Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk

DL1002
.B5

SDS
ia MR
Sr Zr
: it #
AR bög
PTE Rd Ir L
AE COS AGP PAGE D
t ; } vy i
i i = | >
fj A} 19 N
, 7 2
UV € =
F3

FOR THE PE @ Pile
FOR EDV CALTON
EORZSICHEN GE

LIBRARY
OF

THE AMERICAN MUSEUM

OF

NATURAL HISTORY

AT TR

BIDRAG

till

KANNEDOM AF

FINLANDS NATUR ocr FOLK.

utgifna

af

Finska Vetenskaps-Societeten.

Trettiondeattonde Häftet.

HELSINGFORS,

Finska Litteratur-sällskapets tryckeri. 1882

7 anlolsinod-2gsda as a

KERTOMUS

PIRKKALAN KIHLAKUNNAN

WUINAISVANMOKSISTA

ehnyt

ay U. HEIREL

> —

ae i
a ete
NM

Dyas

Ba

Kertomus Pirkkalan kihlakunnan muinais-

jäännôksistä.

Pirkkalan kihlakuntaan luetaan nykyään seuraavat seu-
rakunnat: Lempäälä, Wesilahti, Tottijärvi, Pirkkala, Yläl
jarvi, Messukylä, Kangasala, Pälkäne ja Sahalahti. — Ke-
sällä 1879 kävin nuoren taiteilijan A. Reinholm’in keralla,
joka piirustajana seurasi mukanani, Tiedeseuran kustannuk-
sella näitten seurakuntain muinaisjäännöksiä tutkimassa. Sen
johdosta on tämä ir -imien ja kiinteäin muinaisjäännösten
luettelo ja kertomus niistä pitäjittäin tehty.

I. Lempäälä.
A. Pakanuuden aika.
Kivi-aika.

Taltta, (kuv. 1) kvartsiperäistä amfiboliliuskaa *), löytä-
ıyt kiven halkeemasta Vettämaan niitulla Kortesselän jarven
annalla talollinen Kaarle Lempelin Nikkilän talosta Lem-
oisten kylästä.

Poikkikirves, (kuv. 2) amfiboliliuskaa, kapenee leveästä
erästä, jolla on yksipuolinen lasku; poik. leikkaus 4-kulm.;

rtänyt seppä ja nikkari Kustaa Jahnsson Ahtialan kylästä
ylän maatuneella järvenrannalla.
Otkokirves, (kuv. 3) pienimuruista dioriittia, löytöpaikka

*) Kivilajit ovat fil. kand. Hj. Gylling’in tutkimat.

2 Lempäälä.

tuntematon, ostettu nikkari Kustaa Thulin’ilta Ahtialan
kylästä.

Taltta, (kuv. 4) kvartsiittiliuskaa, kulmat pyöreviä; löy-
töpaikka tuntematon; ostettu Putkiston entiseltä rustholla-
rilta Widbom’ilta.

Kirveen puolikas, kellertävän harmaata kvartsiittia, on
poik. leik. ollut 4-kulm.; löyd. arvattavasti Sotavallan tiloilla
ja Lastusten torppari Kustaa Kaukaamaan lahjoittama.

Kirveen varsipuoli, kiinteätä kvartsiperäistä dioriittia,
kärjestä rikki, varren kiinnityssija toisella puolella selva;
myynyt haudankaivaja Kaarle Kustaa Lemberg, jonka isoisä
löysi kalun jossakin pappilan tiloilla.

Oikokirves, Kiinteätä kvartsiperäistä dioriittia; vrt. kai-
kin puolin „Suomen suvun asumus-aloilta“ kuv. 17; lahjoittanut
talollinen Kustaa Inkilä, joka sen osti ruotsinaikuisen sota-
vanhuksen huutokaupassa Vattolan kylässä.

Oikokirves, (kuv. 5) amfiboliperäistä kvartsiittia, poik.
leik. ympyräinen; löytöpaikka tuntematon; myynyt talollisen
leski Wilhelmina Peuranen.

Poikkikirves, pienimuruista dioriittia; leveämpi tera,
kuin varsi; vrt. Suomen suv. a. al. kuy. 44; sotamiehen
kantama suojeluskaluna; myynyt talollinen Juho Kustaa Heik-
kilä Pyhällön kylästä.

Taltta (kuv. 6), amfiboliliuskaa (kvartsiperäistä), terä
kumpaisessakin päässä, ohut 1. litteä; löydetty Äimälän van-
hasta kirkonpaikasta, kun se muutamia vuosia sitten rai-
vattiin perunamaaksi ja kirkon kiviperustukset kiskottiin
käytettäväksi navetan rakennuksessa; myynyt talollinen
Heikki Juhonpoika Littunen Äimälän kylästä.

Seuraavat on museomille jo ennen lähettänyt hra W.
Blafield: oikokirves, dioriittia, kappale (Museumin Färling’in
tekemä luet. n:o 650), oikotaltta (n:o 345) ja onsitaltta, kuu-

Lempaala.

Lempaala.

Taltta Vettämaalta.

1,

“a.

a
>
mn
©
»
un
=
#4
+
roa
[na]
3
2
>
ca
8
EX

“fe

Poikkikirves Ahtialasta.

9
ao

OT ey ee ee Se ee ee

ey ee

een

Lempäälä.

5. Oikokirves Peuraisten kylästä. '/,.

EN

AVE SEE

aus

Lempäälà. 3

teloliuskamaa (n:o 346), ja vuorikonduktööri A. F. Thorell:
ampuma-ase, liuskamaa, kappale (n:o 148), löyd. Kelhon rust-
hollin maalla.

Vanhempi rauta-aika.

Nuolenkovasin, joka on riippunut vyössä nuolien teroit-
tamista varten, kellertävää harmaata kvartsiittia; loytopaikka
tuntematon; myynyt itsellinen Kristian Kustaanpoika Inni-
län kylästä (vrt. Suomen suvun asum. al. kuv. 1238).

Päiväniemen hautarauniot. Tähdimme järven ylitse
Hauralan ja Näppilän puolelta Hemminkilän kautta Päivä-
niemelle. Mutta ensin poikkesimme niemelle Toutosen ja
Pulausjärviä yhdistävän Näppilän joen 1. salmen rannalta
kivenheiton päässä vastapäätä Hietaniemen Jokelan 1. Met-
tolan tölliä olevata kivistdé raumiota katsomaan. Se on than
metsän peitossa korkealla vuoren rinteellä, aivan toisessa
paikassa ja toisenkaltaisella asemalla kuin rauniot Päivänie-
mellä, joka on lakea tasanko, kuitenkin saman vuolteen syr-
jässä.. Tämän sanotun raunion avaruuden laskin 10 aske-
leeksi poikittain. Kivet olivat enemmän kehäksi heitetyt,
jota yhdessä paikassa portinnäköinen aukko katkaisee. Yh-
den suuren kiven vieressä oli niinkuin arina olisi tehty mu-
kulakivistä; siinä nähtiin mustaa tuhkaa ja pieniä hilliä
sisältävää multaa, jossa tapasin pieniä valkosia kappaleita
(luun muruja?) Selvinä valkean merkkinä pidettäkööt myös
kivien kesiämet. En kuitenkaan tätäkään kiviläjää kaiva-
nut enemmän, kuin muitakaan muinaisjäännöksiä.

Itse Päiväniemi on pitkä ja leveä Toutosen selkään
pistävä niemi Lempäälän ja Wesilahden rajalla Päivälahden
ja Näppilän joesta 1. salmesta lähtevän Aventolahden vä-
lila. Sen sivulla on muutamia pienempiä lahtia, joista mai-
nittakoon Lapinlahti. Monien talojen maat ja metsän var-
peet tässä sattuvat yhteen. Niemen maa on Kokonaan laaka

4 Lemp ddl.

ja tasainen; ei ole ihme, että se useampiin pienempiin ve-
siin jaetun monessa mutkassa luikertelevan vesijakson ym-
päröimänä, ammon aikoja sitten veti paikkakunnan asukas-
ten huomion puoleensa. Muinaistaru onkin antanut tälle
niemekkeelle etevän sijan maamme pakanuudenaikuisissa
oloissa ja vaiheissa. Vieläkin kuulee näillä seuduin kerrot-
tavan tarinaa, että Päiväniemellä on ollut ensimmäinen
asunto koko Suomenmaassa; — Mantereen saarella Wesilah-
della toinen, ja kolmas jossain muualla myüskin Wesilah-
della. Näitä ensimmäisiä asukkaita sanottiin jättiläisiksi 1.
lappalaisiksi; he tekivät kivikojuja; ja heidän sanottiin ka-
lastaneen, kaskia hakkaelleen, (siit&é lukuisat nauriskuopat,
joita metsä useissa paikoin vieläkin on täynnä) sekä asuneen
niemillä ja saarilla. Toisinaan luulee joku tietävänsä, että
tällä muinaisia tuntemattomia salaisuuksia kätkevällä nie-
mellä muka olisi uhrattu, ruumiita haudattu t. poltettu *) ja
mikä mitäkin.

Päiväniemellä olevat rauniot ovat eri ryhmissä ja muu-
tamat ihan erillään siellä täällä niemellä. Ensimmäisessä
ryhmässä on 6 rauniota, jotka tavataan Hietaniemeltä tul-
taessa vasemmalla puolella talon tien varrella parin kivenhei-
ton päässä Päivälahden rannasta sen ja Päiväniemen nyt kyl-
millään olevan töllin välillä Mantereen Laurilan metsävar-
peen kohdalla. Kerrottiin muutamien niistä ennen olleen
enemmän kuin parin kyynärän korkuisia kehäisiä kasoja,
keskeltä hotoja, eivätkä tiettävästi kukkuraisia roukkioita
olleet, arvaten siitä syystä, että joku aarteen kaivaja joskus
maailmassa oli ne purkanut, jota usein selvästi voi huomata;
mutta kenties siitäkin, että mielikuvitus niitä kehän 1. huo-
neen perustuksen tapaisiksi parahiten kuvaa, jommoisilta

*) vrt. Abo tidn. 1791 n:0 22.

MERKKIEN SELITYS:

Im’in ja minun merkitsema raunio,
roittu kertomuksen mukaan siv. 4-5 )

min tekemässä kartassa merkitty
joka jai meiltä huomaamatta taik-
toiseen paikkaan kartassamme mer-

) josta A. teki plirtokuvan 8 ja jon-
i (siv. 9), on haettava N:o 10-12

ee

SEEM

MERKKIEN SELITYS: |
FR A Reinholm’in ja minun merkitsema raunio, à
PA IVA NIE ME N KA JR ICI . (nummeroittu kertomuksen mukaan siv. 4-5 )
Aspelin'in tekemässä kartassa merkitty
raunio, joka jäi meiltä huomaamatta taik-
ka tuli toiseen paikkaan kartassamme mer-

kityksi.
Raunio, josta A. teki piirtokuvan 8 ja jon-
ka tutki (siv. 9), on haettava N:o 10-12

R joukosta.

3 A <n fee

2

SS ES
N ) Ne

Lempäälä. 5

jotkut rauniot toisessa ryhmässä vähäisen näyttävätkin, sillä
näitäkin kehuttiin „lappalaisten asunnoiksi“. Nykyään ovat
läjät edellisessä ryhmässä ainoastaan 2—3 syltä poikittain
ja maan tasalla. Tiettävästi oli ainakin yhdestä näistä myö-
hemminkin kiviä pois ajettu. Yhden vieressä nähtyä pientä
syvennystä luultiin nauriskuopaksi. Seitsemäs raunio on yk-
sinänsä torpan vainiolla ja on 5 syltä poikittain ja kyynä-
ran korkuinen. Sanottiin tämänkin olleen ennen hoto kes-
keltä. — Toiseen ryhmään sopii lukea 7 rauniota likellä
Näppilän joen rantaa. Ne ovat erikokoisia, mutta ylipäänsä
suurempia ja avarampia kivikasoja, kuin ne, jotka ensim-
mäiseen ryhmään kuuluvat. Rannalta alkaen on ensin pie-
nempi, lähinnä vanhaa heinälatoa, ainoastaan 31/, syltää
pitkä ja 1'/, s. leveä; ja alapäässä huoneen perustuksen ta-
painen 1. nelisnurkkainen raunio. Näyttää niinkuin olis
tässä kasassa 2 rauniota yhdistettynä, sillä se on keskeltä
kapein. Latoa vielä lähempänä, melkein sen kyljessä ja vii-
mein mainitusta muinaisjäännöksestä kyynärä neljättä syltä
nähdään taasen „nauriskuoppa“ ]. hauta, joka on 4 kyyn.
pitkä, 1 '/, leveä ja yhtä syvä Yhdeksäs on myöskin ne-
likulmainen, puoli kyynärää kuudetta syltää pitkä ja 4 syl-
tää leveä, (10 syltä ladosta luodetta kohden), ja korkeim-
masta paikasta vielä 2 kyyn. korkea. 10:s, 11:s, 12:s ovat
yhdessä ,,kikaassa“; 13:s itäänpäin näistä; 14:s vielä ylempänä
metsässä, kaikkein lavein, mutta toiset jotensakin yhdeksän-
nen raunion kaltaisia ja suuruisia. Näiden ohessa, mutta
erikseen metsässä, löytyy 21/, syltä pitkä, 112, s. leveä ja !/,
s. syvä hauta. — 15:s on myös hyvin laaka, mutta sijaitsee
Näppilän ja Toutosen järven rajamaalla. Ylempänä eli kau-
empana rannasta ja erikseen lüysimme kolme rauniota vie-
rekkäin ainoastaan jonkun sylen päässä Jokelan uuden pel-
lon aidan takana, joista ensimmäinen oli suuren ja korkean,

6 Lempäälä.

jääajan kuljettaman, kiven itäpuolella. Nämät viimeksi
mainitut jäännökset ovat pienemmät kuin toiseen ryhmään
luetut. Samoin on viimeisen, 19:n, laita, joka on ainoastaan
kyynärää vaille 4 syltä pitkä ja 3 syltä leveä; sekin nelis-
kulmainen, mutta kuitenkin enimmän kaikista kummun ta-
painen, myöskin erillään muista, sillä se kohoaa niemen päässä
Toutosen selän rannalla.

Paria viikkoa myöhemmin kävi professori J. R Aspelin
(saadakseen tarpeeksi kuvia suurta kuvateostaan varten)
Päiväniemenkin raunioita tutkimassa. Hän kuvasi yhden
tutkimansa raunion. Kun olin jo lähtenyt Messukylään ja
Kangasalaan päin, enkä tästä tiennyt, en myöskään sattunut
vahingokseni olemaan tässä tilaisuudessa saapuvilla. Olkoon
tässä sentähden prof. Am oma kertomus tutkimuksistaan *):
— — — „Ensimmäinen matkamääräni oli Päiväniemi, eras pa-
kanuuden-aikainen hautapaikka Lempäälässä, joka jo Port-
han’in aikana oli tunnettu. Siimä sanottiin olevan „nelis-
kulmaisia ja pitkulaisia kivipanoksia“, jotka muka todistivat
että Lempäälä jo ruumiiden polttamisen aikana (tempore
cremationis) oli asuttua. Ainoa löytö, joka Päiväniemeltä
oli museoon saapunut, oli pieni pyöreä vaskisolki (kuv. 7),
joka muodollaan todisti, että haudat olivat vanhemman rauta-
ajan luomia. Sen oli tohtori Reinholm antanut ja matkal-
lani tapasin Lempoisissa maanmittari Lindh’in, joka sanoi
olleensa R:n kanssa yhtä Päiväniemen hautaa tutkimassa.
Silloin oli löydetty tuo solki sekä pieniä luusirpaleita, joita
hra Lindh, R:n lähdettyä, oli koonnut **). Ruovedellä’oli hra
Lindh tavannut prof. Retziuksen ja hänelle kertonut tuosta
tutkimuksesta, joten süs Retziuksen sanat kirjassansa „Suoma-
laisten pääkalloista“ tarkoittaa hra Reinholm’in tutkimusta.

*) Kso Uusi Suometar 1879 n:o 112 ja 115 lisäl.
**) Ne toin museomille. Tekijän muist.

A. Nuolen kovasin Tuuloksesta, VE

ii
a

a

6. Taltta Äimälästä. ?/,. *) 7. Vaskisolki Päiväniemeltä. °/,.

8. Hautaraunioita Päiväniemellä.

*) Katso lisäyksiä kirjan lopussa.

CT ee ee FIS ee ee 1 Tl ee ee ee nee

Lempädilä. 7

Lempoisten pysäyspaikalta ajoin pari virstaa Näppilän
rusthollim. Siütä sain miehen saattajaksi Toutoselle, jonka
yli Näppilän niemeltä on veneellä mentävä Päiväniemelle.
Jo Näppilänniemellä näytteli saaattajani minulle neljä hau-
tarauniota, noin 10 kyynärää ristiinsä ja kyynärän korkuisia
kukin. Mitään nimeä hän ei tiennyt kansan niille antavan.
Päiväniemellä kun en tavannut muutamaa torpan miestä,
joka pari viikkoa ennemmin oli seurannut ylioppilas Heikel’iä
hautarauniolle, lähdin Hietaniemen rustholliin, jonka isännän
seurassa palasin niemelle niitä etsimään. Maatilan kartasta
otetulle kopiolle sain vähitellen merkityksi 26 hautaa, joista
muutamat kuitenkin olivat jotenkin epätietoisia *). Epäile-
mättä ovat useat peltoja tehdessä hävinneet, koska niistä jo
viime vuosisadalla tieto levisi. Päiväniemi on ihan Wesilah-
den rajalla ja arvattavasti on tuo pitäjien rajakohta ennen
ollut veden alla, joten niemi eteläpuoleltakin; oli veden huuh-
toma. Pitkin niemen etelärinnettä säilyneen metsän rajassa
sijaitsevat rauniot. Enimmät rauniot ovat asemaltaan ym-
pyräisiä, harvat soikeita; neliskulmaisia en voinut ensinkään
keksiä. Läpileikkaukseltaan ne ovat noin 8—18 kyynärää,
mutta kohoavat maanpinnan yli ainoastaan 1/,—-1 3/, kyynärää.

Kolmessa kohden oli muutamia askeleita hauta-rau-
niosta noin kyynärän syvyinen kuoppa, 5—6 kyynärää pitkä
ja 2 1 k. leveä. Kaksi niistä oli kokonaan metsän val-
lassa, kolmannessa, joka oli niemen kärjellä erään ladon
vieressä, näkyi kuopan syrjissi kiviä. Täpärä aikani esti
minua niitä tarkemmin tutkimasta. Saattajani Näppilästä
oli jo minulle kertonut tuollaisesta kuopasta eräällä metsä-
saarella Näppilänniemen ohella. Hän, kuten muutkin, niitä

*) Kun en saanut muuta kuin 19, on se kenties osaksi siitä tul-
lut, että luin yhdeksi raunioksi muutamia, jotka prof. A. on eroittanut.
Tek. muist.

8 Lempäälä.

oudoksui; ehkä, arveltiin, olivat ennen olleet nauriskuop-
pina. Eräs työmieheni, joka asui saarella Toutosessa, Hie-
taniemen kohdalla, sanoi sielläkin tuollaisen kuopan olevan.
Koska nuo kuopat ovat pitempiä ja syvempiä kuin Euran
kalmistoissa, niin niitä tuskin voi haudoiksi luulla; ehkä
ovat jälkiä talviasunnoista, joita ennen muinoin käytettiin
melkein perunakuopan kaltaisia. Sellaisia asuntoja sanotaan
vieläkin löytyvän pohjan perillä maassamme. Mainitsemista
ansaitsee että Hauralan kyla, jonka alaa Päiväniemi on, ta-
rinan mukaan on „kyliä vanhin“ >).

Seuraayana aamuna valitsin erään pienen maatuneen
hautaraunion, Hautaniemeltä tullessa toisen raunioista, tut-
kiakseni. Se oli hiukan soikea, 10 kyyn. pitkä, 8 leveä ja
tuskin kyynärän korkuinen. Kivet ladottiin kerroksittain ke-
hän ulkopuolelle kunnes viimeinen kivikerros tuli käsille.
Tässä kuten enimmästi sellaisissa haudoissa oli keskellä maa-
peräinen kivi, jonka ympirille ja päälle, se kun tässä oli
matala, raunio oli koottu. Raunion piiri oli tavan mukaan
merkitty yhdenkokoisilla kivillä, noin miehen nostalmuksilla.
Vihdoin etsittiin viimeisen kivikerroksen alta raunion pohja-
multa, silmäkiven ja pürikivien väliltä, järjestänsä. Siinä ei
kuitenkaan tavattu mitään merkittävää, ei hiiliä, eikä noita
poltettuja valkoisia luumuruja, jotka sellaisissa haudoissa
ovat ainoat ruumiin jätteet. Pohjan tarkastettua läjättiin
raunio entiselleen. Syyttä näet ei pidä maasta hävittää tai
muodottomaksi tehdä tuollaisia muistopatsaita, jotka kerto-
vat ohitsekulkijalle, että siinä paikassa haudattim Suomen
asukas, joka tieteellisten tutkimusten mukaan eli noin 1,500
vuotta tätä ennen. Jos yksikin sellainen muinaisjäännös pai-
kastansa häviää, niin on Suomen historia kadottanut yhden

+) vrt. Suomi II: 2. s. 144. Kuulin toisinaau Kuokkalan ja La-
pinkulman vanhimmiksi asuntopaikoiksi kehuttavan. Tek, muist.

Lempäälä. 9

todistuskappaleen mutnaisuutemme tuntemiselle, sillä ainoas-
taan tuollaisista muinaisjäännöksistä ja niiden luvusta voi
tiede päättää mitä ja minkä aikuista kansaa kussakin pai-
kassa asui ja kuinka tiheä asutus oli. Jos tuo ymmärrys
kansassamme leviäisi, niin varmaan se tietäisi noita vanhan
kansan jälkiä kunniassa pitää.

Tästä siirryimme niemen nenälle tutkimaan suurempaa
hautarauniota, josta ensin tehtiin pürtokuva (kuv. 8). Rau-
nio oli ympyräinen, noin 14 kyyn. ristiinsä ja 1 °/, kyyn.
korkea. Sen keskeltä kohosi iso maaperäinen kivi, jonka
lounaispuolta nähtävästi ennen aikaan oli hiukan kaivettu.
Raunion etelä-syrjästä kohosi kaksi noin 30-vuotista koivua,
joiden juurilla nähtiin lahonneita kantoja vanhemmista. Koi-
vut kasvoivat keskellä ikään kuin pienempää rauniota, jonka
jyrkät syrjät olivat suuremmalla huolella kivistä ladotut.
Näytti kuin olisi tahdottu puiden juuria suojata puolentoista
kyynärän korkuisella kivikehällä. Tuo pieni raunio oli ym-
pyräinen ja noin 3 kyyn. ristiinsä. En voinut sitä muuksi
arvata kuin alttariksi, jolla oli manalaisille uhria poltettu.
Tuo omituinen alttari oli pohjaa (maanpintaa) myöten täy-
tetty savella, jonka ohella tavattiin runsaasti tuhkaa ja hii-
lid. Kalua ei siitä kuitenkaan tarkallakaan etsimisellä löy-
detty. Itse hautaraunioita tutkittiin samalla tavalla kuten
edellistäkin. Alttarikiukaan ja yllämainitun ison silmäkiven
väliltä löyttiin jonkun pienen nelijalkasen kylkilun ja rau-
nion koillispuolelta silmäkiven juurelta ryhmä poltettuja luu-
sirpaleita ynnä hiiltä sekä niiden seasta raudasta valettu
keltti 1. petkele (vrt. kuv. 9). Tuo ase on leveän tasataltan
kaltainen. Siinä on varsiputki, johon polveutuva varsi kiin-
nitettiin uiin, että asetta saattoi kirveen tapaan käyttää.
Rautakeltit olivat Ruotsissa tavallisia rauta-ajan vanhim-
malla jaksolla ennen v. 450 j. Kr. s. Suomessa on eräästä

10 Lempäälà.

rauniosta Laihialla ennen saatu talteen kaksi sellaista asetta.
Kun oli tässäkin haudassa pohjamulta tyystin etsitty, muuta
löytämättä, koottiin raunio taasen paikallensa“. — — — —

Kiinteitä muinaisjäännöksiä epävarmalta
(pakanuuden) ajalta.

Muinaislinna, jonka tässä pitäjäässä näm, on tuo kau-
kaakin ja kauan *) tunnettu Pirun linna (kuv. 10 **) Lopen
kartanon metsässä ja melkein pari virstaa Kuljun kartanon
toisella puolella. Sen harjalta näkee 1/, venäjän virstan
päässä Linnanjärven, joka ennen ulottui vuoren juurelle asti,
jotta voitiin linnasta heittää kiviä järveen. Seutu näyttää
metsineen hyvin jylhältä ja viljelemättömältä. itse linna on
suuri jyllätty louhikko, jossa tuskin tavataan yhtäkään ta-
saista paikkaa, vaan suuria ristin rastin vieritettyjä lohka-
reita sekä sen päällä että sen rinteill4. Muutamassa sen
syrjässä aukeaa eräs vuoren halkeamista muodostunut rotko,
jonka mielikuvitus on luonut „Pirun pesäksi“, koska se kau-
kaa ammottaa mustana vuoren komeroihin vievänä aukkona.
Kuitenkaan ei se ole enempää kuin kolme, neljä syltä syvä,
eikä suinkaan aivan pimeäkään. Pitkin vuoren reunaa löy-
tyy tässäkin yhtäläisiä kivivallia, kuin Linnavuoressa Pirk-
kalassa (josta edempänä). Suuruuteen ja komeuteen katsoen
tämä ei ensinkään vedä vertoja tuon edellisen kanssa. Tuossa
on liki 1,000 askelta vallia, tässä ainoastaan noin 160 ask.
Muuten ne ovat laadultaan yhtäläiset. Useampia porttia
näkyy niissä molemmissa. Tässä oli niitä kolme. — Tätä-
kin linnaa matkustavat käyvät katselemassa, jota se an-
saitseekin. Senpätähden siellä joka kesä pidetään „herrain
kestiä“.

+) vrt. Suomi 1847 s. 129.
**) Kuvan tehnyt insinööri Inberg.

“VNNIINO Id ‘OT

OAR GS area,
0 00/

Lempäälä. 11

Epätietoista arvoa on sitä vastoin se kivinen aitara-
kennus, joka, kertomuksen mukaan tehtynä tietämättömissä
ajoissa sekin, sijailee Kuljun kartanon mäellä.

Tiedettiin jossakussa paikassa kertoa n. k. Lapinkul-
massa 1. Lapinloukossa *) olevista linnan varustuksista 1.
lapin raunioista sen vuolteen syrjässä, joka alkaa Sääksmäen
vesistöistä ja purkauu Lempoisten kanavan ja kosken kautta.
Vanhaksi jopa vanhimmaksi 1. ensinnä asutuksi paikkakun-
naksi tätä kulmaa sanottiin. (Täällä oli muka muinoin asu-
nut niin suuria ihmisiä, että ylettyivät toisilleen antamaan
seulan Lipon rannalta Perälän puolelle järven ylitse!). Toi-
sien mukaan oli näillä seuduilla kaikista viimeisenä muuan
lappalainen perhekunta asunut Alkkulan ja Taipaleen tie-
noilla. Ja nuo „lapin rauniot“ rakennettiin muka estämään
uusia asukkaita, jotka tulivat Kokemäen joen suusta, tunke-
masta eteenpäin maahan. Tämän tarun mukaan tuli sis
uusia asujamia Kokemäen seuduilta. Samaa tarinaa jutel-
tiin myös Vesilahdella, jossa Suonolan kylää luultiin van-
himmaksi, johon ensimmäiset asukkaat tulivat Tyrväästä pain.
Se järvi, jonka rannalla Snonolan kyla sijailee, laskeekin
Kuloveteen. Yllä kerrotut tarut viittaavat siihen seikkaan.
että varsinaissuomalaiset olisivat ehtineet kiertää Suomen
lounaista kulmaa Kokemäenjoelle asti ja saapua Lempäälän
seuduille saakka, ennenkuin hämäläiset täälläpäin tulivat
heitä vastaan. — Lähdimme siis Pyhällön kylään Heikkilän
taloon, johon kuuluvassa saaressa näitä raunioita sanottiin
olevan. Mutta tässä oltiin aivan tietämättömiä näistä rau-.
nioista. Siis tämä seikka jäi epätietoon.

Myös Ahtialan kylän pahkametsässä Livan maalla sa-
nottiin olevan kiu’as, mutta oliko se huhtariihen taikka sodan

>) vrt. Abo tidn. 1791 n:o 21.

12 Lempädlä.

aikojen jälkiä, vaiko jättiläisten tahi männinkäisten tekemä
ja asuma, sitä ei osattu päättää.

Myöhempi rauta-aika.

Insinööri B. R. Lindh’illä oli tallella yksi keskeltä kat-
kennut, pakanuuden aikuinen miekka (kuv. 11), jonka hra
Ivar Lindh löysi 14—15 vuotta sitten Hennärin harjun ran-
tapuolisesta rinteestä noin puoli matkaa Hennärin kartanon
ja sen niemekkeen välillä, josta paikkakunta santaa vetää.
Miekka pisti esiin sorasta, jota tästäkin oli viety, korttelin
syvyydellä. Muuta esinettä ei löydetty sen ohessa, eikä
maassakaan huomattu mitään merkkiä, joka olisi viitannut
siihen, että edes tämä kerrottu ase olisi tähän ehdolle pantu.
— Saman harjun juurelta, mutta mannermaan ja sen kor-
kean mäen alapuolella, josta santaa vedetään, oli insinööri
B. R. Lindh, pienenä poikana ollessaan, löytänyt yhdestä
pienillä kivillä täytetystä ja 51, jalkaa syvästä kuopasta
7—8 jalkaa leveydeltään, kivet sieltä silloin ylöspaiskat-
tuaan, yhden pienen veitsen raudasta ynnä hüliä. Ne olivat
ihan sen pohjassa, siis ehdolla siihen pantu. — Muutamia
syliä tästä näkyy toinen yhtäläinen kuoppa, mutta vielä
täynnä kiviä ja eheä. Kivet ovat keskeltä pikkusen vajon-
neet maapintaa alemmaksi ja vaikka olleina päältä katsoen
paljaina, kasvoi niitten ra’oista nukulaisia, joita ei muuten
näkynyt läheisyydessä, osoittaen siten, että kuopassa löytyy
tavallista lihavampaa multaa. Kuopat ovat mahdollisesti
olleet jommoisia pakanuuden aikuisia uhri- 1. hautapaikkoja.
— Paitse näitä kapineita antoi insinööri Lindh: yhden pa-
kanuuden aikuisen, hevosenkengän muotoisen soljen, joka oli
löydetty arvattavasti Kosken kappelissa; yhden ympyriäisen
päitsimien t. silojen solituksen, jonka ikä on epävarma, suu-
remman rahakokoelman ja luita, joista puhuin sivulla 6.

Lempaala.

Keltti (petkele) Nousiaisesta. °/,.

11. Miekka Hennäriltä. '/,.

12. Tulirauta Ahtialan löydöstä. °/;.

Lempåälä. 13

Ollessamme Hennärin talon (jonka vanha nimi on Ryö-
käs), paikalla, sopii jotakin kertoella Lempäälän kuuluisasta
kunnian männystä *). Se kohoaa Hennärin kartanon vie-
ressä ja on tavallinen minty. — Jollakulla Hennärin enti-
sellä isännällä oli ollut kelvoton poika, joka kerran kävi ka-
lastamassa ja kotiin tultuaan kysyi isä häneltä: „oletko mi-
tään saanut?“ „yhden“, vastasi poika, „pienen kuhan sain,
jonka, syljettyäni sen päälle, paiskasin järveen“. „Koska
ylenkatsot pientä“, lisäsi isä, „niin et ole saava suurtakaan“.
Sen jälkeen isä hautasi kaikki aarteensa, hattuun koottuina,
maahan ja istutti kunnian männyn sen päälle sillä kirouk-
sella, ett’ei kukaan saisi sitä ikinä liikuttaa. Ja sanotaan-
kin jokaisen, joka on yrittänyt sitä oksia karsia t. sen kaa-
taa, tulleen kipiäksi! Olipa asia kuinka hyvänsä, vielä se
kumminkin siinä seisoo talon kunniaksi — kaiketi kunnes
se itsestään kaatuu. — Muita tämän kaltaisia puita löytyy
muuallakin, e. m. Maisen kunnia, joka on suuri mänty Kul-
jun kartanon maalla Maisen suon ladon vieressä, joka puu
metsää poishakattaessa jäi paikalle seisomaan ja siitä sai ni-
mensä. Ei sitäkään saa vahingoittaa, eikä liikuttaa, sillä
silloin, taikka jos se muutenkin kaatuu, tapahtuu joku onnet-
tomuus talossa. Samaa ennustettiin kun Kuljunkin kunnian
mänty kaatui, mikä ennustus kuitenkin lienee jäänyt toteu-
tumatta. — Löytyypä samaan kunnialuokkaan kuuluvia kuu-
siakin.

Myöhemmin on muutama löytö saatu ilmi, josta ensin
oli lyhyt tieto luettavana Uudessa Suomettaressa kesällä 1881.
Sen johdosta pyysin tarkempia tietoja asiassa Lempoisten
asemapäällikôültä. Hra Carlstedt Sääksmäeltä, joka tata vir-
kaa silloin sattui toimittamaan, kirjoitti siitä minulle:

*) Kso Castren’in ,Resor och forskningar“ I: 79; vrt. Uusi Suom.
1880 n:0 149 lisälehti.

14 Lempääla.

„Lempäälän kirkon itäpuolella Lempoisten, Ahtialan ja
Lastusten kylien välillä leviää Watsulan 1. Lastustenjärvi,
joka on niin matala, että se vuonna 1880, jolloin oli ylen
kuiva kesä, melkein kuivui. Syvin juopa kulkee Lastusten
kohdalla pitkin koillista rantaa Herralan virralle ja ainoas-
taan tässä juovassa oli mainittuna kesänä vettä. Lempois-
ten kylässä asuvan nikkarin Juho Grönholmin kertomuksen
mukaan, joka poikansa keralla löysi löydön, on löytöpaikka
Lempoisten ja Ahtialan kylien välillä mainitun juovan etelä-
puolella kuitenkin likempänä Ahtialan rantaa. Huomio kään-
tyi löytöön (arvattavasti kesällä 1880, kun paikka oli kuiva)
siten että muutamia kapineita nähtiin maanpinnalla, ja sen
johdosta kaivettua lüydettiin muut kalut, jotka kaikki ovat
raudasta, samasta paikasta kahden korttelin syvyydessä“.

Hra C. lähetti myös samassa minulle löydetyt esineet,
jotka ovat:

1 Keihään kärki (vrt. kuva Wesilahden Hukarin kei-
häästä).

Keihädn kärjen katkelma.

3 kappaletta kahdesta kaksiteräisestä miekasta.

1 (miekan) kahvan nappi ja väistin. |

1 kirves (vrt. kuv. 1321 Aspelin’in teoksessa , Suomen
suvun asumus-aloilta“).

Tulirauta (kuv. 12).

veitsi (vrt. kuv. 1576 äsken sanotussa teoksessa).
pientä putkentapaista solitusta (= doppskor).
(3—5 tuumaista) naulaa, maanpinnasta.

on M tf ford

Kerrotut kapineet toimitin sittemmin muinaismuisto-
yhdistykselle.

Lempääld. 15

B. Kristin uskon aika.

Wesilahden ja Lempäälän ensimmäinen ja yhteinen
kirkko oli, niinkuin yleisesti tunnettu kansantaru kertoo,
Äimälän kylässä *). Paikkaa kävimme tietysti katsomassa.
Littoisten talon isäntä, jonka maalla sen perustekset ennen
nähtiin, tiesikin kertoa nütten olleen toisesta päästä 4 syltä,
toisesta 5, mutta vuosia sitten hän veti kivet pois, ja ra-
kensi niistä ynnä muista kivistä ometan. Kirkonmaa on sis
nyt kokonaan sileänä perunamaana, paitse yhdessä paikassa,
josta santaa vedetään. Mitään luita tahi kalua ei ole tiet-
tävästi tästä milloinkaan löydetty. Ruokamullan alla onkin
perustusten ulkopuolella ylipäänsä selvää maata, mutta niit-
ten sisäpiirissä oli pideltyä. — (Rannalta kirkkopaikan koh-
dalla löysi sanottu isäntä tosin peltoa tehtäessä korttelin
syvyydestä rautaiset hahlot, mutta ne olivat nykyaikuista (?)
muotoa, ja ovat sittemmin hukkuneet). Muuten kerrottiin
Äimälän kirkon rakentamisesta tämä tarina: „Hakkolan
Laatiskan rannalla 1. vainion jalassa on suuri, oikeen sum-
mattoman iso kivi, arvattavasti 3:matta syltää korkea, joka
oli pudonnut ämmän helmasta, kun esiliinan nauhat menivät
poikki, ja jäi toisella erää viemättä Äimälän kirkkoon“. —
Että tässä kirkkoakin käytiin, tarkoittaa seuraava taru:
„Kun kirkko oli Äimälässä, asui pappi Hauralassa (järven
toisella puolella). Han oli niin pyhä, että kävi vettä myö-
ten kirkolle. Kerran kun piru oli kirkon vieressä kirjoitta-
massa mustan hevosen nahkaan kaikki synnit, joita kirkon-
kävijät tekivät, tuli nahka ihan täyteen, jonkatähden hin
rupesi Same) repimään nahkaa suuremmaksi, mutta ham-

x) ie tidn. 1791 n:o 21; vrt. Carlsson’in Kertomus Pirkkalasta
s. 11 ja Suomi II: 2 145, jossa runo on painettuna. — Muistamista
ansaitsee myös, että Äimälän kylässä löytyi Turun hovioikeuden pre-
sidentin Juho Kurjen kartano, missä sen perustukset lienevätkin,
(Biografinen nimikirja s. 398).

16 Lempäälä.

paat heltyivät ja pää kolahti kirkon seinälle, niin että pappi
jarvelle sen kuuli, jotta hän ei enää päässyt paikasta, vaan
hukkui siihen“. — Runoksi sovitettu taru kertoo, että Ai-
mälän kirkon polttivat kaksi pahansisuista miestä, jotka Ve-
silahtilaiset olivat palkanneet suutuksissaan sitä, että kirkko
heillä oli niin kaukana. Eivät seurakuntalaiset luulleet itse
kykenevänsä valita toista paikkaa uudelle kirkolle, vaan
pyydettiin suojeluspyhiltä s. o. palosta pelastetuilta pyhäin
kuvilta apua siten, että Pietarin ja Paavalin kuvien alle
tehtiin toinen, Brigittan ja Magdalenan alle toinen lautta,
jotka kumpikin laskettiin järvelle kulkemaaan minne sattui-
vat, ja siihen olivat sitte kirkot rakennettavat. Edelliset saa-
puivat nykyisen Wesilahden kirkon paikalle, jälkimmäiset
vastapäätä Äimälän kylää olevalle Maskun kalliolle. Mutta
tämä verraten vähäinen, päältä sileä, parikymmentä syltä
pitkä, 4--5 s. leveä ja jyrkkä vuorikukkula järven rannalla
huomattiin tarkastuksessa tarkoitukselle sopimattomaksi. Kui-
tenkin oltiin vahvoja uskossa ja luottamuksessa pyhäinku-
vien kykyyn, jonka vuoksi ne uudelleen heitettiin aaltojen
ja tuulen vietäviksi ja ajeltaviksi. Nyt ne joutuivat Tel-
käntaipaleelle, jonne kirkko (kuv. 13) tosiaankin rakennet-
tiin, ja siinä se vieläkin sijaitsee. — Kirkon rakentamisesta
ja sen haltijasta kerrottiin seuraava tarina: „Kaksi jatti-
läistä, mestari ja kisälli, rakensivat kirkon, yksi kumpaisel-
lakin puolella, ett’ei toinen nähnyt toisen työtä. Toisella
oli kortteeri Lempoisten kylässä, toisella Hauralassa. Kun
kirkko valmistui harjalle, näki mestari toisen työn ja huo-
masi sen omaansa paremmaksi, jonkatähden hän potkasi ki-
sällinsä alas katolta; tämä siitä kuoli ja tuli kirkon halti-
jaksi, koska se on aina haltijana, joka ensinnä kirkkoa teh-
täessä kuolee. Kisälli oli niin suuri, että kun han istui So-
tavallan parvella, olivat jalat kuorin alla. He, jotka käy-

Lem päälä.

UNTEN

I,

= || | |
Na

Yi \ a |

ie RS

IH

Hein a
|!

il

) f Hin Mm TR
Hel oN
SSN |

NN

Z al
|

i

i

| lat

uy imine
QE

13 b. Ylisen Satakunnan Tuomari Johana Spofvenhielm'in vaakuna Lem-
päälän kirkosta; aateloittu v. 1695. Ainoa Anrep’in mainitsema tällä nimellä (Katso
oikaisuja kirjan lopussa).

eyes 4 A,

Il

‘5

Lempäälä. 17

vät kirkossa hakemassa kadonneita kapineita y. m. kyllä
„pääsevät Lempäälän kirkkoon, koska haltija itsensä näyttää,
mutta ei aina muihin“ *).

Kirkko tehtiin ristikirkoksi v. 1838, jolloin akkunat
myöskin suurennettiin. Niitä oli ennen 6, nykyään on 7;
ja näkyvät olleen gotilaista rakennustapaa. Kirkon välikatto
on laudoista holvattu. Ainoastaan sakaristossa nähdään ki-
vinen gotilainen ristiholvi. Ennen vuotta 1838 oli kuorissa
parvi, jonka översti M. Segercrantz teetti v. 1757.

Kirkossa ei enää ole ainoatakaan keski-ajan kapinetta
tallella, sillä muutamia sen ajan esineitä lähetettyä Helsin-
kiin, pidettiin, 16—17 vuotta sitten lopuista julkinen huuto-
kauppa! Ristiin naulitun kuva jai kuitenkin myymättä, ja
on senvuoksi ainoa veistoteos, joka Lempäälän kirkossa (t.
‚oikeammin tapulissa) talletetaan. Museumissa säilytetyt kes-
kiajan kapineet täältä ovat: messukasukka punaisesta same-
tista (Färling’in luettelossa n:o 347), selkäpuolella risti, jossa
silkillä ja kullalla neulottuja pyhäinkuvia; messinkinen suit-
sutusasstia (n:0 348); puinen ris kullatulla messinkilevyllä
päällystetty ja varustettu lasikoristuksilla sekä sisältää py-
häin säilytyskomeroa; ja kalkkiliina (n:0 580), arvaten venä-
Jäinen ja ijältään uudemman aikuinen. Edelliset ovat seu-
rakunnan, viimmeinen, ostettuna sanotusta kirkon huutokau-
passa, talollisen K. Putkiston lahjoittamat. — Paitsi yllämai-
nittuja kirkollisia jäännöksiä ja edellä kerrotuja kivikaluja on
Helsingin historiallis-muinaistieteelliselle museolle Lempää-
lästä saapunut riimisauva (n:o 75), jonka omisti aikoinaan

*) Tarut Hyssyn kirkosta, Hyssyn pirusta, Lemmon ja Lastusten
tontuista ja Pirun mäestä jätän, vähemmän arvoisina muinaistieteelli-
seltä kannalta, tässä kertomatta. Katso niistä Tamp. San. 1879 n:o
Suomi II: 2. s. 144. Finland, framstäldt i teckningar. Z. T. s. 135.

R

}

18 Lempåälä.

1808—-9 vuosien sodasta kuuluisa korpraali Spoof. Sen lah-
joitti Tampereen kauppias K. J. Hildén.

Kaksi noitakiveä, toinen musta n. k. korpinkivi, toi-
nen punanen ,ukon vaaja“ (n:o 1939 ja 1940) jotka N.
Nordenstedt on lahjoittanut museumille, lienevät nykyajoilta,
sillä tämänkaltaisiin kiviin Iuotetaan vieläkin. — Kirkon muu
kalusto 1. kapineet ovat kaikki vähemmästä arvosta. — Alt-
tarintauluja on neljä, jotka maalasi G. Geittel v. 1759; ne
uudistettiin v. 1845. — Väliin kuulee täällä soitettavan kol-
meakin kelloa yhtä-aikaa. Ne tehtiin vuosina 1787, 1778 ja
1745, ja tavallisten raamatun lauseitten ohessa luetaan niissä !
tekijüiden ja lahjoittajain nimet, jotka kirjoitukset eivät juuri
valaise muinaisia tärkeämpiä seikkoja. — Katosta riippuu
kaksi messingistä ruunua, kolmas puinen. Toinen edellisistä
on vuodelta 1695, nimismies N. Weckman’in ja vaimonsa M.
Tacker’in antama. Toisen messinkisen lahjoitti majori M. |
Segercrantz v. 1738. |

Kristillisyyden ajan muinaisjäännöksenä pidettänee Lem-
päälässä Häihen matkan ja Rikalan kyläin läpitse tehty
vanha kanava, jonka yksi ja toinen arvelee historiassamme
kuuluisan Laiska Jaakon työksi.

Lempäälään kuuluu myös eräs rahalöytö, josta sain tie-
don Wesilahdella majuri A. Fr. Segercerantz’ilta. Se tehtiin
jo v. 1802 peltoa kynnettäessä Jaran talossa Kuokkalan
kylässä. Rahat oli pantu pieneen puuastiaan. Osa niistä
kohta myytiin kultasepälle; loput osti majuri A. Fr. Seger-
crantz, maksaen 4'/, paperiruplaa luodilta, joiden lukumäärää’
hin ei enää muistanut. Näistä oli suurin osa jo hajoitettu
tietämättömiin t. käytetty 2 teelusikan aineiksi. Osan mr
juri myi varatuomari Calonius vainajalle, jolla sanottiin ol-
leen virka rahalaitoksessa. Ainoat jälellä olleet, jotka olen

‘pssereedurs

I ere yyny nf snuUoEreITY

Lempäälä. 19

jättänyt yliopiston mynttikabinettiin, olivat: 1 anglosaksilai-
nen, suuren Knuutin aikuinen, 2 saksalaista, toinen Cüln'istä,
toinen Fredrik Barbarossan ajoilta ja 1 ruotsalainen Herik
XIII Pommerilaisen hallituksen ajalta, — siis kaikki keski-
aikaisia ja vanhin raha ijältään jo yhdeksättä sataa vuotta
vanha. Yhden Cölnistä kotoisin ja samaan löytöön kuulu-
van sain vielä Suomelan herralta E. Bergius’eltä. Toisen tä-
män laatuisen rahan hän mielukkaammin tahtoi pitää omassa
rahakokoelmassaan.

Myöhempää laatua lienevät olleet nekin kupariset ja
hopeiset rahat, jotka sanottiin löydetyiksi Hennärin pellosta
sekä niiden keralla muita kapineita, niinkuin rautaisia avai-
mia, ratsustin y. m. Samalla pellolla sanottiin ennen nähdyn
jäännöksiä rakennuksesta *), mikä oli varustettu kuparisilla
portilla, joiden jyske suljettaissa kuului Wesilahdelle asti.

Niinkuin minulle kerrottiin, oli Lempoisten sillan kum-
paisellakin puolella ennen ollut pattereita, joissa ruotsin ai-
kana oli vihollisia vastustettu. Nistä löydettiin myös päälle
40 vuotta takaperin sotakaluja, pajunetin kärkiä **), pyssyn-
lukon osia, tulirautoja ja miekankärkiä. — Eräs pelto, likellä
olevalla Paskosaarella, kutsutaan Wallipelloksi. Sen kylän
puolisesta kankaan syrjästä on soran joukosta löydetty pal-
jon polttamattomia ihmisten luita. — Pattereita löytyi hra
O. Kingelin’in antaman tiedon mukaan myös Sotavallan
mäellä. — Milloin täällä oli sodittu, sitä ei osata tarkemmin
sanoa. — Lopuksi mainittakoon, että Äimälänkin kylässä
löytyy sotaisista tuhoista muistuttava paikka, joka tunnetaan
Wendjdn ojan nimellä. Tappelevain ja katuneitten veri oli
muka syönyt sen muuten lakeaan maahan!

Kuljun (kartanon) kukkulalla näytti hra Palander meille

*) vrt. Abo tidn. 1791 n:o 21.
**) Siksi kansa aina sanoo keihään kärkiäkin.

20 Wesilahti.

harvinaisen helkavalkean paikan, (kuva). Sillä oli 60 aske-
leen pituinen kiviaita ympärillään, portti taloon pain. Jo 3
—40 vuotta sitten oli se „rakennettuna miesmuistissa“, eikä
silloinkaan siitä tietty kertoa muuta, kuin arveluja, että „se
kai on kyläkunnan nuorison työ“, miki kyllä on toden-
mukaistakin. Piirin ulkopuolella, muutama syli aidasta, löy-
tyi ennen suuri n. k. kunnian mänty, jonka tuuli v. 1854
paikoilla kaatoi; yksinään se silloin oli kunnaalla, mutta nyt
on sen siemenistä kasvanut useampia mäntyjä. Kukkula on
päältä tasainen ja muutenkin hyvin matala, laskee joka ta-
holta vähitellen ilman jyrkänteitä, jossa seikassa se tykkä-
nään eroaa edellä kerrotuista linnoituksista (Pirunlinnasta siv.
10). Sentähden sitä tuskin sopinee siihen verrata ja luul-
tavasti se on kokonaan merkitystä vailla sekä lienee sattu-
neista syistä rakennettu huvittelemista varten helavalkean
ympärillä. (Tämä aitarakennus mainittiin ohitse mennen
siv. 11). OOM
II. Wesilahti ja Tottijärven kappeli.
A. Pakanuuden aika.
Kiviaika.
Wesilahti.

Taltta, pienimuruista dioriittia, lödetty Hintsalan Silvon
pellosta, myynyt itsellinen Wesilahden kirkon kylässä, Kus-
taa Kustaanpoika Leikkari; 4 kulm., tera molemmissa päissä,
niinkuin kuv. 6, mutta tämä nyt kerrottu on sitä neljä ker-
taa pienempi.

Taltta, amfiboliliuskaa, syrjästä kaaputettu lääkettä
varten, niinkuin kuvasta 14 näkyy; on säilynyt talollisen Aa-
dolfi Uotilan, Mantereen kylässä, esivanhemmilla useissa pol-
vissa. Sillä on nähtävästi ollut tera kumpaisessakin yhtä-
leveässä päässä.

Vesilahti.

Vesilahti.

Manteren kylästä. ?/;.

14. Taltta

15. Oikokirves Kepinsaarelta. 7/3.

Wesilahti ja Tottijärvi. 21

Oikokirves, gneisiä, löytänyt Kepinsaarella talollinen
Juho Keppi Houraisten kylästä; paksuin keskeltä; poik. leik.
ympyräinen (kuva 15).

Onsitalita pienimuruista diorlittia, löytöpaikka tunte-
maton, myynyt talollinen Wihtori Wappula Wilppulan ky-
lästä; poik. leik. melkein pitkänsoikea; vrt. S. suv. a. al.
kuv. 44.

Wasarakirves, tavallista pienempi, pienimuruista dio-
rüttia; löytöpaikka tuntematon; käyttänyt huutokaupan va-
sarana vanha talonisäntä Taavetti Juhanpoika Hoikkanen,
Kosken kylästä; vrt. Suomen suvun asumus-al. Kuv. 64.

Taltta diabasia; löytöpaikka tuntematon; myynyt Jaak-
kolan talollisen poika Hezekiel Kaarlenpoika Narvan ky-
lässä; vrt. S. suvun asumus-al. kuv. 17.

Helsingin yliopiston museumiin on näitä Kaluja en-
nen tullut:

Oikokirves (n:o 93) syentittiä ja oikotaltta (n:o 325) kuu-
teloliuskaa. Molemmat löydetyt Taskun talon maalla Nie-
menpään kylässä ja talollisen E. Kuparin lahjoittamat; 2
talttaa (n:o 94 ja 996) sekä 2 vasarakirvestä (n:o 95 ja 96).

Tottijärvi.

Kirves amfiboliliuskaa, löytänyt Laurilan peltoa lada-
tessaan renki Wihtori Pajulahden kylässä; vrt. S. suv. a. al.
kuv. 19, vaikk’ei tämä kerrottu ole niin huolellisesti hiottu.

Taltta, terä pikkusen kourussa, dioriittia; löydetty Tot-
tijärveltä ja lahjoittanut neiti Anna Amnell Wesilahdelta :
vrt. Suom. suv. a. al. kuv. 55.

Vasarakirves säilytetään myös Tottijärven kansakou-
lussa, jolle kunta on sen ostanut. Kalun löysi torppari vai-
naja Antti Honkiniemi perunakuoppaa kaivaessaan Suono-
jarven rannalla n. k. Rämsön kulmassa.

22 Wesilahti.

Kiinteitä muinaisjäännöksiä epävarmoilta ajoilta.
Wesilahti.

Tuhnun vuorta katsottuamme lähdimme keskellä Sä-
jänselkää olevalle vähäiselle Sükosaarelle, jossa löytyy 4 hä-
vitettyä hautarauniota ”). Yksi oli saaren korkeimmalla vuo-
ren kukkulalla, noin 16 askelta poikittain ja keskellä sy-
vennys, jonka rauniota hajottaissa kenties syntynyt väliseinä
jakaa hahteen osaan. Muuten on tama kiinteä muinaisjään-
nos nykyisessä muodossaan enemmän kehän, kuin kummun
tapainen. Tämä roukkio ei kuitenkaan ollut täydellisesti
purettu, sillä tässäkin, niinkuin useissa raunioissa, jotka näin,
näkyi jäännöksiä nelikulmaisesta kivisillä seinillä varuste-
tusta pesästä **), joka kaiketi käytettiin arkkuna tääntapai-
sessa haudassa. Sen rakentamiseen oli nähtävästi laakaki-
viä käytetty. Kun ne ainakin osaksi olivat sürtyneet alku-
peräisestä asemastaan, ei ollut mahdollista ottaa arkun ra-
kennustapaa tarkkaan huomioon. Olipa asia miten hyvänsä,
niin oli vielä kumminkin muutama laakakivi ikäänkuin hot-
telon katoksi asetettu. Havaittiinpa tässä röykkiössä htilen
murujakin, mutta olivatko ne raunion ikäisiä, vai myöhem-
pla saarella käyneen kulo- t. kaskivalkean polttamia ja tuu-
len tähän viskaamia, sitä en taitanut päättää. — Kaikki
muut rauniot olivat saaren läntisessä päässä sen vuorisella
kärjellä. Vielä laveampia houkeloja 1. koluja nekin olivat,
s. 0. aivan hajalla ja maan tasalla. Näkyipä näissäkin kui-
tenkin kiviä toistensa päälle ladottuja ja johonkuhun järjes-
tykseen asetettuja, muodostaen pesän 1. arkun, niinkuin ar-
vattavasti paikalleen jätetystä vähästä osasta kiviä saatta-
nee todenmukaisena pitää.

*) vrt. Suomi II: 2. s. 140, jossa sanotaan 2 „lapinrauniota“ olevan
talla saarella.

**) vrt. „pesä“, muodostettu neljästä paadesta, lapinrauniossa
Aarressaarella Keuruunselässä; Suomi 1847 s. 53.

Wesilahti. 23

Kaikkia täänkaltaisia raunioita kutsutaan kansan kes-
ken lappalaisten haudoiksi, kiukaiksi j. n. e. arvaten siitä
syystä, että lappalaisia tavattiin meikäläisten tullessa tähän-
kin paikkakuntaan ainakin viimmeisenä jäännöksenä maas-
samme olleista muinaisista kansoista. Nämät lappalaiset
lienevät sentähden vanhimmat asukkaat, joiden suomalaiset
ylipäänsä tiesivät täällä olleen asumassa. Tarina siis sanoo
lapplaisten omiksi niitäkin muinaijäännöksiä, jotka ovat hei-
dän edellään olevien jättämät. Tähän tarinaan senvuoksi
ei ole ensinkään luottamista, joll’ei itse muinaisjäännös anna
sille todistusta Vaiko olisi tämä lappalais-juttu myöhemmin
syntynyt?

Oli vielä hautaraunio Avesaarella Lapinkalliolla *) Anian
Heikkilän maalla. Se roukkio on suuren saaren korkeavuo-
risella niemekkeellä, joka pistäikse Anianselälle ja kohoaa
tässä äkkijyrkkänä kumminkin 8 syltää selän pintaa ylem-
mäksi. Tästä on ulapalle avara ja kaunis näkö-ala, minkä
sopii odottaakin monisaarisessa Wesilahdessa. Tämäkin
kumpu on suureksi osaksi hävitetty, sillä joukko kiviä on
heitetty ja siirretty alas järveen, kuitenkin on tässä enem-
män jäljellä ja paikallaan, kuin edellisissä. Näkyy sentäh-
den jotensakin selvästi joka sivulta 6 kortt. avara arkku.
Musukiviä oli ladottu suoraan seinään. Keskelle arkkua oli
snuri pudonnut laakakivi, joka nähtävästi ja alkuperäisesti
kuului sen kattoon. Että valkeata oli tässä pesässä käy-
tetty, huomasi selvästi siitä, että sanotun laakakiven toi-
sella puolella voitiin eroitaa tulen jälkiä 1. kesiamia. Arkun
kohdalla on raunio 10 askelta leveä. Että tämä jäännös
olisi ennen ollut huoneen tapaiseksi ja kivisillä seinillä ra-
knnettu, sis siinä myös asuttukin (niinkuin jossakin tuu-
mailtiin), on mahdotonta ajatellakin. Luulo, että se olisi

*) vrt. Suomi II: 2 s. 140,

24 Wesilahti.

lappalaisten tekemä, lienee myöskin pidettävä kummituksena
kansalaisten aivoissa. Merkillisempää laatua on epäilemättä
se seikka, jonka oppaani kumpua tutkiessamme kertoi, jos
häneen saa luottaa, että siitä olisi löydetty vasaran tapainen
kivinen nuya, (= vasarakirveskö?).

Ainoastaan kapea salmi eroittaa Mantereen kylän Pel-
tosaaren Houroisten kylään kuuluvasta Kepinsaaresta. Sieltä
on myös löydetty muutamia sotakaluja, joista granatikuula
kumminkin on verraten hyvin myöhänaikuinen. Sain sen
käsiini Juho Kepin talossa, jossa sitä käytettiin kellon pai- :
nona. Tässä ei siis saaren merkillisyys. — Melkein keskellä
saarta nähdään matalalla multavallilla osaksi ympäröitty sy-
vennys, joka kutsutaan „lappalaisten kaivoksi“, sillä kehän
keskellä on lähde. Näyttää ikäänkuin vallit olisivat aina-
kin osaksi luomalla tehdyt. Taru sanoo tällä saarella’ suu-
ren sotaherran asuneen. Siellä löydetty 3 Kortt. pitkä ja
kaksiteräinen miekka on hukkunut. Toisessa paikassa saarta
Sauvalanselän rantapuolella, vastapäätä Rikalan kylää, näin
kiviroukkion samaa laatua, kuin ylläkerrotut hautarauniot.
Sen vieressä oli täälläkin suuri neliskulmainen hauta *), si-
sältä varustettuna kiviseinällä. Raunio ja hauta eivät ul-
komuodoltaan eroa Päiväniemellä löytyvistä, joista jo oli
puhetta. Sen kohdalla näkyy kansan silmissä sinikäs val-
kea usein lehottavan, (eivätkä vaatteet saarella tuulennu)).
Tässä Kepinsaaressakin oli näitä kiinteitä muinaisjäännöksiä
ennen useampia, vaikka ne nyt maanviljelyksen kautta ovat
hävitetyiksi tulleet. Viljelys ja muinaisjäännösten ryöstämi-
nen käyvät ikäänkuin liittolaisina!

Peltosaaresta Mantereen kylässä löydettiin myös use-

*) Mitä laatua Kosken kylän Multasen vainion mäessä yksinään
oleva, 6 kortt. leveä, kyyn. syvä ja 16 kyyn. pitkä hauta lienee ollut,
on vaikeata sanoa. Tavalliseksi perunakuopaksi se ei sovi.

Wesilahti. 25

ampia kapineita, kun se 30 vuotta sitten tehtiin peruna-
maaksi. Sinä olevia kiviläjiä vedettiin rantaan, johon ki-
visilta rakennettiin. Muutamat sanovat saarella olleen „jät-
tiläisten asuntoja“. Toiset arvelevat että Päiväniemi ja Pel-
tosaari tulivat ensin asutuiksi Wesilahdella ja että niissä
silloin asui lappalaisia. Myüs Sassinsaarella Mustisten ky-
lässä löytyi ennen kumminkin 2 „lapin kiuasta“ eli töppä-
rää kiviläjää. Niissä loydettiin 30 aast’aikaa sitten sinisiä
kovasimia, sysiä ja mädänneitä raudan kappaleita. (Sekä
Sassin- että Peltosaaren luullaan lappalaisen noidan panneen
kärmeettömiksi, kun kärme kerran pisti lapsen varpaasen).
Kaikista näistä Peltosaarella lödetytstä kaluista, joista yksi
ruuvilla ja putkilla (?) arveltiin messingistä tehdyksi (prons-
sistako?), toinen „patalakin tapaiseksi kappaleeksi“ (?) j. n. e.,
oli ainoastaan keihdän kärkı (kuv. 16) *) tallella. Sain sen
seppä Sevonius’en pajasta Mantereen kylässä, jossa se käy-
tettiin naulana seinän raossa. Niitä oli ollut useampiakin
ja yksiteräinen 6—7 kortt. pitkä miekkakin, „joita kapineita
moni katseli, mutta minne ne sitten ovat kulkeneet, eivät
tienneet, vaan heitettiin hulttion talteen. Keppinä muutamia
käytettin, kun luisteltiin, jolloin ne teroitettiin; mutta jos
ahjoon pantiin ei jäänyt mitään“. Myös Wännilän kylässä
kerrottiin löydetyn keihään kärki syvältä maasta. „Se oli
pehmoista rautaa ja siité tehtiin veitsi“. Löytöpaikkaa ei
tietty tarkemmin sanoa.

Noita lappalaisia, (epäilemättä todellisiakin lappalaisia

*) vrt. Suomen suvun asumus-aloilta; J. R. Aspelin. kuv. 1521,
jossa tama keihään kärki luetaan myöhempään rauta-aikaan, johon se
kuuluneekin. Ovatko Peltosaarella olleet rauniotkin kuuluneet myö-
hempään rauta-aikaan, vai onko niitaé ollut sekaisin varhaisemman ja
myöhemmän rauta-ajan aikuisia, vai miten, on mahdoton varmaksi päät-
tää nyt enään. Ainoastaan voidakseni kertoa kaikki ,kiukaat“ y. m.

nimilliset rauniot yhdessä jaksossa olen asettanut Peltosaarenkin
muistot tahan.

