Skip to main content

Full text of "Acta Soc. pro Fauna et Flora Fennica"

See other formats




|-':*^m 









.•^^. 



^'# 







3 y9tLT HH 

iiiijii 

AHvnan iohm i^v^ 



ACTA 



SOCIETATIS 



PRO FAOl ET FLORA FENNICA. 



23. 



HELSINGFORSI^. 
1901—1902. 



KUOPIO 1902. 

K. MALMSTROMS BOKTRYCKERl 



Pag. 

1. Cajander^ A. K., Uber die Westgrenzen einiger Holzgewachse 

Nord-Russlands 1 — 16 

2. Cajander, A. K., Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaen, Mietois- 

ten ja Karjalan kunnissa. Kartta, ynna 4 piirrosta teoksessa 1—146 
8. Lindroth, J. Ivar, Verzeichnis der aus Finland bekannten Ra- 

mularia-arten 1—42 

4. Axelson, Walter M., Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen vali- 

sellii kannaksella 1 — 78 

5. Leiviska, livari, Oulun seudun merenrantojen kasvuUisuudesta 1—126 

6. Hayren, Ernst, Studier oh'er vegetationen pa tillandningsom- 

radena i Ekenas skargard. Med 4 kartor 1 — 176 

7. Lindberg Harald, Die nordeuropaischen Formen von Scirpus 

(HeleocJwris) paluster L. Mit 2 Tafeln 1—16 

5 kartor. 2 tafl., sidor 600 



o2.5^ V/ 



PR.ECEPTORl HONORATISSIMO 
DILIGENTISSIMO FLOR^ FENNIG^ INVESTIGATORI 

ATQVE 

INTERPRETI PR^ESTANTISSIMO 
PROFESSORI 

JOANNI PETRO NORRLIN 

PERACTOS SEXAGINTA ANNOS CELEBRANTl 

SCRIPTA H^C 

DEDICARE VOLEBANT TESTIMONIUM 

VENERATIONIS GRATORUMQVE ANIMORUM 



DISCII^ULI PRISTINI PR^SENTESQVE. 



ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA, 23, N:o 



UEBER 



DIE 



WESTGRENZEN EINIGER HOLZGEWACHSE 
NORD-RUSSLANDS. 



cl> 



. 1 8 r^ 

A. K. CAJANDER. -t.*-^- 



<^* 



V 



•^. 



(Yorgetragen am 1. Febniar 1902.) 



HELSINGFORS, 1902. 



KUOPIO, 

K. MALMSTROMS DRUCKEREI, 1902. 



I 



n der Sitzimg der Societas pro Fauna et Flora FemiK-a voin 
3 Nov. 1900 habe ich eine JMittheilung iiber die Westgrenze der 
sibirischen Larche {Larix sibirica Led.) gemacht ^). An diesein 
Orte mochte ich einige Notizen iiber die iibrigen Holzgewiichse 
eintragen, deren Westgrenzen ungefahr mit der der sibirischen 
Larche zusammenfallen. 

Unter diesen sind besonders einige Weiden-Arten zu er- 
wiibnen, vor Allem die Korbweide (Salix viminalis L.). Diese 
polymorphe Salix-Art kommt in den von J. L Lindroth und 
mir 1898 und 1899 untersuchten Gegenden ^) hauptsiichlich in 
zwei Formen vor: die eine schmaiblattrig, die andere breit- 
bliittrig. 

Die schmalblattrige Form (S. viminalis in Medd. XXYl, 
pag. 180.) ist die typische S. viminalis mit langen, schmalen, 
oben griinlichen. unten dicht seidenglanzend behaarten Slattern. 
Sie stimmt gut iiberein mit der Beschreibung von 8. viminalis 
L. in De Candolle's »Prodromus» Tom. XVI, 2. pag. 264—5, 
mit tab. 1248 in Reichenbachs »Icones», u. s. w. 

Die breitblattrige Form {8. stipularis in Medd. XXVI, pag. 
180) weicht von der typischen 8. viminalis u. a. durch folgende 
Merkmale ab: die Blatter sind breiter und gewohnlich ein wenig 
kiirzer, am Rande bisweilen sehr schwach gezahnt, beim Trock- 
nen sich leicht schwarzend, unten weniger angedriickt, jedoch 
deutlich seidenglanzend behaart; die Zweige sind dicker und 
gewohnlich kiirzer. 

Beide Formen haben eine ganz verschiedene Verbreitung 
und zwar geht die breitblattrige Form in dem fraglichen Gebiete 
weiter nach Westen als die schmalblattrige. Die erstgenannle 



1) Meddelanden af Societas pro Fauna et Flora Fcnnica XXVI. j.ag. 2 

2) Medd. XXV, pag. 22-28 und Medd. XXVI, pag. 172—181. 



4 A. K. Cajander, Westgreiize ein. Holzgewachse N.-Russlands. 

wurde massenhaft aiif den iiberschwemmten Ufern des Andoma- 
Flusses (nordlich von der Stadt Wytegra) angetroffen, wo sie 
zusammen mit Salix amijgdalina kleinere Gestrauche bildet. In 
den Flussthalern nordlich von der Andoma (Muromka, Tschor- 
naja, Wodla) fehlt sie dagegen durchaus. Doch war sie wieder 
an der Koloda (ein ostlicher Zufluss der Wodla) an vielen 
Orten reichlieh vorhanden, desgleichen an den Fliissen Kauma, 
Tambitsch, Sondala, Tschurjega (kleine Flusse in den Umge- 
bungen der Seen Kolodosero und Kenosero), Kena etc. und 
iiberall an der Onega. 

Fine viel beschranktere Verbreitiing im fraglichen Gebiete 
besitzt die typische schmalblattrige Salix viminalis. Sie kommt 
naralich nur im Thale des Onega-Flusses vor, dort aber »sat 
frequenter — frequentissime, saepeque copiosissime». Am hau- 
figsten und massenhaftesten ist sie in dem Schwemmwiesen- 
Gebiete am unteren Laufe der Onega, zwischen den Dorfern 
Jarnema und Porog, vorhanden, wo sie lange, schmale Strand- 
gebiische bildet. Sehr haufig ist sie auch an der oberen Onega 
zwischen Bereshne-Dubrofskij und Archangelskij. An der 
allerobersten Onega und desgleichen am untersten Laufe der- 
selben kommt sie dagegen nur sparlich vor. In den Flusstha- 
lern westlich von der Onega war die schmalblattrige Salix 
viminalis nirgends zu fniden. 

Fine sehr abweichende, der coUectiven Salix viminalis 
zuzurechnende Weide, ist ein von mir 1898 auf dem sandi- 
gen Ufer des Onega-Sees bei Wosnessenje gefundener Salio> 
Strauch »). Die Blatter sind gross (9—14X1,8 — 2,4 cm), 
lanzetthch, lang zugespitzt, unten dicht, aber kaum seiden- 
glanzend behaart, die Nebenblatter gross, die Knospen und 
Jahrestriebe stark und dicht behaart, die Zweige ziemlich dick. 
Die mitgebrachten Exemplare stimmen recht gut iiberein mit 
Salix stipidaris Sm. tab. 1249 in Reichenbachs »Icones». — 
Andere abweichende zur coUectiven Salix viminalis geh5rende 
Salices wurden auf den Strandwiesen des Latscha-Sees unweit 
Tichmanskij-pogost aogetroffen. 



1) Medcl. XXV, p. 39 n:o 10 : 0. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennira, 23, w.u 1. 5 

Die Lieblingslokale der Korbweide bestehen au.s liumus- 
losen Flussufern, besonders sandigen, die im Fruhling stark 
iiberschwemmt werden. Nur an solchen Stellen bildet sie 
grossere, reine Bestande. Sehr iiiiufig ist sie auch an den 
Riindern der auf den Schwemmwiesen befindlichen Tiimpel, 
besonders der nilher am^ Flussufer gelegenen. Dagegen war 
sie nur ausnahmsweise an solchen Stellen zii linden, die gar 
nicht iiberschwemmt werden. Das Gesagte gilt besonders von 
der typischen Salix viminalis; die iibrigen Formen schienen 
weniger wahlerisch in Betreff der Standorte zu sein. 

Da sich, soweit mir bekannt, in der Literatur keine No- 
tizen fiber die Vegetation der nordrussischen Salix viminalis^ 
Gestrauche finden, mag hier eine kurze Mitteilung iiber ein ty- 
pisches Salicetuni viminalis am Flussufer der Onega unweit 
Priluk Platz fmden. 

Das fragliche Salicetum bildet einen langen, sehmalen 
Giirtel auf reinem Sandboden. Zwischen dem Salix-(j\\T{Q\ und 
dem Wasserrande giebt es ein diinnes niedriges Rohricht von 
Eqvisetum fluviatile, niiher am Wasser aber nur nackten, 
vegetationslosen Sand. Hinter dem Salicetum giebt es erst einen 
Fhcdaris arundinacea-, dann einen Schwdonorus inermis-Guviel 
und hinter diesem eine kilometerweite TJialicfrHm-Wiese. Jed en 
Friihling werden die Salix-SimucheY beinahe bis zum Gipfel von 
der Wasserfluth Iiberschwemmt, im Sommer dagegen ist der 
Boden ziemlich trocken. Humus und Moosdecke fehlen. 

Das Gestrauch ist von dichtstehenden Salix viminalis- 
Exemplaren (f.typica) gebildet; einzelne Ex. von Salix amy gda- 
Una sind beigemischt. 

Die Graser sind alle vereinzelt vorhanden: 

Jimciis filiformis. Carex acuta. 

Agrostis alba. 

Auch die Krauter (resp. Stauden) kommen nur verein- 
zelt vor: 

Eqidsetitm arvense. Alisma plantago. 

E. fluviatile. Polygonum lapathi folium. 



6 A. K. Cajmider. Weslgrenze ein. H © Izgewachse N.-Russlands. 

Eimex *fennicus. Playitago major. 

SteUaria crassifolia. Myosotis pahistris. 

Chenopodium album. Mentha arvensis. 

Eanunciilus repeals. Tussilago farfara. 

Nasturtium silvestre. Fetasites lieterophyllus ^). 

N. palustre. Onaphalium uliginosum. 

Callitriclie vernalis. Ptarmica cartilaginea. 

Veronica anagallis. Bidens tripartitiis. 

Inula hritannica. 
Halbstraucher fehlen. 

Die Westgrenze der Korbweide scheint in hohem Grade 
durch Standortsverhaltnisse und besonders durch den Kalk- 
gehalt des Bodens bedingt zu sein. Das Fehlen derselben wei- 
ter nach Westen ist hochst wahrscheinlieh vom Mangel an pas- 
senden Standorten — kalkhaltigen Ueberschwemmungsufern — 
bewirkt. Schon fruher 2) habe ich betont, dass sie im Thale 
der Kosha (ein westlicher grosser Nebenfluss der Onega) fehlt. 
Sie kommt in der That nur an der Miindung derselben vor, 
urn schon in einer Entfernung von 1—2 km von der Onega 
ganzhch aufzuhoren. Gerade dieser Fluss fliesst durch eine 
magere, kalkarme Moranen- und Moorgegend. Wo es aber 
weiter nach Westen hinreichend kalkflihrenden Boden giebt, 
z. B. auf der Halbinsel Saoneshe, fehlen passende Flussallu- 
vialbildungen. Es mag hier erwahnt werden. dass ich im Jahre 
1898 auf dem Ufer des Onega-Sees, bei Wosnessenje und 
Schokschu, von Wellen aufgeworfene Salix viminalis [f. typica)- 
Zweige fand, die auf dem nassen Sandboden zu wurzeln be- 
gonnen batten 3). Ebensolche auf das Ufer angeschwemmte 
Aeste waren (1899) auch bei Pokrofskoje am Weissen Meere 
zu fmden. Jedoch kamen keine altere Straucher vor, obwohl 
natiirlich schon seit langer Zeit Aeste in namlicher Weise von 
Wind und Wellen an das Ufer treiben. Wohl diirfte der Kalk- 



1) Vgl. Medd. XXVIl, pag. 100. 

2) Medd. XXVI, pag. 180. 

^) Medd. XXV, pag. 38—89. 



Acta Societatis pro Faunn ot Flora Fennica, 23, n:o 1. 7 

gehalt bei Schokschu und Wosnessenje ziemlich genugend sein, 
aber die betr. Standorte werden nicht iiberschwemmt. — Nur 
in den Gegenden siidlich von dem Flusse Swirj, dem Onega- 
See und dem Finnischen Meerbusen geht Salix viminalis be- 
kanntlich weiter nach Westen, aber dorl sind ja auch die Stand- 
ortsverhaltnisse giinstig ^). 

Ueber die Verbreitung der Korbweide im iibrigen Nord- 
Riissland giebt es in der Literatur nur sparliche Notizen. 
Schrenk 2) giebt sie fiir das Petschora-Thal an, behauptet sogar, 
dass sie daselbst vielerorts — Zyljma, Kolva etc. — haufig 
vorkomme. Allein man hat sehr an der Zuverliissigkeit dieser 
Angabe gezweifelt, und das Vorkommen der Korbweide im gan- 
zen nordostlichsten Russland wurde sogar von berufener Seite 
in Abrede gestellt ^). Von Kusnezoff '^l ist sie am Waga-Flusse 
(westlicher Nebenfluss der Dwina) bei Schenkursk, Sudromskaja 
und Pikinskaja gefunden. Iwanizkij, Fortunatofif und Drzewecki *) 
t^eben sie fiir verschiedene Ortlichkeiten des Wologodschen Gou- 
vernements sowohl an der Suchona als an der VVytschegda an. 
Koppen hat auf Grund dieser Data auf seiner Karte N:o II 
die (Nord-)Westgrenze der Korbweide vom See Kubinskoje in 
ziemlich geradem Verlauf nach Ust-Zyljma (an der Petschora) 
,iiezogen. — Nach den noch unpublicirten Untersuchungen von 
A. 0. Kihlman und J. P. Norrhn ^') besitzt jedoch die Korb- 
weide in Nord-Russland eine viel grossere Verbreitung. So 



1; Das isolirte Vorkommen von Salix phylicifoHa x viminalis an der 
hvina (ein nordlicher Nebenfluss des Swirj) mag hier nur erwahnt werden. 
Vgl. Medd. XXVII, pag. 103. 

2) A. G. Schrenk: Reise nach dem Nordosten des europaischen Russ- 
lands. Dorpat 1848, pag. 511. 

3) E. R. V. Trautvetter: Die Pflanzengeographischen Verhaltnisse des 
F.uropaischen Russlands; Hft. 2, pag. 56. — Vgl. auch Fr. Th. Koppen: (ieo- 
graphische Verbreitung der Holzgewachse des europaischen Russlands 11. 
pag. 292—294. 

4) N. I. KusnezotT: HacitAOBaHie $.iopH lUeHKycKaro h Xo.iMoropcKar«» 
ybsjOBi. Tpy^TM C-neTep6yprcKaro o6m, ccTecTiioHiiiHTaTe.ieH. T. XIX. 188^. 
pag. 134. 

°) Vgl. Koppen: up. cit. pag. 294. 
6) Nach giitigsten Privatmitteilungen. 



8 A. E. Cajander, Westgrenze ein. Holzgewiichse K.-Russlands. 

fand Kihlman (1891) sie an den Fliissen Suchona, Dwina, Pi- 
nega, Kuloj, Mesenj, Pjosa und Petschora sowie an den Neben- 
fliissen der letzteren vielerorts in grosster Menge. Im Pjosa- 
Thale kam Salix viminalis bis in die Nahe des Meeres vor. 
Ebenso wurde sie (1897) von Norrlin iiberall an der Suchona, 
Pinega und Dwina bis zum Meeresstrande gefunden. Fasst man 
zugleich ihr massenhaftes Auftreten im Onega-Thale ins Auge, so 
muss man sie als eines der charakteristischsten Holzgewachse 
Nord-Russlands bezeichnen. — Eine nicht weniger grosse RoUe 
spielt Salix viminalis in Sibirien. Nach Sommier ^) kommt sie 
iiberall am Obj vor. A. E. Nordenskiold 2) nennt sie »Jenisei 
strandernas mest karakteristiska vaxt» und auf den unzahligen 
Ueberschwemmungsinseln der unteren Lena bildet sie kolossal 
vy^eite Bestande ^). 

Betreffs der Verbreitung der verschiedenen Formen von 
Salix viminalis ist z. Z. sehr wenig bekannt. Soviel ist jedoch 
gewiss, dass nicht alles, was in der Literatur als 5. viminalis 
bezeichnet wird, zur typischen Form gehort, nicht einmal insoweit 
die Angaben sich auf das europaische Russland beziehen. In Sibi- 
rien scheint diese letztgenannte Form sogar eine ganz unter- 
geordnete RoUe zu spielen und von anderen Formen {S. rufes- 
cens, S. Gmelini etc.) ersetzt zu werden. Z. B. an der Lena 
kommt sie nur vereinzelt vor und geht nicht weiter nach Norden 
als bis 66° n. Br., wahrend gewisse breitblattrige Formen ung. 
71° n. Br. erreichen. 

Ausser Salix viminalis soil »S. stipularis Sm.» in Nord- 
Russland vorkommen. Kusnezoff *) giebt sie fiir Sudromskaja 
an der Waga und Schrenk ^) fiir das Petschora-Thal an. Ob 
es sich hier um dieselbe Form handelt, welche in den Gegen- 
den zwischen dem Onega-See und dem Onega-Flusse so haufig 



1) S. Sommier: Flora dell' Ob inferiore. Firenze. 1896, pag. 89. 

2) Vgl. N. J. Scheutz: Plantse vasculares jeniseenses. Kongl. Svenska 
Vet. Akad. handlingar. Band 22, n:o 10, pag. 28. 

3) Vgl. A. K. Cajander & R. B. Poppius: Eine naturwissenschaftliche 
Reise im Lena-Thai. Fennia, 19, N:o 2, pag. 14—15. 

^) Kusnezoff: op. cit. pag. 134. 
5) Schrenk; op. cit. pag. 521. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n-.o 1. <j 

ist, Oder ob sie zu anderen breitblattrigen Kormen von ."Salix 
viminalis gehoren, kann hier nicht entschieden werden. 

Eine treue Begleiterin der Salix viminalis in den fraglichen 
(legenden ist 8. amijgdalina L. Auch sie ist haufig und vieler- 
orts massenhaft in den obengenannten Hussthiilern der Andoma. 
Koloda, Kauma etc. und ebenso der ganzen Onega entlang vf»r- 
handen. An den Fliissen Muromka, Tschornaja, Wodla, Koslia 
fehlt sie dagegen ganzlich oder kommt nur angepflanzt vor, wie 
z. B. in der Stadt Pudosch. Ausserdem kommt sie auf meh- 
reren Sanddiinen an der sudlichen Kiiste des Onega-Sees vor. 
Auf dem Sandufer bei Wosnessenje und Schokschu fand ich 
1898 ^) viele losgerissene und vom VVasser angeschwemmte 
Zweigchen die in dem Sande angefangen batten Wurzeln zu 
treiben; dennoch waren keine altere Straueher zu finden. Da- 
gegen wurden mehrere, sowohl jiingere als altere Straueher 
und Baumchen von Salix amygdalina auf den uberschwemmten 
Ufern der Iwina (ein Nebenfluss des Swirjj bei den Uorfern 
Latwa und Iwina gefunden. Glinther ^) giebt sie auch fur Petro- 
sawodsk an (»Ha jyrax'B y neTpo3aBo;i.cKa»); doch scheint niir 
diese Angabe aus mehreren Griinden hochst zweifelhaft. 

Wie Salix viminalis, gedeiht auch aS'. amygdalina am 
besten auf + kalkhaltigen, denudirten, stark iiberschwemmten 
Flussufern. An solchen Stellen bildet sie vielerorts entweder 
reine oder mit S. viminalis gemischte Bestande, 

Ich will hier kurz ein solches Salicetum amygdalina' bei 
Archangelskij-pogost beschreiben. Das Gebiisch von ziemlich 
niedrigen, dichtstehenden Salix am^^^^^ina-Exemplaren (99 ^.'q), 
zusammen mit vereinzelten Rihes nigrum und Rosa acicidaris 
gebildet, ist auf dem lehmigen, feuchten, kalkreichen Ufer des 
Onega-Flusses gelegen. Im Friihling wird der untere Theil der 
AS'a^ia;-Straucher vom Wasser bedeckt. Moose fehlen ganzhch. 



1) Medd. XXV, p. 39. 

2) A. K. Giinther: Maiepia-iH k-b (I).jop'l; 06oiR'H;cKaro Kpa«. Tpyju 
C-IIeT. o6m. eciecTB. T. XI, pag. 50. 



10 A. K. Cajander, Westgrenze ein. Holzgewiichse N.-Russlands. 

Die Graser sind ziemlich reichlich (6) vorhanden: 

Carex acuta (2). Agrostis alba (1). 

Phalaris arundinacea (5). Poa serotina (1). 

Die Kriiuter sind ein wenig sparlicher: 

Equisetam fliwiatile (1—2). Heracleum sihiricum (1). 

Urtica dioica (2). Geum rivale (1). 
Polygonum amphihmm (modf. Potentilla anserina (1). 

terrestris) (1). Veronica long i folia (1). 

P. lapatliifolium (1). Lysimachia vulgaris (1). 

Ramex ''fennicus (1). Mentha arvensis (1). 

Thalictritm kemense (1). Galium horeale (1). 

Th. flavum (2). Artemisia vulgaris (1). 

Ranunculus acris (1). Tanacetum vulgare (1). 

Xasturtium amphibiiim (1). Achillea cartilaginea (1). 

Geranium pratense (1). Inida hritannica (1). 

Archangelica officinalis (1). Hieracium penanthoides (1). 
/S'i?i^n latifolium (1). 

Halbstraucher fehlen. — 

Audi <Sa^z>j araygdalina gehort zu den wichtigsten Weiden- 
Arten Nord-Russlands. Von Kusnezoff ^) ist sie vielerorts an 
der Waga gefunden. Norrlin sah sie iiberall an der Suchona 
und Dwina und von Kihlman wurde sie noch an der Petschora 
bei Ust-Pishma gefunden. Durch ganz Sibirien ist sie ver- 
breitet bis zum Flusse Amur. Ueberhaupt scheint sie jedoch 
eine weniger hervorragende Rolle zu spielen als Salix viminalis. 
So waren die Saliceta amygdalina? an der Onega viel sparlicher 
als die Bestande von Salix viminalis und z. B. an der Lena giebt 
es gar keine grosseren Bestande von Salix amygdalina, son- 
dern sie konimt nur dz vereinzelt den iibrigen Saliceten bei- 
gemischt vor. 

Warum Salix amygdalina, nicht aber *S'. viminalis in den 
nordlichen Theil Finlands (und ausserdem noch auf den »Isth- 



1) Kusnezoff: op. cit. pag. 134. 



Acta Societatis pro Fauna ct Flora Ffiinica, 23, u:(» 1. 11 

mus Karelicus») eingedrun^en ist, ist z. Z. iioch eiri \veni{< 
riithselhaft. Ueberhaupl scheint S. amygdalina eine weniger 
kalkstete Pflanze zu sein als *S'. viminalis, aber das ist wohl 
nur eine von vielen Ursachen. Moglicherweise kunnen kiinftige 
palseontologische Untersuchungen in den nordlichen Theilen 
Finlands hieriiber Aufklarung bringen. 

Eine dritte fiir Nord-Russland sehr charaeteristische Wei- 
den- Art ist Salix pyrolifolia Led. Sie war friiher nur aus Si- 
birien bekannt bis sie von Schrenk ^) 1837 im Samojedenlande 
gefunden wurde. Spiiter wurde sie von Kusnezoff -) an zwei 
Stellen an der Waga (Jesipofskaja und Schenkursk) angetroffen. 
Da sie inzwischen von Norrlin vielerorts an der Suchona ent- 
deckt worden war, war es anzunehmen, dass sie auch im 
Onega-Thale vorkomme. 

In der That fanden wir S. pijroUfolia nocli ein wenig 
westlicher, namlich am Fiiisschen Malaja Sondala, unweit des 
Dorfes Korjakina. Dieser Fluss fliesst in seinem oberen Laufe 
zwischen hohen steilen Kalkfelsen. Am unteren Laufe ist das 
Flussthal ebener, aber der Boden, besonders das Flussbett und 
die Ufer, besteht auch hier zum grossten Theil aus Kalksand 
und Kalkschutt. Der ganzen Sondala entlang kommt S, pyroli- 
folia vor, kleinere Strauchgruppen zusammen mit Salix nigri- 
cans, 8. amygdalina, 8. vimiyialis, 8. phylicifolia etc. bildend. 
— Weniger reichlich, aber dennoch an vielen verschiedenen 
Orten wurde sie am Flusse Tschurjega (siidlicher Nebenfluss 
der Kena bei Korjakina) gefunden, wo der Boden ebenso zum 
grossten Theil aus Calciumcarbonat besteht. — Ein dritter 
Fundort fiir dieselbe Weidenart ist Kirilowa an der Onega. Wie 
friiher 3) geschildert worden, ist das Flussthal hier zwischen 
hohen Kalkwanden eingeengt. Der schmale Giirtel zwischen den 
Wiinden und dem W^asserrande ist von Kalkgestein, Kalk- 
schutt und rothlichem Mergel eingenommen. Dieser Kalkboden 



1) Schrenk: op. cit. pag. 522. 

2) Kusnezoff: op. cit. pag. 135. 

3) Medd. XXVI, i)ag. 177. 



12 A. K. Cajander, Westgrenze ein. Holzgewaclise N.-Russlands. 

ist von einer priichtigen Hainvegetation bedeckt. Einzelne, meist 
strauchformige Salix pyrolifolia-ExemplsiYe kommen auf dem 
gegen den Fluss sich offnenden Hainrande vor. 

In dem Schwemmwiesengebiete des Onega-Flusses ist S. 
pyrolifolia ziemlich haufig (pass. — fqs. — sfq.). Hier wachst 
sie zusammen mit anderen Bailees (S. nigricans, S. phylicifolia, 
S. hastata, 8. pentandra, 8. cinerea etc.), Ribes- (B. rubrum, 
R. nigrum) und Lonicera- [L. xylosteum, L, coerulea) Arten, 
Rosa aciciilaris, Cornus sihirica, Rhamnus frangula etc., die 
Tiimpel umgebend und an anderen feuchten bis nassen Stellen 
der Schwemmwiesen. Auch hier ist der Boden sehr kalkreich 
(kalkreiches Fluss-Sediment). Am nordlichsten wnrde 8. pyroli- 
folia bei Ust-Kosha gefunden. — Siidlich von der Miindung des 
Kena-Flusses warden einige 8. pyroUfolia-SlYSiucheY an dem 
aus Kalkschutt bestehenden steilen Ufer des Onega-Flusses un- 
weit Archangelskij-pogost angetroffen. Lindroth fand mehrere 
Baumchen und Straucher auf den Wiesen in der Umgebung 
von Ust-Welsk (zwischen Arkhangelskij und Kargopol). 

8alix pyrolifolia kommt nirgends an starker iiberschwemm- 
ten Stellen vor. In dem ganzen Ueberschwemmungsgebiete am 
unteren Laufe des Onega-Flusses fmdet sie sich nirgends auf dem 
Flussufer, wo iibrigens nur 8alix viminalis und 8. amygclalina 
kleine Waldungen bilden, sondern sie kommt erst weiter vom 
Ufer vor. Sehr oft waren Straucher und Baumchen von 8alioe 
pyrolifolia an solchen Stellen zu fmden, die gar nicht iiber- 
schwemmt werden. In dieser Hinsicht stimmt 8. j^yrolifolia mit 
ihren Verwandten ^S". hastata, 8. nigricans und 8. pliylicifolia 
iiberein. In schroffem Gegensatz zu den letztgenannten kommt 
sie dagegen, wenigstens iiberall in den von mir untersuehten 
Gegenden, nur auf stark kalkhaltigem Boden vor. 

8alix pyrolifolia ist gewohnlich ein hoher Strauch oder 
ein kleiner Baum, ziemlich dicht verzweigt und belaubt, 
habituell einer Erie bisweilen nicht ganz unahnlich. — Auch 
a5. pyrolifolia diirfte in Nord-Russland weit verbreitet sein. Sie 
ist jedoch eigenthiimlicherweise, wie die Weiden-Arten iiber- 
haupt, sehr wahrscheinlich meistens iibersehen worden, weshalb 
man sie bisher als eine grosse Raritat angesehen hat. — In 



Acta Societatis prn Fauna ot Flora Fcnnica. 23, ii:«> t. 13 

Sibirien ist Salix pyrolifolia bis naeh den ostlichsten Gegenden ver- 
breitet. Sie kommt dort besonders auf schwach uberschwemin- 
ten Flussiifern vor and ist z. B. an der Lena von den ()l)erslen 
Theilen des Flosses wenigstens bis 69^ vorhanden. 

Zu den sibirischen Gewiiehsen, welche den nord lichen 
Ural iiberschreiten und ihre Westgrenze in der Onega-degend 
erreichen, gehort noch Cornus sihirica Lodd., die in ihreni Auf- 
treten viel Aehnlichkeit mit Salix pyrolifolia darbietet. 

Am westlichsten wurde Cornus sihirica unweit Bjiilogora 
an der Siidwestecke des Kenosero-Sees gefunden. Zusammen 
mit Salix pyrolifolia wachst sie in dem obengenannten Haine 
bei Kirilowa. Desgleichen kommt sie auch in den Schwemm- 
wiesengebiisehen an der Onega vor. Am nordlichsten wurde 
sie bei Ust-Kosha angetroffen. In den fennoskandischen Grenz- 
gegenden wurden einige Straucher am Flusse Kosha, etwa V^ 
Meile siidlich vom Dorfe Sidorofskaja in einem gemischten 
hainartigen Walde gefunden ^) Naeh Angaben der Bauern soli 
sie ausserdem am Nerjuga-Flusse unweit Porog und in den 
Umgebungen des Dorfes Tamitsa (am Weissen Meere) vorkom- 
men. Beide Angaben bediirfen jedoch der Bestiitigung. 

x\n der oberen Onega fanden wir Cornus sihirica nicht 
und ebensowenig auf einer schnellen Fahrt durch die Gegend 
zwischen Kargopol und Wytegra. Naeh einer Angabe von 
Snjatkoff kommt Cornus jedoch auch in den Umgebungen des 
Burkowa-Sees ^) vor. Die Westgrenze von Cornus sihirica wiirde 
demnach ziemlich genau mit derjenigen der sibirischen Larche 
iibereinstimmen. 

Im fraglichen Gebiete bildet Cornus sihirica nirgends reine 
Bestande, nicht einmal kleinere Gebiische, sondern kommt nur 
d= vereinzelt vor. Am besten gedeiht Cornus auf kalkreichem 
Boden, doch scheint sie ebensowenig wie die sibirische Larche 
eine absolut kalkstete Pflanze zu sein. Meistens kommt sie an 
hainartigen Lokalitaten — Gebiischen und kleincren Waldun- 
gen — selten auf offenen Feldern vor. Auf sehr trocknem 



1) Vgl. Medd. XXVII, pag. 8. 

2) Naeh Privatmittheilungen vou .1. F. Nerrlin, 



14 A. K. Cajander, VVestgrenze ein. Holzgewachse N.-Russlands. 

Boden gedeiht sie nicht, dagegen wohl auf sehr nassem. 
Stark iiberschwemmte Stellen schien Cornus zu vermeiden. — 
Audi Cornus hat ein sehr grosses Verbreitungsareal und kommt 
aueh in Sibirien in ung. ahnlicher Lokatitat als Salix pyroIifoUa 
vor. Beide gehoren zu den characteristischsten F^lementen des 
»lVlischgebusches» ^). 

Zuletzt soil hier noch die Strauchbirke [Betiila Immilis 
Schrank) genannt werden. In seinen >Materalien zur Kenntniss 
der Flora der den Onega-See umgebenden Gegend» behauptet 
Giinther^) er habe diese Birke, B. friiticosa (Pall.)», im Olonetschen 
Gouvernement, bei Kargopol und Rubjesch gefunden. Nach 
Kusnezoff^) kommt sie auf Torfmooren im Schenkurskschen 
Kreise vor und naeh Ivanizkij *) ist sie im Wologodschen Gou- 
vernement vielerorts vorhanden. Weil man an der Richtigkeit 
dieser Angaben gezweifelt hat, war es interessant diese Birken- 
Art an vielen verschiedenen Orten zwischen dem Onega-See 
und dem Onega-Flusse zu fmden. Sie wurde namlich an- 
getroff en : 

1) bei Kolodosero; hier kommt sie auf einigen siidlich 
vom genannten Dorfe liegenden, offenen Amhlystegmm-Mooren 
resp. Amblystegmm-Yeichen Sphagneten vor; 

2) auf einem grossen Kiefermoore nach Slidwesten vom 
Dorfe Orlowa; zerstreute Straucher; 

3) reichlich auf vielen kleinen offenen Mooren bei Maa- 
selka, Paljarvi und Dumina; 

4) auf kleineren Torfmooren der Landstrasse entlang 
zwischen Korjakina und Bereshne-Dubrofskij, stellenweise mas- 
senhaft; 

5) in einem Birkenmoore bei Krasnofskaja (der nordlichste 
Fundort), besonders an dem der Landstrasse zugewandten Rande 
desselben; 



1) Vgl. Cajander & Poppius: op. cit. pag. 15. 

2) Giinther: op. cit. pag. 50. 

3) Kusnezoff: op. cit. pag. 136, 

4) Vgl. Koppen: op. cit. pag. 144. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, mu 1. I' 

6) an nassen, dr moorigen Stellen am Tfer des (Jnc;ia- 
Fkisses bei Kargopol; 

7) massenhaft auf vielen kleineren Mooren der Landstras.se 
entlang zwischen Liokschmorjetschkij- und Tichmanskij-pogost ; 

8) desgleichen zwischen Kretschetowa und Bjereg. 

Im Herbarium des botanischen Museums zu Helsingfors 
befindet sich ausserdem ein Exemplar, gesammelt von A. 11. 
und V. F. Brotherus im Olonetschen Gouvernement bei Ba- 
tuschko-Konetschko. 

Aller Wahrscheinlichkeit nach ist Betula Jiumilis in den 
Gegenden zwischen Kargopol und Wytegra ziemhch hiiufig. 
Gerade diese Gegenden wurden jedoch, wie schon oben be- 
merkt, nur fliichtig untersucht. — Betula Immilis kommt im 
fraghchen Gebiet meist auf offenen oder mit spiirlichem Walde 
bewachsenen Mooren vor, wo sie, oft zusammen -mit j5efz<^( 
nana, kleinere Gestrauche bildet. In einer Beziehung weicht 
jedoch das Auftreten von Betula humilis von dem der Zwerg- 
birke ab. Sie kommt namhch nur auf ziemlich kalkreichem 
Boden vor. So war sie nirgends auf mageren, reinen Sphagne- 
ten {nach dem gewohnlichen finnischen Typus), sondern nur 
auf ± wiesenmoorartigen Stellen (»gungflyartade myrar oeh 
flackmossar») zu finden. 

Betula humilis ist aus vielen Orten in den Ostseeprovinzen 
bekannt. Schmalhausen i) hat sie bei Nowaja Ladoga gefun- 
den und es ist hochst wahrscheinlich, dass sie auch in den 
zwischen Nowaja Ladoga und Rubjesch liegenden Gegenden 
vorkommt. Die Grenze der Strauchbirke wurde also dureh 
die Orte Krasnofskaja, Kenosero, Kolodosero, Wytegra, Nowaja 
Ladoga gehen. 

Zu den obengenannten Holzgewachsen ware noch Abie.< 
sibirica Led. mit einem Fragezeichen zu fiigen. Ein Bauer 
erzahlte mir, dass er auf einem Jagdzuge, in einem gemischten 
Walde, nicht weit vom Dorfe Priluk (an der Onega) einen 



1) I. Schmalhausen: OiHeTi, 061. aKCKypciaxT. no HoBO-Ja,ioxeKuMy yfcyAV, 
Tpyjtbi C-nexepo. o6u;. ccTecTn. 1872. pag. 125. 



16 A. K. Cajander, Westgrenze ein. Holzgewachse N.-Riisslands. 

tanneiiahnlichen Baiim gefundeii hatte, dessen Stamm heller 
und glatter, die Nadeln breiter und weicher als die der Roth- 
tanne waren. Diese Angabe ist nicht ganz unwahrscheinlich, 
weil A. sibirica schon im Waga-Thale vorkommt. Es ist zu 
beklagen, dass der Berichterstatter, der Kapitain eines kleinen 
Dampfbootes, nicht Gelegenheit hatte uns zu diesem Baum zu 
fiihren. — Aubels ^) Angabe, dass die Pichta-Tanne am Flusse 
Wig vorkomme, ist sicher falsch. — 

Die pflanzengeographischen Verhaltnisse des nordlichen 
Europa (Skandinavien und Finland ausgenommen) und des nord- 
lichen Asiens sind z. Z. noch sehr unvollstandig bekannt. Es 
ist offenbar, dass diese ungeheuer breite Zone, von der nor- 
vegischen Kiiste bis zur Behrings-Strasse, nicht konform und 
homogen sein kann, sondern von Westen nach Osten gerechnet 
in mehrere verschiedene Gebiete zerfallt. Wie viel solcher 
Hauptgebiete in Wirklichkeit existiren und wie die Grenzen 
derselben verlaufen, dariiber giebt es z. Z. nur Vermuthungen. 
Nur so viel ist gewiss, dass eines dieser Gebiete und zwar das 
westlichste derselben das s. g. Fennoskandia (Ramsay) ist. 

Fennoskandia ist eigentlich eine geologisch-geographische 
Einheit ^) und ihre Verschiedenheit in botanischer Hinsicht von 
Nord-Russland (bezv\^. West-Sibirien) beruht in erster Linie auf 
einer anderen Vertheilung der Pflanzengenossenschaften (Pfl.-For- 
mationen) und erst in zweiter Linie auf floristischen Verhaltnissen. 
Dass die Grenze zwischen Fennoskandia und Nord-Russland 
jedoch auch in rein floristischer Hinsicht eine sehr remarkable 
ist, babe ich in meinem Aufsatz iiber die Westgrenze der sibi- 
rischen Larche ^), sowie in dem vorliegenden zu zeigen versucht. 
Scharfer als diese ist keine von Norden nach Siiden verlaufende 
Flora-Grenze in Nord-Europa iiberhaupt ausgepragt. 



1) Herman und Karl Aubel: Ein Polarsommer, Reise nach Lapplaml 
und Kanin, 1874, pag. 378. 

2) W. Ramsay: Ueber die geologische Entwicklung der Halbinsel Kola. 
Helsingfors 1898, pag. 1—4. 

3) Medd. XXVII, pag. 24-34. — Vgl. auch Medd. XXVL pag. 172— 
184 und 225-228. 



ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA, 23, No 2. 



KASVISTOLLISIA TUTKIMOKSIA 



MYNAMAEN, MIETOISTENjiKARJALAN KUNNISSA 



TEHNYT 



A. K. CAJANDER. 



(Kartta ynna 4 piirrosta tekstissa). 



(Esitetty 5 -p. maaliskuuta 1898). 



HELSINGISSA 1902. 



KUOPIO 1902. 

K. MALMSTROMIN KIRJAPAINO. 



IVlynamaki on niitii harvoja Suomen seutuja, joista jo viinie 
vuosisadan alkupuolelta loytyy sangen asiallinen pitajakertomus. 
Gregorius Hallenius julkaisi nimittain v. 1738 vaitoskirjan Vir- 
nioensis in Finlandia territorii memorabilia ». jossa hiin kuvailee 
paikkakimnan luontoa, vaestoii ja historiaa. Luonnontieteelliset 
tiedonannot ovat siinii kuitenkin sangen niukkoja. Elaintieteen 
alalia saamme tietoja toisen luvun § III:ssa, jonka mukaan ve- 
det sdelicatis abundant piscibus, liiciis scil. et percis majoribus, 
cyprinis latis sen prasmis, Braxen^ rutilis, Mort, eperlanis mino- 
ribus, Nors, luciopercis, Gios, leuciscis, Loija, et ceteris». Tie- 
dot kasvitieteen alalta sisaltyvat paaasiallisesti seuraavaan laii- 
seeseen (Cap. II § V): »Quod coUes illius latioresque colles 
virgulta cingunt, frutices et arbnsta ornent, juniperi, erices, 
qiiercus, betulae, salices, alni, sorbi sylvestres, pseudoligustra 
et cetera distinguant, adeo non facile negabit quisquam, ut ad 
amoenitatem ni non fertilitatis varietatem alma rerum parous 
plura aut majora conferre vix potuerit». — Mita myohaisempiin 
paikkakuntaa koskeviin tutkimuksiin tulee, mainittakoon, ettii 
geologit kavivat kesalla 1886 tutkimassa seudun geologisia seik- 
koja; seuraavana vuonna kavi maist. J. Sjoros tutkimassa iMyna- 
maen kihlakunnan muinaismuistoja seka maist. H. Ojansuu v. 
1899 tutkimassa takalaista kielimurretta. Sitapaitsi ovat venii- 
laiset topografit kayneet taalla kartoittamassa. 

Isani K. A. Cajander sekii enoni A. ja L. Allenius keraili- 
vat kimnasi- ja ylioppilasaikoinaan kasveja varsinkin Myniimiien 
pitajan etelaosissa. He eivat ole tehneet mitiiiin luetteloa loytii- 
mistaan kasveista, mutta kokoelmat ovat isallani viela tallella 
ja olen niita useasti hyvakseni kayttiinyt. Useita tietoja paikka- 
kuntaa yleensa koskevista asioista, viljelyskasveista ja kasvien 
entisesta esiintvmisesta olen niinikaiin isiiltiini saanut. l\luut 



4 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

seuraavassa antamani tiedot perustuvat omiin havaintoihini ke- 
sinii 1890 -1900, paiiasiallisesti kuitenkin v. 1897, jolloin minulla 
oli onni saada Societas pro fauna et flora fennicalta apuraha 
tutkiakseni kasvillisuutta Mynamaen, Mietoisten ja Karjalan 
kunnissa. 

Mieluinen velvollisuuteni on lausua harras kiitokseni 
opettajalleni prof. J. P. Norrlinille niista monista hyvista neu- 
voista, joita olen hanelta saanut seka siita, etta han on maa- 
rannyt alueella tapaamani Hieraciumit. Sitapaitsi olen kiitolli- 
suLiden velassa prof. A. 0. Kihlmanille siita, etta han on maa- 
rannyt keraamani Euphrasiai seka tarkastanut useat muut »krii- 
tilliset» muodot, ja maist. H. LindbergiJle, joka on maarannyt 
kokoomani sammalet. 

Aimo Kaarlo Cajmider. 



Tiitkimani alue sijaitsee Lounais-Suomessa 60° 85'' ja 
60° 54" sekii 2° 30' ja 3° 1' (Helsingin mukaan) valilla. Muo- 
doUeen on se dz deltoidin tapainen, kulmat itaa, lantta, eteliia 
ja pohjoista kohti. Alaltaan on se noin 5 neliopenikulmaa. 
Suurin pituus idasta lanteen on 31 km, etelasta viistoon pohjoi- 
seen 34 km. Naapurikunnat ovat luoteessa Laitila, lannessa 
Vehmaa, etelassa Lemu ja Askainen, koillisessa Ylane, kaakossa 
Nousiainen seka pohjoisessa Hinnerjoki ja Honkilahti. Mitaan 
luonnollisia rajoja ei tutkimaliani alueella ole. 

Tienoot Mynamaen ja Mietoisten kirkkoin ymparistoissa 
ovat Suomen kauvimmin viljeltyja. Lukuisat muinaismuistot 
kivikaudelta osoittavat, etta seutu jo silloin oli asuttua ^). Myna- 
maen kirkkokin on maamme vanhimpia, rakennettu jo v. 1250. 
Nykyaan ovat samat seudut erittain tiheaiin asuttuja. Sitavastoin 
on asLitus alueen ita- ja pohjoisissa sangen harvaa. Enimmat 
asunnot loytyvat pitkin Myna- ja Laajokien varsia seka pitkin 
sita maantieta, joka kulkee liipi Karjalan kappelin. Laajat alat 
ovat kerrassaan asumattomia. Sellainen on se alue, jota poh- 
joisessa rajoittaa Laajoki, lannessa Karppinen ja Suojoki ja ete- 
lassa Kalela. Samaten on kappelin itaisin kolkka, Mynajoen 
etelapuolella viela asumatonta, niinikaan tienoot Harmassuon ja 
Valkamajarven valilla, Valkamajarven ja Vehmalaisten viiliset 
seudut sekii alue Pahikkalasta ja Kivikyliista pohjoiseen. Yer- 
rattain taajaan ovat sitavastoin Lemmi-Ruutin seudut asutut. 
Siella loytyy nimittain runsaasti pikkutorppia. 

Lakeudet paikkakunnan etelaosissa ovat matalaa savitasan- 
koa — muinoinen merenpohja — , joka hyvin verkkaan kohoaa 



^) J. Sjoros: Miiinaismuistoja Mynamaen kihlakunnasta. Muinaismuisto- 
yhdistyksen aikakauskirja VII. Helsingissa ls87. 



6 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa.. 

rannikolta sisamaahan. Niin ovat Tursunperan tienoot (lahes 

7 km. merelta) ainoastaan n. 4 ^/?, m. ^) meren pintaa ylempana, 
Haolin seiitu 5% ni., Miesmaki 11 V4 m., Korvensuu 1474 m., 
Kukola— Kasula 14 ^4 m., Valkamajarven rahka 35 V4 m., Lem- 
min niityt 33 ^4— 34 ^5 ni., Pahnassuo 44 ^3— 46 Vs m., nummet 
Kalelan ja Junnilan valilla 49 V5 m. Korkeimmat vuoret alueen 
etelaosissa ovat 35—44 m. korkeat, alueen pohjoisosan vuoret 
ovat suhteellisesti viela matalampia. Paikkakunnan korkein 
kohta, eras vuori Hirvenjarven itapaassa on 96 72 m. ylempana 
meren pintaa. 

Vesia loytyy paikkakunnalla sangen vahan. Jokia on 2, 
Mynajoki ja Laajoki, jotka molemmat alkavat Ylaneella ja las- 
kevat Saaren matalaan merenlahteen. Pikkujarvia ja metsa- 
lampia loytyy noin tusinan verta. Niistitkin ovat useat kuiva- 
tettuja. Isoin niista, Kivijarvi, on 1 V2 km. pitka ja leveimmalta 
kohdaltaan ^4 km. levea. — Soita loytyy alueen ita- ja pohjois- 
osissa paljon. Lahes ^/s Karjalan kappelin koko pinta-alasta on 
suota. Metsat ovat, kuten Lounais-Suomessa ylimalkaan, huo- 
nonpuolisia. Etelassa loytyy etupaassa pikkukuusikkoja ja koivu- 
lehtoja, pohjoisempana vallitsevat mantymetsat, Lemmin seuduilla 
ovat koivikot yleisimmillaan, paikkakunnan koillisosissa on eni- 
ten sekametsia. Kankaita loytyy runsaimmin Pahikkalan ja Kivi- 
jarven seutuvilla, niittytoyraita ja pellonmakia eniten alueen 
etelaosissa. »Luonnollisia» niittyja on runsaasti paikkakunnan 
metsapuoliskossa; monet niistii ovat kuitenkin nyttemrain raiva- 
tut uudispelloiksi. Peltona on vihdoin koko tasanko etelilssa 
seka varsinkin jokien laaksot metsapuoliskossa. 

Maapera on etelassa savea, pohjoisemmissa osissa paraasta 
paasta murtokivisoraa, joka kuitenkin monasti on paksujen turve- 
kerrosten peittama. Isonlainen vierinkiviharju kulkee pitkin 
Porin — Turun maantieta; sen laidoilla on paikotellen laajoja 
nummihiekkakenttia. — Vuoret ovat pohjoisimmissa osissa la- 
keita rapakivikallioita, muualla varsinkin granitivuoria, jotka 
tavallisesti ovat jyrkkarinteisia kalliopaita. 



1) Vrt. geol. karttalehtia 10 ja 12. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 2. 7 

Kuten jo mainittiin, on kiinteii kallioperusta enimmak- 
seen joko granitia tai rapakiveii, valiemmassii maiirassii irtvlvv 
gneissia. 

Eras granitivuorten katkaisema gneissialue ^) alkaa \'eli- 
maan puolella, Nuhjalan ja Tanilan seuduilla ja piiiittyy Mynii- 
maen puolella Laajoki-nimiseen jokeen. Toinen gneissivuoria 
kasittiiva seutu sijaitsee kahden puolin (etupiiassa etelapuolella) 
Mynajoen ylistii vartta, Ylaneeltii Miesmaen taloon asti. Yksit- 
taisiii gneissivuoria loytyy sitiipaitsi siella tiiiilla alueella, eten- 
kin Mynajoen kaakkoispuolella. 

Rapakivea loytyy paikkakunnan pohjoisessa osassa. Rapa- 
kivialueen etelainen raja kulkee melkein suorana viivana Lem- 
min Jyrkkalasta Suojoen kautta Kolinummelle sulkien kuitenkin 
sisaansa pienen granitivuoria sisaltavan seudun (hienorakeista 
porfyrista oligoklasigranitia) Karjalan kylan pohjoispuolella. — 
Rapa- eli, kuten kansa niiia taallapain nimittiia, morokivikalliot 
ovat eniten lakeita ia tasaisia. Niiden valeissii loytyy, esm. la- 
hella Laajoen kylaa paikotellen syvia laaksonolkoja melkein 
pystysuorilla runsaasti rapautuneilla kallioseinilla. Rapakivi- 
kallioiden tasaiset paallystat ovat tavallisesti peittyneet manni- 
koilla; jos taas puita puuttuu, loytyy niilla vaan hajanaisia sam- 
mal- ynna CMma-laikkuja, joiden valissa on »paljasta», rupi- 
jakalain varjaamaa kalliota. Karakteristisia fanerogameja taka- 
laisille rapakivikallioille ovat varsinkin Silene rupestris ja Sper- 
gula vernalis, jotapaitsi tietysti muitakin kasveja loytyy (Hiera- 
cium saxifragum, Viola tricolor, Rumex acetosella etc.). Useasti 
ovat rapakivikallioiden paallystat hyvin vahan rapautuneet, niin 
etta vaan suuret porfyriset oligoklasipallot ilmaisevat kallion 
oikean laadun. Sen sijaan ovat jyrkat kalliorinteet, varsinkin 
etelanpuoliset aina murentuneet taydellisiksi sorakasoiksi. Sel- 
laiset viljavat rapakiviahteet, jollaisia 0. Rergroth 2) mainitsee 
Kustaavista, ovat kuitenkin harvinaisia. Sentapaisia loytyy esm. 



1) Vrt. geologisia karttalehtia 10 ja 12 niihin kuuluvine kertomuksineen. 

2) 0. Bergroth: Anteckningar cm vegetationen i granstrakterna mellan 
Aland och Abo omradet. Acta Soc. pro Fauna et Flora Fennica 11 K:o 
3 pag 9. 



8 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Lemmilla. rautta siella kaydessani olivat lampaat ne niin puh- 
taiksi nakerrelleet, ett'ei niissii oUut mitaan muistiin kirjoitetta- 
vaa. Korkeita metsansisaisia moromakia loytyy Karjalan kappe- 
lin pohjoisimmassa huipukassa. 

Esimerkkina naista viimeksimainituista olkoon eras rinne 
lahella Suomenpaanjarven etelapaata. Rinne on jyrkka (35° — 40°) 
ja viettaa lanteen. Ylaosassaan on kallio viela osittain rapau- 
tumatta. mutta alempana on kaikki murentunutta soramassaa, 
osittain havuneulasten peittamaa. Kallion laella kasvaa mannik- 
koa aina raystaille asti, itse rinne on puuton. mutta alhaalla 
laaksossa kasvaa kuusen, koivun ja harmaanlepan muodostama 
sekametsa, jonka siimeksessa viihtyy runsas mustikkavarvusto. 
Ylhaalla, missa kallio ei ole vallan paljon rapautunutta. kasvaa 
harvakseltaan jakalia, nim. FarmelioiiSi (P. saxatilis ja P. ompha- 
lodes), CladonioiiB. (etenk. CI. coccifera ja CI. pyxidata). joku Gy- 
rophora polyrrhiza seka tummanvarisia Lecideoia. ja Lecayioroja.. 
Sitapaitsi kasvavat yksitellen Hedwigia, Grimmia ramulosa ja 
Gr. Muehlenbeckii. Alempana olevalla soralla loytyi ainoastaan 
joku Pohlia nutans-mMdi?,, lukuunottamatta sitapaitsi seuraavia 
fanerogameja: 

Vaccinium vitis idcea (ylempana 4, alempana 5). 

Arctostaphylus uva ursi (ylempana 2, alempana Oj, 

Hieradum saxifragxim (ylemp. 1), 

H. tenebfosiim (alemp. 1), 

H. ccesiiflorum (ylemp. 2, alemp. 2), 

H. umbellatum (ylemp. 1), 

Antennaria dioica (ylemp. 2), 

Hypochceris maculata (ylemp. 1), 

SUene ricpestris (ylemp. 1). 

Fragaria vesca (ylemp. 1, alemp. 1), 

Calamagrostis arundinacea (alemp. 1). 

Ruhus idceiLS -yeso]di (alemp. 1). 

Hiukkasen alempana on Potentilla erectaa (2 — 3) ja itse 
notkossa loytyy runsaasti (8) mustikkaa. Koska rapautumista 
tapahtuu yhtamittaa ja rinne on jyrkka, on paallimmainen sora 
aina hiljaisessa liikkeessa alaspain, mika puolestaan on syyna 
kasvillisuuden harvuuteen. 



Acta Societatis pru P^auna et Flora Fennica. 23 _ *» 

Paitsi varsinaisina vuorina loytyy rapakiveii paljon iito- 
naisina paateroina. Usein ovat sellaiset melkein tiiydellisesti 
murenneet soramassoiksi, ainakin eteliinpuolisella sivullaan. Muu- 
tamin paikoin, varsinkin Lemmilla ovat moiset morokasat san- 
gen yleisiii. Koolleen vaihtelevat ne tietysti paljon, pienista 
mattaantapaisista aina usean metrin korkuisiin. Niiden niuoto 
on tavallisesti + pyramiti- tai matalasti kekomainen: alusta 
pyorea — kulmikas. huippu suipohko. Avonaisilla. paiviinpais- 
teisilla rinteillii ovat ne peittyneet jakiililla [Cladiua. Cladonia) 
seka sianpuolukan varsilla, varjossa taasen peittiivat niita haara- 
sammalet ja puolukka. Jos kumpu on iso, voi silla kasvaa 
yksinainen korkea honka, valistii useampiakin. 

Se osa kiinteatii kallioperustaa, mikii ei ole rapakiveii. on, 
lukuunottamatta jo aliissa mainittuja pienia gneissialueita. gra- 
nitia. Graniti on laadultaan osaksi harmaata. osaksi punerta- 
vaa; sitapaitsi loytyy pegmatiti- ja syenitigranitia. Pegmatiti- 
granitia tavataan etupaassa Pahikkalan, Nakkilan, Salavaisten ja 
Kolsan (Laitilassa) valilla; siita itaiinpain loytyy punaista grani- 
tia ja molempien niiiden granitimuotojen sekil etela- etta pohjois- 
piiolella on harmaata. 

Takalaiset granitivuoret ovat enimmakseen kalliotoyraita. 
Niiden laki on verrattain pieni ja epiitasainen, niiden rinteet 
jyrkat. Milloin ovat vuoret yksittaisia, milloin taasen ryhmilty- 
neet pieniksi viioristoiksi. 

Esimerkkina niiista vuorista olkoon Kallavuori Nousiaisten 
rajalla. Turkuun menevan niaantien varrella. Tamii vuorikom- 
pleksi kasittiia useampia isompia kalliokumpuja — niistii kor- 
kein Nousiaisten puolella 42,9 m. ylapuolella meren pinnan — 
seka joukon pienempiii niiden ymparilla. Laadultaan on kallio 
pegmatitigranitia, niissii m. m. loytyy kvartsijuonia sekii viihiisen 
grafitia^). — Vuorten rinteet ovat jyrkahkoja. paikottain, vars. 
pohjan ja lannen puolella akkijyrkkiiikin. Niiden laet ovat mil- 
loin melkein puuttomia (loytyy vain joku kitukasvuinen pihlaja 
tai petaja), milloin taas kasvaa niillii harvahko mantymetsii. 



1) Vrt. geologiseen karttalehteen n:o 10 kuuluvaa kertomusta. siv. 
46 ja 55. 



10 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Puuttomilla kalliopaallystoilla on kasvullisuus sangen koyhaa: 
pienia pyoreita sammal- ja jakalamattoja, joiden valeissii pilkot- 
taa paljas kallio. Yksi ja toinen siemenkasvi kasvaa siella taallii 
m. m. Jasione montana. Paikottain loytyy kalliossa syvennyksia, 
joihin on kokoontunut seisovaa vetta aiheuttaen jonkun kallio- 
suon tai kalliolammen. — N. s. »Iso-Kallan» etelasivuUa Joytyy 
iso rotko. Se on noin 10 m. pitka, puolen sita korkea seka ei 
taytta V2 n^- levea halkeama, jonka kattona on iso irtonainen 
kalliopaasi. Rotkon kostealla pohjasoralla kasvaa suuria, mutta 
kalpeanvihreita saniaisia {Aspidium spmidosiim f. dilatata ja 
Fhegopteris polyiwdioides). Parissa pienessa kalliosaumassa la- 
hella luolan pohjaa loytyy pienia, sievia sammalryhmia (Fissi- 
dens adianthoideSj Neckera crispa, N. oligocarpa, N. complanata, 
vahan ylempana Homalia trichomanoides) . Ylempana verhoo 
Isothecium myosiiroides luolan seinamaa. Aukon edustalla kas- 
vaa lehmuksia ja niiden varjoslamalla kallioseinalla kasvaa 
runsaasti Sticta pulmo7iariasi, Nephromium sp. ja muita lehtijakalia 
(ynna Bamalina poUinaria), joiden valit peittaa pehmoinen sam- 
malverho {Stereodon ciipressiforme, St. imponens, St. pallescens, 
Thuidium abietinum, Anomodon longifoUus, Isothecium viviparum, 
I. myosiiroides, Antitrichia curtipendula, Leucodon sciuroides, 
Tortula ruralis y. m.). Lehmusten juurilla kasvaa rehevia Melica- 
seka Carex digitata-eksemplareJBi. Lehmusten vieressa loytyy 
kalliolla pieni, kivinen pahkinapuulehto, jossa kasvavat Aspidium 
filix mas, Geranium silvaticum, 0. rohertianum, Lathyrus monta- 
mis y. m. — Varjottomilla kalliorinteilla kasvaa paraasta paasta 
jakalia ja pienia acrocarpisia sammalia {Splicer ophor on, Andrcea 
y. m.) Kalliosaumoissa loytyvat m. m. Asplenium septentrionale 
ja A, trichomanes sekii lukuisia sammalia (Onc/^op/^ont^-lajeja, 
Dicranum Schisti, D. montanum, Fissidens osmundoides, Asterella 
pilosa, Plagiochila aspJenioides muita mainitsematta). Alempana 
olevat saumat ja pienet halkeamat ovat useasti taynna Bartra- 
mia crisp asi. 

Alempana vuoren juurella loytyy isokivista somerikkoa, 
jolla kasvaa tammi- ja haapalehtoja runsaine pensaineen [Bibes 
alpinum, Lonicera, Viburnum, Juniperus) seka ruohoineen {Ac- 
tcea spicata, Aspidium filix mas, Paris y. m.) — Notkokohtiin, 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fonnica 23. ii:o -J. 11 

missii vesi virtaa alaspiiin, on syntynyt osittain kosteitji lehtoja 
(koivua, tervaleppaii, runsaasti saniaisia sekii Pz/roZoita), osittain, 
vais. alempana, missa vesi on enemmiin seisovaa, ramemiiisia 
koivikkoja (ra. m. joks. runs. Aspidium cristatum). Use tasan- 
goilla vLioren ympiiristoissa loytyy nuorta, taajaa mannikkoii kas- 
vavaa nummihiekkaa. 

Enemman tai vahemman nyt kerrotun Kallavuoren tapai- 
sia ovat enimmiit vuoret paikkakunnan eteliiosassa. Miinnikon 
sijassa loytyy kuitenkin useimmissa kuusikkoa. Alueen pohjoi- 
semmissa osissa ovat vuoret matalampia ja tavallisesti kerrassaan 
metsan peittamia. 

Tulemme sitten irtonaisiin maakerroksiin. Niista on murto- 
kivisora\) yleisin paikkakunnan pohjoisemmissa ja itaisemmissii 
osissa, peittaen laaksot vuorten valeissii seka nousten ohuena 
kerroksena niiden rinteille. Harvemmin se muodostaa pienia 
harjanteita, kuten esm. Vuoluisten, Kalelan, Tapanisten ja Val- 
kamajarven luona. Murtokivet ovat paikkakunnalla vallitsevia 
kivilajeja, granitia ja rapakivea, valista gneissia. — Vierinkivi- 
muodostuksista on tarkein se iso harju, joka alkaa jo lahellii 
Rauman kaupunkia ja ulottuu Turun tienoille asti (Rihtiniemeltii 
Karsamaelle). Mynamaessa on Porin— Turun maantie rakennettu 
osittain juuri tiille harjulle, osittain sen hiekkaisille rinteille. 
Pienia vierinkiviharjanteita loytyy sitiipaitsi Halson ja Hietamiien 
lansipuolella. Harjut ovat osittain vierinkivihiekkaa, osittain 
vierinkivisomerikkoa resp. -kivikkoa. 

Murtosorakentat kasvavat enimmiikseen metsaa, osittain 
kuusikkoa, osittain, vars. kuivemmat hongikkoa. Vierinkivi- 
mailla on mantymetsa yleisin, mutta kivisimmilla ja kuivimmilla 
paikoilla on metsii harvaa ja kitukasvuista. Laihimmilla pai- 
koilla loytyy paljaita, metsiittomiii kivikkojakin. 

Esimerkkina naista viimeksimainituista olkoon noin 600 m'^ 
lavea, etelaan heikosti (n. 5°) viettiivii kivikenttii liihella Jiirven- 
kallion jarvea. Kivilla kasvaa runsaasti pienia rupijiikaliii (m. 
m. hyvin lukuisasti Lecidea (jeographicasi), joiden seassa loytyy 
Parmelioii'd (P. saxatiUs, P. centrifuga, P. sti/gia) ja Oyrophoroiia 



1) Vrt. geol. karttalehtiii 10 ja 12. 



12 A. K. Cajmider. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

(G. pohjphijlla, G. flocadosa) seka yksittaisia HedivigioiiSi ja Grim- 
mia ramitlosoisi. Kivien valissa on jakaliii runsaasti (8). 

Cladina rangiferina, Cladonia cocci fera, Cladonia pyxidata. 
CI. silvatica, CI. fimhriata, CI. cordalis. 

CI. alpestris, Cetraria islandica, 

Jakalain seassa kasvaa sammalia, vaikk'ei sanottavan pal- 
jon [Polytrichum juniperinum, Dicranum scoparium. PoJilia nu- 
tans). Siemenkasveista ovat ainoastaan varvut lukuisampia, 
niista puolukka lukuisin (3), muut, kanerva, sianpuolukka ja 
mustikka kasvavat ani harvassa. Heinista loytyy siella taalla 
joku Calamagrostis arundinacea-msiisis ; ruohoista kasvavat yksi- 
tellen Epilohium angustifoUum ja Solidago virgaurea. Pari ma- 
talaa petajaa seka pieni pihlaja kasvavat muita pitempina. Kivi- 
kentan ymparilla on laihaa mantymetsaa. 

Sauria nummihiekkakenttia loytyy mainitun vierinkivihar- 
jun molemmilla puolilla, varsinkin Laajoen ja Mynajoen valisilla 
mailla seka Mynajoelta etelaan. Pienia nummihiekkamaita loy- 
tyy Kukolan pohjoispuolella, toisia on maantien varrella Kete- 
listen ja Kalelan valilla. Kolinummen luona, Mynajoen etelai- 
simman haaran kahden puolen seka Laajoen kylan luona loytyy 
niinikaan nummihiekkaa. Tallaiset hiekkakentat ovat milloin 
metsaisia, jolloin niilla kasvaa kaunista siroa mannikkoa, milloin 
ovat ne taas aukeita kuivia »nummia». 

Etelaosassa alnetta on peltosavi valtavin aines esiintyen 
tasankomaalla ja nousten usein makien ja vuorien rinteillekin. 
Mynamaen tasangolla on savikerroksen paksuus n. 9 m. Pelto- 
savi on kovaa ja sitkeata, mahdotonta »pruukattavaksi» seka 
kauvan kestaneen poudan ettii pitkallisen sateenkin jalkeen; 
hiekansekaisena sitavastoin, esm. Mynamaen kirkon luona on se 
pehmeampaa ja helpompaa viljella. — Kokonaan muiden maa- 
kerrosten peitossa ovat glasialihiekka seka kerrossavi. Tulva- 
hiekkaa ja tulvasavea on sanottavassa maarassa ainoastaan 
Saaren lahden rannoilla. Vahin joukoin niita loytyy muidenkin 
vesien ayrailla. — Liejua on runsaat maarat merenrannalla, 
elenkin Aarlahden edustalla seka vahan matkaa pohjoiseen Myna- 
joen suusta, tulvasavi- ja tulvahiekka-alustalla. — Turvetta loy- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Kcnnica 23, ii.<> 2. l;i 

tyy mahdottomat paljoudet paikkakunnan pohjois- ja itiiosien 
suurissa soissa. Ohuena kerroksena se sitiipaitsi peiUaii anorjza- 
nista alustaa useissa heteniityissii y. ni. 

Kalkkipitoisuus on kaikissa niiissa maanlaaduissa mitiillu- 
miin pieni. Pari niiytettii savista Laajoen kyliin seuduilta sisalsi- 
vat 1,06 ja 1,28 7o kalkkia^). 

Jo alussa mainittiin, ettii vesiii loytyy verrattain viihiin. — 
Mita ensiksikin Saaren lahteen tulee, ei se paljonkaan ansaitse 
meren nimea, niin suolatonta on vesi. Varsinkin on suolapitoi- 
suus lahden pohjukassa, mihin Laajoki laskee, mitiittomiin pieni. 
Varsinaiset merikasvit, kuten Ranunculus marinus, Fucus y. m. 
puuttuvat, samaten useat merenrannoille omituiset, kuten Aster, 
Erijihrceat y. m. Itse vedessa kasvavat Potamogeton xjerfoliatus, 
P. pusillus, P. pectinatusj Zannichellia polycarpa, Myriophyllmn 
spicatum, M. alterniflorwn, Callitriche autumnalis, C. vernaVs, 
Hippuris vulgaris. Ranunculus eradicatus, joku Chara ja veden 
pinnalla uiskentelee paikotellen Lemna trisulca. Lahden mata- 
lilla liejuisilla rannoilla, jotka — etenkin Sydanperan ja Valas- 
kallion edustalla — vuosittain joutuvat tulvaveden peittoon, kas- 
vaa runsaasti Heleocharis aciculaiista. Vahiin etaiimpiina vesi- 
rajasta kasvavat Agrostis alba, A. canina. Festuca rubra, Carex 
vulgaris, Triglocliin palustre, Juncus Gerardi, J. bufonius, Glaux 
maritima, Spergularia rubra, Sagina procumbens, Atriplex patii- 
lum ja Matricaria inodora. Suuria denuderattuja laikkuja loy- 
tyy. Niissa ovat Spergularia, Atriplex ja Matricaria melkein 
ainoat kasvit. 

Saaren kartanon luona ja samaten myos Aarlahdelta loii- 
naaseen on ranta-osa kapeampi ja rantaa reunustaa tuuhea le- 
pisto. Aallot tuovat rannalle ruovonpatkia, piiunpalasia y. m. 
Taten muodostuneella romiivallilla kasvavat Rumex domesticus, 
R. crispus ja Leontodon autunmalis. Itse lepisto on lehto- 
mainen. 

Etelaanpain munttuu vesi vahitellen suolaisemniaksi, uusia 
meri- ja etenkin merenrantakasveja tulee lisiiiin: Potamog(>t<ni 
filiformis, Erythrwa pulchella. Odontites litoralis, Silene inflata 



^) Kertomus geol. karttalehteeii N:o 12 siv 70 ja 73. 



14: A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

f. litoralis, Heleocharis uniglumis, Sagina nodosa, Limmi cathar- 
ticum, Ophioglossum, Taraxacum palustre y. m. Siina kohdassa, 
missa Mynajoki laskee mereen, on mita laajin ruovikko. Toinen 
samanlainen loytyy Aarlahden edustalla seka Saaren luona, pie- 
nempia useissa muissa paikoissa. 

Jiirvia ei loydy muita kuin Kivijarvi. Ollen ainoa laatuaan 
paikkakunnalla ansaitsee se tiilla tassa lyhyesti kerrotaksi. Se 
sijaitsee Vehmaan rajalla, keskella metsaa. Jarvi on melkein 
kahdessa osassa, joita keskella yhdistaa kapea salmi. Itaisem- 
man osan pohjois- ja itarannalla loytyy rantaniittyja seka niista 
raivattuja peltoja. Muu osa pohjoisrantaa on koivujen pei- 
tossa. Ita- ja etelaranta ovat kuusimetsan vallassa. Siella taalla 
loytyy rannoilla pienia nevamiiodostuksia, etenkin lahdelmien 
pohjukoissa. — Pohjoispuolelta laskee jarveen isohko oja, joka 
tulee siella olevista heteniityista ja nevoista. Itapaasta taas lah- 
tee toinen, hidasjuoksuinen puro, joka laskee vetensii Vehmaan 
puolella olevaan Sammaljarveen. 

Keskella jarvea on veden pinta ihan kasviton. Myoskin 
pohja on melkein kasviton, paitsi yksityisia sammalia [AmUyste' 
ginm fluitans), joita silloin talloin airolla saa nousemaan jarven 
pinnalle. Lahempana rantoja muodostavat NymphcBa Candida ja 
Niiphar hiteum pienet ryhmansii. Paikoittain, etenkin jarven 
Inoteiskulmassa loytyy Sparganium simplex f. longissima (Potamo- 
geton-\2ii\i puuttuvat kerrassaan). Upukoista maallepain loytyy 
monin paikoin taaja kaislikko {Scirpiis lacustris), jonka keskella 
kasvaa joku Nupliar, TJtricidaria vulgaris tai Scolochloa arundi- 
nacea. Viimeksimainittu muodostaa pohjoiseen pistaytyvan ma- 
talan lahdelman pohjukkaan oman itsenaisen mita taajimman 
heinastonsa. Phragmites communis esiintyy paikotellen, etenkin 
itaosan pienen saaren luona pienissa, harvakasvustoisissa ryh- 
missa, Lahella salmea muodostaa Equisetum fliiviatile pitkan, 
niittyrannasta melkein upukkoihin asti ulottuvan yhtamittaisen 
reunuksen. Samaten on jarven luoteiskulma korteiston vallassa. 
— Nain mutaisella, pehmealla pohjalla. Missa taas pohja on 
kova, kivinen tai someroinen, loytyy ainoastaan joku yksinainen 
Equisetum fluviatile tai Phragmites. — Lahempana rantoja kas- 
vaa hiekkapohjalla pienia Limoselloja. ja Elatine triandro]^.; mu- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23. no 2. 



15 



taisilla paikoilla taas Ranunculus lingua, Lysimachia thyrsifioraj 
Iris pseudacorus, Carex filifoimis, C. ampullacea, Alisma playitago, 
S-parganium simplex, Sp. minimum, Hippuris vulgaris ja Lycopns 
europoeus. — Itse kuivalla rannalla, kivisillii paikoilla loytyy 
harva kasvillisuus, jonka muodostavat: 



Rumex domesticus, 

R. Crispins, 

Ranunculus reptans, 

Caltha palustris, 

Viola palustris, 

Drosera rotundifolia, 

Ly thrum salicaria, 

Potent, erecta, 

Vahasen ylempana kasvaa rannoilla runs. Molinia coeru- 
lea. — Savea loytyy vaan yhdessa kohdassa hyvin pienella 
alueella. Siina kasvavat etenkin Sparganium simplex, Alisma 
ja Tussilago. Parissa paikassa on rannalla kallioita. Vesiayrailla 
on silloin joukko limaisia jakalia. 

Kivijarven kartta. 



Juncus filiformis, 
J. lamprocarpus, 
J. alpinus, 
Carex acuta, 
C. filiformis (runsas 

saarella), 
C. ampullacea, 
Alisma planxago, 



Myosotis palustris, 
Lysimachia thyrsi- 

fiora, 
Veronica scutellata, 
Mentha arvensis, 
Galium palustre. 
Tar ax. officinale, 
Leont. autumnalis. 




O Equisetum fluviatile. + Scirpus laciistris. 

A Scolochloa arundinacea. H Phragmites communis. 

X Niiphar & Nymphoea. 

Entisina aikoina on jarvia loytynyt enemman, mutta ne 
ovat nykyaan ± kuivuneet. Sellaisia on ensiksikin Lahlamen 
iarvi lahellii Salavaisten kylaii. Sen rannoilla on kosteita niit- 



16 A. K. ('ajander. Kasvistollisia lutkimuksia Mynamaessa. 

tyja, itse jarvi taas on taynnaan Equisehmi fluviatile-kovieisios.. 
Missa loytyy hiukkasen avoin-vetta, kasvaa upukoita ja Potamo- 
gf^ton natansia. — Lahlamen jarvelta puoli penikulmaa etelaan 
sijaitsee Valkama-jarvi. Senkin rannoilla loytyy kosteita luhta- 
niittyja; koillisessa ulottuu kuitenkin iso rahka melkein vesi- 
ayraille astikka. Jarvi on taynnaan Sparganium ramosumm, niin 
taajalti, etta se etaalta nayttaa yhtamittaiselta vihannalta nii- 
tylta. SparganiumQm seassa kasvaa »kerkonpaita» (Typha lati- 
folia). Sparganietumein ja luhtaniittyjen valissa kasvaa kortetta. 
— Lemrain jarvi, Jyrkkalan liiona, kuivatettiin vuonna 1896 
taydellisesti, niin ett'ei siina enaan ole nimeksikaan vetta. Enti- 
sesta jarvikasvullisLiudesta ovat viela muistoina puolikuivuneet 
Nymphceai, Niipharii ja Fotamogeton natansit. Sitapaitsi kas- 
vaa ruopalla — suureksi osaksi myohemmin saapuneina nutu- 
kaisina — Bklens tripartitus, B. cemuus, Cardamine pratensls, 
Veronica scutellata, Eanimculiis flammida, E. repens, Sparganium 
simplex J Sp. minimum ja Releocharis palustris. Lemminjarvenkin 
rannat ovat kosteita niittyja. — Toinen kokonaan kuivatettu 
jarvi on Maensalon jarvi lahella Karjalan kylaa. Entisen jarven 
paikalla on nyt taaja Equisetum fluviatile-ksiswusio ja sen ympa- 
rilla markia, hetemiiisia niittyja. — Noin 2 V2 kilometria Karja- 
lan kylasta lanteen sijaitsee Ommajarvi, jonka lapitse Laajoki 
juoksee. Se on — paitsi jokiuomaa — melkein taydellisesti 
kuivilla, taynnaan kaislikkoja ja korteistoja. Tasta vahan mat- 
kaa pohjoiseen on Rauma-jarvi. Sekin on melkein taynnaan 
kortetta, ainoastaan keskella loytyy hiukkasen »silkasta» vetta. 
Rannat ovat osittain niittya, osittain rametta. 

Lampia on — paitsi paria jo mainittua jarvea, jotka ehka 
paraiten olisivat lampiin luettavat — kuusi: Pata-, Aiili-, Lanko-, 
Pirtti-, Hirven ja Jarvenkallion »jarvet*. Ne ovat kaikki tois- 
tensa kaltaisia, pienen pienia, metsiissa olevia, joka haaralta 
nevojen ymparoimia lampia. Lukuunottamatta saroja ja joita- 
kuita ruohoja (Peucedanum, Cicuta) lampea ymparoivan nevan 
ulkoreunassa, ei ulompana lammessa loydy rauita kasveja paitsi 
joitakuita upokkoja, Potamogetomi^, yksittaisia kaisloja, ruokoja, 
kortteita ja Lysimachia thyrsifloro]si. Kuivattaa niita ei ole yri- 
tettykaan. 



Acta Societatis pro Fauna et b'lora Fennica, 23, n:o 2. 17 

Jokia on kaksi: Laajoki ja Mynajoki. — Saatuaan alkunsa 
Yliineen jiirvista, tulee Laajoki (Luhtajoki) kolmihaaiaisena Mynii- 
iiiiien maihin. Niimiit haarat ovat aliissa pienen pienet, 1 V2 m. 
leveat, joskus hiukkasen leveammat, toisinaan taas kapeampia- 
kin. Niiden juoksu on vuolas, mikii on painanut leimansa kas- 
vullisuuteenkin: kasvit ovat pitkiii ja hoikkia (Sparganium sim- 
plex f. longissima, Sagittaria sagittifolia f. valUsneriifoUa, Glyce- 
ria fluitansj Juncus sitpinus f. fluitans). Nekin kasvit, jotka ta- 
vallisesti ovat kankea- ja pystyvartisia, ovat myotavirtaan kal- 
listuneet [Lysimachia thyrsifiora, Ranunculus lingua y. m.) Jo 
naissa alkuhaaroissa on useasti kivisia koskia runsaine samma- 
Jineen [Fontinalis, DicJielyma^ Scapania). Neljaskin Laajoen 
liihdepuroista pistaytyy vahasen Mynamiien puolelle. Se virtaa 
enimmakseen hyllyvien nevojen ja heteniittyjen lapitse, monasti 
kerrassaan maan pinnan alia, paksut, loyhat SphagnimiM kat- 
tonaan. 

Kun kaikki haarat ovat yhtyneet, on virran leveys tuUut 
2—3 metrin suuruiseksi. Rannat ovat, kuten tahankin asti, 
kosteita niittyja, joiden takana loytyy suuria soita (ranieitii); 
toisinaan on kuitenkin rameen ja niityn valilla rehevia lehtoja 
runsaine ruohoineen ja heinineen ( Vicia silvatica, Orohus vermis. 
Milium y. m.) Virran juoksu on edelleenkin vuolas ja koskia 
loytyy useitakin (esm. Laajoen kyliissa). Laajoen kyliista liin- 
teenpain muuttuu veden virtaaminen hitaammaksi ja jokiuoma- 
kin levenee pari metria. Suutilan ja Karjalan kylissa sijaitse- 
vat ensimmaiset pellot ihan jokirannassa, — varhemmin on se 
ollut mahdotonta, syysta etta rannat ovat olleet liian miirkiii. 
Mainituissa kylissa loytyvat myoskin ensimmaiset niin suuret 
kosket, etta ne voivat kayttaa myllyja. Karjalan kylasta alkain 
on jokirannoilla taasen kosteita — miirkia niittyja, joille runsaat 
Salix La2:)po72iim-peiisB.Sit antavat karakteristisen viirityksen. Niit- 
tyja jatkuu yhtamittaa, lukuunottamatta pienempia peltoja lahellii 
Salavaisten kylaa, aina Juvalle asti. Viimeksi mainitusta ky- 
lasta alkain on joen kumpaisellakin rannalla yhtamittaa vainioita 
aina merenrannikolle. Joen hikevat ranta-ahteet ovat tav. rehe- 
van heinaston peitossa. Joessa kasvaa runsaasti kaislaa (Scir- 
pus lacustris)', sen seassa esiintyviit Acorus ja Phragmites. Mo- 

2 



18 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

nin paikoin on pienia koskia, joihin on rakennettu myllyja (Juva, 
Karjakoski, Korvensuu, Hurula, Myllykyla, Lujala), mutta kos- 
kien valilla on veden virtaaminen hidasta. Valaskallion edus- 
talla Laajoki laskee mereen, muodostaen lakean, kevattulvain 
aikana veden vallassa olevan suistomaan. 

Mynajoki on edellisen kaltainen. Sekin alkaa Ylaneelta, 
Raas- ja Mynajarvista. Alku on samallainen kuin Laajoen: ka- 
pea niittyrantainen puro, jossa on koskia toon tuostakin. Jo 
Kalelan kylassa loytyy sen rannoilla viljelyksia, mutta Vuolui- 
sista Inkimaalle asti ovat sen rannat taas alavina niittyina. Ta- 
panisten laheisyydessa ymparoi jokea milloin viljavainio, milloin 
lehtimetsa, mutta alkaen Kukolasta juoksee se sittemmin kaiken 
aikaa yhtamittaisen peltomaan lapitse. Hitaasti virraten purkaa 
se vetensa mereen Tervoisten edustalla, jossa sen suuta ympa- 
roi laaja ruovikko. — Intresanttia on nahda, milla tavoin kas- 
vullisuus muuttuu Mynajoessa merelle pain. Jo lahella Lehtisten 
kartanoa tapaa joen aivan lakeilla rannoilla Spergularia caninan. 
Vahan edempana kasvavat Plantago maritima, Triglochin mari- 
timum ja Glmix maritima, ja viela laheramaksi merta Linuni 
catharticimi ja Odontites litoralis, kunnes joen suussa kasvavat 
Juncus Gerardi, Atriplex litoralis y. m. Itse vedessa tulee Pota- 
mogeton perfoliatiis, josta ensimmaiset eksemplarit kasvavat Kas- 
ken sillan kohdalla, merelle pain yha yleisemmaksi ja runsaam- 
maksi; lahella merta loytyy sitapaitsi Potamogeton pedinatus. 
Mutta toiselta puolelta taas kasvavat Elatine alsinastrum, Nym- 
phcea Candida ja A.corus calamus itse meressa aivan Mynajoen 
suussa. 

Lisahaaroja saavat joet useoitakin, esm. Laajoki Omma-, 
Valkama- ja Lahlamenjarvista seka Kivikylan luona. Mynajoki 
taas Tapanisten, Haapaisten, Aakulan ja Tursunperan tienoilla. 
Nekin ovat samojen vaiheiden alaisia kuin paajoet: rannat vaih- 
televat, virran nopeus on erilainen ja kasvillisuus niinikaan. — 
Pikkurapakkoja ja ojia on tietysti lukemattomia. Ne vaihtele- 
vat keskenaan rajattomasti. Mynamaen ja Mietoisten pelto- 
lakeuksilla peittaa enimpia yhtamittainen Lemna- ja CallitricJie- 
kasvillisuus. 

Suomaisia muodostuksia on runsaasti. Suurimmat ja lu- 



Acta Societatis pro Fauna el Flora Fennica, 23, n:o 2. 19 

kuisimmat loytyviit Laajoen kyliin ympiiristoissii, jossa kymme- 
niii neliokilometrejii laajoja riimeita ja rahkanevoja leviiiii kyliin 
melkein kaikilla puolilla. Pohjoisessa niita jatkuu Laitilan, Ilonki- 
lahden ja Hinnerjoen maihin ja itiianpain ovat ne valittomiissa 
yhteydessii Ylaneen suurten soitten kanssa. Kaakossa niitii kes- 
keyttiui Kalelan jokilaakso, mutta jonkun matkaa toisella puo- 
lella Kalelaa jatkuu niita taasen Poytyalle piiin. — Muissa osissa 
kysymyksessa olevaa aluetta ei soita ole niin paljon eiviitka 
ole niin suuriakaan. Karjalan kylasta lanteen loytyy isonlaisia 
soita Omnia- ja Raumajarvien valisilla mailla, Lanko- ja Pirtti- 
jarvien rannoilla (kahden puolin Salavaisia) loytyy pienia soita; 
Karppisista etelaan loytyy iso rame, Valkamajiirven rannalla 
on niinikaan. Toisia on Lahlamenjarvelta koilliseen, Ruutista 
pohjoiseen seka Lemmin Jyrkkalastii lanteen. Pikkusoita loytyy 
sitapaitsi m. m. Lemmin- ja Kivijarvien valilla. Etelaisimmat 
suot ovat Uhlun-suo, Jarven-suo, Maasillan-suo, Anun-suo ja suo 
Korvensuusta lanteen. Mietoisissa loytyy Kuuskorven luona pieni 
koivurame, toisia pikkusia soita on sielta Korvensuuta pain. 
Muuten ei loydy etelapuolella sita viivaa, jonka voi ajatella ve- 
detyksi Korvensuusta Aakulan kautta Miesmaelle ainoatakaan 
suota — lukuunottamatta pienen pienia kalliosoita. 

Soista ovat aukeat rameet (rahkat) yleisimmat ja alaltaan 
ovat ne suuremmat kuin kaikki muut suolajit. Enimmiten ovat 
ne kuivanpuoleisia, toiset taas ovat marempia (Pahnassuo!) Mo- 
net ovat epailematta sangen vanhoja paattaen turvekerroksen 
paksuudesta seka siita, etta jakalat {Cladince, Cladonicej Cetrarice) 
laajoilla aloilla peittavat turpeen. Tallaisia korkeita rameitii on 
varsinkin Laajoen kylan luona. Geologisen karttalehden N:o 12 

siv. 75 mukaan on naissa soissa »mosstorf ofta 10—15 

fot» -f- »torfdy anda till 15 fot». 

»Silmia» on rameissa runsaastikin, etenkin maremmissa 
rameissa. Useissa »silmissa», joihin alkoon sekotettako suo- 
lampia, 15ytyy keskella puhdasta vetta, ilman minkaanlaista kas- 
villisuutta, paitsi pienia leviii. Koskelsuon silmissii kerrottiin 
kasvavan upukoita. Toisissa silmissii on ainoastaan veteliin 
puuron kaltaista »ruoppaa», toisia taas peittaii pehmea Sphagnum. 

Aukeitten riimeitten jalkeen ovat miintyrameet yleisimmat. 



20 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Nekin ovat ylimalkaan kuivanpuoleisia. Mattaat ovat enimmak- 
seen suuria, peittyneita runsaalla varpukasvillisuudella; varpujen 
seassa kasvaa runsaasti muuramia. Koivurameita on sangen 
vahan ja kaikki ylen pienia. Sellaisia loytyy Kuuskorven luona, 
Kallavuoren pohjoisrinteella seka lahella Jarvenkallion jarveii. 

Useat suot Aulijarven ymparistoissa seka Kalelasta kaak- 
koon ovat tasaisia mattaattomia rahkanevoja, joissa harva heina- 
kasvillisuus {Eriophorum vaginatum, Scirpiis ccespitosus) vallit- 
see; varpuja loytyy sangen vahan (Andromeda poUfolia] ja ovat 
matalia; toisinaan loytyy kuitenkin vaivaiskoivua, varsinkin soi- 
den laidoilla. — Varsinaisia, lettomaisia nevoja on tavallisesti 
vaan lampien rannoilla. Ne ovat alalleen varsin pienia. 

Korpisuot ovat edellisiin verrattuina jokseenkin harvinai- 
sia. Niita loytyy milloin kapeissa kosteissa laaksoissa, milloin 
taas soukkana reunuksena muitten soitten ymparilla. Useimmat 
ovat kuusikorpia, iso- ja korkeamattaisia joltisella ruohokasvuUa 
{Eqitisehim silvaticum) seka yksittaisilla heinilla {Carex glohula- 
ris, C. sparsiflora). Muutamissa loytyy kuusen seassa lehtipuita, 
joUoin syntyy sekametsakorpia. Harvinaisemmat ovat puhtaasti 
lehtimetsiiiset (viidat). Sellainen loytyy esm. Pahikkalan lansi- 
puolella, kohdalla missa sikalainen pitka rame rajoittuu kuivaan 
kuusimetsaan. Siina on mita runsain heinakasvillisuus [Cala- 
magrostis pJiragmitoides, Scirpus silvaticus, Air a ccespitosa, Carex 
ccespitosa y. m.) seka rehevia ruohoja (Menyanthes, Calla, CaWia, 
Eqiiisetum silvaticum, Comarum y. m.) Viidat ovat useastikin 
markia. — Lettoja (gungflyn, Wiesenmoore) ei loydy. 

Suot ovat toistaiseksi saaneet oUa ihmisten toimenpiteilta 
melkein taydellisesti rauhassa. Loytyy nimittain viela niin pal- 
jon luonnollisia niittyja, joita on paljon helpompi raivata pel- 
loiksi kuin soita konsanaan. Laajoen kylan luona, Lellaisten 
tien varrella, on pienta tuskin kapanalan kokoista palaa ennen 
yritetty viljella, mutta yritysta ei katsottu kannattavaksi ja paikka 
sai taas soistua. V. 1897 oli Uudenkartanon suo-osuudessa 
(Laajoelta lanteen) kuokattu maata pelloksi, johon aijottiin istut- 
taa perunoita. Sinne oli rakennettu pieni torppakin, mutta kel- 
laan ei ole toistaiseksi ollut halua asettua sinne asumaan. Jo 
edellisena kesana oli osaa Jarvenkallion suota kuokattu pelloksi, 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 21 

jossa sittemmin on viljelty kauroja. Muita siioviljelyskokeita en 
tieda paikkakunnalla tehdyiksi. 

Mita metsiin tulee, ovat ne, kuten odottaakin sopii, jok- 
seenkin huonoja — tosin ei huonompia kuitenkaan kuin naapuri- 
pitajissa, vaan pikemmin ehka painvastoin. Suuret alueet, var- 
maan puoli koko pinta-alasta, on tosin metsaisten kasvipaikkain 
vallassa, mutta kunnollinen tukkimetsa on melkein kaikkialla 
loppunut. Taloistaan sijaitsevat metsat hirvean etaallii. Niinpa 
on Mietoistenlaisten metsia Kalelan tienoilla, Ravean talon met- 
sia Sairisten tienoilla, Munnuisten kylan metsia Laajoen kylan 
pohjoispuolella. Seuraus on, ett'eivat metsat saa minkaanlaista 
huolenpitoa osakseen. 

Suuria tuhoja ovat kulovalkeat tehneet. Sellaisia suuria 
paloja, kuin 1860-luvulla, jolloin isoja aloja metsaa paloi Haasta 
ja Kalelasta alkain kauvas Ylaneen ja Poytyan maihin, ei tosin 
enaan ole ollut. Mutta pienempia metsapaloja sattuu joka ikinen 
vuosi. Monasti nakee kesalla savun tupruavan yhtahaavaa usealta 
eri taholta. Osittain lienevat ne olleet vartavasten, rikokselli- 
sessa tarkotuksessa sytytettyja, mutta enimmat ovat kuitenkin 
saaneet alkunsa kuokkamaista. Kuokkamaitten polttaminen on- 
kin hyvin yleista, kesan kuumimpanakin ja kuivimpana aikana. 
Kun kyllin suuria ojia harvoin kaivetaan eika muihinkaan varo- 
keinoihin ryhdyta, eipa aina viitsita tulta vartioidakaan, niin on 
selvaa, etta tuli helposti paasee metsaan. — Palaneilla mailla 
ovat pienet jakalat ja sammalet ensimmaiset kasvit, sitten seu- 
raa muita sammalia seka vars. EpiloUiim angustifolium ynna 
Aira flexiwsa, Fragaria vesca, Bubus iclceus-\eso]a y. m., kunnes 
lehtipuut (koivu, haapa, leppa) anastavat paikan. Toisinaan 
saattaa kanervaakin ilmestya niin runsaasti, etta paikka ainakin 
valiaikaisesti muuttuu kanervakankaaksi, esm. Maasillalla. Har- 
voin sattuu, etta manty suorastaan tulisi paikalle, esm. maantien 
varrella Nousiaisten rajalla. 

Mainittava on viela eras seikka, joka sekin vaikuttaa met- 
sien, lehtimetsien, laatuun, nim. »lehdenteko» ^). Lehden teosta 



1) Se tapahtuu samaan aikaan kuin heinantekokin, jos paikka on 
etaalla talosta; jos taas metsa on lahempana, tapahtuu se heti heinan jal- 



22 A. K. Cajander. KasvistoUisia tutkimuksia Mynamaessa. 

on seurauksena, etta tuskin missaan tapaa taysmittaista lehti- 
metsaa. Lehtipuut ovat enimmakseen matalia, melkein omena- 
puiden tapaisia s. o. lyhyen, usein hyvinkin mutkikkaan rungon 
piiassa on taaja, pallopyorea lehvisto. 

Metsien suhteen on vaikea sanoa, mika metsalaatu on val- 
lilsevin. Metsien laatu nimittain vaihtelee suuresti paikkakunnan 
eri osissa. 

Laajoen kylan seuduilla ovat metsat enimmakseen sekai- 
sia. Manty, koivu, kuusi, leppa ja useasti haapa muodostavat 
paamassan, hajapuina esiintyvat pihlaja, tuomi ja raita. Kasvilli- 
suus vaihtelee paljon kosteuden, maanlaadun, eri puulajien suh- 
teellisen runsauden y. m. mukaan. Yleensa loytyy niissa run- 
saasti marjavarpuja {Myrtillus 7iigra, M. uliginosa, Vaccinium 
vitis idcea) seka ruohoja (Anemone nemorosa, Phegopteris dryop- 
teris, Melampyrum silvaticum, M. pratense, Tricntalis, Majanthe- 
mum, Pyrolce, Geranium silvaticum, Ruhiis saxatilis y. m.) Seka- 
metsia on viela joltisestikin Karjalan tienoilla seka siella taalla 
Kalelan, Lemmin, Kivijarven ja Tapanisten ymparistoissa. — 
Mantymetsat taas ovat Harmassuon ja Valkamajarven valisilla 
mailla vallitsevia. Puhtaimmat mannikot sijaitsevat vierinkivi- 
soralla seka nummihiekalla. Metsa on enimmakseen nuoren- 
puolista ja kasvillisuus, kuten mantymetsissa yleensa, pienen- 
puolista. Vallitsevia ovat mannikot edelleen suurimmassa osassa 
Kivijarven— Kivikylan seutua, jossa ne ovat eniten kangasmaisia 
seka Tapanisten ymparistoissa, etenkin kylan lansipuolella. Yksi- 
tyisia mannikkoja loytyy sitapaitsi muuallakin. Kauniin hon- 
gikko on Aarlahden, lahella Nastin kestikievaria (Laitilan ra- 
jalla) oleva, hyvin kasvanut, jo joks. vanha metsa. — Kuusikot 
esiintyvat muiden metsien seassa etenkin Karjalan, Karppisten, 
Kalelan ja Tapanisten ymparistoissa. Mainittava on erittainkin 



keen. „Lehtia tehdessa" hakataan nuorenpuolisten koivujen, haapain lep- 
pain, raitain y. m. latvat poikki ja oksat sidotaan ,,kerpuiksi", jotka sitten 
ripustetaan joko puun jalella oleville oksille tai asetetaan runkoa vastaan 
kuivumaan. Taysin kuivuneina ne kootaan korkeiksi keoiksi, jotka peitetaan 
kuusen tai mannyn havuista, joskus oljista tehdylla katoksella, kunnes ne 
talvella korjataan kotiin, lehdet lampaitten syotaviksi, paljaat oksat (risut) 
taas matanemaan lanta-aiueeksi tarhassa. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 23 

se komea (Ravean taloon kuuluva) kuusimetsii, joka loytyy Sai- 
risten kylan ja Suojoen valillii. Mynamaen »pitaia-aukialla» ovat 
enimmat varsinaiset metsat kuusikkoja, joskin niissa toisinaan 
on melkein lehtomainen kasvillisnus. Myos Mietoisten pitajassii 
on kunsi paikotellen \^allitseva, varsinkin vuorten ja kumpuin 
pohjanpuolisilla rinteilla. — Koivumetsat ovat Lemmin seuduilla 
yleisimmat metsistii. Ne ovat ylimalkaan matalia, omena- tai 
kirsikkametsain tapaisia, toisinaan kuitenkin niikee kauniimpia- 
kin koivikoita esm. Jyrkkalan luona. Muuten tapaa pikkukoi- 
vikkoja alueen kaikissa osissa, etenkin reunustamassa luonnolli- 
sia niittyja tai asumusten ja teiden aarilla. — Lepistot (Alneta 
incange) ovat yleisia Karjalan, Karppisten ja Tapanisten ympa- 
ristoissa. Ne ovat nuoria, pienia, enimmakseen lehtomaisia met- 
sia jokien varsilla, pelto- tai niittytoyrailla ja teiden vierustoilla. 
— Haapametsat ovat perin harvinaisia ja alalleenkin pienia, 
laadultaan aina lehtomaisia. Niita loytyy etenkin Mietoisissa, 
Mynamaen lakeuksilla seka Korvensuun ja Keijaisten valilla. 
Tervaleppa muodostaa rannoille, varsinkin Saaren merenlahden 
rannoille^ pitkia, kapeita rantalehtoja. 

Varsinaisia lehtoja loytyy suuri joukko paikkakunnan kai- 
kissa osissa, lukuisimmin kenties etelaosissa. Kaikki tavalliset 
lehtipuut ynna kuusi ja mantykin ottavat osaa niiden muodos- 
tamiseen, milloin joks. tasan sekotettuina, milloin minkin, vars. 
koivun vallitessa. Mutta paitsi tavallisia lehtipuita, loytyy niissa 
lehmusta vahin erin paikkakunnan kaikissa osissa seka toisinaan 
runsaasti tammea. Pensaita on paljon (Lonicera xylosteum, Ri- 
hes riibrum, R. nigrum, R. alioinum, Rosa cinnamomea, R. glauca, 
Viburnum, Corylus, Daphne, Jiiniperus). Maata peittiia tavalli- 
sesti tuuhea ja rehevii ruohikko. 

Paitsi metsia loytyy seudulla koko joukko pensastoja. 
Niista ovat kostealla maalla esiintyvat pajupensastot yleisimmat. 
Sellaisia loytyy etenkin kosteilla — marillii luonnonniityillii, var- 
sinkin niittyjen laidoilla. Salix phylicifolia on niista tavallisesti 
vallitsevana, S. aiiritaa ja 8. cinerea loytyy runsaasti seassa. 
Muut pajulajit seka koivu ja leppii esiintyvat enemman satun- 
naisesti. Maa naissa pajukoissa on useasti vahiin mattaistii ja 
niiden kasvillisuus on jonkunlaista sekotusta lehtoin, korpien ja 



24 .4. K. Cajander. KasvistoUisia tutkimuksia Mynamaessa. 

niittyjen kasvillisuudesta. Heinat [Carex ccespitosa, Calamagrostis 
lanceolata, C. yliragmitoides, C. stricta, Aira ccespitosa, Agrostis 
canina, Poa serotina, HierocMoe horealis y. m.) seka ruohot 
(Ulmaria pentapetdla, Feucedanum palustre^ Lysimachia vulgaris, 
Veronica longifolia, Thalidrum flavum, Valeriana officinalis, 
Succisa pratensis, Comarum palustre, Hieracium suecicum, H. fen- 
nicum, H. ventricosiif)i, H. hrachyceplialiim, Viola palustris, Ma- 
janthemum Ufolium, Trientalis, Riibiis arcticus, Potentilla erecta, 
Pyrola rotundifolia, P. minor, Aspidium spinulosum, A. cristatiim, 
ovat tavallisesti runsaat. — Rantaniityilla Karjalasta Salavaisiin 
asti seka Suojoen varsilla on runsaasti Salix Lapponumm ja 
S. rosmarinifolian, osaksi yhdessa, osittain erikseen muodosta- 
mia pensastoja. Ne ovat vahan matalampia kuin asken kerro- 
tut pajupensastot ja paljon taajemmat, jonka vuoksi muu kas- 
villisuus niissa on vahiipatoista. Muuallakin loytyy, varsinkin 
paljon syotetyilla laidunmailla, taajoja, matalia Salix rosmarijii- 
/bZm-pensastoja. — Soiden laidoilla, korpimaisilla paikoilla on 
monasti korkeita, Salix aiiritan ja S. cinereau muodostamia 
pajukkoja. 

Kuivilla mailla ja nummilla loytyy, etenkin kylien ja asu- 
musten laheisyydessa laajoja katajapensastoja. — Harvinaisia 
ovat pahkinapensastot. Eras sellainen loytyy Kallavuorella (katso 
siv. 10). Kiviroykkioissa tai kallionhalkeamissa on joskus taa- 
joja vaarainryhmia (Buhus idceiis). Muut pensaat (Bibes- ja 
Bosa-lsLJii, Viburnum, Lonicera, Bhammis, Daphne, Cotoneaster) 
eivat kysymyksessa olevalla paikkakunnalla muodosta itsenaisiii 
pensastoja. 

Niittyja loytyi viela joku vuosikymmen sitten hyvin paljon, 
mutta nykyaan on jo suurin osa silloisista niityista raivattu pel- 
loiksi, ja jos samaa kehitysta jatkuu viela muutamia vuosikym- 
menia, niin on luonnollisista niityista jalella vaan muisto. Etela- 
osissa loytyy luonnollisia niittyja ainoastaan siella taalla meren 
rannikolla. Lukuisimpia ovat ne paikkakunnan keskisessa osassa, 
Lemmin, Valkamajarven ja Inkimaan tienoilla, sitapaitsi sielta 
itaan jokivarsilla ja lanteenpain Kivikylan seka Kivijarven poh- 
joispuolella. 

Luonnolliset niityt ovat enimmakseen tasaisia, mattaatto- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, ii:o 2. 2o 

miii, osittain Agrostis-miiiYyd, osittain Oofrea^-rikkaita heteniittyjii 
sekii kaikellaisia valimuotoja naistii kahdesta. Niittyjen reu- 
noilla loytyy milt'ei aina pajupensastoja ja usein loytyy paju- 
pensastoja niittyjen keskelliikin. Toisinaan ovat niityt kokonai- 
suudessaankin pajuttuneet, kuten iiseat niityt Lemmin ja Ruutin 
valilla ^). Paitsi varsinaisia pajukkoja loytyy niiilla niityilla usein 
runsaasti »rienua» s. o. matalaa, varpumaista pajukasvillisuutta 
(Salix repens, S. myrtilloides). 

Luonnolliset niityt sijaitsevat ylimaikaan kaukana talois- 
taan, — lahempana olevat ovat kaikki tehdyt pelloiksi. Heina 
niitetaan niiita heti, kun kylvoheina kotopelloilla on korjattu. 
Luonnolliset niityt niitetaan tavallisesti viikatteilla, nmtta ne ovat 
siksi tasaisia ja mattaattomia, etta niita hyvin voisi niittokoneella- 
kin niittaa. Viimeksi mainittua tapaa on kuitenkin verrattain 
vahiin kaytetty, esm. Ruutin tienoilla, syysta etta niittokonetta 
on hankalaa kuljettaa pitkia matkoja huonoja teita myoten. — 
Erilaisuus naissa molemmissa niittamistavoissa on osaltaan vai- 
kuttanut erilaisuuden niittyjen kasvillisuudessakin. Viikatteella 
tulee nimittain heina paljon huolimattomammin niitetyksi, jonka 
vuoksi seka rienu etta muu pajukasvillisuus paasevat helposti 
rehoittamaan. Niittokone taas leikkaa seka heinan etta rienun 
ja nuoret pensasvesat juuriaan myoden poikki, josta syysta niitto- 
koneilla niitetyissa niityissa ei milloinkaan tapaa mitaan varpu- 
pajukkoa. — Heinankorjuun jalkeen lasketaan tavallisesti karja 
niityille. Namat eivat yleensa ole aidattuja, joten karjalaumat 
paimenten johdolla tai ilman paimenta saavat niissa vapaasti 
liikkua. 

Makia loytyy sangen runsaasti, varsinkin paikkakunnan 
etelaisessa, viljellyssa osassa. Ne ovat enimmakseen reheviii 
runsaskasvuisia nurmia: pellonkankareita, jokiahteita, lihavia 
lehtomaisia rinteita. — Verrattain harvinaiset ovat kuivat ahot 
eli nummet. Etelassa on nimittain hiekka harvinaista ja poh- 
joisempana ovat vastaavat muodostukset metsinii. Enimmiit 
nummet loytyvat Porin — Turun maantien varrella, hienolla nummi- 



1) Missa pajunkiiorta on paljon koottn, esm. Kalelan ymparistoissa, 
ovat pajiit melkein kerrassaan havinneet niityilta. 



2f) A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

hiekka-alustalla, sitapaitsi Juvan ja Kivikylan liiona seka lahellii 
Miesmakeii. 

Kankaita ei eteliiosissa loydy paljonkaan, jo mainitusta 
syysta, etta maaperii siellii on savea. Sitiivastoin ovat ne hy- 
vin luknisia Pahikkalan, Ihalaisten, Halson ja Juvan kylain ym- 
piiristoissa. Niissa kasvaa korkeata, rehevaa kanervaa. Usein 
loytyy niissa harvalti puita (koivuja, mantyja). Sitapaitsi loytyy 
paljon kankaita Maasillan tienoilla, syntyneina jalkeen metsan- 
palojen, seka Lemmin ymparistoissa. 

Paikkakunnan etelaosassa loytyy laajoja viljelysmaita. Myna- 
maen »pitaian-aukia» on suurimpia viljakenttia koko Varsinais- 
Suomessa. Maantien varrella on peltoa melkein taukoomatta 
Korvensunn kylasta Kukolaan idassa ja Parsilaan etelassa. Pelto- 
lakeuden pohjoisraja kulkee lahimmiten Raveasta Tamraiston, 
Palolaisten, Rahkolan, Vinanummen ja Haapaisten kautta Kuko- 
laan, kaakkoisraja sielta melkein suoraan Parsilaan. Tosin on 
naiden rajojen sisapuolellakin joitakuita pikkumetsia, esm. Myna- 
maessa Nukkilan luona, Kintikkalan laheisyydessa j. n. e., Mie- 
toisissa taas etupaassa kaakkoisrajan useiden vuorten rinteilla, 
mutta paaosa tata aluetta on kuitenkin viljeltya. — Metsapuo- 
lessa on viljelyksia jo ammoisista ajoista loytynyt Laajoen var- 
rella Halsosta Juvalle asti seka muuallakin kylien lahimmissa 
ymparistoissa. Mutta sitapaitsi on, varsinkin juuri viime aikoina, 
tullut uudisviljelyksia lisaan suuret maarat. Varsinkin on luon- 
nollisia niittyja raivattu pelloiksi, niin etta nykyaan tuskin loy- 
tyy suurempia niittyja, joiden ei ainakin joku kolkka olisi uudis- 
vainiona. Saman kohtalon alaisia ovat tasaisen maan metsat- 
kin, ennen kaikkea lehtomaiset. Uudisviljeleminen on toisin 
sanoin paraassa vauhdissaan Mynamaen metsaosissa. 

Tunnustaa kuitenkin taytyy, ett'ei maanviljelyksen kvali- 
teti ole aina vastannut sen kvantitetia. Maanviljelys on nimit- 
tain ollut verrattain alhaisella kannalla. Viime vuosikymmenina 
ovat kuitenkin enimmat suuremmat kartanot parantaneet van- 
hoja viljelystapojaan ja uudistus on niista levinnyt ymparistoi- 
hin. Vuoroviljelysta on aikaisimmin ruvettu harjoittamaan Saa- 
ren kartanossa (jo 1860-luvulla), mutta muissa kartanoissa ja 
taloissa vasta viimeisten kymmenlukujen kuluessa. Samassa 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 21 

maarassii ovat koneetkin tulleet kiiytantoon maanviljelyksessii. 
Noin kymmenkiinta vuotta sitten oli esm. niittokoneita ainoas- 
taan muutamissa harvoissa kartanoissa; nyt sellaisia loytyy jo- 
kaisessa keskinkertaisessakin talossa. Hevosharavat ovat viihi- 
tellen tulleet kaytantoon. Samaten useat »pellonpruukissa» tar- 
peelliset uudenaikaiset iikeet y. m. Hoyrypuimureita loytyy useissa 
suuremmissa taloissa, kuten Lehtisissa, Saarella, Sunilassa, Kalli- 
sissa y. m. — Mutta . kaikki uudet aatteet leviavat hitaasti ja 
niin on maanviljelyksenkin uudistus tapahtunut oikeastaan vaan 
paikkakunnan etelaisessa taajemmin asutussa osassa. IVletsa- 
puolessa, vars. Karjalan kappelissa, sitiivastoin viljelliian maata 
viela melkein kiiin isien aikoina. Vuoroviljelysta siellii ei ole, 
heiniakin viljeltiin v. 1897 ainoastaan Kalelassa ja Suojoella. 
V. 1894 oli ensimmainen niittokone hankittu sinne (Suojoelle), 
hevosharavia ei loydy, hoyrypuimakoneista y. m. ei puhettakaan. 
Viljalajeista viljeliaan runsaimmin kaiiraa ja ruista, viihem- 
massa maarassa ohraa ja vehniia. Ruista tosin joku vuosikym- 
inen sitten viljeltiin runsaimmin, mutta samassa maarassa kuin 
karjanhoito on edistynyt, on kaura tullut yha tarkeammiiksi ja 
nykyiian sita viljeliaan kolmatta kertaa enemman kuin ruista. 
Ohraa viljeliaan verrattain vahan, vehnaa ainoastaan paikka- 
kunnan etelaosassa, jossa sen viljelys viime aikoina lienee tullut 
yleisemmaksi. — Muita yleisia viljelyskasveja ovat perunat, 
nauriit, palkokasvit ja pellava. Makitupalaiset ja torpparit ta- 
vallisesti viljelevat perunia »pattereissa», talolliset enimmakseen 
tavalliseen tapaan pelloissa. Nauriita ei viljella sanottavan pal- 
jon, paitsi missa niita viljeliaan karjanrehuksi. Palkokasveista 
viljeliaan yleisesti »papuja» [Pisum) seka useasti, joskaan ei 
suuremmassa maarassa, harkapapuja (Vicia Faba). Juuri viime 
vuosina on vikkeraa (Vicia sativa) ruvettu muutamilla tiloilla 
viljelemaan suuret maarat karjanrehuksi. V. 1898 viljeltiin 
eraassa pellossa Raimelan ja Maijalaisten valillii tattaria [Fago- 
pyrum). — Heinista, joita kuitenkin metsiipuolessa ainoastaan 
nimeksi viljellaiin, kaytetaiin tavallisesti »timottia» {Flilewn pra- 
tense), jota viljeliaan milloin puhtaana, milloin yhdessii apiloi- 
den, tavallisimmin Trifolium p7'atensen, harvemmin Tr. ht/hri- 
dumin kanssa. Harvoin kylvetaan puhdasta apiiaa. Alopecnriis- 



28 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

heinaa viljellaan muiitamissa paikoissa siementensa vuoksi, joita 
myydaan kaupunkiin ulkomaille vietaviksi. 

Yhdessa maanviljelyksen kanssa mainittakoon muutama 
sana karjanhoidosta. Se, nim. sarvikarjanhoito, on viimeisina 
vuosina suuresti edistynyt, mika nakyy meijerein kasvavasta 
luvustakin. V. 1889 perustettiin ensimmainen yleinen meijeri 
Raveaan. V. 1897 oli meijereita Ruiitilassa, Nuuskalassa, Ni- 
hattiilassa ja Raimelassa. Yksityismeijereita on sitiipaitsi monta, 
esm. Lehtisissa, Saarella, Kallisissa y. m., puhamattakaan kasi- 
separaattoreista, joita loytyy jokaisessa hinkkasenkin edistyneessa 
talossa — paitsi Karjalan kappelissa, missa maito viela kuori- 
taan vanhaan hyvaan tapaan lusikalla ja voi kirnutaan kasi- 
kirnuissa. — Karjaa pidetaan tietysti eri taloissa eripaljon. 
Keskimaarin pidetaan tavallisessa Vs-manttaalin talossa n. 12—15 
lehmaa; isoissa taloissa luonnollisesti enemman, Saarella esm. 
n. 150. Karja on kotimaista, paitsi Saarella, Lehtisissa ja Suni- 
lassa, jossa se on sekarotuista. — Meijerein yhteydessa pidetaan 
paljon sikoja, mutta muissa taloissa melkein ainoastaan koti- 
tarpeiksi. Lampaita loytyy melkoisesti pikkutorpissakin, joskin 
niiden lukumaara viime aikoina on ollut alenemaan pain. He- 
vosia pidetaan enimmakseen vaan sen verran kuin kotona tar- 
vitaan, harvemmin niita kasvatetaan myytaviksi. Vuohia ei pi- 
deta lainkaan, Siipikarjaa (kanoja) on varsinkin pikkutiloilla 
raelkoisen paljon. Mehilaishoitoa harjoitetaan sangen vahan (Py- 
heella, Pahikkalassa, Kallisissa, Laajoella y. m.) 

Asutus on, kuten jo alussa mainittiin, erilainen paikka- 
kunnan eri osissa. Mietoisten pitajassa, jonka pinta-ala ei ole 
muuta kuin noin 80 km^, loytyy asiikkaita 1,582 eli siis 22,7 
kutakin km^ kohti. Karjalan kappelissa, jonka pinta-ala on 
melkein 200 km^, on asujamia ainoastaan 1,034 eli 5,0 kullakin 
neliokilometrilla. Mynamaen pitajan etelaosassa on vaentiheys 
suurempi kuin Mietoisissa. Mynamaen metsaosissa taasen mel- 
kein kuin Karjalan kappelissa. Koko Mynamaen pitajassa, joka 
on n. 220 km^ laaja, loytyy asukkaita 4,516 eli 20,6 kullakin 
neliokilometrilla. — Kylat ja talot sijaitsevat tietysti alueen etela- 
osissa hyvin taajassa. Niinpa voi esm. Kallisten tienoilla sa- 
malta paikalta nahda 30 kylaa ja 2 yksinaista kartanoa ynna 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, luo 2. 29 

lukuisia torppia ja miikitupia. Metsiiosissa taasen voi korkein- 
taan nalidii 3 tai 4 kylaa ja sattuu tiimakin tapaus ainoastaan 
silloin kim mainitut kyliit ovat periikkiiin samassa jokilaaksossa. 

— Kylat ovat eri suuria, ylimalkaan kuitenkin pieniii. Isoimmat 
ovat Kivikylii (14 taloa), Lankkinen (13 t.), Laajoki (11 t.), Tur- 
siinperii (11 t.), Raimela (10 t.), Vehmalainen (9 t.), Nihattula 
ja Vallainen (8 t.). Mietoisten suurimmassa kyliissa, Valas- 
kalliossa on vaan 6 taloa. Tavallisimmin on kylissii 4 a 5 ta- 
loa, mutta hyvin monta kylaa loytyy, joissa talojen luku on 
vaan 2 (Suutila, Ketelinen, Varrainen, Rantavakkinen y. m.) ja 
sattuu useasti etta nekin molemmat talot ovat saman isannan 
hallussa (Karppinen, Nuuskala y. m.). Yksinaisia taloja on 48. 

— Talot ovat erisuuruisia, keskimaarin kuitenkin n. Vs mantta- 
lin taloja. Myniimaen pitajan isoimmat talot ovat Kallinen 
(3 V2 mantt.), Ravea (2 V4 m.), Uuskartano (2 m.), Sunila (1 V2 m.), 
Mietoisissa on 2 suurta kartanoa Kaski-Lehtinen (5 Vs m.) ja 
Saari (4 m.), muut talot ovat sitavastoin vallan pienet. Karja- 
lan kappelissa ovat talot enemman yhdenkokoisia ; suurimmat 
Karppinen ja Laajoen Julia ovat V2 manttalin taloja. 

Kylissa ovat talot melkein aina taajassa ja ilman minkaan- 
laista jarjestysta. Sattuu toisinaan, etta toisen talon tarhatunkio 
on vastapaata toisen talon salinikkunoita! Kujat ja pihat ovat 
sateen aikana, varsinkin saviseudussa, sangen ilkeassa kunnossa. 

— Asuinrakennukset ovat puisia, yksinkertaisia ja — ainakin 
geologien silmissa — »mer an nodigt storartade» ^). Enimmak- 
seen ovat ne seka vuoraamatta etta maalaamatta; toiset ovat 
punaisiksi maalatut, ikkunat ja pihtipielet valkoisina, harvemmin 
tapaa keltaisia asumuksia. Ainoastaan parissa iiikkaiissa karta- 
nossa (Lehtinen, Ravea) on asuinripi 2-kerroksinen, vanhan- 
aikuisine kattoineen ja ikkunoineen. 

Puutarhaviljelysta ei sanottavassa maarassa harjoiteta, ei- 
vatka puistotkaan ole mitaan suosittuja. Jos asumuksen luona 
on vanhastaan loytynyt joku pieni metsa, niin se tavallisesti 
ennemmin tai myohemmin hakataan pois. Korkeintaan joku 
pihlaja, koivu, haapa, tuomi tai piilipuu saa kasvaa verajiin 



1) Vrt geol. karttalehteen K\o 10 kimluvaa kertomusta siv. 17, 



30 .4. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

korvalla. — Muutamilla taloilla, joskus torpilla loytyy kuitenkin 
pieni istutusmaa. Se on sangen primitivinen: ikkunan edustalla 
loytyy yksi tai pari melkein muodotonta maata, joissa kasvaa 
omenapnu, pari marjapensasta seka muutamia koristuskasveja 
(Calendula. Aquilegia, Papaver, Hesperis). Valista loytyy sireneja 
tai ruusLija (esm. Karjalan kylassa), harvemmin Viburnum opu- 
lus (Kalela, Tapaninen), Spirwa, Daphne (Karjala) tai joku mini. 
Entisajan muistoja ovat Tanacetum vulgare, Levisticum officinale, 
Artemisia absinthium ja A. ahrotanum asumusteu nurkissa. 
Mutta naitakin puutarhoja hoidetaan perin kehnosti: rikkaruohoja 
ei perata, maata ei kaanneta, koristekasvit kuolevat vahitellen 
ja tarha ruohottuu. Eraassa Karjalan kylan talossa oli puutarha 
taynnaan Phalaris arundinacea i. pictasi, jota siella ennen aikaan 
oli viljelty, toisissa puutarhoissa ovat Agrostis vulgaris, Poa 
pratensis, Dactylis, Calamagrostis epigeios, C. arundinacea, Triti- 
cum repens, Artemisia vulgaris, Tanacetum, Angelica silvestris 
y. m. paasseet valtaan. Hedelmapuut ja -pensaat kituvat sellai- 
sissa »tarhoissa», tuottavat vaan vahan seka pienia hedelmia ja 
peittyvat riinsailla jakalilla ynna sammalilla [Physcia, Parmelia, 
Platysma, Pylaisia. Orthotrichimi y. m.) 

Todellisia, paremmin hoidettuja puutarhoja loytyy muuta- 
missa kartanoissa seka herrasvaen asunnoissa Mietoisissa seka 
Mynamaen pitajan etelaosassa. Niissa ovat tavallisesti suorat 
kaytavat seka maat nelion- tai suorakaiteen muotoisia. Maiden 
reunuksissa kasvatetaan tavallisesti koristuskasveja (Phlox, Diant- 
hus, Matthiola, Antirrhinum, Linaria, Scabiosa, Viola, Myosotis, 
Nemophila, Reseda, Cardials, Dahlia, Pceonia y. m. seka uloinna 
reunassa usein Bellis) tai marjapensaita. Maitten kulmissa kas- 
vaa tavallisesti joku hedelmapuu (omena, kirsikka, paaryna, 
luumu). Maitten keskustat ovat jaetut useampaan »sankiin», 
joissa kasvatetaan vaaramia, mansikoita tai matalia papuja [Pha- 
seolus). Asumuksia lahinna olevat maat ovat enimmakseen joko 
kirjavinten kukkien tai »lehtikasvien» (Cannabis^ Bicinus, Arte- 
misia, Perilla, Salvia y. m.) vallassa. Rakennusten seinia, eten- 
kin porstuan seinia verhoomaan kaytetaan toisinaan Bryoniaa, 
Convolvidust'd tai Ampelopsisis.. Pensaita {Rosa, Spircea, Sambu- 
cus, Caragana, Cratcegus, Cornus, Symphoricarpus, Elmagnus, 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 81 

Aronia, Philadelyhus y. m.) istutetaan usein ryhmiin kukka- 
maitten kulmiin tai erityisiin pikkumaihin. — Kyokin puolella 
loytyy varsinainen ryytitarha, jossa viljelliian perunia, -^juuris- 
koja» (Brassica napus), »ropettaa» (Beta), kaalia, »moorotteiia» 
{Dauciis), »166kkia» {Allium cepa), vahemmiissa maiirassa »krees- 
lookkia» {Allium sclicenoprasum), retisejii, tilliii, persiljaa, raparpe- 
ria, kurkkuja, joskus sikuria ja pumppuja. - Suurempia herras- 
kartanoja ymparoi tavallisesti puisto (koivu, haapa, poppeli, 
vaahtera, saarni, lehmus, kuusi) tasaisine ruohonurmineen, kaa- 
revine teineen, somine istuinpaikkoineen j. n. e. Viilistii johtaa 
pitkii puistotie (alle) varsinaiseen puistoon (Lehtisissa, Raveassa, 
Mynamaen pappilassa). 



Kuten edellisestii selviaa, on tutkimani seutu sangen hete- 
rogenista. Jotta olisi helpompi ymmartaa seka kasvillisuutta 
ettii varsinkin kasvistoa (floraa), olen kysymyksessa olevan paikka- 
kunnan jakanut 9 pienempaan kutakuinkin yhdenkokoiseen ja 
mahdoUisimman homogeniseen osaan. Ne ovat seuraavat (vrt. 
karttaa!): 

1) Laajoen seutu (La.): vuoret rapakivea, enimmiikseen 
matalia; turvemaa (eniten soita, osittain suoniittyja) noin Vs koko 
pinta-alasta, muu osa on murtokivisoraa, parissa paikassa viihan 
savea ja parissa nummihiekkaa. — Metsat eniten sekaisia, man- 
nikkoja nummihiekalla ja rapakivisoralla, lehtoja vars. jokien 
laheisyydessa; kankaita niukalti, niittyja runsaasti, etenkin joki- 
ja purovarsilla, viljelyksiii viihasen kyliiin ymparillii seka muu- 
tamien torppien luona. Vesista loytyvat Laajoki haaroineen, 
Auli-jarvi, Suomenpaan jarven etelaosa (ja Tomajarvi). 

2) Karjalan seutu (Kr.). Vuoret rapakivea (tai sen sukuista 
oligoklasigranitia), etelassa granitia; turvemaa (soita ynna hete- 
niittyja) n. Ve— Vs koko pinta-alasta, muuten murtosoraa, savea 
hyvin vahan, nummihiekkaa lahella Ketelisiii. Metsistii ovat 
kuusimetsat vallitsevia, sen jalkeen seuraavat mannikut ja seka- 
metsat, metsalaidoilla lehtoja, kankaita melkein 0, niittyja run- 
saasti, viljelyksiii niukalti asumusten ymparillii. Vesistii loyty- 



32 A. K. Cajander. Kasvistollisia lutkimuksia Mynamaessa. 

vat Laajoki haaroineen, Pata-, Miiensalon-, Omma-, Rauma-, 
Pirtti- ja Lahlamen jarvet. 

3) Lemmin seutu (Lm.). Vuoret granitia, pohjoisemmissa 
osissa rapakivea; turvemaa (eniten suomaisia niittyja) n. V4 koko 
pinta-alasta, muuten vallitsee murtosora, savea loytyy Jyrkkalan 
luona seka jokivarrella Salavaisista etelaiin, vierinkiviharju kul- 
kee pitkin maantieta, sen reunoilla paikotellen nummihiekkaa. 
Niittyja runsaasti, niiden valeissa eniten koivikoita, osittain myos 
seka- ja mantymetsia, vahemmin kunsikoita; kankaita loytyy mo- 
nin paikoin, viljelyksia Salavaisissa sekii taalla tavattavien hy- 
vin lukuisten torppien ymparilla. Vesista loytyvat Laajoki, Lemmi-. 
Lanko- (ja Sauko-)jarvet. 

4) Kivijarven seutu (Kv.). Vuoret granitia, etelassa vahan 
gneissia. Kohopaikat murtosoraa, alangot savea, nummihiekkaa 
loytyy vahan koillisimmassa osassa, etelassa pienia vierinkivi- 
makia, turvemaata sangen vahan (n. V20— V25 pinta-alasta). Met- 
sat eniten kangasmaisia mannikoita, osittain myos koivikoita ja 
sekametsia, alangoissa kuusikoita; aukeat kankaat erittain ylei- 
sia; viljelyksia runsaasti Laajoen laaksossa ja uudispeltoja etaam- 
panakin. Vesista loytyvat Laajoki, Kivi- (ja Sammal-)jarvet. 

5) Kalelan seutu (Kl). Vuoret granitia, osittain gneissia, 
turvemaa (soita ja vahan suoniittyja) arviolta n. Vo koko pinta- 
alasta. Murtosora vallitsee, nummihiekkaa monin paikoin Kete- 
Hsten, Kalelan ja Kolinummen valisilla mailla, savea etupaassa 
jokilaaksossa. Metsista ovat kuusikot yleisimmat, paljon loytyy 
myos manty- ja sekametsia; kankaita puuttuu, niittyja ei ole 
vallan paljon, viljelyksia kylien ymparilla. Vesista loytyvat Myna- 
joki haaroineen ja Hirvenjarvi. 

6) Tapanisten seutu (Tp.). Vuoret granitia, osittain gneis- 
sia, turvemaata (heteniittyja) sangen vahan; murtosora vallitsee, 
Kukolan ja Miesmaen luona on nummihiekkaa, savea loytyy 
verrattain paljon alangoissa. Metsista vallitsevat lannemmissa 
osissa mannikot, itaosissa ovat mannikot ja kuusikot tasan val- 
taavia, vahemmin loytyy sekametsia, koivikoita ja lepikoita; 
kankaita melkein puuttuu, niittyja runsaasti, viljelyksia etupaassa 
jokilaaksossa, lannemmassa osassa ovat viljelykset laajojakin. 
Vesista loytyy Mynajoki. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. H3 

7) Harmassuon seutu (Hr.). Vuoret granitia, turvemaa n. 
Vi5 a 7i8 koko pinta-alasta. Maantietii myoden kulkee vierin- 
kiviharju, sen reunoilla laajoja nummihiekkakenttiii, muuten 
vallitsee murtokivisora, savea loytyy vahan alangoissa. Metsista 
vallitsee mantymetsa, lansiosissa loytyy myos koivikkoja, kan- 
kaita niukanlaisesti, niittyja runsaasti, samaten uudisviljelyksia 
runsaasti. Vesista loytyvat Valkaman ja Jarvenkallion jiirvet. 

8) Mynamaen »pitajan aiikia» (Pt.). Vuoret granititoyraita, 
niiden rinteilla murtosoraa, vierinkiviharju pitkin Porin — Turun 
maantieta, sen varrella laajoja nummihiekkakenttia, kaikki muu 
maa on savea. Vuorten rinteilla ja makitoyrailla kuusi- ja 
koivumetsia, muuten vallitsevat viljelysmaat; niittyja, kankaita 
ja soita puuttuu melkein taydellisesti. Vesista loytyy Myniijoki. 

9) Mietoisten pitaja (Mt.). Vuoret granititoyraita (lannessa 
vahan gneissia), niiden rinteilla murtosoraa, lansiosissa pari 
vierinkivimakea, meren rannalla jonkun verran tulvahiekkaa, 
loput savea. Viljavainiot vallitsevat; vuorten rinteilla ja maki- 
toyrailla kasvaa kuusikkoja ja koivikkoja; merenrannalla on 
kosteita niittyja. Suot, kankaat, jarvet, lammet puuttuvat. Ve- 
sista loytyvat Saaren lahti, Myna- ja Laajoet. 



I 



Seuraavassa on tarkoitukseni lyhykaisyydessa kuvata kas- 
villisuutta paikkakunnalla tavattavilla erilaisilla kasvipaikoilla 
siina maarin kuin se^ useinkin vaillinaisten muistiinpanojeni 
avulla, on mahdollista. Kuvaukseni tulee monessa suhteessa 
olemaan sangen summarinen. 

Mantymetsat (Pin eta). 

Nuorissa, asken syntyneissa mannikoissa on erittain koyhii- 
lajinen kasvillisuus. Metsa on usein erinomaisen taaja: puuta on 
puun vieressa ja toisen oksat ulottuvat ohi toisen rungon. Puut 
ovat alas asti oksaisia, mutta moni oksista on valon puutteessa 
kuihtunut. Usein ovat kokonaiset puutkin kuivuneet. Maa on 
havuneulaisien peitossa tai on se paikotellen melkein paljas. 

3 



34 A. E. Cajmider. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Sammalia on perin harvassa (Hylocomium, Dicranum). Joku 
puolan varsi [Yacc. vitis idcea), pari heinaa {Festuca ovina, Lu- 
zula pilosa) seka harvat ruohot { Veronica officinalis, Pyrola se- 
cunda), siina melkein kaikki, mita taalla on tavattavissa. 

Mikali metsa kasvaa, sikali puut toisensa jalkeen kuihtu- 
vat ja jalelle jaaneet kehittyvat komeiksi hongiksi. Paraassa 
iassaan olevissa hongikoissa ovat puut korkeita, suoria, ainoas- 
taan latvaosassaan oksaisia. Maata peittaa tasainen, keskeyma- 
ton sammalmatto, Rylocomium parietiniimm muodostama. Seassa 
esiintyvat Hyl. proliferum, Dicranum undiilatiim y. m. Jakalia 
on maassa verrattain vahan, mutta puitten rungoilla ja oksilla 
loytyy niita usein runsaasti epifyteina. Varpukasvillisuus on 
matala, taaja (Vacc. vitis idcea, toisinaan Myrtilliis nigra, harvem- 
min loytyy seassa Calluna tai Myrt. uliginosa). Heinakasvillisuus 
on harvaa. Pitkien valimatkojen paassa toisistaan kasvaa joku 
Festuca ovitza-korsi, useasti loytyvat Agrostis vulgaris, Luzula 
pilosa ja Aira flexuosa, toisinaan Calamagrostis arundinacea. Ruoho- 
kasvillisuuskin on perin vahapatoinen. Sen muodostavat seu- 
raavat harvakseltaan tai yksitellen kasvavat kasvit: 

Lycop.complanatum, P. media, Veronica officinalis, 

Pteris aquilina, P. secunda, Melampyr. pratense, 

Hepatica triloba, P. umhellata, Linncea borealis, 

Pyrola chlorantha, Monotr. hypopitys, Hieracium triviale. 
P. rotundifolia, Irientalis europcea, 

+ satunnaisesti tapaa muitakin, kuten Lathyrus montanus, 
Hypochceris, Solidago, Convallaria y. m. 

Vanhimmissa hongikoissa ovat puut hyvin harvassa, lat- 
vassaan leveita, rungot paksuparkkisia. Maata peittaa kangas- 
mainen kasvillisuus. Jakalat [Cladince, Cladoniw, Stereochaula 
y. m.) ovat hyvin runsaat, jotavastoin sammalet ovat vahemman 
lukuisia. Varpukasvit esiintyvat sirotettuina : Vaccinium vitis 
idcea, Arctostaphylos uva ursi, Calluna, kosteammilla paikoilla 
toisinaan yksitellen Myrtillus uliginosa, Empetrum tai Ledum. 
Joku yksinainen heinankorsi ja muutama ruoho toisinaan loytyy. 

Monasti ovat nuoremmatkin mannikot kangasmaisia, ni- 
mittain ne, jotka sijaitsevat kaUio- tai moro-alustalla. Niissa on 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. Ho 

tavallisesti runsaasti kanervaa ja jakalia, tai, jos sijaitsevat rapa- 
kivisoralla (morolla), jakalia ja sianpuolukan varsia. 

Taajaan asutuissa seuduissa, jommoisia paikkakunnan ete- 
laiset osat ovat, ovat mannikot koko lailla toisenkaltaiset. Sam- 
malia ja jakalia on hyvin vahasen, mutta sen sijaan muodosta- 
vat heinat (Agrostis vulgaris, Festuca ovina, usein Aira flexuosa 
ja Anthoxantlmm, toisinaan Avena pichescens) melkein yhtamittai- 
sen kasvillisuuden. Ruohot kasvavat + hsLYYassa. (Veronica offi- 
cinalis, V. chamoedrys, Hepatica triloba, Melampyrum praterise, 
Convallaria majalis, Polygonatum officinale, Stellar ia grayninea. 
Prunella vulgaris y. m. Varpukasveja on tuskin lainkaan. 
Pensaita {Rihes alpinum, Lonicera, Juniperus) kasvaa jonkun 
verran. 



Kuusimetsat (Piceeta excelsse). 

Kuusimetsien sammalkasvillisuus on tavallisesti taajaa, paa- 
asiallisesti Hylocomium proliferumm, jonka seassa kasvaa it 
runsaasti Hyl. parietinumm, Hyl. triquetrumm ja Ptilium crista 
castrensisia., monasti myos Dicranume]si y. m. Metsan ollessa 
hyvin taajaa, ovat sammalet melkein ainoana kasvillisuutena. 
Taajimmissa metsissa puuttuvat sammaletkin ja havuneulaset 
peittavat maan. Jos taas metsa on hiukkasen harvempi ja va- 
loisampi, ovat varpukasvit erinomaisen runsaat, etenkin Myrtil- 
lus nigra, usein myoskin Vaccinium vitis idcea. Heinakasvillisuus 
on harvaa: Aira flexuosa, Anthoxanthum, Poa nemoralis, Cala- 
magrostis arundinacea, Melica, Luzida pilosa, Carex digitata. 
Ruohoista ovat etenkin Phegopteris dryopteris, Trientalis ja Ma- 
janthemum + runsaat; yleisia ovat sitapaitsi: 

Equiset. silvaticum, Hepatica triloba, Veronica officinalis, 

Lycop. clavatiim, Geranium silvatic, V. chamcedrys, 

L. annotinum, Oxalis acetosella, Melampyr. pratense, 

Pteris aquilina, Rubus saxatilis, M. silvaticum, 

Athyr. filix femina, Pyrola rotundifolia, Linncea borealis, 

Anemone nemorosa, P. minor, Hieracium triviale, 

Aspid. spimdosum, P. secunda, H. ccesium. 



36 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Harvinaisempia ovat: 

Lycopodhun selago, Stellaria Friesiana, Pyrola chloraritha, 

Phegopteris polyp., Viola Eiviniana, P. media, 

Aspidium filix 7nas, Lathyrus montanus, Hierac. aUegnicola, 

Listera cordata, L. vermis, H. adunans, 

Goody era repens, Vicia silvatica, H. prcetenerum. 

Areyiaria trinervis, V. sepiiim, 

Monasti kasvaa kuusi kosteallakin maalla. Sellaiset kuusi- 
kot ovat hiukkasen mattaisia. Mattaat ovat matalia, isoja, Po- 
lytriclmm communen muodostamia. Varvut ovat milloin runsaat, 
etenkin puola ja mustikka, milloin taas harvalukuisemmat; edel- 
listen lisaksi kasvavat viela Myrtillus idiginosa, Empetrum ja 
joskus Ledum. Ruohokasvillisuus on koyhempi kuin maissa 
kuusimetsissa. Tarkeimmat ruohot ovat: Majanthemum, Trien- 
talis, Pyrolai, Potentilla ereda, Linncea, Eqiiisetum silvaticum; 
harvinaisemmat ovat Stellaria Friesiana ja CoraUorrlma innata. 
Heinakasvillisuuskin on harvaa: Agrostis vulgaris, Aira flexiwsa, 
Car ex loliacea, C. leporina f., C. ccespitosa, C. glohularis. Tal- 
laiset kuusimetsat lahestyvat kuusikorpia. 

Tiheaan asutuissa seuduissa ovat kuusikotkin koko joukon 
muuttuneet, tullen + lehtomaisiksi. Heinista ovat taalla tavat- 
tavissa korkeakasvuiset Avena pratensis ja A. puhescens ja ruo- 
hoja on runsaasti {Convallaria, Polygonatum officinale, Ulmaria 
filipendula, Ranunculus polyantliemos, B, acris, Vicia cracca, La- 
thyrus pratensis, Platanthera hifolia, Galium horeale, Hypericum 
qiiadrangulum, Viscaria vulgaris; hyvin runsaat ovat Lathyrus 
montanus ja Geranium silvaticum). Pensaitakin loytyy usein 
sangen paljon {Rihes alpinum, E. nigrum, Rosa glauca, R. corii- 
folia, R. cinnamomea, Lonicera, Juniperus). 



Koivumetsat (B etui eta). 

Lehtimetsat ovat paikkakunnalla enimmakseen koivun muo- 
dostamia. Lisapuina esiintyvat yleiseen haapa ja leppa, vahem- 
massa maarassa pihlaja, tuomi, raita, harvoin lehmus. Pensaista 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennira, 23, n:c) 2. 



87 



loytyvat EihesAajii, Lonicera, Viburnum, Rosa cinnamomea, Sa- 
lix vagans, S. rosmarinifolia, Juniperiis, yleisimmin viiineksi- 
mainitut kolme. Sammalkasvillisniis on milloin melkein yhtii- 
mittaista, milloin taas vahiipatoisempaa. Sen muodostavat etu- 
paiissa, sekasin kasvavat Hylocomium proUferum, H. parietinicm 
ja H. triqiietrum. Jakalia on maassa tav. sangen vahiin, mutta 
puissa niita on runsaasti (Bamalina fastigiata, Evernia primastri, 
Parmelia sulcata, P. physodes, P. olivacea, toisinaan Bamalina 
fraxinea, Pliyscia ciliaris y. m.) Sammaliakin kasvaa toisinaan 
epifyteina (Orthotrichiim, Radiila, Pylaisia). Mustikkaa loytyy 
useimmiten runsaasti, toisinaan myos puolaa. Heinakasvillisuus 
on tavallisesti harvanpuolinen, muodostunut seuraavista lajeista: 
Calamagrostis arimdinacea, Melica, Agrostis vulgaris, Anthoxan- 
thiim, Poa nemoralis, P. serotiJia, P. pratensis, Carex digitata, 
valoisammilla paikoilla Triodia decumbens. 
Ruohoista ovat yleisia ja + runsaita: 



Pteris aquilina, 
Phegopt. dryopteris, 
Anemone nemorosa, 



Majanth. bifolium, 
Geranium silvatic, 
Lathyrus montanus. 



Trientalis europcea, 
Melampyr. pratense, 



zh yleisia: 

Equiset. silvaticurn, 
Lycopod. clavatum, 
L. annothtum, 
L. compla7iatum, 
Athyr. filix femina, 
Aspidium filix mas, 
A. spinulosum, 
Polygonat. officinale, 
Convallaria majalis, 
Hepatica triloba, 



Eanunadus acris, 
Viola Eiviniana, 
Oxalis acetosella, 
Angelica silvestris, 
Rubus saxatilis, 
Fragaria vesca, 
Potentilla erecta, 
Alchemilla vulgaris, 
Lathyrus vermis, 
Vicia silvatica, 



V. sepiimi, 
Pyrola rotundifolia, 
P. minor, 
P. secunda, 
Veronica officinalis, 
V. chamcedrys, 
Campan. per sic i folia ; 
Hierac. umbellatum, 
H. triviale, 
H. ccesiam.. 



Harvinaisempia : 

Paris quadrifolia, Corallorrhizainnata, 

Orchis maculata, Mcehring. trinervis, 

Platanthera bi folia, uEgopod. podagraria, 



Pyrola uniflora, 
Campanula glomer. 



38 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Leppametsat (A In eta incanae). 

Leppametsat eivat tosin ole harvinaisia, mutta ne ovat ta- 
vallisesti perin pienia seka harvoin puhtaita. 

Mitaan yleiskuvaa takalaisista lepistoista en voi antaa. 
Tahdon ainoastaan esittaa tassa muistiinpanon eraasta leppa- 
metsasta, joka sijaitsee Myniijoen ranta-ahteella lahella Tapa- 
nisten kylaa. 

Metsa on nuori ja taaja, kasittaen n. 70 % Ahms incanaa, 
15 7o Betula odorataet, 12 7o Picea excelsaa ja 3 % Popidus 
tremidasi. Maa ei ole tasaisesti viettava, vaan on ylemman osan 
viettavyys etelaan noin 15°, jotavastoin alempi osa on ± ta- 
saista rantaa. Koko kysymyksessa olevan raetsan pinta-ala on 
12 X 60 m2. 

Maa on paaasiallisesti lehtien peitossa; sammalia (Hylo- 
comimn, Hypnum, Dicranum, joku Polytrichiim) on sangen vahan. 

Ylemman (ahde-)osan ruohokasvillisuus on runsas, seuraa- 
vien lajien muodostama. 



Fragaria vesca (5), 
Oxalis acetosella (5), 
Triental. europcea (4), 
Bubiis saxatilis (3), 
Eqiiiset. silvatic. (3), 
Potentilla erecta (3), 
Phegopt. dryopt. (3), 



Viola Biviniana (2), 
Veron. officinal. (2), 
v. chamcedrys (2), 
Melampyr. prat. (2), 
Pyrola secunda (2), 
P. rotundifolia (2), 
Achillea millefol. (2), 



Pyrola media (1), 
P. minor (1), 
Vicia cracca (1), 
Galium horeale (1), 
Oeran. silvatic. (1) 
Lathyr. pratensis (1), 
Hierac.proximum(\). 



Heinakasvillisuus on harvaa (3): Poa nemoralis, Agrostis 
vidgaris, Festuca ovina, Calamagrostis ariindinacea. Varpukas- 
villisuuskin on vahapatoista (4): Vacciniiim vitis ic^cea (60 Vo) ja 
Myrtilliis nigra (40 ^/o). 

Alemmassa osassa on metsa taajempaa, mutta muu kas- 
villisuus harvempaa. Ruohokasvillisuus joks. runs.: 



Oxalis acetosella (4), 
Riibus arcticus (3), 
R. saxatilis (2), 
Melamp. silvatic. (2), 



M. pratense (2), Angelica silvestris[\\ 

Trientalis eiirop. (2), Ranunculus acris{l), 

Pheg. dryopteris (2), Succisa pratensis (1), 

Galium horeale (1), Pyrola minor (1), 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 39 

P. secunda (1), Viola Eiviniana {!), Equisetum silvat.[\), 

Eaniinc. repens (1), Asp. spiiiulosiim (1), Lycopod. clavat. (I). 

Stella)'. Friesian. (1), Pyrola secunda (1), 

St. graminea (1), P. rotundifolia (1), 

Heinakasvillisuus on harvaa (2): Poa nemoralis, Aira cces- 
pitosttj Luzula pilosa. Varpukasvillisuus (3): Vaccinium vitis 
idcea ja Myrtillus nigra (suhteessa 1 : 1). 

Muutamia pienempia syvennyksia loytyy. Niissii muodos- 
tavat sammaliston paaasiallisesti Polytrichiim gracile, Amhlyste- 
giiim uncinatum ja Climadum dendroides. Ruohoista ovat var- 
sinkin Phegopteris polypodioides ja Athyrium filix mas runsaat. 

Ihan rannassa on leppametsii matalaa, taajaa pensaikkoa. 
Siella kasvavat Succisa pratensis, Ulmaria peyitapetala, Calama- 
grostis arundinacea, C. phragmitoides seka iahempana vetta Ra- 
nunculus flammiila, Galium palustre ja Myosotis palustris. — 
Maapera lepistossa on hienon hiekan sekaista savea, paallimmai- 
sena on ohut multakerros; ranta on kivinen ja itse joessa loy- 
tyy runsaasti suuria kivia. 

Lehdot (Luci). 

Enimmat lehdot alueen etelaosassa sijaitsevat tasaisesti tai 
heikosti viettavalla hikevalla maalla, monasti vainioiden ympa- 
roimina. Niissa on koivu valtavin aines, seassa loytyviit haapa, 
pihlaja, tuomi, raita, leppa, joskus niinipuu. Pensaita on mo- 
nasti runsaasti [Rihes, Rosa, Salix, — Viburnum, Daphne). Hei- 
nista ovat seuraavat yleisia, joskaan eivat aina erittain val- 
taavia: Agrostis vulgaris, Poa serotina, Melica, Aira cwspi- 
tosa, Luzula pilosa, Carex pallescens, harvemmin Milium, Calam- 
agrostis lanceolata, Carex digitata, Triticum caninum, Avena 
puhescens. Ruohoista ovat Oeranium silvaticum ja usein Lathy- 
rus montanus + runsaat. Yleisia ovat sitapaitsi: 

Aspid. spinulosum, Stellaria gramiyiea, Ranunculus aciis, 
Convallaria majalis, Anemone nemorosa, R. pohjanthemos, 
Majanth. hifolium, Hepatica triloba, Viola canina, 



40 



A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 



Fotentilla ereda, 
Geum rivale, 
Alchemilla vulgaris, 

Joks. yleisia: 

Fteris aquilina, 
Athyr. filix femina, 
Aspidmm -filix mas, 
Paris quadrifolia, 
Bumex acetosa, 
Ranunculus repens, 
Anthriscus silvestris^ 
TJlmaria pentapetala, 

+ harvinaisia: 

Eqiiisetum pratense, 
Oymnaden*conopsea, 
Corallorrhiza innata, 
Polyg, dumetorum, 
Chelidonium majus, 



Pyrola rohtndi folia, 
Melampyr. pratense, 
M. silvaticum. 



Lathyrus vernus, 
Vicia sepium, 
Epiloh. montanum, 
Pyrola minor, 
P. secunda, 
Veronica chamcedrys, 
V. officinalis, 
F. longifolia. 



Thalictrum. fiavum, 
Melandrium riihrum, 
Impat. noli tangere, 
Heracleum siUriaim, 
Geum urhanmn. 



Galium horeale, 
Campanula rotundif. 



Euphrasia curta, 
Prunella vulgaris, 
Galium uliginosum, 
Valeriana officin., 
Cirsium heteroph., 
Hypochceris macu lat , 



Vicia silvatica, 
Pulmon. officinal., 
Pyrola media, 
Glechoma hederacea, 



Sellaisissa lehdoissa, jotka sijaitsevat kuivahkoilla rinteilla, 
vaHitsevat koivu ja haapa (milloin toinen, milloin toinen, milloin 
molemmat tasavakisina); usein loytyvat sitapaitsi harmaa leppa, 
harvinaisia ovat tammi ja niinipuu. Pensaita loytyy useita 
(Bosa, Lonicera, Biles alpinum). Heinista on Calamagrostis arim- 
dinacea lukuisin, sitapaitsi loytyvat Aira fiexuosa, Agrostis vul- 
garis, Anthoxanthum, Melica, Poa nemoralis, Luzula pilosa, Carex 
digitata seka aukeammilla paikoilla Avena pubescens, vielapa 
toisinaan A. pratensis. Varpukasveja loytyy valista (Vacc. vitis 
idcea, Myrtillus nigra) jonkun verran, mutta ruohot ovat kui- 
tenkin vallitsevia (Geranium silvaticum, Lathyrus montanus, Bu- 
hus saxatilis, Solidago virgaurea, Campanula persicifolia y. m.). 

Paljon harvinaisempia ovat kosteissa laaksoissa, soiden 
reunoilla y. m. sijaitsevat viitamaiset lehdot. Metsakasvillisuu- 
den muodostavat koivu, tervaleppa, haapa, pihlaja, tuomi ja 
paatsama yhdessa kuusen kanssa. Sammalia loytyy tosin monta 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 41 

lajia (etupaassa Hylocomhtmejsi, Hypnitme]8i, Mniumeisi, paikoin 
Sphagnumei^i), mutta ne peittavat ainoastaan pieniii tiipliii. Muu 
maa on ruohojen vallassa, joista varsinkin sanikkaiset ovat lu- 
kuisia. Yleisia ovat: Aspiclium spinulosiim, Athyrium filix fe- 
mina, Phegopteris polypodioides^ Eqidsehim silvatieum, Ljjcopodmm 
cmnotinum, Oxalis ja Viola palustris. Harvinaiseramista mainit- 
takoot Aspidiiim cristatum, Oyioclea stmthiopteris, Crepis palu- 
dosa, Circcea cdpina, Stellaria nemorum ja St. Friesiana. Hei- 
nista ovat tarkeimmat: Ccdamagrostis lanceolata, C. phragmitoi- 
des, Carex loUacea, Milium effusum ja Poa sudetica (h). 

Kankaat (Calluneta). 

Kuivimmilla kankailla vallitsevat jakalat. Sellaiset kankaat 
eivat ole laajoja, vaan kasittavat suurempia tai pienempia tap- 
lia muissa kangasmuodostuksissa. Poronjakalat vallitsevat {Cla- 
dina silvatica, CI. alpestris, CI rcmgiferina, valista CI uncialis); 
niiden seassa on runsaasti Cladonioiia. (CI coccifera, CI pyxi- 
datci, CI verticiUata, CI fimhriata, joskus CI papillaria y. m.j, 
Cetranoiidi {C. islandica, C. crispa), Stereochaulone]B. {St. paschale, 
St. tomentosum). Sammalia loytyy jonkun verran, joku Poly- 
trichum piliferim, PoJdia nutans, Dicranum spurium tai Bux- 
haumia aphijlla (h). Taplittain kasvaa sianpuolaa ja kanervaa. 
Heinakasvu on hyvin harvaa {Festuca ovina, Airci flemiosa, Trio- 
dia). Ruohokasvillisuus on vielakin harvempaa {Euplirasia gra- 
cilis^ Antemiaria dioica, Viola canina y. m.) 

Tavallisilla kankailla sitavastoin on taaja ja korkea kanerva- 
kasvillisuus. Jakaliiin seassa loytyy joukko sammalia, toisinaan 
ovat sammalet valtavammat jakalia. Runsain on tavallisesti 
Hylocomium parietiyium, sen seurassa esiintyviit suuremmissa 
tai vahemmissa maarissa Eyl proliferum, Dicranum undulatum, 
D. scoparium, D. spurium, joku PolytricJium. Jakalista loytyy 
usein Peltidea aphtJiosa. Usein loytyy harvakseltaan puita, ta- 
vallisesti mantyii, toisinaan koivuakin, haapaa tai leppaa. Pen- 
saita on siella taallii {Juniperus, Salix vagans, S. rosmanni- 
folia). Paitsi yhtamittaista kanervakasvillisuutta loytyvat seu- 
raavat varpukasvit Vacdnium vitis idcea, Myrtillus nigra, Arcto- 



42 



A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 



staphylos uva ursi seka viihan kosteammalla maalla Mijrtillus 
uliginosa, Empetrum seka Ledum. 

Heina on harvanpuolista {Calamagrostis arundinacea, Aira 
flexitosa, Festiica ovina, Agrostis vulgaris, Triodia demmbens, 
Anthoxanthim, Melica, Lunula pilosa, L. multiflora, Carex pi- 
lulifera, C. leporina). Ruohoista on Euphrasia gracilis monin 
seuduin erinomaisen runsas, varsinkin hiukkasen tallatuilla pai- 
koilla. Polkujen varsilla kasvaa myoskin mielellaan Thymus 
serpyllum. Muuten ovat yleisia: 



Lycop. complanat, 
Pteris aqiiilina, 
Gonvallaria majalis, 
Viscaria vulgaris, 
Stellaria graminea, 
Viola canina, 
Fragaria vesca, 



Pimpinellasaxifraga, Solidago virgaurea, 
Achillea millefolium, 



Fotentilla erecta, 
Lathyrus pratensis, 
L. montanus, 
Vicia cracca, 
Melampyr. pratense, 
Galium boreale. 



Hypochcer. macidat., 
Hieracium pilosella, 
H. umbellatum, 



Jokseenkin yleisia: 



Lycopod. clavatum, 
L. annotinum, 
Majanth. Ufolium, 
Riimex acetosella, 
Cerastium triviale, 



Hepatica triloba, 
Viola Biviniana, 
Geranium silvatic, 
Epilobium angustif., 
Vicia sepium, 



Pyrola rotundifolia, 
Trientalis europcea, 
Veronica chamcedrys, 
Euphrasia fennica, 
Campanula persidf. 



Enemman tai vahemman harvinaisia ovat: Orchis maculata, 
Plantanthera bifolia, Silene nutans, Erophila verna, Lathyrus 
vernus, Sedum acre, Erigeron acris y. m., joita ± satunnaisina 
tapaa kankailla. 



Nummet (Campi graminosi). 

Nummet ovat paikkakunnalla harvinaisia. Ne eivat paljon 
vaihtele. Matalia sammalia ja jakaiia kasvaa runsaasti, muo- 
dostamatta kuitenkaan mitaan yhtamittaista peitetta {Polytrichum-, 
Dicranum-, Pohlia-, Thuidium-, Cetraria- ja Peltigera-\a]eja). Ma- 
talaa katajaa on paikotellen runsaasti; sen seurassa esiintyvat 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 



43 



Rihes alpmiim, Ruhus idceus, Lonicera, Rosa, Salix vagans, S. 
rosmarinifolia, Joku yksinainen pieni puukin loytyy toisinaan. 
Varpukasvit kasvavat harvassa: puolaa, sianpuoluokkaa, mustik- 
kaa ja kanervaa. Heinakasvun muodostama peite on matala, 
mutta jokseenkin taaja. Yleisimmiit ja runsaimmat ovat Fes- 
tiica ovina ja Agrostis vulgaris, sitapaitsi Aira flexuosa\ usein 
loytyvat Anthoxanthiim, Poa pratensis seka etelaosissa Avena 
pratensis ja A. pithescens. Hajayksiloina esiintyvat milt'ei aina 
Lunula multiflora ja Carex leporina, tavallisesti Carex pilidifera ja 
Triodia deciimbens seka etelassa Carex verna ja Liizula campe- 
stris, harvoin C- ericetorum. Ruohoista ovat yleisia ja kutakuin- 
kin runsaita: 



Rumex acetosella, 
Viscaria vulgaris, 
Stellaria graminea, 
Scleranthiis annuiis, 
Fimpin. saxifraga. 



Euphrasia curta, 
E. grac. (seuduttain), 
Campan. rotundif., 
Antennaria dioica, 
Achillea millefolium. 



Chrysanth. leiic, 
Hieraciiim pilosella, 
H. umhellatum, 



Yleisia — joks. yleisia, mutta vahemman valtavia ovat: 



Pteris aquilina, 
Polygonat. officin., 
Convallaria majalis, 
Polygonum vivipar., 
Silene nutans, 
Dianthus deltoides, 
Cerastium triviale, 
Spergularia rubra, 
Myosurus miyiimus, 
Ranunculus acris, 
R. polyanthemos, 
Turritis glabra, 
Erophila verna, 



Viola canina, 
Sedum acre, 
Fragaria vesca, 
Potentilla argentea, 
Alchemilla vulgaris, 
Ulmaria filipendula, 
Lathyrus pratensis, 
Vicia cracca, 
Trifolium repens, 
Myosotis intermedia, 
M. stricta, 
Veronica officinalis, 
V. verna, 



Rhinanthus minor, 
Rh. major, 
Prunella vulgaris, 
Galium boreale, 
G. verum. 

Campanula persicif, 
C. patiila, 
Centaiirea jacea, 
Erigeron acris, 
Solidago virgaurea, 
Hypochcer. maculata. 
Tar ax. corniculat., 
Hieracium auricula. 



Harvinaisempia ja harvalukuisempia ovat: 



Botrychium lunaria, 
Silene inflata. 



Cerast. semidecandr., 
Arenaria serpyll if oh , 



Arabis arenosa, 
A. TJialiana, 



44 



A. E. Cajander. KasvistoUisia tutkimuksia Mynamaessa. 



Hypericum per for at. , 
Epilohium collinum, 
Trifoliiim arvense, 
Myosotis hispida, 
Verbascum tliapsiis, 
Euphrasia fennica, 
Thymus serpyllum, 



Calamiiitlia acinos, 
Galeopsis Ladanum, 
Campan. glomerata, 
Jasione monta^ia, 
Trichera arvensis^ 
Filago montana, 
Anthemis tinctoria. 



Tanacetum vidgare, 
Hier. macrolepideum, 
H. auriculceforme, 
H. juncicaule, 
H. glomeratum, 
H. litoreum, 



Niittytoyraat (Gam pi herbidi). 

Niittytoyraiit eli rinneniityt ovat yleisia ja sangen moni- 
muotoisia. 

Osa rinneniittyja sijaitsee lehtojen ja rehevien metsien 
laidoissa. Niissa kasvaa korkeita, hoikkia heinia: Milium effu- 
sum, Aira ccespitosa, Melica nutans, Poa nemoralis, P. sero- 
tina, Carex pallescens seka paikkakunnan etelaosissa Avena pu- 
hescens etenkin^ mita rehevimman ja runsaimman ruohokasvilli- 
suuden keskella: Lathyrus montanus, L. vernus, Vicia silvatica, 
Trifolium medium, Geranium silvaticum, Platantliera hifolia, Me- 
lampyrum pratense, M, silvaticum, Angelica silvestris, Gonvallaria 
majalis, Vlmaria pentapetala. Pensaita on paljon (Bibes alpi- 
num, B. nigrum, Bosa, Viburnum, Salices). 

Toiset sijaitsevat muuten viljavilla paikoilla, jokiahteilla, 
vainioiden keskella j. n. e. Niissakin on tavallisesti mita run- 
sain ruohokasvillisuus: Ulmaria filipendula, Trifolium medium, 
Tr. pratense, Vicia cracca, Lathyrus pratensis, Viscaria vulga- 
ris, Banunculus polyanthemos, Cirsium heterophyllum, Hypochce- 
ris, Silene nutans, Carum y. m. Heinista on, etenkin alueen 
etelaosassa, Ave7ia pratensis usein runsas, paikotellen A. pu- 
bescens seka enimmat kuivien ahojen heinat. 

Osa maenrinteita sijaitsee hiekkaisilla, kivisilla mailla. Hei- 
nat ovat osaksi toisia (Calamagrostis arundinacea, C. epigeios) 
ja ruohokasvillisuus on harvanpuolista (Bubus saxatilis. Campa- 
nula persicifolia, Fragaria vesca, Solidago, Turritis, Polygonatum 
officinale y. m.) Paikottain loytyy hyvin kivisia makia, joissa 
on taajalti sauria kivia. Niiden valissa on runsaasti pensaita 
{Bubus idceus, Bibes alpinum, Lonicera, Bosa, Juniperus). Hei- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 



■io 



nista mainittakoon Triticum caninnm. Ruohoista loytyy Aspi- 
dium filix mas aina; harvinaisemmista tavataan tiillaisilla kivikko- 
maillii Cynanclium vincetoxiciwi, Actcea sincata, Oeranmm ro- 
bertianiim, Verhascum thapsiis, V. nigrum seka useita varsinai- 
sia kalliokasveja, kuten Sedum Telepliium, Woodsia ilvensis, 
Polypodhim vulgare. 

Varpukasvillisuus on rinneniityilla ylimalkaan vahapatoi- 
nen, mutta toisinaan on pohjoisrinteilla runsaasti mustikkaa. 
Ruohokasveista ovat + hikevilla maenrinteilla — paitsi jo ylem- 
pana lueteltuja seuraavat yleisia ja + runsaita: 



Stellar ia graminea, 
Hyper, quadrang.^ 
Pimpinella saxifr., 
Potentilla ereda, 
Alchemilla vulgaris, 
Trifolium repens, 
Bhinanthus major, 



Bli. minor, 
Euphrasia curta, 
Veronica chamcedrys, 
Galium horeale, 
G. verum. 

Campanula rotundif. 
Centaurea jacea. 



Antennaria dioica, 
Achillea millefolium, 
Chrysanth. leucantli., 
Hieracium pilosella, 
H. auricida, 
H. umhellatum., 



Yleisia — joks. yleisia, mutta vahemman runsaita: 

Anemone nemorosa, Prunella vidgaris, 



Equisetum arvense, 
E. silvaticum, 
Pteris aquilina, 
Athyr. -filix femina, 
Polygonat. officinale, 
Rumex acetosa, 
B. acetosella, 
Polygon, viviparum, 
Lychnis flos cucitli, 
Dianthus deltoides, 
Cerastium triviale, 
Scleranthus annuus, 
Banunculus acris, 



Erophila verna, 
Viola canina, 
V. Biviniana, 
Anthriscus silvestris, 
^gopod. podagraria, 
Epilob. angustifol., 
E. montanum, 
Potentilla argentea, 
P. verna, 

Myosotis intermedia, 
Veronica officinalis, 
V. verna. 



