihed-, vuo-
roin harvempikivistéa — jatkuu sitten ohi lyhyen Antinniemen
(sind kohden on my6s kallio paljaana noin 20 m pituudelta)

. 2

18 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

pitkille ja kivikkoiselle, hiljan saarena olleelle Jaakonletolie,
josta viel mereen pistaa kaksi leppai kasvavaa nokkaa: Ymmyr-
kiiinen ja Kallio.

Korkean, kuusta kasvavan Jaakonleton jailkeen kaantyy
ranta itiiin ja kaakkoon pain Reuksenlahden etelarantana.
Aluksi on tiillikin louhista laidunmaata lahella rantaa kulke-
vine lepikko- ja kuusikkoreunoineen, kunnes eréain niemen luona
alkaa niittyranta, ensin kapeana reunuksena, sitten leveten ja
leveten kuta likemmiis tullaan Mietunpera nimistaé perukkaa.

Rannat Oulun etelapuolella. Kaupungin etelapuolella on
Nuottasaati niminen niemimaa. Sen rannat ovat padasialli-
sesti hieta- ja laidunrantoja siella taalla olevine latakkoOkohti-
neen, ja itse niemi on suurimmaksi osaksi hietaista, karua kata-
jikkoa ja mannikkéi’. Parissa kohden on pienten niemekkeiden
luona kivikkoista hietarantaa (Oritkarin nen’ ja Vaarankari). Nie-
men eteliiranta on alempaa. Taustana on miattaéista ramemaata,
ja itse ranta on markaa saviliejuista laidunta, jonka lapi virtai-
lee rapakoiksi leveneviii, ruosteisia ojia. Rannan mutkistuessa
eteliii kohti tulevat maat jilleen vihitellen kiinteémmiksi, ja
Kiviniemessi laskeutuu kiintei, kivinen hietatorma suoraan
veteen.

Kiviniemesti alkaen on rannalla toisellaisia maita. Koko
seutu. aina lihelle Kempeleen asemaa on tasaista, matalaa
pensasniittya ja itse merenranta (Kempeleen lahden poh-
jukka) on laajaa, tasaista, enimmiakseen suoperaista niittya.
Maanlaatu on savea (joukossa »pikisavea») tahi savensekaista
hietaa, vaan rannalla on saven piilli kapeampi tahi leve’mpi
hietakerros. Veden pohja on hienonpuoleista, kiinteahk6a hieta-
pohjaa, jota Salolaiset kiiyttiviit ajotienéaén veden ollessa mata-
lana tahi tavallisella korkeudella.

Timiin laajan niityn etelipuolella kulkee Kempeleesta pain
kangasmaa, joka tullen aivan liihelle merenrantaa paattyy Vihi-
luoto nimiseen niemeen.: Niilté paikoin alkaa Oulunsalon nie-
mimaa.

Oulun salo — ei kauvan sitten saari — on kauttaaltaan
matalaa metsii- ja rimemaata. Maanlaatu niemen pohjoisran-

¢

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 19

nalla olevissa viljelémaissa on savensekaista, ja rannat ovat osit-
tain hieta-, osittain savirantoja.

Varjakan saarta kohti pistivi Varjakan nenii eli Salon
Varjakka on kivikkoista, havumetsiii kasvavaa hietamaata hieta-
rantoineen. Tist& lahden pohjukkaan piin mennen on aluksi
pitka ja kapea niittyranta (Muikun ranta) ja sen jilkeen hie
taisia, leppaai kasvavia niemiii, kasvittomia hietarantoja, laitumia
ja niittyrantoja vuorotellen. Viimeiseni ennen Vihiluotoa on
laaja, noin kilometrin pituinen savihietapohjainen rantaniitty.

Taustana on niemelté alkaen niittyrannoilla kapea leppi-
vyO; sen takana aluksi niittyA (Muikun ranta), sittemmin enim-
mikseen lepikkoa ja sekametsii.

Merensaaret. Paitsi ennemmin mainittua Hietasaarta on
Oulun liheisyydessi joitakin pieniii saaria seki pari isompaa,
joista Kellonkraaseli ja Kotakari ovat kumpikin ympirysmital-
taan noin 6 km. Useimmat niistaé sijaitsevat matalikoilla, joita
saattaa pitéaé Oulujoen vedenalaisena delttana 1) ja kasvavat maa-
tumisen kautta nopeasti yhié edelleen; toiset taasen kuten Ky-
ronkari ja Kropsunkari ovat syvemmiisté vedesté kohoavia
kivikkosaaria.

Asuttu on niisti ainoastaan Salonniemen luona oleva Var-
jakka. Sen etelirannalla on iso sahalaitos aituuksineen, ja sal-
men varrelle on rakennettu laituri, johon pienemmiit alukset
uivat helposti 20 jalkaa syvii salmea myédten. Saaren rannat
ovat matalat. Veden 4iressi on kapeita niittyreunuksia ja pie-
nia kivikkonokkia vuorotellen; taustana on lepikkoa. Leppien
seassa on siella ta&lla verrattain runsaasti koivuja, ja saaren
keskustan on vallannut pienonen mannikké. Varjakan liheisyy-
dessi oleva Akio on matalaa pensasniittya, tasaisine ja kapeine
niittyrantoineen. Ulempana merella on’ Kraaseli. Talli on
luonto vaihteleva. Saaren itiiosassa on korkeampi, kummun ta-
painen metsimaa, josta linteenpiin ulenee kapea, niittymaaksi
laajeneva niemeke. Koillisrannalla on niemen ja metsimaan vi-
lilla alava rantaniitty, vaan muualla alenee metsikumpu lehdoiksi

1) J. E. Rosberg. Nagot om Karlé, Geografiska Féreningens tidskr.
5—6.,

20 I. Leiviskéi, Oulun seudun merenrannoista.

ja heinikoiksi, ja rannat ovat jyrkanpuoleisia kivikko- ja kivi-
hietarantoja. Samanlaatuinen saari on Haukiputaan Laitakari.
Sen koillisranta on leveinpuoleista alavaa niittya, muut rannat
mukulakivikkoa. Joenpuolelta pistéypi lahelle koillista niittyran-
taa kapea lahti, jonka rannat ovat matalaa ja markaa niittya.
Tiissi kohden on ennen ollut salmi. [tse saari on muuten vaih-
televaa ja kaunista niittyineen, mansikkamaineen, jakalamakineen
ja tiheine kuusikoineen. Vieressé oleva pieni Mustakari on
korkea- ja jyrkkarantainen.
Muista saarista myShemmin lahemmin.

Rantojen yleisjako.

Kuten edellisesté katsauksesta kiypi selville, saattaa Oulun
seudun merenrannikoilla eroittaa seuraavat rantalaadut: hiedikk6-
ranta, kivihietaranta, kivikkoranta, kallioranta, laidunranta ja
niittyranta.

Hiedikkoranta on sellainen ranta, missaé veden aaressé
on tavallisen veden aikana kasviton tahi hyvin harvakasvuinen,
pelkka hiedikk6.

Kivihietaranta on hietarantaa, missi hiedan seassa on
runsaasti isompia tahi pienempia kiviai sekai soraa.

Kivikkorannalla on veden aiaressi ja ylempana silkkaa
kivikkoa. Hietaa on aivan vahin kivien viilissi.

Kalliorannalla laskeutuu paljas kallio veteen.

Niittyrannaksi olen nimittinyt rantaa, missi veden diressi
on niitty tahi vaan hyvin kapea niittyreunus rantapensaikon ja
veden vilissi.

Laidunranta ei oikeastaan ole mikiiin luonnollinen ranta-
laji, vaan koska laidunrantojen kasvullisuus on yleensi saman-
laatuinen ja muusta niittykasvullisuudesta eroavainen, olen sel-
vyyden vuoksi eroittanut sen eri rantana.

Kasvullisuus merenrannoilla on vaihtelevainen ja sen piii-
eroavaisuudet riippuvat edella luetelluista rantalaaduista.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 21

Muistiinpanoissa on kiaytetty seuraavaa runsausasteikkoa:

10. Yksijaksoinen seoittamaton kasvipeite.

9. Runsas kasvipeite, jossa padlajien ohessa on sangen
niukalti muita.

8. Peite, seoitus 5—6. —_.
7. Kasvien vali + 5 cm. LXAVAL
6. » > 1—11/2 dm. aa Ye _
5. » PS? dim “SD ‘on
4, » » 5—6 dm. A F
D. > aid ae sf
2. » poe ae
f: » 7 = 4"

Yksittaisia.

Hiedikkorannat. Laajoja yksijaksoisia hiedikkérantoja ei
alueella léydy. Vasta Siikajoen tienoilla ja Hailuodossa nih-
dian noita kilometrimaiéria pitkia lentohietakenttia, jotka anta-
vat rannoille leimansa. Usein nakee Oulun seuduillakin sentéin
paljasta hietaa rannalla aina 300—400 m leveydelta ja niin pit-
kalle pitkin rantaa kuin silm& kantaa, vaan tama johtuu siita,
etta matalan veden aikana vesi laskeutuu niittyrannalta, jittaen
niityn ja veden valiin paljaan hiedik6n.

Siella taall4 on pieniaé hietakohtia pitkin rannikkoa. Oikeaa
hiedikkorantaa on pienemmillé aloilla Salonniemellaé, Hietakarin
saarella seka laajemmaltikin Isonniemen ja Vehkaperiin rannoilla.
Naillé kohdin on taustana kangas tahi hietanummi ja rannan
edessé aukea ulappa, joten valtavat laineet vaikuttavat rantaan
koko voimallaan, heittivat maalle hietaa ja huuhtovat ja lajitte-
levat siti mielin méarin. Veden aletessa kuivaa hieta, ja tuuli
yhtyy leikkiin, juoksuttaen sit&é harjanteiksi tahi kummuiksi. (kts.
siv. 16).

Tallaiset rannat ovat kasvittomia tahi hyvin harvakasvui-
sia. Ylempéna olevilla harjanteilla ja kummuilla kasvaa taval-
lisesti mantyjé ja katajia sek& variksen-, puolan- ja sianmarjoja.

Isollaniemella on tallaisia hiedikkérantoja. Pienten kivik-
koniemekkeiden viliss& oli puhdas hietaranta siiinndllisiné kaa-

22 I. Leiviskti, Oulun seudun merenrannoista.

rina, joihin laineet olivat laittaneet pienia pengermia. Ylempaéna
oli tuulen ajamia harjoja ja kumpuja.

Hiedikké oli melkein kasvitonta. Laajoilla aloilla ei naky-
nyt mitiiiin muuta kuin pari Arenaria peploides-alkua seka lahem-
pind kiviniemekkeiti joitakin hyvin pienié, hiedasta esiin pista-
vii heiniinkorsia. Ylempiina olevilla kummuilla kasvoi Hmpetrum
mattoina ja harvahko Vacciniwm vitis idaea ja Arctostaphylos
uva ursi sekii Juniperus ja Pinus silvestris.

Salonniemelli on Varjakan rannalla pitkin matkaa paljasta
hietarantaa. Veden rajalle mutkauksiin oli ajautunut veden ryds-
tiimii Lemna trisulca- ja Potamogeton perfol.-kasoja, ja niiden
peittiimiille hiedalle oli asettunut joitakin pienia Aippwris mari-
timus. Itse rantahiedikk6 on melkein kasvitonta. Aniharvassa
kasvoi jokunen Arenaria peploides, Juncus balticus, Festuca rubra
(pienté ja hyvin niukkaa) seki Elymus-tuppaita. Hiedikko oli
parikymmentaé askelta levei ja nousi tasaisesti taustana olevan
minnik6én laitaa kohti, josta Empetrwm-matot ja Juniperus koit-
tavat sille tunkeutua.

Hietakarin dyynit. Edellimainituilla Salon ja Isonnie-
men rannoilla on hietanen rantarinne kapea ja sen maapuolella
olevat harjanteet ja kummut matalia. Isonniemen edustalla ole-
valla Hietakarin saarella on sitéivastoin it’osassa oikeita lento-
hietakumpuja, joiden paljas hieta paistaa kauvas yli rannan
lepikon.

Vieressi olevasta Kotakarista kulkee matalikkosarkka kaar-
taen Hietakarin itéiseen piahiin. Matalan veden aikana on sarkka
kuivana -— paitsi keskellé oleva kapea ura, jota paikotellen on
perattu venevaylaksi. Miesmuistin on niiiden kahden saaren vali
ollut naéin matalana ilman ett&é sen suurempaa maatumista olisi
tapahtunut. Kova, salmessa tuntuva merenkiynti kuluttaa pobh-
jaa, joten meren pakeneminen ei ole ehtinyt vielé salmea maa-
duttaa.

Hietakarin nokka nousee tilt sirkaltéa ensin pikkukiviran-
naksi ja siité korkeaksi hiedikkévalliksi, joka kaartaen kulkee
pitkin saaren maanpuoleista rantaa. Aluksi on harjulla vaan
silkkaa hietaa, vaan etemmiiksi luoteisnokkaa kohti mennen huo-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 23

maa mahtavan mukulakivivallin paljastuvan hiedan alta. Saa-
ren luoteisosassa on tami vielii nykyéaénkin rantavallina.

Isonniemen ja Hietakarin vilillé on maanpinta hyvin epa-
tasainen. Taillaé loytyy naéet seudun syvimmiat vedet ja korkeim-
mat harjut. Alussa mainittu Isonniemen harju on luultavasti
samallainen mukulakivivalli kuin Hietakarin rannalla olevakin.
Niaiden vililli on viel&é Kropsunkari, harju sekin, joka akkijyrk-
kind nousee 10 sylen syvyydelté. Kaikki namat ovat meren
muodostamia.

Meren mataloituessa ovat aallot heitténeet hietaa karin
vallia vastaan, tuuli on auttanut tata ty6té ja peittanyt koko
kivikon. Rannan viistyttyi etemmiiksi on tuuli suurentanut
suurentamistaan titi hiekkaharjua sek& pohjoisen etta etelanpuo-
lelta, kunnes rannalle kasvanut lepikko alkoi tehda esteité. La-
hella saaren itdisti nokkaa kohoavat kumpurat joitakin metria
lepikkoa korkeammaksi.

Nokalta pitkin Kotakarin puoleista rantaa kulkien on ensin
rannalla vahiin niittyé ja sen takana lepikkoa, mika taaksepéin
muuttuu hiekkaharjun minnikéksi. Niityn jalkeen on veden
iifiressi vihiin matkaa tasaisesti nousevaa hiedikkoa, kunnes
ranta kiiintyy lantté kohti suorana pikkukivirantana.

Talt& kohden on poikki saaren otettu seuraava muistiin-
pano. 7/g 1901. Taulu I. Kartta N:o 1.

Kiviranta on hieman vinoon vasten aukeaa ulappaa, joka avau-
tuu Luodon ja Pajuniemen valilla, Kaukana siintéa kolme pienta
saarta, joista Laitakari on keskimméainen, vaan muutoin on meri aivan
saaretonta. Kovat lounaismyrskyt vastaavat siis rantaan koko voi-
mallaan.

Veden aaresté kohoaa ranta tasaisesti noin 22° kulmalla. Kym-
menkunnan askeleen leveydelté on ranta mukulakivikkoa (kivet san-
gen pienia, 2—1 dm, aniharva on 3 dm lapimitaltaan). Kasveja
on: kolme Avra bottnica-tupasta, pari pienté ryhmaa Agrostis alba’a,
pari Calamagrostis stricta-kortta, Festuca rubra-tupas ja puolivalia ylem-
pana pienia Arenaria pepl.-ryhmid. Uloinna vasemmalla, lahella hieta-
maan rajaa kulkee noin 5 askelta vesirajasta kymmenkunnan aske-
leen pituinen ja parin jalan levyinen, tihed Juncus balticus-kasvusto.
Samalla kohdalla on rajalla yléspain Hlymus-ryhma.

24 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Ylipuolella kulkee 11/2—2 askelta leved vyé pienté sorakived
(liipimitta 1—8 cm). Siinikin kasvaa niukalti Arenaria.

Sorakivialueen ylaipuolella on reunus vahan isompia.kivia, soraa,
hietaa ja meren tuomaa rojua, ja samalla alkaa yléspdin noin 11—
13 askeleen levyinen kivikko, jossa kivet ovat enimm. noin 3—5
em lapimitaten. Tallikin alueella on yksinaisia Arenaria-ryhmia ja
merenrojua useampina véind. Niillaé kasvaa aniharvoja Festuca ovina-
tuppaita ja pienta Vicia cracca’a niukalti. Samoilla paikoin alkaa kivien
paalla olla pienié jakalanalkuja Lecidea geografica y. m. ja kivien va-
lissi mitaténta Stereocaulon paschale ja Racomitrium canescens. *)

Taman jalkeen loppuvat kivet suoralla rajalla. Maan nousu on
loivempaa ja hiedan peittéa osaksi ohut jakalaé ja sammalkerros. TAl-
laista on noin 5 askelta. Edellisen alueen rajalla oli joitakin Stlene
inflata litoralis ja Festuca ovina sekaé pari Hteracium umbellatum’ia.
Alue on kirjavaa nadltéin: harvassa pienid mukulakivié, naiden va-
lissi paljasta, keltaista hietaa ja sinervia Stereocaulon- seka kellervia
Racomitrium-ryhmia. Pienia Hmpetrum-palviakin laskeutuu tinne ylem-
pid. Muita kasveja on vielé niukalti Cladonia deformis, Cl. botrytis
ja Cl. coccifera.

Alueen ylapuolella on taasen noin 10 askeleen levyinen, hieman
jyrkempi rinne, joka osaksi on paljasta hietaa, osaksi dskeista jakala
& sammal peittoa, osaksi pienia Hmpetrum-mattoja. Yléspain rajoittaa
tata pieni kivikoinen sorahietaharja, joka samalla on rannan harjan-
teena. Joissakin kohdin ylettyvat Empetrum-matot téman noin 5
askelta levein harjan yli.

Tahan saakka on ranta noussut yhtamittaa jotensakin tasaisella
nousulla.. Harjalta maalle pain on tasaista tahi pyGdreasti taaksepdin
ja sivuille alenevaa hiedikk6a, joka erityisemmasti herattéa huomiota
kirjavalla varillaéan. Hieta ei juuri sanottavasti ole misséin kohden
paljaana, vaan tummanviheriat Hmpetrum-matot, kellanviheriat Raco-
mitriwm canescens- ja sinervat Stereocaulon paschale-palvet peittavat koko
alan omituisella taplikkaalla peitteellian. Perempana on alue mata-
lan mataloina, tasaisina kumpuina.

Taaksepadin alenee maa Stereocaulon-laiteella pelkaksi hiedikéksi,

1) Kirjoituksessani mainitut jakalat on maadrannyt tohtori E. Wainio,
josta lausun hianelle kiitokseni.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 25

jota talla kohdalla on noin 20 askeleen leveydelté. Seka oikealla
etta vasemmalla kiertavit Hmpetrum y. m. sisemmille.

Hiedikén peralla kohoaa akkijyrkkéné 1—2 m korkuisia kum-
puja ja harjuja, jotka rantaan pain enimmakseen ovat jyrkkana sei-
nané, vaan taaksepain alenevat tasaisena Hmpetrum-rinteena. Kum-
pujen paalla on harvahko Empetrum-peite, toisilla on matalaa kata-
jaa, jokunen Elymus-korsi ja paljaalla hiedalla harvaa Azra flexuosa
ja jokunen Hier. umbellatum. Etempana oikealla kulkee naité kum-
puja kaarena taaksepiin, ja vasemmalla (nienté kohti) nakyy etem-
pina paljon korkeampia samallaisia kumpuja.

Empetrum-rinteena alenevat kaikki naimat kummut mantylaak-
soksi, joka tassi kohden on soikion muotoinen, noin 100 askeleen
levyinen. Toisella puolen on hietainen Cladina rangiferina- ja sylva-
tica-rinne ja jalleen hietaharjuja, jotka kulkevat pitkin pohjoisen ran-
nan suuntaa. Hmpetrum-rinteeni laskeutuvat namatkin notkelmaksi,
jonka matala hietaharju eroittaa meresta.

Muistiinpano samalla kohdalla saaren pohjoisrannalla 7/s
1901. A

Vesi on matalaa. Ranta muodostaa suuren kaaren, jonka oike-
alla siivella on térmiin alla olevaa lepikkoa ja vasemmalla ulos me-
relle pistava hiekkasarkka. Edessa on aukea ulappa.

Vedest& nousee ranta loivana, noin 8 askelta leveina silkkana
hiedikkéné. Tama rinne seké kohdalla mereen pistava pienonen hie-
dikkéniemi ovat molemmat aivan kasvittomat.

Hiedikén ylapuolella on saman verran vahin loivempaa Arenaria-
aluetta. Maa on samallaista hienoa hietaa, ja Arenaria kasvaa ver-
rattain tihedssé, niin etté etempiéa katsoen alue nayttaa viherialta.
Seassa on yksinadisia Hierac, umbellatum, pari Tanacetum’ia ja harvassa
tahatt6mia Phalaris-korsia.

Alueen takana on noin 2—3 dm korkea penger, merelle pain
jyrkké, vaan taaksepiin tasanen tahi matalasti nouseva. Talla hie-
dikképortaalla on harva kasvullisuus. Reunalla kasvaa harvahko Are-
naria pepl., niukalti Elymus-ryhmia, Phalaris 3 (etempaina vasemmalla
kasvaa Ph. jot. runs. 5—6), Aira flecuosa 4, Hier. umb. 4, Tanace-
tum 3. Perempinaé samoin Arenaria, Elymus ja Aira botinica seka
lisiksi harvahko Festuca ovina.

Tamin jilkeen on taasen jyrkka porras, joka talla kohdalla on

26 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

matala, noin 3—4 dm, vaan etempana oikealla kohoaa korkeaksi rin-
teeksi. Porras on pialté paikoin tasanen, paikoin laskeutuu notkoiksi
noustakseen taasen niisté uudeksi pengermaksi. Reunalla kasvaa Ely-
mus, perempina on paikoin samoja kuin alempana, paikoin Hmpetrum-
ja Stereocaulon-palvia seka s. t. pienié katajapensaita. Yli koko alan
ja ylempana on harvakseen sievia Platysma nivalis-ruusukkeita.

Taaksepiin on sitten pitkin matkaa tasaisesti nousevia Empe-
trum, Stereocaulon ja Cladina-kumpuja. Niukkaa Arenariaa kasvaa
nillakin.

Lopuksi en askeinen mantylaakso.

Kivikkorannat. Syksyisin ja keviisin tuovat kulkujaat tul-
vain aikana suuria kivié rannoille. Jaiden sulattua jaavat kivet
sitten paikoilleen. Tasaisilla, alavilla ja matalavetisillé rannoilla
ovat jiiden tuomat kivet siroitetut sinne ténne hajalleen pitkin
rannikkoa, vaan syvirantaisten niemien, karien ja saarien ulap-
parannoilla kasaantuvat kivet rantavalleiksi ja kivikkonokiksi.
Myrskyt siirtelevat my6skin suuriakin kivié ja kasaavat niité
samaten tallaisille rannoille.

Toisin paikoin paljastuu veden aletessa kivikkoinen ylink6é
tahi harja vedesté. Kovain myrskyjen aikana huuhtovat valta-
vat aallot vahitellen pois soran ja pienemmiat kivet ja kasaavat
suurempia kiviaé toistensa piéialle ja viereen. Nain syntyy ulapan
puolelle kivivalli ja suojan puolelle sorainen ja harvakivinen hie-
tasareke. Veden yha aletessa muodostuu saari suuremmaksi tahi
kasvaa yhteen rannikon kanssa muodostaen kivikkorantaisen nie-
mekkeen.

Nain syntyy veden direen kivikkorantoja, joita aallot yha
muovailevat: kuluttavat ja pyGristivét kivii seka huuhtovat pois
hiedan ja pienemmit siruset.

Yleensaé ovat kivet nailléi kivikkorannoilla isoja mukulakivia
0,5—2 m lapimitaten. Reuksenlahden etelipuolella olevalla nie-
mekkeella on louhikkorantaa s. o. suuria, kulmikkaita tahi
litteahk6ja kivia, ja Rivinnokalla on sileiden mukulakivien ohessa
pienia liuskakivisirpaleita, joita jiat ja aallot ovat ajaneet kor-
keiksi kasoiksi.

Aaltojen muodostama kivikkoranta on aisken kuvattu Hieta-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 27

karin dyynin eteliranta. Kivet siinaé olivat pyOreita ja lapimi-
taltaan enimmikseen pienemmiat kuin 3 dm.

Kivikkorantoja on Kraaselin rannoilla, Hietakarin pohjois-
rannalla, Isonniemen luona, Haukiputaan jokisuun eteli- ja poh-
joispuolella seki sielli taé&llé pienempia paloja saarten ja nie-
mien rannoilla. Jotkut pienemmat karit ovat kokonaan silkkaa
kivikkoa.

Laitakarin joen puolinen ranta on kauttaaltaan mukula-
kivikkoa. Kasvullisuus on talli 5—8 m levedalla rinteella hyvin
niukkaa. Veden diiressi kasvaa harvakseen Azra bottnica ja
ylempani Phalaris, sitikin hyvin harvassa.

Joen etelipuolella oleva Ulkoniemennokka on pitkalla kivi-
kolla mantereen kanssa yhteydessii oleva saareke. Sen pohjoi-
nen ranta on silkkaa kivikkoa. Veden firessé kasvaa kivien
lomissa Azra bottn., vihiin ylempina Festuca rubra ja Calamagrostis
stricta, molempia niukalti. Pienissi hietakoloissa Agrostis alba.
Lisiksi nikyi siellf tiilla yksinaisii Silene infl. litoralis, Son-
chus arv. maritimus ja Plantago maritima. Y\haalla rannan har-
jalla Hippophaé ja sitten Alnus incana ja Salix phylicifolia.

Silkkaa kivikkorantaa on vieli — kuten ennemmin on jo
mainittu — Hietakarin pohjoisrannalla. Siell4 nousee ranta pai-
kotellen vedesti silkkana suurmukulakivikkona (kivien lapimitta
1—2 m) puuttomaksi, jikilia, variksenmarjaa ja puolaa kasva-
vaksi noin 5 m korkeaksi harjuksi. Veden diiress&é ei kasveja
ole juuri lainkaan. Yksiniiset Aira bottn. tuppaat ovat taallakin
ainoana merenrantakasvina. Ylempiéna on sitten kivien koloissa
Triticum caninum ihan yksiniisini korsina, samaten Hieraciwm
umbellatum, Tanacetum, Aira flexuosa ja Epilobium angustifoliwm.

Samanlaatuinen on kasvullisuus muillakin kivikkorannoilla.
Toisin paikoin on kivien seassa vaihiin enemmiin soraa ja hietaa,
ja sellaiset paikat lihestyvit jalempani kuvattuja kivihieta-
rantoja.

Edellikuvatut kivikkorannat voi niiden yleisen luonnon
takia eroittaa kivihietarannoista, vaikka niiden kasvistoksi mai-
nittu kasvullisuus ei kuulu kivikon kasvullisuuteen sanan ahtaassa
merkityksessii, vaan on riippuvainen kivien viilissi olevasta hieta-

28 1. Leiviské, Oulun seudun merenrannoista.

maasta. Varsinaisia kivikkorannan kasveja ovat sen sijaan ja-
kalat.

Suuremmat kivet tallé rannikolla kuten muuallakin ovat
osaksi jiikiiliin peittimié. Aivan veden @aaressié, missa aallot
kiviii huuhtovat, ei jakiilia huomaa sanottavasti. Vasta noin 1
—2 m korkeudella (jos kivi on vesirajassa) ja etempana vesira-
jasta alkaa aina niky& jakalia, ensin pienia Lecidea y. m. ja
harvassa, sitten samoja tiheimmiss& ja seassa isompia. Jakala-
lajit eivat nayt&é olevan lukuisia.

Koskelan rannikolla on noin 3 m korkea jaiden tuoma graniitti-
modhkiile. Jotensakin matalan veden aikana ylettyy vesi sen juurelle.
Meren puolella ei pohjassa ole kasveja lainkaan, vaan maan puolella
on heti kiven vieressi pienié Eleocharis pal.-saarekkeita. Kivi on ihan
jyrkkaseinaéinen. Noin 11/2 m korkeudella ei meren puolella ole ollen-
kaan jakalia. Sitten on koloissa ja porausreijissa (kived on yritetty
sirked) pientéa Physcia tribacia (kaksi muotoa) ja 2 m korkeudella ja
ylempina kasvaa sama jakala harmajana hilseena yli koko kiven.
Seassa on niukalti Placodium murorum. Maan puolella kasvaa jakala
vahain alemmaksi.

Isonniemen pohjoisimman niemekkeen (Mustaniemi) luona
on pari kivikkonientié, joista pohjoisempi on erittéin jakalarikas.
Niemi on mukulakivikkoa. Aivan veden diaress& ovat kivet pal-
jaina, vaan ylempéna peitté& musta jakalapeite kivet hyvin tar-
kalleen. (Nimi »Mustaniemi» on mahdollisesti johtunut tasta ja
sopii hyvin nimeksi talle niemelle). Kivien reunoilla kasvaa
Lecidea pantherina, ja piailli seka loivemmilla sivuilla taman
lisiksi Parmelia saxatilis, Platysma fahlunense ja Gyrophora
erosa, kaikkia hyvin runsaasti ja tiheiissé. Muita jakaliaé oli
viela Cladonia gracilis hybrida aika runsaasti. Paitsi edellisia
jakalia kasvaa pitkin Isonniemen kivikkorantoja Lecidea geogra-
phica ja Physcia cesia, jilkimmiinen kivillaé sangen laihella vesi-
rajaa.

Kivihietarannat, Silkkain kivikkorantojen ohessa on ranni-
kolla sellaisia kivikkorantoja, joissa mukulakivien seassa ja va-
lissé on runsaasti soraa ja hietaa. Tallaisia kohtia on samaten
niemien ja saarien ulapparannoilla, vaan yleensi sellaisilla pai-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 29

koin, miss& rantavedet ovat matalammat. Sitiépaitsi on kaik-
kialla pitkin rannikkoa pienten niemekkeiden nenissié ja sivuilla
veden iiaressé hietaa, jonka seassa on soraa ja enemmiin tahi
vihemmian pienia seka suuria kivia.

Tavallisesti ovat tiallaiset rannat epitasaisempia kuin isken
kuvatut. Veden rajassa on mutkia ja poukamia ja kivet ovat
roykkidina ja riveina.

Kasvullisuus on runsaampi kuin kivikkorannoilla ja lahes-
tyy toiselta puolen niiden ja toiselta puolen niittyrantojen kas-_
vullisuutta. -

Ervastinrannalla olevan Ruoholeton nokka on kivikkorantaa, jossa
pienehkéjen kivien seassa on soraa.

Uloinna merelle pain on pieni kivikkosaareke, joka kapealla
kannaksella on yhteydessé muun niemen kanssa. Talla oli seuraava
kasvullisuus: Avra bottnica kasvaa tuppaissa jotensakin runs. (tuppai-
den vali 1—5 dm, tuppaissa kukkivia korsia 3—10). Triglochin marit.
2. Vesirajassa niukalti Eleocharis palustris.

Itse niemen rannalla kasvaa veden daressa Aira bottnica (kuten
edella). Vahan ylempana on harvaa Juncus Gerardi ja Festuca rubra
seka sitten Calam. stricta 5, Festuca rubr. 4—3, Plantago maritima 3 ja
Sonchus marit, 2, Edellisten seassa on niukalti Juncus balticus, jota
ylempana, rannan harjalla ja sen alla kasvaa runsaasti Hippophaén
kanssa. Harjan maanpuolella on yha liuskakivikkoa. Taalla kasvaa
harvahkoa Aira flexuosa, Tanacetum, Stellaria graminea, Alnus incana
ja Salix phylicifolia y. m.

Samanlaatuinen on vieressé oleva Naistenleton merenpuolinen
ranta.

Lahella olevalla niittyrannalla (muistiinpano *°/7 1900) on sorai-
nen niemeke, jonka merenpuolinen ranta on kivihietarantaa. Vesi
edessé on matalaa, kivisté ja hietapohjaista. Veden aaressa on niu-
kalti Eleocharis uniglumis, ylempana harvassa Juncus Gerardi, balticus,
Calam. stricta seké joitakin Azra bottnica-ryhmia (lahella vetté). Yksi-
naisina viela Plantago marit. ja Festuca rubra. Kivikon ylapuolella
olevalla soralla Glaux maritima 4—5.

Rinteen ylapuolella kasvoi matalia Hippophaé-pensaita.

Kellonkraaselin ulappaa kohti olevalla lansirannalla on pari tal-
laista niemeketta (*/s 1900).

30 I. Leiviskii, Oulun seudun merenrannoista.

Eteldisemmin niemekkeen luona on rantapensaikko lahella ran-
taa. Aivan lihella vetti kasvaa Aira bottn. ja Calam., stricta, molemmat
harvassa. Vihiin ylempina Calam. str., Juncus Gerardi seka joitakin
J. balticus-ryhmii. Tamiin jilkeen on Festuca rubra’a kasvava hie-
dikké ja aivan pensaiden luona Lythrum 4—5.

Toinen niemeke pistaéa kapeana ulemmas kohti Kotakaria. Muun
rannan kanssa on se yhteydessaé kapean kivikkokannaksen kautta,
jonka yli korkean veden aikana kaypi aallokko. Niemen rannalla
kasvaa harvalti Eleocharis palustris. Ylempana Avra botin., ryhmina, ja
Calam. stricta 3—4, keskelli harvaa J. Gerardi 3 seké kukkimatto-
mia Agrostis alba. Rannalla niemen kainalossa niukalti Glau.

Edellisen tapainen on Kuivaksennenan ranta, jossa lahempana
pensaita Lythrum on aika runsas (6).

Toisilla kivihietarannoilla on kasvullisuus yleens&é saman-
laatuista. Edellisten lisiksi kasvaa paikoin Juncus alpinus, tav.
harvaa, sekii Silene infil. litoralis. Pienemmista kivihieta- ja sora-
kohdista mainitaan niittyhavainnoissa.

Kalliorantaa on tilla alueella ainoastaan yhdess&é kohden
nimittéin Lassinnokka nimiselli niemekkeellé Haukiputaanjoen
pohjoispuolella.

Niemi on verrattain korkea Betula verrucosa’a, kuusta ja
leppéia (lepp& on kaikkialla Alnus incana) kasvava kivikkomaa,
milla kallio on paikka paikoin paljaana. Etelaranta on osaksi
kalliota, osaksi lepikoista kivikkorantaa ja pohjoisrannalla las-
keutuu paljas kallio loivasti veteen.

Kallio on ruskahtavaa, helposti murenevaa liuskakivea
kvartsisuonineen. Pinta on rosoinen ja paikoin aivan saléiksi
liuskottunut, taynné koloja ja railoja, joista useimmat kulkevat
pitkinpéin. Itse kallio on alhaalla veden diaress& aivan kasvi-
ton; ylempana, mihin aaltojen loiske harvemmin ylettyy, viihtyy
Lecanora cinereo-rufescens ja vielii ylempana& Lecidea macrocarpa
contigua. Liahellé vettéa olevissa railoissa kasvaa joitakin Azra
bottnica, mitaéton Juncus balticus-ryhmi sekaé yksinaisia Agrostis
alba-korsia. Ylempina Festuca rubra, J. alpinus, Sagina nodosa
(mitattOmia) ja Leontodon autumnalis — kaikki yksinaisina ja
harvassa. Rannan harjalla olevissa koloissa lisiksi niukalti

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 31

Agrostis vulgaris seki Stellaria graminea ja \epikkérivin takana
miaella Fragaria vesca sekii Sedum acre.

Railoissa oli viela rinteen keskustan ylipuolella joitakin
pienia kryptogameja: Grimmia apocarpa, Mollia fragilis ja Brywm
(nutans ja pari muuta), kaikkia niukalti. Kallion harjalla kas-
vol muutamia Racomitriwm canescens-ryhmid sek& hajanaisia jii-
kalia: Stereocaulon paschale, Peltigera malacea, Cladonia fimbriata
apolepta, Cl. pyxidata neglecta seka Cl. verticillata.

Laidunrannat. Oulun seudun merenrannikoilla on useissa
kohdin laajoja laidunmaita. Enimmiakseen ovat rannat niilla pai-
koin niittyrantojen luontoisia, kuivia tahi ma&rempié, vaan toi-
sin paikoin on kapea rantavyéhyke hietainen tahi kivikkoinen
ja takana oleva lepikkoniitty on laitumena.

Laidunrannat ovat tavallisesti kyla- tahi jakokunnan yhteista
maata. Sellaisiksi on ensinnakin jatetty kaikki niityiksi sopimat-
tomat: esim. kankaiden karut rapakko- ja hietarannat (koko I[son-
niemen, Vehkaperaén ja Kiviniemen rannikko) sekaé mAattaiset rame-
taustaiset rantaseudut (perukka Nuottasaaren etelapuolella). Sit-
ten on niittymaita eri taloille jakaessa osa rannikkoa jiatetty yhtei-
seksi laitumeksi, jolle jokainen kylakuntaan kuuluva saa viedié
karjansa. Silloin on laitumen maanlaatu yhta hyvéia kuin ympa-
rilla olevilla niittymaillakin, koska ranta on valittu siten, etta
sinne on sopiva kulku eri kylakunnilta (Kellossa Halosenniemen
etelapuolella). Toisin paikoin taasen omistaa rannan joku yksi-
tyinen. Lassinnokan ja Reuksenlahden valinen Hayrysen ranta
pidetaéan laitumena siit& syysta, ettéa se on laitumeksi erittain
sopivaa, »nopeakasvuista ja vikeva& maata».

Kaupungin etelapuolella on Nuottasaaresta Kiviniemeen
ylettyvié laaja laidunmaa, jossa maanlaatu on vaihtelevaa, kui-
vaa hiedikkoaé, soraa sekii suoperaistaé, savensekaista hietamaata.

Kiviniemesté alkaen on ranta ensin korkeampaa ja kuivaa,
alenee sitten vahitellen alavaksi ja soiseksi. Laidunta reunustaa
lepikko, ja taustana on niitty- seka viljelbmaita. Rannalla veden
daressi kasvaa Eleocharis palustris, wniglumis ja pieni& acicu-
laris-ryhmii, Ranunculus reptans-pilvini, niukalti Agrostis alba’a
ja Calam. stricta’a y. m. Perempiiné on lihellai pensaita harvahko

32 L. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Agr. canina-niitty (etempaéai katsoen nayttéa koko reunus puner-
tavalta).

Maan aletessa suoperiiseksi kiitintyy lepikko maalle pain,
ja Nuottasaaren kainalossa olevan, kauvas maalle pain ylettyvan
laitumen taustana on it&inpiin maantie ja pohjoiseen mattainen
rime ja miinnikké. Nuottasaareen mennen ylenee ranta uudel-
leen, miinnikké tulee aivan likelle rantaa, ja veden aaressa on
sorainen kivikkoreunus (Avenaria peploides).

Timiin jilkeen jatkuu eteenpiin tasaista, kuivahkoa laidun-
rantaa.

Puita ei kasva koko rannalla lainkaan. Pensaita on Salix
repens, joka paikoin kasvaa jot. runsaana, vaan yleensa harvak-
seen kiinteilla kohdin, ylempain& Juniperus.

Litikk6- ja suopaikoissa nikyy Catabrosa aquatica, runsaasti
pienilla aloilla, Potamogeton rufescens, Alisma, Bidens cernuus
ja Epilobium palustre. Reunoilla Carex norvegica runsas, Stel-
laria crassifolia samoin, Triglochin pal. ja Plantago maritima niu-
kemmin. Lisiksi yleensi jot. runsas Pedicularis pal. ja omitui-
sennikéisii, surkastuneita Carex salina-muotoja.

Itse vakituisen laidunrannan kasvun muodostavat veden
iaressi Eleocharis palustris ja uniglumis, ylempana etupaassa
matalat sarat. Naita oli:

Carex vulgaris, paikoin hyvin runsas, yleens& paakasvi.

Carex glareosa, 6—7.

>» Mnorvegica, vaihtelevasti 6—2.

Evrioph, vaginatum vaihtelevasti.

» angustifolium, 4—9d.

Lisiksi Trigl. pal. 3—4, Equis. limosum sek& ylempana J.
Gerardi 6—7, J. alpinus, harvassa ja paikoin pieniaé ryhmia.
Kautta koko rannan kasvoi vielé Primula sibirica, palvia alaalla
sarojen seassa; Ran. flammula reptans kourupaikoissa ihan kel-
tasenaan sek&é Potentilla anserina, palvia harvassa.

Erityisilla kohdilla kasvaa lisiksi:

Eleocharis acicularis, veden iiiress& pienilli hietapengermilla
Kiviniemeen pain,

Euphrasia bottnica, heinikossa Kiviniemen puolella,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 33

Blysmus rufus, Nuottasaarella jotens. runsaasti Carex vulg.
ja glareosa’n seassa,

Carex Oederi yhdessi kohden kosteahkolla paikalla Carex
vulgari ksen ja glareosa’n seassa noin 200—300 m rannasta.

Kaksi viimemainittua on léydetty ainoastaan talta rannalta.

Tallaisilla laajoilla laidunrannoilla on heinaékasvuna taval- .
lisesti Carex vulgaris, Agrostis canina ja vulgaris, Festuca rubra-
lehtiai seki usein Carex glareosa. Ruohoista on Potentilla anse-
yina yleisin.

Isonniemen rantaseudut ovat suureksi osaksi laidunmaita.
Rannat ovat enimmikseen hietaisia ja kivikoisia, vaan paikoin
on maatumisen kautta syntynyt hiedikén alle kapea, heinéa kas-
vava liejunen rapakkomaa. Niissi kasvaa Agr. alba seka

Callitriche verna, Stellaria crassifolia, Potam. pusillus,
C, autumnalis, Montia, P. perfoliatus,
Subularia, Ran. reptans, Juncus bufonius,
Inmosella,

Toisin paikoin luikertelee mets&st& pieni puro leviten met-
sin laidassa sammalkasvuiseksi lataék6ksi, joissa kasvaa m. m.
runsas Catabrosa sekii jotensakin runsas Bidens cernuus. Sam-
malia on m. m. Paludella squarrosa, Hypnum stramineum ja
Sphagnum squarrosum, Sph. teres ja Sph. Angstrimii.

Haukiputaanjoen pohjoisrannalla olevalla laidunmaalla on
kuusikkoniemien viilissii rapakkolahdelmia. Eriiissé niaista kas-
voi Callitrichein seassa runs. Utricularia intermedia.

Reuksenlahden etelipuolella olevan niemekkeen laidunran-
noilla on heininkasvun ohessa aika runsas ruohokasvu. Kivien
ymparill4 on jotensakin tiheité Glawx maritima-ryhmia (7—6)
seki runsaanpuoleinen Odontites litoralis ja Plantago marttima.

Pitkin koko rantaa léytyy runsaasti Primula sibirica ja Po-
tentilla anserina-palvia.

Niittyrannat. Edellai kuvatut rantalaadut (hiedikk6-, kivihieta.,
kivikko- ja kalliorannat) ovat kéyhat kasvilajeista. Kutakin lajia kas-
3

34 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

vaa sitiipaitsi sangen harvassa. Missaéan kohden ei ranta saa leimaa
kasveista, lukuunottamatta jakaélié (Mustaniemi) ja Azra bottnica’a,
joka viliin kasvaa niin tiheana, etté pienet kivikkonokat ja karit
niyttaivat etempéia katsoen keltaisilta. Toisin niittyrannoilla.

Niittyrannaksi voi nimittaa sellaista rantaa, missa — maan-
laadusta huolimatta — veden 4fressa on niin runsas heina- tahi
ruohokasvullisuus, ett&é ranta saa siita varinsa. Niittyrannat saat-
tavat titen olla maanlaadultaan savi-, hieta-, sora- tai kivense-
kaisia rantoja ja suuruudeltaan laajoja rantaniittyja, kapeita ran-
tapensikoiden reunuksia j. n. e.

Hieta- ja kivikkorannoilla voi helposti eroittaa varsinaisen
ranta-alueen rannan taustasta. Ranta nousee ndet niillé melkein
aina harjaksi, ja vakituiset merenrantakasvit kuten Azra bottnica,
Juncus balticus, Plantago maritima, Silene litoralis y. m. kasva-
vat aina talla, tavallisesti kapealla rinteellé. Harjalla ja sen
takana esiintyy jo rannikkoseudun tavallisia kasveja kuten Tana-
cetum, Erysimum hieracifolium, jotkut Hieracitwm-muodot j. n. e.
ja sikin sokin muita etempiin& rannasta tavattavia lajeja (kai-
kellaisia puita, Vaccinium, Solidago, Epilobium, Ran. acris, Poa
y.m. y. m.). Naistéa jotkut kuten Alnus incana, Hieracium um-
bellatum, Agrostis canina y. m. siirtyvat alas rinteellekin.

Koska rinteellA tuntuu meriveden suoranainen vaikutus,
mika harjalle ja sen taakse ei en&&n ylety, niin vakituisiksi ran-
takasveiksi voi slis syyll4 lukea nuo rinnekasvit, jotka nakyvat
viihtyvan meriveden suoranaisen vaikutuksen alaisina.

Niittyrannoilla on tallaisen rajan tekeminen vaikeampi.
Syyna siihen on niittyrantojen erinomainen alavuus. Matalasta
rantavedesté nousee kasvipeitteinen ranta vahitellen ja tasaisesti,
ylenee melkein huomaamatta laajaksi niityksi tahi muuttuu tiheaksi
rantapensikoksi, jonka takana taasen aukenee uusia niittymaita.
Sopivain tuulien aikana nousee vesi, peitté&i ensin rannan reu-
nan, kiertéa pensikot ja tunkee kauvas maalle uurteita ja alan-
koja mydten ja seoittuu niityn sadevesi- ja ojavesilamperoihin.
Merivedennousu ja laineiden huuhdonta vaikuttaa taallakin kuten
edellisilla rannoilla eroitellen ranta- ja maakasveja, vaan saa epa-
maaraisyytensé kautta rajat hadmiariksi. Rantakasvullisuus nayt-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 35

taa tissé ikaéankuin vahitellen sulautuvan yhteen muun niitty-
kasvullisuuden kanssa.

Laihemmin nait&é rantoja tarkastellessa huomaa kuitenkin,
etta kasvipeitteesta saapi rajoja, joiden avulla voi eroittaa ran-
nan kasvullisuuden ympirdéiviin maiden kasvullisuudesta. Sa-
malla huomaa mydskin, ett&é merivedennousu — niin himirilti
kuin sen mittaaminen nidyttédkin — tidllikin on paderoittajana
ainakin niihin maarin, etté kasvipeitteesti voi hyvin paattaéa, mihin
asti vesi milloinkin eri tuulilla ylettyy (vert. tastii etempaéna).

Namit kasvirajat yhtyviit useinkin helpommin huomatta-
viin rajoihin. Paikoin on tihein rantapensikon reuna, paikoin
entisté rantaa osoittava rinne rantavyéhykkeen rajalla. Aukeilla
nittyrannoilla on pitkin rantakasvullisuuden rajaa useinkin siellii
taalla joku yksityinen pensas ikidnkuin rajaviivan merkkipaa-
luna.

Niittyrantoja selittivissi muistiinpanoissa on rantapensik-
koa kaytetty ranta-alueen rajana ja sellaisilla kohdin, missi eri-
tyista pensikkoa ei ole olemassa n.s. rantapensikon alustaa, s. o.
kiinteéé, hieman korkeampaa maata, jonka kasvullisuus suuresti
muistuttaa rantapensikoiden juurilla kasvavaa. Niiti paitsi on
ylempana oleva vanhanrannan rinne otettu luonnolliseksi ra-
jaksi. Hyvin alavilla ja laajoilla rannoilla ei muistiinpano voi
ylettyé ranta-alueen firimmiiseen rajaan, jotavastoin kapeilla
rannoilla osa maakasvistoakin on tullut selitetyksi yhdessii ka-
pean rantavyOhykkeen kanssa.

Nain eroitetulla ranta-alueella huomaa yhi vydhykkeiti,
valiin epaselviaé, joten ainoastaan tarkalla tutkimuksella saa ne
selville, valiin taasen niin selvia, etti jo kaukaa huomaa niiden
varieroituksen. Paikoin ovat vyéhykkeet sidnndllisesti toinen
toisensa ylapuolella, paikoin katkeilevat, kiertiiviit toinen tois-
taan ja esiintyvat monta kertaa perikkiin.

Kaikki namat seikat ovat huomattavassa yhteydessi ran-
nan korkeussuhteiden ja pintamuodon sekii niiden kautta
rantojen synnyn kanssa.

Kuten ennemmin on jo mainittu, tapahtuu maatuminen
naillé rannoilla sangen huomattavassa miliiriissii. Missiiiin koh-
den ei vesi niittyrannan edessa ole niin syvi, ettei maatuminen

36 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

saisi aikaan minkiiinlaista muutosta. Senvuoksi niityn vesireuna
uusiutuu vuosi vuodelta. Laajoilla, hyvin matalavetisilla ran-
noilla muuttuu suurempia aloja niityksi, jyrkemmilla ja syvave-
tisillii pienempii. Itse maatuminen tapahtuu eri paikoissa eri
tavalla.

Lihellé jokisuita edistéaé maatumista etupaassa jokien ja
ojain tuoma liete, jota aallot ajavat rannalle. Suojatuilla koh-
dilla laskeutuu liete tasaisesti veden pohjaan, ja veden paetessa
syntyy niin jotens. tasanen ja hienohietapohjainen rantaniitty. A voi-
mille ja vahemmin suojatuille rannoille ajautuu liete mataloiksi
sirkiksi eli »pankeiksi». Jaat ja hydkylaineet muuttelevat sitten
rannan muotoa lykkiéamallaé siihen harjanteita, kaivamalla uur-
teita j. n. e. Aallot muovailevat naité yha edelleen, ja veden
tuomat karkeammat ja hienommat ainekset jakautuvat niihin eri
lailla. Titen muodostuu rannalle epatasanen niittypohja urineen
ja kumpuroineen.

Kaukana jokisuista vaikuttaa maatumisen paaasiallisesti
maan kohoaminen. Jos rannikko on jotensakin syvavetista
(niittyrannaksi), ei maatumista huomaa juuri laisinkaan. Maan
kohoaminen ja aaltojen sek& jaiden rantaan lykkaéama hieta ja
sora saa aikaan vaan pienen lisén, ja ranta nousee vedesta py0-
reaisti kohenevana, kiinteinaé tantereena, jota aallot ja jaat eivat
paljoa muovaile. Jos rannikko sen sijaan on matalavetinen, voi
maatuminen olla hyvinkin tuntuva.

Laajoilla, matalavetisilli ulappojen rannoilla muuttuu
merenpohja veden aletessa sellaisenaan niityksi, sill laaja kivik-
koinen matalikko ja karit suojaavat paikkaa syys- ja kevatjaiden
mullistavilta vaikutuksilta. Merenpohja on naillé seuduin enim-
mikseen kutusavea — savensekaista hienoa hietaa — jonka pin-
nalle on muodostunut ohuelti liejua. Maan kuivatessa kovettuu
liejupintanen kutusavi kiinteiksi kuoreksi, jolle asettuu harvahko
heindkasvullisuus. Nain syntyy kiinteipohjainen, tasanen niitty,
joka suurimmaksi osaksi on niin alavaa, ett& merituulien aikana
vesi helposti huljuu sen ylitse.

Matalavetisten, etéallakin jokisuista olevain suurempain lah-
tien pohjukoissa on maatuminen hieman toisellaista. Maaltapain

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 37
’

kulkeupi etenkin tallaisille paikoille multaa sekii hienoja mine-
raaliaineita, ja suojatussa lahdelmassa tapahtuu runsas mullan
ja liejunmuodostuminen, joten veden paetessa syntyy reunaltaan
rapakkoinen, tasanen, pehmytpintainen ja verrattain runsaskasvui-
nen rantaniitty.

Tahan suuntaan kay maatuminen tavallisissa oloissa. Tuu-
lilla on sit&vastoin meren hieta ulapoillakin liikkeellé. Kauka-
nakin jokisuista ajautuu jatkuvain tuulien aikana rannoille suv- .
rempia ja pienempia hietasarkkia, ja syysmyrskyjen aikana liik-
keelle lahteneet merenjaat siirtelevit mielin méaarin irtonaisia
maalajeja.

Taten saavat rannat eri paikoissa erilaisen muodon ja né6n
ja niiden mukana rannan kasvistokin, joka etupfédssé noudat-
taa edellaviitatuita korkeus- (s. o. kuivuus) ja kiinteyssuh-
teita. (Tasta mydhemmin lahemmin).

Rantaniittyjen yhteiset ominaisuudet.

Muihin kasvupaikkoihin verraten on niittyrantojen kasvulli-
suus joitakin poikkeuksia lukuunottamatta kohtalaisen karua ja
yksitoikkoista. Pohjaveden laheisyys, nousuvesi ja maan suolan-
pitoisuus lienevaét yleensé tahin paasyyna+), jotapaitsi suuria
aloja niayttéi& etupéissii vaivaavan paikan kiinteydesti ja kupe-
ruudesta johtuva kuivuus?). Paikotellen ovat rannat kuitenkin

1) Nousuvetté ja suolanpitoisuutta syyksi rantojen karuun kasvullisuu-
teen mainitsee jo E. Widenius v. 1772 Turussa painetussa vaitelmassaan:
Physico oecon. afhandling om Uplandningarnas Beskaffenhet i Finland, siv. 16.

2) Jaiden »polttamia» huonokasvuisia kohtia niikee s. t. pitkin rantaa.
Rantojen mataluuden takia ovat jaat verrattain ohuita ja nayttavat yleensa
sulavan tasaisesti ja jotensakin pian.

Etenkin matalan veden aikana nikee alavilla rannoilla suurempia ja
plienempid kasvittomia aloja, joissa tiivisté maanpintaa valiin verhoaa ohut
vaalea rahka. Limingan niityn rannalla nakee niité varsinkin runsaasti, ja
siell4 on niité kutsuttu alunamaiksi ja arveltu, etté maassa oleva aluna
estéa kasvullisuuden. Mitiin alunamaita nimat eivit ole, vaan kuivaneiden
rapakoiden eli lamperoiden pohjia, joiden kasvullisuuden on seisova ja ma-
taneva nousuvesi estinyt ja tukehduttanut. Valkonen hairma on kuivaneita
levid y. m. orgaanisia jitteité ja meren suolaa.

38 I. Leiviskié, Oulu seudun merenrannoista.

verrattain hyvii niittymaita ryteikkéneen ja runsaine merisara-
kasvustoineen. Humusta ei ole — lukuunottamatta pensaiden
vilisii niittylamperoita ja kuivaneiden lahtien perukoita, joihin
useimmiten syntyy ohut multakerros. Niissé onkin kasvullisuus
melkein aina rehevimpii ja korkeampaa kuin muissa kohden
samaa rantaa. Samaten on pienten lahdelmain pohjukoissa usein
reheviikasvuisia niittypilvid (useinkin saroja: Carex aqvatilis ja
saline). Maanlaatu on niissi hieman erilaista, silla veden tuo-
mat ainekset huljuvat yli ympérdivéin pikku niemekkeiden ja
laskeutuvat tiilla pohjaan. Maan puolelta veden mukana solu-
vat ainekset joutuvat myéskin etup&iss& tallaisten lahdelmien
pohjukoihin.

Lihinni maanpintaa oleva pohjakasvullisuus on sangen
niukka. Paikoin on niittypohja ihan kasvitonta suurillakin aloilla,
vaan useimmiten on sentiiin pohjalla niukalti Montia fontana ja
pienen pienet sammalet pilkistelevat heinankorsien valista.
Asken mainituissa lamperoissa ja perukoissa kasvavat sammalet
isompina ja paljon runsaammin, niin etté joissakin kohdin voi
sanoa niiden harsusti peittiviin maan heinékasvun valissa.

Lamperoiden ja ylempiin perukkain sammalia lukuunotta-
matta ovat sammallajit sangen vahilukuiset ja ylipaansa samoja.
Rannimmaisina ovat Hypnum cordifolium, H. Kneiffi ja H. stel-
latum sekii Marchantia*); niaistéi ensinmainittu yleisin ja hieta-
rannoilla melkein yksiniin, viimemainittu tavallisesti lahdelmien
rannoilla. Vahiin ylempinad on samoja seki Hypnum Lindbergii,
H. aduncum, Philonotis fontana sekii Blasia pusilla. Matalan mata-
loilla rinteilli, tOnkyrain reunoilla j. n. e. on tavallisia Bryum
ventricosum ja Mnium Seligeri seki Sphagnum sqvarrosum, joka
rannalta lahtien aina on ensimmiinen Sphagnum-laji. Ylempana
on viel&i tavallisia Aulacomnion palustre, Bryum nutans ja pal-
lens seki lamperoissa Hypnum exannulatum ja flwitans, niiden
reunoilla Sphagnum sqvarrosum ja teres, Hypnum stramineum,
Mnium cinclidioides y. m.

Usein ovat sammalet niin pieniaé ja mitaétt6mia, etta lajeista
tuskin voi saada tarkempaa selkoa.

1) Kirjoituksessani mainitut sammalet on hyvantahtoisesti tarkasta-
nut maisteri H. Lindberg.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 39

Vakituisen niittykasvullisuuden muodostavat etupédassii hei-
nimitiset kasvit: Phragmites, Agrostis alba, Calamagrostis stricta,
Festuca rubra, Eleocharis palustris ja uniglumis, Triglochin pa-
lustre, Carex aqvatilis, salina), maritima, norvegica, canescens,
vulgaris, juncella, glareosa, Eqvisetum limosum, Juncus Gerardi
ja filiformis y. m. Ainoastaan erityisilla pienemmilla aloilla, ku-
ten tonkyrdéilla ja pensaiden reunustoilla on ruohokasvu niin
runsasta, etti se on heinaikasvua valtavampana.

Koska piikasveina on tavallisimmasti tallaisia hoikkasia
heinikasveja ja rannat luonnoltaan ovat yleens&é karunpuoleisia,
on kasvu melkein kaikkialla siksi harvaa, ettéa ylaaltapain kat-
soen paljas hieta naikyy kasvien lomista. Etempaa katsoen nayt-
tivit jotkut niityt sangen rehevilté. Lahtien perukoissa, penger-
miiin alla j. n. e. on siellé taalli rehevia sarakasvustoja, jotka
viliin téydelleen peittavat koko alan (9—10).

Kasvu merenrannoilla on my6dhainen. Kevdaisin sulaa jaa
ja lumi rannoilla hitaammin kuin muualla, ja kylmat merituu-
let ja nousuvesi ehkiisevit ja hidastuttavat kasvua viela silloin
kuin muut niityt jo parhaillaan viheridivaét. Vasta kesiékuun
lopulla (v. 1901) ja heinikuun alussa (v. 1900) alkoivat esim.
heinikasvit olla tunnettavia. Heinikuun loppupuolella rupeavat
niityt osittain kellastumaan, ja talloin nakee rannan monen-
laisissa virivivahduksissa (Kempeleenlahden pohjukka). Ran-
nat niitetiin enimmikseen mydhempaéin kuin muut niityt, ja
jotkut kohdat jadvit tavallisesti niittiméttikin elonkorjuukiirei-
den takia.

Kesin eri ajoilla ei ole omia valtakasvejaan, vaan tairkeim-
mit lajit ovat koko kukoistusajan tavattavissa. ‘Siita syysta sa-
malla paikalla esim. heinikuun alkupuolella ja elokuun lopulla
tehdyt havainnot antavat saman tuloksen. Aivan alusta kesaa
runsas Primula sibirica koristaa rantoja somilla kukillaan, vaan
syksympinikin nikee saman kasvin ruusukkeiset aluslehdet sel-
visti heinadkasvun viilissi. Samaten pensasalustoilla kasvava
Viola palustris. Samoin kuin muillakin kasvipaikoilla antavat

1) Katso liite kirjoituksen lopussa. , <&

40 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

kuitenkin kukkivat heinit ja ruohot eri aikoina rannoille eri
na6n ja leiman.

Hietasaaren niittyrannat. Hietasaaren rannikolla on maan-
laatu Oulujoen tuomaa lietettté — hienonpuoleista hietaa ja lah-
delmien pohjukoissa pehmeiimpiad, savensekaista. Rantavedet
ovat matalat, ja hietapohjalla on tiheiss&é suurempia ja pienem-
pia kivii, jotka jossain maidrin suojaavat rantaa jaiden vaiku-
tuksilta.

Maa nousee vedesti tasaisina, tuskin huomattavina sark-
kina ja toisin paikoin jyrkkan& noin 2—5 dm korkeana toyraana.
Rantaniitty on kauttaaltaan kapeaa. Paikoin kulkee rantapen-
sikko noin 2—-4 m piiassi rannasta, paikoin lahestyy viela likem-
miiksikin ja toisin paikoin taasen etenee ulemmaksi, jattéen tilaa
laajemmille, pikkupensaisille niittymaille.

Rantapensikon muodostaa etupaassa Alnus incana ja Salix
phylicifolia. Naytté& silté kuin niillé rannoilla pensikko ja eten-
kin Salix ph. levenisi rantaan pain aivan veden 4areen saakka,
ellei jit sita estiisi. Paikoin on naet aivan lahella vesirajaa
tiheiii, noin 1—4 dm korkeaa pajunireikk6a, joissa kaikki pitem-
mit oksat ovat paljaiksi kolotut, ja itse tihein rantapensikon
reunalla ovat jiiit kuluttaneet kuoren pensaista noin 1—11/2 m
korkeudelle. Tihe&it tummalehtiset lepat kolkonnakOisine, vaa-
lenneita luita muistuttavine varsineen antavat omituisen leiman
naille rannoille.

Tallaisia hietareunustaisia, matalia ja matalakumpuisia ran-
toja karakteriseeraavat etupiiissi Calamagrostris stricta-, Carex
aquatilis ja Carex salina-niityt sek’ matalimmilla paikoin vedessa
ja veden rajassa kasvavat Eleocharis palustris- ja uniglumis-kas-
vustot.

Matalan rantaveden pohja on kauttaaltaan kasvitonta tahi
kasvaa niukasti yksityisia vesikasveja: Potamogeton perfoliatus,
Callitriche verna, C. autumnalis, Subularia, Limosella ja Elatine
triandra. Subularia on paikoin vaéhain runsaampi, samaten Cal-
litriche, vaan muutoin on kaikkia hyvin harvassa. Mataloitu-
neen Holstinsalmen suussa on pohja pehmeampaéa ja kasvirik-
kaampaa. FEdellisiaé kasvaa runsaammin ja niiden lisaiksi Bulli-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 41

arda, Myriophyllum spicatum seki pienii Scirpus lacustris.
ryhmia.

Matalilla kohden alkaa lihellé rantaa kasvaa Eleocharis
palustris laajoina saarekkeina; vesirajaan muodostaa se vydhyk-
keen ja jatkuu rapakoita ja notkelmia myédten maalle piiin. Sa-
maten mys Eleocharis uniglumis, joka vallankin kasvaa sellai-
sissa kohdin, miss&é kiinte’npuoleinen hienohietanen tahi saven-
sekainen maa nousee matalina, pieniné saarekkeina. Eleocharis- -
alojen jalkeen on useinkin Agrostis alba-reunuksia ja pilvii, ja
hiukkasen korkeampain saarekkeiden péikasvun muodostaa Ca-
lam. stricta- ja Carex-niityt.

Toisin paikoin on vesi rannan edessi syvempiii. Pohja
on aivan kasvitonta, veden daressé kasvaa kapealti El. pal. (ja
uniglumis) ja ranta nousee vedesta py6reina hietasiirkkand, joka
aina kasvaa Calam. stricta-niittyi Carex salina- ja aqvat.-pilvi-
neen. Paikoin on samallaisilla kohdin lahellé vesirajaa laajoja
pikkupajunareikkoja.

Siella taalla olevain pienten lahdelmain pohjukoissa ja ran-
noilla kasvaa tavallisesti tiheanpuoleisia Carex aquatilis- ja Carex
salina-kasvustoja.

Calam. stricta ja Carex-niittyjen jalkeen on useimmiten kiin-
teapintanen, karu rantapensikon alusta pensaineen ja kukkasi-
neen seka sen takana lepikkoa tahi tavallista rantaseutujen pen-
sasniittya.

Saaren rantoja kuvaa seuraavat muistiinpanot:

*/3 1900. Mustasaari, Holstista pain tullen toisen niemen
lansirannalla. Taulu I. N:o 2.

Ranta on matalaa, Kauvas merelle pain ylettyy rannempana
kivinen matalikko. Rantaniitty on tallé kohden hyvin kapea ja pen-
saiden reunat ovat 1—11/2 m korkeudelle kuorettomiksi kulutetut.

Kasvittomasta pohjasta nousee ranta talla kohdalla jyrkkina,
vaan matalana hietapenkereené. Aivan lahelli on joitakin pienia
Eleoch. palustris- ja uniglumis-saarekkeita. Seka oikealla etté vasem-
malla on pieni lahdelma, jonka ranta on matalampaa ja loivempaa,
vaan niiden sivuilla on taasen kiinteaéé ja jyrkkaéa penger-rantaa.

Keskellaé oleva alue @ on tallainen jyrkkirantanen, karkeahieta-
nen pikkuniemeke ja kasvaa harvaa Calamagrostis stricta-niittyaé. Aivan

42 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

veden partaalla on hieta paljaana, vaan ylempana kasvaa pienta Hy-
pnum cordifolium seka jotensakin tiheda Blasia pusilla (paikotellen peit-
tia hiedan). |

Calam. strictan ohessa kasvaa talla kohdalla pieni palvi Carex
maritima’a (aivan rannalla), joitakin yksinaisia Aira bottnica-tup-

paita seka
El. pal. harveten yléspain (4), Pedic. pal. 1,
Carex vulgaris, pari ryhmaa, Juncus filif. rajalla.

» salina aqvatilif. (3) +),

Vasemmalla puolen olevan pikkulahden pohjukka on pehmeaa,
hienoa hietamaata ja kasvaa runsasta Carex salina-niittyé. Oikealla
puolen kasvaa korkea ja runsas Carex s. aqvatiliformis ja vasemmalla
etupadissi Carex salina fusca. Muita kasveja on aivan niukalti seassa:
Calam. stricta 2—8, Juncus filif. rajalla maalle pain. Galium pal.
niukalti, Lysim. thyrs. 1, Caltha 1 ja Lemna minor vedessa sarojen
suojassa niuk. Etemmiaksi vasemmalle harvenee sara, ja maa nousee
jalleen Calam. stricta-pengermiaksi,

Oikealla puolen olevan pikkulahden ranta on hyvin harvakas-
vuista silkkaa hietaa, Carex salina, harvaa, osaksi kukkimatonta.

Edellisten alueitten jailkeen nousee maa kiinteaéna, karuna rin-
teenaé pensikon alustaksi. Paikoin on tama rinne melkein paljasta
hietaa, paikoin kasvaa siini runsas Juncus filiformis (8), paikoin poh-
jalla Blasia ja tihea pikkupajundreikk6. Juncus filiformis-rin-
teella kasvoi:

Lath. pal., 5—6 (4), Viola pal., rajalla maalle pain,
Lysim, thyrs. 5—7, Galium pal., niukalti,
Comarum 4—5, Carex vulgaris, aniharvoja,
Caltha 2.

Pikkupajunareikén muodostavat hyvin tiheat Salix phylicifolia-
alut, (talla kohden 1—2 dm korkuisia)

Juncus filif, 5—6, Carex canescens, niuk, Comarum 3,
C. vulgaris, niuk, Galium wal., niuk.

1) Merisarojen Carex salina eri muodoista (aqvatiliformis, fusca j.
n. e.) vrt. Liite I kirjoituksen lopussa.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, N:o 5. 43

Taman alueen takana kulkee yksijaksonen tihed rantapensikko,
jonka muodostaa Alnus incana. Namat ovat matalia (2—38 m), hoik-
kia, alaalta oksattomia ja kaikki maalle pain kallistuneita. Seassa
on joku Salix phylicif. Maanlaatu on vaaleampaa ja tummempaa hie-
taa. Pienempia kasvittomia palvid on siellé taalla, vaan ylipaansa
verhoaa hiedan harva ruoho- (kukkais)kasvu, jossa useastikin voi
eroittaa hieman erilaisen maapuolen ja rantapuolen. Rannan puolella
on piikasvina useinkin Viola palustris (8-—7), hede]malla. Muita on .
talla kohden:

June, filif. 7, Valeriana 2—-3, Peucedanum 2,
Lysim. thyrs. 6, Comarum 2—83, Pedicularis pal. 1,
Lath. pal. 4, Leontod. aut, 2—3, Rub. arct., ryhm.

Sisempanad on paikasvina useimmiten: Lysim. th. 8, Muita on:

7 fer. 6; Rubus arct. ryhmia, Peuced. 1,
Viola pal. 4—5, Trif. repens, harvassa, Lisaksi pienia heinan-
Comarum 2, Valeriana 2, alkuja.

Paikotellen on tihed Rubus arcticus-peite edellakuvatun sijasta.

Matalan rantalepikon jalkeen on talla kohdalla harvaa lepikkoa
ja niittyé. Tavallisina maaniittykasveina: Azra caespit., Agrostis vulg.,
Poa j. n. e.

6/3 1900. Hietasaari Mustansalmen suun ja Hietasaaren nokan
valilla. Taulu I. N:o 3.

Meri on taallakin matalaa, siellé taalla on matalikolla suurem-
pia ja pienempia kivié ja kiviryhmid. Vedesté nousee ranta jyrkkana,
vaikka tosin matalana nousuna muodostaen tasaisia sarkkia, joilla ma-
tala Salix-nareikk6 voi kasvaa aivan lahella vetté. Rantapensikko on
noin 50—100 askeleen pidissi rannasta. Pensaat ovat taallakin alem-
paa kuorettomia.

Havaintopaikan kohdalla on maalle pain pistava pieni lahdelma.

Lahden pohjukasta jatkuu rapakoista alavaa maata aivan ranta-
pensikon sisalle, vaan molemmin puolin on korkeampia, tasaisesti joka
suunnalle alenevia hietakumpuroita.

44 L Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Lahdelmassa oli vetté 2 dm paikoille (vesi hieman korkeam-
malla keskikorkeutta), pohja hienoa hietaa. Kasveja on ainoastaan
pienii Potamogeton perfoliatus (4), harvaa Subularia ja perukassa niu-
kalti Pot. rufescens. Parissa kohden on pienia Eleoch. pal.-palvia ja
rannoilla Eleoch. unigl. ja perukassa Equis, limosum (7).

Perukasta nousee ranta matalana hiedikkona, joka taasen
taaksepiin mennen alenee noin 1 dm syvyiseksi vesilatakéksi. Hie-
dikélla on palvi lojottavaa, harvahkoa Agr. alba (a) 6—7. Muita on:

El. pal. 6, Lysim, thyrs. 2, Caltha 1,
Cal. str. harvoja, (ster.), Pedic. pal. 1, Cardamine 1.

Latakén pohja on pinnaltaan mutaista hienoa, punervaa hietaa.
Kasvun muodostivat:
Hippuris vulg. 6—7, Equis. limos, 4 (steril.), Trigl. pal. 2—3, Subu-
laria, niuk. yhdess& kohden. Lisaksi pohjalla ja reunoilla tiheita Hleoch.
acicularis-palvia.

Vasen ranta kasvaa runsaasti El. wniglumis ja oikein rehevaa,
aluksi hyvin tihedia ja yléspain harvenevaa Carex aqvatilis’ta.

Karuna Carex-niittyna olevan hietamaan jailkeen on taasen kaksi
lamperoa, joista toisessa (b) on vettd, toisessa vanhoja korsia, kas-
vinjatteité ja ohut humuskerros pinnalla (c).

b) Carex aqvat. 7, Carex maritima 4 (pilvi),
C, vulg. junc., joitakin tuppaita, C. norveg., pienia ryhmia,
Equis. limos. 4—5, C. salina fusca 1.

c) Maa vetisté ja léysda, pinta melkein mustaa, sisempaa tumman
ruskeaa, punaista ja ruosteista; alempana hieta.

Carex aqvat. 8, harveten laidoille, Lysim. thyrs. 5,
C. salina aqvatf., harv. laiteilla, Pedicul. pal, 4—ad,

C. junc. s. t. joku tupas, Comarum 2—3,
C. norv. yksit., Galium pal., pienia ryhmia,
Calam. str. rajoilla niuk., Junc. filif., raj., vaihtelevasti.

Kostea saraniitty jatkuu pensaiden valissé olevaa aukkoa my6-
ten pensikon sisalle muodostaen sinne kattilanpohjan tapaisia lampe-
roita, joista toisissa on seisovaa vettd, toisissa multaa pohjalla. Kova
tuuli nostaa meriveden sinne ja vieli etemmis pensikoiden sisille.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 45

Heti pensikon sisalle tultua on reheva Carex aquatilis-niitty.
Maa on tummaa, vetisté, ruosteista, léyséa ja taynna kasvein jaan-
noksia.
Carex aqvat., 80 em kork., tiheaa, Pedic. pal. 1,
Egvis, lim., jokunen sterili, Caltha 1.
Carex canescens 2,

Niitty jatkuu oikealle muodostaen vetisen lamperon, jossa lisaksi .
kasvaa runs, Menyanthes trifoliata seka niukalti Hl. palustris.

Vasemmalle nousee maa kiintedksi ja tasaiseksi, jossa yha on
tumma pinta kasvijatteineen, vaan lahella hieta. Sarojen ohessa on
runsas ruohokasvu:

Lath. pal. 8, Gal. pal.,s.t. reunoilla, Carex aquat. 4,
Comarum 7, Caltha 2—1, Carex trrigua, pari alk.,
Pedic. 5, Menyanth. 1, Eguis. lim. 2.

Toisessa kohden oli samallaisella maalla:

Comarum 7—8, Lath. pal., niuk, Carex aqvat, 4,
Pedic. pal. 3, Carex canescens 5—6, quis. lim. 3.
Caltha 2—3, C. irrigua 5,

Laiteilla Juncus filif. 7—8 ja tiheitaé Galium pal.-voita.

Rantapensikon muodostaa talle kohden Salix phylicif. seka Alnus
incana, korkeus noin 3 m. Pensasto on sangen tiheaa, hoikkaa, alem-
paa oksatonta ja merelle pain ovat jaat hioneet varret paljaiksi. Juu-
rilla versoo tiheéi Myrica gale.

Kasvu on pensaiden sisalla vaihtelevaa. Paikoin on paljaita
hietapadlvia, paikoin runsas Rubus arcticus ja paikoin taasen pienet
Polytrichum-matot heinineen ja varpuineen. Rannan puolella on taval-
lisesti Juncus filif., Lysim. th,, Comarum ja Lath. pal. runsaimpana.

Matalat tiheat pajunareikot.

Naillé seudun on Hietasaaren merenrannalla laajoilla aloilla
matalia pajunireikéitaé aivan lahella vesirajaa ja ylempana. Nayt-
ta silté kuin jaiat estiisivét niit&é pajupensikoiksi muuttumasta,
sill4 vanhemmat oksat ovat aina kuorettomiksi hijoutuneet.

46 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Havaintopaikalla olevan pienen lahden molemmin puolin
on niiiti nireikk6ja lihellé rannan reunaa, joka kohoaa vedesta
matalana, jyrkkiinié pengermané. Lahden rannoilla on nareikon
ja veden viililla karuja hietarinteita.

Nireikén muodostaa 3—6 dm korkuinen Salix phylicifolia, seassa
olevain pienten Alnus incana-vesojen, pienten Salix repens- ja Myrica
gale-ryhmain kanssa. Nareikké on ylimalkaan sangen tiheda, vaikka
kaikkialla on keskelld nareikkéa pienia avonaisia paikkoja, joihin on
asettunut aika runsaasti heiniad ja ruohoja. Maanlaatu on hietaa.

Lahdelman laheistéssé oli nareikdissé seuraavat (runsaudeltaan
vaihtelevat) kasvit:

Heinisté ovat Calam. stricta ja Carex salina aqvatilif. runsaim-
mat alavammilla ja Festuca rubra kiinteammilla paikoin (Cal. stricta
enint. 6, Carex s. 6, Festuca 4).

Muita oli:
Carex canescens 5—3, Lrioph. ang. 4, Lath. pal., ryhmia,
C. junc., harv.jokutup., Trigl. pal. 2, Viola pal., ryhmia,
C. norv., yks., Junc. filif., paikoin palvia (8),
C. irrigua 1, Rubus arct., ryhmia (7—8), seka lisaksi:

Pedicul., Caltha, Sonchus arv, Comarum, Epil. pal., Leontodon, Vale-
riana, Pot. anserina, Lysim, th. ja Peucedanum, kaikkia harvassa (2
—3—4) ja vaihtelevasti.

Nareikkéjen ja veden valissé oikealla puolen oleva hietarinne
on punervaa, ruosteista, hienonpuoleista hietaa. Kasvu on harvaa:

Carex salina aqvatilif. on enimmiakseen paakasvina (6). Parissa
kohden on veden 4iaressé pieni palvi Ranunculus reptans’ia seka
Agrostis alba’a ja veden rajassa Eleoch. uniglumis ja palustris. Hei-
nain valissé pilkistéaé Hypnum cordifolium hyvin niukkana.

Saran seassa on:

J. filif. 3—4, Gal. pal., pien. ryhm., Cardamine 1—2,
Trigl. pal, 3, Pedic. 3, Epil. pal. 1—2,
Cal. stricta 3, Cicuta 2, Caltha, joitakin lehtia,
Montia 5, Lysim. th. 2—4, Comarum » ».

Vasemmalla oleva hietarinne on samanlaatuista, vaikka vahan
kiintedmpaa ja korkeampaa. Paakasvina on Cal. stricta (6) ja veden
aaressa El. pal. Muita oli:

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 47

Erioph. angustif. 2 (perempaina 4—5), Gal. pal. 3 (runs. ryhm.),

Carex canescens, niuk. ryhmia, Cardamine 2 (3—4),
C. vulg. 2, Pedicul. 2,

C. norvegica, yksitt, | Comarum, joku lehti,
Trigl. pal. 2—-3, Caltha, » >.

Taallakin on veden aaressé pienia Ran, reptans-pilvia.

Pajunareikkéjen ja ennen kuvattujen Carex-lamperoiden vaililla on
samantapaisia Carex- tahi Calam. stricta-karuja rinteité kuin rannalla-
kin. Paaikasvina on useimmiten Carex aqvatilis tahi Carex salina
aqvatihf, ja nareikkéjen seka lamperoiden muut kasvit esiintyvat
seassa vaihtelevasti.

7/, 1900. Vasemmalle edellisesté havaintopaikasta on ranta
sangen matalaa ja tasanousuista. Maanlaatu on hienoa hietaa. Ma-
talikolla on harvassa suurehkoja kivia.

Vedessa on laajalti runsaanpuoleisia Eleocharis pal.-saarekkeita.
Niiden jalkeen on maa paikoin kuivana hyvin pienella nousulla. Pie-
nempia El. pal. saarekkeita on vielakin, vaan suurimman osan alaa
peittaa tihea El. wniglumis ja sen maapuolella leved Agrostis alba-vyé.

Kun maa alkaa kohota vahan, ilmestyy Calam. stricta pienina
saarekkeina ed. sekaan ja ylempana on koko ranta karunpuoleista ja
harvaa Calam., stricta-niittyé. Paitsi rajoittavia El. wnigl. ja Agr. alba’a,
kasvaa siina:

Eleoch. pal. harv. ja palvina, Carex junc., ylemp. 6,
Trigl. pal. 6, . aqvatil, yksittain,

>)

Tr. marit. s. t. joku ryhma, C. sal. fusca, »
Erioph. ang. 5, C. maritima, yks. ja pien. ryhmia,
C. glareosa » » » >,

Lisiksi Primula sibirica, pienié koloniioja keskellaé niittya C. glareo-
sa’n seassa.

Hietasaaren nokalle pain on vallalla Calam. stricta-niityt
pajunareikkéneen ja El. pal.-lammikoineen. Nokalla, vastapaata
Kempeleen lahden pohjukkaa, ovat nareik6t laajimmillaan ja niit-
tya on ainoastaan pienina palvina valissa.

48 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

7/; 1900. Hietasaaren nokalta. Ranta nousee hietapohjaisesta
vedesti selvisti, vaikka matalana. Laiteella on noin 1—3 m levyi-
nen El. pal.- ja unigl.-vy6. Sitten on noin 2 m levyinen karu Ca-
lam. stricta-reuna, ja sen jalkeen on kaikkialla tihedété pikkupajuna-
reikoiti noin 75—100 m piiass& olevaan rantapensikkoon saakka.
Nareikkéjen valissi on karuja Calam. stricta-niittypalvia.

Maanlaatu on hietaa. Seka nareikdissé etta niité alavammissa
Calam. stricta-niityissi on hieta enimm. paljaana tahi harvan Hypnum
cordifolium’in ja Philonotis fontana’n verhoamana.

Nireikén muodostaa S. phylicifolia, seassa niukalti loytyvan
Alnus incana’n seka siella taalla esiintyvan S. repensin ja Myrican
kanssa. Salix lapponum 1.

Nareikkéjen valissa oli etupaassa:

Calam. str. 7, Eleoch pal., alemmissa kohdin,
Juncus filif. vaiht. 7—4, Galium pal, niuk. ryhm,
Carex junc. tuppaina 5, Comarum 3.

C. canescens 4,

Lisiksi yksinéisinaé samoja kuin edellisissa.

Koskelan ranta. Samoin kuin Hietasaarella on Koskelankin
rannikolla maanlaatu Oulujoen tuomaa lietettéa — aluksi taval-
lista hienonpuoleista hietaa ja etempana l&hella Piispanlettoa
hiedansekaista savimaata, jota osaksi peitté& ohut hietakerros
vallankin rannempana. Vesi rannan edess& on taallakin mata-
laa, matalikolla oleva kivikko on aluksi harvaa, sittemmin tiheam-
pia kuta likemmiaksi tullaan Taskisennienta.

Rannan yleinen muoto eroaa hieman edellaé kuvatusta. Maa
nousee téallakin vedest&é mataloina hietasaarekkeina, joiden va-
lissi on kapeita pensikkoon asti pistivii lahdelmia ja takana
alankoja ja taasen uusia saarekkeita. Rantapensikko ei missaan
kohden tule aivan lahelle rantaa. Se ei mydskéin ole yksijak-
soinen, vaan kasvaa saarien tapaisilla alustoilla, joiden valissa
ja ymparilla kierté& rapakoita ja notkelmia.

Pohjoisemmas mennen tulee ranta tasaisemmaksi. Veden
aiaressii on melkein yksijaksonen levei hietapengerma. Sen ta-
kana on tasaista, saviperiistaé alankoa ja noin 200—300 m paass&

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. ' 49

rannasta kuivahkon lepikkoniityn rinne pensas-saarekkeiden ja
niiden vilissé olevain lammikoiden sijasta. Ennen Taskisennientii
olevan Jahdelman ranta on matalaa ja jatkuu sellaisena maalle
pain asken mainittuun alankoon. Piispanleton kohdalla tulee
tiheaé, kosteahko lepikko taasen melkein rantaan saakka.

Niittykasvullisuus on suunnilleen samanlaatuinen kuin Hie-
tasaaren rannoilla. Meren pohjassa lahella rantaa kasvaa ylen
harvassa yksinadisia vesikasveja: Subularia, Limosella, Potamo-
geton perfoliatus. Veden adress’ on suurempia ja pienempiii
Eleocharis palustris- ja uniglumis-kasvustoja, ja rantasiirkit kas-
vavat kauttaaltaan Calam. stricta’a, Agrostis alba- ja Carex salina-
tahi aqvatilis-laiteineen.

Sarkkéin takana olevat rinteet ja notkelmat ovat tiillikin
etupaassa Carex salina ja aqvatilis-niittya.

Rannan yksityiskohtia kuvaavat seuraavat eri kohdista ote-
tut muistiinpanot:

°/; 1900. Lihellé Toppilansalmen suuta. Taulu I. N:o 4.

Ranta on matalaa ja nousee vedesta tasaisina hietasirkkina hy-
vin mataloilla nousuilla. Vesi on tav. hieman korkeammalla. Kes-
kella karttaa on raja, johon korkeamman veden aikana on ajautunut
merenrojua.

Noin 50 askeleen leveydelté on ensin matalia hietasaarekkeita,
jotka aivan vaéhén nousevat veden pinnan ylapuolelle, joten korkeam-
man veden aikana aallot vapaasti ovat vydryneet yli alueen kuljet-
taen puunkappaleita, heinid y. m. merenrojua alueen maanpuolella
olevaa matalaa pengermaa vastaan. Kasvu on hyvin harvaa. Sam-
malia ei ole laisinkaan, ja keltainen hieta paistaa kaikkialla harvan
heindkasvun lomista.

Karttaan merkityt vesilatakét ja saarien reunat kasvavat har-
vanpuoleista Eleoch. palustris’ta, véina ja saarekkeina. Vahin jyrkem-
mille reunoille on asettunut Eleoch. uniglumis harvana verhona ja
Agrostis alba kapeina vyéhykkeiné. Pienia Ranunc. reptans-pilvia on
my6és siella ja taalla.

Muun kasvullisuuden muodostaa harva (6—7) Carex salina
aqvatiliformis seassa olevain harvojen Carex juncella-tuppaiden (3) ja
yksittaisten Caltha-lehtien kanssa. Liahella merirojurajaa tulee lisaksi
joitakin seuraavan alueen kasveja.

50 I. Leiviské, Oulun seudun merenrannoista.

Alue B on kahden vesilatakon valilla oleva tasaisesti nouseva
hietasirkka, jossa maanlaatu on hieman tummempaa ja hienompaa
kuin edellisella alueella. Pinta on epatasainen muodostaen pienia,
tuskin huomattavia harjoja ja kouruja, kiintedmpia ja pehmeampia
paikkoja. Tamakin alue on viela verrattain matalaa, ja vinhalla lansi-
tuulella nousee vesi helposti sen yli.

Kasvullisuus on runsaampaa kuin edellisellaé. Maassa on jo
niukkaa sammalta: Hypnum cordifolium seka kiinteimmillaé kohdin pie-
nen pienia Polytrichum-alkuja. Paakasvun muodostaa Carex juncella
(tuppaat paikoin tiheimmiass&, paikoin harvemmassa) sekaé Pedicularis
palustris, joka viimeksimainittu kasvaa niin tihedssa, etté etempaa kat-
soen koko alue niyttad punaiselta. (vali 1 cm—+/2 m).

Asken mainituissa matalissa kolopaikoissa kasvaa Ranunce. re-
ptans- ja Agr. alba-palvia; Polytrichum’ia kasvavilla kiinteémmillé koh-
din Juncus filiformis (vaihtelevasti). Muutoin kasvaa yleensa.

Carex canescens 3 (reunoilla 5—6), Montia, pohjalla harv.,

C. sal. aquatilif, harvoja palvid, Comarum 4,

C. norvegica 1, Caltha 4,

Eleoch. pal. 5—6, Galium pal,-ryhmia,
Trigl. pal. 4—5, Cardamine prat. 2,
Calam. str. rajalla niuk., Epil. pal. 2,
Juncus alp. 2, Peucedanum 1,

Salix phyl. pienia alkuja.

Alueen B:n ylapuolella tulee maa korkeammaksi ja kiinteém-
maksi. Siella taalla on sirotettuna rantakivia. (A ja B on hiljattain
ajautunutta lietetté). Edellisesta alueesta eroaa alueen C:n kasvullisuus
jo etempaakin katsoen silla, etté pajunareet ovat jotensakin tihedssa,
Pedic. pal. on vahennyt (2), samaten Carex juncella (2), ja paaéheinana
on harvahko Cal. stricta. Muita kasveja on:

Carex canescens 5—6, Galium pal. ryhmia,

Eleoch. pal. reunalla niukalti, Comarum 4,

Trigl. pal. » > Caltha 2,

Juncus filif. niuk., Salix repens s. t. pienia alkuja,

Myrica s. t. pienia alkuja.

Maalle pain alenee C pieneksi lamperoksi, jossa oli vetta noin

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 51

1—1+/2 dm. Pohja on limapintaista hietaa, paikoin aivan kasvitonta
(pienempia aloja). Paitsi laiteilla olevia pienié Ranunc. reptans-ryhmia
kasvoi tassé: Hl. pal. 7—8, Equis. limosum (steriili) 5—6, Carex
aqvatilis 6—7 (osaksi tahattémia).

Lammikon rannat kasvavat kapealti samoja kasveja ja sitten pia-
asiallisesti Carex juncella’a (Pedic. pal.) noin 5—6 askeleen leveydelta.
Sitten kohoaa maa taaksepain matalana rinteena rantapensikon alus-
taksi, jonka yli ei vesi nouse tavallisilla kesatuulilla. Laiteella on ~
sammalia: Sphagnum squarrosum, Hypnum Lindbergti ja Bryum ventri-
cosum seka ylempana Polytrichum commune-mattoja.

Rantapensikon muodostaa Salix phylicifolia ja Alnus incana seka
niiden seassa niukalti kasvavat S. nigricans ja pentandra. Muun kas-
vun muodostavat Empetrum, Vaccin. ulig., Rubus arcticus y. m.

Suurin osa Koskelanrantaa on edellé kuvatun tapaista:
matalia saarekkeita ja notkelmia vuorotellen. Kasveista on eri-
tyisesti huomattavana sarat, vallankin Carex aqvatiliformis ja
fuscoatra, jotka notkelmissa ovat enimmikseen piiikasveina. Sa-
maten kuin Hietasaarella on taéallakin rantapensikon mutkauk-
sissa niittylamperoita, joissa paikoin kasvaa runsas (9) ja kor-
kea (80—90 cm) Carex aqvatilis, paikoin Eleocharis pal. ja Equi-
setum limosum vaihtelevasti.

