Skip to main content

Full text of "Aikakauskirja"

See other formats 


im 


Suomalais-ugrilaisen  se 
aikaka  uskirja 

Suomalais-ugrilainen  Seura 


1M> 


Digitized  by  Google 


Digitized  by  Google 


SUOMALAISUGRILAISEN  SEURAN 

AIKAKAUSKIRJA 


JOURNAL 


DR  LA 


SOClfiTE  FINÄO-OUGRIENNIi 


XXIII 


HRLSING  r88A 

SUOMALAISEN  KIRJALL.  SRURAN  KIRJAPAINON  OSAKEYHTIÖ 

19«>6 


PuMkationen  der  Finnisch-iigrisclien  Gesellschaft 


A.   Journal  de  la  Societe  Finno-ougrienne  I  XXIII. 


Journal  l  und  VI  können  ihrer  boschränkten  anzahl  lialber 
niclit  mehr  einzeln  abgc<rrboii  \v«T(l»n;  dorh  sind  sir  hei  In-stH- 
lniiLr  det  sexie  vou  nindestcns  l—  XV  zu  erwerbon. 


s.    Inhalt:    Esipuhe.         Snomalais-iignlaitten  Seuruu 
säännöt.   -  Jäsenet.       Vuosikertomus  *jx\]  1884.      O.  Donner,  Jahresberirht 
Uber  die  fortecfaritt»  der  ftnnisch-ugriseh-m  stadien  1888  -  84.  —  T.  fi.  Aminoff, 
Votjakilai-dn  kielinäytteitä.  —  V.  M  ai  n  o  ff,  Deux  oeuues  de  Is  litterat  mv  popu- 
•  •••••  mokchane,  —  J.  Krohn,    Personnllim-n  pnssivi   Lapin  kielessä.  -   A.  O. 

Heikel,  M"i  .1  v..inin.  n  „ku.l-.  Autr.  A til<| vinl.  Eräästä  «ekakonsnnaotista 
«»-•jakin  kielessä.  Maisteri  K.  Jaakkolan  matkakertomukset,  Vuosikerto- 
mus '/Ml  '885.  D.  Douuer.  JalMfihei-itlit  nlu-r  du-  fortachritte  d<>r  tiiuiisch- 
ngrischeu  Btndien  1884  86.  Die  finnibrh-u^rischen  völker.  —  Revne  tran- 
caiao.  —  Suomalais-usrrilnisten  kansojen  asumus-alat  (kartta».  [Fmk,  10:  — }" 
H.  1887.  181  inhnlt:  E.  N.  Setala*,  Zur  Geecnichte  t}er  Tempo», 
und  Modusstajnmbildmig  in  d<-n  finnisrh-uipMsrhen  Spnuhen.  Fmk.  *'k 

I  CL   1888.    17<>  s.    Inhnlt:   J.  (Jviirstnd  o.  ti.  Sandberg,  Lappiacl 
Spräehproben.  —  Einige  Boncrkungen  von  dor  Zaub«-rtrommel  der  Lappen.  - 
Tm  Porkka,    MatkakorUmntSi       J.  Krohn.   Lappalaisten  muinainen  kauppaa- 


mistapa. —  Ang.  Ahlqvist,  Matetshkis 
Aspelin.  Pirkka       E.  N.  Setälii.  l.ber  di 
sutfixes  -tse   f-iiiritj.         K  ii  jan-iLuioif  uksia. 
Donner,  JuiirvKlifriclit  itbi-v  di<-  forisrhritte 
8(t.      Snomahtis-ngrihunen  SetnA  v.  1888. 
IV.    1888.    852  s.    Inhalt:    A.  O. 
m  i -sen,  Mordwinen.  Eston  und  Finnen. 


j  Jugorskij  shar,  Aunus.       J.  It. 
e  bilduiigHclemonte  des  tinULscheu 
Vnosikertonms  "/XII  1886.  —  O. 
der  finni sch-Uirrischen  studien  1885 

Fmk.  6:  - 

Heikel,    Die  Gebände  der  LVi 

Fmk.  8:  — 


Inhalt:  \\.  .Mainof,  I. 


rest< 


de  la  mytholo«rio 

Mordvine.  I.  Fmk.  4:  — 

VI.  1889.    177  ».    Inhalt:    K.  Krohn,   Bftr  (Wolf)  und  Fuchs.  Eine 
pordisehr  Ti.u  luiireheukette.  -   Tohtori  Tm  Porkan  matkakertomiM,  —  Vunsi- 
kfTtomnkset  Vai  1887  ja  1888.      O.  Donner,   Jahresberichl   Qber  die  foU 
s.  l,Htte'der  finn.-ugr.  studi-n  !SH<»    7.  1887    h.     Bibliographm.     (Fmk.  6: 

VII.  1889.  181  g.  Inhalt:  A.  t.enetx,  Oa^tachfveronvuaahe  Spraoh- 
utudien,  L  Spräehproben  mit  deutacher  ITebersetzung.  Fmk.  '*>:  — 

VIII.  1890.  151»».  Inhalt:  Aujr.  Ahlqvist,  lleber  die  KtiltnTWörter 
d<r  obisch  ugriseheu  Sprnehen.  Ang.  Ahlqvist.  Einiy»1  Probeq  mordvinisehor 
Volksdiohtnng.  HJ.  Ilasilier,  VepeäJäiset  Iaaijevan.  voolostissa.  —  E.  N. 
Setälii,  Ein  lappisches  wört«rverxeiehn|s  von  Zaehariai  Plautinus.  E.  N. 
Setälii,  Lappisehe  lieder  ans  «h-m  XYILt.u  jährhumbrt.  J.  H.  Aspelin. 
Types  des  pctiph-s  de  laneienne  Asie  Outrale.  H.  Paasonen,  Erza-Mord- 
\viuisi-li  -    lifd.         H.  Paasonen,     Malkakertnmuv    mordvalaisten    maalta.  — 


Knpport  aunuel  s/xn  l1" 

IX.  1891.    287  s 
volkslitteratur.  I.  Krzj&i 

X.  1892.    285  s. 
miehelle-annou  aikana, 
von  Yrjö  VV ichmann. 

Julin»   Krohn.    Das  Lied  v   M 

O.  II.,  KäiidekMs  arkeolooginon  kon; 
Die  nordiselon  l«  linworter  in  di<n  russis 


9.  Fmk.  6:  - 

1  n  li  r»  1 1 :  H.  Paasonen,  Probeu  der  Tuordvvinisehen 
srln  i  theil.    Erstes  hofL  Fmk.  8:  — 

Tn  hait:  Julius  krohu,  8yrjänilÄisiä  itkuja  neidon 
(i.  S.  I,)tkiu.  Synauisch»'  Spraehproben.  Uborsetjst 
Kaarle  Krohn,  Hist->ir.-  dn  ttaditionisme  en  Esth<ini.«. 

hcu.  vrelohes  exlOst  werden  soit  A. 
si  Moskovassa  1890.  K.  H.  Wiklund. 
hoi. i-  h. m,  dialrkti-n.      K.  li.  »iklund. 


Km  beispiel  des  lativa  im  lappischen,  -  K.  H.  Wiklund,  Nomen-vi-rlm  im  lap- 


SUOMALAIS  UGRILAISEN  SEURAN 

AIKAKAUSKIRJA 
JOURNAL 

DE  LA 

SOCIETE  FINNO-OUCRIENNE 

XXIII 


HELSINGISSÄ 

8UOIIAL.  KIRJALLIS.  SEURAN  KIRJAPAINON  OSAKEYHTIÖ 

1906 


Digitized  byX^OOgle 


•  •  • 
••  •  • 


•  .     '   •••*.:••*  •    -  ••* 

•    *.*•  -  -  -  •  • 


Digitized  by  Google 


Digitized  by  Google 


OTTO  DONNERILLE 

19X05 


SCJOMHLfllS-CJGRILRINEN  SEURA 


I 

I 


I 
1 

I 

! 
i 


i 


i 


Digitized  by  Google 


Otto  Donnerille. 


Tänä  päivänä,  täyttäessänne  seitsemänkymmentä  nuotta, 
tervehtii  Teitä,  esimiestänsä,  Suomalais-ugrilainen  Seura,  joka 
Teitä  saa  kiittää  olemassaolostaan. 

Kun  Te  perustitte  Suomalais-uyrilaisen  Seuran,  niin  Te 
tartuitte  pyrintöön,  joka  on  osoittautunut  elinkelpoiseksi. 

Niinä  kahtenakolmatta  vuotena,  jotka  Suomalais-uyri- 
lainen Seura  on  elänyt,  on  se  nähnyt  töittensä,  tutkimustensa, 
julkaisujensa,  varojensa,  työntekijäpiirinsä  yhä  kasvavan  ja 
laajenevan.  Se  on  lähettänyt  tutkijoita  lappalaisten,  mordva- 
laisten, tsheremissien,  votjakkien  ja  syrjäänien,  ostjakkien  ja 
vogulien  keskuuteen.  Se  on  ulottanut  toimialansa  suomalais- 
uyrilaisen  heimon  ulkopuolellekin  ollakseen  kerran  mukana 
suurta  urali-altailaista  kysymystä  selvitettäessä:  se  on  osal- 
taan vaikuttanut  siihen,  että  tuhat  vuotta  vaitiolleet  kivet  saa- 
tiin puhumaan  muinaisesta  turkkilaiskansasta,  se  on  sulkenut 
piiriinsä  mongolien  ja  kiinalaistenkin  kielen  ja  muinaishis- 
torian tutkimuksen. 

Ja  kaikessa  tässä  työssä  Te  olette  ollut  alkuunpanijana, 
herättäjänä,  innostajana,  kannattajana.  Te  olette  sen  tehnyt 
pysyen  uskollisena  nuoruutenne  tieteelliselle  rakkaudelle,  rak- 
kaudelle, joka  Teissä  jo  varhain  leimahti  suomalais-ugrilaista 
ja  urali-altailaista  tutkimusta  kohtaan. 


Digitized  by  Google 


Kunniapäivänänne  kiitämme  Teitä  kaikista  aloitteista  ja 
herätteistä,  kaikesta  työstä  ja  rakkaudesta.  Ja  meidän  suo- 
malaisten mukana  on  kiitostansa  lausumassa  edustajia  Virosta, 
Unkarista,  Venäjältä,  Ruotsista,  Norjasta,  Hanskasta  ja  Ita- 
liasta, niinkuin  näyttää  tämä  nidos,  joka  on  Teille  omistettu 
tämän  päivän  muistoksi,  —  ja  siihen  kiitokseen  yhtyvät  mo- 
net ulkomaalaiset  miehet,  jotka  syystä  tai  toisesta  eivät  ole 
voineet  olla  juhlakirjan  kirjoittamisessa  osallisina.  Tämä 
osanotto  osoittaa  samalla,  miten  perustamanne  seuran  pyrin- 
nöt ovat  herättäneet  vastakaikua  sivistyneessä  Europassa. 

Me  toivomme  Teille,  että  Te  elämänne  syksynä  olette  edel- 
leenkin näkevä  ajatustenne  kantavan  runsaita  hedelnuä  kan- 
salliselle ja  kansainväliselle  tieteelle  ja  siten  luottavan  kun- 
niaa Suomen  nimelle. 

Helsingissä  15  p.  joulukuuta  1905. 

Suoma  ( ais-ugri  la  in  en  <  ^vu  t  n. 


Digitized  by  Google 


/-/  Ml.  Otto  rf)onner. 


Aujourdhui  que  Vous  fetez  Votre  soixante-dixieme  an- 
niuersaire,  la  Saciete  Finno-Ougrienne  a  Vhonneur  de  Vous 
o/frir  ses  hommages,  a  Vous,  son  president,  n  qui  elle  doit  san 
existence. 

Lorsque  Vous  fonddtes  la  Societe  Finno-Ougrienne,  Vous 
entreprites  une  (euore  qui  sest  montree  d'une  grande  vitalite. 

Pendanl  les  vingl-deux  annees  que.  la  Societe  Finno- 
Ougrienne.  a  uecu,  elle  a  im  grandir  et  s'elargir  de  plus  en 
plus  son  champ  de  travail,  son  cercle  de  collaborateurs,  ses 
recherches,  ses  publications  ei  ses  fonds.  Elle  a  enuoye  des 
exploraleurs  parini  les  Lapons,  les  Mordouins,  les  Votiaks,  les 
Syrienes,  les  Ostiaks  et  les  Vogules.  Elle  a  ineme  etendu  ses 
recherches  en  dehors  de  la  fatnille  Finno-Ougrienne  afin  de 
pouvoir  prendre  part,  elle  aussi,  d  leclaircissement  de  la  grande 
queslion  ouralo-altaique:  c'est  en  partie  grdce  d  elle  que  des 
pierres,  restees  muettes  pendanl  niille  ans,  ont  pu  porter  te- 
moignage  de  1'ancien  peuple  turc,  et  elle  a  aussi  embrasse 
dans  son  doniaine  letiide  de  la  langue  et  de  Varcheologie  des 
Mongols  et  des  Chinois. 

Et  pour  tout  ce  travail,  Vous  avez  ete  le  fondateur,  l  in- 
spirateur,  le  soutien.  Vous  1'auez  ete  en  restant  jidele  d  l'a- 
mour  d'une  science  qui,  des  Votre  jeunesse,  Vous  atlirait  vers 
le  doniaine  /inno-ougrien  et  ouralo-altaique. 


- 


Digitized  by  Google 


Aujourd'hui,  ä  ce  jour  solennel  de  Votre  vie,  nous  Vous 
remercions  de  tout  ce  que  Vous  avez  entrepris  et  inspire,  de 
tout  le  travail  que  Vous  avez  fait  et  entoure  de  Votre  amour. 
El  a  nous  autres  Finlandais  se  joignenl,  pour  Vous  exprimer 
leur  reconnaissance,  des  representants  de  1'Esthonie,  de  la 
Hongrie,  de  la  llussie,  de  la  Suede,  de  la  Norvege,  de  la  France 
et  de  ntalie,  comme  le  prouve  ce  volume,  qui  Vous  est  dedie 
en  souvenir  de  ce  jour,  ainsi  qu'un  grand  nombre  de  sauants 
etrangers,  qui  pour  une  raison  ou  une  autre,  nont  pas  pu 
prendre  part  ä  cette  publication.  Cette  participation  en  Votre 
honneur  demontre  aussi,  combien  1'ceuore  de  la  Societe  fondee 
par  Vous  a  eveille  d'echos  dans  VEurope  civilisee. 

Nous  souhaitons  que  Vous  puissiez  aussi  pendant  Vau- 
lomne  de  Votre  vie  voir  vos  idCes  porter  des  fruits  abondants 
au  profit  de  la  science  nationale  et  intemationale,  et  de  faire 
par  hi  honneur  ä  la  binlande. 

Helsingfors  le  15  decembre  t905. 

ha  Societe  'Finno-ougrienne. 


Digitized  by  Google 


SISÄLLYS.      TABLE  DES  MATlfeRES. 


Nro. 

28.  AILIO,  JULIUS,  Sananen  neolitisen  kivikauden  kuvanveistotaiteesta. 
14.    GAUTHIOT,  ROB.,  Finnois:  tuhat. 

11.    GENETZ,  ARVID,  Suom.  konkia ,  ihvi;  pinta;  unk.  fene;  vezetni. 
26    GODENHJELM,  B.  F.,  Tarina  Toijan  Paavosta 

29.  HEIKEL,  AXEL  O.  ja  LUND,  HUGO,  Eräitä  kiinalaisia  rahoja. 

22.  HURT,  J.,  Kaks  keelt  „Vanast  kandlest". 

6.  KANNISTO,  ARTTURI,  Eräästä  voguli  laisesta  karhun  nimityksestä. 

5.   KARJALAINEN,  K.  F.,  Suomalais  ugrilaisia  käsikirjoituksia  Pietarin  kir- 
jastoissa. 

20.   KARSTEN,  T.  E.,  Eine  germanische  Wortsippe  im  Finnischen. 

17.  KARTTUNEN,  U.,  Kalevipoegin  toinen  painos. 

2.  KROHN,  KAARLE,  Pohjolan  häätupa. 

23.  MIKKOLA,  JOOS.  J.,  Ladoga.  Laatokka. 

7.  NIELSEN,  KONRAD,  Spörsmaalet  ora  den  lappiske  torvgammes  oprin- 

delse. 

13.   OJANSUU,  HEIKKI,  Uber  einige  niederdeuteche  lehnwörter  des  est. 
nischen. 

24    PAASONEN,  IL,  ttber  die  benennung  des  roggens  im  syrjänisch-wotja- 

kischen  und  im  mordvinischen. 
27.   RAMSAY,  WILHELM,  Ein  Besuch  bei  den  Samojeden  auf  der  Halbin- 

sel  Kanin. 

3.  RAMSTEDT,  G.  J.,  Ueber  mongolisnhe  pronomina. 

4.  RAMSTEDT,  G.  J.,  Mogholica.  Beiträge  zur  kenntnis  der  mogholsprache 

in  Afganistan. 

18.  RUDNEV,  A.  D.,  Ein  mongolisches  liebeslied. 

30.  SALMINEN,  VÄINÖ,  Lappalaisista  joikauksista. 
9.   SAXEN,  RALF,  Etymologiska  smabidrag. 

19.  SCHVDTOT,  THEODOR,  Nägra  aktstycken  belysande  Etnografiska  mu- 

seets  förhistoria. 


Digitized  by  Godgle 


X 


N:o. 

1.    SETÄLÄ,  E.  N.,  Zur  herkunft  und  chronologie  der  alteren  gcrmanischen 
lehnworter  iu  den  ostseefinnischen  sprachen. 
12.   SIMONYI,  SIGMUND,  Geschichte  dor  reflexiven  Konjugation  im  Un- 
garischen. 

8.   SZINNYEI,  JOS.,  Das  ung.  translativsuffix  -vt,  -vd. 
32.   SIRELIUS,  U.  T.,  Kappale  suomensukuisten  kansain  kalastushistoriaa. 
21.   TEZA,  EMILIO,  Intorno  ali'  „Affinitas*  del  Gyarmathi  giudizio  dato 

nel  1799  da  A.  I.  bar.    Silvestre  de  Sacy. 
31.   TUNKELO,  E.  A.,  Etymologisches. 

\b.    VVICHMANN,  YRJÖ,  Ein  paar  bemerktingen  zu  Gyarmathis  „Affinita.su. 

10.    VHCAR,  BELA,  Das  Lied  von  der  Marie  SzQcs. 

10.    WIKLUND,  K.  B.,  Zur  geschichte  der  lappischen  affrikaten. 

25.    ÄIMÄ,  F.,  Eräs  lappalainen  astevaihtelutapaus. 


Digitized  by  Google 


ZUR  HERKUNFT  M  CH RDNOLDG I E 


DER 

ÄLTEREN  GERMANISCHEN  LEH N WÖ RTER 

IN  I>EN 


OSTSEEFINNISCHEN  SPRACHEN 


VON 

E.  N.  SETÄLÄ 


Digitized  by  Google 


••• 

Digitized  by  Google 


In  seiner  beriihmten  arbeit  „Den  gotiske  sprogklasses  indfly- 
delso  pä  den  finske"  (—  GSI,  Kopenhageu  1869)  ist  Vilh.  Thom- 
sej*  zu  dem  schluss  gekommen  (p.  107),  ,,dass  der  fiunische  stamm 
vor  wenigstens  anderthalb  oder  zwei  jahrtansenden  dem  einflusse 
verschiedener,  wcun  auch  einander  nabestehender,  germauiscber 
sprachgestaltungen  ausgesetzt  gowesen  sei,  und  zwar  sowohl  ei- 
ner gotischen,  dio  aber  auf  einer  älteren  stufe  gestanden  haben 
muss  als  die,  \velche  wir  ans  Vulfila  kennen,  als  einer  nordi- 
scheu."  In  der  deutsehen  vom  verf.  dnrchgesebenen  ausgabe  der- 
selbeu  arbeit  (=  Einfl.,  deutscb  von  E.  Sievers,  Halle  1870)  hat 
der  verf.  noch  einigc  \vorte  hinzugcfugt,  sodass  der  scbhiss  seiner 
aussage  dort  folgendermassen  lautet  (s.  124):  „und  zwar  teils  einer 

gotischen,  ,  teils  einer  nordischen,  teils  viel- 

leieht  einer  noch  älteren  gomeinsamcn  gotiseh-nordi- 
schen",  wozu  er  jioch  in  einer  fussnote.  bemerkt:  „l)en  einflnss 
noch  weiter  znrUckzuscbiebeu  bis  zu  der  zeit  vor  der  erstcn  tren- 
nung  der  germanischen  stämme,  ja  vor  dem  eintreten  der  lautver- 
schiebung,  scheint  mir  zu  gewagt  und  auch  nicht  not\\endig." 

Dieser  schluss  ist,  \vas  die  existenz  gotischer  bestandteile 
betrifft,  von  mehreren  ausgezeiehneten  forschern  in  zweifel  gezogen 
wordcn.  Zuerst  geschah  dies,  was  besonders  die  tinn.  \vörter  mit 
urspr.  langem  e  (miekka  'schwert',  niekla  cuadel')  betrifft,  durch 


Digitized  by  Google 


2  '  •'.  -:  '.*•'.  ;  . . :  •     '  •  "E.  N.  Setala.  XXUI,i 

L.  Wimmer,  der  die  ansicht  aussprach,1  dass  die  wörter  von  dem 
genannten  typus  nicht  gotisch  seien,  sondern  eine  ältere  periode  des 
nordischen  \viederspiegeln.  Dieser  ansicht  trat  auch  Noreen  bei, 
indem  er  in  den  finnischen  lehnwörten  niekla,  miekka  einen  be- 
weis  dafur  erblickte,  dass  im  urnord  ischen  um  Ohristi  geburt  ee  nocb 
als  solches  erhalten  gewescn  sei. 2  Diese  meinung  ist  zwar,  was  die 
wörter  init  e  botrifft,  jetzt  von  Noreen  aufgegeben  worden3, 
aber  sie  wird  von  Wiklund  in  seiner  streitschrift  „När  kommo 
svenskarue  tili  Finland"  (1901)  stark  festgehalton. 

Unter  diesen  umständen  ist  es  wohl  nicbt  ohne  interesse  die 
frage  von  neuem  zusammenhängend  zu  betrachten,  nm  nachzuseben, 
ob  die  von  Thomsen  angefiihrteu  gotischen  kennzeichen  der  gcrma- 
nischen  lehnwörter  des  finnischen  noch  heute  als  solche  gelten  kön- 
nen  oder  ob  sich  vielleicht  merkmale  nachweisen  lassen,  die  in  der 
einen  oder  anderen  richtuug  ausschlaggebeuder  sein  könnten  als  die 
fruher  aufgestellten.  Die  entscheidung  dieser  frage  wäre  um  so 
wichtiger,  als  sie  ja  auch  fur  die  bestimmung  der  älteien  wofcn- 
sitze  der  fiunen  von  bedeutung  ist. 


In  den  moisten  fällen  lässt  sich  die  frage,  ob  die  germanischen 
bestandteile  der  ostseefinnischcn  sprachen  gotisch  oder  nordiseh  sind, 
gar  nicht  entscheiden.  Die  moisten  formcn  weison,  \vie  Thomsen 
mit  recht  hervorhebt,  bloss  auf  et\vas  sehr  altes  zuruck,  das  einmal 
dem  gotischen  und  nordischen  gemeinsam  gewesen  ist.  Die  lautli- 
chen  unterschiede  zwischen  einer  älteren  form  des  gotischen  und 
der  urnordischen  spraehform,  welche  in  den  ins  finnische  ubernom- 
menen  lehnwörtern  zum  vorschein  kommen  können,  sind  ja  nicht 
zahlreich,  und  sie  waren  naturlich  um  so  geringfrigiger,  in  je 


1  In  einein  bei  Fr.  Bcru,  Die  ältesten  nord.  runeninschriften 
(Berlin  1885),  initgeteilten  brief  (p.  153).  Vgl.  Thomsen  Ber.  mellem 
de  finske  og  de  balt.  sprog  (=  FBB,  Kopeuhagen  1890),  p.  30. 

2  Nobbbn,  Altisl.  gramin.2  §  54,  p.  34;  siehe  auch  Nobrbn  in 
Paul'8  Grundriss1  1  419. 

3  Noreen,  Altisl.  gramm.3  §  53,  anm.  1,  p.  42;  vgl.  Norkkn  in 
PauPs  Grundriss2  I  519—20. 


Digitized  by  Google 


,i  Zur  herkunft  u.  chronologie  d.  germ.  lohnwörter. 


3 


ältere  zeiten  man  zuriickgeht.  Und  \vas  den  wortvorrat  be- 
trifft,  fallt  es  sehr  schwer  entscheidende  kennzeichen  zu  finden: 
es  ist  unzweifelhaft,  dass  viele  germanische  wörter,  die  aus  dem 
gotischcn  nicht  belegt  sind,  doch  auch  in  gotischen  dialekten  exi- 
stiert  haben,  ebenso  dass  nur  aus  dem  gotischen  belegte  wörter 
auch  dem  vvortschatze  einiger  nordischen  dialekte  angehört  haben 
könnon. 

Die  kennzeichen,  welche  Thomsen  in  seincr  arbeit  als  „be- 
stimmte  spureu  des  gotischen  im  gegcnsatz  zum  nordischen"  betrach- 
tet,  sind: 

1)  die  auf  formen  mit  einem  langen  e  zuriickgehenden  finni- 
schen  wörter  miekka  ,schwert>  ~  got.  mekeis,  akk.  meki,  niekla 
'nadel'  ~  got.  nepla; 

2)  der  ausgang  -a  bei  femin.  -ö-stämmen,  wie  akana  'spreu  ~ 
got.  ahana,  kauta  'oberleder  am  seniili'  —  got.  skauda-,  multa  'staub- 
erde'  ~  got.  mulda,  niekla  'nadel'  ~  got.  nepla,  paita  'hemd'  ~ 
got.  paida; 

3)  das  vorkommen  oder  die  bedeutung  oder  die  form  ei- 
niger \vörter,  die  auf  das  gotische  hinweisen,  wie  kaunis  'sehön' 
~  got.  skauns,  kauta  od.  kauto  'oberleder  am  schuh'  ~  got. 
skauda-,  lunastaa 'lösen,  auslösen*  ~  vgl.  got.  lun  Xvtqov,  paita,hemd> 
~  got.  paida,  tila  'facultas,  opportunitas'  ~~  got.  til,  äiti  'mutter' 
~  got.  aipei,  lammas  in  der  bedeutung  lsehaf  ~  got.  lamb  n. 
XQuparov,  —  autia  'desertus',  das  auf  eincn  ja-stamm  zurnckweist, 
währcnd  an.  audr  ein  a-stamm  ist,  aika  'zeit*  auf  got.  aivs,  wäh- 
rend  das  an.  am  hat. 

Auf  das  nordische  hinwieder  \veisen  folgende  merkmale  hin: 

1)  das  lango  a  in  raaka  'pertica  longa'  ~  aisl.  ra  f.,  mhd. 
rahe;  saatto  'acervus  foeni  in  prato'  ~  aisl.  sata;  vaate  'vestis'  ~ 
aisl.  vad,  ags.  vsed  f.; 

2)  spuren  eines  unterschiedes  zwischen  i  und  e,  u  und  o; 

3)  die  durchgehende  bewahrung  des  stammvokales; 

4)  der  ausgang  o  oder  u  in  verschiedenen  femininis; 

5)  einzelne  worte  \vie  paarmas,  parma  'busen',  während  got. 
barms  ein  i-stamm  ist,  harras  'eifrig'  wio  aisl.  hardr,  aber  got.  har- 
dus,  kuningas  'kimig*,  aber  got.  piudans,  autuas  'selig  stimmt 


Digitized  by  Google 


4 


E.  N.  Setala. 


xxni,i 


z\var  in  dor  bedeutung  zum  got.,  die  form  aber  weist  eher  auf 
das  nord.  hin. 

Das  resultat,  zu  dem  Thomsen  auf  grund  der  angefuhrten 
kennzeiehen  in  der  gotisch-nordischen  frage  kommt,  ist,  dass  man 
anstatt  eine  entscheidung  des  „ent\veder  —  oderM  zu  gewinnen  bei 
einem  «souohl  —  als  anch"  stehen  zu  bleiben  habe.  Schon  damals 
wurde  jedoch  von  Thomsen  selbst  hervorgehoben,  dass  diese  kenn- 
zeichen  nicht  alle  gleiclnvertig  seien,  und  dies  gilt  natQrlich  heute 
noch  mehr  als  vor  vierzig  jahren. 

Was  nun  erstens  die  kennzeicben  betrifft,  die  aus  dem  wort- 
vorrat  oder  einzelneu  wortformen  gewonnen  sind,  so  können  wir 
dieselben  hier  ubergchen;  Thomsen  macht  selbst  darauf  aufmerksam, 
dass  man  nicht  zu  sehr  auf  den  wortvorrat  bauen  durfe,  da  \vir 
ja  nicht  \vissen,  in  welchem  grad  sich  dicscr  niöglichenvcise  ver- 
äudert  hat. 

Unter  den  iibrigen  konnzcichen,  die  als  spezifisch  nordische 
bezeichnet  wcrden,  sind  die  moisten  der  art,  dass  sie  nicht  nener- 
ungen  auf  nordischem  boden  darstellen,  sondern  solchos,  was  im 
nordischen  länger  als  im  gotischen  be\\  ahrt  worden  ist.  Von  wör- 
tern  mit  solchen  kennzeiehen  sagt  man  natiirlieh  mit  recht,  dass 
sie  nordisch  soin  können,  aber  entschcidcnd  fiir  die  nordische  her- 
kunft  sind  sie  nicht.  So  bemerkt  schon  Thomsen,  dass  man  in 
dem  crhaltensein  des  stammauslautes  nur  eine  frago  der  zeit  se- 
hen  köune,  und  er  lugt  hinzn,  dass  es  ja  denkbar  \vare,  dass  die 
mundart,  die  von  den  goten  in  Russland  gesprochen  \vurde,  auf  eiuor 
ältercn  stufe  gestauden  hat  als  Vnlfilas  sprache.  Was  den  ansgang 
o  in  verschiedeueu  femininis  und  den  unterschicd  zwischen  i  und 
e,  u  und  o  angeht,  trifft  dieselbe  bemerkung  zu,  dass  »\s  sich  auch 
hier,  \venigstens  teihveise,  nur  um  eine  frage  der  zeit  handein  ka  n  n. 
Sicher  nordisch  ist  das  lange  ä  <  se,  welches  anch  in  einigen 
wörtern  mit  grosscr  verbreitung  in  den  ostseefinuischeu  sprachen 
vorkommt  l,  ebenso  der  ansgang  u  in  femininis  (H.  pauku  'fibnla', 


1  Fi.  saatto  *heuschober\  oi.  saatto  'heuhaufen',  weps.  sat  pl.  salod 
id.  cst.  soad  g.  saau  od.  saat  g.  saadu  'kleiner  heuschober',  welches 
ein  urnord.  *sätön  voraussetzt;  unsicherer  sind  schon:  fi.  raaka  'per- 
tica  longa,  antenna',  est.  raag  g.  raa'a  od.  raau  'zweig,  reis,  reisig, 


Digitized  by  Google 


XXIIl.i 


Zur  herkunft  u.  chronologie  ti.  genu.  lehnwörter. 


arkku  'arca"),  aber  biermit  gelangt  man  schon  zu  der  jiingcren 
scbicbt  der  lehnwörter,  die  naturhch  unzweifelhaft  nordisch  ist. 

Von  den  augefiihrten  gotisebeu  lautlicben  merkmaleu  der 
ostseefinnischen  lehnwörter  ist  das  eine,  das  lange  e  (in  miekka, 
niekla),  \vorauf  man  zur  zeit  des  erscbeinens  der  THOMSENschen 
arbeit  grosses  gcwicht  glaubte  legen  zu  dttrfen  eine  cigentumbch- 
keit,  die  das  gotisehe  länger  als  das  urnordische  bewahrt  hat. 
Ubcr  dieses  kenuzcichen  muss  also  dasselbe  gesagt  werden  wie 
iiber  die  oben  besprochenen  äbnlichen  merkmale:  in  der  bewahrung 
des  langen  e  kaun  man  nur  eine  frage  der  zeit  seben,  da  man  ja 
auch  im  urnordischen,  wenn  man  au  f  ältere  zeiten  zuruckgeht, 
ein  8B  vorauszusetzen  hat.  Man  geht  jedoch  zu  \veit,  wenn  man 
ohne  \veiteres  als  sicher  annimmt,  aus  den  finnisehen  lehnwör- 
tern  wie  niekla,  miekka  gehe  hervor,  dass  ee  noeh  um  Christi  gcburt 
im  urnordiscben  als  solcbes  erhalten  ge\vesen  sei;  wenn  ein  lan- 
ges  e  souobl  gotisch  als  urnordiscb  sein  kaun,  miisste  naturlich 
zuerst  bewiesen  werden,  dass  die  letztero  und  nicht  die  erstere 
spraehe  die  quelle  der  finnisehen  eutlehnungen  bildet. 

Das  zweite  gotisehe  lautliche  merkmal,  der  ausgang  -a  <  -ö 
bei  fem.  -ö-stämmen,  ist  sicherer,  weil  es  eine  spezifiseh  gotisehe 
neuerung  darstellt.    Aber  auch  dieses  ist  von  Wiklund  in  seiner 

stange,  rahe\  purje-raag  'segelstange',  liv.  räg  od.  räg<>z  'reisig,  abge- 
hauenes  strauchvverk',  wobei  ich  nicht  weiss,  ob  mau  vod  einein  ä 
<i  ;e  auszugehen  hat  (Kuhjk  sub  voce  rahe  setzt  got.  *raha  voraus) 
[korrekturzuaatz :  mein  freund  dr.  O.  V.  Hultman,  dem  in  auch  sonst 
giitige  mitteilungen  verdauke,  macht  mich  auf'  neunorw.  raage  m.  'sehr 
schlanke  stange,'  Ross  250,  aufmerksam,  welches  beweist,  daas  hier  ä 
<  ie  steht];  ebenao  fi.  vaate  g.  vaatteen,  liid.  vate  g.  vattegen  'kleid\ 
weps.  vatc  g.  vallien  id.,  wo  das  tt  im  fi.  etwas  sonderbar  ist  (est.  vat'6 
g.  vati  'kieiduugastiick,  kamisol,  jacke,  flausch',  liv.  vai  pl.  vati \I  'klei- 
dung,  Uberzieher  sind  wohl  niederdeutsche  lehnwörter:  vgl.  mnd.  wat-, 
wat-  in  wät-mäl,  wat-man  'grobes  wollenzeug\  mhd.  ahd.  wat  'kleid'). 

Es  giebt  auch  aodere  wörter  mit  ä,  wie  fi.  maanantai  'montag' 
fi.  paanu  'dachspan',  fi.  vaaka,  est.  vaag  g.  vaae  ^age1  u.  s.  w.  Diese 
können  aber  auch  verhältnismiissig  junge  lehnwörter  (BOgar  aus  dem 
altachwedischeu)  sein  (es  ist  sehr  unsicher,  ob  in  maanan-tai  ein  alter 
urn.  genetiv  auf  -an  bewahrt  ist,  wie  Norbkn  in  Paul's  Grundriss2  I  Ö12 
annimmt);  est.  vaag  könnte  dem  etammvokal  nach  dem  niederdeut- 
schen  entstammen. 

1  Dass  es  heutzutage  nicht  mehr  dieaelbe  bedeutung  hat,  wird 
von  Thomsen  selbst  in  FBB  30  hervorgehoben. 


Digitized  by  Google 


I 


6  E.  N.  SktäiJv.  XXTII,i 

obengenannten  streitschrift  in  zvveifel  gezogen  worden,  iudem  er 
sogar,  um  die  gotischen  merkmale  der  germanischen  lehnsvörter  im 
finnischen  ganz  aus  der  welt  zu  scliaffen,  die  hypothese  aufstellt, 
mau  miisse  einen  nordischen  dialekt,  in  \velchem  auslautendes  ö  zu 
a  \vurde,  voraussetzen.  Einer  solchen  vermutung  kann  jedoch  kein 
\vert  fur  die  entscheidung  der  fragc  beigemcssen  werden.  Die 
existenz  eines  urnordischen  dialektes  mit  -a  <  -ö  ist  ja  erstens 
gar  nicht  bezeugt,  und  zvveitens  könnte  man  ja  mit  solchen  hypo- 
thesen  iiberhaupt  alle  gotischen  kennzeichen  himvcgraisonnieren, 
indem  man  nur  voraussetzte,  dass  es  auch  nordische  dialekte  mit 
eben  diesen  kennzeichen  gegeben  habe;  ein  urnordischer  dialekt 
mit  spezifisch  gotischen  kennzeichen  —  ist  wohl  eigentlich  ganz 
cinfach  nur  als  eine  umschreibung  des  älteren  gotischen  zu  he- 
zeichnen.  Es  kann  aber  jedenfalls  zugestanden  werden,  dass  ein 
einziges  kennzeichen  immer  et\vas  wenig  ist  und  dass  es  erwiinscht 
wäre  zahlreiehere  merkmale,  und  zwar  solche,  die  nicht  versehie- 
dene  deutungen  zulassen,  nachweisen  zu  können,  um  den  gotischen 
ursprung  eines  teils  der  germanischen  elemente  des  finnischen  aul- 
recut  zu  erhalten. 


Eiues  der  charakteristischesten  merkmale  der  gotischen  spra- 
che  ist  ja  der  durch  einen  ubergang  von  e  >  i  be\virkte  zusam- 
menfall  des  germ.  o  und  i  in  i. 1  Es  ist  daher  fUr  die  vorliegende 
frage  von  ganz  bcsonderem  interesso  die  älteren  germanischen  lehn- 
\vörter  der  ostseefinnischen  sprachen,  in  denen  sich  diese  vokalver- 
hältnisse  \viedcrspicgeln  könnten,  einer  durchmustcrung  zu  unter- 
ziehen. 

1  Diesea  merkmal  scheint  jedoch  nicht  geraeingotisrh  zu  sein,  wie 
die  ostgotischen  sprachreste  (siehe  \Vrkdk,  tber  die  sprache  der  ost- 
goten  162  u.  a.)  und  die  aufzeichnungen  iiber  die  sprache  <ler  Krim- 
goten  (reghen:  rign,  schuuester:  swistar,  siehe  Klugb,  Paul's  (iruud- 
riss2  I  öHn  zu  bezeugen  scheinen.  Mao  hat  ja  sogar  vormutet,  dass 
im  vulf.  i  zwei  laute  begriffen  wären,  d.  h.  dass  das  eine  got.  zeichcn 
fur  i  uoch  nicht  auf  völligen  zusammenfall  von  germ.  e  und  i  im  got. 
zu  vreiseu  brauche  (siehe  Schrrkr,  Zur  gesch.  d.  deutschen  sprache2  51 
anm.,  vgl.  Wrrdr  a.  a.  o.);  was  die  fi.  beispiele  in  dieser  frage  bezeu- 
gen, siehe  unten  p.  16. 


Digitized  by  Google 


XXIII,! 


Zur  herkun fb  u.  ••hrtmologio  »1.  gorm.  lolinw(krtor. 


7 


Nehraen  wir  zuerst  solche  wörter  germanischcr  herkuuft  in 
den  ostseefinnischen  sprachen  vor,  dercn  germanisches  original 
eiii  e  oder  ein  auf  ein  älteres  e  zuriickgohendes  i  enthalten  hat, 
so  finden  wir  in  den  finnischen  wörtern  teils  e,  teils  i. 

Die  bemerkensNvertesteu  fälle  l,  in  denen  das  e  bewahrt  ist,  sind 
naturlichervveise  die,  in  \velchen  sich  germ.  e  schon  friih  in  i  ver- 
waudelt  liat  : 

fi.  rengas  g.  renkaan  'ring,  kar.  rengas  id.  (wot.  renggas  Ahlq. 
muss  unrichtig  sein,  wobl  *rei]gas  zu  lesen),  est.  röngas  id.  — 
aisl.  hringr  etc. 

fi.  Venäjä  od.  Venät  g.  Venään  «  *venäo*en),  'Russland',  kar. 
Venäh  g.  -hen  od.  -hän,  Veneäh  g.  -hen  od.  -hän  id.,  stidkar., 
oi.  Vena  id.,  \veps.  teha  'russische  sprache'  (Vena  <  *Venä-), 
wot.  vena  'russische  sprache',  venaAa(n  'russe',  est.  vene:  vene- 
mees  *russe\  vene-keer  'russische  sprache?',  Vene-maa  'Russ- 
land1,  venelane  ~  aisl.  Vinfcr,  aengl.  Vined-as  Veonod-as,  and. 
Winid-a  (Plinius:  Venedi,  Venedae,  Tacitus:  Veneti,  Ptolemaeus: 
Oihvtdat,  Jordanes:  Vinidae).  Vgl.  iibor  das  germ.  wort  Buook, 
Ark.  f.  Nord.  Filol.  Il  228  f.,  Bremer,  Zs.  f.  deutsche  Phil. 
XXII  251. 

fi.  te^o  'ruderbank',  kar.  terTo  (?)  id.,  weps.  tet  pl.  tetfud  id.  ~~ 
aisl.  hilja  etc. 

\Vas  zunächst  rengas  betrifft,  ist  es  nicht  wohl  augängig,  \vie 
Thomsen  in  GSI  48,  anzunehmen,  dass  hier  e  im  finnischen  aus 
i  hervorgegangen  wäre,  vielmehr  setzt  das  fi.  wort  unz\veifelhaft 
eiu  germ.  ♦hrerjgaz*  vorans.  Die  zeit,  \vo  germ.  &t\  >  it\  wurde, 
ist  strittig  ge\vesen 3,  auf  alle  fälle  aber  scheint  allgemeine  einhellig- 
keit  darubcr  zu  herrschen,  dass  der  iibergang  urgermanisch  gewesen 
ist.  —  Fi.  Venäjä,  Venät  (g.  Venään  <  *Venäden)  etc.  stimmt  gut  mit 


1  Wegeu  der  zusammenstellungen  venveise  ich  den  leser  hier  und 
sonst,  wo  nicht  anders  bemerkt,  ein  fiir  alle  mal  auf  Tkomsrn  GSI. 

2  Norrrn,  Urgerm.  lautl.  13,  Strritbrbo,  Urgenn.  gramm.  52. 

3  Brrmrr,  Relative  eprachchronologie  IF  IV  18,  30  verlegt  diesen 
lauttibergapg  ins  1.  oder  2.  vorchristliche  jh.,  Karl  Hrlm,  in  dem  auf- 
satz  rDie  chronologie  des  Uberganges  von  germ.  e  zu  i  vor  n  -f-  k, 
g,  %u  (Paul  u.  Braune  s  Beitr.  XXIII  555  f.)  in  etwas  epätere  zeit,  sicher 
jedoch  in  die  zweite  hiilfte  des  ersten  jh.'6  nach  Chr.  —  Wrrde,  Sprache 


Digitized  by  Google 


8 


E.  N.  SktäiJv. 


XXIII.i 


eiuom  naeh  den  röm.  schriftstellern  vorauszusetzenden  urgerm.  *Ve- 
ned-»  ubereiu. 

Welchen  standpunkt  mau  auch  gegenubcr  dera  alter  des  i-um- 
lautes  von  e  im  gerra.  ciunimmt,  jedenfalls  wird  e  >  i  in  der  z\veiten 
silbe  des  \vortes  *Vened-  >  *Venid-  als  nrgermanisch  angesetzt.2 
-  \Vas  schliesslich  fi.  teljo  betrifft,  so  setzt  es  naturlich  ein  germ. 
*I>eyön  voraus.  Man  hat  ja  bisher  allgemein  angenommen,  dass 
auch  hier  der  i-umlaut  des  e  urgermanisch  sei3;  dieser  meinung  ist 
jedoch  Axel  Kock4  mit  gevvichtigen  griinden  entgegentreteu.  Wenn 
Kogk  recht  hat  und  fi.  tetfo  unter  solehen  umständen  keine  direkte 
beueiskraft  besitzt,  bezeugen  doch  schon  rengas  und  Venlja,  dass 
man  in  den  ostseefinnischen  sprachen  urgermanischc  lehnwörter 
vorauszusetzen  hat  und  folglieh  immer  auch  diese  möglichkeit  in  be- 
tracht  ziehen  muss. 

Ferner  kommt  e,  bez\v.  der  diphthong  eu  (oder  eine  darauf 
zuruekgehende  lautverbindung),  in  einigeu  \vorten  vor,  in  denen 
e  im  urgermanischcn  sicher  nicht  in  i  ubergegangen  ist.  £rwähnt 
seien  von  diesen  die  folgendcn,  die  ausser  im  finnischeu  auch  in 
den  iibrigen  ostscefinnischen  sprachen  begegnen  oder  die  sonst  in 
ihrer  form  ein  altes  aussehon  zeigen: 

der  oetgoteu  102  f.  spricht  von  der  bewahrung  des  e  hei  folgendem 
uasal  -f  konsonant  im  ostgotischen  noch  im  0.  jh.;  in  seinen  beispielen 
steht  jedoch  e  nur  vor  n,  nicht  vor  t\  (wie  Matesuentha,  Sendefara, 
siehe  pp.  00,  90,  134,  155;  zu  merken  ist,  dass  Procopius  Mara- 
aovvita  schreibt,  was  darauf  weist,  dass  der  vokal  geschwunden  war 
oder  eine  indifferente  klangfarbe  angenommen  hatte). 

1  Vgl.  Axbl  Kock,  Paul  u.  Braune's  Beitr.  XXVII  109. 

2  Vgl.  Kock  a.  a.  o.,  Norbbn,  Urgerm.  lautl.  13—  4,  vgl.  15,  anm. 
3,  Strbitbbro,  Urgerm.  gramm.  55.  Der  wandel  geschah  (Bremer, 
Zs.  f.  doutsche  Pphil.  XXII  251,  vgl.  Bruumann,  Grundriss2  I  127)  im  1. 
jh.  n.  Chr. 

3  Siehe  Lkhfler,  Tidskr.  f.  Filol.  og  Psedag.,  n.  f.  II  1  f..  140 
f.,  231  f.,  vgl.  Norbbn,  Urgerm.  lautl.  14,  Streitberg,  Urgerm.  gramm. 
52,  Brugmann,  Grundriss*  I  127  u.  a.  E.  v.  Borkibö,  Das  erste  stadium 
des  i-umlauts  im  germanischen  (1887),  meint,  dass  das  2.  und  3.  jh.  n. 
Chr.  „die  hliitezeit  des  wandels  von  e  zu  i*  gewesen  sei  (p.  81). 
Ki-ugb,  Paul's  Grundriss2  I  415,  bemerkt  uur,  dass  der  germ.  i-umlaut 
von  e  im  ersten  nachchristl.  jh.  nicht  eingetreten  oder  durchgefuhrt 
sei  (unter  anfiihrung  von  beispp.  wie  Segimerus  bei  Tacitus). 

*  Paul  u.  Braune'8  Beitr.  XXVII  100  f.,  vgl.  auch  Buuge,  Ark.  f. 
Nord.  Fil.  VUI  9  f. 


Digitized  by  Google 


XXIII,i 


Zur  horkunft  u.  chrouolngio  tl.  «crm.  lchnwörter. 


'» 


a) 

fi.  pelto  'acker',  kar.-ol.  peido  id.,  weps.  pöud,  pUud  id.,  \vot. 
peito  id.,  est.  pöld  g.  polla  id.  <  germ.  *felpa-;  näheres  Uber 
dieses  wort,  bes.  liber  den  ausgaug,  siehe  unten  p.  24. 

fi.  telta  'velani  quodvis  obductum,  tentorium,  eonopeum',  est.  told 
g.  tolia  'kutscho'  —  ano.  tjald  n.  'vorhang,  zeit',  ags.  geteld 
'vorhang,  decke,  zeit';  das  fi.  \vort  giebt  ein  germ.  neutr.  *telda 
wieder. 

fi.  kello  'campana,  tintinnabulum',  wot.  tiellä,  est.  keli  g.  keila,  liv. 
kida  (die  letztgenannten  <  *kellä)  ~  an.  skella,  ahd.  scella 
'schelle,  glöekchen\  Das  fi.  kello  giebt  oin  germ.  fem.  *skellön 
wieder;  die  \vot.,  est,  liv.  formen  \veichen  im  ausgang  ab. 

?fi.  helma  'lacinia  vestis  v.  fimbria  pendens  inferior  togae;  gremium 
e.  c.  matris',  'saum,  zipfel;  schoss',  kar.  helma  id.,  oi.  helmu  id., 
est.  hölm  g.  hdlma  'zipfel,  mäntille,  aufgehobener  zipfel  des 
obercn  kleidungsstuckes,  arm,  busen,  schoss',  liv.  ilma  part. 
i)ma,  Hima  part.  Himo  'zipfel',  ilman  ai  kando  eig.  'unter  dem 
zipfel  tragen>,  d.  h.  'sehxvanger  sein'  germ.  helma-  'helm',  urspr. 
'hiille*  (u.  a.  ueunorw.  hjelm  'halfter,  diinue  scbale  od.  haut, 
getreideschober  mit  einem  kleinen  dach  oder  einer  decke1,  neu- 
schw.  hjelm  'hiille,  halfter,  worin  das  haferkorn  sitzt,  frei- 
stehendcr  getreide-  od.  heuschuppcn').  Das  germ.  u.  fi.  wort  \ver- 
den  von  Kabsten,  Ark.  f.  Nord.  Fil.  XXII  183  zusammengestellt 
(die  kar.,  oi.  est.,  liv.  uörter  sind  dem  verf.  entgangen,  vgl.  soine 
bohauptung  p.  205);  wogon  der  bodeutung  im  tiuuisehen  (dio  bo- 
deutung  'raud'  maoht  den  eindruck  die  urspriinglichste  im  fi. 
zu  sein)  ist  dio  zusammenstellung  jedoch  sehr  z\veifelhaft. 

est.  mötlen  'donken',  liv.  mi)te,  muih  id.  ^  got.  mitön  'bodonkon'; 
die  est.  liv.  formen  setzen  ein  germ.  met-  voraus,  wonn  hior  nieht 
eine  spatere  verkurzuug  auf  finnischen  boden  anzunehmon  ist, 
vgl.  uuten  p.  17. 

fi.  teuras  'maotandum  v.  mactatum  ijiiid',  'schlachtvieh1,  teurastaa 
'mactare',  est.  tobras  (S  pl.  tepra)  'vien'  ^  ags.  tiber,  ahd.  ze- 
par  'victima,  sacrificinm'. 
b)  vor  h: 

fi.  rehti  g.  rehden   justus,  probus',  rehellinen  <  *reh(d)ellinen 


Digitized  by  Google 


10 


E.  N.  Setälä. 


XXIII,! 


id.  —  got.  raihts  'gerade,  redit',  an.  rettr  id.  Der  ausgang  i  des 
fl.  wortes  macht  diese  zusammenstellung  (Thomsen  GSI  143)  et- 
\vas  z\veilelhaft;  bei  der  goringen  verbreituug  des  fi.  wortes  kann 
man  sich  nicht  des  gedankeus  crwehren,  dass  hier  vielleieht  eine 
ganz  junge  entlehnung  aus  deni  sch\ved.  präktig  vorlicgt  (vgl. 
rihti  'zuverlässig'  <  schw.  riktig). 
c)  vor  r: 

fi.  keritsen  in  f.  keritä  'scheren',  kar.  oi.  kerifcÖe-  id.,  \veps.  Jcef-itSen 
inf.  Keritä  id.,  liv.  kenkhb  id.  <  germ.  sker-  (an.  skera  'schuei- 
dcn,  scheren,  schlachten',  ahd.  sceran  'scheren,  abschneiden'). 

fi.  k  eriän  inf.  keritä,  auch  kerkiän  inf.  keritä  (analogisch,  ohne 
z\veifel  durch  raischung  mit  kerkiän  inf.  keritä  'festiuare,  pro- 
perare,  pervenire'  etc.)  'in  gärung  kommen',  Benv.  taikina  od. 
juoma  kerkiää  'massa  panis  v.  potus  fermentari  coepit',  keritys 
(schon  bei  Juslenius  u.  Ganander,  bei  dem  letzteren,  \vie  bei 
Rknvall,  als  „aboiceu  bezeichnet) 'fermentum,  faex  in  potu',  est. 
kärguma  (mit  anal.  g)  'zellen  bildeu,  blasig  \verden',  kärgund 
piim  'gegoreue  milch'  ~  mnd.  geren  mhd.  görn,  nhd.  gären», 
an.  gerd  'gärung,  schaum  auf  dem  bier',  dän.  gjser,  alt.  dän. 
gierd  'gascht',  dän.  vb.  gjoere  'gären1,  \velche  zu  einem  germ. 
*ger  gehören.  Siehe  Falk  n.  Torp,  Ktym.  ordb.  over  d.  norske 
o.  d.  danske  spr.  sub  voce  gjeer,  Tamm,  Ety  m.  sv.  ordb.  sub 
voce  jäsa.  Die  zusanimeustelluug  des  fi.-est.  und  germ.  wortes 
ist  meines  \vissens  neu2. 

1  Das  deutsche  wort  ist  zugleich  teilweise  auch  eine  fortsetzung 
eines  ahd.  j eriän  'zur  gäruug  bringen',  fakt.  v.  ahd.  jesan  'gären'. 
Siehe  Tamm,  Etym.  sv.  ordb.  sub  voce  jäsa. 

2  Beim  durcbblättern  der  arbeit  von  J.  A.  Lindström,  Om  den 
Keltisk-Oermanska  kulturens  inverkan  pä  Finska  folket  (Tavastehus 
185»)  tinde  ich  p.  131 :  „kerity$  just,  Fht.  gceren,  effervescere,  gmrung 
eftervescentia,  8v.  görn,  göniing."  Das  buch  leidet,  wie  Tbomsen  (GSI  7, 
—  Einfl.  8)  mit  recht  bemerkt,  „an  einem  so  durchgehenden  mangel 
an  kritik  in  den  einzellieiten  und  verwirrung  in  der  ganzen  behand- 
lungswei8e,  dass  diese  arbeit  keine  wesentliche  bedeutung  haben  kann* ; 
man  findet  hier  jedoch  bisweilen  zusauimenstellungen,  die  zwar  unme- 
thodisch  und  ohne  jede  andere  begriindung  als  die  in  der  lautähnlichkeit 
liegende  vorgebracht  werden,  welche  aber  doch,  wie  wir  auch  unten 
seheu  werden,  der  beachtung  und  näherer  uutersuchung  wert  sind. 


Digitized  by  Google 


XXIII,!  Zur  hcrkunft  u.  chronologie  tl.  germ.  lelinwörtor.  {  { 

fi.  verkko  'netz,  fiscbgarn',  kar.-ol.  verkko  id.,  wcps.  icrk  pl.  (erhod 
id.  est.  vork  g.  vorgu  'netz,  gitter',  liv.  vjrt  od.  vtfga  pl.  virgorf, 
vflttpl.  wrg9d'netä  seheiut  eine  germ.  uhd.  werk,  werg  venvandte 
form  wiederzuspiegeln :  ent\veder  einen  a-stamm  (beachtc  bcson- 
ders  fttr  dio  bedeutung  ascb\ved.  fiski  vserk  n.  'verzäunung,  die 
in  bäche  gebaut  wird,  um  fische  zu  fangen)  oder  einen  -an- 
stamm  (aschwed.  vrerki  m.  'einrichtung  im  wasser  frir  den  fiscb- 
fang',  flskevaerke  m.  'verzännuug  nnd  andere  einrichtungen  im 
wasser  fur  den  fisclifang',  Schlyter,  Ordb.  tili  Svcrges  gamla 
lagar).  Uber  die  zusammengehörigkeit  der  fi.  und  germ.  uörter 
wird  Tunkelo  in  dem  vorliegenden  band  einen  aufsatz  veröffent- 
lichen. 

fi.  verta  'par  (pretio,  multitudine)' ,  kar.  verda  'menge1,  min  verda 
'wie  viel\  \veps.  ku-fari  Vie  viel',  te-Hri  'so  viel',  estS  vörd 
g.  vörra,  estN  vöfs  g.  vörra  '\vert,  betrag,  äquivalent,  mal'  ~*> 
got.  vairl>8  '\vert,  wiirdig\  an.  verdr  id.,  snbst.  got.  vairps  m. 
'preis,  \vert*,  aisl.  verd  n.  rpreis\ 

fi.  erhe  g.  erheen  (mit  zahlreichen  ableitungen)  ^  got.  airzeie  Mrre, 
verflihrt',  airzei  'verfuhrung,  betrug' . 

fi.  kernas  'promptus^  vgl.  got.  -gairns:  faihu-gairns  'habsiiebtig', 
aisl.  gjarn  'begierig,  willig,  ist,  wie  das  vorhergehende  wort, 
uur  im  fi.  anzutreffen,  doch  deutet  der  ausgang  -as  —  \venn  dem- 
selben  hier  entscbeidende  bedeutung  beigemessen  werden  darf 
—  auf  hohes  alter. 
d)  in  dem  diphthong  eu: 

fi.  keula  od.  keulaa  g.  keulaan  'pars  antica  recurvata  e.  c.  navis, 
prora,  trahae,  soleae  uivalis  etc;  puppis  et  prora,  cariua  cum 
prora  et  puppi',  est.  keel  g.  keela  od.  kaU  g.  käila  od.  käilas  g. 
käila  'schiffschnabel'  <  germ.  *keula-z  (aisl.  kjöll  m.  'schifl", 
ags.  ceol  m.  'langschiff',  abd.  kiol  m.  *ein  grösseres  schifF). 

fi.  pöytä  'mensa'  (jalkapöytä  'planta  pedis',  vgl.  estS  pöud  g. 
pöua,  N  pöid  g.  pöia  'radfelge;  fussblatt')  —  vgl.  got.  biups  m. 
'tisch',  aisl.  bjöd  n.,  bjödr  m.  id.  Thomsen,  der  in  GSI  das  fi. 
pöytä  mit  den  letztenväbnten  germ.  uörtern  zusammengcslcllt 
hat,  nennt  später  (FBB  28,  fussnote  1)  das  fi.  \vort  untcr  denen, 
deren  germ.  herkunft  er  als  „wenig  wahrscheinlichu  betracbtet. 


Digitized  by  Google 


12 


E.  N.  Setälä. 


Das  fi.  \vort  scheint  tatsächlich  mit  fiugr.  wörtern  zusammen- 
gestellt  \verdon  zu  miissen  (vgl.  verf.  iu  Ny  K  XXVI  392);  ein- 
fluss  eines  gerni.  *beuda-  auf  die  bedeutung  des  fi.  \vortos 
(uelches  urspr.  *peiidä-,  *pcHÖa  gelautet  haben  muss)  ist  aber 
sichcr  anzunebmen,  \vobei  zusammeufliessen  des  urspr.  fi.  und 
germ.  \vortes  stattgefunden  bat. 

Diejonigen  dieser  uörter,  die  sicher  altc  eutlebnungen  aus 
dem  germanischcn  siud,  können  aus  dem  uruordischen  stain- 
men,  \\elches  das  ursprungliehe  e  iu  dieseu  tallen  im  allgemeinen 
be\vabrt  bat1.  Sie  können  aber  auch  vou  einer  solehen  stufe  des 
gotischen  herstammen,  in  welcher  das  urspr.  e  erbalten  war.  Im 
binblick  darauf  jedocb,  dass  in  den  eben  bebandelten  tallen  rengas 
und  Venäjä  (teljo?)  entlebnung  aus  einer  urgermaniseben  spraehform 
anzunebmen  war,  bleibt  uatiirlich  auch  flir  die  vorstehenden  Por- 
ter odtr  einige  von  ibnen  dieselbe  mögliehkeit  bestehen.  Dies 
gilt  insbesondere  von  solehen  vvörtern  wie  pelto  und  verkko,  die 
auch  sonst  altc  keunzeichen  zu  verraten  scheiueu  (siebe  \veiter  un- 
ten). Wir  haben  aber  auch  wörter,  in  denen  i  (iu)  an  der  std  le 
eines  e  (ou)  angctroffcn  wird.  Von  diesen  sind  die  bemerkenswer- 
testen: 

fi.  mitta  'mass',  mittaan  inf.  mitata  'messen',  kar.  mittoan  in  f. 
mitata  id.,  est.  (in  Allentaken)  mittama  id.  ~  got.  mitan  'mes- 
sen', mitaps  'kornmass  ,  aisl.  meta  'srhätzeif,  asächs.  metan  'mes- 
sen'.  I  ber  est.  mööt  u.  s.  w.  siehe  ueiter  unten. 

fi.  siula  'margo  naviculae  superior,  margo  extremum  retis',  karN 
sikla  'ende  des  netzes'  ist  von  Tunkklo  iu  einem  vortrag  in 
der  Finn.-ugr.  (ies.  (nähere  bcgriindung  der  bedeutung  nach  in 
einem  aufsatz  in  dem  vorliegenden  bande)  germ.  \vörtern  fur  'segel' 
(aisl.  segl  n.,  ags.  segel  n.  u.  s.  w.)  zusammengestellt  worden.  In- 
dem  ieh  glaube  diese  zusammenstellung  billigen  zu  können2,  be- 
mcrke  ich  nur,  dass  fi.  siula  aut*  germ.  boden  eiu  neutr.  *siyla 
voratissetzt,  d essen  i  \vohl  kautu  durch  analogie  von  abgeleiteten 

1  Sogar  der  diphthong  eu  hat  sich  im  uraord.  bis  zum  7.  jh. 
erhalteu.  Siehe  Norebn,  Altisl.  graram.3  §  50,  p.  44;  vgl.  Kock,  Paul 
u.  Brauue'8  Beitr.  XXIII  532  f. 

2  Siehe  iiber  das  germ.  wort  Lidbn,  Uppsalastud.  80  f. 


Digitized  by  Google 


XXIII,i  Zur  herknnft  u.  chronologie  d.  gorm.  lohnwttrtor.  13 

formen  wio  aisl.  sigla,  aschw.  sighla  «  *tri>lian)  'segeln  oder 
aisl.  aigla  f.  «  *syliön-)  'mast'  zu  erklären  ist. 1  Daneben  giebt 
es  auch  fi.  siulu  'flicken,  stttck',  est,  siil  g.  siiiu 'zipfel,  sehmaler 
streifen,  eingcsetzter  keil  z\vischen  zwei  nähton,  ein  teil  am  netz- 
sacke',  käila-siil  'fockseger,  welches  einer  i-umgelauteten  ablei- 
tung *8iyliön-  entsprecheu  könnte. 
fi.  pihatto,  dial.  piahto  'viehstaU',  härkä-pihatto,  lehmä-pihatto, 
lammas-pihatto,  sika-pihatto  u.  s.  w.  'oehsen-,  kuh-,  schaf-,  schwei- 
nestall'.  Das  \vort  ist  crstraals  belegt  bei  Agricola  in  der 
form  pihaitta  und  in  der  bedeutung  'hurde'  (Weisut  ia  Ennus- 
toxet  1551,  fol.  75  v.,  Hes.  34,  14:  Mine  tadhon  beite  \viele  [sie] 
nihin  parahin  Laitumihin,  ia  heiden  Pihaittans  pite  ninen  Cor- 
kein  Wortein  päle  Israelis  seisoman.  Siello  heiden  pite  lusti- 
lisis  Pihaittois  macaman)2.  In  der  bibeliibersetzung  von  1642 
fiuden  \vir  verschiedentlich  pihatto  (z.  b.  Num.  32,  10;  32,  24;  32, 
36;  gen.  carjan  pihaton  Jes.  65,io;  lammaspihatoixi  Hes.  25,5). 
Lexikaliseh  gebucht  erscheint  es  in  dem  Lexicon  von  Juslenius 
1745  souie  in  Ganandeb's  handschriftliehem  wörterbuch,  \vo  das 
wort  ausdrticklich  als  aus  der  umgegend  von  Abo  stammend 
(„aboicew)  bezeichnet  wird. 

Die  am  allgemeiuston  gebilligte  ctymologie  diescs  \vortes 
ist  die  ge\vesen,  welche  schon  in  Juslenius'  Lexicon  angedentet 
erscheint,  indem  das  wort  nnter  piha'area*  aufgefiihrt  \vird,  also 
ohne  z\veifel  als  ableitung  davon  aufgcfasst  ist.  Von  diesem  stanim- 
wort  leitet  es  ausdriicklich  Ahlqvist  ab  (Kulturuörter  118,  vgl. 


1  Im  aschw.  siebt  es  freilich  sigel,  sigill;  mit  riicksicht  auf  das 
gew.  a8chw.  säghl,  seghl  etc.  wie  auf  das  westnord.  segl  muss  dies  je- 
doch  eine  jtingere  bildung  sein.  —  Thomsrn  sieht  in  siula  eine  ableitung 
von  sivu  'latua'  (FBH  14);  das  von  TVnkrlo  vorgebrachte  kar.  sikla 
schliesst  jedoch  diese  annahme  aus. 

2  In  der  Lnthefschen  bibolUbersetzung  steht  hier  Hiirten:  („Ich 
wil  sie  auff  die  beste  Weide  fUren,  und  jro  Hiirten  werden  auff  deu 
hohen  Bergen  in  Israel  stehon,  Daselbs  wcnlen  sie  in  saufften  Hiirten 
ligen  —  — •'),  in  der  schwed.  bibel  v.  j.  1540  (in  der  bibel  Gustav  Wa- 
sa's)  hyddor.  Die  fi.  bibolUbersetzung  von  K542  hat  hier  maja  'hiitte' 
und  waijo  'schatten' .  Es  kann  jedoch  nicht  7.\veifelhaft  sein,  dass 
pihaitta  bei  Aoricoia  =  heutigem  pihatto  ist. 


Digitized  by  Google 


14 


E.  N.  Setala. 


Suom.  kielen  rakennus  49)  >.  Demgegenubcr  möchte  ich  jedoch 
eine  andere  etymologie  «aufrecht  erhalten,  die  ich  zum  ersteu  mal 
schon  in  meinen  vorlesungen  1892  mitgeteilt  habe.  Das  wort  piha 
'hof,  hofraum'  scheint  fruher 'zaun' 2  bedeutet  zuhaben,  uud  \vegen 
der  bedeutung  wäre  es  natiirlich  nieht  unmöglich,  dass  daraus  ein 
wort  geworden  wäiv,  das  'viehhiirde  und  dann  'viehhof  bedeu- 
tcto,  zumal  wenn  man  wörter  \vie  karjapiha  eingezäunter  hof  fur 
das  vieh',  hevospiha  'pferdestair  in  betracht  zieht.  Dagegen  ist 
aber  doeh  hervorzuhebeu,  dass  einige  wörter  mit  derselben  be- 
deutung und  demselben  ableitungssuffix  anders  zusammengesetzt 
sind:  karjetto  od.  karjetta  od.  karjetto,  omatto  od.  ometta  od. 
ometto  (in  dem  handsehr.  \vörterbuch  Ganander\s  wird  omatto 
ometto  als  tavastl.  wort  bezeiehnet),  navetta  od.  navetto  sind 
sämtlich  von  stamrawörtern  mit  der  bedeutung  'vieh'  abgeleitet: 
karjatto  n.  s.  w.  <  karja  'vieh';  omatto  u.  s.  w.  <  oma  jety.t: 
'eigen,  oigentum\  urspr.  'vieh'.  wie  das  entspreehende  wort  im 
lappiscben  (oabme  'pecus;  res,  proprietas':  oabme-goatte 'stabulum 
pecuarium',  oabme-beena  ~  'viehhund';  vgl.  zur  bedeutungsent- 
wickelung  got.  faihu  'vermögen,  geld\  u.  lat.  pecus  ~  pecunia) ; 
navetto  <  nauta  'vion'  «  gorm.  *nauta,  aisl.  naut  n  ).  Hier- 
nach  ist  man  völlig  berechtigt  den  schluss  zu  ziehen,  dass  auch 
das  stainmwort  dieses  wortes  'vieh'  bedeutet  hat,  und  als  naturli- 
cher  ausgangspunkt  daftir  wurde  sich  got,  faihu  in  ciner  form, 
die  das  i  erhalten  hätte,  also  *flhu  darbieten.  Aoricola's  form 
pihaitta  scheint  darauf  hinzuweisen,  dass  «las  fi.  \vort  eigent- 
lich  ein  kompositum  ist  mit  d<»m  z\veiten  glied  =  aitta  'spei- 

1  In  der  älteren  schwediscben  auflage  der  Kulturw<">rter  (p.  100)  ist 
auch  'viehhiirde'  als  grundbedeutung  von  pihatto  angegeben,  welches 
aber  nmit  einer  finnischen  endung  von  örtlicher  bedeutung  aus  einem  frem- 
den  8tamm  (nach  Lönnrot'8  vermutung  d.  viehhof)  gebildet"  sei.  „Die 
bedeutung  des  wortes",  fährt  der  verf.  fort,  .ist  heute  gewöhnlich  vieh- 
hof und  auch  viehBtall.  Der  karelische  naine  des  hofraumes,  piha, 
ist  vielleicht  durch  verkiirzung  aus  diesem  worte  entstandeu."  Diese 
ansicht  hat  Aui/qvist  später  aufgegeben;  wie  wir  seheu  werdeu,  enthält  je- 
doch Lönnrot'b  ahnung  der  zusammengehörigkeit  mit  viehhof  einen  beach- 
tenswerten  gedankeu.  Sonst  hat,  wie  ich  jetzt  sehe,  auch  schon  Lind- 
ström, Oin  den  kelt.-germ.  kulturens  inverkan  p.  140,  das  ti.  wort  pi- 
hatto aus  dem  germ.  abgeleitet. 

2  Siehe  meine  abhandlung  «Zur  fi.-ugr.  lautlehre",  FUF  11  *2:>:$. 


Digitized  by  Google 


XXIII,i 


Zur  herkunft  n.  chronologie  d.  lohmvörtor. 


15 


cher1,  welches  später  zu  einer  endung  herabgesunken  ist  (also 
etwa  'viehhaus').  In  unbetonter  stellung  wäre  ai  wie  gewöhnlich 
a  geworden,  und  dies  wurde  das  fi.  a  neben  got.  u  in  faihu  er- 
klären  (auf  e  iu  navetto,  ometto  will  ich  hier  nicht  eingehen). 

?  fi.  virka  'beschäftigung,  dienst,  amt',  kar.  virga  id.  ~~  ai.  verk  n. 
'tat,  arbeit*  etc.  Das  fi.  wort  wurde  naturlich  gcrmanischerseits 
eine  fonn  *virka  voraussetzen.  Die  zusammenstellung  ist  jedoch 
et\vas  unsicher;  nach  der  gewöhnlichen  vertretung  hätten  wir 
li.  *virkka  zu  crwarten. 

fi.  juhla  'fest*  ~  ags.  geol,  gehhol,  geohhel,  geohol,  Veihnachten1, 
got.  jiuleis  julmonat',  aisl.  ylir  'dezember.  Als  urgerm.  form 
des  wortes  wird  von  Kluge,  Engl.  studien  IX  311  f.  u.  Bugqe, 
Ark.  f.  Nord.  Fil.  IV  135  *jehwela-  angesetzt  (zu  lat.  joculus), 
von  Falk  u.  Torp,  Etym.  ordb.  over  d.  norske  o.  d.  danske 
spr.  sub  voce  jul  (vgl.  Tamm,  Etym.  sv.  ordb.  sub  voce  jul) 
''jehvla-  (neben  *jeula-  «<  *jeywla-);  das  fi.  juhla  setzt  notwen- 
dig  eine  form  mit  i,  also  zunächst  etwa  ^iuhla  voraus. 1 

fi.  kiusa  'irritamentum,  sollicitatio,  tentatio  molesta\  kiusaan  iuf. 
kiusata  'irritare,  tentare',  est.  kiuz  g.  kiuzu  'eigensinn,  trotz,  bö- 
ser  wille;  versucb,  versuchung,  prufung;  eifriges  streben,  wetteifer>, 
kiusan  inf.  kiuzama  'auf  etwas  bestehcn,  eigensinnig  behaupten; 
versuchen,  prtifen;  händel  sucheu,  sieh  an  einem  reiben,  schika- 
nieren;  eifrig  nachstreben',  liv.  kiuzdb  inf.  kiuza  'begierig  sein, 
verlaugen*  <_  got.  kiusan  'priifen,  wählen',  aisl.  kjösa  'heraus- 
nehmen,  wunschen,  wählen',  ags.  ceosan  Vähien1,  and.  kiosan 
'prtifen,  versuchen,  priifend  kosten,  erwählen\ 

fi.  liuta,  liuta-ihminen  'homo  blandiens  et  astutus1  ~~  got  liuta 
'heuchler,  adj.  liuts  'heuchlerisch1  (Karsten,  Nord.  stud.  tillegn. 
A.  Noroon  53). 

fi.  liuta  'schaar,  menge,  haufen  ~  ahd.  liuti  m.  n.  pl.  *lontt>,  men- 
schen',  sg.  Uut  m.  n.  'volk',  ags.  pl.  leode  'leute' .  Die  fi.  form 
setzt  ein  germ.  (nnutr.)  *liuda  voraus.  (Neue  zusammenstellung.) 

1  Pi.  juhla  wird  schon  von  Lindström,  Om  den  kclt.-germ.  kul- 
turens  inverkan,  p.  195  mit  den  germ.  wörtern  zusammengestellt. 
Uuqqe,  Ark.  f.  Nord.  Fil.  IV  135  fragt,  ob  juhla  'fest'  aua  einer  nord. 
od.  got.  form  *jeuhla  stamme. 


Digitized  by  Google 


16  E.  N.  SetaiX  XXIII,i 

Es  unterliegt  kaura  einem  zweifel,  dass  diese  wörter  mit  i 
gotische  lehnwörter  sind  und  aus  einer  gotischen  sprachstufe 
stammeu,  in  welcher  e  wirklich  in  i  ubergegangen,  also  mit  i 
zusammengcfallcn  war  (vgl.  oben  p.  6,  note).  Das  einzige, 
welches  möglicherweise  als  späte  entlehnung  aus  dem  nordischcn 
aufgenommen  worden  sein  könnte,  ist  kiusaan,  doch  ist  auch  da- 
fiir  schon  wegen  der  bedeutung  und  verbreitung  gotische  herkun flt 
wahrscheiulicher. 

In  lautchronologischer  beziehung  ist  von  diesen  von  beson- 
derein  interesse  pihatto,  welches  ein  gotisches  stammwort  *flhu  vor- 
aussetzt  und  somit  bcweist,  dass  ioi  gotischen  \virklich  alle  o  zuerst 
zu  i  und  erst  dann  vor  h  \viederum  zu  egeworden  sind.  Dies 
ist  allordings  auch  angenommen  wordenl,  da  aber  keine  biuden- 
den  beweise  vorgebracht  worden  sind,  ist  diese  entwicklung  anf 
bedenken  gestossen  und  hat  man  vermutet,  dass  got.  e  vor  h  und 
r  die  unmittelbare  fortsetzung  des  ieur.  e  darstelle2.  Fi.  pihatto 
wäre  als  der  vermisste  beleg  fur  das  schicksal  des  urspr.  e  vor  h 
im  gotischen  zu  betraehten,  fl.  virka  uäre,  wenn  es  ein  germ.  lehn- 
wort  sein  soilta,  ein  ähnlichcr  beleg  fur  die  behandlung  des  urspr. 
e  vor  r. 


Uber  die  vertretung  des  germ.  i  i.st  nur  zu  bemcrken,  dass 
\vir  viellcicht.  eine  spur  des  a-unilautes  von  i  zu  e  in  fi.  levä 
\schwankcnder  sumpf  'alga  fluitans1  (eine  art  meergras)  ~  ?  aisl. 
slefo  'schleimartiges  sekret  aus  dem  muude  ablliessend\  aisl.  alv 
schleimartigo  \vasserpflanzen'  (siehe  Tunkelo  KU  F  I  185)  treffen. 
Neben  levä  steht  aber  auch  fi.  liva  'sehleim,  sehlupfrigkeit,  maisen'; 
sonstige  beispiele:  fi.  tila  'raum,  gelegcnheit,  beschaflenheit.  des  we- 
jre.s',  kar.-ol.  tila  id.,  est.  tila  'raunr  (magamise-tila  Magerstelle'), 


1  Bbzzbnberuer,  Uber  die  A-reihe  d.  gotischen  sprache  (1874), 
p.   11»;  Strbitukru,  Urgcnn.  gramm.  57,  Hki  hm  ann,  Urundrias  l2  128 
-1»  etc. 

2  Zuletzt  K.  A.  Kock  in  seinem  aufsatz  „Zur  chronologie  der  co- 
tischeu  'brediung  '\  Zs.  f.  denteche  Phil.  XXXIV  45  f.,  wo  auch  die 
verschiedenen  in  der  frage  geäusserten  nnsichten  und  die  eiuschliigige 
hteratur  referiert  sind. 


Digitized  by  Google 


xxm.i 


Zur  herkunft  u.  chronologie  d.  germ.  lehnwÖrter. 


17 


schlechte  beschaffenheit  des  weges'  ~  got.  til  n.  'gelegenheit';  — 
tika-  in  tikapuut  'leiter'  —  aisl.  stegi  m.,  stigi  m.  'leiter',  aschw.  stighi 
(obl.  kas.  stlgha,  stegha)  id.,  ahd.  stega  f.,  steg  m.  'steg';  —  sila 
gew.  plur.  siiat  'helcium  equi' ,  aisl.  seli,  sili,  aschvv.  sili,  sele  'ephip- 
pinm';  von  diesen  weist  tila  sehr  deutlich  auf  das  gotische  hin,  tika-, 
sila  dagegen  sind  wahrscheinlieh  nur  dem  aschw.  entlehnt,  wo  for- 
roen  mit  i,  wie  inan  sie  auch  erklären  will,  vorkommen1. 


Das  urgerm.  lange  as  <  ieur.  e  in  starktoniger  silbe  ist  schon 
in  den  ältesten  urnord.  inschriften  zu  ä  gevvorden,  im  got.  aber  in 
enges  e  iibergegangen.  Die  ostseefinnisehen  belege,  die  auf  ee  oder 
e  zuruckgehen,  sind  folgende: 

fi.  miekka  'schivert',  kar.  miekka,  oi.  miekku  id.,  wot.  mekka  id., 
est.  möök  od.  möek  id.,  liv.  muk,  mik  —  got.  mekeis  m.  (od. 
meki  n.  ?)  id.,  krimgot.  mycha,  aisl.  m®kir  m.  Die  ostseefi.  formen 
setzen  auf  der  germ.  seite  *mekja-  vorans. 

fi.  neula  (niekla)  'nadel',  kar.  niegla  id.,  oi.  nieglu  g.  -lan  id.,  weps. 
ueg.i  pl.  neg.iad,  wot.  nigm,  estN  nöel  g.  nöela,  S  negjl  pl.  negla 
part.  sg.  nehla  id.,  liv.  n&Qlfa),  nfggal  id.  ~  got.  nepla  f,  aisl.  nai 
f.  Im  fi.  kl  *^  yi  statt  der  nicht  vorkommenden  verbindung  tl 
—  dl  substituiert;  die  kiirzung  des  vokals  der  ersten  silbe  be- 
ruht  auf  fi.  quantitätsgesetzen. 

fi.  seula  (siekla)  'sieb',  kar.  siegla  id.,  oi.  sieglu  id.,  weps.  SegA  pl. 
teg.iad  id.,  \vot.  sig.m  id.,  estN  söel  g.  söela  id.,  S  segil  nom.  pl. 
segla  part.  sg.  sekla  id.,  liv.  sil'$l(d),  sf  gal  id.  ~  aisl.  sald  n.  < 
*sodia  (im  fi.  kl  ~  yi,  statt  tl  ^  dl,  ebenso  die  vokalquantität 
\vie  in  neula),  zusammengestellt  von  Bugge,  Zs.  f.  Vgl.  Sprachf. 
XX  139-40,  vgl.  Tidskr.  f.  Phil.  og  P«>d.  VIII  291,  Norges 
indskrifter  med  de  aildre  runer  153. 
Diesen  belegen  ist  hinzuzufugcn: 

est.  mööt  g.  möödu  'mass' ,  möötma  'messen',  \vel«'hes  ein  germ. 
*met-  voraussetzt,  vgl.  aisl.  mät  n.  'schätzung1,  aschw.  mat  n. 
*mass\  mata 'modorari,  temperare',  neunorw.  maata,  nind.  maten. 

1  Dber  das  alter  des  a-umlauts  von  i  siehe  Axel  Kock,  Paul  u. 
Brauue's  Heitr.  XXIII  514  f.;  zu  aisl.  stegi,  seb*  siehe  p.  547. 

2 


Digitized  by  Google 


18 


E.  N.  Setala. 


XXIII,! 


Hiermit  ist  zu  verbinden:  fi.  miettiä  'nachdenken',  oi.  miefti- 
id.,  welche  auf  ein  langes  e  himreisen1;  dagegen  zeigen  est. 
mötlen  'denken',  möte  'gedauke',  liv.  miilh,  mjlb  'denken', 
mtilk,  milk(oz)  'gedanke'  einea  auf  kurzes  e  zuriickgehendeu  vo- 
kal,  oder  auch  ist  kurzes  Ö  spiiter  auf  fi.  boden  entstanden. 
Wegen  der  bedeutung  vgl.  got.  mitön  'bedenken'.  Vgl.  oben 
p.  9. 

Von  diesen  wörtern  zeigt  fi.  neula  u.  s.  w.  den  got.  ausgang 
a  <  5  und  ist  deshalb  sicher  als  gotisch  zu  bczeiehnen2. 

Bei  diesem  sachverhalt  k  onnen  die  ubrigeu  wörter  auch  go- 
tisch sein,  sie  können  aber  auch  urgermanisch  sein,  und  sogar 
urnordisch,  wenn  man  eine  urnordische  sprachform  mit  äe,  die  sonst 
nicht  belegt  ist,  voraussetzen  darf. 

Uber  nord.  wörter  mit  a  <  ie  siehe  oben  p.  4,  fussnote. 


Das  germ.  u  erscheint  in  den  finnischen  lehnwörtern  im  all- 
gemeinen  als  u  auch  in  den  fallen,  wo  man  ein  durch  a-umlaut 
entstandenes  o  envarteu  könnte.  Beispiele: 

ti.  jukko,  jukka  'joch ,  zugstrick  des  schlittens* ,  kar.  jokko  'strang 
aus  fell  oder  rute  am  vorderteil  des  lappischen  schlittens'  ~ 
got.  juk  n.,  aisl.  ok  n.  'joch\ 

fi.  lukko,  lukku  'schloss,  tiirschloss',  kar.-ol.  lukku  id.,  wot.  lukku 
id.  est.  lukk  g.  luku  id.;  kar.  lukka  'verschluss  des  rindeneu 
ränzels,  holzzapfen,  an  den  der  riegel  des  ränzels  mittels  der 
verschlussschnur,  lukka-nuorane,  festgebunden  wurdc*,  weps.  AukoA 
g.  AukAon  «  *lukkolo)  'schloss'  ~  aisl.  loka  f.,  aschw.  luka, 
loka  f.  'obex',  aisl.  lok  n.  id. 

fi.  kulta  'gold',  kar.  kulda  id.,  oi.  kuldu  id.,  weps.  faud,  kuitd  id., 
wot.  kuAta  id.,  est.  kuld  g.  kulia  id.,  liv.  kuhia  id.  ~  got.  gul?> 
n.,  aisl.  goll,  guU  n.  id. 

fi.  multa  'loekere  erde,  stanberde',  kar.  mulda  id.,  est.  muld  g. 

1  Das  fi.  wort  ist  wahrechcinlich  auch  durch  rues.  formen  beein- 
tiusst  worden,  wie  sicher  kar.-ol.  8miet't'i-,  wepa.  sthefiu  'nachdenken' 
(russ.  cMliTiiTh).   Vgl.  Mikkola,  Heriihr.  zw.  d.  westfi.  u.  slav.  spr.  163. 

2  Vgl.  Thomsen  FBB  30. 


Digitized  by  Google 


xxra,. 


Zur  herkunft  u.  chronologie  d.  germ.  lohnwörter. 


19 


mulla  id.,  liv.  mulda  id.  ~~  got.  mulda  f.  'staub',  aisl.  mold  f., 
ags.  molde,  ahd.  moita  'staub,  erde'. 

fi.  lupa  'venia',  wot.  lupa  id.,  est.  luba  id.  ~  aisl.  lof  n.  'preis, 
ruhni;  erlaubnis',  ahd.  lob  n.  m.  'lob,  preis',  got.  lubains  ilxic. 

fi.  nuha  'gravedo,  coryza,  tussis  equina' ,  'schnupfen' ,  est.  noha,  no- 
hu,  nohi,  nohk  g.  nohu,  'schnupfen,  (fliessender)  rotz  (der  pferde)', 
kuiv  nohu  'kreppen  der  pferde',  nuhu  od.  nuhk  g.  nuhu  'schnau- 
ben,  schnaufen,  schnupfen'  (o  in  noha  etc.  ist  später  auf  est. 
boden  entstauden,  ebenso  k  in  nohk,  nuhk)  kann  —  trotzdem 
verwandte  ableitungen  (wie  fi.  nuhista  'schnauben,  schnuffeln', 
est.  nohisema  od.  nuhisema  id.)  daneben  stehen  —  doch  mit 
germ.  wörtern  zusammengestellt  werden:  aschw.  agutn.  snoor 
m.,  neuschw.  anör  n.  'nasenschleim'  <  germ.  *anoaa-;  die  fi. 
form  setzt  germ.  *anuza-  voraus  (zusammengestellt  von  Kar- 
sten, Ark.  f.  Nord.  Fil.  XXII  181). 

Auch  vor  r  erscheint  in  solchen  fallen  u: 
fi.  hurskas  'justus,  pius'  ^  an.  horskr  'prudeus,  fortis',  ahd.  horsc 
'alacer',  ags.  horsc  'alacer,  vegeta  mente,  callidus'. 

fi.  murha  'caedes'  ~  aisl.  mord,  asächs.  morth,  ahd.  mord,  vgl. 

got.  ableitung  maurpr. 
?fi.  surko,  surku  'misericordia'  ~  got.  saurga  ptytftva,  Xvsry,  aisl. 

sorg  f.    Vgl.  meinen  aufsatz  „Fi.  surma  'tod'  u.  verwaudtes" 

FUF  IV  94. 

fi.  turska  'gadns  morrhua',  est.  tursk,  liv.  turska  id.  ~  an.  porskr, 
ndd.  dorsoh. 

Formen  mit  o  sind  nur: 

fi.  holo  'höhlung,  höhle'  <—  aisl.  hola  f.  id.,  aschw.  hula,  hola  f.  id. 

fi.  porras  g.  portaan  'steg,  briicke,  leiter,  treppe',  kar.  porras  g. 
poraahan  'tritt,  steg',  oi.  porras  g.  poraahan  id.,  weps.  pordaz 
pl.  jjordhad  'leiter'  ~~  got.  -baurd  'brett'  (in  fötubaurd  'fuss- 
brett'),  aisl.  bord  n.  'brett,  planke,  kaute,  tisch',  ags.  bord  'ta- 
bula,  margo;  navis;  domus'.  Dies  \vort  setzt  ein  germ.  neutr. 
*bordaa  voraus  (vgl.  fi.  lammas  'schaf,  mallaa  'malz').  —  Da- 
neben giebt  es  aber  auch  est.  purre  g.  purde,  purres  g.  purde 


Digitized  by  Google 


20 


E.  N.  Setala. 


XXIII,  i 


'steg,  fussteg  (iiber  wasser)' l,  liv.  purdaz  pl.  purcbd  'steg,  fuss- 
tritt',  welche  wörter  auf  germ.  seite  ein  neutr.  *burdiz  voraus- 

setzen. 2 

?fi.  ohdake  'carduus',  est.  ohakas,  ohak,  Öh&kas,  lihakas8  (auch  ohte, 
ohtjas,  ohtje)  'distel',  liv.  uegdz  id.  setzt  vielleicht  ein  stamm- 
wort,  welches  einem  germ.  *ozda-  (an.  oddr,  asächs.  ags.  mit- 
telengl.  ord,  and.  ort)  entspräche,  voraus.   Zu  fi.  h  <  z  vgl. 
unten.  (Eine  fräher  von  mir  vorgeschlagene  etymologie  von  oh- 
dake, ÄH  203,  näit  nicht  stich.) 
Das  alter  nnd  der  umfang  des  a-umlautes  von  u  in  den  ger- 
manischen  sprachen  ist  ja  eine  umstrittene  frage.   Man  war  schon 
zienilich  einig  daruber,  dass  dieser  nmlaut  eine  nrgermanische 
erscheinung  sei,  und  hatte  die  regel  so  formuliert:  „vor  einein  a,  ö, 
od.  äe  in  der  folgenden  silbe  wurde  u  urgenn.  zu  o,  sofem  nicht 
zwischen  den  beiden  vokalen  cntweder  nasal  -4-  kons.  oder  auch 
/  stand."  4   Dieser  ansicht  ist  Axel  Kook  5  entgegengetreten  nud 
hat  beweisen  wollen,  dass  der  a-umlaut  von  u  nicht  (wenigstons 
nicht  ganz)  eine  urgermanische  entwickelung  ist,  sondern  wahr- 
scheinlich  erst  einzelsprachlich  (also  im  urnord.  und  im  westgerm. 
—  aber  gar  nicht  im  gotischen)  eingetreten  ist. 

Unter  solchen  umständen  ist  es  schwer  aus  den  obcnenvähntcn 
lehii\vörtern  sichere  chronologische  schlusse  zu  ziehen;  ganz  ohne 
interesse  sind  sie  jedoch  in  dieser  hinsicht  nicht. 

Fftr  die  frage  des  alters  und  umfanges  des  a-umlautes  von  u 
bicten  naturlich  die  ostseefinnischen  formen  sehr  wenig  dar,  wcil 

1  In  Ganandbb'8  handschr.  wörterbuch  (und  nach  sei  oem  vorgang 
auch  von  seinen  nachfolgern)  wird  eine  form  ft.  purres  „bothn.  idem 
ac  pursi  'boot'"  angefiihrt. 

2  Liv.  purdaz  <  *purdes  od.  *purdek,  vgl.  liv.  klraz  =  fi.  kirves, 
liv.  pfiraz  =  fi.  purje  <  *purjeh.  Dem  germ.  -iz  sowie  balt.  -is  ent- 
spricht  im  fi.  der  beugungstypus  mit  dem  ausgang  -es  od.  -eh  (z.  b. 
palje  'balg'  <  *palyeh  <T  germ.  *bab/is,  fi.  herne  'erbse'  <  herneh 
<  Iit.  fcirnis,  kirves  axf  <  Iit.  kirvis).  Vgl.  Thomsrn  GSI  84,  FBB 
116-7. 

3  Mit  später  entstandenem  u. 

4  Siehe  z.  b.  Noreen,  Urgerm.  lautl.  18;  Strbitbrro,  Urgerm. 
gramm.  58  (vgl.  IF  IV  308);  Bruumann,  Grundriss2  1  109).  Gegen  diese 
ansicht  äussert  sich  u.  a.  Wrede,  Spr.  der  oatgoten  104.  Vgl.  unten  p.  48. 

5  Paul  u.  Braune's  Beitr.  XXIII  511  f. 


Digitized  by  Google 


XXIU,i  Zur  horkunft  u.  chronologie  d.  gorm.  lehnwörter.  21 

sie  uberhaupt  n  enthalten.  Zu  merken  sind  jedoch  die  fälle 
mit  o  ii.  holo,  porras  und  ohdake.  Kook1  erklärt  aisl.  aschvv.  hola 
aus  hula  <C  *hulö,  nicht  aus  *holö,  er  niramt  also  an,  dass  nur  ä, 
nicht  ö  a-umlaut  bewirkte  und  dass  sicb  folglich  in  hola  o  aus  u  erst 
entwickelt  habe,  nachdem  der  ausgang  5  zu  a  geworden  war  (*hulö 
>  hula  >  hola).  Wenn  das  fi.  holo  als  altes  lehnwort,  welches  ei- 
nen  fem.  -ön-stamm  wiederspiegelt,  aufgefasst  werden  soll,  setzt  es 
jedoch  ein  *holön  mit  o  in  der  ersten  und  5  in  der  zweiten  silbe 
voraus  und  spricht  also  gegen  die  erklärung  Kook's;  das  li.  wort 
steht  jedoch  zu  sehr  allein  da,  als  dass  man  sichere  schlttsse  dar- 
aus  ziehen  könnte.  —  Fi.  porras,  welches  einen  neutr.  -as-stamm 
vertritt,  zeigt  unverkennbar  einen  a-umlaut  von  u2  und  zwar  aus 
einer  so  fruhen  germaniscben  periode,  in  welcher  noch"die  alte 
flexion  der  neutraloii  s-stamme  erhalten  war.  Sehr  interessant  ist 
dabei  das  nebeneinander  von  fi.  porras  ~  est.  (fi  ?)  purres, \[  wel- 
ches  ein  nebeneinander  von  gerrn.  *bordaz  ~  *burdis  (also  einen 
ieur.  wechsel  zwischen  -os  ~  -es:  lat.  gen-us  ~  gen-er-is,  gr. 
yivos  ~  rtrtoc)  wiederspiegelt,  sei  es  nun,  dass  porras  und  pur- 
re(s)  aus  deinselben  germ.  dialekt  und  aus  derselben  zeit  stam- 
men  oder  nicht.  Das  fi.  porras  schcint  folglich  auf  einen  sehr  fru- 
hen  (urg(;rmanischen)  a-umlaut  von  u  (wenigstens  vor  a  der  zwdten 
silbe  und  vor  r)  hinzu\veisen ;  ohdake,  wobei  man  nicht  von  anzu- 
nehmendem  got.  *vada  ansgehen  kann,  sondern  von  einer  form  mit 
o,  bezeugt  das  hohe  alter  des  a-umlauts  von  u  —  wenu  die  zusam- 
menstelluug  richtig  ist. 

Wenn  der  a-umlaut  von  u  urgermauisch  ist,  d.  h.  die  urger- 
manischeu  formen  &ur  obengenannten  uörter  *joka,  *snoza,  *lokön, 
*golpa,  *moldö,  *loba,  *horskaz,  *morpa,  *soryö,  *porska-z  ge- 
wcsen  sind,  können  nur  dienigen  von  den  angefuhrten  finn.  wör- 
tern  mit  u  nordisch  sein,  von  wclchen  es  nebenformen  mit  u 
(gull,  inka)  giebt.  Die  iibrigen  miissten  entweder  aus  einer  ur- 
germanischen  sprachform  vor  dem  eintreten  des  a-umlautes  von 
u  oder  aus  dem  gotischen  cntlehnt  sein.    Ist  der  a-umlaut  da- 

'  Paul  u.  Branne'8  Beitr.  XXIII  524,  526,  532. 

2  Nur  an  einen  einfluss  des  r  auf  den  vorangehenden  laut  (wie 
im  got.)  darf  man  wohl  hier,  mit  rucksicht  auf  die  altertumliehe  form 
des  worte8,  kaum  denken  (vgl.  auch  purres  mit  u). 


Digitized  by  Google 


22 


E.  N.  Setälä. 


XXIII,i 


gcgen  erst  im  nordischen  eingetreteu,  k ö unten  solche  wörter  aueh 
aus  dem  nordischeu  vor  dem  eintreteu  des  a-umlautes  in  die  ost- 
seefinnischen  sprachen  gekommen  sein,  indera  zugleich  die  ebeu- 
geuannte  alternativc  bestcht. 

Es  ist  wohl  vorauszusetzen,  dass  einige  von  den  betreffenden 
wörteru,  auch  uach  anderen  kenjizeichen  zu  schliessen,  urgermanisch 
sind  (beachte  fi.  jukko).  Dass  es  alle  seien,  ist  jedoch  nicht  auzu- 
nehmuD.  Besonders  kaun  man  dies  fur  fi.  multa,  welches  wegen 
des  ausgangs  gotisch  ist  (siehe  p.  28),  und  murha  geltend  machen. 
In  dem  letzteren  wort  giebt  das  fi.  h  ein  germ.  b  wieder;  in  einer 
älteren  periode,  wo  die  Rltestcn  germ.  lehuwörter  ins  fiuuiscbe  aufge- 
nommeu  \vurden,  gab  es  aber  im  urfinnischen  kein  h  (siehe  unten), 
und  folglich  kann  dieses  wort  nicht  der  allerältesten  lehnschicht 
angehören.  Unter  diesen  umständeu  scheint  es  am  naturlichsten  die 
quelle  des  fi.  wortes  in  einem  vorauszusetzeuden  gotischen  neutr. 
*murfca  zu  sehen,  welches  also  vor  dem  eintreten  der  gotischen 
„brechungk<  (u  >  o)  eutlehnt  worden  wäre  (vgl.  oben  pihatto).  Urid 
weun  eines  von  diesen  wörtern  gotisch  ist,  können  es  naturlich 
auch  einige  andere  sein. 


Vor  h  ist  u  sowohl  im  gotischen  als  (meistens)  im  urnordi- 
schen  zu  o  geuorden.    Fiuniseherseits  scheint  u  in 
fi.  ruhtinas  od.  nihtinä  'fiirst,  herr'  ~  aisl.  drottinn  *herr,  furst', 
ags.  dryhten  afries.  drochten,  ahd.  truhtin  id.,  vgl.  got.  gadrauhte 
•kriegsmann' ,  drauhtinön  'kriegsdienst  tun;  das  fi.  wort  setzt 
ein  germ.  *druhtinaa  voraus. 
Daneben  giebt  es  aber  auch  eine  form,  welche  ein  germ.  o 
voraussctzt: 

kar.  ruohtina  g.  ruohtinan  in  der  tvcriseh-karel.  evangelieuuber- 
setzung  (v.  j.  1820)  in  der  verbindung  siindu-ruohtina  'Jesus 
Christus'.  Kar.  ruohtina  setzt  eine  ältere  form  *röhtina  voraus 
und  wäre  folglich  von  einein  *dröhtina-  abznleiten.  Eine  deh- 
nung  vor  ht  ist  ja  im  urnordischcn  eingetreteu  (drottinn  < 
*dröhtinn)  und  wird  zwischen  700  und  900  n.  Chr.  angesetzt1; 

1  Kock,  Paul  u.  Brauoe'8  Beitr.  XV  252  fussnote;  Korbrn,  Aisl. 
gramm.3  §  119,  i,  p.  91. 


Digitized  by  Google 


XXIII,! 


Zur  herkunft  u.  chronologie  rt.  gorm.  lohnwörter. 


23 


es  ist  jedoch  zu  beachten,  dass  im  fiunischen  und  karelischen  die 
vokallänge  vor  dem  silbeuauslauteuden  h  schwankend  ist,  wes- 
halb  daraus  keine  sieheren  schliisse  zu  ziehen  sind. 
Fi.  ruhtinas  setzt  entweder  eine  urgerm.,  oder  auch  eine  ur- 
nord.  od.  got.  form,    die  älter  ist  als  der  iibergang  u  >  o  vor 
h,  voraus.     Kar.  ruohtina  ist  wohl  nach  dem  obengesagten  am 
ehesten  urnordiseh;  got.  ursprung  ist  jedoch  nicht  ausgeschlossen. 

Sonst  giebt  es  meines  wisseus  kein  beispiel  von  u  oder  o 
vor  h1. 


Urspr.  ieur.  (t  \var  im  allgemeinen  sowohl  in  stark-  als  in 
schwachtonigen  silben  in  a  ubergegangen,  bevor  germ.  lehmvörter 
in  die  ostseefinnischen  sprachen  iiberzugehen  begannen.  Auch 
wörter,  die  sonst  alte  merkmale  darbieten,  wie  rengas,  zeigen,  dass 
im  germ.  original  schon  das  a  vorlag.  Doch  findet  sich  in  einigen 
fällen  o,  welches  urgerm.  o  in  schwachtoniger  silbe  zu  entspre- 
chen  scheint,  wo,  wie  bekannt,  o  länger  geblieben  ist2.  Solche 
falle  sind: 

fi.  ansos  'trabs  sub  ponte  vei  pavimento1  kommt  in  dem  wörter- 
buch  von  Juslenius  neben  ansas  vor  („ansas  -an  vei  ansos  -on" ; 
da  der  erstere  genitiv  ansaan  zu  lesen  ist,  lautet  der  letztere 
wohl  ansoon) ;  auch  Ganander  (handscbr.  wörterbuch),  Renvall 
und  Lönnrot  fuhren  diese  form  neben  ansas  'trabs  v.  tignus 
major  sub  ponte  v.  pavimento,  pontem  sustinens1  an.  Der  beu- 
gungstypus  -os  ~  -oon  ist  im  finnischen  sehr  spärlich  vertreten, 
mau  kann  also  nicht  gern  an  eine  analogiebildung  mit  aulehnung 


1  Vor  der  drucklegung  dieser  abhandlung  kommt  mir  der  aufsatz 
von  Karsten,  Zur  kenntnis  der  germ.  bestandteile  im  finnischen,  Neu- 
phil.  Mitteil.  1906,  nr.  1  —  2,  zu.  Hier  wird  p.  11  eine  zusammenstel- 
lung  von  fi.  tohtia  fwagen,  sich  erkiihnen'  ahd.  tuht,  ana-tuht  'im- 
petU8'  vorgeschlagen  (das  fi.  wort  wurde  auf  got.  *dauhts  od.  urn. 
*doht-  hindeuten).  Fi.  tohtia  ist  jedoch  ein  fiugr.  wort,  in  dem  ht 
<  st,  siehe  ÄH  281,  295. 

2  Beachte  XaQioyctiaoc.  Charionaldus  'herold' ,  Ingniomerns  'In- 
gemar' bei  den  klass.  schriftstellern,  siehe  Norben,  Urgerm.  lautl.  17 
(wo  die  einschlägige  literatur  verzeichnet  ist);  Strbitbbrg,  Urgerm. 
grainm.  46;  Brugmann,  Grundriss2  I  145. 


Digitized  by  Google 


XXUI.t 


an  diesen  typus  denken,  sondern  man  hat  ansos  als  einem  germ. 
nomiuativ  *ansoz  entsprechend  aufzufassen,  ebensowie  fi.  ansas 
eia  germ.  *ansaa  (got.  ans  m.  n.  'balkeu1,  aisl.  aas  m.  id.)  vvie- 
dergiebt. 

fi.  juusto  ckäse' ,  est.  juust  g.  juustu  ~  an.  ostr  id.,  setzt  ein  germ. 
♦justa-  <  *justo-  (vgl.  aind.  yus,  lat.  jus  'brlihe')  voraus. 

ti.  pelto  'ackcr  ,  kar.-ol.  peldo  id.,  \veps.  pöyd,  piii{d  'u\.,  wot.  petto 
id.,  est.  pöld  g.  pollu  (mit  u  <  o)  setzt  ein  germ.  *felpo-  voraus: 
entweder  neutr.  wie  ahd.  asächs.  feld,  oder  mask.  \vie  ags. 
feld,  aschw.  flaelder,  urflaelder  'stiick  land,  welches  jemandem 
besonders  zn  eigen  gehört  und  nicht  von  der  unter  den  einwoh- 
norn  des  dorfes  vorgenommenen  verteilung  des  landes  betroffcn 
wird',  siehe  Schlyteb,  Ordb.  tili  Sverges  gamla  lagar,  Söder- 
wall,  Ordb.  öfver  sv.  medeltidsspr.). 

fi.  kerno  =  kernaa  'promptus1  (Ganandek's  handschr.  wörterbuch: 
mj  es  kerno  waimoon  kärleks  took  o:  'ein  mann  begierig  nach 
dem  weibe'  —  'liebestoll1),  anto-kerno  'liberalis1,  ihmis-kerno 
'nieuscheuliebend,  zahm  (von  tieren)*  ^  got.  -gairns,  aisl.  gjarn, 
siehe  oben  p.  11.  Die  fi.  form  auf  o  könnte  jedoch  in  diesem 
fall  auch  eine  ableitung  sein. 

fi.  jukko  od.  juko  'joch,  zugstrick  des  schlittens' ,  kar.  jukko  (siehe 
oben  p.  18)  ~  got.  juk  n.,  aisl.  ok  n.  'joch'.  Daneben  auch  fi.  jukka. 

fi.  verkko,  kar.-ol.  verkko,  weps.  tcrk  pl.  öerkod,  est.  vork  g.  vorgu1 
'netz'  ~~  aisl.  verk  n.,  asehw.  v»rk  n.  (siehe  oben  p.  11). 
Hier  ist  aber  auch  ein  mask.  -an-stamm  als  original  möglich,  vgl. 
oben  a.  a.  o.  und  unten  p.  27. 

fi.  sauvo  'quelle',  est.  sauno  od.  sauline  adj.  'regnicht'  (setzen  ein 
subst.  est.  *sau  =  fi.  sauvo  voraus),  est  sauuma,  sauvuma,  saauma 
'sich  sammoin,  ansammeln,  spez.  sich  bewölken,  neblig  werden', 
sauub  vett  *cs  sammelt  sich  \vasser  (bei  d.  nitthle)',  sauuUma 
'sammeln,  ansammeln  (wasser,  feuchtigkeit)' ,  vielleicht  dainit 
idcntisch:  sauuma  retwas  erfrieren,  verklammen,  erstarren  (von 
frost)' ,  sauutama  retwas  erfrieren  machen,  starrmacheu'  (z.  b. 


1  Das  liv.  viiit,  virg  setzt  einen  anderen  typus  (etwa  nom.  *ver- 
yrk  od.  *veryefi)  voraus,  woriiber  hoffentlich  an  einem  anderen  orte. 


Digitized  by  Google 


XXJII.i 


Zur  hcrkunft  u.  chronolojjio  d.  gorm.  lehmvörtor. 


25 


kulm  sauutas  jalad  ära  'die  kälte  machte  die  fusse  starr  ~ 
ahd.  sou  n.  'succus',  ags.  seaw  'juice,  liquid  part  of  anything", 
neuisl.  saggi  m.  'feuchtigkeit' ,  saggasamr  'feucht',  söggr  'madidus', 
neunorw.  segg,  sogg  'feucht' ,  nschw.  dial.  sögg,  sygg  'feucht' ,  sagga 
'staubregnen,  tissein,  hervorsickern' ,  sagg  vhum  refl.  (Nyland) 
'sich  sammelu  (von  wolken,  fischen)'  (Vendell,  Samlingar  af 
ord  ur  nyi.  allmogemälet  192)';  zu  vergleichen,  aind.  sava-  'kelte- 
rung,  pressung  des  soma' .  (Das  fi.  u.  germ.  wort  zusammengestellt 
von  Karsten,  Ark.  f.  Nord.  Fil.  XXII  180;  das  est.  wort  ist  ihm 
entgangen.)  Das  fi.  \vort  setzt  ani  naturlichsten  germ.  *sawwo 
n.  (ahd.  aou)  voraus;  dagegen  kann  man  nicht  mit  Karsten  in  fi. 
sauvo  eine  \viedergabe  des  urgerm.  -n-stammes  seheu,  \velcher 
dem  neuisl.  saggi  zu  grunde  liegt  (das  neuisl.  \vort  kann  nicht 
lautgesetzlich  einem  germ.  *sawwan-  entsprecheu). 
Diejenigen  von  den  obengeuannten  wörtern,  welche  germ. 
neutris  entsprechen  (jokko,  ?  pelto,  ?  verkko),  könute  man  aus 
dem  germ.  nom.  akk.  plur.  auf  urgerm.  ö  (ieur.  ä)  ableiten.2  Eine 
solche  erklärung  ist  aber  nicht  augiingig  bei  juusto,  dessen  germ. 
original  ein  maskulinum  ist,  nnd  auch  nicht  bei  pelto,  wenn  das  fi. 
\vort  von  einem  maskulinum  herstammt.    Da  hier  der  uomiuativ- 
ausgang  s  fehlt,  hat  man  hier  ohne  zweifel  von  dem  akkus.  sing. 
auf  (nasaliertes)  o  (ieur.  -om)  auszugeheu.3    Aber  wenn  dem  so 
ist,  ist  es  ja  nicht  nötig  bei  den  xvörtern,  die  auf  germ.  ucutra  zu- 
ruckgehen  (jukko,  sauvo,  ?  verkko,  ?  pelto),  von  dem  nom.  akk.  plur. 
auszugehen,  sondern  man  kann  einen  nominativ  singularis  mit 
(nasaliertem)  o  (*juko  <  *iugom,  ai.  yuga-m,  gr.  lat.  jugu-m) 

als  ausgangspunkt  voraussetzen.  Alle  diese  fälle  sind  solche,  wo 
o  nasaliert  gewesen  ist;  nnr  ein  f  ali  mit  dem  ausgang  -os  (einein 
mask.  -oz  mit  erhaltenem  o  entsprechend),  fi.  ansos,  ist  nachzuweisen. 

1  Auf  dieses  wort,  welches  der  bedeutung  nach  gut  mit  dem  est. 
stimmt,  macht  mich  dr.  O.  F.  Hultman  aufmerksam. 

a  Wie  z.  b.  Nokeen,  Paul's  Grundriss1  I  490,  2  I  009,  Streitbbr<j, 
Urgerm,  lautl.  233,  daB  fi.  jukko  erklären.  —  Bei  dem  nord.-lehnwort  fi. 
joulu  Veihnachten' ,  est.  jöul  id.  ist  eine  erkliiruDg  aus  nom.-akk. 
plur.  um  so  natiirlicher,  da  das  original  ein  plur.  tant.  war  (aisl.  iöl 
plur.  tant.). 

3  Eine  abstraktion  von  dem  germ.  nom.  pl.  auf  -öz  ist  kaum 
anneumbar. 


Digitized  by  Google 


26 


E.  N.  Setala. 


XXIII.i 


Der  iibergang  o  >  a  in  schwachtoniger  silbe  ist  nach  den 
schreibungen  der  gotisehen  uud  deutschen  namen  bei  den  klassischen 
schriftstellern  (siehe  oben  p.  23,  fussnote  2)  zu  schliesseu  verhält- 
nismässig  spät  eingetreten ;  man  ninimt  auch  an,  dass  er  erst  ein- 
zelsprachlich  und  zu  verschiedener  zeit  in  den  verschiedenen  sprach- 
zucigen  dnrchgeftihrt  worden  ist. 1  Wcnu  aber  der  ubergang  ot|  > 
i-H,  wie  allgemein  angeuommen  worden,  urgermanisch  ist,  muss 
nach  dem  ti.  rengas  zu  schliessen  auch  o  >  a  schon  in  urgerma- 
uisehen  dialekteu  eingetreten  sein.  2 

Auf  grund  des  obengesagten  scheint  es  nicht  zu  gewagt  sein  zu 
schliessen.  dass  \vir  es  bei  den  \vörtem,  \velche  o  aufweisen,  mit 
urgermanischen  lehmvörteru  zu  tun  haben. 


Die  gerni.  mask.  -an-stämme  haben  in  den  ostscefinnisehen 
sprachen  in  der  grossen  mehrzahl  der  falle  den  ausgaug  a  (z.  b. 
rauta  'eisen'  ~  aisl.  rauöi,  kakra,  kaura  'hafer  —  agutn.  hagri). 
Diese  wörter  sind  eher  gotisch  als  urnordisch;  beide  sprachen  ha- 
ben freilich  in  diesem  fall  den  nominativausgang  a,  aber  das  uruord. 
a  bezeichnete  hier,  wie  jet-zt  allgemein  angenommen  \vird,  nicht  a, 
sondern  einen  ;c-artigeu  laut;  der  letztere  hat  jcdoch  auf  finnischer 
seite  durch  a  substituiert  werden  könuueu.  Es  giebt  aber  auch 
einige  fälle  mit  dem  ausgang  o: 

fi.  mako  'magen1 ,  wot.  mako  id.,  est.  magu  id.,  liv.  md  §  pl.  magiid 
id.  — -  aisl.  magi  m.,  ags.  maga,  ahd.  mago  u.  s.  w. 

?fi.  mato  'wurm;  schlange',  kar.-ol.  mado  'schlange;  wurm',  \veps. 
mado  'wurm',  est.  madu  Vurm,  schlange'  ~  got.  maf>a  axbUrj^, 
ags.  mada,  ahd.  mado  cmadc,  wurm'.  Die  zusammenstcllung, 
bezvv.  das  verhältnis  das  fi.  wortes  zu  dem  germ.  ist  jedoch 
etwas  unsicher. 

1  Siehe  Noruen,  Urgerm,  lautl.  17. 

1  Ich  will  hierbei  darau  erinnern,  dass  in  den  slav.  lehnwörtern 
ein  offeoer  o-laut  iin  finnischen  durch  a  wiedergegeben  wird  (fi.  vapaa 
'frei'  <  svobodh,  akkuna  'fenster'  <  okbno  u.  s.  w.,  vgl.  Mikkola, 
Her.  zw.  d.  slav.  u.  westfi.  spr.  30);  wenigstens  soweit  muss  das  urgerm. 
o  verschoben  gewesen  sein,  bevor  die  fi.  wörter  mit  a  entlebnt  wurden. 

3  Siehe  Bugub,  Ark.  VIII  18,  Alois  Waldk,  Die  germ.  auslauts- 
gesetze  03  f.,  103  f. 


Digitized  by  Google 


XXIII,i 


27 


fi.  pullo  'blase.  \vasserblitse,  pokal,  tummler,  trinkbccher,  fiasche; 
netzfloss;  kieferrindo;  propf,  stöpsel;  aufgeblasenheit,  ruudheit, 
fulle'  könnte  einen  germ.  mask.  -an-stamm  vviederspiegcln :  aisl. 
bolli  m.  'drinkschale  von  bauchiger  form  ,  aschw.  bulle,  bolle  id., 
dän.  bolle  id.    Es  ist  aber  auch  möglich,  dass  das  fi.  wort  einen 
fem.  -ön-stam  wiedergiebt:  vgl.  ahd.  bolla  f.,  mhd.  nhd.  bolle 
f.  'knospe,  kngelformiges  gefäss,  ahd.  hirnibolla  'hirnschale' ,  ags. 
bolla  'gefäss,  schale\ 
fi.  verkko  u.  s.  u.  (siehe  oben  p.  11)  kann  auch  einen  mask. 
an-stamm  vertreten,  vgl.  asch\v.  vaerki  m. 
In  dem  umordischen  norainativausgang  -a  (=  ai),  welcher  später 
in  den  nord.  spraeheu  zu  i,  e  wurde,  sieht  man  ja  eine  fortsetzung 
des  ieur.  nominativansgangs  -en  (gr.  jro*/»*/?)1;  die  finnischen  \vör- 
ter  auf  -o  können  also  nicht  vornordischo  formen  wiedorspiegelu. 
Der  got.  ausgang  a  dagegen  kann  sowohl  auf  ieur.  -en"  als  auf  -ön 
(gr.  axfitav)  zuruckgehen2,  die  westgerm.  spraeheu  setzen  einen 
ieur.  ausgang  -ö  (mit  schleifendem  akzont)  voraus.    Der  germa- 
nische  dialekt,  aus  dem  die  betreffenden  finnischen  wörter  herstam- 
men,  muss  jedenfalls  ein  o  (auf  ieur.  -ön  od.  -ö)  in  dem  nomina- 
tivausgang  gehabt  haben. 

Die  finnischen  wörter  auf  -o,  die  den  germ.  femininis  auf  -ö 
entsprechen  (fi.  airo  'ruder'  ~  aisl.  ar,  kauto  'oberleder  des  schuhs' 
~~  got.  skauda-),  können  sowohl  die  formen,  die  dem  umordischen 
ausgang  u3,  als  diejenigen,  die  dem  gotischen  ausgaog  -a*  vorange- 

1  8iehe  Buuqb  a.  a.  o.,  V.  Michbuj  IF  I  Anz.  32,  Strbitbbro  Ur- 
germ.  gramm.  253,  Waldb  a.  a.  o.  Anders  Nobeen,  PauVs  Grundriss*  I 
612.  wo  bemerkt  wird,  dass  nord.  a  auf  ö  (nasaliert)  zuruckgehen  kann; 
diese  ansicht  ist  jedoch  jetzt  von  ihm  aufgegeben,  siehe  Aisl.  gramm.3 
§  131,  p,  103. 

2  Mit  riicksicht  auf  das  nordische  nimmt  man  auch  hier  lieber  ein 
-en  an  (Strkitbbbg,  Urgerm.  gramm.  252-3);  nötig  ist  diese  annahme 
jedoch  nicht. 

3  Ober  urnord.  formen  mit  o  siehe  Buuub,  Norges  indskrifter  med 
de  teldre  runer  305  —  Dr.  O.  F.  Hui/tm  an  hat  miindlich  die  ansicht 
ausgesprochen,  dass  die  ostseefinnischen  wörter  auf  -o,  die  den  femini- 
nis auf  -ö  entsprechen,  von  urnord.  akkusativen  auf  -o,  worin  o  sich  auch 
nach  dem  tibergang  o  >  u  in  nom.  erhielt,  ausgehen  könnten. 

*  Tbombrn  FBB  123,  fussnote  1,  spricht  die  ansicht  aus,  dass 
man  in  den  formen  auf  -o,  welche  aus  dem  gotischen  (nicht  aus  dem 


Digitized  by  Google 


28 


E.  N.  SktÄlä. 


xxiit,i 


gangen  sind,  wiederspiegeln.  Sie  können  aber  auch,  wenigstens  teii- 
weise,  urgermanisch  sein.  Die  betreffenden  formen  auf  a  (kauta 
'oberleder  ~  got.  skauda-,  paita  'herad'  got.  paida,  neula,  niekla  <-<-< 
got.  nepla)  sind  sicher  gotisch,  die  formen  auf  u  (pauku,  arkku, 
siehe  oben)  sicher  nordisch. 

Diejenigen  ostseeflnnischen  \vörter  auf  -o,  die  den  germ.  fem. 
-ön-stammen  entspreehen  (z.  b.  fi.  kallio  'fels'  ~-  aisl.  hella  < 
*xalhön,  fi.  teljo  'ruderbank'  ~-  aisl.  pilja,  siehe  oben  p.  7,  aalto 
Velle'  —  aisl.  alda  id.)}  können  sowohl  gotische  (auf  -ö)  als  urnordi- 
sche  (auf  -ö,  \velches  spilter  zu  a  wurde)  als  auch  urgennanische 
formen  wiedergeben. 


Die  bexvahruug  des  stammauslautenden  vokals,  es  mag  dieser  ein 
a,  i  odcr  u  geweseu  sein,  ist  ja,  wie  allgemein  bckannt,  fiir  die  germ. 
lehnwörter  in  den  ostseefinnischeu  spraehen  charakteristiseh.  Der 
stammanslautende  vokal  erscheint  soxvohl  in  formen  auf  -s,  vselche 
von  germ.  nominativformen  auf -z  ausgehen  (z.  b.  fi.  rengas  'ring',  ku- 
ningas 'köuig',  ruhtinas  'furst',  hurskas  'rechtfertig';  kaunis  'sellon', 
palje  'blasebalg',  wclches  auf  *balyiz  zuriickgeht;  vantus  od.  vantut 
,handschuh,  —  die  letztere  form  im  anschluss  an  den  fi.  typus  auf 
-ut)  als  in  vokalisch  auslauteuden  formen,  \velche  entweder  akku- 
sativformen  der  inaskulina  oder  nominativ-akkusative  der  neutra  ver- 
treten  (fi.  keula  'vordersteven  ,  rauma  'strom';  mitta  'mass',  patja 
'bett',  vanttu  'handschuh').  Was  die  letztgenannten  formen  betrifFt, 
ist  freilich  zu  beachten,  dass  alle  wörter  im  finnischen  vokalisch  aus- 
lauten  und  dass  folglich  bei  entlehnungen  von  konsonantisch  auslau- 
tenden  wörtern  ein  vokal,  friiher  am  öftesteu  a  oder  u,  in  den  neue- 
ren  lehnwörtern  gewöhnlich  i,  hinzugefugt  wird.  Obgleich  man  also 
nicht  in  alien  falleu  vollkommen  sicher  sein  kann,  dass  der  fi.  eud- 
vokal  den  urspr.  germ.  stammauslautenden  vokal  vertritt  (man  kann 
z.  b.  in  fällen  \vie  kar.  ruohtina  'herr  ,  fi.  hattu  'hut'  n.  s.  w.  au 
einen  auf  fiunischem  boden  hiozugefugten  vokal  denken),  so  kann 

nordi8chen)  herstainmen,  abstraktionen  aus  den  flexionsformen,  in  wel- 
chen  5  im  gotiscben  bewahrt  wurde,  zu  sehen  habe;  auch  miisse  man 
annehmen,  dass  das  gotische  im  akkua.  8g.  auf  dieser  stufe  noch  ö 
ueben  a  im  nomiaativ  gehabt  hat. 


Digitized  by  Google 


XXHI,i  Zur  herkunft  u.  chronologio  d.  gertn.  lehnwörter. 


29 


es  doch,  im  hinblick  auf  die  alte  gestaltung  der  germ.  lehnwörter 
im  finnischen,  keiuem  zweifel  niiterliegen,  dass  der  eudvokal  in  der 
mehrzahl  der  falle  wirklich  unmittelbar  den  germ.  auslaut  wieder- 
giebt. 1 

Wie  schon  oben  gezeigt,  kommt  eiu  stammauslautsvokal  o, 
einem  älteren  germ.  o  entsprechend,  nur  in  einigen  fällen  zum  vor- 
schein,  and  von  o  vor  s  (urgerm.  -oz)  giebt  es  nur  ein  beispiel;  die 
mehrzahl  der  formen  stamrat  folglich  aus  einer  germanischen  sprach- 
form,  in  der  o  auch  in  schwachtoniger  silbe  schon  zu  a  gevvor- 
den  war.  Zeitlich  existiert  hier  also  eine  begrenznng  nach  röckvvärts 
in  dem  ubergang  o  >  a,  nach  vorn  hin\vieder  in  der  bewahrung 
des  stammvokals  (vgl.  oben  p.  26).  Da  die  vokalelision  in  der  be- 
legten  gotischen  sprachform  schon  stattgefunden  hatte,  in  den  äl- 
testen  nordischen  inschriften  aber  nicht,  hat  man  —  hauptsächlich 
wohl  ebcn  deshalb  —  in  dem  urnordischen  die  quello  der  germ. 
entlehnungen  der  ostseefinnischen  sprache  sehen  wollen.  Ohne  leug- 
nen  zu  wollen,  dass  dies  teilweise  der  fall  sein  kann  und  wahr- 
scheinlich  auch  der  fall  ist,  hat  mau  ja  auch  im  gotischen  von 
einer  sprachstufe  mit  erhaltenen  stammvokalen  auszugehen,  von 
welcher,  wie  Thomsen  hervorgehoben,  die  betreffenden  wörtcr  stam- 
men  könnten.  Es  kann  nur  die  frage  sein,  ob  eine  solche  sprach- 
stufe richtiger  als  nvorgotischu  oder  vielleicht  eher  als  urgerma- 
nisch  (bezw.  urostgermanisch)  zu  bezeichnen  ist  (beachte  fi. 
rengas). 


Sowohl  im  gotischen  als  im  urnordischen  ist  cin  nrgerm.  ww 
(einzelsprachlich  od.  vielleicht  nordiseh-gotisch?)  zu  ggw  ge\vorden. 
In  den  ostseefinnischen  sprachen  giebt  es  ein  paar  entlehnungen, 
die  auf  die  zeit  vor  dem  eintreten  dieses  lautwandels  zuriickzufiih- 
ren  sind: 

fi.  sauvo  'quelle,  est.  sauuma  'sich  bewölken,  neblig  vrerden*  etc, 
setzt  ein  germ.  *sawwo  voraus  (siehe  oben  p.  24). 

fi.  kuva  'imago,  effigies',  kar.  kuva  'bild  (eines  schuhes,  eines  vo- 
gels)',  oi.  kuva  'bild',  weps.  kuva  'schuhleisten',  wot.  kuva  id. 

1  Vgl.  hierzn  Thomskn  GSI  70  f. 


Digitized  by  Google 


30  K.  N.  Setälä.  XXni.i 

(est.  kuju,  koju,  kohu,  kudu  'bild'  ist  nicht  vollkommen  klar); 
fi.  kuvainen  "imaginem  referens,  similis',  kar.  kuvahaini,  kuohane 
'schatten'  ,  oi.  kuvahaine  id.  ~  got.  skuggwa  m.  'spiegel' ,  aisl. 
skuggi,  aschw.  skugge,  ags.  sou(w)a,  ahd.  scuwo  'schatten  .  Das 
fi.  wort  setzt  auf  der  germ.  seite  ein  *akuwwa  voraus  (siehe 
Mikkola,  Mem.  de  la  Soc.  Neo-Phil.  ä  Helsingfors  I  390); 
Von  diesen  ist  wohl  sauvo  urgermanisch  (vgl.  oben  p.  24); 
von  kuva  kann  nur  hervorgehohen  werden,  dass  es,  wie  oben  ge- 
sagt,  vor  dem  lautwandel  ww  >  ggw  entlehnt  worden  ist,  sei  es 
nun  gotisch  od.  urnordisch. 


In  der  verbindung  vokal  -f-  t|  -|-  li  ist  schon  in  urgermani- 
scher  zeit  nasalierter  (nasooraler)  langvokal  +  n  uua"  sehliesslich 
(einzeldialektisch),  unter  verlust  der  nasalieruug,  langvokal  -j-  h 
entstanden.   Im  fi.  steht  uh  im  folgenden  worte: 
fi.  tanhu  g.  tanhun,  tanhut  g.  tanhuen,  tanhua  'beiderseits  bezäun- 
ter  \veg,  viehhof,  regendach  ohne  uände,  schnppen  zwischen 
dem  viehstalle  nnd  der  futterscheune,  stall',  kar.  tanhua  oder 
tanhuo  od.  tahnua  'beiderseits  bezäunter  weg,  der  gemeinsame 
stall  nnd  viehhof,  oi.  tanhud  g.  tanhuon  id.,  \veps.  tannaz  g. 
tankan  (der  nominat.  ist  analogiebildung  statt  Hanh,  siehe  ÄH 
334,  331)  id.,  est.  tanuv  g.  tanuva,  tanu,  tanav,  tamim,  tannom  etc. 
(tanu  <  *tanhu)  'gasse,  weg  zwischen  zäunen  oder  häusern'  ~ 
aisl.  to,  t$,  ta,  aschw.  tä,  to;  'fest  gestampfter  boden,  bezäunter 
weg,  ndl.  taai,  ags.  töh,  ahd.  zähi  'zähe'  (zusammengestellt  von 
Bkatk,  Äldre  Vestmannalagens  ljudlära,  Upsala  Univ.  ärsskr. 
1887,  p.  4).    Das  fi.  \vort  setzt  germ.  *tanhu-  oder  vvahrschein- 
lieh  nur  *tähu-  mit  uasaliertem  vokal  voraus. 
Germ.  ursprungs  ist  \vahrscheinlich  auch  das  stammxvort  des 
folgenden  fi.  wortes,  welehes  nh  enthält: 

fi.  hanho  od.  hanhikko  od.  hanhinen  'trinkgefäss  mit  zwei  hand- 
griflen'  ?ast.  anum  g.  anuma,  estS  annom  'gefäss,  fahrzeug'; 
das  fi.  wort  (die  zusammengehörigkeit  uud  bedeutungsentuicke- 
luug  des  est.  \vortes  ist  unsieher)  setzt  ein  stamimvort  *hanh . . . 
(der  stammausluutende  vokal  ist  durch  diese  ti.  toi  men  nicht  zu 


Digitized  by  Google 


xxm,i 


Zur  herknnft  a.  chronologie  d.  germ.  lehnwörter. 


31 


ermitteln)  mit  der  bedeutung  rhaudgriff  (an  der  wand  des  ge- 
fösses)'  voraus.  Daneben  giebt  es  sowohl  der  bedeutung  als  der 
forra  nach  zu  beachtende  formen  mit  nk:  fi.  hanka  g.  hangan 
od.  hangas  g.  hAnknan  i)  'hamus,  uncus,  ex  quo  quid  pendet',  - 
'h&ngehaken' ,  hanka-rauta  od.  hanka-vitsa  'ferrum  v.  vimen 
curvaturo,  parieti  affixum,  quo  pelles  subiguntur' ,  peukalo-hanka 
'locus  inter  pollicem  et  indicem';  2)  'scalmus  remi  in  eymbis, 
'rudernagel  od.  haken' ,  hanka-vitaa  'vinculuin  remi  vimineum' ;  3) 
'furca'  (wahrscb.  dnrch  vermischung  mit  fi.  hanko  id.);  4) 'viiiculum 
vimineum,  quo  saepes  etc.  constringuntur' ;  kar.  ha-nga,  oi.  ha-ngu 
(mit  u  <  a)  g.  hangan  'ruderdulle' ,  kar.  haTjga-viööa,  oi.  hat)gu- 
viöfcu  'vinculum  remi  vimineum'.  In  den  fi.  wörtern  bat  man 
wohl  aus  zwei  verschiedenen  germ.  wörtern  zusammengeflos- 
sene  formen  zu  sehen:  1)  aisl.  ha-r  'ruderholz,  dulle',  'scal- 
mus' ,  ält.  nscbw.  n.  dial.  ha  'dulle' ,  spätaschw.  ha-bandh  'band, 
mit  welchem  das  ruder  mit  der  dulle  vereinigt  vvird',  vgl.  fi. 
hanka-vitsa  (urnord.  *hahu-  <  *haT)hu-,  daneben  auch  *hainyu- 
aus  einer  form  mit  dem  akzent  auf  der  letzten  silbe,  wie  das 
ins  lpL  entlebnte  haggrju  «ruderdulle'  <  *hatjrju  zeigt,  Lid£n, 
Upsalastud.  89);  2)  aschw.  hanker  'henkel,  rudenband,  womit  die 
pfähle  eines  zaunes  unter  eiuander  verbunden  werden,  rudenband, 
das  vorn  am  boote  befestigt  und  mit  hilfc  dessen  das  boot  am 
lande  festgemacht  wird',  hanka  stop  'eine  art  mit  einem  hand- 
grifF  versehenes  gefass  von  zylindrischer  form',  vgl.  aisl.  hanki 
*ring,  riiigförmiger  handgriff,  honk  'henkel,  ring'.  Die  letztge- 
nannten  germ.  wörter  gehören  \vohl  zu  der  germ.  wurzel  hanh, 
hang  'hangen'  (mit  k  wie  in  nhd.  henken);  die  fi.  formen  set- 
zen  formen  mit  r\y  ~  nh  (kaum  mit  i^k1)  voraus  (hanka,  han- 
gas am  ehesten  *ha-nya-,  *haTiyaz;  hanka  kann  auch  auf  einen  -an- 
stamm  zuruckgehen).  Vermischung  mit  dem  unter  1)  envähu- 
ten  germ.  wort,  wolchcs  einen  ganz  verschiedenen  ursprung 
zu  haben  scbeint  (zu  aind.  oanku-B  etc.  siehe  Lid£n  a.  a.  o.),  ist 
im  hinblick  auf  die  bedeutung  sicber  anzunehmen. 

1  Auf  -nk  geht  fi.  nkk  in  hankkilus  'lorum  gestatorium,  balteus 
ex  quo  quid  dependet'  zuruck;  das  fi.  wort  scheint  ein  germ.  *ha-n- 
kila-  als  stammwort  vorauszusetzen  (vgl.  nhd.  henkel). 


Digitized  by  Google 


82 


E.  N.  Setala. 


xxni,i 


Bei  dem  anftreten  des  h  im  finnischen  (siehe  unten)  können 
diese  \vörter  nicht  der  allerältesten  lehnschicht  angehören;  das  fi. 
nh  giebt  wohl  nicht  germ.  nh,  sondera  den  nasalierten  vokal  -f-  h 
\vieder. 1 

Es  giebt  aber  auch  ein  wort,  in  dem  keiiie  spor  des  nasal- 
vokales  zu  sehen  ist: 

fi.  taaahla,  haahlo,  hahla,  hahlo,  meistens  plur.  hahlot  u.  s.  w.  *ca- 
tena  ferrea  ollaria,  ex  qua  pendet  olla  fervens',  'kesselhaken', 
kar.  hoahla  'kesselhaken,  ringel',  wot.  ahila  'kette,  kesselhaken', 
est.  ahilas  g.  ahila,  ahelas,  ahel  g.  ahela.  ge\V.  plur.  ahelad 
'kette',  katla-a.,  kiiiinla-a.  'eine  eingekerbte  eisenstange  den  kes- 
sel,  das  licht  zu  halten'  ~  ahd.  hahala,  hahila,  hähla,  hala,  mhd. 
hähele,  hahei,  hael,  nhd.  hahl  f.  'vorrichtung  zum  auihängen, 
kesselhaken'  (vgl.  Nokeen,  Urgerm.  lautl.  25).  Das  fi.  wort 
welches  von  Mikkola  (Suomen  Museo  1895,  p.  76)  mit  dem 
germ.  zusammengestellt  worden  ist2,  setzt  ein  got.  *hähla,  bezw. 
ält.  *hähiö,  die  wot.  uud  est.  formen  (\velche  von  Mikkola 
nicht  angetuhrt  \vurden)  ein  *hähila  voraus  (das  ani.  h  ist  im 
wot.  nnd  nordest.  verloren  gegangen,  der  lange  vokal  ist  vor  h, 
\vie  immer,  gekiirzt). 

Im  zusammenhang  mit  dem  obigen  sei  bemerkt,  dass  vor  ei- 
nein sibilanten  stchendes  n,  welches  im  nordischen  schuand  (wanu?3). 

1  Brembr,  Zb.  f.  deutsche  Phil.  XXII  251,  bemerkt,  dass  i\  vor 
h  schon  im  1.  jh.  nach  Chr.,  geschwunden  ist,  wie  Actumerus  (vgl. 
ags.  öhthere)  zeigt;  er  fiigt  noch  hinzu:  „\väre  damals  noch  na sal- 
vo k  ai  gesprochen  worden,  so  wiirden  die  röraer,  die  in  ihrem  mesa 
den  nasalvokal  durch  en  wiedergaben,  *Anctumerus  geschrieben  habenu. 
Dieses  argument  kann,  was  den  schvvund  des  r\  betrifift,  stichhaltig 
sein.  Die  uasalierung  des  vokals  aber  ist  sicher  einzelsprachlich  ge- 
bliebeu;  in  einigen  sprachzweigen  uud  dialekten  hat  sie  sich  ja  aehr 
lange,  sosar  bis  zum  heutigen  tag  erhalten,  siehe  Lynuby,  Tidskr.  f. 
Phil.  og  Pted.  II  317;  Buobb,  Ark.  f.  Nord.  Pii.  II  231 ;  Nokekn,  Ark. 
f.  Nord.  Fil.  III  1  f.,  vgl.  Kluoe,  Paul's  Grundriss2  I  377,  412.  Die- 
ser  auffassung  hat  sich  wohl  auch  Brkmbr  angeschlossen,  vgl.  IF  IV 
18,  30  (in  der  tabelle  p.  30  wird  angenommen,  dass  tj  vor  h  schon 
vor  Chr.  geb.  geschwuuden  sei). 

2  Diese  zusammenstellung  komint  schon  bei  Lindström,  Om  den 
keltisk-germanska  kultureus  inverkan  pä  finska  folket,  p.  144,  vor. 

;<  Vgl.  Norben,  Aisl.  gramm.3  §  287,  anm.  2,  p.  H>2. 


Digitized  by  Google 


XXITI,i  Zur  herkunft  u.  chronolopie  d.  porm.  lfhnwörter.  33 

aber  im  gotischen  blieb,  auf  finnischer  seite  erhalten  ist:  fi.  ansas 
(ansos)  'balken'  ~^got.  ans  (dat.  sg.  ansa)  m.  (n.),  aisl.  aas  m.;  ?  fl. 
kanaa  lvolk,  gesellschaft'  u.  s.  n.  ~  got.  hansa  (iiber  dieses  wort 
siehe  unten). 


Ein  urgenn.  z  blieb  im  gotischen  als  z  (bezw.  s)  erhalten,  im 
urnordischen  ist  es  schon  in  den  ältesten  inschriften  zu  e1  gewor- 
deu  (bezw.  in  einigen  föllen  assimiliert  worden).    Das  urfinnische 
hat   einige  germ.  \vörter  mit  inlautendem  z,  welches  schon  in 
urfinnischer  zeit  zu  h  ge\vorden  ist,  aufgenommen: 
fi.  keihäs  g.  keihään  'spiess,  kar.  keihäs  g.  keihän  od.  keihähän 
id.  oi.  keihäs  g.  keihän,  id.  weps.  fceih  pl.  keijkäd,  keiaz,  Iceiiaz 
pl.  Iceihad  id.  (anal.  formen,  siehe  ÄH  331)  ~  an.  geirr;  die  fi. 
form  setzt  ein  germ.  *gaizaz  voraus. 
fi.  nuha  etc.  <  germ.  *snuza  (siehe  oben  p.  19). 
fi.  erhe  'error  ~  got.  airzei  (siehe  oben  p.  11). 

Ein  fi.  h  <  z  =  z  ani  germ.  seite  finden  wir  anch  in  ?ahku, 
aahku  'cinis  conglobatus'  ~  got.  azgö  'asche'  und  ?  ohdake  'car- 
duus\  est.  ohakas  n.  s.  w.,  liv.  u$gdz  <  germ.  *ozda  <  *uzda- 
(aisl.  oddr,  ahd.  mhd.  ort)2. 

Die  germ.  \vörter  auf  z  (mask.  nominative,  neutra)  haben  sich 
dem  im  urfinnischen  schon  so\vohl  durch  einheimische  als  entlehnte 
wörter  vertretenen  beugungstypus  -s  ~~  -ze-  (armas  ~  gen.  *armazen, 
daraus  späturfi.  *armahen  >  armahan,  fi.  armaan)  angeschlossen. 
Dies  war  auch  ganz  in  ubereinstimmung  mit  den  urfinnischen  laut- 
verhältnissen :  es  gab  kein  z  im  auslaut,  \\  eshalb  auslautendes  z  zu 
s  wurde,  dagegen  gab  es  aber  regelmässig  z  nach  dem  vokal  der  un- 
betonten  silbe.  Dass  hier  fi.  -s  wirklich  ein  germ.  -z  vertritt  und 
nicht  eine  spätere  erweiteruug  auf  finniselleni  boden  sein  kanu,  un- 
terliegt  keinem  zueifel.  Eine  hinzufugung  von  s  in  so  weitem  umfang 


1  Dass  urn.  r  einen  r-  und  nicht  einen  s-laut  bezeichnet,  scheint 
jedoch  nicht  ganz  sicher  zu  sein,  siehe  Norkbn,  Altisl.  gramm.J  §  218, 
anm.  1,  p.  144. 

2  Siehe  oben  p.  20. 

3 


Digitized  by  Google 


34 


E.  N.  SbtÄiJv. 


XXITI.I 


—  und  gerade  an  solche  wörter,  deren  germ.  originale  auf  -z  aus- 
gegangen  sind  — ,  ist  gar  iiicht  denkbar. 1 

Die  germ.  wörter,  welche  mit  bewahrtera  z  ins  urfinnische 
aufgenommen  worden  sind,  gehören  im  allgemeinen  der  älteren 
germ.  lehnschiht  an,  ein  teil  derselben  ist  wohl  urgermaniscb 
(siehe  oben  p.  26;  merke  ansos,  rengas,  ohdake).  Es  lässt  sich  aber 
hier  meistens  kein  entscheidendes  merkraal  finden:  die  wörter  kön- 
nen  auch  gotisch  (bei  ahku,  aahku,  wenn  dieses  hierher  gehört, 
ist  got.  ursprung  wohl  am  \vahrscheinlichsten)  oder  auch  uruordisch 
sein,  d.  h.  meistens  gewissermassen  „vorgotisch"  oder  „vornordischM, 
denn  man  hat  ja  unter  beiden  voranssetzungen  von  einem  laut- 
bestand  auszugehen,  welcher  älter  als  der  belegte  ist. 

Es  giebt  aber  auch  ein  ziemlich  altes  germ.  lehnwort  im  tin- 
nischen,  welches  ein  zu  r  (r)  gewordenes  z  \viederspiegelt :  li. 
kaira  'terebra',  napakaira  id.  ~  aisl.  geirr  'nasta',  ahd.  nabager,  aisl. 
nafarr;  die  fi.  form  setzt  also  ein  *gaiBa-,  *yaiRa-  voraus,  welches 
urnordisch  ist. 

Wenn  das  wort  fi.  ota  g.  odan,  odas  g.  otaan  'aculeus,  cus- 
pis\  est.  oda  id.,  liv.  voda  'stange,  spiess'  ein  germ.  wort  ist,  ist 
es  natörlich  ein  urnordisches,  nach  der  assimilation  von  zä  >  dd 
eutlehntes.  Die  est.  form  odas  ist  von  interesse;  sie  scheint  uämlich 
auf  ein  urnord.  *oddaz  hinzuweisen  und  folglich  —  falls  die  zusam- 
menstellung  stich  hält  und  s  keine  spätere  erweiterung  ist  —  einen 
beweis  dafur  zu  liefern,  dass  die  assimilation  von  zä  >  dd  äl- 
ter als  z  >  b  ist. 2 

1  J.  K.  Qviubtad,  welcher  in  seiner  tttcbtigen  arbeit  „Nordische 
lehnwörter  im  lappischen"  (1893),  p.  57,  das  -s  in  nord.  lehnwörtern 
im  lappischen  als  eine  lp.  ableitungsendung  auffasst,  hebt  hervor  (ex- 
kurR  11,  p.  78),  dass  im  fi.,  est.,  liv.  häufig  formen  auf  -s  neben  solchen 
ohne  -s  vorkommen.  Hier  hat  man  es  teiiweise  mit  wirklichen  ableitnn- 
gen,  teilweise  (besonders  im  est.  und  liv.,  wo  die  beugung  der  auf  -s 
und  vokalisch  auslautenden  wörter  in  vielen  Tallen  zusammenfiel)  mit 
analogiebildungen,  teilweise  zugleich,  im  livischen,  mit  der  einwirkung 
fremder  (lett.)  muster  zu  tun.  Vgl.  Thomsbn  FBB  110  f.,  verf.  NyK 
XXI  260. 

2  Norbbn,  Aisl.  gramm.  3  §  218,  anm.  2,  p.  144:  ,,Diese  assimilation 
musa  sehr  friih,  vor  dem  eintritt  des  R-umlautes  (vor  dem  iibergang  z 
>  r?)  durchgefuhrt  worden  sein." 


Digitized  by  Google 


xxm,t 


Zur  herkunft  u.  chronologie  d.  germ.  lehnwörter. 


35 


Die  alte  konsonantische  deklination  der  s-stämme  ist  in  alien 
germanischen  spracheu  bis  auf  einige  spärliche  reste  geschwunden. 1 
Dass  im  finnischen  -aa  einein  alten  germ.  -az  <  ieur.  -os  cntsprechend 
erscheint  (fi.  lammas  'schaf ,  mallas  'malz1),  ja  dass  sogar  spuren 
des  wechsels  -az  ~  -iz  (in  porras  —  purres,  siehe  oben  p.  19)  vor- 
kommen,  ist  ein  umstand,  welcher  auf  urgermanische  verhältnisse 
hinzudeuten  scheint. 


Einige  chronologische  momente  von  der  finnischen  seite  mö- 
gen  hier  noch  angefahrt  \verden. 

Erstens  ist  von  grosser  bedeutung,  dass  dem  germ.  h  (x)  in 
einigen  fällen  k  entspricht.  Die  von  Thomsen  hervorgehobenen 
falle  sind  folgende: 

fi.  kallio  'fels,  klippe1,  kar.-ol.  kalTivo,  id.,  weps.  katti,  pl.  kattod 
id.,  est.  kalju,  karjo  id.  —  aisl.  hella  «  *xalliön)  'harter  stein, 
fels,  flacher  stein'. 

ti.  kallaa  g.  kaitaan  'absehiissig:  abhang',  est.  kallas  g.  kalda  'ab- 
hang\  fi.  kaita  g.  kallan  'absebussig;  abhang\  est.  kald  g. 
kalla  =  kallas  ~  an.  hallr  'abschiissig',  subst.  m.  'abhang1 «  *hal- 
pa-z);  verbum  fi.  kallan  inf.  kaitaa  'abschtissig  sein  od.  machen', 
kaitaan  inf.  kallata  'eingiessen,  kar.  kalda-  '(das  boot)  kippen1 
oi.  kaldavu-  sich  neigeif,  est.  kaldma,  kaldama,  kaUama  lwenden, 
eine  riehtung  geben,  giessen'  ~  asch\v.  hsella,  neuschw.  hälla  'nei- 
gen,  absehiissig  machen,  aus  einem  gefäss  rinnen  Iasseu',  aisl. 
norw.  hella,  dän.  haalde,  ags.  hieldan  'beugen'  etc. 

fi.  kar.-ol.  weps.  wot.  est.  kana,  liv.  kand  'heune1  ~  got.  hanat 
aisl.  hani  'hahu'. 