Galium idiginosnm, 
Campan. glomerata, 
C. patula, 
Succisa pratensis, 
Erigeron acris, 
Taraxacum officin., 
Crepis tectorum, 
Hieracium triviale, 
H. ccBsium, 
H. ccesiifiorum, 



Harvinaisempia ovat: 

Equisetum pratense, Polygon, dumetorum, 
Botrychium lunaria, Silene inflata, 



Melandrium ruhrum, 
Linum catharticum, 



46 



A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 



Heracleum sibiricum, 
Ruhus ardicus, 
Plantago media, 
Euphrasia tenuis, 
GlecJioma hederacea, 



Galium mollugo, 
Trichera arvensis, 
Succisa pratensis, 
Tanacetum vulgare, 
Hieracium detonsum. 



H. juncicaule, 

H. litoreum, 

H. pseudo-Blyttii, 



Esimerkkina niittytoyraista olkoon jokiahde Tapanisten ky- 
lassa, Ihavan Inona. Maapera on siina, kuten ennen kerrotussa 
lepistossakin, jonka jatkoa lanteenpain nyt kerrottava niittyahde 
onkin, hiekansekaista savea, paalla ohuelti multaa. Paikka si- 



.^. R Y 




jaitsee joen pohjoisrannalla, viettavyys etelaan pain 15—25°, 
varjostus 0. Koillisessa sita rajoittaa ruispelto, pohjoisessa heina- 
pelto, lannessa koivikko. Ruohokasvillisuus vaJlitsee koko ah- 
teella, jonka kasvillisuus kuitenkaan ei ole homogeninen. 
Ahteen paaosassa {a) on sammalta sangen vahan (5): 



Thuid. able- 

tinum 
Til. recogni- 

turn 



>(50 7o), 



Climacium dendroi- 

des (15 7o), 
Dicran. scoparium, 
Hylocom. parietin., 



Polytrichum junipe- 

rinum (25 ^o), 
Ceratodon pur pur., 
Pohlia nutans. 



Jakalista kasvaa joku yksinainen Peltigera. 
Ruohokasvillisuus on runsas (7): 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 



47 



ChrysantJi. leucan- 

themum (5), 
Trifol. medium (5), 
AlcJiemilla vulg. (5), 
Ranunculus polyant- 

hemos (3), 
Dianth. deltoides (3), 
Campanula rotundi- 

folia (3), 
Stellaria gramin. (3), 



Galium verum (3), 
Hierac. pilosella (3), 
Lathyr. pratens. (3), 
Canon carvi (3), 
Pimpin. saxifr. (3), 
Eanunc. acris (2), 
Eumex acetosa (2), 
Hierac. umbellat. (2), 
Achillea millefol. (2), 
Fiok canina (2), 



Heinakasvillisuus (4): 

AntJiox. odor at. (3), Aim cesspit. (2), 
Agrostis vulgaris (3), J., flexuosa (2), 
A?;e72a prehescens (2). 



Centaur ea Jacea (2), 
Galium horeale (2), 
Fragaria vesca (2), 
Potentilla erecta\ (2), 
A^i^enrz. fZio/ca (2), 
Leontod. autumn. {2), 
Rhinanth. minor (2), 
Taraxac. officin. (1), 
FioZa Riviniana (1), 
Equiset. arvense (I). 



Poa pratensis (2), 
Lunula muUiflora (2), 



Pienia iSa?i^ rosmarinifoUa-Y esoia, loytyy siella taalla. Pen- 
saita ja puita puuttuu. 

Tassa aliteessa loytyy useampia poikkeavia laikkuja. Niista 
on &:ssa hyvin huono sammalkasvillisuus, miitta ruohoja on run- 
saasti (8): Carujn carvi (6), Trifolium medium (5), Alchemilla 
vulgaris (4) ja Qentaurea jacea (4). Useimmat muut paapaikan 
kasveista ovat 6:ssa harvalukuisempia, lisaan on tullut Feromca 
chamcedrys, Heinia loytyy vahan (3): J[?;ena puhescens, Aira 
ccespitosa. 

c on isonpuolinen laikku, jossa sammalta melkein kerras- 
saan puuttuu, mutta jossa ruohot ovat ylen runsaita (8 — 9): 

Trifol medium (8), Camp, rotundif. (2), Rumex acetosa (1), 

Lathyr. pratensis {?>), Alchem. vulgaris (3), Cirsiumheteroph.{l), 

Carum carvi (3), Achillea millefol. (2), Campan. patula (1), 
Chrys. leucanth. (3). 



(^:ssa on: 

Lathyrus pratens. (6), 
Trifol. medium (5), 
Campan. patula (3). 



Chrys. leucanth. (3), 
Hyperic. quadr. (2), 



Carum carvi (2), 
Taraxac. officin. (1), 



48 



.4. K. Cajander. KasvistoUisia tutkimuksia Mynamaessa. 



e:ssa: 



Galium horeale (2), 
Campan. pahila (2), 
Galium verum (2), 



Lathyrus2rrate7is.(2), 
Carum carvi (2), 
Achillea millefol. (1), 



Cirsium heteroph . (7), 
Chii/santh. hue. (3), 
Hyper, quadrang.i^d), 
Ulmaria pentap. (2). 

f on melkein samallainen Cirsium JieteropJiylhim-i^^Vdi kuin 
edellinenkin, miitta kuminaa kasvaa runsaammin. 
g on pieni tiiplii jossa kasvavat: 

Eyperic. qicadr. (7), Lathyruspratens.(2), C. pahda (2), 
Cariwi carvi (5), Campan.rotundif.[2), Alcliem. vulgaris {2). 

Heinakasvillisuus on viidessa viime mainitussa taplassa 
hyvin harvaa kasittaen yksitellen kasvavat: Avena puhescens, 
Aira ccespifosa, Agrosfis vulgaris, Anihoxanthum odoratum, Poa 
nemoralis ja Festuca rubra. Sammalkasvu on melkein puuttuva 
ja varpuja ei ole nimeksikaan. 

Pitkin rantaa kulkee polku, jonka ja rannan valilla loytyy 
nurminiittymainen kasvillisuus. Ruohokasvillisuus on rnnsas: 

Chrysanth. Imc. (4), Ltjchn.floscuculi{2), Pohjgon. vivipar. (2), 



Achillea ptar mica (4), 
Ulmaria pentap. (3), 
Alchemilla vulg. (3), 
Lathyruspratens. (3), 
Camp, rotundif. (2), 
Ranuncul. acris (2), 
R. imlyantliemos (2), 



Trifol. prateyise (2), 
Tr. repens (2), 
Bumex acetosa (2), 
Equiset. arvense (2), 
Prunella vulgar. (2), 
Rhinanth. miyior (2), 
Cerastium triviale (2). 



Heinista loytyvat: 

Aira cKspitosa (3), Carex leporina (2), 
Agrostis vulgaris (2), C. pallescens (2), 
Festuca rubra (2), Lunolamidtiflora{2). 



Lathyrus palustr. (2), 
Geum rivale (2), 
Carum carvi (2), 
Galittm horeale (1), 
G. verum (1), 
Succisa pratensis (1), 



Phleum p'atense (1), 
Poa serotina (1), 



h on poikkeava tapla, jossa Ranuncxdus acris on runsas, 
seka Achillea ptarmica, Ulmaria pentapetala ja Vicia cracca jo- 
tenkin runsaat. 

Vesirajalla kasvaa korkeita heinia ja ruohoja. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 49 

Nurminiityt (Air eta caispitosae). 

Nurminiittyja ei paikkakunnalla sanottavasti loydy. Kaikki 
SLiuremmat nurminiityt ovat entisiii peltoja, jotka itse ovat alka- 
neet »ruohottua». 

Nurminiityissa loytyy taaja, korkea, tuppainen Aira c(ss- 
pitosa-heinikkb, jonka seassa kasvavat: Agrostis vulgaris, Fou 
pratensis, Festuca rubra, Nardus, muutama Carex, valista Hie- 
rochlol' horealis. Ruohoista ovat tarkeimmat: Trifoliwn spadiceumy 
Tr. pratense, Tr. repens, Alchemilla vulgaris. Geum rivale, Rhi- 
nanthus minor, Campanula patula, Potentilla erecta, Stellaria 
graminea, Rumex acetosa, Cerastium triviale, Euphrasia curta, 
Ranunculus acris. Hieracium auricula y. ra. 

Naitten ja peltoin valilla loytyy lukuisia valiasteita, ensi 
alussa kun varsinaiset peltokasvit {Spergula arvensis, Rhinan- 
tlius major, Cirsium. arvense, Sonchus arvensis, Phleum y. m.) 
viela kilpailevat uusien tulokasten kanssa. 

Esimerkkina pienemmista »luonnollisista» (ei peltoina ol- 
leista) nurminiityistii on viimeksikerrotun jokiahde-muistiinpanon 
ranta-osa (siv. 48). 

Kosteat niityt (Agrostideta caninse). 

Melkein kaikki paikkakunnan kosteat niityt ovat tasaisia, 
mattaattomia Agrostis canma- »luhtia». Sammalta on niissa koko 
runsaasti [Arnblystegium%]2i, Thuidium Blandowii, Aulacomnium, 
FolytricJmmeJB., Spliagnum^idi y. m.), mutta niiden muodostama 
peite on ohut. Varpukasvillisuutta puuttuu tavallisesti, mutta 
monasti muodostavat matalat Salix repens ja S. mgrtilloides 
laajoja varpumaisia ryhmia niityille. Heinakasvillisuus on ma- 
talaa, tasaista, mattiiatonta, paaasiallisesti Agrostis caninar\ muo- 
dostamaa. A^rostisen seurassa kasvavat + runsaasti Juncus 
filiformis, Carex vulgaris ja C. canescens sekii Calamagrostis 
stricta, Aira ccespitosa ja Eriophorum angusti folium. Paikot- 
tain voivat sarat tai Juncus oUa valtakasvinakin pienemmilla 
aloilla. Joukko muita heinia loytyy sitapaitsi db yksitellen, ku- 
ten Festuca rubra, Hierochloe borealis, Poa pratensis, P. trivia- 



50 



A. E. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 



lis, Calamagrostis lanceolata, Molinia, Nardiis, Luzula multifiora, 
Carex imnicea, C. sparsiflora, 0. Oecleri, Eriophorum alinnum (toi- 
sinaan kutakuinkin runsas), Calamagrostis gracilescens. Ruohot 
kasvavat tavallisesti harvakseltaan, paitsi lahempana metsain 
laitoja. Runsaimmat ovat: 

Caltlia palustris. Comarum palustre, Fedicularispalnstris^ 

Viola palustris, TrifoUum spadiceum, Galium idiginosum. 



Yleisia ovat sitapaitsi : 



Equisetum silvatic, 
Triglochin paliistre, 
Polygon, viviparum, 
Rumex acetosa, 
Lychnis flos ciiculi, 
Stellaria graminea, 
St. palustris, 
Cerastium triviale, 
Banicnc. flamm. var._, 
R. auricomus, 
B. acris (niittylai- 
doilla runs.), 



R. repens, 
Cardamine pratensis, 
Peucedan. palustre, 
Epilohium palustre, 
Ruhts arcticus, 
Potentilla erecta, 
AlchemiUa vidgaris, 
Oeum rivale, 
TJlmariapentapetala, 
Lathyrus pratensis, 
Vicia cracca, 
Veronica scutellata. 



Euphrasia curta, 
Scutellaria galericul. , 
Prunella vidgaris, 
Galium palustre, 
Campanida patida, 
Valeriana officinalis, 
ScaMosa succisa, 
Cirsium palustre, 
Leontodon autumn., 
Hieracium suecicum, 
H. hrachycephalum, 



Harvinaisempia ovat 



Montia fontana, 
Thalictrum fiavum, 
Cardamine amara, 
Euphrasia tenuis, 



Lathyrus palustris, 
Sceptrum carolinum, 
Crepis paludosa, 
Hieracium fennicum. 



H. ventricosum, 
H. pseudo-Blyttii, 
H. discoloratum, 
H. excelsius. 



± satunnaisesti tapaa sitapaitsi, varsinkin metsan laidoilla, 
joukon muita, kuten Potentilla anserina, Solidago, Melampy- 
rumeja. y. m. 

Naytteena takalaisista Agrostis-luhdisiR olkoon eras niitty 
Laajoen rannalla, lansipuolella Karjalan kylaa. Niityn pinta on 
tasainen, tuskin huomattavasti viettava joelle pain. Niityn lapi 
oli juuri vast'ikaan kaivettu muutamia isoja ojia. Maapera on 
savea, jonka paalla on hyvin paksu humuskerros. Sammalet 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 



51 



olivat kuivasta kesiistii melkein kuihtuneet, enimmakseen Spha- 
gnume]a (Sph. mhseaindum, vahiisen Spli. rufescensm), joiden 
seassa on runsaasti Amblystegmme\di (A. exannulatiim ynnii A. 
fluitans ja A. cordifolium), vahasen Polytrichum juniperiniimisi ja 
Aidacomniiim pahistresi. Siella taalla on pienia Sphagnum cymhi- 
/b/n(m- mattaita (d). 



w>^' 




Ruohokasvillisuus (4) on seuraavien 



Comar. palustre (3), 
Viola palustris (2), 
Caltha pcdustris (2), 
Fedicul. pahistr. (2), 
Scutellar. galeric. (1), 
Feucedan. pal. (1), 
Galium palustre (1), 
G. uliginosum (1), 



Ranunc. flammida 

(1), 

Leontod. cadumn.(l), 
Stellaria pahistr. (1), 
Cerastiiim triviale[\\ 
Cardam.pratens, (1), 
Ranunc. repens (1), 
Valer. officinalis (1). 



Heinakasvillisuus on runsas (7): 



Agrostis canina (6), 
Calamagr. stricta (2), 
Carex panicea (2), 
C. Oederi (2), 



C. vidgaris (1), 
C. canescens (1), 
Erioph. angustif. (1), 



lajien muodostamaa: 

Epiloh. palustre (1), 
Iris pseudac. (ster. 1), 
Riimex acetosa (1), 
Lysimachia thyrsi- 
flora (ster. 1), 
Equisetum fluviatile 
(ster. 1), 



Festuca rubra (1), 
Juncus filiformis (1), 
Luzula midtiflora(\). 



Varpuja kasvaa siella taalla: Salix repens ja S. myrtilloi- 
des seka paikotellen vahan Andromeda^ ja yksittiiisia Salix Lap- 
ponum- ja S. phylicifolia-Yeso]si. 

Pohjoispuolella rajoittaa niittya koivikko. Koivikkolaidassa 



52 



A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 



(6) on niityn heinakasvillisuus harvempi, jotavastoin ruohokas- 
villisuus on taajaa. Sammalista on etenkin Aulacomnium j^ch 
lustre runsas, runsaanlainen on myoskin Polytrichmn jimiperi- 
Ruohokasvillisuus (7): 



num. 

Trifolmm spadic. (4), 
Ranunculus acris (4)^ 
Potent, anserina (3), 
Folygon.vivipar. (3), 
Comar, palustre (3), 
TJlmar. pentap. [2), 
Potentilla erecta (2), 

Heinat (5) : 

Agrostis canina (3), 
Aira ccespit. (3), 
Juncus filiform. (3). 



Scutellar. galeric. (2), 
Galium uliginos. (2), 
Caltha palustris (2), 
Lychn. fioscuculi(2), 
Cerastiumtriviale (2), 
Tri folium hybrid. (1), 
EpiloUumpalust. (1). 



Car ex panicea (3), 
C. paUescens (1), 



Scahiosa succisa (1,) 
Cirsium palustr. (I), 
Fenced, palustr. (1), 
Rumex acetosa (1), 
Leontod. autumn. (1), 
Valeriana of fie. (1), 



Festuca rubra (2), 
Nardus strict a (1), 



Koivikon reunassa on runsaasti pajuja (/SaZzo; phylicifolia, 
S. aurita, S. cinerea ja /S. Lapponuni) seka pensasmaisia koiviija. 

Hantaan pain {c) tulee maa kosteammaksi, selvasti jokea 
kohti viettavaksi. Sammalista tulee Amblystegium fiuitans run- 
saammaksi. Ruohot ovat jotenkin runsaat (6): 

Caltha palustris (5), Cicuta virosa (2), Feucedanumpal.(i), 

Galium palustre {3), Equiset. fluviatile{l), Iris pseudacorus {!), 

Comarum palustr. (3), Epilob. palustre (1), Ranunc. flanim. (1), 
Menyant. trifol. (2). 



Heinat (5): 

Car ex acuta (3), C. canescens (3), 

C. vulgaris (3). 

Joki on taynna Equisetum-kovi^i'iiodi. 



Eriophor. angust.i^). 



Heteniityt (Prata sphagnosa). 

Heteniityt ovat melkein yhta yleisia kuin J^^ro^^zVniitytkin. 
Useimpia taman paikkakunnan heteniittyja voinee pitaa sammal- 
tuneina ja sen vuoksi maremmiksi muuttuneina il^rosfeniittyina. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 2. 



53 



Heteniityissa on paksu, tiivis Sphagniim-msiiio, jossa kas- 
vavat zt runsaina Folytrichiim juniper i7ium, Aiilacomnmm pa- 
lustre, Amblysteghmm exannulatum, ja Thuidmm Blandoivii. 
Heiniikasvillisuus on tasaista, tuppaatonta, etupiiassa saroja Ca- 
rex chordorrhiza, C. limosa, C. irrigua, C. canescens, C. vulga- 
ris, C. aespitosa, C. Oederi, C. dioica, C. pauciflora, Erioijhorum 
angustifolimn, E. alpiniim, joskus E. vaginatum. Saraheinien 
seassa kasvaa usein Jimcus filiformis seka useita muita Agrostis- 
Inhtain heinia. Ruohokasvillisuus on harvaa. Yleisia ja joks. run- 
saita ovat: 



Caltha palustris, 
Viola palustris. 



Comarum palustre, Menyanthestrifoliata, 



Yleisia ovat: 

Equisetum fliiviatile, 
Stellaria palustris, 
Cardaminepratefisis, 
Drosera rotundifolia, 
Dr. longifolia. 



Peucedanum palustre, 
Cicuta virosa, 
Epilobium palustre, 
Fotentilla ereda, 



Veronica scutellata, 
Galium uliginosum, 
G. palustre, 
Cirsium palustre, 



[Parnassia pa h tstris] 
Galium trifidum, 
Crepis paludosa. 



Harvinaisempia ovat: 

Equisetum palustre, Thalictrum fiavum, 
Aspidium cristatnm, Cardamine amara, 
Corallorrhizainnata, Lathyrus palustris, 
Montia fontana, Drosera intermedia. 

Varpukasveista loytyy usein Oxycoccus palustris seka ver- 
rattain usein 0. microcarpus. — 

Seka hete- ettii kosteilla niityilla loytyy usein runsaasti 
pajupensastoja, Salix phylicifolian, 8. auritan ja S. cinerean muo- 
dostamia. Muutamin seuduin loytyy hyvin laajoja S. Lapponum- 
ja S. rosmarinifolia-pensRsioJB.. Harvemmin ja vahemmissa maa- 
rissa esiintyvat S. vagans, 8. pentandra ja 8. nigricans. »Rienu- 
pajuja» {8. repens ja 8. myrtilloides) on usein hyvin runsaasti. 



54 



A. E. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 



Viljelysmaat (Gulta). 

Viljelysmaat esiintyvat lukemattomissa eri modificationeissa, 
joiden kaikkien erikseen kuvaamiseen en tassa yritakaan ryh- 
tya. Tarkeimmat kaikista viljelysmaista ovat tietysti pellot. 

Paikkakunnan etelaisimman osan pellot sijaitsevat melkein 
poikkeuksetta tasaisella maalla, hikevalla — kosteahkolla, sit- 
kealla savella, joka aina on + »kokkaraista». 

»Kokkarilla» kasvaa joitakuita pienia sammalia, jotka kuiten- 
kin usein vasta syksylla, jalkeen elonleikkuun paasevat kehitty- 
maan. Heinakasvillisuus on — viljakasvia lukuunottamatta — 
harvaa. Yleinen on Br omits secalinus, jokseenkin yleinen Apera 
spica venti, eneraman satunnaisia ovat muut: Triticum repens, 
Festuca elatior, Phleum pratense, Aira ccespitosa, Agrostis vulga- 
ris; kostealla maalla on FJiragmites communis usein runsas. 
Ruohoista ovat, paitsi kevatviljapelloissa toisinaan runsaasti kas- 
vavia Cirskmv arvensea ja Sonclms arvejisisia seuraavat yleisia 
ja runsaanlaisia: 

Equisetum arvense, Stellaria media, G. tetrahit, 

CJienopodium album, Capsella bursa past,, Achillea ptarmica, 
Afriplex patulum, Galeopsis versicolor. 



Yleisia ovat: 
Polyg. lapathi folium, 
P. aviculare, 
P. convolvulus, 
Rumex domesticus, 
R. crispus, 
R. acetosa, 
R. acetosella (laih. 

pelloilla runsas), 
8p)ergula arvensis (lai- 

hoilla pell, runsas), 
Spergularia rubra, 
Cerastium triviale, 
Sclerantlius annuus, 
Myosurus minimus, 
Fumaria officinalis, 



Eropliila verna, 
Erysim. cheirantli., 
Brassica campestris, 
Thlaspi arvense, 
Viola arvensis, 
Carum carvi, 
PotentiUa anserina, 
Latliyrus pratensis, 
Vicia cracca, 
V. hirsuta, 
Trifolium pratense, 
Tr. hybridum, 
Tr. repens, 
Myosotis intermedia, 
Litliospermimi arv.. 



Veronica serpyllifol., 
V. arvensis, 
Rhinanthus major, 
Rh. minor, 
Plantago major, 
Stachys palustris, 
Galium Vaillantii 
Matricaria inodora, 
Cirsium lanceolatum, 
Lampsana commun., 
Leontodon autumn., 
Taraxacum officin., 
Crepis tectorum, 
Hieracium auricida, 



A.cta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n-.o 2. 55 

Harvinaisempia ovat: 

[Gagea minima\ Sinapis arvensis, Veronica arjrestis, 

Silene iiifiata, Vicia sativa, Galeopsis ladanum, 

Arenariaserpyllifol, V. angiisti folia, Tussilago farfara, 

Cerastium arvense, V. tetrasperma, Ajitheynis tinctoria, 

Chenop. poUjsperm., Trifoliitm spadic, Carduus crispus, 

Potentilla norvegica, Lycopsis arvensis, Tragoyogon pratens. 

Pellavapelloissa kasvavat Camelina foetida ja Lolium liyii- 
cola. Toistaiseksi ainoastaan vikkerapelloissa olen tavannut 
Agrostemma githagon. — 

Kosteahkoilla — kosteilla pelloilla kasvavat edellisten li- 
saksi useat muutkin, kuten Viola palustris, Veronica sciitellata. 
Ranunculus flammula, Scutellaria galericulata, Mentha arvensis, 
LysimacJiia vulgaris (ster.), Triglochin palustre, Nasturtium pa- 
lustre, Juncus hufonius, Bidens tripartitus, hyvin runsaita ovat 
tavallisesti Spergula arvensis, Fotentilla anserina ia G^iaphalium 
uliginosum. 

Hiekkaperaisilla pelloilla ovat A^ithemis arvensis ja Brassica 
campestris alueen koillis-osissa runsaat; hiekkaperustalla esiinty- 
vat myoskin usein runsaina Scleranthus annuus ja Apera spica 
venti seka pienilla metsapelloilla Equisetum silvaticum; sitapaitsi 
Gnaphalium silvaticum, Senecio silvaticus ja joukko Hieraciumeia. 
(H. excelsius, H. septentrioyiale j. n. e.). 

Uudispelloilla loytyy paljon muille pelloille outoja kasveja, 
jaannoksiii paikan entisesta kasvillisuudesta (Succisa, Peucedanum, 
Valeriana, Eriophorum angustifolium, Carerr-lajeja, Melampyrum 
y. m.). Kasvillisuus vaihtelee niissa simresti, riippuen millai- 
sesta kasvipaikasta pelto kulloinkin on raivattu, raivaamista- 
vasta y. m. Polttamaila saaduissa pelloissa kasvaa tavallisesti 
ensi alussa runsaasti Epilobium angustifoliumia. — Kesapelloissa 
vallitsee ylimalkaan samoista lajeista muodostunut kasvillisuus 
kuin viljapelloissakin. Kasvillisuus eroo etupaassa siinii suh- 
teessa, etta viljalajin sijassa joku socialinen »rikkaruoho» tav. 
yksin antaa leiman koko kasvillisuudelle (Sonchus arvensis, Cir- 
sium arvense, Achillea ptarmica, Thlaspi, Anthemis arvensis, Equi- 
setum arvense, Stachys palustris y. m.). — Jos pelto jatetiiiin hy- 



56 



A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 



lylle, saavat entiset peltokasvit pian vaistya uusien tulokasten 
tielta, jotka ennen pitkaa nekin taas saavat antaa sijaa toisille 
ja niin yha edelleen, kunnes paikka viimein on kerrassaan muut- 
tunut — nailla tienoin tavallisesti niityksi. 

Muusta pellosta kokonaan poikkeava luonne on pientarilla 
(»pyortanoilla»), siina tapauksessa nimittain ett'eivat ne ole »py- 
hittyja». Paikkakunnan enimmilla pientarilla vallitsevat ruohot, 
mutta toisin paikoin saattavat heinatkin vallita ja usein esiinty- 
vat molemmat ainekset tasavakisina. Heinista ovat aina ± run- 
saita Alopecurus pratensis, Fhleum pratense, Poa pratensis, Aira 
ccespitosa, Agrostis vulgaris, hyvin nsein Foa trivialis, Festiica 
elatior, Triticum repens; toisinaan kasvaa Dadylis; kostealia 
maalla esiintyvat Agrostis canina, Alopecurus fulvus, A. genicu- 
latus ja Carex vulgaris. Toisinaan on Fhragmites hyvin runsas. 
Ruohoista ovat yleisia ja runsaita: 

Hypericum quadr., Tr. hyhridum, 

Carum carvi, Tr. repens, 

Lathyrus pratensis, Euphrasia curta, 

Vicia cracca, Galium horeale, 

Trifolium pratense, G. verum, 
Tr. medium. 



Achillea millefolium, 
Chrysanth. leucanth., 
Centaur ea jacea, 
Leontodon antumn., 
Hieracium umhellat., 



Yleisia ovat: 

Equisetum arvense, 
Rumex crispus, 
R. domesticus, 
R. acetosa, 
R. acetosella, 
Stellaria graminea, 
Cerastium triviale, 
Ranunculus acris, 
R. polyanthemos, 



Fotentilla argentea, 
F. verna, 

Alchemilla vulgaris, 
Veronica chamcedr., 
V. officinalis, 
V. serpyllifolia, 
Rhinanthus major, 
Rh. minor, 
Flantago major. 



Frunella vulgaris. 
Campanula rotund., 
Cirsium lanceolatum , 
C. arvense, 
C. heterophyllum, 
Taraxacum officin., 
Crepis tectorum, 
Hieracium auricula, 
H. pilosella. 



Harvemmin loytyvat: 

Urtica dioica, Heracleum sihiricum, 

Silene inflata, Anthriscus silvestris, 



Fotentilla norvegica, 
Ulmaria pentapetal., 



Acta Societatis pro Fauna et Hora Fennica, 23, n:o 2. 



57 



Ulmaria filipenclula, 
Glechoma heeler ac, 
Galium mollugo, 
Campamila glomer., 
Campamda imtula, 



Krimitia arveiisis, 
Tussilago farfara, 
Artemisia vulgaris, 
Tanacetum vulgare, 
Tragopogonpratens. . 



Hieracium excelsius, 
H. ventricosum, 
H. pseudo-Blyttiij 
H. hrachycephalum, 



Uudispeltoin pientariila loytyy tietysti paljon muitakin. 

Puutarha- ja ryytimaissa on kasvillisuus suureksi osaksi 
toinen kuiii tavallisilla pelloilla. Maapera onkin puutarhoissa 
paremmin muokattua ja laadultaan tavallisesti todellista multaa. 
Paitsi useita metsistyneita {Aquilegia, Levisticum, Anethum, Atri- 
plex hortensis, Malva silvestris y. m.) seka useita peltojen kanssa 
yhteisia — niista on Stellaria media useasti erittiiin runsas — 
tapaa taalla seuraavia kasveja, jotka ainakin kysymyksessa ole- 
valla paikkakunnalla ainoastaan poikkeustapauksissa kasvavat 
varsinaisilla pelloilla. 



Chenopodium riihr., 
Malva borealis, 
Erodium cicutarium, 
Anemone 7^anuncid., 
EapliorUa helioscop., 
E. peplus, 
Viola tricolor^ 

Kirkkotarhoissa 
sissa, Vehmalaisissa, 
kiiivaa ja hiekkaista. 

Silene inflata^ 
Chelidonium majus, 
Lepidium ruderale, 
Solanum dulcamara, 



uEtlmsa cynapium, 
Conium maculatum, 
Epilohium roseum, 
E. ohscuruyn, 
Solanum nigrum, 
Hyoscyamus niger, 
Lamium purpurea m , 



Lamium incisum, 
L. intermedium, 
L. amplexicaule, 
Senecio vulgaris, 
Carduus crispus, 
Sonclms asper, 
8. oleraceus. 



— niitii on taalla 5: Karjalassa, Karppi- 
Mynamaessa ja Mietoisissa — on maapera 
Karakteristisia kasveja niille ovat: 

Hyoscyamus niger, Tanacetum vulgare, 

Leonurus cardiaca, Carduus crispus, 

Artemisia vulgaris. Lappa tomentosa, 

{A. abrotanum), L. minor. 



Karjalan kylan vanha hautausmaa entisen kirkon ymparilla 
on taynnaan Calamagrostis epigeiosiR, jonka seurassa kasvavat 
m. m. Hieracium glomeratum ja Ranunculus polyanthemos. 

Pihoilla seka kujilla ja teilla lahella asuntoja on tavallisesti 



58 



A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 



matala ja taaja kasvillisuus, jonka muodostavat Matricaria 
discoidea, Polygonum aviculare, Plantago major ja Foa annua. 
Niiden seurassa kasvavat yleiseen: 

Urtica iirens, Spergularia riihra, Potentilla anserina, 

Polygoyiumlapathif., Atriplex patulum, Trifolium repens, 

P. hydropiper, Caps, bursa pastoris, Matricaria inodora, 

Spergula arvensis, Thlaspi arvense, Taraxacum officin. 



Yksityisia pitempia kasveja kasvaa seassa: Rumex crispus, 
R. domesticus, Cirsimn arvense, C. lanceolaticm, Carduus crispus, 
Lappa, Sonchus asper, S. oleraceus. Harvinaisemmista mainitta- 
koon: Sisymbrium sopliia, 8. officinale, Lepidium ruderale, Che- 
nopodium rubrum, Cli. glaucum, Malva borealis, uEthusa, Silene 
infiata, Armeria elongata. Heinakasveista loytyy pari karakte- 
teristista: Juncus bidbosus ja Atropis distans. 

Aivan asumusten seinustalla loytyy tavallisesti joukko kor- 
keakasvuisia ruohoja, kuten: 



Urtica dioica, 
(Saponar. officinal.), 
[Atriplex hortensis), 
Atriplex patulum, 
Chenopodium album. 
Sisymbr. officin. (h), 



Heracleuyn sibiricum, 
(Levistic. officinale), 
Solanum didcam. (h), 
Hyoscyamus niger, 
{Campan. rapuncul.), 



Artemisia vulgaris, 
[A. absinthium), 
Tanacetum vulgar e, 
Carduus crispus (h), 
Lappa minor (h). 



seka matalat Asperugo procumbens, Malva borealis, Lamiumii, 
[Anthemis cotula) y. m. 

Rapakoissa kylissa ja asumusten luona kasvaa tavallisesti 
ylen maarin Lemna minorm ja Qallitriche vernalisidi varjaten vet- 
ten pinnat kerrassaan vihreiksi. Niissa kasvavat sitapaitsi Pe- 
plis portula, Elatine alsinastrum, Acorus calamus, Ranunculus 
aquatilis y. m. — Muuten kosteissa — marissa paikoissa la- 
hella asumuksia, riihia, aittoja y. m. kasvavat: Ranunculus sca- 
ler atus. Polygonum liydropiper, P. minus, Bidens tripartitus, 
Juncus bufonius, Alisma plantago, Juncus conglomeratus, Alope- 
curus fulvus, A. geniculatus, Atropis distans y. m. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 59 

Kivilla ja kallioilla on asutuissa paikoissa varsin poikkeava 
kasvillisuutensa; rakennusten seinilla, aidoilla, puitten rungoilla 
kylissii y. m. kasvaa joukko karakteristisia jakaliii. 



Kalliot (Rupes). 

Kallioilla loytyy hyvin vaihteleva kasvillisuus. — Mitii vuor- 
ten piiallystoihin (lakiin) tulee, peittavat niita tavallisesti pyo- 
reahkot sammal- tai jakalalaikut, joiden valissa kallio on >pal- 
jaana». Jakalalaikiiissa vallitsevat poronjakiilat [Cladina rangi- 
ferina, CI. silvatica, CI. alpestris, CI. uncialis), niiden seurassa 
kasvavat Stereochaidofi paschale, St. tomejitosum, Cetraria islan- 
dica, C. crista, C. acideata, Cladonia coccifera, CI. pyxidata, CI. 
fimhriata y. m. Sammallaikut taas muodostaa Grimmia hy- 
jmoides, seurassaan Folytrichum piliferiim. P. jimipei^imim, Cera- 
todon pii7yureus, Dicramcm scoparium. D. spiiriiim, Grimmia 
heterosticha, Gr. ramulosa y. m. Milloin vallitsevat jakalalaikut 
vnorilla, etenkin paivanpaisteisilla paikoilla, milloin taas sam- 
mallaikut; useasti ovat kuitenkin sammalet ja jakalat melkein 
tasan valtaavia, Moni ruoho ja heinakin on sopivan tyyssijan 
loytanyt naissa kryptogamiryhmissa: 

Carex leporina, Cerastium. triviale, Sedimi acre, 

C. xnlidifera, Arenaria serpyllifol., Potentilla argeyitea, 

Agrostis vulgaris, Spergula vernalis, Veronica officinalis, 

Aira flexuosa, Arahis thaliana. Thymus serpyllum, 

Festuca ovina, Erophila verna, Hieracium saxifrag., 

Rumex acetosella, Viola tricolor, H. saxigeniun, 

Silene ntpestris, Sedum telephiiim. 

Sammal- ja jakaliilaikkujen valissa oleva »palias» kallio 
on peittynyt ohuen ohuilla rupijakalilla [Lecidece & Lecanorce), 
joista kohoovat hiukkasen korkeammalle Gyrophora- ja Parme- 
lia-\sijii. — Jos kalliota peittaa ohut maakerros, saattaa sillii 
viihtya yksityisia puita, mantyja, toisinaan koivujakin, leppiii, 
haapoja ja pihlajoita. Varpukasveja (Calluna, Vaccinium, Ardo- 
stapliylos, Empetrum) on usein runsaasti. 



60 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Kalliopaallystat ovat harvoin tasaisia, vaan on niissii notko- 
ja korkopaikkoja. Notkokohtiin kokoontuu tavallisesti seisovaa 
vetta aiheuttaen jonkun pienen kalliosuon. Kalliosoiden kasvil 
lisuus vaihtelee snuresti. Milloin muodostaa Sphagnum acutifo- 
liiim erittiiin tiiviin sammaliston, jossa muuten ainoastaaii jot- 
kut varvLit, nekin zh harvakseltaan menestyvat. Toisinaan taas 
on sammal loyhempaa ja kasvillisiiuskin runsaampaa. Syvem- 
missil, maremmissa kohdissa kasvavat Sphagnum-, Aulacomnium- 
ja Folytrichum-lsiiii, kuivemmilla kohdilia taasen Hylocomium 
proliferum, H. parietinum, H. triquetriim, Ftilium crista castren- 
sis, Dicrannm undulatum, joku Peltigera, Cetraria ja Cladina. 
Korkean ja rehevan varpukasvillisuuden muodostavat Ledum, 
Myrtillus uliginosa, Empetrum ja Calluna; kuivemmilla paikoilla 
— mattailla seka suon reunoilla — viihtyvat myoskin Myrtillus 
nigra ja Vaccinium vitis idoea. Ruohoista on usein Riibus cha- 
mcemoriis runsain; muista mainittakoot: Phegopteris dryopteris, 
Convallaria majalis, Trientalis, Pyrola secunda, Potentilla erecta. 
Heinia on vahan: Eriophoriim vaginatum (joskus runsas), Carex 
vulgaris, Lunula 7niiltiflora, Aira flexuosa. — Valista on notko 
syvempi, jolloin syntyy kalliolampi. Sen pohja on tavallisesti 
peittynyt Amhlystegiiun fluitansiWo.. 

Vuorten rinteet ovat milloin akkijyrkkia kallioseinia, mil- 
loin loivempia ahteita, milloin taas ovat ne sisaanpain kaltevia. 

Pystysuoria suojattomia seinia peittavat taplittaiset Leci- 
deai ja Lecanorat, Parmeliat, GyrophoraX, joku Sphcerophoron 
fragile seka yksittaiset Grimmia apocarpa ja Hedwigia albicans. 
Paikoilla, joissa vetta valuu alas, kasvaa runsaasti Umhilicaria 
pustulata^; toisilla viela vettyneemmilla kasvaa tummia levia ja 
Andrceo]2i. — Missa kallioseinan edessa loytyy harva raetsa, peit- 
taa kalliota tavallisesti ohut, loysa, usein vapaasti riippuva sam- 
malisto, jonka muodostavat seka haara-^ pysty- etta maksasam- 
malet (Stereodon cupressiforme, St. imponens, St. paUescens, Thui- 
dium ahietiniim, Homalothecium sericeum, Plagiothedum denticu- 
latum, PI. silvatimm, Antitrichia, Leiicodon, Isothecium viviparum, 
I. myosuroides, Anomodon longifolius, Neckera complanata, N. 
oligocarpa, N. crispa, Homalia trichomanoides, Dicrannm longi- 
folium, Tortula ruralis, Orthotrichum rupestre, Amphidium lappo- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 61 

nicum, Ghimmia acicalaris, Jiingermannia saxicola, J. minuta, 
Cliandonantlms sefiformis y. m.). Moni lehtimiiinen jakiiliikin 
{Stidcu Stidina, useat Farmelia-, Nepliromium- ja Feltigera-\di]\\.) 
saattaa siellii viihtyii, yksinpa muutama pensasjakaliikin (Rama- 
Una pollinaria, toisinaan Physcia ciliarh). Sanikkaisia ja siemen- 
kasveja loytyy sangen vahiin: Secliim acre (hyvin pitkii), S. tele- 
pliium, Poa neynoralis. Polypoclium vulgare, Cystopteris fragilis, 
Moehringia trinervis. 

Harvoin viettaa vuorenseina sisaanpain. Auringon puoli- 
silla seinilla kasvaa tuskin muuta kuin polyntapaista LeprariaR. 
varjoisilla taasen loytyy usein runsaasti Sphcerophoroneisi (Sph. 
fragile, Sph. coralloides), toisinaan NeckeroiiSi sekii pienia EpJiehe- 
ja Chroolejms-iupsuid.. — Loivemmat rinteet ovat milloin enem- 
man lakien tapaiset, etenkin etelanpuoliset; milloin taas muis- 
tuttavat ne enemmiin seinia. Edellisessa tapauksessa vallitsevat 
niissa poronjakalat. Jalkimmaisessa tapauksessa taasen peittaa 
kalliota paksunpuolinen sammalkasvillisuus (Stereodon cupressi- 
forme, Jungermannia harhata, J. qitinquedentata, J. ventricosa, 
J. Flm'kei, Plagiothecmm denticulatum y. ra.). — Jos vuoren 
juurella on metsaa, peittaa rinteen alaosaa paksu sammalisto, 
jossa on etupaassa metsasammalia {Hylocomium proliferum, H. 
parietiniim, Dicranum undidatum, D. scoparhim y. m.). Ylem- 
mista kasveista loytyy mustikkaa ja puolukkaa tavallisesti run- 
saasti, sitapaitsi Convallaria majalis, Eiihus saxafilis, Lathynis 
montamis, Luzula pilosa, Calamagrostis arundinacea y. m. — 
Monasti kaantyy rinteen alasyrja vahvasti sisaanpain. Tallaisissa 
varjokkaissa, kosteahkoissa paikoissa kasvaa muun muassa run- 
saasti PeUiasi, Marcliantiadi ja Jungermannia inflataa.. 

Rinteet eivat ylimalkaan ole tasaisesti viettavia, vaan loy- 
tyy niissa zt suuria penkereita, joihin on kokoontunut rapautu- 
nutta soraa seka multaaineksia. Sellaisilla paikoilla kasvaa joukko, 
osittain sangen karakteristisia putkilokasveja: 

Athyr. filix femina, Calamagr. arandin., Poa nemoralis^ 

Aspidium filix mas., G. epigeios, Melica nutans, 

Luzida pilosa, Aira fiexiiosa, AUiwn schoenopr.{h), 

Agrostis vulgaris, Festuca ovina, Polygonat. officinale, 



62 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Polyg. ditmetor. (h), Sedum acre, Oaleops.Iadanum(h), 

Lychnis viscaria, S. telephium, Campan.persicifolia, 

Chelidon. majiis (h), Fragaria vesca, Erigeron acris, 

Turritis glabra, Verhascumthaps.(h), Hieracium norvegic, 

Epilohium angustif., Scrophidaria nodosa, H. umhellatiim. 

Varjoisilla penkereilla kasvavat sitapaitsi LatJiyrus vermis, 
L. montanus, Stellaria Friesiana, Mcehringia trinervis, Aspidiu7n 
spimdosum, Actcea spicata, Viola Biviniana, Triticum caninum. 
Soraisilla pengermilla kasvavat Silene rupestris, Spergida verna- 
lis, Hieracium saxifragum, Erophila verna ja Jasione rnontana 
(harv). Usein muodostaa Eiihus idceus pienia pensastoja, sita- 
paitsi kasvavat toisinaan Juniperus, Rihes alpinum, Lonicera 
xylosteum, Corylus. Yksityisia puitakin (Behda, Popidiis, Sorhus, 
Quercus, Tilia, Ficea, Finns) saattaa loytya. 

Kaikkialia loytyy vuorenseinissa pienia rakoja. Paitsi sam- 
malia ja joitakuita jakalia (vrt. siv. 10), kasvaa niissa varsinkin 
saniaisia: Asplenium septentrionale, A. trichomayies, Folypodium 
vulgare, Cystopteris fragilis (varjossa) seka Sedum acre ja S. 
telephium, joskus muutamia muitakin, kuten Veronica verna, 
Myosotis stricta, Viola canina y. m. — Harvoin tapaa suurem- 
pia rotkoja. Tyypillisin niista on kerrottu sivulla 10. 

Pikkukivien kasvillisuus vaihtelee suuresti. Paivanpaistei- 
silla paikoilla kasvaa kivilla jakalia {LecidecB, LecanorcB, Gyro- 
phorcB, Parmelice etc), joiden joukossa tapaa pienia acrocarpisia 
sammalia {Hedvigia, Grimmia apocarpa); metsa-kivia taas peit- 
taa yhtamittainen samraalpeite {Stereodon, Thiddium, Tortida, 
FHcranum, Jungermannia y. m.). 

Korvet ja viidat (Silvse paludosse). 

Korvet ja viidat lahestyvat paljon anaiogisia metsamuodos- 
tumia, korvet kosteita kuusikkoja, viidat markia lehtoja, eroten 
niista etupaassa vielakin snuremman kosteutensa kautta. Kor- 
vissa vallitsee kuusi, viidoissa koivu ja tervaleppa. Pensaita on 
varsinkin viidoissa runsaasti: Juniperus, Salix aiirita, S. cine- 
rea, S. pentandra, Bhamnus ja Vihurnimi. Sammalisto on pak- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 



63 



sua, mutta loyhiia, kuohu- (Spagmim Grigensohnii, Sph. recur- 
vum, Sph. cymhifolium, Sph. sqimrrosum, Sph. teres y. m.) ja 
karhunsammalten (Polytrichum commune^ valista P. juniperiniim) 
muodostamaa, seassa loytyy Aulacomnium palustre seka varsin- 
kin viidoissa Mniimi cinclidioides, Hylocomium imrietinum, H. pro- 
Uferum, H. triqiietrum, H. calvescens, Amhlystegium uncmaticm, Lo- 
phocolea, Blefharostoma y. m., seka etenkin kantoin kyljissii Geor- 
gia pellucida, Pohlia nutcms, Jiingermannia porphyroleuca, Cepha- 
lozicB, sontapaikoissa Splachmtme]3. {Spl. ampullaceum, Spl. vcis- 
cidosum, Spl. sphcerimm, Spl. nibrum). Varpukasvillisuus on yli- 
malkaan vahapiitoista. Kuivanpuolisissa kuusikorvissa loytyy 
kuitenkin mustikka ja ramemaisissii korvissa Ledum, Myrtilliis 
idigmosa, joskus Empetriim. Heinakasvillisuus on kuusikorvissa 
hyvin pieni (Carex glohularis, C. loliacea, C. sparsiflora), mutta 
viidoissa runsaskin, jolloin edellisten lisaksi kasvavat: Calama- 
grostis lanceolata, C. phragmitoides, Schyiis silvaticus, Carex ccbs- 
pitosaj 0. ampidlacea, C. acuta, C. vulgaris, C. tenella seka + sa- 
tunnaisina Aira ccespitosa, Calamagrostis stricta, Eriophorityn an- 
gustifoliiim ja Agrostis canina. 

Ruohoista ovat yleisimmat: 
Equisetum silvatic, Viola palustris, Trientalis europcea, 

Majanthemum bifoL, Comarum palustre, Menyanthes trifol. 



Jokseenkin yleisia: 



Equisetum ptalustre, 
Lycopod. annotinum, 
Phegopteris polypod., 
Aspidium spinidos., 
Calla palustris, 
Caltha palustris, 



Sfellaria Friesiana, 
Oxalis acetosella, 
Ruhiis chamcBmor., 
Potentilla erecta, 
Angelica silvestris, 
Peucedan. palustre. 



Harvinaisemmin esiintyvat: 



Aspidium filix mas, 
A. cristatum, 
Orchis maculata, 
Platanthera hifolia, 
Lister a cor dot a. 



Ranunc. flammula, 
Geranium silvatic . , 
Euhus arcticus. 
Lathy rus palustris, 
Cornus suecica, 



Pyrola minor, 
Galium palustre, 
G. tdiginosum, 
Lysimach. tyrsiflora, 



P. secunda, 
P. unifiora, 
Myosotis palustrisy 
Linncea horealis, 
Crepis paludosa, 



Corallorrhiza innata, Pyrola rotundifolia. 



64 A. E. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Rameet (Sphagneta turfosa). 

Mantyrameissa peittaa maata paksu, tiivis sammalisto, jonka 
muodostavat Sphagnumit, Polijtriclmm iuniperinum, P. stricttwi, 
Aulacomyiium xKilustre sekii puitten juurilla Hylocomium jpcirieti- 
7mm. Kantoin kyljissa kasvavat Georgia pellucida, Polilia nu- 
tans, Mylia anomala, Ceplialozia media, C. pleniceps y. m. Jaka- 
lia on maassa sangen vahan (muutama Cladma, Cladonia, Pel- 
tigera), mutta puissa niita on kosolti (Evernia furfuracea, Alecto- 
rice). Varpukasvillisuus on melkein aina runsas; sen muodos- 
tavat Ledum ja Myrtillus idiginosa, paikotellen Betula nana ja 
Empetrnm', vahemmissa maarissa kasvavat Andromeda, Calluna 
ja Oxycocmis\ mattaiden keskella kasvaa joskus Vaccinium vitis 
idcea. Heiniikasvillisuus on perin niukkaa: joka Eriopliorum va- 
ginatum kasvaa siella taalla seka yksittaisia, tav. sterilisia sa- 
roja (Carex glohularis, C. vulgaris, C. paucifiora y. m.). Ruohoista 
on ainoastaan Bubiis cJiamcemorus usein jokseenkin runsas; siella 
taalla kasvaa Drosera rotimdifolioitsi; muut ruohot — Equisetinn 
silvaticum, Potentilla ereda, Corallorrlma Listera y. m. — ovat 
perati harvinaisia. 

Mantyrametta on monasti ainoastaan suon aarillajota vastoin 
suon keskusta tavallisesti on aukeata rahkaa. Rahkoissakin on 
tiivis, taaja S/;/«a^?2i^m-kasvillisuus. Nuorissa rahkoissa on jakii- 
lia verrattain vahan, mutta vanhemmissa peittavat ne {Cladina 
rangiferina, CI. silvatica, CI. alpestris, CI. iincialis, Getraria De- 
lisei, Cladonia coccifera, CI. deformis, CI digitata y. m.) usein 
laajoja aloja. Sammalten latvoilla kasvaa usein Bceomyces icma- 
dophilus. Varpukasvillisuus on enimmakseen jokseenkin harvaa, 
jolloin sen muodostavat Myrtillus uliginosa, Andromeda, Ledum, 
Betula nana, Empetrum, Oxycoccus] valin se kuitenkin on taa- 
jakin, milloin Calluna vidgarisia kasvaa runsaammin. Rahkan 
laidoilla sentaan, sellaisilla paikoilla nimittain, missa rahka ra- 
joittuu johonkin metsaa kasvavaan kasvipaikkaan, on varpukas- 
villisuus valista erinomaisen runsas. Sellaisilla paikoilla on eten- 
kin Betula nanalla ja LedumiWdi mielipaikkansa. Siella viihty- 
vat paraiten rahkalla joskus tavattavat pensaatkin [Salix aurita, 
S. cinerea ja S. lappojium. Heinakasvillisuutta edustaa sirotettu 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 



65 



Eriophomm vaginatum, enemman satunnaisena esiintyy Scirpus 
ccespitosus, harvemmin tapaa muita (Carex limosa, C. irrigua, C. 
paucifiora, C. filiformis, tavallisesti sterilisina). Ruohoista loytyy 
siella taalla Ruhus cliamcemoriiSj joks. yleinen on Drosera rotun- 
difolia (f. pusilla), harvinaisempi on Dr. longifolia. 

Vanhoissa milrissa rameissa loytyy pienempia, tai suurem- 
pia laikkuja, joissa sainmal on miidiinnyt ja ruskea »ruoppa» 
paljastunut. Ruoppaa peittaviit toisinaan Jungermannia inflata 
seka hyvin pehmeiit Sphagnumit (Sph. moUissirmim, Sph. mollu- 
scum, Sph. tenellum). Suuremmissa tallaisissa »suosilmissa» on 
usein vettiikin. Vedessa kasvaa silloin tavallisesti Spliagniim 
cuspidatum. Naiden suosilmien ymparilla on nevamainen kas- 
villisLius, jossa esiintyy runsaasti Bhgnchospora albast, Scheuchze- 
riaa., JDroseroiia, Utricidarioiia. seka useasti Carex-lajeja (C. li- 
mosa, C. irrigua, C. paudfiora, C. chordorrhiza y. m.), harvoin 
Junciis stygins. 

Esimerkkina aukeista rameista olkooo rahka Laajoen ky- 
lan luona, Lellaisten tien varrella. Sita rajoittaa kolmelta eri 
taholta mantyrame. Etelaan- 
pain rajoittaa sita maantie, 
jonka etelapuolella taasen on 
jokirantaan asti ulottuva ran- 
taniitty. Rahka on useam- 
pia metreja korkeampi kuin 
tie resp. rantaniitty; ympa- 
roiva mantyrame on viela 
1 m. korkeampi aukeata 
rahkaa. 

Rahkan paaosa on joks. 
homogeninen. Se kasittaa lu- 
kemattomia pienia Sphagnum 2, 
acidifolium-mMidiXidi. Muuta- 

mien mattaiden keskella loytyy BceomgcestSi ja Cladonioiisi kas- 
vavia deniidationeja; toisia isompia mattaita peittavat porojakii- 
lat (Cladina rangiferina, CI. alpestris). Eriiissii mattiiissa kasvaa 
vahan Polytrichum jimiperinumm. Putkilokasveista on Callmia 
vulgaris runsas (7), harvalti kasvaa Eriophorum vaginatumia (3) 

5 




.c a a. J ojc «-_ 



66 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

ja Rubus chamcemorusi^. (2), yksitellen Ledum ja Andromeda. — 
Matasvalit ovat milloin ahtaita (10 — 15 cm.), milloin vahiin le- 
veiimpia. Niissa on paljasta pehmeata ruoppaa, jota Sphagnum 
tenellum paikotellen ohuesti peittaa. 

Taplat h ovat matalampia, joissa riime on kosteampaa ja 
mattaiit tuskin huomattavia. Niissa kasvavat: Eriophorum vagi- 
natum (5), Calluna (4), Andromeda ja Oxycocciis (2 — 1) seka 
Drosera rotundifolia. 

c on vahan korkeampaa maata, jossa mattaat ovat suuria, 
loivia, matalia. Kaikki on yhtamittaisen Sphagmimin peitossa; 
ainoastaan muutamien mattaiden keskella on Cladina rangiferi- 
nasi. Muut kasvit kasvavat seuraavissa suhteissa: Calluna (6), 
Bubus chamcemonis (4), Betula nana (3), Oxycoccus palustris (3), 
Drosera rotundifolia (2), Finns silvestris (1). 

cZ:ssa on kasvillisuus melkein sama kuin &:ssa, paitsi etta 
lisaksi kasvaa Empetrum. 

Taplat f kasittavat kutakuinkin samallaista kasvillisuutta 
kuin c. 

e on nevaa. Sammalisto on yhtamittaista, etupaassa Sphag- 
num ripariumm muodostamaa. Muut kasvit ovat: Carex ampul- 
lacea (6), Eriophorum angustifolium (4) ja Oxycoccus palustris (2). 
/^ on korkeampaa ja kuivempaa kuin kaikki edelliset. Siina 
kasvaa harvalti (3—4) noin 4—6 m. mittaisia petajia. Muun 
kasvillisuuden muodostavat etupaassa Empetrum (4), Ledum (3), 
MyrtiUus uliginosa (3) ja Rubus chamcemorus (2). 



Nevat (Sphagneta aquosa). 

Varsinaisia nevoja on lampien rannoilla seka toisinaan muu- 
tenkin toisten suomaiden seassa. Niissa on paksuhko, loyha ja 
hyllyva /Sp/ia^n?6m-sammalisto [Sph, cymbifolium, Sph. riparium, 
Sph. recurvuMy Sph. squarrosum y. m.), jonka seassa esiintyy 
AmblystegiumeisL (A. giganteum, A. fluitans, A. exannulatum, 
A.^ cordifolium, A. stramineum etc), Cinclidium stygium y. m. 
Jakalia ylimalkaan puuttuu. Varpukasvillisuutta edustavat ma- 
talat, harvalti kasvavat Oxycoccus ja Andromeda. Heinakasvilli- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 67 

suus on sirotettua kiisittiien etupaiissii saroja (Carex limosa, C. 
irrigita, C, filiformis, C paitcifiora, C. chordorrhiza, C. livida, 
C. ampidlacea, C. vesicaria, C. teretiiiscida, C. dioica, Eriophorum 
angusti folium, E. gracile, RhyncJiospora alha), joiden seassa on 
toisinaan muutamia varsinaisia heinakasvejakin (Phragmites, Ca- 
lamagrostis strida). Ruohot esiintyviit viihavaltaisina. Yleisia ovat 
Drosera longifolia ja Dr. rotundifoliay Scheuchzeria, PeucedoMum, 
Pedicularis palustris, Comm^um palustre, vetisemmilla paikoilla 
Cicuta, Menyantlies, Eqaisetiim fiuvicdile, Utricularia intermedia, 
harvemmin esiintyviit nevoilla Utricularia minor, Malaxis palu- 
dosa ja Bideyis cernua. 

Riimemaisia nevoja loytyy paikkapaikoin kappelin itaisessa 
osassa. Ne ovat tasaisia, mattaiittomia Sphagnetumeja, jotka 
eivat ole erittain hyllyvia. Heinakasviliisuus on harvanpuolista 
Eriopliorum vaginatumm. ja Scirpiis ccebpitosusen muodostamaa, 
joista viiiiin toinen, valiin toinen vallitsee^ hajayksiloina esiinty- 
viit Eriophorum angiistifolium, Carex limosa, C. irrigua, C. paitci- 
fiora. Varpukasvillisuus on harvahkoa, matalaa ja tasan levin- 
nytta {Andromeda, Oxycoccus), toisinaan loytyy kuitenkin Betula 
nanasi runsaammin, Ruohot kasvavat harvakseltaan Drosei^a 
rotundifolia, Dr. longifolia, Menyantlies, Scheiichzeria, kosteam- 
milla taplilla usein TJtricidaria intermedia. Joskus kasvaa yksi- 
nainen Corallorrhiza innata. Tallaisella aukealla Scirpus ccespi- 
^05its-suolla kasvoi myoskin Orchis incaymata. 

Suomaisten kasvipaikkain yhteydessa mainittakoot viela ma- 
rilla niityilla usein tavattavat lahdesilmat. Niita peittaii taval- 
lisesti pehmea, hyllyva sammalisto [Philonotis fontana, Amhly- 
stegium fluitans, Sphagnumit y. m.). Putkilokasveista ovat ka- 
rakteristisia Montia fontana ja Stellaria uliginosa (harv.). 

Merenrannat (Lit us marinum). 

Saaren matalasta merenlahdesta on paaasiallisin kerrottu 
jo sivuilla 13 ja 14. 

Hiekkaperaisilla rannoilla kasvavat lahinna vetta: 
Heleocharis palustr., Scirpus pauciflorus, Festuca rubra, 
H. uniglumis, Agrostis alha, Sagina procumhens, 



68 



A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 



S. nodosa, 
Atriplex patuliim, 

A. hastatum, 
Ranunc. fiammula, 
Myosotis ccespitosa, 

Kauvemmaksi 

Ophiogloss. vulgatiim, 
Urtica dioica, 
Polygon, dumetor., 
P. lapathi folium, 
Biimex crispiis, 

B. domesticits, 
B. acetosa. 



Odontites litoralis, 
Seidell, galericulata, 
Glcmx maritima, 
Plantago maritima, 
Galium, idiginosum, 

maallepain, leppien j 

Viola palustris, 
Fotentilla anserina, 
P. ereda, 
Trifolium repens, 
Ly thrum salicaria, 
Mentha arvensis, 
Galeopsis tetraliit. 



G. palustre, 
Matricaria inodora. 
Taraxacum officin . , 
T. palustrCy 
SoncMis arvensis. 

iiurelle asti kasvavat: 

Plantago 7najor, 
Lysimacliia vidgaris, 
Leontodon autumn., 
Bidens tripartitus, 
Tanacetum vulgar e, 
Cirsium lanceolatum, 



Monet naista kasvavat rannan Alnus glidinosa-\Q^\?>ib\^?>Q.- 
kiri. Namat rantalepistot ovat lehtomaisia. Sammalia on joks. 
vahan (Folytrichum gracile, Climacium, Mnium silvaticim y. m.). 
Ruohokasvillisuus on runsaanpuolinen. Rimsaimmat ovat: 



Melandrium rubrtim, 
Stellaria graminea, 
Banunculus acris, 
Viola canina, 



V. Biviniana, 
Solanurti didcamara, 
Glechoma hederacea, 
Scidellaria galericid. , 



Sitapaitsi loytyvat: 



Aspidium filix mas, 
Banunculus ficaria, 
CJielidonium majus, 
Angelica silvestris, 



Pimpinella saxifr., 
Ulmaria pentapetala, 
Bubus saxatilis, 
Fragaria vesca y. m. 



Valeriana officinalis, 
Tanacetum vulgare, 
Taraxacum officin., 
Leontod. autumnalis. 



Vicia cracca, 
Campamda rotundi- 
folia. 



Heinista kasvavat: Poa pratensis, P. nemoralis, Alopecu- 
rus pratensis, Aira ccespitosa, A. flexuosa, Agrostis vidgaris, 
Triticum repens. — Pensaita loytyy runsaasti: Bulus idceus, Bosa 
glauca, B. cinnamomea, Bihes alpinum, B. rubrum, B. nigrum, 
Lonicera xylosteum. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 69 

Jar vet (Lacus). 

Jarvistakin on paaasiallisin jo aikaisemmin ollut kerroUuna. 
Kivijarvesta lueteltujen jiirvikasvien lisiiksi mainittakoot seuraa- 
vat Valkama- ja Lalilamenjarvissa tavattavat kasvit: Potamogeton 
nutans, P. rufescens, Sparganium ramosiim, Sagittaria sagitti- 
folia, CaUitriche vernalis, Isoetes echinosjyora, Elatine hydrojnper, 
Typha latifolia, Lemna minor seka niiden rannoilla kasvavat 
Montia fontana, Heleocharis palustris, H. acicularis, Juncus hii- 
fonius, Triglocliin palustre, Alopecurus fulvns, A. genicidatus, 
Polygonwn hydropiper. Nasturtium palustre, Peiicedanum palustre, 
Bidens tripartitus. 

Lammet (Stagna). 

Lampien rannoilla loytyy nevoia. Nevan uloin reuna on 
tavallisesti korkeampi ja paksumpi. Siina kasvavat Carex fili- 
formis, C. ampullacea, C. teretiusada, Eriopliorurn gracile seka 
ruohoista Cicuta virosa, Peucedanum palustre^ Lycopus europceus, 
Bidens cernuus, Lysimachia thyrsiflora, Comarum palustre, Ra- 
nunculus lingua, Iris, Sparganium minimum ynna joukko varsi- 
naisia nevakasveja {Wiynchospora, Carex limosa, C. irrigua, C. 
pauciflora, Drosera, ScJieuchzeria y. m.). 

Rantareunuksen ulkopuolella loytyvat veden pinnalla uisken- 
televina Lemna minor, TJtricularia vulgaris ja Z7. intermedia. 
Sitapaitsi kasvavat lahellii rantoja: Hippuris, Sparganium sim- 
plex, Potamogeton pusillns. Keskella lampea kasvavat suurem- 
missa tai pienemmissa ryhmissa Nymphcea alha, N. Candida ja 
Potamogeton natans. 

Muutamissa lammissa e]i lampimaisissa jarvissa (ktso siv. 
16 — 17) loytyy taajoja kaislikkoja ja korteistoja. 



Juoksevat vedet (Aquae fluitantes). 

Joista puhuessani valitsen lahtokohdaksi ne tienoot, missa 
joet juoksevat lapi etelaosan viljelysmaiden. Vesi virtaa niissa 
hitaasti, pohja ja rannat ovat savisia. Vesirajassa loytyy kapea 



70 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa 

heinavyohyke [Carex vesicaria, C. acuta, Phalaris, Juncus filifor- 
mis, Alopecuriis loratensis), jossa on runsaasti ruohoja: Myosotis 
palustrisj Mentha arvensis, Scutellaria galericulata, Nasturtium 
paliistre, Galium palustre, Cardamine pratensis, Ranunculus flam- 
mula, Alisma plantago, Lysimachia thyrsiflora ja Lythrum sali- 
caria. — Jos ranta on hyvin loiva, kasvavat edella mainitun 
heinikon sijassa Heleocharis acicularis, H. palustris, Juncus lam- 
procarpus, J. alpinus, J. hufonius, Alopecurus fulvus, A. genicu- 
latus, Polygonum hydropiper seka vedessa heti naiden ulkopuo- 
lella Elatine triandra, [Limosella], Callitriche vernalis, C. poly- 
morpha, Peplis, Ranunculus aquatilis. 

Heinareunuksesta joen keskustaan pain loytyy tavallisesti 
taaja ja korkea kaislikko, jossa kasvaa harvalti joku sieva Bu- 
tomus umhellatus. Kaislikon rannemmissa osissa on monasti 
tiheita Sparganium ramosum- ja Acorus calamus-YYhmm. Mata- 
lilla paikoilla saattavat Scirpus. Sparganium ja Acorus tayt- 
taa joen kokonaan, seurassaan Butomus, Lythrum, Lysimachia 
thyrsiflora y. m. PhragynitesX^ loytyy verrattain vahan, etu- 
paassa Laajoessa seka Mynajoen suupuolessa. — Jos joen keski- 
osassa on syvaa vetta, puuttuvat sielta kaikki kaislikot ja loytyy 
ainoastaan pinnalla kelluvia kasveja: Potamogeton natans, P. 
rufescens, Polygonum amphihium, Nuphar luteum, Ntjmphcea Can- 
dida, N. alba. 

Toisin paikoin on jokirannoilla — ne ovat talloin mata- 
lahkoja ja kivisia — lehtimetsaa. Vesirajalla on silloin run- 
saasti Phalarisisi, Calamagrostis la^iceolataa, C. phragmitoidesia, 
toisinaan Scirpus silvaticusisi, Molinia ccendeaa. ja Carex muri- 
catadi. Muista kasveista mainittakoot: Lythrum salicaria, Lysi- 
machia vulgaris, L. thyrsiflora, Achillea ptarmica, Stachys palu- 
stris, Veronica longifolia, Succisa pratensis, Hieracium umbel- 

latum. 

Missa taas joet juoksevat lapi markien heteniittyjen, siella 
ei loydy ensinkaan mitaan ranta-ahteita, vaan on virran pinta 
melkein yhta korkealla kuin ymparoivan niityn. Scirpus lacu- 
stris muodostaa usein taajoja kaislikkoja, joissa kasvavat Ranun- 
culus lingua, Cicuta virosa, Butomus umbellatus, Lysimachia 
thyrsiflora, Stachys palustris, Sagittaria sagittifolia. Rannassa 



» 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 71 

loytyvat Menyanthes, Comaritm, Caltha palustris, Calla pahtstris, 
Iris pseiidacoriis, Galium palustre, joskus Elatine alsinastrum. 
Monasti muodostaa Equisetum fliiviatile tiheita korteistoja. Ve- 
den pohjalla kasvaa usein Jimciis supinus. 

Missa veden kulku on vuolasta, venyvat kasvit hyvin pit- 
kiksi (vrt. siv. 17). — Monin paikoin on koskiakin. Kivet ovat 
peittyneet runsailla, tummilla sammalilla {Fontinalis anfipyre- 
tica. F. gracilis, F. clalecarlica, Dkhelyma falcatum, Scapania 
imcliilata, Sc. irrigua, Badida Linclenlergiana y. m.). 

Pikkupurojen ja latakkojen kasvillisuus vastaa paapiirteis- 
saan isompien vesien kasvillisuutta, vaikka tosin kaikki on mi- 
niatyrissa. Puroissa usein tavattava kasvi on Niipliar luteum f. 
minor; sitiipaitsi kasvavat Utricularia vulgaris, TJ. intermedia^ 
Hydrocharis, Cardamine amara, Ranunculus paucistamineus ja 
ylimalkaan jokien rantakasvit. 

Asumusten lahistossa olevien savilatakkojen tarkeimmat 
kasvit ovat mainitut sivulla 59; suosilmien kasvillisuudesta on 
kerrottu siv. 65; lahdesilmista katso siv. 67. Metsalatakoissa 
on myoskin koko joukko, kenties vahemman karakteristisia kas- 
veja, kuten TJtriculariat, Potamogeton pusilliis, Leynna minor, 
Potamogeton natans, Juncus supinus, Sparganium affine y. m. 



Filices. 

Eq Liisetaceae. 

Equisetum arvense L. Pt. ja Mt. fqq., muissa osissa fq., paitsi 
La. fqs. ja Kl. sfq. yl. ja runs, etelaosan savipelloilla; pohjoisosan 
pelloissa se tuntui olevan jonkun verran harvinaisempi; usein, 
vaikka vahempivaltaisena, sitapaitsi pellonmailla, peltoteilia, 
aidanvierustoilla, vielapa joskus lehdoissakin y. m. 

E. pratense Ehrh. Tp. r., muutamissa lehdoissa Hirvenojan 
varrella harvalukuisasti. 

E. palustre L. Hr., Kv., Lm. ja Tp. pass., La. ja Kl. fqs.; 
joks. yL — paik. korvissa, kosteissa pensastoissa seka kosteissa 
niityissa, varsinkin niiden laidoilla. Puuttuu etelassii. 



72 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

E. silvaticum L. Pt. sfq., muualla fq. Yl. lihavanpuoli- 
sissa metsamaissa, etenkin metsan laidoilla seka lehtomaisilla 
paikoilla, niittyjen metsaa vastaan olevilla reunoilla, maenriii- 
teilla ja varsinkin hiekkaisilla tai hiekansekaisilla metsapelloilla 
(usein runsas). 

f. capillaris Hoffm., joks. yl. metsapuoliskon korpimaisissa 
metsissa. Etelassa se sitavastoin on harvinaisempi ja viihem- 
man tyypillinen. 

E. fluviatile L. (incl. f. limosa L.). Mt. ja Pt. pass., Hr. fqs., 
Tp., Kv., Lm., Kr. sfq., La., Kl. fq. Yl. mutapohjaisissa joissa, 
puroissa, jarvissa ja lammissa (runs.); usein nevoilla, viidoissa, 
heteniityilla (vahavalt.), zt satunnaisesti muillakin kosteilla — 
marilla kasvipaikoilla. 

Lycopodiacese. 

Lycopodium selago L. Kr. r., aidanvierustalla Maensalon 
jarven pohjoispuolella. La. sr., muutamissa metsissa Toma- 
jarvelta tulevan ojan varrella. Kl. r., eraassa kuusikossa Kale- 
Ian ja Haanperan valilla. 

L. davatum L. Mt., Pt. fqs., muualla sfq. Joks. yl. kuusi- 
lehti- ja sekametsissa (vahav.), usein sita loytyy lehtimetsaisilla 
kankaillakin. 

L. annotinimi L. Mt., Pt. fqs., muualla sfq., melk. samal- 
laisilla paikoilla kuin ed., usein kuitenkin vahan kosteammalla 
maalla ja loytyy toisinaan kosteissa lehdoissa ja korvissakin. 

L. complanatum L. Mt., Pt. fqs., Kv. fq., muualla sfq. On 
yleisimmillaan kanervakankailla lahella Kivijarvea; muualla on 
se kankailla harvinaisempi. Usein se esiintyy kuivanpuolisissa 
metsissakin. 

Isoetaceae. 

Isoetes echmospora Dur. Kr. r., Lahlamenjarven koilliskul- 
massa, matalalla liejuiselia pohjalla. 

Polypodiaceee. 

Polypodium vulgare L. Mt., Pt., Hr., Kv. fq., muissa osissa 
sfq. Yl. vuorilla, kivilla seka toisinaan kivisella maallakin 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 2. 73 

alueeri etela- ja lansiosissa. Alueen ita- ja polijoisosissa harvi- 
naisempi, koska sikalaiset vuoret useasti ovat kokonaan metsan 
peitossa. 

Pteris aquilina L. Mt. sfq., Pt. fqs., muissa osissa fq. Esiin- 
tyy kaikellaisissa metsissii, harvaa metsaa kasvavilla kankailla, 
maenrinteilla lahella metsanlaitoja, joskus hyvinkin runsas maan- 
tien reunoilla. Etelassa harvinaisempi. K^svaa paraiten murto- 
soramaalla. 

Athyrium filix femina (L.) fq., mieluimmin hikevalla, ki- 
visella maalla. Hyvin runs, on se Hirvenojan varrella reunus- 
taen sen rantoja pitkat matkat kivisessa kuusimetsassa. 

Asplenium tricJiomanes L. Pt. sr. Pari ryhmaa loytyy Iso- 
Kallan pohjois-seinalla kalliosaumoissa; n. 10-kunta pikkumatasta 
kalliossa Vallaisten kylan lansipuolella. 

A. septentrionale (L.). Mt. ja Pt. pass., kallion saumoissa 
Kiivuorella, Hiippa-, Rauvas-, Linna-, Kalla- y. m. vuorilla. Hr. 
rs., muutamilla vuorilla lahella Palolaisia ja Rahkolaa. Tp. r., 
kalliolla Miesmaen talon kohdalla. Lm. r., pienessa kalliossa 
Jyrkkaian lansipuolella. 

PliegGpteris polypodioides (Fee). Mt. ja Pt. pass., muissa 
osissa sfq. Sangen yl. hikevissa — kosteissa ja korpimaisissa 
metsissa, ollen usein runsaskin. 

Fh. dryopteris (L.). Mt. ja Pt. sfq., muissa osissa fq. — fqq. 
Yl. kuusi-j lehti- ja sekametsissa (usein runs.), vuorten metsai- 
silla rinteilla j. n. e. 

Aspidium filix mas (L.). Mt. ja Pt. fq., Hr. sfq., Kv. fqs., 
Lm. ja Tp. pass. Yl. etelaosan kivisilla makirinteillii (usein 
runs) seka lihavissa, varsinkin kivisissa metsissa. Muuttuu koil- 
lista pain harvinaisemmaksi ja puuttuu viimein. 

A. cristatum (L.). Mt. rs., Kuuskorven soissa sekii muu- 
tamissa kosteissa pajukoissa, lehtimetsissa ja pienissa koivu- 
rameissa Kuuskorven ja Korvensuun valilla. Pt. sr., koivu- 
rameissa ja kosteissa lehdoissa Kallavuoren tienoilla, runsaim- 
min Iso-Kallan pohjoisrinteella. Hr. pass., Tammiston luona 
kosteassa Salix rosmarmifolia-pensasiossa; Takottimessa (lahella 
Rahkolaa) kosteissa pajukoissa; kosteissa — raarissa, korpi- ja 



74 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

viitamaisissa metsissa seka lahdesilmain ymparilla Takottimen I 

ja Maasillan viililla. " 

A. spinulosum (L.). Mt. ja Pt. sfq., muualla fq. Yl. hike- 
vissa— kosteissa metsissa, pajupensastoissa ja korvissa, tavalli- 
sesti harvalukuisena, toisinaan, vars. viitamaisilla paikoilla va- 
han runsaampi. 

f. dilatata (Hoffm.), levinnyt kautta koko alueen ja kasvaa 
etupaassa varjoisissa, synkissa metsissa, pimeissLi rotkoissa, poh- 
janpuolisilla vuorenpengermilla y. m. Kauniimmat eksemplarit 
tapasin eraassa kallion halkeamassa Hiippavuoressa (lehdet 1 V2 
X V2 m^ ja mita hienoliuskaisimpia). 

Cystopteris fragilis (L). Mt, Pt. sfq, Hr, Kv., Lm. ja Tp. 
fqs, Kl. pass, Kr. La.? Suurimmassa osassa aluetta joks. yl., 
varsinkin varjoisilla kalliopengermilla, varjoisissa sanmoissa, poh- 
joispuolisilla kalliojuurilla y. m. Toisinaan sita loytyy kivisella 
maallakin, esm. lehdoissa Kallavuoren lansirinteella. 

Oiioclea struthiopteris (L.). Pt. r. Kallavuoren liioteiskul- 
massa olevan niittykallion juurella varjoisessa, kosteassa, humus- 
rikkaassa lehdossa. Istutettuna sita kasvaa Kallisten puistossa, 
tuotuna Matalasta» lilhella Uuttakaupunkia. 

Woodsia ilvensis (L.). La., KL, Kr. fqs., muualla sfq., kallio- 
saumoissa ja kalliopengermilla pienissii rylimissa. 

Ophioglossacese. 

Ophioglossum vulgatiim L. Mt. rr. Pari eks. kasvoi 1897 
leppien suojaamalla merenrannalla lahella Tervoisia. 

Botrychium lunaria (L.). ]\It. ja Pt. fqs., muualla ehka jaa- 
nyt huomaamatta. Esiintyy yksittaisin eks. etelaosan maki- 
rinteilla. 

Gymnospermse. 
Cupressaee^e. 

Jimiperus communis L. La. ja KL fq., muualla fqq. Erit- 
tain runs, kuivahkoilla mailla lahella kylia ja asumuksia. Yk- 
sittaiseksemplareja loytyy melkein millaisilla kasvipaikoilla ta- 
hansa, tavallisesti ei kuitenkaan soissa. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 75 

f. suecica L. Yksittaisia puita tai pienempia puuryhmia 
kaiitta koko paikkakunnan, etenkin lahellii peltoja ja asumuksia. 

f. liihernica Gord. Pari eks. tapasin lahella Fajirten tiili- 
ruukkia. — Iso-Kallan kivisella pohjoisrinteella loytyy eras syp- 
ressin tapaan kasvaniit lahes 8 metria korkea kataja. Se on 
saannoUisen kartion tapainen, hyvin taajaoksainen, rnnko al- 
haalla 30 cm. ymparimitassa. 

Abietinacese. 

Picea excelsa Link. fqq. koko alueella. Kuiisimetsain leve- 
nemisesta alueella ktso siv. 23. 

f. viminalis (Sparrm.). Nuori, n. 3 V2 ™- korkea pim kas- 
vaa matalassa, kuivanpuolisessa sekametsassa tien varrella Lem- 
min Jyrkkalasta itaan. 

f. Kivisilla makirinteilla tapaa alueen etelaosissa kuusia, 
osittain latvattomia, osittain useampilatvaisia, joiden rungot ja 
oksat kasvavat sammalissa pitkin maata, kohottaen lukuisia, 
osittain kapyja kantavia pikkuoksia ylos. Tamantapaisia kuu- 
sia — aivan samallaisia loytyy esm. Espoon saaristossa lahella 
Helsinkia — kasvaa Rauvasvuorella lahella Mietoisten pappilaa 
seka Uhlun kylan luona olevan vuoren pohjoisrinteella. Jalkim- 
maisessa paikassa oli yhden ainoan tallaisen kuusen peittama 
ala n. 10 m. lapimitassa. Samallaisen kuusen tapasin sitapaitsi 
lahella Kalelan kylaa (Karjalan kappelissa) eraallii kivisella metsiv 
maella Vehmalaisiin vievan tien varrella. 

var. medioxima Nyl. ei ole harvinainen alueella, jotavastoin 
tyypillinen P. ^= obovata Led. puuttuu. 

Finns silvestris L., fqq. koko alueella. Mantymetsien ylei- 
syydesta ktso siv. 22. 

Monocotyledonede. 

Liliaceee. 

Gagea minima (L.). Loytyy isani Mynamaessa keraamien 
kasvien joukossa, luultavasti otettuna Pt.:ssa (tai Mt.:ssa). 

Allium schoenoprasum L. Ft. r., Kallavuoren lounaisrinteilla 
lahella Tammimaen torppaa — luultavasti reliktina niilta ajoilta, 



76 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

jolloin meri huuhteli Kallavuoren juuria. Viljeltyna monasti 
puutarhoissa. 

(A. oleraceum (?). Lahtiessani 1897 Laajoelta sain kuuUa, 
etta eraalla maella jonknn matkan paassa kylan pohjoispuolella 
kasvoi »laukkaa», joka ei ollut »kreeslookkia». En ole sittemmin 
ollut tilaisuudessa saamaan mainitasta kasvista lahempaa tietoa). 

Polygonatum ofiicinale All. Mt. fq., Pt. ja Kv. sfq., muissa 
osissa fqs. Yleinen etela- ja lansiosan maeurinteilla, vuorten 
penkereilla y. m, Paikkakunnan muiden osien vuorilla, mailla, 
kankailla j. n. e. on se jonkun verran harvinaisempi. 

Convallaria majalis L. Mt. fq., muissa osissa sfq. Yl. — 
j. yl. lehdoissa, lehtomaisilla toyrailla, kankailla, vuorten juurilla 
j. n. e. On miltei aina sterili. Kukkivana olen sen tavannut 
esm. Nuuskalan ja Tuokilan valisissa lehdoissa (Pt.rssa) seka 
runsaasti Korvensuusta Suorsalaan (Kv.) menevan tien varrella 
olevalla kivisella lehtomaella. 

Majanthemum hifolium (L.). Mt. ja Pt. fq., muissa osissa 
fqq. Yleinen useimmilla metsaisilla kasvipaikoilla, korvissakin 
ja pajupensastoissa (d= runsaana). 

Paris quadrifolia L. fqs. Joks. yl. lihavissa, rehevissa met- 
sissa (lehdoissa y. m.) alueen kaikissa osissa. 

Juncacese. 

Juncus conglomeratus L. Mt. ja Pt. fq., muualla sfq., ojissa 
ja rapakoissa, varsinkin lahella kylia ja viljelyksia, toisinaan 
sangen runsas. 

J. effusus L. Mt. ja Pt. fq., Tp. sfq., muissa osissa fqs., 
samallaisilla paikoilla kuin ed. ja useasti sen kanssa yhdessa. 

J. filiformis L. Mt. ja Pt. fq., muissa osissa fqq. Yl. kos- 
teilla luonnollisilla niityilla (paikotellen valtakasvinakin), vahem- 
man yleinen heteniityilla, rannoilla tai muilla marilla — kosteilla 
kasvipaikoilla. 

J. lamprocarpus Ehrh. Mt., Pt, Hr., Tp., La. pass., Kv. fqs., 
Kl. ja Kr.? Esiintyy kosteilla denuderatuilla paikoilla: rannoilla, 
kosteilla teilla, rapakkoin reunoilla j. n. e. 

J. alpinus Vill. Kv. fqs., muualla pass. Kuten ed. ja 
monasti edellisen seurassa. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 2. 77 

Jimciis su.pmus Moench. Kr.: runs. Sulajoen rannalla, eten- 
kin lahellii Borjelinin torppaa. Hr.: eraassii pienessa tie-liitakossa 
Makaranmaissa. Pt.: eriiassa latakossa lahella Teilimakea seka 
Kallavuoren pohjoispuolella olevan koivurameen denuderatuissa 
raatasvaleissa. 

f. flicitans (Lam.), Laajoessa Ylaneen rajoilta aina Korven- 
suulle astikka, ollen varsinkin joen alkujuoksiin varrella runs.; 
Mynajoessa sitit kasvaa Kolinummen ja Tapanisten viililla. 

J. compressus Jacq. Mt. ja Pt. sfq., usein taajoina kasvus- 
toina pellonteilla, pihoilla y. m. Hr. rs. Palolaisten ja Rahko- 
lan seuduilla. Tp. rs. Tapanisten ja Kukolan kylain peltoteilla. 
Kr. r, Karjalan kylan vanhan hautausraaan edustalla, maantien 
reunalla. 

Juncus Gerarcli Lois. Mt. fqs. Kasvaa joks. yl. Saaren 
merenlahden rannoilla, vaikk'ei missaan kasvustoja muodos- 
tavana. 

J. hufonius L. fq. Runs, kosteilla denuderatuilla pai- 
koilla. 

J. styghis L. La. r., runs, muutamilla hyllyvilla soilla la- 
hella Auli-jarvea. 

Lunula pilosa L. Mt. ja Pt. fq., muualla fqq., kaikellaisilla 
metsaisilla niityilla, pensastoissa, varjoisilla vuorenpenkereilla 
y. m. Aina harvakseltaan — yksikseen kasvava. 

L. campestris L. Mt. ja Pt. fq.— sfq. Joks. yl. etelaosan 
aukeilla ja lehto-mailla (vahavaltaisena). 

*L. mitUiflora (Hoffm.) fq— sfq. Yl. luonnollisilla niityilla, 
maenrinteilla, esiintyy joskus kankaillakin. 

*i:. pallescens (Whlnb.) Loytyy luultavasti koko alueella 
maenrinteilla, nurminiityissa, lehdoissa, heinapelloissa y. m. 
Muistiinpanoissani en tullut sita aina erottaneeksi edellisesta. 

Iridaceae. 

Iris pseudacorits L. Kr., La., Tp., Kl. fqs., Lm. ja Kv. pass., 
Mt. ja Pt. rs., Hr. 0. Iris on jokseenkin yleinen Myna- ja Laa- 
jokien alkujuoksujen varsilla muodostaen taajoja, runsaasti kuk- 
kivia kasvustoja jokien niittyrantaan. Jokien loppujuoksun var- 



78 A. K. Cajander. Kasvistollisia iutkimuksia Mynamaessa. 

rella on se melkoista harvinaisempi (sita korvaa siella Acorns). 
Loytyy myoskin Kivijiirvessa, tamiin etelarannalla pienissa ryh- 
missa. Valista sita tapaa kosteilla jokivarsiniityillakin, tavalli- 
sesti silloin kevattulvan tuomana. Istutettiina sen tapaa toisinaan 
puutarhoissa. 

Typhaceee. 

Typha latifolia L. Hr. r., pienissa ryhmissa Valkama-jar- 
vessa, Sparganiumein seassa. 

Sparganium ramosum L. Mt. ja Pt. fqs.— sfq., Hr. rs. San- 
gen yl. etelaosan puroissa, joissa ja latakoissa, muodostaen usein 
taajoja kasvustoja; aarettoman runs. Valkama-jarvessa tayttaen 
sen melkein kokonaan. 

Sp. simplex L. Mt., Pt., Hr. ja Kv. fqs., Lm. ja Tp. pass, 
Joks. yl. pehmeapohjaisissa rannoissa, ojissa, puroissa ja lata- 
koissa. 

f. longissinia Fr. loytyy paikotelien Kivijarvessa (ktso 
siv. 14.). Luultavasti tahan muotoon kuuluvia ovat myoskin ne lu- 
kuisat pitkalehtiset, steriliset Sparganmmii, joita kasvaa Myna- 
ja Laajokien latvoilla, Omma- ja Rauma-jarvia yhdistavassa 
ojassa, Suojoessa j. n. e. 

Sp. affine Schnzl. Tp. rs., Hirvenjarvesta tulevassa purossa 
paikottain runsaanlaisesti seka siina purossa, joka laskee Myna- 
jokeen Haapaisten luona. 

Sp. minimum Fr. Mt. ja Pt. sfq., muissa osissa fqs. Joks. 
yl. pienissa, matalissa rapakoissa, ojissa j. n. e. usein runs. 

Aracese. 

Calla palustris L. Mt. ja Pt. 0, Hr., Kv., Lm. sfq., Tp. fqs., 
La., Kr. ja Kl. fq. Yl. hyllyvissa nevoissa, korvissa, suopuroissa 
y. m. usein muodostaen taajoja kasvustoja. 

Acorus calamus L. Mt. ja Pt. sfq., Kv. fqs. Kasvaa Laa- 
joessa Juvalta merelle asti muodostaen pienia kaislikkoja mata- 
lalle, mieluimmin saviselle pohjalle; Mynajoessa Mynamaen kir- 
kolta joen suuhun asti. Sitapaitsi sita kasvaa pienissa savi- 
kuopissa Pahikkalan talon ja Hyntlan torpan valilla seka useissa 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 79 

hyvin mataloissa allikoissa liihellii JMyniijoen suuta. — Eraan 
kertomuksen mukaan olisi Acorus v. 1860 vaiheilla tuotu Rai- 
sion juesta, jossa sita kasvaa erinomaisen runsaasti, Mynajokeen. 



Lemnacese. 

Lemna trisidca L. Ui. sr., Aarlahden edustalla, ojissa ja 
pikkulatiikoissa merenrannalla, osittain meressakin. 

L. minor L. Mt. ja Pt. fq., Hr. sfq., muualla fqs. Yl. alueen 
etelaosissa peittaen kerrassaan kaikkien pikkuvesien pinnat, 
metsiiseuduissa ei yhta runs. Kukkivia eks. tapaa monasti, var- 
sinkin kuivina ja liimpoisina kesinii. 



Cyperacese. 

Scirpus silvaticus L. Tp. pass., pienissa ryhmissa Vehma- 
laisten ojassa, runs. Mynajoessa Ihavan edustalla muodostaen 
yhdessa Calamagrostis phragmitoidesin ja Phalaris arimdinacean 
kanssa taajoja kasvustoja. Kv. r. Erittain runs. Pahikkalan 
Jiinsipuolella olevassa viidassa. — Isani kokoelmissa se loytyy 
otettuna »pa biickstrand ^^c 63 » liihella Nihdisia (?). 

8c. lacustris L. Hr. pass., La., Kl. fqs., muualla sfq. Yl. 
joissa ja jarvissa, joskus lammissakin muodostaen laajoja, tiheita 
kaislikkoja. 

^6'. * Tabernaemontani Gmel., paik. Saaren merenlahdessa. 

Sc. ccespitosiis L. Kr. pass., La. ja Kl. sfq. Kasvaa Kar- 
jalan kappelissa rahkamaisilla nevoilla, muodostaen milloin yk- 
sin, milloin yhdessa Eriophorum vaginatumin seurassa niiden 
valtakasvillisuuden. Joskus sita tapaa aukeilla rameillakin, esm. 
rameella Lellaisten tien varrella lahella Laajoen kyliiii. Lou- 
naaseen pain se muuttuu yht'akkia harvinaiseksi. 

Sc. pauciflorus Ligth. Mt. sr., tavattu pari kertaa lahella 
Pyharantaa. 

Heleocharis acicularis (L.) Hr. ja Kr. rs., Lm., Kv. ja Mt. 
pass. Kasvaa runsaanlaisesti Lahlamenjiirven matalalla pohjois- 
rannalla ja sittemmin Laajoessa mainitun jiirven kohdalta aina 



80 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

merelle asti, esiintyen vielii merenkin rannoilla kahden puolen 
joen suuta runs.; sitapaitsi Valkama-jarvessii. 

H. palustris (L.) fq. Yl. meren, jarvien ja jokien rannoilla, 
ojissa ja pikknlatakoissa usein runs. 

* H. uniglumis Link, Mt. r. Merenrannalla Tervoisten 
luona. 

Eriophorum angustifolium Roth. Mt. sfq., Pt. fqs., muissa 
osissa fqq. Yl. nevoilla ja heteniityilla (zh runsaana), kosteilla 
luonnonniityilla, kosteilla pellonpientarilla y. m. 

E. gracile Koch. La. r., paksussa hyllyvassa nevassa Toma- 
jarven rannalla (Laitilan puolella rajaa), etenkin nevan ulko- 
reunassa. Lm.: samallaisessa, vaikka vahemman hyllyvassa ne- 
vassa Lankojarven rannalla. Molemmissa paikoissa kasvoi sita 
joks. rajoitetulla alueella, hajanaisina yksiloina. 

E. vaginatum L. Mt. ja Pt. pass., Kv., Hr. ja Tp. fq., 
muissa osissa fqq. Yl. aukeilla rameilla (± runs.) seka manty- 
rameilla (vahavalt.), harvemmin nevoilla, paitsi rahkamaisilla^ 
joissa se on runs. Myoskin viidoissa kasvaa sita toisinaan, sita- 
paitsi kalliosoissa (usein runs.). 

E. alpinum L. Kv., Hr., Tp. pass., Lm. fqs., Kr., Kl. ja 
La. sfq., Pt. ja Mt. 0. Yl. ja useasti valtakasvina kosteilla — 
marilla jokirantaniityilla Laajoen kylan ja Sairisten valilla; 
muualla enimmakseen hajanaisina ryhmina nevoilla ja hete- 
niityilla. Etelaisimmat loytopaikat ovat JarvenkaHion suo seka 
nevat lahella Kivijarvea. 

Bhynchospora alba (L.). Kv. rs., Hr., Lm., Kr., La. ja Kl. 
pass. Kasvaa taajoina kasvustoina useiden suosilmien ympii- 
rilla Laajoen ja Kalelan suurissa soissa, sitapaitsi sangen usein 
nevoissa esm. Pirtti-, Lanko-, Pata-, Toma- ja Aulijarvien ran- 
noilla. Senkin etelaisimmat loytopaikat kysymyksessa olevalla 
alueella ovat JarvenkaHion ja Kivijarven suot. 

Carex clioica L. La. r., heteniitylla Laajoen rannalla koil- 
lispuolella Sairisia (harvalti). Hr. r., nevassa JarvenkaHion jar- 
ven ymparilla (sirotettuna). 

a paiiciflora L. Hr., Kv., Tp. fqs., Kr., Lm., La., Kl. sfq. 
Yl. nevoilla (=t runsas), esiintyy toisinaan heteniityilla seka re- 
liktina rameissa. Puuttuu luonnollisesti etelassa. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 81 

0. chordorrhiza Ehrh. Hr., Kv., Tp. fqs., Lm., Kr., Kl. 
sfq., La. fq. Kuten ed. Eteliiisimmat loytopaikat ovat Jiirven- 
kallion suo, Talvitien suo (liihelUi Maasiltaa) sekii heteniitty 
maantien varrella liihella Vehmaan rajaa. 

C. disticJia Huds. Pt. r., Kallisten Riaisten pellossa, la- 
hellii siella olevaa liihdetta, kosteahkoilla pientarilla seka pellon- 
llen reunoilla. 

C. terethiscula Good. Kr.: runs. Maensalon entisen jarven 
paikalla; Lm.: nevassa Lankojiirven rannalla vahempilukuisena; 
Kv.: parissa nevassa Kivijiirven itapiiassa harvalukuisesli. 

C. miiricata L. Pt. r. Korvensuun Hurnlan kosken par- 
taalla runs. Mt. sr., Lehtisten ja Tervoisten valisilla seuduilla 
pellonpientarilla vahiivaltaisena. 

C. tenella Schkur. La. r., korvessa Ylaneen rajalla, liihella 
Kajevajiirvesta tulevaa jokihaaraa. 

C. loliacea L. Lm. sr., kosteahkoissa kuusimetsissii lahellii 
Jyrkkalaa yksittain. 

C. Fersoonii Sieb. La. rs., muualla pass. Esiintyy vahin 
erin kosteilla niityilla, kosteissa nurmikoissa, kalliolatakkoin par- 
tailla j. n. e. 

C. canescens L. Mt. ja Pt. sfq., muualla fqq. Yl. kosteilla 
ja marilla luonnollisilla niityilla, usein sitapaitsi nevoilla, it sa- 
tunnaisesti muilla kosteilla paikoilla. 

0. echinata Murr. Mt. ja Pt. fqs., muissa osissa fq. Joks. 
yl. kosteilla ja marilla luonnon niityilla, nevoilla, korvissa, mii- 
rilla metsateillii y. m. 

C. leporina L. fq. Yl. kuivilla mailla, kankailla ja kal- 
lioilla seka varsinkin kuivanpuolisten metsateiden ja -polkujen 
iiiirilla. 

(7. elongata L. Lm.: r., Ruutin Haapniemen kostealla nii- 
tyllii muutamia eks. lahellii eriistii pajukkoa. 

C. vulgaris Fr. fqq. Yl. kosteilla — marillii niityillii, ne- 
voilla, rannoilla, kosteilla teilla y. m. 

C. aquatilis Whlnb. Kr., La., Kl. fqs., muissa osissa pass. 
Esiintyy paik. — joks. yl. rannoilla, toisinaan nevoissa. 

C. acuta L. Mt. ja Pt. fqs., muissa osissa sfq. Yl. ran- 
noilla (us. runs.), vetelissa soissa, korvissa y. m. 

6 



82 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

C. crespitosa L. Mt. ja Pt. pass., muissa osissa fqs. — sfq. 
Yl. — joks. yl. kosteilla niityilla, korvissa, viidoissa, pajupen- 
sastoissa y. m. 

C. limosa L. Kv., Hr. ja Tp. sfq., Lm., Kr., La ja Kl. fq. 
Yl. nevoilla ja heteniityilla, + satunnainen kosteilla niityilla, 
rameilla y. m. Etelaisimmat loytopaikat samat kuin C. cJior- 
dorrhizaW^. 

C. irrigua (Whlnb.). Hr. pass., Kv. ja Tp. fqs., Lm. sfq., 
Kr., Kl. ja La. fq. Alueen koillisosassa yhta yl. ja runsas kuin 
ed. samallaisilla kasvipaikoilla. Muuttuu sitavastoin lounaaseen 
pain harvinaisemmaksi edellista. Etelaisin loytopaikka on Jiir- 
venkallion suo. 

C. panicea L. fq. Yl. nurmikoissa, kosteilla niityilla, pen- 
sastoissa y. m. 

C. sparsiflora (Whlnb.) Tp. sr., lehtomaisilla makirinteilla 
Tapanisten ja Inkimaan tienoilla. 

C. livida (Whlnb.) La. rs., nevoilla Laajoelta lanteen Toma- 
jarvelle menevan tien varrella paikottain snurissa ryhmissa. 

C. pallescens L. fq. Yl. kautta koko paikkakunnan lehti- 
metsissa, lehdoissa, makitoyrailla y. m. (harvalukuisena). 

C. piliilifera L. sfq. Joks, yl. maenrinteilla, kallioilla, kui- 
vien metsateitten varsilla, joskus kankailla (viihavalt.). 

C. glohularis L. Mt. fqs., Pt. pass., muissa osissa sfq. Yl. 
— joks. yl. hikevissa — kosteissa koivikoissa, kuusikoissa, kor- 
vissa, viidoissa, pajupensastoissa j. n. e,, toisinaan koko runs.; 
valista mantyriimeillakin. 

C. ericetorum Poll. Pt. r., kuivalla maella lahella Kaar- 
leisia yhdessa seuraavan lajin kanssa. 

C. verna Vill. Mt. ja Pt. sfq., Hr. pass. Yl. kuivahkoilla 
makirinteilla alueen etelaosissa, useasti Luzula campestrisen seu- 
rassa. Sen levenemisala naytti paattyvan peltoalueen pohjois- 
rajaan. 

C. digitata L. Mt. fqs., Pt., Hr., Kv., Lm., Tp. pass., Kr. 
rs., Kl. ja La. r. Yl. rantametsissa Saaren lahden tienoilla vars. 
Aarlahden luona. Muuten yksitellen lihavanpuoHsissa metsissa, 
lehdoissa, varjoisilla vuoren juurilla j. n. e. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 2. 83 

C. Oecleri Ehrh. Hr., Kv., Lm., Tp. pass., Kr., Kl. fqs., 
La. sfq. Yl. alueen koillisimman osan kosteilla — marilUi nii- 
tyillii, rannoilla, nevoilla y. m., pienemmilla aloilla usein run- 
saskin. Lounaaseen pain vastaavilla kasvipaikoilla harvinai- 
sempi. 

C. filiformis L. Hr., Tp. ja Kl. pass., Kv., Lm., La. fqs., 
Kr. sfq., etupiiassa metsiilampien rannoilla olevissa nevoissa. 
etenkin niiden ulkoreunalla. Kivijiirven rannalla sitii kasvaa 
runsaasti savensekaisella somerikolla. Eteliiisin loytopaikka on 
Jiirvenkallion neva. 

C. ampullacea Good. Mt. ja Pt. fqs., Hr. sfq., muualla fq. 
Yl. nevoilla ja heteniityilla, harvinaisempi rannoilla. 

C. vesicaria L. Mt., Pt. ja Hr. sfq., muualla fq. Yl. ran- 
noilla, etenkin pehmealla pohjalla, latakoissii, niittyojissa, mo- 
nasti kosteilla niityillakin, sellaisilla paikoilla, jotka viikevasta 
tulvasta ovat liejuisia. 

Graminese. 

Phalaris arundinacea. Mt., Pt. ja Tp. sfq., Kv., Lm., Kl. 
fqs., Kr., La. pass. — Joks. yl. jokirannoissa, puroissa y. m., 
harvemmin kuitenkin, jos rannat ovat matalia niittyja. 

(f. picfa, metsistyneena eraassii Karjalan kylan puutarhassa, 
jossa sita ennen aikaan on viljelty). 

(PJi. canariensis L. Yks. eks. v. 1897 Maenkylan sillan 
luona). 

Anthoxcmtitm odoratum L. fqq. Yl. kuusi-, lehti- ja seka- 
metsissii, lehdoissa, maenrinteilla, harvapuisilla kankailla, kui- 
vahkoilla metsitniityilla j. n. e. 

Hierochloe horealis (Schrad.) La. rs., muissa osissa pass., 
harvalukuisasti kosteilla niityilla, pajupensastoin laidoilla, aitain 
vierustoilla j. n. e. 

Phleum imdense L. Mt. ja Pt. fqq., Kv. fq., Hr., Tp., Lm., 
Kr., Kl. sfq., La. fqs., pellonpientarilla (usein runs.), teiden var- 
silla, pelloissa, pihoilla y. m. — Etelaosassa sitii viljelliian 
yleiseen. 

f. nodosa (L.) fqs. — pass., miienrinteilla, nurminiityilUi j. n. e. 
yksittiiisin eks. 



84 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Alopecurus pratensis L. Mt. ja Pt. fqq., La. sfq., muissa 
osissa fq. Yl. pientarilla (us. runs.), aidanvierustoilla, pellon- 
teilla, pihoilla y. m. Kasvaa paik. runs. Mynajoen rannoilla, 
esm. Sunilan ja Vallaisten valilla. — Viljellaiin paik. siemen- 
tensa vuoksi. 

Alopecurus geniculatiis L. fq. Yl. matalissa ojissa, lata- 
koissa, kosteilla ja marilla denuderatuilla paikoilla. 

"^ A. fulvus Sm, fq., joks. kuten ed. ja usein sen seurassa. 

Milium effusum L. La., Kr., KL pass., Lm., Tp. rs. Loy- 
tyy ainoastaan alueen koillisessa osassa lehdoissa, lehtomaisissa 
metsissa seka metsan ymparoimissa nurmikoissa. Uloimmat 
loytopaikat ovat Lm:ssa Lemmin jarven lansipuolella olevat leli- 
dot seka Tp:ssa pari lehtoa lahella Inkimaan taloa. 

Agrostis alba L. Mt. fqs., Kv. fqs., muissa osissa pass., 
melkein yksinomaan meren, jarvien seka jokien rannoilla ja ai- 
noastaan meren rannoilla + runs. 

A. canina L. fqq. Valtakasvi enimmilla kosteilla niityilla; 
esiintyy sitapaitsi, vaikka vahemmissa maarissa, heteniityillil, 
matalilla rannoilla, kosteahkoilla pientarilla y. m. 

A. vulgaris L. fqq. Yl. maenrinteilla, pientarilla, lehdoissa 
(it runs.), metsissa, kankailla, vuorilla j. n. e. 

Calamagrostis arundinacea (L.) fq. Yl. kivisilla makimailla, 
vuorilla, aukeissa metsissa, harvametsaisilla kankailla j. n. e. 

C. arundinacea X lanceolata. Yksinaisen eks. tapasin joki- 
ahteella lahella Tapanisten Ihavaa. 

C. stricta (Timm.) Mt. pass. — fqs., Pt. rs., muissa osissa 
fq. Yl. kosteilla — marilla niityilla (toisinaan pienemmilla aloilla 
valtakasvina), joskus nevoillakin. 

G. gracilescens Blytt Tp.: erinomaisen runs, siina ojassa, 
joka laskee Tapanisten Ihavan kohdalla Mynajokeen; vahemman 
runs. Vehmalaisten ojassa; Lm:ssa muutamilla niityilla Jyrkka- 
lan jarven etelapuolella. 

C. lanceolata Roth. Mt. pass., Pt. rs., Hr. sfq., muualla fq. 
Yl. niityilla, etenkin pajupensastojen laheisyydessa. 

G. phragmitoides Hn. Hr., Kv. pass., Lm. fqs., Kr., Kl., 
La., Tp. sfq. — fq. Joks. yl. metsapuoliskon jokien ja purojen 
varsilla, viidoissa, pajupensastoissa y. m. 



I 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 85 

C. epigeios (L.) Hr., Lm., La. ja Kl. fqs., muualla sfq. 
Yl. kuivilla kivisilla ja hiekkaisilla paikoilla, kallioilla, joskus 
vanhoissa puutarhoissa, Karjalan hiekkaisella hautausmaalla 
j. n. e. 

Apera spica venti L. Mt. ja Pt. fqs., Kv., Hr. ja La. sfq., 
Lm., Kr. ja Kl. fq., Tp. fqq. Yleisin hiekkaisilla tai hiekan- 
sekaisilla metsapelloilla ja niiden pientarilla. Etelaosan savi- 
pelloissa harvinaisempi ja viihemman valtava. 

Aira ccespitosa (L.) fqq. Yl. nurminiityillii, pellon pien- 
tarilla (us. runs.), kosteilla niityilla, pajupensastoissa (vaha- 
valt.), toisinaan korvissakin, nevoilla y. m. 

A. flexiiosa (L.) fqq. Yl. metsan sisaisilla kallioilla ja 
mailla, palaneilla metsamailla (us. runs.); aietsissa, kankailla, 
vuorilla, kuivilla niityilla y. m. 

Avena puhescens Huds. Mt., Pt. ja Tp. fq., maenrinteilla 
seka aukeissa lehtomaisissa rehevissa metsissa. Kl. pass., Ka- 
lelan ja Vuoluisten valilla jokiahteilla. Kv. pass., maenrinteilla 
Juvan ja Halson valilla; Hr. pass., etupaassa alueen etela- 
osissa. 

f. glabrescens Rchh. paalajin seurassa, mutta harvinai- 
sempana. 

A, pratensis L. Mt. ja Pt. fq., mieluimmin hiukkasen au- 
keammalla maalla kuin ed. ja usein kuivemmissa paikoissa. 
Puuttuu muissa osissa aluetta. 

(A. sativa L. Ktso siv. 27. Loytyy tietysti usein metsis- 
tyneena). 

Phragmites communis Trin. Mt. sfq., Hr. pass., muissa 
osissa fqs. Saaren lahdessa muodostaa Phragmites matalille 
paikoille suuria ruovikkoja (esm. Aarlahden ja Tervoisten luona). 
Joissa sita loytyy etupaassa Mynajoen suupuolessa sekii Laa- 
joessa Juvalta merelle asti, muodostamatta kuitenkaan missaan 
suurempia kasvustoja. Kivijarvessa loytyy paikotellen pienia 
ruovikkoja, muissa jarvissa ja lammissa on se joks, vahavaltai- 
nen. Sitapaitsi kasvaa sita pellonojissa, pientarilla, itsepa pel- 
loissakin, peltoteilla y. m. koko Mietoisten ja Myniimaen lakeuk- 
silla aina Nihdisten tienoille asti. Nain ollen ei ole ihmeellistii, 
etta paikkakunnalla kayneet geologit ovat loytiineet »sydvest om 



86 A. K. Gajandcr. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Parsila-by i Wirmo — — halft formultnade stjelkar af vass i 
leran, ehuru stiillet ligger en half mil ifran narmaste hafsvik» ^). 
— Phragamites alueen etelaosan peltomailla on pidettavii relik- 
tinii niiltii ajoilta, jolloin paikka oli matalaa merenpohjaa. 

Triodia decumhens (L.) Mt., Pt., Hr., Kv. sfq., Lm., Tp. 
fqs., KI., Kr., La. pass., kuivilla metsamailla, kankailla, varsin- 
kin tallatuilla paikoilla, polkujen varsilla j. n. e. 

Molinia ccerulea (L.) Kv. fqs., Mt.^ Ft., Hr., Lm., Kr. pass., 
La., KL, Tp. ? Ylen runs, niittyrannoilla Kivijiirven itapaiissa, 
muualla paljon vahavaltaisempi, esiintyen kivisissii puroissa, 
koskien rannoilla, aitain vierustoilla y. m. Itiiosissa en sitii 
nahnyt. 

Melica nutans L. Ft. sfq., muuten fq. Yl. rehevissa kuusi- 
ja lehtimetsissa, lehtojen laidoilla olevilla maenrinteilla, varjoi- 
silla vuorenjuurilla j. n. e. 

Dactylis glomerata L. Mt., Ft. ja Kv. pass., Hr. rs. Ylei- 
sin Korvensuun kylan tienoilla pientarilla, aitojen ja teiden vie- 
rustoilla, kivimailla y. in., muualla enimmakseen puoliruderatina 
asumusten nurkissa. 

Poa annua L. Mt. ja Ft. fqq., muuten fqs. Yl. pihoilla 
ja teilla, muodostaen matalia, taajoja kasvustoja. 

P. compressa L. Ft. rr. Tapasin joitakuita eksemplareja 
kalliopengermalla Kallavuorella Tammimaen torpan kohdalla. 

P. nemoralis L. Mt., Ft., Tp. sfq., muualla fqs. Joks. yl. 
lehdoissa, lehtomaisissa nurmikoissa, varjoisilla vuoren rinteilla 
ja penkereilla; vahemman yl. lehti-, kuusi- ja sekametsissa. 

P. serotina Ehrh. Tp. sfq., muuten fqs., ylimalkaan viihan 
kosteammalla maalla kuin ed. 

P. pratensis L. fqq., paitsi La. fq. Yl. pientarilla (monasti 
hyvin runsas), makirinteilla, niityilla, teiden vierustoilla, valista 
pelloissakin. 

P. trivialis L. sfq. — fq., joks. samallaisilla kasvipaikoilla 
kuin ed. ja usein sen kanssa yhdessa. Useasti se kuitenkin 
esiintyy vahasen kosteammalla maalla. 



^) Kertomus geol. karttalehteen N:o 10, siv. 13. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Feniiica, 23, 11:0 2. 



87 



P. sudetica like. Kr. r., lihavassa, reheviissii lehdossa 
Pahnassuon Vehksaarella, varsinkin pienissii pensastoissa {Da- 
pline, Viburnum, Eihes nigrum), 

ScoIocJdoa arundinacea (Liljbl.) Kv.: paik. Kivijarvessa hy- 
vin runsaasti. 

Glyceria fluitans (L.) fq. YL, toisinaan runs, ojissa, latii- 
koissa, puroissa, jarvien ja jokien rannoilla. 

Atropis distans (L.) Kallisten talon ymparistoissii piha- 
mailla, pellonteilla y. m. usein taajoissa ryhmissa. — Se on ken- 
ties relikti niilta ajoilta, jolloin paikka oli merenrantana. 

Festuca rubra L. Mt. fq., Pt. sfq. — fq., muissa osissa fqq. 
Yl. kosteilla niityilla (+ runsas), pajupensastoissa, kosteilla pien- 
tarilla, aidanvierustoilla y. m. 

F. ovina L. fqq. Yl. kuivilla mailla ja nummilla (runs.), 
kankailla, aukeahkoissa kuivissa metsissa, kallioilla y. m. 

F. elatior L. Mt., Pt„ fq., Kr. ja Kl. fqs., La. pass., muissa 
osissa sfq., melkein yksinomaan viljelysmaiden laheisyydessa, 
pientarilla, pellonteitten varsilla, aidanvierustoilla pelloissa j. n. e. 

Bromus secalimis L. Mt. ja Pt. sfq., La. pass., muuten fqs., 
vahavaltaisena syysviljapelloissa. 

B. mollis L. Kr. r., etaisimman ladon edustalla Karppis- 
ten Joenperan niitylla (runs.). 

Nardiis strida L. fq., makimailla, kallioilla, luonnollisten 
niittyjen laidoilla, metsateitten vierustoilla y. m. 

Lolium linicolum Br. Mt. rr., v. 1897 Mietoisten Uhlun 
talon pellavapellossa. 

Triticum repens L. Mt., Pt., Hr., Tp. fq., Kv., Lm. sfq., 
Kr., La., Kl. fqs., enimmakseen puoliruderatina pientarilla, pel- 
loissa, tienvierustoilla j. n. e. 

Tr. caninum Schreb. Mt. pass., Pt. rs., etupaassii leh- 
doissa, kallionrinteilla, kivisilla, varjokkailla mailla. Loytopaikat 
ovat Kallavuori, Linnavuori, vuori Vallaisten Heikolan kotomet- 
sassii, vuoret Tolkmiien ja Uhlun luona, Hiippa-, Kii- ja Rau- 
vasvuorten varjokkaat rinteet. 

[Tr. vulgare, 'V^^^' . 

Hordeum vulgare, ^^"^^ ***^^' 

H. distichum ja . a-^ 



88 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Secale cereale ovat yleisiii viljelyskasveja (ktso niistii la- 
hemmin siv. 27) ja esiintyvat usein puolimetsistyneiiia). 

Orchidaceee. 

Malaxis paliidosa (L.) Lm. rr., Saukon jiirven (Laitilan 
puolella rajaa) rannalla olevassa nevassa yksitt. eks. 

CoraUoirhi^a innata R. Br. La. pass., monin paikoin re- 
hevissa, kosteissa seka- seka lehtimetsissa, korvissa ja osittain 
heteniityilla Laajoen alkujuoksun ymparistoissa, etenkin Kajeva- 
jiirvesta tulevan jokihaaran luona. Kr. pass., kuusimetsissa Kar- 
jalan kylan etelapuolella seka Sairisten ja Ruohanteen valilla; 
yksinaisen eks. tapasin mantyrameella liihella Maensalon jarvea. 
Tp. rs., muutamissa kuusimetsissa Mynajoen etelapuolella. Kaik- 
kialla vaan muutamia harvoja yksiloita. 

Listera cordata (L.) La. rs., kuusimetsissa ja -korvissa Laa- 
joen ja Sairisten valilla. Kr. pass., useissa kuusimetsissa Sai- 
risten ja Ruohanteen seka Karjalan ja Jokelan torpan valilla 
ynna Karppisten talon etelapuolella olevassa sekametsassa. Lm. 
sr., kuusimetsissa lahellii Lemmin jarvea. Tp.: kuusimetsissa 
Tapanisten etelapuolella seka useissa sellaisissa Tapanisten ja 
Haan valilla. — Loytyy isani kokoelraissa otettuna Jarvenkallion 
seuduilta (Hr:ssa). — Kasvaa enimmiikseen yksitellen tai hyvin 
harvalukuisissa ryhmissa. 

Goodyera repens R. Br. Kr. sr., kuusikoissa Sairisten etela- 
puolella; Lm. sr., kuusi- ja mantymetsissa liihella Jyrkkalaa; 
Tp. r., kuusimetsassa Inkimaan luona. 

Orchis maculata L. Mt. ja Pt. fqs., muuten sfq. Joks.yl. 
lehdoissa, aukeahkoissa rehevissa lehtimetsissa, metsain laidoilla, 
lehtomaisilla rehevilla niittytoyrailla (harvakseltaan). 

0. incarnata L. Kl. rr. Tapasin yksinaisen eksemplarin 
aukealla, tasaisella Scirims ccespitosus-'&noWdi Kopan maissa Kale- 
lasta kaakkoon. 

Platanthera hifolia (L.) Mt. ja Hr. pass., muuten fqs., lehti- 
metsissa, lehtomailla ja metsalaidoilla tav. harvakseltaan. 

Gyynnadenia conopsea (L.) Pt. r., aidanvierustalla Kallisten 
Riaisten pellon peralla. Kr. r., pellonmaella itapuolella Karppi- 



Acta iSocietatis pro Fauna ct Flora Feiiiiica, 23, n:o 2. »9 

sista Suojoelle ineneviia tietii, Molemmissa paikoissa kasvoi v. 
1897 noin kymmenkunta eks. 



Juncaginaceee. 

Scheuchzeria paliLstris L. Hr. ja Kv. pass., Lm., Kr., La., 
Tp. ja Kl. fqs. On itii- ja koillisosien nevoilla sekii suosilmien 
ymparilla yleinen (+ runs.); liinteenpain se muuttuu harvinai- 
semmaksi osaksi siitii syystii, etta suot sinne pain harvenevat, 
osittain tulee se itse soillakin harvinaisenrimaksi. Eteliiisin loyto- 
paikka on Jiirvenkallion suo. 

Triglochin xjalustre L. fqs. Joks. yl. kosleilla niityilla, kos- 
teilla teilla, kosteahkoilla pelloilla, rannoilla j. n. e. 

Tr. maritimum L. Mt.: paik. Saaren lahden rannoilla. 



Alismacese. 

Alisma plaiitago L. Hr. sfq., muuten fq. Yl. jiirvien ja 
jokien rannoilla, puroissa, ojissa ja rapakoissa (usein runs.) — 
Nopeasti virtaavissa puroissa korvaa paamuotoa eras kapeampi- 
lehtinen modifikationi. 

SagiUaria sagittifolia L. JVlt. pass., Kv., La. ja Kl. pass., 
Lm. ja Kr. fqs. Mutaisilla rannoilla joks. yl. Puuttuu Myna- 
joesta melkein koko silla alueella, missa ymparistot ovat pel- 
toja. — Mf. vallisner ice folia Con. loytyy tyypillisen muodon ase- 
mesta Laajoessa Ylaneelta Laajoen kylaan asti, Mynajoessa 
Kolinummelta Vuoluisiin, sekii useassa nopeasti virtaavissa pu- 
roissa. 

Biitomus umhellatus L. Mt., Kv. ja Tp. pass., Mt., Lm. ja 
Kr. fqs., pehmeapohjaisilla paikoilla, vars. &V/?«^5-kaislikoissa, 
sekii Mynii- ettii Laajoessa, paitsi niiden yliivarsilla (La. ja KL). 

Hydrocharitacese. 

Hydrocharis mwsus ranee L. Kv. r., siina ojassa, joka 
koillisesta laskee Kivijiirveen, pienissa ryhmissa. 



90 A. K. Cajander. KasvistoUisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Najadacese. 

Potamogeton natans L. Hr. fqs., muuten sfq. Joks. yl. 
jarvissa (puuttuu Kivijarvesta), lammissa, joissa ja puroissa, jos- 
kus ojissa ja liitakoissakin (toisinaan runs.). 

P. rufescens Schrad. pass. — fqs. Joks. yl. juoksevassa 
vedessa, sitapaitsi useasti jarvissa (ei Kivijarvessa), liitakoissa 
y. m. s. 

P. perfoUatus L. Mt. sfq., paik. hyvinkin runs. Saaren 
lahdessa, Loytyy sitapaitsi Laajoessa aivan joen suussa sekii 
Mynajoessa merelta Kasken kartanon tienoille asti. 

P. imsiUus L. KL, Tp. ja La. pass., Myna- ja Laajokien 
alkujuoksujen varsilla seka pienissa puroissa samoilla seuduilla 
(esm. Vehmalaisten ojassa, Hirvenojassa y. m.) Pt. rr., Kallis- 
ten Riaisten ojassa. Mt. pass., Saaren lahden rannoissa, var- 
sinkin Saaren ja Aarlahden valilla. 

P. pectinatus L. Mt. fqs. Joks. yl. ja osittain runsaskin 
Saaren lahdessa sekji Mynajoen loppujuoksun varrella. 

P. filiformis Pers. Mt. r., meressa lahella Tervoisia. 

Zannicliellia polycarpa M. sr., Saaren lahdessa, vars. lahella 
Saaren kartanoa joks. harv. 

Dicotyledoneae. 

Betulacese. 

Betula verrucosa Ehrh. fqq., etelaosassa aluetta hiukkasen 
yleisempi kuin seuraava. 

B. odorata Bechst fqq., alueen metsaseuduissa edellista 
vahasen yleisempi. Koivikoista ktso siv. 23. 

f. + liuskaisilla lehdilla Parpoisten kylan takaisessa kuusi- 
metsassa (1 puu). 

B. nana L. La. fq., Kl. sfq., Kr. ja Lm. fqs., Kv., Hr. ja 
Tp. pass., Mt. ja Pt. 0. Yl. rameilla ja ramemaisilla nevoilla, var- 
sinkin niiden metsalaidoilla usein runsas, Laajoen kylan ympa- 
ristoissa. Lounaaseen pain se tulee harvinaisemmaksi. Etelai- 
simmat loytopaikait ovat Jarvenkallion, Maasillan ja Uhlun suot. 
Isani on sen tavannut sitapaitsi eraassa pikkusuossa Vihtamaen 
pohjoispuolella. — B. nana vaihtelee paikkakunnalla hyvin pal- 



Acta Sucielatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, ii:o 2. 91 

jon, milii lehtimuotoon tiilee, munuamaisesta pyoreiian ja vasta- 
pLiikeaan. Myoskin lehtien koko on hyvin vaihteleva; micro- 
l^hylla-muoioi^ tapasin useissa paikoissa La:ta, Kr:aa ja Khiiii 
monasti kasvavana yhdessa tyypillisen muodon seurassa. 

B. nana X verrucosa. La. rr., matala (n. 7-^ i^-) pensas joks. 
mariilla rameella Laajoen kyliin eteliipuolella sen polun varrella, 
joka vie Auli-iarvelle; Kr. rr., edellista viihasen isompi pensas 
kuivahkolla hiekkaperustaisella mantymaellii karjapolnn varrella 
lahella Vuorenpaan torppaa (Kalelan kyliin eteliipuolella). 

B. nana X odorata f. perodorata. Lm. rr. Yksi pienenpuoli- 
nen pensas kasvaa nevalla Saukon jiirven rannalla (Laitilan puo- 
lella rajaa) liihellii Lauttakallion torppaa. Kl. rr. Yksi eks. 
riimeella Hirvenjarven rannalla. 

B. nana X odorata t pernana. Kl. sr., 3 pienenpuolista 
pensasta riimeellii Hirvenjarven liiheisyydessa B. nanain seassa; 
yksi matala pensas aukealla Scirpus ccespltosus-suoWsi Kalelasta 
kaakkoon. La. r., useampia pensaita eraan koiviia kasvavan 
suosaaren ymparillii Laajoelta lanteen, lahella Siinilan torppaa. 

Alniis glutinosa (L.) Ft. fqs., muuten fq. Yl. merenran- 
noilla (metsia muodostavana), jarvien, toisinaan jokienkin (etenk. 
metsaseuduissa) partailla, kosteilla metsamailla (zb yksitellen), 
joskus kuivemmillakin metsamailla. 

Alnus incana (L.) Ml. rr., Pt. rs., Kv. pass., Hr. fqs., Lm. 
sfq., muissa osissa fq. On yleisimmillaiin Karjalan kappelissa, 
jossa se sangen usein muodostaa pieniii, nuoria metsikkojii la- 
hellit teita, viljelyksia tai jokirantoja. Lanteenpain se tulee har- 
vinaisemmaksi eika enaii muodosta mitaiin metsia. Viljellyssa 
osassa se loytyy vaan rajaseuduilla esm. Korvensuim, Rahko- 
lan, Fiiiirten y. m. tienoilla. Aiirimmiiisin aivan isolerattu pen- 
sas kasvaa kivisellii jokisaarella Raukkan koskessa (Mt.). 

A. glutiiiosa X incana. Pt. rr., yksinainen pienenpiioUnen 
pensas Kallavuorella, Iso-Kallan pohjoisrinteellii; Hr. rs., pari 
pensasta talvitien varrella Maasillalta eteliiitn sekii Hiirmiissuon 
etelalaidalla; 2 korkeata puuta miintymetsiissii Jarvenkallion 
luona; Kv. r., 3 pensasta Laajoen rannalla olevalla miiella Kor- 
vensiiun luona; Lm. r., joitakuita pensaita Ruutin Maijaniityn 
pohjoispaiissii. 



92 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Myniimaessa. 

Gorylaceso. 

Corylus avellana L. Mt. sr. Suuri joukko pensaita kas- 
vaa vuorella Uhlun kyliin lansipuolella; muutamia yksittaisia 
pensaita loytyy Saaren luona. Pt r. Pieni taaja pahkinapen- 
sasto loytyy Kallavuorella, Iso-Kallan lansirinteella, kivisella 
maalla. Kv.: Muutamia pensaita kasvaa Ritarinmetsan kuusi- 
kossa Kivijarven rannalla. Kappelin puolella en sita tavannut, 
eivatka asujametkaan tienneet sita siella loytyvan. 

Quercus rohur L. Mt. pass., noin parikymmenta, enim- 
makseen nuorenpuolista puuta Mietoisten kirkon ja Uhlun kylan 
valilla olevalla vuorella, maantien etelapuolella, osittain itse 
kallion rotkoissa, osittain vuoren kivisilla rinteilla; hyvin suu- 
ria ja vanhoja puita Saaren kartanon ymparistoissa teiden var- 
silla, pellonmailla, kuusikkoin laidoilla, osittain kuusikoissakin, 
enimmakseen savimaalla. Pt. pass., nuorempia puita runs. Kalla- 
vuorella, varsinkin vuoren lansirinteilla lahella Tammimaen torp- 
paa; Nuuskalan haassa pari-kolmekymmenta nuorempaa ja van- 
hempaa tammea kuivahkoUa, multarikkaalla maella; nuoria tai- 
mia (n. 1—3 dm. mittaisia) hikevissa koivulehdoissa viimemai- 
nitusta paikasta Kaarleisia pain, toisia samallaisia taimia koivi- 
kossa lahella Koivuisten taloa. Hr. rr. Eraan ilmoituksen 
mukaan, jonka todenperaisyytta en luule olevan syyta epailla, 
kasvaa pari nuorta tammea kuivanpuolisella sekametsaisella 
maella lahella Harmassuota. Sain tasta tiedon vasta kesalla 
1900 enka ole sittemmin oUut tilaisuudessa itse kaymaan siella 
katsomassa. — Omituista on, ett'ei tammea loydy alueen 
pohjoisemmissa osissa enemman, koska sita viela loytyy Myna- 
maen pohjoispuolisessa naapuripitajassakin,. Laitilassa. Useiden 
koulutoverieni (teol. kand. J. M. Mikkolan, ylioppilaiden H. Nils- 
sonin, V. Vallinin y. m.) yhtapitavain ilmoitusten mukaan kas- 
vaa nimittain tammi todellisena metsapuuna useissa eri paikoissa 
Valkojilrven ymparistoissa. Myoskin lahella Nastin kestikievaria 
vaitetiian kasvavan tammea, villinako vai metsapuuna, ei ole 
lahemmin tunnettu. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 93 

Salicaceae. 

Populiis tremula L. fq. — fqq., tavallisesti hajapuuna rehevam- 
missii metsissii, harvemmin muodostaen itsenaisiii haavikkoja. 

var. sericea Koehne, ainakin alueen etelaisemmiissa osassa 
yleinen. 

(P. halsamifera L. Yleiseen istutettu herraskartanoiden 
puistoihin ja puutarhoihin; usein metsistyneenii niiden liihim- 
missii ympiiristoissa). 

Salix pentandra L. Pt. pass., muuten fqs. Joks. yl. kos- 
teahkoissa metsissii, korvissa, kosteilla niityillii, rannoilla j. n. e. 
tavallisimmin yksittiiisina puina. 

(S. fragiUs L., joks. yleisesti asumusten ymparistoissa, 
useimmissa tapauksissa valillisesti tai valittomasti istutettuna). 

S. aiirita L. Mt. sfq., Pt. fqs., muissa osissa fq., varsinkin 
kosteilla niityilla, rannoilla seka soiden reunoilla (vrt. siv. 24). 

S. cinerea L. Mt. fqs., Pt. pass., muissa osissa fq., mel- 
kein kain ed., mutta tavallisesti vahan maremmalla maalla. 

S. caprea L. sfq., joks. yleisesti, mutta tavallisesti ainoas- 
taan yksittaisin eksemplarein enimmissa hikevanpuolisissa — 
kuivahkoissa metsissa, kankailla, pellon aitausten luona j. n. e. 

S. vagans And. Mt., Pt. fq., Hr., Kv., Lm. sfq., muissa 
osissa fqs., milloin yksittaisina pensaina, milloin pieninii pen- 
sastoina miienrinteilla, lehtojen ja lehtimetsien laidoilla, valista 
kangasmaisillakin paikoilla; metsapuolessa vastaavilla muodos- 
tuksilla vahan harvinaisempi. 

/9. cinerascens Whlnb. Hr. r., kostealla niitylla heti Neu- 
voisten pohjoispuolelia; — db tyypillisia cinerasce7ise]a. sitapaitsi 
Nuuskalan tammilehdossa, kuusikossa Kaarleisten eteliipuolella 
(Pt.), heteniitylla maantien varrella liihella Vehmaan rajaa (Kv.) ; 
niitylla Tammiston luona (Hr.) ja jokiahteella Kalelassa (Kl.). 

S. myrtilloides L. La. fq., Kr. sfq., Lm., Tp. ja Kl. fqs., 
Kv. ja Hr. pass. On Laajoen tienoilla yleinen niityilla, muo- 
dostaen tav. yhdessii 8. repensin kanssa laajoja, matalia kasvus- 
toja ; lounaaseen pain seka niityilla etta suomaisilla muodostuk- 
silla harvinaisempi ja melkein aina vaan yksitellen tai pienissii 
ryhmissii. Lounaisin loytopaikka on Jiirvenkallion neva. 



94 A' K. Gajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

S. repens L. Mt. ja Pt. fqs., Hr. ja Kv. sfq., munalla fq. 
Yl. kosteilla niityillii, muodostaen, varsinkin huolimattomasti 
niitetyillii niityilla laajoja matalia varvustoja (»rienua»). Yksit- 
tais-eksemplareja kosteiden metsateiden varsilla, metsissa y. m. 

ff. (hopeanhohtavilla lehdilla). Pt.: eraiilla pientarella Ni- 
hattulan ja Faiirteen valilla, Lm.: eriialla niitylla Jyrkkalan kaak- 
koispuolella, Kr., nevassa Patajarven rannalla ja La.: ranta- 
niitylla Laajoen kylan itapuolella. 

S. * rosynarinifolia L. fq. Yl. niityilla, laidun- ja haka- 
mailla, teiden varsilla, aitojen vierustoilla, kankailla (vars, Kv:ssa), 
useasti muodostaen taajoja, matalia pensastoja. — Monta eri 
muotoa loytyy, muutamat jokseenkin hopeavanukkeisia. 

8. nigricans Sm. Lm. sr., parilla kosteahkolla niitylla 
Lemmin jarven etelapaassa yhdessa 8. aicritan, 8. yhylicifolian 
y. m. kanssa. 

8. phylicifoUa L. fq. — fqq., yleisin kaikista takalaisistii 
pajulajeista kasvaen yleisesti kosteilla niityilla, rannoilla y. m. 

8. Lapponum L. Kr., La., Kl. fq., Lm. sfq.^ Kv. fqs., Hr. 
ja Tp. pass. Muodostaa La:ssa ja varsinkin Kr:ssa lukematto- 
mia, usein sangen laajojakin pensastoja kosteille jokirantanii- 
tyille. Sitapaitsi se esiintyy heteniityilla, nevoilla, rannoilla y. m. 
Etelassa se puuttuu; etaisimmat loytopaikat ovat Ravean hete- 
niitty Vehmaan rajalla, lahella maantieta (Kv.); Takottimen 
niitty lahella Rahkolan kyliia seka Uudenkartanon uudispellon 
aidanvierusta Jarvenkallion luona (Hr.). 

8. aiirita X caiorea, Kv.: 4 korkeata pensasta aukeahkolla, 
kuivalla mantymaella Pahikkalan lansipuoleila (A. 0. Kihlmanin 
mukaan »vielleicht 8. aurita X cinerea>^). — Lahimmiten tahan 
ovat myoskin useat Ruutin Maijaniitylla (Lm.) tapaamani pen- 
saat luettavat. 

8. aurita X cinerea. KL: useita eks. heteniitylla Kalelan 
kylastii pohjoiseen, yhdessa 8. aitritan, 8. cinerean, 8. pliylici- 
folian ja 8. loentandran kanssa. Lm.: yksi pensas Ruutin Maija- 
niityn pohjoispaassa. Hr.: yksi pensas Lemmettylasta Maasil- 
lalle vievan talvitien varrella. 

8. aurita y, phylicifoUa. La.: pari pensasta Laajoen Puiston 
niitylla; joitakuita pensaita Laajoen kylan itapuolella jokiranta- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 95 

pajukoissa. Kr.: rantaniitylUi Karjalan kylan itiipuolella. Kl.: 
yksiniiinen pensas Kopan maiden suolaidassa. Kv. pari pen- 
sasta niityllii Korvensuun ja Suorsalan valilla; 4 pensasta Uavean 
niitylla Vehmaan rajalla. Hr.: metsamaella lahellii Faarten torp- 
paa 1 pensas. Mt.: nseampia pensaita rantaniityilla Aarlahden 
edustalla. 

S. aurita X vagans. La.: t pensas niitylla Laajoen kyliin 
luona; 1 pensas Toma-jarvelta tulevan ojan varrella. Hr.: 3 pen- 
sasta (f. peranrita) Lemmettyliista Maasillalle vievan talvitien 
varrella; 2 pensasta niitylla Tammiston luona; metsaniityllii lii- 
hella Kivikylaii muutamia pensaita; aidanvierustalla lahellii Neu- 
voisia 1 pensas. Pt.: koivumetsassii lahella Linnavuorta 1 pen- 
sas (f. pervagajis). 

S. aurita X LapiJonum. La.: 5 pensasta kosteahkolla au- 
kealla riimeella Laajoen kylan liinsipuolella, lahella Sunilan torp- 
paa S. auritan, S. cinerean ja 8. Lapponumin seurassa; 1 pieni 
pensas rantaniitylUi Laajoen kylan lansipaolella ja toinen samal- 
lainen rantaniitylla mainitun kylan itiipuolella. 

aS'. aurita X myrtilloides lienee yleisin pajuhybridi alueella. 
Prassattyina on minulla oksia yli 70:stii eri pensaasta seuraa- 
vista eri paikoista: 

La.: jokirantaniityilta Laajoen kylan ita- ja lansipuolella, 
Puiston metsastii, Rautavuoren suosta, Aulin suosta, Pahnas- 
suosta, suosta Toma-ojan varrella ja Koskelsuosta. 

Kr.: soista ja suoniityilta Karjalan kylan pohjoispuolella, 
Ommajarven suosta, Patajiirven suosta, rantaniityiltii Karjalan 
ja Salavaisten valilla, niityilta Suojoen varrella. 

Lm.: 9:sta eri paikasta kosteilta niityilta; muistiinpanojeni 
mukaan olen sen tavannut melkein joka ikisen kostean — mii- 
ran luonnollisen niityn laidalla. 

Kv.: soista Pahikkalan lansipuolella, Paskjarven hetenii- 
tyilta, parilta nevalta Kivijarven itapaassa. 

KL: soista ja heteniityilta Kalelan pohjoispuolella, Kivi- 
jarven suosta, Kopan maiden soista, heteniilyistii UihelUi Koli- 
nummea. 

Tp.: niityiltii Hirvenojan varrella. 



96 A. K. Cajander. Kasvistollisia tiitkimuksia Mynamaessa. 

Hr.: Harmiissuosta, Maasillan suosta, Jarvenkallion suosta, 
Valkamajarven luona olevilta niityilta, kosteasta metsastii Tam- 
miston luona, ojasta Palolaisten pohjoispuolella. 

Pt. ja Mt.: 0. 

S. aiirita X repens. La.: pari matalaa pensasta rantaniityilla 
Laajoen ja Sairisten valilla. Kr.: niitylla Rauma-jarven lahei- 
syydessa pari isoa ryhmaa S. repensin seassa. Lm.: joitakuita 
pensaita Ruutin Maijaniityn pohjoispaassii. KL: kosteassa, har- 
vassa koivumetsassa lahella Kolinummea yksi iso ryhma S. re- 
pensin seassa. Hr.: niitylla Jarvenkallion luona. 

S.auritay^rosmarinifolia, yleisimpia pajusekalajeja alueella. 
Prassattyjen eksemplarien luku vahan paiille 50. Yleisimmillailn 
Kv:ssa, missa se kasvaa melkein millaisella maalla tahansa, run- 
saimmin kuitenkin aukeilla kanervakankailla. Muut loytopai- 
kat ovat: 

La.: rantaniityt kylan kahden puolin. 

Kr.: pari pensasta Laitilaan menevan maantien varrella, 
d:o jokirantaniityillil Karjalan kylan lansipuolella, Ruohanteen 
niitylla, niitylla Lahlamen jiirven luona. 

Lm.; tienvierustalla lahella Jyrkkalaa 1 iso ryhma, useilla 
niityilla Jyrkkalan ja Lankojarven valilla, Ruutin Maijaniityn 
pohjoispaassa. 

KL: jokiahteella Kalelan kylassa 1 pensas, Kopan tien var- 
rella pari pensasta. 

Tp.: joitakuita pensaita niityilla Hirvenojan varrella. 

Hr.: tienvieressa lahella Valkamajarvea, kosteassa koivu- 
metsassa Tammiston ja Keijaisten valilla, mantykankaalla Faar- 
ten luona. 

8. caprea X cinerea. Pt.: yksinainen korkeanpuolinen pen- 
sas kasvaa Kallisten puistossa. 

S. caprea X rosmm^ini folia. Pt.: yksinainen pensas Kallisten 
puistossa. Tp.: yksinainen miehenmittainen pensas jokiahteella 
Tapanisissa. 

S. cinerea X nigricans. Lm.: pari luultavasti tahan kuuluvaa 
pensasta tapasin niitylla Lemmin jarven etelapuolella. 

8. cinerea X phtjlicifolia. La.: rantaniityilla joen varrella 
useita pensaita; Lm.: Ruutin Maijaniitylla, niityilla ja kosteissa 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 97 

metsiinotkoissa Lemmin tien varrella, niityillii Jyrkkiilasta kaak- 
koon; Kr.: niityillii Suojoen varrella, suolla Raumajarven ran- 
nalla; KL: palaneessa, kosteassa metsiissa liihella Hakaa, suo- 
niityilla Kalelasta pohjoiseen, heteniitylla Kopan maissa; Kv.: 
kosteilla niityillii Pahikkalan Uinsipuolella. 

*S'. cinerea X rosmarini folia. La.: suuri pensas jokisaarella 
viihan matkaa Laajoen kyliista itiiiin. 

S. Lapponum X myrtilloides. La.: heteniityllii Laajoen ky- 
liin liinsipuolella pieni ryhmii; samallainen pieni ryhmii liihellii 
Sairisia; yksiniiisiii pensaita suolla Laajoen liinsipuolella (Uihella 
Sunilan torppaa). Kr.: rantaniityilla Karjalan kyliin lansipuolella 
pari pensasta; toisia kostealla niitylla Suojoen varrella. 

8. Lapponum X rosmarinifolia. Kr.: yksinainen matala pen- 
sas kasvaa uudispellon ojassa Suojoen varrella liihellii Lahla- 
menjiirveii. 

S. myrtilloides X repens. La.: ei barvinainen rantaniityillii 
Laajoelta itiian ja Laajoen sekii Karjalan kyliiin viilillii, kasvaen 
yhdessii vanhempainsa kanssa. 

S. myrtilloides X rosmarinifolia. Kr.: yksiniiisia pensaita suo- 
reunalla Karjalan kyliin pohjoispuolella 8. myrtilloidesten seassa. 

8. myrtilloides X vagans. La.: yksinaisen pensaan tapasin 
niityllii Sairisten kylan luona liihella jokirantaa. 

8. rosmarinifolia X vagans. Pt.: 2 pensasta kasvaa aidan 
vierustalla Kallisten Riaisten pellon peralla yhdessii 8. vagansin 
ja S. rosmarinifolian seurassa. 

Urticaceae. 

Urtica itrens L. Mt., Pt. fq., Tp. sfq., muualla fqs. Joks. 
yl. pihoilla, asumusten nurkissa, varastohuoneitten ympiirillii (us. 
runs.), valistii kesantopelloillakin, esm. v. 1896 runsaasti Tursun- 
peran Kankariston pellossa. 

U. dioica L. La. sfq., muualla fq. Yl. pihoilla, asumus- 
ten nurkissa, maantien varsilla (us. runs.), viilistii pientarilla y. m. 

(Humulus liipuliis L. Viljelliiiin viihissii maiirin Laajoella, 
Tapanisissa, Nihattulassa, Pyheellii y. m.) 

{Cannabis sativa L. Ei viljellii. Loytyy toisinaan satunnai- 
sena asumusten ymparistoissa). 

7 



98 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Ulmaceae. 

{Ulmiis montana With. Paikkapaikoin asumusten luona 
paikkakunnan etelaosassa. Puhtaana metsapuuna en sita tavan- 
nut missaan). 



Polygonacese. 

Polygonum vivipanim L. Mt. ja Pt. sfq., muuten fq. YL 
niityilla, kosteilla pientarilla, aidanvierustoilla, hikevilla mailla, 
ei kuitenkaan missaan taajempia kasvustoja muodostavana. 

P. amiMUum L. Yl. Mynajoessa Pt:n ja osittain Mt:n 
alueella muodostaen paikotellen, etenkin matalammilla kohdiila 
laajoja kasvustoja, jotka valista esm. Valtolan kylassa peittavat 
koko joen pinnan. 

mf. terrestris L., joks. yl. pellonojissa, jokiahteilla, kos- 
kissa, kosteilla aitain vierustoilla y. m. Pt:ssa ja Mtissa. La:ssa 
sita kasvaa Laajoen kylan kosken partaalla. 

P. lapathifoliiim Ait. Pt., Mt., Tp. fq., muuten sfq., paitsi 
La. fqs. Yl. viljelysmailla, rannoilla y. m. + denuderatuilla 
hikevilla — kosteilla paikoilla. 

P. persicaria L. Mt.: pellonojassa lahella Lehtisten kar- 
tanoa pari eks. 

P. minus Huds. Mt.: paik. vesilatakkoin reunoilla seka 
Mynajoen rannoilla merelta Kasken tienoille asti. 

P. hydropiper L. Mt., Pt. fq., muuten sfq. Yl. ojissa ja 
rapakoissa, varsinkin lahella asuntoja ja viljelyksia, kosteilla 
pelloilla, rannoilla y. m. 

P. aviculare L, Mt., Pt., Tp. fqq., muuten fq. Yl. teilla, 
pihoilla (tav. runs.), pelloilla, toisinaan rannoilla. 

P. convolvulus L. Mt., Pt., Tp. fq., Hr., Kv., Lm. sfq., 
Kr., La., Kl. fqs. Yl. viljelysmailla. 

P. diimetorum. Mt.: pienessa pensastossa Toroisten tien 
varrella vahan etelapuolella Raukkan taloa, sitapaitsi monin 
paikoin rantalepistoissa Mietoisten lahden rannalla. 

Bumex domesticus Hn. fq. Yl. viljelysmailla, teilUi ja ra- 
kennusten nurkissa, pientarilla ja rannoilla. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 



9ii 



R. crispits L. Mt. ja Pt. fq., Hr. ja Tp. sfq., muuten fqs, 
Etelaosissa paikkapaikoin edellistii yleisempi, esiintyen ylimal- 
kaan s^moilla kasvipaikoilla kiiin sekin; metsiiosassa harvinai- 
sempi, esiintyen tavallisesti rannoilla ja muilla kosteilla pai- 
koilla. 

R. crispus X domesticusen olen useat vuodet perakkiiin 
tavannut lukuisilla eri paikoilla Mynamiien lakeudella (Kallinen, 
Liuskallio, Sunila, Kintikkala, Pappila y. m.) seka pari kertaa 
Mietoisissa (pelloissa Saaren ja Tuokilan luona) kasvavana mo- 
lempien edellisten lajien seurassa. 

R acetosa L. fq. Yl. kosteilla niityillii, makitoyrailla, ai- 
tain vierustoilla, heinapelloilla, pientarilla y. m., tavallisesti ei 
runsaammin yhdessa. 

R. acetosella L. fqq. Yl. kallioilla, kuivilla miiilla y. m. 
Viilistii erinomaisen runsas laihoilla kuivanpuolisilla pelloilla, 
etenkin kesantopelloilla. 

Caryophyllaceae. 

Sile7ie inflata Sm. Mt. ja Pt. fqs., Hr., Tp., Kr. pass. 
Joks. yl, mutta + yksitellen kasvava etelaisemman puolen pi- 
hoilla, vilielysmailla, tiereunoilla, toisinaan maenrinteilla. Hyvin 
runs. Karppisten kirkkotarhassa. 

f. litoralis (Rupr.) Mt. sr. Merenrannalla Tervoisten luona 
seka Pyhiirannassa yksitt. eks. 

8. rupestris L. La. sfq., Kr. ja Kl. fqs., Lm. ja Tp. pass., 
melkein joka ikisellii rapakivivuorella ja on toisinaan runsas- 
kin; lounaaseen piiin harvinaisempi. Etaisimmat loytopaikat: 
rapakivivuori Lemmin Jyrkkalan luona, seka useat metsan sisai- 
set kalliot sieltii Kukolan ja Tapanisten tienoille. — Isolerattu 
loytopaikka on Kallavuori, jossa yksityisia eks. kasvaa Iso- 
Kallan huipulla (Pt.). 

8. nutans L. Mt., Pt. sfq., Hr., Tp. fqs., Kv. pass., muualla 
puuttuva. On etelaosan maenrinteiden karakteristisimpia kas- 
veja, vaikk'ei sita tosin milloinkaan kasva suurempia miiariii 
yhdessa. Idassa se menee Kasulan tienoille ja pohjoisessa Pa- 
hikkalaan. 



100 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

f. ghibrata DC, piialajin seurassa, mutta on melkoista har- 
vinaisempi. Eriialla kuivalla miiella Raimelan Saun maalla sitii 
kuitenkin kasvoi erittain runs. 

Melandrium rubrum (Weig.) Mt.: runs. Mietoisten lahden 
itiipuolisissa rantalehdoissa, erittainkin Aarlahden luona. — Loy- 
tyy isiini kokoelmassa otettuna »i Mietois ^^/t63», luultavasti sa- 
moilta seuduilta. 

Viscaria vulgaris L. fq. Yl. mailla ja vuorilla (+ runs.). 
— Linnavuorella tapasin muodon, jolla oli melkein valkoiset 
kukat. 

Lychnis flos cuculi L. Mt. ja Pt. sfq., muuten fq. Yl. 
kosteilla niityilla, purojen ja jokien rantanurmikoissa, kosteilla 
aitain vierustoilla (tavallisesti ei runs.). 

Agrostemma githago L. Loytyy sangen usein etelaosan vik- 
kerilpelloissa vieraan siemenen mukana tulleena. 

Diantkus deltoides L. Mt. ja Pt. fq., muuten sfq. Yl. kui- 
villa mailla ja kallioilla, harvoin hikevammalla maalla. 

[D. harbatiis L., toisinaan istutettuna ja metsistyy silloin 
usein). 

(8apo7iaria officinalis L., valista istutettu ja toisinaan is- 
tutuksista levinnyt viihasen ymparistoihin). 

Spergula arvensis L. Pt. fqq., La. sfq., muuten fq Yl. 
pelloissa, etenkin laihoissa, hikevan kosteissa kevatviljapelloissa, 
toisinaan ylenmaarin runs., kerrassaan tukehuttaen viljan. 

Sp. vernalis Willd. fqs., yksittaiseksemplareina kallioilla 
paikkakunnan kaikissa osissa. 

Spergiolaria campestris L. Mt. ja Pt. sfq., muissa osissa 
fqs. Joks. yl. ± denuderatuilla paikoilla lahella asuntoja ja 
viljelyksia, teita y. m. 

Sp. canina Leffl. Mt. pass., monin paikoin meren rannoilla 
seka Mynajoen suupuolen lakeilla rantaniityilla. 

Sagina nodosa (L.) Mt. r., joitakuita eks. meren rannalla 
lahella Tervoisia. 

S. prbcumhens L. sfq. Joks. yl. — yl. pelloilla, puutar- 
hoissa, teilla, kallioilla, rannoilla; valista kuivilla mailla y. m., 
toisinaan pienemmilla aloilla runs. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 101 

Maehringia trinervis L. Mt., Pt., Tp. pass., varjoisilla 
kalliorinteillii, sekametsissii, joskus kuusikoissa y. m. 

Arenaria serpijUifolia L. Mt., Pt. ja Kv. pass., kuivilla 
maillii ja kallioilla. 

Stellaria nemorum L. Lm. rr., pienella alueella, varjoisessa, 
kosteanpuolisessa lehdossa Lemmin jiirven itiirannalla. 

St. media L. Mt. ja Pt. fqq., La. sfq., muuten fq. Yl. 
kaikellaisilla viljelysmailla. 

St. palustris Fr. Pt. sr., Hr., Kv., Lm., Kr., Tp., Kl. pass.. 
La. fqs. Esiintyy metsaosan kosteilla niityilla ja rantanurmi- 
koissa joko yksitellen tai pienissa ryhmissa. 

St. graminea L. fqq. Yl. lehdoissa, niitty- ja peltotoyrailla, 
kuivilla nummilla, pientarilla, pelloilla, kallioilla, kankailla j. n. 
e., valista joks. runsaana, toisinaan harvalukuisempana. 

St Friesiana Ser. Hr.: kuusikoissa lahellii Valkamajarvea. 
Lm. ja Tp. pass., Kr. fqs., Kl. sfq., La. fq.; yleisimmillaan alueen 
koillisimmassa osassa kosteahkoissa metsissa, lehdoissa, paju- 
pensastoissa, korvissa, varjoisilla aidanvierustoilla, varjoisilla 
kallioilla j. n. e. Puuttuu Mt:ssa, Pt:ssa ja Kv:ssa (?). 

St. uliginosa Murr. Hr. r., eraassa pienessa lahdesilmassa 
seka siita juoksevassa ojassa Jarvenkallion jarven pohjoisran- 
nalla taajana kasvustona. 

Cerastium triviale Link. fq. Yl. pelloilla, pientarilla, maen- 
rinteilla, niityilla, lehdoissa, joskus metsapoluilla y. m. 

(C. arvense L. V. 1890 tapasin kasvia runs. Kallisten 
Pappilanhaan pellossa. V. 1897 oli sita samalla paikalla aina- 
kin yhta runs, kuin silloin. Mainittu pelto oli ollut heinassa 
n. 20 vuotta ja melkein kaiken aikaa kaytetty hevoshakana. 
Kaksi vuotta sitten kynnettiin tama pelto ja niikyy Cerastium 
sen jalkeen havinneen). 

C. semidecandrum L. Mt. rs., Uhlun luona olevalla maella, 
Kivi- ja Hiippavuorten rinteilla. Pt. sr., parissa paikassa liihellii 
Kallisia (Kettarmaki, Korkkismaki). 

Sderanthm annuus L. Mt. ja Pt. sfq., muuten fq. Yl. 
kuivilla maillii, kaUioilla ja varsinkin hiekkaperusteisilla pel- 
loilla, joskus teilla, asumusten luona j. n. e. 



102 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynanmessa. 

Ghenopodiacese. 

Chenopodium nihriim L. Pt. sr., silloin tiilloin puutarhoissa 
ja pihoilla Myniimaen kirkon ympiiristoissa. 

Ch. glaucum L. Mt. sr. Peltoteilla ja parilla pihalla Kau- 
lakon ja Runoisten tienoilla Mietoisissa. 

Ch, album L. Mt., Pt., Hr., Tp., Kv. fqq., muuten fq. — sfq. 
Etelaosan savipelloilla erinomaisen yl. ja usein hyvinkin runs., 
metsapuolen pelloissa vahemmiin runs. 

Ch. polyspermitm L. Pt.: kaurapellossa Kaarleisten kylan 
itiipuolella. Mt.: Uhlun, Rantavakkisten, Saaren, Lehtisten ja 
Tuokilan kaura- seka pellavapelloissa (Hh harvakseltaan). 

(Beta vulgaris yl. viljelty). 

Atriplex patulum L. Mt. ja Pt. fq., Tp. sfq., Hr. fqs. San- 
gen yl. etelaosan savipelloilla, pihoilla, teilla, rannoilla y. m. 
Suurimmassa osassa metsaaluetta se puuttuu kerrassaan. — On 
mahdollisesti etelassa, ainakin osittain, jonkunlainen merenranta- 
relikti. 

A. hastatum L. Mt. rs., siella taalla Saaren lahden ran- 
noilla yksittaisin eks. 

(A. hortensis L., usein, toisinaan runsaastikin, ryyti-, erit- 
tainkin punajuurikasmaissa, pihoilla, asumusten nurkissa y. m.). 

[Spinada oleracea L. Viljelty herraskartanoissa). 



Portulacaceae. 

Montia fontana L. Hr.: Takottimen niitylla Rahkolan luona 
runsaanlaisesti sikalaisten lahdesilmien ymparilla; vahemman 
runs, lahdesilmissa Jarvenkallion tienoilla; Tp.: parin ladon edus- 
talla joen etelapuolella olevilla niityilla; Kr.: Lahlamen jarven 
rannalla, paikottain runsaastikin. 

Ranunculaceae. 

Thalictrum flavum L. Mt. rs., yksittaisia ryhmia jokiah- 
teilla Kaskelta lahelle merta; Pt. rr., pari eks. kosteahkolla, 
Salix rosmarinifoliasi kasvavalla laidunmaalla pohjoispuolella 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 103 

Pirttimiikea. Lm. rs., pensastoissa kosteilla niityilla liihella Jyrk- 
kaliiii. Kr. ja La. pass., jokirantaniityilla, etenkin pajupensas- 
tojen liiheisyydessa. 

Anemone nemorosa L. Mt. sfq., Pt. fqs., muissa osissa fq. 
zh yl. lehti- ja sekametsissii, lehdoissa, metsiiin laidoilla olevilla 
maillii ja niityilla, varjoisilla vuorenjuurilla y. m., usein runs. 
Etelaosassa vastaavilla muodostuksilla harvinaisempi. 

(A. rammculoides L., Kallisten puistossa, alkuaan istu- 
tettuna). 

Hepatica triloba Gil. Pt. fqs., muuten sfq. Joks. yl. kai- 
kellaisissa, varsinkin rehevanpuolisissa, metsissa, lehtomiiiila 
(± haj.). 

Myosiirus minimus L. fq. Yl. etenkin viljelysmailla, pi- 
hoilla, teilla y. m. 

Ranunculus lingua L. Kv. pass., Lm., Kr., La., Kl. fqs. 
Joks. yl. Laajoessa vars. markien niittyjen ymparoimillii, niutai- 
silla paikoilla. Myniijoessa sita loytyy ainoastaan matkalla Ylane 
— Kalela. Yksittaisia eks. sitapaitsi lammissa ja jarvissa (Kivi- 
jarvessakin). 

R. flammula L. (inch var. intermedia) fq. Yl. rannoilla, 
latakoissa, ojissa, kosteilla niityilla y. m. 

* R. rejMns L., paikotellen Kivijarvessa hiekkaisilla ran- 
noilla (Kr.) seka Saaren lahden rannoilla (Mt.) samallaisilla pai- 
koilla. 

R. auricomus L. sfq. — fq. Yl. — joks. yl. niityilla, hike- 
villa raaenrinteilla, aidanvierustoilla y. m. (toisinaan sangen 
runs.). Tuntui olevan yleisin Mietoisten pitajassa. 

R. acris L. fqq. Yl. mailla, niityilla (usein runs.), leh- 
doissa, rehevissa lehti-, seka- ja kuusimetsissa, pihoilla y. m. 

R. repens L. fqq. Yl. etenkin kosteahkoilla viljelysmailla, 
pihoilla, teilla, rannoilla, korvissa y. m. 

R. polyanthemos L. Mt. ja Pt. fq., Tp. sfq., Kv. fqs. On 
etelaosan yleisimpiii maenrinnekasveja, toisinaan runs. Kv:ssa ai- 
noastaan kylien laheisyydessa olevilla mailla; Kr:ssa sita on erin- 
omaisen runs. Karjalan hautausmaalla sekii mailla sen. liihei- 
syydessa. 



104 A. K. Cajander. KasvistoUisia tutkiniuksia Mynamaessa. 

B. sceleratus L. Mt., Pt. sfq., Kv., Hr., Tp., Kl. fqs., Lm., 
Kr., La. pass. Joks. yl. liitakkoin reunoilla, ojissa, kosteahkoilla 
pelloilla, puutarhoissa, kosteilla paikoilla kylissa y. m. 

R. paiicistamineiis* diversifolius (Schrank). Pt.: useissa lii- 
takoissa Kallisten talon luona runs. 

B. * eradicatus LsBst. Mt., merenrannassa Saaren kartanon 
edustalla, matalalla savipohjalla. 

B. * peltatiis Schrank. Pt.: Tursunperiin purossa monin 
paikoin runsaana. 

B. ficaria L., joitakuita eksemplareja rantalepistoissa Saa- 
ren kartanon luona (Mt.). 

Caltha palustris L. Mt. sfq., Pt. fqs., muuten fq. Yl. kos- 
teilla niityilla (niittynotkoissa!) rannoilla, korvissa y. m. 

[Aqidlegia vulgaris L. Yl. koristuskasvi metsatorppien- 
kin ikkunain edustalla ja monasti asumusten ympiiristoissa 
mets.). 

[Aconitum napellus L. Usein vilj. koristuskasvi herras- 
viien puutarhoissa). 

Adcea spicata L. Pt. rs., harvaa kuusta kasvavalla kivi- 
sella maenrinteella Hantilan ja Kaarleisten kylain valilla; kivi- 
sessa tammi-haapalehdossa Kallavuoren lansirinteella. Isani ko- 
koelmissa se loytyy otettuna Hakulan maelta seka »pa stenros 
vid Vihtamaki ^^/edb^. Lm.: paikotellen varjoisissa lehdoissa 
Lemmin jarven tienoilla. 



Nymphseacese. 

Nuphar luteum L. sfq. — fqs. Yl. jarvissa, joissa, 1am- 
missa, joskus puroissa, etenkin pehmealla, savisella tai mutai- 
sella pohjalla (us. j. runs.). 

f. miiior Celak. On joks. yl. matalammissa vesissa, ojissa, 
puroissa, Myna- ja Laajokien alkuvarsilla, Lahlamen ja Valkama- 
jarvien matalilla, loivilla rannoilla (j. runs.). 

Nymphcea alba L. Kr., La., KL, Tp. pass., Myna- ja Laa- 
jokien alkujuoksujen varsilla, valista runsaskin. Enimmakseen 
joks. pienikukkainen; erittain suurikukkaisia (15 — 18 cm lapi- 



Acta Societatis pru Fauna et Flora Fennica, 23, no 2. 105 

mitassa) ja 5-verhoisia Nymi^Jiceoiia. Mynajoessa Miesmaen talon 
edustalla. Paitsi joissa kasvaa N. alha Hirvenjiirvessa. 

N. Candida Presl. (hand tetragona Georgi). Mt., Hr., Tp. 
pass., La., Kl. fqs., Kv., Lm. ja Kr. sfq. Joks. yl. Laajoessa ja 
sen sivuhaaroissa seka Myniijoen alku- ja loppujuoksujen var- 
rella, mutta puuttuu sitiivastoin Myniijoesta Inkimaalta aina 
Kaskelle asti. Sitiipaitsi kasvaa se kaikissa jiirvissa ja lammissa 
(paitsi Hirvenjiirvessa, jossa sitii korvaa ed. laji). 

Papaveracea3. 

Chelidonium majiis L. Mt. ja Pt. fqs., muuten pass., ylei- 
simmin asumusten nurkissa, pihoilla, kirkkotarhoissa ja ylimal- 
kaan ruderatipaikoilia. Sen primitivisina kasviipaikkoina sita- 
vastoin ovat merenrantalepistot, kallioiden penkeret ja kiviset 
makirinteet. 

{Paioaver somniferum L. Yl. koristiiskasvi ja nsein met- 
sistyneena vanhojen ja nykyisten asuntopaikkojen laheisyydessa). 

(P. rhoeas L. Edellista paljon harvinaisempi). 

Fumariacese. 

Fimaria officinalis L. Mt., Pt., Tp. fq., Hr. sfq. Yl. vil- 
jelysmailla, metsapuolessa ehka jaanyt osittain huomaamatta. 

CruciferaB. 

Nasturtium paUstre DC. Mt. ja Pt. sfq., Hr. ja Tp. fqs., 
muuten pass. + yl. kosteahkoilla viljelysmailla, matalissa lata- 
koissa, rannoilla. 

Barharea vulgaris R. Br. Mt. r., muutamalla pellolla To- 
roisten tien varrella hajanaisina ryhmina. 

B. stricta Andrz. La. ja Kl. sr., jokiahteilla Laajoen ja 
Myniijoen alkujuoksujen varsilla, m. m. sangen runs. Kalelan 
Airikkalan talon kohdalla. 

Arabis arenosa (L.) Mt. rr. Uhlun luona olevalla kostealla 
maella; Pt. rr., Linnavuoren itiirinteellii; kummassakin paikassa 
vaan muutamia harvoja yksiloitii. 



106 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

A. Thaliana L. Mt. ja Pt. pass., kuivilla iiiiiilla ja kal- 
lioilla. La.: kuivalla miiella Laajoen Pihalan luona. 

Turritis glabra L. Kv. sfq., Kr., La., Kl. pass., muuten 
fqs. Joks. yL vuorten pengermilla, kivisilla, soraisilla ja hiek- 
kaisilla mailla, toisinaan teiden varsilla y. m. Melk. aina vaan 
joitakuita eks. 

Cardamine pratensis L. Pt. sfq., muuten fqs. YL kosteilla 
niityilla, vesien rantaruohikoissa y. m. — Abnormisen muodon 
yksittiiisilla kukilla vanojen latvoissa on isani ottanut lahella 
Mynamaen pappilaa jokirannassa. 