Koskelan rannan pohjoisosassa ovat rantasirkat selvempia
ja korkeampia, ja silloin niité peitté& vankka Calam. stricta-
niitty.

Niilt&a kohden on otettu seuraava muistiinpano:

17/, 1900 Koskelan rannikon pohjoisosassa. Taulu I N:o 5.

Rantavesi on matalaa ja lahella rantaa on laajoja El. pal. ja
unigl.-saarekkeita,

Uloinna oleva saari on matalaa hietamaata. Merelle pain oleva
ranta alenee loivasti Ja kasvaa harvaa Cal. stricta ja Carex s. aqua-
tlif. seké rannempana El. wnigl. Maan puolinen ranta on jyrkem-
pada ja sita verhoaa kapea Agr. alba-vyé. Saaren korkein kohta on
60 cm korkuista, tiheaa (8) Cal. stricta-niittyaé. Seassa on niukalti
Carex aqvatilif. ja pilvi rehevé&i Carex salina fuscoatra.

52 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Kapeilla El. unigl.-rinteilla nousee itse ranta sitten tasaisiksi,
pyéreiksi Cal. stricta-sirkiksi. Kasvu niilla on verrattain runsasta.
Paitsi edellisissi muistiinpanoissa mainittuja kasvaa taalla Cal, stricta’n
seassa aika runsas Juncus Gerardi (7—8).

Sirkkaéin maanpuolella on vuorotellen vetisia, hietapohjaisia El.
pal. ja Agrostis alba-notkoja ja korkeampia (vaikka yha kosteahkoja)
Cal. stricta- ja Carex juncella-niittyja (Comarum 6—7, Caltha 5,
Pedic. 4, Parnassia 4), kunnes noin 80 askeleen padssa rannasta kul-
kee rinnan rannan kanssa kiinte&é ja kuivahko Festuca & kukkaismaa.

Tima on hieman epatasaista, tummapintaista hietamaata, joka
tuskin huomattavasti kohoaa ympiardivista Cal. stricta-niityisté. Va-
semmalle ja oikealle nikee sen paikotellen katkeillen jatkuvan pitkia
matkoja. Talla kohden kasvaa siinaé ainoastaan muutamia noin 1
m korkuisia pajupensaita, vaan etempana sivuilla huomaa samalla
tantereella tiheinpuoleista, matalaa pajukkoa ja joitakin Alnus incana-
pensaita.

Paitsi edellamainittuja S. phylicifolia-pensaita, on paikalla joita-
kin S. repens-ryhmia sekéi niukkaa Myrica gale.

Muu kasvu on matalaa ja harvahkoa; erityista huomiota he-
rattaéa kukkivain ruohoin paljous. Galium pal. pilkistaéa valkoisina ryh-
mina esiin kaikkialla; siella taalla on Lath. palustris-ryhmia ja reu-
noilla pienié Primula sibirica-pilvid. Muita on yli koko alan:

Potent. ans. 7 (paik. 5—6), Valeriana 2 (ster.),
Comarum 6, Epil. pal. 4—5, Spiraea ulm. 1 (ster.),
Pedic. pal. 3—4, Caltha 4 (lehtia), Parnassia 3.

Heinisté on pa&akasvina kiinteimmilla kohdin Festuca rubra (7),
alemmilla Cal. stricta 6. Muita:

Carex vulgaris 7—6, Carez glareosa, niukalti harsuja
C. canescens 4, ryhmia.

Edella kuvattua maata on ainoastaan noin 7—10 askeleen le-
veydelté. Takana on jalleen kapea, ruosteinen ja kovapohjainen, karu
Cal. stricta & Carex juncella-niitty ja El. pal. & Agr. alba-lammikko
(Trigl. maritimum, joitakin ryhmia) ja sitten rantapensikon alusta.

Tama on kuten muuallakin kiinteéé, karkeanpuoleista hieta-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 53

maata, jossa pdallimmaiseni on noin 3—4 cm paksu, tummempi,
kasvinosia sisaltava hietakerros. Kasvu on sangen matalaa ja har-
vaa, pinta vanhojen korsien ja kuivuneiden sammalien peitossa. (Brywm
nutans, pallens, ventricosum).

Péikasvina ovat June. filif. ja Carex vulgaris, jotka yhdessi
niukan Festuca rubra’n kanssa muodostavat harvan heinikasvun. Siro-
tettuna kasvaa ndiden seassa Huphrasia bottnica (pienié pilvid) seka

Parnassia, Erioph. ang., Pot. ans.,
Comarum, i. Fede, pat., Gal. pal.,
Caltha, P. sceptrum carol., Epil, pal.,

kaikkia niukalti; lahemp. pensaita Rubus arcticus.

17/, 1900. Koskelanrannan pohjoisosa,

Edella kuvatusta pohjoiseen ylettyy rantapensikon alusta
eraalla kohdalla lahelle vesirajaa. Tiss on seuraava, toisista
eroava ranta. Taulu I. N:o 6.

Vesi edessé on matalaa. Pohja on karkeaa, soran tapaista hie-
taa ja pieniaé kivid sekasin hyvin hienon, vedessa pélyna leviavian
savimudan kanssa. Sora ja muta mustanharmaata. Korkeampain
hietaisten rantasirkkdin valissa kulkee maalle pain leveneva, savipoh-
jainen lahdeke. Rehevain sarakasvustojen alla oleva maa on vetista
savea, syvempana alla on karkeanpuoleista hietaa.

Kaikki kasvullisuus on tavattoman runsasta, tiheéaé ja korkeaa.

Matalikolla rannan edessé on hyvin tiheité Eleocharis pal.- ja
unigl.-saarekkeita.,

Lahdelman suussa ja pitkin sen pohjaa maalle piin kasvaa
levedlehtisté, komeaa ja rehevaa Agrostis alba ja reunoilla tiheda El.
pal. ja unigl.

Lahdelman pohjukassa, heti pensasalustamaan alla on noin 1
m korkuinen, tihea Carex aqvatilis (9—10) niittypilvi. Pohja on
melkein kasvitonta (Montia harvassa). Samassa kohden on saran
oikealla puolen tihed Pedic. pal.-pilvi (9).

Molemmin puolin lahtea kohoaa maa Culam. stricta-sirkiksi,
joissa maanlaatu on karkeanpuoleista harmaata hietaa ja reunoilla
samaa, vaan savensekaista. Pienia kivid on seassa niukalti,

54 I. Leiviské, Oulun seudun merenrannoista.

Calam. stricta on korkeaa ja tiheéaé 8—9. Rannimmaisten sark-
kain rinteilla kasvaa runsas Carex salina aquatiliformis, palvina (8B—
9) ja ed. seassa (5) sek oikealla puolen olevassa tasaisemmassa Cal.
stricta-niityssi runsas Carex salina fuscoatra (8) ja Carex maritima
niukalti, Seassa on viela joitakin Trigl. maritimum seka aniharvoja
muita (Caltha 1, Pedic. 1 y. m.).

Rantapensikon alustan laide on kiinteiéé hietamaata. Kasvu on
harvaa kuten tavallisesti ja pienet Sphagnum squarrosum-alut, mitit-
témat Brywm nutans ja Br. ventricosum verhoavat vain osittain pal-
jaana paistavaa maanpintaa.

Niukan heinikasvun muodostavat reunalla Cal. stricta ja Carex
vulg. seké ylempina J. filif., Festuca rubra ja Agrostis canina. Muita oli

Valeriana 5—6, Comarum 4—5, Leontodon 2,
Pot. ans. 4, Lysim. thyrsifi. 3, Euphr. botin, yks.

Reunalla on tiheadssi Viola pal.-lehtiad ja ylempana pensaiden juurilla
runsas Rubus arcticus. Pensikon sisallaé ja maanpuolella pohjalla jot.
runs, Mnium Seligeri ja Hypn. cordif.

Pienen rantapensikon luota maalle pain on sitten tasanen,
kiintea tanner, joka eroaa edelli kuvatusta penkereisestii ja rapa-
koisesta niittyrannasta. Sielli taéalla on pieniai pajuja, ja leppi-
reunus kierté&é kaukana. Harvahko Cal. stricta-niitty on tante-
reen rannanpuoleisena osana, vaan etempéni on s. t. kosteah-
koja, ruosteisia Trigl. pal. & maritimum, J. Gerardi, Carex gla-
reosa, C. norvegica-niittyja Carex maritima: ja salina-palvineen (Ca-
vex salina fusca ja flavescens).

Nailtaé paikoin alkaen on ranta Piispanlettoon piin alavaa
ja tasaista. Salmen suun aallokko ei tunnu tinne asti enidin
ja tihea matalikolla oleva kivikko ja Piispanletto suojaavat ran-
taa jaalté ja merenkaynnilté. Maanlaatu on savensekaista hie-
taa (paikoin saveakin) ja rannan hietasirkat ovat alenneet aivan
huomaamattomiksi.

Edella kerrotut muistiinpanot kuvaavat Koskelan rannan
laatua veden ja rantapensikon viililla.
Kuten ennemmin on jo mainittu, eroaa taémiin niittyrannan

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 5D

tausta Hietasaaren rannikosta. Sielli oli rantapensikko enim-
miikseen yksijaksoista ja heti sen takana tavallista maaniittyai
tahi varjoisaa lepikkolehtoa Polytrichuwm- ja Cornus suecica-mat-
toineen, tahi myOéskin matala ranta muuttui suorastaan ja vihi-
tellen alavaksi pensasniityksi.

Koskelan rannan alkuosassa on sen sijaan pensaiden poh-
jana kiinteité, korkeampia maakappaleita, jotka kulkevat ran-
nan suuntaa, mutkistuvat, katkeilevat ja jattavat valiinsi miar-
kia niittypalvia ja lammikoita. Joissakin kohdin ovat edellimai-
nitut kiinteét maat ilman pensastoa, ja toisin paikoin taasen on
pensaiden alusta matalampaa ja pehmeampda maata.

Enimmiakseen on maa kuitenkin kiinteéa hietaa, johon pin-
nalle on muodostunut kasvijatteité sisaltiva tummempi kerros.
Seuraavassa on kuvattu: Eris pensasalusta. +/s 1900.

Kiinteé, hietanen pensasalusta nousee jyrkasti (noin 2 dm) ympa-
rdivasta alemmasta ja kosteahkosta niittymaasta. Paikoin on hieta
paljaana, vaan enimmakseen peittéa reunat ja harvapensaisen osan
vaihteleva sammalkerros. Laiteilla ja ylempanakin Hypnum Lind-
bergii, Hypn. stramineum, Sphagnum squarrosum, Sph. teres, Mnium
cinclidioides ja Polytrichum Swartzu, ylempana Philonotis fontana ja Po-
lytrichum commune.

Ruohokasvu on paikoin runsaanpuoleista. Viola palustris-lehtia
on kaikkialla tiheissé ja Rubus arcticus muodostaa naille oikeita »va-
tukkapaikkoja». Muita oli:

Comarum 4—5, Valeriana 4—6, Lath. pal.-véiti seki Euphra-
sia bottnica, Lysim. th., Sceptr. car., Parnassia vaihtelevasti.

Nama kaikki kasvavat pensaiden ulkopuolella ja lomissa ja tun-
keutuvat pensaiden siséainkin. Pensaat ovat tav. tiheité. Nuori Alnus
incana ja Salix phylicifolia ovat aina paikasveina ja seassa on taval-
lisesti joitakin S. pentandra ja nigricans. Naiden alla kiertelee tiheita
Myrica gale.

Paikoin on runsasta varvikkoa: Vaccinium uliginosum ja Oxy-
coccus pal.

Pensas-, varpu- ja ruohokasvun rinnalla on heinakasvu hyvin
niukkaa. Juncus filif., Agrostis canina ja alemmilta paikoin kiiven-
neet yksindiset Cal. stricta, Carex-lajit ja kituvat kortteen-piikit pil-
kistelevat edellisten lomista.

56 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Edella kuvatun pensasalustan takana on niittylampero, jossa
sateiden ja kovien merituulien jailkeen on vetté. Pohjassa on joten-
sakin vahva sammalkasvu Hypnum fluitans. Reunoilla Sphagnum teres,
sqvarrosum ja H, stramineum. Muu kasvu on harvahkoa saraa etu-

paassa:
Carex canescens 6—5, Juncus filif, 3—-4, Comarum 2,
C. aqvatilis, 4—5, Cal. stricta 2, Caltha 2—1,

C. norvegica 1—2.

Matala Myrica’a, Pedic. j. n. e. kasvava kannas eroittaa niitty-
lamperon toisesta samallaatuisesta, vaikka vahan runsaskasvuisem-
masta. Edellisid kasvaa vahin runsaammin ja niiden lisaksi Carex
juncella 3—4, Pedic. 2—3, Lysim th. 2—3 seka laiteella runsas
Hypn. scorpioides ja Utricularia intermedia.

Rannikon keskiosan pohjoispuolella loppuvat pensas-alustat
ja niiden valiset niittylamperot ja laajan, tasaisen rantaniityn
takana on loivasti koheneva leppaniityn rinne. Rinteella ja sen
takana olevain isojen leppain juurilla kasvaa Cornus suecica-
(peitteini) 9—10. (Seassa niikyy yksityisia Fest. rubra ja Calam.
lanceolata). Toisin paikoin on Polytr. commune-mattoja seka
korkeimmilla kohden piiiasiallisesti Hmpetrum, Oxycoccus, Jun-
cus filif. ja Cornus (harvempi) ja pieniss& alangoissa eli notkoissa
— toisissa tiheité Juncus filif.-kasvustoja (9—8) (seassa jokunen
Cornus, Cal. stricta j. n. e.), — toisissa edellaimainittuja Carex
canescens, C. aqvatilis, Cal. stricta y. m. harvana niittyna.

Rannat Piispanleton ja Kellon vaililla. Piispanletosta pohjoi-
seen saavat niittyrannat toiseliaisen luonteen. Carex aqvatilis-
ja salina-niityt, jotka edellisill& rannoilla Calam. stricta-sirkkain
kanssa olivat huomattavimpana, vahenevat taéallé pieniksi pal-
viksi (paitsi joissakin lahdelmissa) ja rantoja karakteriseeraavat
Carex juncella & Calam. stricta-niityt seki lihelle vesirajaa ylet-
tyvit kukkaispenkereet.

Piispanleton luona olevalla Taskisenniemella on osaksi pal-
jasta hiedikkoa Carex salina flavescens-pilvineen, osaksi taval-
lista harvahkoa Calam. stricta-niittyi. Niemen pohjoisrannalla
on noin 250 m levyinen, alava ja tasanen Calam. stricta & Ca-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 57

rex juncella-niitty (seassa Carex canesc., norv., Erioph. ang., Caltha,
kaikkia harvassa. Lisiiksi niukkoja Primula sib.-pilvii).

Lahden pohjukassa olevan pienen laitumen jilkeen on noin
kilometrin verran suoraa, kapeaa niittyrantaa. Vesi on matalan-
puoleista — enimmikseen kuitenkin syvempiaé kuin edellisillé
rannoilla — ja ranta nousee kauttaaltaan kiintediksi hietatante-
reeksi. Hieta on karkeampaa kuin edellisillé rannoilla.

Vedessi ja veden rajassa on kapeita Eleoch. pal.-kasvus-
toja ja ylempini Calam. stricta & Carex juncella-niittyé. Noin .
20—40 m piiissii kulkee tavallisesti kukkaisvy6: Lath. pal.,
Viola pal., Ewphrasia j. n. e. ja sen takana Alnus incana-puita
ja katkeilevia Salix phylicif.-pensaistoja (Myrica).

2/3 1900. Rannikon eteliiosasta on seuraava muistiinpano:
Taulu I. N:o 7.

Kohdalla on aukea ulappa. Rantavesi on vahin matkaa ma-
talaa, sitten syvid. Etaalla pistaytyy vasemmalta Piispanleton kivi-
nokka melkein taille kohdalle saakka.

Maanlaatu vedessi ja vedestaé nousevalla rinteella on soranse-
kaista hietaa. Punervan rantasoran korkeimmilla kohdin kasvaa ve-
dessa Eleoch. pal. ja niukalti Agr. alba ja rannalla vesirajassa edel-
listen lisiksi niukalti Carex juncella-tuppaita.

Itse loiva rantarinne on harvahkoa niittya, missa hieta nakyy
paljaana heinakasvun ja mitaéttémien sammal-alkujen lomista. Kasvul-
lisuuden muodostavat:

Calam. str. 6—7, Caltha 4—5, Primula 2—3,
Carex junc. 4—5, Potent, ans, 4, Galium pal. niuk.,
C. vulg., ylemp. harv., Pedic. 4, Parnassia 2.
June. filif. harv.ryhm., Comarum 3,

Montia, niuk., Lysim. thyrsifl. 3,

Kun maa nousee sen verran, etté rinteelle edellisen korkean
veden aikana on ajautunut veden ryéstémaa heinada y. m. merenro-
jua, alkaa maassa nakya taplina niukka Sph. squarrosum, joka tihe-
nee pensikkoon pain seka niukalti pienta Polytrichum ia ja runsaasti
matalaa (2—4 dm) Salix phylief.-, Alnus inc.-, Myrica-nireikk6a (missa
nireiti on hyvin tihedssé, siina ei kasva sammalta juuri ollenkaan).
Heinikasvu on matalaa ja harvaa: J. /ilif., Festuca rubra, Agr. ca-

58 I. Leiviské, Oulun seudun merenrannoista.

nina ja Car. canesc., niisti ensimmiinen paikoin runsas (7—6), muut
harvassa 3—4. Ruohoja oli:

Viola pal. lehtia runs. 6, Lath. pal, niuk.,
Euphrasia bottnica, pienia harvahkoja taplia,

Pedic, 4—3, Potent. ans. niuk,
Polyg. vivip. niukalti, Valeriana yksit.

Naiden lisiksi on alemmilla kohden edellisen alueen kasveja.

Pikkupensastosta nousee maa tuskin huomattavasti hietaiseksi,
kiinteiksi tantereeksi, miki kasvaa noin 2 m korkeaa pensikkoa:
Salix phylic. ja Alnus incana seka naiden juurilla niukalti Myrica, Saha
repens ja Empetrum. Lisiksi on vielé joitakin Alnus imcana-puun
kantoja.

Pensaiden alla ja valissi on hieta paikotellen paljaana, enim-
mikseen kuitenkin harvan heinaé- ja ruohokasvun verhoamana. Har-
van heinikasvun muodostavat Festuca rubra ja Agrostis vulg., jalkim-
mdinen runsaampana. Korkeimmilla hietapalvilla niukalti Aera flexuosa
ja pensaiden alla Calam. lanceolata. Lisaksi viela s. t. niukalti Avra
caespit. ja reunoilla Calam. stricta seka yksinaisia kituvia Carex salina.
Ruohoja oli:

Leontodon aut. 6, Sonchus arv., niuk., Lysim. th. niuk.,
Valeriana 4, Cornus suecic. ,, Trif. repens ,,
Comarum, niuk., EKuphr. bottn. _,, Pyrola minor 1.
Rubus arct. niuk., Rumex acetosa, niuk.,

Vasemmalla puolen olevan pensikon maanpuoleinen rinne kas-
vaa runsaasti kukkivia ruohoja. Rinne on osaksi paljasta hietaa,
osaksi kasvijatteita sisaltavaa, tummapintaista.

Valeriana (kukkiva) 6—7, Comarum (kukkiva) 6, Trif. repens,
lehtia.

Pensaikkojen valilla oleva alue on edella kuvattua nareikké-
aluetta, miss& lisin& on joitakin pensaiden luona kasvavia: Salix
repens, Rubus arct., Valeriana.

Pensaiden takana on tasaista, alavaa pensasniittya, jonne kovan
tuulen vallitessa p&dsee vesi rantapensaston valisié Cul. stricta & Ca-
rex juncella-alangoita myéten. Siella taalla on enimmakseen harvassa

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 59

yksinaisia paju- ja Alnus incana-pensaita ja itse niitty muodostaa ta-
saisia niittylamperoita (D), joita pajuniareikké-alueet kiertavat.

Lamperoissa on usein vetti, maa on tummaa, ruosteista ja
sisiltéa kasvinjatteita. Pinnalla on vanhoja korsia ja vaihteleva sam-
malkasvu, Hypnum fluitans ja exannulatum. Niityksi ovat lamperot
matalaa, huonoa ja harvaa. P&aakasvina ovat June. filif. seka Carex
aquatilis ja juncella. Seassa on niukalti Cal. stricta ja Agrostis can.
Yleensi nakee ruskahtavan J. filif. olevan runsaan lamperoiden reu-
noilla ja kellahkojen sarojen asettuneen keskelle. Ruohoja on kuten
tav. (Caltha, Gal. pal., Comarum j. n.e.). Tavallista marempiin kob-
tiin on asettunut pieniad C. norvegica-palvia ja kiinteimmilla, kuivem-
milla harjoilla kasvaa niukka Fest. rubra ja Carex glareosa.

Perempaina olevat lamperot ovat vetisempia ja kasvavat run-
saammin Carex aquatilis’ta.

Lamperoiden ymparilla kiertaévat pikkupajualueet ovat suunnil-
leen samaniaatuisia kuin rannempanakin. Sammalia on Sphagn. squarr.
ja niukkaa Polytrichum. Muista kasveista on Juncus filif. jotensakin
runsas, ja miten milloinkin runsaampana tahi niukempana esiintyvat
Myrica, Ozxycoccus, Polyg. vivip., Galium ulig. ja pal., Comarum, Pe-
dicularis, Parnassia, Valeriana, Lath., Festuca j. n. e.

Viettavan pikkupajualueen takana kohoaa harvaa leppaa kas-
vava maarinne loivana penkereené. Penkereella kasvaa runsaasti
Cornus suecica ja Anthoxanthum ja ylempana Ata flexuosa, Melamp.
prat., Solidago, Hieracium seka Vaccin. myrtillus. Merenrojua on
ajautunut suuren veden aikana Cornus-rinteella kasvavain suurten lep-
pain juurille.

Muutaman askeleen padssé alenee maa taasen Nardus-rinteena
matalaksi, kosteaksi lammikoksi, jonka pohjassa kasvaa Hypnum
exannulatum ja jossa harvahkon heinikasvun muodostavat June. /ilif.,
Carex canesc, ja aqvatilis seki niukka Calam. stricta.

Lammikon sivuilla ja takana on yha harvaleppiaisté Atra-, Me-
lamp.-, Solidago- j. n. e. niittymaata.

Edellinen kapea ja kiintefnpuoleinen niittyranta levenee
pohjoisempana runsaskasvuiseksi alavaksi niittylahdelmaksi, jonka
kohdalla rantapensikko tekee suuren mutkan maalle pain.

60 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

11/, 1901. Taulu Il N:o 8. Vesi edessd on matalaa ja sinne
tinne on sirotettuna pienia kivid. Maanlaatu on pehmeiaa, limaista,
savensekaista hietaa ja paikoin savea.

Uloinna on laajalti runsaskasvuisia Hleoch. pal.-saarekkeita, joissa
pohjalla on paikoin tiheité Ranunc. reptans-palvia. Vedessa on pitkin
matkaa harvalti Subularia, Iimosella sekéi Callitr. autumn. S. t. on
pienia rentoja Agr. alba-ryhmia ja Sagittaria (joitakin pintalehtia ja
kukintoa kantavia, enimmikseen vaan lehtiruusukkeita). Korkeimmilla
El. pal.-saarekkeilla alkaa naikya Cal. stricta ja Caltha.

El. pal.-saarekkeiden jalkeen on itse ranta yha pehmeaa ja
limaista niittya. Pohjassa on jot. runsas sammalkasvu lyhytta, vaan
tiheda sammalta: Hypnum cordifolium, H, Kneiffu, H. Iindbergu, Bryum
ventricosum ja Marchantia, viimeinen paikotellen hyvin runsaana ja he-
delmalla. Muun kasvun muodostavat:

Carex junc. (tuppaat 1—4 dm etiisyydessé), Comarum 2—3,
C. aqvat. harvassa, June. fiif. s.t. ryhmia, Lysim. th. 2,

Calam. str. 5, Trigl. pal. 1, Potent. ans. 2,
Eleoch. pal, 4—5, Montia 5—6, Pedic. 2—1,
Erioph, ang. 2, Gal. pal. ryhmia, Salix ph., joku nare.

Noin 20 m paassé maalle pain muuttuu niitty vahan kiinteim-
maksi ja karummaksi (Hvioph. 4—5) ja lahden perukassa laskeutuu
vetiseksi rapakkomaaksi, jonka pohjassa kasvaa runsaanlaisesti H.
exannulatum ja H. cordifolium seka Utricularia intermedia (kukkiva 6—-
7). Calam. stricta vihenee ja Carex juncella’n -seassa kasvaa Erioph.
ang. 5, Carex canescens 4 seki muita niukalti (Stellaria pal. 2—3,
Epil. pal. 2 j. n. e.). Maalle pain kay niitty sitten vahitellen kui-
vemmaksi ja karummaksi. Sammalkasvu on niukennut niukkenemis-
taan ja loppuu melkein kokonaan, Cal. stricta ja Carex juncella va-
henevat ja katoavat, ja pdaikasvun muodostaa J. filif. ja harvahko
Festuca rubra.

Rinnan rannan kanssa kulkevan kukkaisvy6n sijasta on taalla
ylempana pienia Huphr. botinica-palvia ja harvaa Lath. pal., Viola pal.
ja Comarum’ia niittyheinain seassa.

Noin 200 m paass& rannasta on lahden pohjukan kohdalla iso-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5 61

leppaisen niityn rinne, ja sité ennen olevain pensaiden juurilla alkaa
olla jo tiheita Cornus-peittoja, Spirea ulm., Cal. lanceolata j. n. e.

Lahden molemmin puolin lihestyvat pensaat taasen rantaa ku-
ten muuallakin.

Niittylahdelman pohjoispuolella on Kuivasojaan saakka ka-
peita, korkeita niittyrantoja. Lepikkorinteen takana ei tiiiilli ole
endian samanlaatuisia alavia niittymaita kuin etelimpini ensi
pensasrivin sisapuolella, vaan maaltapaéin tuleva kuiva lepikko-
niitty (Polytrichum, Cornus, Hieraciwm y. m.) ylettyy aivan li-
helle rantaa.,

Veden diaress& on tiallakin kauttaaltaan kapea Eleocharis
— pal.-vyéhyke (seassa paik. El. wnigl. ja acicularis), josta ylenee
tasaisesti nousevia Cal. stricta & Carex juncella-rinteiti.

Nailla on hieta karkeampaa kuin Koskelan rannalla ja ni-
kyy selvasti harvan heinikasvun lomista. Sammalia on vaihte-
levasti: Philonotis, Hypn. cordif. ja H. Kneiffii, Blasia sekii Bryuwm
ventricosum. Heinisté on Cal. stricta runsain (8), Carex juncella
(4—5), C. aqvatiliformis (4), C. vulg. (2—4). Ruohoista on Caltha
runsas (5—6) ja Galium pal. kasvaa paikotellen valkoisenaan.

Toisin paikoin on rinne kiinteiimpéa; edellimainitut heiniit
vahenevat ja Juncus filiformis on runsain (7). Lisiksi tulee
viela Carex canescens, Agr. canina ja Festuca sekai ruohoista
Pedicularis pal. ja Comarum, jolloin alue vihitellen muuttuu
kukkaisvy6ksi. Ti&ma& on my6éskin rinne tahi matala penger.
Maanpinta on tummempi ja kiinteimpi kuin edellisellai rinteelli
ja sammalkasvu on ylen niukka. P&iakasvina on paikoin Viola
palustris, (tiheisti lehtiaé, °/7 1901), paikoin Lathyrus palustris
tiheané, yksijaksoisena vyOna. Ensimainittu tav. rannempana.
Muita kasveja on tavallisesti:

Juncus filif., vaihtel. 4—8; Pedic. 4,

Festuca rubra 4—6, Euphr. bottnica, pienia palvia,
Agr. canina 3 (lah. pens. 5—6), » latifolia, niuk.,

Salix ph., pienia nareiti, Comarum, pienié ryhmia,

Valer., Epil. pal. ja Spircea yksit.

62 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Lathyrus-rinteen ja pensaiden valilla on karua, kiinteaa
pensasalustaa, missii kasvu on matalaa ja harvaa, ja tumma,
kiinteipintanen hietamaa on aivan sammaletonna. Paikotellen
on aivan kasvittomia kohtia. Ruohoista on huomattavia: Lysim.
thyrsifl. (paikoin 6—7), Comarum (p. 4—5), Euphr. latif., Polyg.
vivip., Leont. aut., Valeriana, Viola pal. ja Trif. repens; heinista
Festuca (4), Agr. canina (4—5) ja Carex canescens (1—2).

Tasaisilla kohden ovat eri vyOhykkeiden rajat melkein suo-
raviivaiset. (Taulu II N:o 10).

Kuivasojan rannat ovat kiinteité, pydreasti ja verrattain
korkealla tonkyralla vedestiéi nousevia hietarantoja. Veden daressa
on tiheiti Carex aqvatilis-kasvustoja ja rehevan Cal. stricta &
Carex juncella-rinteen ylipuolella on Juncus filif.-nurmikkoa ja
sitten’ leppaireunus jotensakin lahellA. Kuivasojan suun pohjois-
puolella on edelleen kapeita niittyrantoja Kuivaksennena nimi-
seen niemekkeeseen saakka. Taustana on taallakin lepikkoisia,
kuivia niittymaita ja ranta nousee py6redsti korkeaksi ja kiin-
teaksi tantereeksi.

Veden iiressi on joissakin kohden pieniaé ruovostoja (Phrag-
mites). Eleocharis’ta on tuskin nimeksi, Calam. stricta-vyOhykkeet
ovat pienié, ja kukkivia ruohoja kasvava kiintea maa on useim-
miten sangen lahella vetta.

Kuivasojansuun pohjoispuolelta on otettu seuraava kuvaus:
U/; 1901. Taulu II N:o 9.

Kivikkoista, matalaa vetté on rannan edessé noin 200—300 m.
Etempana on syvaa, ja avoin ulappa avautuu suoraan vasten rantaa.

Kun veden rajasta lihdetiin ylispain, on ensin rannalla kivien
seassa ja vedessi niukka ja kapea Hleocharis-alue (palustris ja unigl.)
Naiden seassa on niukalti Cal. stricta’a ja pienia Carex salina aqvatf.
Osittain on karkea hieta aivan paljaana. Noin parin askeleen padssa
rannasta kasvaa harvahkoa ja matalaa Juncus filif. ja heti sen jal-
keen on noin kymmenen askelta leved pilvi B.

Maa on kiinteéaé hietaa ja nakyy selvasti harvan kasvullisuuden
lomista. Osaksi verhoaa pohjaa ylen matala sammalkasvu: Hypnum
cordif. ja Lindbergii, Philonotis fontana ja Bryum nutans. Pienia pal-
vid on vielé Sphagnum squarrosum ja Polytrichum (luult. commune).
Muista kasveista herattavat etupaéassi huomiota (kukkivat) ruohot:

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 63

Viola pal. (lehtia) 5—6, Euphr. latifolia pilvia,
Comarum 5, Parnassia 3—2,
Valeriana 4, Lythrum joitakin,
Lysim. th. {etenkin pikkunareiden luona| 6,

Lath. pal. samoin, Gal, ulig. niukalti.

Pienia S. phylicifolia’n pensaanalkuja seka nareita, pienia Myrica-
ryhmia ja niukkaa 5S. repens on sirotettuna harvakseen.

Heinaét ovat mitattémia ja Harvassa:
Agr. canina 6, J. filif. ryhmiaé, Carex glareosa 2 ja viela joitakin
Carex aqvatilif. seki Aira caespitosa.

Bon laajempi samallainen alue. Ylemmilla kohdin huomaa

sammaleista vain Polytrichum’in.

Viola pal., laiteilla runs. 7, Lysim. th. 5,
Comarum 6—7, Trif. repens, palvia.
Valeriana 5,

Muita samaten kuin B:ssa.

Naiden kiinteimpain alojen valissé ja rannoilla on alavampaa,
léysapintaisempaa hietamaata (A). Sammalia (etup. H. cordifoliwm) on
hyvin niukalti. Muu kasvu oli:

Calam. stricta 7—8, Carex junc. s. t. joku tupas, notkopaikoissa
runs., C. sal. aqvatilif. harvoja pialvia, C. maritima, yksinaisia, Juncus
filif., rybmia.

Vasemmalla alenee kukkaismaa Carex juncella & J. filiformis-
aroksi. Oikealla on tasanen Agrostis canina, Cal. stricta & Erioph.
angustif.-niitty ruohoineen (Comarum, Lath. pal. j. n.e.). Naista yle-
nee maa sitten tasaisesti kiinteiksi rantapensikon pohjaksi, jossa Ly-
sim. thyrsifl. on leppain juurilla runsaimpana (7—8).

Edella kuvatun kohdan ja Kuivaksennenin valilla on kapealla
rannalla pari pienté runsaskasvuista niittylahdelmaa. Toinen niista
on noin 15 askeleen levyinen poukama kahden Calam. stricta sérkan
yalilla. Rannalla on ensin pari askelta levei Hleoch. pal.-reunus, sen
ylapuolella Carex juncella-rinne ja lopuksi pensaiden juurelle ylettyva
Trif. repens & Lathyr. pal. & Euphrasia-vyé (seassa m, m. Lythrum).

64 1. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista,

Toisessa kohden ei rannalla ole poukamaa, vaan hietaiset ran-
tasirkat alenevat matalaksi niittylahdelmaksi. Maanlaatu hietaa.

Veden diressi on noin 4 askeleen levyinen Hquisetum limosum-
kasvusto (8). Sita kiertéa kaarena runsaskasvuinen heindvyéhyke,
jossa vasemmalla on rehevaa Calam. stricta 8—9 ja oikealla runsas
Carex salina aqvatiliformis (9) ja ylempana palvena Carex salina
fusca.

Taman takana kiertaéa Juncus filiformis & Viola pal.- j. n. e.
rinne (Lythrum 3—4), jonka ylapuolella on kauniin punerva Agr.
canina-niitty.

Agr, canina 7—8, Comarum 6, Viola pal. niukalti,
Cal. stricta 2—3, Valeriana 2—4, Trif. repens, ylempana
palvia.

Kuivaksennenan ja Patenniemen pohjoispuolella olevan laa-
jan rantalaitumen valillé on kapeita niittyrantoja ja laajempia
markiaé niittylahdelmia. Edelliset ovat kauttaaltaan samanlaa-
tuisia kuin Kuivasojansuun seutuvilla, ja lahdelmat ovat paa-
asiallisesti Carex juncella & Cal. stricta-niittya rannempana seassa
olevan Agrostis alba’n ja ylempana Festuca rubra’n kanssa. Pikku
mutkain perukoissa j. n. e. on siella taallé joku pienempi Care
salina flavescens- ja fusca-ryhmi.

Laajojen laidunmaitten vialissi on Kellossa Kalimenjoen-
suun etelapuolella noin 300 m pituinen rantaniitty. Noin 50
vuotta sitten oli niitty vielé veden vallassa ja ranta kulki nykyi-
sen lepikon vieritse, miss’ matala ténkyriérinne niytté& entisen
rannan paikkaa.

Maanlaatu on hienoa, ruosteensekaista hietaa. Niitty nou-
see vedesté hyvin loivasti ja on paikoin latakkGisté seka pinnal-
taan epatasaista.

Veden diressa on laajalti El. pal.-saarekkeita, ja niiden
ylapuolella rehevin puoleista Cal. stricta & Carex juncella-niittya
ja paikotellen runsas Carex aqvatilis (70 cm korkeaa, runsaus
9). Liatakképaikoissa on Menyanthes, Carex norvegica j. n. e.

Maallepain mennen muuttuu kasvu vihbitellen. Kiinteilla
kohdilla alkaa olla Carex vulgaris, J. filif. ja Festuca seki Lath.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 65

pal. y. m. etenkin sielli taallé olevain pienten pajupensaiden
ymparilla.

Mustalahden ja Rivinnokan valiset niittyrannat. Edelli kerro-
tuista niittyrannoista eroavat namiat Haukiputaanjokisuun eteli-
puolella olevat rannat siiné, etteivat ne muodosta yksijaksoista
tasaista hieta- tahi savihietarantaa, vaan ainoastaan niittylahdelmia
ja palvia kivikkoisten niemekkeiden ja karien viliin. Maanlaatu
on hietaa ja savensekaista hietaa, vaan kaikkialla on seassa pie-
nia liuskakivisirpaleita.

Rantojen kasvullisuus saa t&allaé toisellaisen muodon. Nie-
milli ja niittyjen taustoilla esiintyy taalla leppain ja pajujen jou-
kossa huomattavia Hippophaé-pensaistoja, joita ei ollut lainkaan
edellisilla rannoilla. Veden 4iressaé olevilla hietapenkereillé on
taallakin Calamagrostis stricta huomattavimpana ja pienissa niitty-
lahdelmissa Calam. stricta & Carex juncella, vaan kaikkialla on
seassa runsaasti Juncus Gerardi. Matalat, tasaiset niittyrannat
ovat etupiissé Agrostis alba & J. Gerardi-niittya ja kuivemmissa
viihtyy runsas Carex glareosa. Carex maritima’a ja salina’a on
sielli taalla palviaé. Muiden niittykasvien joukossa kasvaa taalla
runsaasti Primula sibirica, jota edellisilla rannoilla oli vaan
niukalti, ja lisiksi Plantago maritima seka Glauz.

Seuraavissa muistiinpanoissa on niittyrantojen ohessa ku-
vattu havaintopaikalla olevat sorasaarekkeet ja niemet niissa
esiintyvine kasveineen. Mustalahden laidunrannan jilkeen on
ennen Ruoholettoa pieni soraniemeke, jonka oikeassa kainalossa
on vihiinen niittylahdelma. Tast& on otettu seuraava muistiin-
pano. 29/, 1900. Taulu II N:o 11.

Kohdalla on maalla korkea, komea kuusikko, joka rinteena las-
keutuu rantaa kohti, Kuusikon reunalla on seassa koivuja seka jo-
kunen pihlaja.

Jyrkalla penkereellé laskeutuu kuusikko oikealla koivikoksi ja
vasemmalla hiedikoksi, josta matala selinne jatkuu merelle pain paat-
tyen edella mainittuun pieneen kivikkoniemeen. Oikealla (kartan ulko-
puolella) kulkee samallainen selanne hyvin matalana ja kohoaa kivik-
koiseksi Ruoholetoksi —- ennen saari, nykyiin niemeke. Véliin
jaa matala lahdelma, joka on maatunut niityksi.

or

66 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Vasemmalla olevalla hiedikolla kasvaa harvassa Elymus, Atra
flexuosa, Solidago, Leont. aut. seké muudan Archieracium.

Hiedikién alapuolella (tien toisella puolen) on loivasti viettavaa
hieta & liuskakivirinnetté, joka kasvaa harvalti heinaa:

Agr. vulg. harvoina ryhmina, Aira flexuosa 5—6, Poa pratensis
niuk., Elymus 4 (ja ryhma), Zqvisetum arv. niuk. Ruohoja:

Ayenar. pepl. 5, Rhin. minor, (reunemp. 5—6),
Achillea millef, 5, Vicia cracca » ryhma).
Mierac. 2,

Lisiksi Veronica off. pari pienté koloniiaa ja Stell. gramin, joi-
takin niukkoja ryhmia,

Reunempana niuk. Juncus balticus.

Tasta oikealle leppain luona ja alemmaksi pajupensaisiin on
myés rinnetta. Hieta ei ole siella paljaana, vaan kaikellaista rojua,
lastuja ja kaarnapalasia on pinnalla kasvien valissa. Edellisten lisaksi
on taalla Festuca ovina seké pienia Carex (vitilis?) alkuja. Rhinan-
thus 7—6.

Puiden ja pensaiden suojassa kasvaa:

Melamp. prat. 8, Ran. acris 4, Campan. rot. niuk.,
» sylvatic. niuk., St. gramin, niuk., Rubus saxat. »

Rumex acetosa 5, Ach. millef. 4, Majanth. 2,

Polyg. vivip. 5—A4, Spirea 3 (lehtia), Trif. repens pialvia.

Eraalla aukealla kohdalla on hyvin runsas Melamp. pratense 9—8.

Oikealla puolen oleva koivikko, missa liséksi on katajaa ja jo-
kunen kuusi, on sekin viettivaéaé. Kasvu on harvanpuoleista: Melamp.
prat. 7, Cornus suecica, puitten juurilla palvia runs., Rubus sax. niuk.,
Trientalis, Solidago y. m.

Koivikon alapuolella kulkee lepparivi kapeana rantapensikkona.
Leppain juurilla ja edessi on mukulakivia, ja niiden valissa kasvaa
pajua: S. phylicif. ja niuk. repens, seka Myrica-ryhmiaé. Muita
on: Juncus balticus, aika tiheaina, pitkin reunaa, Rubus arct. samoin,
Viola pal. (nadiden alap. tiheini 7), Comarum 6—7 (4). Heinié on
niukemmalti:

Agr. vulg. 5, Festuca rubra 4, seki aniharvoja Cal, stricta. Nai-
den lisiksi on niukalti rajoittavain alueiden ruohoja.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 67

Tama kapea rantapensikko kulkee samaa suuntaa kauvas oike-
alle, vaan vasemmalle harvenee ja kaantyy merelle pain pitkin nienti
yksinaisiné pensaina.

Niemeke on uloinna rannalla kivikkoa. Vesi edessi on mata-
laa, kivi- ja hietapohjaista, etempina syvéa. Niemen pia ja vasen
ranta on kivikkohietaa ja ylempana liuskakivisirpaleita. Kasvu ylen
harvaa. Veden daressé on niukalti El. wnigl. Ylempina harvassa
Juncus Gerard, J. balticus, Cal, stricta seka joitakin Aira bottnica-ryh-
mid. Yksinadisinaé on vielé Plantago maritima ja Festuca rubra. Kivi-
kon ylapuolella olevalla hiedalla harvassa (4—5) kukkiva Glaux
maritima.

Niemen oikeanpuoleinen ranta on vahemmin kivisté ja loi-
vempaa, karkeanpuoleista hietamaata. Veden Aaressi kasvaa El.
pal. ja unigl. ja niiden seassa ja ylapuolella lahden perukasta tuleva
kapea Agr. alba-vyé. Tat& seuraa Cul. stricta-rinne ja sen seassa ja
ylempainaé palvi Agrostis canina’a, Seassa: J. Gerardi 5, Trigl. pal.
4—5, Trigl. marit. niukalti ja Potent. anserina 2—3.

b) Naiden rantarinteiden takana on tasaista soramaata kivi-
neen ja hietapadlvineen. Kasvu on hyvin harvaa. Paikasvina on
punakukintoinen Festuca rubra ja oikeanpuoleisen rinteen ylapuolella
Agr. canina, Muita oli:

J. Gerardi harvassa 6, paik.ryhmia, Plant. marit. 5,

Cal. stricta, harv. 2—3, Glaux, 5 (rannempana),
Carex maritima 2, Sonchus arv. 4—5,
C. vulgaris 1—2, Pot, ans., s. t. joku ryhma.

J. balticus vasemmalla ryhmia,

Maalle pain alenee b vaaleaksi hiedikoksi (liuskakivia paljoa via-
hemman), jossa lahden pohjukan kohdalla hieta on aivan paljaana.
Kasvu on hyvin harvaa Agr. canina ja Agr. alba. Seassa on ylen
niukalti rajoittavain alojen kasvia ja hietapilven syrjiissi Carex salina
curta-ryhma.

Lahdelman pohjukka on hiedansekaista savea ja hietaa; lima-
pintaista rapakkomaata jatkuu syvemmis niemen ja toisellapuolen ole-
van korkeamman Cal. stricta-niityn valilla. Pohjukassa on ensin El.
pal.-alue seassa olevan El, unigl. kanssa. Sen takana ja seassa jot.
runsasta Agr, alba’a ja sitten Cal. stricta-niitty Eleocharis-rapakoineen

68 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

sekai perimmiisené rinteen alla kostea Cal. stricta & Carex agqvatilis-
lampero.

Suurimman osan niittylahdelmaa kasittava Cal. stricta-niitty on
pohjaltaan paikoin vetisté, paikoin huonon sammalkasvun, Hypnum
cordif. j. n. e. verhomaa. Cal. stricta on jot. runs. 8—7. Muita
kasvoi tassa:

Juncus Gerardi 5—6, Carex glareosa 4, Carex norvegica 4 (kos-
teimmilla kohdin pilvia), Tvrigl. pal. 4, Tr. marit. s. t. tuppaita,
Montia verrattain niuk., Glaux marit. 4—8, Primula sib. runsaasti
palvia pitkin niityn reunapuolia. Lisaksi yksityisina Caltha y. m. ku-
ten tav.

Niityssa olevissa El. pal.-rapakoissa kasvaa pienia Hippuris vulg.-
ryhmia seka pienia sterilia Hguisetwm-alkuja.

Vasemmalla on niityn rajalla maalle pain palvi merisaraa, Ca-
rex salina fusca,

Peralla olevassa Cal. stricta & Carex aqvat.-lamperossa kasvaa
paitsi tav. ruohoja jot. runsas Carex norvegica 5—6.

Lahdelman oikealla puolen on lah. rantaa matala Cal. stricta
hietasérkkaé ja sen takana ja oikealla puolen hyvin harvakasvuista
hietamaata, jossa kellervé maapinta paistaa selvdsti hatarasti kasva-
van Cal. stricta’n, J. Gerardi’n ja steriilin Phragmites-ruovoston lomista.
Yksinaisia Carex marit. nakyy siellé taalla.

Lahden perukassa oleva miarka Cal. stricta-niitty ylenee vahi-
tellen oikealle kiintedmmiaksi, hieman epatasaiseksi tantereeksi, jossa
paitsi harvenevaa Cal. stricta’a kasvaa Festuca, Carex juncella ja Agro-
stis runsaanpuoleisena niittyna ja korkeimmilla kohdin tiheité Lath.
pal.-ryhmia seka Sonchus (4) ja Huphr. bottnica-palvia.

Cal. stricta-niityn vasemmalla puolen on niemekkeen tasaisesti
niittyyn pain viettava rinne c. Maanlaatu on kiinteda hietaa, ja kasvu
on harvaa ja matalaa. Heinisté on runsain Carex vulgaris, joka yh-
dessé Festuca rubra’n ja Agrostis canina’n kanssa muodostaa harvan
niittypeitteen. Hrioph. ang. 4. Pienié Salix ph. nareité (5) ja harvaa
S. repens kasvaa yli koko alan. Ruohoja on: Euphr. bottnica 6—5,
Comarum 5, Pedic. 4, Viola pal. ylareunalla 5—6, Lath. pal. ryhmia.
Lahdelman peralla jatkuu sama rinne, vaikka vahan alavampana.
Maa on sielli pehmeampaa, pohjassa kasvaa sammalia: Philonotis
fontana ja Bryum ventricosum aika runsaasti. Muu kasvu on myés

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 69

runsaampaa, joten maa ei niiy kasvien lomista. Heinistéa kasvavat
Festuca ja Agrostis canina kuten edellaé, Carex vulg. vahenee ja sijaan
tulee Carex juncella; S. phylic. nireet ovat suurempia ja tiheammissa.
Muita kasvoi:

J. filif. ryhmia, Lath. pal. 6—7, Caltha 3,
Gal. pal. runs.ryhm., Comarum 5—6, Primula harva pilvi,
Polyg. vivip. 7, Parnassia 4.

Rinteen takana on peralla pieni pengermaé. Maa sen ylapuo-
lella on kiinteimpaéaé ja tummempaa. Sammalia on ainoast. pienia
Polytrichum-alkuja. Muun kasvun paaosan muodostavat June. /filif.,
Polyg. vivip., Festuca rubra ja Carex vulg. Lisaksi kasvaa siella
Trif. repens, niukkoja pialvié, ja Spirwa seka joitakin ed. alueelta
(Comarum, Caltha j. n. e.).

Taman takana on ennen kerrottu rantapensikko.

Ennen mainitun hiedikon maanpuolella ja rinteen c vasemmalla
puolella on niemellé hieman oikealla kalteva, tiivihietanen Carex &
pikkupajualue d. Kasvu on harvaa ja kiinted, tumma hietapinta pais-
taa selvasti kasvien valista.

Car. vulg. 7, Car. marit. 1, Comarum 4,

Ci pune. 2, Erioph. ang. 4, Potent. ans. 4,

C. canesc. 2—1, Junc. balt. ryhm., Viola pal. niuk.,

C, glareosa, niuk., J. filif. harv., Salix phyl. (nireita) 6.
C. sal. curta 1, J. Gerardi harv.,

Samaa jatkuu sitten maallepain c:n rajalla olevain yksinaisten
leppain vasemmalla puolen. Salix phyl. néreet vahenevat aivan va-
hiksi. Niiden sijaan tulee harvaa Salix repens, Myrica ja pienia, har-
voja Empetrum-maton alkuja. Muu kasvu on samaniaatuista. J. bal-
ticus kasyaa runsaanpuoleisesti rajoilla vasemmalle ja maallepain.
Lisiksi pienia Euphr. bottn.-palvia.

Edellisté ja b:sté vasemmalle on niemen harjanne, jota myéten
kulkee kuusikon rajalta veteen saakka rakennettu aita. Harjanne on
enimmiikseen léysaa hietaa, jonka seassa on paikotellen karkeaa soraa
ja liuskakivisirpaleita.

Korkeimmilla kohdin kasvaa Hippophaé rhamnoides, paikoin har-
vana, paikoin tihedna pensikkona, (korkeus noin */2—*/s m) ja eten-

70 I. Leiviské, Oulun seudun merenrannoista.

kin pikkukivikoissa. Harjanteen hiedalla kasvaa etupdadssi Juncus
balticus tiheini ja harvempina ryhminaé. Heinié kasvaa nokempana
s. t. joku ryhma Aira bottnica’a, yleensé harva Festuca rubra ja pai-
kotellen niukka Cal. stricta. Muita kasvaa yleensé J. Gerardi, Son-
chus seka Plant. maritima (niuk.).

Kulkien niemen nokalta maalle pain tapaa seuraavia kasveja.
Hippophaé’n seassa on ed. lisaiksi jot. runs. Vicia cracca. Jonkun
matkan paissi maalle pain St. graminea (runs.), Trif. repens, Tanace-
tum, Leontodon, Rumex acetosa ja Agr. canina (kaikkia yleensaé niu-
kalti), Hiedikolla niukalti Aven. peploides. Kauvimpana olevassa Hip-
pophaé-pensikossa kasvoi lisiksi Solidago ja Ach. millef. sekaé vieressa
hiedikolla Anthoxanthum 1 ja Silene litoralis 1.

Vihiin matkan piiiissi oikealle edella kuvatusta lahdesta
on Ruoholetto-niminen kivikkoinen niemeke, jonka merenpuo-
linen ranta on kuvattu kivihietarantana (siv. 29). Maanpuolella
laskeutuu leton korkea kivikkomaa hietarinteena olevaksi nii-
tyksi, jonka oikealla puolen on Seipiperanlahti rantoineen ja
vasemmalla puolen letolle menevii matala kannas ja siina ‘iskei-
seen Cal. stricta-niittyyn vievéi notkelma.

Hiedikolla kasvaa harvassa Elymus, Agr. canina, Aira
fl., y- m.

Notkelmassa (iskeisen Cal. stricta-niityn oikealla puolen)
on aluksi palvena Carex salina flavescens, sitten koivikon alla olevan
pikkupajurinteen (c) alapuolella tav. Cal. stricta & Carex juncella
& J. Gerardi-niitty ja sen toisella puolen pienonen Carex salina
flavescens & Carex maritima-niittypalvi. Taman jalkeen on tasa-
nen ja laaja, Seipiperanlahden rantaan ylettyva niittymaa.

Seipiperanlahden rannat. Taulu II N:o 12.

Ruoholeton oikealla puolen on ennen ollut laaja poukama
nimeltéi Seipiperi, jonka suussa oli Naistenletto niminen saari.
Noin 30 vuotta sitten piaastiin vielié veneilla kulkemaan Naisten-
leton ympiri. Nykyéan on Naistenletto niemi, vaan vielé on
sille vievi kannas niin matala, etté myrskyilla laineet vyo-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 71

ryvat sen yli. Kapea, leton oikealla puolen oleva salmi vie ny-
kyaéiin lahteen, joka on matala, arviolta yli 100 m levei ja ma-
talarantainen.

Edellisessé muistiinpanossa mainittu kuusikko jatkuu Sei-
piperanlahdenkin ympiri, vaan kulkee kauvempana ja on ala-
vampaa maata. Lahden perukan kohdalla on metséa kasvava
suo ja sen merenpuolella pensasniitty, joka kapeaa aukkoa my6-
ten jatkuu rantalepikon lapi rantaniityksi.

Eraassi kohden tulee rantapensikko noin neljain, viiden aske- -
leen paahan vesirajasta. Niittyreunus on loivaa ja tekee téyraan ihan
veden diaressé. Téyriain alla on kapea reunus liuskakivia ja joitakin
suurempia joukossa. (a)

Vedessi kasvaa kapealti El. pal. Maanlaatu on ténkyralla ja
sen ylapuolella hietaa, jonka seassa ja alla liuskakivisirpaleet kavel-
lessé ratisevat.

Reunalla kasvaa kapealti Aira bottnica (s. t. pienia tupasryh-
mii). Sitten on askeleen leveydelta Cal. stricta-vyshyketté (seassa
runsas Gal. pal. ja Potent. anserina (6), Parnassia 4) ja sen ylapuo-
lella Agrostis canina & kukkaisalue. Kahden viimemainitun vilille oli
korkean veden aikana ajautunut merirojua. Viimemainitulla alueella
kasvoi heinidi niukalti: Agr. canina 6, Festuca rubra 5, J. Gerardi
4 seki Carex vulgaris, Ruohoja on runsaammin. Lath. pal. ryh-
mini tih., Rhin. minor 5—6, Euphr. bottnica, runs. pienia ryhmia,
Primula, aseita aika tih. palvia, etenkin pitkin niemen sivua vasem-
malle. Pot. ans., jokunen ryhma.

Naiden lisaksi niukalti Polyg. vivip., Comarum, Leontodon ja
Vicia cracca.

Rantapensikon muodostaa Salix ph. ja Alnus incana (4 m puita).
Pensaiden suojassa olevista kasveista herittavat etup. huomiota Rubus
arct,, Valeriana ja Trientalis (sisapuolella).

Lahden perukassa oleva laajempi niittymaa on hyvin alavaa ja
latakkdisti, hienohietaista ja limapintaista maata, Seka vedessa etta
kuivalla kasvaa talla kohden laajalti EHleoch. pal. rehevina ja aika
tiheina. Seassa on Agr. alba, ensin yksindisinaé ja pienina palvina,
sitten runsaammin ja laajoilla aloilla. Maan tasaisesti noustessa muut-
tuu kasvu yha edelleen. P&akasvina alkaa olla J. Gerardi, seassa
on vieli aika runsaasti El. pal. ja vallankin Agr. alba ja lisina Ca-

72 I. Leiviské, Oulun seudun merenrannoista.

rec juncella harvoina tuppaina seké matala ja harva Cal. stricta.
Vahin matkan paassi muuttuu jo Cal. stricta valtakasviksi. Seassa
on runsaasti J. Gerardi ja ruohoista Primula sib. seka Potent. anse-
rina (Primula kasvaa tassé kuten muuallakin pienissa palvissa, joissa
aluslehtiruusukkeita on niin tihedssa, ettié on melkein lehti lehdessa
kiinni).

Taman alueen maanpuolella tulee maa kiintedmmaksi ja kui-
vemmaksi. Cal. stricta harvenee tahi katoaa ja Carex glareosa esiin-
tyy valtavimpana. Juncus Gerardi, Primula ja Potent. ovat viela run-
saasti joukossa.

Sitten muuttuu maa kulon ja kuivan nakéiseksi. Matala Carex
vulg., Salix ph.-nareet, Juncus filif. ja ruohoista Pedic. pal. ja Lath.
pal, kasvavat runsaimpana, kunnes pensaiden rajalla on vahan pen-
germaa ja Salix repens, Myrica, Agrostis canina, Euphr, bottnica ja
runsas Lath. pal. ja Valeriana muodostavat kasvipeitteen. Pensaiden
luona on myés tiheita Trif. repens-palvia.

Eraissi J. Gerardi-alueen keskella olevassa notkopaikassa kas-
voi runsaanpuoleisesti Carex salina aqvatlif.

Sammalkasvu oli pitkin matkaa kuten tav. pienen pienté Am-
blystegia, Br. ventricosum j. n. e.

Vasemmalle perukasta kohoaa maa hieman nopeammin. Agrostis
alba’n ja siti seuraavan Agr. alba & Cal. stricta-alueen jalkeen on
kuivahkoa, kituvan nakdisti aromaata, jossa Cal. stricta ja J. Gerardi
muodostavat huonon, niitettavan heinikasvun ja Primula sib., Carex
glareosa ja Pot. ans. kasvavat aika runsaasti pohjalla. Tdassa aro-
maassa on joitakin Carex salina aqvatilif.- ja flavescens-notkelmia, joiden
jalkeen maa nousee verrattain jyrkkaénad kuivaksi makiniityksi (Aira
flex., St. gramin., Solidago, Rumex acetosa y. m. Makiniityn meren-
puolella on matalampaa, tavallista pensasniittya ja sitten rantalepik-
koa, jossa leppain juurilla kasvaa Hippophaé.

Lahden vasemmalla puolella on lahden ja Ruoholeton valilla
tasanen, matala ja laaja niitty, jossa maanlaatu on enimmakseen lie-
juista, punervaa savea ja savihietaa. Yhtendan on maassa vesikoloja,
ja pieniai kiintedmpiaé maapilvid. Monin paikoin tuntee pienten lius-
kakivisirpaleiden ratisevan saven alla.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 73

Koko téima laaja alue on nadéltaéain samallaatuista, sinipunervaa,
pehmoista, matalakasvuista Agrostis alba & J. Gerardi-niittya, jonka
sinipunervasta varisté eroaa s. t. olevia tumman vihreité, rehevia ja
tiheita El. pal.-saarekkeita ja hieman korkeampia pienen pienia har-
jakkeita ja kivien ymparyst6ja ruskeanviheridine Festuca rubra & Ca-
lam. stricta-palvineen. Agr. alba ja J. Gerardi kasvavat molemmat
runsaasti ja niin sekasin, etté enimmakseen on vaikea sanoa kumpaa
olisi enemman. Seassa oli: El. unigl., paikoin hyvin runs., enimm.
harvahkoa 4—5, Trigl. marit. 4, Tr. pal. 8, Aira bottn. s. t. kor-
keammilla kohden, Carex norveg. s. t. jokunen pieni pilvi eli ryhma,
Pot, ans. 3—4 ja palvid, Primula pienten kiinteimpain kohtain reu-
noilla ja maalle pain runs. palvidé, Glaux. s. t. harvassa ryhmia (missa
on kivia).

Edella mainituilla hieman korkeammilla ja kiinteilla kohdin ja
kivien ymparystéilla kasvaa Calam, stricta’n (6) ja Festuca’n seassa
(6—7) sangen runsas Primula ja harvahko Carex glareosa ja Glaux.

Edella kuvattu Agr. alba & J. Gerardi-niitty eroittaa Naisten-
leton mantereesta. Tata niittya rajoittava osa ja leton lahden puo-
leinen ranta on edellisté kiinteampaa Carex glareosa & Cal. stricta &
Festuca rubra harvahkoa niittyé. Itse letto on samoinkuin Ruoholet-
tokin korkeaa ja kivikkoista, leppaa ja 1 m korkuista Hippophaé-pen-
saikkoa kasvavaa karimaata ja meren puolinen ranta kivikkoa.

Seipiperainlahden oikea ranta on samanlaatuista, vaan kapeam-
paa. Matalilla, liejuisilla kohdilla on Agr. alba & J. Gerardi-vyé
rannimpana ja sitten etempana Cul. stricta & J. Gerardi. Kiinteim-
milla kohdin on veden aaressa Aira bottnica-ryhmia ja rinteella vankan-
puoleinen Cal. stricta ja ylempana taasen J. Gerardi valtavimpana. Agr.
alba & J. Gerardi-niityssi esiintyy huomattavan runsas Trigl. marit.
(tuppaat paikotellen 5—6). Kivien Aarilla pitkin matkaa runs. Glaua.

Etemmis Ulkoniemennokkaa kohti mennen on merta vastassa
olevalla kapealla, kivikkoisella niittyrannalla kivikossa runsas Aira bott-
nica, kivikkojen viilissi olevilla pehmeilla kohdin runs. Agr. alba.
Rinteella taiallikin vankka Cal. stricta ja ylemp. J. Gerardi. Seassa
runsas Plant. marit. ja Trigl. marit. Ylempana kuivissa kivikkojen lo-
missa Festuca 8.

Ulkoniemennokan eteldinen ranta on loivasti kohoavaa hieta-

74 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

rantaa, veden Aadressi limapintaista. Vedessd kasvaa El. wnigl. Sitten
on kapea Agr. alba & J. Ger.-reunus ja sen ylapuolella korkeaa, ko-
meaa Cal, stricta’a. Seassa:

J. Gerardi 5—6, Gal. pal. 5,
Agr. alba, rajalla, Pot. ans. 4—5,
Car. glareosa niuk., Comarum. 3—4.

Ylempéné ennen pensaita Lath. pal. pienia, tiheité ryhmia.

Pensaikon muodostaa Alnus incana, S. phylicif. seka Hippophaé.
Pensaikon suojassa olevalla puhtaalla hiedalla kasvaa runsaanpuolei-
sesti Tanacetum ja Leontodon, jonka aluslehdet melkein verhoavat
maan. Niukalti oli vieli Cal. stricta, Fest. rubr., Poa prat., Stellaria
graminea seka Valeriana.

Kempeleenlahden niittyrannat. Kiviniemesté Kempeleenlah-
den perukkaan ylettyvi laaja niittyranta eroaa edellakuvatuista
rannoista etupéissi siina, ett& sen savitaustoille on muodostunut
suontapaisia niittypalvia ja merenrantasoita.

Ranta-alueen taustana on taa&llé pensasniittya ja sen yla-
puolella osaksi saviperiisié viljelysmaita, osaksi rameita ja niit-
tvyja. Lahden perukan etelapuolella kulkee korkeahko kangas-
maa piéattyen Salonniemen juurella olevaan Vihiluotoon.

Pensasniityn alapuolella on saviperaisia tasaisia niittymaita,
jotka alkavat heti Kiviniemen korkean hietarannan takaa ja ylet-
tyvat aina lahden perukassa olevan kangasmaan laitaan saakka.
Parissa kohden ylettyy t&am& saviperaéinen tasanko aivan vesira-
jaan saakka, vaan ylipiinsi on meren ajamaa hienoa hietaa
rannalla kerroksena savimaan paill4. Meren pohja on tasaista,
hienoa hietaa.

Kiviniemen luona on jyrkaénpuoleisen pensasrinteen alla
ollut mark& saviranta viela noin parikymmentaé vuotta sitten
(kansa nimitti sité »savirotko»), vaan vahitellen on veden dareen
ajautunut matala hietakerros, jonka alla noin 1 m syvyydessa
(ja lahempanakin) on jo savea.

Muuten on ranta Kiviniemen puolessa avoinna koville lansi-
tuulille, ja aallot ovat ajaneet hiedan veden daress&i mataloiksi

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 75

sirkiksi. Ylempiénaé ovat niimiit siirkit alentuneet ja tasoittuneet
ja muodostavat siella kiinteitii sarkoja pehmeiimpiiin savinotkel-
main valiin.

Toisin paikoin taasen huomaa veden mukana_ ylempiii
kulkeuneen savea ja laskeutuneen hiedan piiille ohueksi ker-
rokseksi.

Naille niityille antaa leiman ryteikét (Phragmites-kasvus-
tot) ja ennen kaikkia Carex norvegica-suot sekii Carex maritima-
ja salina-niityt. Veden diressai olevan rantareunan kasvullisuus
on suurin piirtein kahta laatua — riippuen siit&é onko rannalla
maialia hietasirkkiai tahi saviperiiinen latikkémaa.

Kiviniemen pysaikin kohdalta alkaen viihiin eteliipuolelle
niityn lapi juoksevan Myllyojan suun on ranta ylipiiinsi seu-
raavan tapaista: vesi rannan edessa on laajalti (kilometrimii-
ria) matalaa, pohja kiinteiéé, hienoa hietaa. Vedessii lihellii ran-
taa kasvaa kapeanpuoleisesti Eleocharis-saarekkeita. Lahtilitii-
kdissé harvempaa Eleocharis ja Agrostis alba, Joissakin kohdin
on viela pienia kahilistoja, Scirpus lacustris.

Naiden matalain saarekkeiden ja lahtien takana nousee
maa pyoreamiaisiksi, tasarantasiksi Calamagrostis stricta-sirkiksi,
joita kulkee kaikkialla pitkin rantaa. Namit eivat missiiiin koh-
den ole laajoja eivitka yksijaksoisia, vaan katkeilevat lahdel-
main ja urain takia. Maa on hietaa, pinta paikoin hieman tumma
ja ruosteinen.

Namat Calam. stricta-kummut alenevat aina taaksepiiin ja
melkein aina kulkee niiden takana likempiin&é tahi etempiana
rannan kanssa_ yhdensuuntaisia, matalia harjanteita eli ton-
kyr6itaé, joissa maa on harvakasvuista, kiinteaiiéi, ikaéainkuin tal-
lattua hietaa. Useasti nousee tama alue matalan t6nkyrin tapaan
rannan puolelta ja alenee tasaisesti maalle pain, vaan paikoin
on se niin matalaa, etti ainoastaan maan erinomainen tiiveys
ja kasvipeite eroittaa sen ymparistéstii, Kasveista herattaa huo-
miota Lath. pal., Sonchus ja Huphrasia.

Niiden takana on useimmiten karua, matalakasvuista hie-
tamaata, jonka kasvullisuus muistuttaa kuivuutta kirsivain mai-
den kasvullisuutta. Tiillaisilla kohden esiintyy tavallisesti Ca-
rex glareosa, Juncus Gerardi, Festuca rubra, Erioph. ang. y. ™.

76 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Tahin saakka on maa ollut enimmakseen hietamaata: edel-
lisen tapaisia kuivempia tantereita ja Hleocharis’ta tahi merisa-
roja kasvavia notkoja — paikoin kapeammalti, paikoin parin,
kolmensadan askeleen leveydelté. Nyt sen sijaan maa alkaa
yleensii olla savensekaista; kiinte’mpdin hietamaiden valissaé on
pehmeitié, savi- ja mutapintaisia vetisia alangoita, joiden takana
useinkin kulkee matalanpuoleinen rantarinne.

Naissi alangoissa on paikoin pieniaé lampia, vaan enimmak-
seen ovat ne aika laajoina Carex maritema- ja salina-niittyina
seka Carex norvegica-soina.

Kiviniemen puolessa on naiden alankojen ylapuolella selva
rinne tavallisine maaniittykasveineen (Azra cespit., Ranwne. acris,
Spirea j. n. e.), vaan sen takana jalleen kosteahkoja ja suope-
rdisiaé niittyji vuorottelevine ranta- ja maaniittykasveineen. Vasta
niiden maanpuolella on kiinteéi maarinne (Polytrichum, Empe-
trum, Vaccinium, Juniperus j. nN. €.).

Etempina Myllyojan luona ei ensimmiisten saviperdisten
alankojen takana huomaa mitién rinnetté, vaan soisia ja kiin-
teampia& maita vuorottelee kauvas maalle pain.

Seuraavat muistiinpanot kuvaavat rannan yksityisseikkoja
Kiviniemen niittyrannalla.

18/, 1900. Havaintopaikka rannalla Kiviniemen pysakin
lahellé. Taulu II N:o 13.

Vesi on hieman tavallista korkeampana vienon lansituulen val-
litessa ja ylettyy kaikkialla Cal. stricta-sirkkain juurille saakka. Pohja
on sievaé hietapohjaa. Laajat matalikot ylettyvat kauvas merelle.
Sisemmissa pikkulahdelmissa on hieta hienointa, harmahtavaa ja rus-
kottavapintaista.

Kauvas oikealle ja vasemmalle nakee rannalla vedessd ja veden
rajassa pienenpuoleisia El. pal. ja unigl.-saarekkeita, joiden korkeim-
milla kohdin kasvaa niukka Cal. stricta. Lahtilatakéissé on Eleoch.
harvempaa ja sen seassa Agr. alba harvakasvuisina ryhmina.

Naiden matalain saarekkeiden ja lahdelmain takana nousee maa
pyoreamaisiksi, mataliksi Calam. stricta-sarkiksi. Maanlaatu on niissa
hietaa, pinta paikoin hieman tumma ja ruosteinen. S. t. on rinteilla
merirojua, jota vesi on kulettanut kovemman merituulen aikana. Kasvu
on verrattain runsasta — tihednpuoleista, vaan yleensé matalahkoa.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 77

Calam. str. 8 (60—70cmkork.), C. norveg. niukalti taplia,

Eleoch. pal. 5—7, rajoilla runs., C. glareosa » »

E. unigl. > » » C, sal. fusca, rinteilli harv.,
J. Gerardi 4, Parnassia 3—6,

Car. marit. 1—2, Montia, verr. runs.,

C. junc. s. t. tupas, Lysim, th. 3.

Lisiksi Primula sibirica muodostaa kaikkialle palvia noin aske-
leen ja parin paahin toisistaan. Palvet askeleen levyisié, enim. py6-
reita ja aika tiheita (lehti lehden vieressa).

Korkeimmilla kohdin kasvaa lisiksi niukalti Fest. rubra ja
Rhin. major 2.

Kapeita alankoja ja lahdelmia kiertéa sarkkaéin ympari, kulkee
pitkin ja poikin muodostaen uurteita ja koloja. Lahdelmissa kasvaa,
paitsi El. pal. ja unigl., viela s. t. jokunen Trigl, marit., pienen pieni
Scirpus-ryhmi seki perukoissa Carex salina fusca ja flavescens-pilvia.
Reunoilla useissa kohdin Agr. alba-véité. Alangoissa kasvaa yha run-
saanpuoleinen Cal. stricta, vaan Carex juncella (5) ja merisarat ovat
ed. runsaampana. Samaten Monta.

Taaksepiin alenee Cal. stricta-sirkat (A) alavaksi ja maraksi
niityksi (B). Kasvullisuus on kutakuinkin runsasta, ja sen muodos-
taa Cal. stricta, matala, kukkimaton Phragmites seké paksutahkdinen
Carex salina flavescens. Niiden seassa oli:

El, pal. 6, Trigl. pal, 4, Montia, kuten asken,
El, unigl. palvia, Carex norveg. niuk., Caltha 4,
Primula, joku palvi.

Oikealla on tiim& alanko yhteydessé matalan latikén kanssa,
jossa kasvaa tiheimpaa Phragmites sekaé perukassa ryhma Carex salina
flavescens. Vasemmalla ylenee alue hiukan ja siind kohden kasvaa
pengermin alla runsas Lysim. th. 7—8. Uloinna oikealla pilvi Ca-
rec maritima’a samalla kohdalla.

Edellisten maanpuolella kulkee rinnan rannan kanssa_ kuiva,
téykyrin tapaan rannan puolella nouseva, vaan maalle pain tasaisesti
aleneva alue C, joka sekin niemii ja lahtii seki katkeilee ojien, lah-
dekkeiden ja notkojen takia, (joissa viimemainituissa rannan Cal.
stricta- ja ylempi J. Gerardi-niitty tasaisesti yhtyvit), Tama alue

78 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

vastaa monessa suhteessa Koskelan rannikon rantapensikon alustaa.
Pensikkoa ei talla kuitenkaan ole, — lukuunottamatta joitakin etem-
pana syrjassi naikyvii pensaan alkuja, — vaan pensaat ovat kaukana
maalla ryteikkéjen, saraniittyjen ja korteikkojen takana.

Maa on hietaa, kiinteéaé ja kovapintaista; paikoin nakyy siina
tummempia ja ruosteenkeltasia juovia. Kasvullisuus matalaa ja har-
vaa, hieta paikoin paljaana. S. t. harvassa, useamman metrin etal-
syydella toisistaan, koettaa S. phylicif. tehda noin 1/> m korkuisia
pensaan alkuja.

Leiman alueelle antaa Lathyrus palustris, jonka kukkivia tert-
tuja naikee kaikkialla paikoin tihednaan, paikoin jonkun dm paassa toi-
sistaan. Paikasvina on Festuca rubra, aluslehtia tihedssa, korsia 6.
Muita oli:

Junc. Gerardi 2 (ryhmissa 7), Comarum 5—6,

Car. sal. fusca 5, Pot...ans...5,

C. vulg. 4-—83, Rhin. major. 4—d,

Erioph. ang. 4, Sonchus arv. 4—d,

Poa prat. (paik. 5—6) niuk., Euphr. bottn. (palv. joissa 7—8),
Trig. pal. 4—83, Parnassia 4,

Primula reunoilla niukalti, Gal. pal. reunoilla ninkalti,
Rubus arct. harv., Spirea 1.

Edellamainittujen heindin ja ruohojen peittamain alojen ohessa
on hyvin harvakasvuisia kohtia, joissa heinéin ohessa on vain joita-
kin ruohoja niukalti.

Edellisen alueen rannan puolella on paikoin valialue CA, jossa
Cal. stricta ja Festuca vallan jakavat. Erioph. ang. ja Gal. pal, kas-
vavat ndissd runsaasti. Muita C:n ja A:n kasveja niukemmalti.

Yli alueen oikealta vasemmalle kulkee noin metrin levyinen, ny-
kyaain kuiva oja, joka vasemmalla on yhteydessd merilahdelmaan joh-
tavan latikén kanssa ja oikealla levenee ryteikon alla olevaksi suo-
latakoéksi. Korkean veden aikana nousee merivesi pitkin ojaa. Ojassa
kasvoi pitkin matkaa runsaasti korkeita merisaroja, Carex salina fusca
ja fuscoatra.

Alue C alenee maallepain ja muuttuu vahitellen kuoppaiseksi,
kuivaksi ja kitukasvuiseksi aromaaksi D. Tama kasvaa niukalti kai-
kellaista; Festuca rubra, Cal. stricta, Carea vulgaris ja J. Gerardt

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 79

muodostavat siinaé huonon niityn. Pohjalla on jot. runsas Carex gla-
reosa. Muita kasveja on:

Trigl. pal., Comarum, Parnassia, Ehinanthus,
Erioph. ang., Caltha, Sonchus, kaikkia harvassa ja lisiksi
pienidé, harvoja Primula- ja Euphrasia-palvia.

Uurteissa, jotka aluetta katkovat, on Cal. stricta paikasvina.

Ojan paikkeilla alenee D maallepdin tasaisemmaksi, ruostepin-
taiseksi, tata nykya kuivahkoksi Cal. stricta & J. Gerardi-niityksi E.
Maanlaatu on tassikin hienoa hietaa, pinnalla niukalti vanhoja korsia.
Kasvu harvahkoa.

Enimmiakseen niayttéia Cal. stricta olevan paakasvina. Etempaa
katsoen antaa se leiman alueelle tummine kukintoineen. J. Gerardi
on myés runsas ja kasvaa paikoin paakasvina — niin tihedssa, etta
on ainoastaan joku cm valid enintaain. Pohjakasvina esiintyy kaik-
kialla Carex glareosa, tapansa mukaan harvahkona ja huomaamatto-
mana, vaan tasaisesti levinneenéi. Alueella on sitapaitsi hieman kor-
keampia Festuca rubra’a ja alavampia Carex norvegica’a kasvavia koh-
tia. Muita kasvaa yleensa:

Trigl. pal. niuk., Montia, niuk. ja paikotellen,
Carex salina » Prim, sib., palvia kaikkialla,
» wvulg. junc. 1, Pot. ans. 4—3.

Tuskin huomattavasti kohoaa niitty taaksepdin ja muodostaa
rannan kanssa yhdensuuntaisesti kulkevan tantereen, jossa kiintea
pintahieta on tummanvaristé. Talla kohden katoaa Cal. stricta, ja
yha edelleen tihei Juncus Gerardi ja Festuca rubra (6—7) ovat val-
takasveina. Pohjalla yha runs. Carex glar.; Erioph. ang. 4, Trigl.
marit. 1, Carices saline, niuk.

Keskella tanteretta on rannan kanssa yhdensuuntaisesti kulkeva
matala nousu, jolla alue muuttuu C:n tapaiseksi, vaan niukempikas-
vuiseksi ténkyrimaaksi. Festuca on tassikin runsain. Muita oli:

Erioph. ang. 6, Lath, pal. 4, Euphr. niuk,
Poa prat. 5, Rhin. 4, Salix phyl. nareita.
Car. sal, 2, Sonchus 2,

80 I. Leiviské, Oulun seudun merenrannoista.

Poikki alueen kulkee ojantapaisia syvennyksia, joissa kasvaa
Carices saline.

Oikealle jatkuu Cal. stricta & J. Gerardi-alue (E) pitkin rytei-
kén sivua. Talla kohden on rantaa muistuttava matala rinne vesi-
kivineen. Alempana on kosteaa hietamaata, joka ylemmias kuivuu vahi-
tellen ja ryteikén alla nousee ténkyramaaksi (C). Koko tama kohta
on hyvin runsasta J. Gerardi-niittya.

Rannempana on seassa Carex norv., glareosa ja marit, niu-
kalti, Pot. ans. 5, Glaux niukalti; ylempana Festuca, harvassa ja
ryhminé 6—7, Sonchus 4—5.

Sammalkasvu on edella kuvatuissa kohdissa ollut niukka kuten
tavallista. Rannan Cal. stricta-alueilla oli pohjassa hyvin huonoa H.
cordif. j. n. e., vaan ylempana olevilla kiinteillé ténkyrdilla ja ken-
turoilla ei sammalkasvua ollut juuri nimeksikaan.

Viimemainitun vahitellen alenevan ténkyramaan maanpuolella on
saviperdinen, vetinen alanko. Sen keskella oleva Carex maritima-
niitty on laaja ja ylettyy oikealla puolen olevasta ruovostosta kauvas
sivu vasemmalla olevan latakén. Maanlaatu on savensekaista hietaa
ja savea, joka paikotellen esim. lataékén luona on mustaa, rikkive-
dylté haisevaa. Pinta on ruosteenruskea ja limainen, pintakerros
tumma ja taynna juuria ja vanhoja korsia. Paikoin on kasvittomia,
kuivanneita latakoita.

Carex maritima on noin 30 cm korkeaa ja aika tiheaa 8—9,
harveten oikealle. Pohjakasvuna on niukka Hypna (cordif. ja
Kneiffii) ja Carex norvegica. Muita kasveja on hyvin niukalti. Cal.
stricta harvassa ja sen seassa oikealla puolen (savens. hietaa) Festuca
rubra, Car. glar. ja Primula’n lehtia. Laidoilla pienié Trigl. marit.-
ryhmia ja rajoittavain alueiden kasveja.

Kartan vasemmassa laidassa on ryteikén kainalossa latakk6.
Vetté’ on siina noin 1 dm, pohja on mutaa ja sen alla mustaa sa-
vea. Latakéssé on pienié El. pal.- ja Hippuris vulgaris-saarekkeita,
Trigl. marit.-tuppaita, Agr. alba-palvia ja harvaa Scirpus lacustris.
Reunoilla kasvaa erityisina palvina Agr. alba, Hipp. vulg. sekéi Ca-
tabrosa aquatica. Kaikkia ymparéi hyllyva Carex norvegica-vy6.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 81

Ryteikot.

Phragmites-kasvustojen alustana on ylimalkaan kaikellaisia
maita, liejuisista ja vetisist’é aina kiinteimpaéin ténkyramaahan
saakka. Pohjakasvisto on siti mukaa.

Ryteikké N:o I alkaa J. Gerardi & Carex glareosa-alueella
tiheinpuoleisena, noin 80 —90 cm korkeana, harvenee sitten C:n alus-
talla. Tasté tulee se maalle pain runsaammaksi ja korkeammaksi
kunnes se latakéksi levinneen ojan kohdalla on yksijaksoista ja mie-
hen korkuista. Pohjakasvu O—1. Maan kuivatessa ja kohotessa
harvenee se taaskin.

Ryteikkéjen I ja Il din valilla on hyllyva, upottava ja vetinen
Carex norvegica-suo, seassa olevan Carex salina’n ja maritima’n kanssa.
Paikotellen on melkein yksiniin Carex salina fusca.

Ryteikké If on kostealla, pehmedllé pohjalla. Pohjakasvistona
on Carex maritima, salina ja norveg.

21/, 1900. Jatkoa ed.*muistiinpanoon maalle pain. Taulu
II N:o 14.

Kohdalla on uloinna Phragmites Ill ja Carex salina & Eqvise-
tum limosum-suoniitty, jotka molemmat olivat edellisen kartan ala-
osassa.

Phragmites \II alkaa Carex maritima-niitysté ja harvenee maalle
pain kunnes katoaa joitakin askeleita ennen niittypenkeretté 4. Maa,
joka ryteikén alla oli vaihtelevaa, on tissai, penkereen alapuolella ve-
tisti ja hieman epiitasaista. Maanlaatu hietaa, jonka seassa on vaih-
televasti savea.

Kasvullisuus on jotens. runsasta. Piikasvun muodostavat ma-
talat Carices, nim. Carex vulgaris, C. juncella, Carex salina fuscoatra ja
harvoina tuppaina esiintyvé Carex cespitosa, S. t. on tiheita Agr.
alba-pilvii. Matala ja harva Phragmites kasvaa viela yli koko alan.
Parissa kohden kasvaa ryhmia Scirpus lacustris’ta ja korkeammille,
matalain harjanteiden tapaisille kohdille on asettunut runsas Lath.
pal. seki Festuca 6. Muita kasveja oli:

82 I. Leiviskcé, Oulun seudun merenrannoista.

Pedic. pal, paik. tih. ryhmia, Parnassia 4—5,
Gal. pal, runs. ryhmia, Hippuris, niuk.,
Caltha 5—6, Cal. stricta, niuk.,

Car. norv. s. t. joku tupas ja pienen pieni pilvi.

Ryteikén oikealla puolen oleva Carex salina fusca & Eqvisetum
limosum-suoniitty muuttuu ilman pengermaa ylempana olevaksi har-
vaksi Carex-niityksi.

Yhdensuuntaisesti rannan kanssa kulkee nailla kohdin pergerma
A, joka paikoin loivempana, paikoin jyrkemp&na nousee alla olevista
kosteista ryteikdistaé ja saraniityista. Taman pengermén maanpuolella
on omituinen valialue, jossa on kosteahkolla pohjalla mattaitaé ja kui-
vempie pdlvid. Ranta- ja niittykasvisto on tassd sekaisin. Pitkin
pengermain reunaa huomaa merenrojua ja aina jonkun tukkipuun,
jonka vesi kevat- tahi syysmyrskyjen aikana on sinne kuljettanut.
Oikealla olevalla penkereettémalla kohdalla on vesi nostanut tukin
saraniitylle. Talla vilialueella voi eroittaa 1) alemman, jotensakin
tasasen maan ja 2) itse pengerman sekaé laajemmat, kiinteat pilvet
ja mattaat.

1) Alempi tasainen maa.

Maanlaatu on hietaa. Kasvullisuus yleensé matalaa ja niukalta
nayttivadé. Pohjassa on niukanpuoleista sammalta, enim. Hypnum
stellatum. Paikasvun muodostaa Carices, joista Carex cespitosa on
jot. runsas, vallankin sammalta kasvavilla kehdilla. Muita:

Car. junc. kuten edell., Carex norv, niukalti, Phragmites, niukalti,

C. canesc. 4—6, C. glareosa » Montia, ryhmia,
C. sal. fusca 4, Calam. str. 4, Gal. pal. niuk.,
C. fuscoatra 3, Agrostis alba 4, Caltha »

Festuca rubra, niuk.

Itse penkere ja raja maalle pain on kiinteéaé, kuivahkoa hieta-
maata. Paikotellen on rinteella runsas ja reheva kasvullisuus.

Huomattavimpana kasvina on Trif. repens, joka kasvaa aika
runsaina pilviné (etempaéa katsoen aivan valkeanaan). Naissa péal-
vissi nikyy Trif. lehtien lomista Festuca rubra, Carex vulg., Car. glar.,
Poa prat., Trigl. pal. ja marit., Eqvis. lim., Lath. pal., Pedic., Co-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 83

marum, Parnassia, Euphr. tenuis, kaikkia enim, sangen harvassa ja
muutamia kerrallaan kussakin paikassa,

Palvien ulkopuolella ja laajemmissa vileissé on ed. lisiiksi lai-
hoja Primula-palvia, Carex vulg., Euphrasia-ryhmia, Gal. pal. seki
joitakin Carex salina, Paikoin nousee rinteen alta J. Gerardi har-
voina ryhmina.

Itse penkereen harjalla kasvaa harvassa Sonchus marit. ja Spirea
seka joit. edellisista, Uloinna vasemmalla on penkere korkein ja jyr-
kin (°/, m korkea), ja siinaé kasvaa rinteella runsas Vicia cracca, har-
janteella Ranunc. acris 9 (keltasenaan), sen takana Euphrasia tenuis
8 ja lopuksi Trif. repens 8.

Pitkin aluetta kasvaa miattailla — toisilla tihed Trif. repens,
Festuca, Agr. vulg., Rhinanthus, Valeriana y. m., toisilla §. phyl.-
nareita, Comarum, Polyg. vivip., Gal. pal. j. n. e.

Lahtien maaltapdin tarkastamaan karttaan merkittyé seutua, on
ylinné pensasniitty A, joka kasvaa harvakseen pajua, koivua ja kata-
jaa. Nutty ei ole tasaista, vaan alenee ténkyréiden rantaan piin.
Pensaisia ja pensaattomia mittdité on kaikkialla. Paaikasvun muo-
dostaa harvahko heinikasvullisuus: Aira cespitosa, Carex cespitosa
ja vulgaris. Naiden seassa kasvaa jot. runs. ruohoja:

Polyg. vivip., Trif. repens, Cornus suecica.,
Melamp. sylv., » spadiceum, Pyrola rot. pens. juur.,
M. pratense, Vicia cracca, PaTMOR ed cory
Ran. acris., Thalictrum flavum, Spirea j. n. e.

Mattaat ovat matalia ja kasvavat Ran. acris’ta, Thalictr. y. m.
Paikoin on kuivempia hiedikkékohtia, joissa katajain seassa rehoittaa
runs. Hmpetrum ja Vaccinium.

Vasemmalla laskeutuu niitty tasaiseksi, matalaksi ja kosteaksi
saraniityksi B. Maanlaatu tummaa hietaa, paallé ohut humuskerros
ja kasvinjatteité. Pohjalla kasvaa niukalti sammalta Hypn. stellatum
y. m. Muun kasvun muodostaa:

Carex salina aqvatilif. 6—7, Erioph. ang. 5,
» canescens, runs. tuppaita, Carex norveg. niuk.,
» agvatilis, ryhmia, C. canescens X norvegica, palvia,

Cal. stricta 5, quis. limos., 4 —5 (enim, tihatén),

84 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Pedic. pal. 5—6, Caltha 4 (lehtia 6),
Comarum (enim. lehtii 5—6), Parnassia 3.
Stell. pal. 5,

Saraniityn oikealla puolen on kapea, vahaén kiinteémpi, mutta kos-
tea alue C, jossa tumma maa on paikoin paljaana. Harvoja Carex
juncella- ja canescens-tuppaita kasvaa yli taimankin alueen.

Paiikasvun muodostaa harva Agrostis (vulg.2), ja niilla kohdin,
missi maa on melkein paljaana, Stellaria crassifolia ja Monta.
Muita oli:

Erioph. ang. niuk., Poa prat. hyv. niuk., Epil. pal. 4,
Carex ceespitosa, niuk., Ledic. pal. 4—5, Gal. pal. niuk.,
» agqvatilif. niuk., Comarum 4, Gal. ulig. 2.

Laiteilla on mattaiden tapaisia kohopaikkoja, joilla kasvoi Festuca
rubra, Polyg. vivip., Lath. pal., Rhin. major, Ran. acris ja Trif. repens
y. m. vaihtelevasti ja mika milloinkin runsaimpana (Lath. tahi Ran.
acr. etupiiissé). Reunalla on mydés leppisaareke, jossa kasvoi 3 m
korkuista leppaa ja niiden juurilla pensasniityn kasvullisuus.

Leppasaarekkeen ja ennen kuvatun valimaan valilla on ruostei-
nen lampero D, jossa kasvaa aika tiheda Menyanthes ja Eqvis. lim,
Laidoilla on pohjassa niukalti Hypnum fluitans (exannulatum ?) seka
Ran. reptans-palvid. Kosteimmassa kohdassa on ensin mainittujen
seassa harvakseen Hipp. vulg. ja Sparganium minimum. Lisaksi viela
joitakin Lysim. thyrsifi.

Oikealla puolen on laaja, tasanen, kostea ja harvakasvuiselta
nayttiva saraniitty. Maanlaatu tummaa, hienoa hietaa, pinnalla van-
hoja kasvinjatteita. Pohjalla kasvaa niukanpuoleista, mitaéténtaé sam-
malta (Hypn, stellatum ja H. Lindbergii y. m.). Paéikasvina on Car, salina
fusca, joka kasvaa harvana yli koko alan (7). Pohjakasvullisuutena
on pehmeilla paikoin runs. Car. norvegica, muutoin harva C. norv. ja
C. vulgaris (paik.). Muita kasvoi:

Car. canescens, paik. runs. 7—6, edic. pal. 5,
paik. 3—4, Stellaria palustris 3 (paik.),
Car. salina aqvatilif., harv. (3—4), Erioph. ang. 3—4.