?  fi.  kansa  'populus,  comitatus,  Societas  hominum  ,  postp.  kanssa  (mi- 
anlehnung  an  die  inessive  auf  -ssa  statt  d.  älteren  u.dial.  kansa) 
'mit\  kar.  kania  'versammlung  (in  der  tver.-karel.  evangelium- 
ubersetzung  Matth.  13,  54  kania  'synagoge),  genosse  ristli-kanza 
'mitchrist,  christ,  mitmensch,  menseh\  oi.  risti-kanzu  id.,  kanza, 
kundu  *volk\  wot.  käsa  €init\  est.  kaaz,  kaaza  "genosse,  gatte\ 
kaaza  'mit\  liv.  käz-  in  käzgand  <T  *  kansakunta)  'hochzeit',  livl. 

1  Siehe  Stbkitbbkg,  Urgerm.  gramm.  259. 


Digitized  by  Google 


36 


E.  N.  SbtXlX. 


käsn,  käsu  'mit'  ~  got.  hansa  'schar',  ahd.  hansa,  ags.  hös, 
?  aisl.  *hös  in  flos  <  *f£-hös  'viehhof  (Noreen,  Ark.  f.  Nord. 
Fil.  III  10  f.,  Aisl.  gramm.3  88,  97,  anders  Kock,  Ark.  f.  Nord. 
Fil.  XV  335),  ?schw.  hos  'hei' (siehe  Noreen,  Ark.  III  12,  an- 
ders Kock,  Ark.  f.  Nord.  Fil.  V  63).  Begröndung  siehe  Thom- 
sen,  Einfl.  140  (GSI  120). 

fi.  kaura  (kakra),  kar.  kagra,  oi.  kagru,  weps.  kagr,  \vot.  kagra,  est. 
kaer,  kaar,  liv.  kdfrrdz  od.  kdgg»rz  'hafer  —  agutn.  hagri,  neu- 
norw.  hagre  id.  (dieses  wort  mit  inl.  gr  ist  mit  aisl.  hafri,  asächs. 
haforo,  ahd.  habaro  zu  gr.  xdxcvg  'geröstete  gerste'  gestellt 
worden,  siehe  Nokeen,  Sv.  Landsmälen  I  696 — 7),  \vird  aber 
jetzt  als  ein  verschiedenes  wort  aafgefasst,  siehe  Zupitza,  Die 
germ.  gutturale  31  f.,  Falk  u.  Torp,  Etym.  ordb.  over  d.  norske 
o.  d.  danske  spr.  sub  voce  havre). 

fi.  kauris  'caper',  kar.  kabris  g.  kabrehen  id.,  liv.  kdbriki  od.  kdb- 
torz:  pitkiz  k.  'beccasine'  (eig.  'ziege  des  donners')  —  aisl.  hafr 
m.  'bock1  (der  ausgang  -is  stimmt  nicht  gut  zu  dem  germ.). 

?fi.  karvas  'amarus'  ~  ahd.  harwer  'asper\ 

Zu  diesen  möchte  ich  noch  ein  wort  hinzuftigen,  welches  auch 

von  kulturhistorischem  interesse  ist: 

li.  kuokka  'instrumentum  manuale  uncatum  confringendis  glaebis 
et  emovendae  terrae,  ligo,  rastrum',  'erdhacke*,  kar.  kuokka  id., 
weps.  kok  p.  kokad  id.,  wot.  kokka  id.  (est.  kook  g.  koogu  'ha- 
ken', liv.  kuuk  pl.  kuvkdd  'hölzerner  haken1  stellen  wahrschein- 
lich  eine  mischung  von  zwei  wörtern  fi.  kar.  oi.  koukku,  weps. 
A:o A  'haken'  u.  kuokka  dar)  ~  got.  höha  m.  'pflug'  (ahd.  huohili 
'furche'),  ags.  hoe  'haken1  (engl.  hook),  mnd.  h6k,  huk  (holl. 
hoek)  *\vinkel,  ecke',  vgl.  aisl.  hoekja  f.  'krueken .  Die  bedeutuug 
des  fi.  wortes  stimmt  zunächst  mit  dem  got.  iiberein  (urspr. 
wohl  nur  'krummholz',  vgl.  Schrader,  Reallexikou  630,  iiber 
fi.  hackenformen  siehe  Grotenfelt,  Det  primitiva  jordbrukets 
metoder  5).  Der  got.  form  aber  \vurde  im  ti.  zunächst  *kuoka 
entsprechen,  man  muss  deshalb  das  fi.  wort  von  einer  germ.  form 
mit  inlautendem  k  «  kk  <  kn,  Noreen,  Urgerm.  lautl.  164, 
vgl.  155)  ableiten. 


Digitized  by  Google 


xxrn,i 


Zur  herkunfb  u.  chronologie  d.  gnrm.  lehnwört«r. 


37 


Das  inlautende  h  ist  durch  k  vertreten  in 
fi.  akana,  wot.,  est  (h)agan,  liv.  aga  n,  gew.  pl.  agtfnd  'palea'  ~  got 

ahana  f.  cspreu\  daneben  aisl.  ogn,  ahd.  agana; 
fi.  akana  'urteil'  ^  got.  aha  m.  'sinn,  verstand'  (wahrsch.  <  akkus. 

ahan).   Zusammengestellt  von  Karsten,  Nord.  studier  53. 
fi.  raaka  'pertica  looga,  antenna'  est.  raag  g.  raa'a  od.  raau  'zweig, 
reis,  reisig,  stange,  rahe\  purje-raag  'segelstange1,  liv.  räg(9z) 
'reisig1  ~  mhd.  rahe  'stange',  aisl.  ra  'segelstange';  den  ostseefi. 
forraen  liegt  vielleicht  doch  eher  eine  germ.  form  mit  y  zn 
grunde,  vgl.  neunorw.  raage  m.  (siehe  oben  p.  4,  note). 
?  vaikea  "miserabilis,  querulus,  lamentabilis,  amarus,  permolestus, 
valde  difficilis\  oi.  vaigie  'sch^er*  ~  got.  vaihjö  f.  'kampf  (zu 
einem  unbelegteu  adj.  *vaihja-  ~  *vaigja-,  vgl.  ahd.  weigan,  mhd. 
weigen 'belastigen,  quälen',  asächs.  wegjan,  weigan,  wegan  quälen, 
peinigen',  ags.  wiegan  'afflict;  frustrate;  deceive1).  Zusammen- 
gestellt von  Kabsten,  Nord.  studier  51  f. 
Wie  Thomsen  (FBB  79)  ausgesprochen  hat,  beruht  dieser  um- 
stand  \vahrscheinlich  nicht  nur  darauf,  dass  der  betreffende  laut  im 
germ.  x  ausgesprochen  wurde,  sondern  —  und  ich  möchte  sagen 
hauptsächlich  —  darauf,  dass  es  zu  dieser  zeit  im  urfinnischen  kein 
h  gab.   Das  urfi.  h  ist  in  alien  fällen,  wo  man  seinen  ursprung 
verfolgen  kann,  später  entstanden  «  s,  ?&;  z;  y,  p  in  verbindungen 
mit  stimmlosen  lauten:  y<,  ftt).    Das  h  ist  jedoch  auch  in  germ. 
wörtern  von  altera  gepräge  anzutreffen  (z.  b.  tanhu  oben  p.  30, 
marha-  'plerd'  in  marha-minta  'capistrum'',  hartio  'schulter'  <  *har- 
diö,  hurskas  oben  p.  19)  und  muss  sich  deshalb  während  des 
fortganges  der  germ.  beriihrungen  (wohl  hauptsächlich  aus  S)  ent- 
wickelt  haben.  Ein  z  scheint  sich  jedoch  länger  als  6  erhalten  zu 
haben  und  erst  später  in  h  tibergegangen  zu  sein. 

Dass  f  durch  p  und  p  durch  t  \viedergegeben  wurde  (pelto 
öben  p.  9,  teljo  oben  p.  7),  ist  nicht  vollkommen  der  wiedergabe 
des  h  parallel,  denn  es  hat  auch  später  im  finnischen  keine  laute 
gegeben,  die  sich  mit  jeneu  auch  nur  annähernd  gedeckt  hätten. 
Ks  ist  jedoch  zu  beachten,  dass  auch  statt  dieser  laute  —  nach 
der  entstehung  des  h-lautes  —  ein  h  bisweilen  substituiert  wird 
(huotra  scheide'  —  got.  födr  n.,  aisl.  födr  n.;  huopa  'filz,  kar.  huo- 


Digitized  by  Google 


38 


E.  N.  Setälä. 


XXIII,t 


baus  'schweissfilz  unter  dem  hölzernen  sattel',  weps.  hob  ,wollenes 
tuch  auf  dem  schlitten1  -~  aisl  bon  m.  'filz,  filzdecke  unter  dem  sat- 
ter,  das  origiual  des  fi.  \vortes  also  *pöba;  murha  <  *murl>a  siehe 
oben  p.  22). 

Ein  anderer  umstand  von  bedeutung  ist  der,  dass  zu  der  zeit, 
wo  die  älteren  germ.  lehnwörter  ins  urfinnische  äbernommen  \vur- 
den,  noch  ein  urfinuischer  stufenwechsel  kr  ~  yr,  k-l  ~~  yJ,  Ir  ~ 
dr,  pr  ~~  Ij  —  dj,  tv  ~  dv  lebeudig  war. 1  Jetzt  ist  der  \vechsel 
in  solchen  fällen  —  bis  auf  eiuige  spuren  ira  estnischen  —  gänzlich 
ausgeglichen,  abor  die  jetzigen  formen,  die  in  einigen  spraehen  und 
dialekteu  die  starke,  in  einigen  die  seh\vache  stufe  fortsetzen,  kön- 
nen  nur  durch  die  annahmc  eines  lebendigen  regelmässigen  wechsels 
erklärt  werden;  inerke  z.  b.  fi.  vuokra  ~  voura  (mit  ur  <  yr) 
'pacht':  got.  vökrs  'zunahme,  ge\vinu\  fi.  niekla  ~  neula  (mit  ui 
<C  y0:  n®l)la  oben  p.  17,  siekla  ~  seula:  germ.  *sedla  oben 
p.  17,  fi.  aatra  —  aura  (mit  ur  <  Ör)  'pflug':  aisl.  ardr,  fi.  kapris 
—  kauris  (mit  ur  <  pr):  aisl.  bafr  oben  p.  36,  fi.  patja  —  dial. 
paöja  'bett5:  got.  badi  n.,  fi.  katvi  -  kalvi  (mit  lv  <  öv)  'sehatten1: 
got.  skadus  <  urgerm.  *skadwoz).  Ebenso  muss  ein  \vechsel  s  ~~ 
z,  dessen  spuren  beute  noch  vollkommener  ausgeglichen  sind  als 
die  des  wechsels  zwischen  dem  stimmlosen  verschlusslaute  und  dem 
entsprechenden  stimmhaften  spiranten  im  silbenauslaut,  damals  noch 
lebendig  gewesen,  denn  sonst  könnten  \vir  das  h  «  z)  in  fi. 
kihla,  est.  kihl  'sponsio,  pignus,  sponsalia1  ete.  (aisl.  gisl),  fi. 
kaisla  ^  kaihia  'schilf  (aisl.  geisl),  fi.  \vot.  ahjo,  est.  ahi  u.  s.  \v. 
'esse,  ofen'  (ahd.  essa,  schw.  ässja  <  *asjön)  nicht  erklären  (kihla 
<  urfi.  *kizla-;  kaihia  <  urti.  *kaizla-,  ahjo  <  urfi.  *azjo-,  sie  ge- 
hen  also  von  der  schwaehen  stufe  aus).  Dadurch  wird  noch  weiter 
bestätigt,  was  auch  aus  fällen  wie  fi.  keihäs,  nuha  u.  s.  \v.  klar 
ist,  dass  im  urfinnisehen  damals  noch  ein  z  vorhauden  \var,  welches 
späturfinnisch  zu  h  wurde. 

Wahrscheinlich  ist  demnach  der  ubergang  z  >  h  jtinger  als 
8  >  h;  als  wörter  mit  h  wie  fi.  hurskas,  harras  «  Haröas)  in 


1  Vgl.  zu  dem  folg.  meine  abhandlung  ,Cber  quantitätswechsel  im 
finnisch-ugrischen'',  JSFOu.  X1V.3,  besonders  p.  11  f.,  15. 


Digitized  by  Google 


XXIJT,i  Zur  herkunft  u.  chronologie  d.  germ.  lehnwörter.  39 

das  urfinnische  zu  einer  zeit,  wo  h  schon  in  der  letztgenannten 
sprache  existierte,  öbernommen  wurden,  herrschte  hier  wohl  noch 
der  wechsel  s  ~  e,  weshalb  auch  der  anschluss  der  -as-wörter  an 
den  bengungstypus  -as  ~  -azen  u.  s.  w.  am  so  naturlicher  war. 

Wie  von  Thomsen  (FBB  76)  dargetan,  haben  die  baltischen 
lehnwörter  in  den  ostseefinnischen  sprachen  an  dem  urfinnischen 
äbergang  ti  >  si  teilgenommen,  wie  z.  b.  aus  fi.  morsian  'braut'  <  Iit 
marti:  st.  martiä-,  fi.  niisi  (st.  niite-,  niide-)  <  Iit.  nytis  hervorgeht. 
Dagegen  sind  die  germ.  wörter,  wo  ein  solcher  iibergang  stattfin- 
den  könnte,  erst  nach  der  dnrchfuhrung  dieses  ilbergangs  in  die 
ostseefinnischen  sprachen  iibernommen  \vorden  (merke  z.  b.  fi.  kal- 
tio 'quelle'  ~  aisl.  kelda  <  *kaldiön,  fi.  vartia  'custos1  ~  got. 
vardja  u.  s.  w.,  vgl.  verf.  ÄH  134).  Dass  wir  kein  beispiel  von 
dem  iibergang  ti  >  si  in  germanischen  wörtern  haben,  braucht je- 
doch  nicht  zu  beweisen,  dass  keine  germanischen  wörter  vor  die- 
sem  iibergang  ins  urfinnische  tiberkommen  sind,  denn  dieser  umstaud 
kann  auch  auf  zufall  beruhen.  Ein  etwas  unklarer  fall,  weps.  -tferi, 
est.  vöfs  zu  got.  vairi»  etc.  (oben  p.  11),  wo  s  wahrscheinlich  anf 
ubertragung  aus  formen  mit  i  nach  dem  dentalen  konsonanten  be- 
ruht  (weps.  instr.  hu-ieHih  'zu  welchem  preise'),  scheint  darauf 
hinznweisen,  dass  die  finnisch-germanischen  beriihrungen  schon  vor 
dem  urfinnischen  iibergang  ti  >  si  begonnen  haben. 

Schliesslich  mag  noch  anf  das  fi.  ei,  welches  in  leipä  'brot' 1 
und  keihäs  'spiess' 2  gegeniiber  dem  ai  der  meisten  fälle 3  erscheint, 
aufmerksam  gemacht  werden.  Dieselbe  erscheinung  kommt  auch 
in  einigen  baltischen  lehnuörtern  vor  (fi.  heinä  'heu'  -~  Iit.  szenas, 
fi.  seinä  'wand'  ~  Iit.  se'na,  fi.  seiväs  'zaunpfahr  ~  Iit.  ste'bas), 
während  wir  in  anderen  balt.  wörtern  ai  finden  (z.  b.  fi.  taivas 


1  Kar.  leibä,  oi.  leibö,  weps.  W\b,  wot.  leipä,  est.  leib,  liv.  Uba, 
part.  leibB. 

a  Siehe  oben  p.  33. 

3  Z.  b.  fi.  paita  —  got.  paida,  fi.  taina  'planta'  ~  got.  tains, 
aisl.  teinn. 


Digitized  by  Google 


40 


E.  N.  Setälä. 


XXIII,i 


•himmel'  ~  Iit,  de'vas,  fi.  paimen  'h\rV  ~  Iit.  pemen-). 1  Die  be- 
dingungen  dieser  lauterschemung  sind  unklar;  die  beurteilung  der- 
selbcn  ist  noch  dadurch  erschuert,  dass  in  den  friiher  erwähnten 
baltischen  \\örtern  jedoch  im  siidestnischen  und  livischen  ai,  nicht 
ei  steht.  Es  ist  auf  alle  fölle  zu  inerken,  dass  ein  ebensolcher 
weehsel  auch  auf  einheimischem  boden  vorkommt  (z.  b.  seisoa 
'steheiT,  estS  saizma,  lp.  Öuo£$ot  mit  uo  <  a)  und  dass,  wie  her- 
vorgehoben,  dieselbe  erscheinung  in  baltischen  und  in  zwei  ger- 
manischen  wörtern  von  altem  gepräge  vorkommt;  dagegen  er- 
scbeint  sogar  eine  spätere  fortsetzung  desselben  wortes,  welches 
dem  keihäs  als  vorbild  gedient  hat,  mit  ai  in  kaira  (vgl.  oben  p. 
34,  auch  kaisla,  kaihia  vgl.  oben  p.  38).  Ohne  hier  ani  diese 
frage  näher  einzugchcn,  kann  ich  nicht  umhin  zu  schliesseu,  dass 
sich  hier  doch  etwas  altes  verbirgt. 


Die  verbreitung  der  lehmvörter  ist  unleugbar  ein  umstaud 
von  grosscr  bedeutung  fur  die  bestimmung  der  zeit  und  des  ortes 
der  beruhrungen.  Thomsen  hat  auf  diesen  umstand  ein  grosses  ge- 
wicht  gelegt,  indem  er  bemerkt  («SI  102,  Einfl.  118  f.),  dass  mau 
die  einwirkung  einer  altgermanischen  quelle  ungefähr  gleichmässig 
in  der  ganzen  ostseeliunischen  sprachklasse  vom  Ouega  bis  zur 
ostkuste  von  Xorvvegen,  von  Kurland  bis  zum  Weissen  meer  findet, 
und  daraus  schliesst,  dass  sich  die  völker  des  finnischen  stammes 
zu  der  zeit,  wo  sie  der  ältereu  germanischen  ein\virkung  ausge- 
setzt  \varen,  entweder  noch  nicht  verzweigt  hatten,  oder  jedesfalls 
in  viel  engerer  verbinduug  mit  einauder  gelebt  haben,  als  dies  bei 
ihren  heutigen  wohnsitzen  denkbar  wäre.  Diesen  älteren  wohn- 
sitz  veiiegte  Thomsen  damals  „wesentlich  in  die  gegenden  östlich 
vom  Finnischen  meerbusenu,  später  aber  (FBB),  mit  hinsicht  auf 
die  finnisch-baltischeu  beruhrungen,  siidlich  von  demselben. 


1  Siehe  Thomben,  GSI  33  f.,  49,  FBB  101  f.  Wenn  fi.  peyanen 
'böser  geist1,  peijaa  pl.  peijaat  'inferiae  mit  germ.  'faijaa-  'dem  tode 
nahe,  eben  gestorben'  (aisl.  feigr,  ags.  fti-ge  etc.)  zusammenzustellen 
ist  isiehe  Mikkola,  Virittäjä  IX  9),  \vas  wahrscheinlich  ist,  haben  wir 
hier  noch  ein  beispiel  von  ai  —  ei. 


Digitized  by  Google 


XXm,i  Zur  herkunft  u.  chronologie  d.  lehnwörter 


41 


Dagegen  hebt  Wiklund  in  seiner  obenerwähnten  stroitschrift 
(p.  22  f.)  hervor,  dass  die  älteren  germanischen  lehnwörter  rso 
wenig  gleichmässig  uber  das  \vesttinnische  sprachgebiet  verbreitet 
sind,  dass  man  im  estnischen  ungefähr  cin  drittel  der  im  liniii- 
schen  auftretenden  lehnwörter  vermisst."  Und  er  schliesst  daraus, 
dass  es  daher  als  möglich,  ja  sogar  als  wahrscheinlich  zu  gelten 
habe,  dass  die  betreffenden  lehnwörter  in  Finland  tibernommeu 
wurden, 1  nnd  dass  die  germ.  lehnwörter  dann  teils  uber  Inger- 
manland,  teils  iiber  den  Finnischen  meerbuseu  zu  den  vorfahren 
der  esten  gekommen  seieu. 

Eine  solche  argumentation  ist  jedoch  meines  erachtens  sehr 
bedenklich.  So  gross  mau  auch  die  heweiskraft  der  verbreitung 
der  lehuwörter  ansetzen  mag,  muss  doch  hervorgehoben  werden, 
dass  diese  beweiskraft  wesentlich  nur  in  positiver  richtung  bin- 
dend  ist.  Wenn  wir  wissen,  dass  dieses  oder  jenes  \vort  z.  b.  in 
alleu  oder  den  meisten  ostseefinnischen  sprachen  vorkommt,  so  ist 
ja  diese  tatsache  sehr  vvertvoll.  Das  fehlen  des  eines  oder  des 
anderen  wortes  hinwieder  kaun  auf  so  vielen  umstauden  und  sogar 
zufalligkeiten  beruhen,  dass  das  wert  eines  solches  beweises  ex  si- 
lentio  nur  sehr  bedingt  ist.  Die  verbreitung  und  erhaltung  eines 
wortes  beruht  in  sehr  hohem  grade  auf  seinem  kulturgehalt,  neue 
verhiiltuisse  können  in  einigen  lallon  das  alte  v(;rdrängen,  in  an- 
deren fallen  wieder  erhält  das  alte  \vort  nur  einen  veränderten  inhalt. 
Man  muss  bedenken,  dass  viele  unz\veifelhaft  alte  \vörter  nur  in 
einer  einzigen  ostseefinuischen  sprache  oder  sogar  auch  nur  in 
einem  einzigen  dialekte  vorkommen.  Man  muss,  \vas  speziell  das 
verhältnis  zwischen  dem  finnischen  im  engern  siun  (der  suorai- 
sprache)  und  dem  estnischen  betrifft,  bedenken,  dass  finnisen  auf 
einem  vielmal  umfangreicheren  sprachgebiet  und  von  einem  grösse- 
rem  volke  gesprocheu  \\ird  als  estiusch  und  dass  die  tinuische 
sprache  aus  mehreren  auch  hinsichtlich  des  wortvorrats  von  einan- 
der  abweichenden  dialekten  besteht,  \velche  durch  politische  und 

1  Diese  ansicht  ist  auch  schon  fruher,  ohne  eigeutliche  begriindung, 
ausgesprochen  worden;  so  von  Vknubll  iu  einer  volksschrift  „Om  den 
svenska  befolkningen  i  Finland*  (Helsingfors  1894),  p.  7,  und  Väinö  Wal- 
lin,  Suomen  kansan  esihistoria,  vgl.  Valvoja  1894,  p.  620. 


Digitized  by  Google 


42 


E.  N.  Setälä. 


xxm.i 


kulturelle  verhältnisse  zu  einer  sprache  vereinigt  worden  sind,  wel- 
che  sich  aber  uiiter  anderen  umständen  sicher  zu  sprachen  ent- 
wickelt  hätten,  die  ebenso  sehr  von  einander  abweichen  wflrden 
als  finnisch  und  estnisch,  wogegen  das  estnische  sprachgebiet  viel 
konzentrierter  ist  und  folglich  hier  die  summe  der  unterschiede 
bei  weitera  nicht  so  gross  sein  kann  wie  im  finnischen.  Es  wäre  also 
unter  diesen  umständen  kein  wunder,  \veun  das  finnische  in  alien 
seinen  dialekteu  eine  grössere  menge  altgermanischen  sprachgu- 
tes  bewahrt  hat  als  das  estnische. 

Auf  alle  fälle  hat  man  zu  konstatieren,  dass  es  eine  grosse 
menge  germanischer  \vorter  giebt,  die  eine  gleichmässige  verbrei- 
tung  in  alien  oder  solchen  ostseefinnisehen  sprachen,  \velche  heut- 
zutage  geographisch  am  meisten  von  einander  entferut  sind,  gefun- 
den  haben.  Dies  gilt  im  allgemeinen  von  \vörtern  mit  sicher  alten 
kennzeichen,  \vie  z.  b.  pelto,  verkko,  Venäjä,  mako,  kana,  kaura,  kau- 
ris, kallaa,  kallio,  kuokka,  lammas,  porras  u.  purres,  miekka,  siekla, 
miettiä,  ?  ohdake,  tanhut,  ahjo,  kihla,  aura.  Ebenso  ist  es  am  öf- 
testen  mit  den  wörtern  der  fall,  welche  sicher  gotische  kenn- 
zeichen aufweisen,  z.  b.  niekla,  akana,  multa,  kiusa,  haahla.  Da- 
bei  hat  es  weniger  zu  bedeuteu,  \venn  es  sich  trifft,  dass  ein 
wort  mit  alten,  bezw.  gotischen  kennzeichen  nicht  dieselbe  verbrei- 
tung  hat,  z.  b.  jukko  nur  fi.-kar.,  keihäs  nur  fi.-kar.-ol.-weps.,  nicht 
wot.-est.-liv.,  mitta  sicher  nur  fi.-kar.,  est.  nur  in  dem  nachbardia- 
lekt  des  fi.  und  deshalb  späterer  entlehnung  verdächtig,  vuokra  nur 
fi.-kar.-ol.,  ansas  (ansos),  pihatto  und  juhla  nur  fi.,  möötma  nur 
est.  u.  s.  w.  Und  dass  in  vielen  fällen  eben  das  finniselle  im  en- 
gereu  sinn  oder  irgendeiner  seiner  dialekte  das  germ.  wort  auf- 
bewahrt  hat,  muss  nach  dem  obengesagten  als  sehr  naturlich  be- 
trachtet  werden ;  es  kann  jedoch  auch  auf  anderen  umständen  beru- 
hen,  woruber  unten  mehr. 

Auch  einige  wörter  mit  sicher  nordischen  kennzeichen  haben 
eine  verbreitung  öber  das  finnische  hinaus;  so  z.  b.  saatto  fi.-kar.- 
ol.-weps.-est.,  ?  ota,  odas  ti.-est.-liv.,  dagegen  panku  mit  u  und  kaira 
nur  fi.,  um  hier  nicht  von  vielen  anderen,  sicher  späteren  entleh- 
uungen  zu  reden. 


Digitized  by  Google 


xxm,i 


Zur  hörkunft  u.  ehronologic  d.  germ.  lohnwörter. 


43 


Eine  solche  vveite  verbreitung  der  älteren  germanischen  wör- 
ter  ist  gar  nicht  ohne  eine  viel  engere  verbindung  z\vischeu  deu 
verschiedenen  ostseefinnischen  sprachen  als  die  heutzutage  bestehende 
möglich;  man  sieht  ja,  wie  die  slavischen  vvörter  gar  keine  solche 
verbreitung  gefunden  baben,  \veil  sie  später,  nachdem  die  wohn- 
sitze  der  ostseefinnischen  völker  schon  eine  grössere  ansdehnung 
gewounen  hatten,  in  diese  sprachen  ubergegangen  sind.  Dazu 
kommt  noch,  dass  die  älteren  germanischen  lehmvörter,  wie  oben 
dargestellt,  vor  dera  ubergang  z  >  h,  die  allerältesteu  sogar  vor 
dem  ubergang  h  >  h,  uelche  beide  urfinnisch  sind,  iibernommen 
worden  sind,  und  dass  folglich  die  entlehnung  schon  in  der  fruh- 
urfinnischer  periode  vorsichgegangen  ist  oder  wenig- 
stens  angefangen  hat.  Eine  friihurfinnische  periode  ist  nicht 
ohne  wesentlich  zusammenhängende  \vohnsitze,  ohne  eine  urfinni- 
sch e  h  ei  m  at  denkbar.  Man  muss  folglich  schliessen,  dass,  wenn 
die  älteren  germanischen  lehnwöi*ter  in  Finland  aufgenommen  wor- 
den  u  ären,  dann  anch  die  gemeinsame  heimat  der  ostseefinnischen 
völker  uach  Finland  zu  verlegen  uäre.  Es  finden  sich  jedoch  zwei 
umstände:  1)  die  engere  verbindung  zwischen  den  linnen  und  mord- 
\vinen  und  2)  die  finnisch-baltischen  beruhrungen,  welche  sich  gar- 
nicht  mit  einer  solchen  annahme  vereinigen  lassen.  Die  engere 
verbindung  zwischen  den  finnen  und  mordwinen  macht  es,  vvie  Otto 
Donner  in  seiner  abhaudluug  „Om  finnarnes  torua  boningsplatser 
i  Ryssland"  '  dargetan,  nötig  ihre  gemeinsame  heimat  weiter  nach  der 
mitte  Russlands  hin  zu  verlegen.  Und  Thomsen  hat  nachgevvie- 
sen,  dass  der  verkehr  der  finnen  und  mordwinen  während  der  fin- 
nisch-baltischen beriihruugen  noch  nicht  ganz  aufgehört  hatte. 2 

■ 

Die  letztgenannten  berlihrungen  fallen  in  die  friihurfinnische  pe- 
riode (vor  dem  ubergang  h  >  h  und  ti  >  si).  Da  auch  die  ältesten 
finnisch-germanischen  beriihruugen,  obgleich  im  allgemeinen  etwas 
jiinger,  doch  in  eine  friihurfinnische  periode  zu  verlegen  sind  (der 
anfang  dieser  berlihrungen  sogar  vor  dem  ubergang  k  >  h,  ?ti 
>  si  erfolgt),  mttssen  wir  anuehmen,  dass  der  germanische  einfluss 

1  Bidrag  tili  kännedom  om  Finlande  natur  och  folk  XXIV  (1875), 
p.  109—49. 

a  FBB  152  f. 

■ 


Digitized  by  Google 


44 


E.  N.  Sktälä. 


XXIII.i 


entweder  schon  während  der  finnisch-baltischen  berährungen  begon- 
nen  hat  oder  denselben  \venigstens  unmittelbar  nachgefolgt  ist;  die 
erstere  alternative  wird  durch  den  germ.  einfluss  auf  die  baltischen 
sprachen  bestatigt. 1  Auf  grund  ailer  dieser  umstände  kann  ich  nur 
den  schluss  ziehen,  dass  Thomsen  das  gebiet  der  ältesten  tinnisch- 
germanischen  bertthrungen  rait  recht  sttdlich  vom  Finnischen 
meerbusen  verlegt. 

Ohne  interesse  ist  hierbei  nicht,  dass  das  ostseefinnische  wort 
luode,  kar.  luae  g.  luodehen,  oi.  luvveh,  weps.  Aodeh,  est.  loode, 
liv.  lund,  welches  aus  dem  germanischen  entlehnt  ist  (got,  flödus 
srorafiocy  aisl.  flöd  n.  'wasser,  fahnvasser,  hochwasser,  flut ),  neben 
der  bedeutung  'hochwasser,  flut3  (im  finnischen  und  estnischen)  auch 
nord  west  bezeichnet  (im  finnischen,  wepsischen,  estnischen  und  livi- 
schen;  in  den  nordöstlichen  dialekten:  im  karelisch-olonetzischen 
westen).  Dies  darf  mau  als  einen  wink  auffassen,  dass  das  meer 
nordwestlich  von  den  wohnsitzen  der  urfinnen  lag. 2 

Damit  ist  jedoch  nicht  gesagt,  dass  alle  älteren  germ.  lehn- 
wörter  in  dieser  gemeinsamen  heimat  aufgenommen  \vorden  vvären. 
Die  fiinien  im  engeren  sinn,  die  unzweifelhaft  ttber  den  Finnischen 
meerbusen3  zuerst  nach  dem  sud\vestlichen  Finland  gekommen 
sind,  haben  hier,  nach  vielen  umständen  zu  schliessen  eine  germa- 
nische,  am  \vahrscheinlichsten  wohl  eine  uruordische  bevölkerung 
vorgefunden  und  von  dieser,  welche  später  wesentlich  mit  den  fin- 
nen  verschmolzen  ist,  germanische  sprachelemente  erhalten.  Solche 
elemente  haben  naturlich  nicht  mehr  eine  so  grosse  verbreitung  ge- 
tunden  \vie  die  alten  gemeinsamen,  und  auch  dieser  umstand  kann 


1  Vgl.  Tuomukn  FBB  36  (Iit.  katilas,  kunjgas,  runa,  stuba).  Merke 
auch  Iit.  tubä,  altpr.  tubo  'fiV  aus  dem  germ.  wie  ti.  huopa  (siehe 
oben  p.  37),  altpr.  kaupiskan  'handel'  wie  fi.  kauppa  etc. 

2  Ebenso  bedeutet  meri  'meer'  im  siidlichen  Finland  'suden',  im 
nördlichen  Finland  'we8ten\  Vgl.  hebr.  jam  'meer,  mittelmeer1  — 
'westen\ 

3  Cber  den  immigrationsweg  der  finnen  nach  Finland  vgl.  J.  R. 
Aupelin,  Suomen  asukkaat  pakanuuden  aikana  (1885),  p.  56;  Thom- 
sen FBB  37;  Sktäla,  Valvoja  1894,  p.  624,  und  jetzt  Hackman,  Die  äl- 
tere  eisenzeit  Finnlands,  p.  325  f. 


Digitized  by  Google 


xxm,i 


Znr  herkunft  u.  chronologie  d.  germ.  lehnwörter. 


45 


einen  teil  solcher  fälle  erkläreu,  wo  ein  germanisches  wort  im  fin- 
nischen  vorkommt,  aber  im  estnischen  fehlt. 


Um  Dan  die  ergebnisse  der  obigen  darlegungen  kurz  zusam- 
menzafassen,  ist  folgendes  hervorzuheben. 

Die  ältesten  kennzeichen  der  germanischen  lehn\vörter,  wel- 
che  mit  grösserer  oder  geringerer  sicherheit  auf  die  urgerm ani  - 
sche  zeit  himveisen,  sind: 

1)  o  =  urgerm.  o  in  schwachtoniger  silbe  =  ieur.  o  (juuato,  pelto, 
jukko,  sauvo,  P  verkko,  ansos); 

2)  e  vor  i\  -f-  palat  (rengas); 

8)  oin  auf  e  zurikkgehender  vokal  der  unbetonten  silbe  (Venaja); 

4)  ein  nicht  i-umgelautetes  e  in  teljo; 

5)  der  ausgang  o  der  maskul.  -an-stämme  (mako,  P  mato,  P  pullo, 
P  verkko) ; 

6)  -aa  —  germ.  -aa  <  ieur.  -os  in  neutris  (z.  b.  lammas,  porras), 
bezw.  -e(s)  =  germ.  -ia  =  ieur.  -es  neutr.  (est.  purres). 

Es  ist  freilich  zu  bemerken,  dass  wenigstens  ein  teil  dieser 
kennzeichen  mehrdeutig  sein  kann,  indem  einige  von  den  urger- 
manischen  eigentumlichkeiten  sich  auch  in  den  abkömmlingen  des 
urgermanischen  haben  erhalten  können.  Jedenfalls  weisen  diese 
kennzeichen  auf  eine  so  alte  germanische  sprachform  hin,  die 
nicht  ohne  vveiteres  als  gotisch  oder  urnordisch  bezeichnet  werden 
kann. 

Gotische  kennzeichen  sind: 

1)  der  ausgang  -a  <  5  (fero.); 

2)  i  <  urgerm.  e  (mitta,  stammwort  zu  pihatto,  P  virka). 

Ausserdem  ist  hervorzuheben,  dass  wenigstens  ein  wort  mit 

3)  e  (niekla,  neula)  gotisch  ist. 

Urnordische  kennzeichen  sind: 

1)  ä  <  te  (z.  b.  saatto); 

2)  -u  <  ö  (fem.)  (z.  b.  panku); 

3)  t  ~  6  <  dd  <  zd  (ota,  odas); 

4)  r  <  r  <  a  (kaira). 

Mehrdeutig  sind  folgende  kennzeichen: 
1)  e  =  urgerm.  iv  —  ieur.  e  in  miekka,  siekla,  est.  möötma; 


Digitized  by  Google 


46 


E.  N.  Setälä. 


XXIIT,i 


2)  e  =  urgerm.  ieur.  e  in  fälleu,  \velehe  nicht  oben  unter  den  ur- 
germanischen  kennzeichcn  2) — 4)  verzeichnet  sind; 

3)  -o  <  germ.  -ö  (fem.); 

4)  -o  <  germ.  -ön  (fem.); 

5)  s  und  h  <  germ.  z: 

6)  erhaltener  staramvokal  (-as  =  -az  mask.,  -a  =  -a  neutr.,  -ia,  -eh 
=  -iz,  -UB  =  -uz) ; 

7)  nh  <  nasal.  vok.  -f  h. 

» 

Wörter  mit  diesen  kennzeichen  k  onnen  urgermanisch  sein; 
die  wörter  mit  den  envähnten  kennzeichen  1),  4),  5),  7)  können 
aber  auch  ohne  vveiteres  gotisch  sein,  und  sogar  können  es  die  \vör- 
ter  mit  den  kennzeichen  6),  2)  und  3)  sein,  \venn  man  von  einer  al- 
teren  gotischen  stufe  ausgeht;  ebenso  können  wörter  mit  den  kenn- 
zeichen 2),  3),  4),  6)  und  7)  urnordisch  sein  und  auch  die  wörter 
mit  dem  kennzeichen  5),  und  sogar  1),  \venn  man  weit  genug  in  der 
zeit  zuruckgeht. 

Wir  sehen  somit,  dass  der  grösste  teil  der  alten  germanischen 
lehmvörter  in  den  ostseefinnischen  sprachen  auf  keinen  bestimmten 
germanischen  dialekt  hinweist:  sie  spiegeln  nur  eine  sprachstnfe 
\vieder,  \velche  jeder  beliebigen  historisch  belegteu  germanischen 
sprachform  vorangegangen  sein  kann.  Ob  nun  die  allerältesten 
germanischen  lehnwörter  als  „urgermanisch"  bezeichnet  werdeu 
dtirien,  beruht  wesentlich  darauf,  ob  einige  gemeingermanische  oder 
wenigstens  weitverbreitete  lanterscheinungen  als  urgermanisch  zu 
betrachten  sind  oder  nicht,  ebenso  darauf,  ob  man  unter  dem  urger- 
manischen  eine  vollkommen  gleichmässige  sprachform  versteht  oder 
eine  sprachform,  \velche  —  \vie  alle  jetzt  lebenden  sprachen  — 
schon  dialektische  unterschiede  auf\vies.  Zugleich  giebt  es  aber 
sicher,  wie  aus  dem  obigen  hervorgeht,  iu  den  ostseefinnischen 
sprachen  sowohl  gotische  als  urnordische  lehn\vörter. 

Was  nun  zuerst  die  uörter  mit  den  allerältesten  kennzeichen 
betrifft,  ist  hervorzuheben,  dass  auch  sie  nicht  aus  einer  und  dersel- 
ben  periode  herstaminen:  es  giebt  \vörter.  die  sowohl  voralsnach 
dem  ubergang  o  >  a  in  schwachtoniger  silbe  entlehnt  \vorden  sind 
ebenso  giebt  es  uörter,  die  sowohl  vor  (jukko)  als  nach  (porras) 
der  durchfuhrung  des  a-umlauts  ubernommen  \vordeu  sind.  Auch 


Digitized  by  Google 


xxm,i 


Zur  herkunft  u.  chrönologie  d.  genn.  lehnwörter. 


47 


ist  zu  konstatieren,  dass  die  meisten  alten  germanischen  wörter, 
welche  nicht  die  allerältesten  kennzeichen  aufweisen,  doch  nichts 
enthalten,  was  sicher  gegen  einen  urgermanischen  ursprung  spräche, 
wenn  raan  nicht  das  a  <  o  als  solches  auffasst. 

Wenn  man  die  späteste  bisher  von  den  germanisten  ange- 
nommene  datierung  des  ubergangs  e-n.  >  ir\  als  grenze  nach  vorn 
annimmt,  gelangt  man  also  in  die  zeit  vor  der  zweiten  hälfte  des  1. 
nachchristltchen  jahrhunderts.  Nach  ruck\värts  hat  man  zum  grössten 
teii  als  grenze  den  iibergang  o  >  a;  in  fallen  wie  jukko,  Pansos 
fällt  aber  auch  diese  grenze  \veg;  jedenfalls  aber  war  die  lautver- 
schiebung  vor  diesen  beriihrungen  schon  eingetreten.  Wie  man 
auch  die  letztgenannte  erscbeinung  datiert,  muss  die  zeit  um  Christi 
geburt  nnd  die  nächstvorangehende  zeit  als  die  periode  der  ältesten 
finnisch-germanischen  beruhrungen  angesetzt  vverden. 

Dass  die  alte  germanische  sprachform,  aus  \velcher  diese  lehn- 
\vörter  herstammen,  eine  sprachform  gewesen  ist,  die  entweder 
dem  gotischen  o  der  dem  nordgermanischen  vorangegangen  ist  S  dar- 
nber  können  wohl  alle  cinig  sein,  aber  eine  scharfe  grenze  zwischen 
einer  urgermanischen  sprachform  und  einer  fruhen  stufe  des  goti- 
schen oder  urnordischen  ist  wenigstens  auf  grund  einzeln  stehender, 
aus  ihrer  umgebung  herausgerissener  lehnwörter  schwer  zu  ziehen. 

Es  lässt  sich  also  unraöglich  feststellen,  \velche  von  den  wörtern, 
die  nicht  speziell  gotische  merkmale  aufweisen,  dennoch  gotisch  sind. 
Jedenfalls  haben  wir  zu  konstatieren,  dass  auch  sichere  gotische 
kennzeichen  vorkommen  und  dass  man  in  solchen  fällen  von  einer 
älteren  gotischen  sprachform  auszugehen  hat  als  derjenigen,  \velche 
belegt  ist  (merke  pihatto).  In  einem  falle  zeigt  ein  \vort  mit  einem 
sicher  gotischen  kennzeichen  (akana)  ein  k  statt  h  und  \veist  somit 
auf  eine  fruhurfinnische  periode  vor  dem  iibergang  6  >  h  hin, 
sonst  erscheint  aber  schon  h  (z.  b.  pihatto).  Nach  dem  zu  schlies- 
sen,  was  wir  von  der  geschichte  der  goten  und  von  der  verbrei- 
tung  der  als  sicher  gotisch  zu  bezeichnenden  lehnwörter  wissen,  ist 
anzunehmen,  dass  die  tinnisch-gotischen  beruhrungen  in  die  urfin- 

1  An  westgermanisch  lässt  sich  —  trotz  einzelner  ubereinstim- 
mungen  in  dem  wortschatz  und  den  wortformeo  —  mit  riicksicht  auf 
die  historischen  verhältniase  kaum  denken. 


Digitized  by  Google 


48 


E.  N.  Setälä. 


nische  heimat  sudlich  von  dem  Finnischen  meerbusen  zu  verle- 
gen  sind.  Da  die  der  entlehnuug  zu  grunde  liegende  gotische 
sprachform  älter  als  Vulfilas  sprache  ist,  muss  man  die  nächsten 
jahrhunderte  nach  Christi  geburt  als  die  zeit  dieser  beriihrungen 
ansetzen. 

Unter  solchen  umständen  fragt  es  sich:  bezeichnet  das  auftre- 
ten  der  gotischen  bestandteile  im  urfinnischen  einen  abbruch  in  den 
finnisch-germanischen  beziehungen?  Ist  das  gotische  im  urtinnisehen 
als  ein  zeugnis  von  beriihrungen  mit  einem  neuen  germanischen 
volkstamm  zu  betrachten,  oder  sind  die  finnisch-gotisohen  beziehun- 
gen nur  eine  unmittelbare  iortsetzung  der  älteren  finnisch-germani- 
schen? För  einen  abbruch  bleibt  bei  der  hier  dargestellten  auflfas- 
sung  weder  zeit  noch  raum,  und  im  ganzen  giebt  es  keinon  umstand, 
der  dafur  spräche.  dass  das  gotische  im  urfinnischen  etwas  ande- 
res  wäre,  als  etwas  spätere  entlehnungen  von  demselben  ger- 
manischen volkstamm.  welcher  \vährend  jahrhunderte  in  der  nach- 
barschaft,  vielleicht  sogar  als  herrschende  klasse  in  der  mitte  der 
finnen  lebte.  Alles  scheint  also  dafur  zu  sprechen,  dass  die  gotische 
oder  wesentlich  mit  den  gotischen  gleichzustellende  sprachform, 
von  welcher  spuren  in  den  ostseefinnischen  vorkommen,  eine  un- 
mittelbare fortsetzung  der  urgermanischen  —  oder  sagen 
wir:  der  nrostgermanischen  —  sprachform  \var,  welche  als 
die  q u e  1 1  e  der  ältesten  germanischen  elemente  in  den  ost- 
seefinnischen  sprachen  anzusetzen  ist. 1 

Die  wörter  mit  sicher  nordischen  kennzeichen,  welche  nicht 
mehrdeutig  sind,  sind  nicht  zahlreich,  wenn  man  aber  eine  urnordische 

1  Dieser  auffassung  brauchen  —  soviel  ich  verstehen  kann  —  die 
oben  (p.  21)  angefuhrten  alten  spuren  des  a-umlautö  von  u  nicht  zu 
widereprechen.  Freilich  sind  manche  forscher  der  ansicht,  dass  im  go- 
tischen kein  a-umlaut  von  u  vorauszusetzen  sei  iz.  b.  Wbbde.  Sprache  d. 
ostgoten  H>4,  R.  Bethqk  bei  Diktkr,  Laut-  u.  forraenlehre  d.  altgerm. 
dialekte,  1898,  p.  12;  vgl.  Axbl  Kock,  Paul  u.  Braune's  Beitr.  XXIII  525 
f).  Aber,  wenn  man  auch  nicht  mit  Scbeber  (Zur  gesch.  d.  deutschen  spr. 1 
51)  annehmen  will,  dass  im  vulf.  u  zwei  laute  (ein  o-  und  ein  u-arti- 
ger  laut)  begriffen  wären,  veretehe  ich  doch  nicht,  wie  man,  ohne  einen 
a-umlaut  des  u  anzunehmen,  die  scheidung  von  o  und  u  im  Krim go- 
tischen (Krimgot.  golte  'aurani',  boga  arcus'  ~  vulf.  gulj>,  *buga) 
erklären  kann  —  vorausgesetzt,  dass  krimgotisch  wirklich  gotisch  ist, 
woran  wohl  nicht  zu  zweifeln  ist. 


Digitized  by  Google 


XXIlI,i 


Zur  lierkunft  u.  chronologie  d.  «erm.  lehnwörter. 


49 


sprachform  von  wesentlich  urgermanischem  gepräge  als  ausgangs- 
punkt  voraussetzt,  ist  auch  urnordiseher  ursprung  vieler  von  die- 
sen  lehnwörtern  und  daher  eine  gleichzeitige  nachbarschaft  der 
urfinnen  mit  goten  und  nordgermanen  möglich.  Es  giebt  aber 
nichts,  \vas  zu  dieser  an  n  ah  me  nötigte.  Es  ist  ebenso  wobl  möglich, 
dass  die  finnisch-nordischen  beriihrungen  im  allgemeinen  etwas 
jfinger  sind  als  die  fruher  besprochenen  und  dass  sie  erst  nach 
dem  anfang  der  immigration  der  finnen  nach  Finland,  welchen  ich 
in  die  ersten  nachchristlichen  jahrhunderte  (spätestens  in  das 
4.)  verlegen  möchte,  stattgefunden  haben.  Auf  diese  beriihrungen 
gehen  unzxveifelhaft  viele  germanische  wörter,  gemeinnamen  und 
eigennamen zurtick,  die  nur  im  finuischen  im  engern  sinn  zn  fin- 
den  sind. 

Die  kolonisation  Finlauds  ist  unzueifelhaft  während  mehrerer 
jahrhunderte  allmählich  vorsichgegangen,  ganz  \vie  in  historischer 
zeit  die  friedliche  eroberuug  des  inneren  Finlands.  Die  verbindun- 
gen,  die  unter  solchen  umständeu  zvvischen  Finland  und  den  gegen- 
den  sttdlich  vom  Finnischen  meerbuseu,  dem  „Ostbalticumw  bestan- 
den,  haben  auch  bei  der  ausdehnung  der  wohngebiete  der  finnen  die 
verbreitung  der  germanischen  lehnvvörter  begttnstigen  können:  die 
nenen  ankömmlinge  haben  aus  dem  Ostbalticum  germanische  (go- 
tische)  wörter  mitbrlngen  können,  und  einzelne  nordische  wörter  ha- 
ben durch  vermittelung  dieser  verbindungen  von  Finland  sudwärts 
wandern  können. 


Nach  meiner  auffassung  ist  es  also  am  wahrscheinlichsten, 
da«s  die  quelle  der  ältesteu  germanischen  lehnwörter  in  den  ostsee- 
finnischen  sprachen  eine  germanische  sprachform  von  wesentlich  ur- 
germanischem  gepräge  gewesenist,  welche  sich  allmählich  zu  einer 
sprachform  entwickelte,  die  wesentlich  mit  dem  gotischen  gleich- 


1  Wie  z.  b.  Harjavalta  (name  eines  kirchspiels  in  Finland,  kommt 
auch  in  Ingermanland  vor),  wenn  nicht  das  wort  schon  fruher  als  per- 
sonenname  entiehnt  worden  ist  «  *harjawalda-).  Siehe  Saxbn,  Finskt 
Museum  1899,  p.  8. 

4 


Digitized  by  Google 


50 


E.  N.  Setälä. 


xxm,i 


zustellen  ist,  und  dass  die  altesten  finnisch-germanischeu,  bezw.  fin- 
niscb-gotischen  beriihrungen  in  dem  lande  siidlich  von  dem  Finnischen 
meerbusen  stattgefunden  haben;  die  finnisch-nordischen  dagegen  als 
etwas  jungere  bernhrungen  sind  nacb  Finland  zu  verlegen.  Es  ist 
zugleich  hervorzuheben,  dass  eben  die  gennanischen  dialekte,  aus 
welchen  die  altesten  germanischen  lehnwörter  herruhreu,  ausge- 
storben  sind  nnd  dass  die  lehnwörter  der  ostseefinnischen  sprachen 
ihre  einzigen  beuahrten  denkmäler  sind;  dies  gilt  auch  von  dem 
uraordischen  dialekt.  der  in  Finland  gesprochen  \vurde,  denn  die 
jetzigen  flnländisch-scbwedischen  dialekte  sind  —  das  ist  meine 
uberzeugung  —  keine  unmittelbaren  fortsetzuugen  des  in  Finland 
gesprochenen  uraordischen. 1 


Meine  ausfuhrungeu  sind  hiermit  zu  ende.  Ich  habe  hier  absicht- 
lich  die  germanischen  elemente  im  lappisehen,  welche  teils  parallele 
entlehnungen  aus  verschiedenen  nordischen  sprachstufen  sind.  teils 
aber  vom  standpunkt  des  lappischen  aus  als  finnische  lehnwörter  zu 
betrachten  sind,  gänzlich  bei  seite  gelassen.  Noch  weniger  gemein- 
schaft  mit  den  finnischen  entlehnungen  haben  die  germanischen  be- 
standteile,  welche  eventuell  sporadisch  in  den  VVolgasprachen  oder 
im  syrjänischen  zu  finden  sind. 8 

1  Dieser  unistand  erklärt  es,  waruin  ma»  auf  der  germanischen  seite 
eigentiich  keine  finnischen  lehnwörter  hat  aufweisen  könuen,  die  aicher 
so  alt  wären  als  die  ältesten  finnisch-germanischen  beriihrungen.  Wenn 
auch  die  germanen  einen  höbern  kulturstandpuukt  eingenommen  haben, 
wäre  ein  solcbes  verhalten  doch  ohne  diesen  umstand  unverständlich. 

2  Die  mordwinen  und  tscheremissen  scbeinen  ja  zu  dem  reichc 
Hermanrichs  gehört  zu  haben  (mordens  und  merens  bei  Jordanrs);  die 
dadurch  erfolgten  beriihrungen  sind  jedoch  beinahe  spurlos  voriiber- 
gegangen;  von  diesen  riihren  vielleicht  mordE.  pondo  liespfund  (Paa- 
sonen, Kielellisiä  lisiä  2tt)  und  tscher.  pundo  'geld\  si-pundo  'silber- 
geld'  her,  die  auf  got.  *punda  <  lat.  pondo  zuriickzugehen  scheinen. 
—  lm  syrj.  komien  fliichtige  eiufliisse  des  nordischen  vorausgesetzt 
werden  (z.  b.  syrj.  bekar,  bekör  'schale,  schussel',  sogla  'mast*). 


Digitized  by  Google 


Pohjolan  häätupa. 


Kirjoitti 
Kaarle  Krohn. 


Kalevalan  häärunoissa  tapaamme  ihmeellisen  kuvauksen  siitä 
tavasta,  johon  Pohjolan  emäntä  vävynsä  pyytää  astumaan  sisälle, 
vaan  jota  hän  itsekin  hämmästyksissään  seisahtuu  katselemaan. 


(Uusi  Kalevala  21:  153—174). 

Katselen  tätä  tupoa, 
Enkä  tuota  tunnekana, 
Mistä  puist'  on  pirtti  tehty, 
Mistä  suoja  tänne  saatu, 
Kusta  seinät  seisotettu, 
Sekä  lattiat  laottu. 

Sivuseinä  on  siilin  luista, 
Periseinä  peuran  luista» 
Oviseinä  osman  luista, 
Kamana  karitsan  luista. 

Orret  on  omenapuista, 
Patsas  puista  patviloista, 
Luaslauat  lumpehista. 
Laki  lahnan  suomuksista. 

Rahi  on  rauasta  rakettu, 
Lautsat  Saksan  laahkoloista. 


(Vanha  Kalevala  14:  118—138). 

En  tunne  tätä  tupoa, 
Mistä  puist'  on  pirtti  tehty. 
Mistä  suoja  tänne  saatu; 
Sivult*  on  satoa  syltä. 
Päältä  poikitse  tuhatta. 

Sivuseinä  on  siilin  luista. 
Periseinä  petran  luista, 
Oviseinä  osman  luista, 
Kamana  karitsan  luista. 

Orret  on  omenapuusta, 
Patsas  puista  päähkehistä, 
Luaslauta  lumpehista. 
Laki  lahnan  suomuloista. 

Lattia  on  vesin  vanuttu, 
Pöytä  kullin  kirjaeltu. 


Digitized  by  Google 


2 


Kaarle  Krohn 


XXIII,j 


Pöytä  kullan  kirjoiteltu,  Rahi  rauasta  rakettu. 

Silta  silkillä  silattu.  Penkit  pienistä  rahoista. 

Uuni  vaskesta  valettu.  Uuni  uusista  kivistä, 

Pankko  paasista  hyvistä,  Pankko  Saksan  paasiloista. 

Kiukoa  meren  kivistä,  Karsina  Kalevan  puista. 
Karsina  Kalevan  puista. 

Saman  kuvauksen,  vaikka  suppeammassa  muodossa  löydämme 
jo  «Naimakansan  virsissä"  jotka  Lönnrot  syksyllä  1833  pani  ko- 
koon Vuokkiniemellä  kirjaanpanemistaan  häälauluista.1 

Sivuseinä  on  sirkanluinen.  ias         Kamoa  karitsanluinen. 
Oviseinä  osmanluinen,  Laki  lahnan  suomuloittu, 

Periseinä  petranluinen.  Lattia  vesin  valettu.  130 

Vanhaan  Kalevalaan  säkeitä  lisäellessään  Lönnrot  käytti  muu- 
tamia tämän  runokohdan  toisintoja.  Yksi  niistä  on  samoin  häärunon 
liitteenä  Vuonnisessa  v.  1834  muistiinpantu  (Lönnrot  A  II  5.  45,  näh- 
tävästi 44:n  Vävyn  virren  jatkoa). 

Karsina  kapehen  luista.  Laki  lahnan  suomuloista. 

Kamua  karitsan  luista.  Patsas  saaren  paasiloista. 

Lattia  lammin  lumpehista. 

Toinen,  suomenpuolinen  alkaa  Lemminkäisen  elämää  Saaressa 
(UK  29:  233—40)  muistuttavalla  johdannolla  (Lönnrot  A  II  8.  27 
Nurmeksesta  v.  1832): 

Kävin  10  kylää   Mistä  suoja  tänne  saatu; 

Mieron  tietä  käyessäni.  Sivult'  on  10():oa  syltää, 

En  tohi  tupahan  tulla,  Päält'  on  poikiten  1000:ta. 

Tuvass'  on  tuvan  tokiä.  Oviseinä  on  o.  1., 

En  tunne  tätä  tupoa,  Sivus.  on  s.  1., 

Mistä  puisf  on  pirtti  tehty,  P.  s.  p.  I., 


1  Käsikirjoituksessa  (Lönnrot  A  II  3.  78)  on  säkeitten  järjestys  127, 
I2r»  (sirkuni).  128,  126+Pöyf  on  kulliu  kirjotettu -f  130  sekä  sen  edelle 
myöhemmin  lisätty  12». 


Digitized  by  Google 


XXIII,? 


Pohjolan  hilat  n  pa 


Karsina  Kalevan  1., 
Luaslauta  lumpehista, 
Patsas  puista  pähkehistä, 
Orret  osman  olkaluista. 
Laki  lalinan  suom. 


Lattia  veen  vanuina. 
Penkit  pienistä  rahoista, 
Ralli  rauasta  rakettu, 
Pöytä  kullin  kirj oteltu. 


Kolmannen  on  Lönnrot  jo  v.  1828  löytänyt  Omenatammen  runon 
ynnft  Rou valaan  lähdön  yhteydessä  (Q  283  Pielisjärveltä):1 


Vaan  läkkä  tästä  Rouvalaan  etc. 

Onni  uuteen  tupaan, 
Hyvä  vuosi  vieraaksi! 
Oviseinä  osman  luista  etc. 
Luaslauta  lumpeesta, 
Laki  lahnan  suomuksista, 


Lattia  vein  vanuma, 
Pöytä  kullin  kirjotettu. 
Penkit  pienistä  rahoista. 
Rahi  rauasta  rakettu, 
Pahaa  puista  päähkenöistä. 
Uuni  uusista  kivistä. 


Samalta  hänen  ensimäiseltä  matkaltaan  on  myös  seuraava  Vähä- 
toivotun  sulhon  runoon  sekaantunut  kappale  (Lönnrot  Q  440  Ila- 
mantsista;  vrt.  Kanteletar  111  33). 


Sirkka  sirkotti  metästä, 
Pieni  lintu  pensaasta. 

Kuin  sie  tietäisit  tulevan. 
Isoseni  vieraakseni, 
Tammesta  tuvan  tekisin 


Tammiseinät  seiso  taisin, 
Tammilattiit  latoisin, 
Tammipahtaat  panisin; 
Sivuseinät  sirkun  luista, 
Karsinan  Kalevan  luista  etc. 


Vielä  on  huomattava,  että  ennen  Lönnrotia  tavataan  ihme- 
tuvan  kuvaus  Gottlundin  julkaisemassa  kokoelmassa  Pieniä  runoja 
Suomen  poijille  ratoxi  vuodelta  1821  (III  n.  VII  s.  24,  Lönnrotin 
kopioima  S  105:n  lisäyksessä,  vrt.  myös  Kanteletar  I  206)  Venä- 
läisen vainolaisen  eli  Pakenevan  runon  jatkona. 


Siel[l]'  on  seinät  senkin  luista, 
Sivuseinät  sirkun  luista, 
Peräseinät  potran  luista, 
Oven  seinät  osman  luista, 
Kiukkuva  meren  kivistä, 


Laki  lahnan  suomuksesta, 
Silta  silkillä  silottu. 
Pöytä  kullasta  kuvattu, 
Ralli  rauvasta  rakettu. 
Onnen  kukko  pöyän  piässä 


Digitized  by  Google 


4  Kaarle  Krohk.  XXIlI.i 

Tämä  taas  on  kokoonpantu  kahdesta  Gottlundin  vv.  1815  --  6  Ju- 
valla kirjaanpanemasta  kansanrunosta,  joista  toinen  todella  esiintyy 
samassa  yhteydessä,  vaan  toinen  Kullan  keittäjän  runon  jälkiliit- 
teenä  (A  =  Gottlund  6  b,  109). 


A.  Loysi[n]  minä  sie[l]l:l 
Sivunsein&t  sirka(u?)n  luista. 
Peräseinät  petran  luista, 
Ovin(!)  seinät  osman  luista, 
Kiukuva  meri  kivistä, 

Laki  lahnan  suomuksista. 
Silta  sikan(!)  suomuksista. 

B.  Tule  turvisas(!)  tupaan. 
Jos  on  ulkoa  rumemp(i). 


Onha(n)  sisästä  sivakamp[i). 
Peräseinä  petran  luista, 
Sivuseinät  sirkan  luista, 
Oviseinä  osman  luista, 
Kiukua  merikivistä. 
Laki  lahnan  suomuksista. 
Pöytä  kullasta  kuvattu, 
Rahi  rauasta  rakettu. 
Onni  kukko  pöyän  piä[s)sä  — 


Minkä  sitten  noista  monista  erilaisista  yhteyksistä  saamme 
katsoa  alkuperäiseksi?  Venäjän  Karjalan  häärunojen  myöhemmissä- 
kin kirjaanpanoissa  on  toisinaan  tavattu  tuvan  kuvaus  (esim.  Eu- 
ropaeus  G  42  ja  K  19,  Borenius  II  185).  Liian  ahdasalainen  ja 
harvinainen  mainittu  kohta  Vävyn  virressä  kuitenkin  on,  siihen 
oleellisesti  kuuluakseeu.  Toisista  yhteyksistä  ovat  enimmät  aivan 
tilapäisiä,  paitsi  mitä  tulee  Pakenevan  runoon.1  Tämän  runon  lop- 
puun, missä  kerrotaan  kokon  lentäminen  yli  yhdeksän  meren,  on 
tuvan  kuvaus  hyvin  usein  Itä-Suomessa  ynnä  Inkerissä  kiintynyt. 
Mutta  se  ei  ole  ainoa  runon  jälkiliite  eikä  mitenkään  ajatuksen 
vaatima,  jota  paitsi  se  länsisuomalaisissa  toisinnoissa  on  varsin 
harvinainen  (kts.  Hilden  20  Marttilasta,  Ojansuu  1  Tyrväältä,  Puttila 
363  Iitistä.  Takala  38  Ylihärmästä,  Brandt  286  Lappajärveltä). 

Mistä  ihmetuvan  kuvaus  oikeastansa  on  kotoisin  ilmaisee  seu- 
raava sitä  Pakenevan  runoon  toisinaan  yhdistävä  säe:  Tuohon  1. 

1  Myös  Kullan  keittftmiseu  yhteydessä  ilmaantuu  ihmetuvan  kuvaus 
useamman  kernin  omituisessa  Hämähäkin  haukkumisella  ja  nylkemisellä  al- 
kavassa kokoonpanossa  (Paldani  3  Parkanosta,  Rudbäck  22  Pohjois-llämeestä, 
Fellman  79  Lappajärveltä,  Murman  48  Sodankylästä,  Europaeus  H  7,  65, 
Ahlqvist  B  3  ja  Polen  hVi  Suomen  Karjalasta  sekä  Gottlund  7t)9  Savou  puo- 
lelta). Nämät  kirjaaupanot  johtuvat  kuitenkin  ilmeisesti  kaikki  yhdestä  (kir- 
jallisesta :>  lähteestä. 


Digitized  by  Google 


XXIII,i 


Pohjolan  hää  tupa. 


5 


Tuonne  1.  Tuonnen  uutehen  tupahan  (Ahlqvist  A  164  Pyhäjärveltä, 
Europaeus  J  255  Toksovasta,  Vares  10  Rautjärveltä), 1  johon  vielä 
verrattakoon:  Onni  uutehen  tupakan  (s.  3).  Nämät  säkeet  eivät 
ole  munta  kuin  väännöksiä  säkeestä :  Tuonen  uutehen  tupahan,  joka 
kuulun  länsisuomen  alueella  yleisesti  tunnettuun  kehtolauluun,  niissä 
tarkastamamme  tuvan  kuvaus  on  aivan  tavallinen  ja  hyvin  paik- 
kansa pitävä.  Suomalaisen  Kirjallisuuden  Seuran  kokoelmista  olen 
mainittua  kehtolaulua  poiminut  yhteensä  73  kappaletta,  joista  44:ssä 
ihmetuvan  säkeitä  tavataan  ja  28:ssä  sulkumerkillä  osoitetussa  puut- 
tuu. Yhdestä  kappaleesta  on  vaikea  sanoa,  kumpaan  ryhmään  se 
on  luettava  (b  4;  vrt.  säettä  67  E).  Huomattava  on  vielä,  että 
mainittu  kohta  on  Länsi-Suomen  pesäpaikoissa  paraiten  säilynyt. 


Yleiuen  suhdeluku 

"A. 

eli 

n. 

61 

•/o- 

Varsinais-Suomessa 

VlO 

n 

70 

•/•• 

Satakunnassa 

M/33 

n 

66  V. 

•/c 

Uudellamaalla 

7,3 

n. 

54 

%• 

Etelä-  ja  Eeski-Hämeessä 

50 

•V 

Etelä-Pohjanmaalla 

»A 

n. 

43 

a.  Varsinais-Suomi. 


1  Roslin,  Y   12 

(2J  Tamminen,  E   17 

(3]    22 

[4]  Vuola,  V   3 

5  Hilden,  A   23 

6  .    24 

7  ■    25 

8  „    26 

9  „    27 

10       .    28 


XI  03  Maaria. 
X  85  Uusikirkko. 

m  04 

IX  92  Marttila. 


b. 


b    1  Lampola,  F.  O. 
2  Koskilahti,  V.  . 


Satakunta. 

.    .   .  5 

.    .    •    30 . 


IV  89  Nakkila. 
LQ  04  Noormarkku. 


1  Vrt.  myös  Menin  ja  Kokon  uutehen  tupahan  (Europaeus  K  533  ja  Lönn- 
rot R  191)  sekä  Hämähäkin  runon  yhteydessä  Tuonne  toisehen  tupahan  (Gott 
lund  709;  ja  Turun  t.  Urhon  uutehen  tupahan  (Murman  4h,  Fellman  79). 


Digitized  by  Google 


6  Kaarle  Krohn.  XXIII,j 


3  Lindgren,  Fr   1  VI  92 

4    21 

5  Romppainen,  E  4  X  89  Merikarvia. 

6  Järvinen,  K.  N   16  c  X  53  Punkalaidun. 

7  Lempainen.  Fr  1  III  04  Kokemäki. 

8  Vakkila,  K.  F   2  IV  88  Huittinen. 

9  Laurila,  K.  0  3  III  90  Tyrvää. 

1 10]  Ahlstedt,  M.  F   13  IV  03  . 

[11]         .    21  XI  03  . 

12  Kullaa,  E   102 

13  „    349       V  04  . 

14  Laine.  T.  V   149       X  93  Mouhijärvi. 

15  Pakula,  V   10  XI  03  Ikaalinen. 

16  Välisalo,  V  R   18  IV  03  Jämijärvi. 

17  Kingelin,  Adele   1  XI  97  Lempäälä. 

(18)  Lindqvist.  A   125       n  87 

(19]  Lindroos,  J   1  IV  88  Tottijärvi. 

20  Rekola,  J   61  III  04 

[21]  Starck,  M.  A.  ja  Anni   19       X  89  Pirkkala. 

22  Paldani,  B.  A  9  a    X  52  Ylöjärvi. 

[23J         w    9b 

[24]         ,   9  c 

25  Ennegren,  A.  M  2  a     II  86  Tampere. 

[26J  .   2b  , 

27  Niemi.  H   640  IV  91 

[28]  Helin,  E   1       V  04  Sahalahti. 

29   2 

30  .   3 

[31]      „   4 

[32]  Järvinen.  K.  N   16  b    X  53 

33  .    16  a       „  Eräjärvi. 

34  Inkilä,  E   1       V  04  Eura? 

c.  Uusimaa. 

c    1  Holmberg,  V.  K.  3  HI  89  Nummi  Ui  Pyhäjärvi. 

[2]  Valve,  J.  V  2  III  93  Siuntio. 

3  Hemmi,  K.   18  III  04  Pyhäjärvi. 

4  „    19 

5  Selander,  O  5       X  95  Nurmijärvi. 

6  Tuomala,  J.  E.   1       X  90  Porvoo. 

[7]  Mattila,  T   15  III  04  Elimäki. 


Digitized  by  Google 


XXHLj  Pohjolan  haätupa.  7 


[8]  Alamäntylä,  M  4  U  89  Anjala. 

|9|  Hölisten,  E  5  V  93 

110]         .   6 

11  Multala.  M  68  IX  88 

[12]  Tyyskä,  J  1  13  VI  86  „ 


d.   Etelä-  ja  Keski-Häme. 

d    1  Jakobsson.  A.  V  IV  1  III  88  Orimattila. 

2  Salminen,  Tyyne  7       II  04  „ 

3  Hurmerinta,  A  6  IV  03  Somero. 

|4]  Lahtinen,  J.  N  82       V  04  Akaa 

6  Längman,  K.  A  10  II  88  Hauho. 

|6]  Ekman,  E.  A  191  IV  92  Längelmäki. 

171         „   197 

(8J  Öfverling,  J   230        I  91  Hartola. 

k.  Etelä-Pohjanmaa. 

k   [1|  Korpela,  a  6       X89  Teuva. 

2  7 

3  Etelä-Pohjanmaan  nuorisoseura  .  168  XII  86  Peräseinäjoki. 
(4)  Vaasan  suomal.  lyseon  k  on  ventti  VI  1  VI  99  Kauhava. 

(5]  Takala,  E  E  1  m  90  Ylihärmä. 


[7)  Vesala,  V  3       X  04  Kuortane. 

x.  Paikka  epämääräinen, 
x  1  Saukko,  Fr.  63 1     XI  50. 


Painettakoon  aluksi  muutamia  näytteitä  ja  sitten  luettelo  sä- 
keistä, ensinnäkin  niistä  jotka  eivät  kuulu  ihmeellisen  tuvan  ku- 
vaukseen. 


8.  Tuudin  lasta  Tuonelaan, 
Tuonelass'  on  tupa  uusi: 
Sivuseinä  sirkan  luista. 
Peräseinä  peuran  luista. 


Ovensuunseinä  oravan  luista. 
Katto  karhun  luista  päällimmäi- 


nen. 


1  Muistiinpantu  Jaakkimassa;  muoto  Kärensya  viittaa  kuitenkin  sen 
länsisuomalaiseen  alkuperään. 


Digitized  by  Google 


8 


Kaarle  Krohn. 


XXHLj 


a  5.  Tuuti  lasta  Tuonelaan, 
Tuonelass*  on  tupa  rakettu; 
Santa  pantu  sammaliksi. 
Hieno  hieta  permannoksi. 
Ovi  on  omenapuista. 
Kädensija  kärpänluista. 
Sivuseinä  sirkan  luista. 
Takaseinä  tammipuista, 
Akkuna  mustast  pilvest, 
Uuni  on  uusist  kivi  st, 
Porstoo  pehmeist  polstareist, 
Kartano  karhun  kämmenist. 

b  9.  Tuuti  lasta  Tuonelaan, 
Tuonon  lasten  lauleskella, 
Tuonen  piikasten  pidellä. 
Tuonelass*  on  tupa  uusi, 
Sivuseinä  syltää  pitkä. 
Peräseinä  kyynerää. 
Meren  vaha  permantona, 
Santa  pieni  sammalena, 
Katto  pienistä  kivistä. 


d  8.  Tuonelass'  on  tupa  suuri; 
Peräseinä  peuran  luista, 
Sivuseinät  sirkan  luista, 
Pöytä  kullan  kiemuroista, 
Totto  Tuonelan  tiilistä, 
Uuni  ulkomaan  kivistä. 

d  5.  Tuudin  lasta  Tuonelaan, 
Tuonelan  uutehen  tupahan; 
Tupa  on  tehty  turpnhista, 
Seinät  pantu  sammalista. 
Ovi  omenapuusta, 
Kädensija  kärväsluusta. 
SielT  on  lapsen  hyvä  olla. 
Ilman  kyljen  kääntämätä, 
Olkapään  ojentamata. 
Sin[n]'  ei  kuulu  kukon  laulu, 
Eikä  paista  päivä  lämmin. 


1  A.    Tuuti  [Tuudin]  lasta  Tuonelahan  a  2,  4—7,  (8),  b  1-3.  6,  8 

—10,  12—5,  17—8,  [i9],  20—4.  [25],  27,  [28—31],  32-3,  c 

2,  3,  [5],  8,  d  [5],  7,  8,  k  1—7,  x  1. 
B.    Tuu,  tuu  Tuonelahan  b  4,  5. 
O.    Aa  tuuti  Tuonelahan  b  7. 
D.    Hoi  täti  Tuonelahan  c  1. 

2  A.    Tuuti  [Tuudin]  lasta  turpehesen  a  [3,  b  26,  34],  c  7,  10,  11, 

d  [1,  6]. 

B.    Tuu,  tuu  [tuutii,  tuutii]  turpehesen  c  4,  6,  12,  13,  d  [2]. 

3  A.    Tuudin  lasta  nukkumahan  d  4. 
B.    Alla  nurmen  nukkumahan  c  2. 

4  A.    Tuuti  Tuonen  kammarihin  c  fl. 


Digitized  by  Google 


XXIII.»  Pohjolan  haätupa.  9 

B.  Tuonen  [Tuonelan]  kirkon  kammiohon  b  33,  d  (7,  8]. 

C.  Tuonne  kirkon  kammiohon  o  2.  k  3,  7. 

D.  Kirkon  kellon  kammiohon  b  18. 

E.  Kivikirkon  kammiohon  b  21. 

F.  Kivikirkon  kellarihin  b  22. 

5  A.  Kirkon  juureen  [viereen]  karkehesen  a  3,  b  26,  [34),  c  4,  [6, 
13,  d  1,  2]. 

H.  Kätkeltää  kirkon  karkehesen  d  6. 

C.  Kirkon  viereen  kankahasen  c  13. 

D.  Kieku  [la]  kirkon  kankahasen  e  (7],  10. 

E.  Kiekun  kirkon  kankahasen  [karkehesen]  c  8.  11,  |12). 

6.  Tuonelan  uutehen  tupahan  b  16,  19,  25,  28 — 9,  30,   32,  c 

5,  d  5. 

7.  Tuonelan  tuvan  porstuahan  b  31. 

8.  Tuonen  tyttöin  parihin  b  12. 

9  A.  Tuonen  piikasten  [piikojen,  piikain]  pidellä  b  [6,  8],  9,  10,  (13], 
17,  20,  [21,  23],  24,  [27],  33. 

B.  Tuonen  poikasten  pidellä  d  4. 

C.  Tuonen  lasten  pidellä  a  7. 

10  A.  Tuonen  lasten  laulatella  /lauleskella]  a  [7],  b  6,  [8—10],  13, 
[17],  33. 

B.  Tuonen  lasten  liikutella  b  6,  24. 

C.  Tuonen  lasten  tuuditella  b  20. 

11.  Siellä  lapset  laulelevat  b  26. 

12.  Kirkon  kelloja  kuultelevat  b  26. 

13  A.  Tuonelass'  on  tupa  uusi  a  4,  6—10,  b  1-7,  9,  10,  12—4,  16, 
20—22,  24,  29—31.  33,  c  1,  3,  5,  d  4. 

B.  Tuutilass'  oli  tupa  uusi  a  1. 

C.  Tuonelassa  tupa  kaunis  b  27. 

D.  Tuonelass'  on  tupa  suuri  d  3. 

E.  Tuonelass'  on  tupa  tehty  a  2,  b  8,  15,  17,  k  1 — 6,  x  1. 

F.  SielV  on  sulle  tupa  tehty  b  23. 

G.  Siellä  on  jo  tupa  tehty  k  7. 

H.  Tuonelass'  on  tupa  rakettu  a  5. 


Digitized  by  Google 


10 


Kaarle  Krohn. 


XXII1.3 


14  A.  Lasta  varten  valmistettu  b  6. 

B.  Kammari  kaunis  valmistettu  x  1. 

15  A.  Maja  saatu  Mannalassa  b  8. 
B.  Manalassa  makuupaikka  b  13. 

16.  Tupa  kaunis,  kansa  kaunis  b  27. 

17.  Ei  ovia,  akkunoita  a  2,  k  5. 

18  A.  Katon  kautta  sisälle  käydään  a  2. 

B.  Laen  kautta  sinne  sisälle  mennään  a  4. 

19  A.  Tupa  uusi,  turvekatto  a  6,  b  8,  20,  22,  24,  c  7,  9. 

B.  Turvekatto  siell'  on  uusi  a  7. 

C.  Siell'  on  tupa  turvekatto  b  18,  c  2,  d  7,  8. 

D.  Turvekatto  tuvan  päällä  b  3,  6,  c  8,  10 — 2. 

E.  Turve-  [Nurmijkatto  päälle  pantu  b  15,  k  [1]. 

F.  Turvekatto  kammiossa  b  10. 

G.  TurpehisV  on  tuvan  katto  b  31. 

H.  Turpehista  katto  pantu  b  19. 

I.  Tupa  on  tehty  turpehista  b  28,  30,  32,  c  5,  12. 

20.  Katto  käätty  [pantu]  karkehista  b  28,  [32]. 

21  A.  Turvekatto,  santaseinäftj  a  [10],  b  21. 

B.  Hietolaate,  turvekatto  b  4. 

22.  Aitta  vanha,  sammalmatto  c  7. 

23  A.  Santa  pantu  sammaliksi1  a  5,  b  2,  17,  28,  31,  c  3,  d  1,  4, 

k  1,  3—7. 

B.  Siell'  on  santa  sammalina^  b,  6.  25,  c  1,  6,  10,  13,  d  6. 

C.  Santa  suuri  sammalena  b  8,  20. 

D.  Santa  pieni  sammalina  b  2,  9,  19. 

E.  Rouvi  santa  sammalina  b  30. 

F.  Santaseinä  sammalena  b  24. 

24  A.  Siell'  on  santa  pitkin  seiniä  c  8. 
B.  Santaa  seisoo  pitkin  seiniä  e  12. 

25.  Santasilta,  santamatto  x  l. 

26  A.  Siell'  on  seinä  sampaloitu  a  4. 


1  Eli:  sammaleksi,  »ammahna. 


Digitized  by  Google 


XXIII.j 


Pohjolan  häätupa. 


11 


B.  Seinät  pantu  sammalista  d  5. 

27.  Santaseinät,  kietapermanto  a  9. 

28  A.  Hieta  l.  Hiekka  pieni  permannoksi  l.  permantona  a  2,  10,  b  2, 
6,  8,  17—22,  28,  30,  31.  33,  c  3,  5,  6,  13,  d  4,  6,  7,  k  4. 

B.  Hieta  l.  hiekka  hieno  p.  a  5,  b  25.  c  8,  12.  d  2,  8,  c  8,  k 
3,  5,  7. 

C.  Hieno  hieta  lattiaksi  k  6. 

D.  Hiekka  kaunis  permantona  c  10. 

E.  Pieni  hieta  vehmanteheksi  k  1. 

F.  Lattia  on  hietaa  h  14. 

G.  Santahietaa  permanto  a  6. 

H.  Santa  pieni  permannolla  b  3. 

30.  Puita  pieniä  permannolla  c  1. 
30  A.  Siellä  hieno  hiekkapelto  c  7.  9. 

B.  Hieno  hiekka  peltomaa  c  2. 

31.  Savella  seinät  silattu  b  23. 

32.  SivuseinäftJ  syltä  pitkäftj  b  10,  19,  31,  32,  k  [5). 
33  A.  Peräseinä  kyynärätä  b  9.  10,  19,  31,  32. 

B.  Päättyseinät  kyynärän  mittaiset  k  5. 

34.  Hartiat  lattian  lavasee  b  10. 

35.  Nokka  katon  pyhkiää  b  10. 

36  A.  SielV  on  lapsen  hyvä  olla  b  10.  c  8,  10—12,  d  2,  5. 

B.  SielV  on  lapsen  hyvä  maata  d  4. 

C.  Siellä  [Jossa]  kelpaa  lapsen  maata  a  6,  b  [33],  c  3,  5. 

D.  Jossa  lapset  lepäelee  b  32. 

E.  Siellä  lapset  levätä  saavat  b  21. 

F.  Siellähän  ne  lapset  jouten  makaa  b  28. 

G.  Siellä  [Jossa)  saapi  poika  maata  b  19,  [31]. 
37.  Likka  [Piika]  pitkälle  levätä  b  19,  [31]. 

38  A.  Ilman  kyljen  kääntämättä  a  6,  b  19,  21,  28,  32—3,  c  3,  5, 

d  2.  4,  5. 

39  A.  Olkapään  ojentamatta  a  6,  b  19,  21,  28,  c  3,  5,  d  4,  5. 
B.  Olkapäätä  vääntämättä  b  33, 


Digitized  by  Google 


12 


Kaarle  Krohn 


XXIII,! 


40. 
41. 
42. 
43. 
44. 
45. 
46. 


Yöt  ja  päivät  ainiaan  c  2. 

Ei  ole  mitään  vaivaa  hällä  b  10. 

Ei  siellä  vaivaa  vatsantauti  b  21. 


Pitkäpaitaisten  parissa  b  19. 
Tallujalkaisten  talossa  b  19. 
Homesuitten  huonehessa  b  19. 


Siell'  on  unta  suloisinta  c  2. 


47.  Eikä  pure  purutauti  b  21. 

48.  Ei  siellä  syödä,  eikä  juoda  c  4. 

49.  Eikä  tarvitse  evästäkään  c  4. 

50.  A.  Ei  sinne  [JonVei]  kuulu  kukon  laulu  b  19,  21,  23,  28,  29. 

30,  [31—2],  c  3,  4,  d  5,  k  1. 

B.  Ei  siellä  [sinne]  kuulu  kukon  ääntä  a  4,  b  [4]. 

51  A.  Eikä  pienen  linnun  ääni  b  19,  21. 

B.  Eikä  lintusten  viserrys  b  31. 

C.  Eikä  linnut  laula  [pienten  lintuin  laulu]  a  4,  b  (4). 

D.  Eikä  linnun  lentäminen  b  32. 

E.  Sinne  kuuluu  linnun  laulu  b  li.1 

52  A.  Mutt'  ei  koiran  haukkuminen  b  11. 
B.  Eikä  myöskään  koiran  haukku  k  1. 

53.  Eikä  pienen  piian  nauru  b  29. 

54.  Eikä  vaikean  valitus  b  29. 

55  A.  Eikä  se  vanhan  mamman  pauhu  c  4. 

B.  Eikä  pahan  ämmän  toruminen  b  32. 

56.  Ei  siellä  toruta  torkkumasta  c  3. 

57.  Eikä  manata  makaamasta  c  3. 
58  A,  Ei  sinne  päivä  paista  k  7. 

B.  Ei  sinne  paista  päiväpaiste  c  3. 

C.  Sinne  ei  pääse  päiväpaiste  b  24. 

D.  Eikä  paista  päivän  valo  b  23. 

E.  Eikä  paista  päivä  lämmin  b  30,  d  5. 
59.  Eikä  kuukaan  kumota  b  24. 

1  Edellä  käyvät  seuraavat  Tuonelaan  tuudituksesta  poikkeavat  säkeet: 
Tuu  tuu  tuutukainen,  Tupa  uuden  uutukainen,  Tuvassa  on  katto  kaikuvainen. 
Pikkunen  lintu  on  laulavainen. 


Digitized  by  Google 


XXIII.1  Pohjolan  häätupa.  13 

60.  Eikä  sade  saavuttele  h  24. 

61.  Eikä  tuuli  tuule  k  7. 

62.  Eikä  koske  [satu]  saunan  löyly  b  28,  (32 j. 

Tutkittavaamme  ihmetupaa  valaisevat  seuraavat  Tuonelaan  tuu- 
dittamisen säkeet: 

63.  A.    Ovi  on  omenapuista1  a  1,  5,  7,  h  1,  17,  34,  c  4,  6,  13,  d  1, 

2,  5,  x  1. 

B.  Ovi  orjan  sääriluista  h  6. 

C.  Ovi  rautapellingeistä  b  5. 

D.  Kussa  kuuluu  kultaovi  l>  33. 

64  A.    Oviseinä  omenapuista  a  6,  9.  b  3,  6,  7,  8,  14,  16.  22,  25, 

27,  29,  c  1.  3,  5. 

B.  Oviseinä  onnen  puista  k  2. 

C.  „       oravan  luista  a  8,  b  33,  d  1,  k  6  (seka  Pakenevan 
runoon  liittyneissä  kappaleissa  s.  4). 

D.  Oviseinä  orvon  luista  b  15. 

E.  „       orjan  luista  b  20. 

F.  „       orkan  luista  k  3. 

65  A.    Kädensija  kärpän  luista  a  1,  5-7,  10,  b  17,  25,  c  3,  4,  6, 

13,  d  1,  3,  x  1. 
B.    Kädensija  kärpäsen  fkärväsj  luista  c  5,  6,  13,  d  [5]. 

66  A.    Peräseinä  peuran  luista     -9,  b  1  -  3,  5—8,  13—7,  20,  25,  27, 

29,  30,  33,  34,  c  1,  3.  5,  6,  d  1—3,  k  2,  3,  6.  x  1. 

B.  Vareksen  luista  peräseinä  b  12. 

C.  '  Periseinä  penningistä  b  22. 

D.  Takaseinä  tammipuitta  a  5. 

67  A.    Sivuseinät  sirkan  luista  a  5—9,  b  2—8,  12,  14—7,  25.  27. 

29,  30,  33,  34,  c  1,  3,  5,  6,  d  1—3,  k  3,  6. 

B.  Sivuseinä  siukun  (sei.  sairaan)  luista  b  20. 

C.  Sivuseinä  sillan  puista  k  2. 

D.  Sian  suolista  sivuseinät  b  13. 

E.  Siviseinät,  saviseinät  a  1,  b  4. 


>  Vaihteluja:  puista— puusta,  luista -luusta,  seinä— seinät,  kädensija  ja 
sijat  ei  ole  tässä  eroitettu. 


Digitized  by  Google 


14 


Kaarle  Krohn 


xxni,i 


68  A. 

Katto 

karhun  luista  päällimmäinen  a  8. 1 

B. 

•• 

karhun  kämmenistä  [kämmäköistä]  b  25,  34, 

0. 

kamelin  luista  b  16. 

D. 

•< 

kaikesta  [aivan]  kalan  luista  b  22,  k  [2J. 

E. 

*  * 

kalan  suomuksista  [uimuksista]  a  [1],  d  2. 

F. 

kullan  kuminoista  b  29. 

G. 

rt 

„    kiekuloista  [kiekuroista!  b  30.  1331. 

H. 

•> 

karkehista  b  30. 

I. 

kullalla  klaseeraitu  b  14.* 

K. 

vastepa  vatettK  k  6. 

L. 

n 

katajan  kuorista  b  1. 

M. 

•• 

&ow«n  kuorisista  b  13. 

N. 

■ 

jnenw*ä  Aimtö  b  9. 

0. 

mtfre»  vahasta  b  7. 

69  A.  LaMifl  m«re«  vahasta  b  1,  20. 

B.  .,      veden  vahdosta  b  33. 

C.  „     pienistä  kivistä  b  6. 

D.  „     *u«an  kipinöistä  [kipenistä]  b  5,  [13j. 

E.  „      fo/fo/fa  maa/a««  b  15. 

F.  „      tinasta  valettu  b  16. 

G.  „      laudan  palasista  h  7. 

H.  Meren  vaha  permantona  b  9. 

t  Permanto  pienistä  penningeistä  [penninrahoista]  b  12,  c  [11]. 

- 

70  A.  Kiuas  kullan  kirpilöistä  [kipenistä]  h  1,  [13]. 

B.  n      kullasta  kudottu  b  8. 

C.  Muuri  pienistä  kivistä  b  15. 

D.  Uuni  uusista  kivistä  a  5. 

E.  „    ulkomaan  kivistä  d  3. 
71.  Totto  Tuonelan  tiilistä  d  3. 


1  Samoin  Pakenevan  runon  yhteydessä  Hilden  20;  Puttila  362:  A'  k 
l.  päällä. 

*  Samoin  Pakenevan  runon  yhteydessä  Takala  38. 
s  Ja  klasin  alla  on  kaivo. 


Digitized  by  Google 


xxm.i 


Pohjolan  hä&tupa. 


15 


72  A.    Penkit  pienistä  penningeistä  b  1,  5,  7. 
B.       ..     hopealla  silottu  b  16. 

73  A.    Pöytä  kullalla  silattu  [milottuj  h  [16|,  20. 

B.  ,.    kullan  suortuvoista  b  33. 

C.  kullan  kiemuroista  d  3. 

D.  kullasta,  hopeasta  holettu  k  6. 

E.  r    vaskesta  valettu  b  22. 

74  A.    Akkuna  mustasta  pilvestä  a  5. 
B.    Klasit  kullan  kirpilöistä  b  3. 

75.  Pihtipielet  pihlavapuista  a  6. 

76  A.  Harjahirret  hirven  luista  x  1. 

B.  Syömärit  synnyistä  syvistä  b  13. 

77.  Otsa  oiva  kessukoista  b  13. 

78.  Saranat  saatanan  saunasta  b  13. 

79.  Porstua  pehmeistä  polstareista  a  5. 

80.  Kartano  karhun  kämmenistä  (vrt.  Katto)  a  5. 

Niinkuin  näemme,  on  tähän  Tnonelan  tnpaan  ja  sen  sisustuk- 
seen käytetty:  kultaa  ja  hopeata  ynnä  muita  metalleja,  lisäksi  kal- 
lisarvoista meren  vahaa  s.  o.  merikiveä  eli  meripihkaa  (bernstein'ia 
vrt.  myös  ulkomaan  kivi),  sitä  paitsi  Menolajista  omenapuuta.  Mer- 
killisempiä  aineksia  kuitenkin  ovat  metsäneläinten:  oravan,  kär- 
pän, peuran  ja  karhun  luut,  toisinaan  vielä  kalan  luut  tai  suo- 
mukset. Vaan  kaikista  enemmän  kummastuttavat  sirkan  luut,  joiden 
vaikutuksesta  myös  kärpän  luut  ovat  välistä  muuttuneet  kärpäsen 
luiksi.  Sirkka  esiintyy  siksi  säännöllisesti,  ettei  se  saata  olla  mi- 
kään tilapäinen  erehdysmuoto.  Luonnollisen  selityksen  saamme,  jos 
otamme  huomioon  että  runoa  on  laulettu  lapsen  kehdon  luona  yön 
hiljaisuudessa  uunintakaisen  kotisirkan  yksitoikkoisella  säestyksellä. 
Kun  sivuseinille  oli  keksittävä  alkusoinnun  vaatima  sana,  johtui 
helposti  mieleen  sirkka,  joka  kaiken  aikaa  oli  laulajaa  muistuttanut 
olemassaolostaan. 

Jos  nyt  tarkastamme  niitä  muutoksia,  joiden  alaisiksi  Tuone- 
lan tuvan  kuvauksen  säkeet  ovat  joutuneet  itäsuomalaisissa  toisin- 


Digitized  by  Google 


16 


Kaarle  Krohn. 


XXI  11,2 


noissa  ynnä  Lönnrotin  Kalevala-laitoksissa,  niin  huomaamme  ensik- 
sikin, että  säe:  Kädensija  kärpänluista  on  kokonaan  kadonnut.  Tu- 
van kohottua  ja  laajettua  maanalaisesta  kirstusta  maanpäälliseksi 
taikalinnaksi  onkin  kädensija  liian  vähäpätöinen  mainittavaksi.  Sitä 
vastoin  on  säe:  Peräseinä  peuranluista  koskemattomana  kaikkialla 
säilynyt 

Sivuseinä  sirkanluista  on  niinikään  aivan  yleinen,  joskus  har- 
voin on  sirkan,  niinkuin  olemme  nähneet,  muutettu  sirhm,  etupäässä 
Venäjän  Karjalassa,1  jossa  kertosäkeeksi  toisinaan  on  lisätty:  Soppi- 
seinä sorsan  luisia  (esim.  Borenius  II  185,  Europaeus  K  19). 

Mutta  mistä  sai  Lönnrot  Vanhaan  Kalevalaan  siilin  luut?  Op- 
pineen saksalaisen  H.  R.  v.  Schröterin  jo  v.  1819  Upsalassa  jul- 
kaisemasta kokoelmasta,  missä  ihmetupa  tavataan  eksyneenä  Kar- 
hunpeyais-runoon  (Finnische  Runen  s.  78,  Lönnrotin  kopioima  S 
113).    Karhun  tullessa  tupaan  siellä  (käsik.  mukaan):2 


Ov'  on  tehty  teräksestä. 
Sivuseinät  siilin  luista. 
Periseinät  peten  (!)  puista, 
Oviseinät  osman  luista, 


Luvaslauvat  lupiin  (!)  luista, 
Va'it  on  vaskesta  valetut, 
Lusikat  uron  lukosta, 
Pövt'  on  tehty  teräksestä. 


Aivan  tilapäisesti  ei  niin  eteläinen  eläin  kuin  siili  ole  voinut 
tähän  itäsuomalaiseen  runoon  joutua.  Se  on  luultavasti  tuvan  ku- 
vauksen mukana  Länsi-Suomesta  kulkeutunut.  Uskaltaisiko  olettaa, 
että  se  on  alkuperäinen  tällä  paikalla,  vaikka  harvinaisena  otuksena 
on  helposti  väistynyt  syrjään? 

Oviseinä  on  itäsuomalaisissa  toisinnoissa  tavallisesti  osman  s.  o. 
ahman  luisia.  Paitsi  alkusoinnun  vaikutuksesta,  on  siihen  ajatus 
ilmeisesti  johtunut  peurasta,  jota  se  ahdistaa.  Osman  1.  Osmon  lui- 
den rinnalla  ilmaantuvat  sekä  Suomen  että  Venäjän  Karjalassa  Ka- 
levan luut,  joista  joko  karsina  (s.  3)  tai  kamana  (esim.  Europaeus 
K  19,  Borenius  II  185)  kuvaillaan  tehdyn.   Tämän  rinnastuksen 

1  Venäjän  Karjalan  kielessä  t&irkkn  merkitsee  Genetzui  mukaan  (Suomi 
14  s.  150)  samaa  kuin  koi;  Karjalaisen  muistiinpanojeu  mukaan  se  tunne- 
taan vesmrkan  merkityksessä. 

1  Kts.  Beckerin  lisäyksiä  Ganauderiin  s  43.  Schröterillä  3:s  säe:  petran 
luista,  7:s  puuttuu. 


Digitized  by  Google 


XXIII,}  Pohjolan  häätupa.  17 

 — — —  — — • —  — ■  ■ — ■  ■ 

ovat  aiheuttaneet  kertovaisissa  ynnä  häärunoissa  toistensa  kerto- 
sanoina ilmaantuvat:  Osmoinen  ja  Kalevainen,  Osmotar  ja  Kalevatar, 
Osmola  ja  Kalevala.  Muutos  Kalevan  luista  >  puista  on  Lönnro- 
tin. Kalevan  sijalle  ovat  kapehcn  ja  karitsan  aivan  tilapäisesti 
kansanrunossa  joutuneet,  jälkimmäiseen  verrattakoon  Sammon  val- 
mistaminen kahesta  karitsan  luusta  Vuonnisen  laulutavan  mukaan. 

Kalevalan  säe  Orret  on  omenapuista  kuuluu  vastaavassa  kan- 
sanrunossa, kuten  olemme  nähneet,  Orret  osman  olkaluista.  Kun 
osman  luita  jo  edellä  tuli  käytettyä,  oli  Lönnrotin  joko  tehtävä  tä- 
hän korjaus  taikka  hylättävä  koko  säe.  Omenapuuhun  johti  hänen 
ajatuksensa  nähtävästi  seuraavassa  säkeessä  esiintyvä  pähkinäpuu. 
Vaan  koska  länsisuomalaisissa  Tuonelaan  tuudituksissa  säe :  Oviseinä 
omenapuusta,  on  yleinen,  voisi  kukaties  olettaa  hänen  kuulleen  tä- 
män lapsuudessaan  Sammatissa.  Että  ihmetuvan  kuvaus  oli  hänelje 
jotain  hyvin  tuttua,  ilmaisevat  hänen  muistiinpanoissaan  kirjain- 
lyhennykset  ynnä  etc. 

Säkeen:  Patsas  puista  päähkehistä,  jotka  samoin  kuin  siilin 
luut  viittaavat  etelä-  ja  länsisuomalaiseen  alkuperään,  on  Lönnrot 
aivan  tarpeettomasti  uudessa  laitoksessa  korjannut:  patviloista.  Säe: 
Luaslauta  lumpehista  on  aivan  harvinainen,  samoinkuin:  Lattia  lam- 
min lumpehista;  niiden  kokoonpanoon  on  arvattavasti  vaikuttanut 
runo  Iivanasta  Kojosenpojasta,  joka  nuorikkonsa  leikkaa  palasiksi, 
pannen  m.  m.  Korvat  lammin  lumpehiksi  (esim.  Europaeus  Cr  44  Re- 
polan puolelta). 

Laki  lahnan  suomuloista  eli  suomuksista  on  itäsuomalaisissa 
toisinnoissa  yleinen  säe,  joka  vastaa  länsisuomalaista  Katto  kalan 
suomuksista. 

Lattia  vesin  vanuttu  on  Lönnrotin  kokoonpanema  kansanrunon 
säkeistä  L.  vesin  valettu  ja  veen  vanuma.  Niihin  verrattakoon  länsi- 
suomalaiset säkeet:  L.  veden  vahdosta  ja  meren  vahasta.  Sanaa 
vaha  merkityksessä  kivi  ei  Itä-Suomessa  ole  ymmärretty,  jonka 
vuoksi  se  on  tullut  monella  tavoin  väännetyksi,  esim.  L.  meren  vi- 
hoissa (Murman  48),  vetten  varoissa  (Fellman  79)  ja  meren  Unholoista 
(Europaeus  H  65).  Viimeksi  mainitusta  lienee  Lönnrot  muodosta- 
nut Uuden  Kalevalan  säkeen:  Lautsat  Saksan  laahkoloista.  Lattian 
sijalla  itäsuomalaisissa  kappaleissa  ilmaantuu  toisinaan  silta  esim. 


Digitized  by  Google 


18 


Kaarle  Krohn. 


XXIII,! 


sinikivestä  (Ahlqvist  468,  siinä  Kiukoa  meren  kivistä)  tai  siian  suo- 
muksista (s.  4,  vrt.  Laki).  Uuden  Kalevalan  säkeen:  Silta  silkillä 
silattu  on  Lönnrot  ottanut  Gottlundin  kokoonpanosta.  Silkkisiltä 
löytyy  muuten  sekä  Rouvalaan  lähdössä  (esim.  Lönnrot  Q  277  y.  m.) 
että  Vähätoivotun  sulhon  runossa  (kts.  Slöör  III  16),  lisäksi  Met- 
sän luvuissa  (UK  14:  207). 

Pöydän  kullasta  ja  Penkit  pienistä  rahoista  olemme  jo  Länsi- 
Suomessa  tavanneet.  Rahi  raudasta  on  Itä-Suomessa  lisätty  muista 
runoista  (vrt.  esim.  Karhunpeijais-runoja  UK  46:  288  ynnä  Tulen 
syntyä  Loitsurun.  s.  339).  Säe:  Uuni  uttsista  kivistä  on  Länsi-Suo- 
mesta kulkeutunut  sekä  Suomen  että  Venäjän  Karjalaan  (kts.  s.  3 
ja  Cajan  17).  Uuden  Kalevalan  muunnos:  Uuni  vaskesta  valettu  ta- 
vataan jo  Vanhan  Kalevalan  toisinnoissa  yhdessä  säkeen  Saatti 
pankko  paasiloista  kera. 1  Viimeksi  mainitusta  ynnä  säkeestä  Patsas 
saaren  paasiloista  on  kokoonpantu  Vanhan  Kalevalan  säe  Pankko 
Saksan  (toisinnoissa  vielä  saaren)  paasiloista. 

Vielä  huomattakoon  Vanhassa  Kalevalassa  ihmetuvan  kuvauk- 
sen edellä  käyvät  kansanomaiset  säkeet:  SivulV  on  satoa  syltä, 
Päältä  poikitse  tuhatta.  Niitä  vastaa  Uudessa  Kalevalassa  ennen 
Oluen  keittoa  esiintyvä  häätuvan  laajuuden  kuvaus  (20:  119—126;: 


Tupa  oli  tehty  Pohjolassa. 
Tupa  laitto,  pirtti  suuri, 
Sivulta  yheksän  syltä. 
Päästä  seitsentä  leveä; 


Kukko  kuin  laessa  lauloi, 
Ei  sen  ääni  maahan  kuulu, 
Penin  haukunta  perässä 
Ei  kuulu  ovehen  asti. 


Mainittu  kohta  perustuu  Ilamantsin-puolisissa  Lemminkäis- 
runon  toisinnoissa  löytyvään  omituiseen  johdantoon  (A  =  Europaeus 
G  650,  vrt.  160,  sekä  Ahlqvist  B  308);  B  -  B  195;  C  —  Europaeus 
E  III  1.  7): 


1  Vastaavia  säkeitä  Lönnrotin  kirjaanpanoissa  en  ole  sattunut  löytä- 
mään; nähtävästi  ne  kuitenkin  ovat  kansanomaisia,  vrt.  Vait  vaskesta  valetut 
(s.  10)  ja  Pankko  v.  v.  (Str&hlman  Skuoritsa  66).  Uuden  Kalevalan  muun- 
nokseen: Pankko  paasista  hijvislfi,  vrt.  Porkka  III  472  Soikkolasta:  Patsas 
paasista  kovista. 


Digitized  by  Google 


XXII1.1 


Pohjolan  häätupa. 


19 


A.    Top'  oli  tehty  Hiitolassa. 


Syltä  seitsentä  leveä; 


Hiitolassa,  Pohjolassa, 


Kukko  laulavi  laessa, 


Tuo  oli  sivu  satoa  syltä, 


Kuin  kukko  laessa  laulo, 
Laulu  ei  kuulu  lattiahan, 


Tuhansia  poikkipuolin; 


Poni  haukkuvi  perässä, 
Ei  ääni  ovehen  kuulu. 


C.    Pertti  laitto  Väinölässä. 


Peni  haukkuvi  perässä. 
Ei  ääni  ovehen  kuulu 
Ukon  uuessa  tuvassa. 


Se  sivu  suvehen  pitkä, 
Pohjaseen  sitä  pitempi; 
Kukko  laulo  lattiassa, 
Ei  ääni  lakehen  kuulu, 
Peni  haukkuvi  porällä, 


Miehen  vanhan  vaiviossa. 


B.    Oli  pirtti  Pohjolassa, 
Sivult'  on  satoa  syltä, 


Ei  haukku  ovehen  kuulu. 


Säkeet:  Tup'  oli  tehty  Hiitolassa  eli  Pohjolassa  ja  Ukon  uuessa 
tuvassa  maistuttavat  ehdottomasti  mieleen  mieleen  Tuonelaan  tuu- 
dittamisen säettä:  Tuonelasi  on  tupa  tehty  t.  uusi.  Siinä  olemme 
myös  tavanneet  ajatuksen,  ettei  Tuonelan  tupaan  kuulu  kukan 
laulu,  eikä  koiran  haukku.  Samoin  on  tuvan  laajuuden  kuvaus  yh- 
teinen, vaikka  aivan  eri  mitassa.  Sivuseinä  syltä  pitkä,  peräseinä 
kyynärätä  on  tietysti  kirstun  mukaan  sepitetty.  Vaan  että  Tuone- 
lankin tupaa  on  voitu  ajatella  laajemmaksi  (vrt.  tupa  suun  d  3), 
osoittaa  itäsuomalaisessa  Tulen  luvussa  säilynyt  kappale  (Krohn 
12509  Kaavilta). 

Tuonne  ma  kipuja  kiistän.  Päättyviltä  puolen  toista. 

Tupa  tehty  Tuonelassa,  Naisten  hapsilla  katettu, 

Väki  suuri  Väinän  päässä,  Miesten  luilla  mulkoiltu. 
Sivulta  satoa  syltä, 

Viimeisenkin  epäilyksen  poistaa  tuvan  kuvaus  eräässä  ilamant- 
silaisen  Lemminkäis-runon  toisinnossa,  joka  on  saanut  paikkansa 
vasta  Lemminkäisen  perille  tultua  ja  seisahduttua  oven  suuhun 
orren  alle  (Europaeus  G  647): 

Kolmen  koukun  [koskeville].  Ei  l[aulu  lakehen  kuulu]. 

Haukku  peni  penkin  alla,  Periseinä  petfran  luista], 

Ei  haukku  ovehen  kuulu,  Sivuseinä  sirk(an  luista], 

Laulo  kukko  lattialla,  Laki  —  - 


Digitized  by  Google 


20  Kaarle  Krohn.  XXIII.j 

Tässä  samoin  kuin  siinä  kansanrunossa  (s.  2),  josta  mainittu 
säepari  Vanhaan  Kalevalaan  on  otettu,  tuvan  laajuutta  ja  kummal- 
lisuutta kuvaavien  säkeitten  yhteys  vahvistaa  niiden  yhteenkuulu- 
vaisuuden ynnä  yhteisen  alkuperän  länsisuomalaisesta  Tuonelaan 
tuuditusrunosta. 


Digitized  by  Google 


Ueber  mongolische  pronomina. 

Von 

G.  J.  Ramstedt. 


In  den  meisten  sprachen  der  \velt  \veicht  die  dekliuation  der 
pronomina  eharakteristisch  von  der  der  nomina  ab.  Während 
nämlich  die  nomina  im  allgemeinen  ein  genau  abgegrenztes  para- 
digma aufvveisen,  besitzen  die  pronomina  auch  ältere  beugungsfor- 
men,  die  sich  wegen  ihres  häufigen  gebrauchs  durch  zeiten  „sprach- 
licher  unruhe"  gerettet  haben.  Ausserdem  dass  die  pronomina 
wortformen  atis  eincr  grauen  vorzeit  bevvahreu,  sind  sie  aber  be- 
einflussungen  ganz  besonderer  art  unterworfen.  Mehrere  von  ihneu 
bilden  die  sprachlicheu  ausdriicke  fur  unter  sich  gegensätzliche 
psychologische  begriffe,  die  gerade  wegen  des  kontrastes  die  teu- 
denz  zeigen  lautlich  einander  so  viel  wie  möglich  nahe  zu  kommen. 
Lautgeschichte  und  analogie  streiten  also  hier  wie  uberall  in  der 
sprache  um  die  macht,  aber  das  resultat  der  streitenden  kräfte 
\vird  hier  teilweise  ein  anderes  als  bei  den  reguiären  nomina. 

Interessant  sind  in  dieser  hinsicht  auch  die  pronomina  der 
mongolischen  sprache.  Da  tiber  sie  noch  keine  spezialuntersuchung 
existiert,  vvill  ich  es  versuchen  mit  hiilfe  der  mir  bis  jetzt  bekaunten 
mongolischen  dialekte  (khalkhassisch,  kalmuckisch,  burjatisch  und 
mogholisch)  eine  kurze  etymologische  ski/.ze  uber  die  pronomiua 


Digitized  by  Google 


2 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII.3 


des  altmongolischen  zu  entvverfen.  Zu  diesem  zveck  teile  ich  sie 
in  drei  stoffliche  gruppen:  1)  persönliche,  2)  demonstrative  und 
3)  interrogativ-indefinite  pronomina  ein. 


I.  Die  persönlichen  pronomina. 

1.  person  2.  person 

Siugularis  Nom.  bi  'ich*  ci  'du' 

Gen.  mina  'mein'  cinu  Mein* 

Pluralis     Nom.  bide  Vir'  ta  'ihr',  'Sie' 

Gen.  bidenu,  manu  'unser'   tanu  'euer',  'Ihr'. 

Ich  gehe  hier  nicht  u  eiter  auf  die  deklination  ein,  sondern 
richte  mein  angenmerk  anf  einige  interessante  einzelheiten.  Die 
genitivform  bidenu  gehört  uatiirlich  zum  nom.  bide,  woher  aber 
hat  die  sprache  den  genitiv  manu?  Sehen  vir  in  Golstunskis 
und  Kowalewski's  \vörterbuchern  nach,  so  finden  wir,  dass  es  auch 
einen  uominativ  ba  Vir'  giebt.  Jetzt  besitzen  wir  auch  andere 
belege  dieses  \vortes;  so  kannta  dieses  wort  ba  auch  der  arabische 
sprachforscher,  dessen  mongolische  studien  nunmehr  von  P.  M. 
Meliohanski  herausgegeben  worden  sind  f,  und  im  mogholischen  sagt 
man  noch  heute  z.  b.  bklä  unijöni  «  *unija-ba)  'wir  wollen  reiteu'. 
Dies  ba  Vir'  verhält  sich  zum  gen.  manu  wie  bi  'ich'  zu  minu. 
Gewöhnlich  sagt  man  (auch  ich  habe  mich  so  ausgedruckt  in  mei- 
nem  aufsatze  ,,Das  Schriftmongolisehe  und  die  Urga-mundart" 
§  36 a),  dass  man  im  vormongolischen  eine  distanzassimilation  b  —  n 
>m-  n  bemerken  köune;  in  diesem  falle,  wo  m  wohl  das  ur- 
sprunglichere  ist,  kann  man  nur  von  einem  wechsel:  b  (ohne  fol- 
genden nasal)  —  m  (mit  folgendem  nasal)  reden. 

Wenn  wir  jetzt  mit  diesen  sing.  bi :  minu  und  plur.  ba :  manu 
die  pronomina  der  zu  eiten  person  ci :  cinu  und  ta :  tanu  vergleichen, 


1  ö.  M.  Me.iiopahckii1,  Apafo»  (fm.iojiort  o  MOHrcubCKOira  Ä3UKt 
1GG.    Dies  werk  wird  im  folgenden  A#M  zitiert. 

2  Wird  im  folgenden  SU  zitiert. 


Digitized  by  Google 


XXIII.j  ftber  mongolische  pronomina.  3 

sehen  wir  erstens  ein  eigentiimliches  verhältnis:  den  singularen  bi 
und  oi  mit  i-vokal  entsprechen  die  plurale  ba  and  ta  mit  a-vokal. 
Dass  ich  ci  lautlich  neben  ta  stelle,  wie  bi  neben  ba,  ist  vom 
standpunkt  des  schriftmongolischen  aus,  wo  die  verschiebung  ti  >  ci 
eingetreten,  vollkommen  berechtigt  (vgl.  SU  §  8).  Ob\vohl  darum 
nicht  umgekehrt  jedes  o  aus  t  entstanden  sein  muss,  haben  wir 
dennoch  hier  ein  älteres  *ti  anzusetzen.  Wir  können  also  die  vor- 
mongolischen  grundformen  *mi  'ich' :  *ma  wir'  =  *ti  'du' :  (a  'ihr' 
aufstellen,  woraus  die  \vörter  bi :  ba  =  ci :  ta  durch  regelrechte 
historische  entwickelung  entstanden  sind. 

Wenn  aber,  wie  wir  jetzt  gesehen  haben,  ba  gen.  mami  der 
regelrechte  plural  zu  bi  gen.  minu  ist,  was  fiir  eine  bildung  ist 
dann  bide  gen.  bidenftP  Ich  muss  gestehen,  dass  mir  dieses  wort 
in  geuissem  grade  unklar  geblieben  ist  Nur  dessen  bin  ich  ganz 
sicher,  dass  zwischen  bidenu  und  manu  ein  unterschied  in  der 
bedeutung  uoch  heute  besteht.  Im  khalkhassischen  wird  nondra 
«  bidenu)  'unser'  verwendet,  wenn  die  besitzer  z.  b.  der  redende 
und  der  angeredete  sind  ('ich  und  du',  oder  seltener  'ich  und  er'), 
und  manve  «  manu)  'unser',  wenn  unter  '\vir'  die  leute  des  hauses 
oder  die  angehörigen  des  redenden  (auch  ohne  ihn  selbst)  zu  verste- 
hen  sind.  Einen  ähnlichen  unterschied  haben  wir  auch  im  mandschu- 
rischen  zwischen  be  (=  mong.  ba)  und  muse  (=  mong.  bide). 1  Wegen 
seiner  bedeutung  wurde  ba  ziemlich  spärlich  im  nominativ  venven- 
det  —  man  sagte  vvohl  'unser  land,  volk,  vieh'  u.  s.  w.  — ,  während 
bide  'ich  und  du,  ich  und  ihr'  'wir  zwei,  wir  hier'  häufiger  ge\vesen 
und  darum  endlich  das  ba  ganz  hat  vcrdrängen  können.  In  der 
schriftsprache  scheint  bidenu  nicht  statt  manu  venvendet  zu  wer- 
den,  vielmehr  umgekehrt;  aber  in  den  jetzigen  volksdialekten  ist 
bidenu  schou  das  gewöhnlichste.  Dies  ist  natiirlich  als  eine  ana- 
logie  seitens  des  jetzt  allgemein  ge\vordenen  nominativs  bide  zu 
erklUren.  Das  ursprttngliche  verhältnis  ist  jedoch  noch  zu  erkennen 
in  den  stereotypen  ausdriicken  der  schriftsprache  bide  qojar  'wir 
zwei,  wir  beide'  aber  ba  burun  'wir  alle'.  Wie  das  wort  bide  ety- 
mologisen zu  erklären  ist,  kann  ich  nicht  entscheiden.  Vielleicht  ist 


1  3AXAP0BI,  rpaMMUTHKa  MaHbHKYpCK.  J13    §  86. 


Digitized  by  Google 


4 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII.a 


es  eine  zusammensetzung  von  bi  'ien'  nnd  *te  (*ta  od.  *ti)  gewesen, 
also  urspr.  'ich  und  dn'  od.  'ich  und  cr\  Fur  bi  -f-  ta  scheint  das  da- 
hurische  bida  und  biada 1  nnd  das  ordossische  pita  2  zu  sprechen, 
da  ja  in  diesen  dialekten  eine  verschiebung  e  >  a  nicht  vorsich- 
gegangen  ist,  aber  unsere  quellen,  Iwanowski  und  besonders  Mr. 
Souliä,  sind  nicht  zuverlässig.  Das  mandschurische  muso  und  das 
tiirkische  biz  '\vir'  liefern  auch  keinen  schliissel  zu  unserem  rätsel. 
Es  ist  daher  auch  denkbar,  dass  \\  ir  in  bide,  wie  in  ede  und  tede, 
eine  regelrechte  pluralbildung  auf  -d  nebst  einem  deraonstrativen  -e 
haben.  Wir  können  sehr  gut  bid-  « *mid-)  als  plural  zu  min- 
auffassen,  und  die  ebengenannten  mandschurischen  und  turkischen 
wörter  sprechen  auch  nicht  dagegen. 

Hiernach  können  wir  die  zwei  bisher  schwerverständlichen 
wörter  inu  und  anu  betrachten.  Sie  stehen  nach  einera  satzbeton- 
ten  worte  im  satzanfang  als  eine  art  verstärkung  und  können  mit 
'und',  'aber',  'dennoch'  u.  a.  ubersetzt  werden, 3  aber  in  einigen 
fällen  hat  man  durch  sie,  im  gegensatz  zu  dem  reflexiven  *-yan 
(*-Ycn)  ban,  gan,  yan  'suus',  ein  'ejus'  'cornm'  ausdrncken  \vollen. 4 
In  diesem  falle  muss  die  bedeutung  'ejus',  'eorum'  die  ursprungli- 
chere  sein.  Herr  Kotwicz  5  hat  in  seinen  Vorlesungen  so\vohl  inu 
als  anu  ganz  richtig  als  genitive  erklärt,  abor  ttber  den  unterschied 
zwischen  diesen  beiden  ist  man  nicht  ins  klare  gekommen.  Die 
mongoleu  selbst  erklären  oft,  es  sei  inu  nach  vordervokalischen 
und  anu  nach  hintervokalischen  \vörtern  zu  schreiben,  \vas  auch 
Kot\vicz  mit  einer  bez\veitelnden  bemerkung  envähnt,  ohne  sich 
bestimmt  dagegen  auszusprechen.  Vergleichen  wir  aber  jetzt  die 
genitive  minu  'mein'  :  manu  'unser',  Hinu  'dein'  :  tanu  'euer',  so 
gescllt  sich  zu  ihnen  ganz  ungezwungen  auch  inu  'ejus' :  anu  'eorum'. 
Dass  diese  bedeutuugsanalogie  richtig  ist,  ist  wohl  kaum  zu  be- 


1  A.  O.  HdahobckiJI,  Mandjurica  s.  42. 

2  G.  Soumä,  Klements  de  (irammaire  Mongole  {Dialecte  Ordosa)  s.  44. 

3  Sie  aind  also  keine  nominativendungen,  wie  Schmidt  annahm. 

*  Ganz  dieselbe  venvendung  haben  im  techeremissiBehen  die  suf- 
fixe  -ia  (-id)  pl.  -Sta  i-Std). 

*•  B.  Ä.  Kotbiiit,,  JIckuih  s.  09. 


Digitized  by  Google 


XXIII.3 


Cber  niongolische  pronomina. 


zweifeln.  *  Soviel  ich  aus  guten  mongolischen  texten  ersehen  habe, 
ist  die  verwendung  von  inu  und  anu  gerade  nach  diesem  bedeu- 
tungsuntorschied  geregelt;  nur  in  späteren  schriften  kommt  eine 
unsicherheit  vor,  die  die  mongolen  durch  falsche  regeln  vermehrt 
haben. 

Zu  inu  und  anu  kennt  die  sprache  keine  nominative.  Auf  die 
frage,  wie  sie  heisseu  mussten,  gehe  ich  darum  auch  nicht  ein.  Nur 
von  dem  akkusativ  zu  gen.  inu  \vird  später  die  rede  sein. 

Ehe  ich  auf  eine  erörterung  der  spätmongolischen  entwicke- 
lung  der  behandelten  genitive  ubergehe,  stellc  ich  noch  unsere 
bisherigen  resultate  tabellarisch  zusammen: 


1.  person 

2.  person 

3.  person 

sing. 

minu 

cinu 

inu 

plur. 

mana 

tanu 

anu 

Der  vokalwechsel  sing.  i  ~  plur.  a  zeigt,  dass  das  mongoli- 
sche  keine  so  starre,  imorganische  sprache  ist,  \vie  man  gewöhnlich 
annimmt,  sondern  auch  ein  wenig  von  dem  »organischen"  indoger- 
manisch-semitischen  vokal\vechsel  fiir  flexionszwecke  besitzt.  Be- 
sonders  zu  bemerken  ist,  dass  wir  hier  das  sicherste  und  älteste 
gut  der  mongolischen  sprache  vor  uns  haben  und  an  entlehnung 
durchaus  nicht  denken  können. 

Im  khalkhasslschen,  burjatischen  und  kalmtickischen  lauten 
die  genitive  minu,  cinu  und  inu  jetzt  mini  (kalm.  burj.  auch  mini); 
föini  (khalkh.  tsini,  kalm.  burj.  ttini,  Sini)]  khalkh.  -ni,  -tn,  burj. 
kalm.  in,  vi  Statt  des  -u  der  schriftsprache  haben  die  lebenden  mund- 
arten  also  einen  t-vokal;  dieselbe  endung  flnden  wir  auch  in  khal- 
khass.  RiDDmi  'unser',  %äni  'des  khans',  tsäfra  'des  tees',  wo  also 
die  endung  -t  und  analogisch  -m  verallgemeinert  worden  ist;  ebcnso 
im  burjatischen.  Die  genitive  manu,  tanu  lauten  aber  im  khalkh. 
manve,  f  anve,  die  auf  *manai  und  Hanat  zuruckgehen.  Die  endung 
*-at,  *-nat  haben  vvir  auch  im  kalm.  mana,  tänä,  ebenso  in  der  gan- 


*  Vgl.  mand8ch.  ini  'ejus'  pl.  öeni  eorum'  «  *tese-ni),  aiehe 
3AXAPOBI,  rpaMMarHKa  MaubH»ypcKaro  usuKa  s.  145. 


Digitized  by  Google 


G.  J.  Ramstkdt. 


xxrn,3 


zen  kalmuckischen  nominaldeklination:  %äna  'des  khans',  tunä  'jenes', 
&a'na  'des  tees'  u.  s.  w.  Nach  *manai,  Hanat  roöchte  raan  auch 
*anai  (>  khalkha  *an°e,  kalm.  *anä)  erwarten;  da  ein  solches  wort 
meines  wissens  aber  nicht  vorkommt,  ist  es  wahrscheinlich,  dass 
sing.  ini  das  plurale  *anai  gauz  verdrängt  hat,  d.  i.  dass  khalkh. 
-m  -n,  burj.  kalm.  -in  -M  in  keinem  iälle  aus  axra  entstanden  sein 
kann.  Dafur  zeugt  auch  die  Moghol-sprache,  z.  b.  geriUd  dotomini 
'in  dem  inneren  der  häuser'  «  dotona  ini). 

In  den  heutigen  dialekten  haben  wir  also  sing.  *mini  (kh. 
*mini),  *cini  (kh.  *Hnt),  *ini,  aber  plur.  *manai,  Hanoi.  Woher 
dieser  endungsunterschied  -i  ~  -ai,  \vährend  wir  in  der  schriftsprachc 
iiberall  ein  -u  finden?  Das  -u  als  genitivendung  bezeichnet  nach 
meinem  dafiirhalten  cinen  hintervokalischen  y-laut  \vie  es  auch 
sonst  der  fall  zu  sein  scheint,  z.  b.  gen.  un  (_  yn,  in)  neben 
jin  (=  Un);  akk.  ji  (=  $J)  neben  akk.  -f-  refl.  jugan  (=  ij-yan). 
Wenn  wir  -/  in  der  genitivendung  annehmen,  so  haben  wir  natOr- 
lich  eine  assimilierung  der  vokale  zu  konstatieren :  *mini  (aus  noch 
älterem  *»u'nm)  >  mini,  *tin\  «  Hiniri)  >  tsini,  *m/  «  *m/n) 
>  *mi.  In  den  a-vokalischen  pluralen  pronominen  mana  und  tanu 
(lies  mani,  tan\)  ist  aus  -/  ein  -ai  entstanden.  Hiermit  vergleiche 
man  die  entwickelung  i  (vor  folgendem  a)  >a,  ia,  SU  §  55.  Bei 
der  ent\vickelung  j  >  ai  (und  i  >  ei  im  kalmuckischen)  scheinen 
auch  andere  faktoren,  besonders  die  quautität  und  der  akzent2, 
mitge\virkt  zu  haben. 

Behandeln  wir  jetzt  die  ubrigeu  kasusformen  der  persönlichen 
pronomina: 


1  Vgl.  buruiigu  und  bura-qgi  'der  vorderete'  im  uiguriachen. 

2  Das  */  ist  hier  halblang  (*|<  */«)  und  akzentuiert  (*i:  oder  iy, 
dariiber  genauer  iu  einer  beabsichtigten  mongolischen  lautlehre. 


Singularis 


1.  person 


2.  person 


Akk.  namai 

Dat.     nadur,  nada 

Abi.  nadaoa 


Akk.  cimai 

Dat.  cimadur 

Abi.     oimaoa,  cima  aca 


Digitized  by  Google 


XXIU.3 


t)ber  mongoliache  pronotnina. 


7 


iDStr.  nada  bar  Instr.  oima  bar 

Kom.  nada  luga  Kom.  oima  luaa 

Pluralis 

Akk.  mani,  bideni  Akk.  tani 

Dat.  m  an  dur,  biden  dur  Dat.  tan  dur 

Abi.  m  an  aca,  biden  ece  Abi.  tan  aca 

Instr.  man  ijar,  bide  ber  Instr.  tan  Jjar 

Oom.  man  Inga,  bide  luge  Com.  tan  luga 


Beginnen  wir  mit  dem  stamme  oima-.  Wir  haben  hier  ein 
sekundäres  element  -ma  anznsetzen.  Im  khalkhassischen,  burjati- 
schen  und  kalmuckischen  lautet  dicses  wort  jetzt  rosp.  täama-, 
Sama-  und  Uoma-,  die  durch  eine  ganz  regelrechte  brechungs- 
erscheinung  aus  cima-  eutstanden  sind.  Dasselbe  ma  finden  wir  auch 
in  nama-,  akkusativ  namai,  was  wohl  ebeuso  aus  älterem  *nima  her- 
vorgegangen.  Die  orthographie  cima-  neben  nama-  braucht  uns  nicht 
abzuschrecken;  die  vokalbrechungen  sind  im  mongolischen  zu  ver- 
schiedenen  opochen  der  sprache  wieder  aufs  nene  eingetreten,  und 
hier  hat  das  o  in  cima  wahrscheinlich  auch  zur  beibehaltung  des 
älteren  i  mitgewirkt,  es  hat  sogar  in  vielen  dialekten  oft  aus  an- 
deren  vokalen  ein  i  geschaffen,  z.  b.  saraigol  (Potanin)  uuxau 
'weissT  aus  *ca-yan,  schriftsprachl.  cagan,  vgl.  schr.  ca-ji-qu  '\veiss 
werden  od.  sein',  ca-ji-da-m  *weisserde,  Zaidam';  kalm.  Uigin  'ku- 
myss'  aus  *ce-gen  vgl.  oe-ji-kö  'hell,  Weiss  werden',  ce-ji-dem,  kalm. 
tedyt  'ein  getränk  von  milch  und  wasser'  u.  a.  In  der  schrift- 
sprache  konnte  also  sehr  gut  cima-  neben  nama-  stehen,  obwohl 
beide  ganz  einerlei  gebildet  sind.  Das  vormongolische  *ni?na-  geht 
wieder  nach  zahlreichen  anderen  beispielen  zu  schliessen  (siehe  SU 
§  36)  auf  ein  noch  älteres  *mima-  zuruck.  Ob  *ti-ma  und  *mi-ma 
das  allerurspriinglichste  sind,  oder  ob  \vir  sie  auf  noch  ältere  *tin 
-f  ma,  *min  -\-  ma  od.  ähnl.  bringen  könneu,  ist  hier  von  keinor 
bedeutung.  Es  geniigt  uns,  dass  wir  neben  dem  stamme  min-  in 
gen.  minu,  und  *tin-  in  gen.  *tinu  (vgl.  man-u,  tan-n;  man-dur, 
tan-dur  u.  s.  w.)  auch  eine  stammbildung  *mima-t  Hima-  kennen 
gelernt  haben.    Dieser  stamm  kommt  regelrecht  nur  im  akkusativ 


Digitized  by  Google 


8 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII.» 


vor:  schriftspr.  namai,  cimai,  und  entsprechend  in  alien  späteren 
dialekten.  In  audereu  kasusformen  findet  er  sich  nur  von  dem 
worte  ci  'du':  dat.  cimadur,  abi.  cimaca,  instr.  cima  bar,  kom.  cima 
Inga;  diesen  kasusbilduugen  ebenburtig  sind:  burjat.  dat.  namada 
(seleng.  auch  näda  <  *nanda),  abi.  namäsa;  kalm.  abi.  namäs,  kom. 
namit  u.  s.  w.  Der  dativ  nadur  gebt  auf  *nandur  zurtick.  Es 
giebt  nämlich  viele  falle  in  der  sprache,  \vo  man  einen  alten  laut- 
schwund  (n  -f-  vokal  -f  n  >  n  4-  vokal)  konstatieren  kann ;  ich  brau- 
cbe  nur  gen.  qan  u  'des  khans'  neben  nom  un  'des  buches'  zu 
nennen.  Neben  dem  dativ  nadur  stand  ein  urspriinglich  lokatives 
nada,  und  von  diesem  letzteren  sind  alle  folgende  kasusformen  abi. 
nadaca,  instr.  nada  bar  kom.  nada  luga  analogisch  gebildet  (vgl. 
ger-te-ce,  etne-dece;  ga$ar  a-ca  u.  s.  w.).  Den  stamm  nan-  neben 
nama  haben  \vir  im  kalmuckischen:  abi.  nanäs,  instr.  nannr,  kom. 
nanlt  und  nach  diesen  neugebildet  oder  \viederhergestellt  dativ 
nanda  (vielleicht  auch  <  *namda).  \Vir  sehen  hier,  wie  neubildung 
auf  neubilduug  die  regelrechte  geschichtliche  entwickelnng  gaiiz 
unerkennbar  gemacht  haben.  Sclbst  der  »stamm"  *nan-  in  *nandur 
ist  \vohl  eine  neubildung  und  beruht,  soviel  ich  bis  jetzt  habe  ftuden 
können,  auf  einer  anlehnung  an  nama-;  nach  alien  regeln  sollte 
man  ja  *min-dur,  *minda  (—  mandschurisch  minde,  tiirk.  lok. 
men-de)  erwarten. 

\Vie  neben  nama-  ein  nan-  nana-,  steht  auch  neben  cima-  ein 
cin-,  cina-,  das  in  A<DM  belegt  ist:  dat.  rinadur  (?),  abi.  cinaca, 
und  noch  in  der  sprache  der  Mogholen  konnut  vor:  abi.  LUnäsa, 
instr.  tsinur,  kom.  t&inaU,  akk.-gen.  tiimi  (?  urspr.  gen.).  Nach 
alien  diesen  scheinbar  unregelmassigen  vertretungen  \\äre  ich 
geneigt  zu  schliessen,  dass  nama,  cima  urspriinglich  nur  im  akku- 
sativ  heimisch  waren  und  erst  später  durch  in  verschiedeuen  rich- 
tungen  gegangene  analogisierungen  auch  in  anderen  kasus  sesshaft 
geworden  sind,  besonders  der  stamm  cima  (vgl.  auch  turk.  men 
'ich'  aber  sey  'du').  In  der  Mogholsprache,  wo  akkusativ  und  ge- 
nitiv  zusammengefallen,  sind  akk.  namti,  tsamti  (neben  t*an*i)  jetzt 
auch  genitive;  z.  b.  namti  kötyn  =  köi(<-mi  'mein  sohn',  tsamti 
Jcömn  =  köum-tsin  'dein  sohn';  vergleiche,  \vas  die  variation  des 


Digitized  by  Google 


XX  111,3 


Hber  mon^olisrhe  pronomina. 


ausdrucks  betrifft,  franz.  moi  — me  'mich',  seh\vedisch  sig,  -s  (die 
passivendung)  'sich',  russ.  ceöa,  -ca  (reflexivendung)  'sich',  u.  a. 

Ein  meines  wissens  nur  von  JClo  in  seiner  verdienstvollen 
ausgabe  des  Siddhikiir  vorgeftthrtes  \vort  ist  sing.  ima  'er'  (auch 
ima  gurban  'sie  drei'  eig.  'er  drei'  wie  tere  gurban  'die  drei'),  das 
von  keinem  anderen  forscher  bisher  weder  gefunden  noch  ange- 
nommen  zu  sein  scheint.  Ieh  habe  fttr  meiue  person  keinen  grund 
die  richtigkeit  seiner  lesart  zu  bezweifeln,  ob\vohl  auch  ich  das 
wort  in  keiner  mundart  kenne.  Das  wort  ima  ist  seiner  bildung 
nach  rait  dem  stanime  nama  und  cinaa  zu  vergleichen  und  gehört 
als  nom.-akk.  zu  dem  stainme  *in-  gen.  inu  'ejus',  vgl.  mandsch. 
i  'is',  gen.  ini  'ejus'  akk.  imbe  'eum'.  Es  bleibt  nur  die  frage  zu 
beantworten:  woher  hat  der  kalmiickische  tibersetzer  oder  besser 
transskriptor  des  Siddhikiir  dieses  wort  ima  genommen,  aus  cinem 
\vest-  oder  eineni  ostmongolischen  dialekte? 

Uber  die  flexiou  der  plurale  ba  (dual.  bide),  ta  ist  nichts 
besonderes  zu  bemerken.  Die  obliqueu  kasus  siud  uberall,  \vie  es 
scheint,  regelrecht  vom  stainme  man-,  biden-  und  tan-  abgeleitet: 
z.  b.  akk.  mani,  bideni,  tani;  dat.  mandur,  bidendtir,  tandur, 
U.  s.  \v. 

Wie  in  den  tiirkischen  kommen  auch  in  den  mongolischeu 
dialekten  verschiedene  „doppelto  pluralformen"  vor,  z.  b  khU 
rioDdndr,  BiDtanutt,  BtDuit  'wir',  Vanvr  'Sie'  (zu  mehreren),  Moghol 
biddd  'wir',  täd  'Sie'  u.  a. 

Ehe  ich  die  persönlichen  pronomina  erledige,  will  ich  die  auf- 
merksamkeit  des  lesers  noch  darauf  lenkeu,  dass  schon  im  ältesten 
mongolisclieu  die  persönlichen  pronomina  im  nom.  bi,  ci,  ba,  bide, 
ta  und  im  gen.  minu,  ciim,  inu,  manu,  bidentl,  tanu,  anu  auch  enkli- 
tiseh  verwendet  vverdeu  (bi  iremui  bi,  minu  keilken  minu).  Die 
enklitische  verwendung  ist  ein  ausgangspunkt  fur  die  von  den  in 
akzentuierter  stellung  sich  findenden  formen  erheblich  ab\veichen- 
den  suffixaleu  dubletten  gewesen.  Im  kalm.  burj.  mogh.  und  khalkh.. 
ja  vvahrscheinlich  in  alien  mongolischen  dialekten  habeu  \vir  jetzt 
so\vohl  persönliche  (aus  dem  nom.)  als  auch  possessive  (aus  dem 
gen.)  suföxe,  die  jedoch  in  den  verschiedenen  dialekten  et\vas  ver- 
schiedeu  aussehen.    Die  nähere  aufzähluug  dieser  sultixe  in  ihrer 


Digitized  by  Google 


10 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII.3 


jetzigen  gestalt  gehört  der  dialektforschung  an;  ich  kann  auf  dieses 
interessante  und  fur  die  sprachwissenschaft  so  wichtige  thema  hier 
nicht  weiter  eingehen. 

II.  Die  demonstrativen  pronomina. 

Nom.  ene  'dieser';  'cr'  pl.  ede  edeger  'diese' 

tere  'jeuer,  der';  'er'     pl.  tede  tedeger  jene,  die';  'sie'. 

Das  verhältuis  zwischen  sing.  ene,  tere  einerseit  und  plur. 
ede,  tede  andererseits  wird  nur  erklärlich,  wenn  wir  in  dem  aus- 
lautenden  -e  eine  deiktische  partikel  annehmeu.  Zu  en-  pl.  ed- 
vergleiche  raan  naran  'sonne'  narad  'soimen'  und  zu  ter-  pl.  ted- 
z.  b.  ga3ar  'land'  pl.  o^ad  'länder'.  Wir  finden  also  hier  ganz 
regelrechte  verhältnisse.  Nach  meinem  dafurhalten  sind  die  aus- 
lautenden  vokale  in  en-e  ed-e,  ter-e  ted-e  als  halblang  und  ur- 
sprunglich  akzentuiert  zu  betrachten;  fur  en -(- e,  ed-j-e,  ter -(-e, 
ted  -f  e  spreeheu  ausser  den  khalkhassischen  me,  Vere  (nicht  ena, 
t  era)  auch  die  vou  dem  arabischen  sprachforscher  im  13.— 14:ten 
jahrhundert  aufgezcichueten  enei  und  tedei. 1  Wie  das  khalkhassi- 
sche  cnf  jr  'und  so  \veiter,  entl  'auf  dieser  seite',  feife  'auf  jener 
seite'  und  eo  'diese',  f  en  'jene'  zu  verstehen  sind,  wage  ich  nicht 
bestimmt  zu  sagen;  es  scheint,  als  hätten  \vir  hier  die  stämme  *en-, 
*tcr-,  *ed-,  *tad-  ohne  deiktisches  -e,  aber  \vahrscheiulicher  ist  doch, 
dass  hier  eine  stark  vorgeschrittene  apokopierung  stattgefundeu 
hat.    Uber  -ger  in  edeger,  tedeger  siehe  unter  jambar. 

Wir  sind  also  von  ene  und  tere  zu  *en-  und  *ter-  gekommen. 
Jedoch  diirfeu  \vir  vorläufig  auch  diese  nicht  als  primäre  stämme 
ausehen,  sonderu  nach  anderen  mit  diesen  zusammengehörendeu 
wörtern  zu  schliessen  sind  n  und  r  sekundäre  elemeute,  vgl.  r  in 
mandsch.  ere  'dieser'  nach  tere  'jener',  n  in  mogholisch  tenäyär 
Mamit'-  nach  cnäyar  'hiermit';  \\eiter  vielleicht  auch  schr.  tende 
'dort'  nach  ende  'hier'.  Souohl  n  \vie  r  kommen  in  der  schriftr 
sprache  nur  im  nominativ  vor;  alle  anderen  kasus  zeigen  einen 


1  Mejiopahckiö  A$M  s.  167. 


Digitized  by  Google 


xxur.3 


Cber  mongolisclio  pronominn. 


11 


besonderen  sekundären  stamm  auf  -gun :  gen.  e-gftnu,  te-gän-a,  dat. 
egOndär,  tegändur,  abi.  (besonders  zu  bemerken !)  egtince,  tegönoe, 1 
instr.  egun  yer,  tegfin  jjer,  kom.  egiin  lttge,  tegtln  luge.  Mit  egun 
und  tegtln  können  \vir  vergleichen  die  vvortpaare  e-diii  'soviel  (\vie 
hier)',  te-däi  'so  viel  (\vic  dort)';  e-isi  'hierher',  te-isi  'dorthin'; 
e-ji-ku  'hoe  modo  esse',  te-ji-kii  'eo  modo  esse'  und  die  daraus  ab- 
geleitoten  ejimu  'so  einer  wie  dieser',  tejimu  'so  einer  wie  jener' 
und  ejin  'hoe  modo',  tejin  'eo  modo';  weiter  eduge  'jetzt',  te3ye 
'damals'  u.  a.  Als  primäre  stämme  ergpben  sich  also  uur  *c-  und 
*te-,  \vozu  sieh  wohI  *cn-  und  *ten-  stellen,  \vie  z.  b.  *cin-  und  *tan- 
zu  *ci  Mu'  und  *ta  'ihr'.  Im  mogholischen  heisst  es  \virklieh  nom. 
te  'jener',  gen.-akk.  tenni,  dat.  tcndui  'jenem',  tendä  'dort',  abi. 
tenusa  'von  jenem',  instr.  tenäynr  'durch,  mit  jenem'.  Dasselbe  pri- 
märe te-  haben  wir  aueh  in  turkischen  dialekten,  z.  b.  im  koib.  tiyi 
'jener', a  vgl.  mong.  aliki  'weleher'  neben  ali  id.,  -ki  ist  dasselbe 
wie  in  miniki  'das  meinige',  endeki  'das  hiesige'.  Dagcgen  scheint 
der  „$tamm"  *c-  nieht  als  solcher  vorzukommen,  sondern  ist  immer 
erweitert:  Moghol  mu  gen.-akk.  enätii,  dat.  eminäni,  abi.  enänäsa, 
instr.  enäyur  (per  analogia  m  aueh  tenärär).  Daraus  kann  man 
vielleicht  eine  folgerung  ziehen,  zu  der  wir  abcr  aueh  auf  auderem 
wege  gelangen. 

Sehen  wir  jetzt  zu,  in  welcher  gestalt  sieh  die  alten  schrift- 
sprachlichen  stämme  egun-  und  tegön-  in  den  jetzigen  dialekten 
erhalten  haben.  Sie  ergeben  regelrecht  un-  und  tfai-.  Im  burjati- 
schen  haben  \vir  aueh  z.  b.  gen.  mnl  'dieses',  tmnl  'jenes',  aber  im 
kalm.  und  besonders  im  khalkhassischen  ist  un-  der  aualogiebildung 
enun-  geuichen,  weil  es  vielleicht  im  vergleich  mit  tiin-  zu  leieht 
befunden  wurde  und  sein  zusammenhang  mit  enc  nieht  mehr  fiihlbar 
genug  war.  Nach  dem  entstehen  des  emmi-,  kalm.  iin  un-  hat  man  im 
khalkhassischen  aueh  ein  Vcrmn-  und  im  kalm.  terun-,  tiiriin-,  Uinun- 


1  Die  ablativendung  ist  hier  die  älteste,  d.  h.  nur  ce;  belege  fiir 
die  richtigkeit  der  schreibart  egiince,  tegiince  haben  wir  z.  b.  bei  Mr- 
uorakski,  A«I»M  8.  113  ryH«ia  6aTy,  das  natiirlich  Nstärker)  als  jener* 
bedeutet. 

2  Radlokf,  Wbuch  111,  1353. 


Digitized  by  Google 


O.  J.  Ramstedt. 


XXIID 


z.  b.  khU  gen.  munii,  f  eriäni;  kalm.  akk.  iinfig,  tiinug.  lÄhnli- 
cherweise  hat  auch  das  mogholische  instr.  enäyär  od.  enaigär  ~ 
tenäyär  od.  tenätjgär.]  Aber  gexvöhnlicher  als  f  eriän-  und  Uinun- 
sind  doch  t'um  und  /tm,  die  lautgesetzlichen  verschiebungen  aus 
vorauszusetzendem  *te-yun-. 

Die  flexion  der  plurale  ede,  tede  (gen.  edenä,  tedenu,  dat. 
edendur,  tedendOr  u.  s.  \v.)  scheint  auf  den  ersten  blick  gegen 
die  analyse  cd  -f-  e,  ted  -f  zu  sprechen.  Dennoch  kann  der  um- 
stand,  dass  die  sprache  die  älteren  kasusformen,  etvva  gen.  *ed-Hn} 
*ted-un  (Moghol  tedi),  dat.  *cd-tur,  *ted-tiir  (Moghol  tettm)  einge- 
biisst  hat  und  nach  den  ublichen  mustern  (ci  —  cinu,  ta  ~  tanu)  bei 
der  flexion  von  dem  vorhandenem  nominativ  ausgegangen  ist,  die 
richtigkeit  der  obigen  ergebnisse  zweifelhaft  raachen.  Ähnliche 
analogisierungeu  sind  z.  b.  kalin.  gen.  terdnt  von  terc,  Moghol  gen. 
cniini,  pl.  noin.  enäd-  gen.  enädi,  dat.  cnättu  von  cnä  'dieser'.  In 
beinahe  alien  sprachen  der  \velt  kann  mau  diese  erscheinung  beob- 
achteu,  z.  b.  lätein,  isle  gon.  isfitts  (statt  is-tc  ~  ejus-te),  schvvedisch 
dt  nne  (dieser)  «  *den  -f  *e)  gen.  dennes,  finn.  tä-niä  'dieser'  gen. 
tä-män.  vgl.  essiv  tä-nä  u.  a. 

Wurzelver\vandt  mit  unseren  pronomineu  ene  und  tere  sind 
die  adverbiellen  inagai  'hierher,  diesseits*  und  cinagsi  'dorthin,  jen- 
seits'  nnd  die  adjektivischen  inatu  'diesseits  betindlich'  und  cinatu 
jenseits  befindlich',  die  offeubar  ein  ina-,  cina-  enthalten.  Hier 
haben  vvir  wieder  ein  beispiel  eines  ganz  unmongolischen  vokal- 
\\eehsels;  der  grund  dazu  ist  wohl  dariu  zu  suehen,  dass  vvir  es 
hier  vvahi-scheinJich  mit  eiuer  \vortzusammensetzung  zu  tun  haben, 
also  et\va:  H  -\-  na  und  */»  -f-  na  fur  *c  -\-  na  +  na- 1  Aber 

die  sache  ist  hiermit  doch  noch  nicht  klar  gemacht.  Die  in  den 
gesprochenen  dialekten  bekannten  entspre(;heuden  vvörter  lauten 
nämlith  kalm.  nä  ~  isä,  kalm.  khalkh.  nä.ii  ~  tsääi,  khalkh.  nänu  ~~ 

1  Hiermit  kann  man  vielleicht  zusammenstellen  die  wörter  (junan 
'dreijährig'  und  dunen  'vierjährig*  mit  ihren  femininen  formen  guna- 
3in,  dune3in,  vgl.  gu-rban,  du-rben;  gu-tugar,  dä-töger.  In  ähnli- 
cher  vveise  fasse  ich  auch  Moghol  munattu  'hierher'  neben  munda 
'hier'  auf. 


Digitized  by  Google 


XXI  11.3 


0ber  mongolische  pronomina. 


13 


ts'änv,  kalm.  näry  ~  tsärn,  welche  also  die  stftmme  nä-  und  tsä- 
darbieten.  Diese  stämme  siud  aber  keine  lautgesetzlichen  entwickelun- 
gen  von  schr.  ina-  und  oina-.  Man  sollte  envarten  *na  «  *ina) 
~*  cina.  Es  ist  klar,  dass  hier  wegen  der  gegensätzlichkeit  in  der 
bedeutung  die  anzahl  der  silben  gleich  gemacht  und  die  laut- 
geschichtliche  entwickelung  vollkommen  unbeachtet  gelasseu  worden 
ist.  Die  entstehuug  der  stlimme  nä-  und  teä-  ist  also  ganz  dun- 
kel.  Ob  nach  lautgesetzlichem  {inaya  >  *inä  »  nä  das  demselben 
parallele  tsä  eine  analogie  ist,  oder  vielleieht  umgekehrt  tsä  «  *caya 
<  *ciya)  das  nä  hervorgerufcn  hat,  bleibt  wohl  fur  immer  eiu  rät- 
sel.  Jedenfalls  sind  nä-  und  tsä-  schon  alten  datums,  da  sie  sovvohl 
im  khalkhassischen,  \vie  im  burjatischen  und  auch  im  kalmtiekischen 
vorkommen,  und  zwar  in  den  verschiedensten  kasusflexionsfonnen : 
kalm.  prosekutiv  näyur  ~  tsäyiir,  ablativ  näyas  ~  tsäyäs,  adj.  nätkt 
~  tsätkt. 