C. amara L. Tp. sr., Hirvenjarvesta tulevan puron loppu- 
juoksun varrella, rantaheinikoissa yksitt. eks. Sitiipaitsi muuta- 
missa metsiiojissa samoilla tienoilla. 

Erophila verna (L.) fq. YL kuivilla mailla, pelloilla ja 
kallioilla (tav. runs.). 

Sisymhrium Sophia L. Pt. rs., puutarhoissa lahella Myna- 
maen kirkkoa. Mt. sr., muutamissa viljelysmaissa Saaren kar- 
tanon ymparistoissa. 

8. officinale L. Mt. rr., lahella Lehtisten kartanoa 2 ek- 
semplaria maantien reunalla. — Loytyy isani Mynamaesta otta- 
mien kasvien joukossa. 

Erysimum ckeiranthoides L. fq. Y^l. ruderatimailla. 

E. liter aciifoliiim L. Kv. rr. Pari isoa eksemplaria v. 1897 
Kivijarven someroisella eteliirannalla. 

Camelina foetida Fr. Mt. ja Pt. fqs., Kv., Lm., Tp. pass., 
pellavapelloissa, yleisimmin etelassa. 

Brassica campestris L. La., Kr., KL sfq., Hr. pass., muu- 
ten fqs., Laajoen ymparistoissa pelloilla usein runs. Etela- 
osissa se tuskin milloinkaan esiinlyy pelloilla, vaan melkein 
yksinomaan puutarhoissa ja ryytimaissa. 

Sinapis arvensis L. La. r., parissa paikassa pelloilla Laa- 
joen kylan luona. 

{8. alba L., toisinaan viljeltyna ja metsistyy silloin hel- 
posti). 

{Cochlearia armoracia L. YL vilj. herraskartanoissa ja 
sangen usein metsistynyt). 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23. ii:o 2. 107 

(Hesperis matronalis L. Hyvin yl. koristuskasvi ja san- 
gen usein hiukkasen metsistynyt). 

Capsella bursa pastoris L. Mt., Pt., Tp. ja Kv. fqq., La. 
sfq., niLiuten fq. Yl. pelloilla, puutarhoissa, pihoilla, teillii, asu- 
musten luona y. m. (usein sangen runs.). 

Leioidiiim riiderale L. Mt. ja Pt. pass., pihoilla, leillii, 
kirkkomailla. 

TJilaspi arvense L. Mt. ja Pt. fqq., muuten fq. Yl. pel- 
loilla ja ylimalkaan ruderatipaikoilla. 

Raphanus raphanistrum L. Pt. fqq., muuten fq., paitsi 
La. sfq. Yl. pelloilla, vainioilla, pihoilla y. m. Perunamaat ja 
kaurapellot ovat toisinaan ihan keltaiset peltonauriista. — Paikka- 
kunnan koillisosissa korvaa Raplianiisi^ osittain Brassica cam- 
pestris. 

Violaceae. 

Viola palustris L. Mt. ja Pt. sfq., muuten fq. Yl. kos- 
teilla niityilla, kosteilla aidanvierustoilla, rannoilla, kosteissa — 
marissii pajupensastoissa y. m. (us. runsas). 

V. epipsila Led. Pt. it. Muutamia, ei aivan tyypillisiii 
eks. tapasin niitylla Kallavuoren luoteiskulmassa (samassa pai- 
kassa kasvoi Onoclea). 

V. canina Rchb. fq. Yl. kosteilla niityilla, lehdoissa, vii- 
hemman yl. kankailla, kuivanpuolisissa rehevissa metsissa y. m. 

var. ericetoriun Rchb., etelaosassa aluetta joks. yleisenit 
kuivahkoilla mailla. 

V. Biviniana Rchb. fq., yl. lehdoissa, di yl- rehevissa 
lehti-, seka- ja kuusimetsissa. 

7. canina X Riviniana. Mt.: useita eks. lehdoissa Aarlah- 
den luona. Kv.: jokiahteella paju- ja leppapensastoissa Korven- 
suun luona seka eraalla lehtomaella sielta Suorsalaan menevan 
tien varrella. Pt.: 1 eks. koivulehdossa lahella Kallisia. 

F. tricolor L. sfq. — fqs. Kasvaa kallioilla seka puutar- 
hoissa (rikkaruohona), pihoilla y. m. 

* V. arvensis Murr. Mt., Pt. fq. — fqq., muualla fq. Ylei- 
nen viljelysmailla. 



JOS ^l K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Droseracese. 

Drosera rotundifolia L. Lm., Kr. ja La. fq., Hr., Kv., Tp. 
sfq., muualla puuttuva. Yl. ja it runs, rameilla, nevoilla ja 
heleniityilla. Kuivilla rameilla pieni ja kitukasvuinen (f. 2W 
meed). 

Dr. longifolia L. Tp. fqs., Hr., Kv., Lm., La. ja Kl. sfq., 
tavallisesti vahan kosteammalla maalla kuin ed. 

Dr. longifolia X rotundifolia {* Dr. ohovata M. & K.) Lm. rr. 
Muutamia eksemplareja heteniitylla Sulajoen varrella, molempien 
edellisten lajien seurassa. 

Dr. intermedia Hayne. Lm. sr., runs, soistuneilla joki- 
varsiniityilla lahella Borjelinin torppaa. 

Hypericacese. 

Hypericum quadranguliim L. fq. Yl. mitenrinteilla, aidan- 
vierustoilla ja pientarilla (monasti runsas). 

H. 'perforatum L. Mt. ja Pt. pass., vuorten pengermilla, 
kuivilla maenrinteilla, kuivahkoissa kivisissa lehdoissa. Tp.: rr. 
Mielismaen liiheisyydessa olevilla kuivilla^ kivisilla, harvaa lehti- 
metsaa kasvavilla mailla. 

Elatinacese. 

Elatine alsinastrum L. Lm.: Laajoessa Salavaisista Juvalle 
asti, pehmealla, savisella, valin mutaisellakin pohjalla, paik. 
runs. Mt.: rs. Useissa savilatakoissa Kaulakon ja Tervoisten 
luona. — Pienissa kuljuissa, jotka kesa-ajaksi kuivuvat esiintyy 
E. alsinastrum erinomaisen kitukasvuisena (V2 — 1^/2 cm pitui- 
sena!) mutta silti runs, kukkivana ja hedelmoivana. Sellaisia 
tapasin eraan Kalelasta (Kl.) koilliseen olevan karjatien lata- 
koissa seka toisella samallaisella tiella lahella V^alkamajarvea 
(Lm.); sitapaitsi Laajoen matalalla kesakuivalla savirannalla la- 
hella Forstromin torppaa Ruutissa (Lm.). 

E. triandra Schkur. Kv. sr., paik. Kivijarvessa matalalla, 
hiekkaisella pohjalla; Mt. fqs., Mynajoessa Kaskelta merelle asti 
vesiayrailla, paikotellen runs. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 109 

E. hydropiper L. Kr. r., muutaniia eks. I^ahlamen jiirven 
itilrannassa. 

Malvacese. 

Malva horealis Wallr. Pt.: r., eri vuosina erilaisen runs. 
Myniimaen lukkarin puustellin puutarhassa. Se on sanialla pai- 
kalla kasvanut jo ainakin 40 vuotta, sillii jo 1860-luvun alku- 
vuosina on isani sen loytiinyt samalla kasvupaikalla. 

{M. silvestris L. Loytyy usein istutettuna ja metsistyy 
usein). 

Tiliaceae. 

Tilia ulmifolia Scop. Mt. r., Uhlun kyliin lansipuolella 
olevalla kivisellii vuorenrinteella yhdessii tammen ja piihkina- 
puun kanssa; Pt. r., Kallavuorella, enimmakseen pensasmaisena, 
Iso-Kallan rotkon edustalla kuitenkin todellisia puita; alkuaan 
istutettuna m. m. Kallisten pihalla. Tp. sr., rehevissa seka- ja 
lehtimetsissa lahella Kuuselan torppaa; Kv. r., Ritarimetsan kuu- 
sikon laidalla (muutamia pensasmaisia puita); Lm. pass. — rs., 
useissa lehdoissa seka rehevissa lehtomaisissa lehti- ja seka- 
metsissa Lemmin jarven lansipuolella; Kr. pass., Karppisten ta- 
lon pellon tiella kasvaa 2 isoa ja kaunista puuta; Vehksaarella 
Pahnassuossa on joukko nuoria lehmuksia multarikkaissa, rehe- 
vissa lehdoissa; eraan talon pihalla Suojoella kasvaa iso puu 
ja samaten eraan torpan pihalla Karjalassa (alkuaan istutettuja?) 
Kl. sr., Kopan ja Orrelan metsissa on runsaasti nuoria lehmuk- 
sia. La. sr., Palttilan Toman metsissa kasvaa joukko nuoria 
niinipuita. — Niinipuun, samaten kuin tammenkin, nuoria oksia 
kaytetaan mielellaan saunavihdoiksi, josta puut useasti saavat 
tuntuvasti karsia. 

Oxalidacese. 

Oxalis acetosella L. Pt. sfq., muuten fq. Yl. rehevissa 
kuusi-, seka- ja lehtimetsissa, erittainkin lepistoissii, sekii hike- 
vissa — kosteissa lehdoissa ja pajupensastoissa. 



110 A. K. Cajander. Kasvistollisia lutkimuksia Mynamaessa. 

Linaceae. 

Linum catJiarticum L. Mt. rs., merenrannoilla Tervoisten 
kahden puolin ja Myniijoenkin rannoilla mereltii Lehtisten tie- 
noille asti. 

(L. usitatissimum L. Yl. vilj. ja usein vahiisen melsis- 
tynyt). 

Geraniaceae. 

Geranium silvatkum L. fq. Y). lehdoissa, lehtomaisilla 
toyriiilla, lehtiraetsissa, aukeanpuolisissa kuusikoissa, niittyjen 
metsaisilla laidoilla, pensastoissa y. m. — ff. parviflora, lilacina 
ja alhifiora eiviit ole vallan harvinaisia. 

G. rohertianum L. Mt. ja Pt. fqs., Hr. pass., Lm. ja Tp. 
sr. Etelaosan vuorten raoissa, penkereillii, isokivisilla mailla, 
kivisissa lehdoissa y. m. joks. yleinen. Lm.: Lemmin jarven 
laheisyydessa olevilla kallioilla ja pikkuvuorilla kuusikoissa. Tp.: 
vuorilla Mielismaen seuduilla. 

Erodium dcutariiim L'Herit. Pt. r. On yli 40 vuotta kas- 
vanut Mynamaen lukkarin puustellin puutarhassa. Muualla en 
ole sita tavannut. 

Balsaminacese. 

Imixdiens noli tangere L. Lm. rr., lihavassa lehdossa, kah- 
den ison kiven viilissa vahan matkaa koilliseen Lemmin jarvelta. 

Aceracese. 

(Acer platanoides L. Asumusten liiheisyyksissa paikkakun- 
nan etelaosissa. Todellisena metsapuuna en sitii ole tavannut). 



Rhamnacese. 

Rhamnus frangula L. Mt. fqs., Pt. pass., muuten sfq. + yl. 
metsaosan kosteissa metsissa^ varsinkin niiden laidoilla, paju- 
pensastoissa, korvissa, rannoilla (tav. ei runsas). Etelaosassa 
harvinaisemni. 



harvinaisempi. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. Ill 

Euphorbiacese. 

EuphorUa lielioscopia L. ]\lt. ja Pt. pass., puutarhoissa ja 
ryytimaissa. 

E. peplus L. Pt. rr., v. 1897 muutamia eksemplareja Mynii- 
maen pappilan puutarhassa. 

Callitrichacea). 

Callitriche vernalis Koch. fq. Yl. latilkoissii, ojissa, jarvien 
ja jokien rannoissa. 

C. polymorpha Lonnr Loytyy ainakin paikkakunnan ete- 
laisemmassa osassa. 

C. cmtumnaUs L. iMt. pass., monin paikoin Saaren lahden 
perukassa sekii latiikoissa liihella meren rantaa. 

Empetracese. 

Empetrum nigrum L. Mt. ja Pt. fqs., muuten sfq. Yl. 
rameillii, etenkin mantyrameilla, joks. yleinen kosteahkoissa met- 
sissit, kalliosoissa, kosteahkoilla paikoilla kankaissa y. m. 

Umbelliferae. 

Angelica silvestris L. Mt. ja Pt. pass., Hr. fqs., muuten 
sfq. Joks. yl. lehtomaisissa metsissa, pensastoissa, aitain vie- 
rustoilla metsissa; etelassa paljon harvinaisempi. 

[Levisticum officiiiale L., paik. puutarhoissa (Kallisissa, Risti- 
maessa y. m.) muistoina niilta ajoilta, joUoin sita viljeltiin laiik- 
keiksi). 

Peucedamm palustre (L.) Mt. ja Pt. fqs., muuten sfq. Joks. 
yl. kosteilla niityillii ja heteniityilla, etenkin pajupensastojen ym- 
parilla, nevoilla, mutarannoilla j. n. e. 

Heracleum sihiricum L. IMt. fqs., Pt. sfq., Kv. pass., Tp. 
rs. Joks. yl. paikkakunnan etelaisen osan jokiahteilla, purojen 
varsilla, pihoilla, teiden vierustoilla, asumusten nurkissa y. m. 
(us. runsaasti yhdessa). Kasvoi sitapaitsi lahellii Haan kylaii 
(Khssa) kuivahkoilla pellonmailla ja pientarilla. 



112 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

(Pastmaca sativa L. Vilj., joskus metsistynyt). 

[Anetlium graveolens L. Usein vilj. ja melkein aina met- 
sistyneena ryytimaissa). 

jEthusa cynapium L. Mt. ja Pt. pass. — rs., etupiiiissa 
puutarha- ja ryytimaissa. 

Conium maculatum L. Pt. r., Mynamaen lukkarin puus- 
tellin puutarhassa kirkon luona. Senkin, samaten kuin Malvan 
ja Erodium'm on isani tavannut samassa puutarhassa jo 40 vuotta 
sitten. 

Anthriscus silvestris (L.) Pt. fqs., muuten sfq. Joks. yl. 
lehdoissa, aitain vierustoilla, pientariila maantien varsilla y. m. 
(us. runsaasti yhdessa). Mynamaen peltolakeudella se on harvi- 
naisempi ja sita korvaa, ainakin osittain, Caritm carvi. 

Cicuta virosa L. Mt. rs., Pt. 0, Kv. pass., muuten fqs. 
Joks. yl. nevoilla, marilla niityilla, vesien mutaisilla rannoilla. 

^gopodium podagraria L. Pt., Kv., Lm., Kr. ja Tp. pass., 
lehdoissa, maenrinteilla y. m. Kukkivia eksemplareja en ole 
kertaakaan tavannut. Ehka jaanyt muutamissa osissa aluetta 
huomaamatta. 

Pimpinella saxifraga L. Lm., Kr., La. ja Kl. sfq., muuten 
fq. Yl. maenrinteilla (us. runs.) ja toisinaan kallioilla. 

Carum carvi L. Mt. ja Pt. fqq., muuten fq. Yl. pienta- 
riila (melkein aina runsas), pihoilla, teiden varsilla, pelloilla 
y. m. 

Gornacese. 

Cornus suecica L. La. r., kosteassa lehdossa Suomenpiian 
(Koskel-) jlirven etelapaassa harvalukuisesti. 

Saxifragaceae. 

Farnassia palustris L. Loytyy isani kokoelmissa otettuna 
Mynamaesta. 

Crassulacese. 

Sedum telephhim L. Mt., Pt., Hr. ja Tp. sfq., muuten fqs. 
Joks. yl. kallioilla. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n-.o 2. 113 

8. acre L. Mt. ja Pt. fq., muuten sfq. Yl. kallioilla; kas- 
vaa sitiipaitsi toisinaan kuivilla ahoilla, maantien reunoilla v. m. 

8. anmmm L. Mt. rr., vahissa maarin Hiippavuoren luona 
olevan vuoren raoissa. 

Ribesiacese. 

Ribes nigrum L. La. pass., sekametsalehdoissa Laajoen 
pohjoisimman haaran varrella lahella Ylaneen rajaa; sekamet- 
sissa Kajevajiirvesta tulevan jokihaaran varrella; palaneessa met- 
sassa Laajoen varrella muutamia kilometreja Laajoen kylasta 
itaan. Kl. rs.^ lehtimetsissa ja lehdoissa Kopan ja Orrelan 
maissa. Kr. rs., lepistomaella Laitilaan menevan tien varrella; 
Pahnassuon Vehksaarella (joks. runs.). Tp. pass., lehdoissa ja 
lehtimetsissa lahella Haan kylaa, useissa lehdoissa ja rehevissa 
metsissa Vehmalaisten ojan varrella. Lm. sr., lehdoissa Lemmin 
jarven ymparistoissa. Kv. rs., Ritarinmetsan kausikossa Kivi- 
jarven etelapuolella; lehtimetsassa Kivikylan pohjoispuolella. Hr. 
rs. — pass., pellonmaella kappaleen matkaa pohjoiseen Palo- 
laisista: metsamaella lahella Rahkolaa; kosteahkossa, reheviissa 
lehtimetsassa Maasillalla. Pt. pass., niittymaella Parpoisten poh- 
joispuolella; aidanvierustalla Mynamaen pappilan pellossa la- 
hella Kaarleisia; kivikkomaella Vallaisten Heikolan kotikuusi- 
metsassa; kankarella Kallisten Susilan pellossa. Mt. pass., erit- 
tainkin merenrantalepistoissa ja -lehdoissa. — Yleiseen viljelty 
ja viljelyskasvina usein metsistynyt. 

R. ruhrum L. Mt. r., merenrantalepistoissa lahella Tervoi- 
sia yksinaisia pensaita. Pt. rr., yksinainen pensas Vallaisten 
Heikolan kuusimetsassa. — Yleiseen viljelty. 

var. piihescens La., vilj. Karppisissa (Kr.). 

R. alpinum L. Mt. ja Pt. sfq., Hr., Tp., Kv., Lm. fqs., 
Kr. ja KL rs., La. r. Etelaosassa kutakuinkin yl. maenrinteilla, 
lehdoissa, harvahkoissa rehevissa metsissa, etenkin kivisemmilla 
paikoilla, vuorten pengermilla y. m. Tp.: lannemmissa osissa 
joks. yl., itaanpain esm. Inkimaan talon kohdalla koivikossa; 
KL: lehdoissa Kopan ja Orrelan maissa; Kr.: Karjalasta Laiti- 
laan menevan tien varrella; Pahnassuon Vehksaarella; La.: pa- 
laneessa metsassa Laajoen kylan itiipuolella. 

8 



114 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

(E. grossularia L. Yl. vilj. ja usein metsistynyt. Mo- 
nasti ainakin naennaisesti villina, esm. maantienvieressa 
lahella Vehmaan rajaa, metsapoluUa Taramiston ja Kei- 
jaisten valilla, aukealla metsamaella lahella Jarvenkalliota). 



Onagracese. 

EpiloUum angustifolium L. fq. Yl. ja runs, kaikellaisilla 
palaneilla mailla, sitapaitsi kivisilla makirinteilla, vuorten pen- 
kerilla, kalliohalkeamissa j. n. e. 

E. montanum L. Mt. ja Pt. fqs., Kr. ja Tp. pass., Kr. rs., 
kallioilla seka makimailla, toisinaan palaneissa tai hakatuissa 
metsissa j. n. e. 

E. colliniim Gmel. Loytyy ainakin alueen etelammissa 
osissa, vaikk'ei se muistiinpanoissani tuUut edellisesta erotetuksi. 

E. roseum Schreb. Pt. r. Tuli v. 1895 kasvitaimien seu- 
rassa Uudestakaupungista Kallisten puutarhaan ja muuttui siella 
pian yleiseksi rikkaruohoksi. 

E. obscurum Schreb. Pt. rr. Saapui samaa tieta kuin 
edellinenkin Kallisten puutarhaan, mutta on kaiken aikaa pysy- 
nyt hyvin harvalukuisena. 

E. palustre L. Mt. sfq., Pt. fqs., muuten fq. Yl. kosteilla 

— marilla luonnon niityilla, rannoilla, toisinaan korvissakin. 

— f. albiflora joks. yhta yleinen kuin paamuotokin. 

Circcea alpina L. Lm. rr., kosteassa lehdossa, saniaisten 
seassa Lemmin jarven itarannalla harvalukuisesti. 



Halorrhagidaceae. 

Myriophyllum spicatum L. Mt.: siella taalla Saaren lah- 
dessa seka Myna- ja Laajokien suupuolissa. 

M. alterniflorum DC. Mt.: edellisen seurassa Saaren lah- 
den pohjukassa. 

Hippuris vulgaris L. sfq. db yl. ojissa, latakoissa, jokien 
ja jarvien rannoilla, etenkin pehmealla pohjalla, usein runsaana. 
— mf. fluviatilis juoksevassa vedessa. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 115 

Lythracese. 

Lythrum salicaria L. Hr. pass., muuten fqs. Rannoilla, 
seka suolaisten etta suolattomien vesien. 

Feylis portida L. Pt., Mt., Tp. ja Kl. r. Pt.: Mynajoessa 
Kallisten edustalla, matalilla savisilla paikoilla; Mt.: latiikoissa 
metsatiella Antikkalasta pohjoiseen; Hr.: samallaisissa latiikoissa 
lahella Valkama-jarvea; KL: yhdessa Elatine alsinastrumia seu- 
rassa karjatiella Kalelasia koilliseen. Kolmessa viimemainitussa 
paikassa kasvoi Peplis yhta pienena ja kitiivana kuin varhem- 
min mainitut Elatineikin. 

Thymeleacese. 

Daphne mezereum L. Kr. r. 6 pensasta ynna joukko pie- 
nempia eks. Pahnassuon Vehksaarella. — Istutettuna esm. Kar- 
jalan Ylis-Sippolan puutarhassa. 

Rosacese. 

(Pyrus mains L. Yl. vilj. ja entisten asumusten pai- 
koilla tapaa useastikin vanhoja omenapuita jaannoksina 
entisista istutuksista, esm. Karppisissa, lahella Korvensuuta 
y. m. Mietoisissa kasvaa aukealla paikalla lahella tieta 
Runoislen ja Kaulakon kylain valilla omenapuu, joka aina- 
kin nayttaa metsapuulta, silla mitaan asumuksia ei ole 
eika ole ollutkaan aivan laheisyydessa). 
Sorbiis aumparia L. sfq. di yl. kautta koko paikkakun- 

nan vuorten rinteilla, kivisilla mailla, rantalehdoissa, monen- 

laisissa metsissa seka kylien ja vainioiden laheisyydessa (tav. 

do yksitellen). 

(Amelanchier canadensis (L.) Torr. & Gray. Vilj. 
muutamissa puutarhoissa (Kallinen, Sunila, Mynamaen pap- 
pila y. m.) — Yksinainen matala pensas kasvaa kanerva- 
kankaalla 6 kilometria Mynamaen kirkolta pohjoiseen, ei 
aivan kaiikana maantielta (Hr.). 
Cotoneaster integerrimus Med. Mt. rr. Yksinainen pensas 

kasvaa paivanpaisteisella kallionpenkerella Kiivuoren talon etela- 

puolella. 



116 A. K. Cajander. KasvistoUisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Bosa glaiica Crepin. Mt. pass., Pt. rs., Mynamaen puolella 
Vallaisten, Nuuskalan ja Kaarleisten valisilla kivisillii maenrin- 
teilla; Mietoisissa etupaassa merenrantametsissa. 

B. coriifolia Fr. Mt. ja Pt. rs., edellisen seurassa samal- 
laisilla lokaliteteilla. Hr.: niittymaella Faarten torpasta itaan. 

B. mollis Crepin. Mt. rr. Ensimmaisen torpan kohdalla 
Aarlahdelta lounaaseen tapasin yhden runsaasti hedelmoivan 
pensaan. 

B. cinnamomea L. Mt., Pt., Hr. pass., lehdoissa, maen- 
rinteilla, vuorten juurilla y. m. Kv. rs., Ritarin metsassa Kivi- 
jarven rannalla; talvitien varrella lahella Halsoa seka jokiah- 
teella Halson ja Halolan valilla yksityisia pensaita. Kerrottiin 
kasvavan myoskin Kopan maissa Kalelasta kaakkoon (Kl.) yh- 
dessa niinipuun seurassa. 

(B. pimpineUifolia L. Istutettuna ja joskus puolimet- 
sistyneena). 

Bubus idceus L. Mt. fq., muuten sfq. Merenrantaseu- 
duissa yl., paikotellen runsaskin, muualla jonkunverran harvi- 
naisempi. Kasvaa rantalehdoissa, vuorten penkereilla ja halkea- 
missa, kivikkomailla, kivisilla aidanvierustoilla, palaneissa met- 
sissa. — f. chlorocarpa Krause, kivikkomaella Vallaisten Heiko- 
lan kuusikossa, paamuodon seurassa. 

B. saxatilis L. fq. Yl. kuivahkoilla, etenkin kivisilla mailla, 
lehdoissa j. n. a., toisinaan ja silloin melkein aina sterilina kos- 
teissa metsissa. 

B. arcticus L. Mt. ja Pt. pass., Hr. ja Kv. sfq., muuten fq. 
Yl. kosteiden niittyjen metsalaidoilla (monasti runsas), kosteissa 
lehtomaisissa metsissa, pajupensastoissa j. n. e. Karpannokan 
palanut luhtaniitty Ruutissa (Hr.) on taynnaan maamuuramia 
(marjoja ylen runsaasti!) — f. pleyiifiora kasvoi (1 eks. tyypil- 
listen seassa) rehevassa sekametsassa Laajoen kylan pohjois- 
puolella. 

B. chamcemorus L. La. fqq., Kr. ja Kl. fq., Kv., Lm., Hr. 
ja Tp. sfq., Pt. pass. Yl. rahkoilla, manty- ja lehtimetsaisillii 
rameilla ja kalliosoissa. Sen yleisyys paikkakunnan eri osissa 
on suoraan suhteellinen suomaiden yleisyyteen ja laajuuteen. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 117 

Fragaria vesca L. fq. Yl. kuivanpuolisilla, kivisillii maki- 
rinteilla, metsiin sisaisillii kallioilla, vuorten penkereillii, pala- 
neilla metsamailla (valista erinomaisen runsas, esm. Vehksaarella), 
lehdoissa, lehtimetsissa, etenkin lepistoissa, harvinaisempi kan- 
kailla. 

(Fr. elatior Ehrh. Viljelty ja paikotellen metsisty- 

nyt, esm. Kallisten puistossa). 

Comarum pahistre L. Mt. ja Pt. sfq., muuten fq. Yl. kos- 
teilla — marilla niityilla, korvissa ja etenkin viidoissa (us. runs.), 
pajupensastoissa, nevoilla, mutaisilla rannoilla, valista muillakin 
kosteilla — marilla paikoilla. 

Potentilla anserina L. fq. Yl. ja runs, pihoilla seka teilla, 
kasvaa usein pelloillakin, etenkin kosteahkoilla. 

P. argentea L. Mt., Pt., Tp. fq., muuten sfq. Yl. kallioilla, 
kuivilla maenrinteilla, usein maantien reunoilla, kuivilla pienta- 
rilla, kirkkomailla y. m. 

P. verna L. Mt. ja Pt. sfq., Hr. ja Tp. fqs., muualla puut- 
tuva (?). Etelaosan maenrinteilla, aitain vierustoilla, pientarilla, 
vanhoilla heinapelloilla y. m. joks. yleinen. 

P. erecta (L.) fqq. Yl. lehti- ja sekametsissa, lehdoissa, 
maenrinteilla, niittyjen laidoilla, joks. yl. kosteahkoissa kuusi- 
koissa, kankailla y. m., harvinaisempi lehtimetsaisilla rameilla. 

P. norvegica L. Mt. ja Pt. fqs., Kr., Tp., Kl. pass. Vil- 
jelysmailla yksittaisin eks. La. r., pellossa kylan pohjoispuolella. 

Alchemilla vulgaris L. fqq. Yl. niittytoyrailla, nurminii- 
tyilla, lehdoissa, lehtimetsissa, kuivilla ahoilla, kosteilla niityilla. 

(Buser'in erottamista alalajeista on *A. filicaulis Bus. ylei- 
sin, sitapaitsi loytyy ainakin *A. pastoralis Schm.). 

Geicm iirhanuYii L. Mt. pass. Joks. yl. lehdoissa Saaren 
lahden rannoilla. 

G. rivale L. Pt. sfq., muuten fq. Yl. niittyjen laidoilla 
(us. runs.), lehdoissa, aitain vierustoilla, teiden varsilla, asu- 
musten nurkissa y. m. 

Ulmaria pentapetala Gil. fq. Yl. luonnonniityilla, varsin- 
kin pajupensastojen laheisyydessa, jokien ja purojen varsilla, 
kosteilla aidanvierustoilla (tav. zt runs.). 



118 A. E. Cajander. KasvistoUisia tutkimuksia Mynamaessa. 

U. fiUpendida L. Mt. ja Pt. fq., Tp. pass., Kv. ja Hr. rs. 
Etelaosan maenrinteilla yl., monasti runsaskin; sitapaitsi au- 
keissa, lehtomaisissa metsissa, katajapensastoissa y. m. 

(Spircea salicifolia L. Herraskartanoissa vilj. koristus- 
pensas ja usein hiukkasen metsistynyt). 
{8p, chamcedryfoUa L. Vilj.). 
[Sp. sorhifolia L. Vilj.). 

Primus padus L. Mt. sfq., muuten fqs. Joks. yl. leh- 
doissa, monenlaisissa, vars. rehevissa hikevissa metsissa, joki- 
ahteilla (esm. Korvensuun ja Lujalan valillal) Yleisin Mie- 
toisissa. 

(Pr. cerasus L. Joks. yl. vilj., usein vahasen met- 
sistynyt). 

(Pr. domesticus L. Herraskartanoissa vilj.). 

Papilionacese. 

Lathyrus pratensis L. Mt. ja Pt. fqq., muuten fq. Yl. maen- 
rinteilla, pientarilla, aidanvierustoilla (it runs.), vanhoilla heina- 
pelloilla, luonnonniityilla y. m. 

L. palustris L. Pt. r., pellonpientarilla Kallisten Riaisissa. 
Kr. r., kosteilla niityilla lahella Karppisia. Tp. ja Hr. pass., 
kosteilla niityilla, jokiahteilla, kosteilla pientarilla, kosteissa pen- 
sastoissa, kivisilla purorannoilla y. m. 

L. montanus Bernh. Mt. ja Pt. fq., muuten sfq. zh yl. 
lehdoissa, rehevissa lehtimetsissa seka maenrinteilla (usein db 
runs.), joks. yl. lihavissa kuusikoissa, kankailla y. m. 

L. vermis L. Lm., Kr., La., Tp., Kl. pass., lehdoissa liha- 
vissa kuusi-, seka- ja lehtimetsissa, varjoisilla vuorten penkerilla 
(monasti silloin runs.). Hr. ja Kv.: joks. harv. lehtomailla Tam- 
miston, Suorsalan, Keijaisten ja Halson valisella alueella. Pt.: 
Nuuskalan haassa tammien seassa. 

Vicia silvatica L. Lm., Kr., La., Tp., Kl. pass., Kv. ja 
Hr. rs. Joks. samallainen esiintyminen kuin Lathyrus ver- 
wwsella. Valista erinomaisen runs., esm. eraan kuusimetsan lai- 
dalla pohjoispuolella Maensalon jarvea (Kr.) — Hr.: luhtaniitty- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 119 

jen laidoilla Ruoksuon ja Ruutin valillii, Kv.: lehdoissa liihella 
Halsoa. 

F. sepiiim L. fqs. Joks. yl. lehdoissa, rehevissa kuusi- ja 
lehtimetsissa, aitain vierustoilla, mailla y. m. 

V. sativa L. Mt. ja Pt. fqs., Hr., Tp., Kl. ja Kr. pass. 
Pelloissa, varsinkin kevatviljan seurassa, yleisimmin etelaosissa. 
— Sen viljelyksesta ktso siv. 27. 

*F. angustifolia (L.) Kasvaa monin paikoin pelloilla, istu- 
tusmailla, pihoilla, peltoteilla, etenkin alueen etelaisemmissa 
osissa. 

(F. faba L. Vilj.). 

F. hirsuta L. Hr., Lm., Kr., La. ja Kl. sfq., muuten fq. 
Yl. pelloilla, pihoilla, peltoteilla y. m., kesantopelloilla toisinaan 
runsas. 

F. tetrasperma (L.) Mt. ja Pt. pass., pelloilla ja istutus- 
mailla. Tp.: Tapanisten ja Kasurlan luona pelloissa. 

F. cracca L. fqq. Yl. pientarilla, aitain vierustoilla, maen- 
rinteilla (dh runs.) seka viljellyilla etta luonnoUisilla niityilla, 
valista lehdoissa tai lehtomaisissa metsissa. 
[Pisum arvense. Vilj.). 
(P. sativum. Vilj.). 

Trifolium pratense L. Mt. ja Pt. fqq., muuten fq. Yl. 
pientarilla, maenrinteilla, pellonteilla y. m. — Sen viljelyksesta 
ktso siv. 27. 

Tr, medium L. Mt., Pt. ja Tp. fq., muuten sfq. Maen- 
rinteilla, kuivemmissa lehdoissa, aitain vierustoilla, metsalaidoilla 
olevissa nurmikoissa. 

Tr. arvense L. Mt. r., pieni ryhma kuivahkolla maella 
torpan luona Uhlun kylasta lanteen. 

Tr. hyhridum L. Mt. ja Pt. fq., muuten sfq. Yl. pienta- 
rilla, peltoteilla, aitain vierustoilla y. m. — Myoskin vilj. 

Tr. repens L. fqq. Yl. niityilla, maenrinteilla, pihoilla, tei- 
den varsilla y. m. 

Tr. spadiceum L. Kl. fq., Tp. ja Kr. sfq., Lm. ja La. fqs., 
muuten pass. Yleisin lahella Kalelaa, niityilla, pientarilla, joki- 
ahteilla y. m. (tav. runs.). Etelassa enemman satunnaisesti pel- 
loissa, pihoilla y. m., harvoin useampia vuosia perakkain. 



120 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Tr. agrarmm L. Kv. r., parikymmenta eksemplaria kui- 
vahkolla maella lahella Pahikkalaa. 



Ericaceae. 

Myrtillus nigra Gilib. fqq. Yl. kuusi-, lehti- ja sekamet- 
sissa (it runs.), joks. yl. mannikoissa, pohjoiseen viettavilla 
maenrinteilla, lehdoissa, pensastoissa y. m. 

M. iiliginosa (L.) Mt. ja Pt. sfq., muuten fq. YL ja runs, 
mantyrameilla ja kalliosoissa, vahemman runs, aukeilla rahkoilla, 
kosteissa metsissa, ramemaisissa korvissa. 

Vaccinium vitis idcea L. fqq. Yl. mannikoissa (tav. runs.) 
ja muissa, etenkin kuivanpuolisissa metsissa, kankailla, maen- 
rinteilla, vuorilla, kalliosoissa. 

Oxycoccus palustris Pers. Kv., Lm., Kr., KL, Tp. ja Hr. fq., 
La. fqq. Yl. nevoilla ja heteniityilla (sirotettuna). 

0. microcavpus Turcz. Lm., Kr., La., Kl. sfq., Tp. fqs., 
Kv. ja Hr. pass., useimmiten rameilla. 

Arctostaphylus uva ursi (L.) Mt. ja Pt. sfq., muuten fq. 
Yl. kuivilla kankailla, paivanpaisteisilla morokasoilla (vrt. siv. 9), 
joskus kuivilla ahoilla (taplittain runsas). 

Andromeda polifolia L. Kr., La. ja Kl. fq., Kv., Lm., Hr., 
Tp. sfq. Nevoilla ja rameilla yl. 

Ledum palustre L. La. fqq., Pt. ja Mt. 0, muissa osissa fq, 
YL rameilla, varsinkin mantyrameilla (valista ylen runs.), kallio- 
soissa, ramemaisilla nevoilla, joskus korvissakin ja kosteissa 
metsissa seka kankaitten kosteammilla paikoilla. 

Calluna vulgaris (L.) Mt. sfq., Pt. fq., muualla fqq. YL 
kanervakankailla (vallitsevana), monasti aukeilla rameilla, vuor- 
ten paallystoilla, aukeissa mannikoissa (etenkin kallio- tai moro- 
perustaisissa), valista maenrinteilla. 

f. alhiflora ei harvinainen. 

Fyrola chlorantha Sw. Kr., La., Tp. ja KL fqs., Kv., Lm. 
ja Hr. pass., kuivanpuolisissa havumetsissa (eniten harvakseltaan). 
Etelassa en sita tavannut. 

P. rotundifolia L. Mt. ja Pt. sfq., muuten fq. Yl. mel- 
kein kaikellaisilla metsamailla. 



I 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 121 

P. minor L. Hr., Tp., Kl., Kv., Lm., Kr. ja La. sfq., Pt. 
pass. Etupaassa kosteanpuolisissa metsissii, pensastoissa ja 
korvissa. 

P. media Sw. Mt. ja Pt. 0, Hr. pass., muuten fqs. Met- 
sissa ja pensastoissa. 

P. secunda L. Mt. (?), Pt. pass., muuten fq. Metsissa. 

P. imiflora L. Pt. sr., lehtomaisissa lehtimetsissa Tursun- 
perasta kaakkoon; Kv. rs., kuusimetsissa Kivijarven ympilris- 
toissa; Kr. pass., kuusikoissa Karjalan kylan etelapuolella, Sai- 
risten ja Ruohanteen valilla seka Pahnassuon Vehksaarella; La. 
rs., kuusikossa Sairisten kylan laheisyydessa, mantymetsassa 
Laajoen pohjoisimman alkuhaaran varrella. 

P. iimhellata L. Pt. rr., mantymaella (n. 10-kunta eks.) 
toisen metsaaidan luona, kun poiketaan Iso-Ravean talon koh- 
dalla maantielta pohjoiseen. 

Monotropa hypopitys L. Mt. rr., 1 eks. kuusimetsassa Saa- 
ren kartanon luona; Lm. rr., eraan mantykannon kyljessa manty- 
metsassa Lemrnin Jyrkkalan kaakkoispuolella niinikaan 1 eks. 

Primulacese. 

Lysimachia vulgaris L. Mt. ja Pt. sfq., muuten fq. Yl. 
kosteissa pajupensastoissa, kosteilla niityilla ja rannoilla; yksit- 
taisia sterilisia eks. korvissa, synkissa metsissa, marilla pel- 
loillakin. 

L. thyrsiflora L. Hr. fqs., muuten sfq. Yl. joissa, pu- 
roissa, lammissa ja jarvissa (valista taajoina kasvustoina). 

Trientalis europcEa L. Mt. ja Pt. fq., muuten fqq. Yl. 
kuusi-, lehti- ja sekametsissa, mannikoissa, harvametsaisilla kan- 
kailla, korvissa, pajupensastoissa y. m. 

Glaux maritima L. fqs. Yl. Saaren lahden rannoilla. 

Primula officinalis L. Mt. fqs., Pt. pass. Maenrinteilla 
ja lehdoissa Mietoisten puolella joks. yl. Mynamaessa sita kas- 
vaa ainoastaan alueen etelaisimmissa osissa; etaisimmat loyto- 
paikat ovat Kallisten puisto ja maki Lujalan luona. 



122 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Myuamaessa. 

Plumbaginacese. 

Armeria elongata (Hoffm.). Mt. rr. Tapasin v. 1896 yhden 
ainoan eksemplarin siina tanhuassa, joka vie Tolkmaelta Valas- 
kallioon, ruohoisella nurmella. Pastori 0. Lampola on myoskin 
loytanyt saman kasvin Valaskallion laheisyydessa. Yliopiston 
kokoelmissa loytyy 1 eks., jonka etiketilla seisoo »Virmo, My- 
reen». Sen on nahtavasti ottanut, sittemmin piirilaakari Uudessa- 
kaupungissa, D. 0. I. Myreen, luultavasti Ravean ymparistoissa. 

Convolvulaceee. 

Cuscuta eiiropcea L. Ft. rs. Kallisten puistossa on Cuscuta 
jo useampia vuosia perakkain kasvanut eraan koivun juurella 
kiemurrellen Galium borealellsL, Vicia craccaWa, Festuca ovinaWs. 
y. m.; Hantilan pajan luona se kasvoi 1897 nokkosilla; isani 
on sen aikoinaan tavannut nokkosilla Nihattulan Raivon puutar- 
hassa. Lm. sr., erittain runsaasti nokkosilla y. m. maantien var- 
rella kahden puolen Nastin kestikievaria (Laitilan puolella rajaa). 
La. r., nokkosilla Maki-Kouhilan talon luona. 

(Convolvulus septum L. Vilj. puutarhoissa ja joskus metsis- 
tynyt). 

Asperifoliee. 

Myosotis palustris (L.) fqs. joks. yl. rannoilla, varsinkin 
pehmealla pohjalla. — Vilj. toisinaan koristuskasvina. 

M. ccBspitosa Schulz. Mt. ja Kv. Kivisilla ja soraisilla pai- 
koilla Kivijarven seka Saaren lahden rannoilla, vahalukuisasti. 

(M. silvatica (Ehrh.) Yl. koristuskasvi herraskartanoissa ja 
metsistyy helposti). 

M. intermedia Link. fq. — sfq. (metsapuolessa), yl. pelloilla, 
pihoilla, puutarhoissa, toisinaan kuivilla mailla. 

M. stricta Link. Mt. ja Ft. sfq., muuta fqs. Joks. yl. kui- 
villa mailla, kallioilla, maantien reunoilla. 

M. hispida Schlecht. Ft. sr., Kallisten laheisyydessa jon- 
kun kerran tavattu kuivilla mailla. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 123 

Lithospermum arvense L. La. sfq., muuten fq. Yl. pelloilla. 

Pulmonaria officinalis L. Kr. r., runs, jo ennen useasti 
mainitussa lehdossa Pahnassuon Vehksaarella. 

Anchusa arvensis (L). Pt. rr., pari eks. v. 1894 ruispel- 
lossa Maenkylan Kleemolan luona. 

Echinospermum lappula L. Pt. ? — Loytyy enoni L. Alle- 
nius'en ottamana Mynamaestii 18^^/760, mahdollisesti Kintikka- 
lan laheisyydesta. 

Asperiigo procumbens L. Mt. ja Pt. pass., pihoilla, asumus- 
ten nurkissa, istutusmailla y. m. 

Solanacese. 

Solanum nigrum L. Pt. pass. Olen sen eri vuosina ta- 
vannut Kallisten, Mynamaen pappilan, Sunilan, Kleemolan ja 
Lehtimaen puutarhoissa. Viimeksi mainitussa paikassa tapasi 
sen isani jo 1860-luvulla. 

8. dulcamara L. Pt. rr. Mynamaen lukkarin puustellin kel- 
larin edustalla pari eks. Mt. rs., rantalepistoissa Saaren ja Aar- 
iahden seka Tervoisten luona. 

{8. tuberosum L. Vilj.) 

Hyoscyamus niger L. Mt. ja Pt. rs. Etelaosassa siella 
taalla pihoilla, teilla, kirkkotarhoissa y. m. 

Scrophulariacese. 

Verbascum thapsus L. La. r. Pieni maara eks. kivisella, 
palaneella metsamaella itaan Laajoen kylasta. Tp. rs. Useilla 
vuorilla ja kivisilla mailla Miesman luona. Pt. pass. Kallavuo- 
rella, kivikkomailla Lujalan ja Korvensuun valilla, kivisella maella 
lahella Palolaisia. 

V. nigrum L. Pt. r., kivisella, kuusimetsan laidassa ole- 
valla mantymaella Hantilan ja Kaarleisten kylien valillla; Tp. 
pellonmaella lahella Nihdisten kylan runs. 

8crophularia nodosa L. La., Kl. pass., muuten fqs., kallio- 
pengermillii, kallioraoissa, kivisilla mailla, kivisissa lehdoissa, 
aitain vierustoilla y. m. 



124; A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Limosella aquatica L. Kv. fqs., Mt. rs., yhdessa Elatine 
triandran kanssa Kivijarvessa hiekkaisella pohjalla seka sita- 
paitsi paikkapaikoin Laajoessa Juvalta merelle asti. Yksinaisen 
eksemplarin tapasin Mynajoessa pinnalla (irtonaisena) uiskente- 
levana lahella Sunilan koskea (Pt.). 

Veronica scutellata L. sfq. Kutakuinkin yl. kosteahkoilla 

— marilla niityilla ja pelloilla, rannoilla y. m., mieluimmin hiuk- 
kasen denuderatulla maalla. 

var. villosa Schum. paamuodon seurassa monin paikoin. 

V. chammdrys L. fq. Yl. maenrinteilla, pientarilla (± runs.), 
lehdoissa, lehtimetsissa, lehtomaisissa havumetsissa, harvoin kan- 
kailla. 

7. officinalis L. fq. Yl. metsissa (etenkin nuorissa, taa- 
joissa havumetsissa), maenrinteilla, pientarilla, nurminiityilla, 
heinapelloilla y. m. 

V. longifolia L. Lm. sfq., Kv., Hr., Tp., KL, Kr. ja La. 
fqs. zt yl. kosteiden niittyjen pajupensastoissa, purojen ja jo- 
kien rannoilla (toisinaan runs.). 

F. serpyllifolia L. fq. Yl. viljelysmailla (etenkin hikevilla 

— kosteilla), teilla, pihoilla y. m. 

Y. arvensis L. Mt. ja Pt. sfq., muuten pass, dz yl. pelloissa. 

V. verna L. Mt., Pt., Kr. ja Tp. sfq., muuten fqs. Joks. 
yl. kuivilla mailla, kallioilla, joskus maantien reunoilla. 

V. agrestis L. Mt. kaurapellossa Runoisten talon edustalla 
V. 1897. 

Melampyrum pratense L. Pt. fq., muuten fqs. Yl. lehti- 
ja sekametsissa, kuusikoissa, lehdoissa, metsain laidoilla (us. runs.), 
mannikoissa, kankailla. 

M: silvaticum L. Mt. ja Pt. pass., Hr. sfq., muuten fq., 
joks. samallaisissa paikoissa kuin ed., mutta on varsinkin ete- 
laan pain sita melkoista harvinaisempi. 

Fedicidaris palustris L. Mt. ja Pt., 0., muuten fq. Yl. 
nevoissa ja marilla niityilla. 

f. ochroleuca Lsest. Kl. rr. 1 eks. v. 1897 nevassa Hirven- 
jarven rannalla. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 125 

P. sceptrum caroliniim L. Tp. r., pari pientii ryhmaii Kuu- 
selan torpan luona olevan kostean niityn runsaitten paju-, leppii-, 
koivu- ja haapapensaitten valissa. 

Bhinanthus minor Ehrh. Mt. ja Pt. fqq., muuten fq. Yl. 
niittytoyrailla, pientarilla, nurminiityilla, teiden vierustoilla y. m. 
(us. runs.). 

Rh. ynajor Ehrh. Mt. ja Pt. fqq., muuten fq. Yl. vainioilla, 
teiden varsilla, pellonmailla, heinapelloissa y. m. 

Euphrasia officinalis L. * fennica Kihlm. Kv. rs. Kasvaa 
sen maen lansirinteilla, joka on Pahikkalan Hyntlan etutorpan 
lansipuolella; eraalla kanervamaella Halson Maulan talon koh- 
dalla seka saniallaisella lahella jokirantaa Ihalaisten kylan ita- 
puolella. Kasvaa pienenpuolisissa, monasti taajoissa ryhmissa. 

* E. hrevipila Burnat & GremH loytyy isani Mynamaesta ot- 
tamien kasvien seassa. 

/S. tenuis (Brenn.). Mt. r. rehevalla nurmella purorannalla 
Rauvalan kylan lansipuolella runs. Tp. r., kostealla niitylla 
eraan polun varrella Tapanisten kylan ja Inkimaan valilla. 

E. cicrta Fr. fqq. Yl. teiden varsilla, pientarilla, mailla, 
nurminiityilla, rannoilla y. m. 

E. gracilis Fr. Kv. fqq., Hr. fqs., Pt. sfq., Mt. fqs. Hyvin 
epatasaisesti levinnyt paikkakunnalla. Se kasvaa ainoastaan 
kanervapaikoilla: kanervakankailla, kanervaa kasvavilla mailla, 
kalliokanervikossa y. m., mieluisammin teitten ja polkujen var- 
silla. Tavallisesti kasvaa sita runsaasti yhdessa. Mietoisten 
etelaosissa en sita nahnyt. Paikkakunnan itaosissa jai se ken- 
ties huomaamatta, syysta etta kavin siella alkupuolella kesaa, 
jolloin E. gracilis viela on hyvin pieni. 

E, airta X gracilis (det. Wettstein) 1 eks. v. 1897 Lemmin 
Jyrkkalan luona E. curtain seassa leppametsassa. 

Odontites rubra Gil. Kr., La., Kl. sfq., muuten fq. Yl. 
pelloilla, etenkin ruispelloilla leikkuun jalkeen (molemmat muo- 
dot, verna (Bell.) ja serotina (Lam.) loytyvat). 

* 0. litoralis Fr. Mt. rs., Saaren lahden rannoilla Ter- 
voisten laheisyydessa seka paikotellen Mynajoen suupuolen ran- 
noilla. 



126 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Lentibulariaceae. 

Utricularia vulgaris L. Kv. rs., runs. Kivi- ja Sammal- 
jarvia yhdistavassa ojassa, Kivijarven luoteiskulmassa ja Pask- 
jarven ojassa. 

U. intermedia Hayne. Mt. ja Pt. 0., muuten pass., nevoissa, 
suosilmain ymparilla olevissa sammalikoissa, suopuroissa y. m. 

U. minor L. Hr. sr., vahissa maarin Harmassuossa seka 
eraassa metsasuossa lahella Jarvenkalliota. 

Plantaginacese. 

Plantago major L. fqq. Yl. pihoilla ja teilla (tav. runs.). 

PI media L. Kl. rr. Kalelan kylassa tapasin muutamia 
eks. jokiahteella. 

PL lanceolata L. Loytyy isani Mynamaesta ottamien kas- 
vien seassa. 

PL maritima L. Mt. fqs. Yl. Saaren lahden rannoilla. 

Labiatae. 

Mentha arvensis L. Mt., Pt. ja Hr. sfq., muuten fq. Ku- 
takuinkin yl. rannoilla, kosteilla niityilla, kosteilla pelloillakin. 

Lycopus eiiropceus L. Kv. sr., Kivijarven itapuolisilla ran- 
noilla, someroisilla paikoilla. 

Thymus serpyllum L. Hr., Lm., Tp. pass., maantien reu- 
noilla Maasillalta (Hr.) kappaleen matkaa ohitse Pyheen sillan 
(runs, paikotellen); heti toisella puolella Laitilan rajaa (Lm.) 
esiintyy se taasen maantien varrella hyvin runsaana. Yl. kui- 
villa hiekkaisilla ahoilla, maantien reunoilla, polkujen varsilla, 
kankailla, yksinpa kallioillakin Miesmaen, Seppalan ja Nihdisten 
tienoilla (Tp.). 

Calamintha acinos (L.). Mt. r., samalla kuivalla maella 
kuin Trifolium arvense. 

Glechoma hederaceum (L.). Mt. pass. Paikotellen runsas 
lepistoissa Saaren lahden rannoilla; sitapaitsi jokiahteilla Kasken 
ja Lehtisten tienoilla. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 127 

Lamium album L. Pt. rr., v. 1897 Miienkylan Rieskalan 
talon seinustalla. 

L. purpureiun L. Mt„ Pt. fq., Kv., Tp. sfq., La. pass., 
muuten fqs. Istutusmailla yl., valistii runs., harvemmin sita loy- 
tyy pelloilla. 

L. inctsum Willd. Kasvaa ainakin alueen etelaosassa ylei- 
sesti edellisen seurassa. 

L. intermedium Fr. Pt. rr. Olen sen jonkun kerran ta- 
vannut Kallisten puutarhassa. 

L. amplexicaule L. Mt. ja Pt. pass., joks. yleisesti etela- 
osan puutarhoissa ja ryytimaissa, usein runsaanakin. 

Galeopsis ladanum L. Mt. rr., tapasin v. 1896 yksinai- 
sen eksemplarin pelloUa riihten luona Rauvalan kylassa; Lm. 
sr., kasvaa pienilla lehtimetsain sisalla olevilla kallioilla lansi- 
puolella Lemmin jarvea. 

G. versicolor L. Mt. ja Pt. fqq., muuten fq. Yl. viljelys- 
mailla. 

G. tetrahit L. fq. Yl. pelloilla, puutarhoissa (± runs.), 
sitapaitsi valista multarikkaissa lehdoissa ja lehtokallioilla. 

Stachys loalustris L. sfq. Verrattain harv. jokien ja puro- 
jen rannoilla, sitavastoin + yl. pelloilla ja peruna- seka kesanto- 
pelloissa toisinaan runsaskin. 

Prunella vulgaris L. fq. Yl. maenrinteilla, pientarilla, 
nurmi- ja kosteilla niityilla, lehdoissa, lehtimetsissa, etenkin le- 
pistoissa. 

Scutellaria galericulata L. fq. Yl. rannoilla, kosteilla nii- 
tyilla, kosteilla pelloilla. 

Leonurus cardiaca L. Pt. r., v. 1896 Kallisten puutarhassa 
(pari eks.); sittemmin en ole sita nahnyt siella. Kasvaa myos- 
kin Mynamaen hautausmaalla. 



Oleacese. 

Fraxinus excelsior L. Todellisena metsapuuna sita ei 
kasva, mutta alkuaan istutettuna loytyy sita useissa puis- 
toissa alueen etelaosissa). 



128 A. K. Cajander. KasvistoUisia tutkimuksia Mynamaessa. 

{Syringa vulgaris L. Yl. istutettu ja vanhoilla hylja- 
tyilla asuntopaikoilla usein reliktina). 



Gentianacese. 

Gentiana campestris * suecica Murb. L. Pt. r., Kallisten 
Viinamaella, nurmikoUa lahella uutta makasinia. 

O. amarella * lingulata Ag. Mt. sr., meren rannoilla Myna- 
joen suussa seka parissa paikassa Mynajoen loppujuoksun var- 
rella. Pt. rr., Kallisten Riaisten pellon tiella. 

Erythrcea piilchella (Sn.), Mt. rr. Muutamia eks. (1897) 
merenrannalla lahella Tervoisia. 

Menyanthes trifoliata L. Mt. ja Pt. 0, muuten fq. Yl. mu- 
taisilla rannoilla, heteniityilla, suopuroissa, valista korvissakin ja 
viidoissa (hyvin vetisissa toisinaan runs.). 



Asclepiadacese. 

Vincetoxicum officinale L. Pt. r., runs, kivikkomaella Val- 
laisten Heikolan kotometsassa. Tp. r. Joks. runs, kalliohalkea- 
missa Miesmaen talon kohdalla olevassa vuoressa. — On luul- 
tavasti pidettava reliktina niilta ajoilta, joilloin namat paikat 
olivat merenrantoja. 



Galiacese. 

Galium boreale L. fq. — fqq. Yl. maenrinteilla, pientarilla, 
aitain ja peltoteiden vierustoilla, lehdoissa, lehtimetsissa, kankailla. 

G. trifidum L. Loytyy, ainakin Laajoen ja Karjalan tie- 
noilla siella taalla kosteilla niityilla, rannoilla, pikkuojissa y. m. 

G. palustre L. Hr. ja Pt. fqs., muuten sfq. Rannoilla, 
korvissa, heinaisissa puroissa y. m. 

G. uliginosum L. Mt. ja Pt. fq., muuten fqq. Yl. luon- 
nollisilla niityilla, rannoilla, kosteahkoilla pelloilla, kosteissa — 
marissa metsissa. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 129 

G. verum L. Mt. ja Pt. fq., muuten sfq. Yl. maenrin- 
teilla, kuivanpuolisilla pientarilla (tav. hyvin runs.). 

G. mollugo L. Pt. r., aidan vierustalla Kintikkalan joki- 
rantapellossa joks. rajoitetulla alueella. 

G. aparine ^Vaillantii Mt., Pt., Hr., Tp. fq., muuten sfq. 
Yl. pelloilla, puutarhoissa, pihoilla y. m. 



Caprifoliacese. 

Linncea horealis L. Pt. rs., Mt. pass., Hr. fqs., muuten 
sfq. + yl. havu- ja sekametsissa, valista runs. Etelapuolen 
pikkumetsissa joks. harv. 

Viburnum ojmliis L. Pt. r. yksitt. pensaita Kallavuoren 
rinteilla; Lm. sr., lehdoissa Jyrkkalan jarven tienoilla; Tp. sr., 
lehdoissa ja lehtimetsissa Hirvenjarvesta tulevan puron var- 
rella; Kr. rs., Pahnassuon Vehksaarella seka muutamissa lehti- 
metsissa heti Karppisten itapuolella. 

Lonicera xylosteum L. Mt., Pt., Hr. sfq., Kr. fqs., Lm. 
pass., lehtomailla, kuivilla kivisilla rinteilla, kalliopengermilla y. m. 

{Sambucus racemosa L., usein herraskartanoissa istutettuna. 
— Y^ksinainen pensas kasvaa kuusimetsassa Saaren kartanon 
luona). 

Campanulaceae. 

Campanula glomerata L. Mt. ja Pt. fqs., Hr. ja Tp. pass., 
pientarilla, aitainvierustoilla, maenrinteilla, lehtomailla y. ra. 

C. rapunculoicles L. Pt. r., vahissa maarin Kallisten puis- 
tossa ja puutarhassa. Kenties ei aivan villina pidettava. 

C. persicifoUa L. fq. Yl. kivisilla mailla, kankailla, har- 
vahkoissa metsissa. 

C. rotundifoUa L. fq. — fqq. Yl. maenrinteilla, lepistoissa, 
lehdoissa, pientarilla. 

C. patula L. Kl. fq,, Kr., La. ja Tp. sfq., Kv. ja Lm. fqs., 
muissa osissa pass., nurminiityilla, kosteilla niityilla, heinapel- 
loissa, pientarilla, teiden varsilla, toisinaan viljapelloissakin (esm. 
eraassa kaurapellossa Suojoella v. 1897 runs.). 

9 



130 A, K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Jasione montana L. La. sr., rapakivikalliolla seka muuta- 
milla rapakivisoraisilla rinteilla lahella Suomenpaanjarvea. Pt. r., 
Kallavuorella, Iso-Kallan etelarinteella (enimmakseen yksittais- 
eksemplareja). 

Valerianacese. 

Valeriana officinalis L. Pt. rs., Mt. pass., muuten fq. Yl. 
pajupensastoissa, kosteilla aidanvierustoilla, joskus kosteilla 
uudispelloillakin. — Mynamaen peltolakeudella harv. 



Dipsacacese. 

Knautia arvensis (L.). Pt. rr. v. 1894 2 eks. Kallisten 
puistossa eraan ison haavan juurella. Kl. rs., pellonpientarilla, 
maantien reunoilla ja mailla Haan ja Haanperiin tienoilla run- 
sas. — Isani kokoelmissa loytyy myoskin 1 eks. otettu Karja- 
lan kappelista. 

Saccisa pratensis Mcench. Mt.? Pt. fqs., muuten fq. Yl. 
kosteiden niittyjen metsalaidoilla, pajupensastoissa, toisinaan 
rannoillakin. 

Compositae. 

Tussilago farfara L. Kv. r., savisella paikalla Kivijarven 
rannalla; Hr. sr., parilla savisella pellolla Tammiston kylan 
pohjoispuolella; Pt. r., Kallisten Lokatahtomessa (joks. runs.). 

Erigeron acris L. fqs. Kuivahkoilla mailla, kallioilla, jos- 
kus tievierustoilla, joks. yl. (yksittainen tavallisesti). 

SoUdago virgaurea L. fq. Yl. jokiahteilla ja muilla maen- 
rinteilla, lehdoissa, lehtimetsissa, kuusikkojen aukeammilla koh- 
dilla, aitain vierustoilla, toisinaan kankailla ja kallioilla. Loy- 
tyy merenrantalehdoissakin Aarlahden luona. 

Bidens cernuus L. Hr. r., nevamaisessa viidassa talvitien 
varrella Lemmettylan ja Maasillan valilla; Kv. sr., nevoissa 
Sammaljarven rannoilla; Lm. sr., nevoissa Lemmin jarven ympa- 
ristoissa. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 131 

B. tripartitus L. Mt., Pt., Hr. fq., La. fqs., muuten sfq. 
Yl. rannoilla, kosteilla pelloilla, latiikoissa y. m. kosteilla j^ 
denuderatuilla paikoilla. 

Filago montana L. Hr. r., maantien varrella, kuivilla 
hiekkaisilla paikoilla n. Y2 kni- etelapuolella Pyheen siltaa. 

Gnaphaliiim uliginosum L. La. sfq., muuten fq. Yl. ja 
tav. runs, kosteilla, denuderatuilla paikoilla (rannoilla, pelloilla, 
teilla y. m.), etenkin savisilla. 

Gji. silvaticum L. Mt., Pt. ja La. fqs., muuten sfq. Joks. 
yl. hiekkaperustaisilla tai hiekansekaisilla, harvemmin saviperai- 
silla pelloilla, etenkin pienilla hiekkaisilla metsapelloilla. 

Antennaria dioica L. fq. — fqq. YL kuivahkoilla mailla, kal- 
lioilla (us. runs.), kankailla, harvanpuolisissa kuivissa metsissa. 

Artemisia vulgaris L. Mt. ja Pt. sfq., muuten fqs. Kuta- 
kuinkin yl. asumusten nurkissa, teiden vierustoilla, puutarha- 
aituuksien luona, harvemmin pellonpientarilla. 

(A. absintliium L. Kasvaa metsapuolen pihoilla ja puu- 
tarhoissa. Lm.: Borjelinin torpan luona ja Jyrkkalassa; Kr.: 
Karjalan kylan myllyn luona; La.: Laajoen kylan Varpulassa, 
Ollassa ja Jullassa. — Luultavasti ainoastaan reliktina enti- 
sista kultureista). 

[A. abrotanum L. Loytyy valista pihoilla, esm. Ristimaen 
pihalla. Hyvin runsaasti kasvaa sita Mynamaen kirkkotarhassa. 
On yhta vahan kuin edellinenkaan luettava paikkakunnan vil- 
liin kasvuUisuuteen). 

Achillea millefoliitm L. fq. Yl. pientarilla, vainioteiden 
varsilla, heinapelloissa, kuivilla mailla, kankailla y. m. 

A. ptarmica L. Lm., Kr., La., Kl. sfq., muuten fq. Yl. 
pelloilla, toisinaan erinomaisen runsaana, varsinkin ohrapel- 
loissa. 

(A. cartilaginea Led. Pt. rr. Olen tavannut joitakuita eks. 
Mynamaen lukkarin puustellin puutarhassa, nahtavasti satun- 
naisena). 

Anthemis arvensis L. Kr. ja Kl. fq.. La. sfq., Kl. fqs., 
Lm. pass., Mt. r. On yl. itaosan pelloilla ja muodostaa usein 
yhdessa Brassica campestrisen seurassa niiden paakasvillisuuden 
(vars. Laajoella). Viela Tapanisten tienoilla on se kutakuinkin 



132 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

yleinen pelloissa, mutta sielta lanteen se puuttuu kerrassaan. 
Lemmilla sita loytyy muutamilla pelloilla Jyrkkalan ja Lautta- 
kallion valillii. Mt.: eraalla hiekansekaisella savipellolla kappa- 
len matkaa etelaan Lujalasta (parikymmenta eks. 1897). — 
Anthemis arvensisen esiintyminen on joks. resiprokisuhteessa 
Matricaria inodoran esiintymiseen. 

A. tindoria L. Mt. ja Pt. pass., Lm. sr., paik. etelaosan 
maenrinteilla, pihoilla, teiden varsilla, pelloilla (tav. + yksit- 
tain). Lemmilla sita kasvoi 1897 aarettoman runsaasti eraalla 
heinapellolla lahella Lankojarvea, niin etta pelto sen kukkiessa 
oil ihan keltanen. 

{A. cotula L. On useampia vuosia kasvanut Kallisten 
puutarhassa, ostetun heinansiemenen mukana tuUeena). 

Matricaria inodora La. ja Kl. fqs. — pass., Kr. ja Tp. sfq., 
muuten fq. Yl. pelloilla, pihoilla, asiimusten luona, toisinaan 
rannoilla, mieluimmin saviperaisella maalla. On itaosissa harvi- 
naisempi. 

M. chamomilla L. Kr., La., Tp. ja Kl. sfq., muuten fq. 
Yl. pelloilla, pihoilla, asumusten luona, peltoteiden reunoilla 
(tav. runs.). 

M. discoidea DC. Mt. ja Pt. fqq., Hr., Kv., Lm. ja Tp. fq., 
Kr., La. ja Kl. sfq. Yl. pihoilla ja teilla muodostaen taajoja 
kasvustoja; usein pelloilla y. m. Metsapuolessa se oli hiukka- 
sen harvinaisempi vastaavilla paikoilla. 

Chrysanthemum leucanthemiim L. La. fq., muuten fqq. 
Yl. pientarilla, heinapelloissa, nurminiityilla, maenrinteilla y. m. 
(us. runs.). 

Tanacetum vulgare L. Mt. fqs., Pt. — La. pass. Kasvaa 
enimmakseen pihoilla, teiden varsilla, asumusten nurkissa y. m. 
ruderatipaikoissa. Sitapaitsi merenrannoilla. 

f. crispa DC. kasvaa Karppisten kirkkotarhassa runs. (Kr.). 

Senecio silvaticus L. Mt., Pt., Hr. ja Tp. pass., kallioilla, 
santakuopissa ja -kasoissa, teitten varsilla, toisinaan pelloillakin. 
Ainoastaan kallioilla sita toisinaan loytyy vahan runsaammin. 

S. vulgaris L. Mt. ja Pt. fq., Hr. ja Tp. sfq., muuten fqs. 
Yl. pihoilla ja istutusmailla, harvemmin sita loytyy pelloilla. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 133 

Cirsmm lanceolatum (L.) fq. Yl. teiden, etenkin maan- 
teiden reunoilla (us. runs.), pientarilla, pihoilla, vuorilla, metsa- 
hakkuupaikoilla, merenrannoilla. 

C. arvense L. Kr., La., Kl. fq., muuten fqq. Yl. pel- 
loilla, usein niinkin runsas, etta kerrassaan pilaa viljan (vars. 
kaurapelloissa). 

f. alUflora. Joitakuita eks. kasvoi 1898 Kallisten pel- 
loilla. 

C. palustre L. Mt. ja Pt. pass., Hr. ja Tp. sfq., muuten 
fq. Joks. yl. — yl. kosteilla niityilla, kosteilla pientarilla, kos- 
teilla pelloilla, rannoilla y. m., etelaosissa kuitenkin paljon 
harvinaisempi kuin pohjoisosissa. 

C. heteropkyUiim (L.). Pt. ja La. fqs., muuten sfq. + 
yl. jokiahteilla ja muilla nurmisilla mailla, pientarilla (us. 
runs.), lehdoissa. Puuttuu Mynamaen kirkon ymparistoissa ker- 
rassaan. 

Cardims crispus L. Mt. ja Pt. pass., Lm. ja Kv. r. Ete- 
lassa paikottain pihoilla, puutarhoissa, kirkkomailla, tievierus- 
toilla y. m. Lm.: rinnepellolla hiekansekaisella savimaalla Laut- 
takallion torpan luona; Kv.: parilla pellolla Kivijarven luona. 

Lcqjpa tomentosa (Mill). Pt. ja Mt. sr. Olen sen tavan- 
nut Mynamaen kirkkotarhassa seka muutamissa puutarhoissa 
(Huohlla, Tuokilassa). 

L. minor (Schur.). Mt. ja Pt. pass. Paikottain etela-osan 
pihoilla, kirkko- ja puutarhoissa, teiden varsilla y. m. 

Centaiirea jacea L. Mt., Pt., Tp., Hr. fq., muuten sfq. 
Yl., vahsta pienemmilla aloilla runsaskin, maenrinteilla ja pien- 
tarilla. 

C. cyanus L. Mt. ja Pt. fqq., La. sfq., muuten fq. Yl. 
pelloissa, etenkin syysviljan seassa. 

Lampsana communis L. La. sfq., muuten fq. Yl. pelloilla, 
pihoilla, puutarhoissa. 

Leontodon aiitumnalis L. fqq. Yl. viljelysmailla, pienta- 
rilla, pihoilla, peltoteilla, nurmikoissa, rannoilla y. m. 

Tragopogon pratensis L. Pt. r. Kasvaa Vallaisten kylan 
jokirantapelloissa vastapaata Kintikkalaa (paikotellen jotenkin 
runsas). 



134 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

(CicJiorimn intyhus L. Viljelty. — Kasvoi 1897 useissa 
kaurapelloissa Saaren kartanon luona (Mt.) 

Hypochceris maculata L. Pt. fqs., muuten fq. Yleinen 
maenrinteilla (monasti runsas, vars. kivisilla), sitapaitsi lehdoissa, 
kankailla ja aukeissa metsissa. Puuttuu Mynamaen kirkon ym- 
paristoissa, aivan kuten Cirsium Jieteropliyllum. 

Taraxacum officinale (Web.) fq. Yleinen pelloilla, pihoilla, 
teilla, maenrinteilla, mieluimmin tallatuilla paikoilla (us. runsas). 

T. cornicidatum (Kit.). Mt. ja Pt. fqs., Hr. ja Tp. pass. 
Kasvaa kuivahkoilla mailla ja on etelaosissa usein runs. 

T. palustre Ehrh. Mt. sr. Kasvaa siella taalla Saaren 
lahden rannoilla yksittain. 

Sonchus arvensis L. Mt. ja Pt. fq., Hr. fqs., Kv., Lm., 
Tp. pass. Esiintyy kevatvilja- ja kesantopelloissa ja on usein 
hyvinkin runsas. 

8. oUraceiis L. Mt. ja Pt. sfq. Etupaassa puutarhamaissa. 

S. asper (L.). Kuten ed. 

Crepis paliidosa (L.). Tp. sr. Kasvaa kosteilla niityilla 
seka kosteissa lehdoissa Hirvenjarvesta tulevan puron loppu- 
juoksun varrella. 

Cr. tectorum L. Mt. ja Pt. fq., muuten sfq. Yleinen — 
joks. yleinen pelloilla, joskus kuivilla mailla, kallioilla y. m. 

Hieracium. Taman suvun eri lajien yleisyydesta paikka- 
kunnan eri osissa en osaa tehda selvaa. Tulen seuraavassa 
senvuoksi ainoastaan luettelemaan ne paikat, joista prassaamani 
eksemplarit ovat kotoisin. 

H. macrolepideum Norrl. La.: maenrinne Laajoen kylan 
Antikkalan talon luona. 

H. pilosella L. La.: maki Laajoen kylassa; kallio Laajoen 
Julian luona. Kl.: lehdossa Kalelan kylasta kaakkoon (var. 
tenuilingua Norrl.). Tp.: kuiva mantymaki lahella Tapanisia; 
lehto Vehmalaisten puron varrella. Hr.: kuiva maki lahella 
Tammistoa. Pt.: pari pellonmakea lahella Kallisia. — Loytyy 
alueen kaikissa osissa ja on enimmakseen yleinen — hyvin 
yleinen. 

H. auricidoeforme Auctt. Pt.: hiekkainen kuiva maki la- 
hella »Teilimakea». 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 135 

H. auricula L. La.: rinneniitty Laajoen kyliissa sekii pari 
jokirantaniittya. Kl.: jokiahde Kalelassa. — On H. inlosellau 
jalkeen yleisin piloselloidi. 

'^'H. suecicum Fr. La.: pari jokirantaniittya lahella kylaii; 
pelto Laajoen ja Sairisten valilla; lehto lahella Sairisia. Kr.: 
kostea niitty lahella Karjalaa. KL: useat kosteat niityt, maan- 
tiereunat, jokiahteet, pensastot ja lehtoreunat Kalelan tienoilla. 
Tp.: useat niityt Hirvenojan varrella. 

■H. hracJiycephaluyn Norrl. KL: pelto Kalelasta etelaan. 
Tp.: pari niittya Hirven- ja Vehmalaisten ojien varsilla. Kv.: 
kostea pelto lahella Pahikkalaa. 

'^H. fennicitm Norrl. La. : hernepelto lahella Sairisia. Kr.: 
rantaniittypensasto Karjalan kylasta lanteen. 

'■H. ventricosum Norrl. Kr.: jokirantaniitty lahella Karja- 
laa, kosteat niityt Lahlamen- ja Pirttijarvien rannoilla. KL: 
jokirantaniitty Kalelan iuona. Tp.: kostea niitty Hirvenojan 
varrella; kostea niitty lahella Kuuselan torppaa. 

^H. subinatense Norrl. Hr.: heinapelto lahella Palolaisia. 

^H. discoloratum Norrl. KL: kostea niitty pohjoispuolella 
Haan kylaa; kostea koivikkopolku lahella Kolinummea. 

'^H. pseudoblyttii Norrl. Kr.: pelto Karjalan kylasta lou- 
naaseen. Kr.: kaurapelto lahella Kalelaa. 

'^H. excelsius NorrL KL: pellonpiennar lahella Haan kylaa; 
maki lahella Vuoluisia. 

*H. septentrionale Norrl. Lm.: kaurapelto Lemmilta etelaan. 

'■'H. detonsum NorrL La.: maki lahella Sairisia. 

"^'H. atrobulhosum Norrl. Pt.: niittymiiki lahella Kaarleisia. 

*J7. griseum Norrl. Kr.: Karjalan kylan hautausmaa. 

*ir. umbelliflorum N. & P. Pt.: maki Kaarleisten Iuona. 
Mt.: maki Hiippavuoren Iuona. 

*H. litoreum NorrL Tp.: mantymetsa Hirvenojan var- 
rella. La.: muurahaispesa lahella Sairisia; rapakivimaki lahella 
Sairisia. 

"^'H. scelanifolium Norrl. Lm.: lahella Ruutin torppaa. 

H. saxifragum Fr. La.: rapakivikalliot Laajoen pohjois- 
puolella. 

H. norvegicum Fr. Pt.: kalho lahella Vallaisia. 



136 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

'^J?. lepistoides K. Johanss. Hr. : lehtomaki lahella Korven- 
suuta; lehtomaki Tammiston ja Keijaisten valilla. 

*H. lateriflorum Norrl. La.: rapakivimaki Laajoelta poh- 
joiseen. Kl.: lehto Kalelasta kaakkoon. Tp.: jokiahde Tapa- 
nisissa. 

*i?. prcetenerum Dahlst. var. Kr.: kausimetsa lahella 
Sairisia. 

*J?. proximum Norrl. Tp.: lepisto lahella Ihavaa. 
*fi". ccesiiflorum Almq. Norrl. Kr.: metsamaki lahella 
Karppisia. 

*iJ. adunans Norrl. Kr.: maki lahella Karjalaa; seka- 
metsa Karjalasta etelaan. KL: kiuisimetsa Kalelasta kaakkoon. 
*H. Mfidiim Lindeb. Pt.: maki Kaarleisten luona. Mt.: 
Linnavuoren rinne. 

"^H. galhanum Dahlst. La.: rapakivimaki lahella Laajokea; 
metsamaki Pahnassuon luona; lehto Sairisten luona; kallio Sai- 
risista koilHseen. Tp.: mantymetsa Hirvenojan varrella; lehto 
Vehmalaisten ojan varrella; jokiahde Ihavan luona. Mt.: kivi- 
nen kuiva metsamaki lahella Uhlua; lehtimetsa Orkovakkisten 
luona. 

^H. Iceticolor Almq. La.: lehto Laajoen lansipuolella. Tp.: 
jokiahde Tapanisissa. 

"^H. subpellucidum Norrl. La.: metsamaki lahella Sairisia. 
KL: tienvierusta Kalelasta kaakkoon. 

*H. suhadunans Norrl. La.: kivinen metsamaki lahella 
Sairisia. 

"^H. tenehrosum Norrl. La.: metsamaki lahella Sairisia. 
Kl.: metsamaki lahella Hakaa; lehto Kalelasta kaakkoon. Tp.: 
pelto Tapanisten kylassa. 

*if. triviale Norrl. On lahinna H. umbellatumidi yleisin 
Archieraciiim paikkakunnalla. Prassattyja eks. loytyy 49 eri 
paikasta, alueen kaikista osista. Kasvaa enimmanlaatuisissa 
metsissa, metsamailla y. m. 

*^. umbricola Ssel. f. Kr. : metsamaki lahella Karppisia. 
*J?. deltoides Norrl. Tp.: mantymaki Hirvenojan varrella. 
KL: kuusikko lahella Hakaa. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23. n:o 2. 187 

*^. luteovirens Norrl. La.: palanut metsa itaan Laajoen 
kylasta. 

*^. lividocaule Norrl. KL: uudispelto Kalelasta kaakkoon. 

H. icmhellatiim L. On yleinen paikkakunnan kaikissa 
osissa. 



Pikaisellakin silmayksella edella olevaan luetteloon huo- 
maa, etta kasvit ovat sangen eri lailla levinneet paikkakunnan 
eri osissa. 

Niin pienella alneella, kuin kysymyksessa oleva on, vai- 
kuttaa luonnollisesti eri kasvipaikkojen relativinen yleisyys enim- 
min floran kokoonpanoon. Mainittakoon tassa ensiksikin vilje- 
lysmaiden vaikutus floraan. Olen jo aikaisemmin maininnut, 
etta paikkakunta viljelysmaiden laajuuteen katsoen jakaantuu 
kahteen erilaiseen osaan: peltoalueeseen etelassa, kasittaen seu- 
dut Mt. ja Pt., seka metsaalueeseen, jonka muodostavat etu- 
paassa La., Kr., KL ja Lm. Jonkunlaisena valivyohykkeena 
ovat Kv., Hr. ja Tp., joissa tosin metsat vallitsevat, mutta joissa 
sen ohella loytyy melkoisia viljelysmaitakin. Ruderatikasvien 
esiintyminen on melkein suoraan verrannoUinen viljelysmaiden 
laajuuteen. Niinpa loytyy (1) joukko ruderatikasveja ainoas- 
taan alueen etelaosissa (Mt:ssa tai Pt:ssa tai moJemmissa): 

Lolium linicolum, E. peplus, 

Folygomim minus, Conium maculatum, 

P. persicaria, ^Ethusa cynapium, 

Chenopodium glaucum, Epilobium roseimi, 

Ch. rubrum, E. obscurum, 

Barbarea vulgaris, Anchusa arvensis, 

Sisymbrium officinale, Yeronica agrestis, 

S. sopUa, (Solanum dulcamara), 

Malva borealis, S. nigrum, 

Erodium dcutarium, Hyoscyamus nige>% 

Euphorbia helioscopia, Lamium intermedium. 



138 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Lamium amplexicaule^ L. minor, 

L. album, Tragopogon xwatense, 

Leonurm cardiaca, Sonchus aspe)\ 

Laijpa tomentosa^ S. oleraceus. 

Mt:ssa ja Ptrssa seka rajavyohykkeessa (Kv., Hr., Tp., 
osittain Lm.) kasvavat seuraavat, jotka muissa osissa puut- 
tuvat (2): 

Silene inflata, Fumaria officinalis, 

Camelina foetida, Vicia tetrasperma^ 

[Arenaria serpyllifolia)^ Asperugo procumbens, 

(Atriplex patulum), Lamium incisum.. 

Sitapaitsi ovat kaikkein enimmat viljelysmaan kasvit, jotka 
tosin loytyvat koko alueella, etelassa kuitenkin melkoista ylei- 
semmat kuin metsaosissa (3): 

Poa annua, [Chelidonium majus), 

Bromus secalinus, Carum carvi, 

Polygonum lapathifolium, Potentilla norvegica, 

P. hydropiper, Trifolium liyhridum. 



P. convolvulus^ Vicia hirsuta^ 

P. aviculare^ Myosotis intermedia, 

Rumex domesticus, Vei'onica arvensis, 

B. crispus, Rhinanthus major, 

Spergula arvensis^ Galium Vaillantii 
Ranunculus sceleratus, y. m. 

Viljelysmaiden vaikutus ulottuu sellaisiinkin kasveihin, 
jotka tosin eivat ole mitaan oikeita ruderatikasveja, mutta jotka 
kuitenkin mieiellaan kasvavat viljelysmaiden laheisyydessa. 
Niinpa ovat (4) useimmat piennarkasvit etelassa yleisempia kuin 
metsaosassa : Alopecurus pratensis, Fhleum pratense, Festuca ela- 
tior, Triticum repens, Lathyrus prate7isis y. m. Sediim tele- 
phium, Arenaria serpyllifolia y. m. kasvavat mieiellaan kallioilla, 
jotka ovat lahella viljelysmaita tai asuntoja; Lemna minor on 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 139 

etelaosan peltorapakoissa paljon yleisempi kuin metsapuolessa 

j. n. e. 

Lahinna viljelysmaita vaikuttavat suomaat (5) enimmin 
kasviston kokoonpanoon. Syysta, ettii etelaosissa kerrassaan 
puuttuu soita, ei useita metsapuolen yleisimpia kasveja kasva 
alueen etelaosissa ensinkaan tai ovat ne paljon harvinaisem- 
pia siella: 

Calla palustris, Drosera longifolia, 

Eriophoriim vaginatum, Cicuta virosa, 

Bhynchospora alba, Bubus chamcemorus, 

Carex paudflora, Myrtillus uliginosa, 

C. chordorrUza, Oxy coccus palustris, 

C. limosa, 0. micro carpus, 

C. irrigua, Andromeda poll folia, 

G. filiformis, Ledum palustre, 

Scheuchzeria palustris, Pedicularis palustris, 

Betula nana, Utricularia intermedia, 

Salix myrtilloides, U. minor 
S. Lapponum, y. m. 

Drosera rotundifolia, 

Floran erilaisuuteen vaikuttaa myoskin suuresti niittyjen 
(6) relativinen runsaus. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, loy- 
tyy kosteita luonnollisia niittyja alueen etelaosissa ainoastaan 
meren rannoilla, jotavastoin ne metsapuoliskossa ovat erittain 
yleisia. Niittyjen puutteesta alueen etelaosissa riippuu lahim- 
miten seuraavien kasvien harvinaisuus resp. puuttuminen Mt:ssa 
ja Pt:ssa: 

Juncus filiformis. Lychnis flos cuculi, 

Carex canescens, Caltha palustris, 

C. ccespitosa, Viola palustris, 

Agrostis canina, Trifolium spadiceum, 

Calamagrostis stricta, Cirsium palustre 
Polygonum viviparum, j. n. e. 



140 A. E. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Naihin liittyviit seuraavat kasvit, jotka mieluimmin kasva- 
vat niittypensastojen laidoilla: Calamagrostis lanceolata, C. phrag- 
mitoides, Vlmaria pentapetala, Lysimachia vulgaris, Veronica 
longifolia, Valeriana of-ficinalis, Succisa yratensis. — Metsien (7) 
laajuus alueen pohjoisemmissa osissa vaikuttaa luonnollisesti 
sen, etta useat metsakasvit — MajantJiemiim, Trientalis, Lin- 
ncea, Pyrolai y. m. — siella esiintyvat suuremmalla freqvensilla 
kuin alueen etelaosassa seka etta muutamat metsakasvit — 
Listera cordata, Ooodyera, Stellaria Friesiana y. m. — etelassa 
kerrassaan puuttuvat. — Vesien loytyminen tai puuttuminen 
luonnollisesti valittomasti vaikuttaa hydrofytifloraan. 

Mtrssa loytyy joukko meri- (resp. + suolaista vetta ra- 
kastavia) seka merenrantakasveja (8), joita alueen muissa osissa 
tietystikaan ei loydy: 

Juncus Gerardi^ Atriplex hastatum^ 

Lemna tristdca, Linum catharticum, 

Sdrpus Taberncemontani, Callitriche autumnaliSj 

Sc. pauciflorus^ Myriophyllum spicatum^ 

Heleocharis uniglumis, Glaux maritima, 

Triglochin maritimum, Odontites litoralis, 

Fotamogeton pedinatus, Plantago maritima^ 

P. filiformis, Erytlircea pulchella, 

Spergidaria canina, Taraxacum pahtstre. 
Sagina nodosa^ 

Naihin liittyy Potamogeton perfoliatus^ joka mielellaan 
kasvaa hiukkasen suolaisessa vedessa, seka Agrostis alba, ylei- 
nen merenrantakasvi. 

Useiden kasvien freqvensi on riippuvainen maanlaadusta 
(10). Siten on selitettavissa, etta muutamat peltokasvit, pain- 
vastoin kuin odottaa sopisi, ovat alueen metsaosissa yleisempia 
kuin etelassa. Ne — Scleranthus annmis, Brassica campestrisy 
Anthemis arvensis, Onaplialium silvaticum y. m. — nayttavat 
nimittain rakastavan (metsainsisaisia) hiekkaperustaisia peltoja. 
Painvastoin rakastavat Atriplex patidum, Chenopodium album, 
Tussilago farfara, Baphanusf?), Matricaria inodora(?) y. m. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 



141 



savimaata ja ovat siita syystii savitienoilla yleisimmillaan. — 
Vuorilajien laatu (11) vaikuttaa niissii tavattavaan kasvillisuu- 
teen. Runsaasti rapautuvilla rapakiviseinillii en esm. koskaan 
tavannut Aspleniitm septentrionaledi, Wooclsia?i y. m. Karakte- 
ristinen paikkakunnan rapakivivuorille sitavastoiri on Silene 
rupestris. 

Paitsi kasvipaikkojen suhteellista laajuutta sej^a maaperaa 
vaikuttaa vielii meren laheisyys tai etaisyys floraan. Moni kasvi 
viihtyy paraiten merenrantalehdoissa tai niuissa rehevissa met- 
sissa rannikolla (12): 



Polygonum dumetorum^ 
Melandrium nibrum^ 
Bibes rubrum, 
R. nigrum, 
Bosa glauca^ 
B. corii folia, 



Geum urbanum, 
Glechoma hederacea, 
Bubus idceus, 
Co toneaster in tegerrimus, 
Tanacetum vulgare. 



Alueen etelaisemmissa osissa loytyy sitapaitsi joukko kas- 
veja, joiden esiintyminen osittain lienee riippuvainen meren 
laheisyydesta, osittain siita, etta ne ylimalkaan ovat etelaisem- 
pia kasvilajeja, osittain vihdoin siita, etta etelassa loytyy vil- 
jalti niille sopivia kasvipaikkoja — lihavia rinteita, rehevia leh- 
toja y. m. Niiden seassa loytyy joukko »Regio aboensisen» 
karakteristisimpia kasveja (13): 



Luzula campestris, 

Polygonatum officinale j 

Carex vet^na, 

Avena pratensis, 

A. pubescens, 

Corylus avellana, 

Quercus robur, 

Silene nutans, 

Cerastium semidecandrum. 



(Banunculus polyanthemos), 
Arabis arenosa, 
(A. Thaliana), 
Hypericum perforatum, 
(Potentilla verna), 
Ulmaria filipendula, 
Lonicera xylosteum, 
Taraxacum corniculatum. 



142 A. K. Cajander. KasvistoUisia tutkimuksia Mynamaessa. 

Painvastoin valttavat (14) meren laheisyytta kysymyksessa 
olevalla paikkakunnalla, kuten Etela-Suomessa yleensakin, Al- 
nus incana seka punakeltaiset Hieraciumii {H. Blyttianum ja 
H. decolorans). Naista on harmaaleppa alueen itaisemmissa 
osissa hyvinkin yleinen eivatka mainitat Hierdcium\ik3.an ole 
harvinaisia. Sitiipaitsi tavataan alueen pohjoisemmissa ja itai- 
sissa osissatH;: harvinaisina useita kasveja, jotka ovat alueen 
eteliiosille, osittain koko Reg. aboensisellekin outoja (15): 

ScArpus ccespitosus, St. nemorum, 

Calamagrostis gracilescenSy Cardamine amara^ 

Poa sudetica, Circcea alpina, 

Scolochloa arundinacea^ Daphne mezereum, 

Carex livida, Pulmonaria officinalis, 

Orchis incarnata, Sceptrum carolinum, 

Salix nigricans, Crepis paludosa. 
Stellaria Friesiana^ 

Niiihin liittyvat Milium effusum, Lathyrus vernuSj Vicia 
silvatica, Thalictriim flaviim y. m. 

Monen kasvin levenemista on vaikea selittaa (16), kuten 
Nymphcea alba, N. Candida, Iris, Elatine alsinastriim, Sa- 
gittaria sagittcefolia y. m. Hyvin omituista on, etta Cirsiiim 
heterophyllum seka Hypochceris kerrassaan puuttuvat Mynamaen 
kirkon ymparistoista seka etta vuokot (Anemone nemorosa, 
Hepatica), Pteris y. m. etelaosissa aluetta ovat harvinaisen- 
puolisia. 

Muutamia kasveja on kenties paraiten pidettava relikteina 
(17) niilta ajoilta, jolloin resp. paikka oli merenrantana. Olen 
jo varhemmin huomauttanut siita, etta Pliragmitesta Mynamaen 
pelloissa on pidettava reliktina seka ettii Vincetoxicumm ja 
Allium schoenoprasumin nykyisia loytopaikkoja on pidettava 
reliktisina silta ajalta, jolloin Saaren lahti ulottui melkoista 
kauvemmas sisamaahan pain. Missa maarin sama voi koskea 
Atropis distansisi, Bumex crispusisi, Atriplex patuhimia, Sonchus 
arvensisisi y. m. en uskalla ottaa ratkaistavaksi. 



Referat. 

Die Kirchspiele Mynamaki, Mietoinen und Karjala, deren 
Vegetation und Flora oben geschildert wurden. sind im siid- 
westlichen Finnland (»Regio Aboensis»), zwischen 60° 35' und 
60° 54' lat. und 2° 30' und 3° 7' long, (von Helsingfors) ge- 
legen. Das betr. Gebiet, dessen ganzes Areal etwa 50 km^ betragt, 
ist ziemlich verschiedenartig, und zwar kann man dasselbe in 
9 kleinere, + homogene Bezirke eintheilen. In dem floristi- 
schen Theil sowie auf der beifolgenden Karte sind diese als Mt., 
Pt., Hr. u. s. w. bezeichnet worden. 

Der Felsengrund (pag. 7 — 11) besteht im siidliehen Theile 
aus Granit, im nordlichen dagegen aus Rapakivi. Die Grenze 
zwischen beiden Felsengebieten geht von Jyrkkala ziemlich gerade 
nach Kalela. Gneiss giebt es nur wenig und Kalkfelsen fehlen 
ganzlich. Der Boden (pag. 11—13) besteht in Mt. und Pt., 
sowie meistens in den Flussthalern der nordlichen und ost- 
lichen Bezirken aus Lehm, sonst aus Moranenschutt. Der 
Landstrasse Bjorneborg— Abo entlang geht ein GeroU-As und zu 
beiden Seiten von demselben breiten sich stellenweise weite, 
trockene Sandfelder aus. Kleinere Asbildungen und Sandhiigel 
findet man bin und wieder auch in den iibrigen Theilen des 
Gebietes. — Die Bezirke Mt. und Pt. sind relativ dicht be- 
volkert (etwa 20—30 Menschen pro km^), die ubrigen dagegen 
sehr sparlich (etwa 5 — 10 pro km^). 

Auch in Betreff der Verbreitung der wichtigsten Pflanzen- 
associationen, deren Zusammensetzung auf pag. 33 — 71 in gros- 
sen Ziigen geschildert worden ist, ist das Gebiet sehr heterogen. 
Im siidliehen Theile und iiberhaupt innerhalb des Lehmgebietes 
walten Kulturassociationen, Aecker, kultivierte Wiesen u. dgl. 



14A A. K. Cajander. Kasvistollisia lutkimuksia Mynamaessa. 

vor, in den nordlicheren Bezirken dagegen Wald-, Moor- und 
»naturliche» Wiesenassociationen. Die Walder (vgl. pag. 21 — 24) 
bestehen theils aus Kiefern (so besonders in Hr., sowie stellen- 
weise in Kv. und Tp.; iiber die Vegetation derselben vgl. pag. 
33—35), theils aus Fichten (besonders in Kr. und KL; iiber die 
Fichtenwalder vgl. pag. 35 u. 36) theils aus Birken (Lm., pag. 
36 u. 37), seltener aus Grauerlen (kleinere Bestande in Tp., 
Kr. u. Kl. (pag. 38 u. 39); ziemlich haufig sind aueh gemiscbte 
, Walder (insbesondere in La.). — Die Wiesen (pag. 24 — 26) sind 
meistens feucht-nass, entweder mit Agrostis canina und Ambly- 
stegium- resp. Polytrichum-AYien (pag. 49—52) oder aber mit 
verschiedenen Biedgrasern und Sphagnen (pag. 52 — 53) bewachsen. 
Weniger zahlreich sind + troekene Wiesen mit Aira ccespiiosa 
(pag. 49), die ofters aus Ackern entstanden sind. Kleinere 
Hiigel, Flussufer-Boschungen u. dgl. (pag. 44 — 48) haben meist 
eine iippige Vegetation verschiedener Stauden (Trifolhim medium, 
TJlmaria filipeiidiila, Ranunculus polyanthemos etc.); troekene 
Sandf elder (pag. 42—44) sind meistens mit einer aus niedrigen 
Grasern (Festuca ovina, Agrostis vulgaris etc.) bestehenden Malte 
bedeckt. Auf den Heiden (pag. 41—42) herrscht Calluna vul- 
garis, die trocknesten Stellen ausgenommen, an denen nicht 
selten nur Bennthierflechten vorkommen. — Unter den moor- 
artigen Bildungen sind die Sphagneten die haufigsten. Etwa 
2/3 des ganzen Bezirkes La. und ung. ^/g — 74 ^^^ Bezirke 
Kr. und Kl. besteht aus Torfboden und zwar beinahe aus- 
nahmslos aus Sphagnum-Tort Einige Sphagneten sind mit + 
kriippelhaften Kiefern bewachsen (pag. 64), die meisten aber 
entbehren jeglichen Baumwuchs. Auf den trockneren sind die 
grosseren Halbstraucher (Ledum, Calluna, Betula nana etc.) vor- 
herrschend (pag. 64—66), auf den nassen Flachmooren (pag. 
66—67) iiberwiegen Cyperaceen, einige Krauter und kleine 
Halbstraucher [Oxycoccus, Andromeda etc.). In Kl. und im siid- 
lichen Theile von La. sind weite, flache, mit Scirpus ccespitosus 
und Eriophorum vaginatum bewachsene Sphagneten (pag. 65 — 66) 
sehr haufig. Wiesenmoore fehlen ganzlich; die Sumpf-Walder 
(pag. 62—63) dagegen sind ziemlich haufig, aber klein an Areal. 
— Die Seen sind sparlich und alle klein, meist von Mooren 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 2. 145 

umgeben (pag. 13 — 14 n. 69), nur einige sind ein wenig 
grosser (iiber den See Kivijarvi vgl. pag. 14 u. 15) mit klarem 
Wasser und einer reichlichen Vegetation von Scolochloa, Fhrag- 
mites, Scirpiis, Nymphceace Qx\ etc. (pag. 69). Fliisse giebt 
es 2, beide nur etwa 30 km lang. Die Vegetation derselben 
(pag. 69 — 71, vgl. auch pag. 17 — 18) ist ziemlich variabel. 
Haufig sind weite Bestande von Potamogeton natans, Polygonum 
amphibium, sowie solche von Scirpus, Phragmites, Acorus, 8a- 
gittaria etc. — Die Felsen sind oft mit Waldern, vorzugsweise 
mit Pineten, in Mt. auch oft mit Fichtenv^aldern bestanden, 
aber sehr viele Felsenkuppen, besonders in Mt. und Pt., sind 
kahl. Die letztgenannten haben dann eine characteristische aus 
Moosen, Flechten sowie aus gewissen Krautern und Grasern 
bestehende Vegetation (pag. 59 — 62). — Die Acker (pag. 54 — 56) 
werden theils mit Hafer und Roggen, theils mit Futtergrasern und 
Klee gesat; weniger baut man Weizen, Kartoffeln, Erbsen etc. 
Der Gartenbau (pag. 29 — 31) befindet sich, mit wenigen Aus- 
nahmen, auf einem ziemlich niedrigen Standpunkte. 

Die Flora des Gebietes (iiber die Verbreitung der ein- 
zelnen Pflanzenarten vgl. pag. 71 — 137) ist ebenso verschie- 
denartig als die iibrigen Naturverhaltnisse, von welchen ja 
die erstgenannte + streng abhangig ist. In den Theilen, wo 
der Lehmboden herrscht und w^o der Boden darum intensiver 
gebaut wird, sind auch die Ruderatpflanzen haufiger als in den 
iibrigen Theilen, wo einige derselben ganzlich fehlen (pag. 137 
N:o 1), andere viel sparlicher sind (N:s 2 u. 3)) In den letzt- 
genannten Gegenden herrschen dagegen die Wald- (N:o 7), Sumpf- 
(N:o 5) und Wiesenpflanzen (N:o 6) vor. Die Verbreitung eini- 
ger Pflanzen ist von der Nahe des Meeres bedingt. Entweder 
sind es reine Halophyten- oder Brachwasserpflanzen (N:o 8) 
Oder iiberhaupt Kiistenpflanzen (N:o 12) oder aber solche die 
hier, sowie iiberall im siidwestlichen Finnland die Nahe des 
Meeres scheuen (Ahiiis incana, Hieracia mit orangegefarbten 
Bliithen). Die grosse Frequenz einiger Pflanzen in Mt. und Pt. 
scheint sowohl durch eine siidlichere Lage als durch den 
Reichthum an passenden Lokaliteten und vielleicht auch durch 
die Nahe des Meeres bedingt zu sein. Viele unter diesen (N:o 13) 

10 



146 A. K. Cajander. Kasvistollisia tutkimuksia Mynamaessa. 

gehoren zu den characteristischsten Elementen der Flora von 
»Regio Aboensis». Dagegen giebt es in den nordlicheren Be- 
zirken viele nordlichere Pflanzen, die fiir »Regio Aboensis» ± 
fremd sind (N:o 15). 

Einige Pflanzen bevorziehen den Lehmboden, z. B. untcr 
den Ackerpflanzen Atriplex patulum, Chenopodiiim album etc. 
(N:o 10), andere dagegen [Scleranthus, Gnaphalium silvaticum 
etc.) den Sandboden. — Auf stark witternden Rapakivifelsen 
sucht man vergebens nach Asplenien, Woodsia etc., die auf 
Granit vorkommen; Sile7ie rupestris dagegen ist im Gebiete 
meist nur auf Rapakivifelsen vorhanden. 

Einige Pflanzen sind als Relicte aufzufassen (N:o 17). So 
ist das reichliche Vorkommen von Phragmites in Mt. und Pt. 
durch die Thatsache erklarlich, dass sowohl Mt. als Pt. in nicht 
allzu weit verflossener Zeit von dem Meere bedeckt war. Wei- 
tere Reliktpflanzen sind Allium sclicBnoprasum und Cynanchum, 
vielleicht auch Atropis distans, Eumex crispus, Atriplex patulum 
und SoncJius arvensis. 






-m- 



Acta Soc pro F. ef Fl. Femiica 33, N:o 3. - Cajander 



Euphasia gtucilis 




Kyl&: Dorf. 

Ekskursionit. Kxcursiooen. 
KaBviraja ; JPflanzsngTenze- 
Alueraja : Gebietsg-reiute. 



ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA, 23, K:o 3. 



YERZEICHNIS 



DER AUS 



FINLAND BEKANNTEN 



RAMULARIA-ARTEN 



J. IVAR LINDROTH. 



(Yorgelegt am 7. December 1901). 



HELSINGFORS, 1902. 



1 



KUOPIO, 

K. MALMSTROMS DRUCKEREI, 1902. 



I 



n seiner Arbeit »Finlands M6gelsvampar», Helsingfors 1892, 
fiihrt Karsten aus Finland 14 Ranml aria- Arien an. Spater wurde 
von Karsten ^) eine Ramularia Epilohii auf Epilobium angiisti- 
folium beschrieben, fiir welche von Saccardo ^) die neue Be- 
nennung Ramularia Karstenii Sacc. eingefiihrt wurde, weil 
schon friiher auf Epilobium palustre eine Ramularia Epilohii 
Allescher ^) existierte. 

Schliesslich fiihrt Karsten *) im Jahre 1892 aus Finland 
noch R. Heraclei (Oud.) Sacc. auf Heracleum und R, Succisce 
Sacc. auf Siiccisa pratensis an. 

Der von Karsten ^) als Ramularia primulana beschriebene 
Pilz auf Primula veris ist eine Ovularia; zu derselben Gattung 
gehoren auch die von Karsten ^) friiher als Ram. obovata Fuck, 
auf Rumex domesticus und Ram. pusilla Ung. auf Alchemilla 
vulgaris bezeichneten Pilze ''). 

Nach Karsten sind also aus Finland im Ganzen siebzehn 
RamidariaSpecies bekannt. Da aber spater die Anzahl dieser 
Pilze um mehr als das dreifache bereichert worden ist, und 
Mreil unter den jetzt bekannten finlandischen Ramularien auch 
einige, wenigstens soviel ich urteilen kann, neue Arten vor- 
kommen, scheint mir die Veroffentlichung eines Verzeichnisses 
unserer Ramularia- Arien nicht ganz unmotiviert zu sein. 



1) Hedwigia 1892, p. 296. 

2) P. A. Saccardo: Sylloge Fungorum XI. p. 603. 

3) A. Allescher: Verzeichn. Slid. Bay. Pilze p. 7, und Fungi bav. 
N:o 293 (1891). 

4) Karsten: Symbolse ad Mycol. Fenn. XXXII. p. 11. 

5) » Fraginenta Mycologica VII. p. 7. 

6) y> Symbolce XIII. p. 15. 

'^ > Finlands Mogelsvampar, p. 40—41. 



4; Lindroth, Ramularia-Aiten. 

Jeder Art, von welcher geniigendes Untersuchungsmaterial 
zur Verfiigung stand, habe ich eine kurze Beschreibung beige- 
fiigt. Dieses Verfahren kann wohl beim ersten Blick als 
unnothig erscheinen. Da es aber von den meisten Bamidaria- 
Arten nur sparliche Beschreibungen giebt und es darum oft 
sehr schwer zu entscheiden ist, was die respectiven Verfasser 
mit ihren Arten verstanden haben, ist die Mogliehkeit nicht 
ausgeschlossen, dass meine hier gegebenen Bestimmungen fur 
eine oder andere Art nicht ganz zutreffend sind. Wegen der 
gegebenen Beschreibungen wird es aber, v^ie ich hoffe, den 
Mykologen, die Originalexemplare von den verschiedenen Arten 
haben oder solche erhalten konnen, ziemlich leicht sein, meine 
Angaben zu kontrollieren. Auch hoffe ich, dass durch ein solches 
Verfahren, wenigstens in einzelnen Fallen, nicht ganz unwichtige 
Beitrage zu der Morphologic dieser an und fiir sich so sehr 
einformigen und gleichgebauten Pilze gehefert wurden. 

In den Beschreibungen der Ramularien werden die koni- 
dientragenden Hyphen oft als gezahnt beschrieben. Dieses Wort 
scheint mir aber v^eniger gliicklich gewahlt zu sein; vielleicht ist 
es besser zu sagen, dass die Konidientrager seitlich mit Koni- 
diennarben versehen sind. — Die Anzahl dieser Narben und 
ihre gegenseitige Stellung scheinen gute systematische Gharak- 
tere zu bilden, wesswegen sie in den kiinftigen Beschreibungen 
dieser Pilze besonders zu erwahnen sind. 

Betreffend die Verkiirzungen von den Namen der finnischen 
naturhistorischen Provinzen verweise ich auf » Herbarium Musei 
Fennici», Helsingfors 1889 — 94. Die Abkiirzung K. transon. 
(= Karelia transonegensis) bezeichnet die neuerdings auf Grund 
der von Herrn A. K. Gajander und dem Verfass. im Sommer 
1899 gemachten Untersuchungen mit dem fenno-scandinavischen 
Gebiete einverleibte Gegend, welche nach VVesten gegen die Pro- 
vinzen Karelia pomorica, Kar. onegensis und Kar. olo7ietsensis 
grenzt. Die Grenze dieser Gegend gegen Osten kann mit einer 
Linie bezeichnet werden, die vom Ufer des Weissen Meeres 
(c. 64° n. Br; 8° o. L. von Pulkowa) etwa zwei Meilen west- 
lich vom Fl. Onega bis zu Jarnema (c. 63° n. Br; 9° o. L.) 
und von diesem Punkte fast gerade zu Wosnesenje beim Fl. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 5 

Swir am siidwestlichen Ufer des Onega Sees gezogen werden 
kann. (Siehe auch Meddelanden fran Societas pro P'auna et 
Flora Fennica, Heft 26, p. 172—184 und die daselbst bei- 
gefiigte Kartel). 

Die Klammer (H. M. F.) bedeutet, dass ich das erwahnte 
Pilzexemplar im Herbarium Musei Fennici zii Helsingfors gese- 
hen habe. 

Von den unten aufgenommenen Arten sind zwei, Raniu- 
laria filiformis n. sp. und Bam. Archangelicce n. sp. noch nicht 
aus Finland bekannt. Die letztere kommt jedoch aller Wahr- 
scheinlichkeit nach auch bei uns vor. 



Bestimmungstabelle der finnischen Ramularien, 

(Folgende Arten, von welchen geniigendes Material nicht 
vorliegt, sind nicht beriicksichtigt: R. Silenes, R. gibha, R, 
Armor acice, R. Saxifragce, R. Succisce, R. Valeriance und R. 
anserina: dagegen wurden R. filiformis und R. Arcliangelicoe 
beriicksichtigt). 

I. Mycel die ganze Nahrpflanze durchziehend : 

A. Raschen schneeweiss . . . . R. Botrychii (1). 

B. » graublau JK. LysimacMce (36). 

II. Mycel lokalisiert, meist Flecke bildend: 

A. Flecke zusammenfliessend, oft die ganze Blatter gleich- 
formig deckend, nicht scharf begrenzt: 

1. Schneeweiss: 

a. Konidien einzeUig . . . . R. ohducens (47). 

b. » meist zweizellig . . R. filiformis (pag. 34). 

2. Lebhaft rotgefarbt: 

a. Trager unverzweigt . . . R. coccmea (43). 

b. » oft verzweigt . . . R. pseudococcinea (44). 

3. Grau oder sehr schwach gefarbt: 

a. Konidien in der Mitte etwas eingeschniirt: 
-f Trager zweizellig . . . . R. acris (10). 

++ » mehrzellig . . . . R. macrospora und var. 

major (53). 

b. Konidien nicht eingeschniirt: 
+ Trager kiirzer als die Koni- 
dien R. pygmcea (45). 

++ Trager langer als die Koni- 
dien R. FolygalcB (22). 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 7 

B. Flecke von einander isoliert: 

1. » kaum hervortretend : 

a. Auf alien iiberirdischen Tei- 

len vorkommend . . . , R. Adoxoe (52). 

b. Blatter bewohnend: 

-f Konidien immer einzellig . R. alnicola (3). 
++ » oft zweizellig . . R. lapponica (9). 

2. Flecke deutlich: 

a. Konidientrager meist zerstreut: 

+ » einzellig . . R. Archangelicce (25). 

+4- » mehrzellig . R. Eeraclei (23). 

b. Konidientrager in Biindeln vereinigt: 
+ » meist nur einzellig: 

O Meist mit nur je einer scheitelstandigen Konidien- 
narbe: 
A Epiphyll: 

: Trager fadenformig . . R. Calthce (12). 
: : » cylindrisch: 
f Konidien cylindrisch, 

2— 3 ^ breit . . R. Taraxaci (61). 
ff Konidien cylindrisch 
— schmalelliptisch, 

3 — 4,5 fi breit . . R. Cynoglossi (40). 
A A Hypophyll: 

: Trager schwach gefarbt R. Epilobii-parviflori (29), 
: : » hyalin: 
f Flecke scharf hervortretend: 
X Konidien 

7—20X2—3 fi. R. lactea (17). 
XX Konidien 

18—30X3—4,5/^. R. Malvce (19). 
ft Flecke undeutlich . R. Taraxaci (61). 
AAA Amphigen: 

: Flecke gelb . . . . j5. Lysimachiarum (37). 
: : » dunkel: 
f Baschen gut hervor- 
tretend R. Vestergreniana (26). 



Lindroth, Ramularia-Arten. 

ft Raschen ausserst klein R. Sparganii (2). 
00 Konidiennarben meist 2 — 3: 
A Trager schwach gefarbt: 

: Flecke scharf begrenzt E. montana (28). 
: : » kaum oder nicht 

begrenzt , . . . B. Epilobii-parviflori (29). 
A A Trager hyalin: 

: Konidien oft eingeschniirt: 
f Flecke purpurgefarbt B. decipiens (6). 
ff » nicht purpur- 
gefarbt B. Anchiisoe- officinalis (41). 

: : Konidien nicht eingeschniirt: 
f » meist einzellig B. cylindroides (39). 
ff » » zweizellig: 

X Flecke gelb . . . B. Lysimacliiarum (37). 
XX » mit purpurgefarbter Zone: 

a. Trager kaum langer als die Konidien: 

* Konidiennarben 

meist 1—3 . B. Tulcmiei (34). 
** Konidiennarben 

oft 4 — 6 . . B. arvensis (31). 
/3. Trager langer als 

die Konidien . B. Gei (33). 
XXX Flecke grau oder braun: 
a. Flecke von den 

Nerven begrenzt B. Geranii-silvatici (21). 
i3. Flecke von den Nerven nicht begrenzt: 

* Epiphyll: 

§ Trager im Biin- 

del 20—30 . B. picridicola (59). 
§§ Trager im Biin- 

del nur einige B, Moehringice (8). 
** Hypophyll: 
§ Konidien 

7 — 20 fi lang B. lactea (17). 






Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 9 

§§ Konidien 

18 — 33 fi lang B. Hornemanni (30). 
**'■' Amphigen . . R. Sclmlzeri (35). 
(R. Taraxaci, R. Archangelicce, R. V ester greniana). 
GOO Konidiennarben meist 4 — 7 oder mehrere: 
A Flecke gelblich . , . R. Primulce (38). 
A A » braun: 

f Konidien langer als die 

Trager R. picridicola (59). 

f f Konidien kiirzer als die 

Trager R.Campanulce-latifoluB{M). 

i\i\is Flecke purpurgefarbt: 

f » scharf begrenzt R. pratensis (5). 
ff » weniger scharf 

begrenzt . . . . R. arvensis (31). 
-^-f Konidientrager meist zweizellig: 
O Konidien etwas eingeschnlirt: 
A Flecke purpurgefarbt: 
: Flecke gross, bis meh- 
rere Cm. im D. . . R. decipiens (6). 
: : Flecke klein, einige Mm. 

im D R. Tricliene (56). 

AA Flecke nicht purpurge- 
farbt R. Buniadis (16). 

OO Konidien nicht eingeschniirt: 

A Trager schwach gefarbt R. montana (28). 
A A » hyalin: 

: Konidien 2— 3-zellig . R. Trollii (13). 
: : » 1 — 2-zellig: 

t Epiphyll: 

X Flecke gelb . . R. Primulce (38). 
XX > purpurge- 

farbt . . . . R. variabilis (4-2). 
XXX Flecke grau oder braun: 

«. Konidien meist nur einzellig: 
* Konidiennarben 

mehrere . . R. Lampsance (60). 



10 Lindroth, Ramularia-Arten. 

** Konidiennarben 

2—4 . . . B. Cardui (58). 
/?. Konidien zweizellig: 

* Konidien langer 

als die Trager R. incridicola (59). 
** Konidien kiirzer 

als die Trager R. Urticce (4). 
tt Hypophyll: 

X Konidien meist ein- 

zellig . . . . R. lamikola (50). 
XX Konidien meist zweizellig: 
a. Konidiennarben 
an einander ge- 

nahert . . . R. Ajugce (51). 
jS. Konidiennarben 
von einander 

entfernt . . . R. calcea (49). 
fft Amphigen: 

X Konidien schwach 

eingeschniirt . . R. Buniadis (16). 
XX Konidien nicht eingeschniirt: 

a. Oft mit nur einer Konidiennarbe: 

* Flecke eckig . R. Cicidce (24). 
"^^ » gerundet R. Barbarece (14). 
jS. Konidiennarben 

meist 2—3 . . R. Geranii (20). 
cf. Konidiennarben 

meist 4 — 7 . . R. agrestis (18). 
-f+-h Konidientrager mehrzellig: 

O Trager meist verzweigt . R. filaris var. Lappce (62). 
OO » » un verzweigt: 

A Konidien 2— 3-zellig . . R. TroUii (13). 
A A » 1 — 2-zellig: 
: Konidien fast fadenfor- 

mig R. Anagallidis (46). 

: : Konidien cylindrisch: 
t Flecke gelb . . . . R. Frimidce (38). 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 11 

ft Flecke nicht gelb: 
X Konidien langer als 

Trager . . . . R. picridicola (59). 

XX Konidien kiirzer als Trager: 
a. Konidiennarben 

4 — 7 . . . B. agrestis (18). 
/?. Konidiennarben 2 — 3: 

* Amphigen . . B. Geranii (20). 

** Hypophyll . . B. Ajugce (51). 



I. Ramularia Botrychii n. sp. 

Rasehen der Konidientrager alle griinen Teile der Nahr- 
pflanze fast gleiehformig deckend, einen schneeweissen Ueber- 
zug bildend. Konidientrager einfach, ein- oder zweizellig, ge- 
rade, faden- oder schwach keulenformig, nur an ihrer Spitze 
Konidien in kurzen Ketten bildend. Konidien hyalin, gerade, 
eylindrisch, beidendig meist etvvas zugespitzt oder abgerundet, 
ein- oder zweizellig, 17 — 24 /bi lang, 3 — 4 fi breit. Die ein- 
zelligen Konidien messen meist nur 10 — 16 fi in der Lange. — 
Auf Botrychium Lunaria (L.): Finland: Karelia pomorica, Mark- 
kasenvaara bei Koivuniemi 2. VII. 1896: J. I. L.; Karelia olo- 
netsensis, Petajaselka 26. VI. 1898: J. I. L. 

Der Pilz schadigt seine Nahrpflanze sehr und todtet all- 
mahlich samtliche oberirdischen Teile derselben. Der Parasit, 
der wohl zu den selteneren Pilzen zu rechnen ist, kann bis- 
weilen sehr heftig auftreten wie bei Koivuniemi auf Markkasen- 
vaara, wo kaum ein gesundes Exemplar von Botrychium zu 
finden war. Die von dem Parasiten befallenen Nahrpflanzen sind 
durch ihre weisse Farbe sehr in die Augen fallend, und kon- 
nen in grosserer Anzahl auftretend der sonst einheithch griinen 
Rasendecke ein ganz fremdes Aussehen geben. 

Da bisher, wenigstens meines Wissens, auf den hoheren 
Kryptogamen keine Bamularia-kvi bekannt war, hat der oben 
beschriebene Pilz in dieser Hinsicht ein specielles Interesse. 



12 Lindroth, Ramularia-Arten. 

2. Ramularia Sparganii n. sp. 

Flecke unregelmassig gerundet, anfangs kaum hervortre- 
tend, spater braun und deutlich. Raschen amphigen, ausserst 
klein, weisslich, von mehreren, hyalinen, cylindrischen, ein- 
zelligen Konidientragern gebildet, die bis 20 ^. lang und 2,5 fi 
breit sind. Konidiennarben 1 — 2. Konidien sehr ungleich lang, 
fadenformig, hyalin, 1 — 3-zellig, gerade, distinkt kettenformig 
abgeschniirt, bald keimend, sehr leicht abfallend, bedeutend 
langer als die Trager, meist 10 — 30 ^ lang 1,5 — 2,5 ^ breit. — 
Auf Sparganium glomeratum Laest.: Finland: Karelia pomorica, 
Kem. 27. VIII. 94: I. 0. Bergroth; Sparganium simplex Huds.: 
Schweden: Stockholm IX. 1900: G. Lagerheim. 

3.? Ram. ainicola Cooke, Sacc. Sylloge IV. p. 199. 

Flecke kaum merkbar, graubraun, gerundet. Konidien- 
trager weisslich, meist zweizellig, unverzweigt, sehr kurz. Ko- 
nidien einzellig, plasmareich, cylindrisch oder keulenformig, ge- 
rade oder bisweilen etwas gekriimmt und unregelmassig, 11 — 18 fi 
lang, 3,5 — 4,5 /n breit. — Auf Abiiis incana (L.): 01. Munduksa 
22. VII. 98: J. I. L. — Eine sehr zweifelhafte Ramularia, 

4. Ram. Urticae Ces., Sacc. Sylloge IV. p. 216. 

Flecke klein, kaum bis 0,5 Cm. im Durchm., sehr wenig 
hervortretend. Raschen aus den Spaltoffnungen hervortretend, 
schneeweiss, epiphyll. Konidientrager hyalin, meist gerade, un- 
verzweigt, ein- oder zweizellig und im letzteren Falle die obere 
Zelle viel nial langer als die Basalzelle, mit 2 — 4, einander 
meist genaherten, seltener mit nur je einer scheitelstandigen 
Konidiennarbe, 30—45 ^ lang, 3 ^ breit. Konidien hyalin, 
cylindrisch, oder schwach elliptisch, ein- oder zweizellig, beid- 
endig stumpf abgerundet, zu\veilen nur 9 {jl lang und bis 7 ^ 
breit, meist 16 — 28 fju lang, 4 — 6 ^i breit, oft distinkt ketten- 
formig abgeschniirt. — Auf Urtica dioica L.: N. Gumtackt un- 
weit Helsingfors 10. IX. 83: A. 0. Kihlman; Helsingfors nebst 
Umgebungen an mehreren Orten von Aug. bis Oktob. vom Verf. 
jahrlich beobachtet; Ta. Mustiala: P. A. Karsten (Mogelsvamp. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. I'd 

p. 57) und VIII. 97: J. I. L.; 01. Soutojarvi 9. VIII. 98: J. I. L.; 
On. Sennoguba 29. VIII. 98: J. I. L. 

5. Ram. pratensis Sacc. Sylloge IV. p. 215. 

Flecke gross, circ. 1 Cm. im Durchm., gelblichbraun, von 
einer schmalen, purpurgefiirbten Zone umgeben. Riischen klein, 
hypophyll (immer?). Konidientrager meist einzellig, hyalin, un- 
verzweigt, nach oben mit 4—7 dicht stehenden Konidiennarben. 
Konidien zweizellig, gerade. cylindrisch, hyalin, 14 — 28 ,a lang, 
2,5—3,5 fi breit. — Auf Eiwiex thyrsoides Desf.: 01 Ostret- 
schina 16. VII. 98: J. 1. L. 

6. Ram. decipiens Ell. & Ev., Sacc. Sylloge IV. p. 215. 

Flecke gerundet, unregelmassig, 0,5—1 Cm. im Durchm., 
oft zusammenfliessend, rotlich, braun purpurgefarbt mit oder 
ohne eine heller gefiirbte Zone. Riischen meist amphigen oder 
hypophyll. Konidientrager hyalin, ein- oder zweizellig, unver- 
zweigt, gerade oder bei den 4—6, stark entwickelten Koni- 
diennarben schwach gebogen, 30—70 // lang, 3—4 fi breit. 
Konidien hyalin, cylindrisch, gerade, ein- oder zwei-, seltener 
dreizellig, beidendig stumpf abgerundet, in der Mitte bisweilen 
etwas verschmalert, 15—34 /^ lang, 3—5 fji breit. — Auf Eu- 
mex hip2)olapatJmm Fr.: 01 Ostretschina 15. VII. sehr reichlich 
am Ufer des Flusses im Dorfe; 11. VII. bei Jasajarvi (Jasche- 
sero) und 18. VIII. 98 bei Suoju unweit Petrosawodsk: J. I.E.; 
Ik. Walkjarvi, Pahkinamaki 27. VII. 95: H. Lindberg (H. M. F.); 
Ta. Koski, Kaikala 7. VII. 77: C. Leopold (H. M. F.); Om. 
Jakobstad VII. 96: C. W. Fontell (H. M. F.); Kp. Kem, Keilak 
3. VIII. 96: I. 0. Bergroth & J. I. L. 

7. Ram. Silenes Karst. Symb. ad. Myc. Fenn. XXX. p. 6 Sep.; 

Sacc. Sylloge XI. p. 602. 

Auf Silene infiata Sm.: Ta. Mustiala VIII. 91: 0. Karsten. 

8. Ramularia Moehringiae n. sp. 

Flecke schwach gelblich, brilunlich oder schmutzig griin, 
unregelmassig, bis 0,5 Cm. im Durchm. Riischen ausserst klein, 



14i Lindroth, Ramularia-Arten. 

kaum merkbar, aus den Spaltoffnungen hervortretend, epiphyll 
(immer?). Konidientrager hyalin, sehr kurz, einzellig (immer?), 
unverzweigt, stumpf, mit 1—3 Konidiennarben am oberen Ende, 
8—15 ^ lang, 2,2 — 2,6 fi breit. Konidien schwach ketten- 
formig abgeschniirt, stabchenformig, gerade, hyalin, ein- oder 
zweizellig, 11—22 /* lang, 2—3 fi breit. — Auf Mcehringia 
trinervia L.: Finland: Alandia, Morby 6. VII. 97: J. I. L. 

9. Ramularia lapponica n. sp. 

Flecke gross, bis 2 Cm. lang, unregelmassig, nicht be- 
grenzt, grau bis schwarzbraun, die Blattscheibe meist zerstorend. 
Konidientrager in sehr kleiner Anzahl vorkommend, isoliert 
Oder in sehr geringzahlige Raschen gesammelt, unverzweigt, 
ein- Oder zweizellig, hyalin, kurz, bis 25 ^ lang, 3 ^ breit. 
Jeder Trager an der Spitze mit 2—3, meist dicht an einander 
stehenden Konidiennarben. Konidien kettenformig abgeschniirt, 
gerade, cylindrisch bis fadenformig, ein- oder zweizellig, 10 — 22 
^ lang, 2 — 2,0 ^ breit. — Auf Ra7iunculus lappojiicus L.: 
Finland: Karelia transonegensis : Puramoch, etwa 2,6 Meilen 
von Korjetsckoje beim Fl. Onega 6. VIII. 99: J. I. L. — Spets- 
lergen: Adwentbay 8. VIII. 68: Th. Fries. 

Das Mycel des Pilzes todtet grossere Partien der Blatter, 
die oft zum grosseren Telle wortlieh beinahe vermodern. 

10, Ramularia acris n. sp. 

Flecke gross, unregelmassig, von den Nerven begrenzt, 
gelblich braun oder graubraun, meist nur wenig hervortretend. 
Raschen aus den Spaltoffnungen hervortretend, streng hypophyll, 
weisslich oder sehr schwach rotlich. Konidientrager hyalin, 
gerade, unverzweigt, meist zweizellig, stumpf, 30—60 ^ lang, 
3 ^ breit, mit nur je einer scheitelstandigen Konidiennarbe, 
selten kommen drei Konidiennarben vor. Konidien ein- oder 
meist zwei-, selten dreizellig, gerade, cylindrisch bis schmal 
elhptisch, beidendig abgerundet, in der Mitte oft deutlich schma- 
ler oder eingeschniirt, hyalin, plasmareich, meist 22 — 34 ^ 
lang, 3—8 ^ breit. — Auf Ranunculus acris L.: Finland: 
Karelia olonetsensis, Suoju 18. VIII. 98: J. I. L. — 1st keine 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 15 

typische Ramularia sondern steht ziemlich intermediar zwischen 
Ram. gibha Fuck, und Didymaria Ungeri Corda. 

11. Ram. gibba Fuck., Sacc. Sylloge IV. p. 200. 

Auf Ranunculus repens L.: Ta. Mustiala VII. 66: P. A. 
Karsten (Mogelsvampar p. 54). Die Nahrpflanze wurde bei 
Karsten (Symb. ad Myc. Fenn. XIII. p. 15) durch einen Schreib- 
fehler als Trifolhim repens angegeben. 

12. Ramularia CaithdB n. sp. 

Flecke einige Mm. lang, etwas unregelmassig, vveiss, bis- 
weilen von einer braunen Zone umgeben. Raschen aus den 
Spaltoffnungen hervortretend, epiphyll (immer?), weiss. Koni- 
dientrager reichlich, hyalin, fadenformig, gerade, unverzweigt, 
einzellig, am Scheitel die Konidien kettenformig abschniirend, 
urn 30 fju lang, nur 2 — 2,5 [jl breit. Konidien hyalin, stiibchen- 
formig Oder beinahe fadenformig, beidendig stumpf, meist ein-, 
seltener zweizellig, 11 — 20 ^ lang, 2—2,5 ^ breit, seltener 
32 ^ lang und kaum 2 ^ breit. — Auf Caltlia pahistris L.: 
Finland: Karelia olonetsensisj Lososinnoje (Lahnajarvi) 22. VI. 
98: J. I. L. 

Eine schone und zarte, durch ihre sehr schmalen Koni- 
dientrager und Konidien wie durch ihre weissen Flecke gut 
charakterisierte Art. — Der von Eriksson (Fungi parasitici exs. 
N:o 299) als Cercospora Calthce Cooke bestimmte Pilz ist Ra- 
mularia Calthce mihi. 

13. Ram. Trollil (Jacz.) — Syn. Didymaria Trollii Jacz. ^) 

Flecke 0,2 — 1 Cm. im Durchm., meist schmutzig weiss, 
von einer unregelmassigen, braunlichen Zone umgeben, die 
Blattflache nicht perforirend. Raschen der Konidientrager am- 
phigen, aus den Spaltoffnungen hervortretend. Raschen der 
oberen Blattflache meist aus einer sehr grossen Anzahl unver- 
zweigter, hyaliner, ein- bis dreizelhger, bis 70 ^ langer, 1,5 — 



1) A. A. de Jaczewski: IV. Serie de Materiaux pour la flore myco- 
logique du Gouvern. de Smolensk, Moscou 1898, p. 15. 



16 Lindrotlh Ramularia-Arten. 

2,5 ^ breiter, fadenformiger Konidientrager gebildet, mit einan- 
der in langere oder kiirzere, unregelmassige, unter der Lupe 
schmutzig weisse, walkenartig hervortretende, kleine Krusten 
zusammenfliessend; diejenige der unteren Blattflache meist von 
einer kleineren Anzahl unverzweigter, ein- oder zweizelliger, 
20—35 fi langer, 3—4,5 ^, breiter Konidientrager gebildet. 
Jeder Konidientrager dicht an dem oberen Ende mit 1 — 3, ei- 
nander nahe liegenden Konidiennarben versehen. Konidien fa- 
denformig oder cylindrisch, gerade oder schwach gekriimmt, 
hyalin, beidendig stumpf abgerundet, 2— 3-zellig, 24—40 /* 
lang, 2—3,5 ^ breit. — Auf Trolliiis europams L.: 01 Petaja- 
selka 26. VI. 98, nicht selten; liwina 7. VII. 98: J. I. L.; Ta. 
Kaukola, Rami 2. VII. 88: J. Linden (H. M. F.); Asikkala 4. 
VI. 53: E. Niklander (H. M. F.); Kp. Sjuja 2. VIII. 96, sehr 
reichlich: J. I. L.; K. transon. Porog am Fl. Onega unweit der 
Stadt Onega 23. VII. 99: J. I. L. 

Dieser Pilz diirfte zu den haufigsten Tro?/«(5-bewohnenden 
Parasiten zu rechnen sein, und tritt oft so heftig auf, dass die 
Tro/Z/?(5-Bestande ein eigenartiges Aussehen bekommen. Er ist 
wohl iiber dem ganzen Verbreitungsgebiete von Trollius euro- 
pcBus zu finden. — In Russland (Gouv. Olonets) habe ich den 
Pilz im Sommer 1899 bei den Fl. Keno und Onega wiederholt 
beobachtet. 

14. Ram. Barbareae Peck, Sacc. Sylloge X. p. 555. 

Flecke gerundet, gelblich, blass, oder schmutzig weisslich. 
Konidientrager amphigen, meist unverzweigt, ein- oder zwei- 
zellig, hyalin, 20—45 fx lang. 3—4 ^ breit, hyalin. Konidien 
ein- oder zweizellig, cylindrisch, gerade, 10—24 ^ lang, 3—4 ^ 
breit. — Auf Barharea stricta Andrz: Oa. Jalasjarvi, Mundila 
22. VIII. 79: Hj. Hjelt (H. M. F.). Laihila, Sarvijoki 26. VII. 59: 
Simming (H. M. F.). Om. Brahestad, Pitkilkari 30. VII. 88: 
E. W. Blom (H. M. F.). Lkern. Kittila, Aakennusjoki 4. VIII. 
77: Hj. Hjelt & R. Hult (H. M. F.); Kittila 19. VII. 95: K. 0. 
Elfving (H. M. F.). Im. Jambruts 16. VII. 61: G. Selin (H. 
M. F.). 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 17 

15. Ram. ArmoraclsB Fuck., Sacc. Sylloge IV. p. 201. 

Auf Nasturtium Armoracia (L.): JSf. Helsingfors, Bot. Gar- 
ten IX. 99: J. I. L.; Ta. Mustiala: Karsten (Mogelsvamp. p. 54) 
und IX. 97: J. I. L. 

16. Ram. Buniadis Vestergren, Sacc. Sylloge XIV. p. 1059. 

Flecke bis 1 Cm. im Durchm., isoliert oder zusammen- 
fliessend, gerundet, nicht scharf begrenzt, hell. Raschen oft 
amphigen. Konidientrager hyalin, unverzweigt, zweizellig, mit 
einer scheitelstandigen und 2 — 6, meist unregelmassig paar- 
weisen Konidiennarben, bis 80 fi lang und meist nur 2,5 — 3 fi 
breit. Konidien kettenformig abgeschniirt, sehr schwankend 
betreffs der Grosse, bald cylindrisch, zweizellig, 26 — 32 ^ 
lang, bald sehr schmal elliptisch, 6—12 /i lang, 3 — 4 ^ breit 
und einzellig. — Auf Bunias orientalis L.: Ka. Sakkijarvi 16. 
VII. 78: E. W. Blom (H. M. F.). 

17. Ram. lactea (Desm.) Sacc. Sylloge IV. p. 201. R. lactea 
V. ViolcB sylvaticm Karst. Symb. ad Myc. Fenn. XXIII. 
p. 12. 

Flecke gerundet, meist 0,5 — 2 Cm. im Durchm., braun- 
lich Oder schmutzig weiss und dann meist von einer gebraunten 
Zone umgeben. Raschen meist hypophyll, aus den Spaltoffnun- 
gen hervortretend. Konidientrager hyalin, nach oben in der 
Regel etwas verschmalert, 11—25 ^ lang, 2,5—3,5 ^ breit, 
bald mit nur je einer scheitelstandigen, bald mit je 2—5 
schwach hervortretenden Konidiennarben, die mehr oder weni- 
ger dicht an einander stehen. Konidien kettenformig abge- 
schniirt, hyalin, cyhndrisch, beinahe spindelformig oder schmal 
elliptisch, meist ein-, seltener zweizellig, beidendig stumpf zu- 
gespitzt, 7—20 ^ lang, 2—3 [i breit. — Auf Viola canina v. 
montana (L.): N. Mantsala, Frugard 16. VII. 1900: J. I. L.; 
Ta. Tammela, leg. Karsten (Viola sylvatica); Lv. Ponoj, Ka- 
mensk 2. IX. 89: J. A. Palmen (H. M. F.); Lp. Ponoj 18. VIII. 
99: J. Montell (H, M. F.); Lmur. Akama, Jookjok 2. X. 87: 
A. 0. Kihlman (H. M. F.); Keinjaur zwischen Njussinjaur und 
Warsina VIII. 87: V. F. Brotherus (H. M. F.). — Der Pilz ist 

2 



18 Lindroth, Ramularia-Arten. 

auf der obigen Nahrpflanze ohne Zweifel sehr allgemein und 
kommt wohl iiberall auf ihr vor. In siidlichen Teilen Finlands 
kommt eine Blattflachenkrankheit sehr haufig vor, die zweifellos 
von Bam. lactea hervorgerufen ist. Indessen findet man auf 
diesen Flecken die Konidien des Pilzes sehr selten ausgebildet. 
— Viola riipestris Schmidt: Ka. St. Andreae, Liikola 28. V. 88: 
J. Linden (H. M. F.). — Viola riipestris v. glaherrima Murb.: Lv. 
Olenitsa 8. VIII. 61: G. SeHn (H. M. F.). Lp. Orlow, Goguliha 

17. VII. 89: A. 0. Kihlman (H. M. F.). — Viola stagnina Kit.: 
Al Saltviksstrom 5. VII. 85: Gh. E. Boldt (H. M. F.). — Viola 
tricolor L.: N. Sibbo 14—31. V. 96: E. af Hallstrom. — Weil 
bei der Form auf Viola tricolor von Sibbo die Konidientrager 
oft ganz isoliert von einander auftreten, ist es zweifelhaft ob 
sie zu Ram. lactea gehort. 

18. Ram. agrestis Sacc. Sylloge IV. p. 202. 

Flecke meist c. 0,5 Cm. im Durchm., weisslich, gelbhch 
Oder rotlich, nicht oder erst spater etwas perforirend. Raschen 
von mehreren Konidientragern gebildet, amphigen, weiss oder 
weisslich grau. Konidientrager meist zwei-, seltener ein- oder 
dreizellig, hyalin, meist unverzweigt, in der Kegel deutlich bis 
stark 4 — 6 mal zigzagformig gebogen, bei jeder Biegung und 
am Scheitel mit je einer deutlichen Konidiennarbe, 35 — 60 /^ 
lang, 3 — 4,5 ^ breit. Konidien cylindrisch, hyalin, beidendig 
stumpf abgerundet, typisch zwei-, seltener dreizellig, 15 — 32 ^ 
lang, 4 — 7 ^ breit. — Auf Viola tricolor v. arvensis Murr. : Al. 
Hammarland, Frebbenby VII. 97: J. I. L.; Ab. Uusikaupunki, 
Iso Birkholma 10. VII. 78: H. Hollmen (H. M. F.). N. Borga, 
Krako, Westerang, 25. VII. 92: M. Brenner (H. M. F.); Hel- 
singfors und Mantsala wiederholt vom Verf. gefunden; Ta. Mus- 
tiala 17. VI. 97: J. I. L.; 01 Nikola bei Swir 28. VI. 75: Fr. 
Elfving (H. M. F.); Langs den Fl. Swir, liwina etc. und zwischen 
Wosnesenje und Petrosawodsk wiederholt an mehreren Orten 
vom Verf. im Sommer 1898 beobachtet; St. Ruovesi, Penkkila 
26. VII. 99: A. 0. Kihlman (H. M. F.). — Viola tricolor t: 
N. Borga, Lill-Kroknas 23. VII. 92: M. Brenner (H. M. F.). 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3, 19 

19. Ram. Malvae Fuck., Sacc. Sylloge IV. p. 205. 

Flecke 0,3—1 Cm. im Durchm., gerundet, braunlich, die 
Blattscheibe schliesslich perforirend. Raschen der Konidien- 
trager weiss, meist hypophyll, aus den Spaltoffnungen hervorra- 
gend, aus einer grosseren Anzahl hyaliner, meist einzelliger, 
unverzweigter, gerader, diinnwandiger, 20—35 [x langer, 2—3,5 
fi breiter Konidientrager gebildet, von welchen jeder mit nur 
je einer, relativ deutlichen, scheitelstandigen Konidiennarbe ver- 
sehen ist. Konidien von schmal elliptisch bis cylindrisch, sehr 
schwankend betreffs der Grosse, ein- oder zweizellig, beidendig 
abgerundet, bisv\^eilen kaum merkbar unregelmassig, meist 18—30 
II lang, 3—4,5 ^ breit. — Auf Malva Alcea L.: Al. Jomala 
Kircbhof 30. VII. 97: J. I. L. 

20. Ram. Geranii (West.) Fuck., Sacc. Sylloge IV. p. 204. 
Flecke unregelmassig, oft die Blattfederchen ganz be- 

deckend, braunlich. Raschen aus den Spaltoffnungen hervor- 
tretend, hypophyll, weiss. Mycel die Athemhole der Spaltoff- 
nungen mit einem pseudoparenchymatischen Gewebe verstopfend, 
so dass die Lebezellen oft emporgetrieben werden. Konidien- 
trager meist fadenformig, hyalin, unverzweigt, in der Regel 
zweizellig, seltener mit einigen kurzen Astchen versehen und 
dann 3— 4-zellig, bis 115 ^ lang, 2—3 ^ breit, bisweilen 
jedoch nur 40—60 ^ lang und 3—4 ^ breit, mit nur wenigen, 
schwach hervortretenden Konidiennarben. Konidien einzeln oder 
schwach kettenformig abgeschniirt, ein- bis dreizellig, meist 
jedoch zweizellig, gerade, oft ein wenig keilformig oder beiden- 
dig etwas verschmalert, nicht selten etwas unregelmassig, 10 — 
25 fi lang, 3 — 3,5 fju breit. — Auf Geranium pusilhtm L.: AL 
Hammarland, Frebbenby und Morby VII. und Wastantrask 3. 
VII. 97: J. I. L.; Ah. Bromarf, Kansjarvi 21. VIII. 98: G. Sucks- 
dorff; Tb, Jyvaskyla, Haapakoski VIII. 95: J. I. L. 

21. Ram. Geranii-silvatici Vestergren Microm. rar. N:o 75. Syn. 

Ram. Oeranii Ant. p. p. 

Raschen hypophyll, grau, aus den Spaltoffnungen hervor- 
tretend, auf deutlichen, braunen, von den Nerven meist um- 



20 Lindroth, Ratnularia-Arten. 

grentzen Flecken vorkommend. Konidientrager schwach gelblich 
gefarbt oder fast hyalin, einzellig, etwas langer als die Koni- 
dien, mit nur wenigen Konidiennarben versehen. Konidien cy- 
lindrisch oder sehr schmal und lang elliptisch, beidendig ab- 
gerundet oder etwas verschmalert, ein- oder zweizellig, seltener 
dreizellig, hyalin, oder bisweilen sehr schwach gelblich, ketten- 
formig abgeschniirt, 18 — 32 ^ lang, 4 — 6 ^ breit. — Auf 
Oeranium silvaticum L.: Al. Hammarland und Eckero an meh- 
reren Orten, nicht selten VI. — VII. 97: A. Kajava & J. I. L.; 
N. Helsingfors nebst Umgebungen und Mantsala & Thusby an 
mehreren Orten vom Verf. wiederholt beobachtet, Ta. Mustiala: 
Karsten (Mogelsvamp. p. 56) und vom Verf. im Sommer 97 
reichlich gefunden. — 01. an sehr vielen Orten im Sommer 
1898: J. I. L.; On. Kiischi, Oljeniostroff, Aug. 1898 vom Verf. 
sehr reichlich beobachtet. Kp. an sehr vielen Orten haufig vor- 
kommend im Sommer 1896: J. I. L. 

Dieser Pilz ist einer von den gewohnlichsten Parasiten, 
die auf Geranium silvaticum leben, und wird wohl iiberall ge- 
funden, wo die Nahrpflanze reichlicher vorkommt. Der Parasit 
tritt besonders in jungen und dichten Birkenwaldern oft so 
reichlich auf, dass man nur mit Schwierigkeit eine ganz ge- 
sunde Nahrpflanze finden kann. 

22. Ram. PolygalaB (Schroet.) Sacc. & Syd., Sacc. Sylloge XIV. 

p. 1060. 

Flecke gelblich, ocherfarben, gross, unbegrenzt, oft die 
ganzen Blatter deckend. Raschen der Konidientrager aus den 
Spaltoffnungen hervortretend, amphigen, von einer sehr grossen 
Anzahl hyaliner, 2 — 3-zelliger, unverzweigter, fadenformiger 
Hyphen gebildet. Jeder Trager meist nur mit je einer scheitel- 
standigen oder mit 2—3, von einander sehr entfernt stehenden 
Konidiennarben, 30—70 /* lang, 3—4 ^ breit. Konidien ein- 
zeln gebildet, hyalin, cyUndrisch, gerade, beidendig stumpf zu- 
gespitzt, typisch zweizellig, seltener ein- oder dreizellig, 15 — 33 ^ 
lang, 3 — 4 ^ breit. — Auf Polygala amara L.: AL Jomala 28. 
V. 41: J. M. af Tengstrom fil. (H. M. F.). — Der nachste Fund- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n-.o 3. 21 

ort ausserhalb imseres Florengebietes ist in Russland, Kirilowa 
beim Fl. Onega, 13. VIL 99: J. 1. L. 

23. Ram. Heraclei (Oud.), Sacc. Sylloge IV. p. 206. 

Flecke weisslich, von einer grosseren, unregelmassigen, 
braunen Zone umgeben, sehliesslich fast perforirend. Konidien- 
trager kaum oder nicht in Biindeln vereinigt, zerstreut, hyalin, 
mit einigen Querwanden und bin und wieder etwas verzweigt, 
nach oben mit einigen deutlichen Konidiennarben und etwas 
zigzagformig gebogen, 60 — 90 ^ lang, 2,5—3 fju breit. Koni- 
dien einzeln oder schwach kettenformig abgeschniirt, cylindrisch 
bis schmal elliptisch, hyalin, ein- oder zweizellig, 18—28 fi 
lang, 2,5 — 5,5 fi breit, — Auf Heracleum sibiricum L. : Al. 
Hammarland, Frebbenby 29. VI. 97: J. I. L.; Ta. Mustiala 
VIL— VIII. 92: Karsten (Symbol, ad Myc. Fenn. XXXII. p. 11); 
01 Petrosawodsk 23. VIII. 98: J. I. L.; On. Kiischi 24. VIII. 
und Sennoguba 29. VIII. 98: J. I. L. 

24. Ram. Cicutae Karst. in Hedwigia 1884. p. 7; Sacc. Sylloge 
IV. p. 206. 

Flecke meist langlich, ziemlich scharf begrenzt, die Blatt- 
scheibe nicht perforirend, weisslich oder sehr schwach rotlich, 
meist aber braun. Konidientrager Raschen bildend, aus den 
Spaltoffnungen hervortretend oder zerstreut, gerade, unverzweigt, 
zw^eizellig (die obere Zelle meist 20 — 30 ^ lang), hyahn, meist 
mit nur je einer, scheitelstandigen, seltener mit 2 — 3 zerstreuten 
Konidiennarben, 30 — 45 ^ lang, 2,5 — 3,5 ^ breit. Konidien 
schwach kettenformig abgeschniirt, ziemlich gleich gross, ge- 
rade, hyalin, cylindrisch, beidendig etwas zugespitzt, ein- oder 
zweizellig, 20 — 38 ^ lang, 2—3 ^- breit. — Auf Cicuta virosa 
L.: Al. Godby See VII. 97: A. Kajava & J. I. L.; 01. Wos- 
nesenje 25. V. 98: J. I. L.; Ta. Mustiala: Karsten (1. c). On. 
Sennoguba 28. VIII. 98: J. I. L.; Kl. Kirjavalaks, Hikkalampi 
12. VIII. 56: J. J. Ghydenius. 



22 Lindroth, Ramularia-Arten. 

25. Ramularia ArchangelicdB n. sp. 

Konidientrager weiss, meist epiphyll, in Raschen vereinigt 
Oder zerstreut, auf weissen, von den Blattnerven begrenzten 
Flecken, die von einer unregelmassigen, gut entwickelten, brau- 
nen Zone umgeben sind, sehr kurz, beinahe keulenformig, ein- 
fach, 15 — 25 im hoch, 3 [i breit, mit nur je einer scheitel- 
standigen oder auch mit 4 — 6, einander meist genaherten Koni- 
diennarben. Konidien einzellig oder kettenformig abgesehniirt, 
hyalin, cylindrisch oder fadenformig, beidendig abgerundet, ty- 
pisch zweizellig, seltener dreizellig, oft 22 — 32 ^ lang, etwa 
2 — 3 fi breit. — Auf Arcliangelica officinalis Hoffm.: ScJiivedeji: 
Lule Lappland, Njunnats 1864, leg. Ans.? (Herb. Mus. Hel- 
singfors). 

Diese in Finland noch nicht gefundene Art ist durch ihr 
Auftreten und durch ihre sehr kurzen Konidientrager charak- 
terisiert. Sie kommt der folgenden Art ausserst nahe, scheint 
aber von dieser durch im allgemeinen kiirzere und mehr zer- 
streute Konidientrager verschieden zu sein. 

26. Ram. Vestergreniana Allescher, in Vestergrens Micromycet. 
rar. sel. N:o 299. 

Flecke ziemlich scharf begrenzt, braunlich, oft bis einige 
Cm. lang. Konidientrager hyalin, weisslich, aus den Spaltoff- 
nungen hervortretend, amphigen, kurz, nur 18 — 28 //- lang, 
2,5 — 3,5 ^ breit, unverzweigt, einzellig, nach oben meist etwas 
verjiingt, mit nur einer scheitelstandigen oder einigen, einander 
genaherten Konidiennarben. Konidien reichlich gebildet, ein- 
zeln oder kettenformig abgesehniirt, stabchenformig, beidendig 
stumpf, gerade, hyalin, ein- oder meist zweizeUig, 15 — 32 ^ lang, 
2 — 3 [ji breit. — Auf Levisticiim officinale Koch. \ Al. Hammar. 
land, Frebbenby und Morby 5. VII. 97 und N. Helsingfors: J. I. L. 

27. Ram. Saxifragae Syd., Sacc. Sylloge XIV. p. 1061. 
Konidien meist zweizellig, 13 — 24 ^i lang und 3 ^ breit. 

— Auf Saxifraga graniilata L.: Al, Eckero, Storby VI. 99: 
W. M. Axelson. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 23 

28. Ram. montana Speg. Dec. Myc. N:o 104; Syn. Cercospora 
montana plur. Aut. ; Ramularia Epilohii Karst. in Hedwigia 
1892. p. 296; Bam. Karstenii Sacc. Sylloge XL p. 603. 

Flecke gelblich braun, von einer tief purpurgefarbten 
Zone umgeben, eckig, von den Nerven begrenzt. Raschen aus 
den Spaltoffnungen hervortretend, grau oder graubraun, amphi- 
gen. Konidientrager hyalin, jedoch meist schwach braunlich 
oder gelblich, iinverzweigt, einzellig oder an der Basis mit einer 
Querwand, mit 1 — 3, von einander meist entfernt stehenden 
Konidiennarben, 30—40 fj. lang, 2,5—3,5 fi breit. Konidien 
cylindrisch, beidendig meist stumpf abgerundet (bisweilen ein- 
wenig unregelmassig), ein- oder zweizellig, hyalin, 22 — 32 fi 
lang, 2,5 — 4,5 fi breit. — Auf EpiloUum angustifolium L.: Ah. 
Uskela 19. VII. 52: K. E. v. Bonsdorff (H. M. F.). N. In den 
Umgebungen von Helsingfors wie in Mantsala und Thusby wie- 
derholt vom Verf. beobachtet; Stromfors 5. VII. 56: Th. Sselan 
& E. Stromborg (H. M. P.). 01. Sermaks 20. VII. 75: Fr. Elfving 
(H. M. F.) und vom Verf. an vielen Orten langs Swir und 
Onega See und zwar reichlich beobachtet. Ta. Mustiala: Kar- 
sten (Hedwigia 1892. p. 296) und im Jahre 1897 daselbst vom 
Verf. an mehreren Orten gefunden. On. Kiischi und Sennoguba, 
nicht selten, VIII. 98: J. I. L.; Ks. Kahila 3. VII. 64: B. A. 
Nyberg (H. M. F.). Im. Umba 6. VIII. 61: G. Selin (H. M. F.). 
K. transon. Worsogor beim Weissen Meere unweit der Stadt 
Onega 28. VII. 99: J. I. L. 

Diese Art scheint eine sehr weite Verbreitung zu haben 
und kommt ohne Zweifel iiberall vor, wo die Nahrpflanze wachst. 
Im Russland habe ich sie langs dem Fl. Onega an sehr vielen 
Orten gesehen. Wegen der lebhaft gefarbten Flecke, die sie 
an den Blattern ihrer Nahrpflanze hervorruft, ist sie sehr in 
die Augen fallend. 

Auf EpiloUum parvifiorum kommt eine Ramularia vor, 
die sehr an die soeben beschriebene Art erinnert, von dieser 
aber besonders durch ihr ausseres Auftreten und durch etwas 
grossere Konidien verschieden ist. Die Beschreibung dieser 
Art lautet: 



34 lAndroth, Ramularia-Arten. 

29. Ramularia Epilobii-parviflori n. sp. 

Flecke unregelmassig, gerundet, oder langlich, bis einige 
Cm. lang, schmutzig grau, braiin oder griin und von einer pur- 
purgefarbten, sehr unregelmassigen, nicht begrenzten Zone um- 
geben. Raschen amphigen oder fast hypophyll, braunlich, klein, 
aus den Spaltoffnungen hervortretend. Konidientrager hell braun- 
gefarbt, steif, meist gerade, unverzweigt, einzellig, oft mit nur 
je einer scheitelstandigen Konidiennarbe; nicht selten kommt 
noch eine Narbe einige fi langer nach unten zu, seltener sind 
die Konidiennarben drei oder sogar vier. Konidien cylindrisch, 
beidendig stumpf, in der Mitte oft kaum merkbar schmaler, 
ein- oder in der Kegel zweizellig, hyalin oder seltener kaum 
merkbar gelblich, selten nur 15 ^ lang und 6 ^ breit, meist 
28—38 fi lang, 3 — 5 /z- breit. — Auf Epilohiiim parviflorum 
(Schreb.): Finland: Alandia: Eckero, Storby 14. VII. 97: J. I. L. 

Wegen ihrer hyalinen, typisch zweizelligen und cylindri- 
schen Konidien sind die beiden oben angefiihrten Arten zu der 
Gattung Ramularia zu rechnen. 

30. Ramularia Hornemanni n. sp. 

Flecke unregelmassig gerundet, braun, gelblich oder rot- 
lich. Raschen aus den Spaltoffnungen hervortretend, sehr klein, 
von einer geringen Anzahl Konidientrager gebildet, weiss, hy- 
pophyll (immer?). Konidientrager hyalin, einzellig, unverzweigt, 
mit 1 — 5 Konidiennarben, 20 — 40 ^ lang, 2,5 — 3,5 ^ breit. 
Konidien kettenformig abgeschniirt, gerade, cylindrisch, hyalin, 
beidendig stumpf, ein- oder zweizellig, 18 — 33 ^ lang, 2 — 3 fi 
breit. — Auf Epilobium Hornemanni Rchb.: Finland: Lappo- 
nia VarsugcB, Pjalitsa 16. VIII. 98: A. 0. Kihlman (H. M. F.). 

Diese Art erinnert in ihrem mikroskopischen Bau an Bam. 
montana, ist aber durch immer hyaline Konidientrager und 
bedeutend zartere Konidien von dieser sehr scharf unter- 
schieden. 

31. Ram. arvensis Sacc. Sylloge IV. p. 203. 

Flecke meist gerundet, weiss oder grau, oft von einer 
unregelmassigen, braunen oder rotlichen Zone umgeben. Raschen 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 25 

epiphyll oder amphigen, weisslich, aus den Spaltoffnungen her- 
vortretend. Konidientrager hyalin, unverzweigt, einzellig, selte- 
ner mit nur 1 — 2, in den Regel mit 3—6, einander meist ge- 
naherten Konidiennarben, 20 — 35 ^ lang, 2,5 — 3 ^ breit. Ko- 
nidien stabchenformig, gerade, hyalin, 1 — 2-zellig, meist einzeln 
abgeschniirt, von der Lange der Konidientrager und 2 — 3 [ju 
breit. — Auf Potentilla ereda (L.): N. Esbo, Kaitans 3. VII. 
79: A. 0. Kihlman (H. M. F.). Ah. Wichtis, Koikkala 17. VI. 
83: Granberg. Ta. Sysma, Olkola 1. VII. 71: K. J. W. Uno- 
nius (H. M. F.). Potentilla villosa Crantz {== Pot. verna L.): N. 
Borga 6. VI. 51: E. Siven (H. M. F.); Lapptrask 16. VI. 56: 
Th. Sselan & J. E. Stromborg (H. M. F.). St. Birkkala 12. VI. 
59: Simming (H. M. F.). Ta. Sysma 74: W. Renqvist (H. M. F.). 
Potentilla reptans L.: Al. Hammarland; Jomala; Sund; Fin- 
strom; Eckero, sehr haufig beinahe iiberall, wo die Nahrpflanze 
vorkommt. N. Lovisa: G. J. Arrhenius; daselbst 1. IX. 1900: 
G. Sucksdorff. Potentilla argentea L.: Ah. Uskela: E. J. v. 
Bonsdorff (H. M. F.). Ta. Asikkala und Jamsa 25. VII. 54: 
E. Niklander (H. M. F.). Potentilla intermedia L.: N. Helsing- 
fors, Hogholmen IX. 1901: S. Grenman. 8a. Wilmanstrand 4. 
VII. 83: Th. Sselan (H. M. F.). Kl. Parikkala 20. VIII. 72: M. 
Werving (H. M. F.). On. Tiudie 11. VII. 63: A. Kullhem (H. 
M. F.); Kapselka 17. VII. 63: Th. Simming (H. M. F.); Kusa- 
randa 20. VIII. 88: A. 0. Kihlman (H. M. F.). Kh. Tohmajarvi, 
Joukkela 30. VI. 75: F. V. Brotherus & Hj. Hjelt (H. M. F.). 
Om. Gamla Wasa 10. VII. 83: W. Lauren (H. M. F.). Potentilla 
norvegica L. und deren Var. ruthenica (Wild.): Kh. Liperi, 
Simaniemi 30. VI. 72 und Leppalahti 3. VII. 73: M. A. Euro- 
pseus & K. A. Hallstrom (H. M. F.). 01. Wosnesenje 2. VIII. 
und Soutojarvi 10. VIII. 98: J. I. L.; K. transon. Stadt Onega 
2, VIII. 99: J. I. L. 

32. Ram. anserina Allesch., Sacc. Sylloge XIV. p. 1060. 

Fleeke unregelmassig, braunlich oder rotlich. Konidien- 
trager epiphyll, hyalin, kurz, einzellig, unverzweigt. — Auf 
Potentilla anserina L.: Ah. Nystad, Stora Birkholmen 28. VI. 
79: H. Hollmen. 



26 Lindroth, Ranuilcaria-Arten. 

33. Ram. Gei (Eliass.) Lindr.; Syn. Ovularia Gei Eliass., Sacc. 
Syll. XIV. p. 1058. 

Flecke gerundet oder unregelmiissig, weisslich, scharf 
markiert, von einer dunklen, purpurgefiirbten Zone umgeben, 
0,2—0,8 Cm. im Diirchm. Riischen der Konidientriiger weiss, 
raeist zerstreut oder kaum zusammenfliessend, epiphyll, aus 
den Spaltoffnungen hervortretend. Konidientrager unverzweigt, 
ein- oder zweizellig, hyalin oder schwach gelblich, gerade, 20—30 
lA lang, 3—4,5 fi breit, am Scheitel mit 2—3 oder mehreren, dicht 
an einander stehenden Konidiennarben. Konidien meist ein-, bis- 
weilen audi zweizellig, gerade, cylindrisch, hyalin, oft ungleich 
gross, beidendig etwas verschmalert, 9—27 ^ lang, 2,5—4 ^ 
breit. — Auf Geum rivale L.: Ta. Mustiala 22. VI. 97: J. 
I. L.; Geum stridum Ait.: Ik. Rautus, Leinikkala 22. VII. 94: 
H. Lindberg (H. M. F.). Geum urhamimL.: Ik. Sakkola 27. VIII. 
53: E. Niklander (H. M. F.). St. Karkku 7. VII. 75: Hj. Hjelt 
(H. M. F.). 

Diese Art ist besonders dureh die sehr stark markierten, 
die Blattscheibe nicht oder znletzt kaum perforirenden Flecke aus- 
gezeichnet. Die Konidientrager sind in ihrem unteren Telle meist 
ausserst schwach gelblich gefarbt. Zw^eizellige Konidien selten. 

34. Ram. Tulasnei Sacc. Sylloge IV. p. 203. 

Flecke sehr distinkt, weisslich, von einer meist sehr 
breiten, unregelmassigen, purpurgefarbten Zone umgeben, oft 
zusammenfliessend. Konidientrager in sehr kleine Raschen verei- 
nigt, hyalin, epiphyll, einzellig, unverzweigt, nach oben etwas 
verschmalert, am Scheitel mit meist zwei kleinen Konidien- 
narben, kaum oder nicht liinger als die Konidien, oft sogar kiir- 
zer, 3 — 4 /^ breit. Konidien cylindrisch, ein- oder zweizellig, 
gerade, hyalin, 16—30 ^ lang, 2,5 — 3,5 fi breit. — Auf Fra- 
garia elatior L.: Scheint iiberall vorzukommen, wo die Nahr- 
pflanze gebaut wird. 

35. Ram. Schulzeri Bauml., Sacc. Sylloge X. p. 555. 

Flecke distinkt, gelblich oder sehr schwach rotlich 
oder fast weiss. Konidientrager aus den Spaltoffnungen her- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23, n:o 3. 27 

vortretend, zu dichten, kleinen Riischen vereinigt, hyalin, cy- 
Hndrisch, unverzweigt, meist nur einzellig, nach oben etwas 
verjiingt, mit nur je einer, oder 2 — 3, selir schwach liervor- 
tretenden Konidiennarben am oberen Ende, kaum bis 20 fi 
lang, 3 ^ breit. Konidien cylindrisch bis schmal elliptisch, 
hyalin, meist nur einzellig, 8—16 ^ lang, 3 fi breit. — Auf 
Lotus cornicidatiis L.: Ta. Sysma, Nya Olkola VII. 77: K. J. 
W. Unonius. 

36. Ram. Lysimachiae Tliiim., Sacc. Sylloge IV. p. 213. 

Raschen aus den Spaltoffnungen hervortretend, von einer 
sehr grossen Anzahl Konidientrager gebildet, welche die Spalt- 
offnungen mit einem dichten, bisweilen schwach gelb gefarbten, 
pseudoparenchymatischen Gewebe fiillen. Raschen die ganze 
Blatter gleichformig als ein graublauer Ueberzug deckend, streng 
hypophyll. Konidientrager unter dem Mikroskop hyalin, fadenfor- 
mig, meist mehrzellig, bisweilen mit einigen kurzen Astchen 
versehen, in der Regel etwas unregelmassig, zigzagformig ge- 
bogen, bis 130 ^ lang, 2—3 ^ breit. Konidiennarben am 
Scheitel 1 — 3, an den Seiten der Konidientrager mehrere, ent- 
weder von einander entfernt stehend oder unregelmassig paar- 
weise. Konidien ziemlich ungleichformig, cylindrich bis schmal 
elliptisch, gerade, hyalin, ein- oder zweizellig, entweder 8—15 fi 
lang, 4—6 fj. breit oder 18-— 30 fj. lang, 3—4 (j, breit. — Auf 
Lysimachia vulgaris L. : 01. liwina, am Ufer des Fl. liwina 8. 
VII. 98: J. I. L. 

Der Pilz schadigt seine Nahrpflanze sehr. Die befallenen 
Lysimachia-\ndiW\di\\QXi bleiben sehr klein und erreichen die 
Hohe von nur 1 — 2 Decim.; die kiimmerlich ausgebildeten Blat- 
ter haben eine blaugraue Farbe. Das kriiftig ausgebildete 
Mycel durchdringt die ganze Nahrpflanze und verhindert das 
Bliihen ganzlich. 