26 Wesilahti.

jossakin on näilläkin tienoin ollut) oli myös teuhannut Jys-
kän rannalla Junnilan kylässä. Heitä oli asumassa Lapin-
kin mäellä Lapin- ja Weittiönlahtien välillä Kaakkilan ky-
lässä. Viimeksi mainitussa paikassa en nähnyt minkäänlai-
sia jäännöksiä. Taru riippuu siis ainoastaan nimestä. —
Lappalaisten kaikkein viimmeiseksi hallussa olevaksi olopai-
kaksi arveltiin jossakin Wapalon saari Sorvanselässä *). Sieltä
he muka olivat lähteneet pohjoiseen pain Näsijärven tie-
noille Perä-Pinsiôn kulmalle. Kävin Wapalon saarella; hy-
vin avara se olikin, torppa sen rannalla. Saaren keskellä
Tuominutun kalliolla sanottiin olevan kivipyykin, joka toi-
sistaan eroitti Huhta- ja Sorvalaisten ennen omistamat osat
tästä saaresta, eikä mitään muuta merkillistä tietty löyty-
vänkään tällä maalla, joka on liian suuri osviitatta siellä jota-
kin hakea ja löytää. — Siitä miten tämä saari on joutunut
Laukon omistajien alueesen kuulumaan, juteltiin: että „pa-
roni Kurki vainaja piti täällä kuttuja ja muita elukoita; pai-
menella oli pirtti, joka on torpan alku. Kyläläiset antoivat
siihen luvan, kun eivät pitäneet valid tämmöisestä maasta;
sitten hin sen omisti. Kaksi aast’aikaa sitten kysyttiin ku-
vernööriltä, hänen käydessään Tottijärvellä, saisiko tata
saarta takaisin, johon hänen sanotaan antaneen kieltävän
vastauksen“.
Jokioisten ja Hintsalan kyläin välillä on saari, jonka
Jokioisten joki eroittaa edellisestä ja Hintsalan salmi jäl-
kimmäisestä kylästä. Tällä saarella kävin katsomassa 4
rauniota, jotka niinikään luullaan „lapin kiukaiksi*. Kolme
ovat Rasson Haihulan maalla aivan rannan partaalla Lau-
kon selän puolella; kaikki maan tasalla, matalia kasoja,
joista yksi on joksikin neliskulmainen. Jokaisen vieressä
nähdään haudantapainen syvennys; niistä ainoastaan yksi

*) vrt. Suomi 1847. s. 48.

Wesilahti. 27

paria syltä pitkä, 2 kyyn. leveä ja toista kyyn. syvä; muut
pienempiä. Kolmas on pikkuisen korkeammalla maalla La-
pinlahden rannalla Harmaan nokalla Hintsalan kylän puo-
lella ja on suurin kaikista, kuitenkin sekin hajallaan sekä
metsän vallassa, kun toiset sitä vastoin olivat peltojen syr-
jässä, niiden ja rannan välillä. Tästä asian laidasta ei ole
mahdotonta luulla vielä useampia jo hävitetyiksi. Ovatko
nämät niitä, joista pastori Skogman, joka parikymmentä
vuotta takaperin kävi nällà seuduilla muinaistieteellisillä
tutkimuksilla, kertoi, sitä en taida varmaan sanoa, kun hän
ei anna tarkkoja paikallisia tietoja. Hänen kertomuksensa
kuuluu näin *): „Puolen virstaa Laukasta Hintsalan kylään
päin näyttää eräällä saarella olevan kymmenkunta yhtäläistä
hautaa (kuin Laukolla). Olisin antanut mielelläni kaivaa
täällä, nähdäkseni olivatko sisältäkin samallaiset, kuin haudat
Laukon luona, mutta mahdotointa oli saada niin monta
miestä, kuin olisin tarvinnut; oli näet paras heinänteko-aika“.
Eikä niistä sen enempää.

Useampia vuosia sitten kaivettiin ja hävitettiim Hintsa-
lan Priiarm maalla, (siis mannermaalla eikä saarella, niin-
kuin edelliset kerrotut) 6 Acwasta, jotka arveltiin pirtin kiu-
kaiksi, mutta joista eivät vanhatkaan tietäneet mitään. Yh-
den kiukaan alla oli holvaus, niin suuri, että mies kontil-
laan olisi siihen mahtunut; siinä huomattiin kaikenlaista rau-
takalua ja 5 sääriluutakin, ihmisenkö vai eläimen, sitä ei
osattu sanoa.

Mita lajia jäännöstä se suuri hivinen läjä lienee, jonka
sanottiin olevan Wakkolan kylässä Ryönän metsässä ja liki
Wuorenraon tölliä, en taida sanoa, kun en käynyt sitä tar-
kemmin katsomassa. „Suurempi kivi kohoo keskellä ja pie-

+) vrt. Suomi II: 2 s. 140 ja Uusi Suom. 1879 n:o 115 lisäl.

ten nn en nn Sram

28 Wesilahti.

niä kivié on ylt’ympäri *), niinkuin kivipyykissä*, mutta
tämä oli muka tavallista suurempi, eikä paikalta käy mi-
tään rajaa.

Yhden tämäntapaisen kivikasan näin kuitenkin Martis-
ten-perän mäellä Palhon Kkylässä. Siimäkin oli pienempiä
kiviä koottu suuremman maaperäisen kiven ympärille, niin-
kuin usein tehdään kaskimaissa, jotka sittemmin tavallisesti
jäävät metsistymään. Oliko tämä siis minkäänarvoinen jään-
nös, se on epälltävä, eikä se ulkomuodoltansa suinkaan ol-
lut muiden kerrottujen raunioiden arvoinen. Olipa asia
kuinka hyvänsä; tässäkin oli syvä, pitkä hauta vieressä,
jommoisia monesti on huomattu n. k. lappalaisten kiukaiden
vierellä, ja saattavat olla varhemmen rauta-ajan muinais-
jäännöksiä. Tämän ohessa oli tässä paikassa toinenkin hauta,
mutta se oli neliskulmainen ja avaruudeltaan 2 syltä, joka
sivulta. Arvattiin siinä mahdollisesti olleen puoleksi maan-
alaisen asunnon. — (Selviä uudemman ajan huoneiden jälkiä
olivat kuitenkin ne matalat kiviset vallit nelikulmaista muo-
toa, jotka Palhon isäntä yhteydessä edellisten epäilevien jään-
nösten kanssa minulle näytti Pynnön talon maalla ja Tyys-
täniitun syrjässä. Kiuastakin kalkkineen, soraneen oli vielä
neliön nurkassa, niinkuin pirtissä ainakin). — Kuulin myü-
hemmin jossakin, jätettyäni jo Wesilahden, että Lammassaa-
rella oli „lapinkiukaasta löydetty hôyhenlakki!l“ Mika se
lienee, en tiedä. ° Tottijärvellä kuulin kerrottavan että Nie-
men Halisevan talon maalla Wesilahdella vielä oli 3 ,kiuasta“,
mitä laatua, sitä ei osattu aivan varmaan sanoa; kuitenkin
arvelivat sen luonnosta näkyvän ikäänkuin olisi huone päällä
ollut. Muuten ne ovat ihan metsämaassa likellä Hätikkä-
järveä, josta Joutjoki laskee Pajulahden perukkaan, mika
tunnetaan Maivaselän nimellä.

*) vrt. Päiväniemen rauniot.

Tottijärvi ja Wesilahti. 29

Tottijärvi.

Syyskuussa 1881 kirjoitti fil. kand. E. Salonen minulle
muutamasta kiinteästä muinaisjäännöksestä seuraavasti:

»Taannoin löysin Sorvan Tuomaalan maalla Totkijär-
vellä metsästä kiviläjän, jota arvelen muinaisjäännökseksi.
Kaivaessani löysin hiiliä, vaan en luita. Epäilen noiden hii-
lien kumminkin olevan jäännöksiä kasken poltosta. Muuten
oli kiviläjä noin kahta tai 3 syltä leveä ja yhtä pitkä, noin
1 jalka paksu ja muodoltaan nelikulmainen. Se ei saata
olla huoneen jäännös, koska on yhtä vahva keskeltä kuin
syrjiltäkin. Ympärillä oli metsää, kivitöntä noronnetta.
Lähellä olevan torpan ukko, joka tätä aina oli kummastel-
lut, sanoi syvemmällä metsässä olevan toisen ja suuremman,
mutta ei nyt muistavansa millä kohtaa“.

Myöhempi rauta-aika.
Wesilahti.

Suomelan löydöt: Keväällä v. 1879 löysi renki Heikki
Heikinpoika Hakala tietä raivattaessa Suomelan puutarhassa
päärakennuksen eteläpuolella yhden hevosenkengän muotoisen
soljen pronssista, varustettuna silmukkeella paliistinta varten
(kuv. 17), josta on jäljellä ainoastaan ruostetta silmukkeessa,
ja yhden rautaisen kirveen (kuv. 18) ynnä muita kuparisia
levyjä, jotka viimmeksi mainitut kuitenkaan eivät enään ol-
leet tallella*). Muutamia vuosia sitten hajoitettiin samassa
puutarhassa, mutta sen itäisessä päässä eräs kiviroukkio,
jossa neljässä kohden havaittiin noin 9 tuumaa korkeita
kiviä pantuna pystyyn. Tästä paikasta löydettiin 2 t. 3 kei-
hään kärkeä. Näistä näin yhden (kuv. 19) Suomelassa=hra

*) Rakennuksen asema kerrottiin ennen olleen rannempana Alhon-
lahtea, jossa nyt näkyy heinälato rakennettu vanhan kivikellarin jään-
nöksille, joista marmorinen helmi on löydetty.

jun ma gr eg nen ec

30 Wesilahti.

E. Bergius’ella, joka lahjoitti sen ja edellä mainitut kalut
museumille. Yhden keihään kärjen (kuv. 20), arvattavasti
samasta paikasta löydetyn, koska se oli hra Bergius’elta saatu
jo kolmattakymmentä vuotta sitten, sain vielä kaupungin-
kassöri hra P. Molin’ilta Tampereella. Sillä on hopealla ko-
ristettu varsi. Kaikki esineet ovat Suomen pakanuuden
ajoilta. Samasta paikasta on sittemmin kesällä 1881 vielä
löydetty kirves ja joku muu esine, jotka lienevät matkalla
museumiin. — Vähänen kiviraunio näkyy vielä eheänä lähellä
Suomelaa Sarkamaaniitun kohdalla. Pysyköönkin se hajoitta-
matta, koska lakikin kieltää muinaisjäännösten hävittämistä.

Sakoisten Hukarin löytö: Mätäkuun viimmeisellä vii-
kolla kesällä 1879, kun Hukarin isäntä kaivoi tiiliuunia var-
ten multaa Sakoselän rannalla ja kylän nuottatalaan yläpuo-
lella, tarttui lapiolle muutamia outoja kaluja, jotka otettiin
talteen. Pari viikkoa myöhemmin vaeltaessamme näillä tie-
noin saimme asiasta tiedon. Kohta taloon tultuamme ja
kysyttyamme löytöä, kapineet vedettiin esille kamarin muu-
rin takaa, johon olivat pistetyt. Ne olivat myés Suomen
pakanallis-ajalta, nimittäin: 1 körves (kuv. 21), 1 keihään kärki
(kuv. 22) raudasta, 2 ympyriäistä kupurasolkea (kuv. 23)
ja osia veitsen tupesta (kuv. 24) pronssista. Koska oli jo
pimeä, kun taloon tulimme, lähdimme seuraayana aamuna
paikkaa tarkemmin katsomaan. Silloin näin kohta yhden
rautaisen veitsen (kuv. 25) tuijottavan mustasta maasta, jossa
oli kaivettu. Tiiliuunin päältä löydettiin useampia kapineita,
joita eivät ennen olleet havainneet, vaikka ne sillä olivat
maanneet toista viikkoa. kärsien uunin, joka jo oli ehtinyt
jähtyäkin, kaikkea kuumuutta. Ne olivat: 1 rautamen sirppi
(kuv. 26), 1 pronssinen kaulaketju (kuv. 27), 1 ketjun kan-
natin (kuv. 28) pronssista, 1 pedonhammas (kuv. 29) myös
pronssinen, 2 rautaista esinettä, joista tomen nähdään ku-

Vesilahti.

17—20. Suomelan löytö. *)

1
le

17. Solki.

16. Keihään kärki
Peltosaarelta.

sg

Kirves. '4.

18.

+) Katso lisäyksiä kirjan lopussa.

Vesilahti.

20. Keihään kärki. !/,.

19. Keihään kärki. '/,.

Sv

4

if
sl

Vesilahti.

21—36. Sakoisten Hukarin löytö.

a1. ‘Karves: 1/5.

22. Keihään kärki. 7/,.

23. Kupurasolki. !/,.

Vesilahti.

24. Veitsen tuppi. !/.

D Weiss Whe

‘

id

sur

‘

a

Vesilahti.

27. Kaulaketju. °/.

26. Sirppi. 1/3.

Vesilahti.

28. Ketjun kannatin. !/.

32. Sormus. //.

29. Pedon hammas. //.

Ce ET PT LE TON AT an ears Ae

! Nr

nd |, — — 4 Fe az Lug nn U ul ZN an

nr

|
}
4

great

Aree eae

|
|
|
|

FÉERIES

UN sn u

Vesilahti.

fey
MN A ET RLM

34. Kierretty putki. !/.

JAS Rilhma. Hör

Wesilahti. 31

vassa 30, toinon on osa spiraliin kierretystä renkaasta.
Vihdoïin lwita ja kiviastian kappaleita. — Koska paikka mo-
nesta syystä oli hävityksen alainen ja ei takuuta ollut, että
paikka jäisi edelleen kaivamatta, kaivautin sen täydelleen.
Mustaa multaa oli noin 5—6 kort. poikittain ja 1—2 kort.
syvältä, ja sitä peittävä maakamara oli kohonnut hieman
kupuramaiseksi. Tässä löydettiin vielä, paitsi paljon luun-
muruja ja kiviastian kappaleita, seuraavat kappaleet: vaa’an
kappaleita (kuv. 31), pronssista ja raudasta tehtyjä, kaunis
pronssinen sormus (kuv. 32), 1 byzantinolainen raha (kuv.
33), pronssisesta rihmasta kierretty putki (kuv. 34), pronssi-
nen rihma (kuv. 35) ja napin muotoinen esine pronssista
(kuv. 36), joka kenties on muodostanut yhden osan erityi-
sessä ketjun kannattimessa (vrt. kuv. 28). — Muuten on
huomattava, että poltetun mullan vieressä oli matala maan-
peräinen kivi, josta valkean vaikutuksesta oli lohjennut
useampia kappaleita. Muutamalla semmoisella liuskalla 1.
laakakivellä nähtiin useita saviruukun kappaleita. Kenties
siinä oli seisonut joku sittemmin särkynyt astia. Toisen lius-
kan päälle oli mainittu sormus kauniisti laskettu. Kolmas
oli pystössä, sen vieressä raha ikäänkuin kiven suojelemana.

Mutta jo ennen näitä vasta pelastettuja löytöjä oli
tuomari A. Térngren v. 1860 lähettänyt museumille koko
joukon muinaiskaluja Suomen pakanuuden ajalta, jotka léy-
dettiin kartanon läheisyydessä peltoa tehdessä. Tama Lau-
kon löytö sisältää seuraavat esineet (museumin luettelossa
n:0 480—500):

Pronssinen hevoisenkengän muotoinen solkö (kuv. 49),
josta palin puuttuu, toinen samanlainen, rannerengas neljässä
kappaleessa (kuv. 37), paino pronssinen (kuv. 38), 6 päär-
ly’ (kuv. 39), rautainen keihäänkärki, varsiputki hope-
alla kirjoitettu (kuv. 40), samanlainen, jolla on kullattu

32 Wesilahti.

putki *), 3 samanlaista ilman kirjoitusta (kuv. 41), kaksi
niistä varsiputkella, kolmas ruodolla ja va’ailla (kuy. 42),
2 nuolenkdrkeéd (kuv. 43), veitsi (kuv. 44), 3 sirppiä (kuv.
45), 4 kirvestä (kuv. 46 ja 47), kaksiteräinen miekka (kuv.
48) ja kappale kuolaimesta. Kaikki viimmeksi mamitut kalut
ovat rautaisia.

Kävin tietysti tätä paikkaa tiedustelemassa, mutta sel-
västi enää nähtäviä kiinteitä muinaisjäännöksiä loysin yhtä
vähän, kuin professori J. R. Aspelin, joka pari viikkoa myö-
hemmin tutki tähän löytöön kuuluvia paikallisia seikkoja
samalla tutkimusretkellä, kuin Päiväniemen raunioitakin.
Hänen tästä tutkimuksestansa antama kertomuksensa anta-
koon asianmukaisemman selityksen näistä asioista. Se kuu-
luupi näin **):

„Laukon lähellä luulin tapaavani erään kaalmiston
Suomalaisten pakanuuden ajoilta. Se saatiin ilmi peltoa
tehdessä v. 1860. Silloin löydettiin joukko rauta-aseita, vas-
kisolki y. m. kaluja, jotka arkiateri Törngren lähetti ylio-
piston museoon. Skogman kertoi sitten ***) tarkemmin noista
haudoista. Joka haudalla oli isompi kivi ja sen ympärillä
kehässä neljä eli viisi vähempää Kun nuo kivet olivat
päältä kiskotut tuli ensin joka haudasta vastaan pieniä nyr-
kin kokoisia kiviä, sitten luusirpaleita (,,puoli pääkalloakin“)
ja mainittuja kaluja. Paljo hautoja oli hävitetty peltoa

*) Tämä seikka muistuttaa yhden sanan muutamalla Kalevalan
(39: 89—92) säkeistä:
„Lakoi miekan mieltä myöten,
Kalvan kaikkien parahan,
Jonka kullalla kuvasi,
Hopealla huolitteli“.
**, Uusi Suom. 1879 n:o 115 ja 116 lisal.
(Muistutukset ovat tekiän).
###) Suomi II: 2 s. 140—141, jonka ohessa löytyy useampia hau-
dan kuvauksia, joiden mukaan kuvat ovat tehdyt.

Vesilahti.

Laukon löytö.

—49.

31

2/3

appale.

Rannerenkaan k

Päärlyjä. '/,.

39.

er

3.

'/,; ja sen putki.

Keihään kärki.

40.

CYR lo she

Vesilahti.

il:

i {it

43. Nuolen kärki.
pe

42. Keihään kärki.

ar

41. Keihään kärki.
he

ee

tial SI

te
i

1

DR EDEN PTS EN Pr LEERE SE NE EP
tA ee u ee ee ÅT nn Rn rn EET

it tn ee entre ee

Vesilahti.

We

si.

44. Veit

/s-

Sirppi.

45.

Kirves. '/,.

46.

Vesilahti.

eA LE
i aH

48, Miekka. '/,,

49. Solki. '/,.

ow

49 D. Neljä Skogman’in kuvaamaa Laukon
hautaa.

Wesilahti. ao

tehdessä, tietämättä että hautoja olivatkaan. Asian selville
saatua 1860 tutkittiin vielä pari, kolme hautaa, mutta 1861
oli vielä tutkimattomia hautuja kolmattakymmentä. Turhaan
kuitenkin nyt kuulustelin noita hautoja. Sain kokoon use-
ampia miehiä, sen-aikuisen vuodinkin, jotka olivat olleet ta-
lossa, kun kaluja löydettiin, ja tiesivät sen pellon kohdan,
josta kaluja oli löydetty. Lähelle sitä paikkaa oli pellon syr-
jään 1873 rakennettu suuri riihi. Tuon riihen takaa ja var-
sinkin sen oikeanpuolisen päädyn kohdalta olivat löydöt il-
maantuneet. Luita ei kukaan tiennyt löydetyksi, eikä liioin
noita kivikehiä, joilla haudat Skogmanin kertomuksen mu-
kaan olivat merkityt. Päinvastoin kerrottiin, että herra
Pörngren oli muutamaksi ruokaväliksi päästänyt kaiken työ-
väen paikalle kaluja etsimään ja maksanut löydöistä. Ka-
luja oli muka löydetty sellaisista paikoista, joissa maanpin-
nalla oli joku pahkakohta.

Edempänä mainitun riihen päädyn kohtalla oli vähäi-
nen nüttypalsta, joka oli jätetty pelloksi ottamatta. Arvel-
len, että Skogman vainajan mainitsemat merkkikivet olivat
siittä riihenteossa poistetut, kaivatin turhaan tuota niitty-
palstaa paikoin kahdella työmiehellä, jotka kartanon aren-
datori Litzen hyväntahtoisesti jätti minulle käytettävikseni.
Riihen edustalla peitti maan tavattoman suuri auma pah-
noja ja halkoja, jotta en voinut siitä kivien järjestystä tyys-
tin tarkastella. Asia jai hämäräksi. Varma vaan on, että
Skogman’in kertomuksen mukaan merkittyjä hautoja on ta-
vattu muuallakin, esim. Kokemäellä ja Väinäjoen varrella
Liivinmaalla. Helsinkiin palattuani huomasin kuitenkin, että
Skogman käsikirjoituksessaan *) on antanut noista hautamer-
keistä vähän tarkempiakin tietoja, varsinkin keskikivien suu-
ruudesta, jota en tunnettujen esimerkkien mukaan olisi voi-

*) Joka tallelletaan Kirjallisuuden Seuran arkistossa.

34 Wesilahti.

nut aavistaakaan. Tärkeän kalmiston selville saamista var-
»luulimyllyé rakentaessa tähän kiskottiin pois monta hauta-
merkkiä, vielä useampi petoa tehdessä. Tuomari A. Törn-
gren on kaivattanut kaksi eli kolme hautaa ja lähettänyt
kalut yliopistoon. Hän olisi kaivattanut useampiakin, mutta
se ei ole helppoa työtä; monta miestä saa väännellä monta
päivää, ennenkuin pohjalle pääsevät. Thmeellistä kun ennen
ovat voineet vieritellä niin suuria kiviä haudoillensa. Mo-
neliakin on keskinen kivi sylen pituinen, 2 kyynärän levyi-
nen ja toista, kolmattakin kyynärää paksu“. — Tuulimyllya
ei nyt ainakaan paikolla ollut, enkä tiennyt sellaista kysyä-
kään. Etäämmällä oli pari peltosaarta, joilla kävin, mutta
en suinkaan voinut arvata, että hautamerkkeinä olisi noin
tavattoman suuria kiviä ollut. Ehkä sis uusi tarkastus
vielä voisi hautoja ilmaista, sillä ei ole suinkaan luultava
että niin suuria kiviä olisi järjestänsä poistettu.

Tuomari Törngren, jolta Helsinkiin palattuani kuulus-
telin Laukon hautoja, antoi niistä seuraavan kertomuksen.
Haudoilla tavattavat kivet olivat noin 3 korttelin korkuisia
ja osaksi niin maatuneita että ne töyväeltä saattoivat jäädä
huomaamatta. Keskikiven ympärillä oli kehäkiviä enem-
mänkin, kuin visi, oli 12:kin. Ei ollut kivien järjestyskään
kuinkaan tarkka. Kehät olivat noin 1!/, syltä ristiinsä.
Soukka kivikkosarja, jossa noita hautamerkkiä tapasi, näytti
ulottuneen poikki niemen järvestä järveen. Pohjois- tai luo-
teispuolinen syrjä tuota kivikkoa oli hra T:n lapsuudesta

saakka ollut peltona ja haudoista sai hän tiedon vasta kun ©

kivien välistä ruvettiin ajamaan ruokamultaa kartanon kas-
vitarhaan. Silloin selitettiin hänelle mullan väkevyys, sillä
että paikalla ennen oli ollut hautausmaa; työväki oli sitä
usein lüytänyt miekkoja ja muita aseita, joista oli sepitetty

Wesilahti. 35

veitsiä, patakoukkuja y. m. Parista torpasta sai han silloin
vielä talteen joitakuita aseita. Kansa sanoi hautoja Aurkien
haudoiksi *). Hra T. ei kuitenkaan muistanut nähneensä
paikalla niin monta hautaa kuin Skogman mainitsee. Kun
Thomsen Illbergin seurassa kävi Laukossa, avattiin yksi
hauta. Silloin löyttiin eräs museoon saapunut keihäänkärki,
jonka varsitorvi on hopealla kirjailtu (kuv. 40); jonkun hel-
men otti Thomsen mukaansa. Myöskin ruotsalainen muinais-
tutkija A. E. Holmberg oli siellä käydessään saanut jonkun
kalun. Sidenbladin läsnäollessa samoin avattiin hauta, mutta
mitään löytämättä. Muutoin oli hautojen tavallinen sisältö:
miekka tai miekan katkelmia, keihäs, nuolenkärki, kuolai-
met, viikate ja sirppi, sekä helmiä. Haudat eivät olleet sy-
vid; kun kaivoi 5—6 korttelia niin tuli vuori vastaan. Kun
hra T. luopui Laukosta oli hautoja varmaankin vielä jäl-
jellä; hautasarja päättyi lepikköön, jossa kartanon lasten oli
tapana leikitellä. Tuota lepikköä en puolestani arvannut
tarkastella. Tuulimyliy, josta Skogman puhuu, oli seisonut
paikalla hra T:n lapsena ollessa. Samallaisia hautamerkkiä
muisteli hin nähneensä niemellä Jokioisten kylän luona sekä
metsästäessään Anianmaalla, kaikki kauniilla paikoilla. Sa-
moin luuli hän sellaisia löytyvän Hintsalan saarella, yllämai-
nitulla niemellä kappalaisen virkatalon kohdalla. Siikosaa-
rella taasen on toisellaisia kivikehiä, joista Lönnrot oli sa-
nonut, että sellainen kehä aina jää siihen, missä Lappalai-
sella on ollut kota *).

Laukon kartanon vanhuutta kansan muistissa todistaa
seuraava tarina, jonka hra T. oli kuullut eräältä Kokemäen
kartanon voudilta. Koko Satakunta Länkipohjasta pitäin oli

+) Tämä nimitys, kerrottiin minulle, annettiin haudoille vasta
hra Törngren’in aikana. Tekiän muist.
.. *) Etta semmoisella pienen saaren kalliolla lappalaisten kota
olisi sijaillut, on mahdotoin ajatellakin; vrt. s. 22.

36 Wesilahti.

ammoin ollut yhden miehen (suomalaisen haltijan) tiluksina.
Hänellä oli kolme poikaa, jotka jakoivat tilaukset keskenänsä
siten, että Länkipohjasta päästivät kolme lastua vesille. Ensi-
mäinen lastu pysähtyi Liuksialan rantaan, toinen Laukon ja
kolmas Kokemäen kartanon kohdalle; noille paikoille veljek-
set sitten rakensivat kukin talonsa*. — — —

Toinen tunnettu taru kertoo, että lappalainen ensin
otti asuntonsa Laukkoon s. o. paikkaan, johon laukkunsa laski,
josta talo nimensä sai. Olemme kuitenkin nähneet kuinka
sekä tämä paikka että ylipäänsä koko seutu oli pakanallis-
ten suomalaisten asuma, joka asian laita tosin ei estänyt
lappalaisia sitä ennen siellä eleskelemästä. Mutta Wesilah-
den ja Lempäälän selkien saarilla ja niemillä oleskeli, eli ja
kuoli ihmisiä jo ennen näitäkin, päättäen muinaisjäännök-
sistä, joita ei kukaan tutkija taida ilman muuta uskaltaa
päättää lappalaisten jättämiksi muistoiksi. Mahdotoin on
eroittaa mitkä kiinteät muinaisjäännökset mahdollisesti ovat
lappalaisten, ennenkuin ne vertailevasti ja perinpohjin tut-
kitaan kautta koko maan Lapin tuntureille asti.

Yhden miekan, pituudeltaan alkuaan 6 korttelia, mutta
nyt katkenneena, (jonka 40 vuotta sitten Hsak Högander
löysi Wesalonsuon mäestä Wesilahden kirkonkylässä), sain
käsiini siltavouti Friman’in lesken luona. Sitä oli käytetty
pesäkoukkuna. Samasta paikasta oli myös löydetty vanhan
10-kopekan suuruisia „kuparisia nappia“.

B. Kristillisyyden aika.
Wesilahti.

Kun Wesilahden pappila v. 1869 paloi, hukkui myös
siinä tuhossa, paitsi muita kirkollisia asiakirjoja, tunnettu
keskiaikuinen kirje (kopiako?), piispa Konrad Bitz’in antama
v. 1461, jossa mainittiin, että Wesilahden ensimmäinen kirkko

Vesilahti.

50, Vesilahden vanhan kirkon sakaristo.

51. Kasteen malja,

"ve
I

Wesilahti. 3m

oli rakennettu v. 1422. Tama oli kenties kivestä, (nykyinen,
joka v. 1732 suurennettiin, on puusta) koska tiedetään, että
vielä menneellä vuosisadalla nähtiin „jäännöksiä vanhasta
kivikirkosta, joka hävitettiin 1600 luvun alussa“ >). Arvat-
tavasti siihen kuului vielä jäljellä oleva sakaristo (kuv. 50),
joka ennen oli Laukon kartanon emistajien „karmma“; kui-
tenkin Arkiateri J. A. Törngren antoi sen kirkolle takaisin;
nykyään se käytetään talvihaudaksi. Vuonna 1839 ilmesty-
neen piispallisen kiertokirjeen johdosta arkut ruumiinensa
kiskottiin ulos tästä ,karmista“ ja haudattiin mullin mallin
ristiin rastiin yhteen avonaiseen hautaan ja miekkoja, arkun
kädensioja, vaatteita y. m. niistä riistettiin! Niinpä kerrot-
tin. Tämä rakennus on sis tällä kirkkomaalla ainoa kivi-
nen; sen ovi-aukko osoittaa romanilaista rakennustapaa ym-
pyräiskaarissaan; katto on holvattu kahdeksaan ympyräis-
kaarikielillä toisistaan eroitettuun osaan. Nämät rakennus-
taiteelliset seikat viittaavat aikaisempaan keski-aikaan. Etta
Vesilahdella pidettiin paavin aikana jumalanpalvelusta, to-
distavat vielä ne puiset veistokuvat, jotka säilytetään tapu-
lissa, kärsittyään vuosisatojen kuluessa monenmoisia vainoja
ja vahingoita. Ne ovat luvultaan kuusi, nimittäin: 1) neitsy
Maria, sylissään Vapahtaja, jolla on orjantappuraruunu päässä ;
toinen kisi ja käsivarsi puuttuu, samoin kuin osa rungosta-
kin. Paikoin näkyy kuvassa merkkiä kultauksesta, sinisistä
ja punaisista väreistä. 2) Pyhä Anna, ruunattu tyttärensä
Maaria sylissä; 3) nunna; 4) lapsi Jesus, naisen kantama,
jolta puuttuu pää ja käsivarsi; 5) naisenkuvan puolikas; ja
6) lohikärmeen ruumiin etupuoli, sekin ilman päätä, sen kau-
lassa rengas, jonka läpitse kärme pyrkii muuttuakseen siten
ihmiseksi; mutta sitä sattui estämään pyhä, jonka kengän
nirkko on jälellä. Paitsi näitä oli samassa paikassa Kas-

+) Abo tidn. 1797 n:o 23.

38 Wesilahti.

teenmalja (kuv. 51) ja suuri Ristiin naulitun kuva. Helsin-
kin on myös lähetetty yliopiston museomille pyhänkuva
(luett. n:0 1339) ja suitsutusastia (n:0 1340).

Nykyinen puinen ristikirkko rakennettiin uudestaan v.
1801—3 ja on 81 kyyn. pitkä, 48 k. leved; risti 12 k. pitka,
18 k. leveä ja 15 k. korkea räystääsen. Se maalattiin v.
1842. Kirkon paikalla kasvoi siihen aikaan suuri, tavaton
kuusi, nimeltä „kaltaan kuusi“. Sen kohdalla pysähtyivät
Pietarin ja Paavalin kuvat, jotka kansan runon mukaan,
niinkuin kerrottu (s. 16), pantiin järvelle Äimälän rannalta,
sillä jo siihen aikaan luullaan kuusen siinä kasvaneen! Näit-
ten apostolien nimeä omistetaan kirkolle vieläkin. Mutta
kuusi kaadettiin nykyistä kirkkoa tehtäessä. Se oli niin
suuri että „7 miestä ja 12 vuohta vohlinensa mahtui maata
sen kannolie; sen oksista tehtiin useampia pöytiä, joista yksi
kumminkin vielä löytyy Heinusuun kylässä. Ja kuusen lat-
vassa oli sen kotkan pesä, jonka kuva nyt on pantu saarna-
tuolin katolle!* Kertomuksen tarkoittama kuva ei kuiten-
kaan ole kotkan, vaan ruovonpäristäjän, joka sydänver-
tansa imee.

Muuten saarnatuolia kannattaa raamatusta tunnetun
Simson’in veistokuva, johon mallin sanotaan otetun Turun
tuomiokirkosta. Saarnatuolilla ja sen portaiden laidalla on
muita kuvia, jotka nähtävästi ovat tehdyt 1600-luvulla.
— — — Muista kirkon kapineista mainittakoon, että kuo-
rin seinällä riippuu Spare-suvun vaakuna, jossa luetaan (suo-
mennettuna): ,Hänen Kunink.:sen Majest.:nsä Palvelia ja
Overstiluutnantti Henrik Kristian Sven Spare, synt. touko-
kuun 31 p. 1664; on tehnyt Ruotsin hallitukselle sotapalve-
lusta vakavasti 58 vuotta ja 6 kuukautta, kuoli helmikuun
17 p. 1747“. — Sakaristossa talletetaan 2 pientä vähäpä-
tüistä, mutta kummallista öljytaulua, toinen maaviskalin

Wesilahti. 39

Aabraham Ahlman’in, toinen hänen vaimonsa muistoksi:
edellinen kuoli 1797, jälkimmäinen 1807. Paitsi alttaritau-
lua tavallisella paikallaan nähdään vähä-arvoisia maalauksia
parvien rintaseinällä. Muistoon pantavia messukasukoita ei
ole. — Kirkon katosta riippuu parvien ylipuolella kolme yksin-
kertaista kynttiläruunua vanhaa tekoa; niihin on kiinnitetty
puisia ruunuja vielä yksinkertaisempaa laatua. Yhdella
näistä jälkimmäisistä on koristuksena sydänvertansa imevä
ruovonpäristäjä, kenties saman tekemä, kuin suurempi saman-
lainen eläin, jonka saarnatuolin kattotaivaalla olevasta kuvasta
äsken puhuttiin. — Nykyinen tapuli on ihan uusi; siinä soite-
taan kahdellakin kellolla, joista toinen valettiin 1792, toinen
ostettiin v. 1810. — Vanha asehuone muodostettiin v. 1839
paarihuoneeksi.

Kalukirjan mukaan pitäisi kirkon arkistossa oleman
keskiaikuinen, „Kkyriale“-niminen, messukirja, painettu v. 1484,
mutta oliko se enää tallella, sitä en muistanut tarkemmin
tiedustella; kenties sekin paloi pappilan tulipalossa v. 1869,
jossa muun muassa kirkonkirjoja vuosien 1694 ja 1774 vä-
lila hukkui. Ainoastaan kirkonkirjat vuosilta 1688—1694
ovat tallella, samoin jälkeen vuoden 1774. Muutamassa näistä
jälkimmäisistä luetaan tavallisten virallisten tietojen ohessa
paikkakunnan oloja ja tapauksia koskevia muistoonpanoja
vv. 1808—9 sodasta. — Kirkonkokousten pöytäkirjat alka-
vat 1737.

Tässä mainittakoon että yliopiston museumissa löytyy,
paitsi edellä mainittuja, 2 Vesilahdelta saatua esinettä, toi-
nen hopeinen sormus, nähtävästi myöhemmän aikuinen, löy-
detty Laukon kartanon tienoilla, toinen kivestä tehty aurin-
kokello, jonka lähetti talollinen E. Kupari.

40 Wesilahti.

Arajärven toisella puolella kävin katsomassa 2 kiukaan
sijaa, jotka ovat vuorella Töyssölän entisen töllin ja järven
välillä liki Kaukolan lahtea noin '/, virstaa Akaan rajasta.
Molemmat ovat ränstyneet; toisessa näkyy kiukaan silmä,
tehty kivistä ilman ruukkia; tomen on aivan kasassa. Myös
venäjän virsta Arajärven rannalta Halmen perimmäisellä
maalla (Ojalan torppaa tehtäessä?) hajoitettiin kiukaan sija,
josta kovasimen palanen löydettiin. — Arajärvi on muuten
syvissä Akaan ja Wesilahden välisissä takamaissa. Sitä ym-
päröitseekin korkeat metsäiset vuoret, joista mainittakoon
Kirkkovuori, mistä näkyy useampia kirkkoja, ja Pitkävuori.
Kulku sen tyynen ja mustan veden pinnalla pienessä ruu-
hessa, jota ainoastaan melalla soudettiin, oli hyvin omituinen
ja jylnä. Että järvi on jotensakin suuri, taidamme siitäkin
päättää, kun siinä on 14:kin syltä vettä. Sen pinnalla ui
kaakkoja joukottain. Löytyipä järvessä, paitsi haukia, ah-
venia ja särkiä, mateitakin, mutta kuoreita on ainoastaan
nähty kalan sisässä, ei saatu. Tähän tämmöisen järven ran-
nalle tuli pakolaisia asumaan. kun „isoryssä* tuli maahan.
Ja nuo ylläkerrotut ränstyneet kiukaat olisivat kansan ker-
tomuksen mukaan jäännöksiä niiden asumuksista. Etta ihmi-
set yleensä täällä olivat turvassa, on luultava. Kuitenkin
kansa kuvaelee mielessään, että tähänkin sekä järveen että
vuoreen olisi aarteita kätketty. Milloin viinapannu järvestä
hohtaa, milloin vuori hopeata vuotaa, niinkuin kerran tapah-
tui, kun mies kulki Arajärven vuörella hakien hevostaan:
„Kun teki valkean vuorelle, rupesi siitä juoksemaan hopeata,
jota piti toisten tulla hakemaan, mutta ei löytänytkään“.

Kävin myös katsomassa ylen mainiota pirunpesää Tuh-
nun vuoressa, vastapäätä Huhnunharjaa ja Salonsaarta Sä-
jänselän syrjällä. Veneellä kulkien korkean vuorikärjen si-

Wesilahti. 41

vuitse se yht’äkkiä ammoo järvelle päin vuoren kyljestä.
Oikeastaan se ei olekaan muuta kuin 2 1. 3 syltä pitkä sy-
vennys vuoren rotkoisessa kulmassa ja muodostunut maail-
man aikoina vuoren halkeemisesta. Sen alapuolella järven
rannalle asti on neliskulmaisia paasia, joita myöten kenenkä
hyvänsä sopii astua ylés vuoren peljättyä haltiata likem-
mältä tervehtimään. Käytyäni sen sisimmässä päässä ha-
vaitsinkin itse pesin hyvin vähäpätöiseksi. — Mutta sen
ympäristö on kauniimpi. Metsä, joka alhaalta katsoen ko-
hoaa korkealle taivasta kohden, reunustaa vuoren harjun
muotoista kukkulaa. Sammal ja kukkaset pukevat sen jyrk-
kiä rotkoja pesän ympärillä kauniilla värillään ja tuntuu
ikäänkum itse liikkuva ja syvä järvi olisi vähemmän luotet-
tava pohja tälle rohkeasti taivasta kohden kohoavalle vuo-
relle, jota sen vuoksi muihin verraten saattaa jättiläisenä
pitää. Eipä siis ihme, että järveä kulkeneet ovat mielikuvi-
tuksessaan luoneet tämän pimeän aukon niin syväksi, että
se Laukon kellariin t. Karkun kirkolle asti muka ulettuu,
sillä se soveltuu hyvin luonnon omaan suurenmoiseen vaiku-
tukseen mieleemme tässä paikassa *).

Myömemmin, kun olin jo jättänyt Vesilahden, sain myös-
kin tietää, että Halkivahan Kainulan talossa joku vainaja
oli löytänyt messinkisen kattilan kauhean kallion rotkosta.
Onko tässä jutussa perää, sitä en tiedä, vielä vähemmin
minkä näköinen ja muotoinen tuo kattila on, jos se enää
lienee tallellakaan. — Arvaten oli se myöhemmiltä ajoilta;
kenties oltiin sodan aikana löytöpaikassa pakosilla ja pü-
lossa, koska talokin kuuluu olevan erinomaisessa ronossa.

+) Laukon, Karkun, Kurjen y. m. hämäriä muinaistaruja muis-
teltaissa älköön unhoitettako, että näistä y. m. seikoista mainittaan ro-
mantillisessa kertomuksessa nimellä „Pohjan piltti*, kuvaus lopulta

13:tta vuotisataa, kirj. Y. K. Mausikoita ja mustikoita-kckoelmassa, I:
17—107. Helsingissä 1859.

42 Tottijärvi.
Tottijärvi.

Tottijärvi on Vesilahden kappeli ja ijältään uudempi.
Nimensä arveltiin se muka siitä saaneen, että Laukon her-
rain koira, jolla oli nimi Totki, hukkui järveen, joka sen
jälkeen kutsuttiin Totken järveksi. Kappelia sanotaankin
toisinaan Totkijärveksi. — Vasta v. 1622 taikka sen jäl-
keen *) rakennettiin kirkko ja v. 1696 se Paavalin ja Pie-
tarin päivänä vihittin. Tähän aikaan kuului Tottijärvi tyk-
känään Kurkien haltuun, mutta tuon suuren reduktionin |.
omaisuuden peruuttamisen kautta ruunulle Kaarlo XI aikana
kadottivat he keikki talot, jotka eivät Laukon ja Tottijär-
ven säterihin kuuluneet. — Löytyy, paitsi muita muistoja
Kurjista, suuri kirkonkello, jossa kansa luulee, että Matti
Kurjen kasi, josta tuo väkevä Pohto tunnetun tarun mukaan
oli lyényt sormia poikki, nähdään kuvattuna. Lähdinpä sis
tuota ihmettä katsomaan. Suuremmassa kirkonkellossa näkyi
tosiaankin käsi, jossa vaan 2 sormea oli suorat, mutta mo-
lemmat ensimäiset ynnä sakarisormi koukistuneet 1. jos tah-
dot — poikkilyödyt! Kuitenkin on luultavin, että ne ai-
noastaan osoittavat sitä paikkaa kellossa, josta seuraava kir-
joitus alkaa: „Till Gudz namns ähra och Tätkierfvi capells
nytta har lanzhöfdn den högvälb: Herre Hr Gabriel Kurck
friherre Herre till Laucho och Tätkierfvi med Wesilax
Sochns till hielp låtit giuta denne kläckan i Abo“. — Pie-
nempi kello on vuodelta 1779. — Muuten kerrottiin täällä
että joku pappi olisi muinoin kerran polttanut koko joukon
vanhoje kirjoja!

Sakaristossa näkyy pieni mitätön taulu, kuvaava ristiin
naulittua Vapahtajaa, vuodelta 1785. — Kirkon alttarin tau-
lusta saadaan siinä olevasta kirjoituksesta tieto että: ,,V.

>) Abo tidn. 1797 n:o 26.

Tottijärvi. 43

1854 on tämä altartaulu tähän Herran Huonen ylösrakettu
Arkiateri ja Riddari Herra Töngren’in ja kappalainen v.
Pastori Herra B. I. Amnell’in toimituksen kautta". — Ar-
vattavasti uuden ajan t. oikeammin ison vihan jälkeisiä muis-
toja lienee se paljous ruotsinkielisiä nimiä, joita täällä ta-
vataan. Sanotaan Kurkien niitä antaneen, ei mainita missä
tarkoituksessa. Niitten järkevyyttä arvostelkoon lukia itse
seuraavasta kirjavasta luettelosta (kanttorilla olevain ylös-
kantokirjain mukaan), joka hupaisuudeksi tässä seuratkoon:
Lillträsk kutsutaan Linträsk’iksi (kappalaisen virkatalo),
Bergendal sanotaan Kolu’ksi (olisiko se ison vihan aikana
jäänyt kylmille, mutta uuden omistajan ja nimen saatua
vanha nimi muistunut kansan mieleen?), Engvall = Engvalli,
Gullspång = Kullpoo, Längvik = Lonviikki 1. Lollviikki, Pelt-
tari torppa sanotaan ennen olleen rälsinä ja vanhoissa kirkon
arkiston kirjoissa kutsuttavan ,rälsitorpaksi“, Qvarnbäck =
Kallas, Skafvarböle = Kaveri, Svartmark = Vattmarkki, Berg-
stad = Versta, Karlberg = Kaarperi, Nybacka = Haliseva, Ny-
gård = Ekkerman, Nystad = Nyystää, Silfverberg = Silvesperi,
Svanbäck=—Joenperä, Svansjü—Vaansüô, Astrand=Oostranti,
Granlund=Kaarlunti, Norrkulla=Norrkula, Norrmark=Noor-
markki, Nytorp = Tapola, Smedtorp = Toriseva, Bontorp =
Kiista, Gränstorp = Kränstorppa. Hammarbäck = Hammar-
päkki, Liljedal=Seppä, Siukola sanotaan ennen olleen kylänä,
mutta joskus (ison vihan aikana?) kylmille joutuneena otetun
Kurkien alueesen (suupuheen mukaan), Stenvik — Tenviikki
ja Åminne = Telkkä. — Näillä torpilla on siis toinen nimi
kirjoissa, toinen kansan keskellä.

Pajulahden kylässä ostin myüs yhden hopearahan Kus-
taa I ajoilta 1. 1520-luvulta *). Vuosiluvun viimeinen nu-

*) Uudempia rahoja ostin monessa paikassa pitkin matkaa. En
ole ruvennut niitä kertoakseni, koska niitä entiseltä löytyy kosolta
museumissa ja mynttikabinetissa.

44 Pirkkala ja Yläjärvi.

mero on raapittu epäselväksi, kun sitä muka joku on tut-
kinut, vaiko olisi siité lääkkeeksi käytetty?

Partuskan lahjoitti museumiin rusthollari Kaarle Rekola
Sorvair kylästä. Se oli ollut talossa jo hänen isänsä aikana
eikä tietty ollenkaan mistä se on kotoisin.

III, Pirkkala yoni Yläjärvi.
A. Pakanuuden aika.
Kiviaika.

Pirkkala.

Onsitaltta kvartsiittiliuskaa, loydetty Hakaïan torpan pel-
losta Wiik’in maalla; vrt. Aspelinin teos: Suomen suvun asu-
mus-aloilta, Kuv. 48.

Vasarakirves, löydetty santakuopasta Tyhjän perässä t.
Taivalkunnassa; insinööri H. Kaufmann’in omistama.

Taltta, löyd. Pirkkalassa; tämäkin löytyy hra Kauf-
mann’in hallussa.

Paitsi sitä löytyi rehtori Stälpen hallussa latuskainen
poikkikirces Pirkkalasta.

Myös on pastori Helenius lähettänyt museumille tasa-
taltan, löyd. Korvolan Jaakkolan maasta.

Yläjärvi.

Vasarakirveen kärkipuoli dioriitista, löydetty Eerolan
talon pellosta Keijärven kylässä Yläjärven kappelissa; sen
lahjoitti Toosilan isäntä Heikki Johananpoika Kangasalta;
huonoa tekoa, sillä terä on vino ja muutenkin puolitekoinen.

Kiinteitä muinaisjäännöksiä epävarmalta
(pakanuuden) ajalta.
Pirkkala.
Jokisen veden rannalla, Siuron kosken yläpuolella ja
bolsta lyhyttä virstaa Haukkalan talosta Penttilän kylässä,

TIONAVNNIT 79

Kh

mi

\

ir

if
|
ra

a

‘OTTOAONAVUUT]

yrodolyr ‘GG

Pirkkala. 45

sijailee tuo jylhä korkeudestaan ja kauneudestaan mainio
Linnavuori. — Tuskin osasin odottaa sitä luonnon juhlalli-
suutta ja muinaisjäännöksen suuruutta, jonka tässä tapasin.
Löytyypä tässä epäilemättä mitä suurimpia muinaislinnoja
maassamme, ja suurin, jonka olen nähnyt. Harva näkyi kui-
tenkin tietävän tästä; ja ne, jotka sen kokonaisuudessaan
tunsivat, eivät saaneet mieltään myöten linnan varustuksia
nähdä, koska ne olivat melkoisesti metsän vallassa ja osaksi
sen peittämätkin. Olin Helsingissä nähnyt tämän linnan
pohjapiirustuksen, jonka hrt Gottlund ja Godenhjelm olivat
tehneet, joka muistoksi ja vastaisen tietustelemisen avuksi
olkoon tässä julaistuna (kuv. 54). Sentähden tiesin tässä
olevan jotakin. Ja vaikka arveltiin, että muutamia työmie-
hiä oli käynyt vierittelemässä suurimman osan kivivallista
vuorelta alas, kun ei siitä ensisilmäilyssä näkynyt, kuin vä-
häisempi kivivalli vuoren järviselle puolelle, en malttanut
lakata hakemasta, ennenkuin pääsin koko avaran linnan va-
rustusten jaljille. Vuori onkin hyvin lavea ja joka taholta
äkki jyrkkä, paitsi yhdessä paikassa sen mannermaan puo-
lella, jossa linnan tasanko vienoisella rotkolla alenee, jotta
siitä sopii hevoisellakin ajaa vuorelle (kuv. 55; kohta a
kuvassa 54). Tässä loytyy linnan suurin ja avarin portti,
josta vanha polkukin kay. Mutta portin kumpaisellakin
puolella alkavat kivivallit, kokoonpannut ylipäänsä miehen
kantamista kivistä. Vallit ovat tässä kohden vähäisempiä,
mutta toisissa paikoissa pari kyynärää korkeita ja toista syltä
_leveité. Joka kohdassa niitä on rakennettu pitkin vuoren jyrk-
kaa reunaa; tahi oikeammin, vallit täyttävät vuorisyrjän vä-
lisiä rotkoja tahi vähemmän kaltevia paikkoja, sillä tietysti
niitä ei ole tarvittu, missä vuoren seinän tapainen vieru tekee
mahdottomaksi päästä linnaan. Linna on korkein rannan
puolella, tahi sen mannerpuoli muutamia syliä alempana.

46 Pirkkala.

Koko sen ala on avaruudeltaan liki 100 syltä pitkittäin ja
noin 100 askelta poikittain. — Järvenpuolisella rinteellä kö-
köttää tuo tunnettu „saarnastuoli“ (kuv. 56; kohta 6 ku-
vassa 54), neliskulmainen pitkänsoikea, noin 7 syltä korkea
vuoren lohkare. joka on vajonnut järveen pain vuoresta, sillä
vanhat ihmiset puhuvat, että se ennen oli hyvin likellä
vuorta, jotta sinne lyhyen laudan avulla päästiin aukon ylitse.
Jossakin paikassa saarnastuolilla sanottiin olevan muutamia
kirjoituksia, joita en kuitenkaan nähnyt; vaan sen päällä
näkyy ainoastaan tuo pieni kivi, joka kutsutaan „raama-
tuksi“. — Eras Linnavuorella oleva oli kerran, niin kerro-
taan, kuoliaaksi ampunut jonkun ruotsalaisen prinssin, joka
oli saarella Jokisen vedessä Sentähden muka kutsuttiin
saarta Murhasaareksi. Toiset kertovat kuninkaan *) pan-
neen poikansa maaliksi, käskien hänen väistymään nuolen
tieltä; mutta poika ei huomannutkaan nuolta, josta kuoli.
Kerrottiinpa vielä sekin, että sinne muka oli haudattu nui-
jasodassa kaatuneita, joiden hautojakin vielä näkyi. Miten
lieneekin asian laita ennen ollut; käydessäni saarella kerran
myöhemmin kesällä 1880 niitä ei voitu havaita **). Silloin
myös huomasin, että saari onkin melkoisen korkea kallio-
luoto. Mitään kiinteätä muinaisjäännöstä siinä ei ollut näh-
tävänä. Ainoastaan sen luoteisella puolella löytyy jonkun
tynnyrinalan suuruinen maanpinta, joka mättäineen tosin
näyttää hyvin epätasaiselta; mutta oliko siinä hautojakin,
niinkuin joskus hoetaan, ei ole mahdollista päältäpäin päät-
tää, tuskin edes luultava, sillä ennen Siuron kosken laske-
mista toista syltä, oli tämä pinta melkein lian alhainen hau-
tausmaaksi. Saari ansaitsee tuskin suurempaa huomiota sii-

*) vrt. Carlsson: Kertomus etc. s. 6, jonka mukaan isä oli ollut
,jattilainen eli paholainen“; vrt. Suomi II: 2 s. 133.

**) Kso Uusi Suometar 1880 n:o 78.

lla.

innavuore

tuoli L
( Katsottuna sivulta)

S

€
Cc

56. Saarn

Pirkkala ja Yläjärvi. 47

täkään, että siellä vielä joka vuosi poltetaan helaavalkeata,
johon muuten sopii käyttää mitä korkeata vuorta hyvänsä.
Kenties saamme tässä kohden Murhasaaren suhteen kuitenkin
jollakin syyllä kysyä, minkätähden tullaan juuri tähän saa-
reen helaata viettämään, sillä siten tämä saari, tarujen muis-
telmana, saattaa meitä uskomaan, että se kätkee muinaisia-
kin muistoja, vaikk’emme taida, kumminkaan vielä, antaa
kysymykseen vastausta. — Sain tosin käsimi yhden messin-
kisen sapelinkahvan, löydetyn Murhasaaresta; kahva on kui-
tenkin hyvin myöhäistä laatua. Myös kay muitakin risti-
riitaisia kertomuksia siellä löydetyistä miekoista y. m. —
Mutta palatkaamme Linnavuorelle. Sen vieressä on niitty,
jota sanotaan Sotaniituksi. Muutamat sanovat siitä löyde-
tyksi yhden sapelin, toiset taas väittävät sitä perättömäksi.
En kumminkaan semmoista saanut. — Näitä pakanuuden
aikaisia linnoja, joiden joukkoon Linnavuori kuuluu, tava-
taan useampia maassamme, ja tässä kihlakunnassa kolme.
Linnavuori pysynee kuitenkin kauniimpana ja merkillisem-
pänä. Senvuoksi kustansikin hra F. Idestam Nokiasta
useampia päivätöitä kesällä 1879 linnan kaunistamiseksi ja
uudistamiseksi. Työ oli kuitenkin silloin ainoastaan vähäi-
nen alku ja sietäisi kyllä jatkamista, sillä tähän vuoreen
poikkee kaukaisiakin matkustajia ja hauskuudeksensa moni
kiipee ,saarnatuolin“ vieritse sen jyrkintä rinnettä linnan
korkeimmalle kukkulalle asti, jolta Hämeenkyrön ja Kula-
veden väliset seudut antavat hänelle vaivainsa palkinnoksi
kauniin näköalan.
Yläjärvi.

Niemen rusthollin maalla Yläjärvellä ja sen vasikka-
ha’assa liki taloa näin yhden eriskummallisen kivisen ja ke-
hän tapaisen aitauksen. Poikkimitaten 6—7 askelta oli se
erään kallion syrjässä. Kehää ei ollut kuin 3/, osaa 1. 10

48 Yläjärvi.

askelta, sillä vuoren oma syrjä täytti yhden neljänneksen.
Kokoonpantu pienemmistä, mutta kyynäränkin pituisista ki-
vistä ja noin 1/, lyhyen virstan päässä Näsijärven rannasta,
näyttää se siltä, kuin se olisi ollut jonkun suojan perustuk-
sena. Kuitenkaan en osaa varmaan sitä sanoa.

Niemen talossa tiedustelin myés Reuharin saarella, joka
on Näsijärven luoto, olevata „lapin rauniota“, josta Carls-
son *) puhuu. Mutta ei kukaan tiennyt, että siinä saaressa
mitään muinaisjäännöstä edes on ollut olemassakaan. C.
puhuu tästä rauniosta seuraavalla tavalla: „Kesällä v. 1762
löysi maanmittari Hall kiviraunion kumottuna suurempien ja
vähäisempien kivien seassa muutamia särkyneitä uurnan kap-
paleita, jotka yhteen sovitettuina tekivät ympyriäisen kruu-
kun muotoisen astian, jonka leveys näytti olleen likimäärin
7 tuumaa. Aine oli tavallista savea, johon oli sekoitettu
karkeata santaa, ja sen päällä tuntui paksuin sormenpäitten
siat, jotka sithen olivat jääneet astiata valmistaessa. Kruu-
kun punertava väri todisti, että se oli tulessa ollut". —
(Hall päätteli tästä, että vanhain Göthiläisten ruumiinhau-
taustapaa täällä oli käytetty). Tästä näemme siis selvästi,
että Reuharin saarella menneen vuosisadan keskipaikoilla
vielä nähtiin pakanallisaikuinen hautaraunio, joka kuitenkin
nyt kuuluu hävinneen näkymättömiin. Saaressa en senvuoksi
käynytkään, sillä se on liian suuri ilman opasta mitään
hävitettyä rauniota löytää.

Myöhemmin olen kuitenkin saanut Pietarissa olevalta
Nobel’in tehtaan päälliköltä, insinööri Herm. Kaufmann’ilta,
joka taannoin asui 18 vuotta Tampereella ja siellä ollen har-
rasteli muinaistieduksia, muutamia Hfors Daglad’issa syksyllä
1881 näistä tutkimuksistani julaistun lyhyen kertomuksen
johdosta kirjallisesti annettuja tietoja sekä Reuharin saarella

+) Kertomus Pirkkalan pitäjäästä s. 6; vrt. Suomi II: 2 s. 133.

Yläjärvi. 49

että muilla Näsijärven ja Pyhäjärven seuduilla olevista mui-
naisjäännöksistä, joista aion puhua yhteydessä niitten paik-
kojen kanssa, joihin ne lüttyvät. — Hän kirjoittaa muun
muassa (suomennettuna): „Reuharin saarella metsässä koko
matkan päässä rannalta löytyy nelikulmainen kivipano yhden
tai parin jalan korkeutta ja noin kahden neliösylen ava-
ruutta, joka eräässä paikassa näyttää mustetulta ja lienee
muinaisuudessa ollut käytettynä asunnoksi. — Reuharista
luoteesen on muutama toinen saari, jonka nimeä olen unhoit-
tanut, mutta joka kuuluu Lielahden kartanon alle; siinä sen
eteläisellä niemekkeellä tavataan jäännöksiä suuresta, hävi-
tetystä kivikummusta“. — Lisättäköön tähän muutamia muita
saman henkilön hyväntahtoisesti antamia tietoja, vaikka ne
tähän kertomukseen oikeastaan eivät kuulu, että kuitenkin
tulisivat muistoon pannuiksi. — „Teiskolan kappelissa ole-
valla ja Teiskolan kartanoon kuuluvalla Koljonsaarella näh-
dään sen korkeimmalla kukkulalla jäännöksiä kahdesta suu-
resta kummusta *); nekin sisältäviä kivipanoja eli jälkiä
niistä. Paitsi sitä tavataan saman saaren eteläisellä rannalla
lähellä järveä kivipano, Kokoon pantu kahdesta 1 a 2 ja-
lan korkeasta kiviaidasta, joka nojaantuu korkeata vuorta
vastaan; siinä huomataan tulen jälkiä. — Liki Teiskolan
kartanoa, sen eteläisellä rannalla ja sen sillan itäisellä puo-
lella, joka käy lahden ylitse, löytyy puita kantavassa kum-
mussa haudan tapaisia syvennyksiä maassa. — Puolen pe-
ninkulman päässä etelään Murolan kanavasta Kapeen kylän
maalla ja muutamalla Vangon selkään pistäyvällä niemellä
oli 60-luvulla 2 hyvin säilynyttä, suurta kivikumpua. Muu-
ten olen nähnyt useampia semmoisia jäännöksiä Murolan
pohjoisellakin puolella pitkin veden jaksoa, vaikka paikkain
nimet ovat unhottuneet“.

*) vrt. Suomi II: 2 osa s. 136.

50 Yläjärvi.

Joku tavallista merkillisempi kumpu näkyy olleen sekin,
joka kerrottiin löytyneen Liukoniitun maalla (Korvolan ky-
1ää?). Se oli 3 korttelia maan pintaa korkeampi. Sitä kai-
vettaessa löydettiin valkoisen sekaista tuhkaa ja hiiliä kuo-
pasta, joka oli syltä pitkä ja toista kyynärää leveä. Kuo-
pan kumpaisessa päässä ja sen pohjalla tavattiin laakakiviä.
— Ollilan maalla Sovelan torpan luona näin yhden matalan
kiviroukkion. Se on noin 10 askelta poikittain ja asemansa
on Kassilen’an niemellä, eräällä Näsijärveen pistäyvällä vuori-
niemekkeellä, ihan järven rannalla ja vastapäätä Pallosaarta.
Keskeltä se näkyy olevan purettu, siis jo tuntemattoman
tutkima ja — hävittämä. Sitä kutsutaan läheisillä tienoilla,
joissa siitä tedettiin, jättiläisten pesäksi. — Pienempiäkin
kivikasoja löytyy tämän saman torpan maalla, mutta sen
peltojen syrjissä, eikä ensinkään niin Näsijärven partaalla,
kuin tuo ensiksi kerrottu. Ne ovatkin ehkä olleet oikeita
kiukaita, miksi niitä nimitetäänkin, koska kumminkin yhdessä,
Niittumäessä olevassa, tuntui vielä huoneensija ja kiuas nur-
kassa. Mahdollisesti saattoi tämä ennen ollakin joku metsä-
pirtin kiuas. Mutta mitä toinen ja kolmas näistä pienistä
n. k. kiukaista olivat olleet, se on vaikeampi sanoa, „koskei
ainakaan toisessa ollut arinaa, kun purettiin, vaan tuhkaa
ja hilliä oli saven päällä*. — Sitä eivät kuitenkaan toden
mukaisesti kaikki nuo n. k. lappalaisten kiukaat, joita täällä
tavataan useampia, ole olleet. Eikä niistä taideta varmaan
sanoa, mitä ne oikeastaan ovat, ennenkuin joku tiedemies
niitä kaivaa ja sillä tavalla juuria myöden heidät tutkii,
joka kuitenkaan ei kuulunut minun tehtäviini, minulla kun
oli määränä niitten olemisesta tiedustella ja kirjallisesti muis-
toon panna tulevien tutkimuksien varaksi. — Yhden sem-
moisen „lappalais-kiukaan“ näin myös Pengon talon maalla
Koiviston kylässä Peräveden rannalla Teiskon rajalla, met-

Yläjärvi. 51

sän sisässä noin virstan päässä talosta. Ympäri mitaten oli
se lähes 20 askelta, ja ennen, isännän pienenä „kloppina“
ollessa, parikyynärää korkea, nyt ei se enää ollut kyynärää-
kään, sillä „eräs mies sen hajoitti“.