Betrachten  wir  aber  noch  einmal  alle  diese  unregelmässigen 
vertretungen  et\vas  näher:  1)  Moghol  gen.  enä-ni  —  tenni  «  *te-ni), 
dat.  enän-dxu  ten-diu,  2)  khalkh.  eniuni  ~  tuini,  dat.  entunt  ~  fmit, 
3)  kaira,  iinfine  ~  tnm,  dat.  iiniind  ~  tiind  und  4)  in  alien  dialek- 
ten  ausser  dem  der  schrift  nä-  ~-  tsä,  5)  khll  etj-g^nä  aber  te-genä 
(siehe  unten).  Diese  unregelmässigkeiten  sehen  ja  zie,mlich  regel- 
raässig  aus,  d.  h.  statt  *e-  und  *te-  hat  man  vielleieht  ursprunglich 
ein  *cn(e)-  und  *tc-  (inie)-  ~  ti-)  gehabt.  Ob  dem  vvirklich  so  ge- 
wesen,  ist  unmöglich  mit  bestimmheit  zu  sagen,  denn  wir  stossen 
hier  uberall  anf  die  aller  lautgeschichtlichen  forschung  den  boden 
unter  den  fiisscn  wegnehmende  analogie,  die  gerade  hier  immer 
am  stärksten  arbeitet.  Ks  ergiebt  sich  also,  dass  wir  die  möglich- 
keit  eines  primären  stammes  *cn-  (mit  wurzelhaftem  n)  zugeben 
nitissen  und  damit  auch  eines  wurzelzusammenhangs  zwischen  inu 
'ejus',  anu  'eorum',  ene  'dieser'  und  nä-  'diesseits',  \vomit  wir  na- 
tiirlich  aus  dem  mongolischen  doch  keine  indogermanische  sprache 
machen  wollen. 

Zu  den  demonstrativen  pronominen  zählt  man  bisweilen  auch 
das  wort  mön  (kalin,  men,  min,  mogh.  mun-)  'gerade  der,  das; 
eben;  gewiss'.  Zngleich  erwähne  ich  auch  das  schriftmong.  ele 
(neumong.  -/)  'gerade',  lat.  'quidem',  gr.         Sie  srheineu  mit  den 


Digitized  by  Google 


14 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII,s 


turkischen  bu  ~  mun  und  -l  in  kirg.  oi,  biä,  Soi  identisch  zu  sein. 
Das  khalkhassische  mBo  'sogleich'  ist  wohl  *möde  (dat.  pl.?),  das 
bnrjatische  mono  'jetzt'  ist  *mön  -f  e  (dat.  sing.),  und  fur  \vurzel- 
venvandt  halte  ich  noch  mä!,  ma!,  mene!  und  auch  kirg.  u.  a. 
dial.  mene!  mä!  'botl,  bosbmh,  Ha!',  vgl.  finn.  se!  pl.  schlcää!  mit 
se  'der'. 

Das  bejahende  'so'  od.  'ja'  wird  im  mongolischen  wie  in  vie- 
len  anderen  sprachen  u.  a.  durch  wörter  pronominaler  herkunft 
ausgedriickt  (vgl.  deutsch  'so',  finn.  niin,  russ.  maxb).  Das  khal- 
khassische Ja"  heisst  fima  «*tejhnu),  t'l[  «Hejin)  oder  »i'y 
«*mön  mit  infigierter  verstärkung,  SU  §  49),  das  kalm.  men 
«  *mö*n)  oder  «?  (<  *tni  -f-  verstärkung)  n.  s.  w.  »Sehr  oit  wird 
Ja*'  aber  auch  durch  von  den  demonstrativen  gebildete  verba  in 
geeigneter  tempusform  zum  ausdruck  gebracht.  Diese  verba  sind 
eji-kti  und  teji-kil,  khU  ixa,  tK~i%a,  kalm.  ite,  tik»  und  die  alten  zu- 
sammensetzuugen  khU  etj(/dx>i,  t'ex^  (<  Vegd%a  SU  §  51,  s.  43),  kalm. 
tehkö.  Diese  demonstrativeu  verba  \verden  wir  später  zusammen 
mit  ähnlichen  interrogativen  verben  besprechen. 


III.  Pronomina  interrogativa  &  indefinita. 

1.  ken  'wer'  (von  personen),  gen.  ken  ii  'wcssen',  u.  s.  \v.,  pl. 
ked  '\velche' 

2.  jagun  '\vas,  welches  (von  dingen)',  gen.  jagun  u  'vvessen'; 
jaguma  'et\vas\  gen.  jaguman  u 

3.  ali  '\velcher  (unter  bestimmteu)',  gen.  alin  u;  auch  aliki  id., 
gen.  alikin  u;  ali  ba  'jeder'  (adj.) 

4.  jambar  '\vas  fur  einer,  ein  wie  beschaffener'  (nur  als  adj.) 

Von  diesen  ist  sing.  ken,  pl.  ked  in  jeder  beziehung  regel- 
recht  und  eine  gutc  stutze  fur  die  richtigkeit  unserer  analyse  von 
ene  und  ede  in  *en  -f-  e  und  *ed  -f-  e.  Weder  iiber  seine  flexion  in 
der  schriftspraehe  noch  seine  vertretung  in  den  neuen  dialekten  Lst 
etwas  zu  bemerken. 

Aber  ausser  den  in  den  grammatiken  aufgezählten  pronominen 
ist  hier  noch  zu  nennen  ein  cbenfalls  interrogatives  pronomen  jan, 


Digitized  by  Google 


xxin.3 


ttber  mongolische  pronomina. 


15 


das  in  der  verbindung  ken  jan  'der  eine  und  der  andere;  wer  es 
auch  sei'  im  kalmöckischen  sehr  allgemein  ist. 1  Beide  teile  dieser 
znsammensetzung  \verden  flektiert,  also  gen.  kentjanä,  dat.  kendjand 
u.  s.  w.  Derselben  art  sind  die  wortverbindungen  kezi  jazä  'wann 
es  auch  sei'  'dann  und  wann',  kedu  jadu  'so  und  so  viel',  und,  ob- 
gleicb  der  erste  teil  von  einer  anderen  wurzel  stanimt,  x«  jä  hie 
und  da', 2  %a~rn  järtj  oder  xmnäry  jamärn  'hierher  und  dorthin'. 
Die  sprache  besitzt  also  neben  ken  (pl.  ked)  auch  ein  jan  (pl.  *jad, 
nnbelegt),  und  \vie  wir  aus  ken,  ked,  kedtti,  ke3*je,  ker,  keli  eine 
vvurzel  *ke~,  aus  en-,  ed-,  egfin-,  edtige,  ediii  ein  *e-,  aus  ten-de, 
ted-,  tegun-,  tegjje,  tedui  ein  *ie-  zu  abstrahieren  berechtigt  sind, 
so  durfen  wir  auch  jan,  jazä,  jadu,  jä,  jän}  ein  interrogatives  *ja- 
entnchmen.  Weun  wir  jetet  das  allbekannte  fragende  jagun  (>  jun) 
herbeiziehen,  föllt  es  sogleich  in  die  augen,  dass  dasselbe  mit 
e-giin-  (>  un)  und  te-gfln  (>  tiin)  auf  gleicher  stufe  steht  und 
eine  sekundäre  stammbildung  mit  einem  suffixe  -gun  (-gun)  sein 
muss. 

Zugleich  envähne  ich  auch,  dass  es  neben  *ke-  und  *ja-  noch  ein 
drittes  interrogatives,  nur  lokalitäten  bezeichnendes  qa-  giebt.  Die- 
ses  haben  wir  in  den  eben  envähnten  kalm.  %a  W  «  *qa-ya  dat.), 
%<*>'>}  «  *qa-Yarun)  'wohin',  *äywr  Velchen  weg'  (prosekutivisch), 
khU  xänv  'wo'  (vgl.  nänv,  tsanv),  xäeh  'wohin'  (vgl.  näeSt,  tsätst) 
und  in  erweiterter  gestalt  in  schr.  qamiga  od.  qamjja,  kalm.  ^amä 
'\vo,  \vohin'  mit  den  daraus  gebildeten  xam^rn  Vohin',  xam^Y^s 
'woher',  xflmäyör  Velchen  weg'.  Das  mogholische  hat  fyana  mit 
kurzem  ka-,  Siehe  hierzu  turk.  qan-  Radlopp  Wbuch  II,  100!  und 
vergleiche  qa--~qan-  mit  ja-  ~  jan-,  ke- ^>  ken-  u.  s.  w. 

Ganz  rätselhaft  sieht  jem  'was'  der  Moghol-sprache  aus. 
Die  lautverhältnisse  dieser  sprache  sind,  soviel  ich  gefunden  habe, 
im  allgemeinen  sehr  einfach  und  durchsichtig;  ich  kann  aus  jeni 
akk.  jetnsi  (?  eigentlich  genitiv)  instrura.  jemär  nur  ein  älteres 
*jani  rekonstruieren.    Dass  ein  solches  altmongolisches  pronomen 


1  Z.  b.  in  dem  sprichwort  kerin  kun  ken  jan  uyf  'steppenleute 
haben  kein  „der"  und  „derw'  d.  h.  'auf  der  steppe  sind  alle  gleich'. 
3  Dieae  verbindung  wird  in  den  wörterbiichern  erwähnt. 


Digitized  by  Google 


16  G.  J.  Ramstedt.  XXIII.s 

existiert  h  at,  ist  mir  aus  mehreren  griinden  sehr  wahrscheinlich. 
Ich  sehe  dies  jam  auch  im  \vorte  jambar  'was  fur  einer',  wo  ich  -bar 
mit  ber  in  bi  ber  'ich'  oi  ber  'du'  und  mit  -ger  in  edeger  und 
todeger  identifiziere.  Vieileicht  hat  dies  -bar  auch  etwas  mit  der 
instrnmentalendnng  bar,  yar,  -gar  (ber,  yer,  -ger)  d.  h.  urspr.  *~yar 
gemein.  Nur  so  erklärt  sich  das  lange  a  in  khU  jamär,  kai  m. 
janiärn,  die  \vie  ein  instrumental  von  jam  aussehen  (vgl.  Moghol 
jemur  Vie'),  aber  zu  dem  schriftsprachlicheu  jambar  nicht  gut 
stimmen;  vgl.  schr.  iinenger  statt  oder  nehen  unen  yer  u.  a. 

Es  streitet  wohl  jetzt  gcgen  die  allgemeineu  regelu  fur  den 
gebraueh  der  kasus,  dass  der  instrumental  statt  des  nominativs  als 
subjektkasus  oder  als  attributkasus  steht,  aber  es  ist  dennoch,  be- 
sonders  bei  pronomina  nichts  unmögliches.  Es  kann  sich  um  einem 
archaismus  handein,  der  augenscheinlich  mit  dem  in  einigen  tiber- 
setzungen  anzutrefFenden  tibetizismus  (instrum.  als  subjektkasus) 
nichts  zu  schaffen  hat.  Es  kommen  ja  in  vielen  sprachen  gauz 
ähnliche  sporadische  fälle  vor,  z.  b.  sclnvedisch  hvem  'wer\  eigentlich 
dativ  von  ho  (vgl.  engl.  who  dat.  -tehoni,  deutsch  wer  dat.  wem).  Das 
mogh.  jeni  <  *jam  gehört  wohl  zu  jan,  und  beider  verhältnis  zu 
einander  ähnelt  dem  verhältnis  zuischen  ttirk.  kim  «  *kem)  und 
mong.  ken. '  Der  akk.-gen.  jenin  scheint  aus  cinem  *jama-  herzu- 
leiten  zu  sein  (vgl.  ?ianm,  ttamri).  Das  primäre  *ja-  haben  \vir 
auch  im  mandschurischon  ja  '\vas';  vgl.  ken  jan  mit  mandschur. 
ja-ja  und  ve-ja,  lat.  quis-quis,  fiim.  jo-ku  (gen.  jon-kun)  u.  a.  War- 
um  *jan  gen.  *janin  nicht  nan  gen.  nani  gevvorden  ist.  wie  man 
nach  anderen  ähnlichen  «issimilationen  er\varten  möchte,  ist  schwer 
zu  sagen,  da  die  hierhergehörenden  lautgesetze  noch  nicht  erforscht 
sind;  jedenfalls  ist  es  kaum  zu  ge\vagt  mit  *ja-,  *ja-ma-  das  ttir- 
kisch-tatarisehe  ne  (gen.  nenitj)  '\vas',  nrme  'etwas'  zu  identinzieren. 

Mit  dem  sekundären  -ma  ist  noch  von  ja-gun  ein  jaguma  'et- 
\vas'  gebildet.  Ich  muss  hier  auf  das  bestimmteste  gegen  die  land- 
läufige  meinung  opponieren,  als  sei  dieses  wort  ein  konkretes  sub- 
stantivum  mit  der  berientung  ,,dingM.    Man  hat  keinon  grund  z.  b. 

1  Hr  Rudnknv  hat  mich  auf  ein  kalmiickisches  wort  kemfr  'wenn' 
( =  schr.  ker  be)  aufmerksam  gemacht.  Dieses  kemrr  (instr.)  zeigt  nna 
den  stamm  kein-. 


Digitized  by  Google 


XXII  1,3 


tTber  mongolische  pronomina. 


17 


sajin  jaguma  als  „ein  gutes  ding"  zu  ubersetzen,  es  bedeutet  'etwas 
gutes'  und  ist,  was  die  \vortstellung  betritft,  mit  sajin  bäri  'alles 
gutes'  in  eine  linie  zn  stellen. 

Ohne  weitere  venvandten  steht  in  der  sprache  das  wort  ali 
'\velcher  (von  gegebenen)'  da.  Ich  kann  es  nnr  mit  mandsch.  ai 
'\velcher'  vergleichen,  obwohl  allerdings  ein  beträchtlicher  bedeu- 
tungsunterschied  zwischen  ihnen  besteht.  Anf  ein  deutet 
z.  b.  mong.  mollan  'stumpf  (A<1>M.  s.  116)  —  mandsch.  mojö  'stumpf, 
mong.  oliqu  neben  ojoqu  'fliehen';  schr.  gulir  ~~  kalm.  yujr  'meni', 
schr.  kölerekii  'schwitzen'  ~  kalm.  köjfko  'schwitzen'  n.  a. 

In  ali  ba  '\ver  es  auch  sei.  jeder'  haben  \vir  das  tiberhaupt 
spurlos  geschwundene  ba  'auch';  vgl.  finn.  ku-kin,  lat.  quis-que. 
Wahrscheinlich  ist  auch  kerbe  als  ker  be  '\venn  auch'  aufzufassen. 
Ich  möchte  glauben,  dass  das  mong.  ba  'und'  mit  dem  mandschuri- 
schen  be  zu  identifizieren  ist,  vgl.  mandsch.  jabuci  =  Venn  er  geht' 
=  finn.  'jos  kävisi'  mit  mandsch.  jabuci-be  =  *wenn  er  auch  geht' 
=  finn.  'jos  kävisi- k  in'. 

Jetzt  noch  ein  \vort  tiber  die  fur  indoeuropäer  und  finno- 
ugrier  so  befremdendeu  pronomen-verba  ejikö,  kalm.  tkd>  khU 
'dieses  sein'  od.  'dieses  machon',  tejiku,  kalm.  tiko,  khU  fix-i 
'jenes  sein'  od.  'jenes  tun'  uud  khU  jäxv  <  *jaji-qu  'was  sein', 
Vas  machen'.  Faktitive  ableitungen  von  diesen  sind  z.  b.  khU 
~l<JdXa  so  machen  lassen'  und  julyoxP  was  211  machen  befehlen'. 
Durch  komposition  entstanden  sind  khU  etigoxa  Mies  machen'  < 
*en-  'dieses'  +  ge-kii  'sagen,  meinen'  «  *  ge-kii,  schr.  gemekä  *), 
burj.  tetjgexe  'jenes  machen'  <  *ten-,  analogisch  nach  en-  +  ge-kii, 
khU  texa  (stamm  t'egd-\  kalm.  tekkd  (stamm  teg-)  <  *te-  'jenes'  -f 
ge-kii,  schr.  jaaakimui  <  *jä-  (analogisch  statt  *ja-)  -J-  kimui  'macht', 
kalm.  juynt  <  *jä-  (fur  *ja-)  -h  ge-kii  'sagen'  und  khU  x^^}Xv 
Vohin  gehen',  xäftifmR  'wo  geht  er  hin'  <  *qä-  (=  qaya  dat.)  '\vo- 
hin'  +  eciku  'gehen'  und  zahlreiche  andere  in  anderen  dialekten. 

1  Mit  vielen  Urga-mongolen  lese  ich  gemeku,  nicht  kemeku  wie 
die  kalmticken,  und  wie  es  in  alien  unseren  grammatiken  steht.  Das 
kalmiickische  ge-gtd  (konv.  perf.)  deutet  auf  urspriingl.  *gerje'-  wie 
kun  'mensch',  schrift.  ktLmun  auf  *kuttu-n.  Diese  zwei  ausnahmen 
sind  also  auch  schon  erklärlich,  vgl.  SU  §  61  s.  52. 

2 


Digitized  by  Google 


18 


G.  J.  JRAM8TEDT. 


XXIII,» 


Die  meines  wissens  nicht  weiter  zu  analysierenden  qjikii,  tejiku, 
*jajiqu  hat  man  unrichtigerweise  aus  egin  kiku,  teoin  kiku,  jagun 
kiku  herleiten  wollen,  ohne  einzusehen,  dass  ojin  und  tcgin  gerade 
die  modalen  konverba  von  den  zu  erklärenden  wörtern  sind,  and 
dass  jagun  kiku  jö-,  nicht  ^a-  ergeben  mass.  Ich  möchte  jetzt 
weder  gomekn  'sagen'  noch  kiku  'machen'  in  diesen  wörtern 
suchen,  weil  ja  in  der  schriftsprache  egiku,  ejin  gemekd  and 
ejin  kiku  neben  einander  bestehen  und  wohl  auch  in  dieselbe  zeit 
gebören.  Ist  es  doch  wunschenswert  eine  etymologie  fiir  sie  zu 
finden,  so  kann  ich  sie  nur  unter  die  sehr  gewöhnlichen  und  offen- 
bar  sebr  alten  auf  -ji-  endenden  verba  einreihen,  da  ja  diese  uber- 
haupt  ganz  ähnlich  aus  nominalstämmen  gebildet  sind  z.  b.  ca-ji-qu 
'weiss  sein',  ula-ji-qu  'rot  sein',  ge-ji-ku  'hell  \verden'  u.  a.  (vgl.  ca- 
9 an,  ula-gan,  ge-gen). 


Meine  beiträge  zur  kenntnis  und  zum  verständnis  der  prono- 
mina  sind  hiermit  zu  ende.  Das  tbema  ist  eins  von  den  interes- 
santesten  und  \väre  eigentlich  einer  eingehenderen  behandlung  wert. 
Doch  ist  das  jetzige  material  noch  zu  gering,  —  ich  brauche  nur 
darauf  hinzudeuten,  dass  wir  bisher  auch  das  wort  ba  'wir'  im 
mongolischen  nicht  gekannt  haben,  —  und  die  wissenschaftliche 
behandlung  der  mongolischen  sprache  hat  noch  keine  festen  spuren, 
denen  sie  folgen  könnte.  vveshalb  ich  auch  nicht  zu  eilig  voranschreiten 
kann.  Ich  kann  aber  nicht  umhin  die  grosse  ähnlichkeit  der  mongoli- 
schen (und  tiirkiscb.cn)  pronomina  mit  denen  der  indocuropäischen  und 
finnischen  sprachen  zu  verschweigen,  eine  ähnlichkeit,  die  nicht  nur 
die  „wurzeln",  sondern  auch  die  flexion  zu  umfassen  scheint  (ygl. 
z.  b.  mong.  akk.  *mima-  *tima-  *ima,  flnn.  akk.  milma  'mich', 
siima  <  *ti  -f-  ?  'dich'  (ubrigens  unerklärlich) ;  finn.  akk.  sing.  -n 
<  *-m,  tscheremissisch  -m,  indogerm.  akk.  sing.  *-wi,  pl.  *  m-s). 

Nachtrag. 

Die  possessivsuffixe  der  turkischen  dialekte  haben  offenbar 
eine  entvvickelung  derselben  art  durchgemacht  wie  die  der  neu- 


Digitized  by  Google 


XXIU.s 


tfber  mongolischo  pronomina. 


19 


raongolischen  mundarten.  Dunkel  ist  nur  die  geschichte  der  suf- 
fiie  fUr  die  dritte  person. 

Bekanntlich  bedeutet  das  tlirkische  ayalary  entweder  'seni- 
ores  ejus'  oder  'senior  eorum'  oder  noch  'seniores  eorum'. 
Das  plnralzeichen  -lar-  kann  sowohl  die  mehrzahl  der  besitzer  als 
aueh  die  der  besessenen  gegenstände  bezeichnen.  Hier  kann  a  priori 
nur  eine  bedeutnng  die  urspriingliche  sein,  aber  velche? 

Bemerkenswert  ist  Orkhon  nominativ  aty  'equus  ejus',  akku- 
sativ  atin  'equum  ejus',  aber  osm.  aty  'equus  ejus',  akk.  atyny 
'equnm  ejus'.  Da  ja  der  akkusativ  ursprunglich  die  endung  -y,  -i 
«  *y)  gehabt  hat  —  mong.  -i  (nach  konsonanten),  -ji  (nach  voka- 
len)  — ,  ist  Orkhon  akk.  atin  =  aty  +  yn  und  osm.  akk.  at-yn  +  y 
und  das  possessivsuffix  in  beiden  sprachen  noch  teilweise  -yn.  Das 
cuv.  suffix  -6  weist  auf  einen  vordervokal  hin,  also  urspr.  *in: 
vgl.  Gronbech,  Forstudier  til  turkisk  lydhistorie,  Kobenhavn  1902, 
s.  20.  Das  jakutische  hat  auch  noch  -yn  'ejus',  aber  ausserdem  mit 
derselben  bedeutung  auch  ein  -a.  Der  fonnenunterschied  beruht  wohl 
auf  einem  ursprunglichen  bedeutungsunterschied,  der  gerade  in  der- 
selben weise  verwischt  worden  ist  wie  in  ayalary.  Suchen  wir  einen 
hintergrund  flir  diesen  wechsel  -yn  ~  -a,  so  ergiebt  sich  die  paral- 
lele  altmong.  morin  inu  'equus  ejus'  und  morin  anu  'equus  eorum', 
neumong.  unterschiedslos  khU  niöryn,  kalm.  mör-y'  'equus  (equi) 
ejus'  od.  'equus  (equi)  eorum'  von  selbst.  Unter  der  annahme  eines 
etymologischen  zusammenhanges  zwischen  den  turkischen  und  mon- 
golischen  suffixen  haben  wir  also  -y,  -yn  in  at-y  {at-yn)  —  inu  (ini, 
in,  n)  und  a  in  jak.  bas-a  -  anu  (an,  n,  nä). 

Können  wir  vielleicht  auch  die  reste  der  ehemaligen  'equi 
ejus'  und  'equi  eorum'  wiederfinden? 

Die  jetzigen  turkischen  sprachen  zeigen  einen  regelmässigen 
wechsel  (ob  dies  wirklich  in  alien  dialekten  eine  genau  konstatierte 
tatsache  ist,  weiss  ich  nicht) :  nach  konsonanten  -y  ~  nach  voka- 
len  -sy  (dial.  -ry).  Die  endung  sy  kann,  so  viel  ich  sehe,  nicht 
als  das  urspriingliche  corpus  angenommen  werden,  da  ja  ein  aus- 
fall  des  -s-  nach  konsonanten  durch  keine  phonetischen  regeln  be- 
dingt  ist.  Es  kann  also  -sy  als  -s  +  y  und  -s-  als  irgendwoher 
mitgenommen  angesehen  werden.  Das  jakutische  hat  -tyn  und  -ta, 


Digitized  by  Google 


20 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII,» 


die  aus  älteren  *-d-yn  und  *-d-a  stammen.  Das  mongolische  hat, 
ausser  anderen,  als  pluralzeichen  -a  (Moghol  -z)  ~t,  d  « *-n$, 
*-rs,  *-ls),  fiir  \velche  alte  endung  ich  auch  eiuige  spärliche,  aber 
dennoch  ziemlich  sichere  belege  im  ttirkischen  gefonden  zu  haben 
glaube  [zs  b.  biz  'wir\  sk  'ihr';  alt.  Myiis  'brust',  osm.  göte,  göjs 
'brust'  <  *gögiis  <  *kökiis,  vgl.  mong.  köktt  'zitze',  pl.  kökös  {HöMz) 
'brtiste'].  Kurz  und  gut:  ich  stelle  die  frage  auf,  ob  nicht  osm. 
aya-s-y  =  'senior es  ejus'  (jak.  aya-t-yn  =  'patres  ejus')  and  jak. 
aya-t-a  =  'patres  eorum'  sind.  aya-lanj,  von  dem  ich  ausging,  ist 
demnach  anch  ein  'senior  e  s  ejus'  und  mit  mong.  aqa-nar  inu  identisch. 

Um  die  grosse  kuhnheit  dieser  hypothese  vor  dem  leser  ein 
wenig  herabzudrticken,  will  ich,  ausser  auf  die  verschiedenen  be- 
deutuugen  des  typus  ayala-ry  und  auf  die  der  mongolischeu  inu 
und  anu,  anch  auf  die  in  semasiologischer  hinsicht  ganz  parallelen 
verhältnisse  im  mordwinischen  und  im  finnischen  himveisen.  Dr.  H. 
Paasonens  deutungen  der  mordxvinischen  possessivsuffixe  sind  un- 
zweifelhaft  richtig  (Mordwinische  lautlehre,  Memoires  de  la  Society 
Finno-ougrienne  XXII  s.  120  f.)  und  auch  durch  die  finnischen 
suffixe  (z.  b.  -san  urspr.  'ejns',  -nsa  urspr.  'eorum',  jetzt  aber 
imnsä  'pater  (patres)  ejus'  od.  'pater  (patres)  eorum')  bestätigt. 
Auf  eine  weitere  begriindung  meiner  hypothese  verzichte  ich,  und 
\vill  zum  schluss  nur  sagcn,  dass  ich  der  äusserst  bequemen,  aber 
endlosen  „vielsilbenteorieu  dr.  Gronbechs,  wonach  -sy,  -y,  -tyn,  -ta 
aus  *-taiy  (warum  nicht  *-ta(yn?),  taS  'stein',  Juv.  cul  aus  *ta(aS 
(vgl.  mong.  dlagun  'stein'  aus  *tila-\  qan  'blut',  cuv.  jun  aus  *qa{an 
(vgl.  mong.  qana-  'aderlassen'  <  *qan-na  <  *qan-la-)  u.  s.  w.  er- 
klärt  werden,  kein  vertrauen  schenken  kaun.  Bessere  kenntnisse 
des  mongolischeu  hätten  ihm  sogleich  das  fehlerhafte  solchen  ety- 
mologisierens  gezeigt.  Ceterum  censeo:  Weun  man  in  die  ttirki- 
sche  (besonders  noch  vorturkischc)  lautgeschichte  tiefer  eindringen 
will,  muss  man  ausser  den  ttirkischen  auch  die  mongolischen  dia- 
lekte  vor  augen  haben. 


Digitized  by  Google 


Digitized  by  Google 


Mogholica. 

Beiträge  zur  kenntnis  der  moghol-spracbe  in  Afghanistan. 

Von 

Gh  J.  Ramstedt. 


Bei  der  veröffeutlichung  der  nachfolgenden  unausgereiften  stu- 
dien  muss  ieh  einige  worte  vorausschicken. 

Nachdem  ich  H.  C.  v.  n.  Gabelkntz'  anmerkungen  .Ueber  die 
Sprache  der  Hazäras  uiid  Aimaks"  (Zeitschrift  der  Deutsch-Morgen- 
ländischen  GteselLschaft  B.  XX  s.  326  fg.  u.  612  fg.)  kennen  gelernt 
hatte,  suchte  ieh  vergebens  nach  weiteren  nachriehten  in  der  neueren 
literatur.  Es  kam  mir  dann  der  gedanke,  dass  die  kleinen  gebirgs- 
stämme,  die  noch  zu  Leech's  zeiten  mongolisch  sprachen,  vielleicht 
jetzt  scbon  ganz  iranisiert  sein  könnten.  Was  sich  bis  auf  unsere  tage 
herab  gerettet,  milsse  darum  baldigst  geborgen  werden.  Die  grosse 
bedeutung  der  moghol-aimaks  fflr  die  mongolische  forschung  öber- 
haupt  und  besonders  ftir  eine  kfiuftige  erforschiuig  der  mongolischen 
spraehgeschichte  ist  ohne  weiteres  klar.  Die  aimaks  oder,  wie 
sie  sich  selbst  uennen,  die  moghols,  sind  ja  ein  liberbleibsel  der 
alten  eroberer  Irans,  der  grossmongolen,  und  zugleich  das  ver- 
schxvundene  heer  von  Tschagatais  enkel  Nukodar,  nach  dessen  schick- 
sal  Tschingis-Khans  epigonen  in  der  Mongolei  oft  heute  noen  fra- 
gen.  Sie  sind  ja  in  sprachlicher  hinsicht  der  einzige  zweigt  der 
vollkommen  abgesondert  gelebt  und  von  den  neinnongolischen  um- 


Digitized  by  Google 


II 


G.  .1.  Ramstedt. 


XX II  1,4 


gestaltungen  und  uivellierungen  ganz  unberiihrt  gebliebeu  ist.  Mein 
innigster  wuiisch  \var  es  daher  einnial  tiber  diese  sprache  noch 
otwas  erfahren  und  fur  die  forschung  d;us  nötige  material  selbst 
sammoin  zu  könuen. 

Schliesslieh  kounte  ich  im  horbst  1903  als  stipendiat  der 
Helsingforser  universität  die  langge\vttnsehte  reise  nach 
Afghajiistan  antreten.  Ich  war,  nach  verschiedenem  hinundherkor- 
respondieren,  zu  der  tiberzeuguug  gekommon,  dass  ich  nicht  bis  au 
ort  und  stelle  iu  Afghanistan  \\urde  vordringen  können,  und  roisto 
daher  nach  der  russischen  festung  Kuschka,  \vo  ich  den  18.  okt.  an- 
langte.  Schon  am  22.  okt.  fand  ich,  dank  der  froundlichen  mitu  ir- 
kung  der  militärbehörden,  unter  afghauisebeu  arboitern  zwei  manner, 
die  sich  „moyöltt  nannten  und  \virklieh  die  sprache  sprachen.  die  ich 
suchte.  Leider  \vollteu  mir  diese  heiden  manner,  Rustam  und  Hu- 
sein  Abdillah,  die  ich  hier  nach  meiner  aufnahme  dem  leser  vorstolle, 
gar  uiehts  mitteilen,  weil  sie  —  wie  sie  selbst  erzählten  —  von 
afghanischen  spiouen  umgeben  seien  uud  spiiter  bei  der  riiekkehr 
nach  der  heimat  allerlei  strafen  und  inarter  ausstehen  mtissten,  wenn 
sie  mit  russen  uingingeu.  Es  gelang  mir  jedoeh  sie  zu  iiberreden, 
mit  mir  nach  Merv  zu  kommen  und  2—3  nionatc  b*»i  mir  zu 
dieuen.  Nach  einigen  tagen  machten  sie  aber  einen  versuch  zu 
eutfliehen,  wnrden  iudes  eingeholt  und  kainon  in  bester  stimmuug 
am  30.  okt.  in  Merv  an.  Aber  schon  in  der  ersten  nacht  erkrankte 
Rustam  an  malaria,  ich  boschäftigte  mich  danach  also  nur  mit  Abdillah, 
dem  juugeren  von  ihnen.  Den  3.  november  fuhlto  aneli  ich  mich 
von  der  malaria  befallen  und  musste  die  heiden  armeu  männer,  von 
denen  der  eine  vor  hcinnveh  und  angst  in  der  IVemden  stadt.  der 
andere  vor  heber  nur  immer  f.ui  Mu!"  und  :.oi  x"<l<~>"  zu  jammern 
\vusste,  nach  ihrer  heimat  fahren  lasson.  Sehr  fcierlioh,  mit  salam 
und  hcrzlichem  dank  liir  gute  bozahlung  nahinen  sie  abschied. 

Fieberkrank  zu  bett  liegend  konnte  ich  keine  \veiteron  studion 
treiben  und  musste,  sobald  ich  mich  oin  \venig  erholt  liat  to,  nach 
Finland  zuriiekieisen,  nm  meino  gesundhcit  \\  iederherzustellen.  Das 
material,  das  ich  hier  veröftentliche,  habe  ich  also  z\vis<hen  dem  30. 
okt.  und  dem  3.  nov.  aufgezeichnet,  und  zvvar  bietet  os  nur  die  aller- 
eisten  vorboreitungen  zur  aneignung  der  spraeho.    Die  allzu  kurze 


Digitized  by  Google 


XXTII.4 


Mogholica. 


rn 


frist,  die  verschlossenheit  und  furcht  Abdillahs.  die  krankheit  Rnstams 
halfen  uaturlieh  nicht  die  mit  meiner  reise  verknttpften  absichten 
fdrdern.  Auch  uuter  giinstigeren  umständen  ist  die  erlernnng  einer 
fremden  sprache  iu  drei  oder  vier  tagen  eine  unmöglichkeit.  Da 
Abdillah  keine  erzählungen.  märchen  od.  ähnl.  mitznteilen  hatte  und 
die  kleinen  phrasen  doch  zn  eintönig  wurden,  musste  ich  ihm  selbst 
kleine  gesehichten  verständlich  machen  und  ihn  mit  eigenen  \vorten 
das  erzählte  wiedergeben  lassen.  80  sind  die  «Kleinen  fabeln"  ent- 
standen. 

Was  mir  die  mogholen  durch  den  amtlichen  dolmetscher  in 
Kusehka  iiber  sich  und  ihre  heimat  erzählten,  war  in  aller  kurze 
folgeudcs.  Die  mogholen  sind  entueder  hirten,  die  uomadisieren, 
oder  arme  arbciter,  die  bei  reiehereu  leuten  dienen.  Die  meisten 
manner  solien  persisch  und  auch  pustu  sprechen  können.  Auch  sol- 
ien sie  zu  den  tiirkisch  redenden  stämmen  in  nahen  beziehungen 
steheu  und  sich  bisxveilen  von  ihnen  ihre  \veiber  stehlen.  Die  mo- 
gholen sind  in  kleinere  stämme  geteilt  und  haben  ihre  eigenen  tur- 
sten,  die  von  Tschingis-Khan  ihren  nrsprung  ableiten.  Rnstams  und 
Abdillahs  herrscher  hiess  Mahmud  und  \vohnte  iu  Görö-sohar. 

Den  namen  t,aimakM.  den  v.  d.  Gabelentz  verwendete,  erkannten 
Rustam  und  Abdillah  nicht  an,  sondern  verstanden  unter  airnaq  oder 
cör  annat]  die  stämme:  $wn$Hli,  futzärä,  firuz-kuhi  und  taimäiu. 

Hei  der  bearbeitung  des  gesammelten  materiales  habe  ich 
ausser  verschiedenen  neupersisehen  grammatiken  beuutzt  fcuKovsKi 
(li.  A.  iKyKOBKCKiiI,  MaTepia.iu  ajuj  Hayqenia  ncpciiACKExi  eapliiifi.  I. 
C.-IIerepöyprL  1888),  Wilhelm  Gkigeh  (Etymologie  und  Lautlehre 
des  Afghanischen,  Munchen  1893),  E.  Trumpp  (Grammar  of  the 
Pjtsto  or  Language  of  the  Afgkans.  Tubingeu  1873),  II.  W.  Bellevv 
(A  Grammar  of  the  Pukkhto  or  Pukshto  Language.  London  1867, 
und:  A  Dietionary  of  the  Pukkhto  or  Pukshto  Language.  London 
1867).  Sehr  \vertvoll  fiir  die  kenntnis  der  frage  von  den  mogholen 
ist  prof.  P.  M.  Melioranski's  buch  Apaöi»  OiuojiorT,  o  Monro.ii.- 
ckomt»  asuK-b,  C.-IleTepöypn,  1903. 

Es  ist  mir  eine  freude  för  das  herzliche  \vohl\vollen,  das  ich 
bei  meiner  sclnvierigen  anfgabe  in  so  hohem  masse  von  verschiedenen 
seiten  genossen  habe,  meinen  dank  öftcntlich  auszusprechen.  Beson- 


Digitized  by  Google 


IV 


G.  J.  Ramstedt. 


xxni.i 


ders  bin  ich  dem  russischen  komitee  der  Association  Internationale 
pour  TExploration  de  1'Asie  Centrale  et  de  1'Extreme  Orient  in 
St.  Petersburg,  dem  herra  kommandanten  und  obereten  Kbusen- 
stjärna  in  Kuschka  und  herrn  Dr.  Smetanin  in  Merv  zu  danke 
verpflichtet.  Beim  aufsuchen  der  originale  vieler  mogholischen  wörter 
bat  mir  herr  akademiker  Saalemann  freundlichst  beigestanden. 

Lahti.  Finland,  im  m  ai  1905. 


Digitized  by  Google 


Sprachproben. 


A.  Zusammenhängende  phrasen. 


l. 


gtugirti  putäni  bi. 
gtugirti  piuHutni  tatanä. 

dar  barinä. 

puif  ktnä,  tukumä. 

tukutksön,  parttduqsvn. 

baqör  gcbä,  partal&. 

gUigirt  ulön  bi. 
deräni  ray  okn. 
gtugirti  parctini. 

gtugirt  pici  bol&. 

tambdqul  modundu  ki&. 

moduni  amundunun  ki$i  tatanti. 

diat  farunä  (qarunä). 


Das  ist  eine  zundholzschachtel. 
Man  streicht  das  ztindhölzchen 

an  der  schachtel  her. 
Es  fangt  fener. 

Bläst  man  darauf,  so  verlischt  es. 

[Es  ist]  verloschen  und  weg- 
geworfen. 

Es  verlor  den  nutzen,  und  man 
warf  es  weg. 

Die  ztindhölzchen  sind  rot. 

Mau  hat  sie  mit  farbe  bestrichen. 

Die  hälfte  von  einem  ztindhölz- 
chen. 

Das  ztindhölzchen  wurde  zer- 
sttickelt. 

Sie  steckten  den  tabak  (die  zi- 
garette)  in  ein  mundstuck. 

Das  mundstuck  steckteu  Sie  in 
den  mund  und  rauchen. 

Es  steigt  rauch  auf. 


Digitized  by  Google 


2 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII.* 


XOt  yöl  *uyulyanä. 
yölus  (qoläs)  dntt  qarunä. 
Xökistärni  partakin  ä. 
zäyöl  holanä. 
cölösini  yöl  yarunit. 

ciröy  taqoidand. 
derlni  dekctlni  talina.  - 

to  dtresfmi  afuna. 
bartuni  btilyanä. 
haräiCmi  afuna. 
(joinnni  luina,  qoinä&ni  afuna. 

SilöHtdiuni  brina. 

gilöunfini  s-apci  qocarulyana. 

dorösini  apci  ta%ta  dorlni  tali.*,*. 

qana  hi,  qanusa  appa-to? 
munda,  emiä,  tendn  hi. 
mundäsa.  endäsa,  tenänsä  appöiiii. 


Die  frau  macht  feuer  an. 

Aus  dem  feuer  steigt  rauch  anf. 

Die  asche  fällt  ab. 

Es  wird  zu  köhien. 

Ans  dem  loche  (des  prirauskochcrs) 

kommt  feuer. 
Die  flamme  flackert. 
Daruber  stellt  sie  das  kcsseleheu 

(die  kasserolle). 
Sie  nebmcn  es  ab  (von  oben). 
Sie  stellen  es  daneben. 
Sie  nehmen  es  von  der  seite. 
Es  steht  hinten,  Sie  nehmen  es 

\veg. 
Es  steht  vorn. 

Sie  nehmen  es  nicht  davor  \veg, 
sondern  lassen  es  stehen. 

Sie  nehmen  es  darunter  weg  und 
legeu  es  unter  den  tisch. 

Wo  ist  es,  wo  nahmen  Sie  es  \veg? 

Hier,  dort,  da  ist  es. 

Von  hier,  dort,  da  nahm  ich  es. 


dar  *öyänn. 

modunl  na*ur  arra  kenn. 
modttnl  qitqtjur  tönivunu),  qojörl 

ken<i. 
tttdetj  yol  levä. 
tcz  qitqti  ^öiuntinä. 
mudiuii  qaqalanä.  £öwrösa  qojvil 

kenä. 


Man  macht  feuer  an. 

Der  tisehler  sägt  das  holz. 

Man  schneidet  das  holz  mit  einem 

messer  entzuei. 
Man  macht  feuer. 
Ein  scharfes  messer  schneidet. 
Man  zerspaltet  das  holz,  zer- 

schneidet  es  in  zuei  stiicke. 


Digitized  by  Google 


XXIII.. 


Mogholica. 


qitqti  buyartnni  pulaq  mexur  uig-    Man  hat  am  hinterteil  des  mes- 
(jhi£f,  miujäm  bol$?.  sers  eincn  beschlag  mit  einein 

uagcl,   angeschlageu   rnid  es 
wurde  stark. 
Die  fran  bindet  tiber  die  mitte 
des  kehrbeseus  eine  seunur, 
damit  er  stark  werde. 
Xotun  fyörfiUi  ^urtl  kmä,  ger  unin    Die  frau  kehrt  mit  dem  besen, 
Luluna.  das  zimmer  wird  sauber. 


Xotun  görftt  m  fanini  näxnr  Jcut- 
linä,  Jci  niöqnm  boUjf. 


xali  yuttni  bi. 
sardiini  bi. 
dekctlni  sardiyni  bi. 
dekctlni  ucöy  derä  talina  (niränä), 

miqön  bolyanä. 
usun  miqön  derä  uyurunä  (ci- 

qanä). 

miqön  buculunä,  bolunä. 

miqön  oriin  bolunä. 
miqönl  sinvuni  ttiftärjgär  (mftf 
Ui)  idänä. 


Das  ist  eine  blecherne  dose. 
Das  ist  ihr  deckel. 
Das  ist  der  deckel  des  kessels. 
Man  stellt  den  kessel  auf  den  herd 

und  kocht  fleisch. 
Man  giesst  \vasser  tiber  das  fleisch. 

Das  fleisch  kocht  nnd  wird  fer- 

tig  (=  gar). 
Das  fleisch  wird  gut. 
-    Man   isst  die  fleischbruhe  mit 
brot. 


pö&a  nitci  ininä. 

sotuna,  su'£t,  nisinä,  nispä. 

aina,  ki  olam,  dutönä. 

pöäu  qabarhjäfi  $Öumä. 
zambur  nekll  öftänä. 


Eine  miicke  kommt  geflogen. 
Sie  setzt  sich,  setzte  sich,  fliegt, 
flog. 

Sie  fiirchtet,  dass  ich  sie  töte, 

und  entflieht. 
Die  mucke  beisst  mit  dem  riissel. 
Die  bieue  sticht  mit  dem  stachel. 


Digitized  by  Google 


i 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII,* 


yar  zärar  dnn  uiru). 
yadan  purivat  bolunä. 

(o  zamburi  barilä-to? 

zamburi  jal  okpa-to  (ölasala-to)? 


Die  hand  schmerzt  von  dem  gifte. 
Auswendig   entsteht   eine  ge- 

schwulst. 
Fingen  sie  die  biene? 
Habeu  sie  die  biene  losgelassen  ? 


noqri  qtftanä. 
noqtinid  qu'cacayanä. 
köut-köm  kenä,  (kötaas  kenä). 


Die  hunde  bellen  (der  hund  bellt). 
Diehunde  bellen  (alle  jene  hunde). 
Sie  sageu  \vau-wau. 


monni  arara! 

morinhmi  ekindumi  samun  ki,  ki 

idägt. 
morin  cbaslanä. 

ya$ar  nam  bolfa,  ebasun  x*l  ho- 
llina, uryuna. 
käresnnt  mun  kenä. 


Hole  das  pferd! 

Lege  meinem  pferd  heu  vor,  dass 

es  fresse. 
Das  pferd  frisst  gras. 
Wenn   die    erde   feucht  wird, 

\vird  (wächst)  viel  gras. 
Die  —  -  —  (diener?)  geben 

\vasser. 


morin  öudumä  (qurdulanä,  guti- 
nä). 

morin  dertsini  (derasini)  umtt- 

ruma. 
taryridana. 

öudmludu  gmrgiur  kenä. 
adami  zhxl  morin  dZrä  Jeniä. 

miönini  ta^yur  tatanä. 


Das  pferd  läuft  (trabt,  eilt). 

Das  pferd  hupft  hinuber. 

Es  geht  ringsum. 

Es  saust^  wenn  es  läuft. 

Der  mensch  legt  einen  sattel  auf 

das  pferd. 
Er  zieht  den  gurt  iiber  die  mitte. 


Digitized  by  Google 


XXIII,* 


Mogholica. 


kölän  riqöptu  talinä,  uninä. 
la£umi  yartunän  barinä. 
paSnti  Jctnä. 

qamtinär  morini  utggumä. 

morini    jobulyanä,  öududyanä 

gutUyanä. 
morindu  arfti  ögumä,  cöy  bolunä. 

morin  $am  (cam)  Jcenä. 
sitoist  idänä. 

adam  morini  ebasyalyana 
lalyanä). 


Er  passt  seine  fusse  in  die  steig- 

btigel  und  reitet. 
Er  nimnit  die  ziigel  in  seine 
hände. 

Er  treibt  an  (spornt  an). 
Er  schlägt  das  pferd  mit  der 

peitsche. 
Er  lässt  das  pferd  gehen,  laufen, 
traben. 

Er  giebt  dem  pferd  gerste,  es 

wird  dick. 
Das  pferd  frisst  (kaut). 
Es  frisst  luzerne. 
-    Der  mensch  lässt  das  pferd  gras 
fressen  (\veiden). 


aröba  gir-gir  Tctnä. 
aröbti  tirni  bi. 

termiini  carni  (cary)  bi. 
Undä  adam  uninä. 

arobsi  ta%ni  (ta%t)  bi. 
diqönsi  lirjni. 

öhän  barinä,  me%  utggumä,  rnä- 
qäm  bolyanä. 


Die  karre  knarrt. 

Die  karre  hat  gabelarme  (eine 

deichsel). 
Die  karre  hat  räder. 
Dort  (=auf  dem  wagen)  sitzt 

der  mensch. 
Die  karre  hat  eineu  sitz. 

Die  

Man  niramt  eine  eiserno  schiene 

und  schlägt  nägel  ein,  mau 

macht  das  rad  stark. 


10. 

qazdoy  munattu  jobunä.  Der  kosak  kommt  hierher. 

qazdöy  nöiu  irä^f,  munda  btinä.    Der  kosak  kam  neulich,  er  steht 

hier. 


Digitized  by  Google 


6  O.  J.  Ramstedt.  XXIII,< 


böz  qazduy  unigi  öiulmmi.  Es  kommen  noch  mehrere  ko- 

sakcn  schnell  geritten. 

qazdöy  morin  derä  uniqsoni  m&ä-  Ich  sah,  wie  die  kosaken  auf 
fam-bi.  pferden  ritten. 

to  qazdöy  inihunf  pci  sä  kehä  to?    Wussteu  Sie  nicht,  dass  der  ko- 

sak  gekommen  ist? 


bos  bos! 

1-aManam  bosge. 
botci  l-astaiiani-bi. 
bosqudu  idäm-bi. 
bosuqsu  id/im-ba. 

nanda  jem  ökkt! 

nanda  jem  ögmnä-to,  idhu7i(ida- 

sun)! 
tonär  jobunäm-bi. 
köuni  tonär  kelana, 
bi  böbölijan  kehinä, 
bidät  jemti  kisun  (kesän)? 

bidä  jenut  kijöui? 


Sten  auf,  steh  auf! 
Ich  kann  nicht  aufsteheri. 
Aufstehen  kaun  ich  nicht. 
Wenn  ich  aufstehe,  esse  ich. 
Nachdem  \vir  anfgcstanden,  essen 
wir. 

Er  gebe  mir  etwas. 

Goben  Sie  mir  etwas,  ich  möchte 

essen ! 
Ich  gehe  mit  Ihnen. 
Der  knabe  spricht  mit  Ihnen. 
Ich  spreehe  mit  meineui  vater. 
\Vas    könnten    (möchten)  wir 

machen? 
Was  solien  wir  machen? 


12. 


riza  kömn  la-jobunä. 

rizä  kömn  xo.S-xoS  (jaq-jaq)  jo- 

buna. 
jot  barige. 

rizä  köum  bmi  möini  kökänä. 


Der  kleine  knabe  kann  nicht 
gehen. 

Der  kleine  knabe  stolpert  umher. 

Er  lerne  (gehen). 
Der   kleine  knabe  saugt  noch 
an  der  zitze  seiner  mutter. 


Digitized  by  Google 


xxin,4 


7 


qaUi  köutn  köktini  la  kökdnd. 

rizä  köutn  kökdland. 
niht  söi  qojör  mö  bol$E. 

hitti  bayalduni  tcftand. 


Der  grosse  knabe  saugt  nicht  an 

der  zitze. 
Der  kleine  saugt  (saugt  immer?). 
Er  ist  sehon  ein  jahr  und  z\vei 

monate. 

Er  liegt  im  schosse  der  mutter. 


13. 


yarun  (qarän)  uyuf 

mä  yari  bixni  hi. 

end  yari  q uriini  bi. 

end  yar  rös  qar. 

te  yar  cap  qar. 

bi  rös  kölUi  (kölar)  jobuna. 

rös  yar  quanni  bi. 
cap  yar  quanni-uyu  bi. 
yari  arusimi,  miqöni,  jösuni,  qi ni- 
suni bi. 


Wasche  deine  hände! 
Das  ist  die  handuurzel. 
Das  sind  die  finger  der  hand. 
Diese  hand  ist  die  rechte. 
Das  ist  die  linke  hand. 
Ich   schreite  mit  dem  rechten 
fusse. 

Die  rechte  hand  ist  stark. 
Die  linke  hand  ist  seh\vach. 
Die  hand  hat  haut,  fleisch,  kno- 
chen  und  nägel. 


biua  ukin. 
ukin  qösidanä. 
btuä  ukini  inggmnd. 
ukin  nilana. 

ukin  farS  dlrd  uila$i  sotuna. 

nuidutnan  uojguland. 
ukin  l-tdland. 

hutti  bayalduni  (ittndmk  derd)  tef- 

tanä. 
butäjän  suqanä. 


Die  mutter  und  die  tochter. 

Die  tochter  zurnt 

Die  mutter  schlägt  die  tochter. 

Die  tochter  weint. 

Die  tochter  sitzt  auf  dem  fuss- 

boden  und  weint, 
Sie  reibt  sich  die  augen. 
Die  tochter  weint  nicht  [mehr}. 
Sie  liegt  im  schosse  ihrer  mutter 

(auf  den  knieen). 
Sie  umarmt  ihre  mutter 


Digitized  by  Google 


8  G  J.  Ramstkut. 


XXIII.. 


15 

toni  nutdutni  eintini  bi. 

to  tenni  nwdwnSn  derä  talini, 

ke  w£änä. 
te  uigii-fa,  lö^tt£<inä. 

te  af  a,  %ob  m&änä. 

te  tendä-fa,  qolö  ut$änä. 

mgsi  afa,  olrö  tumana. 

nutdutn  kur,  wo  bol$t. 
nmdum  qaUi  bi. 


16 

to  moyoli  kelanini  pei  Ui  lcend, 

surunan-to. 
to  moyöli  Jceldnini  bicinä-to. 

bicitala  qalam  cir-cir  ktnä. 

muirakap-toni  haka  bi. 
jem  asuqpa-to? 
enä  murakabi  butgni  bi. 
to  biuyär  hulina,  miurakap  bi 
asqaragt. 

jemär  kudinä? 
tenäyär,  enayär  hulina. 

mutrakab  qarö  amärsti  bi. 
qayaz  cayön  atnärsei  bi. 


Das  sind  Ihre  brillen  (od.  Sie 

haben  br.). 
Sie  setzten  sie  vor  die  augen, 

damit  Sie  sehen. 
\Venn  sie  nicht  da  sind,  sehen 

Sie  nicht. 
VVenu  sie  da  sind,  sehen  Sie  gut. 
Wenn  Sie  sie  dort  haben,  sehen 

Sie  weit. 
Wenn  Sie  sie  nicht  haben,  sehen 

Sie  (nur)  nahe. 
Das  auge  ist  zu,  geschlossen. 
Das  auge  ist  offen  (eig.  hoch). 


Sie  kennen  nicht  die  sprache  der 

Mogholen,  Sie  lemen. 
Sie  schreiben  die  sprache  der 

Mogholen  aul. 
Wenu  Sie  schreiben,  kratzt  die 

feder. 
Ihre  tinte  ist  blau. 
Was  fragten  Sie? 
Das  ist  der  korkpfropfen  zur  tinte. 
Sie  machen  es  mit  dem  pfropfen 

zu,  damit  die  tinte  nicht  aus- 

laufe. 

Womit  mache  ich  es  zu? 

Mit  jenein,  diesem  machen  Sie 

es  zu. 
Die  tinte  ist  schwarz. 
Das  papier  ist  weiss. 


Digitized  by  Google 


XXIII,! 


Mogholica. 


9 


cös  (bösun)  asqarana. 

cecäk  utktttnä. 

tubudä  bt. 

cösun  ekäda  kenä. 

uiSkön  smni  Pisun  ki*ti. 

tuäkön  uidtur  böris  asqara$t. 

£öläiriönä$  asqarana. 

qoitu  tudmr  s-asqaraba. 

usun  jä%  kmlimi. 

riiiti  banni  iränä. 

siani  qararjgui  bolunä,  utdutr  rw$- 

nei  bolunä. 
naran  siqgäqudu  qaratjgui  bolunä. 

naran  yartala  nuinei  bolunä. 

naran  yaruqsö  rudnti  bi. 


Es  fällt  schnee. 

Die  blumen  sterben. 

Es  ist  Winter  (im  \vinter?) 

Es  fällt  viel  schnee. 

Die  vergangeue  nacht  schneite  es. 

Ofestern  regnete  es. 

Es  fällt  von  

Vorgestern  flel  es  nicht. 
Das  wasser  \vird  eis. 
Der  fluss  wird  mit  eis  bedeckt. 
Nachts  ist  es  duukel,  aber  am 

tage  ist  es  hell. 
Wenn  die  sonne  untergeht,  wird 

dunkel. 

Sobald  die  sonne  aufsteigt,  wird 
es  hell. 

Nachdem  die  sonne  aufgegangen, 
ist  es  hell. 


pbja  carytidanä. 

pöjä  yurruy  gonä,  yur-yur  kina. 

poju  sohnastiranä. 

ya§artu  börU  kebä. 

gil  bolunä,  la$äm  boluna. 

ya$ar  börU  siminä. 

rustaml  tirqamön  asmöndu  btinä. 

asmöndu  nikän  naran,  nikä  mä, 

%U  istörti  bi. 
mö  istöräsa  qaUi  btinä,  naranäsa 

rizä  btinä. 


Der  douner  geht  (=es  donnert). 
Der  donner  rollt. 
Der  donner  blitzt. 
Es  fiel  regen  auf  die  erde. 
Es  \vird  nass,  es  wird  \vässerig(?). 
Die  erde  saugt  das  wasser  auf. 
Der  regenbogen  steht  am  him- 
mel. 

Am  himmel  gehen  eine  sonne, 
ein  mond  und  viele  sterne. 

Der  mond  ist  grösser  als  die 
sterne,  aber  kleiner  als  die 
sonne. 


Digitized  by  Google 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII,. 


mdtar  nimyuza  boluna. 

nimyuzä  naran  qalöutn  boluna. 
ludxnr  peäin  boluna. 
naran  asmön  dlrä  mdiur  jobtinä, 
■mä  smni  jobunä. 


Der  tag  schreitet  fort  zum  mit- 
tag. 

Die  mittagssouue  ist  heiss. 

Der  tag  wird  scinviil. 

Die  sonne  geht  am  himmel  am 

tage,  der  mond  geht  in  der 

nacht. 


19. 


ktundti  qaharni  teS  uyurunä. 
hunda  ya$ari  gömrön  kerni, 
buydti  gelinä  (xarman  kerni), 
delmtuli  buydti  qitqtjur  etkanä. 

buydsi  aSttmä  gerhindn. 

Xarmani  lat  kenä,  derönt  kerni, 
tcrmöndu  aätunä,  yulur  kenä. 

yuluri  xamir  kenä. 
yuluri  must  kina. 

mu&ti  tunuq  kenä. 
tatanä,  suntunä. 
tanur  dotomini  tudätj  yul. 
xamir  tanurtuni  tudkmnä. 
Xamiri  nfurtuni  uiggumä. 
xamiri  tanurtu  bolyanä. 

Xamir  idun  bolunä  

tomun  mirtu  om$z. 
budiugt,  ntirun  afija! 


I  >ie  spitze  des  pfluges  schneidet. 
Der  pflug  wendet  die  erde  um(?) 
Man  sät  \veizen. 
Man  schneidet  die  weizenerute 

mit  einer  sense. 
Man    bringt  den  weizen  nach 

hause. 

Man  trampelt  die  crnte,  driseht. 
Man  bringt  es  in  die  miilile  und 
mahlt. 

Das  mehl  macht  man  zu  brot. 
Das  mehl  (der  teig)  wird  gekne- 
tet. 

Der  teig  \vird?  — 

Man  zieht  es,  man  verlängert  es. 
lm  olen  ist  feuer. 
Man  sehiebt  das  brot  in  den  ofen. 
Man  klopit  an  das  brot. 
Man  backt  das  brot  im  ofen. 

Das  brot  \vird  rot  

Sie  sind  (ja?)  sehläfrig. 
Es  sei  genng;  lass  uus  sehlafeu 
gehcu ! 


Digitized  by  Google 


XXIII.. 


Mogholion. 


11 


moyöl  ukin  tanur  dar  inggumä. 

utnin  acarunä,  utftäri  bolyanä. 

uiftäqgi  gertmnan  öHumä. 

moyöl  jem  idänä? 

xarbuzi  idänä. 

indönti  idänä. 

sapöäi,  maldei  idänä. 

taröyi  idämi. 

qurfiti,  ma.sqti  idänä. 

usun,  cöi,  suin,  siru  un  idänä. 

Imyarhi  siinä,  yarlti  idänä. 

näqili  Teenä, 
qonindu  orcinä. 

gala-gt-judu  orHnä. 
biyö  gertmnan  iräriä. 


Das  Moghol-mädchen  macht  feuer 

im  ofen.  • 
Sie  hoit  uasser  und  kocht  das 

essen. 

Sie  bereitet  (?)  das  esseu  zu  hause. 
Was  die  Mogholen  essen? 
Sie  essen  (griine)  melonen. 
Sie  essen  wassermelonen. 
Sie  essen  sapfiä  (?)  nnd  maldti(?) 
Sie  essen  sauerc  milch. 
Sie  essen  käse  und  masqti(?) 
Sie  trinkeu  \vasser,  tee,  milch. 
suppe. 

Sie   sitzeu,  sie  essen  mit  den 

händen. 
Sie  untorhalten  sich(?) 
Sie  geheu,  um  die  schafe  zu  hii- 

ten. 

Sie  gehen  auf  die  viehueide. 
Abends  kommen  sie  nach  hause. 


moyuli  qojor  köuini  hi. 

niJcäni  bi  bsinä,  nikäni  enä  bi; 

qojöri  bols?. 
nikäni  apqara$t,  munattu  jobunä. 


(Wir)  sind  (hier)  zuei  söhne  der 

Mogholen. 
Der  eine  bin  ich,  der  andere  ist 

dieser;  das  giebt  z\vei. 
Eiu  ?  (blieb?)  er  kommt 

hierher. 


22. 

moyöli  köuini  ekinän  $anä  kenä.  Der  Moghol  kämmt  sich  den  kopf. 
qoqul  tätinä.  Er  macht  ein  ,,qoqul". 

ekinän  qiryanä.  Er  rasiert  sich  den  kopf. 


Digitized  by  Google 


-  - 

•  ♦ 


12 


G.  .T.  Ramstkivt. 


XXIII.* 


pökllei  qiryanä. 

♦ 

Sanälti  Sana  Jcenä. 
qabarän  $öyulyana. 
bar  nti  töutgutnd. 
sayalän  ciqana. 
yar  tatanä,  öriin  holunä. 


Er  rasiert  sich  mit  einem  rasier- 
messer. 

Er  kämmt  sich  mit  einem  kamme. 
Er  putzt  sich  das  gesicht. 
Er  dreht  seinen  schnurrbart. 
Er  glättet  seinen  bart. 
Er  fährt  mit  der  hand  daruber 
und  es  wird  sauber. 


23. 

moyöl  muhii  turtu  barinä.  Der  Moghole  fangt  fische  mit 

dem  netz. 

böz  carjyäy  dera  xamiri  ba%talya~    Weiter  steert  er  an  den  angel- 
nä,  usundu  ta  kenä.  haken  eiueu  eider  und  senkt 

ihn  ins  wasser. 

möi  usun  dotonrini  jobuna.  Der  flscht  bevvegt  sich  (lebt)  im 

wasser. 

moini  na  f  ostit  usun  bi.  Das  element(?)  des  fisches  ist  das 

\vasser. 

usun  my  ti- f  m  uihanä.  Wenn  ohne  wasser,  stirbt  er. 

usundu  ömudulanä.  Im  wasser  lebt  er  \\ieder  auf. 

möini  zopärni,  bölni  bi.  Der  fisch  hat  flossen  und  einen 

sch\vanz. 

möi  usun  qatnn  bölUini  Sur-tug-    Der  fisch  schlägt  das  wasser  mit 
gnmä,  bözlanä.  der  schwanzflosse  und  uirbelt 

es  auf. 

taqö  gonä.  Er  schlägt  mit  dem  sclnvanze 

(\vedelt). 

purwötayni,  cutciayni  bi.  Er  hat  luftblasen  und  (?). 


24. 

moyöl  Jcedut  bi?  \Vie  viele  Mogholen  es  giebt? 

moyöl  du  azör  ger  bi,  lag  adam  bi.  Es  giebt  zehntauseud  zelte  Mo- 
gholen, oder  hunderttausend 
menschen. 


Digitized  by  Google 


XXIII.4  Mogholica.  13 


piunsat  ger  bary&t  bi. 

azör  ger  maijgut  bi. 

azör  ger  mardä  bi. 
piunsat  ger  $öiutw  bi. 

azör  ger  zoistrya  bi. 

azör  dusai  ger  yuri  bi. 

azör  ger  babaka,  azör  ger  iamiiri, 
azör  ger  saddi;  gudröm  bi,  vozu- 
luq  bi. 

nuntuq-moni  rufl-Söhär. 
nimtuq-toni  qanu  hi? 
kandari  ,$ilöiodwni.  fara-riitti  qoi- 
ntini  btina. 


Es  giebt  funfhundert  zelte  Bar- 
ghut. 

Es  giebt  ein  tausend  zelte  Man- 
gut. 

Es  giebt  eiu  tausend  zelte  Mardä. 
Die  Dschöutii  sind  funfhundert 
zelte. 

Die  Zoischirgha  sind  tausend 
zelte. 

Die  Ghori  sind  eintausend  z\vei- 
hundert  zelte. 

Ein  tausend  zelte  Babaka,  ein 
tausend  zelte  Tamuri.  eiu  tau- 
send zelte  Saddi;  es  giebt 
auch  Gulräm  und  Ghozälaq. 

Unsere  heimat  ist  Ghori-sohar. 

Wo  ist  eure  heimat? 

Diesseits  von  Kandahar,  aber  jen- 
seits  von  Farah-rud. 


25. 


adam  xi/  bolfa,  %ob  adam  vigti. 
adam  %ob  la  btina,  xu^ö  %ob  btina. 
ganda  adam  ekäda  bi. 
la  jobuqu  ganda  bi. 


Obwohl  es  der  menschen  viele 
sind,  giebt  es  keinen  guten. 

Der  mensch  ist  nicht  gut,  Gott 
ist  gut. 

Es  giebt  viele  schlechte  men- 
schen. 

Nicht  (dahin)  zu  gehen  ist 
schlecht. 


26. 

lulä  ebätumi.  Der  meister  ist  krank. 

nu%u*  bol$in.  Er  ist  krank  geworden. 

lälu  mi  nölis  Jcen<'t.  Mein  meister  jammert. 


Digitized  by  Google 


14 

Söni  yli  ebätunu. 
du  mi  xli  bi' 
orasi  duflni  U-idänä. 

lä,  botci  lastana, 
osituin  ökke,  ke  bi  uikmgt. 

asinön  hu  utkuinä. 
bzJci  bi. 

lälä  qu%uq-gonä,  tubuf-gona,  eb- 

curni  cbähinä. 
orus  dutl  ögutnti ;  afu,  nuhin,  bi 

,*a.5i! 

raksut  ketu,  orciju,  enda  uikunn-bi. 
lälä  teftäjana. 


XXIII,, 

Der  körper  tnt  ihm  sehr  weli. 
Seine  krankheit  ist  gross. 
Er  nimmt  nicht  russische  me- 
dizin. 

Noin,  er  kanu  nicht  aufstehen. 
Der  himmel  gebe,  dass  er  nicht 

stcrbe. 
Der  himmel  stirbt  nicht. 
Er  ist  stark  (evvig?) 
Der  meister  hustet,  spuckt,  die 

brnst  tut  ihm  weh. 
Der  russe  giebt  arznei;  nimm, 

schlucke,  kaue  nicht! 
Erlauben  Sic,  ich  \\ill  wegfah- 

ren,  hier  sterbe  ich. 
Der  meister  \vill  sehlafen. 


G.  J.  Ramstedt. 


27. 


bidäd  orcisän,  $tidunun  qarlsun. 

qoitu  biyö  mö&in  jobuna. 
moyöl  döum  orcinä. 
öuifön  qazamat  ki.-i. 

ci  orcinä,  ci  jema  kenä-öi. 

qoina  irakiu-bdä. 
qndöli  U  kelänmn-dä. 

endä  nö%uS  bol$F. 

lälä  xob  boluma$t  jobuna. 

%ob  afa  jem  a$i  keräldunä,  ki 
orcijanä. 


Wir  \volIen  \vegfahren  und  in 
unsere  heimat  zuriickkehren. 

Ubermorgcn  abcnd  geht  der  zug. 

Der  Mogholensohn  geht  weg. 

Die  Afghanen  haben  gefängnisse 
gebaut. 

Wenn  du  weggehst,  \vas  wirst 

du  tun? 
Wir  kommen  später. 
Wir  sprechen  nicht  lugeu  (=  lil- 

gen  nicht). 
Hier  sind  wir  krank  geworden. 
Sobald  der  meister  gesund  wird, 

gehen  \vir. 
Wenu  er  gesund  \vird,  so  bitten 

\vir  um  \vas  es  auch  sei,  zu 

fahren. 


Digitized  by  Google 


XX  111,4  Mogholiea.  15 

Jörn*  ekätar  ebätunä.  Sein  körper  schmerzt  noch  mehr. 

qoitu  xaröbtar  bolunä.  Später  \vird  es  noch  schlechter. 

xotuni  kinukanni  lag  bol.$i  ölä-    Sein  \\eib  und  seine  kinder  sind 

stmä.  ohne  geld(?)  und  hnngern. 

figr  mfthjyi  kijä  tettm,  ke  idägt.    Ich  \vill  ihnen  brot  geben,  damit 

sic  essen  können. 


28. 

niudtun  cayön  endii  itä,  Du  wcissäugige,  koinm  hierber, 

nuidum  qaru  rndä  irä,  du  seh\varzäugige,  komm  hier- 

her, 

endä  ira,  komm  hierber, 

%o,  endä  irä!  oh  komm  hierber! 

(Anfang  eines  mogholischen  liedes). 


B.  Kleine  fabeln. 


I. 


nikän  adami  kömtti  $Cni  efmtef. 
hakimdn  aitu.fc  dua  apgt,  köntti- 
dumi  ökke,  ke  kutun  tajör  bolgt. 
hakim  amqto'.  „qana-ci  cbättunä?" 
„köunu-7tii  Joni  ehätutnä."  „köiun- 
toni  jem  idäfa?'1  boböni  ge*?.: 
,,nikän  xöm  uiftät}  idä^t" .  hakim 
nitidmnt  dtmni  ökcf.    buböni  lä 


Kin  munii  hatte  einen  sohii, 
dessen  körper  krank  \var  (=  der 
sieh  uinvohl  fUhlte).  Er  brachte 
ihn  zum  arzte,  um  arznei  zu  be- 
kommen  und  sie  dem  sohne  zu 
geben,  damit  der  sohn  gesund 
\verde.  Der  arzt  fragte:  „wotut 
es  denn  weh?u  „Mein  sohn  fiihlt 
sich  unwohl  im  körper"  (=im 
magen,  unter  der  brust).  „Was 
hat  Ihr  sohn  gegessen?"  Der  va- 
ter  ant\vortete:  „er  hat  ungares 
brot  gegessen."  Der  arzt  gab 
ein  augenmittel.   Der  vater  sagt 


Digitized  by  Google 


16 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII.. 


tenä,  „nwdtuni  xoft,  göni  ebätui-  nein,  denn  „seine  augen  sind  gut, 
nä".  hakim  kelä&:  „nmdwn  *o&  der  körper  tut  ihm  \veh".  Der 
bolfa,        uiftärj  k-idänä."  arzt  antsvortete:  „wenn  das  auge 

gut  ist,  so  isst  man  nicht  rohes 

brot." 


nikä  noqti  miqöni  amundumn 
apci  imin  dotuna  jobugi.  usun 
dotuna  bös  nikä  miqöni  tu$ä$E. 
„enä  miqöni  afija"  ge*i  öärlni 
miqönän  tali&.  noqti  miqöni 
usundu  öwlw£t.  noqri  miqön 
tugti-&. 


II. 

Ein  hund  nahm  fleisch  ins  maul 
und  schwamm  im  \vasser.  Er  sah 
im  \vasser  auch  ein  stlick  fleisch. 
Dieses  fleisch  will  ich  nehmen, 
dachte  er,  und  liess  sein  eigenes 
fleisch  los.  Das  fleischstuck  des 
hundes  sehuamm  im  vvasser  weg, 
und  der  hund  war  das  fleisch  los. 


nikan  adam  mirtunän  ötu 
guttti  §öutdwla&.  cimcä  uigti 
&  $öwdwla$f.  adam  serä$E 
(serut$s),  bofrt.  cimcti  yartunän 
bari£i  teftä£i.  $öiududaqsön  ötu 
giuStl  sö-w$ä$t.    uigti  ai  f. 


Ein  mensch  sah  im  traume 
fleischbriihe  (träumte  von  fleisch- 
bruhe),  aber  es  \var  kein  löffel 
da,  träumte  er.  Der  mensch  er- 
\vachte  und  stand  auf,  einen  löf- 
fel in  die  hand  nehmend  legte 
er  sich  wieder.  Aber  die  fleisch- 
briihe, von  der  er  geträumt,  sah 
er  nicht  mehr;  sie  war  weg. 


IV. 

nikä  buyur  jobus?,  nikä  utkär  Es  ging  eine  maus,  es  ging  ein 
jobu$t,  nikä  mury  nitein,  buyur  ochs,  und  es  flog  ein  vogel.  Die 
muryusa  asuqiin,  ki  utkär  ekätar    maus  fragte  deu  vogel,  ist  der 


Digitized  by  Google 


XXIII,* 


Mogholica. 


17 


fri,  bi  jö  bi.  mury  ge$snt  ki  utkär 
ekätar  bi.  buyur  amundunän  ket 
tata£fn>  tata&n.  buyurni  nikä 
bol$i  qaqaragi. 


ochs  grösser  oder  bin  ich's? 
Der  vogel  sagte,  dass  der  ochs 
grösser  sei.  Die  maas  zog  laft 
in  den  mund,  zog  und  zog.  Plötz- 
licb  zerplatzte  die  maus. 


nikä  buyur  jobu&,  nikä  Sir 
jobu&.  Sir  buyur!  barifc,  bu- 
yurtu  ge&n:  „bi  cimi  idäru'mx-biu. 
buyur  ge&n:  „nanul  bi  idä!  bi 
cinundu  baqur  bolum-bi.u  Sir  in- 
nujf:  „ci  baqörtu-mi  labolun-ci." 
bös  nikä  adam  tor  siilya^in.  Sir 
tortu  ora$i  bandiragi,  yarci  las- 
lana  ;  tortu  teftä$tn,  ge$i:  Ruha- 
siin", buyur  iräfc.  tori  qalam 
ki&,  Sir  yarctn.   buyur  söin  ke- 

m*- 


Es  ging  (=  war)  eine  maus,  und 
es  ging  (=war)  ein  lö\ve.  Der 
löwe  fing  die  maus  nnd  sagtc 
zur  maus:  „ich  fresse  dich  auf". 
Die  maus  sagtc:  „friss  mich 
nicht  auf!  Ich  kann  dir  niitz- 
lich  \verden".  Der  lö\ve  lachte: 
„du  kannst  mir  nicht  von  nutzen 
sein".  Weiter  legte  ein  mensch 
ein  netz  aus.  Der  löwe  geriet 
in  das  netz  und  wurde  gefangen ; 
entscblupfen  kann  er  nicht,  Er 
lag  im  netze  und  dachte:  „ich 
\verde  sterben".  Die  maus  kam, 
zeruagte  das  netz,  und  der  löwe 
kam  heraus.  Die  maus  hatte 
richtig  gesprochen. 


VI. 


qojör  %otun  nikä  köuirii  sawär 
keräldä&,  Sö(h)lni  vigti-&.  du- 
wö  k&nä,  nikani:  „nam*i  köutn", 
nikani:  „enä  namtiki  köuin"  ge- 
Jfn.  qözl  asuqpa:  „keniki  kötun?" 
„namrikiu,  »namtiki".    qözl  ke- 


Zwei  weiber  stritten  um  einen 
sohn,  aber  sie  hatten  keine  zeu- 
gen.  Sie  gehen  vor  das  gericht, 
und  die  eine  sagte:  „eristmein" 
und  die  andere:  „dies  ist  mein 
sohn".  Der  richter  fragte:  „\ves- 
sen  sohn  ist  es?*  „Meiner."  „Mei- 

2 


Digitized  by  Google 


18 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII,* 


lä&:  „nihä  SamSir  apci  aiaral 
kotani  qojöri  kitu"  kelägt,  „ntkä 
parcemi  nikä  nikandu  ök!u  nikä 
xotun  jem  ci  U-kelanä,  nikani 
ullanä;  ullanä,  genä:  „bi  ola!" 
qözl  kelani:  „uUaqH  %otun  köuinl 
hantini  bi.u  qötl  köuml  uilaqöidu 
jem^  öi  st-kelaksöni,  s-utlaq- 
sönl  qöei  wggwlra&. 


ner.«  Der  richter  sagte:  „holt 
eln  schwert  her  und  schlagt  den 
sohn  in  zwei  teile!"  wGebt  jeder 
von  ihnen  eine  hälfte  von  ihra", 
sagte  er.  Die  eine  fran  sagt  gar 
nichts,  die  andere  weint;  sie 
weint  nnd  sagt:  „töte  ihn  nicht!" 
Der  richter  sprach:  „die  wei- 
nende  frau  ist  die  besitzerin(?)des 
knaben."  Der  richter  gab  den 
knaben  der  weinenden;  die,  die 
gar  nichts  gesagt  und  nicht  ge- 
weint  hatte,  Hess  der  richter 
schlagen. 


vn. 


nikä  adami  qojör  kotani  bila. 
rizä  kotani  böbödunän  kelana 
„möli-min  rasatlni  ögtu!"  böböni 
mölini  öglä,  köutni  arbön  utdtur 
mölljän  apti  orci$E.  safar 
ki&,  qolö  orci&.  qolö  nuntuqtu 
bu<&,  kiUadu  bu*&.  böbösajän 
qosida&.  qolö  nuntuqtu  jäk  söi 
bol$i  orci$E,  pudni  ayni  sa-bol$t; 
kötuni  tulatca$i.  nikän  adami 
gertumi  ora$t,  ge$i:  uifiän  öktta, 
idasunä.    adam  xob  utftärjgi  te 


Ein  mensch  hatte  zwei  söhne. 
Der  jttngere  sohn  sagt  zn  dem 
vater:  „gieb  rair  meinen  anteil 
am  besitztum."  Der  vater  gab 
ihm  sein  gut.  Der  sohn  blieb 
einige  tage  nnd  nahm  dann 
sein  gut  und  ging  weg.  Er 
machte  eine  reise  und  zog  in 
die  ferne.  In  einem  fernem  lande 
liess  er  sich  nieder,  in  der 
fremde  (?)  liess  er  sich  nieder. 
Er  zurnte  seinem  vater.  Ein 
ganzes  jahr  vvar  es,  seitdem  er 
weggegangen,  und  sein  geld  und 
seine  mittel  nahmen  ein  ende; 
und  den  sohn  hungerte.  Er  ging 
in  das  haus  eines  mannes  hinein 
und  sagte:  gieb  mir  brot,  ich 
möchte  essen.  Die  menschenge- 
ben  diesera  sohne  kein  gutes 


Digitized  by  Google 


XXIII.* 


Mogholica. 


19 


köumdutni  lö-uigmna.  bolyaqsön 
mftärj  h  idän,  %Öm;  yöqti  uinui 
gerttitni  tuftärjgi  iddnä.  köum 
öärini  öärdumdn  kelaan:  „böbö^mi 
ordöduni  adam  Wf  böbö-mi 
adamdu  uiftän  ögxunä;  bi  jobu- 
sön,  ortisun  böbö-mini  gerttuni 
qarisun!  .  bi  böbödunän  kelasun: 
ei  böbö,  bi  uiftäy-tugei,  tulatca&. 
söi  söi  irä&im-bi.  xuftäij  öktut, 
idäsunä"  köum  buböjän  gerttuni 
orci&,  qolösa  irä$tn.  boböni 
tu$ä£t,  tanifcy  köumi  niufini  ma- 
cä  ki$t.  köum  boböni  yar-yalini 
maiä  kifc.  bobö  adamdu  keläba, 
adamljot  kebä:  „enä  köum  tukutk- 
sön  köumdtu  adöli  bti&,  omdu- 
la&."  ekindtuni  malytt  talinä, 
mandal  qu^nä,  cafönl  köutn- 
dutnan  uimuisyanä,  köldtuni  %ob 
kötuä  keno,  qurunduni  ärjgiuStar 
kenaf  %°t  ögxunä.  %°°  tuyuli  aca- 
ralyana,  tuiduni  olalyana.  boböni 
köxuni  %u$waxfi  tajör  bol&. 


brot.   Gekochte  speisen  isst  er 
nicht,  nur  rohe;  in  dem  schwei- 
nestall  isst  er  sein  essen.  Der 
sohn  sagte  zu  sich  selbst:  „in 
meines  vaters  dorf  (lager)  sind 
viele  menschen,  und  mein  vater 
giebt  den  menschen  zu  essen.  Ich 
will  mich  auf  den  weg  machen, 
wegfahren  und  in  das  hans  mei- 
nes vaters  zuruckkehren.  Ich  will 
zu  meinem  vater  sagen:  „Ach 
vater,  ich  biu  ohne  brot,  ich  bin 
hnngrig.   Nach  einem  jahre  bin 
ich  zuriickgekommen.  Geben  Sie 
mir   brot,  ich  möchte  essen!" 
Der  sohn  begab  sich  nach  dem 
hause  seines  vaters  und  kam  aus 
der  ferne.   Der  vater  sah  ihn, 
erkannte  ihn  und  kösste  das  an- 
litz  des  sohnes.  Der  sohn  kusste 
die  beiden  hände  des  vaters.  Der 
vater  sprach  zu  dem  volke  und 
teilte  dem  volke  mit:  rDieser 
sohn  war  gerade  wie  ein  gestor- 
bener  sohn,  er  ist  wieder  leben- 
dig  gevvorden."   Er  setzt  ihm 
eine   miitze  auf  den  kopf,  er 
wickelt  darum  einen  turban,  ei 
lässt  seinen  sohn  einen  kaftan 
anziehen,  macht  gute  schuhe  an 
(=fur)  seine  fusse;  an  den  fin- 
ger  tut  er  ihm  einen  ring  und 
giebt  ihm  eine  frau.   Ein  gutes 
kalb  lässt  er  holen  und  töten 
auf  der  hochzeit.  Der  vater  und 
der  sohn  waren  froh  und  zu- 
frieden. 


Digitized  by  Google 


G.  J  Ramstedt. 


XXIII,* 


VIII. 


nikä  böbö  kötumjan  el$iyön 
derä  unilyafr.  öärini  $ilöwdwni 
gtuinä.  nikä  adam  ge$in:  „bö- 
böjän  unilya,  öärin-ci  kölli  jän 
jobu!u  Icömni  köUfjän  jobu$s, 
böböni  uni$t.  nikä  adam  mör 
dSrä  gilöutdumi  iränä:  „ei  böbö 
udäyu,  H  költejän  jobu,  rizä 
köxunX  unilya!"  böböni  tä  bol&, 
rizä  kömnijän  unilyafc.  nikä 
adam  mörttu  $ilöiudwni  iränä: 
„ei  köum,  ci  jema  uninä-ci,  bö- 
böjän  unilya!"  böböni  kötundut- 
nän  ge&:  „bi  unija-bi  ganda,  H 
unija-ci  ganda,  qojör  unijöiu". 
qalin  uni£s.  bös  nikä  adam  £i- 
löutdumi  iränä,  ge$i:  „&nä  el$i- 
yöni  keni  el$iyöni  bt?  torni  tugti 
bs.  qojör  adam  nikä  el$iyÖril 
uninä;  to  tä  boltu!  el&yön  ctu- 
tmr  jobunä,  ebä&.  laUanä  ja- 
bugtu.  böbö  köiunär  el$iyönäsqjän 
tä  bol£fn,  el$iyönl  kötini  kwli£t, 
nikä  urtu  modunl  ciqa&;  kölni 


Ein  vater  Hess  seinen  sohn  auf 
eiuem  esel  reiten,  selbst  läuft  er 
voraus.  Ein  mensch  sagte:  ,,lass 
du  deinen  vater  reiten  und  gehe 
selbst  zu  fuss!*  Der  sohn  ging 
zu  fnss,  und  der  vater  ritt.  Ein 
mensch  kommt  (ihnen)  entgegen 
auf  dem  wege:  „ob,  du  alter  va- 
ter, gehe  du  zu  fuss  und  lass 
deinen  kleinen  sohn  reiten!"  Der 
vater  stieg  ab  und  liess  seinen 
kleinen  sohn  reiten.  Ein  mensch 
konnut  (ihnen)  auf  dem  wege 
entgegen:  „oh,  sohn,  was  reitest 
du  da,  lass  deinen  vater  reiten!" 
Der  vater  sprach  zu  seinem 
sohne:  „wenn  ich  reite(n  will), 
so  ist  das  schlecht,  wenn  du  rei- 
test, so  ist  das  (auch)  schlecht; 
lass  uns  zu  zweien  reiten!"  Beide 
ritten.  Noch  ein  mensch  kommt 
(ihnen)  entgegen  und  sagt:  „Wes- 
sen  esel  ist  das?  Euer  ist  er 
nicht.  Z\vei  menschen  reiten  auf 
einem  esel;  steigt  ab!  Der  esel 
bewegt  sich  ja  kaum,  er  ist  er- 
schöpft.  Er  kann  nicht  mehr 
gehen."  Der  vater  mit  seinem 
sohne  stieg  von  seinem  esel  ab, 
sie  banden  die  fiisse  des  esels 
(zusammen)  und  täten  einen  lan- 
gen  stock  dazwischen ;  seine  fiisse 


Digitized  by  Google 


XXIII.4 


Mogholica. 


21 


dekki  bol$t,  ser  doroni  bol&. 
böbö  köuinltjän  ta%ta  derä  jobufc, 
Xiii  adamnut  innäcafa^i.  el£i- 
fön  serUjän  unö$F,  rivtl  ta%ta 
deras  usundu  tinögi  uikutti. 


wurden  nach  oben  und  sein 
rucken  nach  unten  (gekehrt). 
Der  vater  mit  seinem  sohne  ging 
uber  eine  brucke,  nnd  vielo 
menschen  lachten.  Der  esel  fiel 
auf  den  rQcken;  von  der  fluss- 
brucke  fiel  er  ins  wasser  und 
kam  um. 


Digitized  by  Google  I 


Wörterverzeichnis. 


Die  buchstabenfolge  schliesst  sich  der  gewÖhnlichen  an,  ausser 
dass  q  sogleich  nach  k  gestellt  ist. 

Eini  g  e  abkttrzungen:  afgh.  =  afghanisch,  alt.  =  altai-tör- 
kisch ;  ar.  =  arabisch ;  bal.  =  baludsehistanisch ;  burj.  =  burjatisch ; 
dz.  =  dschagataisch;  hiud.  =  hinduisch  (hindustanisch,  urdu);  khU.  = 
Khalkha-mongolisch  in  Urga;  kalm.  =  kalmtikisch;  m.  od.  mong.  = 
mongolisch  (schriffcsprache);  p.  =  persisch  (farsisch);  t.  od.  tat.  =  ta- 
tarisch-turkisch;  tar.  =  tarantschi-dialekt. 


abdUlö  name  Abdillah  (AbduUah); 

nerä-mi  abdiUö  ich  heisse  Abd. 
adam  and  adami  mensch,  mann; 

t.  p.  aigh.  (aus  ar.). 
adöli  ähnlicb;  m.  adali 
acarulyanä  lässt  holen,  fakt. 
acarunä  hoit;  m.  aca  und  acaraqu. 
atinä  lastet,  ladet;  mong.  aciqu. 
afija  70;  afgh.  avia,  p.  haftäd. 
af  sat  700;  p.  haftaad. 
afuna  (imper.  afu  und  ab,  prät. 

perf.  appa,  conv.  impf.  apet) 

nimmt;  m.  abqu. 
ay  (geld)mittel?;  t.  p.;  vgi.  tat 

aqda  geld.   Orkh.  a^  reich- 

tum. 

äilyana  erschrickt;  m.  ajulgaqu. 
aina  spiegel;  p.  aina,  afgh.  Snaii. 


aina  flirchtet,  ist  bang;  m.  ajuqu. 
akim,  siehe  hakim. 
alila  eine  arznei?  „bei  gott?" 
alö  bunt;  t.  ala  id.  vgl.  mong 
alaa,. 

aluqa  hammer;  m.  aluqa. 
aman,  amun  inund ;  mong.  aman, 
vgl.  tat.  am. 

amärsii  etwas,  sache,  ding  = 
jamärsä,  vgL  kirg.  nerse  et- 
was;  also  viclleicht  jema  'was' 
-{-t.  erse  'es  sei'. 

ambur  schlussel;  p.  anbur. 
amdulana  wird  lebendig;  m.  ami- 
dulaqu. 

amdun  lebendig,  im  leben;  m. 
amidu. 


Digitized  by  Google 


XXIII,4 


Mogholica. 


23 


amsand   kostet,   schmeckt;  m. 

amsaqu," 

amta  geschmack;  m.  amta. 
anör  granatapfel;  p.  anär,  anör, 

mong.  anar. 
anfar  affe;  kaschmir  wändur? 
äygtur  weintraube;  p.  ängur. 
äqgiuStar  fingerring;  p.  angnstar. 
atpanä,  %e§nutt  atjyäsun  (ich  will 

meine  eigenen  seheu?). 
ap&ayanä  nehraen  (mehrere  auf 

einmal);  m.  abcagaqu. 
apqarand  ?,  sieh  s.  11. 
arbön  10;  mehrere;  einige;  m. 

arban. 

arfei  gerste;  m.  arbaLV 
arfä  gerste;  vgl.  m.  arbai  und  t. 
arpa. 

aröba  karre;  vgl.  t.  arba,  araba. 
arösun  die  haut;  m.  araaun  ne- 

ben  ariaun.  \/ 
arra  säge;  p.  arra. 
arra  tenä  säget 
asqaranä  fliesst  uber,  wird  ver- 

schiittet;  m.  asqaraqu.V 
asmön  himmel;  gott;  p.  asmän, 

asmöEL 
assat  800;  p.  hastsad. 
asuyuna  fragt  (asuqpa,  asuqöi)\ 

mong.  aaugqu  (und  aauguqu).^ 
aStia  80;  afgh.  atia,  p.  haatad. 
aStunä  bringt,  hoit;  ?  vgl.  kalm. 

äSnä  kommt;  -tu-  findet  sich 

auch  in  sun-tu-nä  s.  d.  w. 
awÖk  ?  in  böz  atvök  qalöutntar 

noch  heisser. 


avoöza  geriicht;  larm;  p.  awäza. 

az%:  lieb;  p.  asia. 

azö-gona  schreit  (der  hahn);  p. 

azor  J000;  p.  hasär. 

babaka  stamm  Babaka. 

bayal  schoss;  p.  bayal. 

ba%talyana  zvvingt  ein ;  vgl.  mong. 

bagtagaqu. 
ba%tanä  findet  platz;  vgl.  mong. 

bagtaqu. 
baqör  nutzen,  hulfe;  p.  bakär, 

bakör. 

baleSt  kissen;  p.  bälia,  bäliat. 
baly  blatt  (bat-ni);  p.  balg,  barg. 
baUa  axt;  mong.  balta,  t.  balta 

und  malta. 
bana  besitzerin,  herrin;  p.  bänu. 
bandiräna  wird  gebunden,  ver- 

fangt  sich;  von  bant. 
bant  (banni)  band,  glied,  arrest.; 

p.  band. 
bar  seite,  neben;  bartu  neben,  bei; 

p.  bar. 

baryut  die  Barghuteu;  vgl.  Bar- 
gu-burjaten  in  Sibirien  und 
Bargu-solonen  in  der  Mand- 
schurei. 

barinä  nimmt  (in  die  hand);  greift; 

mong.  bariqu. 
barut  schnurrbart;  t  barnt. 
beidtun  dick,  grob;  mong.  bude- 

gta  (vgl.  t.  btfik).  ^ 
beiri    schwiegertochter;  mong. 

beri.  v 

behi  ?  ewig;  ?  vgl.  mong.  beki. 
beilyanä  lasst  bleiben;  stellt,  hait 


Digitized  by  Google 


24 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII.* 


in  aufrechter  stellung,  fakt. 
von  bfinä. 

fmnä  ist,  steht,  bleibt  stehen; 
ra.  baiqu. 

bi  =  %r.  fttjt  lat.  ne;  mong.  buu; 
vgl.  kalm.  bitägi  neben  raong. 
butugei. 

bi  ist;  aucb  (ti;  bt,  |fe;  mong.  bui 
(böi). 

bi  ich;  mong.  bL 
W*tfc  schrift,  pl.  biciyut;  m.  bioig. 
fo'crw«  schreibt;  mong.  bioiku.  . 
bldä  weizen ;  t.  bidai  «  *buidai). 
bidä,  bidät  \vir  (mit  plur.  endung 

-/);  m.  bide. 
ftzyö  spät;  p.  bigä. 
fet'x  \vurzel,  anfang;  in  yaribixni 

handwurzel,    handgelenk;  p. 

bi*. 

Ula  (os)  war;  m.  bulfige,  kalm. 
HU  kh.  siUi. 

In&i  oin  anderer;  mong.  busu, 
kalm.  biii  khU.  Bissd;  vgl.  t. 
bas-qa. 

fcö  zugeschlossen,  in  bö  boluna 

schliesst  sich  zusammen,  bö 

kerta  macht  zu;  p.  bä. 
böbö   vater;   mong.  (besonders 

kalm.)  ttirk.  pers.  afgh.  hind. 

baba. 

bogbant  handtuch;  p.  bogband. 
böhör,  böör  sommer,  friihling;  p. 

bahär,  bohör. 
böit  lied;  p.  bäit,  böit. 
böityanä  singt. 


bojor  herr  (als  anredevort);  t. 
bajar. 

böl  schwimmflossen;  p.  bäL 
bolyanä  lässt  \verden,  macht  reif, 

fertig,  kocht;  m.  bolgaqu. 
boluna  wird;  ist  möglich;  wird 

reif  (bolfa,  io/.ft);  m.  bolqu. 

borö  dunkelgelb,  gelbbraun;  m. 

bora   'grau';  vgl.   afgh.  bor 

'grey,  brovvn;  a  grey  horse' 

(Bellew). 
böriS  regen;  p.  bäris. 
bosund  steigt  anf;  m.  bosqu. 
böz  noch  mehr,  noch,  wieder;  p. 

bäa,  böa,  vgl.  m.  baaa. 

bözl  tenä  spielt;  p.  bäz,  böa  spie- 

lend;  spiel'. 
bözlanä  spielt. 
bojsör  bazar;  p.  bazar. 
böärä  niere;  m.  bögere.  n/ 
bömna  siehe  bunä. 

bucölyanä  briugt  zum  aufkochen, 
sieden;  m.  bucalgaqu. 

bucölunä  kocht,  siedet  (prät.  impf. 
bucöl$e,  prät.  pf.  bucolfa)\  m. 
bucalqu. 

buyär  after;  der  hintere  teil;  p.? 
(vgl.  A*M.  s.  109  bayur,  was 
mit  m.  bagu-  'sich  senkeu'  und 
m.  bagur  tfabhang'  zusammen- 
gestdlt  wird.) 

buydti  weizen  (=  bldä)\  m.  bu- 

gudai. 
buyur  maus;  p.  buyur. 
buqa  stier;  m.  buqa. 


Digitized  by  Google 


XXIII.4 


Mogholica. 


2f> 


btdrm-boluna  (die  blätter)  entfal- 

ten  sich;  p.  buland. 
fmklatj  penis. 

bulyör  leder,  juft;  m.  bulgari. 
bulyu  das  waschen;  t.  bulyu. 
bulyu  kena  spult,  wäscht 
bunä  liesst  sich  nieder;  nimmt 

sein  wohnort;  m.  baguqu. 
buz  ziege;  p.  bua. 
buig  pfropfen,  korkpfrofpen ;  m. 

vgl.  bugleku  zustöpfen.V 
bmluidanä  wirft  weg  ?  teilt? 
buirhund  uberdeckt;  m.  burkuku. 
budiund  wird  fertig;  m.  bätfiku. 
bwä,  butwi  mutter;  onom.  vgl. 

mong.  bfibei. 
cafön  kaftan;  p.  cafän;  kalm. 

fSapän;  afgh.  dapan;  hind.  öap- 


cayland  föllt  (fallen). 
cam  kina  zerfrisst?  ergreift? 
cancinä  haut,  stecht;  t.  öanc. 
öatjyäq  angel. 

cärjgiz  %än  Tschingis-Khan ;  p. 

[aas  dem  mong.;  ciqgis  (=t. 

tetjgis)  'meer'  wie  auch  dalai 

in  Dalai-Lama]. 
cap  link,  links;  p.  Öäp. 
bapöt    kamelfuss,    temöni  ca- 

punni;  p.?  afgh.  oapar  'pad  of 

a  camel's  or  elephanfs  foot\ 
cary  radring,  radschiene ;  p.  öarx- 
caryeidand  geht  (vom  donner), 

rollt. 

carxtidanä  geht   ringsum,  hin 
und  her;  vgl.  car%  +  mong. 


carm-Una  bereitet  leder;  p. 
öarm  leder. 

catqand   ist  satt;    m.  cadgaqu 

sättigt. 
tatqalyanä  sättigt;  m. 

cecäk  blume;  mong.  ceceg;  auch  t. 
cei$i  brust;  mong.  cigegi/ 
rekin,  bikin  ohr;  moug.  cikin. 
ci  du;  m.  öi. 

ciqami  glättet;  m.  cigaraqu  glan-  \J 

zig  sein. 
ciqäna  (ciq  kina?)  packt  voll; 

mong.  cikikö,  vgl.  ciqul,  ciqul- 

daqu. 

Hnö  wolf;  m.  cinua,  cino. 

cin  ufer,  absturz;  afgh.  ci?  'ga- 

ping,  open,  wide\ 
cir-öir  ktna  zischt,  kratscht. 
ciröy  feuerflamme,  lampe;  p.  ci- 

räy,  6irö/\ 
cöy  fett,  dick;  p.  eäg,  afgh.  öäy. 
cöi  thee;  p.  cöi;  stammt  durch 

das  tatarische  und  mongolische 

6ai  aus  dem  chinesischen. 

cölö  loch ;  m.;  vgl.  cogul-qu  durch-  \J 
löchern. 

cölödör  löcherig  (-dör  =  p.  -där). 

corjguräy  knie,  die  innere  seite 
des  knies;  ?  afgh.  oa?gäl  'el- 
bow  joint'. 

cör  vier  (—  dutrbön);  p.  öär,  cör. 
cördäs-kenä  fällt  an  (der  hund). 
corsat  400;  p.  Carsad. 
cöriambs  mittvvoche;  p.  öäraanba. 
cösun    schnee;  c.  asqaranä  es 


Digitized  by  Google 


26 


6.  J.  Ramstedt. 


XXIII,* 


schneit;   mong.   oasun,  vom 

wurzel  ca-  weiss. 
öötuki  stuhl;  ?  hindu  öauki,afgh. 

ookai  'a  guard,  watch:  place 

or  station  of  a  guard;  tour  of 

watching'  (Bkllkw). 
öticöy  zitze,  ^uter. 
öufön  hirt,  pl.  cuföt;  p.  öubän. 
cuqä  span,  stachel,  kehricht,  pl. 

cuqäz;  afgh.  euka, 
cusun  blut;  mong.  cisu*;  kh.  fe'w£, 

kalm.  teusn. 
ctuöä   vogeljunge,  köchlein;  p. 

öuöi,  afgh.  cuöai. 
ötuctug  ? 
cur  aufwärts? 

öuttutr  kaum  (?)  wie  (?);  p.  6etör 
wie. 

da  zehn;  p.  dah,  dä. 

dabsan,  dabsun  salz ;  m.  dabusun. 

dädä  od.  dädä  onkel;  p.  dädä 

grossvater,  onkel;  afgh.  dada 

'A  terra  of  affectionate  address 

to  a  father  or  elder  brother' 

(Bellew). 
däftär  buch,  register:  p.  daftar. 

vgl.  m.  debter,  degter. 
daUana  trägt  auf  den  schultern; 

m.  dalulaqu: 
dam  schlinge  (des  strickes);  p.  dam. 
dar  thöre;  p.  dar. 
dar  krankheit;  p.  dard. 
dar  feuer,  schiesspulver;  p.  dari 

vgl.  mong.  dari  schiesspulver. 
daraät  baum;  p.  daragt. 
dardör  heiss;  p.  dardär. 


däros  sicher  (adv.);  ?  p.  duruit. 
daruna  druckt;  m.  daruqu. 
dasgiräy  handgriff  (am  pfluge); 

p.    dast   hand  oder  dastgiri 

httlfsmittel. 
dasmal  handtuch;  p.  dastmal. 
dasta  griff,  handgriflf;  handvoll; 

p.  das  ta. 
dätvö   gerichtssache,   streit;  p. 

däwä,  da  wä. 
deisun  strick;  mV  degesdn,  vgl. 

A4>M.  s.  112  z.  12  daisun  (ist 

deisun  zu  lesen). 
dek  kochtopf;  p.  deg;  afgh.  deg. 
dekcti  kessel,  kasserolle;  p.  afgh. 

deg&a. 

dekäi  aufuärts;  mehr;  besser;  m. 

degegai.  V 
delmtuU  ernte;  p.?  vgl.  afgh.  da- 

lai  'A   corn  stack   or  rick' 

(Bkllkw). 
dera,  derä  auf;  oben;  mong.  de- 

gere. 

dcräsa  von  oben;  m.  degerece, 

degere  eoe. 
(Uröm  in  d.  kina  erntet;  p.  da- 

raw-idan,  afgh.  diraw  'harve- 

sting'  (Bbllew). 
diqön  kaufladen;  p.  dökän,  auch 

t.  r.  Ayxani. 
diqöna  oin  teil  der  karre;  der 

bank,  der  sitzplatz;  p.  vgl. 

afgh.    dukänöa   'A  platform, 

terrace;  form,  bench,  settie' 

(Bellkw). 
döyambti  ? 


Digitized  by  Google 


XXIII,* 


Mogholica. 


27 


duhU  nach  unten;  m.  doogsi. 
dolu  schulterblatt ;  m.  dalu.v 
döna  korn,  frucht,  samen;  p. 

däna  körnchen. 
dora  uoter;  unten;  m.  doura.^ 
döruna,  daruna  presst,  druckt; 

m.  daruqu. 
dotöna  in,  «neo;  m.  dotun* 
rfoi/m  stimme;  mong.  dagunV 
doum  jimgerer  bruder;  mong. 

degiin. 
dra%  ? 

duyuruna  in  rftäi  duyuruna,  viel- 
leicht  <Ji«Wm  «puruna. 

dtmAi  zwischen;  m.  dumda. 

duyqaZaq  ?  (ein  tier). 

duä  arznei;  p.  afgh.  dawä  (aus 
dem  ar.). 

dusat  200;  p.  däsad. 

du&ambt  montag;  p.  dusanba. 

dutunä  tlieht;  m.  dutaqu. 

dröi  muhlstein? 

dmmhä  after,  hinterteil  des  riik- 
kens;  p.  dunbaL 

diuranä  verkauft. 

dutrgänä  fullt;  m.  dägflrgekfl.  v/ 

dutrgänä  schmerzt,  brennt;  m. 
vgl.  durtekft  (Golst.  Kowal.) 
und  dörux^  (ByparcKO-pyccKifi 
cioBapb.  Kasaiib  1903). 

duirtit  uneben,  rauh;  p.  durust. 

dmrtunä  wird  voll;  m.  dfigurgtL 

durnunä  brennt,  schmerzt;  m. 
siehe  duirgänä. 

dtUt  rauch;  p.  dud;  auch  t,  tu- 
tun. 


ebäsqanä  frisst  heu?  m.  ebus-  +  ? 
cbädana  frisst  heu ;  m.  ebusulekii. 
ebäsun  gras,  heu;  m.  ebäsiin. 

ebätuna  tut  weh;  kränkelt  {ebät- 
pa,  ebätct);  m.  ebudkö,  ebusku. 

ebcUm  brust;  m.  ebcigttn. 
efmää,   uibudä  im  Winter;  m. 
eb&l-e. 

ecänä  ist  miide,  ausgeschöpft;  m. 
ecekä. 

ei,  ei  ach!  oh!  (als  anrede);  m.  ai. 

einä;  nmduini  eintini  brillen; 
p.  a. 

ekädä  sehr,  viel;  m.  jekede. 
ekin  kopf;  m.  ekin  anfang. 
el$iyön  esel;  m.  el^igen. 
elkän  leber;  m.  elikon. 
emöl  sattel  (=  zln);  m.  emegel.  J 

enä  dieser,  dieses,  gen.  enäni, 
dat.  enändm,  pl.  enät\  m.  ene. 
enää  hier;  m.  ende.u 
endäsa  von  hier;  m.  endece. 

erinä  wiinscht,  verlangt;  m.  erikä. 
etqänä  schneidet  ab;  m.  esgekfiV 
e$än  herr,  herrscher;  m.  egen. 

-f a,  -fw  wenn;  m.  aba  (prät.  pf. 

von  aqu). 
fara-riht  der  fluss  Farrah. 
far$  teppich,  bett;  p.  fars. 

figr  gedanke;  muhe;  kummer; 

p.  figr  (aus  arab.). 
gäc  kalk;  afgh.  hindu  ga6  'lime 

cement,  mortar'  (Bellkw). 
gala  herde  (von  schafen  und  zie- 

gen);  p.  afgh.  gaUa,  gala. 


Digitized  by  Google 


28 


O.  J.  Ramstkot. 


XXIII,i 


galtay  spielzeug?  vgl.  afgh.  yuiat 
betrug. 

ganda  schlecht,  unricbtig,  \vidrig; 
afgh.?  vgl.  bal.  gandag  schlecht, 
böse. 

gsjö  grasmark,  wiese,  (in  gala- 
gtjö  viehweide);  p.  gajäh,  gajö 
gras. 

gelina  säht;  m.  (unbekannt). 
gcnä  (-gonä,  -gänä)  sagt,  spricht; 

m.;  khU.  oenä,  kalm.  geni  'sa- 

gen,  denken'. 
g&nä  verliert;  m.  gegekö. 
ger  zeit;  haus;  mong.  ger,  vgl. 

tib.  gnr. 
gerSsd  von  hause;  m.  gerece. 
gertm  zu  hause;  m.  gortu. 
gesän  magen;  m.  gedeaftn,  vgl. 

kalm.  gesn,  A*M.  kesestm  statt 

'gesBun  (s.  147  z.  1). 
gif  verschluss;  p.? 
gil  sumpfig,  dreckig;  p.  gil  sumpf- 

erde. 

gir-gir  onom.  fur  lärmen. 
gir-gir    kenä   zischt,  kratscht, 
lärmt. 

gömrön  in  göuirön  kina  treibt 
(die  ochsen);  p.?;  afgh.  gorwän 
cattle  driver  (Bellew). 

guUst  kugel;  p.  gulla,  gulli. 

gulf  thureisen,  -angel;  p.  qufl, 
qulf. 

gurdälitj  wade;  p.  gurda-i-lit). 
gifigirt  ziindhölzchen ;  p.  gägird 

(afgh.  gogar,t.  kiikör  >  mong. 

kökflr)  schwefel. 


gtulnä  läuft;  m.  gajikll. 

guU  rose;  p.  gtd,  gOl. 

guiUänä  ?  giesst  kugel. 

guir-guir  onom.  fur  lärmen. 

yadaq&i  nach  aussen ;  m.  gadagsi. 

yadana  aussen,  ausser;  m.  ga- 
dana. 

yar  hand;  m  gar. 

yar-yar  gona  murmeli,  brummelt 

(der  kamel). 
yarunä  tritt  hervor,  aus  (yarfa, 

yarbe);  m.  garqu. 
yaSun  salz,  bitter  (=qa&un);  m. 

gasigun. 
ya$ar  erde,  land;  m.  gagar. 
yöqei  schwein;  m.  gaqai. 
yöl  flussbett;  m.  900I,  t.  qoi. 
yöl  feuer,  flamme;  m.  gal. 
yösu  morgens. 
yotlr  maulesel;  p.  qätir. 
yözälaq  stamm  Ghözälaq.. 
yuazidänä  ist  schvvach  (?) 
yuja  oberschenkel;  m.  guja. 
yulur  mehl;  m.  gulir,  vgl.  kh.  U. 

eunl. 

yur-yur  onom.  fur  lärmen. 
yuri  stamm  Ghori. 
yurruy  onom.  fUr  rollen  und  lär- 
men. 

yuti  dose;  t.  quti. 
Hakim  arzt;  p.  hakim. 
heli  gtul  rosen? 
%aja  testikeln;  p.  xäja. 
%ali  blecheisen;  p.?,  vgl.  kalm. 
Xälä. 


Digitized  by  Google 


xxm,4 


Mogholica, 


xalös  ende;  zu  endo;  p.  afgh. 

xaläs  frei,  abgemacht,  <  ar. 
X&mir  teig;  p.  %amir,  afgb.  xamlra. 
Xän  khan;  p.  xän  (aas  mong.  qan 

Oder  qagan). 
xarbuz  melone;  p.  afgh.  x&rbaza. 
Xarman  ernte;  p.  afgh.  xirman. 
xarvb  schade,  ungluck;  %aröftter 

mehr  schädlich;  grösseres  un- 
gluck; p.  afgh.  xaräb. 
xaröb   kinä   schadet,  zerstort, 

vervirlistet. 
xai  linie,  zeichnung;  p.  xAtt  (aus 

dem  ar.). 
xe£anverwandter;  p.  *wi6  selbst; 

anvervvandter. 
xeSntut  die  venvandten,  die  eige- 

nen? 

Xii,  xiii  viel;  p.  jfeili. 

xi$t  ziegel;  stein;  p.  x**t- 

xob  gut;  p.  *ub. 

xoq  staub,  kehricht;  p.  x*k  erde; 

staub;  vgl.  m.  qog  kehricht. 
Xökistär  asche;  p.  xäkistar. 
Zöl-xöli;  x-  noqti  bl  es  giebt  hun- 

de  von  verschiedenen  rassen  (?) 

Vielleicht  p.  xäl-xäl  gespren- 

kelt,  bunt. 
Xöm  unreif;  p.  x***- 
XoS  hiibsch;  p.  xUB»  X°8- 
xos  onom.;  x°$  x°&  jobunä  stol- 

pert. 

XO§-iraimlo,  xo&rawato  willkom- 
men!  (von  x<^  und  iränä)  vgl. 
tat.  xos  geldin. 

XOböl  froh;  p.  xoshäl. 


xot  weib,  —xotun. 

xotun  weib;  p.  t.  vgl.  mong. 
qatun;  tar.  xotun. 

Xögiftm  stengel  (der  blumen  und 

fröchte). 
Xudd  Gott;  p.  xudäL 

xum  morin  traber(?)  mit  &irö  m. 
zusammen  aufgezeicbnet. 

Xu&waxti  froh;  p.  xuswaqt. 

idänä  isst;  trinkt;  m.  idekfi  'es- 
sen1. 

ikä,  ekä  gross;  m.  jeke. 

ikädä  in  grossem  masse,  viel;  m. 
jekode. 

ikätar  grösser;  pers.  komparativ. 
Ma  Allah,  Gott;  oi  Mu,  oi  xudö 

'ach,  mein  Gott!' 
indön  wassermelone;  p.  hindu- 

wäna. 

indift  hinduisch;  Hindu. 
innälyanä  bringt  zumlachen;  m. 

inijelgekö. 
innänä  lacht;  m.  injjekfl. 
innäöayanä  lachen  (mehrere  auf 

einmal);  m.  iirijecegekiL 
irälyanä  lässt  kommen;  m.  fakt. 

vom  folg. 
iränä  kommt;  m.  irekti. 
istörei,  istöra   stern;  p.  sitära, 

Zuk.  Mat.  s.  144. 
Ukanibä  darmen ;  p.  iikanba. 
jäx  kälte,  kait;  jäx  kudinä  es 

friert  zu;  p.  afgh.  jax- 
jäxuy-gonä    friert    (?  =  jäX'ut^' 

gmnä) 


Digitized  by  Google 


30 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII.* 


jak  eins;  jak  söi  ein  ganzes  jatar, 

genau  ein  jahr;  p.  jak  eins. 
jdk  onom.;  jak  jak  jobunä  geht 

ruckweise. 
jakSambs  sountag;  p.  jaksanba. 
jal  oguna  lasst  los;  p.  jal,  jalah 

freiheit,  frei. 
jem  was;  m.  t.  (siehe  Pronomina 

JSF  On.  XXIII,3  s.  15). 
jerna  was;  m.  t.  (vgl.  kirg.  neme). 
jemär  \vie;  m.  vgl.  jambar,  kalm. 

jamärn  was  fur  ein. 
jeröt  stadt  Herat. 
jö  oder;  jö  —  jo  ent\veder  — 

oder;  p.  ja,  jö. 
jobulyanä  in  bewegnng  setzen; 

m.  fakt.  von  folg. 
jobunä  geht;    lebt;  m.  jabuqu, 

vgl.  kalm.  jow%öf  jomnä. 
jöl  mähne;  p.  jo,  t.  jal. 
jon-ugei  ungewandt,  ungeschickt 

<ijot-ni  \ugsi. 
jösun  knocben;  m.  jasun. 
jot  sitte;  kunst,  joi  barma  lernt; 

p.  jäcL 
Tcandär  stadt  Kandahar. 
käyaz  papier;  p.  käyid. 
kä$i  krnram;  p.  ka$i. 
käf  bild;  ?  mong.  keb. 
kediu  wie  viel;  mong.  kedil,  ke- 

ddi. 

hei  luft,  wind;  mong.  kei. 
keidänä  es  bläst;  m.  koidekd. 
kelän  zunge;  mong.  kelen. 
kelana  sagt;  mong.  kelektt. 
ken  \ver;  mong.  ken. 


tenä,  Jcinä  macht;  mong.  kikii. 
kenciUn  klein,  klein  gewachsen, 

niedrig;  m.  vgl.  tat.  kicikäi, 

nog.  I&Skei  klein. 
keräldanä  zankt,  streitet;  mong. 

kereldokä. 
kerat  grosses  messer;  ?  t.  ken>6i 

der  hauende;  vgl.  m.  kercikii 

abhauen. 
ketudmnä  watet  nber,  schreitet 

uber  (einen  fluss);  m.  getfilku. 
hi,  ke  dass;  p.  ke. 
kiriör  flussnfer,  seite;  p.  kinär, 

kinör. 

kiriu  onom.  fiirs  pfeifen. 

kiriä  kenä  pfeift. 

kUti  boot,  kahn;  p.  kasti. 

Utah  buch;  p.  kitab  (aus  dem  ar.). 

kokurtay  gaumen? 

Jcökä  zitze;  mong.  köktl.v/ 

kökalanä  saugt  (an  der  mutter- 

brust);  m.  köktilektl.  V 
kökanä   saugt  (an  der  mutter- 

brnst);  mong.  kökttku.V 
köl  fuss;  m.  köL 
kön^Uä  decke;  m.  kön^ile. 
köui-kbui  onom.  fiir  das  bellen 

der  hunde. 
kömas  kenä  bellt. 
kömkät  kinder;  m.  keöked  kin- 

dor,  eig.  pl.  zu  keuken  mäd- 

chen;  siehe  kihun, 
köudäk  hemd ;  t.  k&nlek,  vgl.  kalm. 

klH. 

kömn  kind;  sohn;  knabe;  m.;  vgl. 
schr.   keuken  und  khU.  %w 


Digitized  by  Google 


XXI  11,4 


Mogholica. 


31 


sohn  ~  x**-XQ   tochter,  mäd- 

chen;  A  «MM.  keun. 
kömS  stiefel,  schuh,  sandal;  vgl. 

p.  käys  (dial.  kaufi). 
kur  blind;  p.  kur. 
fcwrr«  fiillen,  fohle;  p.  kurrä. 
kurti  rock,  waras;  p.  kturtl. 
hukä  blau,  griin;  mong.  köke. 
kudiydana    wird  zugebunden, 

schliesst  sich  zusammen;  m. 

kiiligdeku. 
kuäinä  macht  zn,  bindet  fest; 

m.  kulikfL 
kuinda,?  humda  pflug. 
kumdut  schwer;  m.  kundfi.y/ 
kxufjgön  leicht;  m.  kttrjgen.  y/ 
kmrmnä   erlangt,  kommt 

ziele;  m.  ktlrkö,  t.  kir-. 
ktuSfat,  ktuipat  kind?  p. 
kmiäl  arbeit;  mong.;  vgl.  kiltel- 

bttri,  kalm.  köt\m6S. 
kmtälci  arbeiter,  diener. 
ktu^tän  hals;  m.  kttjugOn. 
qabar  nase;  m.  qabar. 
qadär  zaum;  m.   vgl.  qa3a$ar ; 

solon.  qadala,  mandschu  xadala. 
qaqalana  zerschneidet;  m.  qaqa- 

laqu,  qagalaqu. 
qaqaranä  zergeht;  wird  zerschnit- 

U>n;  m.  qaqaraqu,  qagaraqu. 
qcdam  feder,  schreibfeder;  p.  qa- 

lam  (aus  dem  ar.). 
qalam  kina  zernagt. 
qalsi  stadt,  festung;  p.  qala;  y?<- 

risi    qalsi  =  yöri-Söhar  der 

hauptplatz  der  mogholen. 


qalin  beide  zusammen? 
qalö  krähe;  p.  vgl.  kurd.  kala. 
qalun  od.  qalöurn  heiss;  mong. 
qalagun. 

qalöuintar  heisser;  pers.  kompar. 

qam  ein  wenig;  rest,  uberbleib- 
sel;  p.  kam. 

qamci,    qamcu    ärmel;  mong. 
qamou. 

qamcin  peitsche;  t.  vgl.  dzag. 
qamÖin,  qamtM,  afgh.  qam6i 

qamtu  zusammen;  mong.  qamtu. 

qana  wo,  wohin;  mong.;  vgl.  khU. 
Xänv. 

qanäsa  woher;  mong.;  vgl.  khU. 
%änäs. 

qand  zucker;  p.  qand;  vgl.  mong. 

qandu. 
qar  hand,  arm;  =  yar. 
qarana  blickt,  sieht,  späht;  mong. 

qaraqu,  t.  qara-. 
qararigui  dunkel;  finstemis;  m. 

qara-rigui;  t.  qarana. 
qarö  schwarz;  mong.  t.  qara. 
qarinä  kehrt  zurttck;  mong.  qa- 

riqu. 

qaMn,  qoäun  salz,  bitter;  mong. 
gasigun. 

qatti  gross,  hoch;  herr,  flirst; 

afgh.  p.  (arab.)  qafai. 
qaUiki  100  (=  saf)  qatsikini  par- 

dtini  50. 
qat-kinä  macht  eine  falte;  t.  qat. 
qaz  gans;  p.  t.  qaz. 
qazamat  gefangnis;  p.  ?  t.  ? 


Digitized  by  Google 


32 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIU.i 


qazdöy,  qazöy,  kosack,  soldat; 

afgh.  qazzäq,  vgl.  t.  qasaq. 
qsici  schere;  m.  t.  qaiöi. 
qiciy  armhötale;  t.  ? 
qilyasun  haar  (dickes);  mong.  kil- 

gasun. 

qtinat  preis.  bezahlung;  p.  qlmat. 
qimsun  nagel  (auf  dem  finger); 

mong.  kimusun. 
qiryanä  schneidet  (mit  der  schee- 

re);  m.  kirgaqu. 
qi&lanä  schneidet  ab  (mit  dem 

messer). 
qitqti  messer;  m.  vgl.  kituga. 
qoburya  rippe;  m.  qabirga;  vgl. 

dz".  qaburya. 
qotarulyanä  lässt  ubrig  bleiben; 

m.  fakt.  von  folg. 
qocaruna  bleibt  öbrig,  prät.  impf. 

qocarci,  prät.  pf.  qocarfa;  m. 

qooarqu. 
qoina  hinter,  hinten,  nach;  mong. 

qoina. 

qoinäsa  von  hinten;  nach  mong. 

qoina  aca. 
qoitu  der  hintere,  q.  uidvir  ?  vor- 

gestern. 
qojör  zwei;  mong.  qojar. 
qojört  letnä  zerspaltet. 
qoqfd  haarbtischel  auf  dem  hin- 

terkopfe;    t.    vgl.  tarantschi 

qoqul  aus  dem  p.  käkul;  auch 

im  kalm.  {Jcöhld). 
qöUi  hals,  kehle;  mong.  qogulai. 
qolö  fern;  mong.  qola. 
qöm  gamneu;  p.  qäm,  köm. 


qöna  alt;  vgl.  tar.  qona. 
qonin  schaf;  mong.  qonin. 
qorei  diener;  p. 

qöSidana  ziirnt ;  vgl.  qoSun  bitter. 
qmvul  stadt  Kabul. 
qöet  richter;  p.  qasi  <  ar. 
quanä    trocknet;    mong.;  vgl. 

quua,  khU.  kalm.  %ö  hellgelb, 

halmfarbig. 
quat  stärke,  kraft;  p.  quwwat(ar.). 
qvtbanä  bellt;  m.  qucaqu. 
qu^adayana  bellen  (mehrere  hunde 

auf  einmal);  m.  qucacagaqu. 
qu'cina  bedeckt;  m.  quoiqu. 
qudöl  luge,  un\vahrheit;  mong. 

qudal. 

qu%uy  onom.  furs  husten. 

qu%uy  genä  hustet. 

ququlunä  beugt  abuärte,  biegt  ab; 

m.  qugulqu. 
ququruna  beugt  sich,  wird  abge- 

bogcn;  mong.  quguraqu. 
qulayti  dieb;  m.  qulagai. 
qtdoyunä  stehlt;  mong.  qulaguqu. 
qurdulanä  eilt,  länft;  m.  qnr- 

dnlaqu. 

qurdun  schnell,  eilig;  m.  qurdun. 
quryana  lamm;  m.  quragan,  qu- 

qurun  finger;  m.  qurugun. 
qunit  käse;  p.  t.  qurut;  mong. 

kh.  ziirti/,  kalm.  xiirsri  <  *xu- 

risun;  \vahrscheinl.  t.  lehnwort. 
la  neiti;  nicht;  vgl.  lm,  h,  viel- 

lcicht  auch  mit  p.-ar.  la  zu- 

sniiuneiizustellen. 


Digitized  by  Google 


XXIII,* 


Mogholica. 


33 


la-kenä  verneint. 

lab  ufer;  p.  lab  lippe,  ufer. 

lafay  fenster. 

lag  100,000;  p.  lak. 

lag  ohne  geld,  ohne  aus\veg? 

lälä  älterer  briider,  onkel;  meis- 

ter;  herr;  t.  p.  hindu  lälä. 
larj  hiukend;  p.  lang. 
laqgilanä  hiiikt;  p.  lang  -f  m.  -la-. 
laitana  kanii  nicht,  la  nicht + 

ein  defekt.  p.  verbum. 
lät-k&nä  drischt,  trampelt;  p. 
/i?bein;  p.lin;  afgh.  let|gai  a  leg. 
laftam  rinne? 
la$dm  ztigel. 
Itu,  U  nicht;  mong.  tilö. 
mayot  sehlange;  nt.  vgl.  mogai 

mit  umstellung  der  vokale. 
mayz  mark,  kerii,  das  innere; 

p.  mayz. 

maqam  fest,  stark;  p.  mahkam, 
afgh.  muqim  constant,  fixed, 
stable. 

malda  ?  (etuas  essbares). 
malyti    miitze;    mong.  malagai; 
aueh  t. 

mandal  turhan;  ?  p.  mandiL 

nuiqyö  (ein  tier). 

matjgut  stamm  Mangut;  hei  den 

kalni.  bedeutet  marjgat  tata- 

rischc  stämme  uberhaupt;  vgl. 

sehr.  matjgiiB. 
mardä  stannn  Mardfl. 
masqa  ?  (et\vas  essbares). 
macä   kuss;   macä  lchiä  kiisst; 

vgl.   p.  möc,  mäc  kuss;  uud 


mä6  kardan  ktissen;  hindust. 
maol  kuss. 

mSx  nagel;  p.  mix- 

mel;  ekini  ml ini  gehim;  t.  mqjin. 

meimZnä  der  stamm  Meimene 
(spricht  özbekisch). 

miqön  fleisch;  m.  miqan. 

miön  mitte;  gurt;  hiiften ;  p.  miän. 

miöna  mittelmässig;  p.  miäna. 

mö  monat,  mond;  p.  mäh. 

mba  zitze;  p.? 

modun  holz;  m.  modun. 

möedör  feucht;  p. 

moyöl  Mogholvolk,  Mogholiseh; 
t.;  vgl.  moTjgol;  ö  kann  auf  n 
zuriickgehen,  wir  hätten  also 
moyal,  vgl.  russ.  Myiira.n»,  hin- 
dust. muyal. 

moyöfrdu  in  der  mogholisehen 
sprache,  auf  mogholiseh. 

möi  rtsch;  p.  möhi. 

m«/eigeutum;  mong.  t.  mal  vieh; 
p.  ar.;  das  \vort  ist  vielleicht 
arabisehen  urprungs. 

mölöem  \veich. 

monot  geld;  t.  p.  manat  (vgl.  r. 

MOHexa);  azur  monot  ( 1000  m.) 

ein  rubel. 
mini  (gen.  zu  *ha)  unser;  ebenso 

dat.  möndu,  abi.  mönäsa. 
morin  pferd;  m.  morin. 
mörtana  vergisst;  m.  martaqu. 
möSin  bahnzug;    p.   (wohl  aus 

dem  russischen  Manuina). 
mullökitap  buch;  p.  maila  M  ulia 

and  kitab  buch. 


Digitized  by  Google 


XXIII,! 


munattu  hierher;  m.-t.;  siehe 
»Uber  mongolische  pronomina* 
s.  12. 

munda  hier,  hierher;  t.  munda, 
vgl.  mong.  mön  gerade  (die- 
ser). 

mundäsa  von  hier;  t.  munda  + 

mong.  ca. 
murakap,  minrakap  tinte;  p.  mu- 

rakab. 

mnry  vogel,  henne;  p.  mury. 
musui  mosaisch;  jude;  p.  musäi. 
muH  faust;  p.  must. 
muir  \veg;  m.  mör. 
muizdtur  arbeiter;  p.  afgh.  maz- 
dur. 

■ 

naftts  element?  (siehe  s.  12);  p. 

afgh.  nafas   respiration.  nafe 

lust,  desire. 
naft  nafta,  petroleum;  p.  naft. 
nu%  seil,  z\virn;  p. 
nnqil  in  näquli  kenä? 
nai  hufeisen  des  pferdes;  p.  na  i; 

t.  nai. 

namti  mein;  gen.-akk.  von  hi. 

nanuiki  (der)  meinige;  m.  vgl. 
miniki. 

varan  sonne;  m.  naran. 

nazar  in  nazarni  In  es  sieht  so 
aus  und  nazarfu-min  hiinä 
es  diinkt  mieh,  ieh  glaube;  p. 
afgh.  nazar  sight,  vision;  look, 
glance;  regard.  observation. 

na.^ör  zimmermann,  tischler:  p. 
algh.  na$är. 

nti  schilfrohr;  p.  nai. 


nerä  name;  m.  nere. 

neS  stachel  (der  biene);  p.  nis. 

nihm  eiu,  eius;  m.  vgl.  nigen; 
k  statt  g  beruht  vielleicht  auf 
aidehnung  ans  pers.  oder  man 
hat  eine  parallelform  anzu- 
setzen. 

nilfotmn  träne;  m.  nilbusun, 
nilmu8un. 

nhnyuzä  mittag;  p.  nim  hälfte. 

niölduyanu  klebt  an  (tr.,;  m.  fakt. 
vom  folg. 

niolduna  klebt  an  (intr.);  mong. 
nigaldaqu,  nagaldaqu. 

nirättä  drflckt  ein ;  mong.  neroku. 

nisrnui,  nisinä  fliegt;  mong.  nis- 

kii,  neskii. 
nö  nenn  (=  rein  mogholisch  niku 

yar  dmrbun  öädä)\  afgh.  no, 

noh,  nah,  p.  noh. 
nöxas  krank,  sehr  krank;  p.  nä- 

ZU8. 

noir  —  ntir  schlaf,  schläfrig- 
keit;  mong.  nojir  od.  noir. 

noqti  hund;  mong.  noqai. 

n<Al§  in  n.  kenä  jammert;  p.  nä- 
lidan. 

nöm  teuchl,  feuchtigkeit;  p.  nam. 

nöm  name;  p.  näm,  nöm. 

noin  blatt;    vgl.    bnrj.  namsi, 

Tunka  namu,  sehr.  nabci. 
närin  dUnn,  fein;  m.  närin. 
nösnt  900;  p.  nohsad. 
nöfnnn  spielt  ;  m.  nagadqu. 
nöm  neu;  nenlifh;  p.  nau. 


Digitized  by  Google 


xxin,4 


Mogholica. 


nöuinä  nomadisiert,  siedelt  tiber; 

m.  negäku. 
nuyul  sussigkeiten ;  p.  nuql. 
nuösa  enkel;  p.  nawäsa,  vgl.  afgh. 

noäaai. 

nuxn&dänä  krank  vverden,  vgl. 

nuqa-kenä  biegt,  faltet;  vgl.  m. 

nugulqu. 
miqunä  zermalmt;  ro.  nuququ. 
nuqurunä  \vird  gefaltet.  faltet 

sich  zusammen;  m.  nuguraqu. 
nuntana  sehläft;  m.  vgl.  untaqu; 

das  anlautende  n  späterer  zu- 

satz. 

nuntuf  heiroat;  m.  vgl.  nitug; 
man  sollte  raogh.  nutuy  erwar- 
ten;  \vahrscheinl.  hat  das  vor- 
hergehende  wort  auf  die  laut- 
liche  form  eingewirkt;  auch 
im  Juan-f:ao-mi-si  heisst  dies 
wort  nuntur;  nitug  vgl.  urj. 
öyt-,  tat.  jat-  schlafen. 

nutqunä  verschluekt;  m.;  vgl.  t. 
jut-;  was  die  endung  -qu  be- 
triftt,  vgl.  z.  b.  mong.  el-gu- 
authängen  =  tat.  il-  idem. 

nmdxun  auge;  mong.  nielun;  vgl. 
nidte  vor  den  augen. 

niin-  gesicht,  autlitz ;  mong.  nigur, 
burj.  tiur  kh.,  kalm.  mur\  her- 
kun ft  unbekannt. 

nmhtnn  stiss;  siissigkeit;  p.  vgl. 
nus,  Zuk.  (204)  nua. 

ään  eisenbeschlag  (am  karren- 
rad);  p.  ähan  eiseu. 


ocölana  fliesst  (vom  \vasser). 
oilyänä  nähen  lassen;  m.  ojilgaqu. 
oma  näht;  mong.  ojiqu. 
oirö  nah,  nahe;  mong.  oira. 
olaqei  die  innere  hand;  m.  vgl. 

aliqa  id. 
olalyanä  lässt  töten;  fakt. 
olanä  töten;  m.  alaqu. 
ölasana  lässt  los  ? 
ömiän  und  umui  schweine  ? 
ömudulana  wird  lebendig,  lebt  = 

amudulana. 
oräJi  nagel?  hammer?  (oräh  mg- 

gumä). 

oram  platz;  t.  oram  atrasse. 
orana  geht  ein.  dringt  ein;  mong. 
oraqu. 

orcinä  geht  weg,  entfernt  sich; 
mong.  3<>rciqu;  Juan-fao-mi-si 
jorfciqu. 

orcMunä  beugt  abwärts;  m.  or- 

cigulqu  umvvenden. 
ordu  hana,  hof;  schloss;  mong. 

orda;  auch  nach  Indien  gedrnn- 

gen  als  urdu. 
orun  rein;  reif,  gnt,  hiibsch;  m. 

arigun;  vgl.  p.  ariiv;  t.  aru, 

nog.  iiriä, 
orus  Russe;  t.  oder.  m.  orus. 
Tmozlanä  riihrt  auf  (das  wasser). 
ihtdä    aufuärts;    mehr;  mong. 

ödege. 

öärini  (er)  selbst;  vgl.  m.  öber, 
t.  öz. 

oftanä  brieht  ab,  zerstuckelt;  m. 
ebdeku,  ebteku. 


Digitized  by  Google 


36  G.  J. 


öftänä  sticht,  durchstechen. 
ögmnä  giebt  (imper.  ög,  präter. 

perf.  ökpä,  conv.  imperf.  ökti); 

mong.  ögkä. 
ömuisudyana  lässt  anzieheo;  m.; 

fakt.  zum  tolg. 
ömuismnä  ziebt  an;  m.  emöska. 
örinä  lieben;  m.;  vgl.  m.  öri  freund, 

geliebt  und  örtlsijekii  freund- 

lich,  gnädig  sein. 
öStuinä  ? 

öut  mzmm  wein;  traubensaft;  p. 

ab-i-uxum. 
ömyiuxt    fleischsuppe;    p.  gust 

fleiseh;  äb-i-gttst  suppe. 
ihudän  ttire;  m.  egttden.v 
öutyön  Afgban  (Anghan);  ?  vgl. 

Abakanfluss     und  Abagha, 

Abaghanar    (oin  mongholen- 

stamm). 

öudxuna  läuft;  m?;  violleicht  mit 
egäle  wolke  znsatnmenzustel- 
len. 

palay  panter,  tiger;  p.  pala*|,  afgh. 
pratj. 

palarj-piSi  wildkatze. 

pan$a  hand,  klaue,  ast,  z\veig; 

p.  afgh.   panöa    kralle  (der 

raubtiere  und  vögcl). 
pansaifittf  dounerstag;  p.  pan$- 

fianbä. 

panUa  50;  p.  pan$äh,  vgl.  aw. 

panöäaata. 
papulus  zigarette  |?  <  rnssiseh 

liamipoca]. 
par  feder,  titigel;  p.  par. 


XXIII.i 


parda  vorhang,  gardine,  schlcier; 
p.  parda. 

partalunä  \virft  \veg  (partalfa, 
partal&);  p.  vgl.  partaw  \vurf, 
sprung,  sturz;  t.  partaw  etmek 
vverfen,  schleudern  (Zenker). 

parkti  halb,  hälfte;  p.  parfca 
stiick. 

paina  in  pasmJ  kenä  treibt  (ein 

pferd  an);  vielleicht  p.  pa&nah 

stiefelabsatz. 
pei  verständlichkeit;  pei  la  bolunu 

es  ist  uninöglich  zu  verstehen; 

?  p.  pei,  afgh.  pe  aus  aw.  paiti 

spur. 

pei-kniä  Weiss,  kann. 

pUin  schvvul,  heiss;  p.  pisin  rait- 
tag  (2uk.  Mat.  s.  160). 

piki  zersplittert ;  t.  piöi  von  pic- 
mek  byömaq  schneiden;  oder 
vgl.  mong.  bieiqan  klein. 

piki  kfhiti  zcrstiickelt,  zersplit- 
tert. 

piöi  z\viebel;  p.  pijäs  eine  art 
zsviebel. 

pne  (hohes)  alter;  alt;  p.  piri 

greisenalter. 
piti  katze;  p.  pisi,  vgl.  t.  myfcyq 

miflik:  mong.  mis,  mii  il.  a. 
pitou  ?  augenbrauen. 
ptimnt  tetzen;  flicken,  stiick;  p. 

peiband  zusammouhängend. 

verbunden. 
pökö  köuig,  kaiser;  durch  t.  päöä 

aus  p.  fädiöäh. 
ptif  hingu;  p.  ? 


Digitized  by  Google 


XXIII.4 


Mogholica. 


37 


poju  donner;  p.  ?  paja  '\vi\rde'. 
pöki  rasiermesser;  p.  päki,  pöki. 
pöru  stiick;  flickig;  p.  pära,  pöra. 
pörä-kenä   zerstören,  iu  stueke 

schueideu. 
pursi  persiseh,  farsisch. 
pösu  miicke;  p.  pasah. 
pösäs  tliege,  miicke  (=^pöiu). 
puxtadör  gebrannt  (von  ziegelu); 

p.  puetan  kochen,  pujta  ge- 

kocht. 
pui  brucke;  p.  puL 
puluy  beschlag  (z.  b.  an  einein 

messer);  afgh.  puiak  a  clamp, 

bit,  or  wedge  to  fix  the  share 

of  to  the  plongh  (Bkllkw). 
punvol  anschvvelluug;  geseliYVulst; 

p.  pur  wät  voll  luft. 
punvöfay  blase. 
purnut  500;  p.  =  ptunsat. 
pusta  banmrinde;  p.  pust  baum- 

riude. 

pui  ?;  kayazärpaz  Zoyäfa  machte 

von  papier  eiu  — . 
pmf  onom.  fiir  blasen. 
pml  geld;  p.  puL 
piunsat  500;  p. 

puiä  röcken  (einer  ziindholz- 
schachtel);  p.  pust  d.  pust  riic- 
ken. 

räk  blut,  ader;  p.  rag. 

ratj  farbe;  p.  rat\. 

raq-ogiuna  farbt. 

rosot-  teil,  anteil;  p.  afgh.  rasad 

gras,  provision,  stores. 
rei-kenä,  senden,  schickeo;  p. 


ri£o  wurzel;  p.  risa  bart,  \vurzel- 

f 080111. 

riqöb  steigbiigel;  p.  riköb,  ra- 
käb. 

rizu  niedrig,  kurz,  klein;  p.  risa 

zerstfickelt. 
ri$a  =  rim  wurzel. 
rust,  rös  recht,  rechts;  p.  räst. 
rvstö  recht,  gerade;  p.  rasta. 
ruxsat  urlaub,  geuehmigung;  p. 

ruxsat. 
ruxsat  keno  erlaubt. 
rustoin  (mannerimme). 
nusnei  hell,  licht;  p.  rusnäi. 
riftt  flnss;  p.  rud. 
so  nicht  (mit  präteritalen  verbal- 

formen);  se,  sö;  mong.  ese. 
sohanä  schlägt;  mong.  aabaqu. 
sahat  korb,  gefäss;  p.  sabad. 
sät  uhr,  stundc;  p.  sä  ät. 
so  for  reise;  sofor  keno  reist;  p. 

afgh.  safar  (aus  de  m  arab.). 
sayal  bart,  t.  sayal,  vgl.  mong.  sa- 

qal;  es  kaun  jedoch  auch  sein, 

dass  sayal  rein  mongolisch  ist, 

\vie   daqaqu  — •  dagaqu,  qaqa- 

raqu  ^  qagaraqu. 
sa(h)ar  morgen;  p.  sahar  mor- 

gendämmerung. 
saxtiön  eine  art  leder  (saftlan?); 

?  p.  aajft. 
sairin  diinnes  leder,  chagrin;  t.; 

vgl.  mong.  sagarin,  kh.  säeri 
sujä  schatten;  p.  säja. 
saqalaq  unterkiefer;  vgl.  mong. 

saqal. 


Digitized  by  Google 


38 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII.» 


samön  futter;  t.  saman. 

sanduy  kiste;  t.  p.  sanduq. 

sapc/r  ?  (etuas  essbares). 

sardig  deckel;  moug.  sardag  der 
obere  teil  des  berges,  z.  b.  (der 
berg)  Munku  Sardik ;  man  ver- 
gleiche  auch  Khalkha  W.  tae 
deckel,  und  t.  tay  berg. 

snrmö  schbpflöffel. 

saivur  öber  (?  iustr.  von  sab). 

sc  drei;  p.  si;  auch  mogh.  turbon. 

seininä  pisst;  mong.  sigekfi  vgl. 
t.  sy-. 

seisiun  urin;  vgl.  mong.  sigesun. 
sei  ttbersclnvemmung;  p.  seL 
scmistön  ?  in  ke  idäge,  ke  sernis- 

tön  bolfa  dass  sie  essen,  dass 

sie  werden. 

ser  rflcken,  nacken;  mong.  soger, 

?  p.  ser. 
seränä  erwacht;  schlaft  nicht; 

mong.  serukn,  serku,  vgl.  tat. 

s?sat  300;  p.  sesad. 

seSambt  dienstag;  p.  seBanba, 

sib  apfel;  p.  sib. 

simina  saugt;  mong.  simekä. 

siygämi  geht  unter  (von  der  son- 

ne);  mong.  siTjgekö,  vgl.  t.  siu-. 
sitjgön  dflnn,    uässerig;  mong. 

8iT)gen. 
sipöi  soldat;  p.  afgh.  sipäi. 
sir  knoblauch;  p.  sir. 
sisat  600;  p.  sisad. 
sisgti  filz;  vgl.  mong.  esgei. 


sitvist  eine  getreideart,  luzerne; 

vgl.  p.  aspist,  afgh.  apeata.  ' 
sö%  los,  nicht  fest? 
söi  neulich?  vgl.  m.  sai. 
söin  richtig;  mong.  sajin  vgl.  tat. 

aay,  saw. 
sojöivön  mutze;    ehrenkleid;  p. 

sojägä  ehrenkleid. 
söi  jahr;  p.  aa. 

sölrizä  jung  (—suldunän  rizä). 
sölqurdti    alt,  bejahrt;   p.  säl- 

xurda    vgl.   t.    qurt-qa  altes 

vveib. 
sohnas(t)  blitz;  p. 
solmastiränA  es  blitzt. 
sonusuna  hört  (sonuspa,  sonutci); 

mong.  sonusqu. 
sözyonä  spielt,  musiziert;  soz  p. 

säz  musikinstrument. 
sözök  musik;  p.  säzäk. 
sövd  ende,  sch\vanz;  der  hintere 

teil;  mong.  seguL 
sötunä  sitzt;  mong.  saguqu. 
sömzl  obst;  p.  sabzi. 
suun  feile;  p.  auhän. 
sub  morgen;  p.  subh  (aus  dem 

arab.) 

subönay  =  qvUini  hi%ni  hals. 
suda  emptindlieh,  sehmurzbaft. 
suqanä  umarmt;  m.?  (vgl.  augu 

armhöhle,  kalm.  su  id.). 
sulyanä  setzen ;  fakt.  von  su-  odcr 

SÖM4-. 

sultön  suitan,  herrscher;  p.  sui- 
tan. 

sum  pfcrdehuf;  p.  sum. 


Digitized  by  Google 


XXIII,* 


Mogholica. 


39 


sunä  sitzt,  sieho  söuinä. 
suntuna  giebt  nacb,  dehiit  sich; 

vgl.  mong.  sunaqu,  sunuqu. 
mr%  (vielleicht  name);  p.  sur* 

rot;  qojör  x<£  möni  pir$  sur%\ 

btina  zuei  unserer  verwand- 

ten  sind  pue,  surx- 
suruna  lernt;  moug.  suraqu,  su- 

ruqu;  vgl.  kirg.  sora-. 
surup  blei;  afgh.  surup,  p.  surb, 

vgl.  kalm.  zer*b  (in  einem  mär- 

cheu). 
suidnutn  schrot  ? 
siudutn  zahn;  mong.  sidun. 
stun  milch;  moug.  su,  sfin,  vgl. 

t.  sut. 

»uintia  mit  milcb;  mong.  su-tö. 
suini  uacht;  mong.  söni,  vgl.  kb. 

ituni  und  mong.  sönu-ku  er- 

löschen. 

suittiin  stamm,  koloune?  p.  su- 
tun 2uk.  Mat.  s.  144. 

Salivör  pumphoson;  p.  salwär, 
kalm.  saliviir  uud  r.  mapoBapu. 

Sam  kerze,  licht;  p.  sam'  (ai). 

Sarnb*  sonuabeud;  p.  sanba. 

sarnSir  sch\vert;  p.  t.  samsir. 

tänä  kamm;  p.  sänä. 

sänu  kenä  kämmt  sich. 

Sätjgul  huf,  klaue. 

iär  stadt;  p.  sahr. 

Sär-Sör  onom.  för  brauscn  des 
wassers. 

Ä  sechzig;  p. 

Hila  ? 

sir  gold;  p. 


Sir  m  »tee  mit  milch"  oder 
„gelber  tee"  entw.  p.  sir  'milch' 
od.  mong.  sira  'gelb'. 

Sir  lö\ve;  p.  syr,  sir. 

Sira  gelb;  mong.  sira. 

Sinvön  suppe;  p.  surwä. 

siStä  60  -  SäSta. 

sötulr;  föru-köhur  dorf  od.  stadt 

Ghoru. 
söx  horn;  p.  säjf. 
Söx*i  baumzueig;  p.  säxa. 
soi  zeuge;  p.  sahid. 
Soita  teppich. 
Sopu r  riickenflosse. 
sömnum    tau,    feuchtigkeit;  p. 

sabnam,  saunam  (sab  nacht, 

nam  feuchtigkeit). 
Sukur  lobrede;  p.  sukr. 
Sukur  kfriä  lobt,  dankt. 
Suiyunä  schiebt  ein;  m.  sirauqu. 
Stlr  ögguinä  rtthrt  um. 
Siur  salz,  gesalzen;  p.  sur  Zuk. 

Mat.  s.  157. 
tä  bis  nach;    ta  fara  rtut  bis 

nach  Farrah-rud. 
tä  nach  unten,  tä  kenä  vorsenkt, 

ta  boluna  sinkt;  steigt  ab  (vom 

pferde);  p.  tah,  ta  boden. 
taxt  (tax-ni  od.  taxt-ini)  sessel; 

der  boden  des  \vagens;  p.  ta*t. 
taxia  tisch,  brett;  p.  tajfta;  iiber 

das  tat.  auch  ins  kalm.  einge- 

drungen  als  taxia  brett,  briicke. 
tajör  gesund;  p.  tajär. 
taqö    gona    wedelt   (mit  dem 

schwauze). 