Ich habe diesen sehr characteristischen Pilz zu der Thii- 
men'schen Ram. Lysimachioi gerechnet, obwohl die Beschreibung 
dieser Art bei Saccardo (1. c.) »in macula orbiculari, fusca» 
schlecht auf die F'orm auf Lysimachia vulgaris von liwina passt. 
Die iibrigen Charachtere »Caespitibus laxis, tenuibus, griseis; 



28 Lindroth, Ramularia-Arten. 

hyphis erectis, subramosis, septatis, elongatis; conidiis variis, 
cylindraceis, ovatis, v. obovoideis, hyalinis» passen dagegen sehr 
gut auch fiir die Form auf Lys. vulgaris. 

Auf Lysimachia vulgaris kommt noch eine andere Ramu- 
lari-Avt vor, die von der oben erwahnten sowohl makro- als 
mikroskopisch scharf unterschieden ist. Bei dieser Form, die 
vielleicht mit der folgenden identisch ist, sind die Konidien- 
trager gerade, einzellig (immer?), unverzweigt, 22—35 /* lang, 
2 — 3 fi breit, mit nur je einer scheitelstandigen Konidiennarbe; 
die Konidien sind cylindrisch, gerade, hyalin, beidendig etwas 
verschmalert, ein- oder zweizellig, 20—30 fi lang, 3 — 4,5 fi 
breit und werden kettenformig abgeschnlirt. Flecke gerundet, 
gelblich und klein. Das leider ausserst sparliche Material ist 
von P. A. Karsten bei Knjasa, R. Lappland, im Aug. 1861 ge- 
nommen. 

Die zuletzt erwahnte Form auf Lysimachia vulgaris erin- 
nert sehr an diejenige auf Lysimachia Nummularia, welche 
ich als eine eigene Art auffasse und deren Beschreibung nach- 
stehend gegeben wird. 

37. Ramularia Lysimachiarum n. sp. 

Raschen amphigen, sehr klein, sehneeweiss, aus den Spalt- 
offnungen hervortretend, von 5 — 15 Konidientragern gebildet. 
Diese sind einzellig, unverzweigt, gerade, unregelmassig, cylin- 
drisch, nach oben etwas verschmalert, hyahn, 18—22 ^ lang, 
3—4,5 II breit, entweder mit nur einer scheitelstandigen oder 
2 — 3, einander nahe hegenden Konidiennarben. Konidien zwei 
und zwei zusammenhangend, ein- oder zweizellig, schmal cy- 
lindrisch, oft nur 8 — 12 ^ lang, gewohnlich 22—30 ^ lang, 
2—2,5 }i breit. Flecke erst dunkel- bis schwarzgriin, spater 
gelblich, nach Abfallen der Konidien meist scharf begrenzt, 
0,4 — 1 Cm. im Durchm. — Auf Lysimachia Nummularia L.: 
Schiveden: Stockholm, Karlberg X. 1900: J. I. L., reichlich vor- 
kommend. Finland: Kl. Kexholm, Parna 19. VII. 66: A. J. 
Malmberg (= Mela) (H. M. F.). 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica 23. n:o 3. 29 

38. Ram. Primulae Thiim., Sacc. Sylloge IV. p. 214. 

Flecke gross, meist 1 — 2 Cm. im Durchm., briiunlich, 
von einer distinkten, klargelben Zone umgeben, schliesslich zu- 
sammenfliessend und oft den grossten Teil des Blattes einneh- 
mend. Raschen aus den Spaltoffnungen hervortretend, weiss, 
epiphyll oder amphigen. Konidientrager ein- bis vierzellig, un- 
verzweigt, hyalin, gerade, nach oben mit 5 — 8 deutlichen Koni- 
diennarben und hier nicht ganz eben, 45—60 ^ lang, 3,6—4,5 fi 
breit. Konidien einzeln oder schwach kettenformig abgeschniirt, 
bald eiformig oder elliptisch, einzellig, 9 — 15 ^ lang, 4—6 ^ 
breit, bald cylindrisch, ein-, zwei- oder dreizellig, 15 — 32 fi 
lang, 3 — 4 fi breit. — Auf Primula officinalis L. : Al. Hammar- 
land, Frebbenby 29. VI und Sund, Stortrask 26. VIL 97: J. I. L. 
— Die Flecke auf Primula officinalis auf Aland kommen hau- 
fig vor; der Pilz ist aber in der Regel steril, d. h. das Mycel 
produziert keine Konidien. 

39. Ram. cylindroldes Sacc. Sylloge IV. p. 206. 

Flecke sehr ungleich gross, bis 2 Cm. lang, gelblich, 
braun oder sehr schwach rotlich, meist von einer schmalen, 
helleren Zone umgeben. Raschen aus den Spaltoffnungen, die 
von einem machtig entwickelten, gelblich gefarbten, pseudo- 
parenchymatischen Gewebe verstopft sind, hervortretend, hypo- 
phyll, weiss oder meist sehr schwach rotlich. Konidientrager 
in jedem Raschen zahlreich, unverzweigt, meist ganz gerade, 
seltener nach oben sehr schwach und unregelmassig gebogen, 
ein- oder seltener zweizellig, hyalin, mit 1 — 3, dem Scheitel 
genaherten Konidiennarben, 18 — 23 ^ lang, 3 ^ breit. Koni- 
dien einzeln oder schw^ach kettenformig abgeschniirt, stabchen- 
formig, beidendig abgerundet oder langlich, meist einzellig, 10—16 
fi lang, 3 — 5 fi breit. — Auf Pulmonaria officinalis L.: 01. Mun- 
duksa 21. VII und Wosnesenje 2. VIII. 98: J. I. L. — Selten 
sind die Konidien bei dieser Art 37 ^ lang. 

Auf Cynoglossum officinale kommt eine Ramularia vor, 
die sehr an die letzterwiihnte Art erinnert. Besonders mikro- 
skopisch sind die beiden Pilze einander sehr iihnlich. Makro- 
skopisch sind sie dadurch von einander verschieden, dass die 



30 Lindroth, Ramularia-Arten. 

Raschen bei der Art auf Cynoglossum epiphyll und sehr klein 
sind (von einer geringeren Anzahl Konidientrager gebildet), 
wiihrend sie bei dem Pilze auf Pidmonaria hypophyll und sehr 
gut zu sehen sind. Ich fasse den Pilz auf Cynoglossum als eine 
eigene Art auf, deren Beschreibung lautet: 

40. Ramularia Cynoglossi n. sp. 

Flecke ziemlich gJeich gross, gerundet, circ. 0,6 Cm. im 
Durchm., braun, ohne Zonenbildung. Raschen schmutzig weiss, 
epiphyll, aus den Spaltoffnungen hervortretend, von einer klei- 
neren Anzahl Konidientrager gebildet. Mycel in den Spalt- 
offnungen ein hyahnes Gewebe bildend. Konidientrager am 
Grunde oft mit einer Querv^and, unverzweigt, gerade, am Schei- 
tel mit meist nur je einer Konidiennarbe, bisweilen auch mit 
2 — 3, einander meist genaherten Narben, hyalin, 15 — 22 (x. lang, 
3 ^ breit. Konidien einzeln oder schwach kettenformig abge- 
schniirt, cylindriseh, beidendig abgerundet oder stumpf, biswei- 
len auch mehr oder weniger lang und schmal elliptisch, hyalin, 
oft etwas unregelmassig, ein- oder sehr selten zweizellig, 9 — 
25 [x lang, 3—4,5 ^ breit. — Auf Cynoglossum officinale L.: 
Finland: Alandia, Bomarsund 4. VIII. 97: J. I. L. 

41. Ram. Anchusae-officinalis EHasson, Sacc. Sylloge XIV. p. 

1062. 

Flecke braun, meist gerundet, 0,7—1 Cm. gross. Raschen 
aus den Spaltoffnungen hervortretend, klein, weiss, amphigen. 
Konidientrager hyalin, einzellig (immer?), unverzweigt, am Schei- 
tel mit nur einer oder 1—3, deutlichen Konidiennarben und 
hier bisweilen etwas unregelmassig gebogen, 20 — 60 ^ lang, 
3,5 — 5 ^ breit. Konidien einzeln oder schwach kettenformig 
abgeschniirt, cylindriseh oder stabchenf5rmig, meist gerade, 
beidendig abgerundet, in der Mitte oft etwas schmaler, ein- 
oder in der Regel zwei-, seltener dreizellig, 22—48 ^ lang, 4—5 
fi breit. — Auf Anchusa officinalis L.: Al. Finstrom bei der 
Kirche 25. VII und Torrbolstad 28. VII. 97: J. I. L. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 3l 

42. Ram. variabilis Fuck., Sacc. Sylloge IV. p. 212. 

Flecke mehr oder weniger unregelmassig, braunlich, gelb- 
lich oder weisslich und von einer tief purpurgefarbten Zone 
umgeben. Raschen aus den Spaltoffnungen hervortretend, epi- 
phyll, weiss. Konidientrager gerade, oder schwach unregel- 
massig gebogen, unverzweigt, ein- oder zweizellig, hyalin, nur 
20 — 30 ^ lang, 2,5 — 3,5 ^ breit, oft mit nur je einer scheitel- 
standigen oder seltener mit 2—6, meist undeutlichen, einander 
genaherten Konidiennarben. Konidien? — Auf Verhasciim nig- 
rum L.: Ah. Uskela, Juwankoski 23. VIII. 52: K. E. v. Bons- 
dorff (H. M. F.). Ka. Sakkola 30. VII. 52: E. Niklander (H. M. 
F.). St. Karkku 4. IX. 72: Hj. Hjelt (H. M. F.). Ta. Sysma, 
OIkola 12. VII. 72: K. J. W. Unonius (H. M. F.); Mustiala: 
Karsten (Mogelsvamp. p. 57) und IX. 97: J. I. L.; On. Weli- 
kaja-Guba 7. VIII. 70: J. P. Norrlin (H. M. F.). Om. Gamla- 
Karleby VIII. 71: Fr. Hellstrom (H. M. F.). Ka. Jaaskis, Jiirwi- 
kyla 17. VIII. 88: J. Linden (H. M. F.). -- Verhascum thapsus 
L.: N. Borga 31. VII. 54: Th. Sselan (H. M. F.). Ta. Mustiala: 
Karsten (1. c.) und IX. 97: J. I. L. — Verhascum nigrum X 
lychnites: Ah. Lojo, Mongola 4. VIII. 93: H. Lindberg (H. M. F.). 

43. Ram. coccinea (Fuck.) Vestergren Micromycet. rar. sel. 
N:o 148. 

Flecke braun oder rotlich, oft von einer dunkleren Zone 
umgeben, bis 1,5 Cm. lang. Raschen hypophyll, aus den Spalt- 
offnungen hervortretend (immer?), zusammenfliessend, makro- 
skopisch lebhaft rot, die Athemhohlen mit einem bisweilen 
schwach gelblich gefarbten, pseudoparenchymatischen Gewebe 
verstopfend. Konidientrager unter dem Mikroskop fast hyalin, 
unverzweigt, 3 — 6-zellig, gerade oder schwacb zigzagformig ge- 
bogen, oft mit nur 1 — 2 oder auch 3 — 6, zerstreuten Konidien- 
narben versehen, 50 — 75 ^ lang, 2,5 — 3,5 ^ breit. Konidien 
stabchenformig, ein- oder meist zweizellig, sehr selten drei- 
zellig, gerade, hyalin, einzeln oder schwach kettenformig abge- 
schniirt, 12 — 25 f.i lang, 2—3 ^ breit, bisweilen kiirzer, ein- 
zellig und dann schmal elliptisch. — Auf Veronica officinalis L.: 



32 Lindroth, Ramularia-Arten. 

N. Mantsalii, Andersberg VIII. 94: J. I. L.; Kl. Sortawala 
(nach der Angabe J. M. Wartiainens). Im. Schelesna bei Kanta- 
laks VIII. 85: V. F. Brotherus (H. M. F.). 

Auf Veronica chamcedrys kommt eine Bamularia vor, die 
makroskopisch der soeben beschriebenen B. coccinea ganz gleich, 
mikroskopiseh von dieser aber verschieden ist. Die Beschrei- 
bung dieser Art lautet: 

44. Ramularia pseudococcinea n. sp. 

Flecke wie bei voriger Art. Raschen aus den Spaltoffnungen 
hervortretend, zusammenfliessend, hypophyll. Trager einfach 
Oder verzweigt, 2—6- oder mehrzellig, unregelmassig zigzag- 
formig gebogen, 80—150 ^ lang, 2,5—4 fi breit, mit mehre- 
ren, deutlichen Konidiennarben. Konidien einzeln oder schwach 
kettenformig abgeschniirt, von sehr verschiedener Form und 
Grosse, bald elliptisch, einzellig, 5—14 ^ lang, 4—6 fi breit, 
bald beinahe cylindrisch, gerade, ein- oder zweizellig, beidendig 
stumpf, 20—30 /ji lang, 3,5—5 fi breit. — Auf Veronica cha- 
mcedrys L.: Finland: Nylandia, Helsingfors, Bot. Garten, IX. 99: 
J. I. L.; 01 Wosnesenje bei Swir 26. V. 98: J. I. L.; Sclnveden: 
Stockholm, Experimentalfalten IX. 1900: J. I. L. 

Bei dieser Art kommen bin und wieder mehrzellige, oft 
reiehlich verastelte, sehr unregelmassige, bis 200 fi lange Koni- 
dientrager vor, die am Grunde von mehreren, oft ziemUch tief 
braungefarbten, dickwandigen und meist kurzen Zellen auf- 
gebaut sind. 

Die zwei letzten Pilze stehen einander sehr nahe, scheinen 
jedoch mikroskopiseh von einander ziemlich gut getrennt zu 
sein. Kulturversuche erseheinen wiinschenswert, um zu er- 
mitteln, ob sie auf ihren resp. Nahrpflanzen biologisch gebun- 
den sind. 

Auf Veronica serpyllifolia kommt eine Ramularia vor, die 
sowohl makro- als mikroskopiseh von den beiden zuletztbe- 
sprochenen Pilzen scharf unterschieden ist, und besonders 
durch ihre sehr kurzen Konidientrager und schmalen Konidien 
eharakterisiert ist. Die Beschreibung dieser Art lautet: 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Feniiica, 23, n:o 3. 33 

45. Ramularia pygmsea n. sp. 

Flecke nicht oder kaum merkbar, bis 1 Cm. im Durchm. 
Raschen aus den Spaltoffnungen hervortretend, oft von mehre- 
ren Hunderten Konidientriiger gebildet, welche makroskopisch 
weiss Oder kaum rotlich gefarbt sind, zusammenfliessend und 
die kaum oder nur wenig hervortretenden Flecke oft ganz 
deekend, amphigen. Konidientrager sehr kurz, bedeutend kiir- 
zer als die Konidien, hyalin, gerade, einzellig, mit nur je einer 
(immer?), scheitelstandigen Konidiennarbe. Konidien gleichfor- 
mig, typisch zweizellig, sehr reichlich gebildet, cylindrisch, beid- 
endig stumpf, 18 — 28 ^ lang, 2 — 2,5 ^ breit. — Auf Vero- 
nica serpyllifolia L. : Finland: Satakimta, Mouhijarvi 6. VI. 59: 
A. J. Malmgren (H. M. F.). Tavastia australis, Sysma, Urajarvi 
26. VI: K. J. W. Unonius (H. M. F.). 

Der oben beschriebene Pilz ist vielleicht keine besondere 
Seltenheit; weil aber sein ausseres Auftreten auf den VVurzel- 
blattern der Nahrpflanze sehr wenig in die Augen fallend ist, 
muss er in der Natur besonders aufgesucht werden. 

46. Ramularia Anagallidis n. sp. 

Flecke gerundet oder langlich, kaum heller gefarbt, bis 
schmutzig weisslich, die Blattscheibe nicht perforirend. Raschen 
der Konidientrager amphigen, aus den Spaltoffnungen hervor- 
tretend, meist in geringer Anzahl vorkommend, aus etwa 12 — 22, 
Hyphen gebildet. Konidientrager hyahn, gerade, fadenformig, 
zwei- bis fiinfzellig, unverzweigt oder sehr selten schwach 
verastelt, 30 — 95 ^ lang, 2,5 — 4 ^ dick, am Ende mit je einer 
Konidiennarbe. Konidien schwach kettenformig gebildet, hyalin, 
cylindrisch, fadenformig, typisch zweizellig, gerade oder schwach 
gekriimmt, beidendig abgerundet, 20 — 30 ^ lang, 2,5—4 ^ 
breit. — Auf Veronica anagalUs L.: Finland: Alandia, Eckero, 
Storby VII. 84: Wald. Granberg. 

Die auf Veronica beccabunga L. vorkommende Earn. Becca- 
htngce Fautr. ist von der oben beschriebenen Art durch rot- 
liche, die Blattscheibe fast perforirende Flecke verschieden. 
Ram. VeroniccB die von Fautrey auf Vero7iica hederw folia L. 

3 



34 Lindroth, Ramularia-Arten. 

beschrieben ist, kommt Ram. AnagalUdis wohl am nachsten, 
hat aber einzellige Konidien. 

47. Ram. obducens Thiim., Sacc. Sylloge IV. p. 211. 

Raschen schneeweiss, hypophyll, die ganze Unterseite der 
befallenen Blatter gleichformig deckend, ohne eine besondere 
Fleckenbildung hervorzurufen, aus den Spaltoffnungen hervor- 
tretend. Konidientrager hyalin, meist unverzweigt, selten mit 
einigen kurzen Astchen versehen, ein- oder zwei- bis dreizellig, 
gerade, nach oben mit mehreren, stark entwiekelten, entfernt 
stehenden Konidiennarben und darum unregelmassig bin und 
wieder gebogen, 35—60 fi lang, 3—4 ^ breit. Konidien ket- 
tenformig abgesehniirt, bald elliptisch oder beinahe birnen- 
formig, bald beidendig etwas verschmalert und zugespitzt, selte- 
ner fast stabehenformig, sehr schwankend betreffs der Grosse 
und der Form, typisch einzellig, sehr selten undeuthch zwei- 
zellig, 9—26 ^ lang, 3—7 ^ breit. — Auf Pedicularis pahistris 
L.: Al Hammarland 30. VI. 97: J. I. L.; Sund, bei der Kirche 
6. VIII. 97: A. Kajava. 

Auf Pedicularis silvatica L. kommt eine Ramularia vor, 
die mit der zuletzt beschriebenen Art nahe verwandt ist. So 
ist das aussere Auftreten der beiden Pilze ganz gleieh; auch 
die Konidien sind beinahe gleieh gebaut. Der Pilz auf Fed. 
silvatica hat aber bedeutend langere und schmalere Konidien- 
trager, wodurch er von der Art auf Fed. imliistris gut unter- 
schieden ist. Obwohl die Ramularia auf der erst erwahnten 
Nahrpflanze, Pedicularis silvatica, in Finland kaum zu fmden 
ist, weil die Nahrpflanze bei uns nicht vorkommt, so mag sie 
jedoch hier beschrieben werden: 

48. Ramularia filiformis n. sp. 

Raschen makroskopisch wie bei voriger Art. Konidien- 
trager fadenformig, hyalin, mit Querwanden versehen, meist 
unverzweigt, in der Regel mit je einer oder nur v^enigen, ent- 
fernt stehenden Konidiennarben versehen, 60—100 fi lang, 2 — 
2,6 fi breit. Konidien hyalin, kettenformig abgeschniirt, schma- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica. 23, n:o 3. 35 

ler und weniger schwankend betreffs der Grosse und Form als 
bei voriger Art, schmal elliptisch oder cybndrisch, ein- oder 
zweizellig, 8—28 ^ lang, 3—5 // breit. — Auf Fedicidaris sil- 
vatica L. : Schweden: Smaland, N. Jordatorp 16. VI. 97: J. E. 
Lundequist. 

Ramularia filiformis kommt den echten Ramularia- Alien 
bedeutend niiher als Earn, ohducens, welche beinahe ebenso 
gut zu der Gattung Ovularia gerechnet werden kann. Da ich 
aber auch bei dieser Art, obwohl auch iiusserst selten, zwei- 
zellige Konidien gesehen habe, rechne ich sie, wenigstens bis 
auf weiteres, zu der Gattung Ramularia. 

49. Ram. calcea (Desm.) Ces., Sacc. Sylloge IV. p. 212. 

Fleeke weisslich, bis 0,5 Cm. lang, von einer unregel- 
massigen, braunen Zone umgeben. Raschen sehr dicht stehend, 
weiss oder bisweilen sehr schwach rotlich, meist hypophyll, 
aus den Spaltoffnungen hervortretend. Konidientrager hyalin, 
unverzweigt, meist zweizellig, mit 2 — 4, selten mit mehreren, 
von einander meist etwas entfernten Konidiennarben, nur wenig 
oder fast nicht gebogen. Konidien kettenformig abgeschniirt, 
stabchenformig, ein- oder zweizellig, 12 — 26 ^ lang, 2 — 8 ^ 
breit oder (unreif?) beinahe elliptisch, einzellig, 6 — 12 ^ lang, 
2 — 3 ^ breit. — Auf Glechoma hederacea L.: Ah. Haikko, Wai- 
sakko 9. VI. 52: K. E. v. Bonsdorff (H. M. F.); Kalvola, Ai- 
mala: G. af Hallstrom (H. M. F.). N'. Helsingfors, Bot. Garten 
IX. 99: J. I. L. 

50. Ram. lamiicola G. Mass., Sacc. Sylloge X. p. 560. 

Fleeke ziemlich gross, weisslich, braunlich oder rotlich, 
oft von den Nerven begrenzt. Raschen schneeweiss. aus den 
Spaltoffnungen hervortretend, hypophyll. Konidientrager hyalin, 
zartwandig, 2 — 3-zellig, gerade, meist unverzweigt, nach oben 
mit 4—7, deutlichen Konidiennarben, 25 — 50 /* lang, 2,5—4 fi 
breit, gleichmassig dick. Konidien hyahn, kettenformig abge- 
schniirt, oft beinahe elliptisch, Ovidaria-'^hnlich, einzellig, 8—18 
fi lang, 3 — 4,5 fi breit, oder cyUndrisch und dann etwas langer, 



36 Lindroth, Ramularia-Arten. 

schmaler und oft zweizellig. — Auf Lamium album L.: N. 
Helsingfors im Bot. Garten, Sept.— Okt. mehrere Jahre hin- 
durch vom Verf. beobachtet. Ik. Rautus, Sumbula 10. VIII. 66: 
A. J. Malmberg (H. M. F.). Sa. Jokkas 22. VII. 70: I. G. Alopseus 
(H. M. F.). 

51. Ram. Ajugae (Niessl) Sacc. Sylloge IV. p. 212. 

Flecke gerundet oder etwas unregelmassig, schmutzig 
braun oder grau, oft von einer rotlichen Zone umgeben, bis 
1 Cm. lang. Raschen aiis den Spaltoffnungen hervortretend, 
aus einer grosseren Anzahl Konidientrager gebildet, weiss, meist 
hypophyll. Konidientrager hyalin, unverzweigt oder bisweilen 
mit einigen ^ langen Astchen versehen, ein- oder zwei-, selte- 
ner sogar dreizellig, mit sehr zarten Querwanden, nach oben 
unregelmassig bin und wieder gebogen, mit mehreren, ziemlich 
deutlichen, einander meist genaherten Konidiennarben, 30 — 55 /* 
lang, 2,5 — 3 fj, breit. Konidien cylindrisch, bis schmal ellip- 
tisch, hyalin, ein- oder zweizellig, 10—30 fi lang, 2,5 — 4 ^ 
breit. — Auf Ajiiga reptans L.: 01. Wosnesenje bei Swir 29. 

V. Konidien gut ausgebildet; daselbst 2. VIII. und Soutjarvi 8. 

VI. 98: J. I. L. 

52. Ram. Adoxse (Rabenh.) Karst., Sacc. Sylloge IV. p. 206. 

Raschen der Konidientrager an alien griinen Teilen der 
Nahrpflanze reichlich vorkommend. Konidientrager meist ein- 
oder zwei-, zuweilen auch dreizellig, hyalin, 30 — 65 jn lang, 
3 — 4 iji breit, unverzweigt, gerade oder schw^ach zigzagformig 
gebogen, am Scheitel und bei jeder Flexion mit einer deut- 
lichen Konidiennarbe versehen. Diese sind bald nur 2 — 3 und 
stehen dann von einander langer entfernt, baldt sind sie 6 — 7 
und stehend dann dicht an einander. Konidien kettenformig 
abgeschniirt, cylindrisch, oft ein- oder zwei-, seltener dreizellig, 
hyalin, in der Mitte nicht oder bisweilen kaum merkbar ein- 
geschniirt, an beiden Enden oft kaum merkbar dicker und 
stumpf zugespitzt, 18 — 34 fj, lang, 3 — 5 fi breit. — Auf Adoxa 
moschatellina L.: N. Runsala: Karsten (Mogelsvamp. p. 56); 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 37 

Esbo, Kaitans 8. VII.— 3. VIII. 83: A. 0. Kihlman. 01, Wosne- 
senje 29. V., Kaskesa und Soutojarvi VI. 98: J. I. L.; Lp. 
Triostrow 30. VII: N. J. Fellman (H. M. F.). 

Der Pilz schadigt seine Nahrpflanze sehr. Besonders 
reichlich wurde der Parasit in Russland, Gouv. Olonets in den 
Umgebungen von Kolodosero im Juni 1900 vom Verf. beo- 
bachtet. 

53. Ram. macrospora Fres., Sacc. Sylloge IV. p. 211. 

Fiecke unregelmassig, bis 2 Cm. lang, bisweilen zu- 
sammenfliessend, meist braunlich gefarbt, ohne Zonenbildung. 
Raschen hypophyll, weisslich, gelbbraunlich oder sehr schwach 
rotlich, aus den Spaltoffnungen hervortretend. Konidientrager 
hyalin, unverzweigt, einzellig, cylindrisch, am Grunde aber etwas 
flaschenformig aufgeschwollen, am Scheitel meist regelmassig 
abgerundet, mit je einer deutlichen Konidiennarbe, 20^32 fi 
lang, 3 — 7 fi breit; die Anschwellung gerundet oder elliptisch, 
meist 6—7 fi hoch und breit. Konidien hyalin, cylindrisch, 
beidendig abgerundet, in der Mitte meist etwas verschmalert, 
oft ein-, seltener zweizellig, 20—34 fi lang, 5 — 8 ^ breit. — 
Auf Camjyanula glomerata L. : N. Helsingfors nebst Umgebungen 
und Mantsala, Andersberg und Frugard etc.; Thusby etc. wie- 
derholt vom Verf. beobachtet. Ta. Mustiala 17. VI. 97: J. I. L., 
nicht selten. 01 Petajaselka 25—26. VI. 98: J. I. L.; On. Kii- 
schi 26. VIII. 98: J. I. L. 

Von dieser Art kommt eine Form auf Campanula rapun- 
culoides L. vor, die durch bedeutend langere und deutlich bis 
stark zigzagformig gebogenen Konidientrager ausgezeichnet ist. 
Ich fasse den Pilz als eine Varietiit der soeben besprochenen 
Art auf und nenne ihn 

Ram. macrospora Fres. var. major n. var. 

Fiecke meist nicht besonders liervortretend. Raschen 
v^eiss-rotlich, wie bei der Hauptform, oft die ganze untere Seite 
der Blatter deckend. Konidientrager 60—100 fi lang, bisweilen 
noch^ langer, deutlich bis stark zigzagformig gebogen, seltener 



38 Lindroth, Ramularia-Arten. 

etwas pfropfenzieherartig gewunden, Bostrichonema-BhnVich, mil 
mehreren, sehr deutlichen Konidiennarben. Konidien wie bei 
der Hauptart, aber meist zweizellig und meist etwas liinger. — 
Auf Campamda rapunculoides L.: Finland: Karelia olonetsejisis, 
Gakrutsi bei Swir 27. VII. 98: J. I. L.; On. Kiischi 26. VIII. 
98: J. I. L. 

54. Ram. Campanulse-latifolise Allescher, Sacc. Sylloge XIV. 
p. 1063. 

Flecke kleiner, kaum 1 Cm. im Durchm., gerundet oder 
unregelmiissig, braun oder gelblich braun. Konidientrager aus 
den Spaltoffnungen hervortretend, hyalin, hypophyll, einzellig, 
unverzweigt, mit 8—6, deutlichen Konidinnnarben, 30—40 fi 
lang, 4—5 ^ breit. Konidien hyalin, meist zweizeUig, beiden- 
dig gerundet, in der Mitte oft etwas eingeschniirt, meist 22 
fi lang, 3 — 5 fi dick. — Auf Campanula latifolia L.: 01. 
Stjelegi unweit Wosnesenje 5. VIII. und Soutojarvi 8. VIII. 98: 
J. I. L. 

55. Ram. Valerianae (Speg.) Sacc. Sylloge IV. p. 207. 

Auf Valeriana officinalis L.: Ta. Mustiala: Karsten (Mo- 
gelsvamp. p. 56). 

56. Ramularia Tricherae n. sp. 

Flecke gerundet, klein, 0,2 — 1 Cm. im Durchm. braun 
oder braunlich gefarbt. Raschen amphigen, weisslich, aus den 
Spaltoffnungen hervortretend, von einer grosseren Anzahl Koni- 
dientrager gebildet. Diese hyalin, gerade, fadenformig, unver 
zweigt, ein- oder zweizellig, 30 — 70 fi lang, 2 — 3 fj^ breit, 
meist mit nur je einer scheitelstandigen Konidiennarbe. Koni- 
dien einzeln oder kettenformig abgeschniirt, hyalin, ein- oder 
zweizellig, cylindrisch und an beiden Enden meist etwas ver- 
schmalert oder fast elliptisch, sehr schwankend betreffs der 
Grosse, bald nur 6 — 10 fi lang und 2 — 3 ^ breit und dann 
immer einzellig, bald 12 — 30 fi lang, 2,5 — 4 ^ breit und dann 
oft zweizellig. — Auf Trichera arvensis Schrad.: Finland: 
Alandia, Sund, Emkarby 28. VII. und Jomala, Wargsunda VIL 



I 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 3. 39 

97: J. I. L.; Sb. Leppiivirta IX. 80: J. V. Johnsson (H. M. F.). 
St. Raumo, Sorkkala 17. VIII. 62: Kl. VVahlman (H. M. F.). 
01 liwina 6. VII. 98: J. I. L.; O72. Kiischi VIII. 98: J. I. L. 

Der oben beschriebene Pilz kommt gewiss sehr nahe der 
Ram. Succisoj Sacc. var Knautim C. Mass. Gontr. Mic. Ver. 
p. Ill, sec. Sacc. Sylloge X. p. 559, welche auf Knautia silva- 
tica in Nord-Italien gefunden ist. Da die italienische Art be- 
deutend kiirzere Konidientrager (nur 20—35 ^ lang) hat, so 
ist sie wohl kaum mit Bam. Trkhene identisch. Leider 
habe ich nicht Gelegenheit gehabt, den Pilz auf Knautia silvatica 
zu untersuchen. — Ramidaria Tricherce ist bei uns ohne zweifel 
eine ziemlich verbreitete Art, die bisher aber vernachlassigt 
worden ist. 

57. Ram. Succlsse Sacc. Sylloge IV. p. 207. 

Kommt nach Karsten (Symbolic ad Myc. Fenn. XXXII. 
p. 11) sehr hiiufig bei Mustiala (Ta.) auf Sitccisa pratensis 
Moench vor. 

58. Ram. Cardui Karst. Symbolse ad Myc. Fenn. XXI. p. 7. Sep., 
Sacc. Sylloge X. p. 557. 

Flecke gross, von 0,5 bis einige Cm. lang, oft jedoch 
etwas kleiner, gerundet, weiss, mit braunem Rande, schliesslich 
oft perforirt. Raschen epiphyll, aus den Spaltot't'nungen her- 
vortretend, aus einer grossen Anzahl Konidientrager gebildet. 
Konidientrager hyalin, unverzweigt, meist zweizellig; die obere 
Zelle langer und meist deuthch wellenformig oder propfzieher- 
artig gebogen, mit nur je einer oder wenigen Konidiennarben, 
45—70 ^ lang, 4—5 fi breit. Konidien hyalin, cylindrisch, 
schwach elliptisch, 10—22 fi lang, 2— 5 /* breit, meist ein-, 
seltener zweizellig, einzeln oder kettenformig abgeschniirt. — 
Auf Cardims crisjms L.: 01. Gakrutsi bei Swir 27. VII. 98: 
J. I. L.; Om. Wasa, Kapellbacken VIII. 56: P. A. Karsten (I. c). 

59. Ramularia picridicola n. sp. 

Flecke gerundet, c. 0,5—1 Cm. im Durchm., braun, oft von 
einer etwas heller gefiirbten, gelblichen oder seltener schwach 



40 Lindroth, Ramularia-Arten. 

rotlichen, unregelmassigen Zone umgeben. Raschen aus den 
Spaltoffnungen hervortretend, epiphyll oder amphigen, weiss, in 
den Spaltoffnungen ein dichtes, oft gelbliches oder briiunliehes, 
pseudoparenchymatisches Gewebe bildend. Konidientrager in 
jedem Raschen etwa 20-30, hyalin, meist ein-, seltener zwei- 
zellig, mit 1—2 oder bisweilen mit 3—5, etwas geniiherten 
Konidiennarben versehen und in^i letzteren Falle am oberen 
Ende etwas unregelmassig zigzagformig gebogen, 15—34 ii 
lang, 2,6—3,5 fju breit. Konidien einzeln oder schwach ketten- 
formig abgeschnurt, beinahe fadenformig, gerade oder schwach 
gebogen, ein- bis dreizellig, hyalin, beidendig abgerundet, 25— 
50 n lang, 2—3 ^ breit. — Auf Picris hieracioides L.: Fin- 
land: Tavastia mistralis, Pelkola, Hattula 16. VII. 97 und 18. 
VII. 98: 0. Collin. N. Thusby, Jarvenpaa 1902: J. I. L. 

Die oben beschriebene Art ist nicht mit Ram. Picridis 
Fautr. & Roum. (Rev. Myc. 1892, p. 10) zu verwechseln, welche 
ebenfalls auf Picris hieracioides vorkommt. Zwar kenne ich 
diesen von Fautrey in Frankreich (Cote-d'Or) gefundenen Pilz 
nur nach der Beschreibung desselben in Saccardos Sylloge X. 
p. 558. Da nach Saccardo aber die Konidientrager von Ram. 
Picridis 40—50 ^ lang sind, messen diejenigen von Ram. pic- 
ridicola nur 15—35 ^. Die Sporenlange der beiden Arten ist 
16—32 ^, resp. 25—50 ^; die Breite der Sporen wieder 4 [a, 
resp. 2—3 ^. Da noch die Konidientrager bei der finnischen 
Art epiphyll oder amphigen, bei der anderen aber meist hypo- 
phyll sind, so scheint ein bedeutender Unterschied zwischen 
diesen beiden Pilzen zu existieren. 

60. Ram. Lampsanae (Desm.) Sacc. Sylloge IV. p. 207. 

Flecke gelblich, unregelmassig, ziemlich gross. Raschen 
weisslich, klein, meist epiphyll, aus den Spaltoffnungen hervor- 
tretend, von einer kleineren Anzahl Konidientrager gebildet. 
Diese hyaUn, selten ein-, meist zwei- oder bisw^eilen dreizellig, 
meist unverzweigt, nur selten mit einigen kurzen Astchen ver- 
sehen, am oberen Ende deutlich zigzagformig gebogen, in der 
Regel mit mehreren, 5—8, Konidiennarben versehen, 22 — 40 ^ 
lang, 2,5—4 ^ breit. Konidien hyalin, sehr ungleichformig und 



Acta Socifttatis pro Fauna ot Flora Fennica, 23, n:o 3. 41 

schwankend betreffs der Grosse, 6—20 fi lang, 2 — \ [i breit, 
beinahe stiibchenformig bis schmal elliptisch, einzellig. — Auf 
Lampscma commimis L.: Al. Hammarland und Eckero an meh- 
reren Orten, nicht selten VI.— VII. 97: J. I. L.; N. Helsingfors 
und Umgebungen wiederholt vom Verf. beobachtet. Ta. Mus- 
tiala, wiederholt von Karsten (Mogclsvamp. p. 53) und vom 
Verf. genommen. 01. Fetiijaselka 26. VI. 98: J. I. L. 

61. Ram. Taraxaci Karst. Fragmenta Myc. IV. p. 7; Sacc. Syl- 

loge IV. p. 207. 

Flecke braunlich, gerundet oder iinregelmassig, oft von 
einer dunkleren, unregelmassigen und oft sehr undeutlichen 
Zone umgeben, von den Konidien oft als von einem weissen 
Pulver bedeckt. Raschen amphigen, am reichlichsten jedoch 
auf der oberen Blattflache vorkommend. Konidientrager aus 
den Spaltoffnungen hervortretend, meist kiirzer als die Konidien, 
einzellig, einfach, hyalin, nach oben etwas versehmalert, mit 
nur einer einzigen oder wenigen, einander genaherten, wenig 
hervortretenden Konidiennarben, 11—22 ^ lang, am Grunde 
bis 4,5 II breit. Konidien kettenformig abgeschniirt, stiibchen- 
formig, stumpf, gerade, hyalin, ein- oder zweizellig, meist lijn- 
ger als die Konidientrager oder 12 —34 ^ lang, 2,5—3 ^ breit. 
— Auf Taraxacum officinale L.: Al. Hammarland, Vastantriisk 
3. VII. und Morby 5. VII. 97: J. I. L.; N. Helsingfors nebst 
Umgebungen wiederholt von August bis November vom Verf. 
beobachtet. 01. Kuuschlega 22. VII. 98: J. I. L.; K transon. 
Porog 22. VII. 99: J. I. L. Oa. Wasa VIII. 67: Karsten (Mogel- 
svamp. p. 53); Ljp. Ponoj, 1899: J. Montell. — Ohne Zweifel 
wird dieser Pilz bei genaueren Beobachtungen als ein hiiufig 
vorkommender Tarax'aatm- Parasit sich zeigen. 

62. Ram. filaris Fres. var. Lappae Bres., Sace. Sylloge XIV. 
p. 1062. 

Flecke braunlich gefiirbt. Raschen weisslich, amphigen, 
aus den Spaltoffnungen hervortretend und von einer grossen 
Anzahl Konidientrager gebildet. Diese hyalin, oft einwenig ver- 



42 Lindroth, Ramularia-Arten. 

zweigt, mit kurzen Astchen versehen, meist 2- oder mehrzellig, 
mit meist wenigen Konidiennarben, 40—70 fi lang, 2,5—3,5 fi 
breit. Konidien hyalin, stabchenformig bis elliptisch, einzela 
Oder zwei und zwei abgeschniirt, meist ein-, seltener zwei- 
zellig, 12—20 fi lang, 2—Sfi breit; kleinere und relativ brei- 
tere, 4—8 fi lange, 2—3 (n breite Konidien kommen reichlich 
vor. — Auf Lappa minor L.: Ah. Lojo, Pfarrhaus VII. 85: 
H. Lindberg (H. M. F.); Lappa tomentosa (Mill.): N. Helsingfors: 
J. I. L.; On. Sennoguba 27. VIII. 98: J. I. L. 



Nachtrag : 

63. Ram. Rhei Allesch., Sacc. Sylloge XIV. p. 1063. 

Flecke 0,5 — 1,5 Cm. im Durchm. braun, gerundet, zerstreut 
oder zusammenfliessend mit oder ohne eine gelbliche oder rot- 
liche Zone. Riischen weiss, aus den Spaltoffnungen hervortre- 
tend, amphigen, reichlicher jedoch auf der unteren Blattseite 
vorkommend. Konidientrager hyalin, fast gerade, nach oben 
etwas verschmalert, meist mit nur 1 — 2 zarten Konidiennarben, 
ein- oder zweizellig, 30 — 45 ^ lang, 3 — 4,5 ^ breit. Konidien 
sehr schwankend betreffs der Form und Grosse; bald fast 
elliptisch, immer einzellig, 8 —12 ^ lang, 3 — 4 ^ breit, bald 
cylindrisch beidendig stumpf, meist ein-, selten zweizellig, bis 
25 fi lang, 2,5—3,5 ^ breit. Auf Bliittern von Rheum: N. 
Thusby: Traskanda 22. VII. 1902: J. I. L. 



m- 



ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET I-LOUA FENNICA XXIII N:o i. 



PUTKILOKASVIO PIELISEN JA HOYTIAISEN 
VALISELLA KANNAKSELLA 



WALTER M. AXELSON. 



— ••<^©C=?c 



HELSINKI 1902. 



KUOPIO 1902. 

K. MALMSTROM'IN KIRJAPAINO. 



T. 



utkimukset, joihin kirjoitukseni perustuu, saivat oikeastaan 
alkunsa jo kesallii 1896, jolloin tein eriiitten toverieni kanssa 
muutamia viikkoja kestiivan retken Pielisjiirven ymparistoon 
aikeessa tutustua liihemmin kotiseutumme, Pohjois-Karjalan, 
tiihan saakka jokseenkin viihan tunnettuun kasvioon. Jon- 
kun viikon retkeilimme myoskin Pielisen lansirannikolla, luonnon- 
ihanassa Kolivuoren ymparistossa. Onnistuimmekin loytamaiin 
yhUi ja toista huomattavaa seudun kasviossa, niin etta jo sil- 
loin syntyi mielessiini ajatus ryhtya lahemmin tutkimaaii kas- 
viota noitten Karjalan suurimpien jiirvien, Pielisen ja Hoytiaisen 
valisella maakannaksella, missa monet vaarat ja kukkulat tihea- 
paiihan kohoavat syvien laaksojen ja saaririkkaiden jilrvien vii- 
lissa tehden luonnon kerrassaan ihanaksi ja puoleensa vetii- 
vaksi. 

Ehdotus, jonka samana syksyna esitin arvoisille opettajil- 
leni, saavuttikin heidan hyvaksymisensa ja niinpa ryhdyin seu- 
raavana kesana 1897 innolla tyohon kasiksi koettaen seurata 
neuvoja, joita varsinkin Professori J. P. Norrlin ystaviillisyydes- 
saan minulle jakeli ennen matkalle lahtoa. — Ennenkuin touko- 
kuiin lopuUa matkustin mainitulle tutkimusalueelleni, valmistin 
myoskin pitajan kartoista jiiljennokset alueesta, joka tyo, niin 
paljon kuin se aikaa veikin, epailematta suuresti on helpottanut 
toitiini. Matkani kustannuksia varten myonsi Societas pro Fauna 
et Flora Fennica hyviintahtoisesti varoistaan 100 mk:n suurui- 
sen matka-apurahan. 

Jo toukokuun lopulla olin alueellani tiiydessa tyossii ja 
toimessa. Alussa oli aikomukseni ottaa tutkittavakseni koko tuo 
pitkiilainen maakaistale, joka eroittaa Pielisen ja Hoytiaisen ve- 
det toisistaan, mutta pian huomasin sen kuitenkin raahdotto- 



4 Axelsnn, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

maksi toteuttaa ja tyydyinkin senvuoksi mainitun kannaksen 
pohjoispuoleen. Luonto on niiet siellii vaihtelevampi ja rik- 
kaampi kuin etetapuolella. — Ensi kesiina uhrasin aikani enim- 
makseen tehden huomioita kasveista yleensa ja onnistuinkin vael- 
luksillani m. m. loytiimaan ainakin kymmenkunnan Pohjois-Kar- 
jalan floralle uutta kasvilajia. Samalla pyrin myoskin parhaani 
mukaan tutustumaan tutkimusseutuni luontoon kokonaisuudes- 
saan, sen fyysillisiin omituisuuksiin. 

Seuraavana kesana 1898 jatkoin noita toitani, tehden uusia 
havaintoja ja muistiinpanoja seudun kasvistosta. Suuren jonkon 
tapasin sina kesana uasia lajeja alueeltani, joiden joukossa oli 
useita koko maakunnastakin ennen tuntemattomia lajeja. Paitsi 
niiina kahtena kesana, jotka olen melkein kokonaan kayttanyt 
alueen kasvion ja luonnon tutkimiseen, pistaydyin viela syys- 
kesasta 1900 taydentamassa muistiinpanojani sen etelaosista. 

Kasvitopografinen puoli kirjoituksessani on puutteellisten 
maistiinpanojen takia supistunut ainoastaan lyhyeksi lisaykseksi. 
Toivoakseni se sentaan jossain maarin taydentaa kuvausta seu- 
dun yleisista luontosuhteista, joka loytyy kirjoituksen alkuosassa 
esitettyna. Mita tulee kasviluetteloon, jonka olen loppuun liit- 
tanyt, ovat loydot kaikki, jotakuta ainoata poikkeusta lukuun- 
ottamatta yksinomaan omia tekemiani. 

Lopuksi pyydan viela lausua ilmi syvan kiitollisuuteni 
professori J. P. Norrlinille, joka pitkin matkaa toitteni kestaessa 
on minua innostanut ja neuvoillaan avustanut sekii maarannyt 
alueelta keraamani Hieracium-muodot. 



T 



utkimukseni alainen seutii, kasittavii pohjoispuolen Pielinen 
ja Hoytiiiinen-nimisten jiirvien valillii olevasta maakannaksesta, 
sijaitsee jokseenkin keskella pohjois-Karjalaa noin 62° 57' ja 63° 
10' leveysasteiden valilla. Pinta-alaltaan on tuo alue likimaa- 
rin sanottuna 6^/2 neliopeninkulman suuruinen, ulottuen etelassii 
Hoytiaisen rannalla Herneniemeen, ja Piilolahteen Pielisen puo- 
lella. Alkaen Herneniemesta kulkee etelaraja taten Pahakalan- 
jarven kautta Kaijanjarven, Ripulinjitrven ja Herajarven etela- 
nenitse, kohti Pielisen rantaa Piilolahden poukamaan. Luoteis- 
raja alueelleni yhtyy Pielisen rannasta Larinsaaren kylan lansi- 
rajan kanssa, knnnes se tamiin luoteiskulmalla erotakse ja kul- 
kee Kuhmustanjiirven pohjoisnenitse Hoytiaisen paahan. Alue 
sisaltaa taten osia jopa neljasta rajakkaispitajiista: etelassa poh- 
joispuolen Kontiolahden laajasta pitajasta, Puson kylan melkein 
kokonaisuudessaan, pohjoisessa Juu'asta Ahinovaaran ja Larin- 
saaren kylat seka pienen lohkareen Nunnanlahden kylastii. 
Koilliskulma alueesta, tuo Pieliseen pistava suuri niemeke sisal- 
taen Kolin ja Hattusaaren kylat, kuuluu sitavastoin, omituista 
kylla, Pielisjarven pitajaan. Alueen etelaraja lopuksi viela 
lohkaisee pikku palasen Enonkin pitajaan luoteiskulmasta. — 
Eteliipaassaan noin 17 kilometrin levyisena kapenee alue viihi- 
tellen pohjoista kohti muutamilla kilometreilla, kunnes akkiii 
taas jyrkasti leviten, muodostaa tuon jo mainitsemamme Pieli- 
seen pistavan suuren niemen, milla kohdalla viili Pielisen ran- 
nasta Hoytiaiseen on liki 23 kilometriii. Pituudelleen laskettuna 
on alue Herneniemesta Hoytiiiisen pohjoispaiihan runsaasti kolme- 
peninkulmaa ja jokseenkin yhtapitka on myoskin suora viili- 
matka alueen kaakkoiskulmasta Kaiskunniemen kiirkeen, mihin 
Kolinniemi piiattyy, kun sitavastoin luoteiskulma alueelleni pis- 



fi Axelson, Pulkilokasvio Pielison ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

tiiikse koko joukon ulommaksi. Pisin matka etelastii halki 
alueen luodetta kohti tekee niiet likimiiarin 4 peninkulmaa. — 
Niin luonnollinen liinsi- ja itiiinen raja kuin alueellani onkin, 
nuo suuret sisiljiirvet Pielinen ja Hoytiainen, puuttuu sen sijaan 
pohjoista ja etelait kohti melkein tykkanaan luonnollisia rajoja. 
Varsinkin on etelassii taytynyt rajaalueelle vetaa jokseenkin 
mielivaltaisesti paremman puutteessa. Alkuperainen aikomuk- 
seni ulottaa tutkimus aina Pielisjokeen saakka, joka olisi tie- 
tysti olliit verrattaJn hyva rajaksi, on nimittain, kuten jo edella 
huomautin, nayttiiytynyt mahdottomaksi tayttaa. Pohjoisrajaa 
ei sitii vastoin olisi kernaasti voinut saada luonnoUisemmaksi. 
Siinii, missa raja kulkee luoteisella pohjukalla, on naet melkein 
kapeimmillaan kannas, joka eroittaa Pielisen Hoytiaisesla. Ka- 
peinta valia Hoytiaisen pohjoispiiasta Savilahden poukamaan en 
sentakia rajaksi tahtonut valita, ettii Larinsaaren kyla monine 
hauskoine pnolineen olisi sen kautta jaanyt ulkopuolelle. 

Alueen korkeussuhteista voi taydella syyllii sanoa, etta ne 
vaihtelevat sangen suuresti. Korkeita, 100 — 300 m. korkuisia 
viioriselanteita ja niiden valilla syvia laaksomaita tapaa tihea- 
ptiahan varsinkin alueen ita- ja pohjoisosissa, jotka oivallisesti 
kelpaavat edustamaan Karjalan knpeerattua luontoa. Lantinen 
puoli alueesta seka lounaiskolkka oval sensijaan tasaisemmat. — 
Pielisen rannasta, jonka pinta on noin 96 metria *) ylapuolella 
meren pintaa, kohoaa maa heti verrattain akisti pitkin rannik- 
koa pitkaksi rannansuuntaiseksi vuorijonoksi, joka etelassa Hera- 
jarven ja Pielisen valilla kuitenkin pysyy verrattain matalina 
vaaroina, saavuttaen suurimman korkeutensa vasta Jeronjarven 
kohdalla, missa Makran vaara (314 m. yli m. pinn.) ja siita 
hiukan pohjoiseen tuo alueen korkein vuori Koli kohoaa 336 
metrin korkuisena meren plnnan ylapuolella. Tuossa vuorijo- 
nossa, joka aina viiliin katketen jatkuu Pielisen rantaa pitkin, 
etelassa lahempana rantaa, pohjoisemmassa siita kauempana, 
aina alueen luoteiskulmalle saakka, on useita korkeita vuoren 



*) Alueen korkeussuhteita valaisevat numerot olen saanut suureksi 
osaksi geoloogeilta, paaasiassa maist. V. V. Vilkmanilta, joka kesina 1897 ja 
1898 liikkui Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella geoloogisissa tutki- 
mustoissa, toht. B. Frosteruksen johdoUa. — 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XX HI, N:o 4. 7 

huippuja, joista korkeimpina mainiltakoon Kiirankavaara, Musta- 
rintanen, Honkavaara (245 m.), Riisiivaara (307 m.), Suurivaara 
(226 m.). Larinsaaren kylan kohdalla vaarat yleensii matale- 
nevat, vaihdellen korkeudeltaan 120—195 m. valillii. Korkein 
on liihella alueen pohjoiskolkkaa kohoava jyrkka Telynvaara 
(195 m.). Mainitsemamme pitkiin vuorijonon liinsipuolelle muo- 
dostuu syva, paikoin leveampi, paikoin kapeampi laaksomaa, 
jonka takana lannessa uusi, joskin yleensa matalampi »iontka» 
haiimottaa. Se on kuitenkin lyhyempi itaista sisartaan ja saa 
varsinaisesti alkunsa vasta Kolivuoren kohdalla Jeronjiirven ta- 
kaa, mista se jatkau Herajarven lansirantaa pitkin korkeana 
metsiiisena vaaranselanteena sulkien tuon kauniin, saaririkkaan 
ja monissa mutkissa kiemurtelevan Herajarven syvaan laaksoon. 
Luoteesta kaakkoa kohti seuraavat tuossa jonossa toisiaan Morko- 
vaara, Vaaravaara (302 m.), Lumivaara (258 m.), Huuruvaara, 
Havukkavaara, Ikosenvaara (286 m.), Kolinvaara (242 m.). 
Korkeimpana kohoaa niista Vaaravaaran kallioinen harja. Ma- 
taloituen kaakkoon pain jatkuu tuo vaarojen sarja sivu alueen 
etelarajan. Paitsi noita lueteltuja vuorenseliinteita, jotka ovat 
huomattavimmat alueen piirissa, kulkee alueen keski osassa 
lyhyempia jonoja siella taalla, muunmuassa Kolin ja Ahmo- 
vaaran kylien rajamailla tai kohoaa yksinaisia vaaroja, jotka 
voivat saavuttaa jommoisenkin korkeuden, kuten esim. Ruoho- 
vaara 275 m., Kanalammin vaara 285 m. ja Ylemmiiisen vaara 
225 m. Viela ansaitsee mainitsemista eras pitkallainen harjanne 
alueen luoteiskulmalla, joka saa alkunsa Tuopanjiirven pohjois- 
paasta ja kulkee siita pitkan matkan jokseenkin luodetta kohti. 
Korkein huippu on Koivenlammin kohdalla, samannimisen vaaran 
laella (204 m.). Viimemainitun vaarajonon ja Pielisen rantaa 
pitkin kulkevan valiin muodostuu joks. laaja alankomaa, jonka 
tasaisuutta ainoastaan pienet kummut ja harjanteet hairitseviit. 
— Lansipuoli alueesta on itaiseen verraten alavaa ja tasaista 
maata. Korkeita vaaroja ja syvia laaksoja puuttuu tykkiinaan. 
Hoytiaisen rannasta, joka laskun i) jalkeen on ainoastaan 87 



1) Hoytiaisen vedet ryostaytyivat v. 1859 pienen kaivannon kautta, 
jota silloin paraikaa kaivettiin siita Pyhaselkaan ja uurtaen itselleen levean 
uoman halki metsien ja niittyjen syoksyivat viimemainittuun jarveen. Tuon 



8 Axelson, Piitkilokasvio Pielisen ja Hoytiriisen valisella kannaksella. 

metria ylapuolella meren pintaa, kohoaa maanpinta vahilellen 
ilaiinpain, ei knitenkaan tasaisen loivasti, vaan penkereittain 
(terassimaisesti). joten tasaisia alankoja, jotka useimmiten ovat 
suoperaistii maata, muodostuu rinteiden valiin. Lounaiskulma 
on samoin verrattain tasaista maata, enimmakseen rahkoja ja 
rameitii tai korpia, joiden valissa siella taiilla vaan kohoaa pie- 
niii selanteita ja kumpuja kuivaa metsamaata. Ainoat korkeam- 
mat paikat etelaisella alueen kolkalla, paitsi Herajarven puolta, 
josta jo edella puhuimme, tavataan Harinsarkka-nimisella vierin- 
kiviharjanteella, joka saa alkunsa Ripulinjarven kaakkoispuo- 
lelta kulkien siitii luodetta kohti aina Tuopanjarven etelapaiin 
kohtaan. Korkeimmillaan on tuo harju alkupaassailn saavut- 
taen siinii 191 metrin korkeuden, matalenee sitte vahitellen, 
niin ettii jo Puson tien kohdalla on ainoastaan 167 metria sekii 
Juuan rajalla 142 m. yli meren pinnan. — 

Laaja Hoytiainen, joka muodostaa erinomaisen rajan alueen 
lansipuolelle, on nykyisilta rantamiltaan paikoin hedelmallista, 
niittymaaksi ja pelloiksi sopivaa, matalaa, lepikon valtaamaa 
metsamaata, paikoin karua hietikkoa. Enimmakseen matalat 
rannat ovat moninpaikoin hiedan sekaista jopa puhdastakin sa- 
vikkoa ja muodostavat runsaasti lahdelmia ja poukamia, joiden 
rantavedessa tiheat Fhragmites-vuohikot ja Eqiiisetum-koriieikoi 
kohoavat. Ulompana on tama jokseenkin kirkasvesinen jarvi 
syva, ja pohjaltaan mudansekaista savea. — Hoytiaisen rannikko 
on alueemme kohdalla saarista jokseenkin rikas, varsinkin ulom- 
pana. — Niin hyvin suuruutensa kuin omituisuutensa takia an- 
saitsee saarista mainitsemista erittitinkin Teyrisaari Romppalan 
kylan kohdalla. Louhikkorantainen, kuten useat Hoytiaisen 
saarista laskun jalkeen, on tama 6 km. pitka saari verrattain 
kapea, mutta varsinkin pohjoispiiiissaan taposen taynna pienia 
lammikoita ja lahukoita, jotka yhteydessa toistensa kanssa ka- 
peitten salmekkeiden kautta muodostavat tihean pikkuvesiston, 
joka useiden salmien kautta myoskin yhtyy Hoytiaiseen. Saa- 



valtavan laskun kautta aleni Hoytiainen kokonaista 8V2 — 9 ^' j^ tulva, joka 
siten Pyhaselassa syntyi olikin vahalla hukuttaa iisken perustetun Joensuun 
kaupungin. 



Actca Societatis pro Fauna et Flora Fonnica. XXIII, K:u 4. D 

ressa on muuten osaksi savikkopohjaisia niittyjii ja lepikoita, 
osaksi, joskin vahernmiissakin miiarin, tapaa siella tiiiilla lento- 
hiekkaa. — Taydellinen vastakohta liinsirannikolle on IMelisen 
rannikko. Korkeat, kallioiset tai kivikkoiset rannat, jotka syve- 
nevat jyrkasti ja ylipaansa ovat karuja kasvistonsa puolesta, 
karakteriseeraavat yleensa Pielistii. Siella taiilla, enimmakseen 
alueen pohjoisosan kohdalla, tapaa kuitenkin matalarantaisiakin 
lahukoita, joissa runsaampi vesikasvisto viihtyy. Pielisen ran- 
nat ovat parhaastaan hietikkoa, muualla paitsi alueen pohjois- 
paassa, missa savikkopohjaisia lahdelmia paikotellen loytyy. 
Mitii saaristoon tulee, laskee kansa Pielisen saarien luvun niin 
inoneksi kuin kesiissa on oita», ikiiva vaan, ettii ne ovat mel- 
kein poikkeiiksetta karuja, selanteisiii, kapeita kangassaaria kul- 
kien tavallisesti kaakosta luodetta kohti. Kauniita lehdikkosaa- 
ria tapaa Pielisessa tuskin oilenkaan. 

Alueen vedet voimme paaasiassa jakaa neljaan suurem- 
paan vesistoon, Herajarven, Venejiirven, Tuopanjarven ja Savi- 
jarven vesistoihin, joihin sitapaitsi viela liittyvat Kuhmustan jar- 
ven seka Saari- ja Molonjarven pienet vesistot. — Muutamista 
kangas- ja suolammeista Kolin kylan etelaperukalla saavat al- 
kunsa Herajarven vedet. Yhtyneinii virtaavat ne kangasrantai- 
seen, kirkasvetiseen Jeronjarveen, missa pieni rinteisten niitty- 
jen halki kierteleva puronen johtaa kauniiseen, saaririkkaaseen 
Herajiirveen. Tuo kapea, ainoastaan 1 — 2 kilometrin levyinen, 
vaaraisten maisemain ymparoima jarvi, on pisin alueen jarvista, 
se kun naet on 15 kilometria pitka. Kasvistoltaan on Hera- 
jarvi alueen rikkaimpia, joll'ei rikkain, johon on syyna jarven 
matalat, uurteiset lahukkarannat,^) savensekainen pohja ja kir- 
kas vesi. Alueen kaakkoiskulmalla laskee Herajiirvi vetensa 
Herajoen kautta Pieliseen. Ainoa suurempi jarvi, jonka vedet 
virtaavat samaa tietil Pieliseen, on 3 kilometrin pituinen Puson- 
jarvi, jonkun matkan paassa Herajiirvesta lanteenpiiin. Sen ka- 



1) Noin satakunta vuotta sitte oli tama ihana jarvi melkein karu, 
vaan laskemalla sen vesia noin 7 sylta, syntyi sen rantamille hedelniallisiii 
savikkoniitlyja, joille heinankasvussa tuskin Hoyliiiisen pohjaniityt vorloja 
vetavat. 



10 Axelson, Putkilokasvio Pieliseii ja Hoytiaisen viilisella kannaksella, 

rumpaa kuin tuo kangas- ja suomaiden ymparoimii kallioran- 
tainen jarvi, jonka syvilla rantamilla ainoan kasvullisuuden muo- 
dostajana voi siella tiialla vaan tavala kapean A^?t/;/mr-vyon, 
tuskin voinee ajatellakaan. — Mainitun jarven etelapaiihiin vir- 
taa Rantalan eli Pusonrannan joki, saaden syntynsa suurilta 
korpimailta ja suolammeilta aina lahelta Juuan rajaa. Nuo 
vedet laskevat vihdoin Herajiirveen Isojoen kautta, joka monissa 
mutkissa kierreltyaan lopuksi virtaa viimemainittuun jarveen. 

JiirvisUi monta vertaa rikkaampi on vesisto, joka louhisen 
Venejoen kautta laskee alueen lounaiskulmalla Hoytiaiseen. Aivan 
alueen kaakkoisperukalla pailyy raetsaisten maiden keskella oikea 
salomaan jiirvi nimeltiian Ripulinjarvi. Tuosta osaksi suoran- 
taisesta, osaksi kangasrantaisesta, jokseenkin karusta, jarvesta 
saa Venejarven vesisto alkunsa. Ripulinpuron kautta virtaa 
siita vesi Kaijanpuroon, joka etelastapain tuo vedet kolmen ki- 
lometrin pituisesta, hyvin kapeasta Kaijanjarvesta. Lukematto- 
inissa potijukoissa kierratellen saapuvat nuo vedet pikku kallio- 
purosena Venejarveen, pieneen, rameiden ja rahkasoiden kes- 
kella sijaitsevaan suojarveen, josta Venejoki saa alkunsa. Kohti 
Hoytiaista ponnistaessaan halki korpien ja autioiden suomaiden 
ottaa mainittu joki matkan varrelta kaakosta pain tulevan Pa- 
hakalanpuron sivujoekseen ja laskee vihdoin Herneniemen la- 
hellil Hoytiaiseen. — Soisilta Rasvalammeilta Pusonjarven etela- 
puolelta johtaa pieni puronen kapean, lettorantaisen Jokilammin 
kautta vedet lahella Juuan rajaa sijaitsevaan, tummavetiseen 
kaksoisjarveen, jota kutsutaan Harinjarveksi. Itaiset rannat ovat 
siinii suoperaisia, onpa etelassa lettoakin jonkun verran, kun 
sitavastoin lansipuolella seuraa aivan liki jarven rantaa Harin- 
sarkka, jokseenkin jyrkkana silla kohden. Jarven kasvisto on 
verrattain rikas, vaan lilhestyy enemman suolampien kasvistoa. 
— Halki pienempien niitty- ja suolampien virtaavat Harinjar- 
ven vedet edelleen pohjoista kohti suureen Valkealampiin, jonka 
rantamille omituinen lettomainen kasvipaikka on kehittynyt sen 
kautta, ettii vesi ennettiiin pitkiksi ajoiksi seisautettiin pohjois- 
piiassa olevaan puroon tehdyn sulun kautta ja tulvehtien yli 
lammen rantojen synnytti niille tuollaisen kasvupaikan, jota 
karakteriseeraavat useat letoilla esiintyvat kasvit. — Sorjolan 



Acta Societalis pro Fauna et Flora Fcnnica, XX 11 1, N:(. I. 11 

puro, jokseenkin leveii joki, joka Valkealammista lahtee virtaa- 
maan pohjoista kohti, tekee Sorjolan lammin, ankeiden suomai- 
den keskellii viilkkyviin Suolaniinakon kohdalla jyrkiin kiiiinleen 
lounaaseen pain ja laskee vihdoin Tuopanjiirveen jokseenkin 
keskella mainitun jarven itarantaa. Tuopanjarvi, jonka suurin 
pitLuis kaakosta luoteeseen on noin 5 kilometriii, on alueen 
suurimpia jiirvia. Tiiman tummavetisen, mutapohjaisen jarven 
rannat ovat parhaastaan kivikkorantoja, suo useimmiten aivan 
lahella, ulottuen valistii rantaankin asti. Matalia, niittyrantaisia 
lahdelmia puuttau sen sijaan tykkanaiin, josta syystii kasvisto 
onkin yleensa niukanlainen. Suurempia kaislistoja ja korttei- 
koita ei rantamilla laisinkaan tapaa, vaan pitkin rantoja nakee 
ainoastaan kapean Scirpiis- tai Phragmites-YYon, missa yksitoik- 
koisuotta viihentavat silloin talloin suureramassa maarin esiin- 
tyva Nymphma tai Niiphar, Potamogeton natans, Sparganium 
natans seka muiitamat Carex-\2i]\{ rannempana. Valistii ei vesi- 
kasvullisiiLitta ole edustamassa muu kuin siella taalla harvassa 
yii vedenpinnan esiinpistiiva Lobelia dortmanyia, — Tuopanjar- 
ven lansirannasta, syvan lahdelman pohjasta saa syntynsa alueen 
suurin ja huomattavin joki, joka Tuopanjoen nimella virtaa ete- 
lila kohti kauas sivu jarven eteliipaan halki suoperiiisten mai- 
semien. Akkijyrkan pohjukan tehtyaan kulkee se pohjoiseen 
piiin useita kilometria, kunnes viimein liintta kohti kaannyttyaan 
laskee Sutilan talon yliipuolella Hoytiaiseen. 

Ahmovaaran kyliin itaisella kolkalla, liihella Kolin rajaa 
kiertelee mutkikas, niemekkeista ja salmista rikas Savijiirvi. 
Jyrkat, metsaiset rannat, mutapohja ja likaisen ruskea vesi ovat 
tarpeeksi kuvaamaan Savijilrven luonnetta, jota nimesta piiat- 
taen kuitenkin kuvittelisi aivan vastakohdaksi. Rantamilla nakee 
vaan karua sekametsaista louhikkoa tai suoperiiista korpea, 
valiin lettoakin, mutta niittyja saa turhaan etsia. Kasvistossa 
ei ole mitaiin huomattavampaa. — Pienen salapuron kautta 
yhtyy Savijarveen eteliistapain Ylemmainen, jota jylhiia jarvea 
toiselta puolen kuivat kangasmaat, toiselta lettomuodostukset 
ymparoivat. Savijiirven luoteiskulmasta virtaa leveii, erittiiin 
kasvirikas, osaksi savipohjainen Savijoki, jonkun matkan piiassii 
olevaan Ahmolampiin, josta leveii puro vie pitkijiin, luhtarantai- 



12 Axelso7i, Putkilokasvio Piplisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

seen Haukilampiin. Lopuksi johtuvat Savijarven vedet Pieliseen 
synnytettyiian pikku kosken ennenkuin laskevat Mellihtanlaks- 
nimisen, pitkiin ja kapean lahden pohjukkaan Pielisessa. 

Suurempia jiirvia alueella on viela yksinainen Kuhmustan- 
jiirvi, jonkiin matkan piiassa Hoytiaisen pohjoiskulmasta, kaak- 
koa kohti. Lukuisat lahdelmat, jarven koillisrannoilla erittain- 
kin, tayttiia tihea, rnelkein liipipaasematon kortteikko (Equisetiim 
limosum'm muodostama), jota rannan asukkaat kayttavat hyvak- 
seen, niittiien sen saannollisesti joka vuosi elavilleen rehuksi. 
— Vaikk'ei matalia niittyrantoja sanottavasti loydy, on luhtia 
kuitenkin verrattain tiheassa ja jarven vesikasvisto yleensakin 
rikkaanpuoleinen. Kannattanee mainita myoskin rantamilla, 
varsinkin itapuolella tavattavista pajukoista, joiden muodosta- 
jana taallii esiintyy rnelkein yksinomaan tiio alueella muutoin 
jokseenkin harvinainen pajulaji, Salix lapponum. 

Eraasta lahukasta, joka pistaikse Knhmustanjarven lansi- 
rannikosta, virtaa vesi samannimisen joen kantta Hoytiaiseen. 

Lopuksi mainittakoon viela pieni vesisto, joka saa alkunsa 
Tuopanjiirven pohjoispuolelta, mista sen vedet virtaavat hiljak- 
seen luoteeseen pain, Koivenlampiloihin laajeten alueen luoteis- 
kulmalla Saari- ja Molonjarveksi. Molemmat ovat pienia jarviii, 
jalkimmainen pohjoispaassaan rikaskasvistoinen, niittyjen ja leh- 
tojen ymparoima, joiden halki pikkupuronen vie erittain kasvi- 
rikkaaseen Heinalampiin, siita Vaaralampiin ja viimein ulos 
alueen piirista Nunnanlahden syvaan poukamaan Pielisessa. 

Alueen vesistoissa ovat suuremmat vedet verrattain harva- 
lukuisia, kuten olemme edellisesta nahneet. Sen runsaampi on 
pikkuvesien maara, joiden luku varmaankin kohoaa lahemma 
sataa. Lammit joita loytyy sirotettuna yli koko alueen, tiheim- 
min alueen kaakkoisperukoilla, Herajarven lansipuolella seka 
Ripulin- ja Kaijanjarven ymparistossa ovat parhaastaan suo- 
maiden keskella, milloin korpien tai lettojen, milloin rameiden, 
joskus aukeiden rahkojenkin ymparoimina. Niiden rannat ovat 
hyllyviii, pohja mutainen, vento. — Harvemmassa tapaa vael- 
luksillaan alueen piirissa lampiloita, joita kuivat kangasmaat 
ympiiroivat. Kirkas vesi, kova pohja ja syvyys ovat kangas- 
lammille omituisia. — TuoUaisia kirkasvetisia lampia, aivan 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fonnica, XXIII. N:o I. IH 

kuin jattilaislahteita. loytyy joitakuita alueen kaakkoisosassa, 
esim. Tervalampi, Valkealammit (Ripulinjarven liinsipiiolella). Mi- 
taiin erikoisempaa ei niiden vesikasvistolla kuitenkaan ole tar- 
jottavana. 

Lisaksi loytyy siella taallii eri osissa alnetta niittyrantaisia, 
kasvistoltaan rikkaampia lampia, jollaisia runsaimmin tavatta- 
nee Kolin niemellil. Erityisen huomattavana mainittakoon Lahna- 
lampi, noin puolentoista kilometrin pituinen, niittyrantojen ym- 
piiroima ihana lampi, jonka melkein tayttaii rikas vesikasvisto. 
Rantaregioonissa kilpailevat runsaudesta paitsi Carex-\di]eiB. (C. 
ampullacea ja C. filiformis), Phragmites ja Eqidseliim limosum, 
jalkiaiaineo enimmakseen rannempana seka niista ulapallepain 
Njpnphcea't ja Niiphar, nuo lampien tavalliset asukkaat. Ulom- 
pana kohoaa pienia Scirpiis-kdi\s\\kko\di siella taalla tai peittaii 
Sparganium natans hapsisarekkeina veden pinnan. Pienem- 
millii alueilla nakee myoskin Polygonum ampliib mm' ia. runsaana 
eika puutu Potamogeton-laieiakasin (P. natans ja P. perfoUatiis). 
Harvinaisina esiintyvat viela edellisten lisaksi Ceratopliyllum de- 
mersum seka Vtricularia vulgaris (rantapuolella). — 

Yhteydessa vesien kanssa viela jokii sananen lahteistii, 
joita siella taalla alueen mailla loytyy. Parhaastaan tapaa niitii 
vaaraisilla mailla, vuorten juurilla ja erityisen runsaasti Kolin 
vuorijonon rannanpuolisella rinteella. Harvinaisen sunria, kirk- 
kaita lahteensilmia, lapimitassa ainakin 4—5 metrin levyisiii 
ja erittain syvia, loytyy luoteiskulmalla aluetta, Molonjarven ja 
Heinalammin valisen puron varrella. — 

Kuten edella, alueen korkeussuhteista puhuessa jo huo- 
mautin, tarjoaa itapuoli alueesta enemman vaihtelua siinii suh- 
teessa. Maan konfiguratsiooni onkin kerrassaan vaihteleva. Kor- 
keat vuoiet ja vaarat, joita melkein kymmenittain loytyy alueen 
ita- ja pohjoisosissa, ovat harvemmin yksinaisia muista erillaan, 
vaan useimmiten seuraavat ne samaan suuntaan kulkien toi- 
siaan ja muodostavat pitempia tai lyhempia vuorijonoja, joiden 
valiin syvia laaksoja tai pienempia notkelmia syntyy. Melkein 
aina on jonojen suunta kaakosta luoteeseen, kuten alueen ve- 
sienkin. Kavisi pitkaksi nimitella tarkemmin noita eri vaaroja 
olkoon tarpeeksi, mita edella niista olen maininnut. — Vaaro- 



U Axehoih Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

jen harjanteilla, jotka enimmakseen ovat kapeita ja pienia alal- 
taan, kasvaa hoikkia ja harvaoksaisia kuusia tai pienia petajan 
kaiikkijaitii, usein molempia sekaisin. Poikkeuksena mainittakoon 
Riisiivaara, jonka huipun liinsipuolella matala kivikko kohoaa ka- 
nervikon keskestii. — Harvan metsikon keskesta pistaii paljas kallio- 
perii useimmiten nakyviin, milloin tasaisena kalliopeitteena, milloin 
korkeina, monen metrin korkuisina huippuina (Paha-Koli). — Va- 
hemmiin usein nilkee vaarojen laella kohoavan yhtamittaisen, mata- 
lan metsikon, joka kokonaan peittiiii kallioisen viioriperan tai tapaa 
vaaroja, jotka harjanteiliaan muodostavat melkein metsattoman 
kanervikkokummun. Sellainen on esimerkiksi Karankavaaran 
harja, jossa ei kallioperakaan ole juuri missaan nakyvissa. Viela 
loytyy siellii taallii aivan paljaitakin vuorenhuippuja, esim. Hera- 
jiirven itiirannalla Joukolankalliot, joitten harjan metsaton, karu 
kallio peittaa. TuoUaiset kallioharjat kuuluvat kuitenkin har- 
vinaisuuksiin. — Vuorien rinteet ovat useimmiten loivia, met- 
saisiii, petajikon tai sekametsan valtaamia, tai tayttaa matalam- 
pien vaarojen kupeet laajat lepikkomaat, joiden keskesta sieltii 
tiialtii paljaat ahot paistavat. Jyrkkaseinaisia murrosrinteita 
tapaa kuitenkin muutamien vaarojen laiteilla. Huomattavimpina 
mainittakoon Karankavaarasta Pielisen puoleinen rinne, joka on 
erittain jyrkka ja kallioinen melkein harjalta alas Karankalam- 
mille saakka. Samallaisia kalliojyrkanteita loytyy muutamin 
paikoin Kolivuorenkin rinteilla, joista varsinkin Paha-Kolin on 
huimaavan jyrkka. Tuollaisilla jyrkemmilla kalliorinteilla voi 
joskus tavata varsinaisen kalliokasviston rikkaasti edustettuna, 
varsinkin vaaroilla, joiden kalliopera on vuolukivea tai dioriittia, 
kuten Mustanvaaran ja Telynvaaran rinteilla. — Vuorien alus- 
toilla, erittainkin Kolin vuorijonon itapuolella, pitkin Pielisen 
rannikkoa, missa koivikko- ja lepikkolehtoja monin paikoin ta- 
vataan, saavuttaa kasvisto erinomaisen rikkauden ja rehevyyden 
ja samoin tarjoovat vaarojen rinteillakin purolaaksot ja lahde- 
purojen varret sopivia kasvupaikkoja monille harvinaisille kas- 
veille. — 

Ainoat suuremmat ja huomattavammat vierinkivisoraiset 
harjut alueen piirissa ovat Harinsarkka ja eras, jommoisenkin 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXlll, JS:o 4. lo 

pitkii, kapea harjanne, johon Kolivuoren kohdalla oleva, lahei- 
sin saarijono Pielisessii kuuluu. — Saaden alkunsa alueen kaak- 
koisilta rajamailta, Ripulinjiirven tienoilta, laajenee Ilarinsurkka 
viihitellen mataloituen lahemina puolen peninkulman pituiseksi, 
leveiiksi, harvaa peliljikkoa kasvavaksi kangasmaaksi, joka Kon- 
tiolamminkankaan nimella ulottuu aina Jokilammin etelapiiiin 
kohdalle. Kapeana, verrattain korkeana harjuna jatkuu se kor- 
pien ja suomaiden valissa, aina valiin taittuenkin Tuopanjiirven 
lansirannalle saakka. — Toisen mainituista selanteistii muodos- 
taa pitkii, yhtilmittainen saarijono (10 saarta) Pielisessii, joka 
Enonpitajan luoteiskulmalla olevasta Kauniista niemesta ulottuu 
aina Kaivannonniemeen Meriliinrannassa. — Taiillii leviiiii tuo 
sarkka ulottuen 100—180 metrin levyisena petajikkokankaana 
Pielisen rantaa pitkin ja piiitttyy vihdoin kapeana selkosena 
Kaiskunniemeen. 

Kallioperusta ^) on Herajarven lansipuolella alueen etelit- 
osassa Juuan rajalle saakka parhaastaan kvartsiittia; ainoastaan 
muutamat vaarat, kuten Koli (Pusojaan) seka Kirkkovaara, Pu- 
sonjarvesta kaakkoonpain ovat dioriittia, jota vuorilajia muuten 
tapaa siella tiiiilla irtonaisina kivinii. Herajarven ja Pielisen 
valisellii kannaksella, joka on erikoisen rikas kallioista, loytyy 
paitsi kvartsiittia myoskin gneissimaista graniittia. Viimemai- 
nittua vuorilajia tavataan runsaammin vuorenrinteillii pohjoi- 
sempana Pielisen .rantaa pitkin. Miikra ja Kolivuori ovat suu- 
rinimaksi osaksi kvartsiittia samoin kuin myos useimmat muut 
Kolinkyliin vaarat. Pitkin Kolinniemen pohjoisrannikkoa kulkee 
kapea dioriitti-alue, johon useimmat Hattusaaren kylan kallioiset 
vaarat kuuluvat ja tuo sama dioriittivyo ulottuu vielii pitkin 
rantaa Larinsaaren kylan luoteiskulmaan saakka. Kauempana 
rannasta loytyy mainitulla kylalla sitavastoin monin paikoin 
kallioissa samallaista gneissigraniittia kuin siellii tiiiilla Kolin 
kylallakin. — Lannessa pain, Ahmovaaran kyliillii, Hoytiaisen 
puolella muuttuu vuoripera suureksi osaksi. Siellii on vallitse- 



^) Tiedonannot vuoriperasta alueen kallioissa ja vaaroissa olen suu- 
rimmaksi osaksi saanut geoloogi V. V. Vilkmanilta, osaksi perustuvat ne 
omiinkin muistiinpanoihini. 



If; A.re'son, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

vana vuorilajina kiilleliuske eli fylliitti (kiille mustaa). Hoytiai- 
sen alavan kallioissa loytyy yksinomaan sitii vuorilajia^ jota vas- 
toin Ahmovaaran itiiiset korkeat vaarat kuuluvat Kolinniemen 
kvartsiittialueeseen. — Alueen pohjoiskulmalla tavataan viela 
muntamissa vaaroissa esim Mustassa vaarassa seka Saari- ja 
Molonjiirvien lansipuolisilla kallioilla pehmytta vuolukivea, jossa 
suonina viilista esiintyy asbestia jonkun verran. Taman yhtey- 
dessii mainittakoon, etta Nunnanlahdella muutaman kilometrin 
paiissii alueen luoteiskolkasta joku vuosi sitte on ruvettu suu- 
remmassa miiiirin kayttiimaan hyvakseen tata tarkeata vuorila- 
jia, jota niilla paikoin runsaasti loytyy. Laivoilla kuljetetaan 
vuolukivea aina Helsinkiin asti rakennustarpeeksi kaytettaviiksi. 
Muuten valmistaa vaesto paikkakunnallakin siita uunia, joita 
kehutaan erittain tulenkestaviksi. — Kalkkia ei alueen piirissa 
tavata suonina kallioissa, mutta talkkikvartsiitti, tuo alueen ylei- 
sin vuorilaji on aina kalkinsekaista, sisaltaen sita pienina kiteina 
kvartsirakeiden viilissa. ^) 

Mita irtonaisiin maakerroksiin tulee on Hoytiaisen rannalla, 
Suoniemesta alkaen pohjoiseen pain tuo uusi, laskun jalkeen 
syntynyt, paikotellen IV2 — 2 kilometrin levyinen maakaistale 
suureksi osaksi saviperaista, hedelmiillista niaata. Hiedanse- 
kaista savikkoa loytyy paikotellen myoskin vanhalla maalla Hoy- 
tiaisen ran.nikkoa pitkin. Keskiosassa aluetta savea sitiivastoin 
tuskin oUenkaan tapaa ja itaisillakin kulmilla rajoittuu savipe- 
riiinen seutu melkeinpa yksinomaan Herajarven ymparistoon. 
Siella taallii pitkin Pielisen rantoja savikkomaita tosin pienem- 
millii aloilla kylla loytyy, vaan laajemmalti tavataan savea kui- 
tenkin ainoastaan Kolin kylan seutuvilla pohjoisosassa aluetta, 
missii varsinkin Lahnalammin ymparisto on erittain hedelmal- 
lista, kovaa savikkoa. Yhta hedelmalliseksi sanotaan myoskin 
Larinsaaren kylan peltomaita, jotka suureksi osaksi ovatkin 
savikkoa. 



^) Alueen piirissa loytyy viela vaskimalmia muutamin paikoin diorii- 
tissa esiintyvissii piisuonissa, rimsaammin Herajarven lansipuolella seka jar- 
ven etelapaan kohdalla itaisen rannan kallioissa, mistil ennettain on vaski- 
malmia louhittukin. — 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 17 

Paitsi savikoita, joista Hoytiaisen pohjamaa on rikkain 
seutu alueella, loytyy siella myoskin paikotellen laajoja lento- 
hiekan peittiimia kenttiii. Suurin lienee Jokiniemen luona Romp- 
palan kylan kohdalla. Noilla kentilla, missa kasvullisuus supis- 
tuu hyvin viihiin, ja puuttuukin tykkiinaan laajoilla aloilla, on 
maapera hienoa, loyhaa lentohiekkaa. Toisinpaikoin nakee 
pohjamailla myoskin tulvahietaa edellisen asemesta. Siella esiin- 
tyy aina rikkaampi kasvisto ja kasvupaikka saa laihan petajikko- 
kankaan muodon. Harvassa kasvavien, huononnakoisten peta- 
jien valista pistaa usein melkein paljas, hietainen maapera na- 
kyviin. Hietikkojen keskella loytyy siella taalla, varsinkin lii- 
hellii rantaa, viela karua, isokivista louhikkoakin, mista kaikki 
hieta on huuhtoutunut pois. 

Hoytiaisen vanhalla maalla alkavat joko heti laajat suo- 
maat tai on maapera hienoa kangashietaa, jota kestaa itaanpain 
aina 110 m. korkeuteen meren pinnasta. Kohotessa korkeam- 
malle itaa kohti, joka kuten edella olemme huomauttaneet, ta- 
pahtau penkerettain, tapaamme selanteentapaisia, kapeita maita, 
joiden maapera on murtokivi- eli moreeni-soraa, kosteaperaisten 
suomaiden valilla. Tuo alue, jossa suot ja murtokiviselanteet 
vaihtelevat, ulottuu idassa aina vuoriseen kvartsiitti- ja dioriitti- 
alueeseen saakka. — Metsaiset vaarojen rinteet peittaa enimmak- 
seen ohut kangashietainen maakerros, jota vastoin niiden juu- 
rilla monissa kohdin hedelmallinen multa, usein paksunakin 
peitteena tayttaa purolaaksot ja lehtomaat, missa rikas ja reheva 
kasvisto on todisteena multarikkaasta maaperasta. — Vierinkivi- 
soraa loytyy verrattain vahan alueella, nimittain suuremmassa 
maarin ainoastaan noissa parissa alueen vierinkiviharjussa, 
joista edella jo on tarpeeksi puhuttu. 

Laajemmat suomaat loytyvat alueen lansi- ja etelaosissa. 
Erittainkin on niista huomattava alue Hoytiaisen vanhaa ran- 
nikkoa pitkin, joka on melkein yhtamittaista suota, parhaastaan 
aukeita rahkasoita, joiden laiteita kapeat petajikkorameet reu- 
nustavat ja keskella silloin talloin yksinaisen suolammin pinta 
valkkyy. Kelo- ja Kiiskisensuot Kuhmustanjarven eteliipuolella 
seka Komakan-, Kelo- ja Makarinsuot Puson ja Ahmovaaran 
rajamailla mainittakoot laajimpina alueen suomaina. Jokseenkin 



18 AxeUon, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

suuria ja tiheita kuusen valtaamia korpia loytyy niinikaan tuolla 
Hoytiaisen »alavalla», varsinkin Tuopanjoen varsilla seka Alanko- 
ja Jarmanniittyjen ympiiristossa. Jos etela- ja lansikulmat ovat 
suomaista rikkaita, emme niita sensijaan juuri ollenkaan tapaa 
alueen itapuolella yhta vahan kuin pohjoisillakaan perukoilla, 
ainakaan laajempia. Siella valtaavat lukuisat vuoret ja vaarat 
suurimman alan. Vaarojen valisissa notkoissa nakee vaan sil- 
loin talloin kapeita korpinoroja, missa kuusi valtavimpana puu- 
lajina kohoaa. — Muista suoperaisista kasvnpaikoista kannat- 
taa viela erityisesti mainita lettomuodostukset, joita usein nakee 
jokien ja purojen seka lampien rantamilla, vielapa toisinaan 
aukeina suoniittyinakin useampien neliokilometrien aloja peit- 
taen, niinkuin esim. Puson kylan mailla: Kivisuo, Rasvasuo, 
Palosuo seka Parvialansuoniitty Ahmovaaran kylan pohjois- 
osassa. Noiden laajojen lettoniittyjen usein jokseenkin rikkaan 
heinakasvun kayttaa kansa hyvakseen, ei kuitenkaan joka kesa, 
vaan ne niitetaan »kuloltaan», s. t. s. joka toisen tai kolmannen 
vuoden perasta. — Lampien ja jokien rantamille koetettiin ennet- 
tain, kenties paikotellen nykyaankin viela, suluilla seisotetun 
veden kautta saada heinankasvu paranemaan, voidakseen niit- 
tyjen puutteessa saada itselleen edes jonkunlaisia heinamaita. 
Tuolla keinotekoisella tavalla ovat epailematta useimmissa ta- 
pauksissa saaneet syntynsa vesien rantamilla tavattavat letto- 
maiset reunustat, jotka ovat niin tavallisia erittainkin alueen 
keski- ja lansi-osissa. 

Suurempia niittymaita loytyy yleensa hyvin vahan. Hera- 
jarven lansirantamilla ja Hoytiaisen uudella maalla on kuitenkin 
niittyjen peittama ala jotensakin suuri. Hyvan maaperansa 
vuoksi kasvavat varsinkin Hoytiaisen niityt runsaasti erinomaista 
heinaa ja hyvaksi kehutaan satoa Herajarvenkin rantanurmilla. 
Hoytiaisen vanhalla maalla Tuopanjarven kohdalla loytyy myos- 
kin siella taalla niittymaita, joista suurimmat ja parhaimmat 
tunnetaan Alanko- ja Jarmanniittyjen nimella. Huomattavimpia 
lienevat senjalkeen Kolin- ja Larinsaaren kylien niityt. Paitsi 
tuollaisia kuivaperaisia nurmikoita tai alavia, kosteita niittymaita, 
tavataan viela, erittain reheviakin niittyja kosteilla vaarojen rin- 
teilla, joiden halki vesi pikku purosena virtaa alas ylavammilta 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXUI, N:o 4. 19 

mailta. Tuollaiset rinneniityt, joita tavallisesti loytyy lehtimet- 
sien ja lehtojen laiteilla, ovat kuitenkin alaltaan useimmiten pie- 
nia. — Parempien niittymaiden lisiiksi loytyy alueen piirissii 
siella taalla, varsinkin jarvien (Herajarvi) rannoilla myoskin hete- 
niittyja ja laihoja suoniittyja, joiden useinkin vahaisen heina- 
kasvun vaesto kuitenkin kiiyttaa hyviikseen. 

Niittyjen yhteydessa mainittakoon myoskin, paikotellen rin- 
teisilla vaaranmailla jokseenkin tiheassa tavattavat aukeat aho- 
maat, jotka milloin kuivempina ja karumpina, milloin kasvis- 
toltaan rikkaampina huhta-ahoina, pistavat jo kaukaa vaeltajan 
silmaan ollen ilmeisena todisteena asukkaiden ahkerasta kasken- 
viljelyksesta. 

Verrattuna suomaihin, jotka arviolta laskien tayttavat la- 
hemma puolet alueen koko pinta-alasta, on niittyjen ja aho- 
maiden yhteenlaskettu ala jokseenkin mitaton. 

Muita metsattomia maisemia ei alueella sanottavasti loydy, 
silla puuttomista kangasmaista on muutaman neliokilometrin 
suuruinen ja ainoastaan osaksi aivan aukea Kontiolammin kan- 
gas etelaperukalla aluetta ainoa laatuaan. Lopuksi lienee kui- 
tenkin aukeiden maiden joukkoon laskettava nuo paljaat lento- 
hietikot Hoytiaisen etelarantamilla, mista jo on puhetta ollut. 
Kasvistoltaan ovat nuo omituiset, paksun hietapeitteen kattamat 
tasangot, jotka toisin paikoin ulottuvat aina Hoytiaisen rantaan 
saakka, perin koyhiit. Pitkia rannansuuntaisia pensasrivia muo- 
dostaen viettavat muutamat pajulajit (Salix nigricans, S. phyli- 
cifolia ja S. caprea) siella kituvaa elamaa. Laiteella voi sentaan 
siella taalla viihtya hiukan rikkaampikin, hietaiseen maaperaan 
tyytyva kasvisto. 

Edellisesta voimme jo helposti paattaa, etta erittain suuri 
osa alueesta on metsiiisten maisemain peitossa. Arvosteluni 
mukaan pitaisi ainakin 2/3 tutkimusalueestani olla metsan peit- 
tamaa. Kuten yleensii melkein kaikkialla Pohjois-Karjalassa, on 
petajalla valtasija metsia muodostavana puulajina. Alueen lansi- 
puolen monet rameet, samoin itaisen rannikon ja pohjoiskolkan 
monet vaarat, ovat suurimmaksi osaksi petajan vallassa. Sa- 
moin vie petaja voiton muilta puulajeilta runsaudessa, tihea- 
paahan alueen mailla tavattavissa sekametsissa, ainakin useim- 



20 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

miten. Laajempia mantymetsia ei alueen piirissa tavata, puh- 
taat peUijikot ovat enimmiikseen vaan pienia metsikoita. Yhta- 
vahan kohtaa alueella vaellellessaan honkametsia, vaikka niita 
kylla kerrotaan ennen loytyneen monin paikoin. Muunmuassa 
Savijiirven pohjoisrantamilla kertovat vanhat ihmiset komean 
hongikon olleen, vaan kaskeksi kuuluu sittemmin kaadetun. 
Todisteena siita nakyy viela tavattoman paksuja lahoavia kan- 
toja, jiilkia mahtavista hongista, jotka silla paikoin olivat ilmoille 
kohonneet. — Muutamin paikoin pyrkii petajan kanssa yliher- 
ruiidesta taistelemaan korpien asukas, kuusipuu, joka lienee 
petajan jalkeen yleisin puulaji. Vaarojen valisissa korpinotkoissa 
on kuusi aina muista voitolla ja rameissakin tapaa jonkun ver- 
ran. Kuivilla mailla sitavastoin nakee kuusta harvemrain eika 
koskaan juuri metsia muodostavana puulajina. Milloin sen kui- 
vikolla tapaa, esiintyy se yhdessa petajan ja koivun kanssa seka- 
metsina. Viela nakee kuusta muutamien vuorien (esim. Kolin, 
Makran) kallioisilla harjoilla, missa se tavallisesti kasvaa harsu- 
oksaisina kuivina puina. — Jokseenkin yhta yleiseen kohtaa 
koivua, runsaimmin paaaineksena petajan kanssa alueen mo- 
nissa sekametsissa, jotavastoin puhtaita koivikoita harvassa na- 
kee. Komeimpana olen koivupuuta tavannut Kolivuoren Pielisen 
puoleisilla rinteilla, missa metsa on erinomaisen kaunista koi- 
vikkoa, ja puut saavuttaneet kerrassaan jattilaiskoon, ja harvi- 
naisen rehevyyden. Ymparimitaten 2 — 2V2 metrin paksuisia 
koivuja loytyy siella taalla useitakin tuossa ihanassa vuorimet- 
sassa. Tuollaiset metsat kuuluvat harvinaisuuksiin nykyaikoina, 
useimmat kauniit koivikot ovat naet aikojen kuluessa haaskatut, 
joko kaskeksi poltetut tai muuten havitetyt. Tuuhea lepikko 
tai nuori koivikko kohoaa sellaisilla paikoin entisen korkean 
metsan sijaila. — Myoskin kostealla maalla esiintyy koivu {Betula 
odorata) joko valtapuulajina viitoja muodostaen tai sivuainek- 
sena korpisoissa. Koivuviitoja niikee eri osissa aluetta, esim. 
Valkealammin itapuolella Ahmovaarassa, Tuopanjarven ymparis- 
tossa seka Romppalan kylassa. 

Leppapuista on harmaa leppa (Alnus incana) moninver- 
roin tervaleppaa {A. glutinosa) yleisempi ja onkin niista ainoa 
metsia muodostava puu. On luonnoUista, etta lepikot ovat ylei- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 21 

sia taalla keskustassa Karjalan, joka vanhastaan on tunnettu 
kaskenpoltostaan. Mataloina metsikkoina kohoaa leppii entisiltii 
kaskimailta vaarojen ja kukkuloiden rinteilla yhii uudestaan jou- 
tuakseen kaskenpolttajan uhriksi. — Tavallisesti ovat lepikot 
jokseenkin koyhat niinhyvin ruoho- kuin heinakasvistoltaankin. 
Vaarojen juurilla tapaa kuitenkin silloin Uilloin, niinkuin esim. 
Kolivuoren juurella rannan puolella, Jaivaiaiturin laheisyydessa 
oikeita lepikkolehtoja, joiden tarjooma kasvuUisuus on kerras- 
saan rikas ja reheva. Pitkin Hoytiaisen saviperaista rannikkoa 
tavataan myoskin erittain tuuheita ja komeita lepikoita, rikkaan- 
puoleisia kasvistoltaan. Harventamalla niita n. k. raivioniityiksi, 
kayttita vaesto hyvakseen niiden riinsaan heinakasvun ja joko 
niittaa alas heinan, kuten muillakin niittymailla, tai pitaa niita 
karjalaitumina. — Tervaleppa on edellisen lajin rinnalla harvi- 
nainen puulaji alueella. Metsia ei se koskaan muodosta, vaan 
kasvaa enimmakseen yksinaisina puina jarvien ja useiden 1am- 
pien metsaisilla rannoilla seka korpinorojen laiteilla. Runsaam- 
min esiintyy tervaleppa pitkin Pielisen rantoja, missa sita valiin 
kasvaa aivan yhtamittaisena vyona kivikkorannoilla. — Haapaa 
(Populus tremula) loytyy alueella jokseenkin vahan, enimmak- 
seen sivuaineksena kivikoissa, missa toisinaan kuitenkin nakee 
hyvinkin suuria puita, jopa ^/s metrin paksuisia lapimitassa, 
niinkuin esim. Kolivuoren itarinteella. Muuten tapaa matalaa 
haavikkoa kangasmailla ja ahoillakin, yleensa kuivilla maki- 
mailla pajulajien {Salix caprea ja S. nigricans) kanssa kas- 
vavana. 

Jalommista puulajeista on niinipuu eli lehmus ainoa joka 
alueellamme, niin kaukana pohjoisessa, enaa menestyy ja sekin 
harvinaisena esiintyen. Niinipuu viihtyy parhaiten vaarojen pai- 
vanpuoleisilla rinteilla, multarikkaissa, kivikkoperaisissa seuduissa 
ja siellakin enaa luetuilla kohdin yksinaisina puina, vaikka ennen 
kylla on tavallisempikin ollut. Itse olen nahnyt niinipuita ainoas- 
taan kolmessa paikassa yksittain kasvavana: Kolivuoren juu- 
rella laivalaiturin laheisyydessa, Mellihtiinlahden lansirannalla 
eraan niityn laidassa seka Vaaralammin laheisyydessa Jaakko- 
lanvaaran rinteella. Viimemainittu puu, joka lienee suurin, 
mita nailla mailla enaa on olemassa, on varmaan jo sangen 



22 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

vanha. Se naet on 10—12 m. korkea ja monihaaraisen vartensa 
tyvesta lahes 2 m. paksu (ymparimitaten). Tuo komea puu kukki 
paraikaa tiiydessa kukoistuksessaan heiniik. 20 p. 1897, kun 
oppaan neuvomana kavin sita katsomassa. — Useiden vaarojen 
multarikkailla rinteilla kertoo vanhempi kansa niinipuita heidan 
lapsuutensa aikana viela loytyneen, paikottain runsaamminkin, 
niinkuin Makran itarinteilla. Myohemmin ovat ne metsia haas- 
katessa tai kaskeksi kaadettaessa tulleet muitten puitten mukana 
maahan hakatuiksi. 

Lopuksi mainittakoon metsamaitten yhteydessa muutama 
sananen myoskin pajukoista, joita alavilla niittymailla, etenkin 
pohjoisosassa aluetta Koivenlampien ja Savijarven valisilla seu- 
duilla loytyy laajanlaisia. Tavallisimmin esiintyvat niiden muo- 
dostajina Salix phylicifoUa kuivemmilla niityilla, ja S. aurita 
kosteammilla, jota vastoin rantamilla S. cinerea on vallalla. 
Hyvin harvoin tapaa pensastoina Salix Lapponuynidi (Kuhmustan- 
jarven rannoilla). 

Kuten jo kirjoitukseni alussa huomautin, on alueeni siina 
suhteessa yksipuolinen, etta se kauttaaltaan on harvaan asuttua 
sydanmaata, suurten pitajien rajamailla. Keskella kylia on kui- 
tenkin asutus tavallista tiheampi, useampia taloja, valista kym- 
menkunta yhteen ryhmittyneena. Siella tapaa myoskin varak- 
kaammat talot ja laajimmat viljelykset. Ylipaansa ovat alueen 
etelakolkka ja Hoytiaisen vanha rannikko harvimmin asuttuja 
seutuja, jotavastoin koillisella kulmalla, tuolla hedelmallisella 
Kolinniemella tapaa tiheimman asutuksen ja laajimmat viljelys- 
maat. — Maanviljelys on luonnollisesti vaeston tarkein elinkeino, 
joskin pellot ovat enimmakseen pienia, ja halla alavilla mailla 
useampina kesina kay vierailemassa. Epailematta tarkein vil- 
jelystapa on kaskiviljelys ja yleinen yli koko alueen, etenkin 
vaaramailla, kun sen sijaan suoviljelysta aivan vahan viela har- 
joitetaan. Alueen parhaimmat viljelysmaat ovat Hoytiaisen savi- 
peraisella, laskun jalkeen syntyneella maalla, minne aikaa myo- 
ten varmaan tiheampikin asutus on nouseva. Muuten loytyy 
viljamaaksi hyvin kelpaavaa, jopa hedelmallistakin maata monin 
paikoin vaarojen rinteilla; maapera on vaan usein tavattoman 
louhista, kivikkoperaista ja sentakia kovin vaivaloista muokata 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 23 

viljelykseen kelpaavaksi. — Tarkein ja enimmiin viljelty vilja- 
laji on ruis, jota kylvetiian niinhyvin peltoon kuin kaskimaahan. 
Rukiin jiilkeen seuraa otra. Kauraa viljellaiin nykyjiiiin viela 
aivan vahassa maarin; sen viljelys on kuitenkin joka vuosi kas- 
vamaan piiin. Vehniin viljelysta ei alueella lainkaan harjoiteta. 

Jiirkiperainen viljelystapa, »vuoroviljelys», on tuntematonta 
alueella, vaan kolmijakoisviljelys (useimmiten ruis, otra tai kaura, 
seka kesanto) on useimmin paikoin kuitenkin vallalla. 

Paitsi viljalajeja, viljellaan yleisesti perunoita (potakkaa) 
ja naurista, edellista enimmakseen rukiin sangessa, jalkimaista 
kaskessa, jotavastoin muut etelampana kaupungin laheisyydessa 
tavalliset viljelyskasvit, esim. herneet, sipulit, lantut ja kaalit, 
ovat melkein tuntemattomia taalla salomaalla, mahdollisesti ko- 
keeksi vaan viljeltyja. Tattarin (Polygonum fagopyrumj viljelys, 
jota ennemmin kylla kuulutaan monin paikoin harjoittaneen, on 
viime aikoina miltei kokonaan jaanyt pois. Sita nakee enaa 
siella taalla mokkilaisten huuhdissa, tavallisesti otran tai kauran 
seassa. — Lisaksi tapaamme alueella monin paikoin melkein 
useimmissa taloissa viljeltyna liinaa (Cannabis) ja pellavaa (Z^'n^m). 
Jalkimainen, jota menestyksella viljellaan yli alueen niin hyvin 
pellossa kuin kaskessa, lienee jonkun verran yleisemmin viljelty. 
Mainittakoon myoskin tuo harvasta talosta ja tuskin mokista- 
kaan puuttuva palturitupakka [Nicotiana rustica), joka useimmi- 
ten on saanut kunniasijan rakennuksien lahemmassa ymparis- 
tossa, jopa usein pihamaillakin penkkeihin istutettuna komeilee. 
— Rehukasveja ei juuri nimeksikaan nae alueella viljeltyina, 
ainoastaan silloin talloin lienee vikkeria [Vicia sativa), ja sita- 
kin vaan kokeeksi, peltoon kylvetty. Mita kylvoheiniin viljelyk- 
seen tulee on sekin aivan alulla vasta. Rikkaimmissa taloissa, 
Ahmovaaran ja Romppalan kylilla, kolmessa neljassa paikassa, 
olen kylvoniittyjii alueen piirissa tavannut. Karjanhoito onkin 
viime aikoihin asti oUut kovin takapajulla. Nykyaan on sen- 
taan huomattavissa oireita parempaan pain, senjiilkeen kuin 
meijeriliike on tallekin salonkulmalle paassyt vaikuttamaan. 
Mita luonnon laitumiin tulee, on itapuoli aluetta siina suhteessa 
sangen hyvaosainen; vaarojen rinteet ja juuret monine lepik- 
koineen ja rehevine lehtoineen sopivat erinomaisesti karjan kesa- 



24 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

laitumiksi, jotavastoin lantinen kolkka soineen ja rameineen on 
perin huono-osaiseksi jaiinyt, joiremme ota lukuun Hoytiaisen 
pohjamaata, missa laidunmaista suinkaan ei ole puutetta. 

Yhtiiviihan kuin muuallakaan Karjalan sydanmailla liik- 
kuessa kohtaa alueen piirissa vaeltajaa rakennuksien laheisyy- 
dessa mitiian silmalle nahtavaa, joka tekisi asuntojen ympariston 
miellyttavammaksi. Ei ole jatetty tilaa pienellekaan puutarha- 
tilkalle, vaan suoraan nurkan takaa alkavat yksitoikkoiset pelto- 
maat, jotka varsinkin kesantona ollessaan tekevat asumusten 
lahimman ympariston ikavan nakoiseksi. Kun saisi edes piha- 
maakaan, tuo alaltaan enimmakseen pieni maatilkka, rauhoitet- 
tuna pysya, vaan sekin uhrataan — tupakkapelloksi, josta »nur- 
kantakaiset» ovat saatavat. — Ainoana koristeena, jos sita voi 
siksi kutsua, on joskus asuntojen vierustoilla pieni humalisto, 
sekin melkein aina muodoton ja ikavan nakoinen. Mistaan var- 
sinaisista humalamajoista ei ole puhettakaan. — Paljon ei myos- 
kaan tee asuntojen lahinta ymparistoa hauskemmaksi joku vaa- 
timaton »keltaruusu» (Calendula) tai »auringonruusu» {Helian- 
thus anmms), joka koreilee tuvan ikkunan alia tai rappusten 
vieressa. — Paremmin on kuitenkin useimmiten pidetty huolta 
sisakasveista, joita tupien ikkunalaudoilla, jopa mokkienkin ikku- 
noissa, nakee sangen usein. Milloin on se Fuchsia, milloin 
Pelargonium, usein myoskin jaakukka (Begonia), palsami (Impa- 
tiens halsamina) tai myrtti, joka on tanne salomaille eksynyt. 

Mita muuten asumuksiin tulee, valtaavat uudisasukkaat 
mieluimmin jarvien ja lampien laheisyyden ensiksi, varsinkin 
jos paikka tarjoo vahankin rehevampaa maaperaa, tai jos niitty- 
maata laitumeksi on lahella. Vasta toisessa sijassa valtaa vil- 
jelija vaarojen rinteet, josta syysta taloja nakeekin verrattain 
vahemman vaaroilla, kun niitten juurilla, missa jarvi tai pie- 
nempi lampikin pailyilee. Siella taalla tapaa kuitenkin yksinai- 
sia metsatorppia, jopa talojakin korkealla vaarojen, niinkuin 
Rasivaaran ja Pennalanvaaran, rinteilla. 

Seudun yleisten luontosuhteitten taydentamiseksi mainitta- 
koon lopuksi viela, lyhykaisena lisayksena paapiirteet alueen 
kasvistossa. Niista kasvupaikoista, jotka mielestani ovat taval- 
lisuudesta poikkeavia tai erikoisen karakteriseeraavia alueelle, 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII. N:o 4. 25 

olen tuonut kasviston esille kokonaisuudessaan, sellaisena kuin 
se loytyy muistoonpanoissani esitettyna. 

Esityksessiini olen noudattanut prof. Norrlin'in tavallisesti 
kaytettya jarjestysta kasvipaikkojen suhteen ja mita tulee suo- 
malaisiin nimityksiin, joita olen kiiyttanyt, loytyvat ne toht. E. 
Vainion v. 1878 painosta ilmestyneessa teoksessa: »Kasviston- 
suhteista Pohjois-Suomen ja Venajan-Karjalan rajaseuduilla», 
samoin myoskin toht. K. E. Stenroos'in kirjoituksessa Nurmi- 
jarven kasvistosta. 

Metsistii ovat etusijassa mainittavat mantymetsat eli kuten 
niita alueella yksinomaan nimitetaan: petajikot. Vaikka petaja 
onkin epiiilematta runsaimmin esiintyva pimlaji alueen piirissa, 
tavataan sita kuitenkin verrattain vahan laajempina petajikkoina, 
joista suurimmat ja puhtaimmat loytyvat Savijarven ja Ylem- 
maisen tienoilla seka Kolinniemen pohjois- ja koillisosissa pitkin 
Pielisen rannikkoa. Pienempia petajametsikoita loytyy alueella 
sensijaan tuhkatiheassa, ei vahimmin alueen etelaosissa kapeina 
kaistaleina suomaiden valissa. 

Kuusimetsiia ei alueella lainkaan tavata. Toiset puulajit 
nayttavat anastavan kuuselta kokonaan vallan kuivalla maalla. 
Missa se pyrkii korpimailtaan levenemaan, siella on heti vas- 
tassa toiset puut sen menestysta ehkaisemassa. Milloin on se 
petaja, milloin koivu, usein leppakin, joka kuusen syrjayttaa. 

Lepikoista, joita varsinkin vaaraisissa alueen lansi- osissa 
mutta myoskin Hoytiaisen rantamilla runsaasti tavataan, on tar- 
peeksi edella jo puhuttu. 

Sekametsia tavataan siella taalla yli koko alueen tihea- 
paahan. Tarkeimmat puulajit ovat niissa petaja ja koivu, joista 
milloin toinen milloin toinen on valtapuulaji. Sivuaineksena 
esiintyy sekametsissa kuusta ja leppaii aina enemman tai va- 
hemman. 

Vanhempia koivumetsia loytyy alueen piirissa eniia san- 
gen harvassa. Huomattavimmat ja uhkeimmat koivikot tavat- 
tanee Kolin ja Makran itaisilla rannanpuoleisilla reheviiperaisilla 
rinteilla seka Herajarven lansipuolella Kirkko- ja Kolin vaarojen 
rinteilla. Kaskenpolton kautta syntyneitii nuoria koivikoita 
nakee sen sijaan monin paikoin, ei kuitenkaan laajempina met- 



26 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

sikkoinii kuin siella tiiiilla. Koivumetsissa tavataan sivuaineksena 
useimmiten leppaii seka jonkun verran haapaa, paitsi satunnai- 

sia puulajeja. 

Rehevimmat lehtomaat — lehdoista on seutu muuten joten- 
sakin koyha — loytyvat Pieliseen ja Herajarveen laskevien pu- 
rojen laaksoissa ja notkelmissa ja saavuttaakin kasvillisuus niissa 
paikotellen aika suuremmoisen rehevyyden. — Valtapuulajina 
esiintyy milloin koivu, milloin leppa sekoitettuna vahassa maa- 
rin kuusella ja haavalla. Paitsi tuomea [Primus imdus) ja pih- 
lajaa [Sorhus aiicwparia), jota samoinkuin katajaakin {Juniperus) 
aina jonkun verran tapaa, edellisia parhaastaan purojen varsilla, 
jalkimmiiista sitavastoin kivikkorinteilla, viihtyy taalla myoskin 
parhaiten ainoa jalompi puulaji alueella, niinipuu (Tilia itlmi- 
folia), joka on sekin enaa sailynyt yksittaisina puina luetuilla 
paikoin lehtorinteilla. Harvinaisina esiintyvat lehdoissa lisaksi 
kuusain [Lonicera), koiranlieisipuu [Viburnum) ja pensaista ta- 
paa lehdoissa paitsi muutamia yksittain kasvavia pajulajeja 
[Salix nigricans, 8. phylicifolia, 8. caprea) myoskin orjanrausuja 
{Rosa cinnamomea ja B. acicularis), nasenenmarjapensasta 
[Daphne) seka Ribes nignm'isi toisinaan ainoastaan, harvinai- 
sena lehtopurojen varsilla. 

Kangasmaista on ainoana huomattavamman laajana mai- 
nittava melkein metsaton kanervikkokangas, joka on tunnettu 
Kontiolamminkankaan nimella ja loytyy alueen etelaosassa 
Puson kylan mailla. Matalien, hyvin harvaan sirotettujen peta- 
jien valissa kasvaa siella taalla harvassa haavan ja koivun ve- 
soja, jotka korkean kanervikon keskesta tuskin jaksavat kohot- 
tautua. Paitsi kanervaa, joka uhkeana varvukkona tasaisesti 
peittaa karun maan, nakee puolukan toisinaan valtavanakin 
varpukasvistoa edustamassa. Edellisiin liittyvat myoskin, vaikka 
vahavaltaisina sianpuolukka {Ardostaphylos), Empetrum ja va- 
lista pistaa esiin muitten varpujen valista mustikkaakin seka 
vanamoa [Linncea] enemman satunnaisina vieraina. Missa ka- 
nervapeite on harvempi, siella pistaa maaperaa lahinna peittava 
kasvisto, jakalat ja sammalet, nakyviin. 

Kangasmaitten yhteydessa kannattaa mielestani tarkemmin 
mainitsemista Hoytiaisen pohjamaitten aukeat, lentohiekan peit- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 27 

tamat kentiit kasvistoineen, joka niiden tarjoomassa karussa 
maaperassii tulee toimeen. Keskellii kenttia supistuu kasvisto, 
kuten edellii jo olen huomauttanut, sangen viihiin. Ainoastaan 
jotkut pajulajit, piiaasiassa Salix nigricans, viihassa maiirin myos 
8. phijlicifolia, S. pentandra, S. ccqorea jopa S. vagans'kin ovat 
paiisseet juurtumaan tuohon pehmoiseen, hienoon hiekkaan ja 
viettavat siina kituvaa elamaa. Laiteella esiintyy karakteeri- 
kasvina jokseenkin tavallisena Sagina nodosa, joka muuten on 
aliieen piirissii aivan tuntematon. Paitsi sita kasvaa hietikkojen 
laiteilla seuraavia kasvilajeja, useimpia vahiivaliaisena: 

Carex vidgaris, Festuca ovina, Ghenopodium album, 

Agrostis vidgaris, Rumex domesticus, Leontodon autumnalis, 

Aira caespitosa, „ acetosella, Taraxacum officinale, 

Poa pratensis, Cerastium triviale, Equisetiim palustre. 

Lentohiekkakenttien laiteilla on sammalpeite paikotellen 
runsas ja paaasiallisesti Pohlia annotina'n muodostama, johon 
vahavaltaisena liittyy myoskin Blasia pusilla'si. Pajurivit taajene- 
vat kenttien laiteilla tasaisemmaksi, joskin viela harvahkoksi 
pensaikoksi, petajan vesoja alkaa ilmestya pajujen sekaan, sa- 
moin joku leppa ja koivu. Varpukasvisto niinikaan voittaa alaa 
ja siten kasvipaikka vahitellen menee yli harvaksi petiijikkokan- 
kaaksi, jommoisia tapaa varsinkin pohjoisosassa tuota Hoytiaisen 
uutta maata. 

Paikoilla, missa kaskenpolttoa on useamman kerran uudis- 
tettu seka myoskin kangasmaiden laheisyydessa luonnostaan 
laihaperaisilla mailla loytyy aukeita, metsattomia kasvupaikkoja, 
jotka mielestani enimmin lahestyvat Vainion kuivia ahoja kas- 
vistonsa puolesta. Kangasmaihin verraten on kasvisto niilla 
kylla jokseenkin rikas, mutta huhta-ahojen rinnalla jaavat ne 
verrattain koyhiksi. Tuollaisia kasvupaikkoja tavataan alueen 
piirissa hajallaan siella taalla, pienilla aloilla vaan. — Vaarojen 
rinteilla, erittainkin alueen koillisosissa, Kolin niemellii ja Larin- 
saaren kylan mailla sekii Ahmovaaran pohjoisosissa loytyy enti- 
silla kaskiviljelyksen pohjilla, missa maaperii on lihavampaa, 
hedelmallisempaa, noita n. k. huhta-ahoja. Niilla rehoittaa huo- 
mattavan lajirikas ja reheva yrtti- ja heinakasvisto. 



28 Axelsoii, Putkilokcasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

Herajiirven kukkulaisilla lansi-rantamilla, missa maapera 
on jokseenkin hedelmallistii savikkoa, samoin myoskin Kolin ja 
Hattusaaren kylilla tavataan alueen mainittavimmat nurmikot. 
Niissa on runsas heinakasvisto vallitsevana, mutta mita ruoho- 
kasvistoon tnlee lahestyvat ne milloin hedelmallisia ahomaita, 
milloin taaskin enemmiin kosteaperaisina — niittymaita. — Nur- 
mikoita ovat myoskin n. k. autiot, joita nakee siella taalla alu- 
eella osoitteena entisista asuinpaikoista, joista asukkaat ovat 
muuttaneet pois jattaen ne autioiksi. 

Missa miiarin seudulla tavataan niittymaita, on edella ly- 
hykaisesti kerrottu. Lisaykseksi suotakoon minun kuitenkin 
mainita muutama yksityinen esimerkki eraanlaisten vesiperaisten, 
lettomaisten niittyjen kasvistosta, joita jarvien ja jokien alavilla 
rantamilla verrattain paljon esiintyy. 

Niitty Hera- ja Jeronjarvien valisen puron varrella. 

Tavallisina ja valtavina, jopa runsaina kasvoi seur, lajeja: 



Carex dioica, 
C. teretiuscula^ 
C. canescens, 
C, echinata, 
C. vulgaris, 
Agrostis canina, 



Festuca nibra, 
Polygonum viviparum. 
Viola palustris, 
Drosera longi folia, 
Comarum, 
Potentilla tormentilla. 



Ulmaria pentapetala, 
Oxycoccus palustris, 
Menyanthes, 
Galium uliginosum, 
Equisetum palustre, 



Tavallisina, mutta vahavaltaisina esiintyivat: 

Utricul. intermedia, 
Mentha arvensis, 
Galium palustre, 
Eqids. limosum, 
Selagin. spinul.. 



Erioph. angustifolium 
E. gracile, 
E. alpinum, 
Carex Buxbaumii, 
C. limosa, 
G. irrigua, 



Carex Oederi, 
C. flava, 
Fhragmites, 
EpiloMum palustre, 
Trifolium spadic, 



Fedicularis palustris. 



Paikotellen kasvoi siella: 
Scirpus silvaticus ja Vicia cracca. 

Niitty Kolin kylalla, Sarkilammin pohjoisrannalla. 
Tavallisia ja valtavia (joskus runsaitakin) seuraavat: 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 



29 



Erioph. alpimim, 
Carex dioica, 
C. panicea, 
C. flava, 
Selaginella spinulosa, 

Tavallisia, mutta vahavaltaisia: 



Agrostis canina, 
Phragmites, 
Nardus (kuiv. paik.), 
Viola paltistris, 



Scirpus caespitosus, 
Erioph. angustif., 
E. lati folium, 
Carex canescens, 
C. echinata, 
C. vulgaris, 

Paikotellen kasvoi: 



Carex Buxhaumii, 

C. irrigua, 

C. sparsiflora (matt.), 

Anthox. odor at., 

Molinia, 

Festuca rubra. 



Convall. majalis, 

(luult. satunn.), 
Luzula miiltifl., 
Carex pallescens, 
Aira caespitosa, 
Banunc. auric. ^ 
Angelica silv., 



Geum rivale, 
Ulmar. pentapet.^ 
Calluna, 

Melamp. pratense, 
Galium uligin., 
Camp, patula, 
Solidago. 

Niitty Herajarven lansirannalla. 

Tavallisimpina esiintyivat seuraavat 
Erioph. latif., Carex flava, 

E. alpinumj Agrostis canina, 

Carex dioica, Calam. stricta, 

C. teretiuscula, Festuca rubra., 

C. vulgaris, Polyg. vivipar., 

Vahavaltasina, joskin tavallisina: 



Erioph. gracile, 
Carex chordorrh., 
C. canescens, 
C. heleonastes, 
C. limosa. 
C. irrigua, 
Selaginella spinulosa. 



Carex filiformis, 
C. Oederi, 
C. amp nil., 
Phragmites, 
Poa pratensis, 
Caltha pal.^ 



Drosera rotundif,, 
Comariim, 
Potent, torment , 
Menyanthes^ 



Polyg. viviparum, 
Drosera longif., 
Parnassia. 
Prunella, 
Equis. palu^tre, 



Gnaphdl. dioictim, 
Cirsium palustre, 
C. heterophyllum, 
Crepis paludosa, 
Hieracium spp.(2 laj ia), 



lajit: 

Viola palustris, 
Parnassia, 
Potent, torment., 
Menyanthes, 
Equis. palustre. 

Drosera longif., 
Vicia cracca, 
Pedicularis pahistris, 
Galium palustre, 
G. uUginosum, 
Equis. limosum, 



30 Axelson, Piitkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 



Paikottaisina esiintyivat: 
Luzula multifi., Aira caespitosa. 



Orchis incarnata, 
Banunc. auric, 
Angelica silv., 



Pencedanumj 
Geum rivale, 
Bhinanth. minor., 
Utricul. interm.. 



Scirpus silv., 
Car ex aquatilis, 
C. Btcxbaumii, 
Orepis paludosa. 

Lettomainen rantaniitty Valkealammin rannalla 
osassa Ahmovaaran kylaa. 

Tavallisina ja valtavina esiintyivat seuraavat lajit: 
Carex Buxhaumii, Molinia, Comarum, 

G. Oedoi, Viola pahistris, Menyanthes, 

Agrostis canina^ Drosera longif., Lycop. inundat. 

Vahiivaltaisina tai paikotellen loytyi lisaksi viela: 



etela- 



Jimc. filif., 
J. lamprocarp., 
J. supinus, 
Carex vulgaris, 
C. echinata, 
C. ampullacea, 



Carex vesicaria, 
Potam. gramin.^ 
Bumex aceios., 
Banunc. reptans, 
Nasturt. palustre, 



Lysim. thyrsif., 
Veronica scutelL, 
Seidell, galefric, 
Utricul. intei'm., 
Gal. palustre, 



Hoytiaisen pohjamaalla, sellaisilla paikoin, jotka aikain 
kuluessa ovat kuivuneet matalista lammakoista mutaisiksi, veden 
jattamiksi lietteiksi, loytyy edellisen tapaisia kasvupaikkoja. Kas- 
vistoltaan ne sentaan melkoisesti poikkeavat, jonka vuoksi muis- 
tiinpanoni lyhyesti mainitsen. 

Valtavia jopa runsaita olivat seuraavat: 

Juncus alpinus, Erioph. alpinum, Carex Oederi, 

Erioph. angustif., Carex vulgaris, Drosera rotundif. 



Paikotellen tai vahavaltaisina kasvoivat: 
June, filif.^ Carex echinata, Boa pratensis, 

Agrostis vulg., 
A. canina, 
Aira caespit. 
(satunn. ?), 



J. hufonius, 
Luzula multifl, 

(satunn. ?), 
Scirp. silvat., 
Lycopod. inundatum. 



(satunn. ?), 
Triglochin palustre, 
Sagina procumhens, 
Cerast. triviale, 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 31 

Suoperaisista maisla mainittakoon alueelta ensiksikin viita- 
miiodostukset, joUaisia tavataan ainakin kahdenlaatuisia. Toiset 
ovat luonnollisia kasvupaikkoja, toiset viljelyksen valityksella, 
mikali arvelen, syntyneita. 

Edellisia tapaa tasaisella alavalla maalla, usein soiden lii- 
himmassa ymparistossa. Koivu on niissa valtavin puulaji, useim- 
miten vaiviutuneen nakoinen kasvultaan, mutta kuitenkin mo- 
nesti tiheana koivikkona esiintyen. Koivikon keskesta, jossa 
leppaa tavallisesti vahassa maarin kasvaa, pistaa siella taalla 
esiin joku kuusi, petaja, haapa tai pihlajakin. Erityisen rikkaita 
ovat namat viidat pensaskasvullisuutensa puolesta, joka usein 
tiheana viidakkona kasvaen lienee nimen tiille kasvupaikalle 
aiheiittanutkin. Useat pajulajit, varsinkin Salix nigricans, S. 
cinerea ja S. aurita, mutta myoskin usein S. phylicifolia ja S. 
pentandra, joskus raitakin [S. caprea) viihtyvat siella. Painvas- 
toin on varvukon laita, jota edustamassa nakee vaan harvassa 
kasvavaa puolukkaa, juolukkaa ja mustikkaa, viimemainittua 
enemman satunnaisena vieraana talla kasvupaikalla. Sammal- 
kasviston muodostavat jotkut runsaasti esiintyvat Sphagnum- 
lajit {S. strictum ja S. recurvum seka myoskin S. squarrosum), 
joiden seassa Polytrkhum commune valtaa tarkean sijan edus- 
tettuna milloin runsaammin, milloin vahavaltaisemmin. Viidoissa 
esiintyva heinakasvisto on lajeista koyha. Tavallisin heinalaji 
on epailematta Calamagrostis lanceolata, jonka lisaksi Aira cces- 
pitosa viela mainittakoon. Ruohokasvistoa edustamassa tapaa 
lajeja varsinkin Cyp)eracece-he[mosi3L, enimmin Carex-suvusta; 
Carex chordorrhiza, C. canescens, C, vulgaris, C. glohularis esiin- 
tyvat yleensa runsaimmin, Carex irrigua ja joskus C. vesicaria 
vahassa maarin. Muuten on ruohokasvisto koyhanlainen ja 
vahavaltainen : 

Juncus fiUf., Lisiera cordata (r.), Melamp. pratense, 

Luzula pilosa, Ruhiis chamaem. Solidago (satunn.), 

Enoph. angustif., Gomarum, Equis. arv. nenior., 

E. vaginatum, Trientalis, E. silvaticum, 
Equis. limosum 

(enemm. satunn.?). 



32 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

Viidan tapaisia muodostuksia syntyy myoskin keinotekoi- 
sesti kosteille suoperiiisille maille, joita useimmiten ennen on 
pidetty viljelyksen alaisina i), polUamisen kautta, minka tarko- 
tuksena on saada heiniinkasvu paranemaan. Usein uudistetun 
polton kautta nimittiiin maapera lopuksi menettaa voimansa, 
laihtuu, eika enlxa kykene tyydyttamaan heinakasviston vaati- 
muksia. — Tavallisesti on tuollaisissa viidoissa, jos niita silla 
nimellii voinee kutsuakaan, kaikenlainen kasvisto perin niukka, 
ellemme ota lukuun yhtiimittaista, korkeakasvuista karhunsam- 
malta {Pohjtrichum commune)., joka yksinomaisena sammalkas- 
viston edustajana peittaa karun maan. Ainoastaan joku yksi- 
nainen ruoho ja heinankorsi pistaa esiin paksun sammalikon 
helmasta, useimmiten Ruhus arcticus, R. chamcemorus, Potentilla 
tormentilla, Alelampyrum ^iratense, Galamagrostis lanceolata. Mita 
puukasvistoon tulee, supistuu se monin paikoin yksinomaan 
ojien laiteille, missa koivuja ja pajupensaikkoja [Salix lohylici- 
folia, S. nigricans ja myoskin S. aurita) pitkissa riveissa kasvaa. 
Ojanvarsilla tapaa muunkin kasvuUisuuden rikkaampana; siella 
esiintyy paikottaisina sellaisia kasveja kuin Eriopliorum- ja Carex- 
lajeja, Calamagrostis phragmitoides, Molinia, Luzida muUiflora, 
Aira ccespitosa, Feucedanum, Eqiiisetum silvaticum y. m. Myos- 
kin varpukasveja nakee, jonkun kappaleen Betula nana'a., Cas- 
sandra'sL, Andromeda polifolia Si (kosteamm. paik.). — Tallaisten 
ojituskorpien laiteilla pensasto tihenee tihenemistaan keskella- 
kin kapaleita (ojien vaiissa), kasvisto muuttuu vahitellen ja 
kasvupaikka vaihtuu joko pensaiseksi niittymaaksi tai jos puu- 
kasvisto samassa maarin kay tiheammaksi, syntyy metsainen 
kasvupaikka, joka on hyvin tavallisten viitojen kaltainen. 

Korvet lahestyvat kasvistoltaan suuresti viitoja. Pensas- 
kasvisto ei kuitenkaan ole niin runsas kuin viidoissa. Siella 
taalla nakee vaan jonkun pajupensaan {Salix aurita, S. cinerea) 
tai raidan (S. caprea), Valtapuulajina kasvaa korvissa kuusi; 
ainoastaan vahassa maarin on kuusikkoon sekoittunut koivua 
tai petajaa, tai joku leppa, tuomi, pakatsu [Rhamnus frangula). 
Joskus tapaa korpimailla alueen Rosa-lajeistakin yksinaisia 

1) Paikkakunnalla kutsutaan tuollaisia maita »vanhan ojituksen poh- 
jiksi» tai »ojituskorviksi». 



Acta Societatis pro Fauna ct Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 33 

pensaita. Harvinaisena esiintyy viela tervaleppii yksityisina 
puina ainoastaan. Sammalkasvisto on rikkaasti edustettu, var- 
sinkin Sphagnum-\ii]ei\\si. Miittaissii tapaa yleiseen Polytricluun 
commune' di. Paitsi Vacciniiim vitis iclaeaa. ja Myrtillus nigral, 
jotka lieneviit runsaimmat korpimailla tavattavista varpukas- 
veista, on alueen korvissa viihavaltaisina seuraavia: Ledum ya- 
lustre, Cassandra, Myrt. uliginosa ja Empetrum. Heiniikasvisto 
on vahavaltainen ja niukka seka harvojen lajien muodostama, 
jota vastoin ruohokasvistoa edustaa valtavina, jopa runsaina ver- 
rattain suuri joukko lajeja. 

Mitii korpien esiintymiseen alueella tulee, loytyy niitii kaik- 
kein runsaimmin seudun keskiosissa Ahmovaaran kylallii, jossa 
Tuopanjarven ympiiristo varsinkin, aina Hoytiiiisen uudelle maalle 
saakka on melkein yhtamittaista korpea. Muuten tavataan ka- 
peampia korpinoroja kaikkialla vaarojen valisissa rotkoissa. 

Alueen piirissa olen myoskin tavannut omituisia kasvipaik- 
koja, joista on vaikeata sanoa, mitii muodostuksia ne edustavat. 
Tuollaisissa kasvistatsioneissa, joita silloin talloin nakee, par- 
haastaan muiden suomaiden lahimmassa ymparistossa, esiintyy 
koivu valtavimpana puulajina, seassaan vaan jonkun verran 
petiijaa tai kuusta^ edellista useimmin kuivina keloina. Maa- 
pera on erittiiin miirka, jopa vetela; mattaissa, joita nakee 
verrattain harvassa, on varpukasvisto valtava — runsas, jota 
vastoin niiden vaiissa useat Cy2)eracece-heimon edustajat ovat 
vallitsevina. 

Pari esimerkkia tuollaisista kasvipaikoista lyhyesti inainit- 
takoon. — Eraan sellaisen tapasin Puson kylassa Harivaaran 
tienoilla, suuren suomaan kulmassa. 

Enimman, joskaan ei runsaasti, kasvoi hieskoivua ja jou- 
kossa joitakuita matalia petiijia siellii taallii seka joku kiiusi ja 
harmaa leppa. Pensaista mainittakoon Salix aurita ja 8. cine- 
rea, joista viimemainittu esiintyi aivan vahiissa miiiirin. Puut 
ja pensaat kohosivat jokseenkin harvaan siroitettujen miittaiden 
keskestii, missa Pohjtrichum comynune ja Sphcerocephalics pains- 
tris runsaina esiintyiviit, jollemme ota lukuun hieskoivua, mika 
kasvoi harvassa myoskin miUtiiiden vaiissa. Varpukasvisto, 
jonka edustajana niikyi varsinkin Cassandia'a ja Betula yiana'a. 

3 



M Axelsoih Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisellii kannaksella. 

seka vahemmin Myrtilhis iiliginosa'si, Oxy coccus palustris'idi ja 
Andromeda polifoUa'?i, supistuii melkein yksinomaan mattaihin. 
Kahta viimemainittua kasvoi kuitenkin vahassa miiarin matasten 
valilliikin, missa munten harvan valkosammalpeitteen (Sphagnum) 
valissii tiheanpuoleinen, enimmiikseen saraheinien muodostama 
kasvisto oli huomattavissa. Seuraavia lajeja kirjoitin muistiin 
tuolta kasvupaikalta: 

June, filif. (lait. paik.), Carex canesc. (kuiv. C. irrigua (valt.), 

EHoph.angustif.{\2L\i.), paik. vahav.), C. filif. (valt.), 

E. vaginahm, (paik.), 0. echinata (lait. va- Buh.cham(Bm.{vsihsL\\). 
Carex limosa (valt.), havalt.), 

Hyvin samallaisen kasvupaikan kohtasin myoskin Palolam- 
min laheisyydessa samassa kylassa. Petaja, jota siella harvassa 
kasvoi, oli kuivamassa kuivina kuorettomina puina, ainoastaan 
jonkun elavan vol seassa huomata. Sensijaan naytti hieskoivu anas- 
taneeen vallan petajalta ja esiintyikin jo jokseenkin tiheassa ja sen 
joukossa siella taalla pajupensaita (Salix aurita, S. aurita X Tnyr- 
tiUoides (r.), S. cinerea ja 8. ijsntandra), Mattaissa kasvoi useita var- 
pukasveja, joista runsaimmat olivat: Oxycoccus palustris ]si Empe- 
trum seka vahemmin runsaita Myrtilhis uliginosa ja Cassandra, pai- 
kottaisia: Ledum ja Vaccinium vitis idcea. Mattaiden valissaolimaa 
erittain vetinen. monin paikoin pisti aito vesi nakyviin. Sangen run- 
saina esiintyivat seuraavat kasvit: Carex chordorrhiza, C. limosa, C. 
filiformis ja Equisetum limosum, joista milloin yksi, milloin toi- 
nen oli runsaimpana kasvaen silloin tavattoman tiheassa. Ta- 
vallisia olivat lisaksi: Eriopliorum angustif., E. vaginatum (missa 
enemman petajia, siina valtava, muuten paik. — vahav.) C. pau- 
cifiora, C. irrigua, C. ampullacea, Pliragmites ja Equis. palustre. 

Rahkasoiden ja rameiden esiintymisesta on mielestani ylei- 
sessa kuvauksessa alueen luonnosta jo tarpeeksi mainittu. Rahka- 
soiden keskella tapaa usein pienempia tai suurempia silmakkeita, 
joista entisen suolammikon pinta viela pistaa esiin. Noissa, 
rimpiloiksi kutsutuissa suosilmakkeissa on valkosammalpeite 
useimmiten harvempaa ja osaksi toisten lajienkin muodostama 
kuin sen ymparilla. Mainittakoon ensisijassa Sphagnum Duse- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 35 

7iii, mutta myoskin olen tavannut scuraavia lajeja: *S'. riparm7n, 
S. recurvum *amblyopJiyUiimj S. recurvum * angustifolium sekii 
8. medium. 

Missa maarin nevamuodostuksia alueella loytyy, on vaikeata 
varmuudella sanoa, mutta niihin kasvipaikkoihin olen lukenut 
Ahmovaaran ja Puson rajamailla, Harivaaran tienoilla, samoin- 
kuin myoskin Romppalan seudussa, ja Sieravaaran lahislossii, 
siis yleensa alueen lansiosissa loytyvat useat aukeat suomaat, 
joita kapeampi tai leveampi mantyrame reunustaa. 

Monta vertaa tavallisemmat kuin nevat ovat alueen piirissa 
lettomaiset kasvupaikat, joita tavataan niin hyvin juoksevien 
vesien, jokien ja purojen varsilla, kuin myoskin jarvien ja 1am- 
pien rantamilla. Sen lisiiksi loytyy lettoja myoskin aukeilla suo- 
mailla, kuten edella jo olen huomauttanut. — Paitsi luonnolli- 
sia, vuotuisten tulvain synnyttamia lettomuodostuksia, on suuri 
osa alueen letoista, niinkuin jo on mainittu, saanut syntynsa 
keinotekoisella tavalla siten, etta ennen aikaan, kenties viela 
nytkin, on vesi puroissa tai jokiloissa seisautettu lyhyemmaksi tai 
pitemmaksi aikaa ja tulvehtinut yli ayraittensa. Tuollaisen me- 
nettelytavan tarkoituksena on ollut saada heinankasvu parane- 
maan raainituilla paikoin tai toisin sanoen jonkunlaisten niitty- 
maiden muodostaminen ja vastaavat ne siis taydellisesti kasvi- 
paikkoja, joita Vainio Kasvistonsuhteissaan nimittaa paisenii- 
tyiksi. Sita nimitysta en kuitenkaan ole alueellani kuullut kan- 
san seassa kaytettaviin tuollaisille kasvupaikoille. — 

Eroitukseksi nevoista on lettojen sammalkasvisto paaasiassa 
Aniblystegium-l^iiiQn muodostama. Niistii mainittakoon tarkeim- 
pina varsinkin: A, stellatum, A. scorpioides, A. revolve7is, ja A. 
intermedium seka viela seuraavat harvinaisemmat: AmUystegiimi 
stramineum ja A. hadium. Pienemmassa tai suuremmassa maarassa 
on letoilla myoskin Sphagnum edustettuna: Sph. suhnitensisi S. pa- 
pillosum, jotka opat valtavimpina miittiiissa varpukasviston kanssa 
yhdessa. Letoilla olen viela loytanyt seuraavia Sphagnum-\si]e]3L, ni- 
mittain: 8. Jensenii, 8. Russoivii, 8. Warnstorfii, 8. laricinum, 8. 
comimctuyn, sekii tuo Suomessa sangen harvinainen 8. recurvum 
*pulchrum. Muuten on eroavaisuus eri lettojen viililla, mitii sam- 
malkasvistoon tulee, jokseenkin tuntuva. Toisilla on Hypnum- 



36 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 



tyyppi melkein yksinomaan vallalla, toisissa Sphagmim myoskin 
ottaa tarkean sijan. Korkeampi kasvisto vaihtelee niinikaan san- 
gen huomattavasti. Enimmakseen ovat letot aivan aukeita, siella 
tiialla kaukana toisistaan voi vaan nahda pienen puun tai pen- 
saan kohoavan, tavallisimmin pikku petajan, koivun tai katajan. 
Pajuja tapaa kuitenkin useimmin, etenkin laiteilla: Salix aurita 
ja S. myrtilloicles sekii toisinaan S. cinerea ja 8. Lapponum'km. 
Letoilla olen myoskin loytanyt seuraavia harvinaisuuksia : Betida 
intermedia, B. hotnica (B. nana X verrucosa) ja Salix aurita 
X myrtilloicles. Varpakasvisto on hyvin vahan silmiinpistava, 
silla lettojen tavallisimmat lajit: Andromeda polifolia ]si Oxycoccus 
palustris kohoavat tietysti aivan vahan muun kasviston keskesta. 
Edellamainittujen lisaksi esiintyy kuitenkin vahavaltaisena Betiila 
nana ja joskus viela, paikotellen kasvaen, Myrtillus uliginosa, 
Calluna ja Cassandra. 

Jos vertaamme naita kasvipaikkoja muihin suomaihin, on 
niiden tarjoomat ruoho- ja heinakasvistot huomattavan rikkaat 
niin hyvin lajimaaraltaan kuin yksilorunsaudeltaankin. Varsin- 
kin ovat sarakasvit erittain hyvin edustetut. Tavallisten lajien 
joukossa esiintyvat yleensa runsaimpina seuraavat, jotka hyvin 
karakteriseeraavat lettojen ruoho- ja heinakasvistoa: 



Sdrp. caespitosus, 
Erioph. alpinum, 
Molinia coertdea. 



Bhynchosp. alba, 
Garex dioica (josk.), 



Carex cliordorrh., 
C. limosa, 



Tavallisia ovat lisaksi seuraavat: 



Erioph. latif. (joskus), 
E. angustif., 
Carex paucifi.^ 
C. irrigua, 
C. Buxhaumii, 



Carex flava, 
C. filiformis, 
C. ampullacea^ 
Agrostis canina, 
Phragmites^ 



Paikotellen kasvaa seuraavia: 

Orchis incarnata, 
0. Traunsteineri, 
0. macidata, 
Scheuchz. palustris, 



Erioph. gracile, 
E. vaginatum, 
Rhjnch. fusca (paik 
runs.). 



Drosera longif., 
D. rotundif., 
Potent, torment., 
Menyanthes, 
Equis. limosum. 



Comarum, 
Potent, torment., 
Trientalis. 
Pedicularis pal., 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIll, N:o i. 



37 



Viola palustris, 
Drosera interm. (rr.), 
Parnassia pal.^ 
Peucedanum, 
Epiloh. palustre (sat.), 



V triad, interm.^ 
Solidago (sat.), 
Cirsium pal. (sat.), 
Equis. palustre, 
Lycop. selago, 



Garex echinata, 
C. laxa (rs.), 
C livida, 
G. panicea, 
Galam. lanceol., 
Malaxis palud. 

Paiipiirteet seudun vesien kasvistosta kayvat esille ylei- 
sessa luonnon kuvauksessa, jonka vuoksi seuraavassa siirryn 
lopuksi itse kasvioon, josta luettelo loytyy aivan viimeksi esi- 
tettyna, Yleiskatsauksen helpottamiseksi olen myotaseuraavassa 
taulussa esittanyt eri heimoja edustavien lajien yleisyyden kuin 
myoskin heimojen prosenttiluvun: 



Pteridophyta 

Eqvisetaceoe 
Lycopodiaceoe . 
Isoetaceoe . 
PolypodiacecB . 
Ophioglossacece 



Siir 



Gymnospermae 
Monocotyledoneae 

Liliacece 

Juncacece 

Typhacece 

Aracece 

Cyperacece 

Grayninece 

Orchidacece . . . . 
Jimcaginacece . . . . 

Alismacece 

Najadaceoi 



Summa; 



17 
3 

3 

6 
3 

33 

27 
5 
1 
1 
4 



83 



o 



23 



w 



6 
6 
2 
13 
2 



29 
3 



7 

3 

1 

45 

41 

14 

2 

2 

5 



Vo 



1,42 
1,42 

0,47 
3,08 
0,47 



6,87 
0,71 

0,95 
1,63 
0,71 
0,24 
10,6f5 
9,95 
3,32 
0,47 
0,47 
1,18 



124 29,84 



38 Ajcelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisellii kannaksella. 















< 


o 
5' 


!3- 

< 

5' 

^' 

p' 


3 
3 


1 

7o 


Dicotyledonede 








1 




Betulacece 


5 


1 


2 


8 


1,89 


Salicacece . 












8 


3 


5 


16 


3,79 


TJrtimcece . 












1 


1 




2 


0,47 


Polygonacece . 












7 


2 


1 


10 


2,37 


Caryophijllacece, 












8 




6 


14 


3,32 


ChenopodiacecB 












1 






1 


0,24 


Porhilacacece . 












1 






1 


0,24 


Banunculaceae . 












9 




1 


10 


2,37 


Nymphaeaceae . 












2 


1 




3 


0,71 


Fumariaceae . 












1 






1 


0,24 


Crucifeme . 












7 


4 


3 


14 


3,32 


Violaceae . 












6 


2 


1 


9 


2,13 


Droset'aceae 












2 




1 


3 


0,71 


Hypericaceae . 












1 






1 


0,24 


Tiliaceae 














1 




1 


0,24 


Oxalidaceae 












1 






1 


0,24 


Get^aniaceae 












1 






1 


0,24 


Bhamnaceae . 












1 






1 


0,24 


Callitricliaceae 












1 






1 


0,24 


Empetraceae . 












1 






1 


0,24 


Umbellifet^ae 












4 


1 


1 


6 


1,42 


Cornaeeae . 
















1 


1 


0,24 


Crassulaceae . 












1 






1 


0,24 


Saxifragaceae . 
















1 


1 


0,24 


Ribesiaceae 
















1 


1 


0,24 


Onagraceae 












3 






3 


0,71 


Halorhagidaceae 












1 


1 


1 


3 


0,71 


Lythraceae . 












1 






1 


0,24 


Thymelaeaceae . 














1 




1 


0,24 


Rosaceae . 












15 


1 


2 


18 


4,2G 


Papilionaceae . 












5 


1 


3 


9 


2,13 


1 E}'icaceae . . 












13 


3 


1 


17 


4,03 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4-. 



39 













so" 

So' 


o 

E. 

So' 

5' 


5' 
S' 


w 

5 
3 

as 


^^0 


Pt'imtdaceae 


3 






3 


0,71 


Polemoniaceae . 














1 


1 


0,24 


Asperifoliae 


. 








3 




1 


4 


0,95 


Scrophulariaceae 










9 




3 


12 


2,84 


Lentihilariaceae 










2 


1 




3 


0,71 


Flantaginaceae 










1 




1 


2 


0,47 


Lahiatae . 










5 




1 


1 6 


1,42 


Gentianaceae . 










1 




1 


2 


0,47 


Rubiaceae . 










3 


2 


3 


8 


1,89 


Caprifoliaceae . 










2 


1 




3 


0,71 


Campanulaceae 










2 


2 


1 


5 


1,18 


Loheliaceae 












1 




! 1 


0,24 


Dipsacaceae 










1 






1 


0,24 


Compositae 










23 


5 


9 


i 37 M 


12,8 




Q 


um 


ma 


: 


j 162 


35 


55 


1 266 


63,03 



Kuten edella olevasta taulusta nakyy, kohoaa alueen kas- 
vion koko lajimaiira 422 lajiin, joista 29 saniaista (Pteridophyta), 
3 paljassiemenista (Gymnospermee), 124 yksisirkkaista (Monoco- 
tyledone^) ja 266 kaksisirkkaista (Dicotyledonese). Tuohon tau- 
luun sisaltyvat yksinomaan lajit ja sekalajit (plantse hybridse), 
jotka kaikkiaan kuuluvat 63 heimoon Herbarium Musei Fen- 
nici'ssa seuratun jarjestelman nmkaan. 

Lopuksi luokaamme viela lyhykainen silmays alueen kasvioon. 

Ei tarvitse olla kovinkaan perehtynyt kasvien levenemi- 
seen Suomessa, ennenkuin on huomannut sen silmiinpistaviin 
tosiasian, etta jokseenkin monella varsinkin etelasuomalaisella 
lajilla on levenemisrajansa Pohjois-Karjalan (Karelia borealis) 
alueen sisapuolella. Senvuoksi ei ole ihmeteltavaii, jos alueel- 
lani tapaamista kasveista turhaan saa etsia useita mainitusta 

1) Lisaksi tulee 17 5ieracii*m-lajia, joideii frekvenssia en ole voinut 
maarata. 



•iO Ax'elson^ Putkilokasvio Pieliseii ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

provinssista tunnettuja lajeja. Ainakin puolet luettelosta puut- 
tuvista lajeista, joita enemman tai vahemman tavallisina Pohjois- 
Karjalasta tunnetaan, ovat sellaisia, etta niiden levenemisalue 
ainakin Ita- ja Keski-Suomessa kaikesta paiittaen jaa tutkimani 
seudun etelapuolelle. 

Mainittakoot vaan seuraavat: 



June, effusus, 
Brachyp, yinnatum, 
Hydrocli. morsus 

ranae, 
Myrica gale, 
Salix rep. rosmarinif., 
Polyg. mite, 
Arenar. smpylUf., 
Myostir. minimus, 
Lepid. ruderale^ 



Sisymhr. sophia. 
Hyperic. perforat., 
Euphorbia heliosc, 
Sedum telepli., 
Geum urhanum, 
Trifol. medium, 
Convolv. arvensis, 
Solan, dtilcam.^ 
Hyoscyamus, 
Veronica arvensis. 



Melamp. nemoros.^ 
Odontites rubra, 
Lycopus europ.^ 
Calaynintha acinos, 
Dracocepli. thymiff., 
Eupatorium, 
Jasione, 

Carlina vulgaris, 
Lappa minor, 
L. major. 



Kuten alkuosassa kirjoitustani olen huomauttanut, on suu- 
rin osa aluettani harvaan asuttua salomaata, jossa viljelyksen 
jaljet kovin vahan tuntuvat. Kylat ovat laajoja, harvaan asut- 
tuja, viljelysmaat vahaiset ja nuoret aivan, istutusmaita puiittuu 
sanalla sanoen tykkanaan. Tuo seikka antaa leiman kasviolle- 
kin. Istutusmailla, kylvoniityilla ja paikoilla, missa asutukset 
ovat tiheassa ja liikenne vilkasta, esiintyva kasvisto on alneen 
piirissa koyhasti edustettu. En ole seudulla tavannut ollenkaan 
muunmuassa sellaisia lajeja kuin: Lychnis flos cucidi, Sper- 
gidaria campestris, Ancliusa arvensis, Linaria vulgaris, Senecio 
vulgaris, Lamiiim incisum, Plantago media, Sonchus oleraceus, 
Er odium cicutariitm, TrifoUum agrarium y. m., joist a kuitenkin 
useimmat ovat tavatut seka pohjois- etta etelapuolella tutkimaani 
seutua. Lukuunottamatta joitakuita lajeja olen yllamainitut kaikki 
sitapaitsi itsekin loytanyt niin lahella aluetta kuin Joensuun 
kaupungin ymparistossa. Samasta syysta, kuin edella olen mai- 
ninnut, lienevat myoskin sellaiset lajit kuin: Sonchus arvensis, 
Tanacetum vulgare, ja Melandrium album niin perin harvinaisia 
alueella. 



Acta Societcatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 41 

Epailemiittii vaikuttavat tuollaiset paikalliset syyt myoskin 
iiseiden muilla kasvupaikoilla viihtyvien lajien puuttuvaisuuteen, 
vaan tarkoitukseni ei ole kityda yksityiskohtia myoten tuota 
kysymystii pohtimaan. Sanottakoon vaan, ettii esimerkiksi useita 
jiirvi- ja yleensa vesi-kasviston edustajia, kuten Potamogdon- 
lajeja, Typha, Hydrocliaris, alueelta puuttuu varmaankin syystii, 
ettii niille sopivia kasvupaikkoja hyvin vahan loytyy, kun niiet 
jarvet, joista tosin ei suinkaan puutetta ole, parhaastaan ovat 
huonopohjaisia^ syvia ja jyrkkarantaisia. 

Luodessamme sitte huomiomme alueella tavattuun kas- 
vioon naemme kasviluettelossa melkoisen maiiran Pohjois-Kar- 
jalalle ennestaiin tuntemattomia lajeja. Niiden lukumaarii ko- 
hoaa kaikkiaan 34:aan ja on siihen silloin sekalajit ja miiun- 
noksetkin yhteen laskettuna. Mainittakoon samalla myoskin, 
etta noista uusista lajeista olen kustakin jattiinyt eksemplaareja 
yliopiston kasvitieteellisiin kokoelmiin. — Enimman huomatta- 
via ovat noista provinssille uusista kasveista: Ehynchospora 
fusca, Carex laxa, Poa cilpma, Betiila botnica ja Salix cinerea X 
lapponum, 

Kirjoituksessani olen ennenkin kiinnittanyt huomiota siihen, 
kuinka yleisia melkein yli koko alueen, vaan etenkin keski- ja 
etela-osissa, lettomuodostukset ovat. Alueella esiintyykin sen- 
vuoksi huomattavan paljon lettokasviston edustajia ja monet 
muualla harvinaisetkin lajit ovat verrattain paljoa tavallisemmat 
alueen piirissa. Huomautettakoon varsinkin seuraavista: Lyco- 
podium inundatum (fqs.), Selaginella spimilosa (fq.), Rhynchospora 
cdha (stfq.), Bh. fusca (p.-fqs), Scirpus ccespitosus (fqq), Carex 
dioica (stfq.), C. Buxhaumii (fqs.), C. livida (p.), C. laxa (str.), 
Molinia (fqq.). Orchis incarnata (p.) Edellamainituista ovat lii- 
hemmii puolet olleet lisaksi aivan tuntemattomia tahan asti koko 
Pohjois-Karjalasta. — 






Pteridophyta. 

Eqiiisetim arvense L. — stfq. Niittyjen laiteilla ja pelto- 

mailla. 

var. nemorosum A. Br. Lehtimetsissa ja lehdoissa ainakin 
alueen koilliskulmalla joks. runsaasti. 

E. pratense Ehrh. — p. Pelloilla, latojen kupeilla, ran- 
noilla siellii taallii paikotellen. 

E, paliistre L. — fq. Kosteilla- ja heteniityilla yli koko 
alueen tavallinen ja runsas. Hoytiaisen hietakentilla ja niiden 
laiteilla esiintyy tavallisina eras matala, puoleksi suikertava 
muoto. 

E. silvatkum L. — fqq. Korvissa, lehdoissa, viidoissa, 
joskus peltomaillakin, runsaasti kaikkialla. Seuraavan lajin kanssa 
yleisimmat ja runsaimmin esiintyvat kortekasvit alueella. — 

f. capillaris (Hoffm.) — stfq. — fq. Lehdoissa ja korpi- 
metsissa paamuodon kanssa. 

Equisetum fluviatile L. — fqq. Jarvien, lampien, jokien 
rannoilla, vedessa; puroissa, latakoissa usein tiheina kortteik- 
koina; runsaasti kaikkialla alueella. 

f. limosa L. — fq. viidoissa, vesiperiiisilla niityilla, letoilla. 

var. polystachyon Briichner. Paikotellen kasvavana, joskus 
viihavaltaisenakin paamuodon kanssa monin paikoin Herajarven 
pohjois-rantamilla. 

E. hiemale L. — p. Vahassa maarin ja ainoastaan muu- 
tamin paikoin, sirotettuna yli alueen, kangasrannoilla (Harijiirvi, 
Molonjarvi, Saarijarvi, Bipulinjarvi, Herajarvi, Pielinen). 



Lycopodium Selago L. — stfq. Binteisissa lehtimetsissa ja 
lehdoissa, toisinaan lettojen laiteilla vahavaltaisena tai paikot- 



taisena, liarvoin runsaammin. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica XXIII, N:o 4. 48 

L. davatwn L. — stfq. — fqs. Nurmikoilla, lepikoissa 
ja ahomailla vahassii maiirin. 

L. annotinum L. — fqq. Runsaasti korpisoilla, erittiiinkin 
rantakorvissa; myoskin viidoissa, sekametsissii tavallinen. 

L. inundatum L. — fqs. Viihavaltaisena tai paikottaisena 
niin hyvin aukeilla letoilla kuin myoskin jarvien, jokien ja pu- 
rojen rantamilla, melkein yksinomaan lansi- ja pohjoisosissa 
aluetta. 

Lycopodium complanatum L. — stfq. Kankailla, sekamet- 
sissa, petajikoissa viihavaltaisena tai harvassa kasvavana. 

Selaginella spmidosa A. Br. — fq. Kosteilla ja hete-nii- 
tyilla, letoilla, rannoilla veden iiyraalla, enimmakseen vahiival- 
taisena. 



Isoetes lacustris Dur. — str. — rs. Muiilamin paikoin 
Herajarvessa ja Hoytiiiisessii, luultavasti myoskin Pielisessa (huom.I 
Vainion mukaan!). 

I. echinospora Dur. Loytynee kaikella varmuudella aina- 
kin Pielisessa, on naet Vainion mukaan stfq itiirannikolla. — 



Folypodium vulgare L. — fq. Kallionhalkeamissa ja -paiil- 
lystoilla, joskus suuremmilla kivillii metsissii jokseenkin run- 
saasti. 

Pteris aquilina L. — stfq. — fqs. Jokseenkin tiheassii 
kasvaen kuivilla rinteisilla mailla: petajikoissa, sekametsissii ja 
kivikkoahoilla. 

Athyrmm filix-femina L. — fq. Sekametsissii, lehdikoissa, 
lehdoissa, rannoilla runsaanlaisesti. 

A. crenatum (Somf.) — str. — r. Lehtopurojen varsilla, 
lehdoissa Kolivuoren ja Makran juurilla, Paimenenvaaran poh- 
joispaassii, Mattilan luona, seka Rieskaniemen Uihellii liki Pie- 
lisen rantaa, ainoastaan Kolin kyliissii alueen koilliskulmalla. 
Esiintyy pienemmillii aloilla oikein runsaasti. 

Asplenium viride Huds. — r, Alueen luoteiskulmalla, yk- 
sinomaan vuolukivikallioilla: Saari- ja Molonjarvien liinsipuolella 



U AxehoH, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen viilisella kannaksella. 

sekii Mustavaaran kallioisilla rinteilla siella taiilla viihassii miia- 
rin kallionhalkeamissa. 

A. trichomanes L. — it. Saarijarven lansipuolisella Portin- 
kalliolla viihassa maiirin yhdessa Saxifraga nivalis'en kanssa. 

Phegopteris jyohjiwdioides Fee. — fq. Rinteisilla kivikko- 
mailla, metsissii, lehdoissa ja korpisoissa joks. runsaasti. 

Fh. drgopteris (L.) — fqq. Korvissa, lehti- ja sekamet- 
sissii runsaasti. 

Aspidiiim -fiUx-mas (L.) — str. — rs. Kivikkorinteilla 
Kolivuoren rantapuolella lahellii laivalaituria jokseenkin runsaasti, 
muualia alueella yksittain kasvavana siella taalla. 

Asp. sinnnlosum (Retz). — fq. Korpi- ja sekametsissa, 
seka lehdikoissa joks. runsaasti tai vahavaltaisena. 

Cystopteris fragilis (L.) — stfq. Kallionhalkeamissa ja 
-paallystoilla siella taalla vaarojen rinteilla. 

Onoclea striithiopteris (L.) — p. Siella taalla alueen ita- 
puolella lehtopurojen varsilla; lansipuolella nayttaa tykkanaan 
puuttuvan. 

Woodsia ilvensis (L.) — p. Matalampien vaarojen ja kal- 
lioisten makien rinteilla seka kallionraoissa, muutamin paikoin 
jokseenkin runsaasti. 

Botrijchmm limaria (L.) — p. Nurmikoilla ja ahomailla 
siella taalla yli alueen paikotellen kasvaen. 

B. rutaefolium A. Br. — rs. — p. Pen sastu villa niityilla 
ja nurmikoilla muutamin paikoin siella taalla alueella, kaikkialla 
yksittaisina eksemplaareina. 

Gymnospermae. 

Juniperus communis L. — fq. Kuivilla rinteisilla mailla 
tavallisesti paikottaisena tai vahassa maarin, joskus kuitenkin 
yhtiimittaisia katajikkoja muodostaen (Juuka, Ahmovaara: Ahmo- 
1am min ymparistossa). 

Picea excelsa Link. — fqq. Puukasviston varsinaisena edus- 
tajana korpisoissa, sivuaineksena sekametsissa, viidoissa, vuo- 
rien harjanteilla. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 45 

Pintis silvestris L. — fqq. Petiijikoissa, sekametsissii ja 
mantyranieilla runsaasti. Viihiivaltaisena kankailla, rahka.soissa. 
Yleisin puulaji alueella. 

Monocotyledonese. 

Polygonatum officinale All. — r. Vuolukivikallioilla Musta- 
vaaran lounaisrinteen juurella parissa, kolmessa paikassa sekii 
Portinkalliolla Saarijarven lansipuolella jokseenkin runsaasti. 

Convallaria thajalis L. — fq. Runsaimmin lehdoissa ja 
koivikoissa, vahavaltaisena tai paikottaisena myoskin petiijikoissii 
ja kangasmailla tavattavissa, joskin viimemainituilla kasvupai- 
koilla useimmiten sterilisena (martona). 

Majanthemiim. hifoliiim (L.) — fqq. Metsissa, niityilla, nur- 
mikoilla runsaasti; vahassa maarin myoskin kangasmailla ja 
ahoilla. 

Paris qiiadrifolia L. — stfq. Lehdoissa ja koivikoissa va- 
havaltaisena tai vksittain kasvavana. 



Juncus filiformis L. — fq. Vetisilla paikoin alavilla niitty- 
mailla, jarvien ja jokien rannoilla, joskus latakoissiikin joks. 
runsaasti. 

J. lamprocarpus Ehrh. — stfq. Vesilatakoissa teilla, kui- 
vuvissa ojissa ja puroissa seka rannoilla. 

Juncus alpinus Vill. — fqs. — stfq. Jarvien ja jokien 
rannoilla vahassa maarin; Hoytiaisen pohjahietikoilla jokseenkin 
runsaasti. 

J. supimis Moench. — p. Vahassa maarin siella taiillii 
letoilla purojen ja jokien varsilla seka lampien rannoilla. 

var. fluitans — p. Muutamissa mutapohjaisissa puroissa ja 
jokiloissa (Savijoki, Ripulinpuro, Haukilammin joki, Ruostepuro) 
seka Valkealammissa (Ahmovaara), rantavedessii. 

J. hufonius L. — fq. Kosteilla paikoin, teiden varsilla, 
rapakoissa, jokien ja jarvien rannoilla runsaasti. 

Lumla pilosa (L.) — fq. Vahavaltaisena metsissa ja lehdoissa, 
paikottaisena kangasmailla ja ahoilla. 



46 Axelso7i, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

Luzula campestris (L.) var. inidtiflora (Hoffm.) — fqq. Nii- 
lyillii, nurmikoilla, ahoilla joks. runsaasti. 

* pallescens Whlnb. Lehdoissa, varjoisissa lehtimetsissii ; ei 
liene harvinainen. 



Sparganium simplex Huds. — fqs. Ojissa, liitakoissa sekii 
rannoilla joks. runsaasti. 

Sparganium natans (L.) — stfq. Useimmissa alueen jarvissa 
sekii joskus lampiloissakin suvantoisina saarekkeina veden pin- 
nalla. Tunnettu kansan kesken nimella »akanhapsi». 

8, minimum Fr. — stfq. Ojissa, latakoissa ja rannoilla 
matalassa vedessii. 

f. longissimiim — fqs. — p. Ojissa, puroissa siella taallii 
alueella. 

Calla palustris L. — p. Puroissa, ojissa, mutahaudoissa 
paikotellen halki alueen. Esiintyy useimmiten runsaana. 



Scirpus silvaticus L. — fqs. Latakoissa, ojissa, rannoilla 
joskus vetisilla niityillakin paikotellen jokseenkin runsaasti. 