Lisiksi Caltha y. m. B:ssé tavattavia heinia ja ruohoja niukalti.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 85

21/, 1900. Kuvaus rantasuosta kiintedin Cal. stricta-niitty-
jen ja toénkyramaiden ylapuolella Kiviniemen eteliiiselli niitty-
rannalla. Taulu UI N:o 16.

Maanpuolella on aika tiheaa& pensasniittyaé, joka tasaisesti ale-
nee rantaa kohti loivana rinteena,

Car, norvegica-alue a. Car. norvegica peittia niityn hyllyvim-
mat, vetisimmat paikat ja asettuu ensimmiaisenaé suolammikoiden ran-
noille. Se on useinkin aivan yksijaksoinen. Maanlaatu talla kohden
on mustaa savea, pinnalta ruosteenvaristaé, hieman hiedansekaista ja
hyllyvéé. Alempana on vetté ja sen alla kiintea pohja.

Kohdissa a kasvaa Car. norvegica aivan yksinaéiin, Seassa on
vain pikkulatékéissé niukalti Lemna minor, siella taalla niukkaa Am-
blystegium ja sattumalta joku yksinaéinen muu kasvi. Toisissa kohdin
on C. norv. pohja- ja paakasvina ja muita kasveja kasvaa joltisesti-
kin seassa. Sellaisia kohtia on esim BD.

Musta, ruosteinen vesi on kohonnut yli maan paikotellen. Poh-
jakasvistona on C. norv.:n lisiksi huonoa sammalta (Amblystegium).
Vedessi Lemna m. Muun kasvun muodostavat Car. salina fusca ja
C. fuscoatra, yhteensi 7-—8, toinen toisin, toinen toisin paikoin run-

saampana.
Car. marit. 4, Pedicul. pal. ryhm. 8, Caltha niuk.,
Agr. alba, niuk., Epil. pal. 4—6, Stell. crassif. niuk.

Oikealla puolen kasvaa Pedicularis ihan ruskeanaan (9) antaen
leiman koko alueelle. Maanlaatu on siinaé kohden vahan kiinteim-
pia. Tiheimmissé kohden ei kasva mitaéan muuta, vaan muissa koh-
den on seassa ja ryhmiin vilissi, paitsi huonoa sammalta, Car, nor-
vegica, C. salina, Epil. pal. ja Caltha, Lisaksi vielié harvoja Cal. stricta.

Padosan suon muista kohdista muodostaa Car. salina-niitty, Car.
salina’a on monta muotoa. Kohdalla e¢ on Car. salina fuscoatra, lahes
metrin korkuista, tiheéa 10—9. Tummanviheriéna ja korkeampana
eroaa tima kohta etempaikin katsoen matalammasta, kellahkosta
ymparistésta.

Toisin paikoin (d) kasvaa sama sara matalampana ja sekasin
muiden muotojen (fusca’n) kanssa, Niissikin kohdin on salina aika
tiheai, vaan pohjalla enemman tahi vahemmin C, norvegica,

86 I. Leiviské, Oulun seudun merenrannoista.

Lopuksi on viela harvanpuoleista, kellahkoa ja matalaa Car.
salina fusca-niittyé suurilla aloilla. Enimm. on pohjalla C. norvegica,
paikoin taas on C. salina melkein yksinaéin. Seassa on niukalti Cal.
stricta ja Pedic, Oikealla olevain vesisilmakkeiden luona muuttuu
niitty Car. maritima-niityksi.

Maan puolella on C. norvegica’n seassa latikképaikoissa runsas
Catabrosa aquatica ja maalle pain pistaivassi kosteassa perukassa on
palvi Car. aqvatilis’ta.

Kosteahkolla, hyvin loivalla rinteell4 nousee maa Car. norv. &
salina-alueesta tavalliseksi pensasniityksi. Rinteellé kasvoi vankan-
puoleisen heinakasvun seassa runsaasti ruohoja.

Festuca rubra, 6—7 (alemp. niuk.), Gal. pal., ryhmia valkeanaan,

Erioph. ang. 6 (paik. 7—8), » ulig., niukanpuoleisesti,
Cal. stricta, 5 (ylemp. 3—2), Montia (6 alemp.),

Car. vulg.,ylemp. runs. 6—7, Polyg. vivip. 6,

Epil. pal. 5, Farnassia 4, S. phylicif., pienia na-
Comarum 5—6, Caltha 3—4, reita.

Ylempana lah. pensaita on Festuca rubra & Agrostis-(laji mer-
kitsematta) niittya runsaan Polyg. viviparum’in ja Comarum’in kanssa.
Muita kasveja on taalla m. m. Valerrana 5—6, Scutellaria galericu-
lata (harvoja ryhmia) seka tiheanpuoleisia Huphrasia-pilvia.

16/, 1901. Kappale Kiviniemen savirantaa. Taulu III N:o 15.

Kiviniemen rantaniityn kaupungin puoleisessa piiissii on
edelli kuvatuista kiinteAmmist& rannoista eroava, latakkGinen ja
upottava saviranta (»savirotko»). Kohdalla on ylempina pensi-
kon luona muudan niittyaituus, ja kartan vasenta laitaa kulkee
rajalinja vahin matkaa Kiviniemen pysikin kohdalta pohjoiseen.

Vesi on jotensakin matalalla, joten kasvirajan meren puolella
on noin 50 askelta leved melkein kuiva hiedikké. Tama on hienoa,
osittain harmaata hietaa, tiivinpuoleista, joten pora uppoaa siihen hie-
man vaikeasti. Noin 50—60 cm syvyydellé on harmaata savea ja
sen alla 90 + x em pehmeiia, vetisté mustaa savea, johon pora vaipuu
hyvin helposti. Toisin kohdin on hietaa syvemmille.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n.o 5. 87

Tasaisesta hiedikosta kohoaa matalia saarekkeita, jotka etupaassi
kasvavat El. wnigl. seka Agr. alba’a (pienina ryhmina). S. t. on El.
pal.-ryhmia, pienia nekin, Saarekkeiden vilissé on hienolti liejupin-
taisia lahdelmia, joissa kasvaa joitakin Limosella (4—3) seké hyvin
pienia Callitriche’n alkuja. Lahdelmien pohja on kauttaaltaan saven-
sekaista hietaa ja syvempana savea.

Noin 40—50 askeleen piissi kohoaa maa mataliksi Cal. stricta-
sirkiksi, joiden merenpuoleisille reunoille on ajautunut tukkeja. Talla
kohdin ovat nimat sirkat matalampia kuin muualla.

Rinteill4 kasvaa El. pal. ja unigl. seka Agr. alba, mutkien pe-
rukoissa palvid Car. salina fusca ja maritimeformis. Cal. stricta’n
ohessa kasvaa aivan samoja, kuin on kuvattu edellisilta rantapaikoilta.
Juncus Gerardi on talli kohden 6.

Rajalinjan kohdalla olevan sangen matalan ja noin 10 askelta
leveiin Cal, stricta-alueen jalkeen on hietapintaista, savialustaista ma-
talaa El. unigl.-alankoa ja sitten taasen kapealti Cal. stricta-aroa, kun-
nes noin 30 askeleen piissa Cal. stricta-sirkkain merenpuoleisesta
rinteesta kulkee yhdensuuntaisesti rannan kanssa pienia vesilatakéita,
Naissié on maa jo pinnaltaankin hiedansekaista savea ja paikotellen
silkkaa savea. -Pintakerros pehmea ja hyllyva, syvempana tuntuu til-
vimpi maanlaatu, johon pora uppoaa jotens. vaikeasti. Latakkdjen
pohjalla on kerros pélyna levenevaéd mutaliejua. Naissa on verrattain
runsas vesikasvullisuus. Zannichellia, Myriophyllum spicatum, VPota-
mogeton pectinatus, pusillus, Lemna trisulca y. m. tavallisempia. Lisaksi
joku Chara ja sammalia: Hypnum cordifolium ja runsas H. Kneiffiv.
Lisaiksi vielaé pienia El. wnigl. ja Agr. alba.

Latakdiden valissi ja ymparillaé on heinéaé kasvavaa maata. Poh-
jassa kasvaa tihed ja korkea H. Kneiffii. Heinikasvun muodostaa
samaten runsas El. wnigl. ja sen seassa olevat Agr. alba-ryhmiat.
Seassa on Montia jot. runsas etenkin maalle pain sekaé Trigl. pal. ja
marit. Maanlaatu on samaa kuin latakdissé, hieman vaan kiinteim-
pad. Pinta on vetista ja alavaa; korkeamman veden aikana on kaikki
veden peitossa.

Keskella litakké-niittyé, joka on noin 75 askeleen levyinen, on
kymmenkunnan askeleen laajuinen Scirpus lacustris-ryhma, Alueen
maan puolella on noin 75 askeleen levyinen Car. norvegica-suo. C.
norv. kasvaa tiheina tuppaina, joiden vilissi naikyy ruskahtava savi-

88 I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista.

maa. Alempana on savi ihan mustaa ja syvalla harmajan sinervaa.
S. t. on haisevia rahkalammikoita ja jaiden penkomia paljaita savi-
silmakkeita. C. norvegica’n seassa on niukalti Lemna minor ja har-
vahkoa sammalta: Hypnum Kneiffii (lyhempaa Ja huonompaa kuin edel-
lisilla), H. cordifolium ja H. pollinifolium. Siella taalla on pienia, tiheita
Agr. alba-ryhmia, ja edellisen alueen rajalla on Agr. alba laajoina
voina ja saarekkeina. Lisadksi on viela joitakin Trigl. marit-ryhmia.

Car. norvegica-suon maanpuolella on hieman kiinteampi ja vaha-
vetisempi, vaan muuten samallaatuinen Car. norv. & Car. salina fusca-
alue ja sitten Car. salina fusca-niitty seuraavalla kasvistolla:

Pohjassa on osaksi niukkaa sammalta Marchantia ja Hypnum,
osaksi kellerva savi naikyvissé. Montia on harvahko. Rajalla maalle
pain runsaanp. Hypn, polygamum.

Car. sal. fusca 7—8, Stell. crassif. 4—5, Caltha, l\ehtia,
C. norvegica, niuk., Epil. pal. 4, Cicuta 1.
Erioph, ang. 4—5, Pedic. pal. 2—5,

Edella kuvattu niitty on Car. norvegica-suosta vasemmalle. Kar-
tassa kuvatulla kohdalla tulee Car. norv. likemmaksi maalle pain ja
sen rannan puolella on noin 3—4 askeleen levyinen, tihea Catabrosa
aquatica-vy6 notkossa pensasrinteen alapuolella. Vy6 on monin pai-
koin niin tihed, etti ainoastaan Lemna minor on niukalti pobjalla.
Toisin paikoin on seassa:

Stellaria crassif.4—5, Cicuta 2, Caltha 1.
Epil. pal. 2—3, Montia, harvassa,

(Rajoilla on sitten muiden alueiden kasveja).

Catabrosa-vyon takana on pehmeida, viettavaa ja koloista savi-
hietamaata. Pohjalla on runsaanpuoleinen sammalkasvu: Hypnum
stellatum, H. cordif. ja etenkin Mnium Seligeri, joka viimemainittu peit-
tai maan paikotellen. Muu kasvu on myés runsasta. Alempana on
Equisetum limosum ja sen seassa oleva Cal. stricta heinista runsaim-
pana, ylempana Festuca rubra. Ruohoja on runsaasti:

Montia, jot. tiheda, Pedic., ryhmia harvassa,
Gal. pal., valkeanaan ryhmia, Caltha 4—5,
Comarum 7, Lysim. th. 4.

St. crassif. 4—5 ja ryhmia,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 89

Edella kuvatun kapean rinteen ylapuolella on tiheai Car. aqva-
tilis-reunus ja rivi suuria Rwmex aquaticus, Taman jalkeen on suu-
ria merirojukasoja, joiden reunoilla kasvaa runsas St. crassifolia ja
Montia (molemmat 10—9).

Karttaan merkityn ryteikén vasemmalla puolen on ennen mai-
nitun Car. salina fusca-niityn maanpuolella Car. salina & norvegica &
Equisetum limosum-alue tavallisella sekaannuksella. Taman jalkeen on
noin 10 askeleen levyinen, marké ja koloinen rinnemaa. Edellisessa
niityssa ja rinnemaan alareunalla kasvaa jot. runs. Hypnum pol-
linifolium ja cordifolium, ylempana pientaé H. cordifolium, Blasia ja
H. stellatum seki H. Kneiffii. Koloissa on vielé H. exannulatum.
Muu _ kasvu oli:

Equis. limos. 7, Car. norv.,harv.alemp., Comarum 4,
Calam. str. 4, Trigl pal.. , 3 Caltha 3,

Car. aqvat. 3, Montia, runs., Parnassia 3,

C. salina, harv., Pedicul. 4—5, Gal. pal., ryhmia,

Maan yletessé tulee lisiksi Festuca ja Car. cespitosa ja ylem-
pana jyrkemmiailla rinteella Comarum 8—7 ja Lysim. th. 6 seka toi-
sessa kohden Menyanthes (lehtia 9). Naiden ylapuolella Valeriana 5,
Spirea 5, Vicia cracca, tih. ryhmia.

Kartan oikealla puolen on ruostepintainen, kiintednpuoleinen,
huonokasvuinen suo-alue. Ruosteinen savimaa on osaksi paljaana,
osaksi peittéa siti Marchantia ja Hypnum Lindbergu. Toisin paikoin
ed. Amblystegia. Car. norvegica, harvana, vaan tasaisesti levinneena.

Erioph. ang. 7, Car. sal. yksit., Pedic. pal. 6,
Equis. lim. 4 (paik. 6), Agr.albas.t.rannem- pil. pal. 4—3,
Trigl. pal. niuk., pana joku tupas, Caltha 3.

Edellisesta oikealle on maa kiinteampaa, hietapintaista. Savi
on syvemmallaé. Pohjakasveina on taalla niukalti H. cordifoliuwm ja
Mnium Seligert y. m. Kasvu on niukkaa:

Car. vulg. 7, Polyg. vivip. 6, Gal. pal., niuk.,
Festuca rubra 5, Euphr. bottnica, ryhm., Parnassia 3,
Erioph. ang. 4, Lath. pal., ryhmia, Comarum 3—2,

Cal. stricta 3—2, Trif. repens, niuk., Sal. phyl. joku nire.

90 L. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Uloinna oikealla on eriiiissi kohden Evioph. ang. 8—7. Tal-
laista aluetta ulottuu laajalti oikealle ja alaspain. Maanpuolella on
kapealti Car. agvatilis-niittyi. Sen ylipuolella on taasen runsaskas-
vuista, koloista rinnetté (Mniwm Seligeri runsas), ja pensaiden luona
on maassa runs, Brywm ventricosum ja sitten Sphagnum squarrosum,
Sph. teres ja Thujidium Blandowin. Niiiden ylipuolella on maaniityn
kasvullisuus,

Keskellii. olevain merirojukasojen ja molemmin puolin kuvattu-
jen rinteiden maanpuolella on aluksi Festuca & Aira cespit. & Car.
vulg.-niittyi (Polyg. vivip, Spirea, Valeriana j. n. e.) ja ylempaina Avra
cespit, & Anthoxanthum & Car, vulg. (Ran. aer., Trif. rep., EHuphr.
tenuis j. n. e.) Mnium Seligeri vihenee ja sijaan tulee Climaciwm
sekii lopuksi Hyloc. parietinum ja Polytrichum.

Kuten ennemmin on jo mainittu, laajenee niitty eteléimmias
mennen. Myllyojan luona ei eniiiin havaitse pitempia, rannan
kanssa yhdensuuntaisesti kulkevia penkereit&é, vaan kiinteiimpain
tantereiden kanssa vuorottelevat vesiperiiiset niittymaat muuttu-
vat viihitellen kosteiksi ja sittemmin kuivemmiksi maaniityiksi.

Maantielti Monosen luota lahtien on aluksi ketoja, sen jal-
keen kapealti lehdon tapaista pensasniittyé ja sitten tasaisesti
aleneva, noin kilometrin levyinen rantaniitty.

Aluksi on niitylld pensaita harvakseen — etenkin Salix
phylicif., Alnus incana ja Betula odorata. Koko niitty on nailla
seuduin tavallista Aira cesp. & Carex-niittya, kosteampain Hques.
limosum- ja Carex aqvatilis- (canescens) alankojen kanssa.

Sitten viiheneviit pensaat ja merisarojen ilmestyminen
osoittaa meren rannan olevan liiheisyydessii. Ensin nikyy ojissa
(joilla niitty& on koetettu kuivata) runsaanlaisesti korkeita Carex
salina (fuscoatra ja fusca). Viihin alempana alkaa niité ilmes-
ty itse niityllekin — seki kosteammille (Carex canescens, Co-
marum, Pedic, j. n. e.) etti vihiin kuivemmillekin (Festuca, Azra,
Rubus arct., Salix repens, Empetrum) kohdille.

| Viela alempana alkavat Carex salina’t esiintyi erityisina
niittypalvini, joiden omituinen, tavallisesti kellanvihrea& tahi rus-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 91

keahko viiri eroaa silmiiinpistivisti ympirist6sta. Samalla alkaa
nikyi my6és ryteikk6ja, aluksi harvoja ja matalia, sitten yha
tiheiimpii, sekii Carex maritima ja norvegica-niilty ji.

Carex salina- ja maritima-niittyja (edellisia enemmin) jat-
kuu_ sitten lihelle vesirajaa vaihdellen hyllyvain ja upottavain
Carex norvegica-soiden ja kiinteaiin Mestuca-tantereiden kanssa.
Paikoin on vieli edellisissi silmikkeité ja jalkimmiaisissi hie-
man ympiristésti kohoavia harjoja kukkasineen (Ran. acris,
Trif. repens y. m.). Aivan lihella rantaa on lopuksi Lathyrus-
ténkyrimaita ja matalia Cal. stricta-sirkkia.

Myllyojan etelaipuolella on rantaniitty vielé laajempi. Siella
on viljelémaita ja riimeisti miénnikk6a noin 2 kilometrin péassa
rannasta. Niiiden luota alkaa mirkiaé niittyjaé, joissa kauniin
viheriiit korte & sara-niityt vuorottelevat kellervain, huonokas-
vuisten turpasmaiden kanssa. S. t. on pensaita, enim. Salix
phylicifolia ja cinerea.

Turpasmaat ovat kiinteiti, epiitasaisia hietamaita; pinnalla
on huonoa humfista ja kasvinjiannéksié. Niukka sammal ver-
hoaa maata huonosti (Aulacomnium pal. y. m.), Kasvu on mata-
laa ja huonoa; ruohot ovat tavallisesti huomattavimpana. Tihea
Salix repens on hyvin tavallista. Ruohoista on runsain Polyg.
vivip. Vaihdellen on runsaana Comarum, Ran. acris, Trif. re-
pens, Galium ulig., Pedicularis, Parnassia }. 0. e€. Heinisti ovat
yleisimmin runsaita Festuca rubra ja Agr. canina.

Paikoin on pensaiden reunustamina sellaisia valimaita,
joissa kuivanpuoleisella maalla kasvaa Festuca’n, Carex vulg.n
y. m. seassa aika runsas Eqvisetum limosum. Pensaiden suo-
jissa on tavallisia Vicia cracca ja Pyrola rotundifolia.

Edellisten kanssa vuorottelee mirkié Menyanthes- ja Carex
norvegica-aloja; molemmissa Eqvisetum limosum (6) ja Erioph.
ang. (5) sek& muita niukalti.

Alempana kiiy niityn nak6 toisellaiseksi. Matalakasvuisia,
ruskeahkoja Carex mnorvegica-niittyji kiertiéi kauniin viheriat
Eqvisetum-sarakkeet ja tummat Menyanthes-lammet, ja siella
taalla esiintyy kirjavia Carex salina & Pedicularis-kasvustoja
laajojen pensasmaiden (pienii S phylic., Cal. stricta, Festuca,

92 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Pedic., Cicuta, Car. sal. y. m., rannan ja maaniityn kasveja se-
kaisin) kupeilla.

Lihellii Myllyojaa on enimmiakseen kosteita, tasaisia maita.
Kellakat Carex salina-niityt vaihtelevat siellé siniviheriain Carex
ampullacea-kasvustojen, valkoisten Kvioph. ang.-ryhmain ja tum-
manruskeain Pedic. pal.-tiheikkéjen kanssa. Ylempana siintéa
kaikkialla ruskeahkoja Festuca rubra-niittyja.

Suupuolessa on maa kauttaaltaan kiinteanpuoleista, ojien
katkomaa Festuca & pikkusara (Carex vulg., juncella (niuk.),
canescens, salina curta)-niittyé. Korkeimmilla kohdin Aira ces-
pitosa, Ran. acris y. m. runsaasti seassa. Alemmilla kohdin
on huomattavia harvakseen kasvava Sagina nodosa ja Parnassia
(pikku ryhmissi 3—6 kukkivaa vartta, ryhmaéin vali 4—5 dm).

Edelli kuvatut kohdat ovat lahella Myllyojaa ja hieman
sinne piin viettivii. Askeisisti viljelomaista ja minnikkdjen
luota lahden pohjukkaa kohti kulkien tapaa enimmakseen kui-
vanpuoleisia, hieman miatastavia Azra, Agr., Festuca, Rumex ace-
tosa, Ran. acris-niittyji vialissé kiertelevine Carex agqvat. &
salina- ja Cal. stricta-uurteineen ja notkoineen. Jotkut uurteet
ovat syvii ja vesipohjaisia. Naissi on El. pal., Hippuris ja
Ran. rept. sek& rannoilla runsas Carex salina.

Paikoin kasvaa niitty pensikkoa ja piéikasveina on silloin
Agrostis canina ja vulgaris, Juncus filif. ja Carex vulg. vaih-
dellen.

Uloinna rannalla on enimmikseen samanlaatuisia Cal.
stricta-saarekkeita kuin Kiviniemessii ja niiden maanpuolella
laaja tasanko, jossa kiinteait Festwca-maat ja kosteat Carex sa-
lina- (ja maritima) ja Equisetum limosum-niityt vaihtelevat. Pai-
koin on téallakin ranta ilman Cal. stricta-siirkkia ja ulommainen
laaja Eleocharis & vesikasvi (Myrioph., Potamogeton)-alue muut-
tuu suorastaan latakkdiseksi Carex norvegica- ja sitten salina-
niityksi.

Kempeleenlahden eteliisimmissa pohjukassa ei ve-
den diressi ole Cal. stricta-saarekkeita, vaan vetinen, liejuinen
ja savensekainen ranta-alue ulottuu kauttaaltaan vesirajaan, (EI.

pal.-alueen merenpuolimmainen raja) jossa vasta alkaa kiinted
hietapohja.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 93

Suurin osa taétéi alavaa rantaa on Carex norvegica-niittyi
(kansa kutsuu sit&i nimellai »litty») Carex salina-piilvineen.

Niityn etelapuolella on lihelli Saloon vievéii maantieti hie-
tanen, mantyéa kasvava harjanne. Timiin rinteelté nikee koko
niityn tasaisena, aukeana lahden pohjukkana. Lahden takana
nikyy pohjoisessa metsdiinen Nuottasaari ja kaukaisena kaarena
kierta& sielt& metsa laajojen niittyjen ja pensasmaiden takana.
Satoja heinalatoja on timién kaaren sis&puolella. Itse niityn na-
kee somissa virivivahduksissa.

Niityn vedenpuolinen laide on tumman viheria ja saarekas
(Eleoch. pal.-vyOhyke). Sen takana nikee viheriin seassa laa-
jalti sinipunervia p&lvia ja nauhoja: Agrostis alba, ja ylempiini
on laajan laaja, kellanvihreaé Carex norvegica-alue. Siella taalla
on joku pieni Jatakk6, jonka laiteilla Eleoch. pal. ja tumman
viheriat, korkeammat Carex salina-reunukset rehoittavat. Hajal-
laan samalla alueella olevat kellahtavat Carex salina- tahi ma-
ritema-niityt, tummanpunaset Pedicularis pal.-ryhmat ja valkeat
Eriophorum-kasvustot saavat non viela kirjavammaksi.

Viel& ylemmiaksi maalle pain katsoen nakee ylempinii ole-
vissa vesirommakoissa ja niiden reunoilla Hquwisetum-sarkoja, joi-
den helakan viheria vari esiintyy siti selvemmin ruskeahkojen
Calam. stricta & Festuca-niittyjen rinnalla. Néaiden takana siin-
tii pensikkoja ja ketoniittyja aitoineen ja latoineen.

Salon niittyrannat. Varjakanniemen oikeanpuoleisessa kai-
nalossa Muikun talon luona on pitk&, kapea niittyranta, joka
jyrkanpuoleisella penkereellé nousee maaniityiksi tahi kapeaksi
lepikkovy6ksi ja sen takana olevaksi kuusikoksi.

Ranta on melkein vastapa&ta Oulujoen Iso- eli Rommakon
viylia, ja joen tuoma hieno liete joutuu veden mukana helposti
niille rannoille.

Maa on saviperdisté, pehmeai, hienoa savensekaista hietaa
ja savea. Vesi rannan edess& on matalaa, vaan sianndllisesti
syvenevada ja itse ranta nousee tasaisesti yleten.

Tallaisilla matalilla, marillé ja pehmeipobjaisilla niittyran-
noilla on tavallisesti reheva, vydhykkeini esiintyva Eleocharis (I)
Agrostis alba (Il) ja Cal. stricta & Carex juncella (y. m. Carex)-niitty.

94 T. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Paikoin esiintyviit niimit vyéhykkeet hyvin saanndollisina,
niin etti kaukaa katsoen niikee rannalla kolme perakkain esiin-
tyvia virijuovaa: tummanviheriii, sinipunerva ja kellanviheria.

Muikun rantaniitylle on omituista rannan kanssa yhden-
suuntaisesti kulkevat, kapeat ja korkeat harjanteet, jollaisia
sielli on melkein joka paikassa. Ranta on taallé avoin jaiden
vaikutuksille ja maanlaatu on pehmeia, joten likkuvat merijaat
keviiisin ja syksyisin helposti lykk&aivét harjanteita. Kovain
linsi- ja lounaistuulten nostamilta laineilta on ranta sen sijaan
suojattua, joten vesi kesilisin ei pidse tasoittamaan naita har-
janteita.

Harjanteilla eli ténkyréillé kasvaa osaksi toisia kasveja
kuin itse niitylli, ja suojaan niiden taakse laskeutuu niittykas-
veja maaltapain.

Muikun rannan yksityiskohtia kuvaa seuraavat muistiin-
panot:

$/; 1900. Muikun ranta. Taulu IIf N:o 17.

Taustana on tasaisia, ojitettuja savensekaisia niittyja (Aira ja
Phleum), jotka jyrkalla, kapealti puita ja pensaita kasvavalla penke-
reella laskeutuvat alavaksi, kapeaksi niittyrannaksi.

Maa on savensekaista hietaa, kuoppaista ja ténkyraisté seka re-
hevikasvuista. Noin 10—15 askeleen pdissa rannasta kulkee kapea
(noin 4/2 m—*/3 level) ja noin °/4 m korkuinen, useista kohden kat-
keileva harjanne eli tonkyra. Taman takana on alavaa, vetista maata
ja sitten kapea rinne ja pensaita kasvava penger.

Maa vesirajan ja ténkyran valilla on kuoppaista hietamaata.
Veden pohjassa on pienia vesikasvin alkuja. Vedessa ja veden aaressa
kasvaa ensin harvahkoa ja sitten tiheité ZU. pal.-ryhmia. Ensimmiai-
sillaé maasaarekkeilla kasvaa tihed Agr. alba ja niiden valissa tihea
El. pal., joten talla kohdalla, niin pitkalle kuin rantaa pitkin niakee,
on kirjava vy6 sinipunervista Agr. alba- ja tummanvihreista £1. pal.-
palvisté. Saarilla kasvaa sitipaitsi:

Trigl. pal. 3—4, Gal. pal., ryhmia, Pedic, 3—4,
Montia, runs., Caltha 4, Parnassia 3.

Saarekkeita seuraa alavaa markiad maata, jossa kasvaa aika run-
sas kasvullisuus. Tihein heinikasvun muodostaa Agr. alba, £l. pal.,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 95

Cal, stricta ja laajat Car. juncella-tuppaat (noin askeleen ja kahden
etaisyydella toisistaan). Pohjalla Montia runsaanpuoleisena ja Gal.
pal. harsuja ryhmia. Muita kasvoi tissi:

Trigl. pal. 6—4, Eyvioph, ang. harv., Comarum 4,
Aira bottn. niuk., Caltha 5, Parnassia 3—4.
quis. lim. (ster.) harv., Pedic. pal. 5—4,

Maallepéin mennen tulee lisiksi Car. sal. fuscoatra, C. canes-
cens, Festuca, J. Gerardi, Pot. ans. ja Lysim. thyrsifl.

Latakképaikoissa Car. norv.-pialvia.

Sitten tulee paikoin katkeileva harjanne, jonka rinteellaé kasvaa
tiheané pialvena Car. salina fusca. Itse harjanteella kasvaa paikoin
aika tihea Lysim. th., yleensé Festuca ynna lisaksi joitakin edellisen
alueen kasveja.

Harjanteen takana on markaéad, matalaa maata rehevalla kasvis-
tolla. Paakasvun muodostaa Cal. stricta ja Car, salina fuscoatra.
Seassa on runsaita Car. salina fusca-palvid ja harvakseen Car. jun-
cella seké paikoin J. Gerardi. Muita oli:

Lysim. th. 5—6, Comarum 5—4, Gal. pal. runs. ryhm,
etic. *b, Parnassia 5—4,

Taakse pain kohoaa alue hietarinteend, jolla harvenneen edel-
lisen kasvun seassa kasvaa Aira cesp. (2), Valeriana ja Sonchus.
Itse penkere on hietamaata ja kasvaa harvalti leppaa ja koivua.
Rinne on paikotellen vierivaaé hietaa, paikotellen kasvaa siina J. filif.,
Aira, runsas Sonchus, Valeriana, Spireea j. n. e.

13/7 1900. Muikun ranta. Taulu III N:o 18.

Maanlaatu on savea ja savensekaista hietaa.

Ranta on markaé, pehmea ja rehevakasvuinen. Vedessa ran-
nalla on runsaita Hl. pal.-saarekkeita ja itse rannalla laaja El. pal.-
alue, jossa pienillé saarelmilla kasvaa Agr. alba ja matalavetisissa
lamperoissa El. acicularis,

Taman alueen maanpuolella on hieman kiintedmmalla maalla
reheva Cal. stricta-niitty. Sen keskella kulkee noin 1/2—*/4 m kor-

96 I. Leiviské, Oulun seudun merenrannoista.

kuisia ja 1 m levyisié selanteiti, joilla kasvaa Cal. stricta, Festuca,
Car. vulg. ja Aira cesp. seka Sonchus.

Niityssi ja ed. alueen rajalla on s, t. pienid suopalvia, joissa
kasvaa Car. norvegica ja Car, salina-koloniioja.

Pienelli penkereella (nousulla) kohoaa Cal. stricta-niitty noin 5
—6 m leveiksi kouruksi rinnemaaksi, jossa paéakasvina on Car. jun-
cella ja Festuca rubra, mitké yhdessé Car, salina aqvatiliformi’ ksen
kanssa muodostavat rehevanpuoleisen niityn.

Muita kasveja on pitkin matkaa seassa kuten tavallisesti.

Muikun pitki&i niittyrantaa seuraavain laidun- ja kapeain
lepikkorantojen jiilkeen on noin Salonniemen keskipaikoilla laaja,
maalle piiin lahtena pistiiytyvaé tasanen niitty.

Salon notkolta pain tullen on rannempana ensin karunpuo-
leista Cal. stricta-niittyi ja sitten pikkupaju & Cal. stricta-alueita
(kuten Hietasaarella) seki etempiinaé rannasta laaja, Kiviniemen
karuja Cal. stricta- j. n. e. aroja (D ja E 78/; 1900) muistuttava
J. Gerardi & Cal. stricta & Festuca rubra-niitty.

Niukalti rantakasveja (Primula sib., Carex maritima ja sa-
lina, Trigl. marit.) kasvaa yli koko niityn, ja s.t. on alavampia
Pedicularis'ta ja Eriophorum'ia kasvavia kobhtia.

Rannan keskikohta on kohti aukeaa ulappaa ja jaat seka
aallot ovat ajaneet hiedan kiinteiksi, kovaksi valliksi eli tonky-
rimaaksi aivan lihelle vesirajaa. Oikealle levenee tonkyramaa
kiinteiksi pensikon pohjaksi.

Tasté on seuraava muistiinpano: 9%/s 1900. Taulu Ill
N:o 2)

Vesi edessé on matalaa. Pohja on savea, seassa pienia kivia
ja aivan maan rajassa hietaa. Pohjassa kasvaa niukalti Swbularia,
Limosella ja Batrachium paucistamineum (conferv.). Vasemmalla on
ranta matalaténkyrainen. Paikoin on kiinted valli aivan lahella vesi-
rajaa, paikoin on vallin ja rannan valilla kapealti loivaa rinnettaé ja
alavaa maata (A).

Savensekainen hietamaa kohoaa vedesti hyvin matalana saarek-
keena, jota peittéa jotensakin runsas kasvullisuus. Alemmilla kohdin

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 97

ja rinteilla El. wnigl, ja korkeammilla Agr. alba seki joitakin Sonchus-
aluslehtia. Yleensé kasvaa harvakseen El, pal. ja Trigl. pal. seki
kolopaikoissa runsas El. pal.

Ténkyramaan alla olevalla rinteelli kasvaa Calam. stricta seki
merisara-palvia (Carex maritimeformis ja fusca) ja toisin paikoin
Calam. stricta’n seassa runs. Agrostis alba.

Keskella havaintopaikkaa kulkee oikealta pain El. pal.-poukama.
Sen peralla ja ymparilla on El. pal.:n seassa Agr. alba, J. Gerardi
ja Carex maritima, kaikkia jotens. runsaasti (seassa vielé niuk, Pedic.
ja Caltha).

Poukaman perallé ylenee kostea niittypalvi Sonchus-lehtiruusuk-
keita kasvavaksi hiedikéksi. Poukaman oikealla puolen kulkee vesi
uraa myéten kahteen kuoppaan, joiden reunoilla kasvaa runsas (8—
9) Carex salina fuscoatra ja Cal. stricta,

Ténkyramaa on kuten tavallisesti kiinteéa, harvakasvuista hieta-
maata paljaine hietapalvineen. MHeinisté kasvaa Festuca rubra ylei-
seen, paikoin J. Gerardi ja pensaisiin pain kaltevilla rinteilla Carex
vulg. seka yksinaisia lyhyité merisaroja ja Erioph. ang. Niukan ruo-
hokasvun muodostavat:

Sonchus, (6—5) laiteilla palvia, Vicia cracca, niuk.,
Pot. ans., alavammilla kohdin niuk., Stell. graminea »
Lath. pal., > » » Comarum, >,

Plant. maritima, niuk. pens. luona,

Ténkyran merenpuoleisella rinteella Huphr. bottnica 7 ja alem-
pana Parnassia 3—4.

Pensaita on S. phylicif., matalia 1—1+/2 m, Myrica ja S. re-
pens niukalti.

Oikealla mutkistuu ranta viela enemmin avointa ulappaa kohti.
Veden firesté nousee tassa jyrkanpuoleinen hietasairkka, jonka rinne
on noin 1 m verran kasvitonta, silkkaa hietaa. Aaltojen tuoma me-
renroju on muodostanut vy6n pitkin harjaa.

Hiedikélla kasvaa yhdessé kohden pieni Juncus alpinus-pilvi.
Hietasirkalla kasvaa vasemmalla puolen Cal. stricta (seassa joit. Agr.
alba) ja etempina oikealla runs. C. salina flavescens.

Taaksepdin alenee sarkka kosteahkoksi Cal. stricta & J. Gerardi-
niityksi. (Pedic. 4, Pot. ans. 4, Caltha 3—4, Gal. pal. niuk,). Tata

7

98 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.
\

on ainoastaan muutaman askeleen leveydelta ja sen jalkeen tulee maa
taasen kiintefimmiiksi. Salix ph. pikkunareité on tihedssa, Festuca 4
—5 ja Sonchus 3—4.

Heti takana on matalan S. phylicif.-rivin reunustama ténkyramaa.

Kapeain niittyjen, laidunten ja hiedikkdnienten jalkeen on
ennen Vihiluotoa olevan poukaman rannalla matala, ilman
sirkkii ja tonkyrditaé vedesta nouseva noin kilometrin pituinen,
levedi niittymaa. Taulu II N:o 20.

Ranta on matalaa, hienohietaista, savensekaista ja liejuista.
Lahinné vetté ja vedessé on laaja ja runsas El. pal.-alue. Sen maan-
puolella on Agrostis alba, ensin yksin ja sitten J. Gerardi’n kanssa.
Taman jalkeen on J, Gerardi valtavana ja sitten Cal. stricta. Selvia
rajoja ei niiden valilla ole, vaan toiset aina vahitellen muuttuvat
toisiksi.

Veden daressé on pienia Scirpus-ryhmia (kahilikkoja) ja noin
niityn keskipaikoilla on veden partaalla valkeita Glyceria distans-taplia
punervalla savimaalla. Carex norvegica muodostaa s. t. hataroita pal-
via. Carex salina ja maritima s, t. harvassa. Primula sibirica on
hyvin runsas Agrostis alba’n, J. Gerardi’n ja Cal. stricta’n seassa.

Kun maa alkaa olla kiinteéé ja kuivahkoa, esiintyy Carex gla-
reosa kuten tavallisesti, ja tasaisesta niitysté nousevilla pengermilla ja
tuskin huomattavilla kumpuroilla Festuca rubra.

Eraaissé kohden pistéi maalle pain laaja ja vetinen El. pal.-
lahdelma. Sen oikealla puolen on lahella rantaa karua, Salix phyli-
cif.-pensaita ja pienia Empetrum-palvia kasvavaa Festuca-tanteretta, ja
sen rannan puolella Cal. stricta-reunus.

Taman ja rannalle ylettyvin metsikén takana on Vihiluodon
kainaloon ylettyva J. Gerardi & Cal. stricta & Festuca-niitty etem-
panda rannasta olevine pienine Car, norv.-palvineen.

Saaret. Kuten ennemmin on jo mainittu ovat seudun me-
rensaaret suurimmaksi osaksi alavia lepikkoniittyji matalaveti-
sine, sukkelaan maatuvine niittyrantoineen, joiden yleinen muoto
ja kasvullisuus on eri saarilla suunnilleen samanlaatuinen.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 99

Rantaniitty nousee kaikkialla lahempinai tahi etempiina
rannasta matalalla rinteella kuivemmiksi maaniityiksi. Rannem-
pana ja paikoin sisempanikin ovat naimit verrattain alavia ja
tuoreita. Leppain seassa kasvaa pihlajia, tuomia ja koivuja seki
paikoin yksinaisia kuusia. Niittykasvun muodostavat Aira ce-
spitosa ja Calamagrostis lanceolata (viliin erikseen, viliin molem-
mat yhdess&) ruohoineen ja leppien alla olevine vatukkamaineen
ja Cornus-peitteineen. Kotakarin lepikoissa on laajoilla aloilla
tiheita ja kauntita Miliwm-niittyja, joissa Milium, Calamagrostis —
lanceolata ja Agrostis vulgaris muodostavat rehevin niittyheiniin.

Sisempana ovat niityt tavallisesti kuivia Aira flexuosa-niit-
tyja, jotka osittain kasvavat runsaasti ruohoja (Hierac. umbell.,
Eipilob. ang. y. m.), osittain peuranjikélaa, variksenmarjaa, ka-
tajia ja mantyja. Kaikkein kuivimmilla kohdin on harvaa miin-
nikkO& ja paikoin pienia kuusistoja.

Siella taall4 on vaarainpensaita y. m. kasvavia matalia
kivikkomaita ja markié notkelmia seké lamperoita.

Saarille omituisia rantamuotoja ovat niemien (etupiiissi
kivikko- ja kivihieta-) valiset niittylahdelmat, kapeat lepikkotaus-
taiset niittyreunukset sek& maatuville rantamatalikoille syntyvat
laajat vesijattomaat.

Pienien niemekkeiden vilisié niittylahdelmia léytyy muil-
Jakin rannoilla, vaan saarien rannoilla ovat ne erittiin huomat-
tavia. Paitsi ennen mainittuja Laitakarin ja Kellonkraaselin linsi-
rantaa on niita etenkin Kotakarin ja Hietakarin etelii- ja linsi-
rannoilla.

9/; 1901. Kellonkraaselin lansirannan kivihietaniemekkeiden
valissa on matala lahdelma, jonka ranta ylenee maalle piin tasaisena,
pehmytpohjaisena niittyna. Vedessa ja veden diressi kasvaa Hleocha-
ris pal. kaarevana vyOhykkeené. Ylempéna on seassa runs. Agrostis
alba ja pitkin matkaa Trigl. palustre. Eleoch.-vyéhykkeen jalkeen
seuraa matalasti nouseva rinne, jossa kasvaa runsas Calam. stricta ja
maalle pain harveneva Agrostis alba seki ruohoja kuten tavallisesti.
Taman takana kiertéaé samaten kaarena runsaskasvuinen matala rinne,
heinia ja ruohoja sekaisin:

100 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Carex juncella, tuppaita jot. tihedssa, Lath, pal., s. t. tihea ryhma,

Festuca rubra 7, Parnassia 4,
Carex salina, niuk., Sonchus 4—3,
» glareosa , Potentilla (lehtia) 4,
Trigl. pal. ; Comarum 3,
Agrostis alba ,, Galium pal., harvana verhona,
Phragmites 1—2, Salix phylic. (nireita) 3.

Juncus Gerardi, hary. ja pikku ryhm.,

Ylempina on lepikkoreuna maakasveineen (Milium, Cornus,
Tanacetum, Solidago, Hierac. umbell.).

Kota- ja Hietakarin pikkulahtien rannoilla kasvaa useim-
miten Phragmites-kasvustoja Eleocharis & Agrostis alba- ja Ca-
lam. stricta & Carex juncella-vyOhykkeiden ohessa. Calam. stricta’n
seassa runsas Juncus Gerardi.

Kapeita lepikkorantoja on saarilla vallankin sellaisilla
kohdin, miss& puuttuu kivikkoisia niemia ja missa@ jaat ja aallot
muodostavat veden diareen hietasarkkia ja tonkyroita.

Kellonkraaselin pohjoisrannalla on paikoin hietakumpura
aivan veden daressé ja kasvaa korkeaa leppaéa, pajuja ja maa-
niittykasveja (Agr. canina, Valeriana y. m.). Kumpuran jyrkalla
rinteella on niukalti Festuca rubra, Lath. pal. ja Juncus Gerardi,
ja veden huuhtomalla hiedikolla kapealti Eleocharis pal. ja Ca-
rex salina.

Toisin paikoin on veden diressi py6reisti koheneva hieta-
sarkka, jonka harjalla on niukalti pensaita, ja koko rannan peit-
tai vedesta alkava harvahko Phragmites.

Saaren itérannalla on noin 450 m pituudelta sangen ka-
peareunaista niittyrantaa. Eleocharis pal. on pieniné saarekkeina
ja hyvin kapeana nauhana pitkin vesirajaa ja paikoin puuttuu
kokonaan. Loivalla, kapealla rinteelli on Calam. stricta-niittya
Carex salina- ja maritima-pilvineen ja noin 5 askeleen piiissa
vesirajasta Lath. pal.-ténkyraé ja kapea, paikoin katkeileva 3—5

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 101

m levyinen lepikkorivi. Jyrkemmilla rinteillé on hetimiten Lath.
pal.-toyry ja leppia.

Kapean lepikkorivin takana on kauttaaltaan alavampia lam-
peronmuotoisia niittymaita, joihin vesi tunkeutuu merituulien
aikana. Pohjassa on sammalia Hypnum exannulatum y. m.
ja padakasvun muodostavat Cal. stricta ja Carex juncella seki
Carices saline (fusca), mik&i milloinkin runsaimpana. Pitkin ja
poikin kulkee matalia saarelmia, joiden piéikasvina on Festuca
rubra.

Lamperoniittyjen takana on lepparinne (Viola pal., Lysim.
ja Cornus), sitten joko keskusniittyja (silloin on rinteellié Ange-
hea, Valeriana, Cornus, Cal. lanceolata, Solidago j. n. e.) tahi
pienia, kuivia niittylamperoita lepparyhmain valissé. Muutamissa
lamperoissa on pohjalla lehtia y. m. kasvijaéainn6ksié, matalalti
multaa ja sitten hietaa (sammalia ei ole). Ruohoja on:

Viola pal., lehtia 7, Caltha 3, Cornus, niuk.,
Polyg. vivip. 7—6, ~Valer., niuk., Lysim. th., \aiteilla.
ftubus arct. vaihtelev., Gal. pal. »

Heinistéa on niukalti pystyjaé Agr. alba seka joitakin Festuca
rubra-korsia ja Carex juncella-tuppaita.

Toisissa lamperoissa ovat heinat vallalla: Agr. vulg. 7,
Aira cespit. 6, Agr. alba 3—4, tahi Juncus filif. 7—8, Cal.
stricta 6, Carex juncella 3—4, jalkimiisissé tavallisesti runsas
Comarum.

Lamperoiden takana ylenee maa keskusniityksi.

Laajoja vesijatt6maita on Kotakarin, Hietakarin ja Kel-
lonkraaselin rannoilla.

KellonkraaSelin eteliinen ranta on tavattoman laajaa ja ala-
vaa, kivikkoista ja marké& vesijattomaata lammikoineen, urineen,
saarineen ja lahtineen. Rannan edessa olevalla matalikolla on
pitkalle ulottuvat kivikot, jotka suojaavat rantaa jiiiden vaiku-
tuksilta. Taulu III N:o 21.

Maanlaatu on tiivisté, hienoa hietaa, limapintaista ja (paikoin) sa-
vensekaista. Rantaniitty nayttéa yleens& tasaiselta, vaan lahemmin

102 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

tarkastaen huomaa sen kauttaaltaan olevan taynna lampia, joissa vetta
on + 1 dm ja saaria, jotka tuskin huomattavasti kohoavat alavam-
pain kohtain yli. Heikkojenkin merituulien aikana nousee vesi pit-
kin lahtia ja lampia ja huljuu matalain saarekkeiden yli.

Kasvullisuus on talla rannimmaisella alueella niin harvaa, etta
maa paistaa selvisti lapi, ja siellé taalla on aivan kasvittomia
palvia.

Paiaikasvun muodostavat Agrostis alba ja Juncus Gerardi seka
matalien saarekkeitten rannoilla kasvava Eleoch. uniglumis,

Namit molemmat hennot kasvit kasvavat sekaisin paikoin toi-
nen (Agr. alba etenkin merelle pain, J. Gerardi maalle pain) paikoin
toinen hieman runsaampana ja niiden sinipunervat —- ruskeat kukin-
not antavat koko tialle laajalle rantareunalle omituisen tumman Varin.

Muita kasveja on seassa sangen niukalti. S. t. huomaa jonkun
Carex norvegica-tupsun, yksinaisia Carex salina, Trigl. maritimum,
Caltha, Juncus alpinus seka pienia S. phylicifolia-nareita.

Kun tullaan Jahemmiaksi ulimmaisia pajukko & lepikkosaarek-
keita, kay maa hieman kiinteammaksi ja korkeammaksi. Agr. alba
vahenee ja katoaa, ja sijaan tulee Cal. stricta, Primula- ja Pot. an-
serina-palvia seké harvahko Pedic. pal. Joillakin kohdin on rantapen-

sikon aaressé pehmoisempaa, kosteahkoa maata, johon on asettunut
Carex salina,

Saaren etelanokan kohdalla olevan pensassaarekkeen (A) va-
semmalta puolen (katso karttaa) pistéa kauvas maalle pain niittylah-
delma.

Niityn alkuosa on harvahkoa Cal. stricta & J. Gerardi-niittya.
Maanlaatu on yha hienoa hietaa, pinta kuivahkoa, melkein sammale-
tonta. Edellamainittujen heinéin seassa kasvaa Primula sibirica jo-
tensakin runsaina palvina, Potent. ans. samaten ja Carea norvegica niu-
kalti alavammilla kohdin.

Tallaista niittya jatkuu kauvas sivulle pain ja maalle pain noin
200 askelta, kunnes oikealla puolen olevan pensikon kohdalla maa
tulee kiinteammaksi, kuivemmaksi ja epitasaisemmaksi. Pienilla, kos-
teilla palvilla on Carex norvegica-koloniioja; alavilla tasankopaikoilla
on Cal. stricta yhaé runsaana, vaan suurimmaksi osaksi on alue kui-
vahkoa, kituvalta nayttévaa J. Gerardi & Carex glareosa-niittya. Pri-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 103

mula on vahennyt ja Potentilla anserina tullut sen sijaan runsaam-
maksi (8). S. t. on matalaa, harvaa Phragmites.

Pensaistojen valilla nousee niitty kukkaisrinteella (Lath, pal.,
Lysim. j. n. e.) harvaa leppaia ja Phragmites’ta kasvavaksi matalaksi
hietamiieksi (leveiksi ténkyraimaaksi), joka taasen taaksepain alenee
pieniksi niittylamperoiksi. Namat kasvavat etupaassé Carex juncella
& Cal. stricta-niittyé kituvine merisarapalvineen.

Niiden lamperoiden takana kulkee vihdoin vakituinen maanii-
tynrinne heinineen (Calam. lanceolata, Milium) ja ruohoineen (Vale- |
riana, Tanacetum, Angelica, Cornus suecica).

Noin puoli kilometria edellé kuvatusta lanteen pain on samalla
etelarannalla seuraava kohta, 3/s 1900. Veden daressa on taalla kivia
vahin runsaammin kuin idempanaé, vaan muuten on ranta aivan sa-
mallaista El. wnigl. & Agr. alba & J. Gerardi-niittya lahtineen ja
lampineen.

Lihimpina kiinteaéi maata olevissa vesilatikdissé ja lahtien pe-
rukoissa on pohja kiintedaé kavella, vaan sen pinta levenee penkoessa
hienon hienona mutana ympiri veden. Maanlaatu on hiedansekaista,
paikoin ihan mustaa savea,

Naiss latikdissi ja niiden reunoilla kasvaa Aster tripoliwm har-
voina ryhminaé (kymmenkunta kappaletta kussakin ryhmiss§).

Latakkdjen maanpuolella on kapea Agrostis alba & J. Gerardi-
reunus ja sitten joitakin askelia leved J. Gerardi & Cal. stricta-niitty,
jonka takana on hietapohjainen, pajua ja nuorta leppaa kasvava saa-
reke. Reunalla kasvoi Rhin. maior, Lath. pal., Euphrasia botin. seka
Myrica. :

Saarekkeen takana maalle pain on joka suunnalle J. Gerardt-
niittyja. Runsaan J. Gerardi’n ohessa kasvaa nailli Cal. stricta har-
vassa (lah. pensaita runsaammin), Trigl. marit. s. t. aivan harvassa
ryhmia, Pot. anserina yleensi harvoja palvii, Pl. maritima harvassa
(paikoin 5). S. t. on kiinteampié ja hieman korkeampia 1—2 m
leveita pilviaé, jotka kasvavat Carex glareosa’a ja Festuca rubra’a ja
joiden reunoilla on pienia Primula sibirica- seka Odontites litoralis-
ryhmia.

104 1. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista.

Saaren luoteisranta on matalaa, vedest&é tasaisesti kohoa-
vaa Eleoch. wnigl. & Agrostis alba-niittyé, jonka maanpuolella
kulkee rannan kanssa yhdensuuntainen penger eli tonkyra. Tama
on paikoin heini & kukkaisaluetta, paikoin harvakasvuista ja
pensaista hiedikkotannerta.

Rannan itiiosasta on otettu seuraava kuvaus 2/s 1900. Taulu
III N:o 22.

Vesi on matalaa ja ranta nousee matalan mataloiksi saarek-
keiksi, joita on noin 100 askeleen leveydelté. Naiden rannoilla kas-
vaa niukalti Eleoch. wnigl. ja itse saarilla kasvittomain paikkojen va-
lissi harsuja Agrostis alba-ryhmia sekaé harva Trigl. pal.

Suuremmilla saarekkeilla nakyy jo joitakin, enimmakseen kuk-
kimattomia Cal. stricta ja s. t. kohottavat yksinaiset Aira bottnica-
tuppaat kullankeltaisia kukinnoitaan.

Lihinni maata oleville Agrostis-saarille on asettunut viela seu-

raavia:

J. Gerardi 3-4, Parnassia 3,

Festuca 3 (keskellé saarta), Sonchus (lehtia) 3,

Salix ph., joitakin nareita, Gal. pal., harsuja ryhmia h.

Paikoin ovat saarien valisten lahdelmien perukat syvempia ja
silloin kasvaa niissi runsaanpuoleinen El. pal. seka rinteelli Carex
maritima-palvia.

Sisimpain lahtiperukoiden kohdalla kulkee rinnan rannan kanssa
kiintea tonkyramaa muodostaen niemié ja mutkia seka katketen pai-
kKotellen. Rannan puolella reunustaa tata kapea Cal. stricta-vyé, joka
joissakin kohden levenee laajemmaksi niemeksi (II).

Tallaisella kasvoi:

Cal, str. 6, Montia, harvakseen yli_ Pedic. 4,
Agr. alba, reun. runs., koko alan, Primula, palvia kuten
Junc. G,, parissa koh- Gal. pal. 5—3, tav.,

den palvi, Parnassia 4,

Trigl. pal., rannempana 3.

Lisaéksi joitakin seuraavan alueen kasveja rajalla.
Tonkyramaa on kuten tavallisesti rannan puolelta jyrkempi ja
alenee tasaisesti maalle pain. Maanlaatu on kiintedd hietaa, kasvul-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 105

lisuus harvaa. 5S. t. on noin 1 m korkuisia Salix ph. pensaita ja
harsua Myrica. Heinisté on runsain Festuca ja ruohoista Lath. pal.,
Rhinanthus ja Euphrasia bottnica. Maalle piin alenevalla pehmeim-
malla rinteella kasvaa Cal. stricta sekai ed. lisiksi Carex juncella ja
Potent. anserina.

Ténkyramaan takana on paiaasiallisesti Cal. stricta & J. Gerardi-
nittyaé, joka ténkyramaan poikki kulkevain urain kautta on yhteydessa
rannempana olevan Cal, stricta-reunan kanssa. Kasvu oli:

Cal. stricta 7—8, Potent. ans., palvia, joissa 7,
J. Gerardi 8, Primula sib., runs. ryhmia,
El. pal., vaihtelevasti, Petic, pat. "5.,

Carex norvegica, runs. — niuk.

Niityssé on saaria, joilla on sama kasvu kuin ténkyrimaalla
(Festuca, Lath. pal., Rhinanthus, Euphr., Parnassia). Maalle pain yle-
nee niitty kiintedmmiaksi Juncus Gerardi & Festuca-aroksi (Carex jun-
cella niukalti; Potent. ans. kuten tav.; Primula, niukka) ja yhdessa
kohden alenee kosteaksi Carex maritima & Carex norvegica-alueeksi.
Tata on ainoastaan pienenpuoleinen notkelmapaikka, jota kaikin tahoin
rajoittavat kiintedmmat tantereet. Kostealla Carex maritima & norv.-
alueella alkaa vankka Phragmites, joka siité jatkuu pitkin kiinteita
maita pensikkoon saakka.

Takana kulkeva lepikkorinne (Valeriana, Leontodon, Myrica j.
n. e.) on laajan pensassaarekkeen reuna, jonka toisella puolen on Cal.
stricta & Carex juncella-niittya ja sitten vasta lepikkoinen maaniittyrinne
heinineen ja ruohoineen.

Niittyrannoista.

Oulun seudun merenrannikon niittyrannat ovat kaikkialla
edellikuvattujen kaltaisia. Uusia rantoja — Patenniemen, Reuk-
senlahden, Varjakan j. n. e. — tarkastaessa huomaa aina selviaé
yhtalaisyyksié entisten kanssa. Aivan oudotkin rannat tuntuvat
tutuilta, silla rannan muoto ja kasvullisuus muistuttaa aina suu-
resti jotain ennen nahtya kohtaa.

Rantaniittyjen kasvilajit ovat sangen vihilukuiset. Lukuun-

106 I. Leiviskié, Oulun seudun merenrannoista.

ottamatta kapeita téyrisrantoja ovat rannat kauttaaltaan tassa
suhteessa melkein yhti ja samaa. Laajemmilla niittyrannoilla
esiintyy melkein aina samat péivydhykkeet. Vedessa Ja veden
idiressii on suurempia ja pienempia Eleocharis-kasvustoja. Naita
seuraa Agrostis alba ja Calamagrostis stricta ynna jotkut Carex-
lajit sekii lopuksi Festuca rubra. Ruohoista ovat mydskin samat
lajit aina saapuvilla, Alavammilla kohdin léytyy aina jonkun
verran Montia-, Caltha-, Comarum-, Pedicularis palustris- y. m.
kasvua — ylempiina taasen Lathyrus palustris, Viola palustris,
Valeriana j. n. e.

Kasvilajien ollessa niin vihilukuisia antaa piikasvi tahi
pari kolme piikasvia leimansa kasvupaikalleen. Eri niittymuo-
toja voi senvuoksi helposti eroittaa toisistaan nimittamalla niita
piiiikasvin tahi kahden, vielapa kolmenkin paakasvin mukaan
esim. Eleocharis palustris-, Agrostis alba & Juncus Gerardi-niitty
j. n. e., kuten muistiinpanoissa on tehtykin. Itse rantoja eri ryh-
miin jakaessa on huomioon otettava, ettaé kullekin rannalle on
omituista ei ainoastaan nuo niittymuodot vaan myéskin niiden
suuruus ja asema, ja sen vuoksi on pidettava silmalla koko ran-
taniittyi veden ja n. s. maarajan valilla.

Ranta-alueen maanpuolinen raja.

Kuten ennemmin on jo mainittu on naillaé alavilla rannoilla
useinkin sangen vaikea léyt&i& rajan ranta-alueen ja sen taustan
vililla. Rannan kasvullisuus nayttaéa& paikoin aivan huomaamatta
muuttuvan maaniityn kasvullisuudeksi.

Toisilla kohdilla saattoi pité& rantapensikkoa, rantapensi-
kon alustaa tahi etempiinaé vesirajasta kulkevaa matalaa rinnetta
rantaniityn rajana, vaikka useinkin esim. rantapensikon takana
oli yh& viel& samallainen rantakasvullisuus kuin merenpuolel-
lakin.

Lopuksi oli kohtia, joissa sen sijaan oli helppo loytaa aivan
selva raja. Sellainen oli esim. Salon Muikun ranta, jossa ranta-
niityn takana oli jotensakin korkea ja jyrkk& rinne. Rinteen
alapuolella, johon merivesi tavantakaa nousee, on rantakasvulli-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 107

suus vesikasveineen ja halofyytteineen, ylapuolelta ojitettu keto-
niitty ihan tavallisine maakasveineen: Phlewm, Aira y. m.

Rantojen tirkeimmisté kasveista ovat toiset, kuten Carices
saline ja Juncus Gerardi, tunnettuja halofyytteja, toiset taasen,
kuten Calamagrostis stricta ja Carex junecella, yleisia rantojen
tahi kosteain maiden kasveja. Taustan kasveista toiset valtté-.
vit yleens& rantoja ja miarkiaé maita, toiset erityisesti merenran-
toja. Kullakin seka rannan ettaé taustan kasvilla on lisaksi viela
omat vaatimuksensa kasvupaikan kosteuteen, valoon y. m. seik- |
koihin nahden.

Eroittaaksemme merenrantaniityn sita rajoittavasta maanii-
tysti on etsittiivaé toiselta puolen sellaisia merenrantakasveja,
jotka rannalla runsaastikin kasvavina eivat kiipea maaniittykas-
vien pariin ja toiselta puolen sellaisia yleisia maaniittykasveja,
joita ei ené&an tapaa rantakasvien seassa.

Merenrannan ominaisuuksista tulee t&ss& etupaassa kysy-
mykseen merivedennousu ja maan suolanpitoisuus. Selvityk-
seksi mainitaan seuraavassa lyhyesti muutamain tarkeampdain
rannikkokasvien esiintymisest&é Oulun seudulla.

Eleocharis palustris on yleinen rantakasvi ja kasvaa meren-
rannalla vedessii laajoina saarekkeina ja rantavyOhykkeina seka
etempina vesirajasta etenkin hietapohjaisissa lammikoissa ja not-
kelmissa.

Eleocharis uniglwmis on merenrantakasvi ja esiintyy veden
iiiressii ja lamperoissa lihell&é vesirajaa pitkin koko aluetta.
Etenkin tasaisilla kutusavirannoilla kasvaa se liihinna vetta laa-
joina niittyina.

Agrostis alba’a léytyy Oulun seudussa muuallakin, vaan
merenrannoilla esiintyy se huomattavana merenrantakasvina.
Vesirajassa nikee sit&éi kaikkialla enemmiin tahi vihemmian. Hie-
tasaaren, Kiviniemen ja Koskelan rannan epitasaisilla hietaran-
noilla se reunustaa tavallisesti veden firessi olevia hietasark-
kid, tasaisilla kutusavirannoilla muodostaa laajoja reunusniittyja
yhdessi Hleoch. wnigl. kanssa ja tasaisille, pehmeille lahtienran-
noille asettuu Hleocharis-alueen ylipuolelle laajoiksi Agrostis alba-
voiksi (hanhiheiniiniittyjaé). Etempiinii vesirajasta on Agrostis alba-

108 IL. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

pilvid savi- tahi liejupohjaisissa lamperoissa ja niiden reu-
noilla.

Calamagrostis stricta on yleinen kosteahkoilla niittymailla
ja rannoilla, vaan etenkin merenrannoilla kasvaa sita kaikkialla
runsaasti Eleocharis- ja Agrostis alba-alueiden ylapuolella. Cal.
stricta on huomattavimpana etenkin hietapobjaisilla niittyran-
noilla, missi se on niitynmuodostajana rinteillé ja rannim-
maisilla matalilla sirkilla; kapeilla, pensikkotaustaisilla ran-
noilla on se melkein aina valtakasvina, Etempana vesirajasta
esiintyy se yleensi kaikilla rannoilla alavilla kohdin yhdessa
sarojen, Juncus Gerardi’n y. m. kanssa.

Carex aqvatilis kasvaa yleensi runsaana rannoilla ja kos-
teilla niityilli. Merenrannalla esiintyy se etenkin epiatasaisilla
rantaniityilla — rinteilli, Calam. stricta-sirkkain reunoilla, lah-
delmien pohjukoissa ja pensaiden vilisissaé niittylamperoissa.

Carex juncella on yleinen kuten edellinenkin ja kasvaa
merenrannoilla etenkin loivilla, kosteahkoilla rantaniityilla ja
pensaiden sekii ténkyriin takaisissa laajemmissa _niittylampe-
roissa. Carex juncella ei usein ole tihea, vaan muodostaa taval-
lisesti niittya muiden heinakasvein ja ruohojen kanssa.

Juncus Gerardi on merenrantakasvi, joka etupa&assa viih-
tyy tasaisilla ja kiinteihkoilla kutusavirannoilla rannempana
yhdessi Eleocharis wnigl. ja Agrostis alba’n, ylempana Calam.
stricta’n ja Festuca rubran kanssa. Alavilla kohdin kasvaa se
paikoin etempéna vesirajasta, johon merivesi tavallisesti el nouse.
Hietasaaren ja Koskelan rannalla on J. G. ylen niukka, mika
ehka voi riippua maan vihiisesté suolanpitoisuudesta.

Primula sibirica on myés suolakasvi, vaan vaatii samalla
nousuvettaékin. Hietasaarella ja Koskelan rannalla ei sité loydy
juuri lainkaan. Kempeleenlahden rannalla on sité jo kaikkialla,
vaan erityisen runsas on se etempani& Akion, Kotakarin, Laita-
karin ja Reuksenlahden rannoilla. Muutoin kasvaa Primula aina
samoilla kohdin — ei aivan veden diiressa, vaan vihan etem-
pana olevalla rinteella (Calamagr. stricta), johon vesi nousee hel-
posti kovemman merituulen aikana.

Aira bottnica kasvaa aina vaan ihan veden diressa tahi
paikoilla, joita vesi huuhtoo tuon tuostakin. Se on etupaassa

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 109

kivikkokasvi ja kasvaa niittyrannoilla niukalti sellaisilla paikoin,
joissa hiedan seassa on soraa tahi kivia.

Carex glareosa kasvaa tasasilla tahi hieman viettiévilli pai-
koilla, jotka jo ovat nak6jéan kuivanpuoleisia, vaan joihin vesi
vieia silloin tall6in ylettyy. Maa on aina jotensakin kiinteiia.
Kuivaneille Agrostis alba & Juncus Gerardi-kutusaviniityille aset-
tuu se kernaimmin. Yhdess& sen kanssa esiintyy tav. Juncus
Gerardi ja Festuca rubra.

Carex norvegica kasvaa yksinaisina ja pienina ryhmina s.
t. pitkin rantaa kosteilla kohdin. Etempana vesirajasta muodos-
taa se savitaustoille Carex norvegica-soita, joihin vesi nousee
merituulien vallitessa.

Festuca rubra on yleinen niittyheinaé. Merenrannoilla esiin-
tyy se kaikkialla ja kasvaa tavallisimmasti Calam. stricta-alueen
ylapuolella — rannempana tonkyroillaé ja kumpuroilla, etempana
kuivilla ja kiinteillé tanterilla muiden heinéin ja ruohojen pa-
rissa.

Triglochin palustre on kostean maan kasvi, jota merenran-
nallakin nikee kaikkialla vesirajasta Festuca’n pariin saakka.
Enimmiikseen on se harvaa ja huomaamatonta — harveten maalle
pain.

Carex salina ja maritima kasvavat kaikkialla pitkin aluetta
veden firessa ja siit&é yldspaiin rannan taustoille saakka. Mikali
rannalla nikyvist’ vedenkorkeuden merkeistéa kykenee paatta-
main, kasvavat nimat niin korkealle maalle pain kuin merivesi
kovimpain tuulien aikana nousee. Vedennousurajojen ylapuo-
lella naikee tavallisesti vain muodon agqvatiliformis seka ylen
pienia surkastuneita muotoja ja hybriideja. Kauvempanakin ran-
nasta tapaa aika rehevii kasvustoja paikoilla, joihin vesi valiin
ylettyy. Kempeleess&a Myllyojan etelapuolella on niité ojassa
toista kilometrii rannasta. Kevaisin nikee samassa ojassa tuik-
kiaisia (Gasterosteus), jotka sinne uivat meresté. Salon eteliéran-
nalla nikee salina’in seuraavan korkean veden rajoja kaukana
rannasta olevilla ketoniityillé. Selvimmiit merimuodot ovat ma-
ritima, maritimeformis, flavescens ja fusca, jotka ovat tavallisia
etiisimmilla saarilla. Hietasaaren ja Koskelan rannalla kasvaa
etupiassi aqvatiliformis ja fuscoatra.

110 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Muista viihemmiin tirkeist&é rantakasveista kasvaa Odonti-
tes litoralis Haukiputaanjoen pohjoispuolella olevilla laidunran-
noilla jotensakin lihellié vesirajaa Glaux maritima’n kanssa. Muu-
alla niikyy siti ylemmillé, hieman kuivemmilla kohdilla yhdessa
Carex glareosan kanssa Kellonkraaselin etelarannalla, eraéassa
kohden Hietasaarella ja Akion rannoilla.

Salicornia herbacea kasvaa alueella ainoastaan Kotakarin
saarella yhdessi Tviglochin maritimum’in kanssa melkein kuiva-
neessa litikéssi keskelli tasaista Agrostis alba & Juncus Ge-
rardi-niittya,

Glaux ja Plantago maritima kasvavat suunnilleen saman-
laisilla paikoilla jotensakin lahella vesirajaa ja kernaimmin hie-
man soraisilla ja kivisilla rannoilla. Jalkimmainen viihtyy usein
kiintealla toénkyrimaallakin. Molemmat kasvavat harvassa ja
vahapatoisina.

Edellé luetellut lajit ovat ranta-alueen tarkeimpia. Maa-
niittyjen tavallisia kasveja on Azra ceespitosa, Agrostis vulgaris
ja Agr. canina. Naista Aira on epailematta yleisin niitynmuo-
dostaja (suoniittyj4 lukuunottamatta) nailla tienoin. Rannikoil-
lakin kasvaa siti kaikkialla rantalepikoissa, matalain rinteiden
ylapuolella j. n. e. paikoin runsaammin, paikoin niukemmin.
Yleisemmin ei se koskaan niy laskeutuvan vedennousualueen
pliriin, vaan pysytteleikse aina ylempané. Jyrkillé rannoilla voi
se kasvaa kutakuinkin lahellaé vesirajaa. Agrostis vulgaris ja
camina ovat hyvin yleisii rannan taustoilla ja esiintyvat lahem-
panaikin rantaa pensastojen alustoilla ja muilla korkeammilla
kumpuroilla pensaiden luona — tavallisesti kuitenkin vedennou-
surajojen ylapuolella.

Carices saline ja Aira cespitosa niyttivat riippuvan meri-
vedennoususta ja eroittavat siten vakituisen merenrantaniityn
(Carex salina) taustana olevasta maaniityst& (Azra). Tasaisilla,
suoperaisillé ja suotaustaisilla rannoilla on kasvullisuus toisel-
lainen ja raja episelvi, vaan sellaisia ei loydy juuri missin
kohden itse merenrannalla. !) Laajoilla ja alavilla rantaniityilla on
kyllé notkelmia, lamperoita ja saarekkeita toinen toisensa perista

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5, 111

ja ranta- seki maaniityn kasveja vaihdellen sikin sokin, vaan
lopuksi on aina matalia rinteitaé, joiden takana alkaa selva’ maa-
kasvullisuus (Aira, Poa, Luzula multifl., Ranwne. acris, Poly-
trichum, Hylocomium y. m.).

Missi muutoin yleensi runsaammin alkaa esiintya Azra
cespitosa (tahi flexuosa), Calam. lanceolata, C.phragmitoides, Milium,
Tanacetum, Cornus suecica, Solidago, Hieraciwm y. m. y. m. siella
on ranta-alueen raja, johon merivesi vain aniharvoin voi ylettya.

Sammalkasvu on vedennousurajalla vaibtelevainen. ‘Tuol-
laiset jyrkat rantarinteet kuin esim. Muikun rannan ovat aivan
sammalettomia, ja samaten ovat myés melkein sammalettomia
loivemmatkin kiinteit hietarinteet, jollaisia usein on maaniityn
rajalla. Rehevimmillaé rinteillé on m. m. hyvin tavallisia Mnium-
lajit (Seligeri ja cinclidioides) ja Sphagnum squarrosum seka Sph.
teres.

Maanlaadun y. m. seikkojen vaikutus rannan kasvullisuuteen.

Kuten muualla on merenrantaniityillakin kasvipeitteissa
eroavaisuuksia, jotka lahinnaé riippuvat paikan maanlaadusta.
Hietamaa ja savimaa ovat naiden seutujen rannoilla, ne kaksi
maanlaatua, jotka etupiifassi tulevat kysymykseen.

Kysymys savi- ja hietamaalla esiintyvdin kasviformationein
eroavaisuuksista tulee niilli rannoilla sen kautta vaikeaksi, etta

1) Sellainen ranta on Haukiputaan Pappilanlahden perukalla. Lahti
on jokivarressa, vaan merenrannan luontoa osoittaa viela m. m, niukka Pri-
mula. Rantaniitty on alava ja vetinen. Ulimmaisena on laaja Eleocharis
palustris-alue vesikasveineen ja kahilistoineen. Maalle pain on seassa Agrostis
alba- ja Lysimachia thyrsiflora-palvid ja vahitellen alkaa ilmestya Carex jun-
cella-tuppaita. Sitten muuttuu ranta Carex juncella-niityksi, seassa niukalti
Calamagr. stricta ja Primula (pienié ryhmiad). Kun maa tulee vahan kiin-
teimmiksi on Calam. stricta piikasvina ja seassa runsaanlaisesti Festuca
rubra, Carex vulg. ja pajunareité (Comarwm 6—7). Ensimmiisten isojen lep-
pain vaiheilla alkaa pohjalla nikya Sphagnum’ia ja paaikasvullisuuden muo-
dostavat sarat: Carex aqvatilis, irrigua, teretiuscula, ampullacea y. m.

Saraniityn ylipuolella on sitten Oxycoccus’ta, Vaccinium uliginosum’ia
y- m. kasvava Sphagnetum.

112 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

merenpohjaan muodostuneet savikerrokset sisiltivat kalkkia meri-
eliiinten kuorista (etenkin »pikisavi») ja ett&i savimaita on usein
matalain lahdelmain perukoilla, joissa kasvullisuus on paremmin
suojattua kuin muilla rannoilla ja joissa saven sekaan on muo-
dostunut runsaammin liejua ja multaa.

Nitin ollen voi etenkin savirantojen kasvullisuus monessa pai-
kassa riippua edellamainituista seikoista. Lisiksi on viela huo-
mattava, ett&é Hailuodon ja Oulun valisen merenpoukaman pohja
on suureksi osaksi kutusavea s. 0. savensekaista hienoa hie-
taa ja etté rannoilla loytyy melkein joka paikassa hiedan seassa
hiukan savea.

Rannan edessa olevalla matalikolla huomaa savi- ja hieta-
pohjaisilla paikoilla suuria eroavaisuuksia sek& suojatuissa lah-
dissa ettéa aukeain ulappain rannoilla. Savipohjilla on aina run-
sas vesikasvullisuus, jotavastoin hietapohjat ovat sangen kéyhit
ja harvakasvuiset.

Koskelanrannan ja Hietasaaren seké Patenniemen hieta-
pohjaisilla rannoilla on pohja melkein kasviton. Potamogeton
perfoliatus, Callitriche't, Subularia ja Limosella ovat siellii ainoat
huomattavat ja nekin hyvin harvassa. Samaten on Kempeleen-
lahdenkin hietarannoilla.

Savipohjassa on sen sijaan toisin (Kiviniemen rotko,
Kempeleenlahden perukka, Lumijoen seliin ranta Salon toi-
sella puolen j. n. e.). Samat lajit esiintyvit taallakin, vaan run-
saasti. Lisiksi Potamogeton pectinatus, P. pusillus ja P. Friesii2
(exemplaareista ei voinut varmuudella paattia) Bulliarda, My-
riophyllum spicatum, Zannichellia, Sagittaria, Lemna trisulca,
Batrachium paucistamineum eradicatum seki isoja levii (Chara
ja Nitella). Vallankin savipohjaisissa perukoissa ja litakdissa
on vesikasveja oikein viljalti (vertaa edellimainittuja syitii).
lsonniemen aaltoisella rannalla olevissa savilitikéissi herittivit —
pienet vesikasvit huomiota runsaudellaan, joten niiden perustalla
juuri saviperia saattaa pitéi yhtend syyna tihin runsaaseen kas-
vullisuuteen.

Edellimainitut kasvialueet eivait oikeastaan kuulu niittyran-
toihin, vaan ovat tiissii johdantona mainitut. Niittykasvullisuu-
teen nahden on eroitettava veden diressi ja etempana rannasta

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 113

oleva savimaa, koska paikoilla, joihin vesi harvemmin ylettyy
savi tekee maan vetisemmiiksi ja jo tallé vaikuttaa kasvipeittee-
seen. *)

Eroavaisuus muuten samoissa olosuhteissa olevalla hieta-
ja savirannalla ilmenee Koskelan rannan pobhjoisosassa, jossa
keskelli hietarantoja on kappale savimaata (Taulu I N:o 6). Kas-
vit ovat yleensi samoja, vaan runsaus ja rehevyys on toinen.
Vedessii kasvaa korkeita ja tiheit& Eleoch. pal.-kasvustoja. El. wnigl.
on myés tiheimpéa kuin muualla, Agr. alba on suurta ja levea-
lehtisti ja saraniityss& on runsaus 9—10 (muualla 8). Calam. stricta
on my6s runsaampaa ja korkeampaa. Kasvipeitteen runsaus ja
rehevyys on muuallakin piéaeroavaisuuksia (Muikun rannan re-
hevii niitty j. n. e.). Kellonkraaselissa oli luoteisrannalla erdassa
savikuopassa Carex maritima tavattoman suurta ja tiheys 10
(muualla korkeintaan 8). Savi naytt&éa silloin paraiten vaikutta-
van rehevyyteen, kun seassa oleva hieta on karkeaa. Sammal-
kasvu on hieta- ja savirannoilla eroavaa. Hietapohjaisten lah-
delmainkin rannoilla on sammalkasvu tavallisesti niukka — paa-
kasvina on useimmiten Hypnum cordifolium ja ylempana Philo-
notis. Savisilla paikoin sensijaan sammalkasvukin on suurem-
paa ja tiheimpiid, ja lajit ovat paljoa lukuisammat (Kiviniemen
savirotko y. m.). Useimmiten esiintyy niissi Marchantia, Hyp-
num stellatum ja H. Kneiffic.

Yksityisisté lajeista nayttéa savirannoilla kasvavan seu-
raavia:

Glyceria distans kasvaa Salon rannalla, Kempeleenlahden
perukassa, Kiviniemessié, Kellonkraaselin ja Hietakarin rannalla
— kaikkialla savipaikassa. Muualla ei tata loydy.

Catabrosa aqvatica kasvaa savirotkoissa rinteiden alla pit-
kin Kempeleenlahden rantaa ja Isonniemen luona. Muualla ei
loydy.

Aster tripoliwm kasvaa selvisti savensekaisella kutusavi-
maalla Kellonkraaselin eteli- ja Hietakarin luoteisrannalla Agrostis
alba & J. Gerardi-niityssa.

Muista yleisemmistéi kasveista naytta’a Phragmites commu-

1) Vert. Warming. Plantesamfund.

114 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

nis menestyviin liejuisissa lahdelmien pohjukoissa ja alkavan
tav. savi- tahi kutusavipaikoilla, joista se levii&i hiedikélle. Veden
paetessa ajautuu hietaa sen juurille ja ryteikké kasvaa silloin
nik6jiin hietamaalla, vaikka todellisuudessa onkin savimaa aivan
liihella (Kellonkraaseli y. m.). Tavattoman laajoja ryteikkoja
kasvaa etupiiiissi Salonniemen Lumijoenselan puolella.

Savensekaisilla rannoilla kasvaa Eleocharis unigl. laajoina
niittyini viihin etemp&na vesirajasta. Hietarannoilla on sité
ainoastaan veden iiiiressa olevilla matalilla saarekkeilla. Sama-
ten Agrostis alba. Juncus Gerardi on jo mainittu ennemmin. Kos-
kelanrannan eteli- ja keski-osissa on tuskin nimeksi tata kasvia,
vaan pohjoisosan savensekaisilla mailla on sité jo jotensakin
runsaasti.

Etempiiné vesirajasta syntyy savisille taustoille meren-
rantasoita. Hietarannoilla — kuten Hietasaaressa, Koskelan
rannikolla ja Patenniemessa y. m. — asettuu pensasrivin takana
oleviin lamperoihin etupé&ss& harva Carex aqvatilis, C. canescens ja
Calam. stricta, myOShemmin Juncus filiformis. Pohja on kintean-
puoleinen, vetinen tahi kuivahko, ja sammalkasvun muodosta-
vat tavallisesti Hypnum exannulatum ja H. fluitans. Savihietaran-
noilla on edellisten joukossa aivan harvahkoa Carex norvegica
tahi pienempia C. norv.-palvia.

Savitaustoilla vallitsevat kaikkialla Carex norvegica-suot (Kivi-
niemi, Kempele, Lumijoen selaén ranta j. n. e.).

Carices saline kasvavat hietarannoilla pienin&é ryhmina eli
palvinaé tahi muodostavat niittyé yhdess&i muiden heinéin kanssa
(Koskela j. n. e.). Savirannoilla on sen sijaan kaikkialla ympi-
ristosta jyrkasti eroavia Carex salina- ja maritima-niittyja. Eri
muodoista kasvaa C. flavescens usein veden diressa hiedalla ja
soralla, jotavastoin C. fusca on saviperaisten maiden saroja.

Trigloch. maritimum on yleensa harvinainen tahi niukka hieta-
rannoilla, Savi- ja kutusavirannoilla esiintyy se sitaévastoin va-
liin aika suurina, paikalle leiman antavina ryhminai (Kempeleen-
lahden ranta j. n. e.).

Alueen ulkopuolella kasvaa Spergularia canina soranse-
kaisella savimaalla ja Atriplex latifolia salina savirannoilla Sa-
lon Lumijoenselin puoleisella rannikolla.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 115

Leppéia (Alnus incana) arvelee kansa yleensii savikasviksi.
Lukuunottamatta varsinaisia hiedikkérantoja kasvaa leppiii enem-
main tahi vahemman pitkin koko aluetta. Kellon Kiviniemessii
on joitakin leppia korkeanpuoleisella hietatérmiilli havumetsiin
ja kedon laidassa. Syvempina on tiissikin alla kutusavea, jonka
takia kansan arvelu lienee jossain miirin oikeutettu. Kortetta
(Equisetum limosum) pidetiiiin mydéskin savikasvina. Takiiliisillii
rannoilla kasvaa siti enemmilti ainoastaan Kempeleenlahden
rannan saviperdisilla taustoilla n. s. rommakoissa eli suolahdel-
mien perukoissa sek&é yhdessii Carex salina’in kanssa. Lisiiksi
on sitaé niukemmalti Koskelan rannan pehmytpohjaisissa rapa-
koissa ja perukoissa.

Paitsi maanlaadusta, riippuu kasvullisuus rantaniityillé ku-
ten muuallakin etupaassi kosteussuhteista. Tami taas joh-
tuu lahinné pohjaveden etiiisyydesti eli paikan korkeussuhteista
ja osaksi my6s paikan kiinteydesté. Merenrannalla vaikuttaa
lisiksi viel meriveden nousu ja lasku.

Kuten ennemmin on selitetty, tapahtuu niill& rannoilla eri
tuulien vallitessa melkein s&inndéllinen meriveden nousu ja lasku,
jolloin osa niittyi on viiliin veden peitossa, valiin kuivana. Meri-
vesi vaikuttaa rannan kasvullisuuteen monella tavalla. Se kas-
telee maan, huuhtoo siiné kasvavia kasveja, tuo suolaa muka-
naan, vie maasta ja kuljettaa toisiin paikkoihin humusta, kas-
vinjitteiti, hienoja mineraaliaineita j. n. e. Vieli vaikuttaa se
pohjaveteen, joka yleens& niiyttéi olevan samalla tasolla meren-
pinnan kanssa. Usein nimittéiin eri kohtain korkeutta ja pohja-
vetta mitattaessa poran tekemaé reiki tiyttyi vedelli korkeam-
malle kuin meriveden pinta — seurauksena siitii, ettii korkeam-
man veden aikana vesi oli tayttiinyt lamperot ja alangot ja las-
keutui maassa hitaammin kuin nopeasti aleneva meri.

Samoja rantoja eri vedenkorkeuksien aikana kulkiessa nii-
kee helposti, mihin vesi milloinkin ylettyy ja mitki kasvialat
milloinkin ovat veden peittimiaé. Till6in huomaa, miten itse
ranta-alueellakin kasvipeite vaihtelee seuraten vedennousurajoja.

Etaisyys vesirajasta ei naytéi paljoa merkitsevin. Fes-
tuca rubra kasvaa tavallisesti etempini vesirajasta paikoilla, joi-
hin vesi harvoin ylettyy. Jos veden diressi oleva Calam. stricta-

116 I. Leiviské, Oulun seudun merenrannoista.

sirkki on tavallista korkeampi, ilmestyy siihen heti Festuca seka
muita Festwca-alueen kasveja.

Samasta syysté voi itse ranta-aluekin supistua tavattoman
kapeaksi ja maaniityn kasvit kasvaa melkein vesirajassa, jos
ranta on jyrkki ja paikan asema sellainen, ettei merivesi tuu-
lellakaan kiipei kovin korkealle (syva ulapan ranta, niemen suo-
jassa j. Nn. @.).

15/; 1900, °/s 1901. Tallainen kohta on esim. Reuksenlah-
den eteliirannalla. Rannan keskipaikoilla alkaa taallaé laidun-
maitten jilkeen niittyranta, joka aluksi on kapeana, jyrkkana
reunuksena. Maanlaatu on hietaa (hieman savea seassa).

Vesirajassa kasvaa kapealti Agr. alba, Eleoch. unigl. ja joita-
kin El. pal. Niiden seassa on yksinaisia Carex maritimeformis
ja Azra bottn.-tuppaita. Ylapuolella — vaan viela aivan lahella
vettii on Calam. stricta, Trigl. marit., Junc. Gerardi ja niukalti Pha-
laris seki taasen vahin ylempaini Festuca rubra. Ruohoja on
Glaux, Primula, Parnassia, y. m. Ilman mitaéain rajaa seuraa
sitten samalla niittyreunuksella Sonchus, Valeriana, Leontodon,
Spirea, Aira cespitosa ja Thalictrum flavum. Lahella olevain lep-
pain suojassa Miliwm.

Paitsi korkeutta ja laineiden huuhdonnalle altista kupe-
ruutta, vaikuttaa kasvipeitteeseen vielé huomattavasti maan-
pinnan kiinteys. Rannoilla on paitsi tonkyr6it& ja muita kor-
keampia, kuperia kohtia melkein tasaisia kiinteit&i paikkoja, joissa
maa on ikainkuin tallattua. Kasvullisuus niissé on harvaa, pient&
ja kituvan nik6isté, ja paikka niayttéi&i karsivin kuivuutta. Kor-
kean veden aikana ei vesi piiiise tunkeutumaan tiivin pinnan
lapi, ja veden aletessa kuivaa pinta jalleen sukkelaan. Taten
tulevat kiinteét kohdat olemaan korkeampain kumpurain tapai-
sia, ja kuivemman ranta-alueen kasvit asettuvat niille huolimatta
siité, etteivaét ne juuri ollenkaan kohoa pehmeampia kohtia kor-
keammalle.

Niittyrantojen jako.

Seudun niittyrantoihin tutustuessa huomaa eri rantojen kas-
vullisuudessa yhtiiléisyyksia, joiden kautta rannat jakautuvat muu-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 117

tamiin ryhmiin, niin etté kunkin ryhmin hieman erilaisille ran-
noille voi esitté& yhteisen tyypin, jota ne kaikki muistuttavat.
Kuten ennemmin on jo viitattu, ovat niin saadut rantalaadut
huomattavassa yhteydessé rannan aseman ja maatumista-
van kanssa.

Kunkin paikan kasvullisuuteen vaikuttaa etupaassa korkeus-
ja kiinteyssuhteet sekii maanlaatu. Ennen on jo selitetty, miten
rantojen maatuessa veden 4areen muodostuu valiin kiintea ja
tasanen, vialiin pehmyt ja vesiperdinen, valiin uurteinen ja kum-
purainen niittypohja j. n. e. — riippuen etupéassa paikan etii-
syydestéa joki- tahi purosuista seki rannan enemmin tahi va-
hemmin suojatusta asemasta. Huomattavana on liséksi rannan
tausta. Toisin paikoin on ranta-alueen ylapuolella matala saari-
maa tahi alava pensasniitty, toisin paikoin maki tahi viettava
niittyrinne, viliin hieta- viliin savipohjaisia maita j. n. e. — ja
kulloinkin muodostuu niittypohja, etenkin vahin ulempana vesi-
rajasta, erilaiseksi eri taustojen vaikutuksesta. Mutta rannan
tausta on itsekin entisené rantana ollen useinkin samojen maa-
tumistapahtumain synnyttima kuin rantakin, ja siten juuri kos-
teus- ja kiinteyssuhteet seki maanlaatu ja niiden kautta eri kas-
vullisuuslaadut ovat huomattavassa yhteydessé’ rannan aseman
kanssa.

Naihin seikkoihin katsoen voi seudun merenrannalla eroit-
taa seuraavat rantalaadut:

I. Jokisuiden liheisyydessa& olevat suojaamattomat
ulappojen rannat.

Jokien (tahi ojien) tuoman lietteen takia ovat rannat enim-
miikseen matalavetisii. Maatuminen on samasta syysta hyvin
tuntuva. Liahelle jokisuita joutuu karkeampi hieta, etemméas
hienompi, savensekainen. Aallot ajavat sen rannalle mataliksi
kummuiksi ja siirkiksi, jaat auttavat tata tyOta ja lykkaavat ran-
nalle harjanteita ja uurteita, joita aallot yhai edelleen tasoittele-
vat ja pyOristelevat.

Hietataustaiset rannat ovat useasti kapeita, sillaé sirkille
asettuu rantapensikko leveten rantaan pain.

Paitsi harjanteiden ja uurteiden muodostamisessa, esiintyy

118 I. Leiviské, Oulun seudun merenrannoista.

jiiden vaikutus niillé rannoilla toisellakin tavalla, Syksyisin Ja
keviiisin painautuvat korkean veden aikana liikkeelle lihteneet
jit rantaa vasten ylempina tavallista vesirajaa. Taten synty-
vit todenniikdisesti nuo kiinteit ja ikaéi&nkuin tallatut kohdat,
joita tapaa kaikkialla tallaisilla rannoilla. ’)

Samaten siirteleviit jit pehmeia pohjamaata vesirajasta
ylemmiis niitylle.

Niimit niittyrannat ovat epatasaisia, taynna alankoja, not-
kelmia ja kumpuroita.

Vesirajassa kasvaa miten milloinkin laajalti tahi kapealti
Eleocharis palustris, niukemmin EL. uniglumis. Agrostis alba muo-
dostaa ryhmiii ja reunuksia, ja itse rantaniityn paakasvina on
Calam. stricta. Pikku lahdelmien pohjukoissa, notkelmissa, rin-
teillii ja Calam. stricta’n seassa kasvaa etenkin levedmmilla ran-
noilla Carex juncella, C. aqvatilis ja C. salina-muotoja.