Digitized  by  Google 


40 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIIL4 


taqoidana    \vedelt,   flattert  hiu 

uiid  her. 
talina  legt;  ra.  vgl.  scbr.  talbiqu, 

khU.  täunpt. 

tambuku  tabak;  p.  tanbaku. 

tämän  ali,  alles,  vollständig;  p. 
tämän. 

tamurl  stamm  Tamuri. 

tana  stamm,  baumstamm. 

tanur  ofen;  p.  tanur. 

täq  bauchriemen;  p.  afgh.  tär|. 

taruy  sauere  milch;  mong.  tarag. 

tasmä    uugegerbtcs  ziegenfell; 

moug.  tasama;  t.  tasma. 
tatanä  zieht;  moug.  tataqu. 
taka. 

tämus,  iamuz  hitze,  die  heisse 
jahreszeit;  p.  tamua. 

te  der,  jener;  m.  (siehe  „Uber  mon- 
golisehe  pronomina"  s.  10  ff.). 

teftäna  liegt;  m.  kebteku;  t  statt 

k  beruht  wahrseheinlich  auf 

assimilation. 
tcimän  Teiraene  (ein  turko-tata- 

risches  volk). 
telinäni  Teimoniscb;  Teimeue. 
tSnäyär,  tennngur  darait,  mit  dem ; 

instr.  von  te. 
tenää  dort;  dorthin;  mong.  tende. 
tendäsa  von  dort;    mong.  ten- 

dece. 

termän  \vand;  mong.  termen, 
kalin,  ternin:  t.  terem. 

termän  muhle;  mong.  tegermen; 
aueh  t. 


tes;  in  teä  nyunina  pflfigt;  p. 

tiÄ  stachel. 
teSä  axt;  p.  tisa. 
tee  scharf;  p.  tiz,  t.  tez. 
tik-Hk  keriä  hämmert  (ononi.). 
tir  deicbsel;  p.  tir. 
tiräsa  ähre;  p. 
tiri  lang;  p.? 

tirik  bald ;  t.  tirik  schnell,  leben- 
dig. 

ttrqamön  regenbogeu;  p.  tirka- 
män. 

to,  tot,  tod  ihr,  Sie;  raong.  ta. 

toa  zahl,  anzahl;  mong.  toga. 

taalana  zahlt  ;  mong.  togalaqu. 

tuy  wölbung  (der  bräcke);  p.  täq. 

tor  uetz;  mong.  toor;  t. 

tö$ik  Tadzik;  tadzikisch. 

töni  kruram?  gedreht?  p.  taflan, 
stamm  tau-. 

töia-gmnä  drelit  (=  töm-ymä). 

t-ubnf-gonä  spuekt;  p.  onom. 

tuyul  kalb;  mong.  tugul,  vgl.  t. 
tuy-,  tuw-  geboren  werden. 

ht-xum  (sonnenblumen-)  samen ;  p. 
tu^m,  toxm;  kommt  auch  iu 
mehreren  turkischen  und  mon- 
golischcn  dialekten  vor  (kalm. 
toxm  berkunft). 

tujam  ?  fest. 

tuqti  ellenbogen;  mong.  toqai. 
tunuy  kenä  klopft,  backt  (teig). 
imun  fett,  speck,  <">1:  mong.  tosun. 
tusunä  trifft;  mong.  tusqu. 
tmfärj  flinte;  p.  tufa-q. 
tiuj  hoehzeit,  fest;  t.  toi  hochzeit. 


Digitized  by  Google 


XXIII.i 


Mo^hulica. 


n 


tutlcn  breuuholz  (?) ;  lu.  tiiligen, 
tiilijen. 

tudkmnä   sehiebt    uach;  mong. 

tiilkiku. 
luin  bitter;  p. 

tumina  \vird  geboren;  niong.  tö- 
reku. 

ucOy  herde;  t.  oöaq. 

uyäna  \väscht;  moug.  ugyaqu. 

uyumydanä    \vird  eingegossen, 
eingelegt 

uyuruna  giesst  ein,  legt  cin;  m. 
vgl.  t.  oyry  dieb,  ( versteeker). 

nilana  \veint;  mong.  ujilaqu  od. 
uilaqu. 

lUjar  kurz;  mong.   oqar,  kalin. 
o%°r. 

ukin  tochter;  inädcheii ;  mong. 
ukin. 

uqöna  ziegenbock;  mong.  uquna. 

ulö  sohle;  fussboden;  mong.  ala. 

ulön  rot;  mong.  ulagan. 

■u/«r  lippo  ;  mong.  urul;  vgl. 

«i-M*  volk;  niong.  ulue. 

uim/ö  getränk,  trunk;  mong.  un- 

dagan,  undan. 
nnilyana   lässt   reiten  oder  in 

einem  uagen  fahren. 
unhui  reitet;  m.  unuqu. 
unonä  fällt  (tallon);  m.  unuqu. 
uryunä  \väehst;  moug.  urauqu. 
urtu  lang;  mong.  urtu. 
urnqSt  vorwärts:  mong.  urigsi. 
usun  \vassor;  mong.  usun. 
ulqön  kurz,  klein;  ra.  odqan. 


uibud  \vintcr  (=  ebuda);  mong. 

ebtil.  V 
uuluir  tag;  mong.  edörV 
mftanä  zerbricht;  ?  mong.  eb- 

deku. 

mftäri  brot;  t.  (dial.)  etmek,  öt- 

mök,  ötpök,  öptök. 
uujti  ohno;  nein;  mong.  ugei. 
mgguina  schlägt;  tag  onom.  fur 

das  sehlagen. 
tuggudyanä  lässt  schlageu,  fakt. 
mina  kllb;  mong.  iinije,  unige. 
Miktir  ochs,  rindviob ;  mong.  öker. 
uikmksön  gcstorbcn;  mong.  iikug- 

sen. 

luhunä  stirbt,  verliseht;  mong. 
ukukii. 

MtläsMtnä  ist  hungrig  (utläspa, 
utlät$t)\  raoug.  ölusku,  ölosku. 

udätcana  ist  hungrig. 

uindäyön  ei;  m.  undegen. 

xunduik  knio;  mong.  ebudek,  kh. 
öivD.ik,  kaim.  öuid"k. 

lundutn  hosen;  m.  umudun. 

uupjulanä  schleift,  strcicht,  glät- 
tot;  ra.  ungelekö. 

uisti  name  Hussein. 

Misutn  haar;  mong.  ösun. 

msMiruinä  httpft  (uisuirfa,  msutrt- 
m.  ösiirku  spfitzjjn. 

mökön  gostrig,  uickun  siani  in 
der  naeht,  uu-kön  uiduir  ges- 
toru;  m.  ecugen  (von  ecä- 
vergehen,  zu  ende  sein). 

lutäym  greis,  alter  mami;  mong. 
ötegu. 


Digitized  by  Google 


42 


G.  J.  Ramstedt. 


XXI1I.4 


mtkön    tiick    (nicht  \vässcrig); 

moug.  ödken,  ödgen. 
ttizbölct  özbck;  Uzbekisch  (özbe- 

kisch),  tatarisch. 
imuun    rosincn;    mong.  äaöm; 

t.  p.  a. 

la.iänä  sieht;  mong.  ä3eka. 
zuyöl  kohleii;  p.  suyäl. 
zambur  biene;  p.  sanbur. 
zaqyvlc  rost;  verrostet;  vgl.  p. 

zaT]gäl  Zuk.  Mat.  s.  141. 
zur  gift;  p.  zahr. 
zart  messiug;  p.  zard  gelb. 
zin  sattel;  p.  än. 
zotiirya  stamm  Zoikirya. 
zöno  knie;  p.  aänn. 
tfaW  schnell,  rasch;  p.  $ald. 
$am;  $am  Unä?  wird  dick,  fett, 

sammeln?  vgl.  p.  $am  kardan 

sammeln. 
,*ämä  freitag;  p.  §um'a. 
faneina  haut  (mit  deraxt);  m.  vgl. 

3aTjlaqu  schlageu  (mit  stöeken). 
$nr-$i  orcinä  wallt,  \vogt  (vom 

fliessenden  wasser);  p.  afgh. 

$ari  tiiessend,  aus  dem  arab. 
$atqalyanä  sättigt,  siehe  catqal- 

yana. 

$atqanä  wird  satt,  siehe  catqana. 
*a$inä    kaut;   ni.   vgl.  3agilqu 
kaueii. 

.ff  (os^  war;  m.  a3i,  a3igun.  ajigai. 
$*i  platz,  zvvischenraum ;  m.  3ai, 


vgl.  auch  p.  Ja,  jäi,  afgh.  3ae, 

§äe,  t.  jai. 
$tilunä  spält;  m.  3ajilqu. 
.^V^r  leber;  p.  $igar. 

£f  totu  friih ;  fruher,  $Uöwdm  vor, 
vorn,  eutgogeu;  in  der  zu- 
kunft;  p.  $ilau,  3ilöra. 

.fi7wtön  eben,  glatt. 

$iru  passgänger;  m.  siruja,  vgl. 
t.  joya,  mandsch.  $orau. 

Sirolana  geht  passgang ;  m.  3iru- 
galaqu,  vgl.  t.  joryala-. 

Zoyälyanä  auffUhren  lasseu,  ma- 
cheu  lasseu,  machen. 

$~oyäna\  dar  $oyuna  entzuudet 
sich,  breunt;  in.  3okijaqu  (ist 
vielleicht  3<>gtjaqu  zu  leseu). 

,$<m  körper;  ?  p.  3än  seele,  leben. 
iulrimun  ?  \volke. 
$uru  kehrbesen;  p.  afgh.  §ärä. 
Surit-kenii  kehrt  (mit  dein  bcsen). 
5~ötuduilanä  träunit;  m.  3egude- 
lekä. 

$öum  nadel;  m.  3egun. 
$ömnä  beisst;  m.  3ao,uqu. 
Söturu  hälfte,   mitte;  m.  3aaura. 

Zömröki  zwischenliegend,  mittel-; 

m.  3a<juraki.  ^ 
?töumunä  schneidet;  m.  3ag,uraqu. 
$öwlw  stamm  Pzöutu. 
$mrkä  herz;  m.  3iruke,  kalm. 

zihbi,  vgl.  t.  jurök. 


Digitized  by  Google 


Bemerkungen  zur  lautgeschichte  und 

grammatit 


l.  Die  laute  der  Moghol-sprache  siiid  hier  mit  »grober  trans- 
skriptiou"  iblgeudermasscu  dargestellt: 

a)  Klusile  und  affrikaten,  toulos:  q,  k,  t,  p,  c,  tönend:  g,  d,  b, 

b)  Spiranten,  toulos:     f,  s,  S,  tönend:  y.  j,  z,  w. 

c)  Liquiden:  r,  /. 

d)  Nasale:  17,  n,  m. 

e)  Vokale:  a,  ä,  e,  e,  r,  i,  o,  ö,  u,  m;  diphthongisch :  oa,  öä, 
öui,  ti,  ui  (u>),  tui. 

2.    Tonlose  klusile  und  affrikaten. 

Das  urmoogolische  hatte  wie  bekaunt  zwei  aus  einander  zu 
haltende  klusilrcihen  1)  fortes  (schr.)  q,  k,  t  und  (diphthongisches) 
fc,  2)  lenes  g,  g,  d,  b  sowie  (diphthongisches)  3.  Uber  ihreu  laut- 
werte  zur  zeit  der  trennung  der  afghanischen  mogholen  von  ihren 
stammverwandten,  also  um  die  mittc  des  13:ten  jahrhunderts,  kön- 
uen  \vir  jetzt  einen  ungefährlicheu  fiberblick  bekommen,  \venn  wir 
die  mongolischen  dialekte  in  China  und  Russland  mit  unserer  Mo- 
ghol-sprache vergleichen.  In  diesem  neuentdeckten  mongolischen 
dialekt  sind  die  fortes  jetzt  nnaspiriert,  \verden  aber  in  intervoka- 
lischer  stellung  g  e  mini  e  rt  ausgesprochen.  Wörter  wie  miqön, 
ukin,  qaUi,  ecänä  lauten  also,  mit  genauerer  transskription  \vieder- 


Digitized  by  Google 


44  G.  .1.  Ramstkdt.  XXIII.4 


gegeben,  miföön  'Heisch',  uikin  'tochter1,  fyathi  'hoch,  gross\  eff&änä 
\vird  miide'.  Auch  anlautende  fortcs  uerden  in  entsprechender 
stellung  geminiert;  z.  b.  jemti  kijä  lies:  jemtlkkijä  'wa.s  soll  ieh 
macheu?',  iranä  ai  lies:  iranäff.U  'du  koinnist'.  l)iese  geminatiou 
hat  ciuen  schr  altcn  ursprung,  und  eut»pricht  dcm  aspirationshauche 
der  ostniougolischen  dialekte.  Dies  tritt  dcutlieh  hervor,  besonders» 
uas  das  q  betrifft.  Da»  urmougolische  q  \var  ein  hinteres  aspi- 
riertes  und  cnergisches  oder  'k  und  hat  »ich  in  ein  hinteres  x 
entwiekclt  in  alien  dialektou  ausser  im  mogholischen,  \\o  es 
also  noch  klusil  geblieben  ist:  halblanges  Man  darl"  nicht 
vergesscn,  dass  das  mogholische  sein  jotziges  q  (od.  k)  zum  teil 
dern  eintiuss  derjenigeu  tfirko-tatarischen  dialekte,  zu  deuen  die 
mogholen  in  ununterbrochenen  bcziehungen  gestanden,  verdankt, 
aber  dennoch  ist  es  bevviesen,  dass  man  es  im  älteren  mougoli- 
schen  mit  q,  nicht  mit  spirautischeiu  x  zu  tun  hat.  Hatte  das 
gemeinsame  mongolisehe  zur  zeit  der  treunung  ein  x  gehabt,  \väre 
dieser  laut  ge\viss  auch  in  diescr  gestalt  crhalten  (das  persische 
hatte  ja  auch  x\  uud  wir  hätten  dann  nicht  muiun,  soudern  mtgön. 
Alle  \vörter  \vie  xotun  Trau\  x-in  'Khan'  u.  a.  sind  darum  im 
mogholischen  persische  oder  turkischc  trcmd\vörter,  obvvohl  sie 
vielleicht  ursprfinglich  aus  dcm  mongolischen  »tammen.  Ubrigeus 
ist  es  eine  interessante  erseheinung,  dass  mongolisehe  wörter  \vie 
gaqai  'schvvein'  (khll.  Gaxve,  mogh.  fuqti)  auch  im  altaischen  (nach 
Radloff)  qaqqui  heissen,  also  mit  geminiertem  q,  statt  des  rcgel- 
rcchten  turkisc-hen  y  (z.  b.  mong.  aqa  =  tfirk.  aya): 

Auch  \vas  c  betrifft,  ist  das  jetzige  mogholische  altertumlicher 
als  jeder  beliebige  andere  dialekt.  Wir  tinden  nämlich  nicht  z\vei, 
sondern  eineu  laut  c  (=  fS),  der  das  entsprechende  zeichen  der  alten 
schrift  \viedergiebt.  Das  khalkhassische,  die  burjatischen  und  kal- 
mttckischeu  dialekte  haben  hier  z\vei  vertreter  (kb.  ts-t$,  burj.  s-S, 
kalm.  ts-ts  od.  s-$),  \vas  eine  spätere  sonderentvvicklung  bedeutet, 
\vogegen  einige  sudmongolisehe  dialekte  mit  dein  mogholischen 
ubereinstimmen.  Als  urspriiuglicher  laut  ist  ti  anzunehmen,  was 
sich  auch  mit  dem,  \vas  man  vom  urturkisehen  \veiss,  gut  vereinigt. 

Ein  neuer,  im  urmongolischen  höchstens  in  ge\vissen  kombi- 
nationeu  bekannter  laut  ist  p.   Er  kommt  im  mogholischen  in  lehn- 


Digitized  by  Google 


XXIII.i 


Mogholica. 


45 


wörteni  vor  und  \vird  uic  <j,  k,  t  und  c  behandelt;  z.  b.  pöki  'ra- 
siermesser,  enä  pöki  'dieses  rasiermesser  (lies:  pökki,  enäppökki). 
Die  lautkombinationen,  in  denen  p  schon  urmongolisch  sein  kann,  sind 
pp  (statt  bb)  uud  sp  (ip)  (statt  sb),  z.  b.  app«  'nahm',  n&pa  fiog. 
Neu  ist  <7p  in  asuqpa  'fragte'  (nrm.  *osuyfcrt). 


3.  Tönende  kluaile  und  affrikaten. 

Um  zo  den  lenes  zu  ilbergehen,  so  \verden  die  urmongoliscben 
lenes  in  der  regel  durch  tönende  medien  oder  spiranten  \viedergespie- 
jjrelt.  Dem  alten  hinteren  g  entspricht  ein  spirantisches  hinteres  y, 
nach  nasalen  ein  klusilisches  g  (#?),  im  uortauslaut  und  vor  einem 
tönenden  laute  im  silbenauslaut  y,  aber  im  \vortanlaut  und  vor  stimm- 
losen  lauten  q  oder  y.  Die  vertretung  q  för  anlantendes  g  kommt, 
nach  dem  zeugnisse  eines  arabischen  philologen,  der  z.  b.  qol  'fluss- 
bett'  (=schrifl.  gool)  schreibt,  schon  im  vierzehnten  jahrhundert  vor; 
trotzdem  aber  möchte  ich  glauben,  dass  man  auch  hier  vorzugsvveise 
einen  stiminhaften  klusil  g.  gebabt  hat.  Meine  aufzeichnungen  flber 
das  mogholische  sind  leider  sehr  schvvankend,  und  setzen  mich  nicht 
in  den  stand  hier  et\vas  sicheres  auszusagen.  Ich  habe  nebeneinander 
qar  'hand'  und  ena  yar  Miese  hand'  aufgeschrieben,  xvas  vielleicht  auch 
die  geschichtliche  entwickelung  wiedergiebt.  Später  ist  vielleicht  in 
cinigen  fällen  {?,  in  anderen  y  das  vorherrschende  ge\vorden.  Wie 
so  vieles  andere,  statzt  sich  anlautendes  q  för  ursp.  g.  vielleicht 
auf  tflrkiscbeu  einfluss,  denn  in  alien  tflrkischen  dialekten  findet 
sich  et\vas  ähnliches,  z.  b.  Nogai  qanat  'flflgel'  ^jaryanat  'fleder- 
maus',  qar  'hand'  —  oij  gar  'die  rechte  hand'  soi  yar  'die  linke 
hand'.  Von  bedeutung  ist  jedoch,  dass  der  unterschied  z\vischen 
urspr.  9  =  mogh.  ani.  q  —  intervok.  y  und  urspr.  q  =  mogh.  ani. 
q  ~  intervok.  q  noch  nicht  verwischt  ist,  \vie  es  in  den  tur- 
kischeu sprachen  geschehen.  Das  mogh.  q,  \vo  es  dem  g  der  an- 
deren dialekte  entspricht,  ist  möglichenveise  noch  heutzutage  ein  q 
oder  //.,  obglcich  ich  das  \vegen  der  rauhen,  fremdartigen  aussprache 
nicht  genan  fcststellen  konnte.  Daher  möchte  ich  auch  annch- 
men,  dass  q  im  A*I»M  in  diesein  fall  ein  hinteres  klnsiles  g  he 


Digitized  by  Google 


4«  G.  J.  Ramstedt.  XXIIT.« 


zeichne,  uelehen  laut  der  gelehrte  araber  mit  keinem  anderen  buch- 
stabe  als  q  \viedergeben  konnte. 

Im  uortauslaut  kommen  souohl  q  als  y  vor,  obne  dass  man 
bestimmte  regeln  austindig  machen  kann.  So  babe  ich  saqalaq,  aber 
punvötay,  ay  aber  %öq  aufgeschrieben.  Ob  hier  die  verschiedenheit 
des  auslautes  historisch-etymologische  berechtigung  hat  (vvie  z.  b. 
im  uigurischen)  oder  ob  sie  durch  analogie  entstanden  ist,  kann 
ich  nicht  sagen.  Man  beachte,  dass  obgleich  der  nominativ  z.  b.  saqa- 
laq,  pulaq,  punvötay  heisst,  der  instrumental  immer  nur  saqalayär, 
pulayär,  punvötayär  lautet. 

Das  mediopalatale  g  ist  im  an  laut  und  im  inlaut  erhalten, 
geht  aber  besonders  in  endangen  auch  in  y  öber,  wie  k  in  q\  z.  b. 
gcr  'haus,  zeit',  guirnii  'läuft';  kmliydaba  'vvurde  gebunden'  —  schr. 
kiiligdebe.  In  lehmvörtern  erscheint  g  auch  vor  und  nach  hinteren 
vokalen  z.  b.  ganda  'schlecht',  gala  'viehherde'  Im  auslaut  tritt 
för  g  Jc,  aber  bis\veilen  auch  y  ein,  z.  b.  nom.  bicik  Vhrift\  gen. 
bicigl-  lag,  lay  '100,000'. 

Das  unnongolische  d  dritt  unverändert  als  d  auf;  z.  b.  dera 
oben  =  schr.  dogere,  yadana  'aussen'  =  schr.  gadana.  In  lehmvörtern 
entspricht  dem  persisehen  d  oft  was  vielleicht  einen  persischen 
dialekteigentumliehkeit  bezeichnet,  oder  es  fällt  ganz  weg,  z.  b. 
mogh.  sat  'hundert',  nai  'fluss'  (gen.  rmU)\  ptivun  'flicken,  lappen' 
<  p.  sad,  rud,  peibancL  Hauptsächlich  in  lehnwörtern  findet  sich 
tn  >  nn  z.  b.  quatni  'seine  stärke'  (quat),  banni  'sein  band'  (bmit). 

Dem  urmougolisehen  b  entspricht  im  mogholischen  in  der 
regel  by  das  in  intervokaler  stellung  mit  dem  spiranten  (t  \vechselt; 
nach  tonlosen  klusilen  und  s  tritt  fiir  b  ein  p  und  nach  r  und  l  ein 
dentilabiales  /'  (\veiterentwicklung  von  p)  ein.  Z.  b.  qabar  (o:  ka(tar) 
'nase',  iräbä  'kam';  asuqpa  'fragte',  ebatpa  'tat  \veh',  nispa  tlog', 
appa  'nahm';  arft{  'gerste',  yarfa  'ging  aus\  bolfa  '\vurde\  Aus- 
nahmen  kommen  vor;  ich  habe  auch  qurbun  'drei'  und  dmrbön  'vier' 
«auigezeichnet.  Unregelmässig  sind  talibä  'legte'  =  schr.  talbiba, 
khU.  täwiw,  afumi  'nimmt'  =  schr.  abumui,  afa,  -fa  {f m)  'vvar'  = 
schr.  aba. 

Das  3  der  schriftsprache  tritt  als  £  (o:  tft)  auf.  In  endungen 
mit  ."5  \vird  nach  klusilen,  s  und  r  ein  c  gesprocuen,  \vobei  ausser- 


Digitized  by  Google 


XXIII,*  Mogholica.  47 

dem  sc  in  kV  (o:  äbergeht.  Z.  b.  osat/ct"  'fragte',  ö'£ci  'gab', 
e&otöt  'tat  weh',  frofci  'stieg  auf,  apci  'uahm\  yarct  'giug  aus'; 
jedoch  fto/^i  '\vard'  wie  irä,fi  'kam'.  Dieser  \vechsel  .*  ~  c  ist  urmon- 
golisch  und  schon  aus  der  schriftsprache  bekannt.  Ausserdem  hat 
auch  das  kalmiJckische  boffh  fiir  hos-(h,  niffh  för  nis-th. 


4.  Spiranten  und  liquiden. 

Die  frage,  ob  das  nrmongolische  neben  *  auch  ein  S  besessen 
habe,  mfisste  vom  mogholischen  standpnnkt  bejaht  \verden.  Das  mo- 
gholische  nimmt  aber  eine  eigentumliche  stellung  ein,  indem,  \vie  es 
scheint,  si  in  hintervokalischen  \vörtern  durch  H,  in  vordervoka- 
lischen  aber  durch  si  wiedergegeben  wird;  z.  b.  sira  'gelb',  airguqu  'ein- 
schieben'  >  mogh.  Sira,  Suryuqu,  aber  srqgekä  'einsinken,  aufgeso- 
gen  werden\  sidun  'zahn'  >  mogh.  siygänä  (sinkt),  smdum.  Wie 
genau  tiberhaupt  die  grenzen  zwischen  *s  und  *$  ge\vesen,  ist  also 
schxver  zu  sagen.  Tm  ältesten  mongolischen  herrschte  vielleicht.  eine 
ähnliche  unbestimmtheit  \vie  zum  teil  (uach  den  Orkhon-insehrif- 
ten  zu  urteilen)  im  alttörkischen,  \vie  im  mandschurischen  (Sacha- 
row,  Gramm.  s.  58  und  59)  oder  in  der  sprache  der  Nogai-tataren. 
Das  s  des  mogholischen  ist  ein  alveolarer,  sehr  \veiter  laut  und  steht 
\vie  das  finnische  s  dem  unlabialisierten  und  unpalatalisierten  $  akus- 
tisch  sehr  nahe. 

Bemerkens\vert  ist  z  als  pluralendnng  statt  zucr\vartendem  .s-, 
z.  b.  cinöz  'xvölfe',  takäz  'böcke'. 

Wie  in  anderen  mongolischen  dialekten  kommen  auch  im  mo- 
gholischen fälle  vor,  die  auf  einen  alten  \vechsel  s  ~»  t  (o)  deuten. 
Xo  hndet  sich  hier  z.  b.  etkanä  'schneidet'  fiir  sehr.  es-ge-,  khU. 
estona,  kalm.  tikan.  In  den  meisten  beispielen  stimmt  aber  unser 
dialekt  mit  der  schriftsprache  gut  iibereiu;  so  z.  b.  nötunä  'spielt'  = 
sehr  nagadumui,  ebatunä  'tut  \veh'  =  sehr.  ebättimui,  bosunti  'steigt 
auf  —  sehr.  bosumui,  nistunä,  nisinä  'fliegt'  =  sehr.  niaumui. 

Was  j  betriftt,  ist  es  im  mogholischen  sehr  offen  und  sch\vach 
und  talit  in  einigen  \\örtern  ganz  weg;  z.  b.  ehidä  'sehr,  viel\  anulr- 
sti  'et\vas\  orriqv  'xveggehen'  =  sehr.  jekede,  jambar,  jorciqu  (neben 


Digitized  by  Google 


48 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIII.4 


3orciqu).  Im  aulaut  ist  j  jedoch  ge\vöhulich  erhalten,  aber  im 
inlatit  tinden  \vir,  dass  es  iiaeh  i,  \vo  es  aas  älterem  spirantischen 
Y  entstanden,  in  der  regel  gesclnvunden  ist;  z.  b.  innänti  'lacht'  = 
kalm.  intnf,  schr.  inigeku,  inijekii;  mogh.  oriin  'rein,  httbsch'  =  kalm. 
iiriin,  schr.  arigun,  mogh.  niinä  'kuh'  =  kh.  wn%  schr.  iinye,  iinige; 
mogh.  uyrmu  Väscht'  =  kalm.  uyäna,  schr.  ugyaqu  u.  s.  w.  Was 
die  von  mir  in  SU.  §  26  bertthrte  frage  anbelangt,  ob  inan  sajin,  aqaji 
oder  sain,  aqai  zn  lesen  hat,  so  deuten  mogh.  soin  'g»t,  richtig',  gminä 
läuft  aina  'förfhtet'  (schr.  sajin,  gujöku  od.  gujiku,  ajuqu)  neben 
hnnn  'ist',  'platz'  darauf  hin,  da»ss  in  einigen  \vörtern  zur  fol- 
genden  silbe  gehörte,  in  anderen  fällen  den  letzten  komponenten  des 
vokaldiphthonges  ausmachto.  Man  hat  im  altmongolischen  zwischen: 
1)  j,  2)  j  <  *y  und  3)  i  zu  unterscheiden. 

Von  x  "nd  y  ist  schon  die  rede  ge\vesen.  Die  laute  /"  und  w 
kommen  vorzugsweise  in  persischen  lehn\vörtem  vor.  Dasselbe  gilt 
auch  von  z.  Uber  (gerolltes)  r  und  /  ist  nichts  besonderes  zu  be- 
merken,  sie  geben  die  enteprechenden  persischen  laute  genau  \vieder. 
Leech  schreibt  in  einigen  wi'»rtern  r  fur  /,  z.  b.  hurja  —  mein  bol&, 
burglmja  =  mein  bolya,^,  und  auf  kaiten  von  Afghanistan  findet 
man  in  den  gegenden,  wo  die  mogholen  wohneu,  gor  in  der  bcdeu- 
tung  'fluss1  =  mein  yol.  Einen  solchen  lautilbergang  /  >  r  fand  ich 
aber  nicht  in  der  sprache  der  z\vei  mogholen,  die  ich  ausgefragt  habe. 


5.  Nasale. 

\Vörter  auf  y  bekommen  bei  der  bengung  vor  folgendeni  vo- 
kal  ein  g,  z.  b.  larj  'hinkend',  laijgilanu  'hinkt',  tarj  'sattelgnrt', 
instrumental  taqgur  mit  dein  gurt'.  Der  in  dem  namen  mopd 
«  *woy«0  auftretende  iibergang  von  urspriinglichem  tjrj  in  y  ist 
wohl  keine  einheimische  erscheinung,  vielmehr  haben  die  mogholen 
ihren  namen  von  den  tfirkischen  och  iranischen  nachbarn  entnom- 
men.  Dafiir  zeugt  der  völlig  einheimische  name  matjgut  'Mangut*'. 
n  assimiliert  sich  vor  b  zu  m,  z.  b.  hi  iränä-bi  und  irämbi  ich 
komme'.  Kin  auslautendes  n  fällt  in  eiuigen  Hiilen  \veg,  in  anderen 
nicht.    In  der  endung  des  genitivs  urspr.  *iv  ist  das  n  ganz  abg<>- 


Digitized  by  Google 


XXIII,< 


Mogholica. 


49 


fallen;  vvarhscheinlich  ist  der  genitiv  der  stämme  auf  n  (schr. 
qanu  'des  khans',  gegenu  'des  lichtes'.  khl'.  jc^n"!.  aegcnl)  tiberall 
analogisen  durchgefiihrt  und  darum  mit  deni  akkusativ  formell 
identiseh  geuorden.  Wegfall  des  n  findet  sich  auch  in  einigeu 
wörtern  auf  -un,  -sun,  z.  b.  x°t  'frau'  =  %otun  (vgl.  alt,  qat  id.  tar. 
%otun),  cös  'srhnee'  =  t-usun.  Andererseits  giebt  es  mehrere  bei- 
spiele  von  einem  nn  ephelkystikon".  Besonders  häufig  kommt  die- 
ses  n  im  präsens  imperieeti  und  präteritum  iinperfecti  vor;  z.  b. 
hdnä-bi,  imnäm-fri  'ich  komine',  inrnä-to,  iränän-to  'ihr  kommt'; 
bol&n-to  'ihr  \vurdet'  u.  s.  \v.  Statt  optativiscuem  -su  (vgl.  KKM. 
s.  71)  scheint  das  mogholische  -sun  (-sun)  vorzuziehen,  aber  umge- 
kchrt  im  benediktiv  öfter  -tn  als  -tun.  Vor  den  vokal  einer  en- 
dungssilbe  kommt  ein  n,  z.  b.  im  (dativ ■  +  refloxiv)  gertm-nän  'zu 
hauso',  yartunän  'in  der  (eigenen)  hand'.  Was  ich  in  SU.  §  34 
öber  n-stämme  der  schrifLsprache  gesagt  habe,  gilt  in  gleichem 
umfange  aueh  för  das  mogholische.  Man  sagt  z.  b.  nora.  qamci 
od.  qatncin  'peitselle',  aber  instrnm.  qamcär  od.  qamcinar,  plur. 
nom.  qamcinut. 

Eine  eigentttmliche  „nunnation"  haben  wir  in  den  wörtern 
nuntuy  'heimat'  (=  schr.  nitug)  und  nuntanä  'man  schläft'  (schr. 
untaqu).  Etuas  ähnliches  findet  statt  mit  s  in  sesgn  'fiJz'  (=schr. 
eeegei). 

6.  Vokale. 

Von  alien  schvvierigkeiten,  mit  denen  ich  bei  der  unter- 
suchung  dieser  unbekannten  sprache  zu  rechnen  hatte,  \var  die 
transskription  der  vokale  und  der  vokalismus  selbst  die  grösste. 
Es  ist  \vohl  kaum  von  nöten  hier  noch  einmal  hervorzuheben,  dass 
man  um  tiberhaupt  etwas  sicheres  von  einer  sprache  zu  sagen,  sich 
nicht  einige  tage,  sondern  eine  viel  läugere  zeit  mit  ihr  beschäftigen 
muss.  Die  grösste  verdriesslichkeit  bereitete  mir  der  umstand,  dass 
ich  nicht  immer  \vissen  konnte,  ob  mir  mein  sprachmeister  das  auf- 
zuschreibende  wort  nach  bäuerisch-mogholischer  oder  stiidtisch-per- 
sischer  (farsischer)  aussprache  vorsprach.  Fehler  waren  unter 
solchen  umständen  unvermeidlich,  und  auch  die  grösste  vorsicht 

4 


Digitized  by  Google 


50 


G.  J.  Ramstedt. 


xxm.4 


liess  niich  ganz  im  stiche.  Fflrs  zweite  \var  der  vokalismus  be- 
kaunter  mongolischer  wörte  so  nnerwartet  verschiedenartig  von 
dem,  \vas  ich  ttber  mongolische  sprache  im  allgemeinen  wusste,  und 
dennoch  so  veränderlich,  dass  ich  nicht  heraustinden  konnte,  \velches 
die  normale  ausspracheibrm  eines  wortes  sei.  Einige  \vörter  hatten 
keinen  bestimmten  vokal,  sondern  \vechselten  nach  umstanden,  indem 
ein  streben  nach  »vokalharmonie"  bemerkbar  wurde.  Z.  b.  af  a 
f  a  'war\  aber  myn-fut  '\var  nicht',  sa  bol&  'wurde  nicht'  —  st  idabä 
'ass  nicht''—  sö  i«,fd.ff  'san  nicht'.  Mit  der  allgemeinen  bemer- 
kung,  dass  sich  die  vokal verhältnisse  in  der  mogholsprache  vielleicht 
unter  dem  eiufluss  des  persischen  umgestaltet  haben,  \vill  ich  ver- 
suchen  einige  hanptregeln  zn  ermitteln: 

Urmong.  schr.  a  —  1)  a  z.  b.  ga3ar  =  ya£ar  'erde\  gadana  = 
yadana  'aussen';  2)  ö,  z.  b.  qara  =  qarö  'sch\varz\  yal  ==  yö/  'feuer', 
cathan  =  cayön  'weiss'.  In  einigen  \vörtern  glaubte  ich  einen  d-laut 
zu  hören.  Diese  entwickelung  ä  >  ö  ist  persisch  und  dentet  darauf 
hiu,  dass  a  in  solcheu  fällen  in  der  alteren  sprache  lang  gewesen 
ist.  3)  Wahrscheinlich  aus  ö  ist  o  entstanden  in  wörtern  wie 
alaqu  =  olaqu  'das  töten',  ta  =  /o  'ihr'  u.  a.  4)  a,  3,  ei  im  auslaut 
vgl.  jabuba,  jabubai  =jobubä  ging.  Das  \vechseln  von  auslautendem 
a  —  ai,  (e  —  ei,  u  ~  ui)  ist  eine  allgemeine  erscheinung  in  der  nion- 
golischen  sprache.  Nach  nieinen  beobochtungen  kommen  äholiche 
auslautsgesetzc  auch  in  tatarischcn  dialekten  vor,  z.  b.  noghaisch, 
kumuckisch  atenä  statt  aima  'seinem  pferde',  a(tt{  (aitti>i)  statt 
am  sagte'. 

Urspr.  schr.  e  =  l)  e,  l  in  der  ersten  silbe,  z.  b.  ebusun  = 
ebäsun  'heu',  tende  =  tenda  'dort',  2)  ui  z.  b.  edtir  =  mduir  'tag' 
(vgl.  SU.  §  57);  3),  in  der  zvveiteu  und  den  folgenden  silben  ist  e  mit 
a  zusanimengefallen,  z.  b.  durben  =  dturbön  'vier',  temegen  =  temön 
'kamel',  esgebe  =  etkabti  '(er)  schnitt'. 

Urmong.  schr.  i  =  1)  i  e)  z.  b.  kibe  =  kibä,  kibä  'machte', 
ldgi  =  'machend  (converbum)';  2)  „brechungu  (umlaut  entsprechend 
dem  fulgenden  vokal,  vgl.  SU.  §  55),  sirguqu  =  hnyuqu  'eiuschie- 
ben  (z.  b.  einen  tischkasten)',  sidun  =  swdiun  'zahn';  3)  im  auslaut 
f,  (*)  z.  b.  bol*tfi  Vurde',  vgl.  bol3uo,ui;  f  ist  vielleicht  hier  *«  +  ai 
oder  */  +  <i  (KK M.  s.  10G  u.  82).    Nach  oder  vor  q  ist  i  ein  hin- 


Digitized  by  Google 


XXIII,* 


Mogholtca. 


51 


terer  i-laut  und  könnte  vielleicht  ebenso  \vohl  mit  y  bezeichuet  wer- 
den,  z.  b.  qiälarul  'schneidet',  kimusun  =  qinisun  'nagel'. 

Urmong.  *o,  *u,  schr.  o  =  n  =  1)  o,  u,  z.  b.  bolqu  =  bolqu 
'das  werden\  modun  =  modun  'baum'.  Wo  man  in  der  älteren 
sprache  o  und  wo  man  u  hatte,  ist  eine  noch  nicht  untersuchte  frage. 
Wahrscheinlich  ist,  dass  o  nur  in  der  ersten  silbe  vorkam,  wie  es 
auch  im  ältesten  tflrkischen  der  fall  war.  Welche  wörter  in  der  er- 
sten silbe  o  und  welche  u  hatten,  ist,  trote  der  gleichen  bezeich- 
nung  in  der  schrift,  im  hinblick  auf  die  lebendigen  dialekte  ziemlich 
klar.  Das  mogholische  hat  aber  nach  meiuen  aufzeichniuigen  bis- 
\veilen  u  statt  o  der  anderen  dialekte;  z.  b.  tur,  tor  'netz',  nuqri, 
noqti  'huud',  xu&i  X°$  ^ut'  (persisch).  Der  o-laut  ist  hier  ein  ge- 
schlossener  und  von  dem  langen  ö  (z.  b.  in  qaro)  verschieden. 
Vielleicht  findet  eine  verschiebung  von  o  zu  u  statt  (vgl.  Mugul, 
Mogul  =  moyöl,  Urdu  =  ordo). 

Urspr.  ö,  il,  schr.  ö  =  fi  =  1)  ui,  in  der  ersten  silbe  bis\v  eilen 
ö  (hinteres  §)  z.  b.  ösfirumui  =  lusttmunä  'hflpft',  köke  =  kutkä  'olan', 
kökii  =  köhi  (=  kökui?)  'zitze\  köl  =  köl  'fuss';  2)  in  der  z\veiten  und 
den  folgenden  silben  ist  n  oft  mit  u  zusammengefallen,  z.  b.  iräku 
'das  kommen\  iraqcidu,  iräkeidu  'dem  kommenden'.  Das  ö  ist  ein 
enger,  znriickgezogener  ö-laut  und  steht  dem  m  so  nahe,  dass  es 
mir  schwer  fiel  sie  konsequent  von  einander  zu  unterscheiden. 
Uberhaupt  ist  mir  noch  z\veifelhaft,  ob  zwischen  ö  und  m,  ausser 
im  diphthonge  öui  «  eu,  egti,  acju),  ein  bestimmter  unterschied 
bestand.  Dasselbe  \var  auch  in  mehreren  wörtern  mit  dem  unter- 
scheiden von  m  und  m*  der  fall.  Darum  sind  auch  iu  den  texten  viele 
unebenheiten  gebliebeu,  z.  b.  ebätunä  und  ebutuinä  'tut  weh\  Was 
das  richtigere  ist,  ist  mir  jetzt  unmöglich  auszumachen. 


7.  Diphthonge. 

Von  vokaldipbthongen  kennt  die  sprache  folgende:  oa,  öä,  ötu, 
ei,  ti,  oi,  ui  sowie  u1,  ui4.  Die  beidon  komponenten  sind  ziemlich 
gleichwertig,  ausser  in  u{  und  m*.  Diese  mogholischen  diphthonge 
spiegeln  folgende  laute  oder  lautkomplexe  der  schriftsprache  wieder: 


Digitized  by  Google 


52 


G.  J.  Ramstedt. 


xxm,4 


oa  —  schr.  09a;  z.  b.  toa  'anzahl',  schr.  toga,  kh.  fö,  kalm.  td. 

öä  —  schr.  öge,  öbe;  z.  b.  böära  'niere',  schr.  bögere,  kh.  B^ra, 
kalm.  bor;  öärl(-ni)  'eigen',  schr.  öbertin,  kh.  «r*Jg,  kalm.  etvriti, 
erwt/i 

öui  =  1)  schr.  «ju;  z.  b.  sota  'sitze!'  schr.  sagu,  kh.  su,  kalm- 
su,  2)  schr.  egö;  z.  b.  rfö'wm  'jungerer  bruder\  schr.  degfin,  kh.  muq, 
kalm.  dijn,  3)  schr.  eu;  z.  b.  *oi«£äf,  schr.  keuked,  kh.  xtTtXa^  kai™- 
kukH.  —  Vou  lehmvörtern  beachte  mau  ömffavSt  'suppe' =  pcrs. 
ab-i-gu&t,  nötu  'neu'  =  p.  nau  u.  s.  w. 

ei  z.  b.  kei  'luft' =  schr.  kei,  kh.  %l,  kaira.  kl\  bciri  'schuie- 
gertochter'  =  schr.  beri,  kh.  Ben,  kalm.  hera,  beiduin  'diek'  =  schr. 
budegiin,  kh.  buidiuq,  kalm.  budun ;  seimn  'urin'  =  schr.  sigesön, 
kh.  sö?,  kalm.  §esn\  deisun  'strick' =  schr.  degesön,  kh.  ncs,  kalm. 
desti.  —  In  späteren  lehmvörtern  z.  b.  pei-kinä  'versteht',  rei-kinä 
'sendet'. 

ti,  regelmässig  im  auslaut  för  schr.  ai:  noqti  =  schr.  noqai, 
kh.  noz"c,  kalm.  no%n*,  abcr  auch  unregelmässig  in  6«7/w  'das  sein'  = 
schr.  baiqu  (?  bajiqu),  kh.  Bä?xn,  kalm.  ?>«'x»;  'schlaf  (ueben 
noir)  =  schr.  nojir,  kh.  nöer,  kalm.  no'r.  Auch  in  lehmvörtern, 
z.  b.  .^x*i  'ast'  =  pers.  säxah,  amärsti  'etwas\  istörti  'stern'  u.  a. 

oi,  z.  b.  qoina  (qolna?)  'nach'  =  schr.  qoina  (qojina),  noir 
'schlaf  =  schr.  nojir. 

ui  im  auslaut  z.  b.  qararigui  'dunkel' =  schr.  qaratigui. 

u*  statt  u  (ii)  vor  c  uud  z.  b.  qu*cana  'bellt',  «t^i  'sitzend' 
«  söw-$i). 

ui*  im  \vorte  i«'na  'kuh'  =  schr.  iinige,  kh.  t«n'V. 

Die  mogholischen  diphthonge  o«,  6«  uud  öm  ncbst  deu  ver- 
bindungen  ai  («»),  «f  haben  för  die  mongolische  sprachforschung  eine 
grosse  bedeutung.  Mit  hölfe  des  mogholischen  könneu  \vir  nämlich 
die  entstehung  der  langen  vokale  und  der  vokaldiphthonge  iu  deu 
neumongolischen  dialekteu  gut  verfolgen.  Wenn  wir  dazu  noch 
das  interessante  material  beachteu,  das  prof.  Melioranski  in  seinem 
A«l»M.  den  mongolisten  geschenkt  hat,  können  \vir  die  schxvierige  frage 
jetzt  iu  befriedigender  weise  lösen.  Ich  stelle  mir  die  sache  so  vor. 
Im  vormongolischen  lauden  sich  die  spiranten  y  (y.  und  y.)  und  w 


Digitized  by  Google 


xxm,« 


Mogholica. 


53 


(siehe  SU.  §  19—21),  die  sich  schon  im  älteren  mongolischen 
zwischen  zwei  vokalen  erweiterten  oder  vokalisierten,  wobei  y  ent- 
weder  ganz  verschwand  oder  in  j  oder  w  aberging.  Also  *aya  > 
aYa;  *oya  >  *o?at  *owa;  *öye  >  *ö"e\  *ayi  >  *aji\  iya  >  ija.  Dabei 
kamen  folgende  falle  vor:  1)  Zwei  ähuliche  vokale  wurden  kon- 
trahiert  zu  einem  langen;  also  *ulayan  'rot'  >  u/a/an  >  ulän,  vgl. 
mogh.  ulön;  *temeyen  'kamel'  >  teme?en  >  teinen,  vgl.  mogh.  temun. 
2)  Urspr.  öge  (>  öc)  fiel  mit  urspr.  öwe  (>  öe),  *uyw  (>  m)  mit 
*wu;  (>  m)  und  *ayi  mit  *a;7  zu  s  am  me  n.  Ungleiche  vokale  sind 
noch  bisyllabisch.  In  diese  zeit  fallt  die  trennung  der  mogho- 
len.  3)  Die  uebeneinander  stehenden  vokale  wurden  in  verschiede- 
nen  dialekten  diphthongiseh  ausgesprochen.  So  entetehen  im  mo- 
gholischen  wie  in  den  anderen  dialekten  oa,  öe,  *u,  wobei  *ew 
(>eii)  zusammenfallen.  In  au  nnd  eil  wird  der  erste  komponent 
labialisiert  also  ou.  Dieses  stadium  nahm  das  kalmäckische 
zu  der  zeit  ein,  wo  die  kalmäckische  schrift  festgestellt  wurde 
(im  jahre  1640);  vgl.  die  kalm.  schreib\veise  döun  'jungerer  bruder', 
nour  'see',  torgoud,  u.  s.  \v.  Die  neumongolischen  dialekte  sind 
weiter  gegangen  und  zeigen  jetzt  ou  >  ö,  öil  >  v,  ui.  Das  mo- 
gholiscbe  ist  geblieben,  verschiebt  aber  ou  in  öui,  vielleicht  durch 
fremden  einfluss.  4)  Die  verbindungen  aji,  ttji  u.  s.  w.  werden 
zu  ai,  ui.  Das  mogholische  scheint  noch  auf  diesem  standpunkt  zu 
verharreu;  z.  b.  *sayin  (vgl.  tat.  say,  sau)>sajin  (sehr.)  >  sain  (mogho- 
lisch  söin  'gut,  richtig'),  *uyila-  (vgl.  t.  jyyla-)  >  ujila  >  uila  (mogh.). 
Die  neumongolischen  dialekte  eutuickeln  diphthongische  ai,  oi,  ui, 
die  im  khalkh.  ä£,  6V,  uj,  im  kalm  a1,  o*,  n*  oder  a*,  o*,  ii*  ergeben. 
5)  *iya  wnrde  ija  >  ia;  vgl.  mogh.  niölduna  'klebt  an' =  schr. 
nigalda-.  Wenn  in  der  zweiten  silbe,  wird  das  i  dieser  verbindung 
durch  synkope  beseitigt;  z.  b.  *uniyen  'kuh',  schr.  finye,  kh.  iun% 
mogh.  w<nä;  *ugiya  \vaschen',  schr.  ugya,  kh.  «#ö-,  mogh.  uyä-. 


Digitized  by  Google 


54 


G.  J.  BAM8TBDT. 


XX  111,4 


8.  VokalwechseL 

Abgerechnet  von  alien  solchen  variationen  ein  uud  dessel- 
ben  \vortes,  die  in  meinen  aufzeichungeu  auf  hör-  oder  schreib- 
fehler  beruhen  könneu,  finden  sich  mehrere  mehr  oder  \veniger 
häutige  tälle  von  vokalvvechsel.   Die  hauptsächliehsteu  sind: 

a  ~  u  in  qotaruna  ~~  qoiarana,  partaluna  ~  partalana,  eba- 
tunä  ~  ebatanä  u.  s.  w. 

a  ~  ä  im  anslaut  hutina  ^  harinä,  btina  ~  btinä;  vgl.  schr. 
a  ~ai  in  jabuba  ~~  jabubai. 

m  ~  i  in  nisuina  <-»-■  nisinä,  httlhunä  ~  tudkinä,  n.  a. 

u  ~  ui  in  döumdu  ~  döuindm,  cbätunä  ~  ebätuinä  u.  a. 

i~f  (?)  iin  auslaut:  bi~~bt  ('ist')  bol£i  ~bol£i. 

i~e  in  der  ersten  silbe:  kina  ~~ kenä,  ki  —  k6  ('dass'). 

ä  (i)  ~  ti  im  auslaut  z.  b.  kölli  ^  H/ki,  istörä  —  •  isföm  u.  s.  w. 

Ausser  solchen  allgemeinen  erscheiuuugen  der  inongolischen 
dialekle,  \vie  z.  b.  dipbthongisiernng  der  auslautendeu  vokale  {kolli  ^ 
&6"Wt/)  und  ausgleiehung  zvveier  nahestehenden  vokale  in  demselbeu 
\vorte  (ebafuna  ~  ebäianä,  nisuina  nisinä),  findet  sich  im  mogho- 
lischen  auch  eine  starke  assimiliernug  der  vokale  proklitischer  und 
enklitischer  \vörter  mit  dem  haupt\vorte;  z.  b.  sa  bol$i  'er  wurde 
nicht',  sö  w$ä$i  'er  sah  nicbt\  se  idä$i  'er  ass  nicht';  la  bolun 
'es  \viid  nicht',  lö  ui.$än  'er  sieht  nicht',  h  idän  'es  isst  nicht'; 
yii-ijir  genä  'es  kracht',  yur-yur  yönä  'es  lärmf ;  ökpu  'gab',  jal 
okpa  'Hess  los',  ray  okpa  'färbte'  n.  a.  Kin  solcher  wechsel  ist  in 
versehiedenen  \vortgruppcn  bemerkbar.  obuohl  jedoch  nicht  immer 
so  stark  hervortretend  \vie  in  diesen  beispielen.  Dies  beu  irkt,  dass 
der  vokalismns  eines  \vortes  uberhaupt  sehr  sctnver  zu  bezeichnen 
war.  Aneli  legten  meine  z\vei  sprachmeister  keinen  wert  auf  eine 
richtige  ansspraehe,  was  die  vokale  betraf;  die  konsonanten  dage- 
gen  \vurden  viel  bestimmter  uud  konstanter  artikuliert, 


Digitized  by  Google 


XXIII.* 


Mogfaolica. 


9.   Aocent  und  quantätät. 

Was  den  accent  der  Moghol-sprache  betrifft,  konnto  ich  keine 
einfachen  uud  bestimmten  regeln  entdecken.  Die  aceentuierung  schien 
mir  sehr  sehwebend  und  schwaeh.  Von  der  aceentuierung  der  tur- 
kischen  und  der  mongolisehen  dialekte  ueieht  sie  jedenfalls  stark  ab. 
Es  ist  möglich,  dass  meine  z\vei  mogholen  die  spracho  ganz  mit 
ueupersischer  betonung  und  in  neupersisehem  tempo  sprachen.  Die 
(liiantität  der  vokale  bängt  mit  der  betonung  eug  zusammen.  Die  vo- 
kale,  die  ich  lang  bezeichnet  habe,  sind  nieht  lang  in  dem  sinne  wie 
z.  b.  im  nenmongoliscben,  sondern  sie  sind  lang,  haiblang  oder  kurz 
je  nach  dem  psychologisehen  wert  und  der  satzstellung  des  \vortes. 
In  uomina  behält  bei  der  biegung  die  betonte  stammsilbe  ihren  accent 
ziemlich  unverändert,  in  verbeu  werden  dagegen  oft  endungssilbeu 
accentuiert.  In  den  folgenden  paradigmen  werde  ich,  in  den  am 
meisten  hervortretenden  und  siehereu  fälleu,  die  starkbetonte  silbe 
mit  einem  punkte  ( )  hinter  dem  betr.  sonanten  bezeichnen. 


10.  Verben. 

Die  zumutungs-  und  stimmungsformen  (siehe  meine  abhandlung 
rUber  die  konjngation  des  Khalkha-mongolischen"  s.  24)  der  Moghol- 
sprache  sind:  1)  der  imperativ  —  ohne  endung,  2)  der  benedikti- 
init der  endung  -ta,  uelche  vielleicht  aus  -to  ihr,  Sie'  entstanden  ist, 
3)  der  konzessiv  mit  der  endung  -y*  (V  <*(/*),  4)  der  optativ  auf 
-sun  (asun,  -sunä)  uud  5)  der  voluntativ  auf  -ja  oder  -ija,  -aja. 
Mit  dem  sekundären  auslautsvokal  a  verbinden  sich  bisweilen  bene- 
diktiv  (-tunä,  tuna)  uud  optativ  {sunä,  sunä),  und  \vahrscheinlich 
ist  auch  -ja  aus  urspr.  *-j  -f  a  und  -<jt  aus  urspr.  *-gi  -f-  <i  entstan- 
den. Die  negation  ist  fcj  =  sehr.  bu,  buu. 

Die  eigentlichen  zeitforraen  des  mongolischen  sind  alle  auch 
im  mogholischen  gebräuchlich  und  enden  auf  -(u-)na  (-n,  -nari)t 
-{u-)la  (-lä,  \venige  belege),  (-'ffn,  und  -ba  (-pa,  -fa).  Die 
negation  ist  la  —  schr.  ulfi  fdr  präsens  imperf.,  för  die  anderen  for- 
men  Aa  =  schr.  eae. 


Digitized  by  Google 


G.  J.  Ramstedt. 


XXUI,« 


Mit  den  echten  verbalformen  werden  oft,  aber  dennoch  nicht 
immer,  die  persönlichen  pronomioa  bi,  ti,  bidä  und  to  enklitisch 
verbunden,  wobei  sie  kleine  phonetische  veränderuugen  erleiden: 
&i>*<«>t«;  bidä^>bda;  -mbidä  J>  -mda.  Ausserdem  kommt  för 
bidä  auch  ein  -m  vor,  das  ich  als  *ba  'wir'  auffasse  und  am  an- 
deren  orte  behandelt  habe. 

Beispiele  zur  konjugation:  iränä  '(man)  kommt',  bolunii  '(es) 
wird\  asuyunä  '(man). 

1.  Imperativ:  im,  bol,  asuy. 

2.  Benediktiv:  irätu,  boltu,  asuqtu. 

(irätnnä,  boltunä,  asuqfunä). 

3.  Konzessiv:  iräge,  bolgt,  asuygs. 

4.  Optativ:  iräsun,  bolsun,  asuqsun  (asuyusrm). 

5.  Voluntativ:  iräjä,  boluja,  amyuja. 

1  p.  s.  iräjauii  (iräjöm)  'ich  will  kommen!'. 
1  p.  pl.  iräjöm  'lass  uns  kommen!'. 

6.  Präsens  imperfecti: 

irä'nä,  bolwnä,  asuywnä. 
1  p.  sing.  iränäm-bi,  bolunam-bi,  asuyunam-lri. 
oder  iräm-bi,  bolum-bi,  asuymn-bi. 

1  p.  pl.     iränamda,  bolunumba,  asuyunamda. 

oder  irämda,  bolumda,  asuyumda. 

2  p.  sing.  iränan-ci,  bolunan~öi,  asuyunan-ci. 

oder  irän-ci,  bolun-ci,  asuyun-ci. 
2  p.  pl.     iriman-to,  bolu?ian-io,  asuyunan-to 
oder  irän-to,  bolmi-to,  asuyun-to. 

7.  Präsens  perfecti: 

irä'lä,  bolwlä,  asuywlä. 
1  p.  sing.  iräUi-bi,  bolulä-bi,  asuyuUi-bi. 

1  p.  pl.     irälä-bdä,  bolulä-bda,  asuyulä-bda. 

2  p.  sing.  irälä-di,  bolula-ci,  asuyula-ci. 
2  p.  pl.     irälä-to,  bolula-to,  asuyida-to. 

8.  Präteritum  imperfecti: 

irä$e-  (ira&n),  bol$s-  (bol$e  n),  asuqös-  (asuqct  n). 
1  p.  sing.  irä^em-bi,  bol&m-ki,  asuqctm-bi. 


Digitized  by  Google 


xxni,4 


Mogholica. 


57 


1  p.  pl.     irätfmba  (ira$tmda),  bol$tmba,  asuqtemba. 

2  p.  sing.  iräfcn-ci,  bol&n-ci,  asuqctn-ci. 
2  p.  pl.     irä&n-to,  bol$tn-to,  asuqitn-to. 

9.   Präteritum  perfecti: 

iräba-,  bolfa;  asuqpa\ 
1  p.  sing.  iräbä-bi,  bolfa-bi,  asuqpa-bi. 
oder  iräböm,  bolföui,  asuqpövi. 

1  p.  pl.     iräbä-bda,  bolfa-bda,  astujpa-bda. 

oder  iräböm,  bolföui,  astujpöm. 

2  p.  sing.  irabä-ct,  bolfa-U,  asuqpä-H. 
2  p.  pl.     iräba-to,  bolfa-to,  asuqpa-to. 

Von  nomina  deverbalia  habe  ieh  nur  nomen  actoris  {-qci,  -ket), 
nomen  futuri  {-qu,  -ku  oder  -quiy  -kui)  und  nomen  perfecti  (-qsön, 
-ksö-n)  belegen  können.  Die  nomina  auf  -mar,  die  noch  im  A4»M. 
vorkommen.  waren  meinen  mogholen  unbekannt.  Die  verbalform 
auf  -daqean,  die  bei  Meliobanski  (A  »KM.  8.  101)  uncrklärt  ge- 
blieben,  ist  das  nomen  perfecti  von  dem  passi vstammo  auf  -da; 
z.  b.  schr.  abdagsan  'genommen'. 

Die  converba  sind  auch  nicht  zahlreich  repräseutiert.  Sicher 
belegt  sind  converbum  imperfccti  -ci),  converbum  ab- 
te  m  pora  le  {-qsö,  -Jcsu)  das  ursprflnglich  der  a-dativ  des  nomen 
perfecti  ist  (vgl.  KKM.  s.  118),  und  converbum  termin  ai  e  (-tala). 
Die  wortform  bolumagt  sieht  \vie  ein  converbum  aus  (vgl.  burj. 
-maisin  KKM.  s.  77),  leider  besitze  ieh  keine  weiteren  beispiele  und 
bin  auch  der  bedeutung  nicht  ganz  sicher.  Es  kann  vielleicht  auch 
för  ein  bolum-afc  (bolun-afc)  stehen.  Das  verbum  anä  'ist'  kommt  als 
enklitisches  hilfsverbum  in  versehiedenen  formen  vor.  Sehr  gewöhn- 
lich  ist  afa  (-fa,  -ftu)  <  aba  als  konditionalzeiehen  (vgl.  KKM.  s.  104). 
Weiter  finden  sich  teftäjanä  <  teftäja  anä,  teftabana  <  teftaba  ana, 
wlatca.it  <  mlatci  a&  u.  s.  w. 

Von  deverbalen  verbalstammbildungen  sind  belegt  1)  ein  fak- 
titiv  auf  -lya-,  z.  b.  htUyanä  'lässt  bleibeu,  arretiert',  jobulyanä 
'lässt  gehen',  irälyanä  'lässt  kommen,  hoit'.  Erstarrt  tindet  sich 
die  endung  -gul  in  orculuna  'lässt  fahren'  und  -(ja  in  catqanä  'wird 
satt'  (schr.  cad-ga-qu  'sättigeu'),  etkanä  'schneidet'  (schr.  es-ge-ku 


Digitized  by  Google 


f>8 


G.  J.  Ramktrdt. 


XX1II.4 


'schneiden').  Weiter  2)  ein  passi  v  anf  yda-,  z.  b.  kmliydanä  'wird 
gebunden',  afuydanä  'vvird  genommen'  (vgl.  schr.  ab-ds-qu  'ge- 
nommon  werden')  und  3)  ein  kontinnativ  auf  -caya-,  z.  b.  innä- 
cayanä  \s\e)  lachen  unaufhörlich',  qu^acayanä  '(mehrere)  bellen 
immerfort'.  Andere  ähnliche  verbalstammbildungen  habe  ich  nicht 
angetroffen. 

11.  Nomina. 

Die  deklination  der  uomina  ist  dieselbe  wie  iu  der  mongoli- 
schen  schriftsprache.    Die  vorhandenen  kasus  sind: 

a)  nominativ  —  ohue  endung. 

b)  genitiv-akkusati v  mit  der  endung  i.  Der  genitiv  kenn- 
zeichnet  sieh  dadurch,  dass  ini,  -ni  (urspr.  geu.  des  pronom. 
der  dritten  person)  dera  hauptworte  angehängt  wird;  also  bum 
bayalduni  'im  schosse  der  mutter'. 

c)  dativ-lokati v  mit  der  endung  -du,  -tu.  die  dem  -dur, 
-tur  der  schriftsprache  entsprieht.  Die  endong  -da  tindet  sich  in 
einigen  adverbien:  endä,  ttndä,  munda,  ikädä  u.  s.  \v.  Im  worte 
vdnulä,  wenn  ich  es  richtig  verstanden,  haben  wir  den  älteren 
dativ  auf  -a  =  tat.  -ya. 

d)  ablativ  mit  der  endung  -äm,  -sa  =  khalkb.  -Osu,  -e&,  kalm. 
-as,  -es  aus  urspr.  dativ  *-a  -f-  abi.  *-cay  schr.  aca  (s.  SU.  §  22). 

e)  instrumental  auf  -är,  r//=khalkh.  -ur,  -er,  kalm.  -är,  -tr 
aus  urspr.  *-yar. 

f)  komitativ  auf  -Ui,  -fr  =  kalm.  -k  aus  urspr.  *-luyai.  Zwi- 
schen  instrumental  und  komitativ  scheint  keine  bestimmte  differenzie- 
rung  der  bedeutung  m  existieren;  man  sagt  kölUi  jobunä  'geht 
mit  den  fössen'  und  tonur  kelänä  'spricht  mit  Ihuen'  nebeu  den  ur- 
sprflngbcheu  kölar  jobunä  und  tonki  kelänä. 

Die  in  den  neumongolischen  dialekten  als  kasus  verwendete 
bildung  auf  -tai  (soziativ)  konnte  ich  im  mogholischen  nicht  bele- 
gen;  entweder  ist  sie  also  vergessen  oder  erst  nach  der  sprach- 
trennung  im  neumongolischen  produktiv  geworden. 

Der  plural  \vird  im  mogholischen  unter  denselbeu  bedingun- 
geu  verwendet  wie  in  der  alten  sprache,  und,  wie  dort,  mit  den 


Digitized  by  Google 


XXIII.4 


Moffholie-a. 


endungen  -s  (od.  -z),  4,  -ut  und  -nät  gebildet.  Z.  b.  taka  t  'böcke', 
ia%ta'2  'bretter,  briickeu',  Sänä  z  'kämme';  mori  t  'pferde',  tcmö  t  'ka- 
mele\  öufö  t  'birten',  nmdmt  'augen';  biciyfrt,  biciknUt  'schrifteu'; 
malytinut  'miitzen',  noqtinu  t  'hunde',  adamnut  'menschen',  ya^arnut 
'länder'. 

Deklination. 


'wolf 

'huud' 

'pferd' 

•zeit' 

'erde' 

N. 

cinö 

noqti 

morin 

ger 

xoq 

G.-A. 

cinoi 

noqti 

morini 

gerl 

XOfi 

D. 

cinödu 

noqtidu 

morindu 

gertiu 

Xoqiu 

Ab. 

cinösa 

noqtisa 

morinasa 

geräsa 

xoyusa 

I. 

dinur 

noqfjur 

morinär 

gerar 

yoytir. 

C. 

cinölti 

noqeiki 

morinhi 

gerlti 

Xoyhi. 

'wölfe'  'hunde' 
N.     cinöz  (cinös?)  noqtinut 

G.-A.  cinözl  noqeinuti 

D.     tinöstu  noqeinittlii 

Ab.    cinözusa  nogtinutäsa 

I.      cinözär  noqeiniitär 

0.  cinöeUi  noqeinutlti 

Mit  dem  reflexivsuftix  -an  (=  schr.  ban,  jjan,  -<jan)  werden 
die  kasusformen  in  der  folgenden  weise  vereinigt. 

N.  [böbö  'vater']  [kötun  'sohn'] 
G.-A.  böböjän  köiuriijän 
I).      böbödunän  köumduinän 
Ab.    bubösajän  köumasajan 

1.  böbörijan(?)  kömnärijän(?) 
C.      böböltjun  kömnUjän 

Die  deklination  der  mogholischen  pronomina  habe  ich,  soweit 
meine  aufzeichnungen  ausreichen,  in  einem  besonderen  anfsatze  be- 
handelt.  Die  genitive  der  persönlichen  pronomina,  \venn  sie  accent- 
los   einem   nomen   nachgefögt   \verden,   bilden  einen  abergang 


Digitized  by  Google 


6(1 


Gr.  J.  Ramstedt. 


XXIH.i 


zu  persönlichen  possessivsuffixen,  gerade  wie  die  verba  mit  deii 
nomiuativen  derselben  pronomina  sebon  eine  art  persönliche  kon- 
jugation  bilden.  Z.  b.  böbö-mini,  böbö-mi  'mein  vater,  böbö-ci  'dein 
vater',  kömn-ini,  kömni  'sein  sohn\ 

Von  den  alten  niongolischen  zahlwörtern  verwendeten  Ahdilla 
und  Rustam  nur  nikan  'eins',  qojör  'zwei\  yurbön  Mref,  duirbun 
'vier'  und  tabun  'fttnf ,  von  sechs  aufuärts  dagegen  persische  wör- 
ter;  nicht  persiseh  nur  arbön  'zehn'  oder  'mehrere',  qahiki  'die 
hohe  zahl'  oder  '100'  sowie  qaUikini  parcnni  'ein  halbes  hundert'. 
Doch  solien  nach  ihrer  aussage  die  mogholischen  \veiber  und  kin- 
der  nocli  folgende  zahlbezeichnungen  haben:  nikan  yar  nikan  öädä 
'eine  hand  und  eiue  dazu',  nikan  yar  qojör  (yurbön,  duirbön)  öädä 
'eine  hand  und  zwei  (drei,  vier)  dazu';  qojör  yar  'zwei  hände'  u.  s.  \v. 
bis  tabun  yar  'fiinf  hände'. 


Digitized  by  Google 


Suomalais-ugrilaisia  käsikirjoituksia  Pietarin 

kirjastoissa. 

S.  K.  BuLicin  mukaan  kertonut 

K.  F.  Karjalainen. 


Pietarin  yliopiston  julkaisujen  75:nä  osana  ilmestyi  viime  vuonna 
laajasti  suunniteltu  ja  vielä  laajemmaksi  paisunut  „ Venäläisen  kieli- 
tieteen historian  luonnos.  I" l,  jossa  tekijä,  prof.  Buliö  on  tahtonut 
luoda  kuvan  venäläisten  kieliharrastuksista,  niiden  syistä,  menettely- 
tavasta ja  tuloksista  XlHlla  vuosisadalta  vuoteen  1825  asti.  Kun 
teos  sisältää  joukon  hauskoja  tietoja  myöskiu  suomalais-ugrilaisiin 
kieliin  kuluneilla  vuosisadoilla  kohdistuneiden  harrastusten  tulok- 
sista, on  pidetty  suotavana,  että  Aikakauskirjaan  otettaisiin  luet- 
telo  niistä  mainittuja  kieliä  esittävistä  käsikirjoituksista,  jotka  tekijä 
mainitsee. 

On  kuitenkin  jo  heti  alussa  huomautettava,  ettei  hra  Buuöin 
ole  onnistunut  täysin  tyhjentävästi  ainettansa  esittää.  Niin  hän  esim. 
on  tyytynyt  luettelemaan  vain  sellaiset  käsikirjoitukset,  jotka  tava- 
taan Pietarin  tiedeakatemian  ja  Keisarillisen  julkisen  kirjaston 
kokoelmissa.  Mutta  näyttää  siltä,  ettei  tekijä  ole  voinut  edes  näi- 
den aarteita  kaikkia  päivän  valoon  vedetyiksi  saada.  Hän  näet 
huomauttaa  esim.  saaneensa  tiedon  Sjöoeenui  kokoelmain  (Tiedeak. 

1  S.  K.  Bulic,  Oiepra  HcropiH  a3UK(»3uaei«  m,  PocciH.  T.  I.  (XIII  b.  — 
1825  r.).  C.-IIeTepöypni  1904.  (3aimcKH  HGTOpHKo-(j)MOjiorH«iecKaro  (paKyjibTera  liuu. 
C.-IIeTep6yprcKaro  FHHBepcirreTa.    *IacTk  LXXV.) 


Digitized  by  Google 


2 


xxni,i 


kirjastossa)  olemassa  olosta  vasta  niin  myöhään,  ettei  voinut  kuin 
osaksi  niitä  huomioon  ottaa.  Varmana  voinee  myöskin  pitää,  että 
esim.  Moskovan,  Kasanin,  Tobolskin  kaltaisten  sivistyskeskustojen 
arkistojen  kätköissä  makaa  ehkä  paljonkin  käyttämätöntä  käsin- 
kirjoitettua ainesta.  Eikä  tekijä  näy  edes  kaikkia  paiuetuita  ja 
varmasti  säilyneitä  lähteitä  tunteneen.  Niin  esim.  hän  ei  näy  huo- 
manneen, että  De  risus'n  matkakertomuksessa  vuodelta  1740  (pai- 
nettu v.  1865  nimellä:  nyTemecraie  aKaacMHKa  Hmcojafl  Äejreja 
bt>  EepesoBi»  m>  1740  r.  (=  Akatemikko  Nikolai  De  1'IsLE'n  matka 
Beresoviin  v.  1740)  on  jonkun  verran  kielellistäkin  ainesta  m.  m. 
ostjakkia  koskevaa;  samoin  näkyy  hänelle  olleen  tuntematon  J. 
GiGANOvin  venäläis-tatarilainen  sanakirja  (CiioBapL  pocciöcKo- 
TaTapcsifi)  vuodelta  1804,  vaikka  hän  saman  tekijän  kieliopin  — 
tosin  toisessa  kädessä  —  mainitsee.  —  Toivottavasti  hra  Bulic 
teoksensa  jatkossa  ja  lisäyksissä  menee  Pietarin  ulkopuolellekin;  var- 
maan saa  hän  esim.  Moskovan  ja  Kasanin  kirjastoista  ja  arkistoista, 
Tomskiu  yliopiston,  Tobolskin  seminaarin  ja  museon,  Obdorskin  lähe- 
tyskoulun  y.  m.  m.  sellaisen  laitoksen  säilytyspaikoista  hyviä  lisiä, 
jotka  ovat  omiansa  luomaan  lisävaloa  suomalais-ugrilaistenkin  kielten 
tutkimuksen  historiaan. 

Buliö  huomauttaa,  että  suomalais-ugrilaisten  kielten  harrastus 
heräsi  Venäjällä  varsinaisesti  vasta  XVIILlla  vuosisadalla,  Pietari 
Suuren  jälkeisenä  aikana,  ja  että  sillä  oli  juurensa  suurimmaksi  osaksi 
käytännöllisessä  tarpeessa:  uskonnollisen  lähetystyön  menestykselli- 
nen toiminta  vaati  kielitaitoisia  lähetyssaarnaajia  ja  kirkonpalveli- 
joita,  ja  hallinnolliset  laitokset  tarvitsivat  kielenkääntäjiä  tullakseen 
toimeen  vieraskielisten  kansanheimojen  kanssa.  Mutta  että  muita- 
kin syitä  oli  vaikuttamassa,  siitä  saamme  kuulla  erään  vanhan  (tshn- 
vassilaisen)  kieliopin  johtopuheessa:  .Kun  monet  erinäisistä  syistä 
haluavat  tutustua  ei  ainoastaan  läheisten  vaan  kaukaistenkin,  ei 
ainoastaan  nykyisten  vaan  myöskin  muinaisten  kansojen  kieliin,  sitÄ 
enemmän  täytyy  meidän  pyrkiä  saamaan  tietoa  niiden  kansojen  kie- 
listä, jotka  kanssamme  asuvat  yhteisen  isänmaan  rajojen  sisällä  ja 
ovat  osa  meidän  yhteiskunnastamme.  Eikä  uteliaisuuden  yksin  pidä 
meitä  tähän  innostuttaa  vaan  myöskin  hyödyu,  joka  on  silminnäh- 
tävä jokaiselle  heidän  kanssaan  tekemisiin  tulleelle".  Vähitellen 


Digitized  by  Google 


XXITI,&  Rnnm.-ugr.  käsikirjoituksia  Pietarin  kirjastoissa.  3 


astuu  tieteellinen  näkökanta  enemmän  ja  enemmän  määrääväksi  kieli- 
harrastuksiinkin. Venäjää,  sen  oloja,  elämää  ja  kansallisuuksia  esit- 
tävät oppineet  sijoittavat  matkakertomuksissa  ja  tieteellisiin  esityk- 
siinsä  mikä  missäkin  tarkoituksessa  —  useimmat  eri  kansallisuuksien 
sukulaisuussuhteita  selville  saadakseen  ja  todistaakseen  —  lyhempiä 
tai  pitempiä  kielellisiä  esityksiä,  etupäässä  sanaluetteloja.  Niin  ovat 
kielellisiä  huomautuksia  tehneet  julkaisuissaan  esim.  hollantilainen 
Nikolai  Witzen  ja  ruotsalainen  J.  von  Steahlenbkrg,  mutta  vielä 
suuremmassa  määrässä  historioitsijat  J.  E.  Fischer,  G.  F.  Möller, 
kasvitieteilijä  J.  P.  Falk,  puhumattakaan  sellaisista  tutkijoista  kuin 
Pallas,  Georgi  y.  m.  Kuitenkin  vasta  Katarina  II:n  aika  herätti 
Venäjällä  eloon  puhtaammasti  kielelliset  harrastukset.  Kymnaasin 
johtaja  H.  L.  K.  Baciceister  julkaisee  v.  1773  kehoituksen  („Idea 
et  desideria  de  colligendis  Jinguarum  speeiminibus")  ainesten  keräyk- 
seen, jonka  tulosten  pohjalla  olisi  toimitettava  maailman  kaikkia 
kieliä  vertaileva  sanakirja.  Aiuesta  hänelle  kertyikin  joukko,  mutta 
mitään  julkaisua  Bacmeister  ei  saanut  aikaan.  Hänen  kokoelmansa 
olivat  hyvänä  apuna  siinä  suuressa  sanakirjatyössä,  jonka  Katarina 
orain  käsin  pani  alkuun.  Ranskalaisessa  teoksessa  »Monde  primitif 
analyse  et  compare  avec  le  monde  modernew  (Paris  1773 — 1781)  oli 
näet  koetettu  todistaa,  että  kaikki  kielet  voidaan  johtaa  yhdestä 
peruskielestä,  ja  Katarina  tahtoi  ryhtyä  etsimään  tuota  yhteistä 
alkukieltä.  Hän  kokoonpani  200—300  juurisanaa  käsittävän  venä- 
läisen sanaluettelon  ja  käski  kääntää  sen  mahdollisimman  moneen 
kieleen  ja  murteeseen.  Käännöksiä  toimittivat  Venäjällä  virastot 
ja  oppineet,  ulkomailta  hankkivat  niitä  Venäjäu  lähettiläät  ja  eri- 
näiset oppineet,  joita  keisarinna  avuksensa  pyysi.  Kauan  ei  keisarin- 
nan personallinen  työinto  kestänyt;  kokoelmat  ja  alustavan  työn  tu- 
lokset jätti  hän  PALLAsille,  jonka  oli  ju laistava  kokoelma  niiden  käy- 
tettäväksi, Jotka  halusivat  käyttää  hyväksensä  toisten  ikävää" ».  - 

1  Ensimäinen  osa  Katarinah  sanakirjaa  ilmestyi  PALLAsin  toimittamana 
v.  1787  nimellä:  „CpaBHHTe4bHHe  cjoBapn  nctxi  ssukobi  h  Haptiifi,  coöpaHHue 
jecHHue»  BceBHcoiaftineÄ  ocoOu.  OrAiueiiie  nepBoe.  coiepsaniee  bi>  ceöt  Eapo- 
ncftcKie  h  AaiaTCKie  «sukhu.  Jälkimäinen  osa  ja  lisätty  laitos  ensimäiaestä  il- 
mestyivät sitten  4  osana  v.  1790—91  Pietarissa  nimellä:  nCpaBHtrrejBHufi  cio- 
BäpB  Bdx-b  *3UKOBb  h  Haptiifi  uo  aaöysHOMV  aopsAay  pacunjioseunuR1*,  ja  oli  sil- 


Digitized  by  Google 


4  K.  F.  Karjalaihbn.  XXIII,» 


Suomalais-ugrilaisetkin  kielet  otettiin  sekä  BAoiraisTEBin  että  Ka- 
tarinau  keräyksissä  huomioon,  ja  melkein  kaikki  Buoöin  luettele- 
mat käsikirjoitukset  ovat  tavalla  tai  toisella  yhteydessä  näiden  sana- 
kirjayritysten  kanssa. 

Eri  kielien   mukaan  järjestäen  mainitsee  Buliö  seuraavat 
kokoelmat: 
Suomi. 

1)  286  sauaa  (m.  m.  lukusanat)  sisältävä  kokoelma,  tehnyt 
pastori  J.  H.  Kbogius.  Suomalaiset  sauat  kirjoitettu  saksalaisella 
kirjoituksella.  6  siv.  iu  folio.  —  Sanakokoelmaan  liittyy  saksankie- 
lisiä huomautuksia  suomalaisten  äänteiden  ääutymisestä  y.  m.  (Käsi- 
kirjoitus löytyy  Pietarin  tiedeakatemian  kirjaston  ILssa  jaostossa, 
SjöGBENin  kokoelmiin  kuuluvien  PALLAsin  paperien  joukossa;  vrt. 
Register  zu  Sjöqrens  haudschriftlichem  Nachlass,  verfertigt  von 
Lebch  (käsik.)  s.  96,  N:o  40.) 

2)  CoöpaHie  poccUtCRim»  cjiobt,  ct»  qyxoHCKHMi  nepeBOAOMt 
=  Kokoelma  venäläisiä  sanoja  »tshuhnalaisine"  kääunöksineen.  236 
sanaa,  veuäläisellä  ja  latinaisella  kirjoituksella.  Vähän  euemmäu 
kuin  11  siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  Sjöoreniu  kok.,  PALLAsin 
paperit;  vrt.  Lkbch,  s.  96,  N:o  41.) 

Inkerin  murteet. 

1)  PeecTpi  cjobt»,  nepeBeACHHHxi»  Ha  Hvackoä  asukt,,  kohmt, 
roBopflTT»  CaHKTnerepoyprcKott  ry6epHiH  m»  OpaHieH6ayMCKoin»  yta**, 
bt>  ir£KOTopuxT>  cejeHbixi»  6änrb  Konopba  4examHxi>  h  npHnaajie- 
«amext  Tpa«y  PaayMOBCKOMy,  a  MexcAy  npo«rain»  bt»  AepeBnfc  IlBa- 
hobckoä  =  Sanaluettelo  käännöksineeu  „tshuudinu  kieleen,  jota  pu- 
hutaan eräissä  Pietarin  läänin  Oranienbaumin  kihlakuntaan  kuulu- 
vissa, Kaprion  Iällisissä,  kreivi  Razumovskiju  omistamissa  kylissä, 
m.  m.  Ivanovskajassa.  286  sanaa,  venäläisellä  kirjoituksella.  Sano- 
jen korko  ou  osoitettu.  11  siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  Sjö- 
GRENin  kok.,  PALLAsin  paperit;  vrt.  Lebch,  s.  96,  N:o  116.) 

2)  PeecTpi  cjobt.,  nepeBeAeHHUxi)  na  HvackoB  h3ukt»,  kohmt» 

loin  päätoimittajana  F.  I.  Jankovic  de  Mlrikvo.  —  Lopullisessa  muodossaan 
siBältaa  sanakirja  kokoelmia  56  europalaisesta,  171  aasialaisesta,  80  afrika- 
laisesta  ja  23  amehkalaisesta  kielosta  ja  kielimurteesta. 


Digitized  by  Google 


xxm,5 


Suom.-ngr.  käsikirjoituksia  Pietarin  kirjastoina. 


roBopan.  bt>  flMÖyprcKOMt  yBajj-E  Bt  KoTeitHOÄ  MH3fc,  npHHajue- 
»amefi  nojiKOBHHKy  AjöpexTy,  h  bt,  2  cejraxi,  6jih3t,  ea  jieacam.Hx*b 

=  Sanaluettelo  käännöksilleen  »tshundin"  kieleen,  jota  puhutaan  Jam- 
burgin  kihlakuntaan  kuuluvassa,  översti  Albrechtin  omistamassa  Ko- 
telnaja-moisiossa  ja  kahdessa  sen  Iällisessä  kirkonkylässä.  286  sanaa, 
venäläisellä  kirjoituksella.  Korko  merkitty.  11  y2  siv.  in  folio. 
(Tiedeak.  kirjasto,  SjöaaxNin  kok.,  PALLAsin  paperit;  vrt.  Leroh, 
s.  96,  N:o  117.) 

3)  PeecTpt  cjioBi  nepeBOAGHHhixi  Ha  BapaKKoH  h3ijkt.,  kohmt> 
roBopan,  vb  H-fesoTopHx-b  cejeaiflxi»  CaHKTneTep6yprcKoft  ryöepma 
6iH3t  Konopbfl,  npHHaÄJieJKamHxi»  rpa*y  PasyMOBCKOMy,  a  Meagjy 
npoTOMi  wb  AepeBHt  KepHOBoö  =  Sanaluettelo  käännöksineen  «varja- 
gin" kieleen,  jota  puhutaan  Pietarin  läänissä  olevan  Kaprion  lähi- 
sissÄ,  kreivi  Razumovskijlle  kuuluvissa  kylissä,  m.  m.  Kernovajassa. 
286  sanaa,  venäläisellä  kirjoituksella.  9  Vi  siv.  in  folio.  (Tiedeak. 
kirjasto,  Sjögrenni  kok.,  PallasId  paperit;  vrt.  Lkrch,  s.  96, 
N:o  118.) 

Kaijala  ja  aunus. 

1)  KopejitcKoH  H3UKT»  =  Karjalan  kieli.  286  sanaa,  venä- 
läisellä kirjoituksella.  Vähän  enemmän  kuin  10  siv.  in  folio.  (Tiedeak. 
kirjasto,  Sjögrenm  kok.,  PallasId  paperit;  vrt.  Ijerch,  s.  96, 
N:o  69.) 

2)  GioBa  Pocciftcsie  nepeBeieHHue  Ha  KopejBcieott  asuni»  — 

Venäläisiä  sanoja  karjalankielisine  käännöksineen.  286  sanaa,  ve- 
näläisellä kirjoituksella.  5  siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  Sjö- 
GRENin  kok.,  PALLAsin  paperit;  vrt.  Lekch,  s.  96,  N:o  70.)  —  Tä- 
män sanaston  tekijöiksi  ilmoittautuvat  käsikirjoituksessa  Tverin  semi- 
naarin oppilaat  Feodor  Vasilinp.  Gruzdov  ja  Jepim  Mikaelinp. 
Mochneckij,  ja  huomauttavat  he,  ettei  löydy  karjalankielistä  kirjalli- 
suutta, ei  käsinkirjoitettua  eikä  painettua;  karjalaa  käytetään  vain 
puheessa. 

3)  CjoBa  PocciiiCRie  nepeBefleHHLie  Ha  KoptACsott  asuni  = 

Venäläisiä  sanoja  karjalankielisine  käännöksineen.  287  sanaa,  venä- 
läisellä kirjoituksella.  14  xj%  siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  Sjö- 
GRENin  kok.,  PALLAsin  paperit;  vrt.  Lerch,  s.  96,  N:o  70.) 

4)  Ilo  oaotieuKH  =  Aunukseksi.   286  sanaa.   5  vajaata  sivua 


Digitized  by  Google 


»i 


K.  F.  Karjalainen. 


xxm,s 


in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  Sjöqrknid  kok.,  PALLAsin  paperit;  vrt. 
Lerch,  s.  96,  Nro  87.) 
Viro. 

1)  „Des  zum  Uebersetzen  bekanntgemachten  Aufsatzes  Ueber- 
setzung  in  den  revalschen  Dialekt  der  ehstnischen  Sprache".  Sisältää: 
virolaisia  ja  heidän  kieltään  selittävän  johdannon,  lukusanat,  lause- 
parsia, kieliopillisia  huomautuksia,  taivutuskaavoja  y.  m.  43  siv.  4:o. 
—  Tekijä  on  Rääveliu  silloinen  pastori  Stupel.  (Tavataan  Keisa- 
rillisessa julkisessa  kirjastossa,  Adelunohi  kokoelmissa.  ÄDELUNoille 
se  on  joutunut  Bacmeistb&ui  perujen  mukana) 

2)  CoopaHie  pocciMcEHxi»  cjobt.  ct»  »ctjuuuckbhi»  nepeBOAOMt 
=  Kokoelma  venäläisiä  sanoja  virolaisine  käännöksilleen.  286  sanaa; 
latinaisella  ja  venäläisellä  kirjoituksella.  Vähän  enemmän  kuin  14 
siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  S.iöoRENin  kok.,  Pallasui  paperit; 
vrt.  Leech,  s.  96,  N:o  38.) 

3)  286  virolaista  sanaa  käsittävä  kokoelma  (sisältää  m.  m.  luku- 
sanat) Vähän  enemmän  kuin  5  siv.  in  folio;  venäläisellä  kirjoituk- 
sella. Korko  merkitty.  (Tiedeak.  kirjasto,  S.iöGRENin  kok.,  Pallas»! 
paperit;  vrt.  Lerch,  s.  96,  N:o  39.) 

4)  286  venäjäksi  ja  saksaksi  ilmaistua  hakusanaa,  jotka  on 
käännetty  „no  jihgjihhackh4*  (=  Liivinmaalla  [„Riigau,  Vendenin, 
Volmarin  ja  Valkin  kihlakunnissa"]  puhuttuun  vironkieleen)  ja  „no 
3CT-IHHACKH"  (=  Vironmaalla  [  »Tarton,  Vörun,  Viljandin,  Päniun  ja 
Saarenmaau  kihlakunnissa")  puhuttuun  vironkieleen).  Saksalaisella 
ja  venäläisellä  kirjoituksella.  31  siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto, 
SjöoRENin  kok.,  PallasIu  paperit;  vrt.  Lerch,  s.  96,  N:o  39.) 

5)  286  sanaa  sisältää  kokoelma  lapin,  liettuan,  viron  ja  vanhan- 
ranskan  kielistä.  14  7a  s'v-  ">  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  Sjögrenmi 
kok.,  PALLAsin  paperit;  vrt.  Lerch,  s.  96,  N:o  79.) 

Liivi. 

1)  „Lie\vische  Sprachprobe  in  Kurland"  vuodelta  1774.  Sisäl- 
tää lukusanat  sekä  lauseparsia  saksalaisine  käännöksilleen.  4  siv. 
in  folio.  —  Tekijä  on  pastori  Ludvig.  (Keis.  julk.  kirjasto,  Ade- 
LUNoin  kok.) 

2)  „Uebersetzung  folgender  Sacheu  aus  dem  Deutschen  in  Li- 
vvische  bei  Salistt  vuodelta  1774.    Sisältää  lukusanat,  lauseparsia 


Digitized  by  Google 


XXIII,:, 


Suom.-ugT-  käsikirjoituksia  Pietarin  kirjastoissa. 


7 


ja  muutamia  sanoja.   2  aiv.  in  folio.  —  Tekijä:  Salisin  pastori  J. 
Burchabd.   (Keis.  julk.  kirjasto,  Adelcngui  kok) 
Lappi. 

286  sanaa  lapiu,  liettuan,  viron  ja  vanhanranskan  kielista. 
14  V,  siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  Sjögren  in  kok.,  PALLAsin 
i)aperit;  vrt.  Lkbch,  s.  96,  N:o  79.)   Kts.  Viro  5. 

Mordva. 

1)  Venaläis-mordvalaiuen  sanakirja  XVIII:n  vuosisadan  jälkipuo- 
liskolta. Noin  2500  sanaa,  veuäläisellä  kirjoituksella.  65  lehteä  4:o. 
(Keis.  julkisessa  kirjastossa,  johon  se  on  siirretty  Eremitagen  kir- 
jastosta, N:o  220.) 

2)  GioBapb  H3biKOBi>  pasHuxi,  napoAOB-L  bt,  HflxeropoAcaoä 
enapxin  o6HTammnxi>,  hmchho  Pocciam»,  TaTapt,  HnBauieä,  MopABu 
h  Hepeiraci,  no  BucoiafluieMy  coRSBOjeBin  h  noBeitsin  En  liMne- 
paTopcsaro  BejniecTBa  n pe My a poti  TocyAapunH  EKaTepneu  Ajien- 
cfceBHN,  HMncpaTpmiu  h  caMOAepaumu  BcepoccittcKott,  no  ajiaaBBTy 
Pocciöckhxt»  cjOBb  pacnoÄOHceHHhiii  n  bt.  HuxceropoACKoii  ceMiraa- 
piu  on>  aHaiomux?»  ohub  asukb  cbhiuchhhkobT)  h  ceMiieapucroBt, 
noA*  npiicMOTpoMi»  npeocBflmeBBaro  AaMacKnaa,  enacxona  Hnxero- 
poACKaro  h  AjiaTopcKaro,  coinneBBuft  1785  ro  roAa  =  Nizegorodin 
(=  Niinij-Novgorodin)  hiippakunnassa  asuvien  eri  kansojen,  nimittäin 
venäläisten,  tatarien,  tshuvassien,  mordvalaisten  ja  tsheremissien 
kielten  sanakirja,  jonka  Hänen  Keisarillisen  Majesteettinsa  keisarin- 
nan ja  Venäjän  itsevaltiaan,  viisaan  Hallitsijattaren  Katarina  Alek- 
sejevnan  suostumuksella  ja  käskystä  ovat  venäläisten  sanojen  mu- 
kaan aakkoselliseen  järjestykseen  laatineet  Nizegorodin  seminarissa 
mainittuja  kieliä  taitavat  papit  ja  seminarin  oppilaat  Nizegorodin 
ja  Alatorin  piispan  Damaskinin  johdolla  vuonna  1785.  465  lehteä 
in  folio.  [Jäljennös  Keis.  julk.  kirjastossa,  saatu  Eremitagen  kir- 
jastosta, N:o  223.  Alkuperäinen  käsikirjoitus  (2  osassa,  yli  1000  leh- 
teä) jätettiin  Nizegorodiu  seminarin  kirjastoon  «säilytettäväksi  ikui- 
siin aikoihin  arvokkaana  muistona  keisarinnan  viisaista  asetuksista"]. 

3)  rl"sheremissiläis-t8huvas8ilais-mordvalais-votjakkilainen  ,bo- 
Kaöyjiapiö"  (sanaluettelo).  (Tiedeak.  kirjasto,  Sjögrenni  kok.,  Pal- 
LAsin  paperit;  vrt.  Lerch,  s.  96,  N:o  111.) 

4)  GAOBa  B3HTue  nai»  paaroBopoBi»  aah  nepeBOAy  aa  mopaob- 


Digitized  by  Google 


K.  F.  Karjalainen. 


xxint6 


cKott  h3likt>",  130  kappaleeseen  jaettu  venäläis-mordvalainen  sanasto. 
72  siv.  4:o.  Tekijä:  Jumaluusopin  ja  filosofian  oppilas  (seminari- 
lainen)  Grigori.)  Similejskij.  (Keis.  julk.  kirjasto,  ÄDKLUNoin  kok.). 

5)  PtiH  ÄJfl  nepeBoiy  Ha  mopaobckoä  jkusi  =  Mordvan 
kieleen  käännettäväksi  (koottuja)  puheita.  Tullut  Pietariin  »/xii 
1789.  Sisältää  lukusanat  ja  lauseparsia.  4  siv.  4:o.  Tekijä:  Niie- 
gorodin  seminarin  jumaluusopin  ja  filosofian  oppilas  Ivan  Tiohov, 
syntyperäinen  mordvalainen.   (Keis.  julk.  kirjasto,  Adelungui  kok  ) 

6)  KpaTKifi  KBTExncHCi»  nepeBOAeHHuM  Ha  MopAOBCKifi  hbuk-l 
ct>  HaÖJiDAeHieMT,  pocciHcsaro  h  MopAOBCKaro  npocToptiifl,  pa^n 
yAOÖHtainaro  oearo  nosnaHifl  BocnpiHBiiraxi»  cBJiToe  KpemeHie.  1788 
roAa  =  Lyhyt  katkismus  käännetty  mordvan  kieleen  huomioon  ot- 
taen veuäläistä  ja  mordvalaista  kansaukieltä,  jotta  pyhän  kasteen 
omistaneet  sen  helpommin  voisivat  käsittää.  Veuäläisellä  kirjoituk- 
sella. Korko  merkitty.  33  siv.  4:o.  «Kääntänyt  mordvan  kieleen 
Nizegorodin  seminaarin  jumaluusopin  oppilas  Ivan  Tichov,  synty- 
peräinen mordvHlainen".   (Keis.  julk.  kirjasto,  ÄDELUNoin  kok.) 

7)  CBHmeHiiafl  ncropia  kpbtbhmh  BonpocaMH  h  0TBt>T3Mn  co- 
HBHeHHaB  b  nepeBeAeiman  ua  mopaobckoö  j»uki>  1790  r.,  napia  14 
aha  =  Pyhä ;  historia  kysymyksissä  ja  vastauksissa,  käännetty  mord- 
van kieleen  v.  1790,  maalisk.  14  p:nä.  85  siv.  4:o.  —  »Kääntänyt 
jumaluusopiu  ja  filosofian  oppilas  Seiijon  Berezovskd". 

8)  Uskontuunustus  kirkkoslaavin  ja  mordvan  kielillä.  Saapu- 
nut Pietariin  l6/i  1791.  2  siv.  4:o.  —  «Kääntänyt  puhetaidon  oppi- 
las Grigorij  Novoverov".   (Keis.  julk.  kirjasto,  ADELUNoin  kok.) 

9)  Chmbojtl  BBpu  nepeBOAeHi»  Ha  mopaobckoM  H3hkt»  =  Us- 
kontunnustus käännettynä  mordvan  kieleen.  3  siv.  4:o.  —  «Kään- 
tänyt jumaluusopin  ja  filosofian  oppilas  Grigorij  Similejskij".  (Keis. 
julk.  kirjasto,  Adelunghi  kok.) 

Tsheremissi. 

1)  «Wörter-Sammlung  der  Tscheremissischen  und  Wotjäki- 
schen  Sprache  aus  dem  Krasnoufimskischen  Gebiet  und  der  Permi- 
schen  Sprache,  aus  dem  Tscherdeuzkischen  Kreise".  286  (tois.  paik.: 
285)  sanaa,  venäläisellä  kirjoituksella.  12  siv.  in  folio.  (Originaali 
(venäjänkielisellä  nimellä?)  löytyy  Tiedeak  kirjastossa,  SjögrenIu 
kokoelmien  osastossa  „pALLAsin  paperit";  vrt.  Lerch,  s.  90,  N:o 


Digitized  by  Google 


XXIII,5  Suom.-tiffr.  käsikirjoituksia  Pietarin  kirjastoissa.  9 


113;  jäljennös  Keis.  julk.  kirjastossa,  AdeltjnoId  kok.,  merkitty: 
nAus  Pallas  Papieren".) 

2)  CjiOBapb  H8UK&  HepeMHCKaro  =  Tsheremissin  kielen  sana- 
kirja. Noin  3000  sanaa,  venäläisellä  kirjoituksella.  Korko  merkitty. 
73  lehteä  4:o.  (Keis.  julk.  kirjasto,  saatu  Eremitagen  kirjastosta, 
N:o  216.) 

3)  CjoBapb  HepeiiHccKaro  asuks  ci»  pocciflcKHMi  nepeBOAOMi, 

—  Tsheremissin  kielen  sanakirja  venäläisine  käännöksilleen.  Noin 
6000~sanaa;  venäläisellä  kirjoituksella.  Korko  merkitty.  246  lehteä 
in  folio.  (Keis.  julk.  kirjasto,  saatu  Eremitagen  kirjastosta,  N:o 
218.) 

4)  „C*OBapb  JKbiKOB?»  pa3HfcixT,  HapoÄOBi  bt>  HnjKeropoACKoö 
enapxiH  oÖHTattmnxT.  jne."  kts.  Mordva  2. 

5)  Tsheremissiläis-tshuvassilais-mordvalais-votjakkilainen  „bo- 
Ka6yjiapiMtt  (sanaluettelo);  kts.  Mordva  3.  (Tiedeak.  kirjasto,  Sjö- 
GBENin  kok.,  PALLAsin  paperit;  vrt.  Lebch,  s.  96,  N:o  111.) 

Votjakki. 

1)  „Wörter-Sammlung  der  Tscheremissischen  und  Wotjäki- 
schen  Sprache  aus  dem  Krasnoufimskischen  Gebiet  jne."  kts.  Tshe- 
remissi 1. 

2)  GiOBapb  fl8UKa  BoTcsaro  =  Votjakin  kielen  sanakirja. 
Noin  2800  sanaa,  venäläisellä  kirjoituksella.  Korko  merkitty.  78 
lehteä  4:o.  (Keis.  julk.  kirjasto,  saatu  Eremitagen  kirjastosta, 
N:o  219.) 

3)  Vutjakkilainen  „BOBa6yiapitt"  (sanaluettelo).  284  sanaa.  4 
siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  SjööBENin  kok.,  PallasIii  paperit; 
vrt.  Lebch,  s.  96,  N:o  133.) 

4)  IlepeBOjrB  y^HHeHHoä  bt»  bhtckomt>  HaMt,cTBHiecKOMi>  npa- 
BjieniH  BOTCKoro  pasroBopa  286-th  cjobt>  no  BeHMfcHi»  y  hhxt»  hh- 
KaKHxi,  6yKBt  nanncaHo  pocciÄCKBMH  6yKBBMH  =  Vjatkau  käskyn- 
haltijavirastossa  tehty  votjakin  kielen  286  sanan  käännös,  joka  vot- 
jakkilaisten  kirjainmerkkien  puutteessa  on  kirjoitettu  venäläisillä 
kirjaimilla.  10  siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  SJöQBENin  kok., 
PALLAsin  paperit;  vrt.  Lebch,  s.  96,  N:o  135.) 

5)  Ilo  botckh  =  Votjakiksi  (kokoelma  eri  sanastotoisinuoista, 
joita  olivat  lähettäneet  Kasanin  arkkipiispa  sekä  Vjatkan  käskyn- 


Digitized  by  Google 


10 


XXITI,i 


haltijavirasto).  4  siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  SjöGRBNin  kok., 
PALLAsin  paperit;  vrt.  Lkrch,  s.  96,  N:o  135.) 

6)  Tsheremissiläis-tshuvassilais-mordvalais-votjakkilainen  „bo- 
KaÖyjiapifi"  (sanaluettelo);  kts.  Mordva  3.  (Tiedeak.  kirjasto,  Sjö- 
grenm  kok  ,  PALLAsin  paperit;  vrt.  Lebch,  s.  96,  Nro  111.) 

7)  KpaTKott  OTanKifl  rpasmaTHKH  onun,  =  Lyhyen  votjak- 
kilaisen  kieliopiu  koe.  Vjatkau  seminaarin  kirjastoon  saatu  tekijältä 
ai/x  1786.  56  lehteä  4:o.  —  Tekijäksi  ilmoittautuu  Upauun  kirkon- 
kylään vastakastettuja  votjakkeja  varten  perustettujen  koulujen  pappi, 
Vjatkau  seminaarin  (entinen)  oppilas  Michail  Mogilin.  (Tiedeak. 
kirjasto,  I  jaoston  käsikirjoitusosasto  32.  3.  7.) 

Syrjääni. 

1)  WörterSammlung  aus  der  stlrjänischen,  samojedischen 
und  Manskischen  Sprache.  286  sanaa,  venäläisellä  kirjoituksella.  12 
siv.  in  folio.  (Keis.  julk.  kirjasto,  Adelunghi  kok.,  merk.:  „Aus 
Pallas  Papieren".) 

2)  „3mphhckob  H3tiKT>w  =  Syrjääuin  kieli.  286  sanaa,  venä- 
läisellä kirjoituksella.  9  l/2  siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  Sjö- 
oRENin  kok.,  PALLAsin  paperit;  vrt.  Lerch,  s.  96?  N:o  100.) 

3)  „Wörter-Sammlung  der  Tscheremissischen  und  Wotjäkischen 
Sprache  aus  dem  Krasnoufimskischen  Gebiet  und  der  Permischeu 
Sprache,  aus  dem  Tscherdenzkischen  Kreise".    Kts.  Tsheremissi  1. 

4)  KpaTKOÄ  DepMCKoft  CjoBapb  cn>  Pocci&CKHMi»  IlepeBOAOMi, 
coopaHHbitt  h  no  paauuMi,  MaiepuiMi»  pacnojoseHHtiti  ropoja  Ilepani 
IleTpo-IIaBJioBCRaro  Cotiopa  IIpoToiepeeMi»  AeTOHieMt  llonoBHMt  1785 
r.  =  Lyhyt  permiläiueu  sanakirja  venäläisine  käännöksiueen,  jonka 
on  koonuut  ja  eri  aineiden  mukaan  järjestänyt  Permin  kaupungin 
Pietari-Paavalin  kirkon  rovasti  Antonij  Popov  v.  1785.  31  siv. 
in  folio.  (Keis.  julk.  kirjasto,  Adelungiu  kok.  —  Kaksi  tämän 
sauakirjan  jäljennöstä  tavataan  SjöGRENin  kokoelmissa  Tiedeak. 
kirjaston  II  jaostossa.) 

Voguli. 

1)  Lukusanojen  ja  lauseparsien  kokoelma  ostjakin,  vogulin  ja 
samojeedin  kielestä.  Vähän  enemmän  kuin  6  siv.  in  folio.  —  Tä- 
män on  lähettänyt  BAcireiSTERille  Pallas,  ja  on  kokoelma  saapunut 
Pietariin  »%  1774.   (Keis.  julk.  kirjasto,  Adblungui  kok.) 


Digitized  by  Google 


XXIII,»  Suom.-ugr.  käsikirjoituksia  Pietarin  kirjastoissa. 


11 


2)  »Voc&bularium  Wogulicuma.  16  siv.  4:o.  Saapunut  Bac- 
MEiSTEBille  tammik.  1775.    (Keis.  julk.  kirjasto,  ÄDELUNoin  kok.) 

3)  Pieni  venäläis-vogulilainen  sanasto,  johon  sanoja  on  otettu 
Kungurin,  Tsherdynin  ja  Verchotnrjan  vogulilaismurteista.  13  siv. 
in  folio.  (Keis.  julk.  kirjasto,  ADELUNain  kok.,  merk.:  „Aus  Pallas 
Papieren".) 

4)  „Wörter-Sammlung  aus  der  surjänischen,  samojedischen  und 
Manskischen  Sprache**.  286  sanaa,  venäläisellä  kirjoituksella.  12 
siv.  in  folio.  (Keis.  julk.  kirjasto,  ADELUNoin  kok.,  merk.:  „Aus 
Pallas  Papieren".)   Kts.  Syrjääni  1. 

5)  KpaTKoö  BoryjH^ecKott  cjOBapb  ci  PoccificKHiii,  nepeBO- 
Aowb  coÖpaeBuB  h  no  paaHHMi  MarepLain»  pacnoiioxeBmitt  ropoia 
CojinKaMcsa  CBflTo-TpoHBjtaro  Go6opa  IIpoToiepeeMi*  CimeoHOMT.  <Iep- 
KajioBUMi,  1785  r.  =  Lyhyt  vogulilainen  sanakirja  venäläisine  kään- 
nöksineen,  jonka  on  koonnut  ja  eri  aineiden  mukaan  järjestänyt 
Solikamskin  kaupungin  Pyhän  Kolminaisuuden  kirkon  rovasti  Si- 
meon Cerkalov  v.  1785.  1»  siv.  in  folio.  (Keis.  julk.  kirjasto, 
ADELUNoin  kok.) 

6)  286  sanaa  sisältävä  kokoelma  Kungurin,  Tsherdynin  ja  Ver- 
cboturjan  vogulilaismurteista.  (BuLiöin  mukaan  on  tämä  käsikirjoitus 
=  ed.  N:o  3.)  10  Va  siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  SjöGRBNin 
kok.,  PALLAsin  paperit;  vrt.  Leech,  s.  96,  N:o  130.) 

7)  Venäläis- vogulilaisen  „BOKa6yjiHpiHM:n  (sanaluettelon)  kon- 
septi, venäläisellä  kirjoituksella.  Korko  merkitty.  7  siv.  in  folio. 
(Tiedeak.  kirjasto,  Sjögren!  n  kok..  Pallas  in  paperit;  vrt.  Lerch, 
s.  96,  N:o  131.) 

8)  Hapeqne  Baryjrcicoe  KOTopue  rpaMom  HeiraeDrb,  a  npOTOHeH- 

Bfcie  B  Cett  BeAOMOCTH  JIHHHH  nepOBOAOMt  CT»  npOAUAymHMH  IHHBHMH 

cxoACTBeHHBie  =  Vogulin  puheenparsi  joilla  ei  ole  (omaa)  kirjalli- 
suutta.  Tähän  otetut  sanat  on  koottu  tobolskilaisesta,  turins- 

kilaisesta  sekä  beresovalaisesta  murteesta.  286  sanaa  sekä  22  luku- 
sanaa, venäläisellä  kirjoituksella.  Korkoa  ei  ole  merkitty.  19  siv.  in 
folio.   (Tiedeak.  kirjasto,  Sjögrenui  kok.,  Pallasiu  paperit;  vrt. 
Lerch,  8.  96,  N:o  132.) 
Ostjakki. 

1)  Lukusanojen  ja  lauseparsien  kokoelma  ostjakin,  vogulin  ja 


Digitized  by  Google 


12 


K.  F.  Karjalainen. 


XX  111,5 


samojeediu  kielestä;  kts.  Voguli  l.  Vähän  enemmän  knin  6  siv.  in 
folio.   (Keis.  julk.  kirjasto,  ÄDELUNoin  kok.) 

2)  Pieni  ostjakkilaisten  sanojen  (m.  m.  lukusanojen)  luettelo. 
(Tiedeak.  kirjasto,  SjöGRENin  kok.,  PALLAsin  paperit;  vrt.  Lerch, 
s.  96,  N:o  98.) 

3)  „Vocabularium  trilingue".  (Kokoelma  tungusin,  ostjakin, 
samojeedin  ja  burjatin  kielistä.  12  siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto, 
SjöGRENin  kok.,  Pallashi  paperit;  vrt.  Lerch,  s.  96,  Nro  91—92.) 

4)  Hapftrie  no  TypyxaHCKoft  oKpyrft  —  Puheenparsi  Turu- 
chanskin  piirissä.  (Venäläis-ostjakkilais-jakutilais-tungusilais-samo 
jeedilainen  sanasto.)  286  sanaa.  26  siv.  in  folio  (Keis.  julk.  kir- 
jasto, ÄDELUNoin  kok.)  —  On  hyvin  epäiltävää,  onko  tässä  kokoel- 
massa esiintyvä  »ostjakin"  kieli  „ugrilaisostjakkiau,  kuten  Buliö 
pitää  varmana.  Kokoelman  nimessä  tavattava  määritys  „Turuchans- 
kin  piirissä"  näyttää  viittaavan  siihen,  että  tämä  ostjakki  tarkoittaa- 
kin „jeniseiostjakkien"  kieltä.  —  Ehkä  on  samaa  sanottava  „Voca- 
bularium  trilinguewssä  (3)  esiintyvästä  «ostjakin"  kielestä. 

Unkari. 

1)  »Comparaison  des  Dialectes  du  Kabarda  et  de  1'Abassa  avec 
la  langue  Hongroise".  7  V,  siv.  in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  8jö- 
GBENin  kok.,  Pallas^  paperit;  vrt.  Lerch,  s.  96,  N:o  62.) 

2)  287  sanaa  sisältävä  luettelo  (venäjäksi  ja  unkariksi).  7  siv. 
in  folio.  (Tiedeak.  kirjasto,  Sjögren™  kok.,  PALLAsin  paperit; 
vrt.  Lerch,  s.  96,  N:o  126.) 


Digitized  by  Google 


Eräästä  vogulilaisesta  karhun  nimityksestä. 

Kirjoittanut 

Artturi  Kannisto. 


MunkAcsi  kääntää  vogulinkieltä  koskevissa  teoksissaan  ylä- 
Lozvan  murteen  sanan  +pupakwe  (minun  muistiinpanojeni  mukaan: 
pitpaftps),  joka  on  naisväen  käyttämä  karhun  nimitys,  unkariksi 
'bälvanyka',  pitäen  sanaa  deminutiivisena  johdannaisena  sanasta 
+pupf  (minun  muistiinpanojeni  mukaan  pypiY1')  'balvany',  'haltia'. 
Tämä  etymologia  kuitenkin  herättää  joitakuita  epäilyksiä.  Vaikea 
on  nim.  käsittää,  miksi  deminutiivimuodossa  ei  esiintyisi  jälkeäkään 
ipupV  sanaa  lopettavasta  klusiiliaineksesta.  Onhan  se  muuten  kai- 
kissa asemissa  säilynyt;  esim.  kaks.  pypysy,  mon.  pi$pyzt ; pypitftfää 
'naishaltia'.  Odottaisi  näiden  mukaisesti  myös  deminutiivimuotoa 
*pyPY(i(kp*  eli,  Munkäcsin  trausskriptionia  noudattaen  ^*pup%ahvi. 

Kondan  murteissa  on,  vaikkakin  harvemmin  käytetty  karhua 
merkitsevä  sana,  jota  alkuunsa  nähden  tuskin  voi  erottaa  *pupdkwS 
sanasta:  ala-Kond.  pöpäjijx*  keski-Kond.  pöpiän^x-,  ylä-Kond. 
piip  1.  pupiäti(txw-  Kun  vertaa  näihin  Kondan  murteiden  pu\p\i 
sanaa,  ylä-Lozvan  pttpirr  muodon  vastinetta,  tulee  vakuutetuksi 
että  puheenaolevat  haltian  ja  karhun  nimet  eivät  voi  olla  ainakaan 
suoranaisessa  etymologisessa  yhteydessä  eikä  siis  käännös  'bäl- 
vanyka' voi  olla  oikea. 

Mikä  sitte  on  ipupakwi  sanan  varsinainen  merkitys? 

Ylä-Lozvan  murteessa  on  sana  pyp,  jota  lapsia  puhuteltaissa 
käytetään  attribuuttina  käsitteille,  joista  tahdotaan  puhuteltavia 


Digitized  by  Google 


2 


Artturi  Kannisto. 


xxni,« 


pelottamalla  vierottaa.  Esim.  p\ip  kasain  y  i  nöfaafys!  'älä  koske 
vihaiseen  veitseen!*  (kielimestarini  käänsi:  'cTpaiuHott  hojkiirt»  He 
Tporafi!');  p{tp  nöfaftt  iöl  yi  pdttäln!  'älä  varistele  pyhää  lihaa!' 
('cTpauiHoe  mhco  He  spoTH  Ha  non»!')  (puhuttaissa  hirvenlihasta, 
jota  erityisen  huolellisesti  varotaan  lattialle  tallattavaksi  joutu- 
masta, koska  tuon  varovaisuuden  laiminlyöminen  tuottaa  metsä- 
onnen  menetyksen).  Samanlainen  merkitys  on  adverbilla  pypt  esim. 
lauseessa:  pypt,  tö%  tfl  lupen!  'rumasti,  älä  niin  sano!'  (neuvot- 
taissa  lasta,  joka  on  sattunut  lausumaan  rivosanan). 

Sana  tavataan  myös  Kondan  murteissa.  Esim.:  keski-Kond. 
pop  kuslmd  [iol  fyanan!  'vihaista  veistä  älä  koske!',  ylä-Kond. 
piip  pd  l  fyä\nu,  pätiäxtld^trYdn-  älä  koske  vihaista,  leikkaat  it- 
sesi!'; ala-Kond.  pöp[ä%,  keski-Kond.  pöpk%,  ylä-Kond.  piipl'e%  'ruma 
sana'  ('MaTepnoe  cjiobo,  xy^oe  cjobo');  ala-Kond.  pöpnd  iipdn,  (tar- 
rä&n!  'pöpö  1.  mörkö  tulee  luoksesi,  älä  itke!'  ('neiHCTuii  npHjerL 
kt>  Teöt,  He  n.iaib!'),  keski-Kond.  pöpiäni*  {dpiin!  'pöpö  1.  mörkö 
tulee  luoksenne!'. 

Kondan  murteiden  popä/i^x,  pijp~<t>'uh<p  sanain  varsinainen 
merkitys  on  tämän  mukaan  siis:  'pelättävä,  kammottava  ukko' 
(ä^i^x,  Munk.  ä/iiux  ua.  'ukko'),  pypafiflt,  Munk.  ^pupahvi  on 
käsittääkseni  deminutiivijohdannainen  sanasta  pftp  'pelättävä,  kam- 
mottava, varottava'.  Deminutiivipäätteellä  tässä  nähtävästi  on  hy- 
vittelyu,  suosittelun  merkitys.  Luonteenominaisimmat  piirteet  vo- 
gulien suhteessa  karhuun  ovatkin  juuri  kunnioittava  -pelko  sekä 
pyrkimys  suosittelulla  pysymään  hyvissä  väleissä  tämän  Siperian 
metsien  vaarallisimman  eläjän  kanssa. 

Vog.  pyp,  pop,  piip  sanan  yhteyteen  on  varmaankin  asetettava 
syrj.  buba  'scheuche,  vogelscheuehe,  schreckhild,  popanz',  vaikka 
sanain  suhteen  lähempi  määrääminen  minulle  täällä,  ilman  minkään- 
laisia apuneuvoja,  ei  ole  mahdolliueu. 

Tobolskissa. 


Digitized  by  Google 


Spörsmaalet  om  den  lappiske  torvgammes 

oprindelse. 

Af 

Konrad  Nielsen. 


Blandt  de  forskjellige  lappiske  boligtyper  indtager  den  i  det 
nordligste  Norge  brugelige  torvgamme  en  saerstilling. 

For  de  övrige  typers  vedkommende  er  man  fuldt  paa  det  rene 
med,  om  de  er  oprindelig  lappiske  eller  i  senere  tid  laant  fra  lap- 
pernes  mere  kultiverede  nabofolk.  Nomadeteltet,  de  priraitive  hyt- 
ter  af  kegleformig  opreiste  trsestammer  med  daekke  af  naever  og 
torv,  de  nedentil  lirkantede,  oventil  pyramideformedc  tömrede  hytter, 
—  disse  er  sikkert  oprindelig  lappiske;  ligesaa  sikkert  er  de  töm- 
merhuse,  som  en  del  af  de  fastboende  lapper  bor  i,  af  fremmed 
oprindelse,  skandinavisk,  finsk  eller  russisk. 

Om  torvgammen  har  derimod  meningerne  vaeret  delte.  Enkelte 
har  vaeret  tilböielige  til  ogsaa  her  at  se  en  oprindelig  lappisk  byg- 
gemaade,  med  en  videre  udvikling  af  de  samme  grunddrag,  som 
findes  i  det  lappiske  teit  og  de  nys  nasvnte  lappiske  torv-  og  töm- 
mer-hytter. 

Til  denne  anskuelse  synes  Wiklund  at  htelde,  naar  han  i  sit 
foredrag  ved  den  svensko  turistforeniogs  aarsmöde  i  1902,  efter  at 
have  nteviit  de  forskjellige  typer  af  lappiske  boliger,  undtagen 
tömmerstuen,  udtaler  Iblgende:  „Alla  ba  de  emellertid,  möjligen 
nndantagande  gammerna,  samma  ursprungliga  grunddrag  som  täl- 


Digitized  by  Google 


2 


Konrad  Nielsen. 


XXIIT.7 


tet  och  iiro  byggde  efter  ungefär  samma  princip,  de  mä  sedän 
vara  resta  i  Härjedalens  fjälltrakter  eller  pä  Kolahalföns  tundror. 
Det  är  hufvndsakligen  endast  det  yttre  omhöljet,  som  är  olika." 

Fra  andet  hold  er  det  derimod  haevdet,  at  gammen  ligesaa 
vei  som  tommerhuset  ikke  er  oprindelig  lappisk,  men  skyldes  laan 
fra  nabofolkene. 

Denne  opfatning  naevnes,  under  henvisning  kun  til  sproglige 
forhold,  som  den  rigtige  i  Dr.  Andr.  M.  Hansen's  bog  om  bosastnin- 
gen  i  Norge, 1  idet  det  her,  side  194  heder  om  lapperne  i  Fin- 
marken:  „Säsandt  de  slog  sig  helt  pä  de  nye  nasringsveie  ved 
kysten,  ombyttede  de  ogsaa  det  let  transportable  teit  r-  med  va?- 
sentlig  lappiske  benaevnelser  —  med  gammcn,  hvor  hver  eneste 
ting  omtrent  har  uorsk  navn  —  det  var  vei  det  norske  hus  i  Fin- 
marken  dengang." 

Nogen  mere  indgaaende  dröftelse  af  spörsmaalet  har  forövrigt 
ingen  indladt  sig  paa. 

Den  ipldre  literatur  om  lapperne  nöier  sig  for  dette  punkts 
vedkommende  med  at  give  beskrivelser  uden  dertil  at  knytte 
refleksioner  ovcr  denne  eiendommelige  boligtypes  oprindelse. 

Ved  at  paapege  ligheder  mellem  gammen  og  det  lappiske  teit 
liegger  enkelte  af  disse  skildringer  den  antagelse  na;r,  at  der 
bestaar  en  vis  saramenhaeng  mellem  dem.  Men  nogen  direkte  ud- 
talelse  herom  leder  mari  for^jaeves  efter. 

Srerskilt  krav  paa  opmerksomhed  har  her  Leem\s  skildring  i 
hans  «Beskrivelse  over  Finmarkens  Lapper  ete.u  (Kjöbenhavn  1767). 
Han  paapeger,  at  der  er  lighcd  mellem  garamen  og  teltet,  baade  i 
tneverkets  anordning*  og  —  isaer  — ,  hvad  angaar  „Uulvet  med 
dets  Afdeelinger  og  Fyrstcdct". 3 

Ikke  mindre  bemcrkeLsesvaerdigt  er,  hvad  Leem  anforer  *  om 
de  huse  af  tneverk  og  torv,  som  „de  i  Fiumarken  boende  Lapmar- 
kiske  og  Norske  Bönder  have  sit  Tilhold  udi." 

1  Dr.  Andr.  M.  Hansen,  Landnam  i  Norge.  En  udsigt  over  bosaet- 
ningens  historie.    Kristiania  1904. 

2  8.  99. 

3  8.  98. 

*  S.  106  f. 


Digitized  by  Google 


XXIII.7      Spfirsmaalet  om  den  lappiske  torveamme*  oprindelse. 


3 


Disse  primitive  bygninger  er  nemlig  tydeligvis  af  en  ganske 
anden  type  end  de  lappiske  gammer:  vteg  og  tag  er  tydelig 
adskilte;  de  har  ikke  ildsted  midt  paa  gulvet  og  röghul  i  taget, 
men  isteden  ovn  i  den  indre  del  af  rummet  med  en  dynge  af  store 
kampestene  ovenpaa  og  lysaabninger  i  vieggen  nied  lemmer  til  at 
skyve  for.  I  det  hele  taget  faar  raan  af  Leem's,  forövrigt  ikke 
ganske  klare  skildring  af  disse  bygninger  det  indtryk,  at  de  er 
opfört  som  surrogat  for  og  saavidt  nuiligt  i  lighed  nied  trtehuse. 

Naar  mau  sammenholder,  hvad  Leem  anförer  om  disse  jord- 
hytters  forskjel  fra  de  lappiske  gammer  med.  hvad  han  najvner  om 
gammernes  lighed  med  lappeteltet,  synes  det  tydelig  n  ok  at  frem- 
gaa,  at  Leem  har  anseet  gammen  for  oprindelig  lappisk. 

von  DCben  siger  om  gammerne, 1  at  de  er  „konstruerade 
och  inredda  pa  eget  sätf'.  I  den  skildring,  han  giver  af  dem, 
vtesentlig  gjennem  eitater  af  Rode's  bog  om  Finmarken,  *  er  der 
imedlertid  ikke  stort,  som  afviger  fra  beskriveLsen  hos  Leem. 
Den  va^sentligste  forskjel  er,  at  den  er  mindre  udtömmende. 
Den  ovenfor  naevnte  ndtalelse  om  gammens  eiendomelige  konstruk- 
tion og  indredning  kan  saaledes  ikke  yde  uoget  bidrag  til  Iösnin- 
gen  af  spörsmaalet  om  gammens  oprindelse. 

Den  eneste  foreliggende  specialafhandling  om  lappernes  boli- 
ger  findes  i  den  svenske  turistforenings  aarsskrift  for  1892:  „Om 
lappkätar  samt  Turistföreningens  lappska  fjällhyddor*,  af  Fredb. 
Svenonius. 

Gammerne  omtales  her  kun  ganske  kort,  og  fremstillingen 
er  rent  deskriptiv.  Det  paapeges  dog,  at  man  i  gammens  trae- 
verk  og  tildels  i  dens  iudredniug  gjenfinder  enkelte  ting  fra 
lappeteltet.  Saaledes  heder  det  om  mellemgangen  (torro)  i  en  af 
de  beskrevne  gammer:  „I  torro  finnas  Hera  kvarlefvor  af  tältkätan, 
namligen  bäde  ätnarisa  [teltets  hovedstaenger)  och  aran  [ildstedet|/ 

Om  Leem's  beskrivelse  af  gammerne  siger  Svenonius,  at 
„olikheten  med  de  nu  skildrade  är  mycket  stor".  Dette  gjaelder  dog 
mest  gammernes  indredning,  idet  de  fleste  af  de  gammer,  som 

'  Gustaf  von  Duben,  Om  Lappland  och  Lapparne,  företrädesviB 
de  svenske.    Stockholm  1873.    S.  128  f. 

2  Fredrik  Rodb,  Optegnelser  fra  Finmarken  etc.    Skien  1842. 


Digitized  by  Google 


4 


Konrad  Nielskn. 


XXIII.7 


Svenonius  omtaler,  har  mere  lighed  med  eu  almindelig  bondestue 
end  med  et  lappetelt,  hvad  indreduingen  angaar:  jernovn  ved  en 
af  v*ggene  istedeufor  aabeut  ildsted  i  midten,  vinduer,  tildels  ogsaa 
traegulv.  Eu  af  de  gammeldags  gammer  fra  Tysfjorden,  som  ner- 
mere  beskrives  og  afbildes,  har  dog  lappisk  ildsted  (aran)  i  midten. 
Forfatteren  gjör  opmerksom  paa,  at  denne  gamme  er  „mäst  käta- 
likw,  i  det  den  „är  nastan  rund,  har  aran  i  midten,  vuoko  (gryt- 
krok),  atnarisa,  passjo-  och  repen-rqjki 1  o.  s.  v". 

Det  mest  interessante  ved  disse  Tysfjord-gammer  er  deres 
form,  idet  selve  gammens  grundplan,  fraregnet  forrunimet  altsaa, 
paa  tre  af  de  fire  afl)ildninger  noennet'  sig  mere  eller  mindre  til 
cirkelformen.  Paa  den  fjerde  danner  grundplauen  et  rektangcl  med 
brudte  eller  kanske  snarere  rundede  hjörner.  Kllers  er  det  jo  nu, 
som  ogsaa  forfatteren  nsevner.  det  almindelige,  at  gaminernes  gruud- 
plan  er  rektanguher  eller  kvadratisk. 

Den  runde  eller  halvrunde  grundplan  minder  unegtelig  sterkt 
om  teltet  og  de  primitive  torvhytter,  som  er  byggede  vajsentlig 
efter  samnie  prineip  som  teltet.  Noget  afgjörende  bevis  for.  at 
gammen  er  af  lappisk  oprindelse,  levcrer  dog  denne  lighed  ikke. 
Det  var  jo  ogsaa  muligt,  at  den  runde  form  skyldtes  den  omstsen- 
dighed,  at  lapperne  rent  uvilkaarlig  havde  sögt  at  tilpasse  en  byg- 
gemaade.  som  de  havde  laert  af  andre,  efter  den  type,  som  deres1 
gamle  boliger  fremviste.  Men  sammen  med  andre  ting,  der  maatte 
pege  bestemt  i  retning  af,  at  sammenhsengen  mellem  gammen  og 
teltet  er  naermere  end  som  saa,  vii  jo  ogsaa  dette  moment  faa  sin 
betydning.  Det  er  at  merke.  at  gammer  af  den  her  najvnte  form 
knn  forekommer  hos  lapper,  som  i  det  hele  taget  har  bevaret  for- 
holdsvis  megct  af  ganimelt.  Dette  i  forbindelse  med  den  omstsen- 
dighed,  at  disse  runde  gammer  gjenuemgaaende  har  en  primitivere 
indredning  end  almindeligt  i  de  firkantede  gammer,  taler  sterkt  for, 
at  de  reprajsentercr  et  leldre  og  oprindeligere  standpunkt  end  disse. 

'  Sml.  omtalen  af  teltets  indre,  hvor  det  (8.  11)  heder:  ,Här  i 
pos8jo  [den  inderste  del  af  teltet,  bag  ildstedet],  närmast  marken,  fin- 
nes  alltid  en  liten  öppniog,  passjo-rejki,  tack  vare  hvilken  draget  reg- 
leras,  sä  att  röken  stiger  upp  sin  naturliga  väg  gcnom  det  vida  rök- 
fanget  (repen-rejki)  i  kätans  topp." 


Digitized  by  Google 


XXIIIj       Spörsmaalet  om  den  lappiske  torvgammes  oprindelse.  5 

—  Her  kan  ogsaa  nsvnes,  at  de  gamnier,  soni  Leem  beskriver, 
synes  at  have  vaeret  af  den  rimde  type. 

Der  er  et  sserlig  vigtigt  moment,  som  alle  foreliggende  beskri- 
velser  af  gammer  giver  lidet  besked  om.  Det  er,  hvordan  gammen 
opföres.  Hvad  teltet  angaar,  har  man  paa  dette  punkt  fyldige 
oplysningcr,  idet  de  forskjellige  beskrivelser  ikke  blot  opregner  de 
enkelte  dele,  teltet  bestaar  af,  men  ogsaa  fortaeller,  hvorledes  tel- 
tet reises. 

Ora  hvordan  gammerne  opfores,  söger  man  forgjteves  efter 
detaljerede  oplysninger  i  Svenonius's  afhandling.  Der  findes  ikke 
andet  herom,  end  hvad  mau  kan  slutte  sig  til  af  den  generelle 
beskrivelse  af  selve  gammen.  Elter  at  have  uajvnt,  att  gammernes 
form  „närniar  sig  den  halfsfäriska",  fortsa±tter  han  saaledes:  „Själfva 
stommen-  tili  huset  bildas  vanligen  af  tätt  sammanställda,  nägot 
lutande,  barkade  björkstörar  af  omkring  1  famns  längd,  pu  hvilka 
det  brutna  taket  är  lagdt.  Uti  denna  trädstomme  äterfinner  man 
ej  sä  alldeles  säilän  2:ue,  ja  nägon  gäng  t.  o.  m.  4  par  ätnärisa 
(här  batfek).  litanpa  trädstonimen  bestär  den  egentliga  väggen  af 
horisontelt  lagda  torfvor.  Salunda  blir  väggen  inemot  1  moter  tjock, 
men  göres  tunnare  upptill.w 

Ganske  auderledes  fyldige  oplysninger  giver  alhandlingeu  om 
teltet  og  dets  opförelse.  Jeg  gjengiver  her,  med  udeladelse  af  hen- 
visningerne  til  billederne,  hvad  der  meddeles  om  teltets  traeverk, 
da  det  er  det,  som  har  saerlig  betydniug  ved  sammenligniug  mel- 
lem  teltet  og  gammen: 

„Kätastället  bestär  af  tre  slags  lutande  stänger  samt  tvä  slags 
horisontela  tvärträn.  Först  märkä  vi  de  4  hufvudstolparue  ätnärisa 
(synon.  bäljek  hos  Leem),  som  äro  3  Va  ä  4  meter  länga,  4—5  cm. 
tjocka,  mot  öfre  ändan  tämligon  böjda  och  där  lorsedda  med  2—3 
hai  hvardera. 

Vid  kätaslagningen  uppreser  mau  nu  först  dessa  och  sammau- 
fogar  dem  meddelst  det  starka  tvärträdet,  aulemuora  (haurimuora, 
Jukkasj.),  som  instickcs  genom  ett  system  af  de  nyssnämda  hälen, 
sä  att  det  skjuter  ut  ett  stycke  ät  hvardera  sidan.  Sedermera  hai- 
man att  dels  päträda  pä  den.  främre  ändan  af  det  sistnämda  de 
bäda  saxlikt  stälda  dörrträden,  uksa-tgakke,  som  upptill  äro  försedda 


Digitized  by  Google 


6 


Konrad  Niklsen. 


XXIII.7 


med  flera  par  snedslcurna  häl,  dels  baktill  anbringa  en  annan  stäng, 
passjo-tjagge.  Alla  dessa  stänger  neddrifvas  nägot  litet  i  marken, 
och  n u  är  ställningen  sa  stark,  att  en  fullviktig  man  kan,  ntan  att 
den  vacklar,  lyfta  upp  sig  i  aule-muoran.  Hos  de  flesta  stanimar 
sammanbindas  dc  bägge  atnarisa  nägot  ofvanom  midten  genoni 
ytterligare  ett  tvärträd,  som  kallas  vuodjem  (tuärismuoru,  Jukkasj.). 
Mot  denna  stomme  resas  sedermera  den  3:e  sortens  lutande  stänger, 
de  smala  täkaka,  h  vilkas  uppgift  Ur  att  uppbära  tältduken  och 
gifva  den  egentliga  tornien  at  det  hela.  Dessa  äro  vanligen  litet 
spetsiga  i  ena  äudan.  De  drifvas  ned  i  marken  och  lägges  medt 
lutande  mot  atnarisa,  utom  en,  som,  da  vuodjem  tinnes,  stödjes  mot 
detta.    Deras  antal  vexlar  mellan  12  -16." 

Under  overskriften  rAtVikelser*'  findes  bl.  a.  folgende  bemer- 
ket:  «Vuodjem  eller  tvärträdet  mellan  atnarisa  sakna  ett  par  Gelli- 
vara-stammar,  somliga  stanimar  placeia  atnarisa  sa,  att  deras  ncdre 
äudar  stä  hvaraudra  betydligt  uärmare  än  dc  ötre;  and  ra  ställa 
dem  parallelt." 

I  en  artikelrsekke,  som  tryktes  ivintcr  i  det  ungarske  tids- 
skrift  „Erdelyi  Muzeum"  nnder  titclen  rA  lappok  Norvegiäban" 
(Lapperne  i  Norge),  har  jeg  alleredc  kortclig  behandlct  sptirsmaa- 
let  om  den  lappiske  torvgammes  oprindclse. 

Med  udgaugspunkt  i  Dr.  Andr.  M.  Hansen's  ovenfor  ntevnte 
paastand,  at  gammen  skulde  vaere  af  norsk  oprindclse,  idet  „hver 
eneste  tiug  omtrent"  i  gammen  har  norsk  navn,  mcdens  teltet  opvi- 
ser  vajsentlig  lappiske  bena>vnelser,  gjordc  jcg  her  först  opmcrksom 
paa,  at  selve  gammen  har  lappisk  navn:  goahte,  samme  ord,  som 
bruges  om  teltet.  For  beboelseshuse  af  tm  bruger  lapperne  i  Fin- 
marken  derimod  navne  af  nordisk  oprindclse:  viste  og  stohpo. 

Videre  bemerkcde  jeg,  at  det  foreliggende  spörsmaal  ikkc  kan 
besvares  udclukkendc  fra  sprogligt  synspunkt.  Man  maa  sammcn- 
ligne  gammeus  byggcmaadc  og  indrcdning  mcd  tcltcts. 

I  den  na3vnte  artikclraikke  meddeltc  jcg  for  byggcmaadeus  vcd- 
kommende  kun  resultatet  af  en  saadan  sammenligning,  idct  jeg 
udtalte.  at  det  system,  hvorctter  gammens  tra?vcrk  er  opfort,  har 
saa  stor  lighcd  med  den  maadc,  tcltcts  trastanigcr  s&>ttes  op  paa, 


Digitized  by  Google 


XX II  1,7      SpÖrsmaalet  om  den  lappiske  torvgammes  oprindelse. 


7 


at  det  forekommer  meget  sandsynligt,  at  gammen  har  udviklet  sig 
just  af  det  lappiske  teit  eller  af  samme  grundtype  soin  dette. 

For  nu  narmere  at  paavise  dette  vii  jeg.  til  sammeuliguing 
med  den  ovenfor  (efter  Svenonius)  gjengivne  beskrivelse  af  teltcts 
trajverk  og  dets  opsaHning,  meddele  en  beretning  om,  hvordan  en 
gamme  opfores.    Det  er  oversaittelse  ai  en  lappisk  optegnelse  fra 


Troldfjorden  i  Tana  (Finmarken).  Miu  hjemmelsmand  var  den  45 
aar  gamle  sjölap  Guttorm  Nilsen.  Beretningen,  der  blev  nedskre- 
vet  sommeren  1903,  ly  der  saa: 

„Naar  mau  skal  bygge  en  gamme,  saa  sa-ttes  först  4  stolper 
(stafal)  ned  i  joiden  [en  for  hvert  hjörne  af  gammen],  og  saa 
lffigges  4  stamger  (vuögjem)  oppaa  disse.    Derefter  stilles  inindre, 


opretstaaende  stokke  (mudar-muorak)  omkring,  og  torvstykker  saet- 
tes  opret  ind til  stokkene,  og  udenfor  disse  opretstaaende  torvstyk- 
ker (ceeggo-lavnjek)  laegges  det  ydre  torvlag  (mudar-lävnjek).  Der 
fortstettes  nu  med  omfar  paa  omfar,  det  ene  ovenpaa  det  andet, 
indtil  torven  kommer  paa  höide  med  vuögjem.  Og  naar  det 
ydre  torvlag  er  fserdigt  helt  til  vuögjem,  saa  reises  spa?rrerne 
(spar'ro),  4  spaerrer,  2  paa  hver  side,  op  fra  vuögjem-erne,  og 
imellem  spajrrerne  laegges  on  aas  (vaTdo-muorrä  eli.  gäs'ka-val'do) 


Digitized  by  Google 


XXIU.7 


•FiG-1- 

*  v 


•FIG2- 


Digitized  by  Google 


XXIII/r      SpÖrsmaalet  ora  den  lappiske  torvgammes  oprindelse. 


9 


•P1G-5- 


Digitized  by  Google 


10 


Konrad  Nielsen. 


XXIII.7 


paa  hver  side,  og  med  det  samme  opsaettes  ogsaa  de  4  krumböiede 
hjörnestokke  (öiehka-öavgne),  fast  i  spaerrerne,  op:  deruaest  midt  paa 
hver  af  tvaervajggene  eu  stok  (gas'ka-cavgTje),  som  ligeledes  gaar  op 
til  spajrrerne,  til  spidsen  af  spaerrerne.  Den  ene  af  disse  stokke 
gaar  midt  over  döreu.  Saa  sattes  mindre  stokke  (goahte-muorak) 
omkring  overalt  indtil  den  midtre  aas,  og  naar  alt  er  indklsedt 
med  ved,  saa  begynder  man  at  laegge  torv  paa,  indtil  man  kommer 
saa  laugt,  som  veddaikket  raekker,  og  naar  mau  er  kommet  saa 
laugt,  saa  la>gges  de  to  överste  aaser  (bagje-vaPdo,  nshppen-vardo 
eli.  r8ehppen-vuöle-val'do)  en  paa  hver  langvaeg.  Naar  de  to  aaser 
er  lagt,  saa  begynder  man  igjeu  at  laegge  paa  smaastokke  (goahte- 
muorak),  imellem  gas'ka-val'do  og  raehppen-vaTdo,  og  saa  tager 
mau  atter  fat  paa  at  da*kke  til  med  torv.  Naar  der  er  lagt  torv 
paa  dette  stykke,  saa  gjenstaar  der  eu  aabning  alleröverat,  og  der 
ltegger  man  smaastokke,  som  gaar  omtrent  vandret,  og  kannen  for 
röghullet  (lefre-kiBto)  saettes  ind  i  midten.  Derefter  daäkker  man 
med  torv  oven  til,  omkring  röghullet,  og  dermed  er  gammen  f;erdig.M 

Etpar  tiltoielser  til  na»rmere  förklaring: 

De  fire  hjörnestolper  (I  paa  fig.  1  og  2)  er  lidt  udhulede  i 
den  Övre  eode,  to  af  vuögjem-erne  (II)  hviler  i  denne  huling,  og 
de  to  andro  er  lagt  ovenpaa  dem.  Der  afsmies  lidt  for  de  under- 
liggeude. 

Mellem  trseverket  og  torven  bruges  almindelig  et  lag  najver. 

Som  baand  mellem  spaerrerne  (III)  forekominer  i  almindelighed 
paa  hver  tvaeraide  en  krum  stok.  der  i  höide  ligger  noget  ovenfor 
midten  imellem  den  nederste  (II)  og  den  midterste  aas  (V).  Denne 
krumme  stok  (V1)  berörer  de  to  hjörnestokke  (VI)  og  den  opadgaaen- 
de  krummede  stok  (VII),  som  er  midt  paa  tva?rv«iggen.  Dens 
navn  er  vaTdo  eller  gasTca-vuögjem. 

De  krumme  hjörnestokke  udgaar  fra  tva3rva?ggens  vuögjem 
omtrent  midt  imellem  hjörnet  og  tva  rvaiggens  midtpunkt. 

De  to  ö  verat  e  aaser  (IX)  ligger,  som  det  sees,  i  röghullet** 
nedro  kant. 

Ved  gammens  opförelse  bliver  man  straks  opmerksom  paa  en 
eiendoinmelig  afvigelse  fra  fremgangsmaaden  ved  telteLs  opsaetninn. 
Medens  teltets  tneverk  reises  fuldt  faiidigt,  för  teltdugen  laigges 


Digitized  by  Google 


XXII1.7      Spörsmaafet  om  don  lappiske  torvgammes  oprindelse. 


11 


paa,  bliver  gammens  tneverk  opfort  med  afbrydelser,  idet  det  ydre 
dfiekke,  torven,  bliver  lagt  paa  efterhvcrt. 

Saaledes  kommer  den  ncdrc  del  af  gammen,  de  (indvendig 
helt,  udvendig  naesten)  lodrette  viegge,  til  at  staa  fuldt  fa-rdig,  för 
deu  hvaelvede  övre  del  paabegyndes.  Herved  falder  det  endmere  i 
öinene,  hvad  man  ogsaa  bliver  opmerksoni  paa  ved  at  betragte  et 
rids  af  gammens  tneverk,  at  gammen  bestaar  af  to  dele,  en  nedre 
og  en  övre,  ndeu  nogen  konstruktiv  forbindelse. 

Den  övre  del  &jör  jo  ogsaa  tjenestc  som  tag;  men  medens 
taget  paa  et  almindeligt  hus  er  formidlet  allerede  i  underbygningen 
(i  spa±rreverksbygninger  f.  eks.  ved  stolper)  og  efter  hele  sin  anord- 
ning  vassentlig  kuu  har  til  opgave  at  tjeue  som  beskyttende  afslut- 
ning,  saa  har  gammens  övre  del  ingeusomhelst  tilknytning  i  under- 
bygniugens  stolpeverk, 1  og  foruden  at  den  giver  afslutningen  opad, 
dauner  den  en  betragtelig  del  af  selve  bygningen.  Teknisk  seet 
kan  man  sige,  at  denne  övre  del  af  gammen  svarer  til  baade  vajg 
og  tag  i  et  hus,  mens  den  nedre  del  snarere  svarer  til  fundamen- 
teringen  end  til  vaeggeu. 2 

Det  bliver  meget  vanskeligt  at  forstaa,  hvordan  gammen  kunde 
havc  faaet  deu  opbygning,  den  har,  hvis  deu  skulde  vaere  blevet 
til  efter  mönster  af.  som  surrogat  for  tisebygniuger,  som  vei 
tilfaeldet  maatte  vsere,  om  gammen  skulde  vaere  af  skandinavisk 
oprindelse.  Da  var  jo  det  natnrlige,  at  vaeggen  var  bygget  ret  op, 
med  et  almindeligt  torvda3kket  rösttag  over,  —  som  jeg  har  seet 
det  paa  primitive  jordhytter,  som  norske  folk  i  Kinmarken  af  og 
til  bruger  til  fiskerhytter  eller  ligueude. 

Fuldt  forstaaelig  bliver  derimod  gammens  eiendommelige  byg- 
gemaade,  om  man  taenker  sig  teltet  som  udgangspunkt.    Her  dan- 

1  De  4  skraasttenger  (IV),  8om  invendigfra  er  reist  mod  vuögjem-erne 
ved  sp8errerne8  nederende,  stötter  ikke  spterrerne,  men  tager  af  for 
trykket  fra  vieggens  torvmasse.  Ogsaa  paa  tvfiervsBggene  hndes  lig- 
nende  stötter  (IV). 

2  For  teknisk  bedömmelse  af  gammens  ^konstruktion*  skyl- 
der  jeg  at  udtale  en  tak  til  min  broder  arkitekt  A  im.  Nielsen,  som 
ogsaa  har  tegnet  vedföiede  plancher  efter  optegnelser  og  primitive  rids, 
som  jeg  havde  gjort  paa  stedet.  Ridset  af  teltstilladset  er  frit  efter 
„Bild  1"  hos  Svbnonius. 


Digitized  by  Google 


12  KONRAI»  NlKl.SKN.  XXIII.7 

ner  sneskavlen  fundamentct  og,  idet  sneen  indenfor  teltstaengerne 
skufles  vask  helt  ned  til  marken,  samtidig  ogsaa  den  uedre  del  af 
v^ggen  inde  i  teltet.  Selve  teltet  danner  saa  den  övre  del  af  va?g- 
gen  og  tagafslutningen. 

Det  er  jo  muligt,  at  der  imelien»  teltet  og  ganimen  har  vrcret 
et  mellemtrin,  en  mere  primitiv  torvhytte  i  lighed  nied  den,  som 
endnu  tildels  benyttes  af  de  svenske  lapper:  et  kegleformigt  stil- 
lads  af  taet  sammenstillede  traestammer,  hvor  man  gjenfinder  de 
vigtigste  bestanddele  af  teltets  traverk,  nied  d*kke  af  mever  og 
torv. 

Forövrigt  er  det  ikke  saa  aldeles  sikkert,  at  teltet  repnesen- 
terer  en  aeldre  boligtype  hos  lapperno  end  en  slig  torvhytte. 
Nomadelivet,  der  jo  er  forudsatningen  for  teltets  benyttelse, 
betegner  nemlig  ved  siu  rationelle  renskjötsel  paa  en  maade  et 
höiere  kulturtrin  end  halvnomadens  liv  som  jjeger  og  fisker,  hvor- 
til  brugen  af  fast  torvhytte  knytter  sig. 1 

Er  det  imidlertid  saa,  at  nomadelivet  og  dermed  teltet  er  det 
prinuere,  saa  vilde  ganimen  som  en  videre  ndvikling  af  den  mere 
primitive  jordhytte  vjere  at  sammenligne  med  de  tommerhyttcr, 
som  er  almindelige  blandt  de  svenske  skoglapper. 

Disse  tömmerhytter 2  bestaar  af  3—4  tömmeromfar  nedentil, 
ovenpaa  dem  en  pyramideformet  kombineret  vaeg-  og  tagopbygning 
af  lutende  stokke.  Pyramidens  sider  löber  oventil  sammen  ikke  i 
en  spids,  men  i  en  mod  foi-siden  vendt  kant,  hvor  ogsaa  röghullet 
findes. 

Her  har  vi  de  samme  to  konsti-akti  vt  uforbnndne  dele  som  i 
gammen.  Den  övre  del  giver  sig  tydelig  tilkjende  som  det  opriu- 
deligere  og  det  vajenti ige.  Den  nedre  del,  tömmeromfarene,  som 
tydeligvis  skyldes  efterlignelse  af  de  svenske  bönders  byggemaade, 
er  kommet  til  senere  og  har  til  opgave  at  skatfe  större  plads  inde 
i  hytten.  Af  samme  hensyn  maatte  den  lodrette  del  af  voeggen  i 
gammen  antages  at  vaue  kommet  i  stand.  Denne  nye  nedre  del 
har  da  paa  gammen  som  paa  tömmerhytten  gjort,  at  den  övre  del 


1  Öml.  K.  B.  Wiklund,  Lapparne,  deras  lif  och  kultur,  s.  32  f. 