S. lacustris L. — fq. Useimmissa jarvissa ja lammissa 
aina IV2 — 2 metrin syvyydelle saakka; samoin myoskin juok- 
sevassa vedessa, puroissa, joissa korkeina kaislistoina. 

Scirxms ccespitosus L. — fqq. Letoilla ja nevoissa, joskus 
rahkasoillakin erittain runsaasti. 

Heleocharis palustris (L.) — stfq. Latakoissa, ojissa, jar- 
vien ja jokien rannoilla vahavalt. tai jokseenkin runsaasti. 

H. acicularis (L.) — stfq. Savisilla jokien ja jarvien ran- 
noilla, vahassa maarin muualla paitsi Hoytiaisen rantamilla, 
missa se esiintyy jokseenkin runsaana. 

EriopJiorum latifolium Hop. — stfq. Kosteilla rinneniityilla 
seka heteniityilla vahavaltaisena, jopa runsaanlaisesti varsinkin 
alueen itapuolella vaaramailla. 

E. angustifolium Roth. — fqq. Vetisilla niityilla, latakoissa, 
ojissa joks. runsaasti; esiintyy myoskin soissa, viidoissa ja letoil- 
lakin joskus vahavaltaisena. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, Km 4. 47 

E. gracile Koch. — p. Vetisillii niityilla, letoilla ja ne- 
voissa vahiissa maiirin siellii taiillii, harvoin runsaammin. 

E. vaginafiim L. — fqq. lliimeissa ja ralikasoilla joks,, 
jopa hyvinkin runsaasti. 

E. alpinum L. — fq. Alavilla niityilla, letoilla ja nevoissa 
tavallinen ja runsas. 

RhyncJiosiJora fusca (L.) — p. — fqs. Lettomaisilla kasvi- 
paikoilla, varsinkin jarvien, jokien ja lampien rantamilla, paiko- 
tellen runsaasti, muodostaen usein yhtiimittaisia mattoja, jotka 
kasvin kukkimisaikaan helposti pistiiviit silmiian ruskean varinsii 
kautta. 

Rh. alba (L.) — stfq. Lettojen heinakasviston tarkeimpia 
edustajia; esiintyy melkein aina runsaana. 

Carex dioica L. — stfq. Kosteilla ja heteniityilla ja letoilla 
jokseenkin runsaasti. 

f. isogyna Romppalan kylassa itapuolella JokiJampia eraan 
korven laidassa vahassa maarin. 

C. iMuciflora Lightf. — fqq. Rameissa, letoilla; nevoissa 
ja rahkasoissa, useimmiten runsaasti tai joks. runsaasti. 

C. chordorrhiza Ehrh. — fq. Soissa, vesiperaisillii niityilla, 
letoilla joks. runsaasti. 

Carex teretiuscula Good. — p. Heteniityilla ja suolampien 
ventoperaisilia rannoilla alueen itaosissa. Herajiirven luhtaisilla 
rannoilla jokseenkin runsaasti, muualla paikotellen kasvaen. 

C. tenella Schkuhr. — p. Korvissa, lehtopurojen varsilla, 
viidoissa siella taalla yli alueen, paikottaisena. 

C. loliacea L. — fqs. Korpinotkoissa, kosteilla metsitnii- 
tyillii, lehdoissa, edellista jonkun verran yleisempana esiintyen. 

C. tenuiflora Whlnb. — r. Loydetty ainoastaan kahdesta 
paikasta alueella: Romppalasta, Jokilaramin liihelta korven reu- 
nasta ja Herajiirven etelapiiasta, viidakosta. 

C. eanescens L. — fqq. Kosteilla ja hete-niityilla, varjoi- 
sissa lehtimetsissa, viidoissa ja rannoilla, useimmiten jokseen- 
kin runsaasti. 

C. echinata Murr. — fq. — stfq. Kosteilla niityilla, har- 
voissa lehdikoissa ja metsan aukeilla joks. runsaasti; viilista 
letoillakin esiintyen. 



48 Axelson, PiUkilokasvio Pielisen ja Hdytiiiisen valisella kannaksella. 

Carex heleonastes Ehrh. — r. Heteniityilla pitkin Hera- 
jiirven lansirantaa paikotellen ja vahiivaltaisena. Muualla ei 
tavattu. 

C. leporina L. — fq. Ahoilla, nurmikoilla, pientarilla va- 
hiivaltaisena — joks. runsaana. 

C. eloyigata L. — fqs. Kosteilla niityilla, ojien ja purojen 
varsilla tiheinii mattaina, vahavaltaisena, joskus runsaammin (Hera- 
jarven rantamilla). 

C. vulgaris Fr. — fqq. Kosteilla ja heteniityilla seka ran- 
tamilla runsaasti yli koko alueen. 

var. jimcella Fr. — fqs. Jokien ja purojen varsilla tiheina, 
korkeina mattaina. 

C. aquatilis Whlnb. — p. Jiirvien ja jokien rannoilla, luh- 
dissa paikotellen alueen ita- ja lansiosissa (Pielinen, Herajarvi, 
Hoytiiiinen, Tuopanjoki). 

C. acuta L. — fqs. Latakoissii, putrakoissa, jarvien ja 
jokien rannoilla vahavaltaisena. 

C. ccespitosa L. — r, Jokseenkin runsaasti eriialla kos- 
tealla niitylla Hoytiaisen rantakorvessa Tuopanjarven kohdalla. 
Muualla ei ole alueella tavattu. 

C. Buxhaumii Whlnb. — fqs. Vahavaltaisena, jopa jok- 
seenkin runsaasti letoilla, erittainkin vesien rantamilla, mutta 
myoskin jarvien ja jokien rannoilla, missil lettoa puuttuu. 

C. limosa L. — fqq. Soissa, letoilla, nevoissa, viidoissa ja 
yleensa kaikkialla ventoperaisilla suomailla, runsaasti. 

C. laxa Whlnb. — str. — rs. Harvinaisena muutamilla 
letoilla ja nevoissa yhdessa edellisen lajin kanssa Romppalan ja 
Ahmovaaran kyhssa (Riihisuo, Palosuo, Kivisuo, Parvialan suo, 
suo Rasivaaran talojen alia). 

C. irrigua (Whlnb.) — fq. Heteniityilla, letoilla, viidoissa 
seka soiden laiteilla joskus, yli koko alueen joks. runsaasti. 

C. livida Whlnb. — r. Alueen lansiosissa, useilla letoilla 
paikotellen runsaastikin, harmahtavina, mataUna sarekkeina. 

Carex panicea L. — fqs. Vesiperaisilla niityilla seka le- 
toilla siellii taalla alueella, useimmiten vahavaltaisena. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIU, N:o 4. 49 

C. sparsiflora (Whlnb.) — stfq. Kosteilla niityillii, varsinkin 
metsiinlaiteilla sekii korvissa useimmiten mattiiissa kasvaen, run- 
saanpuoleisesti. 

C. pallescens L. — stfq. Lehdoissa, kosteilla niityilla, nur- 
mikoilla joks. runsaasti fq. 

C. capillaris L. — p. Kosteilla rinneniityillii ja nurmikoilla 
muutamin paikoin Kolin kylassa alueen koilliskulmalla, sekii 
Herajarven ja Pusonjarven ymparistolla. Lansiosissa aluetta en 
ole missaan loytanyt. 

C. globidaris L. — fq. Korvissa, viidoissa runsaasti, jon- 
kun verran myoskin rameissii ja sekametsissa. 

C. digitata L. — stfq. Metsaisillii rinteilla, lehdoissa, aho- 
mailla koko alueella vahavaltaisena tai paikotellen. 

C. Oederi Ehrh. — stfq. — fq. Jarvien, lampien ja jokien 
rantamilla, lettomaisilla kasvipaikoilla (lettoniityilla), heteniilyillii, 
lulidissa runsaanlaisesti. 

C.>. flava L. — fq. Joks. runsaasti kosteilla rinnenii- 
tyilla varsinkin alueen itaosissa, mutta myoskin rannoilla, hete- 
niityilla, letoilla yli koko alueen vahavaltaisena, harvoin run- 
saammin. 

C, filiformis L. — fq. Aina runsaasti tavattavana suo- 
lampien rannoilla, rantavedessii; vahemmassa maiirin myoskin 
jarvien rantamilla, jokien ja purojen varsilla, letoilla sekii ne- 
voissa. 

C. ampullacea Good. — fq. — fqq. Mutaisilla rannoilla, 
luhdissa, letoilla, suoniityillii yli koko alueen joks., jopa hyvin- 
kin runsaasti. 

C. Icevirostris Fr. — rr. Kostean niityn laidassa, Honka- 
vaaran ja Saarelan viilillii, Kolin kyliissa, ainoastaan muutamia 
kappaleita. 

C vesicaria L. — fqs. Jiirvien ja jokien rannoilla, luh- 
dissa, ojissa, sekii viidakoissa siellii tiiiillii viihiivaltaisena. 



Phalaris arundinacea (L.) — p. Jiirvien ja jokien ran- 
noilla paikotellen ja viihiissii miiiirin. 



50 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

Anthoxantlmm odoraUm L. — fq. — fqq. Niityilla, nurmi- 
koilla ja pientarilla joks. runsaasti. 

HierocMoe horealis (Schrad.) — p. Kosteilla niityilla, ran- 
noilla, jokien ja purojen varsilla paikotellen alueella siella taalla, 
yksittain kasvavana. 

Milium eff'usim L. — rs. Lehdoissa, lahdepurojen varsilla 
vahassa maarin alueen itaosissa vaarojen rinteilla. 

Phleim pratense L. — fqs. Vahavaltaisena pientarilla, tei- 
den ja polkujen varsilla, niityilla ja nurmikoilla. 

Fhl alinnimi L. — r. Muutamin paikoin Herajarven lansi- 
rannan nurmikoilla seka Kolin kylassa eraalla kostealla niitylla 
Havukkakallion luona vahavaltaisena paikottain. 

Alopecunis geniculatus L. — p. Ojissa, savilatakoissa pai- 
kotellen siella taalla eri osissa aluetta. 

A. fidviis L. — stfq. Latakoissa, ojissa ja rannoilla yli 
alueen joks. runsaasti. 

Agrostis alba L. — p. Pitkin Hoytiaisen ja Pielisen ran- 
toja muutamin paikoin vahassa maarin. 

A. vulgaris L. — fq. — fqq. Ahoilla, kallioilla, lehtimet- 
sissa, niittymailla vahav. — joks. runs. 

A. canina L. — fqq. Runsaasti kosteilla ja heteniityilla, 
erittainkin viimemainituilla, seka rannoilla ja letoilla vahempi- 
valtaisena. 

Galamagrostis arundinacea {L) — fqq. Manty- ja seka- 
metsissa, kangasmailla, ahoilla ja kallioilla paikottain — jopa 
joks. runsaasti. 

C. stricta (Timm) — fqs. Matalarantaisten jarvien ja muit- 
tenkin vesien rantaluhdissa seka joskus vetisilla niityilla paiko- 
tellen joks. runsaasti. 

C. epigeios (L.) — fqq. Ahoilla, kangasmailla ja pienta- 
rilla, varsinkin viihtyen kivikkoisilla mailla. Esiintyy enimmak- 
seen vahavaltaisena, toisinaan runsaanakin. 

C. phragmitoides Hartm. — stfq. Kosteilla, pensaisilla 
niittymailla, viidoissa ja purojen rannoilla yU koko alueen. 

C. lanceolata Roth — fq. Viidoissa, jokien ja purojen 
varsilla, luhdissa, vetisilla suoniityilla jokseenkin runsaasti. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, K-.o 4. 51 

Apera spica venti L. — fqq. Runsaasti ruis- ja ohiapel- 
loilla. 

Avena strigosa Schreb. — rr. Savijiirven liinsipuolella 
eraiissa kaurahuuhdassa loydetty yksi eksemplaari elok. alku- 
puolella 1897 (seminaarin oppilas A. Ryynanen). 

Deschmnpsia ccespitosa (L.) — fqq. Kosteilla niityillii, niir- 
mikoilla, pientarilla, kasvaen varsinkin nurmilla sangen run- 
saana, vahempivaltaisena pientarilla ja kosteilla niityilla. 

D. flexiiosa (L.) — fqq. Kasvaa joks. runsaasti harvoissa 
metsissa, kangasmailla, ahoilla ja kallioilla. 

Phragmites communis Trin. — fqq. Muodostaa jiirvien, 
jokien ja lampienkin rantamille tiheita ruohokoita. 

Molinia cceridea (L.) — fqq. Esiintyy joks. runsaana var- 
sinkin letoilla^ mutta tavataan myoskin enemman tai viihemman 
runsaana suurempien vesien ja lampien rannoilla, purojen var- 
silla, nevoissa, valtavimmin alueen lansi-osissa. 

Melica nutans L. — fq. Lehdoissa ja lehtimetsissa viihii- 
valtaisena tai paikotellen kasvaen. Lehtorikkaissa itaosissa aluetta 
luonnoUisesti yleisempi kuin muualla. 

Dactylis glomerata L. — stfq. — fq. Kasvaa enimmak- 
seen pellonpientarilla, vaan tapaa sita joskus vereksilla ahoilla- 
kin ja nurmikoilla; parliaastaan vahavaltaisena. 

Poa annua L. fq. — fqq. Pihamailla esiintyvista heina- 
lajeista yleisin ja esiintyy useimmiten runsaasti. Viihtyy myos- 
kin tievierilla ja kosteilla paikoin asuttujen paikkojen ympii- 
ristoissa. 

P. alpina L. — str. Tavattu harvinaisena kolmesta pai- 
kasta Herajarven ymparistossii: eriialla nurmikolla Liiiisoliin lii- 
heisyydessa, toyraalla Kiviniemen luona sekii Havukkakallion 
mokin alia rinneniitylla. Viimemainitulla loytopaikalla esiintyy 
se paikotellen vahavaltaisena. 

P. nemoralis L. — fq. Kasvaa jokseenkin runsaana leh- 
doissa ja lehtimetsissa, varsinkin metsaisilla kallioilla ja kivilla. 
— Runsaimmin alueen itii- ja pohjoisosissa. 

P. serotina Ehrh. — p. Siellii taiillii kosteilla niityilla, 
rannoilla, purojen ja jokien varsilla. — P. alpina'n jiilkeen har- 
vinaisin alueen Poa-laji. 



52 Axehoih Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

P. pratensis L. — fqq. Nurmikkojen heinakasviston var- 
sinaisia edustajia, vaan esiintyy lisaksi myoskin pellonpientarilla 
ja lepikoissakin (Hoytiaisen pohjamaalla usein). 

P. trivialis L. — stfq. Runsaasti siella taalla alueen ruis- 
ja toukopelloissa viljan seassa, valista pientarilla seka nurmi- 
koilla. 

Glijceria remota (Fors.) — rs. Lehtoniityilla ja lahdepuro- 
jen varsilla muutamin paikoin Kolin ja Makran itarinteilla, har- 
vinainen. 

Gl fluitans (L.) — fqs. Monin paikoin pitkin Hoytiaisen 
ja Pielisen rantoja ja nayttaa erittainkin viihtyvan savisilla ran- 
noilla, missa toisinaan joks. runsaasti esiintyy. Tavattu sita- 
paitsi keskellakin aluetta siella taalla jarvien rannoilla, ojissa, 
latakoissa. 

Festuca ovina L. — fq. Tavataan yleisena halki koko 
alueen, nurmikoilla, pihamailla ja kallioilla. 

F. rubra L. — fq. Runsaimmin nurmikoilla, mutta vaha- 
valtaisena myokin kosteilla niityilla ja pientarilla. 

F. elatior L. "^pratejisis Huds. — fq. — stfq. Kasvaa jok- 
seenkin runsaasti peltojen pientarilla, vahemmassa maarin nur- 
mikoilla. 

subvar. pseudoloUacea Fr. Muutamia yksinaisia korsia eriialla 
niitylla Havukkakallion luona Kolin kylalla. 

Bromus secalinus L. — p. Ruis- ja ohrapelloissa siella 
taalla yli koko alueen, vahassa maarin, harvoin runsaammin. 
Tunnettu kansan kesken »kasperheinan» nimella. 

Br. arvensis L. — rr. Kolin kylassa Korholan suopellolla 
yksi tuuhea matas. Muualla en ole tavannut. 

Nardus stricta L. — fq. Kuivilla niittytoyrailla ja nur- 
milla runsaanlaisesti. 

Lolium linicola A. Br. — r. Vahassa maarassa eraassa 
pellavahuuhdassa Romppalan kylalla, kenties muuallakin pellavan 
seassa, vaikk'en ole sattunut tapaamaan. 

Triticum repeals L. — fq. Runsaanlaisesti peltojen pien- 
tarilla ja asuntojen laheisyydessa siella taalla. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIIl, N:o 4. 53 

T. caninum Schreb. — rs. Jokseenkin harvinaisena leh- 
doissa ja piirolaaksoissa siella taalla alueen itiiosissa. 



Malaxis paliidosa L. — str. Eraallii letolla Kolin kyliissa 
lahellii Korholaa, Larinsaaressa Siirkilammin eteliirannalla sekii 
Ahmovaarassa Rasivaaran talojen alia olevalla letolla, viihassa 
maarin ja paikotellen kasvaen. 

Microstylis monophylla (L.) — rr. Romppalan kylastii, Hoy- 
tiaisen rannasta, laheltii Lietteen mokkia loydetty kaksi kappa- 
letta (2/7 1897). 

Coralliorrhiza innata R. Br. — fqs. Paikottaisena yli koko 
alueen, korvissa ja viidoissa; silloin talloin myoskin kosteissa 
lehtimetsissa. 

Listera cordata (L ) — rs. Korvissa ja viidoissa siella 
taalla alueella harvinaisena. 

L. ovata (L.) — fqs. Kosteilla rinneniityilla ja lehdoissa 
vahavaltaisena tai paikotellen kasvavana, runsaimmin itii- ja 
pohjoisosissa aluetta, missa tata lajia toisinaan tapaa aivan run- 
saasti pienemmilla aloilla (Herajarven, Jeronjiirven ja Molonjar- 
ven ymparistossa erittainkin). 

Goodyera repens R. Br. — r. Harvinaisena loydetty ainoas- 
taan kahdesta paikasta alneella: eraassa petajikossa Kaijanjar- 
ven lansipuolella seka Ahmovaarassa Pahakalanlammin ja Sor- 
jalan valisella salolla, molemmista paikoista ainoastaan muutama 
kappale. — Luultavasti esiintyy se kuitenkin muuallakin alueella, 
vaikka on jaanyt huomaamatta. 

Epipogon aphyUtim Sw. — r. Kolivuorella, itarinteella 
komeassa lehtimetsassii matanevien lehtien seassa, pienellii alalia 
joks. runsaasti (noin satakunta eksempl. ainakin). 

Epipactis latifolia (L.) — p. — rs. Alueen ita ja pohjois- 
osissa seka- ja lehtimetsissa, vaarojen rinteilla, paikotellen yk- 
sittiiin kasvavana. 

Orchis Traunsteineri Saut. — r. Samallaisilla paikoin kuin 
seuraava laji, yksittiiin kasvavana harvinainen. 

f. curvifolia (Nyl.) Muutamat eksemplaarit, jotka loysin 
eriialta Palosuo-nimiseltii letolta Puson kyliilla, edustavat luul- 
tavasti tata muotoa. 



54 Axelsnn, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

0. incarnata L. — p. Letoilla ja heteniityilla yksittiiin 
kasvavana siella taallii etelii- ja itaosissa aluetta, tiheimmassa 
Herajarven ja Pusonjiirven ymparistoilla. 

V. cruenta (Miill.) — r. Herajarven koillisrannalla lahellii 
Hamonlahtea yhdessa paiimuodon kanssa toistakymmenta kap- 

paletta. 

0. maculata L. — stfq. Korpien ja viitojen laiteilla, rinne- 
niityillii ja lehdoissa useimmiten yksittain kasvavana. 

Cceloglossim viricle (L.) — r. Esiintyy alueella harvinai- 
sena. Tavattu vaan kahdessa paikassa: Kolin kylassa, Jokelan 
liihella, metsaniityn laidassa seka Ahmovaarassa, Molonjarven 
luoteiskulmalla, lepikossa, molemmilla kerroilla ainoastaan joita- 
kuita eksemplaareja. 

Gymnadenia cpnopea (L.) — fqs. Siella taalla yli koko 
alneen knivilla makirinteilla, niittytoyrailla, metsanlaidoissa, run- 
saimmin itaisilla vaaramailla. 

Platanthera hifolia (L.) — fqs. — p. Yksittain kasvavana 
sekametsissa, lehdoissa ja metsaniityilla, varsinkin vaarojen rin- 
teilla. 



Scheuchzeria paliistris L. — stfq. Vahavaltaisena jopa 
joks. runsaanakin suolampien ymparilla, rimmeikoissa, nevoissa 
ja valista letoillakin, enimmin lansipuolella aluetta, suorikkaassa 
seudussa. 

Triglochin palustre L. — rs. Harvinainen kosteilla niityilla 
ja ojissa varsinkin asuntojen laheisyydessa. 

Alisma plantago L. ~ stfq. Jokseenkin runsaasti Pielisen 
ja Hoytiaisen rannoilla, vahemmassa maarin siella taalla kes- 
kella aluetta suurempien sisajarvien ja jokien rannoilla. Nayt- 
taa parhaiten viihtyvan savikkorannoilla. 

Sagittaria sagittifolia L. — str. Esiintyy harvinaisena 
ainoastaan muutamin paikoin Pielisen ja Hoytiaisen rantavedessa. 



Potamogeton natans L. — fq. Jarvissii ja lampiloissa seka 
silloin talloin juoksevassakin vedessa runsaanlaisesti. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 55 

P. rufescens Schrad. — fqs. Parhaastaan juoksevassa 
vedessa: joissa, puroissa ja ojissa, usein runsaasti. 

P. perfoliatus L. ~ stfq. — fq. On yleisin alueen Pota- 
mogeton-lajeista ja tavataan useimmissa jarvissii ja jokiloissa 
yli kahden metrin syvyydelle saakka. 

P. grarnineus L. — fqs. Useiden jarvien (eritt. Herajiir- 
ven, Kuhmustanjarven, Pielisen, Harijarven) rannoilla runsaan- 
laisesti, matalammassa vedessa kuin edellinen laji, toisinaan 
rantaayraallakin. Silloin talloin tavataan myoskin juoksevassa 
vedessa (Savijarven joessa, Rantalan joessa). 

P. pusillus L. — p. Parhaastaan seisovassa vedessa: put- 
rakoissa, mutahaiidoissa, vaan myoskin jarvien ja lampien ran- 
noilla, matalissa lahukoissa, seka ojissa, paikotellen runsaasti. 



Dicotyledonese. 

Betula verrucosa Ehrh. — fq. Tavataan runsaasti kaikkialla 
kuivilla mailla, paitsi kallioisilla vaaramailla, missa seuraava 
laji silta yleensa nayttaa vievan vallan (vrt. siv. 20). 

B. odorata Bechst. — fqq. Kasvaa enimmakseen kos- 
teammilla paikoin kuin rauduskoivu; lehtimetsissa, lehdoissa, 
viidoissa runsaasti. 

B. nana L. — fq. — fqq. Runsaasti rahkoilla, rameissa, 
jonkun verran myos letoilla, yli koko alueen. 

P. nana X verrucosa {=B. lotnica) — str. Ahmovaaran ja 
Puson kylissa muutamilla aukeilla letoilla (Kivisuo, Palosuo, 
Rasvasuo) seka soiden laiteilla yhdessa P. nanan kanssa, har- 
vinaisena. Vaihtelee kooltaan 1 ja 2 metrin viililla. 

B. nana X odorata f. perodorata {=B. intermedia Thorns.) 
— p. Siella taallii yli koko alueen, vaan erittiiinkin Hoytiaisen 
puolella soiden ja lettojen laiteilla yksittain kasvavana, matalina 
2—4 metrin korkuisina puina. Ahmovaaralla, Molonjiirven la- 
heisyydessa tapasin puun, joka oli korkeudeltaan yU 6 m. ja 
ymparimitaten tyvestaan 45 cm. paksu. 

Alnus glutinosa (L.) — fqs. Useimmiten yksittain kasva- 
vana, harvemmin vahiivaltaisena jarvien ja suolampien rannoilla, 



56 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Iloytiaisen valisella kannaksella. 

toisinaan myoskin korpinotkoissa ja soiden laiteilla. Tiheim- 
massii olen tavannut pitkin Pielisen rantoja (vrt. siv. 21). 

A. incmia (L.) — fqq- Kuivilla mailla, varsinkin entisillii 
kaskimailla tiheina lepikkoina (vrt. siv. 20). 

A. (jlutinosa X incana [=A, piihescens Tausch) — rr. 
Eraiin suon laidassa Jeronjarven kaakkoiskulmassa tavattu yksi 
ainoa tyvestaan haarova, korkea pun. 



Popidus tremula L. — fq. Koivu- ja sekametsissa pai- 
kottaisena tai harvemmin vahavaltaisena; joskus kangasmailla 
runsaammin mataloina vesoina (vrt. siv. 21). 

Salix pentandra L. — stfq. Yksittain kasvavana rannoilla, 
niittymailla sekii viidoissa halki alueen. 

S. caprea L. — fq. Kuivilla makisilla mailla yksittaisena, 
harvoin vahavaltaisena; paikotellen myoskin metsaisilla vaarojen 
rinteilla, missa joskus olen tavannut suurempina puina (esira. 
Kolin ja Makran itarinteilla). 

8, aiirita L. — fqq. Alavilla niittymailla, viidoissa, jokien 
ja purojen varsilla seka lettojen laiteilla, usein runsaasti. 

S. cinerea L. — fq. — stfq. Rannoilla, jokivarsilla, puro- 
jen reunoilla seka viidoissa useimmiten vahavaltaisena. 

8. vagans Ands. a livida Whlnb. — fqs. Matalina pen- 
saina kangasmailla ja ahoilla paikotellen kasvaen; silloin talloin 
metsissakin ja niittymailla vahassa maarin. 

j8 cinerascens Whlnb. Esiintyy jokseenkin harvinaisena 
muutamissa paikoin alueen lansi- ja etelaosissa kankailla ja aho- 
mailla, yhdessa paamuodon kanssa (Ahmov.: Myhkyrin mokin 
luona seka Ruottilan lahella; Puso: Harinsarkka, siella taalla). 

8. myrtilloides L. — p. Lettojen ja soiden laiteilla 
useimmiten yksittain kasvavana siella taalla lansipuolella aluetta. 

8. nigricans Sm. — fq. On seuraavan lajin jalkeen ta- 
valHsin paju alueella, vaan esiintyy harvoin runsaammin, useim- 
miten vahavaltaisena tai paikotellen kasvaen metsissa^ niitty- 
mailla, purojen ja jokien varsilla. Hietakentilla Hoytiiiisen 
uudella maalla on tamii /Sa/ix-laji runsaimmin edustettuna. 

8. pliylicifolia L. — fqq. Alavilla niittymailla, puro- ja 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXllI, Nm. 1-. 57 

jokivarsilla tiheinii pajukkoina. Jonkun verran myuskiii Hoy- 
tiiiisen laajoilla hietakentillii. 

S. Lapjjonum L. — p. Paikotellen yli koko alueen 
yksittiiin . kasvaen jokien ja purojen varsilla, sekii jarvien ran- 
noilla. Kasvaa Kuhmustanjarven pohjoisrannoilla matalina pen- 
saikkoina joks. runsaasti. 

S. aiirita X myrtilloides — p. — fqs. Loydetty useista 
paikoin, erittainkin alueen lansi- ja etelaosista, lettojen ja suo- 
maiden laiteilla kasvaen toisinaan yhdessa 8. myrtilloides qt\, 
useimmiten kuitenkin 8. cmrita'n kanssa; yleisempi edellistii, har- 
vinaisempi jiilkimaista. 

8. aurita X phylicifolia — r. Harvinainen. Loydetty ai- 
noastaan parista kohdin alueella: Ahmovaaran kylallii lahellii 
Hovin kartanoa yhdessa vanhempien kanssa noin V/2 — 2 m. 
korkuinen, laaja pensas ^% 98, sekii Larinsaaren kyliistii, Mel- 
lihtan joen varrelta joks. samankokoinen pensas ^^/q 98. 

8. Laiypoiium X myrtilloides {=8. versi folia). Yksi ainoa 
pieni pensas loydetty ^% 1898 Ahmovaaralla, eraalla suollala- 
hella Tanskalaa. 

8. cinerea X nigricans. Larinsaaren kylallii Mannikkoliin 
laheisyydessa tavattu elok. 1898 kaksi suurta pensasta, jotka 
edustavat tata sekalajia. 

8. cinerea X Lapponum — rr. Tata perin harvinaista 
sekalajia tapasin yhden pensaan ^^g gg Tuopanjoen varrella 
Ahmovaaran kylassa (determ. A. 0. Kihlman). 



TJrtica iirens L. — p. Pihamailla, asuntojen vierustoilla 
seka kujien varsilla paikottaisena, harvemmin vahavaltaisena 
siellii tiiiilla eri osissa aluetta. 

U. dioica L. — fq. Pihoissa, teiden ja kujien varsilla, 
toisinaan myoskin lehdoissa multarikkaalla maalla, runsaanlai- 
sesti vli koko alueen. 



Polygonum vivipanim L. — fqq. Kasvaa kaikkialla kos- 
teilla niittymailla, usein runsaastikin, kuivemmilla vahiivaltai- 
semmin. 



58 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

P. ampJiihmm L. — p. — fqs. Useissa matalammissa lah- 
delmissa Pielisen rantaa pitkin, paikotellen runsaasti, seka Hera- 
jarvessa ja Lahnalammissa viihav. tai joks. runsaasti. Muissa 
jarvissa en ole tavannut. 

P. lapathifolnm Ait. — fqq. Pelloilla ja potakkamailla 
useimmiten runsaasti. Tavattu sitapaitsi asuntojen laheisyydessa, 
kosteilla paikoilla seka joskus jarvien rannoilla (Hoytiainen). 

P. hydropiper L. — Tavataan kosteilla paikoin asun- 
tojen luona, maantien ojissa ja rannoilla, paikotellen ja vahassa 
miiarin, eri osissa aluetta. 

P. avicidare L. — fqq. Pihamailla, teilla, poluilla, joskus 
pelloissakin, useimmiten huomattavan runsaasti esiintyen. 

P. convolvulus L. — stfq. Kasvaa vahavaltaisena pelloilla, 
pihamailla, toisinaan vereksilla ahoillakin. 

Bicmex hippolapathum Fr. — rr. Tavattu ainoastaan yh- 
desta kohdin alueella: Larinsaaren kylassa Mellihtan myllyn la- 
hella kosteassa painanteessa aivan vahassa maarin. 

E. domesticus Hartm. — stfq. Paikotellen kasvaen asun- 
tojen liiheisyydessa, pihamailla seka pelloissa, toisinaan myos- 
kin rannoilla. Silloin talloin esiintyy oikein runsaana pelto- 
mailla. 

B. acetosa L. — fqs. — stfq. Yksittain kasvavana tai 
vahavaltaisena kosteilla niityilla ja nurmikoilla. 

B. acetosella L. — fqq. Yli koko alueen runsaasti erit- 
tainkin ahoilla, vaan myoskin nurmikoilla ja pelloissa viljan 
seassa. 

Silene inflata Sm. — fqs. Vereksilla ahoilla ja nurmi- 
koilla, harvemmin pelloissa, yli koko alueen siella taalla, vahassa 
maarin kaikkialla. 

Melandrium album (Mill.) — rr. Pari eksemplaaria loy- 
detty Korholan suopelloUa Kolin kylassa. Muualla ei ole laisin- 
kaan tavattu. 

Viscaria vulgaris Roehl. — rs. — (p.) Alueen pohjois- 
osissa muutamien vaarojen (Mustarintanen, Mellihtanvaara, Musta- 
vaara, Portinkallio) kallioisilla rinteilla; vahassa maarin muualla 
paitsi Mustavaaran kallioilla, joilla se esiintyi tavallisena. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIIl, N:o i. 59 

Agrosfemma githago L. — str. Tavattu muutamia kappa- 
leita parissa viljapellossa Kolin kylallii, seka eraallii pihamaalla 
Romppalan kyliissii muitten rikkaruohojen seassa. 

Dianthus deltoides L. — fqs. Vahassa maiirin yli koko 
alueen, nurmikoilla ja kuivilla niittymailla. 

Spergula arvensis L. — fq. Runsaasti kaikissa pelloissa ja 
viljelysmaitten laheisyydessa ikavana rikkaruohona. Silloin tiil- 
loin tapaa sita vahassa maarassa myoskin vereksillii ahoilla ja 
pihamailla. 

Sagina nodosa (L.) — str. Monin paikoin Hoytiiiisen pohja- 
maalla Romppalan kylassa, lentohiekkakenttien laiteilla ja hie- 
tikkorannoilla vahavaltaisena. 

8. procumhens L. — fq. — stfq. Ahomailla, tievierillii, 
poluilla seka pihoissa runsaanlaisesti. 

Moehringia trinervis L. — rs. Kolivuoren itarinteella le- 
pikkolehdossa, Larinsaaren kylassa kivikkoaholla, Hankalahden 
luona seka Mellihtanvaaran rinteella, vahassa maarin kaikkialla. 

Stellaria media (L.) — fq. Viljelysmailla, pihoissa. latojen 
vierustoilla, tunkioilla y. m. runsaasti. 

S. palustris Ehrh. — fqs. — p. Hoytiiiisen ja Pielisen 
rantalahdissa siella taalla seka Tuopanjoen ja Lahnajoen var- 
silla paikotellen runsaanlaisesti. 

8. graminea L. — fq. — fqq. Jokseenkin runsaasti alueen 
ahomailla ja nurmikoilla ja kosteilla niityillii, vahavaltaisemmin 
sitapaitsi lehtimetsissa. 

S. Friesiana Ser. — rs. Hoytiaisen uudella maalla, tuu- 
heissa lepikoissa paikotellen vahassa maarin. 

Cerastium triviale Link. — fq. Ahoilla, nurmikoilla ja kal- 
lioilla runsaanlaisesti; jonkun verran myoskin lepikoissa Hoy- 
tiaisen puolella. 

Chenopodiiim album L. — fq. Viljelysmailla, pihoissa ja 
tienvierilla, useimmiten runsaasti. 



Montia fontana L. — fqs. Muutamin paikoin siella taalla 
lahdesilmiikkeiden ja hetteikkojen reunoilla. 



60 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen viilisella kannaksella. 

Thalictrum flaviim L. — fqs. Kasvaa paikotellen runsaana 
jokien ja purojen varsilla seka kosteilla alankoniityilla. 

Ranunculus lingua L. — str. Muutamin paikoin Lahna- 
joessa alueen koilliskulmalla, seka Larinsaaren kylassa Lakon- 
purossa, ainoastaan viihassa maarin. 

R. flammula L. * reptans (L.) — fq. Jarvien ja jokien 
rannoilla, etenkin savikkomaalla, runsaanlaisesti. 

R. auricomus L. — stfq. — fq. Kosteilla alankoniityilla 
paikotellen runsaasti, seka heteniityilla vahemmassa maarin. 

R. acris L. — fqq. Runsaasti niityilla, nurmikoilla ja pien- 
tarilla, mutta myoskin aliomailla ja lehtimetsissll vaikka usein 
vahemmassa maarin. 

R. repens L. — fq. — fqq. Alavilla niityilla, lehdoissa 
ja lehtimetsissii runsaasti, samoin nurmikoilla, pientarilla ja pel- 
loissakin vahavaltaisena. 

R. polyanthemos L. — fqs. Nurmikoilla ja metsaniityilla 
vahavaltaisena tai yksittain kasvavana. 

R. aquatilis Vieterophyllus Gray — fqs. Pielisessa, Hoy- 
tiaisessa ja Herajarvessa ^/i—2 m. syvyydella vahavaltaisena. 

Caltha palustris L. — fqq. Kosteilla, alavilla niittymailla, 
ojissa, purojen ja jokien varsilla runsaasti. 

Actcea spkata L. — Rinteisissa lehtimetsissa ja lehdoissa 
siella taalla, varsinkin itaisilla vaaramailla, vahavaltaisena tai 
paikottaisena. 



Nuphar luteum (L.) — fqq. Useimmissa alueen suolam- 
meissa, seka mutapohjaisissa jarvissa ja juoksevassa vedessakin 
runsaasti. 

Nymphcea Candida Presl. — fq. Tavallinen ja runsas 1am- 
piloissa, puroissa, joissa ja jarvissakin yli koko alueen. 

Muutamat eksemplaarit alueelta koottujen NymphcBa'in jou- 
kossa poikkeavat melkoisesti yllamainitusta lajista lahestyen suu- 
resti Nymphcea alba a.. Vastaiseksi olen kuitenkin ollut pakoi- 
tettu jiittamaan niiden maarayksen sikseen, kunnes kotimaiset 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXllI, N:o 4. 61 

Nymphceamme joutuvat tarkemman tutkimuksen alaisiksi, jota 
ne kylla kaipaavat. 

N. tetragona Georgi — p. Tavattu useassa alueen 1am- 
missa joks. runsaasti esiintyen yhdessa edellisen kanssa. 



Fiimaria officinalis L. — stfq. Alueen viljapelloissa, var- 
sinkin ohran seassa sekii perunamailla joks. runsaasti. Arvel- 
laan levinneen peltoihin Kanadan ohrien mukana. 



Nasturtium pahistre DC. — fqs. Savisilla rannoilla, ojissa, 
marilla paikoin asuntojen luona vahassa maarin, jopa valista 
runsaamminkin (muutamin paikoin Hoytiaisen rannoilla). 

Barbarea strida Andrz. — p. Yksittain kasvavana kos- 
teilla paikoin asuntojen liiheisyydessa, rannoilla, latojen vierus- 
toilla ja viljelysmaillakin siella taalla alueella. 

Arahis thaliana L. — rr. Larinsaaren kylassa Riihivaaran 
lahellii eraallii makitoyraalla maantien varressa muutamia kap- 
paleita. Luultavasti yleisempi, vaikka jaanyt huomaamatta. 

Turritis glabra L. — p. Vereksilla ahoilla, harvoissa huuh- 
dissa siella taalla yksittain kasvaen, harvemmin vahavaltaisena. 

Cardamine pratensis L. — p. Kasvaa rannoilla ja luh- 
dissa siella taalla eri osissa aluetta vahassa maarin. 

[Berteroa incana (L.) — r. Harvinaisena loydetty vaan 
kahdesta paikasta alueella: Kolin kylasta eraaltii aholta lahellii 
laivalaituria, seka Romppalasta, Riihivaaran kylvoheinikosta, 
kaikkiaan ainoastaan muutamia kappaleita. Satunnainen]. 

Erysimum cheiranthoides L. — fqq. Runsaasti kaikissa 
pelloissa alueella. 

Camelina foetida (Schkuhr) — p. Pelloissa, niin hyvin 
ohran kuin erittainkin pellavan seassa, seka joskus perunamail- 
lakin paikotellen ja useimmiten vahavaltaisena, 

Suhularia aquatica L. — fqs. Hoytiaisen savikkorannoilla 
ja savilatakoissa uudella maalla runsaasti; vahassa maarin Tuo- 
panjarven rantamilla. 



62 Axelson, Putkilokasvio Pieliseii ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

Brassica campestris L. — stfq. Kasvaa vahassa maiirin, 
harvemmin runsaasti, alueen ruis- ja ohrapelloissa. 

Capsella bursa pastoris (L.) — fqq. Pelloissa ja pihamailla 
runsaasti yli koko alueen. 

TJilaspi arvense L. — fq. Pelloissa halki alueen run- 
saasti. 

[Neslea paniculata (L.) — rr. Yksi ainoa eksemplaari tata 
lajia Idydetty Tolvalan ruispellossa Ahmovaaran kylassa, ke- 
siilla 1898). 

Raplianus raphanistrum L. — fqq. Kaikkialla pelloissa, 
huomattavan runsaasti useimmiten. Sanotaan runsaasti viljan 
seassa esiintyessaan antavan jauholle kitkeran maun. 



Viola epipsila Led. — stfq. Lehtimetsissa, lehtopurojen 
varsilla, kosteilla niityilla, vahavaltaisena tai jokseenkin run- 
saana. 

V. palustris L. — fqq. Runsaasti kosteilla ja heteniityilla, 
lehtimetsissa ja lehdoissa yli koko alueen. 

V. umhrosa (Laest.) — p. Siella taalla alueen ita- ja poh- 
joisosissa rinteisilla mailla, lehdoissa ja lehtimetsissa, muutamin 
paikoin (esim. Kolin itarinteilla) joks. runs. 

V. canina Rchb. var. montana (L.) — fq. Vahavaltaisena, 
harvoin joks. runsaana alueen lehtimetsissa, lehdoissa ja aho- 
mailla. 

F. rupestris Schmidt — fqs. Paikotellen kasvaen kuivilla 
ja huhta-ahoilla seka kallioilla siella taalla eri osissa aluetta. 

V. Biviniana Rchb. — stfq. Lehtimetsissa ja lehdoissa, 
erittainkin vaaramailla alueen ita- ja pohj. -osissa, useimmiten 
vahavaltaisena. 

f. 77iino7' Murb. KoHn kylassa eraalla aholla loydetty aina- 
kin kymmenkunta eksemplaaria kesak. 8 p. 1898. — (Determ. 
A. 0. Kihlman). 

V. miralilis L. — p. Lehdoissa vaarojen juurilla (Koli, 
Miikra, Havukkakallio, Mustavaara) noin 7—8 eri paikassa ta- 
vattu kaikkialla aivan vahassa maarin. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o -4. 63 

V. tricolor L. — fqq. Yksittiiin kasvavana tai viihavaltai- 
sena ahomailla, kallioilla ja niittytoyrailla. 

V. arvensis Murr. — fqq. Pelloissa, yli koko alueen run- 
saasti. 

V. canina X Biviiiiana — r. Muutamin paikoin alueen 
koilliskulmalla, lehtomailla yhdessa vanhempiensa kanssa yksittiiin 
kasvaen. (Determ. A. 0. Kihlman). 



Drosera intermedia Hayne. — r. Romppalan kylassa Kurki- 
suo-nimisella letolla joks. runsaasti. 

D. longifolia L. — fq. Tavallinen, vaikka useimmi- 
ten vahavaltainen ruohokasviston edustaja kaikilla suomailla 
melkein, nimittiiin rahkasoilla, nevoissa, rimpiloissa, letoilla ja 
heteniityilla. 

D. rotundifolia L. — fq. Esiintyy ylipaansa saraoilla kasvu- 
paikoiila kuin edellinenkin laji, enimmakseen kuitenkin run- 
saampana. 



Hypericum qiiadrangulum L. — fq. Niirmikoilla ja pien- 
tarilla paikotellen runsaastikin, seka lehtimetsissa ja ahoilla viiha- 
valtaisena yli koko alueen. 



Tilia ulmifolia Scop. — p. — rs. Harvinaisena vaarojen 
multarikkailla rinteilla seka lehtonotkelmissa, parhaastaan itii- 
ja pohjoisosissa aluetta, yksittain kasvaen (vrt. siv. 21). 



Oxalis acetosella L. — fq. — fqq. Lehdoissa, koivikoissa 
sekii lepikoissa^ useimmiten joks. runsaasti. 



Geranium silvaticim L. — fqq. Lehtoniityilla, nurmikoilla 
ja lehdoissa runsaanlaisesti, sekii jonkun verran ahomailla ja 
lehtimetsissii. 



64 Axelson, Piitkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

Rhamnus frangula L. — stfq. Paikotellen kasvaen, har- 
voin viihiivaltaisena jiirvien ja lampien rannoilla, joki ja puro- 
varsilla yli alueen. 



Callitriche vernalis Koch — fqs. Ojissa, puroissa ja lata- 
koissa siella taiilla paikotellen runsaasti. 

f. mmima. Kuivuvissa latiikoissa ja teilla, varsinkin savikko- 
maalla, paik. runs. 



Empetrum nigrum L. — fq. Runsaasti soilla ja raraeissa, 
vahavalt. korvissa, petajikoissii ja kangasmailla. 



Angelica silvestris L. — fq. Kosteilla metsaniityilla, leh- 
doissa ja purovarsilla runsaanlaisesti. 

Feucedanum palustre (L.) — stfq. Enimmakseen yksittain 
kasvavana lettoisilla jarvien ja lampien rannoilla, mutta myos- 
kin aukeilla letoilla, erittainkin alueen keski ja lansiosissa. 

Anthriscus silvestris (L.) — fqs. Nurmikoilla, vanhoilla 
asuinpaikoilla, heinapieleksien pohjilla y. m. vahiissa maarin 
eri osissa aluetta. — Herajarven lansirannalla kasvaa sita poh- 
janurmikoilla muutamin paikoin joks. runs. 

Cicuta virosa L. — r. Alueen pohjoiskulmalla Larinsaaren 
kylassa Lehikkolammin rannalla ja siita Pieliseen juoksevassa 
purossa aivan vahassa maarin. 

Piminnella saxifraga L. — fq. Kivikkoahoilla ja nurmi- 
koilla seka joskus lehdoissa ja lehtimetsissa, useimmiten vahii- 
valtaisena, harvemmin joks. runsaana. 

f. dissecta Spreng. Ei liene harvinainen. 

Cariim carvi L. — p. Asuntojen laheisyydessa, entisilla 
asuinpaikoilla ja pientarilla vahassa maarin ja silloinkin usein 
vaan metsistyneena. 



Cornus suecica L. — str. Loydetty kolmesta eri paikasta 
alueen etelaosassa, Romppalan kylassa: Palosuon laheisessa kor- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 65 

vessa, Matin puron luona ja Korpelan alia. Viimemainitulla 
loytopaikalla esiintyi tama laji runsaanlaisesti. 



Bidliarda aquatica (L.) — stfq. Suurempien jarvien, var- 
sinkin Hoytiaisen saviperaisilla rannoilla tavallinen ja runsaasti 
esiintvva. 



Saxifraga nivalis L. — str. Vuolukivikallioilla Molonjar- 
ven ja Saarijarven lansipuolella seka Telynvaaran ja Talvivaa- 
ran kalliorinteiila vahassa maarin. 

Parnassia pahistris L. — fq. Kosteilla- ja heteniityilla 
joks. runsaasti, letoilla ja rantaayrailla vahassa maarin. 



Bihes nigrum L. — r. Tuopanjarven kohdalla Hoytiaisen 
»rantakorvessa» eraan puron varrella muutamia pensaita ja 
Sarkilammin etelapaassa Larinsaaren kylassa yksi pieni pensas. 
Muualla en ole tavannut alueen piirissa. 



Epilobium angustifolium L. — fq. Vahavaltaisena kangas- 
mailla ja ahoilla, seka petajikoissa. Kulovalkean karventamilla 
kangasmailla toisinaan sangen runsaasti. 

E. montanum L. — fq. Kallioilla ja ahomailla yli koko 
alueen joks. runsaasti; joskus valtavana lepikoissakin. 

E. palusfre L. — stfq. Vahavaltaisena kosteilla- ja hete- 
niityilla, ojissa seka asuntojen luona kosteflla paikoin. 



Myriophyllum alterniflorum DC. — stfq. — fqs. Niin hy- 
vin jarvissa ja lampiloissa kuin juoksevassakin vedessa, paiko- 
tellen runsaasti. 

Hippio'is vulgaris L. — p. Puroissa ja jokiloissa siella 
taalla eri osissa aluetta, vahav. 

f. fliiviatilis Web. Erolan purossa vahassa maarin. 

5 



66 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

Ceratophyllum demersum L. — fqs. — p. Jokseenkin ta- 
vallinen Pielisen rantaa pitkin yksittain kasvaen. 



Lythnim salicaria L. — fqs. — p. Pitkin Pielisen rantaa 
yksittain kasvavana joks. tav. Muualla ei tavattu. 



Daphne mesereum L. — p. — fqs. Multarikkailla vaaro- 
jen rinteilla lehdoissa ja lehtimetsissa yksittain kasvaen, har- 
vemmin vahavaltaisena. Kolin vuorijonon rannanpQolisilla rin- 
teilla joks. runsaasti. 



Sorhus aucuparia L. — fq. Lehdoissa ja lehtimetsissa seka 
metsaniittyjen laiteilla yksitt. kasv. — vahavalt. 



Rosa cinnamomea L. — fqs. Lehdoissa, jokien ja purojen 
varsilla paikotellen vahavaltaisena. 

B. acicularis Lindl. — stfq. Kivikkorinteilla, lehdoissa, 
rannoilla, varsinkin itaisilla vaaramailla tavallinen ja vahav. 

Riibus idceus L. fq. Kivikkoisilla makimailla: ahoilla, 
lehtimetsissa ja lehdoissa, yksittain kasvavana tai vahavaltaisena, 
harvoin runsaammin. 

B. saxatilis L. — fq. Kivikkoahoilla, nurmikoilla ja lehti- 
metsissa, useimmiten vahavaltaisena. 

B. arcticiis L#' — fqq. Korvissa, viidoissa, lehtimetsissa, 
mattaisilla niittymailla ja ahoilla, enimmakseen runsaana. 

B. chamcemorus L. — fqq. Runsaasti yli koko alueen, 
kaikilla rahkasoilla ja rameilla. 

Bubus arcticiisy(saxatilis (=B.castoreus.Lsiest) — rr. Loydetty 
noin kymmenkunta eksemplaaria Kolin kylassa Purnu- ja Sarki- 
lammin valisessa suonotkelmassa, taydella kukalla kesak. 1897. 

Fragaria vesca L. — fqq. Kivikkoisilla ahomailla, lehti- 
metsissa ja lehdoissa runsaasti. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 67 

Comarum pahtstre L. — fq. Kosteilla sekli heteniityilla, 
ojissa, rannoilla ja letoillakin, enimmakseen viihavaltaisena. 

Potentilla argentea L. — rs. Kolin kyliissa, Lahna-ahon 
pihamaalla, kuivalla penkereella, seka muutamin paikoin etela- 
osassa aluetta vahassa maarin. 

P. canescens Bess. — p. — rs. Kivikkoisilla makimailla 
alueen ita- ja pohjoisosissa yksittain kasvavana. Kolin kylassa 
olen sita tavannut jopa vahavaltaisena muutamilla ahoilla. 

P. tormentilla Scop. — fqq. Nurmikoilla, niityilla ja aho- 
mailla melkein aina runsaasti, vahavalt. myoskin useilla letoilla 
seka valista rameitten laiteilla. 

P. norvegica L. — fqs. Siella taalla eri osissa aluetta 
kivikkoahoilla paikotellen kasvaen. 

AlchemiUa vulgaris L. — fq. Enimmakseen vahavaltaisena 
alueen nurmikoilla, kosteilla niityilla ja ahoilla, vahemmassa 
maarin lehdoissa ja koivikoissa. 

Geum rivale L. — fq. Vahavaltaisena jopa toisinaan run- 
saastikin nurmikoilla, huhta-ahoilla, kosteilla niityilla ja leh- 
doissa yli alueen. 

Ulmaria pentapetala Gil. — fq. Rinneniityilla, purojen 
varsilla ja lehdoissa, useimmiten runsaanlaisesti. 

Frunus padus L. — stfq. Yksittain kasvavana, harvoin 
vahavaltaisena vaarojen rinteilla lehdoissa seka purojen varsilla, 
enimman ita- ja pohjoisosissa aluetta. 



Latliyrus pratensis L. — fqs. Kasvaa nurmikoilla, ala villa 
niittymailla ja pientarilla vahavaltaisena, paikotellen runsaastikin. 

Vicia o^acca L. — stfq. Yksittain kasvavana ahoilla, nur- 
mikoilla, ja pelloillakin joskus, yh koko alueen. 

V. sepiiim L. — p. Siella taalla yksittain kasvavana alueen 
huhta-ahoilla, nurmikoilla ja lehdoissa. 

V. sativa L. — r. Parissa kaurapellossa Hoytiaisen »poh- 
jilla» Ahmovaaran kylassa aivan vahassa maarin. 

V. hirsuta (L.) — rs. Muutamissa otra- ja kaurapel- 
loissa Ahmovaaran ja Larinsaaren kylissa niukanpuoleisesti. 



68 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

Trifolium pratense E. — fq. Esiintyy runsaana alueen 
nurmikoilla, sekii viihemmassa maarin pellonpientarilla, huhta- 
ahoilla ja lepikoissakin silloin talloin (Hoytiaisen pohjamailla). 

T. hyhridum L. — rs. Epatietoista on, kasvaako ollenkaan 
alueen piirissa; metsittyneena seka kylvoheinan seassa tavataan 
siella taalla harvinaisena. 

T. repens L. — fqq. Runsaasti kaikkialla alueen nurmi- 
koilla, pientarilla, ahoilla ja tievierissa. 

T. spadiceum L. — stfq. Kosteilla, alavilla niittymailla, 
usein runsaasti. 



Myrtillus nigra Gilib. — fqq. Metsissa, lehdoissa ja korpi- 
soissa sangen runsaasti. 

M. uliginosa (L.) — fq. Soilla, mantyrameilla, letoilla ja 
hietikkolietteilla (Hoytiaisen pohjamaalla), useimmiten runsaana. 

Vaccinium vitis idcea L. — fqq. Metsissa, ahoilla ja kan- 
gasmailla runsaasti, korvissa ja viidoissa vahemmassa maarassa. 

Oxy coccus palustris Pers. — fqq. Rahkasoissa, rameilla, le- 
toilla ja nevoissa, runsaanpuoleisesti. 

0. microcarpiis Turcz. — p. — fqs. Siella taalla yhdessa 
edellisen kanssa, vahassa maarin. 

Arctostaphylos uva ursi (L.) — stfq. — fq. Kangasmailla 
ja harvoissa petajikoissa paikotellen runsaasti. 

Andromeda polifolia L. — fq. Rahkasoilla, nevoissa ja 
rimmeissa valtavana, jopa runsaana, letoilla ja mantyrameilla 
vahemmassa maarassa. 

A. calyculata L. — fq. Runsaasti alueen keski- ja lansi- 
osissa, mantyrameilla ja korpisoissa seka vahav. — paik. letoilla 
ja rahkojen laiteilla. 

Calluna vulgaris (L.) — fq. Kasvaa runsaasti kangasmailla 
ja petajikoissa seka vahavaltaisemmin sekametsissa, ahoilla, ra- 
meissa, jopa soillakin. 

f. albiflora — r. Kolin, Ahmovaaran ja Larinsaaren ky- 
•lissa muutamin paikoin, yksittain kasvaen. 

Ledum palustre L. — fq. Mantyrameissa, metsalampien 
rannoilla ja korvissa joks. runsaasti. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 69 

Pyrola chlorantha Sw. — fqs. Sekametsissa ja petaji- 
koissa, yksittiiin kasvavana siellii taallii yli koko alueen. 

P. rotimdifolia L. — stfq. Harvoissa lehtimetsissa, met- 
sanlaiteilla ja lehtoniityilla siellii taalla, varsinkin alueen ita- ja 
pohj.-osissa vahavaltaisena — joks. runsaana. 

F. media Sw. — p. Seka-ja lehtimetsissa, alueen itaosissa siella 
taalla yksittiiin kasvavana. — Useimmat kerrat olen tavannut 
sita Herajarven ymparistoilla ja Kolin kylassa. 

P. mino)' L. — stfq. Lehtimetsissa, lehdoissa ja metsa- 
niityilla paikotellen runsaasti, useimmiten kuitenkin vahav. 

P. secimda L. — fq. Sekametsissa, varjoisilla paikoin 
korpimailla ja petajikoissa joks. runsaasti. 

P. umhellata L. — rr. Vahassa maarin eraan mantysar- 
kiin rinteessa, lahella Herajokea, metsaherra Hallbergin karta- 
non luona. 

P. uniflora L. — p. Yksittain kasvavana, harvoin vaha- 
valtaisena siella taalla varjoisissa sekametsissa ja lehdikoissa 
jarvien rannoilla. 



Lysimachia vulgaris L. — fqs. Jarvien ja lampien ran- 
noilla, jokien ja purojen varsilla, enimmakseen yksittain kas- 
vavana. 

L. thyrsi flora L. — stfq. Vesien rannoilla, matalassa ve- 
dessa, seka luhdissa, joks. runsaasti. 

Trientalis europcea L. — fqq. Metsissa, kangasmailla ja 
ahoilla vahav. — joks. runs. — Toisinaan tavataan paikottaisena 
myoskin heteniityilla ja letoilla. 



Polemonium cceruleitm L. — r. Eriialla nurmikolla Hera- 
jarven lansirannalla muutamia kappaleita, samoin aivan vahassa 
maarin Romppalan kylassa Saarelan luona. 



Myosotis pahistris (L.) — stfq. Rannoilla, ojissa ja lata- 
koissa vahavaltaisena — joks. runs. yU koko alueen. 



70 Axelso7i, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

M. ccespitosa Schultz. — p. Varmaankin esiintyy alueella, 
ainakin passim (p.), vaikka on jaanyt huomaamatta ja osaksi 
kai pidetty edellisena lajina. 

M. intermedia Link. — fq. Runsaasti pelloissa, varsinkin 
rukiin seassa. 

LitJiospermum arvense L. — stfq. Useimmiten runsaasti 
alueen pelloissa seka toisinaan vereksilla ahoillakin vahassa 
maarin. 

[Echium vulgare L. — rr. Eraalla vereksella aholla Pu- 
son kylassa Kaijanjarven lansipuolella, lahelia Kaitalaa, kymmen- 
kunta kappaletta]. 



Scrophularia nodosa L. — r. Kolivuoren itarinteilla, ranta- 
puolella, ahoilla muutamin paikoin ja vahassa maarin. 

Veronica scutellata L. — rs. Ojissa, latakoissa, rannoilla 
paikotellen niukasti Kolin ja Ahmovaaran kylissa. 

V, chamaedrys L. — fqs. Nurmikoilla ja pientarilla useim- 
miten vahavaltaisena, yli koko alueen. 

V. officinalis L. — fq. Nurmikoilla, ahoilla ja lehdikoissa 
vahav. — joks. runs, yli koko alueen. 

y. serpyllifolia L. — fq. Ahomailla ja nurmikoilla, jos- 
kus lehtimetsissakin joks. runsaasti. 

V. verna L. -- fq. Kasvaa joks. runsaana alueen pel- 
loissa seka vereksilla ahoilla ja nurmipenkereilla vahempival- 
taisena. 

Melampyrum pratense L. — fqq. Runsaasti sekametsissa 
ja petajikoissa, seka lehdoissa ja lehtimetsissa yli alueen. 

M. silvaticiim L. — fq. Lehdoissa, lehtimetsissa ja metsa- 
niityilla runsaanlaisesti. 

Pedicularis paliistris L. — fq. Alavilla niittymailla, le- 
toilla ja rannoilla vahavalt., harvemmin joks. runsaasti. 

Rhinantliiis minor Ehrh. — stfq. — fq. Nurmikoilla ja 
huhta-ahoilla joks. runsaasti. 

R. major Ehrh. — fq. Nurmikoilla ja huhta-ahoilla run- 
saanlaisesti. Toisinaan ruispelloissa ja huuhdissakin oikein run- 
saana. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 71 

Euphrasia brevipila fq. Loydetty useista paikoin alueen 
nurmikoilla, ahoilla, kallioilla ja pientarilla ja nayttaii enimmiik- 
seen esiintyvan runsaana. Ilmeisesti alueen yleisin Euphrasia- 
laji. — (Determ. A. Osw. Kihlman). 

E. strida var. cuneata Kihlm. — r. Runsaasti »Portin- 
kallio»-nimisella vuolukivikalliolla Saarijarven lansirannalla. Loy- 
detty ^Vs 98. (Determ. A. Osw. Kihlman). 



Utricidaria vulgaris L. — p. Kolin, Ahmovaaran ja La- 
rinsaaren kylissa siella taalla latakoissa, mutahaudoissa seka 
joskus jarvien ja jokien rantavedessa. 

U. intermedia Hayne — stfq. Puroissa, ojissa, rannoilla 
seka letoilla, enimman alueen lansi- ja keskiosissa, joks. run- 
saasti. 

Pinguicula vulgaris L. — fqs. — p. Jarvien ja suurem- 
pien lampienkin rannoilla, rantaayraalla, vahavaltaisena useim- 
miten. 



Plantago major L. — fqq. Pihamailla, teilla ja pientarilla, 
joskus pelloissakin — joks. runsaasti. Savikkomaalla Hoytiai- 
sen pohjilla esiintyy myoskin lepikoissa, nurmikoilla ja rannoilla 
jonkun verran. 

P. lanceolata L. — rr. Puson kylassa, Kaijanjarven lansi- 
puolella Kaitalan lahella eraan ahon laidassa muutama kappale. 



Mentha arvensis L. — stfq. Jokien ja purojen varsilla, 
jarvien rannoilla ja luhdissa siella taalla yli alueen vahav. 

Galeopsis versicolor L. — fq. Ruis- ja otrapelloissa seka 
perunamailla valtavana jopa runsaasti. 

G. tetrahit L. — fqq. Samoilla paikoin kuin edellinen 
laji, esiintyy vaan viela yleisemmin ja runsaammin. 

Stachys silvatica L. — r. Kolivuoren juurella, rantaleh- 
dossa lahella laivalaituria vahavaltaisena — paikot. kasv. 



72 Axelsoti, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

Scutellaria galericulata L. — stfq. Rannoilla seka ranta- 
letoilla, heteniityillii ja ojissa, enimmakseen vahassa maarin. 

Prunella vulgaris L. — fqq. Tavallisena ja useimmiten 
runsaana nurmikoilla, ahomailla ja lehtimetsissa yli koko alueen. 



Gentiana amarella L. — str. Nurmikoilla Herajarven lansi- 
rantaa pitkin, paikotellen siella taalla. 

Menyanthes trifoliata L. — fqq. Joissa, puroissa, jarvien 
ja lampien rantavedessa, letoilla ja rimmeikoissa, usein run- 
saasti. — Runsaimmin alueen lansipuolella, missa suomaat ovat 
vallalla. 



Galium horeale L. — p. Kosteilla rinneniityilla, metsan- 
laiteilla ja joskus lehdoissakin siella taalla paikotellen kasvavana; 
vaan voi toisinaan olla pienilla aloilla runsaskin. 

G. trifloriim Mich. — p. Lehdoissa ja purolaaksoissa, erit- 
tainkin kivikkorinteilla (Koli, Makra, Kiikkasenvaara), aina va- 
hassa maarassa. 

G. trifidum L. — rs. Tavataan pitkin Hoytiaisen rantaa, 
paikotellen joks. runsaasti. Luultavasti esiintyy muuallakin 
alueella, vaikk'en ole sattunut tapaamaan. 

G. palustre L. — fqq. — fq. Rannoilla, ojissa ja vetisilla 
niityilla runsaasti yli alueen. 

G. uliginosum L. — fqq. Ahomailla, nurmikoilla ja 
niittymailla — runsaasti. 

G. venim L. — rr. Tavattu vaan kerran alueen piirissa, 
nimittain Hallbergin kartanon pihamaalla Herajoen lahella va- 
hassa maarin. 

G. mollugo L. — p. Siella taalla nurmikoilla^ erittainkin 
asuttujen paikkojen laheisyydessa. 

G. Vaillantii DC. — stfq. Pelloissa ja perunamailla va- 
hav. — jopa runsaastikin. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 73 

Viburnum opiclus L. — fqs. Lehdoissa, varsinkin liihde- 
purojen varsilla, paikottaisena, harvoin viihavaltaisena, parhaas- 
taan ita- ja pohjoisosissa aluetta. 

Linncea horealis L. — stfq. — fq. Sekametsissa ja peta- 
jikoissa joks. runsaasti yli koko alueen. 

Lonicera xijlosteum L. — p. — fqs. Vaarojen rinteilla, 
lehdoissa ja purolaaksoissa paikotellen yksittain kasvavana. Run- 
saimmin olen tavannut Kolin rantalehdossa liihella laivalaituria. 



Campanula cervicaria L. — p. Siella taalla eri osissa 
aluetta yksittain kasvavana makisilla mailla, ahoilla ja nurmi- 
koilla. 

C. glomerata L. — p. — fqs. Yksittain kasvavana, har- 
voin vahavaltaisena alueen nurmikoilla siella taalla. Enimraan 
olen tata lajia tavannut Herajarven iansirannan nurmikoilla. 

C. persicifoUa L. — r. Muutaman kymmenkunnan kap- 
paletta tapasin heinak. 15 p. 1898 eraalla aholla Matin puron 
lahella, Romppalan kylassa. 

C. rotundifolia L. — fqq. Nurmilla, niittytoyrailla ja kal- 
lioilla runsaasti. 

C. patula L. — fq. Jokseenkin runsaasti, nurmikoilla ja 
metsaniityilla yli alueen yhdessa edellisen kanssa. 

Lobelia Dortmanna L. — p. — fqs. Useiden jarvien ran- 
noilla eri osissa aluetta, vahavaltaisena, jopa joks. runsaasti aina 
yhden metrin syvyyteen asti. 



Knautia arveyisis (L.) — fq. Nurmikoilla, niittytoyrailla, 
ahoilla ja joskus pelloissakin joks. runsaana. 

f. integrifolia Gray. Silloin talloin tavattu yhdessa paa- 
muodon kanssa. 

Tussilago farfara L. — stfq. Rannoilla, purojen ja ojien 
varsilla erittainkin saviperaisella maalla. — Hoytiaisen pohjilla, 
savikoilla Tuopanjarven kohdalla esiintyy se myoskin lehdikoissa, 
nurmikoilla ja pelloissakin. 



74 Axelson, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

Erigeron acris L. — fq. Nurmikoilla, ahoilla ja joskus 
pientarilla vahavalt. — valtavana. 

Solidago virgaurea L. — fqq. Seka- ja petajametsissa, 
kankailla seka ahoilla yksittain kasvavana halki alueen. 

Bidens tripartitus L. — p. Pitkin Hoytiasen rantaa useissa 
paikoin ja joks. runsaasti, seka Ahmovaaran kylassa Rasivaa- 
ran talojen alia, kosteassa painanteessa vahassa maarin. 

Filago montana L. — str. Kuivilla makitoyrailla kahdessa 
paikassa Kolin kylalla vahavaltaisena seka jonkun verran eraalla 
suopelloUa Korholan luona samaa kylaa. 

Gnaphalium idiginosum L. — p. — fqs. Kasvaa tien- 
varsilla, rannoilla, ojissa, joskus pelloissakin, varsinkin savipe- 
raisella maalla Hoytiaisen rantaa pitkin. 

G. silvaticum L. — fq. Ahoilla, nurmikoilla ja harvoissa 
sekametsissa vahavaltaisena tai harvemmin valtavana. 

G. dioimm L. — fqq. Manty- ja sekametsissa, ahoilla, 
kankailla ja kallioilla, useimmiten vahavaltaisena kasvaen. 

Artemisia absinthium L. — stfq. Useitten talojen ja mok- 
kien pihamailla yksittain kasvavana, harvoin vahavalt. Tunnettu 
kansan kesken nimella »mali». 

A. vulgaris L. — p. Ahmovaaran, Puson ja Romppalan 
kylissa tavattu siella taalla pihamailla vahassa maarin. 

Achillcea millefolium L. — fqq. Valtavana jopa runsaas- 
tikin alueen nurmikoilla, ahomailla, pientarilla, tienvarsilla ja 
pihamailla. 

Anthemis tinctoria L. — p. Yksittain kasvavana verek- 
silla ahoilla eri osissa aluetta, siella taalla. 

Matricaria inodora L. — fq. Vahavaltaisena, joskus val- 
tavanakin pelloissa, pihamailla ja pientarilla yli alueen. 

i¥. discoidea DC. — fq. — fqq. Pihamailla, teilla ja tien- 
varsilla runsaasti. 

Chrysantliem\im leucanthemum L. — fqq. Nurmikoilla, 
huhta-ahoilla ja pientarilla runsaasti. 

Tanacetum vulgare L. — rr. Ahmovaarassa Puumalaisen 
talon pihamaalla muutama tupas. 

Cirsium lanceolatiim (L.) fqs. Tienvarsilla asuntojen lahei- 
syydessa vakevalla maalla siella taalla yksittain kasvavana. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII, N:o 4. 75 

G. palustre (L.) — fq. Kasvaa alavilla, pensaisilla niityilla 
vahavaltaisena yli koko alueen. 

C. arvense (L.) — fq. Esiintyy alueen peltomailla, toisi- 
naan erittain runsaastikin, tayttaen koko pellon. 

C. heterophyUum (L.) — stfq. Kosteilla rinneniityilla, leh- 
doissa ja purojen varsilla vahav. — valt. 

V. laciniosum Norrl. Tata muunnosta olen loytanyt Joke- 
Ian tienoilla Kolin kylalla noin kymmenkunnan eksemplaaria 
yhdessa paamuodon kanssa eraalla rinteisella niitylla, Hoytiaisen 
2>rantakorvessa» Tuopanjarven kohdalla. 

C. heterophyUum X palustre — rr. Yksi kappale loydetty 
yhdessa vanhempien kanssa eraalta kostealta niitylta Hoytiai- 
sen »rantakorvessa» Tuopanjarven kohdalla. 

Centaurea scabiosa L. — rr. Eraan metsittyvan ahon lai- 
dassa Piitulan ja Kuusikkolan valilla, alueen kaakkoiskulmalla, 
loydetty kesalla 1898 muutamia kappaleita. 

C. phrygia L. — fqs. — p. Makimailla, ahoilla ja nurmi- 
koilla vahavaltaisena tai yksittain kasvavana, parhaastaan itii- 
ja pohjoisosissa aluetta. 

C. jacea L. — r. Ahmovaarassa Luumaen »autiolla» (en- 
tisella asuinpaikalla) joku kappale, seka eraalla kivikkoaholla 
lahella Seppalaa alueen koilliskulmalla vahassa maarin. 

C. cyanus L. — fq. Peltomailla, erittainkin ruispelloissa 
vahavaltaisena, harvoin valtavana, seka joskus vereksillii ahoil- 
lakin paikottaisena. 

Lampsana communis L. •— p. Kivikkoahoilla, huuhdissa 
ja joskus pelloissa vahavaltaisena siella taalla eri osissa aluetta. 

Leontodon hispidus L. — stfq. — fq. Nurmikoilla, ahoilla 
ja lehtoniityilla vahav. — valtavana yli alueen. 

L. autumnalis L. — fqq. Kasvaa valtavana joparunsaana 
alueen nurmikoilla, pientarilla, tienvierillii ja ahoillakin. 

Picris hieracioides L. — rs. Esiintyy siella taalla Kolin 
kylassa ja Herajarven ymparistossa seka Ahmovaaralla Hoytiiii- 
sen alavalla, kivikkoahoilla ja nurmikoilla yksittain kasvavana, 
harvoin vahavaltaisena. 

Hypoclueris maculata L. — rs. Muutamilla ahoilla alueen 
etelaosissa Puson ja Romppalan kylissa, vahassa maarin. 



76 Axelson, Putkilokcasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

Taraxacum officinale (Web.) — fqq. Kasvaa useimmiten 
valtavana^ jopa runsaana alueen nurmikoilla, ahoilla, tievierilla 
ja pientarilla. 

SoncJms arvensis L. — r. Ahmovaaran kylassa Muuriais- 
niernen talon pellossa valtavasti. Muualla en ole tavannut alueen 
piirissa. 

Mulgediiim sibiricum (L.) — r. Herajarven lansirannan 
nurmikoilla, siella taalla yksittain kasvavana. 

Crepis palicdosa (L.) — fq. Kosteilla rinneniityilla, lehdoissa 
ja korpinotkoissa valtavana, jopa runsaastikin, erittainkin alueen 
itaisissa ja pohjoisosissa. 

0. tectorum L. — fqs. Huhta-ahoilla, kallioilla ja nurmi- 
koilla yli alueen, useimmiten vahavaltaisena. 

Hieracium iimhellatum L. — fqq. Petajikoissa, kankailla, 
ahoilla ja nurmikoilla yli koko alueen, vahavaltaisena harvoin 
runsaammin. 

H, pruiniferum Norrl. Tavattu joks. runs, eraalla metsai- 
sella kunnaalla, lehdikon rinteessa, Kolin kylassa. 

H. rigidiim Hartm. Loydetty kerran Ahmovaarassa, Ruot- 
tilan laheisella kankaalla. — 

H. ccespiticola Norrl. Tavattu kahdesta paikasta alueen 
etela- ja koilliskulmalta. 

H. vidgatum * triviale Norrl. Loydetty siella taalla eri 
osissa aluetta nurmikoilla, pientarilla ja vaaranrinteilla. — 

H. prolixiforme Norrl. Loydetty parista paikasta Ahmo- 
vaaran ja Kolin kylissa, varjoisalla vaaranrinteella seka kostealla 
rinteisella niitylla. 

H. galhanum Dahlst. Tavattu yksinomaan Kolin kylassa 
eraalla heteniitylla Sarkilammin pohjoispaassa seka pellonpienta- 
rella Havukkakallion luona. 

H. inciirrens Sael. Kerran vaan loydetty alueen piirissa, 
nimittain eraalla kostealla niitylla Havukkakallion luona. — 

H. siibpellucidum Norrl. Tavattu Herajarven ymparistossa 
parissa paikassa, nurmikolla seka eraalla pientarella. — 

H. diaphanoides Lindeb. Eraalla kostealla niitylla lahella 
HavukkakaUiota, alueen itaosassa. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, XXIII. N-.o 4. 77 

H. tenehrosiun Norrl. Tavattu yhdessii edellisen lajin kanssa 
samalla niitylla. 

H. suharctoum Norrl. Loydetty kahdesta paikasta Kolin 
ja Ahmovaaran kylissa, rinteisilla metsaniityilla. 

H. dwiinueus Norrl. var. Kolin kyliissa muutamilla rin- 
teisilla lehtoniityilla. 

H. cwsiifiorum (Almqv.) Epatietoista, milta paikoin alueella 
tavattu. 

H. cJilorelhim Sscl. & Norrl. Kolin kylalla, kankailla ja 
metsaisilla rinteilla, muutamin paikoin tavattu. 

H. tenidglandulosum Norrl. Eraassa sekametsassa Puson 
kylalla loydetty 12/7 98. 

H. tenuiglandulositm * yrasinoellipticum. Tavattu "'ji 97 
Puson kylassa. 

H. tenuiglandulosum X maculicaule. Eraan kostean niityn 
laidassa Havukkakallion luona alueen koilliskulmalla, kerran 
vaan loydetty. 

H. praetenerum var. Lehtoniitylla Kolivuoren juurella 
lahella laivalaituria, loydetty kesalla 1897. 

K lepistoides Johans. Epatietoista, milla paikoin aluetta 
tavattu. — 

H. silvaticum Fr. Tavattu muutamin paikoin alueella, 
kesalla 1897. 

H. melanolepis (Almqv.) Loydetty ^/y 98 Kolivuoren juu- 
rella, kivikkorinteella lahella laivalaituria. 

H, spectabile Norrl. Kesalla 1897 alueella tavattu. 

K pnhescens (Lindbl.) Tavattu muutamin paikoin alueen 
koilliskulmalla, maenrinteilla. 

H. puhescens X contraxium Norrl. Epatietoista, milla pai- 
koin alueen piirissa tavattu. 

H. suomense Norrl. Tavattu nurmikoilla ja metsaisilla rin- 
teilla ainakin kolmesta eri paikasta alueella. 

E. sphacelatum Norrl. Kostealla niitylla Kolivuoren ita- 
rinteella lahella laivalaituria. 

H. neglectiim Norrl. Loydetty eraalla kostealla niitylla 
Kolin kylassa lahella Havukkakalliota, heinitk. 1898. 



78 Axelsm, Putkilokasvio Pielisen ja Hoytiaisen valisella kannaksella. 

H. farreum Norrl. Alueen eteliiosassa eraalla nurmikoUa 
loydetty ^Vt 98. 

H. exserens Norrl. Eraalla kangasaholla Ahmovaaran ky- 
liissa Ruottilan liiheisyydessa. 

H. septmtrionale Norrl. Tavattu 2/7 97 Hoytiaisen hietikko- 
rannalla Puson kyliin kohdalla. 

H. pseiido-Blyttii Norrl. Nurmikoilla ja kosteilla rinnenii- 
tyillii muutamin paikoin alueen etela- ja itaosissa tavattu. 

H. ladogense Norrl. Loydetty alueella ainoastaan kerran, 
nimittain Ahmovaarassa, eraalla niityllii lahella Hovia ^V? 97. 

H. pilosella L. — fq. Tavataan useimmiten vahavaltaisena, 
joskus runsaanakin alueen nurmikoilla, ahoilla ja hietakentilla. 



AnJ.nnier. ^ 

^V 'vN 

Muxlaka, _ _ 

"" i ^Hill.Luuhelanloliti 

IfaTsltn/ffltmP •' '/{''^"■r' \ J" 
UMli 

TI-. 

Isoniem.^kkha ,^JM ^ Ha u kip u das 

I,,-."' 

)'■•■ jniUS SEUtUil HERBJEUIIIBH 

^ ./e./ KAETTA 

''"•'"'"^'^^-^J.l/eAAa/.era 

S^* i^/u , ■ ■ Laidun „ ^ 

Hi eta „ □ 

Tfc ^'W ^~^^S= Kivikkoa Itl 

,'^'r\"\ KeHonkraasd,^.^::::::^^ '^^^ Kallioriinta — - 
'^^7Sp ^^sC Pensasniittya ] 

'-^ r Havumetsaa I 

^^A--^ &;' Rantapensikko — 

Muistiinpanojen 
KuivakseMfH kaitat on mer- 

''""'^"Vf kittj' vastaavilla 

* *7 -^X' Dumeroilla®-®. 

Hietcsaar/- 

^ Ou/u 

C u I u n f ^'^ 

Salo -^-^-- '^ J^^^V^. ^^ 




ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA, 23. JN:o 5. 



OULDN SEUDDN MEMNRANTOJEN 



KASVULLISUUDESTA 



KIRJOITTI 



IIVARI LEIVISKA 



(Esitetty 3 p. Toukok. 1902) 



HELSINKI, 1902 



KUOPIO 1902. 

K. MALMSTROM'IN KIRJAPAINO. 



3RAP 



"'iw 



K, 



.uvaukseni Oulun seudun merenrannikoista perustuu etupaassa 
kesilla v. 1900 ja 1901 tekemiini topografisiin tutkimuksiin. Osa 
rannikkoa ja tarkeimmat kasvien loytopaikat olivat sitapaitsi jo 
entuudestaan jossain maarin tutut, koska samoilla seuduilla olen 
useampina kesina tehnyt ekskursiooneja m. m. rannoillakin. 

Seudun merenrannikon maantieteellista puolta on kirjalli- 
suudessa kosketeltu vaan muiden Pohjanlahden rannikkojen 
ohessa. Niin on prof. J. E. Rosberg kirjassaan »Bottenvi- 
kens finska deltan» kuvannut lyhyvin piirtein Oulujoen ja 
Haukiputaanjoen deltamuodostuksia ja samalla maininnut vahan 
rannikoistakin. 

Rannan kasvullisuudesta loytyy myoskin pienempia tietoja, 
joita m. m. ovat jattaneet W. ja F. Nylander. Ne koskettelevat 
etupaassa eri kasvilajien loytymista ja runsautta ja ovat koot- 
tuina M. Brennerin teoksessa: »Observationer rorande den nord- 
finska floran». 

Mitii edellamainittuihin ja muihin teoksiin tulee, niin olen 
etupaassa kayttanyt sellaisia tietoja, jotka koskevat Oulun seu- 
dun ja rannikon maantieteellista ja geoloogista puolta. Tiedot 
kasveista olen jattanyt mainitsematta, koska ne enimmilkseen 
ovat sangen ylimalkaisia — ja niiden arvosteleminen ja korjai- 
leminen ei kuulune tallaisen topografisen kuvauksen tehtaviin. 

Lopuksi pyydan lausua noyrimmat kiitokseni professori J. 
P. Norrlin'ille, joka opetuksellaan ja neuvoillaan on minua 
tyossani opastanut. 



Johdanto. 

Tutkimani merenranta kasittaa kappaleen Pohjanlahden ita- 
rannikkoa Oulun kaupungin Inona (noin 65° pohjoista leveytta) 
alkaen kaupungin etelapuolella olevalta Varjakanniemelta ja ylet- 
tyen Reuksenlahdelle, noin puoli peninkulmaa Haukiputaan joki- 
suun pohjoispuolella. Saarista kuuluu tahan Salonniemen luona 
olevat Akio, Varjakka ja Kraaseli, Hietasaaret Oulujoen 
suussa, Kellonkraaseli, Kotakari ja Hietakari Isonniemen 
etelapuolella seka Haukiputaan jokisuun luona olevat Musta- 
kari ja Laitakari. Kaikkien naiden rantojen yhteenlaskettu 
pituus on noin 100 kilometria. 

Seudun yieinen luonto. Oulujoen ja Haukiputaanjoen laak- 
sot seka niita ymparoivat seudut ovat kauttaaltaan alavia maita, 
joissa niittymaat ja suot vaihtelevat kankaiden ja muiden metsa- 
maiden kanssa. Paasyyna tahan lakeaan luontoon on vuoripohja, 
joka taiilla kuten muuallakin Pohjanmaalla on tasaisempi kuin 
muilla paikoin maatamme. Niimpa kalliosaaretkin rannikolla ko- 
hoavat vain sangen vahan merenpinnan yli. ^) Itse vuoripera on 
irtonaisten maalajien peittama. Ainoastaan Haukiputaan joki- 
suun pohjoispuolella huomaa merenrannalla veteen loivasti las- 
keutuvia kallioniemiii ja niiden kohdalla, lahella pohjoiseen vie- 
vaa maantieta, pistaiksen kalliopohja maan povesta pienena ja 
kapeana, noin 3 m korkeana harjanteena. 

Tasaisesta pinnasta kohoaa kuitenkin siella taalla pienia, 
matalahkoja kumpuja ja harjanteita. Etelapuolella on Kempe- 
leen kirkon luona noin 42 jalkaa korkea hietaharju, 2) ja Oulu- 

1) Suomen kartasto, siv. 12. 

-) J. Sederholm, om de losa bildningarna vid bandelen Gamla Karleby 
— Uledborg. Medd. frin Industristyrelsen, 4:de h. pag. 42. 



Acta Societatis pro Faima et Flora Fennica, 23, n:o 5. 5 

joen varsilla antavat korkeanpuoleiset rantatormat viehiitysta 
seudun vksitoikkoiselle luonnolle. Alueen pohjoisosassa tapaa 
korkeampia maita. IsoUaniemella on eteliiosassa metsiiii kas- 
vava hietanummi ja pohjoisempana yhdensuuntaisesti rannan 
kanssa kulkeva »Isonniemenharju», joka jotensakin jyrkkana nou- 
see noin kolmekymmenta m yli vedenpinnan. Harjulla kasvava 
metsa nakyy kauvas ymparistoon. 

Irtonaiset maalajit ovat vaihdellen savea ja hietaa. Kem- 
peleessa, Oulujoen varsilla ja Patenniemessa on savi jotensakin 
puhdasta, tiilen valmistukseen sopivaa, vaan enimmakseen ovat 
savimaat hiedansekaisia. Paitsi edellamainittua Kempeleen hieta- 
harjua ja Virpiniemen nummea on kaikkialla suurempia ja pie- 
nempia hietakankaita ja tasangoita. Kalkkia ei Oulun luona ole 
havaittu. Haukiputaanjoen laheisyydessa on sitavastoin niuk- 
koja kalkkimaita Kiimingissa noin 3 penikulmaa jokisuusta, 
Oulusta Kuusamoon vievan maantien varrella. Limingan niitylla 
ynna muuallakin rannoilla tavataan tummaa, rikkivedylle haise- 
vaa »pikisavea», joka usein sisaJtaa runsain maarin simpukan 
kuoria, mitka kalkinpitoisuutensa takia vaikuttavat saven laa- 
tuun, tehden sen verrattain hedelmalliseksi. ^) 

Karu maanlaatu ilmenee naiden seutujen kasvullisuudessa, 
mika muihin seutuihin verraten on sangen niukka. Metsia loy- 
tyy jotensakin runsaasti, vaan enimmakseen ovat ne matalia, ja 
hnonokasvuiset rameikot peittavat suuria aloja. Niittyja on myos 
paljon ja laajoja, vaan suurimmaksi osaksi matalakasvuisia ja 
harvahkoja kasteheina- ja saraniittyja. Viljavammat savimaat 
ovat kaikkialla viljeltyja. Haukiputaanjoen pohjoispuolella on 
seutu sen sijaan naoltaan rehevampaa. Liuskakiven sirpaleita 
sisaltava savimaa kasvaa siella rehevan heinan, ja solakka kuu- 
sikko nousee pian itsekseen jatetylle niitty- ja laidunmaille. 

Kmasto. Vuoden keskilampo on Ignatiuksen mukaan Oulussa 
15 vuoden aikana tehtyjen havaintojen mukaan + 2,09° C. Kor- 
kein keskilampo oli silla aikaa 3,90°, alhaisin — 0,20. Hailuo 



1) Suomen kartasto. 



6 /. Leiviska, Oulun seudun merenrannoista. 

dossa ovat vastaavat luvut + 2,37, + 5,51 ja + 0,09. i) Suomen 
kartaston mukaan (havainnot vuosilta 1881—1890) kulkee + 2 
isotermi Limingan etelapuolelta ylettyen lahelle Hailuotoa, + 1 
noin kymmenen penikulmaa pohjoisempana Kemin kaupungin 
luona. Eri kuukausien isotermeista kulkee Huhtikuun — 1 alueen 
pohjoispuolella, Toukokuun + 6 yli alueen pohjoisosan, Kesa- 
kuun +13 lahelle aluetta, Heinakuun + 15 yli alueen oikealta 
(ei ylety Hailuotoon), Elokuun + 13 Tornioon, Syyskuun + 8 pit- 
kin rantaa Tornioon, Lokakuun + 2 Ouluun. Vuorokausien luku- 
maara vuodessa, joina keskilampo oli korkeampi kuin 0, + 5°, 
_j_ 10°, + 15°, + 20° oli samana aikana (1881—1890) 215—, 
140 — , 100 — , 40 — ja 5. G. Hallstromin mukaan on maa 
sulana keskirnaarin noin 20 paivasta Huhtikuuta— 25 paivaan 
Lokakuuta. ^) 

Asutus. Seutu on yleensa jotensakin tiheaan asuttua. Oulu- 
joen suussa on Oulun kaupunki, jossa maaseurakunnan kanssa 
(jokivarrella ja rannikolla kaupungin pohjois- ja etelapuolella) on 
noin 20,000 asukasta. Seka etelaan etta pohjoiseen on maan- 
tien varsilla jotensakin tiheassa taloja viljelysmaineen seka kylia: 
etelapuolella Kiviniemi ja Kempele lahella Kempeleen lahden 
rantaniittya seka Oulunsalo samannimisella niemekkeella, poh- 
joispuolella Kellonkyla ja Haukiputaan kirkonkyla. 



h Ignatius, Suomen maantiede. 



Oulun seudun merenranta. 

Merenranta on samoin kuin koko seutukin enimmakseen ma- 
talaa ja tasaista. Alavat niityt, viljelomaat ja metsikot laskeu- 
tuvat veteen tasaisesti ja loivasti, ja rantavedetkin ovat kauttaal- 
taan matalia, paitsi joidenkin korkeampain niemien laheisyydessa 
seka Haukiputaan jokisuussa ja sen pohjoispuolella, missa ranta 
on paikotellen korkeampaa ja rantavedet yleensa syvemmat. 

Tarkastellessa rannikon maantieteellisia suhteita, kaantyy 
huomio plan kahteen seikkaan, mitka talla alavalla ja matala- 
vetisella rannikolla ovat helposti havaittavissa. Nama seikat ovat 
maatuminen ja eri tuulilla tapahtuva meriveden nousu ja 
lasku. 

Maatumisen merkkeja nakee kaikkialla pitkin rannikkoa, 
vaan erityisesti huomattavissa on se alueen etelaosassa Liraingan 
ja Kempeleen mataloilla rannoilla. Niin esim. kertovat Salolai- 
set, etta noin 80 vuotta sitten kuljettiin veneilla Salonniemen 
poikki kirkon maanpuolelta. Talla kohdalla on nykyaan vesi- 
rotkoja ja marka niitty, ja kannaksen leveys on ainakin 3 km. 
Huomattava niitynlisays tapahtuu myos Kellonkraaselin ja Halo- 
senniemen rannalla Kellossa. Halosen isanta kertoi noin 30 
vuotta sitten lastanneensa eraalta kivelta tayden tervaveneen. 
Nyt on kivi keskella rantaniittya joitakin sylia rannasta. Sa- 
moihin aikoihin kulki taydessa lastissa olevia jahtia Kellonkraa- 
selin ja mantereen valista salmea myoten, vaan nyttemmin on 
salmi niin mataloitunut, etta isommat soutuveneet hiidin tuskin 
siina uivat. Samansuuntaisia seikkoja kerrotaan yleensa muil- 
takin taman seudun matalavetisilta rannoilta. Paikoin tapahtuu 
maatuminen niinkin huomattavassa maarassti, etta vuosi vuo- 
delta saattaa seurata sen edistymista. 



St J. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

Maatumisen aiheuttaa jokien tuoma liete, jota kokoontuu 
jokisuille ja niiden ymparistoille, seka itse maakuoren kohoa- 
minen. 

Kuten tunnettua on,kohoaa maa verkalleen Pohjanlahden ym- 
parilla olevilla seuduilla. Tuntuvin on kohoaminen Merenkurkun 
luona ja Pohjanlahden lansirannalla, missa nonsu arvostellaan 
noin 1 metriksi sadassa vuodessa. Suomen puolella on tehty 
mittauksia useissa kohdin m. m. Rontissa ja Ulkokrunnissa lin 
edustalla, i) joista edellisessa saatiin 0,64 ja jalkimmaisessa 0,53 
sadassa vuodessa. Naiden ja etelapuolella aluetta tehtyjen mit- 
tauksien nojalla voi nousun nailla tienoin arvioida noin 0,60 — 
0,65 metriksi. Yleensa ovat namat luvut epatasaisia, johon syyna 
lienee maan epatasainen kohoaminen. Tuntien veden korkeuden 
vaihtelevaisuuden eri kesina on myoskin otaksuttavissa, etta pie- 
nempia poikkeavaisuuksia saattaa helposti syntya veden keski- 
korkeutta maaratessa. 

Maankohoaminen — noin 0,6 cm vuodessa — nayttaa itse 
asiassa kuitenkin jotensakin vahaiselta verrattuna nailla seuduin 
joka vuosi tapahtuvaan maatumiseen. Siksipa paavaikuttimena 
saattaa pitaa toisia, yhtaaikaa sen kanssa vaikuttavia seikkoja. 
Tarkastaessa ja verratessa toisiinsa maatumisia jokien ja ojain 
laheisyydessa seka niista etempana, tulee helposti huomaamaan, 
etta paasyyna onkin jokien tuoma liete. Kaikki nailla seuduin me- 
reen laskevat suuremmat ja pienemmat joet seka ojat virtaavat 
suoperiiisten ja pehmeain maiden lapi, kiskovat niista irti suu- 
ret maarat kiinteita aineita ja kuljettavat mereen. Tama tapah- 
tuu melkein ympari vuoden, vaan eniten kevaisin ja tulvain 
aikana. Etenkin Oulujoen tuomat ainekset tuntuvat laajalti. Pit- 
kin matkaa on joki aika virtava, ja virralle antaa vauhtia joki- 
suussa oleva Merikoski (7,7 m korkea ja noin 38,800 hevosvoi- 
mainen), niin etta virran mukana olevat ainekset joutuvat kau- 



^) A. Petrdius, Foredrag, Fennia IV, siv. 15, 16. 

Maatumisen laajuudesta on myoskin tehty jonkunlaisia arvioimisia. 
Vanhat Limingan isannat arvelevat rannan siella maatuvan 1 kilometrin 
verran 65:ssa vuodessa. Rosbergin laskun mukaan olisi samoilla paikoin 
1 km maatumiseen mennyt noin 80 vuotta. (J. E. Rosberg, Bottenvikens 
finska deltan). 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 9 

vas merelle. Ranta jokisuun pohjoispuolella on joen tuomaa 
hietaa, samaten Kempeleenlahden rannat osaksi. Hienoin liete 
joutuu viela etemmaksi aina Hailuodon rannoille saakka. Paitsi 
kivennaisaineita, joutuu kaikellaisia orgaanisia aineita jokiveden 
mukana mereen ja sieltii rannoille. 

Jokisuussa huomaa valtavia todistuksia joen tuomain ainei- 
den maarasta. Kaupungin ja Hietasaaren valinen Iso- eli Rom- 
makonvayla maatuu ja mataloituu ehtimiseen, ja Toppilansal- 
messa saa mutauskone yhtamittaa tyoskennella kulkuvaylan kun- 
nossa pitamiseksi. Etempanakin jokisuusta huomaa nopeaan 
tapahtuvaa maatumista. V. 1810 tehdyissa kalastuskirjoissa mai- 
nitaan etta Kuivaksen rannalla lyotiin lohijuoni mereen noin 20 
sylta n. s. rajakivesta (Oulun ja Haukiputaan pitajan rajalla, 
noin 6 km kaupungista) pohjoiseen pain. Tassa kohden taytyi 
silloin olla ainakin 2V2 sylta vetta. Nykyaan on paikalla aivan 
matala vesi, ja pyyntivehkeet on siirretty noin 200 m rajakivesta 
merelle pain. Vesi on siis tassa kohden mataloitunut noin 2 
sylta sadassa vuodessa. ^) 

Muut maatumista edistavat seikat jaavat nailla sukkelaan 
maatuvilla rannoilla melkein huomaamattomiksi: lahdelmien poh- 
jiin laskeutuu jokihetteen ja sadeveden tuomain rakennusaineit- 
ten ohessa liejua ja mutaa, ja rannan kasvulHsuus lahoessaan muo- 
dostaa turvetta ja multaa, jota etenkin keraytyy notkelmiin ja 
lahtien kuivanneisiin perukoihin. 

Toinen tallfe rannikolle omituinen seikka on tuulista riip- 
puva, tuntuva vedenkorkeuden vaihteleminen. Etela-, lou- 
nais- ja lansituulilla nousee vesi saannollisesti ja laskeutuu taa- 
sen pohjois — itatuulilla. Eroitus, joka riippuu tuulen voimasta, 
voi olla hyvinkin suuri. Jatkuvain pohjois- ja koillistuulien aikana 
laskeutuu vesi siina maarassa, etta laajat hiedikot ovat paljaana 
rantojen edessa, ja matalan veden takia taytyy lopettaa laiva- 
kulku kaupungin ja Toppilan salmen valilla. Kovain merituul- 
ten aikana taasen nousee vesi valiin niin tavattomasti, etta se 



1) Vertaa A. Wahlroos. Bidrag till kannedom om hafstrandens for- 
skjutning vid en del af Finlands vestkust. Fennia XII, N:o 9. 



10 I. Leiviskd, Uulun seudun merenrannoista. 

laajoilla aloilla peittaa rantaniityt ja kaupungin rannassa syok- 
syy korkean laiturin yli torille. Eroitus tuulien vaikuttaman kor- 
kean ja matalan veden valilla vol kaupungin rannassa olla yli 
kahdenkin metrin. Syksyisin on saiinnollisesti kovia merituulia, 
jotka nostavat veden kauvas niityille. Maan alavuus tuntuu tassa 
niin suuresti, ettii esim. Lumijoen puolelta nousee vesi Salon 
kannakselle yli 2 kilometria. Syyskesilla tapahtuvat tavallisesti 
kovat veden alenemisetkin. 

Muutoin on pitkin kesaa aina senverran kovanpuoleisia tuu- 
lia, etta kaikkialla mataloilla rannoilla tapahtuu tavan takaa 
nousu ja lasku, jolloin osa rantaniittya tahi laidunta on valiin 
veden peitossa, valiin kuivana. Eri kesina huomaa veden kor- 
keuden pysytteleivan eri asteilla. Vuoden 1900 sateisena ja tuu- 
lisena kesana oli vesi harvoin niin matalana, etta niittyrannoilla 
olisi silkka hieta reunustanut kasvialueita. V. 1901 sen sijaan 
vesi oleili enimmakseen matalana ja keltaiset hiedikot alinomaa 
paistoivat kasvun ja vesirajan valilla. Tuontuostakin sattui sil- 
loinkin myrskyisia sadekuuroja, jotka yhtakkia nostivat veden 
kauvas maalle 

Syy siihen, etta tuulet saavat aikaan nain tuntuvia veden- 
korkeuseroituksia, lienee etsittava merenlahdelman muodossa ja 
ehka viela enemman rantavesien mataluudessa. Aukealla ula- 
palla nostaa lounaistuuli kovan aallokon ja ajaa vetta Hailuo- 
don ja mantereen valista matalikkoa myoten vasten Oulujoen 
virtaa pakoittaen sen pysahtymaan. Taten tapahtuu jo tuntuva 
vedennousu, ja mataloilla rannoilla ajaa tuuli aaltoja yha ylem- 
mas ja ylemmas estaen veden palajamasta. Koillistuulilla taa- 
sen kulkee aallokko osittain virran suuntaan, ja meren suurilla 
matalikoilla ajautuu vesi yha ulommas ulapoille pain. Missa 
maarin barometrin nousu ja lasku seuraa naita, hiljaisempienkin 
tuulien aikana tapahtuvia muutoksia, on toistaiseksi viela tutki- 
matta. 

Meriveden suolaisuus on taalla kuten muuallakin Poh- 
janlahden rannoilla sangen vahainen. 0. Nordqvistin mukaan 
oli pintaveden suolaisuus Oulun ja Tornion valilla Elokuussa v. 
1887 korkeintaan 0,223 7o ja 22—36 m. syvyydessa vahan yli 
0,3 7o. Isonniemen luota, 30 m. syvyydelta otetussa vesinayt- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 11 

teessa oli ruokasuolan (NaCl) maara 2,51 gr. litrassa. ^) Jokien 
kohdalla on suolanpitoisuus tietysti viela pienempi. Oulun lahei- 
syydessa on vesi jokiveden varista ja makuista, ja vasta Paten- 
niemessa, Kellon rannalla ja Kempeleenlahden rannoilla voi ta- 
vallisissa oloissa veden hieman tympeiilta tuntuvasta mausta paiit- 
taa sita merivedeksi. Ylimalkaan on vesi juomakelpoista aina 
Hailuotoon saakka. Etelaanpain mennen huomaa veden varin 
kayvan vihertavaksi vasta Varjakan saaren ulkopuolella. 

Eri tuulilla on suolanpitoisuus erilainen. Maatuulen ja ma- 
talan veden aikana maistuu vesi usein Hietasaaren rannalla- 
kin selvasti suolaiselta. Haukiputaanjoen suupuolessa on virta 
niin heikko etta jokisuu on suuresti merenlahdelman kaltainen. 
Veden suolanpitoisuus onkin siella suurempi. Merituulien aikana 
oli jokivesi valiin kansakoulun luona (n. 300 m kirkon ylapuolella) 
niin suolaista, ettei sita voinut kayttaa teevedeksi. 

Kalkinpitoisuus on yleensa vahainen. Isonniemen luota ote- 
tussa vesinaytteessa oli kalkkia (Ca 0,042 7o- ^) 

Rannat Oulun pohjoispuolella. Oulujoen suussa on Hieta- 
saareksi nimitetty saariryhma, jonka Toppilan salmi eroittaa 
Oulujoen pohjoisesta rannasta. Karttojen mukaan kuuluu tahan 
kolme saarta nimittain: Hietasaari, Holstinsaari eli Mustasaari 
ja Toppilansaari, jotka kahden kapean ja matalan salmen kautta 
ovat toisistaan eroitetut. Ennen vanhaan laski Oulujoki mereen 
paaasiallisesti Iso- eli Rommakon vaylaa kaupungin ja Hietasaa- 
ren valilla. Toppilansalmi oli aivan mitaton ja pienempiii vir- 
toja kulki Mustansalmen (Hietasaaren ja Holstinsaaren valilla) ja 
Holstinsalmen kautta. Mutta marraskuussa v. 1724 muutti Oulu- 
joki yhtakkia suuntansa Toppilansalmeen pain ja kaivoi siihen 
itselleen uuden vaylan, mika naihin aikoihin saakka on sitten 
pysynyt paavaylana. Mustasalmi on mataloitunut niin etta pie- 
nillakin veneilla on matalan aikana hankala paasta sita myoten. 
Holstinsalmi on patoutunut ihan tukkoon, joten soinen notko 



h Osk. Nordqvist. lakttagelser ofver hafsvattnets salthalt och tempe- 
ratur. Helsingfors 1888, pag. 7 ja 11. 

Edv. Ejelf. Kemisk undersokning af hafsvattnet i Finland SW skar- 
gard och Bottniska viken, Helsingfors 1888, pag. 6. 



12 1. Leiviskn, Oulun seudun merenrannoista. 

eniiiin osoittaa sen paikkaa. Kaupungin puolella saarta on sii- 
hen aivan hiljakkoin vedatetty hietaa. 

Molemmat saaret ovat alavaa deltamaata. Hietasaaren etela- 
paiissii on mantya kasvava hiedikko, vaan muuten ovat saaret 
leppaii ja pajua kasvavaa niittymaata huviloineen ja peltotilk- 
kuineen. Rannoilla kasvaa tihea lepikko jattaen meren puo- 
lella kapean niittyreunan veden aareen. Merenranta on hy- 
vin loivaa, ja laaja, kivikoinen matalikko ylettyy kauvas me- 

relle piiin. 

Toppilansalmen pohjoispuolella avautuu jotensakin laaja 
niitlyranta nimelta Koskelan ranta, joka yleensa saman- 
laatuisena ylettyy pienelle niemen kareile Piispanletto nimi- 
sen luodon kohdalla (Letoiksi kutsutaan nailla seuduin pienia, 
puita tahi pensaita kasvavia saaria. — Letto-lehto). Vesi rannan 
edessii on matalaa, ja maatumista edistaa joen tuoma hieta. 
Maanlaatu on aluksi hietaa, vaan pohjoisempana osaksi savea 
ja hiedansekaista savea eli n. s. kutusavea, jota nailla seu- 
duin on kaikkialla meren pohjassa. Rannan edessa olevalla ma- 
talikolla on harvaa, pohjoiseenpain lisaantyvaa kivikkoa, ja 
ranta kohoaa vedesta loivana, matalana niittyna, joka paikoin 
on 300 m levyinen. Taustana on aluksi niittylammikoista leppa- 
ja pajupensastoa ja etempana pensasniittya. Ylempana kulkevan 
maantien kohdalla on kangasmaita, joista maa vahitellen alenee 
rantaa kohti. Poikki alueen kulkee pienia ojia, jotka rannem- 
pana levenevat suolatakoiksi tahi laskevat syvemmiille pistaviin 
mataloihin lahdekkeisiin. 

Niitty on hieman epatasaista. Lahinna vetta on matalia 
(V2— Vo m), loivia hietakumpuroita eli n. s. »pankkeja», jotka 
korkean veden aikana ovat saarina. Rantapensaikot ovat myos- 
kin enimmakseen tallaisilla korkeammilla alustoilla, joita kier- 
taen vesi merituulen aikana tunkeutuu pensasniitylle. 

Koskelan ranta loppuu pieneen, lepikkoiseen Taskisen nie- 
meen. Tasta kulkee Piispanlettoon kivikoinen matalikko, joka 
jo osaksi kasvaa niittya ja on kuivan aikaan paljaana. Etaisyys 
leton ja niemen pensaikon valilla on 420 m. Piispanletto on lep- 
paii kasvava kivikkosaari, jonka meren puolelle mukulakivet ovat 
patoutuneet toista metria korkeaksi, loivaksi vaUiksi. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 13 

Niemestii kaiintyy ranta iyrkkiian maalle piiin, muodostaen 
laajan lahdelman. Lahdelman eteliiinen (niemen) ranta on noin 
250 m leveiia, tasaista hienohietapohjaista niittyii, ja pohjukassa 
on markii notko, joka alankona jatkuu poikki niemen toiselle 
rannalle. Kolmekymmenta vuotta takaperin kuljettiin viela ve- 
neilla tatii notkelmaa myoten. Lahden maanpuolella on aluksi 
parin kolmensadan metrin pituudelta lepikkoista laidunta, sen jal- 
keen taasen pitkalti suoraa niittyrantaa. Tallii kohden kohoaa 
niitty vedesta tasaisena tantereena, ja pieniii pensasryhmiii kul- 
kee yhtasuuntaa rannan kanssa. Taustana on kosteaa pensas- 
niittya, sen ylapuolella lepikkoa ja kankaiksi ylenevia, viettavia 
niittymaita. Paikoin levenee ranta pieniksi niittylahdelmiksi. 

Tallaista kapeaa niittyrantaa onKuivaksennena nimiseen 
niemekkeeseen saakka. Vahan matkaa sen etelapuolella laskee 
mereen Kuivasoja. Tama tulee pienena purona kankaiden lapi 
Kuivasjarvesta ja suupuolessaan levenee kapeaksi lahdelmaksi, 
jota asukkaat kayttavat kalavenesatamanaan. 

Kuivaksennena on veteen sievasti aleneva hieta- ja kivi- 
rantanen kuusikkoniemeke. Vesi edessa on kivipohjaista ja 
syvaa. 

Kuivaksennenan takana on taasen kapeita, lepikkotaustaisia 
niittyrantoja ja lahdelmia. Jonkun matkan paassa pohjoiseen on 
lepikkoniemekkeella Patenniemen saha. Siita eteenpain on viela 
vahan matkaa kapeita niittyrantoja seka eraalla pienella niemek- 
keella kivikkoa, kunnes rannan mutkistuessa luoteeseen, matala 
ja saviperainen rannikko on karuna laidunmaana, joka ylettyy 
Halosenniemelle saakka. 

Halosenniemi on ymparistoaan korkeammalla oleva kivik- 
koinen hietamaa, joka tasaisena niittyrantana laskeutuu mereen 
ja maatuu vuosi vuodelta tuntuvasti. Sen pohjoispuolella on ma- 
tala ja vahavetinen Kalimenjoki. 

Kalimenjoen pohjoispuolella on kiinteii laidunmaa, jonka 
ranta on enimmakseen kivikkoa ja hietaa. Kiviniemen luona 
on pienia hiedikoita kivirannan ylapuolella. Taustana on manty- 
sekii kuusimetsaii. Ranta on kiinteaa ja jyrkkiia, ja taman yla- 
puolella on taloja pienine peltotilkkuineen. Merenpohja on kutu- 
savea ja samaa maanlaatua kuuluu ylempiinakin olevan hieta- 



14 I. Leiviskd, Oiilun seudun merenrannoista. 

kerrosten alia. Tormiia reunustaa s. t. yksinaiset pienet lepikko- 
rivit ja ryhmat. 

Kiviniemen jiilkeen muuttuu ranta ensin kapeaksi hiedikoksi 
— taustana yhii nianty & kuusimetsaa seka sitten kapeaksi laitu- 
meksi, jonka ranta on limaista ja hyvin kivikoista. Etempana 
pistaikse rannasta mereen kapea kivikkoniemeke, joka korkean 
veden aikana on saarena. Niemekkeesta Vehkaperan kiinteaan 
ja jyrkkaan rantaan saakka on alaalla limaista, vetista kivikko- 
maata ja sen ylapuolella metsan rajassa hiedikkoa. Omituista 
Vehkaperan rannoille on pienet ruosteensekaiset lahteet, jotka 
aivan lahella vesirajaa tihkiivat esiin hiedikkojen alapuolella ole- 
vista kivikoista. Kuumimpanakin kesaaikana on niissa vesi kyl- 
maa, ja rantavesi pysyy niiden takia aina viileana. 

Vehkaperan seuduilta alkaa Isoksiniemeksi kutsuttu laaja 
ja verrattain korkea metsamaa, jonka rannat ovat enimmakseen 
kapeita hiekka- tahi kivikkorantoja ja laskeutuvat jotensakin jyr- 
kasta raetsanlaidasta loivana rinteena mereen. Isollaniemella on 
useita mereen pistavia niemekkeita eli nokkia, kiiten Virpiniemi, 
Keskiniemi ja Isonniemen nokka eli Pitkaniemi. Metsa on kaik- 
kialla lahella rantaa. 

Vehkaperasta Virpiniemelle saakka on ranta tasaista ja 
kapeaa seka vaihtelee paljaina hietarantoina ja kivikkoreunaisina 
laidunrinteina. 

Virpiniemesta pistaa merelle piiin kapea kivikkonokka, 
jonka matalalla laidunkannaksella on viela noin 10 m leveydelta 
kasvitonta ja tavallista korkeamman veden aikana veden vallassa 
olevaa savimaata. 

Virpi- ja Keskiniemen valissa on kaarevarantanen poukama. 
Vesi rannan edessa on hyvin matalaa ja maa nousee vedesta 
kapeana, ruostelahteisena ja limaisena laitumena, jonka takana 
kiertaa noin 20—30 m levea hietanen penger. Tama kohoaa 
vahitellen — aivan kasvittomana — noin 1—3 m korkuisiksi 
hietakummuiksi, jotka maalle pain laskeutuvat ouruiksi ja kuop- 
paiseksi metsareunaksi. 

Keskiniemi on kuten muutkin naista niemista mukula- 
kivikoinen hietanokka. Siita eteenpain on pelkkia hieta- ja 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 15 

kivikkorantoja. Pienten kivikkoisten niemekkeiden viilissa on ve- 
teen saakka ihan puhdasta hietaa ja ylempiina on katajaa ja 
mantya kasvavia harjanteita ja kumpuja. Viela etemmas men- 
nen on ranta matalaa ja kosteaa laidunta, kivikkoa ja savipohjaisia 
rapakkolahdelmia, joita maaltapain tulevat soraharjanteet katkai- 
sevat. Niiiden takana kulkee rinnan rannan kanssa hieman kor- 
keampi metsamaa ja tuo 28 m korkea ja jyrkka Isonniemen 
harjn mannikoineen. Isonniemen uloimmalta kivikkonokalta avau- 
tuu Putaan jokisuuta kohti laaja Mustalahti^ jonka Isonniemen 
puoleinen ranta on pyoreakivista, jyrkkaa hietarantaa mantymet- 
san laidassa olevine vareksenmarja-kumpuineen. Askeisen nokan 
luona on pienia kivikkokareja ja viela yksi kivikoinen »Musta- 
niemi», ja sen jalkeen jatkuu metsan reunustamana vuorotellen 
hieta- laidun- ja rapakkorantoja aina Haukiputaan Ervastinran- 
taan saakka. 

Haukiputaan jokisuun etelapuolella on pitka ja kapea 
niemimaa, jonka kainalossa on asken mainittu Mustalahti. Niemi 
kasvaa suurimmaksi osaksi metsaa, etenkin kuusikkoa; rannem- 
pana merelle pain on pensasniittyja ja lepikoita, ja joelle pain 
sekametsia ja rantalehtoja vuorotellen. 

Rannat ovat vaihtelevia. Kun tullaan Isoltaniemelta pitkin 
karua lahden rantaa, huomaa rannikon taalla muuttuvan. Ylem- 
pana kiertaa kaunis kuusikkorinne, alempana on koivikoita ja 
kapeita lepikkoreunuksia, joiden valista avautuu rehevia niitty- 
perukoita. Itse ranta on loivaa, soraista niittyrantaa ja viihan 
matkan paassa pistaa merelle pain kaksi kivikkoista niemeketta: 
Ruoholetto ja Naistenletto. Jalkimmaisen pohjoiskainalossa 
on matala, nopeasti maatuva Seipiperan lahti. 

Niemien uloimmat rannat ovat silkkaa kivikkoa. Rannalla 
vedessa on kivia, ja kaikkialla on maassa pienia liuskakivi- (savi- 
liuske) sirpaleita, jollaisia ei oUut muilla rannoilla. 

Niemet, jotka ennen ovat olieet saaria (siitii nimi letto) kas- 
vavat pajukkoa, leppaii sekii joitakuita koivuja. Maanpuolella 
on laajanpuoleisia, tasaisia vesijattoniittyja. 

Seipiperan lahden pohjoispuolella pistaa merelle pain Ulko- 
niemennokka, kivikolla mantereen kanssa yhteydessa oleva 



16 /. Leiviskd, Ouluii seiidun merenrannoista. 

saareke, missii kasvaa leppiia seka pajua. Sen pohjoisranta on 
kivikkoa, eteliiinen hietaa. 

Ranta niemekkeesta eteenpain on aluksi hietarantaa siiu- 
rine liuskakivikasoineen, sitten taasen kapea kivikkoniemeke ja 
sen takana matala, maatuva niittylahdelma seka uloinna joelle 
piiin kivikkoinen Rivinnokka. 

Pitkin matkaa Seipiperan lahdelta alkaen on rantalepikko 
kulkenut hiedalla kapean niittyreunan ja kivikon ylapuolella muo- 
dostaen sinne tanne pienen niittymutkauksen. Rivin joenpuoli- 
nen ranta on jyrkkaa kivikkorantaa, jonka ylapuolella on kai- 
kellaisia puita kasvavaa merenrantalehtoa (leppaa, pihlajaa, tuo- 
mia, koivuja, kuusia, viinimarja- ja vaarain-pensaita j. n. e.). 
Jokea ylospain mennen tulee veden ja kiintean maatorman va- 
liin vahitellen kapea, maatuva niittyreunus. 

Haukiputaanjoki, jota myos kutsutaan Kiimingin joeksi, 
on suupuolessaan heikkovirtanen, soukan merenlahdelman tapai- 
nen. Joen etelarannalla on Rivinjatkon eli Halkokarin kaina- 
lossa Pappilanlahti niminen lahdelma ja joen pohjoispuolella 
Luukelanlahti — molemmat matalia ja sukkelaan maatuvia. 
Luukelan lahden suussa on Miehikan-saaret (Iso- ja pikku Mie- 
hikka), matalia leppaa kasvavia hietasarkkia, vaan muualla on 
jokisuu saareton. 

Maatumista huomaa jokisuussa pohjoispuolella olevan Lai- 
takarin rannoilla ja asken mainitun Rivinnokan lansikainalossa. 
Muualla ovat rannat — pienia lahtia lukuunottamatta — jyrk- 
kia ja rantavedet syvia. Joen tuoma liete laskeutuu pohjaan 
jokisuussa muodostaen sinne vuosi vuodelta suurenevia mata- 
likkoja. 

Haukiputaan jokisuun pohjoispuolella on samoin 
kuin sen etelapuolellakin (Isoniemi) iso niemimaa joen ja Reuk- 
senlahden valilla. Maan luonto on taalla toinen kuin etelam- 
pana. Karujen kankaiden ja hiedikkojen sijasta tapaa taalla 
komeita kuusikkoja ja rehevia niittyja, ja sisempana on lahelle 
pohjoiseen vievaa maantieta syntynyt hyvinvoipa kyla laajoine 
viljelomaineen. 

Maanlaatu on enimmakseen savensekaista, vaan kaikkialla 
nakee liuskakivia (schifferia), ja rapautuva kallioperusta pistaikse 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 17 

paikoin esiin maanpovesta. Pinta on enimmakseen epiitasaista: 
notkelraia ja matalia makimaita. Lahella maantietii jatkuu Mie- 
tunperiistii joelle pain kostea niittynotkelma, joka ennen lienee 
ollut joen syrjahaarana. Merenpuoleinen osa nienta on erin- 
omaista karjalaidunta. Kauttaaltaan kasvaa se komeaa kuusik- 
koa, joka monta kertaa kaadettuna on aina plan kohonnut 
uudelleen. 

Itse ranta on vaihtelevaa. Luukelan lahden suusta merelle 
pain on jokiranta noin 50 — 100 askeleen levyista niukkakas- 
vuista laidunmaata, jonka poikki pistaa metsasta kivikkoisia, har- 
vaa kuusta kasvavia niemekkeita. Naiden valissa on useita 
latakkolahdelmia. Jokisuulle pain nousee ranta korkeammaksi, 
kuusikko kasvaa aivan rannan harjalla ja jokisuussa olevan ensi 
niemen ranta on kivikkoista, syvaksi kivipohjaksi alenevaa kari- 
rantaa. 

Niemen takana on »Kurtinhauta»-niminen syva meren 
poukama. Sen rannat ovat molemmin puolin korkeita, kuusta 
kasvavia kivikkorantoja, vaan perukka on matalaa ruostelatak- 
koista laidunmaata ja lepikkoa. Pohjoispuolella on Martti-nimi- 
nen kivikkoniemi ja sen jalkeen taasen edellisen tapainen laaja 
lahti. 

Talla lahdella on kolme matalarantaista perukkaa. Viimei- 
sen rannalla on kapealti laidunta ja sen takana niitty. Tasta 
alkaen kulkee ranta tiheana lepikkona suoraan merelle pain ja 
kohoaa vahitellen korkeaksi, leppaa, koivua ja kuusta kasva- 
vaksi Lassinnokaksi, jonka etelainen ranta on leppaa kasva- 
vaa, jotensakin korkeaa kivikkorantaa, vaan pohjoispuolella las- 
kee ylempana paljastuva peruskallio loivasti mereen. 

Kalliorannan jalkeen muuttuu rannan luonto toisellaiseksi. 
Kuusikko on yha rannan taustana ja sen laiteella lepikko, vaan 
veden aaressa on kapea, sangen rehevan nakoinen laidunvyo. 
Matalissa lahdelmissa, rannoilla ja lepikoissakin on jotensakin 
tiheassa kulmikkaita noin 1 — 2V2 m korkuisia kivenmohkaleita, 
jotka antavat talle rannalle omituisen, oudon leiman. 

Samanlaatuista mutkikasta rantaa — vuoroin tihea-, vuo- 
roin harvempikivista — jatkuu sitten ohi lyhyen Antinniemen 
(siina kohden on myos kallio paljaana noin 20 m pituudelta) 

2 



18 I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

pilkiille ja kivikkoiselle, hiljan saarena olleelle Jaakonletolle, 
josta viela mereen pistiiii kaksi leppaa kasvavaa nokkaa: Ymmyr- 
kiiinen ja Kallio. 

Korkean, kuusta kasvavan Jaakonleton jalkeen kaantyy 
ranta itiian ja kaakkoon piiin Reuksenlahden etelarantana. 
Aliiksi on taallakin louhista laidunmaata lahella rantaa kulke- 
vine lepikko- ja kuusikkoreunoineen, kunnes eraan niemen luona 
alkaa niittyranta, ensin kapeana reunuksena, sitten leveten ja 
leveten kuta likemmiis tullaan Mietunpera nimista perukkaa. 

Rannat Oulun etelapuolella. Kanpungin etelapuolella on 
Nuottasaari niminen niemimaa. Sen rannat ovat paaasialli- 
sesti hieta- ja laidunrantoja siella taalla olevine latakkokohti- 
neen, ja itse niemi on suurimmaksi osaksi hietaista, karua kata- 
jikkoa ja mannikkoa. Parissa kohden on pienten niemekkeiden 
luona kivikkoista hietarantaa (Oritkarin nena ja Vaarankari). Nie- 
men etelaranta on alempaa. Taustana on mattaista ramemaata, 
ja itse ranta on markaa saviliejuista laidunta, jonka lapi virtai- 
lee rapakoiksi levenevia, ruosteisia ojia. Rannan mutkistuessa 
etelaa kohti tulevat maat jalleen vahitellen kiinteammiksi, ja 
Kiviniemessa laskeutuu kiintea, kivinen hietatorma suoraan 
veteen. 

Kiviniemesta alkaen on rannalla toisellaisia maita. Koko 
seutu aina lahelle Kempeleen asemaa on tasaista, matalaa 
pensasniittya ja itse merenranta (Kempeleen lahden poh- 
jukka) on laajaa, tasaista, enimmakseen suoperaista niittya. 
Maanlaatu on savea (joukossa »pikisavea») tahi savensekaista 
hietaa, vaan rannalla on saven paalla kapeampi tahi leveampi 
hietakerros. Veden pohja on hienonpuoleista, kiinteahkoa hieta- 
pohjaa, jota Salolaiset kayttavat ajotienaan veden ollessa mata- 
lana tahi tavallisella korkeudella. 

Taman laajan niityn etelapuolella kulkee Kempeleesta pain 
kangasmaa, joka tullen aivan lahelle merenrantaa paattyy Vihi- 
luoto nimiseen niemeen. Niilta paikoin alkaa Oulunsalon nie- 
mimaa. 

Oulun salo — ei kauvan sitten saari — on kauttaaltaan 
matalaa metsa- ja ramemaata. Maanlaatu niemen pohjoisran- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 19 

nalla olevissa viljelomaissa on savensekaista, ja rannat ovat osit- 
tain hieta-, osittain savirantoja. 

Varjakan saarta kohti pistavii Varjakan nenii eli Salon 
Varjakka on kivikkoista, havumetsiia kasvavaa hietamaata hieta- 
rantoineen. Tasta lahden pohjukkaan pain mennen on aluksi 
pitkii ja kapea niittyranta (Muikun ranta) ja sen jalkeen hie 
taisia, leppiia kasvavia niemia, kasvittomia hietarantoja, laitumia 
ja niittyrantoja viiorotellen. Viimeisena ennen Vihiluotoa on 
laaja, noin kilometrin pituinen savihietapohjainen rantaniitty. 

Taustana on niemelta alkaen niittyrannoilla kapea leppa- 
vyo; sen takana aluksi niittya (Muikun ranta), sittemmin enim- 
makseen lepikkoa ja sekametsaa. 

Merensaaret. Paitsi ennemmin mainittua Hietasaarta on 
Oulun laheisyydessa joitakin pienia saaria seka pari isompaa, 
joista Kellonkraaseli ja Kotakari ovat kumpikin ymparysmital- 
taan noin 6 km. Useimmat naista sijaitsevat matalikoilla, joita 
saattaa pitaa Oulujoen vedenalaisena delttana ^) ja kasvavat maa- 
tumisen kautta nopeasti yha edelleen; toiset taasen kuten Ky- 
ronkari ja Kropsunkari ovat syvemmasta vedesta kohoavia 
kivikkosaaria. 

Asuttu on naista ainoastaan Salonniemen luona oleva Var- 
jakka. Sen etelarannalla on iso sahalaitos aituuksineen, ja sal- 
men varrelle on rakennettu laituri, johon pienemmiit alukset 
uivat helposti 20 jalkaa syvaa salmea myoten. Saaren rannat 
ovat matalat. Veden aaressa on kapeita niittyreunuksia ja pie- 
nia kivikkonokkia vuorotellen; taustana on lepikkoa. Leppien 
seassa on siella taalla verrattain runsaasti koivuja, ja saaren 
keskustan on vallannut pienonen mannikko. Varjakan laheisyy- 
dessa oleva Akio on matalaa pensasniittya, tasaisine ja kapeine 
niittyrantoineen. Ulempana merella on' Kraaseli. Tiilla on 
luonto vaihteleva. Saaren itiiosassa on korkeampi, kummun ta- 
painen metsamaa, josta lanteenpain ulenee kapea, niittymaaksi 
laajeneva niemeke. Koillisrannalla on niemen ja metsamaan va- 
lilla alava rantaniitty, vaan muualla alenee metsiikumpu lehdoiksi 



^) J. E. Rosberg. Nagot om Karlo, Geografiska Foreningens tidskr. 
1,893 h. 5-6. 



20 I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

ja heinikoiksi, ja rannat ovat jyrkiinpuoleisia kivikko- ja kivi- 
hietarantoja. Samanlaatuinen saari on Haukiputaan Laitakari. 
Sen koillisranta on leveanpuoleista alavaa niittya, muut rannat 
mukulakivikkoa. Joenpuolelta pistaypi lahelle koillista niittyran- 
taa kapea lahti, jonka rannat ovat matalaa ja markaa niittya. 
Tassii kohden on ennen ollut salmi. Itse saari on muuten vaih- 
televaa ja kaunista niittyineen, mansikkamaineen, jakalamakineen 
ja tiheine kuusikoineen. Vieressa oleva pieni Mustakari on 
korkea- ja jyrkkarantainen. 

Muista saarista myohemmin lahemmin. 



Rantojen yleisjako. 

Kuten edellisesta katsauksesta kaypi selville, saattaa Oulun 
seudun merenrannikoilla eroittaa seuraavat rantalaadut: hiedikko- 
ranta, kivihietaranta, kivikkoranta, kallioranta, laidunranta ja 
niittyranta. 

Hiedikkoranta on sellainen ranta, missa veden aaressa 
on tavallisen veden aikana kasviton tahi hyvin harvakasvuinen, 
pelkka hiedikko. 

Kivihietaranta on hietarantaa, missa hiedan seassa on 
runsaasti isompia tahi pienempia kivia sekii soraa. 

Kivikkorannalla on veden aaressa ja ylempana silkkaa 
kivikkoa. Hietaa on aivan vahan kivien valissa. 

Kalliorannalla laskeutuu paljas kallio veteen. 

Niittyrannaksi olen nimittanyt rantaa, missa veden aaressa 
on niitty tahi vaan hyvin kapea niittyreunus rantapensaikon ja 
veden valissa. 

Laidunranta ei oikeastaan ole mikaan luonnollinen ranta- 
laji, vaan koska laidunrantojen kasvullisuus on yleensa saman- 
laatuinen ja muusta niittykasvuUisuudesta eroavainen, olen sel- 
vyyden vuoksi eroittanut sen eri rantana. 

Kasvullisuus merenrannoilla on vaihtelevainen ja sen paa- 
eroavaisuudet riippuvat edella luetelluista rantalaaduista. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 21 

Muistiinpanoissa on kaytetty seiiraavaa runsausasteikkoa: 

10. Yksijaksoinen seoittamaton kasvipeite. 

9. Runsas kasvipeite, jossa paalajien ohessa on sangen 

niakalti muita. 

8. Peite, seoitus 5 — 6. — — 

7. Kasvien vali + 5 cm. -' "^b'y^^ ^ 

6. » > 1— IV2 dm. '^ ^^^ 

5. » » + 3 dm. •^ V^ 

4. » » 5—6 dm. -^ '^ ■^' 

3. » » 1 m. 

2. » » + 2 m. 

1. » » + 4 m. 

Yksittaisia. 



Hiedikkbrannat. Laajoja yksijaksoisia hiedikkorantoja ei 
alueella loydy. Vasta Siikajoen tienoilla ja Hailuodossa nah- 
daan noita kilometrimaaria pitkia lentohietakenttia, jotka anta- 
vat rannoille leimansa. Usein nakee Oulun seudiiillakin sentaan 
paljasta hietaa rannalla aina 300 — 400 m leveydelta ja niin pit- 
kalle pitkin rantaa kuin silma kantaa, vaan tama johtuu siita, 
etta matalan veden aikana vesi laskeutuu niittyrannalta, jiittaen 
niityn ja veden valiin paljaan hiedikon. 

Siella taalla on pienia hietakohtia pitkin rannikkoa. Oikeaa 
hiedikkorantaa on pienemmilla aloilla Salonniemella, Hietakarin 
saarella sekii laajemmaltikin Isonniemen ja Vehkaperan rannoilla. 
Nailla kohdin on taustana kangas tahi hietanummi ja rannan 
edessa aukea ulappa, joten valtavat laineet vaikuttavat rantaan 
koko voimallaan, heittavat maalle hietaa ja hiuihtovat ja lajitte- 
levat sita mielin maarin. Veden aletessa kuivaa hieta, ja tuuli 
yhtyy leikkiin, juoksuttaen sita harjanteiksi tahi kummuiksi. (kts. 
siv. 16). 

Taliaiset rannat ovat kasvittomia tahi hyvin harvakasvui- 
sia. Ylempana olevilla harjanteilla ja kummuilla kasvaa taval- 
lisesti mantyja ja katajia seka variksen-, puolan- ja sianmarjoja. 

Isollaniemella on tallaisia hiedikkorantoja. Pienten kivik- 
koniemekkeiden vahssa oli puhdas hietaranta saannollisina kaa- 



22 I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

rina, joihin laineet olivat laittaneet pieniii pengermia. Ylempana 
oli tuulen ajamia harjoja ja kumpuja. 

Hiedikko oli melkein kasvitonta. Laajoilla aloilla ei naky- 
nyt niitaitn muuta kuin pari Arenaria 2:)eploides-alkua. seka lahem- 
piinii kiviniemekkeitii joitakin hyvin pienia, hiedasta esiin pistii- 
via heinankorsia. Ylempana olevilla kummuilla kasvoi Empetrum 
luattoina ja harvahko Vacdnmm vitis idaea ja Arctostaphylos 
iiva ursi seka Juniperus ja Pinus silvestris. 

Salonniemella on Varjakan rannalla pitkin matkaa paljasta 
hietarantaa. Veden rajalle mutkauksiin oli ajautunut veden ryos- 
tiimia Lemna trisulca- ja Fotamogeton ^^er/b^.-kasoja, ja niiden 
peittiimalle hiedalle oli asettunut joitakin pienia Hippuris mari- 
timus. Itse rantahiedikko on melkein kasvitonta. Aniharvassa 
kasvoi jokunen Arenaria peploides, Jimcus lalticus, Festuca rubra 
(pienta ja hyvin niukkaa) seka Elymus-iuppaiia.. Hiedikko oli 
parikymmenta askelta levea ja nousi tasaisesti taustana olevan 
mannikon laitaa kohti, josta Empetrum-msiioi ja Juniperus koit- 
tavat sille tunkeutua. 

Hietakarin dyynit. Edellamainituilla Salon ja Isonnie- 
men rannoilla on hietanen rantarinne kapea ja sen maapuolella 
olevat harjanteet ja kummut matalia. Isonniemen edustalla ole- 
valla Hietakarin saarella on sitavastoin itaosassa oikeita lento- 
hietakumpuja, joiden paljas hieta paistaa kauvas yli rannan 
lepikon. 

Vieressa olevasta Kotakarista kulkee matalikkosarkka kaar- 
taen Hietakarin itaiseen paahan. Matalan veden aikana on sarkka 
kuivana — paitsi keskella oleva kapea ura, jota paikotellen on 
perattu venevaylaksi. Miesmuistin on naiden kahden saaren vali 
ollut nain matalana ilman etta sen suurempaa maatumista olisi 
tapahtunut. Kova, salmessa tuntuva merenkaynti kuluttaa poh- 
jaa, joten meren pakeneminen ei ole ehtinyt viela salmea maa- 
duttaa. 

Hietakarin nokka nousee talta sarkalta ensin pikkukiviran- 
naksi ja siita korkeaksi hiedikkovalliksi, joka kaartaen kulkee 
pitkin saaren maanpuoleista rantaa. Aluksi on harjuUa vaan 
silkkaa hietaa, vaan etemmaksi luoteisnokkaa kohti mennen huo- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 23 

maa mahtavan niukulakivivallin paljastuvan hiedan alta. Saa- 
ren luoteisosassa on tiimii vielii nykyiiiinkin rantavallina. 

Isonniemen ja Hietakarin viililla on maanpinta hyvin epa- 
tasainen. Tiialla loytyy naet seudun syvimmat vedet ja korkeim- 
mat harjut. Alussa mainittu Isonniemen harju on luultavasti 
samallainen mukulakivivalli kuin Hietakarin rannalla olevakin. 
Naiden valilla on vielii Kropsunkari, harju sekin, joka akkijyrk- 
kana nousee 10 sylen syvyydelta. Kaikki namat ovat meren 
muodostamia. 

Meren mataloituessa ovat aallot heittiineet hietaa karin 
vallia vastaan, tuuli on auttanut tata tyota ja peittanyt koko 
kivikon. Rannan vaistyttya etemmaksi on tuuli suurentanut 
suurentamistaan tata hiekkaharjua seka pohjoisen etta eteliinpuo- 
lelta, kunnes rannalle kasvanut lepikko alkoi tehda esteita. La- 
hella saaren itaista nokkaa kohoavat kumpurat joitakin metria 
lepikkoa korkeammaksi. 

Nokalta pitkin Kotakarin puoleista rantaa kulkien on ensin 
rannalla vahan niittya ja sen takana lepikkoa, mika taaksepain 
muuttuu hiekkaharjun mannikoksi. Niityn jalkeen on veden 
aaressa vahan matkaa tasaisesti nousevaa hiedikkoa, kunnes 
ranta kaantyy lantta kohti suorana pikkukivirantana. 

Talta kohden on poikki saaren otettu seuraava muistiin- 
pano. Vs 1901. Taulu I. Kartta N:o 1. 

Kiviranta on hieman vinoon vasten aukeaa ulappaa, joka avau- 
tuu Liiodon ja Pajuniemen valilla. Kaukana siintaa kolme pienta 
saarta, joista Laitakari on keskimmainen, vaan muutoin on meri aivan 
saaretonta. Kovat lounaismyrskyt vastaavat siis rantaan koko voi- 
mallaan. 

Veden aaresta kohoaa ranta tasaisesti noin 22° kulmalla. Kym- 
menkunnan askeleen leveydelta on ranta mukulakivikkoa (kivet san- 
gen pienia, 2 — 1 dm, aniharva on 3 dm lapimitaltaan). Kasveja 
on: kolme Aira fto^^mca-tupasta, pari pienta ryhmaa Agrostis alba' a, 
pari Calamagrostis s ^nc fa- kortta, Festuca n^&ra-tupas ja puolivalia ylem- 
pana pienia Arenaria ^^epZ.-ryhmia. Uloinna vasemmalla, lahella hieta- 
maan rajaa kulkee noin 5 askelta vesirajasta kymmenkunnan aske- 
leen pituinen ja parin jalan levyinen, tihea Juncus halticus-kd^ss xxsio. 
Samalla kohdalla on raj alia ylospain Ehjmus-Y\'\\m^. 



24 J, Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

Ylapuolella kulkee IV2— 2 askelta levea vyo pienta sorakivea 
(lapimitta 1 — 3 cm). Siinakin kasvaa niukalti Arenaria. 

Sorakivialueen ylapuolella on reunus vahan isompia kivia, soraa, 
hietaa ja meren tuomaa rojua, ja samalla alkaa ylospain noin 11 — 
13 askeleen levyinen kivikko, jossa kivet ovat enimm. noin 3 — 5 
cm lapimitaten. Tallakin alueella on yksinaisia Arenaria-i^hmm ja 
merenrojua iiseampina voina. Niilla kasvaa aniharvoja Festuca ovina- 
tuppaita ja pienta Vicia craccaa. niukalti. Samoilla paikoin alkaa kivien 
paalla olla pienia jakalanalkuja Lecidea geografica y. m. ja kivien va- 
lissa mitatonta Stereocaidon paschale ja Baconiitrium canescens. ^) 

Taman jalkeen loppuvat kivet suoralla rajalla. Maan nousu on 
loivempaa ja hiedan peittaa osaksi ohut jakala ja sammalkerros. Tal- 
laista on noin 5 askelta. Edellisen alueen rajalla oli joitakin Silene 
infiata litoralis ja Festuca ovina seka pari Hieradum umhellahim'ia.. 
Alue on kirjavaa naoltaan: harvassa pienia mukulakivia, naiden va- 
lissa paljasta, keltaista hietaa ja sinervia Stereocaulon- seka kellervia 
Racomitrium-TYhmm. Pienia iJmj^e^rwm-palviakin laskeutuu tanne ylem- 
paa. Muita kasveja on viela niukalti Cladonia deformis, CI. botrytis 
ja CI. coccifet^a. 

Alueen ylapuolella on taasen noin 10 askeleen levyinen, hieman 
jyrkempi rinne, joka osaksi on paljasta hietaa, osaksi askeista jakala 
& sammal peittoa, osaksi pienia j&m^e^rwm-mattoja. Ylospain rajoittaa 
tata pieni kivikoinen sorahietaharja, joka samalla on rannan harjan- 
teena. Joissakin kohdin ylettyvat Empetrum-matoi taman noin 5 
askelta levean harjan yli. 

Tahan saakka on ranta noussut yhtamittaa jotensakin tasaisella 
nousulla.. Harjalta maalle pain on tasaista tahi pyoreasti taaksepain 
ja sivuille alenevaa hiedikkoa, joka erityisemmasti herattaa huomiota 
kirjavalla varillaan. Hieta ei juuri sanottavasti ole missaan kohden 
paljaana, vaan tummanviheriat Empetrum-ma.ioi, kellanviheriat Baco- 
mitrhim canescens- ja sinervat Stereocaulon pascJiale-psdvei peittavat koko 
alan omituisella taplikkaalla peitteellaan. Perempana on alue mata- 
lan mataloina, tasaisina kumpuina. 

Taaksepain alenee maa Stereocaulon-lsiiieeWa. pelkaksi hiedikoksi, 



^) Kirjoituksessani mainitut jakalat on maarannyt tohtori E. Wainio, 
josta lausun hanelle kiitokseni. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 25 

jota talla kohdalla on noin 20 askeleen leveydelta. Seka oikealla 
etta vasemmalla kiertaviit Empetrum y. m. sisemmalle. 

Hiedikon perallii kohoaa akkijyrkkana 1 — 2 m korkuisia kum- 
puja ja harjuja, jotka rantaan pain enimmakseen ovat jyrkkana sei- 
nana, vaan taaksepain alenevat tasaisena Empetrum-nniQQT\?i. Kum- 
pujen paalla on harvahko Empetrum-^Q\iQ, toisilla on matalaa kata- 
jaa, jokunen Elymus-\iOv?,\ ja paljaalla hiedalla harvaa Aira fiexuosa 
ja jokunen Hiet'. 2imbellatum. Etempana oikealla kulkee naita kum- 
puja kaarena taaksepain, ja vasemmalla (nienta kohti) nakyy etem- 
pana paljon korkeampia samallaisia kumpuja. 

Empetrum-nnieenB. alenevat kaikki namat kummut mantylaak- 
soksi, joka tassa kohden on soikion muotoinen, noin 100 askeleen 
levyinen. Toisella puolen on hietainen Cladma rangiferina- ja sylva- 
tica-um\Q ja jalleen hietaharjuja, jotka kulkevat pitkin pohjoisen ran- 
nan suuntaa. Empetrum-v'iniQQndi laskeutuvat namatkin notkelmaksi, 
jonka matala hietaharju eroittaa meresta. 

Muistiinpano samalla kohdalla saaren pohjoisrannalla Vs 
1901. 

Vesi on matalaa. Ranta muodostaa suuren kaaren, jonka oike- 
alla siivella on torman alia olevaa lepikkoa ja vasemmalla ulos me- 
relle pistava hiekkasarkka. Edessa on aukea ulappa. 

Vedesta nousee ranta loivana, noin 8 askelta leveana silkkana 
hiedikkona. Tama rinne seka kohdalla mereen pistava pienonen hie- 
dikkoniemi ovat molemmat aivan kasvittomat. 

Hiedikon ylapuolella on saman verran vahan loivempaa Arenaria- 
alnetta. Maa on samahaista hienoa hietaa, ja Arenaria kasvaa ver- 
rattain tiheassa, niin etta etempaa katsoen alue nayttaa viherialta. 
Seassa on yksinaisia Hierac. umbellatuniy pari Tanacetum' ia. ja harvassa 
tahattomia Phalaris-korsia. 

Alueen takana on noin 2 — 3 dm korkea penger, merelle pain 
jyrkka, vaan taaksepain tasanen tahi matalasti nouseva. Talla hie- 
dikkoportaalla on harva kasvullisuus. Reunalla kasvaa harvahko Are- 
naria pepl., niukalti Elymus-v^hmVdi, Phalaris 3 (etempana vasemmalla 
kasvaa Ph. jot. runs. 5 — 6), Aira fiexuosa 4, Hier. umh. 4, Tanace- 
tum 3. Perempana samoin Arenaria, Elymus ja Aira bottnica seka 
lisaksi harvahko Festiica ovina. 

Taman jalkeen on taasen jyrkka porras, joka talla kohdalla on 



26 /. Leiviska, Oulun seudun merenrannoista. 

matala, noin 3 — 4 dm, vaan etempana oikealla kohoaa korkeaksi rin- 
teeksi. Porras on paalta paikoin tasanen, paikoin laskeutuu notkoiksi 
noustakseen taasen niista uudeksi pengermaksi. Reunalla kasvaa Ely- 
mus, perempana on paikoin samoja kuin alempana, paikoin Empetrum- 
ja Stereocaidon-^2i\\'\2i seka s. t. pienia katajapensaita. Yli koko alan 
ja yiempana on harvakseen sievia Platysma nivalis-r uusnkkeita. 

Taaksepain on sitten pitkin matkaa tasaisesti nousevia Empe- 
trum, Stereocaulon ja Cladin a-kumpuia. Niukkaa Arenariaa kasvaa 
niillakin. 

Lopuksi on askeinen mantylaakso. 

Kivikkorannat. Syksyisin ja kevaisin tuovat kulkujaat tul- 
vain aikana suuria kivia rannoille. Jaiden sulattua jaavat kivet 
sitten paikoilleen. Tasaisilla, alavilla ja matalavetisilla rannoilla 
ovat jaiden tuomat kivet siroitetut sinne tanne hajalleen pitkin 
rannikkoa, vaan syvarantaisten niemien, karien ja saarien ulap- 
parannoilla kasaantuvat kivet rantavalleiksi ja kivikkonokiksi. 
Myrskyt siirtelevat myoskin suuriakin kivia ja kasaavat niita 
samaten tallaisiile rannoille. 

Toisin paikoin paljastuu veden aletessa kivikkoinen ylanko 
tahi harja vedesta. Kovain myrskyjen aikana huuhtovat valta- 
vat aallot vahitellen pois soran ja pienemmat kivet ja kasaavat 
suurempia kivia toistensa paalle ja viereen. Nain syntyy ulapan 
puolelle kivivalli ja suojan puolelle sorainen ja harvakivinen hie- 
tasareke. Veden yha aletessa muodostuu saari suuremmaksi tahi 
kasvaa yhteen rannikon kanssa muodostaen kivikkorantaisen nie- 
mekkeen. 

Nain syntyy veden aareen kivikkorantoja, joita aallot yha 
muovailevat: kuluttavat ja pyoristavat kivia seka huuhtovat pois 
hiedan ja pienemmat siruset. 

Yleensa ovat kivet nailla kivikkorannoilla isoja mukulakivia 
0,5—2 m lapimitaten. Reuksenlahden etelapuolella olevalla nie- 
mekkeella on louhikkorantaa s. o. suuria, kulmikkaita tahi 
litteahkoja kivia, ja Rivinnokalla on sileiden mukulakivien ohessa 
pienia liuskakivisirpaleita, joita jaat ja aallot ovat ajaneet kor- 
keiksi kasoiksi. 

Aaltojen muodostama kivikkoranta on asken kuvattu Hieta- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 27 

karin dyynin eteliiranta. Kivet siinii olivat pyoreita ja liipimi- 
taltaan enimmakseen pienemmiit kuin 3 dm. 

Kivikkorantoja on Kraaselin rannoilla, Hietakarin pohjois- 
rannalla, Isonniemen luona, Haukipiitaan jokisuun etelLi- ja poh- 
joispuolella sekii siellii taallii pienempiii paloja saarten ja nie- 
mien rannoilla. Jotkut pienemmat karit ovat kokonaan silkkaa 
kivikkoa. 

Laitakarin joen puolinen ranta on kauttaaltaan miikula- 
kivikkoa. Kasvullisuus on talla 5—8 m levealla rinteellii hyvin 
niukkaa. Veden aaressa kasvaa harvakseen Aira hottnica ja 
ylempanii Plialaris, sitakin hyvin harvassa. 

Joen etelapuolella oleva Ulkoniemennokka on pitkiilla kivi- 
kolla mantereen kanssa yhteydessa oleva saareke. Sen pohjoi- 
nen ranta on silkkaa kivikkoa. Veden aaressa kasvaa kivien 
lomissa Aira hottn., vahan ylempana Festuca rubra ia.Calamagrostis 
strida, molempia niukalti. Pienissa hietakoloissa Agrostis alba. 
Lisiiksi nakyi siellii taiilla yksinaisia Silene mfl. litoralis, Son- 
chus arv. maritimus ja Plantago maritin^a. Ylhaalla rannan har- 
jalla Hippophae ja sitten Alnus incana ja Salix pliylici folia. 

Silkkaa kivikkorantaa on viela — kuten ennemmin on jo 
mainittu — Hietakarin pohjoisrannalla. Siella nousee ranta pai- 
kotellen vedesta silkkana suurmukulakivikkona (kivien lapimitta 
1— 2 m) puuttomaksi, jakaliia, variksenmarjaa ja puolaa kasva- 
vaksi noin 5 m korkeaksi harjuksi. Veden aaressa ei kasveja 
ole juuri lainkaan. Yksinaiset Aira bottn. tiippaat ovat taiillakin 
ainoana merenrantakasvina. Ylempana on sitten kivien koloissa 
Triticum caninmn ihan yksinaisina korsina, samaten Hieracium 
umbellatum, Tanacetum, Aira flexiiosa ja EpiloUum angustifolium. 
Samanlaatuinen on kasvullisuus muillakin kivikkorannoilla. 
Toisin paikoin on kivien seassa vahan enemmiin soraa ja hietaa, 
ja sellaiset paikat lahestyviit jalempana kuvattuja kivihieta- 
rantoja. 

Edellakuvatut kivikkorannat voi niiden yleisen luonnon 
takia eroittaa kivihietarannoista, vaikka niiden kasvistoksi mai- 
nittu kasvullisuus ei kuulu kivikon kasvuUisuuteen sanan ahtaassa 
merkityksessii, vaan on riippuvainen kivien viilissii olevasta hieta- 



28 1. Leiviskd, Oiilun seudun merenrannoista. 

maasta. Varsinaisia kivikkorannan kasveja ovat sen sijaan ja- 
kaliit. 

Suuremmat kivet talla rannikolla kuten muuallakin ovat 
osaksi jiikaUiin peittamia. Aivan veden aaressa, missa aallot 
kiviil huuhtovat, ei jakalia huomaa sanottavasti, Vasta noin 1 
— 2 m korkeudella (jos kivi on vesirajassa) ja etempiina vesira- 
jasta alkaa aina nakyii jakalia, ensin pienia Lecidea y. m. ja 
harvassa, sitten samoja tiheammassa ja seassa isompia. Jakala- 
lajit eivat nayta olevan lukuisia. 

Koskelan rannikolla on noin 3 m korkea jaiden tuoma graniitti- 
mohkale. Jotensakin matalan veden aikana ylettyy vesi sen juurelle. 
Meren puolella ei pohjassa ole kasveja lainkaan, vaan maan puolella 
on heti kiven vieressa pienia. Meocharis pal. -sasLrekkeiisL. Kivi on ihan 
jyrkkaseinainen. Noin IV2 m korkeudella ei meren puolella ole ollen- 
kaan jakalia. Sitten on koloissa ja porausreijissa (kivea on yritetty 
sarkea) pienta Physcia tribacia (kaksi muotoa) ja 2 m korkeudella ja 
ylempana kasvaa sama jakala harmajana hilseena yli koko kiven. 
Seassa on niukalti Placodiiim murorum. Maan puolella kasvaa jakala 
vahan alemmaksi. 

Isonniemen pohjoisimman niemekkeen (Mustaniemi) luona 
on pari kivikkonienta, joista pohjoisempi on erittain jakalarikas. 
Niemi on mukiilakivikkoa. Aivan veden aaressa ovat kivet pal- 
jaina, vaan ylempana peittaa musta jakalapeite kivet hyvin tar- 
kalleen. (Nimi »Mustaniemi» on mahdoUisesti johtunut tasta ja 
sopii hyvin nimeksi talle niemelle). Kivien reunoilla kasvaa 
Lecidea pantherina, ja pailla seka loivemmilla sivuilla taman 
lisiiksi Parmelia saxatilis, Platysma fahlunense ja Gyrophora 
erosa, kaikkia hyvin runsaasti ja tiheassa. Miiita jakalia oli 
viela Cladonia gracilis hyhrida aika runsaasti. Paitsi edellisia 
jakalia kasvaa pitkin Isonniemen kivikkorantoja Lecidea geogra- 
phica ja Physcia ccesia, jalkimmainen kivilla sangen lahella vesi- 
rajaa. 

Kivihietarannat. Silkkain kivikkorantojen ohessa on ranni- 
kolla sellaisia kivikkorantoja, joissa mukulakivien seassa ja va- 
lissa on runsaasti soraa ja hietaa. Tallaisia kohtia on samaten 
niemien ja saarien ulapparannoilla, vaan yleensa sellaisilla pai- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica. 23, n:o 5. 29 

koin, missa rantavedet ovat matalammat. Sitapaitsi on kaik- 
kialla pitkin rannikkoa pienten niemekkeiden nenissa ja sivuilla 
veden aiiressii hietaa, jonka seassa on soraa ja enemmitn tahi 
vahemman pienia sekii suaria kivia. 

Tavallisesti ovat tiillaiset rannat epatasaisempia kuin iisken 
kuvatut. Veden rajassa on mutkia ja poukamia ja kivet ovat 
roykkioina ja riveina. 

Kasvullisuus on runsaampi kuin kivikkorannoilla ja lahes- 
tyy toiselta puolen naiden ja toiselta puolen niittyrantojen kas- 
vullisuutta. 

Ervastinrannalla olevan Raoholeton nokka on kivikkorantaa, jossa 
pienehkojen kivien seassa on soraa. 

Uloinna merelle pain on pieni kivikkosaareke, joka kapealla 
kannaksella on yhteydessa muun niemen kanssa. Talla oli seuraava 
kasvullisuus: Aira bottnica kasvaa tuppaissa jotensakin runs, (tuppai- 
den vali 1 — 5 dm, tuppaissa kukkivia korsia 3 — 10). Triglochin marit. 
2. Vesirajassa niukalti Eleocliaris paliistris. 

Itse niemen rannalla kasvaa veden aaressa Aira bottnica (kuten 
edella). Vahan ylempana on harvaa Juncus Gerardi ja Festuca rubra 
seka sitten Calam. stricta 5, Festuca rubr. 4 — 3, Flantago maritima 3 ja 
Sonchus matit, 2. Edellisten seassa on niukalti Juncus balticus, jota 
ylempana, rannan harjalla ja sen alia kasvaa runsaasti Hippophaen 
kanssa. Harjan maanpuolella on yha liuskakivikkoa. Taalla kasvaa 
harvahkoa Aira fiexuosa, Tanacetian, Stellaria graminea^ Alnus incaym 
ja Salix phy lid folia y. m. 

Samanlaatuinen on vieressa oleva Naistenleton merenpuolinen 
ranta. 

Lahella olevalla niittyrannalla (muistiinpano ^^/i 1900) on sorai- 
nen niemeke, jonka merenpuolinen ranta on kivihietarantaa. Vesi 
edessa on matalaa. kivista ja hietapohjaista. Veden aaressa on niu- 
kalti Eleocharis unigliimis, ylempana harvassa Juncus Gerardi, balticus, 
Calam. stricta seka joitakin Aira bottnica-TYhmi'SL (lahella vetta). Yksi- 
Daisina viela Flantago marit. ja Festuca rubra. Kivikon ylapuolella 
olevalla soralla Glaux maritima 4 — 5. 

Rinteen ylapuolella kasvoi matalia lZi/?^oj;Aae-pensaita. 

Kellonkraaselin ulappaa kohti olevalla lansirannalla on pari tal- 
laista niemeketta (^/s 1900). 



30 I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

Etelaisemman niemekkeen luona on rantapensaikko lahella ran- 
taa. Aivan lahella vetta kasvaa Aira hottn. ja Calam. stricta, molemmat 
harvassa. Vahan ylempana Calam. str., Jimciis Gerardi seka joitakin 
J". halticus-rYhmm. Taman jalkeen on Festuca rubra' di kasvava hie- 
dikko ja aivan pensaiden luona Lythrum 4 — 5. 

Toinen niemeke pistaa kapeana ulemmas kohti Kotakaria. Muim 
rannan kanssa on se yhteydessa kapean kivikkokannaksen kautta, 
jonka yli korkean veden aikana kaypi aallokko. Niemen rannalla 
kasvaa harvalti Eleocharis pahistris. Ylempana Aira hottn., ryhmina, ja 
Calam. stricta 3-4, keskella harvaa J. Gerardi 3 seka kukkimatto- 
mia Agrostis alba. Rannalla niemen kainalossa niukalti Glaux. 

Edellisen tapainen on Kuivaksennenan ranta, jossa lahempana 
pensaita Lythrum on aika runsas (6). 

Toisilla kivihietarannoilla on kasvullisuus yleensa saman- 
laatuista. Edellisten lisaksi kasvaa paikoin Juncus aljnnus, tav. 
harvaa, seka Silene infl. litoralis. Pienemmista kivihieta- ja sora- 
kohdista mainitaan niittyhavainnoissa. 

Kalliorantaa on talla alueella ainoastaan yhdessa kohden 
nimittain Lassinnokka nimiselia niemekkeella Haukiputaanjoen 
pohjoispuolella. 

Niemi on verrattain korkea Betula verrucosa 2i, kuusta ja 
leppaa (leppa on kaikkialla Alnus incana) kasvava kivikkomaa, 
milla kallio on paikka paikoin paljaana. Etelaranta on osaksi 
kalliota, osaksi lepikoista kivikkorantaa ja pohjoisrannalla las- 
keutuu paljas kallio loivasti veteen. 

Kallio on ruskahtavaa, helposti murenevaa liuskakivea 
kvartsisuonineen. Pinta on rosoinen ja paikoin aivan saloiksi 
liuskottunut, taynna koloja ja railoja, joista useimmat kulkevat 
pitkinpain. Itse kallio on alhaalla veden aaressa aivan kasvi- 
ton; ylempana, mihin aaltojen loiske harvemmin ylettyy, viihtyy 
Lecanora cinereo-rufescens ja viela ylempana Lecidea macrocarpa 
contigua. Lahella vetta olevissa railoissa kasvaa joitakin Aim 
bottnica, mitaton Juncus halticus-vxhvadi seka yksinaisia Agrostis 
a^&rt-korsia. Ylempana Festuca rubra, J. alpimis, Sagina nodosa 
(mitattomia) ja Leontodon autumnalis — kaikki yksinaisina ja 
harvassa. Rannan harjalla olevissa koloissa lisaksi niukalti 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 31 

Agrostis vulgaris sekii Stellaria graminea ja lepikkorivin takana 
miiella Fragaria vesca sekii Sedum acre. 

Railoissa oli viela rinteen keskustan ylapuolella joitakin 
pienia kryptogameja: Giimmia apocarpa, Mollia fragilis ja Bryum 
(nutans ja pari munta), kaikkia niukalti. Kallion harjalla kas- 
voi muutamia Bacomitrium canescens-Y\\\m\'A seka hajanaisia jii- 
kalia: Sfereocaulon jpaschale, Peltigera malacea, Cladonia fimbriata 
apolepta, CI pyxidata negleda seka CI. verticillata. 

Laidunrannat. Oulun seudan merenrannikoilla on useissa 
kohdin laajoja laidunmaita. Enimmakseen ovat rannat niilla pai- 
koin niittyrantojen luontoisia, kuivia tahi marempia, vaan toi- 
sin paikoin on kapea rantavyohyke hietainen tahi kivikkoinen 
ja takana oleva lepikkoniitty on laitumena. 

Laidunrannat ovat tavallisesti kyla- tahi jakokunnan yhteista 
maata. Sellaisiksi on ensinnakin jatetty kaikki niityiksi sopimat- 
tomat: esim. kankaiden karut rapakko- ja hietarannat (koko Ison- 
niemen, Vehkaperan ja Kiviniemen rannikko) seka mattaiset rame- 
taustaiset rantaseudut (perukka Nuottasaaren etelapuolella). Sit- 
ten on niittymaita eri taloille jakaessa osa rannikkoa jatetty yhtei- 
seksi laitumeksi, jolle jokainen kylakuntaan kuuluva saa vieda 
karjansa. Silloin on laitumen maanlaatu yhta hyvaa kuin ympa- 
rilla olevilla niittymaillakin, koska ranta on vaHttn siten, etta 
sinne on sopiva kulku eri kylakunnilta (Kellossa Halosenniemen 
etelapuolella). Toisin paikoin taasen omistaa rannan joku yksi- 
tyinen. Lassinnokan ja Reuksenlahden valinen Hayrysen ranta 
pidetaiin laitumena siita syysta, etta se on laitumeksi erittain 
sopivaa, »nopeakasvuista ja vakevaa maata». 

Kaupungin etelapuolella on Nuottasaaresta Kiviniemeen 
ylettyva laaja laidunmaa, jossa maanlaatu on vaihtelevaa, kui- 
vaa hiedikkoa, soraa sekii suoperaista, savensekaista hietamaata. 

Kiviniemesta alkaen on ranta ensin korkeampaa ja kuivaa, 
alenee sitten vahitellen alavaksi ja soiseksi. Laidunta reunustaa 
lepikko, ja taustana on niitty- seka viljelomaita. Rannalla veden 
aaressa kasvaa Eleocharis palustris, uniglumis ja pienia acicu- 
ZanVryhmia, Ranunculus reptans-^'AWm'A, niukalti Agrostis alba'si 
ja Calam. stricta'si y. m. Perempiina on lahellii pensaita harvahko 



32 I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

Agr. cawma-niitty (etempaa katsoen nayttaa koko reunus puner- 
tavalta). 

Maan aletessa suoperaiseksi kaantyy lepikko maalle pain, 
ja Nuottasaaren kainalossa olevan, kauvas maalle pain ylettyvan 
laitumen taustana on itaanpain maantie ja pohjoiseen mattainen 
rame ja mannikko. Nuottasaareen mennen ylenee ranta uudel- 
leen, mannikko tulee aivan likelle rantaa, ja veden aaressa on 
sorainen kivikkoreunus {Arenaria ijeploides). 

Taman jalkeen jatkuu eteenpain tasaista, kuivahkoa laidun- 
rantaa. 

Puita ei kasva koko rannalla lainkaan. Pensaita on Salix 
repens, joka paikoin kasvaa jot. runsaana, vaan yleensa harvak- 
seen kiinteilla kohdin, ylempana Juniperus. 

Latakko- ja suopaikoissa nakyy Catabrosa aquatica, runsaasti 
pienilla aloilla, Potamogeton rufescens, Alisma, Bidens cernims 
ja Epilohium imlustre. Reunoilla Carex norvegica runsas, Stel- 
lar ia crassifolia samoin, Triglocliin pal ja Flantago maritima niu- 
kemmin. Lisaksi yleensa jot. runsas Fedicularis pal. ja omitui- 
sennakoisia, surkastuneita Carex salina-inuoio']Si. 

Itse vakituisen laidunrannan kasvun muodostavat veden 
aaressa Eleocharis palustris ja iinigliimis, ylempana etupaassa 
matalat sarat. Naita oli: 

Carex vulgaris, paikoin hyvin runsas, yleensa paakasvi. 
Carex glareosa^ 6 — 7. 

» norvegica, vaihtelevasti 6 — 2. 
Erioph. vaginatum vaihtelevasti. 

» angustifoliiim, 4 — 5. 
Lisaksi Trigl. pal. 3—4, Equis. limosum seka ylempana J. 
Gerardi 6 — 7, J. alpinus, harvassa ja paikoin pienia ryhmia. 
Kautta koko rannan kasvoi viela Primula sihirica, palvia alaalla 
sarojen seassa; Ban. flammula reptans kourupaikoissa ihan kel- 
tasenaan seka Potentilla anserina, palvia harvassa. 
Erityisilla kohdilla kasvaa lisaksi: 

Eleocharis acicularis, veden aaressa pienilla hietapengermilla 
Kiviniemeen pain, 

Euphrasia hottnica, heinikossa Kiviniemen puolella, 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 33 

Blysmiis rufus, Nuottasaarella jotens. runsaasti Carex vulg. 
ja glareosan seassa, 

Carex Oederi yhdessa kohden kosteahkolla paikalla Carex 
vulgari ksen ja glareosan seassa noin 200 — 300 m rannasta. 

Kaksi viimemainittua on loydetty ainoastaan talta rannalta. 



Tallaisilla laajoilla laidunrannoilla on heinakasvuna taval- 
lisesti Carex vulgaris, Agrostis canina ja vulgaris, Festuca rubra- 
lehtia seka usein Carex glareosa. Ruohoista on Potentilla anse- 
rina yleisin. 