Jiiden lykkiiimiit kapeammat harjanteet ovat tavallisesti
ruohorikkaita (Lathyrus pal., Viola pal., Ewphrasia bottnica, Co-
marum y. m.), kumpuroille ja leveimmille harjanteille asettuu
pian Alnus incana ja Salix phylicrfolia.

Hietataustoilla muuttuu ranta joko tiheaksi lepikoksi (Hieta-
saari, osa Salon rantaa) tahi epitasaiseksi pensasalueeksi, jossa
on niittylamperoita ja kiintefimpié pensasalustoja vuorotellen
(Koskelan ranta, Kellonkraaselin itiranta), tahi ylenee matalalla
rinteella maantityksi (Halosenniemi, Kiviniemi).

Savitaustoilla on rantasirkkien jiilkeen liejupohjaisia
latakoita, Carex norvegica-soita ja mirkia Carex maritima-, C. sa-
lina- ja Eqvisetum limosum-niittyji vaihdellen kiinteimpiin Fe-
stuca & Calam. stricta j. n. e. maiden kanssa.

Il. Etemp&ana jokisuista olevat suojaamattomat ulap-
pojen rannat.

Vesi rannan edessi on syvempi kuin muilla niittyran-
noilla. Maatuminen on vihiisté ja ranta ylenee leveiksi

1) Laajemmat kiinteét tantereet, jotka tekevit monessa paikassa niityn
huonokasvuiseksi, johtuvat maanlaadusta. Savensekainen hieno hietamaa

kuivaa ohuen pohjaliejukerroksen kanssa tiiviiksi kuoreksi, jossa kasvit eivat
vol vapaasti kasvaa.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 119

hietasiirkiksi tahi nousee kapealla rinteellé tahi suorastaan kiin-
teiiksi, yksijaksoiseksi t6nkyramaaksi. Taustana on kuivahkoa
lepikkoniittya, jonka takana paikoin on alavampia niittymaita.

Ulapparantojen leveilla hietasirkilla kasvaa Calam. stricta,
Festuca y. m. tahi hiedikkérantojen karu kasvullisuus seassa
olevine niittyheinineen.

Tonkyrarannoilla on vesirajassa oleva Hleocharis-vyOhyke
kapea ja voi viliin puuttua kokonaan. Kapealla rinteella kasvaa
Calam. stricta tahi Carex-lajeja ja itse toyrialla ja sen reunoilla ~
on harva heiniikasvu (Juncus filif., Festuca, Carex vulg., C. salina-
muotoja, seassa Salix phylic., S. repens, Lathyrus pal., Valeriana
y. m.) tahi + runsas heinad & ruohokasvu (Lathyrus pal.,
Rhinanthus, Euphrasia, Comarum, Festuca y. ™.).

Leppien juurilla on Agrostis vulg., A. canina, Juncus filif.,
Rubus arct., Valeriana y. m. vaihtelevasti.

Viimemainittuja rantoja on Kuivaksen (Patenniemen), Salon
Maksan ranta ja s. t. pienempia kohtia.

Il. Maatunut meren matalikko.

Rantavesi on laajalti matalaa. Edess& on kivia ja kareja,
jotka suojaavat rantaa jiiden ja aaltojenkin vaikutuksilta. Paikka
on etialla jokisuista, ja tausta on matalaa niemi tahi saarimaata,
josta ei vieraita aineita joudu rannalle. Tasanen niitty syntyy
siten, etti meren pohja veden paetessa jaa kuivaksi.

Tallaisilla rannoilla on sammaleton Hleoch. wnigl. & Agr.
alba & Juncus Gerardi-niitty.

temmiis vesirajasta mennen katoaa ensin £7. wnzgl. sitten
Agr. alba. Calam. stricta tulee sijaan, jos maa pysyy alavana ja
vihiin kosteahkona, ja rantavyOhykkeen takana on nyt Juncus
Gerardi & Cul. stricta-niitty. Jos taasen maa tulee kuivemmaksi
ja kiinteiksi ilmestyy Carex glareosa seki Festuca. Viliin jaa
Juncus Gerardi yksiniiiin vallitsevaksi. Paikoin on sitten kor-
keamman maarinteen alla taasen kosteahkoa maata ja sellaisilla
kohdin tavallisesti Cal. stricta & Carex jwncella-niitty.

Tillaisia rantoja on Kellonkraaselin eteliinen, Hietakarin
luoteinen ja Kotakarin itéinen ranta seki Kotakarin ja Pultavan
maatunut vali.

120 I. Leiviskii, Oulun seudun merenrannoista.

Kotakarin itiirannan laajan niityn keskellaé on kuivaneita
lammikkopaikkoja, joissa paljas savihietamaa niikyy kasvien
lomista. Niissi kasvaa jotensakin runsas Salicornia (8—7) seka
Triglochin marit.-tuppaita (4). Laiteilla on niukemmalti Salicornia
sekii Juncus Gerardi & Agrostis alba-niityssi Glaux 7—8, Plan-
tago maritima 5.

Hieman poikkeava on matala niitty Kraaselin pohjois-, Lai-
takarin koillis- ja Reuksenlahden etelarannalla.

Viimemainitulla rannalla on niitty seuraava: 18/; 1900, */s
1961. Vesi rannan edessi on matalaa. Maanlaatu on saven-
sekaista hietaa, ja ranta nousee tasaisesti vedesta.

Lihinn’ vetti on paikotellen Agr. alba & Juncus Gerardi
(Eleocharis unigl. niukempi kuin tavallisesti), paikotellen £1.
wnigl. & Agrostis alba. Ylempainié on J. Gerardi runsaimpana.
Seassa on merkillisen runsaasti Primula-palvid. Triglochin ma-
ritimum 2, T. palustre 6.

Niiden takana kiertiiai Calam. stricta laajana vyOna. Juncus
Gerardi on jotens. runsas ja Primula samaten. Kun maa sit-
ten tulee korkeammaksi ja hieman kiinteimmiksi, ilmestyy Cal.
stricta’n sijaan Festuca rubra, ja kohdalla on June. Ger. & Fe-
stuca rubra-niitty. Maalle pain kaltenee tama vahitellen ja Ca-
rex juncella seki pajunireet kiyvat valtaviksi, kunnes pensaiden
luona on kiintei maaniityn rinne. (Tavallisten lisdksi on taalla
Thalictrun flavum ja Rubus saxatilis).

IV. Matalain lahdelmain rannat.

Rantavesi on laajalti matalaa. Taustana on useinkin peh-
meiti maita, joilta vesi kuljettaa vieraita aineita, tahi paikka on
siksi lahelli jokisuita, ett& hienoa lietett&é joutuu rannoille. Lah-
delmissa on verrattain runsas vesikasvullisuus ja liejun seka
mullan muodostus on suurempi kuin muualla. Vesien mataluus,
kivikot tahi lahden asema suojaavat jaéiden ja aaltojen vaikutuk-
silta.

Maatuessa syntyy titen tasainen, pehmytpohjainen ja vesi-
periiinen rantaniitty. Vedessii ja veden firessé on laajoja ja
runsaita Eleocharis palustris ja unigl.-alueita. Naiden maanpuo-
lella kierté&é mydskin runsas Agrostis alba-vyOhyke. ’

-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 121

Jos ranta on savimaata on Agrostis alba-vydhykkeen yli-
puolella vesilatakdité ja Carex norvegica-soita Carex salina- ja
Equisetum limosum-niittyineen. Muussa tapauksessa muuttuu
Agrostis-vyOhyke Calam. stricta tahi Calam. stricta & Carex-nii-
tyksi ja kuivemmilla kohdin on taallikin Cal. stricta, Festuca,
Juncus Gerardi, Carex glareosa-aroja (kaikki tahi 2—3 ker-
rallaan).

\ Tallaisia rantoja on Kempeleenlahden perukka, ranta Sa-
lonniemen kainalossa, osa Reuksenlahden rantaa, y. m.

Muistiinpanoissa kuvattu Seipiperiinlahden ranta on edel-

listen rantalajien valilla.

V. Rannat kapeine, jaiden lykkaamine har-
janteineen.

Kellonkraaselin koillis- ja Salonniemen Muikun rannalla on
pehmea& maanlaatu, johon sivuilta p&in ajautuvat jaat lykkaavat
kapeita harjanteita. Salon luona kulkevat j4at Kempeleenlahden
pohjukkaan piin, Kraaselin luona merelt& piin saaren ja Kel-
lon Kiviniemen vialiseen salmeen. Molemmissa kohdin suojaa
rannan asema kovien lounais-luode tuulien nostamalta aallokolta,
joten vesi ei piédse tasoittamaan eiké hajoittamaan niitaé har-
janteita.

Pehmeiden lieterantojen Hleocharis—Agrostis alba—Calam.
stricta & Carex-niittyjen keskelle muodostuu taten kapeampia ja
leveimpii harjanteita muine kasveineen (Festuca, Lathyrus,
Rhinanthus, Huphrasia y. m.).

Edellamainitut rantalaadut, joille lisiksi loytyy kaikellaisia
valimuotoja, kuvaavat suurempia aloja kasitt&évidé niittyrantoja.
Monenlaatuisten pienempain niittykohtain ohessa tapaa ulappo-
jen rannoilla ja merensaarilla pienié lahdelmia, joiden ranta
kuuluu melkein aina samaan pikkulahtityyppiin.

VI. Pikkulahtien rannat.
Molemmin puolin olevat pikkuniemekkeet suojaavat rantaa
jiiden ja osittain aaltojenkin vaikutuksilta. Perukassa on maa
ravintorikasta ja pehmeihk6a, ja ranta nousee tasaisena rinteena

122 I. Leiviskdé, Oulun seudun merenrannoista.

liihellii olevaan pensikkoon muodostaen sen juurelle kaarena
kiertiivin pengermaan.

Veden iiiressii kasvaa aina Hleocharis ja useinkin merisa-
roja sekii Agrostis alba. Rinteellaé on rehevaé&i Calam. stricta &
Carex (juncella)-niittyii ja sen ylapuolella runsaskasvuinen ruoho-
vyé (Lathyrus pal., Euphrasia, Comarum y. m.).

Timmdisii pikkulahtia on kuvattu m. m. Patenniemen ja
Kellonkraaselin rannoilta. lLisiksi on niité Kraaselin, Akion,
Kotakarin, Hietakarin ja Laitakarin rannoilla.

Miten rantaniityt muuttuvat.

Rannan muodon ja kasviston voi otaksua pysyvan paapiir-
teissiifin suunnilleen samanlaatuisena aikojen vieriessa. Maan
kohotessa, jokien tuodessa lietett&i ja aaltojen sekaé jaiden ran-
toja muovaillessa maatuu ranta alinomaa samaan tapaan. Pai-
koin syntyy matalia, tasaisia rantoja, paikoin jyrkempia Ja pen-
kereisiii aina sen mukaan millaiset olosuhteet kullakin paikalla
vallitsevat. Kasvullisuus myéskin yha edelleenkinpain valtaa
maatuneita paikkoja samojen siaintéjen mukaan kuin nykyaéankin.

Jokainen erityinen kohta rantaa on sen sijaan alituiseen
muutosten alaisena. Nykyinen veden iaressi oleva kostea EHleo-
charis-, Calamagrostis stricta- tahi Carex-alue kuivuu kuivumis-
taan. Kasvit siirtyvit rannemmalle ja kuivemman maan Festuca
y. m. valtaa niiden tilan. Kasvit valtaavat ylipaansa kunkin pai-
kan slinaé jarjestyksessé kuin ne kasvavat rannalla veden daresta
maalle mennen. Lopputuloksena on aina taustan kasvisto —
kuivan tahi kostean maan lajeja aina sen mukaan, miten paikka
sattuu kulloinkin muodostumaan. Yleisemmin kiiy kehitys kos-
teammista yha kuivempiin ja kuivempiin.

Kellonkraaselissa naikee kasviston muutokset eri asteissaan.
Saaren maanpuolella kohoaa paraikaa vedesti toinen, siihen pian
yhtyva pieni niittysaari. Joitakin vuosia sitten oli tima suurim-
maksi osaksi Hleocharis palustris-matalikkoa Agrostis alba-saarek-
keineen ja pienine Calam. stricta-pilvineen. Nykyiiiin on saari
jo laajalti niitettiivéaé 7. pal. & Agrostis alba-niittyé ja Cal. stricta

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 123

on anastanut yhi suurempia ja suurempia aloja. Niin lienee
itse Kraaselikin aluksi kehkeytynyt.

Alavilta rannoilta sisemmiis mennen tapaa aluksi ensi pen-
sikoiden takana yha ranta-aluetta merisaroineen ja muine ranta-
kasveineen. Loivain leppirinteiden ylipuolella on sitten osittain
tuoretta Azra cespitosa- tahi Agrostis-niittya lamperoineen, osit-
tain reheviié merensaarilehtoa, jossa lepp&in suojissa kasvaa
runsas Miliwm, Calamagr. lanceolata ja kaikellaisia ruohoja: Cor-
nus suecica, Valeriana, Spirwa, Angelica y. m, Tallaista lehto- |
niittyé on suurilla aloilla. Sisemmi&s mennen nousee maa loi-
valla rinteellii tahi melkein huomaamatta kuivaksi niittymaaksi,
Leppiaé kasvaa harvemmalti, ja harvahko Azra flexuosa ja run-
saat Hieracia umbellata ovat vallitsevina. Maa kuivaa viel’ enem-
miin ja harvain Jeppain seassa on runsaasti katajia seka mian-
tyji. Maassa alkaa niikya Polytrichum (gracile m. m.), peuran-
jakalia ja Empetrum. Yhi suuremmat ja suuremmat alat saarta
kiiyviit kankaan luontoisiksi, ja ennen pitkaéd lienee saaren kes-
kusta peuranjikilii, Hylocomium’eja ja puolanmarjoja kasva-
vana miénnikkona.

Saaren linsiosassa olevalle entiselle karipaikalle on sen
sijaan kasvanut pieni kuusikko (ryhma).

Paitsi rannikon kohoamisen takia tapahtuvaa hiljaista muu-
tosta, sattuu rannan muodossa usein muitakin tuntuvia muutok-
sia. Sellaisia osoittavat esim. kaikki nuo n. s. vanhat rannat
— matalammat tahi korkeammat rinteet, joita usein nikee tasai-
silla rannoilla etempiini vesirajasta. Ne ovat eri ikdisia, miki
30, miki 12 vuotta j. n. e. Na&miét ovat muistoja jostain erin-
omaisemmasta, tavallisuudesta poikkeavasta vuoden ajasta tahi
sattumasta. Rannan maatuessa tasaisesti vuosi vuodelta, syn-
tyy jonain vuonna vesirajaan korkea, kiintea harja, joko vahi-
tellen erityisen tuulen pitemmiin aikaa puhaltaessa tahi yhtakkia
jiiden tahi myrskyn luomana. Toisina vuosina tapahtuu maa-
tuminen taasen tasaisesti, ja iiskeinen harja jaa yhi ylemmis ja
ylemmiis maalle.

Kellonkraaselin kaakkoisrannalla oli ennen matala ja mirka
Eleoch. pal.-, Agr. alba-, Carex juncella & Calam. stricta-niitty, ja

124 1. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

rantapensikko oli jotensakin et&éalla rannasta (nykyiseen verra-
ten). Eriiini kesiinii juoksutti tuuli veden aareen vahvan hieta-
siirkiin, jolle jilestipiin on kasvanut leppaa. Rannan muoto on
nyt kokonaan toinen. Veden diressi on vain kapea niittyreu-
nus, ja leppirivin takana on Carex juncella-niitty pieninaé aukea-
mina lepikkojen povessa. Samallaisia muutoksia kerrotaan muis-
takin rannoista (Kiviniemen rotko).

Itse rantaniityt eivaét nykyisess’ muodossaan olisi pysyvai-
sii ilman ihmisti. Veden diiressi kyll& jaéat paikotellen pitavat
pensikkoa vihian loitompana rannasta, vaan etempana nayttaa
leppa ja paju, lamperoita lukuunottamatta, valtaavan koko niityn.
Haukiputaanjoen pohjoispuolella olevan »Kurtinhaudan» halon-
pitopaikaksi aidatulla rannalla huomaa témén aivan selvAsti.
Ettei niittyrannoilla péise niin tapahtumaan, pitéa huolta niitty-
miehen viikate, joka siifinndllisesti katkaisee pensikoksi pyr-
kivat pikkuvesat. Aina jossain kohdin saa pensikko siita huo-
limatta pienempii aloja valtaansa, ja toisin paikoin jatetéin
etenkin leppii tahallaan kasvamaan aina vahiin matkan pi&ahan
toisistaan (Kellonkraaseli). Leppain juurilla pysyy maa alavam-
pana ja tuoreempana, vaan niiden poistettua saa paikka taval-
lista pikemmin karun kangasluonteensa.

Hari te.
Carices salinee.

Niittyrantojen kuvauksen suurimpana vaikeutena on meri-
sarat, Carices saline, joita talla rannikolla kasvaa runsaasti ja
useita muotoja.

Koettaessani miarit& niité yliopiston kokoelmissa olevain
eksemplaarein ja kirjallisuudessa mainittujen tunnusmerkkien
avulla, tulin jo alustapitien huomaamaan, etteivaét néin saadut
nimitykset vastaa tarkoitustaan. Nain ollen olin oikean topogra-
fisen kuvan saamiseksi pakoitettu omin pin eroittamaan toisis-
taan alueellani olevat muodot ja antamaan niille valiaikaiset
nimet, jotka helposti ovat korjattavissa ja muutettavissa, koska
muistiinpanopaikoista on otettu tarkkaan merkityt eksemplaarit.

Niittya muodostavat Oulun seudun merisarat saattaa
jakaa seitsemiiin ryhmian, jotka toisistaan ja Carex aqvatili ksesta
eroitetaan seuraavasti.

I. Tahkisuomut ruskeareunasia, jotensakin levedlla vih-
realla keskiosalla, odattomia eivitki peit&é pullakoita (Almqvist).
Emitihit useimmiten tiyteldisii, nuijamaisia ja ylemmit tiysi-
kasvuiset pullakot ovat tav. pitempiéi kuin niiden tylpat tahi
lyhytsuippoiset suomut: Carex aqvatilis.

Il. Suomut pitkiotaisia tahi lyhytotaisia ja pitkasuippoisia,
ylettyen harsujen tahkien pullakoita pitemmiille. Kasvavat yksin-
omaan merenrannalla: Carices saline.

A. Kaikki tihkiisuomut odallisia, odat pitkié, useimmiten enem-
min tahi vihemman siirrottavia.

Carex maritima. Kaikki emitihit vanhempana riippuvia,

pitkiperiisia, lyhyvidé, molemmin pain jotensakin tasaisesti

suippenevia, keltaisia tahi harvemmin ruskahtavia.

126 I. Leiviski, Oulun seudun merenrannoista.

Carex salina maritimeformis. Tahat pitkaperaisia, riippuvia
ja pystyji, pitempia kuin edellisellaé ja paistéan jyrkempain
pyoristyvia.

Carex salina flavescens. Tahat lyhytperaisia, pystyja (hyvin
harvoin pitempiperiisia), jotensakin pitkia, vaan paksuja ja
tanakoita, keltaisia; lehdet useimmiten taysvihreita ja leveita.
Carex salina fusca. Muuten kuin edellinen, vaan odat lyhyem-
pii, tummia, ruskeita tahi punertavia vaaleammalla keski-
suonella; lehdet useinkin heikommin vihreité, ruskahtavia.

B. Taihkiisuomut odallisia ja odattomia, pitkia ja tummia.

Carex salina curta. Tahat pystyja, lahella toisiaan, tummia
ja selviperdisié, tasapaksuja tahi ylospain hieman suippe-
nevia. Useissa suomuissa on ota, joka hyvin harvoin on
slirrottava. Kasvi tavallisesti lyhyt.
Carex salina fuscoatra. Suomuissa on vahemmin pitk&otai-
sia. Emitaéhat pystyja, ylimmat lyhyt- ja alimmat pitkape-
raisia, joskus nuokkuvia, nuijamaisia ja alempaa harvoja.
Kasvi useimmiten tahi aina pitka ja vankanpuoleinen. Mus-
tine tihkineen muistuttaa se suuresti C. acuta’a.

C. Tahkaésuomut odattomia, lyhyenpuoleisia, mutta teravia.
Carex salina aqvatiliformis. Ta&hit pystyjé, kapeita, ylem-
paa lyhyt- ja alempaa pitempiperiisié, nuijamaisia ja har-
suja. Suomuissa on leveiinpuoleinen vihreé keskiosa ja
aina jossain pitkahko, hoikka ota.

Naiden valilla loytyy valimuotoja, jotka useimmiten seu-
raavat tassa esitettya jarjestysté: maritima—agqvatilis.

Mité nam&t muodot oikeastaan ovat, en ti&hinastisten tut-
kimuksieni nojalla kykene péattiméin. Epdilemitté ovat ne
kuitenkin suureksi osaksi hydbriideja, ja koko ryhmia on ver-
rattava Carex Oederi—flava— Hornschuchiana-ryhmaan.

oO 2

on
a

a)

’
¥

tn

um f Ftereceatlorny \; KY
Ra cami trier

i
Steraccaudo, -s

V, % t Tay
°

i phupaje:
a) te ireikkda

5 ce - W
is we oe ¥ i w 4%
pte

Trier Da

Vag 2 CU air rite koje
Calam. stricta 4 Carex
———_—___ fence Nee

Pensikeon Gliusta

pal.
aap aear antapensikkos

y

Meyer eS

———

a an - = , a > , « F n * " - + ball i S 7 +.
c§ i 3 a ‘ Bo. fe ; / i. a i : . . *O¢4 ; *
5 . YI } ‘ hd i 7 re a
'* ‘ ‘ . eg
J v f i
‘ ' :
ed 4 ; = - z
= ' * A ’ ' a .
2 P e
’ ;
«
}
‘
‘
‘
. "
aa 7
ae ;
a
? ee
r
/ “ l i e ,
7 ‘ . )
4%
\ P
!
: a - .
J
* 2
> . g
& Py
.

Ld yet, pals (ae

Nteg
w

ie of

ly i hme Calan ez
R gue. fil gr. canis, ang
S Lysine thk———

ene. Strela s Fistes,

Taulu II.

]
Calan. sbriCar 7
Mena eaelle

uncus filif s Viola pat.
ny on ne (2

~“Harvace lepikko a (D) |

--*+-1

Feipipe ran
Lahti

(120-185 m }

AEH te x Equiseluenr
BE ae oe Cares

= lee Ticked
Wwe
1e if
Ffarvaa er, “Mae ff" =
ee ae z
= yp V, Harvee

Mile oe

4 CareX~

( Saline Pty

\ sen es Me é
ce ey i
2 ah. ‘ Ss « og al
tye pad
pee ee, ae 2 wi ' i" LY Fanigh
: Prenié wu wu vee
Vetinen stargits! Pajuza. Leppia

ae ha ll *} ba as oa, ee q i * = S af ne

: \ a | <»® '

« 4 i 4 -_ i

x ' fee p nef
& : ; ~«
’
‘
1
.
\

= . - Py cal -: tgs —
* a a, . ‘ —— 4 nn oo tehon Ap y - é o> ae
_ eves vs a a = — b Mi oes —_s * - te ae _ au > * ee

Taulu IIT.

een eorue gee
PB = tion

7 ——— Shas

feheares en
Seat eg se
Tule Wd =

othe a
ox

A

By wes

wegrey

re es
Catam. str O

pick ake aid

Cenex got - —

\\

I

tla +
wir <

== ————S SSS ——
— Mira cecaespi tose

ae Z
ea te i .!
0 oe Ayame” df gS

Sant —

oy Cala. Cie,
ped, Yaletias—— Tunes beray-
& & Jo ash.
Kasvi: Korkevs.

ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA 23, N:o 6.

STUDIER

OFVER

VEGETATIONEN

TILLANDNINGSOMRADENA

I

EKENAS SKARGARD

AF

ERNST HAYREN.

j

MED + KARTOR.

(Inlimnadt den 13 maj 1900).

HELSINGFORS 1902.

ove “ ian ies ;
Siis a oe eh
Syne peo RS 2B
~ :

he . -, ee 7 oy A 4 - ms
ae eae? 5 Gr oar ‘

ippeeein SR ORE te et
: ry : ae oe

“4

KUOPIO 190
ROMS B

Pi
Hi!

od nore ra ‘ Lieto ae
: -—— - ay = a , Ss
ef * — 7 ° -
. » .
te ~ | : 4 sd -
te *
——e th.
ae” s
ae en P a ‘
eld as eo
= e® * 4
ro . < < y a
- .
tt J P P ,
v 7" as =
; « = “i a
fs Z j + 5 , ", ~
re . : o : : —_ -
¢ - 4
= ’ a ve
se:
7

Di eiiasivendé uppsats utgor resultatet af undersdkningar, ut-
forda under siarskilda besdk i vaistra Nyland. Sommaren 1897,
da fdrfattaren med understéd af Societas pro Fauna et
Flora fennica foretog en fard fran Ekeniis stad till Lappvik
lastageplats och diarifran langs hafsbandet at E till Triiské, gjor-
des spridda iakttagelser angaende traktens tillandningsomraden.
Pa uppmaning af doktor R. Hult gjordes tillandningsomradena
och sarskildt deras vixtvirld under tre veckor af sommaren
1898 till foremal for noggrannare studium, Slutligen blef jag
genom Geografiska Féreningen i Finland, som for inda-
malet tilldelat mig ett mindre stipendium, satt i tillfaille att som-
maren 1899 ytterligare bedrifva undersékningar i samma syfte.
Genom bemedling af professor J. E. Rosberg erhdll jag fran uni-
versitetets geografiska anstalt sasom lan en Steffans bussol, hvar-
igenom det blef mig mdjligt att uppritta kartan 6fver tilland-
ningarna invid Broviken i Snappertuna.

Mitt arbete har i vasentlig man gatt framat tack vare de
manga rad och anvisningar, som professor J. P. Norrlin med-
delat mig. Harfor och for det intresse, hvarmed professor Norr-
lin stidse foljt med mina strafvanden, och hvilket for mig ut-
gjort en kraftig sporre till fortsatt arbete, uttalar jag har till
honom mitt vérdsamma, uppriktiga tack.

Jamval star jag i forbindelse till rektor S. Almqvist i
Stockholm, som granskat ett antal inom Broviksomradet i
Snappertuna insamlade Carices distigmatice, och till fil. magister
Harald Lindberg, som bestiimt nagra af de insamlade mos-
sorna, frimst Sphagna.

I. Inledning.

Den, som under en liingre tid varit bosatt 1 kusttrakterna
af vart land, har icke undgatt att lagga marke till den forflytt-
ning strandlinjen under arens lopp undergatt. Vikar hafva for-
vandlats till grénskande angar; sund hafva grott igen, sa att
batarna ofta maste gora langa omvagar kring en udde, som
forr var en holme; flere eller farre holmar hafva forenat sig
till en stérre 6; farlederna hafva uppgrundats; nya klippor hafva
dykt upp; med ett ord: landet har tillvaxt pa hafvets bekost-
nad. Detsamma vittna gamla tiders kartor, dir strandkonturerna
icke mera motsvara férhallandena i naturen, likasa de lokala
namnen, som ofta sluta pa »holm», »6d» eller »skar», ehuru de
beteckna en udde af nagon stérre 6 eller af fastlandet, afven-
som de rester af fiskredskap, batar och battillbehor, som pa-
triffas ofta langt inne i landet.

De vid tillandnindsprocessen verksamma faktorerna aro
a) primira: den sekulara landhdjningen; b) sekundira: vattnets
eroderande och transporterande férmaga; jordras och bargskred;
isens arbete; den organiska naturens inverkan. ‘Som en sar-
skild faktor kan manniskans inverkan betecknas.

Den negativa forskjutningen af strandlinjen vid
Finlands och Sveriges kuster, som icke kan bero endast pa of-
van sasom sekundira betecknade orsaker, da man ju genom
miitningar pavisat en sadan forskjutning afven pa fasta klippor,
har som bekant redan tidigt forklarats bero pa vattenminskning
i Ostersjbiackenet.1) Senare uttalade sig olika forskare for en

1) En utférlig historik 6fver de olika meningar, som angaende hithé-
rande fragor gjort sig gillande, finnes uti R. Siegers bekanta arbete: »Seen-
schwankungen und Strandverschiebungen in Skandinavien», Zeitschr. der

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 5

hdjning af fastlandet, medan hafsytans niva blefve ofériindrad.
Sa menade Leopold von Buch!), »dass ganz Schweden sich
langsam in die Hihe erhebe, von Fredrikshald bis gegen Abo
und vielleicht bis Petersburg hin.» . . . . »Médglich wiire es doch,
dass Schweden mehr stiege als Norwegen, der n6érdliche Theil
mehr als der siidliche.» Lyell *) lairde, att Skandinaviska half-
6ns norra del héjdes, medan Skane sj6nk allt djupare o. s. v.
Liran om vattenminskning fick en ny forsvarare i Edward
Suess. 3) Denne forskare ansag, att Ostersj6n vore att betrakta
sasom en stor insj6, hvars vatten stiger och faller i samma man
som vattenmassan Okas eller minskas i de vattendrag, som
hafva sitt utlopp i sjén. Detta framginge af gjorda observatio-
ner Ofver nederbord och medelvattenstand. ‘Strandlinjens fak-
tiskt fOrefintliga negativa forskjutning skulle i enlighet harmed
bero pa en staéndig minskning af den vattenmassa, som samlas
i Ostersjén. Féreteelsen vunne sin forklaring diri, att klimatet
smaningom blefve torrare. Under de senare aren har teorin
om landhéjning ater vunnit en allmiin tillslutning, i det att olika
forskare framdragit omstindigheter, som tala for densamma.
Sa kan t. ex. det férhallandet, att en negativ forskjutning af
strandlinjen forsiggar endast vid Ostersjéns och Finska vikens
norra striinder, icke i sdder, knappast forklaras annorlunda an
genom en landhdjning.

Medan den sekulara landhdjningen gor sig giillande 6fver-
allt vid vara kuster — och val &fven i landets inre — fram-
trida verkningarna af de sekundara faktorerna mera lokalt.
Vattnets férmaga att lésgéra och borttransportera
gréfre och finare material kan latt iakttagas. Af mindre
betydelse fdr tillandningsprocessen fro jordras och biarg-

Gesellsch f. Erdkunde zu Berlin, Band XXVIII, Jahrg. 1893. Jamfoér afven
Hults referat i Geografiska Féreningens tidskrift 1894, sid. 1—30, och Ram-
say, Finlands geologiska utveckling fran istiderna intill vara dagar, sid.
13—20.

1) Leopold von Buch, gesammelte Schriften I, sid. 504.

2) Edward Suess, Das Antlitz der Erde II, sid. 18.

3) Swess, |. c. II, sid. 500—541.

6 Hayrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenis skargard.

skred}), Afven isen &r otvifvelaktigt, om &n i ringa grad,
behjiilplig vid kringspridandet af allehanda material, I afseende
4 sistniimnda punkt vill jag nagot vidlyftigare omtala nagra
af mig gjorda iakttagelser.

Vaxtfragmenter fdras ofta fran ett stalle till ett annat ge-
nom de om varen kringdrifvande isstyckena. Dessa_ vaxt-
limningar, som vanligtvis hairstamma fran tatt invid eller uti
vatten lefvande arter, kunna antingen ligga mer eller mindre
lést utanpa eller vara inneslutna uti isen. Salunda kan i Eke-
niistrakten under vintern ofta iakttagas, huru utanfoér de med
klibbal bekransade strinderna ett nagra meter bredt bilte af
isen ir glest bestrédt med mindre kvistar, léf, lafflisor (sarskildt
af Evernia prunastri) och aldre, Sppna honhangen af al; de
sistniimnda dro i synnerhet karaktaristiska. Allt detta har
lésslitits fran alarna af vinden, som under tévadersdagar ofta
ir ganska stark. Vindens arbete underlattas da ofta dirigenom,
att alkvistarna &ro skérare &n vanligt. De lésryckta vaxtde-
larna fasthallas i ett nagra fa mm djupt vattenskikt eller ett
tunt snélager, sa att vinden ej kan drifva dem vidare. Om
tévadret fortfar, sjunka de smaningom in i isen, som smalter
under dem. Da kéld intraffar, fryser vattnet kring dem, och
de forblifva fastfrusna till nasta tévader eller till varen, da van-
ligtvis en stérre eller mindre mi&ngd vattenfyllda gropar ater
bildas kring de ins&’nkta fOremalen.

Da isen om varen kommer i roérelse, bortféras de ofvan-
nimnda vaxtdelarna, Detta ar daremot icke alltid fallet med
de stammar af Phragmites, Scirpus m. fl., hvilka Sro fastade
vid botinen och betydligt skjuta upp 6fver ist&écket. Under ihal-
lande tévader smilter namligen isen kring dem, sa att den blir
genomborrad af talrika cylinderformiga hal, och da den slutli-
gen upprifves, sdndersmulas den — svag som den blifvit —
ofta helt och hallet. Ha&rvid blifva de férvissnade, men sega
vaxterna fortfarande fasta vid bottnen. Om ater isen sdn-
derspranges innan halen hunnit fullstandigt tranga genom den-

*) J. E. Rosberg, Nagra iakttagelser rérande tillandningarna i en del
af vestra Nylands skargard, Geogr. Féreningens tidskr. 1889, sid. 182.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 7

samma, bildas alltid stérre isstycken. Viixterna afslitas och
iro tvungna att fOlja drifisen ut i virlden.

Slutligen finnas produkter af organiskt ursprung, som helt
iro inteslutna uti isen och dirfor ej heller vid blid viderlek
gifva orsak till nagon smiltning. Detta ar fallet med allt, som
vid sjilfva frysningsprocessen svifvar uti vattnet, strax under
vattenytan. Hit héra en mingd mikroskopiska vixter och djur
samt liimningar af sadana. Men ifven stérre féremal blifva ej
siillan inbiiddade. Sa triffades i december 1898 utanfor det s,
k, Flyet (se nedan) invid Ekeniis stad gréna hopar af Lemna
trisulca infrusna i isen.

Bottenfrysning kan under vissa forhallanden gifva anledning
till forflyttning af olikartadt material, i det att en del af bottnen
fastfryser vid isen och bortféres med den. Detta sker da is-
liggningen fdrsiggar vid lagt, varsmiltningen ater vid hdgt vat-
tenstand. Da isen vid stigande vatten hafves uppat, forblifva
de delar, som iro tillrackligt hardt bottenfrusna, orérliga och
Ofversvimmas af vatten (»flddvatten»). Ofta blir trycket sa
starkt att isen spriinges och rakor uppsta. Dessa stricka sig
ofta tviirs 6fver fjardarna och sunden, men stundom afven lings
striinderna; det senare fallet ur i synnerhet af betydelse for
materialtransport. Rakans riktning beror pa en mangd omstin-
digheter: isens tjocklek, strOmdrag 0. s. v. Strandrakorna upp-
komma mellan stranden och den bottenfria isen inom ett om-
rade, dir visserligen en del af bottnen ar frusen, men dar ka-
len icke gar synnerligen djupt ned. Rakan bildas da lings den
lingst ut fran stranden belagna linje, dar bottnens motstand ar
stérre iin isens hallfasthet mot brytning. Narmast ytterom denna
linje upplyfter alltsa isen den dirmed sammanfrusna bottenmas-
san (vanligtvis gyttja, lera, dy eller en blandning af dessa jord-
arter). Vidden af detta transportomrade beror pa isens tjock-
lek, den hastighet, hvarmed vattnet stiger, bottnens beskaffenhet
o. s. v. Med den upprifna bottenmassan f6lja rétter, rotstoc-
kar och andra delar af de vaxter som finnas pa platsen. Dels
transporteras detta material med isen till andra platser, dels
blir det kvar pa stillet. Hiarigenom motarbetas visserligen upp-
grundningsprocessen inom transportomradet, dir ju djupet ma-

8 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

ste nagot tilltaga, men 4 andra sidan sjunker en stor del af
bottensubstansen vid isens smiltning tillbaka, och de samman-
fliitade rotstockarna, i synnerhet vassens, aro ypperligt egnade
att uppsamla slam och organiska rester.

Ifall Ater vattnet om hésten star hégt, men under issmAlt-
ningstiden ir lagt, kan en upprifning af bottenmassa icke aga
rum, I stiillet visar sig pa langgrunda strander ett annat feno-
men, hvartill ifvenledes isen fir orsaken. En f6ljd af det hoga
héstflddet fr, att den bottenfrusna isen stracker sig langt upp
pa land, ofta till éfre gransen af de starrangar, som allmant
triiffas pa Ekenistraktens tillandningar. Om varen smilter forst
den lingre utat beliigna delen af istaicket, dels till foljd af det
underliggande vattnets temperatur (6fver O°), dels till foljd
af béljslagen mot iskanten. Déirefter forsvinner isen fran den
yttre delen af det bottenfrusna omradet, i det att kalen har
striicker sig jamfodrelsevis foga djupt ned i marken; dessutom
kunna vagorna ofta verka ainnu hir. Langst bibehalles istacket
hégre upp pa land, ehuru det har ofta ar ganska tunt, och
maste val detta bero darpa, att kailen har nar ett storre djup,
sa att uppvarmning nedifran icke kan forekomma, hvarjamte
vikens eller sundets vatten vid det laga vattenstandet icke striac-
ker sitt inflytande anda hit. Fdéljden 4dr, att ett stycke ofvanom
strandlinjen bildas ett balte, dir vegetationens utveckling myc-
ket forsenas. Inom detta isbilte eller isbrannebilte (befolknin-
gen benémner fenomenet »isbrinna») ses endast torra och for-
vissnade vaxter, medan plantorna pa bada sidor om detsamma
redan groénska. Under hela sommaren intraffa de olika faserna
i vixternas utveckling mycket senare inom isbiltet. Sa obser-
verades t. ex. i narheten af Bro i Snappertuna midsommartiden
1899 endast blommande Eriophorum angustifoliwm pa ett sa-
dant stalle, medan samma vixt liingre utat delvis redan hade
ratt lang ull.

Djurvarldens betydelse fdr sedimentbildningen fr nir-
mare utredd af Hampus von Post.*) Hithdrande fragor hafva

') Hampus von Post, Studier Sfver nutida koprogena jordbildningar,
gyttja, dy, torf och mylla. Sv. Vetenskapsakad. Handl. 4, 1862.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 9

sedermera afhandlats af Gunnar Andersson i hans »Svenska
vixtviirldens historia» och »Studier 6fver Finlands torfmossar
och fossila kvartiirflora> 1). Den jordarternas terminologi, som
AP ona framstallt i sin senare afhandling, har kommit till
anviindning ifven i forevarande uppsats; endast betraffande »dy-
torfven» 7) ma framhallas, att von Posts benamning »dy» synts
iindamalsenligare, enir det forefaller limpligare att med dytorf
beteckna blandningsformer af dy och olika torfslag, t. ex. starr-
torf och frikentorf.

Afven vid mirgelbildningen spelar djurvirlden en viktig
roll. Inom undersékningsomradet ar det sirskildt skal af Car-
dium edule, Mytilus edulis och Tellina baltica, som anhopas 1
stérre miingder; 6friga mollusker fro mindre viktiga. Lager af
s. k, sniickmirgel har antriiffats i backsluttningen invid Byviks-
ingen, som ligger vid Byviken pa Danskog, vidare pa Skaldo-
landet pa Sundom hemmans mark. Dylika lager skola val annu
upptiickas flerstiides, blott man sdker efter dem. Pa grundt
vatten ses niistan Ofverallt utom i innersta skargarden storre
eller mindre miingder af de nimnda musslorna och deras skal.
I sundet mellan Likarholmen (en udde pa Skaldélandet) och
den W dirom beliigna Svedjeholmen fr bottnen timligen rik-
ligt bestr6dd med dem. Detsamma Ar fallet i manga andra
sund, dir en nagorlunda kraftig strom rader. Ofta uppkastas
musselskal och sniickskal pa strinderna, och i tangbiddarna
triiffar man niistan alltid mingder af dem. De utgora afven en
viisentlig del af tangmyllan och maste i icke ringa grad bidraga
till att Gka dennas niaringsvarde.

Vixtvirlden paskyndar uppgrundningen pa mangahanda
siitt. Diatomeernas betydelse for gyttjebildningen fr kiind. Af-
ven andra mikroskopiska kryptogamer, sasom desmidieer, aro
verksamma. — Bland stérre alger ma siirskildt framhallas den
vanliga blastangen (Fucus vesiculosus), hvilken i synnerhet i
yttre skiirgarden bildar ganska ansenliga hiiddar lings stran-

1) Bulletin de la commission géologique de Finlande, n:o 8; Fen-
nia XV.
2) Andersson, Studier etc. sid. 10.

10 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena 1 Ekends skargard.

derna. Jiimte denna férekomma andra arter 1 mindre mangd. —
Af stor betydelse fro mossorna, bland hvilka de vaxter torde
vara att finna, som i nutiden utféra de stdrsta och snabbaste
tillandningsarbeten. De fdr landbildningen viktigaste mossorna
kunna sammanforas till tva grupper: hvitmossor (Sphagna) och
brunmossor (frimst krokbladiga Amblystegia). Som bekant spela
mossorna en viktig roll siarskildt vid igenfyllandet af vara sjoar
och trisk, i det de mest vattenilskande arterna fran vattenbas-
sinens kanter breda sig allt langre utat, foljda af arter med
allt mindre ansprak pa fuktighet. — Hvad fanerogamerna an-
gar, ma har endast papekas, att starrarter, vass, sdf, fraken
m. fl. under arens lopp bilda vidstrackta torflager.

Manniskans ingripande i tillandningsprocessen ir mer
eller mindre tillfalligt och varar oftast en helt kort tid. F6lj-
derna af hennes gdrande och latande aro ofta helt obetydliga,
men stundom stricka de sig Ofver stOrre tider eller omraden.
Det senare kan t. ex. vara fallet i de vatten, dir flitig stock-
flotning bedrifves: en miangd affall sjunker till botten +), ofta
fastkilas hela stockar i den ldsa bottnen, affallet och sjalfva
flotningen verka pa djurvarlden och dérigenom indirekt pa igen-
fyllningsarbetet 0. s. v. Pa manga stallen fordjupas vattendra-
gen genom muddring, och den upptagna’ bottenafjan utstjalpes
pa andra platser. Dikning, inbargning af hé, vass, saf, lof m. m.,
boskapens betande, brianning af allehanda brate o. s. v. har
allt sin betydelse.

Vid uppskattning af tillandningarnas horisontala
storlek under ett visst antal ar ar det ofta svart att afgora,
hvar griénsen mellan land och vatten skall dragas. Ty allt ef-
ter som vattenstandet under Arets lopp varierar, befinner sig

") Se afven J. EH. Rosberg, Bottenvikens finska deltan, sid. 242. Ve-
tenskapl. meddelanden af Geogr. Féren. i Finland II, 1895.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 11

denna griins pa olika stéllen och fr stundom rérlig inom ett
bilte af flere tiotal meters bredd. Platser, diir man gar torr-
skodd pa férsommaren, och dir man birgar hé om hégsom-
eee kunna pa hodsten befaras med grundgaende ekstockar.
Man kunde mena, att strandlinjen borde utsittas i enlighet med
medelvattenstandet, men idfven detta varierar under olika ar,
och da redan den minsta variation i hdjd betyder flere meter
pa ytterst langsamt sluttande mark, skulle pa detta siitt ingen
siikerhet ernas. Man maste diarfor halla sig till vegetationen,
som f6riindras langsammare och mer likformigt, i det att for-
iindringarna stadse forsigga i riktning inifran utat. St6rst blir
da svarigheten pa de stillen, dir en t&t vixtlighet af vass, sif-
arter och kafveldun fOrekommer. Da man nimligen fran de
rena bestanden af dessa vixter beger sig inat mot land, upp-
triida forst enstaka, sedan sparsamma, spridda och slutligen
rikliga 6rter och grisartade vaxter, som framst antriiffas pa
land. Samtidigt blifva de hdgvaxta vattengrisen allt glesare.
Med ett ord, det finnes en zon, dar vattnets och landets vaxt-
lighet sammanblandas, dar ofvergangarna aro mycket milda och
griinsen otydlig.

Da starr-, moss- och gungflyangarna hysa en miangd viax-
ter, som afven finnas pa torrare stillen, maste man tydligen hin-
fora dem till landet. Man kan diremot icke anse for land alla
platser med Ofvervattenvegetation, emedan t. ex. vassen ofta
fOrekommer pa ett djup af 1—1,5 m. Li&mpligast forefaller det
att sasom grins mellan land och vatten inom undersdknings-
omradet beteckna den linje, som anger, hvar landets gras och
6rter upphdra, da man ror sig inifran utat. Som sadana an-
ses hirvid alla de arter, hvilka hdja sig 6fver vattenytan, om
man undantager a) vattengrasen: Phragmites; Scirpus lacustris,
Tabernemontani och maritimus; Typha angustifolia och latifolia
samt b) Butomus umbellatus och Egqvisetum fluviatile.

Flertalet omraden, som enligt denna regel komma att be-
traktas som land, fro vanligtvis nagon del af aret icke betiickta
med vatten. Om man siiger, att de platser, som aret om upp-
visa en Oppen vattenyta, fro vatten, kommer man darfor san-

12 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

ningen ganska nara. Likval ar denna definition olamplig under
ar med genomgaende hégre vattenstand.

Tillandningarnas vertikala tillvaxt under en viss
tid maste tydligen vara mycket olika pa olika stallen. Redan
den sekulira landhéjningen nar olika belopp i skilda delar af
omradet. Enligt Siegers beraékningar +) har den under senaste
arhundrade vid Hangé fyr uppgatt till 44,65 cm och vid Pork-
kala till 60,16 cm. Enligt Bonsdorff*) har landet under pe-
rioden 1866—1887 arligen h6jt sig 0,823 em vid Hango fyr, och
under perioden 1860—1882 arligen 0,705 cm vid Porkkala.
Emellertid har markens h6jning till foljd af de sekundira fak-
torernas invirkan pa en mingd stillen forsiggatt betydligt snab-
bare, pa andra platser ater nagot langsammare. Exakta viarden
fran Ekenis skirgard kunna dock icke lamnas.

II. Ofversikt af tillandningarna i det
undersokta omradet.

Ekenis skirgard omfattar enligt Hult) kustremsan och
6arna fran Hangoudd i W till Porkkala udde i E. I Ostra de-
len af det salunda bestimda omradet hafva tillandningarna ti-
digare blifvit studerade af J. E, Rosberg, som sammanfattat re-
sultaten af sitt arbete i en uppsats: »Nagra iakttagelser rorande
tillandningarna i en del af vestra Nylands skargard». *) Har om-
talas de forefintliga tillandningarna, deras art (6fvervagande
torfbildning, svamsand, svaimlera) och bildningssitt, angifves ver-
tikala hdjden o. s. v. Uppsatsen atfoljes af en »karta 6fver
tillandningarna under de senaste 50 aren» i de besdkta trak-
terna: Esbo, Kyrkslatt, Degerby, Inga, Ostra Snappertuna, af

1) |. ce. sid. 470 (184).

*) A. Bonsdorff, Untersuchungen iiber die Hebung der Kiiste Finlands
in den Jahren 1858—1887. Fennia I, n:o 3, tabellerna sid. 3 och 6.

3) Hult, Finlands geografi, sid. 24.

‘) Geografiska Foéreningens tidskrift 1889, n:o 6.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 13

hvilken tillandningarnas utstrackning och art, miirgelbildningars
forekomst m. m. framgar.

of af Rosberg besdkta trakterna af Snappertuna bilda
Ostra gransen for det omrade, dfver hvilket mina unders6knin-
gar strackt sig, De i W vid Hangoéudds striinder mangenstiides
forekommande sandaflagringarna har jag icke studerat, eniir de
bilda en alldeles skild grupp for sig. Icke heller har tiden med-
gifvit ett besék vid Pojo vikens striinder. Mina studier in-
skrinka sig salunda till omradet Ekenis stad — Képbdéle och
de sdder om denna linje beligna Garna, men afven denna areal
ar langt ifran fullstindigt undersdkt, hvilket nogsamt af det fdl-
jande torde framga.

Om man betraktar en karta 6fver Ekeniis skiirgard, frap-
peras man genast diraf, att bade de stérre och de mindre 6arna
ofta i hufvudsak aro utstrickta i riktningen W—E, och att de
atskiljas genom langa och smala sund. En sadan vattenled fin-
nes mellan fasta landet och den stora 6n Gull6-Degeré, en
annan, den s. k. inre farleden, mellan niimnda 6 och Skaldélan-
det. De talrika annu langre sdderut beligna mindre 6arna iiro
jimval sa grupperade, att flere i nyssniimnda riktning gdéende
vattenband uppsta. Vi skola i det fdljande behandla dessa
strackningar skildt for sig..

Den nordligaste af dessa vattenleder loper, sasom nyss
anfordes, mellan fastlandet och Gull6é-Degeré. Fran
den 1 mil langa, stallvis mycket grunda Ekenisfjirden kommer
‘man till den betydligt mindre Basafjirden, som genom ett 300
m bredt sund mellan Knipnaés och Gammelboda star i férening
med Dragsvikstjarden. Denna sammantringer sig till ett smalt
sund invid Langansbole, och direfter har man ater ett nagot
vidare vatten mellan Grop, Wistanby, Horsbiick och Kiarrby i
N samt Norrby i S. Anda hit kan man vid limplig vind komma
med skiargardsjakter och galeaser, men liingre gar det icke. Ty
NE om Norrby utbreder sig den lilla, synnerligen grunda Fla-
dan, som dessutom till stor del ar uppfylld af vass (Phragmi-
tes), siif (Scirpus lacustris) och kafveldun (7ypha). Annu tringre
blir dock passagen, som nu under en striicka af 1,8 km liingd
lOper i sydlig riktning. Sedan man hunnit forbi landsviigsbron

14 Héiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

invid Sundsbacka, har man nimligen framfor sig ett i medeltal
endast 130—150 m bredt sund, dar dessutom stranderna at-
féljas af ett bredt bilte Phragmites m. m., sa att sundets bredd
ofta beléper sig till blott ett par batslangder. Och dessutom
maste man stindigt se upp for de Ofverallt utlagda katsorna.
Lingre fram, da vattnet ater vidgar sig dsterom Sdderby, kort
innan den grunda viken vid Képbéle skjuter in mot N, blir det
ingalunda liittare att fardas, I den grunda »fladan», dar enligt
kartan trenne holmar: Ryssholmen, Julianaholmen (forut Har-
parholm) och Horskhage iro beligna, bet&ckas stora ytor af
vass-, kafveldun- och siafbestand. Detta ar fallet t. ex. med
hela delen viister om holmarna. Pa sina sti&llen finnes endast
en omkring 4 m bred rainna genom kafveldunbestanden, dir
man obehindradt kommer fram med grundgaende farkoster, och
denna ranna halles 6ppen hufvudsakligen genom att den sa tra-
get begagnas, om afven den ofta starka str6mmen i nagon man
bidrager dartill. Sa snart naimligen vaxterna vaga sig for langt
ut pa det fria vattenomradet, afbrytas de vid roendet; likaledes
upplyftas och afbrytas eller atminstone skadas de utskjutande
rotstockarna,

Det fria vattnet d6sterom holmarna striicker sig dock icke
langt, ty uti Sandsundsstr6mmen (vid Trangsund) smalnar det
aterigen ihop till en liten rinna, hir begrinsad hufvudsakligen
af mycket hég och storbladig vass. Oster om Ersé méta ater
vidare vatten. Sasom depressionens fortsittning fa vi val be-
trakta de numera till stérre delen igenfyllda vikarna mellan
Giistersj6 och Oster-Résund samt vattnet N om Langén.

Vid denna innersta vattenled, som ar den grundaste och
lugnaste, antriffas omradets stérsta tillandningar. Redan laingst
i vaster finnas mindre sadana lings éstra och nordéstra striin-
derna af de invid Ekeniis stad liggande Ramsholmen och Hég-
holmen. Och otvifvelaktigt skulle det tranga Snicksundet mel-
lan Ramsholmen och fastlandet inom kort hafva grott igen om
icke uppmuddring foretagits.

Vid Dragsviksfjirdens nordvistra strand inskjuter en storre
vik, och udden, som hir bildas, kallas Estholmen. Namnet lika-
som det lagliinda niiset mellan »holmen» och fastlandet visa,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 15

att udden f6r icke langesedan varit helt omsluten af vatten.
Afven viken N om densamma ir numera till stor del igenlan-
dad. Det ar har man traffar det sanka »Flyet». Vid holmarna
i fjirden finnas mindre landvinningar; sundet emellan dem hal-
ler pa att igenfyllas, pa Storholmen ar viken i E igenvuxen.
Vid fjardens norra strand traffas sasom fortsittning pa »Flyet»
en flere meter bred remsa nyvunnen jord, som striacker sig
ungefir till ran mot Langansbéle. Afven fjirdens sydsida, vi-
karna vid Skraddarbéle, besédktes, men befunnos de fnnu vara
af den utstraickning de framstillas pa sockenkartan af ar 1842.
Strinderna pa denna sida aro for Ofrigt Anda bort mot Fla-
dan mycket hédgre fn pa norra sidan, ja stallvis ansenligt
branta (anda till 45°) och ofta biargiga.

Osterom den tranga passagen vid Langansbéleudden lig-
ger utanfor Grop den s. k. Byholmen. Den 4r niastan alldeles
forenad med fastlandet; endast ett pa smalaste stillet 2 m
bredt, mycket grundt, med vass uppfylldt sund satter hinder i
vagen for en vandring ut till holmen. For forsling af ho, sad
(som odlas pa holmen) och vass har en bro nyligen blifvit an-
lagd 6fver sundet. Bron bestar af plankor pa primitiva sten-
pelare; i midten finnes en trang kanal for vattnet. Bron kom-
mer helt siikert att paskynda landbildningen, da allehanda af-
fall genom den hindras att vid hégvatten drifva vidare.

Vid den breda udde, som utskjuter sdder om Horsbiacks
gard, hafva mindre tillandningar bildats, betingade af slamaf-
lagring och vegetationens arbete. Det s. k. »Vedagrundet», pa
hvilket simhuset &r uppfordt, och som ursprungligen varit en
sandbank, blir inom nirmaste framtid helt och hallet forenadt
med fastlandet.

Foljer sa den séder darom beligna Norrbyviken, det fér-
sta stillet pa Deger6, dir nagra sma landvinningar kunna kon-
stateras. Om man fran den E om viken befintliga, trubbigt af-
rundade udden beger sig mot NNE, kommer man Ofver till den
s. k. Oxholmen, en udde, som tydligen en gang i tiden varit
skild fran fastlandet, ehuru detta stadium icke kan igenfinnas
pa tillgiingliga kartor. Emellertid har denna udde sedan linge
tilltagit betydligt i storlek.

Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenaés skargard.

Och nu féljer den stérsta af alla tillandningar i hela om-
radet, belagen vid den E om Oxholmen mot NE intrangande
vik, som pa gamla kartor kartor kallas Gjerdfladan, Trasket,
Brosund, och som bland befolkningen gar under en mingd olika
beniimningar. Utanfér Oxholmen och Magniis talas om Magnias-
sundet och Sundet. Liingre inat, dir man ej kan fardas med
bat, mellan Harabacka torp och Glams hemman, dar man vid
lagt vatten numera pa vissa stillen kan vandra torrskodd Of-
ver den iinnu pa sockenkartan af ar 1842 utsatta viken, och
forbi Broby heter det: »Siinkan», »Sankorna», »Stranden» (den
sista beniimningen sirskildt mellan Glams och Harabacka). I
denna vik, som man, da intet af de naéamnda namnen synes —
fullt lampligt, kunde kalla Broviken, utflyter en liten back, hvil-
ken kort fore sitt utlopp bildats genom sammanflytning af tva
siirskilda bickar. Den vistra af dem kommer fran nagra sump-
marker, den Ostra ar en forgrening fran Raseborgs a, hvilken
utgér aflopp for vattnet fran Lapp och Husqvarna trask samt
flyter vidare férbi de gamla slottsruinerna. Da isohypserna pa
en héjdkarta 6fver trakten angifva hdjdskilnaderna mellan Bro-
viken, tillandningarna invid densamma och den niarmaste delen
af Raseborgs adal vara mycket ringa, da man vidare observerar
de ofvan kursiverade namnen och paminner sig de gamla sag-
nerna om ett Raseborg, omflutet af hafsvatten, dit stora skepp
gingo upp, kan man knappast betvifla, att en arm af saltsjén
for relativt kort tid sedan strickt sig forbi Raseborgs ruiner
ned till den nutida Broviken, omslutande en stor, numera till
fastlandet riknad 6. (Observera afven det gamla namnet
Pers(j)é/).

Afven éster om Fladan finnas stora tillandningar. Mel-
lan Donsvikbarget, det héga birget pa Brovikens éstra strand
gentemot Oxholmen, hvilket jimte nimnda holme kan sagas
bilda findpunkterna fér Brovikens grinslinje mot séder, och den
sdder dirom beligna Totaludd finnas ganska vidstrickta till-
landningar, som hbildats genom vegetationens arbete. I viken
strax 5 om Totaludd likasé, dir man triffar sarskilda gungfly-
artade starringar. Tillandningen hirstides fortsittes at SV inda
till Gulludden, som den lilla birgsklacken och dungen af vackra

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 17

lummiga bjorkar langst i S kallas. Hiar sl4 vagorna ett kort
stycke fritt mot det glattslipade biirget, men nagra meter at S
vidtagen anyo ett bredt tillandadt omrade. Afsmalnande vid
landsvagsbron invid Sundsbacka, fédljer detta briim stranden at
genom hela sundet och vidare mot éster, stillvis naende en
bredd af iinda till 40 m. Afven lings sundets vistra strand,
pa Degerdlandet, hafva manga fialt stigit upp ur hafvet; sA iro
de forna breda vikarna invid landsvagsbron och ett stycke sé-
der dirom numera férsvunna.

Holmarna i den pafdljande »fladan» dro niistan helt och
hallet omgifna af tillandningar, mest astadkomna genom viixt-
ligheten. Den stérsta af dem, Ryssholmen, fr sa godt som sam-
manvuxen med fastlandet, och skall man vid mycket lagt vat-
ten kunna ga dit 6fver. Diremot ar Julianaholmen icke fore-
nad med Ryssholmen. Just emellan dessa bada holmar gar
namligen den omtalade tranga farleden. N om Julianaholmen
plagar man ffven firdas med bat, men vigen hir ar mycket
samre; den har sa litet begagnats, att vegetationen mangensti-
des ar ratt hinderlig for framfarten. Sjialfva Képbéleviken dr
till stor del fylld af en tat vattenvegetation, och hir finnas be-
tydande tillandningar, hvilket afven framgar af Rosbergs omta-
lade karta. De fortsittas anda till den udde, dar det sa kal-
lade Finntorpet ar beliget, och hafva till stor del sin orsak i
den biick, som utfaller i viken. Det af denna medférda mate-
rialet och vegetationen hafva hir liksom i Broviken samverkat.
Harifran blifva stranderna a 6mse sidor brantare och forete
ringa landvinningar anda till Trangsund, men da vi nu redan
kommit in pa det af Rosberg besékta omradet, fortsiitta vi icke
langre at Oster.

Om vi ifran den tidigare omnimnda Basafjirden begifva
oss mot SE, komma vi till den s. k. Masterviken, som, riknadt
fran Byholmen utanfor Basa, ar ungefiir 2,5 km lang. Afven
dess hufvudriktning ir W—E. Den fortsiittes dsterut i en dal-
gang, som till stérsta delen fr upptagen af laglinda angsmar-
ker, och som i nagra mindre bukter striicker sig férbi Vaster-
vik, Stubbéle, Bjérnbéle och Séderby tvirs 6fver hela Degeré

2

18 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

ut mot Ryssholmen. Vattnen langre at dster dro fortsattningen
pa denna fara.

Fran Misterviken utgar invid Basa at S en mindre, bred
vik, som medels ett hédglindt nis — det smalaste stallet pa
Degeré — ir afskild fran den séderifran inskjutande Jumalvi-
ken. Mellan Degerd i E och Gullé i W synes pa de gamla soc-
kenkartorna ett smalt sund som numera icke existerar. Om
dessa trakter har min syster Eva Hiyrén, som, intresserad af
saken, dit fdretagit en utflykt pa tva dagar, antecknat ungefar
foljande:

»Vid Svartholmsudden var en obetydlig tillandning. Vid
Byholmen var bredden 20 m, langre fram omkring 10 m. Den
lilla holmen niira Nyboda ar férenad med Degero. Vid stranden
nedanfér Nyboda antriffades en pa sina stallen 40 m bred till-
landning. Lingst inne i viken fanns en stor tillandning; sedan
den tid, da den for 1842 ars sockenkarta till grund liggande
kartan uppgjordes, har viken blifvit 400 m kortare. Omradet
har forvandlats till en sumpig ang. Den langa smala viken,
som sedan foljer, var ganska djup och uppgrundas nog ej pa
linge. PA de sma holmarna langre fram finnes ingen tilland-
ning. Den stora holmen har forenats med Degeré. I det till-
landade sundet mellan Degeré och Gullé var jag ej langre an
till torpet, dir viken for nirvarande slutar, men dar uppgafs,
att det langre fram fanns endast angar, saledes ej nagot vatten,
trisk eller dylikt. Féljande dag besdktes vikarna i narheten af
Gullé gard. Tillandningarna framga af kartan. Ofverallt gyttja,
icke pa ett enda stalle sand.»

Den andra stora vistostliga vattenleden, som ar den mest
typiska, utgdres af den s. k. inre farleden. Da man fran
Ekeniis fardats at S 6fver Ekenisfjairden, genom Hvitsands sund
och uppnatt Bjérnholmen, viker denna farled af at ENE och E.

Har aro tillandningarna redan betydligt mindre vidstrackta
fin lings den innersta vattenvigen. Afven till sin natur aro de
atminstone delvis olika, i det mangenstiides Afven sand aflagras.
Gyttjebildningen fr allminnare iin dybildningen, och vaxtvarl-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 19

den uppvisar olikheter. De viktigaste tillandningarna iro fdl-
jande:

Netholmen, Skaldélandets ') NW udde, har siikert férr va-
rit isolerad. Med densamma har en liten, sdderut beliigen holme
nyligen fOrenats, och flere andra vackra tillandningar forekomma
inom Bondkrokarna, sundet mellan Bastholmen och Skaldélan-
det. Viken E om Notholmen uppgrundas allt hvad den hinner.
Nagot langre 6sterut finnes pa den gamla sockenkartan en vik,
som inat land hoptranges till ett smalt sund och strax dirpa
breder ut sig till en vidare sick. Allt detta ar nu igengrodt, huf-
vudsakligen genom viaxtlighetens atgdrande; i »siicken» viixer
annu gles Phragmites pa den vata ingen. Pa samma sitt har
den strax dster harom utritade »siicken» utfyllts. Pa motsatta
sidan om farleden har den langt intriingande, mot torpet le-
dande viken ritt branta strander, men uppvisar dock innerst
en anda till 20 m bred tillandning. Dir i nirheten hafva en
storre och tvenne mindre holmar sammanvuxit med Gullélandet,
och inne i den E om den salunda annu stérre vordna udden
intrangande viken finner man en tillandning, som har en bredd
af nda till 100 m. — Furuholmen blir helt siikert i en icke
aflagsen framtid forenad med Skaldélandet, ty sundet dem emel-
lan ar mycket grundt: man kommer ej fram ens med ekstock.
I Bjorkholmens viastra vik har den lilla bargsknallen kommit i
kontakt med den stérre holmen. Finnholmen och Kalkholmen
sammanhiainga numera genom ett 5 m bredt nas. Vattnet S och
E om dessa holmar fr mycket grundt, sa att det troligen efter
ett sekel &r fdrvandladt till land, hvilket val hufvudsakligen
skall ske genom gyttjebildning, Med Brandon hafva inforlifvats
de tva helt sma holmarna i W. Bergholmen och Skeppsholmen
sta numera genom breda tillandningar i forbindelse med Skaldo6-
landet; hair har frimst gyttjebildning verkat. De fyra vikarna
i trakten, tva viister och tva 6ster om den salunda bildade ud-
den, uppvisa fran W till E respektive 40, 40, 50 och 30 m
nyvunnet land.

1) Pa kartan betecknadt »Skarlandet», hvilket namn dock ej anvandes
af befolkningen.

20 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

Liings Jumalvikens striinder finnas langa tillandningar, af
inda till 40 m bredd. Vid Slipars finnas tva mindre vikar med
tillandningar, den vistra med sand. Vid Box observeras en
bred bukt med liga sandstrainder. Nagot langre fram inskjuter
en stor vik at E, ty den forna Kamparholmen sammanhanger
numera med Degerd. Sedan traffas intet anmarkningsvardt
forrin pa Torsdlandets dstra udde. Denna bestar egentligen af
tvenne tillandade holmar, Hufvarholm och Notholm, och pa se-
nare tider hafva de atskiljande vikarna ytterligare forminskats,
isynnerhet den mellan Notholm och Torsé liggande viken, som
numera ir helt obetydlig; har har hufvudsaken utrattats af ve-
getationen. Vid Kallbodafjarden finnas nagra mindre tilland-
ningar, och pa Waxiir, som har att uppvisa manga strander i
vistostlig och diéremot vinkelrat riktning, traffas sma sadana
nistan i hvarje vik.

Séder om inre farleden kunna dnnu nagra kortare liknande
rinnor latt pavisas. En sadan slingrar sig t. ex. fran Mornas-
fjirden sdder om Angholm; en annan mindre finnes N om
samma holme, som sjalf har en langstrickt form. Det ar de
bada s. k. Angholmsstr6mmarna. I det nagorlunda stora Elgé6-
landets byggnad framtrader samma princip: vikarna och ud-
darna lépa till en del fran W mot E; t. 0. m. manga barg aro
strickta i denna riktning. Detsamma Ar fallet pa manga stal-
len i yttre skargarden. Betraktom endast de langstrickta lan-
den Hiast6, Skedéd med Langskir, Julé, Alglo, Espskar, raden
Basskar—Getskar —Tof6—Furuholm—Gunnars6 och strax norr
dirom Storgloskir—Langskar—Ris6—Nals6, flere andra att for-
tiga! Likasa yttre farleden anda fran Histo till Pattskar och
fran Julé till Krokan (strax W om Busé). Orsaken till denna
foreteelse Ar mig obekant.

Pa sydsidan af de stora dar, som utat begransa
inre farleden, traffas annu storartade tillandningar. Om vi
liksom i det féregaende bérja granskningen fran vister, finna
vi forst pa Skaldélandets sédra sida pa den gamla sockenkar-
tan en nistan tvars genom landet lépande vik med trang myn-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 21

ning. Denna mynning iir numera fast mark och delvis bevuxen
med alar, sa att ett trisk med sétt vatten bildats; en liten biick
utgor traskets utlopp. Framst har anhopats sandblandad gyttja.
Saad Migorns hafva tillfoért sand, gyttjan har uppstatt i den
forna viken. FOr narvarande vixer tillandningen snabbt ut mot
saltsjén; en liten udde har redan bildats. Afven i den stora
viken vid Sundom finnas tillandningar. Den stora landvinnin-
gen langst inne i vikens botten, dir det ar mycket grundt, till-
vaxer hastigt genom vaxtlighetens arbete och en liflig gyttje-
bildning. Vid Skald6, Nabb och Gref6 finnas vidstrickta till-
landningar, och flertalet inre sund och vikar, ifven de storre,
iro sa grunda, att tillandningsprocessen under de niirmaste 4ar-
tiondena kommer att fOrsigga mycket snabbt, lika snabbt som
pa de i detta afseende gynnsammaste platserna i den innersta
vatienleden. Naset mellan Likarholmen och Skaldélandet ar
lagt och smalt, sa att den tid ej kan vara altfér langt aflagsen,
da fritt vatten har svallade; nu tillvaxer niset kraftigt i bredd.
Mellan Halsholmen och Skaldélandet finnes numera endast ett
omkr. 10 m bredt sund. Bjorkholmen 4r med ett bredt nas
forenad med Halsholmen. Den ytterst grunda (djupet mites 1
em och dm) Akerniisfladan har blifvit dfver 200 m kortare;
pa den nyvunna marken birgas nu hd. Maggoén har pa alla
hall utvidgats. Furuholmen (pa sockenkartan Okholmen) blir
snart forenad med Skaldélandet; 6fver det grunda, ett fatal m
breda sundet leder en liten stenbro. Pa alla dessa stillen for-
siggar en stark gyttjebildning. Baggdn fr medels ett nas for-
enad med Furuholmen, sa att den, som numera vill fiirdas med
bat fran Grefo till Skald6, maste g6ra en omviig pa Ofver 5 km.
Den lilla »fladan» mellan Furuholmen och Skaldélandet at Gref6-
sidan ar ytterst grund. I de sma vikarna vid Gref6 traffar man
6fverallt sma fran hafvet erdfrade omraden. Nagot langre at
E blifva tillandningarna ater breda: 80, 40 och 40 m, den sist-
nimnda en sandanhopning. Sundet mellan Sjilnés och Langén
ir mycket grundt (for det mesta under }/, m), men stenigt och
torde till foljd af strOm &nnu icke pa linge igenfyllas.

Mellan Angs6, Fafiingd och Skaldélandet finnas:ater grunda
gyttjevikar och flador med langgrunda strander, som vid lagt

22 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenés skargard.

vatten och stor hetta utsprida en egenartad lukt. Har har
Angsé sammansmultit med fyra mindre holmar, Fafiingé har fatt
en tilldkning i areal genom tva stérre och en helt liten, Skald6-
landet genom en alldeles obetydlig holme.

Hir kan omniimnas, att det fran Fafangé 1 */, km at SSE
invid Sanddfjiirdens viistra griins beligna Sando har att upp-
visa en betydande sandaflagring pa Ostra, saledes den ut mot
fria fjiirden vettande sidan. Har finnes en ainda till 60 m bred
sandstrand, som icke innu hunnit blifva tagen i beslag af
viixtvirlden, hvarfér den ocksa& lyser emot seglaren redan pa
langt hall.

Viinda vi oss sa till sydsidan af Torsdlandet, finna vi ge-
nast i Radsbéleviken en miktig tillandning. Hela den innersta
siickformiga delen fr omvandlad till en stallvis mycket vat fing,
dir Phragmites annu férekommer. Men viken har dock icke
forlorat utan tilltagit i langd, namligen dirigenom, att den forna
Byholmen blifvit férenad med sjalfva Torsolandet. Byinneva-
narna iiro salunda numera tvungna att géra en betydlig omvag
hvarje gang de stiilla sina farder mot S och SE, I denna rikt-
ning fiirdas vi fdrst forbi en brantare kust utan tillandningar,
litt forklarlig genom den stora dppna fjarden utanfor (har skulle
endast en sandaflagring kunna komma i fraga), och antraffa darpa
kort fore de stora holmarna S om landets midt betydande, huf-
vudsakligen af vaxtvirlden avigabragta tillandningar i tva mer
skyddade vikar. En af de pa iildre kartor utsatta holmarna,
Orsholmen, fr fastvuxen vid Torsédlandet pa nara nog tvenne
stillen. I E ar foreningen fullstindig; har antraéffades pa gyttje-
haltig sand en tiimligen torr ing, hvilken dock under hogt vat-
tenstand 4tminstone delvis dfversvimmas. Det andra stillet be-
finner sig vid Orsholmens midt. Har ir sundet endast omkring
5 m bredt och mycket grundt, sa att t. 0. m. en gangstig gar
Ofver detsamma. Ty rotstockarna af vassen, som har ar myc-
ket tit och pa bada sidor om stigen bildar spalier, erbjuda sam-
manviifda inom hvarandra ett godt stéd at fotgingaren. Och
lange skall det icke racka, kanske endast ett par tiotal ar, in-
nan hela viken anda till Orsholmens vistra finde ar igengrodd
eller atminstone uppfylld af vass. De utanfér belagna holmarna

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 23

uppvisa sma tillandningar i en del vikar. S& Bjérnén, Stoltsén,
Ytterén. Med Notholmen hafva tva mindre klackar forenats.

De éster om Orsholm och dnda lill Hufvarholms sydéstra
udde efter hvarandra fdljande tillandningarnas stérsta bredd an-
gifves genom fdljande tal:

a) 50 m (en liten bargklack tillandad)

b) 40 m c) 20 m d) 5m
e) 10m f) 5m g) 5 m
h) 40m i) Sm

Pa Dalkarélandet antriffas flere obetydliga tillandningar.

Lillén, den tamligen stora vaster om Waxarlandet belagna
och till Wiixirs hemman horande 6n, har att uppvisa flere an-
senliga tillandningar i sina langt intrangande vikar. Vid den
s. k. Wastra fladans norra strand hafva tvenne sma Oar for-
enats med hufvudén, vid dess Ostra strand ses dessutom en
stor landférékning i vikbottnen. I de tre sydliga vikarna ar
forhallandet fdljande:

1) den viistligaste viken. Innersta delen alldeles igengrodd ;
ingen tang; gyttjeblandad sand.

2) tillandningens storsta bredd 50 m; fOga tang; gyttje-
blandad sand.

3) stérsta bredden 40 m; tang; sand; foga gyttja.

For sydligaste viken pa ostkusten giller féljande: tilland-
ningsbredd 50 m; sandhaltig gyttja; foga tang. Ett litet stycke
langre At N triffas ett endast 3—4 m bredt sund mellan Lillon
och en liten holme utanfor. Detta sund ar dock jaimforelsevis
djupt (0,5 m pa grundaste stiillet), och da dar afven hiarskar
stark strom, torde holmen ej sa snart blifva forenad med Lillon.
Diremot fir samma holme férenad med en storre sadan i Oster.

Wiixiirlandet, den strax séder om inre farleden langst at
E beligna 6, till hvilken undersékningarna utstricktes, har lik-
som Lillén att uppvisa en mingd sma, men typiska gyttjesand-
tillandningar. Sadana triiffas i de sma vikarna pa norra sidan
och i den grunda fladan i W. Lings hela sédra sidan af den
at W utskjutande stora udden finnes ett tillandningsbram om
1—2 m bredd; laingst i W uppnas en bredd af omkring 30 m.

24 Hiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

I allmiinhet fro striinderrfé Ofverallt vid detta instangda vatten
grunda och kantade med vass; det ar karaktiristiska stran-
der for »flador» i den inre skargarden, Vid utflodet af den
lilla biicken i fladan observerades en liten tillandad holme. —
“Vid den brantare delen af sddra stranden, begynnande strax
innanfor Maskisholm, spelar tangen en stérre roll vid uppgrund-
ningsprocessen, ty kusten ar har friare och Oppen mot storre
vatten. Tangen ir viktig i alla tre pa kartan med tilland-
ning forsedda vikarna. Vid Waxirs dstra strand slutligen har
en holme genom ett omkring 30 m bredt nas (gyttjeblandad
sand med féga tang) forenats med 6n. Litet langre at N har
en liten klippa medels ett 14 m bredt nas fastvuxit; naset ar
en intressant bildning af ren sand och séndersmulad Fucus.

Lingre ut till hafs, vid de holmar och dar, som ligga
utanfor raden af de nyss omtalade, blifva tillandningarna allt
siillsyntare och oansenligare. Ett undantag harifran utgor dock
Danskog, belaiget nara fastlandet i W. Dar dro stranderna annu
till stérsta delen langgrunda, och instingda vikar och »flador»
iro allmiinna. Dessa Ofverensstimma med dem pa Waxar:
gyttjefyllda, grunda vattenbassinger, isolerade genom holmar
och grunda, ofta ofarbara sund, uppfyllda af valdiga massor
Chara tomentosa och kransade af Phragmites. Langs norra stran-
den triffa vi jimforelsevis sma tillandningar, om man undan-
tager Byviken, dir en ganska miktig sadan star att finna. I
SE utbreder sig den lilla grunda »Fladan», mycket typisk, mel-
lan Danskog-landet, tva sma pa sockenkartan icke utsatta hol-
mar, Kannholmen, Bjérnholmen, Loholmen och Batholmen. Kann-
holmen har sammansmultit med en E om densamma belagen, lang-
smal holme. Den nutida Batholmen har framgatt genom forening af
en stérre, en medelstor och fyra helt sma holmar (slamaflagring
och framtraingande af bl. a. Heleocharis och Agrostis alba). Dan-
skoglandet har innanfér Batholmen vunnit en betydande tillok-
ning i areal, sa att sundet diiremellan ar mycket smalt (stallvis
endast 5 m), och da det dessutom ar synnerligen grundt (for
det mesta under 0,5 m), kommer sammansmialtning snart att
forsigga, om icke den radande strémmens styrka tilltager 1 samma

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 25

proportion som sundets bredd minskas. Obetydligt liingre at
SW har en holme genom ett bredt niis redan blifvit forenad
med 3, as och med denna holme aterigen en mindre klack,
sa att ‘en ganska lang udde uppstatt. F6ljer man kusten at,
finner man vid Moérnas udde en omkring 30 m bred sandaflag-
ring, uppkastad af Morniasfjardens vagor. For resten torde sa
godt som hela udden en gang i tiden uppstatt genom dessa va-
gors arbete, i det att till en b6érjan en sandbank bildats i li
for. nagon eller nagra klippor. Udden ar timligen lag och har
varit bevuxen med statlig furuskog, som dock nyligen genom
nedhuggning alldeles forstdrts (liksom det skett pa manga andra
stallen af Danskoglandet och nirbelagna holmar). N om Mér-
nas udde och den sedan féljande Ropanudden traffa vi ater pa
grunda flador af samma beskaffenhet som den i SE. Hir finnas
ansenliga tillandningar, och genom anhopning af gyttja gar upp-
grundningsarbetet raskt framat. Liangst i W traffa vi ater en
fastvuxen holme. Sundet mellan Ekholmen och Danskog har
blifvit mycket smalt, och oaktadt str6mmen skall det val i en
icke alltfor aflagsen framtid, hufvudsakligast genom den fram-
trangande vegetationen af Agrostis och Heleocharis, som binder
gyttjan och darigenom motarbetar bortforandet af slampartik-
larna, forvandlas till fast mark.

SW om Danskog ligger HermansOlandet. Dess striinder
4ro branta, afven inuti vikarna, om man undantager den langa
vik, som fran E skjuter in sdder om hufvudhyggnaden. Dar ar
vikbottnen langgrund och har under de sista 50 aren kanske
varit tvungen att afsta nagra meter af sin areal till fordel for
landet. Men annars traffas har ringa tillandningar. Detsamma
air fallet med Elgdlandet, den stérsta af de icke &4nnu omtalade
darna. Afven hir fro striinderna branta; ofta utgéras de af
bargens glattslipade hallar och vaggar. Endast i de mera skyd-
dade vikarna, dir man i fonden skymtar en dng, kan man finna
nagon tillstymmelse till tillandning. Och pa alla de manga min-
dre dar, holmar och skiir, som ligga S och E om Elgé och Ang-
holm, S om Baggé, Langé och Sandé, S om Fafangé, Torsd
och de i sammanhang darmed omniimnda 6arna, 5S om Dalkaré
och Wixir finner man endast korta, 1—5 m breda sandstrin-

26 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenis skirgard.

der hiir och hvar (t. ex. pa Hiist6-Busd), och siillsynt nagra
fa m langa vikar med gyttjebildning (t. ex. pa Alglo och den
fran W i Krokan invid Busé inskjutande viken), hvarjimte man
pa striinderna antriiffar nagra meter breda tangbiiddar och liingst
inne i mer skyddade vikar stérre massor anhopad tang afven i
vattnet (t. ex. Hiisté Langholmen),

Langt i SW, nirmare Hangé iin Ekeniis, ligger Tviirminne-
én, och lings dess striinder iifvensom pa tillstétande del af fast-
landet triiffas innu manga icke alldeles obetydliga tillandningar,
fororsakade genom gyttjebildning och vegetation, men har jag
icke varit i tillfiille att undersédka dem lika sa litet som de 1
trakten sd rikligt forekommande sandtillandningarna.

Annu kan i férbigiende niimnas, att flere sma triisk, som
finnas utsatta pd den gamla sockenkartan, grott eller halla pa
att gro igen. Sa ir fallet t. ex. pa Triiské, den ostligaste storre
holmen i Ekeniis skiirgird. Det triisk, som hiir ir utritadt, upp-
tages numera af myrartade sumpmarker. Pa Lilljusard forsig-
gir i triisket niira norra stranden en regelratt igenfyllning ge-
nom bildning af gungfly, olika slags mossar och mossingar samt
gran- eller alskog. Pa& Toféholmarna finnas triisk, som halla
pa att viixa igen, och férsumpningar, som uppstatt af forna
triisk, likas& pA till Alglo hérande holmar (t. ex. Anderlandet).
Triisket p& Pattskiir innehaller vackra Phragmites-bestand och
sammankrymper sikert alltmera 0. s. Vv.

Ill. Specialundersékningar.

Efter den i det fdregiende meddelade 6dfversikten skola
forhallandena vid de tillandningar, som blifvit noggrannare un-
dersdkta, hiir i detalj framstiillas. Hiirvid bibehalles samma
ordningsfdljd, som i det féregaende antagits. Salunda behand-
las fOrst tillandningar vid den innersta vattenleden, sedan vid
inre farleden o. s. v., och sker alltid bérjan med den viistligaste
tillandningen.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 27

Flyet (22—30. 6. 1898; jfr. kartan o. sid. 15),

Viken mellan Knipnds och Flyet. Da man fran Knipnis
beger sig kring Estholmen mot det egentliga Flyet, passerar man
en liten’ vik, som skjuter in SW om Estholmen. I vikens in-
nersta del utmynnar ett dike, som utgrifts pa det forna sun-
dets plats.

Stranden atfdljes af ett vassbilte. Strax utanfor detta,
diir vattnet nadde ett djup af 2—1,5 m, triffades Potamogeton
perfoliatus (65—6) 1) i ofta pa ganska langt afstand fran hvaran-
dra beligna fliickar. Vid vassens yttre griins aflagras lera, inne-
hallande sma miangder organiska produkter, sirskildt diato-
maceer.

De olika vixtzonerna i viken voro:

1. Ytterst ett bialte Phragmites (7). Vattendjupet 1,5—1 m.
De vildiga vassrotstockarna géra genom sitt flatverk den lésa
bottnen mycket fastare, och de fran dem utgaende fina rétterna
iro val egnade att kvarhalla slammet, som vagorna medfort.
Mellan vasstammarna och de pa dem kvarsittande gamla blad-
resterna insamlas slam m. m., hvilket allt vid bladresternas for-
multning smaningom sjunker till botten. I vassbialtet forsiggar
salunda uppgrundningen snabbare an utanfor detsamma.

2. Inat land fdljer en vegetation af Myriophyllum spica-
tum (6,5), Potam. perfoliatus (5) och Chara tomentosa (4). Djupet
omkr. 1 m, inat dock nagot knappare. Myriophyllum ar myc-
ket slamkvarhallande och har nistan alltid ett gradaskigt ut-
seende, beroende pa den miingd slampartiklar, som iro fistade
pa dess findelade blad.

3. Innanfér nyss beskrifna biilte stiger bottnen pa en kort
striicka (ndgra dm) brantare. Djupet ar vid zonens inre kant
4 dm. Myriophyllum triffas blott med taitheten 4. Den vikti-
gaste platsen innehar Chara aspera (9), som bildar en af nagra
mindre bara flickar afbruten matta, hvilken synnerligen val
limpar sig att mottaga och kvarhalla slam.

4, [nat foljer en 4—2 dm djup och omkr. 1,5 m bred
zon med svag vegetation. Hiir triffas obetydligt Chara aspera

1) Angdende tithetsgraderna se den uppsatsen vidfogade tabellen.

28 Hiéyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

fifvensom i ringa mingd groddplantor’), troligen af Potam.
pectinatus, mahiinda iifven af Scirpus parvulus 0. a. Dessutom
Phragmites 5, Myriophyll. spic. 3 och Pot. perfoliatus 3.

5. Djupet 2—1 dm. I den af groddplantorna (9) bildade
bottenmattan finnas nagra kala flaickar (2—4 dm i genomskar-
ning). Dessutom visa sig Myrioph. spicatum 3 och Pot. perfol.
3. Afven hiir kvarhalles mycket slam i det tata bottenticket
och pa Myriophyllumbladen; och dessutom paskyndas uppgrund-
ningen hir likasom pa alla stallen med vaxtlighet genom vax-
ternas bortd6ende och s6nderdelning.

6. Djupet 1—0,5 dm. Groddplantor traffas fortfarande,
men dessutom upptrida grupper (V) af Scirpus lacustris (7).
Mellan sifstanden groddplantor. Sma bara flackar finnas afven.

7. Fran denna region straicker sig anda till stranden ett
bilte, dir den viktigaste vaxten ar Scirpus maritimus, hvilken
blir allt titare nirmare stranden (8; 8,5; 9). Afven Scirpus
lacustris finnes (5). Vidare groddplantor, inat smaningom afta-
gande i ymnighet. Afven bara flickar.

Ofvanfor detta balte vidtager fast mark. N&armast stranden
utbreda sig olika slags vata och fuktiga 4ngar med Carices m. m.
Hogre upp féljer hardvallsing med tufvig Azra cespitosa.

Viken utanfor Flyet. 1. I den vik, som norr om Esthol-
men intranger anda till det egentliga Flyet, d. v. s. de sanka
markerna i vikbottnen, traffas ytterst pa ett djup af 1,5—1 m
en vassregion. Ytterst 4r vassen gles, men tatnar smaningom.
Pa glesare staillen om anda till ett par mi diam. kan man finna
Potamog. pect. i ett eller annat stand (vanligen 3). Lingre inat
upptrader i vattnet Lemna trisulea.

Angaende sistniimnda arts forekomstsitt och betydelse for
tillandningsprocessen har jag fran ett stiille nara Estholmsudden
(nagot at Knipniissidan) antecknat foljande: »Flackar finnas, dir
bottnen ar helt och hallet betiickt med ett 0,5—1,5 dm tjockt,
lost lager af Lemna trisulca. Ofta saknas andra hégre vaxter
helt och hallet. Stundom traffas Myrioph. spicat. inblandad (1—4).

) Vegetationen i vattnet hade Annu ej natt sin fulla utveckling i slu-
tet af juni, da undersdkningen verkstiilldes.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 29

Afven ett stycke in i vassen (7) pa sidorna om de med
Lemna betiickta flickarna triffas denna vixt, dock hdgst i ett
1 dm a lager. Lerpartiklar och allehanda organiskt affall
hopas mellan Lemna-individerna, som ligga ganska lost, sa att
de smaningom blifva inbiddade i slam. Har forlorar vaixten
sitt klorofyll; om man upphemtar ett prof fran bottnet, finner
man groéngula, gula, gulhvita, hvitgra och gra blad, ofta sénder-
rifna; vixten har détt bort och ar stadd i fdrruttnelse. Pa
detta sitt bildas ratt snart en brunaktig, niaringsrik, mycket lds
jordart, som vial bor betraktas som en pa inslammade organi-
ska bestandsdelar mycket rik mellanform af gyttja och lera.

2. Efter vassen fdljer i viken pa ett djup af 1—0,5 m,
en zon, delvis karaktiiriserad just genom Lemna trisulca. Sma
hopar af denna vixt (8) finnas mellan bestand af den rotfasta
Chara aspera (8). Lemna ar stundom 6fvervigande. Afven sma
bara flickar. Potam. perfol. ses i enstaka exemplar.

Lingre inat pa ett djup af endast 0,5 m finner man forst
Chara aspera (9) och Lemna trisulca (6), sedan Chara (6) och
Lemna (0), i hvilket senare fall stérre bara flickar upptrida.
Potam. perfol. har blifvit nagot ymnigare.

3. Djupet 5—4 dm. Numera saknas Chara aspera all-
deles. Kiannetecknande ir hir Typha angustifolia (7). Vidare
finnas hopar af Lemna trisulca (9), enstaka Potamog. perfol. och
Myrioph. spic. samt vid zonens kanter groddplantor.

4, Lingre inat triiffas sma flickar, dar an Typha, an
Scirpus lac., in Lemna, in Myriophyllum ar dominerande. Sa-
lunda finner man pa 4—3,5 dm djup Myriophyllum (7), Lemna
(7) och sma bara fléickar.

5. Pa 3,5 dm djup triffas ater Typha (7), men nu till-
sammans med Scirpus lac. (7), vidare Myriophyllwm (7) och
Lemna (6). I denna zon, som att miarka ligger en bit inom
det tidigare omtalade Typhetum, har det samlats en mangd
affall: uppryckta vassrotstockar, barkbitar, stickor och spa-
nor, upprifna groddplantor, formultnade och friska Lemna tri-
sulca, stam- och bladfragmenter af Potam. pectinatus, doda
slindor och andra mindre djur, slindlarvhudar m. m. Pa

30 Hiéyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

allt detta fastnar slam i mingd, och uppgrundningen understo-
des hirigenom kraftigt.

I bredd med detta samlingsstalle for affall finnas manga
andra: nagra m? stora flackar, dir kafveldun, saf eller tat vass
forhirskar. Vasskolonierna fro de allmannaste. Ofta aro de
si tiita och uppfyllda af organiska rester, hvaribland delar af
vass intaga frimsta rummet, att det ar ytterst svart, ja omdj-
ligt, att med bat komma fram genom dem.

6. Djupet 3,5—2,5 dm. Myriophyllwm (7) och Lemna (6).

7. En omkr. 20 m lang och 0,5—1 m bred bank af
Scirpus lacustris (7), samlingsplats for liknande foremal som se-
naste kafveldunszon. Dessutom finnas mangder af gamla vass-
ror pa bottnen. Har vaxer utom saf Myrzophyllum (7).