Liki Pengon taloa sanottiin olevan toinen „lappalaisten
kiuas“. Samoin yksi Hempuran maalla Pengonpohjan kylässä
Koivuniemen torpan tykönä Kallioriihen paikassa. Tätä rouk-
kiota kutsutaan jättiläis- taikka nunnainpesäksi. Toinen yh-
täläinen sanottiin löytyvän Mutalan kylässä Heikkilän maalla
Kauskorven huhdassa, joka lienee ollut joku vanha kiuas,
koska sen pesä oli niin suuri, kertojan kloppina ollessa, että
mies mahtui sisään. Arinaa ei.ollut, vaan kallio niin sileä,
kuin lakeerattu; ja ulkopuolella 2 kyyn. korkea; nyt se on
särjetty. — Kaksi yhtäläistä pesää oli vielä Intin maalla Pen-
sonpohjan kulmassa, liki Koikeroisen järveä. „Silnä metsäi-
sessä pahkamaassa ei ole taloa ikänä ollut; ahona nyt; ennen
vahva kuusisto. Kumpikin pesä kalliolla, hajotetut ja rys-
san virsta välissä. Ei tämmüiset käppyrät, kuin nykyiset
ihmiset ovat, olisi jaksaneet raataa maata (ennen, kun nuo
pesät ja roukkiot tehtiin?); silloin sai vehkoa oman päänsä
mukaan. Puralla heinää tehtiin, toinen piti kiinni, toinen
löi. Oli ämmän hyvä suven työ, kuin lampaan ruu’an teki“.
— — Vielä kerrottiin kolmesta, jotka muka olivat Heikki-
län maalla Kyöstilän kylässä; niistä yksi, Oksjärven rannalla,
„on niinkuin saunan kiuas“. Kaikki ovat takamailla sel-
vällä kalliolla, ja ihmiset sanovat niitä lappalaisten uuniksi.

Minkä aikuisia nämät pesät, rauniot y. m. nimiset kiin-
teit muinaismuistot ovat, on vaikea, näin — niin sanoak-
seni puusta katsoen — päättää, ennenkuin ne tarkemmin
tutkitaan. Ett’eivät ainakaan kaikki ole lappalaisten teke-
miä, niinkuin vähän luotettava taru, joka nimeltä ei tunne
muita muinaisia asukkaita kuin näitä, tahtoo uskotella, on

52 Ylöjärvi ja Pirkkala.

meillä, tutustuttuamme Lempäälän ja Vesilahden raunioihin,
syytä otaksua. — Tähän muinaisjäännösten luokkaan luet-
tanee myös se kivirawnio I. hiidenkiuas, joka on Pirkkalan
kylän Viralan (Leukun) metsässä Santakuopan ahteella likellä
kylää, ,joka näyttäisi muinoin tulisijana (uunina) olleen,
vaikk’ei tällä kohdalla muistella koskaan suomalaista asun-
toa olleen“ *), ja jonka Carlsson pitää lappalaisten asunnon
merkkinä. Sanottiin, käydessäni Pirkkalan kylässä tätä rau-
niota tiedustelemassa, ett’ei siitä enää ole mitään jäljellä,
vaan kaskea sillä paikalla poltettu, jolloin se hävitettiin.
Todistanee se kumminkin, että Pirkkalan kylän paikka oli
asuttu, ennenkuin suomalaiset ottivat sen haltuunsa.

Myöhempi rauta-aika.
Pirkkata.

Wiikin löytö. Wik’in kartanon alueella oli kumminkin
pari kymmentä vuotta sitten maantietä rakennettaissa ylem-
pänä sitä tienhaaraa, josta tie poikkee Nokian kartanolle ja
tehtaalle, melkoinen muinaislöytö tehty vähäisestä santakuo-
pasta n. k. „Wiik’in hovisuutarin asuntopaikan“ vieressä.
Silloin siinä asui suutari David Lindell, joka myöhemmin oli
muuttanut Kankaanta’an kylään, missä kävin häntä tapaa-
massa, saatuani seppä Lindell’iltä (veli?) asiasta tarkempia
tietoja. Ensin hin ei sanonut olevan mitään enää tallella.
Suurimman osan oli 2 herraa Helsingistä (Gottlund?) saanut.
Muut kalut olivat huutokaupalla hajoitetut. Pyynnöstäni
läksi hän kuitenkin sälykoppaansa tarkastamaan, kun pu-
huttuamme sanoi siellä olevan jotakin mitätöntä samasta
paikasta. Eipä kauan katseltukaan, ennenkuin kopasta löy-
dettiin yksi pronssinen rannerengas (kuv. 57), joka oli poikki
taitettu, kun oli tutkittu mitä ainetta se oli. Se on kau-

*) Carlsson: Kertomus s. 6.

Pirkkala.

Pirkkala.

51—69. Wiik’in löytö.

nn |

58. Tuliraudan puolikas. '/,.

ae

=

BIN

it

Kaufinan’in omistamat keihäänkärjet. 1/.

59—64.

Pirkkala.

65—68. Kaufmann'in omistamat kirveet.

Rayan)

Le J
Tere LE

Pirkkala. 53

niisti valaessa sommiteltu luikertelevilla viivoilla ja sitä
muotoa, joka on havaittu tavalliseksi Suomen pakanuuden-
aikana t. myöhemmällä rauta-ajalla. Rengas oli löydetty
sanotun torpan tykönä yhden Nällin nimisen talon (?) puolella
olevan ojan reunalta liki kedon pintaa. Samasta kopasta
sain vielä yhden éuliraudan ja Kiemurapäisen kappaleen toi-
sesta (kuv. 58), jotka olivat löydetyt toisesta likeisestä pai-
kasta. Samoin 3 tuumaa pitkän rautaisen putken, pohja
toisessa päässä, käytetty tuntemattomaan tarpeesen. Muita
kaluja suutarilla ei ollut. Kuitenkin hän tiesi kertoa 4 kei-
hään kärjestä, 2 kirveestä, 1 miekasta, 3 t. 4 vesurista, hel-
mistä ja sulatusta pronssista toista leiviskää, jonka sanoi
jääneen harjulle. Nama kalut olivat löydetyt santakuopasta
sylen suuruisella maan alalla, johon oli sekaantunut mustaa
lihavaa multaa. Muuten oli mustaa multaa avarammaltakin
maanpinnalla. Mihin nämä kalut olivat joutuneet, sitä han
ei tiennyt. — Sittemmin näin insinööri H. Kaufmann’in luona
Tampereella ja Kyrüskoskella 6 keihään kärked Suomessa
tavallisia muotoja, joista 5 olivat mainitusta kuopasta, kuu-
des léydetty seppä Lindell’in perunamaasta, siis aivan toisesta
paikasta*). Olivatko näitä samat 4, joista suutari Lindell
puhui, siitä en saanut varmaa tietoa, sillä Kaufmann’illa ei
ollut mitään muistoonpanoja, eikä tarkkaan muistanut näitä
asioita. Hin oli paitsi sitä nähtävästi saanut muualtakin

*) Yiopiston museumiin on tullut s. Kirjallisuuden Seuran kautta
2 keihäänkärkeä (Färling’in luett. n:o 853—854). Kuuluvatko ne tä-
hän löytöön on vaikeata varmaan sanoa. — Muuten on edellä mainittu
ja nykyjään Pietarissa asuva Kaufmann (veli yllä kerrotulle) antanut
myös seuraavan tärkeän tiedon: „Nokian tehtaan maalla oli siinä, missä
vanhin kuivaushuone sijailee itäisellä rannalla hyvin louhikkaassa töy-
rässä hautausmaa, josta rakennuksia tehtäessä usein löydettiin poltta-
mattomia luita*. Kaluista hin ei ensinkään puhu, eikä siis taida päät-
tää, onko se nuijasodan aikuinen vaiko vanhempi. Louhikas töyrä
tosin paljon viittaa pakanuuteen.

54 Pirkkala.

muinaiskaluja, sillä hänellä oli 4 kirvestä (kuv. 59—68)
samaan löytöön kuuluvata; (suutari L. tiesi, niinkuin yllä
kerrottiin, ainoastaan kahdesta kirveestä, mutta seppä L.
viidestäkin, jotka sanoi antaneensa Kaufmann’ille). Miekka
sanottiin myös Kaufmann’in saaneen, mutta tästä hän itse
taas ei tiennyt mitään. — Eivätkä nämät henkilöt olleet
ainoat, jotka olivat saaneet tämän löydön kaluja. Ostin
yhden kirvecn, jonka seppä Lindell tiesi kertoa kuuluvaksi
tähän löytöön, Korkeamäen torpparilta Hinttulan maalla,
joka oli ostanut sen suutari Lindell’in huutokaupassa säly-
kopan mukana, miss’ muun muassa, paitsi tata kirvestä, oli
silmä samanlaisesta kirveestä, kuin edellinen. Kopassa oli
vielä “ut miekkakir, joka kuitenkin sittemmin hukkui.
Mauuesisesti oli tämä juuri se miekka, jonka seppä Lindell
muisti antaneensa Kaufmann’ille, koska hän, niinkuin sanot-
tiin, ei sanonut semmoista saaneensa. — Mutta tässä sa-
massa santakuopassa kävi muitakin kaivamassa ja santaa
ottamassa, kun maantie siihen aikaan muutettiin nykyiseen
alempaan paikkaansa. Kuinka monta kalua tällä tapaa jou-
tui mieron tielle on epätietoista. Sain niistä kuitenkin yhden
keihään kärjen talteen Kuralan kylässä Komosen talossa Ve-
silahdella, jonka talon vanha isäntä oli löytänyt samasta

Pirkkalan kylän ojasta löydetyistä kaluista en minä-
kään enemmän, kuin Carlsson *) saanut niin ainoatakaan
käslini.

Lahjoitti museumille myös Korvolan Jaakkolan kesti-
kievarin isäntä G. Jaakkola yhden keihään kärjen (kuv. 70),
joka oli löydetty Tolpanmäen pellosta talonsa maalla.

Muinaiskaluja sanotaan niinikään löydetyn Ratakirstun
lahdeltakin Ala-Villilän alapuolella Pyhäjärven rannalta.

*) Kertomus j. n. e. s. 16.

Pirkkala.

71. Keihään kärki
Yläjärven Mikko-
69. Keïhään kärki. lasta. '/,.

ND)

MM
2

70. Keihään kärki
Jaakkolasta. '/,.

*) Katso lisäyksiä kirjan lopussa.

Pirkkala. 55

Muuten on paikalla ennen mestattu. — Pastori A. Helenius,
kotoisin Pirkkalasta, kertoi kerran antaneensa tunnetulle
Gottlund’ille rauta-aseita, löydettyjä Viholan niemeltä — paik-
kaa tarkemmin mainitsemattaa, — jolta alalta myös ihmis-
luita ja „sotamiehen nappia“ oli puheen mukaan saatu. Nä-
mat löydöt saamme kenties todenmukaisemmin asettaa yh-
teyteen nuijasodan muistojen kanssa Nokiasta, joista edem-
pana kerrotaan.

Että Pirkkalassa jo pakanuuden aikana saattoi kuu-
luisia tekoja tapahtua, sen taidamme uskoa mahdolliseksi
edellä kerrottuihin muinaistieteellisiin teko-asioihin katsoen.
Siihen viitannee sekin taru, jonka mukaan Kaarilan maalla
olevassa paikassa, jota sanotaan Suostumusvuoreksi, kolme
suomalaista kuningasta olivat tehneet liiton, ja sentähden
luullaan vuoren saaneen saanotun nimensä *).

Wik’in ja Maatialan kartanojen välillä kohoaa vainion
ja Pyhäjärven välisellä tasanteella 16 jalan korkuinen kaar-
tion (= kon ruots.) tapainen kumpu, jota toiset sanovat
Junkkarin mättääksi, toiset Juntturin mdeksi. Tästä ker-
rotaan, että kansa pakanuuden aikana kokoontui siihen kaup-
paa hieromaan ja uhraamaan jumalilleen. Professori Gadd-
kin kertoo menneellä vuosisadalla painetussa kirjassaan **).
että tässä uhrattiin ennen muinoin suomalaiselle jumalalle
„Junkkarille“. Ja vielä kuulin usein kansan puhuvan, että
kristinusko oli tältä mättäältä ensin saarnattu pakanallisille
Pirkkalaisille ***). Tama usko oli, niinkuin Pirkkalan Leu-
kuun isännän äiti-vainaja aikoinaan tarinoitsi, paikkakun-
taan ensin tuotu Turusta siihen aikaan, kun Birger Jaarli

*) vrt. Uusi Suom. 1879 n:o 116 lisäl.
**) Satacunda s. 11; vrt. Suomi Il: 2 s. 134.
***) vrt. Kertomus etc.’ Carlsson s. 36.

56 Pirkkala.

rakennutti Hämeenlinnan. Jo tästä uteliaana, antaisiko eri-
tyinen tämän kummun tutkiminen mitään valaistusta näille
tarullisille tiedoille taikka taidettaisiinko sen kautta päästä
selville siitä, onko myös ihminen ollut avullisna kummun muo-
dostamisessa, päätin, poikkeuksena ohjelmasta, paikalle toimit-
taa jonkun maanmuodostuksen tutkijan. Tämän tutkimisen suo-
ritti hra K. Hj. Gylling, ja hänen sen johdosta annetun kertomuk-
sen tahdon tässä kokonaisuudessaan julaista. Se kuuluu niin:

.Herra A. O. Heikel’in kehoituksesta allekirjoittaneelle
olemaan avullisna tarkastaessa erään Pirkkalan pitäjäässä
loytyvin ja arkeologisesti merkillisen maakummun luonnon
laatua saavuin minä 4 päivänä elokuuta 1879 määrättyyn
. paikkaan, jonka tarkastuksesta allamainitut havainnot anta-
koot kertomuksen.

Paikkakunta, jossa tämä Juntturin mäeksi nimitetty
kumpu tavataan, on keskikokoinen, pitkänpuolinen tasanne,
jota pohjoisesta rajoittaa idästä länteen käyvä vierinkivi-
soraharjanne ja etelästä Pyhäjärvi. Tasanteesta kohoopi
kumpu noin 16 jalkaa, vaan Pyhäjärven pinnasta lukien
nousee sen huippu 39 jalan korkeuteen. Tasanteen kerros-
jaksossa havaitaan 1 '/, jalan syvyyteen pienimuruista kel-
taisen ruskeata osittain kerrostunutta hiekkaa (glacialihiek-
kaa), ja heti sen ylipuolella kerrostumatonta harmaata pel-
tosavea; molemmat nämät maalajit pistäyvät ohukerroksisina
hieman matkaa kummun rinteille. Itse kumpu on muodol-
taan kaartion tapainen, sen koillis-, läntis-, kaakkois- ja ete-
läpuoliset rinteet hienosti tasoitetut. Kummun sydänraken-
nuksen muodostavat pystyyn kohonneet liuskakivikerrokset.
Tämä liuskakivi on paikkakunnalla yleinen, ja N. L. Äker-
blom’in *) mainitsema saviliuska, joka rikkikiisuperäisyytensä

*) N. L. Akerblom: „Bidrag till Tammerfors traktens geognosi“;
. Bidrag till kännedom af Finl. nat. o. folk. Vihko XXI s. 124.

Pirkkala. 57

vuoksi vapaasti joutuu rapautumistilaan, jolloin rauta va-
pautettuna rikkikiisusta muuttuu rauta-oksiidihydratiksi, suo-
den koko rapautumisjoukolle tummanruskean värin. Täm-
möistä rapautumisen kautta syntynyttä ainetta onkin se
multapäällys, joka vaipan tapaisena peittää kummun kallio-
rungon, ottamatta lukuun sen ylimmäistä lakea.

Kuten yllämainitusta voipi huomata, täytyy siis täy-
della syyllä otaksua, että luonto itse etäpäässä ja suurim-
maksi osaksi on ollut vaikuttavaisena kummun saattamisessa
nykyiseen muotoonsa. Ainoa seikka, joka saattaisi antaa
jotakin perustetta kansan taruissa löytyville kertomuksille,
joiden nojassa voi pitää luonnollisena asiana, että ihminen-
kin kummulla harjoitettujen pakanallisten ja kristillisten me-
nojen kautta olisi ollut osallisena sen äsken kerrotussa muo-
dostamistyössä, on kummun myöskin etelärinteinen tasoitus
sekä ylipäänsä sen Pyhäjärven puolisten rinteiden hiljakkai-
nen ja hienotasainen kallistuminen ympäröitsevää tasannetta
kohden. Jos nimittäin kohtakin voidaan pitää kummun koil-
lis-, kaakkois- ja läntispuolisia rinnetasoituksia jääajan vai-
kuttamina, tulee kuitenkin tuo äsken mainittu eteläpuolinen
rinnetasoitus vaikeaksi selittää, ellei saa otaksua, että joku
muu voima kuin luonnon, on ollut vaikuttamassa saadaksensa
tätä usein mainittua kaartiontapaista rinnetasoitusta ulottu-
maan edemmäksi etelää kohden. Samaten voisi mainita, että,
mitä erittäin koskee tässä huomautettujen muiden rinteiden
pintatasoituksia, ne näyttävät olevan liian huolelliset voi-
daksensa olla yksinomaisesti luonnon aikaansaamia. Puo-
lestani olisin siis taipuvainen pitämään Juntturin mäkeä ja
sen nykyistä muotoa luonnon ja ihmisen yhdistettyjen vai-
kutusten tekona“. K. Hj. Gylling.

Kummun muodostumisessa oli siis kertomuksen mukaan
muukin voima, kuin luonnon, ollut vaikuttamassa. Jos tässä

58 Ylöjärvi ja Pirkkala.

on aikoinaan oltu sellaisissa toimissa, joista taru kertoo, niin se
seikka parahiten antaisi tälle geologilliselle selitykselle selvi-
tystä. Maan muodostuminen ja muinaishistoria antanevat siis
tässä tuetta toisilleen, jonka tähden taru tuntuu vielä toden-
mukaisemmalta.

Yhteydessä Juntturin mäen kanssa kerroin jo Leukuun
vanhan emäntä-vainajan muistoja Birger Jaarlin ajoilta.
Kuitenkin ei tarukaan kertonut hänen pitkin tätä vesistöä
maahan tulleen. Han oli myäs tarinoinut lappalaisista, että
pirkkalaiset kävivät heitä Pohjanmaalla veroittamassa. Pari
muutakin tarua lappalaisista kuulin jälkeenpäin Sahalahdella
henkilöltä, joka oli kotoisin Pirkkalasta. Olen jo julaissut
nämät tarut Tampereen Sanomissa 1879 n:o 83, jonka vuoksi,
kosk’eivät suorastansa koske mitään muinaisjäännöstä, ne
ainoastaan täten tässä mainitaan.

Yläjärvi.
Keihään kärjen (kuv. 71), löyd. Mikkolan talon maalla

Yläjärven kylässä, lahjoitti muinaismuistoyhdistykselle yli-
oppilas Hj. Sillman.

B. Kristillisyyden aika.
Pirkkala.

Ennenkuin Pirkkala sai oman kirkkonsa, oli tarun mu-
kaan täältä, samoin kuin Vesilahdelta, Tyrväältä y. m. seu-
duilta 1. yhteensä 14 nykyisestä seurakunnasta käyty Kar-
kun kirkossa, joka siis koko itäisessä Satakunnassa muka
oli vanhin. Sen jälkeen rakennettiin ensinnä kirkko Pirk-
kalaan, joka arvellaan vanhimmaksi seurakunnaksi tässä kih-
lakunnassa *).

+) vrt. Abo tidn. 1791 n:o 21. Borgå blad. 1839 n:o 43 ja Carls-
son etc. s. 11.

Pirkkala. 59

Vaikka parhaammat ja enimmät muinaisjäännökset ja
löydöt tavattiin, niinkuin edellisistä kertomuksista huomat-
tiin, Pyhäjärven länsipuolella, lienee sen ympäristön vanhim-
pia kyliä, milt’ei vanhin, kuitenkin Pirkkalan kyla, — jossa
Kierikka kehuttiin vanhimmaksi taloksi. — Kylä on järven
itäisellä puolella, ja ei myöskään tykkänään puuttunut mui-
naismerkkiä (s. 52). Siinä kylässä olivat Pirkkalan vanhim-
mat ja ensimmäiset, puiset kirkot.

Se kirkkopiiri, jolla tässä kirkossa oli yhteinen kes-
kuutensa, oli hyvin avara sittenkin kun Wesilahti, Lempäälä
ja Kangasala olivat siitä eronneet, (joka, niinkuin jo edelli-
sessä näimme, tapahtui aikaisin keski-ajalla), ja ulettui kauksi
Pirkkalan nykyisten rajojen ulkopuolelle. Pyhäjärvenkin
kerrotaan nimensä saaneen siit&é syystä, että sitä pitkin sekä
jarvitse että maitse kulki aina pyhinä suuria väkijoukkoja.
Saattaa nimi kuitenkin olla vanhempikin. Edellä muita
ovat paljon muistoja jälkeensä jättäneet ne matkustajat,
jotka tulivat Näsijärven tienoilta, sillä nämät seudut pysyi-
vät enimmän aikaa kirkollisessa yhteydessä Pirkkalan kanssa.
Heidän oli Pyynikin ja Piispan välillä kuljettava maamat-
kaa — sillä luonnollisesti matkustettiin järviä niin pitkälle,
kun päästiin — poikki sin harjun, joka eroittaa Näsijärven
ja Pyhäjärven toisistaan. Tähän kuuluvista seikoista, „ruu-
miin puntarista“ s. o. tiestä, jota pitkin ruumiita kuljetet-
tiin taipaleen poikki, Hiitten haudasta Pyynikin harjulla,
josta „Piispalan piru“ otti lapiollisen maata paiskatakseen
Harjun kirkon päälle (josta edempänä), Hiitten ja muista
Pyhäjärven saarista sekä niihin liitetyistä taruista on jo
usein kirjoitettu, jonkatähden emme tässä tarvitse näità
asioita ja tarinoita uudelleen kertoa *).

*) Kso e. m. Satacunda, Gadd, s. 10, 11. Finland, framstäldt i

teckningar. Z. Topelius; s. 129 ja 135. Kertomus etc. Carlsson s. 12,
47 y. m. Tamp. San. 1879 n:o 83.

60 Pirkkala.

1600-luvulla tehtiin Pirkkalan pitäjäästä kaksi seura-
kuntaa siten, että, Ruoveden, Keurun ja Messukylän eri seu-
rakunniksi eroitettua, toinen osa jäi emäseurakunnaksi, toi-
nen, Harju-niminen osa yhdistettiin nykyisen Yläjärven kanssa
kappeliksi, joka sai oman kirkkonsa. Vasta v. 1780 Yla-
järvelle rakennettiin eri kirkko (itsenäiseksi kappeliksi se
eroitettiin myühemmin), joka paloi v. 1842, minkä jälkeen
nykyinen tehtiin. Pirkkalan uusi kivinen kirkko valmistui
v. 1838, ja oli arkitehti Engel siihen antanut piirustuksen.
Seki Harjun että emäseurakunnan vanhat Herranhuoneet
revittiin maahan v. 1858 ja niitten jäännöksistä pystytet-
tiin sittemmin Pirkkalan kunnan ensimmäinen vakinainen
kansakoulu edellisen viereen.

Niinkum Pirkkalan kirkolle Pyynikin harjun poikki,
kävi myös Harjun kirkolle aikoinaan vakinainen tie Yläjär-
veltä suoraan n. k. Kalevan kankaan ylitse. Sen keskikoh-
dalla Piispalan Provastin ja Tohlopin Nepilän rajalla löytyy
paikka, nimeltään Kerdjdn törmä, jossa kärmeitten sanotaan
ennen keräjiä pitäneen *). Kävin törmää katsomassa. Pari
miestä sattui olemaan metsässä hakoja ottamassa. He näyt-
tivät mainitun törmän, jossa muiden puiden keskellä suu-
rempi mänty ennen oli ollut tuntomerkkinä, mutta ukkosen
särkemänä ja poikki hakattuna näkyi siinä nyt ainoastaan
lyhyt tyvi. Ympäristö on tykkänään luonnon alkuperäisessä
vallassa ja metsäistä louhikko-kankaan selkää. Vähän mat-
kaa puusta osoitettiin meille suurempi kivi, jota kutsutaan
Keräjän kiveksi, mutta ei siinäkään, eikä sen läheisyydessä
ollut mitään erinomaista nähtävänä. Luultavin onkin, että
jylhä ja ylt’ympäri asumaton seutu tuntui matkustavista kol-
kolta, jotta mielikuvitus sinne asetti kauhistuttavia eläimiä

*) vrt. Kärmeitten keräjistä Sodankylässä M. A. Castren: „Re-
och Forskningar“ I: 67.

Pirkkala. 61

asumaan, keräjiä pitämään ja ihmisille pahaa tekemään.
Niinpä kerrottiin kärmeiden kerran muka ajaneen takaa ra-
kuunaa, jonka saavuttivat Killerin kiven luona Raholan
maalla liki Willilän taloa, missä rakuuna pelastuksekseen
heitti takkinsa kärmeiden päälle. Keräjän törmä ja kivi
olisivatkin, näihin seikkoihin yksistään katsoen, muinaishisto-
riallista merkitystä vailla. Kuitenkin on meidän muistami-
nen, että toinenkin taru, kuin edellä kerrottu, tunnetaan
tästä paikasta, nimittäin menneeltä vuosisadalta *); sitä mei-
dain tuskin sopinee mitättömäksi selittää. Sen mukaan käy-
tiin tällä törmällä oikeutta lakien nojassa, jotka olivat puu-
hun pürrettyinä, ja koetettiin arvalla saada murhaajia ilmi.
Sus Keräjän törmäkin lienee monta tapausta nähnyt mui-
naisina aikoina. Ja täytyy kenties tästä päättää tämän tien
käyttämisen Harjun kirkkoa vanhemmaki sekä että sitä vil-
jeltin Pirkkalan vanhaankin kirkkoon tultaessa maamatkaa
Näsijärven läntisiltä seuduilta Pyhäjärven raannoille, joilta
veneillä mentiin toiselle puolelle. Toiselta puolen on van-
hanaikuisia oikeudenkäynnin- ja keräjätapoja saattanut viim-
meisiin vuosisatoihin asti säilyä kansan tavoissa. — Harjun
kirkon aikaisempia muistoja lienee sekin tarina, joka osa-
taan kertoa Äijänahteesta Yläjärvellä, jossa Keuruulta tuotu
ruumis rupesi niin paljon painamaan syystä, että Pirkkalan
kellot jo alkoivat soimaan, ennenkäin kirkolle oli ehditty,
jotta sen täytyi siihen haudata. Tämän perästä on paikalla
nähty aaveita, hevosen valjat laukeevat, eikä pääse eteen-
pain, joll’ei katso kuolaimen renkaan läpitse miki esteenä
lienee. — Mutta palatkaamme itse kirkkoihin.

Pirkkalan vanhimpain kirkkojen asemalla ei näy enää
paljon muuta, kuin kirkkopihan vallit. Jaakko oli niiden
nimi. Tarinoidaan ensimmäisen rakennetuksi vasta siihen

*) Satacunda. Gadd. 1751 s. 11; vrt. Suomi II: 2 s. 134.

62 Pirkkala.

paikkaan, johon kulkemaan pantu härkäpari, kun ei tästä-
kään rakennusriidasta muuten sovittu, pysähtyi. Paikka oli
ennen isoina vesivuosina saarena, jotta hautoihinkin tuli niin
paljon vettä, että täytyi piikillä painaa arkut alas veteen.
Pirkkalan tässä paikassa viimmeiseksi olleen sekä sen muit-
tenkin kirkkojen muodot ja muistomerkit on Carlsson *) hy-
vin tarkkaan selittänyt, minkä vuoksi aiomme ainoastaan ly-
hyesti lisätä muutamia seikkoja, joihin esitettävä kuva
hittyy.

Entisen Harjun kirkon kivivallien piirissä löytyy sen
kohtalon tähden, josta asken kerrottiin, ainoana jäännöksenä
korkealla paanukatolla varustettu sukuhauta (kuv. 72), joka
sanotaan menneeltä vuosisadalta tunnetun ja Pirkkalassa
syntyneen professori P. A. Gadd’in teettämäksi. Vuosiluku
1785 on pantu sen katolla olevaan ristikkoon. Tämä hauta
kutsutaan muuten „Harjun karmiksi“. Harjun hautausmaan
s. o. entisen kirkkopaikan vieressä olevan kansakoulun la-
kassa näin toisen Harjun kirkon vanhoista kelloista, joka on
hyvin pieni, suusta 1, kyyn. läpimitaten. (Toinen paloi
Yläjärvellä 1842). Samassa lakassa säilytetään myös puu-
hun leikattu Vapahtajan kuva ristineen sekä vanha saarna-
tuoli maalauksineen ja puunleikkauksineen, nähtävästi 1600-
luvulta. Paitsi sitä on Pirkkalan seurakunta Assessori G.
A. Sparen toimesta lahjoittanut yliopiston museumille 4 lasi-
maalausta, jotka kaunistivat Harjun kirkon akkunaa. Niissä
kuvataan sittemmin Käkisalmen maaherra Patrik Ogilvie’n,
hänen puolisonsa Katharina Böcklar’in ja tyttärensä Marga-
retha’n ynnä Elisabeth’in vaakunat **), jotka kuvat ovat vuo-
delta 1651. (Hän omisti, paitsi muita kartanoita muualla,
silloisessa Harjun seurakunnassa Teevalan).

>) Kertomuksessaan Pirkkalasta ete. s. 117 eteenpäin.
**) vrt. Kertomus etc. Carlsson s. 71 ja 122.

Pirkkala. 63

Tästä huomataan kuinka köyhä Pirkkala on kirkolli-
sista muinaismuistoista. Keskiajalta ei ole mitään! Ensim-
mäinen kirkko hävisi kenties vuosisatoja takaperin, sen
kaikki jäännökset, pienet ja suuret, ovat tykkänään kadon-
neet. Se on ikäänkuin historian kosto sille maineelle, josta
tarut ja jotkut kirjalliset lähteet tietävät muistella pirkka-
laisten kuuluisista lappalais-seikoista pakanuuden ja keski-
ajan ajoilta.

Niinkuin tunnettu on, onnistui Klaus Fleming Nokiassa
v. 1596 ja 1597 välivaiheella hajoittaa ja lyödä Pohjan-
maalta tulleen talonpoikaisen sotajoukon, joka oli tehnyt ka-
pinan hänen ja hänen sotamiestensä tylyä väkivaltaa vas-
taan ja josta kapinasta kuuluisa nuijasota sai alkunsa. Ta-
rujen mukaan olisi Nokian tienoilla useassa kohden tapeltu,
niinkuin jo Carlsson usein mainitussa kirjassaan kertoo *).
Vielä syksyllä 1878 oli kartanon puutarhasta löydetty osia
ihmisten pääkalloista. — Tuo laakakivinen patsas Nokian
puutarhassa, joka löytyy kuvattuna Carlsson’in kirjassa (s.
53), nähdään vielä kummituksena, kun sen kirjoituksia ei ole
osattu selittää **). Tuomari A. Törngren’in antaman tiedon
mukaan oli se alkuperäisesti ollut toisen verran suurempi,
kuin nykyään. Työmiehet sen särkivät ja toinen puoli pan-
tiin pirtin 1. tuvan kiukaasen, jossa Gottlund lienee sen näh-
nyt. Tarun mukaan oli sen alle tiilistä, joista viimmeisiin
aikoihin asti on nähty kappaleita, ja ruukilla rakennettuun

+) Kertomus etc. s. 15 ja 54, jossa luetaan, että muutama niittu
Nokian vieressä vieläkin sanotaan ,hautausmaaksi*.

**) vrt. Lagus: „Finska adelns Gods och ätter'; s. 45, jossa han
selittää kuvan näin: „en lilja äfvensom en ring med 2 förenade hän-
der, och pa hvardera sidan en lilja*? — Kso Finlands Allm. Tidn. 1857,
n:o 186 ja Suomi II: 2 s. 132, jonka ohessa molemmista kivistä ja tii-
list& nähdään kuvia.

64 Pirkkala.

hautaan haudattu muinoinen hallitsija (= pirkkalaisten Matti
Kurki, jonka arvataan kuolleen jälkeen v. 1277; Carlsson
kannattaa myös sitä mieltä). Kuulin toisenkin tarun, jossa
aprikoidaan, että patsaan alle haudattu oli ollut Ruotsista
kotoisin ja kaatunut nuijasodassa Kalmaan mäellä. — Thmi-
sen pääkallo, käsivarsi ja käsien luita löydettiin myös No-
kian kosken varrella veden ympäröitsemästä saaresta ratas-
tietä parikymmentä vuotta sitten rakennettaissa tehtaan kui-
vaushuoneen ja makasiinin välille. Minkä aikuisia ne olivat,
on tietysti aivan tietämätön (vrt.s.53). „Nuijia ja muita sota-
kaluja“ on muuten löydetty useasta paikasta Nokian virran
kumpaisellakin puolella, niinkuin molemmista Kalmaan mäistä,
sillä niitä on kaksi samannimistä, toinen Tyrkkölän ja Tai-
paleen kyläin välillä, toinen Ollilan ja Enolan maalla Korvo-
lan kylässä *); samoin Tuurnin mäeltä Laurilan maalla Kor-
volassa, josta kuuluu löydetyn kolmisulkaisia „sotapiikkiä*,
Mahlajan mäestä Uotolan ja Sipilän valilla Haaviston kylässä
y. m. paikoista. — Että kaikki nämä seikat kuuluivat nui-
jasodan muistoihin, se ei liene todenmukaista, sillä näillä
paikoin muistetaan sitä ja tätä muistakin Suomen myühem-
mistä sodista; mutta kosk’eivät varsinaisesti koske tähdelli-
sempiä muinaisjäännöksiä, on tässä kenties tarpeeksi viitata
toiseen paikkaan, jossa ovat luettavina **).

1808—9 vuoden sotaa muistuttavat „patterit“ ansain-
nevat tässäkin tulla puheeksi. Ne ovat Piispalan kylässä.
Yhdet on tehty Hyhyn Simolan maalle; toiset Provastin
alueelle Pyhäjärvelle päin, kolmannet Piispalan yhteiselle
maalle, jossa ennen sanotaan olleen „markkinaplassin“, (sitä
ennen oli se Harjun kirkon vieressä). Nämät viimmeksi-

*) vrt. Satacunda, Gadd s. 11; Carlsson etc. s. 14 ja 15 ja Tamp.
San. 1879 n:o 83.

++) Tamp. San. 1879 n:o 83.

Pirkkala ja Messukyli. 65

mainitut olivat suurimmat ja parahiten säilyneet; 3 puolelta
varustetut lähes 30 askeleen pitkällä vallilla, ja neljäs sivu
kaupunkiin päin oli avonainen. Näiden patterien tarkoitusta
taidamme arvata sitä, kun tiedämme, että venäläisellä osas-
tolla oli kortteerinsa Tampereella suomalaisten peräytymisen
jälkeen Pohjanmaalle. Mutta kun meikäläiset tunkivat ve-
näläiset yhä enemmän takaisin, läheni vaara Näsijärven ja
Ruoveden seduilta, joista mainiot Ruuth ja Spoof levittivät
pelkoa Tampereelle asti. Tähän aikaan ja tätä vaaraa tor-
juakseen rakensiyat epäilemättä venäläiset nämät patterit.

IV. Messukylä.

A. Pakanuuden aika.
Kiviaika.

Koska Messukylän toinen kylki ulettuu aina Pyhä- ja
Näsijärvien rannoille asti, taidamme jo sen johdosta, mitä
Pirkkalan ja Yläjärven vanhuudesta olemme havainneet, odot-
taakin, että Messukylän tämänpuoliset seudut olivat samoi-
hin ikivanhoin aikoihin, kuin nekin, ihmisten asuttavina.
Tama arvelu saa vahvistusta siitä seikasta, että rautatietä
rakennettaissa kivinen meiseli (museumissa n:o 1786, jonka
lähetti sinne Hatanpään omistaja maisteri C. G. Idman vai-
naja) loydettiin Hatanpään maalla kyynärän syvyydestä. Tati
todistanevat myöskin ne kiviset työkalut, jotka provastinna
Wallenius tohtori E. Aspelin’in kautta (muun muassa) lah-
jotti muinaismuisto-yhdistykselle. Ne alivat 4 kiviasetta, ni-
mittäin: 2 talttaa, joista toinen suuri onsitaltta, vasarakir-
veen terä ja nuolen karki (kenties uudemmalta ajalta), kaikki
loydetyt „Hatanpään puolella lähellä Pyhäjärven rantaa“.
Slihen viitannee myös se poikkikirves punertavaa kvartsiitti-

=

2

66 Messukuld.

liuskaa, muodoltaan säännötön (vrt. Kertomus Hauhon kihla-
kunnan muinaisjään. kuy. 8), jonka eras tyttö uidessaan
lyési Kylänjoesta Takakuhdan kylässä; sen ostin.

Jäännöksiä tuntematonta ikää.

Tämmöisellä korkealänteisellä vuori- ja harjumaalla,
kuin Messukylä suureksi osaksi on, ei tarvitse toivoakaan
löytyvän paljon muinaisjäännöksiä; emmekä täällä keskellä
pitäjästä semmoisia löytäneetkään. Tiedusteltuamme erästä
Lapinlinnaa muutamalla saasella Näsijärvellä, saimme tosin
tietää, että joku Lapinsaari niminen paikka löytyy liki Ta-
sasen taloa Niihaman lahdelmassa, mutta ett’ei siinäkään ole
muuta kuin pieniä karia*). Taruja tästä paikasta oli kyllä
joskus kuultu, mutta ei niitä enää muistettu. Myös sanot-
tiin muutamalla Näsijärven saarella olevan n. k. „lapprin-
gar“ s. o. kivisiä, kehänmuotoisia rakennuksia, jotka arvat-
tavasti olivat olleet lappalaisten kodan perustuksia. — Las-
sinlinna-niminen ja kolmatta syltä syvä luola sanottiin ole-
van sekin jollakin Niihaman lahden saarella, mutta ei sii-
näkään oltu huomattu mitään erinomaista.

Kerrottakoon myös tässä mitä ennen sanottu Kaufmann
Pietarista kirjoitti: „Tampereen kosken suulla olevalla Myl-
lysaarella oli 1860-luvulla jäännöksiä kivikummusta saaren
pohjoisella niemellä; samoin vuorihuipun keskellä kivipanos
pienistä kivistä kahden jalan leveyttä ja kolmen jalan pi-
tuutta, sekä sammaleen alla kivien välissä puuhiilié. — Nais-
tenlahden sahan rakentamisen aikana havattiin sen läheisyy-
dessä pienempi kumpu järveä kohden jyrkästi kohoavalla
vuoritöyrämällä. Kummun keskellä oli kaksi toisiansa vas-
taan asetettua laakakiveä, kumpikin noin kahden jalan le-

*) Abo tidningar'issa 1778 s. 143,

Firkkala.

PASSA

>
i
OM
r
'
f
a su
4 }
~

Messukylä. 67

kuitenkin jääköön sanomatta olivatko eläimen vaiko ihmisen.
Kivet otettiin tästä pois sahaa rakennettaessa“.

Myöhempi ranta-aika.

Suomalaisten pakanallisajan muistona ja kauas ulettu-
van kaupan tuomana pidettäköön arapialaista rahaakin, löy-
detty eräästä pellosta liki Tamperetta, ja josta professori
Geitlin vainaja kirjoitti tiedeseuran kirjoissa *).

Myös on yksi kurves, löydetty Tampereen koskelta, ja
pakanuutemme aikuista muotoa, museumille saapunut. ”

B. Kristillisyyden aika.

Taru sanoo Messukylää vanhimmaksi kyläksi tässä pi-
täjäässä: Ensimmäiset asujamet olivat sen mukaan tulleet
Pirkkalasta. Niitten huhtamaita oli nykyisen Takahuhdan
paikkeilla, josta kylän arvellaan nimensä saaneen. Vasta v.
1632 tuli Messukylä emäseurakunnaksi, mutta jo sitä ennen
kävivät papit Pirkkalasta, jonka hallitus- 1. veropitäjääsen
se kahtena neljiskuntana (Messukylän **) ja Takahuhdan)
kuului, täällä messuja pitämässä ***) (siitäkö Messukylän
nimi?) ja lapsia ristimässä. — Pirkkalan vanhinkin kirkko
oli puusta, josta se kutsuttiin puukirkoksi; mutta Messuky-
län kirkko (kuy. 73) tehtiin kivestä (alaosaltaan, vaikka
yläpuoli seinistäkin on hirsisté, niinkuin kuvasta näkyy),
jonka tähden suomalaiset sanoiyat sen eroitetuksi Pirkkalan
kirkosta „kivikirkoksi“ ****). Nykyinen, arvattavasti ensim-

*) Acta etc. VII.

**) vrt. Carlsson: Kertomus etc. s. 75, josta huomaa että näin oli
laita jo v. 1540.

45%) vrt. Suomi Il: 2 s. 135 ja 136.

****) yrt. Suomi II: 2 s. 136. Samassa kirjoituksessa s. 138 pu-
hutaan Kalevan kankaasta ja kivestä, jonka heittämällä Kalevan pojat
tavoittivat kirkkoa; vrt. myös kanttori Helenius’en paikkanimien luet-
telo muinaismuistoyhdistyksen arkistossa,

68 Messukylä.

mäinen, on 32 kyyn. pitkä sisältä, 16 1/, leveä ja korken-
deltaan 16 k. katon rajaan. Kumminkin sakariston, joka
avaruudeltaan on 6 kyyn. joka taholle ja sen katto ristiin
holvattu, sopinee pitää rakennettuna 1300-luvulla. Sakaris-
toa vastaa kirkon toiselle puolelle kivestä — arvaten myö-
hemmin kuin itse kirkko — tehty toinen ristihaara, jotta
tama kirkko tavallaan on ristikirkko. Arvattavasti kivinen
osa kirkostakin on keskiaikuinen. Paavinajan jumalanpal-
velusta kumminkin osoittavat täällä pidetyksi ne 3 puu-
kuvaa, jotka ovat 1400-luvun tekoa *) ja kirkossa säilytetään.
Jo ennen on seurakunta yliopiston museomille lähettänyt
neitsy Maarian katolisaikuisen kuvan, lapsi sylissään (mu-
seumin luettelo n:o 1341). Paitsi näitä nähdään vanhassa
kirkossa vielä Ristiin naulitun veistokuva alttarin akkunan
yläpuolelle seinään kimnitettyné. Alempana akkunan vie-
ressä on alttarin taulu, maalattu v. 1783. Saarnatuolilla oli
tiimalasi, veistettyjä kuvia ja luikertelevia koristuksia. —
Pyramidin muotoinen tapuli oli paikalla käydessäni jo ha-
jotettu.

Myöhemmän aikuisia ovat tässäkin kirkon kellot, joista
suurin vuodelta 1839 (siinä olevan kirjoituksen mukaan pap-
pien A. Lilius’en, H. R. Aspelin’in. A. J. Svenson’in ja ©.
E. Inberg’m aikana). Toiseen kelloon on pantu tama kir-
joitus: „Gloria in excelsis Deo. — Doct. Johannes Gezelius '
Episcop. Aboens. — Ryttmest. Herman Reinholdt Zöögh. —
Past. D:nus Gustavus Lilius. Befallningsman Nils Bengtson.
Sacellanus D:nus Johannes Mullinus. Caadjutor D:nus Caro-
lus Asp. — Psalm. 122 etc. Anno 1697“. — Kolmannessa

+) vrt. Berättelse etc. s. 4—3 tehnyt E. Aspelin muin. muist.
yhdistyksen kehoituksesta tutkimaan tata vanhaa kirkkoa uuden kir-

kon rakentamisen johdosta. Kertomus säilytetään kasikirjoituksena
saman yhdistyksen arkistossa.

Messukyli ja Kangasala. 69

Ternandt'in valamassa kirjoitetaan, että se hankittiin piispa
Gezelius’en aikana ja tuomarin ©. Detlofson’in, pappien E.
Indrenius’en ja J. Mullinus’en toimesta v. 1708. — Uusi kirkko
rakennettiin kesällä 1879. Sen kirkon maan sanottiin ennen
olleen sotaharjoituskenttänä, jossa nähtiin kreikanuskovaisten
ristiäkin. — Kirkonkirjat alkavat vasta v. 1762, syntynei-
den, kuolleiden ja vihittyjen luettelot v. 1751, mutta kirkon
varain tiliä loytyy jo vuodelta 1696, viinivarain v. 1695 ja
tietoja köyhäin kassasta v. 1750. — Pikaisesta katsahduk-
sesta pappilan asiakirjoihin tulin siihen huomioon, että van-
hin niistä oli vuodelta 1454 ja koski rajariitoja.

Pyhäjärven ja kirkon tienoilta näkyy asutus ja vilje-
lys levinneen pitäjään kaukaisemmille kulmille; ja sen toi-
sessa päässä tapaammekin verraten vähäisen Kaukaajärven,
joka sen vuoksi lienee sille asianmukainen nimi. — Soudel-
uamme tämän järven ylitse astuimme Vehmaisten kylän ran-
nalla maalle. Sen ensi asukasten kertoo taru kuitenkin tul-
leen Kangasalta. Heidän sanotaan silloin lausuneen: „tässä
on hyvää vehmasta maata, ruvetaan hakkaamaan kaskea ja
tehdään peltoa*. Kävin siellä vanhan talonemännän puheilla.
Hän tiesi kertoa kaikellaista tämän kylän vanhemmista vai-
heista, joita lienee joutavaa tässä uudelleen kertoa *).

V. Kangasala.
A. Pakanuuden aika.
Kivi-aika.
Taltta, kvartsiittiliuskaa, löydetty Kuohenmaan uudis-
viljelyksestä Tiihalan Uotilan maalla; teri kumpaisessakin

+) Katso Tamp. San. 1879 n:o 98. Lisälehti.

70 Kangasala.

päässä; myynyt Tiihalan torppari Wilhelm Lehdesmaki; (vrt.
kuy. 6).

Taltta, pienimuruista dioriittia, yksipuolinen terälasku
(vrt. kuv. 4); löytöpaikka tuntematon; myynyt talollinen
Matti Häkärä Tiihalan kylasta.

Poikkikirves, amfiboliliuskaa; myynyt Talvian 1. Niku-
lan isäntä Tiihalan kylästä Heikki Tuomaanpoika, jonka esi-
isillä kalu on ollut monessa polvessa; samaa paksuutta kaut-
taaltaan (kuy. 74).

Onsitaltta, pienimuruista dioriittia, jonka sai Orihve-
taltalla on terä kumpaisessakin päässä (kuv. 75).

Vasarakirves, diorüttia; tavallista raaempaa tekoa, mo-
lemmat päät eteenpäin kenossa (kuv. 76); löyd. Kangasalan
kirkkomaasta hautaa kaivattaessa 20 vuotta takaperin; käy-
tetty sittemmin kynttiläjalkana kirkonkylän Alkulassa; sen
lahjoitti seurakunnan kappalainen W. Pomoell.

Taltta, amfiboliliuskaa, hiottu ainoastaan terän toiselta
puolelta (kuv. 77), löytänyt Liuksialan riihenlämmittäjä, itsel-
linen Wilhelm Matinpoika Böök, niittua kuokkiessaan Hert-
tualan kylän maalla. Sama mies sen lahjoitti ja fil. kand.
O. Meurman sen museumille toimitti.

Museumissa ovat paitsi näitä seuraavat Kangasalta en-
nen tulleet kiviaseet:

Oikokirves, löydetty Kerppolan rusthollin niittupellolla;
sen toimitti maist. A. Borenius.

Oikotaltta, löyd. Palon rusthollin maalla (n:o 1991).

Onsitaltta, loyd. Hevossaaren pellosta; lahj. maanvilje-
lä Henrik Nieminen Ruovedeltä.

Taltta, löytänyt Kaivannon kanavaa kaivettaessa 7
kyyn. syvyydestä prof. A. E. Arppe (n:0 232).

Vasarakirves, toimittanut prof. I. Ilmoni.

Kangasala.

Kangasaiïia.

i
|
ill
Hl]
| A

75. Onsitaltta Orivedeltä.

À
a
a

ans LE

Kangasala.

Vasarakirves kirkonmaasta. '/,.

76.

Kangasala. 71

Vanhempi rauta-aika.

Nuolen kovasin, kellertävänharmaata kvartsiittia, löytä-
nyt Humplan torpan pellosta Frantsilan maalla itsellinen
Kaarle Matinpoika Hinkasta.

Nuolen kovasin, punaista kvartsia, löytöpaikka tuntema-
ton; myynyt Perttulan vanha isäntä Heikki Ohtalan kylässä.

Nuolen kovasin, kellertävänharmaata kvartsia; löytänyt
työmies Kaarle Ollgren vuonna 1872 ennen Vesijärvessä saa-
rena olleen Vataporan maatuneelta niemekkeeltä vastapäätä
Vääksyn kartanoa.

Kiinteitä muinaisjäännöksiä ja muita muistoja
tuntematonta ikää.

Salon kulmassa sain tiedon kolmesta kautakummusta,
jotka ovat yhtäläisiä kivikasoja, kuin Lempäälässä ja Vesi-
lahdella kerrotut n. k. lapinkiukaat, ja lienevät Suomen kan-
saa vanhemmat maassamme. Täällä niiden nimi oli „hiiden
hiallinen“, koska hil’et kantoivat hioissaan sittemmin sinne
ja tänne pudonneet kivet, joista heillä muka oli aikomus
tehdä siltoja niiden kolmen kärjen väliin, joilla roukkiot
ovat saman Roineen selän rannoilla. Ensimmäinen löytyy
Tontun nenässä 1. Hiiden lovessa isohkolla Hautasaarella >).
Siitä otetaan paljon teräkiviä, jotka eivät huoli valkeasta.
Niistä tehdään myllynkiviäkin. — Olisi kuitenkin paras jät-
tää tämäkin „hiallinen“ kajoamatta ja noudattaa asetusta v.
1666, joka luettiin painettuna v. 1879 vuoden almanakassa.
— Toinen on Huhtaniemellä 1. Raadonsalon kärjessä. Siitä
on myös kiviä muluuteltu alas ja vedetty kiukaisiin sekä
muihin tarpeisiin, jotta se nyt on hajalla, vaikka ennen oli
yhtenä kasana. — Kolmas röykkiö nähdään Vännilän salossa

*) vrt. Suomi IL: 2 s. 138, 139.

12 Kangasala.

Yrjölän torpan maalla n. k. Pirulan nenällä, josta piru kuu-
luu aikoneen rakentaa silta myöskin takamaille 1. Kuohen-
maalle, mutta kun ei saatu tarpeeksi väkeä, jätti senkin sik-
seen. — Toisen kummun vaiheella tapahtui seuraaya: „En-
nen muinoin, kun vanha ukko Haavistosta vahtasi mettäläi-
siä haaskalle, tuli jättiläinen ihmisen hahmossa mäelle (kum-
mun yläpuolelle); hän tohti, vaikka oli peljästyksissään, am-
pua, mutta tuo ei huolinut siitä. Oli suuri, että mies hevosen
selässä olisi mahtunut haarain välissä ajamaan. Tämä ta-
pahtui talvisaikaan noin 70 vuotta sitten“.

Matkalla Frantsilan ja Toosilan kulmalle poikettiin
vieneen, mutta korkeaan ja kauniisen Pikonlinnaan Vesijär- -
pessä. Sen alla on järvi linnan korkeimman paikan koh-
dalla 15 syltä syvä. Kuitenkaan tässä ei ole minkäänlaisia
ihmisten töitten oireitakaan. Sus ainoastaan luonnon linna
JL. „luonnon viheriöivä ajatus“, eikä koko sen tutkimus an-
saitsisi kertomista, ell’ei se antaisi syytä muistutukseen,
ett’ei tään nimisiä ja tapaisia vuorisaaria saa jättää huo-
mioon ottamatta, sillä ainakin Laatokan pohjoissaaristossa
olen nähnyt useissa senkaltaisissa saarissa kivivalleja s. o.
muinaisia linnan rakennuksia.

„Jättiläisten pesä* Toosilan maalla oli Autiolahden
nıäellä metsässä liki lahtea toista venäjän virstaa talosta, 4
kyyn. pitkä ja leveä, keskeltä vajonnut. Siinä näkyi sel-
västi ikäänkuin uuninpesän jälkiä, seiniä, palaneita kiviä ja
hilliä. Lianeekö vaan ollut vanhan pirtin kiuas?

Muston niemessä Muston talon maalla sanottiin myös
olevan kivinen, 4-kolkkainen arkku, ja kivien ympäröitsemä,
jotta läjä olisi joka sivulta pari kyynärää.

Jättiläisten luullaan pitäneen asuntoa myöskin Kurun
Jaakkolan kalliossa, josta syvä maanalainen läpi muka kulki
muutamaan toiseen kallioon Heikkilän maalla samassa ky-

Kangasala. 73

lässä. —- Samoin Rumaniemellä Villikan rannalla sanottiin
olevan „jättiläisten pesä“, jota ei kuitenkaan tietty tarkem-
min osoittaa. — Lapinsaarella taasen, Mutikon kohdalla, oli
puheen mukaan asunut lappalaisia ja yhden heidän tyttä-
ristään sanottiin kuolleen lahnan ruotoon. — Siitä „jättiläis-
ten pesästä“, joka arveltiin olevan jossakin Mäyränvuorella
Prinssin talon tykönä, ei näkynyt käydessäni paikkaa kat-
somassa, muuta merkkiä kuin suurempi vuorenhalkeema, joka
tietysti on luonnon tekemä; eikä siis mitään, joka olisi edes
vütannutkaan siihen, että tässä olisi ollut joku niistä mui-
naisjäännöksistä 1. raunioista, joita kansan kesken, niinkuin
jo usein on huomattu, myüskin nimitetään jättiläisten pesiksi
ynnä muiksi. — Sitä vastoin „pesästä, joka sanottiin löyty-
van Vattialan kylän kohdalla Kaukovuorella, en taida var-
maa tietoa antaa, kun en siellä käynyt. Samalla vuorella
sanotaan olevan pirun Iinkokiven, jonka moni luulee pirun
heittäneen Kaukaajärven ylitse pesästään s. 0. pienestä luo-
lastaan Hikivuorella (Messukylässä), „jossa piru asui, mutta
kun Vattialan ämmä pesi pyykkiä ja kurikalla (1. tappumella)
loikki korviin, hän siité niin suuttui, että paiskasi kiven“
— Piru on muuten kauniilla Kangasalla teuhannut muualla-
kin. Niinp& oli itse paha väijymässä Pirun kalliossa Ohto-
lan Perttulan maalla, sillä „siihen kerran vanha nainen vie-
tiin, kun toi sahtia huoneesen, eikä päässyt siitä pois ennen-
kuin antoi passin luunaiksi!“ —

Tiihalan kylän maalla näkyy jo kaukaa Prinsin tie-
noilta ja edellä kerrotulta Mäyränvuorelta suuri, kansan mie-
lestä merkillinen, Kuujaan kivi. Se on noin 10 syltä korkea,
keskeltä haljennut, jotta iso osa siitä on erillään sylen päässä.
ound näki Talvia vainaja kauhean miehen, joka istui kivellä;
sen jalat olivat Mullasten vuorella Taskulan maalla. Ei
mennyt jalkojen alle, vaan käski menemään pois“. — .,Hin-

74 Kancasala.

kasta katosi kerran sikoja ja kun talon isännän oli mentävä
kiven sivutse, sieltä rupesi kivestä huutamaan „Hinkka, tule
sikas’ päitä syömään, kyllä jo kystä ovat!” *) — — „Ennen
oli Tiihalan kylä yhdessä läjässä, kylki kyljessä niin paljon
kuin mahtui. Siitä meni Narinkatu Tiihalan järveen, koska
siinä kulki hiidenkin väki. Mölinää ja sälinää oli, kun hei-
dän karjansa kellot soivat. Kerran löi Ollilan renki nuijalla
päähän, että humahti. Jättiläinen sanoi vaan: lyö toisten!
Eikä tohtinutkaan“. — „Oli ennen Tiihalassa „susivappu“ 1.
ihminen, jonka lappalaiset olivat muuttaneet sudeksi suvella.
Kun oli paha olla nälässä ja sutena, söi varsoja ja teki
muuta pahaa“.

Hämärä on tieto vanhanaikuisesta kirveestä, joka muka
oli löydetty Tiihalaisten maalla Kuohemaassa, mutta tarve-
kaluksi taottu.

Entisiä aikoja, otaksuttavasti niitä aikoja, jolloin uutis-
asutus leveni uusille seuduille, tarkoittanee tunnettu tarina
kolmesta veljestä, jotka ensinnä kävivät asumaan, kukin toi-
sestansa erillään, nykyisissä Leivin, Heponiemen ja Rivun
taloisssa **). Yksinkertaisella kannalla heidän taloutensa
lienee ollut ja vähällä kalustolla saivat askareensa tehdyiksi,
koska heillä kuuluu olleen muun muassa ainoastaan yksi
seula, joka aina kuljetettiin kivelle, mikä siitä kutsuttiin
Seulakiveksi; tästä sen mukavasti löysivät.

B. Kristillisyyden aika.

Kangasala ei liene vanhimpia seurakuntia maassamme.
Aikaisempaan keskiaikaan kävivät ihmiset täältä Pirkkalassa
asti kirkossa ***). Tarun mukaan oli seurakunnan vanhin
| *) vet. s. 17 Hyssyn kirkko ja piru Lempäälässä.

#*) Kso Suomi II: 2 s. 139.

*2*) G, Allenius. Beskrifning öfver Kangasala törsamling. 1753;
Helsingfors Morgonblad’issa painettu v. 1843 n:o 64—65. Alkuperäi-

Kangasala. 75

kirkko Liuksialan vainioiden keskellä ja kuningatar Kaarina
Maununtyttären aikuinen. Mutta vielä menneen vuosisadan
puolivälissä Kangasalan kirkon arkistossa säilyneet keski-
aikuiset messu- ja käsikirjat todistanevat keskiajalla Juma-
lanpalvelusta Kangasalla pidetyksi. Allenius tietää kertoa,
että Gaudialan (?) kylän luona löytyi lähde, johon keski-
ajalla oli uhria kannettu. Tomtilassa (?) oli, niin kertoo han,
luostari ollut, josta syystä sen maakin kutsutaan „luostari-
maaksi“; (arvattavasti on se kuulunut johonkin maamme tun-
netuista luostareista). Munkinaron piti oleman Ohtolan ky-
lässä. Näitä nimiä en tarkemmin tunne. Varmemman to-
distuksen siitä antavat kuitenkin ne 16 pyhäin veistokuvaa,
jotka aikoinaan tehtiin katolista Jumalanpalvelusta varten.
Niistä on yliopiston museumille lahjoitettu 8.

Toisista kahdeksasta tietää kirkon kalukirja Kertoa
seuraava (suomeksi tässä): „4 pyhitään (luettelosta) piispan
keräjissä 183/,52 tehdyn päätöksen mukaan ja pannaan säi-
lyyn kirkon hautaan (!) ja 4 muuta ovat (kaiketi olkoot)
saarnatuolissa kiinni*. Kaunis säilytys! Kosteassa (pappien
vanhassa) haudassa 1. nykyisessä kirkonkellarissa nämä ynnä
..Ristiin naulitun“ kuva tosiaan rehellisesti säilytetään, mutta
ovat jo märäntyneet melkein kelvottomiksi taidehistorialli-
sille tutkimuksille. Kirkossa säilytetyt ovat taasen kalkilla
maalatut s. o. pilatut.

Siihen taruun siis, joka kertoo Kangasalan ensimmäi-
sen kirkon rakennetuksi vasta kuningatar Kaarina Maunun-
tyttären aikoina *), emme taida ensinkään luottaa “*). Olipa

nen käsikirjoitus ei ole enään, niinkuin ennen, Kaugasalan kirkon ar-
kistossa. Tästä kertomuksesta ovat useammat tiedot seurakunnan kir-
kollisista vaiheista 1600-luvulla otetut.

*) Carlssonkin sanoo Kertomuksessaan etc. s. 75 että ,,Kangas-
ala tietystikin jo v. 1540 oli erityinen kirkkopitäjäs“.

++) Edellä mainitun Allenius’en mukaan. Tima taru on ken-

76 Kangasala.

asia miten hyvänsä; sen kuitenkin tiedämme, että Kaarina
Maununtytär piti huolta kirkon varustamista tarpeellisillla
Jumalanpalveluksen kaluilla. Sillä mainitussa „paavillisessa
messukirjassa“ oli muistoon kirjoitettu, että kuningatar K.
lahjoitti kirkolle: kullatun kalkin, hopiakannun ja 3 kallista
messukasukkata. Myös tiedetään, että kirkko muutettiin
vanhasta paikasta, „koska kansa sotki peltoa“, nykyiseen
paikkaansa 1600-luvun alkupuoliskolla, sillä vasta v. 1650
sanotaan sakariston maalatuksi, mutta kirkon sitä vastoin
jo kohta muutoksen jälkeen.

Että tama Liuksialan kirkko yhtähyvin oli myöhen-
minkin kirkkoon kävijöille avoinna, on meillä syytä otaksua,
niinkuin edempänä saamme nähdä. Vaikea on siis sanoa, mil-
loin kisi viimmeisen kerran kiersi sitä avainta (kuy. 78), joka
Liuksialassa talletetaan ainoana muisto-jäännöksenä tästä
vanhasta kirkosta. Jos sen vaan vahvasti uskomme, niin
saatamme totena pitää, että myös Kaarina Maununtytär on
sitä kosketellut. Että se tosiaankin kuului kirkkoon, jossa
hän kävi, siihen saamme kenties luottaa.

Muuten löydettiin Liuksialan kirkkopaikasta ihmisten
pääkalloja ja kalkkiruukin muruja tuulimyllyn perustuksia
tehtäessä. Myüskin kaivauttivat muutamia vuosia sitten tata
mylypaikkaa, joka nyt on sileätä maata, ruotsalaiset tutki-
jat hrt Retzius ja Loven, jolloin löysivät ainoastaan lahon-
neita luita. — Jo tätä ennen oli kartanon pellosta talteen
otettu kuolaimet, jotka kunnallisneuvos A. Meurman antoi
tohtori Reinholmille ne Helsingin yliopiston museumille viedä.

ties siita syntynyt että „kuningatar‘‘ muistoineen kirkkoineen ennen
kaikkea haamattaa kansan mielessä: ja että häntä vieläkin muiste-
taan, todistea seuraavakin tarina: ,,Piirman sanottiin kuningattaren
aikoina olleen Liuksialassa seppänä; kulki vettä myöten kerran ja
jätti kalujaan saarelle, joka siitä kutsutaan Piirinsaareksi“. Hänen
jälkiläisiänsä on nyky-aikoihin asti elänyt seppinä Tiihalassa.

Kangasala.