Isonniemen rantaseudut ovat suureksi osaksi laidunmaita. 
Rannat ovat enimmakseen hietaisia ja kivikoisia, vaan paikoin 
on maatumisen kautta syntynyt hiedikon alle kapea, heinaa kas- 
vava liejunen rapakkomaa. Naissa kasvaa Agr. alba seka 

Gallitriche verna, Stellaria ci'assifolia, Potam. pusillus, 

G. autumnalis, Montia, P. perfoliatus, 

Suhularia, Ban. reptans, Juncus hufonius, 
Limosella, 

Toisin paikoin luikertelee metsasta pieni puro leviten met- 
san laidassa sammalkasvuiseksi latakoksi, joissa kasvaa m. m. 
runsas Catabrosa seka jotensakin runsas Biclens cernuus. Sam- 
malia on m. m. Paludella squarrosa, Hypnum stramineum ja 
Sphagnum squarrosum, Sph. teres ja Sph. Angstromii. 

Haukiputaanjoen pohjoisrannalla olevalla laidunmaalla on 
kuusikkoniemien valissa rapakkolahdelmia. Eraassa naista kas- 
voi Callitriche' in seassa runs. Utricularia intermedia. 

Reuksenlahden etelapuolella olevan niemekkeen laidunran- 
noilla on heinankasvun ohessa aika runsas ruohokasvu. Kivien 
ymparilla on jotensakin tiheita Glaux maritima-ryhmiii (7 — 6) 
seka runsaanpuoleinen Odontites litoralis ja Plantago maritima. 

Pitkin koko rantaa loytyy runsaasti Primula sibirica ja Po- 
tentilla awserma-palvia. 

Niittyrannat. Edella kuvatut rantalaadut (hiedikko-, kivihieta-, 
kivikko- ja kalliorannat) ovatkoyhatkasvilajeista. Kutakinlajiakas- 



34 I. Leiviskci, Oulun seudun merenrannoista. 

vaa sitapaitsi sangen harvassa. Missaan kohden ei ranta saa leimaa 
kasveista, lukuunottamatta jakalia (Mustaniemi) ja Aira bottjiica'si, 
joka valiin kasvaa niin tiheana, etta pienet kivikkonokat ja karit 
nayttavat etempaa katsoen keltaisilta. Toisin niittyrannoilla. 

Niittyrannaksi voi nimittaa sellaista rantaa, missa — maan- 
laadusta huolimatta — veden aaressa on niin runsas heina- tahi 
ruohokasvullisuus, etta ranta saa siita varinsa. Niittyrannat saat- 
tavat taten olla maanlaadultaan savi-, hieta-, sora- tai kivense- 
kaisia rantoja ja suuruudeltaan laajoja rantaniittyja, kapeita ran- 
tapensikoiden reunuksia j. n. e. 

Hieta- ja kivikkorannoilla voi helposti eroittaa varsinaisen 
ranta-alueen rannan taustasta. Ranta nousee naet niilla melkein 
aina harjaksi, ja vakituiset merenrantakasvit kiiten Aira lottnica, 
Juncus halticus, Flantago maritima, Silene litoralis y. m. kasva- 
vat aina talla, tavallisesti kapealla rinteella. Harjalla ja sen 
takana esiintyy jo rannikkoseudun tavallisia kasveja kuten Tana- 
cetum, Erysimum hieraciifolium, jotkut Hieracium-mxxodioi j. n. e. 
ja sikin sokin muita etempana rannasta tavattavia lajeja (kai- 
kellaisia puita, Vaccinium, Solidago, EpiloUiim, Rem. acris, Poa 
y. ra. y. m.). Naista jotkut kuten Alniis incayia, Hieracium um- 
hellatum, Agrostis canina y. m. siirtyvat alas rinteellekin. 

Koska rinteella tuntuu meriveden suoranainen vaikutus, 
mika harjalle ja sen taakse ei enaan ylety, niin vakituisiksi ran- 
takasveiksi voi siis syylla lukea nuo rinnekasvit, jotka nakyvat 
viihtyvan meriveden suoranaisen vaikutuksen alaisina. 

Niittyrannoilla on tallaisen raj an tekeminen vaikeampi. 
Syyna siihen on niittyrantojen erinomainen alavuus. Matalasta 
rantavedesta nousee kasvipeitteinen ranta vahitellen ja tasaisesti, 
ylenee melkein huomaamatta laajaksi niityksi tahi muuttuu tiheaksi 
rantapensikoksi, jonka takana taasen aukenee uusia niittymaita. 
Sopivain tuulien aikana nousee vesi, peittaa ensin rannan reu- 
nan, kiertaa pensikot ja tunkee kauvas maalle uurteita ja alan- 
koja myoten ja seoittuu niityn sadevesi- ja ojavesilamperoihin. 
Merivedennousu ja laineiden huuhdonta vaikuttaa taallakin kuten 
edellisilla rannoilla eroitellen ranta- ja maakasveja, vaan saa epa- 
maaraisyytensa kautta rajat hamariksi. Rantakasvullisuus nayt- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n.o 5. 35 

taa tiissa ikaankuin vahitellen sulautuvan yhteen muun niitty- 
kasvullisuuden kanssa. 

Lahemmin niiita rantoja tarkastellessa huomaa kuitenkin, 
etta kasvipeitteesta saapi rajoja, joiden avulla voi eroittaa ran- 
nan kasvullisuuden ymparoivain maiden kasvullisuudesta. Sa- 
malla huomaa myoskin, etta merivedennousu — niin hamaralta 
kiiin sen mittaaminen nayttaakin — taallakin on paaeroittajana 
ainakin niihin maarin, etta kasvipeitteesta voi hyvin paattaa, mihin 
asti vesi milloinkin eri tuulilla ylettyy (vert, tasta etempana). 

Namiit kasvirajat yhtyvat useinkin helpommin huomatta- 
viin rajoihin. Paikoin on tihean rantapensikon reuna, paikoin 
entista rantaa osoittava rinne rantavyohykkeen rajalla. Aukeilla 
niittyrannoilla on pitkin rantakasvullisuuden rajaa useinkin siella 
taalla joku yksityinen pensas ikaankuin rajaviivan merkkipaa- 
luna. 

Niittyrantoja selittavissa muistiinpanoissa onrantapensik- 
koa kaytetty ranta-alueen rajana ja sellaisilla kohdin, missa eri- 
tyista pensikkoa ei ole olemassa n. s. rantapensikon alustaa, s. o. 
kiinteaa, hieman korkeampaa maata, jonka kasvullisuus suuresti 
muistuttaa rantapensikoiden juurilla kasvavaa. Naita paitsi on 
ylempana oleva vanhanrannan rinne otettu luonnolliseksi ra- 
jaksi. Hyvin alavilla ja laajoilla rannoilla ei muistiinpano voi 
ylettya ranta-alueen aarimmaiseen rajaan, jotavastoin kapeilla 
rannoilla osa maakasvistoakin on tullut selitetyksi yhdessa ka- 
pean rantavyohykkeen kanssa. 

Nain eroitetulla ranta-alueella huomaa yha vyohykkeita, 
valiin epaselvia, joten ainoastaan tarkalla tutkimuksella saa ne 
selville, vaHin taasen niin selvia, etta jo kaukaa huomaa niiden 
varieroituksen. Paikoin ovat vyohykkeet saannollisesti toinen 
toisensa ylapuolella, paikoin katkeilevat, kiertavat toinen tois- 
taan ja esiintyvat monta kertaa perakkain. 

Kaikki namat seikat ovat huomattavassa yhteydessa ran- 
nan korkeussuhteiden ja pintamuodon seka niiden kautta 
rantojen synnyn kanssa. 

Kuten ennemmin on jo mainittu, tapahtuu maatuminen 
nailla rannoilla sangen huomattavassa maarassa. Missaan koh- 
den ei vesi niittyrannan edessa ole niin syva, ettei maatuminen 



36 I. Leiviskd, Ouliui seudun merenrannoista. 

saisi aikaan minkaanlaista muutosta. Senvuoksi niityn vesireuna 
uusiutuu vLiosi vuodelta. Laajoilla, hyvin matalavetisilla ran- 
noilla muuttuu suurempia aloja niityksi, jyrkemmilla ja syvave- 
tisilla pienempia. Itse maatuminen tapahtuu eri paikoissa eri 
tavalla. 

Lahella jokisuita edistaa maatumista etupaassa jokien ja 
ojain tuoma liete, jota aallot ajavat rannalle. Suojatuilla koh- 
dilla laskeutuu liete tasaisesti veden pohjaan, ja veden paetessa 
synty y nain j otens . tasanen j a hienohielapoh j ainen rantaniitty . A v o i- 
mille ja vahemman suojatuille rannoille ajautuu liete mataloiksi 
sarkiksi eli »pankeiksi». Jaat ja hyokylaineet muuttelevat sitten 
rannan muotoa lykkaamalla siihen harjanteita, kaivamalla uur- 
teita j. n. e. Aallot muovailevat naita yha edelleen, ja veden 
tuomat karkeammat ja hienommat ainekset jakautuvat niihin eri 
lailla. Taten muodostuu rannalle epatasanen niittypohja urineen 
ja kumpuroineen. 

Kaukana jokisuista vaikuttaa maatumisen paaasiallisesti 
maan kohoaminen. Jos rannikko on jotensakin syvavetista 
(niittyrannaksi), ei maatumista huomaa juuri laisinkaan. Maan 
kohoaminen ja aaltojen seka jaiden rantaan lykkaama hieta ja 
sora saa aikaan vaan pienen lisan, ja ranta nousee vedesta pyo- 
reasti kohenevana, kiinteana tantereena, jota aallot ja jaat eivat 
paljoa muovaile. Jos rannikko sen sijaan on matalavetinen, vol 
maatuminen olla hyvinkin tuntuva. 

Laajoilla, matalavetisilla ulappojen rannoilla muuttuu 
merenpohja veden aletessa sellaisenaan niityksi, silla laaja kivik- 
koinen matalikko ja karit suojaavat paikkaa syys- ja kevatjaiden 
mullistavilta vaikutuksilta. Merenpohja on nailla seuduin enim- 
makseen kutusavea — savensekaista hienoa hietaa — jonka pin- 
nalle on muodostunut ohuelti liejua. Maan kuivatessa kovettuu 
liejupintanen kutusavi kiinteaksi kuoreksi, jolle asettuu harvahko 
heinakasvullisuus. Nain syntyy kiinteapohjainen, tasanen niitty, 
joka suurimmaksi osaksi on niin alavaa, etta merituulien aikana 
vesi helposti huljuu sen ylitse. 

Matalavetisten, etaallakin jokisuista olevain suurempain lah- 
tien pohjukoissa on maatuminen hiemantoisellaista. Maaltapain 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 37 

kulkeupi etenkin tallaisille paikoille multaa seka hienoja mine- 
raaliaineita, ja suojatussa lahdelmassa tapahtuu runsas mullan 
ja liejunmuodostiiminen, joten veden paetessa syntyy reunaltaan 
rapakkoinen, tasanen, pehmytpintainen ja verrattain runsaskasvui- 
nen rantaniitty. 

Tahan suuntaan kay maatuminen tavallisissa oloissa. Tuu- 
lilla on sitavastoin meren hieta iilapoillakin liikkeella. Kauka- 
nakin jokisuista ajautuu jatkuvain tuulien aikana rannoille suu- 
rempia ja pienempia hietasarkkia, ja syysmyrskyjen aikana liik- 
keelle lahteneet merenjaat siirtelevat mielin maarin irtonaisia 
maalajeja. 

Taten saavat rannat eri paikoissa erilaisen muodon ja naon 
ja niiden mukana rannan kasvistokin, joka etupaassa noudat- 
taa edellaviitatuita korkeus- (s. o. kuivuus) ja kiinteyssah- 
teita. (Tasta myohemmin lahemmin). 



Rantaniittyjen yhteiset ominaisuudet. 

Muihin kasvupaikkoihin verraten on niittyrantojen kasvuUi- 
suns joitakin poikkeuksia lukuunottamatta kohtalaisen karua ja 
yksitoikkoista. Pohjaveden laheisyys, nousuvesi ja maan suolan- 
pitoisuus lienevat yleensa tahan paasyyna ^), jotapaitsi suuria 
aloja nayttaa etupaassa vaivaavan paikan kiinteydesta ja kupe- 
ruudesta johtuva kuivuus 2). Paikotellen ovat rannat kuitenkin 



1) Nousuvetta ja suolanpitoisuutta syyksi rantojen karuun kasvullisuu- 
teen mainitsee jo E. Wiclenius v. 1772 Turussa painetiissa vaitelmassaan: 
Physico oecon. afhandling om Uplandningarnas Beskaffenhet i Finland, siv. 16. 

2) Jaiden »polttamia» huonokasvuisia kohtia nakee s. t. pitkin rantaa. 
Rantojen matahiuden takia ovat jaat verrattain ohuita ja nayttavat yleensa 
sulavan tasaisesti ja jotensakin plan. 

Etenkin matalan veden aikana nakee alavilla rannoilla suurempia ja 
pienempia kasvittomia aloja, joissa tiivista maanpintaa valiin verhoaa ohut 
vaalea rahka. Limingan niityn rannalla nakee niita varsinkin runsaasti, ja 
siella on niita kutsuttu alunamaiksi ja arveltu, etta maassa oleva aluna 
estaa kasvullisuuden. Mitaan alunamaita namat eivat ole, vaan kuivaneiden 
rapakoiden eli lamperoiden pohjia, joiden kasvullisuuden on seisova ja ma- 
taneva nousuvesi estanyt ja tukehduttanut. Valkonen harma on kuivaneita 
levia y. m. orgaanisia jatteita ja meren suolaa. 



38 /• Leiviskd, Oulu seudun merenrannoista. 

verrattain hyvia niittymaita ryteikkoneen ja runsaine merisara- 
kasvustoineen. Humusta ei ole — lukuunottamatta pensaiden 
valisia niittylamperoita ja kuivaneiden lahtien perukoita, joihin 
useimmiten syntyy ohut multakerros. Niissa onkin kasvullisuus 
melkein aina rehevampaa ja korkeampaa kuin muissa kohden 
samaa rantaa. Samaten on pienten lahdelmain pohjukoissa usein 
rehevakasvuisia niittypalvia (useinkin saroja: Carex aqvatilis ja 
salince). Maanlaatu on niissa hieman erilaista, silla veden tuo- 
mat ainekset huljuvat yli ymparoivain pikku niemekkeiden ja 
laskeutuvat taalla pohjaan. Maan puolelta veden mukana solu- 
vat ainekset joutnvat myoskin etupaassa tallaisten lahdelmien 
pohjukoihin. 

Lahinna maanpintaa oleva pohjakasvullisuuson sangen 
niukka. Paikoin on niittypohja ihan kasvitonta suurillakin aloilla, 
vaan useimmiten on sentaan pohjalla niukalti Montia fontana ja 
pienen pienet sammalet pilkistelevat heinankorsien valista. 
Asken mainituissa lamperoissa ja perukoissa kasvavat sammalet 
isompina ja paljon runsaammin, niin etta joissakin kohdin voi 
sanoa niiden harsusti peittavan maan heinakasvun valissa. 

Lamperoiden ja ylempain perukkain sammalia lukuunotta- 
matta ovat sammallajit sangen vahalukuiset ja ylipaansa samoja. 
Rannimmaisina ovat Hypnum cordifolium, H. Kneiffii ja H. stel- 
latum seka MarcJiantia'^); naista ensinmainittu yleisin ja hieta- 
rannoilla melkein yksinaan, viimemainittu tavallisesti lahdelmien 
rannoilla. Vahan ylempana on samoja seka Hypnum Lindbergii, 
E. adimciiyn, Fhilonotis fontana seka Blasia jMsilla. Matalan mata- 
loilla rinteilla, tonkyrain reunoilla j. n. e. on tavallisia Bryum 
ventricosum ja Mnium Seligeri seka Sphagnmn sqvarrosum, joka 
rannalta lahtien aina on ensimmainen Spliagnum-\di]\. Ylempana 
on viela tavallisia Aulacomnion palustre, Bryum nutans ja pal- 
lens seka lamperoissa Hyimum exannulatum ja fiuitans, niiden 
reunoilla Sphagnum sqvarrosiim ja tei^es, Hypnum stramineimi, 
Mnium cmclidioides y. m. 

Usein ovat sammalet niin pienia ja mitattomia, etta lajeista 
tuskin voi saada tarkempaa selkoa. 



1) Kirjoituksessani mainitut sammalet on hyvantahtoisesti tarkasta- 
nut maisteri H. Lindberg. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 39 

Vakituisen niittykasvullisuuden muodostavat etupaassii hei- 
namaiset kasvit: Phragmites, Agrostis alba, Calamagrostis stricta, 
Festuca rubra, Eleocliaris pahistris ja uniglumis, Triglochin pa- 
liistre, Carex aqvatilis, salina ^), maritima, 7iorvegica, canescens, 
vulgaris, juncella, glareosa, Eqvisetum limosum, Juncus Gerardi 
ja filiformis y. m. Ainoastaan erityisilla pienemmilla aloilla, ku- 
ten tonkyroilla ja pensaiden reunustoilla on ruohokasvu niin 
runsasta, ettii se on heinakasvua valtavampana. 

Koska paakasveina on tavallisimmasti tallaisia hoikkasia 
heinakasveja ja rannat luonnoltaan ovat yleensa karunpuoleisia, 
on kasvu melkein kaikkialla siksi harvaa, etta ylaaltapain kat- 
soen paljas hieta nakyy kasvien lomista. Etempaa katsoen nayt- 
tavat jotkut niityt sangen rehevilta. Lahtien perukoissa, penger- 
main alia j. n. e. on siella taalla rehevia sarakasvustoja, jotka 
valiin taydelleen peittavat koko alan (9 — 10). 

Kasvu merenrannoilla on myohainen. Kevaisin sulaa jaa 
ja lumi rannoilla hitaammin kuin muualla, ja kylmat merituu- 
let ja nousuvesi ehkaisevat ja hidastuttavat kasvua viela silloin 
kuin muut niityt jo parhaillaan viherioivat. Vasta kesakuun 
lopulla (v. 1901) ja heinakuun alussa (v. 1900) alkoivat esim. 
heinakasvit olla tunnettavia. Heinakuun loppupuolella rupeavat 
niityt osittain kellastumaan, ja talloin nakee rannan monen- 
laisissa varivivahduksissa (Kempeleenlahden pohjukka). Ran- 
nat niitetaan enimmakseen myohempaan kuin muut niityt, ja 
jotkut kohdat jaavat tavallisesti niittamattakin elonkorjuukiirei- 
den takia. 

Kesan eri ajoilla ei ole omia valtakasvejaan, vaan tarkeim- 
mat lajit ovat koko kukoistusajan tavattavissa. Siita syysta sa- 
malla paikalla esim. heinakuun alkupuolella ja elokuun lopulla 
tehdyt havainnot antavat saman tuloksen. Aivan alusta kesaa 
runsas Primula sibirica koristaa rantoja somilla kukillaan, vaan 
syksympanakin nakee saman kasvin ruusukkeiset aluslehdet sel- 
vasti heinakasvun valissa. Samaten pensasalustoilla kasvava 
Viola pahistris. Samoin kuin muillakin kasvipaikoilla antavat 



1) Katso liite kirjoituksen lopussa. 

i B R A 



40 I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

kiiitenkin kukkivat heinat ja ruohot eri aikoina rannoille eri 
naon ja leiman. 

Hietasaaren niittyrannat. Hietasaaren rannikolla on maan- 
laatu Oiilujoen tuomaa lietetta — hienonpuoleista hietaa ja lah- 
delmien pohjukoissa pehmeampaa, savensekaista. Rantavedet 
ovat matalat, ja hietapohjalla on tiheassa suurempia ja pienem- 
pia kivia, jotka jossain maarin suojaavat rantaa jaiden vaiku- 
tuksilta. 

Maa nousee vedesta tasaisina, tuskin huomattavina sark- 
kina ja toisin paikoin jyrkkana noin 2 — 5 dm korkeana toyraana. 
Rantaniitty on kauttaaltaan kapeaa. Paikoin kulkee rantapen- 
sikko noin 2 — 4 m paassa rannasta, paikoin lahestyy viela likem- 
maksikin ja toisin paikoin taasen etenee ulemmaksi, jattaen tilaa 
laajemmille, pikkupensaisille niittymaille. 

Rantapensikon muodostaa etupaassa Abius mcana ja Salix 
phylicifolia. Nayttaa silta kuin niilla rannoilla pensikko ja eten- 
kin Salix ph. levenisi rantaan pain aivan veden aareen saakka, 
ellei jaat sita estaisi. Paikoin on naet aivan lahella vesirajaa 
tiheaa, noin 1 — 4 dm korkeaa pajunareikkoa, joissa kaikki pitem- 
mat oksat ovat paljaiksi kolotut, ja itse tihean rantapensikon 
reunalla ovat jaat kuluttaneet kuoren pensaista noin 1 — IV2 ni 
korkeudelle. Tiheat tummalehtiset lepat kolkonnakoisine, vaa- 
lenneita luita muistuttavine varsineen antavat omituisen leiman 
naille rannoille. 

Tallaisia hietareunustaisia, matalia ja matalakumpuisia ran- 
toja karakteriseeraavat etupaassa Calamagrostris stricta-^ Carex 
aquatilis ja Carex salina-niiiYi seka matalimmilla paikoin vedessa 
ja veden rajassa kasvavat Eleocharis pahistris- ja iinigliu7iis-k3iS- 
vustot. 

Matalan ranta veden pohja on kauttaaltaan kasvitonta tahi 
kasvaa niukasti yksityisia vesikasveja: Fotamogeton perfoliatus, 
Callitriche verna, C. aiUmnnalis, Sitbularia, Limosella ja Elatine 
triandra, Suhularia on paikoin vahan runsaampi, samaten Cal- 
litriche, vaan muutoin on kaikkia hyvin harvassa. Mataloitu- 
neen Holstinsalmen suussa on pohja pehmeampaa ja kasvirik- 
kaampaa. Edellisia kasvaa runsaammin ja niiden lisaksi BuUi- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 41 

arda, Myriophyllum spicatiim seka pienia Scirpus lacustris- 
ryhmia. 

Matalilla kohden alkaa liihella rantaa kasvaa Eleocharis 
pahistris laajoina saarekkeina; vesirajaan muodostaa se vyohyk- 
keen ja jatkuu rapakoita ja notkelmia myoten maalle pain. Sa- 
maten inyos Eleocharis umglumis, joka vallankin kasvaa sellai- 
sissa kohdin, missa kiinteanpuoleinen hienohietanen tahi saven- 
sekainen maa nousee matalina, pienina saarekkeina. Eleocharis- 
alojen jalkeen on useinkin Agrostis rt?6a-reunuksia ja palvia, ja 
hiukkasen korkeampain saarekkeiden paakasvun muodostaa Ca- 
lam. stricta- ja Careaj-niityt. 

Toisin paikoin on vesi rannan edessa syvempaa. Pohja 
on aivan kasvitonta, veden aaressa kasvaa kapealti El. pal. (ja 
uniglumis) ja ranta nousee vedesta pyoreana hietasarkkana, joka 
aina kasvaa Calam. stricta-miitYSi Carex salina- ja aqv at. -palyi- 
neen. Paikoin on samallaisilla kohdin lahella vesirajaa laajoja 
pikkupajunareikkoja. 

Siella taalla olevain pienten lahdelmain pohjukoissa ja ran- 
noilla kasvaa tavallisesti tiheanpuoleisia Carex aqiiatilis- ja Carex 
sa^ma-kas vu sto j a . 

Calam. stricta ja Carex-niittyjen jalkeen on useimmiten kiin- 
teapintanen, karu rantapensikon alusta pensaineen ja kukkasi- 
neen seka sen takana lepikkoa tahi tavallista rantaseutujen pen- 
sasniittya. 

Saaren rantoja kuvaa seuraavat muistiinpanot: 

Vs 1900. Mustasaari, Holstista pain tullen toisen niemen 
lansirannalla. Taulu I. N:o 2. 

Ranta on matalaa, Kaiivas merelle pain ylettyy rannempana 
kivinen matahkko. Rantaniitty on talla kohden hyvin kapea ja pen- 
saiden reunat ovat 1 — 1^2 m korkeudelle kuorettomiksi kulutetut. 

Kasvittomasta pohjasta nousee ranta talla kohdalla jyrkkana, 
vaan matalana hietapenkereena. Aivan lahella on joitakin pienia 
Eleoch. palustris- ja wm^Zwmw-saarekkeita. Seka oikealla etta vasem- 
malla on pieni lahdelma, jonka ranta on matalampaa ja loivempaa, 
vaan niiden sivuilla on taasen kiinteaa ja jyrkkaa penger-ranlaa. 

Keskella oleva alue a on tallainen jyrkkarantanen, karkeahieta- 
nen pikkuniemeke ja kasvaa harvaa Calamagrostis stricta-nuiixa. Aivan 



42 /. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

veden partaalla on hieta paljaana, vaan ylempana kasvaa pienta Hy- 
pnum cordifoliiim seka jotensakin tiheaa Blasia xmsilla (paikotellen peit- 
taa hiedan). 

Calam. strictan ohessa kasvaa talla kohdalla pieni palvi Carex 
maritima'si (aivan rannalla), joitakin yksinaisia Aira bottnicaAnp- 
paita seka 

El pal. harveten ylospain (4), Pedic. pal. 1, 

Carex vidgaris, pari ryhmaa, Juncus filif. raj alia. 

„ salina aqvatilif. (3) ■'■), 

Vasemmalla puolen olevan pikkulahden pohjukka on pehmeaa, 
hienoa hietamaata ja kasvaa runsasta Carex saZiwa-niittya. Oikealla 
puolen kasvaa korkea ja runsas Carex s. aqvatiliformis ja vasemmalla 
etupaassa Carex salina fusca. Muita kasveja on aivan niukalti seassa: 
Calam. strida 2 — 3, Juncus filif. rajalla maalle pain. Galium pal. 
niukalti, Lysim. tJiyrs. 1, Caltha 1 ja Lemna minor vedessa sarojen 
suojassa niuk. Etemmaksi vasemmalle harvenee sara, ja maa nousee 
jalleen Calam. stricta-pengermsiksi. 

Oikealla puolen olevan pikkulahden ranta on hyvin harvakas- 
vuista silkkaa hietaa, Cat^ex salina, harvaa, osaksi kukkimatonta. 

Edellisten alueitten jalkeen nousee maa kiinteana, karuna rin- 
teena pensikon alustaksi. Paikoin on tama rinne melkein paljasta 
hietaa, paikoin kasvaa siina runsas Juncus filiformis (8), paikoin poh- 
jalla Blasia ja tihea pikkupajunareikko. Juncus filiformis-rm- 
teella kasvoi: 

Lath, pal, 5 — 6 (4), Viola pal, rajalla maalle pain, 

Lysim. thyrs. 5 — 7, Galium pal, niukalti, 

Comarum 4 — 5, Carex vulgaris, aniharvoja, 
Caltha 2. 

Pikkupajunareikon muodostavat hyvin tiheat Salix phylicifolia- 
alut, (talla kohden 1 — 2 dm korkuisia) 

Juncus filif, 5 — 6, Carex canescens, niuk, Comarum 3, 

C. vulgaris, niuk, Galium val, niuk. 



^) Merisarojen Carex salina eri muodoista {aqvatiliformis., fusca j. 
n. e.) vrt. Liite I kirjoituksen lopussa. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, N;o 5. 43 

Taman alueen takana kulkee yksijaksonen tihea rantapensikko, 
jonka muodostaa Alnus incana. Namat ovat matalia (2 — 3 m), hoik- 
kia, alaalta oksattomia ja kaikki maalle pain kallistuneita. Seassa 
on joku Salix phylicif. Maanlaatu on vaaleampaa ja tummempaa hie- 
taa. Pienempia kasvittomia palvia on siella taalla, vaan ylipaansa 
verhoaa hiedan harva ruoho- (kukkais)kasvu, jossa useastikin voi 
eroittaa hieman erilaisen maapuolen ja rantapuolen. Rannan puolella 
on paakasvina useinkin Viola palustris (8 — 7), hedelmalla. Muita on 
talla kohden: 

June, filif. 7 J Valeriana 2—3, Pmcedamim 2, 

Lysim. thyrs. 6, Comarum 2 — 3, Pedicularis pal. 1, 

Lath. pal. 4, Leontod. aut. 2 — 3, Rtih. ard., ryhm. 

Sisempana on paakasvina useimmiten: Lysim. th. 8. ^luita on: 

J. filif. 6, Ruhus arct. ryhmia, Fenced. 1, 

Viola pal. 4 — 5, Trif. repens, harvassa, Lisaksi pienia heinan- 

Gomarum 2, Valeriana 2, alkuja. 

Paikotellen on tihea Rubus arc^zcws-p eite edellakuvatun sijasta. 

Matalan rantalepikon jalkeen on talla kohdalla harvaa lepikkoa 
ja niittya. Tavallisina maaniittykasveina: Aira caespit., Agrostis vulg., 
Poa j. n. e. 



^/s 1900. Hietasaari Mustansalmen suun ja Hietasaaren nokan 
valilla. Taulu I. N:o 3. 

Meri on taallakin matalaa, siella taalla on matalikolla suurem- 
pia ja pienempia kivia ja kiviryhmia. Vedesta nousee ranta jyrkkana, 
vaikka tosin matalana nousuna muodostaen tasaisia sarkkia, joilla ma- 
tala Salix-nsireikko voi kasvaa aivan lahella vetta. Rantapensikko on 
noin 50 — 100 askeleen paassa rannasta. Pensaat ovat taallakin alem- 
paa kuorettomia. 

Havaintopaikan kohdalla on maalle pain pistava pieni lahdelma. 

Lahden pohjukasta jatkuu rapakoista alavaa maata aivan ranta- 
pensikon sisalle, vaan molemmin puolin on korkeampia, tasaisesti joka 
suunnalle alenevia hietakumpuroita. 



U I. Leiviskd, Oulim seudun merenrannoista. 

Lahdelmassa oli vetta 2 dm paikoille (vesi hieman korkeam- 
malla keskikorkeutta), pohja hienoa hietaa. Kasveja on ainoastaan 
pienia Potamogeton perfoliatus (4), harvaa Subularia ja perukassa niu- 
kalti Pot. nifescens. Parissa kohden on pienia Eleoch. pa?.-palvia ja 
rannoilla Eleoch. unigl ja perukassa Equis. limosum (7). 

Perukasta noiisee ranta matalana hiedikkona, joka taasen 
taaksepain mennen alenee noin 1 dm syvyiseksi vesilatakoksi. Hie- 
dikolla on palvi lojottavaa, harvahkoa Agr. alba (a) 6—7. Muita on: 

El pal. 6, Lysim, tliyrs. 2, Caltha 1, 

CaZ. s^r. harvoja,(ster.), Pedic. pal. 1, Cardamine 1. 

Latakon pohja on pinnaltaan mutaista hienoa, punervaa hietaa. 
Kasvun muodostivat: 

Hippuris vidg. 6—7, Equis. limos. 4 (steril.), Trigl pal. 2—3, Subu- 
laria, niuk. yhdessa kohden. Lisaksi pohjalla ja reunoilla tiheita Eleoch. 
acicM^aris-palvia. 

Vasen ranta kasvaa runsaasti El. uniglumis ja oikein rehevaa, 
aluksi hyvin tiheaa ja ylospain harvenevaa Carex aqvatilis'tR. 

Karuna 0«reiC-niittyna olevan hietamaan jalkeen on taasen kaksi 
lamperoa, joista toisessa (b) on vetta, toisessa vanhoja korsia, kas- 
vinjatteita ja ohut humuskerros pinnalla (c). 

b) Carex aqvat. 7, Carex maritima 4 (palvi), 
C. vidg. June, joitakin tuppaita, C. norveg., pienia ryhmia, 
Equis. limos. 4—5, C. salina fusca 1. 

c) Maa vetista ja loysaa, pinta melkein mustaa, sisempaa tumman 
ruskeaa, punaista ja ruosteista; alempana hieta. 

Carex aqvat. 8, harveten laidoille, Ltjsim. thyrs. 5, 

C. salina aqvatf., harv. laiteilla, Pedicid. pal. 4 — 5, 

C. June. s. t. joku tupas, Comarum 2 — 3, 

C. norv. yksit., Galium pal., pienia ryhmia, 

Calam. str. rajoilla niuk., June, filif., raj., vaihtelevasti. 

Kostea saraniitty jatkuu pensaiden valissa olevaa aukkoa myo- 
ten pensikon sisalle muodostaen sinne kattilanpohjan tapaisia lampe- 
roita, joista toisissa on seisovaa vetta, toisissa multaa pohjalla. Kova 
tuuli nostaa meriveden sinne ja viela etemmas pensikoiden sisalle. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 45 

Heti pensikon sisalle tultua on reheva Carex aquatilis'rm\.i^ , 
Maa on tummaa, vetista, ruosteista, loysaa ja taynnii kasvein jaan- 
noksia. 

Carex aqyat.^ 80 cm kork., tiheaa, Pedic. pal. 1, 

Egvis. Urn. J jokunen sterili, Caltha 1. 

Carex canescens 2, 

Niitty jatkuu oikealle muodostaen vetisen lanaperon, jossa lisaksi 
kasvaa runs. Metiyanthes trifoliata seka niukalti EL palustris. 

Vasemmalle nousee maa kiinteaksi ja tasaiseksi, jossa yha on 
tumma pinta kasvijatteineen, vaan lahella hieta. Sarojen ohessa on 
runsas ruohokasvu: 

Lath. pal. 8, Gal. jjal., s. i. reunoiWa, Carex aquat. 4, 

Comarum 7, Caltha 2 — 1, Carex irrigua,p?ir\sdk., 

Fedic. 5, Menyanth. 1, Eguis. Urn. 2. 

Toisessa kohden oli samallaisella maalla: 

Comarum 7 — 8, Lath, pal.^ niuk, Carex aqvat. 4, 

Pedic. pal. 3, Carex canescens 5 — 6, Equis. Urn. 3. 

Caltha 2 — 3, C. irrigua 5, 

Laiteilla Juncus filif. 7 — 8 ja tiheita Galium 2)al.-\6M. 

Rantapensikon muodostaa talle kohden Salix phylicif. seka Alnus 
incana, korkeus noin 3 m. Pensasto on sangen tiheaa, hoikkaa, alem- 
paa oksatonta ja merelle pain ovat jaat hioneet varret paljaiksi. Juu- 
rilla versoo tihea Myrica gale. 

Kasvu on pensaiden sisalla vaihtelevaa. Paikoin on paljaita 
hietapalvia, paikoin runsas Eubus arcticus ja paikoin taasen pienet 
Polytrichum-matoi heinineen ja varpuineen. Rannan puolella on taval- 
lisesti Juncus filif., Lysim. th,, Comarum ja Lath. pal. runsaimpana. 



Matalat tiheat pajunareikot. 

Nailla seudun on Hietasaaren merenrannalla laajoilla aloilla 
matalia pajunareikoita aivan lahella vesirajaa ja ylempana. Nayt- 
taa silta kuin jaat estaisivat niita pajupeiisikoiksi muuttumasta, 
silla vanhemmat oksat ovat aina kiiorettomiksi hijoutuneet. 



46 1. Leiviskd, Oulun seuclun merenrannoista. 

Havaintopaikalla olevan pienen lahden molemmin puolin 
on naita nareikkoja lahella rannan reunaa, joka kohoaa vedesta 
matalana, jyrkkana pengermana. Lahden rannoilla on nareikon 
ja veden viililla karuja liietarinteita. 

Nareikon muodostaa 3 — 6 dm korkuinen Salix phylici folia, seassa 
olevain pienten Alnus twcawa-vesojen, pienten Salix repens- ja Myrica 
gale-rYhmain kanssa. Nareikko on ylimalkaan sangen tiheaa, vaikka 
kaikkialla on keskella nareikkoa pienia avonaisia paikkoja, joihin on 
asettunut aika runsaasti heinia ja ruohoja. Maanlaatu on hietaa. 

Lahdelman laheistossa oli nareikoissa seuraavat (runsaudeltaan 
vaihtelevat) kasvit: 

Heinista ovat Calam. stricta ja Carex salina aqvatilif. runsaim- 
mat alavammilla ja Festuca rubra kiinteammilla paikoin (Cal. stricta 
enint. 6, Carex s. 6, Festuca 4). 

Muita oli: 

Carex canescens 5 — 3, Frioph. any. 4, Lath, pal., ryhmia, 

C./mwc, harv.jokutup., Trigl. pal. 2, Viola pal., ryhmia, 

C. norv.j yks., June, filif., paikoin palvia (8), 

C. irrigua 1, Bubus arct., ryhmia (7 — 8), seka hsaksi: 

Pedicul, Caltlia, Sonchus arv, Comarum, Fpil. pal., Leontodon, Vale- 
riana, Pot. anserina, Lysim. th. ja Feucedanum, kaikkia harvassa (2 
— 3 — 4) ja vaihtelevasti. 

Nareikkojen ja veden vaHssa oikealla puolen oleva hietarinne 
on punervaa, ruosteista, hienonpuoleista hietaa. Kasvii on harvaa: 

Carex salina aqvatilif. on enimmakseen paakasvina (6). Parissa 
kohden on veden aaressa pieni palvi Ranunculus reptans'isL seka 
Agrostis alba'a. ja veden rajassa Eleoch. uniglumis ja palustris. Hei- 
nain vahssa pilkistaa Hypnum cordifolium hyvin niukkana. 

Saran seassa on: 

J. filif. 3 — 4, Gal. pal., pien. ryhm., Cardamine 1 — 2, 

Trigl. pal, 3, Pedic. 3, Fpil. pal. 1 — 2, 

Cal. stricta 3, Cicuta 2, Caltha, joitakin lehtia, 

Montia 5, Lysim. th. 2 — 4, Comarum » ». 

Vasemmalla oleva hietarinne on samanlaatuista, vaikka vahan 
kiinteampaa ja korkeampaa. Paakasvina on Cal. stricta (6) ja veden 
aaressa Fl. pal. Muita oli: 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 47 

Erioph. angustif. 2 (perempana 4 — 5), Gal. pal. 3 (runs, ryhm.), 

Carex canescens, niuk. ryhmia, Cardamine 2 (3 — 4), 

C. vulg. 2, Fedicul. 2, 

C. norvegica, yksitt, Comariim, joku lehti, 

Trigl pal. 2—3, Caltha, » 

Taallakin on veden aaressa pienia Ban. rep^aws-palvia. 

Pajunareikkojen ja ennen kuvattujen Cctrex-lamperoiden valilla on 
samantapaisia Carex- tahi Calam. s^ncto-karuja rinteita kuin rannalla- 
kin. Paakasvina on useimmiten Carex aqvatilis tahi Carex salina 
aqvatilif. ja nareikkojen seka lamperoiden muut kasvit esiintyvat 
seassa vaihtelevasti. 



Vy 1900. Vasemmalle edellisesta havaintopaikasta on ranta 
sangen matalaa ja tasanousuista. Maanlaatu on hienoa hietaa. Ma- 
talikolla on harvassa suurehkoja kivia. 

Vedessa on laajalti runsaanpuoleisia Eleocharis ^aZ.-saarekkeita. 
Niiden jalkeen on maa paikoin kuivana hyvin pienella nousulla. Pie- 
nempia El. pal. saarekkeita on vielakin, vaan suurimman osan alaa 
peittaa tihea El. uniglumis ja sen maapuolella levea Agrostis alha-v^'6. 

Kun maa alkaa kohota vahan, ilmestyy Calam. stricfa pienina 
saarekkeina ed. sekaan ja ylempana on koko ranta karunpuoleista ja 
harvaa Calam. stricta-nuiiYB.. Paitsi rajoittavia El. vnigl. ja Agr. alba'a, 
kasvaa siina: 

Eleoch. pal. harv. ja palvina, Carex junc.j ylemp. 6, 

Trigl. pal. 6, C, aqvatil. yksittain, 

Tr, marit. s. t. joku ryhma, C sal. fusca, » 

Erioph. ang. 5, C. maritima, yks. ja pien. ryhmia, 

C. glareosa » » » ». 

Lisaksi Primula sibiricay pienia koloniioja keskella niittya C. glareo- 
sa'n seassa. 

Hietasaaren nokalle pain on vallalla Calam. stricta-nutyt 
pajunareikkoneen ja El. pa^.-lammikoineen. Nokalla, vastapaata 
Kempeleen lahden pohjukkaa, ovat nareikot laajimmillaan ja niit- 
tya on ainoastaan pienina palvina valissa. 



48 i. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

7? 1900. Hietasaaren nokalta. Ranta nousee hietapohjaisesta 
vedesta selvasti, vaikka matalana. Laiteella on noin 1—3 m levyi- 
nen El. pal- ja unigl.-^fo. Sitten on noin 2 m levyinen karu Ca- 
lam. stricta-reuna, ja sen jalkeen on kaikkialla tiheata pikkupajuna- 
reikoita noin 75 — 100 m paassa olevaan rantapensikkoon saakka. 
Nareikkojen valissa on karuja Calam. sinc^a-niittypalvia. 

Maanlaatu on hietaa. Seka nareikoissa etta niita alavammissa 
Calam. sfncto-niityissa on hieta enimm. paljaana tahi harvan Hypnum 
cordifolium'in ja Fhilonotis fontana'n verhoamana. 

Nareikon muodostaa S. phylicifolia, seassa niukalti loytyvan 
Alnus incana'n seka siella taalla esiintyvan S. repensin ja Myrican 
kanssa. Salix lappomim 1. 

Nareikkojen valissa oli etupaassa: 

Calam. str. 7, Eleoch pal., alemmissa kohdin, 

Juncus filif. vaiht. 7—4, Galium pal. niuk. ryhm, 

Car ex June, tuppaina 5, Comarum 3. 
C. canescens 4, 

Lisaksi yksinaisina samoja kuin edellisissa. 

Koskelan ranta. Samoin kuin Hietasaarella on Koskelankin 
rannikolla maanlaatu Oulujoen tuomaa lietetta — aluksi taval- 
lista hienonpuoleista hietaa ja etempana lahella Piispanlettoa 
hiedansekaista savimaata, jota osaksi peittaa ohut hietakerros 
vallankin rannempana. Vesi rannan edessa on taallakin mata- 
laa, matalikolla oleva kivikko on aluksi harvaa, sittemmin tiheam- 
paa kuta likemmaksi tullaan Taskisennienta. 

Rannan yleinen muoto eroaa hieman edella kuvatusta. Maa 
nousee taallakin vedesta mataloina hietasaarekkeina, joiden va- 
lissa on kapeita pensikkoon asti pistavia lahdelmia ja takana 
alankoja ja taasen uusia saarekkeita. Rantapensikko ei missaan 
kohden tule aivan lahelle rantaa. Se ei myoskaan ole yksijak- 
soinen, vaan kasvaa saarien tapaisilla alustoilla, joiden valissa 
ja ymparilla kiertaa rapakoita ja notkelmia. 

Pohjoisemmas mennen tulee ranta tasaisemmaksi. Veden 
aaressa on melkein yksijaksonen levea hietapengerma. Sen ta- 
kana on tasaista, saviperaista alankoa ja noin 200 — 300 m paassa 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 4/^ 

rannasta kuivahkon lepikkoniityn rinne pensas-saarekkeiden ja 
niiden valissii olevain lammikoiden sijasta. Ennen Taskisennienta 
olevan lahdelnian ranta on matalaa ja jatkuu sellaisena maalle 
pain asken mainittuun alankoon. Piispanleton kohdalla tulee 
tihea, kosteahko lepikko taasen melkein rantaan saakka. 

Niittykasvullisuus on suunnilleen samanlaatuinen kuin Hie- 
tasaaren rannoilla. Meren pohjassa lahella rantaa kasvaa ylen 
harvassa yksinaisia vesikasveja: Suhularia, Limosella, Potamo- 
geton perfoliatus. Veden aaressa on suurempia ja pienempia 
Eleocharis palitstris- ja w^ii^Zitmi^-kasvustoja, ja rantasiirkat kas- 
vavat kauttaaltaan Calam. strida'a., Agrostis alba- ja Carex salina- 
tahi aqvatilis-ldiii^mQeii. 

Sarkkiiin takana olevat rinteet ja notkelmat ovat taallakin 
etupaassa Carex salina ja agmfz'fcniittya. 

Rannan yksityiskohtia kuvaavat seuraavat eri kohdista ote- 
tut muistiinpanot: 

7? 1900. Lahella Toppilansalmen suuta. Taulu I. N:o 4. 

Ranta on matalaa ja nousee vedesta tasaisina hietasarkkina hy- 
vin mataloilla nousuilla. Vesi on tav. hieman korkeammalla. Kes- 
kella karttaa on raja, johon korkeamman veden aikana on ajautunut 
merenrojua. 

Noin 50 askeleen leveydelta on ensin matalia hietasaarekkeita, 
jotka aivan vahan nousevat veden pinnan ylapuolelle, joten korkeam- 
man veden aikana aallot vapaasti ovat vyoryneet yli alueen kuJjet- 
taen puunkappaleita, heinia y. m. merenrojua alueen maanpuolella 
olevaa matalaa pengermaa vastaan. Kasvu on hyvin harvaa. Sam- 
malia ei ole laisinkaan, ja keltainen hieta paistaa kaikkialla harvan 
heinakasvun lomista. 

Karttaan merkityt vesilatakot ja saarien reunat kasvavat har- 
vanpuoleista Eleocli. palustrisi?^, voina ja saarekkeina. Vahan jyrkem- 
mille reunoille on asettunut Eleoch. tmiglumis harvana verhona ja 
Agrostis alba kapeina vyohykkeina. Pienia Ranunc. re^fans-palvia on 
myos siella ja taalla. 

Muun kasvullisuuden muodostaa harva (6 — 7) Carex salina 
aqvatiliformis seassa olevain harvojen Carex juncella-tupY)SL\den (3) ja 
yksittaisten Caltha-lehiien kanssa. Lahella merirojurajaa tulee lisaksi 
joitakin seuraavan alueen kasveja. 

4 



50 ■ L LeivisM, Oulun seudun merenrannoista. 

Alue B on kahden vesilatakon valilla oleva tasaisesti nouseva 
hietasarkka, jossa maanlaatu on hieman tummempaa ja hienompaa 
kuin edellisella alueella. Pinta on epatasainen muodostaen pienia, 
tuskin huomattavia harjoja ja kouruja, kiinteampia ja pehmeampia 
paikkoja. Tamakin alue on viela verrattain matalaa, ja vinhalla lansi- 
tuulella nousee vesi helposti sen yli. 

Kasvullisuus on runsaampaa kuin edellisella. Maassa on jo 
niukkaa sammalta: Hypnum cordifolium seka kiinteimmilla kohdin pie- 
nen pienia Polytrichum-'d\\in]dL. Paakasvun muodostaa Carex juncella 
(tuppaat paikoin tiheammassa, paikoin harvemmassa) seka Pedicularis 
palustris, joka viimeksimainittu kasvaa niin tiheassa, etta etempaa kat- 
soen koko alue nayttaa punaiselta. (vali 1 cm — V2 ^)' 

Asken mainituissa matalissa kolopaikoissa kasvaa Banunc. re- 
ptans- ja Agr. aZ&a-palvia; Polytrichum'm kasvavilla kiinteammilla koh- 
din Juncus filiformis (vaihtelevasti). Muutoin kasvaa yleensa. 

Carex canescens 3 (reunoilla 5 — 6), Montia, pohjalla harv., 

C. sal. aquatilif. harvoja palvia, Comanmi 4, 

C. norvegica 1, Caltlia 4, 

Eleoch. pal. 5 — 6, Galium ^aZ.-ryhmia, 

Trigl. pal, 4t — 5, Cardamine prat. 2^ 

Calam. str. raj alia niuk., Epil. pal. 2, 

Juncus alp. 2, Peucedanum 1, 

Salix plujl. pienia alkuja. 

Alueen B:n ylapuolella tulee maa korkeammaksi ja kiinteam- 
maksi. SielJa taalla on sirotettuna rantakivia. (A ja B on hiljattain 
ajautunutta lietetta). Edellisesta alueesta eroaa alueen C:n kasvullisuus 
jo etempaakin katsoen silla, etta pajunareet ovat jotensakin tiheassa, 
Pedic. pal. on vahennyt (2), samaten Carex juncella (2), ja paaheinana 
on harvahko Cal. stricta. Muita kasveja on: 

Carex canescens 5 — 6, Galium pal. ryhmia, 

Eleoch. pal. reunalla niukalti, Comarum 4, 

Trigl. pal. » » Caltlia 2, 

Juncus filif. niuk., Salix repens s. t. pienia alkuja, 

Myrica s. t. pienia alkuja. 

Maalle pain alenee C pieneksi lamperoksi, jossa oli vetta noin 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 51 

1 — IV2 dm. Pohja on limapintaista hietaa, paikoin aivan kasvitonta 
(pienempia aloja). Paitsi laiteilla olevia pienia Rammc. reptans-rvhmia. 
kasvoi tassa: El. pal. 7 — 8, Eqids. limosum (steriili) 5 — 6, Carex 
aqvatilis 6 — 7 (osaksi tahattomia). 

Lammikon rannat kasvavat kapealti samoja kasveja ja sitten paa- 
asiallisesti Carex juncella'a. (Peclic. pal.) noin 5 — 6 askeleen leveydelta. 
Sitten kohoaa maa taaksepain matalana rinteena rantapensikon alus- 
taksi, jonka yli ei vesi nouse tavallisilla kesatuulilla. Laiteella on 
sammalia: Sphagnum squarrosum, Hypnum Lindbergn jsl Bryum veniri- 
cosum seka ylempana Polytrichum commune- maiioiai. 

Rantapensikon muodostaa Salix phylicifolia ja Alnus incana seka 
niiden seassa niukalti kasvavat S. nigricans ja pentandra. Muun kas- 
vun muodostavat Empetrum^ Vaccin. ulig.^ Ruhus arcticus y. m. 



Suurin osa Koskelanrantaa on edella kuvatun tapaista: 
matalia saarekkeita ja notkelmia vuorotellen. Kasveista on eri- 
tyisesti huomattavana sarat, vallankin Carex aqvatiliformis ja 
fiiscoatra, jotka notkelmissa ovat enimmakseen paakasveina. Sa- 
maten kuin Hietasaarella on taallakin rantapensikon mutkauk- 
sissa niittylamperoita, joissa paikoin kasvaa runsas (9) ja kor- 
kea (80 — 90 cm) Carex aqvatilis, paikoin Eleocharis pal. ja Equi- 
setum limosum vaihtelevasti. 

Koskelan rannan pohjoisosassa ovat rantasarkat selvempia 
ja korkeampia, ja silloin niita peittaa vankka Calam. stricta- 
niitty. 

Niilta kohden on otettu seuraava muistiinpano : 

^7? 1900 Koskelan rannikon pohjoisosassa. Taulu I N:o 5. 

Rantavesi on matalaa ja lahella rantaa on laajoja El. pal. ja 
wwi^Z.-saarekkeita. 

Uloinna oleva saari on matalaa hietamaata. Merelle pain oleva 
ranta alenee loivasti ja kasvaa harvaa Cal. stricta ja Carex s. aqva- 
tilif. seka rannempana El. unigl. Maan puolinen ranta on jyrkem- 
paa ja sita verhoaa kapea Agr. alha-v^o. Saaren korkein kohta on 
60 cm korkuista, tiheaa (8) Cal. s^nc^a-niittya. Seassa on niukalti 
Carex aqvatilif. ja palvi rehevaa Carex salina fuscoatra. 



52 J. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

Kapeilla El. unigl.-nnieiWa. nousee itse ranta sitten tasaisiksi, 
pyoreiksi Cal strida-ssirkiksi. Kasvu nailla on verrattain runsasta. 
Paitsi edellisissa muistiinpanoissa mainittuja kasvaa taalla Cal. stricta'n 
seassa aika runsas Juncus Gerardi (7 — 8). 

Sarkkain maanpuolella on vuorotellen vetisia, hietapohjaisia El 
pal. ja Agrostis alha-noikoia ja korkeampia (vaikka yha kosteahkoja) 
Cal. strida- ja Carex ywwceWa-niittyja (Comarum 6—7, CaltJia 5, 
Pedic. 4, Parnassia 4), kunnes noin 80 askeleen paassa rannasta kul- 
kee rinnan rannan kanssa kiintea ja kuivahko Festuca & kukkaismaa. 

Tama on hieman epatasaista, tummapintaista hietamaata, joka 
tuskin huomattavasti kohoaa ymparoivista Cal. s^nda-niityista. Va- 
semmalle ja oikealle nakee sen paikotellen katkeillen jatkuvan pitkia 
matkoja. Talla kohden kasvaa siina ainoastaan muutamia noin 1 
m korkuisia pajupensaita, vaan etempana sivuilla huomaa samalla 
tantereella tiheanpuoleista, matalaa pajukkoa ja joitakin Alnus incana- 
pensaita. 

Paitsi edellamainittuja S, jj%Zia/bZm-pensaita, on paikalla joita- 
kin S. rejjews-ryhmia seka niukkaa Myrica gale. 

Muu kasvu on matalaa ja harvahkoa ; erityista huomiota he- 
rattaa kukkivain ruohoin paljous. (ra^fm^i ^aZ. pilkistaa valkoisina ryh- 
mina esiin kaikkialla; siella taalla on Lath. 2}alustris-rvhm\B. ja reu- 
noilla pienia Primula siHrica-palvia. Muita on yli koko alan: 

Potent ans. 7 (paik. 5 — 6), Valeriana 2 (ster.), 

Comarum 6, E2nl. pal. 4 — 5, Sptiraea ulm. 1 (ster.), 

Pedic. pal. 3 — 4, Caltha 4 (lehtia), Parnassia 3. 

Heinista on paakasvina kiinteimmilla kohdin Festuca rubra (7), 
alemmilla Cal. strida 6. Muita: 

Carex vulgaris 7 — 6, Carex glareosa, niukalti harsuja 

C. canescens 4, ryhmia. 

Edella kuvattua maata on ainoastaan noin 7 — 10 askeleen le- 
veydelta. Takana on jalleen kapea, ruosteinen ja kovapohjainen, karu 
Cal. stricta & Carex juncella-nuiiY ja El. pal. & Agr. alba-lammikko 
(Trigl. maritimwn^ joitakin ryhmia) ja sitten rantapensikon alusta. 

Tama on kuten muuallakin kiinteaa, karkeanpuoleista hieta- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 53 



maata, jossa paallimmaisena on noin 3 — 4 cm paksu, tummempi, 
kasvinosia sisaltavii hietakerros. Kasvu on sangen matalaa ja har- 
vaa, pinta vanhojen korsienja kuivuneiden sammalien peitossa. (Bryum 
nutans, pollens, ventricosum). 

Paakasvina ovat June, filif. ja Carex vulgaris, jotka yhdessa 
niukan Festuca rubrcin kanssa muodostavat harvan heinakasvun. Siro- 
tettuna kasvaa naiden seassa Euphrasia bottnica (pienia palvia) sekii 

Parnassia, Erioph. ang.^ Pot. ans., 

Comarum, ■ Pedic. pal., Gal. pal., 

Caltha, P. sceptrum carol., Epnl. pal., 

kaikkia niukalti; lahemp. pensaita Rubtis arcticus. 



^7? 1900. Koskelanrannan pohjoisosa. 

Edella kuvatusta pohjoiseen ylettyy rantapensikon alusta 
eraalla kohdalla lahelle vesirajaa. Tassa on seuraava, toisista 
eroava ranta. Taulu I. N:o 6. 

Vesi edessa on matalaa. Pohja on karkeaa, soran tapaista hie- 
taa ja pienia kivia sekasin hyvin hienon, vedessa polyna leviavan 
savimudan kanssa. Sora ja muta mustanharmaata. Korkeampain 
hietaisten rantasarkkain valissa kulkee maalle pain leveneva, savipoh- 
jainen lahdeke. Rehevain sarakasvustojen alia oleva maa on vetista 
savea, syvempana alia on karkeanpuoleista hietaa. 

Kaikki kasvullisuus on tavattoman runsasta, tiheaa ja korkeaa. 

Matalikolla rannan edessa on hyvin tiheita Eleocharis pal.- ja 
wm'^^.-saarekkeita. 

Lahdelman suussa ja pitkin sen pohjaa maalle pain kasvaa 
levealehtista, komeaa ja rehevaa Agrostis alba ja reunoilla tiheaa El. 
pal. ja iinigl. 

Lahdelman pohjukassa, heti pensasalustamaan alia on noin 1 
m korkuinen, tihea Carex aqvatilis (9 — 10) niittypalvi. Pohja on 
melkein kasvitonta (Montia harvassa). Samassa kohden on saran 
oikealla puolen tihea Pedic. ^a?.-palvi (9). 

Molemmin puolin lahtea kohoaa maa Calam. s^ncto-sarkiksi, 
joissa maanlaatu on karkeanpuoleista harmaata hietaa ja reunoilla 
samaa, vaan savensekaista. Pienia kivia on seassa niukalti. 



54 I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

Calam. stricta on korkeaa ja tiheaa 8 — 9. Rannimmaisten sark- 
kain rinteilla kasvaa runsas Carex salina aquatiliformis, palvina (8 — 
9) ja ed. seassa (5) seka oikealla puolen olevassa tasaisemmassa Cal. 
stricta-niiiYssa. runsas Ca7'ex salina fuscoatra (8) ja Carex maritima 
niukalti. Seassa on viela joitakin Trigl. maritimum seka aniharvoja 
muita (Caltha 1, Pedic. 1 y. m.). 

Rantapensikon alustan laide on kiinteaa hietamaata. Kasvu on 
harvaa kuten tavallisesti ja pienet Sphagnum sqiiarrosum-alui, mitat- 
tomat Bryum nutans ja Br. ventricosum verhoavat vain osittain pal- 
jaana paistavaa maanpintaa. 

Niukan heinakasvun muodostavat reunalla Cal. stricta ja Carex 
vulg. seka ylempana J. filif., Festuca rutra ja Agrostis canina. Muita oli 

Valeriana 5 — 6, Comarum 4 — 5, Leontodon 2, 

Pot. ans. 4, Lysim. thyrsifl. 3, Euphr. bottn. yks. 

Reunalla on tiheassa Viola ^aZ.-lehtia ja ylempana pensaiden juurilla 
runsas Buhus arcticus. Pensikon sisalla ja maanpuolella pohjalla jot. 
runs. Mnium Seligei'i ja Hypn. cordif. 

Pienen rantapensikon luota maalle pain on sitten tasanen, 
kiintea tanner, joka eroaa edella kuvatusta penkereisesta ja rapa- 
koisesta niittyrannasta. Siella taalla on pienia pajuja, ja leppa- 
reunus kiertaa kaukana. Harvahko Cal stricta-miiU on tante- 
reen rannanpuoleisena osana, vaan etempana on s. t. kosteah- 
koja, ruosteisia Trigl. pal. & maritimum, J. Oerardi, Carex gla- 
reosa, C. norvegica-niinYi'sL Carex maritima- ja ^a^ma-palvineen (Ca- 
rex salina fusca ja flavescens). 

Nailta paikoin alkaen on ranta Piispanlettoon pain alavaa 
ja tasaista. Salmen suun aallokko ei tunnu tanne asti enaan 
ja tihea matalikolla oleva kivikko ja Piispanletto suojaavat ran- 
taa jaalta ja merenkaynnilta. Maanlaatu on savensekaista hie- 
taa (paikoin saveakin) ja rannan hietasarkat ovat alenneet aivan 
huomaamattomiksi. 



Edella kerrotut muistiinpanot kuvaavat Koskelan rannan 
laatua veden ja rantapensikon valilla. 

Kuten ennemmin on jo mainittu, eroaa taman niittyrannan 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 55 

tausta Hietasaaren rannikosta. Siellii oli rantapensikko enim- 
miikseen yksijaksoista ja heti sen takana tavallista maaniittya 
tahi varjoisaa lepikkolehtoa Polytrichum- ja Cornus suecica-msii- 
toineen, tahi myoskin matala ranta muutlui suorastaan ja viihi- 
tellen alavaksi pensasniityksi. 

Koskelan rannan alkuosassa on sen sijaan pensaiden poh- 
jana kiinteita, korkeampia maakappaleita, jotka kulkevat ran- 
nan suuntaa, mutkistuvat, katkeilevat ja jattiiviit valiinsii mar- 
kia niittypalvia ja lammikoita. Joissakin kohdin ovat edellamai- 
nitut kiinteat maat ilman pensastoa, ja toisin paikoin taasen on 
pensaiden alusta matalampaa ja pehmeampaa maata. 

Enimmakseen on maa kuitenkin kiinteiia, hietaa, johon pin- 
nalle on muodostunut kasvijatteitii sisaltava tummempi kerros. 
Seuraavassa on kuvattu: Eras pensasalusta. ^Vs 1900. 

Kiintea, hietanen pensasalusta nousee jyrkasti (noin 2 dm) ympa- 
roivasta alemmasta ja kosteahkosta niittymaasta. Paikoin on hieta 
paljaana, vaan enimmakseen peittaa reunat ja harvapensaisen osan 
vaihteleva sammalkerros. Laiteilla ja ylempanakin Hypnum Lind- 
het-gii, Hypn. stramineum, Sphagnum squarrosum, Sph. teres, Milium 
cinclidioides ja Polytrichum Swartzii, ylempana Fhilonotis fontana ja Po- 
lytrichum commune. 

Ruohokasvu on paikoin runsaanpuoleista. Viola palustris-l^hWdi 
on kaikkialla tiheassa ja Bubus arcticus muodostaa naille oikeita »va- 
tukkapaikkoja». Muita oli: 

Comarum 4 — 5, Valeriana 4 — 6, Lath. pal.-\'6'\{?L seka Euphra- 
sia hottnica, Lysim. th., Sceptr. car., Parnassia vaihtelevasti. 

Nama kaikki kasvavat pensaiden ulkopuolella ja lomissa ja tun- 
keutuvat pensaiden sisaankin. Pensaat ovat tav. tiheita. Nuori Alnus 
incana ja Salix phylicifolia ovat aina paakasveina ja seassa on taval- 
lisesti joitakin S. pentandra ja nigricans. Naiden alia kiertelee tiheita 
Myrica gale. 

Paikoin on runsasta varvikkoa: Vaccinium uliginosum ja Oxy- 
coccus pal. 

Pensas-, varpu- ja ruohokasvun rinnalla on heinakasvu hyvin 
niiikkaa. Juncus filif., Agrostis canina ja alemmilta paikoin kiiven- 
neet yksinaiset Cal. stricta, Carea;-lajit ja kituvat kortteen-piikit pil- 
kistelevat edellisten lomista. 



56 I. LeivisM, Oulun seudun merenrannoista. 

Edella kuvatun pensasalustan takana on niittylampero, jossa 
sateiden ja kovien merituulien jalkeen on vetta. Pohjassa on joten- 
sakin vahva sammalkasvu Hypnum fluitans. Reunoilla Sphagnum teres, 
sqvarrosum ja H. stramineum. Muu kasvu on harvahkoa saraa etu- 
paassa: 

Carex canescens 6 — 5, Junciis filif. 3 — 4, Comarum 2, 

C. aqvatilis, 4—5, Cal strida 2, Caltha 2 — 1, 

C. norvegica 1 — 2. 

Matala Myrica'a, Pedic. j. n. e. kasvava kannas eroittaa niitty- 
lamperon toisesta samallaatuisesta, vaikka vahan runsaskasvuisem- 
masta. Edellisia kasvaa vahan runsaammin ja niiden lisaksi Cai'ex 
juncella 3 — 4, Pedic. 2 — 3, Lysim th. 2 — 3 seka laiteella runsas 
Hypn. scorpioides ja Utricularia intefunedia. 

Rannikon keskiosan pohjoispuolella loppuvat pensas-alustat 
ja niiden valiset niittylamperot ja laajan, tasaisen rantaniityn 
takana on loivasti koheneva leppaniityn rinne. Rinteella ja sen 
takana olevain isojen leppain juurilla kasvaa Cornus suecica- 
(peitteina) 9 — 10. (Seassa nakyy yksityisia Fest. rubra ja Calam. 
lanceolata). Toisin paikoin on Polytr. commi*72e-mattoja seka 
korkeimmilla kohden paaasiallisesti Empet7'um, Oxycoccus, Jun- 
cus -filif. ja Cornus (harvempi) ja pienissa alangoissa eli notkoissa 
— toisissa tiheita Juncus /i^z/.-kasvustoja (9 — 8) (seassa jokunen 
Cornus, Cal. strida j. n. e.), — toisissa edellamainittuja Carex 
canescens, C. aqvatilis, Cal. stricta y. m. harvana niittyna. 

Rannat Piispanleton ja Kellon valilla. Piispanletosta pohjoi- 
seen saavat niittyrannat toiseliaisen luonteen. Carex aqvatilis- 
ja salina-miiYt, jotka edellisilla rannoilla Calam. s^nc^a-sarkkain 
kanssa olivat huomattavimpana, vahenevat taalla pieniksi pal- 
viksi (paitsi joissakin lahdelmissa) ja rantoja karakteriseeraavat 
Carex juncella & Calam. strida-miiYi seka lahelle vesirajaa ylet- 
tyvat kukkaispenkereet. 

Piispanleton luona olevalla Taskisenniemella on osaksi pal- 
jasta hiedikkoa Carex salina flavescens-psilvineen, osaksi taval- 
lista harvahkoa Calam. stricta-minysi. Niemen pohjoisrannalla 
on noin 250 m levyinen, alava ja tasanen Calam. stricta & Ca- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 57 

rex jiinceUa-nuiiY (seassa Carex canesc-, norv., Erioph. ang., Caltha, 
kaikkia harvassa. Lisliksi niukkoja Primula sib.-p'dlwiix). 

Lahden pohiukassa olevan pienen laitumen jiilkeen on noin 
kilometrin verran suoraa, kapeaa niittyrantaa. Vesi on matalan- 
puoleista — enimmiikseen kuitenkin syvempaii kuin edellisillii 
rannoilla — ja ranta nousee kauttaaltaan kiinteiiksi hietatanle- 
reeksi. Hieta on karkeampaa kuin edellisilla rannoilla. 

Vedessa ja veden rajassa on kapeita Eleoch. 2Jtt/.-kasvus- 
toja ja ylempana Calam. stricta & Carex juncella-imiW^. Noin 
20—40 m paassa kulkee tavallisesti kukkaisvyo: Lath, pal, 
Viola pal, Euphrasia j. n. e. ja sen takana Alnus mccma-puita 
ja katkeilevia Salix j;%//ci/".-pensaistoja (MyricaJ. 

2/8 1900. Rannikon etelaosasta on seuraava muistiinpano: 
Tauiu I. N:o 7. 

Kohdalla on aukea ulappa. Rantavesi on vahiin matkaa ma- 
talaa, sitten syvaa. Etaalla pistaytyy vasemmalta Piispanleton kivi- 
nokka melkein talle kohdalle saakka. 

Maanlaatu vedessa ja vedesta nousevalla rinteella on soranse- 
kaista hietaa. Punervan rantasoran korkeimmilla kohdin kasvaa ve- 
dessa Eleoch. pal ja niukalti Agr. alba ja rannalla vesirajassa edel- 
listen lisaksi niukalti Carex juncella-tuppsiitSL. 

Itse loiva rantarinne on harvahkoa niittya, missa hieta nakyy 
paljaana heinakasvun ja mitattomien sammal-alkujen lomista. Kasvul- 
lisuuden muodostavat: 

Calam. sir. 6—7, CaltJia 4^—b, Primula 2—3, 

Carex June. 4—5, Potent, ans. 4, Galium pal. niuk., 

C. vulg., ylemp. harv., Pedic. 4, Parnassia 2. 

June, filif. harv. ryhm., Comarum 3, 

Montia, niuk., Lysim. thyrsifl. 3, 

Kun maa nousee sen verran, etta rinteelle edellisen korkean 
veden aikana on ajautunut veden rvostamaa heinaa y. m. merenro- 
jua, alkaa maassa nakya taplina niukka Sjjh. squarrosum, joka tihe- 
nee pensikkoon pain seka niukalti pienta Polytrichum'iA ja runsaasti 
matalaa (2—4 dm) Salix phylidf.-, Alnus inc.-, 3/?/r?m-nareikk0a (missa 
nareita on hyvin tiheasso, siina ei kasva sammalta juuri oUenkaan). 
Heinakasvu on matalaa ja harvaa: J. filif., Festuca rubra, Agr. ca- 



58 I. Leiviska, Oulun seudun merenrannoista. 

nina ja Car. canesc, niista ensimmainen paikoin runsas (7 — 6), muut 
harvassa 3 — 4. Ruohoja oli: 

Viola pal. lehtia runs. 6, Lath. pal. niuk., 

Euplira^a bottnica, pienia harvahkoja tapiia, 
Pedic. 4 — 3, Potent, arts, niuk, 

Polyg. vivip. niukalti, Valeriana yksit. 

Naiden lisaksi on alemmilla kohden edellisen alueen kasveja. 

Pikkupensastosta nousee maa tuskin huomattavasti hietaiseksi, 
kiinteaksi tantereeksi, mika kasvaa noin 2 m korkeaa pensikkoa: 
Salix phylic. ja Alnus incana seka naiden juurilla niukalti Myrica^ Salix 
repens ja Empetrum. Lisaksi on viela joitakin Alnus mcawa-puun 
kantoja. 

Pensaiden alia ja valissa on hieta paikotellen paljaana, enim- 
makseen kuitenkin harvan heina- ja ruohokasvun verhoamana. Har- 
van heinakasvun muodostavat Festuca rubra ja Agrostis vulg., jalkim- 
mainen runsaampana. Korkeimmilla hietapalvilla niukalti Aira flexuosa 
ja pensaiden alia Calam. lanceolata. Lisaksi viela s. t. niukalti Aira 
caespit. ja reunoilla Calam. strida seka yksinaisia kituvia Carex salina. 
Ruohoja oli: 

Leontodon aut. 6, Sonchus arv., niuk., Lysim. th. niuk., 

Vale)iana 4t, Cornus suede. „ Trif. repens „ 

Comarum, niuk., Euphr. bottn. „ Fyrola minor 1. 

Bubus ard. niuk., Rumex acetosa, niuk., 

Vasemmalla puolen olevan pensikon maanpuoleinen rinne kas- 
vaa runsaasti kukkivia ruohoja. Rinne on osaksi paljasta hietaa, 
osaksi kasvijatteita sisaltavaa, tummapintaista. 

Valeriana (kukkiva) 6 — 7, Comarum (kukkiva) 6, Trif. repens, 
lehtia. 

Pensaikkojen valilla oleva alue on edella kuvattua nareikko- 
aluetta, missa lisana on joitakin pensaiden luona kasvavia: Salix 
repens, Bubus ard., Valeriana. 

Pensaiden takana on tasaista, alavaa pensasniittya, jonne kovan 
tuulen vallitessa paasee vesi rantapensaston valisia Cal. strida & Ca- 
rex ywwceZto-alangoita myoten. Siella taalla on enimmakseen harvassa 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 59 

yksinaisia paju- ja Alnus iwcrmrt-pensaita ja itse niitty muodostaa ta- 
saisia niittylamperoita (D), joita pajuniireikko-alueet kiertaviit. 

Lamperoissa on usein vetta, maa on tummaa, ruosteista ja 
sisaltaa kasvinjatteita. Pinnalla on vanhoja korsia ja vaihteleva sam- 
malkasvu. Hypmim fltiitans ja exannnlatiwi. Niityksi ovat lamperot 
matalaa, huonoa ja harvaa. Paakasvina ovat June, filif. seka Carex 
aquatilis ja juncella. Seassa on niukalti Cal. stricta ja Agrostis can. 
Yleensa nakee ruskahtavan J. filif, olevan runsaan lamperoiden reu- 
noilla ja kellahkojen sarojen asettuneen keskelle. Ruohoja on kuten 
lav. [Caltlia, Gal. pal., Comarum j. n. e.). Tavallista marempiin koh- 
tiin on asettunut pienia C. norvegka-^'^XxVi. ja kiinteimmilla, kuivem- 
milla harjoilla kasvaa niukka Fest. rubra ja Cai'ex glareosa. 

Perempana olevat lamperot ovat vetisempia ja kasvavat run- 
saammin Carex aquatilis'ia.. 

Lamperoiden ymparilla kiertavat pikkupajualueet ovat suunnil- 
leen samanlaatuisia kuin rannempanakin. Sammalia on Sphagn. squan: 
ja niukkaa Polytrichum. Muista kasveista on Juncus filif. jotensakin 
runsas, ja miten milloinkin runsaampana tahi niiikempana esiintyvat 
Myrica, Oxycoceus, Polyg. vivip., Galium ulig. ja pal., Comarum, Pe- 
dicularis, Parnassia, Valeriana, Lath., Festuca j. n. e. 

Viettavan pikkupajualueen takana kohoaa harvaa leppaa kas- 
vava maarinne loivana penkereena. Penkereella kasvaa runsaasti 
Cornus suecica ja AntJwxanthum ja ylempana Aira flexuosa, Melamp. 
prat., Solidago, Hieracium seka Vaccin. myrtillus. JNIerenrojua on 
ajantunut suuren veden aikana Cornus-r'mieeWsi kasvavain suurten lep- 
pain juurille. 

Muutaman askeleen paassa alenee maa taasen Nardus-r'mteena. 
matalaksi, kosteaksi lammikoksi, jonka pohjassa kasvaa Eypnum 
exanmdatum ja jossa harvahkon heinakasvun muodostavat June, filif., 
Carex canesc. ja aqvatilis seka niukka Calam. stricta. 

Lammikon sivuilla ja takana on yha harvaleppaista Aira-, Me- 
lamp.-, Solidago- j. n. e. niitty maata. 



Edellinen kapea ja kiinteanpuoleinen niittyranta levenee 
pohjoisempana runsaskasvuiseksi alavaksi niittylahdelmaksi, jonka 
kohdalla rantapensikko tekee suuren mutkan maalle piiin. 



60 I. Leiviskd^ Oulun seudun merenrannoista. 

^Vv 1901. Taulu II N:o 8. Vesi edessa on matalaa ja sinne 
tanne on sirotettuna pienia kivia. Maanlaatu on pehmeaa, limaista, 
savensekaista hietaa ja paikoin savea. 

Uloinna on laajalti runsaskasvuisia Eleocli. j?aZ.-saarekkeita, joissa 
pohjalla on paikoin tiheita Banunc. rej^faws-palvia. Vedessa on pitkin 
matkaa harvaiti Suhularia, Limosella seka Callitr. autumn. S. t. on 
pienia rentoja Agr. alha-v^hmm ja Sagittaria (joitakin pintalehtia ja 
kukintoa kantavia, enimmakseen vaan lehtiruusukkeita). Korkeimmilla 
El. ^a/.-saarekkeilla alkaa nakya Cal. stricta ja Caltha. 

El. j;a?.-saarekkeiden jalkeen on itse ranta yha pehmeaa ja 
limaista niittya. Pohjassa on jot. runsas sammalkasvu lyhytta, vaan 
tiheaa sammalta: Hypmim cor di folium., H. Kneiffii, H. Lindbergii. Bryum 
ventricosum ja Marcliantia, viimeinen paikotellen hyvin runsaana ja he- 
delmalla. Muim kasvun muodostavat: 

Car ex June, (tuppaat 1 — 4 dm etaisyydessa), Comarum 2 — 3, 

C. aqvat. harvassa, June, filif. s. t. ryhmia, Lysim. tli. 2, 

Calam. str. 5, Trigl. pal. 1, Potent, ans. 2, 

Eleoch. pal. 4 — 5, Montia 5 — 6, Fedic. 2 — 1, 

Erioph. ang. 2, Gal. pal. ryhmia, Salix ph., joku nare. 

Noin 20 m paassa maalle pain muuttuu niitty vahan kiinteam- 
maksi ja karummaksi (Erioph. 4 — 5) ja lahden perukassa laskeutuu 
vetiseksi rapakkomaaksi, jonka pohjassa kasvaa runsaanlaisesti H. 
exannulatum ja H. cordifolium seka Utricularia intermedia (kukkiva 6 — 
7). Calam. stricta vahenee ja Carex juncellan seassa kasvaa Erioph. 
ang. 5, Carex canescens 4 seka muita niukaiti {Stellaria p>al. 2 — 3, 
Ejnl. pal. 2 j. n. e.). Maalle pain kay niitty sitten vahitellen kui- 
vemmaksi ja karummaksi. Sammalkasvu on niukennut niukkenemis- 
taan ja loppuu melkein kokonaan, Cal. stricta ja Carex juncella va- 
henevat ja katoavat, ja paakasvun muodostaa J. filif. ja harvahko 
Festuca rubra. 

Rinnan rannan kanssa kulkevan kukkaisvyon sijasta on taalla 
ylempana pienia Euphr. &o^^??tca-palvia ja harvaa La^/i. jpaZ., Viola pial. 
ja Comarum' \di niittyheinain seassa. 

Noin 200 m paassa rannasta on lahden pohjukan kohdalla iso- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n.o 5 Gl 

leppaisen niityn rinne, ja sita ennen olevain pensaiden juurilla alkaa 
olla jo tiheitii (^orniis-pe\iio']a, Spircea uhn., Cal. lanceolata j. n. e. 
Lahden molemmin puolin liihestyvat pensaat taasen rantaa ku- 
ten muuallakin. 



Niittylahdelman pohjoispuolella on Kuivasojaan saakka ka- 
peita, korkeita niittyrantoja. Lepikkorinteen takana ei taiilla ole 
enaan samanlaatuisia alavia niittymaita kuin etelampana ensi 
pensasrivin sisapuolella, vaan maaltapain tuleva kuiva lepikko- 
niitty [Polytrichum, Cornns, Hieradum y. m.) ylettyy aivan lii- 
helle rantaa. 

Veden aaressa on tiiallakin kauttaaltaan kapea Eleocharis 
_paZ.-vyohyke (seassa paik. El unigl. ja aciciilaris), josta ylenee 
tasaisesti nousevia Cal. stricta & Carex jtincella-rmieWd. 

Niiilla on hieta karkeampaa kuin Koskelan rannalla ja na- 
kyy selvasti harvan heinakasvun lomista. Sammalia on vaihte- 
levasti: Philonotis, Hypn. cordif. ja H. Kneiffii, Blasia seka Bryum 
ventricosum. Heinista on Cal. stricta runsain (8), Careo: juncella 
(4 — 5), C. aqvatiliformis (4), C. vulg. (2—4). Ruohoista on Caltha 
runsas (5 — 6) ja Galium pal. kasvaa paikotellen valkoisenaan. 

Toisin paikoin on rinne kiinteampaa; edellamainitut heiniit 
vahenevat ja Juncus filiformis on runsain (7). Lisaksi tulee 
viela Carex canescens, Agr. canina ja Festuca seka ruohoista 
Pedicularis pal. ja Comarum, jolloin alue vahitellen muuttuu 
kukkaisvyoksi. Tama on myoskin rinne tahi matala penger. 
Maanpinta on tummempi ja kiinteampi kuin edellisella rinteella 
ja sammalkasvu on ylen niukka. Paakasvina on paikoin Viola 
palustris, (tiheasti lehtia, ^7 1901), paikoin Lathyrus palustris 
tiheana, yksijaksoisena vyona. Ensimainittu lav. rannempana. 
Muita kasveja on tavallisesti: 

Juncus filif., vaihtel. 4—8, Fedic. 4, 

Festuca rubra 4 — 6, Euphr. hottnica, pienia palvia, 

Agr. canina 3 (lah. pens. 5 — 6), » latifolia, niuk., 

Salix ph., pienia nareita, Comarum, pienia ryhmiit, 

Valer.j Epil. pal. ja Spircea yksit. 



62 I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 



Lathynis-rinieen ja pensaiden valilla on karua, kiinteaa 
pensasalustaa, missii kasvu on matalaa ja harvaa, ja tumma, 
kiinteapintanen hietamaa on aivan sammaletonna. Paikotellen 
on aivan kasvittomia kohtia. Ruohoista on huomattavia: Lysim. 
thyrsifl. (paikoin 6—7), Comarum (p. 4—5), Euphr. latif., Polyg. 
vivip., Leont. met., Valeriana, Viola pal. ja Trif. r ep ens ',heinisi3i 
Festiica (4), Aqr. canina (4—5) ja Carex canescens (1 — 2). 

Tasaisilla kohden ovat eri vyohykkeiden rajat melkein suo- 
raviivaiset. (Taulu II N:o 10). 

Kuivasojan rannat ovat kiinteita, pyoreasti ja verrattain 
korkealla tonkyralla vedesta nousevia hietarantoja. Veden aaressa 
on tiheita Carex ag?;a^fe-kasvustoja ja rehevan Cal. stricta & 
Carex ju7iceUa-r'mieen ylapuolella on Juncus /i/i/'.-nurmikkoa ja 
sitten leppareunus jotensakin lahella. Kuivasojan siiun pohjois- 
puolella OQ edelleen kapeita niittyrantoja Kuivaksennena nimi- 
seen niemekkeeseen saakka. Taustana on taallakin lepikkoisia, 
kuivia niittymaita ja ranta nousee pyoreasti korkeaksi ja kiin- 
teaksi tantereeksi. 

Veden aaressa on joissakin kohden pienia ruovostoja (Phrag- 
mites). Eleochar is' idi on tuskin nimeksi, Calam. sMc^a-vyohykkeet 
ovat pienia, ja kukkivia ruohoja kasvava kiintea maa on useim- 
miten sangen lahella vetta. 

Kuivasojansuun pohjoispuolelta on otettu seuraava kuvaus: 
11/7 1901. Taulu II N:o 9. 

Kivikkoista, matalaa vetta on rannan edessa noin 200 — 300 m. 
Etempana on syvaa^ ja avoin ulappa avautau suoraan vasten rantaa, 

Kun veden rajasta lahdetaan ylospain, on ensin rannalla kivien 
seassa ja vedessa niukka ja kapea Eleocliaris-d\\xQ (palustris ja unigl.) 
Naiden seassa on niukalti Cal. stricta'' s. ja pienia Carex salina aqvatf. 
Osittain on karkea hieta aivan paljaana. Noin parin askeleen paassa 
rannasta kasvaa harvahkoa ja matalaa Juncus filif. ja heti sen jal- 
keen on noin kymmenen askelta levea palvi B. 

Maa on kiinteaa hietaa ja nakyy selvasti harvan kasvullisuuden 
lomista. Osaksi verhoaa pohjaa ylen matala sammalkasvu: Hypnum 
corclif. ja Lindbergii, Fhilonotis fontana ja Bryum nutans. Pienia pal- 
via on viela Sphagnum squarrosum ja Polytrichum (luult. commune), 
Muista kasveista herattavat etupaassa huomiota (kukkivat) riiohot: 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 63 

Viola pal. (lehtia) 5 — 6, Euphr. latifolia piilviii, 

Comarum 5, Parnassia 3 — 2, 

Valeriana 4, Lythrum joitakin, 

Lysim. th. [etenkin pikkunareiden luona] 6, 
Lath, pal, samoin, Gal. tilig. niukalti. 

Pienia S. phylicifolia' n pensaanalkuja seka niireita, pienia Myrica- 
ryhmia ja niukkaa S. repens on sirotettuna harvakseen. 

Heinat ovat mitattomia ja Rarvassa: 
Agr. canina 6, J. filif. ryhmia, Carex glareosa 2 ja viela joitakin 
Carex aqyatilif. seka Aira caespitosa. 

B on laajempi samallainen alue. Ylemmilla kohclin huomaa 
sammaleista vain Polytrichum'in. 

Viola pal, laiteilla runs. 7, Lysim. th. 5, 

Comarum 6 — 7, Trif. repens, palvia. 

Valeriana 5, 

Muita samaten kuin B:ssa. 

Naiden kiinteampain alojen valissa ja rannoilla on alavampaa, 
loysapintaisempaa hietamaata (A). Sammalia (etup. H. cordifolium) on 
hyvin niukalti. Muu kasvu oli: 

Calam. stricta 7 — 8, Carex junc. s. t. joku tupas, notkopaikoissa 
runs., C sal. aqvatilif. harvoja palvia, C. maritima, yksinaisia, J uncus 
filif., ryhmia. 

Vasemmalla alenee kukkaismaa Carex juncella & J. filiformis- 
aroksi. Oikealla on tasanen Agrostis canina, Cal. stricta & Erioph. 
angustif.-niiitY ruohoineen (Comarum, Lath. pal. j. n. e.). Naista yle- 
nee maa sitten tasaisesti kiinteaksi rantapensikon pohjaksi, jossa Ly- 
sim. thyrsifl. on leppain juurilla runsaimpana (7—8). 



Edella kuvatun kohdan ja Kuivaksennenan valilla on kapealla 
rannalla pari pienta runsaskasvuista niittylahdelmaa. Toinen niista 
on noin 15 askeleen levyinen poukama kahden Calam. stricta sarkan 
valilla. Rannalla on ensin pari askelta levea Eleoch. j;aZ.-reunus, sen 
ylapuolella Carex juncella-nnne ja lopuksi pensaiden juurelle ylettyva 
Trif. repeals & Lathyr. pal. & Euphrasia-y^o (seassa m. m. Lythrum). 



64; 1. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

Toisessa kohden ei rannalla ole poukamaa, vaan hietaiset ran- 
tasarkat alenevat matalaksi niittylahdelmaksi. Maanlaatu hietaa. 

Veden aaressa on noin 4 askeleen levyinen Equisetum limositm- 
kasvusto (8). Sita kiertaa kaarena runsaskasvuinen heinavyohyke, 
jossa vasemmalla on rehevaa Calam. stricta 8 — 9 ja oikealla runsas 
Carex salina aqyatiliformis (9) ja ylempana palvena Carex salina 
fusca. 

Taman takana kiertaa Juncus filiformis & Viola ^j/a/.- j. n, e. 
rinne (Lythnmi 3 — 4), jonka yliipuolella on kaiiniin punerva Agr. 
cam'wa-niitty. 

Ag7'. canina 7 — 8, Comarum 6, Viola pal. niukalti, 

Cal. stricta 2 — 3, Valeriana 2 — 4, Tiif. repens^ ylempana 

palvia. 



Kuivaksennenan ja Patenniemen pohjoispuolella olevan laa- 
jan rantalaitumen valilla on kapeita niittyrantoja ja laajempia 
markia niittylahdelmia. Edelliset ovat kauttaaltaan samanlaa- 
tuisia kuin Kuivasojansuun seutuvilla, ja lahdelmat ovat paa- 
asiallisesti Carex juncella & Cal. stricta-mWifdi rannempana seassa 
olevan Agrostis alhan ja ylempana Festiica riibra''n kanssa. Pikku 
mutkain perukoissa j. n. e. on siella taalla joku pienempi Carex 
salina flavescens- ja fiisca-ryhmsi. 

Laajojen laidunmaitten valissa on Kellossa Kalimenjoen- 
suun etelapuolella noin 300 m pituinen rantaniitty. Noin 50 
vuotta sitten oli niitty viela veden vallassa ja ranta kulki nykyi- 
sen lepikon vieritse, missa matala tonkyrarinne nayttaa entisen 
rannan paikkaa. 

Maanlaatu on hienoa, ruosteensekaista hietaa. Niitty nou- 
see vedesta hyvin loivasti ja on paikoin latakkoista seka pinnal- 
taan epatasaista. 

Veden aaressa on laajalti EL ^a^-saarekkeita, ja niiden 
ylapuolella rehevan puoleista Cal. stricta & Carex junceUa-niitiYa, 
ja paikotellen runsas Carex aqvatilis (70 cm korkeaa, runsaus 
9). Latakkopaikoissa on Menyanthes, Carex norvegica j. n. e. 

Maallepain mennen muuttuu kasvu vahitellen. Kiinteilla 
kohdilla alkaa olla Carex vulgaris, J. filif. ja Festuca seka Lath, 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 65 

jml. y. m. etenkin siellii taiillii olevain pienten pajupensaiden 
ymparilla. 

Mustaiahden ja Rivinnokan valiset niittyrannat. Edellii kerro- 
tuista niittyrannoista eroavat namat Haukiputaanjokisuun etela- 
puolella olevat rannat siina, etteiviit ne muodosta yksijaksoista 
tasaista hieta- tahi savihietarantaa, vaan ainoastaan niittylahdelmia 
ja palvia kivikkoisten niemekkeiden ja karien viiliin. Maanlaatu 
on hietaa ja savensekaista hietaa, vaan kaikkialla on seassa pie- 
nia liuskakivisirpaleita. 

Rantojen kasvullisuus saa taalla toisellaisen muodon. Nie- 
milla ja niittyjen taustoilla esiintyy taalla leppain ja pajujen jou- 
kossa huomattavia ffip^;op7iae-pensaistoja, joita ei ollut lainkaan 
edeliisilla rannoilla. Veden aaressa olevilla hietapenkereillii on 
taallakin Calamagrostis strida huomattavimpana ja pienissa niitty- 
lahdelmissa Calam. strida & Carex juncella, vaan kaikkialla on 
seassa runsaasti Jimcus Oerardi. Matalat, tasaiset niittyrannat 
ovat etupaassa Agrostis alba & J. Gerardi-miiiyk ja kuivemmissa 
viihtyy runsas Carex glareosa. Carex maritima' 3i ja salinaa. on 
siella taalla palvia. Muiden niittykasvien joukossa kasvaa taalla 
runsaasti Primula sibirica, jota edeliisilla rannoilla oli vaan 
niukalti, ja lisaksi Plantago maritima seka Glaux. 

Seuraavissa muistiinpanoissa on niittyrantojen ohessa ku- 
vattu havaintopaikalla olevat sorasaarekkeet ja niemet niissa 
esiintyvine kasveineen. Mustaiahden laidunrannan jalkeen on 
ennen Ruoholettoa pieni soraniemeke, jonka oikeassa kainalossa 
on vahainen niittylahdelma. Tastii on otettu seuraava muistiin- 
pano. 23/^ 1900. Taulu II N:o 11. 

Kohdalla on maalla korkea, komea kuusikko, joka rinteena las- 
keiituu rantaa kohti. Kuusikon reunalla on seassa koivuja seka jo- 
kunen pihlaja. 

Jyrkalla penkereella laskeutuu kuusikko oikealla koivikoksi ja 
vasemmalla hiedikoksi, josta matala selanne jatkuu merelle pain paat- 
tyen edella mainittuun pieneen kivikkoniemeen. Oikealla (kartan ulko- 
puolella) kulkee samallainen selanne hyvin matalana ja kohoaa kivik- 
koiseksi Ruoholetoksi — ennen saari, nykyaan niemeke. Valiin 
jaa matala lahdelma, joka on maatunut niityksi. 



66 L LeivisM, Oulun seudun merearannoista. 

Vasemmalla olevalla hiedikolla kasvaa harvassa Elymus, Aira 
flexuosa, Solidago, Leont. aut. seka muudan Archieracium. 

Hiedikon alapuolella (tien toisella puolen) on loivasti viettavaa 
hieta & liuskakivirinnetta, joka kasvaa harvalti heinaa: 

Agr. vulg. harvoina ryhmina, Aira flextwsa 5 — 6, Poa pratensis 
niuk., Elymus 4 (ja ryhma), Eqyisetum arv. niuk. Ruohoja: 

Arenar. pepl 5, Bhin. minor, (reunemp. 5—6), 

Achillea millef. 5, Vida cracca » ryhma). 

Hierac. 2^ 

Lisaksi Yeronica off. pari pienta koloniiaa ja Stell. gramin. joi- 
takin niukkoja ryhmia. 

Reunempana niuk. Juncus halticus. 

Tasta oikealle leppain luona ja alemmaksi pajupensaisiin on 
myos rinnetta. Hieta ei ole siella paljaana, vaan kaikellaista rojua, 
lastuja ja kaarnapalasia on pinnalla kasvien valissa. Edellisten lisaksi 
on taalla Festuca ovina seka pienia Carex (vitilis?) alkuja. Bhinan- 
thus 7 — 6. 

Puiden ja pensaiden suojassa kasvaa: 

Melamp. prat. 8, Ban. acris 4, Campan. rot. niuk., 

„ sylvatic. niuk., St. gramin. niuk., Bubus saxat. » 

Bumex acetosa 5, Ach. millef. 4, Majanth. 2, 

Folyg. vivip. 5 — 4, Spircea 3 (lehtia), Trif. repens palvia. 

Eraalla aukealla kohdalla on hyvin runsas Melamp. pratense 9 — 8. 

Oikealla puolen oleva koivikko, missa lisaksi on katajaa jajo- 
kunen kuusi, on sekin viettavaa. Kasvu on harvanpuoleista: Melamp. 
prat. 7, Cornus suecica^ puitten juurilla palvia runs., Bubus sax. niuk., 
Trientalis, Solidago y. m. 

Koivikon alapuolella kulkee lepparivi kapeana rantapensikkona. 
Leppain juurilla ja edessa on mukulakivia, ja niiden valissa kasvaa 
pajua: S. phylicif. ja niuk. repens. seka Myrica-ryhmia.. Muita 
on: Juncus halticus, aika tiheana, pitkin reunaa, Bubus arct. samoin, 
Viola pal. (naiden alap. tiheana 7), Comarum 6 — 7 (4). Heinia on 
niukemmalti: 

Agr. vulg. 5, Festuca rubra 4, seka aniharvoja Cal. stricta. Nai- 
den lisaksi on niukalti rajoittavain alueiden ruohoja. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 67 

Tamii kapea rantapensikko kulkee samaa suuntaa kauvas oike- 
alle, vaan vasemmalle harvenee ja kaiintyy merelle pain pitkin nienta 
yksinaisina pensaina. 

Niemeke on uloinna rannalJa kivikkoa. Vesi edessa on mata- 
laa, kivi- ja hietapohjaista, etempana syvaa. Niemen paa ja vasen 
ranta on kivikkohietaa ja ylempana liuskakivisirpaleita. Kasvu ylen 
harvaa. Veden aaressa on niukalti El. unigl. Ylempana harvassa 
Juncus Gerardi, J. halticus, Cal. strida seka joitakin Aira hottnica-rvh- 
mia. Yksinaisina on viela Plantago maritima ja Festuca rubra. Kivi- 
kon ylapuolella olevalla hiedalla harvassa (4—5) kukkiva Glaux 
maritima. 

Niemen oikeanpuoleinen ranta on vahemman kivista ja loi- 
vempaa, karkeanpnoleista hietamaata. Veden aaressa kasvaa El, 
pal. ja unigl. ja niiden seassa ja ylapuolella lahden perukasta tuleva 
kapea Agr. alba-yyo. Tata seuraa Cal. stricta-rinne ja sen seassa ja 
ylempana palvi Agrostis canina'si. Seassa: J. Gerardi 5, Trigl pal. 
4 — 5. Trigl. marit. niukalti ja Potent, anserina 2— 3. 

b) Naiden rantarinteiden takana on tasaista soramaata kivi- 
neen ja hietapalvineen. Kasvu on hyvin harvaa. Paakasvina on 
punakukintoinen Festuca rubra ja oikeanpuoleisen rinteen ylapuolella 
Agr. canina. Muita oli: 

J". G^erarc?* harvassa 6, paik.ryhmia, Plant, marit. 5, 

Cal. strida, harv. 2 — 3, Glaux, 5 (rannempana), 

Carex maritima 2, Sondius arv. 4 — 5, 

C. vulgaris 1—2, Pot. ans., s. t. joku ryhma. 

J. balticus vasemmalla ryhmia, 

Maalle pain alenee b vaaleaksi hiedikoksi (liuskakivia paljoa va- 
hemman), jossa lahden pohjukan kohdalla hieta on aivan paljaana. 
Kasvu on hyvin harvaa Agr. canina ja Agr. alba. Seassa on ylen 
niukalti rajoittavain alojen kasvia ja hietapalven syrjassa Carex salina 
cwr fa- ryhma. 

Lahdelman pohjukka on hiedansekaista savea ja hietaa; lima- 
pintaista rapakkomaata jatkuu syvemmas niemen ja toisellapuolen ole- 
van korkeamman Cal. stricta-nutjn valilla. Pohjukassa on ensin El. 
2Ml.-si\ue seassa olevan El. unigl. kanssa. Sen takana ja seassa jot. 
runsasta Agr. alba'a ja sitten Cal. strida-nniiy Eleocharis-rsupakoineen 



68 I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

seka perimmaisena rinteen alia kostea Cal. stricta & Carex aqvatilis- 
lampero. 

Suurimman osan niittylahdelmaa kasittava Cal. stricta-nuiiy on 
pohjaltaan paikoin vetista, paikoin huonon sammalkasvun, Hypnum 
cordif. j. n. e. verhomaa. Cal. stricta on jot. runs. 8 — 7. Muita 
kasvoi tassa: 

Juncus Gerardi 5 — 6, Carex glareosa 4, Carex norvegica 4 (kos- 
teimmilla kohdin palvia), Trigl. pal. 4, Tr. marit. s. t. tuppaita, 
Montia verrattain niuk., Glaux marit. 4 — 3, Primula sib. runsaasti 
palvia pitkin niityn reunapuolia. Lisaksi yksityisina Caltha y. m. ku- 
ten tav. 

Niityssa olevissa El. jpa^.-rapakoissa kasvaa pienia Hippuris vulg.- 
ryhmia seka pienia steriilia Equisettim-di\ku]di. 

Vasemmalla on niityn rajalla maalle pain palvi merisaraa, Ca- 
rex salina fusca. 

Peralla olevassa Cal. stricta & Carex ag't^at-lamperossa kasvaa 
paitsi tav. ruohoja jot. runsas Carex norvegica 5 — 6. 

Lahdelman oikealla puolen on lah. rantaa matala Cal. stricta 
hietasarkka ja sen takana ja oikealla puolen hyvin harvakasvuista 
hietamaata, jossa kellerva maapinta paistaa selvasti hatarasti kasva- 
van Cal. stricta'n, J. Gerardi'n ja steriilin Fliragmites-vuow osion lomista. 
Yksinaisia Carex marit. nakyy siella taalla. 

Lahden perukassa oleva marka Cal. s^nc^a-niitty ylenee vahi- 
tellen oikealle kiinteammaksi, hieman epatasaiseksi tantereeksi, jossa 
paitsi harvenevaa Cal. stricta'a kasvaa Festuca, Carex juncella ja. Agro- 
stis runsaanpuoleisena niittyna ja korkeimmilla kohdin tiheita Lath, 
j?a?.-ryhmia seka Sonchus (4) ja EupJir. hottnica-^diWidi. 

Cal. stricta-nui^n vasemmalla puolen on niemekkeen tasaisesti 
niittyyn pain viettava rinne c. Maanlaatu on kiinteaa hietaa, ja kasvu 
on harvaa ja matalaa. Heinista on runsain Carex vulgaris, joka yh- 
dessa Festuca rubra n ja Agrostis canina'n kanssa muodostaa harvan 
niittypeitteen. Erioph. ang. 4. Pienia Salix ph. nareita (5) ja harvaa 
S. repens kasvaa yli koko alan. Ruohoja on: Euplir. hottnica 6 — 5, 
Comarum 5, Fedic. 4, Viola pal. ylareunalla 5 — 6, Lath. pal. ryhmia. 
Lahdelman peralla jatkuu sama rinne, vaikka vahan alavampana. 
Maa on siella pehmeampaa, pohjassa kasvaa sammalia: Fhilonotis 
fontana ja Bryum ventricositm aika runsaasti. Muu kasvu on myos 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 69 

runsaampaa, joten maa ei niiy kasvien lomista. Heinista kasvavat 
Festnca ja Agrostis canina kuten edella, Carex vulg. vahenee ja sijaan 
tulee Carex juncella\ S. phylic. nareet ovat suurempia ja tiheammiissa. 
Muita kasvoi: 

J. filif. ryhmia, Lath. pal. 6 — 7, Caltha 3, 

Gal. pal. runs, ryhm., Comarum 5 — 6, Pnmida harva palvi, 

Polyg. vivip. 7, Parnassia 4, 

Rinteen takana on peralla pieni pengerma. Maa sen ylapuo- 
lella on kiinteampaa ja tummempaa. Sammalia on ainoast. pienia 
Polytrichum-2i\kui2L. Muun kasvun paaosan muodostavat June, filif., 
Polyg. vivip., Festuca rubra ja Carex vulg. Lisaksi kasvaa siella 
Trif. repens, niukkoja palvia^ ja Spircea seka joitakin ed. alueelta 
{Comarum, Caltha j. n. e.). 

Taman takana on ennen kerrottu ran tapensikko. 

Ennen mainitun hiedikon maanpuolella ja rinteen c vasemmalla 
puolella on niemella hieman oikealla kalteva, tiivihietanen Carex & 
pikkiipaJLialue d. Kasvu on harvaa ja kiintea, tumma hietapinta pais- 
taa selvasti kasvien valista. 

Car. vidg. 7, Car. marit. 1, Comarum 4, 

C. June. 2, Erioph. aiig. 4, Potent, ans. 4, 

C. eanese. 2 — 1, June. halt, ryhm., Viola pal. niuk., 

C. glareosa, niuk., J. filif. harv., Salix phyl (nareita) 6. 

C sal. eurta 1, J. Ger^ardi harv., 

Samaa jatkuu sitten maallepain c:n rajalla olevain yksinaisten 
leppain vasemmalla puolen. Salix phyl. nareet vahenevat aivan va- 
hiksi. Niiden sijaan tulee harvaa Salix repens, Mtjnca ja pienia, har- 
voja Emp)etrum-m?Lion alkuja. Muu kasvu on samanlaatuista. J. hal- 
tieus kasvaa runsaanpuoleisesti rajoilla vasemmalle ja maallepain. 
Lisaksi pienia Euphr. fco^fw.-palvia. 

Edellista ja b:sta vasemmalle on niemen harjanne, jota myoten 
kulkee kuusikon rajalta veteen saakka rakennettu aita. Harjanne on 
enimmakseen loysaa hietaa, jonka seassa on paikotellen karkeaa soraa 
ja liuskakivisirpaleita. 

Korkeimmilla kohdin kasvaa Hippophae rhamnoides, paikoin har- 
vana, paikoin tiheana pensikkona, (korkeus noin V2— V^ ni) ja eten- 



70 I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

kin pikkukivikoissa. Harjanteen biedalla kasvaa etupaassa Juncus 
halticus tiheina ja harvempina ryhmina. Heinia kasvaa nokempana 
s. t. joku ryhma Aira hottiiica'a, yleensa harva Festuca rubra ja pai- 
kotellen niukka Cal. strida. Muita kasvaa yleensa J. Gerardi, Son- 
chus seka Plant, maritima (niuk.). 

Kulkien niemen nokalta maalle pain tapaa seuraavia kasveja. 
Hippophae' n seassa on ed. lisaksi jot. runs. Vicia cracca. Jonkun 
matkan paassa maalle pain St. graminea (runs.), Trif. repens, Tanace- 
tum, Leontodon, Bumex acetosa ja Agr. canina (kaikkia yleensa niu- 
kalti). Hiedikolla niukalti Aren. peploides. Kauvimpana olevassa Hix)- 
jj>02;7iae-pensikossa kasvoi lisaksi Solidago ja Ach. millef. seka vieressa 
hiedikolla Anthoxanthum 1 ja Silene litoralis 1. 



Vahan matkan paassa oikealle edella kuvatusta lahdesta 
on Ruoholetto-niminen kivikkoinen niemeke, jonka merenpuo- 
linen ranta on kuvattu kivihietarantana (siv. 29). Maanpuolella 
laskeutuQ leton korkea kivikkomaa hietarinteena olevaksi nii- 
tyksi, jonka oikealla puolen on Seipiperanlahti rantoineen ja 
vasemmalla puolen letolle meneva matala kannas ja siina askei- 
seen Cal. 5^nc^a-niittyyn vieva notkelma. 

Hiedikolla kasvaa harvassa Elymiis, Agr. canina, Aira 
ft., y. m. 

Notkelmassa (askeisen Cal stricta-niiiYu oikealla puolen) 
on aluksi pal vena Carex salina flavescens, sitten koivikon alia olevan 
pikkupajurinteen (c) alapuolella tav. Cal. strida &. Carex jiincella 
& J. Oerardi-niiiV^ ja sen toisella puolen pienonen Carex salina 
flavescens & Carex maritima-nniiypalYi. Taman jalkeen on tasa- 
nen ja laaja, Seipiperanlahden rantaan ylettyva niittymaa. 

Seipiperanlahden rannat. Taulu II N:o 12. 

Ruoholeton oikealla puolen on ennen ollut laaja poukama 
nimelta Seipipera, jonka suussa oli Naistenletto niminen saari. 
Noin 30 vuotta sitten paastiin viela veneilla kulkemaan Naisten- 
leton ympari. Nykyaan on Naistenletto niemi, vaan viela on 
sille vieva kannas niin matala, etta myrskyilla laineet vyo- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 71 

ryvat sen yli. Kapea, leton oikealla puolen oleva salmi vie ny- 
kyaan lahteen, joka on matala, arviolta yli 100 m leveii ja ma- 
talarantainen. 

Edellisessa muistiinpanossa mainittu kuusikko jatkuu Sei- 
piperanlahdenkin ympari, vaan kulkee kauvempana ja on ala- 
vampaa maata. Lahden perukan kohdalla on metsaa kasvava 
suo ja sen merenpuolella pensasniitty, joka kapeaa aukkoa myo- 
ten jatkuu rantalepikon lapi rantaniityksi. 

Eraassa kohden tulee rantapensikko noin neljan, viiden aske- 
leen paahan vesirajasta. Niittyreunus on loivaa ja tekee toyraan ihan 
veden aaressa. Toyraan alia on kapea reunus liuskakivia ja joitakin 
suurempia joukossa. (a) 

Vedessa kasvaa kapealti EL pah Maanlaatu on tonkyralla ja 
sen ylapuolella hietaa, jonka seassa ja alia liuskakivisirpaleet kavel- 
lessa ratisevat. 

Reunalla kasvaa kapealti Aira bottnica (s. t. pienia tupasryh- 
mia). Sitten on askeleen leveydelta Cal. s^ncfa-vyohyketta (seassa 
runsas Gal. pal. ja Potent, anserina (6), Parnassia 4) ja sen ylapuo- 
lella Agrostis canina & kukkaisalue. Kahden viimemainitun valille oli 
korkean veden aikana ajautunut merirojua. Viimemainitulla alueella 
kasvoi heinia niukalti: Ag7\ canina 6, Festiica rubra 5, J. Gerardi 
4 seka Carex vulgaris, Ruohoja on runsaammin. Lath. pal. ryh- 
mina tih., Bhin. minor 5 — 6, Euphr. bottnica, runs, pienia ryhmia, 
Primula, useita aika tih. palvia, etenkin pitkin niemen sivua vasem- 
malle. Pot. ans., jokunen ryhma. 

Naiden lisaksi niukalti Polyg. vivip., Comarum, Leontodon ja 
Vicia aracca. 

Raniapensikon muodostaa Salix ph. ja Alnus incana (4 m puita). 
Pensaiden suojassa olevista kasveista herattavat etup. huomiota Eubus 
arct,, Valeriana ja Trientalis (sisapuolella). 

Lahden perukassa oleva laajempi niittymaa on hyvin alavaa ja 
latakkoista, hienohietaista ja limapintaista maata. Seka vedessa etta 
kuivalla kasvaa talla kohden laajalti Eleoch. pal. rehevana ja aika 
tiheana. Seassa on Agr. alba, ensin yksinaisina ja pienina palvina, 
sitten runsaammin ja laajoilla aloilla. Maan tasaisesti noustessa muut- 
tuu kasvu yha edelleen. Paakasvina alkaa olla J. Gerardi, seassa 
on viela aika runsaasti El. pal. ja vallankin Agr. alba ja lisana Ca- 



72 I. Leiviska, Oulun seudun merenrannoista. 

rex juncella harvoina tuppaina seka matala ja harva Cal. strida. 
Vahan matkan paassa muuttuu jo Cal strida valtakasviksi. Seassa 
on runsaasti J. Gerardi ja ruohoista Primula sib. seka Fotent. anse- 
rina (Primula kasvaa tassa kuten muuallakin pienissa palvissa, joissa 
aluslehtiruusukkeita on niin tiheassa, etta on melkein lehti lehdessa 

kiinni). 

Taman alueen maanpuolella tiilee maa kiinteammaksi ja kui- 
vemmaksi. Cal. strida harvenee tahi katoaa ja Carex glareosa esiin- 
tyy valtavimpana. Juncus Gerardi, Primula ja Potent, ovat viela run- 
saasti joukossa. 

Sitten muuttuu maa kulon ja kuivan nakoiseksi. Matala Carex 
vulg., Salix ph.-nareei, Juncus filif. ja ruohoista Pedic. pal. ja Lath, 
pal. kasvavat runsaimpana, kunnes pensaiden raj alia on vahan pen- 
germaa ja Salix repens, Mijrica, Agrostis canina, Euphr. hottnica ja 
runsas Lath. pal. ja Valeriana muodostavat kasvipeitteen. Pensaiden 
luona on myos tiheita Trif. repens-ipalw'm. 

Eraassa J. Gerardi-alueen keskella olevassa notkopaikassa kas- 
voi runsaanpuoleisesti Carex salina aqvatilif. 

Sammalkasvu oli pitkin matkaa kuten tav. pienen pienta Am- 
Uystegia, Br. ventricosum j. n. e. 

Vasemmalle perukasta kohoaa maa hieman nopeammin. Agrostis 
alha'n ja sita seuraavan Agr. alba & Cal. strida- alueen jalkeen on 
kuivahkoa, kituvan nakoista aromaata, jossa Cal. strida ja J. Gerardi 
muodostavat huonon, niitettavan heinakasvun ja Primula sib., Carex 
glareosa ja Pot. ans. kasvavat aika runsaasti pohjalla. Tassa aro- 
maassa on joitakin Carex salina aqvatilif.- ]2iiiavescens-noike\m\a.,io\^en 
jalkeen maa nousee verrattain jyrkkana kuivaksi makiniityksi (Aira 
ilex., St. gramin., Solidago, Bumex acetosa y. m. Makiniityn meren- 
puolella on matalampaa, tavallista pensasniittya ja sitten rantalepik- 
koa, jossa leppain juurilla kasvaa H.ipp)ophae. 

Lahden vasemmalla puolella on lahden ja Ruoholeton valilla 
tasanen, matala ja laaja niitty, jossa maanlaatu on enimmakseen lie- 
juista, punervaa savea ja savihietaa. Yhtenaan on maassa vesikoloja, 
ja pienia kiinteampia maapalvia. Monin paikoin tuntee pienten lius- 
kakivisirpaleiden ratisevan saven alia. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 73 

Koko tama laaja alue on niioltaan samallaatuista, sinipunervaa, 
pehmoista, matalakasvuista Agrostis alba & J. Geran?i-niittya, jonka 
sinipunervasta viirista eroaa s. t. olevia tumman vihreita, rehevia ja 
tiheita El. j?aZ.-saarekkeita ja hieman korkeampia pienen pienia har- 
jakkeita ja kivien ymparystoja ruskeanviherioine Festuca rubra & Ca- 
lam. 5fWc^a-palvineen. Agr. alba ja J. Gerardi kasvavat molemmat 
runsaasti ja niin sekasin, etta enimmakseen on vaikea sanoa kumpaa 
olisi enemman. Seassa oli: El. unigl.^ paikoin hyvin runs., enimnn, 
harvahkoa 4 — 5, Trigl. marit. 4, Tr. pal. 3, Aira bottn. s. t. kor- 
keammilla kohden, Carex norveg. s. t. jokiinen pieni palvi eli ryhma, 
Pot. ans. 3 — 4 ja palvia, Primula pienten kiinteampain kohtain reu- 
noilla ja maalle pain runs, palvia, Glaux. s. t. harvassa ryhmia (missa 
on kivia). 

Edella mainituilla hieman korkeammilla ja kiinteilla kohdin ja 
kivien ymparystoilla kasvaa Calam. strida'n (6) ja Festuca n seassa 
(6 — 7) sangen runsas Primula ja harvahko Carex glareosa ja Glaux. 

Edella kuvattu Agr. alba & J. Gerardi-m\ii^ eroittaa Nais ten- 
let on mantereesta. Tata niittya rajoittava osa ja leton lahden puo- 
leinen ranta on edellista kiinteampaa Carex glareosa & Cal. stricta & 
Festuca rubra harvahkoa niittya. Itse letto on samoinkuin Ruoholet- 
tokin korkeaa ja kivikkoista, leppaa ja 1 m korkuista Hipj^ophae-pen- 
saikkoa kasvavaa karimaata ja rneren puolinen ranta kivikkoa. 

Seipiperanlahden oikea ranta on samanlaatuista, vaan kapeam- 
paa. Matalilla, liejuisilla kohdilla on Agr. alba & J. Gerardi-\f6 
rannimpana ja sitten etempana Cal. stricia & J. Gerardi. Kiinteam- 
milla kohdin on veden aaressa Aira &o^fwica-ryhmia ja rinteella vankan- 
puoleinen Cal. stricta ja ylempana taasen J. Ge>-ardi valtavimpana. Agr. 
alba & J. (remrcZi-niityssa esiintyy huomattavan runsas Trigl. marit. 
(tuppaat paikotellen 5 — 6). Kivien aarillii pitkin matkaa runs. Glaux. 

Etemmas Ulkoniemennokkaa kohti mennen on merta vastassa 
olevalla kapealla, kivikkoisella niittyrannalla kivikossa runsas Aira bott- 
nica, kivikkojen valissa olevilla pehmeilla kohdin runs. Agr. alba. 
Rinteella taallakin vankka Cal. stricta ja ylemp. J. Gerardi. Seassa 
runsas Plant, marit. ja Trigl. marit. Ylempana kuivissa kivikkojen lo- 
missa Festuca 8. 

Ulkoniemennokan etelainen ranta on loivasti kohoavaa hieta- 



74 I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

rantaa, veden aaressa limapintaista. Vedessa kasvaa El. unigl. Sitten 
on kapea Agr. alba & J. (^er.-reunus ja sen ylapuolella korkeaa, ko- 
meaa Col. strictaa. Seassa: 

J. Gerardi 5 — 6, Oal pal. 5, 

Agr. alba, rajalla, Pot ans. 4—5, 

Car. glareosa niuk., Comarum. 3 — 4. 

Ylempana ennen pensaita Lath. pal. pienia, tiheita ryhmia. 

Pensaikon muodostaa Alnus incana, S. phylidf, seka Hippjophae. 
Pensaikon suojassa olevalla puhtaalla hiedalla kasvaa runsaanpuolei- 
sesti Tanacetum ja Leontodon, jonka aluslehdet melkein verhoavat 
maan. Niukalti oli viela Cal. stricta, Fest. rubr., Poa prat., Stellaria 
graminea seka Valeriana. 

Kempeleenlahden niittyrannat. Kiviniemesta Kempeleenlah- 
den perukkaan ylettyvii laaja niittyranta eroaa edellakuvatuista 
rannoista etupaassa siina, etta sen savitaustoille on muodostunut 
suontapaisia niittypalvia ja merenrantasoita. 

Ranta-alueen taustana on taalla pensasniittya ja sen yla- 
puolella osaksi saviperiiisia viljelysmaita, osaksi rameita ja niit- 
tyja. Lahden perukan etelapuolella kulkee korkeahko kangas- 
maa paattyen Saionniemen juurella olevaan Vihiluotoon. 

Pensasniityn alapuolella on saviperaisia tasaisia niitlymaita, 
jotka alkavat heti Kiviniemen korkean hietarannan takaa ja ylet- 
tyvat aina lahden perukassa olevan kangasmaan laitaan saakka. 
Parissa kohden ylettyy tama saviperainen tasanko aivan vesira- 
jaan saakka, vaan ylipaansa on meren ajamaa hienoa hietaa 
rannalla kerroksena savimaan paalla. Meren pohja on tasaista, 
hienoa hietaa. 

Kiviniemen luona on jyrkanpuoleisen pensasrinteen alia 
ollut marka saviranta viela noin parikymmenta vuotta sitten 
(kansa nimitti sita »savirotko»), vaan vahitellen on veden aareen 
ajautunut matala hietakerros, jonka alia noin 1 m syvyydessa 
(ja lahempanakin) on jo savea. 

Muuten on ranta Kiviniemen puolessa avoinna koville lansi- 
tuuUlle, ja aallot ovat ajaneet hiedan veden aaressa mataloiksi 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o o. 75 

siirkiksi. Ylempanii ovat niimiit siirkiit alentuneet ja lasoittuneet 
ja muodostavat siellii kiinteita sarkoja pehmeiimpain savinotkel- 
main valiin. 

Toisin paikoin taasen huomaa veden mukana ylempiia 
kulkeuneen savea ja laskeutuneen hiedan paiille ohueksi ker- 
rokseksi. 

Naille niityille antaa leiman ryteikot (Fhragmites-ksmvus- 
tot) ja ennen kaikkia Carex 7iorvegica-suoi sekii Carex maritima- 
ja salina-miiyl Veden aiiressa olevan rantareunan kasvullisuus 
on suiirin piirtein kahta laatua — riippuen siita onko rannalla 
matalia hietasarkkia tahi saviperiiinen latakkomaa. 

Kiviniemen pysakin kohdalta alkaen vahiin eteliipuolelle 
niityn lapi juoksevan Myllyojan suun on ranta ylipaansii seu- 
raavan tapaista: vesi rannan edessa on laajalti (kilometrimaa- 
ria) matalaa, pohja kiinteaa, hienoa hietaa. Vedessa lahella ran- 
taa kasvaa kapeanpuoleisesti Eleocharis-sB.B.Yekkeit8i. Lahtilatii- 
koissa harvempaa Eleocharis ja Agrostis alba, Joissakin kohdin 
on viela pienia kahilistoja, Scirpus lacustris. 

Naiden matalain saarekkeiden ja lahtien takana nousee 
maa pyoreamaisiksi, tasarantasiksi Calamagrostis s^nc^a-sarkiksi, 
joita kulkee kaikkialla pitkin rantaa. Namat eivat missaiin koh- 
den ole laajoja eivatka yksijaksoisia, vaan katkeilevat lahdel- 
main ja urain takia. Maa on hietaa, pinta paikoin hieman tumnia 
ja ruosteinen. 

Namat Calam. stricta-kummut alenevat aina taaksepiiin ja 
melkein aina kulkee niiden takana likempiinii tahi etempiina 
rannan kanssa yhdensuuntaisia, mataUa harjanteita eli ton- 
kyroita, joissa maa on harvakasvuista, kiinteaa, ikiiiinkuin tal- 
lattua hietaa. Useasti nousee tama akie matalan tonkyriin tapaan 
rannan puolelta ja alenee tasaisesti maalle pain, vaan paikoin 
on se niin matalaa, etta ainoastaan maan erinomainen tiiveys 
ja kasvipeite eroittaa sen ymparistosta. Kasveista herattiiii huo- 
miota Lath, pal., Sonchus ja Euphrasia. 

Naiden takana on useimmiten karua, matalakasvuista hie- 
tamaata, jonka kasvullisuus muistuttaa kuivuutta kiirsivain mai- 
den kasvullisuutta. Tallaisilla kohden esiintyy tavallisesti Ca- 
rex glareosa, Juncus Gerardi^ Festuca rubra, Erioph. ang. y. m. 



76 I. Leiviskd, Oulun seuclun merenrannoista. 

Tahan saakka on maa ollut enimmakseen hietamaata: edel- 
lisen tapaisia kuivempia tantereita ja Eleocharis'ta tahi merisa- 
roja kasvavia notkoja — paikoin kapeammalti, paikoin parin, 
kolmensadan askeleen ieveydelta. Nyt sen sijaan maa alkaa 
yleensii olla savensekaista; kiinteampain hietamaiden valissii on 
pehmeita, savi- ja mutapintaisia vetisia alangoita, joiden takana 
useinkin kulkee matalanpuoleinen rantarinne. 

Naissa alangoissa on paikoin pienia lampia, vaan enimmak- 
seen ovat ne aika laajoina Car ex maritima- ja saZina-niittyina 
seka Carex no7^vegica-som'd. 

Kiviniemen puolessa on naiden alankojen ylapuolella selva 
rinne tavallisine maaniittykasveineen (Aira ccespit., Banunc. acris, 
Spircea j. n. e.), vaan sen takana jalleen kosteahkoja ja suope- 
raisia niittyja vuorottelevine ranta- ja maaniittykasveineen. Vasta 
naiden maanpuolella on kiintea maarinne {PolytricJmmj Empe- 
trum, Vacciniiim, Juniperiis j. n. e.). 

Etempana Myllyojan luona ei ensimmaisten saviperaisten 
alankojen takana huomaa mitaan rinnetta, vaan soisia ja kiin- 
teampia maita vuorottelee kauvas maalle pain. 

Seuraavat muistiinpanot kuvaavat rannan yksityisseikkoja 
Kiviniemen niittyrannalla. 

^7? 1900. Havaintopaikka rannalla Kiviniemen pysakin 
lahella. Taulu II N:o 13. 

Vesi on hieman tavallista korkeampana vienon lansituulen val- 
litessa ja ylettyy kaikkialla Cal. stricta-ssLrkkmn juurille saakka. Pohja 
on sievaa hietapohjaa. Laajat matalikot ylettyvat kauvas merelle. 
Sisemmissa pikkulahdelmissa on hieta hienointa, harmahtavaa ja rus- 
kottavapintaista. 

Kauvas oikealle ja vasemmalle nakee rannalla vedessa ja veden 
rajassa pienenpuoleisia El. pal. ja wm'^^.-saarekkeita, joiden korkeim- 
milla kohdin kasvaa niukka Cal. stricta. Lahtilatakoissa on Eleoch. 
harvempaa ja sen seassa Agr. alba harvakasvuisina ryhmina. 

Naiden matalain saarekkeiden ja lahdelmain takana nousee maa 
pyoreamaisiksi, mataliksi Calam. sfncfa-sarkiksi. Maanlaatu on niissa 
hietaa, pinta paikoin hieman tumma ja ruosteinen. S. t. on rinteilla 
merirojua, jota vesi on kulettanut kovemman merituulen aikana. Kasvu 
on verrattain runsasta — tiheanpuoleista, vaan yleensa matalahkoa. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 77 

Calam. str. 8 (60 — 70 cm kork.), C. norvey. niukalti tiiplia, 

Eleoch. pal. 5 — 7, rajoilla runs., C. glareosa » » 

E. unigl. » » » C sal. fusca, rinteillii harv., 

J. Gerardi 4, Parnassia 3 — 6, 

Car. marit 1 — 2, Montia, verr. runs., 

C. June. s. t. tiipas, Lysim. th. 3. 

Lisaksi Primula sihirica muodostaa kaikkialle piilvia noin aske- 
leen ja parin paahiin toisistaan. Palvet askeleen levyisia, enim. pyo- 
reita ja aika tiheita (lehti lehden vieressa). 

Korkeimmilla kohdin kasvaa lisaksi niukalti Fest. rubra ja 
Bhin. major 2. 

Kapeita alankoja ja lahdelmia kiertaa sarkkain ympari, kulkee 
pitkin ja poikin muodostaen uurteita ja koloja. Lahdelmissa kasvaa, 
paitsi El. pal. ja unigl. , viela s. t. jokunen Trigl. marit, pienen pieni 
Sdrpus-vYhmdL seka perukoissa Carex salina fusca ja flavescens-p?i\\\si. 
Reunoilla useissa kohdin Agr. alba-\6iia. Alangoissa kasvaa yha run- 
saanpuoleinen Cal. stricta, vaan Carex juncella (6) ]& meri ssl rat o\&i 
ed. runsaampana. Samaten Montia. 

Taaksepain alenee Cal sfncfa-sarkat (A) alavaksi ja maraksi 
niityksi (B). Kasvullisuus on kutakuinkin runsasta, ja sen muodos- 
taa Cal. stricta, matala, kukkimaton Phragmiies seka paksutahkainen 
Carex salina fiavescens. Naiden seassa oli: 

El. pal. 6, Trigl. pal. 4, Montia, kuten asken, 

El. unigl. palvia, Carex norveg. niuk., Caltha 4, 

Primula, joku palvi. 

Oikealla on tama alanko yhteydessa matalan latakon kanssa, 
jossa kasvaa tiheampaa Phragmites seka perukassa ryhma Carex salina 
fiavescens. Vasemmalla ylenee alue hiukan ja siina kohden kasvaa 
pengerman alia runsas Lysim. th. 7— -8. Uloinna oikealla palvi Ca- 
rex maritima^a samalla kohdalla. 

Edellisten maanpuolella kulkee rinnan rannan kanssa kuiva, 
toykyran tapaan rannan puolella nouseva, vaan maalle pain tasaisesti 
aleneva alue C, joka sekin niemii ja lahtii sekii katkeilee ojien, lah- 
dekkeiden ja notkojen takia, (joissa viimemainituissa rannan Cal. 
stricta- ja ylempi J. Gerardi-niiiiY tasaisesti yhtyvat). Tama alue 



78 J. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

vastaa monessa suhteessa Koskelan rannikon rantapensikon alustaa. 
Pensikkoa ei talla kuitenkaan ole, — lukuunottamatta joitakin etem- 
pana syrjassa nakyvia pensaan alkuja, — vaan pensaat ovat kaukana 
maalla ryteikkojen, saraniittyjen ja korteikkojen takana. 

Maa on hietaa, kiinteaa ja kovapintaista; paikoin nakyy siina 
tummempia ja ruosteenkeltasia juovia. Kasvullisuus matalaa ja har- 
vaa, hieta paikoin paljaana. S. t. harvassa, useamman metrin etai- 
syydella toisistaan, koettaa S. phylidf. tehda noin V2 m korkuisia 
pensaan alkuja. 

Leiman alueelle antaa Lathyrus palustris, jonka kukkivia tert- 
tuja nakee kaikkialla paikoin tiheanaan, paikoin jonkun dm paassa toi- 
sistaan. Paakasvina on Festuca rubra, aluslehtia tiheassa, korsia 6. 
Muita oli: 

June. Gerardi 2 (ryhmissa 7), Comarum 5 — 6, 

Car. sal. fusca 5, Pot, ans. 5, 

C. vulg. 4—3, BUn. major. 4—5, 

Erioph. ang. 4, Sonchus arv. 4—5, 

Poa prat. (paik. 5—6) niuk., EupJir. bottn. (palv. joissa 7—8), 

Trigl. pal. 4—3, Parnassia 4, 

Primula reunoilla niukalti, Gal. pal. reunoilla ninkalti, 

Bubus arct. harv., Spircea 1. 

Edellamainittujen heinain ja ruohojen peittamain alojen ohessa 
on hyvin harvakasvuisia kohtia, joissa heinain ohessa on vain joita- 
kin ruohoja niukalti. 

Edellisen alueen rannan puolella on paikoin valialue CA, jossa 
Cal. stricta ja Festuca vallan jakavat. Erio])h. ang. ja Gal. pal. kas- 
vavat naissa runsaasti. Muita C:n ja A:n kasveja niukemmalti. 

Yli alueen oikealta vasemmalle kulkee noin metrin levyinen, ny- 
kyaan kuiva oja, joka vasemmalla on yhteydessa merilahdelmaan joh- 
tavan latakon kanssa ja oikealla levenee ryteikon alia olevaksi suo- 
latakoksi. Korkean veden aikana nousee merivesi pitkin ojaa. Ojassa 
kasvoi pitkin matkaa runsaasti korkeita merisaroja, Carex salina fusca 
ja fuscoatra. 

Alue C alenee maallepain ja muuttuu vahitellen kuoppaiseksi, 
kuivaksi ja kitukasvuiseksi aromaaksi D. Tama kasvaa niukalti kai- 
kellaista; Festuca rubra, Cal. stricta, Carex vulgaris ja J. Gerardi 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 79 

muodostavat siinii huonon niityn. Pohjalla on jot. riinsas Carex gla- 
reosa. Muita kasveja on: 

Trigl. pal., Comariim, Parnassia, Rhinanthus, 

Erioph. ang., Caltha, 6^owc/iws, kaikkia harvassa ja lisiiksi 

pienia, harvoja Primula- ja Euphrasia-pdiWidi. 

Uurteissa, jotka aluetta katkovat, on Cal. stricta paakasvina. 

Ojan paikkeilla alenee D maallepain tasaisemmaksi, ruostepin- 
taiseksi, tata nykya kuivahkoksi Cal. stricta & J. G o'ar cU-nuiYksi E. 
Maanlaatu on tassakin hienoa hietaa, pinnalla niukalti vanhoja korsia. 
Kasvu harvahkoa. 

Enimmakseen nayttaa Cal. stricta olevan paakasvina. Etempaa 
katsoen antaa se leiman alueelle tummine kukintoineen. J. Gerardi 
on myos runsas ja kasvaa paikoin paakasvina — niin tiheassa, etta 
on ainoastaan joku cm valla enintaan. Pohjakasvina esiintyy kaik- 
kialla Carex glareosa^ tapansa mukaan harvahkona ja huomaamatto- 
mana, vaan tasaisesti levinneena. Alueella on sitapaitsi hieman kor- 
keampia Festuca rubra's. ja alavampia Carex norvegica^a. kasvavia koh- 
tia. Muita kasvaa yleensa: 

Trigl. pal. niuk., Montia, niuk. ja paikotellen, 

Carex salina » Prim, sib., pal via kaikkialla, 

» viilg. June. 1, Pot. ans. 4 — 3. 

Tuskin hiiomattavasti kohoaa niitty taaksepain ja muodostaa 
rannan kanssa yhdensuuntaisesti kulkevan tantereen, jossa kiintea 
pintahieta on tummanvarista. Talla kohden katoaa Cal. stricta, ja 
yha edelleen tihea Juncus Gerardi ja Festuca rubra (6 — 7) ovat val- 
takasveina. Pohjalla yha runs. Carex glar.; Erioph. ang. 4, Trigl. 
marit. 3, Carices salince, niuk. 

Keskella tanteretta on rannan kanssa yhdensuuntaisesti kulkeva 
matala nousu, jolla alue muuttuu G:n tapaiseksi, vaan niukempikas- 
vuiseksi tonkyramaaksi. Festuca on tassakin runsain. Muita oli : 

Erioph. ang. 6, Lath. pal. 4, Euphr. niuk, 

Poa prat. 5, Rhin. 4, Salix phyl. nareita. 

Car. sal. 2, Sonchus 2, 



80 I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

Poikki alueen kulkee ojantapaisia syvennyksia, joissa kasvaa 
Carices salincB. 

Oikealle jatkuu Cal. stricta & J. Get^ardi-dXiiQ (E) pitkin rytei- 
kon sivua. Talla kohden on rantaa muistuttava matala rinne vesi- 
kivineen. Alempana on kosteaa hietamaata, joka ylemmas kuivuu vahi- 
tellen ja ryteikon alia nousee tonkyramaaksi (G). Koko tama kohta 
on hyvin riinsasta J. Gerardi-mxiifdi. 

Rannempana on seassa Carex norv., glareosa ja marit. niu- 
kalti, Pot. ans. b, Glaux niukalti ; ylempana Festuca, harvassa ja 
ryhmina 6 — 7, Sonchus 4 — 5. 

Sammalkasvu on edella kuvatuissa kohdissa ollut niukka kuten 
tavallista. Rannan Cal. stricta-alueiWa. oli pohjassa hyvin huonoa H. 
cordif. j. n. e., vaan ylempana olevilla kiinteilla tonkyroilla ja ken- 
turoilla ei sammalkasvua ollut juuri nimeksikaan. 

Viimemainitun vahitellen alenevan tonkyramaan maanpuolella on 
saviperainen, vetinen alanko. Sen keskella oleva Cai^ex maritima- 
niitty on laaja ja ylettyy oikealla puolen olevasta ruovostosta kauvas 
sivu vasemmalla olevan latakon. Maanlaatu on savensekaista hietaa 
ja savea, joka paikotellen esim. latakon luona on mustaa^ rikkive- 
dylta haisevaa. Pinta on ruosteenruskea ja limainen, pintakerros 
tumma ja taynna juuria ja vanhoja korsia. Paikoin on kasvittomia, 
kuivanneita latakoita. 

Carex mariiima on noin 30 cm korkeaa ja aika tiheaa 8 — 9, 
harveten oikealle. Pohjakasvuna on niukka Hypna (cordif. ja 
Kneiffii) ja Carex norvegica. Muita kasveja on hyvin niukalti. Cal. 
stricta harvassa ja sen seassa oikealla puolen (savens. hietaa) Festuca 
rubra, Car. glar. ja Frimula'n lehtia. Laidoilla pienia Trigl. marit.- 
ryhmia ja rajoittavain alueiden kasveja. 

Kartan vasemmassa laidassa on ryteikon kainalossa latakko. 
Vetta on siina noin 1 dm, pohja on mutaa ja sen alia mustaa sa- 
vea. Latakossa on pienia El. pal.- ja Hippuris vulgai'is-saarekkeita, 
Trigl. manf.-tuppaita, Agr. aZ&a-palvia ja harvaa Scirpus lacustris. 
Reunoilla kasvaa erityisina palvina Agi'. alba, Hipp. vulg. seka Ca- 
tabrosa aqvatica. Kaikkia ymparoi hyllyva Carex norvegica-vYO. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, ii:o 5. 81 

Ryteikot. 

Phragmites-ka.sv usioien alustana on ylimalkaan kaikellaisia 
maita^ liejuisista ja vetisista aina kiinteimpiian tonkyramaahan 
saakka. Pohjakasvisto on sitii mukaa. 

Ryteikko N:o I alkaa J. Gerardi & Carex ^Zareosa-alueella 
tiheanpuoleisena, noin 80—90 cm korkeana, harvenee sitten C:n alus- 
talla. Tasta tulee se maalle pain runsaammaksi ja korkeammaksi 
kunnes se latakoksi levinneen ojan kohdalla on yksijaksoista ja mie- 
hen korkuista. Pohjakasvu — 1. Maan kuivatessa ja kohotessa 
harvenee se taaskin. 

Ryteikkojen I ja II d:n valilla on hyllyva, upottava ja vetinen 
Carex norvegica-suo, seassa olevan Carex salina'n ja inaritiman kanssa. 
Paikotellen on melkein yksinaan Carex salina fusca. 

Ryteikko II on kostealla, pehmealla pohjalla. Pohjakasvistona 
on Carex maritima, salina ja norveg. 



21/7 1900. Jatkoa ed.'niuistiinpanoon maalle pain. Taulu 
II N:o 14. 

Kohdalla on uloinna Phragmites III ja Carex salina & Eqvise- 
turn Ihnosum-suonuiiy, jotka molemmat olivat edellisen kartan ala- 
osassa. 

Phragmites III alkaa Carex manfma-niitysta ja harvenee maalle 
pain kunnes katoaa joitakin askeleita ennen niittypenkerettii A. Maa, 
joka ryteikon alia oli vaihtelevaa, on tassa, penkereen alapaolella ve- 
tista ja hieman epatasaista. Maanlaatu hietaa, jonka seassa on vaih- 
televasti savea. 

KasvuHisuus on jolens. runsasta. Paakasvun muodostavat ma- 
talat Carices, nim. Carex vulgaris, C, juncella, Carex salina fuscoatra ja 
harvoina tuppaina esiintyva Carex ccespitosa. S. t. on tiheita J.^r. 
alba-p'Alvm. Matala ja harva Phragmites kasvaa viela yli koko alan. 
Parissa kohden kasvaa ryhma Scirpiis lacusfris'i-d ja korkeammille, 
matalain harjanteiden tapaisille kohdille on asettunut runsas Lath, 
pal. seka Festuca 6. Muita kasveja oli: 



82 I. LeivisM, Oiilun seiidun merenrannoista. 

Pedic. pal. paik. tih. ryhmia, Farnassia 4 — 5, 

Gal. pal. runs, ryhmia, Eippuris, niuk., 

Caltha 5—6, Cal. strida, niuk., 

Car. now. s. t. joku tupas ja pienen pieni palvi. 

Ryteikon oikealla puolen oleva Carex salina fusca & Eqvisetum 
limosum-sxxomiii^ muuttuu ilman pengermaa ylempana olevaksi har- 
vaksi Carea:;-niityksi. 

Yhdensuuntaisesti rannan kanssa kulkee nailla kohdin pergerma 
A, joka paikoin loivempana, paikoin jyrkempana nousee alia olevisla 
kosteista ryteikoista ja saraniityista. Taman pengerman maanpuolella 
on omituinen valialue, jossa on kosteahkolla pohjalla mattaita ja kui- 
vempie palvia. Ranta- ja niittykasvisto on tassa sekaisin. Pitkin 
pengerman reunaa huomaa merenrojua ja aina jonkun tukkipuun, 
jonka vesi kevat- tahi syysmyrskyjen aikana on sinne kuljettanut. 
Oikealla olevalla penkereettomalla kohdalla on vesi nostanut tukin 
saraniitylle. Talla valialueella voi eroittaa 1) alemman, jotensakin 
tasasen maan ja 2) itse pengerman seka laajemmat, kiinteat palvet 
ja mattaat. 

1) Alempi tasainen maa. 

Maanlaatu on hietaa. Kasvullisuus yleensa matalaa ja niukalta 
nayttavaa. Pohjassa on niukanpuoleista sammalta, enim. Hypnum 
stellatum. Paakasvun muodostaa Carices, joista Carex ccBspitosa on 
jot. runsas, vallankin sammalta kasvavilla kohdilla. Muita: 

Car. y^mc. kuten edelL, Carex norv. niukalti, Phragmites, niukalti, 

C. canesc. 4 — 6, C. glareosa » Montia, ryhmia, 

C. sal. fusca 4, Calam. str. 4, Gal. pal. niuk., 

C. fuscoatra 3, Agrostis alba 4, Caltha » 

Festuca rubra, niuk. 

Itse penkere ja raja maalle pain on kiinteaa, kuivahkoa hieta- 
maata. Paikotellen on rinteella runsas ja reheva kasvullisuus. 

Huomattavimpana kasvina on Trif. repens, joka kasvaa aika 
runsaina palvina (etempaa katsoen aivan valkeanaan). Naissa pal- 
vissa nakyy Trif. lehtien lomista Festuca rubra, Carex vulg.. Car. glar., 
Poa prat., Trigl. pal. ja marit., Eqvis. Urn., Lath, pal., Pedic, Co- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 83 

mariim, Parnassia, Euphr. tennis, kaikkia enim. sangen harvassa ja 
muutamia kerrallaan kussakin paikassa. 

Palvien ulkopuolella ja laajemmissa valeissa on ed. lisaksi lai- 
hoja Pn'wiwZa-palvia, Carex vulg., Eiq)Jirasia-T)'hmvd, Gal. iml. seka 
joitakin Carex salina. Paikoin nousee rinteen alta J. Gerardi har- 
voina ryhmina. 

Itse penkereen harjalla kasvaa harvassa Sonchus marit. ja Spiraea 
seka joit. edellisista. Uloinna vasemmalla on penkere korkein ja jyr- 
kin f/4 m korkea), ja siina kasvaa rinteella ninsas Vicia cracca, har- 
janteella Rammc. acris 9 (keltasenaan), sen takana Euphrasia tenuis 
8 ja lopuksi Trif. repens 8. 

Pitkin aluetta kasvaa mattailla — toisilla tihea Trif. repens^ 
Festuca, Agr. vulg., Rhinanthus, Valeriana y. m., toisilla S. phyl.- 
nareita, Gomarum, Polyg. vivip., Gal. pal. j. n. e. 

Lahfien maaltapain tarkastamaan karttaan merkittya seutiia, on 
ylinna pensasniitty A, joka kasvaa harvakseen pajua, koivua ja kata- 
jaa. Niitty ei ole tasaista, vaan alenee tonkyroiden rantaan pain. 
Pensaisia ja pensaattomia mattaita on kaikkialla. Paakasvun muo- 
dostaa harvahko heinakasvullisuus: Aira coespitosa, Carex ccesjntosa 
ja vulgaris. Naiden seassa kasvaa jot. runs, ruohoja: 

Polyg. vivip., Trif. repens, Gorniis siiecica., 

Melamp. sylv., „ spadiceum, Pyrola rot. pens. iimr., 

M. ijratense, Vicia cracca, „ minor „ „ 

Ran. acris., Thalictrum fiavum, Spiroea j. n. e. 

Mattaat ovat matalia ja kasvavat Ran. acris isi, Thalictr. y. m. 
Paikoin on kuivempia hiedikkokohtia, joissa katajain seassa rehoittaa 
runs. Empetrum ja Vaccinium. 

Vasemmalla laskeutuu niitty tasaiseksi, matalaksi ja kosteaksi 
saraniityksi B. Maanlaatu tummaa hietaa, paalla ohut humuskerros 
ja kasvinjatteita. Pohjalla kasvaa niukalti sammalta Hyjm. stellatum 
y. m. Muun kasvun niuodostaa: 

Carex salina aqvatilif. 6 — 7, Erioph. ang. 5, 

„ canescens, runs, tuppaita, Carex norveg. niuk., 

;, aqvatilis, ryhmiii, C. canescens X norvegica, pal via, 

Cal. stricta b, Eqvis.limos.A — b (er\\m.{^\m[l 



84 I. LeivisM, Oulun seudun merenrannoista. 

Fedic. pal 5 — 6, Caltha 4 (lehtia 6), 

Comarum (enim. lehtia 5—6), Farnassia 3, 

Stell. pal. 5, 

Saraniityn oikealla puolen on kapea, vahan kiinteampi, mutta kos- 
tea alue C, jossa tumma maa on paikoin paljaana. Harvoja Carex 
juncella- ja Crt72e5c'e«s-tuppaita kasvaa yli tamankin alueen. 

Paakasvun muodostaa harva Agrostis (vulg.?), ja niilla kohdin, 
missa maa on melkein paljaana, Stellaria crassifolia ja Montia. 
Muita oli: 

Erioph. ang. niuk., Foa prat. hyv. niuk., Ejnl. pal. 4, 
Carex cces2ntosa,nmk., Fedic. jpal. 4 — 5, Gal. pal. niuk., 

„ aqvatilif. niuk., Comarum 4, Gal. ulig. 2. 

Laiteilla on mattaiden tapaisia kohopaikkoja, joilla kasvoi Festuca 
rubra, Folyg. viviy., Lath, pal., Bliin. major, Ban. acris ja Trif. repens 
y. m. vaihtelevasti ja mika milloinkin runsaimpana (Lath, tahi Ran. 
acr. etupaassa). Reunalla on myos leppasaareke, jossa kasvoi 3 m 
korkuista leppaa ja niiden juurilla pensasniityn kasvullisuus. 

Leppasaarekkeen ja ennen kuvatun valimaan valilla on ruostei- 
nen lampero D, jossa kasvaa aika tiheaa Menyanthes ja Eqvis. Urn. 
Laidoilla on pohjassa niukalti Hypnum fluitans [exannulatum ?) seka 
Ban. repfaws-palvia. Kosteimmassa kohdassa on ensin mainittujen 
seassa harvakseen Hipp. vulg. ja Sparganium minimum. Lisaksi viela 
joitakin Lysim. thyrsifl. 

Oikealla puolen on laaja, tasanen, kostea ja harvakasvuiselta 
nayttava saraniitty. Maanlaatu tummaa, hienoa hietaa, pinnalla van- 
hoja kasvinjatteita. Pohjalla kasvaa niukanpuoleista, mitatonta sam- 
malta (Hypn. steUatum]?L H. Lindhergii y. m.). Paakasvina on Gar. salina 
fusca, joka kasvaa harvana yli koko alan (7). Pohjakasvullisuutena 
on pehmeilla paikoin runs. Car. norvegica, muutoin harva C. norv. ja 
C. vulgaris (paik.). Muita kasvoi: 

Car. canescens^ paik. runs. 7 — 6, Fedic. pal. 5, 

paik. 3 — 4, Stellaria palustris 3 (paik.), 

Car. salina aqvatilif., harv. (3 — 4), Erioph. ang. 3 — 4. 

Lisaksi Caltha y. m. B:ssa tavattavia heinia ja ruohoja niukalti. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fcnnica, 23, n:o o. 85 

277 1900. Kuvaus rantasuosta kiinteain Cal. stricta-nWiU- 
jen ja tonkyramaiden yliipuolella Kiviniemen etelaisellii niitty- 
rannalla. Taulu III N:o 16. 

Maanpuolella on aika tiheaa pensasniittya, joka tasaisesti ale- 
nee rantaa kohti loivana rinteena. 

Car. norvegica-d\\iQ a. Car. norveyica peittaa niityn hyllyvim- 
miit, vetisimmat paikat ja asettuu ensinamaisena suolammikoiden ran- 
noille. Se on useinkin aivan yksijaksoinen. Maanlaatu talla kohden 
on mustaa savea, pinnalta ruosteenvarista, hieman hiedansekaista ja 
hyllyvaa. Alempana on vetta ja sen alia kiintea pohja. 

Kohdissa a kasvaa Car. norvegica aivan yksinaan. Seassa on 
vain pikkulatakoissa niukalti Lenina minor, siella taalla niukkaa Am- 
hlystegium ja sattumalta joku yksinainen muu kasvi. Toisissa kohdin 
on C. norv. pohja- ja paakasvina ja muita kasveja kasvaa joltisesti- 
kin seassa. Sellaisia kohtia on esim h. 

Musta, ruosteinen vesi on kohonnut yli maan paikotellen. Poh- 
jakasvistona on C. norv.in lisaksi huonoa sammalta (Amhlystegmm). 
Vedessa Lemna m. Muun kasvun muodostavat Car. salina fusca ja 
C. fuscoafra, yhteensa 7 — 8, toinen toisin, toinen toisin paikoin run- 
saampana. 

Car. marit. 4, Pedicul. pal. ryhm. 8, Caltha niuk., 

Agr. alba, niuk., Epil. pal. 4 — 6, Stell. crassif. niuk. 

Oikealla puolen kasvaa Fedicularis ihan ruskeanaan (9) antaen 
leiman koko alueelle. Maanlaatu on siina kohden vahan kiinteam- 
paa. Tiheimmissa kohden ei kasva mitaan muuta, vaan muissa koh- 
den on seassa ja ryhmain valissa, paitsi huonoa sammalta, Car. nor- 
vegica, C. salina, Epil. pal. ja Caltha. Lisaksi viela harvoja Cal. strida. 

Paaosan suon muista kohdista muodostaa Car. salina-nnii^ . Car. 
salina ?i on monta muotoa. Kohdalla c on Car. salina fuscoatra^ lahes 
metrin korkuista, tiheaa 10 — 9. Tummanviheriana ja korkeampana 
eroaa tama kohta etempaakin katsoen matalammasta, kellahkosta 
ymparistosta. 

Toisin paikoin {d) kasvaa sama sara matalampana ja sekasin 
muiden muotojen (fusca n) kanssa. Naissakin kohdin on salina aika 
tiheaa, vaan pohjalla enemman tahi viihemman C. norvegica. 



86 I. Leimskd, Oulun seudun merenrannoista. 

Lopuksi on viela harvanpuoleista, kellahkoa ja matalaa Car. 
salina /wsca-niittya suurilla aloilla. Enimm. on pohjalla C. norvegica, 
paikoin taas on C. salina melkein yksinaan. Seassa on niukalti Cal. 
stricta ja Fedic. Oikealla olevain vesisilmakkeiden luona muiittuu 
niitty Car. war?'^ma-niityksi. 

Maan puolella on C. norvegican seassa latakkopaikoissa runsas 
Catahrosa aquatica ja maalle pain pistavassa kosteassa perukassa on 
palvi Car. aqvatilishs.. 

Kosteahkolla, hyvin loivalla rinteella nousee maa Car. norv. & 
salina-silueesta. tavalliseksi pensasniityksi. Rinteella kasvoi vankan- 
puoleisen heinakasvun seassa runsaasti ruohoja. 

Festuca rubra, 6 — 7 (alemp. niuk.), Gal. pal., ryhmia valkeanaan, 
Erioph. ang. 6 (paik. 7 — 8), „ ulig.^ niukanpuoleisesti, 

Cal. stricta, 5 (ylemp. 3 — 2), Montia (6 alemp.), 

Car. vulg.^jlemp. runs. 6 — 7, Folyg. vivip. 6, 

Epil. pal. 5, Parnassia 4, S. phylicif., pienia na- 

Gomarum 5 — 6, Caltlia 3 — 4, reita. 

Ylempana lah. pensaita on Festuca rubra & Agrostis-([dii\ mer- 
kitsematta) niittya runsaan Polyg. viviparum' in ja Comarum'in kanssa. 
Muita kasveja on taalla m. m. Valeriana 5 — 6, Scutellaria galericu- 
lata (harvoja ryhmia) seka tiheanpuoleisia Euph^asia-ipsihia. 



^^7 1901. Kappale Kiviniemen savirantaa. Taiilu III N:o 15. 

Kiviniemen rantaniityn kaupungin puoleisessa paassa on 
edella kuvatuista kiinteammista rannoista eroava, latakkoinen ja 
upottava saviranta (»savirotko»). Kohdalla on ylempana pensi- 
kon luona muudan niittyaituus, ja kartan vasenta laitaa kulkee 
rajalinja vahan matkaa Kiviniemen pysakin kohdalta pohjoiseen. 

Vesi on jotensakin matalalla, joten kasvirajan meren puolella 
on noin 50 askelta levea melkein kuiva hiedikko. Tama on hienoa, 
osittain harmaata hietaa, tiivinpuoleista, joten pora uppoaa siihen hie- 
man vaikeasti. Noin 50 — 60 cm syvyydella on harmaata savea ja 
sen alia 90 -|- x cm pehmeaa, vetista mustaa savea, johon pora vaipuu 
hyvin helposti. Toisin kohdin on hietaa syvemmalle. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, no 5. 87 

Tasaisesta hiedikosta kolioaa matalia saarekkeila, jotka elupiiassa 
kasvavat El. unigl. seka Agr. alba a. (pienina ryhnciinii). S. t. on El. 
j^ai.-ryhntiia, pienia nekin. Saarekkeiden valissa on hienolti licjupin- 
taisia lahdelnaia, joissa kasvaa joitakin Liniosella (4 — 3) seka hyvin 
pienia CaUitricJie'n alkuja. Lahdelmien pohja on kauttaaltaan saven- 
sekaista hietaa ja syvempana savea. 

Noin 40 — 50 askeleen paassa kohoaa maa mataliksi Cal. stricta- 
sarkiksi, joiden merenpuoleisille reunoille on ajautunut tukkeja. Talla 
kohdin ovat namat sarkat matalampia kuin muualla. 

Rinteilla kasvaa El. pal. ja unigl. seka Agr. alba^ mutkien pe- 
rukoissa palvia Car. salina fusca ja maritimceformis. Cal. stricta'n 
ohessa kasvaa aivan samoja, kuin on kuvattu edellisilta rantapaikoilta. 
Juncus Gerardi on talla kohden 6. 

Rajalinjan kohdalla olevan sangen matalan ja noin 10 askelta 
levean Cal. stricta-Silueen jalkeen on hietapintaista, savialustaista ma- 
talaa El. unigl.-d.\&nko2i ja sitten taasen kapealti Cal. sfnc^a-aroa, kun- 
nes noin 30 askeleen paassa Cal. sfn'cfa-sarkkain merenpuoleisesta 
rinteesta kulkee yhdensuuntaisesti rannan kanssa pienia vesilatakoita. 
Naissa on maa jo pinnaltaankin hiedansekaista savea ja paikotellen 
silkkaa savea. Pintakerros pehmea ja hyllyva, syvempana tuntuu tii- 
vimpi maanlaatu, johon pora uppoaa jotens. vaikeasti. Laliikkojen 
pohjalla on kerros polyna levenevaa mutaliejua. Naissa on verrattain 
runsas vesikasvullisuus. Zannichellia, Myriophylhim spicatum, Pota- 
mogeton pectinatiis, pusillus, Lemna trisulca y. m. tavallisempia. Lisaksi 
joku Chara ja sammalia: Hypnimi cordifolium ja runsas H. Kneiffii. 
Lisaksi viela pienia El. unigl. ja Agr. alba. 

Latakoiden valissa ja ymparilla on heinaa kasvavaa maata. Poh- 
jassa kasvaa tihea ja korkea H. Kneiffii. Heinakasvun muodostaa 
samaten runsas El. unigl. ja sen seassa olevat Agr. rt/Z>rt-ryhmat. 
Seassa on Montia jot. runsas etenkin maalle pain seka Trigl. pal. ja 
marit. Maanlaatu on samaa kuin latakoissa, hieman vaan kiinteam- 
paa. Pinta on velista ja alavaa; korkeamman veden aikana on kaikki 
veden peitossa. 

Keskella latakko-niittya, joka on noin 75 askeleen levyinen, on 
kymmenkunnan askeleen laajuinen Scirjms laaistris-ryhm'^. Alueen 
maan puolella on noin 75 askeleen levyinen Car. norvegica-suo. C. 
norv. kasvaa tiheina tuppaina, joiden valissa nakyy ruskahtava savi- 



maa 



/. LeivisM, Oulun seudun merenrannoista. 

Alempana on savi ihan mustaa ja syvalla harmajan sinervaa. 
S. t. on haisevia rahkalammikoita ja jaiden penkomia paljaita savi- 
silmakkeila. C. norvegica'n seassa on niukalti Lemna minor ja har- 
vahkoa sammalta: Hypnum Kneiffii (lyhempaa ja huonompaa kuin edel- 
lisilla), H. cordifolium ja H. pollinifolium. Siella taalla on pienia, tiheita 
Agr. aW^a-ryhmia, ja edellisen alueen rajalla on Agr. alba laajoina 
voina ja saarekkeina. Lisaksi on viela joitakin Trigl man^.-ryhmia. 

Car. norvegica-^uon maanpuolella on hieman kiinteampi ja vaha- 
vetisempi, vaan muuten samallaatuinen Car. norv. & Car. salina fusca- 
alue ja sitten Car. salina /wsca-niitty seuraavalla kasvistolla: 

Pohjassa on osaksi niukkaa sammalta Marchantia ja Hypnum, 
osaksi kellerva savi nakyvissa. Montia on harvahko. Rajalla maalle 
pain runsaanp. Eypn. polygatmm. 

Car. sal. fusca 7—8, Stell crassif. 4—5, Caltha, lehtia, 
C. norvegica, niuk., I^pil pal. 4, Cicuta 1. 

Enoph. ang. 4 — b, Pedic. pal. 2—5, 

Edella kuvattu niitty on Car. norvegica-suosia vasemmalle. Kar- 
tassa kuvatulla kohdalla tulee Car. norv. likemmaksi maalle pain ja 
sen rannan puolella on noin 8—4 askeleen levyinen, tihea Catabrosa 
aguatica-wy notkossa pensasrinteen alapuolella. Vyo on monin pai- 
koin niin tihea. etta ainoastaan Leftnna minor on niukalti pohjaJla. 
Toisin paikoin on seassa: 

Stellaria crassif. 4:—b, Cicuia 2, CaWia 1. 

Epil. pal. 2 — 3, Montia, harvassa, 

(Rajoilla on sitten muiden alueiden kasveja). 

Catahrosa-yvon takana on pehmeaa, viettavaa ja koloista savi- 
hietamaata. Pohjalla on runsaanpuoleinen sammalkasvu: Hypnum 
stellatum, H. cordif. ja etenkin Mnium Seligeri, joka viimemainittu peit- 
taa maan paikotellen. Muu kasvu on myos runsasta. Alempana on 
Equiseium limosiim ja sen seassa oleva Cal. stricta heinista runsaim- 
pana, ylempana Festuca rubra. Ruohoja on runsaasti: 

Montia, jot. tiheaa, Pedic.., ryhmia harvassa, 

Gal. pal, valkeanaan ryhmia, Caltha 4 — 5, 

Comarwn 7, Lysim. th, 4. 
St. crassif. 4 — 5 ja ryhmia, 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 89 

Edella kuvatun kapean rinteen ylapuolella on tihea Car. arj^va- 
tilis-rennus ja rivi suiiria Rumex aquaticus. Tamiin jalkeen on suu- 
ria merirojukasoja, joiden reunoilla kasvaa runsas St. crassifolia ja 
Montia (molemmat 10 — 9). 

Karttaan merkityn ryteikon vasemmalla puolen on ennen mai- 
nitun Car. salina /?(sca-niityn maanpuolella Car. salina & norvegica & 
Equisetum Zimo^/w-alue tavallisella sekaannuksella. Taman jalkeen on 
noin 10 askeleen levyinen, marka ja koloinen rinnemaa. Edellisessa 
niityssa ja rinnemaan alareunalla kasvaa jot. runs. Hypnum pol- 
linifoUum ja cordifolium, ylempana pienta H. cordifolium, Blasia ja 
H. stellatum seka H. Eneiffii, Koloissa on viela H. exannulatum. 
Muu kasvu oli: 

Equis.limos. 1, Car. ?iort;.,harv. alemp., Comarum 4, 

Calam. sir. 4, Trigl pal.. „ „ Caltha 3, 

Car. aqvat. 3, Montia, runs., Farnassia 3, 

C. saliyia, harv., Fedicul. 4 — b, Gal. pal., ryhmia. 

Maan yletessa tulee lisaksi Festuca ja Car. ccBspitosa ja ylem- 
pana jyrkemmalla rinteella Comarum 8 — 7 ja Lysim. tli. 6 seka toi- 
sessa kohden Menyanthes (lehtia 9). Naiden ylapuolella Valeriana 5, 
Spircea 5. Vicia cracca, tih. ryhmia. 

Kartan oikealla puolen on ruostepintainen, kiinteanpuoleinen, 
huonokasvuinen suo-alue. Ruosteinen savimaa on osaksi paljaana, 
osaksi peittaa sita Marcliantia ja Hypmim Lindhet-gii. Toisin paikoin 
ed. Amhlystegia. Car. norvegica, harvana, vaan tasaisesti levinneena. 

Erioph. ang. 7. Car. sal. yksit., Fedic. pal. 6, 

Eqiiis. Urn. 4 (paik. 6).. Agr. alba s. t. rannem- Epil. pal. 4 — 3. 
Trigl. pal. niuk.. pana joku tupas, Caltha 3. 

Edellisesta oikealle on maa kiinteampaa, hietapintaista. Savi 
on syvemmalla. Pohjakasveina on taalla niukalti H. cordifolium ja 
Mnium Seligeri y. m. Kasvu on niukkaa: 

Car. vulg. 7, Folyg. vivip. 6, Gal. pal, niuk., 

Festuca rubra 5, Etiplir. bottnica, ryhm., Farnassia 3, 

Erioph. ang. 4, Lath, pal., ryhmia, Comarum 3 — 2, 

CaL stricta 3 — 2, Trif. repens, niuk.. Sal. phyl. joku nare. 



90 



/. Leiciskii, Oulun seudun merenrannoista. 



Uloinna oikealla on eraiissa kohden Frioph. ang. 8—7. Tal- 
laista aluetla ulottuu laajalti oikealle ja alaspiiin. Maanpuolella on 
kapealti Car. (/^ra^j/is-niittya. Sen ylapuolella on taasen runsaskas- 
vuista, koloista rinnettii {Mnium Seligeri runsas), ja pensaiden luona 
on maassa runs. Bryum vcntricosiini ja sitten Sphagnim squarrosum, 
Sph. teres ja Thu)'idium Blandoivii. Naiden ylapuolella on maaniityn 

kasvullisuus. 

Keskellii olevain merirojukasojen ja molemmin puolin kuvattu- 
jen rinleiden maanpuolella on aluksi Festuca & Aira ccespit. & Car. 
imlg.-nuiixii (Polyg. vivip, Spircea, Valmana j. n. e.) ja ylempiina Aira 
avspit, & AnthoxavtJunn & Car. vulg. (Ran. acr., Trif. rep., Etiphr. 
tenuis j. n. e.) Mnium Seligeri vahenee ja sijaan tulee Glimaeium 
sekii lopuksi Hyloc. parietinum ja Pohjtrichum . 



Kuten ennenimin on jo mainittii, laajenee niitty etelammiis 
mennen. IMyllyojan luona ei eniiiin havaitse pitempia, rannan 
kanssa yhdensuuntaisesti kiilkevia penkereita, vaan kiinteampain 
tantereiden kanssa vuorottelevat vesiperaiset niittymaat muuttu- 
vat viihitellen kosteiksi ja sittemmin kuivennniksi maaniityiksi. 