2  Sml.  Svbnoniub'8  ovennffivnte  afhandling  s.  18. 


Digitized  by  Google 


XXIIlj      Spörsmaalet  om  den  lappiske  torvgammes  oprindelse. 


18 


kunde  blive  noget  lavere  end  jordhytten  og  teltet,  og  alligevel  blev 
der  större  rum  indvendig. 

For  den  lappiske  tömmerhyttes  vedkommende  er  det  nu  fuldt 
paa  det  rene,  at  dens  pyramideformede  Övre  del  er  af  lappisk  op- 
rindelse, at  denne  ligesom  de  ovenfor  naevnte  torvhytter  er  bygget 
elter  saninie  princip  soni  teltet.  Ogsaa  overeusstemmelser  i  enkelt- 
heder  kan  iagtages.  Herom  udtaler  Svenonius  fölgende:  „Stundom 
igenfinnas  jämväl  i  timmerkätan  atnarisa  oeh  andra  fragmeut  frän 
tältkätan,  säsom  auli-muora,  triggi  eller  grytkedjan  o.  s.  v.a 

Hvad  nu  gammens  övre  del  angaar,  saa  vii  et  blik  paa  de 
vedfoiede  skitser  af  gammens  tra?skelet  (Fig.  6)  og  de  7  hoved- 
staenger  i  teltet  med  tversta*uger  (Fig.  5)  vaere  nok  til  at  vise,  at 
der  er  en  slaaende  lighed  i  konstruktionen  inellem  den  övre  del  af 
gammens  traeskelet  og  teltstilladset. 

Undersöger  man  sagen  naermere,  vii  mau  finde  overraskende 
niange  overensstemmelser  i  enkeltheder. 

Til  teltets  fire  kruniböiede  b®ljek  svarcr  i  gammen  de  to  par 
rundede  sparrer.  Til  de  saksformig  stillede  to  stokke  ved  siden 
af  teltdören  svarer  to  af  gammens  fire  krunime  hjörnestokke.  og 
til  den  takkede  staur  paa  teltets  bagside  svarer  den  eue  af  de 
böiede  stokke,  som  gaar  midt  paa  gammens  tversider  op  til  den 
övre  spids  af  spxrrerne.  Teltets  övre  tva3rstang  og  tvacrstaengerne 
mellem  beeijek  gjentindes  ligeledes  i  gammen,  kun  at  der  til  den 
fiirste  svarer  to  i  samme  pian  lagte  paralleltlöbende  aaser.  Desu- 
den  kan  gammens  tvaervaegge  have  et  horisontalt  löbende  krummet 
baand,  som  der  ikke  findes  noget  tilsvarende  til  i  teltet. 

Til  hver  enkelt  del  af  det  fa-ste  teltstillads  findes  der  saale- 
des  en  tilsvarende  stok  i  gammens  övre  del,  og  de  stokke  her,  som 
ikke  har  noget  tilsvarende  i  teltet,  er  tydeligvis  komne  til  som  en 
uaturlig  folge  af,  at  det  i  gammen  benyttede  daekkemateriale  kraever 
fuldsUendigere  trajopbygning.  Disse  overskydende  stokke  giver  sig 
ogsaa  tydelig  tilkjende  som  en  komplettering  af  teltets  traestillads. 

Til  de  löst  stillede  teltstieuger.  hvis  antal  og  plads  ikke  er 
fast  bestemt,  svarer  i  gammens  övre  del  de  talrige  kortere  og  lten- 
gere  kjeppe,  som  diekker  rummet  mellem  de  forskjellige  dele  af 
gammeskelettet  paa  indsiden  af  torven. 


Digitized  by  Google 


14  Konrad  Niki.skn.  XXIII,: 

Ved  siden  af  denne  nöie  overensstommelse  mellem  gammens 
övre  del  og  teltet  er  lighedon  mellem  den  fftrste  og  skandinavisk 
husbygning  meget  fjern. 

Det  vilde  jo  paa  forhaand  va?re  rimeligt  at  antage,  at  gam- 
men under  alle  omstamdigheder  maatto  fremvise  overeusstemnielser 
med  skandinavernes  byggemaade,  -  at  lappenie  ogsaa  paa  dette 
omraade  havde  Isert  noget  af  sine  naboer.  Det  er  bare  underligt, 
at  der  er  saa  lidet  af  saadanne  overensstemmelsor.  Hvad  opfö- 
relsen  af  gammens  övre  del  angaar,  er  der  kun  et  eneste  punkt. 
hvor  inan  med  nogenlunde  sikkerhed  kan  sige,  at  der  foreligger 
laan.  Det  er  i  den  maade,  hvorpaa  spa>rrerne  er  toiede  sainmen 
oventil:  den  ene  spa3rre-emle  gaftelformet  og  omslutteude  den  anden, 
som  er  noget  afsniiet. 

I  forbindelse  hermed  kan  naevues,  at  spserrerne  paa  lappisk 
har  navn  af  nordisk  oprindelst-  (sparro).  Dette  ord  viser  sig  at 
vaere  et  gammelt  laan.  Men  det  kan  ikke  benyttes  som  bevis  for, 
at  brugen  af  spaerrer  skyldes  laan.  Dertil  er  den  ovenfor  paape- 
gede  overenstemmelse  mellem  gammens  spterrcr  og  teltets  bsBljek 
alt  for  stor.  Merkes  bör  det  ogsaa,  at  gammen  altid  har  bare  to 
par  sprerrer.  Hvis  brugen  af  spa»rrer  var  kommet  ind  ved  indfly- 
delse  Ira  nordboernes  byggemaade,  havde  der  jo  ikke  varet  nogen 
grund  til  altid  at  indsknEnke  antallet  til  to  par.  Fastboldes  deri- 
mod  sammenbttngen  med  teltet  ogsaa  paa  dette  punkt,  bliver  sagen 
fuldt  forstaaelig. 

Sees  hele  gammen  underett.  saa  svarer  spaerrerne  s  a  nimen 
med  de  fire  hjörnestolper  til  teltets  bceljek.  Men  disse  to  ting  er 
i  gammen  saa  tydelig  adskilte,  at  de  gjör  krav  paa  sajrskilt  navn,  og 
saa  har  man  da  for  den  övre  del  optaget  et  freinmed  ord,  der  i  det 
sprog,  hvor  det  kom  fra,  betegnede  en  tilsvarende  ting  i  hustaget. 

At  dömme  efter  Leem's  oplysninger  (s.  88—89)  og  afbildniu- 
ger  Tab.  XIV  og  XV)  skulde  gammen  temmelig  henge  have  bibe- 
holdt  teltets  beeljek 1  uden  at  adskille  dem  i  stolpe  og  spaerre. 

1  Den  forklaring  i  Frus's  ordbog.  at  ordet  beellje  ved  siden  af 
at  betyde  »öre"  (i  egentlig  og  overfört  forstand)  ogsaa  betegner  „hver 
iB&r  af  de  fire  tykke  og  krumme  Traeer,  der  danne  Spserreverket  i  en 
Lappehytte"  —  er  meget  uklar.  Der  ncevnes  intet  om,  at  ordet  bruges 
om  de  fire  krummede  telttrter. 


Digitized  by  Google 


I 

XXHI.7      Spörsmaalet  om  den  lappiske  torvgammes  oprindelse.  J5 

Ogsaa  6iehka-6avrjek  (Leem:  Zhiaumek)  skulde  da  have  rukket  helt 
fra  jorden  og  op  imod  röghullet.  Om  dette  er  rigtigt,  saa  er  det 
dog  ikke  rimeligt,  at  alle  gammer  paa  Leem's  tid  har  vteret  af 
denne  type.  Derimod  taler  den  omsttendighed,  at  sparro,  som 
n®vut,  er  et  gamraelt  laauord. 

Om  den  nedre  del  af  gammen  er  mindre  at  sige.  Ogsaa  her 
peger  dog  byggemaaden  bestemt  i  retning  af  teltet,  respekti ve  de 
ovenfor  uaivnte  primitive  lappiske  torvhytter,  mens  der  er  lidet, 
som  minder  om  skandiuavisk  hnsbygning. 

Först  kan  her  D&vnes  den  omstiendighed,  at  de  fire  hjörne- 
stolper  ligesom  teltets  faste  stillads  er  rammet  ned  i  jorden.  Der- 
nrest,  at  de  taetstillode  kjeppe,  som  fylder  vsegfladen,  er  stillede 
lodret  op  mod  de  horisontelt  löbende  stokke,  som  er  lagt  ovenpaa 
hjörnestolperne.  Dette  minder  paatagelig  om  de  löse  teltstoenger, 
som  er  lutede  op  mod  tva?rtrseet  i  teltets  top  og  tvaertraeet  mellem 
teltets  beeljek.  Endelig  vii  jeg  antore  eu  overensstemmelse  med 
de  svensklappiske  torvhytter,  som  ikke  er  blevet  paaagtet.  Torv- 
vseggen  i  gammen  bestaar  ikke  udelukkende  af  horisontalt  lagte 
torver; 1  inderst  findos  et  lag  opretstaaende  torver  som  i  de 
svensklappiske  torvhytter,  udeufor  kommer  saa  den  horisontalt 
lagte  torv,  —  sml.  den  ovenfor  meddelte  beskrivelse  af  gammens 
opförelse. 

Eu  tiug  er  der  ved  nedre  del  af  de  nu  almindelig  brugelige 
gammer,  som  sikkerlig  skyldes  fremmed  paavirkning:  den  firkan- 
tede  form.  Dette  sees  bedst  af  den  primitive  maade,  hvorpaa  trsB- 
verket  i  den  afrundede  Övre  del  er  forbundet  med  det  spidse  hjörne. 
Forbiudelsen  er  bragt  istand  ved  smaakjeppe,  som  er  lagt  paa 
skraa.  Iugen  af  de  konstruktivt  baerende  led  i  deu  Övre  del  slut- 
ter  sig  direkte  hjörnet.  Udvendig  er  hjörnet  rundet  ved  torvpaa- 
la?gningen.  Vi  kommer  saaledes  tilbage  til,  hvad  der  ovenfor  blev 
antydet,  at  de  ninde  eller  halvrunde  gammer,  som  nu  er  en  stor 
sjeldenhed,  maa  repraesentere  et  ieldre  trin  end  de  nu  almindelig 
brugte  firkantede. 

* 


1  Saa  efter  Svbnosius,  ovenf.  anf.  arb.  8.  19. 


Digitized  by  Google 


16 


Konrad  Niblsen. 


xxin.7 


Som  resultat  af  denne  undersögelse  af  selve  gammen  og  dens 
opförelse  mener  jeg  at  kunne  drage  den  slutning,  at  det  ikke  blot, 
som  jeg  ndtalte  i  mine  artikler  i  ,.Erd6lyi  Muzeum",  er  meget 
sandsynligt,  at  gammen  har  udviklet  sig  just  af  det  lappiske  teit 
eller  af  samme  grundtype  sora  dette,  men  at  dette  maa  kuune  anta- 
ges  som  sikkert. 

Ogsaa  i  de  just  naevnte  artikler  kom  jeg  til  det  resultat,  at 
det  maatte  vaere  utvilsomt,  at  gammen  repraesenterer  en  paa  oprin- 
delig  lappisk  grund  udviklet  byggemaade.  Men  dette  var  först, 
e  f  torat  jeg  til  den  paapegede  lighed  mellon»  gammens  og  teltets 
konstruktion  havde  föiet  det  faktum,  at  der  endnu,  om  end  meget 
sjelden,  paatraetfes  gammer,  hvis  iudredning  er  fuldsUendig  efter 
samme  system  som  teltets. 

Nu  mener  jeg,  at  dette  ligesom  de  lappiske  navne  paa  selve 
gammen  og  de  forskjellige  dele  af  dens  traiverk  og  torvdaekke  knn 
behöver  at  naevnes  som  yderligere  bestyrkelse  af  det  resultat,  hvor- 
til  betragtningen  af  gammens  byggemaade  har  fört. 

Hvad  nu  for  det  förste  navnene  angaar,  saa  har  jeg  allerede 
naevnt,  at  selve  gammens  lappiske  navn  er  oprindelig  lappisk. 

Og  blaudt  navnene  paa  de  forskjellige  dele  af  traeverket  og 
torvdaekket  (sml.  beskrivelsen  af  gammens  opförelse  og  den  dertil 
knyttede  forklaring  af  tegningerne)  har  jeg  kun  fundet  to  ord  af 
nordisk  oprindelse:  sparro  og  stafal  (lei^e-kis^o,  karmen  om  röghul- 
let,  faar  regnes  til  indredningen). 

Angaaende  det  förstna?vute  henvises  til,  hvad  ovenfor  er  sagt. 

Det  andet,  stafal  betegner  de  fire  hjörnestolper.  I  denne 
betydniug  bruges  ordet  i  Tana  (Troldfjord).  Dets  ndbredelse  er 
mig  desvaerre  ubekjendt.  Det  forekommer  ikke  i  Friis's  ordbog. 
I  Qvigstad's  „Nordisehe  Lehnvvörter  im  Lappischen'4  findes  sUval 
(Hammerfest  og  Naisseby)  opfört  med  betydningen  'der  oberste 
Stock  in  den  Wänden  einer  lappischen  Erdhutte',  og  det  skulde 
vaere  =  gammelnorsk  „stafla;gjaw,  norsk  „stavlaegja". 

Efter  dette  maatte  brugeu  af  ordet  i  betydningen  af  opret- 
staaende  hjörnestolpe  bero  paa  en  misforstaaelse  af  dets  oprinde- 
lige  betydning.  Det  er  dog  muligt,  at  vi  her  har  med  et  andet 
ord  at  gjöre,  sml.  det  norske  „stavar". 


Digitized  by  Google 


XXIII,;      Spörsmaalet  om  den  lappiske  torv^ammes  oprindelse. 


17 


Alle  de  andre  benasvnelser  paa  dele  af  selve  gammens  trae- 
verk  ligesom  navnene  paa  de  forskjellige  dele  af  torvdaekket,  som 
disse  blev  mig  meddelt  af  min  hjemmelsmand  i  Troldfjorden,  viser 
sig  at  varc  oprindelig  lappiske  eller  for  en  dcl  finske  laanord, 
hvis  alder  det  er  vanskeligt  endog  saa  nogenlunde  at  fastsaette. 

Hvad  mi  tilslut  gammens  indreduing  angaar,  saa  kan  nok  Dr. 
Andr.  M.  Hansen  bave  noget  ret  i.  at  ,.hver  eneste  ting  omtrent4 
i  gammen  har  uorsk  navn.  At  sige.  naar  man  rent  glemmer,  hvad 
der  skjuler  sig  bag  indredningen. 

Om  indredningen  af  gammen  er  norsk,  saa  kan  da  det  nmulig 
bevise,  at  ogsaa  selve  gammen  skulde  varc  det.  Det  er  interes- 
sant  at  se,  hvor  tro  lapperne  holder  sig  til  den  gainle  byggemaade, 
selv  naar  de  indretter  gammen  mest  muligt  i  oveiensstemmelse  med 
den  bedre  situerede  bumands  hus:  med  ovn  og  vinduer,  bordkladning. 
kanske  ogsaa  tragulv,  og  med  fuldt  bohave,  bord,  stole,  bank, 
krakker,  senge.  hylder  o.  s.  v. 

En  paa  dette  vis  indredet  gamme  vii  ved  en  overfladisk 
betragtning  nok  kunne  vakke  den  tanke,  at  den  ingenting  har  at 
gjöre  med  flytlappens  teit. 

For  at  komme  paa  det  rene  med.  at  en  slig  gamme-indredning 
skyldes  paavirkning  udeufra  og  er  kommet  i  stand  först  i  den 
seneste  tid,  saa  den  absolut  ingenting  har  at  bestille  med  spörs- 
maalet  om  gammens  oprindelse,  behöver  man  bare  at  slaa  efter  i 
en  af  de  aldre  beretninger  om  lappiske  forholde,  Leem's  eller 
Rode's  f.  eks. 

Her  taar  man  vide,  at  gammerne  för  i  tiden  var  indredede  i 
det  vasentlige  ganske  som  teltet.  med  aabent  ildsted  niidt  paa  jord- 
gulvet  og  röghul  i  taget  istedenfor  vinduer;  senge,  bord,  stole  eller 
banker  findes  ikke,  —  isteden  for  alt  dette  kund  riskvister  paa 
marken,  ganske  som  i  teltet,  —  og  de  forskjellige  dele  af  rummet 
inde  i  gammen  har  samme  navn  som  i  teltet. 

Nu  for  tidrii  er  det  en  sjeldenhed  at  paatneffe  beboelsesgam- 
mer,  indredede  paa  dette  vis. 

Svenoxius  na-vner  en  gamme  af  denne  type  (den  havde  rig- 
tignok  vindu),  som  lian  i  lfcS4  har  seet  i  Ofoten,  -  sml.  ovcnfor. 


Digitized  by  Google 


18 


Kokrad  Nielsen. 


XXIII.7 


Paa  min  reise  i  1903  var  jeg  saa  heldig  at  finde  en  saaledes 
indredet  gamme  i  Troldfjord  i  Tana.  Den  tilhörte  samme  mand, 
som  gav  mig  beskrivelsen  at',  hvordan  gammen  sajttes  op. 

Oprindelig  havde  denne  gamme  vseret  brugt  baade  som  beboel- 
sesrum  og  rum  for  kreaturer:  men  nu  brugtes  den  mest  kun  til  at 
koge  kreaturtnad  i.  deraf  dens  uavn:  usmas-goahte, 1  og  lammene 
og  en  kalv  havde  der  sin  plads.  Paa  den  ene  side  stod  denne 
gamme  gjennem  en  gaug  i  forbindelse  med  beboelsesgammeu,  der 
var  indrettet  som  saadanne  nu  almindelig  er  det:  med  bordklaedning 
indvendig,  vindu,  jernovn,  seng,  bord.  baeuk  og  krakker  o.  s.  v., 
men  uden  andet  gulv  end  den  bare  jord.  Paa  den  anden  side  forte 
en  nogct  bredere  gang  ind  til  fjösgammen. 

Paa  Fig.  4  sees  grundplanen  af  det  hele  kompleks:  A  er 
beboelsesgammeu,  B  den  ene  af  de  nojvnte  gange,  C  laemas-goahte, 
D  den  anden  gang,  som  förer  ind  til  E,  fjöset.  F  er  etslags  bislag 
(struhppo)  foran  fjösgangen,  G  et  fremspringende  tag  (laBbmä) 
over  yderdören.  Det  hviler  paa  to  stötter.  Dette  arrangeinent 
sees  tydelig  paa  de  to  billeder  af  gammekompleksets  ydre.  De  er 
tagne  efter  fotografier.  Paa  det  ene,  hvor  beboelsesgammen  med 
vinduet  er  mest  fremtrafdende.  sees  lsebma  og  laebma-bagek  (de  to 
stötter)  til  höire.  Paa  det  andet  er  fjösgammen  (ogsaa  den.  lige- 
som  lffimas-goahte,  mangler  vindu  og  har  isteden  lysaabning  i  taget) 
med  bislaget  mest  tydelig,  og  taget  over  yderdören  sees  her  til 
venstre. 

Af  selve  lsemas-goahte  gjengiver  tig.  1  grundplanen,  fig.  2  et 
tvaersnit  ou  fig.  3  et  hengdesnit. 

Det  vii  sees,  at  ildstedet  temmelig  nöiagtig  svarer  til  beskri- 
velsen hos  Leem  (s.  90  f.):  „Fyrstedet  bestaaer  ikkun  af  nogle  faa 
Kampesteue,  lagde  löse  paa  Joiden  i  to  Rader,  hvis  ene  Ende  ven- 
der  imod  Dören,  den  anden  ind  ad  Hytten;  imellem  disse  to  Steen- 
Rader  tamdes  Ildeu  an.  Vcd  hver  Ende  at  Fyrstedet  staar,  ved 
een  Distance  fra  hinanden,  to  ikke  meget  tykke  Stötter  lige  op, 
med  sin  nederste  ende  fast  i  Jorden,  og  vendende  den  överste  op 


1  Af  laemäs  =  liemäs,  pl.  liebmäsäk  „kogte  Fiskehoveder,  som 
gives  Kvseget  at  «de*  (Friib). 


Digitized  by  Google 


XXIII,:      Spörsmaalet  ora  den  lappiske  torvgammes  oprindelso. 


19 


imod  Röghullet.  Oven  paa  disse  Stötter  hvile  langs  Fyrstedet  to 
Stokke,  eller  saa  kaldede  Balkok  1  tvert  over  hvilke  legges  Staeu- 
ger,  hrorpaa  Lapperne  ha?nge  de  Tnekroge.  i  hvilke  de  have  sine 
Kiedle  og  Gryder  haengende  over  Ikien." 

Sml.  hertil  afbildningen  paa  Tab.  XVI  i  Leem  s  bog. 

Den  eneste  afvigelse,  soin  er  vaerd  at  naevne.  bestaar  deri, 
at  mens  der  efter  Leem  paalangs  af  ildstedet  gaar  to  rader  kam- 
pestene  imellem  stötterne.  paa  tversiden  derirnod  ikke  er  nogen 
ting,  saa  har  vi  en  rad  opretstaaende  stenheller  paa  den  ene  tver- 
side  (nuermest  fjöset)  og  paa  begge  langsider,  men  her  ikke  helt 
f rem  til  de  to  stötter,  hvor  der  ikke  er  stenheller  imellem.  Ved 
emien  af  den  ene  langsides  stenhellerad  var  der  lagt  en  sten  paa 
tvers.  over  hjörnet  en  jernbolt,  og  ovenpaa  en  lös  malmhelle,  som 
tjente  til  at  stege  „fiukage"  paa  (XI). 

Et  saadant  ildsted  viser  tydelig  overensstemmelse  med  ildste- 
det i  teltet.  Ogsaa  navnet  er  det  samme:  arran  eli.  ara(n),  —  for- 
övrigt  et  ord  af  nordisk,  sandsynligvis  urnordisk  oprindelse. 

Men  for  om  dette  gammeldags  gamme-ildsted  viser  tilbage  til 
telt-ildstedet,  er  det  naturligvis  ikke  udelukket.  at  der  i  opbygnin- 
gen  af  det  stillads.  der  har  aflöst  teltet*  topstang  som  fa^ste 
for  grydekrokerne,  kan  have  gjort  sig  nordisk  indflydelse  gjad 
dende.  Sammenligu,  hvad  der  i  note  1.  er  sagt  ora  de  lappiske 
uavne  paa  de  forskjellige  dele  af  stilladset,  Ogsaa  navnet 
paa  den  dobbelte  karm.  der  omslutter  röghullet,  er  af  nordisk 
oprindelse:  leiYe-kis^o,  sml.  ovenfor.  Ligeledes  er  navnet  paa  den 
skjserm,  hvormed  tagaabningen  kan  tildsekkes  (skievvo),  af  nordisk 
oprindelse. 

Bemevnelserne  for  de  forskjellige  dele  af  rummet  omkring 
ildstedet  er  de  samme,  som  kjendcs  fra  teltet:  rummet  mellem  ild- 

1  Disse  kaldes  nu  balTcusak,  sing.  balkos,  stötterne  (VIII)  bajek, 
sing.  ba33e,  disses  gaffelfonnede  ende  ba33e-hal'se  og  de  flytbare  stoen- 
ger,  som  ligger  paatvers  over  baTkusak  (at  dem  var  der  i  denne 
gammrae  3,  ligesaa  paa  Lbbm's  tegning)  kaldes  urtastagak,  sing.  urtastak. 
Af  disse  ord  er  urtastak  sikkert  og  balkos  muligens  af  nordisk  oprin- 
delse. 

2  Paa  fig.  1  og  fig.  3  er  dette  dören  til  höire. 


Digitized  by  Google 


20 


Konrad  Nielskx. 


XX  II  1.7 


stedets  stötter  og  dören  n«rmest  beboelsesgammen  2  kaldes  boaa'ao 
eller,  naar  mau  regner  det  helt  til  langvseggeue,  boaa'ao-gaBhöe 
(gsehfee  'ende,  spids'),  pladsen  langs  begge  laugvaeggene  loaPdo, 
den  del  heraf,  som  falder  mellem  tagspamerue,  gäaTLa-loafdo 
fmidtre  1.'),  delen  mennest  beboelsesgammen  boaa'ao-giBhöe,  og  den 
del.  sora  er  naermest  fjöset,  tu^ke-geehöo  (ua'ke  'dör')  eller  —  med  et 
uavn,  som  ikke  brnges  i  teltet  —  uaTse-akugga.  Xavnet  uaTce- 
gaehöe  bruges  ogsaa  oin  hele  rummet  mellem  ildstedet  og  tvaervaeg- 
gen  naermest  fjöset,  analogt  boaa'ao-g8Bhöe  om  rummet  mellem  ild- 
stedet og  den  anden  tvaemeg. 

Det  frie  rum  indenfor  de  to  af  ildstedets  stötter  kaldes  davel- 
daa  (af  däveld  'fra,  paa  uordkanteu').  1  >et  tjente  som  opbevarings- 
sted  for  gryder,  melkekar  m.  m. 

I  den  ene  sides  loai*do  var  der  grinder  for  lammene  (de  sees 
paa  fig.  1).  Tdenfor  disse  var  der  en  kalvebaas  i  ualte-gaehöe. 
I  den  anden  sides  loai'do  var  der  to  kalvebaaser  i  U8*ke-g®hfce, 
ellers  ingeuting. 

Frasoet  grnndplanens  firkantede  form  kommer  den  her  be- 
skrevne  lsamäa-goahte  visselig  nieget  nter  den  teldste  gammetype. 
Naar  man  tienker  sig  denne  gamme  ogsaa  soin  beboelsesrum 
hvad  den  var  for  ikke  mauge  aartier  tilbage  — ,  saa  kan  man  györe 
sig  en  forestilling  om,  hvorledes  lapperne,  da  de  gik  over  fra  no- 
madens  eller  halvnomadens  levesict,  indrettede  sit  hus,  idet  de  udeu 
at  opgive  sin  jeldgamle  nationale  byggemaade  sögte  at  give  rhusef 
en  störrelse,  fasthed  og  modstandsevne  mod  kuiden,  som  kunde 
svare  til  den  forandrede  levevis. 

Spörsniaalet  om  den  lappiske  torvgammes  mulige  sammenlueng 
med  torvhyt.ter,  som  forekommer  i  audre  skoglöse  eller  arktiske 
egne.  ligger  udenfor  den  opgave.  jeg  havde  stillet  mig  ved  denne 
undersögelse.  Heller  ikke  bar  jeg  villet  —  eller  kuunet  —  gaa 
ind  paa  det  spOrsmaal,  som  er  fremsat  af  Montelius  i  förste  del 
af  „Sveriges  Historia",  om  forholdet  mellem  den  lappiske  gamme 
og  de  svenske  ,.ganggrifter"  fra  steualderen. 

Jeg  bar  kuu  villet  faa  bragt  paa  det  rene.  hvorvidt  gammen 
er  at  regne  til  de  typer  for  lappiske  boliger,  der  er  byggede  efter 
samme  systein  som  teltet  og  den  kegleformede  svensklappiske  torv- 


Digitized  by  Google 


XX II  1,7      Spfirsmaalet  om  tU-n  lappiske  torv^ammes  oprindelse.  21 

hytte,  eller  tammen  med  ttfmmerhuset  at  opfatte  som  resultat  af 

fremmed  paavirkning.   Og  jeg  mener  ved  denne  andersögelse  at 

havc  godtgjort,  at  ganimen  hörer  til  dcn  forstnsevntc  gruppe  af 
lappiske  boliger. 

Kristiania  i  september  1905. 


Digitized  by  Google 


Das  ung.  translativsuffix  -ve,  -va.1 

Von 

JOS.  SziNNYEI. 


Das  ung.  translativ-  oder  mutativsuffix  hat  Budbnz  als  ein 
sekundäres  aufgefasst  und  friiher  (Ny K.  III.  74,  304)  so  erklärt, 
dass  es  ursprttnglich  oin  selbstandiges  adverbium  gewesen  sei,  wel- 
ches  *vol-ha  gelautet  habe.  Das  stammwort  *vol,  an  welches  das 
einfache  lativsuffix  -ha  gefugt  war,  soll  ein  clatus,  gegend,  seite' 
bedeutendes  und  dera  tscher.  vei  entsprechendes  wort  gewesen  sein. 

Später  (in  seinen  vorlesungen,  vgl.  UA.  389)  erklärte  er  -va 
aus  *-la.  Diese  nenere  auffassung  stiitzte  sich  auf  eine  ans  der 
volkssprache  mitgeteilte  fonn  holya  Vohin'  (~  gemeinspr.  hova). 
Das  ly  in  diesem  \vorte  hat  sich  —  wie  B.  meinte  —  ans  fruhe- 
rem  1  (vgl.  hoi  *wo*)  entwickelt;  hova  stammt  aus  *hola,  und  die- 
ses  l  ist  mit  dem  1  des  finnischen  adessivs,  ablativs  und  allativs 
(-Ua,  -lta,  -Ue)  identisch.  Die  parallelen  kasussuffixe  im  ungari- 
schen  sind:  der  superessiv  -n  «  *-ln  ~  ti.  -Ua  <  *-lna)  und 
der  ablativ  -oi,  -öl  «  *-ol»l,  *-öl«l  ~  fi.  -lta)  (UA.  295,  386,  391). 
Als  auf  eine  fernere  stiitze  seiner  auffassung  berief  sich  B.  auf 
solche  translativformen,  \vie  löja,  puhaja,  jegyeje  (von  lö  'pferd', 

1  Vgl.  mein  Magyar  Nyelvhaaonlitas 3  (1905)  pag.  134. 


Digitized  by  Google 


2  ')08.  SZINNYEI.  XX1I1.S 

puha  'weich',  jegye  'sein  zeichen*),  dereii  j  seincr  meinung  nach  auch 
auf  friiheres  1  zuruckzufuhren  ist. 

In  betreff  der  friiheren  auffassung  Budenz'  muss  bemerkt 
werden,  dass  das  tscher.  vei  (o:  pel,  s.  Ramstedt,  Bergtscher. 
Sprachstud.  13,  99),  wie  auch  bel,  eine  nur  nach  geuissen  lauten 
vorkomraende  variante  des  wortes  pel  ist,  und  diesem  entsprieht 
im  ungarischen  fel  'balb;  hälfte;  seite\  Wenn  also  das  stammwort 
des  vorausgesetzten  adverbiums,  aus  welcbeni  das  suffix  -ve,  -va 
entstaudeu  sein  soll,  dem  tscher.  vei  {d:  pci  ~~  pel)  entspräche, 
wurde  das  ung.  adverbiuni  nicht  *volha  gelautet  haben,  sondein  — 
wie  es  auch  vvirklich  lautet  —  fele;  aus  diesem  aber  kanu  sich 
-ve,  -va  keineswegs  ent\viekelt  haben. 

Die  spälere  auffassung  Budenz'  leidet  auch  an  manchen  schwä- 
chen.  Vor  allem  ist  die  mundartliche  form  holya  (Nyr.  V.  181), 
auf  die  sich  B.  beruft,  ganz  ge\viss  nur  eine  unrichtige  schreibueise 
anstatt  hoja  (vgl.  mein  MTsz.),  denn  der  mit  ly  bezeichnete  laut 
(=  O  ist  in  der  betreftenden  mundart,  u  ie  uberhaupt  im  allergröss- 
ten  teile  des  ungarischen  sprachgebietes,  ganzlieh  unbekannt.  Dies 
wiirde  an  und  fiir  sich  die  plausibilität  der  gegebenen  erkläruug 
des  suftixes  nicht  beeinträchtigeu,  denn  hoja  ist  doch  jedenfalls  aut 
*holya,  und  dieses  auf  *hola  zuriickzufiihren.  Dieser  erschlossene 
lativ  1  ist  eine  parallele  zum  lokativ  hoi  '\vo'  «  *holt;  vgi.  die 
mundartlichen  und  in  der  älteren  literatur  vorkommenden  zusam- 
mensetzungen :  valahölt  'irgenduo',  sehult,  sohölt,  sohult,  sohutt 
'nirgends',  neholt,  nehult,  nehutt  'hie  und  da  (MTsz..  NySz))  und 
zum  ablativ  honnan  '\voher'  «  honnal  (NySz.)  <  *holnal).  Das 
stammwort  der  adverbien  hoi  (■<  *holt),  honnan  «  *holnal)  und 
hova  «  *hola)  ist  also  *hol-,  eine  ableitnng  voin  pronominal- 
stamme  *ho-  (~  fi.  ku-,  noni.  kuka  'uer,  was';  mord.  ko-:  kov 
'\vohin';  lpL.  ko-:  komit  '\vo',  kostt  '\voher;  \vog.  %ä  'wer'  us\v.)? 
der  sich  ansser  in  den  erwähnten  wörtern  und  ihren  varianten  auch 
noch  in  den  folgendeu  vorfindet:  hogy(an)  *wie\  ha  'wann;  wenn\ 
hany  '\vie  vieP.    Nun  aber  kann  hovi  aus  *hola  nicht.  \vie  Budenz 

1  In  meinem  MTsz.  ist  zwar  aus  der  raoldauer  csängö-mundart 
die  variante  hola  zitiert,  aber  diese  ist  zu  streichen,  denn  sie  beruht 
auf  einem  irrtura. 


Digitized  by  Google 


XXIII.8  Das  ung.  translativsuffix  -v6,  -va.  3 

voraussetzte,  durch  den  lautvvandel  1  >  v  entstanden  sein,  denn  fur 
einen  solchen  fehlen  die  belege  im  ungarischen.  Es  giebt  allerdings 
einige  \vörter,  in  welehen  ein  iulautendes  1  mit  v  wechselt,  z.  b. 
belul  'innen,  inwendig,  innerhalb*  ~  beviil,  beviil  (MTsz.)  j  kiiltil, 
kiiltil,  kfilu  (NySz.,  MTsz.)  'aussen,  ausserhalb,  ausser'  ~  kiviii, 
kivul  bidegleles  'kaltes  fieber*  ~  hideglöves  (MTsz.),  —  doch 
ist  in  diesen  kein  lautwandel  1  >  v  vor  sich  gegangen,  sondern 
der  lautwechsel  ist  der  \virkung  der  analogie  zuzuschreiben.  Der 
prozess,  durch  welcben  die  form  hova  entstanden  ist,  war  folgen- 
der:  *hola  >  *holya  >  hojä  (MTsz.)  >  hoa  (ibid.)  >  ho-v-a  (vgl. 
diak  'student'  >  divak;  liany  'mädchen,  tochter  >  livany;  ria- 
'auf,  darauf  >  riva-;  riöl-  'von*  (riolik  cvon  ihnen')  >  rivöl-  (rivola 
'von  ihrn');  iandek  'geschenk'  >  ivandek  (MTsz.). 

Obgleich  \vir  aber  nun  tiber  den  ursprung  des  wortes  hova 
aus  *hola  mit  Budknz  im  wesentlichen  einer  ansicht  sind,  können 
wir  seiner  annahme,  dass  das  suffix  -va  auf  *-la  zuriickzufuhren 
sei,  doch  nicht  beistimmen. 

Die  möglichkeit  der  ausscheidung  und  aUgemeinen  verbreitung 
eines  suffixes  *-la  aus  dem  einzigen  vvorte  ♦hola1  ratissen  wir  ent- 
schieden  fur  ausgeschlossen  halten,  denn  um  die  silbe  *-la  als  suffix 
aufeufassen,  hätte  das  sprachgefuhl  die  erste  silbe  des  wortes  (ho-) 
als  selbständiges  wort  herausfiihlen  mussen.  Das  \var  aber  nicht 
möglich,  denn  in  den  wörtern  *holt,  *holnal,  *hola,  die  ehemals  als 
siehtlich  zusammengehörige  in  gebrauch  waren,  konnte  das  sprach- 
gefuhl keines\vegs  *ho-,  sondern  nur  *hol-  als  stammwort,  also  in 
*hola  nur  -a  als  suffix  auffassen.  Auch  die  wörter  hogy(an),  ha, 
biny  konnten  dem  sprachgefuhle  nicht  behulflich  sein,  denn  ihre 
zusammengehörigkeit  mit  den  obigen  und  dem  einstigen  prouomen 
*ho-  muss  schon  zur  zeit  des  vorhandenseius  der  wörter  *hol, 
*holnal,  *hola  gänzlich  verdunkelt  gewesen  sein. 

Jedenfalls  muss  zugegeben  werden,  dass  das  wort  *hola  nicht 
das  einzige  war,  in  \velchem  das  einfache  lativsuffix  einem  mit  -1 
gebildeten  stamme  angefugt  worden  ist.  Es  war  und  ist  noch  eines 
(aber  nur  eines)  vorhanden,  nämlich  föle  'tiber1  (lokativ:  fölött 

1  Damit  soll  keinesv/egs  gesagt  sein,  dass  Budbnz  dieser  ansicht 

war. 


Digitized  by  Google 


4  JOS.  SziKNYEI.  XXIII.» 

nnd  fönn  <  *f5ln,  ablativ:  fölfil)  vom  stammworte  föl  (vgl.  föl- 
föid  'oberland,  hochland',  föl-has  'oberes  zimmer,  oberes  stock\verk\ 
tco-föl  'milchrahm,  sahne'),  welches  eine  ableitung  von  fö  'kopf 
ist  (vgl.  fi.  pää  'kopf  und  paali,  st.  pääle-  Kai.  25:  619;  46:  312; 
lpL.  parfee-  'ober-':  paJtfrti  'uber,  auF,  pajelt  'von  loben]  herab* 
usw.  Wiklund;  vgl.  Budenz,  UA.  295;  Setälä,  ÄH.  407).  Aber 
die  oben  angenommene  suffixausscheidung  aus  diesem  ist  -  wenn 
auch  nicht  so  durchaus  unmöglich  \vie  aus  *hola  —  doch  höchst 
unwahrscheinlich,  denn  als  stamm\vort  der  adverbien  folött,  *föln, 
föluX  föle  (d.  h.  ihrer  friiheren  lantform)  musste  jedenfalls  föl  auf- 
gefasst  werden,  und  dass  dieses  zur  zeit  des  entstehens  der  genann- 
ten  kasusformen  vom  \vorte  fö  noch  nicht  isoliert  geuesen  ist,  kann 
keineswegs  bewiesen  werden. 

Die  berulung  auf  translative  mit  -ja,  -je  (löja,  puhaja,  jegyeje, 
s.  oben)  hat  auch  kein  geuicht,  denn  es  fehleu  die  beueise  dafur, 
dass  sich  dieses  -ja,  -je  am  wahrscheinlichsten  aus  *-la,  *-le  ent- 
wickelt  hat.  Wie  wir  vveiter  unten  sehen  werden,  ist  die  entete- 
hung  des  j  dieser  kasusformen  sehr  leicht  auf  andere  weise  zu 
erklären. 

Nun  ist  noch  die  annahme  eines  einstigen  l  in  den  paralle- 
len  kasusformen:  superessiv  -n  «  *-ln)  und  ablativ  -oi,  -öi  «  *-ol«l, 
*-öl»l)  flbrig. 

Zu  der  annahme,  dass  das  superessivsuffix  -n  (z.  b.  uton  'auf 
dem  wege',  kövön  'auf  dem  steinc')  mit  dem  einfachen  lokativ- 
suffixe  -n  (z.  b.  benn  'drinnen*  <  *bel-n;  fönn  'oben1  <  *föl-n) 
nicht  ganz  indentisch  sei,  sondern  noch  ein  auderes  element  ent- 
halte,  wurde  Budenz  teils  durch  die  form,  teils  durch  die  bedeu- 
tung  des  superessivs  bewegt;  aber  naturlich  hat  auch  die  analogi  e 
anderer  finnisch-ugrischer  sprachen,  in  welchen  das  einfache  loka- 
tivsuffix  -n(»),  -n(«)  nicht  nur  allein,  sondern  auch  mit  einem  vor- 
gesetzten  l  verbunden  vorkommt,  ohne  zweifel  dazu  beigetragen. 
Betrachten  wir  nun  diese  argumente. 

Es  heisst  zuerst,  dass  das  -n  des  superessivs  auch  lang  aus- 
gesprochen  wird  und  in  der  älteren  literatur  -nn  geschrieben  vor- 
kommt  (z.  b.  utonn  'auf  dem  wege\  földönn  'auf  der  erde').  Das 
soll  darauf  hinweisen,  dass  dieses  -n  aus  -n,  und  dieses  \vieder  aus 


Digitized  by  Google 


XXIII,»  Das  iinj*  translativsuffix  -v<!\  -vA.  5 

*-ln  stamme,  und  so  wäre  das  ung.  superessiv-suffix  mit  dem  fin- 
nischen  adessivsuffix  -11a,  -llä  (<  *-lna,  *-lnä)  und  dem  entspre- 
chenden  sufflxe  einigrer  anderen  sprachen  jranz  ideutisch.  Nun  aber 
erklärt  sich  diese  länge  viel  einfaeher  und  mit  grösserer  plausibili- 
t&t  anders,  nämlich  aus  der  analogie  solcher  sehr  oft  vorkommen- 
der  lokative,  wie  benn  'drinnen.  kunn,  kinn  'draussen',  fönn 'oben*, 
lenn  'unten*,  und  so  brauehen  wir  unsere  zuflucht  nicht  zu  einem 
fruheren  *-ln  uehmen. 

Was  die  bedeutung  (lokativ  und  superessiv)  betrifft,  sehen 
wir  in  dieser  auch  keine  ursaehe  zur  obigen  annahme,  denn  es  ist 
ja  in  alien  sprachen  eine  ganz  ge\vöhnliche  erscheinung,  dass  sich 
die  urspriinffliehe  allgemeine  funktion  der  suffixe  auf  versehiedene 
weise  spezialisiert  hat,  Um  nieht  uuniitzervveise  viel  uorte  zu 
verlieren,  erwähnen  wir  nur  ein  eiuziges  nahelicgendes  beispiel, 
uämlich  das,  dass  auch  im  \vogulischen  das  einfache  lokativsuftlx 
-n  (z.  b.  numan  'oben')  zum  superessiv  spezialisiert  \vorden  ist  (z. 
b.  vitdn  'auf  dem  wasser'). 

Das  ablativ-suffix  -oi,  -öl  (auch  -ui,  -iii,  -ui,  -ui)  koinmt  als 
solches,  also  in  seiner  urspriinglichen  funktion,  in  alten  adverbien 
(die  teils  zu  postpositionen  und  sutfixen  govvorden  sind)  vor;  z.  b. 
alol,  alul,  alul  'von  unten;  unter . . .  hervor';  felöl,  fötfil,  föliil  'von 
oben;  von  oberhalb';  mellöl,  mellul,  mellul '  von  .. .  weg';  megöl, 
mögul,  mögul  'von  hinten;  hinter  ;  közÖl,  közul,  köeul  'aus,  aus  der 
mitte';  felöl,  felul,  feliil  'von,  von  . . .  her,  von  sciten';  hazol,  hazul, 
hazul  'von  hause,  von  daheim';  mesazöl,  messzul  'weit  her,  aus  der 
ferue';  belöl  'von  innen'  (-belöl  >  -böl  'aus');  röl-  (-rol)  'von... 
herunter,  von';  töl-  (-töl)  'von'  usw.  Dieses  -öl,  -oi  soll  aus  *-ov«l, 
*-öv«l,  und  dieses  aus  friiherem  *-ol«l,  *-öl«l  entstanden  sein,  und 
somit  dem  fi.  ablativ  -lta,  -Itä  entsprechen.  Weun  dem  \\  irklich  so  ist, 
durfen  \vir  mit  recht  dasselbe  1-element  oder  \venigstens  eine  spur 
davon  auch  in  den  parallelen  kasusformen:  im  lokativ  und  im  lativ 
sucheu.  Nun  aber  lauten  diese:  (lokat.)  ala-tt,  fölö-tt  (fölö-tt), 
melle-tt,  mögö-tt  (mege-tt),  közö-tt  (köz-t),  honn  (<  *hoz-n  von 
haz  'haus',  vgl.  lativ  haza),  benn  «  *bel-n,  von  bel,  friiher  bel, 
acc.  bele-t  'das  innere;  darm;  docht;  mark*),  raj-t  (in  der  älteren 
literatur  rayat-,  reyat-,  reyt-  NySz.)  usw.  und  (lativ)  al-a,  föl-e  (fäl-e), 


Digitized  by  Google 


o 


XXIII,» 


mell-e,  mög-e  (mög-e),  köz-e,  haz-a  (vgl.  haaa-ig  'bis  iiach  bause'), 
bel-e,  rö-a  (rej-a  AlTsz.  <  *raj-a)  us\v.  Sie  sind  bloss  mit  dem 
eiufachen  lokativ-suffix  -t,  -tt, 1  -n,  resp.  lativ-suffix  -a,  -e  versehen, 
uiid  es  findet  sich  in  ihnen  nicht  die  raindeste  spur  des  einstigen 
vorhandenseins  des  angeblichen  1-elementes.  Daraus  folgt  init 
unanfechtbarer  gewissheit,  dass  auch  die  ablative  bloss  das  ein- 
fache  ablativsuftix  -1  \vog.  ostj.  -a,  mord.  -da,  -do,  fi.  -ta, 
-tä  [-a,  -&]  us\v.)  enthalten,  und  z.  b.  alöl,  hazöl,  közöl  nicht 
auf  *alo-v«l,  *hazo-v«l,  *közö-v»l,  sondern  auf  *alo-l,  *hazo-l,  *közö-l 
zuruckzufuhren  sind.  (Ung.  alöl  <  *alol  ist  also  —  \\og.jotel,  mord. 
alda,  aido,  fi.  alta,  kar.  alda,  lpL.  vuollet  und  hazöl  -  fi.  kotoa 
*koto<Ja).  2 

Es  giebt  also  keinen  einzigen  trittigen  grund  zu  der  annahme, 
dass  sich  -va  aus  *-la  entxvickelt  hätte. 

Ura  nun  den  richtigen  weg  zur  erforschung  des  ursprunges 
unseres  suftixes  einzuschlagen,  'miissen  \vir  uns  vor  allem  die  frage 
vorlegen,  ob  -ve,  -va  auf  ein  einstiges  selbständiges  adverb  zuriick- 
zufiihren  sei.  Die  beaut\vortung  dieser  frage  bietet  gar  keine 
schwierigkeiten.  Alle  sekuudären,  d.  h.  ira  sonderleben  der  unga- 
rischen  sprache  entstandeneu  suffixe,  die  sich  aus  selbständigen 
adverbien  ent\vickelt  haben,  kommen  auch  heutzutage  als  solche 
(mit  persoualsuffixeu  verseheu)  vor;  z.  b.  -ben,  -ban  'in*,  -böl,  -böl 
(einst  -belö'1,  -balöl)  caus',  -tÖl,  -toi  'von',  -nek,  -nak  (dativ)  usw.: 
bennem  'in  mir\  belöled  'aus  dir',  tölönk  'von  uus',  nekik  <ihncu> 
usw.  ohne  ausnahme.  Das  suffix  -ve,  -va,  kommt  aber  ueder  in 
der  heutigen  sprache,  noch  in  der  älteren  literatur  selbständig  vor, 
darum  miissen  \vir  die  obige  frage  entschieden  verneinendbeant\\orten. 

\Venn  nuu  dem  so  ist,  \vas  mag  danu  das  v  sein,  mit  dem 
das  einfache  lativsuftix  -e,  -a,  verbunden  ist?  Wenden  \vir  uns 
dem  anderen  mit  v  anlautendeu  sutfix  -vei,  -vai  'mit'  (selbstäudig: 


1  -t  nach  einem  konsonanten,  -tt  nach  einem  vokal  wog.-ostj. 
4);  die  verlängerung  des  -t  ist  ohne  zweifel  der  analogischen  wir- 
kuug  der  aehr  oft  vorkommenden  adverbien  itt  'hier\  ott  'dort* 
(<  •id-t,  *od-t,  vgl.  die  lative:  id-e  'bierher,  od-a  'dorthin)  zuzu- 
schreiben. 

2  Vgl.  inein  Magyar  Nyelvhasonlftaa2  (1903)  pag.  121. 


Digitized  by  Google 


XXIII.» 


Das  ung.  translativsuftix  -ve,  -va. 


7 


velom,  velem  'mit  niir*,  veled,  veled  'mit  dir'  usw.)  zu,  dessen  v  ohne 
z\veifcl  der  ursprungliche  anlaut  des  stammwortes  ist  (vgl.  NyK. 
XXX.  230).  Vielleicht  kann  uns  die  vergleichuug  der  heiden  suf- 
fixe  auf  die  richtige  spur  fiihren. 

In  der  heutigen  schrift-  und  gebildeteii  umgaugssprache  ist 
dje  behandlung  des  anlautes  beider  suffixe  ganz  gleich:  nach  einem 
vokal  behalten  sie  ihr  v,  nach  einem  konsonanten  fehlt  es,  und  der 
konsonant  ist  lang  (geminiert),  z.  b.  der  komitativ-instrumental  und 
der  translativ  der  wörter  mi  '\vas ,  fa  'h  au  m,  holz1  und  ver  'blut*, 
vas  'eisen*  lautet:  mivel,  fäval,  mive,  fava  und  verrel,  vassal,  verre, 
vasaa.  Aber  in  der  älteren  literatur  und  in  einigen  mundarten  tin- 
den  \vir  eiuen  \vesentlichen  untersehied  (vgl.  Simonyi,  TAINy.  I. 
671,  692;  Balassa,  A  magyar  nyelvjaräsok  79,  89,  93,  94,  100, 
106;  Bartha,  A  palöc  nyelvjäräs  51,  52).  Das  v  des  suffixes  -vei, 
-vai  ist  nämlich  sehr  oft  anch  nach  konsonanten  bewahrt,  z.  b. 
sokval,  napval,  földvel,  azeretetvel  (in  der  älteren  Iit.),  meavel,  mak- 
val,  kSnyervel,  kesvel,  vizvel,  botvau,  emberve  (in  einem  teile  der 
mundarten  der  szekler  und  palocen)  (von  sok  'viel',  nap  'tag\  föld 
'erde',  szeretet  'liebe1,  mes  'honig\  mak  Tmohn\  kenyer  'brot',  kes 
'messer,  viz  '\vasser',  bot  'stab',  ember  'mensch,  maun').  Das  transla- 
tivsuffix  kommt  hingegen  nach  einem  konsonanten  höchst  selten 
in  der  form  -ve,  -va  vor. 

In  der  älteren  literatur  begegnen  solche  formen  einzig  und 
allein  bei  Istvan  Katona  von  Gelej,  der  als  kliigelnder  und  ety- 
mologisierender  „sprachverbesserer"  bekannt  ist.  Er  forderte  z. 
b.,  dass  m  an  anstatt  der  allgemein  gebräuehliehen  jö 'kommt',  jöttök 
'ihr  kommt1,  jönnek  'sie  kommen',  jönni  'kommen'  so  sage  und 
schreibe:  jöv,  jövtok,  jövnek,  jövni,  denn  „wenn  im  thema  eines 
verbums  der  buchstabe  v  sich  vorfindet  [vgl.  jövök  'ich  komme\ 
jövänk  '\vir  kommen5],  muss  er  in  den  ubrigen  von  ihm  herstam- 
menden  personen  und  temporibus  auch  dort  sein"  (Corpus  gramma- 
ticorum  linguae  hungaricae,  pag.  299).  Man  darf  —  meint  er  — 
nicht  sagen:  a  vUag  teremtese  'die  erschaffung  der  \veltJ,  weil  nicht 
die  welt  erschalTeu  hat  (teremtett),  sondern  \veil  sie  erschaffen  wurde 
(teremtetett),  also  muss  es  heissen:  a  vilag  teremtetese  (ibid. 
309).   Ein  grober  fehler  ist  es  seines  erachtens.  dass  man  nach 


Digitized  by  Google 


s 


Jos.  SZINNYEI. 


XXIII., 


einem  zahhvorte  allgemein  den  singular  gebraucht,  z.  b.  a  tizenket 
apostol  'die  zvvölf  aposteP;  er  will  so  verbessern:  a.  t.  aposto- 
lok  (plural),  deim  es  ist  ja  nieht  von  einem,  sondern  von  mehreren 
die  rede  (ibid.  314).  —  Diese  beispiele  reichen  wohl  hin,  um 
die  annahme  plausibel  zu  niachen.  dass  seine  in  der  ganzen  älteren 
literatur  vereinzelt  dastehenden  translative:  bölcsve,  jokva,  gyanusva, 
elegve  (von  bölcs  Veise\  jok  plur.  von  jo  "gut\  gyanus  'vcrdäch- 
tig',  eleg  'genug')  nichte  anderes  als  eine  kliigelud  etyraologisierende 
schreibweise  sind. 1 

Mundartliche  beispiele  sind  auch  nur  sehr  wenige  und  nur 
ans  einem  kleineu  sprachgebiete,  näralieh  ans  zuei  palucischen  mund- 
arten  belegt  (saärva,  gänäjva,  szepve  von  szär  'dreck',  gänäj  'dreek. 
dimger\  azep  'schön  ;  Nyr.  VI.  85;  XIII.  377),  und  diese  vcrdanken 
ihre  lautform  ohne  zweifel  einer  analogie\virkung  seitens  des 
suffixes  -vei,  -vai,  dessen  v  in  jenen  mundarten  meistens  auch  nach 
konsonanten  beuahrt  ist. 

Schon  dieser  unterschied  in  der  form  beider  suffixe  kann  uns 
zu  der  annahme  bewegen,  dass  das  v  des  suffixes  -ve,  -va  ein  viel 

1  Das  wort  elegve  'geniigend',  welches  Simonyi  (TMNy.  I.  672, 
zweite  fussnote)  —  allerdings  zweifelnd  —  aus  einer  im  jahre  1720  erschie- 
nenen  Petrarca-iibersetzung  zitiert,  ist  nicht  mit  dem  heutigen  elegge 
'geniigend'  identisch,  also  kein  translativ.  Das  können  wir  daraus 
scbliessen,  dass  im  betreffenden  buche  die  translative  konsonan- 
tisch  auslautender  wörter  nie  mit  v  (-ve,  -va),  sondern  (einige  provin- 
zialismen  oder  druckfehler,  wie  bölcae  pag.  14,  böldoga  124  abge- 
rechnet)  immer  iu  ihrer  heutigen  schriftsprachlichen  form  vorkoramen 
(z.  b.  azzä,  massa  4,  szabadda  24,  kevesse  29,  ismeretesse,  jelesse, 
batorsagossa  140,  erdemesse  143,  örökke  161,  183,  201,  211,  edesse 
209,  romlandökka,  halandökkä  21 1  usw.).  also  mtisste  der  translativ 
des  worte8  eleg  'genug1  auch,  wie  heute,  elegge  geschrieben  sein. 
Im  buche  steht  aber  elegve  (nicht  •elegve),  und  zwar  zweimal  (pag. 
15,  212),  so  dass  es  kaum  ein  druckfehler  sein  kann.  Dieses  wort, 
welches  sonst  nirgends  vorkommt,  mag  eine  sonderbarkeit  oder  laune 
des  ubersetzere  sein.  lhm  schwebte  wahrscheinlich  das  deutsche  wort 
geniigend  vor,  und  er  hat  nach  der  analogie  des  nomen  verbale  ele- 
gendö  «  elegedendö  NySz.)  'geniigend,  genug',  das  er  als  eine  direkte 
ableitung  von  eleg  auffasste,  ein  anderes  mit  dem  ableitungasuffixe  -ve 
(z.  b.  elve  'lebend\  fekve  'liegend)  gebildet. 


Digitized  by  Google 


XXIII,s  Das  \mg.  translativsuffix  ve,  -va  9 

jiingerer  bestandteil  als  das  von  -vei,  -vai  ist.  Die  \vahrscheinlich- 
keit  dieser  annabma  wird  durch  einen  anderen  nmstand  noch  ge- 
steigort,  durch  den  nämlich,  dass  in  den  mundarten  der  szekler  und 
palöcen  nicht  selten  translative  vorkommen,  in  \velchen  keine 
spur  eines  einstigen  anlautskonsonanten  des  suffixes  zu  finden  ist, 
z.  b.  viae,  kare,  veaere,  keke,  vase  u.  vasa,  ure  u.  ura,  viragä, 
sas*6  (von  via  'wasser\  kar  'schaden',  vezer  'anfuhrer',  kek  'blau', 
van  'eisen',  ur  'herr',  virag  'blume\  aas  'adler').  Da  die  lautge- 
schichte  der  genannteu  mundarten  die  annahme,  dass  hier  vielleicht 
eine  konsonantenverkurzung  (z.  b.  ura,  vasa  <  *urra,  *vaasa)  einge- 
treten  sein  könnte,  entschieden  ablehnt,  sind  \vir  zn  der  annahme 
gezwungen,  dass  hier  das  einfache  lativsuffix  -e,  -a  (vgl.  fele  'gegen\ 
ala  'unter')  als  translativsutfix  venvendet  ist.  Und  alles  in 
betracht  gezogen,  gelangen  \vir  zu  dem  schluss,  dass  iiberhaupt 
das  translativsuftix  -ve,  -va  nichts  anderes,  als  eine  variante  des 
einfachen  lativsuffixes  -e,  -a  ist. 

Als  die  ältesten  vorhandenen  formen  sind  solche  \vie  vize, 
vase  zu  betrachten.  Dieses  -e  hat  sich  aus  einem  diphthonge  ent- 
\vickelt:  vize,  vase  <  *vize-i,  *vasa-i  (vgl.  acc.  vize-t,  vasa-t)  (vgl. 
Budenz,  UA.  391  und  mein  M.  XyelvhasonHtas 3  134).  Es  enthält 
also  ausser  dem  einfachen  lativsutfixe  auch  noch  den  endvokal  des 
\vortes.  In  wörteru  mit  gutturalen  stammvokaleu  ist  spater  im 
allergrössten  teile  des  uugarischen  sprachgebietes  vokalharmonisie- 
rung  eingetreten:  vase,  ure  >  vasa,  ura.  Dieses  -e  und  -a  \\urde 
nebeu  dem  späteren,  auf  einen  konsonanten  endenden  nominativ 
viz,  vaa,  ur  us\v.  «  *vize,  *vaBa,  *ura  us\v.)  als  reines  suffix 
aufgetasst  und  als  solches  auch  auf  vokal  auslautenden  wörtern 
angelugt,  z.  b.  semmie,  feketee,  rözsae,  särgae,  annyia  (von  semmi 
'nichts',  fekete  tschwarz' ,  röasa  'rose',  sarga  'gelb',  annyi  'so  viel'). 
(Dasselbe  verhalten  finden  \vir  auch  in  anderen  fälleu,  z.  b.  aszöa 
'sein  tai',  kapua  'sein  tor\  regulaok  'ihre  regel',  erekleek  'ihre 
reliquie',  vgl.  meine  abhandlung  iiber  die  personalsuffixe :  Xyr. 
XVII.,  bes.  pag.  145  ff.;  kien  'auf  wem\  mien  'auf  wa.s>;  atyaul 
'als  vater',  peldaul  'als  beispiel';  auch  in  ableitungen:  tarkaitt 'bunt 
machen,  suriiitt 'dicht  machon*,  megrusnyaul'hässlich  uerdeu'  us\v.). 
Aus  semmie,  feketee,  annyia  uurde  dann  semmi-v-e,  fekete-v-e, 


Digitized  by  Google 


10  J08.  SZINNYEI.  XXIII,* 

annyi-v-a  (vgl.  oben  pag.  8:  diak  >  divak  us\v.  und  Nyr.  XVII. 
196).  Das  eingeschobene  v  wurdc  nachher  als  zuni  suffixe  gehöreud 
aufgefasst,  und  so  entstand  die  form  -ve,  -va.  (Ebenso  ist  das  per- 
sonalsuttlx  der  n  omina  -je,  -ja  aus  dem  ursprunglicheren  -e,  -a  durch 
hinzngesellung  eines  eingeschobenen  j-lautes  entstauden;  vgl.  Nyr. 
XVII.  152,  193  ff.).  Es  muss  noeh  erwähnt  werden,  dass  neben 
-vo,  -vä  auch  varianteu  mit  eiugeschobeuein  j  vorkommen,  z.  b.  fäjä, 
puhaja,  kurtaja,  innepeje  (von  fa  'baum,  holz\  puha  'weich*,  karta 
'kurz\  innepe  'sein  fest'.  (Vgl.  egyugyö-v-ek  'einfältige',  egyszeru- 
-v-en  'einfach'  und  vekonydongä-j-u  'schmäehtig',  gyengeelme-j-ti 
'schvachsinnig';  francia-v-ul  'frauzösisch',  pelda-v-ul  rals  beispiel* 
und  arva-j-ul  'als  waise\  pelda-j-ul  'als  beispiel'  u.  a.  Nyr.  XVII. 
193;  Simonyi,  TMNy.  I.  572,  573,  677). 

Der  translativ  der  v-stämme,  svie  z.  b.  lova-,  köve-  (>  *lov, 
*köv  >  *lou,  *köu  ld'pferd\  kö ' stein  ;  vgl.  lova-m'meiu  pferd\ 
köve-d  'dein  stein')  lautete  einst:  *lova,  *köve.  Diese  form  wurde 
später  teils  durch  deu  einfluss  des  nominativs  16,  kö  und  der 
kasusformen  mit  langem  stammvokal  (wie  löra,  köre,  löval,  kövel, 
lönak,  könek  usw.),  teils  unter  mitwirkung  anderer  mit  der  suffix- 
forin  -ve,  -vä  versobener  wörter  zu  lövä,  köve.  Diese  kasusformen 
hat  nun  das  sprachgefuhl  als  lö-vä,  kö-ve  aufgefasst.  In  dieseu 
ist  also  das  v  des  suflixes  kein  eingeschobener,  sondern  ein  vom 
stamme  abgetrennter  und  zu  dem  fruheren  suttixe  hinzugesellter  kon- 
sonant. 

In  jenen  translativen,  in  welchen  der  vor  dem  -e,  -a  befind- 
liche  stammkonsouant  verlängert  ist,  wie  z.  b.  vaatia  ezu  eisen\ 
vizze  'zu  wasser  (nomin.  vas,  viz),  ist  diese  längung  der  ana- 
logischen  wirkuiigdeskomitativ-iustnunentals  zuzuschreiben.  Nämlich: 

faval,  aemmivel :  vassal,  vizzel  fävä,  aemmive:  vasaa,  vizze 
(aus  friiherem  vasa,  vize).  In  diesen  hat  nie  ein  v  gestanden,  d.  h. 
sie  sind  nicht  aus  *vasvä,  *vizve  hervorgegangen. 

Budapest,  1.  X.  1905. 


Digitized  by  Google 


Etymologiska  smäbidrag. 

Af 

Ralf  Saxän. 


Fi.  (dpi,  alve. 

I  en  intressant  spräkligt-mytologisk  undersökning  „Alfer  och 
älvor"  (Uppsalastudier  s.  152  ff.)  har  E.  Wadstbin  bchandlat  en 
massa  möjligen  etymologiskt  sammanhängande  indo-europeiska  ord 
af  med  ordet  alf  öfverensstämmande  form,  men  med  vidt  olika 
betydelser.  Dessa  betydelser  aro  enligt  Wadstein  följande  1)  my- 
tiskt  väsen,  2)  krigare,  3)  dare,  tok,  4)  flod,  vatten,  5)  klar  glän- 
sande,  6)  hvit,  ljus(aktig),  7)  hudfläck,  utslag,  8)  exkrement,  9)  mjöl, 
10)  jordart,  11)  berg. 1  Det  synes  mig  sannoligt,  att  af  denna 
ytterst  talrika  ordfamilj  nägra  ord  inkommit  äfven  i  finskan.  Enligt 
Lönnrots  ordbok  ha  vi  ett  fi.  alpi  med  betydelsen  'gullspira,  lysing' 
(lysimachia).  Da  den  germanska  stammen  *alb-  är  ytterst  vanlig 
i  växtnamn,  sä  synes  det  mig  Hgga  närä  tili  hands  att  tänka  pä 
germanskt  ursprung  äfven  för  fi.  alpi.  De  växtnamn,  som  af  Wad- 
stein  uppräknas  (t.  ex.  lt.  alve(r),  ty.  alber  'Weisspappel\  sv.  elv- 
grän  *hvit  ljnng*,  elfträd  'snöbollsbuske\  m.  11.)  utgä  visserligen  alla 

1  T.  ex.  1)  sv.  alf,  älfva,  2)  ial.  sveröalfr,  personnamnet  Alf, 
3)  isl.  dlfr,  ty.  albern,  4)  sv.  älf,  5)  ial.  alfrpdoll,  6)  ial.  alpt,  7)  sv. 
elv(a)bläst,  8)  isl.  alfreJc,  t))  gr.  alyi,  10)  sv.  alv,  11)  ty.  Alpen  m. 
fl.,  m.  fl. 


Digitized  by  Google 


2 


Ralf  Sax£n. 


XXIII, 


frän  bctydelsen  hvit,  ljus,  hvilken  ej  alldeles  passar  in  pä  fi. 
alpi  med  dess  gula  blommor,  men  nägon  afgöraude  betydelse  viii 
jag  dock  ej  gifva  denua  invändniug,  da  ju  t.  ex.  It.  alfranke  ansetts 
äsyfta  Nymphae  lutea  (gul  näckros).  Dessutom  skola  vi  komma 
ihäg,  att  växtnamnet,  fi.  alpi  äfven  kunnat  utgä  frän  betydelsen 
flod,  vatten,  da  ju  Lysimachia  växer  tätt  intill  vatten  (denua 
förklaring  kan  äfven  tillämpas  pä  It.  alfranke). 

Tili  nägot  ord  af  betydelsegruppen  8  ('exkrement')  hänfdr 
jag  äter  fi.  alve  'binnikemask',  alvejuuri  'träjon'  (polystichum).  San- 
nolikt  är  alve  en  förkortniug  af  alvcmato  pä  sarama  sätt  som  t.  ex. 
fi.  leppä  'ai'  af  leppäpuu  (eg.  'blodträd'),  fi.  kettu  'räf  af  kettu-eläin 
(eg.  'pälsdjur )  o.  s.  v.  Betydelsen  har  synbarligen  värit  „mask 
som  visat  sig  med  exkrementerna".  Att  ett  germanskt  ord  *alf- 
med  den  ifrägavarande  betydelsen  verkligen  förekommit,  anser 
Wadstein  framgä  af  bl.  a.  isl.  alfrek  'dirts,  excrements,  Mennes- 
keskaru*.  Växten  alvejuuri  bar  sedän  fätt  sitt  namn  af  att  den 
användts  säsom  maskmedel. 


Fi.  heinpensas,  heisipuu. 

Fi.  heisipensas,  heisipuu  betyder  enligt  Lönnrot  säväl  'olvon' 
(viburnum  opulus)  som  'fläderhyll'  (sambucus  nigra)  Det  är  sale- 
des  for  fiunarna  ursprungligen  obekanta  prydnadsväxter,  som  vi 
här  hafva  att  göra  med.  Redan  denna  omständighet  gifver  oss 
anledniug  att  antaga,  att  namnet  ej  är  af  finskt  ursprung,  och  detta 
antagande  styrkes  ytterligare  af  växters  (1.  växternas)  binamn 
saksanheisi.  Dä  växten  ej,  sävidt  jag  vet,  användts  säsom  mask- 
medel, torde  man  ej  bäller  fä  furutsätta  nägot  sammanbang  med 
ti.  heisi,  heisimato  'binnikemask',  utan  mäste  väl  antaga  att  här 
foreligga  tvä  skilda  ord. 

Fi.  heisi(pensas,  -puu)  viii  jag  härleda  frän  den  skandinaviska 
stam  heis-,  soin  ligger  tili  grund  för  afledningen  fsv.  *hestcr  'snär 
af  unga  eller  miudre  löfträd',  'snär  af  mindre  löfträd  och  större 
löfbuskar',  hvilket  ord  i  betydelsen  'ung  bok  eller  ek*  äfven  uppvi- 
sats  frän  flere  sydgermanska  spräk  (se  Kluge,  Etym.  wörterb. 6, 


Digitized  by  Google 


XXIII,, 


Etymologiska  smabidrag. 


Hellquist,  Arkiv  XVII  s.  65  ff.,  Norhby,  Ydre  härads  gärdnamn 
s.  9  f.).  Dot  skandinaviska  ordet  kvarlefver  ännu  under  formen 
hister  i  t.  ex.  Ydremälet  och  ingär  under  formen  Hester,  Hestra  i 
flere.  ortnamn.  Ordet  är  enligt  Kluoe  anf.  st.  en  tr-  afledning  af 
den  stam  heis-,  sora  ingär  i  mlt.  ortnamnet  Htsiivald.  Äfven  Hell- 
qujst  och  Norrby  (anf.  st.)  antaga,  att  vi  i  fsv.  *hester  hafva  en 
afledning  af  stammen  *heis-  och  jämföra  det  med  sv.  dial.  jolsfcr, 
jälster.  Vi  skulle  säledes  hafva  här  ett  trädnamn.  Xu  synes  det 
mig  emellertid,  som  om  den  i  Ydremälet  vanliga  betydelsen  \snär 
af  mindre  löfträd  och  större  buskar'  skulle  tyda  pä  att  här  fiire- 
läge  en  kollektivisk  afledning.  Och  sädaua  äro  ~  säsom  Hell- 
quist, Arkiv  VII  s.  169  f.  upp visat  —  ej  ovanliga  i  nordiska  spräk; 
jfr  t.  ex.  isl.  blömstr,  sv.  blomster  (af  blom),  f  sv.  thilster  rgolfplau- 
kor'  (af  fsv.  pilia,  sv.  tilja),  sv.  dial.  Master  (af  blad). 1  Det  tili 
grund  för  kollektivet  fsv.  *hester  liggande  *heis-  har  visserligen  ur- 
sprungligen  med  ali  sannolikhet  betydt  'bok*  (eller  cek'),  men  har 
kanske  redan  vid  tiden  för  de  svensk-finska  beröringarna  och  i 
trakter  norrom  nordgränsen  för  bokens  utbredning  förlorat  denna 
urspruugliga  betydelse,  sä  att  ordet  börjat  användas  äfven  om 
andra  ovauligare  buskväxter.  Denna  betydelseöfvergäng  kan  dock 
äfven  hafva  genomförts  pä  finsk  spräkbotten. 

Sannolikheten  af  denna  etymologi  vinner  stöd  uti  det  af 
Hellquist  Sv.  lm.  XX,  1  s.  217  behandlade  sjönamnet  Hesstängen, 
i  hvars  första  led  jag  viii  finna  rotordet  för  fsv.  *hester  och  fi. 
heisi.  Hellquists  härledning  frän  fsv.  hasl  1.  haesle  Chasselskog') 
motsäges,  säsom  Hellquist  själf  papekar,  af  den  omständighet,  att 
namnet  uttas  med  e,  ej  med  ä.  Dä  dessutom  sjön  ligger  uti  Ydre 
härad,  sä  synes  mig  alit  tala  för  att  namnet  bör  tolkas  säsom 
Hess-längen  i  likhet  med  dc  analoga  sjönamnen  Asplängenf  Björk- 
langen,  Ekldngen  m.  fl.  (se  Hellquist  anf.  arb.  s.  44,  58,  104). 
Vokalförkortningen  och  konsonantförlängningen  i  Hess-  beror  pä 
att  ordet  fordom  haft  senare  leden  hufvudtonig.  —  Ett  annat  hit- 

1  Se  ockaä  Tamm,  Avledningsändelser  hos  sv.  subst.  s.  85  f.  — 
Hellquists  (Nordiska  studier  s.  187)  uppfattning  af  Histret  -  säsom 
en  kollektivisk  m-afledniug  af  *hester  —  synes  mig  knappast  vara 
riktig. 


Digitized  by  Google 


4 


Ralf  Sax£n. 


XXI  11,9 


hörande  namn  är  möjligen  Hesslycke,  by  i  Göinge  härad  i  Kristian- 
stads  Iän,  sävida  namnet  ej  uttalas  med  ä,  hvilket  sannolikt  är  fal- 
let  med  Hesslunda,  socken  i  Malmöhus  Iän,  dä  Sidenbladh  (Sveri- 
ges  härds-  och  sockennamn  s.  65)  skrifver  namnet  Hässlundq  och 
au  för  en  äldre  form  Haeslunda. 

Fi.  heisi  utgär  frän  en  nordisk  form  heis-,  hvaraf  framgär  att 
ordet  i  de  nordiska  spräken  kvarlefvat  ännu  efter  öfvergängen 
at  >  ei. 


Fi.  kimo,  kimilinki,  kimpclikki,  kimpo,  kiplinki,  kiplo. 

De  nämnda  orden,  hvilka  alla  hafva  betydelsen:  'häst  som  är 
tvä  eller  trefärgad,  stickelhärig,  skymmer,  anser  jag  vara  german- 
ska  länord.  Säsom  original  för  orden  antager  jag  olika  former  af 
följande  germanska  ordfamilj :  sv.,  no.  skimmel,  nht.  Schimmel,  mlt. 
8chim(m)ely  hvilka  enligt  Falk  o.  Tobp,  Etym.  ordb.  äro  förkort- 
ningar  af  mlt.  schim(m)elpert,  nht.  Schimmelpferd.  Enligt  samma 
förff.  (jfr  ocksä  Kock,  Arkiv  IX  s.  68)  äro  de  svenska  och  norska 
orden  identiska  med  no.  skimmel,  mlt.  schim(m)elt  nht.  Schimmel 
'mucor',  hvilka  äter  etymologiskt  sammanhänga  med  isl.  skim  n. 
'lysning.  glimt1,  skimi  m.  'glans,  glirat*,  ags.  scima  'skygge,  halv- 
mtjrke',  fsax.  skimo,  mlt.  scheme  'skygge,  straaleglans',  isl.  skiniä 
vb.  'klarne1,  sv.  dial.  skemma  vb.  cgifva  svagt  sketf.  Aflednin- 
gar  af  samma  rot  äro  sv.  skimra,  no.  skimre  och  sv.  skymta,  no. 
skimte. 

De  ifrägavarande  finska  orden  kunna  visserligen  ej  utau 
vissa  svarigheter  härledas  frän  nu  näinnda  germanska  ordformer, 
men  icke  dess  mindre  synes  mig  sannolikheten  för  antagandet  af 
Iän  vara  mycket  stor. 

Hvad  forst  fi.  kimo  vidkommer,  ätergär  det  väl  pä  den  out- 
vidgade  rot,  som  vi  fnnno  i  isl.  skim  m.  fl.  Närmast  skulle  vi  ha 
att  täuka  oss  en  ej  uppvisad  o-  eller  on-stam  (*skimö  1.  *skimun). 
Fi.  kimilinki  äter  synes  äterge  ett  ej  häller  uppvisadt  (nordiskt?) 
skimling.  Afledningsändelsen  -ing  är  vanlig  i  nordiska  namn  pä 
djnr,  t.  ex.  isl.  gridungr  'tjur',  gemlingr  'ärsgammalt  fär',  sv.  geting 


Digitized  by  Google 


XXNI.o 


Etymologiska  smäbidrag. 


m.  fl.  (Se  Tamm,  Om  avledningsändelser  hos  sv.  subst.  s.  54). 
Samma  afledningsändelse  hafva  vi  ocksä  uti  kiplinki  och  sannolikt 
äfven  i  kimpelikki. 

Formerna  med  -mp-  (kimpelikki,  kimpo)  mäste  ätergä  pä  en 
med  sektmdärt  b  utvidgad  stam.  Jfr  fsax.  scenibel  *mucor\  tht. 
seimbalag  'skimletf,  äldre  nysvenskt  skimblot,  hvilken  form  jag  har 
antecknad  frän  en  i  Hausens  Bidrag  tili  Finl.  hist  III  intagen 
„Förteckning  öfver  Fru  Anna  Hansdotters  (Tott)  kvarlätenskap  ä 
Nynasgärd"  (1549):  en  rödh  skimbloth,  en  groo  skhnblot  friis,  twä 
groo  skimblotte  friis,  iti  brunskimblotih  stod  ra.  fl.  Dessa  nysvenska 
former  bero  naturligtvis  pä  det  fsv.  6-inskottet  mellan  m  och  l, 
hvilket  enligt  Noreen,  Aschw.  gr.  §  325  torde  hafva  genomförts 
1100— 1200-talen. 

Svärast  att  förklara  äro  fi.  kiplo,  kiplinki.  Man  kunde  kanske 
tänka  sig  att  ett  fsv.  eller  nsv.  skimblo-,  skimbling  skulle  gifva  ett 
fi.  kiplo,  kiplinki,  da  ljudförbindelsen  -mpU  för  ett  finskt  öra  Iät 
ovanlig.  Men  ett  sädant  antagande  torde  dock  knappast  vara 
berättigadt.  Uttalssvärigheten  *  skulle  säkerligen  hafva  afhjälpts 
genom  ett  vokalinskott  Och  sä  bör  säkerligen  kimpelikki  förklaras. 
Fi.  kiplo  och  kiplinki  äro  synbarligen  vida  äldre  Iän  än  det  fsv. 
6-inskottet  och  mäste  därför  inkommit  frän  nägot  annat  germanskt 
spräk  med  sekundärt  b  (jfr  fsax.  scembel).  Och  det  synes  mig 
därför  sannolikast  att  antaga  en  fin  s  k  ljudutveckling  *kimplo  > 
kiplo,  hvilken  vore  jämförbar  med  den  troligen  samfinska  Ijudöfver- 
gängen  nl  >  tt  uti  t.  ex.  fi.  tuttava  <  Hunttaba,  fi.  otsa  <  *ontsa 
jfr  liv.  uontsa.  Se  Setälä  ÄH.  s.  386  ff.)  Länet  skulle  i  sä  fall 
utau  tvifvel  höra  tili  den  älsta  gruppen  af  germanska  länord  i 
finskan  (törhända  af  gotiskt  ursprung). 


Fi.  pihatto,  est.  Muhumaa. 

Redan  Lönnrot  antog  främmande  ursprung  hos  fi.  pihatto 
'fahus,  ladugärd',  han  jämförde  det  med  ty.  Viehhof.  Efter  honom 
har  samma  tanko  uttalats  af  Ahlqvist,  Eulturord  s.  106.  Utan 
tvifvel  voro  de  nämnda  forskarena  pä  rätt  spär  och  jag  skall  i 


Digitized  by  Google 


Ralf  Saxkn. 


XXI  11,5 


det  följande  försöka  uppvisa,  att  Lönnrots  saramanställning  med 
ty.  Yichhof  i  själfva  verket  kommer  sanningen  mycket  nära. 

Ahlqvist  an  f.  st.  visar,  att  fi.  pihatto  är  bildadt  med  samma 
ändelse  som  de  liktydiga  navetta  (af  nauta,  hvilket  är  nordiskt  Iän : 
Thomsen,  Don  got.  sprogkl.  indfl.  s.  13G)  och  ometta,  ometio  (af 
fi.  oma  'egendom').  Vi  fä  sälunda  säsom  stamord  för  fi.  pihatto 
antaga  ett  uumera  utdödt  ord  *piha,  hvilket  ej  —  säsom  Ahlqvist 
antagit  -  kau  vara  identiskt  med  tl.  piha  'gärdsplan*.  Detta  senare 
ord  är  enligt  Setälä  ÄH  s.  274,  FUF  II  s.  223  ett  froskt-ugriskt 
ord,  hvars  grundbetydelse  tyckes  hafva  värit  'gärdesgärd',  'inhäg- 
nad*  (jfr  tseher.  pece  'sepes,  septnm*  m.  fl.).  Det  tili  grnnd  for 
piliatto  liggande  fi.  *piha  har  däremot  värit  ett  germanskt  ellcr 
nftrmare  bestämdt  —  säsom  jag  med  säkerhet  tror  —  gotiskt 
länord.  Jag  jämför  det  nämligeu  med  got.  faihu,  fsax.  fehu,  fht. 
fihtt,  fehu,  nht.  Vich,  isl.  fc\  lsv.  facy  nsv.  fä.  DettA  urgamla 
ords  grundbetydelse  har  värit  'boskap,  boskapsdjur>,  men  har  ordet 
sedän  i  germanska  spräk  mycket  allmänt  fätt  den  sekundiira  bety- 
delsen  'egendom,  penniugar  (jfr  sv.  inlagsfä  'depositum).  Bety- 
dclseöfvergängen  för^täs  lätt,  dä  vi  komma  ihäg  att  forna  tiders 
fiirmögenhet  oftast  utgjordes  af  boskap.  Samma  semasiologiska 
företcelse  finna  vi  i  den  nämnda  ordgruppens  aflägsnare  släktingar: 
lat.  pccu  'boskap'  och  pecunia  ' penningar\  Ännu  större  intrcsse 
erbjuder  för  värt  ändamäl  det  ofvan  nämnda  fi.  onietto,  hvilket 
afiedts  med  samma  ändelse  som  pihatto  ftän  stammen  oma  med  den 
nuvarande  betydelsen  'egen,  egendom'.  Att  äfven  detta  ord  fordom 
haft  betydelsen  'boskap',  framgär,  säsom  Ahlqvist  anf.  st.  uppvi- 
sat,  däraf  att  oi'det  i  lappskan  ännu  betyder  säväl  'boskap1,  som 
'egendom'. 

Ur  betydelsens  synpunkt  mötes  vär  förklaring  af  fi.  jnhatto 
ur  ett  fi.  *pih.a  'boskap'  säledes  ej  af  nägra  svärigheter.  Men  cj 
heller  formella  svärigheter  torde  föreligga. 

Säsom  jag  redan  ofvan  nämude,  torde  vi  närmast  böra  tanka 
pä  gotiskt  ursprung.  Af  urg.  *fehu  kunna  vi  nämligen  ej  komma 
tili  nägon  nordisk  form  med  i,  därifrän  ordet  kunde  vara  länadt. 
Däremot  kunna  vi  för  got.  faihu  pä  goda  grunder  förutsätta  en 
äldre  form  *fihu  (alltsä  *fehu  >  *fihu  >  faihu).    Se  Braune, 


Digitized  by  Google 


XXIII,»  Etymologiska  sm  Abi  drag.  7 

Got.  gram.5  s.  11,  Streitbero,  Urgerm.  gram.  s.  57.  Det  tms  k  a 
ordet  kommer  därför  att  hafva  sitt  stora  intresse  äfven  för  den 
germanska  spräkhistorien,  i  det  länet  bevisar,  att  vi  verkligen 
maste  antaga  en  gotisk  ljudutveckling  e  >  i  >  ai  framför  A,  hvilket 
nyligen  dragits  i  tvifvelsmäl  af  E.  A.  Kock  uti  ZfDPh  34  s.  45  ff. 

Den  enda  svärighet,  hvaraf  etymologin  euligt  min  mening 
mötes,  är  den  omständighet  att  det  germanska  ordet  är  en  a-starn, 
hvarför  vi  närmast  skulle  vänta  oss  ett  ti.  *pihu.  Men  ej  heller 
detta  behöfver  kullkasta  sannolikhetcn  af  värt  antagande.  Ty  för 
det  första  knnna  vi  kanske  nog  tänka  oss  ett  il.  pihatto  härledt 
frän  ett  fi.  *pihu  (1.  *piho)  och  för  det  andra  kan  äfven  ett  ger- 
manskt  *fiha-  antagas,  t.  ex.  uti  ett  sammansatt  ord.  Enligt  Kock, 
P.  Br.  Beiträge  XV  s.  266  kan  nämligen  vokalen  i  kompositions- 
fogen  ofta  vara  a  äfven  i  ord  med  annat  stamslut. 

Ett  exempel  pä  den  tili  ofvan  behandlade  ljudutveckling  sva- 
rande  parallelen  o  >  u  skulle  vi  finna  uti  det  af  mig  FVS  Bidrag 
63  s.  260  uppvisade  germanska  länordet  muha(maa)  'mojord',  om 
vi  nämligen  hade  att  ansatta  ett  urg.  moha. 1  Äfven  i  detta  fall 
skulle  vi  säledes  ba  att  göra  med  ett  gotiskt  länord.  Jag  anser 
dock  ej  detta  fall  vara  sä  säkert  som  det  ofvan  behandlade  pihatto. 
Ty  dä  sv.,  no.  mo,  säsom  jag  anser,  etymologiskt  sammanhänger 
med  det  urnordiska  personnamnet  Muha  —  se  mitt  ofvan  citerade 
arbete  —  sa  fiirutsätter  detta  en  urnordisk  och  nrgermansk  form 
muha-.  Jfr  Noreen,  Aisl.  gr.5  §  108,  2  och  anm.  4. 

Ett  annat  bevis  pä  att  vi  för  sv.  mo  mäste  ansätta  ett  urn. 
muha  (ej  möha-)  hafva  vi  enligt  min  mening  uti  det  estniska  nam- 
net  pä  den  invid  Osel  liggande  ön  Mohn  1.  Mon:  Muhimaa  (äfven 
Muhho,  Mohumaa).  Detta  är  sä  mycket  sannolikare  som  ön  ligger 
i  en  gammal  svensk  bygd  och  fordom  själf  baft  svensk  befolkuing. 
Enligt  Russwurm,  Eibofolke  I  s.  46  finnes  nämligen  pä  ön  en  by 
Rootsiwcrre,  där  svenskar  en  gäng  i  tiden  värit  bosatta.  Den  tyska 
och  svenska  formen  af  namnet  (Mohn,  Mon)  uppfattar  jag  säsom 
bestamda  former  af  ordet.  I  Sverige  är  bäde  Mo  och  Mon  ett 
yttorst  vanligt  ortnamn  (se  Rosenberg,  Geogr.  stat.  handlexikon); 


1  F  ai  k -To  rp,  Etym.  ordb.  art.  mo,  ansätta  ett  urg.  moha-. 


Digitized  by  Google 


8 


Ralf  Saxän. 


XXIII.9 


likasä  i  Norge  J/b,  Moen  (Rygh,  Norske  gaardnavne  II  s.  3,  169, 
176  m.  fl.).  Det  i  frägavarande  önamnet  Mon  är  mycket  gammalt; 
det  är  säkerligen  identiskt  med  den  i  Hejnbici  Chbonicon  Lyvoniae 
omnämnda  borgen  Mone,  hvilken  den  3  febr.  1227  eröfrades  af 
Waldemar  II  (se  Rus8wurm  anf.  arb.  s.  63  och  Monumbnta  Ger- 
maniae  hi8tobica  23  s.  330).  Donna  forra  synes  mig  antyda,  att 
namnet  ursprungliger  värit  en  plural  nominativ  eller  genitiv.  För 
jämförelses  skull  mä  här  nämnas  att  jag  frän  1552  har  antecknad 
en  gärd  Mona  i  Vörä  socken  i  Österbotten  (jfr  Mona  i  Mun- 
sala  och  gärdnamnet  Mona,  Norge;  se  Ryoh,  Norske  gaardnavne  I 
s.  137,  157  m.  il.).  För  sannolikheten  af  min  etymologi  talar  äfven 
den  omständighet,  att  ön  —  enligt  uppgift  af  personer  som  besökt 
densamma  —  med  sin  grofva  sandjord1  kan  anses  ntgöra  en  stor 
'mo\  e  h  uru  det  visserligen  ä  andra  sidan  kan  synas  egendomligt, 
hvarför  just  denna  ö  sknlle  betecknats  säsom  mon  par  preference, 
dä  den  angränsande  mycket  större  ön  Ösel  har  alldeles  samma 
jordmän. 

Af  namnet  känner  jag  tili  tvä  tidigare  etymologier,  hvilka 
här  för  fullständighets  skull  mä  omnämnas.  Hupel,  Topographi- 
sche  Nachrichten  von  Lief-  und  Ehstland  (1774)  I  s.  311  f.  tolkar 
estn.  Muhumaa  säsom  „Land  der  Beulen"  och  sammanställer  nam- 
net säledes  med  est.  inuhk,  gen.  muhu  'Beule\  Dä  vi  skulle  vänta 
oss  ett  est.  *Muhamaa,  är  det  saunolikt  att  formen  Muhumaa  beror 
pä  folketymologi.  Hupel  har  sälunda  i  nägon  män  träflfat  det  rätta. 
Han  anför  tillika  ai  namnet  formena  Moön,  Möön,  Möö. 2  —  Russ- 
wurm,  Eibofolke  s.  66  härleder  namnet  frän  maan  'Dachfirst',  hvar- 
med  han  synbarligen  afser  det  äfven  af  Freudenthal-Vendell,  Örd- 
bok  öfver  de  esti.-  sv.  dialekterna  s.  147  nämnda  svenska  dialekt- 
ordet  mon  m.  'kroppäs'. 

Af  finska  ortnamn  kunde  möjligen  Muhuniemi  by  vid  Kym- 
mene älf  i  Elimä  tänkas  innehälla  den  här  ofvau  behandlade  gamla 

1  Euligt  Hupel,  Topographische  Nachrichten  vou  Lief-  und  Ehst- 
land I  s.  312:  'Koruboden'. 

2  Manne  dessa  former  skulle  tyda  pä  en  ursprunglig  sammansätt- 
ning  *M6-vin?  Jfr  det  bekanta  önamnet  Mön  (se  Nobken,  Aisl.  gr.3 
§  129;  jfr  ocksä  Ryqb  anf.  arb.  Ioledning  s.  67). 


Digitized  by  Google 


XXIII.»  Etymologiska  smabidrag.  9 

nordiska  ordstammen,  men  dä  samma  namu  äfven  är  kändt  frau  t. 
ex.  Jockas  sockci>  inne  i  Finland,  och  dä  dessutom  Iran  rent  finska 
trakter  kunna  upvisas  and  ra  hithörande  namn  säsom  Muhujärvi, 
Muhulahti,  Mvhumäki, 1  sä  torde  man  iued  säkerhet  i  dessa  fall  ia 
antaga  finskt  ursprung. 

A  n  m.  Prof.  Setälä  har  meddelat  mig,  att  lian  delar  min  upp- 
fattnrag  ora  ordet  pihatto  och  att  hao  redan  för  mänga  ar  Bedan  a 
föreläsningar  framställt.  samma  etymologi. 


Fi.  sila. 

Äfven  fi.  sila  (Kuren),  silajoki  (Euren,  Lönnrot),  silajoki 
(Lönnrot)  'lugnt  strömfritt  ställe  i  älfvar'  är  ett  gammalt  skandi- 
naviskt  länord.  Originalet  därför  är  fsv.  sil  (n?)  'lugnvatten  mel- 
lan  forsar  i  en  älf\  sv.  dial.  sil  1.  sei  n.  id.,  selvatten  n.  'lugnvatten 
i  en  ström  1.  älf\  fno.  sil  n.  'stilleflydende  Straekniug  i  Elv  eller 
Baek\  Ordet,  som  är  en  gammal  a-stara,  är  en  synnerligen  van- 
lig  kompositionsled  nti  nordiska  ortuamn,  t.  ex.  Mörsil,  Bamsele. 
Selänger,  Äsele  m.  fl.  Se  Nordlander,  Sv.  lm.  II:  6  s.  3  ff,  Ryoh, 
Norske  Gaardnavne,  Tndl.  s.  74.  Etymologiskt  sammanbänger  ordet 
kanske,  säsom  Nordlander  anf.  st.  s.  1»  antagit,  med  got.  ana- 
silan  'vara  tyst,  tiga';  betydelsen  vore  säledes  egeutligen  'tystfly- 
tande  vatten\  i  motsats  mot  den  brusande  forsen  eller  sträken, 
strömdraget. 

Helsingfors. 


1  Se  Lönnbohm8  samlingar  i  Finska  fornminnesföreningens  arkiv. 


Digitized  by  Google 


Das  Lied  von  der  Marie  Szucs. 

Von 
Bela  VekAe. 


Im  Winter  des  Jahres  1896  sammelte  ich  im  Komitate  Heves 
auf  dem  Gutc  der  Gräfin  Erdödy  im  Gehöfte  Csincse  Volkslieder. 
Von  da  aus  machte  ich  einen  Ausflug  nach  Mezöcsäth,  einem  stock- 
ungarischen  Städtchen  des  benachbarten  Komitates  Borsod.  Diese 
kleine  Stadt  verhiess  mir  bei  ihrer  ziemlich  isolierten  Lage  und  rein 
ungarischen  Bevölkerung  viel  Sammlererfolg.  Ich  verbrachte  meh- 
rere  Tage  dort,  forschte  die  saugeskundigen  Alten  aus,  aber  das 
Ergebnis  befricdigte  mich  —  wenigstens  anfangs  —  sehr  wenig. 
Die  alten  Lieder  \varen  aus  der  Mode  gekommen,  der  vierstimmige 
Gesang  blttht  schon  seit  Jahren  und  verbreitet  mit  Erfolg  die 
neugebackenen  Kunstliedlein,  welche  oft  ganz  und  gar  nicht  von 
ungarischem  Geschmacke  zeugen.  Plötzlich  hörte  ich  zu  meiner 
nicht  geringeu  Freude,  dass  hier  auch  mehrere  die  Geschichte  der 
Szucs  Marcsa  kannteu,  dass  diese  Sziics  Afarcsa  sogar  hier  in  der 
Stadt  gewohnt  habe,  —  sie  war  aus  der  Stadt  gebiirtig  und  starb 
daselbst  um  1822.  Laut  der  Uberlieferung  erschlug  sie  ihr  Geliebter 
aus  Eifersucht,  warf  sie  in  einen  ausserhalb  der  Stadt  befindlichen 
Brunnen,  wo  auch  später  ihr  Leichnam  aufgefunden  \vurde. 
Was  mich  noch  freudiger  uberrasehte  \var,  dass  der  Verfasser  des 


Digitized 


2 


Bki.a  Vikär. 


XXIII.n» 


Liedes  vom  Mädchen  angeblich  ein  dort  ansässiger  Mann  —  \veiland 
Peter  Uj  —  war.  Von  ihm  lernten  es  seine  Zeitgenossen,  nnd 
diese  verbreiteten  das  Lied  auch  anderwärts. 

Die  Sache  interessierte  mich  natiirlich  allzusehr,  handelte  es 
sieh  doeb  um  eine  der  beliebtesten  ungarischen  Volksballaden.  Mit 
Hilfe  der  dortigen  J^ehrer  Josef  Kiss  und  Elek  Toth  und  des  Pfar- 
rers  Stefan  von  Bodolay  fand  ich  einige  Franen  und  Manner,  wel- 
che  die  Ballade  singen  konnten,  namentlieh:  Josef  Kecskes,  Georg 
Köthy,  Samuel  Pocsi,  Frau  Samuel  Eriirs,  Frau  Alexander  Szabö 
und  Johann  Kapitany  jun.  Tch  liess  aucb  den  Sohn  des  Poeten, 
\velcher  das  Gedicht  ebenfalls  kannte,  singen.  Von  den  genannten 
erhielt  ich  bezuglich  Peter  Ujs  und  seines  Gedichtes  noch  folgende 
Daten:  Peter  Ui  schrieb  seine  Gedichtc  nieht  selbst,  sondern  dik- 
tierte  sie  seinem  Freunde,  dem  Onkcl  des  im  Orte  wohnenden  Franz 
Vajda-Szabo.  Auf  diese  Art  blieben  von  ihm  zahlreiche  Gelegen- 
heitsgedichte  bestehen.  Fin  Teil  dieser  wurde  von  Anderen  ab- 
geschrieben  und  bis  heute  aufbcvvahrt.  Das  von  der  Hand  des 
weil.  Vajda-Szabo  stammende  Manuskript  sämmtlicher  Gedichtc  Pe- 
ter Ujs  \vurdc  von  der  Familie  des  Diehters,  daun  aber  auch  vom 
Neffen  des  Absehreibers  mit  Pietät  aufgehoben.  Als  ich  dort  war, 
existierte  die  ganze  Sammlung  unberuhrt.  Vor  ein  Paar  Jahren  je- 
doch  bekam  ein  Folkloreliebhaber  namens  Geza  Böszörmenyi,  sicb 
auf  Moritz  Jokai  berufeud,  die  Gedichtc  init  dem  Versprechen  in 
die  Hand,  er  \verde  sie  zum  Druck  betordem  und  ein  Exemplar  der  Fa- 
milie zukommen  lassen.  Dies  gesehah  jedoch  nicbt;  Böszörmenyi 
\vanderte  sogar  meines  Wissens  nach  Amerika  aus,  und  die  Hand- 
sehriften  wurden  wahrscheinlieh  von  ihm  versehleudert.  Deu  Gesang 
von  der  Sziics  Marcsa  gelang  es  mir  zum  Glucke  rechtzeitig  auf- 
zuschreiben.  Ausserdem  kennt  auch  der  envahnte  J.  Keeskes  das 
Gedicht  Wort  fiir  Wort,  und  ist  auch  dieser  Urtext  aus  den  im 
Orte  aufgezeichneten  Varianten  leicht  zu  rekonstruieren.  Das 
Gedicht  lautet  in  der  Dichtung  Peter  Ujs  und  in  der  form-  und 
inhaltsget retien  (Jbersetzuug  meines  gesch.  Freundes  Dr.  Auton 
Herrmann  folgendermassen: 


Digitized  by  Google 


XXIII,i« 


Das  Lied  von  der  Marie  Szucs. 


.'5 


Szucs  Maris. 

1.  Mezöcsäth  värosa  egyebet  ncm  terem: 
Minden  fa  tetej£n  virit  a  szerelem, 
Virit  a  szerelem,  de  senkisem  szedi  — 
Ezt  minden  ertheti,  ki  szivere  veszi. 

2.  Estve  van  mar,  estve,  natot  vert  az  ora, 
Minden  eladö  lauy  kesziil  a  fonoba, 
Kesziil  a  fonoba,  utäna  a  legeny, 

Egypar  csokot  ha  kap,  azzal  elmegy  szegeny. 

3.  Hej,  szegeny  Sziics  Maris,  ö  is  oda  indult, 
De  felette  az  eg  homalyba  beboriilt, 
Beborult  homalyba,  be  is  setetedett, 

Hoi  szegeny  Sziics  Maris  el  is  tevelyedett. 

4.  Gydszt  visel  a  hollö  fekete  tolläval, 
Maga  termeszete  hozza  ezt  magaval, 
Gyaszt  visel,  gyäszt  illet  az  a  fekete  toll  — 
Keresik  Sziics  Marist,  uem  taläljak  sehol. 

5.  Megtalältak  Marist  keddre  viradora, 

De  szomorun  jött  fel  sok  szcp  leänyzöra 
Az  a  nap,  amelyen  megtalältak  amott 
Azon  kntba,  melybol  szomjas  gulya  ivott. 

6.  Felvettek  Sziics  Marist,  viszik  sirja  tele, 
Jertek  elö,  lanyok,  teszik  is  mar  bcle: 
Lassätok,  hogy  mit  sziilt  a  bnja  szeretet! 
Xem  irok  több  verset,  irtam  mär  eleget. 

7.  Felvette  az  arviz  a  tarjäni  tölgyet, 
Meghalt  mar  Sziics  Maris,  nihuztak  a  földet, 
Rahuztak  a  flildet,  irtak  fejfäjära, 

Hogy  minden  eladö  vigyazzon  magära. 


Digitized  by  Google 


4 


BäLA  VikAr. 


XXIII.,0 


8.   Jertek  elo,  länyok,  pennummal  mit  irtam, 
Minden  vers  közepen  härmas  jajjal  sirtam; 
Nem  sirok,  nem  sirok,  sirtam  mär  eleget, 
Ugyis  tudom,  rözsäm,  nem  leszek  a  tied. 

Marie  Szucs. 

1.  In  Mezöcsäth  wachsen  keine  andern  Triebe: 
In  den  Wipfeln  aller  Bäume  grtint  die  Liebe, 
Grtint  die  Liebe,  aber  niemand  will  sie  klauben  - 

Der  sich's  nimmt  zu  Herzen,  kann's  verstehn  und  glauben. 

2.  Abend  ist  es,  Abend,  sechse  schlägt  es  eben  — 
Alle  Maide  in  die  Spinnstub'  sich  begeben, 

In  die  Spinnstub'  ihnen  nach  die  Burschen  schleichen, 
Kriegen  ein  paar  Kusse,  nitissen,  ach,  dann  weichen. 

3.  Sztfes  Marie,  die  Arme,  wollte  auch  hingehen, 
Uber  ihr  am  Himmel  dunkle  Wolken  wehen, 
Dunkle  Wolken  wehen,  Nacht  hat  sie  umfangen, 
Szucs  Marie  hat  einen  Fehltritt  da  begangen. 

4.  Trauer  trägt  der  Rabe  an  den  sch\var/en  Schwingcnt 
Wohl  sein  Wesen  \vird  es  also  mit  sich  briugeu, 
Sein  Gefieder  ist  mit  schwarzem  Flor  umuunden  — 
Viel  gesueht  Marie  \vird.  und  wird  nicht  gefunden. 

5.  Wurde  aufgefunden  doch  am  Dienstag  morgen, 
Viele  Maide  trauern  an  dem  Tag  in  Sorgen, 
Da  man  tat  die  Arme  aus  dem  Brunnen  heben, 
Wo  der  dursfgen  Herd'  zu  trinken  wird  gegeben. 

6.  Szucs  Mariens  Leichenzug  zum  Grab  sich  lenket: 
Mädchen,  kommt  herbei,  schon  wird  sie  eingesenket! 
Sehet,  was  der  Liebe  Cbermass  getrieben! 

Nein,  ich  sehreibe  uicht  mehr.  bab'  geuug  geschrieben. 


Digitized  by 


XXIlI.i» 


Das  Lied  von  der  Marie  Szfics. 


5 


7.  Fluten  \vogen  dort  bei  Tarjan  um  die  Eiche; 

Tot  ist  Szfics  Marie  sehon,  Erde  deckt  die  Leiche, 
Erde  deckt  sie,  auf  dem  Grabholz  steht  die  Warnung: 
Hutet  euch,  ihr  Mädchen,  vor  der  Lieb'  Umgarnung! 

8.  Was  mein  Kiel  gesebrieben,  Mädchen,  kommt  zu  sehen; 
Ach,  bei  jedem  Verse  weiut'  ich  dreimal  Wehe. 

Hab'  geuug  gevveinet,  will  mm  nicht  mehr  \veinen. 
Weiss  doch,  dass  Du,  Liebchen,  uimmer  wirst  die  Meine. 


Die  crste  Strophe  des  Gedichtes  scheiut  dem  Gesetze  der 
erzählenden  Dichtungsart  der  Gegend  zu  folgen,  wonach  das 
Gedicht  mit  der  Beeeichnung  des  Oegenstandes  anfangen  soll.  Ein 
lyrisches  Bild  soll  diesem  Zueeke  dienen;  dauu  beginnt  die  Geschichte 
selbst,  welcbe  sich  wieder  als  eine  Reihe  lyrischer  Bilder  darstellt, 
bloss  mit  einigen  auf  den  Fall  der  Sziics  Marcsa  sich  beziehenden  An- 
spielungen.  Nun  folgt  das  Begräbnis  und  daran  anschliessend  in 
einem  besondereu  Absatze  die  eine  Moral;  daun  stolpert  der  Vers, 
der  Dichter  kommt  auf  sich  selbst  zu  sprechen,  kehrt  wieder  zur 
Szucs  Marcsa  zurttck,  moralisiert  \viederum,  spricht  nochmals  von 
sich  und  verstummt  erschöpft. 

Eine  auffallende  Eigeutumlichkeit  bildet  der  durch  das  ganze 
Gedicht  gehende  Zug  der  Wiederholung,  welche  gewöhnlich  am  Än- 
fange  der  dritten  Zeile  eintritt.  Eine  Ausnahme  bilden  nur  die 
fiinfte,  scchste  und  achte  Strophe,  \velche  auch  sonst  unpoe- 
tisch  und  trocken  sind. 

Die  Versifikation  zeugt  von  nicht  geringer  l)bung.  Die  Spra- 
che  ist  tadellos  volkstumlich  und  wurzig.  Wir  bedauern  in  der 
Tat,  dass  sich  Peter  Uj  nicht  ttber  die  Poesie  der  Nameusfeiern 
und  Todesiälle  emporsehnte;  aus  dem  Kreise  \virklicher  Lieder- 
dichtung  besitzeu  wir  von  ihm  nur  diesen  einzigen  Versuch.  Dieser 
Versuch  verdiente  aber  auch  dann  unsere  volle  Aufmerksamkeit, 
wenu  er  nur  als  Denkmal  isolierter  Lokalpoesie  iibrig  geblieben  und 
nicht  zur  Urform  der  reichen  Folge  von  Varianten  geworden  wäre, 
wclche  daraus  entepriesssend  den  traurigen  Fall  der  Sziics  Marcsa 


Digitized  by  Google 


K  K  LA  VlKÄR. 


xxin.ii» 


auf  Fliigeln  des  Gesanges  nach  alien  Richtungen  der  Windrose  in 
vveite  Gegeuden  verbreiteten. 

NVichtig  zum  Verstäudnis  des  Liedes  sind  vor  alleni  die  schon 
erwähnten  lyrischen  Bilder,  welche  an  die  einzelnen  Teile  der 
Handlung  gekniipft  sind.  Diese  sind  so  sehr  ans  dem  alten  Vor- 
rate  der  ungarischen  Volksdichtuug  geschöpft,  dass  \vir  sie  ohne 
dessen  Kentnis  iiberhaupt  nicht  vcrstunden  und  auch  so  nur  beiläu- 
fig  verstehen,  da  das  Vergleichsmaterial  unserer  vaterländischeu 
Folklore  zu  arm  ist  und  wir  daher  nieistens  Rätseln  gegenuberste- 
hen,  deren  Lösung  selbst  noch  vieles  za  wiinschen  ubrig  lässt. 

Das  lyrische  Bild  der  e  rs  te  n  Strophe  will  nach  meiner  An- 
sicht  sagen,  dass  es  in  Mezocsath  so  viel  verliebte  Mädchen  gebe, 
wio  Blätter  auf  den  Bäumen,  doch  \vählt  sich  nicht  jedermann  die 
seine,  sondern  liebt  die  des  Anderen.  Dies  geschah  nämlich  im 
Falle  der  Sziics  Afarcsa. 

Bezuglieh  der  Erklärung  vergleiche  mau  uuser  Gedicht  mit 
folgenden  Zeileu: 

Szerelem,  szerelem,  atkozott  gyötrelem! 
Mert  nem  virägoztäl  minden  fa  tetejeu? 
Minden  fa  tetejen,  diöfa  le  velen, 
Hadd  szakasztott  voina  minden  szegeuy  legeny. 

Liebe,  Liebe,  du  verfluchtc  Pein  der  Träume, 
Solltest  Bluten  tragen  auf  der  Kron'  der  Bäume, 
Auf  der  Kron'  der  Bäume,  auf  des  Nussbaunis  Laube, 
Dass  ein  jeder  arme  Bursch  sich  von  dir  klaube. 

(S.  Erd61yi,  Uug.  Volkslieder  u.  Sa^en,  II.   S.  143.) 

Es  ist  der  Beaehtung  wert,  dass  dieses  Lied,  \velches  \vahrsebein- 
lieh  älter  ist  als  teiics  Afarcsa,  nicht  nur  dieselbe  \'ersform  zeigt 
wif  unser  Gedicht,  sondern  auch  dieselbe  A  rt  der  Wiederholung  und 
am  nämlichen  Platze,  \vie  \vir  es  bei  Petkr  Uj  gesehen.  Auch  der 
Inhalt  erinnert  sehr  an  die  erste  Strophe  unseres  Gedichtes,  welche 
so  zu  sagen  auf  die  Frage  antvvortet,  die  wir  hier  vernehmeu.  Er 
sagt.  nämlich,  dass  ja  in  Mezöcsäth  die  Liebe  in  jedcs  Baumes  Wip- 


Digitized  by  Google 


XXIlI.to 


Das  Lied  von  der  Marie  Szucs. 


7 


feln  bliiht,  also  alle  Bursehen  sie  pfliicken  können,  doch  pflilckt 
sich  nicht  ein  jeder  die  seine,  sondern  die  der  Anderen. 

Bezflglich  des  Nussbaumes  habe  ich  auch  folgendes  zu  bemerken. 
In  unserer  Volksdiehtung  spielt  dieser  Baum  eine  grosse  Rolle.  Es 
ist  so  zu  sagen  der  spezielle  ungarisehe  Hausbaum.  Gewöhnlich 
steht  einer  vor  dera  Flur  im  Hofe  und  einer  am  Raude  des  Ge- 
höftes,  daher  das  vSpriichvvort:  „er  glaubt,  es  gehöre  bis  zum  Nuss- 
baum  alles  ihmM.  Das  Lied  denkt  also  nur  an  den  Baum  vor  dem 
Heime,  an  den  Nussbaum. 

Aber  nicht  nur  die  Hausgegcnd,  sondern  auch  die  Liebe  selbst 
bedeutet  der  Baum,  und  anstatt  des  Baumes  kann  auch  seine  Frucht 
stehen.   Daher  die  Frage  in  einem  Liede: 

Warum  kann  kein  Pfädchen  zu  den  Mädchen  fuhren, 
Goldner  Nussbaum  stehen  ihneu  vor  den  Turen? 

Daselbst  wird  auf  die  Frage  auch  gleich  die  Erklärung  gegeben: 

Warum  kann  kein  Mädchen  wahre  Lieb'  verspiiren? 

Die  dritte  Strophe  sagt  uns  in  einem  leicht  verständlichen 
dichterischen  Bilde:  Sefics  Maris  —  ging  in  die  Spinnstub,  —  es 
erging  ihr  iibel.  Der  Himmel  wurde  iibor  ihr  grau  uud  verfins- 
terte  sich  u.  s.  f.  —  Dies  ist  ein  zur  Bezeichnung  des  Ungluckes, 
der  Trauer  allgeinein  gangbares  poetisches  Bild.  Die  Details 
er/ählt  der  Dichter  nicht,  Die  miindliche  Uberlieferung  Weiss  ja 
noch  jetzt,  wie  diese  Verllnsteruug  und  nachher  die  Verirrung  vor 
sich  ging,  der  Dichter  hielt  es  fur  hinreichend  dieses  Anfangsmoment 
des  bekannten  Vorfalles  einfach  zu  beriihren. 

Die  vierte  Strophe  erzählt  die  nächste  Begebonheit  nach  dem 
Tode  des  Mädchens,  das  Aufhnden  ihrer  Leiche  im  Brunnen.  Tn 
gauz  volkstiimlicher  Art  tritt  der  Rabe  auf.  Ist  er  doch  iu  der 
ungarischeu  Volkspoesie  samt  seinen  Ver\vandten  —  der  Krähe, 
der  Dohle  —  ein  Trauervogel.  Ihn  sendet  der  fur  ewig  (icfangene 
als  Boten  zu  seiner  fernen  Geliebten: 

Eine  sch\varze  \Volke  sch\vebt  dort  auf  und  nieder, 
Drin  putzt  gelbfussiger  Rabc  sein  Gelicder. 


Digitized  by  Google 


s 


BfcLA  VlKÄR. 


XXIII..0 


Hait  ein,  Rabe!   Warte!  Bring  von  mir  zur  Stunde 
Vater,  Mutter,  meinem  Brautlieb  eine  Kunde! 
Wenn  sie  fragen,  wo  ich  bin,  so  sag:  gefangen 
Bei  deu  Tiirken,  ach,  in  Fesseln  und  in  Bangen. 

(Erd61yi,  ibid.  11.  134.) 

Laut  unserer  Uberlieferung  ist  der  Rabe  deshalb  der  Trauer- 
vogel,  weil  er  Christum  verriet,  cils  ihm  seine  Verfolger  nach- 
setzten.  Bisher  \var  er  \veiss.  Christus  verdammte  ihn  hinfort 
schvvarze  Farbe  zu  tragen.  Das  ist  die  Siinde  der  Raben,  darum 
wascht  er  sein  Junges  am  Charfreitag,  am  Todestage  Christi,  darum 
sagt  ein  anderes  uugarisches  Volkslied  ebenso  wie  das  Gedicht  des 
Peter  Uj: 

Schwarze  Dohle  trauerst  fur  dich, 

Ich  um  mein  braun'  Schätzehen,  lieblich. 

(Erd&yi.  ibid.  II.  13 1.) 

Vergleiehe  auch: 

Auf  dem  Wipfel  einer  Pappel 
Sitzt  ein  Rabe  schwarz  bekleidet. 
Sein  Trauerkleid  \vurd'  mir  passeu, 
Weil  mein  Liebcben  mun  verlassen. 

(Eigene  Samlung.) 

Die  funfte  Strophe  ist  die  einzige  von  gänzlich  erzählendem 
Charakter.  Auch  \vas  ihre  Konstruktion  betrifft,  sticht  sie  von  den 
ubrigen  dadurch  ab,  dass  ihr  die  Wiederholung  fehlt,  ferner  dass 
das  Pronomen  demonstrativum  darin  zueimal  vorkommt,  weiter 
dadurch,  dass  der  Satz  z\veimal  in  die  folgende  Zeile  ubergeht,  und 
endlich,  dass  darin  austatt  ledny  'Mädehen'  ein  in  der  Volkssprache 
fast  ungewöhnlicher  Ausdruck  leänyzo  ver\vendet  \vird.  Durch  ali 
dies  \vird  die  Strophe  viel  sch\verfiilliger  als  die  ubrigen. 

Der  Antang  der  seehsten  Strophe  erzählt,  \vie  das  tote  Mäd- 
chen seinem  Grabe  zugetrageu  wird.  Dann  geht  sie  \vieder  in 
den  lyrischen  Ton  ttber,  enthält  zum  Schluss  \vieder  eine  Aloral  und 
spricht  danu  —  uur  dem  Reime  zuliebe  wieder  rait  dem  Dichter. 


Digitized  by  Google 


XXIII.io 


Das  Lied  von  der  Marie  Szucs. 


9 


Die  erste  Zeile  der  si  e  b  en  te  n  Strophe  sagt  uns,  dass  der  Fluss 
(offenbar  die  Theiss)  aus  seiuem  Bette  getreten  und  die  Tarjdner 
Eiche  erreicht  habe.  Tarjan  ist  ein  Naehbarort  von  Mezöesath,  die 
im  Gedichte  er\\  ähnte  Kiehe  ist  vielleicht  noch  heute  zwischen  den 
z\vei  Ortschaften  zu  sehen.  Im  iibrigen  besingt  die  Strophe  das 
Begräbnis  des  Mädcheus  uud  kniipft  die  Moral  daran,  welebe  die 
ungariscbe  Volksballade  geuöhnlieh  an  solche  Fälle  zu  kniipfen  pflegt: 

Hiitet  euch,  ibr  Mädehen,  vor  der  Lieb'  Umgarnung! 

Hier  endet  auch  das  Gedicht.  Die  letzte  Strophe  ist  schou 
ganz  uberflussig. 

In  einer  lokalen  Variante  sehliesst  das  Gcdieht  mit  der  fol- 
genden  Strophe: 

Szucs  Maris  mär  regen  el  is  van  temetve, 
De  a  hire-neve  niucsen  elfelejtve, 
Irtak  fejtajära:  itt  nyugszik  egy  ärva, 
Kinek  szeretetböl  törtent  a  haläla. 

Sziics  Marie  hat  längst  iin  Grabe  Ruh'  gefunden, 
Ihr  Gedächtnis  und  ihr  Nam'  ist  nicht  verschu uuden, 
„Eine  Waise  ruht  hier",  ist  aufs  Kreuz  geschrieben, 
„Welche  sterben  musste  aus  zu  grosser  Liebe". 

Diese  Strophe  soll  eine  spatere  Nachdichtuug  von  Peteh  Uj 
selbst  sein,  das  \vird  \veuigstens  in  Mezocsäth  behauptet.  Doch 
kann  dies  mit  gutem  Recht  auch  angez\veifelt  \verden.  Immerhin 
schliesst  sich  die  erste  Hälfte  der  vorletzten  Zeile  an  die  zweite 
der  Strophe  7  des  Urtextes  an,  der  Schluss  aber  ist  ein  locus  com- 
munis  unserer  erzählenden  Volksdichtung. 

\Venu  uir  jetzt  die  Keihe  der  zur  Yerfugung  stehendeu  Va- 
riante n  uberblicken,  sehen  wir,  dass  die  erste  Strophe  nur  in  den 
lokalen  Versionen  erhalteu  blieb.  Laut  einer  dortigen  Sangesart  ist 
die  letzte  Zeile  anders: 

Ki  ezt  meggondolja,  joi  szive>e  veszi. 
Wer  dies  bedenket,  beherzt  es  aueh  recht  vvohl. 


Digitized  by  Google 


10 


BfcLA  VlKAR. 


XX  III,  ui 


Dies  ist  zweifellos  unrichtig,  da  die  zwei  Teile  des  Satzes  ein 
und  dasselbe  ausdrucken. 

Die  Varianten  ausserhalb  Mezocsäth's  haben  die  ganze  erste 
Strophe  weggelassen.  Was  kann  die  Ursache  hierzu  sein?  Offenbar 
verstanden  sie  die  Beziehung  des  schon  genugsam  unklaren  Bildes 
zuni  Uegenstande  nicht;  urasonst  sagt  Peter  Uj: 

Der  sich's  nimmt  zu  Herzen,  kannas  verstehn  und  ylauben. 

Die  Weglassung  mag  uoeh  eine  Ursache  haben:  Das  Gedicht  be- 
ginnt  ebenso  gut,  oder  noch  besser  mit  der  zweiteu  Strophe,  als 
mit  der  ersten. 

Es  sei  mir  gestattet  hier  zu  envähnen,  dass  gerade  diese 
z\veite  Strophe  Einfluss  aueh  auf  die  Literatur  hatte,  da  wir  vor- 
aussetzen  krimien,  dass  sich  die  erste  Zeile  des  Aranyschen  Ge- 
dichtes  CsaUidi  Mr  (Familienkreis) 

Este  van,  este  van,  kiki  nyugalomba! 

auf  die  bei  Erdelyi  mitgeteilte  und  ebenso  beginnende  Variante 
stiitzt 

Alle  Varianten  mit  Ausnahme  derjeuigen  von  Mezöcsäth 
beginnen  mit  der  z\veiten  Strophe  des  Originals.  Der  Untersehied 
besteht  darin,  dass  die  Wiederholung  vollkommener  gestaltet  ist; 
\veiter,  dass  es  nicht  heisst:  die  Uhr  schlägt  sechs,  sondern:  die 
Uhr  Hiidet  sechs  (so  auch  schon  in  einer  Mezöcsäther  Variante). 
oder  die  Uhr  ycht  auf  siehen.  Femer  lassen  die  ubrigen  Varianten 
die  dritte  und  vierte  Zeile  des  Originals  \veg  und  nehmen  dafur 
die  z\vei  Anfangszeilen  seiuer  näehsten  Strophe  mit  einigen  Ab- 
weichuugeu : 

Szegeny  Sziies  Maresa  (oder  Maris)  is  oda  indult  voina, 
Ha  az  eg  felette  be  nem  borult  voina. 

Szttcs  Marie,  die  arme,  w;ir'  auch  hingegangen, 
Hätt'  nicht  dunkler  Himmel  iiber  ihr  gehangen. 

Ftir  solche  Zusammenziehungen  gibt  es  zahllose  Bcispiele  in  der 
Poesie  aller  Volker.    Bei  uns  ist  der  vielleicht  bekaunteste  Kali 


Digitized  by  Google 


XXIII,., 


Das  Lied  vou  der  Marie  S/.nca. 


U 


der,  \vclcher  sich  mit  einem  Gedichte  Petöfis  ereignet  hat,  aus  dessen 
erster  und  zweiter  Strophe  das  Volk  anf  dieselbe  Weise  eine  neue 
Strophe  bildetc. 

Petöfi: 

Furdik  a  holdviläg  az  eg  tengcreben, 
Meläz  a  haramja  erdö  közepeben: 
Suni  a  tuvön  az  ej  harmatozasa, 
De  surtibb  ket  szeme  könnyenek  hullasa. 

Baltaja  nyelere  tamaszkodva  mondja: 
„Mert  vetettem  fejeni  tilalmas  dolgokra!" 

Volk: 

Fiirdik  a  holdviläg  az  eg  tengcreben. 
Bujdosik  a  betyär  erdö  suriijebeu, 
Baltaja  nyelere  tamaszkodva  mondja: 
„Mert  adtam  fejemet  tilalmas  dologra!"1 

Die  iibrigen  z\vei  Zeilen  der  dritten  Strophe  sind  mit  einiger  Ab- 
weiehung  bei  Erdelyi  und  Szini  beibehalten  worden.  Die  vierte 
und  tiin tte  Strophe  behielteu  nur  die  Mezöesäther  bei,  niiht  so  die 
anderen  Varianteu,  \velehe  sie  gänzlich  \vegliessen.  Die  vierte 
wahrscheinlich  aus  demselben  Grunde,  wie  die  erste  und  zxveite: 
weil  das  Bild  undeutlich  geuordon;  die  liinfte  möglieherweise 
daruin,  weil  sie  sehr  flaeh,  holperig  und  unpoctisch  war. 

Bei  der  sechsten  Strophe  tieten  sehon  im  Mezöesäth  Zeichen 
starrer  Al)änderung  anf.  Naeh  einer  Aufzeiehnung  stimmen  die 
zwei  Anfangsstrophen  ganz  mit  dem  Original  iiberein,  die  dritte 
und  vierte  sind  \vieder  weggelassen  und  statt  ihrer  sind  die  zwei 
letzten  Zeilen  der  folgenden  Strophe  herzugezogen  —  mit  dem 
Zeitxvorte  in  der  Gegemvart,  statt  der  Vergangenheit.  Aus  einer  an- 
deren  Alezöcsäther  Variante  verschuand  eine  ganze  Strophe,  statt 
ihrer  finden  wir  die  siebente  als  sechste  Strophe.  In  einer  dritten 
Variante  wird  die  weggelassene  sechste  Strophe  durch  die  letzte 

1  Interessant  ist  es  dabei,  dass  diose  letztere  Fassung  auch  im 
Munde  der  Gebildetou  vollständig  das  Original  verdrängt  hat;  nietnand 
singt  das  Lied  anders. 


Digitized  by  Google  | 


12 


BtiLA  VikAr. 


XXIII..0 


Strophe  der  von»  Alföld  bekannten  kleinen  Romanze  ersetzt  mit 
einer  der  Versform  angepassten  Abänderung: 

Länyok,  länyok,  länyok,  rolam  tanuljatok: 
A  legenynek  csokot  solia  ne  adjatok, 
Mert  az  a  esök  ncktek  nem  esik  hiäba: 
Sinä  könnyetek  hull  a  bölcsö  gombjära. 

Mädchen,  Mädchen,  Mädchen,  lasset  euch  belehren: 
\Vollet  doch  den  Burschen  Kiisse  nie  geuähreu; 
Nicht  umsonst  siud  euch  ja  Kiisse  zu  geuinnen: 
Auf  den  Knauf  der  Wiege  dichte  Trauen  rinnen. 

Die  Krweiterung  dieser  augestiickelten  Strophe  änssert  sich  in  der 
ersteu  Zeile  durch  das  zuni  drittenmal  wiederholte  wort  Mädchen, 
in  der  zweiten  durch  nie,  in  der  nächsten  durch  euch  und  in  der  letzten 
durch  dichte,  alles  miteinander  iiberflussige  \Vorte,  die  den  stiickhaf- 
ten  Charakter  und  fremdeu  Ursprung  der  Strophe  verraten. 

Bei  dieser  sechsten  Strophe  gerät  in  die  Varianten  ausserhalb 
von  Mezöcsath  ein  neues  ueuneuswcrtes  Monicnt,  von  welchem  das 
Original  uichts  weiss. 

Nach  dem  Originale  gelangt  Sz&cs  Marcsa  nicht  bis  zur  Spinn- 
stube,  das  Unheil  erreicht  sie  unter\vegs.  Die  Varianten  wisseu  in 
ihrer  selbständigen  Auffassung  schou  mehr  zu  sagen.  Bei  Erdelyi 
und  Szini  geht  Marie  Sziics  wohl  in  die  Spinnstube,  setzt  sich  auf 
eine  Bank  nieder  und  u  i  t  d  von  einem  Burschen  uur  fiir  einige 
Minuten  hinausgerufen. 

In  der  vorletzteu  Zeile  der  vierten  Strophe  haben  \vir  wieder  mit 
einem  Teile  des  aus  der  in  Mezöcsath  aufgezeichneten  Variante 
schou  bekannten,  Altolder  ilomanzenbruehteiles  zu  Uin.  Bei 
Krdelyi  tblgen  diesem  noen  z\vei  angestuckelte  Zeilen,  die  die  Moral 
crklären. 

Während  aber  bei  ihm  das  Gedicht  hier  endet,  wird  bei  Szini 
durch  die  Wiederholung  der  Romanzenstelle  und  aus  der  dritten 
Zeile  der  vorangehenden  Strophe,  wclche  er  ebentalls  repetiert,  eine 
ganz  neue,  freilich  weuig  verstäudliche  Strophe  gebildet. 


Digitized  by  Google 


XXIII.io 


Das  Lied  von  der  Marie  Szfics. 


13 


Eine  Lörinczfalvaer  Variante,  \velche  Ludwig  Kälmäny  ver- 
öffeutlicht  hat  (Szeged  nöpe,  III.  216  - 17),  kennt  den  Namen  des  Mäd- 
chens  in  der  Form:  Szäcs  Klaris.  Der  Text  selbst  verrät  di- 
rekte  Anlehnung  an  die  Szinische  Variante.  In  der  ersten  Stro- 
phe  besteht  der  einzige  Unterschied  darin,  dass  die  Uhr  auf  8 
geht  und  dass  statt  eladö  läny  'heiratsfähiges  Mädchen',  hajadon 
läny  'iediges  Mädchen'  steht.  In  der  zvveiten  Strophe  zeigt  auch 
nur  eine  Zeile,  und  zwar  die  z\veite  eine  geringe  Ab\veichung.  Im 
weiteren  Text  stinimen  die  Frage  der  Hansfrau  und  die  Antsvort 
uberein. 

Die  folgenden  vier  Zeilen  sind  aber  gänzlich  neu,  selbständig 
hinzugedichtet: 

Kihitta  a  kertbe,  Taliänyi  völgybe, 
Taliänyi   völgybe  löszön  möghalasa. 
Mikor  eggyet  utött:  fellött  a  fokossa, 
Mikor  kettöt  utött:  verbe  boritotta. 

Hier  entspricht  das  Taliänyi  völgy  dem  Tarjdni  tölgy  des 
Peter  tfjschen  Textes  und  dem  der  schon  bekannten  Varianten. 
Den  Anlass  zu  der  Änderung  bot  einerseits  der  Umstand,  dass 
tölgy  (Eiche)  eher  ein  Wort  der  Schriftsprache  ist  —  das  Volk 
gebraucht  gewöhnlich  tölgy  f  a  (Eichbaum);  auderseits  ist  Tarjan  wei- 
ter  unten  im  Alföld  /iemiich  unbekannt,  wodurch  der  Ubergang 
zu  der  aus  dem  gewöhnlicben  Worte  Taliän  (italienisch)  gebildeten 
Form  leicht  erfolgte. 

Als  Fortsetzung  der  Variante  haben  wir  die  dritte  Strophe 
der  Szinischen  Fassung  Wort  fiir  VVort.  Die  vierte  und  fönfte 
Strophe  lehnen  sich  auch  an  dieselbe  an  und  entstanden  dadurch, 
dass  sich  der  iibrige  Teil  des  Szinischen  Textes,  mit  Himveglas- 
sung  der  schon  zuvor  benutzten  Frage  und  Antwort,  unmittelbar 
in  die  neue  Fassung  einfugt.  Darnach  linden  \vir  \vieder  einen  Zusatz, 
worin  wir  die  Endzeilen  der  7-ten  Strophe  des  Urtextes  wiederer- 
kennen: 

Peteb  Uj: 

Rahuztak  a  földet,  irtäk  fejfäjara, 
Hogy  minden  eladö  vigyäzzon  magdra. 


Digitized  by  Google 


14 


B6LA  VikAr. 


XXIII, 10 


Löriiiczfalva: 

Irjätok  fejfämra,  gyaszos  körösztfämra: 
mindön  hajadon  läny  vigyäzzon  magära. 

Die  Borsod-Gömörer  und  die  soeben  vorgefuhrte  Lorinczfal- 
vaer  Fassung  \vurdeu  zum  Ausgangspunkt  einer  noeh  weiter  ent- 
vvickelten  auderen  Alfölder  Variante  ans  Szöreg,  welche  ebenfalls 
von  Kalmäny  veröffentlicht  wird.  (Szeged  nepe.  III.  8). 

Die  erste  Strophe  lautet: 

Este  van,  este  van,  be  is  siitetödik, 
Szilasi  Pistä  man  el  is  keserödik: 
„Nem  sirok,  nem  sirok,  sirtam  mau  öleget, 
Ugyis  tudom  azt  män:  nem  löszök  a  tied!" 

■ 

Wie  man  sieht,  ist  cin  Teil  dieser  Strophe  ans  der  ersten  und  zwei- 
ten  bei  Erdelyi  und  Szini  entstanden.  Von  der  ersten  sind 
die  Anfangsworte:  Este  van,  este  van  (abend  ist  es,  abend)  ubernom- 
men  worden;  von  der  zvveiten  aber  finden  \vir  hier  den  z\veiten 
Teil  der  ersten  Zeile:  he  is  setvtedett  (finster  ist  s  gewordcn)  etwas 
verändert  wieder.  Den  anderen  Teil  der  Strophe  bilden  eigentttm- 
lieher  "VVcisc  die  Schlusszeilon  des  Urschen  Grundtextes,  die  dort 
ganz  unpassend  den  Ton  eines  Licbcsliedes  ansehlagon,  hier  aber 
als  Worte  von  Szilasi  Pistä  viel  besser  am  Platze  sind  Sonst  lauter 
Zeiehen  einer  vermittelnden  Variante.  die  wir  leider  nicht  kennon. 

Auch  die  Fortsetzung  schmiegt  sieh  eng  an  die  Szinisehc 
Variante  an.  Von  dem  zvveiten  Teil  der  dritten  Strophe  ab  jedoch 
wird  die  Variante  selbständiger,  die  z\vci  letzteu  Zeilen  dieser 
Strophe  und  die  ganze  vierte  sind  vollkommen  neu.  Die  Fortsetz- 
ung  sagt  uns  vor  Allem,  \vas  die  Verhnsterung  des  Steruenhiin- 
mels  in  Bezug  auf  die  Sziics  Marcsa  bedeutet:  Pistä  Szilasi  geht 
dem  Mädehen  nach,  erreieht  sie  aueh  in  einigen  Minuten  und  er 
stellt  sie  dann  zur  Rede: 


Digitized  by  Google 


XXIII,» 


Das  Lied  von  der  Mario  Sztics. 


15 


„Kerlek,  riizsäm,  kerlek,  kerlek  az  egekre, 
Csak  egy-ket  szavaim  vögyel  a  iuledbe! 
Me  löttel,  me  löttel,  mäsnak  hiitös  tärsa, 
Mäsnak  htttös  tärsa,  sziveinnek  gyilkossa?" 

Dies  fehlt  ganz  im  Grundtext  und  auch  bei  E.  and  Sz.  Ebenso  die 
5-te  Strophe: 

Mikor  egyször  raondja:  femlik  a  fokoss.% 
Masodszor  oda  väg:  verös  a  fokossa, 
Harmadszor  oda  väg:  eiällott  a  szava, 
Eiällott  a  szava,  összerogyott  halva. 

Der  Passus  eiällott  a  szava  (das  W  ort  blieb  ihr  in  der  Kehle  ste- 
cken)  erinnert  an  die  letzte  Zeile  der  Szinisehen  und  Lörinczfalvaer  Va- 
riante:  eläll  a  szavatok  (das  Wort  bleibt  euch  in  der  Kehle  stecken). 

Die  siebente  Strophe  ist  ein  lyrischer  Gemeiuplatz  unserer 
Volksballaden: 

Vereni  a  vereddel  eggy  patakot  mosson, 
Testem  a  testeddel  eggy  sirban  nyugodjon,  (bis) 
Lelkem  a  lelkeddel  eggy  istent  imädjon! 

Genau  das  nämliche  finden  wir  in  einer  Variante  der  Ballade 
des  von  seiner  Mutter  verkauften  Mädchens,  welche  ich  in  Felso- 
tarkdny  und  Mezökövesd  aufzeichncte.  In  den  Szekler  Balladen 
finden  \vir  von  den  drei  Wunschen  gewöhnlich  nur  die  erste,  — 
die  dritte  bleibt  meistens  \veg. 

Die  folgende  achte  Strophe  entsprieht  in  ihrein  Anfang  \vieder 
dem  Peter  U.isehen  Urtext  (siebente  Strophe): 

Elboritja  a  köd  a  Tariän  retöt, 
Szögeny  SzOcs  Marisra  rähuztäk  a  födet. 

Hier  entspricht  dem  urtextlichen  Tarjani  tölgy  schon  Taruin 
rti:  'Wiese  Tariän'.    Aus  dieser  Form  Taruin  können  wir  mit 


Digitized  by  Google 


16 


BtiLA  VlKÄR. 


xxni.io 


grössrer  Wahrscheinlichkeit  schliessen,  dass  dem  Talidni  völgtj  der 
soeben  besprochenen  Fassung  ein  dein  urtextlichen  Tarjani  iölgy 
näherstehendes  Taridni  völgy  vorangegangen  ist,  welches  dann  im 
ersten  Wort  eiuerseits  als  Taliani  erklärt,  anderenseits  aber  in  Taridni 
<C  Taridn  umgeändert,  xvährcnd  im  zvveiten  anstatt  völgy  'Tai1  ret 
'Wiese'  gesetzt  \vurde.  Die  unmittelbare  Fortsetzung  bis  zum  Schlusse 
ist  wieder  selbständig: 

Fejtiil  val6  faja  rezzel  van  kiverve, 
Fekete  päntlika  van  ära  kötözve. 

Mindön  lany  ablakjän  nyilik  a  szep  ruzsa, 
Csak  Szflcs  Mariseba  hervad  a  tiisökfa. 
Öntözzetök  länyok,  hogy  el  ne  hervadjon, 
Galambotok  szive  mög  ne  häborodjon! 

Diese  Fassung  der  Ballade  ging  voin  Alföld  auf  den  Szek- 
lerboden  iiber,  von  \vo  \vir  eine  Aufzeichnung  kennen  und  zwar  jene, 
welchc  im  ersten  Baude  der  Sammlung  der  Kisfaludy-Gesellschaft 
als  Häromsz^ker  Variante  veröffentlicht  ist. 

Sehon  die  erste  Strophe  der  Szekler  Fassung  zeigt  sich  in 
engem  Zusammenhange  mit  der  Szöreger  Variante,  die  drei  Anfangs- 
zeilen  stimmcn  fast  wörtlich  mit  dessen  Anfang  uberein.  Das  Mäd- 
chen  heisst  Szöcs  Marcsa.  Szöes  entspricht  in  Szekler  Mundart 
genau  dem  Namen  Szihs.  Statt  des  szep  sziizledny  (schöne  Jung- 
frau)  oder  eladöldny  iheiratsfahiges  Mädchen)  der  Alfölder  Varianten 
finden  wir  hier  as*zony,  Icdny  (Frau,  Mädehen). 

Dass  anch  die  Szekler  Ballade  von  fono  'Spiunstube'  spricht, 
wo  doch  bei  den  Szekiern  die  Spinnstube  ge\vöhnlieh  guzsalyas  heisst, 
bekräftigt  nur  unserc  auf  den  Alfolder  Ursprung  beziigliche  Voraus- 
setzung. 

Anch  die  dritte  Zoile  ist  Wort  fiir  Wort  dieselbe.  Die  vierte, 
ihren  Reim  bildende  Zeile  \ersehwand  jedoch  ganz;  die  Kinteilung 
in  Strophen  wird  offenbar  so  hergestcllt,  dass  die  dritte  Zeile  beim 
Singen  uiederholt  vvird. 

Die  Ansprerhung  des  Mädchens,  die  wir  ans  der  Szöreger 
Variante  kennen,  versrhuand  ebenfalls.    Statt  dessen  wurde  die 


Digitized  by  Google 


XXIILm 


Das  Lied  von  der  Marie  Szfics. 


17 


fiinfte  Strophe  der  Szöreger  Variante  mit  geringer  Abänderung 
eingefugt. 

Die  uumittelbar  folgende  Strophe  entsteht  durch  Zusammen- 
ziehung  der  sechsten  und  siebenten  Strophe  der  Szöreger  Variante. 
Von  der  ersten  blieb  nur  eine  Zeile  tibrig,  statt  der  zweiten  ist 
ein  neuer  und  deutlicherer  Text  einge fiigt.  Der  Bursche  heisst  hier 
Zilahi  Pistä;  dieser  Name  ist  unzvveifelhaft  eine  nach  Szekler  Art 
umgeanderte  Form  von  Szilasi  Pistä. 

Auch  die  nächste  Strophe  folgt  genau  den  Spuren  der  aehten 
Strophe  der  Szöreger  Variante.  Hier  ist  aus  dem  Tarjani  ret,  oder 
vielleicht  besser  aus  Torjani  ret,  einer  verniittelnden  Form,  mit  Sie- 
benbiirgerischer  Geographic  torjai  ret  gevvorden;  uberhaupt  figuriert 
bei  der  Handluug  Torja,  ein  bekannter  Sz6klerscher  Orteuame. 

Das  Grabmal  glänzt  hier  nicht  so  prächtig  \vie  in  Szöreg,  wo 
es  mit  Kupfer  beschlagen  ist.  Hier  ist  es  einfach  geschnitzt:  ki 
vagyon  roväzva.  Hingegen  das  schuarze  Bändlein,  einer  grösseren 
Zierde  und  dem  Reiine  znlieb: 

ra  vagyon  csukrozva 

(zur  Masche  darauf  gebunden).  Auch  die  Endstrophe  der  Szöreger  Va- 
riante fehlt  nicht,  nur  ist  statt  der  Wohnung  des  Mädchens  von 
der  Torjaer  Kirche  und  statt  der  Rose  und  dem  tiisökfa  (=  tiiskcfa) 
von  dem  Symbole  der  Trene,  vom  Rosmarin  die  Rede.  Das  sonstige 
stimmt  ganz  uberein. 

Die  ttbrigen  Varianten  des  Gedichtes.  welche  ich  kenne,  sind 
auf  die  hier  aufgezeichnete  Alfölder  Fassung  zuriickzufuhren,  sa- 
gen  aber  wenig  Neues.  —  So  die  aus  dem  Komitate  Csongräd  stam- 
mende  (Sammlung  der  Kist.  G.  111.  S.  102.)  und  die  bei  Kälmäny  mit- 
geteilte  andere  Aufzeichnung  (Koszoruk  II.  69).  In  meiner  Samm- 
lung von  jenseits  der  Donau  befinden  sich  einige  fragmentarische 
Varianten,  welche  zu  der  Fassung  aus  den  Komitaten  Borsod-Gömör 
zu  gehören  scheinen. 

Die  Melodie  aller  ist  dieselbe,  welche  Szini  mitteilt.  Die  Me- 
lodie  der  Szekler  Variaute  kennen  wir  jedoch  nicht.  Bezuglich 
der  Melodie  bemerke  ich,  dass  sie  wahrscheiulich  Ulter  ist,  als  das 

2 


Digitized  by  Google 


18 


B  6  LA  VlKÄR. 


xxrn,... 


Gedicht,  da  eine  Variante  derselben  Melodie  auch  zum  Texte  eines 
im  ganzen  Lande  bekannlen  alten  Liebesliedes  (Ha  nem  szeretnelek, 
fiöl  sem  keresnelek)  gesungen  \vird. 

Das  im  letzten  (VII)  Bande  der  Sammlung  der  Kisf.  G.,  8. 
3 — 6  befindliche  uud  ebenfalls  im  Szöklerland  aufgezeichnete  Ge- 
dicht, \velches  der  Sammler  Dr.  Oscar  Mailand  und  der  Redakteur 
der  Sammlung  Julius  Vargha  hier  eingereiht  haben,  können  wir 
niclit  als  eine  Textvariaute  der  Ballade  betrachten.  Wir  haben  es 
hier  einfach  mit  einer  ganz  selbständigen  Bearbeitung  des  Gegen- 
standes  unseres  Gedichtes  zu  tun;  uur  der  Name  (Szocs  Mari) 
stimmt  uberein,  und  zwei  Zeilen  lasseu  eineu  Einfluss  unserer  Bal- 
lade erkennen: 

Este,  este,  h£t  az  ora 
Szöcs  Mari  megy  a  fonöba. 

So  geringe  Gemeinschaft  bildet  aber  meiner  Ansicht  nach  kei- 
nen  Variantencharakter.  Hierzu  ist  —  da  es  sich  nm  ein  Lied 
haudelt  —  ausser  dem  gemeinsamen  Geyenstand  auch  die  Venvandt- 
schaft  der  Versform  erforderlich  und  diese  fehlt  eben  hier.  Dbri- 
gens  ist  auch  die  volkstumliche  Herkunft  des  Gedichtes  fraglich. 

In  einem  Gedichte,  \velches  ich  im  Komitate  Zala  aufge- 
zeichnet,  heisst  das  Mädchen  Szäcs  Marcsa,  aber  die  Ballade  selbst 
ist  ganz  verschieden  —  eine  Variante  des  von  der  Mutter  verkauften 
Madchens  — ,  hat  demnach  mit  der  unserigen  nichts  zu  schaffen. 

Aus  dem  Vorstehenden  ist  ersichtlieh,  dass  nnser  Ge- 
dicht im  oberen  Flussgebiete  der  Theiss,  in  Mezöcsäth  des 
Borsoder  Komitates  um  1822  cntstand,  als  \Verk  eines  Dichters, 
welcher  zwar  auch  dem  Volke  angehörte,  aber  die  Art  der  Kunst- 
dichtung  abgelanscht  und  sich  deren  äussere  Formen  angeeignet 
hatte.  Ein  gliicklicher  Zufall  warf  uus  die  Urform  des  Gedichtes 
in  den  Schoss,  \vie  sie  uris  nach  der  individuellen  Dichtung  Peteb 
Ujs  erhalten  geblieben.  Das  Gedicht  kam  wahrscheinlich  entlang 
dem  Saj6  vorerst  dem  Norden  zu  und  erfuhr  schon  dort  eiuige  we- 
sentliche  Änderungen,  dann  geriet  es  der  Flussrichtung  der  Theiss 
folgend  in  das  Alföld,  hier  vvurde  es  noch  roehr  erweitert  und 
moditiziert,  um  iu  dicser  Fassung  wahrscheinlich  längs  der  Maros 


Digitized  by  Google 


xxni.m 


Das  Lied  von  der  Marie  Sztics. 


19 


in  den  Liederschatz  des  östlichen  Ungartums  uberzugehen.  Da 
die  Zahl  der  Varianten  bei  Weitem  nicht  ausreicht,  um  aas 
diesen  mittels  der  von  der  entwickelteu  finnischen  Folklore-\Vis- 
senschaft  befolgten  vorziiglichen  Krohnschen  Methode  die  Urform 
rekonstruiereu  zu  können,  —  hingegen  der  Urtext  uns  zufälligenveise 
zur  Verfugung  stand,  mussten  \vir  den  umgekehrten  Weg  ein- 
schlagen.  —  Aber  auch  so  bietet  uns  das  Schicksal  dos  Gedichtes 
viel  Belehrendes  und  verspricht  uns  noch  mehr,  wenn  wir  im  Laufe 
der  Zeit  jene  Lttcken  ausf ulien,  vvelche  heute  in  den  Sammlungen  noch 
f  uhlbar  sind.  -  Die  uns  danu  zur  Verfiigungstehenden  Varianten  werden 
hoffentlich  die  grossen  Abweicbungen  unter  den  bisher  bekannten 
Varianten  ausgleichen  und  beleuchten,  vielleicht  vverden  sie  bewei- 
sen,  dass  die  Einmischung  einer  anderen,  jetzt  unbekannten  Ge- 
schichte  bei  einer  solchen  Ausbildung  der  Varianten  im  Spiele 
ist,  vielleicht  werden  sie  auch  uber  die  territoriale  Fluktuation  des 
ungarischen  Volksliedes  helles  Licht  verbreiten. 