77. Taltta Herttualasta. °/;.

=
|
E 4
\
a
|
ie

Kangasala. 17

Entiseltään siellä jo on „(n:o 856) '/, naulan painoinen ja
Liuksialan pellosta löydetty paino vuodelta 1718“. — Taru
kyllä kertoo Liuksialassa kätketyistä aarteista, jotta sano-
taan olevan milloin missikin kohdassa. Että tämmöinen
luulo on kansaan levinnyt ei ole ihmiteltävä ajatellessamme
sitä komeutta, joka kuningattaren eläessä lienee kartanossa
usein vallinnut. Sitä todistanee sekin seikka, että Kaarina
Maununtyttären aikoina tehtiin suuuri asuntorakennus, jaettu
28 huoneesen, josta vielä menneen vuosisadan keskipaikoilla
nähtiin jäännöksiä *). |

Kaikki varsinaiset ja varmat, paikalliset muistojään-
nökset Kaarina Maununtyttärestä ovat siis Liuksialasta ha-
vinneet. Talli ei ole kuitenkaan hänen muistonsa unhotuk-
seen jäänyt. Silla me tiedämme varmaan sen, että torpan
tyttö, onnettomana ja onnellisena kuningattarena, eli ja kuoli
Liuksialassa; sen maata hän astuskeli, sen vainioita hän
kierteli ja hallitsi siinä rakastettuna emäntänä kansalai-
siamme ja alustalaisiansa. Synnyltään itse alhainen kan-
salainen, korotti hän suuresti alhaisimman kansanluokan ar-
voa aikoina, jolloin sen ihmisarvosta epäiltiin, ja jätti siten
historiallemme ja erittäin Liuksialalle viehättävän muistonsa.

Katsoen siihen, mitä edellisessi on mainittu, näyttää
melkein varmalta, että kirkko löytyi Kangasalla jo keski-
ajalla. Missä sen asema oli, siihen eivät asiakirjat anna
tolkkua. Kenties taru on siinä kohden oikeassa, että se teh-
tiin Liuksialan maalle, vaikk’ei muisto sütä ulotu „kunin-
gattaren“ aikoja pitemmälle. Että niiin todella oli laita,
sitä emme taida varmaksi päättää, vaan meillä on syytä
semmmoiseen luuloon, sillä Liuksialassa asuskeli tarinan mu-
kaan pakanuuden aikana kansamme ,muinaisia kuninkaita“,

*) Gadd: Satacunda. Stockholm 1751 s. 10.

78 Kangasala.

samoin kuin Pirkkalan Nokiassakin *). Ja kun monessa pai-
kassa maatamme on huomattu että kristinusko otti raken-
taaksensa kirkkoja ensiksi pakanuuden pesäpaikkoihin, niin
järki kannattaa tätä tarua. Kaiketi se kumminkin oli pui-
nen, sillä muuten se tuskin olisi saattanut kadota mitään
ulkonaisia, näkyviä jälkiä jättämättä. — Sirtykäämme näistä
hämäristä seikoista nykyiseen kirkkoon (kuv. 79).

Niinkuin kerrottiin, muutettiin se tahi oikeastaan ra-
kennettiin se kivestä nykyiseen paikkaan 1600-luvun alku-
puolella. Vaikka kirkko alkuperäisesti sis on noin puoli
kolmatta sataa vuotta vanha, on kuitenkin suuret osat siitä
myöhemmän aikuisia. Niinpä luetaan eteläisen ristihaaran
oven ja kamanan yläpuolella vuosiluku 1765. joka arvaten
tarkoittaa tämän ristihaaran rakennusvuotta. Niinikään on
alttaripäädyn ulkopuolella kattovuoliaisten yhdistys- ja pää-
laudan (muistaakseni) alapäähän piirretty vuosiluku 1767,
joka osoittaa että katto rakennettiin uudestaan pari vuotta
myöhemmin, kuin kirkko suurennettiin. Lähdemme taasen
kirkkoa katsomaan lännen puolella, luetaan suurilla nume-
roilla kirjoitettuna poikki kirkon tornin kullalta kiiltävä
vuosi 1800, niinkuiu tarkka silmä kuvasta voi huomata.
Tälle vuosiluvulle antaa seuraava kirjoitus selitystä (missä
se tornilla oli luettavana. en näy muistoon panneen, kun
kopioitsin sen kalukirjasta): „Hänen Maj:tinsä Kuningas
Gust. IV Adolphin 8:a Hallitusvuotena on tämä torni Kirk-
koherran M. Joh. Tennbergin toimesta sen 1782 1?/, kaatu-
neen sijaan jällensä ylösrakettu Joh. Ahlströmilda vuonna
1800“. Kangasalan kirkko ei näy siis kaikin puolin seiso-
neen Pietarin horjumattomalla kalliolla **). — Astumme kui-

*) Gadd: Satacunda etc. s. 11; vrt. tässä kertomuksessa taru
Laukosta s. 35, 36.

**) Ennenkuin jätämme kirkon ulkonaisia kohtia sopinee tässä-

Kangasala. .

aan 7 7
| | hl | |

CTT

AE

79. Kangasalan kirkko.

80. „Kirkon avain“ Hykönsalosta.

ä

tenkin, vakuutettuina itse kirkon horjumattomuudesta, sen
sisään. Sen avaruus vetää kohta huomion puoleensa, sillä
kirkko on sisältä 70 kyyn. pitkä, 26 k. leveä ja 14 k. kor-
kea kattoräystääsen; eteläristi 10 k. pitkä ja 15 k. leveä;
pohjoispuolinen ristihaara on aivan lyhyt, sillä sakaristo jat-
kaa sitä. Kirkkoa valaisee 12 akkunaa. Sen katto on lau-
doista tehty tynnyriholviksi ja valkoiseksi maalattu v. 1839,
jolloin kirkko sisältä, kalukirjan todistuksen mukaan, „kau-
nistettiin auringoilla“, paikkoihin. joista ruunut riippuvat,
raamatun ja kalkin kuvilla muualle katossa. Alttarintaulun,
joka kuvaa yrttitarhassa rukoilevaa Vapahtajaa, maalasi ma-
jori Johan J. Tavaststjerna v. 1827. , Tämän taulun ympä-
rille“, kertoelee taas kalukirjan tekiä ihastuksella, (tässä
suomeksi), „tehtiin v. 1839 kaunis koristus, nimittäin neljä
valkoisen marmorin näköisiksi maalattua pilaria, joiden ylä-

Kangasala, 79

päät ovat kullatut; näitä korkeampia seutuja täyttää prons-
simaalattuja ja osaksi kullattuja kuvanveistoteoksia“.

Enemmän miellyttävää tarjoo kuitenkin saasnatuoli vanhan-
aikuisessa puvussaan. Olen jo puhunut niistä pyhäinkuvista,
jotka eripaikoissa sen pihtipuolilla ja kamanalla varustetussa
ovessa nähdään, ja joista yksi kannattaa koko saarnatuolia.
Mitä tämän rakennukseen muutan tulee, huomattakoon siitä,
että sen muut veistokoristukset, ovat niin yhtäläisiä Wesilah-
den kirkon saarnatuolilla tavattavien kanssa (vert. siv. 38)
jotta nämät taitanee melkein päättää saman tekemiksi. Näi-
den suhteen saamme tarkan tiedon teko-ajasta, joka tieto
siis myös koskee sanottuja Wesilahden kirkon koristuksia,

kin huomauttaa kuuluisasta „verta vuotavasta‘ kivestä, joka nähdään
kirkon pohjoisessa seinässä vähä matka räystään alapuolella ja li-
kellä koillista kulmaa. Syynä tähän merkillisyyteen oli tunnetun tarun
mukaan viaton tyttö, joka mestattiin sen päällä. Onneton sanoi silloin:
niin totta, kuin minä olen viaton, pitää tämän kiven verta vuotaman“.
Onpa tästä tapahtumasta runojakin kirjoitettu. —

80 Kangasala.

saarnastuolin portaiden laidalla, jolla myös nähdään Ille ja
Boije-sukujen vaakunat, olevasta kirjoituksesta, mika tässä
suomennettuna seuratkoon: „Assessori Kuninkaall. Turun
Hovioikeudessa Satakunnan Keräjäkunnan Tuomari, vapaa-
sukuinen Kustaa Ille, Vääksyn ja Prestkullan Herra, on lah-
joittanut tämän saarnatuolin Kangasalan kirkolle vuonna
1661“. Mutta arkiston kalukirjassa sanotaan saarnatuoli
tuoduksi vanhasta kirkosta. Tämän todistuksen mukaan olisi
siis Liuksialan kirkkoa vielä siihen aikaan, kun tämä lah-
joitus tehtiin, käytetty kirkonmenoihin. Kuitenkin oli niin-
kuin äsken kerrottiin, itse kirkko jo muutamia vuosikymme-
niä aikaisemmin rakennettu, vaikk’ei se näy niin pian kai-
kissa sisälaitoksissaan tulleen valmiiksi. — Jos silmämme
taasen käännämme toisaalle, niin näemme ensiksi länti-
sessä parvessa hra Antti Thulén vuonna 1846 tekemät
urut. Mutta kun tarkemmin katsomme, näemme selvästi
saman lehterin laidassa 4 pientä ôljytaulua. Niissä kuva-
taan kuningatar Kaarina Maununtytär, hänen tyttärensä
Sigrid, ja kuninkaat Kaarlo yhdes- (?) ja Karlo kahdestoista.
Kalukirja ilmoittaa lisäksi, että ne ovat Sihteerin Johan
Fredrik Heldt’in lahjoittamat v. 1854; ja kuuluvat muuten
olevan kopioita Ruotsissa löytyvistä näiden henkilöiden muo-
tokuvista *). — Sakaristossa nähdään myös kaksi taulua,
joista suurempi, kahteen osaan jaettu, kuvaa alempana Je-
suksen syntymistä ja ylemmässä osassaan Kristuksen tai-
vaasen astumista. Porilaisen komppanian sotilaat sen lah-
joittivat tultuaan Pommerista kotiinsa seitsemän vuotisen
sodan lopetettua v. 1757. Vähäisemmässä ja rikkinäisessä
taulussa, erään kapteini Ugglan rouvan antamassa, nähdään

*) Ainakin Kaarina Maununtyttären alkukuva sanotaan säilytet-
tävän Gripsholmin liinnassa, ja sen jälkeen lienevät muut puuhun ja ku-
pariin piirretyt mukaillut. Jälkimmäisistä tavataan yksi Liuksialassakin.

Kangasala. 81

Wapahtajan alasottaminen rististä. — Jos vielä tekee mieli
astua ylös torniin, niin saamme siellä tietää että molemmat
Ikellot ovat tornia vanhemmat, sillä onnellisesti saatiin ne
sieltä pois 3 päivää ennen kun torni ryskähti maahan. Koska
miissä olevat kirjoitukset, joista, jos ei järin viisastukaan,
‚kuitenkin on muutamia vähäpätöisiä, pieniä tietoja saata-
vana, eivät suinkaan vie paljon aikaa, kun vielä lisäksi —
harvinaisesti kyllä ovat suomeksi, niin lukekaamme ne lukijan
Juvalla ja seurassa. ‘Toisessa kellossa luetaan: „Pyhä, pyhä,
pyha Herra Zebaoth, kaikki maa on täynäns’ Hänen kun-
niatansa* — „Tämä Kangasalan Emäkirkon kello on ensi-
kerran haljettua uudesta valettu vuonna 1777; ja toistami-
seen haljettua jällen uudesta valettu vuonna 1848 Maalahden
Pitäjäsä M. Svedbergiltä* — , Niin usein kuin Te minun
soivan kuulette, niin muistakat teidän langemustanne vapis-
tuxen kansa, teidän syndejänne pelvon ja vihan kansa, Va-
pahtajatanne uskalluxen kansa, ja että teidän elämänne to-
distais teidän Jumalan palveluxenne ja uskonne vilpittö-
myttä“. „Niin te saatte ilolla kuulla sitä viimeistä taivan
kellon ja pasunan äändä: noskat ylös te kuollet ja tulkat
duomiolle“. — Toisessa kellossa sanotaan: „Tulkat kumar-
takamme ja polvillemme langetkamme ja maahan laske-
kamme Herran meidän Luojamme eten. Ps. 95: 6“. —
„Koska Kangasala (-lla) on ollut kirkkoherrana H. M. Tenn-
berg, Kappalaisena H. Juh. Justin ja Pitäjän Apulaisena
H. And. Grönlund on tämän Emäkirkon vähemmän kellon
vasta uudesta valannut Turussa vuonna 1786 Nils Thun-
strom“. — Toisella puolella paitsi hepreankielistä sanaa, joka
merkitsee: „Jumalaa“, seuraa: ,,Tuokat Herralle Hänen
Nimensä kunnia, tuokat lahjoja ja tulkat Hänen esihuonei-
sinsä. Kumartakat Herra Pyhäsä Kaunistuxesa, peljätkät
Händä kaikki mailma. Psalm. 96. v. 8, 9“.

EE ——— ——

82 Kangasala.

Kirkon arkiston vanhat kirjat alkavat täällä tavallistal
myöhemmin. Niinpä ei löydy vuotta 1708 vanhempaa kir-
konkirjaa ja vv. 1715—1729 taasen niité puuttuu tykkä-
nään. Mutta tilikirja alkaa vuodelta 1714, sis kestänee se,
ison vihan aikanakin. Kun ensimmäinen tällella oleva (tuskin
vanhempaa ollutkaan) luettelo kuolleista, syntyneistä ja vi-
hityistä tehtiin, kirjoitettiin jo vuosi 1726. Vanhimmat piispan |
ja provastin keräjäin pöytäkirjat kuuluvat vuoteen 1737. Kir-
konkokouksen pöytäkirjoja otettiin nähtävästi tehtäviksi vasta
v. 1811 j. n.e. Myöhään ja hitaisesti näkyy kirkollinen jär-
jestys pääsneen kuntoon Kangasalla, sillä heikkous ja puut-
teellisuus ilmaantuu seurakuntalaisten yhteisessä rakennuk-
sessa samoin kuin pappien kirjain pidoissa.

Tässä mainittakoon että riimisauva 1. puu-alnakka os-
tettiin Ahtolan kylässä talon isännältä Heikki Perttuselta.
Samalla miehellä oli myös kirja, painettu v. 1614 *), joka
on piispa Kerik Eerik’inpojan (Sorolaisen) tekemä ja alkaa
näin: „Caikille Jumalisille ia hyville Suomalaisille sekä saar-
namiehille että sanan cuuliaisille toivotan mine j. n. e.“
Tätä kirjaa ei sen omistaja tahtonut myydä.

Entiseltään löytyy museumissa Kangasalalta: sapel
(n:o 1357), jonka aikoinaan omisti kersantti J. J. Back-
man, kuollut 1810; ja ,,viinanappu“, jonka toi tohtori A.
Reinholm (n:o 1938).

Kuva 80 näyttää avainta, joka viidetté kymmenetta
vuotta takaperin löydettiin Hykönsalon Mattilan maalla. Kylän
kesken se nimitettiin „kirkon avaimeksi“, johon nimeen sen

+) vrt. Oppikirja. Y. Koskinen. s. 191; jossa sanotaan Sorolaisen
postilla ensikerran painetuksi Tukholmassa v. 1621. Paikasta ei ole
muistoonpanoissani mitään, enkä muista oliko se tähän kirjaan pai-
nettu.

Kangasala ja Pälkäne. 83

suuruus lienee syynä, sillä kirkon olemista muinoin tässä ky-
lassi tämä nimi ei tarkoittanut, vaikka kyllä papinkin ker-
rottiin ennen asuneen Hykönsalolla, „joka kylä tuli ensinnä
asutetuksi, kun saloilla (s. o. Salonkulmassa) ruvettiin asu-
maan“.

Tähän myös muistoon pantakoon, että usein mainitun
Allenius’en kertomuksen mukaan löytyi jostakin „Sarsan syr-
jässä“ nuijasodassa 1597 kaatuneiden hautoja. En saanut
selville missä ne ovat.

VI. Pälkäne yoni Sahalahden kappeli.

A. Pakanuuden aika.
Kiviaika.
Pälkäne.

Taltta, kvartsittiliuskaa, (kappale) lôydetty Kämmin
talon maalla Mälkkilän kylässä ukkosen halkaisemassa män-
nyssä, (jonkatähden se päätettin muka ukkosen tuomaksi
ilmasta); myynyt itsell. Kustaa Hast.

Onsitalita, kvartsittiliuskaa; poik. leik. pitkän soikea
(kuv. 81); löytänyt sannassa Kostian joen ylisellä suulla Joen-
suun torpparin poika Kaarle Kustaa Heikinpoika Salminen,
joka sen myös myi.

Vasarakirveen teräpuoli, dioriittia, haljennut varsireiän
kohdalta, löydetty Kiruun kylän maalla; myynyt nikkari
Konstantin Nikander.

Taltta, pienimuruista dioriittia; löydetty Vainion niitulla
Myttäälän kartanon maalla; myi Tuomolan lampuodin vaimo
Eeva Matintytär; muotoa vrt. Suom. s. as.-al. kuv. 17.

Vasarakirveen varsipuoli, dioriittia; löysi pientaretta
kuokkiessaan Maision pellolla Myttäälän puuställin maalla
torppari Kustaa Heikinpoika Marttila.

a

84 Pälkäne.

Taltta, rapautunutta amfboliliuskaa; säännötön (kuv.
$2); löysi sama mies, kuin edellisenkin, Vainion niitulla Mal-
lasveden rannalla; löytäjä molemmat myi.

Onsitaltan tera, kvartsüttiliuskaa, löysi leikattaessa Jus-
silan rusthollin pellolla Painon kylässä Petonenän renki Jo-
hannes.

Onsitaltan varsipuoli, ruskeanvetoista kvartsiittiliuskaa,
löytänyt samasta pellosta, kuin edellisenkin, Painon Jussilan
renki Kaarle, lampaita ajaessaan.

Oikokirves, kvartsiittiliuskaa; vrt. Kert. Hauhon muin.
kuv. 32, mutta toisen verran suurempi (kuy. 83); löysi enti-
nen sotamies Blomster Kellolan pellosta Painon kylässä.

Suuren povkkikirveen tera, kvartsiittiliuskaa, jonka talon-
tytär Florina löysi Jussilan maalia Painon kylässä.

Oikokirves, kellertävää kvartsiittia; tera vähäsen vinossa;
varsi ja teräpuoli yhtä leveät. muuten tavallista muotoa; vrt.
Suom. suv. as.-al. kuv. 17; löydetty Painon kylässä; sen
myi leski Justiina Jarmunen samasta kylästä.

Oikokirves, amfiboliliuskaa; vrt. sekä Suom. suv. as.-al.
kuv. 20, mutta hiominen ei niin huolellinen, että tässä kir-
jassa kuv. 74, jonka Yli Pakkaran talontytär lta Kustaava
Painon kylästä löysi saman talon pellosta; hän sen myikin.

Talita, amfiboliliuskaa (kuv. 84); löydetty Pakkaran
talon pellolla (samaa kylää, kuin edellinen); sen myi rengin
vaimo Siilia (= Cecilia) samasta talosta.

Poikkikirves, dioriittia, jonka torppari Reinhold Eeri-
kinpoika Mikkola, sen löydettyään Myttäälän kylässä, myi.
Poik. leik. 4-kolkkainen; kulmat pikkusen pyöreät; terän
laskun puoli ei juwi niin leveä, kuin toinen selkäpuoli
(kuv. 85).

Poikkikirves, pienimuruista dioriitia, saman löytämä ja

Pälkäne.

ll),

_——— — m OZ=—z®e

84. Taltta Painon Pakkaran pel-
losta, !/.

83. Oikokirves Painon Kellolan pellosta. 7/3.

Pälkäne.

86. Poikkikirves Sapen kylästä. 7/,.

Pälkäne.

87. Kirves Paskosaarelta. 1/,.

Pälkäne.

Onsitaltta. ?/,.

88.

äen Mustalahdelta. ?/,.

89. Valin Sääksm

AN = 5 a)
4 io
i
| i
1?
Sb on 12
\
ix i

Pälkäne, 89

myymä, kuin edellinen. Kalu on katkenuut pituudeltaan ja
levyydeltaan.

Onsitaltta, pienimuruista dioriittia; löytänyt Mäkelän
talon tytär Amanda Heikintytär Myttäälän kylästä Mallas-
veden Hausalon saaren vesijättürannalla; vrt. S. suv. as.-al.
kuv. 48, mutta kerrotussa kouru ei ole niin pitkä.

Taltta, amfiboliliuskaa léydetty Luopioisissa, ja

(Värttinän kehrå, kiiltokiviliuskaa, jonka löytöpaikka
on tuntematon; molemmat Närin palkollisen Kristiina Tuo-
maantyttären myymat).

Kirveen tera, pienimuruista dioriittia; myynyt Haralan
kylän Värilän talon emäntä Anna Liisa, joka sen myös löysi
ojaa kaivaessaan Eerolan pellolla Seityeen kylässä.

Poikkikirves, pienimuruista (hieman liuskamaista) dio-
riittia, löydetty Sapen kylässä; myynyt talollmen Johannes
Matinpoika Yli-Uotilasta Luikkalan kylässä; terän laskupuoli
epätasainen ja syrjät pyöreät, (kuv. 86).

Onsitaltta, pienimuruista dioriittia; poikki-leikkaus mel-
kein pyöreä; vrt. kuv. 81; ja

Onsitaltta, kvartsiittiliuskaa, katkennut varresta; loyta-
nyt Olkkalan 1. Sihvolan talollinen Tuomas Juhonpoika omasta
pellostaan Luikkalan kylässä; molemmat hänen lahjoitta-
mansa.

Suuri kirves, viheriäislinskaa; teräpää leveämpi; latus-
kainen (kuv. 87); myyjä, syytninkimies Wille Heikinpoika
Kataja, on sen löytänyt Pinteleen järven Paskosaarella.

Poikkitaltia, pienimuruista dioriittia; edellisen löytämä
Ilmoilan selän Saksansaarella (Kuiseman kylän maata). Vrt.
terää kuv. 2.

Onsitaltia, amfiboliliuskaa, saman myymä, kuin 2 edel-
listä; on säilynyt jo vanhemmista ajoista; teräpuoli pikkusen
soukempi; (kuv. 88).

86 Pälkäne ja Sahalahti.

(Pieni nelikolkkainen valin (kuv. 89), gneisiä, kuulunee
myöhempiin aikoihin; sen on löytänyt talollinen Kustaa Aa-
taminpoika Siltanen. Painon kylällinen, Sääksimäellä Musta-
lahden Sonnan talon perunamaasta.

Pitkänsoikea kiwi (kuv. 90), yhtä pyöreä kumpaisesta-
kin päästä, jonka löysi itsell. Adolf kaivaessaan ojaa Heik-
kilän pellolla Hatalan kylässä. Hin sen myös myi).

Sahalahti.

Taitta, amfiboliliuskaa; kärjestä pikkusen rikki, syrjat
epätasaiset, muuten vrt. kuv. 4 ja 6; löytänyt itsell. Matti
Juhonpoika Tursolan kylästä kyntäessään Korpiniemen Mat-
tilan peltoa; sama myynyt.

Poikkikirves, dioriittia; vrt. kuv. 74; löydetty Saariston
rusthollin pellosta; myi Kyöttilän vanha isäntä.

Kiinteä muinaisjäännös epävarmalta (pakanuuden) ajalta.
Pälkäne.

Kolmas pakanuudenaikainen muinaislinna tässä kihla-
kunnassa on Kiruunlinna Heikkilän ja Knaappilan maalla '/,
venäjän virstaa Kiruun kylästä. Siihen vie polku maan-
tieltä ja vähää ennen, kun tullaan perille näkyy kivinen aita
vuoren rotkossa, jossa polku käy portista sisään. Samoin
tavataan kiviaitoja muuallakin vuoren syrjällä. Läntisellä
monirotkoisella ja metsäisellä puolella ovat monimutkaiset
ravit epäselvemmät. Vuorella kasvaa mäntyjä, haapoja ja
koivuja, sen ymparys on kenties lähes virsta. Sen kolmesta
kukkulasta, joista keskimmäisellä vähäinen kiviläjä, kenties
kivipyykiksi ko’ottu, on avara näköala Pälkäneen vedelle
saarineen salmineen, ja toisella puolen siintää Hepojärvi ja
Villikka Kangasalla. Eppailan kangas estää Mallasvettä
näkymästä. Ja lähellä kulki kolmatta sataa vuotta mainio

Pälkäne. 87

Tharin joki. — Linnan rinteellä pulputtaa alinomaa lähde,
josta sammasvettä otetaan *), ja jen päällä poltetaan
vuosittain helavalkea. Vuoren päivän |. meren puolella
aukenee ,linnan kammari“, suuri halkio vuoressa ja niin
leveä, että ihminen hyvin mahtuu sisään. „Simä oltiin
pakosilla isoryssäin aikana, kun Syvänojassa ja Kostiassa
sodittiin“.

»Pirunpesä* k. kammari Eppailan Nikkilän maalla on
pieni rotko kumminkin viittä kyynärää korkeassa lohka-
reessa, jonka päälle voipi mukavasti astua sen toiselta puo-
lelta. Kammari ei ole muuta kuin 3—4 kyyn. syva hottelo,
jonka pohjassa sanotaan olevan ikäänkuin istuinpenkkiä.
Suulla nähdään 2 t. 3 paitilaa, „jotka piru on pistänyt, kun
aikoi kiven nurin vääntää. Liekö se sitten ollut jättiläinen
tahi muu jättiläistä väkevämpi piru“.

Pälkäneen järven toisella puolelia kohoaa tuo n. k.
Kajalahden kirkko '/, venäjän virstaa sen rannalta. Erin-
omaisen yksinäinen louhikko, muodostuu tämä vuori suureksi
osaksi neliskulmaisista lohkareista. Keskellä kätkeytyy monta
syltä pitkä luola, jossa monta henkeä sopii seisomaankin.
Tähän sanotaan jättiläisten aikoneen kirkkoa tehdä. Mutta
tällä enemmän, kuin tavallista on, yhtäsuuruisiin ja tasaisiin
osiin pirstatulla vuorella, josta sentähden otettiin kiviä uutta
kirkkoa rakennettaissa, ja jota koivut ja pihlajat kauniisti
koristavat, ei ole minkäänlaista muinaishistoriallista mer-
kitystä.

Käynti Painon kylässä Roineen ja Mallasveden toisella
puolella tuotti ainoastaan kivisiä teräkaluja. Tosin matkalla
sinne näytettiin omituinen maan tasalla ja suuremmassa ki-
vessä oleva uunintapainen syvennys, 6 kortt. pitkä ja suusta
2 1/, k. poikittain. Sitä kutsutaan „lapinuuniksi“, mutta on

+) vrt. Gadd: Sadacunda etc. s. 31.

88 Pälkäne.

veden kalvaama siihen kaukaisena aikana, kun vesi vielä
kävi maan ylitse (ruotsiksi n. k. ättegryta), ja kuuluu sem-
moisena maamme muodostus- eikä sen muinaishistoriaan.

Pistäytyämme pikimmältä Pinteleen ja Ilmoilan selän
tienoille, lähdimme veneellä Luikkalan kylään Pälkäneen ve-
den pohjoisrannalla. Jo kaukaa järveltä pain näkyy Pirun 1.
Huttolimna keskellä kylää, 40 askelta pitkä ja toista kym-
mentä leveä rapamullasta ja kivistä koottu harjumäki, johon
vhteen sattuu neljän talon maan kulmat 1. varpeet. Siinä-
kin sanotaan piru asuneen. Sillä oli muutaman kiven lovi
kaappina. Maantien toisella puolen oli tasainen kivi pöy-
tänä. „Piti tehneen tieta Töydenniemestä mannermaalle
Hunttilan karia ja taloa kohden. mutta pappi Hemminki *)
Ruotsista tuli manaamaan. Muita pappia hän ei totellut,
kun aina toi „syitä* (= syntiä) eteen. Ja silta jai teke-
mättä, kun taytyi lähteä pois“.

Myöhempään rauta-aikaan
kuulunee rengas (kuv. 91), joka arvattavasti löydettiin v.
1787 (kso Acta Soc. Sc. Fenniz III: s. 317), ja paitsi sitä
65 Anglosachsilaista rahaa Ethelred’in ja Knuutin ajoilta, 25
Irlantilaista, 14 Saksalaista ja 40 luotia Kufilaista rahaa,
mikä kaikki ostettiin kuninkaallisille kokoelmille Tukholmassa.

B. Kristillisyyden aika.
Pälkäne.

Eiköhän jokainen ole kuullut Pälkäneen vanhaa kirk-
koa (kuv. 92) mainittavan? Ja ken vaan on ollut tilaisuu-
dessa silmäillä sen rappiotilaa, hin ei luullaksemme milloin-
kaan saata sitä unhottaa. Raunioitakin koetetaan varjella

+) Mahdollisesti tällä nimellä tarkoitetaan piispa Hemmingiä

keskiajalta, sillä samannimisestä papista kuulin myös tarullisesti mai-
nittavan Hauholla.

Pälkäne.

90.

ul

Omituisesti hiottu kivi, löy-

detty Hatalan Heikkilän pellosta.

91. Hopeinen rengas.

Fa:

)
A

fc

i NINI ==
DD:

92,

Pälkäneen

vanha kirkko.

Pälköäne. $9

juurineen häviämästä kaikissa maissa, joissa on opittu kun-
niassa pitämään esi-isien muistoja. Senvuoksi kirkon pal-
jaaksi ryöstäminen vähäisten puu-ainaitten takia on julkeinta
raakuutta ja törkeintä ahneutta. — — Kun Pälkäneellä uusi
kirkko rakennettim v. 1836—9, myytiin julkisella huuto-
kaupalla sen sisustasta kaikki mitä vaan irti saatiin. Sen-
tähden se tarjoo mitä viheliäisimmän näyn. Kirkon seinät-
kin ovat muutamin paikoin kaatumaisillaan ja ehkä ne pian-
kin jälkimaailman silmiltä peittävät ihmisten ilkitöitä! Sen
paanukatto on ihan ränstynyt ja sisäpuoli puuttun välikat-
toa, josta katon kannattimet uhkaavat pudota alas. Vaan
alhaalla on raatelus ilkeintä laatua. Kun permanto kaut-
taaltaan puuttuu, ovat haudat jääneet avonaisiksi. Pälkä-
neen kirkkoon astuessaan luulisikin tulevansa johonkuhun
pedonluolaan, eikä ihmis-vamajien lepopaikkaan. Kuolleet
ovat kiskotut haudoistaan. Tuohon on pieni arkku viskattu
ja sen ruumiin jäsenet kopistetut sinne tänne. Tuossa ar-
kussa ei ole kantta ja siinä lepäävältä ruumiilta ovat rievut
revityt hajalleen ja pää poissa! Mwuutamassa toisessa oli
nähtävästi pappi levännyt, koska joku aika sitten ruumiin
leuan alla näkyi liperi. Holvihaudat ovat ammollaan näyt-
tääkseen katsojalle häväistyjä leposijojaan. Niiden ovi-auk-
kojen ulkopuolelle on kokoontunut luita, multaa ja särky-
neitä hautakiviä, joista kirjoitukset ovat kuluneet. Sanalla
sanoen yltympäri näkyy hävityksen jälkiä. — Mutta siinä
ei ole kyllä, että ihmisten hahmoja kirkossa raadellaan, niitä
kuljetetaan myös pitkin kyla. Nimpä nähtiin muutamia
vuosia sitter eräänä aamuna luuranko pystytettynä erästä
kirkonkylässä olevaa aitaa vasten. Nähtiinpä myös pääkal-
loja ojassa maantien vieressä eräitä virstoja kirkosta. Huhu
kay kansassa, että ihmis-luita vietiin yöllä kuormittain jo-
honkin luumyllyyn. Vihdoin kuitenkin määrättin kirkonko-

90 Pälkäne.

kouksessa kesällä 1879 palkinto jokaiselle vanhassa kirkossa
tapahtuneen rikoksen ilmi-antajalle. —

Mitä muuten kirkon keskiaikuiseen rakennustapaan tu-
lee, nähdään sen eri osien ominaisuuksia parahiten kuvista
93—95, jotta erityinen näitten kertominen lienee tarpeeton.
Sakaristo on pyöriäiskaarilla holvattu 8 osaan. — Eteläisen
porstuan (asehuoneen) päätöseinässä on käytävä, joka viepi
oven yläpuoliselle aukolle (vrt. kuv. 95), jossa tata aukkoa
varten kiviseinään muuratulla hirrellä luetaan n. k. „puuk-
kolatinaa“ s. o. veitsellä piirrettyjä nimimerkkiä ja vuosi-
lukuja, joista vanhin: O. Gels on vuodelta 1601. — Tässä
nykyään melkein kamalassa rakennuksessa ei ollut enää näh-
tävänä muuta kirkollista tarvekalua, kuin vanha puinen kas-
teen malja (kuv. 96). Onneksi lähetettiin kuitenkin Helsin-
kiin vuosia sitten S pyhäin kuvaa, sapeli ja sotalippu. Muu-
tamista muista vanhassa kirkossa olleista esineistä puhutaan
edempänä kertomuksen ohessa uudesta kirkosta. — Vanhan
kirkon ollessa täydellisen häviön alaisena sietää luetella ne
vksityiset talot ja henkilöt, joille kirkon arkistossa olevan
luettelon mukaan kirkossa löytyvät haudat viimmeiseksi kuu-
luivat. Ne olivat miesten puolella kuorissa: 1) Kantokylän
ja Kuokkalan oma, 2) papin penkin alla yksi, jonka v. 1736
Kirvuun Sikalan rusthollari osti 30 taalarista kp., 3) alttarin
edessä vapaasukuisen Qvanten’in perillisten omistama; nais-
ten puolella kuorissa: 4) Myttäälän suuri vapaasukuisen
Birkholtz’in perillisten hauta, joka v. 1725 tuli Kulialan ma-
juri Wetterberg’in ja hänen perillistensä omaksi, 5) Kanto-
kylän ja „rouvien“ penkin alla oleva, jonka haudan kirkko-
herra Mathæus Lignipeeus v. 1670 itselleen ja jälkiläisilleen
Iunasti; kuorin ulkopuolella: 6) Kirvuun ratsumestarin Pentti
Pentinpojan hauta saarnatuolin alla, 7) Aimälän nimismiehen
Lauri Jaakobinpojan parven alla oleva, 8) nimismiehen E-

Pälkäne.

lll

a I
hie ill
4 Wu i I Ål i

N
\

| li

|

\\

\\

In,

93—94. Vanhan kirkon akkunia.

HER
SA

Ay
€

Pälkäne.

NE

N

SEE

AON
FM |
AL

Sy

96. Kasteen malja.

Pälkäne.

a>.
a

u

NA AIT Nae A
= \ 8 OSS SSSSSS SIS NA LL
es Ve

“ave N |

oO
TENN

©
°
TER

78
U

Kynttilän jalka.

98,

TY

as få
i

' CAT m
~ UE réel

apte Mi

Pälkäne.

97. Kirkon kirstu.

it a

A a

Ali
i) a nt

an
Il
ee
Hh

99. Ratsumestari Johana von Birckholtz’in vaakuna; (otti osaa 30-vuo-
tiseen sotaan, omisti Myttäälän kartanon; 7 1663.

Kane N ad tar ai
nee CT

DATES Son” Mat

Pälkäne. 91

sak Tisakinpojan perillisten v. 1732 Onkkalan ja Niemen
rusthollille myymä pilarin vieressä, ja 9) kirkkoherran Johan-
nes Ambrosion sittemmin Kaarlon rustholliin kuuluva.

Pälkäneen uusi kirkko tehtiin korkealle Mallas- ja Päl-
käneenveden väliselle taipaleelle vv. 1836—-39 arkitehdin
Engel’in antaman piirustukseu mukaan. Pituudeltaan 59 kyyn.,
67 k. leveydeltään ja 18 1, k. korkeudeltaan katonrajaan, on
tämä temppeli *) varustettu isolla kupolilla samoin kuin Pirk-
kalan, Jaakkiman, Tyrvään, y. m. Helsingin Nikolai'in kir-
kon muoto-aatteen mukaan tehdyt kirkot. Tukholman profes-
sori Limnel maalasi y. 1841 sille alttaritaulun, jonka ympä-
ristöä maalarivanhuus Söderström Turusta jommoisesti koris-
teli v. 1843.

Uuteen kirkkoon on vanhasta kirkosta siirretty koko
joukko kapineita, joista kuitenkaan tuskin mikään on 1600-
lukua vanhempi. Tässä kuvataan muutamia senaikuisia ka-
luja, nimittäin: vanha ,kirkonkirstu" (kuv. 97), ja kolme
kynttilän jalkaa (kuv. 98). Kalukirjassa vuodelta 1642 (van-
hin mika löytyy, arvattavasti myös ensimmäinen, joka teh-
tiin), jossa luetaan kaluja, ,jotka jo vanhastaan ovat kir-
kossa löytyneet“, kerrotaan sen lopussa, että Johannes Am-
brosius (pappi) osti kirkon rahoilla raudoitetun ja 2 lukolla
vahvistetun kirstun. Levy on monesta paikasta kulunut
puhki. (Samassa kalukirjassa puhutaan toisestakin kirstusta,
jossa oli levyjä ainoastaan niissä paikoin, joihin varkaat
ovat läpiä tehneet; tämä ei kuitenkaan enään ollut tallella).
— Muita tämän 1600-luvun teoksia ovat vaakunat, joita
tässä on kuvattuna Birkholtz’m vaakuna (kuv. 99). Toi-

*) Kerrotaanpa että eräs muurarivanhus Andstén Helsingistä sen
rakensi, mutta huolimaita Engel’in piirustuksista, jotka hänen luullaan
hävittäneen; eivätkä ne olekaan säilyssä kirkon arkistossa,

4

92 Pälkäne.

selta puolen ne osoittavat sen ajan taidemieltä ja taitoa
samassa kun toiselta puolen ovat todistuksena sen aikuisen
aateliston ajatuksista ja yleisestä asemasta yhteiskunnassa.
Keskiajan kirkkoja kaunistettiin pyhäin kuvilla, mutta 30-
vuotisen sodan vuosisadalla, joka oli kohottanut aateliston
loistavaan mahtavuuteen, anastivat sen vaakunat muistoineen
pyhäin kuvain entiset paikat kirkoissamme, jotta siis juma-
lisuuden ohessa oli inhimillisiä suuria tekoja muistettavina.
eikä enää pilventakaisia pyhäin ihmeitä.

Kirkollisista esmeistä ovat vielä kertomatta molemmat
Tukholmassa G. Mejer’in valamat kellot, tomen vuonna 1724,
toinen v. 1738. Edellisen, jolla ,,oli monta kirjoitusta, jotka
pastori Salonius ei pannut kirjaan“, valoi undestaan valuri
Erik Karlsson Lapväärtissä v. 1870; toisen uudisti samalla
tapaa Mikko Rostedt Luvialta v. 1888. — Suurempi kynt-
tiläruunu ostettiin Tukholmassa 1738 G. Mejer’iltä; 2 pie-
nempää samanlaista myi Johana Fahlsten Tukholmassa Päl-
käneelle v. 1751 ja 52. Neljäs on vielä myöhemmiltä ajoilta.
Viides pieni läkkinen ruunu näyttää kaikista vanhimmalta.
— Kirkossa löytyy vihdoin uudempiaikuinen kalkki, jonka
jalka on vanhasta otettu. Muuten aivan koristamattomassa
jalassa luetaan: ,,majori Eckholtz Kantokylästä 1643“. —
Pälkäneen kirkon arkisto, ei sekään sisällä erittäin vanhoja
asiakirjoja sitä pikaisesta tarkastuksesta päättäen, jolla sitä
tutkielin. Kirkonkirjat alkavat vasta vuonna 1736, synty-
neiden, kuolleiden ja vihittyjen luettelot v. 1711, piispan ja
rovastin keräjäin pöytäkirjat v. 1724, mutta kirkonkokouk-
sen samanlaiset kirjat ovat vielä myöhemmän aikuiset, kun
ei niitä ole ennen vuotta 1808. Paitsi näitä havaitsin muu-
taman kirjan nimeltä: „Liber Ecclesia Pelkenensis“, sisäl-
tävän kirkollisia asia-, kalu- ja tilikirjoja, alkaen vuodelta
1690. Tähän kokoelmaan on myöskin otettu joitakuita van-

Pälkäne. 93

hempia todistuskappaleita, joista olen muistoon pannut yhden
(vanhempia arvaten ei ollut) vuodelta 1639 lokakuun 28 p.,
jossa lainlukia Taneli Nielsson luettelee pappilaan kuuluvia
asunto- ja muita rakennuksia, ynnä niitä kyliä t. taloja, joi-
den tuli kutakin huonetta rakentaa. Tämän huoneiden jaon
(.huusdeelningh‘) mukaan oli sanottuna vuonna pappilassa
seuraavat suojat: papin tupa ja kamari, n. k. Myttäälän tupa,
plispan tupa, pakari ynnä kamari, savutupa, piha- 1. porvari-
tupa ja sen alla kellari, ja vieraiden tupa ynnä kaksi ma-
kuukamaria, ,,jotta nüllä hyvillä herroilla, jotka hallituksen
puolesta ja nimessä matkustavat ja pappilaan poikkeevat
matkasuojaa varten, olisi huoneita ja lepopaikkaa“. Siis yh-
teensä 7 asuntotupaa ja 4 kamaria. Paitsi näitä oli vielä
mallaspirtti, (jossa parvi), teurastushuone (stigirhuus) ja sauna.
Ulkohuoneet olivat: talli, 3 riihtä, 3 navettaa, 2 aittaa, 3
olkilatoa, luhti, jonka alla puoti, ja muu ulkohuone Ei
puuttunut eri lajia rakennuksia. Riihet, toinen aitta ja ken-
ties joku muu suoja oli erillään pellolla tahi Pälkäneen veden
rannalla, toiset kaikki muodostivat umpinaisen pihan, josta
pääsi ulos ainoastaan yhden portin kautta; (mutta myöhemmin
1. vuonna 1669 puhutaan kahdestakin portista).

Mitä kirkonkaluihin ja arkistoon muuten tulee ison vi-
han aikana, niin ei mikään hopeinen kalkki joutunut vihol-
listen käsiin, sillä jo vuodesta 1712 ne olivat pappien yksi-
tyiseen huostaan jätetyt. Sen sijaan melkein kaikki kapi-
neet raudasta, messingistä, kuparista ja tinasta, jotka olivat
kirkkoon jätetyt, nimittääksemme kynttilän ruunuja, kynttilan
jalkoja ja 3 kelloa he veivät saaliinansa mukanaan. Kumma
kyllä, jättivät kellojen läpät viemättä. Messu- ja muita kir-
kollisia kirjoja oli myös ryéstén jälkeen jälellä, samoin kuin
joitakuita 1600-luvun kapineita, niinkuin edellisestä on huo-
mattu. hydstettyjen kapineiden lukumäärästä annetaan se

94 Pälkäne.

tieto, että v. 1700 oli kirkonkaluja 78 numeroa, mutta ison
vihan jälkeen ainoastaan 34, jossa luvussa on muutamia rau-
han tultua ostettuja esineitä.

Yhteydessä kirkon ryöstämisen kanssa, muistuu tietysti
mieleen Kostian virran tappelu, joka uudemman ajan muis-
toista Pälkäneellä luonnollisesti astuu ensimmäiseen sijaan.
Mikä Nokia oli sotamuistojen historiassa Pirkkalalle on Kos-
tia Pälkäneellä. Tapaukset niiden rannoilla olivat myös yhta
turmiolliset kansallemme ja haihtumatta ne ovat juurtuneet
sen mieleen. Samoin yhä löydetyt sotakalut ja ihmisten
luut muistuttavat uudelleen Kostiankin tappelusta. — Niin-
kuin on tunnettu, kärsivät suomalaiset suuren tappion täällä
lokakuun 6 p. 1718. — Vallit Kostian virran kirkon puoli-
sella rannalla, jossa meikäläiset olivat varusteilla, ovat vielä
suureksi osaksi säilyneet ja näkyväiset. Ne olivat kahden-
kertaiset pitkin rantaa. Niiden mannermaan puolella nakyy
vielä haudantapaisia syvennyksiä. Vastainen ranta, josta
venäläiset yrittivät ylitse tulla, joka ei kuitenkaan onnistu-
nut, on maantien ja Mallasveden välillä matalaa suomaata,
mutta Pälkäneen vettä kohden korkeavuorinen. — Lautta *),
jolla venäläiset tulivat yli Mallasveden, oli tehty Harhalan
ja Äimälän kylien huoneista. He astuivat maalle Koivunie-
men kärjellä Mälkkilän kylän mäellä olevan tuulimyllyn koh-
dalla. Eräs suomalainen rakuuna sanotaan ensin huoman-
neen vihollisten hankkeen siitä että hevosensa ei tahtonut
juoda, kun sitä juotti, vaan korskui. Vastaanottamaan eh-
dittiin sis tulla vihollisia Koivuniemelle, jossa kovin ottelu
tässä tappelussa syntyi. Paljon tästä rannasta ja likeisistä
vainioista löydetään vieläkin granatia, nuijia, kuulia, luotia

+) (Sen osista kerrottiin ladon tehdyksi, joka vielä joku vuosi-

kymmen sitten oli pystyssä Marttilassa 1. Pyörtässä; sen seinät olivat
täynnä kuulien läpiä).

Pälkäne, 95

ja haulia. „Ennen siinä oli myös suuria hautoja, jotka kauan
jäivät roopille; kun ei kukaan tahtonut (eikä tohtinutkaan)
hevosella siihen mennä. Mutta 30 vuotta sitten se kuokit-
tiin vesiäyreitä myöten. Sun& oli vielä silloin luita hah-
mollaan; sääriluita nousi kuokalla ylés, mutta ne menivät
säpäleiksi, eivätkä ne kannattaneet enää mitään“. Keskellä
Sipilän vainiota nähdään vielä koskematon, 2 neliökyyn.
suuri kenttäturve laakakiven päällä; niiden alle kansa sanoo
jonkun sotaherran haudatuksi. — Suomalaisten täytyi kui-
tenkin peräytyä peräytymistään. Vähän matkaa kylästä
kirkolle päin juoksee Mällinoja, jonka ylitse maantien silta
vie. Tähän pysähtyivät suomalaiset hetkeksi, ja tässäkin an-
karasti tapeltiin. Vaikka heidät vihdoin pakoitettiinkin luo-
pumaan varustuksistaan Kostian virran rannalla, eivät sota-
urhomme sittenkään näy antautuneen helpolla hinnalla, sillä
vielä Syvänojalla, joka lie pitkän virstan päässä kirkolta
pohjoiseen ja juoksee Sahalahden maantien poikki, oli kan-
san puheen ja kirkonkirjojen mukaan kaatuneita sotamiehiä
haudattu. En havainnut tätä paikkaa kirkonkirjoissa, vaikka
niitä tutkielin, eikä tietty sanoa oliko haudattujen luku-
määrä 27 vai 271. Myöskin santakuopasta vanhan kirkko-
maan vieressä on luita löydetty, jotka lienevät nekin tässä
tappelussa pitkin ja molemmin puolm Mallas- ja Pälkäneen-
vesien välistä taipaletta kaatuneitten jäännöksiä.

Kostian virran rannalta löydetyistä sotakaluista mainit-
takoon 7 1, naulaa painava rautainen „kanuunan kuula“,
jonka näin kellon painoksi käytettynä Toosilan Rantalan
töllissä Kangasalla. — Kymmenkunta vuotta sitten löysi it-
sellinen Hasti kappalaisen talon ha’asta miekan, jolla oli
messinkinen nuppi ja kahva, varustettu kaarella rystysiä
varten, sekä messinkisen kalun tuntematonta tarvetta var-
ten Raholan maalta, „jossa oli sodan (ison vihan) aikana rys-

96 Pälkäne ja Sahalahti.

säin keittola“. Edellisestä kapineesta valmistettiin viikate
ja toisesta lehmän kello. — Myöskin Kostian virrasta saatiin
ylös kerran miekka, joka tarttui uidessa olleen pojan pä-
kiäseen; miekka joutui kadotuksen tielle, samom kuin Myl-
lymäen alustalta löytynyt kannus. Mälkkilän kylässä näin
vihdoin granaatin nuijan, joka oli muutaman sen kylän asuk-
kaan hallussa; sen toin museumille. Sinne on saapunut muu-
tamia muitakin pienempiä löytöjä Kostian tappelukentältä,
niinkuin kuulien kappaleita ja sormus slavilaisella kirjoituk- —
sella, jotka ovat sinne toimittaneet hrat aptekari Montell,
vuorikonduktöri Holmberg ja pormestari J. Nygren.

Sahalahden

uykyinen kirkko vihittiin vasta vuonna 1830; edellinen paloi.
Ylipäänsä pikainen kulku vähäisen Sahalahden kautta ei
tuottanut paljon mitään tutkimukselle.

Pari kivista terdkalua, jotka edellä s. 86 lueteltiin ja
joku taru vähemmästä arvosta oli melkein ainoa tulomme. —
Jos Haapaniemen vanha kartano ei olisi palanut 7—8 vuotta
sitten, olisimme kenties saaneet nähdä useampia merkillisiä,
vanhanaikuisia kapineita, joita sanottiin siellä olleen kosolta.
Muutamia jälellä olevia nüstä, niinkuin: n. k. sängyn läm-
mittäjä, s. o. paistinpannun näköinen messinkinen kalu, johon
palavia hüliä pannaan, kun se pistetään sänkyyn vaatteitten
väliin, jollom lämmin nousee seulan tapaisen Aadamin ja
Eevan kuvilla kunistetun kannen läpi, vanhoja veitsiä, seinä-
kelloja, nojatuoleja, jopa vanhoja vapaamuurarin merkkiä,
saatu muistoina ennenkuin Haapaniemi paloi, näimme kui-
tenkin Kelion Mattilassa hra I. A. R. Langella, jonka isä
omisti sanotun kartanon.

Kuvattiin myös toisessa paikassa muutamia kaluja,
jotka hiljakkoin olivat löydetyt Saariston maalla Korpelan

Sahalahti. 97
\
torpan tykönä, kun maata myllättiin. Ne olivat: kuolaimet,

joissa renkaat ovat paljoa suuremmat kuin nykyisissä (jo

pakanuuden aikana tavataan näin suuria), solki, jommoisia
ies vieläkin j ähdään, veitsi, j i van-

kenties vieläkin joskus nähdään, verisi, joka muistuttaa va
ia malleja, j nanaikul urasin.

hemp alleja, ja vanhanaikuinen p

Tähän loppuivat muinaistutkimuksemme Pirkkalan kih-
lakunnassa. Paluumatkan Tampereelle teimme Kuhmalahden,
Eräjärven, Orihveden, ja Kangasalan kautta. Tarkoitukseni
oli nähdä mainio Eräpyhä Eräjärvellä. — Siinäpä vasta
korkea vuorenkärki. Sen pohjoispuolella on Pyhäniemen
lahti. Längelmävesi syleilee Eräpyhän juuria. Täällä välk-
kyy Kuhmalahden kirkko, tuolla Orihveden. Länkipohjasta
Keisarin harjualle asti, jonka tällä puolella Saksalon saaret
viittaavat tien Vääksyn rannoille, voipi silmäyksellä kat-
sahtaa.

Puhdistettuna männikön vallasta Eräpyhä epäilemättä
vetäisi vertoja Keisarin ja Haralan harjuille. Muinaistie-
teelliseltä kannalta se voittaa ne, sillä Eräpyhän äärimmäi-
sessä päässä on, nähtävästi rauennut pakanallisaikainen, kiin-
teä muinaisjäännös. Se on niitä, joista edellä olemme usein
puhuneet ja sanoneet, että lienevät Suomen muinaisten asuk-
kaiden jättämiä. Myös sanotaan se nunnain kürkoksi, ja
moni kansalainen aavistaa, että tähänkin olisi kätketty aar-
teita, joita 30 vuotta sitten 2 miestä tästä hakivatkin. Sil-
loin kumpu levitettiin vuoren tasalle.

NOV a

98

Sisallys.
Lempaala .
A. Pakanuuden aika:
Kayieaikas oc . ue 3

Vanhempi rauta- aika .
Kiinteitä muinaisjäännöksiä epävarmoilta
ajoilta : 5 LM as ah
Myöhempi rauta- aika .
B. Kristinuskon aika . .
Wesilahti ja Tottijärven kappeli.
A. Pakanuuden aika:
Kivi-aika RP
Kiinteita muinaisjäännöksiä epävarmoilta
ajoilta . aha de a eee
Myöhempi rauta- aika .
B. Kristiliieyyden aika
Pirkkala ynnä Yläjärvi.
A. Pakanuuden aika:
Kivi-aika SR.
Kiinteitä muinaisjäännöksiä epävarmoilta
ajoilta . SIERT U ER
Myöhempi rauta- aika .
B. Kristillisyyden aika .
Messukylä .. ‘
A. Pakanuuden aika:
Kivi-aika 4
Jäännöksiä tuntematonta ikää.
Myöhempi rauta-aika . .
B. Kristillisyyden aika .
Kangasala ;
A. Pakanuuden aika:
Kivi-aika . . . rs
Vanhempi rauta-a aika | 3
Kiinteitä muinaisjäännöksiä ja muita muis-
toja tuntematonta ikää. Ne vac
B. Kristillisyyden aika . .
Pälkäne ynnä Sahalahden kappeli
A. Pakanuuden aika:
Kivi-aika
Kiinteä muinaisjäännös epävarmalta ‘ajalta
Myôhempi rauta-aika . MARS SE OL
B. Kristillisyyden aika .

SR

99

Oikaisuja ja lisäyksiä.
(Pienempiä painovirheitä oikaiskoon lukia).

Lisäys sivulle 3. Itsellinen Salomon Wilskman Ylistarosta, joka
tunnetun ja mainion kirjankeräilijän Pohton tavalla on ruvennut kul-
kemaan useissa satakunnan pitäjissä muinaiskaluja keräillen, on lähet-
tanyt museumille useita kivisi@ teräkaluja myös Lempäälästä, Vesi-
lahdelta ja kenties muistakin kihlakunnan seurakunnista; mutta koska
hänen lähetyksiänsä yhä tulee, ei niitä vielä ole saatu luetteloon.

Siv, 17 riv. 14 ylhäältä seisoo — ainoa veistoteos — lue ainoa
kirkollinen veistoteos.

Sivulle 21 lisäys: Nuolen kovasimen, loydetyn Piknalan torpan
maalla Tottijärvellä, on insinööri D. W. af Grubbens lähettänyt mui-
naismuistoyhd. °/xıı 80.

Sivulle 30 lisäys Suomelan löytöön: Muutama löytö Suomelassa
tehtiin tietävästi jo kesäkuussa 1865, jolloin lôydettiin kirves ja pieni
keihään kärki rauniosta, joka oli 1—2 kort. korkea, 2—3 kyyn. ris-
tiin, ja kokoonpantu pienistä ympyriäisistä kivistä, joita ikäänkuin pii-
rittivat suuremmat suippuiset kivet. — Paitsi näitä esineitä tavattiin
Suomelan peltoa kynnettäessä kaksi keihään kärkeä lokakuussa 1866
Näistä seikoista kertoo hra G. Ticklén muinaismuistoyhdistykselle kir-
jeessään maaliskuun 20:1tä p:ltä 1867.

Ylioppilas K. E. K. Bergius’en muinaismuistoyhdistykselle lä-
hettämä kirje huhtikuun 19 p:ltä 1882 kertoo seuraavaa: , Wesilah-
den pitäjäässä Suomelan rusthollin alisen puiston lounaisesta reunasta
samasta paikkaa, josta 1879 löydettiin priiski ja kirves, jotka fil. kand-
A. O. Heikel jo ennen on tuonut museumiin, löysivät viime kuluneessa
toukokuussa yliopp. Paavo Bergius keihään terän ja osan vasken kap-
paleita yuna muutamia luun sirpaleita, allekirjoittanut painon sekä
vasken palaisia ja elokuun alussa 1879 kartanon koillispuolelta noin
parin kiviheiton päästä renki Heikki Törnroos taltan, jotka kalut tä-
män mukaan muinaismuistomuseumiin jätetään. Taman ohessa saan
mainita, että taltan löytöpaikalla luulisi olevan haudan, sillä siinä on
kiviä kaiteen tapaan laskettu“.

Sivulle 54 lisäys: 2 keihään kärkeä tuli Pirkkalasta jo vuonna
1868 yliopp. Skogman’in kautta; kenties nekin alkuaan kuuluvat Wiik’in
löytöön.

100

Resumé et explication des figures.

Ce narré décrit les antiquités mouvantes et fixes, que
Pon connait à présent dans le bailliage Pirkkala province
Satakunta de la préfecture de Turku et Pori (suédois: Abo
& Björneborg), et qui à la même fois est un compte rendu des
recherches archéologiques que j'ai fait dans le bailliage pre-
dite ’été 1879 moyennant une subvention de la société des
sciences.

Dans le récit sont décrits 78 outils en pierre, rassem-
blés dans le bailliage et gardis, excepté quelques uns, dans
ie musée historique commun de l’Université et de la société
d’antiquaires à Helsinki. Entre ces outils plusieurs n’en
sont que des parties. A l’egard de ses types ils peuvent se
diviser de la manière suivante:

26 ciseaux; les figures 1, 4, 6, 14, 77, 82 et 84 en mar-
quent de diverses variations; les autres sont d’un type
plus commun;

13 haches, fig. 2, 74, 85, 86 et 87;

13 haches droites, fig. 3, 5 et 15;

13 gouges, fig. 75, 81 et 88;

11 haches & marteau, entre les quelles fig. 76 montre un
exemplaire rare et visiblement imachevé, trouvé dans
la cimetière de la paroisse de Kangasala; et

2 pointes de fléche.

Dans la carte de bailliage a la fin du livre les heux
où You a trouvé ces outils en pierre sont indiquées par les
marques 8 et 10.

101

Outre cela sont en pierre les originaux des figures 89,
qui représente une moule pour de moindres ornements, pro-
bablement d’un temps plus récent, et fig. 90, qui montre
une pierre allongée, arrondée des deux bouts.

On connait du bailliage 5 pierres ovales à aiguiser,
chacune trouvé particulièrement, leurs types se retrouvent fig.
À (placée après fig. 6), qui représente une pierre à aiguiser,
trouvée au sud de la Tavastie, et B. dont l'original est de
Dobelsberg à Kurlande. Les lieux de ces trouvailles ont
dans la carte les marques 8 et 11.

Toutes ces pièces sont de pierres finnoises.

La carte pag. 4 montre le cap de Päiväniemi dans la
paroisse de Lempäälä, fameux dès le temps de Porthan.
Dans ce cap sont situées à peu près 30 tas de pierres, dont fig. 8
montre quelques unes datant du premier âge du fer. Fig.
7 montre une boucle de cuivre (exactement un morceau)
trouvée dans une de ces tertres. Aussi mons. le prof. Aspelin
a dans une de ces tertres trouvé une celte ressemblaut à la
figure 9, dont Voriginal est de la paroisse de Nousis dans
la Finlande propr. dite.

Outre cela on connait moins ou plus dans le bailliage
encore 20—30 tas de pierres, qui n’ont pas été examinés et
qui partiellement ont été détruits sans laisser aucune trace.
Au moins les quinze qui restent appartiennent quant à la
forme éxtérieure à la même espece, d’antiquites fixes que
celles de Päiväniemi dont nous venons de parler et probable-
ment appartiennent elles aussi au premier âge du fer.

Les marques 1—4 dans la carte de bailliage portent
sur ces tas de pierres.

Il y a dans le bailliage 3 anciens châteaux, c'est à dire
des remports de pierre sur les hauteurs des montagnes. Les
planches 10 et 54 sont des plans de deux entre eux le pre-

102

mier dans la paroisse de Lempäälä, l’autre dans celle de

Pirkkala. Les planches 55 et 56 montrent le détail du se-

cond chateau ancien. Le troisième est dans la paroisse de

Pälkäne. Dans la carte la marque 13 porte sur ces châteaux

anciens.

La planche pag. 19 est un enclos de pierres dans la
paroisse de Lempäälä, dans le quel on brûle le printemps
les feux, nommis helka.

Le second age du fer est très richement représenté. La
plupart des objets appartiennent aux trouvailles faites dans
les tombeaux. Trouvailles particulières sont: fig. 11 une
épée de Lempäälä; fig. 16. 70 et 71 pointes de lances de
Vesilahti, Pirkkala et Yläjärvi; une hache de Tampere;
et fig. 91 un bracelet en argent de Pälkäne, où l’on a aussi
trouvé plus de 100 monnaies anglo-saxonnes, irlandaises, ger-
maines et coufiques. Aussi l’on a trouvé dans la paroisse
de Lempäälä une grande quantité de monnaies anglo-saxonnes,
germaines et autres, dont cependant la plupart est perdue.
Les autres objets du second âge du fer appartiennent aux
collections de trouvailles des tombeaux et sont divisés de
la manière suivante:

La trouvaille de Ahtiala à Lempäälä se compose de: pointe
de lance, partie d'une telle, parties de deux épées,
poigneé, garde d'épée, hache, briquet fig. 12, couteau,
2 bouterolles et 5 clous; tous en fer.

La trouvaille de Suomela à Vesilahti: fig. 17 boucle en bronze
en forme de fer de cheval, fig. 18 hache, fig. 19 et
20 3 pointes de lance, et petites feuilles de cuivre;
plus tard trouvés: pointe de lance, poids, morceaux de
cuivre et dos.

La trouvaille de Sakoisten Hukari à Vesilahti: fig. 21 hache,
fig. 22 pointe de lance, fig. 23 deux fibules rondes en

103

bronze, fig. 24 parties dun fourreau de couteau en
bronze, fig. 25 couteau en fer, fig. 26 faucille en
fer, fig. 27 collier en bronze, fig. 28 porte-chaine, fig.
29 dent en bronze d’animal carnassier, fig. 30 piéce
en fer, dont on ne connait pas l’emploie, partie d’une
bague en spirale, fig. 31 parties des branches d’une
balance en bronze et en fer, fig. 32 bague en bronze,
fig. 33 monnaie byzantine, fig. 34 un tuyau fait de filé
de bronze, fig. 35 filé de bronze, fig. 36 objet en bronze
en forme de bouton, fragments de cruches et d’os.

La trouvaille de Laukko à Vesilahti: fig. 49 boucle en bronze,
fig. 37 bracelet en bronze en quatre morceaux, fig. 38
poids en bronze, fig. 39 6 perles, fig. 40 pointes de
lance en fer, dont la douille est incrusté d'argent, une
semblable avec une douille dorée, fig. 41 et 42 3
semblables sans ornements, fig. 43 2 pointes de lance,
fig. 44 couteau, fig. 45 3 faucilles, fig. 46 et 47 4
haches, fig. 48 epée et morceau de bride; tous ces
objets sont en fer. Fig. 49 b montre 4 tombeaux à
Laukko, chacun avec sa pierre de milieu.

La trouvaille de Vuk à Pirkkala: fig. 57 bracelet en bronze,
briquet, fig. 58 morceau d'un tel, un tuyau de fer (vi-
role?), fig. 59--64 6 pointes de lance, et fig. 65—68
4 haches.

Dans la carte les trouvailles du second âge du fer sont
indiquées par les marques 5—9 et 12.