Maantieltii Monosen luota lahtien on aluksi ketoja, sen jiil- 
keen kapealti lehdon tapaista pensasniittya ja sitten tasaisesti 
aleneva, noin kilometrin levyinen rantaniitty. 

Aluksi on niityllii pensaita harvakseen — etenkin Salix 
pliylicif.j Alnus incana ja Betula odorata. Koko niitty on naillil 
seuduin tavallista Aira ccesp. & Careaj-niittya, kosteampain Eqids. 
Jimosum- ja Carex aqvatilis- (canescens) alankojen kanssa. 

Sitten vaheneviit pensaat ja merisarojen ilmestyminen 
osoittaa meren rannan olevan laheisyydessa. Ensin nakyy ojissa 
(joilla niittyii on koetettu kuivata) runsaanlaisesti korkeita Carex 
saJina (fuscoatra ja fusca). Vilhan alempana alkaa niita ilmes- 
lya itse niityllekin — sekii kosteammille {Carex canescens, Co- 
marum, Fedic. j. n. e.) etta vahan kuivemmillekin {Festuca, Aira, 
Riihus arct., Salix repens, Empetnnn) kohdille. 

Viela alempana alkavat Carex salinai esiintyii erityisina 
oiittypalvina, joiden omituinen, tavallisesti kellanvihrea tahi rus- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 91 

keahko viiri eroaa silmaanpistaviisti ymparistosta. Samalla alkaa 
niikya myos ryteikkoja, aluksi harvoja ja matalia, sitten yhii 
tiheampiii, sekii Carex maritima ja r2or^•e^ica-niittyia. 

Carex salina- ja maritima-nuiiyiai (edellisia enemman) jat- 
kuu sitten liihelle vesirajaa vaihdellen hyllyvain ja upottavain 
Ca7'ex 7iorvefjica-soiden ja kiinteain i^eshtca-tantereiden kanssa. 
Paikoin on vielii edellisissa silmakkeita ja jiilkimmaisissa hie- 
man ymparistosta kohoavia harjoja kukkasineen (Ran. acris, 
Trif. repens y. m.). Aivan lahellii rantaa on lopuksi Lathyrus- 
tonkyramaita ja matalia Cal. s^rzda-sarkkia. 

Myllyojan etelapuolella on rantaniitty viela laajempi. Siellii 
on viljelomaita ja rameista mannikkoa noin 2 kilometrin paiissa 
rannasta. Niiiden luota alkaa miirkia niittyja, joissa kauniin 
viheriat korte & sara-niityt vuorottelevat kellervain, huonokas- 
vuisten turpasmaiden kanssa. S. t. on pensaita, enim. Salix 
phylicifolia ja cinerea. 

Turpasmaat ovat kiinteita, epatasaisia hietamaita; pinnalla 
on huonoa humfista ja kasvinjaannoksia. Niukka sammal ver- 
hoaa maata huonosti (Aulacomnium pal y. m.). Kasvu on mata- 
laa ja huonoa; ruohot ovat tavallisesti huomattavimpana. Tihea 
Salix repens on hyvin tavallista. Ruohoista on runsain Polyg. 
vivip. Vaihdellen on riinsaana Comarum, Ban. acris, Trif. re- 
pens, Galium iiliy., Fedicidaris, Parnassia j. n. e. Heinistii ovat 
yleisimmin runsaita Festuca rubra ja Ayr. canina. 

Paikoin on pensaiden reunustamina sellaisia valimaita, 
joissa kuivanpuoleisella maalla kasvaa Feshica'n, Carex vidy.'.n 
y. m. seassa aika runsas Eqvisetiun limosum. Pensaiden suo- 
jissa on tavallisia Vicia cracca ja Fyrola rotundifolia. 

Edellisten kanssa vuorottelee miirkia MenyantJies- ja Carex 
norveyica-2i\o]di\ molemmissa Eqvisetum limosum (6) ja Erioph, 
any. (5) seka muita niukalti. 

Alempana kiiy niityn nako toisellaiseksi. Matalakasvuisia, 
ruskeahkoja Carex norveyica-m\\.iy']di kiertiiii kauniin viheriat 
-E^gnse^i^m-sarakkeet ja tummat Menyanthes-lsimiBet, ja siella 
taiillii esiintyy kirjavia Carex salina & IVI/c?(?am-kasvustoja 
laajojen pensasmaiden (pieniii 8 phylic, Cal. siricta, Festuca^ 



92 I. Leiviskii, Oulun seudun merenrannoista. 

Pedic, Cirufa, Car. sal. y. m., rannan ja maaniityn kasveja se- 
kaisin) ku}3eilla. 

Lahellii Myllyojaa on enimmakseen kosteita, tasaisia maita. 
Kellakat Carex salina-niiiyi vaihtelevat siellii siniviheriain Carex 
a^nindlacea-kaswusioien, valkoisten Eriopli. a7?^.-ryhmain ja tum- 
manruskeain Pedic. ^aZ.-tiheikkojen kanssa. Ylempana siintaa 
kaikkialla ruskeahkoja Feshica nt^ra-niittyja. 

Suupuolessa on maa kauttaaltaan kiinteanpuoleista, ojien 
katkomaa Festuca & pikkusara {Carex vulg., juncella (niuk.), 
canescens, salina a*r^a)-niittya. Korkeimmilla kohdin Aira cces- 
jntosa, Ran. acris y. m. runsaasti seassa. Alemmilla kohdin 
on huomattavia harvakseen kasvava Sagina nodosa ja Parnassia 
(pikku ryhmissa 3 — 6 kukkivaa vartta, ryhmain vali 4 — 5 dm). 

Edella kuvatut kohdat ovat lahella Myllyojaa ja hieman 
sinne piiin viettavia. Askeisista viljelomaista ja mannikkojen 
luota lahden pohjukkaa kohti kulkien tapaa enimmakseen kui- 
vanpuoleisia, hieman matastavia Aira, Agr., Festuca, Rumex ace- 
tosa, Ran. «cm-niittyja valissa kiertelevine Carex aqvat. & 
salina- ja Cal. sfWc^a-uurteineen ja notkoineen. Jotkut uurteet 
ovat syvia ja vesipohjaisia. Naissa on El. pal., Hippuris ja 
Ra7i. rept, seka rannoilla runsas Carex salina. 

Paikoin kasvaa niitty pensikkoa ja paakasveina on silloin 
Agrostis canina ja vulgaris, Juncus filif. ja Carex vulg. vaih- 
dellen. 

Uloinna rannalla on enimmakseen samanlaatuisia Cal. 
stricta-sadiYekkeitsi kuin Kiviniemessa ja niiden maanpuolella 
laaja tasanko, jossa kiinteat Festuca-maat ja kosteat Carex sa- 
lina- (ja ynaritima) ja Equisetiim limosum-mii^i vaihtelevat. Pai- 
koin on taallakin ranta ilman Cal. stricta-?>'dcckkm ja ulommainen 
laaja Eleocharis & vesikasvi [Myrioph., Potamogeton)-Si\ue muut- 
tuu suorastaan latakkoiseksi Carex norvegica- ja sitten salina- 
niityksi. 

Kempeleenlahden etelaisimmassa pohjukassa ei ve- 
den aaressa ole Cal. s^nda-saarekkeita, vaan vetinen, liejuinen 
ja savensekainen ranta-alue ulottuu kauttaaltaan vesirajaan, (EL 
^a?.-alueen merenpuolimmainen raja) jossa vasta alkaa kiintea 
hietapohja. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n;o 5. 



93 



Suiirin osa tatii alavaa rantaa on Carex norvegica-nuiiyix 
(kansa kutsuu sitii nimellii »latty») Carex salina-pahineen. 

Niityn eteliipuolella on lahella Saloon vievaii maantietii hie- 
tanen, miintya kasvava harjanne. Tamiin rinteeltii niikee koko 
niityn tasaisena, aukeana lahden pohjukkana. Lahden takana 
niikyy pohjoisessa metsiiinen Nuottasaari ja kaukaisena kaarena 
kiertaii sielta metsa laajojen niittyjen ja pensasmaiden takana. 
Satoja heinalatoja on taman kaaren sisapuolella. Itse niityn na- 
kee somissa viirivivahduksissa. 

Niityn vedenpuolinen laide on tumman viheria ja saarekas 
[Eleoch. |?a/.-vy6hyke). Sen takana nakee viherian seassa laa- 
jalti sinipunervia palvia ja nauhoja: Agrostis alba, ja ylempana 
on laajan laaja, kellanvihrea Carex norvegica-Rlue. Siellii tiialla 
on joku pieni latakko, jonka laiteilla Eleoch. pal. ja tumman 
viheriiU, korkeammat Carex 5a?i?2a-reunukset rehoittavat. Hajal- 
laan samalla alueella olevat kellahtavat Carex salina- tahi rtia- 
ritima-miiyi, tummanpunaset Fedicularis pa?.-ryhmat ja valkeat 
Eriophorum-ksLSYUsioi saavat naon viela kirjavammaksi. 

Viela ylemmaksi maalle pain katsoen nakee ylempanii ole- 
vissa vesirommakoissa ja niiden reunoilla Equisetum-sB.vkoja, joi- 
den helakan viheria vari esiintyy sita selvemmin ruskeahkojen 
Calam. stricta & i^e^^Kca-niittyjen rinnalla. Naiden takana siin- 
taa pensikkoja ja ketoniittyja aitoineen ja latoineen. 

Salon niittyrannat. Varjakanniemen oikeanpuoleisessa kai- 
nalossa Muikun talon luona on pitka, kapea niittyranta, joka 
jyrkanpuoleisella penkereella nousee maaniityiksi tahi kapeaksi 
lepikkovyoksi ja sen takana olevaksi kuusikoksi. 

Ranta on melkein vastapaata Oulujoen Iso- eli Rommakon 
vaylaii^ ja joen tuoma hieno liete joutuu veden mukana helposti 
naille rannoille. 

Maa on saviperaista, pehmeaa, hienoa savensekaista hietaa 
ja savea. Vesi rannan edessa on matalaa, vaan saannollisesti 
syvenevaii ja itse ranta nousee tasaisesti yleten. 

Tallaisilla matalilla, marilla ja pehmeiipohjaisilla niittyran- 
noilla on tavallisesti reheva, vyohykkeina esiintyva Eleocharis (I) 
Agrostis alba (II) ja Cal. stricta & Carex junceUa (y. m. Carex)-nni{Y . 



94 /. LcivisM, Oulun seudun merenraimoista. 

Paikoin esiintyviit niimat vyohykkeet hyvin saannollisina, 
niin ettii kaukaa katsoen niikee rannalla kolme perakkain esiin- 
tyviiii viirijuovaa: tummanviheria, sinipunerva ja kellanviheria. 

Miiikun rantaniitylle on omituista rannan kanssa yhden- 
suuntaisesti kulkevat, kapeat ja korkeat harjanteet, jollaisia 
siella on melkein joka paikassa. Ranta on taallii avoin jaiden 
vaikutuksille ja maanlaatu on pehmeaii, joten liikkuvat merijiiat 
keviiisin ja syksyisin helposti lykkaaviit harjanteita. Kovain 
liinsi- ja lounaistuulten nostamilta laineilta on ranta sen sijaan 
suojattua, joten vesi kesaisin ei paase tasoittamaan naita har- 
janteita. 

Harjanteilla eli tonkyroilla kasvaa osaksi toisia kasveja 
kuin itse niitylla, ja suojaan niiden taakse laskeutuu niittykas- 
veja maaltapain. 

Muikim rannan yksityiskohtia kuvaa seuraavat muistiin- 
panot: 

Vs 1900. Muikun ranta. Taulu III N:o 17. 

Taustana on tasaisia, ojitettuja savensekaisia niitt\^a [Aira ja 
Phleum), jotka jyrkalla, kapealti puita ja pensaita kasvavalla penke- 
reella laskeutuvat alavaksi, kapeaksi niittyrannaksi. 

Maa on savensekaista hietaa, kuoppaista ja tonkyraista seka re- 
hevakasvuista. Noin 10 — 15 askeleen paassa rannasta kulkee kapea 
(noin V2 ^ — V3 levea) ja noin ^4 m korkuinen, useista kohden kat- 
keileva harjanne eli tonkyra. Taman takana on alavaa, vetista maata 
ja sitten kapea rinne ja pensaita kasvava penger. 

Maa vesirajan ja tonkyran valilla on kuoppaista hietamaata. 
Veden pohjassa on pienia vesikasvin alkuja. Vedessa ja veden aaressa 
kasvaa ensin harvahkoa ja sitten tiheita El. ^a/.-ryhmia. Ensimmai- 
silla maasaarekkeilla kasvaa tihea Agr. alba ja niiden valissa tihea 
Fl. pal, joten talla kohdalla, niin pitkalle kuin rantaa pitkin nakee, 
on kirjava vyo sinipunervista Agr. alba- ja tummanvihreista El.pal.- 
palvista. Saarilla kasvaa sitapaitsi: 

Trigl. pal. 3 — 4, Gal. pal., ryhmia, Pedic. 3—4, 

Montia, runs., Caltha 4, Parnassia 3. 

Saarekkeita seuraa alavaa markaa maata, jossa kasvaa aika run- 
sas kasvullisuus. Tihean heinakasvun muodostaa Agr. alba, El. pal., 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 95 

Cat. stricta ja laajat Car. y?mce?/a-(uppaat (noin askeleen ja kahden 
etaisyydella toisistaan). Pohjalla Montia runsaanpuoleisena ja Gal. 
pal. harsuja ryhmia. Muita kasvoi tassa: 

Trigl. pal. 6 — 4, Eriopli. ang. harv., Comarum 4, 

Aira botfn. niuk., CaWia 5, Parnassia 3 — 4. 

Eqyis. lim. (ster.) harv., Pedic. pal. 5 — 4, 

Maallepain mennen tulee lisaksi Car. sal. fuscoatra, C. canes- 
cens, Festiica, J. Gerardi, Pot. ans. ja Lysim. thyrsi ft. 

Latakkopaikoissa Car. wort;.-palvia. 

Sitten tulee paikoin katkeileva harjanne, jonka rinteella kasvaa 
tiheana palvena Car. salina fusca. Itse harjanteella kasvaa paikoin 
aika tihea Lysim. th., yleensa Festuca ynna lisaksi joitakin edellisen 
alueen kasveja. 

Harjanteen takana on markaa, matalaa maata rehevalla kasvis- 
tolla. Paakasvun muodostaa Cal. stricta ja Car. salina fuscoatra. 
Seassa on runsaita Car. salina /w5ca-palvia ja harvakseen Car. jun- 
cella seka paikoin J. Gerardi. Muita oli: 

Lysim. th. 5 — 6, Comarum 5—4, Gal. pal. vmhs. I'jhm, 

Pedic. 5, Parnassia 5 — 4. 

Taakse pain kohoaa alue hietarinteena, jolla harvenneen edel- 
lisen kasvun seassa kasvaa Aira ccesp. (2), Valeriana ja Sonchus. 
Itse penkere on hietamaata ja kasvaa harvalti leppaa ja koivua. 
Rinne on paikotellen vierivaa hietaa, paikotellen kasvaa siina J. filif., 
Aira, runsas Sonchus, Valeriana, Spircea j. n. e. 



1^7 1900. Muikun ranta. Taulu III N:o 18. 

Maanlaatu on savea ja savensekaista hietaa. 

Ranta on marka, pehmea ja rehevakasvuinen. Vedessa ran- 
nalla on runsaita El. j;aZ.-saarekkeita ja itse rannalla laaja El. pal.- 
alue, jossa pienilla saarelmilla kasvaa Ayr. alba ja matalavetisissa 
lamperoissa El. acicularis. 

Taman alueen maanpuolella on hieman kiinteammalla maalla 
reheva Ccd. stricta-ni'itiY • Sen keskella kulkee noin ^2 — V-i ^^ ^or- 



96 /. Leiviskci, Oulun seudun merenrannoista. 

kuisia ja 1 m levyisia selanteita, joilla kasvaa Gal. stricta, Festuca, 
Car. vulg. ja Aira ccesj). seka Sonchiis. 

Niityssii ja ed. alueen rajalla on s. t. pienia suopalvia, joissa 
kasvaa Car. norvegica ja Car. salina-\io\om\o]d.. 

Pienella penkereella (nousulla) kohoaa Cal. s^ncfa-niitty noin 5 
— 6 m leveaksi kouruksi rinnemaaksi, jossa paakasvina on Car. jim- 
cella ja Festuca rubra, mitka yhdessa Car. salina aqvatiliformi ksen 
kanssa muodostavat rehevanpuoleisen niityn. 

Muita kasveja on pitkin matkaa seassa kuten tavallisesti. 



Muikim pitkiia niittyrantaa seuraavain laidun- ja kapeain 
lepikkorantojen jiilkeen on noin Salonniemen keskipaikoilla laaja, 
maalle pain lahtena pistaytyva tasanen niitty. 

Salon notkolta pain tullen on rannempana ensin karunpiio- 
leista Cal. s^nda-niittya ja sitten pikkupaju & Cal. stricta-SilueiiSi 
(kuten Hietasaarella) seka etempana rannasta laaja, Kiviniemen 
karuja Cal stricta- j. n. e. aroja (D ja E ^7? 1900) muistuttava 
J. Gerardi & Cal. stricta & Festuca rw-5ra-niitty. 

Niukalti rantakasveja [Primula sib., Carex maritima ja sa- 
Ima, Trigl. marit.) kasvaa yli koko niityn, ja s. t. on alavampia 
Pedicularis tsi ja Eriophonini isi kasvavia kohtia. 

Rannan keskikohta on kohti aukeaa ulappaa ja jaat seka 
aallot ovat ajaneet hiedan kiinteaksi, kovaksi valliksi eli tonky- 
ramaaksi aivan lahelle vesirajaa. Oikealle levenee tonkyramaa 
kiinteaksi pensikon pohjaksi. 

Tasta on seuraava muistiinpano : Vs 1900. Taulu III 
N:o 19. 

Vesi edessa on matalaa. Pohja on savea, seassa pienia kivia 
ja aivan maan rajassa hietaa. Pohjassa kasvaa niukalti Suhularia, 
Limosella ja Batrachium paucistamineiim {co7iferv.). Vasemmalla on 
ranta matalatonkyrainen. Paikoin on kiintea valli aivan lahella vesi- 
rajaa, paikoin on vallin ja rannan valilla kapealti loivaa rinnetta ja 
alavaa maata (A). 

Savensekainen hietamaa kohoaa vedesta hyvin matalana saarek- 
keena, jota peittaa jotensakin runsas kasvuUisuus. Alemmilla kohdin 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 97 

ja rinteilla El. tmigl. ja korkeammilla Ag7\ alba seka joilakin Sonchm- 
aluslehtia. Yleensa kasvaa harvakseen El. pal. ja Trigl. pal. seka 
kolopaikoissa runsas El. pal. 

Tonkyramaan alia olevalla rinteella kasvaa Calam. stricta seka 
merisara-palvia (Carex maritimceformis ja fusca) ja toisin paikoin 
Calam. stricta' n seassa runs. Agrostis alba. 

Keskella havaintopaikkaa kulkee oikealta pain El. ^;aZ.-poukama. 
Sen peralla ja ymparilla on El. pal.in seassa Agr. alba, J. Gerardi 
ja Carex maritima, kaikkia jotens. runsaasti (seassa viela niuk. Pedic, 
ja Caltha). 

Poukaman peralla ylenee kostea niittypalvi Sonchus-lehtiruusuk- 
keita kasvavaksi hiedikoksi. Poukaman oikealla puolen kulkee vesi 
uraa myoten kahteen kuoppaan, joiden reunoilla kasvaa runsas (8 — 
9) Carex salina fuscoatra ja Cal. stricta, 

Tonkyramaa on kuten tavallisesti kiinteaa, harvakasvuista hieta- 
maata paljaine hietapalvineen. Heinista kasvaa Festuca rubra ylei- 
seen, paikoin J. Gerardi ja pensaisiin pain kaltevilla rinteilla Carex 
vulg. seka yksinaisia lyhyita merisaroja ja Erioph. ang. Niukan ruo- 
hokasvun muodostavat: 

Sonchus, (6 — 5) laiteilla palvia, Yida cracca, niuk., 

Pot. ans., alavammilla kohdin niuk., Stell. graminea » 

Lath, pal., » » » Comarum, ». 

Plant, maritima, niuk. pens, luona, 

Tonkyran merenpuoleisella rinteella Euphr. bottnica 7 ja alem- 
pana Parnassia 3 — 4. 

Pensaita on S. phylicif., matalia 1 — 1^2 m, Myrica ja S. re- 
peals niukalti. 

Oikealla mutkistuu ranta viela enemman avointa ulappaa kohti. 
Veden aaresta nousee tassa jyrkanpuoleinen hietasarkka, jonka rinne 
on noin 1 m verran kasvitonta, silkkaa hietaa. Aaltojen tuoma me- 
renroju on muodostanut vyon pitkin harjaa. 

Hiedikolla kasvaa yhdessa kohden pieni Jiincus alpinus-T^?A\\. 
Hietasarkalla kasvaa vasemmalla puolen Cal. stricta (seassa joit. Agr. 
alba) ja etempana oikealla runs. C. salina favescens. 

Taaksepain alenee sarkka kosteahkoksi Cal. stricta & J. Gerardi- 
niityksi. (Pedic. 4, Pot. ans. 4, Caltha 3 — 4, Gal. pal. niuk.). Tata 

7 



98 7. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

on ainoastaan muutaman askeleen leveydelta ja sen jalkeen tulee maa 
taasen kiinteammaksi. Salix ph. pikkunareita on tiheassa, Festuca 4 
— 5 ja Sonchtis 3 — 4. 

Heti takana on matalan S. pliylidf.-vWm reunustama tonkyramaa. 



Kapeain niittyjen, laidunten ja hiedikkonienten jalkeen on 
ennen Vihiluotoa olevan poukaman rannalla matala, ilman 
sarkkia ja tonkyroita vedesta nouseva noin kilometrin pituinen, 
levea niittymaa. Taulu III N:o 20. 

Ranta on matalaa, hienohietaista, savensekaista ja liejuista. 
Lahinna vetta ja vedessa on laaja ja runsas El. pal.-dXwQ. Sen maan- 
puolella on Agrostis alba, ensin yksin ja sitten J. Gerardi'n kanssa. 
Taman jalkeen on J. Gerardi valtavana ja sitten Cal. stricta. Selvia 
rajoja ei niiden valilla ole, vaan toiset aina vahitellen muuttuvat 
toisiksi. 

Veden aaressa on pienia Sciijms-rYhmisL (kahilikkoja) ja noin 
niityn keskipaikoilla on veden partaalla valkeita GlycetHa f/is^aws-taplia 
punervalla savimaalla. Cai-ex norvegica muodostaa s. t. hataroita pal- 
via. Carex salina ja maritima s. t. harvassa. Primula sihirica on 
hyvin runsas Agrostis alha'n, J. Gerardi'n ja Cal. strida'n seassa. 

Kun maa alkaa olla kiinteaa ja kuivahkoa, esiintyy Carex gla- 
reosa kuten tavallisesti, ja tasaisesta niitysta nousevilla pengermilla ja 
tuskin huomattavilla kumpnroilla Festuca rubra. 

Eraassa kohden pistaa maalle pain laaja ja vetinen El. pal.- 
lahdelma. Sen oikealla puolen on lahella rantaa karua, Salix phyli- 
a/.-pensaita ja pienia ^mj^efrwm-palvia kasvavaa i^esfwca-tanteretta, ja 
sen rannan puolella Cal. stricta-veunns. 

Taman ja rannalle ylettyvan metsikon takana on Vihiluodon 
kainaloon yiettyva J. Gerardi & Cal. stricta & Festuca-nuiiy etem- 
pana rannasta olevine pienine Car. worv. -palvineen. 

Saaret. Kuten ennemmin on jo mainittu ovat seudun me- 
rensaaret suurimmaksi osaksi alavia lepikkoniittyja matalaveti- 
sine, sukkelaan maatuvine niittyrantoineen, joiden yleinen muoto 
ja kasvullisuus on eri saarilla suunnilleen samanlaatuinen. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 99 

Rantaniitty nousee kaikkialla liihempanii tahi etempiina 
rannasta matalalla rinteellii kuivemmiksi maaniityiksi. Rannem- 
pana ja paikoin sisempanakin ovat namat verrattain alavia ja 
tuoreita. Leppiiin seassa kasvaa pihiajia, tuomia ja koivuja seka 
paikoin yksinaisiii kuusia. Niittykasvun muodostavat Aira cce- 
spifosa ja Calamagrostis lanceolata (valiin erikseen, valiin molem- 
mat yhdessa) ruohoineen ja leppien alia olevine vatukkamaineen 
ja Cor?i2(5-peitteineen. Kotakarin lepikoissa on laajoilla aloilla 
liheitii ja kauniita ikfz/^wm-niittyjii, joissa Milium, Calamagrostis 
lanceolata ja Agrostis vulgaris muodostavat rehevan niittyheinan. 

Sisempana ovat niityt tavallisesti kuivia Aira flexuosa-mii- 
tyja, jotka osittain kasvavat runsaasti ruohoja (Hierac. umhell, 
Epiloh. ang. y. m.), osittain peuranjakalaa, variksenmarjaa, ka- 
tajia ja mantyja. Kaikkein kuivimmilla kohdin on harvaa man- 
nikkoa ja paikoin pienia kuusistoja. 

Siella taalla on vaarainpensaita y. m. kasvavia matalia 
kivikkomaita ja markia notkelmia seka lamperoita. 

Saarille omituisia rantamuotoja ovat niemien (etupaassa 
kivikko- ja kivihieta-) valiset niittylahdelmat, kapeat lepikkotaus- 
taiset niittyreunukset seka maatuville rantamatalikoille syntyvat 
laajat vesijattomaat. 

Pienien niemekkeiden valisia niittylahdelmia loytyy muil- 
lakin rannoilla, vaan saarien rannoilla ovat ne erittain huomat- 
tavia. Paitsi ennen mainittuja Laitakarin ja Kellonkraaselin lansi- 
rantaa on niita etenkin Kotakarin ja Hietakarin etela- ja lansi- 
rannoilla. 

2^/7 1901. Kellonkraaselin lansirannan kivihietaniemekkeiden 
valissa on matala lahdelma, jonka ranta ylenee maalle pain tasaisena, 
pehmytpohjaisena niittyna. Vedessa ja veden aaressa kasvaa Eleocha- 
ris pal. kaarevana vyohykkeena. Ylempana on seassa runs. Agrostis 
alba ja pitkin matkaa Trigl. palustre. ^?eoc/«.-vyohykkeen jalkeen 
seuraa matalasti nouseva rinne, jossa kasvaa runsas Calam. strictaia. 
maalle pain harveneva Agrostis alba seka ruohoja kuten tavallisesti. 
Taman takana kiertaa samaten kaarena runsaskasvuinen matala rinne, 
heinia ja ruohoja sekaisin: 



100 L Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

CarexjuncellaAupp&ii&ioiAihesLSssL, Lath, pal, s. t. tihea ryhma, 

Festuca rubra 7, Parnassia 4, 

Carex salina, niuk., Sonchus 4-3, 

,. glareosa „ Potentilla (lehtia) 4, 

Trigl. pal. „ Comarum 3, 

Agrostis alba „ Galium pal., harvana verhona, 

Phragmites 1 — 2, Salix pJiylic. (nareita) 3. 

Juncus Gerardi, harv. ja pikku ryhm., 

Ylempana on lepikkoreuna maakasveineen (Milium, Cornus, 
Tanacetum, Solidago, Hierac. umbell). 



Kota- ja Hietakarin pikkulahtien rannoilla kasvaa useim- 
miten Fhragmites-kB.SYus{o]di Eleocliaris & Agrostis alba- ja Ca- 
lam. stricta & Carex jitnceZZa-vyohykkeiden ohessa. Calam. strida'n 
seassa runsas Juncus Gerardi. 



Kapeita lepikkorantoja on saarilla vallankin sellaisilla 
kohdin, missii puuttiui kivikkoisia niemia ja missa jaat ja aallot 
muodostavat veden aareen hietasarkkia ja tonkyroita. 

Kellonkraaselin pohjoisrannalla on paikoin hietakumpura 
aivan veden aaressa ja kasvaa korkeaa leppaa, pajuja ja maa- 
niittykasveja (Agr. canina, Valeriana y. m.). Kumpuran jyrkalla 
rinteella on niukalti Festuca rubra, Lath. pal. ja Juncus Gerardi^ 
ja veden huuhtomalla hiedikoUa kapealti Eleocliaris pal. ja Ca- 
rex salina. 

Toisin paikoin on veden aaressa pyoreasti koheneva hieta- 
sarkkii, jonka harjalla on niukalti pensaita, ja koko rannan peit- 
taa vedesta alkava harvahko Phragmites. 

Saaren itarannalla on noin 450 m pituudelta sangen ka- 
peareunaista niittyrantaa. Eleocharis pal. on pienina saarekkeina 
ja hyvin kapeana nauhana pitkin vesirajaa ja paikoin puuttuu 
kokonaan. Loivalla, kapealla rinteella on Calam. stricta-niiiifdi 
Carex salina- ja manYima-palvineen ja noin 5 askeleen paassa 
vesirajasta Lath, pa^.-tonkyra ja kapea, paikoin katkeileva 3—5 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 101 

m levyinen lepikkorivi. Jyrkemmilla rinteillii on hetimiten Lath. 
^ja^.-toyry ja leppiii. 

Kapean lepikkorivin takana on kauttaaltaan alavampia 1am- 
peronmuotoisia niittymaita, joihin vesi tunkeutuu merituulien 
aikana. Pohjassa on sammalia Hypnum exannulatum y. m. 
ja piiakasvun muodostavat Cal. stricta ja Carex juncella seka 
Carices salince (fitscaj, mika milloinkin runsaimpana. Pitkin ja 
poikin kulkee matalia saarelmia, joiden paakasvina on Festuca 
rubra. 

Lamperoniittyjen takana on lepparinne [Viola pal., Lysim, 
ja Comics), sitten joko keskusniittyja (silloin on rinteella Ange- 
lica, Valeriana, Cornus, Cal. lanceolata, Solidago j. n. e.) tahi 
pienia, kuivia niittylamperoita lepparyhmain valissa. Muutamissa 
lamperoissa on pohjalla lehtia y. m. kasvijaannoksia, matalalti 
multaa ja sitten hietaa (sammalia ei ole). Ruohoja on: 

Viola pal., lehtia 7, Caltha 3, Cornus, niuk., 

Polyg. vivip. 7 — 6, Valer., niuk., Lysim. th., laiteilla. 

Bubus arct. vaihtelev., Oal. pal. » 

Heinista on niukalti pystyja Agr. alba seka joitakin Festuca 
ruhra-korsiB. ja Carex juncella-iuppsiitR. 

Toisissa lamperoissa ovat heinat vallalla: Agr. vulg. 1, 
Aira ccespit. 6, Agr. alba 3—4, tahi Jimciis filif. 7—8, Cal. 
stricta 6, Carex juncella 3 — 4, jalkimaisissa tavallisesti runsas 
Comarum. 

Lamperoiden takana ylenee maa keskusniityksi. 



Laajoja vesijattomaita on Kotakarin, Hietakarin ja Kel- 
lonkraaselin rannoilla. 

Kellonkraa^elin etelainen ranta on tavattoman laajaa ja ala- 
vaa, kivikkoista ja markaa vesijattomaata lammikoineen, urineen, 
saarineen ja lahtineen. Rannan edessa olevalla matalikolla on 
pitkalle ulottuvat kivikot, jotka suojaavat rantaa jaiden vaiku- 
tuksilta. Taulu III N:o 21. 

Maanlaatu on tiivista, hienoa hietaa, limapintaista ja (paikoin) sa- 
vensekaista. Rantaniitty nayttaa yleensa tasaiselta, vaan lahemmin 



102 /. Leiviskci, Oulun seudun merenrannoista. 

tarkastaen huomaa sen kauttaaltaan olevan taynna lampia, joissa vetta 
on J;^ 1 dm ja saaria, jotka tuskin huomattavasti kohoavat alavam- 
pain kohtain yli. Heikkojenkin merituulien aikana nousee vesi pit- 
kin lahtia ja lampia ja huljuii matalain saarekkeiden yli. 

Kasvullisuus on talla rannimmaisella alueella niin harvaa, etta 
maa paistaa selvasti lapi, ja siella taalla on aivan kasvittomia 
palvia. 

Paakasvun muodostavat Agrostis alba ja Juncus Gerarcli seka 
matalien saarekkeitten rannoilla kasvava Eleoch. uniglumis. 

Namat molemmat hennot kasvit kasvavat sekaisin paikoin toi- 
nen {Agr. alba etenkin merelle pain, J. Get^ardi maalle pain) paikoin 
toinen hieman riinsaampana ja niiden sinipunervat — ruskeat kukin- 
not antavat koko talle laajalle rantareunalle omitiiisen tumman varin. 

Muita kasveja on seassa sangen niukalti. S. t. huomaa jonkun 
Carex norvegica-iw^snUj yksinaisia Garex salina, Trigl. maritimum, 
Caltha, Juncus alpinus seka pienia S. phylicifolia-nB.re\tSL. 

Kun tullaan lahemmaksi iilimmaisia pajukko & lepikkosaarek- 
keita, kay maa hieman kiinteammaksi ja korkeammaksi. Agr. alba 
vahenee ja katoaa, ja sijaan tulee Cal. stricta, Primula- ja Fot. an- 
smwa-palvia seka harvahko Pedic. pal. Joillakin kohdin on rantapen- 
sikon aaressa pehmoisempaa, kosteahkoa maata, johon on asettunut 
Carex salina. 

Saaren etelanokan kohdalla olevan pensassaarekkeen (A) va- 
semmalta puolen (katso karttaa) pistaa kauvas maalle pain niittylah- 
delma, 

Niityn alkuosa on harvahkoa Cal. stricta & J. Gerardi-niitiY'sL. 
Maanlaatu on yha hienoa hietaa, pinta kuivahkoa, melkein sammale- 
tonta. Edellamainittujen heinain seassa kasvaa Primula sibirica jo- 
tensakin runsaina palvina, Potent, ans. samaten ja Carex norvegica niu- 
kalti alavammilla kohdin. 

Tallaista niittya jatkuu kauvas sivulle pain ja maalle pain noin 
200 askelta, kunnes oikealla puolen olevan pensikon kohdalla maa 
tulee kiinteammaksi, kuivemmaksi ja epatasaisemmaksi. Pienilla, kos- 
teilla palvilla on Carex worve^rtm-koloniioja; alavilla tasankopaikoilla 
on Cal. stricta yha runsaana, vaan suurimmaksi osaksi on alue kui- 
vahkoa, kituvalta nayttavaa J. Gerardi & Carex glareosa-niitijEL. Pri- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 103 

mida on vahennyt ja Potentilla anserina tullut sen sijaan runsaam- 
maksi (8). S. t. on matalaa, harvaa Phragmites. 

Pensaistojen valilla nousee niitty kukkaisrinteella (Lath, pal., 
Lysim. j. n. e.) harvaa leppaa ja Phragmites' ia. kasvavaksi matalaksi 
hietamaeksi (leveaksi tonkyramaaksi), joka taasen taaksepain alenee 
pieniksi niittylamperoiksi. Namat kasvavat etupaassa Carex juncella 
& Cal. sfWcfa-niittya kituvine merisarapalvineen. 

Naiden lamperoiden takana kulkee vihdoin vakituinen maanii- 
tynrinne heinineen (Calam. lanceolata, Milium) ja ruohoineen {Vale- 
riana, Tanacetum, Angelica, Cornus suecica). 



Noin puoli kilometria edella kuvatusta lanteen pain on samalla 
etelarannalla seuraava kohta, Vs 19<^0. Veden aaressa on taalla kivia 
vahan runsaammin kuin idempana, vaan muuten on ranta aivan sa- 
mallaista El. unigl. & Agr. alba & J. Gefrardi-nWiiY^ lahtineen ja 
lampineen. 

Lahimpana kiinteaa maata olevissa vesilatakoissa ja lahtien pe- 
rukoissa on pohja kiinteaa kavella, vaan sen pinta levenee penkoessa 
hienon hienona mutana ympari veden. Maanlaatu on hiedansekaista, 
paikoin ihan mustaa savea. 

Naissa latakoissa ja niiden reunoilla kasvaa Aster tripolium har- 
voina ryhmina (kymmenkunta kappaletta kussakin ryhmassa). 

Latakkojen maanpuolella on kapea Agrostis alba & J. Gerardi- 
reiinus ja sitten joitakin askelia levea J. Gerardi & Cal. stricta-niiiiY, 
jonka takana on hietapohjainen, pajiia ja nuorta leppaa kasvava saa- 
reke. Reunalla kasvoi Bhin. maior, Lath, pal., Euphrasia bottn. seka 
Myrica. 

Saarekkeen takana maalle pain on joka suunnalle J. Gerardi- 
niittyja. Runsaan J. Gerardi^ n ohessa kasvaa nailla Cal. stricta har- 
vassa (lah. pensaita runsaammin), Trigl. marit. s. t. aivan harvassa 
ryhmia, Pot. anserina yleensa harvoja palvia, PI. ynaritima harvassa 
(paikoin 5). S. t. on kiinteampia ja hieman korkeampia 1—2 m 
leveita palvia, jotka kasvavat Carex glareosa'a ja Festuca nibra'a ja 
joiden reunoilla on pienia Primula sibirica- seka Odontites litoralis- 
ryhmia. 



104 i. Ldviskd, Oulun seudun mereiirannoista. 

Saaren luoteisranta on matalaa, vedesta tasaisesti kohoa- 
vaa Eleoch. iinigl & Agrostis aZ&a-niittya, jonka maanpuolella 
kulkee rannan kanssa yhdensuuntainen penger eli tonkyra. Tama 
on paikoin heina & kukkaisaluetta, paikoin harvakasvuista ja 
pensaista hiedikkotannerta. 

Rannan itiiosasta on otettu seuraava kuvaus Vs 1900. Taulu 
III N:o 22. 

Vesi on matalaa ja ranta nousee matalan mataloiksi saarek- 
keiksi, joita on noin 100 askeleen leveydelta. Naiden rannoilla kas- 
vaa niukalti Eleoch. unigl. ja itse saarilla kasvittomain paikkojen va- 
lissa harsuja Agrostis aZfca-ryhmia seka harva Trigl. pal. 

Suuremmilla saarekkeilla nakyy jo joitakin, enimmakseen kuk- 
kimattomia Cal. striata ja s. t. kohottavat yksinaiset Ai?'a hottnica- 
tuppaat kullankeltaisia kukinnoitaan. 

Lahinna maata oleville JL^ros^^s-saarille on asettunut viela seu- 
raavia: 

J. Gerardi 3 — 4, Parnassia 3, 

Festuca 3 (keskella saarta), Sonchus (lehtia) 3, 

Salix ph., joitakin nareita, Gal. pal., harsuja ryhmia h. 

Paikoin ovat saarien valisten lahdelmien perukat syvempia ja 
silloin kasvaa niissa runsaanpuoleinen El. pal. seka rinteella Carex 
maritima-^diWm. 

Sisimpain lahtipemkoiden kohdalla kulkee rinnan rannan kanssa 
kiintea tonkyramaa muodostaen niemia ja mutkia seka katketen pai- 
kotellen. Rannan puolella reunustaa tata kapea Cal. stricta-\yo, joka 
joissakin kohden levenee laajemmaksi niemeksi (II). 

Tallaisella kasvoi: 

Cal. str. 6, Montia, harvakseen yli PecUc. 4, 

Agr. alba, reun. runs., koko alan, Primula, palvia kuten 

June. G.J parissa koh- Gal. pal. 5 — 3, tav., 

den palvi, Parnassia 4, 

Trigl. pal., rannempana 3. 

Lisaksi joitakin seuraavan alueen kasveja rajalla. 

Tonkyramaa on kuten tavallisesti rannan puolelta jyrkempi ja 
alenee tasaisesti maalle pain. Maanlaatu on kiinteaa hietaa, kasvul- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 105 

lisuus harvaa. S. t. on noin 1 m korkuisia Salix j^h. pensaita ja 
harsua Myrica. Heinista on runsain Festiica ja ruohoista Lath, xjal-, 
Bhinanthus ja Euphrasia lottnica. Maalle pain alenevalla pehmeam- 
malla rinteella kasvaa Cat. stricta seka ed. lisaksi Garex juncella ja 
Potent, anserina. 

Tonkyramaan takana on paaasiallisesti Gal. stricta & J. Gerardi- 
niittya, joka tonkyramaan poikki kulkevain urain kautta on yhteydessa 
rannempana olevan Gal. stricta-reunan kanssa. Kasvu oli: 

Gal. stricta 7 — 8, Potent, ans., palvia, joissa 7, 

J. Gerardi 8, Primula sib.^ runs, ryhmia, 

El. pal., vaihtelevasti, Pedic. pal. 5., 

Garex norvegica, runs. — niuk. 

Niityssa on saaria, joilla on sama kasvu kuin tonkyramaalla 
(Festuca, Lath, pal., Rhinanthus, Euphr., Parnassia). Maalle pain yle- 
nee niitty kiinteammaksi Juncus Gerardi & i^es^z^ca-aroksi {Garex jun- 
cella niukalti; Potent, ans. kuten tav.; Primula, niukka) ja yhdessa 
kohden alenee kosteaksi Garex maritima & Gai^ex norvegica-ahieeksi, 
Tata on ainoastaan pienenpuoleinen notkelmapaikka, jota kaikin tahoin 
rajoittavat kiinteammat tantereet. Kostealla Garex maritima & norv.- 
alueella alkaa vankka Phragmites, joka siita jatkuu pitkin kiinteita 
maita pensikkoon saakka. 

Takana kulkeva lepikkorinne (Valeriana, Leontodon, Myrica j. 
n. e.) on laajan pensassaarekkeen reuna, jonka toisella puolen on Gal. 
stricta & Garex juncella-miiiYa. ja sitten vasta lepikkoinen maaniittyrinne 
heinineen ja ruohoineen. 



Niittyrannoista. 



Oulun seudun merenrannikon niittyrannat ovat kaikkialla 
edellakuvattujen kaltaisia. Uiisia rantoja — Patenniemen, Reuk- 
senlahden, Varjakan j. n. e. — tarkastaessa huomaa aina selvia 
yhtalaisyyksia entisten kanssa. Aivan oudotkin rannat tuntuvat 
tutuilta, silla rannan muoto ja kasvuUisuus muistuttaa aina suu- 
resti jotain ennen nahtya kohtaa. 

Rantaniittyjen kasvilajit ovat sangen vahalukuiset. Lukuun- 



IQQ I. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

ottamatta kapeita toyrasrantoja ovat rannat kauttaaltaan tassa 
suhteessa melkein yhtii ja samaa. Laajemmilla niittyrannoilla 
esiintyy melkein aina samat paavyohykkeet. Vedessa ja veden 
iiiiressa on suurempia ja pienempia Eleocharis-ksisv ustoja.. Naita 
seuraa Agrostis alba ja Calamagrostis stricta ynna jotkut Carex- 
lajit seka lopuksi Festuca rubra. Ruohoista ovat rayoskin samat 
lajit aina saapuvilla. Alavammilla kohdin loytyy aina jonkun 
verran Montia-, Caltlia-, Comarum-, Pedicularis palustris- y. m. 
kasvua — ylempiina taasen Lathyrus palustris, Viola palustris, 
Valeriana j. n. e. 

Kasvilajien ollessa nain vahalukuisia antaa paakasvi tahi 
pari kolme paakasvia leimansa kasvupaikalleen. Eri niittymuo- 
toja voi senvuoksi helposti eroittaa toisistaan nimittamalla niita 
paakasvin tahi kahden, vielapa kolmenkin paakasvin mukaan 
esim. Eleocharis palustris-, Agrostis alba & Juncus Gerardi-niiiiY 
j. n. e., kuten muistiinpanoissa on tehtykin. Itse rantoja eri ryh- 
miin jakaessa on huomioon otettava, etta kullekin rannalle on 
omituista ei ainoastaan nuo niittymuodot vaan myoskin niiden 
siuiruus ja asema, ja sen vuoksi on pidettava silmalla koko ran- 
taniittya veden ja n. s. maarajan valilla. 



Ranta-alueen maanpuolinen raja. 

Kuten ennemmin on jo mainittu on nailla alavilla rannoilla 
iiseinkin sangen vaikea loytiia rajan ranta-alueen ja sen taustan 
valilla. Rannan kasvullisuus nayttaa paikoin aivan huomaamatta 
rauuttuvan maaniityn kasvullisuudeksi. 

Toisilla kohdilla saattoi pitaa rantapensikkoa, rantapensi- 
kon alustaa tahi etempana vesirajasta kulkevaa matalaa rinnetta 
rantaniityn rajana, vaikka useinkin esim. rantapensikon takana 
oli yha viela samallainen rantakasvullisuus kuin merenpuolel- 
lakin. 

Lopuksi oli kohtia, joissa sen sijaan oli helppo loytaa aivan 
selva raja. Sellainen oli esim. Salon Muikun ranta, jossa ranta- 
niityn takana oli jotensakin korkea ja jyrkka rinne. Rinteen 
alapuolella, johon merivesi tavantakaa nousee, on rantakasvuUi- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 107 

suns vesikasveineen ja halofyytteineen, ylapuolelta ojitettu keto- 
niitty ihan tavallisine maakasveineen: PJileum, Aira y. m. 

Rantojen Uirkeimmista kasveista ovat toiset, kuten Carices 
salime ja Jimciis Gerardi, tunnettuja halofyytteja, toiset taasen, 
kuten Calamagrostis stricta ja Carex jimcella, yleisia rantojen 
tahi kosteain maiden kasveja. Taustan kasveista toiset valtta-^ 
vat yleensa rantoja ja markia maita, toiset erityisesti merenran- 
toja. Kullakin seka rannan etta taustan kasvilla on lisaksi viela 
omat vaatimuksensa kasvupaikan kosteuteen, valoon y. m. seik- 
koihin nahden. 

Eroittaaksemme merenrantaniityn sita rajoittavasta maanii- 
tystii on etsittava toiselta puolen sellaisia merenrantakasveja, 
jotka rannalla runsaastikin kasvavina eivat kiipea maaniittykas- 
vien pariin ja toiselta puolen sellaisia yleisia maaniittykasveja, 
joita ei enaan tapaa rantakasvien seassa. 

Merenrannan ominaisuuksista tulee tassa etupaassa kysy- 
mykseen merivedennousu ja maan suolanpitoisuus. Selvityk- 
seksi mainitaan seuraavassa lyhyesti muutamain tarkeampain 
rannikkokasvien esiintymisesta Oulun seudulla. 

Eleocharis palustris on yleinen rantakasvi ja kasvaa meren- 
rannalla vedessa laajoina saarekkeina ja rantavyohykkeina seka 
etempiina vesirajasta etenkin hietapohjaisissa lammikoissa ja not- 
kelmissa. 

Eleocharis uniglumis on merenrantakasvi ja esiintyy veden 
aaressa ja lamperoissa lahella vesirajaa pitkin koko aluetta. 
Etenkin tasaisilla kutusavirannoilla kasvaa se llihinna vetta laa- 
joina niittyina. 

Agrostis alba'si loytyy Oulun seudussa muuallakin, vaan 
merenrannoilla esiintyy se huomattavana merenrantakasvina. 
Vesirajassa nakee sita kaikkialla enemman tahi vahemman. Hie- 
tasaaren, Kiviniemen ja Koskelan rannan epatasaisilla hietaran- 
noilla se reunustaa tavallisesti veden aaressa olevia hietasark- 
kia, tasaisilla kutusavirannoilla muodostaa laajoja reunusniittyja 
yhdessa EleocJi. iinigl. kanssa ja tasaisille, pehmeille lahtienran- 
noille asettuu £'/eoc/zam-alueen yliipuolelle laajoiksi Agrostis alba- 
voiksi (hanhiheiniiniittyja). Etempiina vesirajasta on Agrostis alba- 



108 /. Leiviska, Oulun seudun merenrannoista. 

palviii savi- tahi liejupohjaisissa lamperoissa ja niiden reu- 
noilla. 

Calamagrostis stricta on yleinen kosteahkoilla niittymailla 
ja rannoilla, vaan etenkin merenrannoilla kasvaa sitii kaikkialla 
runsaasti EJeocliaris- ja Agrostis alba-B.\ueiden ylapuolella. Cal 
stricta on huomattavimpana etenkin hietapohjaisilla niittyran- 
noilla, missa se on niitynmuodostajana rinteilla ja rannim- 
maisilla matalilla sarkilla; kapeilla, pensikkotaustaisilla ran- 
noilla on se melkein aina valtakasvina. Etempana vesirajasta 
esiintyy se yleensa kaikilla rannoilla alavilla kohdin yhdessa 
sarojen, Juncus Gerardin y. m. kanssa. 

Carex aqvatilis kasvaa yleensa runsaana rannoilla ja kos- 
teilla niityilla. Merenrannalla esiintyy se etenkin epatasaisilla 
rantaniityilla — rinteilla, Calam. ^fncfa-sarkkain reunoilla, lah- 
delmien pohjukoissa ja pensaiden valisissa niittylamperoissa. 

Carex juncella on yleinen kuten edellinenkin ja kasvaa 
merenrannoilla etenkin loivilla, kosteahkoilla rantaniityilla ja 
pensaiden seka tonkyrain takaisissa laajemmissa niittylampe- 
roissa. Carex juncella ei usein ole tihea, vaan muodostaa taval- 
lisesti niittya muiden heinakasvein ja ruohojen kanssa. 

Juncus Gerardi on merenrantakasvi, joka etupaassa viih- 
tyy tasaisilla ja kiinteahkoilla kutusavirannoilla rannempana 
yhdessa Eleocharis unigl. ja Agrostis alban, ylempana Calam. 
stricfa^n ja Festuca rubran kanssa. Alavilla kohdin kasvaa se 
paikoin etempana vesirajasta, johon merivesi tavallisesti ei nouse. 
Hietasaaren ja Koskelan rannalla on J. G. ylen niukka, mika 
ehka voi riippua maan vahaisesta suolanpitoisuudesta. 

Primula sibirica on myos suolakasvi, vaan vaatii samalla 
nousuvettakin. Hietasaarella ja Koskelan rannalla ei sita loydy 
juuri lainkaan. Kempeleenlahden rannalla on sita jo kaikkialla, 
vaan erityisen rnnsas on se etempana Akion, Kotakarin, Laita- 
karin ja Reuksenlahden rannoilla. Muutoin kasvaa Primula aina 
samoilla kohdin — ei aivan veden aaressa, vaan vahan etem- 
pana olevalla rinteella {Calamagr. stricta), johon vesi nousee hel- 
posti kovemman merituulen aikana. 

Aira bottnica kasvaa aina vaan ihan veden aaressa tahi 
paikoilla, joita vesi huuhtoo tuon tuostakin. Se on etupaassa 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 109 

kivikkokasvi ja kasvaa niittyrannoilla niukalti sellaisilla paikoin, 
joissa hiedan seassa on soraa tahi kiviii. 

Carex glareosa kasvaa tasasilla tahi hieman viettavilla pai- 
koiJla, jotka jo ovat nakojaan kuivanpuoleisia, vaan joihin vesi 
vieia silloin talloin ylettyy. Maa on aina jotensakin kiinteaa. 
Kuivaneille Agrostis alba & Juncus GerarcZz-kutusaviniityille aset- 
tuu se kernaimmin. Yhdessa sen kanssa esiintyy tav. Juncus 
Ge^'ardi ja Festuca rubra. 

Carex norvegica kasvaa yksinaisina ja pienina ryhmina s. 
t, pitkin rantaa kosteilla kohdin. Etempana vesirajasta muodos- 
taa se savitaustoille Carex 7iorvegica-soita., joihin vesi nousee 
merituulien vallitessa. 

Festuca rubra on yleinen niittyheina. Merenrannoilla esiin- 
tyy se kaikkialla ja kasvaa tavalHsimmasti Calam. sfncfa-alueen 
ylapuolella — rannempana tonkyroillii ja kumpiiroilla, etempana 
kuivilla ja kiinteillii tanterilla muiden heinain ja ruohojen pa- 
rissa. 

Triglochin palustre on kostean maan kasvi, jota merenran- 
nallakin nakee kaikkialla vesirajasta Festucan pariin saakka. 
Enimmakseen on se harvaa ja huomaamatonta — harveten maalle 
piiin. 

Carex salina ja maritima kasvavat kaikkialla pitkin aluetta 
veden aaressa ja siita ylospain rannan taustoille saakka. MikaU 
rannalla nakyvistii vedenkorkeuden merkeista kykenee paatta- 
maan, kasvavat namat niin korkealle maalle pain kuin merivesi 
kovimpain tuulien aikana nousee. Vedennousurajojen ylapuo- 
lella nakee tavallisesti vain rauodon aqvatiliformis seka ylen 
pienia surkastuneita muotoja ja hybriideja. Kauvempanakin ran- 
nasta tapaa aika rehevia kasvustoja paikoilla, joihin vesi valiin 
ylettyy. Kempeleessa Myllyojan etelapuolella on niita ojassa 
toista kilometria rannasta. Kevaisin nakee samassa ojassa tuik- 
kiaisia (Gasterosteus), jotka sinne uivat meresta. Salon etelaran- 
nalla nakee salinci'm seuraavan korkean veden rajoja kaukana 
rannasta olevilla ketoniityilla. Selvimmitt merimuodot ovat ma- 
ritima, maritimceformis, flavescens ja fusca, jotka ovat tavallisia 
etaisimmilla saarilla. Hietasaaren ja Koskelan rannalla kasvaa 
etupaassa aqvatiliformis ja fuscoatra. 



110 I, Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

Muista vahemmiin tarkeistii rantakasveista kasvaa Odonti- 
tes litoralis Haukiputaanjoen pohjoispuolella olevilla laidunran- 
noilla jotensakin lahellii vesirajaa Glaux maritiman kanssa. Mim- 
alla nakyy sitii ylemmilla, hieman kuivemmilla kohdilla yhdessa 
Carex glareosan kanssa Kellonkraaselin etelarannalla, eraassa 
kohden Hietasaarella ja Akion rannoilla. 

Salicornia herhacea kasvaa alueella ainoastaan Kotakarin 
saarella yhdessa Triglochin maritimiim'' in kanssa melkein kuiva- 
neessa liitakossa keskella tasaista Agrostis alba & Juncus Ge- 
rardi-nniiysi. 

Glaux ja Plantago maritima kasvavat suunnilleen saman- 
laisilla paikoilla jotensakin lahella vesirajaa ja kernaimmin hie- 
man soraisilla ja kivisilla rannoilla. Jalkimmainen viihtyy usein 
kiintealla tonkyramaallakin. Molemmat kasvavat harvassa ja 
vahapatoisina. 

Edella luetellut lajit ovat ranta-alueen tarkeimpia. Maa- 
niittyjen tavallisia kasveja on Aira ccespitosa, Agrostis vulgaris 
ja Agr. canina. Naista Aira on epailematta yleisin niitynmuo- 
dostaja (suoniittyja lukuunottamatta) nailla tienoin. Rannikoil- 
lakin kasvaa sita kaikkialla rantalepikoissa, matalain rinteiden 
ylapaolella j. n. e. paikoin runsaammin, paikoin niukemmin. 
Yleisemmin ei se koskaan nay laskeutuvan vedennousualueen 
piiriin, vaan pysytteleikse aina ylempana. Jyrkilla rannoilla voi 
se kasvaa kutakuinkin lahella vesirajaa. Agrostis vulgaris ja 
canina ovat hyvin yleisia rannan taustoilla ja esiintyvat lahem- 
panakin rantaa pensastojen alustoilla ja muilla korkeammilla 
kumpuroilla pensaiden luona — tavalhsesti kuitenkin vedennou- 
surajojen ylapuolella. 

Carices salince ja Aira ccespitosa nayttavat riippuvan meri- 
vedennoususta ja eroittavat siten vakituisen merenrantaniityn 
(Carex salina) taustana olevasta maaniitysta (Aira). Tasaisilla, 
suoperaisilla ja suotaustaisilla rannoilla on kasvullisuus toisel- 
lainen ja raja epaselva, vaan sellaisia ei loydy juuri missaan 
kohden itse merenrannalla. ^) Laajoilla ja alavilla rantaniityilla on 
kylla notkelmia, lamperoita ja saarekkeita toinen toisensa perasta 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. Ill 

ja ranta- seka maaniityn kasveja vaihdellen sikin sokin, vaan 
lopuksi on aina matalia rinteita, joiden takana alkaa selvii maa- 
kasvullisuus (Aira, Poa, Luzula midtifl., Ranunc. acris, Poly- 
trichum, Hylocomium y. m.). 

Missa muutoin yleensii runsaammin alkaa esiintya Aira 
ccespitosa (tahi flexiwsa), Calam. lanceolata, C.phragmitoides, Milium, 
Tanacetum, Corniis siiecica, Solidago, Hieracium y. m. y. m. siella 
on ranta-alueen raja, johon merivesi vain aniharvoin voi ylettya. 

Sammalkasvu on vedennousurajalla vaihtelevainen. Tuol- 
laiset jyrkat rantarinteet kuin esim. Muikun rannan ovat aivan 
sammalettomia, ja samaten ovat myos melkein sammalettomia 
loivemmatkin kiinteat hietarinteet, jollaisia usein on maaniityn 
rajalla. Rehevammillii rinteilla on m. m. hyvin tavallisia Mnium- 
lajit (Seligeri ja cinclidioides) ja Sphagnum squarrosum seka Sph. 
teres. 

Maanlaadun y. m. seikkojen vaikutus rannan kasvullisuuteen. 

Kuten muualla on merenrantaniityillakin kasvipeitteissa 
eroavaisuuksia, jotka lahinna riippuvat paikan maanlaadusta. 
Hietamaa ja savimaa ovat naiden seutujen rannoilla, ne kaksi 
maanlaatua, jotka etupaassa tulevat kysymykseen. 

Kysymys savi- ja hietamaalla esiintyvain kasviformationein 
eroavaisuuksista tulee nailla rannoilla sen kautta vaikeaksi, etta 



1) Sellainen ranta on Haukiputaan Pappilanlahden perukalla. Lahti 
CD jokivarressa, vaan merenrannan luontoa osoittaa viela m. m. niukka Pri- 
mula. Rantaniitty on alava ja vetinen. Ulimmaisena on laaja Eleocharis 
pahistris-Silue vesikasveineen ja kahilistoineen. Maalle pain on seassa Agrostis 
alba- ja Lysimachia thyrsiflora-paXvia. ja vahitellen alkaa ilmestya Carex jun- 
ce//a-tuppaita. Sitten muuttuu ranta Carex JMwceZ^a-niityksi, seassa niukalti 
Calamagr. stricta ja Primula (pienia ryhmia). Kun maa tulee vahan kiin- 
teammaksi on Calam. stricta paakasvina ja seassa runsaanlaisesti Festuca 
rubra, Carex vulg. ja pajunareita (Comarum 6—7). Ensimmaisten isojen lep- 
pain vaiheilla alkaa pohjalla nakya Sphagnum'ia. ja paakasvullisuuden muo- 
dostavat sarat: Carex aqvatilis, irrigua, teretiuscula, ampullacea y. m. 

Saraniityn ylapuolella on sitten Oxycoccus'ta., Vaccinium uliginosumia. 
y. m. kasvava Sphagnetum. 



112 I. Leiviskd, Oulim seudun merenrannoista. 

merenpohjaan muodostuneet savikerrokset sisaltavat kalkkia meri- 
eliiinten kuorista (etenkin >/pikisavi») ja etta savimaita on usein 
matalain lahdelmain perukoilla, joissa kasvullisuus on paremmin 
suojattua kuin muilla rannoilla ja joissa saven sekaan on muo- 
dostunut runsaammin liejua ja multaa. 

Nain ollen voi etenkin savirantojen kasvullisuus monessa pai- 
kassa riippua edellamainituista seikoista. Lisaksi on viela huo- 
mattava, etta Hailuodon ja Oulun valisen merenpoukaman pohja 
on suureksi osaksi kutusavea s. o. savensekaista hienoa hie- 
taa ja etta rannoilla loytyy melkein joka paikassa hiedan seassa 
hiukan savea. 

Rannan edessa olevalla matalikolla huomaa savi- ja hieta- 
pohjaisilla paikoilla suuria eroavaisuuksia seka suojatuissa lah- 
dissa etta aukeain ulappain rannoilla. Savipohjilla on aina run- 
sas vesikasvullisuus, jotavastoin hietapohjat ovat sangen koyhat 
ja harvakasvuiset. 

Koskelanrannan ja Hietasaaren seka Patenniemen hieta- 
pohjaisilla rannoilla on pohja melkein kasviton. Potamogeton 
perfoliatus, Callibichei, Suhularia ja Limosella ovat siella ainoat 
huomattavat ja nekin hyvin harvassa. Samaten on Kempeleen- 
lahdenkin hietarannoilla. 

Savipohjassa on sen sijaan toisin (Kiviniemen rotko, 
Kempeleenlahden perukka, Lumijoen selan ranta Salon toi- 
sella puolen j. n. e.). Samat lajit esiintyvat taallakin, vaan run- 
saasti. Lisaksi Potamogeton pectiiiatus, P. pusiUiis ja P. Friesii? 
(exemplaareista ei voinut varmuudella paattaa) Bulliarda, My- 
riophyllum spicatum, ZannichelUa, Sagittaria, Lemna trisidca, 
Batrachium paucistamineum eradicatum seka isoja levia [Chara 
ja Nitella). Vallankin savipohjaisissa perukoissa ja latakoissa 
on vesikasveja oikein viljalti (vertaa edellamainittuja syita). 
Isonniemen aaltoisella rannalla olevissa savilatakoissa herattavat 
pienet vesikasvit huomiota runsaudellaan, joten niiden perustalla 
juuri saviperaa saattaa pitaa yhtena syyna tahan runsaaseen kas- 
vuUisuuteen. 

Edellamainitut kasvialueet eivat oikeastaan kuulu niittyran- 
toihin, vaan ovat tassa johdantona mainitut. Niittykasvullisuu- 
teen nahden on eroitettava veden aaressa ja etempana rannasta 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 113 

oleva savimaa, koska paikoilla, joihin vesi harvemmin ylettyy 
savi tekee maan vetisemmiiksi ja jo talla vaikuttaa kasvipeittee- 
seen. ^) 

Eroavaisuus muuten samoissa olosuhteissa olevalla hieta- 
ja savirannalla ilmenee Koskelan rannan pohjoisosassa, jossa 
keskella hietarantoja on kappale savimaata (Taulu I N:o 6). Kas- 
vit ovat yleensa samoja, vaan runsaus ja rehevyys on toinen. 
Vedessa kasvaa korkeita ja tiheita^/eoc/z.pa^-kasvustoja. El.unigl. 
on myos tiheampaa kuin muualla, Agr. alba on suiirta ja levea- 
lehtista ja saraniityssa on runsaus 9 — 10 (muualla 8). Calam. stricta 
on myos runsaampaa ja korkeampaa. Kasvipeitteen runsaus ja 
rehevyys on muuallakin paaeroavaisuuksia (Muikun rannan re- 
heva niitty j. n. e.). Kellonkraaselissa oli luoteisrannalla eriiassa 
savikuopassa Carex maritima tavattoman suurta ja tiheys 10 
(muualla korkeintaan 8). Savi nayttaa silloin paraiten vaikutta- 
van rehevyyteen, kun seassa oleva hieta on karkeaa. Sammal- 
kasvu on hieta- ja savirannoilla eroavaa. Hietapohjaisten lah- 
delmainkin rannoilla on sammalkasvu tavallisesti niukka — paa- 
kasvina on useimmiten Hypnum cordifoliimi ja ylempana Pliilo- 
notis. Savisilla paikoin sensijaan sammalkasvukin on suurem- 
paa ja tiheampaa, ja lajit ovat paljoa lukuisammat (Kiviniemen 
savirotko y. m.). Useimmiten esiintyy niissa Marchantia, Hyp- 
num stellatum ja H. Kneiffii. 

Yksityisista lajeista nayttaa savirannoilla kasvavan seu- 
raavia: 

Olyceria distans kasvaa Salon rannalla, Kempeleenlahden 
perukassa, Kiviniemessa, Kellonkraaselin ja Hietakarin rannalla 
— kaikkialla savipaikassa. Muualla ei tata loydy. 

Catabrosa aqvaUca kasvaa savirotkoissa rinteiden alia pit- 
kin Kempeleenlahden rantaa ja Isonniemen luona. Muualla ei 
loydy. 

Aster tripolium kasvaa selvasti savensekaisella kutusavi- 
maalla Kellonkraaselin etela- ja Hietakarin luoteisrannalla Agrostis 
alba & J. Gerardi-niitYSSSi. 

Muista yleisemmista kasveista nayttaa Fhragmites commit- 



1) Vert. Warming. Plantesamfund. 



114 /. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

nis menestyvan liejuisissa lahdelmien pohjukoissa ja alkavan 
tav. savi- tahi kutusavipaikoilla, joista se leviaii hiedikoUe. Veden 
paetessa ajautuu hietaa sen junrille ja ryteikko kasvaa silloin 
niikojaan hietamaalla, vaikka todellisuudessa onkin savimaa aivan 
liihella (Kellonkraaseli y. m.). Tavattoman laajoja ryteikkoja 
kasvaa etupaiissa Salonniemen Lumijoenselan puolella. 

Savensekaisilla rannoilla kasvaa Eleocharis unigl. laajoina 
niittyina vahiin etempana vesirajasta. Hietarannoilla on sitii 
ainoastaan veden aaressa olevilla matalilla saarekkeilla. Sama- 
ten Agrostis alha. Junciis Gerardi on jo mainittu enneramin. Kos- 
kelanrannan etela- ja keski-osissa on tuskin nimeksi tata kasvia, 
vaan pohjoisosan savensekaisilla mailla on sita jo jotensakin 
runsaasti. 

Etempana vesirajasta syntyy savisille taustoille meren- 
rantasoita. Hietarannoilla — kuten Hietasaaressa, Koskelan 
rannikolla ja Patenniemessa y. m. — asettun pensasrivin takana 
oleviin lamperoihin etupaassa harva Carex aqvatilis, C. canescens ja 
Calam. strida, myohemmin Juncns fiUformis. Pohja on kiintean- 
puoleinen, vetinen tahi kuivahko, ja sammalkasvun muodosta- 
vat tavallisesti Hypnum exannulatiim ja H. flidtans. Savihietaran- 
noilla on edellisten joukossa aivan harvahkoa Carex norvegica 
tahi pienempia C. ^zorv. -palvia. 

Savitaustoilla vallitsevat kaikkialla Carex norvegica- suoi (Kivi- 
niemi, Kempele, Lumijoen selan ranta j. n. e.). 

Carices salinw kasvavat hietarannoilla pienina ryhmina eli 
palvina tahi muodostavat niittya yhdessa muiden heinain kanssa 
(Koskela j. n. e.). Savirannoilla on sen sijaan kaikkialla ympa- 
ristosta jyrkasti eroavia Carex salina- ja maritima-m\ii^]k. Eri 
muodoista kasvaa C. fiavescens usein veden aaressa hiedalla ja 
soralla, jotavastoin C. fitsca on saviperaisten maiden saroja. 

Trigloch.maritimum onyleensa harvinainen tahi niukka hieta- 
rannoilla. Savi- ja kutusavirannoilla esiintyy se sitavastoin va- 
liin aika suurina, paikalle leiman antavina ryhmina (Kempeleen- 
lahden ranta j. n. e.). 

Alueen ulkopuolella kasvaa Spergularia canina soranse- 
kaisella savimaalla ja Atriplex latifoUa salina savirannoilla Sa- 
lon Lumijoenselan puoleisella rannikolla. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23. n:o 5. 115 

Leppaii {Almis incana) arvelee kansa yleensii savikasviksi. 
Lukuunottamatta varsinaisia hiedikkorantoja kasvaa leppiiii enem- 
miin tahi viihemman pitkin koko aluetta. Kellon Kiviniemessii 
on joitakin leppiii korkeanpuoleisella hietatormallii havumetsiin 
ja kedon laidassa. Syvempiina on tiissakin alia kutusavea, jonka 
takia kansan arvelu lienee jossain maarin oikeutettu. Kortetta 
(Eqvisetum limosum) pidetaan myoskin savikasvina. Takalaisilla 
rannoilla kasvaa sitii enemmalti ainoastaan Kempeleenlahden 
rannan saviperaisilla taustoilla n. s. rommakoissa eli suolahdel- 
mien perukoissa seka yhdessa Carex saUna'in kanssa. Lisiiksi 
on sitii niukemmalti Koskelan rannan pehmytpohjaisissa rapa- 
koissa ja perukoissa. 

Paitsi maanlaadusta, riippuu kasvullisuus rantaniityillii ku- 
ten muuallakin etupaassa kosteussuhteista. Tama taas joh- 
tuu lahinna pohjaveden etaisyydesta eli paikan korkeussuhteista 
ja osaksi myos paikan kiinteydesta. Merenrannalla vaikuttaa 
lisiiksi viela meriveden nousu ja lasku. 

Kuten ennemmin on selitetty, tapahtuu nailla rannoilla eri 
tuulien vallitessa melkein saiinnollinen meriveden nousu ja lasku, 
jolloin osa niittyii on viiliin veden peitossa, valiin kuivana. Meri- 
vesi vaikuttaa rannan kasvullisuuteen monella tavalla. Se kas- 
telee maan, huuhtoo siina kasvavia kasveja, tuo suolaa muka- 
naan, vie maasta ja kuljettaa toisiin paikkoihin humusta, kas- 
vinjatteita, hienoja mineraaliaineita j. n. e. Viela vaikuttaa se 
pohjaveteen, joka yleensa niiyttaii olevan samalla tasolla meren- 
pinnan kanssa. Usein nimittain eri kohtain korkeutta ja pohja- 
vettii mitattaessa poran tekema reika tiiyttyi vedella korkeam- 
malle kuin meriveden pinta — seurauksena siita, etta korkeam- 
man veden aikana vesi oli tayttiinyt lamperot ja alangot ja las- 
keutui maassa hitaammin kuin nopeasti aleneva meri. 

Samoja rantoja eri vedenkorkeuksien aikana kulkiessa na- 
kee helposti, mihin vesi milloinkin ylettyy ja mitkii kasvialat 
milloinkin ovat veden peittiimia. Tiilloin huomaa, miten itse 
ranta-alueellakin kasvipeite vaihtelee seuraten vedennousurajoja. 

Etaisyys vesirajasta ei niiyta paljoa merkitsevan. Fes- 
tiica rubra kasvaa tavallisesti etempana vesirajasta paikoilla, joi- 
hin vesi harvoin ylettyy. Jos veden aaressii oleva Calam. stricta- 



116 /. Leiviskd, Oulun seudun mereiirannoista. 

sarkka on tavallista korkeampi, ilmestyy siihen heti Festuca seka 
muita Festuca-Silueen kasveja. 

Samasta syysta voi itse ranta-aluekin supistua tavattoman 
kapeaksi ja maaniityn kasvit kasvaa melkein vesirajassa, jos 
ranta on jyrkkii ja paikan asema sellainen, ettei merivesi tuu- 
lellakaan kiipeii kovin korkealle (syva ulapan ranta, niemen suo- 
jassa j. n. e.). 

15's 1900, Vs 1901. Tallainen kohta on esim. Reuksenlah- 
den eteliirannalla. Rannan keskipaikoilla alkaa taalla laidun- 
maitten jalkeen niittyranta, joka aluksi on kapeana, jyrkkiina 
reunuksena. Maanlaatii on hietaa (hieman savea seassa). 

Vesirajassa kasvaa kapealti Agr. alba, Eleoch. unigl. ja joita- 
kin El. iKil. Niiden seassa on yksinaisia Carex maritimasformis 
ja Aira &o^f?z.-tiippaita. Ylapuolella — vaan viela aivan lahella 
vetta on Calam. strida, Trigl. marif., June. Gerardi ia. ninkalti PJia- 
laris sekii taasen vahan ylempanii Festuca rubra. Ruohoja on 
Olaux, Primula, Farnassia, y. m. Ilman mitaan rajaa seuraa 
sitten samalla niittyreunuksella SonehuSj Valeriana, Leontodon, 
Spircea, Aira ccespitosa idi Tlialictrum flavum. Lahella olevain lep- 
pain suojassa Milium. 

Paitsi korkeutta ja laineiden huuhdonnalle altista kupe- 
rnutta, vaikuttaa kasvipeitteeseen vielii hiiomattavasti maan- 
pinnan kiinteys. Rannoilla on paitsi tonkyroita ja muita kor- 
keampia, kiiperia kohtia melkein tasaisia kiinteita paikkoja, joissa 
maa on ikaankuin tallattua. Kasvullisuus niissa on harvaa, pienta 
ja kituvan nakoista, ja paikka nayttiia kiirsivan kuivuutta. Kor- 
kean veden aikana ei vesi paiise tunkeutumaan tiivin pinnan 
lapi, ja veden aletessa kuivaa pinta jalleen sukkelaan. Taten 
tulevat kiinteat kohdat olemaan korkeampain kumpurain tapai- 
sia, ja kuivemman ranta-alueen kasvit asettuvat niille hiiolimatta 
siita, etteiviit ne juiiri ollenkaan kohoa pehmeampia kohtia kor- 
keammalle. 

Niittyrantojen jako. 

Seudun niittyrantoihin tutustuessa huomaa eri rantojen kas- 
vullisuudessa yhtalaisyyksia, joiden kautta rannat jakautuvat muu- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n.o 5. 117 

tamiin ryhmiin, niin ettii kunkin ryhmiin hieman erilaisille ran- 
noille voi esittiiii yhteisen tyypin, jota ne kaikki muistuttavat. 
Kuten ennemmin on jo viitattu, ovat nain saadut rantalaadut 
huomattavassa yhteydessa rannan aseman ja maatumista- 
van kanssa. 

Kunkin paikan kasvullisuuteen vaikuttaa etupaassa korkeus- 
ja kiinteyssuhteet sekii maanlaatu. Ennen on jo selitetty, miten 
rantojen maatuessa veden aareen muodostuu valiin kiintea ja 
tasanen, valiin pehmyt ja vesiperiiinen, valiin uurteinen ja kum- 
purainen niittypohja j. n. e. — riippuen etupaassa paikan etai- 
syydesta joki- tahi purosuista seka rannan enemman tahi va- 
hemman suojatusta asemasta. Huomattavana on lisaksi rannan 
tausta. Toisin paikoin on ranta-alueen ylapuolella matala saari- 
maa tahi alava pensasniitty, toisin paikoin maki tahi viettava 
niittyrinne, valiin hieta- valiin savipohjaisia maita j. n. e. — ja 
kulloinkin muodostuu niittypohja, etenkin vahan ulempana vesi- 
rajasta, erilaiseksi eri taustojen vaikutuksesta. Mutta rannan 
tausta on itsekin entisena rantana ollen useinkin samojen maa- 
tumistapahtumain synnyttama kuin rantakin, ja siten juuri kos- 
teus- ja kiinteyssuhteet seka maanlaatu ja niiden kautta eri kas- 
vullisuuslaadut ovat huomattavassa yhteydessa rannan aseman 
kanssa. 

Naihin seikkoihin katsoen voi seudun merenrannalla eroit- 
taa seuraavat rantalaadut: 

I. Jokisuiden laheisyydessa olevat suojaamattomat 
ulappojen rannat. 

Jokien (tahi ojien) tuoman lietteen takia ovat rannat enim- 
makseen matalavetisia. Maatuminen on samasta syysta hyvin 
tuntuva. Lahelle jokisuita joutuu karkeampi hieta, etemmas 
hienompi, savensekainen. Aallot ajavat sen rannalle matahksi 
kummuiksi ja siirkiksi, jaat auttavat tata tyota ja lykkaavat ran- 
nalle harjanteita ja uurteita, joita aallot yha edelleen tasoittele- 
vat ja pyoristelevat. 

Hietataustaiset rannat ovat useasti kapeita, silla sarkille 
asettuu rantapensikko leveten rantaan pain. 

Paitsi harjanteiden ja uurteiden muodostamisessa, esiintyy 



118 I. Leiviskd, Ouliin seudun merenrannoista. 

jiiiden vaikntus nailla rannoilla loisellakin tavalla. Syksyisin ja 
keviiisin painautuvat korkean veden aikana liikkeelle lahteneet 
jaiit rantaa vasten ylempana tavallista vesirajaa. Taten synty- 
vat todenniikoisesti nuo kiinteiit ja ikiiankuin tallatut kohdat, 
joita tapaa kaikkialla tallaisilla rannoilla. ^) 

Samaten siirtelevat jaat pehmeaa pohjamaata vesirajasta 
ylemniiis niitylle. 

Niimat niittyrannat ovat epatasaisia, taynnii alankoja, not- 
kelmia ja kumpuroita. 

Vesirajassa kasvaa miten milloinkin laajalti tahi kapealti 
EJeocharis palustris, niukemmin E. uniglumis. Agrostis alba muo- 
dostaa ryhmia ja reunuksia, ja itse rantaniityn paakasvina on 
Calam. stricta. Pikku lahdelmien pohjukoissa, notkelmissa, rin- 
teilla ja Calam. stricta'n seassa kasvaa etenkin leveammilla ran- 
noilla Carex juncella, C. aqvatilis ja C. salina-muo\.o\di. 

Jaiden lykkaamat kapeammat harjanteet ovat tavallisesti 
ruohorikkaita {Lathyrus pal., Viola pal., Euphrasia bottnica, Co- 
marum y. m.), kumpuroille ja leveammille harjanteille asettuu 
pian Alniis incana ja 8alix phylicifolia. 

Hietataustoilla muuttuu ranta joko tiheaksi lepikoksi (Hieta- 
saari, osa Salon rantaa) tahi epatasaiseksi pensasalueeksi, jossa 
on niittylamperoita ja kiinteampia pensasalustoja vuorotellen 
(Koskelan ranta, Kellonkraaselin itaranta), tahi ylenee matalalla 
rinteella maaniityksi (Halosenniemi, Kiviniemi). 

Savitaustoilla on rantasarkkien jalkeen liejupohjaisia 
latakoita, Carex norvegica-soiia. ja markia Carex maritima-, C. sa- 
lina- ja Eqvisetiim limosiim-niiiiy]3i vaihdellen kiinteampain Fe- 
shica & Calam. stricta j. n. e. maiden kanssa. 

II. Etempana jokisuista olevat siiojaamattomat ulap- 

pojen rannat. 
Vesi rannan edessa on syvempi kuin muilla niittyran- 
noilla. Maatuminen on vahaista ja ranta ylenee leveiksi 

1) Laajemmat kiinteat tantereet, jotka tekevat monessa paikassa niityn 
huonokasvuiseksi, johtuvat maanlaadusta. Savensekainen hieno hietamaa 
kuivaa ohuen pohjaliejukerroksen kanssa tiiviiksi kuoreksi, jossa kasvit eivat 
voi vapaasti kasvaa. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 5. 119 

hietasjirkiksi tahi nousee kapealla rinteella tahi suorastaan kiin- 
teiiksi, yksijaksoiseksi tonkyramaaksi. Taustana on kuivahkoa 
lepikkoniittya, jonka takana paikoin on alavampia niittymaita. 

Ulapparantojen leveillii hietasiirkilla kasvaa Calam. drida, 
Feshica y. m. tahi hiedikkorantojen karu kasvuUisiuis seassa 
olevine niittyheinineen. 

Tonkyrarannoilla on vesirajassa oleva ^/<?oc/ianVvyohyke 
kapea ja voi valiin puuttua kokonaan. Kapealla rinteella kasvaa 
Calam. strida tahi Ca?-e;r-lajeia ja itse toyraiilla ja sen reunoilla 
on harva heinakasvu (Junciis filif., Festuca, Carex vulg., C. salina- 
muotoja, seassa Salix pJiylic, S. repeats, Lathynis pal, Valeriana 
y. m.) tahi + runsas heina & ruohokasvu (Lathynis pal, 
EJiinantlms, Fjuplirasia, Comarum, Festuca y. m.). 

Leppien juurilla on Agrostis vulg., A. canina, Juncus filif., 
Ruhis ard., Valeriana y. m. vaihtelevasti. 

Viimemainittuja rantoja on Kuivaksen (Patenniemen), Salon 
Maksan ranta ja s. t. pienempia kohtia. 

III. Maatunut meren matalikko. 

Rantavesi on laajalti matalaa. Edessa on kivia ja kareja, 
jotka suojaavat rantaa jaiden ja aaltojenkin vaikutuksilta. Paikka 
on etaalla jokisuista, ja tausta on matalaa niemi tahi saarimaata, 
josta ei vieraita aineita joudu rannalle. Tasanen niitty syntyy 
siten, etta meren pohja veden paetessa jaa kuivaksi. 

Tallaisilla rannoilla on sammaleton Eleoch. unigl & Agr. 
alba & Juncus Oerardi-nniiY. 

Etemmas vesirajasta mennen katoaa ensin El unigl sitten 
Agr. alba. Calam. strida tulee sijaan, jos maa pysyy alavana ja 
vahan kosteahkona, ja rantavyohykkeen takana on nyt Juncus 
Gerardi & Cal strida-mxiiY • Jos taasen maa tulee kuivemmaksi 
ja kiinteaksi ilmestyy Carex glareosa seka Festuca. Valiin jaa 
Juncus Gerardi yksinaan vallitsevaksi. Paikoin on sitten kor- 
keamman maarinteen alia taasen kosteahkoa maata ja sellaisilla 
kohdin tavallisesti Cal strida & Carex juncella-nuiiY . 

Tallaisia rantoja on Kellonkraaselin etelainen, Hietakarin 
luoteinen ja Kotakarin itainen ranta seka Kotakarin ja Pultavan 
maatunut vali. 



120 I. Leivish'i, Oulun seudun merenrannoista. 

Kotakarin itarannan laajan niityn keskella on kuivaneita 
lammikkopaikkoja, joissa paljas savihietamaa niikyy kasvien 
lomista. Naissii kasvaa jotensakin runsas Salicornia (8—7) seka 
Triglochin maritAuppSiM (4). Laiteilla on niukemmalti Salicornia 
seka Jiincus Gerardi & Agrostis a^&a-niityssa Olaux 7—8, Flan- 

tago maritima 5. 

Hieman poikkeava on matala niitty Kraaselin pohjois-, Lai- 
takarin koillis- ja Reuksenlahden etelarannalla. 

Viimemainitulla rannalla on niitty seuraava: ^V? 1900, Vs 
1901. Vesi rannan edessa on matalaa. Maanlaatu on saven- 
sekaista hietaa, ja ranta nousee tasaisesti vedesta. 

Lahinna vetta on paikotellen Agr. alba & Jimciis Gerardi 
(Eleocharis unigl. niukempi kuin tavallisesti), paikotellen El 
imigl & Agrostis alba. Ylempana on J. Gerardi runsaimpana. 
Seassa on merkillisen runsaasti Frimida-pBlYiSi. Triglochin ma- 
ritimum 2, T. palustre 6. 

Naiden takana kiertaa Calam. stricta laajana vyona. Jitncus 
Gerardi on jotens. runsas ja Primula samaten. Kun maa sit- 
ten tulee korkeammaksi ja hieman kiinteammaksi, ilmestyy Cal 
strictan sijaan Festiica rubra, ja kohdalla on Jimc. Ger. & Fe- 
stiica rubra-niiiiY. Maalle pain kaltenee tama vahitellen ja Ca- 
rex juncella seka pajunareet kayvat valtaviksi, knnnes pensaiden 
luona on kiintea maaniityn rinne. (Tavallisten lisaksi on taalla 
Tlialictrun flavum ja Bubiis saxatilis). 
t 

IV. Matalain lahdelmain rannat. 

Rantavesi on laajalti matalaa. Taustana on useinkin peh- 
meita maita, joilta vesi kuljettaa vieraita aineita, tahi paikka on 
siksi lahella jokisuita, etta hienoa lietetta joutuu rannoille, Lah- 
delmissa on verrattain runsas vesikasvullisuus ja liejun seka 
mullan muodostus on suurempi kuin muualla. Vesien mataluus, 
kivikot tahi lahden asema suojaavat jaiden ja aaltojen vaikutuk- 
silta. 

Maatuessa syntyy taten tasainen, pehmytpohjainen ja vesi- 
perainen rantaniitty. Vedessa ja veden aaressa on laajoja ja 
runsaita Eleocharis palustris ja unigl-sdueiiSL. Naiden maanpuo- 
lella kiertaa myoskin runsas Agrostis aZ&a-vyohyke, 



Acta Socielatis pro Fauna et F'lora Fennica, 23, n:o 5. 121 

Jos ranta on savimaata on Agrostis f(/6a-vyohykkeen yla- 
puolella vesilatiikoita ja Carex norvegica-soiiR Carex salina- ja 
Equisetum Z^w^05Hm-niittyineen. Muussa tapauksessa muuttuu 
J[<7ro.9fi5-vyohyke Calam. strida tahi Calam. stricta & Carex-rm- 
tyksi ja kuivemmilla kohdin on tiialliikin Cal. stricta, Festuca, 
Jiincus Gerardi, Carex glareosa-SLYOJa (kaikki tahi 2 — 3 ker- 
rallaan). 

\ Tiillaisia rantoja on Kempeleenlahden perukka, ranta Sa- 
lonniemen kainalossa, osa Reuksenlahden rantaa, y. m. 

Muistiinpanoissa kuvattu Seipiperanlahden ranta on edel- 
listen rantalajien valilla. 

V. Rannat kapeine, jaiden lykkaamine har- 
janteineen. 

Kellonkraaselin koillis- ja Salonniemen Muikiin rannalla on 
pehmea maanlaatu, johon sivuilta pain ajautuvat jiiat lykkaavat 
kapeita harjanteita. Salon luona kulkevat jaat Kempeleenlahden 
pohjukkaan pain, Kraapelin luona merelta pain saaren ja Kel- 
lon Kiviniemen valiseen salmeen. Molemmissa kohdin suojaa 
rannan asema kovien lounais-luode tuulien nostamalta aallokolta, 
joten vesi ei paase tasoittamaan eika hajoittamaan niitii har- 
janteita. 

Pehmeiden lieterantojen Eleocharis — Agrostis alba — Calam. 
stricta & Carex-miityjen keskelle muodostiui taten kapeampia ja 
leveampia harjanteita muine kasveineen {Festuca, Latkyriis, 
Bhinanthus, Euphrasia y. m.). 



Edellamainitut rantalaadut, joille lisaksi loytyy kaikellaisia 
valimuotoja, kuvaavat snurempia aloja kasittavia niittyrantoja. 
Monenlaatnisten pienempain niittykohtain ohessa tapaa iilappo- 
jen rannoilla ja merensaarilla pienia lahdelmia, joiden ranta 
kuuluu melkein aina samaan pikkulahtityyppiin. 

VI. Pikkulahtien rannat. 
Molemmin puolin olevat pikkuniemekkeet suojaavat rantaa 
jaiden ja osittain aaltojenkin vaikutuksilta. Perukassa on maa 
ravintorikasta ja pehmeahkoa, ja ranta nousee tasaisena rinteenii 



122 T. Lriviskd, Oiilun seudun merenrannoista. 

liihellii olevaan pensikkoon muodostaen sen juurelle kaarena 
kiertiivan pengermaan. 

Veden aiiressii kasvaa aina EleocJiaris ja useinkin merisa- 
roja sekii Agrostis alha. Rinteellii on rehevaii Calam. stricta & 
Carex (juncellaj-miayix ja sen ylapuolella runsaskasvuinen ruoho- 
vyo {Lathyrus pal, Euphrasia, Comarum y. m.). 

Tammoisia pikkulahtia on kuvatta m. m. Patenniemen ja 
Kellonkraaselin rannoilta. Lisaksi on niita Kraaselin, Akion, 
Kotakarin, Hietakarin ja Laitakarin rannoilla. 



Miten rantaniityt muuttuvat. 

Rannan muodon ja kasviston voi otaksua pysyvan paapiir- 
teissiian suunnilleen samanlaatuisena aikojen vieriessa. Maan 
kohotessa, jokien tuodessa lietetta ja aaltojen seka jaiden ran- 
toja muovaillessa maatuu ranta alinomaa samaan tapaan. Pai- 
koin syntyy matalia, tasaisia rantoja, paikoin jyrkempia ja pen- 
kereisiii aina sen mukaan millaiset olosuhteet kullakin paikalla 
vallitsevat. Kasvullisuus myoskin yha edelleenkinpain valtaa 
maatuneita paikkoja samojen saantojen miikaan kuin nykyaankin. 

Jokainen erityinen kohta rantaa on sen sijaan alituiseen 
muutosten alaisena. Nykyinen veden aaressa oleva kostea Eleo- 
cJiaris-, Calamagrostis stricta- tahi Carex-2i\\xQ kuivuu kuivumis- 
taan. Kasvit siirtyvat rannemmalle ja kuivemman maan Festuca 
y. m. valtaa niiden tilan. Kasvit valtaavat ylipaansa kunkin pai- 
kan siina jarjestyksessa kuin ne kasvavat rannalla veden aaresta 
maalle mennen. Lopputuloksena on aina taustan kasvisto — 
kuivan tahi kostean maan lajeja aina sen mukaan, miten paikka 
sattuu kulloinkin muodostumaan. Yleisemmin kay kehitys kos- 
teammista yha kuivempiin ja kuivempiin. 

Kellonkraaselissa nakee kasviston muutokset eri asteissaan. 
Saaren maanpuolella kohoaa paraikaa vedesta toinen, siihen plan 
yhtyva pieni niittysaari. Joitakin vuosia sitten oli tama suurim- 
maksi osaksi EleocJiaris pahistris-msiidilikkoa Agrostis a?k(-saarek- 
keineen ja pienine Calam. s/?7*c^a-palvineen. Nykyilan on saari 
jo laajalti niitettavaa El pal & Agrostis a^&a-niittya ja Cal stricta 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, 11:0 5. 128 

on anaslanut yhti suurempia ja suurempia aloja. Niiin lienee 
Use Kraaselikin aluksi kehkeytynyt. 

Alavilta rannoilta sisemmiis mennen tapaa aluksi ensi pen- 
sikoiden takana yha ranta-aluetta merisaroineen ja muine ranta- 
kasveineen. Loivain lepparinteiden yliipuolella on sitten osittain 
tuoretta Aira ccespitosa- tahi Agrostis-nWiiY^ lamperoineen, osit- 
tain reheviia merensaarilehtoa, jossa leppain suojissa kasvaa 
runsas MiUiim, Ccdamagr. lanceolata ja kaikellaisia ruohoja: Cor- 
nus suecica, Valeriana, Spircea, Angelica y. m. Tallaista lehto- 
niittya on suurilla aloilla. Sisemmas mennen nousee maa loi- 
valla rinteella tahi melkein huomaamatta kuivaksi niittymaaksi. 
Leppiia kasvaa harvemmalti, ja harvahko Aira flexuosa ja run- 
saat Hieracia umheUaia ovat vallitsevina. Maa kuivaa vielii enem- 
rniin ja harvain leppain seassa on runsaasti katajia seka miin- 
tyjii. Maassa alkaa nakya Polytriclmm {gracile m. m.), petiran- 
jakalaa ja Empetrum. Yhii suuremmat ja suuremmat alat saarta 
kayvat kankaan luontoisiksi, ja ennen pitkaa lienee saaren kes- 
kusta peuranjakalaa, Hylocomium'eiEi ja puolanmarjoja kasva- 
vana mannikkona. 

Saaren liinsiosassa olevalle entiselle karipaikalle on sen 
sijaan kasvanut pieni kuusikko (ryhma). 

Paitsi rannikon kohoamisen takia tapahtuvaa hiljaista nuiu- 
tosta, sattuu rannan muodossa usein muitakin tuntuvia miuitok- 
sia. Sellaisia osoittavat esim. kaikki nuo n. s. vanhat rannat 
— matalammat tahi korkeammat rinteet, joita usein niikee tasai- 
silla rannoilla etempana vesirajasta. Ne ovat eri ikiiisiii, mikii 
30, mika 12 vuotta j. n. e. Namat ovat muistoja jostain erin- 
omaisemmasta, tavallisuudesta poikkeavasta vuoden ajasta tahi 
sattumasta. Rannan maatuessa tasaisesti vuosi vuodelta, syn- 
tyy jonain vuonna vesirajaan korkea, kiinteii harja, joko viihi- 
tellen erityisen tuulen pitemman aikaa puhaltaessa tahi yhtiikkia 
jaiden tahi myrskyn luomana. Toisina vuosina tapahtuu maa- 
tuminen taasen tasaisesti, ja iiskeinen harja jail yha ylemmiis ja 
ylemmiis maalle. 

Kellonkraaselin kaakkoisrannalla oli ennen matala ja markii 
Eleoch. pal-, Agr. alba-, Carex juncella & Calam. str id a-nuiiy, ja 



124 7. LeivisJid, Oulun seudun merenrannoista. 

rantapensikko oli jotensakin etiialla rannasta (nykyiseen verra- 
ten). Eriiana kesiinii juoksutti tuuli veden aareen vahvan hieta- 
sarkan, jolle jalestapain on kasyanut leppaa. Rannan muoto on 
nyt kokonaan toinen. Veden aaressa on vain kapea niittyreu- 
nus, ja leppiirivin takana on Carex juncell a-nniiy pienina aukea- 
mina lepikkojen povessa. Samallaisia muutoksia kerrotaan muis- 
takin rannoista (Kiviniemen rotko). 

Use rantaniityt eivat nykyisessa muodossaan olisi pysyvai- 
siii ilman ihmistii. Veden aaressa kyllii jaat paikotellen pitava 
pensikkoa vahan loitompana rannasta, vaan etempana nayttaa 
leppii ja paju, lamperoita lukuiinottamatta, valtaavan koko niityn 
Haukiputaanjoen pohjoispuolella olevan »Kurtinhandan» halon 
pitopaikaksi aidatulla rannalla huomaa taman aivan selvasti 
Ettei niittyrannoilla paase nain tapahtumaan, pitaa huolta niitty 
miehen viikate, joka saannollisesti katkaisee pensikoksi pyr- 
kivat pikkuvesat. Aina jossain kohdin saa pensikko siita huo- 
limatta pienempia aloja valtaansa, ja toisin paikoin jatetaan 
etenkin leppia tahallaan kasvamaan aina vahan matkan paahan 
toisistaan (Kellonkraaseli). Leppain juurilla pysyy maa alavam- 
pana ja tuoreempana, vaan niiden poistettua saa paikka taval- 
lista pikemmin karun kangasluonteensa. 



Liite. 
Carices salinae. 

Niittyrantojen kiivauksen suurimpana vaikeatena on meri- 
sarat, Carices salinw, joita talla rannikoUa kasvaa runsaasti ja 
useita muotoja. 

Koettaessani maarata niita yliopiston kokoelmissa olevain 
eksemplaarein ja kirjallisuudessa mainittujen tunnusmerkkien 
avuUa, tulin jo alustapitaen huomaamaan, etteivat nain saadut 
nimitykset vastaa tarkoitustaan. Nain ollen olin oikean topogra- 
fisen kuvan saamiseksi pakoitettu omin pain eroittamaan toisis- 
taan alueellani olevat muodot ja antamaan niille valiaikaiset 
nimet, jotka helposti ovat korjattavissa ja muntettavissa, koska 
muistiinpanopaikoista on otettu tarkkaan merkityt eksemplaarit. 

Niittya muodostavat Oulun seudun merisarat saattaa 
jakaa seitsemaan ryhmaan, jotka toisistaan ja Carex aqvatili ksesVd 
eroitetaan seuraavasti. 

I. Tahkasuomut ruskeareunasia, jotensakin levealUi vih- 
realla keskiosalla, odattomia eivatkii peita pullakoita (Almqvist). 
Emitahat useimmiten taytelaisia, nuijamaisia ja ylemmat taysi- 
kasvuiset puUakot ovat tav. pitempia kuin niiden tylpiit tahi 
lyhytsuippoiset suomut: Carex aqvatilis. 

II. Suomut pitkiiotaisia tahi lyhytotaisia ja pitkasuippoisia, 
ylettyen harsujen tahkien pullakoita pitemmalle. Kasvavat yksin- 
omaan merenrannalla: Carices salinw. 

A. Kaikki tahkasuomut odallisia, odat pitkia, useimmiten enem- 
man tahi vahemman siirrottavia. 

Carex maritima. Kaikki emitahat vanhempana riippuvia, 
pitkaperaisia, lyhyvia, moleramin piiin jotensakin tasaisesti 
suippenevia, keltaisia tahi harvemmin ruskahtavia. 



126 /. Leiviskd, Oulun seudun merenrannoista. 

Carex salina ynariiimcBformis. Tahiit pitkiiperaisia, riippuvia 
ja pystyjii, pitempiii kuin edellisella ja piiistaan jyrkempaiin 
pyoristyviii. 

Carex salina flavescens. Tahat lyhytperaisia, pystyjii (hyvin 
harvoin pitempiperaisia), jotensakin pitkia, vaan paksuja ja 
tanakoita, keltaisia; lehdet useimmiten taysvihreita ja leveita. 
Carex salina fusca. Muuten kuin edellinen, vaan odal lyhyem- 
piii, tummia, ruskeita tahi punertavia vaaleammalla keski- 
suonella; lehdet useinkin heikommin vihreitii, ruskahtavia. 

B. Tiihkasuomut odallisia ja odattomia, pitkia ja tummia. 

Carex salina curta. Tahat pystyja, lahella toisiaan, tummia 
ja selvaperaisia, tasapaksuja tahi ylospain hieman suippe- 
nevia. Useissa suomuissa on ota, joka hyvin harvoin on 
siirrottava. Kasvi tavaJlisesti lyhyt. 

Carex salina fuscoatra. Suomuissa on vahemman pitkaotai- 
sia. Emitahat pystyja, ylimmat lyhyt- ja alimmat pitkape- 
raisia, joskus nuokkuvia, nuijamaisia ja alempaa harvoja. 
Kasvi useimmiten tahi aina pitka ja vankanpuoleinen. Mus- 
tine tahkineen muistuttaa se suuresti C. acuta'di. 

C. Tiihkasuomut odattomia, lyhyenpuoleisia, mutta teravia. 

Carex salina aqvatiliformis. Tahat pystyja, kapeita, ylem- 
paa lyhyt- ja alempaa pitempiperaisia, nuijamaisia ja har- 
suja. Suomuissa on leveanpuoleinen vihrea keskiosa ja 
aina jossain pitkahko, hoikka ota. 

Naiden valilla loytyy valimuotoja, jotka useimmiten seu- 
raavat tassa esitettya jarjestysta: maritima — aqvatilis. 

Mita niimat muodot oikeastaan ovat, en tahanastisten tut- 
kimuksieni nojalla kykene paattamaiin. Epailematta ovat ne 
kuitenkin suureksi osaksi hydbriideja, ja koko ryhma on ver- 
rattava Carex Oederi — flava—Hornschuchiana-rYhmsiSin. 



Taulu I. 




Taulu II. 




Taulu III. 











Kftrilojen. Ka,„i 



ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA 23, Kn. B. 



STUDIER 



OFVER 



VEGETATIONEN 



tillandningsomrAdena 



EKENAS SKARGARD 



ERNST HAYREN, 



MED 4 KARTOR. 1 C!!5l 



(Inldmnadt den 13 maj 1900). 



HELSINGFORS 1902. 



KUOPIO 1902. 

K. MALM ST ROMS BOKTRYCKERl 



N 



edanstaende uppsats utgor resultatet af undersokningar, ut- 
forda under sarskilda besok i vastra Nyland. Sommaren 1897, 
da forfattaren med understod af Societas pro Fauna et 
Flora fennica foretog en fard fran Ekenas stad till Lappvik 
lastageplats och diirifran langs hafsbandet at E till Triisko, gjor- 
des spridda iakttagelser angaende traktens tillandningsomraden. 
Pa uppmaning af doktor R. Hult gjordes tillandningsomradena 
och sarskildt deras vaxtvarld under tre veckor af sommaren 
1898 till foremal for noggrannare studium. Slutligen blef jag 
genom Geografiska Foreningen i Finland, som for iinda- 
malet tilldelat mig ett mindre stipendium, satt i tillfalle att som- 
maren 1899 ytterligare bedrifva undersokningar i samma syfte. 
Genom bemedling af professor J. E. Rosberg erholl jag fran uni- 
versitetets geografiska anstalt sasom Ian en Steffans bussol, hvar- 
igenom det blef mig mojligt att uppratta kartan ofver tilland- 
ningarna invid Rroviken i Snappertuna. 

Mitt arbete bar i vasentlig man gatt framat tack vare de 
manga rad och anvisningar, som professor J. P. Norrlin med- 
delat mig. Harfor och for det intresse, hvarmed professor Norr- 
lin stiidse foljt med mina strafvanden, och hvilket for mig ut- 
gjort en kraftig sporre till fortsatt arbete, uttalar jag hiir till 
honom mitt vordsamma, uppriktiga tack. 

Jamval star jag i forbindelse till rektor S. Almqvist i 
Stockholm, som granskat ett antal inom Broviksomradet i 
Snappertuna insamlade Carices distigmaticw, och till fil. magister 
Harald Lindberg, som bestamt nagra af de insamlade mos- 
sortia, friimst Sphagna. 



I. Inledning. 

Den, som under en liingre tid varit bosatt i kusttrakterna 
af vart land, bar icke undgatt att lagga marke till den forflytt- 
ning strandlinjen under arens lopp undergatt. Vikar bafva for- 
vandlats till gronskande angar; sund bafva grott igen, sa att 
batarna ofta maste gora langa omvagar kring en udde, som 
forr var en bolme; flere eller farre bolmar bafva forenat sig 
till en storre 6; farlederna bafva uppgrundats; nya klippor bafva 
dykt upp; med ett ord: landet bar tillvaxt pa bafvets bekost- 
nad. Detsamma vittna gamla tiders kartor, dar strandkonturerna 
icke mera motsvara forballandena i naturen, likasa de lokala 
namnen, som ofta sluta pa »bolm», »o» eller »skar», eburu de 
beteckna en udde af nagon storre o eller af fastlandet, afven- 
som de rester af fiskredskap, batar ocb battillbebor, som pa- 
traffas ofta langt inne i landet. 

De vid tillandnindsprocessen verksamma faktorerna aro 
a) primara: den sekulara landbojningen; h) sekundiira: vattnets 
eroderande ocb transporterande formaga; jordras ocb bargskred; 
isens arbete; den organiska naturens inverkan. Som en sar- 
skild faktor kan manniskans inverkan betecknas. 

Den negativa forskjutningen af strandlinjen vid 
Finlands ocb Sveriges kuster, som icke kan bero endast pa of- 
van sasom sekundara betecknade orsaker, da man ju genom 
miitningar pavisat en sadan forskjutning afven pa fasta klippor, 
bar som bekant redan tidigt forklarats bero pa vattenminskning 
i Ostersjobackenet. ^) Senare uttalade sig olika forskare for en 



1) En utforlig historik ofver de olika meningar, som angaende hitho- 
rande fragor gjort sig gallande, finnes uti R. Sie^/ers bekanta arbete: »Seen- 
schwankungen und Strandverschiebungen in Skandinavien*, Zeitschr. der 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 5 

hojning af fastlandet, medan hafsytans niva blefve ofOrandrad. 
Sa menade Ijeopold von Buch^), »dass ganz Schvveden sich 
langsam in die Hohe erhebe, von Fredrikshaid bis gegen Abo 
und vielleicht bis Petersburg hin.» .... »M6glich ware es doch, 
dass Schweden mehr stiege als Norwegen, der nordliche Theil 
mehr als der sudliche.» LyelP) liirde, att Skandinaviska half- 
ons norra del hojdes, medan Skane sjonk allt djupare o. s. v. 
Liiran om vattenminskning fick en ny forsvarare i Edward 
Suess. ^) Denne forskare ansag. att Ostersjon vore att betrakta 
sasom en stor insjo, hvars vatten stiger och faller i samma man 
som vattenmassan okas eller minskas i de vattendrag, som 
hafva sitt iitlopp i sjon. Detta framginge af gjorda observatio- 
ner ofver nederbord och medelvattenstand. Strandlinjens fak- 
tiskt forefintliga negativa forskjutning skulle i enlighet harmed 
bero pa en standig minskning af den vattenmassa, som samlas 
i Ostersjon. Foreteelsen vunne sin forklaring dari, att klimatet 
smaningom blefve torrare. Under de senare aren har teorin 
om landhojning ater vnnnit en allman tillslutning, i det att olika 
forskare framdragit omstiindigheter, som tala for densamma. 
Sa kan t. ex. det forhallandet, att en negativ forskjutning af 
strandlinjen forsiggar endast vid Ostersjons och Finska vikens 
norra strander, icke i soder, knappast forklaras annorlunda an 
genom en landhojning. 

Medan den sekulara landhojningen gor sig gallande ofver- 
allt vid vara kuster — och val afven i landets inre — fram- 
trada verkningarna af de sekundara faktorerna mera lokalt. 
Vattnets formaga att losgora och borttransportera 
grofre och finare material kan latt iakttagas. Af mindre 
betydelse for tillandningsprocessen iiro jordras och biirg- 



Gesellsch f. Erdkunde zu Berlin, Band XXVIIl, Jahrg. 1893. Jamfor afven 
Hults referat i Geografiska Foreningens tidskrift 1894, sid. 1 — 30, och Bam- 
say, Finlands geologiska utveckling hkn istiderna intill vdra dagar, sid. 
13—20. 

1) Leopold von Buck, gesammelte Schriften II, sid. 504. 

2) Edward Siiess, Das Antlitz der Erde II, sid. 18. 

3) Suess, 1. c. II, sid. 500—541. 



fi Hdyren, Vcgetationcn pa tillanduingsomrMena i Ekenas sk^rg^rd. 

skrod^). Afven iscn iir olvifvelakligl, cm iin i ringa grad, 
belvjalpUg vid kringspridandet af allehanda material. I afseende 
k sislnamnda punkl vill jag nagot vidlyftigare omtala nagra 
af mig gjorda iaktlagelser. 

Vaxtfragmenter foras ofta fran ett stiille till ett annat ge- 
noni de oni varen kringdrifvande isstyckena. Dessa viixt- 
lainningar, som vanligtvis hiirstanima fran tiitt invid eller uti 
vatlen lefvande arter, kunna antingen ligga mer eller mindre 
lost utanpa eller vara inneslutna uti isen. Salunda kan i Eke- 
niistrakten under vintern ofta iakttagas, huru utanfor de med 
klibbal bekransade stranderna ett nagra meter bredt biilte af 
isen iir glest bestrodt med mindre kvistar, lof, lafflisor (sarskildt 
af Emrnia pnmastri) och aldre, oppna honhiingen af al; de 
sistniimnda iiro i synnerhet karaktaristiska. Allt delta bar 
losslitits fr^n alarna af vinden, som under tovadersdagar ofta 
iir ganska stark. Vindens arbete underlattas da ofta diirigenom, 
att alkvistarna iiro skorare an vanligt. De losryckta viixtde- 
larna fasthallas i ett nagra fa mm djupt vattenskikt eller ett 
tunt snolager, sa att vinden ej kan drifva dem vidare. Cm 
tovadret fortfar, sjunka de smaningom in i isen, som smaller 
under dem. Da kold intraffar, fryser vattnet kring dem, och 
de forblifva fastfrusna till niista toviider eller till varen, da van- 
ligtvis en storre eller mindre miingd vattenfyllda gropar ater 
bildas kring de insiinkta foremalen. 

Da isen om varen kommer i rorelse, bortforas de ofvan- 
niimnda vaxtdelarna. Detta iir daremot icke alltid fallet med 
de stammar af Phragmites, Scirpus m. fl., hvilka aro fastade 
vid bottnen och betydligt skjuta upp ofver istiicket. Under ihal- 
lande tovader smiilter namligen isen kring dem, sa att den blir 
genomborrad af talrika cylinderformiga hal, och da den slutli- 
gen upprifves, sondersmulas den — svag som den blifvit — 
ofta belt och ballet. Harvid blifva de forvissnade, men sega 
vaxterna fortfarande fasta vid bottnen, Om ater isen son- 
derspriinges innan halen hunnit fullstandigt tranga genom den- 



') J". E. Rosherg, Kkgrsi iakttagelser rorande tillandningarna i en del 
af vestra Nylands skargird, Geogr. Foreningeus tidskr. 1889, sid. 182. 



Ada Socielatis pro P'auiia et Flnra FVnuica, 23, n:o 1. 7 

samma, bildas alllid sturre isstycken. Viixterna afslitas och 
ilro tvLingna att folja drifisen iit i viirlden. 

Slutligen finnas produkter af organiskt ursprung, som hell 
iiro inneslutna uti isen och diirfor ej heller vid blid viiderlek 
gifva orsak till nagon smiiltning. Delta iir fallet med allt, som 
vid sjiilfva frysningsprocessen svafvar uti vattnet, strax under 
vattenytan. Hit liora eii mangd mikroskopiska viixter och djur 
samt liimningar af sadana. Men iifven slorre foremal blifva ej 
siillan inbiiddade. Sa tiiiffades i december 1898 utanfur det s. 
k. Flyet (se nedan) invid Ekeniis stad grona hopar af Lemna 
trisulca infrusna i isen. 

Bottenfrysning kan under vissa forhallanden gifva anledning 
till forflyttning af olikartadt material, i det att en del af bottnen 
fastfryser vid isen och bortfores med den. Delta sker da is- 
laggningen forsiggar vid lagt, varsmiiltningen ater vid hogt vat- 
tenstand. Da isen vid stigande vatten hiifves uppat, forblifva 
de delar, som iiro tillrackligt hardt bottenfrusna, ororliga och 
ofversviiramas af vatten (»flodvatten»). Ofta blir trycket sa 
starkt att isen spriinges och rakor uppsta. Dessa stracka sig 
ofta tviirs ofver fjardarna och sunden, men stundom iifven liings 
stranderna; det senare fallet iir i synnerhet af betydelse for 
materialtransport. Rakans riktning beror pa en mangd omstan- 
digheter: isens tjocklek, stromdrag o. s. v. Strandrakorna upp- 
komma mellan stranden och den bottenfria isen inom ett om- 
rade, dar visserligen en del af bottnen ar frusen, men dar ka- 
len icke gar synnerligen djupt ned. Rakan bildas da liings den 
liingst ut fran stranden beliigna linje, diir bottnens motstiind iir 
storre iin isens hallfasthet mot brytning. Narmast ytterom denna 
linje upplyfter alltsa isen den diirmed sammanfrusna bottenmas- 
san (vanligtvis gyttja, lera, dy eller en blandning af dessa jord- 
arter). Vidden af detta transportomrade beror pa isens tjock- 
lek, den hastighet, hvarmed vattnet stiger, bottnens beskaffenhet 
0. s. V. Med den upprifna bottenmassan folja rotter, rotstoc- 
kar och andra delar af de viixter som finnas pa platsen. Dels 
transporteras detta material med isen till andra platser, dels 
bhr det kvar pa stiillet. Hiirigenom motarbetas visserligen upp- 
grundningsprocessen inom transportomradet, diir ju djupet ma- 



8 Hdyren, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargird. 

ste nagot tilltaga, men a andra sidan sjunker en stor del af 
bottensubstansen vid isens smaltning tillbaka, och de samman- 
flatade rotstockarna, i synnerhet vassens, aro ypperligt egnade 
att uppsamla slam och organiska rester. 

Ifall ater vattnet om hosten star hogt, men under issmiilt- 
ningstiden ar lagt, kan en upprifning af bottenmassa icke aga 
rum. I stallet visar sig pa langgrunda strander ett annat feno- 
men, hvartill iifvenledes isen ar orsaken. En foljd af det hoga 
hostflodet iir, att den bottenfrusna isen stracker sig langt upp 
pa land, ofta till ofre gransen af de starrangar, som allmant 
traffas pa Ekeniistraktens tillandningar. Om varen smalter forst 
den langre utat belagna delen af istacket, dels till foljd af det 
underliggande vattnets temperatur (ofver 0°), dels till foljd 
af boljslagen mot iskanten. Darefter forsvinner isen fran den 
yttre delen af det bottenfrusna omradet, i det att kalen bar 
stracker sig jamforelsevis foga djupt ned i marken; dessutom 
kunna vagorna ofta verka annu bar. Langst bibehalles istacket 
hogre upp pa land, ehuru det bar ofta ar ganska tunt, och 
maste val detta bero darpa, att kalen har nar ett storre djup, 
sa att uppvarmning nedifran icke kan forekomma, hvarjamte 
vikens eller sundets vatten vid det laga vattenstandet icke strac- 
ker sitt inflytande anda hit. Foljden ar, att ett stycke ofvanom 
strandlinjen bildas ett balte, dar vegetationens utveckling myc- 
ket forsenas. Inom detta isbalte eller isbrannebalte (befolknin- 
gen benamner fenomenet »isbranna») ses endast torra och for- 
vissnade vaxter, medan plantorna pa bada sidor om detsamma 
redan gronska. Under hela sommaren intraffa de olika faserna 
i vaxternas utveckling mycket senare inom isbaltet. Sa obser- 
verades t. ex. i narheten af Bro i Snappertuna midsommartiden 
1899 endast blommande Eriophorum angustifoUum pa ett sa- 
dant stalle, medan samma vaxt langre utat delvis redan hade 
ratt lang ull. 

Djurvarldens betydelae for sedimentbildningen ar nar- 
mare utredd af Hampus von Post. ^) Hithorande fragor hafva 



^) Rampiis ■ von Post, Studier ofver nutida koprogena jordbildningar, 
gyttja, dy, torf och mylla. Sv. Vetenskapsakad. Handl. 4 1862. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 9 

sedermera afhandlats af Gunnar Andersson i bans »Svenska 
viixtvarldens historia» och »Studier ofver Finlands torfmossar 
och fossila kvartarflora» ^). Den jordarternas terminologi, som 
Andersion framstallt i sin senare afhandling, bar kommit till 
anviindning iifven i forevarande uppsats; endast betraffande »dy- 
torfven» ^) ma framhallas, att von Posts benamning »dy» synls 
iindamalsenbgare, eniir det forefaller lampligare att med dytorf 
beteckna blandningsformer af dy och obka torfslag, t. ex. starr- 
torf och frakentorf. 

Afven vid margelbildningen spelar djurvarlden en viktig 
roll. Inom undersokningsomradet ar det siirskildt skal af Car- 
diiun eclule, Mytihis edulis och Tellina baltica, som anbopas i 
storre mangder; ofriga mollusker aro mindre viktiga. Lager af 
s. k. snackmiirgel har antraffats i backsluttningen invid Byviks- 
iingen, som ligger vid Byviken pa Danskog, vidare pa Skaldo- 
landet pa Sundom bemmans mark. Dylika lager skola val iinnu 
iipptackas flerstades, blott man soker efter dem. Pa grundt 
vatten ses niistan ofverallt utom i innersta skargarden storre 
eller mindre mangder af de namnda musslorna och deras skal. 
I sundet mellan Likarholmen (en udde pa Skaldolandet) och 
den W darom belagna Svedjeholmen ar bottnen tamligen rik- 
ligt bestrodd med dem. Detsamma ar fallet i manga andra 
sund, diir en nagorlunda kraftig strom rader. Ofta uppkastas 
musselskal och snackskal pa stranderna, och i tangbiiddarna 
traffar man niistan alltid mangder af dem. De utgora afven en 
vasentlig del af tangmyllan och maste i icke ringa grad bidraga 
till att oka dennas naringsvarde. 

Vaxtvarlden paskyndar uppgrundningen pa mangahanda 
satt. Diatomeernas betydelse for gyttjebildningen ar kiind. Af- 
ven andra mikroskopiska kryptogamer, sasom desmidieer, aro 
verksamma. — Bland storre alger ma siirskildt framhallas den 
vanliga blastangen (Fucus vesiculosics), hvilken i synnerbet i 
yttre skargarden bildar ganska ansenliga biiddar langs striin- 



1) Bulletin de la commission geologiquo de Finlande, n:o 8; Feu- 
nia XV. 

2) Andersson, Studier etc, sid. 10. 



10 Hdyrcn, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

derna. Jiimte denna forekomma andra arter i mindre mangd. — 
Af stor betydelse iiro mossorna, bland hvilka de vaxter torde 
vara att finna, som i nutiden utfora de storsta och snabbaste 
tillandningsarbeten. De for landbildningen viktigaste mossorna 
kunna sammanforas till tva grupper: hvitmossor {Sphagna) och 
brunmossor (friimst krokbladiga Amhlystegia). Som bekant spela 
mossorna en viktig roll sarskildt vid igenfyllandet af vara sjoar 
och trask, i det de mest vattenalskande arterna fran vattenbas- 
sinens kanter breda sig allt langre utat, foljda af arter med 
allt mindre ansprak pa fuktighet. — Hvad fanerogamerna an- 
gar, ma bar endast papekas, att starrarter, vass, saf, fraken 
m. fl. under arens lopp bilda vidstrackta torflager. 

Miinniskans ingripande i tillandningsprocessen ar mer 
eller mindre tillfalligt och varar oftast en belt kort tid. Folj- 
derna af hennes gorande och latande aro ofta belt obetydliga, 
men stundom stracka de sig ofver storre tider eller omraden. 
Det senare kan t. ex. vara fallet i de vatten, dar flitig stock- 
flotning bedrifves: en mangd affall sjunker till botten ^), ofta 
fastkilas hela stockar i den losa bottnen, affallet och sjalfva 
flotningen verka pa djurvarlden och darigenom indirekt pa igen- 
fyllningsarbetet o. s. v. Pa manga stallen fordjupas vattendra- 
gen genom muddring, och den upptagna' bottenafjan utstjalpes 
pa andra platser. Dikning, inbargning af ho^ vass, saf, lof m. m., 
boskapens betande, branning af allehanda brate o. s. v. bar 
allt sin betydelse. 



Vid uppskattning af tillandningarnas horisontala 
storlek under ett visst antal ar ar det ofta svart att afgora, 
hvar gransen mellan land och vatten skall dragas. Ty allt ef- 
ter som vattenstandet under arets lopp varierar, befmner sig 



1) Se afven J. E. Bosberg, Bottenvikens finska deltan, sid. 242. Ve- 
tenskapl. meddelanden af Geogr. Foren. i Finland 11, 1895. 



Acta Societalis pro Fauna et Flora Feiinica, 23, ii;o 1. 11 

denna griins pa olika stiillen och iir stundom rorlig inom ett 
billte af flere tiotal meters bredd. Platser, diir man gar torr- 
skodd pa forsommaren, och diir man biirgar ho om hogsom- 
maren, kunna pa hosten befaras med grundgaende ekstockar. 
Man kunde mena, att slrandlinjen horde utsiittas i enlighet med 
medelvattenstandet, men iifven delta varierar under oUka ar, 
och da redan den minsta variation i hojd betyder flere meter 
pa ytterst langsamt sluttande mark, skulle pa delta siitt ingen 
sakerhet ernas. Man maste diirfor halla sig till vegetationen, 
som foritndras langsammare och mer likformigt, i det att for- 
andringarna stadse forsigga i riktning inifran utat. Storst blir 
da svarigheten pa de stallen, diir en tiit viixtlighet af vass, siif- 
arter och kafveldun forekommer. Da man niimligen fran de 
rena bestanden af dessa viixter beger sig inat mot land, upp- 
triida forst enstaka, sedan sparsamma, spridda och slutligen 
rikliga orter och griisartade viixter, som friimst antriiffas pa 
land. Samtidigt blifva de hogviixta vattengrasen allt glesare. 
Med ett ord, det fmnes en zon, dar vattnets och landets vaxt- 
lighet sammanblandas, diir ofvergangarna aro mycket milda och 
gransen otydlig. 

Da Starr-, moss- och gungflyangarna hysa en miingd viix- 
ter, som afven fmnas pa torrare stallen, maste man tydligen hiin- 
fora dem till landet. Man kan diiremot icke anse for land alia 
platser med ofvervattenvegetation, emedan t. ex. vassen ofta 
forekommer pa ett djup af 1 — 1,5 m. Lampligast forefaller det 
att sasom grans mellan land och vatten inom undersoknings- 
omradet beteckna den linje, som anger, hvar landets gras och 
orter upphora, da man ror sig inifran utat. Som sadana an- 
ses hiirvid alia de arter, hvilka hoja sig ofver vattenytan, om 
man undantager a) vattengriisen: Phragmites; Scirpus lacustns, 
Tahenuemontani och maritimus; Typlia angustifolia och latifolia 
samt b) Butomus umhellatiis och Eqvisetiim fliwiatile. 

Flertalet omraden, som enligt denna regel komma att be- 
traktas som land, aro vanligtvis nagon del af aret icke betiickta 
med vatten. Om man siiger, att de platser, som aret om upp- 
visa en oppen vattenyta, iiro vatten, kommer man darfor san- 



12 Hiiyren, Vegetationen p^ tillandningsomradcna i Ekenas skargard. 



ningen ganska nara. Likvitl iir denna definition olamplig under 
ar med genomgaende hogre vattenstand. 

Tillandningarnas vertikala tillvaxt under en viss 
tid raaste tydligen vara mycket olika pa olika stallen. Redan 
den sekuliira landhojningen nar olika belopp i skilda delar af 
omradet. Enligt Siegers berakningar ^) bar den under senaste 
arhundrade vid Hango fyr uppgatt till 44,65 cm och vid Pork- 
kala till 60,16 cm. Enligt Bonsdorff^) bar landet under pe- 
rioden 1866—1887 arligen bojt sig 0,823 cm vid Hango fyr, och 
under perioden 1860—1882 arligen 0,705 cm vid Porkkala. 
Emellertid bar markens bojning till foljd af de sekundara fak- 
torernas inviirkan pa en mangd stallen forsiggatt betydligt snab- 
bare, pa andra platser ater nagot langsammare. Exakta varden 
fran Ekenas skargard kunna dock icke lamnas. 



II. Ofversikt af tillandningarna i det 
undersokta omradet. 

Ekenas skargard omf attar enligt Hult^) kustremsan och 
oarna fran Hangoudd i W till Porkkala udde i E. I ostra de- 
len af det salunda bestamda omradet hafva tillandningarna ti- 
digare blifvit studerade af J. E. Rosberg, som sammanfattat re- 
sultaten af sitt arbete i en uppsats: »Nagra iakttagelser rorande 
tillandningarna i en del af vestra Ny lands skargard ». ^) Har om- 
talas de forefmtliga tillandningarna, deras art (ofvervagande 
torfbildning, svamsand, svamlera) och bildningssatt, angifves ver- 
tikala bojden o. s. v, Uppsatsen atfoljes af en »karta ofver 
tillandningarna under de senaste 50 aren» i de besokta trak- 
terna: Esbo, Kyrkslatt, Degerby, Inga, Ostra Snappertuna, af 

1) 1. c. sid. 470 (184). 

'^) A. Bonsdorff, Untersuchungen iiber die Hebung der Kiiste Finlands 
in den Jahren 1858—1887. Fennia I, n:o 3, tabellerna sid. 3 och 6. 
^) Hult, Finlands geografi, sid. 24. 
*) Geografiska Foreningens tidskrift 1889, n:o 6. 



Acta Societatis pro Fauna ct Flora Fennica, 23, 11:0 1. 13 

hvilken tillandningarnas utstriickning och art, margelbildningars 
forekomst m. m. framgar. 

De af Rosberg besokta trakterna af Snappertuna bilda 
ostra gransen for det omrade, ofver hvilket mina undersoknin- 
gar strackt sig. De i W vid Hangoudds striinder mangenstades 
forekommande sandaflagringarna bar jag icke studerat, eniir de 
bilda en alldeles skild grupp for sig. Icke heller bar tiden med- 
gifvit ett besok vid Pojo vikens striinder. Mina studier in- 
skriinka sig salunda till omradet Ekenas stad — Kopbole och 
de soder om denna linje belagna oarna, men afven denna areal 
ar langt ifran fullstandigt undersokt, hvilket nogsamt af det fol- 
jande torde framga. 

Om man betraktar en karta ofver Ekenas skargard, frap- 
peras man genast daraf, att bade de storre och de mindre oarna 
ofta i hufvudsak aro utstrackta i riktningen W — E, och att de 
atskiljas genom langa och smala sund. En sadan vattenled fm- 
nes mellan fasta landet och den stora on Gullo-Degero, en 
annan, den s. k. inre farleden, mellan namnda och Skaldolan- 
det. De talrika annu langre soderut belagna mindre oarna iiro 
jamviil sa grupperade, att flere i nyssniimnda riktning gaende 
vattenband uppsta. Vi skola i det foljande behandla dessa 
strackningar skildt for sig. 

Den nordligaste af dessa vattenleder loper, sasom nyss 
anfordes, mellan fastlandet och Gullo-Degero. Fran 
den 1 mil langa, stall vis mycket grunda Ekenasfjarden kommer 
man till den betydhgt mindre Basafjiirden, som genom ett 300 
m bredt sund mellan Knipniis och Gammelboda star i forening 
med Dragsviksfjarden. Denna sammantranger sig till ett smalt 
sund invid Langansbole, och diirefter bar man ater ett nagot 
vidare vatten mellan Grop, Wastanby, Horsback och Karrby i 
N samt Norrby i S. Anda hit kan man vid liimplig vind komma 
med skargardsjakter och galeaser, men Uingre gar det icke. Ty 
NE om Norrby utbreder sig den hlla, synnerligen grunda Fla- 
dan, som dessutom till stor del iir uppfylld af vass [Phragmi- 
tes), saf (Scirpus lacustris) och kafveldun (Typlia). Annu triingre 
bhr dock passagen, som nu under en striicka af 1,8 km liingd 
loper i sydlig riktning. Sedan man hunnit forbi landsviigsbron 



14 Hdyren, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

invid Sundsbacka, har man niimligen framfor sig ett i medeltal 
endast 130 — 150 m bredt sund, diir dessutom stranderna at- 
foljas af ett bredt balte Fhragmites m. m., sa att siindets bredd 
ofta beloper sig till blott ett par batslangder. Och dessutom 
maste man stiindigt se upp for de ofverallt utlagda katsorna. 
Langre fram, da vattnet ater vidgar sig osterom Soderby, kort 
innan den grunda viken vid Kopbole skjuter in mot N, blir det 
ingalunda liittare att fardas. I den grunda »fladan», dar enligt 
kartan trenne holmar: Ryssholmen, Julianaholmen (forut Har- 
parholm) och Horskhage aro belagna^ betackas stora ytor af 
vass-, kafveldun- och safbestand. Detta ar fallet t. ex. med 
hela delen vaster om holmarna. Pa sina stallen fmnes endast 
en omkring 4 m bred ranna genom kafveldunbestanden, dar 
man obehindradt kommer fram med grundgaende farkoster, och 
denna ranna halles oppen hufvudsakligen genom att den sa tra- 
get begagnas, om afven den ofta starka strommen i nagon man 
bidrager dartill. Sa snart namligen vaxterna vaga sig for langt 
ut pa det fria vattenomradet, afbrytas de vid roendet; likaledes 
upplyftas och afbrytas eller atminstone skadas de utskjutande 
rotstockarna. 

Det fria vattnet osterom holmarna straeker sig dock icke 
langt, ty uti Sandsundsstrommen (vid Trangsund) smalnar det 
aterigen ihop till en liten ranna, har begransad hufvudsakligen 
af mycket hog och storbladig vass. Oster om Erso mota ater 
vidare vatten. Sasom depressionens fortsattning fa vi val be- 
trakta de numera till storre delen igenfyllda vikarna mellan 
Gastersjo och Oster-Rosund samt vattnet N om Langon. 

Vid denna innersta vattenled, som ar den grundaste och 
lugnaste, antraffas omradets storsta tillandningar. Redan langst 
i vaster finnas mindre sadana langs ostra och nordostra stran- 
derna af de invid Ekenas stad liggande Ramsholmen och Hog- 
holmen. Och otvifvelaktigt skulle det tranga Snacksundet mel- 
lan Ramsholmen och fastlandet inom kort hafva grott igen om 
icke uppmuddring foretagits. 

Vid Dragsviksfjardens nordvastra strand inskjuter en storre 
vik, och udden, som har bildas, kallas Estholmen. Namnet hka- 
som det laglanda naset mellan »holmen» och fastlandet visa, 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 15 

att udden for icke liingesedan varit helt omsluten af valten. 
Afven viken N om densamma iir numera till stor del igenlan- 
dad. Det ar har man traffar det sanka »Flyet». Vid holmarna 
i fjiirden finnas mindre iandvinningar; sundet emellan dem hal- 
ler pa att igenfyllas, pa Storholmen iir viken i E igenvuxen. 
Vid fjardens norra strand traffas sasom fortsattning pa »Flyet» 
en flere meter bred remsa nyvunnen jord, som stracker sig 
ungefiir till ran mot Langansbole. Afven fjardens sydsida, vi- 
karna vid Skraddarbole, besoktes, men befunnos de annu vara 
af den utstrackning de framstallas pa sockenkartan af ar 1842. 
Stranderna pa denna sida aro for ofrigt anda bort mot Fla- 
dan mycket hogre an pa norra sidan, ja stallvis ansenligt 
branta (anda till 45°) och ofta bargiga. 

Osterom den tranga passagen vid Langansboleudden lig- 
ger utanfor Grop den s. k. Byholmen. Den iir nastan alldeles 
forenad med fastlandet; endast ett pa smalaste stiillet 2 m 
bredt, mycket grundt, med vass uppfylldt sund satter hinder i 
vagen for en vandring ut till holmen. For forsling af ho, siid 
(som odlas pa holmen) och vass har en bro nyligen blifvit an- 
lagd ofver sundet. Bron bestar af plankor pa primitiva sten- 
pelare; i midten finnes en trang kanal for vattnet. Bron kom- 
mer helt siikert att paskynda landbildningen, da allehanda af- 
fall genom den hindras att vid hogvatten drifva vidare. 

Vid den breda udde, som utskjuter soder om Horsbacks 
gard, hafva mindre tillandningar bildats, betingade af slamaf- 
lagring och vegetationens arbete. Det s. k. »Vedagrundet», pa 
hvilket simhuset ar uppfordt, och som ursprungligen varit en 
sandbank, blir inom narmaste framtid helt och ballet forenadt 
med fastlandet. 

Foljer sa den soder darom belagna Norrbyviken, det for- 
sta stallet pa Degero, dar nagra sma Iandvinningar kunna kon- 
stateras. Om man fran den E om viken befmtliga, trubbigt af- 
rundade udden beger sig mot NNE, kommer man ofver till den 
s. k. Oxholmen, en udde, som tydligen en gang i tiden varit 
skild fran fastlandet, ehuru detta stadium icke kan igenfmnas 
pa tillgangliga kartor. Emellertid har denna udde sedan liinge 
tilltagit betydligt i storlek. 



Hayren, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

Och nu foljer den storsta af alia tillandningar i hela om- 
radet, beliigen vid den E om Oxholmen mot NE intrangande 
vik, som pa gamla kartor kartor kallas Gjerdfladan, Trasket, 
Brosund, och som bland befolkningen gar under en mangd olika 
beniimningar. Utanfor Oxholmen och Magniis talas om Magnas- 
sundet och Simdet Langre inat, dar man ej kan fardas med 
bat, mellan Harabacka torp och Glams hemman, dar man vid 
lagt vatten numera pa vissa stallen kan vandra torrskodd of- 
ver den annu pa sockenkartan af ar 1842 utsatta viken, och 
forbi Broby heter det: »Sankan», »Sankorna», »Stranden» (den 
sista benamnmgen sarskildt mellan Glams och Harabacka). I 
denna vik, som man, da intet af de namnda namnen synes 
fullt lampligt, kunde kalla Broviken, atflyter en liten back, hvil- 
ken kort fore sitt utlopp bildats genom sammanflytning af tva 
siirskilda backar. Den vastra af dem kommer fran nagra sump- 
marker, den ostra ar en forgrening fran Raseborgs a, hvilken 
utgor aflopp for vattnet fran Lapp och Husqvarna trask samt 
flyter vidare forbi de gamla slottsruinerna. Da isohypserna pa 
en hojdkarta ofver trakten angifva hojdskilnaderna mellan Bro- 
viken, tillandningarna invid densamma och den narmaste delen 
af Raseborgs adal vara mycket ringa, da man vidare observerar 
de ofvan kursiverade namnen och paminner sig de gamla sag- 
nerna om ett Raseborg, omflutet af hafsvatten^ dit stora skepp 
gingo upp, kan man knappast betvifla, att en arm af saltsjon 
for relativt kort tid sedan strackt sig forbi Raseborgs ruiner 
ned till den nutida Broviken, omslutande en stor, numera till 
fastlandet raknad o. (Observera afven det gamla namnet 
Pers(i)o/). 

Afven oster om Fladan fmnas stora tillandningar. Mel- 
lan Donsvikbarget, det hoga barget pa Brovikens ostra strand 
gentemot Oxholmen, hvilket jamte namnda holme kan sagas 
bilda andpunkterna for Brovikens granslinje mot soder, och den 
soder diirom belagna Totaludd fmnas ganska vidstrackta till- 
landningar, som bildats genom vegetationens arbete. I viken 
strax S om Totaludd likasa, dar man traffar sarskilda gungfly- 
artade starrangar. Tillandningen harstades fortsattes at SV anda 
till GuUudden, som den lilla bargsklacken och dungen af vackra 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 17 

lummiga bjorkar langst i S kallas. Har sla vagorna ett kort 
stycke fritt mot det glattslipade barget, men nagra meter at S 
vidtager anyo ett bredt tillandadt omrade. Afsmalnande vid 
landsvagsbron invid Sundsbacka, foljer detta bram stranden at 
genom hela sundet och vidare mot oster, stiillvis naende en 
bredd af anda till 40 m. Afven langs sundets vastra strand, 
pa Degerolandet, hafva manga fait stigit upp ur hafvet; s^ arc 
de forna breda vikarna invid landsvagsbron och ett stycke so- 
der darom numera forsvunna. 

Holmarna i den pafoljande »fladan» aro nastan belt och 
hallet omgifna af tillandningar, mest astadkomna genom viixt- 
ligheten. Den storsta af dem, Ryssholmen, ar sa godt som sara- 
manvQxen med fastlandet, och skall man vid mycket lagt vat- 
ten kunna ga dit ofver. Daremot ar Julianaholmen icke fore- 
nad med Ryssholmen. Just emellan dessa bada holmar gar 
namligen den omtalade tranga farleden. N om Julianaholmen 
plagar man afven fardas med bat, men vagen bar ar mycket 
samre; den har sa litet begagnats, att vegetationen mangensta- 
des ar ratt hinderlig for framfarten. Sjalfva Kopboleviken ar 
till stor del fylld af en tat vattenvegetation, och bar finnas be- 
tydande tillandningar, hvilket afven framgar af Rosbergs omta- 
lade karta. De fortsattas anda till den udde, dar det sa kal- 
lade Finntorpet ar belaget, och hafva till stor del sin orsak i 
den back, som utfaller i viken. Det af denna medforda mate-. 
rialet och vegetationen hafva bar liksom i Rroviken samverkat. 
Harifran blifva stranderna a omse sidor brantare och forete 
ringa landvinningar anda till Trangsund, men da vi nu redan 
kommit in pa det af Rosberg besokta omradet, fortsatta vi icke 
langre at oster. 

Om vi ifran den tidigare omnamnda Rasafjarden begifva 
OSS mot SE, komma vi till den s. k. Masterviken, som, raknadt 
fran Ryholmen utanfor Rasa, ar ungefar 2,5 km lang. Afven 
dess hufvudriktning ar W — E. Den fortsiittes osterut i en dal- 
gang, som till storsta delen ar upptagen af laglanda angsmar- 
ker, och som i nagra mindre bukter stracker sig forbi Vaster- 
vik, Stubbole, Rjornbole och Soderby tvars ofver hela Degero 

2 



18 Hiiyren, Vegetationen pk tillandningsomradena i Ekenas skarg&rd. 

ut mot Ryssholmen. Vattnen langre at oster aro fortsattningen 
pk denna fara. 

Fran Miisterviken utgar invid Basa at S en mindre, bred 
vik, som medels ett hoglandt nas — det smalaste stallet pa 
Degero — ar afskild fran den soderifran inskjutande Jumalvi- 
ken. Mellan Degero i E och Gullo i W synes pa de gamla soc- 
kenkartorna ett smalt sund som numera icke existerar. Om 
dessa trakter har min syster Eva Hayren, som, intresserad af 
saken, dit foretagit en utflykt pa tva dagar, antecknat ungefar 
foljande : 

»Vid Svartholmsudden var en obetydlig tillandning. Vid 
Byholmen var bredden 20 m, langre fram omkring 10 m. Den 
lilla holmen nara Nyboda ar forenad med Degero. Vid stranden 
nedanfor Nyboda antraffades en pa sina stallen 40 m bred till- 
landning. Langst inne i viken fanns en stor tillandning; sedan 
den tid, da den for 1842 ars sockenkarta till grund liggande 
kartan uppgjordes, har viken blifvit 400 m kortare. Omradet 
bar forvandlats till en sumpig ang. Den langa smala viken, 
som sedan foljer, var ganska djup och uppgrundas nog ej pa 
lange. Pa de sma holmarna langre fram finnes ingen tilland- 
ning. Den stora holmen har forenats med Degero. I det till- 
landade sundet mellan Degero och Gullo var jag ej langre an 
till torpet, dar viken for narvarande slutar, men dar uppgafs, 
att det langre fram fanns endast angar, saledes ej nagot vatten, 
trask eller dylikt. Foljande dag besoktes vikarna i narheten af 
Gullo gard. Tillandningarna framga af kartan. Ofverallt gyttja, 
icke pa ett enda stalle sand.» 

Den andra stora vastostliga vattenleden, som ar den mest 
typiska, utgores af den s. k. inre far led en. Da man fran 
Ekenas fardats at S ofver Ekenasfjarden, genom Hvitsands sund 
och uppnatt Bjornholmen, viker denna farled af at ENE och E. 

Har aro tillandningarna redan betydligt mindre vidstrackta 
an langs den innersta vattenvagen. Afven till sin natur aro de 
atminstone delvis ohka, i det mangenstades afven sand aflagras. 
Gyttjebildningen ar allmannare an dybildningen, och vaxtvarl- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 19 

den uppvisar olikheter. De viktigaste tillandningarna uro fol- 
jande: 

Nctholmen, Skaldolandets ^) NW udde, har siikert forr va- 
rit isolerad. Med densamma har en liten, soderut beliigen holme 
nyligen forenats, och flere andra vackra tillandningar forekomma 
inom Bondkrokarna, sundet mellan Bastholmen och Skaldolan- 
det. Viken E om Notholmen uppgrundas allt hvad den hinner. 
Nagot langre osterut finnes pa den gamla sockenkartan en vik, 
som inat land hoptranges till ett smalt sund och strax darpa 
breder ut sig till en vidare sack. Allt detta ar nu igengrodt, huf- 
vudsakligen genom vaxtlighetens atgorande; i »sacken» vaxer 
annu gles Fhragmites pa den vata angen. Pa samma satt har 
den strax oster harom utritade »sacken» utfyllts. Pa motsatta 
sidan om farleden har den langt intrangande, mot torpet le- 
dande viken ratt branta strander, men uppvisar dock innerst 
en anda till 20 m bred tillandning. Dar i narheten hafva en 
storre och tvenne mindre holmar sammanvuxit med Gullolandet, 
och inne i den E om den salunda annu storre vordna udden 
intrangande viken fmner man en tillandning, som har en bredd 
af anda till 100 m. — Furuholmen blir belt sakert i en icke 
aflagsen framtid forenad med Skaldolandet, ty sundet dem emel- 
lan ar mycket grundt: man kommer ej fram ens med ekstock. 
I Bjorkholmens vastra vik har den lilla bargsknallen kommit i 
kontakt med den storre holmen. Finnholmen och Kalkholmen 
sammanhanga numera genom ett 5 m bredt nas. Vattnet S och 
E om dessa holmar ar mycket grundt, sa att det troligen efter 
ett sekel ar forvandladt till land, hvilket viil hufvudsakligen 
skall ske genom gyttjebildning. Med Brandon hafva inforlifvats 
de tva belt sma holmarna i W. Bergholmen och Skeppsholmen 
sta numera genom breda tillandningar i forbindelse med Skaldo- 
landet; bar har framst gyttjebildning verkat. De fyra vikarna 
i trakten, tva vaster och tva oster om den salunda bildade ud- 
den, uppvisa fran W till E respektive 40, 40, 50 och 30 m 
nyvunnet land. 



1) Pa kartan betecknadt >Skarlandet», hvilket namn dock ej anvandes 
af befolkningen. 



20 H(iyren, Vegetationen pi tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

Liings Jumalvikens strander finnas langa tillandningar, af 
anda till 40 m bredd. Vid Slipars finnas tva mindre vikar med 
tillandningar, den vastra med sand. Vid Box observeras en 
bred bukt med laga sandstrander. Nagot langre fram inskjuter 
en stor vik at E, ty den forna Kamparholmen sammanhanger 
numera med Degero. Sedan traffas intet anmarkningsvardt 
forran pa Torsolandets ostra udde. Denna bestar egentligen af 
tvenne tillandade holmar, Hufvarholm och Notholm, oeh pa se- 
nare tider hafva de atskiljande vikarna ytterligare forminskats, 
isynnerhet den mellan Notholm och Torso liggande viken, som 
numera ar belt obetydlig; har bar hufvudsaken utrattats af ve- 
getationen. Vid Kallbodafjarden finnas nagra mindre tilland- 
ningar, och pa Waxar, som har att uppvisa manga strander i 
vastostlig och daremot vinkelrat riktning, traffas sma sadana 
nastan i hvarje vik. 

Soder om inre farleden kunna annu nagra kortare liknande 
rannor latt pavisas. En sadan slingrar sig t. ex. fran Mornas- 
fjarden soder om Angholm; en annan mindre finnes N om 
samma holme, som sjalf har en langstrackt form. Det ar de 
bada s. k. Angholmsstrommarna. I det nagorlunda stora Elgo- 
landets byggnad framtrader samma princip: vikarna och ud- 
darna lopa till en del fran W mot E; t. o. m. manga barg aro 
strackta i denna riktning. Detsamma ar fallet pa manga stal- 
len i yttre skargarden. Betraktom endast de langstrackta Ian- 
den Hasto, Skedo med Langskar, Julo, Alglo, Espskar, raden 
Basskar — Getskar— Tofo— Furuholm — Gunnarso och strax norr 
darom Storgloskar — Langskar — Biso — Nalso, flere andra att for- 
tigal Likasa yttre farleden anda fran Hasto till Pattskar och 
fran Julo till Krokan (strax W om Buso). Orsaken till denna 
foreteelse ar mig obekant. 

Pa sydsidan af de stora oar, som utat begransa 
inre farleden, traffas annu storartade tillandningar. Om vi 
Uksom i det foregaende borja granskningen fran vaster, finna 
vi forst pa Skaldolandets sodra sida pa den gamla sockenkar- 
tan en nastan tvars genom landet lopande vik med trang myn- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 21 

ning. Denna mynning iir numera fast mark och delvis bevuxen 
med alar, sa att ett triisk med sott vatten bildats; en liten back 
utgor traskets utlopp. Framst bar anhopats sandblandad gyttja. 
Saltsjovugorna hafva tillfort sand, gyttjan bar uppstatt i den 
forna viken. For niirvarande vaxer tillandningen snabbt ut mot 
saltsjon; en liten udde bar redan bildats. Afven i den stora 
viken vid Sundom finnas tillandningar. Den stora landvinnin- 
gen langst inne i vikens botten, dar det ar mycket grundt, till- 
vaxer hastigt genom viixtlighetens arbete ocb en liflig gyttje- 
bildning. Vid Skaldo, Nabb och Grefo fmnas vidstrackta till- 
landningar, och flertalet inre sund och vikar, afven de storre, 
aro sa grunda, att tillandningsprocessen under de narmaste ar- 
tiondena kommer att forsigga mycket snabbt, lika snabbt som 
pa de i detta afseende gynnsammaste platserna i den innersta 
vattenleden. Naset mellan Likarholmen och Skaldolandet ar 
lagt och smalt, sa att den tid ej kan vara altfor langt aflagsen, 
da fritt vatten bar svallade; nil tillvaxer naset kraftigt i bredd. 
Mellan Halsholmen och Skaldolandet finnes numera endast ett 
omkr. 10 m bredt sund. Bjorkholmen ar med ett bredt nas 
forenad med Halsholmen. Den ytterst grunda (djupet mates i 
cm och dm) Akernasfladan bar blifvit ofver 200 m kortare; 
pa den nyvunna marken bargas nu ho. Maggon bar pa alia 
hall utvidgats. Furuholmen (pa sockenkartan Okholmen) blir 
snart forenad med Skaldolandet; ofver det grunda, ett fatal m 
breda sundet leder en liten stenbro. Pa alia dessa stallen for- 
siggar en stark gyttjebildning. Baggon ar medels ett nas for- 
enad med Furuholmen, sa att den, som numera vill fardas med 
bat fran Grefo till Skaldo, maste gora en omvag pa ofver 5 km. 
Den lilla »fladan» mellan Furuholmen och Skaldolandet at Grefo- 
sidan ar ytterst grund. I de sma vikarna vid Grefo traffar man 
ofverallt sma fran hafvet erofrade omraden. Nagot langre at 
E blifva tillandningarna ater breda: 80, 40 och 40 m, den sist- 
namnda en sandanhopning. Sundet mellan Sjalnas och Langon 
ar mycket grundt (for det mesta under V2 m), men stenigt och 
torde till foljd af strom annu icke pa lange igenfyllas. 

Mellan Angso, Fafango och Skaldolandet fmnas ater grunda 
gyttjevikar och flador med langgrunda strander, som vid lagt 



22 Hay yen, Vegetationen pa tillandningsomrMena i Ekenas skargard. 

vatten och stor hetta utsprida en egenartad lukt. Har har 
Angso sammansmultit med fyra mindre holmar, Fafango har fatt 
en tillokning i areal genom tva storre och en helt hten, Skaldo- 
landet genom en alldeles obetydlig holme. 

Hiir kan omniimnas, att det fran Fafango 1 V2 km at SSE 
invid Sandofjardens vastra grans beliigna Sando har att upp- 
visa en betydande sandaflagring pa ostra, saledes den ut mot 
fria fjarden vettande sidan. Har fmnes en anda till 60 m bred 
sandstrand, som icke annu hunnit blifva tagen i beslag af 
vaxtvarlden, hvarfor den ocksa lyser emot seglaren redan pa 

langt hall. 

Vanda vi oss sa till sydsidan af Torsolandet, fmna vi ge- 
nast i Radsboleviken en maktig tillandning. Hela den innersta 
sackformiga delen ar omvandlad till en stallvis mycket vat ang, 
dar Phragmites annu forekommer. Men viken har dock icke 
forlorat utan tilltagit i langd, namhgen darigenom, att den forna 
Byholmen blifvit forenad med sjalfva Torsolandet. Byinneva- 
narna aro salunda numera tvungna att gora en betydlig omvag 
hvarje gang de stalla sina farder mot S och SE. I denna rikt- 
ning fardas vi forst forbi en brantare kust utan tillandningar, 
latt forklarlig genom den stora oppna fjarden utanfor (har skulle 
endast en sandaflagring kunna komma i fraga), och antraffa darpa 
kort fore de stora holmarna S om landets midt betydande, huf- 
vudsakligen af vaxtvarlden avagabragta tillandningar i tva mer 
skyddade vikar. En af de pa aldre kartor utsatta holmarna, 
Orsholmen, ar fastvuxen vid Torsolandet pa nara nog tvenne 
stallen. I E ar foreningen fullstandig; har antraffades pa gyttje- 
haltig sand en tamhgen torr ang, hvilken dock under hogt vat- 
tenstand atminstone delvis ofversvammas. Det andra stallet be- 
finner sig vid Orsholmens midt. Har ar sundet endast omkring 
5 m bredt och mycket grundt, sa att t. 0. m. en gangstig gar 
ofver detsamma. Ty rotstockarna af vassen, som bar ar myc- 
ket tat och pa bada sidor om stigen bildar spaher, erbjuda sam- 
manvafda inom hvarandra ett godt stod at fotgangaren. Och 
lange skall det icke racka, kanske endast ett par tiotal ar, in- 
nan hela viken anda till Orsholmens vastra ande ar igengrodd 
eller atminstone uppfylld af vass. De utanfor belagna holmarna 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n;o 1. 23 

uppvisa sma tillandningar i en del vikar. Sk Bjornon, Stoltson, 
Ytteron. Med Notholmen hafva tva mindre klackar forenats. 

De oster om Orsholm och anda lill Hufvarholms sydostra 
udde e^ter hvarandra foljande tillandningarnas storsta bredd an- 
gifves geiiom foljande tal: 

a) 50 m (en liten bargklack tillandad) 
h) 40 m c) 20 m d) b m 

e) 10 m /") 5 m ^) 5 m 

h) 40 m i) b m 

Pa Dalkarolandet antraffas flere obetydliga tillandningar. 

Lillon, den tamligen stora vaster om Waxarlandet belagna 
och till Waxars hemman horande on, bar att uppvisa flere an- 
senliga tillandningar i sina langt intrangande vikar. Vid den 
s. k. Wastra fladans norra strand hafva tvenne sma oar for- 
enats med hufvudon, vid dess ostra strand ses dessutom en 
stor landforokning i vikbottnen. I de tre sydliga vikarna ar 
forhallandet foljande: 

1) den vastligaste viken. Innersta delen alldeles igengrodd; 
ingen tang; gyttjeblandad sand. 

2) tillandningens storsta bredd 50 m; foga tang; gyttje- 
blandad sand. 

3) storsta bredden 40 m; tang; sand; foga gyttja. 

For sydligaste viken pa ostkusten galler foljande: tilland- 
ningsbredd 50 m; sandhaltig gyttja; foga tang. Ett litet stycke 
langre at N traffas ett endast 3—4 m bredt sund mellan Lillon 
och en liten holme utanfor. Detta sund ar dock jamforelsevis 
djupt (0,5 m pa grundaste stallet), och da dar afven harskar 
stark Strom, torde holmen ej sa snart blifva forenad med Lillon. 
Daremot ar samma holme forenad med en storre sadan i oster. 

Waxarlandet, den strax soder om inre farleden langst at 
E belagna o, till hvilken undersokningarna utstriicktes, har lik- 
som Lillon att uppvisa en miingd sma, men typiska gyttjesand- 
tillandningar. Sadana traffas i de sma vikarna pa norra sidan 
och i den grunda fladan i \V. Langs hela sodra sidan af den 
at W utskjutande stora udden fmnes ett tillandningsbriim om 
1—2 m bredd; langst i W uppnas en bredd af omkring 30 m. 



24 Hdyren, Vegetationen p^ tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

I allmiinhet iiro stranderrl^ ofverallt vid delta instangda vatten 
grunda och kantade med vass; det ar karaktaristiska stran- 
der for »flador» i den inre skargarden. Vid utflodet af den 
lilla backen i fladan observerades en liten tillandad holme. — 
Vid den brantare delen af sodra stranden, begynnande strax 
innanfor Maskisholm, spelar tangen en storre roll vid uppgrund- 
ningsprocessen, ty kusten ar bar friare och oppen mot storre 
vatten. Tangen ar viktig i alia tre pa kartan med tilland- 
ning forsedda vikarna. Vid Waxars ostra strand slutligen har 
en holme genom ett omkring 30 m bredt nas (gyttjeblandad 
sand med foga tang) forenats med on. Litet langre at N har 
en liten klippa medels ett 14 m bredt nas fastvuxit; naset ar 
en intressant bildning af ren sand och sondersmulad Fucus. 

Langre ut till hafs, vid de holmar och oar, som ligga 
utanfor raden af de nyss omtalade, blifva tillandningarna allt 
sallsyntare och oansenligare. Ett undantag harifran utgor dock 
Danskog, belaget nara fastlandet i W. Dar aro stranderna annu 
till storsta delen langgrunda^ och instangda vikar och »flador» 
aro allmanna. Dessa ofverensstamma med dem pa Waxar: 
gyttjefyllda, grunda vattenbassanger, isolerade genom holmar 
och grunda, ofta ofarbara sund, uppfyllda af valdiga massor 
Chara tomentosa och kransade af Phragmites. Langs norra stran- 
den traffa vi jamforelsevis sma tillandningar, om man undan- 
tager Byviken, dar en ganska maktig sadan star att fmna. I 
SE utbreder sig den lilla grunda » Fladan », mycket typisk, mel- 
lan Danskog-landet, tva sma pa sockenkartan icke utsatta hol- 
mar, Kannholmen, Bjornholmen, Loholmen och Batholmen. Kann- 
holmen har sammansmultit med en E om densamma belagen, lang- 
smal holme. Den nutida Batholmen har framgatt genom forening af 
en storre, en medelstor och fyra belt sma holmar (slamaflagring 
och framtrangande af bl. a. Heleocharis och Agy^ostis alba). Dan- 
skoglandet har innanfor Batholmen vunnit en betydande tillok- 
Ding i areal, sa att sundet daremellan ar mycket smalt (stallvis 
endast 5 m), och da det dessutom ar synnerligen grundt (for 
det mesta under 0,5 m), kommer sammansmaltning snart att 
forsigga, om icke den radande strommens styrka tilltager i samma 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 25 

proportion som siindets bredd minskas. Obetydligt langre at 
SW bar en holme genom ett bredt niis redan blifvit forenad 
med Danskog och med denna holme aterigen en mindre klack, 
sa att ^en ganska lang udde uppstatt. Foljer man kusten at, 
fmner man vid Mornas udde en omkring 30 m bred sandaflag- 
ring, uppkastad af Mornasfjardens vagor. For resten torde sa 
godt som hela udden en gang i tiden uppstatt genom dessa va- 
gors arbete, i det att till en borjan en sandbank bildats i lii 
for.nagon eller nagra klippor. Udden ar tamligen lag och bar 
varit bevuxen med stathg furuskog, som dock nyligen genom 
nedhuggning alldeles forstorts (liksom det skett pa manga andra 
stallen af Danskoglandet och narbelagna holmar). N om Mor- 
nas udde och den sedan foljande Ropanudden traffa vi ater pa 
grunda flador af samma beskaffenhet som^ den i SE. Har tinnas 
ansenliga tillandningar, och genom anhopning af gyttja gar upp- 
grundningsarbetet raskt framat. Langst i W traffa vi ater en 
fastvuxen holme. Sundet mellan Ekholmen och Danskog har 
blifvit mycket smalt, och oaktadt strommen skall det val i en 
icke alltfor aflagsen framtid, hufvudsakligast genom den fram- 
trangande vegetationen af Agrostis och Heleocharis, som binder 
gyttjan och darigenom motarbetar bortforandet af slampartik- 
larna, forvandlas till fast mark. 

SW om Danskog ligger Hermansolandet. Dess strander 
aro branta, afven inuti vikarna, om man undantager den langa 
vik, som fran E skjuter in soder om hufvudhyggnaden. Dar ar 
vikbottnen langgrund och har under de sista 50 aren kanske 
varit tvungen att afsta nagra meter af sin areal till fordel for 
landet. Men annars traffas bar ringa tillandningar. Detsamma 
ar fallet med Elgolandet, den storsta af de icke itnnu omtalade 
oarna. Afven bar iiro stranderna branta; ofta utgoras de af 
bargens glattslipade hallar och vaggar. Endast i de mera skyd- 
dade vikarna^ diir man i fonden skymtar en ang, kan man fmna 
nagon tillstymmelse till tillandning. Och pa alia de manga min- 
dre oar, holmar och skar, som ligga S och E om Elgo och Ang- 
holm, S om Baggo, Lango och Sando, S om Fafango, Torso 
och de i sammanhang diirmed omniimnda oarna, S om Dalkaro 
och Waxar fmner man endast korta, 1 — 5 m breda sandstran- 



20 Hdi/rhi, Vetretationon pa tillamlnin^'somradeua i Ekeniis skfirgdrd. 

dtM" hiir OL'h hvar it. ox. pa Hasto-Buso), och siillsynl najrra 
fi\ 111 liknga vikar mod {xyttjobildning (t. ox. pa Alj^^lo ooh don 
frAn W i Krokan iiivid 13usi3 inskjutando vik(^n), hvarjaiiit(> man 
pa striindorna antriitTar nagra motor broda tan^baddar och liingst 
inno i nior skyddado vikar storre massor anhopad tang afvon i 
vattnet (t. ex. Hasto L&ngholmon). 

Langt i SW, niirmaro llango iin Kkoniis, ligger Tvarminno- 
on, och langs dos.s striindor iifvonsom pa tillstotando dol af fast- 
landet triiffas annu manga icke alldeles obotydliga lillandningar. 
fororsakado gonom gyttjobildning och vegetation, men har jag 
icke varit i tillfiille att undorsoka dom lika sii litet som do i 
trakten si\ rikhgt forekommande sandtillandningarna. 

Annu kan i forbigaende niimnas, att flere sm^ triisk, som 
linnas utsatta ph don gamla sockonkartan, grott eUer halla pa 
alt gro igon. Sa iir fallet t. ex. pa Triisko, den ostligaste storre 
hohnen i Kkenas skarg^rd. Det triisk, som bar iir utritadt, upp- 
tages numera af niyrartado sunipmarkor. Fa Lilljusaro forsig- 
gi\r i triisket niira norra strandon on rogehiitt igenfyllning go- 
nom bildning af gungtly, olika skigs mossar och mossiingar samt 
gran- eller alskog. P& Tofoholmarna finnas triisk, som hi\lla 
p& att viixa igon, och forsumpningar, som uppstiitt af forna 
triisk, hkasii pa till Alglo horando hohnar (t. ox. Andorlandot). 
Triisket p& Pattskiir innehiiller vackra P/ira^mtYe^-bestand och 
sammankrymper siikort alltmora o. s. v. 



III. Specialundersokningar. 

Kiier don i dot forogaondo moddohido ofvorsikton skola 
forh^llandona vid do tiUandningar, som bhfvit noggrannaro un- 
dersokta, hiir i detalj framstiillas. Hiirvid bibehalles samma 
ordningsfoljd, som i det foregaende antagits. Sahinda bohand- 
las foist tiUandningar vid den innersta vattenloden, sedan vid 
inre farleden o. s. v., och sker alllid borjan med den viistligaste 
tillandningen. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 27 

Flyet (22—80. 6. 1898; jfr. kartan o. sid. 15). 

¥iken mellan Knipnas och Flyet Da man fran Knipniis 
beger sjg kring Esiholmen mot del egentliga Flyet, passerar man 
en liten vik, som skjuter in SW om Estholmen. I vikens in- 
nersta del utmynnar etl dike, som utgriifts pa det forna sun- 
dets plats. 

Stranden atfoljes af ett vassbiilte. Strax utanfor delta, 
diir vattnet nadde ett djup af 2 — l,o m, triifl'ades Fotamogeton 
perfoliatus (5 — 6) ^) i ofta pa ganska langt afstand fran hvaran- 
dra belagna fliickar. Vid vassens yttre griins aflagras lera, inne- 
hallande sma mangder organiska produkter, sarskildt diato- 
maceer. 

De olika vaxtzonerna i viken voro: 

1. Ytterst ett balte Phragmites (7). Vattendjupet 1,5 — 1 m. 
De valdiga vassrotstockarna gora genom sitt fliitverk den lusa 
bottnen mycket fastare, och de fran dem utgaende fina rotterna 
aro viil egnade alt kvarhalla slammet, som vagorna medfort. 
Mellan vasstammarna och de pa dem kvarsittande gamla blad- 
resterna insamlas slam m. m., hvilket allt vid bladresternas for- 
multning smaningom sjunker till botten. I vassbaltet forsiggar 
salunda uppgrundningen snabbare an utanfor detsamma. 

2. Inat land foljer en vegetation af Mijriophijlhim spica- 
turn (6,o), Potam. im'foliatus (5) och Chara tomentosa (4). Djupet 
omkr. 1 m, inat dock nagot knappare. Myriophi/llum iir myc- 
ket slamkvarhallande och bar niistan alltid ett gradaskigt ut- 
seende, beroende pa den miingd slampartiklar, som aro fastade 
pa dess fmdelade blad. 