Als  Ergebnis  dieser  unserer  Untersuchung  können  wir  nun  fest- 
stellen,  dass  aus  der  reicheu  Volkspoesie  des  Alföld  eine  Ader  von 
der  Theiss  zum  östlichen  Ungartum  fiihrt.  —  \Vir  kennen  zahl- 
reiche  Gedichte  —  besouders  in  meiner  eigenen  handschriftlichcu 
Sammlung  befinden  sich  solche  — ,  in  welchen  der  Alfölder  Ursprung  in 
der  Volkspoesie  des  Szeklerbodens  genau  nachweisbar  ist.  Hin- 
gegen  haben  wir  sichere  Daten  daruber,  dass  auch  vom  Sz^kler- 
boden  ein  Liederstrom  ins  Alföld  fuhrt,  hinauf  bis  zum  Fusse 
der  Matra  und  des  Cserhät.  Zum  Beispiel  die  im  I.  Bande  der 
Sammlung  der  Kisf.  G.  unter  dem  Titel  Kuris  Piäa  veröffentlichte 
Ballade,  \velche  aus  dem  Komitate  Nögrad  aufgezeichnet  ist,  stammt 
.  ganz  bestimmt  vom  S/.öklerboden  her.  —  Dies  stellt  gleich  die 
erste  Zeile  ausser  Zvveif el :  Eredj  länyom  guzsalyasha.  Gmsalyas  ist, 
wie  wir  bereits  bemerkten,  ein  rein  Szeklerisches  Wortt  dem- 
uach  am  Alföld  und  uberhaupt  im  ganzen  GeMete  des  Ungar- 
tums  zweifellos  ein  sicheres  Zeichen  Szeklerischer  Abkunft.  — 
Vorderhand  können  wir  den  \Veg  des  Liederzuges  weder  aus  den 
ungarischen  Teilen  zu  den  siebenburgischen,  noch  von  Sieben- 
biirgen  nach  Westen  ~  und  im  Allgemeinen  den  ungarischen  Teilen 
zu  —  exakt  feststellen. 


Digitized  by  Google 


20  BäLA  Vikär.  XXin.io 

Wir  sind  weit  davon  entfernt  und  haben  vorläufig'  gar  keine 
Aussicht,  der  ungarischen  Folklore  so  hohe  Ziele  stecken  zu  können. 
Selbst  die  elementarste  Grundbedingung,  die  ernste  Organisation  des 
planmässigen  Sammelns,  ist  ein  frommer  Wunsch,  welcher  nor  in 
den  Herzen  einiger  Fanatiker  der  nationalen  Sache  lebt. 

Budapest  den  1.  Sept.  1905. 


Digitized  by  Google 


Suom.  kouki  a;  ihvi;  pinta;  unk.  fene;  vezetni. 

Esittänyt 
Arvid  Genetz. 


Seuraavassa  esitän  keskustelun  alaisiksi  muutamia  julkaisematta 
jääneitä  sanavertauksiani,  joita  en  ole  huomannut  muilla  tutkijoilla. 
Ne  nojautuvat  osaksi  tuloksiin,  jotka  sain  tarkastaessani  ensi  tavuun 
vokaalien  suhteita  suomeu,  lapin,  mordvan  ja  unkarin  yhteisissä  sa- 
noissa ja  jotka  julkaisin  vv.  1896  ja  1898  Vähäisten  kirjelmien  vi- 
hoissa XXIII  ja  XXX.  Näihin  en  ole  katsonut  tarpeelliseksi  yksi- 
tyiskohdissa viitata.  Sitä  vastoin  viittaan,  mainiten  tekyän  nimen 
ja  asianomaisen  artikkelin,  BudbnzMii  vertailevaan  sanakirjaan,  jota 
tässä  yritän  vähältä  osalta  täydentämään,  resp.  oikomaan. 

Suom.  honkia,  *konkoa  {koukkia,  koukata)  'g&  vacklande,  kry- 
pande  I.  trögt'  etc.  vastaa  muodoltaan  ja  merkitykseltään  unk.  sanaa 
hdgni  'scandere,  ascendere'  (Bud.  90). 

Suom.  ihvi,  -ven,  joka  m.  m.  merkitsee:  'frän  lukt',  näkyy  sa- 
moin kuin  lap.  hakse,  afse  'odor,  Lugt',  ven.  lap.  aps,  ohps  'haisu, 
haju  |  Gestank,  Gernch',  kuuluvan  yhteen  teher.  upS,  ostj.  ebll,  unk.  He, 
iz  sanojen  kanssa  (Bud.  832  ja  913),  jos  olettaa  konsouanttien  meta- 
tesin  tapahtuneen  suom.  muodossa.  Sanaa  alkava  h  muutamissa 
lap.  murteissa  on  myöhempi  lisä,  ja  alkuperäiseksi  esiäänteeksi  on 
oletettava^umpinainen  etuvokaali,  luultavasti  i. 


Digitized  by  Google 


2 


Arvid  Gbnetz. 


XXin.ii 


Suom.  pinta  saattaa  olla  saraallainen  subst.  veroale  kuin  esim. 
kiistää,  riistää,  riittää  verbeistä  johtuneet  kiista,  riista,  riitta,  joissa 
a  näyttää  vastaavan  tavallisempaa  o  päätettä  ja  samoin  kuin  tämä- 
kin muuttaneen  ensitavuun  takavokaaliseksi,  sen  sijaan  että  olisi 
itse  muuttunut  etuvokaaliksi.  Oletettavaa  pinta  sanan  kantasanaa 
*pintää  t.  *pinteä  ei  kuitenkaan  ole  tavattavana  suomessa  (pintaa 
'spänna*  ei  näy  tähän  kuuluvan),  mutta  unkarinkielessä  löytyy  sen 
täydellinen  äännelaillinen  vastine  fidni,  födni  'tegere,  velare*  =  vog. 
pänt-,  syrj.  pöd-  (Bud.  525).  Tämän  mukaan  olisi  pinta  sanan  alku- 
merkitys: 'peite,  verho';  samasta  kantasanasta  kuiu  tämä  voisi  ehkä 
myöskin  sana  pintyä,  pintaa  olla  johtunut  ja  siis  merkitä  alkujaau : 
'peittyä'. 

Unk.  fene  (vart.  fene)  'ferus,  gaugraena',  jonka  Budknz  (539), 
nähdäkseni  ilman  riittävää  syytä,  on  yhdistänyt  suom.  peni  sanan 
kanssa,  voidaau  paremmalla  syyllä,  sekä  merkitykseen  että  ensita- 
vuun, alkujaan  ä:ksi  oletettavaan,  vokaaliin  nähden,  pitää  ideutti- 
senä  lap.  badnai  'dentatus'  sanan  kanssa.  Siten  olisi  löytynyt  edes 
yksi  vastine  lap.  sanalle  badne,  pu,nne  'hammas1,  joka  muodollisesti 
ei  hyvin  sovi  yhteen  muiden  sukukielten  samaa  merkitsevien  sanojen 
kanssa.   (Vrt.  Bud.  554). 

Unk.  vczetni  'ducere'  sanan  yhteenkuuluvaisuus  suom.  vetää 
sanan  kanssa  (Bud.  014)  on  samoin  hiukan  epäilyksenalainen,  siihen 
katsoen  että  edellisen  sanan  ensitavuun  vokaali  näyttää  viittaavan 
alkuperäiseen  ä:hän.  Pidän  siis  mahdollisena,  että  tämän  unk.  sanan 
vastine  onkiu  lap.  va^etet  'facere  ut  quis  eat,  ducere',  joka  on 
kaussatiivinen  johdannainen  sanasta  vasket  'pedibus  ire',  ven.  lap. 
väiticce-  'vaeltaa  langsam  gehen,  vandern1  =  suom.  väntsiä  'släpa 
benen,  ga  langsaint>.  Sanankeskiset  konsonantit  eivät  puolestaan  näy 
vaikeat tavau  tätä  vertausta,  jos  Budenz  on  oikeassa  verratessaan 
esim.  unk.  foszlani  ja  foszfani  sanoja  ruots.  lap.  sanaan  puo^os 
(5G5)  —  Unk.  vezer  'ductor,  director,  dux1  on  kai  verraten  uusi  joh- 
dannainen, syntynyt  siten,  että  kauss.  johtopääte  -et  on  -er  päätteen 
edestä  jäänyt  pois  (vert.  suom.  hakkaa:  hakkuri). 

Helsinki. 

 *~<>~4- — 


Digitized  by  Google 


Geschichte  der  reflexiven  Konjugation  im 

Ungarischen. 

Von 

Sigmund  Simonyi. 

Um  zur  Huldigung  fur  unsern  verehrten  Altmeister  mein 
Scherflein  beizutragen,  will  ich  tiber  eine  interessante  Frage  der 
ungarischen  Sprachgeschichte  berichten,  iiber  die  gescbichtliche  Ent- 
vvicklung  der  Konjugation  auf  -ik.  Es  ist  dies  eine  Frage,  die  in 
der  ungarischen  vSprachforschung  sehr  viel  Staub  aufgewirbelt  und 
Anlass  zu  erregten  Kämpfen  gegeben  hat,  zu  Kämpfen,  die  vor 
genau  hundert  Jahren  ihren  Höhepunkt  erreichten  im  grimmigen 
Federkrieg  Revai's  und  VebseghVs.  Trotzdem  aber  Revai  sein 
Rilstzeug  den  Sprachdenkmälern  entnahm,  waren  die  einzelnen  Stu- 
fen  der  geschichtlichen  Entwicklung  oder  vielmehr  des  Verfalls  die- 
ser  Konjugation  bis  zur  neuesten  Zeit  mangelhaft  bekannt.  Ich 
habe  mir  seit  längerer  Zeit  die  Aufgabe  gestellt,  die  mangelnden 
Einzelheiten  zu  erforschen  und  zu  beleuchten,  und  wiinsche  hier  die 
Ergebnisse  ganz  kurz  zusammenzufassen,  um  zu  zeigen,  wie  eine 
ganze,  ursprunglich  sehr  vvichtige  Konjugation  infolge  mannigfacher 
Einflusse  nach  und  nach  —  wenigstens  im  Sprachgebrauch  der 
meisten  Dialekte  —  den  Boden  verlieren  kann. 1 

1  Ich  will  hier  meioe  Darstellung  nicht  mit  Anfuhrung  von  Beleg- 
stellen  belaaten.  Die  zahlreichen  Belege  sind  in  meiner  zu  gleicher  Zeit 
in  ungariacher  Sprache  erscheinenden  Abhandlung  zu  finden:  Az  ikes 
ragozäs  törtenete. 


Digitized  by  Google 


Sk;mund  Simonyi. 


XXIII,,» 


Zum  Ausgangspunkt  unserer  Darstellung  können  wir  den  Unter- 
schied  der  aktiven  und  der  passi ven  Konjugation  wählen.  Mit  Aus- 
nahme  des  Perfekts  sind  die  Personalendungen  der  leidenden  Form 
von  jenen  der  tätigen  Form  durchgängig  verschieden:  akt.  1. 
2.  -sz  (jedoch  beinahe  ausschliesslieh  im  Präs.  Ind.),  3.  —  (in  gewissen 
Fällen  -n),  hingegen  pass.  -ro,      -ik,    Z.  B. 

Ind.  Präs.  adolc,  adsz,  ad     —  Pass.  adatom,  adatol,  adatik. 

„    Prät.  adek,  addl,    ada    —    r     adaUhn,  adatäl,  adatek. 

Konditional  adnek,  adncti,  adna        „     adatndm,  adatndl,  adatnek. 

Imperativ  adjak,  adj,    adjon-     „     adassam,  adassdl.  adassck. 

Die  Abxvandluug  der  passiven  Zeitwörter  ist  auch  —  mit 
wenigen  Ausnahmen  —  den  reflexiven  Zcit\vörtern  gemeinsam,  vgl. 
old  cer  löst':  old-öd-ik  'er  löst  sich',  ruhds  'er  kleidet':  ruhdz-kod-ik 
,er  kleidet  sich'.  bocsät  'er  lässt  (herab  u.  s.  w.)':  bocsdt-koz-ik  'er 
lässt  sich  (herab)',  rejt  'er  versteckt':  rejt-öz-ik  'er  versteckt  sich', 
h'Ml  'er  schvvingt':  IMl-ödz-ik  'er  schwingt  sich'.  (Die  einzige 
Ausnahme  bildet  das  Reflexivum  auf  -ui  -iii,  z.  B.  von  'er  zieht': 
von-ul  'er  zieht  sich",  fcsz-it  'spamien':  fesz-iil  'sich  spannen\) 
Die  passiven  Personalendungen  haben  also  ursprQnglieh  reflexive 
Beziehungen  ausgedrliekt,  \vie  etwa  griech.  -pcu  -act*  -rat  oder  lat. 
-r  -ris  -tur. 

Es  gibt  einzelne.  jedoch  nicht  sehr  zahlreiche,  Zeitwörter,  bei 
den  en  die  reflexive  Beziehung  bloss  durch  diese  Personalendnugen 
ausgedriickt  \vird,  z.  B.  old-ik  'es  löst  sich',  szcg-ik  und  tör-ik 
'frangitur  (szcg  und  för  'frangit1),  hall-ik  'es  wird  gehört\  virdgz-ik 
'es  bluht',  eigtl.  'es  beblumt  sich,  es  versieht  sich  mit  Blumen'  (virä- 
goz,  fuhirägoz  'er  schmuckt  mit  Blunieu').  Es  ist  möglich,  ja 
vvahrscheinlich,  dass  in  den  ältereu  dieser  Beispiele  einst  das  fin- 
nisch-ugrische  Reflexivformans  -v-  vorhanden  war  (s.  Budenz: 
l*gor  Alaktan).  Im  Grunde  genoinmen  gehört  auch  die  regelmäs- 
sige  Passivbihlung  bieher,  da  das  Formans  -at  -et  eigeutlich  mit  dem 
Kausath toi  mans  identisch  ist  und  keret-ik  'er  wird  gebeten'  urspriiug- 
lich  die  Bedeutung  hat:  'er  lässt  sich  bitten':  hiiret  "er  lässt  bitteu\ 
(Ebenso  verhält  sich  die  Passivbildung  zum  Aktivum  im  Finnischen: 
annattaa  'er  lässt  geben',  annetaan  'er  wird  gegeben;  im  Lappi- 


Digitized  by  Google 


XXIII, n   Geschichte  der  reflexiven- Konjngation  im  Un^arisrhen. 


3 


schen:  kuodete-  'faccre  ut  relinquatur',  kuodetove-  'relinquitur',  [-ove 
ist  Reflexivformans];  ebenso  gibt  es  im  Finn.  Passiva  init  -tu,  \vo  -u 
Refl.  ist;  endlich  im  Mongolischen:  -ya  -ge  kaus.,  -gda  -gdc  pass., 
hier  -da  =  pass.  -ta.) 

Nun  aber  hat  sich  die  reflexive  Abwandlung  (mit  den  Perso- 
nalenduugen  -m  -l  -ik)  schou  in  sehr  alter  Zeit,  jedenfalls  vor  dem 
X[IT.  Jh.,  auch  aut  akti v e  Zeit\vörter  ausgebreitet,  und  zwar  zu 
dem  Zwecke,  den  intransitiven  Gebranch  vom  transitiven  zu 
unterseheiden.  Die  intransitive  Bedeutung  wird  auch  sonst  sehr 
oft  durch  Reflexivformen  und  z\var  durch  reflexive  Bildungssnftixe 
ausgedriickt,  z.  B.  imdd  'er  betet  an':  imdd-koz-ik  'er  betet',  csoddl 
*cr  bewundert>:  csoddl-koz-ik  'er  wundert  sich',  gondol  'er  denkt': 
gondol-koz-ik  u.  gondol-kod-ik  'er  denkt  nacti',  hdldl  'er  dankf  (mit 
Akk.):  kddl-kod-ik  'er  bedankt  sich,  er  sagt  Dank',  mifol,  gunyol 
tr.:  cstifol-od-ik,  giinyol-öd-ik  intr.  'er  spottet*,  titkol  'verheimlichen': 
titkol-ödz-ik  'gehcim  tun'  (und  unzählige  andere  Fälle,  die  ich  im 
Magyar  Nyelvör  1878  behandelt  habe).  Wie  mau  nun  hier  die  intrau- 
sitivc  Bedeutung  durch  das  reflexive  Formans  bezeichnete  (rieh- 
tige  Verba  deponentia),  tat  man  es  in  anderen  Fällen  mit  den  refle- 
xiven  Personalendungen.  Man  sagte  z.  B.  fölid-midok  valakit 
'ich  tibertreffe  jmd.'  (wörtl.  'uber-gehen'),  fölul-mutez  vkit  'du  ttber- 
triffst  jmd.',  föltd-mid  vkit  'er  ttbertriflft  jmd.',  hingegen  ki-mulom 
'ich  verscheide  (vergehe)',  ki-mulol  'du  verseheidest',  ki-mulik  'er 
verscheidet\  Nem  bänok  semmit  'ich  kummere  mich  um  uichts 
(ich  besorge  nichts)',  nem  hdmz  semmit,  nem  bd n  semmit,  dagegen: 
joi  bdnom  vele  'ich  gehe  gut  um  mit  ihm  /ich  sorge  um  ihn)',  joi 
bänol  vele,  joi  bdnik  vcle.  Ebenso  sagte  man:  Ki  engemct  cszen 
(heute  es2),  el  ti  is  en  erettem  'qui  manducat  me,  et  ipse  vivet  prop- 
ter  me'  (Evang.  Joh.  6:  58.  Ubers.  von  Pesti,  XVI.  Jh.).  Aber: 
Valaki  ez  kenyerbejn]  eszik,  örökke  el  'si  quis  manducaverit  ex  hoe 
pane,  vivet  in  aeternum'  (ebenda  6:  52).  Oder:  KU  az  vadkan  nagy 
rohanässal  megfutama  (Pontianus,  XVI.  .Jh.)  'den  der  Eber  mit 
grossem  Tngestöni  anficl',  eigtl.  'anlief;  intr.  aber  immer  megfu- 
tamelc  'er  lief,  er  floh\  Mcgszok  valanut  tr.  'sich  au  etw.  ge\vöhnen'; 
megszokik  valahol  'sich  irgendvvo  eingeNvöhnen'  u.  s.  w.  Dieser 
intransitiv-reflexive  Gebrauch  muss  sich,  \veuigstens  bei  eiuzelnen 


Digitized  by  Google 


4 


Siomi;nd  Simon  vi. 


XXIII.u 


Zeitwörtern,  schon  zu  Beginn  des  XIH.  Jh.  festgesetzt  haben,  da 
wir  ihn  in  der  Leichenrede  voriinden:  evec  oz  tiluvt  gimilstvl  (ivek 
az  tilvott  gyimelcstiil)  'er  ass  von  der  verbotenen  Frucht',  meret 
nem  eneyc  (merett  nSm  Unneik,  heute:  n\4rt  nem  ennek)  ^arum  er 
nicht  essen  sollte*. 

Dieser  Gebrauch  beschränkte  sich  auf  eine  nicht  sehr  bedeu- 
tende  Anzahl  von  Zeitwörtcrn,  und  im  Grunde  genommen  war  die 
forraelle  Unterscheidung  reebt  uberfliissig,  da  sich  ja  der  Uuter- 
schied  des  intr.  und  trans.  Sinnes  aus  dem  Satzgefuge  meist  von 
selbst  ergibt.  Daher  war  es  sehr  leicht  raöglich,  dass  der  Gebrauch 
Schwankuogen  erlitt,  und  tatsäcblich  finden  sich  solche  schon  seit 
dem  XV.  Jh.  Es  wurde  z.  B.  bei  gewissen  Zeitwörtern,  die  besou- 
ders  häufig  in  intr.-refl.  Form  verwendet  wurden,  diese  Form  auch 
in  transitive  Verbindungen  ilbertragen  (naturlich  bloss  bei  unbe- 
stimmtem  Objekt).  lm  Evangelium  des  Munchener  Kodex  lautet  z. 
B.  der  angefuhrte  Satz:  Ki  eszik  engemct,  es  ö  el  en  erettem 
'qui  manducat  me,  et  ipse  vivet  propter  rae'.  Ebenso  wird  ja  hie 
und  da  auch  der  Sinn  des  intr.-refl.  Form  a  ns  verdunkelt;  z.  B. 
Dicseretet  s  halät  adakozni  (Ehr.  C.)  'Lob  und  Dank  spenden\  fur 
adni;  adakozni  sonst  intr.  'freigebig  sein1.  Area  elszdntsdgot  öltö- 
zik  magdra  (Vörösmabty)  'sein  Autlitz  nahm  [den  Ausdruck  der] 
Entschlossenheit  an ,  lur  ölte  magdra;  ölt  'etw.  auziehen',  bltözik  'sich 
ankleiden1.  Ähnlich  kommen  die  lat.  und  griech.  Deponentia 
auch  zu  transitivem  Gebrauch. 

Umgekehrt  kam  es  mitunter  vor,  dass  auch  in  intransitiver 
Ausdrucksweise  die  gewöhnlichen,  aktiven  Endungen  gebraucht  wur- 
den.  Das  Verbum  zabdl  'fresson',  lautete  z.  B.  ohne  Objekt  in 
älterer  Zeit  gevvöhnlich  zabdllik  (vgl.  eszik  'essen*),  es  findet  sich 
aber  ausnahmsweise  im  XVII.  Jh.:  Ital  miatt  meg  ne  zabdljon  (st. 
zabdljek)  'ne  potu  ingurgitetur  ;  und  umgekehrt:  Sokat  ne  zabdljdl 
(st.  zabälj)  'friss  nicht  zu  viel!'  Gewöhnlich  beobachtete  man  den 
Unterschied  zwischen  fedd  valakit  'er  schilt  jmd.',  und  feddik  vkire 
'er  schilt  auf  jmd.\  Und  doch  kommt  es  vor,  dass  beides  unter- 
schiedlos  vcrwendet  wird:  „Hogy  az  apäd  ne  fcgyen  rad  [fedjen 
reddj . .;  mint  ez  seukire  nem  feddik,  ugy  az  en  apam  is  enreäm  ne 
feddhessen"  (XVI.  Jh.,  Boknemisza). 


Digitized  by  Google 


XXIII, ii   Geschiohte  dor  reflexiven  Konjugation  im  Ungarischen. 


5 


Dazu  kamen  noch  verschiedene  andere  Analogiewirkun- 
gen.  Aluszon  'er  schläft\  fekszen  'er  liegt\  gingen  gegen  Ende 
des  XV.  Jh.  in  die  Analogie  des  refl.  nyugoszik  (nyugszik,  nyugo- 
dik  'ruhen1)  Ober,  und  nun  sagte  man  auch  aluszik,  fekszik,  Formeu, 
die  bald  alleinherrschend  wurden.  -  Es  gab  viele  reflexive  Verba 
mit  dem  Stammanslaut  -z :  rejtözik  'sich  verstecken',  vdltözik  u.  vdl- 
tözik 'sich  verändern\  bimbözik  'knospen',  virdgzik  'bluheu\  haUgatö- 
zik  'horchen'  u.  ä.  Daher  uabmen  auch  die  intransitiven  Verba 
auf  -z  häufig  die  reti.  Personalendungeu  au,  und  schon  ira  XV.,  XVI. 
Jh.  fing  man  an  zu  sageu:  örvendez  u.  önendczik  'er  freut  sich\ 
figyehnez  u.  figyelmezik,  'er  merkt  auf  u.  s.  w.  -  Es  gab  zweierlei 
momentane  Zeit\vörter  niit  dem  Formans  -n:  einige  vom  Typus 
csapon-ik  ('versehagen  wcrden,  plbtzlich  abgelenkt  werden'),  csökön-ik 
('zuriickfallen,  zurilckbleiben'),  und  audere  vom  Typus  csattan  ('knal- 
len*),  zökken  ('holpern,  erschttttert  werden>).  Beide  Typen  lauteten 
einander  so  ähnlich,  dass  sie  bald  zu  den  Formen  kontaminiert 
wurden:  csappan-ik  n.  csappan,  csökken-ik  u.  csökken,  csattan-iky 
zökken-ik  u.  s.  w. 

So  vermehrteu  sich  die  ZeiUörter  mit  sehwankender  Abwaud- 
lung,  und  die  Folge  davon  war,  dass  sich  nach  und  nach,  im  XVI. 
und  XVII.  Jh.,  die  heiden  Abwandiungeu  Uberhaupt  vennengten. 
Bis  zur  zweiten  Hälfte  des  XVII.  Jh.  tiuden  sich  meist  bloss  verein- 
zelte  Beispiele  daför,  dass  Zeitvvfirter  mit  -ik  in  der  3.  P.  (die  ung. 
sogen.  ikes  igek).  in  der  2.  Person  -sz  anstatt  -l  annehmen  oder  im 
Konditional  -na  statt  -ndk  u.  dergl.;  z.  B.  fiaz-sz  (Döbrentei-C,  1508) 
'du  gebärst'  fiir  fitiz-ol  vom  refl.  fiaz-ik:  „valahol  laktindasz,  ott 
lakom"  (Karolyi:  Bibel,  1590)  *wo  du  wohnen  \vii-st,  vvohne  ich* 
fur  lakändol;  forgudna  fiir  forgödnek  (XVI.  Jh.);  fmnyatljon,  csele- 
kedjen  fur  hanyatljek,  cselekedjek;  fölngra  fiir  fölugrtik;  eshet  fur 
eshetik  u.  ä. 

Später  aber,  in  der  zweiten  Hälfte  und  zu  Ende  des  XVII. 
Jh.  trat  in  der  retlexiven  Abwandlung  eine  vollständige  Verwirrung 
ein.  Der  beliebte  Dichter  Gyönoyösi  vervveudet  im  Imperativ  und 
Konditional  meist  die  aktiven  Formen:  nevelkedjen,  kellessen,  fttta- 
modna,  törtmne  u.  s.  w.  Sehliesslich  fallen  auch  im  Präs.  Ind.  alle 
Schrankcn;  im  XVIII.  Jh.  spricht  man  schon:  lakok,  laksz,  lakik 


Digitized  by  Google 


6  SlUMirND  SlMONYI.  XXIII, il 

fttr  lakom,  lakol,  lakik  ('vohnen').  ZuGYöNaYösfs  Zoiten  scheintbereits 
der  Gebrauch  des  alton  Passivums  auf  -at-ik  -et-ik  in  der  Umgangs- 
sprache  stark  zuruekzutreten.  Hiemit  entfiel  die  einzige  grosse 
Klasse  von  Zeit\vörtern,  in  der  die  reflexiven  Personalendungen  zura 
Zwecke  der  Verständlichkeit  und  Eindeutigkeit  unumgänglich  not- 
wendig  waren:  die  Forra  iratok,  irafsz,  irat  hatte  nänilich  kausati- 
ven  Sinn  (Mch  lasse  schreiben'  u.  s.  w.),  iratom,  iratol,  iratik  aber 
passiven  ('ieh  \verde  geschrieben'  u.  s.  w.).  Dies  beschleuoigte  das 
Znsammenfallen  der  beiden  Beugungsformen:  die  reliexiven  Verba 
behielten  bloss  in  der  3.  Person  des  Indikativs  ihr  -ik,  in  alien 
iibrigeu  Formen  nahmen  sie  die  aktiven  Personalendungen  an.  In 
der  1.  Person  war  hiemit  zugleich  der  Vorteil  verbunden,  dass 
eszcm,  iszom,  egyem-,  innrim  u.  s.  \v.  tbrtan  bloss  objektiv  gebrauch t 
vvurden  (wie  teszem,  irom,  tegycrn,  irnäm),  xvährend  in  subjekti vem 
Sinn  die  nene  i-Form  verwendet  werden  konnte :  cszek,  iszok,  egyek, 
innek  (analog  den  Formen  teszek,  irok,  tegyek,  irnek). 

In  diesem  durchgreifenden  sprachgeschichtlichen  Wandel  ge- 
wahren  wir  einige  ilusserst  interessanto  Eiuzelheiten.  Es  gab  eine 
grosse  Menge  von  tf--Zeit\\örtern  mit  den  Stammauslauten  -z  und 
-sz:  dolgozik,  tartozik,  viUtozik,  rejtezik,  takarözik,  vakarözik,  krfrihi- 
zik ....  dann  eszik,  iszik,  ahzik,  fekszik,  nyugszik,  haragszik,  örcgszik, 
cselekszik,  törekszik . . .  (mit  -s  das  häufig  vorkommende  esik,  dann 
kesik,  väsik).  Diese  sträubten  sich  in  der  2.  P.  gegen  die  unge- 
\vohnte  neue  Lautfonn  eszcsz,  iszasz,  alszasz,  dolgozasz,  tartozasz^ 
kerödzesz,  csesz,  und  bevvahrten  mit  einer  Art  konservativer  Dissi- 
milatiou  die  alte  Form  cszel,  iszol,  dolgozol,  esel  u.  s.  w.  Ja  sie 
beeinflussten  sogar  die  ubrigen  sibilantischeu  Stämme,  sodass  diese 
Dissimilation  eine  allgemeine  \vurde  teszel,  veszel,  viszel,  hozol, 
huzol,  dsol,  olvasol,  und  die  alten  Formen  tJsesz,  ves  s:y  viszsz,  hozsz, 
olvassz  aus  der  Umgangsprache  fast  ganz  verdrängt  wurden.  Hier 
hat  also  die  reflexive  Form  der  aktiveu  einen  Teil  ihres  Gebietes 
abgerungen. 

Dasselbe  Fussfassen  der  refl.  Form  sehen  \vir  in  einer  andern 
Aualogiewirkung,  deren  Ausgaugspunkt  aber  kein  lautliehes,  son- 
dern  ein  bedeutungsgeschichtliches  Verhältnis  ist.  Die  Formen 
cheinem,  ihatnäm,  alhatruim,  eigentlich  Kontlitionale  der  Möglich- 


Digitized  by  Google 


XXIII.12   Geschichte  der  reflexiven  Konjuffation  im  Ungarischen  7 

keitsverba  ehetik  u.  s.  w.  (also:  'ieh  könnte  essen,  trinken,  schlafen') 
nahmen  mit  der  Zeit  die  Optativbedeutung  an:  'ieh  möchte  essen, 
trinken,  schlafen'.  Nach  dieser  Aualogie  nahmen  dann  auch  Zeit- 
\vurter  ohne  -ik  dieselbe  Form  an,  um  dieselbe  Bedeutung  auszu- 
drfieken:  mulathatndm  (statt  mulathatnek,  von  mulat)  'ieh  möchte 
mich  unterhalten',  täncolhatndm  'ieh  möchte  talisen*  u.  s.  w.  Ebenso 
z.  B.  in  der  3.  P.  ehetnek  'er  möchte  essen',  und  dann  auch  tdncol- 
hatnvk  'er  möchte  tanzen'.  (Hingegen  lautet  nun  der  gewöhnliche 
Konditional  1.  P.  sovvohl  bei  den  il-Verben,  \vie  auch  bei  den  ik- 
losen:  ehetnek,  ihatnek  'ieh  könnte  essen,  trinken',  und  die  3.  P. 
ehetne,  ihatna  'er  könnte  essen,  triuken'.)  —  Kiu  ähnlicher  Bedeu- 
tungsunterschied  hat  sich  in  manchen  Dialekten  in  der  2.  Person 
des  Imperativs  ent\vickelt  z\\isehen  den  beideu  Formen  irj,  dolgozz 
und  trjäl,  dolgozzäl.  Den  klir/ern  Formen  assoziierte  sich  natur- 
gemäss  der  Befehl,  während  nun  die  längem  Formen  eine  Bitte 
ausdriickten,  z.  B.  takarodj!  'packe  dich!'  dagegen  „oh  mondjäl 
valamit!"  (Dugonics)  'ach  sage  mir  etwas!'  Im  XVII.  .Ih.  waren 
in  beiden  Bedeutungen  einerseits  bloss  die  kurzen  Formen  hj,  mondj, 
anderseits  bloss  die  langen  dolgozzäl,  takarodjäl  gebräuchlich. 

Die  hier  dargestellte  Entwicklung  erstreckte  sich  so  ziemlich 
gleichmässig  auf  alle  Dialekte,  bloss  in  den  östlichsteu  und  west- 
lichsten  hat  sich  die  i£-Form  mit  wenigen  Veränderungen  erhalten; 
im  Östen  \varen  es  die  Szekler-Dialekte,  die  sie  treu  bewahrt  hat- 
ten.  Nun  aber  kam  im  Jahre  1794  ein  Szekler,  namens  Anton 
Böjthy,  und  zog  in  seiner  Grammatik  mit  bitte rm  Hohn  und  patrio- 
tischer  Entriistung  los  gegen  die  ungarländischen  Schriftstelle^ 1 
die  beide  Beugungsfornien  durcheinanderwurfen  und  sich  nicht 
mehr  nach  dem  Gebrauch  der  alten  guten  Schrittsteller  richteten. 
Zur  selben  Zeit  \vidmete  sich  der  beruhmtc  Sprachforscher  Rävai 
dem  eifrigen  Studium  der  alten  Denkmäler  und  gewahrte  mitStau- 
nen,  \vie  folgerichtig  in  ihnen  die  beiden  Beugungsformen  unter- 
schieden  \verden.  Er  \var  auch  sonst  in  dem  Glauben  befangen, 
dass  die  alte  Sprache,  die  „veneranda  antiquitas1',  besser  und  voll- 


1  Siebenbiirgen,  die  Heimat  der  Szekler,  war  zu  jener  Zeit  ein 
von  Ungarn  abgesondertes  Qrossfurstentum. 


Digitized  by  Google 


8  Sigmund  Simonvi.  XXIII.u 

kommener  sei,  als  die  verderbte  und  verfallene  Sprache  der  Neu- 
zeit.  In  der  Frage  der  ifc-Konjugation  wurde  er  vollends  von  Böj- 
thy's  Feuen»ifer  angesteckt  und  kämpfte  fur  die  vollst&ndige  Wi<!- 
derbelebuug  und  strenge  Beachtung  des  alten  Sprachgebrauchs. 
Umsonst  bemfthte  sich  Herder's  Schiller,  der  aufgeklärte  und  geist- 
reiche  Franz  Versrohy,  dem  Recht  der  geschichtlichen  Entwick- 
lung  und  der  lebondigen  Sprache  Anerkennung  zu  verschaffen. 
Kazinczy  und  die  ttbrigen  Sprachneiu?rer,  die  eben  an  der  Arbeit 
waren  eine  von  der  Umgangsspraehe  gänzhch  verschiedene  höherc 
Schriftsprache  zu  schaften,  fauden  Gefallen  an  Revai's  gramma- 
tischer  Rfform,  die  sich  ebenfalls  als  eine  durchgreifende  Neuerung 
und  Verfeinernng  darstellte,  und  hieinit  war  Revai's  Sieg  in  Schule 
und  Schrifttum  entschieden.  Und  nun  wird  von  den  Schulmei- 
steru  seit  hundert  Jahren  die  veraltete  Norm  gelehrt  und  in  der 
Schriftsprache  fast  allgemein  verwendet,  im  OJegensatz  zur  Volks- 
sprache,  die  seit  zwei  Jahrhunderten  ganz  anden;  Wege  eingeschla- 
gen  hat. 

Budapest.. 


Digitized  by  Google 


Ober  einige  niederdeutsche  lehnvvörter  des 

estnischen. 

Von 

Heikki  Ojansuu. 


Auf  den  einfluss  des  deutsohen  auf  das  estnische  ist  schon 
truh  hingewiesen  wordcn.  Zum  ersten  raal  sind  beispiele  daflir  mei- 
nes  wissens  in  Heinrich  Göseken's  Manuductio  ad  Linguam  Oestho- 
nicani  (1660)  angefuhrt  —  391  Verbindungen  pp.  87—96.  70  jabre 
später  (1732)  kani  Helle-Gvtslefk^  grammatik  Anweisung  znr  Ehst- 
nischen  Sprache  herans,  wo  sieh  p.  321  die  fiberschrift:  VEinige  har- 
moniscbe  Wörter,  oder  diejenige  Ehstnische  NVörter,  welcbe  mit 
andern  Sprachen  nbereinstimmen'.  fiudet,  Dieses  verzeichuis  beginnt 
auf  die  folgende  eigentiimliehe  weise: 

rNot.  1.  Aus  der  Finnischen  Sprache  einige  Exempel  anzti- 
iiihrcn,  wäre  uberflussig,  weiln  diese  mit  der  Ehstnischen  Sprache 
durcbgebends  sehr  ubereinstimmet." 

Und  danach  heisst  es: 

r2.  Die  Teutsche  Sprache  ist  von  der  Ehstnischen  gautz 
uuterschieden,  indessen  baben  die  Ehsten  nach  und  nach  von  den 
Teutschen  viele  Wörter  angenomnien,  wei!n  sie  alle  die  Dinge, 
welche  in  ihrer  Lebens-Art  nicht  vorkommen,  mit  eigenen  Worten 
mcht  auszusprechen  wissen.u  1 

1  Drittens  wird  hervorgehoben,  dass  infolge  der  nachbarschaft 
und  der  standigen  handelsverbindung  auch  aus  dem  russischeu  mehrere 
wörter  eutlehnt  seien.  Hierunter  sind  z.  b.  angefiihrt:  akcn,  Jcapstas, 
pagan,  maniat,  saan  (saan),  saabas.  ting.  Ungefahr  zur  hälfte  sind 
die  zusammenstellungen  es  sind  ihrer  iin  ganzen  24  —  jedocb 
uoricbtig. 


Digitized  by  Google 


•>  Heikki  Ojansi  t.  XXI1I,i> 

Iii  dem  wörterverzeiehnis  sind  jedoch  uicht  mehr  als  99  aus 
dem  dcutschen  entnommene  wortentspreehungen  gegeben.  Von  die- 
sen  sind  einige  \vie  kidd,  kuningas,  naaber,  rand  allcrdings  älteren 
ursprungcs;  absolut  falsch  sind  z.  b.  die  zusammeustcllungen  ele, 
selye  —  deutsch  helle,  rihm  =  Riemen  —  aber  in»  allgemeinen 
treften  die  zusammenstellungen  das  riehtige,  obgleieh  die  niederdeut- 
seheu  originale  nieht  bekannt  sind.  Es  seien  von  den  wörtern  des 
verzeichnisses  die  folgenden  er\vähnt:  arst  'der  arzt\  kop  'die 
Sehappe  oder  der  Sehraneken',  kippar  'der  Schiffer',  kirik  'die 
Kirche',  lihtkäärid  'Lichtscheere',  neäri  'Neujahr',  piip  'die  Pfeife', 
pott  'der  Topf",  prnud  'der  Braten\  pruuima  'brauen',  pruut 
'die  Braut',  teeniina  'dienen',  tiik  'der  Teich*,  truu  'getren\  toi 
'der  ZoiT,  ivänmma  färben',  wiirpann  'die  Feuerpfanne',  worst  'die 
Wurst\ 

Ich  habe  jedoch  nieht  die  absicht  in  diesem  zusammenhange 
eine  geschichtliehe  ubersicht  der  estnisch-deutsehen  beriihrungen  zu 
liefern.  Ich  habe  das  merkvviirdige  verzeichnis  der  Hklle-Gutsleff'- 
sehen  grammatik  nur  envähut,  weil  bei  uns  nieht  fruher  darauf  auf- 
merksam  gemacht  worden  ist.  Daher  kann  ich  denn  direkt  dazu 
ubergchen  einige  entlehnungen  des  estnisehen  aus  dem  nicderdeut- 
schen  und  zwar  besonders  solche,  die  fruher  nieht  erklärt  worden 
sind,  zu  behandeln. 1  Ich  fuhre  die  entlehnungen  in  alphabetischer 
reiheufolge  au. 

1.  Estn.  karsk,  kafsk  (karat),  ge\vöhnlicher  karske,  g.  karske 
1)  'keusch,  ziichtig,  reinlich,  anständig.  mässig.  enthaltsam,  geziert. 
wahlerisch';  2)  'erfrischend,  kräftig  (wein,  wasser)*:  karske  tvin,  k. 


1  Hier  raag  hervorgehoben  werden,  dass  die  zahl  der  niederdeut- 
schen  lehnwörter  nach  der  alteu  estnischen  Iiteratursprache  zu  urteilen 
fruher  grösser  gewesen  ist  als  heutzutage.  So  finden  wir  bei  Stahi, 
(Anfiihrung  zu  der  Ehstnischen  Sprache,  1637)  lihekpajatus  (lies:  lik- 
,  pajatvs)  =  vana  sana  'Sprichwort,  od.  'gleichnuB'  =  nd.  Vik,  likcs 
'gleichheit,  gleichnis1 :  in  der  heutigeu  sprache  ist  das  wort  nieht  mehr 
vorhanden  lig  pajatus  'unniitze  rede,  liige'  (Wibdbmann)  könnte 
höch8tens  seiner  bedeutung  nach  eine  volksetymologische  verdrehung 
des  er.ster\väluiten  sein ;  vgl.  lig  'zu  viel.  ubermässig'. 


Digitized  by  Google 


XX III. i3     tlber  einip;e  niederdeutsclu>  lehnvvörtor  des  estnischen. 

tvezi 1  =  nd.  Jcarsch  'mnnter,  frisch,  bei  kräftcn . 2  Die  zusammen- 
stellung  der  wörter  bietet  keine  lauthc.hen  schwierip:keiten ;  ««tn. 
karske  ist  in  anlehnung  an  die  sehr  zahlreichen  adjektiva  init  der 
endung  e  (<  eda)  entstanden.  Auch  die  bedeutiinpsent\vickelung 
hat  nichts  gezwungenes :  'erfrischend,  krÄftig-'  >• 'keusch,  anständig'. 
-  Das  wort  findet  sich  auch  im  finnischen:  bei  Renvall  (1826) 
karski,  in:  'vigore  praeditus,  alacer,  strenuus,  d.  liistig-* :  bei  Lönn- 
rot *rask,  hurtig,  liflig,  kry,  karsk'.  Lönnrot  verbindet  das  wort 
mit  scbwed.  karsk  (=  deutsch  karsch),  dem  es  der  bedeutung  uach 
nahest«'ht  (schwt?d.  karsk,  altnord.  knrskr  und  kerskr  'frisk,  livlig', 
Hjalmar  Falk  und  Alf  Tori»,  Etymologisk  Ordbog).  In  \Yest- 
tinland  habe  ich  das  wort  j«'do(>h  nicht  gehört,  weshalb  es  mein«T 
ansirht  nach  möglicherweise  mit  den  ruuenliedern  aus  dem  estni- 
schen in  das  finnische  hinuberge\vandert  ist. 

2.  Estu.  ke<i\  g.  kee  1)  'kette'.  2)  'faden'  =  nd.  kcdenc,  kede, 
f.  (m.)  'kette'.  Nach  dem  estnischen  worte  zu  urteilen  ist  der  vokal 
der  ersten  silbe  im  original  lang  gewesen..  Kommt  schon  bei 
Göseken  vor:  'Kette',  Kehd,  i. 

3.  Estn.  kers,  pl.  kersid  'kresse',  hallika-k.  'brunnenkresse 
(nasturtium),  wieseukresse'  u.  s.  w.  =  nd.  kerse,  karse,  f.  'kresse, 
nasturtium';  die  ei-ste  dieser  formen  passt  sehr  gut  als  original  des 
estnischen  wortes. 3  Bei  Helle-Gutslepf  kommt  vjs  sowohl  in  dem 


1  Von  dem  worte  existiert  auch  eine  ableitung  karskus,  g.  karskuzc 
'keuschheit,  sittsamkeit,  mässigkeit,  frische*  etc.  Beachte  karsk  'niich- 
teru\  karskuzc  setts  'nuchternheitsverein*. 

2  Die  wörter  sind,  wo  keine  quelleu  besonders  angegeben  sind, 
F.  J  Wiedemann'8  Ehstnisch-deutschem  Wörterbuch  2  und  Auouht  LCb- 
bkn'8  Mittelniederdeutschem  Handwörterbuch  entnommen. 

3  Im  niederdeutachen  ist  häufig  liquidametathese  eingetreten;  zu 
den  erwähnten  fallen  könnten  noch  folgende  hinzugefugt  werden:  kers- 
(kars)dach  'der  heilige  Christtag,  weihnachten\  perse,  parse.  'pressen5, 
perse-strn  'pressstein',  persinye  'preseung',  bernen  'brennen',  bonw'br\ia- 
nen\  Estn.  taryon  (auch  tragon)  ('Dragunckel,  draeuncellus,  dra- 
cunculus  eaculentus'  bei  Gutslkpp,  1732;  bei  Wip.dbmann-Hukt  targum, 
g.  targtimi  in  derselben  bedeutung  'estragon'  «artemisia  dracunculus  L.) 
zeigt  dieselbe  erscheinung. 


Digitized  by  Google 


4  Heikki  Ojaxsih*.  XXIII, u 

kompositum  hallikokersid  'nasturtium'  ab  auch  allein:  kärsiä  'gar- 
tenkresse,  nasturtium  hortense'  vor. 

4.  )  Estn.  kört,  g.  kördi  'mehlsuppe,  diinn  gekochte  griitze. 
velling'  =  nd.  gorte  * grii tze,  brei  von  griitze'.  Das  estnisehe  wort 
wird  noch  folgendermnssen  angewandt:  must  kört  (seherzw.)  'kaffee', 
pimak.  'saure  milch  mit  eingeruhrtem  mehl\  In  den  iibrigen  west- 
finnischen  sprachen  ist  es  nicht  bekaunt.  Im  niederdeutschen  findet 
sich  auch  die  loini  grutte  (=  dem  heutigen  deutschen  grutze.  nie- 
derländ.  grut,  gort  'griitze').  Da  im  niederdeutschen  die  metathe- 
tische  form  die  uaturlichste  ist,  bietet  sich  gerade  in  ihr  die  aus- 
gangstbrm  der  estnischen  dar;  also  kört  «  kortti)  =  nd.  gorU>. 
An  der  estnischen  form  befremdet  nur  der  vordere  vokal,  denn  die 
gewöhnliche  vertretnng  des  nd.  o  ist  im  estnischen  o;  z.  b.  poff  = 
pot,  toi  'zoir  —  nd.  toi.  iom  =  nd.  tom;  doch  auch  0^6,  z.  b. 
estn.  tölner  =  nd.  tolncr. 

Das  wort  ist  später  aus  dem  estnischen  in  das  ostseedeutsche 
entlehnt  worden:  kert  'dUnner  mehlbrey',  Hupel,  Idiotikon  der 
dentschen  Sprache  in  Lief-  und  Ehstland,  Riga  1795,  p.  108. 

5.  krötvima  (römma,  auch  krohtvima,  krutoma)  —  schrodcn, 
schräden  'schroten,  in  kleinere  stiicke  zersehneiden,  zerkleinem,  z. 
b.  getreide  zu  (grobem)  mehl;  zeruagen'  u.  s.  w.  Schon  bei  Göse- 
ken  kroivima  'schroteu  (das  mehl)'.  kroicitut  jahtvo  'gescbroden'. 
Die  verbindung  gehört  iwie  nr.  12)  zu  dencn,  wo  6  >  O  oder 
eigeutlich  to. 

6.  limeitfer  'schneidemesser  (mit  zwei  handgrifFen  und  der 
schneide  iu  der  mitte)'  =  nd.  mide-  'schneide-'  od.  mit-  (z.  b.  in 
dem  kompositum  snit-hepe  '(krummes)  messer  zum  schneiden,  wiu- 
zermesser')  -f  messer  (mcsset,  metzct,  mest,  mezces,  mes)  n.  'messer*. 
Im  estniseheu  beruht  der  erste  teil  auf  dissimilatiou,  der  zweite 
aut  volksetymologie:  li  <  ni  -f  mcistcr  von  messer.  Die  ursprting- 
lichere  form  des  estnischen  wortes  hat  sicher  nl-meister  (nhnesser) 
gelautet,  das  auch  heute  noch  vorkommt:  nimeister  und  nin- 
mcister  (niri  'bast.  lindcnbast').  Von  dem  worte  sind  sehr  viele 
volksetyniologisehe  bildnngeii  vorhanden:  Ubmeister,  Hmisraud,  vgl. 
Hoitama  'schleilen',  Umistama  'sehmeicheln'  etc,  'schleichen,  ivil- 
meister:  ivir,  u  ili  'feile',  tvöfmeister:  u  of  'vertiefung,  falte,  welle\ 


Digitized  by  Google 


XXII I.n     Vbcr  einigo  niederdeutsche  lehnwörter  des  estnischen. 


5 


7.  Inuend,  g.  louendi  {löugend,  läbend,  löbend,  löitnvend,  löien- 
dik  'feine  leinewand,  budenleinewand'  (löuendine  'leinen,  aos  feiner 
leinewand')  -  nd.  lu-  (lou-,  lo-)  want,  tvent  (leinewaml,  namentlich 
die  grobe  zu  säcken\  Beachte  Göseken  (1660):  kostlich  Linwand, 
kallis  loivend,  ebenso  leinwand  louivend.  Das  lautliche  verhältnis 
der  estnischen  und  niederdeutschen  wörter  ist  vollkommen  klar 
(nämlich  immer  ou  ~*  öu,  ausser  in  dem  jungeren  lehnwort  proua 
—  iibrigens  dem  einzigen  wort  in  der  ganzen  estnischen  sprache, 
in  welchem  der  diphthong  ou  vorkommt).  Von  den  estnischen  for- 
men  siud  einige  auf  dialektische  eigentumlichkeiten,  teilweise  auch 
auf  volksetymologie  zuruckzufuhren,  z.  b.  löugend  vgl.  löugetama 
'brechen  (flachs)\ 

8.  n&ri,  g.  näri  (z.  b.  miri-kft  'jaunar,  rutri-päeiv  'neujahrs- 
tag")  =  nd.  ni-jär  od.  nie-jär  'neujahr.  Die  form  dieser  wörter 
könnte  beim  ersten  anbiick  vielleicht  zweifel  crvvecken.  Der  kenner 
der  lautgeschichte  des  estnischen  sieht  jedoch  in  der  zusammen- 
stellung  keinerlei  schwierigkeiteu  (vgl.  sai  <  seäl,  M  <  heä  < 
hiivä  =  finu.  hyvä).  In  der  älteren  schriftsprache  begegnen  wir 
ansserdeni  formen,  die  dem  niederdeutschen  original  ziemlich  uahe 
kommen.  So  hat  Göseken  (1660)  Nijari  kuu  =  'Januar  (Gram- 
matik  p.  79)  und  Gutsleff  (1732)  neäri-pääir  "der  Neujahrs-Tag*; 
die  lautentwickeluug  ist  also  diese  gewesen:  ia  >  ea  >  eä  >  d 
(vgl.  heä  >  M,  seäl  >  säl). 

9.  ou  (hou),  öue.  g.  öue  1)  'hof,  eingezäunter  platz';  adv. 
äue  'hinaus1,  öues  'draussen5;  2)  'bauerhof,  bauerstelle' 1  =  nd.  hof 
1)  'hof,  der  (meist  umschlossene)  raum  neben  einem  gebäude  oder 
um  dasselbe'  n.  s.  w.;  2)  'gerichtshof;  3)  'baueruhof ;  vgl.  auch 
hovede  l)  'gehöfte,  hof;  2)  'hof,  gerichtshof  und  komposita  wie 
hove-denst,  hoveman  u.  a.  Die  lautvertretung  entspricht  auch  in 
diesem  worte  dnrchaus  den  envartungen:  h  ist  im  anlaut  lautge- 
setzlich  geschwunden,  dem  o  entspricht  ö,  vgl.  nr.  7.  Was  die 
bedeutungsentwickplung  anbetrifft,  so  ist  auch  diese  naturlich, 
vgl.  finn.  piha  'hofraum,  hof,  aberpihalla  'draussen',  pihalle  'hinaus'. 

10.  porimeister,  purgemeister,  purjemeister  (Göseken:  porrnes- 


•  Bei  Göbbkkn  Ouw,  e  'vorhoff  (atrium)'. 


Digitized  by  Google 


6  Hkikki  Ojammiti-.  XXIll.u 

ter)  'burgermeister  =  nd.  horger-  (borge-)mcistcr  'burgermeister, 
scbulze,  magister  civium1.  Von  den  estnischen  formen  ist  die  zuerst 
augetiihrte  eine  ganz  genaue  lantliche  eutsprechung  von  borgemci- 
ster  {g  ist  im  estnischeu  zuerst  wahrscheiuli<ah  durch  spirantisches 
Y  ersetzt  worden,  w«;lches  dann  lantgesetzlieh  geschwunden  ist); 
purgcmcister  und  purjemeister  sind  beide  volksetymologieu :  purgcma: 
purema  'beissen,  nagen,  kauen';  purje  'segel*  —  'segelmeister'! 

11.  redel,  g.  redeli  (auch  rcdelim,  redclime)  „altu  'leiter, 
raufe  (im  stall)'  =  nd.  ledder,  1'.  'leiter;  bes.  die  wagenleiter 
etc.  Die  bedeutungen  wie  die  formen  sind  mit  einander  identisch. 
Die  estniscbe  form  beruht  auf  dissimilatiou,  die  in  dieser  sprache 
sebr  gewöhnlich  ist.  rcdelim  (redclime)  finden  wir  schon  bei  Stahl  ; 
der  letzte  teii  ist  das  estn.  element  im  «  tn)  und  beruht  auf  ver- 
allgemeinerung. 

12.  reigas,  g.  reikä  (auch  redikas,  ridk,  ridkas,  rfiigas)  'rettich' 
(auch  in  mehreren  zusammensetzungen)  =  nd.  redik,  -ek,  -ieh  m. 
'rettich,  bes.  wol  ackerrettich'.  In  diesem  vvortc  spicgelt  sich 
also  die  estniscbe  vertretung  des  gemeinfinnischeu  ö  wieder 
(d  >  O).  Der  letzte  teil  hat  sich  im  estnischen  dem  gewöhnliehon 
muster  angepasst.  8chon  bei  Göseken:  Rettich,  Reddikas  & 
Reickas. 

13.  rik  'reich,  staat;  kreis,  bezirk'  (muudartl.)  —  nd.  rike 
'reich'.  Wiedemann  giebt  in  seinem  wörterbuche  auch  die  tormen 
rikk  (g.  riku)  und  rikkus,  g.  rikkuze,  zu  denen  beiden  „alt"  hinzu- 
gefugt  ist;  sie  sind  also  veraltete  formen.  Schon  in  dem  vokabular 
von  Stahl*  s  grammatik  finden  \vir  -rickus  rickussest  'ein  Reich' 
und  ebenso  bei  Göseken  rickus  'Reich'  und  Kaysri  Rickus  'Key- 
serthumb'.  Das  wort  rickus  bedeutet  im  estnischen  sonst  'reichthum' 
(bei  Stahl  'reichthumb',  rickus,  nmrra,  nouw).  Das  estniscbe  rickus 
könnte  eine  analogiebilduug  sein,  freilich  nur  unter  der  bedingnng, 
dass  friiher  im  estnischen  eine  tiexion  rikk  ~~  riku  bestanden  hätte, 
woraus  dann  die  beugung  rikkus  rikku  (später  ex  analogia  rik- 
kus, rikkuze)  hervorgegangen  wilre  —  wenn  sich  die  vermischung 
der  wörter  nicht  auf  irgend  eine  weise  aus  alten  dialekteigentum- 
lichkeiten  im  uiederdeutschen  selbst  herschreibt. 

14.  scnep,  g.  senepi  —  nd.  sennep,  sennip  m.  'senf. 


Digitized  by  Google 


7 


15.  sep,  g.  sebi  =  nd.  sepe  'seite'.    14  und  15  schon  bei 

GöSEKEN. 

16.  sikk,  g.  siku,  sika  'bock,  ziegenbock'  (auch  in  niehreren 
zusammensetzungen)  =  nd.  zickel,  tzicken^  teicke-lm,  -Ien,  -ken 
'zicklein'  (mit  diminutivsuffix);  in  dem  estnischen  worte  sind  die 
derivativelemente  der  deutechen  originale  nicht  vorhanden. 

17.  fifo-pitC,  -piffi,  auch  urispitC  (dissimil.),  Hants  u-p.  'eulen- 
spiegel'  —  nd.  ule  1)  'eule' ...  3)  fig.  'homo  stolidus  et  improbus' 
-|-  spegel-y  spei(y)el-  'Spiegel'  oder  vielleicht(?)  spil  n.  pl.  spele  'spiel, 
scherz,  kurzweil,  lust,  vergntigen,  unterhaltung'.  lm  estnischen 
erwartete  man  eigentlich  eine  form  nlispili;  der  zweite  teil  pitt, 
pii  ti  (=  'pfeite,  sackpfeife')  beruht  auf  volksetymologie. 

Helsingfors. 


Digitized  by  Google 


Finnois:  tuhat 

Par 

Ron.  Gauthiot. 


Dans  les  langues  finno-ougriennes  le  mot  qui  signifie  mille  n'est 
vraiment  clair  que  lorsqu'il  a  ete  emprunte  a  date  recente  ä  quelque 
laugue  bien  coniiue.  Tel  est  le  cas  du  hongrois  ezer  qui  est  imme- 
diatement  comparable  au  persan  hazär,  du  mordveE  tyst&a  ou  ty- 
sjaöa  qui  represente  exactement  le  russe  mhtcnua;  tel  est  aussi  le 
cas  des  mots  varies  qui  se  trouveut  daus  les  dialectes  lapous  et  qui 
remoutent  tous  a  des  formes  originales  finuoise  et  scandiuave  (v. 
par  ex.  Thomsen  BFB  233,  Setälä  ÄH  303).  Partout  ailleurs 
1'explication  du  mot  mille  presente  des  difficultes  serieuses.  Dans 
le  groupe  oriental  des  langues  finuo-ougriennes,  daus  les  laugues 
permiennes,  eu  ostiak  (et  probablement  aussi  en  vogoule)  1'etymolo- 
gie  proposee  par  M.  Setälä  (FUF  II  265)  est  loin  d'6tre  assuree. 
Dans  le  groupe  occidental,  coustitue  par  le  fiunois,  le  mordve  et  le 
tcheremisse  ou  u'a  guere  considere  jusquMci  que  fin.  tuhat  et  ses  cor- 
respondants  les  plus  proches,  car.  tuhat,  vepse  tuha,  este  tuhat,  toha 
et  autres,  que  M.  Thomsen  (BFB  75  et  232)  fait  deriver  du  litiumien 
iukstantis,  ou  mieux  d'une  forme  dialectale  tuksztantis.  Et  pourtant, 
au  point  dc  vue  de  la  grammaire  comparee  des  laugues  finuo-ou- 
griennes, il  parait  bien  difficile  de  separer  les  mots  fiuuois  de  ceux 
qui  se  trouvent  en  mordve  et  en  tcheremisse:  rien  de  plus  simple, 
en  effet,  que  1'egalite:  fin.  tuhat;  mordveM.  toSän,  mordveE.  (oSov, 
foSa;  tcher.  tiiSem,  tiSem  =  primitif  Husamt-  ou  *tu$ant-.  M.  Setälä 


Digitized  by  Google 


2 


Rob.  CJxiithiot. 


xxin.u 


Pa  bien  reconnu  et  s'il  renonce  k  la  forme  finno-mordve  telle  qu'elle 
resulte  de  la  comparaison  des  languos  du  groupe  occidental  ce  n'est 
que  pour  sauver  Petymologie  etablie  par  M.  Thomsen  des  mots  fin- 
nois:  »silloin  vain  jäisi  sanan  suhde  indoeurooppalaisiin  sanoihin  hy- 
vin epäselväksi'4  (ÄH  303).  Oe  qui  suit  est  un  essai  d'explication 
de  la  relation  obscure  dont  parle  M.  Setälä. 

On  sait  que  trois  dialectes  indo-enropeens,  le  slave,  le  germa- 
nique  et  le  baltique  se  servent  de  mots  tres  semblables  pour  designer 
le  nombre  mille;  ce  sont  v.  sl.  tysqMa,  v.  pruss.  tusimtons  (acc), 
got.  piisundi.  Le  rapport  qui  unit  ces  formes  n'apparait  pas  avec 
une  suffisante  clarte:  ou  u  cru  reconnaitre  dans  le  mot  vieux  slave 
un  emprunt  au  germanique,  et  bien  que  la  phonetique  fasse  ici 
difficulte.  il  n'en  est  pas  moins  remarquable  que  les  expressions  slave 
et  gotique  soient  derivees  d'une  fae,on  exactement  pareille  (cf.  A. 
Meillet,  lttudes  sur  Vctym.  et  le  vocab.  du  v.  sl.  399).  Sous  ce 
rapport  le  baltique  se  distingue  et  les  termes  varies  qu'il  pre- 
sente  sont  dus  k  des  formations  assez  iudependantes.  Quoiqu'il  en 
soit,  il  convient  avant  tout  de  rappeler  que  Petymologie  courante 
du  raot  mille  en  germanique,  slave  et  baltique  en  fait  un  compose 
dont  le  premier  terme  serait  un  substantif  *tus,  degre  zero  de  la 
racine  qui  se  presente  au  degre  e  dans  skr.  tdvas,  tavisds  'force, 
fort',  et  dont  le  second  terme  serait  une  forme  du  nom  de  nombre 
cent  *-1cemt-,  *-1comU  ou  *~&qit-.  Malgre  les  objections  faites  par 
M.  Hibt  (IF  III  344  suiv.)  cette  explication  reste  la  plus  probable: 
en  effet,  il  n'est  guere  possible  de  faire  etat  de  la  difficultö  du  trai- 
tement  *s&-  >  -s-  en  germanique  (cf.  Streitbero  UG  145),  ni  de 
negliger  une  explication  qui  rend  compte  d'une  part  de  l'intonation  de 
u  (cf.  Iit.  tukstantis  et  F.  de  Saussuke  MSL  VIII  427)  et  dautre 
part  de  la  coexistence  curieuse.  jusqu'en  pleine  epoque  liistorique,  de 
formes  composöes  proprement  dites  et  de  formes  plus  ou  moins  iude- 
pendantes. Telles  sont  en  germanique  got.  pusundi,  v.  h.  a.  dusunt, 
v.  angl.  dusend,  nor.  pusund  en  face  de  franc  sai.  pus-chunde,  v. 
isl.  pus-hund,  en  baltique  v.  pruss.  Ummtons,  Iit,  tittetantis,  en 
face  de  Iit.  ordiual  tiitetas,  tiikstinis  (v.  Schleichee  Lit.  Gr.  152). 

Ces  dernieres  formations  sont  ici  particuliereinent  importautes. 
En  effet  si  Pou  considere  que  le  lituanien  n'a  pas  d'autre  ordiual 


Digitized  by  Google 


XXIII,u  Finnois:  tuhat.  3 

correspondant  au  uombre  mille  que  la  forme  determinee  McsUmtysis 
qui  est  d'origine  tonte  recente.  il  faut  admettre  qne  pendant  long- 
temps  tukstantis  et  tukstas  ont  seuls  coexistes:  tuksfinis  est  tire  de 
tukstas  au  moyen  d'un  suffixe  secondaire  tout  comme  deszimtinis 
de  deszimtas  (v.  Leskien  Bild.  d.  Nom.  402).  Eu  soi-raeme 
tukstantis  correspond  k  v.  pruss.  tusimtons,  got.  pusundi,  v.  sl. 
tysqSta;  c'est  un  mot  compose  indöpendant  au  point  de  vue  morpho- 
logique  de  1'adjectif  tukstas  qui  est  un  derive  de  *tus  par  le  moyen 
du  suffixe  -tas  des  noms  de  uoinbre  ordinaux:  Talteruauce  inexpliquee 
mais  courante  en  litnanien  -st-  ~~  -kst-  explique  le  changement  de 
*tustas  en  tukstas.  Mais  au  point  de  vue  historique  tukstas  et 
tukstantis  que  le  seus  appariait  eu  quelque  sorte,  ont  du  etre  rat- 
taches  matäriellement  et  la  struclure  de  l'un  a  du  influer  sur  celle 
de  1'autre.  De  la  comparaison  de  v.  pruss.  tusimtons,  got.  pusundi, 
v.  sl.  tysqSia  il  apparait  que  le  groupe  -kst-  dans  Iit.  tukstantis  est 
d'origine  secondaire;  comme  la  naissance  de  ce  meme  groupe  dans 
le  mot  tukstas  peut  s'expliquer  ainsi  qu'on  a  vu  ci-dessus,  il  parait 
tres  vraisemblable  que  c'est  le  nom  de  uombre  ordinal  qui  a  agi 
sur  le  cardinal,  et  que  tukstantis  a  6t6  refait  en  partie  sur  le  mo- 
dele  de  tukstas.  On  voit  de  suite  quelle  a  ete  Tiinportance  d'une 
pareille  altöration:  non  seulement  le  mot  Iituauien  a  pu  des  lors 
etre  rapproche  du  participe  present  du  verbe,  atteste  en  lette,  tukstu 
'ich  sclnvelle',  et  vraisemblablement  reforme  a  son  image,  selon  l'hy- 
pothese  de  M.  Brugmanx  (Qrundriss  507),  mais  eucore  il  a  pu 
etre  considere  comme  un  substantif  abstrait,  derive  de  tukstas  au 
moyen  du  suffixe  -nt-,  le  seul  qui  presente  une  nasale  devant  -t-\ 
on  sait  que  le  genitif  de  tukstantis  elait  tukstantes  et  n'est  devenu 
tukstanczio  que  recemment.  Quant  k  Temploi  de  noms  abstraits 
comme  nombres  cardinaux,  il  est  attestä  suffisamment  par  Iit.  diszim- 
tis  'dix*  geu.  deszimtis. 

Des  maintenant,  on  apercoit  sans  peine  comment  la  forme  resti- 
tuee  d'apres  la  comparaison  des  mots  finnois,  mordve  et  tchäremisse 
se  retrouve  en  lituanien  primitif.  Si  la  presence  du  groupe  -kst-  et 
de  la  dentale  -n-  dans  le  mot  ttikstantis  s'explique  par  des  faits 
secondaires  et  relativement  receuts,  rien  u'empeche  plus  de  rätablir 
la  forme  ancienne  sur  le  teuioiguage  du  vieux  prussien  d'une  part, 


Digitized  by  Google  i 


4 


Rob.  Gauthiot. 


XXin,j« 


du  germanique  et  du  slave  de  1'autre.  La  premiere  de  ces  langues 
nous  atteste  1'existence  d'un  substantif  form6  de  Hus  et  de  *simt-, 
issn  tres  correctement  de  degre  zero  du  radical  du  mot 

cent:  tusimt-ons  ne  montre  en  plus  que  la  simplification  des  g6mi- 
nees  (s  <  s  +  s),  qui  est  de  regle  du  slave  et  en  baltique.  Les 
autres  laugues  tämoiguent  que  le  second  terme  du  compose  qui  sig- 
nifie  mille  apparait  aussi  au  degrö  e  (cf.  russe  tysjaca  <  tysgsta)  et 
au  degr6  o  (cf.  v.  sl.  tysqita  oii  q  <C  *on,  *om).  Des  lors  le  litua- 
nien  primitif  a  du  etre  *tusamt-  issu  de  Hutöamt-;  en  effet  le  groupe 
-sU-  du  primitif  *tiis1comt-  devait  aboutir  ä  *-8S-  (cf.  Brugmann 
Grundriss  I  781)  exactement  comme  indo-eur.  o  a  Iit.  a. 

Assurement  1'explication  et  la  restitution  proposees  ci-dessus 
n'eclairent  pas  tontes  les  difhcultes  de  detail  que  presente  le  mot  mille 
dans  les  langues  germanique.  slave  et  baltique.  Mais,  si  l'on  8'en 
tient  ä  cette  derniere.  il  semble  bien  qu'elles  peuvent  rendre  compte 
de  la  divergence  curieuse  qui  separe  le  vieux  prussien  du  letto- 
lituanien  (de  tiisimtons  oppose  ä  tukstantis,  (ukstuts),  expliquer  les 
noms  de  nombre  ordinaux  tukstas  et  tutetmis,  et  enfin  retablir  l\tc- 
cord,  dejä  etabli  sur  tant  d'autres  points,  eutre  le  dialecte  lituanien 
de  la  langue  baltique  et  la  communaute  finno-mordve. 

Holsinki-Paris,  septembro-octobn»  1905. 


Digitized  by  Google 


Ein  paar  bemerkungen  zu  Gyarmathis 

„Affinitas". 

Von 

Yrjö  Wichmann. 


Unter  Pobthan's  papieren  in  der  universitätsbibliothek  zu 
Helsingfors  findet  sich  ein  Gottingen  den  26.  aug.  1798  datierter 
brief  Samuel  Gyarmathi's  an  Pobthan,  in  welchem  ersterer  u.  a. 
sagt,  er  schicke  einen  „unvollständigen  versuch"  („tentamen  scilicet 
aliquod  imperfectum")  mit,  in  dem  er  die  vervvandtschaft  der  fm- 
nischeu  sprachen  mit  seiuer  muttersprache,  dem  uugarischen,  nach- 
zuweisen  versucht  habe. 1  Ausserdem  bemerkt  er,  er  fiige  einen 
kurzen  abriss  einer  von  ihm  geschriebenen  ungarischeu  grammatik 
(„brevera  synopsin")  bei. 2  In  seiner  besprechung  des  verhältnis- 
ses  Porthan's  zu  Gyarmathi  hebt  SetXlä,  welcher  den  genann- 
ten  brief  in  seinen  Lisiä  suom.-ngr.  kielentutk.  historiaan,  Suomi 
UI  5  (1892)  p.  335—6  veröffentlieht,  in  derselben  arbeit  (p.  300-  1) 
durchaus  zntreiFend  hervor,  dass  Gyarmathi  mit  seinem  „unvoll- 

1  „Kn  primum  idque  satis  leue  erga  Te  meae  obseruantiae  signum, 
tentamen  scilicet  aliquod  imperfectum,  in  quo  affinitatem  linguarum 
Fennicae  originis;  (quarum  quidem  vestigia  in  locupleti  hae  Bibliotheca 
scriptis  notata  reperire  potui:)  cum  mea  materna  Hungarica  omni  qna 
fieri  potuerat  attentione  euoluere  conabar.* 

2  ,.Quod  autem  dignam  de  lingua  hungarica  ideam  acquirere  pos- 
ais,  non  abs  re  iudicaui,  breuem  tibi  dare  meae  Qrammaticae  synop- 
sin,  .« 


Digitized  by  Google 


XXIII,!» 


ständigen  versuch"  nur  sein  werk  „Affinitas  linguae  Hungaricae 
cum  linguis  Fennicae  originis  grammatice  demonstrata.  Nec  non 
Vocabularia  dialectorum  Tataricarum  et  Slavicarum  corn  Hun- 
garica  comparata"  im  auge  haben  könne.  „Dieses  werk",  fahrt 
Setälä  fort,  „erscbien  jedoch  erst  1799,  und  GyabmathYs  brief 
ist  im  august  1798  geschrieben.  Ob  es  sich  nun  so  verhielt, 
dass  das  buch  schon  1798  fertig  gedrnckt  war,  oder  ob  Gyar- 
mathi  vielleicbt  den  teil  seines  buches  (vielleicht  das  erste 
heft)  an  Porthan  geschickt  hatte,  das  danials  im  druck  vorlag, 
vermag  ich  nicht  zu  sagen.  Die  letztere  alternative  hat  vielleicht 
mehr  waurscheinlichkeit  fur  sich,  da  alsdann  die  worte  'tentamen 
aliquod  imperfectum'  —  die  naturlich  auch  auf  das  ganze  werk 
augewendet  werden  konnten  —  eher  am  platz  sind." 

Dass  jedoch  gerade  die  erste  annahme  die  richtige  ist,  dass 
also  Gyarmathi's  beriihmte  HAffinitas''  wirklich  bereits  im  jahre  1798 
fertig  gedruckt  vorlag,  geht  deutlich  aus  einem  später  veröffentlich- 
ten  briefe  hervor,  den  unser  bekannter  rechtsgelehrte  Mathias  Calo- 
nius am  25.  dezember  1798  von  Stockholm  an  Porthan  schrieb. 1 
Calonius  hatte  damals,  wie  schon  oft  vorher,  Porthan  literatur  ver- 

schafft  nnd  schreibt  aus  diesem  anlass  u.  a.  folgendes:  „  Jetzt 

habe  ich  fur  dich  zuriickgelegt :  das  Journal  för  Svensk  Litteratur  9. 

und  10.  stlick;  .  Ausserdem  wurde  mir  gestern  vondoktorLu- 

deke2  zugesandt  ein  exemplar  von  dem  werk  des  ungarn  Samuel 
Gyarmathi  (Medicinae  Doct.)  Affinitas  Linguae  Huugaricae  cum 
Linguis  Fennicae  originis  grammatice  demonstrata,  nec  non  Vocabu- 
laria dialectorum  Tataricarum  &  Slavicarum  cum  Hungarica  com- 
parata,  tiottingae  1799  (\venigstens  steht  dies  auf  dem  titelblatte) 
sowie  ein  haudschriftlicher  prospectus  seiner  ungarischen  gram- 


1  Siehe  Skrifter  utgifna  af  Svenska  Litteratursällskapet  i  Finland. 
LV.  =  Mathias  Calonu  bref  tili  Henrik  Gabriel  Porthan  Aren  1793— 
1800.    Helsingfors  1902,  p.  379-80. 

2  Der  pfarrer  der  deutschen  gemeinde  in  Stockholm,  der  bekannte 
literaturhistoriker  und  biograph  Christoph  Wilhelm  LUdeke.  Er  acheiot 
der  bibliothek  der  Akademie  von  Äbo  und  Porthan  fleissig  bticher  besorgt 
zu  baben. 


Digitized  by  Google 


XXIII, ii        Ein  panr  bemerkungen  zu  G yurm;ithi's  »Affinitas". 


matik  und  ein  brief  an  dich  auf  lateinisch,  welche  sprache  der  autor 

ziemlich  gut  schreibt.  u  1 

Der  an  Porthan  adressierte  brief,  vou  dem  Calonius  hier 
spricht,  ist  naturlieh  eben  der  obenerwähnte,  der  sich  unter  Por- 
than'8  papieren  in  der  universitätsbibliothek  zu  Helsingfors  befindet. 
Unter  dem  „prospectusu  der  ungariscben  grammatik  versteht  Calo- 
nius den  kurzen  abriss  der  ungariscben  grammatik,  den  Gyarmathi 
in  seinem  briefe  „brevis  meae  Grammaticae  synopsis"  nennt. 2  Das 
von  Gyarmathi  erwähnte  „tentamen  scilicet  aliquod  imperfectum" 
fnhi-t  Calonius  mit  seinem  vollständigen  titel  „Affinitas  etc.M  an. 
indem  er  noch  den  auf  dem  titelblatt  stehenden  dmckort  und  sogar  das 


1  , —  —  —  Nu  har  jag  för  Bror  aflaggde:  Journal  för  Svensk 
Litteratur  9  och  10  stycken;  —  —  — .  Dessutom  tills&ndes  mig  af 
Doctor  Ludeke  i  gar  ett  Exemplar  af  Ungraren  Samuel  Gyarmathis 
(Medicinae  Doct.)  Affiuitas  Linguae  Hungaricae  cum  Linguis  Fennicae 
originis  grammatice  demonstrata,  nec  non  Vocabularia  dialectorum  Tata- 
ricarum  &  Slavicarum  cum  Hungarica  comparata,  Gottingae  1790  (at- 
minstone  star  det  sä  pa  Titul  bladet)  jemte  en  handskrifven  proapectus 
af  dess  Ungerska  Grammatica  och  ett  Bref  stäldt  tili  Bror  pa  Lätin, 
hvilket  sprak  Auctorn  skrifver  tämligen  vai.  * 

*  Dass  der  von  Calonius  envähnte  »proapectus'4  mit  Gyarmathi'8 
Bbrevis  synopsis u  identisch  ist,  geht  auch  aus  einer  anderen  atelle  in 
Calonius*  oben  herangezogenem  brief  hervor,  in  der  er  sich  zu  einer 
von  Gyarmathi  aufgeworfenen  sprachlicben  frage  äussert.  Dieser  pas- 
8us  des  briefes,  der  auch  Calonius'  sprachwissenschaftliches  interesse 
illustriert,  lautet  auf  deutsch  folgendermassen:  .Ich  habe  den  genann- 
ten  prospectus  gelesen.  Daraus  ersehe  ich,  dass  der  numerus  dualis  im 
ungariscben  nicht  vorhanden  sein  soll.  Dass  es  aber  im  finnischen  wie  im 
ungarischen  einen  pluralis  objective  talis  und  subjektive  singularis  giebt 
wie  in  dem  von  ihm  angefUhrten  beispiel  Szolgaim,  Lat.  Servi  mei,  meine 
diener,  das  glaube  ich  nicht.  Nein,  ein  solcher  plural  kann,  soviel  ich  su 
beurteilen  vennag,  auch  nicht  durch  ein  suflfix  gebildet  werden.  Ich  kann 
auf  finnisen  wohl  sagen  orjani  mein  sklave,  poikani  mein  sohn  etc. 
Gleichenveise  auch  orjamme  unsere  sklaven,  poikamme  unsere  söhne; 
aber  meine  sklaven,  meine  söhne,  soll  auf  finnisen  nicht  ohne  zusatz 
von  minun  etc.  verständlich  ausgedriickt  werden  können,  sofern  man 
nicht  annehmen  soll,  dass  singular  und  plural  durch  ein  und  dieselbe 
flexion  exprimiert  werden  können,  was  jedoch  in  den  meisten  fällen  zu 
konfusion  fiihren  wiirde."  Vgl.  Suomi  III  5  p.  302—3,  wo  die  betref- 


Digitized  by  Google 


4 


YlU<>  Wl<  HMANN. 


xxnu 


druckjahr  hinzufögt,  wobei  er  besonders  darauf  hinwoist,  dass  auf 
dem  titelblatt  als  druckjahr  wirklich  das  jahr  1799  angegeben  sei 
(obgleich  man  damals  noch  1798  schrieb). 

Obwohl  also  Gyarmath^s  „Affinitas"  schon  1798  gedruckt  war, 
und  obwohl  das  werk  schon  ende  desselben  jahres  in  Calonius" 
hände  gelangt  war,  uni  an  Porthan  ubersandt  zu  werden,  hai  sich 
Porthan  doch  erst  im  folgenden  jahre,  1799,  damit  bekannt  ge- 
macht.  Calonius  sagt  nämlich  in  seinem  briefe,  anbei  folgo  Gyar- 
mathi's  brief  und  „prospectus",  die  iibrige  literatur  aber  werde  er 
„umgehend"  abschicken.  Aus  einem  späteren  briefe  (brief  N:o 
CLXIII  in  der  oben  angezogenen  briefsammlung)  ergiebt  sich,  dass 
Gyarmathi'8  „Affiiiitasu  erst  am  1.  märz  1799  von  Stockholm  an 
Porthan  abging. 

* 

Von  Gyarmathi's  „Aninitas"  existieren  zweierlei  exemplare: 
dio  einen  umfassen  380,  die  anderen  387  seiten.  Diese  verschie- 
denheit  erklärt  sich  daraus,  dass  in  den  letzteren  der  ^Appendix  III" 
zu  finden  ist,  der  in  den  erstereu  fehlt.  Im  inhaltsverzeichnis 
(p.  XXI-XXIV)  ist  der  «Appendix  III*'  nicht  aufgefubrt.  Aus 
der  bezeichnungsart  der  bogen  und  der  bindung  des  buches  lässt 
sich  ersehen,  dass  dieser  »Appendix"  nicht  in  einem  zug  mit  dem 
vorausgehenden  text  gedruckt  worden  ist.  Er  ist  also  offenbar 
separat  und  später  als  das  iibrige  buch  gedruckt  und  hinterher  mit 
einer  anzahl  exemplare  zusammengebunden  worden. 


fende,  von  Calonius  beruhrte  stelle  der  «synopsis"  Gyabmathi'h  abgc- 
druckt  ist.  —  Aus  demselben  briefe  seien  hier  noch  folgende  reflexio- 
nen  Calonius'  iiber  das  verhältnis  des  finnischen  zum  ungarischen  hin- 
zugefugt:  „Sonst  scheinen  mir  die  beiden  sprachen  in  ihrem  genius  und 
ihrem  bau  einander  wohl  nahe  zu  kommen-,  aber  in  der  onomatologie 
bestebt  zwischen  ihnen  weniger  ähnlichkeit,  als  ioh  vermutet  habe.  Es 
ist  ja  nicht  zu  leugnen,  dass  sehr  viele  wörter  in  den  beiden  sprachen 
deutlich  dieselben  sind,  obgleich  sie  oft  durch  konsonanten-  und  vokal- 
•vechsel  und  auf  verechiedene  andere  gewöhnlicbe  arten  etwas  entartet 
sind;  aber  auf  der  anderen  seite  giebt  es  doch  im  ungarischen  unzäh- 
lige  wörter,  die  weder  aelber  noch  in  ihren  wurzeln  im  finnischen,  ja 
nicht  einmal  im  lappiscben  wiederzufindeu  siud." 


Digitized  by  Google 


XXIII,.* 


Ein  paar  bemerkungen  zu  Gyarmathis  .Aftinitas*. 


Der  «Appendix  III"  bringt  einen  brief  A.  L.  Schlözer's  an 
Gyarmathi  vom  19.  novemb.  1797  zum  abdruck,  der  geeignet  ist  das 
verhältnis  dieser  beiden  forscher  zu  belenchten  und  der  wieder  ein- 
mal  Schlözeb's  weiten  blick  nnd  grosse  geleljrsamkeit  wiederspie- 
gelt.  Gyarmathi  hatte  Schlözer  das  manuskript  des  ersten  teiles 
seines  buches  zur  durchsicht  zugesandt.  Bei  der  riicksendung  des 
raanuskripts  giebt  Schlözeb  in  einem  briefe  Gyarmathi  wertvol!e 
ratschläge,  besonders  richtet  er  sein  angenmerk  darauf,  dass  bei 
der  vergleichung  uicht  nur  das  lappische  und  finnische,  sondem 
auch  die  ubrigen  sprachen  finniscben  stammes  zu  berticksichtigen 
seien.  Bezeichnend  fttr  Schlözer's  scharfblick  auch  in  sprachlichen 
forscbuugen  ist  die  anerkennung,  die  er  im  anfang  seines  briefes 
Gyarmathi's  forschungsmetbode  zollt:  „Sie  baben  bewiesen,  dass 
beide  [Ungrisch  und  Finnisch]  nicbt  nur  im  Vocabulario,  sondern 
auch",  was  er  fur  „vorznglich  wichtigM  bält,  „in  der  Grammatik, 
wo  nicht  Schwestern,  doch  Cousinen  sind".  Von  verglcichenden 
finnisch-ugrischen  sprachforschungeu  erwartet  Schlözer  „  grosse 
Schlusse  fiir  die  Geschichte":  „Es  wird  eine  Kette  von  Einem 
Stamm-Volke  sichtbar,  von  Finmark  im  hohen  Nord-\Vest,  bis  ans 
Caspische  Meer  im  Sud-Ost,  —  aber  auch  weiter  nicbt.  Die  urhei- 
mat  der  ungarn  verlegt  Schlözer  in  die  gegend  des  Jaik-Ural: 
„Am  Jaik  ist  ihr  Platz:  da  konnten  sie  links  mit  Perseru,  und 
rechts  mit  Turken  Verker  haben,  folglich  von  beiden  einzelne 
Wörter  aufnemen." 

Da  die  exemplare  der  „Attinitastt,  in  denen  sicb  der  «Appen- 
dix III"  findet,  ziemiich  selten  sind,  drucke  ich  deuselben  hier 
vollständig  ab: 


[APPENDIX  III. 

Non  solum  subsidia  pag.  125  iara  memorata  mihi  Cl.  Pro  f.  et 
Cons.  Schlözer  bumauissime  obtulit,  verum  literis  etiam  suis  me 
animare  dignatus  est,  in  quibus  ea,  quae  de  populis  Fennicat  ori- 
ginis  breviter,  sed  nervose  notavit,  sunt  lectu  dignissiina,  ex  lec- 
tione  plurimorum  annorum  enata,  erunt  ergo  meis  lectoribus  sine. 
dubio  acceptissima.   En  literas  ipsas. 


Digitized  by  Google 


6  Ykjö  Wioimann  XXIU.is 

An  Hrn.  D.  GYARMATHI. 

Göttingen,  19.  Novemb.  1797. 

Ihr  Manuscript  folgt  hier,  mit  meinem  Dankc  fiir  die  Ere 
Ihres  Zutraucns  zui  uck. 

Sie  haben  den  Satz,  von  dem  ien  schon  vor  vollen  41  Jaren 
dnrch  häufige  Unterredungen  mit  Ihre  in  Upsala,  und  durch  eige- 
ues  Studium  völlig  uberzeugt  war,  den  Satz,  „dass  Ungrisch  und 
Finnisen  nur  wie  Dialecte  differiren,  noch  vveit  evidenter  als  Saino- 
vits  bewiesen;  teils  durch  Herrechuung  weit  raerer  (ui  fallor)  hei- 
den Sprachen  sichtbar  gemeinschaftlieher  Wörter,  teils,  und  was  ich 
för  vorzuglich  wichtig  halte,  durch  Auzeige  der  Aenlichkeit  auch 
im  Innern  dieser  Sprachen:  deutlicher,  Sie  haben  bewiesen,  dass 
beide  nicht  nur  im  VocabuUino,  sondern  auch  in  der  Grammatik, 
wo  nicht  Sen  western,  doch  Cousinen  sind. 

[Eilen  Sie  also  diese  Ihre  Untersuchungen  ins  Publicum  zu 
bringen  —  hauptsächlich  um  die  Ehre  der  Gelerten  Ihrer  Nation 
zu  retteu.  —  Ihr  Otrokotsi  war  lange,  wie  RudbecJc  der  Schwede, 
zum  Appellativ  eines  etymologischen  Schwärmei-s  geworden.  

Da  ich  iiber  eben  dieses  Ihr  Sujet  schon  seit  vielen  Jaren 
ebenfalls  Recherchen  angestellt  habe:  so  vermute  ich  von  Ihrer 
Warheits-Liebe,  dass  Ihnen  tblgende  meine  Bemerkungen  und  Wiin- 
sche  willkommen  seyn  werden. 

I.  Wäre  ich  an  Ihrer  Stelle,  ich  liesse  auf  dem  Titel  Lappo- 

ntca  \veg,  weil  der  Naine  Lapp  ein  Schimpfwort  ist,  und  die 

Nation  selbst  allgemein  wie  wild  gedacht  wird.  Lieber  Fennica! 
Finnen  sind  ein  schon  dem  Tacitus  bekanntes,  im  Medio  aevo 
renommirtes,  gar  nicht  verächtliches  Volk.    Im  Notfall  wiirde  — 

—  jeder  Unger  doch  lieber  diese,  als  Lappen,  flir  Cousins  annemen. 

II.  Auch  wflrde  ich  das  Parallel  immer  lieber  zwischen  Fin- 
nen und  Ungern,  als  zwischen  Lappen  und  Ungem  ziehen:  weil  wir 

—  weit  mer  Sprach-Subsidia  (Bibel-Ubersetzungen,  Lexica,  Gram- 
matiken)  voin  finnisehen  als  lappischen  Dialect  haben. 

UI.  Es  gibt  einen  3ten  Dialect,  der  ebenfalls  reicher  als 
der  lappische  an  Sprach-Subsidien  ist,  -  der  Esthnische.  Meine 


Digitized  by  Google 


XXIII.t»        Ein  paar  bemerkungen  zu  Gyarmathis  .Affinitas*.  7 

esthnische  Bibel  haben  Sie  schon,  hier  commiroicire  ich  Ihnen  auch 
eine  esthnische  ser  gute  Grammatik. 

IV.  Aber  mit  der  Zeit  wunsche  ich  noch  mer.  1.  Unstreitig 
haben  die  Magyaren  einst  am  Jaik  nomadisirt.  2.  In  diesen  Gegen- 

1 

den  existiren  noch  jetzt  4  Völker,  [Tscheremissen,  JVotjaken,  Tschu-  Ip-  aas. 
ivasehen  und  Wogulen,  die  zuverlässig  einst  finnisch  sprachen,  deren 
Dialect  aber  heut  zu  Tag  durch  Vermischung  mit  Tataren,  die 
lange  Zeit  ihre  Ober-Herren  waren,  halb  tatarisch  geworden  ist. 
3.  Gewiss  aber  ist  noch  viel  Finnisches  uuter  ihnen;  diese  Hudera 
wären  mir  wichtiger  fin  die  Magyaren,  ihre  vveiland  Nachbarn,  als 
das  entfernte  Lappische;  diese  Dialecte  möchte  ich  nach  Wörtern 
und  Grammatik  mit  dem  Ungrischen  verglichen  haben!  Von  den 
drey  erst  benannten  Völkern  habe  ich  Grammatiken,  nur  alle  drey 
sind  in  russischer  Sprache.  Von  den  JVogulen,  gerade  den  aller- 
wichtigsten  fur  unser  Thema,  ist  mir  noch  keine  Grammatik  bekannt; 
aber  Wörter-Verzeichnisse  gibts  die  Menge.  Ich  nenne  Ihnen  das 
beruhmte  Werk  der  Kaiserin  Catharina  II.  und  das  wichtige  MS. 
des  seligen  Prof.  Fischers  in  St.  Petersburg,  das  derselbe  im  Jar 
1767  auf  meinen  Beti  ieb  bey  dem  hiesigen  historischen  Institut 
niedergelegt  hat. 

V.  Wie  unendlich  vorteilhaft  es  sei,  viele  Dialecte  mit  einan- 
der  zu  vergleichen,  weiss  ich  aus  eigner  langer  Ubung  Oft  gehen 
in  einer  Flexion  drey  Dialecte  ser  von  einander  ab;  ein  vierter 
oder  funfter  zeigt  uns  den  Ubergang:  z.  E.  der  Lappe  und  Unger 
machen  die  Gradus  Comparationis  ser  verschieden;  vergleichen  Sie 
den  Esthen,  da  sehen  Sie,  wo  das  m  im  Superlativ  des  Lappen 
hcrkommt;  auch  finden  Sie,  dass  der  Esthe  den  Superlativ  nicht 
wie  der  Lappe,  sondern  völlig  wie  der  Magyar  macht. 

VI.  Wenn  je  diese  Vergleichnng  aller  —  sonderlich  der  öst- 
lichen  Dialecte  angestellt  seyn  wird,  dann  envarte  ich  daraus  grosse 
Schliisse  fllr  die  Qeschiehte.  Es  wird  eine  Kette  von  Einem  Stamm- 
Volke  sichtbar,  von  Finmark  im  hohen  Nord-West,  bis  ans  Caspi- 
sche  Meer  im  Siid-Ost,  —  aber  auch  weiter  nicht.  Deguignes  Sy- 
stem, [das  Pray  und  andere  liachbeteten,  als  wären  die  Magyaren  Ip  ^ 


Digitized  by  Google 


YlUÖ  WlCHMANW. 


XXIII,.» 


aus  Turfan,  (schrecklich  weiter  4,  bis  500  deuteche  Meilen  nach 
Östen)  gekommen,  verfällt  alsdann  völlig,  und  der  Historiker  hat 
ein  Non  plus  ultra. 

VII.  Nur  muss  sich  dieser  Historiker  vor  Hagers  Verirrung 
hiiten.  ~  Hager  weiss  von  Magyaren  am  Jaik,  und  von  Wogulen 
am  Ural;  nun  meint  er,  beide  wären  vom  Eis-Meer  her!  Aber  bis 
dabin  sind  noch  2  bis  300  dentscbe  Meilen!  So  nördlich  ist  nie 
ein  Magyar  gevvesen.  Am  Jaik  ist  ihr  Platz:  da  konnten  sie  links 
mit  Persero,  und  rechts  mit  Törken  Verker  haben,  folglich  von  bei- 
den  einzelne  Wörter  aufnemen.  Doch  diese  Ideen  VI.  und  VII. 
behalte  ich  mir  selbst  zu  einer  eignen  4ws-arbeitung  vor:  um  so 
mer  willkommen  werden  mir  Ihre  Vorarbeiten  seyn. 

A.  L9  Schlözer. 

Postscript. 

Ich  finde  so  eben  in  den  hiesigen  Oderten  Anzeigen  von  26. 
May  St.  83.  Seite  818.  „Im  Jare  1793  —  erschieneu  Hagers  neue 
Beweise  der  Vervvaudtschaft  der  Ungern  mit  den  Lappländern. 
Dieser  Meinung  trat  auch  —  Schlözer  und  Murr  bey.u  Wer  denkt 
hiebey,  dass  ich  schon  in  meiner  Allgemeincn  Nord.  Oesch.  (gedruckt 
im  Jar  1771)  Seite  306.  422.  431.  nicht  nur  dieses  gesagt,  sondern 
raero  Seiten  zur  Oeschichte  dieses  Satzes  verschwendet  habe,  dass 
so  viele  ehedem  Sainovitsens  Bemerkung  fur  ncu  ausgeschrien  haben? 

Der  Anachronism  könnte  sich  weiter  fortpflanzen,  und  bey 
Unwissenden  wenigstens  könnte  die  \Varhcit  dadurch  verdächtig 
gemacht  werden,  dass  sie  erst  vor  funf  Jaren  ans  Tages  Licht 
rP  385.  gekommeo,  und  alle  an[dere,  die  ihr  seit  dem  beygepflichtet,  nur 
blinde  Nachbeter  eines  einzigen  wären! 

Haben  Sie  also  die  Giite,  geehrter  Herr  Doctor,  und  lasseu 
die  angcfui  te  Hauptstelle  aus  meinem  schon  vor  27  Jaren  gedruck- 
ten  Buche  Ihiem  VVerke  am  Ende  beydrucken. 

Schlözcrs  Allgem.  Nordische  Geschichte,  (oder  Fortsetznng  der 
Allgoiu.  Welthistorie  XXXIter  Teil.)  S.  3(>(l.  und  3o7. 


Digitized  by  Google 


XII.  Unpem,  oder,  wie  sie  sich  selbst  neiinen,  Magyar,  die 
heutigeu  Bexvoner  des  alton  Pannoniens.  Dass  die  Sprache  diesor 
Ungern  mit  dem  Finnisehen  und  Lappisehen  nahe  vervvandt,  und 
die  Nation  folglich  ein  Zweig  des  grossen  finnisehen  Völkerstam- 
mes  sey,  ist  etwas  altes,  und  längst  bekanntes.  Hr.  Sainovits  *)  hat 
diesen  alten  Satz  jranz  neuerlieh  durch  neue  Griiude  bestätigt,  nnd 
besonders  jrewicsen,  dass  auch  in  der  G  rammat  ik  (nieht  bloss  in 
einzelnen  AVöitern)  eine  grrosse  Ubereinstiininunpr  z\vischen  dem 
Ungrischen  und  Lappisehen  sei. 


*)  Johann.  Sainovits  S.  I.  Ungari  Tordasiensis  —  Demonstratio,  idio- 
ma  Ungarorum  et  Lapponum  IDKM  ESSE,  Regiae  Scient.  Soc.  Danicae 
praelecta.  Hafnine  1770.  4.  12  Bogen.  Lächerlich  war  das  Geschrey, 
das  einige  unsrer  politischen  Zeitungs-Schreiber  tiber  diese,  ihrer  Mei- 
uung  nach,  ganz  nagelneue  Entdeckung  erhoben:  der  Hr.  Sainovits 
selbst  citirt  S.  73.  82.  eine  kleine  Bibliothek  von  Schriftstellern,  die 
8Chon  seit  1717  eben  diess  gesagt.  Freylich  die  Ungrischen  Geschicht- 
Foracher  wussten  bisher  noch  nichts  davon;  daher  iat  alles,  was  aie 
bisher  von  Originibus  Ungricis  ersonneu  haben,  so  schlecht  und  unge- 
griindet.  — 

[Das  1DEM  ESSE  auf  dem  Titel-Blatt  ist  iibertrieben;  so  weit  geht  [p  s». 
Hrn.  Sainovitaens  Vergleichung  des  Ungrischen  mit  dem  Lappisehen 
noch  nicht,  dass  sich  mit  Grunde  von  Identitäi  sprechen  liesse.  Sein 
Verzeichniss  verglichener  Wörter  S.  35—52.  enthält  nur  154  Beyspiele; 
und  rechnet  man  die  Derivata  ab,  so  bleibt  nicht  einmal  die  Hälfte  von 
Radical-Vf örtern,  die  hier  allein  entscheiden,  Ubrig.  — 

Noch  Ubertriebener  ist  sein  Satz  S.  27.  nAwleo  dicere  nullam 
fere  Ungricam  vocem  reperiendam,  quae  non  inter  Fennos  aut  Lappo  - 
nes  Sueciae,  aut  certe  inter  Lappones  Finmarchiae  itidem  reperiantur* 
Hr.  Sainovits  kennt  weder  die  Menge  der  fiunischen  Völkerschaften, 
noch  die  Geschichte  und  Wanderungen  seiner  Magyaren;  sonat  wiirde 
er  schon  o  priori  mer  Aenlichkeit  beym  Wogulischen  und  Permischeu 
mit  dem  Ungrischen,  als  bey  dem  weit  entfernteren  Lappisehen  vermu- 
ten.  Unstreitig  kamen  doch  die  Magyaren  aus  Asien*.  also  —  dieser 
Schluss  gilt  so  lange,  bis  er  a  posteriori  widerlegt  wird,  dass  z.  E. 
das  VYogulische  dem  Ungrischen  nicht  so  änlich,  als  das  Lappische  sey 
—  also  muss  ihre  Sprache  sich  mer  den  asiatischen  als  den  europäi- 
schen  Finnen  näheru.    Nächst  dem  hat  keine  finnische  Nation  weniger 


Digitized  by  Goggle 


10 


YRJÖ  WlCIIMANN. 


XXIlfji 


Verker  mit  andern  Völkern  gehabt,  als  die  lappische,  und  keine  mer 
ala  die  ungrische.  Die  letztere  hat  sogar  indische,  altpersische,  tata- 
rische  u.  a.  Wörter  aufgenommen,  die  Lappische  hiagegen  ist  rein. 
Ich  stelle  mir  daher  Ungrisch  und  Lappisch,  wie  Englisch  und  Isländisch 
vor,  und  mache  diesen  Schluss:  hat  die  ungrische  Sprache  sogar  mit 
ihrer  entfemtesten  Schwester  gleichwol  noch  eine  sichtbare  Aenlichkeit; 
80  ist  zu  vermuten,  dass  sie  mit  ihren  näheren  Sch western  am  Ural 
und  an  der  Wolga  noch  näher  iibereinkomme.  Möchte  nur  einst  das 
Gluck  einen  Sainovits  auch  in  diese  Gegenden  fiirenl  Diess  mag  genug 
seyn  von  den  Haupt-Arten  der  ganzen  fmnischen  Völker-Classe.  *) 

*)  Nämlich  der  noch  vorhandenen:  denn  noch  sind  eine  Menge 
alter  finnischer  Völkerschaften,  die  nunmer,  wenigstens  dem  Namen 
[p.  .-»7.  nach,  ausgestorben  sind,  z.  E.  die  Quenländer  in  [Schweden,  die  Ingrier, 
Jamer,  Petscherier,  Wessen,  Muronier,  und  andere  beym  Nestor. 

Reliqua,  quae  in  his  literis  ad  Thema  meum  dilucidandum  non 
pertiuebant,  brevitati  studens  praeterii. 


Digitized  by  Google 


Zur  geschichte  der  lappischen  affrikaten. 

Von 

K.  B.  WlKU'ND. 


Es  ist  eine  schon  längst  bekannte  sache,  dass  ein  lappisches 
z.  b.  in  lpN  ouo$$ot  „stehen"  auf  ein  älteres  zurftckgeht, 
das  raan  in  einer  älteren,  noch  nicht  assimilierten  form  in  lpK 
wiederfindet:  Ter  +c?e/fca-,  Kiidin  +cuö/iVe-,  und  das  im  finnischen 
als  -is-  (etc.)  anftritt:  seisoa.  Wenn  nian  mit  hilfe  dieser  regel 
das  bekannte  präteritum  des  negierenden  verbums  Lnle  sg.  1. 
idfUv,  2.  idtiio,  3.  ittä,  [dual.  1.  eimd,  2.  tite,  3.  UJca,  plur.  1. 
eitnd,  2.  HtS],  3.  idtiin  etymologisieren  will,  erhält  man  einen  „stamm* 
*iH-  -f  dem  gewöhnlichen  präteritalsuffix  Ein  solcher  stamra  ist 
aber  in  den  anderen  fi.-ugr.  sprachen  ganz  unbekannt.  Im  ersa- 
mordvinischen  hat  mau  zwar  ein  ähnliches  präteritum  des  negieren- 
den  verbums  sg.  1.  eiiti,  2.  eiit,  3.  ei,  plur.  1.  eiiAelt,  2.  eiide,  3. 
ett  (Paasonen,  Mordv.  lautl.  27),  daneben  auch  mokscha  sg.  1. 
asin,  ezin,  2.  asit,  ezit,  3.  a&iz,  es,  plur.  1.  asimä,  azimä,  2.  aaidä, 
ezidä,  3.  ali  st,  est  und  tscheremissisch  sg.  1.  ezem,  2.  ozod,  3.  es, 
plur.  1.  ezna,  2.  ezda,  3.  e&  (u.  a.;  Budenz  Ny  K  IV  94).  Das  i 
gehört  indessen  nicht  zum  stamme,  sondern  ist  ein  gevvöhnliches 
mordvinisches  präteritalsuffix,  und  dasselbe  gilt  ftir  das  tscheremissi- 
sche  S  (und  wohl  auch  £),  vgl.  Setälä  Tempus  uud  Modus  105 
f.  Mordv.  asin  ist  ein  präteritum  von  aian  (NyK  XIII  100).  Auch 
im  estnischen  findet  man  ähnliche  formen:  sudestn.  es  (in  alien  per- 
sonen),  am  Peipussee  ma  ezin  tö  „ich  holte  nicht",  ta  es  tö  „er 


Digitized  by  Google 


2 


K.  B.  Wiklund. 


XXni,ie 


holte  nicht",  ebenso  im  livischen  sg.  1.  is,  2.  ist,  3.  is,  plur.  1.  is,  2. 
3.  ist,  dieses  s,  s  ist  aber  das  in  beiden  sprachen  gewöhnliche,  aus 
den  „verba  contracta"  verallgemeinerte  präteritalsuffix,  vgl.  estn.  puh- 
kisin „ich  fegte"  vou  piihin  „ich  fegeM  mit  z  aus  viskasin  „ich  warfa 
von  wiakan  <  *wiskadan  „ich  werfeu. 

Das  lappische  idtiiv  steht  also  ganz  allein.  Zur  not  könnte 
man  dariu  ein  mit  dem  soebengenannten  mordvinischen  suffixe  ver- 
wandtes  präteritalsuffix  seheu.  Diese  annahme  wäre  jedoch 
sehr  kuhn,  da  man  sonst  im  lappischen  keinerlei  spuren  eines  sol- 
chen  suffixes  wabrgenommen  hat  und  da  der  andere  der  beiden 
in  der  spracbe  vorhandenen  einsilbigen  verbalstämme  in  den  ent- 
sprechenden  formen  ein  -jji-,  -ji-  zeigt:  IpLule  l&fd iv  <.  *ktjj 'im  „ich 
wara,  leddvi  „du  warst",  kdtfin  „sie  waren"  (neben  lidifiv  u.  a.). 

Ein  ortsname  aus  dem  nördlichen  Nonvegen  gibt  uns  indessen 
den  schlQssel  zur  erklärung  des  rätselhaften  i<f(Hv.  Dieser  name 
ist  das  vou  Qvigstad  FUF  II  139  envähnte  „lpN  Sa£$a,  g.  Sä$a 
«  »Sannaa,  g.  *San$a)  eine  grosse  insel  sudlich  von  der  stadt 
Tromsö  <  anorw.  Senja,  f.u.  Das  a,  nicbt  ä,  der  ersten  silbe  zeigt, 
dass  das  vvort  schon  in  uruordischer  zeit  entlehnt  wurde,  als  das 
anorw.  e  noch  nicht  aus  eiuem  umord.  a  durch  umlaut  (vor  dem 
schon  umord.  j)  entstandeu  war.  Nordischer  ursprung  eines  lappi- 
schen ortsnamens  ist,  vvie  Qvigstad  Nord.  Lehnvvörter  im  Lapp.  67 
ff.  gezeigt  hat,  in  dieser  gegend  nichts  ungewöhu)iches.  In  diesem 
ortsnamen  geht  also  IpN  nicht  auf  -M-,  sondern  auf  eine  ganz 
andere  konsonantenverbindung  zuruck. 

Eiu  eben  solches  lehnwort  ist  nach  meiner  meinung  lpTer 
Uäjja  „ Deutschland,  Sch\veden,  Norwegen,  Finnland",  täja  kiU  „das 
Deutsche  u.  8.  w.M,  täj-nijpe  MEinlegemesserw,  täjis  adv.  »deutsch 
u.  s.  w.u,  täjnc  „ein  Deutscher  u.  s.  w.";  Euare  (Lönnbot)  taaäe 
„  Nonvegen  (eig.  Dänemark)",  (Andelin)  tas  [z  =  ds]  „Norwegen"; 
IpN  daöa  „en  Danske;  dial.  Nordmand"  (der  lautwert  des  6  ist  mir 
unbekanut;  richtig  kann  das  kurze  c  kaum  sein,  vgl.  Nielsen  Zur 
ausspr.  I  37);  Lule  tä(ft$a  „ein  norvveger;  auch  öberhaupt  ein  bauer"; 
Arjeplog  Ua$$a,  gen.  täcca  „bauer;  ein  name  des  bären";  Malä 
täfth  „bauer";  Vilhelmina,  Jämtland,  Härjedalen  DäJth  „bauer". 
Die  formen  aus  Härjedalen-  Lule  haben  alle  ein  altes        das  man 


Digitized  by  Google 


xxm,ie 


Zur  geschichte  dor  lappiachen  affrikaten. 


3 


wohl  auch  för  IpN  und  Enare  voraussetzen  darf.  Die  terschen  for- 
men  sind  mir  aber  dunkel;  ilir  ist  niit  dem  ganz  inkoiigruent. 
Jedeufalls  möchte  ich  das  wort  mit  dem  n  am  en  Dänemarks  zusam- 
meustellen.  Wie  Nokeen  Spridda  studier,  zweite  sammlung  138  ff. 
gezeigt  hat,  geht  der  erste  teil  dieses  namens  auf  eiu  altes  *danja- 
(=  d.  tenne)  ztiriick.  Dieses  *danja-  sehe  ich  im  la.  tätTfta  ote, 
das  sowohl  seiner  form  als  uberhaupt  auch  seiner  bedeutung  nach 
mit  dem  nordischen  \vorte  ubereiustimmt.   Das  ~nj-  wurde  mit  uria. 

wiedergegeben,  das  später  zu  (M-,  -ddt-)  assimiliert 
wurde. 

Diese  beiden  lehnwörter  geben  uns  den  schlOssel  zum  verständ- 
nis  des  obengenannten  idfHv:  es  geht  auf  ein  altes  *in-ji-m  zut  iick, 
wo  iti-  der  verbalstamm  und  -ji-  das  nach  einem  einsiibigen  stamme 
stehende  präteritalsuffix  ist.  Denselben  stamm  *in-  flnde  ich  auch  in 
der  3  p.  sg.  präs.,  die,  wie  es  scheint,  Uberall  I  heisst  und  deren  t 
sehr  gut  aus  einem  *in  kontrahiert  sein  kann  (FUF  II  60  ff.).  Auch 
fl.  ei  lässt  sich  ungez\vungen  aus  einem  *en  erklaren.  In  IpN  3  p. 
plur.  präs.  m  finde  ich  endlich  noch  eine  spur  des  ri,  das  hier  nach 
ä  auftritt  (vgl.  ©p,  eeppe,  teva  etc). 

Andere  beispiele  eines  alten  -nj-  kann  ich  hier  nicht  nachwei- 
sen.  Es  ist  wohl  auch  kaum  denkbar,  dass  sich  ein  -t\j-  neben  dem 
gewöhnlichen  -riri-,  -ri-  sehr  lange  behaupten  konnte.  Nur  wo  das  j 
eine  aus  anderen  vvörtern  wohlbekannte  funktion  hatte,  welche  fttr 
die  bedeutuog  des  wortes  von  grossem  gewicht  war,  konnte  es 
durch  systemzwaug  erhalteu  bleibeu,  sonst  musste  wohl  das  -nj- 
bald  mit  -riri-,  -ri-  zusammenfallen. 1  Ein  solcher  fall  von  system- 
zwang  bestand  hier,  wo  das  -ji-  aus  dem  prät  des  anderen  einsiibi- 
gen stammes  *U>jjim  wohlbekaunt  war  und  wahrscheinlich  auch  in 
anderen  fällen  vorkommen  konnte,  vgl.  die  sftdlappischen  präterita 
saUejijjim  „ich  sandte"  (von  einem  yc-stamm  sSttio  <  urn.  *aandi--, 
an.  senda)  u.  S.  W. 

Auch  nach  einem  i-laute  fin  det  man  in  ein  paar  fallen  ein  son- 
derbares  c,  das  auf  ein    zurttekgehen  muss. 

Im  urlappischen  gab  es,  wie  ich  glaube,  neben  dem  gewöhnli- 


1  Neben  8a££a  giebt  es  denn  auch  eine  form  Sa-qna  (Fane). 


Digitized  by  Google 


i 


K.  B.  Wiklund. 


xxm,w 


chen  l  auch  ein  mouilliertes  t.  In  den  jetzigen  dialekten  findet  man 
zwar  ein  solches  t  eigentlicli  nur  im  norweg.  Finmarken  (Nielsen 
Zur  ausspr.  1  66),  sonst  hat  man  fast  uberall  statt  dessen  ein 
l  -{-  j,  z.  b.:  Ter  ^Aielje,  Kiidin  Hielj,  Notozero  *nelj,  Akkala 
'  *Aet,  Enare  nielj,  njeeUji,  Polmak  Ae$rj$,  Poraanger  ridf/fy,  Lule 
nellje,  Malä  nel'f «,  Vilhelmina  nll*je,  Frostviken  n&tje,  Uuders- 
aker  tiefrjs,  tätjl,  Härjedalen  netju  „vier".  Iu  den  vvestfinni- 
schen  sprachen  findet  man  hier  sovvohl  t  als  Ij:  fi.  neljä,  karel. 
nerTä,  olon.  netti,  veps.  nett,  vot.  nem  (nach  Setälä  YSÄH  424, 
435  mit  hellein,  nichtmouilliertem  l),  estn.  neli,  gen.  norja,  liv.  neta. 
Nach  Setälä  430  ff.  ist  Ij  hier  das  ältere.  A  priori  ist  ja  die 
entwicklung  Ij  >  t  ebenso  leicht  verständlich  wie  die  von  f>  Ij;  das 
verhalteu  der  eutlegeneren  sprachen  scheint  mir  iu  dessen  dafdr  zn 
sprechen,  dass  man  es  eher  mit  einem  nVugr.  t  als  mit  einem  Ij  zn 
tun  hat.  Es  ist  hier  nicht  der  ort  auf  einzelheiten  einzugehen, 
vvas  ubrigens  dadurch  sehr  erschwert  wird,  dass,  wie  es  scheint,  nnr 
zwei  \vörter  mit  fi.  oder  lp.  -Ij-  uber  das  ganze  fi.-ugr.  gebiet  ver- 
folgt  werden  können.  Einem  fi.  und  lp.  -Ij-  entspricht  in  diesen 
vvörtern  mordv.  -t-  (das  aber  auch  ebenso  gut  aus  l  vor  einem  pala- 
talen  vokale  entstanden  sein  könnte),  tscherem.  -U  x,  syrj.-wotj.  -t-, 
ostjDN  -t,  Trj.-*-,  V  Vj.  -I-,  Kaz.  -j-,  Ni.  O  -\-  (welche  alle 
aus  einem  älteren,  wohl  nichtmouillierten  Haute  entvvickelt  sind),  wog. 
-t-,  -L,  ung.  -gy-  (<-j-)»  -1-  (vgl.  Setälä  NyK  XXVI  418):  mordvM 
nitä,  E  Atte,  tscherem.  *nel,  syrji  not,  wotjG  nutt,  M  Uit,  U  Ml,  ostj. 
DN  fo$3,  Trj.  ttejs,  V  Vj.  Ad(s,  Kaz.  n<}A,  Ni.  ntfa  O  AA,  nordvvogul. 
tfiilä,  Konda  *nelä,  Tavda  niti,  ung.  negy  «vier*;  IpTer  *pie1je, 
Kiidin  +pielj,  Notozero  *peljf  Akkala  *pet,  Polmak  bitti,  Lrtepdtjee, 
Malä  pälji,  Offerdal  Bel*je,  mordvM  pitä,  E  pile,  tscherem.  *pilik§, 
pilti,  peleS,  piU,  syrji  pit,  wotjG  J  pet,  ostjDN  pH,  Trj.  p^A,  V 
Vj.  pd£,  K\.paf,  KBz.pad,  Opvl,  nordvvogul.  *pal,  Konda  pät,  Tavda 
pit,  ung.  ful  „ohr*.  Alle  diese,  mordvinischen  bis  ungarischen,  äqni- 

1  Daneben  giebt  es  8owohl  im  mordv.  als  tscherem.  einige  fälle 
von  t  vor  hinterem  vokale,  z.  b. :  mordvM  veran  „urafallen,  rollen,  aich 
vvälzen*,  E  verams  ,,sich  drehen",  tscherem.  +welam  „hinunterfallen*\ 
tvetam  „allmählig  nieder-  oder  umfallen",  vgl.  wotj.  ^vultaU  „hin  und 
her  drehen". 


Digitized  by  Google 


XXIII, ie  Zur  geschichte  der  lappischen  affi-ikaten.  f, 

valente  des  fi.  und  lp.  -Ij-  kann  man,  glaube  ich,  leichter  anf  ein 
-f-  als  auf  ein  -Ij-  zurttckfuhren,  ich  nehme  also  vorläufig  an,  dass 
auch  fi.  und  lp.  -Ij-,  -ff-  auf  einen  älteren  mouillierten  J*laut  zu- 
ruckgehen. 

Dieses  ältere  t  hat  sich  also  im  lappischen  regelmässig  zu  l,  Ij 
entwickelt.  Daneben  giebt  es  aber  auch  ein  paar  vvörter,  wo  man  statt 
dessen  ein  le  findet:  IpN  *spälca$,  gen.  spaVöasa  „kahl  (z.  B.  Wiese, 
Haupt)"  neben  bal&ee  und  *bälljes,  gen.  bälljasa,  Kiidin  +pö#<w,  Not- 
ozero  f  paljas  =  fi.  paljas;  die  formen  mit  -Ij-  sind  gewiss  späte 
lehnwÖrter  aus  dem  fi.,  daneben  aber  auch  Lule  puölljat,  attr.  puöU- 
jis,  neben  einem  sonderbaren  Gellivare  puolitat,  attr.  puöllnis  „wald- 
los,  kahl  (von  hohen  bergen),  licht  (vom  walde)",  Lindahl  &  Öhr- 
ling  puoljos  „skallot,  gles  pft  skog",  Frostviken,  Offerdal  Buölljto- 
taoxks  „baumloser,  ebener  platz  im  waldeM  (andere  beispiele  von 
a  ~  uö  im  lp.  in  meiner  Lul.  Gramm.  §  77).  Auch  in  einer  dublette 
ohne  finnische  parallele:  IpN  stnUjit  neben  stnlccit  „movere,  miscere, 
agitare,  rere,  rode  i,  subbe,  plaske  nedM  (Qvigstad  NL  30).  Ich 
fiude  gegenwärtig  keine  erklärung  fur  diesen  wechsel  -Ij-  —  -le-. 
Es  ist  ja  nicht  denkbar,  dass  man  einst  zwischen  einem  -t-  (>  4j-) 
und  einem  -Ij-  (>  -le-)  unterschieden  hat;  bei  spulcas  konnte  nicht 
wie  bei  idfHv  systemzwang  vorkommen,  der  nach  dem  l  ein  j  be- 
vvalirt  h&tte. 

Auch  in  einem  lehnworte  findet  man  ein  -le-,  das  einem  -Ij- 
des  grundwortes  entspricht :  IpN,  Hammerö,  Tysfjorden  ^skattco,  Lule 
skättls1®,  Malä  skaltiu,  Hatfjelddalen  *  tikaten  »muscher4  <  urn.  *skajjö, 
an.  akel  id.  Die  vou  Qvigstad  NL  290  vorgeschlagene  etymologie  IpN 
skaizhja  (:  skalöa;  Leem)  „iishaard  Snee,  nix  tam  dura,  qvam  gla- 
cies"  =  norw.  skjejja  „eisrinde  auf  dem  schnee"  scheint  mir  etwas 
unsicher.  Daneben  giebt  es  aber  anch  ein  paar  alte  lehnwörter  mit 
lp.  -Ij-  =  nord.  -Ij-:  Enare  valjid,  IpN  *  valtit,  Lule  välljit,  Arjeplog 
tväl&jit,  Malä  vifljet,  Vilhelmina  vakjet,  Frostviken  vuäUjet,  OflFer- 
dal  tfuelfju,  Utidersäker,  Harjedalen  yä£'jio  „wähleuw  <  urn  *wa|j  -  -, 
an.  vejja  idem  (Kiidin  *vgP§e-,  Notozero  *väläe-f  Akkala  ^välleSe- 
stammt  aus  fi.  valitsen;  in  Ter  *valmie~  scheint  eine  verwechslung 
mit  *vahn$te-  =  fi.  valmistaa  „bereiteu"  vorzuliegen).  Lule  ullja 
wtrubes  und  sehr  heisses  wetter",  Arjeplog  *utto  »heisses  wetterM, 


Digitized  by  Google 


6  K.  B.  Wiklund.  XXIII,i« 

Lindahl  &  Ohrlino  tOjo  „blidt  väder,  värme,  hetta"  <  urn.  *ujju-?, 
an.  ylr  (gen.  yljar,  nom.  pl.  ylir)  „Varme",  eine  etymologie,  die  viel- 
leicht  nicht  ganz  sicher  ist.  LpN  tSaffa,  Tromsö  amt  *satt&,  Hara- 
merö,  Tysfjord,  Foldeu  +saffa,  Lule  iättja  „weidea  musa  wohl  mit 
der  uoch  nicht  umgelaateten  grundform  des  au.  selja  (:  *8ailyö)  id. 
zusammengehören;  das  $  diirfte  durch  assimilierende  wirkung  des  j 
erklärt  werden  könuen.  In  alleu  neueren  lehnwörtern  fiudet  man 
ebenso  lp.  -ff-,  -Ij-  =  nord.  -ff-,  z.  b.  Hatfjelddalen  +fvljet  „fol- 
geuH  =  nord.  följa;  Tromsö  amt  Holta  »ruderpflock"  <  norw. 
dial.  torr. 

Die  verschiedene  behandlung  des  urn.  -Ij-  in  valjit  und  skalio 
ist  sehr  auffallend.  Das  j  war  in  urn.  zeit  nach  der  gewöhnlichen 
annahme  der  grainmatiker  halbvokalisch,  nicht  spirantisch  (Nobken 
Aisl.  Gramm.  *  §  213).  Das  natQrlichste  wäre  wohl  also,  dass  ein 
urn.  durch  lp.  -ff-,  -Ij-  wiedergegeben  wurde.   Das  c  in 

skaifco  scheint  aber  dafur  zu  sprechen,  dass  das  -j-  der  grund- 
sprache  so  spirautisch  war,  dass  es  den  lappen  ihrem  -ti-  (oder  -<U-) 
ähnlich  dunkte.  Dasselbe  gilt  fttr  das  -nj-  >  -A$-  >  in  dem 
obengenannteu  Sa££a  und  täfffia,  wo  man  eher  ein  -nn-  als  ein 
erwartet  hätte.  Es  ist  jedoch  unmöglich  gegeu  die  gesammten  resul- 
tate  der  uordischen  sprachwisseoschaft  in  diesen  fällen  ein  sonst  un- 
bekanntes,  spirantisches  urn.  j  anzunehmen,  sondern  man  muss  die 
differenzieruDg  des  j  auf  luppische  vorgäuge  zurfickfilhren.  Welche 
diese  vorgänge  gewesen  sind,  ist  aber  ganz  unklar.  In  valjit  steht 
das  j  vor  einem  t,  iu  skalöo  vor  einem  hiuteren  vokal;  ob  die  quali- 
tat  des  folgendeu  vokals  in  irgend  einem  zusammenhang  mit  dem 
wechsel  j  ~  c  steht,  scheint  mir  aber  sehr  unsicher,  besonders  da 
die  rein  lappischen  wörter  gegen  eine  solche  anffassung  sprechen. 

Den  bisher  behandelten  fällen  ist  geraeinsam,  dass  das  j,  c 
iu  postkonsonantischer  stellung  steht.  Auch  ih  vielen  anderen 
wörtern  findet  man  ein  postkonsonantisches  lp.  c  =  nord.  *.  Re- 
gelmässig  ist  das  der  fall,  wenn  das  grundwort  vor  dem  j  ein  spi- 
rantisches g  (j)  hat,  das  iu  den  jetzigen  lappischen  dialekten  als  «, 
v  erscheint,  z.  b.:  lpN  avdöa,  Lule  au*t&a  „Pruuus  padus"  <  urn. 
*hagja-,  an.  heggr;  andere  beispiele  in  meiuer  Lul.  Gramm.  §  299,  2. 
Nicht  ganz  aualog  sind  solche  sehr  jungen  lehuwörter  mit  -ni-  wie 


Digitized  by  Google 


SÖI 


,16 


Zur  geachichte  der  lappischen  affirikaten. 


7 


Arjeplog  *dunca  „dttnger"  =  schwed.  dynga  idem,  wo*das  g  dia- 
lektisen als  di  ausgesprochen  wird  (Svenska  Landsmälen  I  60);  vgl. 
Qvigstad  NL  33. 

Ei  n  hierhergehörendes  beispiel  von  lp.  -c-  =  fi.  -j-  ist: 
Ter  +Jcuvöe  „lacbsforelle  (syMxa)",  IpN  ^guufca  »seeforelle 
(Salmo  trutta)",  Polmak  guyefiä,  Lyngen,  Balsfjord  guv&öe  =  fi. 
kuuja  „insjölax  (järvilohi,  lihavampi  muuta  lohta)",  kuujo  idem, 
kuujas  „forell";  karel.  kuuja  „kala,  joka  on  lohen  sukua,  mutta  pa- 
rempi ja  hienompi";  vgl.  IpN  goagjem  „voksen  Hanlaks"  (Fans: 
„et  Slags  Seorret"),  Lule  koifd&n  (ö?)  „männlicher  lachs"  =  fi.  ko- 
jama,  kojamo  „stor  hanlax";  auch  Karasjok  gugjor  „Salmo  trutta; 
Soorret,  der  er  bleven  stationajr  i  Elven",  Enare  guovöur  „Salmo 
eriox",  Sydvaranger  guvöur  id.P  Die  etymologie  IpN  guufca  =  fi. 
kuuja  stammt  von  Qvigstad  Beitr.  Genetz  Ensi  tavuun  vokaalit 
25  vergleicht  das  wort  mit  fi.  kurusi  „en  art  laxforell",  das  im  rus- 
sisch-lappischen  jedoch  kein  ^kuvce,  sondern  *kumö  ergeben  wurde 
(verf.  Url.  lautl.  95  ff.).  Es  hängt,  wie  schon  Donner  angenommen 
hat,  mit  fi.  kuu  „fetta,  mordv.  kuja,  ung.  haj  etc.  zusammeu,  Bu- 
denz  MUSz.  70,  Donner  Et.  Wtb.  n:o  31.  Das  lange  u  wird  in 
sehr  vielen  dialekten  als  uv,  uw,  d.  h.  uy  ausgesprochen  (vgl.  meine 
Url.  lautl.  295  f.),  \veshalb  das  folgende  j  hier  ebenso  postkonso- 
nantisch  ist  wie  das  j  in  dem  obengenannten  av6öa.  Es  sollte  also 
in  ö  ubergehen;  ebenso  in  guvöur  neben  gugjor,  das  wohl  kurzes 
&j  uicht  langes,  diphthongiscbes  u  liat. 

Ganz  anders  zu  beurteilen  sind  einige  wörter,  in  denen  lp.  c  =  fi. 
j  im  anlaut  stelit: 

russischlappisch  (Friis)  Öarv,  Gullesfjord  +öar'fu,  Lule  fSärffa, 
Arjeplog  Uarfo,  Malä  fhr^vu  (mit  stimmlosem  ')  „eishaue".  Qvig- 
stad NL  335  vergleicht  dieses  wort  mit  an.  hjorr,  geu.  hjora 
und  hjarar,  nom.  plur.  hjorvar  „schwertu.  Abgeseheu  von  dem 
grossen  bedeutungsunterschied  kann  diese  zusammenstellung  auch 
sonst  kaum  richtig  sein,  da  an.  ja  hier  ein  spätes  brechungs- 
produkt  aus  e  ist  und  das  v  wahrscheinlich  nicht  zu  dem  ur- 
sprunglichen  lautbestand  des  wortes  gehört,  sondern  analogice  aus 
den  wa-stammen  (h<urr,  horvar  etc.)  hineingekommen  ist.  Es  gehört 
vielmehr  mit  dem  auch  von  Qvigstad  angefuhrten  fi.  (dial.)  jarho 


Digitized  by  Google 


8  K.  B.  Wiklund.  XXHLm 

„isbill,  jerustör"  zusammen,  dessen  bedeutung  auch  vollstandig 
stimrat  Nebeu  diesem  jarho  mögen  auch  die  folgenden  wörter  er- 
\vähnt  vverden:  li.  saara  „gren;  tvetandad  plog,  gaffelplog;  isbill"; 
sarpa,  sarva,  sarvo,  aarvu  »blomvass;  rörvass,  saf",  sarpio  „idem; 
svalting  (alisma)".  Diese  wörter  möchte  ich  mit  den  folgenden  wör- 
tern  aus  entlegeneren  sprachen  zusammenatellen:  wotjG  iurf  »stange 
od.  danner  sparren  zum  aufhängen  nasser  kleider",  syrji  hr  „spar- 
reu  (etw.  aufzuhängen),  gerOst  znm  trocknen  der  fischemetze,  reihe 
von  etwas  {%p*dKa)u,  sor,  soröm  „stange  an  der  decke  zum  aufhän- 
gen  nasser  kleider",  plur.  sorja*  „stangen  oder  bretter,  auf  welche 
das  getreide  zum  darren  geschichtet  wird",  surja,  sufa  „pfo8teu, 
pfahl,  pfeiter,  säule"  (von  Wichmann  Wotj.  chrest.  106  mit  fi.  sarja, 
estn.  aari  verglicben);  ostjKaz.  btUr\  D  $tfr,  Trj.  sujriux,  I  fan  „stange, 
s  toe  k,  pfahl"  «  syrj.);  wogN  i$ir  „stange,  thurpfosten",  ML  *Hr 
„8tange"  (Paasonen  S-laute  108;  Setälä  FDF  II  260).  Nach  Paa- 
sonen begegnet  ein  ähnliches  wort  auch  im  samojedischen :  ostjak- 
sam.  öur,  tur,  iär,  tiäre,  oär,  ötire,  sfirä  „stab",  jurak-sam.  iva 
.treibstock  beim  fahren";  „es  dQrfte  bei  dem  jetzigen  staud  unseres 
wissens  schvver  sein  das  gegenseitige  verhältniss  der  wörter  naher 
zu  bestimmen".  Nach  Setälä  ist  sor  u.  s.  w.  ein  arisches  wort: 
aiud.  cula  „hastau,  av.  sara,  altp.  gvqccq'  fiaxaigag  Hesych. 

Das  soeben  genannte  fi.  saara  steht  in  form  und  bedeutung 
einem  anderen  worte  sehr  nahe:  sahra,  sahara,  sahrain  ^gaffelplog, 
snöplog",  ein  \vort,  das  Ahlqvist  Kulturord  29  von  Iit.  feägre  „pflugM 
herleitet,  das  aber  Thomsen  BFB  147  mit  dem  aus  rnss.  coxa  stam- 
menden  estn.  sahk  „pflugschar,  pflug",  plur.  sahad  „gabelpflugu  zu- 
sammenstellt;  das  -ra  lässt  er  unerklärt.  Mikkola  Beruhrungen 
zvvischen  den  westfi.  und  slav.  sprachen  164  vermutet,  daas  aahra 
eine  kontaminationsform  von  *sahka  (gen.  *sahan  =  estn.  sahk)  und 
saara  ist.  In  seinem  Wtb  n:o  572  vergleicht  Donner  sahra  mit  fi. 
sakara  „hervorragende  spitze,  äusserer  rand",  hakara  „  s  taen  el,  zacke, 
anreizuug"  u.  a.   Vgl.  auch  Anderson  Dent.  spir.  im  ostj.  186. 

In  fi.  saara  sehe  ich  zwei  verschiedene  wörter,  ein  saara 1  „ver- 
zweigung",  das  durch  kontamination  mit  sahra,  sahara  auch  die  be- 
deutung „gabelpflug"  erhalten  hat,  und  ein  saara2  „eishaue".  Cber 
saara  1  siehe  Setälä  YSÄH  254  ff.   Eine  lappische  eishaue  besteht 


Digitized  by  Google 


XXIII.16 


Zur  «yeschichte  der  lappischen  affrikaton. 


in  den  gegenden,  die  ich  besucht  habe,  aus  einer  in  einem  hölzer- 
nen  stiele  befestigten  eisenstauge,  deren  unteres  eude  zugespitzt  und 
geschliften  ist.  Die  hölzernen  und  eisernen  teile  der  eishaue  bilden 
zusammen  eine  gerade  linie  (also  genau  wie  die  finnische  tuura, 
Suomi  II.  VJ,  s.  54).  Es  liegt  also  sehr  nahe  den  namen  die- 
ses  instrumentes  mit  wörtern  fftr  stab,  stock,  stange,  pfahl  n.  dgl. 
wie  syrj.  sor  etc.  zu  vergleichen,  und  ich  fiude  raich  auch  berech- 
tigt  die  namen  för  stabähnliche  pflanzen  wie  die  schilf-  oder  rohr- 
arten  hieher  zu  zieben.  Auch  formell  stimmt  lp.  f$itr*f®  vollstän- 
dig  mit  fi.  sarvo,  sarvu  „bloinvass;  rörvass.  säf"  zusammen.  Die 
formen  sarpa,  sarpio  machen  keine  schwierigkeit,  da  das  p  aus 
den  \vurtern  mit  stufenweeh.sel  p  v  analogisch  hineingekommen 
sein  kanu.  In  li.  saara2  fehlt  jedes  labiale  element;  es  kann  jedoch 
kaum  von  lp.  Hart  f  &  losgerisseu  werden. 

In  fi.  sarvo  etc.  sehe  ich  also  die  lautgesetzlichen  vertreter 
des  lappischen  wortes,  fi.  jarho  (dial.)  „isbill,  jemstör"  möchte  ich 
dagegen  als  lehnwort  aus  dem  lappischen  erklären.  Das  repräsen- 
tiert  das  den  fiunen  nicht  geläufige  6,  und  fi.  h  steht  gleich  lp.  ft 
vgl.  fi.  huotra  „scheide"  <  urn.  *födra  „futter,  futteralu  (got.  fodr 
„scheide"),  an.  födr  „futterM. 

Ebensolche  dubletten  mit  fi.  j-  ~  s-  sind: 

lpNotozero  ^cuailm,  Enare  öualmi,  öuolmi,  lpN  *coalbme,  Lule 
tsölt-me,  Mala  fiolp%me,  Vilhelmina  tthVme,  Otferdal  (hbbme  „sundw 
=  ti.  jolma  „sund  emellau  tveune  träsk,  genom  hvilket  det  ena 
träsket  har  aflopp  i  det  andra",  salmi  „suud,  pass  (smalt  farvatten); 
kanal",  karel.  salmi,  estu.  sarm,  salme  „kleine  meerenge  zwischen 
zwei  inseln;  kettenglied".  Fi.  jolma  ist  ein  lappisches  lehuwort. 
Qvigstad  Beitr.  s.  v.  coalbme. 

IpTer  ^coara-(t)äikte,  Kiidin  ^coara-täixt,  Xotozero  ^cuairv-täixt 
„huftbeinw,  lpN  coarvve-dakte  „huftbeina,  *toarhctlW  .schenkelstuck", 
Lule  (Sor-petUe,  tSbrtve-petlle  id.,  Lindahl  &  Öhrling  tjarwepel©  „lär, 
lärstycke"  =  fi.  jorva  »larstycke.  lär",  sarven,  sarvena,  sarveno,  sar- 
venta,  sarvento  „höftbeu,  höftbeusspets",  karel.  sarvena  id.  Im  lp. 
tibrtve-peält  etc.  scheint  das  wort  äbnve  „horua  enthalten  zu  sein, 
ebenso  im  fi.  sarvena  das  entsprechende  fi.  sarvi  „horu  {pedle  „seite* 
\vird  gebraucht,  um  das  eiue  von  zwei  paarigeu  gliedern  zu  bezeichueu, 


Digitized  by  Google 


10 


K.  B.  Wiklund. 


XXIII.I6 


z.  b.:  lpLule  ffakmt-petllc  „das  eine  auge;  einäugig").  Auch  im 
naraen  des  htlftbeines  findet  man  dasselbe  „horna,  das  \vohl  den 
huftbeinkamm  oder  den  sitzknorren  bezeichneii  soll,  und  dieses  liorn 
ist  daun  auch  in  den  immen  des  schenkelstucks  oder  „bratensM 
ubergegangen.  Die  etymologie  von  sarvi  ~  coarvve  ist  bekannt: 
mordv.  sura,  tscher.  sur,  syrj.  wotj.  sur  id.,  \vogul.  aör-,  sör-,  'sur- 
in söryp  „männchen  vom  elentierk\  fsorrp,  körp  etc.  „elentier",  ung. 
szaru,  szarv  „horutt,  Setälä  FUF  II  258.  Fi.  jorva  ist  also  nach 
meiner  auffassung  ein  lehnwort  aus  dem  lappisclien.  Qviostad 
Beitr.  s.  v.  coarbcelti. 

lp.  fhol-kcris-jaufrd  ortsname  in  Torne  Lappmark  ;>  fi.  Jukkas- 
järvi;  die  lappen  sind  hier  autochthou  und  die  finnen  späte  immi- 
granten;  der  name  wurde  inzwischen  so  frtih  entlehnt,  dass  das 
kurze  u  iu  der  ersten  silbe  noch  bewahrt  \var. 

Im  anschluss  an  diese  wörter  möchte  ich  noch  ein  paar  au- 
dere  wörter  mit  y  fttr  lappische  lehnwörter  erklären,  obwohl  ich 
keine  tinnischen  dubletten  mit  s-  gefunden  habe  noch  geographische 
beweise  fttr  lappischen  ursprung  geben  kann: 

IpTer  ^calhk  „wolfa  =  fi.  jolkka  „varg,  ulf;  storätare;  glupsk, 
mager". 

IpN  öulkko,  Lule  f&ul"jku)  „holzklotz,  den  man  mit  einer  ket  te 
um  den  hals  eines  hundes  bindet,  so  dass  er  die  renntiere  nicht  ver- 
folgen  und  beissen  kann ;  floss  an  schleppnetzen",  vgl.  fi.  julku  Jäug 
stör  1.  stock,  stäng;  träd,  hvarpa  nägonting  rullas,  rullstock;  obäke, 
tamp;  laug  meuniska,  räkel;  oformligt  1.  ofatt  stor". 

In  einem  worte  scheint  fi.  j-  einem  lp.  6-  zu  entsprechen,  ob- 
wohl  mau  nicht  an  entlehnung  aus  dem  lappischen  denken  kann: 
IpN  öoanohas,  -tas,  -kas  „rangifer  vectarius  alteri  rangifero  habenis 
alligat.us  et  posterior  incedens,  Ken,  som  bindes  bag  en  andeu  Ren 
for  att  holde  igjen  og  stoppe  Farten,  Lesren,  Bagreu",  Lule  t&onuotis 
id.,  vgl.  fi.  jono  Jinie,  rad,  sträcka.  räcka,  ramsa,  fära;  strak,  rikt- 
niug"  (neben  jana,  juna,  juoni).  Diese  etymologie  ist  jedoch  sehr  uu- 
siclier;  zu  coanohas  ist  vielleicht  eher  IpTer  *  ("levine  (Jo  <  on)  rge- 
\vöhnlicher  oftener  od.  gedeckter  lappenschlitten"  zu  ziehen,  wodurch 
die  bedeutuug  von  coanohas  eigentlich  „schlittentier,  d.  h.  hinter 
eiuen  scl)litten  gebimdenes  renutier"  \väre. 


Digitized  by  Google 


XXIII,i« 


Zur  geschichto  der  lappischen  affrikaten. 


11 


In  einigen  neueren  nordischen  lehnwörtern  findet  man  anlau- 
tendes  lp.  <>  =  nord.  j-  \  dieses  c-  geht  aber  zunächst  auf  ein  dia- 
lektisches  nord.  di-  «  g-;  Svenska  Landsmälen  I  60)  zurllck  und  ist 
kein  beleg  för  eine  entwicklung  oder  lautsubstitution  j-  >  <•-.  Z.  b.: 
IpLule  fthttit,  Arjeplog  tahtut,  cihtut,  Hatfjelddalen  *  ettet  nhtiten, 
vveiden*  <  schwed.  dial.  (Rietz)  Norrbotten,  Vesterbotteu,  Jämt- 
laud  gjet  (gj  =  tTi),  nor\v.  gjeeta  (gj  jetzt  =j)  idem  «  urn.  *gäti--, 
au.  gaHa  >  lpN  igahttit,  Lule  Jcfuttit  etc.  „httteuM).  Andere  beispiele 
bei  Qvigstad  NL  15. 

leh  glaube  also  gezeigt  zu  haben,  dass  lappisches  -.1^-  nicht 
nur  aas  -n§-,  sonderu  aucii  aus  -nj-  entstanden  sein  kann.  Dies  ist 
ein  korollarium  zu  der  schou  frtther  in  vielen  fällen  belegten  laut- 
regel,  dass  postkonsonautisches  j  im  lappischen  eineu  dentalvorschlag 
erhält.  Finnisches  anlautendes  j-  ~  s-  =  lappisches  c-  ist  so  zu  er- 
klären,  dass  die  fonnen  mit  .;*-  lappische  lehmvörter  sind. 

Upsala. 


Digitized  by  Google 


Kalevipoegin  toinen  painos. 

Kirjoittanut 
U.  Karttunen. 

Kun  Kalevipoegin  painattaminen  Viron  oppineitten  seurassa 
tuli  keskustelunalaiseksi,  oli  Kkeutzwald  sitä  mieltä,  että  Kalevi- 
poeg ensiksi  ilmestyisi  vain  vironkielisenä  ja  että  käännöksen  toi- 
mittaminen jäisi  yksityisten  asiaksi.  Hänen  ei  kuitenkaan  onnis- 
tunut ajaa  tahtoansa  läpi.  sillä  koko  Viron  oppineitten  seura,  missä 
saksa  oli  vallitseva  kieli,  asettui  häntä  vastaan  ja  päätti  julkaista 
Kalevipoegin  saksalaisen  käännöksen  seuraamana.  Samalla  näkyy 
kyllä  olleen  puhe  sekä  viron-  että  saksankielisien  eripainoksien  toi- 
mittamisesta, 1  mutta  joko  ahtaiden  paino-olojen  tai  Viron  oppineitten 
seuran  vähäisten  varojen  vuoksi  on  ylipainoksia  otettu  vain  teoksen 
saksalaisesta  puolesta.2  Mutta  kun  Kalevipoeg  laajana  virolais- 
saksalaisena  laitoksena  ei  hintansakaan  puolesta  voinut  saada  juuri 
minkäänlaista  menekkiä  pmien  viroa  puhuvien  maamiestensä  kes- 
kuudessa, ryhtyi  Kreutzwald,  euuenkuin  Kalevipoeg  lopullisesti  oli 
valmistunutkaan,  ajattelemaan  varsinaisen  helppohintaisen  kansan- 
painoksen toimittamista.  Tässä  suhteessa  hän  sai  kannatusta  ystä- 
viltänsä, varsinkin  akateemikko  Anton  ScraEPNEBiltä,  joka  tiedus- 


'  Verhandlungen  der  ttel.  Estn.  Ges.  III:  1,  siv.  86 
»  Inland  1802,  siv.  79. 


Digitized  by  Google 


2 


xxin.iT 


teli  painokustannuksia  Suomessa,  missä  Kalevipoegin  ensimäinen- 
kin  painos  oli  aiottu  saattaa  julkisuuteen. 

Jo  lokakuussa  1S59  pyysi  Kheutzwald  ScmEFNERiä  kysele- 
mään kirjapainojen  vaatimuksia  Turussa  ja  Helsingissä,  mutta  huo- 
masi niiden  olevan  korkeammat  kuin  Tartossa.  Keskusteluja  on 
kuitenkin  jatkettu,  koska  Kreutzvvald  tammikuussa  1860  ilmoittaa 
suomalaisten  vaatimusten  olevan  sangen  otollisia  ja  samalla  lisää: 
Jos  kerran  tulee  painettavaksi,  niin  tapahtuu  se  joka  tapauksessa 
Suomessa."  Mitään  päätöstä  ei  kumminkaan  vielä  tehty  ja  selvitys 
on  kai  etsittävissä  siinä,  ettei  Kreutzvvalp,  ahtaissa  oloissa  kun 
eli,  uskaltanut  ottaa  yksin  vastatakseen  kaikista  kustannuksista. 
Ei  myöskään  tarttolainen  kirjanpainaja  Laakmann,  jonka  puoleen 
Kreutzvvald  sillä  välin  oli  kääntynyt,  näy  olleen  halukas  ottamaan 
Kalevipoegia  kustantaakseen. 