8. Mot vikbottnen félja samma vaxter i samma mangder
som i regionen 6. Snart blir Myriophyllum glesare (5), Lemna
diremot ymnigare (9). Dessutom upptrida Chara aspera (en-
staka) och Amblystegium fluitans (2,5—3). Snart traffas My-
rioph. ater i stérre mingd (forst 7, sedan 9), medan Lemna at-
tager till 5. Samtidigt 6kas tathetsgraden for Ambl. fluitans
till 4. Langst inne utfaller ett dike.

9. Liangre kommer man ej med bat, ty nu foljer ett myc-
ket grundt bialte med Typha (7), dar det samlats halfformult-
nade Myriophyllumdelar, vassrér och vassrotstockar, gamla for-
multnade Yyphablad och stjilkar, hopar af Lemna (7), m. m.

Af alla de nu beskrifna zonerna, som i angifven ordning
folja pa hvarandra lings en linje nirmare Estholmen, ar det
endast den yttersta vassen och det innersta kafveldunsbaltet,
som nagorlunda regelbundet stricka sig tvars Ofver viken; vas-
sen fortsattes vidare mot Dragsvik. De Ofriga baltena forete
daremot en mingd oregelbundna b6jningar och kr6ékningar,
gripa pa mangfaldigt satt in i hvarandra. Ofta finnas flackar
af en vixtlighet inuti flackar af en annan, och ofta afbrytes ett
bilte af annan vegetation. Flickar med olikartad vegetation
tyckas godtyckligt vara kastade om hvarandra.

Den stora omvixlingen i vegetationens sammansattning pa
narliggande platser fr emellertid icke, eller atminstone endast
i relativt fa fall, beroende af tillfailliga orsaker. Tviartom synes

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 31

hvarje art féredraga vissa, i det minsta specificerade vegeta-
tionsvillkor. Sa snart dessa foriindras, ombildas ifven vegeta-
tionen.

Jamforelse mellan vegetationen i de bada vikarna. Hiir ma
foljande omstindigheter framhallas:

Det yttre vassbaltet haller sig i bada vikarna pa samma
djup: 1,5—1 m.

Chara aspera hbildar i viken invid Knipniis en tickande
matta pa 10—4 dm djup, i viken vid Flyet pa 10—5 dm djup.
Pa grundare vatten finnes endast obetydligt af viaixten, som sa-
lunda synes vara beroende af djupet.

Scirpus maritimus vixte endast i viken vid Knipniis, me-
dan Sc. lacustris forekom i bada vikarna, ymnigare i den vid
Flyet. Mahanda star detta i samband diarmed, att viken vid
Flyet ar val skyddad mot vagsvall, medan vagorna i viken vid
Knipnaéas kunna na en jaimfdrelsevis betydande héjd, t. ex. da
det blaser fran Gammelbodatrakten.

Lemna trisulea fanns i viken vid Flyet och vid Estholms-
udden. Denna fritt simmande vaxt anhopas fraimst pa for vind
och vagor skyddade platser, dock icke under ett djup af 1 m.

Myriophyllum spicatum synes vara mindre nogriknad med
djupet, men traffas dock i hvardera viken endast innanfor det
yttre vassbiltet. Afven trifves den tillsammans med manga an-
dra arter.

Manga fragor kunna likval icke besvaras med ledning af
endast de gjorda iakttagelserna, t. ex. fragorna om orsaken till
omvexlingen af Scirpus och Typha, om upptradandet af sma
kolonier Phragmites langre in i viken vid Flyet, om omvaxlin-
gen af omraden med och utan Ofvervattensvegetation, om Pota-
mogeton-arternas upptradande etc.

Innan vi ga vidare béra nagra ord yttras angaende de
siffror, som angifva vattendjupet. De aro namligen icke abso-
lut, utan endast relativt giltiga, sa att de endast kunna begag-
nas till jimforelse sinsemellan. Vattnets hdjd ar ju under lop-
pet af en sommar mycket varierande, och de nedskrifna talen
angifva intet medelvattenstand, utan endast djupet under den
dag, da undersdkningen i vikarna féretogs. Eniar detta skedde

32 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

pa forsommaren, da vattenstandet &innu var lagt, aro talen sa-
kert liigre iin de tal, som skulle angifva medelvattenstandet.

Det egentliga Flyet. Innanfér den sist omtalade kafvel-
dunsregionen, dir det knappt ar radligt att ga till fots, utbre-
der sig en stor med Phragmites bevuxen areal, dar flere olika
zoner finnas. Liingst uta&t vixer enbart vass (8), hvilken med
sina rotstockar och gamla oférmultnade ihaliga stjalkar bildar
ett sa starkt ticke pa gyttjan, att man vil kommer fram. Vi-
dare inat moter man bland den fortfarande lika tata vassen de
forsta landvixterna: Carex vesicaria (3), Caltha (3), Lysimachia
thyrsiflora (3), Cicuta (2), Comarum (2). Pa marken ligga gamla
vassror, och diremellan synas sma gyttjeflackar med ett ytterst
tunnt vattenskikt (1—2 mm). Pa andra stillen observeras e]
si manga viixtarter, men de, som finnas, upptrida i stallet med
stérre ymnighet, t. ex. Carex vesicaria 7, Phragmites 7, Lysim.
thyrsiflora 7.

Hégre upp mot land tillkomma nya element. Man kan har
finna flaickar med mossa, nagra gris och Orter, t. ex.:

Amblysteg. giganteum 7 Lysimachia thyrsiflora 7
Cinclidium stygium 5—6 Comarum palustre 6
Amblysteg. fluitans enst. Galium palustre 5
Phragmites communis 8 Peucedanum palustre 4
Carex vesicaria 6 Utricularia minor 4

C. teretiuscula 4 Ulmaria pentapetala 3
C. vulgaris 3 Cicuta virosa enst.,

eller sma puttar med grundt vatten och gyttjebotten:

Amblysteg. giganteum Utricularia vulgaris 6
Phragmites 7 Cicuta enst.
Sparg. minimum 7,5 Comarum enst.,

Lysim. thyrsiflora 7

eller med grundt vatten och gyttjebotten samt enbart Phrag-
mites,

eller flickar med Sphagnum i obetydlig miingd.
Mot nordvastra kanten af den stora arealen, bevuxen med
vass, blir marken fastare. De mycket vatten dilskande, héga 6r-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 33

terna, som ofta férekomma ymnigt langre utat, blifva allt spar-
sammare, for att slutligen foérsvinna med vassen. I stiillet ses

flera “se som for det mesta traffas forst lingre uppat. Vid

en sadan 6fvergang antecknades:

Amblysteg. giganteum 7 Caltha palustris 5

Cinclidium stygium 5—6 Lysim. thyrsiflora 4

Amblysteg. fluitans enst. Menyanthes trifoliata 4

Phragmites 8 (1,5—2 m hoég; Peucedanum 4
bredbl.) Ulmaria pentapetala 4:

Carex teretiuscula 7 Comarum 3

C. vulgaris 6

Inom vassomradet forsiggar pa nagra stillen ett slags tuf-
bildning, hvarigenom torrare flaickar af ringa vidd uppsta. Pa
dessa traffas alltid andra mossor 4n i omgifningen, atminstone
nagon pa jamforelsevis torra lokaler hemmahorande 6Grt eller
grasartad vaxt, en eller par alar eller porsbuskar. Uppkomsten
af dessa flickar, som hdja sig 1—5 dm ofvan den omgifvande
marken, dr fdljande:

Nagot utfluget alfrd (A. glutinosa) har rakat gro i en flick
af gungflymossorna (Amblystegia, Cinclidium). Sedan alplantan
vuxit till nagon meters hdjd, samlas kring dess bas ett och
hvarje, som har fastnat under hogvatten. Frimst mirkas mas-
sor af vass-stammar och andra rester af vass. Affallet formult-
nar smaningom, allt efter som alen vaxer och mossorna séka
tranga sig hégre uppat. Dessa fa dock snart en konkurrent i
en Sphagnum-art (Warnstorfii?), hvilken uttranger gungflyets
mossor. Nu infinna sig pa stallet andra Orter och gris iin de
i nirmaste omgifning vanliga. Ofta upptrader afven Myrica.
— Exempel:

1) Sphagnum Warnstorfii (?) 8, Comarum 6

Amblysteg. fluitans 6 Ulmaria pentapetala 6
Phragmites 7 Lathyrus palustris 4

Carex teretiuscula 5 Peucedanum 4

Caltha 7 Alnus glutinosa, 2 sma exempl.

2) Sphagnum Warnstorfii (?) 7, Ulmaria pentapetala 7
Amblysteg. fluitans 7, Comarum 6

34 Héiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

Carex vulgaris 8 Peucedanum 6
Phragmites 7 Pedicularis palustris 3
Hierochloa borealis 5 Myrica gale 5

Caltha 7 Alnus glutinosa enst.

Mellan mossorna ses sma bara flickar. Denna tufva be-
finner sig langre in&at och fr fastare an den forra. Den torde
dirfor vara nagot ildre; dirpa tyder ocksa vegetationen.

3) Amblystegia (mest A. fluitans, Oxycoccus palustris 5
litet A. cordifol.) i tufvor VI Peucedanum 5
Sphagnum Warnstorfii (?)it. VI Ulmaria pentapetala 5

Carex vulgaris 7 Comarum enst.
Phragmites 7 Galium palustre enst.
Carex teretiuscula 5 Myrica gale 5

Caltha 5

Denna tufva torde vara ungefar lika gammal som den
féregaende. Hiir har porsbusken varkat detsamma som klibb-
alen i 1) och 2). Eller har mahanda Sphagnum infunnit sig fore
porsen?

Langre at norr och nordost, mot den s. k. Bjorkskogen,
afsmalnar den med vass bevuxna arealen betydligt. De olika
zonerna framtrida ofta mera bandformigt och icke i flackar
som innanfor vikbottnen. Den yttre zonen med hoga vattenal-
skande 6rter (utan mossor) 4r mangen gang mycket svagt ut-
vecklad eller kan alldeles falla bort; vassen 4r har jamforelse-
vis lag. Den innersta zonen med nagorlunda val utveckladt
mosstiicke blir ofta fastare; i mosstickets sammansattning blir
Amblystegium fluitans ymnigare och ofta upptrader Agrostis alba
mer eller mindre spridd 1. riklig. — Ofta saknas Scirpus- och
Typha-baltena, sa att man fran det yttre vassbaltet kommer dels
direkt, dels igenom platser med undervattenvegetation (Myrio-
phyllum o. s. v.) till den inre vassarealen. — Allt detta gialler
i hufvudsak &fven om vassarealen mot Estholmsudden.

Vassen upptrader saledes sa langt inat, att man flackvis
kan tala om vassangar eller vassflyn, dir vattnet nar i dagen
endast vid sirskildt hégt vattenstand. Den ar tydligen icke syn-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 35

nerligen nograknad i afseende 4 vattendjupet. Emellertid upp-
hér den i vikarna vid Knipniis och Flyet redan pa 1 m djup.
Mellan det pa detta sitt bildade yttre vassbiiltet och vikbottnen
finnas bestand af kafveldun och sif, och synes det mOjligt, att
de sistnimnda viaxterna finna sig sa viil till ritta pa platsen,
att de uttringa vassen. Detta vore dock endast en af orsa-
kerna till vassens upphérande, ty innanfédr det yttre vassbiltet
finnas ju 4fven stora flickar utan all ofvervattensvegetation.

Da man i NW Ofverstiger vassflyranden, betriider man en
standort, utgdrande en blandning af gungfly och mosse, genom
rik graésvaxt tenderande at ang. Hii finnas ungefir lika myc-
ket Sphagra som Amblystegia m. fl. Sphagnum Warnstorfit ar
den ymnigaste mossan; den férekommer i vidstriickta mattor.
Daremellan mindre mattor af Ambl. cordifolium, A. giganteum,
A. scorpioides och Cinclidiwm, den sista i minsta miingd. Plat-
sen ar ganska sank till vattendrankt; pa en del stiillen kan man
knappt alls till fots komma fram; pa Sphagnum-mattorna kan
man dr6ja langre pa samma flick. Har dr saledes fiickvis sankare
an iden utanfor liggande vassen, hvilket beror dirpa, att de
stédjande vassrotstockarna numera fro férmultnade, Utom de
namnda mossorna antriiffas féljande vixter:

Carex teretiuscula 7 Ulmaria pentapetala 5

C. vulgaris 5 Comarum 4

Calamagrostis stricta 3 Menyanthes 7 i fl. IV 3)
Eriophorum angustifolium 3 Pedicularis palustris 3

Carex irrigua 1 Peucedanum 3

C. ampullacea enst. Caltha enst.

Drosera longifolia 7 Oxycoccus palustris 6

Dr. rotundifolia 7 Myrica gale 3—4 (par dm hég)
Equisetum limosum 6 Salix phyl. 2 (hdg som Myrica)

Buskarna hindras genom hébergningen att vixa hégre iin
angifvits. De finna dock en fristad i de diken, som korsa Flyet
anda upp genom de odlade markerna. Hir bildas sma Salix-
buskager, dir porsen ofta ingér, och dessa utbreda sig smanin-

1) I dessa flackar saknas mossor och trader vatten ofta i dagen.

36 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

gom ifven utanfér dikena. Snaren finnas i synnerhet nagot
lingre uppat. I ett sadant nagorlunda tatt och ungefér 5 m?
stort Salix- och Myrica-buskage fanns pa marken Sphagnum teres
v. imbricatum, blandad med nagra stran af Awlacomnium palustre
och Ambl. cordifoliwum, samt dessutom Aulacomn. palustre i sma
tufvor (VI), Vidare ljusa, bleka, men dock blommande exem-
plar af

Carex ampullacea 6 Ulmaria pentapetala 3

Carex canescens 4 Lysimachia vulgaris enst.
Agrostis alba Salix phylicefolia 5

Galium palustre 7 Myrica gale 4

Comarum 6 (0,5 dm hdg) Juniperus communis ett exem-
Eqvisetum limosum 6 plar (lag)

Lathyrus palustris 6

Detta vata videsnar befann sig ganska langt ut; det var
e}] ett af de allra yttersta, men ett af de yttersta vil utvecklade
snaren. Videbuskarna omkring 1,5—2 m héga, porsen omkr.
0,5 m. Omgifningen sank till vattendrankt; utgjordes till storsta
delen af den ang med Carex ampullacea, som langre fram be-
skrifves.

Mellan de uppat alt talrikare videsnaren (porsen finns huf-
vudsakligen langst utat) stricka sig smalare eller bredare tun-
gor af Oppen mark sasom fortsiéttning pa gungflymossen. Vege-
tationen foreter har atskilliga vaxlingar och har afven uppkom-
mit ur gungflymossens pa olika sitt:

a) Gungflymossorna férsvinna; mossorna intaga 6fverhuf-
vud en underordnad plats i jaimférelse med Carex-arterna, som
blifva ymnigare: mossingar med mycket riklig grisvaxt. Sa-
dana finnas endast vid gungflymossens grins och alltid i smarre
flackar.

b) Gungflymossorna férsvinna och Sphagna tilltaga i ym-
nighet, hvarjamte nagra nya mossor tillkomma. Hégre upp un-
dergar afven gris- och 6rtvegetationen stora férandringar, i det
Carex teretiuscula, Egqvisetwm limosum m. fl. férsvinna, medan
en mangd nya arter, hemma fran torrare lokaler, intaga plat-
sen, allt flere ju hégre uppat man kommer. P& dessa mossiin-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 37

gar traffas manga arter, men endast sm miingder af hvarje art.
Se har en beskrifning pa en sidan hégre belagen mossiing:

Den vata, 20 X 16 = 320 m® stora fngen omgafs af 0,5
—4 m hoga videsnar; stillvis saknades dessa; hégst voro de i
norr. Vindens invirkan var till fdljd af en i NW liggande
brant betydligt forsvagad. Angen var nagot afhiillig och dirfor
afvensom till foljd af ojimn beskuggning icke likformigt bevu-
xen. Pa angens midt antecknades:

Sphagnum acutitolium g Menyanthes 6 *)
Aulacomnium palustre 7 Eqvisetum silvaticum 5
Thyidium Blandovit 7 i fl. Ul = =Potentilla tormentilla 5
Carex vulgaris 6 Drosera rotundifolia 3
Anthoxanthum odoratum 5 Geum rivale 3

Carex dioica 5 Ranunculus acris 3
Nardus stricta 5 Fumex acetosa 3
Festuca rubra 4 Trifolium pratense 3
Agrostis canina 3 Vicia cracca 3

Aira cespitosa 3 Lathyrus pratensis enst.
Carex panicea 3 Oxycoccus palustris 7
Luzula multiflora 3 Salix phylicefolia 4—5 (lag)

Bland dessa hégre beligna mossingar triiffas icke manga,
som aro hvarandra lika. Da man triangt genom de Atskiljande
videsnaren eller stigit 6fver dikena, méter man som oftast en
nagot olikartad vegetation. Utom afhiillighet och beskuggning
invarka harvid afven dikena och de odlade d&ngarna och 4k-
rarna; fran de genom dikesgraéfningen bildade jordhégarna och
fran odlingarna inkomma 4atskilliga viixter. Alla dessa 6fver-
gangsingar, ett slags af kulturen pavirkade mossiingar, hafva
pa kartan betecknats pa samma sitt, — Anmirkningsvard 4r
den ymniga férekomsten af Sphagna, som méjligen beror pa
den till foljd af de talrika dikena smaningom fodrsiggaende torr-
lageningen af marken,

Tidigare framh6lls gransen mellan vassen och gungflymos-
sen sasom ganska skarp; just hiir var vassen fastast, och hir

1) Sma exempl.; inga blr. o. fr.; sma bl.

38 Héiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena 1 Ekends skargard.

funnos flera af de omtalade tufbildningarna. Langre at SW
blir emellertid ifven sjilfva vasskanten mycket los: ett verkligt
cungfly. Har upptriida pa gungflymossen flickar med rik gras-
vegetation, och Sphagna blifva mindre ymniga. Langst i SW
triiffas en ing med O6fvervigande Carex ampullacea. Vegetatio-
nen pa den plana, synnerligen sanka angen hade foljande sam-
mansittning:

Amblysteg. scorpioides 9 i sma Eriophorum angustifolium 6

fl. VI Carex vulgaris f. 1
A. fluitans 9 i sma fl. I Eqvisetum limosum 7
Cinclidium stygiwm 9 i fl. Il Drosera longifolia 6
Carex ampullacea 7 Menyanthes 6
C. teretiuscula 6 Pedicularis palustris 3

Smala flikar af nu beskrifna vegetation skjuter in mellan
videsnaren i W och SW, hvarvid de foérandrade belysningsfor-
hallandena ofta gifva anledning till nagon mindre olikhet 1 vaxt-
ticket. D& man vandrat fram mellan snaren och stigit Ofver
det dike, som fran hufvuddiket léper at NW, kommer man ater
ut till en Oppnare yta. Har ar dock torrare 4n pa det nyss
beskrifna omradet med Carex ampullacea som hufvudvaxt. Ocksa
har platsen mera karaktaér af en mossing. Salunda antraffas:

Sphagnum acutifolium (9) med inblandning af Sph. squarro-
sum (3). Dessa aro dock pa mindre flaickar undantrangda af
nagon af fdljande mossarter: Amblyst. fluitans, Aulacomnium
palustre och Hylocom. squarrosum, alla i flack. III.

Carex ampullacea 4—7 Eqviset. limosum 5
C. cespitosa i tufvor IV—VII_ = Caltha 5

Eriophor. angustifol. 5 Comarum 5
Phragmites 5, flackvis Galium palustre enst.
C’. canescens enst. Oxycoccus palustris 4

Har och dir nagon lag Salix phylicefolia eller Alnus. Pa
torrare stillen, i synnerhet uppat mot de odlade markerna och
kring buskarna, hafva afven andra gris och Orter infunnit sig:
Aira cespitosa, Lathyrus palustris, Potentilla tormentilla, Ra-
nunc. acris, Rumex acetosa.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1, 39

Det stora diket, som skiljer Estholmens omrade fran fast-
landets, ar omkr. 2 m bredt och timligen djupt; bottnen bestar
af los dy. Pa manga stillen saknas vegetation, p& andra ir
diket igenviixt af Sphagna: Sph. squarrosum och Sph. obtusum.
Har och dar ses Callitriche verna, Sparg. minimum och mijli-
gen nagon annan karlvaéxt, men aldrig i stérre miingd. Liangs
diket vaxa alar (A. glutinosa) strédda ainda in i vassomradet;
de hafva troligen fatt fotfaste pa den jord, som i tiden uppka-
stats vid dikets grafning.

Sydost och Oster om det stora diket blir marken jimfé-
relsevis tidigt fast. Den med Phragmites bevuxna arealen ir
mindre sank och blir inat allt stadigare. Vassen upphor icke
plotsligt utan glesnar smaningom, pa samma gang som den blir
allt lagre och smalbladigare. J&msides infinna sig starrgriastuf-
vor. Pa ett stalle antecknades 0,5 m hég Phragmites (7), omkr.
1 dm hoga tufvor (V) af Carex cespitosa och emellan tufvorna
dels flackar med bar dy, dels 4—25 dm? flaickar (V) af Am-
blyst. fluitans, dels flackar eller par cm héga upphéjningar med
Agrostis alba (9) eller Carex canescens (8) och Agr. alba (7), 6r-
ter saknades.

Den nu beskrifna starrangen, som pa manga stillen nir-
mare kanterna foreter mindre modifikationer, ar vid hégvatten
Ofversvammad och om vintern atm. delvis betickt med is. Den
fortsittes lings diket langre at Knipniassidan. Mot Estholmen
gar den Ofver i ett udden atfdljande brim, som vanligen icke
Ofversvammas, och dar Kriophorum angustifolium ir mest ka-
raktaristisk. Hiarifran stiger terrangen starkt mot uddens midt,
och vi tratia i rask foljd utposter af Azra cespitosa, en smal
remsa tufvig hardvallsing (Azra cespit.), andra vaxter i bland-
ning med aftagande Azra och slutligen torrare iingar och iings-
backar med Avena pubescens, Ranunculus polyanthemos, Stella-
ria holostea m. fl.

At NE, mot Bjorkskogen och Dragsvik, triiffas dylika bild-
ningar: vassbiltet ytterst — angsbacke innerst. Da emellertid
tillandningsprocessen har pa grund af mindre anhopning af slam
och markens brantare lutning foérsiggar betydligt langsammare,
aro ocksa de olika vegetationszonerna till arealen mindre.

40 Hiéyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenids skargard.

Detta ar fallet t. ex. med de vassbevuxna lokalerna. De san-
kaste omradena, d. v. s. de mest gungflyartade, saknas sa godt
som alldeles.

Sammanftattning. Om in de i det féregaende relaterade
observationerna Ofver Flyet dro ofullstindiga, gifva de dock en
bild af den har pagaende tillandningsprocessen och vegetatio-
nens roll vid densamma. Ytterst dimpar vassen vagorna samt
gifver tillika genom sina rotstockar den férsta stadgan at bott-
net. Har aflagras lera och nagot gyttja. Innanf6r vassbiltet
triffas de slamsamlande Myriophyllum, Chara och Lemna, af
hvilka den sistnimnda ingar sasom en viktig bestandsdel i en
egendomlig gyttjeliknande jordart. Safven och kafveldunet fort-
satta vassens torfbildande verksamhet. Jamte gyttja aflagras i
vikens inre afven dy, beroende pa utfallsdikets tillforsel af ge-
nom upplosta humussyror brunfargadt vatten. I vikbottnen
upptrader vassen anyo och bildar ett fast nitverk 6fver det lésa
underlaget.

I den frodiga, tata vassen infinna sig nagra vatten alskande
orter (Caltha, Lysimachia thyrsiflora), nagra Carices m. fl., hvilkas
affall i sin man bidrager till landhdjningen. Kring alar och
Myrica bildas sma tufvor, hvilka med tiden utvecklas till alkarr
och snar. Redan inne i vassen traffas gungflymossor, och vid
deras patraingande fdrtvinar vassen och gar slutligen under.
Vassrotstockarna formultna, och detta ar orsaken till de fél-
jande flybildningarnas ringa barfOrmaga. Dessa utbreda sig icke
ofver stora omraden. Sphagna blifva naimligen snart nog herrar
Ofver brunmossorna, och olika slags mossingar uppsta. Dessa
forandras hdgre uppat alltmer och stéta omedelbart till odlin-
garnas renar. — Hiarjamte hafva talrika buskager af vide och
pors uppkommit, framst i dikena, dir de fatt vara i fred fdr
slattermannens lie.

S och E om det stora diket samt stillvis nérmare Bjork-
skogen har utvecklingsgangen varit en annan, i det de ldsa fly-
bildningarna uteblifvit. Har hafva tufviga Carex-arter, Agrostis
alba och Amblysteg. fluitans genom torfbildning smaningom gijort
marken fastare.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 41

Manniskans inverkan. Vid inbirgandet af h6 och vass af-
skiiras unga telningar af Alnus, Salices och Myrica. Afvenledes
motarbetas eller t. 0. m. omdjliggdres manga vaxters frdbild-
ning. Har bor afven omnimnas tillvaratagandet af vassens vip-
por: »tofs». Vid vass-skérden kvarglommas ofta knippen af
vass; de ses siirskildt vid alarna och paskynda genom sin for-
multning tufbildningen.

De talrika diken, som draga genom Flyet, hafva i sam-
band med torrlaggningen avagabragt forandringar i utvecklings-
gangen. Sa hafva alar och videbuskar slagit sig ned pa de vid -
dikesgrafningen bildade jordhégarna samt utgjort forsta borjan
till de sma allunder, alkirr och videbuskager, som ofta kanta
dikena. Da dikena till stérsta delen vuxit igen, hafva manga
videbuskar uti dem funnit lampliga vegetationsvillkor och skydd
mot manniskor.

Flerstides har man uppryckt buskar och jamte annat af-
fall samlat dem uti hégar. Dels har riset fatt formultna, dels
har man uppbrant detsamma. De hiarigenom bildade nya stand-
orterna hafva dock endast en utstrackning af fa m?.

De talrika odlingarna, som vid tiden for undersdkningen
mest utgjordes af med Phlewm och Trifolium besadda, aldre
eller yngre angar med mellanliggande olikartade akrar, potatisland
m. m., utdfva stort inflytande pa omgifningen. Pa renarna trif-
vas vissa vaxter battre 4n andra. Gddselvatten torde ofta nog
fran de hogre belaégna odlingarna sila sig ned till de angran-
sande »naturliga» angarna.

Sundet mellan Lillholmen och Storholmen.

Sundet mellan de bada holmarna uti Dragsviksfjarden har
under de sistférflutna 50 aren icke blifvit mycket smalare. Upp-
grundningsarbetet pagar dock med full fart. Liksom i Flyet
bildas afven har aflagringar af gyttja, som stallvis ar mer eller
mindre dyartad. Afven har triffas Phragmites i ett biilte langst
ut. Darpa fdljer vanligen Typha angustifolia eller Oppna flackar
med undervattensvegetation, friamst Myriophyllum; och slutligen
traffas for andra gangen Phragmites eller, hvilket ar vanligare,

42 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

Scirpus lacustris. I midten af sundet gar Typha pa nagra stal-
len iinda fram till den fria passagen, dir man da traffar rika
siingar» af Myriophyllum. Sundet ar har tamligen grundt.

Karis Dragsvik?) (29. 7. 1898).

I den breda viken, som ligger SW om karaktarsbyggna-
den, har for icke linge sedan en liten holme blifvit forenad
med fastlandet. Nagra meter langre at W, strax E om bathu-
set, gjordes féljande observationer:

1. Langst ut vixte Phragmites (8), och bottnen tacktes
af Lemna trisulea, som dock ej forekom i sa valdiga massor
som i Flyet.

2. Lingre inat blef vassen plotsligt mycket gles (4). Sam-
tidigt upptridde Chara aspera (9), och snart traffades afven na-
gra unga plantor af Potam. pectinatus.

3. Efter vassen fodljer Se/rpus /acustris (8) i 2—4 m breda
och ofta Anda til] 10 m langa flaickar. Dessutom plantor af
Potam. pect. (8).

4, Anda hit har vixtligheten mycket liknat den som traf-
fades i den lilla viken naira Knipnis. Diarstaédes foljde nu Scar-
pus maritimus, men vid Dragsvik finner man Heleocharis palu-
stris 8, Agrostis alba 5 och Triglochin maritimum 5.

5. Det fdljande baltet ir sammansatt af Hel. palustris 7,
Juncus Gerardi 7, Agr. alba 5 och Trigl. maritimum 9d.

6. Hégre upp pa land blir Agrostis allt ymnigare och
slutligen erhaller vegetationen fdljande sammansiattning:

Agrostis alba 9 Potentilla anserina 5
Heleocharis palustris 5 Glaux maritima 5
Galium palustre 7

7. Harpa fdlja sma starr- och hardvallsaingar, hvarefter
med timotej och kléfver besadda angar vidtaga. Odlingarna
stracka sig 6fver gammal hafsbotten anda fram till Lojo 4sen.

—_—.

1) Kallas Karis Dragsvik till atskillnad fran Pojo Dragsvik, som till-
stéter strax i NW och ligger invid Pojo viken.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 43

Sasom fdr platsen karaktiristiskt i jamforelse med fore-
gaende stillen kan framhallas:

a) den totala afsaknaden af mossor, hvilket till en del be-
ror diarpa, att marken icke fir tillrackligt langsluttande for att
gynna uppkomsten af ett gungfly. Den breda viken ir vidare
sa pass Oppen och vassbiltet sa pass svagt, att vagsvallet i
ganska hog grad ar mirkbart langs stranden. Har trifs darfor
icke ens en matta af Amblyst. fluitans.

b) Heleocharis palustris och Agrostis alba, Den forra af
dessa vixter gar i spetsen for landets erdfringar. Dess rotstoc-
kar, darifran standen skjuta upp tatt intill hvarandra, bilda
fasta tuflika dynor pa det lésa underlaget. Emellan tufvorna
utsinder Agrostis sina finare rotstockar, hvilka slutligen for-
vandla den lésa gyttjan till en filtartad massa.

c) Flere andra vixter (Juncus Gerardi, Triglochin m. fl.)
iro afven utmiarkande utan att dock ega stérre betydelse for
tillandningsarbetet. De jaimfodrelsevis tatt staende strana af Jun-
cus Gerardi kvarhalla forvissnade blad, stickor och spanor m. m.,
som vid hégt vattenstand transporterats utat fran starrangarna.
Om manga af de Ofriga vaxterna forekomma tillsammans eller
med Juncus, blir den af dem bildade vaxtligheten tatare och
varkar pa samma sitt.

»Vedagrundet* (3. 8. 1898; jfr. sid. 15).

Den lilla utanfér Horsbick belaégna holmen har anviandts
och anviindes mahinda dnnu till plats for vedupplag. Ursprung-
ligen en sandbank, har holmen smaningom blifvit hégre och
alltmera fdrlingts, medan fastlandet midt emot samtidigt till-
vuxit. Mellan holmen och fastlandet har anlagts en vag, som
bestar af kvistar, ris o. d., pa hvilket sand blifvit utstjalpt. Va-_
gen har paskyndat tillandningsprocessen, i det forefintligt affall,
som tidigare obehindradt kunde framforslas genom sundet af
vind och vagor, numera i betydande miingder anhopas pa Omse
sidor om densamma.

I synnerhet samlas affall af Phragmites. Och da denna vaxt
finnes ymnigast E om vagen, triffas hiir stérre lager af den

44 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

egendomliga jordart som bildas. Slaminblandningen &r namli-
ven mycket ringa. Till stérsta delen bestar aflagringen af half-
formultnade och formultnade, mer eller mindre findelade (ge-
nom vagsvall?) partiklar af vass och Lemna trisulca samt rot-
tradar af pa stillet vixande plantor. Konsistensen ar myllans,
d. v. s. jordarten fr fastare &n gyttja och dy, och lukten ar
mycket svag, icke obehaglig, ren, svagare an vanligen ar fallet
hos gyttja. Jordarten ar val att anse som en slags svamtorf. *)
Dess egenskaper framtrida mest utpraglade nérmare vagen, dar
det icke fr langt till den underlagrade sanden. Lingre utat
bildas blandningsformer med gyttja och lera.

Nairmast vigen, pa den nytillandade remsan W om den-
samma, dir vass-svimtorfven jamte paliggande gamla stammar
af Phragmites utgjorde underlaget, traffades foljande vaxter:

Phragmites 6 Angelica silvestris 3
Epilobium angustifolium 5 Tanacetum (7) i grupper Ill
Lythrum 3,5

PA 6stra sidan om vigen, dar tillandningen sasom naémndt
ir stérre, triffas lingst ut Phragmites (7), och emellan vass-
standen kringflyta hvarjehanda for det mesta séndersmulade af-
fallsprodukter. Dir dessa lingre in samlats sa tatt, att de
bilda ett lager, som vid medelvattenstand nar anda till vatten-
ytan, finnes en vegetation af:

Phragmites 7 Valeriana officinalis 4
Galium palustre 7 Stachys palustris enst.
Lysimachia vulgaris 7 Ulmaria pentapetala enst.

Innanfér denna zon fdljer den vigen nirmast liggande
delen, dir man finner fdljande vegetation, som motsvarar den
fran vagens andra sida beskrifna:

Phragmites 6—7 Epilobium angustif. 4 *)
Cirsium arvense 5 Scrophularia nodosa 4
Tanacetum 5 Ulmaria pentapetala 3

1) Gunnar Andersson, Studier Sfver Finlands torfmossar och fossila
kvartiirflora, sid. 21.

*) Talrikare alldeles tatt intill vigen, dar det 4r sandigare.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1, 45

De stora mellanrummen mellan viaxterna tyda dirpa, att
svimtorfomradet bildats under senaste tid och jaimférelsevis ha-
stigt. Harfor talar 4fven afsaknaden af gris samt forekomsten
af Epilovium, Tanacetum, Cirsiwm och Scrophularia, hvilka hora
hemma pa torrare och sandiga eller mullhaltiga lokaler. Dessa
vaxter synas endast tillfilligtvis spirat upp pa den nya marken,
innan fnnu nagon annan vegetation hunnit taga den i besitt-
ning. Troligen undantrangas de, mahanda med undantag af
Tanacetum, ritt snart af andra vixter, bland hvilka kanske
Ulmaria och Lysim. vulgaris befinna sig.

Norrbyviken (jfr. sid. 15).

I mynningen af denna vik, invid hvilken nyligen (troligen
om vintern och varen 1899) ett torp blifvit anlagdt, traffas gles
(6) Phragmites. Lingre in méter ett friare omrade med under-
vattenvegetation af friimst Myrioph. spic. och Najas marina,
hvilka forekomma glest och flickvis. Darpa vidtaga sma be-
stand af Phragmites, Typha angustif., Scirpus lacustris och Se.
maritimus. Den sistnimnda var viktigaste bestandsdelen i det
balte, som lag nirmast stranden. I biltet traffades:

Grénalger: 1) Slemmiga massor: Spirogyra, Zygnema, Me-
socarpus. 2) Strafvare tradar: Vaucheria.

Scirpus maritimus 7 Myrioph. spicatum 5
Se. lacustris 4 Hippuris vulgaris f. maritimus 3

=

Potamogeton pusillus 7

De nimnda groénalgerna finnas afven inom Ofriga vaxtsam-
hallen narmast stranden.

Broviken (juni o. juli 1899; se kartan o. sid. 16).

Brovikens omrade stricker sig i N och NE i hufvudsak
upp till allminna landsvigen mellan Ekenis stad och Fagernas
gistgifveri. I NW och SE riknas till detsamma alla forsump-
ningar och starringar anda upp till tateliingar, odlingar, buska-
ger, allunder, biirg och branter. Griinsen i S och SW har tidi-
gare uppdragits (sid. 16).

46 Héiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

Omgifningarna.

Liingst i SW ligger pa Magnaés mark den knappast 10 m
héga Oxholmen. Det hégsta i denna uddes langdriktning ga-
ende krénet bestar hufvudsakligen af finare krossgrus och sand,
hvari stérre stenar h. o. d. forekomma. Har traffas lunder af
medelstora bjérkar med rik undervegetation af framst Melam-
pyrum silvaticwum. Pa uddens vestra sida tillstoter berg. I dster
ir sluttningen mot viken féga brant och bestar af lera, som
bildar allt djupare lager ju langre ut man kommer. I skogsbry-
net (egentl. »lundbrynet») méter ett 10—20 m bredt balte med
frodig vixtlighet, dar i synnerhet Trifoliwm mediwm (vanl. 7) ar
mirklig. Mellan de nedanfor liggande leriga akrarna och sjalfva
viken striicker sig en stundom ratt bred zon med Carices och gles
vass. Denna zon, som kantar viken anda till dess innersta del,
har under de sista 150 aren till stérsta delen blifvit erdfrad
fran saltsj6n. — Sinkan mellan Oxholmen och fastlandet upp-
tages af tatelingar och dr ratt lag, men torde dock ej numera
ofversvammas.

Félja sa at NE under hemmanen i Magnas horande akrar.
De ligga pa en boérdig sluttning, ofvan hvilken tallskog vidtager.
Strax W om den pa kartan utsatta ladan stracker sig nedanfor
en del af akrarna en dng, dir Agrostis alba ar viktigast. Denna
ang riknas i det fdljande icke till Brovikens omrade utan an-
ses griinsen lépa lings dess girde i sydost. Langre mot NE
ligger Sandudden, en hog, sandig, omgifningen dominerande
kulle, pa hvars krén traffas en mangd enrisbuskar och en stat-
lig, sasom fixpunkt begagnad silg.

NE om Sandudden fdljer en tatelang, och darpa vidtaga
Glams hemman tillh6riga 4ngar och akrar, hvilka fortsatta upp-
for sluttningen Anda till gardsbyggnaderna, bakom hvilka skog
och annat méoter. Garden ligger tatt intill en krossgrus- och
rullstensbacke, som stracker sig ainda fran Magniisskogen forbi
Bro och salunda atf6ljer Brovikens dalgang inat land.

Den gardesgard, som begransar de till Broby h6rande ak-
rarna mot $ och SE, och som tillika utmarker, hvar den star-
kaste sluttningen upphér, ma laingst i NW utgéra gransen for

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 47

Brovikens omrade. Den bestar af flere kortare riita linjer, men
da vinklarna emellan dessa fro mycket trubbiga, upptogos pa
kartan endast hufvudriktningarna. Akern striicker sig afven hir
langt upp pa sluttningen, dir slutligen en och annan liten iings-
lapp och tallskog pa sandjord méota.

Angsmarkerna mellan giirdesgirden sider om Akern, giir-
desgarden mot Glams, backarnas gemensamma utloppsarm, den
vestra backen och landsvégen benaémnas Lilliaingen.

Den antagna grinsen léper vidare lings landsviagen titt
forbi Bros ria och slingrar sig nedfOr en brant backe mot den
vestra biacken, tvars Ofver dalen och Ofver 6stra bicken upp
mot Brotorpet. Flere meter af landsvagen strax fore bron 6f-
ver den senare bicken aro byggda pa ett underlag af stenar,
och detta framstilles pa manga Aldre kartor sa, att man tror
sig hafva en lang bro framfor sig, hvilket bevisar, huru vatten-
rik marken har vid tiden for kartornas uppgorande matte va-
rit. Numera vaxer griset mellan de stora stenarna anda upp
till landsvagen.

Héjden vid Brotorpet fr mycket brant. Ofverhufvud ir
dalens sédra och sydéstra sida omkr. dubbelt brantare an den
nordvistra. Mahinda bor orsaken hiartill sékas i forhallandena
under istiden. Landisen bortslapade det lésa materialet; dess
vig gick harvid, sasom de talrika och oftast mycket tydliga
refflorna visa, upp Ofver de manga branta birgen vid dalens
sddra och sydéstra sida. Vid isens smaltning synes gruset vid
dalens nordvistra sida blifvit aflagradt, hvarvid den lattare san-
den af smialtvattnet fordes ned mot dalen, sa att en jamforelse-
vis langsamt sluttande terrang uppkommit.

Strax ofvanfor starrangarna ligga pa sluttningen i SE ater-
igen odlade marker, for det mesta aker, och dar bakom gar
Degerdlandsvagen uppfor backen in i tallskog. Lingre at W
traffas ofvanom odlingarna ett alkirr med en liten rannil, ett
ganska hégt barg och barrskog med nagra léftrads- och bland-
skogsuddar, som skjuta in i den nedanfoér liggande angen.
Lingre mot SW, sedan de odlade markerna upphort, bestar sko-
gen af gran och tall i olika blandning. Mest traffas gran pa

48 Hiéyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

sluttningen, medan tallen dominerar hdgre upp, pa den torrare
sandmarken ofvanom bargen.

Om man fodljer giirdet langs skogsbrynet, stoter man snart
pa ett annat giirde, som gar ungefar vinkelratt mot det forra och
inda ned till biicken, afskiljande mossarne i E fran odlingarna 1
W. Dessa odlingar stricka sig nastan anda ned till de sumpiga
starriingarna; diremellan finnes en pa ett par stallen endast 30 m
bred zon med mycket varierande vegetation. Denna zon bildar
pa midten af omradet mellan det senast omtalade och det fol-
jande girdet en udde, dir man triffar sma aldungar med na-
gra bjorkar, en och annan gran samt Salix pentandra. Emellan
dungarna och akern utbreder sig en vacker grasmatta med Ranun-
culus acris, Aira (mycket sma tufvor) m. fl. — Ofvan akrarna
finnes fortsattningen pa skogen.

Képbéle bys agor invid Broviken dro alla tilldelade Hara-
backa torp, som ligger hégt uppe pa en sandig backe strax
invid foten af traktens troligen hdgsta barg, dar man har en
vidstrickt utsikt 6fver stérsta delen af tillandningsomradet samt
6fver narmaste omnajd.

Strax invid det girde, som utgér grins mellan Kodpbole
och Total, finnes pa Totalsidan en liten bargsklack. Ofvanfor
densamma utbreder sig en grasbevuxen terass, som fordom va-
rit aker. Har nagonstiades har tidigare funnits ett torp (»Dahl-
grens»). Terassen, hvars. stupning fr omkr. 45°, fortsattes 1
SW med tva nagot mindre brant sluttande barg. Ofvanfor bar-
gen vidtager blandskog, nedom det senare af dem ett albuskage.
Buskaget fortsittes mot SW i med al- och enbuskar glest be-
vuxen mark, inom hvilken den forna strandbranten léper. Langre
uppat, pa den mer horisontala terrangen, triffas fortfarande
blandskog (mest tall och gran).

Nagot lingre i SW ligger ett stérre biairg, som mycket
brant stupar ned mot den smala strandremsan, och kort darpa
finnes en allund, som hvars fortsattning man kan betrakta den
kant af alar, som hirifran atféljer stranden bort till udden midt
emot Oxholmen och &nnu langre. Ofvanom denna alkant trif-
fas branten med granar och tallar, och nagra steg in i skogen
trada stérre och mindre birgytor i dagen, alla med rikliga reff-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 49

lor. Mot udden upptriider bjérken allt oftare i blandskogen.
Pa sjailfva udden reser sig det héga Doénsvikbiirget, dirifran man
har en god utsikt Ofver trakterna i SW.

Kallor. Vid foten af sluttningarna och branterna triiffas
en mingd kallor, alla med klart, kallt vatten. En del af dem
trada fram i dagen med en lugn, klar vattenyta, dirifran vatt-
net langsamt sipprar vidare genom den omgifvande mossan.
Andra sOka sig fram pa en stérre jordyta, som da standigt ar
glansande vat. De flesta fro dock afstiingda fran det fria ge-
nom ett gungande tiacke af torf, bildad af sammanfiltade half-
grasrotter och diverse mossarter. Ibland gungar ticket sA starkt,
att marken gar i vagor, da man betrider densamma; ibland ir
gungningen knappt mirkbar. An visar ett nagra m? stort om-
rade detta fenomen, an ar det endart fraga om en flick pa
0,5 m?,

Atskilliga killor finnas nedanfor Magnasakrarna och i det
S om Magniaskullen liggande buskaget, dir marken gungar pa
flere stiillen. I narheten af Glamsladan triffas ett gungande
kallomrade utan buskar, men med en hel miingd olika viixt-
samhillen af Carices m. m. Icke langt fran detta stille, som
befinner sig pa en kulle, den sista utliggaren af den ofvanfor
varande till aker anvinda hympeln, trader i dagen en killa
med synnerligen godt, nagot jarnhaltigt vatten, hvilket anvindes
af inbyggarne pa Glams. — Uppe i Lillingens nordviistra horn
observeras ater gungande mark, tydande pa niira jordytan be-
fintliga kallor. Har tréffas hufvudsakligen samma viixter som
1 omgifningen, men mycket saftigare, frodigare och lifligare far-
gade. Redan pa nagot afstand varsnas bland enrisbuskarna
denna flick, dir en yppigare vegetation hirskar. — I Lillingens
norra horn, invid stora landsvigen, triffas aterigen framsipp-
rande kallor.

Afven pa sinkans andra sida iro kiillorna och rinnilarna
talrika. Tidigare omtalades den riinnil, som fran alkiirret naira
landsvagen till Degeré sékte sig ned mot diket. Nedanfér slutt-
ningen finnas flerstides obetydligare killor. Strax E om éstra
Harabackaladan traffas en annan riinnil. I niirheten af viistra

+

50 Héiyrén. Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenis skargard.

Harabackaladan framsipprar vattnet pa ett nagra m® stort om-
ride af strandbriimet. Under de lésa, vattendrankta angarna
hiiremellan och biicken samt nagot liingre at SW skall enligt
befolkningens uppgifter en hel mangd killor utt6mma sitt kalla
vatten. Foérefintligheten af dessa kallor antydes idfven diraf,
att omradet mellan Harabacka och biicken ar sa vattendrinkt,
att man icke alls kan uppehalla sig pa en del platser, medan
motsvarande omrade pa nordvistra sidan biacken mycket vil
kan betriidas. — Fran K6épbdéles sydviistra ra och framat pa-
triiffas finnu en miingd framsipprande kallor, hvaribland flere
iro jarnhaltiga.

Det yttre omradet.

Den redan tidigare (sid. 11) definierade gransen mellan
vatten och land 6fvertviirar Brovikens omrade utanf6r Sandud-
den, hvarvid »landet» i en langsmal tunga skjuter ett godt stycke
ut i »vattnet>. Pa detta satt erhaller man tva mindre omra-
den: det yttre eller sjalfva viken och det inre eller de innanfor
viken beliagna tillandningarna. Tillandningarna vid vikens strin-
der féras pa grund af praktisk hansyn till det yttre omradet,
dit afven den lilla slam6én ute i viken raknas.

a) Vattenomradet (den egentliga, den nutida viken). Redan
innan man kommit till den grinslinje mot sdder, som fér Bro-
viken i Ofversikten antagits, médter man vidstrackta bestand af
Phragmites, mellan hvilka den fria vattenpassagen slingrar sig
fram i en mingd bukter och férgreningar. Vagen blir emeller-
tid allt smalare emellan vassen och katsorna, och slutligen upp-
hor den alldeles. Ty knappt har man kommit i jaimnhéjd med
Oxholmen, innan man rakar i en tit skog af vass, hvilken striic-
ker sig 6fver hela viken. Man kan ej mer bruka 4arorna, utan
maste staka sig fram. Forst utanfér Dénsvikbirget triffas ater
Oppet vatten, den s. k. Dénsviken, och som en fortsittning pa
denna finner man finda upp mot bickens utlopp en rad stérre
och mindre dppna flaickar, laguner, som sakna 6fvervattenvege-
tation. Dessa laguner hafva sannolikt det fran bicken flytande
vattnet att tacka fdr sin existens. De beteckna nimligen den

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 6. 51

vig, som biickvattenstrommen tager pa sin fiird utat. Fran-
varon af laguner mellan Dénsviken och Oxholmen beror mé-
hainda pa den svagare strémmen, da vattnet hir kan utbreda
sig ited en storre yta. Lagunerna nirmast Oxholmen torde
aterigen till stor del vidmakthallas dirigenom, att man stindigt
fardas i dem vid vittjandet af de hir utlagda katsorna; sidana
saknas langre in i viken.

I viken utfalla 4fven manga af de omtalade kiillorna samt
ett och annat dike. Vattnet inne i viken dr dirfor under stor-
sta delen af sommaren alldeles sétt. Endast vid hégt vatten-
stand, sirskildt under sensommar- och héstflédet, torde salthal-
tigt vatten triinga upp till innersta vikbottnen. Afven vegeta-
tionen tyder pa mycket ringa eller ingen salthalt i vattnet. Norr
om vikens grinslinje traffas vaxter sadana som Alisma, Buto-
mus, Nymphea, Sagittaria, Sparganium minimum och Sp. simples.
Ungefar vid linjen Oxholmen-Totaludd upphéra Characeerna och
Najas marina.

Vattnet i bicken ar mer eller mindre brunaktigt af upp-
losta humussyror och darfor forsiggar uti str6mfaran i vikens
midt bildning af dy.‘) MHaraf och af de med bickvattnet trans-
porterade mineraliska och organiska partiklarna kommer aflag-
ringen att besta. I densamma inneslutas dessutom manga af
pa platsen forekommande vixters affallsprodukter. Men at vi-
kens sidor blir vattnet allt fattigare pa humussyror, hvarfor if-
ven dybildning allt mer ger vika fér gyttjebildning. Inne i de
tata bestanden af kafveldun, séf och framfér allt vass ir gytt-
jan nastan eller alldeles ren fran dy. Hir bildas ofta torfrika
gyttjor eller t. o. m. gyttjerik torf, dir nimnda viixter iro torf-
bildarena.

Utom lagunernas vaxtsamhillen triaffas Phragmiteta, Ty-
pheta, Scirpeta och blandningsbestand.

Lagunerna. De storre, sirskildt Dénsviken, erhalla mera
ljus an de sma, som ofta aro bortskymda af de omgifvande
vattengrasen. Bland storre laguner undersdktes den med lag!

1) Gunnar Andersson, Studier 6fver Finlands torfmossar och fossila
kvartarflora, sid. 10.

52 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

betecknade niirmare. Vid medelvattenstand ar djupet knappa
0.5 meter. Hvarjehanda affall, hvaribland sarskildt ma anmar-
kas uppryckta exemplar af Sparganiwm nunimum, flot omkring
pa vattnet. Bland lagre vixter markas Conjugater (Zygnema,
Mesocarpus, Spirogyra), som sitta fastade pa hdgre vaxter i gan-
ska stor miingd. Siarskildt synes Myriophyllum vara besvirad
af dem. Fanerogamerna utgjordes af: Scirpus lacustris (6) i 3
—5 m2 best. (I—IV); Phragmites (6) i tva sma best. om 10—15
stran hvartdera; Sparg. minimum (5—7) 1 fl. ((I—III); lang form
af Sparg. simplex (5—6) i fl. om nagra m?; Myrioph. spicatum
(4); Nymphea alba (2). Nagon af Orterna finnes alltid inom
sifbestanden.

De niaimnda konjugaterna voro sommaren 1899 mycket
ymniga uti Doénsviken, dar de afiven drefvo omkring fritt sim-
mande i 1—10 dm® stora klumpar. Fruktifikationen forsiggar
hos en del arter (Spirogyra varians) \att i det nastan sota vatt-
net; Zygnema och Mesocarpus funnos icke fruktificerande.

De mindre lagunerna hafva en varierande vegetation, dar
elementen framst utgdras af Myrioph. spic., Nymphea alba och
Sparg. minimum. Dessa vaxter forekomma 1 olika mangdfor-
hallanden, och en eller tva af dem kan saknas. En liten lagun,
som omgafs af Typha och Scirpus lacustris, inneholl Sparg.
minim. 7 och Myriophyllum 5. Lagunen vid p. 572 innehdll en-
dast Nymphea 5.

Phragmitetum. Storsta delen af den nutida viken uppta-
ges af vassbestanden. De finnas pa de djupaste stillena lika-
saval som fnda fram till stranden och uppe pa den. I biackens
stromfara vika de till stor del tillbaka for Typheta och Scirpeta.

Vassen blir hogst af alla vikens viaxter: anda till 3,5 m.
Bestanden fro mycket tata (8 och 9) och ganska skuggiga. Nir-
mare land finnes det ofta mellan vass-strana déda s6nderbrutna
vass-stammar i stor mangd, sa att det Ofversta lagret vid lagt
vattenstand t. o. m. kan vara alldeles torrt pa 6fre ytan. Men
stiger man pa ett sadant stalle, gar dock vattnet vanligen upp
till fotknélarna. Vassbestanden iro icke alltid rena. Utom al-
ger kan Myriophyllum forekomma.

Typhetum. Tva storre kafveldunsbestand utan inblandning

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 53

af sif eller vass forekomma i SW. For 6frigt aro rena bestand
ritt saillsynta; utanfor Sandudden traffas ett litet sadant. Typha
angustifolia blir knappast hégre in 1,5 m. Bestanden aro icke
si tita som vassens (6, 7 och 8 mot 8 och 9), och darfor trif-
vas ocksa olika grénalger, Myriophyllum, Sparg. min. biattre har.
Rotstockarnas flitverk Ar merendels svagare 4n vassens.

Det utanfér Sandudden sasom Typhetum betecknade om-
radet ir icke homogent. Den yttre och stdérsta delen upptages
visst uteslutande af Typha (6). Men inat stranden traffas min-
dre flickar med annan vegetation:

a) Typha 6 b) Lys. thyrsiflora 6 cc) Hipp. vulgaris F
Hipp. vulgaris 6 Hipp. vulgaris 5 Sparg. minim.

Flickarna b och c héra egentligen till lagunerna, ehuru
de pa grund af sin mycket ringa storlek blifvit forda tillsam-
mans med de dominerande kafveldunsflackarna.

Scirpetum. Langst i SW finnas nagra smarre rena Scir-
peta och tva stora triffas ute i viken langre at NE. Scirpus la-
custris kan na samma hédjd som Typha, men blir vanligen kor-
tare. Strana kunna sta ganska titt och fro, 1 synnerhet pa
grundare stillen, till stort hinder vid framtrangandet med bat.
Da man bestiger den af rotstockarna bildade mattan, far man
dock liksom inom kafveldunsomradena vara ganska forsiktig,
om man vill undvika att sjunka ned i Afjan.

Blandade bestdand af vass och saf; af vass och kafveldun;
af vass, sif och kafveldun; af saf och kafveldun traffas mycket
oftare iin rena bestand af sif eller kafveldun. De Ofvertraffas
i utstrickning endast af de rena vassbestanden. De tre vax-
terna finnas blandade i de mest vaxlande mingder, och i enlig-
het hirmed fa bestanden en olikartad fysionomi. Om vassen
Ofverviiger, fro de skuggiga och ofta tata; harskar kafveldun
eller sif, blifva de Oppnare fOr solljuset o. s. v. Emellan dei
égonen fallande vattengrisen kunna andra vaxter finnas, i syn-
nerhet om sif eller Typha Ofverviger. — Sasom exempel ma
en plats niira syddstra stranden omtalas:

54 Hiiyrén, Vegetationen pa tilandningsomradena i Ekenads skargard.

Scirpus lacustris 7 Alisma plantago 3
Typha angustif. 7 Lys. thyrsiflora 3
Phragmites 6 Nymphea alba 2

Mellan vixterna simmade en mingd affall. Forekomsten
af niickrosor tyder pa helt sma (omkr. 0,25 m*) laguner inom
omradet. Lysimachia utgér den forsta representanten for land-
viixterna, men da den innu finnes ytterst glest, kan platsen
riiknas till viken.

Grunderna for fordelningen af de olika véxztsamhial-
lena uti den egentliga viken synas atminstone delvis framga af
beskrifningarna, om man tillika paminner sig det som tidigare
blifvit sagdt ang&ende liknande zoner i Flyet. Det yttre vassbaltet
ir hir att sdka langt utat, sdder om det till undersOkning upp-
tagna omradet. All vass, som vi tréffa inom detta, tillhor den
inre zonen, Diiremellan fr vassen undantrangd af Scirpus la-
custris och Typha pa de stillen, dar djupet ar sarskildt lamp-
ligt for dessa vaxter. Afven bickvattnet synes gynna safven
och kafveldunet. De talrika blandade bestanden visa, att upp-
grundningsarbetet inom omradet forsiggar jamforelsevis raskt;
vassen uttriinger sina rivaler, allt efter som bottnen hdjes. Re-
dan forefintligheten af biicken uppvicker ju den formodan, att
processen hir skall ske hastigare an pa stallen, dar ingen back
finnes.

b) Sidotillandningarna i NW. Da man fran vikens midt be-
ger sig mot NW, blir det smaningom allt grundare, och samti-
digt upphér Myriophyllum m. fl., sa att man snart traffar ett
ttt bestand af uteslutande vass. Da man trangt framat genom
detta ett stycke, modta nya, till landet hodrande, grasartade
vaxter.

Starring, bevuxen med Phragmites. Denna starrang bil-
dar ett langsmalt bilte lings stranden, som smaningom stiger inat
mot land, samt fir narmare Oxholmen iinda till 60 m bred och
nagot dirdfver, mot Sandudden diremot smalare, stillvis t. o.
m. afbruten. Den jimforelsevis torra ingen karaktariseras framst
genom Carex vulgaris, som for det mesta upptrader med spens-
liga juncella-artade former. Riklig ir &fven vassen, som utat

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 5d

ir ganska frodig, men inat blir allt glesare (till 5—6) och lagre.
Orterna iro icke synnerligen rikligt for handen; de vanligaste
iro Galium palustre och Peucedanum.

Fltickar med Heleocharis palustris. Inre kanten af
starriingen Atfdljes af en rad flickar, som ligga nagra cm djupare
fin omgifningen. Ofta skiner vattnet fram mellan vixterna, me-
dan detta icke ir fallet strax invid. Ofta ar det sa sankt, att
flickarna iro svara att passera. De dro sparsamma i SW, gan-
ska talrika i NE, dir de dfven finnas strax ytterom bialtet med
starrgriis och tvinande vass. De aro vanligen omkr. 10 m?
stora och merendels utdragna i strandens langdriktning. Liangre
i NE finnas tre flackar, hvilkas arealer till foljd af en betydli-
gare lingd dro stérre. Pa kartan iro icke alla utsatta, ty ofta
iro de utdragna till en 0,5 m eller Annu smalare rand. De bilda
stlunda liings stranden ett biilte, som ofta blir mycket smalt
och ofta t. o. m. alldeles afbrytes. Om vegetationen, dar Heleo-
charis air karaktiristisk, antecknades:

1) Flacken langst i NE.

Heleocharis palustris 7 Lysim. thyrsiflora 5—6
Phragmites enst. Menyanthes 5
Hipp. vulgaris 6

2) Den fodljande, langsmala flicken nedanfor Sandudden.

a) Ungefiir pa midten. b) Langre at SW.
Heleocharis palustris 7 Heleocharis palustris 7
Sparganium minimum 7 Sparganium minimum 7
Lysimachia thyrsiflora 6 Lysimachia thyrsiflora 6
Alisma plantago 4 Menyanthes trifoliata 6
Caltha palustris enst. Hippuris vulgaris enst.

3) Den fdljande lilla flicken midt emellan tva vassbestand
med starr.
Heleocharis palustris 7 Sparg. minimum 7—8
Scirpus lacustris 5 Nymphea alba enst.

De vid griinsen till féregéende biilte talrikt forekommande
formultnande vassrotstockarna iro alldeles mjuka, sa att de icke

56 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

mera kunna gifva marken nagon stadga. Vasstorfven hoppras-
sas nu med litthet, dels genom de Ofre lagrens tyngd, dels ge-
nom de omgifvande fasta platsernas tryck. Grafver man upp
torfven, finner man alltid vassrotstockarna hopprassade till tunna
bladlika skifvor. Trakten strax innanfor vassranden kommer
salunda att ligga lagre fn omgifningen, i fall namligen det in-
nanfor beligna biltets vaxter icke 4nnu hunnit taga stallet i be-
sittning.

Carex juncella, som fanns i det yttre baltet, synes icke
kunna reda sig utan vassflitverkets stod, men i stallet infinner
sig Heleocharis m. fl., hvilka behalla platsen, tills denna genom
nya aflagringar ytterligare hdjes.

Brunmoss-bdltet karaktariseras genom lagvaxta former af —
Carex vulgaris och en matta af brunmossor. Liangst utat finnes
starren i langt fran hvarandra belagna tufvor, och mellan dem
triffas ofta ainnu Heleocharis. Hogre upp narma sig tufvorna
hvarandra och bilda slutligen en ratt tat matta. Mossmattan
bildas af Amblystegiwm intermedium och A. polygamum i unge-
far samma mingd. Forhallandena studerades narmare lings
en linje, som fran den sasom n:o 3 beskrifna Heleocharis-flac-
ken drages rakt at norr:

a) Forst upptrida i Heleocharis-flacken tufvor (diam. 1
dm; hdjd 0,5 dm) af Carex vulgaris (lagre form) pa 0,5—1 m.
afstand. De bilda de fasta st6édjepunkterna, kring hvilka for-
multnade blad och annat affall hopas. Heleocharis 7; Sparga-
nium mn. 6. Nagra stran Amblystegia (6) och Utricularia minor
(enst.).

b) Carex-tufvorna titare, sa att den af dem tiackta platsen
ar lika stor som den icke erdfrade. Stundom flere tufvor tatt
invid hvarandra, sa att stérre Carezx-flickar uppsta. Mellanrum-
men 1 dm?—1 m?*, ofta sasom smala kanaler slingrande sig
fram mellan tufvorna. I de mindre, tringre och talrikare mel-
lanrummen: Amblystegia 6; Hippuris 2—3; Utricularia enst. I
de stérre och till antalet farre: Heleocharis 7; Hippuris enst.

c) Hogre uppat aftager Heleocharis fortfarande. Ungefiar
13 m norr om den pa kartan utsatta Heleocharis-flickens grins
ar arten annu tamligen riklig, och 33 m norr om naémnda grins

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 57

traffas den sista gruppen. Samtidigt sluta sig starrtufvorna allt
nirmare hvarandra och bilda Amblystegia en allt tiitare matta.

d) Smaningom upptrider Agrostis alba och uttriinger Am-
blystegia, hvarvid 6fvergangar till féljande bilte bildas.

Brunmossbialtet nar en bredd af ungef. 10—50 m och
stracker sig oafbrutet fran Oxholmen till Sandudden. Men hiir,
pa strandremsans smalaste stille, upphdr det och ersiittes lin-
gre at NE af annan vegetation. Gransen ir hir tamligen skarp.
Redan vid punkt 500 hade Amblystegium-mattan tatheten 8, och
ofta traffades fertila exemplar. Har vaxte for 6frigt:

Agrostis alba 7 Comarum 6
Carex vulgaris 7 Caltha palustris 6
Juncus filiformis 6—7 Pedicularis 2

Galium palustre 6—7

Ortrikedomen torde bero pa niirheten af buskagerna.

Inom brunmossbiltet hédjer sig marken snabbare in lingre
inat viken, hvilket framgar redan af strandremsans relativt ringa
bredd. Vattnet rinner ned fdr den lilla sluttningen och torde
icke stagnera, sasom fallet 4r NE om Sandudden. Mahinda 4r
detta en orsak till att icke Sphagna, utan Amblystegia infinna
sig pa platsen.

Starring med Agrostis. Vegetationens viktigaste be-
standsdelar utgéras af tit Carex vulgaris (en vanlig lag form) och
ungefar lika tat Agrostis alba. Vidare forekomma nagra Orter:
Comarum, Viola palustris 0. a., alla vanligen laga och klena.
Juncus filiformis finnes ofta, vanl. 7 i 0,2—2 m? bestand. Det
air isynnerhet senare pa sommaren, sedan griset slagits, som
denna vaxt visar sig. Vidare kan Eriophorum angustifoliwm
forekomma spridd. Starrangen med Agrostis ar bredare — om-
kring 40 m — 4n brunmossbialtet. Den upphér nedanfér Sand-
udden vid al- och videbuskagerna for att ater vidtaga pa dess
nordéstra sida med samma sammansittning som forut.

Ofvergangszonen till Aira-dngen har stérre utstriick-
ning an Ofriga Ofvergangszoner: 1—flere m bredd. Diarf6r har den
ifven kunnat utsiattas pa kartan. Hiir upptriida tufvor af Azra
cespitosa i starrangen, fdrst pa lingre afstand, sedan allt niar-

58 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i. Ekenas skargard.

mare hvarandra. Starriingens vixter fdrsvinna, och hardvalls-
‘ingens, t. ex. Ranunculus acris, upptriida. Harom mera lan-
gre fram.

Aira-tngen triffas SW om Sandudden knappt nog fullt ut-
bildad, ty det omrade, dir den skulle finnas, intages af akrar.

c) Sidotillandningarna i SE. Hir trafias icke nagon starrang
med Phragmites, troligen diirfér, att sluttningen pa denna sida
af viken fr mycket brantare. Narmast Jand finnes utom den
Sppna vattenytan langst i SW platser med blandade bestand af
vass, sif och kafveldun. Pa den stérre lutningen beror ai-
ven de foérefintliga vegetationsbiiltenas obetydliga bredd och de
Ofrigas afsaknad, med ett ord strandremsans ringa storlek.

Heleocharis-biltet ter sig som en mycket smal, men sam-
manhiingande rand utmed hela stranden. Vegetationen liknar
den forut beskrifna. Fran punkt 572 antecknades:

Amblystegia 6 Alisma plantago 6
Heleocharis palustris 7 Nymphea alba enst.

Férekomsten af Amblystegium &r mahanda forsta borjan
till en brunmossvegetation, som kanske i en framtid skall bil-
das afven hiir, sa snart uppgrundningen fortskridit tillrackligt
langt.

Starraingen med Agrostis vidtager omedelbart efter fore-
gaende biilte. Vanligen féreter dess lingst utat beliigna del ett
sireget utseende, beroende dirpa, att nétboskap ofta betar langs
hela denna strandremsa. Sedan griiset pa stranden blifvit upp-
aitet, bege sig kreaturen sa langt ut som médjligt fOr att afbeta
vassen. Till f6ljd haraf blir platsen strax ofvanom Heleocharis-
baltet full med djurspar, och dessa skéljas icke sa snart igen
af vattnet, sasom fallet fr langre ut. Man finner darfor en
mingd omkr, 1 dm? stora och 0,5—1 dm djupa gropar i den
sra gyttjan. Manga af dessa sakna vegetation, i andra aro vax-
terna nyligen nedtrampade. Emellan groparna och i en del (de
dldre) af dem finnes Agrostis alba (7), som hastigt skjuter sina
rotstockar fram Ofver flickar, hvilka en langre tid fa vara i
fred for angrepp. Carex vulgaris trifves diremot icke, utan

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 59

haller sig omkr. 0,5 eller 1 m hégre upp, dir marken erbjuder
st6rre hallfasthet mot djurens kléfvar.

Kfter starrangen med Agrostis triffas endast lingst i NE
nagra tufvor Aira cespitosa, Ranunculus m. m. I Ofrigt atfol-
jes stranden af den har och dir afbrutna alranden.

d) Slamon ute i viken ligger nira syd6stra stranden; area-
len 30 X 20 = 600 m?. On Ari sin midt mycket fast: man
kan vid nagot lagre vattenstand stiga i land och roéra sig pa
densamma utan att blifva synnerligen vat. Detta beror pa de
tufvor af Carex juncella (langa, smalbladiga former), som hir
finnas. Vassen ar gles och liagre an rundtomkring 6n. Det hela
ar salunda en med Phragmites bevuxen starring, sadan som
redan beskrifvits ifran vikens nordvastra strand. Mot 6ns kan-
ter finnes en annan viixtlighet: glest staende och slutligen fa
starrtufvor, mjukbladiga Grter (Lysim. thyrsifl. m. fl.) i olika
mingdforhallanden, eller samma vegetation, som triffas pa de
vassbevuxna platserna strax ofvan vikens innersta del.

Mahinda gar en svagare vattenstr6m utmed vikens syd-
6stra strand genom de blandade vattengrasbestanden, medan
hufvudstr6mmen gar lingre ut genom serien laguner. Mellan
de bada strémmarna skulle da finnas ett omrade, dar vattnet
flyter langsammare och dir det dirfér skulle afsittas storre
sedimentmassor. Uppgrundningen skulle salunda skett hasti-
gare an i nirmaste omgifningen, till féljd hvaraf holmen skulle
bildats.

En annan forklaring kunde besta dari, att holmen ursprung-
ligen skulle utgjorts af genom isen uppryckta rotstockar af vass
m. m., dir allehanda oorganiska och organiska partiklar skulle
anhopats, och dir slutligen Carices m. fl. skulle infunnit sig.
Pa detta satt har utvecklingen dock knappast fortskridit, allden-
stund vattnet i hela Brovikens omrade fr sa grundt, att isen
bér stadigt bottenfrysa. Icke heller hafva nagra. storre vass-
holmar biirstides iakttagits.

60 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena 1 Ekenas skargard.

De innanfér viken beligna tillandningarna.

Den inre delen af Brovikens omrade, dar de vidstricktaste
tillandningarna finnas, ar, ehuru stérre ain den yttre delen, sva-
rare att indela i underafdelningar, emedan bredvid hvarandra
liggande flickar férete mycket sma afvikelser. Vaxtsamhallena
torde limpligast grupperas pa fodljande satt:

a) De bada biickarna och deras gemensamma utloppsarm.

b) Med vattengris bevuxna platser, hvilka genom alla sina
egenskaper bilda den grupp af vaxtsamhallen, som mest
nirma sig vikens.

c) Vattendriinkta aingar i SW, hvilka dro bestrédda med flac-
kar, lésare in omgifningen. Inre gransen bdrjar vid de
stora alsnaren strax E om ran mellan Raseborg och KO6p-
bile, gar nagot W om denna ra ned till backen, som f6l-
jes at SW till ran mellan Bro och Glams, samt fortsatter
at SW langs mossarna och de fasta starringarna.

d) Sanka ingar, hvilka delvis fro nagorlunda homogena pa
stérre strickor, delvis fro bestrédda med flickar, som of-
tast aro fastare An omgifningen. Stricka sig i E ungefar
till en linje, som fran Storiangsladan drages at 5.

e) Ur sanka eller vattendriinkta angar uppkomna mossar. Hit
riknas afven de fasta flickarna i d. Traffas framst langst
i W pa Raseborgs omrade, pa Lillangens sydvastra del
och pa nord6éstra delen af Glamsbackas omrade.

f) Vata dngar, utan flickar och mycket rika pa orter. Aro
belagna kring midten af vastra backen.

g) Mycket vata-vattendriinkta starriingar, utan flackar och fat-
tiga pa Orter. Finnas vid 6stra biicken langst i norr.

h) Losa platser med Eriophorum, men utan Sphagnum. Fin-
nas langs norra griinsen mellan de lésa och fasta angarna,
fran Lillangen at Oster.

2) Hogre beligna och dirfér endast fuktiga eller nagot sura
starringar med Agrostis m. m. De bilda jamte angarna i
foljande kategori langstriackta bilten lings omradets grin-
ser,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 61

j) Angar med Aira cespitosa. Begriinsas upptill af odlingar,

skogar m. m.

a) Bdckarnas bredd ir ungefir 2 m. Den gemensamma
utloppsarmen ar knappast bredare och blir det icke heller, ty
vattnet kan, da dikningen mycket forsummats, latt flyta ut at
bada sidorna. Vistra biaicken utvidgar sig naérmare landsviigs-
bron till tvenne sma miandrar, dstra baicken ger en sadan.
Om varen svilla bickarna genom tillforsel af smiltvatten, sa
att de kringliggande angarna Ofversvimmas. Pa forsommaren
— i slutet af maj och hela juni — star vattnet lagst. Under
mycket torra ar kan den Ostra bicken for en tid alldeles ut-
torka. Pa sensommaren pligar vattenmingden till foljd af regn
nagot 6kas. Da h6égre vattenstand rader i hafvet, g6ra sig dess
verkningar giillande langt in i backen. Vid ovanligt hégt vat-
ten hlifva de laga &4ngarna Ofversviimmade, sa att man kan ro
med de i trakten brukliga flata ekstockarna fram Ofver dem.
StrO6mmens hastighet i backarna ar vid medelvatten obe-
tydlig.

Den gemensamma utloppsarmen ar langst utat markbar
endast genom vattnets djup. Har traffas namligen samma vaxt-
lighet som pa dess sidor. Foérst ofvanom den sista vassarealen
framtrider bicken sasom nagot skildt for sig: ett bredt svalg
mellan de bada landfasta strinderna. Emellertid sOker vegeta-
tionen att bilda en brygga diiréfver och skulle vil ocks& lyc-
kas, om ej minniskan allt emellan foretoge dikningar. Den sista
dikningen af strickan mellan vassarealen och ran mellan Glams
och Bro utfdrdes enligt uppgift for 4—5 ar sedan. Viarksam
ar bl. a. Eqvisetum fluviatile, som uppspirar fran backens bot-
ten och genom rotstockarnas tillvaxt och forgrening smaningom
bildar ett allt fastare flatverk, dir slam i allt stérre mangder
samlas. Pa detta sitt uppstar mer eller mindre typisk fraken-
torf. Nagot annorlunda foérhaller sig Menyanthes, som fran bac-
kens strander stracker sina langa rotstockar genom vattnet in
mot str6mmens midt. Det Oppna vattnet blir allt smalare, och
slutligen métas rotstockarna fran hvardera stranden samt flata
sig in i hvarandra. Pa liknande siitt arbetar Glyceria flwitans.

Anda upp till p. 313 hiarskar Egvis. fluviatile. Mellan

62 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

punkterna 313 och 312 triffas de sista sma klungorna af Scor-
pus. De sta 0,s—2 m fran hvarandra och innehalla hvar och
en 20—30 stran; tith. ar 7. Liangre upp observerar man flere
arter i brokig blandning, t. ex. invid p. 303:

a) Ofver hela bickens bredd: Eqvis. fluviat. 6, Sparg. mi-
nimum 7, Alisma 5, Utricularia vulgaris 5.

b) Endast i biickens midt: Potamogeton natans 7.

c) Endast vid stranden: Glyceria fluitans 6, Menyanthes 7.

Dessa vixter forekomma i varierande mingd uti den ater-
staende delen af den gemensamma utloppsarmen. Dessutom
nagra stand af Nymphea alba invid ran mellan Glams och Bro.
Det sista nickrosstandet sags 20 m norr om némnda ra.

Den vistra biicken har for 1—3 ar sedan (tiden olika pa
olika punkter) blifvit omsorgsfullt dikad. De ganska branta vag-
garna fro dnnu till stor del utan vegetation. Detsamma ar fal-
let med bottnen.

Den stra biicken har diremot icke pa lange dikats, hvar-
for ifven allehanda vixter infunnit sig. Strax séder om lands-
viigsbron mirkas Sagittaria sagittif. (7) och Nymphea (nagra fa
stand). Flerstiides finnes Utricularia vulgaris. Sumpviaxterna
intaga dock stérsta utrymmet. Allt ifran backarnas f6renings-
stiille i sdéder till nirheten af landsvigsbron i norr upptylla
de biicken. Menyanthes triiffas knappast narmare bron an vid
p. 4, dir den med titheten 7 férekommer tillsammans med
Eqvis. fluviatile 7. Nagra meter S om bron gjordes foljande
anteckning:

a) Ofver hela biackens bredd: Egvis. fluv. 7, Callitriche
polymorpha (olika tathet), Utricul. vulgaris 7, Comarum enst.,
Hippuris enst.

b) Flackvis jiimte de férra: Carex ampullacea (7) eller C.
aquatilis (7; 6,5).

c) i enstaka sma grupper mellan vaxterna ia och 6b: Pota-
mog. pusillus 7—8.

Callitriche polymorpha var tiatast pa det endast 0,5—1 cm
djupa vattnet narmast backens Ostra strand. Stallvis syntes
vattenytan icke emellan bladrosetterna. Vixten var har i full
blom, medan individerna lingre ut i backen voro helt sma och

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 63

langt ifran vattenytan. Till foljd af sin ymnighet torde arten i
icke obetydlig grad bevara sediment for bortsk6ljning.

Carex ampullacea och C. aquatilis sinda fran strandbrid-
den, dir de forst sla sig ned, sina rotstockar ut i bickens bot-
tenslam. MRotstockarna fOrgrena sig och fliitas in i hvarandra,
hvarigenom ett ganska starkt tiacke fas till stand. Da en stor
stéttes genom det &nnu svaga och tunna flatverket, tog den fast
botten forst 1 m under detsamma.

* b) Med vass, sat och kafveldun bevuxna platser. Da Typha
endast finnes pa en helt liten flack och afven dir icke ar syn-
nerligen riklig, vilja vi endast sarskilja foljande vaxtsamhillen:
Scirpetum med Orter; Scirpetum-Phragmitetum med Orter;
Phragmitetum med orter, gras och frodig Phragmites; starrang
med tynande Phragmites.

Scirpetum med orter. En ganska stor sadan areal
finnes strax NE om vikens inre grins. Har kunna biackens
strandkonturer icke urskiljas. Ett atminstone nagra mm tjockt
vattenskikt finnes alltid Ofver marken. Platsen ar mycket sank,
men tack vare saf- och frakentorfven kan man dock rora sig
pa densamma. S&fven nar en medelhdjd af 2 m; de hogre or-
terna (Calla, Caltha, Eqvisetum limosum, Lysim. thyrsiflora) blitva
ofta omkr. 1 m héga. Liangre utat aro Orterna nagot glesa och
artantalet 4r mindre. Vid p. 442 gjordes f6dljande anteckning:

Scirpus lacustris 7 Sparg. minimum 6 (klen) *)
Eqvisetum limosum 6—7 Utricularia minor 6
Lysim. thyrsiflora 6 (klen) Potamogeton pusillus 7 igr. enst.

Strax NE om detta Scirpetum finnes ett mindre dylikt,
dir fdljande vaxter observeras:

Scirpus lacustris 7 Alisma 4
Lysim. thyrsiflora 7 Calla enst.
Eqvisetum limosum 6 Caltha enst.

Mot kanterna hade omgifningens inflytande gjort sig starkt
gillande, hvilket framgar af en observation fran p. 435:

1) Troligen till foljd af alltf6r grundt vatten.

64 Hiiyrén, Vegetationen pa tilandningsomradena i Ekenas skargard.

Amblysteg. fluitans 7 Lysim. thyrsiflora 5
Sphagnum subsecundum enst. Calla 4

Scirpus lacustris 7 Alisma 3

Carex juncella i sma t. enst. Caltha enst.
Eqvisetum limosum 6,5 Nymphea alba enst.

Utricularia minor 6,5

Inom detta Scirpetum vixte pa en liten flack jamte saf
ifven kafveldun:

Scirpus lacustris 5 Eqvisetum limosum 6
Typha angustifolia 5 Calla 5
Lysim. thyrsiflora 7

Afven pa nordvistra sidan om backen finnas nagra sma
Scirpeta med orter.

Scirpetum-Phragmitetum med orter traffas endast pa
tva stiillen pa Harabacka mark lingst i séder. Pa linjen 442—
445 iakttogs nira griinsen mellan de vixtsamhiallen, genom
hvilka linjen loper, féljande blandning:

Heleocharis palustris 6 Lysim. thyrsiflora 6
Scirpus lacustris 6 Alisma 3
Phragmites 5 Caltha enst.
Eqvisetum fluviatile 6 Fiippuris enst.

En mingd forvissnade siifstinglar och annat affall betickte
marken.

Inom detta sif-vass-bestand finnes en flack, dir marken
ir mycket fastare. Hir har Carex ampullacea, mahanda till
fOljd af en stérre lokal anhopning af sediment, avagabragt af
en gammal pale, en stdrre tradgren eller liknande, bildat en
ganska fast belaggning pa det lésa bottnet. Vegetationen ut-
sjordes af:

Ambl. fluitans enst. Comarum 6

Carex ampullacea 7 Equvisetum fluviatile 6
Scirpus lacustris 5,5 Galium palustre 5
Phragmites 5 Caltha enst.

Heleocharis palustris 3

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 65

Inom det andra sif-vass-bestandet iakttogs kring p. 431:

Phragmites 7; 6,5 Utricularia minor 6,5
Scirpus lacustris 7; 6,5 Menyanthes 6
Heleocharis palustris 6 Alisma 3

Lysim. thyrsiflora 6—7 Eqvisetum limosum 2

Phragmiteta med orter, gris och frodig Phragmites
finnas i flere jamfdrelsevis stora vidder. Ungefiir 20 m W om
p. 486 antecknades:

a) Nirmast inre grinsen: b) Langre utat viken:
Phragmites communis 7 Phragmites communis 7 (hog
Caltha palustris 4 | och storbladig).

Eqvisetum limosum 4 Lysimachia thyrsiflora 5
Calla palustris 3 Eqvisetum limosum 3,5
Comarum palustre 2 Calla palustris 2

Galium palustre enst.

Pa den udde, som detta vassbestand skjuter in mot Sand-
udden strax S om p. 492, var vixtligheten en annan: Carex
juncella (ofta steril, mycket smalbladig) i tita tufvor (diam.
3—4 dm, hédjd 0,s—1,5 dm) V—VI,

Heleocharis palustris 6 Equisetum limosum 5
Phragmites 6 Lysim. thyrsiflora 5
Galium palustre 7 +) Peucedanum enst.
Caltha 5

En mangd forvissnade blad och andra vixtdelar lago lings
bottnen af de sma groparna mellan tufvorna.

Denna vegetation paminner genom forefintligheten af de
grasartade vixterna mycket om den tillst6étande starriingen med
Phragmites.

Hégre uppat langs bicken moter man Annu tre stora are-
aler med frodig vass, och till den mellersta af dem sluter sig
en mindre, som icke nar dnda ut till biicken. Afven har ir
ortvegetationen rik, bildad liksom pa den foérst beskrifna platsen

1) Kommer: endast sillan till blomning i skuggan mellan tufvorna och
vassindividerna.
5

66 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

af flere och ymnigare arter mot granserna, af fairre och glesare
i midten. Sa triiffas t. ex. i det inre, 6sterom punkterna 366
— 367:

Phragmites 7,5 Lysim. thyrsiflora 5

Carex juncella 3+) Caltha 3

Dessutom groddplantor troligen bade af de ni&mnda och
andra vattenailskande vaxter. Fron hade under den ihirdiga
torkan, som fortfor langt efter midsommar (1899), godt tillfalle
att gro i den mjuka, vattendrankta afjan (blandning af dy och
gyttja).

Den beskrifna vegetationen observerades endast pa tva,
nagra fa m® stora flackar. Pa stdrsta delen af arealen var vas-
sen omkr. 0,5 m lagre och marken torrare. Man triffade har
1 dm héga, 2 dm breda tufvor (V—VI) af Carex juncella (9;
den oftast sterila formen med mycket langa och smala blad).
I jamnhodjd med tufvornas Ofre yta fanns ett hogst 1 cm
tjockt ticke af gamla vaxtdelar, som hardnat och kvarblif-
vit, da vattnet afdunstat. Under ticket bildas luftrum, pa hvil-
kas botten den bara 4fjan och enstaka exemplar af Utricularia
minor antraffas. Vidare:

Carex aquatilis 6; 6,5 Peucedanum 5
Galiwm palustre 7 ) Caltha 5
Lysim. thyrsiflora 5

Mellan de.stora tufvorna af Carex juncella och de fran de
tva flackarna med Ofvervaigande Grter omtalade standen af en-
dast 2—3 stran finnes en serie 6fvergangsformer. Och pa samma
sitt finnes en serie vixtsamhillen mellan de beskrifna extre-
merna. — Vegetationen med Carex juncella paminner mycket
om den fran trakten strax S om p. 492 omtalade (sid. 65). Bada
platserna aro mellanformer emellan »Phragmitetum med 6rter»
och »Starrang med tynande Phragmites.»

Afven om den langst i NE beligna vassarealen gjordes

1) Smalbladig, ofta steril; 2—3 stran tillsamman.
*) Mest nagra fa cm hég och steril; h. 0. d. 0,5 m héga, blommande
stand.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 67

nagra anteckningar.
hade foljande sammansiittning:

Phragmites 7
Glyceria fluitans i flaickar.

Vegetationen nara p. 393 uti biickfaran

Equvisetum fluviatile 7
Utricularia minor

At norr hiirifran, icke langt fran punkt 329, vixte fol-
jande arter:
a) nara griinsen.

Phragmites 7
Agrostis alba 4
Carex aquatilis 3
C. juncella 3
Calla 7

Galium palustre 7

Lysim. thyrsiflora 7
Comarum 6
Liquisetum fluviatile 6
Menyanthes 6
Utricularia minor 5

b) Sex meter in i vassen.
losare.

Marken var mycket vatare och

Phragmites 7
Menyanthes 7
Lysim. thyrsifl. 6

Eqvisetum fluviatile 5
Utricularia minor 5

Starrdngen med tynande Phragmites triffas endast pa
nordvastra sidan om biacken, dar den utfyller rummen mellan
de med frodig vass bevuxna platserna. Den skiljer.sig fran den
starring med Phragmites, som finnes SW om Sandudden, friimst
genom en gles Sphagnum-matta. Pa ett stiille antecknades:

Sphagn. subsecundum 8
Agrostis alba 7

Carex aquatilis (?) 4) 7
Phragmites 6 (lag)

Galum palustre 7
Comarum 6

Caltha 4

Ranunculus flammula enst.

Sphagnum-mattan ar grund: nagra fa em. Troligen har
hvitmossa infunnit sig fdrst efter det dikning féretagits. Till
foljd af dikena flyter nimligen vattnet icke mera sa ofta ut 6f-
ver angarna, utan silar sig i stallet ytterst langsamt fram genom

1) Denna och nagra andra platser undersdéktes under pagdende hé-
slatter, hvarfor en del ‘art- och tithetshestiémningar dro osikra.

68 Hiéyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

dem. Det har saledes blifvit mer eller mindre stagnerande. A
andra sidan har dikningen icke utférts sa grundligt och sa ofta,
att en stérre torrhet hos angarna hade ernatts, hvarigenom
hvitmossan kanske helt och hallet hade hindrats att utbreda sig
pa platsen.

Sammanfattning. Bland vattengrasen undantranges tidigast
Typha. Safven forqvafves af de mjukbladiga orterna, da dessa
blifva mycket ymniga. Vassen uthirdar langsta tiden. Orterna
undantriingas af landgriisen, som blifva allt ymnigare och slut-
ligen bilda en fast starring, men allt annu traffas glest staende
stand af Phragmites.

De platser, dir Scirpus forekommer, ligga till storsta de-
len pa sydéstra, medan de stallen, d’r denna vaxt saknas och
vass ar karaktiristisk, ligga pa nordvistra sidan om biacken.
Detta star i samklang med férhallandena ute i viken.

c) De vattendradnkta dngarna i SW borde pa grund af sin
mangformighet fordelas i flere grupper. Manga partier om na-
gra fa—10 m? hafva en vegetation olik omgifningens. Emedan
granserna for de sarskilda slagen, till foljd af att hobargningen
pagick den tid dessa ingar underséktes, icke kunna pa kartan
utsittas, behandlas de dock alla tillsammans. Gemensam for
alla angarna ar den héga fuktighetsgraden; endast nirmare inre
gransen aro de fastare. Vid de ofta intraffande 6fversvamnin-
garna aflagras dy, som man kan iakttaga 6fverallt mellan och
under vaxterna. Starrarterna bilda torf. Pa angarna finnas in-
strédda lésare flickar med annan vegetation, hvilken kunde nog-
grannare undersdkas, emedan befolkningen i allmanhet ej ansag
det vara méddan virdt att insamla hirvarande vixter. Dessa
flickar aro af tva hufvudslag: a) med Egvisetum, 6) med Me-
nyanthes.

Angaende vegetationen pa sjdlfva déngarna gjordes fol-
jande anteckningar:

1, Sdder om Glamsladan pa Glamsbackas mark, strax N
om p. 353.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 69

Sphagn. subsecundum 7 Comarum 6
Carex pseudohelvola (?) 1) 7,5 Caltha 3
Agrostis alba 7 Peucedanum 3

Eriophorum angustifolium 4

2. Pa samma sida om biicken, mellan punkterna 386
och 389.

Carex ampullacea 7 Equisetum fluviatile 6
C. aquatilis 6,5 Lysim. thyrsiflora 6
Heleocharis palustris 6,5 Menyanthes 6
Utricularia minor 6,5 Alisma 3

3. Nara foregaende flack, mellan p. 388 och bicken.
a) Pa 1—2 m afstand fran bicken.

Carex pseudohelvola 7 Utricularia minor 6
C. aquatilis 5,5 Calla 5

C. quncella 5,5 Galium palustre 5
Calamagrostis stricta 3 Menyanthes 5
Eqvisetum fluviatile 6 Caltha 4

Lysim. thyrsiflora 6 Comarum 4

b) Pa storre afstand fran backen.

Carex aquatilis 7 Menyanthes 6
Galium palustre 6,5 Utricularia minor 6
Lysim. thyrsiflora 6,5 Caltha 5

Eqvisetum fluviatile 6

4, NE om bicken, ungefiir 20 m NE om foregaende stille,
mellan den lilla Sphagnum-flacken och backen.

Amblysteg. cordifoium 6 Comarum 7

Carex pseudohelvola 7 Caltha 6

Agrostis alba 6 Eqvisetum fluviatile 5

Carex aquatilis 5 Stellaria palustris 3

C. juncella 5 Ulmaria pentapetala enst.
Calamagrostis stricta 3 S\CAD

1) Jfr. noten sid. 67. | ~

70 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

Detta stiille hade blifvit nagot fastare genom vid dikning
uppkastad jord. Pa den under 3a beskrifna platsen fanns in-
gen sadan jord.