3. Innanfor nyss beskrifna balte stlger bottnen pa en kort 
striicka (nagra dm) brantare. Djupet iir vid zonens inre kant 
4 dm. Myriophyllum tralTas blott med tiitheten 4. Den vikli- 
gaste platsen innehar Chara aspera (9), som bildar en af nagra 
mindre bara fliickar afbruten matta, hvilken synnerligen val 
liimpar sig alt mottaga och kvarhalla slam. 

4. Inat foljer en 4 — 2 dm djup och omkr. 1,6 m bred 
zon med svag vegetation. Hiir triit'fas obetydligt Chara aspera 



*) Angaende tathetsgraderna se den uppsatsen vidfugade tabellen. 



28 Hdyrm, Vegetationen pil tillandningsomr&dena i Ekenas skarg&rd. 

afvensom i ringa mangd groddplantor^), troligen af Potam. 
pectinatus, mahiinda iifven af Scirpiis parvulus o. a. Dessutom 
Phragmites 5, Myriophyll. spic. 3 och Pot. perfoliatus 3. 

5. DJLipet 2—1 dm. I den af groddplantorna (9) bildade 
bottenmattan finnas nagra kala flackar (2—4 dm i genomskar- 
ning). Dessutom visa sig Myrioph. spicatum 3 och Pot. perfol. 
3. Afven har kvarhalles mycket slam i det tata bottentacket 
och pa Myrio2)hyUumh\siden\ och dessutom paskyndas uppgrund- 
ningen hiir likasom pa alia stallen med vaxtlighet genom vax- 
ternas bortdoende och sonderdelning. 

6. Djupet 1 — 0,5 dm. Groddplantor traffas fortfarande, 
men dessutom upptrada grupper (V) af Scirpus lacustris (7). 
Mellan safstanden groddplantor. Sma bara flackar finnas afven. 

7. Fran denna region stracker sig anda till stranden ett 
balte, dar den viktigaste vaxten ar Scirpus maritimus, hvilken 
blir allt tatare narmare stranden (8; 8,5; 9). Afven Scirpus 
lacustris finnes (5). Vidare groddplantor, inat smaningom afta- 
gande i ymnighet. Afven bara flackar. 

Ofvanfor detta balte vidtager fast mark. Narmast stranden 
utbreda sig olika slags vata och fuktiga angar med Carices m. m. 
Hogre upp foljer hardvallsang med tufvig Aira ccespitosa. 

Viken utanfor Flyet 1. I den vik, som norr om Esthol- 
men intranger anda till det egentliga Flyet, d. v. s. de sanka 
markerna i vikbottnen, traffas ytterst pa ett djup af 1,5 — 1 m 
en vassYQgion. Ytterst ar vassen gles, men tatnar smaningom. 
Pa glesare stallen om anda till ett par m i diam. kan man fmna 
Potamog. pect. i ett eller annat stand (vanligen 3). Langre inat 
upptrader i vattnet Lemna trisulca. 

Angaende sistnamnda arts forekomstsatt och betydelse for 
tillandningsprocessen har jag fran ett stalle nara Estholmsudden 
(nagot at Knipnassidan) antecknat foljande: » Flackar finnas, dar 
bottnen ar belt och ballet betackt med ett 0,5—1,5 dm tjockt, 
lost lager af Lemna trisulca. Ofta saknas andra hogre vaxter 
belt och ballet. Stundom traffas Myrioph. spicat. inblandad (1—4). 

1) Vegetationen i vattnet hade annu ej natt sin fulla iitveckling i slu- 
tet af juni, di undersokningen verkstalldes. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 29 

Afven ett stycke in i vassen (7) pa sidorna om de med 
Lemna betiickta fliickarna triiffas denna viixt, dock hogst i ett 
1 dm tiockt lager. Lerpartiklar och allehanda organiskt affall 
hopas mellan i^e????2a-individerna, som ligga ganska lost, sa att 
de smaningom blifva inbiiddade i slam. Hiir forlorar vaxten 
sitt klorofyll; om man upphemtar ett prof fran bottnet, finner 
man grongula, gula, gulhvita, hvitgra och gra blad, ofta sonder- 
rifna; vaxten har dott bort och iir stadd i forruttnelse. Pa 
detta satt bildas ratt snart en brunaktig, niiringsrik, mycket los 
jordart, som val bor betraktas som en pa inslammade organi- 
ska bestandsdelar mycket rik mellanform af gyttja och lera. 

2. Efter vassen foljer i viken pa ett djup af 1 — 0,5 m, 
en zon, delvis karaktariserad just genom Lemna trisulca. Sma 
hopar af denna vaxt (8) fmnas mellan bestand af den rotfasta 
Cliara aspera (8). Lemna ar stundom ofverviigande. Afven sma 
bara flackar. Potam. perfol ses i enstaka exemplar. 

Langre inat pa ett djup af endast 0,5 m finner man forst 
Chara aspera (9) och Lemna trisulca (6), sedan Chara (6) och 
Lemna (0), i hvilket senare fall storre bara flackar upptrada. 
Fotam. perfol har blifvit nagot ymnigare. 

3. Djupet 5—4 dm. Numera saknas Chara aspera all- 
deles. Kannetecknande ar har Typlia angustifolia (7). Vidare 
finnas hopar af Lemna trisulca (9), enstaka Potamog. perfol. och 
Myrioph. spic. samt vid zonens kanter groddplantor. 

4. Langre inat traffas sma flackar, dar an Typlia, an 
Scirpiis lac, an Lemna, an Myriophylliim ar dominerande. Sa- 
lunda finner man pa 4—3,5 dm djup Mtgriophjllitm (7), Lemna 
(7) och sma bara flackar. 

5. Pa 3,5 dm djup traffas ater Typha (7), men nu till- 
sammans med Scirpus lac. (7), vidare Myriophyllum (7) och 
Lemna (6). I denna zon, som att marka ligger en bit inom 
det tidigare omtalade Typhetum, har det samlats en mangd 
affall: uppryckta vassrotstockar, barkbitar, stickor och spa- 
nor, upprifna groddplantor, formultnade och friska Lemna tri- 
sulca, stam- och bladfragmenter af Potam. pectinatiis, doda 
slandor och andra mindre djur, slandlarvhudar m. m. Pa 



30 Hdyren, Vegetationen p^ tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

allt delta fastnar slam i mangd, och uppgrundningen understo- 
des hiirigenom kraftigt. 

I bredd med detta samlingsstalle for affall finnas manga 
andra: nagra m^ stora flackar, dar kafveldun, saf eller tat vass 
forharskar. Vasskolonieriia aro de allmiinnaste. Ofta aro de 
sa tiita och uppfyllda af organiska rester, hvaribland delar af 
vass intaga framsta rummet, att det ar ytterst svart, ja omoj- 
ligt, att med bat komma fram genom dem. 

6. Djupet 3,5—2,5 dm. MyriophyUitm (7) och Lemna (6). 

7. En omkr. 20 m lang och 0,5 — 1 m bred bank af 
Scirpus lamstris (7), samlingsplats for liknande foremal som se- 
naste kafveldunszon. Dessutom fmnas mangder af gamla vass- 
ror pa bottnen. Har vaxer utom saf Myriophylliim (7). 

8. Mot vikbottnen folja samma vaxter i samma mangder 
som i regionen 6. Snart bhr Myriophyllum glesare (5), Lemna 
daremot ymnigare (9). Dessutom upptrada Char a aspera (en- 
staka) och Amhlystegiiim fluitans (2,5—3). Snart traffas My- 
rioph. iter i storre mangd (forst 7, sedan 9), medan Lemna af- 
tager till 5. Samtidigt okas tathetsgraden for Amll. fluitaris 
till 4. Langst inne utfaller ett dike. 

9. Langre kommer man ej med bat, ty nu foljer ett myc- 
ket grundt balte med Typha (7), dar det samlats halfformult- 
nade MyriophyUu7nde\a.Y, vassror och vassrotstockar, gamla for- 
multnade Typhablsid och stjalkar, hopar af Lemna (7), m. m. 

Af alia de nu beskrifna zonerna, som i angifven ordning 
folja pa hvarandra langs en linje narmare Estholmen, ar det 
endast den yttersta vassen och det innersta kafveldunsbaltet, 
som nagorlunda regelbundet stracka sig tvars ofver viken; vas- 
sen fortsattes vidare mot Dragsvik. De ofriga baltena forete 
daremot en mangd oregelbundna bojningar och krokningar, 
gripa pa mangfaldigt salt in i hvarandra. Ofta finnas flackar 
af en vaxtlighet inuti flackar af en annan, och ofta afbrytes ett 
balte af annan vegetation. Flackar med olikartad vegetation 
tyckas godtyckligt vara kastade om hvarandra. 

Den stora omvaxlingen i vegetationens sammansattning pa 
narliggande platser ar emellertid icke, eller atminstone endast 
i relativt fa fall, beroende af tillfalliga orsaker. Tvartom synes 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 31 

hvarje art foredraga vissa, i det minsta specificerade vegeta- 
tionsvillkor. Sa snart dessa forandras, ombildas iifven vegeta- 
tionen. 

Jdmforelse mellan vegeiaiionen i de bdda vikarna. Hiir ma 
foljande omstiindigheter framhallas: 

Det yttre vassbaltet haller sig i bada vikarna pa sanima 
dJLip: 1,5 — 1 m. 

Chara asioera bildar i viken invid Knipnas en tackande 
matta pa 10 — 4 dm djup, i viken vid Flyet pa 10 — 5 dm djup. 
Pa grundare vatten finnes endast obetydligt af vaxten, som sa- 
lunda synes vara beroende af djupet. 

Scirpus maritimus vaxte endast i viken vid Knipnas, me- 
dan Sc. lacustris forekom i bada vikarna, ymnigare i den vid 
Flyet. Mahanda star detta i samband darmed, att viken vid 
Flyet ar val skyddad mot vagsvall, medan vagorna i viken vid 
Knipnas kunna na en jamforelsevis betydande hojd, t. ex. da 
det blaser fran Gammelbodatrakten. 

Lemna tnsidca fanns i viken vid Flyet och vid Estholms- 
ndden. Denna fritt simmande vaxt anhopas framst pa for vind 
och vagor skyddade platser, dock icke under ett djup af 1 m. 

Myriophyllmn spicatum synes vara mindre nograknad med 
djupet, men traffas dock i hvardera viken endast innanfor det 
yttre vassbaltet. Afven trifves den tillsammans med manga an- 
dra arter. 

Manga fragor kunna likval icke besvaras med ledning af 
endast de gjorda iakttagelserna, t. ex. fragorna om orsaken till 
omvexlingen af Scirpus och Typha, om upptradandet af sma 
kolonier Fhragmites langre in i viken vid Flyet, om omvaxlin- 
gen af omraden med och utan ofvervattensvegetation, om Pota- 
mogeton-SiTieTnd.s upptradande etc. 

Innan vi ga vidare bora nagra ord yttras angaende de 
siffror, som angifva vattendjupet. De iiro namligen icke abso- 
lut, utan endast relativt giltiga, sa att de endast kunna begag- 
nas till jamforelse sinsemellan. Vattnets hojd ar ju under lop- 
pet af en sommar mycket varierande, och de nedskrifna talen 
angifva intet medelvattenstand, utan endast djupet under den 
dag, da undersokningen i vikarna foretogs. Eniir detta skedde 



32 Hdyren, Vegetationen pd tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

pa forsommaren, da vattenstandet annu var lagt, aro talen sa- 
kert lagre iin de tal, som skulle angifva medelvattenstandet. 

Det egentliga Flyet Innanfor den sist omtalade kafvel- 
dunsregionen, diir det knappt ar radligt att ga till fots, utbre- 
der sig en stor med Phragmites bevuxen areal, dar flere olika 
zoner finnas. Langst utat vaxer enbart vass (8), hvilken med 
sina rotstockar och gamla oformultnade ihaliga stjalkar bildar 
ett sa starkt tacke pa gyttjan, att man val kommer fram. Vi- 
dare inat moter man bland den fortfarande lika tata vassen de 
forsta landvaxterna : Carex vesicaria (3), Caltha (3), Lysimachia 
thijrsiflora (3), Cicuta (2), Comarum (2). Pa marken ligga gamla 
vassror, och daremellan synas sma gyttjeflackar med ett ytterst 
tunnt vattenskikt (1—2 mm). Pa andra stallen observeras ej 
sa manga vaxtarter, men de, som finnas, upptrada i stallet med 
storre ymnighet, t. ex. Carex vesicaria 7, Phragmites 7, Lysim. 
thyrsifiora 1 . 

Hogre upp mot land tillkomma nya element. Man kan bar 
finna flackar med mossa, nagra gras och orter, t. ex.: 

Amhlysteg. giganteum 7 Lysimachia thyrsifiora 7 

Cinclidium stygium 5 — 6 Comarum palustre 6 

Amhlysteg. fiuitans enst. Galium palustre 5 

Phragmites communis 8 Peucedanum palustre 4 

Carex vesicaria 6 TJtricularia minor 4 

C. teretiuscula 4 Ulmaria pentapetala 3 

C vulgaris 3 Cicuta virosa enst., 

eller sma puttar med grundt vatten och gyttjebotten: 

Amhlysteg. giganteum TJtricularia vulgaris 6 

Phragmites 1 Cicuta enst. 

Sparg. minimum 7,5 Comarum enst., 
Lysim. thyrsifiora 7 

eller med grundt vatten och gyttjebotten samt enbart Phrag- 
mites, 
eller flackar med Sphagnum i obetydlig mangd. 

Mot nordvastra kanten af den stora arealen, bevuxen med 
vass, blir marken fastare. De mycket vatten alskande, hoga or- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Feniiica, 23, n:o 1. 33 

terna, som ofta forekomma yninigt liingre utat, blifva allt spar- 
sammare, for att slutligen forsvinna med vassen. I stallet ses 
flera vaxter, som for det mesta triiffas forst liingre uppat. Vid 
en sadan ofvergang antecknades: 
Amblysteg. giganteum 7 Caltha palustris 5 

Cinclidium stygium 5 — 6 Lysim. thyrsiflora 4 

Amblysteg. fluitans enst. Menyanthes trifoliata 4 

Phrag mites 8 (1,5 — 2 m hog; Peucedanum 4 

bredbl.) Ulmaria pentapetala 4 

Carex teretiuscula 7 Comarum 3 

C. vulgaris 6 

Inom vassomradet forsiggar pa nagra stallen ett slags tuf- 
bildning, hvarigenom torrare flackar af ringa vidd uppsta. Pa 
dessa traffas alltid andra mossor an i omgifningen, atminstone 
nagon pa jamforelsevis torra lokaler hemmahorande ort eller 
grasartad vaxt, en eller par alar eller porsbuskar. Uppkomsten 
af dessa flackar, som hoja sig 1 — 5 dm ofvan den omgifvande 
marken, ar foljande: 

Nagot iitfluget alfro {A. glutinosa) bar rakat gro i en flack 
af gungflymossorna (Amblystegia, Cinclidium). Sedan alplantan 
vuxit till nagon meters hojd, samlas kring dess bas ett och 
hvarje, som bar fastnat under hogvatten. Framst markas mas- 
sor af vass-stammar och andra rester af vass. Affallet formult- 
nar smaningom, allt efter som alen vaxer och mossorna soka 
tranga sig hogre uppat. Dessa fa dock snart en konkurrent i 
en Sphagnum-Sirt (Warnstorfii?), hvilken uttranger gungflyets 
mossor. Nu infinna sig pa stallet andra orter och gras an de 
i narmaste omgifning vanliga. Ofta upptrader afven Myrica. 
— Exempel: 

1) Sphagnum IVarnsforfU [?) 8, Comarum 6 
Amblysteg. fliiitans 6 Ulmaria pentapetala 6 
Phragmites 7 Lathyrus palustris 4 
Carex teretiuscula 5 Peucedanum 4 

Caltha 7 Alnus glutinosa, 2 sma exempl. 

2) Sphagnum Warnstorfii (?) 7, Ulmaria pentapetala 7 
Amblysteg. fluitans 1, Comarum 6 



U Hdyren, Vegetationen p& tillandningsomridena i Ekenas skargird. 

Carex vulgaris 8 Feucedanum 6 

Phragmites 7 Fedicularis paliistris 3 

Hierochloa borealis 5 Myrica gale 5 

Caltha 7 Alnus glutinosa enst. 

Mellan mossorna ses sma bara flackar. Denna tufva be- 
finner sig langre inat och ar fastare an den forra. Den torde 
darfor vara nagot iildre; darpa tyder ocksa vegetationen. 

3) Amblystegia (mest A. fluitans, Oxycoccus palustris 5 

litet A. cordifol.) i tufvor VI Feucedanum 5 

Sphagnum Warnstorfii (?) i t. VI Vlmaria pentapetala 5 

Carex vulgaris 7 Comarum enst. 

Fhragmites 7 Galium palustre enst. 

Carex teretiuscula 5 Myrica gale 5 
GaZ^/ia 5 

Denna tufva torde vara ungefar lika gammal som den 
foregaende. Har har porsbusken varkat detsamma som klibb- 
alen i 1) och 2). Eller har mahanda Sphagnum infunnit sig fore 
porsen? 

Langre at norr och nordost, mot den s. k. Bjorkskogen, 
afsmalnar den med vass bevuxna arealen betydligt. De olika 
zonerna framtrada ofta mera bandformigt och icke i flackar 
som innanfor vikbottnen. Den yttre zonen med hoga vattenal- 
skande orter (utan mossor) ar mangen gang mycket svagt ut- 
vecklad eller kan alldeles falla bort; vassen ar har jamforelse- 
vis lag. Den innersta zonen med nagorlunda val utveckladt 
mosstacke bhr ofta fastare; i mosstackets sammansattning blir 
Amhlystegium fluitans ymnigare och ofta upptrader Agrostis alba 
mer eller mindre spridd 1. riklig. — Ofta saknas Scirpus- och 
Ti/p/za-baltena, sa att man fran det yttre vassbaltet kommer dels 
direkt, dels igenom platser med undervattenvegetation {Myrio- 
phyllum 0. s. v.) till den inre vassarealen. — Allt detta galler 
i hufvudsak afven om vassarealen mot Estholmsudden. 

Vassen upptrader saledes sa langt inat, att man flackvis 
kan tala om vassangar eller vassflyn, dar vattnet nar i dagen 
endast vid sarskildt hogt vattenstand. Den ar tydligen icke syn- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 35 

nerligen nograknad i afseende k vatteiidjupet. Emellertid upp- 
hor den i vikarna vid Knipniis och Flyet redan p^ 1 m djup. 
Mellan det pa detta salt bildade yttre vassbaltet och vikbottnen 
finnas bestand af kafveldun och saf, och synes det mojiigt, att 
de sistnamnda vaxterna finna sig sa val till ratta p^ platsen, 
att de uttranga vassen. Detta vore dock endast en af orsa- 
kerna till vassens upphorande, ty innanfor det yttre vassbaltet 
finnas ju afven stora flackar utan all ofvervattensvegetation. 

Da man i NW ofverstiger vassflyranden/ betrader man en 
standort, utgorande en blandning af gungfly och mosse, genom 
rik grasvaxt tenderande at ang. Har finnas ungefar hka myc- 
ket Sphagna som AmbJystegia m. fl. Sphagnum Warnstorfii ar 
den ymnigaste mossan; den forekommer i vidstrackta mattor. 
Daremellan mindre mattor af Amhl cordifoUum. A. giganteum, 
A. scorpioides och Cinclidium, den sista i minsta mangd. Plat- 
sen ar ganska sank till vattendrankt; pa en del stallen kan man 
knappt alls till fots komma fram; pa Si)hag7iiim-msiiiorna. kan 
man droja langre pa samma flack. Har ar saledes fiackvis sankare 
an i den utanfor liggande vassen, hvilket beror darpa, att de 
stodjande vassrotstockarna numera aro formultnade. Utom de 
namnda mossorna antraffas foljande vaxter: 

Carex tei'etiusada 7 Ulmaria pentapetala 5 

C. vulgaris 5 Comarum 4 

Calamagrostis stricta 3 Menyanthes 7 i fl. IV i) 

Eriophorum angustifolium 3 Pediadaris palustris 3 

Carex irrigua 1 Peucedanum 3 

C. ampullacea enst. Caltha enst. 

Drosera longifolia 7 Oxycocms palustris 6 

Dr. rotundifolia 7 Myrica gale 3—4 (par dm hog) 

Eqvisetum limosum 6 Salix phyl. 2 (hog som Myrica) 

Buskarna hindras genom hobergningen att vaxa hogre an 
angifvits. De finna dock en fristad i de diken, som korsa Flyet 
anda upp genom de odlade markerna. Har bildas sma Salix- 
buskager, dar porsen ofta ingar, och dessa utbreda sig smanin- 



1) I dessa flackar saknas mossor och trader vatten ofta i dagen. 



36 Hciyren, Vegetationen pd tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

gom afven utanfor dikena. Snaren finnas i synnerhet nagot 
langre uppat. I ett sadant nagorlunda tatt och ungefar 5 m^ 
stort Salix- och ili^rica-buskage fanns pa marken Sphagnum teres 
V. imbricatum, blandad med nagra stran af Aulacomnium palustre 
och Amhl. cor di folium, samt dessutom Aulacomn. palustre i sma 
tufvor (VI). Vidare Ijusa, bleka, men dock blommande exem- 
plar af 

Carex ampullacea 6 Vlmaria pentapetala 3 

Carex canescens 4 Lysimachia vulgaris enst. 

Agrostis alba Salix phyliccefolia 5 

Galium palustre 7 Myrica gale 4 

Comarum 6 (0,5 dm hog) Juniperus communis ett exem- 

Eqvisetum limosum 6 plar (lag) 

Lathyrus palustris 6 

Delta vata videsnar befann sig ganska langt ut; det var 
ej ett af de allra yttersta, men ett af de yttersta vai utvecklade 
snaren. Videbuskarna omkring 1,5 — 2 m hoga, porsen omkr. 
0,5 m. Omgifningen sank till vattendrankt ; utgjordes till storsta 
delen af den ang med Carex ampullacea, som langre fram be- 
skrifves. 

Mellan de uppat alt talrikare videsnaren (porsen finns huf- 
vudsakligen langst utat) stracka sig smalare eller bredare tun- 
gor af oppen mark sasom fortsattning pa gungflymossen. Vege- 
tationen foreter har atskilliga vaxlingar och har afven uppkom- 
mit ur gungflymossens pa olika satt: 

a) Gungflymossorna forsvinna; mossorna intaga ofverhuf- 
vud en underordnad plats i jamforelse med Care^c-arterna, som 
blifva ymnigare: mossangar med mycket riklig grasvaxt. Sa- 
dana finnas endast vid gungflymossens grans och alltid i smarre 
flackar. 

b) Gungflymossorna forsvinna och Sphagna tilltaga i ym- 
nighet, hvarjamte nagra nya mossor tillkomma. Hogre upp un- 
dergar afven gras- och ortvegetationen stora forandringar, i det 
Carex teretiuscula, Eqvisetum limosum m. fl. forsvinna, med an 
en mangd nya arter, hemma fran torrare lokaler, intaga plat- 
sen, allt flere ju hogre uppat man kommer. Pa dessa mossan- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 37 

gar traffas manga arter, men endast sma mangder af hvarje art. 
Se har en beskrifning pa en sadan hogre belagen mossang: 

Den vata, 20 X 16 = 320 m^ stora iingen omgafs af 0,6 
—4 m hoga videsnar; stall vis saknades dessa; hogst voro de i 
norr. Vindens invarkan var till foljd af en i NW liggande 
brant betydligt forsvagad. Angen var nagot afhallig och darfor 
afvensom till foljd af ojamn beskuggning icke likformigt bevu- 
xen. Pa angens midt antecknades: 

Sphagnum acutitolium 8 Menyanthes 6 ^) 

Aulacomniimi palustre 7 Eqvisetum silvaticum 5 

Thijidkim Blandovii 7 i fl. Ill Potentilla tormentilla 5 
Carex vulgaris 6 Drosera rotundifolia 3 

Anthoxanfhum odoratum 5 Geiim rivale 3 

Carex dioica 5 Ranunculus acris 3 

Nardus stricta 5 Eumex acetosa 3 

Festuca rubra 4 Trifolium pratense 3 

Agrostis canina 3 Vicia cracca 3 

Aira ccespitosa 3 Lathyrus pratensis enst. 

Carex pankea 3 Oxycoccus palustris 7 

Luzula multifiora 3 Salix phyliccefolia 4 — 5 (lag) 

Bland dessa hogre belagna mossangar traffas icke manga, 
som aro hvarandra lika. Da man trangt genom de atskiljande 
videsnaren eller stigit ofver dikena, moter man som oftast en 
nagot olikartad vegetation. Utom afhallighet och beskuggning 
invarka harvid afven dikena och de odlade angarna och ak- 
rarna; fran de genom dikesgrafningen bildade jordhogarna och 
fran odlingarna inkomma atskilliga vaxter. Alia dessa ofver- 
gangsangar, ett slags af kulturen pavarkade mossangar, hafva 
pa kartan betecknats pa samma satt. — Anmarkningsvard ar 
den ymniga forekomsten af Sphagna, som mojligen beror pa 
den till foljd af de talrika dikena smaningom forsiggaende torr- 
laggningen af marken. 

Tidigare framholls griinsen mellan vassen och gungflymos- 
sen sasom ganska skarp; just har var vassen fastast, och har 



1) Sma exempl.; inga blr. o. fr.; sma bl. 



38 Hciyren, Vegetationen p& tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

funnos flera af de omtalade tufbildningarna. Langre at SW 
blir emellertid iifven sjalfva vasskanten mycket los: ett verkligt 
gungfly. Har upptrada pa gungflymossen flackar med rik gras- 
vegetation, och Sphagna blifva mindre ymniga. Langst i SW 
traffas en iing med ofvervagande Car ex ampullacea. Vegetatio- 
nen pa den plana, synnerligen sanka angen hade foljande sam- 
mansattning: 

Amhlysteg. scorpioides 9 i sma Eriophomm angustifolkim 6 

fl. VI Car ex vulgaris i. 1 

A. fliiitans 9 i sma fl. II Eqvisetiim limosum 7 

Cmclidium stygium 9 i fl. II Drosera longifolia 6 

Carex ampullacea 7 Menyanthes 6 

C. teretiuscula 6 Pedicularis palustris 3 

Smala flikar af nu beskrifna vegetation skjuter in mellan 
videsnaren i W och SW, hvarvid de forandrade belysningsfor- 
hallandena ofta gifva anledning till nagon mindre olikhet i vaxt- 
tacket. Da man vandrat fram mellan snaren och stigit ofver 
det dike, som fran hufvuddiket loper at NW, kommer man ater 
ut till en oppnare yta. Har ar dock torrare an pa det nyss 
beskrifna omradet med Carex ampullacea som hufvudvaxt. Ocksa 
har platsen mera karaktar af en mossang. Salunda antraffas: 

Sphagnum acutifolium (9) med inblandning af Sph. squarro- 
sum (3). Dessa aro dock pa mindre flackar undantrangda af 
nagon af foljande mossarter: Amblyst. fluitans, Aulacomnium 
palustre och Hylocom. squarrosum, alia i flack. III. 

Carex ampullacea 4 — 7 Eqviset. limosum 5 

C. ccespitosa i tufvor IV — VII Caltha 5 

Eriophor. angustifol. 5 Comarum 5 

Fhragmites 5, flackvis Galium palustre enst. 

C. canescens enst. Oxycoccus palustris 4 

Har och dar nagon lag Salix phyliccefolia eller Alnus. Pa 
torrare stallen, i synnerhet uppat mot de odlade markerna och 
kring buskarna, hafva afven andra gras och orter infunnit sig: 
Air a ccespitosa, Lathy rus palustris, Fotentilla tormentilla, Ba- 
nunc, acris, Bumex acetosa. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 39 

Det stora diket, som skiljer Estholmens omrade fran fast- 
landets, iir omkr. 2 m bredt och tiimligen djupt; bottnen bestar 
af los dy. Pa manga stiillen saknas vegetation, pa andra ar 
diket ige^nviixt af Sphagna: Sph. sqicarrosiim och Sph. obtusum. 
Har och dar ses Callitriche verna, Sparg. minimum och mojH- 
gen nagon annan karlvaxt, men aldrig i storre miingd. Liings 
diket vaxa alar {A. glutinosa) strodda anda in i vassomradet; 
de hafva trohgen fatt fotfaste pa den jord, som i tiden uppka- 
stats vid dikets griifning. 

Sydost och oster om det stora diket bUr marken jamfo- 
relsevis tidigt fast. Den med Phragmites bevuxna arealen ar 
mindre sank och blir inat allt stadigare. Vassen upphor icke 
plotsligt utan glesnar smaningom, pa samma gang som den blir 
allt lagre och smalbladigare. Jamsides infinna sig starrgrastuf- 
vor. Pa ett stalle antecknades 0,5 m hog Phragmites (7), omkr. 
1 dm hoga tufvor (V) af Carex ccespitosa och emellan tufvorna 
dels flackar med bar dy, dels 4 — 25 dm^ flackar (V) af .4m- 
blyst. fluitans, dels flackar eller par cm hoga upphojningar med 
Agrostis alba (9) eller Carex canescens (8) och Agr. alba (7), or- 
ter saknades. 

Den nu beskrifna starrangen, som pa manga stallen nar- 
mare kanterna foreter mindre modifikationer, ar vid hogvatten 
ofversvammad och om vintern atm. delvis betackt med is. Den 
fortsattes langs diket langre at Knipnassidan. Mot Estholmen 
gar den ofver i ett udden atfoljande bram, som vanligen icke 
ofversvammas, och dar Eriophorum angustifoliiim ar mest ka- 
raktaristisk. Harifran stiger terrangen starkt mot uddens midt, 
och vi traffa i rask foljd utposter af Aira ccespitosa^ en smal 
remsa tufvig hardvallsang {Aira ccespit.), andra vaxter i bland- 
ning med aftagande Aira och slutligen torrare angar och angs- 
backar med Avena pubescens, Ranunculus polyanthemos^ Stella- 
ria holostea m. fl. 

At NE, mot Bjorkskogen och Dragsvik, traffas dylika bild- 
ningar: vassbaltet ytterst — angsbacke innerst. Da eraellertid 
tillandningsprocessen har pa grund af mindre anhopning af slam 
och markens brantare lutning forsiggar betydligt langsammare, 
aro ocksa de olika vegetationszonerna till arealen mindre. 



40 Hdyren, Vegetationen p& tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

Detta ar fallet t. ex. med de vassbevuxna lokalerna. De san- 
kaste omradena, d. v. s. de mest gungflyartade, saknas sa godt 
som alldeles. 

Sammanfatfn/ng. Om an de i det foregaende relaterade 
observationerna ofver Flyet aro ofullstandiga, gifva de dock en 
bild af den bar pagaende tillandningsprocessen och vegetatio- 
nens roll vid densamma. Ytterst dampar vassen vagorna samt 
gifver tillika genom sina rotstockar den forsta stadgan at bott- 
net. Har aflagras lera och nagot gyttja. Innanfor vassbaltet 
traffas de slamsamlande Myriophyllum, Chara och Lemna, af 
hvilka den sistniimnda ingar sasom en viktig bestandsdel i en 
egendomlig gyttjeliknande jordart. Safven och kafveldunet fort- 
satta vassens torfbildande verksamhet. Jamte gyttja aflagras i 
vikens inre afven dy, beroende pa utfallsdikets tillforsel af ge- 
nom upplosta huraussyror brunfargadt vatten. I vikbottnen 
upptrader vassen anyo och bildar ett fast natverk ofver det losa 
underlaget. 

I den frodiga, tata vassen infinna sig nagra vatten alskande 
orter fCaltha, Lysimachia thyrsiflora), nagra Carices rn. fl., hvilkas 
affall i sin man bidrager till landhojningen. Kring alar och 
Myrica bild as sma tufvor, hvilka med tiden utvecklas till alkarr 
och snar. Redan inne i vassen traffas gungflymossor, och vid 
deras patrangande fortvinar vassen och gar slutligen under. 
Vassrotstockarna formultna, och detta ar orsaken till de fol- 
jande flybildningarnas ringa barformaga. Dessa utbreda sig icke 
ofver stora omraden. Sphagna blifva namligen snart nog herrar 
ofver brunmossorna, och olika slags mossangar uppsta. Dessa 
forandras hogre uppat alltmer och stota omedelbart till odlin- 
garnas renar. — Harjamte hafva talrika buskager af vide och 
pors uppkommit, framst i dikena, dar de fatt vara i fred for 
slattermannens lie. 

S och E om det stora diket samt stallvis narmare Bjork- 
skogen har utvecklingsgangen varit en annan, i det de losa fly- 
bildningarna uteblifvit. Har hafva tufviga Carex-diTi^v, Agrostis 
alba och Amblysteg, fluitayis genom torfbildning smaningom gjort 
marken fastare. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 41 

Mdnniskans inverkan. Vid inbiirgandet af ho och vass af- 
skiiras unga telningar af Alnus, Salices och Myrica. Afvenledes 
motarbetas eller t. o. m. omojUggores manga vaxters frobild- 
ning. Har bor afven omnamnas tillvaratagandet af vassens vip- 
por: »tofs». Vid vass-skorden kvarglommas ofta knippen af 
vass; de ses sarskildt vid alarna och paskynda genom sin for- 
multning tufbildningen. 

De talrika diken, som draga genom Flyet, hafva i sam- 
band med torrlaggningen avagabragt forandringar i utveckhngs- 
gangen. Sa hafva alar och videbuskar slagit sig ned pa de vid 
dikesgrafningen bildade jordhogarna samt utgjort forsta borjan 
till de sma allunder, alkarr och videbuskager, som ofta kanta 
dikena. Da dikena till storsta delen vuxit igen, hafva manga 
videbuskar uti dem funnit lampliga vegetationsvillkor och skydd 
mot manniskor. 

Flerstades har man uppryckt buskar och jamte annat af- 
fall samlat dem uti hogar. Dels har riset fatt formultna, dels 
har man uppbrant detsamma. De harigenom bildade nya stand- 
orterna hafva dock endast en utstrackning af fa m^. 

De talrika odlingarna, som vid tiden for undersokningen 
mest utgjordes af med Plileum och TrifoUum besadda, aldre 
eller yngre angar med mellanliggande olikartade akrar, potatisland 
m. m., utofva stort inflytande pa omgifningen. Pa renarna trif- 
vas vissa vaxter battre an andra. Godselvatten torde ofta nog 
fran de hogre belagna odlingarna sila sig ned till de angran- 
sande »naturliga» angarna. 

Sundet mellan Lillholmen och Storholmen. 

Sundet mellan de bada holmarna uti Dragsviksfjarden har 
under de sistforflutna 50 aren icke blifvit mycket smalare. Upp- 
grundningsarbetet pagar dock med full fart. Liksom i Flyet 
bildas afven har aflagringar af gyttja, som stallvis ar mer eller 
mindre dyartad. Afven bar traffas Fhragmites i ett balte langst 
ut. Darpa foljer vanligen Typha angiistifolia eller oppna flackar 
med undervattensvegetation, framst Myriophyllum; och slutligen 
traffas for andra gangen Phragmites eller, hvilket ar vanligare, 



42 Hdyren, Vegetationen pi tillandningsomridena i Ekenas skargard. 

Scirpiis lacustris. I midten af sundet gar Tijpha pa nigra stal- 
len iinda fram till den fria passagen, dar man da traffar rika 
»angar» af Myriophyllnm. Sundet ar har tamligen grundt. 



Karis Dragsvik^) (29. 7. 1898). 

I den breda viken, som ligger SW om karaktarsbyggna- 
den, har for icke lange sedan en liten holme bhfvit forenad 
med fastlandet. Nagra meter langre at W, strax E om bathu- 
set, gjordes foljande observationer: 

1. Langst ut vaxte Phragmites (8), och bottnen tacktes 
af Lemna trisulca, som dock ej forekom i sa valdiga massor 
som i Flyet. 

2. Langre inat blef vassen plotsligt mycket gles (4). Sam- 
tidigt upptradde Chara aspera (9), och snart traffades afven na- 
gra unga plantor af Potam. pectinatiis. 

3. Efter vassen foljer Scirpus lacustris (8) i 2 — 4 m breda 
och ofta anda till 10 m langa flackar. Dessutom plantor af 
Potam. pect. (8). 

4. Anda hit har vaxtligheten mycket Uknat den som traf- 
fades i den Ulla viken nara Knipnas. Darstades foljde nu Scir- 
pus maritimus, men vid Dragsvik finner man Heleocliaris palu- 
stris 8, Agrostis alba 5 och Triglochin maritimum 5. 

5. Det foljande baltet ar sammansatt af Hel. palustris 7, 
Juncus Gerardi 7, Agr. alia 5 och Trigl. maritimum 5. 

6. Hogre upp pa land blir Agrostis allt ymnigare och 
slutligen erhaller vegetationen foljande sammansattning : 

Agrostis alba 9 Potentilla anserina 5 

Heleocliaris yalustris 5 Glanx maritima 5 

Galium palustre 7 

7. Harpa folja sma starr- och hardvallsangar, hvarefter 
med timotej och klofver besadda angar vidtaga. Odlingarna 
stracka sig ofver gammal hafsbotten anda fram till Lojo asen. 



^) Kallas Kay-is Dragsvik till atskillnad fran Pojo Dragsvik, som till- 
stoter strax i NW och ligger invid Pojo \aken. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Feiinica, 23, n:o 1. 43 

Sasom for platsen karaktaristiskt i jamforelse med fore- 
gaende stallen kan framhallas: 

a) den totala afsaknaden af mossor, hvilket till en del be- 
ror darpa, att marken icke iir tillrackligt langsluttande for att 
gynna uppkomsten af ett gungfly. Den breda viken iir vidare 
sa pass oppen och vassbaltet sa pass svagt, att vagsvallet i 
ganska hog grad ar markbart liings stranden. Har trifs darfor 
icke ens en matta af Amhlyst. fliiitans. 

h) Heleocharis pahcstris och Agrostis alba. Den forra af 
dessa vaxter gar i spetsen for landets erofringar. Dess rotstoc- 
kar, darifran standen skjuta upp tatt intill hvarandra, bilda 
fasta tuflika dynor pa det losa underlaget. Emellan tufvorna 
utsander Agrostis sina finare rotstockar, hvilka slutligen for- 
vandla den losa gyttjan till en filtartad massa. 

c) Flere andra vaxter [Juncus Gerardi, Triglochin m. fl.) 
aro afven utmarkande utan att dock ega storre betydelse for 
tillandningsarbetet. De jamforelsevis tatt staende strana af Jun- 
cus Gerardi kvarhalla forvissnade blad, stickor och spanor m. m., 
som vid hogt vattenstand transporterats utat fran starrangarna. 
Om manga af de ofriga vaxterna forekomma tillsammans eller 
med Juncus, blir den af dem bildade vaxtligheten tatare och 
varkar pa samma satt. 

„Vedagrundet" (3. 8. 1898; jfr. sid. 15). 

Den lilla utanfor Horsback belagna holmen har anvandts 
och anvandes mahanda annu till plats for vedupplag, Ursprung- 
ligen en sandbank, har holmen smaningom blifvit hogre och 
alltmera forlangts, medan fastlandet midt emot samtidigt till- 
vuxit. Mellan holmen och fastlandet har anlagts en vag, som 
bestar af kvistar, ris o. d., pa hvilket sand blifvit utstjalpt. Va- 
gen har paskyndat tillandningsprocessen, i det forefintligt affall, 
som tidigare obehindradt kunde framforslas genom sundet af 
vind och vagor, numera i betydande miingder anhopas pa omse 
sidor om densamma. 

I synnerhet samlas affall af Phragmites. Och da denna vaxt 
finnes ymnigast E om vagen, traffas hiir storre lager af den 



U Edyren, Vegetationen pS tillandningsomridena i Ekenas skargard. 

egendomliga jordart som bildas. Slaminblandningen ar namli- 
gen mycket ringa. Till storsta delen bestar aflagringen af half- 
formultnade och formultnade, mer eller mindre findelade (ge- 
nom vagsvall?) partiklar af vass och Lemna trisulca samt rot- 
tradar af pa stallet vaxande planter. Konsistensen ar myllans, 
d. V. s. jordarten ar fastare an gyttja och dy, och lukten ar 
mycket svag, icke obehaglig, ren, svagare an vanligen ar fallet 
hos gyttja. Jordarten ar val att anse som en slags svamtorf. ^) 
Dess egenskaper framtrada mest utpraglade narmare vagen, dar 
det icke ar langt till den underlagrade sanden. Langre utat 
bildas blandningsformer med gyttja och lera. 

Narmast vagen, pa den nytillandade remsan W om den- 
samma, dar vass-svamtorfven jamte paliggande gamla stammar 
af Fhragmites utgjorde underlaget, traffades foljande vaxter: 

Phragmites 6 Angelica silvestris 3 

Epilobium angiistifolium 5 Tanacetum (7) i grupper III 

Ly thrum 3,5 

Pa ostra sidan om vagen, dar tillandningen sasom namndt 
ar storre, traffas langst ut Phragmites (7), och emellan vass- 
standen kringflyta hvarjehanda for det mesta sondersmulade af- 
fallsprodukter. Dar dessa langre in samlats sa tatt, att de 
bilda ett lager, som vid medelvattenstand nar anda till vatten- 
ytan, finnes en vegetation af: 

Phragmites 7 Valeriana officinalis 4 

Galium palustre 7 Stachys palustris enst. 

Lysimachia vulgaris 7 Ulmaria pentapetala enst. 

Innanfor denna zon foljer den vagen narmast liggande 
delen, dar man fmner foljande vegetation, som motsvarar den 
fran vagens andra sida beskrifna: 

Phragmites 6 — 7 Epilobium angustif. 4 ^) 

Cirsium arvense 5 Scrophularia nodosa 4 

Tanacetum 5 Ulmaria pentapetala 3 

^) Gunnar Andersson, Studier ofver Finlands torfmossar och fossila 
kvartarflora, sid. 21. 

2) Talrikare alldeles tatt intill vagen, dar det ar sandigare. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 45 

De stora mellanrummen niellan vaxterna tyda darp^, att 
svamtorfomradet bildats under senaste tid och jiimforelsevis ha- 
stigt. Harfor talar afven afsaknaden af gras samt forekomsten 
af Epiloifium, Tanacetum, Cirsium och Scrophidaria, hvilka hora 
hemma pa torrare och sandiga eller mullhaltiga lokaler. Dessa 
vaxter synas endast tillfiilligtvis spiral upp pa den nya marken, 
innan annu nagon annan vegetation hunnit taga den i besitt- 
ning. Troligen undantrangas de, mahanda med undantag af 
Tanacetum, riitt snart af andra viixter, bland hvilka kanske 
Ulmaria och Lysim. vulgaris befinna sig. 

Norrbyviken (jfr. sid. 15). 

I mynningen af denna vik, invid hvilken nyligen (troligen 
om vintern och varen 1899) ett torp blifvit anlagdt, traffas gles 
(6) Pliragmites. Langre in moter ett friare omrade med under- 
vattenvegetation af framst Myrioph. spic. och Xajas marina, 
hvilka forekomma glest och flackvis. Darpa vidtaga sma be- 
stand af Pliragmites, Typlia angustif., Scirpus lacustris och Sc. 
maritimus. Den sistnamnda var viktigaste bestandsdelen i det 
balte, som lag narmast stranden. I baltet traffades: 

Gronalger: 1) Siemmiga massor: Spirogyra, Zygnema, Me- 
socarpus. 2) Strafvare tradar: Vaucheria. 

Scirpus maritimus 7 Myrioph. spicatum 5 

Sc. lacustris 4 Hippuris vulgaris f . maritimus 3 

Fotamogeton pusillus 7 

De namnda gronalgerna finnas afven inom ofriga vilxtsam- 
hallen narmast stranden. 

Broviken (jimi o. juli 1899; se kartan o. sid. 16). 

Brovikens omrade stracker sig i N och NE i hufvudsak 
upp till allraanna landsvagen mellan Ekenas stad och Fagerniis 
gastgifveri. I NW och SE raknas till detsamma alia forsump- 
ningar och starrangar anda upp till tatelangar, odlingar, buska- 
ger, allunder, barg och branter. Gransen i S och SW har tidi- 
gare uppdragits (sid. 16). 



46 Hdyren, Vegetationen p4 tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

Omgifningama. 

Langst i SW ligger pa Magnas mark den knappast 10 m 
hoga Oxholmen. Det hogsta i denna uddes langdriktning ga- 
ende kronet bestar hufvudsakligen af finare krossgrus och sand, 
hvari storre stenar h. o. d. forekomma. Har traffas lunder af 
medelstora bjorkar med rik undervegetation af framst Melam- 
pymm silvaticum. Pa uddens vestra sida tillstoter berg. I oster 
ar sluttningen mot viken foga brant och bestar af lera, som 
bildar allt djupare lager ju langre ut man kommer. I skogsbry- 
net (egentl. »lundbrynet») moter ett 10—20 m bredt balte med 
frodig vaxtlighet, dar i synnerhet Trifolium medium (vanl. 7) ar 
marklig. Mellan de nedanfor liggande leriga akrarna och sjalfva 
viken stracker sig en stundom ratt bred zon med Carices och gles 
vass. Denna zon, som kantar viken anda till dess innersta del, 
har under de sista 150 aren till storsta delen blifvit erofrad 
fran saltsjon. — Sankan mellan Oxholmen och fastlandet upp- 
tages af tatelangar och ar ratt lag, men torde dock ej numera 
ofversvammas. 

Folja sa at NE under hemmanen i Magnas horande akrar. 
De Hgga pa en bordig sluttning, ofvan hvilken tallskog vidtager. 
Strax W om den pa kartan utsatta ladan stracker sig nedanfor 
en del af akrarna en ang, dar Agrostis alba ar viktigast. Denna 
ang raknas i det foljande icke till Brovikens omrade utan an- 
ses gransen lopa langs dess garde i sydost. Langre mot NE 
ligger Sandudden, en hog, sandig, omgifningen dominerande 
kulle, pa hvars kron traffas en mangd enrisbuskar och en stat- 
lig, sasom fiixpunkt begagnad salg. 

NE om Sandudden foljer en tatelang, och darpa vidtaga 
Glams hemman tillhoriga angar och akrar, hvilka fortsatta upp- 
for sluttningen anda till gardsbyggnaderna, bakom hvilka skog 
och annat moter. Garden ligger tatt intill en krossgrus- och 
ruUstensbacke, som stracker sig anda fran Magnasskogen forbi 
Bro och salunda atfoljer Brovikens dalgang inat land. 

Den gardesgard, som begransar de till Broby horande ak- 
rarna mot S och SE, och som tillika utmarker, hvar den star- 
kaste sluttningen upphor, ma langst i NW utgora gransen for 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 1. 47 

Brovikens omrade. Den bestar af flere kortare riita linjer, men 
da vinklarna emellan dessa aro mycket trubbiga, upptogos pa 
kartan endast hufvudriktningarna. Akern stracker sig afven bar 
langt upp pa sluttningen, diir slutligen en och annan liten angs- 
lapp och tallskog pa sandjord mota. 

Angsmarkerna mellan giirdesgarden soder om akern, giir- 
desgarden mot Glams, backarnas gemensamma utloppsarm, den 
vestra backen och landsvagen benamnas Lilliingen. 

Den antagna gransen loper vidare langs landsvagen tatt 
forbi Bros ria och slingrar sig nedfor en brant backe mot den 
vestra backen, tvars ofver dalen och ofver ostra backen upp 
mot Brotorpet. Flere meter af landsvagen strax fore bron of- 
ver den senare backen aro byggda pa ett underlag af stenar, 
och detta framstalles pa manga aldre kartor sa, att man tror 
sig hafva en lang bro framfor sig, hvilket bevisar, huru vatten- 
rik marken bar vid tiden for kartornas uppgorande matte va- 
rit. Numera vaxer graset mellan de stora stenarna anda upp 
till landsvagen. 

Hojden vid Brotorpet ar mycket brant. Ofverhufvud ar 
dalens sodra och sydostra sida omkr. dubbelt brantare an den 
nordvastra. Mahanda bor orsaken hartill sokas i forhallandena 
under istiden. Landisen bortslapade det losa materialet; dess 
vag gick harvid, sasom de talrika och oftast mycket tydliga 
refflorna visa, upp ofver de manga branta bargen vid dalens 
sodra och sydostra sida. Vid isens smaltning synes gruset vid 
dalens nordvastra sida blifvit aflagradt, hvarvid den lattare san- 
den af smaltvattnet fordes ned mot dalen, sa att en jamforelse- 
vis langsamt sluttande terrang uppkommit. 

Strax ofvanfor starrangarna ligga pa sluttningen i SE ater- 
igen odlade marker, for det mesta aker, och dar bakom gar 
Degerolandsvagen uppfor backen in i tallskog. Langre at W 
traffas ofvanom odlingarna ett alkarr med en liten rannil, ett 
ganska hogt barg och barrskog med nagra loftrads- och bland- 
skogsuddar, som skjuta in i den nedanfor liggande angen. 
Langre mot SW, sedan de odlade markerna upphort, bestar sko- 
gen af gran och tall i olika blandning. Mest traffas gran pa 



48 Hdyrhi, Vegetationen pi tillanclningsomradena i Ekenas skargard. 

sluttningen, medan tallen dominerar hogre upp, pa den torrare 
sandmarken ofvanom biirgen. 

Om man foljer gardet langs skogsbrynet, stoter man snart 
pa ett annat garde, som gar ungefar vinkelratt mot det forra och 
anda ned till biicken, afskiljande mossarne i E fran odlingarna i 
W. Dessa odlingar stracka sig nastan anda ned till de sumpiga 
starrangarna; daremellan finnes en pa ett par stallen endast 30 m 
bred zon med mycket varierande vegetation. Denna zon bildar 
pa midten af omradet mellan det senast omtalade och det fol- 
jande gardet en udde, dar man traffar sma aldimgar med ni- 
gra bjorkar, en och annan gran samt Salix pentandra. Emellan 
dungarna och akern utbreder sig en vacker grasmatta med Ranun- 
culus acris, Aira (mycket sma tufvor) m. fl. — Of van akrarna 
finnes fortsattningen pa skogen. 

Kopbole bys agor invid Broviken aro alia tilldelade Hara- 
backa torp, som ligger hogt uppe pa en sandig backe strax 
invid foten af traktens troligen hogsta barg, dar man har en 
vidstrackt utsikt ofver storsta delen af tillandningsomradet samt 
ofver narmaste omnajd. 

Strax invid det garde, som utgor grans mellan Kopbole 
och Total, finnes pa Totalsidan en liten bargsklack. Ofvanfor 
densamma utbreder sig en grasbevuxen terass, som fordom va- 
rit aker. Har nagonstades har tidigare funnits ett torp (»Dahl- 
grens»). Terassen, hvars stupning ar omkr. 45°, fortsattes i 
SW med tva nagot mindre brant sluttande barg. Ofvanfor bar- 
gen vidtager blandskog, nedom det senare af dem ett albuskage. 
Buskaget fortsattes mot SW i med al- och enbuskar glest be- 
vuxen mark, inom hvilken den forna strandbranten loper. Langre 
uppat, pa den mer horisontala terrangen, traffas fortfarande 
blandskog (mest tall och gran). 

Nagot langre i SW ligger ett storre barg, som mycket 
brant stupar ned mot den smala strandremsan, och kort darpa 
finnes en allund, som hvars fortsattning man kan betrakta den 
kant af alar, som harifran atfoljer stranden bort till udden midt 
emot Oxholmen och annu langre. Ofvanom denna alkant traf- 
fas branten med granar och tallar, och nagra steg in i skogen 
trada storre och mindre bargytor i dagen, alia med rikliga reff- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fcnnica, 23, n:o 6. 49 

lor. Mot udden upptriider bjorken allt oftare i blandskogen. 
Pa sjalfva udden reser sig det hoga Donsvikbiirget, diirifran man 
har en ^od ulsikt ofver trakterna i SW. 

Kdllor. Vid foten af sluttningarna och branterna triiffas 
en mangd kjillor, alia med klart, kallt vatten. En del af dem 
trada fram i dagen med en lugn, klar vattenyta, darifran vatt- 
net langsamt sipprar vidare genom den omgifvande mossan. 
Andra soka sig fram pa en storre jordyta, som da standigt ar 
gliinsande vat. De fiesta aro dock afstiingda fran det fria ge- 
nom ett gungande tacke af torf, bildad af sammanfiltade half- 
grasrotter och diverse mossarter. Ibland gungar tacket sa starkt, 
att marken gar i vagor, da man betrader densamma; ibland ar 
gungningen knappt markbar. An visar ett nagra m^ stort om- 
rade detta fenomen, an ar det endart fraga om en flack pa 
0,6 m2. 

Atskilliga kallor fmnas nedanfor Magnasakrarna och i det 
S om Magnaskullen liggande buskaget, dar marken gungar pa 
flere stallen. I narheten af Glamsladan traffas ett gungande 
kallomrade utan buskar, men med en hel mangd olika vaxt- 
samhallen af Carices m. m. Icke langt fran detta stalle, som 
befmner sig pa en kuUe, den sista utliggaren af den ofvanfor 
varande till aker anvanda hympeln, trader i dagen en kalla 
med synnerligen godt, nagot jarnhaltigt vatten, hvilket anvandes 
af inbyggarne pa Glams. — Uppe i Lillangens nordvastra horn 
observeras ater gungande mark, tydande pa nara jordytan be- 
fmtliga kallor. Har traffas hufvudsakligen samma vaxter som 
i omgifningen, men mycket saftigare, frodigare och lifligare far- 
gade. Redan pa nagot afstand varsnas bland enrisbuskarna 
denna flack, dar en yppigare vegetation harskar. — I Lillangens 
norra horn, invid stora landsvagen, traffas aterigen framsipp- 
rande kallor. 

Afven pa sankans andra sida aro kiillorna och rannilarna 
talrika. Tidigare omtalades den rannil, som fran alkiirret nara 
landsvagen till Degero sokte sig ned mot diket. Nedanfor slutt- 
ningen fmnas flerstades obetydhgare kallor. Strax E om ostra 
Harabackaladan traffas en annan rannil. I narheten af viistra 

4 



50 Hai/rcn, Vegetationen pi\ tillandningsomnidena i Ekenas skargird. 

Harabackaladan framsipprar vattnet pa ett nagra m^ stort om- 
riide af strandbriimet. Under de losa, vattendriinkta tingarna 
haremellan och biicken samt nagot liingre at SW skall enligt 
befolkningens uppgifter en hel miingd ktillor uttonima sitt kalla 
vatten. Forefintligheten af dessa kiillor antydes iifven diiraf, 
att omradet mellan Harabacka och biicken ar sa vattendrankt, 
att man icke alls kan uppehalla sig pa en del platser, medan 
motsvarande omrade pa nordviistra sidan backen mycket viil 
kan betriidas. — Fran Kopboles sydviistra ra och framat pa- 
traffas ilnnu en miingd framsipprande kiillor, hvaribland flere 
iiro jiirnhaltiga. 

Det yttre omradet. 

Den redan tidigare (sid. 11) definierade griinsen mellan 
vatten och land ofvertviirar Brovikens omrade utanfor Sandud- 
den, hvarvid »landet> i en langsmal tunga skjuter ett godt stycke 
ut i » vattnet ». Pa detta siitt erhaller man tva mind re omra- 
den: det yttre eller sjiilfva viken och det inre eller de innanfor 
viken beliigna tillandningarna. Tillandningarna vid vikens striln- 
der foras pa grund af praktisk hansyn till det yttre omradet, 
dit itfven den lilla slamon ute i viken riiknas, 

a) Vaitenomradei (den egentliga, den nutida viken). Redan 
innan man kommit till den granslinje mot soder. som for Bro- 
viken i ofversikten antagits, moter man vidstriickta bestand af 
Phragmites, mellan hvilka den fria vattenpassagen slingrar sig 
fram i en mangd bukter och forgreningar. Vagen blir emeller- 
tid allt smalare emellan vassen och katsorna, och slutligen upp- 
hor den alldeles. Ty knappt har man kommit i jamnhojd med 
Oxholmen, innan man rakar i en tiit skog af vass, hvilken strac- 
ker sig ofver hela viken. Man kan ej mer bruka arorna, iitan 
maste staka sig fram. Forst utanfor Donsvikbiirget traffas ater 
oppet vatten, den s. k. Donsviken, och som en fortsiittning pa 
denna tinner man anda upp mot biickens utlopp en rad storre 
och mindre oppna flackar, laguner, som sakna ofvervattenvege- 
tation. Dessa laguner hafva sannolikt det fran biicken flytande 
vattnet att tacka for sin existens. De beteckna namligen den 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Feniiica 23, n:o 6. 51 

vag, som backvattenstrommeii tager pa sin fard utat. Fran- 
varon af laguner meilan Dunsviken och Oxholmen beror ma- 
handa pa den svagare strommen, da vattnet hiir kan utbreda 
sig ofv^r en storre yta. Lagunerna narmast Oxholmen torde 
aterigen till stor del vidmakthallas darigenom, att man stiindigt 
fardas i dem vid vittjandet af de bar utlagda katsorna; sadana 
saknas langre in i viken. 

1 viken utfalla afven manga af de omtalade kiillorna samt 
ett och annat dike. Vattnet inne i viken ar darfor under stor- 
sta delen af sommaren alldeles sott. Endast vid hogt vatten- 
stand, sarskildt under sensommar- och hostflodet, torde salthal- 
tigt vatten tranga upp till innersta vikbottnen. Afven vegeta- 
tionen tyder pa mycket ringa eller ingen salthalt i vattnet. Norr 
om vikens granslinje traffas vaxter sadana som Alisma, Buto- 
mus, Nyynphma, Sagittaria, Sparganium minimum och 8p. simplex. 
Ungefar vid linjen Oxholmen-Totaludd upphora Characeerna och 
Najas marina. 

Vattnet i backen ar mer eller mindre brunaktigt af upp- 
losta humussyror och darfor forsiggar uti stromfaran i vikens 
midt bildning af dy. ^) Haraf och af de med backvattnet trans- 
porterade mineraliska och organiska partiklarna kommer aflag- 
ringen att besta. I densamma inneslutas dessutom manga af 
pa platsen forekommande vaxters affallsprodukter. Men at vi- 
kens sidor blir vattnet allt fattigare pa humussyror, hvarfor af- 
ven dybildning allt mer ger vika for gyttjebildning. Inne i de 
tata bestanden af kafveldun, saf och framfor allt vass iir gytt- 
jan nastan eller alldeles ren fran dy. Har bildas ofta torfrika 
gyttjor eller t. o. m. gyttjerik torf, dar namnda vaxter arc torf- 
bildarena. 

Utom lagunernas vaxtsamhallen traffas Phragmiteta, Ty- 
pheta, Scirpeta och blandningsbestand. 

Lagicnerna. De storre, sarskildt Donsviken, erhalla mera 
Ijus an de sma, som ofta aro bortskymda af de omgifvande 
vattengrasen. Bland storre laguner undersoktes den med lag^ 



^) Gunnar Andersson, Studier ofver Finlands torfmossar och fossila 
kvartarflora, sid. 10. 



52 Hayren, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

betecknade narmare. Vid medelvattenstand ar djupet knappa 
0,6 meter. Hvarjehanda affall, hvaribland sarskildt ma anmar- 
kas uppryckta exemplar af Sparganiiim minimum, flot omkring 
pa vattnet. Bland lagre vaxter markas Conjugater {Zijgnema, 
Mesocarpus, Spirogyra), som sitta fastade pa hogre vaxter i gan- 
ska stor mangd. Sarskildt synes Myriophyllum vara besvarad 
af dem. Fanerogamerna utgjordes af: Scirpus lacustris (6) i 3 
—5 m2 best. (I— IV); Phragmites (6) i tva sraa best, om 10—15 
stran hvartdera; Sparg. minimum (5 — 7) i fl. (II — III); lang form 
af Sparg. simplex (5—6) i fl. om nagra m^; Myrioph. spicatum 
(4); Nymphcea alba (2). Nagon af orterna finnes alltid inom 
safbestanden. 

De namnda konjugaterna voro sommaren 1899 mycket 
ymniga uti Donsviken, dar de afven drefvo omkring fritt sim- 
mande i 1 — 10 dm^ stora klumpar. Fruktifikationen forsiggar 
hos en del arter fSpirogyra varians) latt i det nastan sola vatt- 
net; Zygnema och Mesocarpus funnos icke fruktificerande. 

De mindre lagunerna hafva en varierande vegetation, dar 
elementen framst utgoras af Myrioph. spic, Nijmphcea alba och 
Sparg. minimum. Dessa vaxter forekomma i olika mangdfor- 
hallanden, och en eller tva af dem kan saknas. En liten lagan, 
som omgafs af TypJia och Scirpus lacustris, inneholl Sparg. 
minim. 7 och Myriophyllum 5. Lagunen vid p. 572 inneholl en- 
dast Nymphcea 5. 

Fhragmitetum. Storsta delen af den nutida viken uppta- 
ges af vassbestanden. De finnas pa de djupaste stallena lika- 
saval som anda fram till stranden och uppe pa den. I backens 
stromfara vika de till stor del tillbaka for Typheta och Scirpeta. 

Vassen Mir hogst af alia vikens vaxter: anda till 3,5 m. 
Bestanden aro mycket tata (8 och 9) och ganska skuggiga. Niir- 
mare land finnes det ofta mellan vass-strana doda sonderbrutna 
vass-stammar i stor mangd, sa att det ofversta lagret vid lagt 
vattenstand t. o. m. kan vara alldeles torrt pa ofre ytan. Men 
stiger man pa ett sadant stalle, gar dock vattnet vanHgen upp 
till fotknolarna. Vassbestanden aro icke alltid rena. Utom al- 
ger kan Myriophyllum forekomma. 

Typhetum. Tva storre kafveldunsbestand utan inblandning 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 53 

af saf eller vass forekomma i SW. For ofrigt iiro rena bestand 
ratt siillsynta; utanfor Sandudden triiffas ett litet sadant. Typha 
ayigiistifdia blir knappast hogre iin 1,5 m. Bestanden iiro icke 
sa tata som vassens (6, 7 och 8 mot 8 och 9), och darfor trif- 
vas ocksa olika gronalger, Myriophylhim, Sparg. min. battre bar. 
Rotstockarnas flatverk ar merendels svagare an vassens. 

Det utanfor Sandudden sasom Typhetum betecknade om- 
radet ar icke homogent. Den yttre och storsta delen upptages 
visst uteslutande af Typha (6). Men inat stranden trafl'as min- 
dre flackar med annan vegetation: 

a) Typha 6 b) Lys. thyrsiflora 6 c) Hipj). vulgaris j ^ 

Hipp, vulgaris 6 Hipp, vulgaris 5 Sparg. minim, j 

Flackarna b och c hora egentHgen till lagunerna, ehuru 
de pa grund af sin mycket ringa storlek blifvit forda tillsam- 
mans med de dominerande kafveldunsflackarna. 

Scirpetum. Langst i SW fmnas nagra smarre rena Scir- 
peta och tva stora traffas ute i viken langre at NE. Scirpus la- 
custris kan na samma hojd som Typha, men blir vanligen kor- 
tare. Strana kunna sta ganska tatt och aro, i synnerhet pa 
grundare stallen, till stort hinder vid framtrangandet med bat. 
Da man bestiger den af rotstockarna bildade mattan, far man 
dock liksom inom kafveldunsomradena vara ganska forsiktig, 
om man vill undvika att sjunka ned i afjan. 

Blandade bestand af vass och saf; af vass och kafveldun; 
af vass, saf och kafveldun; af saf och kafveldun traffas mycket 
oftare iin rena bestand af saf eller kafveldun. De ofvertriiffas 
i utstrackning endast af de rena vassbestanden. De tre vax- 
terna fmnas blandade i de mest vaxlande mangder, och i enlig- 
het harmed fa bestanden en olikartad fysionomi. Om vassen 
ofverviiger, aro de skuggiga och ofta tiita; harskar kafveldun 
eller saf, blifva de oppnare for solljuset o. s. v. Emellan de i 
ogonen fallande vattengriisen kunna andra vaxter finnas, i syn- 
nerhet om siif eller Typha ofverviiger. — Sasom exempel ma 
en plats niira sydostra stranden omtalas: 



54 Hdyrm, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

Scir])iis lamstris 1 Alisma iJlantago 3 

Ttjvha angustif. 7 Lys. thyrsiiiora 3 

Fhragmites 6 Nymplma alba 2 

Mellan vaxterna simmade en mangd affall. Forekomsten 
af niickrosor tyder pa belt sma (omkr. 0,25 m^) laguner inom 
omradet. Lysimachia utgor den forsta representanten for land- 
vaxterna, men da den annu finnes ytterst glest, kan platsen 
riiknas till viken. 

Grunderna for fordelningen af de olika vdxtsamhdl- 
lena uti den egentliga viken synas atminstone delvis framga af 
beskrifningarna, om man tillika paminner sig det som tidigare 
blifvit sagdt angaende liknande zoner i Flyet. Det yttre vassbaltet 
ar bar alt soka langt utat, soder om det till undersokning upp- 
tagna omradet. All vass, som vi traffa inom detta, tillhor den 
inre zonen. Daremellan ar vassen undantrangd af Scirpus la- 
custris och Typha pa de stallen, dar djupet ar sarskildt lamp- 
ligt for dessa vaxter. Afven backvattnet synes gynna safven 
ocb kafveldunet. De talrika blandade bestanden visa, att upp- 
grundningsarbetet inom omradet forsiggar jamforelsevis raskt; 
vassen uttranger sina rivaler, allt efter som bottnen hojes. Re- 
dan forefmtligheten af backen uppvacker ju den formodan, att 
processen bar skall ske hastigare an pa stallen, dar ingen back 
finnes. 

h) Sidoiillandningarna i NW. Da man fran vikens midt be- 
ger sig mot NW, blir det smaningom allt grundare, och samti- 
digt upphor Myriophylhim m. fl., sa att man snart traffar ett 
tatt bestand af uteslutande vass. Da man trangt framat genom 
detta ett stycke, mota nya, till landet horande, grasartade 
vaxter. 

Starrdngy bevuxen med Fhragmites. Denna starrang bil- 
dar ett langsmalt balte langs stranden, som smaningom stiger inat 
mot land, samt ar narmare Oxholmen anda till 60 m bred och 
nagot darofver, mot Sandudden daremot smalare, stallvis t. o. 
m. afbruten. Den jamforelsevis torra angen karaktariseras framst 
genom Carex vulgaris, som for det mesta upptrader med spens- 
hga juncella-diXidi&e, former. Riklig ar afven vassen, som utat 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 55 

ar ganska frodig, men inat blir allt glesare (till 5—6) och lagre. 
Orterna iiro icke synnerligen rikligt for handen; de vanligaste 
aro Galium imlustre och Peiicedanum. 

Flackar med Heleocharis palustris. Inre kanten af 
starrangen atfoljes af en rad flackar, som ligga nagra cm djupare 
an omgifningen. Ofta skiner vattnet fram mellan vaxterna, me- 
dan detta icke ar fallet strax invid. Ofta ar det sa sankt, att 
flackarna aro svara att passera. De aro sparsamma i SW, gan- 
ska talrika i NE, dar de afven fmnas strax ytterom baltet med 
starrgras och tvinande vass. De aro vanligen omkr. 10 m^ 
stora och merendels utdragna i strandens langdriktning. Langre 
i NE finnas tre flackar, hvilkas arealer till foljd af en betydli- 
gare langd aro storre. Pa kartan aro icke alia utsatta, ty ofta 
aro de utdragna till en 0,5 m eller annii smalare rand. De bilda 
salunda langs stranden ett balte, som ofta blir mycket smalt 
och ofta t. 0. m. alldeles afbrytes. Om vegetationen, dar Heleo- 
charis ar karaktaristisk, antecknades: 

1) Flacken langst i NE. 

Heleocharis palustris 7 Lijsim. thyrsiflora 5—6 

Phragmites enst. Menyanthes 5 

Hipp, vulgaris 6 

2) Den foljande, langsmala flacken nedanfor Sandudden. 

a) Ungefar pa midten. h) Langre at SW. 

Heleocharis palustris 7 Heleocharis palustris 7 

Sparganium minimum 1 Sparganium minimum 7 

Lysimachia thyrsiflora 6 Lysimachia thyrsiflora 6 

Alisma plantago 4 Menyanthes trifoliata 6 

Caltha palustris enst. Hippuris vulgaris enst. 

3) Den foljande lilla flacken midt emellan tva vassbestand 
med Starr. 

Heleocharis palustris 7 Sparg. minimum 7—8 

Scirpus lacustris 5 Nymplicea alha enst. 

De vid griinsen till foregaende biilte talrikt forekommande 
formultnande vassrotstockarna aro alldeles mjuka, sa att de icke 



56 Hdyrm, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

mera kunna gifva marken nagon stadga. Vasstorfven hoppras- 
sas nu med latthet, dels genom de ofre lagrens tyngd, dels ge- 
nom de omgifvande fasta platsernas tryck. Grafver man upp 
torfven, finner man alltid vassrotstockarna hopprassade till tunna 
bladlika skifvor. Trakten strax innanfor vassranden kommer 
salunda ait ligga lagre an omgifningen, i fall namligen det in- 
nanfor belagna baltets vaxter icke annu hunnit taga stiillet i be- 
sittning. 

Carex juncella, som fanns i det yttre baltet, synes icke 
kunna reda sig utan vassflatverkets stod, men i stallet infinner 
sig Heleocharis m. fl., hvilka behalla platsen, tills denna genom 
nya aflagringar ytterligare hojes. 

Brunmoss-baltet karaktariseras genom lagvaxta former af 
Carex vulgaris och en matta af brunmossor. Langst utat finnes 
starren i langt fran hvarandra belagna tufvor, och mellan dem 
traffas ofta annu Heleocharis. Hogre upp narma sig tufvorna 
hvarandra och bilda slutligen en ratt tat matta. Mossmattan 
bildas af Amblystegium intermedium och A. polygamum i unge- 
far samma mangd. Forhallandena studerades narmare langs 
en linje, som fran den sasom n:o 3 beskrifna Heleocharis-iiB.c- 
ken drages rakt at norr: 

a) Forst upptrada i Heleocharis-Mcken tufvor (diam. 1 
dm; hojd 0,5 dm) af Carex vulgaris (lagre form) pa 0,5 — 1 m. 
afstand. De bilda de fasta stodjepunkterna, kring hvilka for- 
multnade blad och annat affall hopas. Heleocharis 7; Sparga- 
nium min. 6. Nagra stran Amhlystegia (6) och Utricularia minor 
(enst.). 

b) Carea:;-tufvorna tatare, sa att den af dem tackta platsen 
ar lika stor som den icke erofrade. Stundom flere tufvor tatt 
invid hvarandra, sa att storre Carex-Mcksir uppsta. Mellanrum- 
men 1 dm^ — 1 m^, ofta sasom smala kanaler slingrande sig 
fram mellan tufvorna. I de mindre, trangre och talrikare mel- 
lanrummen: Amhlystegia 6; Hippuris 2 — 3; Utricularia enst. I 
de storre och till antalet farre: Heleocharis 7; Hippuris enst. 

c) Hogre uppat aftager Heleocharis fortfarande. Ungefar 
13 m norr om den pa kartan utsatta Heleocharis-Mckens grans 
ar arten annu tamligen riklig, och 33 m norr om namnda grans 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 57 

triiffas den sista gruppen. Samtidigt sluta sig starrtufvorna allt 
narmare hvarandra och bilda Amhlystegia en allt tiitare matta. 

d) Smaningom upptrader Agrostis alba och uttriinger Am- 
hlystegia, hvarvid ofvergangar till foljande balte bildas. 

Brunmossbaltet nar en bredd af ungef. 10—50 m och 
stracker sig oafbrutet fran Oxholmen till Sandudden. Men har, 
pa strandremsans smalaste stalle, upphor det och ersattes liin- 
gre at NE af annan vegetation. Gransen ar hiir tiimligen skarp. 
Redan vid piinkt 500 hade A7nblystegkim-mB.[tSLn tatheten 8, och 
ofta traffades fertila exemplar. Har vaxte for ofrigt: 

Agrostis alba 7 Comanim 6 

Carex vulgaris 7 Caltha ixdiistris 6 

Juncus fiUformis 6 — 7 Pedicularis 2 
Galmm pahcstre 6 — 7 

Ortrikedomen torde bero pa narheten af buskagerna. 

Inom brunmossbaltet hojer sig marken snabbare an langre 
inat viken, hvilket framgar redan af strandremsans relativt ringa 
bredd. Vattnet rinner ned for den lilla sluttningen och torde 
icke stagnera, sasom fallet ar NE om Sandudden. Mahanda ar 
detta en orsak till att icke Sphagna, utan Amhlystegia infmna 
sig pa platsen. 

Starr an g med Agrostis. Vegetationens viktigaste be- 
standsdelar utgoras af tat Carex vulgaris (en vanlig lag form) och 
ungef ar lika tat Agrostis alba. Vidare forekomma nagra orter: 
Comarum, Viola paliistris o. a., alia vanhgen laga och klena. 
Juncus fiUformis finnes ofta, vanl. 7 i 0,2 — 2 m^ bestand. Det 
ar isynnerhet senare pa sommaren, sedan graset slagits, som 
denna vaxt visar sig. Vidare kan Eriophorum angnstifoUum 
forekomma spridd. Starrangen med Agrostis ilr bredare — om- 
kring 40 m — an brunmossbaltet. Den upphor nedanfor Sand- 
udden vid al- och videbuskagerna for att ater vidtaga pa dess 
nordostra sida med samma sammansiittning som forut. 

Ofvergangszonen till Aira-dngen har storre utstrack- 
ning an ofriga ofvergangszoner: 1 — flere m bredd. Darforharden 
afven kunnat utsiittas pa kartan. Hiir upptriida tufvor af Aira 
ccespitosa i starrangen, forst pa langre afstand, sedan allt nar- 



58 Hayren, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

mare hvarandra. Starrangens vaxter forsvinna, och hardvalls- 
angens, t. ex. Baminculus acris, upptrada. Haroin raera lan- 
gre fram. 

Aira-dngenim^di^ SW om Sandudden knappt nog fullt ut- 
bildad. ty det omrade, dar den skulle finnas, intages af akrar. 

c) Sidotillandningarna i SE, Hiir triiffas icke nagon starrang 
med Phragmites, troligen darfor, att skittningen pa denna sida 
af viken iir mycket brantare. Narmast land finnes utom den 
oppna vattenytan langst i SW platser med blandade bestand af 
vass, saf och kafveldun. Pa den storre lutningen beror itf- 
ven de forefintliga vegetationsbiiltenas obetydliga bredd och de 
ofrigas afsaknad, med ett ord strandremsans ringa storlek. 

Heleocharis-hdltet ter sig som en mycket smal, men sam- 
manhitngande rand utmed hela stranden. Vegetationen liknar 
den forut beskrifna. Fran punkt 572 antecknades: 

Amhlystegia 6 Alisma plantago 6 

Heleocharis pahistris 7 Nymphcea alba enst. 

Forekomsten af Amhiystegium ar mahanda forsta borjan 
till en branmossvegetation, som kanske i en framtid skall bil- 
das afven bar, sa snart uppgrundningen fortskridit tillriickligt 
langt. 

Starrangeyi med J.p'?-osf?*5 vidtager omedelbart efter fore- 
gaende balte. Vanligen foreter dess langst utat beliigna del ett 
sareget utseende, beroende darpa, att notboskap ofta betar Kings 
hela denna strandremsa. Sedan graset pa stranden blifvit iipp- 
atet, bege sig kreaturen sa langt ut som mojligt for att afbeta 
vassen. Till foljd haraf blir platsen strax ofvanom Heleocharis- 
baltet full med djurspar, och dessa skoljas icke sa snart igen 
af vattnet, sasom fallet ar langre ut. Man tinner darfor en 
mangd omkr. 1 dm- stora och 0,5—1 dm djupa gropar i den 
gra gyttjan. Manga af dessa sakna vegetation, i andra aro vax- 
terna nyligen nedtrampade. Emellan groparna och i en del (de 
aldre) af dem finnes Agrostis alba (7), som hastigt skjuter sina 
rotstockar fram ofver flackar, hvilka en langre tid fa vara i 
fred for angrepp. Carex vulgaris trifves daremot icke, utan 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o fi. 50 

haller sig omkr. 0,5 eller 1 m hogre upp, clar marken eibjuder 
storre hallfasthet mot djurens klofvar. 

Efter starriingen med Agrostis triiffas endast liingst i NE 
nagra tufvor Aim ccespitosa, Rammcidus m. m. I ofrigt atfol- 
jes stranden af den hiir och diir afbrutna alranden. 

d) Slamon ufe i viken ligger niira sydostra stranden; area- 
len 80 X 20 = 600 m^. On iir i sin midt mycket fast: man 
kan vid nagot lagre vattenstand stiga i land och rora sig pa 
densamma utan att blifva synnerligen vat. Detta beror pa de 
tufvor af Carex juncella (langa, smalbladiga former), som bar 
finnas. Vassen ar gles och lagre an rundtomkring on. Det hela 
ar salunda en med Phragmites bevuxen starrang, sadan som 
redan beskrifvits ifran vikens nordvastra strand. Mot ons kan- 
ter fmnes en annan vaxtlighet: glest staende och slutligen fa 
starrtufvor, mjukbladiga orter (Lysim. thyrsifl. m. fl.) i olika 
miingdforhallanden, eller samma vegetation, som traffas pa de 
vassbevuxna platserna strax ofvan vikens innersta del. 

Mahanda gar en svagare vattenstrom utmed vikens syd- 
ostra strand genom de blandade vattengrasbestanden, medan 
hufvudstrommen gar langre ut genom serien laguner. Mellan 
de bada strommarna skulle da fmnas ett omrade, dar vattnet 
flyter langsammare och dar det darfor skulle afsattas storre 
sedimentmassor. Uppgrundningen skulle salunda skett hasti- 
gare an i narmaste omgifningen, till foljd hvaraf holmen skulle 
bildats. 

En annan forklaring kunde besta dari, att holmen ursprung- 
ligen skulle utgjorts af genom isen uppryckta rotstockar af vass 
m. m., dar allehanda oorganiska och organiska partiklar skulle 
anhopats, och dar slutligen Carices m. fl. skulle infunnit sig. 
Pa detta satt har utvecklingen dock knappast fortskridit, allden- 
stund vattnet i hela Brovikens omrade ar sa grundt, att isen 
bor stadigt bottenfrysa. Icke heller hafva nagra storre vass- 
holmar harstades iakttagits. 



60 Haj/ren, Vegetationen p& tillandningsomrMena i Ekenas skargard. 

De innanfor viken belagna tillandningarna. 

Den inre delen af Brovikens omrade, dar de vidstracktaste 
tillandningarna finnas, ar, ehuru storre an den yttre delen, sva- 
rare att indela i underafdelningar, emedan bredvid hvarandra 
liggande flackar forete mycket sma afvikelser. Vaxtsamhallena 
torde lampligast grnpperas pa foljande salt: 

a) De bada backarna och deras gemensamma utloppsarm. 
h) Med vattengras bevuxna platser, hvilka genom alia sina 
egenskaper bilda den grupp af vaxtsamhallen, som mest 
narma sig vikens. 

c) Vattendrankta angar i SW, hvilka aro bestrodda med flac- 
kar, losare an omgifningen. Inre gransen borjar vid de 
stora alsnaren strax E om ran mellan Raseborg och Kop- 
bole, gar nagot W om denna ra ned till backen, som fol- 
jes at SW till ran mellan Bro och Glams, samt fortsatter 
at SW langs mossarna och de fasta starriingarna. 

d) Sanka angar, hvilka delvis aro nagorlunda homogena pa 
storre strackor, delvis aro bestrodda med flackar, som of- 
tast aro fastare an omgifningen. Stracka sig i E ungefar 
till en linje, som fran Storangsladan drages at S. 

e) Ur sanka eller vattendrankta angar uppkomna mossar. Hit 
raknas afven de fasta flackarna i d. Traffas framst langst 
i W pa Raseborgs omrade, pa Lillangens sydvastra del 
och pa nordostra delen af Glamsbackas omrade. 

f) Vata angar, utan flackar och mycket rika pa orter. Aro 
belagna kring midten af vastra backen. 

g) Mycket vata-vattendrankta starrangar, utan flackar och fat- 
tiga pa orter. Finnas vid ostra backen langst i norr. 

/<) Losa platser med EriopJiorum, men utan Sphagnum. Fin- 
nas langs norra gransen mellan de losa och fasta angarna, 
fran Lillangen at oster. 

i) Hogre belagna och darfor endast fuktiga eller nagot sura 
starrangar med Agrostis m, m. De bilda jamte angarna i 
foljande kategori langstrackta balten langs omradets gran- 
ser. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 61 

j) Angar med Aira ccespitosa. Begriinsas upptill af odlingar, 

skogar m. m. 

a) Sdckarnas bredd iir ungefiir 2 m. Den gemensamma 
utloppsarmen iir knappast bredare och blir det icke heller, ty 
vattnet kan, da dikningen mycket forsummats, liitt flyta ut at 
bada sidorna. Viistra biicken utvidgar sig narmare landsvags- 
bron till tvenne sma maandrar, ostra backen ager en sadan. 
Onn varen sviilla backarna genom tillforsel af smiiltvatten, sa 
att de kringliggande angarna ofversvammas. Pa forsommaren 
— i slutet af maj och hela juni — star vattnet lagst. Under 
mycket torra ar kan den ostra backen for en tid alldeles ut- 
torka. Pa sensommaren pliigar vattenmangden till foljd af regn 
nagot okas. Da hogre vattenstand rader i hafvet, gora sig dess 
verkningar gallande langt in i backen. Vid ovanligt hogt vat- 
ten hhfva de laga angarna ofversvammade, sa att man kan ro 
med de i trakten brukliga flata ekstockarna fram ofver dem. 
Strommens hastighet i backarna ar vid medelvatten obe- 
tydlig. 

Den gemensamma utloppsarmen ar langst utat markbar 
endast genom vattnets djup. Har traffas namligen samma vaxt- 
lighet som pa dess sidor. Forst ofvanom den sista vassarealen 
framtrader backen sasom nagot skildt for sig: ett bredt svalg 
mellan de bada landfasta stranderna. Emellertid soker vegeta- 
tionen att bilda en brygga darofver och skulle val ocksa lyc- 
kas, om ej manniskan allt emellan foretoge dikningar. Den sista 
dikningen af strackan mellan vassarealen och ran mellan Glams 
och Bro utfordes enligt uppgift for 4—5 ar sedan. Viirksam 
ar bl. a. Eqvisetiim fluviatile, som uppspirar fran backens bot- 
ten och genom rotstockarnas tillvaxt och forgrening smaningom 
bildar ett allt fastare flatverk, dar slam i allt storre mangder 
samlas. Pa detta satt uppstar mer eller mindre typisk friiken- 
torf. Nagot annorlunda forhaller sig Menyanthes, som fran bac- 
kens strander stracker sina langa rotstockar genom vattnet in 
mot strommens midt. Det oppna vattnet blir allt smalare, och 
slutligen motas rotstockarna fran hvardera stranden samt flata 
sig in i hvarandra. Pa liknande satt arbetar Glyceria fluitans. 

Anda upp till p. 313 harskar Eqvis. fliiviatile. Mellan 



62 Hciyren, Vegetationen p^ tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

punkterna 313 och 312 traffas de sista sma klimgorna af Scir- 
mis. De sta 0,6—2 m fran hvarandra och innehalla hvar och 
en 20—30 stran; Uith. iir 7. Langre upp observerar man flere 
arter i brokig blandning, t. ex. invid p. 303: 

a) Ofver hela backens bredd: Eqvis. fluviat. 6, Spar g. mi- 
nimum 7, Alisma 5, Utricularia vulgaris 5. 

h) Endast i backens midt: Potamogeton natans 7. 

c) Endast vid stranden: Glyceria flititans 6, Menyanthes 1 . 

Dessa vaxter forekomma i varierande mangd uti den ater- 
staende delen af den gemensamma utloppsarmen. Dessutom 
nagra stand af Nympluea alba invid ran mellan Glams och Bro. 
Det sista nackrosstandet sags 20 m norr om namnda ra. 

Den vastra backen har for 1—3 ar sedan (tiden ohka pa 
oUka punkter) bUfvit omsorgsfullt dikad. De ganska branta vag- 
garna aro annu till stor del utan vegetation. Detsamma ar fal- 
let med bottnen. 

Den ostra backen har daremot icke pa lange dikats, hvar- 
for afven allehanda vaxter infannit sig. Strax soder om lands- 
vagsbron markas Sagittaria sagittif. (7) och Nymphcea (nagra fa 
stand). Flerstades finnes Utricularia vulgaris. Sumpvaxterna 
intaga dock storsta ntrymmet. Allt ifran backarnas forenings- 
stalle i soder till narheten af landsvagsbron i norr uppfylla 
de backen. Menyanthes traffas knappast narmare bron an vid 
p. 4, dar den med tatheten 7 forekommer tillsammans med 
Eqvis. fluviatile 7. Nagra meter S om bron gjordes foljande 
anteckning : 

a) Ofver hela backens bredd: Eqvis. fluv. 1, Callitriche 
polymorpJia (olika tathet), Utricul. vulgaris 7, Comanim enst., 
Hippuris enst. 

h) Flackvis jamte de forra: Carex ampullacea (7) eller C. 
aquatilis (7; 6,5). 

c) i enstaka sma grupper mellan vaxterna i a och h: Pota- 
mog. pusillus 7 — 8. 

Callitriche polymorpha var tatast pa det endast 0,5 — 1 cm 
djupa vattnet narmast backens ostra strand. Stallvis syntes 
vattenytan icke emellan bladrosetterna. Vaxten var bar i full 
blom, medan individerna langre ut i backen voro belt sma och 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 63 

langt ifran vattenytan. Till foljd af sin ymnighet torde arlen i 
icke obetydlig grad bevara sediment for bortskoljning. 

Cajy.x ampuUacea och C. aquatilis sanda fran strand brad- 
den, dar de forst sla sig ned, sina rotstockar ut i biickens bot- 
tenslam. Rotstockarna forgrena sig och fliitas in i hvarandra, 
hvarigenom ett ganska starkt tiicke fas till stand. Da en stor 
stottes genom det annu svaga och tunna flatverket, tog den fast 
botten forst 1 m under detsamma. 

* b) Med vass, sdf och kafveldun bevuxna p/atser. Da TypJia 
endast finnes pa en helt liten flack och afven dar icke ar syn- 
nerligen riklig, vilja vi endast sarskilja foljande vaxtsamhiillen: 
Scirpetum rned orter; Scirpetum-Phragmitetum med orter; 
Phragmitetum med orter, gras och frodig Fhragmites; starrang 
med tynande Fhragmites. 

Scirpetum med orter. En ganska stor sadan areal 
finnes strax NE om vikens inre grans. Har kunna backens 
strandkonturer icke urskiljas. Ett atminstone nagra mm tjockt 
vattenskikt finnes alltid ofver marken. Platsen ar mycket sank, 
men tack vare saf- och frakentorfven kan man dock rora sig 
pa densamma. Safven nar en medelhojd af 2 m; de hogre or- 
terna {Calla, Caltlia, Eqvisetum limosiim, Lysim. thyrsiflora) blifva 
ofta omkr. 1 m hoga. Langre utat aro orterna nagot glesa och 
artantalet ar mindre. Vid p. 442 gjordes foljande anteckning: 

Scirpus laaistris 7 Sparg. minimum 6 (klen) ^) 

Eqvisetum limosum 6 — 7 Utricularia minor 6 

Lysim. thyrsiflora 6 (klen) Potamogeton pusillus 7 i gr. enst. 

Strax NE om detta Scirpetum finnes ett mindre dylikt, 
dar foljande vaxter observeras: 

Scirpus lacustris 7 Alisma 4 

Lysim. thyrsiflora 7 Calla enst. 

Eqvisetum limosum 6 Caltha enst. 

Mot kanterna hade omgifningens inflytande gjort sig starkt 
gallande, hvilket framgar af en observation fran p. 485: 



I) Troligen till foljd af alltfor grundt vatten. 



64 Hiiyren, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

AmUysteg. flititans 7 Lysim. thyrsifiora 5 

Sphagnum suhsecimdum enst. Calla 4 

Scirpus lacustris 1 Alisma 3 

Carex jiincella i sma t. enst. Caltha enst. 

Eqvisetum limosum 6,5 Nymphma alba enst. 
Utricular ia minor 6,5 

Inom detta Scirpetum vaxte pa en liten flack jiimte siif 
afven kafveldun: 

Scirpus lacustris 5 Eqvisetum limosum 6 

Typha angustifolia 5 Calla 5 
Lysim. thyrsiflora 7 

Afven pa nordvastra sidan om backen finnas nagra sma 
Scirpeta med orter. 

Scirpetum- Fhragmitetum med drier traffas endast pa 
tva stallen pa Harabacka mark langst i soder. Pa linjen 442— 
445 iakttogs nara gransen mellan de vaxtsamhallen, genom 
hvilka linjen loper, foljande blandning: 

Heleocharis palustris 6 Lysim. thyrsiflora 6 

Scirpus lacustris 6 Alisma 3 

Phragmites 5 Caltha enst. 

Eqvisetum fluviatile 6 Hippuris enst. 

En mangd forvissnade safstanglar och annat affall betiickte 
marken. 

Inom detta saf-vass-bestand finnes en flack, dar marken 
ar mycket fastare. Har bar Carex ampullacea, mahanda till 
loljd af en storre lokal anhopning af sediment, avagabragt af 
en gammal pale, en storre tradgren eller liknande, bildat en 
ganska fast belaggning pa det losa bottnet. Vegetationen ut- 
gjordes af: 

Ambl. fluitans enst. Comarum 6 

Carex ampullacea 7 Eqvisetum fluviatile Q 

Scirpus lacustris 5,5 Galium palustre 5 

Phragmites 5 Caltha enst. 

Heleocharis palustris 3 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 65 

Inom det andra saf-vass-bestandet iakttogs kring p. 431: 

Phragmites 7; 6,5 Utricularia minor 6,5 

Scirpiis lacustris 7; 6,5 Menyanthes 6 

Heleocharis palustris 6 Alisma 3 

Lysim. thyrsiflora 6 — 7 Eqvisetum limosum 2 

Phragmiteta med orter, grds och frodig Phragmites 
finnas i flere jamforelsevis stora vidder. Ungefar 20 m W om 
p. 486 antecknades: 

a) Narmast inre gransen: h) Langre utat viken: 

Phragmites communis 7 Phragmites communis 7 (hog 
Caltha palustris 4 och storbladig). 

Eqvisetum limosum 4 Lysimachia thyrsiflora 5 

Calla palustris 3 Eqvisetum limosum 3,5 

Comarum palustre 2 Calla palustris 2 
Galium palustre enst. 

Pa den udde, som delta vassbestand skjuter in mot Sand- 
udden strax S om p. 492^ var vaxtligheten en annan: Carex 
juncella (ofta steril, mycket smalbladig) i tata tufvor (diam. 
3-4 dm, hojd 0,5—1,5 dm) V— VI, 

Heleocharis palustris 6 Eqvisetum limosum 5 

Phragmites 6 Lysim. thyrsiflora 5 

Galium palustre 7 ^) Peucedanum enst. 
Caltha 5 

En mangd forvissnade blad och andra vaxtdelar lago langs 
bottnen af de sma groparna mellan tufvorna. 

Denna vegetation paminner genom forefintligheten af de 
grasartade vaxterna mycket om den tillstotande starriingen med 
Phragmites. 

Hogre uppat langs backen moter man annu tre stora are- 
aler med frodig vass, och till den mellersta af dem sluter sig 
en mindre, som icke nar anda ut till backen. Afven har ar 
ortvegetationen rik, bildad liksom pa den forst beskrifna platsen 

1) Kommer' endast sallan till blomning i skuggaii mellan tufvorna och 
vassindividerna. 

5 



66 Bdyren, Vegetationen pk tillandningsomradenca i Ekenas skargard. 

af flere och ymnigare arter mot granserna, af fiirre och glesare 
i midten. Sa triiffas t. ex. i det inre, osterom punkterna 366 
-367: 

Phragmites 7,6 Lysim. thyrsiflora 5 

Carex juncella 3 ^) Caltha 3 

Dessutom groddplantor troligen bade af de namnda och 
andra vattenalskande vaxter. Fron hade under den ihiirdiga 
torkan, som fortfor langt efter midsommar (1899), godt tillfalle 
att gro i den mjuka, vattendrankta afjan (blandning af dy och 

gyttja). 

Den beskrifna vegetationen observerades endast pa tva, 
nagra fa m^ stora flackar. Pa storsta delen af arealen var vas- 
sen omkr. 0,5 m lagre och marken torrare. Man traffade har 
1 dm hoga, 2 dm breda tufvor (V — VI) af Carex juncella (9; 
den oftast sterila formen med mycket langa och smala blad). 
I jamnhojd med tufvornas of re yta fanns ett hogst 1 cm 
tjockt tacke af gamla vaxtdelar, som hardnat och kvarblif- 
vit, da vattnet afdunstat. Under tacket bildas luftrum, pa hvil- 
kas botten den bara afjan och enstaka exemplar af Utricularia 
mino7' antraffas. Vidare: 

Carex aquatilis 6; 6,5 Peucedaniim 5 

Galium pahistre 7 ^) Caltha 5 

Lysim. thyrsiflora 5 

Mellan de stora tufvorna af Carex juncella och de fran de 
tva flackarna med ofvervagande orter omtalade standen af en- 
dast 2 — 3 stran fmnes en serie ofvergangsformer. Och pa samma 
satt finnes en serie vaxtsamhallen mellan de beskrifna extre- 
merna. — Vegetationen med Carex juncella paminner mycket 
om den fran trakten strax S om p. 492 omtalade (sid. 65). Bada 
platserna aro mellanformer emellan »Phragmitetum med orter » 
och »Starrang med tynande Phragmites. » 

Afven om den langst i NE belagna vassarealen gjordes 



stand. 



1) Smalbladig, ofta steril; 2—3 stran tillsamman. 

2) Mest nagra fa cm hog och steril; h. o. d. 0,5 m' hoga, blommande 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 67 

nagra anteckningar. Vegetationen niira p. 393 uti biickfaran 
hade foljande sammansiittning: 

Phragmihs 7 Eqvisetiim fiuviatile 7 

Glijceria fliiitans i fliickar. Utricularia minor 

At norr hiirifran, icke langt fran punkt 329, viixte fol- 
jande arter: 

a) nara gransen. 

Pliragmites 7 Lysim. thyrsi flora 1 

Agrostis alba 4 Comarum 6 

Car ex aquatilis 3 Eqvisetum fiuviatile 6 

C. juncella 3 Menyanthes 6 

Calla 7 Utricularia minor 5 
Galium palustre 7 

b) Sex meter in i vassen. Marken var mycket vatare och 
losare. 

Phragmites 1 Eqvisetum fiuviatile 5 

Menyanthes 1 Utricularia minor 5 

Lysim. thyrsifi. 6 

Starrangen med tynande Phragmites triiffas endast pa 
nordvastra sidan om backen, dar den utfyller rumraen mellan 
de med frodig vass bevuxna platserna. Den skiljersig fran den 
starrang med Phragmites, som fmnes SW om Sandudden, framst 
genom en gles Sphagiiurn'maiia. Pa ett stalle antecknades: 

Sphagn. subsecundum 8 Galium palustre 7 

Agrostis alba 1 Comarum 6 

Carex aquatilis (?) ^) 7 Caltha 4 

Phragmites 6 (lag) Ranunculus fiammula enst. 

Sphagmim-msiitsin ar grund: nagra fa em. Troligen bar 
bvitmossa infunnit sig forst efter det dikning foretagits. Till 
foljd af dikena flyter namligen vattnet icke mera sa ofta ut of- 
ver angarna, utan silar sig i stallet ytterst langsamt fram genom 



1) Denna och n^gra andra platser undersoktes under pagdende ho- 
slatter, hvarfor en del art- och tiithetshestamningar aro osakra. 



(38 Hdyren, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

dem. Det har saledes blifvit mer eller mindre stagnerande. A 
andra sidan har dikningen icke utforts sa grundligt och sa ofta, 
att en storre torrhet hos angarna hade ernatts, hvarigenom 
hvitmossan kanske belt och hallet hade hindrats att utbreda sig 
pa platsen. 

Sammanfattning. Bland vattengrasen undantranges tidigast 
Typha. Safven forqvafves af de mjukbladiga orterna, da dessa 
bUfva mycket ymniga. Vassen uthardar langsta tiden. Orterna 
undantrangas af landgrasen, som blifva allt ymnigare och slut- 
hgen bilda en fast starrang, men allt annu traffas glest staende 
stand af Phragmites. 

De platser, dar Scirpus forekommer, ligga till storsta de- 
len pa sydostra, medan de stallen, dar denna vaxt saknas och 
vass ar karaktaristisk, ligga pa nordvastra sidan om backen. 
Detta star i samklang med forhallandena ute i viken. 

c) De vaitendrankfa angarna i SW horde pa grund af sin 
mangformighet fordelas i flere grupper. Manga partier om na- 
gra fa— 10 m^ hafva en vegetation olik omgifningens. Emedan 
granserna for de sarskilda slagen, till foljd af att hobargningen 
pagick den tid dessa angar undersoktes, icke kunna pa kartan 
utsattas, behandlas de dock alia tillsammans. Gemensam for 
alia angarna ar den hoga fuktighetsgraden; endast narmare inre 
gransen aro de fastare. Vid de ofta intraffande ofversvamnin- 
garna aflagras dy, som man kan iakttaga ofverallt mellan och 
under vaxterna. Starrarterna bilda torf. Pa angarna finnas in- 
strodda losare flackar med annan vegetation, hvilken kunde nog- 
grannare undersokas, emedan befolkningen i allmanhet ej ansag 
det vara modan vardt att insamla harvarande vaxter. Dessa 
flackar aro af tva hufvudslag: a) med Eqvisetum, h) med Me- 
nyanthes. 

Angaende vegetationen pa sjdlfva angarna gjordes fol- 
jande anteckningar : 

1. Soder om Glamsladan pa Glamsbackas mark, strax N 
om p. 353. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 69 

Sphagn. suhsecundum 1 Comarum 6 

Carex pseudohelvola (?) ^) 7,5 Caltha 3 

Agrostis (ilba 7 Peucedanum 3 
Eriophorum angustifolium 4 

2. Pa samma sida om backen, mellan punkterna 386 
och 389. 

Carex ampidlacea 7 Eqvisetum fluviatile 6 

C. aquatilis 6,5 Lysim. thyrsiflora 6 

Heleocharis palustris 6,6 Menyanthes 6 

Utricularia minor 6,5 Alisma 3 

3. Nara foregaende flack, mellan p. 388 och backen. 
a) Pa 1 — 2 m afstand fran backen. 

Carex pseudohelvola 7 Utricidaria minor 6 

C aquatilis 5,5 Ca^Za 5 

C. jiincella 5,5 Galium palustre 5 

Calamagrostis stricta 3 Menyanthes 5 

Eqvisetum fluviatile 6 Caltha 4 

Lysim. thyrsiflora 6 Comarum 4 

&) Pa storre afstand fran backen. 

Career aquatilis 1 Menyanthes 6 

Galium palustre 6,5 Utricularia minor 6 

Lysim. thyrsiflora 6,5 Caltha 5 
Eqvisetum fluviatile 6 

4. NE om backen, iingefar 20 m NE om foregaende stalle, 
mellan den lilla iS(p/^rt^w?twi-flacken och backen. 

Amblysteg. cordifolium 6 Comarum 7 

Ccire^ pseudohelvola 7 Caltha 6 

Agrostis alba 6 Eqvisetum fluviatile 5 

(7are,ci? aquatilis 5 Stellaria palustris 3 

C juncella 5 Ulmaria pentapetala enst 

Calamagrostis stricta 3 ""'?x\C>^7* 

os-;^ 

1) Jfr. noten sid. 67. 



70 Hciyren, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

Delta stiille hade blifvit nagot fastare genom vid dikning 
uppkaslad jord. Pa den under 3 a beskrifna platsen fanns in- 
gen sadan jord. 

5. Pa samma sida om backen langre at NE, vid p. 304. 

Sph. suhsecundum 6—6,5 i 1—5 Galium palustre 7 

dm- fl. Ill Comarum 6 

Agrostis alba ^) 7 Me^iyanthes ^) 6 

Carex ampiillacea 7 (?) 2) Utricularia minor ^) 6 

C. pseiidohelvola 6,5 (?) ^) Caltha ^) 5 

C. aquatilis 6 (?) ^) Ranunculus flammula 4 

6. Tjugo m N om foregaende stalle, vid p. 263. 

Sph. subsecundum 8 Galium palustre 7 

Agrostis alba 7 i sma svaga Comarum 6 
best. V Menyanthes 6 

7. Pa sydostra sidan om backen, vid p. 280. 

Sph. subsecundum 8 Galium palustre 7 

Agrostis alba 7 Comarum 6; 6,5 

Carex pseudohelvola (?) ^) 7 

Uti detta vaxttacke finnas 0,25—1 m^ flackar II— III, dar 
bar dy ofta trader i dagen. 

Sph. subsecundum 6 Galium palustre 7 

Carex pseudohelvola (?) ^) 7 Utricularia minor 7 

Angarna narmast vass- och safarealerna aro mycket rika 
pa orter, och dessa orter aro till stor del desamma, som traffas 
i ortrika Phragmiteta och Scirpeta: Calla, Lysim. thyrsifl., Me- 
nyanthes m. fl. Detta liksom ringa kvarlefvor af vass visar, att 
de ortrika angarna uppkommit genom vassens undertryckande. 
— Langre inat undertryckas afven orterna. Carex-Sirier: ampul- 



1) 1 laga tufvor, som besta antingen enbart af Agrostis eller darjamte 
innehalla nagon af de uppraknade Carices. 

2) Jfr. noten sid. 67. 

3) Emellan tufvorna af Agrostis och Carices. 

*) Pa sma flackar, dar bar dy trader i dagen, och dar saledes Sphag- 
num saknas. Har kan darjamte trafias endast Menyanthes och Caltha. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 71 

lacea, aqtiatilis, pseitdohelvola m. fl. upptriida i stiillet. Kort in- 
nan man kommer till ran mellan Kopbule och Raseborg sarnt 
SE om mossarna pa Glams' mark iiro de tva forstniimda ar- 
terna rikligare iin pa andra stiillen, och hiir bildas ganska stora 
ofvergangszoner till de sanka iingarna. 

Vegetationen pa de vattendriinkta iingarna ar stadd i snabb 
ombildning. Pa en mangd platser hafva de nykomna vaxterna 
knappt hunnit vidtaga med uttrangandet af platsens tidigare 
innehafvare, innan redan en tredje vegetation infmner sig. Delta 
framgar bl. a. af ex. 5. Har bar hela den beskrifna arealen 
tidigare upptagits af Menyanthes, Utric. minor och mojligen na- 
got exemplar af Caltha, men denna vegetation ar numera in- 
skriinkt till nagra fa punkter. I stallet hafva tre orter {Galium 
■paliistre, Comarum, Eanunc. flammida) och Carex-aTierna, tagit 
platsen i besittning. Men halfgrasen uttrangas i sin tur af .4^ro- 
sUs. Orterna (utom Ranunculus) komma sannolikt att annu lange 
stanna pa platsen. Yttermera invecklas forhallandet genom till- 
komsten af Sphagn. suhsec, som dock tillsvidare endast vaxer 
pa tamUgen sma och fran hvarandra ganska langt belagna 
flackar. 

Afven arealen 7 ar ett godt exempel pa samma sak. Har 
utgor Utric. minor en rest af ett vatare stadium, medan ofriga 
mycket vattenalskande vaxter aro undantrangda af starrgrtis. 
Darjamte har Galium palustre infunnit sig. Den rena starrgras- 
vegetationen finnes dock numera endast pa tamligen inskrankta 
flackar, enar Agrostis upptradt. 

Sphagnum subsecundum representeras af var. inundatum; 
mojligen forekommer afven nagon annan form. Tatheten till- 
tager inat. Mossan saknas pa de stiillen, dar vattenmangden 
ar storst, fmnes ater ymnigast pa platser, diir motsatsen iiger 
rum. Angaende korrelationsforhallandet mellan dess utbredning 
och dikningen, se sid. 67. Synbarligen utbreder sig Sphagnum 
subsec. for niirvarande, hvarvid de viixter, som forut innehaft 
platsen, vantrifvas, glesna och do. Sa iir fallet med Menyan- 
^/ies-flackarnas viixter, af hvilka Menyanthes och Utricularia langst 
finnas kvar. Afven starrarterna glesna smaningom; de for- 



72 Hdyrhi, Vegetationen pa tillandningsomridena i Ekenas skargard. 

svinna dock forst efter det andra Sphagniim-arieY tillkommit. (Se 
under »flackar med Sphagna»). 

Agrostis alba finnes framst pa mindre vattendrankta stal- 
len, ofta tillsammans med Sphagnum suhsec. Dess fina, mjiika 
rotstockar forgrena sig garna i det losa underlaget. Ofta bildas 
tiita, sma, egendomligt mjuka, fintradiga, tuflika upphojningar. 

Carex aquatilis ar stundom ratt riklig, men torde pa grund 
af skill, som langre fram skola framhallas, tidigare varit annu 
ymnigare uti omradets midt. For narvarande synes C. ampid- 
lacea hafva utsikt att fa okad spridning; den blir mahanda en 
af hiifvudarterna i en framtida mossang, om ieke mossar 
uppsta. 

Carex pseudohelvola, hybriden ^) mellan C. canescens och 
C. norvegica, vaxer inom Broviksomradet pa platser, dar vatt- 
net ar sott; mojligen kan dock vid hastigt intraffande hogvatten 
en salthaltig vattenstrom na upp pa de vattendrankta angarna. 
C. norvegica ar mig veterligt icke antraffad i grannskapet af Bro- 
viken, utan endast pa de yttersta hafsklipporna, omkr. 4 mil 
langre at soder. Hybriden torde darfor framst forokas pa vege- 
tativ vag. For ofrigt kan framhallas, att dess tathet kan vara 
mycket olika pa tva bredvid hvarandra liggande platser (t. ex. 
3 a och b). — Har bor anmarkas, att en del af de sasom Ca- 
rex pseudohelvola uppfattade exemplaren torde tillhora Carex 
canescens. Pa de slagna partierna af angarna var det omojligt 
att skilja de bada arterna fran hvarandra. Sarskildt langre at 
NE torde Carex canescens finnas. — Carex pseudohelvola bildar 
sma, losa tufvor. Skotten aro mjuka, bojHga, icke styfva och 
harda som t. ex. hos Carex aquatilis; t. o. m. stammens bas ar 
alldeles utan stadga. Bladen hafva en egen, Ijus, blagron farg- 
ton, som forlanar alia platser, dar vaxten ar ymnigare, ett sar- 
eget utseende. 

Heleocharis i ex. 2 ar tydligen en kvarlefva fran den tid, 
da platsen var en Heleocharis-Mck. Sedermera infann sig vat- 
tenklofver, och nu intranga starrgrasen. 



^) Jfr. Kihlman, om Carex helvola Bl. och nagra narstaende Carex- 
former, Meddel. af Soc. pro Fauna et Flora Fennica XVI, sid. 69. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 78 

Menyanthes trifoliafa iir vanligen mer eller mindre riklig, 
men spelar dock pa skilda platser en mycket olika roll, ty stor- 
leken varierar i hog grad. Pa de vattenrikaste flackarna iir 
vaxten liog och kraftig, bladen iiro stora och stammen tjock; 
pa torrare stiillen intraft'ar motsatsen. 

Pa samma mycket vata standorter som vattenklofvern trif- 
vas iifven Alisma, Calla, Eqvis. fluviatile, Lysim. thyrsiflora och 
Utric. minor. De tvenne forstniimnda iiro mest beroende af rik- 
lig tillgang pa vatten. Pa de minst vata lokalerna triilTas iinnu 
TJtrkularia, som till foljd af sin ringa storlek latt kan utveck- 
las mellan andra vaxter, blott den till sitt forfogande har en 
om an sa smal dystrimma, diir fuktigheten liinge bibehalles. 

Caltha och Ramtnc. flammida intaga en stallning midt 
emellan de mycket vatteniilskande arterna och representanterna 
for fastare mark. Den forra triiffas pa de atminstone under 
dess blomning och fruktmognad vattenfria stiillen, dar bar dy 
gar i dagen. Banunculus trifves nagot biittre pa vattenrika 
stallen. 

Comariim, Peucedanum och Ulmaria iiro karaktiiristiska 
for standorter med fastare mark: de ortrika iingarna och de 
hogre belagna starrangarna, men traffas, sasom af exemplen 
framgar, iifven pa sankare terrang. I synnerhet Comarim ser 
man ofta; pa de vattenrikaste stiillena finnas t. o. m. de storsta 
och frodigaste individerna. 

Galium palnstre och Stellaria pahistris bilda en skild grupp 
bland orterna, karakttiriserad darigenom, att de bada hithorande 
arterna iiro fma, spensliga, smalbladiga viixter, som ingenstiides 
inom omradet utgora hufvudmassan af vegetationen, och som 
knappt alls bidraga till landhojningen. Diirjiimte inga bada ar- 
terna i en stor mangd af viixtsamhiillena inom Brovikens omrade. 

Fldckar med Eqvisetum sasom karaktarsviixtfmnas endast 
tvenne inom de vattendriinkta iingarnas omrade. Fliicken niira 
p. 486 iir den storre. Diir traffades: 

Eqvisetum fluviatUe 7 Lysim. thyrsijiora 6 

Sparg. minimum 7 NympJicea alba 2 

Hippuris vulgaris 6 

Mot kanten tillkom: Menyanthes trifoliata 6. 



74 Hdyren, Vegetationen pi tillandningsomradena i Ekeniis skargard. 

Nackrosorna och Hippuris visa, att denna flack, dar klart 
vatten imnu finnes mellan vaxterna (utom vid stark torka), ar 
en gammal lagun. 

Den andra flacken ligger nara p. 329 och har uppkommit 
genom grafning. Gropen har branta vaggar utom i W, dar en 
flack med Menyanthes tillstoter. Pa dess nordvastra sida fin- 
nes en vail af den iippkastade jorden. Vegetationen pa vallen 
var densamma som den langre inat belagna fasta starrangens. 
Gropens vegetation utgjordes af Ecivis. fluviatile (7), Sparg. mi- 
nimum (7), ett stand Nymphcea rdba, nagra exemplar Scirpus 
laciistris och Menyanthes. 

Flackar med Menyanthes sasom karaktarsvaxt finnas pa 
bada sidorna om backen, men aro dock talrikare och storre pa 
Harabacka mark. Om vegetationen gjordes foljande anteck- 
ningar : 

1. Phragmites enst. Lysim. thyrsifl. 5 
Menyanthes 6 Utriciilaria minor 5 
Eqvisetum fluviatile 5 Nymphcea alba 4 

2. Heleocharis palustris 5 Utricidaria minor 6 
Eqvisetum fluviatile 7 Alisma 5 

Calla 7 Lysim. thyrsiflora 3 

Menyanthes 6 Nymphcea alba 3 

3. Pa sydostra sidan om backen, nara p. 417. 

a) I flackens midt: 

Menyanthes 7 Eqvisetum fluviatile 6 

Utricidaria minor 6,5 Nympha^a cdba 4t 

b) Vid gransen till flacken utan Nymphcea: 

Scirpus lacustris 3 Eqvisetum fluviatile 5 

Menyanthes 7 Lysim. thyrsiflora 5 

Utricidaria minor 6,5 Nymphcea cdba 3 

4. Pa sydostra sidan om backen, nara p. 409. 
Calla palustris, par stand. Nymphcea alba, par st. 

Delta ar den langst inat belagna flack, dar nackrosor fin- 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 75 

nas. Hogre upp triiffas sadana endast i biicken. Emedan Me- 
nyanthes saknas, bildar fliicken egentligen en sarskild kategori. 

5. Scirpiis iacustris 3 Alisma 3 

Calla 7 Eqvisetum fluviatile 6 

Meyiyanthes 7 Peucedaniim enst. 
Utricidaria minor 7 

6. Pa nordviistra sidan om biicken, vid p. 329. 
a) I midten. h) Narmare kanten. 

Eqvisetum fluviatile 1 Heleocharis pahistris 7 

Sparganium minimum 7 Eqvisetum -fluviatile 1 

Calla 6 Calla 1 

TJtricularia minor 1 

c) Vid gransen (ofvergang till omgifningen). 

Carex aquatilis (?) ^) 7 Menyantlies 6 

Calla 7 TJtricularia minor 6 

Hippuris vulgaris 6 

Detta ar den langst inat belagna flack, dar Calla kan iakt- 
tagas. 

7. Pa sydostra sidan om backen, mellan punkterna 300 
och 380. 

a) I midten. b) Narmare kanten. 

Menyantlies trifoliata 1 Heleocharis palustris 6,5 

Hippuris vulgaris 6,5 Carex pseudoJielvola (?) ^) 6 

Alisma plantago 5 Hippuris vulgaris 6,5 

TJtricularia minor 4 Menyantlies trifoliata 6,5 

Detta ar den langst inat belagna flack, dar Alisma annu 
observeras. Hogre upp traffas denna art endast uti biickarna. 

8. Pa sydostra sidan om backen, strax S om p. 297. 
a) I midten. 

Sphagn. subsecundum 6 Sparg. miyiimum 1 

Hippuris vulgaris 7 Ranunculus fiammula 6 

Menyanthes 7 Utricidaria minor 6 



1) Jfr. noten sid. 67. 



76 Hdyren, Vegetationen pS, tillandningsomridena i Ekenas skargard. 

h) Vid kanterna tillkomma Carices, Galium imlustre och 
Lysim. thyrsifiora. 

Strax NE om p. 300 linnes dylik vegetation. Har foljer 
Menyayithes-MokQii ett gammalt dike. Detsamma ar fallet ofver- 
allt iippat. Dessa flackar aro de langst inat belagna, dar Hip- 
piiris annu ses. 

9. Pa sydostra sidan om backen, mellan punkterna 258 
och 259. 

a) I midten: 

Menyanthes 7 

b) Narmare kanterna. c) Pa gransen. 

Menyanthes 7 Sphagnum siibsecundum 6 

Eqvisetum limosum 6 Carex pseudoJielvola (?) ^) 7 

Sparg. minim. 6 (mycket klen) Heleocharis palustris 5 

U^'ticularia minor 6 TJtricularia minor 7 

Detta ar den langst inat belagna flack, dar Sparganiitm 
och Heleocharis forekomma. 

10. Pa sydostra sidan om backen, mellan punkterna 256 
0. 280. 

Sphagn. suhsecundtim 6 Menyanthes 7; 6,5 

Carex pseudohelvola (?) ^) 7 TJtricularia minor 7 

Galium palustre 7 

Detta stalle star ,midt emellan de egentliga Menyanthes- 
flackarna och den vattendrankta starrangen; det svarar mot 
»gransen» i t. ex. foregaende upprakning. 

11. Pa sydostra sidan om backen vid p. 277. 

Sphagn. suhsecundum 6 Menyanthes 7 

Carex agz^affis (mest; 6,6)| TJtricularia minor 6,5 

» pseudohelvola \ 7 Ranunculus flammula enst. 

» ampullacea | 

Afven detta stalle utgores enbart af »grans». Det ar den 



1) Jfr. noten sid. 67. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 77 

Itingst inat beliigna fliick, diir Menyanthes antriiffas. Hogre upp 
ses vattenklofvern niistan uteslutande i biickarna. 

Exemplen visa, att vegetationen pa Mewyan^/ies-flackarna 
foraiidras: 1) fran flackarnas granser mot deras midt, 2) fran 
de langst utat belagna fliickarna inat. Hvad den forstnamnda 
forandringen vidkommer, ga starrarterna i spetsen. Pa platser, 
dar Sphagn. siibsec. ar nagorlunda ymnig i omgifningen, intran- 
ger afven den riitt snabbt. Sa fas ofvergangar, »grans> -plat- 
ser, till de vattendrankta angarna. Slutligen aterstar intet af 
den egentliga flacken; det finnes endast en dylik gransplats, 
och den forna flackens yttersta delar hafva blifvit fullkomligt 
lika omgifningen. Pa detta stadium befmna sig flackarna 10 
och 11. Harifran ar icke langt till platser sadana som n:o 7 
bland exemplen pa de vattendrankta angarna, dar annu Ut7i- 
ciilaria fmnes kvar af Menyanthes -Mckens vegetation. 

Men flackarna forandras afven utifran inat. Den ena 
mycket vattenalskande vaxten efter den andra forsvinner. 
Tidigast saknas NympJuea. Darefter folja i ordning: Callaj 
Alisnia, Hippuris, Sparg. minimum och Heleoch. palustris, Me- 
nyanthes och Utricidaria. Dar nackrosor finnas, traffas alltid 
fritt vatten, hvars djup under vanliga forhallanden allt efter 
vattenstandet i hafvet och nederborden varierar mellan 7 dm 
och nagra cm. De ofriga flackarna kunna vid langvarig torka 
forlora sa mycket vatten, att man mellan vaxterna ser endast den 
bara dyn. De langst inat belagna flackarna uttorka forst, ty 
har ar vattnet grundast. Det ar under sadana torra perioder, 
som flackarnas vaxter lida mest och ga under. Man kan t. ex. 
iakttaga, huru Sparg. minimum bagformigt bojer stammen ned 
langs dyn, hvarjamte bladen slaka falla ut efter densamma: 
vaxten soker erhalla sa mycket som mojligt af den ringa fuk- 
tigheten; sadana exemplar iiro alltid korta. 

Flackarna med Nymphcea aro icke radliga att betrada, 
ty har sjunker man utan vidare in i den losa dyn. Dar Me- 
nyanthes upptriider, ar det fastare. Om denna viixt ar nagor- 
lunda ymnig, kan man lugnt begifva sig ut pa flacken. Vatten- 
klofverns rotstockar bilda ett hallbart, fastan gungande flat- 
verk. Men detta ar fallet endast sa lange vaxten frodas och 



78 Hdyi-en, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

bar tillfalle till kraftig forokning. Rotstockarna formultna nam- 
ligen snabbt. Mot fliickarnas granser, dar starrarterna annu 
aro glesa, far man darfor vara forsiktig: bar ar det farligaste 
stallet. Genom att rora sig hastigt slipper man dock of- 
tast fram. 

Bland de pa flackarna upptradande vaxterna ar Menyan- 
thes den viktigaste. Mellan och ofver dess rotstockar afsatta 
sig findelade partiklar. Afven rotstockarna af Calla deltaga i 
bildandet af flatverket. I mindre skala utfora Hippuris och 
Lysim. thyrs. samma arbete. 

MenyanthesMcksivna harstamma fran: a) vikens laguner; 
darpa tyder i synnerhet forekomsten af Nymphcea, i nagon 
man afven forefintligheten af Alisma och Sparg. minimum] 
b) flackarna med Heleocharis] darpa tyder forekomsten af denna 
safart afvensom af Sparg. minimum och Hippiiris; c) med 
vattengras bevuxna platser; darpa tyda de pa en del stallen 
(ex. 1; 3 b; 5) sparsamt antraffade Scirpus och Phragmites. 

Olikhet en mellan omradena sydost och nordvdst om 
hdcken inom arealen for de vattendrankta angarna i SW ar pa- 
fallande. Pa Kopbolesidan ar det mycket sankare: det gangande 
tacket brister vida lattare. Den vattendrankta angen stracker sig 
bar anda fram till platserna med frodig Phragmites, medan pa 
backens motsatta sida traffas en starrang med tynande Phrag- 
mites. Menyanthes-Mcksivna aro talrikare och storre SE om 
backen. Bade dessa flackar och de vattendrankta angarna 
stracka sig bar vida langre at NE an fallet ar pa backens mot- 
satta sida. Denna olikhet beror enligt befolkningens mening 
pa de talrika kallor, som uttomma sitt vatten just pa Kopbole- 
sidan. Och detta antagande forefaller afven att vara riktigt. 
Kallorna motarbeta slamafsattningen, sa att ett vattenfylldt rum 
bildas under vegetationstacket. Pa detta satt fordrojes land- 
bildningen. Starrang med tynande Phragmites kan icke uppsta, 
ty sasom vi hafva sett, fordra de bar vaxande juncella-a.ria,de 
Carea;-formerna ganska fast underlag for att kunna upptrada i 
storre mangd. Daremot trifvas manga orter val i det narings- 
rika, friska vattnet och taga snart ofverhanden samt inga som 
en viktig bestandsdel i platsens vaxtlighet. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 79 

Sammanfattning af ohservationerna pa de vatten- 
drdnlita dngariia i 8W. I Scirpeta och Phragmiteta undertryc- 
kas safvenoch vassen. Detta sker hastigt pa biickens sydostra sida, 
troligen tack vare de bar talrika kiillorna. Da aterstar den rika 
ortvegetationen. Ar Menycmthes den dominerande orten, hvilket 
dock ar handelsen i endast ett fiirre antal fall, ager ort- 
samhallet lange bestand sasom Menyanthes-fi.^Qk. Men harskar 
t. ex. Lysim. tliyrs., fa grasen: Carex aquatilis, C. pseudohelvola 
m. fl. liittare insteg, ocb del uppstar olikartade vattendrankta 
angar, bvilka kunna variera pa mangfaldigt satt. I de saf- och 
vassbestand, som forstoras, finnas laguner, hvilka afven de 
smaningom uppgrundas och darigenom gynna nya vaxters in- 
vandring. For det mesta forvandlas de till Menyanthes-McksiY. 
Heleocharis-Mckarnsi forvandlas atminstone delvis till Menyan- 
^/ze^-flackar eller till ang med Carices. 

Utvecklingen forsiggar NW om backen nagot annorlunda. 
Carex juncella bildar har pa vasstorfven en starrang. Hogre 
upp och i synnerhet langre i SW ofvergar angen dock till 
en vattendrankt ang. De fiesta Me7iyanthes-Mcka.rnsi pa denna 
sida torde vara omvandlade Heleocharis-Mcksir. Atminstone 
nagon harstammar dock afven fran laguner; detta ar afven 
fallet med den naturliga Eqvisetum-Meken, som bailer pa att 
omvandlas till MenyantJies-Mck. 

Fran Menyanthes-McksLvna forsvinner den ena vattenal- 
skande vaxten efter den andra, och samtidigt gor omgifnin- 
gens patrangande vegetation flacken allt raindre. 

De vattendrankta angarna med Carices aro stadda i liflig 
ombildning. En orsak hartill ar den genom dikning atminstone 
stallvis minskade fuktigheten, hvilket bland annat gynnat upp- 
tradandet af Spliagn. suhsecundum. 

d) De sanka angarna aro pa jamforelsevis stora strackor 
ganska homogena. Man kan tryggt rora sig pa dem, ehuru 
man vanligen blir mycket vat; marken gungar knappast. Alltid 
antraffas orter nagorlunda rikligt. Dessa angar kunna ordnas 
i fyra grupper. Pa angarna finnas instrodda dels losare, dels 
fastare flackar, som aro af tre hufvudslag: dypolar, fliickar med 



80 Riiyren, Vegetationen pa tillandningsomrMena i Ekenas skarg^rd. 

Eqvisetum och fliickar med Sphagnum (de sistnamnda behand- 
las under mossarna). 

Sanka dngar utan eller med f'oga Eriophorum, med 
Carex ampullacea och Sphagn. siihsec. upptaga storre de- 
len af de sanka angarnas omrade. Eriophorum bor upptriida med 
en tathetsgrad mindre an 6 for att angen skall foras hit. Soder 
om backarna ar Carex ampullacea den ymnigast forekommande 
grasartade vaxten. Norr om ostra backen aro andra gras atmin- 
stone lika ymniga. 

1. Soder om backarna kring punkterna 240, 249, 250, 
246, 244. 

Sphagn. subsecundum 8 Galium palustre 7 

Ca7^ex ampullacea 7 Comarum 6 

C. aquatilis 6 Lysim. thyrsifl. 6 

C. canescens flaekvis i sma t. VI Caltha 5 

Erioph. angustifolium 2 — 3 Menyanthes enst. 

2. Soder om p. 132, 10 m N om ostra backen. 

Sphagn. suhseciindum 7,5 i gr. Ill Erioph, angustifolium 4 — 5 . 

Amhl. fluitans 8 — 9 i sma gr. Agrostis alba 8 i t. enst. 

Ill — IV ^) Comarum 7 

Amhl. stramineum 1 har o. dar^) Galium palustre 7 

Carex juncella 7 Caltha 6 

G. ampullacea 6,6 Lysim. thyrsiflora 6 

C. aquatilis 6 Stellaria palustris 7 i gr. VI ^) 

Mellan dessa angar och de tre andra slagen finnas sjalf- 
fallet mangfaldiga ofvergangar. Dessa aro alia pa kartan be- 
tecknade pa samma satt som de nyss beskrifna angarna. Exem- 
pel fran p. 106: 

3. Sph. siihsec. 7 i 1—3 dm^ Ambl fluit. 8 i 1— 3 dm^ fl. 
fl. Ill enst. 



1) Alltid i tufvorna af Carices m. m. 

2) Inblandad med foregaende arter. 

3) Grupperna linnas pa flackar om nagon m'^ och saknas daremellan 
pa lika stora flackar. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 81 

Carex aqiiafilis 7; 6,6 Comanim 6 

C. juncella 7 Lysim. thyrsiflora 6,6 

Erioph. cm^usiifoUmn 6,5 CaWia enst. 
Galium paliistre 7 

4-. Ett annat exempel ar platsen kring p. 107: 

Sph. siihsec. 8 i fl. Ill Comarum 7 

AmbL fliiit. 9 i sma m. enst. Galiuyn paliistre 7 

Agrostis alba 7 Lysim. thyrsiflora 5 — 7 

Carex aquatilis 7 Peucedanum 4 

C. ampullacea 6 (flackvis 7) Caltha enst. 

Erioph. angustifolium 6—7 6'a/^a; phyliccefolia 1; lagre an 

C. juncella 9 i t. Ill o. glesare de omgifvande hoga Carices. 

5. Soder om de beskrifna sanka angarna skjuter en flik 
af ofvergangszonen mellan dem och de vattendrankta angarna 
in pa Raseborgs omrade: 

8p)h. siibsec. 8 i en m., afbru- C. aquatilis 6 

ten af C. juncella 8 i sma t. Ill 

Ambl fliiitans 9 i till 1 m^ fl. Erioph. angustifolium 3 '^) 

in ^) Juncus filiformis i sma best. 

Carex canescens i sma t. VI — III 2) 

VII Comarum enst. 

6. Oster om baspunkten B blifva orterna allt sparsam- 
mare. Trakten emellan B och ostgransen bildar en ofvergangs- 
zon till de ortfattiga starrangarna. 

Sanka dngar utan eller med foga Eriophorum, med 
Carex aquatilis, men utan Sphagn. subsec. Hit hor en ganska 
stor areal pa Lillangen; den stracker sig langs de sanka angarnas 
norra grans. Om vegetationen pa dess ostligaste del antecknades: 

Mellan starrtufvorna finnas oftast sma hopar af Amblysteg. 
cordifolium (9—7,5), af hvilken afven uti tufvorna ofta finnas 
stran (7,5). H. o. d. mellan tufvorna sma miingder (ofta endast 



1) Mot inre kanten narma sig Amblystegium-MckRrna alltmer hvar- 
andra. 

2) Endast vid p. 247. 

6 



82 Hdyren, Vegetationen pa tillandningsomridena i Ekenas skargird. 

nagra fa individer) af en Mnium-diVi (trol. cuspidatum) och Fo7iti- 
nalis antipyretica (sallsynt och endast 2—3 ind. pa hvarje stalle). 
Bland grasen ar Carex aquatilis (7) med sina breda, ganska 
langa blad och robusta stam mest i ogonen fallande. C. jimcella 
(9) i tamligen losa tufvor (midt emellan VI och V), som dock 
aro mycket bra att stiga pa; C. canescens (9) i nagot fastare 
tufvor (VI) ; Agrostis alba (8) i losa mattor mellan starrtufvorna, 
omvexlande med de uppraknade mossorna eller bara flackar 
(det senare sallsynt); Erioph. angiistif. (6 och glesare); Junciis 
filiformis (8) i laga, utbredda, fasta tufvor (midt emellan III 
och IV); Festuca rubra (9) i nagra fa tufvor. Vidare: 

Galium palustre 7,5 ; 7 Cardamine pratensis 5—4 

Stellaria palustris 1 i gr. VI Comarum 5 

Caltha 6 Lysimachia thyrsiflora 5 

Peiicedanum 6 Ulrnaria pentapetala 4 

Viola palustris 6 Salix phylicoefolia enst. 

Dessutom iakttogs 20 m W om p. 129 ett vaxtsamhalle, 
dar alia mossor saknades: 

Carex aquatilis 7 Viola palustris 6 

C. canescens i sma t. Ill Peucedanum 5 

Comarum 7 Caltha 4 

Galium palustre 1 Stellaria palustris 7 i gr. V. 

De sanka dyigarna med riklig Eriophorum och med 
riklig eller spridd Sphagn. sub sec. finnas alia ungefar midt 
pa Lillangen, En af dem ar ganska stor, men icke alldeles 
homogen i sina olika delar. Eriophorum bor upptrada med en 
tathetsgrad = 7 eller storre an 7 for att angen skall raknas hit. 
Carex aquatilis ar karaktaristisk. 

1. Fr. stora angens vastligaste del, mellan punkterna 183 
och 209. 

Sphagnum subsecundum 8 Caltha palustris 6 

Carex aquatilis 7 Comarum palustre 6 

Eriophorum angustifolium 1 Lysimachia thyrsiflora 6 

Carex juncella 6 Galium palustre 1 i fl. Ill 
C. canescens 5 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6, 



88 



2. Den lilla iingen vid p. 186. 



Sph. siihsec. 9 i 1—2 dm^ fl. 

VI, mellan fl. enskilda stran 

6—7. 
Amblyst. fluitans i en o. annan 

gr. om nagra fa individ 
Carex aquatilis 7 
C. jxmcella 7 



Erioph. angiistifolmm 1 
Carex ampiiUacea 6 
Comamm 7 
Odium palustre 7 
Lysim. thyrsi flora 6 
Caltha 5 



3. Fran stora iingens ostra del. Sphagn. suhsecundum i 
en ojamn matta, som an iir frodig (tath. 8 o. 9), an tvinande 
(tiith. 5), diirfor afven ofta dynlik, sviillande. Amhl. fluitans 
9 i 0,1—1 dm2 flackar. 



Carex aquatilis 7 i) 
Erioph. angustifolium 7 
Carex canescens 6 
C. juncella 6 
C. ampullacea 6 



Galium palustre 1 
Lysim. thyrsiflora 1 
Caltha 4 
Feucedanum 4 



Jamte dessa vaxter pa spridda flackar om 1—5 m^ Coma- 
rum 4 eller Menyanthes 7. 

Denna vaxtlighet afbrytes af flackar med fastare konsis- 
tens, som ligga pa 5—10 m afst. och iiro af nagra m^ storlek. 
Dar vaxa Sphagnum och Amhlystegium fluitans som forut, diir- 
jamte ofta Amhl. cordifolium i ringa mangd. Vidare: 



Agrostis alba 8; 8,5 i t. 
Carex aquatilis 7 
C. juncella 6 
C. ampullacea 6 
Oalium palustre 7 



V 2) Lysim. thyrsiflora 1 
Comarum 6 
Caltha 4 
Stellaria palustris 7 i gr. enst. 



Eiiophorum saknas, men en mojlighet foreligger, att viixten 
af forbiseende utelamnats i anteckningarna. 



1) Lika mangder steril o. fruktificerande. 

2) Tufvorna hoja sig par dm ofver mosstacket. 



84; Hdyren, Vegetationen pa tillandningsomr&dena i Ekenas skargird. 

4. Fran den stora arealen niira p. 133. 

Sphagn. subsecundum 8 ^) Carex canescems i sma t. II 

Car ex aquatilis 7 Lysim. thyrsi flora 6 

Erioph. angustifolium 7 Oaliumpalustrel inkgvdim^^.'^) 

5. Fran den ostligaste arealen invid p. 169. 

Sphagn. subsecundum 8 Lysim. thyrsi flora 7 

Carex aquatilis 1 (till stor del Eqvisetum limosimi 6 ^) 

ster.) Caltha 4,5 

Erioph. angustifolium 7 Ranunculus flammula enst. 
Galium palustre 7 

Pa nagon m afst. traffas anda till 5 m^ stora flackar, 
dar Eriophorum saknas: 

Sphagn. subsecundum 8 Lysim. thyrsiflora 6 

Agrostis alba 7 Eqvisetum limosum 5 

Carex aquatilis 7 *) Menyanthes 5 

Galium palustre 7 Caltha 4 

Mycket glest traffas flackar (omkr. 0,6 m^) af: 

Sphagn. subsecundum 8 Pedicularis palustris 6 

Carex juncella 7 Caltha enst. 

Galium palustre 7 Cardamine pratensis enst. 

Lysimachia thyrsiflora 7 Epilobium palustre enst. 
Eqvisetum limosum 6 (klen) 

Sanka dngar med riklig Eriophorum, men utan 
Sphagn. subsec. Hit hor endast en plats pa Storangen nara 
den ostra backen, emellan den sanka angen med Sphagn. subsec. 
och foga Eriophorum samt den ortrika angen. Strax E om 
platsen finnas de tidigare beskrifna ofvergangsformerna. Af- 
saknaden af mossa gor, att bar dy ofverallt trader i dagen. 



1) Mattan afbruten af omkr. 1 dm^ dyflackar pa 0,5 m afst. fran 
hvarandra. 

2) Saknas pa andra lika stora flackar. 

3) Klena, i toppen borttorkade exemplar. 
^) Oftast fruktificerande. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 85 

Carex aquatilis 1 (mest ster.) Lysimacliia thyrsiflora 7 

EriopJiorum angustifolium 1 CaltJia 5 

Galium yahustre 1 TJlmaria pentapetala enst. 

Pa de sanka ijngarna saknas till foljd af den mindre fuktig- 
hetsgraden nagra af de vattendrankta iingarnas viixter antingen 
helt och hallet, t. ex. Heleocharis, Calla, Utricularia, eller pa de 
fiesta stallen: Eqvisetum, Menyanthes. Vattenalskande vaxter upp- 
triida darstiides ofta i tvinande former: Lysim. thyrs. ar liigre, 
bladen mindre och stammen klenare an langre ut; detsamma 
iir fallet med Menyanthes; Eqvis. fluviatile upptrader i formen 
limosiim, och individerna aro klena, stundom i toppen bort- 
torkade. Sarskildt hvad Lysimacliia betraffar torde dock de 
tvinande formerna delvis hafva sin orsak i den ovanligt torra 
forsommaren undersokningsaret (1897). Flere vaxter antraffas 
oftare och i storre ymnighet pa de sanka angarna: Comantm, 
CaWia, Peiicedanimi, TJlmaria. EriopJiorum antecknades endast 
pa ett stalle pa de vattendrankta angarna (1). De mycket glesa 
eller enstaka Juncus filiformis, Festuca rubra, Salix phyliccef. 
hafva tillkommit. 

Spliagn. subsecundum upptrader mest med formen inun- 
datum. Pa ett stalle insamlades var. crassocladiim. Sasom ti- 
digare framhallits torde artens utbredning vara betingad af den 
foretagna dikningen, och da denna icke paborjats for sa alltfor 
lange sedan, har mossan ej ofverallt hunnit bilda ett saniman- 
hangande tiicke. Den har forst slagit sig ned langre inat och 
uppat och sedan, alltefter som vassen dragit sig tillbaka, ut- 
bredt sig utat och nedat. Darfor traffar man i omradets midt 
mindre flackar, mot kanterna i allmanhet storre mattor. Arealen 
narmast nordgriinsen ar alldeles blottad pa Sphagnum, om man 
undantager platsen vid p. 136 (har traffar man mindre flackar, 
hvilket tyder pa en senare hitkomst). Detta synes vara en 
verkan af samma orsaker, som gifvit upphof at de losa flackarna: 
hoppressningen af lagren pa gransen mellan de losa och fasta 
bildningarna; kallor. 

Erioph. angustif. fmnes nastan ofverallt, men med mycket 
olika tiithet (2 — 7). Olika fuktighetsgrad kan ej vara orsaken 



86 Hayren, Vegetationen pa tillandningsomr§,dena i Ekenas skargard. 

till dess olika iipptradande, ty fuktighetsgraden ar pa alia de 
»sanka» angarna vid samma tid pa aret i det stora hela den 
samma (mycket vat — sank — vattendrankt; det sista vid 
ofversvamningar, det forsta vid torka). Eriophoriwi- rika iin- 
garna ligga emellertid alia narmare omradets nordgrans, langs 
hvilken man traffar nagra mindre arealer, dar angsuUen ar 
mycket riklig. (Se under losa platser med Eriophorum). Den 
forklaringen later sig tankas, att vaxten i senaste tid spridt sig 
harifran utat, dar det tidigare var alltfor vatt. 

Carex ampullacea blir ymnigare i Sphagnum-msiiioYnR och 
sparsammare pa samma gang som Sphagnimi, medan C. aquatilis 
forhaller sig tvartom. Anmarkas bor, att bland de som C. ca- 
nescens uppfattade exemplaren pa grund af forbiseende kunna 
finnas sadana af C. pseudohelvola, sarskildt pa de narmast de 
vattendrankta angarna belagna platserna. 

Agrostis alba infmner sig under torrtiderna pa platser med 
bar dy. Dess tufvor aro alltid tata (7—8,5) och utgora de forsta 
pioniererna af en vegetation, genom hvilken marken ytterligare 
blir torrare. Darfor bilda afven flackarna med rikligare Ag- 
rostis fastare platser pa de sanka angarna. Vid sitt torrlagg- 
ningsarbete kommer Agrostis ofta i strid med Sphagn. siibsec, 
och afgar i allmanhet den senare med segern. Att detta ar 
fallet skall langre fram blifva tydligt. 

Salix phyliccefolia ar anteckn^d pa tvenne stallen, ehuru i 
mycket fa exemplar. Detta visar, att tillandningarna smaningom 
bUfvit mogna for bildandet af videsnar. Videtelningarna afslas 
hvarje ar vid hobergningen, men foljande forsommar uppvaxa 
nya till 0,5—1 m hojd. Alia de storre buskarna aro utsatta 
pa kartan. 

Samman fanning. Med ganska stor grad af sannolikhet 
kunna vi sluta till, att hela det omrade, som upptages af de 
sanka angarna, for icke lange sedan haft ungefar samma ut- 
seende som de angar med Carex aquatilis och utan Sphagnum, 
dar Eriophorum saknas eller forekommer sparsamt. Da om- 
radet dikades, blef det torrare, men da dikena till storsta delen 
fatt gro igen, har Sphagn. suhsec. infunnit sig och utbreder sig 
for narvarande vidare. Den minskade fuktigheten har mahanda 



Acta Societalis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 87 

afven varit orsaken till att Eriophoruyn spridt sig ut pa an- 
garna. Samtidigt hafva afven nagra nya arter infunnit sig, flere 
vaxter tillAoch aftagit i ymnighet o. s. v. 

De sanka iingarna skulle utan miinniskans ingripande liitt 
utvecklas till videsnar. Under nuvarande forhallanden bildas 
dels mossar, dels fnktiga eller nagot sura starrangar. Af de 
foregaende vaxtforteckningarna, t. ex. 3 och 5 sid. 83 och 84, 
framgar, att det ar Agrostis alba, som forst binder dyn och ut- 
fyller rummen mellan de andra vaxterna. Har blir marken 
fasiare och nagot hogre an omgifningen. En del vaxter, t. ex. 
Eriophorum, forsvinna; andra blifva ymnigare. Sedermera till- 
komma Carex vulgaris, o. s. v. 

Vid de sanka angarnas ostra grans finner man en annor- 
lunda beskaffad ofvergangszon. Mot E aftaga orterna sma- 
ningom, och i stallet blifva Carex aquatilis och C. jimcella domi- 
nerande. Man kommer till vata— vattendrankta starrangar 
utan orter. 

I narheten af vastra backen hafva sanka angar omvand- 
lats till torrare, mycket ortrika angar. 

Dypolar finnas endast en, namligen ute pa Lillangen nara 
dess vastra grans. Bottnen utgores af en synnerhgen los, rost- 
brun, grynUk dy, som afven under torra tider ar tackt af ett 
atminstone 2—3 cm djupt vattenskikt. Vegetation saknas, om 
man undantager en del af den lilla viken i norr. Langst ut 
traffas har pa 1 — 5 dm afst. nagra tufvor af Heleoch. palustris 
(7,5). Inat norra stranden folja nagra bestand af Eriopli. an- 
giistif. (7), hvilka icke aro lika stadiga som saftufvorna, men 
finnas pa endast 1—3 dm afst. Sedan Carex vulgaris, forst 6, 
darpa i allt tatare hopar, slutligen 8. — Vid polens ofriga stran- 
der, som ligga inom de sanka angarnas omrade, traffas friimst 
Carex aquatilis (7). 

Denna dypol ar en losare flack uti en fastare omgifning. 
Den befinner sig i samma zon — gransen mellan de fastare 
starriingarna och losare bildningar — som fliickarna med He- 
leocharis och Menyanthes, och i vegetationen kan man t. o. m. 
finna ett sista spar fran de forra flackarnas vaxtlighet. Bottnen 
foreter samma losa beskaffenhet. Allt detta tyder pa, att dy- 



88 Hayren, Vegetationen pa tillandningsomr&dena i Ekenas skargard. 

polens upphof ar dylikt som de andra losa flackarnas. Sar- 
skildt torde de i Lillangens nordvastra horn belagna kallorna 
(se sid. 49) vara verksamma. 

Flackar med Ec[visetuyn aro ocksa pa de sanka iingarna 
af till uppkomsten tvenne olika slag. Nara dypolen finnas tva 
»naturliga» sadana. Marken ar synnerligen los, sa att det 
knappt ar radligt att betrada den. Vegetationen utgores af 
Carex aquat. (5) och Eqvis. fliw. (7), den senare i frodiga 
exemplar. 

Langre at oster finnas Eqvisetiim-Mckar, som uppkommit 
genom manniskans atgorande. De aro delar af igengrodda di- 
ken. Blacken invid p. 109 ar bevuxen med Carex amimll. (6), 
Eqvis. fluv. (7), Lysim. thyrs. (6). Invid p. B traffas ej mer 
den frodiga frakenformen, utan Eqvis. limosum (7); dessutom 
finnes langs denna flacks kanter Glyceria fluitans (7). 

e) Mossar och flackar med Sphagnum. Hit foras alia plat- 
ser, dar hvitmossor (andra arter an Sph. subsec.) dominera, 
savida de uppkommit pa det af 8pJi. subsec. bildade underlaget. 
Sadana platser finnas bade pa de sanka och de vattendrankta 
angarna. 

Utvecklingsprocessen inledes af Sphagnum squarrosum. Myc- 
ket sparsamt traffas dynUka, konvexa, svallande, omkr. 1 m^ 
stora tufvor af denna art redan pa den sanka angen strax N 
om det stalle, dar backarna forena sig. Pa tufvorna ses glesa 
stran af Carex ampuUacea, aquatilis, jimcella. 

Langre at V blifva tufvorna med Si^h. squarrosum storre. 
Deras vegetation framgar af foljande exempel. 

1. Lillangen, S om p. 223. 

Sphagnum squarrosum 9 Galium palustre 6 

Carex ampuUacea 6 Stellaria palustris 6 

Comarum palustre 6 

2. Lillangen, N om p. 223. Till samma vegetation som 
i ex. 1 kommer: 

Oxycoccus palustris 8 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 89 

3. Kopbole mark, niira p. 280. 

Sphagn. sqmrrosum 8 — 9 Car ex juncella 

Agrostis alba 7 i best. II — III Oomarnm 7 

Carex ampullacea Galium palustre 6,5; 7 

C. pseiidohelvola Oxycoccus paliistris 6 
fC. canescens) 

Vid platsens kanter funnos samma vaxter, med undantag 
af tranbiirsriset. Den squarrosa hvitmossans tathet var dar den 
lijgsta af de meddelade. Dessutom marktes Sph. siibsecundum 
6,5; 7. 

4. Kopbole mark, nara p. 260. Denna flack, belagen 
sa langt ut i de sanka iingarna, bar till stor del bildats tack 
vare de palar, som bar sticka iipp ur marken. De halfrattna 
palarna harstamma fran den tid, da platsen standigt var be- 
tackt med vatten, och hafva troligen begagnats till fastande af 
antingen batar eller katsor. Kring dem samlades mera slam 
och affall an pa andra stallen, och darfor har marken darstades 
ganska tidigt blifvit relativt stadig. Narmast kring palarna 
finnas omkr. 5 dm breda tnfvor, hvilka hoja sig 1 dm ofver 
den omgifvande mossflacken med den vanliga vegetationen af 
Sph. squarrosum m. m. I tufvorna, som aro mycket fasta och 
stadiga, traffas: 

Amblyst. fluitans 8 Comarum 7 

Agrostis alba 7,5 Galium palustre 7 

Carex vulgaris (?) 7 Peucedanum enst. 
Junciis filiformis 1 

Ofvanom dessa tufvor hoja sig de 1—2 dm tjocka pa- 
larna 2—3 dm. Pa dem viixa unga individer af Scapania irri- 
gua och andra lefvermossor. 

Tufvorna med Sph. squarrosum hoja sig redan 2—10 cm 
ofver omgifningen och aro darfor, i synnerhet de iildre, jam- 
forelsevis torra. Annu mindre blir fuktighetsgraden, da Sph. 
squarrosum i sin tur uttranges, hvilket vanligen sker genom 
Sph, fimbriatum. Exempel: 



90 Hdyren, Vegetationen pa tillandningsomnldena i Ekenas skarg&rd. 

5. Lillangen, mellan punkterna 215 och 220. S2)h. fim- 
briatiim i en tat (9) matta, afbruten af liigre liggande, nagra dm^ 
flackar af Sph. squarrosum (9). 

Car ex aquatilis 6 Galium palustre 6 

C. ampuUacea 6 Viola pahistris 5 

Comanim palustre 6 Caltha palustris enst. 

Som af kartan synes ligger denna flack jamte nagra andra 
langs ett dike, som numera till stor del ar igengrodt. Den 
kvarlamnade dikesjorden synes gynnat Sphagnas intag pa plat- 
sen. Att vattnet i dikets narmaste omgifning minskats, visa de 
talrika hvitmosseflackarna strax oster om diket. 

Pa de fastare platserna langs diket loper en foga begag- 
nad gangstig tvars ofv^er »Sankan». Vid kanten af stigen finner 
n:ian utom de redan namnda vaxterna: Carex canescens i tufvor 
pa 4 — 5 dm afst., Carex vulgaris 5,5, Festuca rubra enst. Pa 
den omkr. 3 dm breda vagen fmnas tufvor (6) af Agrostis alba. 

6. Lillangen, mellan punkterna 139 och 140, NE om fore- 
gaende plats. 

Sphagn. fimbriaium 9 Agrostis alba i best. IV 

Carex aquatilis 6 Carex canescens 4 

C. ampullacea 6 Festuca rubra 3 

Eriopli. angustifolium 5 Stellaria pahistris 5 i gr. Ill — IV 

Mot kanterna traffas dessutom Galium palustre. 

7. Raseborgs mark, invid p. 245. 

Sphagn. fimbriatum 9 Carex juncella i best. Ill ^) 

Agrostis alba 7 i best. VI Comarum 6,5 

Carex ampullacea 6 Galium palustre 7 i fl. IV — V 

C. aquatilis 4 Oxycoccus pahistris 6 

Erioph. angustifolium 4 Salix pliyliccefolia 6 (1 dm hog) 

Carex canescens 3 

8. Raseborgs omrade, N om p. 247. 

Sphagn. fimbriatum 8 Agrostis alba 6 

Carex juncella 6,5 Carex aquatilis 6 



^) 2 — 4 stran i hvarje bestand. 



Acta Societalis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 91 

Erioph. angiisti folium 6 Viola pahistris 7 

Comarum 1 ' Oxycoccus pahistris 5 

\ 
Stundom inskjiites mellan Sph. squarrosiim och SpJi. fim- 

briatiom en tredje art, Sph. obtusum. Den traifas pa de nagot 

storre mossarna pa Glamsbackas mark. Exempel: 

9. Liingst i E mellan punkterna 262 och 295. Platsen 
ar icke jiimn, utan uppfylld at sma gropar och kullar om nagra 
dm^. Afstandet mellan groparnas botten och kullarnas hogsta 
punkter ar 2—3 dm. Dessutom fmnas 0,5 m^— 2 dm^ stora, 
annu lagre belagna, sumpigare flackar samt langt och buktigt 
inskjutande flikar af vegetationen pa de kring Sphag7iitm-Sirea\eu 
liggande angarna. Sph, squarrosiim (8; 9), i synnerhet vid kan- 
terna och i groparna. Sph. obtusum (8; 9), i synnerhet pa kul- 
larna. Sph. fimbriatu-m (9), i en enda tufva ungefar midt pa 
platsen. 

Agrostis alba 6,5; 7 (lag; steril) Comarum 6; 6,5 

Carex ampullacea 7 (1. 6,5) Menyanthes 6 (sma bl.) 

C. vulgaris 6,5 (1. 7) CaltJia 4 
Galium palustre 7 

10. Den lilla fastare platsen mellan punkterna 262 o. 306 
ar annu nagot ojiimn. Sph. fimbriatum 8,5 och troligen nagot 
litet Sph. obtusum och Sph. squarrosiim. 

Carex ampullacea 6 ^) Comarum 6,5 

Agrostis alba 7 i best. V ^) Viola pahistris 6,5 

Erioph. ajigustifolium 5 Peucedanum 5 

Festuca rubra enst. Oxycoccus pahistris 7 

11. Den stora fastare arealen kring p. 310. Ytan iir 
alldeles jamn, mot kanterna nagot afhiillig och diirstades 1 — 2 
dm hogre iin omgifningarna, bland hvilka miirkas tillstotande 
platser med Sphagnum. Mossor 8,5. Hufvudmassan utgores af 
Sxjh. fimbriatum. I mindre mangd fmnas Sph. obtusum, Sph. 
squarrosiim och Sph. teres. 



1) Mest steril och diirfor delvis osiiker. 

2) Stundom blominande. 



92 Hdyrai, Vegetationen pa tillandningsomrMena i Ekenas skarg§,rd. 

Erioph. angustifolium 7 ^) Comanim 7 

Carex vulgaris (ster. o. osaker) Oxycoccus pakistris 1 

Ungefiir midt i denna mosse, den aldsta af dem alia, 
grafdes en grop. Den af lefvande mossa jamte daruti kry- 
pande rotstockar af Carices, Comarum m. fl. bestaende delen 
var omkr. 1,5 dm tjock, det formultnade lagret omkr. 3,5 dm. 
Darunder foljde starrtorf och dy, vasstorf och gyttja samt lera. 

Platserna med Sphagnum ligga den ena hogre an den andra 
och hogre an omgifningen. Af omgifningens vaxter saknas Lijsi- 
machia, andra npptrada glesare: Carex aqiiatilis, eller antraffas 
endast pa fa stallen: Carex junceUa, Caltha, Menyanthes, och 
da ofta i forkrympta former: Menyanthes. Manga arter npp- 
trada med storre tathetsgrad eller oftare an i omgifningen: 
Agrostis alba, Carex ampulL, Comarum. Nagra vaxter hafva 
tillkommit: Carex vulgaris, Viola, Oxycoccus. — De af Sph. 
subseciindum bildade mattorna aro ofta tunna och glesa och 
alltid mycket losa, sa att foten latt sjunker in genom dem. 
Sph. squarrosum bildar redan nagot tiitare mattor; foten sjunker 
icke genom dem. Sph. olUisum vaxer ganska tatt, Sph. fim- 
briatum mycket tatt. Sarskildt den sistnamnda artens tufvor 
aro fasta; de paminna om sadana af Sph. acutifolium. — Sph. 
teres fanns i ringa mangd bland andra arter, insamlade fran 
omradet kring p. 310. Mahanda har den blifvit forbisedd pa 
andra stallen. — De olika arterna vaxa ofta blandade, men 
traffas alia, utom Sph. teres, i rena bestand. 

Carex ampullacea kommer i allmanhet val till ratta i 
hvitmossan, men om mattorna blifva alltfor tata och svallande, 
borjar dock afven denna starrart fortvina. Uti ex. 8 ersattes 
arten af C. juncella. — C. aquatilis ar oftast glesare an i om- 
gifningen (tath. t. ex. 6 mot 7) och saknas pa de storre mossarna. 
— C. canescens antraffas sallan och da alltid glest spridd. — 
C. vulgaris ses pa de storre och torrare mossarna. 

Agrostis alba finnes i sma bestand, som nagon gang sta 
sa tatt, att de bilda ett sammanhangande belt (ex. 9). Mellan 



1) Individerna pa 2 — 3 cm afstand fran hvarandra. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6, 93 

de enskilda strana ser man tiitt stiillda SpJiagiiiim-'mdiwider, som 
varka hiimmande pa utvecklingen af hvenen (ex. 9), hvilken 
slutligen fo^kviifves. Dess allmanna forekomst pa hvitmoss- 
arealerna torde diirfor bero endast pa den relativt laga fuktig- 
hetsgraden. 

EriopJi. angustif. finnes pa flere platser, hvilka emeller- 
tid alia ligga tamligen langt inat. Dess tathet tilltager likaledes 
inat. Ju storre tatheten ar hos angsullen, desto mindre ixr den 
hos Carex aquatilis och afven C. amjmllacea. Troligen hafva de pa 
Eriophorum rika mossarna bildats ur pa Eriopliorum rika angar. 
Eriophorum skulle i sa fall infunnit sig samtidigt som Sph. 
subsec. Da de tre senare arterna i hvitmoss-serien upptradt, 
skulle C. aquatilis smaningom blifvit iindantrangd, medan C. 
ampullacea i stallet kommit till heders for att aterigen i sin 
tur tyna bort. Angsullen skulle hela tiden funnit sig val till 
ratta. A andra sidan ar det knappt troligt, att angsullen efterat 
i sadan mangd infunnit sig. 

Comarum finnes nastan pa alia Sphagneterna och alltid 
rikligt. Dock trifves vaxten icke, den bar svart att vaxa till- 
rackligt snabbt; dess blad aro ofta oansenliga; bladskaftet ar 
gomdt inne i hvitmossan och blir svagt och fattigt pa klorofyll. 
Ofta, kanske oftast, kommer arten icke till blomning, och knap- 
past ser man mer an 2 — 5 blr. pa samma stand. 

Viola palustris hor icke hem ma pa de bar beskrifna 
Sphagniim-mdiUoYna, men finnes dock, sarskildt pa sadana, som 
ligga nagot langre inat. Arten ar stundom mycket riklig, ofta 
endast spridd. I motsats till krakklofvern trifves den val. I 
mossan gommes det spada, brackliga bladskaftet fortraffligt, 
medan de njurformiga bladen pa samma gang stodas och hal- 
las fuktiga. Pa forsommaren ar orten i full blom. 

Oxycoccus palustris ar karaktaristisk, men finnes dock ej 
pa alia stallen. Troligen hafva dess fron icke annu bhfvit 
spridda till alia flackar. Refvorna ga aldrig fran fliick till flack, 
dessa ma nu vara huru nara hvarandra som heist: den mellan- 
liggande angen ar alltfor rik pa vatten och dy. Vanligen haller 
sig tranbarsriset t. o. m. borta fran flackens kanter (ex. 3). 



94 Hdyren, Vegetationen pa tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

Redan den af Sph. squarrosum bildade mattan ar gynsam for 
artens utveckling. 

Pa de ofvan beskrifna mossarnas vidare utveckling finnes 
intet exempel inom Broviksomradet. Ej haller ger deras vegetation 
nagon antydan om huru den skall forlopa. 

Afven de torrare angarna med Carex vulgaris och Agrostis 
kunna angripas af Sphagna. Om denna utveckling meddelas 
under dessa angar. 

f) Vaia, ortrika dngar. Hit raknas nagra smarre arealer, 
som i afseende a vegetationen aro hvarandra ganska olika, men 
alia hafva framst det omsorgsfulla arbete, som nedlagts och 
annu nedlagges pa dikningen af den vastra backen att tacka 
for sitt nuvarande utseende. Hvitmossa saknas. Mellan de 
vanligen ymniga orterna finnes bar dy, som pa forsommaren 
ar ganska fast att betrada. Angarna kunna fordelas pa tva 
grupper: 

Angar med ofvervdgande drier finnas hufvudsakligen 
pa backens sydostra sida. 

1. Invid p. 98. Carex juncella i tufvor III— V. Tufvorna 
dels belt sma, laga (0,5 dm) med omkr. 10 stran, dels stora, 
hoga (till 3 dm) med narmare 100 stran. 

EriopJi. angustifolium 5 Caltha 6 

Comariim 7,5 Lysim. thyrsi flora 6 

Galium palustre 1 Peucedanum 5 
Stellaria palustris 1 i gr. VI 

2. Agrostis alba 8 i t. VI — VII Cornarum 1 

Carex juncella som i ex. 1 Galium palustre 7 

C. aquatilis 6 Viola palustris 7 

Erioph. angustifolium 5 Peucedanum 6 

Caltha 7 Stellaria palustris 6 

Mot flackens kanter, dar Caltha ar sparsammare, traffas 
Lysim. thyrs. 7. 



Acta Societatis pro Fauna et Flora Fennica, 23, n:o 6. 95 

3. Invid p. 99. 

Carex juncdla 7 Lysimachia thyrsiflora 7 

Agrostis alba 1 i tufvor II Caltha 6,5; 6 

Erioph, angiistifolium 5 Comarum enst. 
Galium palustre 7 

Dessa flackar med olikartad vegetation aro 1 — fa m^ stora. 
Alltid dorninerar Caltha, Comarum, Lysimachia eller tvanne af 
dessa orter. Galium och Viola aro ofta ymniga, men undan- 
skymmas af de andra vaxternas frodiga blad. Grasen aro mer 
eller mindre tvinande. 

Fuktighetsgraden torde undersokningsaret (1899) varit mer 
an vanligt lag, ty stark torka radde under varen och forsomma- 
ren. Ofver ortangarna strackte sig samma ar ett isbrannebalte 
(se inledn.), hvilket torde forsenat skottens framspringande, sar- 
skildt ur Carex-iwUov. JVIahanda hafva afven dessa tva om- 
standigheter i nagon man betingat ortangarnas egendomliga 
vegetation. 

De vata ortrika angarna hafva utvecklats ur de sanka. 
Upptradandet af Agrostis (ex. 2 och 3) antyder, i hvilken rikt- 
ning den vidare utvecklingen skall ga. Denna art skall blifva 
allt tatare, orterna sparsammare, marken torrare, Lysimachia 
m. fl. forsvinna, Carex vulgaris o. d. upptrada. Det hela blip 
en starrang med Agrostis. 

Aug med ofvervdgande Agrostis alba fmnes endast pa 
backens nordvastra sida. Vegetationen utgores af: Ambl cordi- 
folium (7; 6,5) uti flackar pa anda till 0,5 m afstand. 

Agrostis alba 8 Peucedanum 6 

Carex ampullacea 5 Ulmaria pentapetala 8 i gr, V 

C. aquatilis 4,5 Stellaria palustris 7 i gr. V 

Galium palustre 7 Ranunculus rejjens 3 

Caltha 6 Eqvisetutn fluviatile obetydl. 
Comarum 6 

Vi finna en viss, ehuru ganska aflagsen likhet med vege- 
tationen pa den sanka iingen med Carex aquatilis, men utan 
Sphagnum. Narmare ansluter sig iingen till de ortrika angarna. 



96 Hdyren, Vegetationen pk tillandningsomradena i Ekenas skargard. 

Den har tydligen uppkommit ur namnda sanka ang, hvilken 
genom dikningen plotsligt blifvit torrare. Darvid hafva griisen 
vikit tillbaka for orterna, hvilka ater nodgats lamna plats for 
Agrostis. Ange