L'âge chrétien est représenté par des églises du moyen
âge fig. 13 à Lempäälä (le campanile plus tard), fig.
73 à Messukylä et fig. 92 à Pälkäne, à la dernière ap-
partiennent les fenêtres fig. 93 et 94 et chambre d’armes
(vestibule) fig. 95; — les autres églises sont d’un temps
plus récent; —-

104

Une sacristie du moyen age à Vesilahti fig. 50 plus tard
employée comme caveau;

des fonts baptismauz : fig. 51 de Vesilahti et fig. 96 de Pälkäne;

des écus: fig. 13 b appartenant à un juge Jean Spofvenhielm,
de l’église à Lempäälä, et fig. 99 appartenant au capi-
taine de cavalerie Jean v. Birkenholtz, de l’église de

Pälkäne.

Caisse d'église fig. 97, et chandelier fig. 98, tous les deux
de l’église de Pälkäne, et deux clefs dont l’un fig. 78
etait à une chapelle de Karin Månsdotter, l'épouse du
roi Eric XIV. Cette chapelle rasée déjà au seizième
siecle était située près de la terre Liuksiala dans la
paroisse de Kangasala; enfin

Fig. 72, qui représente la chapelle funéraire du professeur
P. A. Gadd du siècle possé à l’ancienne cimetière de
Harju dans la paroisse de Pirkkala.

Dans la carte signifie la marque 1 tas de pierres au des-
sus de la terre, 2 plusieurs tas, 3 tas démolie par parties
et 4 tas tout à fait démolie, 5 sépulcre souterraine avec
quelques au point de pierres au dessus de la terre, 6 plu-
sieurs parcelles spéulcres, 7 sépulcre totalement démolie, 8
trouvaille isolée, 9 plusieurs objets trouvés, 10 de lage
de la pierre, 11 du premier âge du fer, 12 du second âge
du fer et 13 château ancien.

‘Tottija

>

À?

FÅ

ER

Muinaistieteellisten
| merkkien selitys.

faunio.
(Seampia raunioita,

faunto osaksi hävitettiy,

Raurnio kokonaan hävitetty,

Hav ta.

Vseampia hautoa.

Hauta,kokonaan hidivitetty,|

laydetly muinaiskalu.

|

NS ET,
Nrrarkuınen.

arkemmaltarautaajalta.

Vyihemm alti rauta-cyalta. |

Viuinaislinna.

k Vainaiskalujen Toytopaikka,

|
|
|
|

71

Muinaistieteellisten |
merkkien selitys.
= 7 = Raunio.
PIRKKALAN KIHLAKUNNAN KARTTA. Des nee
22% Rauniaosakst havitetty, |
4% Raunio kokonaan Aioitettp,

npohja

su Hauta.

64 Ceampia hautoja. |
7% Hauta,kokonaan hivitelly, |
8A Läydetty muinaiskalu.
IM Mainaishalujen löytöpaikka.

AS ON Nivtatkuinen. |

iMag 7 T Varhemmaltarauta-ajalta. |

i x OT
ee ee

pale

Ta
Ree

“à

sänsja D. 2)

= a S
workkalare SAB

(ERuotasjärvi
ee

5 Pirurilinna) +
el

x
Al

im 5 ee, ine Al PR | ee; ES
=| ee a RARE Fe F4 "ab N
Ber NE ET gate) N OF “Aare Varkala
Nangjarıl S » „a8 S X N
S

PRESTERSKAPRTS REDOGÖRELSER

OM

FORNTIDA MINNESMÄRKEN

FINLANDS KYRKOR.

SAMLADE AF

R. HAUSEN.

ATA 2HA MAN

FY
DEU RER dio Mia
vet
De An Kr Vi

4 ut

Förord.

Förtjensten om dessa wppteckningars tillkomst tillhör yt-
terst kanslirådet A. A. von Stjernman. På hans anhållan ut-
färdade nämligen Abo Domkapitel den 31 januari 1749 till
landets presterskap ett cirkulär med anmodan att till Dom-
kapitlet inkomma med uppgifter och beskrifningar à de min-
nesmärken som förvarades à resp. kyrkor. Somliga efterkommo
riktigt denna anmodan och msdnde ganska utförliga och om-
sorgsfullt utarbetade relationer, andra inskränkte sig till om-
nämmandet af endast det vigtigaste och mest à ögonen fal-
lande, medan de öfrige antingen alls icke hörsammade upp-
maningen eller undandrogo sig saken med kort förklaring att
dylika minnesmärken alldeles saknades. De beskrifningar
emellertid som Domkapitlet fick emottaga blefvo af dess nota-
rie sammanskrifna i ett häfte, hvilket derefter öfversändes till
Stjernman. Nagra senare inkomma berättelser blefvo deremot
i original honom tillstälda. Det är samtliga dessa redogörelser
som à det följande blifvit aftryckta, — efter Stjermans i Up-
sala bibliotek befintliga originalsamling, hvilken benäget blifvit
till härvarande Statsarkiv utlånad.

Hvad tillförlitligheten af de här meddelade uppgifterna
beträffar så är den, synnerligast med afseende à de från
hufvudbaneren afskrifna födelse- och dödsdata, tyvär icke
sådan att forskaren utan all vidare granskning kan be-
gagna sig af dessa uppgifter. På åtskilliga ställen har ut-

gifvaren, som sjelf för ett tiotal år sedan besökt flere af
ifragavarande kyrkor, 1 dessa anteckningar anträffat bestämda
oriktigheter, hvilka derför blifvit anmärkta i noter. Föröfrigt
öfverensstämma dessa åratal och data ofta ej med riddarhus-
genealogierna, hvarför i sådana fall ett frågetecken inom klammar
blifvit utsatt; icke som skulle riddarhusgenealogierna alltid
hafva rätt, utan för att uppmärksamgöra forskaren på denna
motsägelse. Grundskriftens stafsätt har vid tryckningen nog-
grant blifvit iakttagen.

Det torde vara öfverflödigt att framhålla det såväl La-
gus (Gods och Ätter) som Schlegel & Klingspor (ointr. adelns
ättertafl.) flitigt begagnat denna samling.

Helsingfors i december 1882.

Tia H.

J Abo domkyrckia.

Pa hôgra sidan om altartaflan:

Der weit ehrenveste Grossachtbar und vornehme Kauff-
man in Abo, Herr Jochim Wittfot, gebohren in Lubeck A°
1620. Entschlafen alhier A° 1677.

Pa wänstra sidan:

Die in Gott Sehl. hoch Ehr- und Tugendsame Frau, Fr.
Margareta Bugenhagen, gebohren 1625. Entschlaffen 1692.

Desse hafwa skänckt altartaflan och sta förenämde ord
under deras bröstbilder.

Uti högchoret pa högra sidan:

Grassiske wapnet med underskrifft: Hans Kongl. Maij*
war allernadigste Konungs Troman och Landshöfdinge öf-
wer Osterbotn den Högwälborne Herren, Herr Gustav Grass,
Friherre och Herre til Koskis, Raukoi och Härkälä etc. Ar
fodder hijt til werlden d. 25. Nov. 1626. och i Herranom
afsomnad d. 23. Martii 1694.

Gyldenstolpiske wapnet: Kongl. Maij'* fordom Trotie-
nare och Häradshöfdinge öfwer öfre Satacunda Härads öfre och
nedre del i Finland, den ädle och Wälborne nu mera hos
Gud salig Herr Samuel Gyldenstolpe, födder 1650. d. 14.
Octobr. död d. 9. Apr. 1692.

Samma wapn: Jhro Königl.° Maïj zu Schweden wol-
bestalter Regiments Quartirmeister unter dess Hern Obri-
sten Anders Muncks Carelsche infanterie der Woledelgebor-

8

110

ner Gabriel Gyldenstolpe zu Jakola, Kärenheim, Ingosberg
und Hämäforss, nat. 1640. d. 19. Dec. denat. 1666. d. 5. Julii.
Pa wänstra sidan:

Pfeiffske wapnet: Kongl. Maijt* Trotienare och Asses-
sor uti Kongl. Häfrätten i Abo, Adel och Wälborne Herr
Daniel Pfeiff, fodder i Stockholm d. 2. Febr. 1653. och i
Herranom afsomnad i Abo d. 28. Martii 1701.

Wid utgången ur Choret til wänster
star Stählarmske wapnet*, som man tror, 1 sten uthuggit med
en Biskopsmössa deröfver. :

Pa höger [sidan] ifrån Choret: Kanckas grafven:

Kongl. Maij”" wär allernadigste konungs Troman och
Ofwerste til foth öfwer Södermanlands regemente, Högwäl-
borne Herren, Herr Evert Horn Gustavson, Friherre til
Kanckas, Herre til Klakeborg, Tygstad och Nordwijk, född
i Stetin d. 20. Martii 1640. afsomnad i Herranom pa sin
gard Nordwijk d. 25. Dec. 1687.

Uti samma graf ligga Fältmarskalcken Gustav Horn
och Landshöfdingen Frisenheim utan epitaphier.

Herr Jons Kurck, Friherre af Lempelä natus 1590.
denatus 1652. —

Högwälboren Fru Lucretia von Stackenbourck Friher-
rinna til Lempelä, Fru til Laucko och Hedersiöl!], är född
d. 11. Martii 1614 och afsomnad d. 28. Aug. 1664.

Jungfru Christina Kurck.

Längre ned in mot Sacristian. Gezeliske grafchoret.

Denne graf har Gref Wittenberg köpt af kyrckian, och
är där begrafwen 1653. Sedermera är den försäld til Ge-
zelius.

Har star Biskopen Gezelius den älste aftagen, med
en bok i handen hwari desse ord: Verbum Domini manet in

* Ar naturligtvis ett misstag; skall vara Tavastska vapnet.

111
æternum. Jnre gafweln är prydd med en stor tafla som fö-
reställer Christi blodswett i örtagården, med nägre deviser
deromkring.

Pa Sachristie dörren
star en gammal munckebild, som repraesenterar St. Henric
trampande pa Lalli.
Langre ned, J heliga lekamens choret:

Under Cokburniske wapnet: D: Samueli Cokburno Scoto,
Duci fortissimo duorum exercituum, Chiliarchae præstantis-
simo, totiusque Suetici exercitus summo majori, qui postquam
musarum castra cum laude sequutus esset, in bello sub au-
sustissimis Carolo et Gustavo Adolpho Suec. Goth. Wand.
regibus feliciter vixit annos 23. et pie in pace mortuus est
an. ætatis suae 47. Christi 1621. Joan Frater moerens
posuit.

Cokburne vixti fortis ast obis ferus,

Martem et Minervam tecum qui condis simul
Uno in sepulcro, quo non Scothi tristius
Sueci aut videbunt nec Poloni lætius.

Kongl. Maij* til Swerige Troman och Assessor uti
Bergscollesio Wälborne Herr Niels Nielsson. Afsomnad i
Stockholm 1690. d. 19 Octobr. — star här pa en koppar-
kistas läck.

Biskopen Magnus Olai Tawast, som dog pa sit 95. al-
ders är, ligger här begrafwen, som följande ord med munck-
styl i järngalret utwisa:

Ano Dni MCDV Magnus Olai Episcopus curavit hoc
fieri. Help Maria.

J samma graf ar Landshöfdingen Harald Oxes Swager
Walb. Natt och Dag begrafwen. Jämväl ligger Biskopen
Herm. Witte i detta chor.

112

Gyllenkrokske wapnet: Kongl. Maij's Trotienare och
Assessor uti den Höglofi. Häfrätt i Storförstendömet Finland,
Walborne Herr Andreas Gyllenkrook til Kaulansu och Kiu-
selax, fodder ar 1622. och i Herranom afsomnade d. 21.
Dec. A° 1683.

Starensköldske wapnet: Kongl. Maij!" Tro Tienare och
Assessor uti den Höglofl. Kongl. Häfrätt i Storförstendömet
Finland, nu mera hos Gud Salig Edel och Wälborne H Elias
Starensköld, ar fodder hit til werlden i Tillinge och Upland
ar 1624. d. 31. Octobr. och i Herranom afsomnade ar 1692.
d. 30. Maji.

Birckholtzske wapnet: Adle och Wälbördig Hieroni-
mus von Birckholtz den äldre af Yläne. A° 1639.

Till wenster ifrån Högchoret moter
Tottiske grafwen.

Pa en marmor tafla innom galret star denne inscrip-
tion med forgylte bokstäfwer:

Conduntur hoc busto cineres,

Natalibus, virtute, fortuna, quondam inclytz inprimis Ca-
tharinae Dominae de Liuxala, quam Ericus XIV. Suec. Go-
thorumque Rex thori Regii societate dignam habuit. Eademque
post viduitatem ad annum usque aetatis LXTIP summa vite
morum pietate et innocentia transactam placide in aula
Liuxala anno restauratae salutis MDCXI. obiit. De-
hinc filiae ejusdem ex thoro regio legitime conceptae, Dre
Sigridis, quae conjux Perillustris Domini Henrici Tott, per-
magno Heroi Achatio Tott genetrix exstitit, quem tabula ex
adverso posita fusius domonstrat.

Anno Domini MDCLXXVIII.

Ilustrissimus R. S. Drotzetus Comes Petrus Brahe cu-
ravit hoc epitaphium fieri nomine ac sumptibus Illustrissimae
Comitissae Dominae Christianae Brahæ, natae Comitissae de

113

Wisingsborg, Comitissae de Carleborg, Libr. Bar. de Siundeby,
Dominae de Skofteby, Ekholmsund et Lehalslähn, Simul do-
navit huic ecclesiae Cathedrali Aboensi mille imperiales.

Uti hwit marmor med forgylte bokstäfwer pa en kost-
bar piedestal star följande:

Tllustrissimi Herois ac Domini D™ Achatii Tott, Comi-
tis de Carleborg, Liberi Baronis de Siundeby, Domini de
Ekholmsund, Lehalslähn, Liuxala et Gierknäs, Equitis aurati,
Regni Sueciae Senatoris et Campi Mareschalli natalis annus
a reddita salute MDXCVIIT. Dies IV. mensis Juni. Locus,
aula Gerknäs Nylandiae fuit. Mortalitatemque rursus post vi-
tam rebus domi atque foris, in aula et bello praeclare gestis
Gustavo Magno Regum exemplari magna ex parte consecra-
tam Anno M: D: C: X: L. die XV. Julii, aetatis ultra qua-
dragesimum biennio in aula sua Lafvila Parochiae Eura-
aminne exuit.

Facta non vicini solum, et quos arma patriæ attigere
stupent, sed Italus pariter Iberus atque Galli loquuntur. Ita
post annorum a prima aetate complurium militiam in insigni
Comitis Jacobi Delagardie Regni Marsci per Moscoviam ex-
peditione inceptam et inde Regis contra Polonum in Borus-
sia auspiciis continuatam, ac denique interjecta in castra exte-
rorum peregre transcursione, etiam sub augusto bello Sueo
Germanico probatam, dignus, cui primarium in militia Campi
Mareschalli munus, et cum exercitu delecto agendi plena
daretur potestas, quam in Saxonia inferiori exerceret, a ma-
ximo Rege habitus, in Pomeraniae ducatibus, Gryphiswalda,
Wismaria et Rostochio, in Bremensi Stada et Boxtahuda, lo-
cis munitissimis occupatis exercitum Caesareum lis partibus
penitus profligavit: Haec inter Equitis aurali splendor ipsi
a summo virtutum aestimatore tributus, hinc Senatoria in
victrice regno dignitas; et post fata quoque Comitatus honos

114

additus. Genus ipsi paternum ex familia Sueciae Daniaeque
a multis retro seculis multo celeberrima Regibusque cognata.
Materno pariter, filia Erici XIV. Regis Sueciae legitima
Genetrice clarus. Bis maritus, primas cum Illustrissima Do-
mina Sigride Bielcke contraxit nuptias, atque ex ea filii unici
Comitis Claudii Tott, virtutibus qua toga qua sago inclyti
parens, secundis Ilustrissimae Dominae D:nae Christianae
Brahae Comitissae de Wisingsborg etc. sese junxit, quae su-
perstes hoc manibus piissimis vovit Monumentum.

Har star ock Christina Brahes contrefait.

Kongl. Maij'* war allernadigste Konungs och Herres
Troman och fordom Landshöfdinge öfwer Abo och Biörne-
borgs lähn med Aland, den Högwälborne Herren, Herr Lo-
rentz Creutz Friherre, Herre til Sarfwelax, Tiusterby, Forsby
och Tykö ar född hijt til werlden A° 1646. d. 31. Martti och
i Herranom afsomnad d. 7. Febr — —.

Uti samma graf är äfwen dess Fru Maria Eleonora
Stenbock begrafwen, samt Fältmarskalcken Berendt Otto Sta-
kelberg.

Kongl. Maijts Troman och Ofwerste för den Ridderlige
Adelsfahnan i Lifland, den Högwälborne Herren Herr Gab-
riel Horn Evertson Friherre til Kankas. Ar född år effter
Christi börd 1671. d. 24. Dec. och uti den namnkunniga ba-
taillen wid Gemeiterthoff uti Curland slagen d. 16. Mar-
tii 1703.

Nar in til Hégchoret pa stora gangen:

Dirich Lejonbergs wapn, som ar fodd ar 1628. d. 8. Aug.

Arwid Ekenbergs wapn.

Pa wänster och lilla gången. Wallenstiernske grafwen.

Wallenstiernske wapnet. Kongl. Maij® war allerna-
digste Konungs och Herres Trotienare och Assessor uti den
Kongl. Häfrätt i Storförstendömet Finland samt Häradshöf-

115

dinge öfwer Masko och Wemo härader, den ädle och Wäl-
borne Olof Samuelson Wallenstierna till Hännälöö och Ko-
perla, fodder ar 1611. d. 3. Febr. och i Herranom afled den
1. Febr. 1687. Gud förläne honom pa den stora Herrans
tilkommelses dag med alla Christtrogna en frögdefull up-
standelse!

Tigerstedtske wapnet. Kongl. Maijt* Trotienare och
Assessor uti den Kongl. Hafratt i Storförstendömet Finland,
Wälborne H* Eric Tigerstedt, ar fodder d. 21. Marti 1640.
och i Herranom afleden d. 16. Apr. 1697.

Pa lilla gangen längre ned:

Lagermarckske wapnet. Hans Kongl. Maij war al-
lernadigste Konungs fordom Wälbestälte Assessor uti den
Kongl. Häfrätten i Finland Edel och Wälborne HF Joh. La-
germark. född 1620. d. 10. Junii i Herranom afsomnad i
Biörneborg.

När til stora dörren. Stälhanske grafwen.

J marmor pä et prächtigt mausolaeum:

Har ligger begrafven den Edle och Wälborne nu salig
hoos Gudi Herr Torsten Stählhansch till Hummelsund Off-
verby och Alten, Kongl. Maj” til Sverige Högbetrodde Ge-
neral öfwer Svenska och Tyska Cavalleriet, samt üfverste
öfver et regimente til häst och foot, hwilcken i den Danske
feigde A° 1644. d. 21. Aprilis pa sit femtionde ålders ahr,
uti Hadersleben saligen afsomnade. Gud honom med alla
Christtrogna een frögdefull upständelse förläne.

Detta monument hafwer sin elskelige och salige kära
mann till ähra och äminnelse uprätta och förfärdiga lätit
den Edle och Wälborne Fru Christina Horn boren til Ha-
paniemi Fru till Hummelsund och Rungärd.

Pa et wapn: Kongl. Maj” wär allernadigste Konungs
Troman och Öfwerste til häst, och förordnat Landshöfdinge

EL pn >

wn 5;

116

öfver Wästerbotns lähn och Lappmarckerne, den Högwäl-
borne Herren Ht Arwid Horn, Friherre til Åminne, Herre
till Karckis boställe, Candola och Carona, fodder på Karc-
kis gard d. 10 Novembr. 1631. och sahl. afsomnad pa Ca-
rona gard d. 17. Martii 1692.

Hans Kongl. Maïj Trotjenare och Cornet under Adels-
fahnan, den Högwälborne Herren Ht Arvid Magnus Krues,
Friherre til Kugbahla, Herre til Ekhof Lundby och Hap-
niemi, är född på Wiborgs slott d. 14. Julii 1658. och sal
i Herranom afsomnad pa Ekehof d. 19. Jan. 1677. Gud för-
line honom med alla Christtrogna pa Jesu Christi dag en
frögdefull upstandelse.

Wid funten.
skall praesidenten Munck ligga begrafwen.

Dom-Probsteri.

J Lundo församling äro inga gamle monumenter till
finnandes; hwarcken alderdomens minnings märcken, eller ur-
minnes märckwärdiga documenter, mycket mindre lagde
srafstenar med inscriptioner. Twänne sma adelige wapn,
förutan namn, endast med en spära mit uti afskildrade, samt
ett söndrigit baptisterium, kunna wäl här ögnas; men the
äro så gemene och mörcke, at the knapt kunna tiena till il-
lustration uti antiqvitate patriæ. The äldste 1 Socknen be-
rätta, att fienden under thess förra öfwerwälde, at sådant
skiöflat och bort fort.

J Korpa forsamling ar intet tillfinnandes efter Prob-
stens skrifwelse.

J Pikie moderkyrcka befinnes Capitain Claes Fogel-
hufwud Herre till Linnunpä, begrafwen 1681. forer à skiöld

117

ett fogelhufwud med menniskio kropp uti qwinnodrägt. No-

bilis
rer i

förer

et strenuus Dominus Michael Anckarfiel obiit 1657 fö-
skiöld ett anckar.

1656 afsomnade Wälborne Hans Buck herre til Buckila,
i skiöld en Bock.

1657 Arwidus Anckarskiöld, förer ett dubbelt anckar.
1675 Hebla Jegerhorn förer i skiöld ett horn i denna form”,
1649 död Michael Anckarfiel til Storgärd skiölden är

äfven anckar.

1:0.

2:do.
3:t10.
4:0.
9:0.
6:0.
7:0.
8:0.
9:0.
10:0.

1610 död Hans Mortensson Lax, forer i skiölden lax.
Margaretha Carls dotter Sverd 16 Septembr.

Michael Nilsson Fogelhufwud 1647.

Nils Michelsson Fogelhufwud 1647.

Matthias Henricsson Bock sine anno.

Hans Frantzsson Bock, sine anno.

1647 Caisa Henrics dotter Lax, forer äfwen en lax.

J Pargas församling finnes

Framledne Landshéfdingens Eric von der Lindes Wapn
med en Fana med forgylta Bokstäfwer af ahr 1666.
Ofwerste Lieutenant Eric Giös Wapn af ähr 1698.
Hans Sons Hans Giös Wapn af ahr 1691.

Major Torsten Myres. Wapn af ahr 1686.

Assessor Johan Stalhanskes Wapn af ahr 1680.
Ryttmestar Hans Starcks Wapn af ahr 1701.

Clas Schalms Wapn af ahr 1639.

— — — — — hel sma och uhr-gamla,

Thomas Lejonbergs Wapn liten och utan ährtal.
Doctor Lutters och Philippi Melanctonis Contrefaiter.
Dito i Pargas församling är til finnandes en grafsten,

med muncke styhl inhugne Bokstafwer.

+ Originalet har har en dålig teckning af ett jägarhorn,

118

2:ne grafstenar utan några Bokstäfwer.

2:ne uthugne stenar, wijd hwardera kyrkio dör[ren],
uti hwilcka twifwels utan under Päfwedömet är brukat Wi-
jelse watn.

Jnga skrifteliga gamla documenterfinnes i Pargas kyrckia.

Beskrifning öfwer Sagu Sokns Moderkyrckia, jemte de
där befintelige monumenter.

Kyrckian ar af sten, utan Torn, innuti med fem Pe-
lare pa hwardera sidan, hwilka formera äfwen sa manga af-
delningar uti walfwet. Chor walfwet och det nästa derin-
til är med riit- och målningar zijrat jämte några Propheters
och Evangelisters Contrefaiter, som nu mera ei kunna noga
urskillias.

Altarbordet ar fyrkantigt af gra marmor med Munck-
styl ristat ikring bräddarna, pa Norra sidan af den samma,
är följande inscription Anno Domini MCCCXCI. men hwad
pa de öfriga bräddar är skrifwit, kan for en otydelig ut-
huggning intet läsas.

Denna skifwa förmenes wara lika åldrig med sielfwa
kyrckian, och i stöd af det på den samma warande åhrtal
slutes til sielfwa kyrckians ålder, hwarom man ingen säk-
rare underrättelse har, än at den i Påwedömet blifwit up-
bygd, som äfwen af des inrättning och bygnad nogsamt be-
styrckes. På ofwan nämde sten står altartaflan som är af
trä, målad uti tre afdelningar: öfwerst är Frälsarens swep-
och begrafning aftagen, mellerst hans korsfästellse med en
del af Staden Jerusalem, och nederst Nattwarden med alla
Lärjungarna. På ena sidan af denne tafla ar Apostelen
Petrus med en nyckel och Apostelen Paulus pa andra sidan
med ett swärd i handen, i bilder aftagne.

Denna tafla hålles fore wara skänckt til kyrekian af

119

Abraham Nielsson och Gertrud Wessel, hwilkas namn
jämte följande bomärcke och wapn (À) eg samt ahrtalet
1648 nederst pa hwardera sidan ar ia ne Pà norra si-
dan i Choret ar en Funtt af gra marmor a 13/, alens högd
samt ofwantill sa widt och diupt uthälkad at ett barn der-
uti kunnat döpas. Wid östra wäggen eller i gafwelen äro
twänne sa kallade Munckläcktare en på hwartera sidan af
Altartaflan, hwilckas yttre karm eller sida är malad, och
med theruti skurna wapn och zirater beprydd: neml® Läch-
taren til söder har följande wapen uti stielpta skölder. 1:0.
Uti en brun mälad sköld fem hwita rundelar eller pyrami-
der, tre ofwan och twenne nedanfore. 2:0. Pa en hwit
sköld en swart hiort med röd hängande tunga. 3:0. Uti en
sköld hwars 6fre del är hwit och nedre delen bla, ar ofwan
fore ett hwitt kors och nedan fore en gra stierna. 4:0. En
brun sköld med tre horizontelt liggande stiernor som aro
hwita med rödt chatterade. 5:0. En brun d:o, hwaruti öf-
werst är en hwit nyckel, hwarunder är en Communion kalck
med ett P: pa hwardera sidan och nederst en fisk, alt af
en färg med nyckelen. 6:0. En d:o, som har tre perpendi-
culairt staende hwita hiertan med spitzarne uppat i hwart
annat. Sammaledes pa norra lächtaren: 1:0. En gul sköld,
hwari ar en hwit upspänd baga med pijl uppa. 2:0. En hwit
sköld hwari sta twenne ihopwridna qvistar med löf pa hwar-
thera spitsen och twegrenig stielck. 3:0. En hwit skéld med
hwitt anckar uti. 4:0. En hwit hwari är ett hwitt kors.
Desse lächtare äro af församlingens ledamöter intet
brukade hwaraf härrört att de redan til någon del förfallit;
och finnes för öfrigit ingen underrättelse enär och af hwem
de blifwit upbygde. Wid Chorbalcken på norra sidan är
en så kallad Biskops bänck innom ett målat och utskurit
skranckwärck. På inre delen af bemälte skranckwärck är

120

utskuren en stielpt sküld, hwaruti under en hielm är en
brun malad hiort 1 sprang.

Öfver denna bäncken äro uti ett artigt utskurit och
målat skåp, Jungfru Mariz och Frälsarens bilder med fär-
ger illuminerade.

Pa södra sidan i kyrckian aro följande adelige wapen
upfäste. 1:0. Fordom Majorens wid Abo Lins Cavallerie
Petter Pipers wapen, hwarest uti en skiöld hwars üfwersta
del är förgylt, medlersta bla, och nederst ett grönt fält, ar
en rödbrun hiort med swarta horn, aftagen i sprang med
framfötterna pa en ekestielke; han ar död pa Rono gard
1690. den 3[!]* Martii.

2:0. General Lieutenantens wid Finska Cavalleriet
Galles wapn, uti skiölden, som är försilfwrad, ar en förgylt
Galla aftagen, af hwilken utspridas åtskilliga bla buchtade,
och folgyllta rätta strålar. J underskriften förmäles at be-
mälte herre är född 1615[?] och död i fält åhr 1676. A ömse
sidor af detta wapn äro hela hans families wapen aftagne
som följer: Af Fäderne. 1:0. Ett wapn til alla delar likt
med General Liutenantens egit. 2:0. Ett wapn med förgylt
sköld hwaruti är en forsilfrad mans arm hållande ettswärd.
3:0. Ett wapn med en röd sköld hwarpa äro 8 stycken for-
eylta knoppar, fältet har dess utom twenne forgylta afdel-
ningar. 4:0. Ett wapen med bla sköld hwari ligga 22° for-
gylta ihopwridna rosor. 5:0. Ett wapen med bla sköld
hwarpa aro 2% ovala forgyllta knoppar. 6:0. Ett wapen
hwari sköldens öfre del är bla med tre förgylta stiernor
och nedre del hwit med twenne i kors lagda sparrar. 7:0.
Ett wapen med röd sköld, deri är en mans arm uti ett
forsilfrat harnesk. 8:0. Ett wapen med swart sköldh warpa
äro trenne forgylta’ kloor med fem taggar wid hwarthera.

Bor. vara 13.

121

Af Möderne 1:0. Ett wapen med förgylt sköld hwari
ligger en grön stock om hwilken en qwist med löf à spit-
zen är wriden. 2:0. Ett wapen likt med wapnet N:o 6 af
Faderne, blatt, och stiernorna äro forsilfrade. 3:0. Ett wa-
pen deri öfre delen är af skölden röd med 22 gröna stier-
nor, nedre delen bla, hwari star en man med en halfmana
eller strids yxa i handen. 4:0. Ett wapen med tre gröna
rosor hwilkas öfwersta del är forgylt. 5:0. Ett wapen med
forgylt sköld, hwarpa star aftagen en menniskia med fogel
fötter och swantz, hallandes ena handen i wädret. 6:0. Ett
wapen hwari skölden är till öfre delen bla och nedre delen
rod, derpa ar en stubbe med twenne wäxande qwistar pa
hwardera sidan. 7:0. Ett wapen med röd sköld, hwari ar
en försilfrad mans arm med en forsilfrad lillia i handen.
8:0. Ett wapen till alla delar likt N:o 3 af fädernes wapen.

3:0. Carl Johan Galles wapen, som är född och
död 1670.

4:0. Adam Galles wapen, han ar född 1674 och död
samma ahr.

5:0. Ryttmästarens wid Finska Cavalleriet Claes Gal-
les wapen, hwarest uti werket ikring är hela familiens wa-
pen, sasom wid General Lieutenantens, med hwilken han
såsom ock Carl Johan och Adam Galle warit af en familie
och hafwa lika wapen.

Ryttmästaren Claes Galle är enlt underskriften wid
wapnet fodd 1647. och déd 1676.

6:0. Ett wapen hwarest under en hielm är en Crantz
hwar innom pa ett grönt fält är ett anckar till ena hälften
swart. Härunder är skrifwit Claes Claesson Skalm Assessor
i Kongl. Hofrätten i Finland. déd 1650.

7:0. Ett wapen hwarest uti en forgylt sköld ar ett
swart horn. Hwarunder ar skrifwit Bengt Johan Horn,

122

Drabant, född ahr 1663.[!]* och undfätt sitt bahnesähr wid
Narvska slaget ahr 1700.

8:0. Ett wapen hwari skölden är til ena hälften för-
silfrad derpa är en à ända stående röd stubbswantz hist,
och till andra hälften bla, derpa sta tre stiernor perpendi-
culairt. Therunder ar namnet Conrad Nettelhorst, haupt-
man till Eisböhl [!] och Kimito. Död 1679.

9:0. Ett litet wapen hwari skölden är til öfre delen
bla och nedre delen réd hwarest star ett grünt träd med
twenne friska blad och twenne torra stielckar. Wid detta
wapen fants intet namn.

10:0. Ett wapen med bla sköld, hwari öfwer en för-
silfrad halfmana, sta 2°° förgylta stiernor. Till detta wa-
pen fantz icke heller namn; men derinwid är på en tafla
samma wapen malat med paskrift Thomas Hindersson til
Hemböle. Anno 1663.

11:0. Ett wapen med en i fyra delar fördeld sköld,
hwars twenne delar äro hwita twenne ater bla, korswis
emot ‘hwart annat staende; i hwardera af de hwita afdel-
ningarna är en törneros och i de bla 3 försilfrade lillior,
med 7 försilfrade stiernor derikring. I underskriften förmä-
les att Jöran von Ungern, hwars wapen detta är, tient wid
lif Gardie och blifwit död ähr 1674.

12:0. Ett annat wapen dyligt med namn Giert von
Ungern. död 1672.

13:0. Ett wapen med blå sköld deri sta twenne bla
horn med spitzarna uppåt, härunder är skrifwit Rigert Hen-
richsson Oxhorn, wälbestält Capitain wid ett Compagnie in-
fanterie. Han är född ahr 1602 och 1687 död.

14:0. Ett wapen hwars sköld är till fre delen hwit
nedre delen swart, som i genom skärs af en ström, uti hwil-

* Bor vara 1668.

125

ken simmer en fisk lik en jd. Har är päskrifwit Johan Mor-
tensson. Anno 1599.
Pa norra sidan uti kyrckian.

15:0. Ett wapn med försilfrad sköld hwari star afta-
gen en grönklädd Menniskio kropp med grönt fogelhufwud
hwars näf ar forgylt, här under är skrifwit Arfvid Fuogel-
hufvud Ofwerste Lieutenant wid Biörneborgs infanterie.
död 1685.

16:0. Ett wapen med bla sköld hwari är ett hornat
nöthufwud försilfrat. Därunder är skrifwit Capitain Lieu-
tenant Jöran Hufvudsköld wid Nyländska Cavalleriet född
ahr 1614 och död 1682[!|*. —

17:0. Ett annat dylikt med underskrift: Herr Henrich
Hufvudsköld född ahr 16 . . och [död ar] 1682.

Gamla wapen hwilka någon tid skola legat i kyrckian
ouppfäste, finnas följande.

18:0. Ett litet wapen hwars sköld är till öfre delen
hwit, nedre delen röd, deri är en stubbe med tregrenig rot,
af stubben fördela sig twenne qwistar med ett blad i spit-
zen på hwartera. Härunder är skrifwit Hans Hansson
Lindestubbe. A° 1601.

19:0. Ett annat dylikt hwarwid finnes bokstäfwerne
ECM (D A91630[1]**.

20:0. Ett wapen med gul sköld, hwari är en stubbe
och der wid några blad: der under är skrifwit Edle och
Wälbördige Mårten Mortensson Linderot.

21:0. Ett wapen med gul sköld hwari är ett räfse
blad med otta pinnar. Härwid äro bokstäfwerne G: W: A: R.

22:0. Ett wapen med hwit sköld hwari twärsåt lig-
ger ett afhuggit träd hwarwid äro twenne qwistar med lof.
Härwid finnes intet namn.

* Bor vara 1678. ** Skall vara 1639.

124

23:0. Ett wapen med forgylt sköld hwari star ett
frodigt grönt träd med 22° stielckar wid roten. Derunder är
namnet Hemminck Njrot.

24:0. Ett wapen med bla sköld deri ar en hwit half-
mana med en stierna 6fwan och nedan fore. Af underskrif-
ten kan allenast läsas Tönne Jörenson.

25:0. Ett wapen hwari skölden ar til öfre delen gul
med ett rödt kors, nedredelen blå med en gul stierna. Har
wid ar skrifwit Axel Ifversson till Kiercknäs. Död 1634.

I kyrckian finnas äfwen några gamla Fackel stakar,
af hwilka allenast på en kan sees wapen och skrift. På
denna staka äro 2"? wapen af hwilka det ena äfwen är sa
illa med farit at det intet kan urskillias, men det andra är
likt det wapen hwarunder stod skrifwit Hemminck Njrot.
På twenne sidor af stakan är följand skrift med förgylte
bokstäfwer: Gud vende begges vårt ellende till en god ende,
hwarunder äro bokstäfwerne B. J. nederst står: Helb Gudh
ut af all vår nöd. ;

Än finnes åtskilliga Fahnor, dels uphängde defljs löse
men af mögel och damb så illa med fahrne och skadde, at
man om dem intet kan få någon underrättelse.

Nederst i kyrckian är Org-lächtaren hwilken enligit en
wid södra sidan af samma lächtare warande påskrift, ar
jemte Orgewärcket med herrskapernes medel förfärdigat ahr
1671. Där star äfwen skrifwit, at denne kyrckia ar bygd for an
det skrefs ahr 1400. Doch utan nagon widare underrättelse.

Der inwid på samma lächtare äro kyrckioherdarnes
Namn i Sagu församling, alt sedan 1563 uptecknade nembl”
följande ahr 1563 Canutus Johannis; abr 1593 Laurentius
Canuti; 1595 Johannes Thome; 1614 Simon Färskääl; 1630
Eschillus Petraeus Professor: dernäst Biskop i Abo; 1634
Sven Wigelius; 1652 Profs Nicolaus Nykopensis sedermera

125

Biskop i Wiborg; 1659 Doct. Johannes Terserus Biskop i
Abo; 1661 Ericus Ketarenius; 1664 Jonas Wanzonius; 1689
Doctor Johannes Gezelius.

Grafstenar äro i denna kyrckia allenast twenne med
uthuggningar och inscriptioner.

I Choret straxt inunder altaret är grafwen hwaröfwer
ligger en uthuggen tälljesten, med följande inscriptioner.
Her ligger begraven en ädelen och velboerdigen man Hin-
derick Simonsson til Karron. Al sa hiedt han, han af soem-
nede Anno MDLXX. Der brede wid star: Her ligger begra-
ven then ädelen och velbördigen qvinne Husther Cristina
Per Flemminck dotter hon afsömnade pa Karron Garden den
V Desember Anno MDLXXIII. Härnäst äro orden af Hiobs
19 Cap: Jag wet at min Forlossare lefwer etc. hwarunder
äro bägges wapen uthuggne, af hwilka allenast hennes el-
ler Flemmingska wapnet for den pabygde altarefothen kan
sees och nederst pa samma brädd är uthuggit: Cogita mori
memento anima.

Söder i Choret ar en lika grafsten pa grafwen som är
Galliska familien tilhörig: och är pa den samma ut huggit
ofwan till i högra hörnet det Galliska och i wänstra det
Ekelöfska wapnet; mitt uppå stenen desse samma allenast
något större. Dernäst äro inscriptionerne: Her ligger min
Kropp och hviler sig til thes var Herre upväcker mig, min
siäl är icke död, men lefver hos Christo minom förlossare
och endaste äterlösare.

A° 16... är then adele och välbördige Claes Galle til
Steningen, H. K. M. förordnad Stäthällare pa Ivangorod, i
Herranom afsomnad, hvars siäl Gud vare nadig.

Anno 16 . . ar den ädele och velbürdige Fru, Fru Mar-
garetha Bertilsdotter Ekelöf i Herranom afsomnad, hvars
siäl Gud vare nådig. In uti denna grafwen äro General

9

126

Lieutenant Galles och Ryttmästaren Galles Likkistor begge
af koppar, fürsilfrade samt familiens wapen pa hwartera si-
dan utdrefne och förgylte.

Här i kyrekian finnes äfwen för öfrigit de uti kyrc-
kiorne nödige och wid Guds tienstens hällande brukeliga
böcker sa wäl som en hop Kongl. Förordningar, samt thess
utom twenne med Munckstyl skrefne böcker in folio, af
hwilka tittul bladen äro förkomne; de innehälla efter det
man kan finna nagra kyrckioordningar jemte Catholska mäs-
san och är ei eller den befintelige kyrckioskruden med de
wid communion brukelige käril, mer än uti andre lands
kyrckior för alder eller wärde märckwärdige.

Alands Probsteri.

Förteckning pa de Monumenter, wapen och Epitaphier,
som finnas uti Saltwiks kyrckia.

1:0. En wäl utsirad altar tafla med bilthuggerij och
forsilfrade Stolpar pa begge sidor, aldra üfwerst en liten
rund tafla med desse pa ritade bokstäfwer: Denne altartafla
hafwer Herr Majoren Fotangell til Kahiloto och Kiärmundô
förährt 1666: Nedan om detta är Christi upstandelse af
grafwen afbildadt, och nederst den Heliga nattwarden, af-
wen wid den ena sidan af taflan Herr Harald Ericssons Fo-
tangells, och wid den andra Fru Susanna Richters namn
paritade.

2:0. En wal forgylt Silfwerkalck till halft annat qwar-
ters matt, i bland Antiqviteter ansedd, stilo monachali på-
ritad til desse orden De vera vite fert hoc vas pocula vite
och nederst A° D‘ 1346 hunc calicem fecit Tirelaus Aboen-
sis ecclesie svec. Saltvik”.

+ Inskriften är här orätt atergifven! Jfr. utgifvarens antecknin-
gar under en antiqv. resa 1871, sid. 55—56 & pl. VII—IX.

127

3:0. En Oblats talrik wäl utritad, och med desse or-
den paristad alt omkring: Ave Maria gratia plena, Dominus
tecum benedic.

4:0. Pa den östra norra weggen främst wid altaret ar
en stor dépelses Funt uti grof marmor uthuggen, öfwertäckt
med en malad himmel, stäld pa fyra stolpar.

5:0. Afwan pa samma mur ett malat wapen med un-
derskrift: Harald Ericsson Fotangell [till] Kahiloto och Kiär-
mundo.

6:0. En gammal altar tafla pa norra sidan wid Cho-
ret som afbildar Christum pa karsset, och röfwarena, en pa
hwar sida, sa som uti ett skåp allesammans stilte.

7:0. På öst-södra weggen wid altaret finnes Præp:
Aland. Boetii Murenii malade Epitaphium pa en trätafla med

oO

desse orden à ena sidan: !

Anni Renovales
Hujus Collapsi templi
XXVII:

Sub Directione
Boetii Muur Wesm.
Preepositi Aland.

Non nobis Domine non nobis sed nomini Tuo da gloriam
propter misericordiam et veritatem tuam. Brede wid denna
lilla taflan äro Sahl. herr Probsten med des hustru och barn
afstälte, med denne underskrift: Boetius Muur Wess: Præp:
Aland. Annus mundi et imactericus|! climac-], Anna Samuels
dotter; Deus suum repetit. Barnen a Conjunctis ad Conjun-
genda. Nedan om denna tafla finnas de församlade lärjun-
garna afmälade, för hwilcka Christus uppenbarade om af-
tonen presente Thoma.

8:0. Ofwerst på denna muren är ett målat wapen med

128

underskrift: Fru Britha Carplan til Wisas[!|, Actis, Kahiloto
och Kiärmundö.

9:0. Nästan öfwer Chor dören en liten tafla som och
wisar Christi regerrika upstandelse, och har denne under
skrift:

Monumentum sepulcrale. ö
Postqvam multa tulit, docuit
bene, vixit honeste, Hoc Wessman-
nus Muur Condidit ossa Loco.

10:0. Nederom i Choret är en 1662 murad graf, med
orafsten Boetius Muur hans hustru och Barnn tilhörig, som
grafsten utwisar, men nu i sednare tider kallad Prästegraf.

11:0. Pa den östra pelaren fram i kyrckan är ett ell-
jest wälbehällit och utsirat wapen hängiande, som pr&sen-
terar, 3°° Fothanglar, men ehuru wal namnet derinunder
finnes nägot förnött och utplänad doch will man sluta at
det skall wara Majoren Harald Ericsson Fothangell tillhö-
rigit, emedan och derwid kan läsas att han skall wara född
pa sitt mödernes gods i Liffland ahr 1662 d. 25 Aug. och
döder d. 18 Martii 1695.

12:0. Pa den wänstra pelaren i kyrckian finnes och ett
mindre wapen hängiandes, som præsenterar en hammare ock
32e [!] hander der afwan uppå, men underskriften aldeles för-
nöt, sa at eij mera läsas kan än at han dödde 15757.

13:0. Ofwerst i hwalfwet är än Walb: Harald Erich-
son Fothangells wapen afmalat.

14:0. Och främst pa hwalfwet Fru Anna Margaretha
Kiôningtuns wapen äfwen afsatt.

15:0. Nedan för det stora Fothangliska wapnet finnes
des murade graf med tra p[ljanckor pa bielckar och jord
der afwan pa.

* Jfr. utgifvarens reseanteckn. 1871, sid. 52!

129

16:0. Kyrckan är målad med Bibliska historier, hwilc-
ken mählning under förra ofreden, da kyrckian öfwer 8 ahr
stod utan dörrar och fönster, tagit skada, så at somt eij
mehr stort synes.

Wasa Probsteri.

Förteckning på the Monumenter som finnas i Nerpes
Moder kyrcka.

Uti Choret mitt för altaret ligger en wäl uthuggen
erafsten med denna påskrift: Hoc lapide tectus jacet vir
reverendus et Doctus Elias Petri Holmius, qvondam Pastor
hujus Ecclesiæ Nerpes, et Districtus ejusdem Præpositus fi-
delissimus, cum Conjuge sua Dilecta, Matrona pia et hones-
tissima Anna Elie Reichenbac: Dissolutis animabus in sinu
abrahæ requiescentibus. Nota Pa denne sten, så wal som
alla de andre dro stora romerska bokstäfwer, med puncter
mellan hwart ord.

Mitt pa Stenen star en stor kalck inom en uphögd
owal krantz, bestaende af Tulpan eller Narciss-hufwuden,
med en stiälk och rund knopp gå ur hwardera. Nedan före:
Jag ligger och sofwer och wacknar upp, ty herren uppe-
haller mig. Ps. 3. Anno MDCLXIX.

Ett ängla hufwud i hwarthera öfra hörnet i det ena
nedra en dödskalle med ben där under i korss. J det andra
hornet ett Timglas.

Jemnt mot denna Sten pa Södra sidan ligger en an-
nan, hwarpa skrifwit star:

Hoc tumulo conditur reverendus D:nus Gabriel H: Bren-
nerus, Pastor Eccle: Nerpensis Cujus ille animas Summa vigi-
lantia fovit 55 annos. Natus est Wasz 1605. Obiit in Ner-
pis 1694. Qviescit hic qvoque ipsius Conjux Brigita Canuti

130

ex qva 8 suscepit liberos. Nedan til pa en uphögd zedel star:
Cupio dissolvi. Dar under: Phoenix med utsträckta wingar
öfwer en eldz-flam.

Är ock en mycket zirligt huggen Sten brun såsom den
forra, lärandes dess Bror son H* Assessor Elias Brenner
hafwa bestält därom i Stockholm.

Pa Stenen, som ligger på norra sidan jämnt mot den
midlersta star:

Har under ligger begrafven ärebor: och Gudfruc. Hust.
Christina Ringia, Probstens och Kyrkoherdens her i för-
sambn. kare maka tillika medh sina tvenne Söner D:no Jo-
hanne och Nicolao Pictorio. Anno 1682.

Mitt pa Stenen: Ett Lamb med korss, innom en run-
del med löfwärck. Nedan till: Sap. 4. Then rattfärdige, om
han än bittida dör, så är han i rolighet; ty han behagar
gud väl och är honom kar. I hörnen såsom den första sten.

På gången näst fram för Choret.

Hic dormit in Domino vir reverendus et pius Dn. Jo-
hannes Joh: Wazæus, Pastor Christi: et Lapfierdensis cum
carissima uxore pia et Casta Matrona Brigitta Joh: Broms
ut et liberis, ad diem magnum Jesu Christi.

om kring Stenen
Rom. 6. Jn Christo vivimus et morimur.

151

Phil. 1. Christus är mitt lif, och Döden är min vin-
ning. Järenringar i hörnen.

Dar brede wid pa södra sidan inunder bänkarna är
en wacker Sten, hwar pa star:

Monumentum Plurimum Reverendi D:ni Johannis Joh.
Bechmanni, qvondam Pastoris Ecclesiarum Christinæstadi
et Lapferdensis vigilantissimi, qvi natus erat in Nerpis Anno
1644. D. 2. Junii: Obiit A: 1701. Prima ejus uxor fuit Anna
Jac. Holmia, ex qva 6 liberos suscepit. Altera Maria Petri
Thorväst.

en a
er UBER

Neder til öfwer hela Stenen ett widt Trä med 6 blad
och runda änckla bar, nästan sa som plomon til storleken.
Nota: war den föregäende Wazæi Son: men har ändrat sitt
tilnamn, och tagit det twifwelsutan af byn, a. Backeby, i
hwilcken Fadren bodt, da han här en lang tid warit Capel-
lan. De hafwa här welat ligga begrafne, medan marken är
höglänt, och torr, däremot Lapfierds kyrko är belägen pä ett
lägsidt och fuktigt ställe. Ta grafwarne här 1732 repare-
rades och kistorna blefwo uplyftade, tog man op locken pä
Probstens Holmi och Pastoris Wazæi kistor, då befunnos
begge desse afledne män icke wara förruttnade, utan lägo
i sina kistor, såsom de nyss blifwit ditlagde, med torr hud
pa ansikte och händer etc. Gamle min, som ta lefde, men
nu döde äro, berättade, at de just sa sedt ut lefwandes.
Men i andra grafwar, som ej lago mitt efter gangen woro
de, som länge efter ath blifwit döde, aldeles utruttnade.

Bönder mente at de blifwit balsamerade, qvod incredi-
bile. Jag håller före at wader spelt så in at de blifwit
torre, de hafwa begge dédt om winter tid.

Längre Fram pa gangen.

Dieser Stein gehoret Elias Reichenbach und Agneta
Berchelts auch dero Erben Anno 1621. Dar under: Ens mans
bild med utstående armar och hander i sidorne, hielm pa
hufwudet. Wapnsküld med twenne fält: Pa högra sidan en
Swan och pa wänstra tycks wara en grip.

Omkring Stenen:

Lefve vi, sa lefve vi Herranom, dö vi, sa dö vi Her-
ranom Hwad heller wi lefwe heller dö, sa hörer wi Herra-
nom til. Rom: 14 Cap.

Not: Denne Reichenbach har warit Probstens Holmii
Swärfader. Säges en tid hafwa warit Commendant pa Wax-
holm, därom man dock ingen säker wisshet har. Lärer haf-
wa kommit fran Tyskland med sin mag, Holmius, som wa-
rit fält Predikant i Tyska kriget.

Wid Sacristie dören in i kyrckan ligger en wacker
Sten med füljande paskrift:

Hic Scpultus jacet Reverendus et Doctus Vir D. Lau-
rentius — — — — Smol: Olim Pastor in Nerpis. Qvi
pie expiravit 13 Junii Ann. 1633. Mitt pa, en stor kalck
med patén och oblater pa, inom en wacker uphögd rund krantz,
omkring:

Lärarena skola lysa såsom himmelens sken och the
som undervisa til rättfärdighet, såsom Stiernor i Evighet.
Dan: 12. 3.

Nu följa afskrifterna af de här befinteliga inscriptioner.

Uti Sacristian star pa wänstra sidan af mellantaket:

Pastores Ecclesiæ Nerpensis.
Seculo XVI.

Ignoti sunt ad annum 1593, qvo, paroecia Nerpensis
Satagundiæ ditioni tum temporis adnumerata, Decreto Up-
saliensi subscripserat.

133

Dn. Æschillus Henrici.
Anno 1599, facta a regione Satagundiæ Separatione,
hee paroecia cum Lapfierdensi, qvæ huic subjacuit, ad præ-
fecturam Ostrobotniæ, ex petito incolarum recessit.

Seculo XVII.

Dn. Martinus Wargius.

Dn. Laurentius Gallus, Smolandus.

Dn. Elias Holmius Præpositus Svecus.

Dn. Gabriel Brennerus. Wasensis.

Dn. Jacobus Holmius, Nerpensis.

Mag. Gabriel Thauvonius, Prof. Præposi. Nylandus.

Seculo XVIII Currente.

Idem ad annum 1719, qvo, ab anno 1713 ob invasio-
nem Russorum profugus, Westerwikiæ Smolandorum obiit, et
in Coemeterio ibidem extra Templum Sepeliri voluit. Dn.
Gabriel Arenius, cum pace adveniens Malaxensis. Mag: Hen-
ricus Joh: Carlborg, præpositus, G: Carlebyensis, modernus.
Anno 1748.

Har omkring är en wacker målning. Ofwanfore star
Nerpis Sokns Sigill: ett hierta med krantz omkring, pa ena
sidan en lagerbärs qwist, och pa den andra en Palmqwist.
Nedantil star ett altar med eldzflam ofwanpa, inom en run-
del, hwar omkring star skrifwit:

Sigillum Clericorum Orient: Botniæ.

Observ. 1. Ofwan stående Wargius säjes härifrån
blifwit pastor i Torneå af den händelsen, at, da han uti
högst Salig Konung Gustav Adolphs Regements tid en gang
warit pa Riksdagen, och klagomål kommit öfwer Torne bo-
erne, at de warit något styfwe och motspänstige, han då
skal hafwa sagt: wore han där han skulle wäl få råd med
dem, och tukta dem. Konungen skal strax ha skickat ho-

134

nom fullmakt, da han ei törast säja emot, utan mast dit sa
godt som mot sin wilja Det är sant, at en Wargius lig-
ger begrafwen i Torne Sokne-kyrcka uti Choret framför al-
taret. Den följande Laurentius Gallus lärer warit hans mag,
och fat Nerpis pastorat efter honom.

Obs. 2. Jacobus Holmius har fatt Kongl. fullmakt ef-
ter sin fader, och warit alla redan instalerad i Församlin-
gen. Men den gamla Gabr. Brenneri son, Joh. Brennerus
(den olyckliga Brenners Fader:) har rest till Stockholm,
och genom Assessor Brenners procurerande fatt fullmakten
öfwer anda, sa at Brennerus, som då war netto 80 ahr,
wardt Pastor, och Holmius måste wänta 10 ahr til dess död,
da han ater kom efter honom.

Desse obse[r|vationer stå intet annoterade.

Pa ofwan nämnde wästra sida i Sacristian star: Söker
Herran medan man kan finna honom, äkaller Honom medan
han när är. Then ogudaktige öfwergifwe sin wag, och syn-
daren sina tanckar, och omwände sig til Herran, så förbar-
mar han sig öfwer honom; och til wår Gud: ty när Honom
är mycken förlåtelse. Eseij 35. v. 6. 7.

På östra sidan i Sacristian star inom en wacker mål-
ning, gent emot Pastorum namn:

Sacellani Nerpenses.

Seculo XVI. | Dn. Johannes Brennerus.
Dn. Simon Olai. Seculo XVIII.
Dn. Matthias Laurentii. Dn. Gabriel Kalm.

Seculo XVII. Dn. Johannes Gottleben.
Dn. Simon N. | Dn. Carolus Hoffrén.
Dn. Johannes Wazæus. Dn. Isaacus Brenner.
Dn. Gabriel Brennerus. Dn. Jacobus Randelin.
Dn. Jacobus Holmius. Dn. Henricus Moliis

Dn. Samuel Backman. Dn. Samuel Simolin/ ion:

soy

135

Pa denne östra sida star följande Språk:
1 Tim. 1. v. 15. Thet ar ett fast ord, och i alla måtto
wal wart, at man thet anammar, at Christus Jesu är kom-
men i wirldena, til at frälsa syndare.

Uti Sacristie taket mit öfwer bordet är målat uti en
triangel et öga med strålar där om kring, och är skrifwit
kring rundelen:

Twår eder, giören eder rena, lägger bort edart onda
wäsende ifrån min ögon: wander igen af thet onda: Lärer
siöra thet godt är, farer efter thet som rätt är. Esaj: 1.
Ve si DS ITS

Bak i kyrckan på Läktar-balken är om kyrko repara-
tion upskrifwit, pa thet efterkommande ei matte warai lika
okunnoghet som man nu är om de ting, som har passerat
for 100 ar och dar forut:

eth

Anno 1731. d. 24 Maji kom Mag. Henr. Jo: Carlborg
såsom kyrkoherde hit till Nerpes pastorat fran Wasa Tri-
vial Schola.

Anno 1732 börjades denne i grund förfallne kyrka fran
dess bristfällighet at repareras. Da blefwo alla grafwar
uplagade: nytt golf och nya bänckar, samt altare-bord och
sielfwa giorde källaren förbättrad, och med wader trummor
försedd: Sacristian utan och innantil rappad, samt dess fön-
ster- och döraöpning större giord, och ett litet fönster hal
på östra sidan igenmurat: wästra gafwel-dören och fönstret
dir öfwer utwidgade: en stor stenforstugu wed Läktaren
pa södra sidan nedrifwen och i dess döraställe en fünster-
luft anlagd.

Anno 1733. Blefwo Chor-fönstren och dören utwid-

136

gade, samt den lilla forstugun caserad: kyrko-muren til half-
ten kalkslagen, samt grundwal til korss kyrka l|a]gder.

Anno 1734. om winteren giordes fönster til Choret och
korss-kyrkan af Mästar Jacob Forsberg fran Ny Carleby,
och om sommaren upfördes hela korssmuren.

Anno 1735. bygdes Tak pa korss-kyrkan af Bondeman-
nen och Kyrko-Byggmästaren Johan Simonsson Knubb fran
Woro. Samma sommar rappades och kalckslogs korss-muren
utan och innan, samt resten af gamla kyrkan, da och fön-
stergluggen pa norra wäggen wart utwidgad, hwartil fön-
ster fran Stockholm fürskaffades. Fran det lilla fönstret
gik for en sa kallad Pig-Läktare langs efter norra wäggen
till den nedra Gafwel-läktaren, och sa fullbordades mur-ar-
betet, som alt härtils blifwit förrättat af Mäster Johan
Strauch fran Wasa. Panelning under tak-foten och rännor
kring om hela kyrkan och Sacristian wordo och ta giorde.
. Noch dito anno sent om hösten, sedan en ofwan-Läktare
bak i kyrkan högt op under taket blifwit borttagen, wart
den nedre Läktaren, sa mycket som främsta bäncken utwid-
gad, samt med nya trappewis uphögde bänckar och trappa
förbättrad af Master Johan Hyntzel fran Gamle Carlby. Ta
begynte han och i November manad arbeta pa en ny Pre-
dikostol, hwilken A° 1736 i Januarii manad blef färdig
giord, och om hösten tillika med Läktare-balken af mester
Olof Eklund fran Wasa malad.

Dito anno blefwo til tickors* utödande och widare af-
böjande wäder-trummor pa flera ställen genom muren ut-
brutne af mur Mästaren Anders Walin fran Wasa. J detta
ahr à Kyndelmässodag blef efter Ven: Consistorii förord-
nande nya kyrkan af Pastore inwigd, och Anno 1737 om

> D. v. s. svampars.

137

Nyarsdagen den nya Predikstolen af Dito wigder. Anno
1741. uprättades nytt planck kring om kyrkogården.

Anno 1745. blef en klocka a 3 L& 5 % bestäld och
upkiôpt i Stockholm, som med alt kostade 2618 D* kop-
~Harmynt.

Anno 1746. wart i Sacristian mellantak, bänkar och
Spiel giord. Ta blef och Altar skifwan, alla dörar samt
fonster-karmar och bogar in- och utantil malade af Serge-
anten Christ: G: Schné.

Anno 1747 mande Probsten Carlborg under sin warelse
pa Riksdagen beställa och upkiöpa en kostbar Masshaka for
865 Dt 24 öre kopp. mt. Tå han äfwen d. 4 Sept. for egna medel
uphandlade af Orgel-Byggaren Olof Hedlund i Stockholm ett
nyt Orgel-Positiv för 2400 Dt K.mt., hwilket d. 11 Dito, som
war 4% Bönedagen, efter middagen fördes i kyrkan; spel-
tes där pa första gången d. 13 Sept: af den medbrakte or-
ganisten Johan Ramstedt, och anbödz sedermera ath den
hedersamma Moder Kyrko-Församlingen, som genom tienlig
föreställning lät sig beweka, at till Gudz lof och ähra kyr-
kans prydnad, samt egit néije och andäktig upmuntran be-
halla Orgelwärket och kiöp skillingen godt giöra; samma
höst blef Läktare dir til bygt af snickaren Matts Hansson
Yttring, af hwilken Altare, bänckar samt alla dörar och
fönster karmar med mera de förra åren blifwit förfärdigade.

Anno 1748 in Junio war ofwan nämde Herr Hedlund
har at efter Contractet genom stämma och i fullkomligit stand
sätta Orgwärket. Samma Sommar blefwo the och Läkta-
ren, samt Sacristie- och korss-kyrko mellan-taken med för-
samlingens friwilliga päkostnad a 850 Dt K.mt. målade af
Master Daniel Hiulstrém fran Swerige.

Sit Soli Summo gloria Summa Deo!
Sileat invidia, res ipsa logvitur.

138

Pa Org-wärket frammantil up öfwer Claveret star med
stora gull-bokstäfwer skrifwit:
Hæc Si contingunt terris, qve gaudia coelis!
Bak pa Orgwärket star:
Qvem non viva Suo delectat Musica flexu, '
Hune ego non hilum cordis habere puto.

Flera paskrifter aro har i kyrkan intet til finnande,
undantagandes gamla målningar med Bibliska historier och
språk op i taket.

Denna Nerpis kyrka har i början warit ganska liten,
just fyrkant, såsom ett annat fyrkantigt hus, ock taket
hwälft. Men som hwalfvet skal ha welat spränga ut muren
på norra sidan, (:hwarföre en stor sten rösia blifwit lagd
däremot alt up til tak-foten, men ej hulpit, hwilken för 15
år sedan wardt borttagen:) så har det blifwit nedtagit, och
tak af bräder i stället giordt. Är twå gongor på längden
skarfwad. Första gången wet man icke hwad tid. Men
andra gongen har det skiedt i Probstens Holmii tid ungefär
100 år för detta. Anno 1734 wardt ett korss tilbygt på
södra sidan rumligare än halfwa gamla kyrkan: Mag: Ma-
thesius, nuwarande kyrkoherde i Pyhäjoki har.i sin Disputa-
tion de Ostrobotnia pag. 105 lin: 5. skrifwit Orientale, som
bör wara australe; ingen kan bygga korss på östra sidan,
medan alla kyrkor stå i öster och waster. Och eadem pa-
gina in medio lin. 17 laser man versus Septentrionem dar
borde sta versus orientem, ty Capellet ligger här ifrån i ös-
ter, och heter dir före Ostermarck. Not: Har i Sacristian
forwares ett ganska stort Jätt-ben, som statt den ofanteliga
menniskian neder i Ryggen. At det är ett menniskio-ben,
bewises därutaf, att et annat ben, utu[r] samma ställe i rygg-
kotan på senare tiders döde menniskior uti alt til pricka
här med är aldeles conformt och likadant, undantagandes

139

storleken. De äro mot detta som en sparf mot en Tiäder.
Colophonis loco sättes par curieusité har til:

Finska Runor öfwer Sten-kyrkorna i Osterbottn, hwar
ibland Torne Sokne-kyrka, som hörer til Wästerbottn, ock
räknas:

Kemisä on Kivistä Kircko,
Toinen Kircko Torniosa,
Colmas Cockolan Kyläsä, Gamle Carlby.
Neljäs Neiton Niemen Nenäs, i Jungfru udden h:e Peedersöre.
Wides Wasan Kaupungisa,
Cuudes Kyrén Cangahalla,
Seitzes Nerpion Rannalla.
C. Fenn: scribitur ante A. O. U.