Marraskuussa  1860  kirjoittaa  Kreutzwali>  taas  SchiefneiuIIo 
Kalevipoegista:  „ Kansanpainoksen  toimittamiseen  ei  ole  mitään  mah- 
dollisuutta. Teos  tulisi  käsittämään  noin  16  arkkia,  jos  se  painet- 
taisiin suomalaisen  Kalevalan  tavoin  kahteen  sarekkeeseen  samalle 
sivulle;  tuhannen  kappaleen  painoksesta  Laakmann  vaatii  19  rp. 
arkilta  .  Toinen  vaikeus  on  Tarton  sensuurista,  joka  asettaa  pal- 
jon vaikeuksia,  niinpian  kun  Kalevipoeg  on  tuleva  virolaisten  käsiin. 
Jos  yrityksestä  kerran  tulisi  tosi,  pitäisi  koettaa  eikö  olisi  mahdollista 
jonkun  verran  laajentaa  tarttolaista  ahdasmielisyyttä  ylipainoviran- 
omaisten  luona.  Kun  sattumalta  kirjoitatte  »Suomeen,  olisi  minulle 
mieluista  siellä  kysellä,  minkä  verran  vaativat  painoarkilta.  Kun 
Sachssendahl  vainaja  muutamia  vuosia  sitten  tiedusteli  Helsingistä, 
oli  eräs  sikäläinen  kirjapainaja  pyytänyt  l,200:n  painoksesta  15  rp. 
arkilta.  Jos  nykyiset  hinnat  ovat  samat,  silloin  olisi  suuri  etu  toi- 
mittaa painaminen  Suomessa,  missä  painotuotteiden  tarkastus  myös 
on  vapaampi."  Samalla  kun  Schiefner  täytti  tämän  pyynnön, 
ryhtyi  hän  toimiin  vapauttaakseen  Kreutzvvaliuii  yrityksen  talou- 
dellisista huolista  ja  muodosti  jonkinlaisen  kannatusyhtiön  Kalevi- 
poegin  hyväksi.1 

1  Siihen  viittaa  Kreittzwai.d  kirjeessään  ScHiEKNKKille  **/,  1861:  „Nach 
dem  von  Ihnen  vorgeschlagenen  Pian,  den  Preis  eines  Exemplares  auf 
50  a  60  Kpk.  festzusetzen,  \viirde  die  Möglichkeit  geboten,  den  Herren 


Digitized  by  Google 


XXIII.17  Kalevipoegin  toinen  painos.  3 

Keväällä  1861  päätettiin  vihdoin  painattaa  Kalevipoeg  Kuo- 
piossa P.  Aschanin  ja  klimppiin  kirjapainossa  ja  olisi  teoksen  pitä- 
nyt valmistua  saman  vuoden  kuluessa.  Mutta  kirjapaino  ei  näy 
erityisesti  kiiruhtaneen  työtä;  ö  kirjasimen  hankkiminen  vei  noin 
viisi  kuukautta.  Tästä  vitkastelusta  kirjoittaa  Kreutzwald:  .Muu- 
toin olen  tähänastisten  kokemusteni  nojalla  kyllin  oppinut  tunte- 
maan suomalaisia  kirjapainoja,  että  heidän  aikamääräyksensä  ovat 
aivan  yhtä  tarkat  kuin  hra  Laakmannin  Tartossa,  ja  paraassa 
tapauksessa  joutuu  painos  valmiiksi  syksyllä  1862.  Jos  Viisikuu- 
kautinen viivytys  on  tapahtunut  vain  yhden  kirjasimen  vuoksi,  olisi 
varmaan  ollut  tarkoituksenmukaisempi  latoa  ö:n  asemalle  ö,  sillä 
se  on  kansankirjassa  aivan  samantekevä."  Painatus  edistyi  kuiten- 
kin nopeammin  kuin  Kreutzvvald  luuli.  Knsi  arkki  sai  painolnvan 
syyskuussa  1861  ja  keväällä  1862  valmistui  ,.Kalewi  poeg.  Uks 
ennemuistene  Eesti  jut,  Kahesktimnes  laulus.u  1 

Kalevipoegin  ensimäisessä  painoksessa  esiintyvästä  horjuvasta 
oikeinkirjoituksesta  näkyy  Schiefner  huomauttaneen  KREUTzvvAi.nille, 
joka  sen  johdosta  kirjoittaa  (24. 1.  1861) :  ^Oikeinkirjoitukseen  nähden 
olen  Teidän  kanssa  yhtämieltä,  sen  täytyy  osoittaa  suurempaa  yhden- 
mukaisuutta, kuin  mitä  ensimäisessä  painoksessa  voitiin  saavuttaa. 
Tässä  asiassa  emme  koskaan  voineet  tulla  pastori  REiNTHALin  kanssa 
yksimielisiksi,  minä  pelkäsin  hänen  toisinaan  menevän  Ahrenshi  ja 


Actionären  auch  Zinsen  zu  zahlen,  doch  furchte  ich,  dass  ein  so  hoher  Preis 
der  Verbreitung  des  Werkes  hinderlich  sein  könnte.  Der  Ehste  giebt  nicht 
gern  sein  Geld  fiir  ein  vveltliches  Buch  aus."  —  Jo  w/l0  1859  oli  Kreutz\vau> 
kirjoittanut  SciUEKXKRille:  „Es  wäre  daher  \vohl  eine  schöne  Sache,  \venn 
es  lhnen  gelingen  wUrde  dazu  Geld  loszueiseu.  um  eine  Ehstnische  Volks- 
ausgabe  zu  Stande  zu  bringen-" 

1  Mainittakoon  tässä  sivumennen,  mitä  Krkut/.wald  kirjoitti  Sthief- 
NERille  ("/t  1871)  virolaisen  kirjallisuuden  menekistä:  „ —  —  das  fromme 
Reval  und  Ehstland  hat  ja  durchgängig  eine  Iierrnhutische  oder  pastorale 
Färbung,  wer  \vird  dort  ein  weltliches  Buch  lesen?  Der  Absatz  fur  die 
profane  ebstnische  Literatur  existiert  ja  nur  in  Livland,  namentlich  im  Fel- 
linschen  Kreise  und  im  Odenpähschen  Kirchspiel  des  Dörptschen  Kreises. 
Dort  haben  der  Kale\vipoeg  \vie  die  Eestirahwa  ennemuistesed  jutud  ihren 
Leserkreis  gefunden  


Digitized  by  Google 


4  tT.  Karttunen.  XXIII.n 

ja  muiden  suomiystäväin  [»Fennomannen"]  kanssa  liiallisuuksiin  kak- 
soiskonsonanttien poistamisessa.  Missä  niitä  selvästi  huomaa  lau- 
sumisessa, siinä  ajattelen  täytyy  kirjakielen  mukautua  kansan  puheen 
mukaan;  sitäpaitsi  on  liian  laajalle  ulotettu  uudistus  kerrassaan 
vahingollinen  kansankirjalle.  Tri  Bertrammi  viime  vuonna  Inlan- 
dissa  antama  sääntö,  määrätä  kahdennus  ajankulutuksen  mukaan, 
on  sangen  huomattava,  mutta  välistä  ei  tälläkään  säännöllä  selviydy. 
Sanat  hakka,  seppä,  lukku  j.  n.  e.  ovat  varmasti  pitemmät  kuin  mina, 
sina,  tema  j.  n.  e.  Jos  aikanne  kerran  sattumalta  sallii  hra  Wiede- 
MANNin  kanssa  läpilukea  yhden  laulun  Kalevipoegia  oikeinkirjoituk- 
seen nähden,  pyydän  merkitsemään  teidän  yhteiset  huomautuksenne 
lyijykynällä  reunaan  sekä  toimittamaan  tarkastetun  laulun  minulle 
malliksi.  Sen  kautta  osoittaisitte  minulle  suuren  rakkaudentyön." 
Nähtävästi  ovat  Schiefner  ja  Wiedemann  tehneet  KREUTzwALDille 
hänen  pyytämänsä  palveluksen ;  ainakin  ovat  he  olleet  avullisia  kor- 
jausluvussa. 1  Tasoituksia  ja  korjauksia  on  tapahtunut  runsaasti ; 
sellaiset  ensimäisen  painoksen  muodot  kuin  kuninga//e,  jälgedetfe, 
radade//e,  murdematfa,  veerematfa  ovat  oikaistut,  öc  diftongin  sijalla 
on       osim.  tööm,  vööras. 

Myös  Kalevipoegin  sisällyksessä  teki  Kreutzwald  muutamia 
tasoituksia,  siloitvllen  säkeitä  XIII:ssa  ja  XIV:ssä  ja  jättäen  pois 
eräitä  kymmeniä  XV:stä  laulusta,  joita  kritiikki  oli  ankarimmin  koh- 
dellut. 2  Näin  tuli  Kalevipoegin  toinen  painos,  minkä  mukaan  seu- 
raavatkin ovat  toimitetut,  sisältämään  18,993  säettä,  kun  ensimäi- 
sessä  painoksessa  oli  säkeitä  19,047. 

SceiEFNERin  avnstns  oli  KREUTz\VAi.i>ille  suuriarvoinen  Kale- 
vipoegin toisen  painoksen  toimittamisessa  ja  hänen  ystävällistä  väli- 


1  Kkkut/avald  kirjoittaa  ScniKFXKnille  10  ,  |S<>| :  —  bitten  Sie 
unsern  Freund  Wiki»emaxx  div  angestrirbene  Correctur  ^efiilli^st  durebse- 
hen  zu   \vollen,  er  \vird  darin  norli  niam  lio  Ineonsequen/.en  findeu  

■  Kirjeessä  10  a  1S61  S(  imoKMOKille  mainitsee  Khi:itz\vali>:  „Mit  der 
1'iirification  des  Textes  \var  der  Verfasscr  strenger.  bisauf  die  Erbsenkanonade 
ist  alles  Anstussige  entfernt  \vorden.  Die  verbangnissvolle  < ^uollt*  \vurde 
z\var  iiirbt.  ganz  versehtittet,  jedoeb  die  Tbatsaebo  so  unbefangen  erzäblt, 
dass  daran  Niemand  Anstoss  \vird  finden  können.  Das  \vuchcrnde  Uukraut 
ist  mit  Stuuipf  iiiul  Stiel  ausgerottet,  \vio  Sie  sich  selbst  daran  iiberzeugen 
können."    YrL.  inland  1>Ö1.  siv.  i>9— JK». 


Digitized  by  Google 


XXIII.n  Kalevipoegin  toinen  painos.  5 

tystäan  sai  Krkutzwald  vähän  myöhemminkin  kokoa  kääntyessään 
O.  DONNERin,  Suomalaisugrilaisen  Seuran  perustajan  ja  nykyisen 
esimiehen,  ehdotuksesta  Suomalaisen  Kirjallisuuden  Seurau  puoleen 
pyynnöllä  että  Seura  ottaisi  julkaistakseen  hänen  satukokoelmansa 
„Eestirahwa  Ennemuistesed  jutud". 


Digitized  by  Google 


Ein  mongolisches  liebeslied. 

Nieder^eschrieben,  transkribiort,  Ubersetzt  und  erklllrt 

A.  D.  Rudnev. 


aijjm  allvfy  Bäeh^Dza  (ja  %w) 

Bljjd  Bljjvnt  trxtlft  suDvk 

tnmnv  (la)  sumi  män(v)  n$äry.v{  (Da  %w) 

nunn  duhdv  norgxd  Bä?x»ts} 

nunjn  allvk  nogvsv  (im  x*") 

nut$y.°e  x«mko  BinDdtj  %ojjvrl\  seoxfl 

biijxa  Dujxoe^e  bo!wv{  irDtil  ots  iyt)  aäe%io  (Da) 

ar"ltjxi>  nnrunm)  sambvnvk 

äygtrtt  ozuhzvg  X^X} 

amvrvk  BtDDdri  x°jjvr*l  scoxtl 

niijnStl  niijxoCe  Boluml  irnztl  ot&txv  Bä$xv  (na) 

ergon  DSgifir  ergit  Bä^xv  ^  } 
tie  ntih  irtuvxt  (oa 

emun  bidhdb  XW»rlg  scoxjl  salvxv  get  Bu<'xv[fs't] 
erhges  unnnV  P<irs»  r.HT{fv) 


2 


A.  D.   Rl  DNKV. 


xxm,t* 


faHl  yläy  toSlg  tfftalalctät 
tä$g.v  Boroloe°ii  fösv  (dcl  xw) 
faivvijxv  yxäniy*  silsitixi  suJctsi 
20   tä{D;og.ve  dSöIxp  (Juhdu  (dihi  xm) 

anvvijxp  faivvni  sar"lt  Gerol 
arvmn  Ddijglt  eerdl  $'u< 
amvrvty  ttinmn  x°jjvri9  seo%il 
salvxosT  meta  sanunov  «ftnv 

25   xör}VXP  taunmi  sar-lf  nerd 
Xörtn  Deygli  eerdl  (mi  %w) 
Xojjvr  seoxfl  %o{N>xWe  si}x» 
ertnl  iragel  (oa  xm) 

Dal"e  lam"lt  äoms 

<         *  L  • 

nzärgvlv  nä$rvlvijä. 


Moderato. 


Bl  


Xi     xo  -         *el-gJ-gi  bä-^ul-sp 


rit. 


/rs 


£  ^  £  -fc 
'    *    »  » 


ii 


il  1 


Blj-jm  aU-nk    näf-liy-Dza  ja  xut- 


Öbersetzung. 

i  In  der  stadt  Peking  ist  glöckbringend  die  bunte  lerche;  ftir  das 
zärtliche  liebespaar  ist  die  nacht  voller  wonue. 

j  Mitten  auf  dem  see  tummelt  sich  eine  buutgefiederte  ente;  mö- 
gen  die  gefuhle  von  uns  beiden,  die  wir  uns  heimlich  zusam- 


Digitized  by  Google 


xxm,i« 


Ein  mongolisches  liebeslied. 


3 


mengefunden  haben,  ubereinstimmen  oder  nicht,  wir  werden 
immer  wieder  zusammentreften. 
9  Auf  dem  nördlichen  see  tauchen  die  jungen  turpanenten,  die  nied- 
lichen;  mögen  die  gefuhle  von  uns  beiden,  die  wir  freunde  siud, 
ubereinstimmen  oder  nicht,  \vir  \verden  immer  wieder  zusam- 
mentreffen. 

13  Was  Qber  dem  felsenufer  kreist,  ist  nicht  ein  habicht,  nein,  ein 
schmetterling;  unsere  gefuhle  zu  einander  sind  derart,  dass 
wenn  uns  jemand  trennen  \vollte,  es  ausser  dem  todesgotte  keiu 
auderer  feind  tun  könnte. 

n  Es  wird  der  rote  steppenstaub  aufgevvirbelt,  der  staub  von  dem 
liebeu  grauschimmel;  der  da  seiue  kentuisse  in  den  fftnf  wis- 
senschaften  erweitert,  ist  der  jugendliche  taidschi  Gurda(dP). 

21  Das  mondlicht  am  15-ten  (des  raonats),  nicht  wahr,  es  gleicht 
dem  scheine  von  10  kerzen;  die  gefuhle  von  uns  zwei  freun- 
den  siud  derart.  dass  \vir  unzertrennlich  zu  sein  meinen. 

ss  Das  moudlicht  am  25-ten  (des  monats)  gleicht  dem  scheine  von 
20  kerzen;  dass  z\vei  seelen  zusammengekommen  sind,  die  nicht 
von  einander  lassen  können,  ist  (wohl)  die  folge  fruherer  se- 
gens\viinsche. 

2»  Mit  dem  ;segen  des  Dalai  Lama  \vollen  wir  allesamt  uns  freuen 
und  fröhlich  sein! 


Erläuterungen. 

Das  vorliegende  lied  ist  von  mir  am  7-ten  juli  1901  im  Gu- 
sino-oserschen  kloster  in  Transbaikalien  nach  den  worten  eines  um- 
herziehenden  bettelmönches  aus  Urga  mit  nameu  Muhui  Dabdza 
niedergesehrieben  \vordeu,  und  z\vei  jahre  darauf  hörte  ich  es  noch 
einmal  von  demselben  manne  in  Urga.  Der  sänger  naunte  es  das 
Pekinger  lied,  augenscheinlich,  weil  im  ersten  verse  diese  stadt  er- 
\vähnt  wird.  Nach  den  worten  des  lama  ist  dieses  lied  iin  fursteu- 
tum  des  Burdzigan  Dzandzing  beile  entstanden,  das  au  der  Öoi- 
ring-strasse  liegt,  eiuer  der  gnxssen  karawanenstrassen  zwi.scheu 
Urga  und  Kalgan,  am  Barun  Darchan-berge. 


Digitized  by  Google 


4 


A.  D.  Rn>NEV. 


XXIII,u 


Dieses  lied  trägt  au  eiuigen  stellen  die  spureu  chinesischen 
einflusses:  ausser  der  envähnung  Pekings  finden  wir  z.  b.  den  in 
a  der  Mongolei  fast  gar  uicht  gebräuchlichen  vogelnaraen  Bä$liTjD2a, 
der  dem  chinesischen  peh-ling  entspricht. 1 

Der  vogel  \vird  gliickbringend  genannt,  da  in  der  mougoli- 
schen  poesie  die  singvögel  uberhaupt  als  glöcksträger  gelten.  Das 
wort  selgig  entspricht  uach  der  ansicht  des  Chambo  Lama  Aovano 
Dordzijev  dem  worte  tiilge  „das  wahrsagen"  (in  glucklicher  be- 
ziehuug). 

Im  worte  xoY»(%)  fällt  beim  singeu  die  postposition  des  lo- 
cativus  t  fort. 

X»>  X2  sind  suffixa  diminutiva. 2  An  dieser  und  au  einigen 
anderen  stellen  sind  sie  uur  um  des  versinasses  vvilleu  hinzu- 
gefugt. 

ja  %w  ist  ein  refrain,  der  ent\veder  keine  bedeutung  hat 
oder  dazu  dient  den  gedanken  zu  betoneu.  Ein  ähnlieher  refrain 
ist  m  %m  (*,  e  u.  s.  \v.).  Zur  selbeu  kategorie  gehört  aueh  die 
silbe  la  (*).  Derartige  ergänzungssilben  habe  ich  in  klammern  ge 
setzt,  da  es  lange  uicht  alle  sind,  die  der  sänger  einschiebt.  Der 
Mongole  geht  sehr  willkurlich  mit  dem  texte  um  und  schiebt  viele 
unntttze  silben  ein,  uur  um  den  text  der  musik  anzupassen.  Uber 
die  metrik  mongolischer  lieder  haben  bis  jetzt  uur  prof.  A.  M.  Poz- 
dnejev3  und  dr.  G.  J.  Ramstedt  4  geschrieben.  Nach  der  meiiinng 

'  Ubor  dioson  vogol  finden  wir  in  dom  bekannton  werk  von  \Vilmams 
„The  middlo  kingdom"  (T,  a.  333)  folgendo  zeilon  (auf  wek-he  mioh  horr  O 
E.  Biiagkmann  hinge\vieaon  hat) :  „The  slirill  notoa  of  tho  fiold  lark  (Alauda 
eoelivox  aud  arvensia)  aro  heard  in  tho  shops  and  stvoets  in  omnloua  ooncort 
with  other  kinds  —  theae  larka  bocoming  at  timos  well-nigh  frantic  with  oxoi- 
tcment  in  thoir  Btrugrglea  for  victory.  The  Ohineso  naino  of  peh-ling  or  ^hundred 
apiriUs"  givon  to  tho  Mongolian  lark,  indioates  tho  reputat ion  it  haa  earned  as 
an  active  sougator;  and  twenty-fivo  dollara  ia  not  an  unconunon  price  for  a 
good  ouo". 

!  Vgl.  nioino  „.ToKuiH  no  rpaMUiiTHKt.  Monr.  imcbM.  jn.,  m\T;\mmn  n  11*03 
-1904  an.  r."  Clir».  I90.V  s.  67. 

»  Of»pa3Un  HupoAiioÄ  .imopaTypu  Moiir«».u.cKjixi.  luonen*  a.  320. 

«  O  MOHr.ubCKiixi  r»u.iHiiaxi..  (TpjAU  Tpmm.KocaucKo-KjxTnHCKaro  mx. 
IIpHimypcKiiio  ota.    Mmii.  1'jtck.  To«rp.  Ofitn..  li.  III.  h.  2—3,  s.  51.) 


Digitized  by  Google 


XXm,i»  Ein  mongolischos  liebesliotl  f> 

des  ersteren  lassen  sich  gar  keine  regeln  för  die  mongolische  metrik 
aufstellen.  Prof.  Pozdnejev  suchte  die  regeln  der  metrik  in  ver- 
sen,  die  von  ihm  in  der  schriftsprache  aufgescbrieben  waren;eine 
solche  \viedergabe  aber  giebt  uus  keine  vorstellung  davon.  wie  die 
mongolischen  verse  in  der  rede  und  im  gesang  ausgesprochen  \ver- 
den.  Dr.  Ramstedt  stellt  eiuige  metriselle  regeln  fur  die  muu- 
goli8che  epische  poesie  auf,  und  zwar  auf  grund  von  gedichten, 
die  er  selbst  gesammelt  hat,  die  aber  leider  bis  jetzt  noch  nicht 
veröffentlicht  worden  siud.  Ein  defiuitives  urteil  Qber  die  mougo- 
lische  metrik  wird  mau  erst  föllen  können,  wenu  eine  grössere 
anzahl  mongolischer  gedichte  in  phouetischer  transkription  her- 
ausgegeben  sein  wird- 

5  Die  verbalformen  Bä$xtft$t,  xtitalaVtäi  sehe  ich  grammati- 
kalisch  als  „nouiina  actoris"  an. 1  Der  bedeutung  nach  stellten 
meine  kommeutatoren  es  der  form  auf  -m>tf  ak'tfi  gleich  (fiomen 
usus  -f  nomen  actoris).  Privatdozent  Vl.  L.  Kotvicz  hat  mir 
vorgeschlageu,  diese  form  als  -xv  (x*)  -f  aletut  anzusehen  (nomiua 
futuri  -f  actoris).  Jedenfalls  ist  es  eiue  interessaute  form. 

b        Der  vergleich  des  liebesverhältnisses  mit  dem  lebeu  der  ente 
ist  auf  chinesischen  einfluss  zuriickzufuhren,  da  iu  China  die  ente 
a)s  symbol  der  ehe  („conjugal  fidelity"')  gilt. 

h  r>ujxa  i^t  gleichfalls  anscheinend  chinesischen  ursprungs.  Im 
chinesischen  heisst  duj  oder  dnj-fu  „passen,  ubereinstimmen" ;  fer- 
ner  bedeutet  duj  „das  paarM.  Nach  angabe  der  Mongolen  bedeu- 
tet  es  nubereinstimmen,  harmouieren"  vom  stamrnvvorte  niij,  das 
mit  „ebenso,  auf  dieselbe  weiseM  ubersetzt  \verden  kann.  Es  giebt 
ubrigens  ein  burjätisches  adjectivum  Diijf'6,  welches  soviel  vvie 
„sich  anpassend,  zu  et\vas  geschickt"  bedeutet 

10  Als  symbol  des  liebesverhältnisses  erscheinen  hier  die  juugen 
der  turpanente  (Typuaii ;  Vulpanser  casarcav.  rutila). 3 

u  Ein  negativer  vergleich,  —  diese  poetische  form  ist  fur  die 
mongolischen  epischen  und  lyrischen  gedichte  sehr  charakteristisch 

'  tJ.  J.  Ramstkut,  Ueber  «Ho  konjugation  dos  Kbalkba-mongoliecbon. 
1902.  s.  11;  vgl.  au.-b  s.  108  (MSFOu.  XIX). 
1  Wii.i.iams,  op.  cit.  I.  s.  340. 

1  I\  ]|.  lloTAHHHh.  ()>H'1<KH  C>J;».-3a iiajin.     MoHKUlH.     11.  rt.  145. 


Digitized  by  Google 


6  A.  D.  Rudnev.  XXm,n 

und  kommt  sehr  häufig  vor.  Darin  stimmen  meine  beobachtnn- 
gen  nicht  mit  denen  prof.  Pozdneiev's  ttberein,  der  entschieden  be- 
liauptet,  dass  negative  vergleiche  in  der  mongolischen  poesie  gar 
nicht  zu  tindeu  seien. 1 

15  (und  aucb  23)  xojjvrig  ist  augenscheinlich  ergänzung  zu  safoxn> 
obvvohl  es  von  ihm  durch  das  \vort  seD%tl  getrennt  ist. 

ie         erltk  %är>  —  der  tiilet  der  liölle,  der  richter  der  toteu. 

1*  Cä£g.\>  (in  der  schriftsprache  tajgan)  bedeutet  „jungM,  wird 
liaustieren  als  schmeiehelname  beigelegt;  z.  b.  tätgjQ  no%%ml. 

Bonlvtfit  ist  anscheinend  ans  norv  und  allvfc  zusammenge- 
setzt.  Es  bedeutet  „grauschimmel  mit  bestimmteu  weissen  strei- 
fen".  Solche  pferde,  \vie  auch  (taru)  *t«xrt,  pferde  von  stahlgrauer 
farbe,  \verden  von  den  Mongolen  flir  besouders  edel  gehalten  und 
darum  nicht  selten  den  gtfttern  geweiht. 

19  famvn  uxän  —  die  fttnf  wissenschaften,  d.  h.  1)  philologie, 
2)  logik  und  philosophie,  3)  die  esoterische  buddhistische  vvissen- 
schatt,  4)  medizin.  5)  technologie,  mechanische  kuuste.  a 

20  faunit  —  prinz,  edelmaun,  nachkoniine  des  Öingis-ohan. 
Diä(xv  —  bedeutet  „kleiu,  \venig";  wird  sehr  häulig  in  der 

mongolischen  unigangssprache  gebraucht.  tindet  sich  jedoch  in  kei- 
nem  von  den  bis  jetzt  heratisgegebenen  wörterbtichern. 3 

gturnä  (dm).  Mraui  Dard/a  sieht  in  diesem  vvorte  einen 
eigennamen;  meiner  ansicht  nach  ist  es  eine  eutstellung  des  maud- 
schurischen  wortes  ukeri  da  —  der  höchste  beainte  an  einem  orte 
Hberhaupt.  * 

ai  Der  15-te  tag  des  monats  —  vollmoud.  Es  ist  hier  von  10 
kei-zen  die  rede,  \veil  dem  Mongolen  als  nomaden  das  Helit  von 
10  kei-zen  besouders  feierlich  und  stark  erscheinen  muss;  anderer- 

'  Op  cit.  s.  319. 

\\\uU\\n*UH,  \,p  Triylotte,  licrau.H^f^cVM  ii  von  A.  Schikkxkk.  St.  P:bur^. 
1859.  h.  19*. 

1  V«jl.  «las  haintarliriftlirhn  lexikon  «l«*s  Uljasautaischon  dialckts  vou  F 
Minin,  1891:  „Ma.i",  11a.trin.Kifi  —  x  an".   (Asiatisch^s  Musouin  <\rr  Kai». 

Akademia  der  \Vissensuhaften  in  St.  P:luiry:.  \  lm  burjätisihcn  dialokt  tindet  e» 
sirh  auch  in  den  Innnrn  l>Z<i%iJ,  ~^/J>,  t}*'t{X,J'i  letzt£eiiaunte  form  wird 
auch  als  kosewort  j^ehraucht. 

*  3axai*<im»,    MaHbHjKypcKu-pyccKili  cionapt.  1875.    h.  140. 


Digitized  by  Google 


XXIII.n  Ein  mongolisches  liebeslied.  7 

seits  aber  kann  die  zahl  10  anavn  auch  der  alliteration  wegen 
gevvählt  sein. 
aa         s'iu  =  biSH  jiu. 

25  Am  25-ten  des  mouats  ist  das  mondlicht  natOrlich  scbvvächer. 
als  am  15-ten,  sodass  der  vergleich  als  misslungen  zu  bezeichnen 
ist.  Augenscheinlich  ist  auch  hier  die  zahl  nur  der  alliteration 
wegen  ge\vählt. 

a»  iragel  Wir  wurden  hier  die  umgangssprachliche  form  jör*l 
envarten. 1 

a»  Obwohl  das  lied  ein  typisches  lyrisches  volkslied  ist,  ist  ihm 
dennoch  ein  rein  buddhistischer  schluss  angehängt:  es  wird  der 
segen  des  Dalai  Lama  herabgefleht. 2 

Zum  schluss  einige  worte  uber  die  transkription.  Als  grund- 
lage  habe  ich  das  system  des  prof.  K.  N.  Setälä  angenommen  iu 
der  \veise,  wie  es  von  dr.  Ramstedt  iu  seinen  die  mongolische 
sprache  bebandelnden  werken  durchgeföhrt  wird.  Eiue  abweichung 
von  diesem  system  besteht  in  der  einfuhrung  des  zeichens  /  (ein 
hiuteres  „lw,  das  dem  russischen  a  sehr  uahe  kommt,  ohne  ihm 
jedoch  völlig  zu  entsprechen,  das  aber  ganz  verschieden  von 
l  ist). 

Das  converbium  conditionale  vom  zeitwort  „werden",  das 
meinem  gehör  nach  boI%v  und  nicht  wol%v  klingt,  schreibe  ich 
boIivvI  und  nicht  \vie  Ramstedt  wol»  vL 

Indem  ich  diesen  ersten  versuch  der  darstellung  eiuer  wenn 
auch  nur  kurzeu  ztisammenhängenden  probe  der  mongolischen  um- 
gaugssprache  in  vvisseuschaftlicher   phonetischer   trauskription 3 

1  G.  J.  Ramstedt.  Das  sobriftmongolisobe  und  dio  Urgamundart  phone- 
tisch  vorglichen.    JSFOu.    XXI.i.  s.  46. 

1  Vgl.  A.  M.  Pozdnejev,  op.  cit,,  dio  letzto  strophe  dos  liodcs  auf  s.  78. 

*  Die  transkription  dos  prof.  Pozdnejev  ist,  wio  sohon  oben  orwähnt, 
von  dor  s<hriftspra.|>p  booinflusst.  In  don  kurzlioh  von  prof.  \V.  Griihe  bor- 
BHSice^pbfnon  w*»rrvollen  ,1'rnbmi  dor  mon-olisi  lion  uniRnngsspraohe"  ( \Vionor 
Zoitsohr.  f  d.  Knndo  d.  Morgonl.  XVIII  Hd.)  ist  dio  so«ronannto  pröbero 
transkription  zur  amvonduns  «{okoniinRn,  d.  h.  dio  mantlscburiscbo  transkrip- 
tion der  moiijrolisebon  worto  ist  niit  lateinischon  buebstabon  gonau  uiodor- 
gogeben. 


Digitized  by  Google 


xxin,i» 


dem  urteile  der  gelehrten  unterbreite,  spreche  ich  zugleich  die 
hoflnung  aus,  dass  sie  mich  auf  etwaige  fehler  aufmerksam  ma- 
chen  werden. 

Es  wird  mir  eine  genugtunng  sein.  wenn  meine  arbeit 
den  anstoss  znr  herausgabe  weiterer  proben  mongolischer  lyrik 
gebeu  wtlrde. 

Meinem  kollegen  herrn  W.  S.  Held,  der  mir  in  dieser  arbeit 
mit  seiner  kenntnis  der  deutschen  «prache  beigestanden  hat  so\vie 
herrn  akademiker  C.  Salemann,  der  die  freundlichkeit  gehabt  hat, 
mir  bei  der  korrektur  einige  wertvolle  ratschläge  zn  erteilen,  bin 
ich  zn  herzlichem  dank  verpflichtet. 

St.  Petersburg:,  don  13.  novombor  1905. 


Digitized  by  Google 


Nägra  aktstycken  belysande  Etnografiska 
museets  förhistoria. 

Meddelade  af 

Theodob  Schvindt. 

Utdrag  ur  Viborgska  studentafdelningens  protokoll  1874  76. 

Den  3  Oktober  1874. 

§  4. 1 

Kurator  [O.  Donner]  ville,  mcd  anlcdning  af  en  i  förra  nrt 
af  Kaukomieli 2  i  sammanhang  med  reflektioner  öfver  den  uybildade 
folkupplysningsforeniugens  verksamhet  uttalad  uppmaning  tili  afdel- 
ningens medlemmar,  att  ä  sin  sida  söka  medverka  tili  upplysuin- 
gens  spridande  iuom  Gamla  Finland,  tili  diskussion  framställa  fragau, 
huru  afdelningen  verksammast  kuude  bidraga  tili  spridande  af  upp- 
lysning  om  sin  landsort  och  detta  pä  ett  falt,  soin  i  vara  dagar 
mcd  myeken  ifver  och  framgäng  bcarbetas,  näml.  det  etnografiska. 
lTnder  ett  brsök  i  Stockholm  senaste  höstsommar  hade  kurator 
värit  i  tillfällc  att  se  hvad  man  i  detta  afseende  genom  god  vilja 
och  vaket  iutresse  kunde  listadkomma.   Derom  vittnade  dr.  Hazelii 

1  Under  ifrägavarande  läsear  var  Viborgska  afdelningens  iuspek- 
tor  professor  Wilurlm  Laous,  kurator  doktor  (sedermera  professor)  Otto 
Donnrr,  protokolli8t  magister  (sedermera  doktor  och  finska  nonnally- 
ceets  rektor)  Adokp  Strrng,  hvilka  i  protokollet  pä  sedvanligt  sätt  benäm- 
nas  inspektor,  kurator  och  under tccknad. 

2  Afdelningens  tidning. 


Digitized  by  Google 


2 


Theodor  Sciivindt. 


XXI1I.I9 


etnografiska  museum  derstädes.  Frän  en  anspräkslös  början,  med 
insamlande  af  genuina  kulturföremäl  frän  skilda  landsorter  i  Sverige, 
hade  denna  samling  genom  det  intresse  deu  hos  allmänheten  väckte 
ooh  de  talrika  bidrag,  som  Mn  alla  hali  började  tiilströmma,  sraä- 
ningom  nätt  en  grad  af  rikhaltighet  och  fullständighet,  som  i  före- 
ning  med  en  utmärkt  uppställning  gjorde  densamma  tili  en  högst 
viktig  källa  för  den  etnografiska  kännedomen  om  Sveriges  folk. 
Förfogande  öfver  flere  rnm  erbjöd  detta  museum  en  särdeles  äskäd- 
lig  bild  af  folkets  lif  i  särskilda  trakter  af  Sverige  genom  konstnärligt 
utförda,  trogna  afbildningar  af  folktyper,  iklädda  sina  resp.  natio- 
naldrägter  och  omgifna  af  de  husgeräd  och  andra  föremäl,  hvilka 
i  verkligheten  bilda  folkets  omgifning.  Kurators  uppmärksamhet 
väckte  särskildt,  att  i  denna  samling  ej  ens  Lapparne  saknades, 
hvilka  dock  älven  för  vära  samliugar  äro  sa  godt  som  främmande. 

Tili  ästadkommande  af  nägonting  dylikt  för  värt  land  ansäg 
kurator,  att  studentafdelningarna  äfven  borde  kunna  bidraga,  och 
främst  vär  afdelning,  hvilken  för  en  samling  af  detta  slag  i  sin 
hemtrakt  säkert  skulle  finna  det  rikaste  och  intressantaste  mate- 
rial.  Sä  kunde  smäningom  ett  etnografiskt  museum  fas  tili  ständ, 
som  kunde  bli  af  stor  historisk  betydelse.  Man  har  t.  ex.  ofta 
ord,  meu  känner  ej  de  dermed  betecknade  föremälen.  Säsom  bevis 
pä,  hurusom  äfven  skenbart  obetydliga  ting  kunde  erhälla  betydelse 
för  en  sadan  samling,  anförde  kurator,  att  nägon  tili  ofvannämnda 
museum  sändt  ett  klappträd,  hvilket  därigenom,  att  det  gaf  anled- 
ning  tili  föräringar  af  dylika  af  annan  art,  frän  andra  orter, 
äfven  det  kunde  bli  ett  kulturhistoriskt  bidrag  af  värde.  Sa  ansäg 
kurator,  att  t.  ex.  saralingar  af  modeller  tili  bätar  och  plogar  — 
bland  hvilka  senare  ätminstone  nordvestra  Finland  egde  en  gaffel- 
plog  af  genuin  konstruktion  —  for  värt  land  kunde  erbjuda  mycket 
af  intresse.  Derfor  ville  kurator  tili  afdelningeus  bepröfvande  hem- 
ställa,  huruvida  icke  i  antydt  syfte  mycket  kunde  göras  genom  att 
afdelningeus  enskilda  medlemmar,  hvar  pä  sin  ort,  samlade  för  den- 
samma utmärkande  kulturföremäl  och  mau  sedän  med  gemensamma 
krafU^r  skulle  anskaffa  i  uaturlig  storlek  utförda  figurer  dessa 
af  flei-e  skäl  att  toredraga  framför  hos  oss  använda  dockor  — 


Digitized  by  Google 


XXI H.io   Nagra  aktstyrken  belysande  Etnografiska  museets  förhistoria.  3 


hvilka  sedän  skulle  beklädas  och  med  sina  resp.  kulturföremäl 
omges. 

Afdelningen  gaf  enstämmigt  sitt  bifall  och  sitt  lifliga  intresse 
för  det  af  kurator  tili  tals  väckta  företaget  tillkänna  och  anmärkte, 
undertecknad  [A.  Strkng]  derjemte,  att  det  vore  nödigt  att  snart 
fä  detsamma  i  gäng,  emedan  mänga  af  de  former,  i  hvilka  den 
genuina  kulturen  mest  karaktäristiskt  uttryckte  sig,  redan  voro  i 
fara,  att  under  vär  tids  nivellerande  inflytaude  utplänas. 

Inspektor  [W.  Lagus]  ville  ännu  längre  utsträcka  vigten  af 
ett  sädant  företag,  som  detta,  och  dervid  särskildt  betona  den 
spräkliga  synpunkten.  Ordets  ljud  gör  för  spräkforskaren  tnängen 
gäng  icke  tillfylles,  han  bohöfv<;r  ofta  äfven  det  motsvarande  före- 
mälets  form,  dess  hela,  konkreta  gestalt.  Sä  ser  man  t.  ex.  hur 
inom  den  grekiska  spräkvetenskapen  afbildningarna  alit  mer  börja 
intränga  vid  undervisningen.  Dessa  skänka  studiet  ett  dubbelt 
intresse  och  underlätta  mängdubbelt  minnet.  Motionen  var  af  vigt 
ej  blott  i  arkeologiskt  afseende,  utan  i  allmänhet  för  uppfattandet 
af  folkets  hela  andliga  kultur. 

Häri  instämdc  kurator  [O.  Donner]  och  nämnde  tillika,  att  i 
ifrägavarande  afseende  redan  för  Lapparne  gjorts  mer  än  för  Fin- 
narne.  En  läkare  i  Stockholm  hade  näml.  utgifvit  ett  arbete,  som 
omfattade  Lappames  hela  lif,  och  deri  ocksa  för  hvarje  omnämndt 
föremal  tillika  gafs  en  bild  af  detsamma. 

Civis  Bebnt  Grotenfelt  eriurade  äiven  om  vigten  af  forsk- 
ningar  i  socknearkiverna. 

Inspektor  [W.  Lagus]  framhöll,  att  det  vore  bäst,  för  att 
först  fä  intresset  väckt,  att  börja  samia  konkreta  föremal,  säsom 
drägter  etc.  „Hufvudsaken  är:  samien  och  läten  veta,  att  I  samien", 
hade  Hildebrand  d.  ä.  i  Sverige  engäng  sagt.  Det  ena  skulle  sedän 
gifva  anledniDg  tili  det  andra,  och  man  kunde  en  gäng  se  hela 
historien  sälunda  framstäld  i  bild. 

Ämnen  funnes.  nog  öfverallt  och  pä  alla  omräden,  yttrade 
kurator  [O.  Donner],  blott  man  komme  att  egna  dem  sin  uppmärk- 
samhet.  8ä  hade  han,  en  gäng  tillfrägad  om  ursprunget  tili  nam- 
net  Lapp,  kunnat  upplysa  endast,  att  det  förekom  i  talrika  orts- 
namn;  men  kanske  kunde  just  en  samling  och  sammanställning  af 


Digitized  by  Google 


4 


TiiKonoK  .Schvinivt. 


XXIH.i» 


sädana  jämte  dermed  i  förbindelse  stäende  traditioner  leda  pä  spä- 
ret.  Prof.  Virchovv  hadc  fast  sig  vid,  att  en  del  karelam  hade 
ljusa  ögon,  andra  mörka  och  hade  i  anledning  deraf  frägat,  om 
vara  naturforskare  gjort  iakttagelser  pä  foglar  och  fiskar.  iiäll 
deras  ögon  visade  skiftningar  med  stigaude  breddgrader;  detta 
kunde  nämligen  belysa  den  uppstalda  hypotesen,  att  människans 
ögon  och  anletedrag  i  allmänhet  ljusua  ju  mer  man  nalkas  noiden. 

Pä  väckt  fraga  om  lokalen  för  en  blifvande  samling,  föreslog 
kurator,  att  afdelningen  först  inom  sig  skulle  söka  att  bilda  sam- 
lingen  nägotsänär  fullstandig  och  sedän  förära  den  tili  universite- 
tets  etnografiska  mnscum.  Mau  borde  blott  intet  förakta;  ty  först 
när  man  har  nägot,  vet  mau  hvad  som  fattas,  och  borde  mau  icke 
glömma,  att  alltid  noga  bcnämma  hvarje  föremäl  jemte  uppgift  om 
dess  ändamäl  och  förekomst.  I  Stockholm  hade  kurator  sett  en 
kopp  med  ett  litet  bladlikt  handtag  vid  sidan,  hvars  landsortsnamn 
var  „kousa".  Detta  ord  mötte  honom  första  gängen  i  svenskan, 
men  det  befanns  sedau  vara  ett  indogermaniskt  ord,  som  gar  ända 
tili  sanskrit  och  hvilket  äfveu  i  finskan  äterfinncs  i  „kousikkaw 
och  „kauha"  ;  samma  föremäl  begagnas  hos  Lapparne  att  äta 
soppa  med. 

Ur  arkiverna  skulle  mau  utan  tvifvel  fä  kännedom  om  ätskil- 
liga  seder  och  bruk,  som  kunde  vara  riitt  iutressanta,  ehum  de 
förblifvit  obeaktade.  Härvid  fäste  inspektor  [W.  Lagus]  äfven 
uppinärksamheten  vid  de  simpla  länsmansarkiverua,  hvilka  ofta 
kunde  innehälla  saker  af  vigt  toi'  lifvet  i  landsorterna. 

Oivis  Grotenfelt  anmärkte,  att  redan  den  kommande  julfe- 
rien  kunde  lemna  ett  godt  tilliaUe  tili  att  börja  pä,  för  att  icke 
tala  om  det  som  sommarferierna  erbjöde. 

Af  undertecknad  [A.  Streno]  päpekades  fördelen  deraf,  att 
genom  dylika  samlingar  en  lifligare  beröring  mcd  folket  befrämja- 
des,  hvilken  pä  bägge  sidor  vore  helsosam. 

Säsom  ett  rosultat  af  d^t  intressin  afdelningen  visat  för  den 
diskutcradc  frägan,  fbroslog  inspektor  [W.  Lagus],  att  nägon  ville 
redogöra  för  källor  af  hithöiande  slag  som  pä  hans  ort  vore  att 
räkna  pä.  Dä  civis  Conrad  Zilliacus  päminte  om  det  intresse  en 
samling  af  de  i  Gamla  Finland  begagnade  qvinnobroscherna  med 


Digitized  by  Google 


XXlH.n    Nägra  aktatyrkcn  belysande  Ktnotfrafiska  museota  förhistoria. 

sin  mängfald  af  former  och  rikedom  pä  sirater,  kunde  ega,  yttrade 
insp.,  att  guldsmederna  kundia  lemna  mänget  kulturhistoriskt  bidrag 
genom  de  dyrbarheter  som  hos  dem  mängen  gäug  bcvarades. 
Civis  Heinricius  framvisade  ett  gammalt  mynt  tillhörande  det  be- 
kanta  Kronoborgska  fyndet  och  lofvade  att  frän  nämnda  ort  suka 
skaffa  flera  dylika. 

Sedän  ännu  nagra  fynd  omtalats  yttrade  insp.  [W.  Laous], 
att  det  im  diskuterade  företaget  fordrade  mänga  fiirenade  krafter, 
och  uppnmnadc  han  derfor  afdelningcus  medlemmar,  att  de,  hvar 
pä  sin  ort,  mätte  söka  att  arbeta  för  detsamma  och  afsluts  dermcd 
diskussiunen. 

Den  6  Februari  1875. 

§5- 

Civis  Bernt  Grotenfelt  framstälde.  huruvida  det  ej  vore 
skäl  att  ä  ett  ställe  sammanfora  de  föremäl  af  etnografiskt  intresse, 
som  af  afdelningens  medlemmar,  i  och  för  bildande  af  ett  must  iini, 
under  julferierua  blifvit  samlade.  I  detta  förslag  instämde  afdel- 
ningen  och  ansägs  tillika  att  dessa  foremäl  kunde  (orevisas  pa 
nägot  veckomöte.  I  anledning  häraf  frägade  kurator  [O.  Donner], 
om  nägon  uuder  sistförflutna  ferier  sett  nägon  kantele,  hvilket  ej 
värit  fallet.  Härvid  framhölls  af  flera,  att  desamma  i  Viborgs  Iän 
redan  voro  ganska  sällsynta  och  i  dess  södra  del  suart  sagdt  alls 
icke  kunde  auträffas.  Kurator  [O.  Donner]  anmärkte,  att  kantelia 
väl  borde  finnas  i  trakten  af  Sordavala.  I  Estland  skall  den  redan 
vara  försvunnen.  Det  vore  af  stort  intresse,  att  kuuna  samia 
dylika  af  olika  former;  äfven  hos  Tscheremissema  torekom 
en  kantele,  som  ganska  mycket  liknade  vär.  Civis  Hynen 
framhöll,  att  man  i  Savolax  nog  päträffar  dylika.  Han  hade  nyli- 
gen  hos  pastor  Neiglick  därstädes  sett  tvenne  sädana  och  trodde 
civis  Hynen,  att  ägaren  äfven  vore  villig  att  at  afdeluingen  afsta 
desamma  samt  ätog  sig  att  hos  honom  i  sadan t  afseende  förfräga  sig. 
Civis  Grotenfelt  trodde  sig  äfven  frän  sin  hemort  kunua  anskalfa 
en  sadan.  Härvid  erinrade  kurator  [O.  Donner]  om  vigten  att  frän 
skilda  orter  erhälla  dylika,  dä  man  komme  i  tillfalle  att  se  de  olika 


■ 


Digitized  by  Google 


li 


TilKonoit  Sl  HVlNDT. 


XXIII,  i» 


modifikationer  och  förändringar  deusamma  undergätt.  De  nya 
instrumenteilla,  yttrade  kurator,  uudanträngde  alltmer  de  gamla. 
Salamia  hade  kurator  för  en  tid  sedän  i  Lappraarken  velat  höra 
eu  trolltrumma,  men  hvarken  i  Finland,  Sverige  eller  Norge 
kunnat  anträfta  en  dylik.  En  sadan  saknar  äfven  värt  etuo- 
gratiska  museuni,  under  det  att  museerna  i  Stockholm  och  Kristia- 
nia äro  rikt  försedda  med  dylika.  Härefter  öfvergick  diskussionen 
tili  pii  skilda  orter  i  Östra  Finland  förekommaude  plägseder,  hvar- 
vid  kurator  yttrade,  att  om  afdelningens  niedlemmar  ville  hvar  pä 
sitt  hali  uppteckna  sädana  och  desamma  sedermera  af  afdelningen 
utgafvos,  detta  skulle  komma  att  ntgöra  eu  aktningsvärd  produkt 
af  afdelningens  verksamhet. 

Den  22  Januari  1876. 

§  3. 

Kurator  [O.  Donner]  meddelade,  att  bestyrelsen  för  den  all- 
männa  finska  industriutstallningen  föreslagit  att  afdelningen  vid 
expositionen  skulle  utställa  folkdrägter  och  etuografiska  föremäl 
fritn  Östra  Finland  och  skulle  derföre  anhallan  göras  om  ett  visst 
antal  qvadrataln  tili  utrynime  för  de  exponerade  varoina.  Allden- 
stund  nägra  vcckors  uppskof  med  anmälniugen  icke  skulle  omöjlig- 
göra  erhallandet  af  plats  för  expositionsartiklarne,  lemuades  afgö- 
randct  af  fragan  tili  paföljande  inöte. 

Den  12  Februari  1876. 

§  2. 

Mcd  anlcdning  af  att  fraga  blifvit  väckt  att  gifva  ntetallningen 
af  etuografiska  föremal  vid  expositionen  instuudande  sommar  en 
stöne  utsträckniug,  föreslog  kurator  [O.  Donnkr],  att  tili  öfriga 
afdelningar  skulle  sändas  en  uppmauing  af  följande  lydelse:  „Dä 
Viborgska  afdelningen  beslutit  att  vid  allmänna  utstiillningen  i  Hel- 
singfors instuudande  sommar  framställa  en  fullständig  bild  af  en 
karelsk  bondstuga  jemte  figurer  i  folkdrägt  inom  densamma  och 
för  detta  ändamal  begynt  insamla  penningebidrag,  men  emellertid 


Digitized  by  Google 


XXIII, ia   N&gra  aktstycken  belysande  Etnografiska  museets  förhistoria.  7 


fräga  blifvit  väckt,  att  gifva  utställningen  en  större  orafattning,  sä 
att  etnografiska  föremal,  drägter  o.  s.  v.  äfven  frän  andra  orter 
af  värt  land  blefve  exponerade,  har  aidelningeu  i  detta  afseende 
velat  vända  sig  tili  öfriga  afdelningar  iuom  uuiversitetet  med  eu 
vänlig  uppmaning,  att  desamma  ville  on  hvar  med  föremal  frän 
dem  närmast  liggande  traktcr  söka  deltapa  i  utställningen.  Äfven 
om  dylika  samUngar  icke  kunde  tili  expositiouen  fullständigt  ästad- 
koramas,  eller  der  ej  finge  i  sin  helhet  plats,  skulle  doek  de  sam- 
lade  föremälen  utgöra  ett  synnerligen  värdcfullt  etnografiskt  mate- 
rial,  sora  mähända  framdelcs  öfverlämnadt  tili  nniversitetets  samlin- 
gar, i  hög  grad  komme  att  öka  desamma. 

I  händelse  N.  X.  afdelning  bifaller  tili  förslaget,  behagade  den 
utse  en  medlem  i  en  för  alla  afdelningar  gemensam  styrelse,  som 
egde  att  vidtaga  de  närmare  ätgärderna  för  expositionen." 

Afdelningen  biföll  tili  förslaget. 


Säsom  kändt  biföllo  samtliga  stndontafdelningar  tili  detta 
viborgska  afdelningens  förslag.  Vid  allmiinua  finska  konst-  och 
industriutställningen  i  Helsingfors  om  sommaren  1876  utställdes 
stugor,  grupper  och  etnografiska  foremäl  frän  alla  delar  af  värt 
land  och  päföljande  höst  uppställdes  det  samlade  materialet  i  en 
särskild  lokal  i  gurden  nro  15  vid  Alexandersgatan. 

Detta  var  början  tili  Finska  studentafdelningarnes  etnogra- 
fiska museum,  soin,  sedän  det  under  de  17  toljande  aren  blifvit 
betydligt  utvidgadt,  fian  185)4  ars  början  öfvertogs  af  finska  staten. 

Helaingforx. 


Digitized  by  Google 


Eine  germanische  Wortsippe  im  Finnischen. 

Fi.  virka  'Dienst\  —  Verka  'Tuch\  —  Verkko  \\etz\  —  (Permi-) 

virka  'Vogelfang'. 

Von 

T.  K.  Karsten. 


1.  Fi.  virka  (Gen.  viran)  'Geschäft,  Dienst,  Amt*  wird  bei 
Thomsen,  Einllnss  der  germ.  Sprachen  auf  die  fi.  lappischen  S. 
184  zueifelnd  von  a\vn.  verk  hergeleitet.  Diese  Zusammenstellung 
ist  in  formaler  Hinsicht  unbefriedigend.  Die  tinnisehe  Form  hat  mei- 
nes  Erachtens  ihrc  uächsteu  skandinavischen  Vervvandten  in  a\vn. 
virke  n.,  aschw.  virke  n.  (=  verk  n.)  'Tat,  Werk\  die  zu  einem  ja- 
Starame  wirkia-  gehören.  Hieraus  fi.  virka  mit  Erhaltung  des 
Stammvokals.  Das  vorhergehende  i-Element  im  Suffixe  ist  analo- 
gisch  geschwunden:  vgl.  asehvv*.  virke:  Gen.  Pl.  virka,  Dat.  Pl.  vir- 
kum  fur  -ia,  -ium.  Seiner  Form  nach  ist  fi.  virka  in  so  fcrn  unre- 
gelmässig,  als  die  germanische  Tenuis  k  in  dieser  Stellnng  (in 
offener  Silbe)  eigentlich  verstärkt  (als  kk)  auftreten  miisste  (vgl. 
Thomsen  a.  a.  O.  S.  70,  72).  Der  Grund  hierfiir  ist  vielleieht  in 
finniseher  Formausgleichung  zu  suehen ;  vgl.  z.  B.  Gen.  Sg.  viran, 
El.  virasta  u.  s.  \v.  ftir  *virlan,  Horkasta,  in  dem  k  in  geschlossener 
Silbe  sich  der  Regel  nach  unverändert  erhalten  sollte. 

Begrifflich  stimmt  fi.  virka  am  näclisten  mit  nsch\v.  yrke 
'Gewerbe>  (vgl.  awn.  yrke  n.  —  awn.  virke  'Arbeit')  iiberein.  In 
dem  Sinne  von  'Amt*  ist  das  fi.  Wort  \vahrscheinlich  von  dem  nschw. 


Digitized  by  Google 


2  T.  E.  Karsten.  XXIII.» 

värk  /..  B.  in  embetevärk  (vgl.  das  zu  Grunde  liegende  mndd. 
verk  'Gewerk,  Amt,  Innung,  Zunft')  beeinflusst  worden. 

2.  Fi.  verka  (Gen.  veran)  'Tuch,  zu  Hause  gewebter  vvollener 
Shawl'  wäre  nach  Ahlqvist,  Die  Kulturwörter  der  westfinnischeu 
Sprachen  »S.  8  ein  schwedisch.es  Lehn\vort.  Er  vergleicht  folgende 
bei  Rietz,  Dialekt-Iexikon  S.  814  aus  neusehwedischen  Mundarten 
verzeichnete  Wörter:  värka  (i  hop)  'spinnen  und  weben'  (Skane), 
värken  (varken,  vörken,  värkenen,  vargen)  n.  'Gewebe,  welches 
Wergzwirn  zum  Aufzug  u.  Wollgarn  zum  Einschlag  hat'  (Skäne, 
Smäland,  Gotland,  Halland),  värkens-väfnad  ds.  (Skäne).  Als  ver- 
\vandte  nicht-schwedische  Ausdriicke  fnr  denselben  BegrifF  werden 
bei  Rietz  ndä.  dial.  hverken  u.  ndd.  (Rugeu)  warg  angeftihrt,  Die 
Zusammengehörigkeit  von  fi.  verka  und  der  genannten  germanischen 
Wortsippe  —  wozu  ieh  nach  Rietz  noch  das  von  Ahlqvist  nicht 
envähnte  nschw.  d.  (Nyi.)  värke  n.  'grobe  Leinwand'  hinzufUge  — 
liegt  auf  der  Hand.  Aber  die  Quelle  der  linnischen  Entlehnung 
kann  nicht,  u  ie  Ahlqvist  glaubt,  auf  schwedischem  Spraehgebiet 
gesucht  werden.  Die  betreffenden  nschw.  \Vflrter  stammen  augen- 
seheinlich  aus  dem  Niederdeutschen.  Das  Mittelniederdeutsche 
bewahrt  nach  Schiller  -  LObben,  Mndd.  Wbch  und  LCbben  -  Wal- 
ther,  Mndd.  Handu  bcb,  das  Subst.  werk  n.  im  Siune  'Material  zur 
Arbeit',  u.  A.  'Werg,  Hede,'  \voraus  die  Adjektivableitung  werken 
'von  Werg,  heden.'  Eine  mndd.  Substantivierung  dieses  Adjektivs 
(vgl.  z.  B.  nhd.  leinen  u.  aus  dem  mhd.  Adj.  Unen  Unin  'aus  Lei- 
lien') ist  das  Original  von  nschw.  värken  n.  und  den  hiermit  iden- 
tischen  nno.  varken  n.  'dtiunes  wolleues  Tuch',  ä.  dä.  u.  ndä.  dial. 
hverken  (vgl.  oben). 

Nschw.  värka  'spinnen,  weben'  ist  eine  Entlehnung  von  mndd. 
werken  '\veben,  sticken.'  Neben  diesem  mndd.  Verb  stand  in 
derselben  Sprachform  ein  Subst.  werk  n.  ,Gewebe>  (eig.  'Tätig- 
keit,  Arbeit');  vgl.  bei  LCbben-Walther,  Handvvbch  werk  2.  in 
der  konkreten  Bed.  'das  Gearbeitete,  Produkt  der  Arbeit,  bes.  der 
Handwerker',  u.  A.  'vom  Leinen:  bret,  smal  w.  etc.'  Das  Mhd. 
bewahrt  eine  Entsprechung  hierzu  in  werc  n.  'eiue  vollendete 
Hand-  od.  Kunstarbeit',  u.  A.  'Gewebe*,  vgl.  mhd.  gewerke  n. 
eine  vollendete  Arbeit,  Geivcbe  etc*  (M(1ller-Zarncke.  Mhd.  \Vbch 


Digitized  by  Google 


XXIII,*. 


Eino  ^ermanische  Wortsippe  im  Finnischen. 


IIT,  S.  587,500).  Im  mndd.  werk  'Gevvebe'  sehe  ich  die  Quelle  von 
fi.  verka.  Das  finniselle  Lehn\vort  könnte  jedoeh  auch  von  einem 
Kompositum  =  ndä.  Hvergarn  Tuch  mit  Aufzug  von  Werggarn 
u.  Einschlag  von  Wolle'  ausgegaugen  sein.  Das  dä.  Wort  ist  näm- 
lich  mit  mndd.  Werk-garn  'Garn  von  werk  (=  Kette,  Aufzug  der 
Weber)'  ursprunglich  identisch  (Falk-Torp,  Et.  ordb.  S.  812). 
Finnische  Lehmvörter,  die  aus  (verkttrzten)  germanischeu  Kom- 
posita  hervorgegangen,  sind  auch  sonst  bekannt:  vgl.  fi.  murkina 
'Friihstuck'  (:  got.  maurgins  m.  'Morgen*  <  *murgina-),  marha- 
minta  '('apistrum'  aus  germ.  *marha-minl>a-banda  od.  ähnl.  (marha- 
*PferdJ  +  minfca-  'Maul'),  liika  'Ausuuchs,  Beule*  aus  germ.  *Hka- 
J>orau8  (isl.  likt>orn)  'Dorn  im  Fleiscue'  (S.  Karsten,  Finn.-ugr. 
Forsch.  II.  197f.  u.  daselbst  zit.  Lit.). 

Unser  Lehnwort  verka  ist  demnach  durch  den  hanseatischen 
Händel  nach  Finlaud  eingefithrt.  Eine  Erinnerung  an  die  fremde 
Herkunft  des  Wortes  diirfte  in  folgenden  „Ursprungs\vorten"  einer 
Hautkrankheit  erhalteu  sein:  »Mistäs  tulit  tälle  maalle,  saitko  sak- 
san palttinoista,  verkahousuista  veitse?"  (Suomen  kansan  muinaisia 
loitsurunoja"  =  Alte  Zauberlieder  des  finnischen  Volkes,  S.  65) 
d.  h.  „Woher  kamst  du  nach  diesem  Lande,  kamst  du  aus  der 
Leinwand,  aus  den  ,,vcrhv -Hosen  des  saksa  (=  des  Kaufmannes, 
des  Deutschen)." 

Ungeachtet  der  stark  abweichenden  Bedeutungen  sind  die 
germanischeu  Vorbildor  von  fi.  virka  und  verka  wurzelverwandt. 
Zu  dieser  \Vortsippe  gehören  im  Finnischen  nach  meiner  Meinuug 
wenigstens  noch  die  beiden  folgenden  \Vörter: 

3.  Fi.  verkko  'Netz,  Fischgarn'  mit  vielen  Zusammensetz- 
ungen.  Das  Estnische  beuahrt  ein  entsprechendes  wörk,  Gen. 
wörgu  (=  werk,  Gen.  wergu)  in  der  Bed.  'Netz,  Gitter'  (Wiede- 
mann-Hurt,  Ehstn.-dentsch.  Wbch  8.  1397).  Das  meines  Wissens 
bisher  ungedeutete  gemcinfinnische  Wort  verbinde  ich  zunächst 
mit  aschw.  (SchlCter,  Ordbok  S.  733)  vaerke  m.,  Pl.  -kar,  -kiar, 
'Einrichtung  im  Wasser  zum  Fischfang1,  vgl.  aseh\v.  flski-vserk  n. 
=  fiski-gar|)er  'Flussdamm,  gebaut  zum  Fischfang\  hand(a)- 
v«rk  n.,  hand(a)-v8Brki  n.  'mit  den  Händen  gemaebtes  Werk,  z. 


Digitized  by  Google 


4 


T.  E.  Karsten. 


XXI  II.io 


B.  Brunnen,  Fischdamm  etc.1  Im  Ausdruckc  „fte  kan  koma  i  mana 
handavaerk"  (in  Magnus  Erikssons  u.  fftristoffers  Landgesetzen), 
hat  das  letzte  \Vort  den  Siun  'Schlinge  oder  auderer  Fallstrick 
fiir  \vilde  Tiere'  (SchlCter,  Ordbok  S.  262). 

In  neusclnvedischeu  Mundarton  lebt  aschw.  vserke  m.  fort; 
vgl.  boi  Reetz  (S.  813)  värke  m.  'Reisgehege  (im  See)  mit  Öffnung 
liir  eine  Reuse'  (Göta-  u.  Svealand).  Aus  Finland  (Österbotten)  kenne 
ien  das  hiermit  parallele  värka  m.  (oblique  Form  von  värke  m.), 
Pl.  värkar,  im  Sinne  von  aschw.  veerke  m.  Dass  unser  Wort  in 
Finland  sogar  ziemlich  alt  sein  muss,  geht  aus  soinein  Vorkom- 
men  in  einer  ganzen  Anzahl  Ortsnamen  aus  verschiedenen  Teilen 
des  Landes  hervor:  vgl.  in  Nyland  (Finnby)  Verkstrand  (li.  Ver- 
karanta), im  Eig.  Finland  Werkholm  1375,  WerkMBholm  1383 
(Vemo),  Verknäaadden  (Pyhiimaa),  in  Satakunda  Verk-kari  (Eu- 
raaminne),  Verkviiki  (Sastmola) 1 ;  aus  Österbotten  uenne  ich  nach 
eigenen  Sammlungen :  Värkviken  (Lappfjärd,  Närpes,  Vöra),  Värkä- 
luoma,  Värkäten  (Laihela),  Nyvärkskatan  und  -öuren,  Stenvärks- 
botten  (Mustasaari),  Degervärkfladan  (Replot),  Värkholmsmaran 
1695,  Kastvärkan,  Bachname  (Kveflaks),  Värkträsket,  Värkgards- 
träsket,  Värkbrotaget,  Speisis-värkan  (Vörä). 

Das  betreffende  aschw.  veerke,  nschw.  värke  ist  offenbar  ver- 
wandt  mit  mht.  -wöro  n.  in  bolewerc  'Wall  u.  Schanzc  zur  Ver- 
teidignng\  nhd.  dial.  (Schmeller,  Bayerisches  Wbch  Sp.  984) 
werch  'Damm  im  Wasser,  Wall  ete.'  Sowie  auch  mit  as.  gi-wirki 
n.,  a\vn.  virke  n.  'Festungswerk,  Schanze.' 

Die  Bedeutung  'Fischgarn'  im  Finnischen  ist  das  Ergebnis 
späterer  Spezialisierung.  Dies  zeigen  die  komposita  fi.  kärpäsen- 
verkko  ' Fliegennetz'  und  estn.  seaze-wörk  'Miickennetz*.  In  dem 
estn.  Ausdrucke  wÖrknsi  seadma  'Fallstricke  legeu  ist  das  Wort 
wörk  mit  aschxv.  handvaerk  'Schlinge,  Falstrick'  (s.  oben)  gleich- 
bedeutend.    In  den  Kompositis  fi.  hämähäkin-verkko  und  estn.  hä- 

1  Dieae  Angaben  atammen  aus  R.  Saxbn'b  Sprakliga  bidrag 
tili  den  Svenska  bosättningena  historia  i  Finland  I.  (Hrfora  1905), 
S.  99.  118,  164,  206.  Der  S.  118  daselbst  aufgestellte  Vergleich  mit 
einigen  nonvegiachen  Ortsnamen  auf  -veri-  ist  meines  Erachtens  der 
Bedeutung  nach  unzutreffend. 


Digitized  by  Google 


XXIII,™  Eine  ^ormanische  VVortsippe  im  Finnischen.  5 

melga-wörk  'Spinnengevvcbe'  schliesst  sich  verkko,  wörk  semasiolo- 
gisch  sehr  nah  an  mndd.  rahd.  werk,  wero,  nschw.  d.  värken  T(2e\vobe 
(vgl.  obcn  ti.  verka)  an.  Ich  vervveise  schliesslich  auf  das  Auftre- 
ten  von  estit.  wörk  in  der  Verbindung  te  körwaa  w.  'Fleeht- 
werk  am  Wegrande  um  das  Abbröckeln  des  Bodens  zu  verhuten', 
\voriu  man  eine  deutliche  Erinnerung  an  nihd.  -werc  'Wall,  Schanze 
zur  Verteidigung',  nhd.  werch  'Wasserdamm'  zu  sehen  hat. 

In  formaler  Hinsicht  lässt  sich  ii.  verkko  aus  einem  germ. 
n-Stamm  werkan-,  \voraus  aschw.  vaerke,  nsehvv.  värke,  erklären. 
Im  Gegensatz  zu  ti.  virka  und  verka  zeigt  verkko  regelrechte  Te- 
nuisverstärkung.  Das  finniselle  Lehnwort  scheint  eine  urgerm. 
Suftixform  -on  (später  -an)  zu  vertreten,  ganz  \vie  fi.  mato  =  got. 
mapa  'Made,  Wurm>,  fi.  mako  =  au  n.  mage  'Magen'  (Thomsen, 
Einfluss  S.  107),  fl.  sauvo  'Quelle*  =  awn.  saggi  <  *sawwon 
'moistues,  dampnes'  (Karsten,  Arkiv  f.  nord.  Fil.  XXII.  S.  108  f.). 
Naeh  fi.  verkko  zu  urteileu,  \viire  die  urgermanische  Lautent\vick- 
lung  o  >  a  in  Endsilben  also  jiinger  als  die  gernianisebe  Media- 
verschiebung  g  >  k. 

4.  Fi.  Permi-virka  'Vogelfaug'  euthält  als  Vorderglied  fi. 
permi  (Gon.  -en)  'Vogelsehlinge'.  Ein  einfaches  virka  ist  in  dieser 
Bedeutung  nicbt  belegt.  Das  Wort  ist  eine  Entlehnung  von  aschw. 
-virke  n.  «  *wirkia)  in  fast-virke  1)  'Am  Boden  befestigte  Einrich- 
tung  zum  Fang  von  Tieren',  2)  'Einrichtung  in  einein  Strome  fiir 
den  Fischfang'  (SchlCteb,  Ordbok  8.  154).  Aus  dem  Neuschuedi- 
schen  fuhrt  Rjetz  (S.  814)  das  hierbergehörige  virka-hag  =  uschw. 
dial.  värke  m.  'Reisgehege'  (s.  oben)  an.  Zu  dem  betreftenden 
germaniscben  Stamm  wirkia-  gehören  weiter  a\vn.  virke  n.,  as. 
gi-wirki  'Festungs\verk,  Schanze*.  Ubrigens  vergleiche  man  fi.  virka 
'Dieust'  (oben). 

Helsingfors. 


Digitized  by  Google 


Intorno  ali'  „Affinitas"  del  Gyarmathi  giudizio 
dato  nel  1799  da  A.  I.  bar. 
Silvestre  de  Sacy. 


Ad  Ottone  Donner. 

Io  ne  so  piii  di  voi!  Voi  entrate  nei  settanta,  ed  io  v'entrai 
da  quattro  anni;  cosi  che  ho  i  vantaggi  dell'  esperienza.  Vcggo 
che  di  poco  si  rimata :  che  uomo  usato,  dalla  giovanezza,  a  eullarsi 
in  uu  barchetto  sulle  onde,  dove  i  venti  lo  spingono,  e  il  timone  non 
lo  guida,  continua  neli'  inutile  corsa,  che  dä  piacere  a  lui  solo. 
Voi,  siete  capitano  ardito  e  pnidente  di  nave  drizzata  sempre  ai 
porto.  con  pregiati  tesori,  e  accolta  festosamente  sulia  riva.  Eceo 
perche,  da  lontano.  io  vi  maudo  saluti  da  amico:  e.  per  Tonore  dei 
vostri  cittadini,  e  degli  studi,  auguri  che  non  possono  fallire. 

Forse  non  vi  spiace  ch'io  rammenti  ai  piu  vecchi,  e  mostri  ai 
giovani,  come  uno  dei  grandi  maestri  delle  dottrine  dei  musulmani, 
dei  piii  sagaci  interpreti  delle  virtu  che  sono  nella  lingua  degli 
arabi,  volgesse  1'amore,  se  posso  dire  cosi,  anche  alle  nuove  ri- 
cerche  che,  suli'  alba  del  secolo  passato,  aununciavano  tanto  splen- 
dore  e  fervore  di  sole  per  gli  studi  ugrofinnici.  Pareva  presagio 
che,  toccando  del  suomico  e  del  magiarico,  A.  1.  bar.  Silvestre  de 
Sacy  rivedesse  nella  meute  anche  i  lontani  vincoli  colle  parlate  ta- 
tariche;  piu  tardi,  con  maggiore  sicuivzza,  niostrate  sorrlle  neh;l 
famiglia  altaica,  hella  «•  forte. 


Digitized  by  Google 


XXIII.» 


Nulla  v'e  piu  da  imparare  in  qneste  poche  pagine  del  dotto 
fraueese;  ma  e  pietä  dei  nipoti  il  raccogliere  segni  di  comunione 
nelle  indagiui  sulia  vita  viva  dei  pensieri  umani  in  quanti  popoli 
coprono  la  terra;  cosi  che  i  monumcnti  gloriosi  delle  schiatte  piu 
operose  uell'  antiehita  dieno  luet»  a  quelli  piu  riposti  delle  nuove 
genti  che,  ammaestrate  da  dottriue  e  da  esempi,  vanno  piu  balde, 
e  con  piu  rapido  passo,  ai  trionfo. 

Se  di  lä  onde  non  si  torua,  ombre  state  vive  contemplassero 
1'agitarsi  delle  ombre  vive'  ancora,  con  quanto  stupore  si  rallegre- 
rebbero  a  eontemplare  l'opera  dell'  ottocento!  come  saluterebbero 
con  plauso  anche  la  vostra  nazione,  rigogliosa,  fedele  a  se,  inna- 
morata  con  gratitudine  delle  virtu  che  vede  nei  piu  dotti  dei  suoi 
tigliuoli! 

E.  Teza. 

Padova,  Universitä. 


AffxnUas  linguae  hungaricae  cum  linguis  ote.,  1'  Affiitite  ote.  par  S. 
Gyarmathi.    Goett.  1799. 

Le  doeteur  Gyarmathi  obscrvo  dans  sa  proface  que  les  historions 
les  plus  öolaires  sont  d'aceord  aujourd'hui  que  la  nation  hongroise  a 
uno  soucho  commune  avec  toutes  les  nation  s  d'origino  finoiso,  et  que 
sorties  ä  la  meme  epoquo  de  lenr  pays  priinitif  olles  se  sont,  par  un 
onchaineuient  de  hasards  et  d'aveutures  ditferentes,  fixees  chacuno  dans 
les  contrees  qu'elles  occupent  aujourd'hui. 

Lc  but  de  l'ouvrage  quo  ce  savant  publie  n'est  pas  d*examiner  les 
preuvos  sur  lesquelles  on  fonde  cette  opinion,  mais  seulemont  do  recher- 
oher  si  les  langues  <le  ees  divers  pouplos  ont  quelque  ressemblance 
ontre  olles,  qui  justifie  leur  commune  orgine. 

Plusieurs  hommes  savans  ont  döjä  rooonnu  la  ressemblance  de 
ces  langues:  ello  a  frappc  OlaUs-Rudboek.  Sajnovitz,  dans  une  disser- 
tation  dödioo  ä  1'acaib'imio  do  Ooponhague,  intitulöe  Demomtratio  idioma 
hunyaricum  et  laponicum  idem  esse,  et  imprimee  ä  Copenhaguo  on  1770, 
s  est  efforce  de  dömontrer  la  verite  de  cette  opinion.  Le  dernier  ouv- 
ruge  qui  ait  ote  publie  sur  cette  question  est  la  savante  dissertation 
donu.-e  ä  Vicnno  •  '"  1793,  par  M.  Ha^er.    Cot  ouvrago,  rempli  d'öru- 


Digitized  by  Google 


XXIILji 


Intorno  ali'  «Aftinitas"  del  Gyarmathi. 


3 


dition,  est  ecrit  on  allemand  et  porte  pour  titre :  Neue  Betceise  der  Ver- 
tcandtschafl  der  Hungam  mit  der  Lapländern,  c.  ä.  d.  Nouvellofs] 
preuve[sj  de  1'affinit*'1  des  Hongrois  avec  les  Lapons. 

D'  autres  ccrivains  se  sont  occuprs  k  rassemblor  les  mots  oom- 
muns  k  la  langue  hongroiso  et  ä  la  langue  laponne,  ou  k  diverses  lan- 
gues mortes  ou  vivantes  de  l'Asie  ou  de  1'Europe.  M.  Gyarmathi, 
sans  nier  1'existence  de  ces  rapports,  reinarque  que  de  toutes  les  prou- 
ves  que  l'on  pout  employer  pour  «?-tablir  Tidentite  primitive  de  deux 
langues  la  plus  foible  est  ccl  le  qui  n'est  fondee  que  sur  la  ressem- 
blance  d'un  certain  noinbre  de  mots  communs  aux  deux  idiömes:  poni- 
ini, il  a  suivi  une  autre  mcthodo  dans  la  companusou  qu'il  a  faite  du 
hongrois  avec  les  langues  d'origine  finlandoiso.  Cest  dans  la  grammairo 
de  ces  langues,  dans  1'analogie  des  iuflexions  de  leurs  noms  et  de  leurs 
verbes,  dans  la  maniere  dont  elles  formeut  leurs  pronoms  possessifs, 
dans  1'union  des  prepositiona  avec  leurs  regim*\s  ou  complcmens, 
dans  la  syntaxe  meme.  que  lauteur  a  cherche  les  traits  de  ressem- 
blance  qui  assignent  k  ces  divers  idiömes  une  meme  origine,  et,  la  con- 
formite  des  mots  qui  leur  sont  communs,  n'e.st  que  le  dornier  et  le 
moindre  des  arguraens  qu'il  emploie  pour  etablir  leur  resseinblanee. 

L'ouvrago  du  docteur  Gyarmathi  est  divisc  en  trois  partirs  et 
deux  appendices.  La  troisirme  partie  et  les  deux  appendices  n'offrent 
que  des  fragniens  tres-ineomplets  de  la  grammairo  et  du  dictionnaire 
des  langues  que  parlent  differentes  peuplades  du  Caueaso  et  des  pro- 
vinces  septentrionales  de  1'Asie,  les  Vogouls,  les  Votjaks,  les  Tehon- 
vaschs,  les  Mordouans,  ote.  eompares  avec  la  langue  hongroiso.  On  v 
trouve  encore  quelques  comparaisons  du  tatarc,  du  turc  et  de  diver- 
ses langues  d'origine  sclavono  avec  le  hongrois,  ainsi  quun  oxtrait  du 
grand  vocabulaire  corn  päre.  de  deux  cents  langues  que  lVm  a  commence 
k  publier  k  Petersbourg  on  178fi,  par  ordre  de  1'imperatrice  Catherine, 
et  dont  il  a  deja  pani  une  seconde  partie  en  1789,  et  quelques  autres 
piAees  relatives  au  meme  sujet.  Quoiquo  le  contenu  de  cette  tr^isirme 
partie  et  des  deux  appendices  ne  soit  pas  sans  intcret  et  puisse  donner 
lieu  k  des  observations  curieuses.  c'est  principalement  dans  Ies  deux 
premieres  parties  que  consiste  lessentiol  de  1'onvrage  que  nous  an- 
noncons. 


Digitized  by  Google 


\  E.  Teza.  XXII I,» 

Dans  la  premiöro  partio  les  idiömes  de  la  Laponie  et  de  la  Fin- 
lande  sont  coinparcs  avec  la  languo  hongroise.  Une  pareille  comparaison 
entre  oett.o  dcrnu-re  langue  et  celle  quo  l*on  parle  en  Esthonio  est  le 
sujot  dc  la  seoondc  partio.  On  aura  une  assez  juste  idt-e  du  travail 
de  1'auteur  en  parcouraut  le  sujot  des  divers  ehapitres  qui  coraposent 
ces  deux  parties. 

Ainsi  dans  la  premiöre  partio  on  comparo  le  hongrois  avec  le 
lapon  ot  le  finlandois, 

1°.    Dans  les  terminaisons  qui  caractörisent  les  nonis,  les  adjec- 

tifs  ot  les  diminutifs. 
2°.    Dans  la  declinaison  des  noms. 
W.    Dans  la  formation  des  degrös  de  comparaison. 
4°.    Dans  les  mots  qui  servent  ä  la  numeration. 
5°.    Dans  les  noms. 

fi°.  Dans  les  adjectifs  possessifs  qui  no  consisteut  que  dans  l'ad- 
dition  de  quelques  lottres  quo  l'ou  joint  a  la  fin  dos  noms 
ou  des  verbes,  et  que  Ton  nomme  ordinairement  affixcs  ou 
suffixes. 

7°.    Dans  les  fonnes  et  la  conjugaison  des  verbes. 

8°.    Et  singuliörement  dans  cello  du  verbe  substantif. 

!)°.  ot  10°.    Dans  les  formes  des  ad verbes  et  des  prcpositions. 

11°.    Dans  les  reglos  principales  de  la  syntaxe. 

12°.  et  13°.  L*auteur  prösonte  onsuito  un  vocabulaire  comparo 
d'un  tr<>s-grand  nombre  de  mots  de  ces  divers  idiömes,  di- 
vise  en  trois  colonnes,  dont  la  promiere  of  f  ro  les  mots  la- 
pons  ou  finlandois;  la  scconde,  leur  signification  on  lätin; 
et  la  troisieme,  les  mots  hongrois  correspondans. 

11°.  Lauteur  röunit  dans  un  chapitre  separe  plusieurs  mots  de 
ces  memes  langues  dont  la  consonuance  a  l)oaucoup  de  res- 
somblance,  mais  qui  different  entierement  par  leur  significa- 
tion, quoique  peut-etre  ils  aient  eu  primitivement  la  memc 
acception,  ou  une  acception  tres-rapprochoe. 

15".  Enfin  un  dernier  chapitre  offre  dans  un  tableau  en  trois 
colonnes  un  grand  nombre  de  passages  eutraits  des  traduc- 
tious  finlandoise,  hongroise  et  latino  des  livres  de  1'ancien 
et  du  nouveau  testamcnt.  comparaison  qui  a  pour  objet  de 


Digitized  by  Google 


XXIII.» 


Intorno  ali*  „Affinitas"  del  (iyarraathi. 


mettro  dans  un  plus  grand  jour  los  rapports  des  doux  lan- 
gues  hongroise  et  finlandoise. 

Aprös  avoir  ainsi  comparö  les  divcrs  idiömes  qui  sont  le  sujet  do 
oette  premiöre  partie,  M.  (  Iyarraathi  on  t  i  ro  Ien  cousöqucnces  suivant.es. 

„Si  l'on  exaraine.  dit-il,  avec  toute  1'attentiou  convenable,  co  que 
nous  avons  dit  dans  le  cours  do  cet  ouvrage,  on  pourra,  ce  mo  senible. 
en  tircr  Ia  consöquence  qu'il  y  a  dans  la  langue  finlandoise,  quatrc 
sortes  de  mots :  1°.  des  mots  dont  les  Finlandois  se  servoient  dans  les 
teuips  les  plus  anciens  lorsquils  avoient  encore  les  relations  les  plus 
ötroites  et  une  intimo  soeietö  avec  les  Hongrois.  Cette  premiöre  classe 
se  divise  uaturellement  en  trois  espöces:  la  premiöre  renferme  les 
mots  qui  sont  encore  aujourd'hui  communs  aux  langues  hongroise  et 
finlandoise,  comme  menen,  menyen  il  va,  v4r  le  sang.  viz  1'eau,  köice 
une  pierre,  tel  1'hiver,  icaj  beurre,  et  un  grand  noinbre  dautres:  la 
sooonde  contient  les  mots  qui  ont  öprouve  des  changemens,  et  qui  ont 
ote  ou  raccourcis  ou  alonges,  mais  qui  noanmoins  portent  remprointe  de 
leur  orgiue  hongroise  que  lon  reconnoit  au  promier  aspect,  comme  olit, 
voit  il  a  ote,  vargas,  farkas  loup,  tvanha,  ve'n  vieillard,  sarwi,  szarva 
eorne  etc.  I*a  troisiöme  espece  renferme  des  mots  qui,  suivant  toute 
apparence  ont  ete  autrefois  usites  parini  les  Hongrois,  mais  dont  ils 
ont  entiereinent  perdu  le  souvenir,  et  qui  ne  se  retrouvcnt  plus  au- 
jourd'hui  quo  parini  les  Finlandois  et  les  Lapons.  Tels  paroissont  e  tr  e 
les  mots  omaga  nain,  pön  chien,  sadna  vöritö,  teudnar  esclave.  tim 
houre,  tuona  mort,  auda,  atvu  vertu,  aita  temple,  esmaerke  exemplo, 
koitjos  domestique,  mano  lune,  mod  esprit,  or  sonnettr,  pilke  badinage. 
Les  Ilongrois  expriment  aujourd  hui  le  plus  souvent  ces  idöes  par  des 
mots  d'une  origine  etrangere.  comme  ora,  virtus.  templom,  trefa,  ote. 
Les  Hongrois,  en  effet,  etablis  dans  la  Panuouio  commeueörent  a  avoir 
commerce  avec  des  hommes  qui  parloieut  le  slave.  le  valaque.  Talle- 
mand,  le  lätin,  le  grec,  1'italien,  le  francois:  il  n  est  done  pas  ötonnant 
qu'adoptant  des  mots  des  langues  de  ces  peuples.  ils  aieut  oubliö  les 
anciennos  oxpressions  de  leurs  langue." 

„2°.  Outre  ces  trois  espöces  do  mots  qui  eomposent  la  premiöre 
classe,  il  y  en  a  dans  la  langue  finlandoise  une  autre  classe:  co  sont 
ceux  que  los  Finlandois  ont  reeus  peu  a  peu,  pendant  une  longue  suite 
de  siecles,  des  Suedois  leurs  voisins,  et  qui  leur  sont  deveuus  si  fa- 

Digitized  by  Google 


(i 


E.  Tkza. 


XXIII,,. 


miliers,  qu'ils  les  ont  substitue9  aux  mots  de  leur  langue  primitive. 
Au  lieu  de  ces  mots  etraugers,  j'en  trouve  d'autres  dans  la  langue  des 
Hougrois,  qui  appartiennent.  je  crois,  veritabloment  ä  leur  ancien  idi- 
6me.  Peut-etre,  il  ost  vrai,  un  Finlandois  qui  examinöroit  les  livres 
hougrois,  ne  reconnoitroit-il  pas,  dans  ees  mots,  les  restes  de  son  an- 
cienne  languo  maternelle,  de  raeine  que  le  Hougrois  pourroit  ne  pas 
reeonnoitre  pour  d'anciens  mots  de  la  langue  hongroise  ceux  dont  j'ai 
parle  plus  haut,  qui  ont  cess<'«  de  tenir  plaee  dans  1'idiome  hongrois 
que  lon  parle  aujourd'hui,  mais  qui  se  sont  conserves  dans  le  langage 
de  la  Finlande." 

En  tirant  ces  consequences  de  toute  eette  premiere  partie  de  son 
ouvrage,  M.  Gyannathi  semble  avoir  oublie  qu'il  s'etoit  proposu  d'öta- 
blir  l  origine  commune.  ou  plutot  1'identite  primitive  des  langues  fin- 
landoise  et  hongroise  sur  leur  analogie  dans  les  formes  et  les  inflexi- 
ons  grammaticales,  et  l'on  eroiroit  qu'il  ne  fonde  son  opinion  que  sur 
la  rossemblance  des  mots  par  lesquels  un  grand  noinlm;  d'idees  sont  ex- 
primies  dans  les  deux  idiömes  compares.  Nous  eroyons  noanmoins 
devoir  lui  rendre  une  justice  plus  entiere  qu'il  ne  l'a  fait  lui-meme; 
car  c  est  sur-tout  dans  les  noms  de  nombre  et  dans  la  numeration,  dans 
les  pronoms  possessifs  ou  affixes,  dans  les  prepositiona,  dans  les  regles 
de  la  syntaxe  et  dans  le  genie  des  langues  cornpa recs,  quo  l'on  aper- 
coit  une  oonfonnite  marquee,  qui  semble  deeeler  une  origine  commune. 
Mais  il  faut  aussi  1'avouer.  de  pareils  rapports  pourroient  etre  etablis  dans 
la  languo  hongroise  et  d'autres  idiömes  qui  n'ont  rien  de  coiumun  avec 
le  lapon  ou  le  finlandois;  et  d'un  autre  cöte,  la  declinaison  des  noms, 
la  formation  des  degres  de  cornpa  raison,  les  pronoins  personnels,  la 
conjugaison  des  verbes,  et  meme  celle  du  verbe  substantif,  n'offrent 
pas  des  traits  de  ressemblaneo  bicn  frappans:  au  contraire.  elles  sem- 
blent  porter  dans  le  hongrois  des  caracteres  fort  differens  de  ceux 
qu'elles  portent  dans  les  <leux  autre  s  langues.  Donnons-en  un  exemple 
pris  du  verbe  substantif.  Ce  sera  le  present  dc  1'indicatif  que  nous 
ehoisirons.    Lo  verbe  lapon  est  le  etre,  ot  le  verbe  hongrois,  leszsz. 


Lapou. 

leb, 

.ch, 


Hongrois. 

leszek, 
leszsz, 


je  suis. 
tu  es. 


Digitized  by  Google 


XXIJI,ji  Intorno  ali'  ..Affinitas"  del  Gyarmathi.  7 

le,  leszsz,  il  esi 

lepe,  leszUnk,  nous  sommes. 

lepet,  lesztek,  vous  etes. 

laeh.  lesznek.  ils  sont, 


Il  est  vrai  que  dans  los  autres  temps  du  m6mo  verbe,  et  sur-tout 
dans  ceux  qui  sont  formrs  par  1'addition  d'un  verbe  auxiliairo,  on  ob- 
serve  de  grands  rapports;  mais  la  seulo  chose  que  jo  veux  faire  ro- 
marquer  ici,  o'est  que  los  inflexions  qui  forment  los  nombres  et  les 
personnes  sont  absolument  diffrrentes  dans  los  deux  langues  eompanVs. 

Los  observations  sur  losquollos  M.  Gyarniathi  fonde  lidr-ntitö  pri- 
mitivo  du  hongrois  et  des  langues,  d'origine  finlandoiso,  manquent  aussi 
quelquefois  d'une  exactitudo  rigoureuse.  „Les  infinitifs  «les  vorbes  la- 
pons  ont,  dit-il,  uno  propriete  singuliere.  que  je  orois  appartenir  ex- 
clusivement  a  la  langue  hongroise.  Dans  oot  idiöme,  les  infinitifs  so 
joignent  aux  pronoms  affixes.  et  prennent  diverses  inflexions  pour  ca- 
racteriser  les  personnos  ot  les  nombres. 

Exemple. 

Lapon,    jaackedidnam,  Hongrois. 
-md. 
■nes, 
-nieme, 
•niede, 
-ncLsa. 

c'est-a-dire,  il  faut  que  je  croie.  il  faut  que  tu  eroies.  il  faut  quil  eroie. 
il  faut  quo  nous  croyions,  etc. 

BCo  caractöre,  ajoute-t-il,  ost,  entro  tous  les  au  tr  es.  le  plus  propro 
h.  etablir  la  rossemblanco  de  ces  langues ;  car  toutes  les  langues  euro- 
peennes  ont,  je  crois,  ee  trait  de  conformit/'.  que  leurs  infinitifs  sont 
invariables,  et  ne  sont  suseeptibles  dauoune  inflexion;  au  contraire, 
los  vorbes  dos  Hongrois  connno  ceux  des  Lapons,  admottent  ä  1'infini- 
tif  dos  inflexions  vari«!es  pour  caractorisor  les  nombres  et  les  porsonnes.44 

Observons  a  M.  Uyarmathi,  1°.  quo  ce  n'est  pas  ici  proprement 
1'infinitif  qui  recoit  diverses  inflexions,  et  que  l'on  ne  dit  pas  differem- 
niont  le  rejouir  nous,  et,  les  trjouir  nous,  poni  notre  joie  <?t  nos  joies, 


hinn-em, 
-ed. 
-ie, 
-unk. 
-etek, 
•iek. 


keli. 


Digitized  by  Google 


8  E.  Trza.  XXIH.ji 

mais  quo  c'est  souleinont  lo  sujet  du  verbu  mis  ä  1'infinitif,  qui  est 
exprime  par  1'adjonction  du  pronom  affixe:  c'est  ainsi  qu'un  Suisse  ou 
un  negre  pourroit  dire  en  francois:  moi  faire  cela  pas  possible;  toi 
faire  cela,  nous  faire  cela,  etc. 

2°.  Quune  pareille  construction  a  lieu  en  arabe,  en  persan.  en 
ttirc  et  peut-etre  dans  d'autres  langues.  et  qu'en  arabe  meme  l'infinitif 
outro  1'adjonction  «les  pronoms  affixes,  prend  aussi  les  inflexions  qui 
caraeterisont  les  cas.  Ce  n 'est  pas  iei  lo  lieu  de  rendre  raison  de  cette 
propiiete  de  1'infinitif,  fondce  sur  ee  que  ce  mode  est  une  sorte  de 
nom  verbal  qui  participe  en  meme  tcmps  des  proprietes  «lu  verhe  et 
de  eelles  du  nom. 

Dans  la  deuxieme  partie,  1'auteur  compare  la  langue  que  l'on 
parle  dans  1'Esthonie,  avec  Tidiome  hongrois.  Il  suit,  dans  cette  com- 
pamison,  la  meme  methode  que  ilans  la  promiere  partie,  et  se  propose 
de  demontrer  l'identite  piimi tive  «les  «leux  idiömes,  d'abord  par  l'ana- 
logie  des  fonnes  et  des  inflexions  grammaticales.  et  ensuite  par  la 
ressemblance  d«'S  mots  par  lesquels,  dans  les  deux  langues.  on  oxpiime 
les  memos  idees.  Le  resultat  de  cette  comparaison  paroit  aussi  con- 
cluant  :i  M.  Gyarmathi,  que  celui  de  la  precedente  partie.  Je  doute 
que  tous  les  lecteurs  partagent  cette  opinion,  et  il  me  sein  bio  que  c'est 
plutot  par  la  ressemblance  d'un  grand  nombre  de  mots,  que  par  la 
conformito  des  inflexions  grammaticales  qne  lo  hongrois  decele  son  affinite 
avec  la  langue  de  1'Esthonie. 

Quoi  qu'il  en  soit  du  petit  nombre  d'observations  qne  nous  nous 
tiommos  pennises  sur  1'ouvrage  du  docteur  Gyarmathi,  et  que  nous 
proposons  plutot  comme  «les  dontes  que  comrae  des  objections.  nous 
engageons  toutes  les  personnes  qui  s'occupent  de  1'origine  des  peuples 
et  de  1'histoire  de  leurs  migrations,  a  se  procurer  un  ouvrage  qui  doit 
etre  regarde  comme  classique  dans  ce  genre  de  litterature,  et  qui  ne 
peut-etre  que  le  fruit  du  travail  le  j)lus  assidu,  et  d  uno  erudition 
atissi  vaste  que  solide  et  methodique. 

S.  de  S. 

(Magasin  encycloptdique  ou  Journal  des  sciences,  des  lettrcs  ct  des 
arts,pat  A.  L.  Millin.  (IV  annee.  tome  sixieiue).  Paris.  An  VII  - 1791) 
p.  85  9.').) 


Digitized  by  Google 


Kaks  keelt  »Vanast  kandlest". 

Toimetamid 
J.  HtJRT. 


Eesti  rohkest  runude  varast  saab  edespidi  anthologia  rVana 
kandle"  nirae  ali  ilmuma,  sarnasel  kombel  kui  Soorae  „ Kanteletar M, 
kirjakeeles.  Runud  saavad  osast  täiesti  nii  trukki  minema,  kui 
rahvas  neid  on  laulnud,  osast  aga  liidetakse  mitmest  töisendist, 
mis  rahvasuust  on  saadud,  uus  täiendatud  töisend  kokku,  aga  ikka 
rahva  oma  sönadega.  Näituseks,  kuida  liitmine  saab  sundima, 
panen  siin  alamal  kaks  runu  kirja,  mille  töisendid  köik  Setumaalt 
pärit  on.  Algusrunud  on  minu  „Setukeste  laulude"  kogus  I 
köites  leida.  wIlulauluu  töisendid  on  sääl  6,  nr.  i— 6  (lhk.  3—9), 
„Kalmuneiu*'  töisendid  10,  nr.  35—44  (lhk.  44—61),  siis  veel  18 
liitlaulu  (nr.  479.  482.  488.  489.  490.  491.  492-499.  500.  530.  583. 
619),  kus  uks  osa  ainet  „Kalmuneiua  loost  vöetud.  Neist  töisen- 
ditest  olen  järgmised  kaka  laulu  kokku  keerutanud.  Kuulgu  siis 
auustatud  lugija  neid  kahte  keelt  „Vanast  kandlest"  ja  tehku  oma 
ot8us,  kas  nad  täiesti  Eesti  esivanemate  toonis  helisevad  ja  ka 
uuema  aja  inimese  siidant  röömustada  vöivad. 

Laulude  sisust  ei  taha  ma  siin  omalt  poolt  mingisugust  sele- 
tust  teha.  Jäägu  köik  lugija  enese  ära  möista  ja  ära  tunda.  Sisu 
on  töesti  tuuraakas,  laulude  mötted  ilusad  ja  sugavad.  Viigu  ne- 
mad  igale  lugijale  sedasama  vaimulöbu,  mis  mina  neid  kokku  liites 
tundsin. 


Digitized 


2  J.  Ht*HT.  XXII1,M 

Möned  lugijad  saavad  ehk  paljuks  panema,  et  ma  lauludease 
murdelisi  sonu  olen  jätnud;  nad  ei  salli  neid  mitte  ja  näeksivad 
häämeelega,  kui  need  sonad  «Tallina  keeli"  iimber  oleksivad  pan- 
dud.  Aga  need  murdelised  ained  on  otse  meie  laulu  de  rikkus, 
meio  keele  suur  vara  ja  kaunis  ilu.  Tahaks  moni  kirjamees  meie 
kirjakeelt,  liiatigi  meie  esivanemate  runu-  ehk  laulukeelt,  kitsaste 
kihelkonna  piirte  sisse  sulguda,  siis  paneks  toma  meie  luuletajad 
mitmetpidi  nälga  nägema  ja  kuivataks  suure  hulga  köige  elava- 
raaid  vaimuhallikaid  ära.  Kull  on  ja  olgu  pöhjapoolne  Kesti  keel 
meie  kirjakeele  pöhi,  aga  ärgu  pölaku  tema  seda  rikastamist  ja 
eluväge,  mis  töised  murded  temale  rohkesti  pakkuda  vöivad. 

Sönad,  mis  Pöhja-Eestis  arusaamata  vöiksivad  olla,  olen 
laulude  löpul  ära  seletanud.  Pisukesed  numbrid  söna  körvas  ju- 
hatavad  seletuse  juure. 


Digitized  by  Google 


1. 


Ilulaul. 


Ilu  söitis  jöge  pidi, 
Laulu  laia  väljä  pidi, 
Hobu  hoietud  eessa, 
Regi  tammine  tagana, 

5.  Naine  roogune  1  reessä, 
Sönad  söolaga  siilossa, 
Laulud  löngaga  kaelassa. 

Näginekse,  kuulunekse, 
Kes  kuli  vasta  puutunekse, 

io.  Puutunekse,  juhtunekse? 
Vasta  puutus  poiste  hulka, 
Kamand  kaabukandajaida. 
Nemad  haardsid  kusitella, 
Kiisitella,  nöuatella: 

15.  Kuhu  lähed,  liukene, 
Kuhu  lased,  Laulukene? 
Kas  sa,  Ilu,  meile  tuled, 
Kas  sa,  Tantsu,  meida  tahad? 
Ilu  keelilla  köneles, 

20.  Ilu  taidis2,  vasta  lausus: 
Ega  ma  Ilu  teile  lähe, 
Ega  ma  Tantsu  teile  taha; 
Ei  ma  taha  poiste  hulka, 
Kallu  ei  poiste  kamandusse, 


25.  Ihata  ei  poiste  ilu, 
Taheta  ei  poiste  tantsu, 
Poistel  onvad  1  puised  sönad, 
Löhmuksised  laulukesed. 
Lähete  nurme  kiindema, 

30.  Kallute  atra  kandema, 
Säällä  ilu  unustate, 
Laulu  meelest  minetate. 

Ilu  söitis  jöge  pidi, 
Laulu  laia  väljä  pidi, 

35.  Hobu  hoietud  eessa, 
Regi  tammine  tagana, 
Naine  roogune  reessä, 
Sönad  söelaga  siilessa, 
Laulud  löngaga  kaelassa. 

40.     Näginekse,  kuulunekse, 
Kes  kiill  vasta  puutunekse, 
Puutunekse,  juhtunekse? 
Vasta  puutus  naiste  hulka, 
Puutus  lidu  4  linikpäida 5. 

45.  Nemad  haardsid  kusitella, 
Kiisitella,  nöuatella: 
Kuhu  lähed,  liukene, 
Kuhu  lased,  Laulukene? 


Digitized  by  Google 


J.  Hlikt. 


XXIII,» 


Kas  sa,  Ilu,  meile  tuled, 

50.  Kas  sa,  Tantsu,  meida  tahad? 
Ilu  keelilla  köneles, 
Ilu  taidis,  vasta  lausus: 
Ega  ma  Ilu  teile  lähe, 
Ega  ina  Tantsu  teile  taha; 

55.  Ei  ma  taha  naiste  hulka, 
Kallu  ei  naiste  kamandusse, 
Taha  ei  ligi  linikpäida, 
Ihata  ei  naiste  ilu, 
Taheta  ei  naiste  tantsu, 

M.  Kaeta  ei  naiste  kargust 6; 
Naiste  läks  nalja  Narvamaale, 
Naiste  läks  lusti  Luigamaale, 
öunapuusse  ilusasse, 
Verevasse  vislapuusse. 

•5.  Teie  ilu  unustate, 

Laulu  meelest  minetate: 
On  teil  lapsed  pisukesed, 
Onvad  kasinad  kanased  7, 
Lähete  ulli 8  uinutama, 

70.  Meelimarja  9  minetama, 
Saa  ei  te  laulu  laulamaie, 
Saa  ei  te  ilu  iskimaie  10,  — 
Sestap  te  ilu  unustate, 
Laulu  meelest  minetate. 

75.     Ilu  söitis  jöge  pidi, 
Laulu  laia  väljä  pidi, 
Hobu  hoietud  eessa, 
Regi  tammine  tagana, 
Naine  roogune  reessä, 

ao.  Sönad  söelaga  sulessa, 
Laulud  löngaga  kaelassa. 

Näginekse,  kuulunekse, 
Kes  kiill  vasta  puutunekse, 


Puutunekse,  juhtunekse? 

85.  Vasta  puutus  neiu  hulka, 
Kamand  kardavanikuida  ll. 
Nemad  haardsid  kusitella, 
Kiisi  telia,  nöuatella: 
Kuhu  lähed,  liukene, 

•o.  Kuhu  lased,  Laulukene? 
Kas  sa,  Ilu,  meile  tuled, 
Kas  sa,  Tantsu,  meida  tahad? 

Ilu  keelilla  köneles, 
Ilu  taidis,  vasta  lausus: 

95.  Kiilap  ma  Ilu  teile  lähen, 
Kiilap  ma  Tantsu  teida  tahan; 
Lähen  lustil  neiu  hulka, 
Kallun  neiu  kamandusse, 
Tahetije  neiu  tantsu, 

100.  Kaetije  li  kao  13  kargust, 
Ihati  ilupidamist. 
Ega  te  ilu  unustele, 
Laulu  meelest  minetele: 
Neiul  ilu  eessa  jooksis, 

105.  Nalja  tagana  naeratas, 
Ise  keeras  keskeessa, 
Ise  valas  ta  vahella,  — 
Sestap  te  ilu  ei  unusta, 
Laulu  meelest  ei  mineta. 

no.  Kui  on  kuu  kirja  seessa  u, 
Päeva  pesa  ääre  päällä, 
Nii  on  neiud  ilu 
Lapsed  laulude  vahella. 
Tuli  Ilu  neiu  hulka, 

115.  Kaldus  neiu  kamandusse, 
Tuli  tema  ihatessa, 
Kaldus  tema  kareldessa  1S. 


Digitized  by  Google 


XXII^n 


Kaks  keelt  „ Vanasi  kandlest". 


5 


Sönade  seletufl:  1.  roogune  =  pilliroogne,  roo-  ehk  pilli-hääle- 
line.  2.  taidma  =  möistma.  3.  onvad  =  mitraus  sönast  „on*\  4. 
lidu  =  salk.  5.  linikpätt  =  naine,  sest  et  nad  „linikuttt  päas  kan- 
navad.  6.  kargua  =  hUppamine.  7.  kanan  e  =  kanapoeg,  lapsukene. 
8.  uU  =  meelemöistmata,  vaeti.  9.  meelimari  =  meelopäraline  mari. 
10.  ilu  iskima  —  ilu  tegema,  valmistama.  11.  kardavanik  =  neid 
ehk  neiu,  tudruk,  sest  et  nad  nkardvanikuid"  (pärgi)  päas  kannavad.  12. 
kaema  =  vaatama,  vahtima.  13.  k  ab  o,  gen.  kao  =  ilus  naiste  rahvas. 
14.  kuu  kirja  sees  =  kuu  taevatähtede  hulgas.  Kiri  on  esialgu 
uleuldse  =  kirju  hulk  ehk  kogu.  15.  kare ld es  sönast  karglema  = 
sinna  tänna  kargama. 


Digitized  by  Google 


2. 


Kalmuneid. 


(Peetrilaul.) 

Peeter  peeni,  mees  madala,         Ubasuuda  ostamaie. 


Kalevine  poisikene, 
Raiussööru,  rookis  sööru, 
Ktindis  8dÖru,  kuivas  kaera, 

5.  Kuivas  kesva1  kiriku  toele, 
Kaera  kalmu  2  tee  äare. 
Ise  kundis,  ise  niötles, 
Ise  kuivas  ja  köneles: 
Kasva,  kasva,  kaerakene, 

10.  Kergi  iiles,  kesvakene! 
O  kalmu,  kasvata  kaera, 
O  kirik,  kergita  kesva! 
Kui  mull  kasvab  kaunis  kaera, 
Kaunis  kaera,  kiidu  kesva, 

15.  Mina  kalmust  naise  naidan, 
Liivasta  neitsi  niinitsen3. 

Kasvas  kaunis  kaerakene, 
Kasvas  kiidu  kesvakene. 
Peeter,  peeni  poisikene, 

20.  Kalevine  niehikene, 

Viis  siis  likku  ta  linnaksed, 
Viis  ojasse  ölleterad, 
Hakkas  naista  naitamaio, 


25.  O  toda  venda  Virolasta, 
Emapoega  Poolakesta! 
Ei  olnd  Öige,  nagu  iitles, 
Ei  olnd  tösi,  mis  töotas, 
Ei  ta  kalmust  naista  naitnud, 

30.  Liivast  ei  neitsit  nimitsend. 
Peeter,  peeni  poisikene, 
Kalevine  mehikene, 
Ehtis  ennast  ilusasti, 
Selga  ajas  sinisärgi, 

35.  Paha  kööritud  4  kiibara, 
Vööle  vöö  bnnalippu  5, 
Jalga  seadis  saksa  saapad; 
Nii  läks  kaasat  kosimaie, 
Ubasuuda  otsimaie, 

40.  Kosis  Riiast  rikka  tiitre, 
Vöttis  Riia  raadilapse 

Kui  sai  Peeter  ju  parale, 
Riia  rikkalle  raadile, 
Kuld  oli  katus  koja  päällä, 

45.  Höbedased  aiavitsad, 
Teräksestä  teibapaarid, 


Digitized  by  Google 


XXIII.» 


Kaks  keelt  „Vanast  kandlest". 


7 


Ajas  hobuse  murule, 
Paadi  pärapaja7  alla, 
Ise  läks  tuppa  teretama, 

50.  Teretama,  tervitama: 
Tere  tere,  neiu  ema, 
Neiu  ema,  neiu  isa, 
Neiu  viisi  vennakesta, 
Kuusi  kullasta  sösarda! 

55.  Ons  teil  neiduda  koduna, 
Siidipölleda  pörmandul, 
Kuldapargada  kamberes? 
Kas  saab  siitä  mulle  naista, 
Meebkada8  mörsijada? 

w.     Neiu  ema  hellakene, 
Neiu  mamma  marjakene, 
Toma  lausus  meelestana, 
Oma  meele  poolestana: 
On  kuli  meillä  neidu  kodu, 

65.  Siidipölli  pörmandulla, 
Kuldapärga  kamberessa, 
Helmekaela  kasterassa 9. 
Saab  killl  siitä  sulle  naine, 
Saaneb  meelikas  mörsija. 

70.     Neidu  astus  aida  poole, 
Ule  muru  moodusasti, 
Kudus  kullasta  kinnasta, 
Heitis  lönga  höbedasta. 
Peetrit  toas  söödetije, 

75.  Söödetije,  joodetije, 
Teda  meella  ravitseti, 
Vahaleemel  vasta  vöeti,  — 
Neidu  aidas  ehiteldi, 
Kamberissa  kaunisteldi. 

80.     Sai  siis  neidu  valmistatud, 
Kaokene  kaunistatud, 
Neiu  ema  hellakene, 


Neiu  mamma  marjakene, 
Ise  ta  lausus  meelestana, 

85.  Oma  meele  poolestana: 
Peiukene,  poisikene, 
Aja  sa  hobu  aida  ette, 
Keerata  keldre  uksele. 
Peeter  kuulis  kohe  käsu, 

»o.  Ajas  hobuse  aidale, 
Keeratas  keldre  uksele. 

Neidu  aidast  väljä  astua, 
Kamberesta  kapsatas, 
Kirevambi  kui  see  rälina, 

95.  Meelusambi 10  metsalindu. 
Neidu  saani  saadetije, 
Peiu  körva  paigutati, 
Anti  tali'  kulda  kotitäisi, 
Pandi  karda  karbitäisi. 

loo.     Peeter  mörsja  vasta  vöttis, 
Sötee  11  saanile  sööritas  ,2, 
Seisatas  saani  ääre  pääle, 
Pani  jala  pardaalle, 
Saani  parras  praksatije, 

105.  Looga  kuusi  loksatije, 
Peeter  lausus  meelestana, 
Lausus  meele  poolestana: 
Jumal  teadneb,  Jumalukene, 
Mari  teadneb,  madalukene! 

ho.  Ehk  mull  itkud 18  eessa  onvad, 
Silmavesi  veerib. 
Miks  mull  loksis  looga  kuusi, 
Miksi  praksis  saani  parras? 
Hakkas  koju  minemaie, 

ns.  Vennastelle  veerimaie. 
Olid  tali  hiiYad  hobused, 
Kaunid  olid  kaerasööjad, 
Laksid  mäkke  mängidessa, 


Digitized  by  Google 


8 


J.  HlTRT. 


Kallastesse  kareldessa. 

120.  Sai  ta  kairan  kaelale, 
Sai  ta  koolu  14  kohale, 
Jöudis  ligi  liivakulle, 
Manalaste  15  maie  pääle, 
Jäi  tali  saani  seisamaie, 

125.  Päralauda  peatama, 
Puutus  regi  kivi  kiilge, 
Kaustavitsa  18  kadajasse, 
Pöikipooli16  pädajasse. 
Peeter,  peeni  poisikene, 

tao.  Emalapsi  hellakene, 
Mineteles,  tuleteles, 
Mineteles  meelihobust l7, 
Tuleteles  tuliratsut, 
Ei  saand  mindud  meelihobu, 

135.  Ei  saand  tuldud  tuliratsu, 
Pääse  ei  saani  seisamasta, 
Päralauda  peatamast, 
Pääse  ei  regi  kivi  kuljest, 
Kaustavitsa  kadajasta, 

140.  Pöikipooli  pädajasta. 

Kaasa  kuiindis  kiisimaie, 
Noorik  hakkas  nöudeniaie: 
Miks  sa  kisud  kivistikku, 
Kakud  läbi  kannustiku? 

145.  Söida  teeda  sillalista  18, 
Lase  teeda  lauulista  1B. 
Ilmaline20,  Kalmuline51, 
Tule,  päästä  regi  kivist, 
Kaustavitsa  kannu  stikust, 

iso.  Pöikipooli  pädastikust. 

Väljä  tulid  Toonilased  22, 
Vasta  kostsid  Kalmulised, 
Tooni"  tiitterid  törelid: 
Peeter,  peeni  poisikene, 


155.  Kosilane  körgikene ! 

Ei  olnd  Öige,  mis  sa  titlid, 
Ei  olnd  tösi,  mis  töotid. 
Olid  sa  raaada  kundemassa, 
Leivamaada  liitemassa, 

im.  Kui  sa  kunnid,  siis  sa  mötlid, 
Kui  sa  kulvid,  siis  könelid: 
Kasva,  kasva,  kaerakene, 
Kergi  iiles,  kesvakene! 
Mina  kalmust  naise  naidan, 

165.  Lii  vasta  neitsi  nimitsen. 
Peeter,  peeni  poisikene, 
Kosilane  körgikene! 
Ei  olnd  öige,  mis  sa  iitlid, 
Ei  olnd  korras,  mis  könelid. 

170.  Anna  meile,  mis  annade, 
Töota,  poissi,  mis  töotad. 

Peeter,  peeni  poisikene, 
Kosilane  körgikene, 
Töotas  kimpu  kindaaida, 

175.  Kahte  kimpu  kapukaida, 
Lubas  lidu2*  linikuida, 
Hauatäita  hainesida25, 
Lubas  kirstu  kirevaida, 
Köige  vaka  valgeeida. 

180.  Mineteles,  tuleteles, 
Mineteles  meelihobust, 
Tuleteles  tuliratsut, 
Ei  saand  mindud  meelihobu, 
Ei  saand  tuldud  tuliratsu, 

185.  Pääse  ei  saani  seisamasta, 
Päralauda  peatamast. 

Jälle  tulid  Toonilased, 
Tooni  tiitterid  törelid: 
Peeter,  peeni  poisikene, 

190.  Kosilane  körgikene! 


Digitized  by  Google 


XXIII.» 


Kaks  keelt  .Vaoast  kandlest". 


9 


Anna  meile,  mis  annade, 
Töota,  poissi,  mis  töotad. 

Peeter,  peeni  poisikene, 
Emalapsi  hellakeno, 

195.  Lubas  eesta  isa  ruuna, 
Venna  virka  vohmerilta, 
Lubas  karja  kasvamasta, 
Pölluvilja  venimasta. 
Mineteles,  tuleteles, 

m  Mineteles  meelihobust, 
Tuleteles  tuliratsut, 
Ei  saand  mindud  meelihobu, 
Ei  saand  tuldud  tuliratsu, 
Pääse  ei  saani  seisamasta, 

205.  Päralauda  peatamast. 

Jälle  tulid  Toonilased, 
Tooni  tiitterid  törelid: 
Peeter,  peeni  poisikenc, 
Kosilane  körgikene! 

2io.  Anna  meile,  mis  annade, 
Töota,  poissi,  mis  töotad. 

Peeter,  peeni  poisikene, 
Emalapsi  hellakene, 
Töotas  pungast  poeraha  26, 

215.  Karmanista  kaubaraha, 
Lubas  vaka  vana  raha, 
Kulimitu  kilingida, 
Lubas  kulda  kotitäita, 
Kallist  karda  karbitäita. 

220.  Mineteles,  tuleteles, 
Mineteles  meelihobust, 
Tuleteles  tuliratsut, 
Ei  saand  mindud  meelihobu, 
Ei  saand  tuldud  tuliratsu, 

25.  Pääse  ei  saani  seisamasta, 
Päralauda  peatamast. 


Jälle  tulid  Toonilased, 
Tooni  tiitterid  törelid: 
Peeter,  peeni  poisikene, 

230.  Kosilane  körgikene! 

Anna  meile,  mis  annade, 
Töota,  poissi,  mis  töotad. 

Peeter,  peeni  poisikene, 
Emalapsi  hellakene, 

235.  Lubas  sada  sajameesta, 
Pääle  kahte  kaasikuda. 
Mineteles,  tuleteles, 
Mineteles  meelihobust, 
Tuleteles  tuliratsut, 

240.  Ei  saand  mindud  meelihobu, 
Ei  saand  tuldud  tuliratsu, 
Pääse  ei  saani  seisamasta, 
Päralauda  peatamast. 
Jälle  tulid  Toonilased, 

245.  Kaldusivad  Kalmulised, 
Edeje  Mana27  minijad, 
Tahaje  Tooni  tiitterid, 
Ligi  liiva  lellenaised, 
Köik  nad  kalmusta  könelid, 

250.  Söna  iitlid  sömerasta: 
Anna  meile,  mis  annade, 
Töota,  poissi,  mis  töotad. 

Pceterida  poisikesta, 
Emalasta  toellakesta! 

25V  Oli  temal  körge  kodu, 
Oli  ilus  elamine, 
Töotas  ta  körget  kodu, 
Ilusada  elämistä, 
Lubas  isa,  lubas  etua, 

260.  Oma  vendi  viiraasida. 
Mineteles,  tuleteles, 
Mineteles  meelihobust, 


Digitized  by  Google 


10 


J  HURT. 


XXIII,« 


Tuleteles  tuli  ratsut, 

Ei  saand  mindud  meelihobu, 

265.  Ei  saand  tuldud  tuliratsu, 
Pääso  ei  saani  seisamasta, 
Päralauda  peatamast, 
Pääse  ei  regi  kivi  kiiljest, 
Kaustavitsa  kadajasta, 

270.  Pöikipooli  pädajasta. 

Peeter,  peeni  poisikene, 
Kalevine  kosilane, 
Mööka  puusassa  tilistas, 
Kaelarauda  raputeles, 

275.  Tahtis  ratsu  pääd  raiuda, 
Hiiva  hobu8ta  hukata. 
Vasta  kairausta  kaitseti, 
Söna  öeldi  sömcrasta: 
Baiugu  ei  ratsu  pääda, 

280.  Hukaku  ei  hiiva  hobust! 
Enne  ei  pääse  saani  seisinast, 
Regi  liivistä  ei  kergi, 
Anna  ära  köige  armsam, 
Kahelt  käelt  köige  kallim, 

285.  Anna  noori  nuku  alta, 
Kaokene  kaali  '-**  alta. 

Peeterida  poisikesta, 
Einalasta  hellakesta! 
Lei  ta  käe  vasta  kättä, 

290.  Töise  käe  vasta  töistä, 
Ära  ta  ohkas  omastelle, 
Ära  muile  inureteles: 
Mis  niiiid  teha,  kuliu  minnaV 
Anda  raull  kallis  kaali  alta, 

295.  Linnuke  linaso  alta. 
Töotas  noore  nuku  alta, 
Kaokese  kaali  alta. 
Mineteles,  tuleteles, 


Mineteles  meelihobust, 

300.  Tuleteles  tuliratsut, 

Nuud  sai  mindud  meelihobu, 
Niiiid  sai  tuldud  tuliratsu, 
Pääsis  saani  seisamasta, 
Kerkis  regi  kivi  kiiljest. 

305.     Peeter  katsus  kaali  alla, 
Linariiet  liiguteles, 
Leidis  koolija29  reessä, 
Kalmulise  kaali  alla. 
Peetri  hiuksed  hoitisivad, 

3io.  Peeteri  pale  pahanes. 
Kudas  viin  koolija  koju, 
Viin  majasse  Manalase? 
Köik  jäi  kurvaks  kulia  höimu, 
Vait  jäid  sada  sajameesta, 

315.  Tuumatama  30  tolmulööjad  31 , 
Kurvalt  söiteid  teeda  mööda, 
Möttes  marjainaada  pidi. 

Saivad  nad  kodu  kohale, 
Elulinna  ligidalle, 

320.  Hiiva  hobune  hirnastas, 
Tuliratsu  sääl  turnastas. 
Enia  läks  väljä  vaatamaie, 
Kandja  väljä  kaemaie, 
Nägi  Peetrit  tulevada, 

325.  Nurmo  otsas  olevada, 
Hiiiidis  lapsile  laietel32, 
Pisukestele  pajatas: 
Jookske,   lapsed,   laske  lai- 

ded, 

Laske  laided,  väändke  värav ! 
330.  Tuuakse  menimele  minija, 
Emale  eesta-astuja, 
Tuuakse  käbe  käskujalga, 
Sörmile  sönakuulija, 


Digitized  by  Google 


XXIII,» 


Kaks  keelt  ..Vanasi  kaodlest". 


11 


Koju  tuleb  auuhame, 
335.  Auuhame,  leinmelinik  33. 

Sai  siis  Peeter  koju  jöud- 

nud, 

Pärale  oma  perele, 
Ajas  hobused  murule, 
Tuliratsud  toa  ette, 

m  Ema  läks  vasta  vaatamaie, 
Kandja  vasta  kaemaie. 
Kas  saab  noorik  naeruline, 
Emale  lapsi  iluline, 
Kas  saab  paras  pangidelle, 

345.  Arvuline  anumaile  34, 
Kas  saab  tugev  tooberille, 
Terav  tutar  tallitama, 
Vöi  on  nuia  nuku  alla, 
Höörinuia  hölsti  33  alla, 

350.  Kui  36  kulgeda  tasuda, 
Äia  silmi  härgitella  37. 

Ema  katsus  kaali  alla, 
Heitis  sörme  söba  alla, 
Leidis  koolija  saanista, 

355.  Kalraulise  kaali  alta. 
Lei  ta  käe  kättä  vasta, 
Töise  käe  töistä  vasta, 
Ise  lausus  meelestana. 
Oma  meele  poolestana: 

380.  Pojakene,  poisikene, 
Minu  meelimarjakene! 
Miks  suli  koolija  saanissa, 
Kaali  alla  Kalmuline? 
Peeter,  peeni  poisikene, 

3«5.  Emalapsi  hellakene, 

Tema  taidis,  vasta  lausus, 
Taidis  targasti  könelda: 
Mammakene,  memmekene, 


Kandjakene  kallikene? 

370.  Selle  tegid  hääd  hobused, 
Tegid  kallid  kaerasööjad, 
Läksid  mäkke  mängidessa, 
Kallastelle  kareldessa, 
Leivad  noore  nurka  vasta, 

375.  Kaokese  kandu  vasta, 
Säält  sai  koolija  saanije. 
Kaali  alla  Kalmuline. 

Ema  lausus  meelestana, 
Oma  meele  poolestana: 

380.  Pojakene,  poisikene, 
Minu  meelimarjakene! 
Miks  sa  petad,  miks  valetad, 
Et  sa  Öigusta  könele! 
Ei  suli  teinud  hääd  hobused, 

385.  Ei  teind  kallid  kaerasööjad, 
Tegid  omalla  meelella, 
Rumalailla  mötte'illa; 
Sina  kalmust  naise  naitsid, 
Liivast  neitsi  nimitsesid, 

390.  Sestap  koolija  saanissa, 
Kalmuline  kaali  alla. 
Keelas  ema,  keelas  isa, 
Keelas  venda  keskimene, 
Noomisid  noored  sösared: 

395.  Ära  mine  koolu  kosju, 
Kalmust  naista  kaemaie, 
Koolust  saa  ei  kodunaista, 
Kalmust  karja  kasvatajat. 
Ema  itkule  isunes, 

400.  Lausus  söna  laineella: 
Pojakeno,  poisikene, 
Vaga  hinge  vaimukene! 
Kuhu  mina  sinu  panen, 
Kuhu  meelika  minija? 


Digitized  by  Google 


12 


J.  HURT. 


XXIII,?, 


405.  Neiulla  on  sugu  suuri, 
Sugu  suuri,  vösa  vöiva  3S, 
Teda  taga  otsitakse, 
Vara  vaja  leietakse. 

Peeter,  peeni  poisikene, 

4io.  Emalapsi  hellakene, 

Teraa  taidis,  vasta  lausus, 
Taidis  targasti  könelda: 
Mammakene,  memmekene, 
Kandjakene  kallikene! 

415.  Poeg  pane  tftheks  taevaasse, 
Mini  sömeraks  meresse. 

Ema  itkulla  koneles, 
Lausus  söna  laineella: 
Kelle  kostan  kulia  söna? 

420.  Kelle  annan  armu  söna. 
Emakene,  memmekene, 
Kandjakene  kallikene! 
Tuled  iiles  hommikulla, 
Vara  enne  valgeeta, 

425.  Paja  siis  parani  pöruta, 
Uksed  otsani  aruta, 
Vaata  kuuda  körgeesse, 
Vaata  tähti  taevaasse; 
Mis  on  tähti  ilusambi, 

430.  Ilusambi,  valusarabi, 

See  on  sinu  armas  poega, 
Sinu  kallis  kanane, 
Selle  kosta  kulia  söna, 
Selle  anna  armu  söna. 

435.     Emakene,  memmekene, 


Kandjakene  kallikene! 
Lähed  sa  vara  vesile. 
Mi  ne  mere  ääre  pääle, 
Mis  on  sömer  höörisambi J9, 

440.  Höörisambi,  veerisambi  <0, 
See  su  meelikas  rainija, 
Sinu  käbe  käskujalga, 
Selle  kosta  kulia  söna, 
Selle  anna  armu  söna. 

445.     Ema  istus  itkemaie. 
Muru  pääle  muretama, 
Vöttis  ette  itkuvaka, 
Nina  alla  nöretusvaka, 
Itkes  ta  itku  vakatäie, 

450.  Nöreksida  nölvatäie, 
Ttkes  oja  ukse  alla, 
Lätte  toa  läve  alla: 
Hoidsin  mina  hiiva  poega, 
Imetin  poega  ilusat, 

455.  Mötlin  tuge  tulevada, 
Mötlin  abi  astuvada, 
Ei  saanud  abi  imele. 
Ei  astund  abi  armalle, 
Silmavesi  sai  vihtumast, 


i.  Suitsu  sauna  kiittämästä. 
Kui  ma  seda  teades  teadnud, 
Möistnud  meelega  mötelda, 
Ennem  ma  hoidnud  turbaaida, 
Parem  ma  mähkind  mättaaida. 
4«5.  Senni  ma  itken,  kunni  elan, 
Senni  kuugun,  kunni  koolen. 


Sönade  seletus:  1.  kesv  —  oder.  2.  k  ai  m  =  matus.  snrnuaed. 
3.  nimitsema  =  uimetama.  4.  kciöritud  =  punase  paelaga  ehk  nött- 
rigu  elutud,  ilustatud.  5.  linnalippu  =  nagu  hunalipp  ehk  lipp  lin- 
uas.  6.  raadilaps  =  raadi herra  tUtar.  7.  pärapaja  =  aken  tagu- 
mises  scinas.   8.  lin-olikas  =  meelepäraline.   9.  kaster  =  maja.  10. 


Digitized  by  Google 


XXIII.» 


Kaks  keelt  ,Vanast  kandlest*. 


13 


meelu9,  gen.  meelsa  =  meelepäraline  (Soome  keeli  —  mieluisa).  11. 
sötse  =  isa  Öde,  aga  ka  Ulollldse  -  armas  naisteralivas.  12.  sÖöri- 
tama  =  keerutama.  13.  itk  =  nutt.  14.  kool,  gen.  koolu  =  surm, 
katk.  15.  Ma  ti  ai  ane  =  siit-ilmast  lahkunud  hing,  vaga  inimese  hing 
töises  ilmas.  16.  kaustvits  ja  pÖikpool  =  isellralised  rce  osad.  17. 
meelihobune  =  rueelepäraline  hobuno.  18.  sillaline  =  sillasugune, 
tasane.  19.  lauuline  =  laudadega  kaetud.  20.  llmaline  =  hinge- 
line,  kes  maa  plläl  ehk  siin-ilmas  olab.  21.  Kalmuline  =  hingeline, 
kes  kalmus  ehk  maa  ali  töises  ilmas  elab.  22.  Toonilane  =  hinge- 
line, kes  Toonilas  ehk  Toonelas,  s.  o.  surmariigis  clab.  23.  Tooni  = 
surmariigi  valitseja,  surmajumal.  24.  lidu  =  kiht.  25.  h  am  o  =  särk. 
26.  poeraha  =  poes  saadav  ja  poes  raaksetav  raha.  27.  Mana  = 
Tooni.  28.  kaaT  =  linane  naisterahva  rätt.  29.  koolija  ehk  koolja 
=  sumud  inimene.  30.  tuumatama  =  mötlema  (AYMaTb).  31.  tolmu- 
lööjad  —  tolinutogijad,  lustilised  pulmamehed.  32.  laie,  gen.  laide  = 
värav.  33.  lemmelinik  =  armulinik,  sönast  lemb,  gen.  lemme,  mis 
armastasi,  armu,  annast  olemist  tähendab  (Soome  keeli  lempi,  gen. 
lemmen).  34.  annm  —  astia.  35.  hÖlst  =  linane  kate  ehk  pääle- 
vÖetav  väri.  36.  ktldi  =.  mehe  vend.  37.  härgitelema  =  ähvarde- 
lema.  38.  vöiv  =  vägev.  39.  hööris  =  see.  mis  höörib.  40.  vee- 
ris  =  see,  mis  veerib. 


Digitized  by  Google 


Ladoga,  Laatokka. 

Von 

Joos.  J.  Mikkola. 


Der  name  Ladoga  \vurzelt  in  ferner  vergangenheit.  Seine 
sagenumhiillte  doppelgestalt  (Aldeigiuborg-Ladoga)  hat  mit  einein 
eigenttimlichen  reiz  die  gelehrten  zu  etymologischon  deutungen  an- 
geregt.  Schon  iiber  ein  paar  jahrhunderte  wird  sein  ursprung  ge- 
sucht.  Der  erste,  der  meines  wissens  diesen  namen  zu  erklären 
versuchte,  ist  der  geniale  forscher  uud  phantast  Olaus  Rudbeck. 
In  seiuer  bekannten  Atlantica  I  (erschienen  i.  j.  1679),  s.  659  f.  sagt 
er:  „Aldescus  sive  Ladescus  lacus  est  urbi  Aldcjoburyo  vicinus, 
Historiisque  nostris  veteribus  &  inprimis  Herv.  (gemeint  ist  die  Her- 
vararsaga)  notus  ac  praeterea  ad  lat.  gr.  60  &  long:  gr.  53.  T.  6 
positus,  cui  nomen  rectissime  iinponitur  Aldescus;  quouiam  Aida, 
lacus  est,  magnas  undas  ciens,  apud  Eddam  in  nomin(ibus)  maris. 
Laa  vero  Aqna  quiescens  &  nullis  undarum  montibus  concussa. 
In  hanc  lacum  ingens  f  lumen  nomine  Woxinm  sese  exouerat."  ^1/- 
dejo  und  Aldesco  erwähnt  er  noch  mehrere  male,  nur  einmal,  I.  s. 
670  gebraucht  er  im  sch\vedischen  texte  Ladoga  sjö,  das  er  jedoch 
im  lateinisehen  texte  mit  Aldescus  sinus  ftbersetzt. 

Ira  achtzehnten  jahrhundert  \vurden  die  namen  Aldcigioborg 
und  Ladoga  mehrmals  in  der  historischen  literatur  erörtert.  Die 
durch  Ole  Worm,  Toepaeus  und  Verelius  veröfientlichten  denk- 
mäler  der  altnordischen  kultur  \vurden  tur  die  geographie  Alf.-Russ- 


Digitized  by  Google 


2 


Joo».  J.  Mikkola. 


XXIII,» 


lands  von  Th.  S.  Bayek  in  seiuer  Geographia  Russiae  vicinarum- 
que  regionum  circiter  a.  C.  948,  die  nach  dem  tode  des  verfassers  in 
den  Commentarii  Acad.  Petropol.,  1747  X.,  s.  371—419  sehr  schlecht 
herausgegeben  wurde,  verwertet.  Nachdera  er  alle  nachrich- 
ten  aus  den  ihm  zugänglichen  altisländischen  sagas  fiber  Aldeigio- 
borg  zusainmengestellt,  komml  er  zu  dem  schluss  (s.  394),  dass 
Aldeigioborg  irgend\vo  in  Karelien  an  einem  fluss  (flir  desseu  nameu 
ein  leerer  raum  gelassen  worden  ist)  lag  und  eigentlich  «Altetadt" 
(Palaeopolis)  bedeute,  weshalb  es  wahrscheinlich  bei  den  russen 
„StarogrodM  geheissen.  Mit  einem  wort:  Aldeigioborg  ist  Alt-La- 
doga,  hier  war  der  alte  vorrurikscbe  furstensitz,  der  von  Rurik 
weiter  nach  einer  neuen  stadt,  Novgorod  =  Neustadt,  verlegt  \vurde. 

Bayer's  ansicht  ttber  die  lage  Aldeigioborgs  wurde  von  Ger- 
hard Friedrich  Möller  in  seinen  Origines  Russiae  bestritten. 
Nach  ihm  lag  Aldeigioborg  eher  am  ausfluss  der  Newa  aus  dem 
Ladogasee.  Schlözer  ist  iu  der  Beschreibung  des  Russischen 
Nordens  um  das  J.  948  (Allgemeine  Nordische  Geschichte,  Halle 
1771,  Kap.  VI)  nach  eigener  aussage  Bayer  gefolgt,  nur  hat  er 
die  vielen  fehler,  die  in  der  posthumeu,  von  niemandem  zum 
drucke  vorbereiteten  abhandlung  Bayer'8  vorkommen,  verbessert. 
t)ber  Aldeigioborg  schreibt  er  (s.  501,  anm.  48)  „Alles  m  as  hier 
Bayer  von  der  Lage  Aldejoborgs  gesagt,  bestreitet  Hr.  Miiller 
(Origg.  Russ.  p.  320 — 323.  nach  der  Hallischen  Ausgabei  mit  star- 
ken  Grunden.  Alt-Ladoga  ist  es  wohl  nicht;  aber  darin  scheinen 
mir  Rudbeck  und  Bayer  recht  zu  haben,  wenn  sie  den  Namen  La- 
doga  in  dem  Worte  Aldejaborg  vermuthen,  und  daher  den  O  rt  an 
den  Ladoga-See  setzen.  Ich  erinnere  mich  ganz  dunkel,  dass 
dieser  See  in  einer  Urkunde,  die  der  Lubeckische  Domprobst  Hr. 
Dreyer  der  Petersburger  Akademie  verehret  hat,  Aldoga  genannt 
\verde.u 

Im  neunzehnten  jahrhundert  hat  beinahe  jeder  forscher,  der 
sich  mit  der  älteren  geschichte  der  finnen  und  russen  beschäftigt 
hat,  etwas  uber  die  betreflenden  namen  geschrieben.  Hier  ist 
znerst  Karamzin  zu  nennen.  In  der  note  244  des  ersten  bandes 
seiner  russischen  geschichte  (UcTopia  TocyAapcTBa  rocciflcKaro)  ver- 
sucht  er  den  namen  Ladoga  etymologisen  zu  erklären.  Aldeigalnug 


Digitized  by  Google 


XXI  11,13 


Ijadoga,  Laatokka. 


und  Ladoga  bezeichnen  nach  ihm  dieselbe  stadt.  Lasst  man  die  silbe 
ga  weg,  so  kiinne  Aldeigaburg  in  der  gotischen  sprache  alte  stadt 
bedeuten,  es  sei  jedoch  \vahrscheinlicher,  dass  die  stadt  nach  dem 
Ladogasee,  \velcher  Aldesk  oder  Aida  und  Aldoga  geheissen,  ge- 
nannt  wordeu  sei.  Rurik  grundete  vielleicht  die  stadt  Ladoga, 
\veil  er  uber  den  Finnischen  Meerbusen  eine  bequeme  verbindung 
mit  seinen  stamraesgenossen  jenseits  des  meeres  haben  wollte  und 
nanute  es  Aldeigaburg,  d.  i.  die  Aldogsche  stadt.  Möglichenveise 
ist  die  stadt  schon  vor  Rurik  von  den  Varägern  gegrundet  worden. 
Aldoga  \vurde  in  Ladoga  urageändert,  und  die  russen  Hessen  den 
zvveiten  teil  -burg  weg,  gauz  wie  das  gemeine  volk  aus  «Peters- 
burg" Piter  gemacht  habe. 

Nach  Sjögren,  Gesammelte  Schriften  I,  s.  585,  au  m.  143,  \väre 
das  »ursprungliche  Aldagau  »nichts  als  das  finniselle  Wort  AUokas 
(wogend,  brausend  von  Aito  oder  Aalto  Welle,  Woge),  ein  Syno- 
nym  von  Aaltoinen,  altoinen,  altoisa,  welcher  Name  aber  jetzt  schon 
selbst  bei  den  herumwohnenden  Finnen  dem  verdrehten  russischen 
Ladoga  Platz  gemacht  hat.  Dagegen  \vird  noch  heutiges  Tages 
der  Onegasee  von  den  am  u  estlichen  Ufer  desselben  wohnenden 
Tschuden  analog  mit  dem  ursprungliehen  Namen  des  Ladogasees 
Ääninen  oder  eigentlich  nach  ihrer  Art  kurzer  und  verstummelt 
Anine  (von  ääni  Stimme,  Laut,  Schall,  Ton,  Klang,  Geräuschi,  also 
der  rauschende  oder  auch  brauseude  genannt." 

A.  J.  Hipping,  Neva  och  Nyenskans,  H:fors  1836,  s.  10,  ver- 
mutet,  Aldeigulmrg  sei  durch  metathesis  aus  Ladoga  entstanden, 
ganz  wie  der  Ladogasee  bisweilen  Aldogen  heisse.  —  Zu  derselben 
zeit  veröffentlichte  P.  Butkov  im  Cum»  OTeqecrBa  eiuen  artikel, 
„Ofo  AjibAefira6opH>,"  den  ich  nur  aus  dem  relerate  in  N.  E.  Bran- 
denburg^ CTapaa  Jlaaora,  s.  8  10  kenne.  Butkov's  ausftihrun- 
gen  ermangeln  nicht  der  originalität.  Der  ursprungliche  name 
des  Ladogasees  wäre  Odlo  gewesen,  denn  so  werde  der  see  in  ei- 
ner  handschrift  der  Pleskauer  chronik  genannt.  Dies  wurde  von 
den  ausländern  zu  Aida,  Aldoga  u.  s.  w.  verdreht.  Was  aber 
die  lage  der  Aldeigaborg  betrifft,  so  sei  sie  an  der  mundung  des 
Narowaflusses  zu  suchen.  Ubrigcns  sei  der  name  der  stadt  Ladoga 


Digitized  by  Google 


4 


Jooh.  J  Mikkola 


XXIII,* 


aus  schwed.  ladugärd  'meierhof '  herzuleiten ;  der  ort  sei  ursprung- 
lich  ein  meierhof  Ruriks  gewesen! 

Dagegen  behandelt  M.  Pogodin,  11?™  cooömeHia  bi  ApeBHefi 
Poccin  (PyccK.  hct.  cöopHHKi,  1837,  s.  17),  die  frage  mit  mehr  kri- 
tik  als  einige  seiner  vorgänger.  Er  bemerkt  gegen  Karamzin,  dass 
mau  eigennamen  nicht  \villkurlich  durch  \veglassung  einer  silbe 
erklären  darf  uud  dass  die  quello,  Söekatov'8  Peorp.  aioBapb,  1801, 
aus  vvelcher  K.  seine  etymologiselle  erklärung  schöpftc,  dieselbe 
nur  unter  vorbehalt  biete.  M.  Pooodin  stellt  den  iiamen  der  stadt 
Ladoga  in  zusammenhang  mit.  dem  flusse  Ladoga  oder  Lado&ka, 
der  durch  Alt-Ladoga  iu  den  Wolehow  lliesst. 

P.  A.  Munch,  Samlede  Athandlinger  II,  s.  260  t.,  leitet  den  iia- 
men Aldegjuhorg  von  dem  see,  in  dessen  nähe  die  stadt  lag,  ab. 
„Nach  derselben  analogie,  nach  welcher  an.  Vald-  russ.  Vlad-  \vird, 
entspricht  dem  an.  Ald-eyja  —  ursprunglicb  Ald-agja,  weil  e  uur 
umlaut  ist  russ.  Lad-oya,  wo  der  akzent  auf  Lad-  liegt,  wäh- 
rend  o  in  oga  kurz  und  nmvesentlich  ist.  Auch  \vurde  die  stadt 
ganz  einfach  Aldegja  uie  auch  der  see  genaunt,  und  in  derselben 
\veise  brauchten  auch  die  russen  den  nameu  Ladoga.  Die  mit  Ald- 
anlautende  form  erhielt  sich  lange  nachher  unter  den  skandinaviern 
und  deutschen.44 

Die  SjöGREN^sche  etymologie:  ladoga,  *aldoga  aus  *altokasy 
*  aallokas  kehrt  bei  Grot  im  aufsatze  3a matkii  o  Ha3naniaxT>  MtCTi. 
(*hjioji.  pasucK.3  273,  zuerst  in  JKypu.  mhh.  nap.  np.  CXXXVI,  nov. 
1867)  wieder.  Bei  uns  geniesst  diese  etymologie  grosse  populari- 
tät.  Erst  D.  E.  D.  Europaeus  und  E.  Kuntk  haben  auf  auderen 
ursprnug  hingewiesen.  Der  erstgenannte  stellt,  Russ.  Revue  VI, 
1875,  s.  606,  Ladoga  in  zusammenhang  mit  auderen  nordrussischen 
ortsnameu  auf  -oga  (aus  finn.  joki)  und  leitet  den  namen  der  stadt 
vom  nainen  des  flw>sei>  ab.  Ladoga  ist  nämlich  ein  kleiner  nebenfluss 
des  \Volchow  und  fliesst  an  der  stadt  Alt-Ladoga  vorbei.  Kdnik  iu 
den  ergänzungen  zu  Dorn's  Kacniii  (IIpHJoaeHie  ki  XXVI  t.  3an.  Ak. 
U.,  1875)  s.  393,  anm.  =  ('aspia  (Memoires  de  1'Acad.  des  sciences, 
VII  ser.  XIII,  P:bourg  1877)  s.  243  anm.,  sieht  in  Ladoga  „eine 
regelmässige  umstellung  aus  Aldaga  oder  (?)  Aldoga.u  Die  von 
Sjögren  augesetzte  urforai  sei  möglich,  aber  nicht  uachweisbar. 


Digitized  by  Google 


XXIII,» 


Ladoga,  Laatokka. 


Er  denkt  au  dereu  statt  an  einen  anderen  zusammenhang  mit  finn. 
aalto  (aus  an.  alda):  mit  öldugangr  (aestus  maris,  \vörtlich  gressus, 
cursus  maris)  \vird  noch  jetzt  in  Island  „die  unrnhige  see  bezeich- 
netM.  Dann  sväre  -gangr  et\va  so  «verkiirzt",  wie  altsclnved.  ga, 
neuschwed.  gä  aus  ganga.  „I)och  ist,  moint  er,  damit  die  eudsilbe 
iu  Lado-ga  (vgl.  Wadoga  im  Ladog.  Kreise)  nicht  geniigend  erklärt.*' 

Zuletzt  hat  N.  E.  Brandenburg  in  seiner  umfangreichen  und 
interessanten  monographie  Orapaa  JIaAora,  P:burg  1896,  die  namen 
Ladoga  und  Aldcigiuhorg  erörtert.  Auch  er  iiimmt  an  (s.  9),  dass 
mit  Aldeigiuborg  Alt-Ladoga  gemeint  ist,  leitet  aber  merkwiirdiger- 
weise  mit  Butkov  den  namen  vom  schwed.  ladugärd  ab. 

Es  handelt  sieh  also  um  die  frage,  ob  die  stadt  (Alt-Ladoga) 
nach  dem  see  oder  der  see  nach  der  stadt  geuaunt  ist,  und  ob  der 
name  der  stadt  von  dem  namen  eines  nebenflusses  des  Wolchow 
herzuleiten  ist.  Wir  nitissen  aber  zuerst  vvissen,  welches  der  ur- 
spriingliche  name  des  Ladogasees  uar.  Es  ist  schon  mehrmals  be- 
merkt  \vorden,  dass  die  altrussische  chronik  iu  ihrem  ältesten  teil 
den  flnss  Newa  und  den  Ladoga  see  mit  demselben  namen  nennt. 
,.Aus  diesem  see  (llmen),  heisst  es  im  aufang  der  chronik.  fiiesst 
der  Wolchow  und  mundet  in  den  grossen  see  Nevo  und  die  mun- 
dung  dieses  sees  ist  im  Varägermeer.*1  Noch  im  sechzehnten  jahr- 
hundert  ist  Nevo  als  name  des  Ladogasees  in  Russland  im  ge- 
brauch  Iu  der  Kimra  6V>jn,inoMy  qepreacy  im  abschnitt  O  Jadom- 
CKOMb  cseprb  heisst  es :  JndootccKoc  e3epo,  a  JIc»o  Toan. ...  lii»  Ik  no 
e3epo  on»  3anaay  n$ua  pfcica  Hesa,  Teierb  Hsn>  Iiom.niHa  esepa,  mi  ja 
npoTHBij  rpa.ua  Opttnica.  („Ladogasee,  auch  Nevo  [genannt] ...  In 
den  Ncvosec  fällt  vom  westen  her  der  Newafluss,  der  aus  dem  Koi- 
liner  see  fliesst  und  bei  der  stadt  Oresek  -NöteborgJ  miindet") 
(Kuura  r.iaroJeMaa  EojLiuofi  HepTe»T>,  mx.  V.  H.  CnaccKRMt,  Mos- 
kan, s.  176  f.).  Das  ist  ja  deutlieh  genug,  wenn  man  von  dem  ver- 
sehen,  dass  der  schreiber  anstatt  die  Neu  a  in  den  Finnischen  Meer- 
busen  miinden  zu  lassen,  sie  in  eutgegengesetzter  richtung  fliessen 
lässt,  absieht.  Dagegen  giebt  dasselbe  denkmal  (s.  179)  rirhtig 
an,  dass  Sjas  und  Wolchoir  vom  siiden  in  den  Nevosce  fliessen. 
Der  name  ist  bekanntlich  finnischen  ursprunges.  Die  verschieden- 
heit  des  auslautes  in  Nciva,  tluss,  und  Nevo,  see,  ruhrt  im  russi- 


Digitized  by  Google 


XXIII.M 


schen  daher,  dass  Netoa  und  Nevo  sich  nach  )»bna  uud  oaepo  ge- 
richtet  haben,  \vie  schon  Kunik  in  Dorns  Caspia  s.  388  bemerkt, 
vgl.  noch  Vodlo  see,  aber  lWto  fluss,  Onego  see:  Onc</«  fluss,  Volgo 
see:  ir<%«  fluss.  Ausser  den  schon  angeluhrten  zeugen  könneu 
\vir  uns  uoch  auf  Hekberstein  beruten.  In  Rerum  Moscoviticarum 
eommentarii,  Basler  auflage  v.  j.  1571,  s.  73  c  sagt  er:  „Est  nutein 
nmpla  ciuitas,  quam  Volehovu  fluuius  nauigabilis  interfluit,  qui  ex 
Ilmcn  lacu  uix  duobus  uerst  supra  ciuitatem  emergens  in  lacum 
Neon  (\vahrscheinlich  druekfehler  fur  Neua),  quem  nunc  Ladoga, 
ab  oppido,  quod  ei  adiaeet,  appellant."  Kevojärvi  als  name  des 
Ladogasees  treffen  wir  ebenso  im  sechzehnten  jahrhundert  in  den 
sehuedischen  urkunden;  so  mehrmals  in  den  nachrichten,  \velche 
der  tinnisehe  edelmann  Jacob  Teitt  von  einem  russisch-karelischen 
kaufmann  iiber  deu  \\eg  von  Kexhoim  die  seen  und  flusse  entlang 
durch  Russisch-Karelien  bis  nach  Uleaborg  deshalb  \\urden 
sokhe  kaufleutc  »nousijaryssät''  (steigerrussen)  genannt  ~  ausfragte: 
Näivajervi  kalle  rydzerne  then  sjön,  som  ligger  emellen  Nogärdh 

och  Nöteborg.  iträ  Kexbolmm  in  til  Nogärd  igenom  Nä- 

ivajervi  (Jaakko  Teitin  valitnsluettelo  Suomen  aatelistoa  vastaan  v. 
1555,  herausg.  von  K.  Grotenfelt,  H:fors  1894,  s.  156,  160). 

Lönnrot  fuhrt  in  seiuem  Lexikou  auch  Nevoja  'Ladogasee* 
an.  Woher  er  das  wort  hat,  habe  ich  uicht  ermitteln  könneu, 
ailom  anschein  nach  aber  aus  der  volkssprache.  Es  ist  schwer 
zu  entscheiden,  ob  hier  eine  alte  einfache  form  oder  eine  kurzung 
aus  Ncvajärvi  vorliegt.  Ich  \väre  geneigt  die  letztere  alternative 
anzunehmen,  \veun  nicht  auch  Neivais  järvi  aus  einer  schwedischeu 
urkunde  vom  endc  des  sechzehnten  jahrhunderts  (s.  Kunik  in  Dorn's 
(  'aspia  s.  388,  note)  belegt  wäre.  Wäre  anstatt  Netväis  vielleicht 
nicht  Neivaui  zu  lesen?  Zu  beachteu  ist  auch  der  ortsname  Nevan- 
niemi  der  im  „liede  vom  mädchen,  das  erlöst  \verden  sollu  vor- 
kommt.  Das  lied  \vurde  auf  der  Karelischen  landenge  lokalisiert 
(Krohn,  Kantelettaren  tutkimuksia,  s.  329),  \veshalb  es  mir  sehr 
wahrscheinlich  ist,  dass  rnit  Nerannicmi  'Nevvahalbinsel'  die  vom  Ne- 
vafluss  und  Ncvajärvi  -  Ladogasec  begrenzte  halbinsel  der  Kare- 
lischcn  landenge  gemeint  ist. 


Digitized  by  Google 


XXIII,» 


Ladoga,  Laatokka. 


7 


In  der  altschvvedischen  reimchronik  Gamla  eller  Erikskröni- 
kan  \vird  der  Ladogasee  zweimal  htvita  träsk  'weisser  see'  genannt 
(Svenska  medeltidens  riin-krönikor  I  (S.  51),  herausg.  von  G.  E. 
Klrmmiko.  Der  name  ruhrt  „vielleicht  aus  dem  anlass  her,  dass 
man  in  alten  zeiten  wegcn  mangels  an  geographisehen  kenntnissen 
den  Ladogasee  und  das  Weisse  Meer  fur  einen  and  denselben  see  hielt 
oder  wenigstens  sie  mit  einander  in  verbindung  glaubte",  meint 
mit  recht  Hippinq,  Neva  och  Nyenskans,  s.  13  f. 