5. PA samma sida om bicken lingre at NE, vid p. 304.

Sph. subsecundum 6—6,5 i 1—5 Galiwm palustre 7

dm? fl. Ill Comarum 6
Agrostis alba*) 7 Menyanthes *) 6
Carex ampullacea 7 (?) ”) Utricularia minor *) 6
C. pseudohelvola 6,5 (?) *) Caltha *) 5
C. aquatilis 6 (?) *) Ranunculus flammula 4

6. Tjugo m N om foregaende stalle, vid p. 263.

Sph. subsecundum 8 Galium palustre 7
Agrostis alba 7 i sma svaga Comarum 6
best. V Menyanthes 6
7. Pa& sydéstra sidan om biacken, vid p. 280.
Sph. subsecundum 8 Galium palustre 7
Agrostis alba 7 Comarum 6; 6,5

Carex pseudohelvola (?)*) 7

Uti detta viixttiicke finnas 0,25—1 m? flackar II—IIl, dar
bar dy ofta trader i dagen.

Sph. subsecundum 6 Galium palustre 7
Carex pseudohelvola (?) *) 7 Utricularia minor 7

Angarna nirmast vass- och sifarealerna aro mycket rika
pa Orter, och dessa Grter iro till stor del desamma, som triffas
i Ortrika Phragmiteta och Scirpeta: Calla, Lysim. thyrsifl., Me-
nyanthes m. fl. Detta liksom ringa kvarlefvor af vass visar, att
de Ortrika Angarna uppkommit genom vassens undertryckande.
— Lingre inat undertryckas afven drterna. Carez-arter: ampul-

1) [ laga tufvor, som besta antingen enbart af Agrostis eller dirjamte
innehalla nagon af de uppraknade Carices.

2) Jfr. noten sid. 67.

3) Emellan tufvorna af Agrostis och Carices.

4) Pa sma flickar, dir bar dy triider i dagen, och dar saledes Sphag-
num saknas. Har kan darjamte traffas endast Menyanthes och Caltha.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 71

lacea, aquatilis, pseudohelvola m. fl. upptrida i stillet. Kort in-
nan man kommer till ran mellan K6épbéle och Raseborg samt
SE om mossarna pa Glams’ mark iro de tva forstniimda ar-
terna rikligare in pa andra stiillen, och hir bildas ganska stora
Ofvergangszoner till de sanka dngarna.

Vegetationen pa de vattendrinkta angarna ar stadd i snabb
ombildning. Pa en miangd platser hafva de nykomna viaxterna
knappt hunnit vidtaga med uttringandet af platsens tidigare
innehafvare, innan redan en tredje vegetation infinner sig. Detta
framgar bl. a. af ex. 5. Hiir har hela den beskrifna arealen
tidigare upptagits af Menyanthes, Utric. minor och mojligen na-
got exemplar af Caltha, men denna vegetation ar numera in-
skrinkt till nagra fa punkter. I stillet hafva tre orter (Galiwm
palustre, Comarum, Ranune. flammula) och Carex-arterna tagit
platsen i besittning. Men halfgriisen uttrangas isin tur af Agro-
stis. Orterna (utom Ranunculus) komma sannolikt att annu lange
stanna pa platsen. Yttermera invecklas férhallandet genom till-
komsten af Sphagn. subsec., som dock tillsvidare endast vaxer
pa tamligen sma och fran hvarandra ganska langt belagna
flackar. 3

Afven arealen 7 ir ett godt exempel pa samma sak. Har
utgér Utric. minor en rest af ett vatare stadium, medan Ofriga
mycket vatteniilskande vixter 4ro undantrangda af starrgris.
Dirjimte har Galiwm palustre infunnit sig. Den rena starrgras-
vegetationen finnes dock numera endast pa tamligen inskrankta
flickar, enir Agrostis upptradt.

Sphagnum subsecundum representeras af var. inwndatum;
mojligen forekommer Afven nagon annan form. Tatheten till-
tager inat. Mossan saknas pa de stillen, dir vattenmangden
fir stdrst, finnes ater ymnigast pa platser, dir motsatsen ger
rum, Angaende korrelationsférhallandet mellan dess utbredning
och dikningen, se sid. 67. Synbarligen utbreder sig Sphagnum
subsec. for nirvarande, hvarvid de vixter, som forut innehaft
platsen, vantrifvas, glesna och dé, Sa ar fallet med Menyan-
thes-flickarnas viixter, af hvilka Menyanthes och Utricularia langst
finnas kvar. Afven starrarterna glesna smaningom; de for-

72 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenis skargard.

svinna dock forst efter det andra Sphagnum-arter tillkommit. (Se
under »flickar med Sphagna»).

Agrostis alba finnes frimst pa mindre vattendrankta stal-
len, ofta tillsammans med Sphagnum subsec. Dess fina, mjuka
rotstockar férgrena sig girna i det losa underlaget. Ofta bildas
tita, sma, egendomligt mjuka, fintradiga, tuflika upphdjningar.

Carex aquatilis ar stundom ritt riklig, men torde pa grund
af skiil, som langre fram skola framhallas, tidigare varit annu
ymnigare uti omradets midt. Fér narvarande synes C. ampul-
lacea hafva utsikt att fa dkad spridning; den blir mahanda en
af hufvudarterna i en framtida mossing, om icke mossar
uppsta.

Carex pseudohelvola, hybriden') mellan C. canescens och
C. norvegica, viixer inom Broviksomradet pa platser, dar vatt-
net air sétt; mdjligen kan dock vid hastigt intraéffande hédgvatten
en salthaltig vattenstr6m na upp pa de vattendrankta angarna.
C. norvegica ir mig veterligt icke antraffad i grannskapet af Bro-
viken, utan endast pa de yttersta hafsklipporna, omkr. 4 mil
langre at séder. Hybriden torde darfér framst fordkas pa vege-
tativ vig. For Ofrigt kan framhallas, att dess tathet kan vara
mycket olika pa tva bredvid hvarandra liggande platser (t. ex.
3a och b). — Hiir bér anmiirkas, att en del af de sasom Ca-
rex pseudohelvola uppfattade exemplaren torde tillhéra Carex
canescens. Pa de slagna partierna af angarna var det omdjligt
att skilja de bada arterna fran hvarandra. Sarskildt langre at
NE torde Carex canescens finnas. — Carex pseudohelvola bildar
sma, lésa tufvor. Skotten aro mjuka, bdjliga, icke styfva och
harda som t. ex. hos Carex aquatilis; t. 0. m. stammens bas ar
alldeles utan stadga. Bladen hafva en egen, ljus, blagron farg-
ton, som férlinar alla platser, d’r vaxten 4r ymnigare, ett sar-
eget utseende.

Heleocharis i ex. 2 ar tydligen en kvarlefva fran den tid,
da platsen var en Heleocharis-flack. Sedermera infann sig vat-
tenkléfver, och nu intranga starrgrisen.

1) Jir. Kihlman, om Carex helvola B1. och nagra niarstaende Carex-
former, Meddel. af Soc. pro Fauna et Flora Fennica XVI, sid. 69.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 73

Menyanthes trifoliata tir vanligen mer eller mindre riklig,
men spelar dock pa skilda platser en mycket olika roll, ty stor-
leken varierar i hég grad. Pa de vattenrikaste flackarna ar
vixten hee och kraftig, bladen iiro stora och stammen tjock;
pa torrare stillen intraffar motsatsen.

PA samma mycket vata standorter som vattenkléfvern trif-
vas ifven Alisma, Calla, Eqvis. fluviatile, Lysim. thyrsiflora och
Utric. minor. De tvenne forstniimnda iiro mest beroende af rik-
lig tillgang pa vatten. Pa de minst vata lokalerna traffas annu
Utricularia, som till fljd af sin ringa storlek latt kan utveck-
las mellan andra vixter, blott den till sitt forfogande har en
om iin sA smal dystrimma, dir fuktigheten linge bibehalles.

Caltha och Ranune. flammula intaga en stallning midt
emellan de mycket vattenilskande arterna och representanterna
for fastare mark. Den forra triiffas pad de atminstone under
dess blomning och fruktmognad vattenfria stillen, dir bar dy
gar i dagen. Ranunculus trifves nagot bittre pa vattenrika
stallen.

Comarum, Peucedanum och Ulmaria aro karaktiristiska
for standorter med fastare mark: de Grtrika angarna och de
hégre beligna starriingarna, men traffas, sasom af exempien
framgar, aifven pa sankare terriing. I synnerhet Comarwm ser
man ofta; pa de vattenrikaste stillena finnas t. 0, m. de storsta
och frodigaste individerna.

Galiwm palustre och Stellaria palustris bilda en skild grupp
bland drterna, karaktiriserad dirigenom, att de bada hithérande
arterna iro fina, spensliga, smalbladiga viixter, som ingenstides
inom omradet utgdra hufvudmassan af vegetationen, och som
knappt alls bidraga till landhéjningen. Darjamte inga bada ar-
terna i en stor miingd af viixtsamhillena inom Brovikens omrade.

Flackar med Eqvisetum sasom karaktirsvaxt finnas endast
tvenne inom de vattendriinkta fingarnas omrade. Flicken nara
p. 486 iir den stérre. Dar triffades:

Eqvisetum fluviatile 7 Lysim. thyrsiflora 6
Sparg. minimum 7 Nymphea alba 2
Hippuris vulgaris 6

Mot kanten tillkom: Menyanthes trifoliata 6.

74 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenis skargard.

Nackrosorna och Hippuris visa, att denna flack, dar klart
vatten iinnu finnes mellan viixterna (utom vid stark torka), ar
en gammal lagun.

Den andra flacken ligger naira p. 329 och har uppkommit
genom grifning. Gropen har branta viggar utom i W, dar en
flick med Menyanthes tillstéter. Pa dess nordvastra sida fin-
nes en vall af den uppkastade jorden. Vegetationen pa vallen
var densamma som den lingre inat belagna fasta starrangens.
Gropens vegetation utgjordes af Eqvis. fluviatile (7), Sparg. mi-
nimum (7), ett stand Nymphea alba, nagra exemplar Scirpus
lacustris och Menyanthes.

Flickar med Menyanthes sasom karaktirsvaxt finnas pa
bada sidorna om bicken, men fro dock talrikare och st6rre pa
Harabacka mark. Om _ vegetationen gjordes féljande anteck-
ningar :

1. Phragmites enst.
Menyanthes 6

Lysim. thyrsifl. 5
Utricularia minor 5

Eqvisetum fluviatile 5

2. Heleocharis palustris 5
Equisetum fluviatile 7
Calla 7
Menyanthes 6

Nymphea alba 4

Utricularia minor 6
Alisma 5

Lysim. thyrsiflora 3
Nymphea alba 3

3. Pa sydéstra sidan om bicken, nara p. 417.

a) I flackens midt:

Menyanthes 7
Utricularia minor 6,5

Eqvisetum fluviatile 6
Nymphea alba 4

b) Vid griinsen till flacken utan Nymphea:

Scirpus lacustris 3
Menyanthes 7
Utricularia minor 6,5

Eqvisetum fluviatile 5
Lysim. thyrsiflora 5
Nymphea alba 3

4, P& sydéstra sidan om biicken, nara p. 409.

Calla palustris, par stand.

Nymphea alba, par st.

Detta ir den langst inat belagna flack, dar nackrosor fin-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 75

nas. Hoégre upp triffas sadana endast i backen. Emedan Me-
nyanthes saknas, bildar fliicken egentligen en sarskild kategori.

5. Scirpus cians 3 Alisma 3
Calla 7 Eqvisetum fluviatile 6
Menyanthes 7 Peucedanum enst.

Utricularia minor 7

6. Pa nordvistra sidan om biicken, vid p. 329.

a) I midten. b) Narmare kanten.
Liquisetum fluviatile 7 Heleocharis palustris 7
Sparganium minimum 7 Eqvisetum fluviatile 7
Calla 6 Calla 7

Utricularia minor 7
c) Vid grinsen (6fvergang till omgifningen).
Carex aquatilis (?)1) 7 Menyanthes 6

Calla 7 Utricularia minor 6
Hippuris vulgaris 6

Detta ar den lingst inat beligna flick, dar Calla kan iakt-
tagas.

7. Pa sydéstra sidan om backen, mellan punkterna 300
och 380.

a) 1 midten. b) Narmare kanten.
Menyanthes trifoliata 7 Heleocharis palustris 6,5
Hippuris vulgaris 6,5 Carex pseudohelvola (?) +) 6
Alisma plantago 5 Hippuris vulgaris 6,5
Utricularia minor 4 Menyanthes trifoliata 6,5

Detta ar den li&ngst inat beligna flick, dar Alisma iinnu

observeras. Hdégre upp traffas denna art endast uti bickarna.
8. Pa sydéstra sidan om bicken, strax S om p. 297,
a) I midten.

Sphagn. subsecundum 6 Sparg. minimum 7
Hippuris vulgaris 7 Ranunculus flammula 6
Menyanthes 7 Utricularia minor 6

1) Jfr. noten sid. 67.

76 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenis skargard.

b) Vid kanterna tillkomma Carices, Galium palustre och
Lysim. thyrsiflora.

Strax NE om p. 300 finnes dylik vegetation. Har fdljer
Menyanthes-flicken ett gammalt dike. Detsamma ir fallet dfver-
allt uppat. Dessa flackar fro de langst inat beligna, dir Hip-
puris annu ses.

9. Pa sydéstra sidan om biicken, mellan punkterna 258
och 259.

a) | midten:

Menyanthes 7

b) Narmare kanterna. c) Pa grinsen.
Menyanthes 7 Sphagnum subsecundum 6
Lqvisetum limosum 6 Carex pseudohelvola(?)*) 7
Sparg. minim. 6 (mycket klen) Heleocharis palustris 5
Urticularia minor 6 Utricularia minor 7

Detta ar den langst inat belagna flack, dar Sparganium
och Heleocharis forekomma.

10. Pa sydéstra sidan om backen, mellan punkterna 256
o. 280.

Sphagn. subsecundum 6 Menyanthes 7; 6,5
Carex pseudohelvola (?)*) 7 Utricularia minor 7
Galium palustre 7

Detta stalle star .midt emellan de egentliga Menyanthes-
flackarna och den vattendrinkta starringen; det svarar mot
»gransen» i t. ex. foregaende upprakning.

11. Pa sydéstra sidan om backen vid p. 277.

Sphagn. subsecundum 6 Menyanthes 7
Carex aquatilis (mest; 6,5) Utricularia minor 6,5
» pseudohelvola 7 Ranunculus flammula enst.

>» ampullacea

Afven detta stille utgdres enbart af »griins», Det ar den

1) Jfr. noten sid. 67.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 77

lingst inat beliigna flack, dir Menyanthes antriffas. Hégre upp
ses vattenklofvern nistan uteslutande i backarna.

Exemplen visa, att vegetationen pa Menyanthes-flackarna
forindras: 1) fran flaickarnas griinser mot deras midt, 2) fran
de langst utat beliigna flackarna inat. Hvad den férstnamnda
foriindringen vidkommer, ga starrarterna i spetsen. Pa platser,
dir Sphagn. subsec. ar nagorlunda ymnig i omgifningen, intran-
ger iifven den riitt snabbt. Sa fas 6fvergangar, »grians»-plat-
ser, till de vattendrainkta fngarna. Slutligen aterstar intet af
den egentliga flaicken; det finnes endast en dylik gransplats,
och den forna flaickens yttersta delar hafva blifvit fullkomligt
lika omgifningen. Pa detta stadium befinna sig flackarna 10
och 11. Hirifran ar icke langt till platser sadana som n:o 7
bland exemplen pa de vattendrinkta 4ngarna, dar annu Uztr-
cularia finnes kvar af Menyanthes-flackens vegetation.

Men flickarna fodrindras afven utifran inat. Den ena
mycket vattenailskande vaxten efter den andra _ forsvinner.
Tidigast saknas Nymphea. Darefter folja i ordning: Calla,
Alisma, Hippuris, Sparg. minimum och Heleoch. palustris, Me-
nyanthes och Utricularia. Dar nackrosor finnas, traffas alltid
fritt vatten, hvars djup under vanliga f6rhallanden allt efter
vattenstandet i hafvet och nederbdrden varierar mellan 7 dm
och nagra cm. De Ofriga flackarna kunna vid langvarig torka
forlora sa mycket vatten, att man mellan vaxterna ser endast den
bara dyn. De langst inat belagna flackarna uttorka forst, ty
hir ar vattnet grundast. Det 4r under sadana torra perioder,
som flaickarnas vaixter lida mest och ga under. Man kan t. ex.
iakttaga, huru Sparg. minimum bagformigt bojer stammen ned
langs dyn, hvarjamte bladen slaka falla ut efter densamma:
vaixten sdker erhalla sa mycket som modjligt af den ringa fuk-
tigheten; sadana exemplar dro alltid korta.

Flickarna med Nymphea aro icke radliga att betrada,
ty har sjunker man utan vidare in i den lésa dyn. Dar Me-
nyanthes upptrider, ar det fastare. Om denna vaxt ar nagor-
lunda ymnig, kan man lugnt begifva sig ut pa flacken. Vatten-
kléfverns rotstockar bilda ett hallbart, fastaén gungande flit-
verk. Men detta ar fallet endast sa lange vaxten frodas och

78 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenads skargard.

har tillfille till kraftig f6rdkning. Rotstockarna formultna nam-
ligen snabbt. Mot flackarnas granser, dar starrarterna annu
iro glesa, far man dirfor vara forsiktig: har ar det farligaste
stillet. Genom att rora sig hastigt slipper man dock of-
tast fram.

Bland de pa flackarna upptridande vaxterna ar Menyan-
thes den viktigaste. Mellan och 6fver dess rotstockar afsitta
sig findelade partiklar. Afven rotstockarna af Calla deltaga i
bildandet af flatverket. I mindre skala utféra Hippwris och
Lysim. thyrs. samma arbete.

Menyanthes-flackarna hiarstamma fran: a) vikens laguner ;
diirpa tyder i synnerhet forekomsten af Nymphewa, i nagon
man ifven fodrefintligheten af Alisma och Sparg. minimum;
b) flickarna med Heleocharis; dirpa tyder forekomsten af denna
sifart afvensom af Sparg. minimum och Hippuris; ce) med
vattengriis bevuxna platser; diarpa tyda de pa en del stillen
(ex. 1; 3 b; 5) sparsamt antriffade Scirpus och Phragmites.

Olikheten mellan omraddena sydost och nordvdst om
bdckea inom arealen for de vattendriinkta iingarna i SW ar pa-
fallande. Pa Képbélesidan air det mycket sankare: det gungande
tiicket brister vida littare. Den vattendriinkta angen stracker sig
hir finda fram till platserna med frodig Phragmites, medan pa
bickens motsatta sida triiffas en starrang med tynande Phrag-
mites. Menyanthes-flickarna aro talrikare och stoérre SE om
biicken. Bade dessa flickar och de vattendrankta angarna
striicka sig har vida lingre at NE dn fallet ar pa backens mot-
satta sida. Denna olikhet beror enligt befolkningens mening
pa de talrika killor, som uttémma sitt vatten just pa Kopbole-
sidan. Och detta antagande forefaller afven att vara riktigt.
Killorna motarbeta slamafsittningen, sa att ett vattenfylldt rum
bildas under vegetationstiicket. Pa detta satt fordrdjes land-
bildningen. Starring med tynande Phragmites kan icke uppsta,
ty sdsom vi hafva sett, fordra de har vaxande juncella-artade
Carex-formerna ganska fast underlag for att kunna upptrada i
stérre miingd. Daremot trifvas manga Orter val i det narings-
rika, friska vattnet och taga snart 6fverhanden samt inga som
en viktig bestandsdel i platsens vaxtlighet.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 79

Sammanfattning af observationerna pa de vatten-
driinkta dngarna i SW. I Scirpeta och Phragmiteta undertryc-
kas siifven och vassen. Detta sker hastigt pa bickens sydostra sida,
troligen tack vare de har talrika kallorna. Da aterstar den rika
drtvegetationen. Ar Menyanthes den dominerande 6rten, hvilket
dock ur handelsen i endast ett fiarre antal fall, ager Grt-
samhiillet lange bestand sasom Menyanthes-flick. Men hiirskar
t. ex. Lysim. thyrs., fa grasen: Carex aquatilis, C. pseudohelvola
m. fl. littare insteg, och det uppstar olikartade’ vattendrankta
ingar, hvilka kunna variera pa mangfaldigt satt. I de sif- och
vassbestand, som forstdras, finnas laguner, hvilka afven de
smaningom uppgrundas och diarigenom gynna nya vixters in-
vandring. For det mesta forvandlas de till Menyanthes-flickar.
Heleocharis-flackarna fOrvandlas atminstone delvis till Menyan-
thes-flickar eller till Ang med Carices,

Utvecklingen forsiggar NW om biacken nagot annorlunda.
Carex juncella bildar har pa vasstorfven en starring. Hdégre
upp och i synnerhet langre i SW Ofvergar fngen dock till
en vattendrankt ang. De flesta Menyanthes-flaickarna pa denna
sida torde vara omvandlade Heleocharis-flickar. Atminstone
nagon hiarstammar dock afven fran laguner; detta ar ifven
fallet med den naturliga EHqvisetum-flicken, som haller pa att
omvandlas till Menyanthes-flaick.

Fran Menyanthes-flaickarna forsvinner den ena _vatteniil-
skande vaxten efter den andra, och samtidigt gér omgifnin-
gens patrangande vegetation flicken allt mindre.

De vattendrankta angarna med Carices iro stadda i liflig
ombildning. En orsak hartill 4r den genom dikning atminstone
stallvis minskade fuktigheten, hvilket bland annat gynnat upp-
tridandet af Sphagn. subsecundwm.

d) De sanka dngarna iro pa jimforelsevis stora striackor
ganska homogena. Man kan tryggt réra sig pa dem, ehuru
man vanligen blir mycket vat; marken gungar knappast. Alltid
antriffas oOrter nagorlunda rikligt. Dessa angar kunna ordnas
i fyra grupper. Pa &ngarna finnas instrédda dels lésare, dels
fastare flaickar, som 4ro af tre hufvudslag: dypdolar, fliickar med

80 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

Eqvisetum och flickar med Sphagnum (de sistnamnda behand-
las under mossarna).

Sanka dngar utan eller med figa EHriophorum, med
Carex ampullacea och Sphagn. subsec. upptaga storre de-
len af de sanka angarnas omrade. Eriophorum bor upptrada med
en tithetsgrad mindre fn 6 fér att angen skall foras hit. Sdder
om backarna ir Carex ampullacea den ymnigast forekommande
grisartade vixten. Norr om Ostra backen dro andra gris atmin-
stone lika ymniga.

1. Sdder om biackarna kring punkterna 240, 249, 250,
246, 244.

Sphagn. subsecundum 8 Galiwm palustre 7
Carex ampullacea 7 Comarum 6

C. aquatilis 6 Lysim. thyrsifl. 6
C. canescens flickvisismat. VI Caltha 5

Erioph. angustifolium 2—3 Menyanthes enst.

2. Sdder om p. 132, 10 m N om Ostra backen.

Sphagn. subsecundum 7,5igr. IL Erioph. angustifolium 4—5 |
Ambl. fluitans 8—9 i sma gr. Agrostis alba 8 i t. enst.

II—IV +) Comarum 7
Ambl. stramineuwm 7 har o.dar*) Galiwm palustre 7
Carex juncella 7 Caltha 6
C. ampullacea 6,5 Lysim. thyrsiflora 6
C. aquatilis 6 Stellaria palustris 7 i gr. VI °)

Mellan dessa &ngar och de tre andra slagen finnas sjalf-
fallet mangfaldiga dfvergangar. Dessa fro alla pa kartan be-
tecknade pa samma siitt som de nyss beskrifna fngarna. Exem-
pel fran p. 106:

3. Sph. subsec. 7 i 1—3 dm? Ambl. fluit. 8 i 1—3 dm? fl.
fl. UI enst. 7

1) Alltid i tufvorna af Carices m. m.

*) Inblandad med f6regaende arter.

3) Grupperna finnas pa flackar om nagon m? och saknas diremellan
pa lika stora flackar.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 81

Carex aquatilis 7; 6,5 Comarum 6
C. juncella 7 Lysim. thyrsiflora 6,5
Erioph. anjustifolium 6,5 Caltha enst.

Galium palustre 7

4. Ktt annat exempel ar platsen kring p. 107:

Sph. subsec. 8 i fl. Il Comarum 7

Ambl. flwit. 9 i sma m. enst. Galiwm palustre 7

Agrostis alba 7 Lysim. thyrsiflora 5—7

Carex aquatilis 7 Peucedanum 4

C. ampullacea 6 (flickvis 7) Caltha enst.

Erioph. angustifolium 6—7 Salix phylicefolia 1; laigre én
C. juncella 9 i t. Ill o. glesare de omgifvande héga Carices.

5. Sdder om de beskrifna sanka ingarna skjuter en flik
af Ofvergangszonen mellan dem och de vattendriinkta dangarna
in pa Raseborgs omrade:

Sph. subsec. 8 i en m., afbru- C. aquatilis 6

ten af | C. guncella 8 i sma t. Il
Ambl. flwtans 9 i till 1 m? fl. rioph. angustifolium 3 ?)

III ?) Juncus filiformis i sma_ best.
Carex canescens i sma t. VI— III 2)

Vil . Comarum enst.

6. Oster om baspunkten B blifva érterna allt sparsam-
mare. Trakten emellan B och ostgrinsen bildar en 6fvergangs-
zon till de Ortfattiga starringarna.

Sanka dingar utan eller med figa Eriophorum, med
Carex aquatilis, men utan Sphagn. subsec. Hit hor en ganska
stor areal pa Lillangen; den stricker sig lings de sanka dingarnas
norra grans. Om vegetationen pa dess ostligaste del antecknades:

Mellan starrtufvorna finnas oftast sma hopar af Amblysteg.
cordifolium (9—7,5), af hvilken dfven uti tufvorna ofta finnas
stran (7,5). H. o. d. mellan tufvorna sma miingder (ofta endast

1) Mot inre kanten narma sig Amblystegium-flackarna alltmer hvar-
andra.
2) Endast vid p. 247.

82 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenis skargard.

nagra fa individer) af en Mniwm-art (trol. cuspidatum) och Fonti-
nalis antipyretica (sillsynt och endast 2—3 ind. pa hvarje stiille).

Bland graésen ar Carex aquatilis (7) med sina breda, ganska
langa blad och robusta stam mest i dgonen fallande. C. juncella
(9) i tamligen lésa tufvor (midt emellan VI och V), som dock
aro mycket bra att stiga pa; C. canescens (9) i nagot fastare
tufvor (VI); Agrostis alba (8) i lésa mattor mellan starrtufvorna,
omvexlande med de uppraknade mossorna eller bara flickar
(det senare sillsynt); Hrioph. angustif. (6 och glesare); Juncus
filiformis (8) i laga, utbredda, fasta tufvor (midt emellan III
och IV); Festuca rubra (9) i nagra fa tufvor. Vidare:

Galium palustre 7,5; 7 Cardamine pratensis 5—4
Stellaria palustris 7 i gr. VI Comarum 5

Caltha 6 Lysimachia thyrsifiora 5
Peucedanim 6 Ulmaria pentapetala 4
Viola palustris 6 Salix phylicefolia enst.

Dessutom iakttogs 20 m W om p. 129 ett vixtsamhiille,
dar alla mossor saknades:

Carex aquatilis 7 Viola palustris 6

C. canescens i sma t. IIT Peucedanum 5

Comarum 7 Caltha 4

Galium palustre 7 Stellaria palustris 7 1 gr. V.

De sanka tingarna med riklig Eriophorum och med
riklig eller spridd Sphagn. subsec. finnas alla ungefir midt
pa Lillangen. En af dem fr ganska stor, men icke alldeles
homogen i sina olika delar. Eriophorum bor upptrida med en
tathetsgrad = 7 eller stérre an 7 fdr att dngen skall riknas hit.
Carex aquatilis ar karaktiristisk.

1. Fr. stora angens viastligaste del, mellan punkterna 183
och 209.

Sphagnum subsecundum 8 Caltha palustris 6

Carex aquatilis 7 Comarum palustre 6
Eriophorum angustifolium 7 Lysimachia thyrsiflora 6
Carex juncella 6 Galium palustre 7 i fl. IU

C’. canescens 5

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 83

2. Den lilla angen vid p. 136. ;

Sph. subsee. 9 i 1—2 dm? fl. Erioph. angustifolium 7
VI, mellan fl. enskilda stran Carex ampullacea 6

6—7. Comarum 7
Amblyst. fluitans i eno. annan Galiwm palustre 7

gr. om nagra fa individ Lysim. thyrsiflora 6
Carex aquatilis 7 Caltha 5

C. guncella 7

3. Fran stora angens éstra del. Sphagn. subsecundum i
en ojamn matta, som in ar frodig (tiith. 8 o. 9), an tvinande
(tath. 5), darfor ffven ofta dynlik, svillande. Ambi. fluitans
9 i 0O.1i—1 dm? flickar.

Carex aquatilis 7 1) Galium palustre 7
Erioph. angustifolium 7 Lysim. thyrsiflora 7
Carex canescens 6 Caltha 4

C. juneella 6 Peucedanum 4

C. ampullacea 6

Jamte dessa vixter pa spridda flickar om 1—5 m? Coma-
yum & eller Menyanthes 7.

Denna vaxtlighet afbrytes af flickar med fastare konsis-
tens, som ligga pa 5—10 m afst. och iiro af nagra m? storlek.
Dir vaxa Sphagnum och Amblystegium fluitans som forut, diir-
jamte ofta Ambl. cordifoliwm i ringa miangd. Vidare:

Agrostis alba 8; 8,5 it. V 2) Lysim. thyrsiflora 7

Carex aquatilis 7 Comarum 6
C. juncelia 6 Caltha 4
C. ampullacea 6 Stellaria palustris 7 i gr. enst.

Galium palustre 7

Eriophorum saknas, men en mdjlighet foreligger, att vixten
at forbiseende utelamnats i anteckningarna.

1) Lika mangder steril o. fruktificerande.
2) Tufvorna héja sig par dm 6fver mosstiicket.

84 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

4, Fran den stora arealen nara p. 133.

Sphagn. subsecundum 8 *) Carex canescens i sma t. II
Carex aquatilis 7 Lysim. thyrsiflora 6
Erioph. angustifolium 7 Galium palustre 7 i nagra m? fl,)

5. Fran den ostligaste arealen invid p. 169.

Sphagn. subsecundum 8 Lysim. thyrsiflora 7

Carex aquatilis 7 (till stor del Hgvisetwm limosum 6 ?)
ster.) Caltha 4,5

Erioph. angustifoliwm 7 Ranunculus flammula enst.

Galium palustre 7

Pa nagon m afst. traffas finda till 5 m? stora flackar,
dar Hriophorum saknas:

Sphagn. subsecundum 8 Lysim. thyrsiflora 6
Agrostis alba 7 Equvisetum limosum 95
Carex aquatilis 7 *) Menyanthes 5
Galium palustre 7 Caltha 4

Mycket glest traffas flackar (omkr. 0,5 m?) af:
Sphagn. subsecundum 8 Pedicularis palustris 6
Carex juwneella 7 Caltha enst.
Galium palustre 7 Cardamine pratensis enst.
Lysimachia thyrsiflora 7 Epilobium palustre enst.

Equvisetum limosum 6 (klen)

Sanka dngar med riklig Eriophorum, men utan
Sphagn. subsec. Hit hor endast en plats pa Storangen nira
den Ostra backen, emellan den sanka angen med Sphagn. subsec.
och féga Hriophorum samt den Ortrika angen. Strax E om
platsen finnas de tidigare beskrifna Ofvergangsformerna. Af-
saknaden af mossa gor, att bar dy Ofverallt trader i dagen.

1) Mattan afbruten af omkr. 1 dm? dyflackar pa 0,5 m afst. fran
hvarandra. |

2) Saknas pa andra lika stora flickar.

3) Klena, i toppen borttorkade exemplar.

4) Oftast fruktificerande.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 85

Carex aquatilis 7 (mest ster.) Lysimachia thyrsiflora 7
Eriophorum angustifolium 7 Caltha 5
Galium pabustre 7 Ulmaria pentapetala enst.

Pa de sanka dngarna saknas till foljd af den mindre fuktig-
hetsgraden nagra af de vattendriinkta fingarnas viixter antingen
helt och hallet, t. ex. Heleocharis, Calla, Utricularia, eller pa de
flesta stillen: Hqvisetum, Menyanthes. Vattenailskande vaxter upp-
triida diarstides ofta i tvinande former: Lysim. thyrs. ar ligre,
bladen mindre och stammen klenare fn laingre ut; detsamma
ir fallet med Menyanthes; Hqvis. fluviatile upptrader i formen
limosum, och individerna dro klena, stundom i toppen bort-
torkade. Sarskildt hvad Lysimachia betraffar torde dock de
tvinande formerna delvis hafva sin orsak i den ovanligt torra
fOrsommaren undersdkningsaret (1897). Flere vixter antriffas
oftare och i stérre ymnighet pa de sanka 4ngarna: Comarum,
Caltha, Peucedanum, Ulmaria. Eriophorum antecknades endast
pa ett stalle pa de vattendrankta angarna (1). De mycket glesa
eller enstaka Juncus filiformis, Festuca rubra, Salix phyliceef.
hafva tillkommit.

Sphagn. subsecundum upptrader mest med formen inwn-
datum. Pa ett stalle insamlades var. crassocladum. Sasom ti-
digare framhallits torde artens utbredning vara betingad af den
foretagna dikningen, och da denna icke paborjats for sa alltfor
lange sedan, har mossan ej Ofverallt hunnit bilda ett samman-
hingande ticke. Den har forst slagit sig ned lingre inat och
uppat och sedan, alltefter som vassen dragit sig tillbaka, ut-
bredt sig utat och nedat. Déarfor triffar man i omradets midt
mindre flickar, mot kanterna i allmiinhet stérre mattor. Arealen
narmast nordgransen Ar alldeles blottad pa Sphagnwm, om man
undantager platsen vid p. 136 (har traffar man mindre flickar,
hvilket tyder pa en senare hitkomst). Detta synes vara en
verkan af samma orsaker, som gifvit upphof at de lésa fliickarna:
hoppressningen af lagren pa gransen mellan de lésa och fasta
bildningarna; killor.

Erioph. angustif. finnes niastan 6fverallt, men med mycket
olika tathet (2—7). Olika fuktighetsgrad kan ej] vara orsaken

86 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

till dess olika upptraidande, ty fuktighetsgraden fr pa alla de
»sanka» fngarna vid samma tid pa aret i det stora hela den
samma (mycket vat — sank — vattendrankt; det sista vid
6fversvimningar, det foérsta vid torka). Hriophorum-rika 4n-
garna ligga emellertid alla nérmare omradets nordgrins, lings
hvilken man traffar nagra mindre arealer, dar angsullen ar
mycket riklig. (Se under lésa platser med Eriophorum). Den
forklaringen later sig tinkas, att vaxten i senaste tid spridt sig
hirifran utat, dir det tidigare var alltfor vatt.

Carex ampullacea blir ymnigare i Sphagnum-mattorna och
sparsammare pa samma gang som Sphagnum, medan C. aquatilis
- forhaller sig tvirtom. Anmiarkas bor, att bland de som C. ca-
nescens uppfattade exemplaren pa grund af forbiseende kunna
finnas sadana af C. pseudohelvola, sarskildt pa de narmast de
vattendrinkta angarna beligna platserna.

Agrostis alba infinner sig under torrtiderna pa platser med
bar dy. Dess tufvor aro alltid tata (7—8,5) och utgéra de forsta
pioniererna af en vegetation, genom hvilken marken ytterligare
blir torrare. D&arfér bilda ifven flackarna med rikligare Ag-
rostis fastare platser pa de sanka ingarna,. Vid sitt torrlagg-
ningsarbete kommer Agrostis ofta i strid med Sphagn. subsec.,
och afgar i allminhet den senare med segern. Att detta ar
fallet skall langre fram blifva tydligt.

Salix phylicefolia ar anteckned pa tvenne stallen, ehuru i
mycket fa exemplar. Detta visar, att tillandningarna smaningom
blifvit mogna for bildandet af videsnar. Videtelningarna afslas
hvarje ar vid hdbergningen, men fdljande forsommar uppvaxa
nya till 0,5—1 m héjd. Alla de stérre buskarna dro utsatta
pa kartan.

Sammanfattning. Med ganska stor grad af sannolikhet
kunna vi sluta till, att hela det omrade, som upptages af de
sanka ingarna, fdr icke linge sedan haft ungefér samma ut-
seende som de dngar med Carex aquatilis och utan Sphagnum, .
dir Eriophorum saknas eller férekommer sparsamt. Da om-
radet dikades, blef det torrare, men da dikena till stérsta delen
fatt gro igen, har Sphagn. subsec. infunnit sig och utbreder sig
for niirvarande vidare. Den minskade fuktigheten har mahanda

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 87

aifven varit orsaken till att Eriophorum spridt sig ut pa an-
garna. Samtidigt hafva iifven nagra nya arter infunnit sig, flere
viaxter till-\och aftagit i ymnighet o. s. v.

De sanka fngarna skulle utan minniskans ingripande att
utvecklas till videsnar. Under nuvarande foérhallanden bildas
dels mossar, dels fuktiga eller nagot sura starrangar. Af de
foregiende vixtférteckningarna, t. ex. 3 och 5 sid. 83 och 84,
framgar, att det ir Agrostis alba, som forst binder dyn och ut-
fyller rummen mellan de andra vaxterna. Hir blir marken
fasiare och nagot hégre iin omgifningen. En del vaxter, t. ex.
Eriophorum, forsvinna; andra blifva ymnigare. Sedermera till-
komma Carex vulgaris, 0. S. V.

Vid de sanka fingarnas 6stra grans finner man en annor-
lunda beskaffad 6fvergingszon. Mot E aftaga drterna sma-
ningom, och i stillet blifva Carex aquatilis och C. zwncella domi-
nerande. Man kommer till vata—vattendrankta starriangar
utan oOrter.

I niirheten af vistra biicken hafva sanka angar omvand-
lats till torrare, mycket Ortrika angar.

Dypélar finnas endast en, namligen ute pa Lillangen nara
dess viistra grins. Bottnen utgdres af en synnerligen lds, rost-
brun, grynlik dy, som afven under torra tider ar tackt af ett
Atminstone 2—-3 cm djupt vattenskikt. Vegetation saknas, om
man undantager en del af den lilla viken i norr. Liangst ut
triiffas hir p& 1—5 dm afst. nagra tufvor af Heleoch. palustrs
(7,5). Inat norra stranden fdlja nagra bestand af Hrioph. an-
gustif. (7), hvilka icke aro lika stadiga som siftufvorna, men
finnas pa endast 1—3 dm afst. Sedan Carex vulgaris, forst 6,
diirpa i allt titare hopar, slutligen 8. — Vid pélens 6friga stran-
der, som ligga inom de sanka aingarnas omrade, traffas framst
Carex aquatilis (7).

Denna dyp6l dr en lésare flick uti en fastare omgifning.
Den befinner sig i samma zon — griinsen mellan de fastare
starriingarna och lésare bildningar — som flaickarna med He-
leocharis och Menyanthes, och i vegetationen kan man ft, 0. m.
finna ett sista spar fran de forra flackarnas viaxtlighet. Bottnen
foreter samma lodsa beskaffenhet. Allt detta tyder pa, att dy-

88 Hiéyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

polens upphof fr dylikt som de andra lésa flackarnas. Sar-
skildt torde de i Lillingens nordvastra hérn belagna kallorna
(se sid. 49) vara verksamma.

Flickar med Eqvisetum iro ocksa pa de sanka angarna
af till uppkomsten tvenne olika slag. Nira dypdélen finnas tva
»naturliga» sadana. Marken fr synnerligen lds, sa att det
knappt ar radligt att betrida den. Vegetationen utgdres af
Carex aquat. (5) och Egvis. flu. (7), den senare i frodiga
exemplar.

Langre at Oster finnas Egvisetum-flackar, som uppkommit
genom mianniskans atgérande. De dro delar af igengrodda di-
ken. Flacken invid p. 109 &r bevuxen med Carex ampull. (6),
Eqvis. fluv. (7), Lysim. thyrs. (6). Invid p. B traéffas e] mer
den frodiga fraikenformen, utan Egqvis. limosum (7); dessutom
finnes lings denna flicks kanter Glyceria fluitans (7).

e) Mossar och fléckar med Sphagnum. Hit foras alla plat-
ser, dar hvitmossor (andra arter &n Sph. subsec.) dominera,
savida de uppkommit pa det af Sph. subsec. bildade underlaget.
Sadana platser finnas bade pa de sanka och de vattendrankta
angarna.

Utvecklingsprocessen inledes af Sphagnwm squarrosum. Myc-
ket sparsamt traffas dynlika, konvexa, svillande, omkr. 1 m?
stora tufvor af denna art redan pa den sanka dngen strax N
om det stialle, dar bickarna forena sig. Pa tufvorna ses glesa
stran af Carex ampullacea, aquatilis, jwneella.

Langre at V blifva tufvorna med Sph. squarrosum storre.
Deras vegetation framgar af foljande exempel.

1. Lillangen, 5 om p. 223.

Sphagnum squarrosum 9 Galium palustre 6
Carex ampullacea 6 Stellaria palustris 6
Comarum palustre 6

2. Lillingen, N om p. 223. Till samma vegetation som
i ex. 1 kommer:

Oxycoccus palustris 8

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 89

3. KOdpbéle mark, niira p. 280.

Sphagn. squarrosum 8—9 Carex juncella
Agrostis alba 7 i best. U—Il Comarwm 7

Carex ampullacea Galium palustre 6,5; 7
C. pseudohelvola Oxycoccus palustris 6

(C. canescens)

Vid platsens kanter funnos samma viixter, med undantag
af tranbiarsriset. Den squarrésa hvitmossans tiithet var dir den
ligsta af de meddelade. Dessutom mirktes Sph. subsecundum
Ooe"7:

4 Kopbole mark, nara p. 260. Denna flick, beligen
sa langt ut i de sanka ingarna, har till stor del bildats tack
vare de palar, som har sticka upp ur marken. De halfruttna
palarna harstamma fran den tid, da platsen stindigt var be-
tackt med vatten, och hafva troligen begagnats till fiistande af
antingen batar eller katsor. Kring dem samlades mera slam
och affall 4n pa andra stiillen, och dirfor har marken dirstiides
ganska tidigt blifvit relativt stadig. Narmast kring palarna
finnas omkr. 5 dm breda tufvor, hvilka hdja sig 1 dm 6fver
den omgifvande mossfliicken med den vanliga vegetationen af
Sph. squarrosum m. m. I tufvorna, som dro mycket fasta och
stadiga, triaffas:

Amblyst, fluitans 8 Comarum 7
Agrostis alba 7,5 Galium palustre 7
Carex vulgaris (2) 7 Peucedanum enst.

Juncus filiformis 7

Ofvanom dessa tufvor hija sig de 1—2 dm tjocka pa-
larna 2—3 dm, Pa dem viixa unga individer af Scapania irri-
gua och andra lefvermossor.

Tufvorna med Sph. squarrosum hoja sig redan 2—10 cm
dfver omgifningen och fro dirfér, i synnerhet de ildre, jim-
forelsevis torra. Annu mindre blir fuktighetsgraden, da Sph.
squarrosum i sin tur uttranges, hvilket vanligen sker genom
Sph. fimbriatum. Exempel:

90 Hiéyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenads skargard.

5. Lilléngen, mellan punkterna 215 och 220. Sph. fim-
briatum i en tat (9) matta, afbruten af lagre liggande, nagra dm?
flackar af Sph. squarrosum (9).

Carex aquatilis 6 Galium palustre 6
C. ampullacea 6 Viola palustris 5
Comarum palustre 6 — Caltha palustris enst.

Som af kartan synes ligger denna flick jimte nagra andra
langs ett dike, som numera till stor del &r igengrodt. Den
kvarlamnade dikesjorden synes gynnat Sphagnas intag pa _ plat-
sen. Att vattnet i dikets narmaste omgifning minskats, visa de
talrika hvitmosseflaickarna strax Oster om diket.

Pa de fastare platserna lings diket léper en foga begag-
nad gangstig tvirs 6fver »Sinkan». Vid kanten af stigen finner
man utom de redan nimnda viaxterna: Carex canescens 1 tuivor
pa 4—5 dm afst., Carex vulgaris 5,5, Festuca rubra enst. Pa
den omkr. 3 dm breda vagen finnas tufvor (6) af Agrostes alba.

6. Lillangen, mellan punkterna 139 och 140, NE om fore-
gaende plats.

Sphagn. fimbriatum 9 Agrostis alba i best. IV

Carex aquatilis 6 Carex canescens 4

C. ampullacea 6 Festuca rubra 3

Erioph. angustifolium 95 Stellaria palustris 5 i gr. UI—IV

Mot kanterna traffas dessutom Galiwm palustre.
7. Raseborgs mark, invid p. 245.

Sphagn. fimbriatum 9 Carex juncella i best. III *)
Agrostis alba 7 i best. VI Comarum 6,5

Carex ampullacea 6 Galium palustre 7 i fl. IV—V
C. aquatilis 4 Oxycoccus palustris 6

Erioph. angustifolium 4 Salix phylicefolia 6 (1 dm hodg)

Carex canescens 3
8. Raseborgs omrade, N om p. 247.

Sphagn. fimbriatum 8 Agrostis alba 6
Carex juncella 6,5 Carex aquatilis 6

1) 2—4 stran i hvarje bestand.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 91

Erioph. angustifolium 6 Viola palustris 7
Comarum 7 | — Oxycoccus palustris 5

Stundom inskjutes mellan Sph. squarrosum och Sph. fim-
briatum en tredje art, Sph. obtusum. Den traffas pa de nagot
storre mossarna pa Glamsbackas mark. Exempel:

9. Lingst i E mellan punkterna 262 och 295. Platsen
ar icke jaimn, utan uppfylld af sma gropar och kullar om nagra
dm*. Afstandet mellan groparnas botten och kullarnas hégsta
punkter ar 2--3 dm. Dessutom finnas 0,5 m?—2 dm? stora,
annu lagre beligna, sumpigare flackar samt langt och buktigt
inskjutande flikar af vegetationen pa de kring Sphagnum-arealen
liggande angarna. Sph. squarrosum (8; 9), i synnerhet vid kan-
terna och i groparna. Sph. obtuswm (8; 9), i synnerhet pa kul-
larna. Sph. fimbriatum (9), i en enda tufva ungefar midt pa
platsen. |

Agrostis alba 6,5; 7 (lag; steril) Comarum 6; 6,5

Carex ampullacea 7 (1. 6,5) Menyanthes 6 (sma bl.)
C. vulgaris 6,5 (1. 7) Caltha 4

Galium palustre 7

10. Den lilla fastare platsen mellan punkterna 262 o. 306
ir annu nagot ojimn. Sph. fimbriatum 8,5 och troligen nagot
litet Sph. obtusum och Sph. squarroswm.

Carex ampullacea 6 +) Comarum 6,5
Agrostis alba 7 i best. V ?) Viola palustris 6,5
Hrioph. angustifolium d Peucedanum 5
Festuca rubra enst. Oxycoccus palustris 7

11. Den stora fastare arealen kring p. 310. Ytan ar
alldeles jimn, mot kanterna nagot afhiillig och dirstides 1—2
dm hégre iin omgifningarna, bland hvilka miirkas tillstétande
platser med Sphagnum. Mossor 8,5. Hufvudmassan utgores af
Sph. fimbriatum. I mindre miingd finnas Sph. obtuswm, Sph.
squarrosum och Sph. teres.

1) Mest steril och dirfér delvis osiiker.
2) Stundom blommande.

92 Hiéyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekena&s skargard.

Erioph. angustifolium 7 *) Comarum 7
Carex vulgaris (ster. 0. osiker) Oxycoceus palustris 7

Ungefir midt i denna mosse, den dldsta af dem alla,
grafdes en grop. Den af lefvande mossa jimte diaruti kry-
pande rotstockar af Carices, Comarum m. fl. bestaende delen
var omkr. 1,5 dm tjock, det formultnade lagret omkr. 3,5 dm.
Darunder fdljde starrtorf och dy, vasstorf och gyttja samt lera.

Platserna med Sphagnum ligga den ena hégre an den andra
och hogre &n omgifningen. Af omgifningens vaxter saknas Lysi-
machia, andra upptriida glesare: Carex aquatilis, eller antriffas
endast pa fa stallen: Carex jwneella, Caltha, Menyanthes, och
da ofta i férkrympta former: Menyanthes. Manga arter upp-
trada med storre tithetsgrad eller oftare fn i omgifningen:
Agrostis alba, Carex ampull., Comarum. Nagra vaxter hafva
tillkommit: Carex vulgaris, Viola, Oxycoceus. — De af Sph.
subsecundum hbildade mattorna iro ofta tunna och glesa och
alltid mycket lésa, sa att foten litt sjunker in genom dem.
Sph. squarrosum bildar redan nagot tiitare mattor; foten sjunker
icke genom dem. Sph. obtusum vixer ganska titt, Sph. fim-
briatum mycket tatt. Siarskildt den sistnimnda artens tufvor
aro fasta; de paminna om sadana af Sph. acutifoliwm. — Sph.
teres fanns i ringa mingd bland andra arter, insamlade fran
omradet kring p. 310. Mahanda har den blifvit forbisedd pa
andra stillen. — De olika arterna vixa ofta blandade, men
traffas alla, utom Sph. teres, i rena bestand.

Carex ampullacea kommer i allmanhet val till ratta i
hvitmossan, men om mattorna blifva alltfOr tata och svallande,
borjar dock afven denna starrart fértvina. Uti ex. 8 ersiittes
arten af C. juncella. — C. aquatilis ar oftast glesare 4n i om-
gifningen (tath. t. ex. 6 mot 7) och saknas pa de stOrre mossarna.
— C. canescens antraffas sillan och da alltid glest spridd. —
C. vulgaris ses pa de stdrre och torrare mossarna.

Agrostis alba finnes i sma bestand, som nagon gang sta
sa tatt, att de bilda ett sammanhingande helt (ex. 9). Mellan

1) Individerna pa 2—3 cm afstand fran hvarandra.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 93

de enskilda strana ser man tatt stallda Sphagnum-individer, som
virka himmande pa utvecklingen af hvenen (ex. 9), hvilken
slutligen fobkviitves. Dess allminna férekomst pa hvitmoss-
arealerna torde dirfér bero endast pa den relativt laga fuktig-
hetsgraden.

Erioph. angustif. finnes pa flere platser, hvilka emeller-
tid alla ligga tamligen langt inat. Dess tathet tilltager likaledes
inat. Ju stérre tatheten 4r hos fngsullen, desto mindre ar den
hos Carex aquatilis och &fven C. ampullacea. Troligen hafva de pa
Eriophorum rika mossarna bildats ur pa Eriophorum rika angar.
Eriophorum skulle i sa fall infunnit sig samtidigt som Sph.
subsec. Da de tre senare arterna i hvitmoss-serien upptridt,
skulle C. aquatilis smaningom blifvit undantrangd, medan C.
ampullacea i stallet kommit till heders fdr att aterigen i sin
tur tyna bort. Angsullen skulle hela tiden funnit sig val till
ritta. A andra sidan ir det knappt troligt, att angsullen efterat
i sadan mingd infunnit sig.

Comarum finnes nastan pa alla Sphagneterna och alltid
rikligt. Dock trifves vaxten icke, den har svart att vixa till-
rackligt snabbt; dess blad fro ofta oansenliga; bladskaftet ar
gomdt inne i hvitmossan och blir svagt och fattigt pa klorofyll.
Ofta, kanske oftast, kommer arten icke till blomning, och knap-
past ser man mer in 2—5 blr. pa samma stand.

Viola palustris hor icke hemma pa de har beskrifna
Sphagnum-mattorna, men finnes dock, sarskildt pa sadana, som
ligga nagot langre inat. Arten 4r stundom mycket riklig, ofta
endast spridd. I motsats till krakklofvern trifves den val. I
mossan gOmmes det spiada, brackliga bladskaftet fortraffligt,
medan de njurformiga bladen pa samma gang stddas och hal-
las fuktiga. Pa forsommaren ar Orten i full blom.

Oxycoccus palustris ir karaktiristisk, men finnes dock e]
pa alla stillen. Troligen hafva dess frén icke annu_blifvit
spridda till alla flackar. Refvorna ga aldrig fran flick till flack,
dessa ma nu vara huru nara hvarandra som helst: den mellan-
liggande angen Ar alltfor rik pa vatten och dy. Vanligen haller
sig tranbirsriset t. o. m. borta fran flickens kanter (ex. 3).

94 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenads skargard.

Redan den af Sph. squarrosum hbildade mattan ar gynsam for
artens utveckling,

Pa de ofvan beskrifna mossarnas vidare utveckling finnes
intet exempel inom Broviksomradet. Ej haller ger deras vegetation
nagon antydan om huru den skall forlopa.

Afven de torrare aingarna med Carex vulgaris och Agrostis
kunna angripas af Sphagna. Om denna utveckling meddelas
under dessa angar.

f) Vata, ortrika dngar. Hit riknas nagra smarre arealer,
som i afseende a vegetationen aro hvarandra ganska olika, men
alla hafva frimst det omsorgsfulla arbete, som nedlagts och
innu nedligges pa dikningen af den vastra backen att tacka
for sitt nuvarande utseende. Hvitmossa saknas. Mellan de
vanligen ymniga 6rterna finnes bar dy, som pa forsommaren
ir ganska fast att betrida. Angarna kunna fordelas pa tva
grupper:

Angar med ifvervigande érter finnas hutrudsaleliges
pa backens sydostra sida.

1. Invid p. 98. Carex juncella i tufvor III1—V. Tufvorna
dels helt sma, laga (0,5 dm) med omkr. 10 stran, dels stora,
héga (till 3 dm) med narmare 100 stran.

Erioph. angustifolium 5 Caltha 6
Comarum 7,5 Lysim. thyrsiflora 6
Galium palustre 7 Peucedanum 5

Stellaria palustris 7 i gr. VI

2. Agrostis alba 8 i t. VI—VIL Comarum 7
Carex juncella som iex. 1 Galuwm palustre 7

C. aquatilis 6 Viola palustris 7
Erioph. angustifolium 5 Peucedanum 6
Caltha 7 Stellaria palustris 6

Mot flickens kanter, dir Caltha ar sparsammare, triffas
Lysim. thyrs. 7.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 95

3. Invid p. 99.

Carex juncella 7 Lysimachia thyrsiflora 7
Agrostis alba 7 i tufvor Il Caltha 6,5; 6
Erioph. angustifolium 5 Comarum enst.

Galium palustre 7

Dessa flackar med olikartad vegetation iro 1—fa m? stora.
Alltid dominerar Caltha, Comarum, Lysimachia eller tvinne af
dessa Orter. Galiwm och Viola aro ofta ymniga, men undan-
skymmas af de andra viixternas frodiga blad. Griisen iro mer
eller mindre tvinande.

Fuktighetsgraden torde undersékningsaret (1899) varit mer
ain vanligt lag, ty stark torka radde under varen och férsomma-
ren. Ofver Ortingarna strickte sig samma Ar ett isbriinnebiilte
(se inledn.), hvilket torde férsenat skottens framspringande, . siir-
skildt ur Carex-tufvor. Mahinda hafva a&fven dessa tva om-
stindigheter i nagon man betingat Orténgarnas egendomliga
vegetation.

De vata Ortrika angarna hafva utvecklats ur de sanka.
Upptradandet af Agrostis (ex. 2 och 3) antyder, i hvilken rikt-
ning den vidare utvecklingen skall ga. Denna art skall blifva
allt tatare, Orterna sparsammare, marken torrare, Lysimachia
m. fl. forsvinna, Carex vulgaris o. d. upptrida. Det hela blir
en starring med Agrostis.

Ang med éfvervdgande Agrostis alba finnes endast pa
backens nordvistra sida. Vegetationen utgéres af: Ambl. cordi-
folium (7; 6,5) uti flackar pa anda till 0,5 m afstand.

Agrostis alba 8 Peucedanum 6

Carex ampullacea 5 Ulmaria pentapetala 8 i gr. V
C. aquatilis 4,5 Stellaria palustris 7 i gr. V
Galium palustre 7 Ranunculus repens 3

Caltha 6 Equisetum fluviatile obetydl.
Comarum 6

Vi finna en viss, ehuru ganska afliigsen likhet med vege-
tationen pa den sanka angen med Carex aquatilis, men utan
Sphagnum. Narmare ansluter sig ingen till de 6rtrika dingarna.

96 Hiéyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

Den har tydligen uppkommit ur namnda sanka ing, hvilken
genom dikningen plotsligt blifvit torrare. Darvid hafva griasen
vikit tillbaka for Orterna, hvilka ater nddgats lamna plats for
Agrostis. Angen omvandlas smaningom till fast ing med Carex
vulgaris och Agrostis.

Mellan denna &ng och sanka angar med Carex aquatilis
och utan Sphagnum finnes en Ofvergangszon, afven utsatt
pa kartan. Bade fuktighetsgrad och vegetation fro tamligen
intermediira. Vegetationens sammansittning var invid p. 129
foljande:

Agrostis alba 9it. V—VI Erioph. angustifoium 4—5
Carex aquatilis 6 (mest ster.) Peucedanum 6

C. canescens i sma t. VI Caltha 5

C. juncella 7 i t. V—VI Lysim. thyrsiflora enst.

g) Mycket vata till vattendrdnkta starrdngar. Hit raknas alla
de Oster om de sanka angarna beligna platser, dar Carex aqua-
tilis eller C. juncella antriffas. Har ar mycket vatt, stallvis
sankt eller vattendriinkt, ty biickens vatten skéljer pa en del
platser nastan stindigt 6fver aingarna. Arealen dr i stort sedt
homogen, ty inga flickar med afvikande vegetation finnas, de
hirskande starrarterna tillhdra en vil karaktariserad typ, och
Ofriga vaxter fro alla af underordnad betydelse. Déaremot fin-
ner man vid niérmare granskning en mingd sma _ olikheter.
Man kan férutom en rand af jordh6gar narmast backen sir-
skilja platser med enbart C. aquatilis eller C. juncella, med
bada dessa vixter med eller utan C. vulgaris samt med C. jun-
cella och C. vulgaris. Platser med sistnimnda art jimte C.
aquatilis saknas.

Randen af jordhégar narmast backen har uppkommit
genom dikning. Jordhégarna aro 1—2 dm hdga, fasta, gunga
knappast, bra att stiga pa, ty vatten kommer diarvid icke 1
dagen. Dels finnas de sa titt, att de bilda ett nastan samman-
hingande biilte, dels atskiljas de af lésare, 0,5—1,5 m breda
nas mellan 4ngarna och backstranden.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 97

1. Langst i E, S om fixp. 10 och p. 46.

Amblysteg. Ruitans 7,5 C. ampullacea 3
Agrostis alba 8 Galium palustre 7
Carex vulgaris X aquatilis 7 Comarum 6—7

C. canescens 5

Till rummen mellan jordhégarna hade redan Agrostis m. fl.
utbredt sig. Randzonen var pa detta stille liksom i allminhet
2—3 m bred.

2. Liangst i W, S om p. 65.

Agrostis alba 7 Carex ampullacea 1
Carex canescens 7 Galium palustre 7
C. juncella 7 Comarum 5

C. aquatilis 6 Menyanthes 5

Detta stiille ar vatare an n:o 1, hvilket Afven synes af
tathetsgraderna hos Agrostis och Comarum samt af nirvaron af
Carex aquatilis och Menyanthes. Jordhégarna iro i sjiilfva ver-
ket har mindre utpraglade och framtriida knappast Annu lingre
at S och SW.

Mellan jordhégsranden och de tillstétande platserna med
Carex aquatilis och C. juncella finnes sjilffallet en dfvergangs-
zon, framst kannetecknad genom Agrostis alba, som smaningom
blir allt mindre riklig. Den ar 1—1,5 m bred.

Platser med Carex aquatilis och C. juncella finnas
icke endast nirmare jordhégsranden, utan afven nira de mycket
vata-vattendrankta starringarnas nordgriins.

1. Langst i E, S om fixp. 10 och p. 46, nirmast jordhégs-
randen. — Sphagnum subsec. dels i till 5 m?® flackar, ofta af-
brutna af 2—5 dm? mellanrum utan mossa; dels i 0,5—0,25 m2
flackar; dels saknas den. Sph. sqwarroswm (7) h. o. d. i mat-
torna af foregaende. Amblyst. flwitans (9) i 0,25—0,5 m2
mattor III—I. Flackar om par dm? utan alla mossor finnas
he 0. d.

I de stora flackarna med Sph. subsecundum antriiffas Carex
aquatilis 7, C. guncella 6-7 eller 0, Lysim. thyrs. 6—7.

7

98 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenids skargard.

I de sma flaickarna med Sph. subsecundwm upptrader ena-
handa vegetation jamte Carex ampullacea (1).

I mattorna af Ambl. fluitans: Carex aquatilis 7, C. gwneella
7, C. ampullacea enst.

Pa stallen, dar alla mossor saknas, antecknades Carex
aquatilis 7, C. juncella 7 (nagot mer 4n aquatilis), C. ampulla-
cea 2—3.

Pa alla stallen, dir mossor finnas, kan man fa se Agrostis
alba (7—5) i bestand pa 1—2 (narmare bicken) eller flere
(langre fran bicken) meters afst. Deras storlek vanligen 2—3 dm”,
stundom 4nda till 0,5 m?; ofta finnas endast nagra fa stran.

Pa alla de olika slagen flackar kunna antraffas: Galiwm
palustre 7 (hufvudsakl. narmare backen), Hrioph. ang. 4 (sak-
nas vanl.).

Starrarterna bilda ett gungande torfticke. Vattnet stiger
upp Ofver detta, och till vattenytan stracker sig mossornas
matta. Vattnet nar nidstan halfvags till knana. Medan den
sddra bickstranden hdjer sig ganska snabbt, ligger den norra
lagt, och till foljd af dalig dikning kan vattnet har latt spola
in pa starrangarna. Detta ar forresten den enda trakt pa dessa
ingar, dar fuktighetsgraden ar sa hdg — lika hég som pa de
vattendrankta angarna i SW. Vanligtvis gungar marken icke
alls och finnes det betydligt mindre vatten.

2. Langst i W, vid p. 65.

Carex aquatilis 7 Erioph. angustifolium 6
C. guncella 7

3. Langst i W mellan punkterna 63 och 64.

Carex aquatilis 7 Erioph. angustifolium 6
C. juncella 8 it. V Comarum 6

Platser med uteslutande Carex aquatilis.
1. Langst i E, S om fixp. 10 och p. 46.

Carex aquatilis 8,5 Erioph. angustifolaum enst.

Hair ser man mellan vixterna det brunfirgade vattnet.
Dy- och torfbildningen ar i full gang. Platsen ar lika rik pa

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 99

vatten, om ej rikare &n den utanfor liggande med C. aquatilis
och C. juneella.

Plates med uteslutande Carex juncella finnas inuti och
isynnerhet vid inre (= h6égre upp beligna) griinsen af platserna
med Carex aquatilis. De dro fastare n de lingre ut beligna
platserna. Vid tiden for undersdkningen voro de tiimligen vata.

1. De mellersta och Ostra platserna N om bicken. Sphag-
num subsecundum 7 i fl. VI; inom hvarje flick ej 6fver 10
stran. Ambl. fluitans enst. Carex juncella 8, 3—4 dm hog. Ga-
lium palustre enst.

2. I vaster mellan punkterna 64 och 65, nirmare den
forra.

Carex juncella 7 Comarum 6
Erioph. angustifolium 6; 6,5 Cardamine pratensis 3

3. I vaster, vid p. 64.

Agrostis alba 8 i t. VI Galium palustre 7

Carex jguneella 8 i t. VI Comarum 6

Erioph. angustifolium 6,5 Stellaria palustris 7 1 gr. enst.
C. canescens 71 t. V Viola palustris enst.

4. I viaster, vid p. 62.
Carex juncella 8 Erioph. angustifolium 5
5. Sdder om backen, langst i W, kring p. 76.

Sph. subsec. 8i1—3dm?fl.1V+) Hrioph. angustifolium 4
Carex juncella 8 Comarum enst.
Carex canescens 4

Platser med Carex aquatilis, C. juncella och C. vul-
garis traffas afvenledes nara inre gransen. Pa manga stiillen folja
de langa strackor langs denna, hvarvid bredden kan blifva helt
liten (knappt 2 m).

1. I éster, S om fixp. 10 och p. 46.

Ambl. fluitans i obetydl. gr. | C. guncella 8 i t. V—VI
Carex aquatilis 6 C. vulgaris 8 i t. V—VI

1) Individerna klent uthildade.

100 AHiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

Pa vegetation blottade gropar, dar bar dy trader i dagen,
finnas pa 0,5—1 m afst. Deras laingd 0,5—2 dm.

Mellan denna plats och den utanfor liggande med Carex
aquatilis finnes en Ofvergangszon, bevuxen med C. aquatilis 7
och C. juncella 7. Denna zon kunde till fdljd af sin ringa
bredd icke uts&ttas pa kartan. N&armast utanfor den traffas
ainnu nagra fa tufvor af C. juncella.

Inat tilltager C. vulgaris alt mer, medan de tva andra ar-
terna aftaga och slutligen upphora.

Platser med Carex jguncella och C. vulgaris finnas
stundom mellan platserna med alla tre arterna och angen med
C. vulgaris och Agrostis. Liangst i W traffas en storre sadan, dir
vid p. 63 antecknades:

Carex juncella 8 it. V o. ngt Erioph. angustifoliwm 6
tatare. 1 dm? gropar med bar dy VI
C. vulgaris i samma mingd.

Jamte ofvanstaende vaxter flackvis utan dygropar:

Comarum palustre 7 Galium palustre 7

Angaende de siarskilda arternas upptraidande pa de vata-
vattendrankta starrangarna kan féljande anforas:

Ambl. fluitans, Sph. swbsec. och Sph. squarrosum forekomma
hufvudsakligen i Ostra delen af omradet, nagot dfven i den
mellersta (Sph. subsec.). Deras upptridande innanfor jordhdégs-
randen torde forklaras dérigenom, att den senare, som just nar-
mare landsvagsbron 4r battre utvecklad fn langre at W, upp-
dimmer vattnet, sa att det blir nagot stagnerande. T. o. m. pa
detta stalle spela mossorna dock en underordnad roll.

C. aquatilis och C. juncella aro de viktigaste vixterna. I sa-
dana massor som har triffas de icke pa nagot annat stalle i
hela Broviksomradet. Orsaken hiartill torde fa sékas i den lAmp-
liga fuktighetsgraden och i den omstindigheten, att backvattnet
allt som oftast spolar Ofver angarna, sa att mossor, Agrostis 0.
s. v. icke sa litt fro i stand att sla sig ned. C. aquatilis fore-
drager de mest vattenrika stallena. Hiar bilda dess rotstockar
ett ganska fast flatverk, som smaningom Ofvergar till torf. Nar-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 101

mare fast mark infinner sig C. juwneella; sa uppsta blandnings-
omraden. ai aftagande fuktighetsgrad blir C. juncella snart
forhairskande och slutligen allena radande. Jfr. i forteckningen
pa tillandningsomradenas viktigaste vixter om C. juwncella.

C. vulgaris finnes endast i de hégre upp liggande, torrare
dfvergangarna till angen med denna art och Agrostis. Det for-
tjinar papekas, att denna art hir, dir den dnnu ej bildar en
sammanhangande matta, upptrader i ett slags laga tufvor. De i
hvarandra invafda rotstockarna binda dyn, och pa grund af
att de aro sa tatt sammanfiltade gora de det i hégre grad an
i allmanhet 4r fallet hos Carex juncella.

Agrostis alba inkriktar pa de rena starrangarnas omrade
fran tvenne hall: jordhégarna liings backen och angen med (C.
vulgaris och Agrostis. Ifran jordhégarna for griiset sina langa,
fina rotstockar fram genom mossan, hvilken igenomspinnes af
talrika tradar, som géra det hela fastare. Pa det andra hallet
ar det aterigen den lisa dyn som bindes.

Eriophorum angustifolium, Comarum, Galium palustre, Stel-
laria palustris och Viola palustris saknas vanligen pa de egent-
liga vata-vattendrankta fangarna eller triffas endast i fa indivi-
der eller glest spridda pa fa platser. Diiremot finnas manga af
dessa vaxter ymnigt pa jordhégarna, inom 6fvergangszonen liings
linjen 62—65 och lingre visterut pa de sanka dngarna. Detta
afvensom den omstindigheten, att sistnimnda angar dro torrare
an stora delar af de Ortfattiga starraingarna, talar fOr att ut-
vecklingen inom Ofvergangszonen forsiggar fran W mot E och
icke tvartom. Salunda skulle de vattendrinkta 6rtfattiga starr-
aingarna forr strackt sig dfver en stérre areal, men till fdljd af
dikning delvis ombildats till sanka faingar; endast i E, dir dik-
ningen ar dalig, hafva de bibehallit sig,

FOr narvarande omvandlas de vattendriinkta starriingarna
till fastare mark: a) genom intriingande af Carex vulgaris och
Agrostis, hvilken process forsiggar i N och §; d) genom att forst
Ofverga till sanka fngar genom den virksamhet, som utéfvas af
Sph. subsecundwm och de atfdljande griisen och 6rterna, hvilken
process forsiggar i W. I samma riktning viirka jordhégarna

102 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

vid biacken, i det de fdrorsaka uppkomsten af vaxtsamhillen
med bade C. aquatilis och C. juncella, hvilka beteckna ett se-
nare stadium an bestand af enbart C. dquatilis; dessutom in-
tringa fran jordhdgarna Agrostis och nagra Orter i omgifningen.

h) Losa platser med Eriophorum. De ligga alla vid eller nira
nordvastra och norra gransen mellan de fasta och lésa angarna.
Marken ar en lds, mjuk dy, som aldrig hyser nagra mossor.
Vi kunna sarskilja platser med 1) endast Eriophorum eller 2)
darjamte Orter eller 3) Carex aquatilis eller 4) C. aquatilis och
Agrostis eller 5) enbart Agrostis eller 6) Carex vulgaris eller 7)
utom angsullen ett annat gris och en Ort.

Platser med endast Eriophorum finnas icke manga. De
flesta 4ro samlade mellan Storéngs- och Baggardsladorna i nir-
heten af p. 61. En finnes pa Lillangen. De fro mycket sma;
den stérsta, vid p. 61, 4r omkr. 25 m*. De ligga 0,5—1 dm
lagre 4n den omgifvande fasta starriingen. Vegetationen ar 6f-
verallt densamma: Eriophorum angustifoliwm 7—8. Da denna
vaxts tathet 4r narmare 8, ser man ej marken mellan bladen
och stjalkarna,

Platser med Eriophorum jdémte 6rter utan andra gris
finnas endast en: nara vistra bickens midt, invid de 6rtrika an-
garna, N om p. 98. Omkr. 4 ar. Vegetationen utg6res af:

Hrioph. angustifolium 7,5 Lysim. thyrsiflora 7.
Galium palustre 7 Caltha 5

Platsen star nastan midt emellan de Ortrika fngarna och
de akta lésa platserna med Eriophorum. Diarpa tyder vegeta-
tionen, som pa de senare icke plagar vara sammansatt af mer
ain tva rikligt upptridande arter, afvensom den omstiindigheten,
att platsen ligger endast obetydligt lagre &4n omgifningen.

Platser med Eriophorum jimte Carex aquatilis
finnas flere. De fro alla jimforelsevis stora. Tva ligga pa
Lillangen: en lang och smal langst i W, en mer afrundad och
mindre mera at E. En tredje plats finnes pa Storingen nira
punkten B. De ligga, sarskildt den fdOrstnimnda, nagot lagre fn
omgifningen.

1. Langst i W mellan punkterna 210 och 181.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 103

Carex aquatilis 7 Erioph. angustifolium 7
2. Den lilla platsen nara p. 140.

Carex aquatilis 7 Erioph. angustifolium 7

Pa en flick lingst i NW triffas dessutom: Ambl. cordifo-
lium (9) i vackra hopar V, Ambl. fluitans (9) i hopar enst., Sph.
subsec. (9) i hopar IV. Denna flick utgér tydligen 6fvergang
till den omgifvande sanka angen med Carex aquatilis, hvarjamte
Sphagnum slagit sig ned pa nagra stiallen.

3. N om p. B:

Carex aquatilis 7 Agrostis alba i best. I
Erioph. angustifolium 7

Platser med Eriophorum jaimte Carex aquatilis och
Agrostis finnas tvinne, bada mellan Glams- och Magnasladorna.
De ligga ofvanfér den fasta starriingens nedre grins. Darfor ar
hiir jimforelsevis torrt. Dock ser man den karaktaristiska, mjuka
dyn mellan viixterna. Mellan punkterna 470 och 604 antecknades:

Scapania irrigua, nagra Cephalozier och Amblystegium flua-
tans i helt sma mangder.

Erioph. angustifolium 7 Carex aquatilis 2—3
Agrostis alba 7 i gr. V--VI

Platser med Eriophorum jimte Agrostis finnas aterigen
langst i E. Afven de ligga ofvanfér starriingens yttre grins och
finnas icke ens mera uti ren starring, utan i dfvergangszonen
till tateliingen. Har finnas med hvarandra sammanhangande
férdjupningar, hvilkas botten kan ligga anda till 1 dm lagre an
platsernas omgifning. Dir ar afven nagot fuktigare. Vaxtlighet:

Polytrichum commune 8 it. VI. Carex vulgaris 9 1 t. enst.
Agrostis alba 7,5 Comarum enst.
Erioph. angustifolium 7,5

Strax ofvanfér spela tufvor af Polytr. commune en viktig
roll och hafva troligen dirifran inkommit hit.

Platser med Eriophorum jimte Carex vulgaris finnas
pa den Baggard tillhdriga ingen just vid graénsen mellan lésa och

104 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenids skargard.

fasta starriingar. Pa den lilla flacken S om p. 46 anteck-
-nades:

Ambl. fluitans 7—9 im. enst. Agrostis alba enst.
Carex vulgaris 7,5 Carex canescens enst.
Erioph. angustifolium 7 (hog o. frodig).

Platser med Hriophorum jdmte ett annat gris och
en Ort dro alltid helt sma och ligga lagre 4n omgifningen. Na-
gra finnas pa Storfngen i narheten af platserna med endast
Eriophorum. Norr om p. 60 antecknades:

Agrostis alba 8 Comarum 7
Erioph. angustif. 7

Eviophorum angustifolium ar den viktigaste och enda ka-
raktiristiska vaxten pa de lésa dyplatserna, dir den synes hafva
sitt egentliga tillhall och darifran den vid tillfalle synes sprida
sig till andra platser. Darjamte triffas vaxter fran nirmaste
omgifningen.

Platsernas med Eriophorum lige lings grinsen mellan
lésare och fastare angar och deras ofta i gransens riktning
langstrackta form Ofverensstimma med foérhallandena hos andra
lésa gransplatser: flackar med AHeleocharis, Menyanthes eller
Equisetum; dypolar. Det torde darfor knappast vara forhastadt
att antaga, att alla lésa gransflaickar betingas af samma orsa-
ker: de karlvaxttorf bildande arternas upph6rande och torfla-
grens sammantryckande; kallor. En del Hriophorum-platser fin-
nas inne i den fasta starringen, och beror detta mdjligen pa
forekomsten af kraftigare k&llor, andra er6dfras af denna dng,
som darfor mangenstaédes stéter direkte till de sanka dAngarna,
andra ater rycka utat samtidigt med angen. Platserna hafva,
sasom dyp6élen (sid. 87) synes antyda, mahianda tidigare varit
bevuxna med Heleocharis. Da knappsafven aftog, inkom E7vio-
phorum eller darjamte Carex aquatilis eller Lysimachia; mahanda
kommo dessa vaxter redan fore angsullen. Efter angsullen eller
naistan samtidigt med den torde C. vulgaris och en del orter
infunnit sig. Da platsen slutligen instaéngdes i fast starring,
upptradde Agrostis.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 105

i) Fasta starréngar med Agrostis. Hit riiknas alla de olika
vaxtsamhiallen, som bilda ett timligen smalt, fastare brim strax
ofvanfor de\lésare angarna. Detta briim striicker sig i niistan
oafbruten fortsittning fran Sandudden till bron 6fver dstra biic-
ken och pa sédra sidan om denna fran landsviigen till ran mot
Total. Annu férbi denna ra afvensom SW om Sandudden triif-
fas likadana platser; de omtalades redan da det var fraga om
yttre Broviksomradet (sid. 56—58).

Dessa marker fro nagot sluttande eller Atminstone mer
afhilliga an de langre utat beligna fngarna. De iro ofta mer
eller mindre sura, d. v. s. grundvattnet befinner sig icke langt
under jordytan. Ofta aro de endast fuktiga. De dro icke ut-
satta for Ofversvamningar i samma grad som de lagre liggande
vata-vattendrankta angarna. Deras inre griins anger den hoégsta
niva, dit vattnet stiger; endast vid utomordentliga tillfallen nar
det hégre. Isbrannan 4r af betydelse.

I den egentliga fasta starringen, karaktiriserad af Carez:
vulgaris och Agrostis, kunna flaickar med Juncus filiformis upp-
trida. Nagon gang blir Festuca rubra ovanligt riklig. Afven
kan Sphagnum innistla sig och gifva upphof till egendomligt
torra mossingar. Pa ett stalle ar den fasta starriingen afbru-
ten af en vat ang med Carex ampullacea.

Den egentliga fasta starringen har den storsta ut-
bredningen. Stérre arealer finnas pa Storiingens norra och nord-
vaistra sida samt nedanfor Harabacka torp.

1. Storangen langst i E, S om fixp. 10 och p. 46.

Amblyst. fluitans (?) 7--9 Erioph. angustifolium 7 3)
Agrostis alba 7—8 Comarum 6—7, hégre uppat
Carex vulgaris 7; 7,5 endast 5—6

2. Storaingen, SE om Baggardsladan, mellan punkterna 28
och 29, 7 m fran den férra punkten.

Agrostis alba 8 Comarum 7
Carex vulgaris 7 Galium palustre 7
Erioph. angustifolium 6,5 Viola palustris enst.

1) Laga, svaga individer.

106 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenis skirgard.

3. Storingen, SE om Baggardsladan, mellan punkterna
28 och 30.

Agrostis alba 8 Comarum 7
Carex vulgaris 7 Galium palustre 7
Erioph. angustifolium 6 Peucedanum enst.

4. Storiingen, SE om Baggardsladan, midt emellan punk-
terna 28 och 27.

Agrostis alba 7,5 Carex canescens 5
Carex vulgaris 7 Comarum 6
Erioph. angustifolium 6 Peucedanum 5

5. Storingen, SE om Baggardsladan, strax N om p. 27.

Ambl. fluitans 8ienlitenenst.m. Comarum 6

Agrostis alba 8 Peucedanum 6
Carex vulgaris 7 Viola palustris 6
Erioph. angustifoliwm 5 Cardamine pratensis enst.

Galium palustre 7

6. Storangen, S om Baggardsladan.

Agrostis alba 7 Carex canescens 7 i t. Ill
Carex vulgaris 7 C. aquatilis enst.
Erioph. angustif. 7 (frodig) Comarum 6—7 +)

7. Storaingen, WSW fran Baggardsladan, mellan punk-
terna 49 och 50.

Carex vulgaris 9 1 t. V Carex canescens 8 i t. I
Erioph. angustifolium 7 Comarum 7
Agrostis alba 8 1 t. IV Peucedanum 6

8. Storangen, W om Baggardsladan, mellan punkterna
272 och 273.

Agrostis alba 8 Carex canescens enst.
Carex vulgaris 7 Comarum 6
Erioph. angustifolium 6 Peucedanum O (vid p. 272) —

6 (vid p. 273)

1) Langre at S glesare och 1 sAimre exemplar.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6, 107

9. SSW om Glamsladan, strax N om p. 354.

Sph. subsecundum 7 i 1—2 Galium palustre 7

dm? fl. IfI—IV Comarum 6
Agrostis alba 8 Peucedanum enst.
Carex vulgaris (2?) 7

Platsen utgdr troligen en 6fvergangsform till 4ngen med
Carex pseudohelvola; det ir mojligt, att afven denna art finnes
dir, ehuru saken icke kunde utredas, da angen var slagen.

10. SSW om Glamsladan, strax N om p. 355. Scapania
irrigua och Cephalozia vixa pa och emellan de affallna, for-
multnande bladen.

Agrostis alba 8 Comarum 7
Carex vulgaris (?) 6' ‘iola palustris 6
Erioph. angustifolium 5 Peucedanum 3

11. Langst i SW, pa ‘Magniis’ mark, utanfor p. 482.

Agrostis alba 7,5 Viola palustris 6
Carex vulgaris (?) 7 Caltha 5
Comarum 7 Peucedanum 5

Jamte dessa vaxter finnes pa en 25 m? stor flack Lathy-
rus palustris 7.

De gifna exemplen visa, att »den egentliga fasta starrin-
gen» varierar. Nedanfor Harabacka och pa Storingen ytterst
i Oster finnas brunaktiga Amblystegia, sa att dessa platser pa-
minna om brunmossebiéltet SW om Sandudden. Eriophorum
forekommer rikligt pa Storaingen, medan den oftast saknas an-
norstaédes. Agrostis alba varierar i mindre grad. Galiwm palu-
stre finnes hufvudsakligen pa de platser, som ligga laingre utat.
Peucedanum ar ymnigare pa torrare platser (ex. 9). De egent-
liga fasta starringarna kunna indelas i 1) aingar utan Hriopho-
rum: a) med Ambtystegia, b) utan Amblystegia; 2) angar med
Eriophorum: a) med, b) utan Amblystegia.

Fasta starringar med Festuca rubra. Den val utforda
dikningen af viistra backen har striickt sitt inflytande ifven till de
fastare angar, som omgifva densamma nirmare landsviagsbron.

108 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

Aira cespitosa har spridt sig utat, sarskildt pa de till Storangen
hérande omradena. MHiar erhaller afven den fasta starrangen en
siirskild karaktir, i det Festuca rubra rikligt upptrader pa den-
samma. ‘Sa antecknades vid p. 86:

Agrostis alba 7 Viola palustris 7

Carex vulgaris 7 . Comarum 6

Festuca rubra 6—7 Peucedanum 6

Erioph. angustifolium 5 Stellaria palustris i gr. IV—V

Carex canescens 4

Festuca rubra finnes afven langre at W, dar den fasta
starringen innehaller Sphagnum (se exemplen darifran)).

Sphagnum fimbriatum infinner sig ofta pa de mest
langsluttande fasta starriingarna, dir Agrostis och C. vulgaris icke
innu hunnit bilda en Ofverallt tat matta, utan dir sma, ofta en-
dast 4 cm? flickar med blottadt underlag h. o. d. finnas, och
dir fuktigheten innu ar jaimfdrelsevis hig. Forst traffas endast
nagra titt stillda stran (— en liten tufva), men hvitmossan
tringer snart in i den omgifvande griismattan. Grisens utveck-
ling himmas, mosstufvan vaxer och inom kort har det bildats
en stérre fliick med hvitmossa. Mosslagret ar dock pa de flesta
staillen ritt tunt, sa att man fOr narvarande knappast kan tala
om hvitmosstorf pa de fasta starrangarna. Ett undantag utgora
ingarna pa Raseborgs mark.

Utom pa det vidstrickta Raseborgsomradet finner man pa
de fasta starringarna stérre mingder hvitmossa sarskildt pa
Lillingens vistra del, pa de angriinsande delarna af Glams’ om-
rade och pa 6stra delen af Képbéle mark. Pa vastra och storre
delen af Képbéle-sidan, hvarest lutningen dr stérre, traffas dar-
emot endast S om 6stra Harabackaladan sma platser med
Sphagnum. Detsamma ir fallet pa den vistligaste delen af Rase-
borgs agor och pa Magnas mark.

1. Lillangen, nara p. 174, en nagot stoérre tufiva, utsatt
a kartan.

Sphagnum fimbriatum 9,5 Viola palustris 7
Agrostis alba enst. Caltha enst.

Erioph. angustifolium enst. Comarum enst.
Festuca rubra enst. Stellaria palustris enst.

Galum palustre 7

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 109

2. Lillangen, vid p. 167, en miangd flickar, som pa grund
af sin ringa storlek icke blifvit a kartan utsatta.
a) Flig¢karna voro 1—5 dm? och pa 2—5 m afstand:

Sphagnum fimbriatum 9 Galium palustre enst.
Comarum enst. Viola palustris enst.

6) Mellan flackarna syntes:

Agrostis alba 8 i sma t. VI Erioph. angustifolium 6

Festuca rubra 8 i t. V—VI Comarum 7
Carex aquatilis 6 Cardamine pratensis enst.
Carex vulgaris 6 Stellaria palustris enst.

Den rikliga forekomsten af C. aquatilis och den jaimforel-
sevis laga ta&thetsgraden hos C. vulgaris visa, att platsen icke
hunnit blifva typisk fast starring, innan Sphagnwm infunnit sig.

3. Lillangen, naira p. 173, en mangd mindre flackar.

a) Flackarna voro 1—3 dm? och pa 5 dm och lingre
afst. De lago nagot liigre tin den 6friga marken. Dir triiffas
Sph. fimbriatum (9) och nagon enstaka Ort.

6) Mellan Sphagnum-flickarna syntes pa ett stiille:

Agrostis alba 7 Viola palustris 7
Carex vulgaris 7 Comarum 6
Festuca rubra 7 Peucedanum 6

Galium uliginosum 7

Sphagnum har har betydligt svarare att komma till herra-
vildet in i ex. 2, ty Agrostis och Carex vulgaris bilda redan
jamte andra vaxter en tat matta pa stora flackar.

4. Lillangen, strax N om p. 173, en st6érre tufva, utsatt
pa kartan. Uti mattan af Sph. fimbriatum (9) fanns pa ett stille
en tuiva af Polytrichum commune, pa ett annat nagra tufvor
(VII) af Agrostis alba (8), pa ett tredje fem tufvor af Carex
vulg. och aagra stran af C. ampull. (7), pa nagra stiillen Coma-
yum (6), pa andra Viola palustris (7).

5. Lilliéngen, lingre at W, kring p. 150.

110 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

Sphagnum fimbriatum 8—9 Viola palustris 7
Agrostis alba i best. V—VI") Comarum 6

Carex aquatilis 6 Peucedanum 4—5

C. vulgaris 7 i t. Ill Epilobium palustre enst.
Erioph. angustifolium 3 Galium palustre enst.

Carex canescens enst.

Afven denna plats ir en 6fvergangsform emellan fast starr-
ing och den utanfor liggande sanka 4ngen med Carex aquatilis.
6. Glams’ mark, langst i N, N om p. 318.

Sph. fimbriatum 8,512—5 dm? Krioph. angustifolium 2

fl. V—VII Viola palustris 7
Agr. alba 7 (i fl. af foreg.) eller Peucedanum 6

8 (mellan {f1.) Comarum 3
Carex vulgaris 7 (tatast emel- Galium palustre 3

lan fl.) Epilobium palustre 1

7. Raseborgs mark, lingst i W, nara p. 241.

Sph. fimbriatum 8 Viola palustris 6
Carex vulg. 7 i linjer V—VII Peucedanum 5,5; 6
Erioph. angustifolium 4; 4,5 Oxycoccus palustris 7

Comarum 7

8. Képbéle mark, i E, mellan punkterna 254 och 274.

Sph. fimbriatum 8,5 Juncus filiformis 7 i 1 dm?
Carex vulgaris 7 i best. VI—VI best. Il
Agrostis alba 7 i best. VI Viola palustris 6—7

Comarum 6

.

9. K6épbéle mark, i E, kring punkt 279.

Sph. fimbriatum 8,5 Agrostis alba 6,5
Carex vulgaris 7 Comarum 6

Denna vixtlighet ar afbruten af omkr. 0,5 m? stora flackar
pa 3—4 m afst. De hafva fdljande vegetation:

1) [ hvarje bestand endast 1—20 skott.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 111

Amb/. fluitans 8 (ofta fertil) Erioph. angustifolium 6,5
Agrostis alba 7 Comarum palustre 6,5
Juncus filifarmis 7 Menyanthes enst.

10. K6opbéle mark, vid p. 378.
Sph. fimbriatum 8,5 Viola palustris 7
Agrostis alba i best. VI—VII Comarum 6
Carex vulgaris 6 Oxycoccus palustris 7

Raseborgs mark fran de inhagnade akrarna i W till lands-
vigarna i E blef mycket ofullstandigt undersokt, sarskildt hvad
de fastare 4ngarna betraffar. Vegetationen varierar pa mang-
faldiga sitt. Det finnes nagra fa flackar af den typiska fasta
starriingen, framst langst i K, men for det mesta har Sphagn.
fimbr. och laingre i W afven Polytr. commune utbredt sig. M6j-
ligen hafva en del af de platser, som nu upptagas af dessa
mossor jamte hven, C. vulgaris m. fl., ursprungligen utgjort san-
kare ingar. — Hégre upp traffas Ada-tufvor. Afven bland dem
har nagot hvitmossa och isynnerhet bjérnmossa slagit sig ned,
och &r den sistnimda karaktaérsvaxten inom samhiallet. Upp
mot de bada Raseborgsladorna vidtaga tatelangar utan bjorn-
mossa och forst utan, sedan med Ranuneulus acris.