Dessa Runor hör man enkom af rätt fa gamla perso-
ner. Men intet wet man dem wara tryckta. Åtminstone
stå de intet i Mag: Mathesii eller någon annan Topogra-
phisk disputation. Sa framt de icke fins i Martini Wargii
Commentatione Botniæ Orientalis, den man icke haft lycka
at se. Huru Finnarnas Runor gärna börjas raden igenom
af ena handa initial bokstäfwer, finner man ock tämmeli-
gen här.

Limingo Probsteri.

Kort beskrifning öfwer de i Uhleo Moderkyrkia befin-
telige monumenter och lagde grafstenar.

Uppå östra gafwell wäggen finnes Fyra stycken Taf-
lor, af hwilka tränne innehålla Frögde-verser öfwer Jubel-
Fäster, och then fiärde Frögde-verser öfwer frija Religions
öfning uti Schlecien.

140

Pa Pälaren at södra sidan gent emot Predikostolen
finnes hängande afledne Capitains Stures wapn af ahr 1664.
then 3 Aprill begr[alfwen; hwilkens Fane och Swärd jämväl
for förra Ryska öfwer wäldet straxt bredo wid hängt, men
af Ryssarne blifwit bort tagnne.

Thes utom finnes ännu uti thenne kyrkia twänne stum-
par af twenne Fahnor, af hwilcka then ena warit afl. Ma-
jorens Lepses, men then andre en Ryttmästares, hwars namn
eij kan igen fas.

Pa nörre wäggen wid Sacerstie dören hänger Doctor
Messenii Conterfait; wid hufwudet star skrifwit Ætatis suse
30 anno 1611: uti hégra handen har han en book, med
thenna mening: Musz post funera florent, mors, sine Musis,
vita. Pa innre sidan om Chor-dören ligger Doctor Messenii
grafsten, mitt uppå stenen sta thessa orden: Här hwila Doc-
tor Johannis Messenii been. Siälen i Guds rike. Rycktet
kring hela wärlden. 1636. Omkring stenen star: Befalla
Herren tina wägar, och hoppas uppå honom, han skal wal
giörat. Och skall frambära till rättfärdighet som ett lius,
och tin rätt såsom en middag. Förbida Herren och want
efter honom. Harmas icke üfwer then hwilcken altid efter
hans wilja lyckel. framgår. Ps. 36. Ytterligare finnes en
grafsten nedan für Choret på stora gången, med thenne in-
scription: Under thenna steen hwilar sina been Sahl. Herr
Petter Bergenhem, fordom Befallningsman üfwer Osterbotns
norre Fögderie, med thess kära hustru, Areborna och dygde
samma Matrona Catharina Gra. Mitt uppa stenen. Siälen
lefwer i Guds behag, kroppen sofwer till dome dag, ta skall
Gud honom förklara, hans glädie skall ewig wara 1708.

Annu en grafsteen uppå twär gången åt Sacerstien,
hwars öfwerskrift är utnött, och således oläslig. Sielfwa
srafstenen har fordom hördt til Stads Notarien Folderberg.

141

Uppa kyrckiogarden finnes ock en liten grafsten med thenne
. öfwerskrift: Här under hwilas Skiepper Joen Torbiörns Son
Hising. M: J: D: 1647. Utom then wanliga kyrckioskru-
den finnes här icke, mindre wid Capellerne, nagot annat
märckwärdigt. i

Uti Brahestads Moderkyrckia är ej annat märckwär-
digt än at grefwe Pehr Brahes wapn med bilthuggerie wac-
kert utarbetad, och nyligen med Färgor öfwerstruken, står
ofwan på Chor dören.

Uti Sahlo Capell finnes några bilder med bilthuggerie
utarbetade. |

1:0. Jungfru Maria, med krona på hufwudet och bar-
net Jesu naken i skiötet; warit öfwer alt förgylt, men nu
något utnött, står 1 ett löst skåp, som kan igen läsas.

2:0. Petrus och Paulus, som man pröfwar, brede wid
hwarandra, uti dylikt skåp, warit äfwen förgylte, men mäs-
ten dels förgyllningen utnött.

3:0. St. Brigitta uti swart habit sitter och skrifwer
i en Bok, brede wid henne i samma skåp, star en Mansbild
forgylt men mäst borttnödt.

4:0. 22% andra mans bilder uthuggna, utan skåp och
förgyllning. Thess utom St. Brigittas Historia och Fabler
in folio pa Latin med munkstylen skrefwen, allenast nâgon
dehl af begynnelsen är borto, utan twifwel under förra feig-
den, sa wäl thenne, som några andra ther städes befintelige
Böcker, med lika styl skrefne, äro ganska illa med farne,
hafwa hwarken begynnelse eller ända. Annu twene malade
stänger — långa, uppå hwilcka the fordomdags matte haft
sina lampor, emedan üfwerst på ändan star lika som en
liusplat. Uti andra kyrckior af Limingo Probsterie, berättas

10

142

af wederbörande, Inga monumenta, ducumenta, manuscripter,
eller annat dylikt wara tilfinnandes.

Pedersore Probsteri.

Ifrån Ny Carleby, Lappo och Wéra Församlingar haf-
wa wederbörande skrifteligen berättat, at i kyrckiorne der
stiides finnes ingen ting, som liknar nagot uhrgammalt. I
anseende till Pedersöre Moderkyrckia torde följande kunna
omröras, såsom: At den största klåckan, som 1 anseende till
lind och wigt lärer i Österbotn wara den förnämste, är gu-
ten i Abo, Ahr 1488, och igenom Oxhamnen, nu warande
Jacobstads Muhibete, med Fartyg uphämtad, samt med bat
upford genom Nynääs wijken, som nu är, och länge sedan
warit fasta landet. Om den medlersta klackan har man den
sägen, at han en gang skulle bort föras till Ny Carleby
(:tér hända som flera andra sädane i Konung Gustaf den
Förstas tid, at betala Riksens gäld med:) men da hafwa
8 stycken förespända hästar intet fått henne längre, än ett
litet stycke ifrån klåckstapeln, då de närwarande spändt en
tämjungs fåhla för sleden som änteligen dragit henne till ba-
kas och kommit således at blifwa wid kyrckian.

Abr 1714. efter det olyckeliga slaget i Storkyrö, an-
kom ett partie Ryssar hijt til Pedersöre och sedan de plund-
rat kyrckian, bröto de sig in 1 klåckstapeln, och begynte at
afhugga oket på den största klåckan, till at sålunda fälla
henne neder, och jämte de öfriga bortföra, men 1 det sam-
ma kom en hastig häpenhet öfwer dem af ett faseligit dön,
förorsakadt deraf, at jorden på kyrkiogärden, wid södra hör-
net af Choret, nedan för hörne stenen, remnade mer än 3
awarters bredd, och tämmeligit diup.

Annu 1731. då jag hijt-kom, såg man teken till samma

143

remna. Ryssarne hafwa föregifwit at de sedt wed denna
händelsen åtskilligt, som giordt dem förskräckta, såsom at
hela negden omkring kyrckian wijst sig upfyld med Swänskt
krigsfolck, hwarföre de och under stor häpenhet flydde der-
ifran, och lämnade klackan.

De skriftelige Documenter som fordom kunnat finnas i
kyrekian, torde af de, utaf höga Ofwerheten till sädanes
upletande, tid efter annan utskickade, wara borttagne, eme-
dan man och finner afl. v. Præsidentens i Abo Leijonmarcks,
namn ristadt pa Orgwärcket, hwilcken afwen uti en dylik
afsickt berättas wara utsänd.

Man sluter at under Pafwe démmet matte i kyrckian
flera Altaren warit uprättade, aldenstund man under botn
pa en gammal Silfwer kalck läser följande: Testamentum
D:mi Georgi manch qvi obiit anno Dn. 1429 in die VI Ja-
nuarii ad Altare St. Joan: Bap**; lit: A. Pa Paten till be-
mälte kalck finnes 22° har uptagne adel. wapn utstuckna,
lit. B. omkring handtaget de afwen här rijtade och obekanta
bokstäfwer utsatta, lit. C.

J Choret pa höger [sidan|om altare taflan sees Jungru Ma-
riz bild med Frälsaren pa armen, den förra i en fullwuxen men-
niskias storlek, och ännu mäst öfwer alt forgyld, det sages
at Ryssarne i forna tider welat tillhandla sig den samma,
emot sa mycket silfwer, som skulle swara emot dess wigt.
Under bemälte bild star en rund Funt af huggen gråsten,
öfwerst 1!/, aln bred, och 1, aln diup. I ett gammalt skåp
finnes 3 stycken bilder inneslutne, mitt uti star en gammal
‘ wördig man med swart och tämmeligen långt skiägg, samt
tredubbel Crona pa hufwudet, pa wänster star Frälsaren,
trampande pa en drake, och pa höger jungfru Maria med
Frälsaren pa armen.

Pa Handtaget. Lit. C.

i nT A EE TEN EN
a ee

Lit. B. OF TPR er

/

/

|
Pn

ST
ae

144

Under botn af en gammal
Silfwer kalck. Lit. A.

146

J Jacobsstads kyrckia och Capellen såsom intet länge
sedan upbygde, finnes inge antiqviteter.

Lojo Probsterij.

J Lojo moderkyrcka finnes füljande Adelige wapn
nembligen.

1:0. Ett med denna inscription: Kongl. Maij* Tro Tie-
nare och wälbestälte Ryttmästare for ett Compagnie Caval-
lerie den Edle och Wälb: Herr Lorentz Sabelstierna til Le-
mo gard, Hachtis [!] och Laxpojo etc. Ar född d. 23. Julii A°
1625. och i Herranom sahl. afsomnad d. 15. Aprilis A° 1681.

Wapnet är et rödt fält med twänne förgylte stiernor
ofwan, och under 27° Sablar äfwen förgylte. Ofwan pa wap-
net är en hufwud hielm och öfwerst en Fana melian 27°
horn. Samma wapn är ock i mindre format infattadt öfwer
sielfwa Altare taflan eller dess öfwerzirat; och hälfften som
derwed ar bifogad, har i faltet en man med spiut 1 han-
den stickande en orm, och äfwen en dylik man üfwer sam-
ma wapn.

2:0. Kongl. Maij** War allernadigste Konungs Tro Tie-
nare och Assessor uti den Kongl. Haf Ratten i Storfursten-
dömet Finland, den Adle och Wälb. Erich Andersson Ro-
sendahl, född ahr 1615, uti Jusiö, men afleden i Herranom
Ar 1690*. d. 4 Decemb. och begrafwen i Abo domkyrcka d.
19. Aprill 1691. Gud förläne honom med alla Christtrogna
en frögdefull upständelse.

NB. Detta Wapn jämte liket, ar fiyttadt hit ifran Abo
domkyrcka, medan denne Assessor Rosendahl ägt Weiby Sä-
terijs Rusthall i denna Sochn.

Wapnet är et blått fält med swart gärning isprängd,

= Riddarhusgeneal. uppgifver 1694.

147

och trenne rosor utan stielck, samt ofwanpa hielmen en dy-
lik wäxande ros pa stielck, och gröna blad emellan 2"? horn.

3:0. Ett dylikt star straxt brede wid, med inscription:
Kongl. Maij* war allernadigste Konungs och Herres Tro
Tienare och Wälförordnad Secreterare uti then Högl. Kongl.
Häfrätten uti Stor Furstendömet Finland den Edle och
Wälb. Petter Rosendahl född A° 1660 medio Aprilis och af-
somnad i Herranom d. 8. [?] Maji 1685.

4:9. Ett wapn med Liusterjärn i fältet, samt et dylikt
ofwan pa hielmen, emellan 2° Rabockhorn. Inscription som
stått pa en tafla der under är eij mer at finna.

5:0. Ett äfwen af blått Fält, hwari en röd sparre,
löpande snedt öfwer Fältet, hwarpa sitta 22° dufwor: ofwan
pa hielmen star en hwit försilfrad Fiäder-buska. Inscription
ir: Här ligger begrafwen Edle och Wälb. Nils Dufwa til
Moisio, afsomnad i Gudi i Novembris månad 1669. och be-
orafwen 1670. Gud hans siäl frögde.

6:0. Kongl. Troman och Ofwerste-Lieutenant üfwer
Dublerings Cavallerie den Wälb. Herren Herr Carl Renner-
feldt afsomnad i Herranom d. 22. Dec. 1696. Wapnet har i
i Faltet En i harnesk sittande karl pa en hast, med Sabe-
len i högsta hugg: ofwan pa hielmen är en Fana och 27°
Pijkar pa hwardera sidan.

7:0. Ett med öpen hielm och ofwanpa 22° bügde or-
mar, som halla i händren en Grefskaps Crona, och emellan
armarne en Grijp med en Hillebard: Afwen och i Faltet
som är gult, en Grijp hållande en Hillebard och stående pa
22e hiul, ett under hwardera foten.

Inscription ar: Kongl. Maij' Tro Tienare och Wälbe-
stälter Ryttmästare for Högwälborne H° Baron Gen. Major
Otto Wellingks Regemente och lif Compagnie utaf Cavalle-
rie, Then Adle och Wälb. Otto Jean Wellingk til Laxpojo

148

ar född Ahr 1641. d. 11 Novemb. och i Herranom sahl. af-
leden d. 14. Januarii 1688.

Sidst Fyra hängande Fanor 22° i Choret; pa den ena
star forenimde Luister wapn, men Inscription och ährtahlet
är oläsligit.

Den andra skönjes ingen ting uppa.

Twänne dito öfwer Chorbalcken, den ena aldeles oläs-
lig den andra med wapn af et Gyldene Berg, 7 Pijhlar med
dubbla hakar, ofwan hielmen sammaledes emellan 2”° brutna
horn, ena hälfften brunt andra förgylt. Följande bokstäfwer
synas ock E. B. S. L. A° 1641.

Medan alla gamla documenter, som kunnat wara af
något wärde, blifwit wid det förra fiendens infall i landet, öf-
werförde til Swerige och der efter Probstens Juslenii död för-
kommit, så är här icke heller widare märckwärdigt tilfinnandes.

Hos en Bonde i Carstu By härstädes är funnit ett
klöster bref in originali på pergament, hwilcket, så wida
möijeligit warit at lisa den gamla Munckestylen, ord ifrån ord
så lyder: Wij Systhrör och Brödhr a jomffru Maie oc Sec
Brigitte Closthr i Nadhendal helsom idhr wara älskelighe
wener 1 G* Olaff Pedhrsson i Karsto oc hans danda qwinna
Karina wärdeliga i warom Herra Jesu Christo.

Epter thet kereste wener at oss witterligh* wordhtt
är at aff enkannerligha Guds nadha gafwo oc synnerligha
thess Helga Anda inskyutilsom aastunhen oc üdmyukeligha
bedens brodhrskapp med oss hafwa. Oc wila gärna wort
Closthr främja och Gudligha älska. Thy för thessa idhra
Sälä aastundan oc begärelse taghom wij idhr bodhen i wan
brodhrskapp unnandes idhr lottagilse oc fullan del aff allo
thy godho thet Gud altzmettoghe af syna helga nadh oc mis-
kundh unner oss at göra i woro Clost* dagh och natt i sangh
och lesning waku fasto oc atthrholdh oc allom androm an-

149

delighom gärninghom oc Gudelighom bönom idhr til Siäla-
gagn ok syndaförlatilse bodhe lifwandes oc dödhom. Ock
wiljom wij oc stadgom at tin tijdh Gudij teckis idhr aff
ganghe wordhe oss skäliga kundgiordhe Tha wiljom wij siä-
len rytth ok amynnelse troliga for idhr badhen göra. Oc
med Vigiliis oc Helgom Messom idhra Siäla Gudij antwarda
Til huilckis brodhrskapps ytthrmera stadfästilse oc högre
forwahring henghiom wij bäggers waro conventz inciglen
undhr thessa breff som scrifwit ok giffwit ar I waro Closthr
Nadhendall på St? Anna dag, Anno D:ni Millesimo Qvadrin-
sentesimo sexagesimo tercio.

Kläckorne härstädes äro-trenne til antalet: den största
är eij äldre än af ahr 1624. och äger ingen märckwärdig-
het, utan dess wackra storlek och klang.

Den andra i ordningen ar guten, som förmenes i Riga
eller Reval Ahr 1494. med inscription: Tomes Olofson und
Hinrich Larssen Leth geten mi auf sin — — — hwar näst
finnas nagra oformel. Caracterer som likna par bomärcken *.
Den 3° är allenast några ahr gammal.

Hwad denna kyrckas alder beträffar, sa är derom in-
sen wiss efterrättelse. En Tysk Byggmästare Schultz wed
namn, som för flere ahr tilbaka arbetat wed ansenliga re-
parationer härstädes, skall hafwa berättat sig funnit sadana
minningsmarcken och tekn, at han forment den wara wed
pass 700. ahr gammal, hwilcket ta for tiden, och innan han
gaf sig ifrån Riket bordt närmare efterfrågas och anteknas.
Åtminstone intyga de uhrgamla Pafwiska måhlningar, som
här finnas, oeh det redan aldeles förfalne St. Jörans beläte,
som här på neigden ej mig witterligen finnas annorstädes, samt
Catalogus Pastorum, som först wid sednare och bättre in-
rättningar tagit sin början, men går långt nog tilbaka, jämte

+ Jfr. utgifvarens reseanteckn. 1871. sid. 25 & pl. XIX.

150
denna kyrckas dagel. tiltagande bräckeligheter, at den sam-
ma är, om icke äldst, doch ibland de äldsta uti Nyland.

Catalogus Pastorum Lojoensium.
Herr Ingvaldus war Pastor A° 1393.

He} PederaProiwestm: un 23328

Mester’ deppy 27 tree, 20143%
BE MAGES Eee NON
EFSJ6ns Supaltt Me EE:

H* Päder Nilson Härka Pastor A° 1565.

Anno 1593 nar Ubsala Concilium skrefs under, hafwer
i Lojo warit en Pastor wed namn H" Thomas Olai.

Hans Successor hette ock Ht Thomas. Den ena har
blifwit kallad Carstun H° Thomas, den andra Hämeen Hr
Thomas.

Item for dessa hafwa warit kyrckoherdar, en H" Pa-
der och en H° Päfwel.

H" Isaacus. Finnes eij ährtal anteknat utan denna
anmärckning läses om honom i M. Gabrielis Melartopei
(rectoris Schole i Abo och sedan Biskops i Wiborg:) Bro-
der, han war Pastor i 7. ahr.

Ht Matthias Laurentii, född i Nummis by här i Lojo, blef

Pastor och Preepositus.. © 204 CNE 7
och afsomnade „u. «0.4; EE
EF Sveno Torehilli Præpositus :.. JOIN
alsomnaden Yate Lee oo. 0. 0 ON

Mag" Johannes Forsenius, den sidstnämdes son,
war Pastor et præpositus.

afsomnade: nl. ose Nate oh
Mag” Gabriel Laurentii Tammelinus blef Past. et

Praspositus à: 4! 6040 pads. bein). ROSÉ

afsomnade ‘4 "21: sid... RSR ES

RS u

Mag” Johan Forsenius, kom ifrån Narva och blef

Basket, PrEpositus AU alu ANT NU SATA GOT.
Son ade ra LA HN TE Mik NOT 0.
H? Abraham Juslenius P. et Præpositus . . . A° 1706.

afsomnad under fiychten i Swerige.
H* Gregorius Arctopolitanus, blef wed förra freds-

Slutet Pastor et Præpositus . 0.0. 8° 21. Alda.
Saale ENSUE EE ie Sep lies San a AO italy:
Mag? Abraham Joh. Roering Past. et Pr. . . A° 1746.

J Wichtis Moder kyrcka finnas följande Monumenter.

Ett Knorringe Familie wapn, à östra sidan om spar-
ren högt under taket, med beskrifning uti: Christus är mitt
lif och döden är min winning. Philipp 1: 21.

Ther brede wed hanger en Fana med samma Families
wapn uti trycket och följande inscription: ‚Hans Kongl.
Maj war allernadigste Konungs och Herres Troman och
. Wälbestälter Major öfwer ett Compagnie Smälänningar Adle
och Wälborne Caspar Fredrik Knorring, til Terfwalami gard,
Hunsala och Imola; hwilcken pa sitt 55. alderdoms ahr,
efter en swar siukdom i Herranom saligen afsomnade A°
1667 |?| d. 13 Febr. och sedan samma ahr d. 20 Octobr: har
uti sitt hwilorum nedsatt, der at for wänta med alla Christ-
trogna en frogdeful upstandelse.

Tw Hästskoo Familie Wapn à wästra sidan om samma
sparren, den ena öfwer manfolcks bänckarna hafwer följande
beskrifning: War alra nadigste Konungs och Herres Troo
Tienare och Wälbestälter Lieutenant til häst den ädle och
Wälborne Herr Johan Hästskoo, til Suontaka och Härkälä,
afsomnade i Herranom d. 8 Aprilis A° 1672. begrofs d. 10
Febr. 1673.

Den andra öfwer qwinfolcks bänckarne, ar tecknad med

152

denna mening: Hans Kong]. Maij" Trotienare och wälbestäl-
ter Capitain af Infanterie, den idle och Wälborne Herr Hen-
rich Hästskoo ar til wärlden född 1640 och af Gudi hädan
kallad 1681. samt begrafwen samma ahr d. 4 Septembr:
Gud hans siäl ewinnerl® frügde.

J Lächtare brädden waster i kyrckan hänga tw Stahl-
hana Familie wapn; det ena hafwer följande minnesskrift:
Kongl. Maijs wär aller nâdigste Konungz Tro Tienare och
fordom Wälbestälter Ryttmästare under Hans Kongl. Maij®
Lif Regemente den Adle och Wälborne Carl Stalhana til Jr-
jala, afsomnade i Herranom ar 1655 d. 17 Aprilis, och be-
srafwen samma ahr d. 9 September: [?]

Gud honom med alla Christtrogna en frögdefull up-
standelse förläne.

Den andre af dem är teknad med detta memorial:
Hans Kongl, Maij* och Sweriges Rikes Tro Tienare och
fordom Ryttmestare for et Compagnie under finska Cawal-
lerie af det Stalhan[s]ka Regementet, den Ädle och Walborne
Nils Larsson Stälhana til Jrjala och gammel by, afsomnade
i Herranom d. 20 Septemb. Ar 1657 [?] och blef begrafwen i
Wichtis Sokn kyrckia ar 1658.

J narra kyrckiowäggen et wapen med följande minnes
skrift uti: Kongl. Maj Tro Tienare och Corporal den Adle
och Wälborne Herr Lars Stalhana til Jrjala blef begrafwen
utj Wichtis moderkyrckia d. 16 Decembr. anno 1694.

Öfwer Sacristie düren et wapen med följande inserip-
tion: Kongl. Maij's Tro Tienare och för detta wälbestelter
Major under Biörneborgs Regemente den Ädle och Walborne
Herren: H: L: Hästskoo til Korpila och Höbbele, som nu ar
afsomnat i Herranom och bekom sitt hwilo rum 1 Wichtis
moderkyrckia d. — — — — — —

J Sacristian ett Ekestubbe Familie wapen, med tancke

153

skrifft: Philipp. 1: 21. Christus är mitt lif och döden är
min winning.

På et kors utj en gammal mässe haka stå följande
bokstäfwer och årtal: J: E: H: F: O: D: 1609.

Hwad Catalogum Pastorum angår, så finnes här ej
längre tilbaka, än at efter Pastorum Georgium Bartholo-
meum Agricola, hafwer tilträdt til Wichtijs Pastorat Johan-
nes Procopaeus A° 1677. honom succederade Jonas Thawonius
A° 1698. Effter honom kom Henrich Malm A° 1722. honom
succederade dess Son Jacob Malm A° 1738.

Flere Monumenter finnes intet i Wichtis moder kyrc-
kia, undantagande nagra swarta Fanor utan nagon inscrip-
tion, och wettenskap effter hwilcken de äro satte.

J Loppis kyrcka finnes inga gamla Monumenter.

Uti Esbo Församling äro följande Adelige Wapn och
andra märckwärdigheter neml.

1:0. Ett stort wapn med et stort blas-horn och twenne
forgylta halfwa ansichten, hwar inunder ar skrifwit: Anno
1679 d. 27 Junii ist der Weijlandt HochEdel, geborner,
Gestrenger Vest und Manhafter Herr Daniel v. Schlegeln,
Erb Herr auf Dostby und Kockby. Jhro Königl. Maij's der
Kron Schweden wolbedienter Obrister Lieutenant unter dero
Infantereij Sacsisken Regements in Pernau im Herren Ent-
schlaffen sein alders 55 Jahr 9. monat.

2:0. Et litet med en Hammare och Tre Stiernor, hwara
läses: Hans Kongl. Maïj tro tienare och Lieutenant til hast
den Edle och Wälb. Herr Johan Bengtsson Hammarstierna
till Gräsa och Söttskog, hwilcken i Herranom afsomnade d.
2. Martii 1680. och blef begrafwen samma ar d. 24. Octobr.

3:0. Ett Dito med en försilfrad Swana och Fyra klot,
hwara ar allenast läsligit:, Anno 1673. blef den Edle och

154

Wälborne: Herren Carl Sülfversvahn född och afsomnade
han i Herranom A° 83.

4:0. Et Dito samma Familie tilhörigt: Hwar under ar
skrifwit: Christus är mitt lif och döden ar min winning.
A° 1667.

5:0. En tafia dera med förgylta bokstäfwer läses: Epi-
taphium öfwer Hans Kongl. Maij* war Aller nadigste Ko-
nungs och Herres Tro Tienare och wälbestälter Capitain un-
der Öfwersten Wälb. Herr Baron Henrich Flemmings Rege-
mente Abo Länsk Infanterij, den Edle och Manhafftig Isaac
Syahnfeldt til Mäckylä och Tuusby hwilcken i Herranom
näst förleden d. 28 Juni saligen afsomnade och d. 17 Oc-
tobr. 1669. med hederligit och fürnämt process begrafwen
härsammastädes.

Christus ar mitt lif och döden är min winning. Phil. 1. C.

6:0. En Dito hwarpa star med hwita bokstäfwer Epi-
taphium: A° 1609. blef Edel och Manhaftig Joon Erichsson
formedeist af fiendens hårda ahnwäsning qwestat, och seder-
mera derigenom sin lifztid ändas, hwilcken war Qwartermäs-
tar under Adels Fahnan, såsom hans höggrefiig EXELEIN]TS
Fältmarskalcken Herr Jacob De la G. gifne pass Date-
rat Stararus den 25 Maji, 609. utwisar. A° 1667 d. 19 Ju-
ni blef Adle och Wälb. Maijoren Henrich Joonsson Sölfver-
svahn til Mäckylä och Qwisbacka igenom den timmel. döden
hädan kallat ifrån denna jammer dalen i Stackholm A° 1668
d. 12 Julii blef han med Adelig process beledsagat uti sin
grat och lägerställe til Esbo kyrcka, hafwer altsa slutit sin
Alder wid 63 år 2 månader, 8 dagar.

A° 1670 d. 6. April hädan kallade Gud Edle och Wäl-
borne Fruun Fru Anna Reijer till Mäckilä och Qwisbacka,
samma ar d. 5 Decembr. wardt hon med Adelig Process
beledsagat til dess graf och lägerställe til Esbo kyrcka.

155

Hennes alder war 70. ar 7 dagar. Desse bägges Adeliga
lifz arfwingar äro och igenom then timmelige döden hädan-
kallade, som uti detta Lägerställe begrefne äro neml. Adle
och Wälb. Jacob Sölfversvahn, hans lifz längd war 6. ar.
Den andra framleden i Herranom war Edle Wälb. Jungfru
J. Martha Sölfversvahn, hwars alder war 4. ar. Sammale-
des i en salig stund afsomnade Edla Walb. Jungfru J. Britha
Sölfversvahn, hennes späda lifz tid blef sluten med 2. ar.

A° 1658. blef Edle och Wälb. Johan Silfversvahn ige-
nom déden hädan kallat uti Ryska feigden, hwilcken war
Lieutenampt under Dragonerna och wardt begrafwen uti
_ Sämmingä kyrckia i Nyslots lähn, hans alder war 28. ar 2.
manader. Anno 1656 hädan kallade Gud Edle och Wälb.
Casper Sölfverswahn igenom Pestilentien, och war han ta
for tiden stadder i Rijga hos Engelska Ambasdüren, hwilc-
ken honom tiente för Cammartienare sa begrafwen uti Dym-
myaskantz, hans alder war 18 ar, och nagra dagar. A° 1677.
blef den Edle och Wälborne Herr Carl Sölfversvahn född.
A° 1679. afsomnade han i Herranom. A° 1683. blef den
Edle och Wälb. Herr Daniel Ernest Sölfversvahn född. A°
1684. afsomnade i Herranom.

Förteckning uppå the kyrckioherdar, som kunna namn-
oifwas, hafwa warit wid Esbo Församling, nemligen.

1. D": Henricus blefwen Pastor 1458. och der wid wa-
rit 42 ar.

Zee Martinus. 2. 2) 2... -. 11500: :dodde 1532.

BB. Taurentiusi'.m... 205) > 1533: dodde: 1561.

4. D»® Henricus Stephani Herkepæus 1562.. . . 1584.

9-D2® Olaus Stephani : . . . 1585. warit wid
tiensten 30 ar. |

6. D»s Andreas Henrici. . . . 1615. afgat ifrän

tiensten efter 1. àr.

156

7. D Barthollus Zachæus [blefven pastor] 1616. död-
de 1619.

8. D** Hieronymus! „1.0.8121 24 chy Spee
hållit församlingen allenast 1. ar.

9. D»s Johannes Martini Brennerus 1620. dödde 1649.

10. D=s Martinus Johannis Brennerus 1650. . . 1684.

11. D»® Sveno Martini Brennerus 1682231704.

12. Johannes Mollsdorffer . . . . 1706. üfwergät
til Swerige 1713.

13. Abraham Collmus . . . . . 1720.d6dde1739.

14. Johannes Braxer. . . . . . 1789.d6dde1742.

15. cithas Cajander’, . AAA aia MITA

Förteckning på thet, som af gammalt kan finnas i
Kyrekslätts kyrcka.

1:0. J Choret finnes en grafsten af Ahr 1621. hwarpa
mista delen är oläsligit, men namnet kan sa wida läsas,
Svenno Ostgotus, hwilcket likwäl icke finnes i följande Ca-
talogo Pastorum Kyrckslitensium.

2:0. Pa Kyrckslätts klacke finnes följande bookstäfwer :*

Jämte bookstäfwerne äro pa klackan twänne mäns och
twänne qwinspersoners beläten; man förmenar at den i
fordna tider blifwit ifrån något Closter dijtford, eller som
likare synes, at sielfwa kyrckan. som lärer wara nog gammal,
medan i sielfwa kyrcko muhren finnes afbrända stackar, af
alder warit ett Clöster, och desse belätens klädebonad pa
klackan lijkna Abbote och Abbedisse drägt.

Inga wapn eller andra Monumenter har man har wi-
dare kunnat finna. De fäste och äldste documenter hafwa
ar 1713. blifwit ifran kyrckan borttagne.

* Härefter har originalet en ytterst dalig afteckning af klockin-

skriptionen, hvilken afteckning här utlemnas emedan inskriptionen finnes
riktigt ätergifven i utgifvarens 1871 års reseanteckn. sid. 7 & pl. XIX.

157

Catalogus Pastorum, som än finnes, är följande:

Ds Laurentius Sigfridi . . . . . A® 1575.
P=tvaconus Nicolai. 1300. srs. al à 1602.
D2eMichsel Eier me 5 eR la 1605.
w= Glaus ‘Andrew Poco NL JPY 1608.
PÉRErRICUSNECNTICL GV HOM Lit Ama 4 1610.
Ds Henricus Gabrielis. . . . . . 1627.
Dan AndreasoPetri yes sone og 1640.
DENA brahamus Olai “stot. e8 Ar 1650.
DE MPricus Hermaimen io). DM „Jam. 1672.
D?s Isaacus Hermainen . . . . . 1688.
D?s Gustavus Pacchalenius . . . . 1702.
Mas Andreas Muuhr . 115% 1705.
D?s Johannes Drysenius . . . . . 1713.
D?s Johannes Serrenius . . . . . 1727.
DseSamuel*Salovyius i oh 2a MONT. 1737.

Förteckning öfwer the i Siundo kyrckor befintel. Mo-
numenter.

1:0. Steen kyrckan, som förmenes wara bygd den ti-
den, när Conrad Bitz warit Biskop i Finland, är brunnen
af äske eld ahr 1526. som beskrifningen pa stora klackan
det utwisar. |

2:0. Altare taflan i denne kyrcka, hwarpa star Christi
korssfästelse begrafning och upständelse maladt är af An-
no 1633.

3:0. Predijkostolen i Träkyrckan derest Finska Guds-
tiensten nu hålles, befinnes wara giord ahr 1625. Har wa-
rit förr i Steen kyrckan, men är sedermera dijtflyttad: A
.den samma finnes fyra wapn med füljande inscriptioner:

l:ste är Kirstin Hinders dotter. Bottnet hari ar gult
med ett swart horn. 2:0. Henrich Claesson Tott, med twänne

11

158

gula horn. 3:0. Fru Sired Ericksd” har hwitt och gult bottn.
4:0. Fordom drottning i Sweriges Rijke Fru Carin Mäns-
dotter. Wapnet har grén botn, med ett menniskio ansichte
uppå. Resningen är en guhl Chrona. Om desse wapnen
fins eij mehra läsligit, hwarcken till ährtahl eller beskrifning.

De Wapen som uti sielfwa Steenkyrckan befindtelige
äro, hafwa följande beskaffenhet, neml. 15 til antahlet.

1:0. Första wapnet har forgylt bottn, med swart horn,
sielfwa resningen är en Crona.

2:dra Wapnet: röd bottn med 2° förgylte strek och
8 förgylte knappar: Resningen är 27° horn helfften röda och
hälfften forgylta, emellan hwilcka afwen 8 förgylta knappar
finnas uppå 3. twärstrek.

3:de Wapnet: Röd bottn med ett förgylt horn och 22°
förgylte stiernor, Resningen är en grön Roos.

4:de D:o Hwitt bottn med ett rédt strek och tre für-
gylte knappar. Resningen är 2°° horn, helfften hwita hälf-
ten röda.

5:te. Röd bottn, med en trehérnig hwit flick; Resnin-
gen ar twänne röda och hwita Fanor.

6:te Wapnet har lius röd bottn med blått och hwitt
twär strek, Resningen är 22° blåå horn.

7:de. Grön bottn med ett swart Leijon och förgylt
Crona, Resningen af 2° swarta Leijon ramar, och en för-
gylt fiäder der emellan.

8:de. Bla bottn med et hwitt korss, och fyra hwita
stiernor. Resningen ar af twänne hwita horn.

9:de Wapnet är dubbelt: Bla bottn med ett fürsilfrat
kors och 4 stiernor: 2° horn, forgylta med 22° swarta Lei-
jon uti: 2°° “dito röda, meds2riähwitar u u Res-
ningen Ett swart Leijon: 27° horn och en forgyld Crona

emellan.

159

10:de. Röd och bla bottn med en Eek stubbe af 2
-blad, Resningen menniskio armar i korss och en grén roos
i handen.

11:te. Röd bottn med meniskio hand. Resningen af
22e horn, halfften hwita och hälfften röda, der emellan ar en
meniskio hand. | |

12:te. Bla bottn med swart och hwit twärstrek, Res-
ningen är 2. Wingar En swart och en förgyld.

13:de. Bla bottn: En man med spetz i handen, 2 stier-
nor. Resningen är en Crona.

14:de. Bla bottn med rödt twärstrek: Resningen är en
grön ros.

15:de. Bla bottn, med sölfwer färga, Meniskio arm;
Resningen är en Crona.

Om alla dessa ofwanstaende wapen, anmärckes ännu,
at inga widare incriptioner eller artahl mera à dem äro läs-
lige, medan alla bokstäfwer masta dels redan affallit.

Det berättas att Tottarne som fordom ägdt Siundby
herregard och äfwen lagt grunden dertil, hafwa äfwen den
nu uti Choret befindtl. hwälfda graf upbygga låtit.

Catalogus Pastorum Siundéensium.

Andreas Johannis, bijwistat Consilium Upsaliense 1593,

Sigfridus Korp. Wichtisensis.

Martinus Eschilli Helsingensis.

Abrahamus Hagert, Ingoénsis.

Ericus Thomæus, Holmensis.

Michael Stigelius Carisensis.

Gabriel Teudschovius Bothniensis.

Mag" Johannes Fortelin Neostadiensis.

Mag: Israel Escholin Uskelensis 1737.

D:ns Henricus Ganander, Aboënsis 1744.

De grafwar som mist i sednare tider äro i denna

160

kyrcka anlagde; och befinnas med sina grafstenar och üf-
werskrifter, äro mindre attention wärdige, medan the sam-
ma ingen Antiqvitet innehålla. Härwed kan eij oförmält
lämnas, at här i kyrkan finnes en wacker mässkäpa af ar
1721. Hwilcken en Rysk Lieutenant Gelagijn wed namn,
har mast gifwa til kyrckan, innan da warande vice Pasto-
ren Jacob Limonius, som ännu lefwer, kyrckotagit hans frilla.

Pojo Probsterij.

J Ekenäs stadz kyrcka är at anmärcka.

1:0. Ar denne kyreka en wacker stor lius Stenkyrcka,
med 2. rader sten Pelare, utan stenhwalf, som nu skulle
högnödigt behöfwas, sedan trähwalfwet förfaller. Kyrekan
är 60. alnar lang, 29. alnar bred, murens hégd 15. alnar,
och torn murens högd 531%, kyrckans högd til kamben 42.
alnar. Ofwan for stor déren waster at, sta twenne wapn ut-
hugne i steen, med denne 6fwerskrifft, när kyrckan blef bygd.
Gustav Adolph Leijonhufvud Christina Catharina De la

Grefwe til Raseborg och Gardie Grefwinna til
Falkensten samt Swe- Raseborg och Falc-
riges Rijkes Rad. kensten.
Anno 1653. Anno 1653.

Hwilcken kyrcka H. Ht Grefwen med egen bekostnad
upbygt, samt lagt en grund af sten til ett slatt pa en högd
i staden, hwar af Rudera med källare än synes, hwilcket
wärck sedan genom godsens reduction kom at stadna.

Kyrckan blef aldeles spolierad i förra Ryska tiden, men
efter freden 1721, sedan Borgerskapet kom hem ifrån flych-
ten, af dem med all fit reparerad så mycket müijeligt wa-
rit til wackra stora fenster af 12 lufft. målad Lechtare, Luis-
kronor, och messings luisplätar, samt uhrwärck i Tornet.

161

Den högste Guden förläne oss fred och ro i landet, at til
kyrckan än kan fas behallit tak. Fordom hafwa har i kyrck-
kistan blifwit forwarade en ansenlig hop af gamla skrifter
och Antiquiteter som alt äro forkomne i förra Ryska tiden.
I kyrckan fins eij mer an en bygd graf, som hérer Norrby
Ingmans familie til och kyrckogarden wid södra sidan ar en
wacker upmurad graf af Sahl. Kiämnären Eric Wulf for 10
eller 12 ar wid pass.

2:0. Fordom hafwer Sigfridus Aronus Forssius warit
Pastor i Eknäs, sedan han utstät mycken wedermöda, effter
det han warit Matheseos Professor i Upsala samt warit en
märckelig man i Eknäs och hans märckelige Annotationer
pa Latin och Orientaliska språken fins än i den gamla
kyrcko Bibelen in folio med hans namn af År 1629. Han
brukade ock at skrifwa sig Pastor Dryopolitanus.

3:0. Eljest aro Stadsens äldsta Privilegier af ar 1546
af Glorwördigste konung Gustaf den 1: och sedermera re-
noverade. Widare ar i Eknäs eij märckwärdigt.

J Pojo kyrckia.

1:0. Ar kyrckan en lagom stor wälfd sten kyrcka med
Altar Taflan med flera i förra Ryska tiden spolierade, eljest
ar sielfwa kyrckan nu i godt stand reparerad och rappad.

2:0. Ar at märckia ett fönster lufft norr uth bakom
Predike stohlen af 8 fenster, som aldrig synes hafwa warit
sönder eller lagat, utan än fullkomeligen helt, med hehl
friska wapn mahlningar pa fenstren, och glasen som det wa-
rit i begynnelsen, sa at i andra fenster raden äro 2 wapn
pa hela fenstren, brede wijd hwar andra effter följande
monster.

162

Rödt Blatt och Gult

Wapn med kalk [!] uti. |

Lasse Torstenson
1567.

Rödt Blatt och Gult
Wapn med Stalarm uti
Elin Erichs &.

Blått Wapn med 2
Enhörningar uti.

i
| |

3:0. Pa södra sidan ar ett fenster lufft med 8 fenster,
och pa andra raden äro 2% wapn i denna form.

|
Blått Rödt och Gult | Blått Rödt och Gult

|
Wapn med 32° skeps Wapn med swart horn

boijar uti. | :
Su Be oem uti eller stor tand. |

1559. | Brita Griltans dr 1559.

4:0. Pa kyrckwäggen fins ett litet Jöran Boijes wapn
Herre till Genniis och Gulö fordom Öfwerste och Commen-
dant i Wiborg samt Gubernator üfwer hela Lifland och Swe-
riges Rikes. Lagman i Södra Finna Lagsagu, död ar 1617.

5:0. Et stort wapn Lieutenant Jöran Boijes til Böhle
af ahr 1697. d. 10.* Juni.

* Bor vara 20.

163

6:0. Ett stort Wapn Ryttmestar Claes Boijes til Gen-
näs af ahr 1698. d. 10. Martii.

7:0. Noch 2, sma Boije wapn.

8:0.. Ett stort wapn Cap. Eric Göses til Nygard af ar
1656: d. 2 Febr.

9:0. Ett dito H' Axel Göses til Nygard af ar 1672.

10:0. Ett mindre Cap. Johan Göses til Nygard. af
ahr 1676.

11:0. Ett stort wapn Häradshöfdingens Nils Linde-
erantzes till Sallwijk och Finbacka 1692. d. 25 Nov.

12:0. 3 sma Uggla wapn til Brötorp, af hwilcka en
warit Ofwerste, dess Son Lagman och lefwa hans barna
barn 3. under Officerare.

13:0. I Gamla Prästbäncken äro framman til 2 målade
standare, med rundelar ofwantil, och 1 dem en utskuren
Stenbock med twa wadig Pafwe myssa öfwer hufwudet, samt
2 malade Steenbockar med lika myssor, hwar om man ei)
annat hört, utan at Pojo fordom warit Biskops Annex, eller
at han brukat til at rasta här, när [han] rest til sin pro-
cession [!] i Raseborg.

140. Fins här en stor obrukelig Boije grafsten.

15:0. Past: Simon Nurchs grafsten wid 200 ar gammal.

16:0. Star i Södra fenstret ett beläte af steen en aln
langt med en bytta i handen och 3. hufwud der uti alt af
sten, som lärer betyda, Unaman, Winaman och Sunaman i
Wexiÿ.

17:0. Fins här ock Drottning Christinas Bibel in folio
af ahr 1646. som i förra Ryska tijden ifrån Pojo kyrcka
blifwit bortförd til Ryssland, och af Ht Öfwersten N. Hielm
i Fängenskapet inlöst for 4 Rubel, samt af Herr Ofwersten
wid hans hemkost igenskänckt til Pojo kyrckia ar 1722.,

164

hwilcken wälmening och omkostnad Gud igen med nad och
wälsignelse belühne!

J Ingo kyrckia finnes följande *.

Uppa twenne taflor, satta uppå krantzen af Chor balcken
i thenna Ingå kyrcka finnes utstuckne Friherre Flemmingska
och Greflige Posseska wapnen med denna inscription i bok-
stäfwer: Guds namn til ahra och thetta Herrans hus til
prydnad är denna Chor Balck ahr 1674. bygd och malad
med General Gouverneurens i Lifiand Gustaf Flemmings
och dess Frus Grefwinnans Merthas Posses bekostnad. Som
bewittnar Ingo d. 22. Maji 1749.

Jacob Sirelius.

Befindtlige Monumenter uti Caris Moderkyrcka äro föl-
jande.

1:0. Kyrckan ar af gråsten upbygt, hwalfwet och wäg-
gafrina målade med hiette bilder pa wägga[r]na och med sär-
deles ritningar pa hwalfwet, och hallas fore wara en ibland
de äldsta kyrckor uti Nyland, sa at Carislojo och Storlojo
Socknar tilförende lydt til Caris kyrckio Församling, alt in
til byn uti StorLojo Sockn och Pusula Capel giäld benämd
Carisjärfwi, som ligger 7: mihl Nord-ost ifran Caris kyrckia
wid Somero grantsen.

2:0. Adelige wapen finnes här allena afledne Capitain
Reinholt Lifvens som hänger wed sidan af Sacristiæ dören,
och Sahl. Ammiral Biörnrams sönderslagne pa lächtarn.

3:0. Lagda Grafstenar aro 3. stycken 2”? uti Choret
uppa den ena star skrefwen med Ruunska bokstäfwer 1414:

* Har har originalet afskrifter af trenne i Ingo kyrka fordom
befintliga gamla bref, hvilka Biskop Terserus à 1661 derifran bortforde
till forvaring i domkapitlets arkiv. Da dessa bref redan finnas medde-
lade i utgifvarens reseanteckn. år 1870, sa utelämnas de här. :

165

den andra äfwen med Ruunska bokstäfwer, som eij kan
mehra läsas och tyckes wara äldre, den 3i° wed ingången af
mellan dörn lijkaledes med runska bokstäfwer.

4:0. Afskrifiter Inscriptioner och urminnes märck wär-
dige Documenter finnes als intet, hwilcka under Ryska in-
fallet och öfwerwäldets tijd 1713 äro altsammans bortkomne
och af Ryssarne borttagne wordne tillika med kyrckans
skrud och egendom, hwilcket af Häradz Rätten 1726 d. 21.
Octobr. är wärderat wordet til 907 D* Sölfwermynt för utan
kyrckans Peningar som lägo i kistan förwarade, och eij up-
föras emedan räckningarne woro bortkomne.

Eljest finnes här en” hop af gamla bilder sa af man
som qwinno kön til antahlet 12. pa Lächtare, och en ibland
andra lijk en qwinnos person ständande med sina fötter pa
en gammal Gubbes bröst och halss, haken och skiigget pa
Gubben up i wädret, hafwandes hon en krona pa hufwudet,
öfwer alt hela belätet dragen med fint ducat guld 3 alnar
i langden, mera märckwärdigt ar eij til finnandes.

J Carislojo Församlings kyrckior finnes inga Antiqvi-
teter eller Monumenter förutan trenne gamla Latinska och
til större delen redan sönderrefne Legende Böcker, några
gamla Träbilder helt gemene och owardade samt ett Schmi-
defeltska Familien tilhörigt wapn hängande på Chor wäggen
i moderkyrckian.

Beskrifning öfwer hwad til Antiquiteten hörande i Kiskå
kyrckior finnes.

1:0. Gamla documenter och skrifter finnes här icke utan
allenast i Moder kyrckian en utgammal och under Påfwe-
wäldet brukad bön eller Mässe bok, som til S. V. Consisto-
rium är afgifwen.

166

2:0. Adelige wapn äro här först 2"? af trä, det ena
Hästskoska Familiens, allenast pa par i hopslagna bräder
mäladt, och har uti skiölden 4. hästskor.

Andra Brandtska Familiens, har eij mer pa sig nagon
målning: men är litet bildhuggit och skölden innehåller 27°
i kors lagde brandar.

Sedan finnes här 1. stor och 8 små, på swart tafft
både med Gull- och andra wackra färgor målade Fahnor,
som i fordna tider brukatz wid Förnäma Herrars begrafnings
process. Thesse så den stora som små Fahnor innebära pa
bägge sidor Hornska Familiens wapn. Af hwilcken högbe-
mälte Familia har på Hapaniemi (:en half fierde dehl mihl
ifrån moderkyrckan belägen:) Säterij, fördom bodt ett Riks
Råd Eric Horn och sedermera en tid der efter hans arfwin-
gar. Nu ages berörde Sätterij af Bruks Patron Herr Mon-
tegomorie.

3:0. Inscriptioner fins här eij widare, än på den för
om rörde största begrafnings Fahnan, är med förgyldta la-
tinska bokstäfwer på Swenska inscription, men den är så
förgången at man eij kan fa der af redigt sammanhang,
doch så mycket kan ses: Edle och Wälborne Arfvid Horn
Capitein Lieutenant etc. Wilcken är slagen i Osterrijke
wid Brinck i sielfwa stormningen och afsomnade den 6. Ju-
nii 1645.

Allenast pa en klacka som ar af the äldsta, och mo-
der kyrckian tilhörig, fins inscription. Den doch eij kunnat
läsas ty bokstäfwerne dro dels Ryska dels och lika til ut-
seende med gamla Munck stilen. Afwen är Hornska wap-
net pa denna klacka. För öfrigit finnes här eij, hwarken
i Sochnen eller dess kyrckior några gamla minnings märc-
ken eller märckwärdigheter.

167

Uskela Probsterij.

J Uskela kyrckior finnes intet nagra gamla Monumen-
ter eller beskrifningar om de samma, inge med inscriptioner
lagde grafstenar, inga urminnes märckwärdige documenter,
eller andra älderdoms minningsmärcken, utan allenast nagre
Adel. wapn, uppå hwilcka damb och alder, sa wäl sielfwa
inscriptionerne, som deras diviser, Fält och färgor, allaredan
sa aldeles utnöt, at af dem ingen ting mera kan märckas
eller utredas.

J Nyby kyrckia finnes eij andra Antiquiteter, an några
utgamla Munck Böcker med noter, och grof Funt steen.

Antiquiteter i Bierno moder kyrcka,

J Choret på högra sidan om altaret afwa[n] pa Pastoris
banck sees ett wapn af 3. Sablar med denne underskrift:
Anno 1635 d. 21 Aprilis afsomnade Herrn Ädle och Wäl-
bördige Lindewedh Classon Sabel fordom til Öfverby.

Pa samma sidan innom Skranckwärcket äfwan för Tykö-
orafwen finnes ett gammalt wapn af 3. oval runda knappar
med öglor pa hwardera ändan, hwarpä inscription är utnött;
skal wara Boijska Familiens.

Innom samma Skranckwärck finnes pa Tykögrafwen
22e wäl uthugna och utsirade grafstenar. Uppä den ene är
Creutziska wapnet med denna underskrift: Hans Kongl.
Maij® Troman och Landshöfdinge öfwer Abo och Biörne-
borgs lähn men Ahland den Högwälborne Herr Lorentz Creutz
Friherre til Sarflax, Tiusterby, Forsby och Tyké. Uppa den
andra är Stenbockska wapnet med denna underskrifit: Den
Högwälborne Grefyinna och Fru Fru Hedvig Eleonora Sten-
bock Fru til Sarflax, Tiusterby, Forsby och Tykô A° 1704.

168

Pa södra wäggen främst öfwer bemälte graf är en
Tafla med Christi korss, men som den söndergätt, så kan
der af eij annan underrättelse fas än denna: Den 16 Ja-
nuarii afsomnade i Herranom S. Isack — Lagläsare öfwer
Olant och Haliko Härade och S: M.

Nedanföre pa södra wäggen är ett stort wapn förgylt
med 3”° Ahrenprijs och denna underskrift: Kongl. Maij* til
Swerige Troman och fordom wälbestälter Ryttmästare under
Kongl. Rådets och Generalens Högwälborne Herr Ebbe Ulf-
fälts Regemente den Adle och Walborne Adolph Ehrenpreis,
är fodd til denna wärlden A° 1631. och i Herranom afsom-
nad A° 1686. som och hans endaste kiäre Son Adle och
Wälborne Joh: Adolph Ehrenpreis förordnad Adjutant wid
det Finska Cavallerie fodder A° 1663 och döder A° 1686.

Nedanföre bättre är et litet gammalt wapn bestående
af en figur af en galt uti wapnet och 4 Fahnor åfwan uppå
som gå ut genom et bröstharnesk. Åfwanpå står et namn:
Carl Henrickson Galt: och under wapnet, til Kynämäki obiit
A° 1654. den 8. Maji.

Af en gammal altar Tafla är en krantz i behåll o[ch]
står neder i kyrckan med namn: Johan Gilngerta. Marga-
reta Frilles til Hevonpä Wiborg Kalfnäs. Fru Anna Gillen-
gerta. Wälb. Jfr. Margareta Gillengerta och Catharina Gil-
lengerta. Å andra sidan Jfr Maria Gillengerta Åhrtal 1667.

På Predikstols dörn är åhrtahl 1654 och bokstäfwer
E. J. 8.

Ett gammalt wapn star lööst wid wäggen af 2 Leijon
och 2 fönster i 2 afdelningar der under: Här ligger begraf-
wen den Adle och wiilborne Gustaf Wallas til Aminne.
A° 1672.

Et annat, med en karl, som har spiut i handen och
ährtahl 1614.

169

I gafwelen pa wästra sidan et wapn består af en lil-
lia och namn eller bokstäfwer C. A. M. under ar ärtahl 1631.

Dässutom et annat af namn Eric Sass och 3 stiernor
och et leijon samt der under 1640.

Ett större wapn förgylt med blått wapn med figur af
en warg och dessa ord: Här ligger begrafwen den Adle och
Wälborne Herrn Ht Petter Wulf till Härsnäs [!] Wähäkylä
Hef[vlonpä, wälbetrodde Lagman fordom i Wisingeborgs lähn
1681. 1. Oct.

En grafsteen med en karl med spiut och bröstharnesk:
Öfwer wapnet finnes inscription: Här ligger begrafwen den
Adle och wälbördige Eric Bertilsson til Mälckele. Han af-
somnade d. 14 Martii A° 1592. Äfwanföre på wästra wäg-
gen ar et stort Järnharnesk hängande.

Wid Altaret ett medel mättigt wapn med förgylt hierta
uti en grön krantz och namn: Adle och wälborne Herren
H" Johan Christerson Gyllenhierta til Hevonpä Wiborg Pars-
kylä och Kalfnäs.

Twänne Fahnor: pa den ena fins intet namn, pa den
andra är Gyllenhiertas wapn och underskrift: Hans Kongl.
Maij* i Swärje Troman och fördom wäl bestält Major öfwer
et Regemente Finskt Cavallerie, den Adle och wälborne
Hern Johan Christerson Gyllenhierta til Hevonpä Wiborg
Parskylä och Kalfnäs.

Uti Biskops bencken pà norra sidan af Altaret är en
stor grafsteen med et adeligit wapn uppå som föreställer en
karl uti harnesk med spiut i handen: Äfwanföre wapnet är
denna skrift: Har ligger begrafven den Adle och Wälbör-
dige Qvinne Huster Margaretha Pärsd til Melkilä. Hon af-
somnade then 29. Junii A° 1589. nedanföre: Jag wet at min
forlassare lefwer etc.

170

Innom Chor dérn nedanfüre Altaret aro nagra sma
graf stenar hwar a sees jämwäl adel. wapn med öfwerskrif-
ter. Pa första steen ar et hierta med denna Öfwerskrift:
Har ligger begrafwen then ährsamma och dygdesamma
Qvinna Hustru Alitza Jérensd* hwilcken afsomnade i Gudi
d. 28 Maji A° 1591.

Pa andra steen äro 3. foglar med öfwerskrift: Har lig-
ger begrafven then Adle och Wälbördige Bencht Hendrich-
son til Stensnäs Han afsomnade then 26 Martii A° 1587.

Pa 3@e stenen äro 3 pilar i korss satta med öfwer-
skrift: 1596 afsomnade Adle och Wälbördige Anders Swens-
son til Elswijk then 11. Febr. under wapnet star skrifwit:
1597 afsomnade Jöran Svenson then 9. Marti.

Pa 4% stenen står en tumme med 2”® finger och brede
wid på wenster sådant karss 2 omkring bräddarne pa
stenen sees följande mening: Här ligger begrafven then
Wälburdige man Lasse Hansson til Heickele heet han. Of-
wan pa wapnet star skrifwit: Afsomnade then IX Ju-
nius 1564.

Pa 5% stenen star i en ruta detta tecknet Eu pà bräd-
darne är skrifwit: Här ligger begrafven Olef Jorensson. AT
som: i Hervelax then 8. Maii 1566.

Pa 6% stenen äro 2" wapn brede wid hwarannan:
thet ena innefattar et hierta med en Sabel under, och ane
stiernor äfwantil och det andra et horn hängande i et band.
Afwanpa wapnen star skrifwit: Gud Glade bade there siäl:
under wapnen äro bokstäfwer sa utnötta at man eij mera
kan se än nar the blifwit döde, neml. under det ena wap-
net star then IX Augustus Anno MDLXXVII och under
det andra then 5 Aug. Anno 157— den sidsta sifran kan
eij skönjas.

På 7de stenen star framdelen af en hiort med Ofwer-

171

skrift: Har ligger begrafwen then Wälbôrdigen Salige Matt-
hes Jörensson til Aelswijk. Han afsomnade i Gudhi then 22.
Aprilis Anno 1591.

Alla desse stenar äro fyrkantiga undantagandes den
4de som ar aflong.

Uppa första pelaren ifrån Choret pa manfolks sidan är
mäladt et wapn som föreställer 3 Sablar med underskrifft:
Edle Wälb. Jöran Sabel til Öfverby Major under höglofl.
Österbothniska Reg. hafver denna pelare mäla lätit 1661.

Afwen är på första pelaren à qwinfolcks sidan et wapn
som eij så wäl kan ses men underskriften ar tydelig och ly-
der salunda: Edle och Wälb. Fru Margaretha Axehielm til
Ofverby och Wardhsiittra hafwa thenna pelare måla låtit
Gudi til Ahra och sina efterkommande til åminnelse A° 1661.

Pa kronan öfwer Predikstolen sees twenne adel. wa-
pen brede wid hwarannan: uti den ena äro 22° sablar pa
hwar annan liggande och 22° stiernor ther öfwer. Men uti
den andra en karl uti harnesk med et spiut i handen. Un-
der bemälte wapn står: H: S: S: A: S: til Huchtis och
Laxpojo.

Pa stora Silfwer kannan ar ett wapn pa locket af 3.
Sablar och bokstäfwer ofwanföre. K. 8.

En förgyld kalck: mitt uppå sma ongefär 4 kantiga
knappar, pa hwar och en särskilt efter följande bokstäfwer
IHESVS.

Pa Oblat asken Gabriel Tauvonius Elisabeth Josephi
dotter Anno 1677.

Antiquiteter i Kimito Moderkyrckia aro synnerhet fül-
jande,

Pä Pelaren i Choret wid wänstra handen om Chor dörn,
dä man går up fran stora gången, star Gyllenbögels wapn,

172

med denna underskrift: Första orden äro af alder förnötta,
doch läses följande: — — — — den Adle och wälborne
Samuel Gyllenbügel til Träskby etc. är fodder hit til wärl-
den Anno 1642 d. 1[?] Junii, och afsomnade i Herranom d.
7 [?] Maji 167 — — — —.

Pa samma Pelare in at Choret star ater et Gyllenbö-
gels wapn, med följande inscription, sa mycket som kan lä-
sas: — — — — — Tro Tienare och Ryttmästare for ett
Compagnie Nylands Cavallerie, den Adle och walborne Da-
vid Sigfridsson Gyllenbogil til Träskby och Hyfwella etc. är
fodder til wärlden d. 16 Februarii Anno 16—3 och afsom-
nad i Herranom Anno 1677 d. 15. Januar. Hans hielm af
Järn hanger brede wid samt en järnhansk och stor mäs-
sings-Späre.

Mitt emellan dessa wapn stär Doct. Luthers Contrefait.

Mitt öfwer stora Chor dören star pa en tafla Bosins
och Rosendals wapn mäladt, med denna underskrifft: Gudi
til ähra och hans hus til prydnad, hafwer den Ädla och
wälborna Herren Herr Erick Bosin, jämte sin k. hustru, den
Adla och Wälborne Fruen Margareta Rosendahl låtit denna
Chorbalck mahla ahr 1685.

Litet derifran står pa Chor-balcken en tryckt grafskrift
öfwer framl:e Kyrckioherden i Kimito, Mag” Anders Pryss,
som blifwit död d. 14 Martii 1689.

Pa Pelaren i Choret wid högra handen om ingången
genom stora déren star Tungelfeltska wapnet, mycket wal
utarbetat med starck förgylning, och följande underskrift:
Kongl. Maij Tro-man och Ofwerste Lieutenant af dess lif
Regemente Dragouner, Wilborne Herr MARCUS TUNGEL-
FELT, Herre til Wijk och der under liggande strô gods,
fodd d. 8 Octobr. Ahr 1682, déd d. 28. April Ar 1736.

Pa samma Pelare at lilla manfolcks gången står Fal-

173

kenfeltska wapnet helt litet och mycket förnött, doch läses

följande ord. Adel. och — — — — Gustaf Adolph Falc-
ken — — — fodder A° 1665. d. 15 Septemb — — — —
Frügdbüle — — — — — 1688.

Pa samma Chorbalck star ock Stalhanske-wapnet helt
litet och mast utnött.

Bland grafwar med stora stenar och inscriptioner för-
sedde är Tungelfeltska grafwen mitt for altaret och strax
innan för stora Chor dören, hwarest på stenen sta framledne
Ofwerste Lieutenantens och hans frus wapn brede wid hwar-
annan uthugne, med denna inscription: Denne Graf tilhörer
Ofwerste Lieutenanten af Kongl. Lif Dragoune Regementet,
Walborne Herr MARCUS TUNGELFELT, född d. 8 Oc-
tobr. 1682 död d. 28 Aprill 1736. Och dess käre Fru Wäl-
borne Fru BRITA STROMNER född d. 28 Aprill 1685, död
d. 22 Jan. 1739. til ewärdeligt Lägerställe.

Mitt for Präst bäncken är Herr Baron och Capitein
Grundels graf, där pa stenen star hans Friherrl. wapn ut-
hugitt, med desse ord under: Christus ar mitt lif och déden
är min winning Phil. 1: v. 21. Omkring stenen star: Denne
Graf är Capitein wid Südermanlands Infanterie Regemente,
Högwälborne Friherren, Herr Gerhard Grundel pa Giästerby
kiöpt d. 16. Octobr. A° 1743.

J Choret pa norra sidan är en liten Grafsten, hwarpa

star uthuggit:
1 ANNO

EAF

1523.

Omkring sidorne: HER LIGGER IO(MFRV ANNA

ERICKS LAT DOTTER HOW) AFSO(MNADE) TH(E)N
17 Maji.

Har bredewid en liten sten, hwarpa synes följande:

A° 1609. B. P. D; Pävel Larson.