Enligt uppgift har i »S&nkan«, s&rskildt pa det Raseborg
tillhériga omradet, tidigare funnits en mangd videbuskar, hvilka
uppryckts och brants, och harigenom har marken for tillfallet
blifvit torrare. Polytrichum har slagit sig ned pa de branda
flickarna, Sphagnum omkring dem. Afven de hjordar af nét-
kreatur, som atminstone under de senaste aren ofta vistats pa
Raseborgs omrade, torde medvirkat till de némnda mossarter-
nas utbredande pa fanerogamernas bekostnad, i det grisen och
Orterna afbetats, brutits eller pa annat s&tt skadats, medan de
nedtrampade mosstufvorna efter férsta regn anyo rest sig sval-
lande vata.

En enda anteckning om vegetationen gjordes langst i E:

Sph. fimbriatum 8,5 Carex vulgaris 7 (i olika for-
Polytr. commune 8,5 i omkr, mer)
0,5 m? t. III—IV Agrostis alba 7 i best. V—V1

112 Hiéyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

Erioph. angustifolium 5—6 Peucedanum 5
Comarum 7; 6,5 Galium palustre 7 i gr.
Viola palustris 6

De nu beskrifna fdrhallandena harska endast pa den del
af Raseborgs omrade, dir kreaturen betat. Langst i W finnas
nagra inhagnade akrar, och nedanfor dem dro, sasom kartan
visar, ganska vidstrackta sanka angar belagna. Dessa fortsatta
visst E om skiljogardet, men afsmalna alltmer for att slutligen
alldeles upphora.

Ang med Carex ampullacea térekommer pa Lillingens
vastra del och stracker sig tvarsdfver den fasta starrangen. Den
ir mycket vat, dock icke sank.

Sphagnum fimbriatum (?) bildar en matta (8—9), som stan-
digt ar afbruten af flackar: 1—3 dm? af Ambl. cordifolium (9;
iifven fert.), eller 2—3 dm? af Ambl. cordifolium (8) jamte
Mnium cuspidatum (7), eller 1—2 dm? af Ambl. fluitans (8) och
Mnium cusp. (7; afven fert.), eller 2—5 dm? af Mnium cusp.
(7). Dessa aro de vanligaste sammansattningarna af bottenskik-
tet. Ofta traffas hopar af fOrvissnade blad o. d.; under aifallet
lés, brun dy. Vidare:

Carex ampullacea 7 Comarum 6
Agrostis alba (klen) i best. VI Peucedanum 6

—VII Caltha 3
Carex canescens (?) 4 Stellaria palustris 3 *)
Erioph. angustifoliwm 3; 2,5 Pedicularis palustris 3
Carex juncella enst. Lysim. thyrsiflora enst.

Galium palustre 6,5

Grisen och Orterna traffas mest utom Sphagnum-mattan,
men da denna sa ofta ar afbruten, blifva i alla fall siffrorna
riktiga.

Forekomsten af Angen, den enda i sitt slag, beror troligt-
ligtvis pa nagon killa, som gor, att stallet 4nnu ar losare och
fuktigare an omgifningen. Mahanda har platsen forut varit lika-

1) Finnes endast vid resterna af ett dike, som fordom gatt 6fver
platsen.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 113

dan som den nagot mer an 100 m at SW beligna, redan be-
skrifna dypdlen. Da sedermera griinsen mellan de fasta och
sanka ingatna flyttades langre utat, infunno sig gungflymossor
(Amblystegia, Mniwm) och samtidigt eller nagot senare nagra
Orter (Galiwm, Caltha, Comarum). Sedan kom hvitmossan, foljd
af ymnigare C. ampullacea och Peucedanum. Angen dr en gung-
flyartad bildning, som haller pa att Ofverga till en mossartad.

Flickar med Juncus filiformis finnas ganska ofta i den
typiska fasta starrangen. De dro aldrig stora, vanligen 1—100
dm?; undantagsvis traffas stérre flickar. Ofta finnas diremot
flere sma i narheten af hvarandra, hvarvid bildas dels mer eller
mindre afrundade grupper, dels i isohypsernas riktning lang-
strackta omraden. Grupper ser man sirskildt pA Storingen,
langstrackta omraden pa Raseborgs, sydviistligaste delen af
Glams’ och Magnias’ mark.

1. Storangen, en liten flick SE om Baggardsladan.

Juncus filiformis 7 Galium palustre 7
Agrostis alba 6—7 Comarum enst.
Erioph. angustifolium enst. Viola palustris enst.

2. Storangen, SW om Baggardsladan, en stérre flick
nara p. 1.

Agrostis albu 7 Comarum 6,5
Juncus filiformis 7 Peucedanum 6
Galium palustre 7

~

3. Pa Glams’ mark, en flick kring p. 604.

Nagra stand lefvermossor (Scapania irrigua, Cephalozia
sp.) och en grupp Sph. fimbriatum. Vidare:

Agrostis alba 7,5 Viola palustris 7
Juncus filiformis 7 Comarum 5
Hrioph. angustifolium 5 Peucedanum 5

4. Magnas, en storre flack kring p. 488.

Scapania irrigua 7—8, Polytr. juniperinum 7 i 1—2
saknas pa mindre flickar. dm? t. I[—II

114 Hiéyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenids skargard.

Agrostis alba 7,5 Peucedanum 5
Juncus filiformis 7 Comarum 3
Viola palustris 7

5. Raseborgs mark, en flack vid p. 54,

Agrostis alba 7 Comarum 3
Juncus filiformis 7 Viola palustris enst.
Erioph. angustifolium enst.

6. Flackar med Juncus filiformis aro forut omtalade
sid. 110 och 111.

Carex vulgaris saknas pa flackarna med Juncus filiformis,
hvilken senare torde undantrainga starren pa platser, dir denna
pa ett eller annat satt skadas eller fordrdjes i sin utveckling.
Sa antriffades sommaren 1899 frodiga Jwncus-flickar ofta pa
staillen, dar starren 4nnu var brun och foga utvecklad till foljd
af isbranna. Pa Raseborgs mark skadas vaxterna af kreaturen.
Storsta betydelsen har dock hoslattern. Under hdbargningstiden
afmajas starren, medan tagen till stor del 4nnu icke har upp-
spirat. Denna visar sig forst nagra dagar senare och har da
latt att utveckla sig pa platser, dar de nedre delarna af starrens
afslagna skott borttorkat.

Vid regnig viaderlek och hégre vattenstand frodas emeller-
tid Carex vulgaris. Dessutom fdretages under regniga somrar
ofta ingen hébargning uti »Sankan». Starren kan da atertaga
den mark, som den mOjligen ett foregaende ar forlorat.

Juncus filiformis och Sphagn. fimbriatum kunna
samtidigt antriffas pa den fasta starrangen. Sadana flackar
finnas pa Glams’ mark och pa Raseborgs Agor, dar de dock e]
iro pa kartan utsatta pa den sid. 111 beskrifna delen.

1. Glams, en stérre flack nara p. 333.

Sphagnum fimbriatum 8,5 Viola palustris 7
Juncus filiformis 7 Comarum 6 (klen)
Carex vulgaris 5 Peucedanum 5
Lrioph. angustifoium 5 Caltha enst.

2. Raseborg, langst i W, S och SE om p. 247.
a) Ofvergang till den utanfor liggande sanka angen. Ambl.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 115

fluitans bildar en matta (8), afbruten af 1—3 dm? fl. af Sph.
subsec. pa 0,5—2 m afst.

Agrostis abl 7 i fl. VI—VII Erioph. angustifolium 6
Carex canescens7isma best. VI Carex vulgaris 7—8 i t. V4)

Juncus filiformis 7 i 2—4 dm? Comarum 6
fl. V—VI

b) Midten af platsen.

Sph. fimbriatum 8, straicker ud- Hrioph. angustifolium 6
dar o. tungor uti m. af A. Carex vulgaris 1
fluitans. Comarum 6—7

Juncus filiformis 7,5 Viola palustris 6—7

Agrostis alba 7 i fl. VI

c) Inre delen af platsen.

Sph. fimbriatum 8,5 Carex vulgaris 1
Juncus filiformis 7 Comarum 7
Erioph. angustifolium 5 Viola palustris 7

Ofvanstaende tre anteckningar klarstilla nagorlunda 6fver-
gangarna fran sank dng till den pa sid. 110 beskrifna mossen
(ex. 7). Sph. fimbriatum slar sig som vanligt ned pa Ofver-
gangszonen till fast starriing, Agrostis uttriinges och Carex vul-
garis blir mycket gles. Ambl. fluitans synes spela en liknande
roll som Sph. squarrosum ute pa de sanka angarna. Resultatet
ar en nagot grund mosse med tranbirsris.

Annu ma nagra enskilda viixter pa de fasta starrangarna
beroras:

Brunfargade Amblystegia finnas utom i den typiska fasta
starrangen afven pa andra stillen, men uttriingas pa dessa af
Sphagna.

Agrostis alba ar vanligen riklig (tath. 7 ]. 8), men blir
regelbundet sparsammare pa platser med Sph. fimbriatum. —
Afven Carex vulgaris ir mindre ymnig bland Sphagnum, isyn-
nerhet om Juncus filiformis ar tillstiides (se bl. a. ex. 2, sid.

1) Juncella-artad.

116 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

114). — Icke hialler Eriophorum trifves i en tat matta af hvit-
mossa. — Pa angen med C. ampullacea och platserna med bade
Juncus och Sphagnum tillhdr méjligen nagot exemplar af C.
canescens riatteligen C. pseudohelvola, som salunda vore forbisedd.
— Festuca har inkommit fran torrare mark. — Fran de sanka
aingarna eller andra vata platser utgora C. aquatilis och C. jun-
cella kvarblifna rester.

Det finnes pa de fasta starrangarna tre viktiga Orter. For
det forsta Comarum, som 4r upptagen i alla anteckningar och
nistan kan sagas vara hemma pa de fasta starrangarna. Van-
ligen ar dess ti&thet 6—7, pa platserna med Sphagnum oftast
6, pa dem med Juncus ofta mycket lag. — Vidare Peucedanum,
hvars tithet mest varierar mellan 5—6. Plantan saknas sir-
skildt pa platser med mossa. — Den tredje Orten ar Viola pa-
lustris, som ar hemma pa hithérande platser, sérskildt pa dem,
dir Sph. fimbriatum finnes. Har, dar mosstorf sa godt som
saknas, har vixten oftast tatheten 7 (jfr. sid. 93). Pa de ty-
piska fasta starringarna traffas arten icke fullt sa ofta och van-
ligen med tatheten 6. — Rester fran vattenrikare stadier aro Ga-
lium palustre, som &nnu forekommer ratt ofta, Caltha, Lysim.
thyrs., Menyanthes och Stell. palustris. — Nykomlingar aro ater
Epilob. palustre, Galium uliginosum och Lathyrus palustris. —
Oxycoccus upptrader afven pa de fasta starrangarnas Sphagnum-
mattor, sa snart dessa blifvit sammanhiangande och andra fa-
nerogamer minskats.

Utvecklingen af de fasta starringarna begynner med fram-
tringandet af Agrostis (sid. 86 och 87). Déarefter foljer Ca-
rex vulgaris. Nagra Orter (t. ex. Lystmachia) forsvinna och an-
dra (t. ex. Comarum) tilltaga i ymnighet. Ratt snart ar den
typiska fasta starringen fardig, om icke Sphagnum fimbriatum
gripit det ratta dgonblicket i flykten och inledt en ny utveck-
lingsserie: Agrostis, C. vulgaris m. fl. blifva sparsamma eller
forsvinna; Viola palustris blir mycket riklig; Oxycoccws infinner
sig; en mosse, snarlik den ur den sanka eller vattendrankta
ingen uppkomna, har bildats. Pa den typiska angen uppsta
flackar med Juncus filiformis, om starren af en eller annan an-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 117

nan anledning férsvagats; afven de kunna erOfras af hvitmossa.
De torraste platserna af den typiska angen erhalla vaxter fran
hégre upp beliigna lokaler, t. ex. Festuca rubra, hvars invand-
ring dr en fdljd af dikningen af den vidstra bicken. Pa branda
platser infinna sig Polytricha.

j) Angar med Aira c@spitosa. Hit raknas alla platser, dar
Aira cespitosa finnes. Endast de nedersta af dem komma att
hiir beskrifvas i afsikt att visa, huru den rena tuftatelangen
uppstar ur den fasta starringen. Marken ar annu timligen till
nagot fuktig och 6fversvammas i regeln icke. Endast vid utom-
ordentligt hégt vattenstand stiger vattnet upp Ofver de nedersta
zonerna. Hithdrande platser, savidt de i det fdljande komma
att beréras, kunna indelas i 6fvergangszoner mellan den fasta
starriingen och den rena tatelangen utan eller med Polytr. com-
mune och i rena tatelangar med gles eller riklig Ranunculus
acris eller dirjimte med Anthriscus silvestris.

Ofvergangszoner utan Polytrichum commune finnas
jimte till féljande grupp hérande platser narmast de fasta starr-
ingarna. De dro alltid timligen breda — Avra ceespitosa kan en-
dast alldeles smaningom uttrainga starrangens vaxter —, sa att
de kunnat pa kartan betecknas. De forete Ofver hela Broviks-
omradet en timligen likartad sammansattning. Pa Lillangen
hade Sph. fimbriatum pa nagra stillen slagit sig ned.

1. Storingen, lingst i E, strax N om fixp. 10.

a) Langst utat.

Aira cespitosa i t. VI—VII Erioph. angustifolium 6,5
Agrostis alba 8, men eji tatelt. Comarum 6
Carex vulgaris 7 Peucedanum 6

En mingd fértorkade blad, stamdelar m. m., formultnande
barkbitar och annat, som hitdrifvits af hégvattnet, ligger emel-
lan tufvorna.

b) Hégre uppat.

Polytr. comm. 9 i smat. WI-—V Aira cespitosa som i a
Ambl. fluitans nagra fa Agrostis alba 8 *)
Aulacomn. palustre \smamattor

1) Triffas ej sd ofta som i a, ty arten trifves hvarken med Aira, Po-
lytr. 1, Aulacomn.

118 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenis skargard.

Erioph. angustif. 6,5 Peucedanum 6
Comarum 6 Viola palustris enst.

Detta stalle ar en Ofvergangsform till platser med mera
Polytrichum.

2. Storangen, WSW fran Baggardsladan, vid fixp. 7.

Aira cespitosa (10) uti mycket fasta, stadiga, 1—1,5 dm
hoga tufvor (VI) med en diameter = 1,5—3 dm (stundom na-
got aflanga). Saknas stundom pa fl. om 1—3 m? eller foére-
kommer i spridda tufvor pa sadana fl.

Festuca rubra (9) uti sma, mindre fasta, 0,6 dm héga tuf-
vor (VI). Finnes emellan de tatt stillda och de spridda tatel-
tufvorna afvensom pa flaickar, dar sadana saknas, och diarstides
antingen sasom det enda griset eller tillsammans med fdl-
jande art.

Carex vulgaris (9) i sma, 1—2 cm héga tufvor. Finnes mel-
lan de tatt stallda och de spridda tateltufvorna afvensom pa
flackar, dar dessa saknas, och dirstiides antingen sasom det
enda graset eller tillsammans med féregaende art. Dir arten
traffas jamte Festuca, finnes den mellan tufvorna af detta gris
(icke tvartom: Festuca mellan tufvorna af Carex vulgaris).

EKmellan tufvorna af de tre grasen triffas formultnande
blad och stamdelar, frimst just af dessa gris. Dir har en li-
ten myrmicid ratt ofta byggt sina bon. Fdéljande érter, afven
uti grastufvorna, antraffas:

Peucedanum 6; 5,6 Caltha 1
Rumex acetosa 4 Comarum 1
Ranunculus acris 3 Ulmaria pentapetala 1

Stellaria palustris 7 i gr. 2?) Viola palustris 1

Lingst utat vaxer ofta en brunfirgad Amblystegium (flui-
tans?) pa de forvissnade bladen emellan tufvorna af Carex vul-
gars.

3. Lillangen, N och W om p. 178.

Ambl. fluitans och A. cordifolium, dels blandade, dels hvar
for sig, 1 2—4 dm? stora hopar (IV—V) i de férdjupningar mel-

1) I hvarje grupp 5—15 individer,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 119

lan gristufvorna, som icke uppfyllas af icke tufbildande, hogre
vaxter.

Aira \‘espitosa uti sma (nigra f& strain) tufvor III—V; tuf-
vornas héjd och diameter omkr. 1 dm.

Festuca rubra i sma, lésa tufvor V; tufvornas hdjd unge-
fir som hos foregaende vaxt.

Agrostis alba och Carex vulgaris uti sma, laga tufvor eller
kanske rittare mattor, som stéta titt intill hvarandra och sa-
lunda bilda ett sammanhiingande ticke, 6fver hvilket de tva
foregaende grisens tufvor héja sig, och under hvilket de med
mossa eller icke tufbildande hégre vixter fyllda fordjupnin-
garna ligga.

Dessutom antecknades féljande icke tufbildande vaxter,
som finnas titast pa tiicket af Agrostis och Carex och uti for-
djupningarna:

Erioph. angustifolium 4 Viola palustris 6
Carex ampullacea 3 Peucedanum 4
Comarum 6 Galium palustre 7 i best. V *)

Pa 3—4 m afst. finnas 1,5 m X 1m Arra-tufvor, uti
hvilka man triffar Aulacomniwm palustre (8), Galiwm uliginosum
(7; par dm langa exemplar) samt nagon gang Polytr. commune
(6) eller nagra stran Climacium dendr.

4, Lillangen, N om p. 137.

Sph. fimbriatum i 0,s—1 dm? Viola palustris 7

hopar Comarum 6
Agrostis alba 7 Galium palustre 7 i fl. VI
Carex ampullacea 6 0. 5 Epilobium palustre 3
Aira ccespitosa i sma, laga t. Pewcedanum enst.

IV—V Stellaria palustris enst.

Férekomsten af C. ampullacea synes tyda pa en jamforel-
sevis hastig torrliggning. Mahinda har det gamla diket, som
for 6fver platsen, hiirvid varit den vairkande orsaken. Agrostis,
som troligen fanns redan férut, utbredde sig efter dikningen
hastigt. C. ampullacea aftog i ymnighet. Snart infunno sig

1) Bestanden ofta slingrande och diarfér langa (till 1 m) och smala
(1—4 dm). — Vixten ofta tillsammans med Agrostis.

120 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

Aira och Sph. fimbriatum, och det ar emellan dessa bada arter,
som kampen frimst kommer att féras. Troligen far tateln snart
understéd af Carex vulgaris.

5. Glams, langt i N, vid p. 319. Har finnes Juncus filr-
formis ganska ymnigt mellan tufvorna af Azra.

6. K6pbéle, W om viistra Harabackaladan, E om fixp. 21.

Af den fasta starriingens vixter finnas annu Agrostis, C.
vulgaris, Viola och Comarum. Nykomlingar aro Azra, Mentha
arvensis och Trifolium repens. De tva Orterna finnas endast pa
den branta sluttningen nedanfér Harabacka, dar kreatur efter
hébirgningen flitigt beta (»betesmark»).

Ofvergangszoner med Polytrichum commune finnas
allmiint. Pa Raseborgs mark aro de ratt vidstrackta. Hit raknas
alla 6Ofvergangszoner, dar bjérnmossan &r den dominerande
vixten. Ofta bildar denna mossa en mer eller mindre samman-
hangande matta.

1. Storaingen, langst i E, NW om fixp. 10.

Polytrichum commune 8 Luzula multiflora 6
Aira cespitosa i t. V—VI") Rumex acetosa 3

2. Raseborg, lingst i W, mellan punkterna 241 och 242.

a) Ofvergangszon till mossen (jfr. sid. 110, ex. 7; sid.
114, ex. 2),

Mot mossens Ofre kant blifva skotten af Carex vulgaris
allt tétare, och slutligen finnes starren i sma tufvor. Samtidigt
forsvinna Ozycoccus och Eriophorum, medan Polytrichum och
Aiyva infinna sig. Nu triffas mellan grisens tufvor 4—6 dm?
flickar af Sph. fimbriatum (8) jimte Polytr. commune (7) eller
endast P. commune (8) eller P. commune (8) jamte Sph. fim-
briatum (7). Grisen utgéras af Aira cespitosa i tufvor (hojd
24 cm; diam. 1 dm) V—VI och Carex vulgaris (8) i 1—38
dm? (saledes ofta stérre 4n hos féreg. art) tufvor IV-—VI.
Uti mossflickarna samt pa gransen mellan dem och grastuf-
vorna vaxte:

Comarum 6—7 Peucedanum 6
Viola palustris 6—7 Galium palustre enst.

1) Tufvorna dro helt sma och héja sig icke 6fver mosstacket.

Acta*Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 121

b) Utan spar af mossen.

Polytrichum commune 8 Viola palustris 7
Aulacomn. palustre 8 isma fl. Peucedanum 6

IV Ranunculus acris 6
Aira cespitosa i t. (hdjd 1 Rumex acetosa 6

dm; diam. 2—4 dm) V—VII_ Stellaria palustris 5
Luzula multiflora 4

Polytrichum gar upp pa jimférelsevis torra marker, sasom
synes af anteckningen om Ranwnculus acris. Denna vaxt traf-
fas afven pa par andra stallen inom bjOrnmossans zon, t. ex.
pa Lillingen vid p. 193, dar den dock endast har tatheten
4—5,

Pa Polytrichum-markerna upptrider stundom Juniperus
communis. Denna art traffas i ganska manga exemplar i Lill-
ingens nordvistra horn, dir den sirskildt haller sig till de langs
gamla diken uppkastade jordhégarna. Manga af dikena aro nu
igengrodda: det viixer bjérnmossa uti dem. Enrisbuskarna sta
for det mesta glest; nagon gang finner man 2—3 tillsammans,
bildande ett snar. Moss-, griis- och 6rtvegetationen ar densamma
nirmast omkring som pa nagot afstand fran dem. — |] samma
trakt af Lillingen triffas tre mindre granar. — Se kartan!

Angar med Aira cespitosa och med gles Ranun-
culus aeris forekomma pa platser, dar Polytrichum saknas
eller icke gar synnerligen hégt upp. Detta ar fallet t. ex.
lings Storingens norra griins och norr om Raseborgsladorna.

D&a man fran 6fvergangszonen N om fixp. 10 (sid. 117)
beger sig mot landsviigen, intriffa hastigt en mingd forandrin-
gar inom ett bilte af 2—3 m bredd. Marken hdjer sig och
blir torrare. Agrostis alba blir allt sparsammare och upphor.
Eriophorum férsvinner nagot fore Agrostis. Likasa aftaga mos-
sorna och firo snart férsvunna. Lingst bibehaller sig Carex
vulgaris, som triffas t. o. m. i spridda flackar inne 1 tuftatel-
ingen. I stillet infinna sig nya arter. Har antecknades:

122 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenis skargard.

Aira cespitosa 10 it. V—VII*) Peucedanum 5,5; 5
Carex vulgaris 8 i sma gr. V Ranunculus acris 4

Luzula multiflora enst. Rumex acetosa 4
Viola palustris 7 Stellaria palustris 7 i gr. IV
Comarum 6 Potentilla tormentilla enst.

Hoégre upp mot landsvagen blifva Comarum och Viola spar-
sammare, Azra dr pa vissa stiallen nastan den enda vixten, nya
vaxter tillkomma, Ranunculus blir nagot ymnigare. Landsviigs-
renen, diket och strackan strax S om diket forete ett afvikande
utseende (t. ex. utan eller med alldeles gles Azra, med Avena
pubescens och en mangd nya Orter o. s. v.).

Angar med Aira cespitosa och riklig Ranunculus
acris samt dngar med eller utan Anthriscus silvestris fore-
komma strax ofvanfor angarna med Polytrichum eller ocksa ofvan-
for de sist afhandlade angarna. I det forra fallet intager ofver-
gangszonen med bjérnmossa tatelingens med gles Ranunculus
plats. Angarna med Anthriscus finnas alltid ofvanfoér dem med rik-
lig Ranunculus. I de senare upptrader Ranunculus med tatheten
6—7, i de forra med samma tathet eller ofta glesare. Anthriscus-
standen sta vanligen pa 0,5—3 m afstand, men genom sin rika
forgrening, sina stora blad och sina mangtaliga hvita blommor
gifva de. isynnerhet blomningstiden, en siiregen prégel at angen.
Anthriscus-ingens griins utat ir ganska skarp; man ser icke na-
gra isolerade individer af Anthriscus ute 1 Ranunculus-angen.
Anthriscus silvestris blir stundom hégre invid girdesgardar an
pa Oppnare platser.

Tufvor af Aira cespitosa pa lings diken uppkastade
jordhégar forekomma i synnerhet i de fasta starrangarna. Ofta
iro dikena sa igengrodda, att man lattast finner deras riktning ge-
nom att observera Azva-kullarnas lige. De flesta jordhégar med
Aira finner man pa Storingen och Lilléngen. Sa&rskildt vackra
iro de vid den viél dikade vistra bicken, hvilken de folja langt
ut till nérheten af de bada biackarnas foreningspunkt.

1. Lillangen, SE fran Baggardsladan, mellan punkterna
27 och 28. Jordhégarna héja sig omkr. 0,5 m 6fver omgifnin-

1) De fasta tufvornas héjd o. diam. omkr. 2 dm.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 123

gen. De upptagas af t&tt packade Azra-tufvor. I rummen mel-
lan hogarna triffas dels den omgifvande fasta starriingens vege-
tation, dels) och det ganska ofta, Jwncus-flickar af foljande sam-
mansattning:

Juncus filiformis 7 Peucedanum 7
Festuca rubra 6 Comarum enst.
Galium palustre 7

2. Lillangen, langs diket mellan punkterna 173 och 163.
Har finnas 4 dm—1 m hoga jordstycken med branta, ofta lod-
rata sidor. Den Ofre, nagot sa nar vagrita ytan ar endast 1
—5 dm? stor. Pa de flesta jordstyckena utgéres vegetationen
af Aira cespitosa 1 duktiga tufvor; Comarum, Peucedanum och
Rumex acetosa i en enda eller nagra fa individer. En miingd
forvissnade och nagra friska Aira-blad hianga ned langs jord-
styckenas sidor, hvilka aro blottade pa vaixter (mahianda skulle
man kunna hitta nagon liten mossa dir). Pa nagra jordstycken
saknas Aira; i stallet ses Polytr. commune (8) och en eller an-
nan individ af Carex vulgaris, Peucedanum, Rumex acetosa.

Har ma nagra ord om de enskilda arternas upptridande
pa aingarna med tuftatel finna plats:

Polytrichum commune finnes ofta i 6fvergangszonerna, fn
uti glest stallda tufvor, 4n uti en mer eller mindre samman-
hangande matta. Den bildar icke obetydliga torflager. Orsaken
till artens upptradande ar val att sdka i férbranning af upp-
ryckta videbuskar och annat affall (jfr. sid. 111). Pa manga
mindre fuktiga stiéllen trifves bjérnmossan icke val: tufvorna
aro sma och klena, och andra vaxter hafva infunnit sig i dem,
Det ar troligen den skarpa insolationen, som ir orsaken hirtill;
under torra perioder formar vaxten icke uppsuga tillriickligt vatten.

Aira cespitosa ar den vixt, som inleder omvandlingen af
den fasta starrangen. Dar den en gang slagit sig ned, tillvaxer
den bildade tufvan ofértrutet. De nedhiingande bladen, som for
det mesta aro fOrvissnade, aviigabringa en stark beskuggning
pa platsen narmast tufvan. Har fortvina och dé Agrostis, Ca-
rex vulgaris och andra starrangens vixter. Pa detta satt far
tufvan plats att vidare utbreda sig, och pa samma plats beredes
ny naring genom tufvans nedersta fOrmultnande blad. Vidare

124 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

iro Azra-tufvorna mycket fasta och tita, sa att andra viixter
svarligen kunna intranga idem, dfven om de blifva ratt stora.
Undantag finnas; se t. ex. sid. 119, ex. 3. Tillgangen har hir-
vid val varit den, att pa grund af alder, hdbargning eller an-
nat nagra af de nedersta skottdelarna formultnat, sa att tuf-
van blifvit glesare, hvarvid mossporerna funnit tillfalle att gro.

Den for Aira lampliga fuktighetsgraden tilltalar afven tvenne
andra gris, Festuca rubra och Luzula multiflora, hvilka dock
iro tvungna att halla sig till de platser, som Aira icke uppta-
git. Tufvorna aro hos Festuca mindre och lésare 4n hos Azra.

Eriophorum, Agrostis och Carex vulgaris ro de starran-
gens gras, som undantrangas uti Ofvergangszonerna. ‘Tidigast
forsvinner dngsullen, sedan kommer turen till Agrostis, medan
starren fnnu haller ut t. o. m. inne i tatelangen. Dess rotstoc-
kar bilda det stadigaste flatvarket.

Comarum ar fortfarande en af de vigtigaste 6rterna; hégst
uppe far den dock vika for Ranunculus och Anthriscus. Uti
Polytrichum-mattan saknas den. Peucedanum finnes likaledes
pa alla utom de hégst upp belagna tatelangarna. Galiwm pa-
lustre har mycket forlorat i betydelse, den saknas pa flertalet
stillen. Diéremot upptrider Stellaria palustris narapa ymni-
gare in pa de fasta starrangarna.

Rumex acetosa hor till de nykomna Orterna. Den 4r vis-
serligen ganska gles, men hégvaxt och darfor karaktiristisk for
manga af dngarna. Ranunculus acris ar vanligen gles uti Of-
vergangszonerna, dir den har sina yttersta utposter, men likval
i d6gonen fallande sirskildt blomningstiden. Anthriscus silve-
stris ar den tredje viktiga nya Orten (se sid. 122), — Juniperus
communis finnes mangenstiides pa 6fvergangszonerna med Po-
lytrichum (se sid. 121).

Aira-ingarnas utvecklingshistoria framgar ur det sagda. Ut-
vecklingen inledes af Aira cespitosa. Stundom ses nagra fa tuf-
vor af denna art redan ganska langt ute i den fasta starrangen
(t. ex. i niirheten af Baggardsladan och nara fixp. 7), men of-
tast upptriida flere tufvor pa en gang och ganska nara hvar-
andra. Om deras tillvaxt se sid. 123. Starrangens gras un-
dantringas, medan dess viktigaste 6rter: Comarum, Peuceda-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 125

num och Viola fortfarande finnas. Afven dessa aftaga smanin-
gom, och de frimsta platserna tillkomma Rumex acetosa, Ra-
nunculus ackis och Anthriscus.

Sammanfattning.

Tillandningsprocessen f6drléper uti Broviksomradet pa i huf-
vudsak féljande s&tt. Ute i sjalfva viken varka Phragmites, Scir-
pus och Typha slamsamlande och torfbildande. De saknas endast
pa de platser, dar till foljd af det framstr6mmande biackvattnet
laguner uppsta. I dessa uppsamlas slam af andra vaxter, t. ex.
Myriophyllum. Ofverallt afsittes sediment, mest pa de stiillen,
dar stromdraget fr minst. Viken uppgrundas hastigt.

Snart infinna sig de forsta landvaxterna, mjukbladiga, myc-
ket vatten alskande orter: Calla, Lysimachia, Menyanthes. I vas-
sar och sifvar blir tillgangen pa vatten allt mindre, vattengra-
sen vantrifvas och ga slutligen under.

Nedanfor Harabacka 4r griinsen mellan platserna med och
utan vattengris ganska skarp. Innanfor denna grins forblifva
en del platser lange rika pa vatten och bilda de s. k. Meny-
anthes-flickarna. Pa flertalet stéllen infinna sig daremot snart
olika gris: Carex aquatilis, pseudohelvola m. fl., hvarigenom de
vattendrankta 4ngarna uppsta.

Nedanfér Magniis och mangenstédes nedanfor Glams fin-
nes en zon med tynande Phragmites, hvilken saknas pa omra-
dets sydéstra sida. Pa denna sida ar sluttningen mycket bran-
tare och finnas kallor i st6rre miangd.

Menyanthes-flackarna blifva uppat allt grundare, och fran
dem forsvinner den ena vattenalskande vaxten efter den andra.
Samtidigt blifva de genom den omgifvande vegetationens pa-
trangande allt mindre och forvandlas till vattendrankt 4ng.

Troligen till f6ljd af dikning har Sphagnum subsecwndum
utbredts pa de vattendrinkta fngarna.

At NE blifva fingarna torrare. Marken gungar slutligen
knappt alls. Carices minskas, medan Comarum, Lysimachia och
andra oérter dkas. Afven Eriophorum upptriider snart ymnigt
pa stora omraden. Man har kommit till de sanka angarna.

126 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

Troligen funnos fére dikningen lings backen vattendrankta
ingar med enbart Carex aquatilis, ofvanfor dem ingar med C.
aquatilis och C. juncella, langre inat darjamte med Orter och slutli-
gen angar af samma typ som de nuvarande sanka och vatten-
driinkta Ortangarna. De vattendrankta, pa orter fattiga starran-
garna langst i E skulle da vara en rest af de forna angarna
vid bicken. Och denna rest blir allt mindre. I N och 8 in-
krakta de fasta starringarna pa omradet, i W de sanka 4n-
garna, och fran jordhdgar langs backen komma landbildande
vaxter.

Pa frodiga mattor af Sph. subsecundum infinner sig Sph.
squarrosum och kort dirpa Sph. fimbriatum, medan samtidigt
graisen och Orterna férindras och Oxycoccus upptrader. Langre
hafva de sa bildade mossarna 4nnu icke utvecklat sig.

Vid viastra backen hafva, troligen till foljd af val utford
och vid behof upprepad dikning, bildats vata, drtrika 4ngar, dar
Comarum, Caltha eller nagon annan Ort flackvis 4r den vikti-
gaste vixten. Agrostis alba har i narheten gifvit upphof till an-
gar rika pa Agrostis. Festuca rubra har fran tatelaingen utbredt
sig pa traktens fasta starrangar.

Vattengrisbestanden, de vattendrankta 6rtangarna, de sanka
Ortingarna och de vata-vattendrinkta starrangarna aro jam{o-
relsevis lésa, luckra bildningar. Da de har forekommande vax-
terna do, blifva deras ofta ansenliga rotstockar, som efter do-
den ega fdga hallfasthet mot tryck, betydligt hopplattade, och
foliden fr en sammanpressning af de af rotstockarna genom-
dragna jordlagren, siirskildt torfven. Pa detta satt uppstar nar-
mast de fasta starringarna en smal zon, som ligger lagre an
omgifningen. I denna zon bildar vegetationen sallan en sam-
manhingande matta, hvarfér marken dr af en egendomlig lés
beskaffenhet. Inom zonen framkviller ofta kiallvatten, som icke
héogre upp kunnat genomtringa starrtorfven, och denna omstan-
dighet forsvarar vegetationens arbete att igentacka zonen, som
emellertid genom det raska framtringandet af de fasta starran-
garnas vegetation och pa grund af franvaron af kallor vanligen
ar uppdelad i en serie flackar.

Dessa lésa grinsflickar fro lingst i SW bevuxna med He-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6, 127

leocharis, nedanfér Harabacka och Glams med Menyanthes och
langre i NE med Eriophorum m. fl. Om deras utveckling se
sidd. 55—56, 77—79, 87, 104. Fliackarna med Menyanthes
traffas for det mesta invid platserna med vattengriis, saledes
utanfor de vattendrankta Ortangarne, men i sjiilfva virket bor
aifven har finnas en »lés» zon.

Mossarna, atminstone de dldsta af dem, kunna icke be-
traktas sasom lésa bildningar, ty har ar bade vass- och starr-
torfven redan hoppressad.

Grainsen mellan de lésa och fasta bildningarna forflyttar
sig allt langre utat. Hiarvid gar vanligen Agrostis alba i spetsen.
Snart infinner sig Carex vulgaris, som jamte Agrostis bildar en
allt titare matta. En del af de forna orterna, t. ex. Lysimachia,
upphéra, andra t. ex. Comarwm kvarblifva, ett fatal nykomna
traffas glest pa den firdiga fasta starrangen. — Stundom bildar
Agrostis fastare flackar ute i de sanka dngarna; dessa flickar
sammansmalta sedan med den fasta starrangen.

Pa en del platser traffas Carex vulgaris jimte brunmos-
sor, t. ex. pa Magnis’ mark S om Sandudden.

Da den fasta starrangen tillvixer, kan den utanfor befint-
liga lésa gransflacken antingen pa samma gang flyttas utat eller
absorberas af den fasta starriingen eller inneslutas uti denna.

Den pa Lillangen i den fasta starriangen befintliga angen
med Carex ampullacea ar en troligen ur en dyp6l uppkommen
gungflyartad bildning, som haller pa att 6fverga till en moss-
artad.

Sph. fimbriatum utbreder sig fran mossarna till i nirheten
liggande Ofvergangszoner mellan lésa och fasta angar och ofta
afven upp pa den fasta starriingens fuktigare delar. Da aftaga
Agrostis, Carex vulgaris och en del 6rter, Viola tilltager, Oxy-
coccus tillkommer och resultatet blir en mosse, snarlik de ur
Sph. subsecundum-mattorna uppkomna.

Pa stillen af den fasta starriingen, dir Carex vulgaris
skadats eller dar dess utveckling fOrsenats, upptriider litt Jun-
cus filiformis.

Pa den fasta starriingens torrare delar upptriida tufvor af
Aira cespitosa, som hégre uppat blifva stérre och kraftigare

128 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenias skargard.

samt allt mera narma sig hvarandra. Starrangens gras forqvaf
vas, till sist C. vulgaris. Slutligen blifva afven 6rterna tvungna
att gifva rum for andra arter: Rumex acetosa, Ranunculus acris,
Anthriscus.

Efter foretagen branning af videbuskar och annat upptra-
der Polytrichum i Ofvergangszonen mellan starrang och tateling.
Pa Lillangen ses flere enrisbuskar.

Tufvor af Azra cespitosa finnas 4fven pa jordhégar langs
diken. Vackra aro de sarskildt vid vastra backen. De utgo6ra
utgangspunkten for mindre torrlaggningsarbeten.

Manniskans invairkan.

De mahinda mest genomgripande f6érandringarna hafva
astadkommits genom dikningen. Dikena hafva gjort markerna
torrare och mildrat 6fversvimningarnas fdljder. Genom dem
har vattnet pa angarna blifvit mer stagnerande. Vidare ha manga
diken grott igen. Med dikning och dikena sammanhanga upp-
tridandet af Sph. subsecundum, hela utvecklingen af mossar, de
sanka angarnas stora utbredning, de vata ortrika 4ngarnas upp-
komst, forekomsten af Festuca rubra pa starringar, de fran jord-
hégarnas invid dikena vegetation utgaende torrlaggningsproces-
serna.

Hodslattern forhindrar sarskildt videbuskars tillvaxt, ned-
trycker hos de senare blommande vixterna frdbildningen under
det normala, gynnar framtriidandet af Juncus filiformis. Under
arbetet nedtrampas en miingd vixter, som icke resa sig ute pa
de lésa bildningarna, emedan de fastna i dyn. — Inbargandet
af vass ar af mindre vikt, ty vassen ar sa riklig icke blott 1
Broviken, utan Afven i angriinsande trakter, att pa langt nar
icke allt skérdas. Som bevis hirpa kan namnas, att vissa hem-
mansiigare tillata inbyggarena uti yttre skargarden, dar vassen
ir sparsam, utan ersittning bortféra vass fran deras mark.
Stundom ar dock skérdaren férpliktad att afplocka »tofsen» for
hemmansigarens raikning, medan han far behalla halmen.
Saif och kafveldun inbargas icke i Broviken; dessa vattengras
skattas i allmanhet icke hégt i trakten, i alla fall lagre an vassen.

Acta Societatis pro Fauna ét Flora Fennica, 23, n:o 6. 129

Videbuskarnas bortrédjande (sid. 111) och angarnas
anvandande till bete for boskap (sidd. 58, 111) utéfva stort
inflytande pa vegetationen.

Pa odlingarnas renar forandras viaxtligheten. Detta har
dock tills vidare haft ringa inflytande pa vegetationen i Broviks-
omradet, som striicker sig just till de garden, hvilka utat be-
gransa de aldre odlingarna och deras renar. De yngre odlin-
garna, som icke aro inhi&gnade och stéta direkt till det skil-
drade omradet, hafva icke &nnu i namnvird man hunnit ut-
bilda renar. En del af dem anlades férst ar 1898, en forling-
des utat ar 1899. Pa Glams’ omrade 6fversvimmades om ho-
sten 1898 (?) nedersta delen af den samma ar upplojda marken.
Denna del lamnades at sitt 6de, da platsen féljande var besad-
des med hafre. Hégsommaren 1899 observerades jimte till 5 m?
bara flickar féljande viixter, friimst mellan plogtiltorna: Dicra-
nella cerviculata (sma mattor pa stallen, som triaffades snedt af
solljuset; pa de morkaste stillena rikligt fruktbaérande), Carex
canescens i t. II—V (2—3 dm hég; nagot tynande till foljd af
den torra vaderleken), Hrioph. angustif. 7 i best. om 1 dm?—
3 m?® (frodig), Juncus filiformis 8 i 1—2 dm?, tita, tuflika, fro-
diga best. II[—V. Platsen hade tidigare varit fast starring.

Vid ladornas Oppningar betraides marken jaimforelsevis
ofta af djur och manniskor; ruderatvixter (siirskildt Polygonwm
lapathifolium) upptrida. — Vid girdesgardar blir Anthriscus
stundom hogre an vanligt. — En gangstig léper lings giirdena pa
Raseborgs mark, en annan tvirs Ofver dalen i nirheten af ran
mellan Bro och Glams (sid. 90). Bada iiro féga begagnade.

Isynnerhet pa de vattendriinkta angarna finnas palar, som
stracka sig langt ned i marken. Kring dem bildas nagon gang
mossflackar (sid. 89).

Jaimforelse med dldre kartor.

Pa landtmateristyrelsen och linelandtmiterikontoret i Hel-
singfors har forf. varit i tillfaille att taga kinnedom om féljande,
for det mesta i skalan 1: 4000 upprittade agokartor, af hvilka

delar falla inom Broviksomradet:
9

130 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenis skargard.

1703 »Charta Gppa Kullarssbéhle Aszenby Kepelby, Harparbaka
Riptbacka, Bro, Baggarden Belegit I Rassbarg Westra
Heradh och Karis S:n. Afmat» af »S. Brotertis.»

1723, juni »Geometrisk Charta éfver Baggards Byes Agor

ttj» ete.

1728 »Geometrisk Charta 6fver Bro Tvenne Hemman, Beligne
uti» . . . af And. Morne (?, skalan 1 : 2000).

1728 »Geometrisk Delineation och Beskrifning 6fver Rassborgs
Konungsgard, Belagen uti» . . . af And. Morne (?).

1755 »Geometrisk Charta éfver Bro Byssens Akrar och Angar
belagne ttj». ... af Hans Fattenborg.

1759 »Geometrisk Charta éfver Magniis Byss Akrar och Angar
uti» . . . af Hans Fattenborg.

1768 »Geometrisk Charta 6fver Total By I> . . . af And. Ham-
mar.

1769 »Geometrisk Charta dfver Kalbacka och Baggard Hemma-
nens Agor, Uti» . . . af Hans Fattenborg.

1771 »Geometrisk Charta éfver Bro Byssens Agor I» ... af

Hans Fattenborg.

1777; 1779 »Concept Charta 6fver Knopbéle Bys Agor i» .. .
»forfattad ar 1777 och 1779 genom Claés Gustaf Nor-
ding af A. Malmstrém.»

1788 »Karta dfver Magnas bys fgor uti» . . . af Adame Malm-
strom.
1816 »Charta 6fver Raseborgs Agor» ... af J. J. Petesshe (?).

En »Ragangs Karta éfver Glamsbacka Hemmans Agor,
uti» ...., uppgjord ar 1841 af Sim. Grénlund férevisades mig
beredvilligt af hemmanets nuvarande igare, nimndemannen B.
A. Ekholm.

Brovikens innersta del ar utsatt pa kartorna af aren 1703,
1728 (den till forst naémnda), 1755, 1769, 1771, 1778 (= kartan
af aren 1777 och 1779) och 1841. Pa kartan af Ar 1728 skju-
ter viken langre in i landet och har en alldeles annan form
in pa den af 1703, Detta beror mahinda pa hégt vattenstand
vid tiden for 1728 ars kartas uppgérande; dock dr vikens bredd
pa denna karta icke mycket stérre An pA den andra. Kartan

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 131

°

af ar 1728 kan salunda i afseende a strandlinjens forskjutning
icke jamf6ras med O6friga kartor.

En jamforelse af kartorna af aren 1755, 1769 och 1771
gifver vid handen, att vikbottnens konturer pa de senare kar-
torna fro afritade fran den forsta, som dirfor ensam kan komma
i betraktande.

Om vi vilja erna nagon kannedom om den hastighet, hvar-
med strandlinjens negativa forskjutning fodrsiggatt i vikbottnen,
hafva vi saledes att halla oss till fem kartor: af aren 1703,
1755 (kompletterad med den af 1769), 1778, 1841 och 1899
(= den af foérf. uppgjorda), Pa de fyra forsta af dem kan redan
till f6ljd af de i inledningen (sid. 10 och 11) papekade omstindig-
heterna strandlinjen icke vara fullt exakt. Och dartill kommer,
att 1899 ars karta fr ritad i dubbelt st6rre skala. De i det
foljande anforda matten maste dérf6r anses rorliga atminstone .
emellan 10 m st6rre och 10 m mindre gransviarden.

Pa alla fem kartorna ar landsviagen utsatt. Med tva broar,
delvis af sten, passerar den de vataste stallena, och dessa broar
hafva tydligen sedan 1703 befunnit sig pa samma plats. De
iro lampliga att taga till utgangspunkt for jamforelsen, sa myc-
ket mer som birg 1. d. icke ar utsatt pa de aldsta kartorna.
Ifran broarna aro afstanden beriknade langs bickarna till des-
sas utlopp i viken eller till den punkt, dar de forena sig, i
hvilket senare fall storleken for den gemensamma utloppsarmen
dirjimte uppgifves. Afstanden fro tagna fran 1899 ars karta
och uttryckta i meter. Vi finna:

me |
Ar | 1703 | 1755 | 1778 | 1841 | 1899 |
|
Langden af 6stra backen . . .| 630} 760; 820); 820) 820 |
> » vastra =» re / 180 | 300 | 370| 370 | 370
» » den gemens. armen — — 20 | 260 | 700 |meter.

Pa grundvalen af denna tabell kan man utraikna

132 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

Tillandningshastigheten per ar.

Den var Aren | 1703—55| 1755—78 |1778—1841|1841—99
lings 6stra baicken . . . 2,5 3 1) 1. 3,48 2) — —
lings vastra baicken. . . 2,3 3,48 1) 1. 3,92) — _—
lings den gemens. armen | — 3,24 8) ho) Ma Ray piled 2 =

Siffrorna uti de tre forsta kolumnerna visa, att tilland-
ningshastigheten under 1700-talet och férsta halften af 1800-
talet tilltog ritt betydligt. Kartan af ar 1728 (den foérst némnda)
visar, att vattenleden forbi Raseborg denna tid liknade ett sund,
och radde dir mahinda vid hégvatten ganska stark strom, lik-
som nu ofta dr fallet i sundet invid Sundsbacka. Genom str6m-
draget fordrdjdes slamafsattningen, och darfér var tillandnings-
hastigheten denna tid relativt liten.

Den stora tillandningshastigheten — 7,6 m om aret — un-
der senare hilften af 1800-talet far val till stor del tillskrifvas
dikenas invirkan. S&dana finnas icke utsatta pa kartorna (pa
1841 ars karta finnas nagra parallela linjer, som mdjligen bora
tydas som diken). Stundom dro omradena narmast backarna
betecknade sasom »oduglig strand», »karrvall», »sank starrvall>,
hvilka epitet, isynnerhet det férsta, synas gifva vid handen, att
man tidigare icke stort fragade efter dessa platser. Da ar det
icke hiiller troligt, att man dirstides anlade nagra diken, hvilka
sannolikt tillkommo férst omkr. 1840 eller efter denna tid. Om
saken har det icke lyckats att erhalla narmare uppgifter. Men
ifven om det gjorda antagandet ar riktigt, forefaller siffran for
hastigheten nagot hog. — Mdjligen har Grénlund fort vatare
platser med vattengriis och 6rter till sjalfva viken.

Pa kartorna af aren 1728 (den forra) och 1769 ar grans
uppdragen mellan »hardvall» och »karr» eller »starrvall». Hard-
vallens, d. v. s. omradets med Aira cespitosa, bredd pa Stor-
ingen sdder om landsvigen ar pa den tidigare kartan omkr.
50 m, pa det bredaste stillet 60 m, pa den senare kartan 60

1) Dessa virden fas genom att pa 1899 ars karta direkt uppmata af-
standen mellan resp. strandlinjer.

2) Dessa varden fas ur de approximativa viardena i foregaende tabell.

3) Medeltal af de bada ofvanstaende vardena.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 133

resp. 70 m, pa 1899 ars karta (delvis forv. till Aker) 90—100
m, pa de bredaste stillena omkr. 130 m. Tatelomradet har
saledes arligen tillvuxit resp. 0,24 och 0,23—0,3 m, eller i me-
deltal 0,26 m.

Kartan af ar 1728 (den senare) ger tillkiinna, att den sanka
marken nedanfor Raseborgsladorna da striackte sig upp ungefir
till den linje, dar ren tatelang utan Polytrichum vidtager. Pa
tatelangens plats fanns »Ung Bidrck Skog och Plattar af mas
wal.»

Af kartan af ar 1816 framgar, att viken denna tid icke
mera strackte sig upp till Raseborgs agor.

Ett intressant matt pa den hastighet, hvarmed tillandnings-
processen forloper langre utat i viken, erhaller man fran de
bada kartorna 6fver Magnis, jimférda med 1899 Ars karta.
Kartan af 1788 har samma strandkonturer som den af 1759;
darfor kan endast den sistnimda komma i betraktande. Hair
finnes en grins utsatt mellan »Bostillets Rérvassa» och »Aug-
ments Hemmanets Rorvassa», och det ar nastan sikert, att denna
grans motsvaras af det garde, som, utsatt pa 1899 ars karta,
annu i dag atskiljer de bada hemmanens dgor, ty matten 6fver-
ensstamma pa de bada kartorna. Den brutna griinslinjens sista,
utat riktade stycke léper pa den gamla kartan dfver 20 m fast
mark, medan motsvarande matt pa 1899 ars karta dr 100 m,
saledes en tillvaxt af 80 m pa 140 ar eller 0,57 m per ar.
Mycket mojligt ar dock, att tillandningshastigheten férr var min-
dre, under de senaste aren ater st6rre an detta tal, ty slamtill-
gangen borde fér nirvarande vara rikare, da biickens mynning
ryckt narmare. Uti mattet for 1899 ar afven inryckt en dfver
starrang med tynande Phragmites lépande stricka; da vassen
pa sadan starring ar sa gles och dalig, att man bergar hé dir,
ar det fOga troligt, att sadan fing vid den Aldre kartans uppgo-
rande skulle riknats till »rdérvassa».

Pa Totalsidan ir den tillandade remsan sa obetydlig, att
den knappast skulle kunna utsiittas pa 1899 ars karta.

134 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenis skargard.

Totalfladan (bérjan af aug. 1898; jfr. sid. 16).

Totalfladan eller Fladan, sésom den oftast kallas, grinsar
i norr till linjen Dénsvikbirget—Oxholmen, i vister till Oxhol-
men, till Degerdlandets norra afrundade udde och till mer
l. mindre vata angar pa Degerdlandet (Norrby), i séder och
Oster till sundmynningen, Gulludden, angar omvixlande med
laga skogbekladda kullar, Totaludd och dingsmarker. Detta om-
rade kan tudelas genom linjen Oxholmen—Totaludd. Mellan
bada delarna léper Oppet vatten nda fram till nimnda udde.

Den nordistra och mindre delen karaktiriseras i motsats
till den sydvastra genom nagot mindre djup, genom stora mas-
sor af vattengraés, sa att fritt vatten antraffas endast i form af
laguner, genom mindre salthaltigt vatten och diremot svarande
vaxtlighet. Jamfodrd med Broviken utmiarker sig denna del ge-
nom nagot stérre djup, allmannare gyttjebildning och dirfor fa-
stare botten, isynnerhet pa en del stiillen.

Da man fran Dénsvikens strand arbetat sig fram genom
det tata vassbestandet i riktning at Oxholmsudden, kommer man
till de redan omtalade lagunerna med katsor (sid. 51); dir fin-
ner man flere vackra stand t. 0. m. bestand af Butomus, som
icke traffas langre ut. I E och SE finnas andra laguner, spar-
samt strédda i det bdljande grisfiltet. Har viaxa utom de slem-
miga gronalgerna (sid. 52) varierande mingder af Myrioph. spi-
catum, Hippuris, Utricularia vulgaris och Nymphea alba.

Uti lagunerna forsiggar dybildning i ringa skala, troligen
till foljd af att backvattnet hir rinner fram.

Narmast lagunerna triiffar man, atminstone pa nagon sida,
sma bestand af Typha angustifolia. Diir bildas fnnu nagot dy.

Till lagunerna stéta afven bestand af Phragmites, som ar
den i omradet ymnigast forekommande vixten. Den viaxer still-
vis ytterst tatt, sa att man knappast slipper fram pa annat sitt
an genom att stiga ned i vattnet och draga baten efter sig, samt
ar hair mycket hégvaxt, grof och bredbladig.

Inat mot stranden — t. ex. langre mot E, dar de flesta
lakttagelserna gjordes — tillkommer den ena landvixten efter

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 135
den andra, medan vassen blir glesare, mera smalbladig och slut-
ligen afven lagre. Sa traffades pa ett stalle:

Phragmites communis 8,6 Scirpus lacustris 1
Heleocharis palustris *) 6 Typha angustifolia 1
Agrostis alba 4

Nagra meter naérmare stranden antecknades:

Phragmites 7—9 Typha angustifolia enst. |. O
Heleoch. palustris +) 6 Galium palustre 7

Agrostis alba 5 Lysim. thyrsiflora 4

Scirpus lacustris 2 1. O Lythrum salicaria enst.

Olikheterna mellan dessa platser och Broviken torde vara
att tillskrifva vattnets i Fladan salthalt och fattigdom pa upp-
lésta humussyror. Da vid hégvatten platserna 6fversviimmas,
bildas hufvudsakligen gyttja, foga dy. Vid hogt vattenstand
kan djupet stiga till 0,5 m och nagot dardfver. Andra tider ar
marken torr. Redan detta visar, att platserna hora till »lan-
det», dit de afven boéra fdras enligt den a sid. 11 uppstallda
regeln.

Den sydviistra och stérre delen af Totalfladan ar i NW
6ppen, d. v. s. fri fran vaxter, som hdja sig hégt Ofver vatten-
ytan. Ocksa langs stranden af Degero ar Ofvervattenvegetatio-
nen sparsam: sma glest staende bestand af vass och saf eller
en smal, i strandens riktning lépande vassrand med safbestand
innanfor. Pa de Oppna platserna traffas Najas marina och
Chara (atm. tomentosa), men ganska glest.

Lings Sundbackastranden finnas stora vattengrasbestand.
Narmast den omtalade fria passagen, som fran den 6ppna de-
len af Fladan leder till Totaludd, triffas (se fig. a foljande sid.):
a) lingst i E tat Phragmites, b) i midten en plats med Scirpus
lacustris och laguner och c) i W en zon med Typha angusti-
folia och laguner.

Zonen c fortsatter inat och bildar ett langs hela stranden
fortlopande biilte, allt emellan afbrutet af laguner. Kafveldunet

1) Lang och spenslig skuggform.

136 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena 1 Ekenas skargard.

vixer vanligen mycket tatt (8,5; 9). Pa manga stallen traffas
af isen uppryckta, slamsamlande, inom hvarandra sammanila-
tade rotstockar, fran hvilka héja sig nagra tvinande skott ofver
vattnet, medan stérsta delen af massan ir stadd i formultning.

FRITT \

VATTEN] PHRAG-

po. 30m TYPHA

Sn ga!
UDD.
3 PHRAGMITES
SCIRPUS
AGRoSTIS
p GUN\GANDE
BARG STA/RRANGAR

Fig. 1.
Vattengrasbestand W och SW om Totaludd.

Mellan och pa rotstockarna observeras formultnande blad, stam-
mar och kolfvar af Typha samt ringa mangder Lemna trisulca
och groénalger.

Innanfér vidtaga kompakta (taéth. omkr. 9), af sma laguner
afbrutna vassmassor. I Oster ar vassbiltet omkr. 30 m bredt,
i W endast nagra fa m.

Uti kafveldun- och vasszonernas laguner traffas Myrioph.
spic. (anda till 8), uti de inre afven Myrioph. verticillatum (omkr.
6) och stora massor slemmiga grénalger, mest Zygnema sp.

Mot stranden blir vassen allt glesare, och Sczpus lacustris
och Agrostis alba tillkomma. Pa ett stalle ganska langt utat
antecknades: Phragmites 7, Scirpus 7, Agrostis 7; pa ett stalle
helt nara stranden: Phragmites 0, Scirpus 7, Agrostis 7. Sitzo-
nen 4r i nirheten af Gulludden atminstone 30 m bred, utanfor

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6, 137

det i E nirmaste biarget omkr. 10 m och upphodr annu langre
at E.

Det wtanfor siifven liggande vassbiltet motsvarar vassen i
Broviken och Flyets inre vassareal. Forst pa norra sidan om
den fria passagen till Totaludd finnes Totalfladans yttre vass-
zon, dit afven platsen a hor.

Innanfor Scirpus-Agrostis-zonen, som redan bor riknas till
tillandningarna, finnes starréang med Agrostis och darofvan olik-
artade vatare fngar, om icke barg eller skogsmark tillst6ter.
Ett undantag gor den strax W om Totaludd befintliga viken,
dir gungande starrangar antratffas. Ar 1898, da viken besdk-
tes, begagnades den ofvanfor liggande marken till beteshage.
Pa ett stalle narmare den har glesa vassen antecknades pa en
betydligt gungande plats:

Amblyst. fluitans 6—7 Utricularia minor 7

Carex ampullacea (?) 7 Galium palustre 6

Juncus articulatus 5 Lycopus ewropeus 5

Comarum 7 | Menyanthes 3, pa ett stalle 5
Ofvanfér denna plats vaxte:

Carex ampullacea (?) 8,5 Eqvisetum limosum 5

Juncus articulatus 5 Menyanthes 5

Erioph. angustifolium 3. Drosera rotundifolia 4

Carex Oederi enst.

Angen gungade litet, mellan vixterna bar dy, h. o. d. en
tufva Amblystegiwm eller Mnium sp.

Pa ett taml. starkt gungande stalle bredvid denna starr-
ing vaxte 2—9d dm hoga alar (A. glutinosa). Dessutom:

Amblyst. fluitans 8 Drosera rotundifolia 5
Acrocladium cuspidatum (2?) 7 Galium palustre 5
Aulacomn. palustre i t.,h.o.d. Menyanthes 5
Sphagnum sp. i t., h. o. d. Viola palustris 5
Carex ampullacea 7 Epilobium palustre 4
C. canescens 7 Peucedanum 4

C. echinata 5 Ulmaria pentapetala 4
Equvisetum limosum 6 Oxycoccus palustris 7

Comarum 5

138 Hiéyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

Pa vegetationen i vikbottnen maste stort inflytande utof-
vas af hir forefintliga kallor; nagot hégre upp komma sadana
fram i dagen.

Sundet mellan fastlandet och Degero.
(Jfr. sid. 17).

De fdljande iakttagelserna hinféra sig hufvudsakligen till
den del af sundet, som ligger mellan Gulludden och landsvags-
bron vid Sundsbacka. Sundets bredd var har omkr. 30—40 m,
djup Atminstone 1,5 m (enligt befolkningens troligen nagot Of-
verdrifna uppskattning stod vattnet denna tid, de sista dagarna
af juli 1898, 1,5 aln = 9 dm hégre dn vanligt).

Pa viastra sidan féljde ofta foljande vaxtsamhallen pa hvar-
andra utifran inat:

1. I midten af sundet beklader Myrioph. spic. bottnen
mer eller mindre titt. Ceratophyllum simmar omkring.

2. Ett af par dm—1 m breda, 2—5 m langa vasstofsar
bestaende bilte. Emellan tofsarna ungefair lika stora mel-
lanrum.

3. Lagunartade dppningar, ofta med Myrioph. spic. Ofta
finnas har »vassholmar.»

4. Phragmites omkr. 9; zonens bredd 1—6 m, Stallvis
saknas vass, hvarigenom uppsta omkr. 1 m djupa laguner, som
stundom striicka sig bakom en smalare vassamling, atskiljande
denna fran féljande zon. Myrioph. spic. (6—7) i alla laguner.
Endast i de mindre och bittre skyddade finnas vildiga, slemmiga,
sterila massor af Zygnemaceer, striickande sig fran nirheten af
bottnen upp till vattenytan. I algmassorna hade fastnat vass-
rér och isynnerhet stérre eller mindre grenar af Ceratophyllum,
hvilka vid kringdrifvandet fro nedsinkta uti vattnet. Sakerligen
kvarhallas afven allehanda slampartiklar.

5. Amblyst. fluitans 6—7 Scirpus lacustris h. 0. d., mest
Heleocharis palustris 7 inat.
Phragmites 5—6 Sc. maritimus h. o. d., mest

utat (lésryckta rotstockar
salls.).

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 139

Bottnen fast. Bredd 3 m, djup 0,75—0,5 m. Saledes tickes
zonen icke alltid med vatten, atminstone icke helt och hallet.
Oafbruten pa jamforelsevis langa striackor.

6. Amblyst. fluitans 8 Heleocharis palustris 6
Agrostis alba 7 Scirpus lacustris 6

Bredd 1 m, djup omkr. 0,5 m.

7. Amblyst. fluitans 8 Scirpus lacustris 6—7
Agrostis alba 7 Galium palustre 5

Bredd omkr, 2 m, djup 5—4 dm.
8. Heleocharis palustris 7,5 Agrostis alba 7

Zygnema och Mesocarpus (sterila) ratt ymnigt kring gra-
sens stammar.

9. Langst utat finnes Carex vulgaris i tufvor pa omkr. 3
dm afst., Agrostis riklig. Inat narma sig tufvorna hvarandra
och bilda slutligen ett sammanhingande helt. Samtidigt aftager
Agrostis och tillkomma nya vaxter. Narmare den fasta starrin-
gens inre grains antecknades pa ett stialle:

Carex vulgaris 8 Agrostis alba 5—6
Festuca rubra 6,5 Potentilla anserina 6—7

10. Azra cespitosa 8—9 i t.1) Trifolium repens 6

Festuca rubra 6—7 Viola palustris 6
Agrostis alba 5 Plantago maritima 5 *)
Carex vulgaris 5 Potentilla anserina 5

Framst faster sig i sundet uppmarksamheten vid Phragmites,
som ar den ymnigaste vaxten. Rotstockarna genomdraga bottnen,
och formultnande blad och stammar bidraga till uppgrundnin-
gen. Sarskildt anmiarkningsvard ar bildningen af vassholmar,
som har forsiggar i ganska stor skala. Vattendjupet ar niimli-
gen sadant, att isen ofta bortrycker bottensubstans. De kring-
flytande isstyckena bortféra om varen en del af de hopflatade,

1) Tufvorna sma och helt naira hvarandra.
2) Narmare yttre gransen.

140 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

sammankittade vassrotstockarna, men andra kvarblifva pa plat-
sen, Vid issmiiltningen sjunker en mingd slam tillbaka till bott-
nen. Om endast det dfversta lagret lésryckts fran bottnet, bil-
das isolerade rotstockar. Sadana ser man ratt ofta flyta om-
kring. Ett flatvark af fran bottenslam befriade rotstockar traf-
fas ofta i omkretsen af de stérre styckena bottenmaterial, isyn-
nerhet om dessa stycken varit mer utsatta for invarkan af vind
och strom. Dessa styckens karna utgéres dock alltid af en tat
massa: rotstockar och andra vaxtdelar, lera, gyttja; harifran
har icke alt slam bortskéljts vid issmiltningen. Snart fasta sig
omgifningens grénalger pa alla utskjutande delar, vegetera, for-
ékas, dé och gifva upphof at gyttja. Da vattnet sakta silar
fram genom grénalgsmassorna, de fina rottradarna m. m., af-
sittes under sommarens lopp slam. Dessutom fastna har en
mingd gréfre féremal: vaxtdelar (vass, saf, gras och halfgras,
Myriophyllum, i mindre mangd triaflisor), djurdelar (skal af troll-
slindlarver; lik af snickor, dytiscider, kraftdjur etc.). Pa detta
siitt tillvaxer den lilla holmen.

De mindre holmarna ricka jaimt och natt upp till vatten-
ytan, de stérre hdja sig nagon cm 6fver densamma. Pa dem
finnas dock alltid vattenfyllda fordjupningar. Uti dessa samt
6fver de mindre holmarnas hela yta lefva grénalger, som varka
pa redan beskrifvet siatt. Ofta antraffas har aifven Ambl. flui-
tans och sm& miingder Lemna trisulca. Dessa vaxter finnas af-
ven ligre ned i vattnet. Ofverallt ses lefvande exemplar af de
redan namnda djuren.

Da slambildningen fortskridit sa langt, att en nagot storre
sammanhiingande flack finnes ofvan vattnet, infinna sig vissa
vixter p& den »nya» jorden: Bidens tripartitus, Galium palustre,
Heleocharis palustris; pa ett stélle antraffades en skifsvamp. Of-
verallt skjuter afven vassen skott. Dessa aro dock nagra dm
lagre fin i omgifningen och hafva gula eller brunaktiga blad,
hvarigenom man redan pa afstand Jatt kan se vassholmarna.

Det sist beskrifna utvecklingsstadiet antraffas icke ofta.
Holmarna fa synbarligen icke i fred utveckla sig. Ingenstades
sigs en »holme», som skulle vuxit fast vid bottnen; de stracka
sig hégst 0,5 m under vattenytan. Troligen ar det oftast isen,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 141

som stérande ingriper. Den fdérflyttar manga langt utvecklade
holmar till platser, dir de séndersmulas af vind och vagor. Da
vassen om |hésten inbirgas, forlora holmarna den tata vassens
skydd mot blast och kunna jimforelsevis latt komma 1 drift.
Holmarna blifva under sommarens lopp allt tyngre, och det ar
mojligt, att nagra slutligen sjunka till botten.

Holmarna iiro vanligen lingst i sundets riktning. Langden
kan stiga till omkr. 10 m. Déremot aro de endast 1-4 m
breda. De finnas isynnerhet strax innanfor den yttersta vass-
randen (jfr. under 3), dir de aro mer skyddade mot vind, va-
gor, strémdrag. De dro pa allehanda sitt intrasslade i den bot-
tenfasta vassen.

Typha angustifolia viixer har och dar i mindre grupper
strax utanfér biiltet med de bada Scirpus-arterna (n:o 5), sale-
des innanfor stérsta delen af vassen. Afven kafveldunets rot-
stockar gora bottnet fastare. Dess blad och stammar formultna.
Kring och uti de tata Typha-bestanden samlas rotstockar och
stjilkar af vass. Dar antriffas sma, lésa vassholmar 1 de for-
sta utvecklingsstadierna.

De bada Scirpus-arterna bidraga till uppgrundningen pa
‘samma siitt. Den i mindre miangd férekommande Scirpus marv-
timus bildar sillsynt sifholmar, som f&ro sma, lésa och bara
tynande safskott.

Da Myriophyllum upptrader i ymnighet, varkar den stora
bladmassan som en fin silapparat, dir en miingd slam afsittes.

Diiremot samla bladen af Ceratophyllum mycket litet slam,
tydligen dirfér, att vaxten alltid drifver omkring.

Heleocharis ger den forsta stadgan at underlaget. Den fdl-
jes snart af Agrostis. Sa kommer Carex vulgaris och slutligen Azra.

Nymphea alba traffas i fa exemplar tillsammans med Scevr-
pus lacustris i vassen och utanfor densamma.

Ostra sidan af sundets norra del var (1898) i hufvudsak
likadan som den vistra. Samma zoner funnos har. Baltet med
Scirpus maritimus m. m. (n:o 5) var mycket smalt och sakna-
des oftast. I stillet fanns mera Typha. Sma laguner och af-
brott i vassen voro sillsynta, hvarfér den yttre vassranden pa

142 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

de flesta stillen bildade ett helt med den tata vassen (n:o 4).
Vassholmarna voro nagot farre.

Séder om landsvagsbron vid Sundsbacka traffas samma
vixter och viaxtsamhiallen som ofvan beskrifvits. Nymphea ar
nagot rikligare.

D& man passerat sundet och torpen i W, kommer man
till det sista utspranget af den har forefintliga nagot storre fria
vattenytan. Dir antecknades (4. 8. 1898) foljande egendomliga
vegetation:

Batrachium circinatum 7 i gr. Najas marina 5 |. 6 i gr.
(ster.). Tolypella stenhammariana 7 1 gr

Myrioph. spicatum 6-—7 1 gr.

Sparganium sp. 7 i tofsar II-III (ster., langa flytande bl.).

Vid det radande hégvattnet var det sa djupt, att det foll
sig svart att i det brunaktiga vattnet urskilja vaxterna pa bott-
net. Platsen griinsade till fritt vatten och till T'ypha-bestand.

Jumalviken (1898; jfr. sid. 20).

1 viken aflagras gyttja. Déarjaimte arbetar vegetationen pa
landhéjningen. I vikmynningen finnes Potamog. perfoliatus och
vass; lingre inat ersittes Potamogeton af Chara tomentosa (8) 1
vidstriickta mattor, och jamte vassen upptrada sfarterna, hvilka
i vikbottnen blifva allena radande. Har ar Afven tillandningen
bredast: 40 m. Hiir antecknades pa ett stalle utifran inat fol-
jande vaxtbilten:

1. Scirpus lacustris 7, ofta i sma grupper. Afven finnas
uppryckta sifrotstockar, utgérande borjan till séfholmar. Nagot
tradfina alger.

2. Scirpus maritimus 7 Scirpus lacustris 5

Bredden anda till 10 m. Bottnen utgédres af lds gyttja
med allehanda inlagrade féremal: vass- och safdelar m. m. Al-
ger i stérre miingd dn i 1, bildande ett tunnt lager pa gyttjan.

3. Myriophyllum spicatum 4 Scirpus maritimus 4

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 143

Denna zon, som iir omkr. 1 m bred, traffas icke 6fverallt.
Afven inbieddade vassror finnas.

4, Heleocharis uniglumis 7

5. Heleocharis blir allt sparsammare, medan Agrostis alba
upptriider allt ymnigare. Pa ett smalt bialte ses endast Agrostis
(7). Dar ofvan vidtager strandang med Carex vulgaris, Poten-
tilla anserina 0. Ss. V.

De fyra stora vikarna pa Skaldélandets norra kust sydost
om Brandén (jfr. sid. 19).

Om vegetationen i dem kunna endast nagra spridda noti-
ser gifvas. I den vistligaste viken och i den tredje viken fran
vister (med 50 m tillandn.) ar vassen af mindre vikt an de
bada lika ymniga sifarterna, den finnes endast i vikmynnin-
garna. Afven Heleocharis uniglumis(?) ar af stor betydelse. For-
hallandet paminner salunda om Jumalviken.

I den senare af de nimnda vikarna observeras T'ypha lati-
folia*) nagorlunda ymnigt.

I den Gstligaste ar Alnus glutinosa ovanligt frodig. En
miingd stérre triad bilda en gérdel lings stranden. Alzonen till-
vixer utat dels darigenom, att sma altelningar uppspira emellan
de gamla tradens utat mot ljuset riktade och darfér langstrackta
grenar. De blifva allt stérre och forkvafva, gynnade af ljus och
fuktighet, de nimnda grenarna. De ildre triden gifva vika, och
nar de unga blifvit fullvuxna, ar alzonen flyttad par meter utat.
Dels gro alfrén utom de dldre triidens riackhal], och det upp-
vixer snart en zon unga alar utanfér det forna albiltet. —- Pa
det senare siattet forsiggar forskjutningen tydligen snabbare, men
kan sa gora endast pa platser, dir landbildningen sker hastigt.
Pa sadana stiillen ar dock alen inom undersékningsomradet sallsynt.
I Flyet funno vi nagot liknande. Det forst omtalade, langsamma
framatskridandet ager diiremot rum vid alla med al kantade

1) Arten ar i omradet fér undersékningen, sa vidt mig ar bekant, for-
éfrigt antraffad endast pa Busé, dir den férekommer i tvanne helt sma
bargsputtar.

144 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

strinder. Det ar till stor del de nya altelningarna, som gora,
att skogen dar ofta synes lofrik fnda ned till marken.

Sandtillandningen dster om Jumalviken.
(Medlet af augusti 1898).

Da det blaser starkare ostliga eller viastliga vindar, upp-
rifva vagorna i inre farleden slam och sand fran bottnen; isyn-
nerhet nirmare stranderna ar vattnet alldeles grumligt. Dar-
jamte medfodlja bitar af tang, Myriophyllum, vass och andra vat-
tenvixter, alléf, triistycken och barkbitar, fran angbatar utka-
stadt affall o. s. v. En del af dessa rester var fore den starka
blasten hopad inom vassbestanden, i skyddade sma bugter o.
s. v., andra rester f6rdes af vinden fran land ut i vattnet, an-
dra ater lésrycktes for tillfallet fran lefvande vasstand o. s. v.

Det i drift bragta materialet uppkastas dels i for vinden
skyddade vikar, dit det finaste slammet fores af breda afrun-
dade vagor, hvilka aflainkats fran vagornas hufvudriktning, dels
4 sluttande striinder, dir vinden ligger pa, och dir afven groft
material samlas. Sadana dro t. ex. sandstriinderna pa hvardera
sidan om Jumalviken. Pa udden i E, dir sandstranden ar om-
kring 20 m bred, antecknades vid punkten a:

1. Utanfér stranden finnes ett af Phragmites (7) bildadt,
omkr. 5 m bredt bilte, som dock saknas vid sjilfva udden,
dir pA dess plats antriffas Potam. perfoliatus (7) i grupper (II)
af par m2 omfang. Pa bottnen finnes en mingd korta, med
slam och alger (mest af diatomeer angripen Cladophora) be-
klidda unga plantor (Potamogeton pectinatus?, Ruppia ?).

2. De niimnda med algludd forsedda plantorna (8) aro de
enda viixterna. Zonens bredd 5—6 m, djup 5—1 dm (medel-
vattenstand).

3. Utom de i 2 forefintliga unga plantorna (8) finnas sa-
dana af en annan vixtart (7; utat 6,5 och 6). De senare sakna
alger. Bredd omkr. 1 m.

Algerna samla och bilda slam. Det oaktadt ar slamlagret
i de ofvanbeskrifna zonerna endast par mm tjockt. Slammet
far icke i lugn och ro afsatta sig, utan bortfores och kring-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 145

sprides af vagorna, mot hvilka det glesa och smala vassbiltet
lamnar ett ofullkomligt skydd. Uppat ligger slammet icke mera
stilla pa bottnen, utan skvalpas af och an. Vattnet ar narmast
stranden grumligt, sa snart vagor finnas. Och ju stérre vagorna
iro, desto stérre Ar den grumliga zonen.

4, Sa snart vattnet gar i vagor, finnes pa stranden en
zon, som med bestimda mellanrum Ofverskéljes. Vagorna upp-
kasta slam, sand och annat, sa att det bildas en anhopning af
material lings vattenkanten, d. v. s. den hogst upp belagna linje,
dit vagorna na. Dir observerades: stycken af de fina algerna,
Potam. perf. och Myrioph. spic. forvissnade vassblad, en och
annan del af en vasstam; Fucus-bitar (tam]. sallsynt); pappers-
lappar o. d. Allt detta &r blandadt med slam och sandkorn
samt alldeles vatt. Anhopningen nadde en hojd af omkr. 1—6
em. Pa ett och annat stille vaxte uti den bestand af Heleocha-
ris uniglumis (7).

Anhopningsrandens beskaffenhet och lage varierar efter
vattenstandet, vagornas storlek, den olika tillgangen pa material
under olika tider af aret, langre perioder af vindstilla och storm
o. s. v. — Om vattnet langsamt faller, men vagornas storlek
varierar, sa att material endast stOtvis anhopas (exempel: un-
der vackert sommarviider ar vattnet ofta stadt i jamt sjunkande; —
samtidigt kan det om dagarna blasa t. ex. sydvast, om natterna
nordan), bildas flere laga hopningsbalten, skilda fran hvarandra
genom stdrre eller mindre bara sandgordlar. Om ater vatten-
kanten langsamt och jimt flyttas nedat, bildas endast fragment
af balten, d. v. s. det gréfre materialet samlas i nagra dm langa
och vanligen helt smala hopar allt efter som sadant tillfores af
vagorna. Da nagra tangstycken, delar af vass o. s. v. stannat
pa en punkt, samlas dirstiides 4fven finare material. Om vatt-
net stiger, flyttas de nedanfor den nya vattenkanten belagna an-
hopningarnas material upp till densamma.

5. Fint grus eller grof sand. Narmast vattnet var ste-
narnas diameter 2—3 cm; lingre uppat blir gruset allt finare.
Har och dar finnas fragment af anhopningsbalten, tydligen bil-
dade under den sankning af vattenstandet, som egde rum under

forsta halften af augusti (1898). Bredd omkr. 1 m.,
10

146 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

6. Sand. Fragment. Tang ses nagot oftare. Bredd om-
kring 3 m.

7. Zonens yttre del ligger 1—2 cm lagre an foregaende
zons Ofre kant. Da vagorna stindigt strafva att nedan vatten-
kanten astadkomma en jaimt sluttande yta, maste denna Ofre
kant beteckna en gammal vattenkant, dfver hvilken vattnet icke
innu fdr sommaren stigit. Sannolikt var det hit, som arets
hdgvatten nadde. Under hégvattenstiden bildades da sandlagret
i 6 och tridde gruslagret i 5 i dagen. Sedan f6ll vattnet sa
hastigt att gruslagret icke pa nytt hann tackas med sand. Har-
emot talar endast afsaknaden af en utpraéglad anhopningsrand
lings kanten. Men detta kan forklaras dels genom sma vagor,
dels genom brist pa material pa forsommaren.

Uti zonen 7 observerades:

Agrostis alba (steril) enst. Plantago major enst.
Festuca ovina enst. Spergula arvensis enst.
Sagina procumbens 6 Triglochin maritimum enst.

Spergularia canina 6

8. Ett band af uppkastade féremal. Skiljer sig fran den
lingre nedat beligna anhopningsranden genom Aldre, d. v. s.
icke nyligen uppkastadt material, dar grOfre affall forekommer
i stérre miingd. De uppkastade delarna af Potamogeton och
Myriophyllum torka hastigt, blifva sproéda, sdndersmulas och
spridas af vinden at alla hall. Rester af dessa vaxter saknas
i férhandenvarande lager. Tangen ar har torr, forhardnad, svart-
aktigt moérkbrun. Vassrér férekomma i stérre mangd. Vidare
observeras klabbar, grenar och kvistar, af hvilka mojligen en
del af vinden fdrts ned fran den ofvan belagna skogsmarken,
dir skog for icke lange sedan afverkats. Vattnet har tydligen
icke pa en tid natt hit och stiger sallan hogre.

9. Sand, Spergularia canina och Ofriga under 7 upprak-
nade vixter. Bredd omkr, 1 dm.

10. Anhopningsrand af likartadt material som i 8. Men
vassroren, kvistarna och grenarna fro graare; tangen ar mer
formultnad, mer sOnderdelad och mer uppblandad med sand.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 147

Materialet fir saledes fldre iin i 8. Stundom saknas all vege-
tation, ofta finnes en sadan. Pa ett stalle sagos:

Atriplex patula 71.0 (1 cmhég) Rumex acetosella enst.
Galium palustre enst. Sagina procumbens enst.
Polygonum aviculare enst. Spergularia canina enst.
Potentilla anserina enst.

11. Sand med kringstrédda rester af materialanhopningar,
lika den i fOregaende zon.

12. Sand. En miangd kvistar, grenar och annat, som
fallit hit den tid hygget pagick strax ofvanfor. Har saknas tang
och annat, som skulle transporterats genom saltvatten. Vid zo-
nens 6fre rand héjer sig marken lodrat 1—2 dm.

13. Skogsmarkens rand utat fr mest utsatt for vind och
sol. Saltvattnet nar icke hit. Den mycket torra marken bestar
af sand, tackt af ett nagra fa mm tjockt lager mylla. Har fin-
nas manga stubbar, stadda i de forsta stadierna af formultning.
Emellan dem ser man oftast intet annat 4n mattor af Ceratodon
purpureus. :

14. Sjalfva skogsmarken, som langsamt stiger uppat, ar
bevuxen med unga tallar och granar. Granen ar nagot Ofver-
vigande. Ofveralt bestar marken af fin sand med ett tunt la-
ger mylla. Vegetationen utbreder sig for narvarande icke utat.

Sandstrandens lutning 4r 10—15°.

Vikar vid Kallbodafjarden.
(9. 8. 1898).

Vikarna aro helt sma, likasa tillandningarna. Vid besdket
stod vattnet 4nnu ganska hogt.

Viken 1. Bottnen utgéres af sand, som lingst utat, i vass-
zonen, tiickes af ett endast par mm tjockt slamlager, till stor-
sta delen bildadt af diatomacérik gyttja. Lingre inat uppnar
gyttjelagret nagot st6érre miaktighet. Viken ar genom Sandudden
skaligen skyddad mot vind och vagor, som endast vid vastliga
vindar kunna blifva nagot hégre. De olika vaxtbaltena foljde
utifran inat i fdljande ordning:

148 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenis skargard.

1. Ett 20—30 m bredt och 2—1 m (knapp) djupt bilte
med Phragmites (6) och Potam. filiformis (enst.) samt pa bott-
nen mollusker 5—7,

2. En 2—3 m bred och 1 m (knapp) till omkr. 8 dm djup
zon utan all vaxtlighet.

3. I mattan af Chara aspera (8) rikligt Cladophora-tradar,
som tack vare en mangd vidfastade diatomeer hafva en smut-
sig, brunaktig fargton. Bade hogre och lagre alger aro slam-
samlande och gyttjebildande. H. o. d. nagon m? stora, pa ve-
getation blottade platser. Bredd omkr. 10 m, djup 8—5 dm.

4. Chara aspera (7) och unga plantor af vattenvaxter (7;
Potam. pectinatus?) bilda en tat matta. Ett och annat exem-
plar af Heleocharis uniglumis. Cladophora och diatomeer, mest pa
Chara. Bredd 1—2 m, djup 5—4 dm.

5. FPotam. pectin. (7) i grupper VI, ec. fr. Unga plantor 8.
Cladophora med diatomeer, mest pa Potamogeton. H. o. d. en 1
dm? stor, naken yta. Bredd 3—4 m, djup 4—3 dm. Denna
zon saknas pa flere stallen, och foregaende zon striicker sig da
langre inat.

6. Unga plantor (7) uti 2—4 dm? stora flickar med lika
stora mellanrum. Plantorna kringsvepta af Cladophora-tradar,
besatta med kiselalger.

7. Heleocharis uniglumis (7), besatt af en mangd alger
(Cladophora med atminstone 5 arter diatomeer, Mesocarpus, Zyg-
nema). Unga plantor (6,5; 7) i flackar, hvaremellan bottnen ar
bar eller beklidd med de nimnda algerna. H. o. d. en liten
bit Fucus. Bredden 2—3 m, djupet 2—nagot mer an 1 dm.

8. Cladophora ete. i mycket ringa mingd.

Agrostis alba (8) i tufvor midt emellan V och VI.
Heleocharis uniglumis 7 Glaux maritima 7
Triglochin maritimum 5 Plantago major enst.

Bredd omkr. 2 m, djup fran nagot mer an 1 dm till den
tillfalliga vattenlinjen.

9. Hylocomium sguarrosum 8 Leontodon autumnalis 6
Agrostis alba 7 Plantago major 6

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 149
Heleocharis wniglumis 7 Triglochin palustre enst.
Glaux maritima 6

Diarjimte flackvis Carex vulgaris 6.

Viken 2 ir mindre och bittre skyddad emellan barg an
foregaende. Gyttjelagret fr miaktigare. I den skyddade vik-
bottnen moter genast ett vixtsamhille med séf: Heloch. wni-
glumis 7, Scirpus maritimus 6, Se. lacustris 5.

Dessa vixter ha bildat ett litet torflager; bottnen ar har
ganska fast och beklidd med s&farternas halfférmultnade rester,
som iro betickta af grénalger: mest mork, stripig, steril Vau-
cheria. Zonens bredd omkr. 5 m, djup 2—4 dm.

Innanfor vidtager land med en Agrostzs-aing:

Agrostis alba 7 Glaux maritima 6
Heleocharis uniglumis 7 Triglochin maritimum 5

Ljusgrén, slemmig, steril Zygnema i mangd pa de bada
erasartade vaxterna.

Vikarna 8 och 4 iro af samma slag som de bada ofvan
beskrifna. Viken 3 ir liksom 2 mera skyddad och rikare pa
gyttja. Viken 4 ar sandigare och paminner mera om viken 1.

Viken 5 ir en bred bugt, genom form och Oppet lage
mycket lamplig att emottaga det material, som framforslas af
Kallbodafjirdens vagor, vare sig dessa komma fran SE, 58 eller
SW. Materialet kastas upp pa den lagomt sluttande—afhal-
liga stranden. Diremot far slam och gyttja icke i fred afsatta
sig, hvarfor har antriaffas en vacker sandstrand.

Ute i vattnet viixer timl. gles vass i ett 3—4 m bredt
bilte. Mellan vassen och vattenkanten ar en omkr. 20 m bred
zon utan all vixtlighet. Man ser endast den fina, rena sanden.

Nirmast ofvan vattenkanten fanns en smal sandremsa utan
vixter. Sadana begynte dock snart binda sanden. Pa nagra
stiillen sags en omkr. 1 m bred matta af Heleocharis acicula-
ris 1) (7), uti hvilken grénalger fastnat. Oftare traffas omkr. 2
m breda, i strandlinjens riktning utdragna fiickar med Brywm
capillare (8), Carex vulgaris (7) och Leontodon autumnalis (6).

1) Mahinda ar H. parvula har forbisedd.

150 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

I synnerhet starren gér marken fast och motstandskraftig mot
vagornas inverkan. Vagsvallets kraft ger sig tydligt tillkanna
pa flackens utat vinda kant, som ar 1 dm hogre an sandrem-
san. Har dro starrens rotstockar ofta blottade och mindre styc-
ken af torflagret afslitna af vagen. Detta liksom narvaron af
grénalger var en fdljd af sommarens héga vattenstand. Den
yttre sandremsan stracker sig ofta in mellan flackarna med He-
leocharis eller Carex m. m., ainda till féljande zon. De pa ve-
getation blottade sandiga platserna aro ofta ratt stora.

Hirofvan vidtager ett 4 m bredt balte med Agrostis, vanl.
7, men ofta glesare ofvanfor sandflackarna. Déarjaimte en och
annan gronalg.

Innanfor fdljer en stranding, dar bar sand ofta synes:

Carex vulgaris 7 Trifolium repens 4—5
Festuca ovina 6 Galium palustre 4
Leontodon autumnalis 7

Harefter kommer man in i albiltet.

Vik pa norra stranden af Vaxar.
(Pa Ofversiktskartan betecknad med v; 10. 8. 1898).

Liget ar skyddadt, ty Kallbodafjardens vagor komma icke
hdga och stora hit in, och »leden» ar har tamligen smal. Dess-
utom afsmalnar viken utat och dro strinderna nagorlunda hoga
samt bevuxna med skog. Ja&mf6relsevis rikliga slamméangder
kunna dirfor afsatta sig inne i vikbottnen.

1. Phragmites (7) bildar ett omkr. 40 m bredt bialte i
sjalfva vikmynningen. Dar viaxer dessutom Fucus vesiculosus
(3), af hvilken afven lésryckta bitar simma omkring vid och na-
got under vattenytan.

2. Vid inre kanten af vassen vaxa Myrioph. spicatum (6),
Potam. perfoliatus (3) och Batrachiwm marinum (enst.). Pa dessa
vixter hafva slamrika alger fastnat. Ett och annat Fwcus-stand.
Emellan vixterna synes bottnen med litet Cardiwm, Tellina och
Limnea. Bredd 0,5-—-1 m, djup omkr. 1 m.

3. Myriophyllum-standen, som i fdregaende zon nadde

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 151

nistan upp till vattenytan, blifva inat allt kortare, liksom fallet
afven ir med Potam. perf. Har upptrider Chara aspera jamte
Cladophora och diatomeer. Lingst ut finnes denna algvegetation
i flickar, inat sammanflyta flickarna smaningom. Bredd 4 m,
djup 10—8 dm.

4. Jamt tiicke af Chara aspera (8—9), tatt bekladd med
alger. Allt emellan framskymta de tva redan nimnda musslorna,
mest Tellina (6). Bredd 25 m, djup 8—3,5 dm.

5. Ruppia 7 (vid besdket féga utvecklad) uti grupper VI. —
Cladophora etc. i mingd pa bottnen och pa Ruppia. Bredd 4
—5 m, djup 3,5—1 dm. Bottnen, som i de féregaende biltena varit
hard och bestatt af sand, blandad med gyttja, och betiackts af
ett alldeles tunt gyttjelager, ir nu lésare. Gyttjelagret ar nam-
ligen ganska miktigt. Gyttjan har har en egendomlig, svart farg.

6. Agrostis alba 8, Glaux maritima 6 och talrika gronal-
alger. Ar en smal griinszon af

7. strandiingen med Agrostis alba, Carex vulgaris, Poten-
tilla anserina ete.

Akernasfladan.
(Jfr. sid. 21).

Vegetationen ir hir betydande. Ute i sjalfva fladan vaxa
massor af Chara tomentosa. Dirp& vidtager vassen; dfven na-
got sif finnes. Lingre inat blir vassen smaningom glesare: det
uppstar en starring med tynande Phragmites. Snart infinna sig
flere salthaltig jord tillhériga vaxter jiimte Agrostis o. a. i olika
mingd pa olika stillen. Pa ett vatt stalle med vissnade blad,
stammar o. d. antecknades:

Amblyst. fluitans 8 Erythrea vulgaris 5
Agrostis alba 7 Leontodon autumnalis 5
Carex vulgaris 7 Glaux maritima 4
Juncus Gerardi 7 Triglochin maritimum 4

Phragmites 7 (2—10 dm hég) Galiwm palustre enst.
Plantago maritima 7 Potentilla anserina enst.

152 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

Viken vid Orsholmen.
(Jfr. sid. 22).

Viken mellan den forna 6n Orsholmen och Torsdlandet ar
den laingst utat mot hafvet belagna plats, dar sdtvattensgrénal-
ger antraffats. Har funnos stora massor sadana. Dessutom fore-
kom i vassen ganska mycket al- och bjérkléf. Afven hade dir
bildats nagra vassholmar; de voro likvél glesa och klena. Re-
dan i vikmynningen vidtager Chara tomentosa, som langre utat
ticker stora omraden. Sa bildar arten bl. a. i norra viken pa
viastra sidan af Stoltsén vackra fngar; lingst utat finnes Chara
(8) i grupper (7), men inat ticker den (8) hela bottnen.

Den mellersta viken pa sédra sidan om Vaxar.
(Jir. sid. 24),

Den pa sockenkartan af ar 1842 nara 80 m langa viken
ir nu (10. 8. 1898) endast omkr. 40 m lang. Denna for yttre
skirgarden stora tillandningshastighet beror pa vikens lampliga
form och lage. Viken ar naémligen O6ppen mot de vida vattnen
i sdder, sa att sjén fritt boljar anda in till vikbottnen, medf6-
rande massor af tang och sand. Och det material, som en gang
forts in i viken, drifver icke sa latt bort darifran. Vikens
vistra och 6stra strinder fro ganska branta barg- och stenstran-
der, den norra stranden 4r lag. Bakom strandlinjen traffas ett
af olika zoner sammansatt balte med sand och Fucus, sedan
foljer strandéng och skogsmark.

Vid beséket voro vagorna helt sma. Vid vattenranden
fanns ingen tanganhopning, endast ett sluttande sandbalte. In-
nanfor vidtog en sandig zon:

Carex vulgaris 6 Trifolium repens 7
Festuca rubra enst. Spergularia canina 4
Potentilla anserina 7

De tva ymnigaste Grterna hafva refvor, och Carex vulgaris
vandrar ganska litt medels sina rotstockar. Stammarna af Po-
tentilla anserina iro nedtill hvitaktiga, angifvande att har legat

ae
Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 153

ett tanglager. Troligen har detunder = ,.,,

sommarens héga vattenstand forts aes Sand
till de aldre tang baddarna (jfr. fig. 2). Se:
Da vattenstandet blifvit tilrackligt Potent.

lagt, skall helt sikert ett tanglager sas

ater bildas langre ned. Diarigenom Fig. 2.
Ofvertiickas Potentilla anserina, Tri- — Strandprofil fran Vaxir.

folium repens 0, a. Dessa forsdka sedan, delvis med framgang,
arbeta sig fram till ljuset.

Ny tang uppkastas pa den Aldre, och viaxterna fa allt sva-
rare att reda sig. Men da vattenlinjen under arens lopp flyttas
utat, sker detta allt mera sallan och upphor slutligen: tangen
aflagras nu langre utat. Da blifva afven tangbiaddens 6fversta
lager slutligen formultnade. Den férmultnade tangen bildar en
god, naringsrik mylla. Nagra vixter finnas kvar fran ett tidi-
gare stadium, men dar ar plats for manga flere. En mangd af
den narmaste omgifningens arter infinna sig. Pa ett stalle an-
tecknades:

Poa pratensis 6 Plantago major 4
Achillea millefolium 6 Lythrum salicaria 3
Potentilla anserina 6 Stellaria graminea enst.
Ranunculus acris 6 Trifolium repens enst.
Galium uliginosum 5 Ulmaria pentapetala enst.
Potentilla tormentilla 5 Viola palustris enst.

Pa en flick nagra meter langre bort, dér omgifningen kan
vara nagot annorlunda, saknas manga af dessa viixter, och an-
dra finnas i stillet. Man kan knappast naimna nagon for den
nyss fOrmultnade tangen karaktiaristisk vaxt. Det ar en flack
»ny» jord, dar vaxter fran omgifningen sla sig ned. Nagra
af dem do ut eller fora en tynande tillvaro, andra fordkas, nya,
t. ex. Agrostis-arter, tillkomma. Slutligen triffas en starrang af
foljande utseende:

Agrostis alba 7 Comarum palustre 6
Agrostis canina 7 Galium palustre 6
Potentilla anserina 7 Lythrum salicaria enst.

154 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

Putt pa Hasto Gloholm.
(Jfr. specialkartan).

Den ifragavarande vattensamlingen befinner sig pa Ostra
udden af Gloholmen, som ligger SE fran Histélandet. Den skil-
jes fran hafvet i SE genom en endast 3,5 m bred och 0,5 m
hég, glattslipad bargssadel, 6fver hvilken vagorna vid stark sjo-
gang eller hégt vattenstand latt rulla in. Vattnet i putten ar
ganska saltigt, vanligen dock ej sa saltigt som i hafvet, ty af-
ven regnvatten samlas dir. Vid besdket (23. 6. 1897) lag put-
tens vattenyta, som vid blast nistan stindigt krusas af sma va-
gor, nagon dm Ofver hafsytan. Djupet i putten ar foranderligt
allt efter viaderleken, men arealen varierar dock icke mycket,
ty pa flertalet stallen 4r djupet invid stranderna lika stort som
i midten. Putten 4r till stor del omgifven af laga (sallan 3 m)
birg, stallvis med tranga klyftor emellan; i vaster ses en bre-
dare dal och i NW en ratt vat 4ngsmark, pa hvilka stillen dju-
pet langsamt aftager. Endast i NW, pa det stille, dar strand-
konturen bildar sma uddar, stupar barget lodratt. For det mesta
ligger lutningsvinkeln mellan 45° och 60°, och har &ro bargen
liksom narmast hafvet glattslipade. Pa de hégsta biargen visar
sig en och annan lag, knotig martall, for Ofrigt 4ro de kala och
beklidda med mattor af mossa och lafvar jamte nagra fa gris
och oOrter pa de myllrikare staéllena. Den laga klippan inuti
putten 4r utan vegetation (modjligen funnos dar nagra_ skorp-
lafvar).

De tranga klyftorna och dalen i W iro starkt sluttande,
delvis branta. I de fdrra vixa flerstides enrisbuskar, i den se-
nare vidtager skogsmark nagot hégre uppat.

Angsmarken i NW star med en helt smal remsa i foérbin-
delse med putten. I N nar den nara, om ej inda fram till
Gloholmens norra strand, som 4r belagen nagra tiotal m norr
om putten. Har tillstoter sundet mellan Gloholmen och Lang-
holmen. Fran detta kunna inga vagor, icke ens under hégt
vattenstand, komma fram till putten.

Pa stallen, dar putten icke stodter till barg, utgdres stran-
den af sand, blandad med nagot mylla. Ofta ses afven sma

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 155

stenar. Hir triiffas flere vanliga strandvixter: nagra bladmos-
sor (Brya m. fl.), Agrostis alba, Carex Oederi och vulgaris, He-
leocharis wniglumis, Galiwm palustre, Glaux, Plantago maritima,
Potentilla anserina.

Nir vagorna skélja in 6fver birget i SE, medfora de stora
massor léssliten tang, mindre miingder skal af musslor, slam,
kriiftdjur o. s. v. Materialet transporteras sa langt som m6)-
ligt, d. v. s. omkring den lilla klippan (en ringa del mellan
denna och stranden i E) till puttens nordéstra del, dar det ar
lugnast. Hir sammanpackas det och formultnar, sirskildt un-
der tider, da puttens vatten fr mindre salthaltigt. Under lug-
nare perioder bildas ringa gyttjemangder afven uti sjalfva put-
ten. Da sjégang intriffar, drifves den Ofverallt bildade gyttjan
samma vig. Vid sma vagor limnas gyttjan nagot langre inat
i fred, hvarfér gyttjelagret ar olika maktigt pa olika stallen.

A. Vattnet (23. 6. 1897) 1—3 dm djupt. Gyttja saknades,
endast den nirmast B beligna trakten med ett obetydligt (kan-
ske 1 mm tjockt) gyttjelager. Bottnen utgjordes af sand och
fint grus. Vid vandringen sjénk foten ej in; vattnet grumlades
nagot litet. En stor del af bottnen ar enbart betéickt med tat
Chara aspera (10). Ungefaér midt pa platsen vaxte en grupp
Potam. pectinatus var. setaceus (7). Nagra fa exemplar Potam.
pectinatus sagos nara ena stranden.

B. Den stérsta arealen. Djupet 6—26 cm (narmast de
birgfria strinderna fnnu grundare). Vattnet liksom i A klart
och genomskinligt. Pa bottnen ett till 1 dm miktigt lager gra-
aktig, helt lés gyttja; harunder sand och smasten samt en och
annan storre sten. I gyttjan dro tridgrenar, kvistar etc. inbad-
dade; de multna langsammare 4n i sott vatten.

Ofver hela arealen, ehuru mest pa 5—6 cm djup nirmare
strinderna, triffas Potam. pectinatus (7). Formen setacews (7)
finnes nirmare de biargfria striinderna pa mycket grundt vatten.
Vidare nagra fa stand Myrioph. spicatum (2). Innanfér de pa
kartan prickade linjerna viixer Heleocharis wniglumis (7, nar-
mare 8 iin 6) uti grupper (V—VI); dessa platser tillhora ratteli-
gen »landet», ehuru nu tackta med vatten.

C. Den anhopade tangen uppfyllde vattnet anda till ytan;

156 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

langst inat héjde den sig t. 0. m. nagon cm 6fver denna. Minst
formultnad fr tangen vid yttre grinsen, mest langst inat. Ofver-
allt finnes litet of6rmultnad tang, emedan det dfversta tanglagret
vid intriffande lagvatten i putten torkar och formultningen for
en tid himmas. Vid stranden ar det ofo6rmultnade lagret myc-
ket tunt: det bestar af nagra glest liggande torra flagor.

Férmultningen forsiggar hufvudsakligen under vatten. Har-
vid utvecklas sirskilda gaser, t. ex. svafvelvate, hvilka foror-
saka den obehagliga lukt, som férnimmes vid en vandring ge-
nom i vatten férmultnande Fucus. Smaningom faller tangen
sonder i sma bitar, hvilka jamte gyttjepartiklar och annat af
vagorna uppspoladt material bilda en brunaktig, illaluktande
massa under de icke sOénderfallna tanglagren. Mellan den mest
strukturlésa Afjan och oférmultnad Fucus finnas alla d6fvergan-
gar. Underst triffas fast botten af sand och finare grus, Af-
standet fran tanglagrens yta till den fasta bottnen uppgar anda
till 2 dm. Foten sjunker genast ned till det fasta bottnet. Det
i fotsparen samlade vattnet 4r starkt uppgrumladt af sma par-
tiklar af organiskt och oorganiskt ursprung och innehaller ma-
hiinda en del lésta Hmnen, som saknas i det klara vattnet 1
A och B.

Lefvande stérre vixter observeras endast nira den med
E betecknade tufvan: nagra sma plantor Ranunculus awricomus.
PA ett stille niira arealens kant finnas nagra stand af Potam.
pectinatus, omgifna och Ofvertickta af tang; de skola helt sa-
kert snart ga under och formultna.

D. Pa de inre delarna af Fucus-zonen, dar tangen ar
mer sammanpackad och férmultnad, infinna sig landvaxter. Den
redan nimnda ranunkeln fr af underordnad betydelse. Daremot
triffas ofta tiita, meriindels langstrickta, ofta omkr. 0,5 m langa
och 0,3 m breda tufvor af Heleocharis uniglumis (9). De ga
‘inda ned till det fasta sand- och gruslagret och iro sa starka,
att man kan sta pa dem utan att blifva vat.

E ar den stérsta tufvan: 1,5 m lang och 1 m bred, ar fast
och kan vil bestigas. Har har jimte Hel. wniglumis (8) infunnit
sig Agrostis alba (7), Atriplex patula (nagra exemplar vid ena
kanten) och Potentilla anserina (ett ex.).

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 157

Troligen férvandlas zonen C smaningom till stranding,
snarlik den i NW. Samtidigt flyttas dess grins utat pa bekost-
nad af B.

IV. Ofversikt af tillandningsomradena i afseende
a deras vegetation.

Ordet tillandning innebir, att jordomraden vunnits fran
vattnet. Dirfor bdr en tillandnings yttre grans sammanfalla
med griinsen mellan land och vatten. Det utanfor beliigna af-
lagringsomradet kan sigas jaimte tillandningen bilda ett tilland-
ningsomrade. De ofvan afhandlade tillandningsomradena forete
en delvis mycket olikartad vegetation. Skillnaden mellan sjalfva
kusten, inre och yttre skirgarden samt hafsbandet ar i Ogonen
fallande, *)

Den innersta skirgdrdszonen (kusten). De strander, som
icke Atfljas af vattengriisvegetation, uppvisa icke nagra namn-
virda tillandningar. Har ar det ainnu jaimforelsevis djupt. Da
slutligen vattengris slagit sig ned, gar sedimentationen snabbare,
och snart finnes en liten tillandning. Déarfor kan vattengrisbe-
standets yttre griins anses som grins for tillandningsomradet.

Om aflagringsomradet ar 6ppet for vind och vagor, anho-
pas sand. Sadana stillen finnas icke mer i den tranga inner-
sta vattenleden. Vid Vedagrundet har sand linge samlats, men
numera hittransporteras séndersmuladt vaxtmaterial, hvarjamte
gyttja bildas i allt stérre kvantiteter. Mot vasszonens inre grans
sta likvil vixterna: Epilob. angustifolium, Lysim. vulgaris, Ly-
thrum, Tanacetum m. fl. tack vare sanden ganska glest.

Pa mer skyddade platser, dir gyttja sedan linge af-
lagrats, ro viixterna andra och vegetationen tatare. Har trat-
fas Heleocharis, Carex vulgaris, Agrostis alba m. fl. Stundom
upptriida brunmossor (Flyet at Bjérkskogen och Estholmen till;

1) | afseende 4 de fyra zonernas utstriickning och kannetecken ma
man jimfora: Ernst Héyrén, Lingszonerna i Ekenis skargard. Geogr. For-
eningens tidskrift 1900, sid. 222.

158 Hiéyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

Broviken nedanfor Magnias), och har saknas oftast Typha angu-
stifolia och Scirpus, som iakttagas forst da sluttningen Ar lin-
drigare (viken vid Knipniés; Dragsvik). Pa mycket langgrunda
stallen tillkommer en inre vasszon (vissa delar af Totalfla-
dan; sundet mellan fastlandet och Degerd). Pa alla dessa plat-
ser ar stranden fast och stadig, och efter en kort remsa strand-
ing med Agrostis, Carex vulgaris etc. fdlja tuftatelangar, skog etc.

Pa stora ytor, dir marken knappt alls ar afhiallig, bildas
sanka-vattendrinkta landomraden. Mindre sadana traffas nara
ran mellan Karis Dragsvik och Ekenids stad samt i viken invid
Totaludd, stérre inom Flyets och Brovikens omraden. Flyet och
Broviken hafva utom den ytterst ringa afhilligheten flere ka-
raktarer gemensamma. I[ Flyviken utmynnar ett bredt dike, i
Broviken en back, hvilka vattendrag omsluta resp. Estholmen
och Perso, men medan uti Flyet den stérsta vattenmangden s6-
ker sig ut 1 viken utanfor, 4r Raseborgs a langt vattenrikare an
den lilla gren den utsinder at SW. De talrika kallornas och
dikenas samt bickens vatten 4r brunfargadt af upplésta humus-
syror, hvarfor dy bildas i vikarna. Sjalfva tillandningen s6n-
derfaller uti tva ofta val afgrinsade delar: de lésa och de fasta
bildningarna. Till de foérra héra i Flyet platserna med vatten-
gras, gungflymossen, alla vattendrankta och sanka dngar, en del
videsnar samt i Broviksomradet vattengriskomplexerna, de vat-
tendrankta och sanka bade Ort- och starrangarna. Till de se-
nare hora i Flyet de hégre upp belagna, af kulturen pavarkade
mossangarna, en del videsnar, tatelingar, odlingar samt i Bro-
viksomradet fasta starringar, tateliingar. Skillnaden mellan de
ldsa och de fasta bildningarna fr den, att torflagren uti de
forra 4ro uppluckrade af kraftiga rotstockar och ofta underlag-
rade af vatten, medan de uti de fasta bildningarna aro sam-
manpressade, Pa gransen triaffas egendomliga lésa flackar, lagre
in omgifningen; sa i Broviksomradet flickar med Heleocharis,
Menyanthes, Equisetum, Eriophorum, dypélar; i Flyet med Me-
nyanthes (sid. 35), Sadana flackar ses stundom afven strax in-
nanfor vattengraskomplexerna, hvilka utgéra en stadigare, dock
langtifran sammanpressad del af de lésa bildningarna. For

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 159

6frigt finnas ju en miangd olikheter: storleken, videsnaren, Po-
lytrichum ete.

Uti den innersta skirgardens bestand af ren vass,
sif och kafveldun, i synnerhet de stdrre af dem, triffas fria
vattenytor, laguner, som kunna blifva ratt stora och t. o.
m. sammansmiilta, sa att en zon Oppet vatten atskiljer det utan-
for liggande vassbiltet fran de Ofriga vattengrisbestanden. |
lagunerna ar slaktet Myriophyllum karaktaristiskt; pa stillen,
dir vattnets salthalt ar mycket lag, finnas Nymphea m. fl. (Bro-
viken; Sundsbacka). Pa manga stallen upprycker isen botten-
substans, hvarigenom bildas holmar af vattengras (framst sun-
det mellan fastlandet och Deger6).

I inre skiirgarden samlas flerstaédes sand (t. ex. stranderna
utanfor Jumalviken; viken vid Box; viken 5 vid Kallbodafijar-
den). Vaxtlamningar, bl. a. nagot Fucus, kastas ofta upp pa
stranden, medan de niarmast kusten endast samlades wid stran-
den eller i de tata bestanden af vattengraés. Dybildning fore-
kommer knappast, hvaremot gyttjebildning ar mycket allman i
de instingda vikarna och fladorna. De vikar, dar man utom
vass (mest i mynningen) finner Scirpus-arter och (eller) sallsynt
Typha, paminna mest om forhallandena uti innersta vattenleden.
Dock iro sifbestanden sma och glesa, egentliga laguner saknas,
innanfor vassen finnes ett stort omrade utan vattengras o. s. v.
I mer 6ppna och vanligen mindre vikar traffas tata mattor af
Chara aspera (flere stillen vid norra stranden af Skalddélandet;
vikarna 1 och 4 vid Kallbodafjarden; viken pa norra stranden af
Waxir o. s. v.), som ju redan fanns pa ett och annat stialle
langre in (viken vid Knipnis). Har ar gyttjan ofta uppblandad
med sa mycket sand, att man maste tala om gyttjeblandad sand.
Da ar med diatomeer rikligt besatt Cladophora alltid forhanden.
Sadana vikar fro de mest karaktiristiska for inre skargarden,
i synnerhet dess yttre delar. Stundom upptrida mattor af Rup-
pia (viken pa norra stranden af Wiaxir). — De s. k. fladorna
triffas afven ofta. De fro grunda kittlar, afstangda genom en
rad mindre holmar, grunda sund och vanligen en kuststracka
af en stérre 6. De aro merendels fyllda med Chara tomentosa.
Gyttja bildas i stora mangder. Strinderna aro starrbram med

160 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenads skargard.

Agrostis alba, Potentilla anserina etc., d. v. s. ungefar sadana, som
triiffas i bottnen af vikarna med gyttjeblandad sand, eller grus-
strinder med Potentilla anserina, Glaux, Juncus Gerardi, Galiwm
palustre ete., eller laga barg; i de tva forsta fallen finnes Alnus
glutinosa. Typiska flador finnas vid Waxar, Lillon; innanfor
Bjornén och Stoltsén séderom Tors6; lings Skaldolandets sodra
kust (i synnerhet i E); vid Danskoglandet. Ofta ses fladalik-
nande vikar (Stoltsén). — Vattengrésholmar saknas med ett och
annat sillsynt undantag (innanfor Orsholmen).

Yttre skérgarden. Vattnet ar djupt, tillandningarna sma,
vagsvallet kraftigt, miingden af uppkastade organiska produkter
stor. Sirskildt fro tangmassorna karaktiristiska. Tangen upp-
kastas pa alla icke for branta strander, men i storre mangd
endast i vikar, som ro éppna mot hafvet eller vidare fjardar.
Pa stranden bildas en eller flere tangbaddar. Tangen formult-
nar och gifver upphof till »ny» jord. Pa mindre branta stallen
bildas strandingar, pa brantare och stenigare platser alsamhal-
len med hallon, vissa Orter och gris. — Om vikarnas strander
iro mycket branta (t. ex. utgdras af klippor), om sa stora tang-
massor drifva in i en vik att allt icke kan transporteras upp
pa stranden, om vagornas kraft ar forsvagad inne i viken, upp-
kastas endast en del eller intet af tangen, hvilken samlas i allt
stérre och mer sammanpackade massor innerst i viken. Den
formultnar, och slutligen begifva sig strandens vaxter ut pa
tanglagren. SAdana vikar fro dock ratt sallsynta (viken pa s6-
dra sidan om Modermagan; viken pa Hasté Langholmen; put-
ten pa Hast6 Gloholmen m. fl.).

Af den inre skargardens gyttjevikar och sandstrander fin-
nas endast svaga spar. Och afven dar dro viaxterna ofta andra.
I gyttjevikar 4ro Ruppia-arter: brachypus, intermedia, rostellata,
timligen allminna (viken vid Krokan; trakten SW om Fafango).
Pa sandstriinder finnes bl. a. Halianthus peploides (Hasté-Bus6).
Spergularia canina ur tamligen allman (langre in sillsynt).

Hafsbandet. Tillandningarna aro mycket sma (nagon m’).
Intet af de i det féregaende beskrifna omradena ligger inom
denna zon.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6, 161

V. De viktigaste fran tillandningsomradena
antecknade vaxterna.

De flesta vaxter bidraga om hésten, da de fdrvissna, till
anhopandet af organiskt material; denna deras betydelse upp
tages icke har nedan. Sallsynt och glest forekommande och
darjamte for tillandningsprocessen oviktiga vixter iro utelim-
nade. Tydligen har harvid godtycklighet icke helt kunnat und-
vikas. Namnen pa de for tillandningsprocessen viktigaste viix-
terna aro tryckta med sp§arrad stil.

Alger.

Characeer: Chara aspera och Ch. tomentosa iro de all-
miannaste arterna. Oftast i tita massor. Flador (siarskildt Ch.
tomentosa), vikar och grunda strander innanfoér yttre vassbiltet
(sirsk. Ch. aspera) uti innersta och inre skiargarden. Slamsam-
lande. Uppbevara kiselsyra och ofta kalk (kalk ses i synnerhet
pa Ch. tomentosa).

Cladophora. Ymnigt och allmint pa bottnen af grunda vi-
kar med mer |. mindre gyttjeblandad sand i inre skargarden
och pa stenar och klippor, sillan pa sandbotten, i yttre skir-
garden och hafsbandet. Samlar i inre skirgarden slam och dia-
tomeer (fargen ofta brunaktig); ar sa godt som utan betydelse
for tillandningsprocessen i yttre och yttersta skirgarden (fiirgen
vackert gr6n, ljusare eller moérkare allt efter arten, stundom
ljust smutsigt grén af diatomeer).

Conjugater: Mesocarpus, Spirogyra, Zygnema. Under gyn-
samma tider (regniga tider med hégt vattenstand synas gyn-
samma: 1898 funnos stora massor af dessa alger invid Sunds-
backa, torra tider med lagt vattenstand ogynsamma: 1899 fick
man s6ka efter dem invid Sundsbacka) i stora, slemmiga kolo-
nier i innersta vattenleden och i mindre hopar i en del afstiingda
vikar vid inre farleden, alltid pa for vagor skyddade stiillen,
vid hogt vatten t. 0. m. uppe pa ing med Agrostis. Samla slam
och under vattnet kringdrifvande foremal. Bidraga till gyttje-
bildningen, 4fven kring vassholmarna. An bestar en koloni af
en art, an traffas flere arter tillsammans. Zygnema forekom-

11

162 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

mer i de stérsta massorna, den 4dr alltid steril. Afven Meso-
carpus alltid steril. Spirogyra vanligen i mindre massor, ofta
flere arter blandade, stundom fertil (Sp. varians i Dénsviken
1899),

Diatomeer. Allméanna i hela skargarden, ymnigast uti inre
skairgardens mindre, afstiingda vikar med gyttjeblandad sand
och ofta pa tradar af Cladophora. Ingar som bestandsdel i
gyttja.

Fucus vesiculosus. H. o. d. sparsamt uti inre skargar-
den, allman och vanl. ymnig (om djupet ar lampligt) uti yttre
skiren och hafsbandet. Losslites och uppkastas pa strander
eller anhopas i vikar.

Vaucheria. Tamligen sillsynt pa bottnen af grunda vikar
i innersta och inre skaérgarden. Upptrider i relativt sma, m6érk-
grona, sterila, stripiga massor.

MCossor.

Amblystegium cordifolium. H. 0. d. pa sanka-vattendrankta
marker i Flyet och Broviksomradet. Bildar sma hopar bland
andra mossor. Oviktig torfbildare.

Ambl. fluitans. Allman och ofta ymnig pa vattendrinkta-
fuktiga marker pa tillandningarna i innersta och inre skiargar-
den. bBildar ofta ratt vidstrackta mattor. Bildar brunmosstorf.

Ambl. giganteum. Mindre, ganska tata mattor pa gunegfly-
mossen och den utanfér belagna vassarealen i Flyet. Mindre
viktig torfbildare.

Ambl. intermedium. I Broviksomradet nedanfér Magnis till-
sammans med

Ambl. polygamum bildande en matta. Bada dessa arter dro
mahanda pa andra stiéllen forbisedda. Bilda tort.

Ambl. scorpioides. I mindre mattor i gungflymossen i Flyet.
Mest steril. Torfbildande.

Ambl. stramineum. Sparsam |. spridd bland andra mossor
pa vata-vattendrankta stillen.

Aulacomnium palustre. Allmian pa fuktigare standorter.
Antingen glest spridd bland andra mossor eller uti sma mattor.

Cinclidium stygium. I sma mattor i gungflymossen i Flyet.

Hylocomium squarrosum. Stundom mattbildande pa strand-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 163

iingarna i inre skirgarden (t. ex. viken 1 vid Kallbodafjarden).
Bildar mycket langsamt torf.

Polytrichum commune. I stora massor pa branda stial-
len sirskildt inom Broviksomradet. Dels i tufvor, som ofta aro
klena och fdrtorkade, dels i frodiga mattor. Bildar nagot tortf.

Scapania irrigua. H. 0. d. pa fastare, fuktiga-vata stillen
i innersta skargarden (nara str. pa Ekenias seminariums om-
rade; Broviksomradet). Nagorlunda ymnig; mattor. Bildar
foga torf.

Sphagnum acutifolium. Allman och ymnig pa hégre upp
belagna stallen. Saknas dock inom vissa omraden, t. ex. Bro-
viksomradet. Tata tufvor. — Torfbildande liksom Ofriga hvit-
mossarter.

Sph. fimbriatum. 4H. 0. d., ymnig pa vissa stiéllen, t. ex.
Broviksomradet. Tata mattor. Sist i utvecklingsserien pa Bro-
viksomradet.

Sph. obtusum. Taml. sillsynt (Flyet, Broviken); i jamfo-
relsevis sma mingder. Pa Broviksomradet efter Sph. squarro-
sum, fore Sph. fimbriatum. Mindre tata mattor.

Sph. squarrosum. H. o. d.; i medelmattiga mingder. Upp-
trader i Broviksomradet efter Sph. swbsecundwm, fore Sph. fim-
briatum och fore Sph. obtusum, om denna finnes. Mindre tata
mattor.

Sph. subsecundum. Karaktiiristisk pa Broviksomradet, dir
den traffas allmant och raétt ymnigt. Mattorna aro dock ofta
glesa. Ar den Sphagnum-art, som férst infinner sig pa dyn.

Sph. teres. Antecknad fran Flyet och Broviksomradet, pa
det forra stillet stallvis i stora mattor, pa det senare spar-
sam (trol. i nagon man forbisedd).

Sph. Warnstorfii. Flyet: pa gungflymossen i ritt stora mat-
tor, pa andra vattendrankta stillen mindre ymnig. Gar hiir i
spetsen for Sphagna.

Thyidium Blandowii. Flyet; pa hédgre upp beliigna moss-
angar; i tata flackar, som dock sta ganska glest.

Gras.

Agrostis alba. Mycket allmiin och vanligen ymnig; spar-

164 Héyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekends skargard.

sammare endast pa sandtillandningar. Gar jamte Heleocharis i
spetsen for de arter, som omvandla »vatten» till »land», pa
tillandningsomraden med lésa bildningar for dem, som omvandla
de lésa bildningarna till fasta.

Agrostis canina. Traffas pa ett och annat stialle, t. ex.
mellersta viken pa sédra sidan om WaAxar.

Aira caespitosa. Mycket allman och mer |. mindre ym-
nig lings innersta vattenleden. Ar hir en af de viktigaste viix-
terna. Bildar tufvor, mellan hvilka material anhopas 1 alt storre
miangder.

Carex ampullacea. Allman lings innersta vattenleden.
Ofta ymnig: delar af Flyet och Broviksomradet. Foredrager
sanka-vattendrinkta stiallen med lds matta af Sphagnum teres
(Flyet) 1. Sph. subsecwundum (Broviken). Bildar nagot torf, men
dock af mindre betydelse an

C. aquatilis. Allman och stallvis ymnig inom Broviksom-
radet, dir arten ensam beticker vissa vattendrankta omraden;
bildar betydliga lager starrtorf. Pa andra platser af underord-
nad eller ingen betydelse.

C. cespitosa. Timligen sillsynt pa relativt torra platser
lings innersta vattenleden (Flyet). Stadiga tufvor.

C. canescens. Allmiin lings innersta vattenleden. Fuktiga-
vattendrinkta fngar. Mer |. mindre gles och darfor af ringa
betydelse for torfbildningen.

C. juncella. Allmiin lings innersta vattenleden. Vata-vat-
tendrinkta ingar. Stundom ymnig, och da af ganska stor be-
tydelse (Broviksomradet). Dels i tufvor, dels i mattor. Torfbil-
dande. — En stor del af de som C. juncella antecknade exem-
plaren iro C. vulgaris f. major, hvilken icke sirskilts i anteck-
ningarna.

C. pseudohelvola. Antecknad fran Broviksomradet pa de
vattendrinkta 6rtangarna, stillvis ymnigt. I sma, mjuka tufvor.
Torfbildande.

C. teretiuscula. Antecknad fran Flyet: sanka-vattendrankta
stillen. Ofta mer |. mindre riklig. Torfbildande.

C. vulgaris. Mycket allman och ymnig pa alla de under-
sékta tillandningarna, sparsammare pa dem med sand. Fuktiga

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 165

-vata platser, icke pa de lésa bildningarna. Vaxer i mattor.
Viktig torfbildare.

Eriophorum angustifolium. Allmiin och vanligen spridd eller
riklig pa tillandningar lings innersta vattenleden. Pa Broviks-
omridet pa hégre upp belagna griinsflickar mellan de lésa och
fasta bildningarna; sprider sig hirifran vid tillfalle till andra
platser. Af ringa betydelse for tillandningsprocessen.

Festuca rubra. Timligen allmin langs inre vattenleden.
Vanl. mer |. mindre riklig |. spridd. Fdéljer ofta med tateln.
Sma tufvor.

F. ovina. Pa sandiga stillen, stundom riklig (viken 5 in-
vid Kallbodafjarden).

Heleocharis acicularis. Sillsynt i inre skargarden, men
riklig (viken 5 vid Kallbodafjarden).

H. palustris. Tim]. allman och riklig i innersta skar-
garden. Gar jimte Agrostis alba i spetsen for de arter, som
omvandla »vatten» till »land»> och Jésa bildningar till fasta.
Heleochuris-flackarna pa Broviksomradet!

H. parvula. Ej antecknad, men troligen férbisedd. Har
patriffats uppkastad pa striinder. Ar troligen en slamsam-
lande art.

H. uniglumis. Spelar i inre och yttre skargarden samma
roll som H. palustris i den innersta. Stallvis afven i innersta
skargarden.

Juncus filiformis. Timl. allm. langs innersta vattenleden.
I flackar p& fuktig-sur mark, mest fngar. Ar oftast uti flic-
karna mycket riklig. Inom Broviksomradet uppspirar arten med
forkarlek pa platser, dir Carex vulgaris skadats eller fordrdjts
i sin utveckling. Bildar sma mingder af en fast, tat torf.

J. Gerardi. Ar ofta mer |. mindre riklig pa fastare strinder,
sirskildt langre ut till hafs.

Phragmites communis. Mycket allm. och mycket ym-
nig lings innersta vattenleden, allman och vanligen ymnig 1
inre skargarden, timligen allman, men mer |. mindre sparsam
i yttre skirgarden. Finnes hialst i gyttja, men afven pa dyiga
och sandiga platser. Den for tillandningsprocessen viktigaste

166 Héiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

fanerogamen. Bildar vasstorf. Samlar slam och grofre mate-
rial. »Vassholmar» (jfr. sid. 140)!

Scirpus lacustris (inbegripet Sc. Tabernemontani, som
icke sirskilts i anteckningarna). Mycket allman och mycket-
timl. ymnig i innersta skirgarden, allman och nagorlunda riklig,
men i mindre bestand uti inre och yttre skargarden. Synes
foredraga ett bestimdt, ringa djup, hvarigenom vassen fordelas
pa tviinne zoner; tycker om dyiga stallen; saknas pa ren sand.
Torfbildande. Samlar slam och gréfre material.

Sc. maritimus. H. o. d. i hela skargarden, men i jamfo-
relsevis sma mingder. Gyttja och gyttjeblandad sand. Bildar nagot
litet torf. Samlar slam och gréfre material. Sallsynt antraffas
»holmar» (sundet mellan fastlandet och Degeré).

Typha angustifolia. Allman och vanl. ymnig, stundom myc-
ket ymnig uti innersta vattenleden, h. 0. d. i inre skargarden,
saknas lingre utat. Ungefiir pa samma djup som Scrpus la-
custris och ofta i blandning med denna. Gyttja och sandblan-
dad gyttja; dy. Torfbildande. Samlar slam och gréfre ma-
terial. Stundom antriffas »holmar» (sydvastra delen af Total-
fladan).

T. latifolia. Ar antriffad endast inom ett tillandningsomrade
(en af vikarna pa norra sidan om Skald6landet) och finnes dar
nagorlunda ymnigt. Betydelse fdr tillandningsprocessen som
foregaende art; nagra »holmar» observerades likval icke.

Orter.

Achilleea millefolium. Triffas i yttre skirgarden pa tangbad-
dar, ofta rikligt.

Alisma plantago. Endast ‘pa platser, dar salthalten ar myc-
ket liten. Sparsam i diken, biickar, inom vattengrasbestand
med mycket hég fuktighetsgrad, pa mycket vattendrankta angar.

Anthriscus silvestris. Karaktirsvixt pa en del hégre upp
belagna tatelangar.

Atriplex patula. H. 0. d. i inre och yttre skargarden pa
och nara tangbiddar samt stundom pa fastare strandingar. Ofta
riklig.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 167

Butomus umbellatus. Broviksomradet (sparsamt i dstra
baicken) och Totalfladan (laguner nara Oxholmen; nagot ym-
nigare).

Calla palustris. Broviksomradet: vattengriisbestand med
Orter, vattendrankta angar. I ringa grad torfbildande, ofta till-
sammans med Menyanthes.

Callitriche polymorpha. Broviksomradet: ymnig i delar af
dstra backen och nagra diken. Slamsamlande.

Caltha palustris. Téml. allmiin i innersta skirgarden pa
ldsare stallen. Stundom mycket riklig (vata, ortrika fngar inom
Broviksomradet), men vanl. mer |. mindre spridd. Skyr mossor.

Ceratophyllum demersum simmar omkring uti sundet mel-
lan fastlandet och Degerd. Icke slamsamlande; standigt rent
morkgron.

Comarum palustre. Allmiin, ofta riklig, oftare endast
spridd uti innersta och inre skargarden, téiml. allman och vanl.,
mer eller mindre spridd uti yttre skargarden. Fuktiga-vatten-
drainkta marker. I ringa grad torfbildande.

Epilobium palustre. Tiiml. allm., men glest spridd eller
sparsam pa fuktiga-sanka fngar i innersta skirgarden.

Eqvisetum fluviatile, Riklig pa flere vattendrankta an-
gar i innersta skargarden. Mer |. mindre spridd och taml. sill-
synt pa mindre vata platser. Ofta i vattengrisbestand. Bildar
torf, hvarigenom diken stundom gro igen (Broviksomradet). Upp-
trader ofta i formen limosum, sirskildt pa mindre vata stallen.

Galium palustre. Mycket allmiin och mer eller mindre
riklig (ofta 7) i innersta, allman och riklig i inre, tamligen all-
man och riklig eller spridd i yttre sk’rgarden. Fuktiga-vatten-
drankta angar. Rikligt 4fven i vattengrasbestand med Orter.

Glaux maritima. H. 0. d. och vanligen spridd i innersta
skargarden (t. ex. Karis Dragsvik), taéml. allmén och spridd eller
riklig i inre, 1 yttre och yttersta skiargarden. Fastare, garna
nagot sandiga eller smatt grusiga strandingar. Bidrager, da
den ar ymnigare, till strandingens fasthet. Stenstrinder.

Hippuris vulgaris. Totalfladan och Broviksomradet, ofta
riklig. Laguner; grinsflaickar med AHeleocharis, Hqvisetum och
Menyanthes.

168 Hiiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard.

f. maritima. Sillsynt i innersta skirgarden (Norrbyviken),
timl. siillsynt i inre skiirgarden (hir upptrader Hippuris i salt-
sjovattnet alltid i denna form), saknas langre ut. Grunda gyttje-
vikar med vattengras.

Lemna trisulca. Allmiin i innersta skirgarden, delvis
mycket ymnig (Flyet 1898). Ymnigast pa platser, dir hinder
siittes mot dess vidare transport. Sedimentbildande. Slamsam-
lande.

Leontodon autumnalis. Timl. allm. i inre och yttre skar-
garden pa fastare strandingar. Spridd-riklig.

Lysimachia thyrsiflora. Vattendrankta-sanka platser
i innersta skargarden; riklig 1. nara riklig (vanl. 5—-7). Hor
till de landets orter, som férst upptriida i vattengrasbestanden.
Pa Broviksomradet pa de O6rtrika vattendrankta angarna nar-
mast de 6rtrika vattengriskomplexerna, uttringes sedan af Ca-
rices, men ater riklig pa de sanka angarna. I ringa man torf-
bildande.

L. vulgaris. Siillsynt pa sandiga tillandningar (Vedagrun-
det); tillhér egentligen de torrare alsnaren och allunderna.

Lythrum salicaria. Sills. pa sandiga stallen (Vedagrundet).
H. o. d. pa férmultnad tang (t. ex. Lill-Jusaré). Oftare pa tor-
rare stillen strax utanfOr strandalarna eller mellan de yttersta
af dem jamte foregaende art.

Menyanthes trifoliata. Vattendrankta till mycket sanka
platser i innersta skirgarden. Vanligen riklig; upphor hastigt
pa endast sank mark. Hor till de landets Orter, som forst upp-
triida i vattengrisbestanden. Flackbildare. Ratt stor betydelse
som torfbildande art.

Myriophyllum spicatum. Mycket allman i innersta, all-
min i inre och timl. allm. i yttre och yttersta skargarden.
Uti innersta och inre skirgarden med alla tathetsgrader, langre
utat merendels glest. Foéredrager grundare platser, halst in-
nanfér yttre vassbiltet; saledes en karaktiristisk lagunvaxt. Vik-
tig slamsamlare; gradaskig. Lésrifves och uppkastas ofta pa
stranderna.

M. verticillatum. Totalfladan i vil skyddade laguner. Sam-
lar slam som féregaende.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 169

Najas marina. H. o. d. i innersta och inre skirgarden,
men alltid glest och darfor af ringa betydelse for slamsam-
lingen.

Nymphea alba. Broviksomradet, Totalfladan och sundet
mellan fastlandet och Degeréd; mest i laguner, afven i flaickar
med Menyanthes, i sundet i midtelrinnan. Par stand i viken
vid Knipnaés i dikesmynningen. ‘Tamligen sparsam.

Peucedanum palustre. Hufvudsakligen pa tillandningarna
i innersta skirgarden. Vanligen mer |. mindre spridd, nagon
gang riklig. Halst pa fuktiga, men A&fven pa _sura- vatten-
driinkta platser.

Plantago major. Ratt allman pa fastare strandangar uti
inre och yttre skarg. Riklig |. spridd. Bidrager till &angens
fasthet.

Pl. maritima. Karaktarsvaixt pa de fasta strandiingarna i
inre och yttre skargarden, riklig, stundom spridd. Taml. sall-
synt 1 innersta skargarden (sundet mellan fastlandet och Deger6).

Potamogeton pectinatus. Taml. allmiin uti innersta, allmén
uti inre, yttre och yttersta skargarden. Pa grundare plat-
ser, halst innanfOr yttre vassbialtet. Garna pa blandningar af
gyttja och sand. Merendels spridd. Samlar nagot slam. (Pot.
fiiformis finnes pa djupare vatten, vanl. utanfor tillandningsom-
radena). .

P. perfoliatus. Framst pa djupare vatten, men stundom af-
ven inom tillandningsomradena (viken vid Knipnias, Odens6é sund
ores Wi:

Potentilla anserina. Karaktairsvaixt pa de fasta strandin- ~
garna i inre o, yttre skargarden; vanl. riklig. Ofta pa tangla-
ger. Taml. sills. i innersta skiargarden (t. ex. Karis Dragsvik).
Binder material med sina refvor.

Ranunculus acris. Karaktirsvaxt pa endel tatelingar. Slar
sig ofta ned pa fdrmultnad Fucus, diarifran den dock snart
uttranges (mellersta viken pa sédra sidan af Waxir).

Rumex acetosa. Riitt karaktiristisk for en del tatelingar.

Ruppie: brachypus, intermedia, rostellata. Tamligen allmiinna
uti gyttjevikar i yttre och pa griansen mellan yttre och inre
skargarden. Alltid i ymnighet. Slamsamlande.

170 Hiéiyrén, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenads skargard.

Sparganium minimum. Flyet och Broviksomradet. Lésa
flickar bland Phragmites (Flyet); laguner, Menyanthes- och He-
leocharis-flackar (Broviksomradet). Vanligen riklig.

Spergularia canina. Sillsynt i inre, taml. allman i yttre
och yttersta skirgarden. Sandstrander, grusstrander, afven pa
»fasta strandingar». Nagorlunda riklig. |

Stellaria palustris. Antecknad endast fran Broviksomra-
det, hufvudsakligen pa de sanka d&ngarna och alltid 1 grupper.

Tanacetum vulgare. Sandiga st. (Vedagrundet). Hoér egent-
ligen till vissa albuskagers vegetation.

Trifolium repens. H.o.d. pa strandangar i inre och yttre
skirgarden (viken 5 vid Kallbodafjarden; den mellersta viken
pa sddra sidan om Waxar). Riklig |. spridd.

Triglochin maritimum. Karaktirsvaxt pa de fasta strand-
fingarna i inre och yttre skirgarden; vanligen riklig, stundom
spridd. H. o. d. i innersta skargarden (t. ex. Karis Dragsvik).

Ulmaria pentapetala. Gles pa de ldsa bildningarna inom
innersta skargardens tillandningsomraden. Hor egentligen till
albuskagers vegetation.

Utricularia minor. Allmiin och flickvis tamligen ymnig pa
de vattendrainkta platserna pa tillandningarna i innersta skar-
garden.

U. vulgaris. Tim]. sillsynt: Flyet inom vassarealen, To-
talfladan i laguner.

Viola palustris. Allman i innersta skargarden. Mer |. min-
dre riklig 1. spridd. Fuktiga-sanka platser. ‘Trifves inom
Broviksomradet bast pa de af Sphagnum angripna fasta starr-
angarna.

Fis, buslkar och trad.

Oxycoccus palustris. H. 0. d. pa mossingar och mossar 1
innersta skirgarden. Riklig.

Juniperus communis. Taml. sillsynt i inre skargarden, t.
ex. Broviksomradet pa Lillangen.

Myrica gale. Infinner sig i Flyet pa tufvor i vassarealen
och ger upphof till snarbildning.

Salix phylicefolia. Det vanligaste och ymnigaste videt,

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 171

inleder snarbildning. Infinner sig redan pa mycket vattendrankta
stillen (vassarealen och gungflymossen i Flyet; i Broviksomra-
det ute i bicken mellan vattendriinkta 4ngar och i vassbestand).
Endast i innersta skargarden.

Alnus glutinosa. Allmiéin till mycket allman pa eller of-
tast strax ofvanfor tillandningsomradena. Inleder nagon gang
snarbildning (Flyet; en af vikarna pa norra sidan om Skaldo-
landet). En sammanhingande alzon finnes isynnerhet pa nagot
brantare strinder; den rycker langsamt utat.

Tabell 6fver tathetsgraderna.

For att uttrycka de smiarre vaxternas ymnighet (tathet) har
foljande, af professor J. P. Norrlin uppstallda, tiogradiga skala kom-
mit till anvandning:

Tathets-
graden.
Inblandning af andra vaxter ingen |. mycket svag (1—4) 10] __
> > » pathy AAP AR Area aS Hoe Oe Tackande
» » » $2) G26 deat ue NS irae
Afstandet mell. vaxterna 2,5—15 cm (1 tum — 0,5 fot) 7) Rikliga
» » » 15—45 cm (0,5—1,5 fot) . 6{ vaxter.
» » » 4.5—90 cm (1,5—38 fot) ° 5 .
> > » 90—180 cm (3—6 fot) . 4 gain
> » » 180—450 cm (6—15 fot) . 38 r
» » » 450—900 cm (15—30 fot) . 2QSparsam-
» » » Ofver 900 cm (é6fver 30 fot) . 1§mavaxter.

Dessutom enstaka individer (= enst.).

DA en vaxt forekommer i tufvor (férkortadt t.), mattor (m.),
grupper (gr.), bestand (best. eller b.) 0. s. v., har individernas och
individsamlingarnas tathet skildt angifvits, hvarvid den férra beteck-
nats med arabiska, den senare med romerska siffror.

Afstanden hafva tagits mellan de ur underlaget uppskjutande
skottens baser, for Menyanthes mellan bladen, fér Oxycoccus mellan
refvornas korsningspunkter. Detta bor ihagkommas da t. ex. Nym-
pheas tathetsgrad jamfores med andra vaxters. Buskars och trads
tithetsférhallanden hafva sarskildt beskrifvits (de sma videtelningarna,
som alltid afslas eller afbetas, hafva behandlats som mindre vaxter).

Anmarkningar till Kartorna.

Ofversiktskartan, Strandkonturerna fro afkalkerade fran lots-
varkets sjékort Jusars—Hangé '), dar farlederna och deras narmaste
omgifning aro noggrannt utritade i minsta detalj, medan det icke va-
rit nédigt att behandla for sjéfarten oviktiga platser lika omstandligt.
Haraf kommer det sig, att t. ex. en del af den grunda vattenleden
mellan fastlandet och Degeré pa kortet icke ser ut som i verklighe-
ten; troligen hafva konturerna kopierats fran nagon 4ldre karta. Félj-
den blir den, att tillandningarna maste utsattas dels innanfér (i de
flesta fallen), dels utanfér (langs innersta vattenleden; vid den tranga
passagen mellan Grefé och Skaldé, dar ingen bat slipper fram o. s. v.)
strandkonturerna.

Tillandningarnas vidd har erhallits genom jamférelse mellan
naturen och landtmateristyrelsens sockenkartor (i skalan 1 : 20 000)
dfver Karis och Pojo (bada af ar 1842). Pa detta satt far man
dock icke nagon exakt uppgift om tillandningens horisontala storlek
under en viss tid, ty sockenkartorna aro uppgjorda pa grundvalen
af en mangd agokartor fran olika tider. Endast genom att jimfoéra
alla de ursprungliga agokartorna kunde man — mahiinda — erna
en fullt likvardig framstallning af tillandningarnas inre granser. Felen
reduceras dock betydligt genom den ringa storleken af Ofversiktskar-
tans skala. |

Kartan Gfver tillandningarna invid Broviken ar uppgjord med
tillhjalp af en Steffans bussol. Ute i viken kunde mitband icke be-
gagnas, Har konstruerades de olika platsernas granser med tillhjalp
af kompass, en flat ekstock af uppmatt lingd och stérar. Vid ek-
stockens for nedstacks en stér; farkosten skéts eller drogs fram ge-
nom de tata vattengrasbestanden i med kompassen upptagen riktning,
tills aktern var invid stéren; en ny stér neddrefs vid féren o. s. v.
Pa detta satt uppmattes strickorna i batlingder. Tydligt ar, att mat-
ten blefvo féga noggranna, hvarfér alla grinser uti viken béra be-
traktas sadsom osikra. — Anmirkas bér, att nagra ladors bredd och

1) Kapta pxoja xB WOccap-9 u Tanre-yaay. Cs omnicef 1839 nm 1842 ro-
nos. Ilsjana Tugxporpadiszeckums Jlenapramentoms Mopckaro MMHUCTepcTBa BS
1887 r. — R&attad aren 1896, 97, 98, 99.

langd icke ar uppmatt. Om den oegentlighet, som vidlader girdet
vid Lillangen, ar taladt pa sid. 47.

Kartorna 6fver Flyet och putten pa Histé Gloholm. Afstanden
mattes i steg, och riktningarna upptogos dels med en liten kompass,
dels med égonmatt. Konturerna och vinklarna, afven norrstrecket,
dro darfor foga noggranna och sikert till en stor del oriktiga, i huf-
vudsak fér andamalet dock tillfyllestgérande.

Rattelse.

Pa sid. 42 och 43 talas om Heleocharis palustris, bor vara H. uniglumis.

Innehallsforteckning.

Forord
Inledning
. Ofversikt af tillandningarna i det undersikta omradet

. Specialundersokningar
Flyet ;
Sundet mellan Liltholmen och ‘Storholmen
Karis Dragsvik .
Vedagrundet
Norrbyviken .
Broviken .
Omgifningarna
Det yttre omradet .
a) Vattenomradet wer
b) Sidotillandningarna i NW
c) Sidotillandningarna i SE
d) Slamén ute i viken ate
De innanfoér viken belagna ditiwedniacerie
a) Backarna
b) Med vass, sdf och eos fen aes
c) Vattendriinkta angar i SW .
d) Sanka angar . : :
e) Mossar och flackar med Sona
f) Vata, ortrika a4ngar
g) Mycket vata till Patendranktn- stavkanean
h) Lésa platser med Eriophorum
7) Fasta starrangar med Agrostis
j) Angar med Aira cespitosa .
Sammanfattning
Manniskans invarkan
Jamf6relse med dldre kartor
Totalfladan . ;
Sundet mellan fastlandet och Degerd ,
Jumalviken

. 102
. 105
ii?

. 128
. 129
. 134
. 138
. 142

Sid.
De 4 stora vikarna pa Skalddlandets norra kust sydost om Brandon 143

Sandtillandningen E om Jumalviken . . . 2... ~~. . ~ . 144
Vikar vid Kallbodafjirden.... . =. «2. + <q +2 - ha Sees
Vik pa norra stranden af -Waxdr ...-. « <k!oda Ge See
Akernasfiaiian .¢.«.« a)» sobep 4) ono b ine tae eee
Viken vid Orsholmen . . . © St eee
Den mellersta viken pa sédra Siee om Waxar eee. ei
Putt pa Hasté Gloholm . . . 154

IV. Ofversikt af tillandningsomradena ‘afseende a ‘deras ' ve-
getation . . . . 157
V. De viktigaste fran tillandningsomradena antecknade vaxterna 161
Tabell Sfver tithetsgraderna » . 2 se ee ee ee CD
Anmirkningar till kartorna =. .,.,-. - (ape eneinaicee 173
Pratreise. ogr.¢2.2' > a er ee ee
feinchiuatbkedlaline os ove a eas GEE a eee

—______— +00: ____—

i

Acta Soc. p. F. et Fl. F., 23, N:o 6. — Hiiyrén.

Raseborg

SQ Raseborgs ruiner
Korsbact es

NG
Weston Ae [Densvitberger

Total

D
ee “Tole,
det
Leprentsl ff Pyaley Yota/udd
A Madar

Crop

Euludden

=

Sundsbock

ola sys vee Money, a aes Kop bole
ty 7

“

J Shredder bile
oot

Pate msliote

astholm
gh LIN

yen
Danskog ™~
5 0

Jandet

Ofver

TILLANDNINGARNA

ien del af

EKENAS SKARGARD

Shale 1: $7407, 4.

— . (akc a ee
cee as

oie Se
s MES ase fr
ier oes ; a see - 7
Sate eer ous 3 = wy Pd oe Ren 1. nistan ren sand.
a3 tee oe fs © rae
—o

aL, ae 2,

oe ce) ci NS mee
Ci 2 Cs 39 % a . Helsingfors, decemb. 1899
2 ‘ ae

@® Dy; cyttja, ofta darjimte sand.

Ernst Hiyrén 5

G. Arridssons Litograflaka Atelier, H-fors,

ule hi 2S SOR g
>

£ gh a

i

ey ae ee. |

oo : ‘ v4 i ; : Vine Ss Same
: : , ee * ‘ ary. eek tenth a
. ; ‘ ips Mea) Forz.)
i js - >. hole i. +
ily . r : : ‘ t ’ ae ?
1 . ‘ . bal we
*

Nio 6. — Hiiyrén.

Acta Soc. p. F. et Fl. F., 23,

KARTA
Saltsjon ofver

[EEG] 108 encogmitos bovuxen mark EF ZL VY E T

[ESS] vite pore ook alvuntager nara Ekends stad.
= Gungflymome

[EGG Axe m04 onrox amputiacon. bgt On tam mm mm

Mossingar med sphr of gungfly.
Af kulturon piviirkade mossingar.
[EJ cattngee

[HB Ane 000 Briopnorum
= Bygguador,

=== Bthrre dike.

—— Mindre diko

Gitrdo mod grind,

[ge — Korvig

Harabacka

September 189%.

ofver

Tillandningarna imi Broviken

1 Snappertuna

——=
Shata

ee ee
Pee SS limeren

Lagunor

Putt, som fylles af Fucus.
Hast, Gloholm.

+; %,)

‘!
RY fu
~

.

December 1599.

Vottengris 1 Phrgmile 11 Typia
INL Selspon

Vattongris jamto landvixter 1 Sir
palam It Blindbeathad UL Phiragmltetom
TV Stirring tied tyuands Poragriltes

L_] Holeosharis

Vattendrinkta dngar 1 SW

Monyanthon (N belyder, att afven
Nymphaea fuer)

Bavisetum

ur, ay 5
taaet oS e) meat

my oats
Vita, Srtrike Ongar ! mel ofvorva lo
ye eeeencecence

Vito till vattondrinkts starringar
T jordbogaraud {1 Carex sqatilis, C. jan
alla LOC. aquatilis V0. 82 VC. nquat.,
jane,, valgaria VIC, Jess, rug.

December 1899. Ernst Hayren.

CI

SS

Dypol

Agroitie VI Er., C. vale. VIL Br grt, Ort.

Fosta storringar { Typlsk I Pestoce

wa i Speakon ¥ Cite nahin

Tenca ins iL Sphagnesy ees

Vii praswesce

‘ aA Giste

Aira cwspitosa I Ofvergiogmon ‘ulas

Poiiaaee ADs aed Toye fi tas

syaste yi aaaeartes ae Ble

ivf alnants Auli Ve

tofror Langs dikon (em cxmaoee ) > Borisbuske

———ee) Dike

Snir af vido, al; onskilda vido-

buskar. t

+ Gran |

|

KDllomraden (st0rre) med on manga 5

olikartade vAxtaamhilion (meat Oarioes) J
Strandlinjer:

Lao ee eS 1
1703 8. Broterus

-—==== 1756 Hons Pattenbore

— 1841 Sim. Gronjund

Lador

— 1889 Ernst Hbyrén

Uppldjd fast starring, som icko

CEE ES 1777-19 A. Moalmstrém

LIF GARVIDSSON MW FORS.

fl ~~
vials

+
a,

~ eet Py %

:

La

ute

ws

CEPT LAI

by 7

J ssi Day:
+ age

=
>

ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA, 23, N:o 7.

DIE NORDEUROPAISCHEN FORMEN

VON

SUIRPUS (HELBUUHARIS) PALUSTER

HARALD LINDBERG.

(Vorgelegt am 4. Oktober 1902).

HELSINGFORS 1902.

KUO PLO:

K. MALMSTROMS DRUCKEREI, 1902.

In Fiora Suecica (Ed. I, p. 15, n:o 41, 1745) beschreibt
Linné Scirpus paluster mit folgenden Worten: »Scirpus culmo
tereti nudo, spica subovata imbricata terminatrice. Habitat in
fossis, paludibus, ripis, fluviis, lacubus frequentissimus.» Fast
gleichlautend ist die Beschreibung in Species plantarum (Ed.
I, p. 47, 1753), wo die Art zum ersten Mal benannt wird. Erst
bei C..J. Hartman, Handbok i Skandinaviens Flora (2
Aufl., p. 15, 1832) findet man Scirpus uniglumis Link als var.
8 unter Scirpus paluster aufgenommen. Dass Linné unter
Scirpus paluster auch diese Art mit einbegriffen hat, scheint mir
ganz sicher, da dieselbe tiberall in Nord-Europa an Meeresufern
sehr allgemein ist. Ausser diesen beiden Arten ist es wahr-
scheinlich, dass Linné noch eine dritte Art mit diesem Namen
bezeichnet hat, namlich Scirpus mamillatus mihi, eine neue,
sehr charakteristische Art, welche in Norwegen, Schweden, Finn-
land und Ingermanland verbreitet ist. Da also der Name Sceir-
pus paluster nur als Kollektivname verwendet werden kann,
habe ich die bei uns und in Europa iiberhaupt gewohnliche
Form Scirpus (Heleocharis) eupaluster benannt.

Ausser den Formen, welche ich in meinem eigenen Her-
barium besitze, habe ich alles, was in den Sammlungen der
Universititen zu Kopenhagen, Lund, Upsala, Kristiania und Hel-
singfors von Scirpus paluster aufbewahrt ist, untersucht. Fiir
die Gite, mir die Sammlungen zu iibersenden, spreche ich den
werthen Direktionen der genannten Museen meinen tief gefiihl-
ten Dank aus.

Die Hauptmerkmale, welche diese 3 Arten, Scirpus (He-
leocharis) eupaluster Lindb. fil., Scirpus (Heleocharis) mamillatus

4 Harald Lindberg, Die Nordeurop. Formen v. Scirpus paluster L.,

Lindb. fil. und Scirpus (Heleocharis) uniglumis Link charakteri-
sieren, gehen aus der folgenden Uebersicht hervor.

1. Die untersten Spelzen das Ahrchen halbumfassend. Nuss
undeutlich punktiert.

a. Halm dunkelgriin, fest, undurchsichtig, trocken fein oder
nicht gestrichelt, mit ca. 20 dicht gestellten Gefassbtin-
deln; Palissadengewebe hoch, ringsum; Bastbiindel dicht
gestellt, Bastzellen mit sehr kleinen Lumina; Markge-
webe mit dicht gestellten, festen Diaphragmen. Nuss
verkehrt-eiformig, der verdickte Griffelgrund gut abge-
schniirt, kegelf6rmig, mehr hoch als breit. Perigonbor-
sten mit kurzen Anhingseln, 4 (f. typiea) oder ziemlich
selten 0 (f. nulliseta), den verdickten Griffelgrund nicht
iberragend, selten rudimentar (f. subnulliseta).

Scirpus (Heleocharis) eupaluster Lindb. fil.

b. Halm hellgriin, weich, durchsichtig, trocken deutlich ge-
furcht, mit 4—5 Furchen an jeder Seite, mit ca. 12
entfernt gestellten Gefissbiindeln; Palissadengewebe
ziemlich diinn, nur auf der Aussenseite der Gefiss-
biindel; Bastbiindel entfernt stehend, Bastzellen mit gros-
seren Lumina; Markgewebe mit ziemlich entfernt ge-
stellten Diaphragmen von geringerer Festigkeit. Nuss
hellbraun, glinzend, rundlich, der verdickte Griffelgrund
niedrig, fast sitzend, zitzenformig. Perigonborsten mit
langeren Anhangseln, 5 oder gewohnlich 6 (sehr selten
8, niemals 0), den verdickten Griffelgrund tberragend,
niemals rudimentiar.

Scirpus (Heleocharis) mamillatus Lindb. fil. n. sp.

2. Die unterste Spelze das Ahrchen ganz umfassend. Nuss
dunkelbraun, dick, verkehrt-eiférmig, ziemlich grobpunk-
tiert, der verdickte Griffelgrund in der Regel mehr breit
als hoch. Perigonborsten 4, den Griffelgrund nicht tber-
ragend (f. typica) oder bei unseren Formen gewohnlich O
(f. nlliseta), bisweilen mehr oder weniger rudimentar (f.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 7. 5

subnulliseta und f. subtypica). Halm fest, oft etwas zu-
sammengedriickt, undurchsichtig, trocken undeutlich oder
fein gestrichelt, mit 15—20 dicht gestellten Gefassbiindeln ;
Palissadengewebe hoch, locker, ringsum; Bastbiindel dicht
gestellt, Bastzellen mit ziemlich grossen Lumina.

Scirpus (Heleocharis) uniglumis Link.

Scirpus (Heleocharis) eupaluster
Lindb. fil.

Synonymen:
Scirpus paluster L. Spec. plantar. Ed. I, p. 47, 1753, p. p.
Heleocharis eupalusiris Lindb. fil. in sched. et litt.

Diese Art kommt, wie friiher angefiihrt ist, sowohl mit 4
gut entwickelten Borsten als ohne oder mit ganz rudimentaren
Borsten vor. Die borstentragende Form ist die allgemein vor-
kommende und ist also als f. typica aufzufassen. Die Perigon-
lose Form ist dagegen viel seltener und meines Wissens nur in
Schweden und Finnland gefunden worden. Beide Formen habe
ich ganz neben einander wachsend an einem lehmigen Seeufer
in Jorois gesammelt (vergl. Figg. 23 und 24). Analoge borsten-
tragende und borstenlose Formen zeigt auch Scirpus wniglumis.

Forma typica.

Von dieser Form habe ich Exemplare von so zahlreichen
Stellen gesehen, dass es iiberfliissig ist, die Fundorte zu nennen.
So habe ich aus Diinemark Exemplare von 19 verschiedenen
Pliitzen untersucht, aus Island von 10, aus den Faroer-Inseln
von 3 und aus Norwegen von 10 Lokalitéten. Sie gehdrten
simmtlich zu f. typica. Von den 50 untersuchten Formen aus
Schweden waren 9 ohne Borsten, und von 40 Exemplaren aus
Finnland waren 11 zu f. nulliseta, 4 zu f. subnulliseta zu fiih-
ren. Die nordlichsten, mir bekannten Fundorte fiir Scirpus eu-
paluster sind Norwegen, Sydvaranger (69° 30’ n. Br.), Lapponia
Kemensis, Kittili (67° 40’ n. Br.) und die Halbinsel Kola, Umba

6 Harald Lindberg, Die Nordeurop. Formen v. Scirpus paluster L.

(66° 40’ n. Br.). Kommt auch in den iibrigen Teilen Europas,
in Nord-Asien und Nord-Amerika vor.

Forma subnulliseta.
Finnland: Satakunta, Karkku, 7. 7. 1872, Hj. Hjelt (Herb.
Helsingf.).

Ostrobottnia australis, Jurva, 24. 7. 1859,
A. J. Malmgren (Herb. Helsingf.). (Fig. 32).

Ostrob. borealis, Kemi, Kuivanuoru, 17. 7.
1864, M. Brenner (Herb. Helsingf.); Tor-
nea, Fr. Hellstrém (Herb. Helsingf.). (Figg.
D0).

Forma nulliseta.
Schweden: Stockholm, Djurgardsbrunn, 7. 1852, S. O.
Lindberg (Herb. Upsal.).

Upland, Vassunda, Orsand, 1886, Th. Fred-
riksson (Herb. Upsal.); Sigtuna, Steninge-
bron, 26. 8. 1857, Alfr. Areschoug (Herb.
Upsal.); Upsala, Kungsparken, 22. 7. 1832,
G. Wahlenberg (Herb. Upsal.).

Medelpad, Sk6n, 20. 7. 1877, K. A. Th. Seth
(Herb. Helsingf., Upsal.). Monstr. polystachya.
(Fig. 35).

Vasterbotten, Tofteskiren, 10. 8. 1810, G.
Wahlenberg (Herb. Upsal.).

Norrbotten, Lulea, G&addvik, Duurloo (Herb.
Kopenh.); Nederkalix, Singis, 19. 7. 1858,
O. R. Fries (Herb. Upsal.); bjorkfors, 1858,
O. R. Fries (Herb. Upsal.).

Finnland: Regio Aboénsis, Uskela, Fulkila, 20. 6. 1853,
EK. v. Bonsdorff (Herb. Helsingf.).

Isthmus Karelicus, Bjorko, Humallahti, am
Meeresufer 9. 9. 1895, H. L.

Satakunta, Birkkala, 6. 6. 1859, Th. Simming
(Herb. Helsingt.).

Tavastia austr., Hattula, Lehijarvi, am See-
uter, 14.09. 1902" "Te (Pite: Biv:

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 7. 7

Savonia austr., Ruokolaks, Utula, am lehmi-
gen Seeufer, 26, 7. 1876, R. Hult (Herb.
Helsingf.).

Ostrobottnia austr., Vasa. Vasklot, 25. 9.
1902, Hj. Hjelt.

Savonia bor., Jorois, Huutokoski, 27. 8. 1902,
H. L. Am lehmigen Seeufer unter f. ty-
pica. (Figg. 24).

Ostrobottnia media, Brahestad, 7. 8. 1888,
E. W. Blom (Herb. Helsingf.).

Karelia Pomorica, Rukajiarvi, am Seeufer,
5. 7. 1894, I. O. Bergroth (Herb. Hel-
singf.).

Ostrobottnia bor., Uleaborg, W. Nylander
(Herb. Helsingf.). (Fig. 34).

Kuusamo, Kitkajarvi, 7. 1883, V. F. Brotherus
& F. v. Wright (Herb. Helsingf.).

Scirpus (Heleocharis) mamillatus
Lindb. fil. n. sp.

Synonymen:
Scirpus vel Heleocharis palustris auct. Scandinav. p. p.
Heleocharis mamillata Lindb. fil. apud Soc. p. F. et FI.
Fenn., 3. 5. 1902.

Scirpus mamillatus scheint eine ausgepragt nordeuropiische
Pflanze zu sein. Sie ist ziemlich weit verbreitet im siidl. Nor-
wegen (bis 61° 10’ n. Br.), in Mittelsechweden (57°—61° 25’ n.
Br.) und in Finnland bis 63° n. Br. Auch aus dem russischen
Karelien und Ingermanland habe ich Exemplare gesehen. In
der Sammlung der Universitit zu Kopenhagen kam dieselbe nur
aus Varmland in Schweden vor. Da diese Art in den siidlich-
sten Teilen Schwedens zu fehlen scheint, ist es ziemlich wahr-
scheinlich, dass sie in Danemark und weiter siidlich in Europa
nicht vorkommt. Scirpus mamillatus wichst in der Regel nicht

g Harald Lindberg, Die Nordeurop. Formen v. Scirpus paluster L.

wie Sc. eupaluster an Seeufern mit festem Sand- oder Lehm-
boden, sondern in Teichen, kleinen Tiimpeln und auf sumpfigen
Wiesen mit loserem Boden, besonders gern auf Torf. Nur ganz
ausnahmsweise sieht man beide Arten unter einander wachsen.
Diese neue Art kenne ich nur aus Fundorten mit stissem Was-
ser, doch kommt sie auch ganz in der Nahe des Meeres vor;
so habe ich z. B. Exemplare von einer kleinen Insel in den
Ekenis-Scheren und in Helsingfors, in kleinen Tiimpeln einige
Meter vom Meer gesammelt gesehen, sowie auch solche aus
Haugesund an der Westkiste Norwegens.

In dem von mir untersuchten Material habe ich Scirpus
mamillatus von folgenden Fundorten angetroffen.

Norwegen (simmtl. aus dem Herbarium der Universitit
zu Kristiania):

Lister og Mandals amt, Kristiansand, leg. Klunge-
land.

Nedenes amt, Tvedestrand, 8. Lund.

Akerhus amt, Kristiania, Okern, 1845, M. N. Blytt.
Kristiania, Maridalen, M. N. Blytt.

Buskeruds amt, Modum, N. Moe.

Stavangers amt, Haugesund, 12. 8. 1874, N. Wulis-
berg.

Kristians amt, Snertingsdalen, Flatsjén, 500 M. i.
d. M., 8. 8. 1899, O. Nyhuus.

Hedemarkens amt, Romedal, 1873, N. Bryhn;
Aamot, 440 M. ii. d. M., 27. 7. 1900, O. Ny-
huus (61° 10’ n. Br.),

Sondre Bergenhus amt, Sogn (ca. 61° n. Br.),
Hyllessad, Stegestrandsvand, 1865, A. Blytt;
Volamyren, 15. 8. 1864, A. Blytt; Veitestrand,
1865, A. Blytt.

Schweden:
Smaland, Femsjé, E. Fries, Herb. normale (Herb.
Upsala). In den Exemplaren von Herb. nor-
male, welche in Lund und Helsingfors aufbe-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 7. 9

wahrt sind, liegt nicht Sc. mamillatus sondern
Sc. ewpaluster f. typica; Eksj6, Grénlid, 7. 1886,
P. Romare (Herb. Lund). (Fig. 3).

Ostergétland, Qvillinge, 1858, O. F. Carlsson (Herb.
Upsal.)

Dalsland, Amal, Stora Berga, 23. 7. 1902, P. A.
Larsson. Herr P. A. Larsson hat mir giitigst
mitgeteilt, dass Sc. mamillatus dort an den sump-.
figen Ufern eines kleinen Flusses zusammen
mit Carex rostrata, Agrostis stolonifera, Viola
palustris, Comarum, Caltha, Ranunculus lingua
u. flammula, Menyanthes u. a. Pflanzen auf lo-
sem Torfboden wichst.

Sédermanland, Vardinge, Sjuende-vreten, in Was-
sertiumpeln, 9. 1902, Axel Torssander. Von
Pfarrer Torssander mir giitigst iibersandt.

Varmland, Hyen, 1839, leg.? (Herb. Lund), (Figg. 4
u. 7); Eken&s, 7. 1839 (Herb. Lund (Fig. 6) und
aus Herb. Liebmann in Herb. Kopenhag); Tveta,
Storén im Sjé-See, 16. 8. 1900, Herm. A. Fr6-
ding (Fig. 10). Nach Mitteilungen von Herrn
Froding kommt diese Art dort an einem sump-
figen Seeufer zusammen mit Subularia, Lobelia,
Elatine, Scirpus pauciflorus u. acicularis, Lito-
rella und Limosella vor.

Upland, ohne ni&here Fundortsangabe (Herb. Mur-
beck). (Fig. 5).

Dalarna, ohne nahere Angabe, C. H. Johansson
(Herb. Upsal.).

Halsingland, Arbra, 7. 1885, E. Collinder (Herb.
Lund). (Fig. 8).

Finnland:
Regio Aboénsis, Vichtis, Selkis, 15. 8. 1892, J. A.
Flinck (Herb. Helsingf.). (Fig. 11).
Nylandia, Ekenis, Tviirminne, Insel Langskar, in
kleinen Tiimpeln, 30. 7. 1902, E. Hayrén (Fig. 16);

10 Harald Lindberg, Die Nordeurop. Formen v. Scirpus paluster L.

Helsingfors, Rédbargen, in Tiimpeln, 10. 1902,
A. Arrhenius.

Satakunta, Kankaanpéa, 28. 6. 1859, A. J. Malm-
gren (Herb. Helsingf.).

Tavastia austr., Hattula, Letonsuo, in Torfmoor-
teichen, 14. 9. 1902, H. L. (Fig. 12).

Savonia austr., Saaminki, Paaskylahti, 27. 8. 1901,
Kurt H. Enwald (Fig. 13).

Ostrobottnia austr., Lappo, Kojola, in kleinen
Tiimpeln, 13. 9. 1902, H. L. (Figg. 1).

Tavastia bor., Viitasaari, 4. 7. 1869, V. F. Brothe-
rus (Herb. Helsingf.), 63° n. Br.

Savonia bor., Jorois, Jarvikyla, allgemein in Torf-
teichen, Wassertiimpeln und auf sumpfigen Ufer-
wiesen mit Carex rostrata und Equisetum limo-
sum, 8. 1902, H. L. (Figg. 2 u. 18); Kuopio,
7. 1852, E. Nylander (Fig. 14).

Karelia bor., Kides, 21. 8. 1863, U. W. Telén (Herb.
Helsingf.).

Russland:
Karelia Rossica, W. Nylander (Herb. Helsingf.).
Karelia Onegensis, Kapselkaé, 17. 7. 1863, Th.
Simming (Herb. Helsingf.). (Fig. 15).
Ingermanland, K. F, Meinshausen (Herb. FI. Ingriz,
n:io 674 z. T., mit Se. eupaluster f. typica ge-
mischt). (Fig. 17).

Scirpus eupaluster x mamillatus
Lindb. fil. n. hybr.

In einem Torfteich bei Katteininsilta (Jorois, Jarvikyla)
fand ich unter ganz typischem Scirpus mamillatus, der massen-
haft vorkam, eine spiarlich auftretende Form, welche durch
dunklere Farbe, festeren Halm und schlechte Ausbildung der
Friichte auffiel. Meine Vermutung, dass hier ein Bastard zwi-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 7. 11

schen Se. eupaluster und Se. mamillatus vorlaige, hat sich nach
genauer Untersuchung als richtig erwiesen. Man vergleiche nur
die Figuren 2, 18, 19 und 20, welche die bei Katteininsilta ge-
wachsenen Formen zeigen, mit den Figuren 21 und 22. Das
Palissadengewebe ist diinn, aber geht wie bei Sc. ewpaluster
ringsum, die Gefissbiindel sind 19, die Bastzellen haben ziem-
lich grosse Lumina wie bei Sc. mamillatus, die Friichte, von
welchen nur ca. 50 °/, entwickelt sind, sind fast wie bei Sc. -
mamillatus, die Perigonborsten sind 4 wie bei Sc. eupaluster
(selten 5), aber iiberragen den als trocken zitzenformigen Grif-
felgrund wie bei Sc. mamillatus. Fig. 207 zeigt eine nicht ent-
wickelte Frucht aus demselben Ahrchen wie Figg. 20 f und 20 g.

Finnland, Savonia borealis, Jorois, Jarvikyla, Kattei-
ninsilta, in einem Torfteich sparlich neben den El-
tern, 20. 8. 1902, H. L. (Figg. 20).

Scirpus (Heleocharis) uniglumis
Link in Jahrb. d. Gew. I, 3, p. 77 (1818).

Synonym:
Heleocharis uniglumis Schult. in Mant. II, p. 88 (1824).

In allen Floren sowohl in denen vom Kontinente als in
denen aus Skandinavien sind Scirpus paluster und Se. uniglumis
als borstentragend beschrieben. Ich hahe ein grosses Material
von diesen Formen untersucht, und es hat sich erwiesen, dass
von Se. uniglumis die borstenlose Form (f. nulliseta) wenigstens
in gewissen Gegenden viel gewohnlicher ist als die borstentra-
gende Form (f. typica). Scirpus wniglumis ist an allen Kisten
Nord-Europas sehr allgemein verbreitet. Unter Exemplaren von
28 Fundorten in Dianemark gehérten 21 zu f. typica, 4 zu f.
subnulliseta und nur 3 zu f. nulliseta, aus Norwegen dagegen
habe ich f. typica aus 8, f. subnulliseta aus 6 und f. nulliseta
aus 10 Orten untersucht. In Schweden ist f. ¢ypica noch selte-
ner, unter 26 Exemplaren fanden sich nur 4 von f. typica, 2

12 Harald Lindberg, Die Nordeurop. Formen v. Scirpus paluster L.

von f. subtypica, dagegen 3 von f. subnulleseta und 17 von f.
nulliseta. Aus Finnland sind 23 Exemplare untersucht, unter
welchen nur 1 Ex. f. typica und 2 Exx. f. subnulliseta. Von
der Murmanischen Kiiste und den Kiisten des Weissen Meeres
habe ich Formen von 4 Fundorten untersucht, sie gehdrten alle
zu f. typiea. An der Ostkiiste Schwedens sowie an den Siid-
und Westkiisten Finnlands kommt fast ausschliesslich f. nulli-
seta vor, f. typica habe ich nur aus Ostrobottnia bor., Kemi,
Kuivanuoru (13. 7. 1864, M. Brenner) gesehen. An der West-
kiiste Schwedens und Norwegens kommen dagegen beide For-
men vor, f. nulliseta scheint jedoch die gew6hnlichere zu sein.
Aus Schweden kenne ich f. typica nur von folgenden 4 Fund- |
orten:

Skane, Engelholm, Sv. Murbeck (Herb. Lund).

Lindved, Herb. Diiben (Herb. Lund).

Bohuslan, Hisingen, G. Wallin (Herb. Lund).

Vestergétland, Grimstorp, O. Nordstedt (Herb. Lund).
F. subtypica habe ich gesehen aus

Skane, Arrie, A. C. Lindner (Herb. Lund) und

Bohuslin, Hisingen, 6. 1866, A. Areschoug (Herb. Upsal.).
In Dainemark wiederum ist f. typica die allgemein vorkommende
Form, f. nulliseta habe ich nur von der Insel Anholt und Ro-
skilde und f. subnulliseta von den Inseln Sams6 und Lesd sowie
aus Kjégekro gesehen. Auf Island kommen beide Formen vor.
Von den Far6éer-Inseln habe ich nur 2 Exx. untersucht, beide
waren f. typica. Auf Groénland ist f. typica bei Igaliko, 61° 2’
(4. 8. 1828, J. Vahl; 27. 7. 1888, L. Kolderup Rosenvinge)
gesammelt (als Se. palustris in Herb. Kopenh.; Se. euwpaluster
habe ich nicht aus Grénland gesehen; diese Art fehlt hier viel-
leicht).

Prof. Dr. E. Palla in Graz hat in Kneucker, Cyperacee
et Juncacee exsiccate, N:o 73, eine Form Heleocharis Fennica
n. sp. benannt. Als Bemerkung auf der Etikette steht: »Diese
interessante Heleocharis, welche im Habitus stark an Heleocha-
ris pauciflora erinnert, unterscheidet sich von A. uniglwmis, der
sie sehr nahe steht, einerseits durch das ginzliche Fehlen von
Perigonborsten, andererseits dadurch, dass schon am Frucht-

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 7. 13

knoten der verdickte Griffelgrund sehr breit erscheint; bei H.
uniglumis ist am Fruchtknoten die verdickte Basis des Griffels
noch einmal so lang als breit, tibereinstimmend mit den Ver-
hiltnissen bei H. pauciflora.» Diese von Herrn C. W. Fontell
bei Jakobstad gefundene Form hatte ich friiher zu Scirpus uni-
glumis f. pumila Boenn. gefihrt; ganz analoge Formen habe
ich unter diesem Namen aus Oland, Firjestaden (6. 1886, L. M.
Neuman, vergl. L.M. Neuman, Sveriges Flora, 1901, p. 676) .
gesehen (Herb. Lund). Die Exemplare, welche nach Palla eine
neue Art darstellen sollten, sind von Herrn Fontell an einem
ziemlich trockenen Ufer bei Jakobstad an der Kiiste des Bott-
nischen Meerbusens gesammelt worden. Meiner Ansicht nach
liegt hier nur eine durch dussere Verhaltnisse hervorgebrachte
Standortsmodifikation von Sc. uniglumis f. nulliseta vor. Da die
borstenlose Form mit der borstentragenden in allen anderen
Teilen tibereinstimmt und beide durch forme subtypice und
subnullisete verbunden sind, scheint es mir nicht richtig, die
erstere Form als eine besondere Art aufzustellen. Die 4 Figg.
52 zeigen Friichte von »Heleocharis Fennica», die Fruchtknoten
zeigen nicht die Form, welche Palla als charakteristisch her-
vorhebt, sondern gieichen vollstandig Fig. 56. Perigonborsten
kommen ganz vereinzelt vor. Hier mag. bemerkt werden, dass
der Griffelgrund bei Sc. wniglumis sehr veranderlich ist, man
vergleiche nur die Figuren 56—5d6. Autffallend ist, dass Sc.
eupaluster Formen mit und Formen ohne Borsten hat und dass
die nahe verwandte Sc. unzglumis auch analoge Formen auf-
weist. Leider habe ich Sc. unzglumis von sehr wenigen Fund-
orten auf dem Kontinente gesehen, so dass ich nicht sagen
kann, ob die f. nwilliseta ausschliesslich in Nord-Europa vor-
kommt. Wahrscheinlich verhalt sich die erwahnte Art auch in
dieser Hinsicht mit Sc. eupaluster analog.

14 Harald Lindberg, Die Nordeurop. Formen v. Scirpus paluster L.

Erklarung der Tafeln.

Scirpus (Heleocharis) mamillatus
Lindb. fil. n. sp.

Figg. 1. Finnland, Ostrobottnia borealis, Lappo, H. L. Frisches
Material.
Finnl., Savonia borealis, Jorois, Jarvikylé, Katteininsilta,
H. L. Frisches Material.
Fig. 3. Schweden, Smaland, Eksjé, P. Romare.
4. Schweden, Varmland, Hyen, (Herb. Lund).
5. Schweden, Upland, (Herb. Murbeck).
6. Schweden, Varmland, Ekenas, (Herb. Lund).
Fig. 7. Schweden, Varmland, Hyen, (Herb. Lund).
8
9

=
oa
oR

DO

Schweden, Hilsingland, Arbra, E. Collinder.

. Sehweden, Dalsland, Amal, P; vA, Larsson:

Fig. 10. Schweden, Varmland, Tveta, Herm. A. Fréding.

Fig. 11. Finnland, Reg. Aboénsis, Vichtis, J. A. Flinck.

Fig. 12. Finnl., Tavastia australis, Hattula, H. L.

Fig. 13. Finnl., Savonia australis, Saéaminki, Kurt H. Enwald.

Fig. 14. Finnl., Savonia borealis, Kuopio, E. Nylander.

Fig. 15. Karelia Rossica, Onega, Kapselka, Th. Simming.

Fig. 16. Finnl., Nvylandia, Tvarminne, E. Hayrén.

Fig. 17. Russland, Ingermanland, K. F. Meinshausen, (Herb. FI.
Ingriz, n:o 674, z. T.)

Figg. 18. Finnl., Savonia borealis, Jorois, Jarvikyla, H. L. Feuchtes Al-

koholmaterial. Unter Sc. eupaluster (Figg. 19) gewachsen.

Scirpus (Heleocharis) eupaluster >< mamillatus
Lindb. fil. n. hybr.

Figg, 20. Finnl., Savonia borealis, Jorois, Jarvikyla, Katteininsilta,
H. L., Feuchtes Alkoholmaterial. Unter Sc. mamiila-
tus (Figg. 2) gewachsen.

Figg. 19.
Figg. 21.
Fig. 22.
Figg. 23.
Figg. 24.
Fig. 25.
Fig. 26.
Fig. 27.
Fig. 28.
Fig. 29.
Fig. 30.
Fig. 31.
Fig. 32.
Figg. 33.
Fig. 34.
Fig. 35.
Figg. 36.
Fig. 37.
Figg. 38.

Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 7. 15

fox ae ir ML YO a a

Scirpus (Heleocharis) eupaluster
Lindb. fil.

. typica. Finnland, Savonia borealis, Jorois, Jarvikyla,

H. L. Feuchtes Alkoholmaterial. Unter Sc. mamil-
latus (Figg. 18) gewachsen.

. nulliseta. Finnl., Tavastia australis, Hattula, H. Lb. Fri-

sches Material.

. typica. Finnl., Savonia borealis, Jorois, Jarvikyla, H.

L. Frisches Material.

. typica, Finnl., Savonia bor., Jorois, Huutokoski, H. L.

Frisches Material. Mit f. nulliseta (Figg. 24) gewachsen,

. nulliseta. Unter f. typica (Figg. 23) gewachsen. Frisches

Material.

. typica. Karelia Rossica, Onega, Perguba, Th. Simming.
. typica. Finnl., Alandia, Eckerd, H. L.
. typica. Finnl., Reg. Aboénsis, Lojo, H. L.

typica. Finnl., Nylandia, Inga, Fagervik, E. Hisinger.
typica. Finnl., Karelia australis, Kirvus, John Lindén.
typica. Schweden, Smaland, Femsjé, Herb. normale.

. typica. Norwegen, Kristiansand, Sv. Murbeck.
. subnulliseta, Finnl., Ostrobottnia australis, Jurva, A. J.

Malmgren.

. subnulliseta. Finnl., Ostrob. borealis, Tornea, Fr. Hell-

strom.

. nulliseta. Finnl., Ostrob. bor., Uleaborg, W. Nylander.
. nulliseta. Schweden, Medelpad, Skén, K. A. Th. Seth.

Scirpus (Heleocharis) uniglumis
Link.

. nulliseta. Finnl., Helsingfors, Degeré, H. L. Frisches

Material.

. nulliseta. Finnl., Helsingfors, Hégholmen, H. L. Frisches

Material.

. nulliseta, Finnl., Helsingfors, Klippan, H. L. Frisches

Material.

Harald Lindberg, Die Nordeurop. Formen v. Scirpus paluster L.

39. f. nulliseta. Finnl., Nylandia, Esbo, H. L.

40, f. typica. Deutschland, Baden, A. Kneucker (Cyperac. et
Juneac. exs. n:o 11).

41. f, typica. Deutschland, Johannisthal (Herb. Musei Hel-
singf.)

42. f. typica. Deutschland (Reichenbach exs., n:o 417).

43, f{. typica. Sehweden, Skane, Engelholm, Sv. Murbeck.

44, f. typica. Schweden, Bohuslan, Hisingen, G. Wallén.

45. f, typica. Karelia Pomorica, Solovetsk, J. O. Bergroth.

46. f. typica. Rossia borealis, Kio am Weissem Meer, A. K.
Cajander.

47. f. subtypica. Schweden, Skane, Arrie, A. C. Lindner.

48. f. subnulliseta. Schweden, Vestergitland, Hornborgasjén,
O. Nordstedt.

49. f. subtypica. Finnl., Ostrobottnia bor., Kemi, Fr. Hellstrém.

50. f. subnulliseta. Finnl., Ostrob. bor., Simo, M. Brenner.

51. f. subnulliseta. Schweden, Skane, Asléf, Sv. Murbeck.

52. f. nulliseta. Finnl., Ostrob. media, Jakobstad, C. V. Fon-
tell. (Heleocharis Fennica Palla n. sp., Kneucker, Cy-
perac. et Juncac, exs. n:o 73).

53. f. nulliseta. Norwegen, Kristiansand, Sv. Murbeck.

54. f. nulliseta. Schweden, Skane, Lomma (Herb. Lund).

55. f. nulliseta. Schweden, Stockholm, Sv. Murbeck.

56. f. nulliseta. Finnl., Nylandia, Esbo, A. O. Kihlman.

Teil eines Querschnittes vom Halme, °7/1.

b. Querschnitt des Halmes (oberster Teil), 1/1.
c. Querschnitt des Halmes (von der Mitte), 1/1.

A Th S

Die dussersten Zellen eines Querschnittes vom Halme,
Spelze des Ahrchens, 8/1.

Nuss (frisches Material oder feuchtes Alkoholmaterial), °/1.
Nuss (trockenes Material), °/1.

Oberer Teil einer Perigonborste, 77/1.

187 /,_

._
_—~
o JAS
>, —————»13<e—_—_ “4
4 x :
- J ate :
y™ OPS HrS sr
: :
7 > * 54
4 at = © , >
. |
— | ' :
> 6S
7 eo ~< tf
> ’
Z f
, hy; / So 4

eesew@eoces me! Cugggercers:

AUOTOR DELIN.

Figg. 1—18 Scirpus mamillatus Lindb. fil. n.sp.
Figg. 19 Scirpus eupaluster Lindb. fil.
Figg. 20 Scirpus eupaluster >< mamillatus n.hybr.

Hh PO

ane

Lit, @. Arvidsson H:fors.

ae

Figg. 21—35 Scirpus eupaluster Lindb. fil.
Figg. 36-—56 Scirpus uniglumis Link.

>

®
}

Fy (Paves nes
eon |
:

N

4

¢

em &
>
.
a?

“=

%

4
ye
»
@

wt

Oa es oe as *

aw
eee al a

wow? . ot pe ap ‘
er wae

o fte
at oe
pall Wb ee .

Gerth

Ty ey >
rl ein

7“-

“S
©