12

174

J Choret på södra sidan är Stählhanske-grafwen nå-
got uphögd öfwer galfwet, med stor steen pa, utan in-
scription.

Mitt for stora Chor dören öfwerst pa stora gången är
en stor grafsten, hwar à synes följande: 1550 TRKF en
stierna och en bar Sabel under, pa sidan brede wid star en
fogel, alt annat ar förnött.

Bredewid ar en liten sten med Fralsarens bild i Linda
och denna underskrift: Här ligger begrafwen Margaretha
Timmermans dotter, afsomnad d. 25. Jan.

Annu en liten steen, hwar 4 synes allenast: 1611: M.

*
* *

— — — — — afsomnad — — — — —

_— — — — — Wälborne — — — — —

En stor steen utan für lilla södra Chor déren, med
denne inscription: Denne Lägerstad hörer Bokhällaren wid
Tykö Bruk, Sahl. Mans Nilsson Kierell, hans k. hustru,
hustro Wendela Beijer och dess arfwingar til Anno 1702.

Wid Södra eller Lilla manfolks gången afwan for Pre-
dikstohlen, har warit en uphögd graf, Riddar Fincke tilhö-
rig, med skiön hwit sten pa, samt Riddarens och hans frus
bilder i fulkoml. storlek uthugne afwan pa, men für 50 ar
sedan blifwit ned sänckt, da stenen blifwit af folcket sön-
dertrampad och förderfwad, sa at nu allenast synes af un-
derskriften: Riddar Fincke til Koustar [!] och Parckala — —
— oo Denne graf ar sedan kiöpt af Häfrätts
Rådet i Kongl. Abo Häfrätt, Wälborne Herr Claes Jäger-
schiô[1|d, och försedd med nya stenar och denna inscription:
Denne graf är fordom Häfrätts Rådet, Wälb. H" Claes Jä-
gerschiöld, samt dess Fru Wälborna Margaretha Bosin, de-
ras barn och arfwingar tilhörig. Abr 1744.

175

Pa Predikstohls-déren finnes denne inscription: Gudi
til lof och ähra är denne Predikstohl, efter hans Exellenties,
Riks Cantzlers, den Högwälborne Herres, Herr Axel Oxen-
stiernas, Friherre til Kimitho, Herre til Fijholm och Tijdün,
Riddares, befallning, af träwärcket upsatt 1641, och sedan
1645 in Junio förbättrat med förmälande, denne kyrckio til
prydnad, och efter kyrckioherdens G. Sigfridi Jacobi, och
W. Befallningsmannens Peder Anderssons tilskyndan och pä-
drifwande.

J Choret i Södra wraen star i et gammalt skåp, St.
Andree bild i fullkoml. mans längd, med lika långt korss
framför sig, och en bok i ena handen, skall wara kyrckians
Patron, som heter Andreas.

J Sacristian förwaras ett rökelse kar, af koppar med
lack pa och behörige kädior til.

Pa kyrckiogarden star en Tim-sten, alt igenom af gra-
sten, som skall wara uthuggen uhr ett bärg har i Sochnen,
af 2 ahl® högd. Pa norra sidan sta 2° bilor i korss, och
der under följande ord: ANTONIJ STENHOGER SAMT
XXX. K. M. TJENER HATTEN GOERT MICH SOKENEN
TILL ÆHREN PA LINHOLUM.

Pa östra sidan star ett kors, med denne underskrifft:
WIDENS CRUCEM ANDREAS DIXIT SALVE CRUX
PRETIOSA. Här under äro allehanda äkerredskap och hus-
gerads diviser uthuggne.

Pa Södra sidan star ett korss samt Sweriges wapn 3
kronor och foljande underskrift J: R. S.

DEUS PROTECTOR NOSTER.
Der under är en hufwud skalle med dödas ben under:

HER ÆHRE WI ALLEN LIKE,
BADE FADTICH OCH RIKE.

176

Pa wästra sidan afbildas Christi korss med en krantz
omkring korsset afwanföre sta desse Bokstäfwer: I. N: R. I.
under korsset ANNO DOMINI: MDLXXIX.

Ofwanpa sielfwa Timstenen är mot södra sidan en
hielm med 2°° Pilar i korss och 4 hiertan. Här utanföre
och rundt omkring cirkelen sta följande ord: HEAT GUDH
GLADE ALLEN CHRISTENS SÆLEN.

Halico moderkyrckians Antiquiteter äro följande neml.

1:0. Sta desse orden med förgylta bokstäfwer pa Al-
tar-Taflan: Gudi til ähra och denna kyrckia til prydnad, ar
denna Altar-Tafla bekostad, af den wälborne Ofwersten Herr
Gustav Horn, Herre til Worentaca och Lesnemy etc. Anno
1669. Hwarest äfwen dess wapn finnes ytterst af sielfwa
Taflan.

2:0. Öfwer dören på Choret finnes à en Tafla med f6l-
jande inscription, hwarest pa ena sidan dessa orden kunna
nagorl. läsas således: :
TOM:

Me Deo Chorum absens paravit Baro de Aminne Chri-
stiernus Horn, Svamonis antiqua stirpe fundatrice hujus
Templi Horniono satus generosus Majorum jure patronatus
insignis Animo pridem volutabat præsens vel quoque haut
diversum; cupis clarum agnoscis nitorem et cultum mirare
simplicem. Simplici notatum manu selegit. Coeruleum na-
tura item ille oculorum remoram sed inocuam adamarunt bo-
ne muse honestarunt Reges Domini adauget quippe visum
et claritate fulget. Te obideo haut nihilominus adspicere queo
desunt ad hoc nervi interea Seo. Tr. ipsum ut inspicias rogo
et liberalitatem patroni 6. spectator Have. Ad Baronat. Ha-
liconis Trifanium 4 cal. Octob. 1658.

Pa andra sidan af denna Taflan lyda orden: Till Gudz
huus wyrdnad och kyrckio prydnad, har denne Chor

177

H. Christer Horn, til Åminne och Eeka förutan tweka, Fri-
borne Herre. med större och smärre, Färgors Exempel prydt
Herrans Tempel, ty skall han ähra, therföre hembära. At
han så lagar, hwad Gud behagar, Honom från fara O Gud!
bewara, och gif god lycka, efter dit tyckia, at när så hän-
der han til oss länder, och honom åter Gud komma låter,
må i den gierning se sin för ähring.

3:0. Står hela den 150 Psalmen på Swenska språket
å Chor Balcken citerad jämte den 1. 2 och 3 vers: af Psal-
men 135.

4:0. A en stor Tafla i Choret kan följande läsas:

Epitaphium Reverendi Senis D? Georgii
Math. Tauvonii.

Pa Swenska Pa Finska
Jon 19: Vv..25. 26. 27. On Tim: AyvaAnes-

Qui anno Rep. Sal. MDLXXVI in Longwijk parochiæ
Carislojo ex parentibus Christianis, piis et honestis sc. Patre
Matheo Thavonio, Matre Brigitta n. nob. gen. natus; mox
lavacro baptismatis renatus: Desennium intra domest. pa-
rietes in timore Domini educatus: Hinc Abox Societati lite-
rariæ incorporatus: ubi ingenio quod sibi natura felix con-
tingerat erudiendo, poliendo, et ad usus publicos adornando
in Musarum palestra impiger incumbit: Toto vero eo inter
vallo, auspice duce Jehova divino cultui, vilæ sanctimoniæ
et morum elegantiæ ardens vacat. Deinde jactis sub ferata
Præclar. virorum solidis doctrine fundamentis Sacro initia-
tus Ord. Ampliss. g. Dn. Aboens. olim Episcopo P. M. M.
Erico adscitus triennalis præco mensalis. Inde ad Eccles.
Saguens: Austr. Finlandiæ legitime vocatus in qua mysta
fidelis Christiano sibi gregi commisso citra 20 An: pascendo
invigilat. Unde demum parochiali Halicoens. cætui unanimi
ac fervido Ecclesiz voto preeficit. ibique 0 sine magno a. .

178

sibi concreditar. fructu munere. Pastorali 19 an. fungit. Anno
volo loc] * 22 Martii et. suze 73. pie ibid. in Domino ob-
dormivit. Per integrum vite studium candore mansvetudine
et pacis studio omnibus cordatis charus æstimatus: vir reli-
giosus prob. ac liberalis ani constantia et morum gravitate
conspicuus. Anima ejus é in manu Dei quam in die univer-
salis exvgaviac Jesu Christi reddet ejus carni redivive:
Corpus a. in Templo hoc Halicoensi tumulatum; ab Hæredib.
in posthumam sui memoriam monumentum et S: Edis. orna-
mentum erectum.

5:0. Pa Predik stohlen står Psalm. 65: v. 5. jämte Hor-
niska wapnet och ährtalet 1669 samt desse orden: Den wäl-
borne Herren Ofwerste H. Gustav Horn Herre til Worentaca
och Lesnemij etc. hafwer denne Predik stohlens stofferande
Gudz hus til prydnad bekosta låtit.

6:0. Finnes på Worentaca grafwen 22° stora Horniska
wapn: och i Choret så wäl Ofwerste Mannerskiölds som
Grass wapn, på hwilcket senare star årtalet 1665 och
Bokst. B. G.

7:0. På en kanna af Silfwer, hwaruti Communion wijn
brukas, lyda orden:

H. Gustav Christerson Horn Friherre til Anime** Herre
til Warsala, Sweriges Rikes Rad A° 1641. F. Christina Roos**
dotter, . Friherrinna til Anime, Fru til Warsala och Bictr.
Böck [?].

An finnes på Oblat asken af Silfwer Horniska wapnet
samt bokst™e H. H.

8:0. Finnes 32° bilder som representera the wijse män
af Osterlanden, hwilcka offra ât barnet Jesum.

* Skall vil betyda: MDCL (= 1650). Strandberg försätter hans
dödsår till 1651.

** I originalet ändradt fran Aminne!

**# Torde vara misslisning for Bååt.

179

Uti Nykyrekio Moder kyrckan äro följande Monumen-
ter at see.

En gammal Röd och Gal Muncke kåpa, En halfsijden
liusgrén Muncke längkäffta med Armar, Ett Sidt och widt
Muncke Lijntyg [som] üfwer hufwud och Ansigte warit hängt,
och en med Muncke styl] 2. finger tiok tryckt Bok utan Band
och Titelblad in Folio: Afwen wijses här ett Gouverneur
Nils Kihls, hela krops harnesk af järn, item thess och hans
Sons Söfring Kihls wapen, utan årtal 11/, aln hög utom
skafftet, jämte med stort järnfäste, långt stickswärd; äfwen
är här et 5. quarters högt Swinhufwud wapen. med en li-
ten kort järnfäst wärja; Eljest är kyrckan målad pa Muncke
maner med malade Cardinalernes Bielckens och Flemmings
wapen; men Artal finnes eij när kyrckan af Munckar blif-
wit bygd.

Antiquiteter i Lätala Moder kyrcka.

Finnes i gemeen denne Annotation i et gammalt Pro-
tocoll pa födde och döde: Thenne Lætala kyrckia är af ål-
der kallad St. Michels kyrckia och är målad A° D:ni 1483.
säsom man thetta Artal finner upteknat med Munckestyl i
kyrckans Ofra Gafwelwäge, och lärer altså kyrckan wara
äldre. Men thet ar til märckandes at nämde Artal eij nu-
mera synes skiönt thet i Pastor Erici Salonii tijd, som an-
forde Annotation upsatt känbart warit. I denne kyrckia
finnes inga Grafstenar. Men Grafwar 2% något märckwär-
dige. 1:0. Falckenbergske Familiens murade Graf, som jämte
Paltilaholms Gard, eller nu mera dubbla Säteries Rusthald
innehafwes af framledne Befallningsmans Daniel Fonsells
Ancka Mad: Maria Christ: Brander. Sielfwa Grafwen ar in-
nan målad, skranckwärke af trä pa norra sidan af Choret.
Thet märckwärdiga häri, är framledne Ofwerste Falcken-

180

bergs Lijk, som i thess fulla harnesk och sluten tornerings-
hielm samt stöflar och spärer, som thet begrafwit blifvit,
ännu ses åsido lagt utan kista; skolandes thetta förnäma
lijk uhr kisto tagit och som det nu befinnes åsido, för bättre
rums skull lagt blifwit, då bemälte Daniel Fonsell med Går-
den kiöpt Grafwen. Eljest äro öfwer Grafven följande Wa-
pen: Ett Löfwärck, hwari äro 6. hwita och 6. röda Fält,
öfver them en tilsluten Tornerings hielm, öfwer hielmen en
krona, öfwer kronan en upsträckt Falkwinge, med 3. röda
och lika många hvita Fält uti. Under läses med Swenska
Bokstäfwer: Kongl. Maij*s Trotienare och fordom Assessor
i den Kongl. hofrätten i Stor Furstendömet Finland, samt
häradshöfdinge öfwer Käxholms Län, Ädel och Wälb: Johan
Gottfrid Falckenberg til Paltilaholm och Kållola, är fodder 1626
d: 3[?] Maji och afsomnad i Herranom 1674. d: 20[?] Julii.

Ett annat D:o, i alla delar til sielfwa wapnet lika,
med underskrifit: Den Adle och Wälb. Jacob Jüran v. Falc-
kenberg til Pattilaholm och Kallola, ar fodder til denna
warlden på Paltilaholm d: 11. Martii A° 1673. och afsom-
nad i Herranom d: 20 [?] Decembr. Anno 1683.

Ett à fyrkantigt bläck litet wapn är emellan ofwan-
nämde 27° uprest målat och til wapn aldeles likt; men om-
kring läses Gottfried v. Falckenberg. 1634.

Noch et å swart Sidentyg af thess skafft, som en Phana
hängande målat Falckenbergiskt wapn med gullfärgs krants
omkring. Åfwan läses med Latinske förgylte Bokstäfver:
Den Ädle och Wälb: Gottfried Johan v. Falckenberg til Pat-
tilaholm och Lubey. Är födder til denne werlden på Paltila-
holm d: 3 Januarii A° 1657. och afsomnad i Herranom pa
Paltilaholm d. 13 Novembris Anno 1665. Gud fürläne ho-
nom en frögdefull upständelse, med Alla utwalda uppå then
stora Herrans dag.

181

Bakom detta Wapn ar et Wapenskafft à lika sätt fäst;
men wapnet berättes wara af en Rysse under forra Ryska
Öfwerwäldet bortstulit, som ock Warjan, som wid Forsta
Wapnet bar hanger, säges wara af honom vid samma til-
fälle ombytt.

2:0. Pa Södra sidan om Choret ar en Förnäm herres
murad Graf, som skal hetat Hartwjk, hwilcken skal upbygt
Choret i Laetala kyrckia, samt ägt en stor herrgård här
nar til kyrckan Hardikala kallad; warande har ännu et li-
tet Bonde hemman à samma Tomt, ther en kiällare ock än
är qvar Nyhardikala kallad, som pa Länsmans lön är in-
delt. För öfrigit är en sägen, at bemälte Tappre herre
skal lefwat 4 samma tid, som then Tappre Kurck uti Wesi-
lax Sockn, samt at emellan dem skal stor wänskap warit;
Warande ock öfwer dem bägge wid en förlorad Action
thesse Finska runor giorde: Hardtvjk pääsi Havistohon,
Kurcki Kuusistohon. I berörde Graf finnes inga Wapen el-
ler minnesmärcken, dock finnes i Wäggen spikar och kro-
kar, hwara förmenes Wapn hängt hafwa. Ta denne Graf
År 1723. skal öpnad blifwit säges bemälte Hardtvjks Lijk
hafwa funnits Balsammerat och helt med nagre andre hans
Anhöriges.

Denna Lætala kyrckia ar eljes i taket öfwer alt mà-
lad, och finnes här inga särdeles minnesmärcken förutan
någre Pafviske Bilder bak uti kyrckian, Frälsarens bild uti
en kista, i Form af en ljk-kista, som i Catholske Processio-
ner, besynnerl. Långfredagen är brukad blefwen. Denne
kista står på en funt corpus af steen så diup och stor, at
Barnen äro heel och hållen theri döpte och i watn sänckte.

Uti Raumo Stads kyrckia finnas thesse minnesmärcken.

1:0. En utgammal röd och gol Munckekappa af Sidentyg.

182

2:0. En gammal Altar Tafla, hwarpa kan ses mit uti
Christi och then trogna Siälens bild med öfwerskrifft: Tota
pulchra et amica mea et macula non est in Te. Cant: 4. pa
sidorne äro the 12. Apostlarnes bilder, med denna inscrip-
tion: in omnem terram exivit sonus eorum T: 19.

Har ses ock Bilder och namnen St. Cathrina, St. Mar-
garetha St. Dorothea. och St. Barbara. Thenna tafla säges
af fordom Öfwersten Jordan, som här i Socknen ägt Lach-
tis gard, wara hemtad ifran Palen, der han warit i fält,
och sedermera förärdt til Raumo kyrckia.

3:0. En Rysk kalck duk af grént Sidentyg, med Cru-
cifix och förgylta Ryska bokstäfwer omkring bräddarna, och
säges wara förärd af bemälte Ht Ofversten Jordan.

4:0. J Choret pa Norra sidan wid Altaret ses Jorda-
niska Familiens murade Graf, något uphögt med mur och
mäladt skrankwärck, hwarpa finnes ätskillige Skriftenes
Sprak ännu nagot synlige.

5:0. Öfwer thenna Grafven uppå wäggen ses 22€ lika
wapn i bredd med hwar andra, Jordaniska Familien tilhö-
riga af ungefär 11/, alns högd, förutan skafftet: warandes
uti rödt Fäldt en försilfrad krökt arm, med bart sward i
handen och üfverst på hornen äfwen dylik arm med swärd.
Pa det ena Wapnet är allenast inscription then: Hans Kongl.
Maijt® trotienare och Corporal, under ett Compagnie til hast,
den dle och Wälborne Gustav Jordan til Lachtis och Wil-
lila, är född Ar 1639. d: 7 Octobr. och Christel. afsomnad
pa Willilä Gard d: 17.[?] Martii Anno 1668. Ifran samma
Wage och Wapn hänger 3° stycken gamla swarta Phanor
och på en af dem synes wara skrifwit med Gyllene Bok-
stäfwer, ungefär det samma, som i ofwan omförmälte wapnet.

6:0. Utan for Choret pa södra waggen finnes ock et
litet wapn Familien Giertten tilhörigt af 11/, alns högd utom

183

skaftet, warandes theruti förgylt Fäldt, en försilfrad arm
krökter, med trenne dahlpilar i handen och öfwer hornen
en dahlpil med en liten Phana 4 hwardera sidan och inun-
der wapnet denna inscription: Hans Kongl. Maij'* Trotienare
och Öfwerste Lieutenant öfwer ett regemente Infanterie,
den Edle och Wälb: herren herr Conrad Johan Giertten til
Rahdais etc. afsomnade i Gudi Anno 1670 d: 8 Novembris [?]
och begrafwen d: 25 Martii: Gud hans Siäl frögde!

7:0. A samma Södra wägg finnes et wackert Epithap-
hium af Bildthuggare arbete af 8 Alnars högd 2° stälpar, 3
krantsar och Löfwärck, pa sidorne, mäladt med Crucifix och
annat, samt thenna inscription: Anno 1653. Gudi til ära och
denna kyrckan til prydnad hafwer thetta Epithaphium
skiänckt och förärdt Henric Sonck. Ty en gladan gifware
älskar Gud. Här finnes och några andra skrifftenes Språk,
som eij lära wara nödige här at utsättia.

8:0. Mitt emot thessa på Norra sidan är ock ett gam-
malt och nu mera tämmel. oläsel. Epithaphium öfwer fordom
kyrkioherden här i Raumo Matthias Sigfridi, som är märck-
värdigt för then ordsaken, at samma Pastor År 1593. ock
warit i Upsala och med andra Riksens Ständer och Präster
i Coneilio therstädes, underskrifvit then Christelige Troos
Bekännelsen, som det finnes i Confessione Fide för Rau-
mo Stad.

9:0. Här jämte ar ett annat Epithaphium öfwer Pas-
tor Gregorius Clementis, som blifvit född 1568. och död 1639
och ar therfore märckwärdigt, at han der star afmalad med
sina twenne hustrur 9 Söner och 7. döttrar.

10:0. Närmare åt stora dören på norra wäggen finnes
en wacker stor och hög tafla, som med skiön målning wiser
Syndafallet och uprättelsen: warandes samma tafla af fram-
ledne Råd och handelsmannen Henric Bång År 1733. häm-

184

tadt ifrån Lybeck och förärd til Raumo kyrckia, hwarest
ock nedanföre finnes thessa wackra Werser.

Nar Ewe lystna hand, et nekadt Apple bröt,

Af en férbuden qwist, och det med Adam delte;
Sielf Ängla hopen da, rätt strida tårar giöt,

Och med bedröfvadt mod, et sårge läte spelte.

Här stältes de inför, Guds Faders skarpa rätt,

Them klaga Sanningen, Rättfärdighet och Lagen,
Förbrända Gasten sielf, han skriker derpå tätt,

At synd med straff och hämd, skal blifwa evigt slagen.
Men Evangelium, mot Lagens klandran beer,

Frid och Barmhertighet, then styfva rätten böjjer:
Ja Sonen lägger sielf, Sin kronas Schepter neer,

Och sig för bråttet här, på pinlig galge höijer.
Them som i ständig lijt, på Christi blod bestå,

Guds Änglars wård och hielp, för ewig pina hägnar;
På dem som tvärt emot, på breda banen gå,

En ständig swafwel-rök, med skarpa skurar rägnar.

11:0. Annu en wacker och stor tafla på nä[r|msta pela-
ret at düren, som samma Radman Bang År 1690. förärdt
til kyrckian hwars rubric och 6fwerskrifft lyder sålunda:
The förnämsta Rädherrars rädslagning uti Jerusalem med
theras namn och meningar öfwer Christum, huruledes uti
Vien i Österrike uti en Äre-tafla med uttydeliga bokstäfwer
ingrafvit och oförwarandes uti Jorden hittat blefven.

12:0. An finnes på en Pelare ett märckwärdigt Epitap-
hium öfwer en hustro, om hwilcken är en sägen, at hon
död, med Oxar blifvit af thess Barn ford til Graïwen, i an-
seende til det, at alla andra i Staden blifvit af Pesten ut-
“dde. Päskrifften är sådan. Anno 1572. d: 15 Julii afsom-

185

nade hustru Margaretha Matts Jünssons Borgmestares dot-
ter i Raumo. Hennes Siäl Gud glädie til ewig tid.

Emedan jag lefde bade karsk och sund,

Besökte mig mina winner i al stund;

Men da Gud mig ville hädan kalla,

Ofvergafvo mig mina winner alla.

Och utur Staden fiydde Fattiga och Rike,
Förmenandes sig ville Gudi undwike;

Men mina fattige barn ville hafva giordt mig den dre
Och theris Moders ijk til Grafwen bäre.

Men the vore for unge och für sma,

At the eij kunde under barena gå;
Eij war heller til hwarcken man eller qvinna,
Som sig härtil vilde lata finna.

Ty måste Oxarna thet bästa giöra,

Och mit lijk pa en sleda til Grafvena fora;
Matthias min Son maste for Oxarne ga,

Effter man thertil ingen annan kunde fa.

Och en utgammal qwinna hustru Carin vid namn,
Min Swäre maste drifwa Oxarne fram;

Nast til Lijket fölgde mine Söner Benedictus och Martinus.
Och thernäst Joseph och Laurentius.

Then ärlige Mannen som war kirckeherde har,
Herr Marten och hans hustru kär,

The giorde allenast mitt lijk den ära,

Och förde mig til jorden effter Tobias Lira.

Har hwilar nu min kropp til domedag,

Och Siälen lefwer i Guds behag.

13:0. Predikstolen med himmel deröfwer är wacker,
men tämmeligen gammal, så wida Årtalet 1625: därpå fin-
nes, med Frälsarens och the 12 Apostlars Bilder, och in-

186

scription: Euntes in mundum universum, predicate Evange-
lium omni creature. Doctor Luthers och Melanctons Bröst-
bilder äro satte pa Pelaren wid Predikstolen.

14:0. En stor och wacker lius krona af Messing, som
en wid namn Joh: Veilanus Barnfödd i Raumo har förärdt,
hwilcken sedermera skal warit Provincial Inspector i Pom-
mern, och bodt i Strahlsund, samt blifvit nobiliterad. In-
scription är denna: In honorem Dei, Sospitatoris et memo-
riam Posteritatis, in Civitate Raumo Patriae sue charissima.
Hoc monumentum posuit. |

Johannes Jacobi Veilanus.

Anno quo Gustavus Rex et Christina Regina Dei ope
Trivmphant hostesque Ovantes superant. Matth: Cap: V: 26.
Luceat lux vestra coram etc.

Sa finnes och derpà en hop wackra Latinska verser.

15:0. En mindre Lius krona med Artal 1640. och for-
ard af Carl Finnonius.

16:0. Hwad Grafstenarne vidkommer, sa aro wal har
i kyrckian 9. st. af dem: men inscriptionerne äro eij läse-
lige på alla, så wida bokstäfverne äro utnötte, utan i Cho-
ret är en hwarà läses: Petter Larsson Talvainen, Anno 1639.
d: 2. Novembris, hwilcken nu jemte Grafven hörer handels-
man Abraham Sonck til.

En Dito i Choret på en murad Graf med detta namn
och Artal Laurentz Balzarsson, Brigitta Jéns dotter, Anno
16. Hörer nu Borgarena Gethardt Marelin och deras med
arfvingar til.

En Dito på en murad Graf på stora Gängen med Pa-
skrifft: Berthel Classon Bang, Brita Matthsdotter, Henric
Berthelsson Bang, Elisabetha Simons dotter. 1691. Hörer
til deras Arfvingar.

187

En Dito pa en Mullgraf 4 stora Gangen utan inscrip-
tion, med detta Aratal 1640. hwaraf handelsman Bartram
nu är Agare.

Inscriptionerne pa de öfrige Grafstenarne äro oläselige.

17:0. Chor-taket är maladt med gammal Munckemäl-
ning och atskillige stora Bilder och Muncke bokstäfver samt
4. diur, hwilcka lara beteckna de 4 Evangelisterna.

18:0. J Sacristian wises ock et Pafwiskt Rökelse kar
af koppar som wager ungefär 4 mk. och är propert arbete.

19:0. Klackstapeln har brunnit i wadelden ar 1682
jemte kläckorna, och af de 2° som nu finnes, äger den större
klackan detta Ahrtal 1684. Uppa bägge sees ätskillige
Skrifftenes Sprak och andra inscriptioner.

Uti Pyhima kyrckia sees foljande.

Yxi wissi ja totinen Relatio eli selitys Pyhämaan Seu-
racunnan (:nijn cuin se nytt erinomaisex seuracunnax cutzu-
tan:) ensimäisest Fundamendist ja kirkon Perustuxesta.

Ensist on tiettäwä, että Pyhimaan Seuracunda on al-
gusta ollut Laitilan kirkon ala annettu, ja sielä heidän piti
oppiman Jumalan Sana, ja nautitseman Pappein Palvelusta,
waan njn cuin Pitäjäs siehen aican ja algusta oli sangen
awara, muutoin myös tällä Cansalle täällä asuwaisille oli
sangen sopimatoin tila, pitkin matcan, Meeren, Soiden ja
Wuorten tähden eij tainet usein oppia Seuracunda Laitilan,
eikä sada nautita Jumalan Palwelusta, waan olit ja elit-
suures pimeydes, ja nee jotca Cuoleman campauxin tulit, ei)
saanet yhtähän Lohdutusta, eikä herran Ehtolista nautita;
nijn myös wähät Lapset epälucuiset nänyit ja pojes cuolit
ilman Casteta ja vastudest syndymätä. Tätä sijs surkiata
tila ajatelen, nijn ylös herätti Jumala muutamat Jumaliset,
Wijsat, ja Toimeliset Seuracunnan Jäsenistä, jotca tata sur-

188

cuttelit ja pahaxens panit, rupeisit neuwo ajatteleman ja
keskenäns suosittelemän cuinga taincaldainen wahingo ja Sie-
lun waara parataisin, owat sitten keskenäns päättänet, että
heidän piti etsimän Turun Capitlumit, että hietin saisit it-
sellens yhden erinomaisen kirkon eli Cappelin, joca heillen
joscus luuwattin, waan Laitilan Pappein Ahneuden ja senn
suuren Intradin ja tulon tähden cuin heitin Pyhämaan seu-
racunnast, ilman yhtäkän waiwa ja ansiot ylöscannot, eij
taittu Pyhämahan yhtekän erinomaista Pappia saada. Sixi
toisexi nijn on julkinen tosi ja tiettäwä, mitä kircon tilan
ja perustuxen tule, Pyhämahar, että Pyhämaan Luoto on
jotakin suuri, ja sijhen aican sen päälle oli ylitzen 40.
wahwan asujamen, ja erittä tämä Luoto itsens wahwast
mandermaast, nijn suolaisen ja Papa meren liki peniculman,
josa samas Luodos on yxi culuisa Satama, jonga heitin owat
cutsunet Pijspan Satamaxi, nijn cuin se wielä nyt cutsutan,
ja on tämä satama sangen tarpellinen nijllen jotca Pohjai-
sest purjettuwat Turkuhun, Udelmaal ja Wiroin; Ja nijn
cain tämä Satama eij ollut ainoastans tiettäwä läsnä olewai-
sillen Pitäillen, mutta myös ymbäri coco häämen maan, ja
ne jotca julkisia pahoja töitä teit, ja eij taittu cohta tuo-
relda tyüldä käsitettä, owat heitin tätä Satamata etsinet ja
oppinet, sillä tawalla, että heitin tästä itsens wapahdit ja
pacohon pääsit Aloxisa muihin maacundin. Waan nijn cuin
Pahantekiät eij tainet nijn pian Aloxita cohdata, cuin hei-

.dän mielens oli nijn on Monen Porton ja huoran Lapsen syn-

nyttämisen hetki ennättänyt, ja cuin he synnytit on monda
lasta täsä satanas surmattu, jonga tähden on itse satanas
sanut suren wallan, nijn että cosca ehto ja pimeys tuli, owat
heitin itsens ängänet julkisest huoneisin, ja tehnet suuren
murhan, eij ainoastans ihmisillä, mutta myös järjettomille
Luondocappalillen, cuitengin erinomaisest wähillen Lapsillen

189

Wuotesen ja Wackun (:eli kehton:) jonga tähden hän on
cutsuttu Pahaxi maaxi, vaan ilkidild ja pahoilda Jhmisildä
wielä pahemin Murha Luodoxi. Tain caldaisia wahingollisia
wierahita pois poista ja torju, on taas Jumalan hengi ylis
walistanut mutamita toimellisia ja wanheja newo ajattele-
man, ja owat päättänet etsiä, sekä Mailmalista että henge-
listä Esiwalda, että heitin wihdoin wimeingin saisit ylös ra-
keta yhden kirkon eli Cappelin, ja saisit ermomaisen Papin
ja Jumalan Palveluxen, joca heilen sallitin ja myötä annet-
tin, nimittäin rakenda itsellens kirkon waan Papit Laitilasta
piti heitä oppiman Jumalan Sanan ja Palvelluxen cansa.
Waan eij ennen saanet erinomaista Pappi, cuin sen suuri
Waldian drottning Christinan hallituxen ajalla, cosca kirjoi-
tettin Christuxen Syndymä Wuodest 1639. Cosca nytt kircko
oli ylös rakettu, owat heitin taas etsinet Duomio Capitlumit,
että Pispa tahdois anda tämän Uden kirkon Wihkiä, ja owat
hänelle sen edest caunit luwannet, nijn cuin puolittain us-
kottapa on, Raurion Maan, joca nytt Torlahden ala on ja
nautitan, waan wanhast oli Cappelcunnan omaisus, jonka
myöskin Pispa heillen salli, sen wanhan tawan ja Pawin
Menon jalken. Nytt cosca tämä näin tapahdui ja kirko wi-
hittin, Jumalan sana sarnattin ja messu pidettin oyat ne
Papit andanet tälle Luodollen toisen nimen, ja nijn muutta-
net Pahan Maan, Hywäxi Maaxi. Nijn owat nämät julmat
Wierahat saanet suuren kirun julman ja suuren cauhian huu-
don cansa itsens andanet Paappa meren purjehtiman suur-
ten kiwi pasisten cansa, ja nijn sen päijwän perästä eij
enämbi sen caldaisia julmi Wierahita cuulunut, ja myöskin
Jumala Caickiwaldias edespäin warjelcon cuulumast! Jumala
Caickiwaldias, joca tiimin Cansan ja Seuracunnan olet erin-
omaisella tawal omistanut ja perustanut, sinun Cansaxes,
andanut heillen tämän suloisen nijmen pahasta nimestä Py-
13

190

hamaa, anna heille Pyhän henges Lahja että heitin nijn
mahdaisit täsä ajallises Pyhäsmaas ela, että heitin olisit so-
weljat tuleman asuman sijhen ijancaikisen Pyhänmahan Tai-
wan Jlon ja riemun. Jumala Kaikiwaldias myöskin hänen
Ainocaisen Poicans Jesuxen Christuxen ansion tähden, sen
Pyhän hengen cautta lainattcon ja suocon heille hänen P.
Sanans ja Sacramentis nautita, andacon oikiat ja Toimelli-
set Saarnamiehet ja Opettajat, wijmeisen Mailman louppun
asti Amen.

Monumenter som finnes i Töfsala Moderkyrckia, äro:

Wapen och Phanor med theras Inscriptioner.

1:0. Innom Choret pa Qwinfolcks sidan star pa wap-
net med förgylta Bokstäfwer: Then Edle och Wälb: Herr
Lars L: Carplan then yngre til Wijas, Achtis och Ädensari.

Pa Phanan äfwen med forgylta Bokstäfwer.

Then Edle och Wälb: Herr Lars L: Carpelan den yngre
til Wijas och Adensari, fordom wälbestält Major öfwer ett
Regemente Jnfanterie, Ahr 1608. d: 8 Maii föddes på Wi-
jas A° 1655 d: 12. Augusti klackan emellan 12. och 1. om
dagen i Adensari afsomnade, och uti Töfsala Moderkyrckia
d: 9. Martii Ar 1656. begrafwen. Gud Siälen ewinnerl.
frögde och kroppen med alla Christ trogna en frögdefull up-
standelse pa yttersta dagen förläne.

2:0. Utom Choret på Manfolcks sidan med bokstafver.
J. A. R. 1636.

3:0. Utom Choret vid Pelaren pa Qwinfolckssidan, med
forgylta Bokstäfwer på Wapnet: Hans Kongl. Maij" fordom
Tromans och Räds Sal. Herr Grefwe Pehr Brahes hofmäs-
tare Sal. Herr Eric Carpelan, är född pa Wijas Gard Ar
1618. d: 15 Maij och i Herranom sal. afsomnad dersamma-
städes d: 1 Septembr. 1692.

191

4:0. Wid samma Pelare à andra sidan: Then Ädle och
Wälb: Lars Carpelan til Wijas och Achtis etc. fordom As-
sessor uti den Kongl. hofrätt i Finland, är i herranom af-
somnad d: 6 Octobr. 1648. hwilckens Siäl glädie Gud, och
en frégdefull upstandelse forläne.

5:0. An wid samma Pelare åt Choret med bokstäf-
wer: J. G. S. Anno 1619.

6:0. På Manfolcks sidan vid Pelaren af Choret, Kongl.
Maij® Trotienare den Edle och Wälb: och nu Sal. Ryttme-
stare Thomas Starck, herre til Kahiluoto, Lapila och Busila,
ar fodder Anno 1630.* d: 16 Octobr. och i herranom afsom-
nat d: 23 Junii 1697.

7:0. Wid samma Pelare star pa Wapnet Christus är

mit lif, och déden är min winning. Sa och en hängande

Phana utan Inscription.

8:0. An wid samma Pelare en hängande Phana med
forgylta Bokstäfwer, tryckt à bägge sidor, Adle och Walb:
Ivar Stiernkors fordom till Ström och Särckilax ligger har
begrafwen, füdder Ar 1592. d: 4. Septembris död blefwen
1667. [?] d: 3 Martii och til sit hwilorum beledsagad här i
Töfsala kyrckia A° 1668. d: 18 Octobr. Gud honom med
alla Christtrogna Siälar frögde.

9:0. På Södra wäggen ett Wapn med Bokstäfwer O.
GEBEN 622.

10:0. An brede wid et Wapn med inscription: Hans
Kongl. Maij Trotienare och Wälbestälte Major under In-
fanterie den Ädle och Wälborne herren herr Michaël Eries-
son Sölfwerarm, til Särkilax, Langholm och Ström är född
Är 1657. d: 18 Augusti och Afsomnade d: 1 Sept. 1691.
Gud förläne honom en frégdefull upständelse.

11:0. Gent emot Predikstolen vid Pelaren. Hans Kong].

192

Maij War Allernadigste Konungs fordom Trotienare och
Ryttmästare under Abo Lähns Cavallerie Regemente, nu
mera hos Gud Sal. Högwälb: Herre Herr Herman Reinholdt
Zoege, är fodder hit til werlden Ar 1653 d. 16* Julii i Re-
vels Stad och i Herranom Sal. afsomnader A° 1698. d: 20
Febr. uppå sitt Boställe Heickilä Gard.

12:0. Wid samma Pelare at Choret, med hängande
Wärja äfwen [ett] Wapn, hwarpä star 2. st. Anckare med 2.
Apple emellan etc. underskrifwit. Jag hafwer kämpat en
god kamp, jag hafver öfwerwunnit segren och behållit trona.
Ar 1673.

13:0. An wid samma Pelare, Wapn med hängande
Wärja, hwarpa star 4. swarta hästskor och öfwerst en karl
hafwandes under hwarthera armen 1 Trompete och underst
skrefwen: Jobs 19: Jag wet at min Förlossare lefwer och
han skal pà sidstone upwäckia mig af Jordene.

14:0. Thernäst wid Pelaren à Manfolcks sidan et Wa-
pen. Kongl. Maij Troman och sedermera Commendant pa
Kecksholms Slätt, den Adle och Wälb: Harald Fotangel,
til Kahiluoto och Kermyndöö, är född Ar 1606. d: 31. De-
cemb. afsomnad d: 16 Augusti 1676. Gud hans Siäl frögde.

15:0. Wid samma Pelare at Choret, ett Wapn. Har
äro begrafne d: 31 Augusti 1679. Adle och Wälb: Carl Gus-
tav Starck, til Kahiluoto och Lapila född d: 29 Januarii
1678. och samma Ar död blefwen h: 4 Febr. Tillika med
thess Broder S: Christer Laurens Starck til ibidem född d: _
22 Febr. 1679. död samma Ar den 15 Juli. Gud theras
Siälar frögde.

16:0. An wid samma Pelare med bokstäfver E. A.S.
A° 1636 d: 8 Sept. afsomnade den Edle och Wälb: Eric
Arvedsson. Fordom til Sufö och Karmundod. |[!J**

* Bor vara 10. ** Kärmundö.

193

Grafstenar finnes här i kyrckian allenast 5. st. à hwilka
warit inscription. Then 1: ligger pa Sal. Herr Probsten Ber-
sii Grafs ingång, mitt uppå Choret, och then andra, brede
_ wid samma, men som bokstäfwerne aro utnötta igenom spi-
kar, som Församlingens Lemmar här bruka under sina skor,
så kan man nu eij mera hafwa någon underrättelse; utan
den 3:dje, som vid Bänckarnas omlagande nyl. til Sacristie
dören blifvit flyttat, och ar liten, med paskrifft: Här ligger
begrafven den Wälborne Herr Henrich Hornns 3. döttrar.
Jungfru Agneta Hornn. Jungru Christina Hornn. Jungfru
Anna Hornn.

En gammal Predikstol, som stod mit uppa Chorbalcken
6 alnar hégt, rund som en stor tunna, hwilcken warit i
fordna tider öfwerklädt med rödt Silcke och ännu finnes i
kyrckian, blef nedartagen, så som ock the manga Bilder af
Christi Pinos historia.

En gammal och sündriger Muncke kiortell.

1. Rökelse kar utaf koppar.

1. Monstrans, som uti inventario kallas til Oblat kiä-
ril, med Lack uppa och Christi crucifix.

1. Silfwer hwete Ax, med 3. knä som liknar halmen.

1. Hymnarium utaf Pergament, hwaraf stor del ar
bortrifwit, hwaruti och finnes följande afskrifft: Descriptio
Possessionum Fundi Presbyterialis Ecclesiae Tôfsalensis.
Item pro supplemento fundi presbyterialis assignatum est
presbyterio prædium Alho, cum agro et pratis. Item
Dominus Haquinus dedit et assignavit ad mensam curari
unicum prædium, dictum Harhulax, quod ipse emit pro
XXVI. Marcis. Item pratum dictum Prästnäs. Item Pratum
dictum Mutilax. Item Insulam dictam Kalfüô. Item pra-
tum in Sandalax, de decem plaustris. Item pratum Kirck-
nas. Item pratum in Hillois. Item curator habet quatvor par-

194

vas insulas, pro pastu Animalium dictas Backholm, Nauris-
loto, Patacaljo et Cusis. Item habet quoque Presbyterium
unam insulam dictam Rihema. Item quartam partem de in-
sula dicta Asama. Item pratum duorum plaustrorum in Vil-
lagio Marjus, occupat ibidem. Item una insula aliquot tem-
poris erat sub Presbyterio dicta Marjaluoto. Habet et Pres-
byterium unum prediolum dictum Puntis cum agro et pra-
tis etc. Amo D:ni MDVI.

Har i Församlingen har 2° Carpellaner, utaf Adelig
stämma förestät Probste och kyrckioherde Ambetet 150. Ar
tilbaka, hwilckas egit namn man eij kan finna, emedan Ser-
gianten Wälb: herr Carpellan ar franwarande til Fästnings
arbete, och hafwer hela Familias Personalier.

Pa Predikstolen star också 3. st. Wapn, med inscrip-
tion: Herr Henrich Flemming, Erpher auf Lehtis, Issentellis
Te und Laijs A° 1633.

Frau Ebba Erlands Dotter F. auff Itana, Elkebi, und
Edelbi Frau Syre Kursell F. auf Memhone, Fagernäs, und
Oibones.

Pa norra Waggen finnes en Tafla med Christi Cruci-
fix mit uppå, paskrifwit: INRI m4n> stående en Fader pa
ena sidan, och à andra 8. st; barn, med swarta kläder, och
hwit hufwudbonad. Wapnet star öfverst, och en hängande
swart Fana brede wid, utan inscription, pa tafian är at läsa:
Lefvi Wij sa lefvi Wij herranom: dö Wij sa dö Wij i her-
ranom etc. Men hvad som warit skrifvit underst kan nu
mera eij läsas, emedan färgen är affallen.

Kongl. Commissions resolution af Ar 1697. d: 28. Ju-
nii angående twenne hemman Puntis och Karhulax, som af
forna tider til Prästegärden blifvit skänckta, quasi ad pios
usus, är inhäftat wid den gaml. Pafwiske Mässeboken och

195

sa framt theraf infordras afskrifft, skal den Thett högwör-
diga Domcapitlet tilstyras.

Eljes sa finnes har eij mera märckwärdigt an at hela
kyrckan warit på Pafwist sätt innantil målad och nu alle-
nast af taket synande, sedan wäggarna for detta blifvit
hwitlimmade.

Monumenter i Wehmo Sockns Moderkyrcka.

J Wehmo Sockns Moderkyrcka och i sielfwa Choret
befinnes en Rehbinderska Familien tilhörig murad Graf.
Hwarwid inga andra märckwärdigheter ar at observera, an
thet öfwer Grafwen pa et långt skaftt i Choret hängande
samma Familiens wapn. Wapnet består af Löfwärck, samt
Fyra Fält theruti; twenne röda, hwarpa sta twenne öfwer
alt förgylta Lejon med Crona öfwer hufwudet, och hwar-
thera Lejonet haller med framfôttren pa et krokot skafft
något som liknar en Dahlyxa och 22° Swarta Fällt, med en
förgyllt Crona pa hwarthera, samt igenom Cronan 22° sma
Warjor i korsvis satte Spettsarne upät. Öfwer Fälten sta
22e hufwud och bröstharnesk öfwer alt förgylite, och ett
slikt harnesk pa hwarthera sidan utaf Wapnet, samt en stor
forgyldt Crona theremellan. Högst på wapnet, äro 27° ut-
sträckte förgylte Ornewingar At höger, med 22° Cronor emel-
lan wingarne; men at wänster star et stort forgylt Lejon
pa 22€ fötter med krona pa hufwudet, som bär pa sina fram-
fötter något som liknar Dahl-Pilar, til antalet 5. stycken pa
hwarthera foten. Under wapnet läses med förgylte Latinske
Bokstäfwer: Kongl. Maij* troman och Ofwerste öfwer Abo
och Biörneborgs Läns Cavallerie Regememente, den hög-
wälb. herren H* Bernhard Rehbinder, Friherre och herre [till]
Nuhiala, Brenboda och Balckis etc. är född hijt til werlden
d: 4 Julii A° 1639. och i herranom insomnad d: 9. Julii A° 1705.

196

Förutom ofwanomrörde Graf finnes afwen i Wehmo
kyrckia 2"? murade Grafwar, som framledne Probstarne har
i Församlingen Mag” Christien Walstenius och Mag? Jere-
mias Wallenius, hwarthera i sin lifstid latit upmura, med
behöriga grafstenar, wid hvilcka Grafstenar dock intet marck-
wärdigt at gifwa wid handen.

Eljes finnes har i kyrckian inga gaml. Documenter, eij
eller något annat som kunde tiena til Antiquiteters illustra-
tion i Wart käre Fädernesland.

Uti Lempälä Moder kyrcka finnes följande Document.

J Lempälä kyrckia finnes allenast framledne härads-
höfdingen Spofwenhielms Adeliga Wapn, med följande in-
scription: Kongl. Maijt* trotienare och häradshöfdinge, öfwer
Satacunda härads Öfre och Nedre delar, Wälb: herr Joh.
Spofwenhielm, födder Är 1650. och afsomnad i herranom d:
30 Maii[?] 1705. |

Uti Messuby, Ruovesi, Keuru och Längelmäki kyrkior
finnes inga Anttquiteter.

J Orivesi Moder kyrckia ses detta.

Här äro några gamla Fanor, helt slarfviga, hvilkas in-
seription eij kan läsas: brukade vid lijk-process och upsatte
1 taket.

J Kangasala Moderkyrckia finnes eij eller annat, än
allenast den Rundelska Familiens 22° Wapn: på det större
Wapnet är följande inscription: Kongl. Maij' til Swerige
troman förordnade Öfwerste Lieutenant och Commendant på
Ny-Slått, den Ädle och Wälborne herr Anders Rundell til
Sårola och Härrela afsomnade i Herranom d: 3 Decembr.
A° 1679. up sin 60. Ålderdoms År. Hwars Siäl Gud ewin-

197

nerl. frögde. Pa det mindre, denna inscription: Hans Kongl.
Maij‘* tro-tienare och wälbestälte Capitain til foot Adel och
Walborne Anders Rundell, hwilcken i Herranom är Saligen
afsomnad d: 6. Februarii 1690.

De i Acas Moderkyrckia befinteliga Documeñter äro:
one Pistolhielmarnas Wapn, Fadrens H° Ofwerstens och So-
nens Herr Majorens; hwilckas namn och déds tid af under-
skrifterna nu mera eii kunna ses.

Item 27° Adeliga Wapn effter Loschiöldarna, af hwilcka
then äldre Brodren Sal. HF Eric Loschiöld war Assessor wid
Kongl. hoffrätten i Abo, men den yngre afled i sin ungdom.

Loschiöldska Sterbbuset äga an i dag oklandrat en
sirskilt graf utom kyrckians Ostra Gafwel, hwilcken sal.
herr Assessoren Eric Loschiöld låtit upbygga och hwälfwa
af tegell; men sedan then blifwit förfallen, ar then repare-
rad med träwäggar, dock at hwalfwet än hanger.

Säxmäkie kyrckias Documenter.

Jnga andra Monumenter an Adeliga Wapen efiter De
la Motte, Gardie Meister, Ruthenhielm, Bergman, Brask
och Beck.

Palkiine kyrckias.
Trenne Adel. Wapen hängande à wäggen: Romano-
vitz, Birkhaltz och von Quantens.

Hattula kyrckias Wapn.

Lieutenanten och Commendanten à Tavastehuus Slâtt,
H* Matths Ersson Silfwerharnisk.

Lieutenantens til hast, Wälborne H* ‘Hans Borej [!]* til
Lepas.

Corporalens Wälb. Gustaw Silfwerharnisk.

* Beurei.

198

J Cuma Moderkyrckia.

1:o. Ett Adeligit Wapn, effter Sal. Ryttmestaren Gott-
hard Johan Baranoff. Wapnet är en Röd skiöld, i hwilcken
star et hwitt Lamb med förgylta horn, ofwan pa hielmen
en förgylt Sabel och en Tartarisk Pijl: Löfwärcket ar rödt
och blätt. Underskriftten Then Wälborne Herren Herr Gott-
hard Johan Baranoff Kongl. Maii* Trotienare och Ryttmäs-
tare Herre af Wittickala och Seppälä, hwilcken afsomnad är
uti en Sal. stund d: 9 Maij A° 1684. Thenne Slecten har alt
fätt sin ända och warit af Rysk extraction.

2:0. Ett Wapen efiter Sal. Johan Godenhielm. Wapnet
ar en skiöld af bla färg, theruti sees 22° förgylta Strömmar,
med en förgylt Pijhl emellan them, samt 22° förgylita Stier-
nor. Utur hielmen upstiga 27° Bla i korsswis lagde Pijlar,
med en förgylt Stierna, krantsen och Löfwärcket äro af
Gull och Blott: Underskrifften: Then Adle och Wälb: Johan
Johansson Godenhielm, ar hit til ussla werlden född A° 1693.
d: 14. Junii och i Herranom afsomnat d: 30. Martii Anno
1694. Gud förläne honom med Alla Christtrogne en frögde-
full upstandelse pa Jesu Christi dag.

3:0. Eljest finnes har i kyrckian åtskilliga gamla War-
jor med theras slidor, men owist hwilcka til Aminnelse the
uphängde äro fram i Choret, warandes i synnerhet en märck-
wärdig; sielfwa fästet ar af järn, wäl utarbetat, och med
sölfwer inlagt, jemte en mycket lang klinga, som ar try kan-
tig, och berättes wara et minnesmärcke effter en Mane-
schiöld, som warit Konung Johans den Tredies högstlofl. i
aminnelse Page, hwilcken druncknat i Cuma Elf, thet fans
ock igen for nagra År tilbakars ett mans persons lijk, som
ingen ‘förrutnelse än undergätt, fast thet langl. tider ther
warit nedersatt, neml. then tiden Kong Johan den Tredie,
såsom Hertig af Finland A° 1562. residerade pa Cuma Gard,

199

och berättade gamla kyrckiones Sexman Jacob Mårtensson
om 79 Ars Alder, at han af sin gamla Fader hördt berät-
tas, at thetta wore bemälte Maneschidlds Lijk.

4:0. En med svart kläde och flor öfwerdragen Wärja
til åminnelse effter Sal. Capitain Forss, hwilcken fastade
15. fulla dygn, utan at smaka thet ringaste, hwarcken mat
eller dricka, och dédde pa 16% dygnet, blef här begrafwen
d: 1. Novembris 1725.

J Ulsby Moderkyrckia:

1:o. Tvenne uthugna Grafstenar, fram i Choret, pa
émse sidor om Altaret; Then ena pa Norra sidan ar Kurc-
kiska Familien tilhörig, som i fordna tider innehafft Anoila
Säterj, och ligger then bekanta Kurcken pa den samma i
fulkomlig manna storlek uthuggen. Then andra Söder om
Altaret, är Finckiske Familien tilhörig, som förr warit Ägare
af Sonnäs Säterj, och hafwer, utom det at han och thess
Fru liggia uthugna, denne inscription: Carolus Fincke och
Ingeborg Boje.

2:0. Finnes then starka Kurckens harnesk, med hielm
och Pantsar, framme i Choret, fast nog söndrigt.

3:0. Atskilliga Wapn af tri, man kan eij veta, hwilka
de alla warit tilhörige, så wida på them finnes intet skrif-
vit, och ingen är så gammal i Församlingen, som kan min-
nas, när the blifvit tit satte, dock förmenas the wara före-
nämde Familier tilhüriga, si wida ther äro några, som haf-
wa likhet med det nu warande Kurckiske wapnet.

4:0. Konung Olof den Tiockes eller heliges Beläte ut-
huggit i trä wäl forgylt, med en Stridshammare i handen,
af hwilcken förmenas, at Ulfsby kyrckia och Sockn fått sit
namn, så at den rättare borde kallas Olofsby an Ulfsby;

200

vid: Dissertat: Mag: Joh: Talpo, d: 18. Febr. A° 1738. Aboa
ventilatam.

5:0. Twenne utgamla Rökelsekaar, det ena af koppar
med lack uppå, det andra utaf läder äfwen med Lack uppå.

I the öfrige kyrckiorne här i Probsteriet, såsom Harja-
valda, Kiuhlä, Säkylä, Kura, Hängilax, Kiuckais, Euraäminne,
Lufwia, Biörneborg, Hwitsbofierd, Norrmarck och Sastmola,
finnes intet, som tienar til wart kiära Fädernes Lands An-
tiquiteters illustration, eii eller nägre Adel. Wapn eller lagde
Grafstenar.

The i Hwittis Moderkyrckia befintelige Antiquiteter
och Inscriptioner.

1:0. Altare-prydnaden består af 27° uti et skåp stående
forgylte Bilder, den ena en Konungs och den andra en Bis-
kops; then förra förmodeligen Konung Eric den IX:des och
then senare Biskop Henrichs, hwilcken star uppa en under
honom framstupa liggande mindre Bild, som har en yxa i
hand och föreställes med et blodigt hufwud samt förtwiflad
upsyn.

2:0. En Päfwisk Mässebok med gammal styl och fär-
gade Bokstäfwer, nagot sönderfallen och incomplett. I sam-
ma Bok finnes denna skrifft: Istud missale empt™ est p. ecela
Huittis. a Anund M* pro r Dno D:no Magno Epo Aboen.
ano Medxıv°.

3:0. I wapen-huset under Tornet, Riddaren St. Jörans
Bild sittiande til häst, och en pa ryggen liggande drake,
under haste fötterne; Begge sönderfallne.

4:0. I kyrckians Material-Bod, uti et Skåp, hwaruti sta
3"e Bilder, 27° mans och 1. qvinnbild.

5:0. Afwen therstädes et skåp, theruti star en Qvinno-
bild, med ett pa knät sittiande Barn.

201

6:0. Uppä Lecktaren äro 12: Apostlarne målade, och i
nedre kanten denna inscription: om jag förgiäter tig Jeru-
salem, så warde min högra hand förgiäten. Gud til ära och
Hwittis kyrckia til prydnad, hafwa wii latit malningen til
denna Läcktare med egna medel förrättas. Johannes Kecko-
nius Pastor 1 Hwittis. Johannes Barck. Daniel Larsson Id-
man. Matthias Tacku. Paulus Callia. Anno 1683.

7:0. Ett crucifix fästat wid kyrekiowäggen, med Fräl-
sarens Bild hängande pa korset. Nederst af thetta korss
är denna paskrifft: Renoverat A° 1683. Thessa äro de an-
tiquiteter, som wid Hwittis Moderkyrckia finnas, uppa hwilcka,
utom de här utsatte, inga Aretal blifvit teknade, sa at ei
eller om kyrckans Alder någon effterrättelse kunnat erhållas.

Documenter, som kunde höra til antiquiteten finnas här
inga; och ibland Almogen har then berättelsen warit oang-
bar, at ta Hwittis Församling hördt under Karcku Probsteri,
ungefärligen för 150. ar sedan, skal ta ther warande Probst
til berörde Karcku kyrckia samladt, sa thenne Hwittis, som.
flera kyrckiors gamla skriffter och handlingar.

I anseende thertil at i thenna Sokn ingen Sätesgärd
finnes, eii eller något herrskap här warit boende, saknar
kyrckian prydnad af Wapn, Grafstenar och flera dylika min-
nes märcken, effter Adeliga Sockne boar.

Wirmo Moderkyrckas Antiquiteter.

1:0. Ett rökelse kar af Messing, brukat i Päfviska tider.

2:0. Sal. Henric Flemmings Prächtiga graf i hög Cho-
ret, höger om Altaret innom de Skranckwärck ther är, och
star i en mans fulkomliga harnesk ifran Topp til ta; 2 st.
wäldiga stora swarta Fanor 6fwerst hängande med frantsar
omkring, 14. st. små fanor Fädernes och Mödernes Ahnor,
mast formurcknade och affalne, och emellan dem herrens

202

skiöld och hans swärd med swart flor om fästet. Mot Gaf-
wel wäggen stär et uprest Epitaphium: uti nedersta delnin-
gen Christi korss, herren sielf med sina söner pa thena ena,
och Frun med sina döttrar pa den andra sidan om korsset
pa knä liggande; uti den andra delningen Christi himmels-
färd och ypperst yttersta domen, alt malade; hafwer ther
ock warit nagot skrifvit, men alt dels fallit af, dels ock
oläsligit. Sal. Herr Flemmings tienster och kall wet man
intet utaf, men ligger här sielf begrafwen med sin Sal. Fru
Soop” (den första** Frun har hett Sigred Cursell:) hon ligger
i en koppar kista; Pa den ena ändan af Grafwen sta in-
hugne i sten af Tyska déds Psalmen: Wenn mein stundlein
vorhanden ist etc. följande 5: vers pa tyska: Sa fahr ich
hin zu Jesu Christ, mein arm ich ausstrecken etc. pa andra
ändan orden: Omnia vanitas.

Uti Nousis kyrckia.

En Graf, hwaruti St. Henrich Finnarnes Apostel och
Biskop, sedan han af en barbarisk bonde i Finland blef ihiäl
slagen, blifvit begrafwen uti berörde kyrckia, hwilcken Graf
är dyrbar och består af Messings Platar, som berättes wara
sänder ifrån England, tädan han St. Henric säges kommit
sil Swerige och sedan til Finland. Om St. Henric thess ar-
bete, déd och Begrafning, ar at see uti Capellanens wid
Swenska Församlingen i Abo, Mag And: Hasselquists, i
Abo hälne Oration A° 1682. samt uti Candidatens nu mera
afledne Matth: Fontenii gradual Disputation, hallen RÅ bo 1737.

Uti Lemo Församling finnes intet.

Följande Monumenter ses i Pöyttis Moderkyrckia.
Twenne Adeliga Wapn finnes allenast härstädes:

* Bör vara Bååt. ** Skall vara andra.

203

1:0. Claes von Birckholtses Wapen af Ar 1638. som
har til skiöld 3"° swarta lika som Granadeur mössor, af dem
sta 2° under i bredd och en öfver formerandes en trekant.

2:0. En annan utan Artal och uttryckeligit namn, al-
lenast med bokstäfver M. G. L. samma Adelsman berättas
af gammalt folck hafva hetat Salberg, han förer i skiöld en
Fogell in uti Wapn: Fogell seer ut, nästan som en Trana.
Inga andra märckwärdigheter finnes härstädes.

Contulit
Abrah. Frosterus.

[Härefter följer i samlingen den förut meddelade beskrifningen
öfver Närpes kyrkas fornminnen, Hvilken beskrifning här utgöres af
det utaf kyrkoherden i församl. H. J. Carlborg den 18 april 1749 till
Consist. eccl. insända originalet. Detsamma begynner sålunda: ,I an-
ledning af venerandi Consistorii Aboensis respective skrifvelse af d.
31 januari 1749 uppå Cancellie Rådets Wällborne Herr Anders Anton
von Stiernmans åstundan afgifwes i ödmjukhet från Nerpes Moderkyrc-
xia följande:* — Efter denna beskrifning följer nedanstående privata
originalbref:]

Högädle och Wälborde Herr Cancellie-Råd, Höggunstige Herre.

Hos Wälborne Herr Cancellie-Rådet aflägger jag ödmiukast
tacksäjelse för det höggunstiga brefwet, som jag i fiohl om Sommaren
hade äran at få från Dess wärdaste hand.

Sedermera har jag fått ‘om händer de tvenne pergamenten,
hwilka härjämte i all ödmiukhet öfwerskickas til genomläsande, och,
om ej alt däraf förr vore för hand, atcopierande. Därutaf finner man
at Nerpis Sokn ej förr än 1605 kommit under Korsholms lähn. Allmo-
gen har wäl 1599 giort ansökning therom, men den gongen fått af-
slag. Wälborne Hr Palmskiöld lärer hafwa irrat sig härmed uti sina
manuscripter, och Mathesius pag. 91 in medio efter honom. Af dem
begge ledder har jag här i Sacristian skrifwit at Separation skedt från
Satagundien 1599. Sed perperam.

Nar jag först kom hit för 20 år sedan, hörde jag af gamla Man
berättas, som thet fått weta af sina fader, at Pastor Martinus War-
gius blifwit transporterad härifrån til Tårneå såsom jag i fiohl uti min

204

Uti Mantzile kyrkia.

Kongl. Maij*® Tro Tienare och Wälbestälter öfwerste
Lieutenant till häst öfwer den Swänska och Finska Adels
Fanan och under herr Baron och Ofwersten Marten Linhielms
Regimente, den Högwälborne herr Johan Thevis, herre till
Nas och Sallihge, afsomnade i Herranom d. 8 Septemb. A°
1691. och blef begrafwen i Mäntzäle kyrkia d. 7 Aprillis
A° 1695.

Hans Kongl. Maij' wär Allernadigste Konungs och

berättelse annoterade. Utaf det andra pergamentet finner man det be-
styrkas af hans egenhändiga Inventario, som han lämnat til sin efter-
tridare Dn. Laurentius Johannis Gallus Smolandus nemligen ar 1624.
14 Junii. Skulle han har blifwit död, så hade han icke uti inventario
kunnat namnge sin Successor. Jag nämnde da, at han skal ha mast
gå dit mot sin wilja Det är ock troligit, medan ingen rätt gärna gar
från liuset til yttersta mörkret, och från en tempererad luft til skar-
paste köld, wälförstäendes höst- och winter-tid. Sa är ock Nerpis sa
godt pastorat som Torne, hwad ej kättre.

At Wälborne Hr Cancellie-Rädet snart nog torde fa fran Fin-
land hwad som ästundas, tror jag, medan i winter alfwarsamma cur-
ser fran Consistorio därom gått omkring. En Comminister i Limingo
benämd Gabriel Peitzius skal hafwa stateliga gamla saker efter sin
fader, som var Pastor i Salo och Brahestad, om hander, men den man-
nen är något singulair, och vet behålla sina antiquiteter inom lås och
nycklar. Far nu se, hwad han gor, da thet lafwas premium. Skulle
gubben wandra af, och Sonen Mag. Peitzius, som ar Caplan i G. Car-
leby, finge skrifterna i hand, så vore han långt mera diseret än den
enwise fadren.

Mot den tid organisten Ramstedt, som 6fwerforer detta, lagar
sig på äterresan hit tilbaka från Stockholm, sa torde Wälborne Her
Cancellie-Radet täckas låta honom fa pergamenten med sig.

For ôfrigit näst anmälan af min devoir med al vördnad aflefver,

Hôgädle och Wälborne Hr Cancellie-Radetz,
Nerpes d. Odmiukaste tienare
10 Apr. 1750, Henr. Joh. Carlborg.

205

Herres Tro Tienare och wälbestälter Ryttmästare öfwer ett
Compagnie Cavallerie, den ädle och wälborne Herr Petter
Nasaken, till Mäntzala, afsomnade i herranom A° 1679. och
blef begrafwen d: 1. Januarij A° 1680. Gud honom med alla
Christtrogna en frégdefull upstandelse förläne.

Kongl. Maij's Tro Tienare och Lieutenant under Ca-
vallerie, under Walborne Herr Ofwersten Buttbergs Regi-
mente, den ädle och wälborne herr Ewolt Gustav von Vit-
tinghoff, blef begrafwen i Mäntzela kyrkia A° 1674 d: 10
Januarij.

Hans Kongl. Maij‘, war Allernadigste Konungs och
Herres Tro Tienare och wälbestälter Fendrich öfwer ett Com-
pagnie Infanterie den Ädle och Wälborne herr Anders Möl-
ler till Korfwentaka, och Lindenhof, hwilcken afsomnade i
Herranom A° 1675 och blef begrafwen d. 14 Januarij 1680.
Gud honom med alla Christtrogna en frögdefull upständelse
förläne.

Förtekning 4 de i Perna kyrcka befintelige Familiers
wapn. |

1. Creutzars 4 stycken.

Det första för Jacob Creutz, Herre til Casaritz, Herre
til Sarvalax, Abborfors och Liuxala född 1640. död 1667.

Det andra för Ernst Johan Creutz, Kongl. Råd och
President wed Hofrätten i Storfurstendömet Finland, Fri-
herre til Casaritz, Herre til Malmgård, Siundby och Tam-
merfors. född 1619. död 1684.

Det tredie för Axel Creutz, Ryttmestare under Her
Baron och Ofwersten Fritz Wachtmesters Regemente.
död 1693 [?].

Det fierde är litet med et korss i blått Fäldt jemte
underskrifft : Creutz af Sarwalax.

14

206

2. Duwalt af Makerston.

3. Nisbet.

4. Bredaw.

5. Plesse.

6. Berg af Saggat.

7. Lodh af Kelp och Vndel.
8. Roos af Groos Rop Majan.
9. Duker af Kauu.

10. Gyllenhorn.

11. Frij Le af Hapaneme.

12. Hesse af Wichtorff.

13. Anreper af Soor.

14. Operlach af Lanametz.

15. Hylser af Ekeln.

16. Ständfast 3 stycken.

Det första hafwer underskriften af Job. 19: 25.

Til det andra ar underskriften tagen af Phil. 1: 21.

Under det tredie läses T. 4: 9.

17. Tre stycken med 3 gyldene omwända Skalar i blat
Fäldt à högra sidan af skölden, och à den wanstra. et oxe-
hufwud i silfwer- och 7 stiernor i blat Fäldt. Underskriff-
terne äro à alla 3 af tiden sa förtärde, at icke en bokstaf
synes.

18. Et som förer i Skölden en i silfwer fäldt löpande
Raf, och 2 Stiernor i blat faldt, som omgifwa en alfwarsam
man, then thir haller i hégra handen en Pijl. Hafwer eliest
ingen inscription, berättas wara Golovast tilhörig.

19. Et, som är mycket högt upsatt; à hwilcket ock
inscription är tämeligen förtärd, utgifwer en Under Officer
wed Jönköpings Regemente, wed namn Janston, for sin Fa-
milies wapn.

Antiquiteter finnes eij wed kyrckan flere, än en stor

207

funt af gråsten med 3 där til hörande ovala stenar. Trefal-
lighets stenar fordom kallade.

Uti Sibbo Sochns kyrkia.

Der Hock Edelgebohrner gestrenger Grosswest und
Manhafter Herr Walter Adolph Patkull, Jhr Köngl. Maij'*
Zu Sweden wohlmeritirter Capitain von des Herr Baron und
Obristen Rebinders Regimente, Zu fuss, ist anno 1658. den
16 Maij, an diese welt gebohren und anno 1692. d: 20 De-
cemb: in Gott Sehlig Entschlaffen Seines Alters 34. Jahr, 7
manat, undt 4. Tage.

Kongl. Maij® Tro Tienare, och wälbestälter Cornett
‘under Cavallerie och wälborne Herr Öfwer[sten] Per Mangers
Ekholdz [regemente], den ädle och wälborne Herr Petter
Bläfiäld, till Saustala och Masby, hwilken afsomnade i Gudi
d: 10. Martii ahr 1700., och blef begrafwen samma ahr
d: 26 aug:, Gud honom med alla Christtrogna en frögdefull
upständelse förläne.

Hans Kongl. Maij** wär Allernadigste Konungs Tro
Tienare och wälbestälte Lieutenant, öfwer Dragunar, under
Öfwersten Wälborne Herr Arue Forbus Regemente, den Edle
och wälborne herr H. Fromholt Joh: Nasaken till Nickby,
afsomnade i Herranom d: 16 Decemb. ahr 1682. och blef be-
grafwen d: 25 Januarij ahr 1685., Gud honom med alla
Christtrogna en frögdefull upstandelse förläne.

Grafsten uti kyrkian.

Herr Baron och Ofwersten Gustav Adolph Mellins och

des arfwingars Graf, anno 1706.

Förteckning pä the i Tenala Moderkyrckjo, belägen i
Nylands höfdingedöme, Raseborgs Wästra härad och Abo
Stifft, befindtelige Monumenter, Adeliga wapn och lagde graf-

208

stenar, samt Afskriffter af Jnscriptioner och andra ålderdoms

Minnings-märcken. författad och uprättad Af Joachim von
Glan Probst och Kyrckioherde i Tenala.

Epitaphier.

1. Ett Epitaphium uthuggit af steen med Christi Cru-
cifix samt pa ena sidan af korss-foten en Mans- och 4 den
andra sidan en qwinnas-Bild, som liira wara de begge Ma-
kar, om hwilcka i nedanstaende Jnscription, sälunda lydan-
de, förmäles: Thenne steen hafwer den Edle och Wälbördige
Arved Ericsson til Lindö låtit sättja sin kiäre hustru den
idle Wälbördige fru HD Fleming til åminnelse, hwilcken i
‘Gudi afsomnade den 16 Januar: A° MDCIII sins ålders 49.
Pa sidorne af detta Epitaphio finnas 2"° Pelare af sten, a
den ena Pelaren star ofwan til en krökter arm och nedan
til en hand hållande i en wärja. Och säjes denne Arved
Ericsson warit en Stalarm och detta wapn et Stalarma-wapn.
Pa andra Pelaren mitt emot star ofwan til Fleminge-wap-
net och nedan til en flat hand. Detta Epitaphium star straxt
bak om altare-taflan jemnt wed muren insatt, och straxt ne-
danföre finnes denna Familiens graf, som är murad och be-
täckt med 3"° sma grafstenar i bredde. Pa den ena stenen
är ingen skrifft. På den, som emellan ligger, finnes i stenen
uthuggen en bögder arm med namn derinunder Eric Ar-
vidsson. Brede wid å samma sten finnes en hand, som hål-
ler en wärja, med namn derinunder Beata Nilsdotter. Der-
näst på samma sten står Fleminge-wapnet med namn inun-
der Herman Fleming, och där brede wid finnes ett annat
wapn med en flat hand uthuggen i samma sten med namn
inunder Gertrud Hockons doter. På den 3%e i bredd med de
andra liggjande stenar finnes äfwen wäl den krokota eller
bögda armen uthuggen och Fleminge-wapnet der ut med.

é

209

2. Ett Epitaphium pa wäggen bak om Predikstolen,
effter framledne Probsten och kyrckioherden här i Tenala
herr Petrus Jngemari. Hela machinen är lik ett skåp med
dörr och klincka före. Utan pa dörren står bemälte Probst
Son och Successor H. Magist: Jonas Petrejus i sin fulla
Presteskrud afmälad med dessa orden där brede wid: Hwem
detta Epitaph: angår och om den här i kyrckan thertil hö-
rige graf och graf-stelle effterser den gunstige Läsaren här
innanföre, hwarest följande Personalia pa Latin och Swenska
läsas: Christiane hujus Ecclesiæ Laudatissimus Pastor Pl. Re-
verendus Dom: Petrus Jngemari in Celebri hoc Templo pla-
cide quiescit. Extollit historia suorum Gigantum miracula,
quos magnitudo virium, vastitas corporum et stupor olim
commendabant. Verum nihil sunt ista somnia, in compara-
tione hujus viri, qui gladio Spiritus, majestate vocis et pon-
dere xternitatis gloriam conservabat, animarum salutem pro-
movebat, Diaboli disturbabat Tyrannidem. Natus est anno
post redemptum orbem 1593. de honestis parentibus, in foe-
cunda ingeniorum matre Smalandia, mox educatus fideliter,
absolutisque in Scholis et Academiis Patriæ illis studüs,
quorum ope, alta ingenia in suam perfectionem consurgunt.
Auspiciis Divine Providentiæ et Favore illustrium Virorum,
primo Lectioni Logices admotus, cui in Gymnasio Aboæ eg-
regie præfuit, postea introducta ibidem Academia etjam Elo-
quentiz Professoris munus ultra biennii spatium obiit. Sed
imperscrutabile arcanum æternitatis hinc doctissimum virum
subduxit, et Tenalensis Ecclesiæ Pastorem ejusdemque Præ-
positum constituit. Quem nobilem locum Pietate, virtutibus
actu commeruit dexteritate maxima et Zelo tenuit, Cultum
Dei ne langvesceret sedulo curavit. Jn Conjugio, cum libe-
ris, cum singulis, caste, sancte, sincere vixit; quoad decreto-
ria hora facili morbo solveret animam immortalitate dignis-

210

sinam. Jta Vir ille gravissimus, postquam vivendo imple-
visset Annos Octo supra Octoaginta, satur etatis, satur
honoris, plenus gloriæ caducam vitam cum eterna commuta-
vit. Alias vetustas nox et Chaos sepelient. Hic superstes
erit in animis hominum, fama rerum, æternitate tempo-
rum. Pa ena sidan af ofwannemnde skrifft finnes se-
dan följande: Nascitur A° 1593. 3. Apr. in Parochia An-
derstad, Villa Böökhullt. Pater erat colonus, Pius et assi-
duus Jngemarus Nicolai, Mater Anna Benedicti. Frequentat
schol:Wexiöensem A° 1614 Nycopensem 1617. Calmarien-
cem 1622. Hoc tempore etjam Præceptor erat in Celebri aula
Nob. D. Hammarschiölds de Tuna. Studet Ubsaliæ A° 1627.
A° 1636 Ordines accipit Sacros ab Episc: Wex: B. M. Nico-
lao Krook. Holmiæ Prid: Fest: Pentecost: 1637. Vocatione
Episcopi B. M. Jsaaci Rothovii venit Aboam, ubi 1™° Lec-
tioni præfuit Logices, deinde Professioni Eloquentiæ Consis-
toriique sedit Assessor. 1644. Pastor fit Ecclesiæ Tenalensis.
Hic quidquid laudabile est peregit usque ad beatum exitum
vite. A° 1642. jungit sibi uxorem filiam Pastoris Finströmen-
sis in Alandia B. D. Petri Birgeri Sigredh nomine que tres
Filios cum una gnata peperit. Jlla 1653 defuncta, alteram
ducit uxorem, viduam quandam Margaretham Petri A° 1655,
ex qua ipsi nati filii duo. Pa andra sidan finnes följande:
Denascitur A° 1681. 22. Junii. hora diei 11™*, ac placida
morte, omni dolore jam ope Dei superato, sedens in sella

beata exspirat. Vir acri per totam ætatem suam ingenio,
| corpore licet infirmo, multo ex labore variaque afflictione de-
fessus, completis ipsi in hac misera vita Annis 88. Mensibus
2bus ef 19 diebus. Jn Actu Funebri Textus 12% Gen: 25:
vers: 7. 8. 9. 10. 11. in Ædibus Beati Defuncti explicatus
à D. Enevaldo Sven: Profess: Prim: et Past: Aboensium.
Textus 24% Psalm. 116: 4 vers: 12 ad finem, in Templo de-

211

claratus 4 Doct: Johan: Gezelio Episcop: Ab: — Sedan star
innanföre pa sielfwa dörren följande Skrifft på Swenska:
Gudi til ähra och min Sal. k. fader til aminnelse hafwer jag
underskrefwen detta Epitaph: uprätta, forfärdiga med min
egen omkostnad, och pa detta dato upsättja latit: Den mu-
rade graf, som har i kyrckjan ar näst Wästra dörren pa
Manfolcks-sidan, har jag A° 1680. med min egen omkostnad
låtit ferdig giöra med min Sal. faders fulla samtyckjo och
effter hans astundan i thet stelle som han sig til grafplats
utwalt och honom A° 1653, ta min sal. Moder begrofs, til-
ägnat är af denna Christel. församling, samlandes i en liten
kista först dijt in Min Sal: Moders been ur mullen utur den
sammanfallne träd-graf, som thir forr war, sedan begrof jag
theri min sal: Broder H. Pehr Petrejus d. 21. Sept: 1680,
som sal: dödde d. 17 Febr: 1680. Min sal: fader wardt deri
begrafwen d. 21. Sept: 1681. altså efter denne graf är min
egen, och jag, om Gud will, menar deruti med de mine be-
grafwen blifwa, ty ombeer jag the förnäme herrar af Ade-
len, H: Pastorem och samtel: församlingen, som i framtiden
här kunna bo och wistas, om fred är och werlden star, at
de eij tillata nagon, eho den wara kunde, utom min egen
Familia denna graf eller stelle häfda och sig tilägna, myc-
ket mindre de deri begrafnas been och reliquier röra, uthäf-
wa eller annat slikt öfwa. Men om min Familia alstäds och

.. aldeles blifwer ute, ta ware grafwen kyrckjans, at then ma

theruti läggjas, som kyrckjans föreståndare tillåta; dock med
detta förord, om i grafwen är rum, sa at liken och kistorna,
som deri liggja, eij röras. Men lefwer någon af mine na-
gorstäds, hoppas jag, at ingen sig tilagnar en annans rät-
tighet, utom hwad ernas kunde med ägarens tillatelse. Detta
lärer den Christel: Läsaren godwilligt i acht taga. Skrifwit
i Tenala Prestegärd d. 26. Aprilis Ahr 1684.
Jonas Petrejus.

212

3. Annu finnes på en Swartt trä-tafla följande Epita-
phium med gula bokstäfwer hwaraf manga dock äro bortta
och skrifften swär at fa med sitt sammanhag tilhopa: Har
ligger begrafwen den gudfruchtige, ärlig och dygderike
qwinne S: Hustru Christin Bengtzdotter, hwilcken lefde i en
Christelig och ärlig Echtestand öfwer tolff Ahr med den He-
derlige och Wällärde Man Herr Thomas kirkieherde i Te-
nala Sockn. Och sedan igienom den förfärliga Pestilentie-
Plag och barnsbörd uti Christi sanna kiennedom roligen af-
somnad. Befallandes sin Siäl i hans milderika hander med
sin dotter och son, som hon twa dagar tilförende födt hade.
Anno 1603. d. 7. Octob. Nb. På samma tafla star äfwen
ett Epitaphium ännu öfwer en annan, men bokstäfwerne aro
sa utgängne och förderfwade, at mera deraf intet kan lä-
sas, än bara dessa orden: Här ligger ock begrafwen den
Saliga, gudfruchtiga och dygdiga qwinna S: Hustru — —
— — — Pehrs-dotter. Mera kan intet synas, utan aldra-
nederst star namnet Zacharias Martensson Winter.

Lagde Grafstenar.

1. En graf-sten uti Choret, 4 hwilcken alla bokstaf-
werne äro så utnötte, at föga en enda deraf kan läsas. Dock
synes ett Boje-wapn ännu heel klart wara mitt pa stenen
uthuggit.

9. Noch 3° äfwenwäl i Choret brede wid hwarannan
liggjande sma grafstenar, hwilckas beskrifning här igienfinnes
bland Epitaphierne sub N:o 1. wid slutet af samma numer.

3. Annu ett graf-stelle med 2 stenar i bredde, belä- .

git wid stora kyrckjo-dürren under Manfolcks Läcktare-trap-
pan, hwilcken graf Jordaner säja sig nu wara ägare til, än-
dock en Liebstorff hafwer tilförende rädt derom, som föl-
jande Inscription kan utwisa, sa lydande: Thenne sten och

cho ed

213

graf kommer ädle och Wälbürdig — — — — — Liebstorff
til Jordansby til och hans Erfwingar A° 1651. Den andra
stenen är utan inscription; dock finnes på samma sten ut-
huggit Liebstorffe-wapnet med bokstäfwer under J. L. Där
brede wid är ett annat wapn i samma sten uthuggit med
en Sool mitt uti, som lärer, kanskie wara dess frues Skiöl-
demärcke och bokstäfwer inunder E. H. K.

Flere grafstenar med inscriptioner uppa finnas intet
har i kyrckjan. Murade grafwar gifwas wäl här atskillige,
men de äro betäckte med trä-luckor och inga stenar, undan-
tagande dem, som redan äro antecknade och nemnde.

Adeliga wapn med deras inscriptioner.

1. Gyllenhierte-wapnet med denna inscription inunder:
Kongl. Maij‘ til Swerige Tro Tienare och Major den Adle
och Wälb: Christer Gyllenhierta til Karssby — — — blef
begrafwen med en ansenlig — — — — — — — i Tenala
Sockn-kyrckja d. 18. Sept. A° 1664. Nb. Somliga ord dro
har dels oläselige, deels bokstäfwerne aldeles borttfallne.

2. Brede wid sidstnemnde wapnet står ännu ett Gyl-
lenhierte-wapn med denna inscription inunder: A° 1635
druncknade ädle och Walb: Arvid Hindersson Gyllenhierta
i Kaldham och begrofs i Tenala kyrkjo 1636. Gud förläne
honom och oss allom en frögdefull upstandelse pa den yt-
tersta dagen. Ofwanför wapnet finnas dessa bokstäfwer” A.
Hes) GH.

3. Boje-wapnet med denna inscription: Hans Boje til

Gennerby och W — — — — Afsomnade i Herranom uthi
Stockholm 26. August: An — — — Nb. Ährtal kan in-
tet läsas.

4. Finnes en oläselig skrifft under ett wapn, som skall
wara uprättadt efter en Ofwerste-Lieutnant här i Tenala och

214

Gennarby benemnd Eric Welsk. Sa mycket, som qwar ar
af sielfwa skrifften, will man här anföra: Anno 16— den 4.

Mail. afsomnade i H — — — — den ädle och — — — —
Öfwerste-Lieutn: Er -- — — — — Gennarby, Kandokylä
och Ahl.

5. Ett Svinhufwud-wapn med bokstäfwer ofwantil
dp tse daly ;

6. Ett Gripenberge-wapn med füljande Jnscription in-
under: Kongl. M's war allernädigste Konungs Tro Tienare
och Krigs-Commissarius uti Storfurstendömet Finland den
Wälborne Herren Herr Johan Gripenberg til Elgesiö och
Tardis, hwilcken är född 1640. d. 19 [?] August: och i Herra-
nom afsomnat d. 8. April. Ahr 1703.

7. Ett Engelflychts wapn med denna inscription: Hans
Kongl. Ms ‘Tro Tienare och Krigs-Camererare öfwer Mili-
tien i Finland Then Adle och Wälb: Abraham Engelflycht
til Pargas gard A° 1666.

8. Ett Gyllenlode-wapn med dessa orden under: Kongl.
Ms Tro Tienare och Wälbeställte Lieutenant under Adelens
och Ridderskapets adels Phana den Adle och Wälb: H: Erich
Gyllenlod til Skoäng och Reku natus d: 9. Feb: 1660. De-
natus d. 20 Julii. A° 1697.

9. Noch ett Gyllenlode-wapn, pa hwilcket bara dessa
orden kunna läsas à en derunder stående tafla, som til helff-
ten-är bortta: den — — — — och — — — Gyllen Lod
— — — fordom Assessor uti den Kongelige — —

10. Noch ett Gyllenlode-wapn med denna inscription
inunder: Edle Wälb: Bengt Juusten Sewerinson til Olsbüle
Ss Rs fordom Tygm. och Vice-Ammiral; afsomnat i Gudi,
d: 23 [?]. 10ber [?] A° 1609.

11. Noch ett Gyllenlode-wapn med nedanstaende skrifit
inunder: Kongl. Ms Tro Tienare och Ryttmestare under

215

Finlands Adels fanan den Edle och Wälb: Herr Hans Gyl-
lenlod, född A° 1626. düdde d. 8 Novemb: A° 1699. Gud
gifwe oss med honom en frégdefull upstandelse.

12. Ett Körlinge wapn med denna underskrifften: Kongl:
Mis Tro Man och fordom Ryttmestare den Edle och Wäl-
borne H: Erick Körling” til Rilax, Othbyy och Fastarbyy.
Afsomnad i Herranom d. 12 7ber [?]. A° 1681. Gud förläne
honom en frögdefull upständelse.

13. Ett Rennerfeldte-wapn med dessa orden under:
Kongl. Ms Tro Tienare och förordnad Corporal under H: Of-
werst Högwälborne Johan Rebbings Regemente och Lif-Com-
pagnie af Cavallerie den Adle och Wälbördige Hindrich
Rännefäldt, ar född Ahr 1658 d. 19. Januar: Och i Herra-
nom Saligen afsomnade d: 22 [?]. august: [?] A° 1689.

14. Ett Sabelstierne wapn med dessa orden under:
Hans Kongl: Maij's Tro Tienare fordom Lieutenant öfwer Ca-
vallerie den Ädle och Wälborne Christer Hindrichsson Sa-
belstierna til Hämenkylle och Ronby, hwilcken i Herranom
afsomnade d. 10. Maii. A° 1674. Gud frögde Siälen.

15. Ett wapn med ingen inscription inunder hwilcket
säjes utmärckja en Familia, som skall heta Brander. Skiölde-
märcket ser ut som 2"° röda brinnande eld-brandar i korss
lagde.

16. Ett Muncke-wapn med dessa orden: A° 1631. d.
26. Maii ist in Gott selig eingeschlaffen dess Wol Edler,
Ehrenvester und Manhafiter Claus Michelsson — — — nd
Mung Jhr Kön. Majest: zu Schweden Bestellter Rittmeister,
Erbgesessen zu Kellig.

17. Ett Jlle wapn med denna underskrifft: Hans Kongl.
Ms war allernadigste Konungs och Herres Tro Man och

* Kôrning.

216

Assessor i den Högkongl. Hoffrätten 1 Storförstendömet Fin-
land sa ock Häradshöfding i Hattula Härad och Rassborgs
Lahn den Wälborne Herren Herr Gustaff Jlle til Prestkulla,
Wexöö, Steensböle och Ârnäs etc. ar fodder A° 1614. dod
blefwen A° 1670. d. 23. April, och begrafwen d. 16. Apri-.
lis. A° 1671. Gud hans Siäl ewinnerligen frögde.

18. Noch ett Jlle-wapn med dessa orden under: Ahr
1643. d. 7 Febr: föddes Edle Walb: Mans Jlle til Prest-
kulla, — — — Wäxöö. Afsomnade d. 17. April i samma.
ahr. Gud fürläne honom en frégdefull upstandelse.

19. Ett Gööse-wapn med denna underskrifft: Här lig-
ger begrafwen fordom den Adle och Wälb: Gustaf Johan
Göös til Prestkulla. Afsomnade 1679.

20. Noch ett Gööse-wapn med följande ord inunder:
Hans Kongl. M‘* Tro Man och Lagman öfwer Söder-Finne
Lagsagu den Wälborne Herren Herr Johan Göös, Herre til
Prestkulla och Mälckila etc. J Herranom afsomnad d. 7. Ap-
ril. A° 1697. Gööse-fädernet och Mödernet finnes pa sidorne
uthuggit i bildthuggerie, men hwad Familiers wapn det äro,
wet man intet.
| 21. Ett Dubbe-wapn med denna underskrifft: Här lig-
ger begraiwen Salig Eric Dubbe. Afsomnad i Gudi A° 160.
d. 11. Januar: Ofwan til finnas bokstäfwerne E. A. $. D.
J sielfwa fältet, som är rödt, sta 2° stycken spärrar wände
emot hwarannan med klingorne op at och en stierna emel-
lan sparr klingorne.

22. Ett Silfwerklinge-wapn med följande inscription in-
under: Kongl. Mt til Swerige Tro Tienare och Wälbeställt
Ryttmestare Wälborne Herr Gustaf Silfwerklinga, född hijt
til werlden A° 1646. d. 24. Junii. Afsomnad i Herranom d.
25. Martii A° 1698.

93. Ett Jordane-wapn med denna underskrifft: den Adle

217

och Wälborne Johan Jordan til Solkowa och Kausala. Af-
somnade i Herranom d. 4. Julii. A° 1663.

24. Ett wapn effter en benemnd von Jordan med föl-
jande underskrifft: Kongl: Maij's til Swerige Wälbeställter
Major af Cavalleriet under Herr Baron och Öfwersten Hög-
wälb: Otto Berendt von Liwens Regemente Edle och Wälb:
Ewert Berent von Jordan til Solttika, Hangist och Piriss,
hwilcken i Herranom afsomnade d. 6 Novemb: A° 1680.

25. Ett Liebstorffe-wapn med denna underskrifft: Hans
Kongl: Ms fordom Tro Tienare och Krigs-Commissarius Edle
och Wälb: Johan von Liebstorffen til Jordansby, hwilcken
Saligen afsomnade i Stockholm d. 11 Januar: 1666. och be-
grofs d. 28 Februar: A° 1669. Gud late honom finnas ibland
the Christnas upstandelse.

_ 26. En fahna med Gyllenhierte-wapnet uppa mäladt.
Ofwan til star Spraket af Psalm: 116: v: 7. War nu ater
til frids, min Siäl etc. v: 8. Ty tu haïwer uttagit etc. v. 9.
Jag will wandra för Herranom uti the lefwandes lande. Ne-
dantil finnes denna inscription: Hans Kongl. Ms war aller-
nadigste Konungs och Herres Tro Tienare och Major den
Edle och Wälb. Christer Hindersson Gyllenhierta til Karss-
by, Skyttala och Kalkela, ar född til werlden ahr 1614. d.
13. Octob: och afsomnade i Herranom Ahr 1664. d. 13 Maii.
Gud förläne honom med alla Christtrogna en frögdefull up-
standelse. Pa andra sidan star samma Jnscription. Nb. Na-
son liten tid effter, sedan man afskrifwit denna inscriptio-
nen, föll hela duken af denna fahnan neder och gieck såsom
murcken i stycken sönder. Stangen allena blef qwar. Flere
andre sadane stänger, som dylika fahnor warit fäste wid,
finnas här äfwen ännu, men dukarne eller sielfwa fahnorne
med deras Jnscriptioner uppå äro redan langesedan nedfallne
och förmultnade.

Andra Alderdoms Minnings-märcken.

1. Brede wid ett af Gyllenhierte-wapnen finnes på wäg-
gen opsatt en handske af jern eller stal, och fingrarne samt
med deras leder dertil äfwen af Stal, och underfodrade med
läder. Eïfter hwem detta Minnings-märcket ar hijt lemnadt,
wet ingen säja. Torde henda det är opsatt effter någon
Stahlarm eller Stahlhandske.

2. Ett Monst{rjance af koppar med lack dertil och of-
wanpa lacket ett Crucifix, som lärer här warit i forwar alt se-
dan de Pafwiske tiderne. Altsammans är utan och innan til
starckt förgyllt; dock finnes uppå hela detta stycket intet
något åhra-tal, ehuru man ock i det nogaste letat dereffter.

Ornamenter och Prydnader.

1. Predikstolen är förärd A° 1655 af Herr Hans Gyl-
lenlod, dess namn och wapn står öfwerst op med bokstäf-
wer H. G. L. Och dess frues Namn och wapn där brede
wid med bokstäfwer A. H. D.

J Capellet Bromarf lydande til 'enala församling, fin-
nas eljest hwarcken några så kallade Monumenter, eller ade-
lige wapn och lagde grafstenar eller Jnscriptioner, dem man
kan afskrifwa, eller andra alderdoms Minnings-märcken.

Förteckning på deras Namn, som man, i anledning af
gamla kyrckio-bücker och Skriffter, kunnat få fatt på af dem,
hwilcka, sedan Reformations-tiden, warit Probstar och kyrckjo-
herdar samt Capellaner här wid Tenala Moderkyrckjo-For-
samling och det dertill lydande Bromaris Capell:

Probstar och Kyrckioherdar:
Dn: Henricus Laurentii, Pastor, som underskrifwit Then
Christel. Tros Bekiennelsen in Concilio Upsalensi A° 1593.

Dn: Thomas warit här Pastor A° 1603.

Dn: Hinrich Graa, död wid pass A° 1642 eller 43.

Dn: Petrus Jngemari, wardt Pastor och Præpositus här-
städes A° 1644. Och dödde A° 1681. d. 22. Junii. Hans
Barn och Söner kallade sig sedan Petrejer.

Magist: Jonas Petrejus, designatus Pastor i fadrens
lifstid A° 1676, wardt sedan Probst, och dödde A° wid pass
1695.

Magist: David Petrejus, Pastor A° 1697. dödde sam-
ma ahr.

Magist: Joachim Festing, Pastor A° 1699, sedan Probst,
dédde A° 1710.

Dn: Jacob Rusch, Pastor 1712, Probst 1723, och död-
de 1731.

Dn: Joachim von Glan, Pastor 1733, Probst 1746. Ar
samlaren af dessa Tenala monumenter innewarande ahr 1751.

Capellaner wid Tenala Moderkyrcka.

Dn: Ericus Petri, som underskrifwit then Christel: Tros
Bekiennelsen in Concilio Upsaliensi A° 1593.

Dn: Johannes Johannis, lefwat ännu A° 1644.

Dn: Abraham Cohlenius, lefwat ännu A° 1678.

Dn: Matthias Krok, först Comminister här i Tenala,
lefwat ännu A° 1690. Säjes sedan blifwit Pastor i Jngo.

Dn: Joel Petrejus, lefwat ännu A° 1705. dédt ohnge-
far 1706 el. 1707. -

Dn: David Petrejus i dess stelle A° 1708. dödde i
Stockholm wid pass 1720 eller 1721.

Dn: Johan Tragman blef Capellan 1722, dédde 1730.

Dn: Henrich Wendelin, wardt Capellan 1731, dédde 1742.

Dn: Johannes Almgreen, Capellan 1748. Lefwer ännu
detta ahr 1751 och sa linge Gud behagar.

220

Capellaner wid Bromarfs Capell.
Dn: Simon Grek, lefwat annu A° 1682.
Dn: Christian Pacchalenius. dödt A° 1704.
Dn: Paulus Naysander, Vice-Pastor. déd A° 1740.
Dn: Johan Dickman, Capellan A° 1741. Lefwer ännu,
da man skrifwer ahr 1751.

J Borga Kyrkia.
Kongl. Maij*s
fordom
Tro Man och Landshôfdinge öfwer Wästerbottns-Län, den
Högädle och Wälborne Herren Herr Anders Erich Ramsaij,
född efter Christi hugneliga börd ahr 1646 [?]. d: 16. Octo-
ber, i Herranom afsomnad d: 15. Maij 1735 [?].

Dominus Providebit.
Kongl. Maij‘
Tro Man och Ofwerste for Tavastehus Läns Regimente till
Foth, samt Riddare af Kongl. Maij** Swärds orden, Hög-
wälborne Friherre Herr Christopher Conrad Bildstem, Född
d: 1 [?] Maij 1672., kommit i Kongl. Maij' och Cronans
Tienst i December Manad 1686. och derwid i Herranom afled
pa sin gard Drägsby d: 16. Februarij 1752.

Förteckning öfwer de gamla Adelswapn som i Mohla
kyrkian opsatte finnes. i

1:0. Marthen Braces af följande underskrifft: Hans
Kongl. Majestets war allernadigste Konung och Herres Tro-
tienare och Major af Carelska Jnfanterii den Edle och Wahl-
borne Herre Herr Morthen Brace, är född hit till werlden
uti Croslov d: 27 Martii Ahr 1637. och Saligen i Herranom
afsomnade uti Stockholm d. 30 Septembr. ahr 1697.

221

2:0. Hans Klicks af följande underskrifft.

Der Wohl Edel geboren und manhafftige Herr Hans
Klick, Erbgesessen auf Assokul Wohlbestalter gewesen Ritt-
meister uber die Finsche Ritterschafft, ist geboren A° 1611.
und in Gott den Herrn endschlaffen den 10 Aprillis A° 1670
auch im selben Jahr begraben d. 20 Octobris.

3:0. Reinholt Johan Klicks hwars underskrifit är ei
mera läslig.

4:0. Hindrich Fectembergs med föliande underskrifft :
Kongl. Maijestets Wär aliernadigste Konungs fordom Tro-
man och Major den Edle och Wählborne Herren Hindrich
Fectemberg till Kusa gard född Ahr 1618 d: 2 Martü. I
Herranom afsomnade d. 13 Septemb. 1673 och begrafwen d.
28 Januarii 1674. Gud förläne honom med alla Christtrogna
en frögdefull upständelse pa then yttersta dagen.

5:0. Petter Godenhielms. Han har warit en Cornett,
som man af underskrifften än se kan. Widare kan hon ei
läsas.

Mohla d. 24 Martii ähr 1754. Martin Platzman.
kyrckoherde.

Uti Sackola kyrkian fins ett wapn utan Inscription af
följande beskrifning.

Uti nedra delen ligger et Fält, hwar igenom en bäck
eller Flod rinner; nedan om Floden är Fältet blått med en
gol stierna och ofwan till golt mod en blå stierna insatt.
Öfra delen af wapnet består af en wanlig krona med löf-
wärck omkring, ofwan uppå kronan star en liten swart Fo-
gel af en Trasts storlek, hwars näbb och fötter äro gola.
Sackola d. 10. April 1754. H: Limnelius.

kyrckoherde.

15

222

Uti Hitola kyrka i Kexholms Provinces Norra del be-
finnes 22° Adel. Wapn, som af Askedunder aro tämmeligen
skadade,, sa at Inscriptionerne äro mycket oläselige.

Det ena Wapnet har i skiölden en hiort med horn, i
swart brokot Fält: och öfwer hielmen en half hiort upsträckt
äfwenledes med horn och finnes derunder föliande Inscription :

Jhro Königl. Maij* zu Schweden Wohl bedienter Leudt-
nant unter des Herrn Wohlgebohrnen Ernst Jochim Schau-
mans Regiment, der Weyland Hoch Edelgebohrner und gros-
manhaffter Herr Christer Henrich Bock, ist gebohren Anno
1656. und in Gott den Herrn sanfft und seelig entschlaffen.
A° 1699. d. 4. Octobris, seines Alters 43. Jahr.

Det andra har i Skiölden en tiock afbruten Stubbe
med förgylta rötter uti blått Fält, hwaröfwer 1 twäran ifrån
wänster til höger ligger en aa eller Balck. Undertil befin-
nes den omrörda Stubben, och ofwantil tre förgylta Stier-
nor, Hielmen är betäckt med 2"° förgylta wingar.

Af Inscriptionen kan allenast dessa orden läsas.

Jhro Königl. Maij* zu Schweden Wohlbedienter Hä-
radshöfding über Kexholmschen Suder Lähn, der — — —

— — — und Mannhaffter Herr Jo — — — Ehrenroth ge-
bohren AP — — — — d. 15. — — — — — — — und
12 Tage.

Hitola d. 24 April 1754. Joh. Deutsch.

Prep. et Pastor.

Uti Kexholms kyrka finnes fram wid Choret pa kyr-
kiowäggen et gammalt Wapen upslagit, som är med en Hielm
och Lüfwärck, à ömse sidor, samt 1 sielfwa bröstet uppå en
liusblà grund, nertwärts en med Silfwerfärga brinnande
Strém, och under Strémmen et swart botn, samt twart üf-

223

wer Wapnet en förgylter Spang; hwarunder är föliande be-
skrifning emellan 2"° horn, som ligga à ömse sidor på en
liusröd Sidenfärga fattad.

Kongl. Maijestäts till Swerige Tro Mann och Capiten,
den Edle och Wälborne Herr Pehr Gyldenspäng; Födder i
Smäland uti Spagnäs 1620. d. 21 Februarii, och sahligen
afsomnat i Kexholm d. 22 Marti 1683.

Kexholm d. 7 Junii 1754. And: Wirenius:
Kyrckoherde.

Enligheten med originalerne, intygar J: H: Carlborg.
Secreterare.

[Denna vercificering hänfôr sig till beskrifningarna fran de fyra
sista kyrkorna.]

— SEE —

| MM

i

AH ai ER
mals

SER ERSTEN cease)

Innehall.

Sid.
RAS REST Keel os an el |. LOMME SUD ER VE EAP re NE

Mohlact ang eeepc ER out)
Bjeruopen en... ). oa Man GS AA NRA
Biomneborss al) ds. 200:

BORA CNE . dns | 32208 1 Noremarksı m.
Branestadsn a... 20:0. % PAIN OUSIS AST. Aa ee.
Banane... Nybyi fo: ve ae er,

Nykaärlebyin. cys ery eat can.
RIRES ov Gab ee» LbOS) Näarpes SAME an
ES Ome TER ei 1. v Aiea Lode
DURE, go el ol SN a Maj le ae. 2 00514 OIELVE SU Marae deg eaten sl ata
Buraammmerı a... ele 200.

PALAIS AIRES ee.
KOM era... ir, 0. - ACG STAR Tas ne ANR
ERAN EE a ZOOL Boom Se TE ET UT
PAGEL EE 197. | YI ÄMM MÄT eos sie ell le had
LOI MERIC ERA 222. | Pälkäne A RSE We Mic ot ET
BLOM ANG) ana... 2008| Batnas Run man si ve wide ie
TERY ROI) SN occ ae SOON BOYS MON VEN Et ee
Hivitiisbotjards)\ M 2.0. à 200.

RAT MO ENN deny) hme tasers ake
nam 6's MEU eee en ACA Nuoveri MAR AM nen
JAKO ASTA RP RENE nul 446. LS AE ne) Ten Nay een

SNES AO ERNA au, um. AS
Kaneasalan a. ea ee. 1.90.11: D Al Omen. EEE ey tate
IR EVA ON STORE 1642 WSaltvakaı lm SE toad thesia
ASSOCIES 1652|1Sastmolamer re: 5
(SGI “ols on A USTA AGG SID ORG ea ;
IRON MEME Li nl.) PA NEO SMS wen vel. eee
Kama Hu: Wid ed etal cag en kan DR ea ae
TRS 5 ob) 00 1692. 1Saaksmakı Ser
UCR oy A bl eilo 200
Laila Somes ccs OO: Ie Tenala recente
UNO TP ÖREN EM. 50. leg 1 4116. MG isa tion i DE US SN et
emo N RR 198.

ROMA CESR LU 202% 1967 PUS DYNAMIC an,
ile none

ILENDO LS TONNERRE 1423 USKela m

Leine, Vo Er ae 202.

Wem aL Deere ee 196. | Wehmo

Melanie. le A, OM WITCHES Is an atten ents ments

Lies ee ONE een a CEN 142 NENW ANT OMAN ME 0 acy ama

Loppis 6) a. aa: TO MO ARR 153. | Wöro

Lundo N ter DE EN ONE 116.

M ee. 2001 AND OM domeyrka sn an

Register.

Abborfors, sidan 205.
Abrahamus Olai, pastor i Kyrk-
slatt, 157.
Aeschillus Henrici, pastor i Närpes
133%
Agricola, Georgius, 153.
Ahtis, 128, 190, 191.
Alho, 193.
Alitza Göransdotter, 170.
Almeren, Johannes, 219.
Alten, 115.
Anckarfjell, Michael, 117.
Anckarsköld, Arvid, 117.
Anders Svensson till Elsvik, 170.
Andreas Henrici, pastor i Esbo, 155.
“5 Johannis, d:o i Sjundea,
159.
3 Petri, d:o i Kyrkslätt, 157.
Anna Benedicti, 210.
» Eriksdotter, 173.
» samuelsdotter, 127.
Anrep, 206.
Antonius stenhuggare, 175.
Anund, m:r, 200.
Arctopolitanus, Gregorius,
Arenius, Gabriel, 133.
Assokul, 221,
Axehjelm, Margareta, 171.

Backeby, 131.

Backman Samuel, 134.
Balkis, 195.

Baranoff, Gotthard Johan,
Barck, Johannes, 201.
Bartram, 187.

Beck, 197.

Beckmannus, Johan, 131.
Beijer, Wendela, 174.
Bengt Henriksson till Stensnäs, 170.
Bercheltz, Agneta, 132.

Berg af Saggar, 206.

Bergenhem, Petter, 140.

Bergius, 193,

Bergman, 197.

198.

| Bildstein, Kristoffer Konrad, 220.

| Birkholtz, 197.
» Hieronymus, 112.
Klas, 203.
Bjelke, 179.

a Sigrid, 114.

Björnram, 164.
Blafjeld, Petter, 206.
Bock, Hans, 117.

- , Krister Henrik, 222.
Matthias, 117.
Boije, 163, 167, 242.
» Goran, 162.
» Hans, 213.
Ingeborg, 199.
Aas 163%
Nils, 162.
Bosin, Erik, 172.

3 Margareta, 174,
Brace, Mårten, 220.

Brahe, Kristina, 112, 114.

„ Per, 112, 141.
Brander, 179, 215.

Brandt, 166.
Brask, 197.
Braxer, Johannes, 156.
Bredaw, 206.
Brenner(us), Elias, 130, 134.
Gabriel, 129, 133, 134.
» Isak, 134,
= Johan, 134, 156.
; Martinus, 156.
Sveno, 156.
Brigitta Canuti, 129.

5 Griltansdotter, 162.

> Jonsdotter, 186.

35 Mattsdotter, 186.
Broms, Brigitta, 130.
Brännboda, 195.

Brödtorp, 163.
Buckila, 117.
Bugenhagen, Margareta, 109.

| Bureus, Hans, 197.

Bussila, 191.

228
Bang, Bertel, 186. Escholin, Israel, 159.
> Henrik, 183, 184, 186. Estberg (Eisböl!) 122.
Bååt, Ebba, 194, 202. |
i Kristina, 178. Fagernäs, 194.
Böle, 162. von Falckenberg, 179.
| 53 Gottfrid, 180.
Cajander, Elias, 156. 3 Jacob Göran, 180.
Canutus Johannis, pastor i Sagu, 124. > Johan Gottfrid,
Carlborg, Henric, 133, 135, 137. 180.
à Hes 03 204, Falkenfelt, Gustaf Adolf, 173.
Je Jab 293 Falkensten, 160.
Carleborg, file}. Fastarby, 215.
Carpelan, 194. Fechtenberg, Henrik, 221.
5 Brita, 128. Festing, Joachim, 219.
55 Erik, 190. Fiholm, 175.
„ Lars, 190, 191. Fincke, 174, 199.
Cohlenius, Abraham, 219: „ Carolus, 199.
Cokburn, Samuel, 111. Finnebacka, 163.
Collinus, Abraham, 156. Finnonius, Karl, 186.
Creutz, Axel, 205. von Fittinghoff, Evalt Gustaf, 205.
» Ernst Johan, 205. Fituna, 194.
= Jacob, 205. Fleming, 179.
I Lorentz, 114, 187. a (Elin) 208.
5 Gustaf, 164.
De la Gardie, Kristina Katarina, 160. Ås Henrik, 194, 201.
De la Motte, 197. A Herman, 208.
Deutsch, Joh. 222. 5 Kristina, 125.
Dickman, Johan, 220. Per, 125.
Dostby, 153. Fogelhufvud, Arvid, 123.
| Drysenius, Johannes, 157. ‘ Klas, 116.
| Dragsby, 220. 35 Michael, 117.
Dubbe, Erik, 216. Nils, 417.
| Dufva, Nils, 147. Folderberg, 140.
| Duwalt, 206. Fonsell, Daniel, 179, 180.
Düker, 206. Footangel, Erik, 192.
| Le Harald, 126—128, 192.
| Edeby, 194. Forsberg, Jacob, 136.
| Ehrenpris, Adolf, 168. Forsby, 114, 167.
| es Johan Adolf, 168. Forsenius, Johannes, 150, 154.
| Ehrenroth, 222. Forsius, Sigfrid Aron, 161.
| Eka, 177. Forskähl, 124.
| Ekeby, 194. Forss, 199.
| Ekelöf, Margareta, 125. \ Fortelin, Johannes, 159.
| Ekenberg, Arvid, 114. Frille, 206.
| Ekestubbe, 152, » Margareta, 168.
| Ekhof, 116. | Frisenheim, 110. \
Ekholmsund, 113. Frosterus, Abraham, 203.
Eklund, Olof, 136. ı Frägdböle, 173.
Elgsjô, 214.
Elisabet Josefidotter, 171. | Galle, Adam, 121.
» Simonsdotter, 186. |, (Johan), 120, 126.
Elsvik, 170, 171. | ,, Karl Johan, 121.
Engelfly cht, Abraham, 214. rs Klası 1208 125, 126.
. Ericus Henrici, pastor i Kyrkslätt, Gallus, Laurentius, 132—134, 204.
15%. | Galt. Karl, 168.
53 Petri, kapellan i Tenala, 219. Gammelby, 152.

EE

Ganander, Henricus, 159.
Gardie Meister, 197.
Gelagin, rysk lôjtnant, 160.
Gennarby, 213, 214.

Gennäs, 162, 163.

Gerknäs, 113.

Gertten, Konrad Johan, 183.
Gesterby, 173.

Gezelius, Johannes, 110, 125.
Gjos, Axel, 163.

» Erik, 117, 163.

» Gustaf Johan, 216.

. Hans (Johan) 117, 163, 216.
von Glan, Joachim, 208, 219.
Godenhjelm, Johan, 198.

D Petter, 221.
Golavitz, 206.
Gottleben, 134.

Grabbe, Beata, 208.
Grass, 178.

Pm Gustar, 109:
Gregorius Clementis, pastor i Rau-

mo, 183.

Grek, Simon, 220.

Gripenberg, Johan, 214.

Grundel, Gerhard, 173.

Gra, Katarina, 140.

» Henrik, 219.

Gräsa, 153.

Gullö, 162.

Gyldenspäng, Per, 223.

Gyldenstolpe, Gabriel, 110.

Samuel, 109.

Gyllenbôgel, David, 172.
Samuel, 172.

Gyllenhjerta, Anna, 168.

55 Arvid, 213.

” Johan 168, 169.

“5 Katarina, 168.

5 Krister, 213, 217.

” Margareta, 168.
Maria, 168.

Gy lenhorn, 206.
era Andreas, 112.
Gyllenlod, 214.

> Bengt, 214.

= Erik, 214.

” Hans, 215, 218.
Göran Svensson, 170.

Haapaniemi, 115, 116, 166.
Hagert, Abrahamus, 159.
Hammarstjerna, Johan, 153.
Hand, Gertrud, 208.
Hangist, 217.

Haquinus, dominus, 193.

229

Harhulax, 193.
Hartikala, 181.
Hartvik i Letala, herr, 181.
Hedensö (Hedersjö!) 110.
Hedlund, Olof, 137.
Heikkilä, 170, 192.
Hemböle, 122.
Henrik Larsson, 149.
» Simonsson till Karuna,
Henricus, pastor i Esbo, 155.
sn Gabrielis, pastor i Kyrk-
slätt, 157.
cn Laurentii,
nala, 218.
Herkäpæus, Henricus, 155.
Hermainen, Ericus, 157.
Isaacus, Nive
Herrela, 196.
Hervelax, 170.
Hess af Wichdorf, 206.
Hevonpää, 168, 169.
Hieronymus, pastor 1 Esbo, 156.
Hillois, 193.
Hising, Joen, 141.
Hjelm, 163.
Hjulstrém, Daniel, 137.
Hoffrén, Carolus, 134.
Holmia, Anna, 131.
Holmius, Elias, 129, 131—133, 138.
in Jacobus, 133, 134.

125.

pastor i Te-

Horn, 166.
ve Agneta, lod.
Pe PAMIT A Lio

» Arvid, 116, 166.
nnebendt, 12%
» Erik, 166.
» Gabriel, 114.
» Gustaf, 110, 176, 178.
» Henrik, 193.
» Krister, 176, 177.
» Kristina (Kirstin) 115,
193
Horsnäs, 169.
Hufvudsköld, Göran, 123.
Henrik, 123.
Huhtis, 146, 171.
Hummelsund, 115.
Hunsala, 151.
Hylser af Ekeln, 206.

157,

| Hyntzel, Johan, 136.

Hyvela, 172.

| Hämenkylä, 215.
| Hämäfors, 110.
| Hänälä, 115.

Härka, Peder, 150.
Härkälä, 109, 151.

230

Hästesko, 166.

i H. L. 152.
5 Henrik, 152.
Johan, 151.

Höbbele, 152.

Idman, Daniel, 201.
Ille, Gustaf, 216.

Ingevaldus, pastor i Lojo, 150.
Ingman, 161.

Ingemarus Nicolai, 210.
Ingosberg, 110.

Insjö, 146.

Irjala, 152.

Isaacus, pastor 1 Lojo, 150.
Isak lagläsare, 168.

Issentel, 194.

Itana, 194.

Jacobus Nicolai, pastor i Kyrkslatt,
157.
Jakola, 110.
Janston, 206.
Johan, hertig af Finland, 198.
Johannes Johannis, kapellan i Te-
nala, 219.

a Thome, pastor i Sagu,

124.

Jon Eriksson, qvartermästare, 154.

Jordan, Evert Berent, 217.
» Gustaf, 184.
„Johan 217.

Jordansby, 213, 217.

Juslenius, 148,

a Abraham, 151.
Jagerhorn, Hebla, 117.
Jägersköld, Klas, 174.
Jäppe, pastor i Lojo, 150.

Kahiluoto, 126—128, 191, 192.
Kajbala (Kugbala!), 116.
Kaldham, 213.
Kalfnäs, 168,
Kalfö, 193.
Kallia, Paulus, 201.

Kalm, Gabriel, 134.

Kandokylä, 214.

Kandola, 116.

Kankas, 110, 114.

Karhulax, 194.

Karin, Olof i Karstu hustru, 148.

169.

Karin Mänsdotter, drottn. 112, 158. |

Karkis, 116.
Karsby, 213, 217.

Karstu, 148.

Karuna, 116, 125.
Kasaritz, 205.

Kaulansuu, 112.

Kausala, 217.

Keckonius, Johannes, 201.
Kellig, 215.

Ketarenius, Ericus, 125.
Kierell, Mans, 174.

| Kijl, Nils, 179.

» Sôüfring, 179.
Kimito, 122, 175.
Kiuselax, 112.
Klakeborg, 110. ?
Klick, Hans, 221.

» Reinhold Johan, 221.
Knorring, 151.

Kasper Fredrik, 151.
Knubb, Johan, 136.
Kockby, 153.
Kolkela, 217.
Kollola, 179.
Koperla, 115.
Korp, Sigfridus, 159.
Korpila, 152.
Korventaka,
Koskis, 109.
Kristin Bengtsdotter, 212.
Krok, Mathias, 219.
Kruse, Arvid, 116.
Kumogård, 198.
Kurck, 181, 199.

Jöns, 110%

» Kristina, 110.
Kurtzel, Sigrid, 194, 202.
Kusa gård, "221.

Kynämäki, 168.

Kärknäs, 124.

Kärmundö, 126—128, 192.
Kärrenhem, 110.

Köningsthun, Anna Marg. 128.
Körning, Erik, 215.

205.

Lagermarck, Johan, 115.

Lahtis, 182.

Lajs, 194.

Lapila, 191, 192.

Lasse Hansson till Heikkila, 170.
Lauko, 110.

Laurens Baltsarsson, 186.

Laurentius, pastor i Esbo, 155.

As Canuti, pastor i Sagu,
124,

> Sigfridi, pastor i Kyrk-
slätt, 157.

: Lavila, 113.

Lax, Johan (Hans), 117, 123.
» Kajsa, 117.
Laxpojo, 146, 147, 171.
Lehalslan, 113.
Lehtis, 194.
Lejonberg, Dirick, 114.
Thomas, 117.
Lejonhufvud, Gustaf Adolf, 160.
Lejonmarck, Sven, 149.
Lemo gard, 146.
Lempela, 110.
Lepse, 140.
Lesniemi, 176, 178.
Liebstorff, 213.
> Johan, 217.
Limnelius, H. 221.
Limonius, Jakob, 160.
Linderantz, Nils, 163.
von der Linde, Erik, 117.
Lindenhof, 205.
Linderot, Märten, 123.
Lindestubbe, Hans, 123.
Lindö, 208.
Linnunpää, 116,
Liuxiala, 112, 113, 205.
Ljuster, 148.
Lode af Kelp och Undel. 206.
Losköld, Erik, 197.
Lubey, 180.
Lundby, 116.
Längholm, 191.
Löwen, Reinhold, 164.

Malm, Henrik, 153.

» Jakob, 153.
Malmgärd, 205.
Manch, Georgius, 143, 145.
Mannersköld, 178.
Marelin, Gethart, 186.

Margerata Mattsdotteri Raumo, 185.
» * Persdotter i Mälkilä, 169.

Petri, 210.
Marjus, 194.
Martinus, pastor i Esbo, 155.
i Eschilli, d:o i Sjundeå, 159.

Masby, 207.
Mathes Göransson till Elsvik, 171.
Mathias Laurentii, pastor i Lojo,

150.
Sacellan i När-

pes, 134.

22 22

5 Sigfridi, pastor i Raumo, |

183.
Matts, d:o i Lojo, 150.
Mellin, Gustaf Adolf, 207.
Memhone, 194.

231

Messenius, Johan, 140.
Michael Erici, pastor i Kyrkslätt,

157.

Moisio, 147.

Moliis, Henricus, 134.
Mollsdorfer, Johannes, 156.
Montgomery, 166.

Munck, 116.

» Anders, 109.

HORS DE
Muur, Andreas, 157.

» Boetius, 127, 128.
Myre, Torsten, 117.
Maneskold, 198.

Mäkkilä, 154.
Mälkilä, 169, 216.
Mäntsälä, 205.
Möller, Anders, 205.

Nassokin, Fromholt Johan, 207.
59 Petter, 205.

Natt och Dag, 111.

Naysander, Paulus, 220.

Nettelhorst, Konrad, 122.

Nickby, 207.

Nilsson, Abraham, 119.
PINS alla:

Nirot, 124.

Nisbet, 206.

Nordvik, 110.

Norrby, 161.

Nuhiala, 195.

Nurch, Simon, 163.

Nygard, 163.

Nykopensis, Nicolaus, 124.

Nadendals kloster, 148.

Näs, 204.

Oberlach, 206.

Odensaari, 190.

Oibonäs, 194.

Olaus En pastor i Kyrkslätt,

35 Se ARS d:o i Esbo, 155.
Olof Göransson, 170.

» Pedersson i Karstu, 148.
Olsbéle, 214.
Otby, 215.
Oxe, Harald, 111.
Oxenstjerna, Axel, 175,
Oxhorn, Rigert, 122.

Pacchalenius, Gustavus, 157.

Kristian, 220.
Paltilaholm, 179, 180.
Pargas gård, 214.

232

Parskyla, 169.
Patkull, Walter Adolf, 207.
Peder, pastor i Lojo, 150.

| Rosendal, Erik, 146.
| ie Margareta, 172.
ss Petter, 147.

Peder Andersson, befallningsman i) | Rundell, Anders, 196, 197.

Kimito, 175.
Peitzius, Gabriel, 204.
Petreus Aeschillus, 124.
Petrejus, David, 216.
> Joel, 219.

> Jonas, 209, 211, 219.
Per, 211.
Petrus Birgeri, pastor i Finström,

210, 219.

35 Ingemari, pastor i Tenala,

209.
Pfeiff, Daniel, 110.
Pictorius, Johannes, 130.
a Nicolaus, 130.
Piper, Petter, 120.
Pistolehjelm, 197.
Platzman, Martin, 221.
Plesse, 206.
Porkkala, 174.
Posse, Marta, 164,
Prestkulla, 216.
Procopæus, Johannes, 153.
Pryss, Anders, 172.
Puntis, 194,
Pävel, pastor i Lojo, 150.
„ Larsson, 173.
Päriss, 217.

@visbacka, 154.
von Qvanten, 197.

Ram, Lasse Torstensson, 162.

Ramsay, Anders Erik, 220.

Ramstedt, Johan, 137, 204,

Randelin, Jacobus, 134.

Raseborg, 160, 163.

Raukoi, 109.

Rehbinder, Bernhard, 195,

Reichenbach, Anna, 129.
Elias, 132.

Reijer, Anna, 154.

Reku, 214.

Rennerfeldt, Henrik, 215.
Karl, 147.

Richter, Susanna, 126.

Rilax, 215.

Ringia, Kristina, 130.

Roering, Abraham, 151.

Rohdais, 183.

Romanovitz, 197.

Roos, 206,

Ronby, 215.

Runo gärd, 115, 120.
| Rusch, Jakob, 249.
| Rutenhjelm, 197.

| Sabel, Göran, 171.

Sabel(fana), Lindve, 167.
Sabelstjerna, Krister, 215.
Lorens, 145.

| Salberg, 203.
| Sallihge, 204.
| Salonius, Ericus, 179.
Salovius, Samuel,
Sandalax, 193.
Sarflax, 114. 167,
| Sass, Erik, 169.
| Saustala, 207.
von Schlegeln, Daniel,
| Schné, Krist. 137.
Schultz. byggmästare, 149.
Seppälä, 198,
Serrenius, Johannes, 157.
Sigfridus Jacobi, pastor i Kimito,
175.
Sigrid, Erik XIV:s dotter, 112, 158.
» Persdotter, 210.
Silfverharnisk, Gustaf, 197.
Matts, 197.
Silfverklinga, Gustaf, 216.
Silfversvan, 154.
b; Brita, 155.
2 Daniel Ernest, 155.
II Sue Henrik, 454!
a Jakob. 155.
3 Johan, 155.
55 Karl, 154, 135.
5 Kasper, 153.
Marta, 155. .
Simolin, Samuel, 134.
Simon, sacellan i Narpes, 134.
so Olai;“d:o Los
Sirelius, Jakob, 164.
Sjundeby, 113, 205.
Skalm, Klas, 117,
: Skofteby, 113.
| Skoäng, 214.
Skyttala, 217.
| Släng, Erik Bertilsson, 169.
| Solkova, 217.
Soltika, 217.
pone: ‘Abraham, 186.
„ Henrik, 183.
Rn 196.

153.

121.

Spagnäs, 223.
Spotvenhjelm, Johan, 196.
Stackelberg, Berndt Otto, 114.
Stackenbourck, Lucretia, 110.
Starck, Hans, 117.

» Karl Gustaf, 192.

» Krister Laurens, 192.

on NT Mörner 191:
Starensköld, Elias, 112.

Stenbock, Hedvig Eleonora, 167.

3 Maria Eleonora, 114.
Steninge, 125.
Stensböle, 216.
Stensnäs 170.
Stigelius, Michael, 159.
Stjernkors, Axel, 124.

Ivar, 191.
Strauch, Johan, 136.
Ström, 191.
Strömmer, Brita, 173.
Sture, 140.
Stälarm, Arvid, 208.

+ Elin, 162.

Erik, 208.
Stalhandske, 173, 174.
5 "Johan, 117.

Torsten, 115.

Stälhane, Karl, 152.

; Lars, 152.
Sufo, 192.
Suontaka, 151.
Supalt, Jöns, 150.
Svanfelt, Isak, 154.
Svenno Ostgotus, 156.
Sveno Torkilli,
Svinhufvud, 179, 1a.
Svärd, Margareta, 117.
Sällvik, 163.
Särkilax, 191.
Sölfverarm, Michael, 191.
Söttskog, 153.

Tacku, 201.

Talvainen, Petter, 186.
Tammelinus, Gabriel, 150.
Tammerfors, 205.

Tavast, Magnus, 111.
Tavasthus slott, 197.
Terserus, Johannes, 125.
Tervalampi, 151.
Teudschovius, Gabriel, 159.
Thauvonius, Gabriel, 133, 171.

5 Georgius, 177.
Ne Jonas, 153.
© Matheus, 177.

Thevitz, Johan, 204.

pastor i Lojo, 150.

233

Thomeus, Ericus, 159.

Thorvöst, Maria, 131.

Tidö, 175.

Tigerstedt, Erik, 115.

Tillinge, 112.

Tjusterby, 114, 167.

Tomas, pastor i Tenala, 212, 219.

5 d:o i Lojo, 150.

» Hinderssou, 122.

» Olai, pastor i Lojo, 150.

» Olofsson, 149.

Tott, Achatius, 112, 113.

» Claudius, 114.

„ Henrik, 112, 157.
Tragman, Johan, 219.
Träskby, 172.

Tungelfelt, Marcus, 172, 173.
Tusby, 154.

Tygstad, 110.

Tykô, 114, 167.

Tardis, 214.

Tönne Göransson, 124.

Uggla, 163.

Ulf, Petter, 169.

von Ungern, Gert, 122.
5 Goran, 122.

Walin, Anders, 136.

Wallas, Gustaf, 168.

Wallenius, Jeremias, 196.
Wallenstjerna, Olof, 115.
Walstenius, Kristian, 196.
Wanzonius, Jonas, 125.

Wargius, Martinus, 133, 134, 203.
Wartzala, 178.

Wazæus, Johannes, 130, 131, 134.
Wejby, 146.

Weilanus, Johan, 186.

Wellingk, Otto Jean, 147.
Welsk, Hrik, 214.

Wendelin, Henrik, 219.

Wessel, Gertrud, 119.

Wexiö, 216.

Wiais, 128, 190, 191.

Wiborg, 168, 169.

Wiborgs slott, 116.

| Wigelius, Sven, 124.

Wik, 172.
Willilä, 182.
Winter, Zacarias, 212.

| Wirenius, And. 223.

Wisingsborg, 113, 114.
Witte, Herman, 111.
Wittenberg, 110.

| Wittfot, Jochim, 109,

234

Wittikala, 198.
Wulf, Erik, 161.

Wuorentaka, 176, 178.

Wärdsätra, 171.
Wähäkylä, 169.

Yttring, Matts, 137.

| Zacheus, Barthollus, 156.
Zöge, Herman Reinhold, 192.

Äminne, 116, 176—178.
Ärnäs, 216.

Öfverby, 115, 167, 174.

viet: om
ent AD ©
SL una ES

in &