Wir  nitissen  nnn  untersuchen,  ob  neben  oder  vor  Nevajärvi, 
Nevoja  in  alter  zeit  noch  irgend  ein  anderer  name  im  gebrauch  war. 
Rudbeck  hat  ja  Aldeseus,  Aldesco.  Er  zitiert  aber  selbst  Diony- 
sius  Periegktes,  der  zur  zeit  Hadrians  lebte  und  eine  erdbe- 
schreibung  'Oixovpivijg  /reQtyyrjOig  verlasste,  und  seinen  kompilator 
Priscianus.  Der  bei  Dionys  zusammen  mit  Pantikape  genannte 
Aldishos  fluss  liegt  aber  jedenfalls  nicht  in  Nordeuropa;  in  ihm 
wird  sogar  Herodot's  Ordessos  in  Kleinasien  vermutet,  s.  L.  Nie- 
deble,  Staroveke  zpravy  o  zemepisu  vyohodni  Evropy,  Prag  1899, 
s.  97.  Von  Rudbeck  nahm  Karamzin  im  guten  glauben  sein  Al- 
desk  und  sogar  Aida,  das  Rudbeck  nnr  anflihrt,  um  sein  Aldesco 
etymologisen  zu  erklären.  Durch  Karamzin 's  autoritat  beglan- 
bigt  macht  Aldesk  seinen  rundgang  noch  immer  in  der  wissenschaft- 
lichen  literatur.  Ganz  allgemein  wird  auch  angegeben,  dass  der 
Ladogasee  von  den  alten  skandinaviern  Aldeigia  und  von  den  deut- 
schen  (hanseaten)  Aldagen  genannt  wurde.  Aldeigia  kommt  auch  in 
Olaf  Tryggvasous  saga,  nicht  aber  im  prosatext,  soudern  in  einem 
zitat  aus  Baudadräpa  vor.  Erik  jarl  hatte  u.  a.  auch  Aldcigiu- 
borg  erobert,  viele  leute  getötet  und  die  burg  selbst  zerstört.  rIn 

der  Bandadiäpa  wird  gesagt,  fährt  der  sagaverfasser  fort:  

Aldeigiu  brauzt  pu  (Aldeigia  hast  du  gebrochen),  Fonim.  sögnr 
II.  289.  Gemeint  ist  hier  nattirlich  die  stadt  oder  burg,  also  Aldei- 
giuborg.  Dies  ist  meines  wissens  die  einzige  stelle,  \vo  Aldeigia 
ohne  -borg  und  zwar  aus  metrischen  griinden  gebraucht  \vird.  Aus- 
serdem  kommt  Aldeiguborg  (Fornm.  sögur  V.  118)  und  Aldcegjubarg 
(Fornm.  sögur  V,  298)  vor.  Was  die  deutsche  iorm  Aldagen  be- 
trifft,  so  braucht  man  nur  die  betreffenden  Hansaurkunden  genau 
durchzulesen,  um  sich  davon  zu  uberzcugen,  dass  diescr  name  sich 


Digitized  by  Google 


XXIII,» 


(loit  immer  und  ausschliesslich  nur  au  f  die  stadt  Alt-Ladoga  be- 
zieht,  vgl.  Andreevsku,  O  AoroBopt  HoBaropoAa  ci  ntiieuK.  ropo- 
AaMH,  P:burg  1855,  s.  23,  note  80. 

Der  see  hat  also  seinen  nainen  nach  der  stadt,  \vie  schon 
Hebberstein  riehtig  bemerkt  hat.  Es  ist  wohl  zu  merken,  dass 
derselbe  see  im  russisehcn  nicht  Ladoga  heisst,  sondern,  mit  einem 
aus  dem  stadtnamen  gebildeten  adjektivum  und  ozero  'see*,  Ladoz- 
skoe  ozero  (JlaAo»cKoe  osepo),  also  Ladoyaische  see,  me  Olearius 
schreibt,  genannt  \vird.  Jadootccnoe,  Jado3bcxoe  03cpo  kommt  in  der 
altrussischen  chronik  unter  dem  j.  1228  zum  ersten  male  vor.  Der 
entspreehende  dentscbe  name  Oldagische  ze  wird  in  den  urkunden 
zum  ersten  inal  im  j.  1311  ervvähnt,  Höhlbaum,  Hansiscbes  Urkun- 
denbueb  II,  s.  78.  Die  elliptisch  fiir  Ladogasee  gebrauehte  form 
Ladoga  schehit  im  16:ten  jahrhundert  aufgekommen  zu  sein,  vgl. 
die  oben  augeluhrte  stelle  aus  Herberstein.  Zur  gleichen  zeit 
wird  der  see  auch  im  schwedischen  Ladga  siön  (j.  1618,  Rydberq, 
Sverges  traktater  V,  s.  270)  und  Ladgische  siön  (1617,  Sv.  trakt.  V.  s. 
263)  genannt  Aus  russ.  Ladoga  ist  finn.  Laatokka,  Laatukka  ent- 
lehnt.  Die  letztangetiihrte  form  beruht  au  f  russ.  dial.  Laduga, 
die  schon  in  der  uovgorodschen  chronik  unter  dem  j.  1164  vor- 
kommt.  In  einigen  nordgrossrussischen  dialekten  geht  nämlich 
unbetontes  o  in  u  ttber,  s.  Sachmatov,  Hscji.  bi  o6j.  pyccs.  4>oh„ 
s.  296  f. 

Ladoga  bezieht  sich  also  aul  die  stadt.  Aldagen  und  Aldei- 
giuhorg  sind  auch  namen  derselben  stadt.  Dass  die  zvvei  letztge- 
nanuteu  namen  nicht  von  einauder  getrennt  werden  diirteu,  liegt 
auf  der  hand.  Die  lage  der  Aldeigiuborg  \\ird  ubrigens  in  der 
Heimskriugla  so  deutlich  bestimmt,  dass  kein  zweif'el  daruber  beste- 
hen  kaun.  So  \vird  in  Magnus  Olatssous  saga  erzählt,  dass  Mag- 
nus nach  \veihnaehten  seine  lahrt  aus  dem  osten  von  Holmgantr 
nach  Aldeigiuborg  antrat.  Hier  riisteten  sie  ihre  schiffe  aus 
im  triihling,  als  das  eis  sehmolz.  In  der  saga  Harald  Hardrades 
lesen  wir:  ,.Aber  im  triihjahr  trat  er  seine  reise  von  Holmgantr  an 
und  ging  nach  Aldeigiuborg.  \vo  er  seine  schiffe  vorfand."  Nun 
ging  einer  der  varägeru  ege  eben  den  Wolchow  eutlang,  an  Alt-Ladoga 
voriiber.  nach  Novgorod-Holmgantr.  Aus  den  hanseatisehen  urkunden 


Digitized  by  Google 


XX  II  I.is  Ladoga,  Laatokka.  9 

wissen  \vir  auch,  dass  die  seefahrer  ihre  tiefgehenden  schiffe  ent- 
\vcdcr  an  der  \Volchow-mtindung  oder  in  Alt-Ladoga  Hessen  und 
vou  dort  uegeu  der  \vassertalle  in  tlaehbodigen  lodjen  nach  Nov- 
gorod getahren  wurden. 

Djiss  Aldrigiuborg,  Aldayen  eine  urspriinglichere  und  Ladoga 
eine  spätere  torni  ist,  \vird  \vohl  niemand  bezweii'eln.  Eine  anlauts- 
metathese  von  ai  zu  la  ist  erklärlich,  nicht  aber  eine  umgekehrtc, 
sei  es  im  germanischen  oder  im  tinnischen.  Es  bleibt  nur  die  frage 
zu  beantworten,  ob  der  name  varägiseh-skaudinavisehen  oder  tin- 
nischen ursprunges  ist.  Aldcigiuborg  ist  sehr  alt,  auch  Kunik  in 
Dohns  Caspia  ist  der  ansicht,  dass  sie  schon  vor  Rurik  existiert 
habe.  In  der  altnordischen  literatur  erscheint  die  stadt  nicht  nur  in 
historisch  beglaubigtem,  sondei  n  auch  in  vollkommcn  märchenhattem 
milieu,  wie  in  der  Hervararsaga  mit  ihrem  Ujartmarjarl,  oder  mit 
Uireu  höfdungen  Imi  und  Söni,  die  so  lebhaft  an  Jem'  und  Suni'  der 
russischen  chronik  erinnen).  Ob  auch  der  skandinavische  name  der 
Newa  dalttr  sprieht,  dass  die  skandinavier  schon  sehr  fruh  den  \veg 
Newa-Ladogasee-Wolchow  kannten,  miissen  \vir  jetzt  untersuehen. 
Nevajärvi  ist  finnisen,  und  der  fluss  ist  nach  dem  see,  aus  welchem 
er  fliesst,  benannt.  Mit  Neva{  järvi)  wurde  urspninglich  \vohl  der 
von  grossen  morästen  (nnn.  neva  'morast')  umgebene  siidliche  teil 
des  sees  bezeichnet,  ganz  \vie  in  der  Kuura  rjaro.ieiiaa  BoJibuioft* 
^epTe«i  der  nördliche  teil  desselben  nach  der  stadt  Korela 
(Karjala,  Kexholm)  Kareliscker  see  (Kope.ii.CKoe  o3epo)  und  der 
teil  des  Einnischen  Meerbusens,  der  z\\ischen  Kattila-Ketlingen 
und  der  Nevvamiindung  liegt  KomAuno  o3cpo  (Ketliugersee)  benannt 
ist.  Der  skandinavische  und  hanseatische  name  der  Neva  ist 
Ny  (Nii  vom  j.  1268,  Höhlbaum,  Hans.  Urkundenb.  1,  s.  229  t*., 
\vo  mit  Nii  auch  der  see  gemeint  sein  kanu;  versus  Nyu  vom  j. 
1303,  Sv.  traktater  I,  s.  316).  Auch  die  altisländische  literatur  kennt 
Nyui  (Aut.  russes  II,  s.  431  =  Hauksbök,  s.  150).  Wie  ist  nun  Ny  ia, 
Nya,  Ny  entstandeu  ?  Aus  neva  wiirden  \vir  njua  eruarten.  Könu- 
te  vielleicht  Nyia  auf  Nevaja  zuriickgehen  und  nach  synkope  der 
mittleren  silbe,  etwa  so  wie  aisl.  n{,r  aus  niujis  <  neu-  entstanden 
sein?  Das  wiirde  uns  so  \veit  in  vorhistorisehe,  urgermanisehe  zeit 
zuruektiihren,  dass  \vir  au  diese  erklärung  nicht  zu  denken  wagen. 


Digitized  by  Google 


10 


Joos.  J.  Mikkola. 


XXIII.53 


Sie  ist  auch  nicht  nötig,  denn  Neva  —  Nya  ist  als  „ueuer  (schwed. 
ny)  fluss"  aufgefasst  \vorden.  Diese  auffassung  kommt  auch  in 
einer  lateinisch  gesehriebenen  urkuude  vom  j.  1526  zum  vorschein. 
Die  stelle  lautet:  „  —  —  veneruut  stipendiäni  regis  Polonie  in 
Nouum  ampnem*  (Nyen  ubergeschrieben),  Sv.  traktater  IV,  s.  83. 
Ebenso  ist  Nouve  (Watlande,  Nouve,  Ingeriae  et  Careliae)  in  einer 
päpstlichen  urkuude  vom  j.  1241  (Liv-Est,  und  Curl.  Urk.  III, 
N:o  169)  nicht  Narva  zu  lesen,  wie  olt  angenonimen  wird,  vielmehr 
ist  damit  das  Ne\valand,  Nevanuiemi  der  tinnischen  volkspoesie 
gemeint. 

Die  frage  lässt  sich  folgendermassen  erklären.  Die  slavisch- 
russische  kolonisation  strebte  die  flUsse  Luga  und  Wolchow,  die 
grenzen  der  Votskaja  pjätina  entlang  schou  sehr  fruh  der  Newa 
und  dem  Ladogasee  zu.  Datiir  spricht  auch  der  unistand,  dass  der 
ursprungliche  finnischc  name  der  Luga  Laukaanjoki  sich  den  russi- 
schen  lautverhältnissen  anpasste,  also  Luga,  nicht  etwa  Lavga, 
Lovga  wurde,  wie  bei  späteren  beriihrungen,  z.  b.  Rovduzskoj  ge- 
geniiber  urspr.  finn.  Rautu  (Raudu),  Raväozero  aus  Rauta-  (Rauda-) 
järvi.  Ebenso  zu  beachten  ist,  dass  Inkeri  und  Inkeren  joki  (pa- 
gani  Ingrie  in  einer  urkunde  vom  j.  1164,  Ingeria  bei  Heiorich 
dem  Letten,  Ingeria  1241,  Engeren  in  den  hanseatischen  urkunden) 
im  russischen  Iiora  (geschrieben  II»epa)  lautet.  Hier  ist  m  und 
ge  (ingert)  den  russischen  lautverhältnissen  angepasst,  wogegen  wirt 
\venn  die  beriihrung  späteren  datums  wäre,  ctwa  *ingera,  *ingora 
oder  so  et\vas  erwarten  wHrdeu,  vgl.  Inegeld,  Ingeld,  Igeld  der 
russischen  cbronik  aus  an.  Ingjaldr,  Ingivlad  aus  Ingivaldr  u.  s. 
w.  Die  vordringende  russische  kolonisation  sprach  einen  nord- 
grossrussischen  o-dialekt,  in  uelchem  unbetontes  o  nicht  in  a  tiber- 
ging,  sondern  erhalten  blieb,  ebenso  wie  unbetontes  e  vor  nicht- 
palatalisierten  konsonanten  'o  (jo)  und  nicht  'a  (ja)  ergab,  weshalb 
diese  dialekte  russisch  oKaiomie  genannt  werden.  Finn.  neva  ver- 
wandelte  sich  also  im  russischen  munde  in  novd  (HeBä)  rekd.  Dies 
wurde  von  den  skandinaviern  und  deutschen  als  novd  rekd  (Hunä 
p-fcKä)  'neuer  fluss'  anfgefavSst. 

Die  stadt  (Alt-)  Ladoga-Aldeigiuborg  liegt  am  flusse  Ladoga- 
*Aldeigia.  hat  also  vom  flusse  ihren  namen,  ganz  \vie  Moskva  und 


Digitized  by  Google 


XXIIUi 


Ladogn,  Laatokka. 


11 


viele  andere.  Der  anlaut  ai  ist  urspriinglich,  denn,  wie  schon  ge- 
sagt,  ai  kann  nicht  aus  la  erklärt  \verden,  \vohl  aber  umgekehrt. 
Dass  der  zweite  teil  niit  anderen  flussnamen  auf  -oga  (finn.  joki) 
hiinveise,  haben  schon  Kunik  uud  Europakus  gezeigt.  Selbst  Wol- 
chow  koinmt  von  linn.  Olhava  (in  eiuer  srhxved.  urkuude  aus  dem 
16:ten  jahrhundert  Alhaiva  geschrieben,  s.  Kunik  in  Dorn's  Kaa- 
nin 393).  Fliisse  niit  deinselben  nainen  haben  \vir  in  Nordfinland 
(Olhavanjoki  in  kirchspiele  Ii,  Olhavanlampi  im  k.  Revonlahti, 
nach  O.  A.  F.  Lönnbohms  handschriftlichem  ortsnamenverzeichnis 
im  besitz  der  Finnischen  Archäolog.  Gesellschaft).  Ohne  hier  auf 
einzelheiten  einzugehen,  will  ich  nur  bemerken,  dass  einige  fluss- 
uud  seenamen  sudlich,  östlich  und  uordöstlich  vom  Ladogasee  mit 
einigen  ftuss-  und  seenamen  in  Nordfinland  identiseh  sind.  Wir 
haben  uns  zunächst  an  den  flussnamen  *  Aldeigia  zu  halten.  Haben 
wir  etuas  ähnliches  auf  finnischem  gebiet?  Auf  die  rechte  spur 
ftihrt  uus  Alucn-  oder  Abenjärvi  im  Kalevala  (aus  der  rnne  vom 
ursprung  des  feuers).  Ich  glaube  z\var  nicht,  dass  hier  gerade  der 
Ladogasee  gemeint  ist,  aber  der  name  passt  zusammen  mit  äide- 
in aldeigia.  Wie  in  Kalevala  II  Selityksiä,  s.  158  (auflage  vom  j. 
1902)  richtig  bemerkt  ist,  ist  unter  Aluenjärvi  ein  niedriger.  unten 
betindlicher  see  zu  verstehen.  Im  oben  zitierten  ortsnamenver- 
zeichnis wird  Aluenjärvi,  Aloenjoki,  Alvejärvi  aus  mehreren  gegen- 
deu  in  Finland  angefuhrt.  Iu  Lönnrot's  Lexikon  Lisävihko  findeu 
wir  auch  aloo  =  alue,  also  aus  aloe,  'gebiet1,  eig.  'das  unten  be- 
findliehe'.1  Aldeigia  -  Ladogafluss  ist  der  unterste  von  den  neben- 
fliissen  des  Wolchow.  Nuu  ist  aloe  aus  alode  und  somit  aldeigia 
ganz  ungez\\  ungen  aus  alode-jogi  {-joki)  durch  synkope  der  zweiten 
unbetonten  silbe  entstanden.  Dann  erhebt  sich  die  trage,  welcher 
westfinnischen  sprache  die  form  *alode,  mit  erhaltenem  verschluss- 
laut  zwischen  der  z\veiten  und  dritten  silbe,  angehört.  Hierbei 
kommt  an  erster  reihe  das  xvepsische  in  betracht  Ortschatten 

1  Zu  beachten  ist  auch  im  russischen  olouetzischeu  dialekt  alod 
'offener  see,  breite  wa88erfläche>  (aAoöb,  OTKpuToe  oscpo,  oöuiHpHoe 
BOAHoe  no.ie,  Kulikovbkij  CjoBapi»  oöji.  oJioHeuaaro  napinia),  das  au- 
genscheinlich  aus  dem  wepsischen  entlehnt  ist,  da  es  nach  Kulikovskij 
in  Zaonezje,  d.  h.  hinter  dem  Onegasee  vorkommt.  [Korrekturnote]. 


Digitized  by  Google 


12 


Joob.  J.  Mikkola. 


XXIII.» 


mit  ercb  (vepsä)  kommen  auon  in  der  Votskaja  pjätina  vor.  Sonst 
können  wir  hinsichtlich  der  sprache  folgende  ortsnamcn  benutzen. 
Kin  dorf  Lidna,  Lidnovo  \vird  um  1500  am  Ladogasee  envähnt 
(IlepenHCH.  okjmah.  khhhi  no  Honyropo,iy  BOTfcCKofi  naTHRH.  Hsji. 
Mock.  (>6m.  Hct.  h  apeBH.  HpeMetiHHKT»  XI.  1851,  s.  89  u.  ö.)  Ur- 
spriiiigliehes  dn  in  diesem  worte  (=  finu.  linna)  ist  sowohl  im  \vo- 
tiscben  als  im  \vepsisehen  erhalten,  s.  Setälä,  ÄH.  150.  Ebeuso 
sind  die  loimen  BounoxaAa  (s.  65),  Jle.MÖaiCLia  (s.  156),  denen  finuische 
ortsnamen  Voipaala,  Lempäälä  entsprechen,  zu  beachten.  Sind  sie 
Vuipahala.  Lembahala  odtT  wirklich  Lembagala  zu  lesen? 

Helsingfors. 


Digitized  by  Google 


Uber  die  benennung  des  roggens  im  syrj&nisch- 
wotjakischen  und  im  mordvvinischen. 

Von 

H.  PAA80NBN. 


Das  westfinnische  wort  fur  'roggen':  fi.  ruin,  gen.  ruletin, 
u.  s.  w.  ist,  wie  Thomsen  BFB  s.  213  endgiiltig  festgestcllt  hat,  als 
ein  germanisches  lehnwort  zu  betrachten:  gerra.  (got?)  *rugi-z  (an. 
rugr,  ags.  ryge),  vgl.  Iit.  rugys,  st.  rugja-.  Ebendaselbst  hat 
Thomsen  die  ansicht  ausgesprochen,  dass  raord.  roi  (bei  Ahlqvist 
fehlerhaft  mordM  roz,  welche  form  auch  Thomsen  anfiihrt),  tscher. 
r«a,  syrj.  rudzeg,  ntdieg,  ung.  rozs  vom  slav.  ruZt  [asl.  nzb],  rass.  roz 
(gen.  rzi)  ausgegangcn  sind.1 

Dass  das  ungarische  wort  fur  'roggen*  aus  dom  slavischen 
stammt,  dartiber  herrscht  kein  zweifel.  Als  ebenso  sicher  kann 
der  russische  ursprung  des  tscheremissischen  \vortes  (tscherW  urza, 
tseherO  urza,  ru2a,  tscherB  :irSä)  betrachtet  werden. 


1  Das  syrj.-wotj.,  tscher.  und  mord.  wort  sind  seinerzeit  auch 
von  Munkäcsi,  Ugor  fiizetek  5  sz.,  Budapest  1884.  s.  181  f.  (=  Ny  K 
XVIII,  s.  431  f.)  mit  rusR.  poau.  zusammengestellt  worden.  Auch 
bei  V.  Hrbn,  Kulturpflanzeo  und  hausthiere  VI  aufl.  neu  herausgegebeii 
von  O.  Schbadbr  s.  538  heisst  es  iiber  das  wort  fur  'roggen':  „— 
bei  den  ostfinnen  —  mit  der  slavischen  assibilation. • 


Digitized  by  Google 


2 


XXIII,!! 


Was  mord.  roz  anbelangt,  so  habe  ich  schon  frtther  (Kielellisiä 
lisiä  suomalaisten  sivistyshistoriaan,  Helsingfors  1896,  =  Suomi  III, 
13,  s.  29  f.)  mich  dahin  geäussert,  dass  dieses  \vort  nicht  aus  dem 
russischen  entlehnt  sein  kann,  weil  sonst  nirgends  im  morwinischen 
(in  alien  mundarten)  ein  mouillierter  s-laut  einem  russischen  S- 
laut  entspricht.  In  6inem  russ.  lehnworte  ist  allerdings  im  mord. 
mundartl.  «  (i)  neben  e,  i  =  russ.  ä,  aber  dieses  erklärt  sich 
einfach  daraus,  dass  in  demselben  worte  im  russischen  selbst  dia- 
lektische  formen  mit  3  und  3b  vorkoramen  (vgl.  Mordv.  lautlehre 

=    MSFOU.    XXII,   8.   31,    KoLOSOV,   UO30p   3BVKOBHX    H  (J)OpMa.lb- 

uhx  ocooeHHOCTefi  napojtuaro  pyccKaro  acuna  s.  186).  Nur  in  ei- 
nigen  \venigen  \vörtern  begegnet  im  russischen  mundartlich  3  statt 
jk,  in  dem  worte  ttir  'roggen*  aber  ist  keine  nebenform  mit  3  im 
russischen  belegt,  während  im  mord.  roz  alle  mundarten  ausnahms* 
los  i  bieten.  —  Die  von  mir  in  Kiel.  lisiä  s.  30  ausgesprochene 
veimutung,  dass  mord.  roz  ähnlich  wie  das  finnische  wort  fur 
'roggen'  aus  dem  germanischen  stamme  (germ.  *rugie  >  mord. 
*ruviz  >  *ruvz  >  roi>,  ist  jedoch  nicht  zu  billigen,  denn  eretens 
ist  ubcrhaupt  das  vorkommen  von  germanischen  lehnwörtern  im 
mord\vinischen  mindestens  sehr  fraglich,  obwohl  der  gotenkönig 
Ermanarik  nach  Jordanes  auch  „mordensw  bezwungen  haben  soll, 
und  z\veitens  bliebe  das  mouillierte  £  im  mordwinischen  uner- 
klärt. 

Noch  weniger  ist  einzusehen,  wie  das  permische  wort  fur 
'roggen'1  syrj.  rtutfeg,  permW  rugeg  (Rogov),  permO  rujeg  (Ge- 
netz),  \votj.  (nach  Munkäcsi)  Zi£eky  £i£ck  (Jel.),  £eg  (Sar.),  <fzeg, 
$eg.  $ck,  iTzi&g  (Kaz.)  mit  russ.  posb  (asl.  rbzb)  zu  verbinden 
uäre.  Dagegen  spricht  der  ganze  lautbestand  des  \vortes.  Wo 
giebt  es  in  deu  permischen  sprachen  solche  vokalentsprechungeu 
(in  der  ersten  silbe)  in  russischen  lehmvörtern?2  Wie  könnte  man 

1  Ins  wogulische  entlehnt:  wogUL  raM%,  bei  Ahlqvist  räse%y 

räsäk. 

•  Nach  den  zusammenstellungen  vod  Y.  VVichmann  Zur  gesch.  des 
vokolismus  der  ersten  silbe  im  wotjakischen  mit  rucksicht  auf  das 
syrjänische  s.  86  sollte  uberhaupt  kein  wechsel  wotj.  i  —  syrj.  u  vor- 
kommen, wohl  aber  wotj.  i  ^  syrj.  /  und  syrj.  u  ~*>  /. 


Digitized  by  Google 


XXIII,?»        Ober  die  bcncnnung  des  rog<yens  im  syrj.-vvotj.  u.  mord.  3 


syrj.  (ti,  wotj.  sf  aus  russ.  »  erklären?  Und  wie  wäre  der  schluss- 
teil  des  wortes:  syrj.  -cg,  wotj.  -egy  -eh  unter  der  annahme,  dass 
das  wort  russischeu  ursprungs  ist,  aufzufassen?  Etwa  als  permisches 
derivationssaffix  —  in  einem  aus  dem  russischen  entlehnten  getrei- 
denamen!1 

Indessen  liegt  ja  die  annahme  nahe  zur  hand,  dass  das  syrjä- 
nisch-wotjakische  \vie  auch  das  mordvvinische  \vort  in  irgend  einem 
zusannuenhang  mit  der  lituslavischen  und  germanischen  benennung 
des  roggens  steht. 

Ausser  in  den  letztgenannten  sprachen  ist  das  betr.  wort  ftir 
'roggen1  auf  dem  gebiete  der  indogermanischen  sprachen,  wie  zu- 
erst  G.  Meteb,  Beiträge  zur  kunde  der  indogermanischen  sprachen , 
herausg.  von  Dr.  A.  Bezzenberger  XX,  s.  121  ff.  erkannt  hat,  noch 
im  thrakischen  belegt:  thrak.  0o/fa  (bei  Galenos  VI  514),  das 
aus  einer  grundform  wie  *urugjä  entstanden  und  in  die  lituslavi- 
'  schon  und  germanischen  sprachen  entlehnt  worden  ist  (vgl.  O- 
Schrader,  Reallexikon  der  indogermanischen  altertumskunde  s.  693). 

Nun  vertritt  £  in  den  thrakischen  glossen,  vvelche  uns  durch 
die  griechen  iiberliefert  sind,  offenbar  die  palatale  media,  vgl. 
Tomaschek,  Sitz.-ber.  der  Wiener  Akademie  B.  130,  II,  s.  21,  G. 
Meyer  a.  a.  o.,  Hehn,  Kulturpflanzen  und  hausthiere  VI  aufl.  s. 
538,  Kretschmer,  Einftihrung  in  die  geschichte  der  griechischen 
sprache  s.  229;  sein  laut\vert  kann  nach  Meyer  etwa  d&,  z  od.  z 
sein.  Ähnlich  war  ge\viss  die  vertretung  der  palat,  media  in  den 
sprachen  der  indoiranischeu  „skythenw  im  heutigen  Siid-Russland, 
welche,  wie  jetzt  allgemein  anerkannt  ist,  einen  bedeutouden  sprach- 
lichen  und  kulturellen  einfluss  auf  ihre  nördlichen  nachbarn  finnisch- 
ugrischer  herkunft  ausgeubt  haben,  und  zwar  liegt  in  einem  fall 
offenbar  di  (<fi)  vor:  wotj.  berlg  (Sar.),  ber\£  (Mal.),  berii  (Jel. 
Kaz.)2  'linde,  Tiliä  parvifolia',  vgl.  pam.  brudS  (Sighni-dialekt),  bur- 


1  Nach  \ViBDKMANN,  Grammatik  der  syrjänischen  sprache  s.  58  f., 
bildet  das  suffix  -ögy  -cg,  -ek,  -yg  substantiva  meistens  von  verbal- 
stämmen,  denen  bisweilen  auch  ein  gleichlautendes  nomen  selbständig 
zur  seite  steht. 

2  Alles  nach  Munkacsi. 


Digitized  by  Google 


4 


H.  PA AHONEN. 


XXIII,?! 


dze-kul  (kasm.)  'birke'  (Tomaschek,  Sitz.-ber.  der  Wieuer  Akade- 
mie  B.  96,  s.  792),  ai.  bhurjas  id.,  —  oss.  bärz,  bärzä  id. 

Wie  Herodot  ausdrucklich  bezeugt,  gab  es  unter  den  skythi- 
schen  stämmen  im  heutigen  Sud-Russland  auch  ackerbauer.  IV, 
17  worden  im  \vesten  in  dem  Tyras-  (Dnjestr-)  gebiet  (vgl.  IV,  51) 
die  2*xv#at  aQorrjQtc  genanut.  welcbe  das  koru  zum  verkauf  an- 
bauten;  sie  wohnten  siidlich  von  den  NevQoS,  welche  man  för  sla- 
ven  hält  (vgl.  Tomaschek,  Sitz.-ber.  der  Wiener  Akademie  B.  117, 
s.  3  ff.).  Östlicher  werden  wieder  (IV,  18)  2xv&at  Y€(aQY0$r  er- 
\vähnt,  die  von  der  mundung  des  Borysthenes  (Dnjepr)  eilf  tages- 
fabrten  aufxvärts  reichteu.  Die  thraker,  die  Herodot  V,  3  „das 
grösste  volk  nacb  den  Indern"  neunt,  sind  nun  einst  weit  tiber  den 
Istros  (Donau)  nord\värts  verbreitet  gewesen  (vgl.  Schradkr,  Re- 
allexikon  s.  881),  und  vvenn  einmal  von  ihnen  roggen  gebaut  wurde, 
so  liegt  ja  alle  uahi-scheinlichkeit  vor,  dass  diese  getreideart  auch 
ihren  nordöstlicheu  oder  östhchen  „skythischenM  uachbarn,  welchc 
sich  von  den  gestaden  des  Pontus  weit  nach  osten  erstreckten. 
nicht  unbekannt  war,  —  so\veit  sie  ackerbau  trieben. 

In  anbetracht  alles  dessen  liesse  sich  das  permische  wort  fftr 
'roggen'  mit  —  (.^)  gut  als  eine  entlehnung  aus  einer  ,,sky- 
tuischen".  indoiranischen  sprachlbrm  betrachten,  wo  urspr.  palata- 
les  g  durch  dz  (<?z)  vertreten  war,  —  wenn  wir  nur  das  auslautende 
-(e)gy  -(o)g,  -(e)k  zu  deuten  im  stande  wären. 

Diesbeziiglich  \vird  unsere  aulmerksamkeit  auf  diejenige  iranische 
sprachform  gelenkt,  welche  anerkanntermassen  in  mebreren  lehnwör- 
tern  in  den  fiunisch-ugrischen  sprachen  vorliegt,  näml.  die  ossetische. 
In  der  sprache  der  jetzigen  im  mittleren  Kaukasus  wohnhaften  os- 
seten,  als  deren  vorfahren  die  alanen  des  mittelalters  und  die  sau- 
romaten,  särmäten  des  klassischen  altertums  gelteu,  findet  sich  nun 
ein  suffix  ~äg  aus  älterer  zeit,  ohue  besondere  bedeutung:  zim-äg, 
zum-äg  '\vinter',  aw.  zimö\  d[m-äg}  dum-äg  'scbweif*,  aw.  dumö, 
vgl.  'mit  kurzem  sehxveif';  xär-äg  'esel\  aw.  xarö;  näväg, 

nvog  'neu\  aw.  nava-;  zar-äg  'lied';  neben  zar  'lied1;  mägur-äg  4ar- 
nier',  neben  mägur  farm'  (suff.  -äg  =  ir.  *-aka,  ap.  -oka,  mp.  -ak, 
np.  -a{h),  bal.  -ag,  afgh.  -ai);  ein  „totes  suffix"  -ag  erscheint  in 
ätvzdg  'zunge\  aw.  hizvä;  dänddgfzah]i\  aw.  -dantan;  fändägKvfeg\ 


Digitized  by  Google 


XXIII,]*       Cber  die  benennung  des  roggens  im  syrj.-wotj.  u.  mord.  5 


aw.  paniä,  ai.  jjdnfas;  ein  suffix  -jg  (west-oss.  -ug,  ig)  begegnet 
als  totes  sekundärsuffix  ohne  besondere  bedeutuug  aas  altosseti- 
scher  zeit  in:  urd(g,  'aufrecht1,  vgl.  ai.  urdfvds;  viell.  in  näm\g, 
nämug  'korn,  kugel1,  mäsjg,  mäsug  'turm*  u.  a.  (in  ostoss.  vär- 
ig*>  or-igk,  westoss.  vär-igkä  'lamm',  vgl.  vär  'lamm',  scheint  -igk 
deminutivsuftix  zu  sein);  aus  altoss.  zeit  stammt  auch  das  suffix  -g 
(ir.  *-ka)  in  qu-g,  w.-oss.  yo-g  'kun',  vgl.  ai.  gö-kä,  demin.  von  gö; 
ärfi-g,  ärfu-g  'augenbraue',  vgl.  ai.  Vruf,  aw.  brvat-,  np.  abru,  bru 
(aus  mp.  *bruky 

Das  permische  wort  fur  'roggen1  erklärt  sich  somit  meines 
erachtens  aus  einer  dem  thrakischen  pQtfc  entsprechenden  indoira- 
nischen,  etwa  altossetiscben  fonn  rait  dz  (di)  aus  palatalem  g  -f 
suff.  ag  ( -g). 

In  der  mordwinischen  form  fehlt  und  hat  offenbar  auch  von 
anfang  an  das  ebenbesprochene  suffixelement  gefehlt.  Dessenunge- 
achtet  liesse  sich  vielleieht  auch  mord.  roi  als  eine  entlehnung  aus 
derselben  iranischen  sprache  wie  das  permische  wort  betrachten; 
haben  wir  ja  doch  unter  den  oben  angefiihrten  bcispielen  falle  beob- 
achtet,  wo  iormen  mit  und  ohne  suffix  auch  im  jetzigen  osseti- 
schen  nebeneinander  bestehen.  Jedenlalls  lässt  sich  aber  mord. 
roi  aus  einer  iranischen  sprachform  mit  di  (dz)  aus  palat,  g  or- 
klären.  Es  ist  zu  merken,  dass  einem  3,  sf  (~  i)  der  permischen 
sprachen  im  mordwinischen  nach  einem  vokal  ein  i  eutsprieht,  z. 
b.  wotj.  ku^maU  (Sar.)  leuimal-,  ku£mal-  (Kaz.)  'schenken*,  wotj. 
ku$hn  (Sar.),  kuzim  'geschenk*,  syrj.,  permW  kozin,  permO  kyzin 
id.  —  mord  E  kaie-,  mordM  kaid-  'schenken*,  mordE  Ä-airie,  kaithe, 
mordM  kaznä  'gescheuk';  \votj.  vo$U  (Sar.),  vozH  (Kaz.)  'scham* 
—  mord.  Hz-ks  'scham',  mordE  Hz-de-,  mordM  viz-dd-  'sich  schä- 
men\  Eine  ähnliche  lautentsprechung  scheiut  auch  in  folgendem 
indoirauischen  lehnwort  vorzuliegen:  wotj.  berl£  u.  s.  \v.  'lindeJ 
(siehe  oben  s.  3)  —  mordM  marai  (auch  marjt),  gen.  marazdn  (hei 
Ahlqvist  fehlerhaft  maras  mit  unmouilliertem  s)  fulme'  (Ulmns 


1  Qrundri88  der  iranischen  philologie  herausg.  von  Wilh.  Geiger 
und  Ernst  Kuhn.    Anhang  zum  eroten  band:  Die  sprache  der  osseteu 

voq  Wöevolod  Miller.    S.  88  ff. 


Digitized  by  Google 


H.  1\\ah:>nkn 


XXI 


campestris),  mundartl.  auch  'escheV  Was  den  lautbestand  des  mord- 
\viuischen  wortes  anbelangt,  so  geht  wohl  mord.  a  (der  crsten 
silbe)  auf  eine  dem  ossetischen  nahe  liegende  spracbform  zuriick: 
oss.  bärz,  west-oss.  bärzä.2  Das  ani.  m,  das  einiges  bedenken  ge- 
gen  diese  zusammenstellung  erregen  könuto,  lässt  sicb  vielleicht 
dadnrch  erklären,  dass  das  ani.  b  der  originalspraehe,  das  in  die- 
ser  stcllung  dem  mordwinisehen  fremd  war  (vgl.  Mord.  lautl.  §  13). 
in  letzterer  sprache  durch  m  ersetzt  wurde.  Ein  äbnlicher  fall 
scheint  in  folgendem  ostjakischen  worte  vorzuliegen :  mgtes  (in  dem 
Jugan-dialekt;  nach  Castren  mores  „untorhalb  Surgut")  'mähne'  (in 
den  ubrigen  dialekten  dagegen  mit  j?-anlaut,  vgl.  K.  F.  Kabjalai- 
nen,  Zur  ostjakischen  lautgesehichte  I,  s.  50)  <  syrj.  huryi  id. 
(indoiran.  lehu\vort,  vgl.  zd.  bareSa  'rticken  des  pferdes',  np.  bu$ 
'collum,  juba  equi\  siehe  Munka'csi  AKE  s.  283).  '  —  Auch  in  mordE 
uiefie.  Hiir,  mordM  uior  'axt*  kann  wohl  das  mouillierte  z  ein  in- 
doiranisches  <fz  vertreten,  vgl.  ai.  vajra  (das  mord.  wort  kann  nicht 
aus  einer  iranischeu  form  mit  z:  zd.  vazra,  stammen,  denn  in  dicsem 
fall  luitten  wir  im  mordxvinischen  ein  unmouillicrtes  z). 

Ien  habe  fruher  (FUF  II,  s.  186—190)  darzulegen  versucht, 
dass  das  tinnische  \vort  fur  '\veizen':  vehnä  sich  nicht  nur  im  mord- 
winischen  und  tscheremissischeu,  sondera  auch  im  wotjakischeu 
wiederlludet  und  offeubar  genuin  ist.  Falls  die  obigen  ausfuh- 
rungen  richtig  sind,  haben  wir  bei  den  permiern  und  den  mord- 


1  Wegen  der  bedeutung  ist  zu  beachten  asl.  brvut  'Ulmus',  russ. 
fiepeen>  'Ulmus  campestris1,  neben  GcpecTa  'birkenrinde*.  —  Die  be- 
deutung der  baumnamen  ist  sowohl  auf  indogermanischern  als  fiunisch- 
ugrischem  bodeu  sehr  schwankend. 

2  Vgl.  Ws.  Millkr,  Die  sprache  der  osseten  s.  12:  „ä*  steht  zwi- 
schen  offenem  a  uad  oflfenem  c,  aber  näher  dem  ersteren  (m1  bei  Sie- 
vers-Hell),  so  dass  es  einem  frcmden  ohr  uicht  immer  gelingt  ä  von 
n  zu  unterseheiden.  In  manchen  falleu,  wo  Sjögren  a  gehört  und  ge- 
schrieben,  schreiben  die  osseten  ä." 

:'  Vgl.  auch  mord.  m-  wotj.  b-  in  mord.  mando,  manda  'stock, 
stab*  —  wotj.  hodi  'stab;  stengeP  (=  tscher.  (ionda,  pondo,  techerB 
pandt  'stengel;  stock'),  wo  jedoch  m-  vielleicht  unter  dem  einfluss  des 
silbenauslautenden  uasals  entstandeu  ist. 


Digitized  by  Google 


XXI1I,J4        tfber  die  benennung  des  rogf»ens  im  syrj.-wotj.  u.  mord.  7 


\vinen  auch  die  bekanntschaft  mit  einer  anderen  wichtigen  getrei- 
deart,  dem  roggen,  fur  eine  viel  ältere  zeit,  als  bisher  augenommen 
\vorden  ist,  anzusetzen  und  haben  somit  einen  nicht  unwichtigen 
beitrag  zur  kulturgeschicbte  der  genannten  völker  gefunden. 

Helsingfors. 


Digitized  by  Google 


Eräs  lappalainen  astevaihtelutapaus. 

Kirjoittanut 

Frans  Äimä. 


Puheäänettämien  klusiilien  ja  vastaavien  puheäänellisten  spi- 
ranttien vaihtelua,  joka  yhteissnomessa  todistettavasti  on  esiintynyt 
sekä  vokaalienvälisessä  asemassa  että  puheäänellisten  konsonanttien 
jäljessä  ensi  ja  toisen  tavun  rajalla  (pata  ~~  *padan,  aika  ~*>  *alyan, 
ks.  Setälä,  ÄH  s.  20 — 42,  115,  vrt.  Quantitätswechsel  s.  17),  tava- 
taan yleisemmin  lapin  kielen  alalla  ainoastaan  edellisessä  asemassa. 
Puheäänellisten  konsonanttien  jäljessä  sitävastoin  on  yhteissuomalai- 
sella vaihtelulla  vastineensa  ainoastaan  Kuollanlapin  murteissa.  Tosin 
ovat  useimmissa  muissakin  lapin  murteissa  tähän  kuuluvat  kouso- 
nanttiyhtymät  kvantitatiivisen  vaihtelun  alaisia,  onpa  vielä  jälki- 
komponenttina  esiintyvän  klusiilin  pnheäänellisyyden  määräkin  vah- 
vassa ja  heikossa  asteessa  usein  eiiävä,  mutta  varsinaista  kvalita- 
tiivista vaihtelua  ei  näissä  murteissa  puheenaolevassa  asemassa 
tavata.  Tähän  katsoen  onkin  Wiklund,  UL  s.  90,  olettanut  näh- 
tävästi yhteydessä  sen  yleisen  käsityskantansa  kanssa,  että  lapin 
astevaihtelu  on  suhteellisesti  myöhäsyntyinen,  että  Kuollanlapissa 
tavattava  kvalitatiivinen  vaihtelu  olisi  myöhäistä  alkuperää;  sitä- 
vastoin Setälä  (Quantitätswechsel  s.  6  7,  17),  joka  yleensä  vas- 
toin WiKLUNi>ia  johtaa  astevaihtelun  paljon  vanhemmista  alkujuu- 
rista, on  varsinaisesti  muihin  suomalais-u^rilaisiin  kieliin  vedoten 
katsonut  t  ^  d,  p  ~~  p  vaihtelun  tässäkin  asemassa  alku- 

peräiseksi, jossa  tapauksessa  tietysti  olisi  luonnollisinta  käsittää 


Digitized  by  Google 


2  Frans  Äimä.  XXIIT.j* 

Kuollanlapin  edustus  suorastaan  vanhoja  suhteita  jatkavaksi.  .Jät- 
täen syrjään  muut  suomalais-ugrilaiset  kielet  tuntuu  Wiklundui 
oletus  yksistään  lapin  kannalta  ensi  hetkessä  hyvinkin  luonnolliselta. 
Eräät  äänneseikat  tutkimassani  Inarin  murteessa  ja  muutamissa 
muissakin  murteissa  näyttävät  kuitenkin  viittaavan  siihen,  että  kon- 
sonantinjälkeisen  klusiilin  ja  spirantin  vaihtein  ei  rajoitu  Kuollau- 
lapin  murteiden  äännehistoriaan,  vaan  että  puheenaoleva  ilmiö  on 
käsitettävä  vanhemmaksi,  kuin  ensi  silmäyksellä  tahtoisi  olettaa. 

Esitämme  seuraavassa  Kuollanlappalaiseu  vaihtelun  sekä  vas- 
taavat äänneseikat  muista  murteista  ja  koetamme  tämän  katsauksen 
perusteella  tehdä  johtopäätöksen  puheenaolevan  vaihtelun  ijästä. 
Sikäli  kuin  kerrottavanamme  olevat  äänneseikat  jo  varemmin  ovat 
tyydyttävästi  esitetyt,  viittaamme  tässä  vain  näihin  esityksiin  yksi- 
tyisseikkoihin  kajoamatta. 

K  u  o  1 1  a  n  1  a  p  p  i.  Turjau  murteessa  vastaa  vahvan  asteen  puhe- 
äänettömiä  klusiileja  puheäänellisten  konsonanttien  jäljessä  heikossa 
asteessa  puheäänelliset,  esim.  *tont  ajken  'sinun  läsnäollessasi  1. 
aikanasi' 1  —  fajgelt  'aikaisin'  |  *kotnte  'villi;  metsäpeura'  —  kon- 
dasme-  'metsistyä'  \  *nu,mp  nu,mbes  'toinen  toisensa'.  Vrt.  UL  s. 
74  ja  seur.  Ainoastaan  yhdessä  esimerkissä  olen  tavannut  spiran- 
tin: *vllyij  'lähti'  (kiel.-näytt.  s.  240,  r.  8  —  mutta  s.  234,  r.  17 
*vligij). 

Kildinin  ja  Akkalan  murteissa  esiintyy  vahvassa  asteessa  niini- 
kään Jk,  /,  p,  esim.  K.  *vu<lke-,  A.  ^vujffce-  'lähteä',  K.  +WeA  A. 
*km  (tk  <  dk)  'kivi',  A.  Uoml«-  'ymmärtää',  K.  *sujpe-  'keinua'. 
Heikossa  aste<>ssa  esiintyy  puheäänellisten  klusiilien  (paitsi  labiaali- 
sen) ohella  melkein  yhtä  usein  (ja  samoissa  muodoissakin)  vastaavat 
puheäänelliset  spirantit.  Esim.: 

K-  *jg,  t?Y-'  ^ctjgeld  I.  *ajga,lt  'aikaisin',  *vujyas  'oikoinen,  suora1. 

K.  Ig,  ly,  A.  Ig,  {Hy  »  K.  +vutlyij  (Matth.  14:  13)  'meni 
pois',  A.  +vu,lgij  (ibid.  24:  1)  'meni',  K.  vllyes  1.  (kiel.-näytt.  s.  245, 
r.  1  alh.)  vilgis  'valkea',  K.  +ai/y>  (Matth.  20:  21),  +a,ty  (ibid.  9:  15), 
A.  W/  (ibid.  24:  30)  1.  UJg  (ibid.  24:  37)  'pojan,  poikaa'. 


1  Kuollanlappalaiaet  esimerkit  ovat  poimitut  Gbnktziii  Kuollanlap- 
palaisesta  sanakirjasta  sekä  hänen  julkaisemistaan  kielennäytteistä. 


Digitized  by  Google 


XXIII.» 


Eräs  lappalainen  astevaihtelutapaus. 


3 


K.  rg,  /y,  A.  (*ry  >)  ry',  /y:  K.  ttunrgse-  'vapista',  A.  Uor- 
jestaSkOitte-  'alkaa  vapista',  fmadd  tory'estomu$  'maanjäristys',  K. 
+öoryas  'kierä,  kovaan  kierretty'. 

K.,  A.  +ng:  K.  +siet<nges  'ohut,  hieno',  A.  ^coitgak  (Matth.  25: 
24)  'kokoot'. 

K.  dg,  dy,  dy,  A.  (*dy  »  dj:  K.  ^keadganc  'pieni  kivi',  Jcieöy 
(Matth.  7:  9)  'kiven',  Jfc/cdy  *»l  (ibid.  21:  44)  'kiveen',  A.  jämij- 
kiedjijt  (ibid.  23:  29)  'hautoja'. 

K.  fjö,  A.  tjd:  K.  *äjdajn  (sg.  kom.;  N:o  856)  'aidalla',  *$ijdijt 
(Matth.  14:  15)  'kyliin',  +nyd  (ibid.  10:  35)  'tytärtä',  A.  Hijd 
(ibid.  25:  7)  'neitseet'. 

K.,  A.  K.,  A.  Uvd-est,  K.  +*v<fo<?/  (Matth.  5:  33)  'edessä', 

K.,  A.  *kuvd'  'käärmeen',  A.  *ku.vdij  (Matth.  23:  33)  'käärmeitten', 
K.  *venn-ä<vd3  (ibid.  21:  33)  'viinakuurnan',  K.  Uivdas  (myös  Hivtas, 
vrt.  alemp.)  'täysi',  ^tivdasvutt  'täyteläisyys,  täydellisyys',  mutta 
Matth.  12:  34  Uivdasvudest  (sg.  elat.),  ikoakka<n  tlvd  (ibid.  22:  10) 
'täytettiin',  A.  Hivd  'täydet',  K.  +öoavöaX  (Matth.  16:  19)  'päästät'. 

K.  Id,  Id,  A.  Id:  K.  *vgjdij  (Matth.  14:  3),  A.  *vaMij  (ibid. 
25:  17)  'oli  ottanut',  K.  +efdas  'jalkarinta;  päällisnahka',  miZdes  (Matth. 
12:  45)  'kanssansa',  mieldant  (ibid.  10:  9)  'mukananne',  A.  mieldes 
(ibid.  25:  3)  'myötänsä',  K.  ^kalvane  peald*  (ibid.  12:  1)  'laihoin  (oik. 
kylvetyn  pellon)',  A.  fpicld*  »Jn  (ibid.  24:  18)  'pellolla*. 

A.  rd:  jeppeö  tjuo<rd  (Matth.  24:  44)  'ette  luule'. 

K.,  A.  nd,  nö:  K.  kondeske-  'metsistyä'.  K.,  A.  Hondana  'pikku- 
lintu', K.  no,nö*  (Matth.  13:  32)  'linnut',  K.  *S»ndij  (ibid.  21:  42) 
'on  tullut  (-ksi)',  A.  Umdoj  (ibid.  25:  6)  'tuli',  A.  mami  1.  (Matth. 
23:  9)  mänö  'maan'. 

K.,  A.  md:  K.  (Kom.)  kumdes  'noitarumpu',  A.  Homdhte-  'saada 
tietää,  huomata'. 

K.  jb;  A.  rb,  mb:  K.  *mjt)  'liekku,  kiikku',  A.  ^vu(rhit  'arpoja', 
numbit  (Matth.  25:  16)  'toiset  (akk.)'. 

On  tärkeätä  huomata,  että  sama  horjuvaisuus  puheäänellisten 
klusiilien  ja  vastaavien  spiranttien  välillä,  mikä  näissä  esimerkeissä 
tulee  näkyviin,  myöskin  esiintyy  alkulapin  vokaalienvälisten  (lyhyi- 
den) y,  <J,  p  spiranttien  edustuksessa.  Pai  at  aa  li- ja  dentaalispi- 
ranttia edustaa  nim.  mainitussa  asemassa  Akkalan  murteessa  resp. 


Digitized  by  Google 


XX  IIT,*, 


g  ja  d,  harv.  y  ja  o*,  Kildinin  murteessa  resp.  y  ja  d,  harvemmin 
g  ja  tZ.  Esimerkkeinä  mainittakoon:  K.  *pudij  (Matth.  9:  1,  10, 
20  y.  m.)  ja  *piidij  (kiel.-näytt.  s.  245,  r.  1,  11,  18),  pudi  (ibid.  r. 
6),  A.  ipudij  (Matth.  25:  22  y.  m.)  ja  tpuSij  (ibid.  26:  7),  pret.  sg. 
3  p.  verbistä  K.  tpmjlc-,  A.  ipoitte-  'tulla;  riittää'  |  K.  +kudij  (Matth. 
4:  13),  mntta  A.  ^kndij  (ibid.  26:  44),  pret.  sg.  3  p.  verbistä  K. 
natte-,  A.  fko4d*  'jättää'  ;  K.  *s  iy,jt  (Matth.  6:  7)  ja  *wl;7(ibid.  10: 
14),  pl.  akk.  sanasta  +sgkk  'sanoma,  tieto'  |  K.  $<y,  A.  Siy,  Hg  'hyvä'. 
Vokaalien  välistä  Iabiaalispiranttia  edustaa  samoin  Kildinin 
murteessa  h  ja  ft,  Akkalan  murteessa  b  ja  v,  esim.  K.  *kgb  1.  *k$(t\ 
A.  hiv  'vainio'  A.  tkobcst  (Matth.  25:  39),  sg.  iness.  sanasta  ^kep  'kipu, 
sairaus'.  Esimerkkien  vähyyteen  nähden  voi  olla  satunnaista,  ettei 
konsonantinjälkeisessä  asemassakin  tavata  Iabiaalispiranttia,  vaan 
yksinomaan  labiaalimeedia.  Jos  vielä  otamme  huomioon,  että  vokaa- 
lienvälisiä ( lyhyitä)  y,  d,  p  äänteitä  Turjan  murteessa  yleensä  edus- 
tavat resp.  g,  d,  b  (ks.  Wiklund,  UL  s.  83  ja  102), 1  niin  näyt- 
tää selvältä,  että  niinhyvin  Turjan  kuin  Kildinin  ja  Akkalan  mur- 
teissa puheäänellisten  konsonanttien  jäljessä  Ä:ta,  /:tä,  p:t&  hei- 
kossa asteessa  ovat  alkuperin  vastanneet  spiranttiset  y,  d,  (t,  miten 
sitten  GENETzin  muistiinpanoissa  sekä  tässä  että  vokaalienvälisessä 
asemassa  esiintyvä  horjuvaisuus  meediain  ja  spiranttien  välillä  lie- 
neekään selitettävä.  * 

[Meedian,  resp.  spirantin  sijalla  esiintyy  toisinaan  puheenaole- 
vissa murteissa  tenuis,  esim.  T.  +vl,lki  (kiel.-näytt.  s.  233,  r.  7),  K. 
fvrdkij  (ibid.  s.  245,  r.  15)  'lähti',  K.  Hlnkijt  (ibid.  s.  245,  r.  1), 
A.  nicnkit  (Matth.  28:   12)  'rahaa',  T.  *kcatkaj  'pieni  kivi',  A. 


1  Pari  poikkeusta  olen  sentään  tässäkin  havainnut,  ks.  N:is  850 
ja  1742,  huoui.  vielä  sä.yt,  kiel.-näytt.  s.  241,  r.  14. 

2  Voisi  ajatella,  että  puheenaoleva  horjuvaisuus  ainakin  Kildinin 
ja  Akkalan  murteissa  johtuisi  siitä,  että  näissä  murteissa  kyseeesäole- 
vassa  asemassa  esiintyisi  ahtaalla  artikulatsioniraolla  äännetyt  spirantit, 
jotka  kuulijaan  ovat  tehneet  milloin  spirantin,  milloin  meedian  vaiku- 
tuksen. Tätä  arvelua  vahvistaa  se  seikka,  että  puheenaolevissa  mur- 
teissa (samoinkuin  Turjan  ja  Nuottajarvenkin)  alkup.  geminaattaspi- 
ranttia  öd  säännöllisesti  eduataa  klusiili :  K.  (ja  T.)  tt,  A.  (ja  N.)  dd 
iks.  UL  s.  102). 


Digitized  by  Google 


XXIII,]» 


Eräs  lappalainen  astevaihtelutapaus. 


5 


*kietV  (Matth.  27:  60)  'kiven',  T.  +vu,lti  (kiel.-näytt.  s.  233,  r.  4), 
K.  *wjMij  (ibid.  s.  244,  r.  23)  'otti,  (alkoi)'.  Tämä  osoittaa,  että 
vahva  aste  kysymyksessä  olevassa  asemassa  (joskus  muulloinkin, 
esim.  T.  HiUij  ja  Hiytij  'lähti',  kiel.-näytt.  s.  234,  r.  28  ja  s.  235, 
r.  25)  on  yleistymässä.  Sanan  lopussa  ja  (Turjan  murteessa)  puhe- 
äänettömän  konsonantin  edessä  on  teuuis  kuitenkin  nähtävästi  ään- 
nelaillinen: T.  hiijt  (kiel.-näytt.  s.  235,  r.  21)  'tytärtä',  kolkte-  'valaa', 
K.  *vaM  (Matth.  1:  13)  'ota',  A.  Wk  (ibid.  13:  35)  'pojan'  (vrt. 
Wiklund,  UL  s.  83,  r.  6  ja  7).  —  Päinvastaisesta  yleistyksestä  on 
esimerkkinä  N:o  1503]. 

Nuottajärven  murteessa  esiintyy  vahvassa  asteessa  tenniksen 
ohella  joskus  meedia,  esim.  ärba  'perintö',  ^k»Mij  1.  tgaldij  'avauto', 
tpujtij  'kärppä,  portimo',  mutta  ^puojdijeS  'id.',  ^va.ldix  (kiel.-näytt. 
s.  263,  r.  4)  'olet  saanut',  ^vuodge  (ibid.  r.  7)  'lähtivät'.  Heikon 
asteen  (ks.  alemp.)  yleistystä  ei  tässä  voi  ajatella,  koska  sellaisten 
sanojen  taivutuksessa  kuin  tyaldij  ja  ipuojdijes  ei  heikkoa  astetta 
esiinny.  Pidän  seutähden  todennäköisenä,  että  b,  d,  g,  resp.  p,  t,  k 
kirjaimilla  puheenaolevassa  tapauksessa  on  merkitty  samoja  äänteitä, 
uim.  puheäänettömiä  (tai  puolipuheäänellisiä)  meedioita. 

Muiden  Kuollanlapin  murteiden  *iik,  nt  ja  mp  yhtymiä  vastaa- 
vat tiiällä  assimilatsionin  kautta  syntyneet  geminaattaklusiilit:  kk, 
harvemmin  gg,  tt,  harvemmin  dd,  ja  pp,  esim.  *$idkk  'ohut,  hieno', 
vuokkc-  1.  vuagga-  'onkia',  tiattr-  'painaa,  p.  alas  t,  kiinni,  sulkea, 
salvata',  +koa,dd  'villi;  metsäpeura',  +cu»ppu  'sammakon'.  Samoin- 
kuin yllä  oletamme  tässäkin  merkittävänä  olleen  puheäänettömät 
(tai  puolipuheäänelliset)  meediot  aa,  />/>,  bb.  Heikossa  asteessa 
esiintyvät  gg,  dd,  bb:  Uie.gges  'ohut,  hieno',  tiaddam  'painan  etc.', 
*cuab  'sammakko'. 

Muiden  murteiden  mt  yhtymää  vastaa  pt  (?  =  bi>)  :  köpt  'leveä'. 
Heikko  aste  ei  esiinny. 

Puolivokaalin,  likvidan  ja  alkup.  dentaalispirantin  jäljessä  tava- 
taan heikossa  asteessa  y  (9J<  &  (d)t  b.  Esim.  ^vucjyas  'oikoinen, 
suora',  *ajyelt  'aikaisin',  *tajj  «  'taikina',  sielyte-  'ymmär- 

tää', siely  ij  'takaperin',  sielj  (kiel.-näytt.  s.  263,  r.  22)  'selän,  sel- 
kää' [ly  >  //  >  Ijl  sialgaA  'pieni  selkä',  ^cöryas  'kierä,  kovaan 
kierretty',  tuarystc-  'vapista',  kcadgeS  'pieni  kivi',  tpuejdcs  (kiel.- 


Digitized  by  Google 


Frans  Ai  mä. 


xxni.u 


näytt.  s.  264,  r.  8)  'rasvaansa  (part.)',  *niejdiä,  dim.  sanasta  *niejt 
'tytär;  tyttö,  neiti',  ^vajdij  (kiel-näytt.  s.  264,  r.  3)  'otti',  +pö,r<f 
'pöydän',  *v*trr-oare&  «  *~oardeä  l)  'suoni',  *sojb  'liekku,  kiikku'.  — 
Horjuvaisuuteen  spirantin  ja  teuuikseu  välillä  lienee  sovitettavissa 
sama  selitys  kuin  Akkalan  ja  Kildinin  murteihin  nähden  käyttämäm- 
me. Huomattava  on  kuitenkin,  että  g,  d,  b  Nuottajärven  murteessa 
myöskin  voisivat  olla  =  g,  d,  b  ja  siis  edustaa  yleistettyä  vahvaa 
astetta. 

Koska  puheäänettömien  tenuisteu  kehittyminen  puheäänettö- 
miksi  tai  puolipuheääuellisiksi  meedioiksi  puheäänellisten  konsonant- 
tien jäljessä  on  foneettisesti  paljon  helpompi  selittää  kuin  päinvas- 
tainen äännekehitys,  niin  pidämme  todennäköisenä,  että  vahvassa 
asteessa  olettamamme  meediat  ovat  sekundäärisiä  muiden  Kuollan- 
lapin  murteiden  tenuiksiin  verraten.  Näin  ollen  palautuvat  esittä- 
mämme äänneseikat  Nuottajärven  murteessa  samoihin  vaihtelusuh- 
teihin  kuin  muihin  murteihin  nähden  olemme  edellyttäneet  Olemme 
siten  tulleet  siihen  johtopäätökseen,  että  Kuollanlappalaisessa  »alku- 
murteessa"  puheäänellisteu  konsonanttien  jäljessä  tavattiin  vaihtelut 
*  ~  Yf  t  ~  *  ja  P  ~-  joista  Jc,  t,  p  esiintyivät  vahvassa,  y,  ö,  (t 
heikossa  asteessa. 

[Sanoista  T.  Hävs,  ^luvvade,  K.  tcuvvcd  1.  t&uvved,  A.,  N. 
Vovv  y.  m.  m.  ks.  alemp.] 

Kuollanlappalaisiin  murteihin  luetaan  tavallisesti  myös  koltan- 
lappi  kuuluvaksi.  Voisimme  sen  tässä  syrjäyttää,  koska  niukka 
ainehisto  ei  tarjoa  luotettavaa  kuvaa  esitykseemme  kuuluvista  sei- 
koista, jollei  pari  muotoa  vaatisi  erityistä  huomiota:  ary  ^  arjes 
(rj  <  *ry'  <  *ry)  'feige,  furchtsam'  (Qvigstap,  Nordische  Lehnwör- 
ter,  Narhträge  aus  Pasvik),  nidain  (.ISFOu.  IIT,  s.  13,  r.  24)  'mit 
der  dime',  oud  (ibid.  r.  30)  'gieb\  oudjj  (ibid.  r.  32)  '(er)  pah', 
vrt.  N.  utte-  'antaa',  prees.  sg.  1  p.  ödam,  3  p.  ^outt.  Murteessa 
näyttää  siis  olevan  jälkiä  samanlaisesta  vaihtelusta  puheäänellisen 
konsonantin  jäljessä,  kuin  olemme  tavanneet  varsinaisissa  Kuollan- 
lappalaisissa  murteissa.  Muissa  tähäu  kuuluvissa  esimerkeissä  esiin- 
tyy sekä  vahvassa  että  heikossa  asteessa  g,  d,  h. 


1  Toisin  t^viuBTAb,  Nordisehe  Lehnwörter,  8.  v.  vaire. 


Digitized  by  Google 


xxnu 


Eräs  lappalainen  astevaihtelutapaus. 


7 


Inarinlappi.  Puolivokaalien,  likvidain  ja  S.u  jäljessä  esiin- 
tyy yleensä  sekä  vahvassa  että  heikossa  asteessa  puolipuheäänelli- 
set  g,  n,  b  eri  pituusasteissa  vastaamassa  Kuollanlapin  k  ~  y,  t  d 
ja  p  *0  vaihteluja,  samoin  vokaalin  jäljessä  vastaamassa  Kuollan- 
lapin nasaalin  ja  homorgaanisen  klusiilin  (resp.  spirantin)  yhtymiä; 1 
lpK  mt  ^  *m<J  =  lpl  hik  Esim.  «tf^2  'aika',  sg.  ill.  ätaift  ~ 
sg.  gen.  äiai,  sg.  iness.  sg.  kom.  |  vu)Duid  'ottaa', 

prees.  dual.  1  p.  vähiten  prees.  sg.  1  p.  v<tfM»>i,  pot.  sg.  3  p. 
vQVbinl,  pret.  dual.  3.  p.  valbihin  i  £?df£  'kivi',  sg.  ill.  £eÄ«n  ~  pl. 
uom.  £AfctA,  pl.  akk.  ^edcatD,  pl.  ill.  ^ödrnio  ;  raA«:  'rampa',  sg. 
ill.  rr/«m  ~-  pl.  nom.  räa/A,  in<*s.  rdniti.kty  sg.  kom.  rgJAitn  j  tubb- 
Diii  (==  A.  +tomto-)  'tuntea',  partis.  prees.  tobbol  ~  prees.  sg.  1  p. 
tuBDqih,  pret.  pl.  2  p.  /wäo0/i/>,  pret.  dual.  3  p.  tuäbouin. 

0:11,  A>:n,  *:n  puheäänellisyys  on  itä- Inarissa  hiukan  suurempi 
niiden  esiintyessä  lyhytalkuisina  geminaattoina  ja  yksityiskonsonant- 
teina  kuin  pitemmissä  geminaatta-asteissa,  jolloin  puheääntä  on  hyvin 
vähän.  Länsi-Inarissa  tuntuu  suhde  olevan  päinvastainen.  Kun  tämä 
puheäänellisyyden  eriäväisyys  on  kokonaan  nykyisestä  kvantiteetista 
riippuvainen,  ja  kun  konsonantit  puheenaolevassa  asemassa  voivat 
vahvassa  ja  heikossa  asteessa  esiintyä  samoissa  pituusasteissa,  ei 
mainittu  eriäväisyys  voi  olla  kovinkaan  vanha. 

Tämän  yleisen  edustuksen  rinnalla  tavataan  kuitenkin  joukko 
sauoja,  joissa  palataali-  ja  deutaaliklusiilin  sijalla  esiintyy  spirantti 
tai  spiranttiin  palautuva  äänne.  Luettelemme  tässä  ne  mainiten 
samalla  muiden  murteiden  vastineet: 

tftv,  ty*v  «  *y9y,  *uhy,  vrt.  tä\u9vö  'teon'  <  *tay&): 

1.  Utitivfd  'saumata,  tivistää  (sauma)',  prees.  sg.  1  p.  läCf,vath, 
lpN  lavggat,  lavgam  („ heleä"  a  ensi  tavussa  Qviostapii  mukaan3) 
'1)  aptari,  compingi;  2)  coassare,  aptare',  Luul.  (Jokkmokk)  *lau0Jca- 
'zusammenpassen  intr.',  ^laukate-  'zusammenpassen  tr.',  Skalstugan 

1  Nasaalin  jäljessä  tavataan  <?,  z>,  b  konsonantteja  Inarinmurteessa 
nyk.  ainoastaan  myöhäisissä  lainasanoissa,  esim.  vj-jcc".  'sänky',  ja  jos- 
sain onomatopojeettisessa  sanassa.  (Samoin  mutatis  mutandis  muissa- 
kin lapin  murteissa,  missä  assimilatsioni  on  tapahtunut.) 

2  Käyttämästäni  transskriptsionista  ks.  J.  PoiRom  kirjoitusta 
FUP  IV,  s.  160—1. 

3  Käsinkirjoitettu  luettelo  „tumman"  ja  ^heleän-4  a:n  tapauksista 


Digitized  by  Google 


s 


Frans  Äimä. 


XXIII.» 


(Halasz)  laukotit  'zusammentfigen,  zusammenbinden'.  —  lpl  läth,vib, 
attr.„  1.  läuitviduJi  'tivis  (saumasta  puh.)',  IpN  lavggad,  attr.  lavggis 
1.  lavggadiB  'arcte  coassatus'. 

2.  lumtved  'pudistaa1,  prees.  sg.  1  p.  lf<äjtväm,  T.  Huwa{le- 
puistaltaa,  kerta  ravistaa',  IpN  aluvgget,  sluvgam  'pulsare,  jactare, 
vexare,  illidere'  (sananalkuun  nähden  \Tt.  IpN  laivestet  <-~  siaivestet 
'palari,  dissipatum  esse',  linooo  ~  alincco  'panniculus  etc.'). 

3.  r$ä'iit,vu  'rouko,  lampaannahkainen  peite,  välly',  sg.  gen. 
röai)ttvu,  Andelin  :  ruavva  vaippa',  T.  *roama,  A.,  N.  *rovv  'välly', 
IpN  roavggo,  roavgo  'gausape  intonsis  pellibus  ovillis  contectum', 
Arj.  iroufa  1.  ^roivku  (sg.  gen.  +rowko)  'pelzdecke',  Sk.,  YVilhel- 
raina  (Halasz)  rauha  'MW  1 

4.  rQH,v{d  'pirahtaa,  kirvota  pois;  pohahtaa  lentoon',  prees. 
sg.  8  p.  rqih,va,  pret.  sg.  3  p.  röiUvtft,  IpN  ravggat,  ravgam  'in 
transversum  projiri,  micare  (de  corde,  pulsu  arterite)',  Luul.  (Halasz) 
*raughkat  Tallen,  zusammenstiirzen',  Arj.  ^raukat  1.  *ratvkat  (pret. 
sg.  1  p.  irhvkim  id. 

5.  täiUvqh  'sitkeä,  hyvä  taipumaan',  IpN  davggad,  attr.  -vgas 
(,,  heleä"  a  ensi  tavussa)  'finnus,  recellens';  vrt.  T.  tävs,  sg.  gen. 
t-vvlz},  K.  *tavas  'väkevä,  vahva,  täysivoimainen'. 

1  Suom.  rouko,  jota  (vällyn  merkityksessä)  käytettäneen  ainoas- 
taan pohjalaisella  murrealueella  ja  nimenomaan  sen  rajaosissa  (tietojeni 
mukaan  Tornion  jokivarsilla,  Kittilässä,  Sodankylässä  ja  Inarissa;  muo- 
dossa roukoset  'vanhat  vällyt  (halv.  raerk.)*  sitäpaitsi  Keuruulla,  roukku- 
set:  välly-r.,  pähy-r.  'huonot,  vanhat  vällyt  1.  turkit'  Kurikassa;  E. 
Waissi  ja  S.  Paulaharju  Suom.  Kirj.  Seuran  kokoelmissa),  on  mahdollisesti 
lainattu  lapin  kielestä.  Sana  tavataan  jo  JuHLKNiusella  (Suoraa).  Sana-Lugun 
Coetus)  muodossa  rouoka  'vestis  pellicea',  'päls',  roucat  pl.  'tegmentum 
pelliceum',  'fäir  (sanat  ovat  erään  pohjalaisen  papin  antamia).  Huom. 
myös  RsNVALiiilla:  roukka  ja  rouko  (gen.  roukon  1.  -von)  'vestis  pelli- 
cea, tegumentum  ex  pellibus*.  —  GsNBTzin  mainitsema  ven.  poea,  joka 
tässä  muodossa  (pöm)  on  (prof.  Mikkolao  tiedonannon  mukaan)  tunnettu 
aiuoastaan  Aunuksen  ven.  murteessa  ja  jota  muodossa  pdetta  käytetään 
Arkangelin  Kuollan  ujezdissa  on  lainattu  Kuollanlapista,  vrt.  A.  IIoAHiJcou- 
Kifi,  Cionapi.  oö.iacrHoro  ApzaHrejiLcsaro  napf.nia  s.  147:  „röeea  (cjobo 
JlonapcKoe)  —  1)  Itt.ihHaa  o.ienba  AvGjieunuji  uisypa  cl  bojocom*l. 
2)  ynoTpe&iHeuoe  .loiiapami,  4»n\n.MaiiaNH  h  iiomopckhmh  npoMUUiJen- 
HHKaMH  h  cy,M)pa6oquMH  ojvbh.io  H3t  o.ieHbar-0  Mtxa,  ct>  MhuiKoMb  na 

KOHUt  AJH  BCOBUBanifl  H01-t.a 


Digitized  by  Google 


xxiru 


Eräs  lappalainen  astevaihtelutapaus. 


9 


6.  tffthVidu^  'tuke  (joka  pannaan  esim.  tapin  ympäri,  kun  on 
liian  väljä  reikä),  Inarin  murt.  kulju';  vrt.  lpN  doavgos  1.  dovgos 
'dorsuale  clitellis  subjeetum,  ne  corrodatur  cutis'. 

7.  fiuöu9v"niö  'valjeta',  K.  *cuvne-,  A.  3  p.  tduvvan  'valjeta, 
valahtaa',  lpN  cuovgganet  'lucescere'.  —  lpl  rf«o  u*viö,  attr.  f*ii<>  'jt- 
vlduh  'kirkas',  [Lönnrot:  cuovvodvuot  'klarheit,  helle'],  K.  *ciiwcd 
1.  *cuvved,  attr.  -vvis,  N.  +cuovvcd,  -s  'valoisa',  lpN  fcuovggad,  attr. 
cuvggis  'lucidus,  clarus',  Arj.  *<awlcat  1.  ^coivkat,  attr.  ^cauhes  1. 
*couke$  'licht',  Steusele  (Halasz)  fcuoufar.  'licht'.  —  lpl  t'äiwiuv<ihid 
'loistaa,  paistaa',  A.  ^cuvvatc-  'valaista',  lpN  öuovgatet  1)  lade  lyse, 
lade  belyse;  2)  lade  sig  belyse,  kunne  belyses'. 

bö: 

8.  koBÖdod  'uida  veden  päällä',  pret.  sg.  3  p.  fcöhdbi,  lpN 
govddot,  govdom,  1.  gobdot,  '1)  uatare,  supra  fluere;  2  videri, 
apparere',  Luul.  JcobJtu-  'schwimmen,  fliessen',  Arj.  *kob'dut  iprees. 
sg.  1  p.  ikoptuiv)  id.;  lpl  koBÖbttud  'verkon  kuppo,  Ruijan  suom. 
murt.  tupuli*,  Luul.  (J.)  koptuotaoha-  'netzmarke'. 

9.  t$ädd*  'perna',  sg  gen.  täBdi,  T.  tfriipte  id.,  IpN  davdde, 
davde,  dadve  1.  dadbe  'lien',  Arj.  *tah$de  (sg.  gen.  Häpte)  'milz'. 

10.  tiääoöuid  'lutistaa  (jäsen)',  prees.  sg.  1  p.  teaadufa,  lpN 
dsedvot  (myös  daervvot)  '1)  adeo  tundere,  ut  sanguis  sub  cute  coagu- 
letur;  2)  slaa  af  et  toug  med  en  sten'. 

MA  /</,(*: 

11.  äiutddih  1.  ämtDnih  'autio',  Pasvik  *awdemt  lpN  (Qvigstad) 
+av'dem,  *äv'demf  (Friisi  avden  1.  avdem,  lpE  audes,  Luul. 
\iuhtas,  Arj.  (Qvigstad)  *ävtas,  8orsele  ävt(e)s,  Hattjelddal  Wrär 
'öde';  <  muin.-skand.  audn  ja  audr  «  *auda$).  Ks.  Qvigstad,  NL 
s.  96,  Thomsen,  GSI  s.  113. 

12.  kl}iivdd°  'nuotan  tauko',  sg.  gen.  ki?u,dq.  Vrt.  suom. 
köysi,  köyden. 

13.  kuoittd/fiii  (sg.  geu.„),  länsi-Inarin  huotttdfiS  (sg.  gen.  hioit,- 
dti'sM)  'luola',  N.  kuodeSm  'luola,  pesä  (ketun)';  vrt.?  Luul.  (J.)  +*tp- 
rqre-  'lager  eines  bären'. 

14.  lw,döe  'joikastus',  sg.  gen.  pi».dr,  T.  H  vta,  N.  Hevt 
'lappalainen  laulu  (ilman  sanoja)'.  Skandinaavinen  laina,  vrt,  Tun- 
kelo,  FUF  III,  s.  185—6.  —  lpl  Ijjtjtddtud  'joikastaa',  pret.  sg.  1  p. 


Digitized  by  Google 


10 


Frans  Äimä. 


XX1II,14 


{ it'Jtojiih,  T.  Hlvth,  3  p.  -töja,  N.  *levtjc-,  -taj  'laulaa'  -  joh- 
dannainen edellisestä. 

15.  nätiipödmd  'tarjota',  lpN  (Qviostad)  *nav'dot,  *navdom 
'autdringen,  anbieten',  Tobnaeus:  naubo  (Mannale  Lapponicum  II, 
26:  8)  'taritsee';  vrt.  muin.-skand.  m*yda.   Ks.  NL  s.  244. 

16.  räihvjöi  'poronpangan  „ rauta",  pangau  niskahihna',  pl. 
uom.  ratörfih,  Luul.  (Pohj.-Gellivaara)  t*vm'fe-  'nackenriemen  au 
der  rennhalfter'.  —  Inarin  suomalais.-murt.  rauta  id.  on  var- 
maankin laina  lapista. 

17.  ryjhMiä  1.  rutjuitpih  'palmikoida  (pyöreän)neliskulmaista, 
paksua,  lujaa  paulaa',  pret.  sg.  1  p.  -gjith,  lpN  (Qviostad)  +rut/<7#, 
riidit,  IpR  (Tysfjord)  +rnv'det  (pret.  -ejeu)  'flechten  (ein  band,  so 
dass  es  viereckig  wird)';  vrt.  norj.  brogda,  brygda.  Ks.  NL  s.  278. 

18.  s$vvdri(bpst  'kärpän  haju',  lpN  seevda,  -vddaga  'gravis 
loetidusque  odoi'  (nrinae,  pruriginis,  moschi,  canum)'. 

19.  sq»,öö':  'tihkusade',  sg.  gen.  söu*da,  lpN  (Qviostad) 
hnv'da  'teuues  pluviae',  Luul.  (J.)  hqu'ta-  'regen  oder  sehneefall, 
welcher  die  aussiiht  versperrt'.  —  lpl  sgutdd /d  (prees.  sg.  3  p.  sath9döa) 
1.  sbiidtidid  'sataa  hienosti,  sataa  tihuuttaa',  lpN  savddet,  savdam, 
1.  savddadet  'leniter  piuere',  Luul.  (E.  J.)  ^squtate-,  *squ'te- 1.  *squtite- 
'regnen  od.  schneien,  so  dass  die  aussicht  gesperrt  wird',  Fbiis: 
„dial."  savrret,  savram  'leuiter  piuere'. 1 

20.  stjm  ih,ddi  'kidus;  kita',  sg.  gen.  suwihöi,  T.  ^slvte,  K. 
isu&t  'kidus',  lpN  suövdde,  auövde  1)  branchiae;  2)  os  patulum, 
hians',  Luul.  (J.)  *$u9urte-  'die  kiemen'. 

21.  tuoiUd«(öpst,  -mahu  'pohjaanpalaneen  haju  1.  maku',  lpN 
duovda  'adustus'. 

22.  rteih,(ldi  'parkkinahka',  sg.  gen.  fscHd,di,  N.  fc«vt  1.  *cevt 
id.,  *cäyde$  1.  *cävdeS  (a  <  *ea)  'parkittu  poronnahka',  lpN  öavdde, 
öeevde  'pellis'. 


1  Ne  sanat,  jotka  Friis  sanakirjassaan  on  varustanut  rdial."  mer- 
killä, ovat  QviGSTAon  tiedonannon  mukaan  JSFOu.  XVI,*,  s.  28) 
muistiinpannut  Nordlandin  amtin  lappalaismurteista  ja  ovat  siis  luetta- 
vat Ruotsinlapin  murteen  alaan  (Friis:  Nordlandin  murteeeen,  sanak. 
s.  XII)  kuuluviksi. 


Digitized  by  Google 


XXIII.» 


Eräs  lappalainen  astevaihtelutapaus. 


11 


23.  ftni(,6dl  'pore1,  tav.  pl.  (MuutSnh. 

24.  fäfiibtdeh  'hyppyset',  lpN  cuvdde,  Öuvde  'digitus*,  Luul. 
*cu*te*  (sg.  gen.  *cyte)  'finger,  zehe",  Arj.  ^cuivtv  1.  ''cututi  (sg.  geu. 
*cuwte,  icute)  'finger. 

«*•' 

25.  #d<5/7,  attr.  -s  'viihtyvä  (lapsesta)';  vrt.  lpN  (Qviostad) 
uida  'silenter',  +äidustet  'obedire,  morem  gorerc,  desinere",  Luul. 
+qita  adv.  Tuhig,  still',  Frostviken  (Haläsz)  aitestet,  ^aitkstrt 
'bekummern,  sich  bekummern'. 

26.  mtöh  iddd  (sg.  gen.  „)  'läkki',  lpN  muoiddo,  muoido, 
1.  mniddo  'stanni  obductio,  inauratio'. 

27.  päiddutb  'palvata  petäjän  parkkia  hiiloksella',  prees.  sg. 
1  p.  paldufo. 

28.  skäldö[  'pitkä,  kukkulainen  maakaista  kahden  veden  1. 
jängän  välillä',  sg.  gen.  shlldi,  lpN  skaidde,  skaide  'campus  inter 
duo  confinia  Humina  situs\  Luul.  skavte-  'berg,  an  dessen  beiden 
seiten  strome  fliessen,  welche  sich  an  seinem  fusse  vereinen'. 

29.  snmy  iddmd  'vuolla  huvikseeu  ilman  että  siitä  mitään  tulee', 
pret.  sg.  1  p.  -ojtii. 

30.  äitjd;  'aita',  sg.  gen.  aldi,  K.  *äjl,  N.  *ajt  id.,  lpN  aidde, 
aide  'sepimentum'.  Suomalainen  laina.  Samoin  lpl  'aidas'.  Lappa- 
laisella pohjalla  syntynyt  johdannainen  lienee  lpl  aidduib  'aidata', 
prees.  sg.  1  p.  älduih,  lpN  aiddot,  aidom  'sepire'. 

31.  pmjd[  'paita',  sg.  gen.  pätdi,  T.  ^pajte  1.  -ta,  K.,  N. 
*pajt  1.  +pajt  id.,  lpN  baidde,  baide  'tunica  interior,  subucula',  Luul. 
(G.)  *pai'tc-  'hemd';  <  paita,  paidan. 

32.  iartdid  'taitaa  (anelun  merkityksessä);  osata,  löytää  (jon- 
nekin)', prees.  sg.  1  p.  tdldarh,  lpN  daiddet,  daidam  'fortan,  for- 
tasse'.  Tornakus:  taiteb  (Man.  Lapp.  VII,  s.  83,  r.  3  alh.)  'ajattele- 
maan', tatocp  (ibid.  VII,  s.  85,  r.  13,  s.  104,  r.  1  alh.)  'tiedämme',  Luul. 
(P.  U.)  Uaft-e-  'vielleicht',  Malä  taite-  'scire',  F.,  St.  (Halasz)  tairet 
'wissen  (F.,  St.);  bedenken,  hoffen[??]  (F.)',  St.  +tamehtVt  'bedeu- 
ten';  <  suom.  taitaa,  taidan.  lpl  Mdd*  'taito,  ymmärrys', 
sg.  gen.  thtdu,  lpN  daiddo,  daido  'scientia,  mens,  sensus';  <  suom. 
taito,  taidon. 


Digitized  by  Google 


Trans  Äimä. 


XX1II,15 


33.  laidöid  'taluttaa',  pret.  sg.  I  p.  täiddej\ih,  Andelin: 
laidded,  laidded  id.,  A.  VajHj  'taluttaja,  ^lajUifteSkOitte-  'ruveta 
taluttamaan  t.  saattamaan',  Pasvik  laidijed,  lpN  (Qviostad)  lafdil 
'leiten,  fuhren',  Tornaeus:  laibljib  (Man.  Lapp.  H,  4:  11),  laibib  (ibid. 
11:  3)  johdattaa',  lpR  laidet,  Luul.  *lmetil,  Arj.  *kiitet,  fläi(et, 
Ht.  Hiiret  'leiten,  fiihren';  <  alkuskand.  *lai(iian  (vrt.  Wiklund, 
Lulelapp.  wörterb.  s.  53).  [lpN  (Qviostad)  *lai'do,  sg.  gen.  +iaido, 
'tabrwasser,  lpR  laido,  Luul.  *lat'tu-  'reise,  weg',  Sors.  lairo,  Ht. 
laint,  Drontheim  Hatro,  laida  'weg,  strecke',  Fbiis:  „dial.-*  lairo  'via'; 
<  alkuskand.  *laidu.  —  Sors.  Vrretet,  Ht.  liretid,  Jämtlaud  Herätit,  lierih, 
Drt.  liri,  lidi  'leiten,  fuhren'  edellyttävät  e:llistä  originaalia,  vrt.  muin.- 
skaud.  leida,  norj.  leida,  ruots.  leda.]    Ks.  NL  s.  208,  GSI  s.  127. 

34.  rqiöd'Uus  'tikapuut',  lpN  (Qviostad)  +mf  daZas  etc,  Luul. 
Mattansa-,  Arj.  *raidares,  Sors.  rairales  'leiter,  Ht.  raireres,  raires, 
Drt.  raiderasse,  rniresse,  Jmt.  ^reircse  'ein  stock  mit  einschnitten,  der 
als  leiter  dient';  vrt.  muin.-skand.  *leidar.    Ks.  NL  s.  254. 

35.  rmöö»  'raito',  sg.  gen.  raXdu,  T.  trajte  id.,  Pasv.  raid,  lpN 
(Qviostad)  +rai\lo,  sg.  gen.  +raido,  lpR.  raido,  Luul  *raVtu-,  Sors. 
rairo,  Ht.  rairu,  Drt.  +rairo,  rairu,  raidä,  Jmt.  rairä,  Fans:  „dial.a 
rairo  'eine  reihe  von  schlittenziehenden  (oder  lasttragenden  renntie- 
ren)' ;  vrt.  muin.-skand.  *reid,  jossa  ei  <  ai.  Ks.  NL  s.  255.  —  lpl 
räiide  (sg.  gen.  ,.)  'Inarista  etelässä  (Sodankylässä  ja  Kittilässä) 
asuva  tunturilappalainen'  (»Sodankylän  raitiot44,  „  Kittilän  raitiot"), 
lpN  raidde,  (?)  raide  'qui  veeturas  facit,  vector',  Luul.  (J.)  +ra*'fe-  'der 
jemandes  renntiere  hiitet';  lappalainen  johdannainen  edellisestä (?). 
Suom.  raito  ja  raitio  lienevät  ylläolevissa  merkityksissä  lainoja 
lapin  kielestä. 

36.  sälddi  (sg.  gen.  salit)  1.  sä\ob\  (sg.  gen.  sfitDi)  'saita',  T. 
+sajte  'eräs  merikala,  saita',  Pasv.  said,  lpN  (Qviostad)  *sa?de,  sg. 
gen.  +saide,  lpR  saide,  Luul.  *sat'te-,  Arj.  (Qviostad)  saide,  Sors., 
Tärna,  Ht.  sairie,  Drt.  saire,  saidic,  Ffhs:  „dial."  saire  'gadns 
virens';  <  alkuskand.  *saida-.    Vrt.  NL  s.  282,  LI.  Wb.  s.  113. 

37.  ?£/$3g  (sg.  gen.  „)  'kuuteen  1.  useampaan  osaan  halotun, 
paksunlaisen  rangan  osa,  lpN  (Qviostad)  skido  1.  *skido,  lpR 
(Hammerö)  "skldo  'holzscheit' ;  <  muin.-skand.  slrida.  Ks.  NL 
s.  294 


Digitized  by  Google 


xxuu 


Erfts  lappalainen  astevaihtelutapaus. 


38.  vitjcs  'avara',  IpN  (Qviostad)  *vldes  1.  *vu\es  ?weit\ 
sg.  geu.  fvida(sA)  1.  +f'f</a(.sa),  Tornaeus:  niibl)»  (Man.  lapp.  I,  30:  9) 
'avara',  fbnamt  mi\btB  (ibid.  I,  50:  12)  'maan  piiri',  sg.  akk.  nujblius 
(ibid.  I,  9:  9),  sg.  gen.  »ijttff  (ibid.  I,  77:  19),  mt|bafel|t  (ibid.  I, 
35:  21)  'avaralta',  IpR  vides,  Luul.  *vites,  Arj.  (Qviostad)  vldfs, 
sg.  gen.  vidasa,  (Halasz)  tvltes,  sg.  gen.  vitasa,  Ht.  viries,  Friis: 
„dial."  vireä  'weit';  <  muin.-skand.  vidr.  Ks.  NL  s.  346,  GSI  s.  160. 
-  Ipl  viiddönid  'levitä',  IpN  viddanet  'dilatari,  divulgari',  Luul.  (.1.) 
1vitane-  'sich  enveitern';  lpl  viiddedfi  'leventää,  laajentaa',  IpN 
viddedet  'dilatare,  amplificare,  divulgare',  Luul.  *vttete-  'enveitern', 
Arj.  *vltetet  'erweitern,  ausbreiten';  lpl  vi^ddodoh  l.  tv>do  'leveys, 
levyinen',  IpN  viddodak  'laxitas,  spatium',  Luul.  (E.  J.)  *vituhe-: 
v-fia  miCte  'nach  der  breite'  —  lappalaisia  johdannaisia. 

Ennenkuin  käymme  lueteltuihin  Inarinlapin  sanoihin  käsiksi,  on 
meidän  koetettava  selittää  muutamia  niiden  mukana  mainitsemiamme 
Kuollanlappalaisia  sanoja,  jotka  näyttävät  muodostavan  poikkeuk- 
sen niistä  säännöistä,  jotka  yllä  olemme  Kuollan  murteille  asetta- 
neet: T.  Huwaile-  (2),  roavva,  A.,  N.  +row  (3),  T.  tävs,  K.  Havas 
(5),  K.  ^cuvrie-,  A.  *cuwan,  K.  *ciiwed  l.  +cuvvedt  X.  ^cuovved,  A. 
tuvvatc-  (7),  ja  joihin  vielä  voimme  lisätä:  K.,  A.  *ciiw  1.  *cuvv 
'valo',  K.  tcuvve-  1.  *cuwe-,  N.  cuovve-  'näyttää  tulta'. 

Mielestämme  on  selvää,  että  nämä  sanat  edustavat  heikon 
asteen  yleistystä,  mutta  odotettavan  fty:n  (^vg.n)  asemesta  tapaamme 
niissä  *vv.n. 1  Meidän  täytyy  sentähden  olettaa,  että  Kuollan  mur- 
teissa on  tapahtunut  äänteenmuutos  Hy  >  ja  että  suhde  *vk  ~ 
+f;y  {tvg) 2  myöhemmin  on  syntynyt  rl-  —  ry  (rgr),  M;  ~~  iy  (/#)  y.  m. 
vaihtelusnhteiden  mallin  mukaan. 

Mitä  luettelemiimme  Inarinlapin  sanoihin  tulee,  niin  emme  voi 
mitenkään  niitä  selittää,  jos  lähdemme  klusiilillisista  alkumuodoista. 
Onhan  mahdoton  löytää  syytä,  minkätähden  klusiili  näissä  sanoissa 
olisi  muuttunut  spirantiksi,  toisissa  taas  jäänyt  muuttumatta.  Sitä- 
vastoin  käy  selitys  hyvin  yksinkertaiseksi,  jos  lähdemme,  niiu- 


1  heikossa  asteessa  myös  v.n:  K.  +tavas. 

2  K.  t.  N.  V*«vyfw  'tiukka,  kireä'  onkin  ainoa  esimerkki  *ty:n 
„  näennäisestä"  säilymisestä. 


Digitized  by  Google 


14  Frans  Äimä.  XXIII,m 

kuin  Kuollan  murteissa,  alkumuodoista,  joissa  puheäänellisen  kon- 
sonautiu  jälkeinen  klusiili  on  vaihdellut  vastaavan  spirantin  kanssa. 
Oletamme  silloin,  että  vahva  aste  klusiili  —  on  useimmissa 
tähän  kuuluvissa  sanoissa  yleistynyt,  heikko  aste  luetelluissa. 

Huomattava  on  kuitenkin,  että  lueteltujen  sanojen  joukossa  on 
muutamia  skandinaavisia  lainasanoja  ja  joku  suomalainenkin,  joiden 
lainaaminen  todennäköisesti  on  tapahtunut  vasta  senjälkeen,  kuin 
puheenaoleva  vaihtelu  oli  hävinnyt,  t.  s.  joko  klusiili  tai  spirantti 
yleistetty.  Vastakohtaa  emme  voi  varmuudella  päättää  muista  kuin 
niistä  lainoista,  jotka  myöskin  ou  muistiinpantu  (varsinaisista)  Kuol- 
lan murteista:  Itfivdde  (14),  la\ddid  (33),  m)<M"  (35),  (36)  skan- 
dinaavisia lainoja;  aiddi  (30),  pqiddi  (31)  suomalaisia  lainoja.  Myöhem- 
piä lienevät:  ädi,ddih  (11),  sJciidö^  (37),  vnö$&  (38)  skand.  lain.; 
(?)  £.*A/A'w»d<f'J  (12),  tatddid  (32)  suom.  lain.  Näissä  ei  siis  koskaan  ole 
tarvinnut  olla  klusiilin  ja  vastaavan  spirantin  vaihtelua,  vaan  ou 
kielessä  jo  »itsenäisesti"  puheenaolevassa  asemassa  esiintyvällä  d 
spirantilla  korvattu  läheinen,  spiranttinen  äänne  lainan  antaneessa 
kielessä. 

Luetelluissa  sanoissa  ei  myöskään  ole  kaikki  tähänkuuluvat 
konsonanttiyhtymät  edustettuina:  paitsi  puolivokaalin  ja  spirantin 
yhtymiä  (*u*Y,  «M,  id)  tavataan  kolmessa  sanassa  (8  — 10) 

yhtymä  sd:  tnbddi  sanassa  palautunee  tämä  yhtymä  aikaisempaan 
(id  yhtymään  |T.  kiejke  'kivir:  täiptc  =  lpl  ^edeoi:  *täpDDi;  olettamalla 
(in  >  Rh  muutoksen  vahvassa  asteessa,  voisimme  selittää  tusdd{  muo- 
don heikon  ja  vahvan  asteen  kompromissista  syntyneeksi];  samoin 
(väbdöuid  sanassa  (uorjanlappalaiseen  vastiueesen  verraten,  ks.  alemp.), 
jotavastoin  kbhdd^  sanassa  bö  yhtymän  alkuperä  ei  ole  varmuu- 
della määrättävissä. 1  Edustamatta  ovat  siis  alkuperäiset  likvidan  ja 
spirantin  sekä  nasaalin  ja  homorgaanisen  spirantin  yhtymät,  samoin 
/V,<Jy,  puolivokaali  -f  P  ja  mahdollisesti  myös  md,  vertaa  noottia.  Pidäm- 
me kuitenkin  luultavana,  että  nämäkin  yhtymät  ovat  murteen  lähteillä 
tavattu  vaihtelemassa  vastaavien  vahva-asteisten  yhtymäin  kanssa, 


1  Ajateltavissa  on  md  taikka  [id.  Kuollanlappi  ja  etelälappalai- 
set  murteet,  jotka  tässä  olisivat  ratkaisevia,  eivät  tarjoa  varmoja  vaa- 
tineita. 


Digitized  by  Google 


XXm.is  Eräs  lappalainen  astevaihtelutapaus.  15 

vaikka  näissä  tapauksissa  vahva  aste  klusiili  jo  aikaiseen 
niiu  johdonmukaisesti  yleistyi,  ettei  heikosta  asteosta  spirantista 
—  tavata  jälkeäkään.  Ovathan  nämä  tapaukset  eusinmainittuja 
niin  lähellä,  ettei  niiden  eriävä  käsittely  ole  todennäköinen. 

Puheenaolevat  äänneseikat  Inarin  murteessa  palautuvat  siis 
samanlaisiin  vaihtelusuhteihin,  kuin  olemme  olettaneet  Nuottajärven 
murteessa  vielä  nykyäänkin  vallitsevan:  puolipuheäänelliset  (resp. 
puheäänettömät)  meediat  vahvassa  asteessa,  puheäänelliset  spiran- 
tit heikossa.  Mitä  vahvaan  asteeseen  tulee,  oletamme  samalla  perus- 
teella kuin  Nuottajärven  murteen  suhteen,  että  meediat  tässä 
asemassa  ovat  (verraten  aikaiseen)  kehittyneet  vastaavista  tenuis- 
äänteistä.  Johdumme  siten  siihen  oletukseen,  että  „itälappalaisessa 
alkumurteessaM,  josta  Iuarin-  ja  Kuollanlappalaiset  muodot  periy- 
tyvät, vahvan  asteen  k,  t,  p  äänteitä  ovat  puheäänellisen  konso- 
nantin jäljessä  vastanneet  heikossa  asteessa  resp.  y,      (t  spirantit. 

Norjanlappi.  Qviostadii  muistiinpanojen  mukaan  esiintyy 
puolivokaalien,  likvidojen  ja  dentaalispirantin  jäljessä  vahvassa 
asteessa  puheäänelliset  meediat,  heikossa  puheäänettömät  (esimerk- 
kejä yllä  11.,  15.,  17.,  19.,  33.-38.  kohtien  alla),  alkuperäisiä  nasaalin 
ja  homorgaanisen  klusiilin  yhtymiä  edustamassa:  gg  +gg,  g;  dd 
~+  +dd,  d;  bb  ~  +bb,  6  CNL  s.  22);  labiaalinasaalin  ja  dentaaliklu- 
siilin  yhtymää  edustaa  (Fausillä)  vd,  murt.  bd. 

Itäruijalaisista  murteista  antaa  tarkempia  tietoja  Konrad  Niel- 
sen. Puolivokaalien  ja  likvidain  (kai  myös  dentaalispirantin)  jäljessä 
tavataan  Puolmangin,  Kaarasjoen  ja  Koutokeinon  murteissa  samat 
suhteet:  vahvassa  asteessa  puheäänelliset  meediat,  heikossa  puhe- 
äänettömät. Alkuperäisiä  nasaalin  ja  homorgaanisen  klusiilin  yhty- 
miä edustamassa  esiintyvät  samoin  g  ~  e,  d  ~  d,  b  ~  b  eri 
pituus-  ja  geminaatta-asteissa  (Kaarasjoen  murteessa  on  vahvassa 
asteessa  meedian  loppuosa  erinäisissä  tapauksissa  puheäänetön). 
Ks.  Nielsen,  JSFOu.  XX,i.  s.  39  ja  47- -8.  Troldfjordenin  mur- 
teesta hän  ilmoittaa:  „ vokaalienvälisten  meediageminaattain  jälki- 
mäinen osa  on  vahvassa  asteessakin  puheäänetön;  samoin  esiintyy 
konsonanttiyhtymäin  jälkimäisenä  komponenttina  vahvassa  asteessa 
puheäänettömiä  meedioita",  esim.  Biegr.a  'tuuli'  —  sg.  gen.  B{ec,na, 
alelbiot  'kieltää'   -    prees.    sg.  1  p.  ciebDam  (JSFOu.  XXII,a, 


Digitized  by  Google 


16 


Frans  ÄimX. 


XXIII,» 


s.  7  ja  0).  Outakosken  murteessa  on  vokaalienvälisten  meediain 
käsittely  sama  kuiu  Troldfjordenin  murteessa,  konsonanttiyhtymäin 
jälkimäisenä  komponenttina  esiintyy  vahvassa  asteessa  g  +  g  etc., 
heikossa  asteessa  c,  -f  k  etc.  (ibid.  s.  1 5  ja  seur.).  Utsjoen  kirkonkylän 
murteessa  taas  on  vokaalienvälisten  meediageminaattain  jälkimäinen 
komponentti  vahvassa  asteessa  pnheäänetön,  heikossa  asteessa  lienee 
puheäänetön  meedia  +  tenuisklusiili;  sama  on  myös  konsonanttiyhty- 
mäin jälkimäisenä  komponenttina  esiintyväin  tähänkuuluvain  ään- 
teiden laita  —  siis  esim.  do  ~  i>t>  x  +  dD  ~~  x  +  ot  (ibid.  s.  13). 

Norjanlapissa  on  tuskin  nimeksikään  sellaisia  tähänkuuluvia 
sanoja,  jotka  palautuisivat  spirantillisiin  alkumuotoihin.  Huomiota 
ansaitsevat  kuitenkin  ylempänä  (9.  ja  10.  kohdan  alla)  mainitut  muo- 
dot dadve  1.  dadbe  ja  dedvot. 1  Koska  näissä  muodoissa  silmin- 
nähtävästi on  tapahtunut  metateesi,  edellyttävät  ne  siis  alkuperäi- 
sempiä  muotoja  *dai)tdeJ  *d(ä)de  ja  *deäihd&t,  joille  hyvin  sopii  ori- 
ginaaleiksi Inarinlapin  tabddi  ja  ttähöduiö  sanoille  olettamamme 
/fcMliset  alkumuodot. 

Mahdollista  on,  että  TonNAEusen  Manuale  lapponicum'ista 
esittämämme  bl):lliset  sanat  (ks.  33  ja  38)  perustuvat  Tornionlapin 
murteesen,  joka  tavallisesti  luetaan  Norjanlappalaiseen  eli  ruijalai- 
seeu  murreryhmään  kuuluvaksi.  Tornaeus  on  nimittäin,  kuten 
Qvigstad  NL  s.  8  ja  JSFOn.  XV  1,3,  s.  12  ja  seur.  huomanttaa, 
etupäässä  noudattanut  tätä,  murretta,  vaikkakin  sanojen  ulkoasussa 
ja  päätteissä  on  muidenkin  Ruotsin  Lapinmaiden  murteiden  jälkiä 
huomattavissa,  mikä  johtuu  siitä,  että  T.  on  tahtonut  luoda  erimurtei- 
hin  perustuvan  yhteisen  lapin  kirjakielen.  Teemme  mainitun  oletta- 
muksemme mielestämme  sitä  paremmalla  syyllä,  koska  Kaaressu van- 
non murteen  vähäisissä  kielennäytteissä  esiintyvä  sidasis  muoto 
fhaza';  Haläsz,  Sv&l-lapp  nyelv  ITI,  s.  169,  r.  14)  näyttää  viittaavan 
siihen,  että  puheenaolevassa  murteessa  dentaalispirantti  (jota  digraafi 
bf)  varmaan  tarkoittaa)  vielä  nykyäänkin  jossakin  tähän  kuuluvassa 
sanassa  esiintyy. 

1  drodvot  sanan  rinnakkaismuoto  daervvot  on  varmaankin  Norjan- 
lapin läntiseltä  alueelta  muistiinpantu,  missä  tavataan  jälkiä  äänteen- 
muutoksesta d  >  r,  vrt.  Qviuhtaii,  JSFOu.  III,  s.  Ö  NL  s.  25  ja  s.  v. 

sm  i rt jo. 


Digitized  by  Google 


XXIII,?5  Eräs  lappaminen  astevaihtelutapaus  1" 

Paitsi  laiblnb  ja  nrijbljfs  sanoissa  tavataan  blj  konsonantinjälkei- 
sen  dentaalispirantin  merkkinä  TonNAEusella  vielä  seuraavissa: 

39.  fijbljo  (Man.  lapp.  II.  80:  31)  'sivu',  ?\\b\\o»  (ibid.  Il,  31: 
17),  (ibid.  VII,  s.  75,  r.  3)  'kupeensa,  kylkensä  (akk.)'. 
Sanan  vastineina  esiintyy  muissa  murteissa:  lpN  (Qvigstad)  sido, 
fMo,  Lunl.  t$i'tu-,  sg.  gen.  Arj.  (Qvigstad)  sido,  Ht. 
^seiru,  Drt.  +seirä,  +seidä,  ?&eidu,  Jmt.  (Halasz)  *sajj?ra%  ^sajjira, 
säirä  scite'.  Skandinaavinen  laina,  vrt.  muin.-skaud.  sida.  Ks.  NL 
s.  286. 

40.  riiheen  (Man.  lapp.  VII  s.  4,  r.  9)  'istuin  (=  ratsastaeu)\ 
Vrt.  lpN  (Qvigstad)  rldit,  *ridit,  Luul.  (Halasz)  riclit,  Sors.,  Ht. 
rlret,  Drt.  rlri,  ridi,  Jmt.  (Halasz)  rierih,  rldi\  riedi  'reiten';  <  muin.- 
skand.  rida.    Ks.  NL  s.  263. 

Paitsi  viimemainitussa  esimerkissä  (sana  esiintyy  vain  kerran) 
tavataan  siis  bb:n  rinnalla  myöskin  b:llisiä  kirjoitustapoja.  Oletusta 
vastaan  että  bb  olisi  pelkkä  ortograafinen  omituisuus,  puhuu  kui- 
tenkin se  seikka,  että  sitä  muutoin  melkein  poikkeuksetta  käyte- 
tään yksinomaan  vokaalienvälistä  (tai  sananloppuista)  dentaalispi- 
ranttia merkitsemään,  esim.  quobbljeb  (I,  49:  11)  'jättämän',  raabht 
(I,  14:  7)  'neuvon'  [harvemmin  esiintyy  tässä  funktsionissa  hbl),  b, 
esim.  ra^bljr  (H,  15:  19)  'tie',  ttrbom  G,  119:  152)  'tiedän'].  Ainoas- 
taan kaksi  tapausta  (jotka  hyvinkin  voivat  olla  paino-  tai  kir- 
joitusvirheitä) olen  löytänyt,  joissa  bl|  on  dentaaliklusiilin  merk- 
kinä: abbfji  av,  23:  18)  'ymmärtää'  ja  ifk  pubbljalja  (IV,  28:  29)  'et 
punnitse'. 

Ruotsinlappi. 

Yleinen  edustus. 1 

Luulajanlapissa  esiintyy  puolivokaalin  ja  likvidan  (myöskin  <J 
spiranttiin  palautuvan  r:n)  jäljessä  sekä  vahvassa  että  heikossa 
asteessa  k,  t,  p.  Huomattava  on  kuitenkin  että  heikossa  muodossa 
likvidan  (myös  d:stä  syntyneen  r:n)  loppuosa  on  puheäänetön.  Ks. 
Wiklund,  UL  s.  74  ja  seur.,  89  ja  seur.,  100. 

Alkuperäisiä  nasaalin  ja  homorgaanisen  klusiilin  yhtymiä  edus- 
tavat resp.  gg,  dd,  bb,  heikossa  asteessa  Jck,  H,  pp,  labiaalinasaalin 

1  Otamme  tässä  ainoastaan  tarkemmin  tunnetut  murteet  huomioon. 


Digitized  by  Google 


XXIIU 


ja  dentaaliklusiilin  yhtymää  taas  b't  —  pt  ('merkki  tarkoittaa  shvaa- 
äännettä).    Ks.  ibid.  s.  74  ja  seur.,  93  ja  seur. 

Arjeplogin  murteessa  esiintyy  HalAszmi  muistiinpanojen  mu- 
kaan puolivokaalin  ja  likvidan  jäljessä  vahvassa  asteessa  k,  t,  p 
(?  puolipuheäänellisiä  meedioita),  joskus  k,  t,  p,  heikossa  asteessa 
likvidan  jäljessä  k,  t,  p,  puolivokaalin  jäljessä  myös  k,  t,  p.  Samoin- 
kuin Luulajan  murteessa  on  Arjeplogrinkin  murteessa  heikossa  muo- 
dossa likvidan  loppuosa  puheäänetön  (paitsi  It  yhtymässä;  Halasz 
kirjoitta:  Ihk,  Ihp,  rht  j.  n.  e.).  Dentaalispirantin  ja  palataaliklu- 
siilin  yhtymää  edustaa  <fk  -  tk.  Vrt.  ibid.  s.  74  ja  seur.,  89  ja 
seur.,  100. 

Alkuperäisten  nasaalin  ja  homorgaanisen  klusiilin  yhtymäin 
edustus  on  sama  kuin  Luulajan  murteessa.  Labiaalinasaalin  ja 
dentaaliklusiilin  yhtymää  edustaa  taas  Vd  ~~  pt.  Ks.  ibid.  s.  74 
ja  seur.,  93  ja  seur. 

Kuten  tunnettu  ei  Etelälapin  murteissa  enää  tavata  minkään- 
laista astevaihtelua  Puheenaolevien  konsonanttiyhtymäiu  edustus 
näissä  murteissa  osoittaa  kuitenkin  osaltaan  jälkiä  samanlaisesta 
vaihtelusta,  kuin  muissa  ruotsinlappalaisissa  murteissa  tavataan. 

Puolivokaalin  jäljessä  esiintyvät  puheääuettömät  tenuikset, 
Frostvikenin,  Offerdalin,  tJndersäkerin  ja  Herjedalenin  murteissa 
myös  puheäänelliset  meediat.  Esim.  V.  D,ili)kt,  F.  DuoKt,  Dusk*t 
Sk.,  U.  D,uk*,  H.  n,uokt  'kleine  glocke*  (UL  s.  304),  St.  (Halasz) 
aute,  V.,  Sk.  aute.  F.,  O.,  U.,  H.  aude  'vorn  befindlich,  vorder-', 
St.  (Halasz)  Hi"te  'vor,  V.  F.  iitte,  O,  mste  'hervor'  (ibid.  s.  297 
ja  seur.),  V.  ouM,  F.  Dtlotet  0.?  U.,  H.  mu'dio  'stiitzen'  (ibid.  s.  295). 

Kuten  esimerkeistä  näkyy  esiintyy  tenuiksen  edellä  toisinaan 
puheäänetön  vokaali. 

Likvidan  jäljessä  tavataan  Stenselen,  Vilhelminan,  Frostvike- 
nin ja  Skalstuganin  murteissa  k,  t,  p,  muissa  g,  d,  b.  Esim.  St. 
(Haläsz)  ifilökone,  V.  ^o.uikom,  F.  *ollRnu,  O.,  U.,  H.  a-^gant  'draus- 
sen  (UL  s.  291),  V.  *«.ute,  F.  +öMto,  O.  *äjudä,  Sk.  *iiAAtä,  U.,  H. 
*äUdä  renntierkuh'  (ibid.  s.  159),  St.  (Halasz)  ^silopa,  V.  syl'put,  F. 
si.ilpHe,  Sk.  (Halasz)  Ullpa,  O.  «/«/>„*,  U.:  H.  Sus6Mf,  silber  (ibid. 
s.  258).       Huom.  kuitenkin:  F.  *Heärryw  'fleiseh'  (ibid.  s.  190),  O. 


Digitized  by  Google 


XXII  1,23  Erns  lappalainen  astevaihtelutapaus. 

äver*U,  SvtVtes  'schwert'  (ibid.  s.  68),  Ht.  muUdie  'lockere  erde, 
staub'  (NL  s.  240;  Qviöstadh  makaan  vaihtelevat  Hatljelddalissa 
sanansisäiset  k,  t.  p  usein  g:n,  <l:n,  b:n  kanssa,  ibid.  s.  28). 

Nasaalin  ja  homorgaanisen  klusiilin  yhtymiä  edostavat  etelä- 
lappalaisissa  murteissa  kk,  tt,  pp.  Esim.  St.  (Halasz)  huikka,  V.,  F., 
O.,  U.,  H.  hekkt  'henki'  (UL  s.  65),  V.— H.  eette*  abgezäuuter  platz 
zum  melkeu  der  renntiere'  (ibid.  s.  190),  appHf  'ganz'  (ibid.  s.  287). 

Labiaalinasaalin  ja  dentaaliklusiilin  yhtymän  edustajana  tava- 
taan Stenselen  murt»»essa  bt,  mbt,  Frostvikenin  ja  Skalstngauin  mur- 
teissä  mt,  Offerdaliu,  Undersäkerin  ja  Herjedalenin  murteissa  md 
(HALASzilla  mt).  Esim.  St.  (Halasz)  lahotit,  F.  (Halasz)  Hgmgtet, 
Sk.  (Halasz)  Upmytit,  O.,  U.,  H.  mm*dh  (UL  s.  298)  'keunen, 
fiinien',  St.  (Halasz)  huimhtemese,  F.' (Halasz)  numtemcs,  O.  (Ha- 
lasz) n>mteme  'solch  ein,  solch'. 

Konsonantinjälkeisen  d  spirantin  edustuksen  jälkiä. 

Useimmat  esimerkit  tavataan  n.  s.  etelälappalaisista  (Dronthei- 
min,  Hatfjelddalin,  Stenselen,  Tärnan  ja  Jämtlandin)  sekä  Sorseleu 
murteesta. '  11.,  19.,  32.-36.,  38.  -41.  kohtien  alla  mainittujen  lisäksi, 
joista  useimmat  ovat  skandinaavisia  lainoja,  tapaa  lukija  joukon 
samanlaatuisia  QviosTAon  Nordische  Lehnwörter  teoksessa,  esim. 
artikkeleista  ai'd~,  huvd,  liv&ok,  neurä,  raide,  rav'do,  reidit,  ranAas, 
skeudo,  snaidit,  snaito,  »pidit,  vafdi,  veidar,  vpdit.  ~  Huom.  vielä 
H.  Uaidih,  tfaitih,  O.,  U.  tairih  *weiden  lassen,  huteif  (Halasz). 

Paitsi  viimemainittua  sekä  aavrret  sanaa  (ks.  19)  ovat  kaikki 
esimerkit  lainasanoja. 

Suomalaisia  lainoja  edustaa  ainoastaan  F.,  St.  tairet  (ks.  32), 
joka  lienee  vanha  kyllä,  vaikkakin  todennäköisesti  alkulappalaista 
aikaa  myöhempi  (vrk  ylemp.;  merkityksen  eriäväisyys  pohjoisemmissa 
ja  eteläisetnmissä  murteissa  voi  aiheutua  suomalaisen  originaali  san  an 
myöhemmästä  vaikutuksesta  edellisiin  murteihin). 

Mitä  skandinaavisiin  lainoihin  tulee,  ovat  luettelemamme  esi- 
merkit hyvinkin  eri  ajoilta.    Niiden  leviämiseeu  sekä  äänteellisiin 


1  Vrt.  NL  s.  25  (Anm.  1)     Faasin  Nordlandin  amtista  muistiin- 
panemat  muodot  periytynevät  myös  etelä  lappalaiselta  murrealueelta  (vrt 
yllä  noottia  siv.  10). 


Digitized  by  Google 


•20  Frans  Äimä.  XX ITU 

seikkoihin  nähden  koetamme  ryhmittää  niitä  tässä  kronologisesti, 
samalla  myöntäen,  ettei  ryhmittelymme  monestakaan  syystä  voi  olla 
täysin  vanna. 

I.  Alkulappalaisena  aikana  lainattuja:  Ht.  *l$iret  (ks.  33., 
<  a  alknp.  i:n  edellä  äänuelailliuen),  Sors.  rairo,  Ht.  rairu  j.  n.  e. 

(ks.  35),  Sors.  fravrie,  Ht.  fravrije  j.  n.  e.  (ks.  NL  s.  v.  rav'do), 
Sors.,  Tärn.,  Ht.  sairie,  Drt.  saidie,  saire  (ks.  36). 

II.  Murteittain  alkulappiin  taikka  sen  niin  sanoakseni  ,.länsi- 
lappalaiseen  murteesen"  lainattuja:  Ht.  ^avres  (ks.  11),  Sors.  raira- 
les,  Ht.  raireres,  raires  j.  n.  e.  (ks.  34),  Ht.  vlries  (ks.  38). 

III.  Alknlappia  myöhempiä,  mntta  verraten  varhaisia  liene- 
vät: Drt,  aire  (ks.  NL  s.  v.  ai  de),  Sors.,  Ht.,  Drt.  rairie,  Drt. 
räin-  (ks.  NL  s.  v.  raide),  Ht.  ^rgiret  (?  —  ks.  NL  s.  v.  reidit), 
Ht.  yreires,  rairus,  Drt.  ram  (ks.  NL  s.  v.  rasidas),  Sors.,  Ht. 
riret  j.  n.  e.  (?— ks.  40),  Ht.  +s£*Vm,  Drt.  ^Sfirä  j.  n.  e.  (ks.  39),  Ht. 
*sngiret,  snairie  (ks.  NL  s.  v.  maidit,  snaito). 

IV.  Uudempia  lainoja  :  Sors.,  Ht,,  Drt.  hure  j.  n.  e.  (ks.  NL 
s.  v.  huvd),  Ht.  Hurreke  ').  n.  e.  (ks.  NL  s.  v.  livdok),  Jmt,  neurä  j.  n.  e. 
(ks.  NL),  Sors.  *skgvro'  (ks.  NL  s.  v.  skeudo),  Ht.  mret  (ks.  NL 
s.  v.  spidif),  Ht.  +vire  j.  n.  e.,  Uigirare  j.  n.  e.,  *v$iret  j.  n.  e.  (ks. 
NL  s.  v.  vai  di, 1  veidar,  veidii)  y.  m. 

Epäilemätöntä  on  että  ainakin  useimmat  mainituista  esimer- 
keistä edellyttävät  äänteenmuutosta  6  >  r,  joka  myöskin  vokaa- 
lienvälisessä asemassa  on  puheenalaisissa  murteissa  tapahtunut. 
(Jotkut  aivan  myöhäiset  lainasanat  voivat  olla  poikkeuksena,  vrt. 
alemp.)  Tämä  käsittää  sen,  että  ne  näistä  esimerkeistä,  jotka  ovat 
lainasanoja,  ovat  lainatut  <J:llisinä,  s.  o.  lainanantaja-kielen  dentaa- 
linen  spirantti  on  lainatessa  säilynyt.  Kun  osa  niistä  —  ensi  ryh- 
män sanat  varmaankin  ovat  alkulappalaiseeu  aikaan  lainatut, 
voimme  siis  pitää  todistettuna,  että  näissä  sanoissa  on  jo  alku- 
lapissa  esiintynyt  ö.  Samoin  niissä  kahdessa  mainitsemassamme 
esimerkissä,  jotka  ovat  alkuperäisiä.  Aikaisemmin  olemme  osoitta- 
neet että  alkulapin  „itälappalaisessa  murteessa"  on  ollut  klusiilin 
ja  homorgaanisen  spirantin  vaihtelu  konsonantinkin  jäljessä.  On 

1  kiliset  muodot  ovat  varmaankin  vanhempia. 


Digitized  by  Google 


XX II  I.i» 


Eräs  lappalainen  astevaihtelutapaus. 


21 


näin  ollen  todennäköistä,  että  meillä  puheenaolevissa  esimerkeissä 
on  jälkiä  samanlaisesta  vaihtelusta,  t.  s.  että  mainittu  vaihtelu  on 
alkulappalainen.  Norjanlapista  mainitsemamme  pari  esimerkkiä 
vahvistavat  myöskin  tätä  johtopäätöstä. 

Siihen  nähden,  ettei  kysymyksessä  olevaa  vaihtelua  missään 
koko  länsilappalaisella  (s.  o.  Norjan-  ja  Ruotsinlapin)  alueella  tavata 
säilyneenä  täytyy  meidän  olettaa,  että  se  tällä  alueella  ou  hyvin 
varhain  hävinnyt,  varmaankin  jo  alkulapin  ,.länsilappalaisessa  mur- 
teessa". Vahva  aste  on  useimmissa  tapauksissa  yleistynyt,  ainoas- 
taan muutamissa  harvoissa  heikko.  Toisen  ryhmän  sanoissa 
ei  siis  todennäköisesti  koskaan  ole  tätä  vaihtelua  ollut  (vrt. 
mitä  yllä  olemme  esittäneet  Inarin  murteeseu  nähden),  saatikka 
myöhemmissä  lainoissa.  Niissä  murteissa,  joissa  toisen  ja  koi 
mannen  ryhmän  sanoissa  tavataau  klusiili,  on  siis  täytynyt  tapah- 
tua tässä  asemassa  J:n  äännelaillinen  muuttuminen  dentaaliklusii- 
liksi. 1 

Mitä  neljännen  ryhmän  sanoihin  tulee,  niin  on  d  >  /■  muutok- 
sen verraten  suureen  leviämiseen  nähden  todennäköistä,  etteivät  kaikki 
tähänkuuluvat  sanat  ole  olleet  puheenaolevassa  äännekehityksessä 
mukana,  vaan  ainoastaan  ne,  jotka  tavataan  laajemmalla  alueella.  Toi- 
sissa meidän  täytyy  olettaa  alkukielen  dentaalispirantin2  suorastaan 


1  Samanlaista  äänteenmuutosta  emme  voi  olettaa  Inarinlapissa 
tapahtuneen  niissä  harvoissa  skandinaavisissa  lainoissa,  joissa  puoli- 
vokaalin jäljessä  esiintyy  n  (miten  olisi  6  silloin  toisissa  sanoissa  säi- 
lynyt?) eikä  se  ole  tarviskaau,  sillä  osalta  ne  ovat  alkulappalaisia 
{r(jihtDDH  'rautu',  r  ijnno  'riita'),  joten  />  voi  johtua  vahvasta  asteesta, 
osalta  taas  lainoja  Norjanlappalaisista  murteista  'prthtoncd  'pyytää'; 
tnuiDD'!  on  luullakseni  lainattu  suomesta;  samoin  ht)bha$  'kaide'). 

2  Jämtlandin  ruotsalaismurteissa  on  d  vielä  nykyääukin  tavalli- 
nen vokaalienvälisessä  asemassa,  sitävastoin  on  Herjedalenin  murteissa 
d:n  sijalla  d,  ks.  Nyare  bidrag  tili  kännedom  om  de  svenska  lands- 
malen  o.  svenskt  folklif  XV, s  s.  24—26.  Frostvikeniu  murteesta  mai- 
nitsee K.  H.  Waltman:  „d  och  g  bli  i  in-  och  utljud  ofta  frikativa" 
(ibid.  XIII, i,  s.  4).  (Norjalaisissa  murteissa  on  F  vokaalinjälkeisessä 
asemassa  säilynyt  ainoastaan  etelä-Sondmoressä  siis  jotenkin  kau- 
kaua  lappalaisalueeltn,  ks.  Alf  Tobp  ja  Hjalmar  Falk,  Dansk-norskens  lyd- 
historie,  s.  196.) 


Digitized  by  Google 


Fkans  Aimä. 


XXI1U 


korvatun  r:llä.  Varmaankin  on  nain  ollut  laita  esim.  niin  uuden- 
aikaiselta tuntuvassa  sanassa  kuin  Offerdalin  murteeu  *förböurf 
(Halasz;  =  ruots.  förbjuda). 

Ulkopuolella  etelälappalaisia  ja  Sorselen  murretta  olen  tavan- 
nut Ruotsinlapin  alueelta  ainoastaan  yhden  dentaalispiranttia  edel- 
lyttävän esimerkin,  yllä  (13)  mainitsemamme  Luulajalaisen  sanan 
^hidrqce-.  Jos  ehdottamamme  etymologia  on  oikea,  olisi  sana  seli- 
tettävissä lainana  eteläisemmistä  murteista,  siihen  nähden  että  Luula- 
janlapissa  alkuperäistä  (vokaalienvälistä)  d:tä  edustaa  /  (joskus  d. 
ks.  UL  s.  100). 

Koska  tässä  murteessa  t  myöskin  esiintyy  yleisenä  edustajana 
puolivokaalin  jäljessä  sekä  vahvassa  että  heikossa  asteessa  (vrt. 
ylemp.),  on  mahdollista  että  /  joissakin  tähänkuuluvissa  tapauksissa 
palautuu  aikaisempaan  d.-hen.  Mahdolliset  jäljet  <J:n  edustuksesta 
ovat  siis  äännelaillistakin  tietä  voineet  tasoittua.  — 

Yllä  esittämilläni  perusteilla  oletan  siis,  että  alkulapissa  on 
tavattu  puheäänellisen  konsonantin  jäljessä  klusiilin  ja  homorgaa- 
nisen  spirantin  vaihtelu.  Onko  vahvassa  asteessa  ollut  tennis  vai 
meedia,  se  kysymys  on  mielestäni  ratkaistavissa  samalla  tavalla 
kuin  teimme  „itälappalaiseen  alkumurteesenu  nähden  —  siis  edelliseu 
eduksi.  (Tenuiksen  muuttuminen  meediaksi  on  voinut  tapahtua 
jo  „länsilappalaisessa  alkumurteessa".)  Se  muistutus  tätä  ratkaisua 
vastaan  voitaisiin  tehdä,  että  vahvalle  asteelle  täten  tulisi  lähipitäen 
sama  alkumuoto  kuin  Wiklund  on  olettanut  lpN.  dalkke,  aitte, 
arppo  ja  sentapaisilla  sanoilla  olleen  (vrt.  UL  s.  1<>9).  Toivon  kui- 
tenkin toisella  kertaa  saavani  tilaisuutta  todistaa,  että  viimemaini- 
tussa sana  ryhmässä  on  (heikossakin  asteessa)  lähdettävä  geminaatta- 
klusiileista  (Ipl  }n)h-k\  'palkka'  -  sg.  gen.  pälhi  <  *pälJlke  ~ 
*pulJU<\  vrt.  akr  'isoäiti'  -  sg.  gen.  hhu  <  *äi-iw  -  *ä4to, 
juha  joki'  <  *jöJkka). 

Toinen  seikka,  joka  ensi  silmäyksellä  näyttäisi  puhnvau  esi- 
tettyä  teoriaa  vastaan,  on  se  että  useissa  Norjan  ja  Ruotsinlappa- 
laisissa  murteissa  esiintyy  tavallaan  aivan  päinvastainen  vaihtelu: 
heikossa  asteessa  vähemmän  puheäänellineu  äänne  kuin  vahvassa. 
Tähän  on  huomautettava,  kuten  esityksestämmekin  selviää,  että  vii- 
memainittu vaihtelu  ei  voi  olla  „läusilappalaista  alkumurretta"  van- 


Digitized  by  Google 


xxnu 


hempi,  ja  että  tällöin  jo  oli  vahvan  asteen  yleistys  tapahtunut,  joten 
puheenaolevalla  vaihtelulla  ei  ole  minkäänlaista  tekemistä  oletta- 
mamme alkulappalaisen  vaihtelnn  kanssa. 1 

li. 

1  Prof.  Sbtaiä  on  eräässä  luentosarjassa  lausunut  sen  mielestäni 
hyväksyttävän  oletuksen,  että  puheääuellisyyden  eriäväisyys  länsilappa- 
laisissa  murteissa  aiheutuisi  klusiilia  edeltävän  puheäänellisen  konso- 
nantin pituusvaihtelustn :  pitemmän  konsonantin  jäljessä  on  puheäänellisyys 
siirtynyt  meediaankin,  jota  vastoin  heikossa  asteessa  jossa  edeltävä 
puheäänellinen  konsonantti  oli  lyhyt,  meedia  säilyi  puheäänettömänä. 


Digitized  by  Google 


Tarina  Toijan  Paavosta. 

Kirjoittanut 

B.  F.  Godenhjelm. 


Lukija  muistanee  Runebergin  idyllien  ja  epigrammien  joukossa 
kertomuksen  väkevästä  hämäläisestä,  Ojan  Paavosta,  joka  uhmaten 
kehui,  ett'ei  kukaan  voisi  pidättää  häntä  paikallaan,  mutta  tunnusti 
itsensä  voitetuksi,  kun  ihana  Anna  häntä  lähestyi.  Kuvauksen  poh- 
jana on  nähtävästi  kansantarina,  jota  ennen  kerrottiin  ja  kenties 
nytkin  vielä  kerrotaan  Kymenlaaksossa.  Tuon  voimakkaan  miehen 
sanotaan  asuneen  Kinasaaressa  Iitin  ja*Valkealan  rajalla  ja  hänen 
nimensä  on  Toijan  Paavo.  Seuraava  kertomus,  jonka  nuoruudes- 
sani, 1860-luvulla,  kirjoitin  muistiin  Kymissä,  ansainnee  huomiota, 
etenkin  yhteytensä  tähden  Runebergin  yllämainitun  runoelman 
kanssa  Olen  pannut  sen  paperille  tavallisella  kirjakielellä,  en  tosin 
sanasta  sanaan,  mutta  kuitenkin  lause  lauseelta  ja  sanojenkin  puo- 
lesta noudattaen  sitä  tapaa,  jolla  vanha  Alatalon  Matti  sen  minulle 
kertoi. 

Toijan  Paavo  asui  Kinasaaressa.  Se  oli  julman  vahva  mies. 
Kun  hän  lapsena  oli  ristittävä,  oli  pohjalainen  läsnä,  joka  kutsut- 
tiin kummiksi.  Niinkuin  tietietään,  kaikki  pohjalaiset  ovat  suuria 
noitia.  Pohjalainen  sanoi:  „ei  minulla  ole  paljon  varoja,  sentahdeu 
en  voi  pojalle  antaa  kumminlahjaa;  sen  sanon  kumminkin,  että  vah- 
vaksi se  tulee  eikä  se  koskaan  suutu. "  Niin  tapahtuikin.  Poika 
kasvoi  vahvaksi  eikä  suuttunut  koskaan,  vaikka  sille  olisi  mitä 


Digitized  by  Google 


2 


B.  F.  Godenhjelm. 


XXIII,» 


tehty.  Ja  julma  olisikin  ollut,  jos  olisi  suuttunut.  Kun  miehet  pi- 
doissa joskus  rupesivat  tappelemaan,  antoi  Paavo  heidän  vaan  ta- 
pella, siksi  kuin  rupesi  verta  juoksemaan.  Mutta  silloin  hän  otti 
heitä  kiinni  olkapäistä  ja  tempasi  miehet  erilleen  sanoen:  „tapel- 
kaappas  nyt!w  Kerran  Paavo,  kun  tuli  tupaan,  nousi  peräpen- 
kille, nosti  vähäisen  kattoa  ja  pani  kintaansa  seinän  ja  katon  väliin. 
Siellä  ne  ovat  vielä  tänäkin  päivänä;  ken  ei  usko,  menköön  katso- 
maan. —  Paavon  voima  tuli  aina  kaksinkertaiseksi,  kun  hän  veti 
housunsa  ylös,  ja  samoin  tyttärensäkin  voima,  kun  hän  veti  hamet- 
tansa. Sillä  Toijan  Paavolla  oli  tytärkin  erinomaisen  vahva.  Ker- 
nin oli  viisikymmentä  miestä  vetämässä  laivaa  taipaleen  yli,  ei- 
vätkä saaneet  sitä  vedetyksi.  Silloin  Toijan  Paavo  sanoi  tyttärel- 
leen: rmeneppäs  auttaau."  Tyttö  menikin  auttamaan  ja  veti  yhdellä 
sormella  laivan  taipaleen  yli. 

Helsinki. 


Digitized  by  Google 


Sainojeilon  in  A.  Buhiiikukf's>  Lu^cr. 


Digitized  by  Google 


zod  by  Gpyglc 


Ein  Besuch  bei  den  Samojeden  auf  der 
Halbinsel  Kanin. 

Von 

Wilhelm  Ramsay. 

Die  fiunisch-ugrische  Gesellschaft  liat  raich  mit  der  Bitte  beehrt 
einiges  Ciber  die  Samojeden  zu  erzählen,  mit  denen  ich  während  ei- 
ner  geologischen  Forscliungsreise  auf  der  Halbinsel  Kanin  im  Som- 
mer  1903  zu  verkehren  Gelegenheit  hatte  Obgleich  ich  mir  wohl  be- 
wus*t  biu,  dass  die  oberflächlichen  Beobachtungen  einesNicht-Fachman- 
nes  geringen  Wert  flir  die  ethnographische  Wissenschaft  haben,  \vill 
ich  mich  doch  nicht  einer  Mitteilung  meiner  persönlichen  Erfahrun- 
gen  und  Eindrucke  entziehen. 

Die  in  das  Eismeer  auslaufende  Halbinsel  Kanin  ist  der  vvest- 
lichste  Teil  der  grossen  eurasiatischen  Tundra.  Sie  wird  zum  gröss- 
teu  Teil  aus  Moräne  und  anderen  Ablagerungen  der  Eiszeit  aufge- 
bant,  die  ttber  weiten  Strecken  flachwellige  Bodenformen  mit  mach- 
tigen  Torfschichten  und  Morästen  in  ihren  uiedrigsten  Partien,  aber 
auch  hie  und  da  Hugellandschaften  bildeu.  Im  Norden  zieht  durch 
die  Halbiusel  vom  Vorgebirge  Kanin  Noss  im  NW  nach  dem  Kap 
Mikulkiu  im  SO  ein  Bergrttcken,  von  den  Samojeden  Pae,  von  den 
Russen  Kamen  genannt.  Die  ganz  offenen  Kusten  sind  dem  zerstö- 
renden  Angriffe  der  Meeresbrandungen  ausgesetzt. 

Schon  in  der  Umgebung  der  Stadt  Mesen  am  Anfang  der  Halb- 
iusel Kanin  begegnet  man  grösseren  oder  kleiueren  vvaldlosen  Flä- 

•)  Ein  Bericht  Qber  diese  Reise  sowie  eine  Karte  der  Halbinsel  Kanin 
findet  sich  in  Fennia  21,  n:o  6.    Siehe  auch  Fennia  21,  n:o  7! 


Digitized  by  Google 


2  Wilhelm  Ramsay.  XXIII.ct 

chen  rait  Tuudravegetation,  und  je  mehr  man  nach  Norden  gelangt,  um 
so  mehr  dehnen  sich  diese  Tundrapartien  aus,  während  die  Wälder, 
in  denen  Lärclienbäume  eine  hervorragende  Rolle  spielen,  ein  immer 
kummerlicheres  Ausseheu  bekommen.  Schliesslich  hören  die  letzten 
inselartigen  Baurabestände  auf,  und  eine  flachwellige  öde  Torf-  und 
Moränenlandschaft  breitet  sich  vor  dem  Auge  aus. 

So  weit  der  Wald  sich  nach  Norden  erstreckt,  findet  man 
Ansiedelungen  von  Russen.  Die  Zahl  ihrer  Dörfer  scheint  seit 
Casteän's  Zeiten  sich  weder  verringert  noch  vermehrt  zu  haben. 
In  den  uördlichsten  von  ihneu  —  Ness  und  Mgla  —  kann  Ackerbau 
nicht  mehr  getrieben  vverden,  und  die  Einvvohner  ernähren  sich  durch 
Händel  mit  den  Samojeden,  durch  Vieh-und  Reuntierzuchtsowie  durch 
Fischfang  läugs  der  VVestkttste  der  Halbinsel  bis  zur  Bugranitsa  uod 
zum  Vorgebirge  Tarchanoff. 

Die  Bewohner  des  vvaldlosen  Gebietes  sind  die  Samojeden,  die 
sich  jedoch  nur  im  Sommer  und  Herbst  hier  aufhalten.  Im  Winter 
ziehen  sie  in  den  Wäldern  zwischen  der  Bucht  Tschesskaja  und  der 
Winterkuste  am  Weissen  Meere  umher.  Während  dieser  Jahreszeit  ma- 
chen  sie  ihre  Geschäfte  mit  den  Russen,  verkaufen  Renntierfleisch  nnd 
-häute,  Felle  von  erbeuteten  Eisfuchsen  uud  Seehunden  u.  a.  Pelzvverk. 
kaufen  sich  Mehl,  Tee,  Zucker,  Kleiderstoffe,  Metallwaren,  Mu- 
nition,  VVaffeu  und  andere  Bedarfsartikel.  Da  versehen  sie  sich 
auch  mit  Zeltstangen,  Birkeurinde,  Schlittenknfen  und  anderem  Nutz- 
holz  aus  den  Wäldern.  VVähreud  dieser  Fahrten  kommen  sie  siidlich 
bis  nach  der  Stadt  Pinega,  ja  bis  nach  Archangelsk,  wo  es  vvährend 
der  Maslinitsa  ein  beliebtes  Vergnttgen  der  Russen  ist  mit  Samoje- 
deuschlitten  und  Renntieren  herumzufahren.  -  Bei  den  Fahrten  nach 
Östen  gelangen  sie  in  Verkehr  mit  den  Timanschen  Samojeden,  mit 
deneu  sie  dann  bisvveilen  auch  durch  Ehen  in  nähere  Vervvaudtschaft 
treten.  So  z.  B.  hatte  ich  in  der  Nähe  des  Kapes  Mikuikin 
auf  der  Halbinsel  Kanin  als  Kutscher  meines  Schlittens  ein  junges 
Mädchen,  welches  erzählte,  dass  sie  von  der  timanschen  Tundra 
stammte,  aber  nach  dem  Tode  ihrer  Eltern  von  verwandten  Kanin- 
schen  Samojeden  aufgenommen  worden  sei. 

Beim  Eintritt  des  Sommers  —  Ende  Mai  oder  Anfang  Juni  — 
begeben  sich  die  Samojeden  mit  ihren  Renntierherden  nach  den 


Digitized  by  Google 


XX1II,JT 


Ein  Bcsuch  hei  den  Samojeden  auf  der  Halbinsel  Kanin. 


Kauinschen  Tundren,  wohin  die  guten  Wiesen  und  Grasweiden  die 
Tiere  locken,  und  wo  die  Mttcken  nicht  so  zahlreich  und  lastig  sind 
\vie  in  denWäldern.  Wir  batten  Gelegenheit  einer  solchen  Karawane 
am  23.  Juni  bei  ihrem  Ubergang  öber  den  Fluss  Tschoscha  zu  be- 
gegnen.   Zuerst  kanien  Scblitten  auf  Schlitten  —  wobl  öber  vierzig 

—  heran,  jeder  niit  drei,  vier  oder  sechs  Renntieren  bespannt 
und  von  einem  mänulichen  oder  weiblichen  Kutscher  mit  eiuem  3  bis 
4  m  laugen  Stabe  gelenkt.  Sie  vraren  mit  langen  Zeltstangen, 
Renntierfellen,  Zelttuchern,  allerlei  Hausgerät,  buntgemalten  Kisten, 
Mehlsäcken  u.  s.  w.  beladen.  Die  Leute  wnrden  mit  einein  Kalin 
uber  den  Fluss  gesetzt.  Die  vorgespannten  Renntiere  schwammen  mit 
den  Schlitten  hinter  sich  hinflber,  und  zuletzt  wurden  tiber  hundert 
Reservezieher  Uber  den  Ström  getrieben.  Die  Hauptherde,  mehr  als 
dreitausend  Tiere,  \veidete,  von  Wachthunden  zusammengehalten, 
ein  paar  Kilometer  sudlicher  und  sollte  erst  am  folgenden  Tage 
\veiter  getrieben  vverden.  —  Die  Herren  dieser  Karawane  und  der 
Herden,  die  Brtider  Lambej,  waren  Syrjänen,  aber  gemischter 
AbsUmmung,  indem  ihre  Mutter  ein  russisches  Weib  war.  Auch 
hatte  der  eine  von  ilmen  eine  Russin  zur  Frau.  Sie  waren  erst  vor 
frinfzehn  Jahren,  als  die  Renntierpest  ihre  frttliere  Heimat,  die  Ti- 
manschen  Tundren,  heimsuchte,  nach  den  Kaninschen  iibergesiedelt 

—  zum  Verdruss  der  Samojeden,  die  indessen  ohne  Erfolg  sich  an 
die  Behörden  wendeten,  um  die  Eindringliuge  los  zu  \verden.  Die 
Diener  waren  znm  grössten  Teil  Samojeden ;  doch  befand  sich  sogar 
ein  reiner  Russe  unter  ihnen. 

Die  Kaninschen  Samojeden  halten  sich  hauptsächlich  in  der 
nördlichen  Hälfte  der  Halbinsel  zu  beiden  Seiten  des  Paö  auf,  um 
sich  während  der  schlimmsten  Muckenzeit  nach  der  Hochebene  des 
Gebirges  zu  begeben.  Jede  Familie  zieht  in  ihrem  Gebiete  umher 
nnd  treibt  Fischfang  in  ihren  Flussen  und  an  ihren  Uferplätzen. 
Man  wechselt  der  Renntiere  wegen  oft  den  Platz  des  gewöhnlich 
nur  aus  einem  oder  zwei  Zelten  bestehenden  Lagers.  Nur  reichere 
Leute  wohnen  in  Lagern,  die  aus  z\vei  oder  drei  Zelten  bestehen. 

Diese  Zelte  sind  immer  auf  folgende  Weise  gebaut:  eine  Au- 
zahl  lange  Holzstangen  \verden  in  einer  kreisrunden  Peripherie 
von  ungefähr  4  bis  4,25  m  Durchmesser  zusammengestellt  und  oben 


Digitized  by  Google 


VVu.hkuh  Ramsay. 


XXIII.j: 


zu  einem  Bttudel  vereinigt.  ftber  dieses  konische  GerUst  legt  mau 
grosse  Matten  aus  zusammengenähten  Birkenrindenstticken.  Oben 
ist  eine  Öftnuug  fur  den  Rauch,  auf  der  eiuen  Seite  die  Tttr.  Rechts 
vom  Eingange  auf  schöneu,  weichen  Renntierfellen  lassen  sich  der 
Hausherr  and  seine  Gäste  nieder,  die  linke  ist  der  Dienerschaft 
angevviesen.  In  der  Mitte  des  Zeltes  ist  die  Feuerstätte.  der  Tur 
gegeniiber  befindet  sich  das  Gescbirr  und  alles,  was  zur  Kuche  und 
zum  Haushalt  gehört.  —  Ausser  den  Zelten  baben  alle  wohlhabenden 
Familien  an  irgendeinem  Zentralorte  ihres  Gebietes  eine  aus  Bal- 
ken  erricbtete  Bude  (Ambar),  ein  Depot  fur  Proviant,  allerlei  Bedarfs- 
waren  und  gesamraelte  Vorräte  von  Fisch,  Pelzwerk  u.  s.  w.  Die 
fur  die  Auffuhrung  dieser  Budeu  nötigen  Balken  und  Planken  siud 
eine  Gabe  des  Meeres.  Die  Kusten  siud  nämlich  mit  allerlei  Treib- 
holz  reichlich  gesegnet,  darunter  auch  mit  Eichenholz  von  gescheiter- 
ten  Fabrzeugen,  welches  die  Samojeden  „uberseeische  Birke"  nennen 

Da  wir  fur  unsere  Exkursionen  auf  den  Tundren  und  im  Gebirge 
Renntiere,  Scblitten  uud  samojedische  Kutscher  brauchten,  kamen 
wir  häufig  in  Beillhrung  init  den  Nomaden  uud  waren  oft  Gäste  bei 
ihuen,  und  ich  will  meinen  Besuch  bei  dem  reichsten  unter  den  Ka- 
uinscben  Samojeden,  Artemij  Bobrikoff,  scbildern. 

Dieser  Bobrikoff  ist  eben  so  sehr  fur  seine  Eitelkeit  wie  fQr 
seinen  Reichtum  bekannt.  Um  die  erstere  zu  befriedigen,  hat  er  sicb 
den  l^itel  „Popetschitelj  Bolnitsi"  verschafft.  Dies  kostet  ihn  50 
Rubel  jährlich.  Filr  den  feinen  Zaun,  den  er  um  den  Friedhof  in 
Mesen  hat  bauen  lassen,  hat  er  eiue  Medaille  „fur  Diensteifer"  be- 
kommen  und  durch  Rettung  Schiffbröchiger  am  Kanin  Noss  sich 
eine  zweite  verdient.  Zu  diesem  mächtigen  Manne,  der  sich  im 
Sommer  in  den  Umgcbungen  des  Flusses  Madahä,  nördlich  vom  Pa§ 
aufhält,  reiste  ich  von  der  Mttndung  der  Bugranitsa  iu  Begleitung 
des  Samojeden  Jefsej  Andrejoff  und  seiner  Mutter,  einer  Scuwester 
Artemij  Bobrikoffs.  Auf  samojedische  VVeise  hatte  jeder  Rei- 
sende  einen  Scblitten  för  sich,  von  4  bis  5  Tieren  gezogen.  Nach 
einer  langen  Fahrt  iiber  den  nebeligen  Pae  laugten  wir  am  Mor- 
gen  um  3  Uhr  im  Lager  Bobrikoffs  mit  seinen  drei  Zelten  au. 
Das  Gebell  der  Hunde  meldete  uus  an,  Jefsejs  Mutter  Anna  ging  in 
das  Zeit  ihres  Bruders  hinein,  und  er  selbst  kam  bald  heraus,  um 


Digitized  by  Google 


XXIII.17    Ein  Besuch  bei  den  Samojeden  auf  der  Halbinsel  Kanin. 


5 


uns  zu  begrttssen  und  zu  sich  einzuladeu.  Die  meisten  Bewohner 
8chliefen  noch,  aber  auf  der  vornehmen  Seite  der  Wohnung  war  raan 
schon  rounter  geworden,  and  ich  musste  den  Hochsitz  einnebmen. 
Unser  Wirt  bezeugte  seine  Freude  dariiber,  dass  ein  so  hoher  Herr 
den  langen  Weg  gefahren  war,  um  ihn  zu  besuchen.  Ich  antwor- 
tete,  dass  man  selbstverständlich  nicht  nach  Kanin  kommen  könne, 
ohne  deni  reichsten  und  beruhmtesten  Manne  der  Halbinsel  seine 
Aufwartung  zu  machen.  —  Der  Tee  war  schon  gekocht  und  wurde  mit 
russischen  Kringeln  und  Präniken  serviert.  Der  Fleischtopf  brodelte 
auf  dem  Feuer  und  Brot  (Resk)  wurde  gebacken.  —  Jefsej,  raein 
Fuhrer,  erinnerte  mich  jetzt,  dass  die  nächtliche  Reise  sehr  kait  ge- 
wesen  war.  Leider  verstand  ich  seine  zarte  Anspielung  und  reichte 
ihm  eine  von  den  Branntweinflaschen,  die  ich  als  Gabe  fttr  meinen 
Wirt  mitgenommen  hatte.  Jefsej  erwärmte  sich  mit  einem  Schnaps 
und  schenkte  der  ganzen  Gesellchaft,  Männern  und  Weibern,  wohlge- 
fullte  Gläser  ein.  Meine  Wirte  wurden  zwangloser  und  öberhäuften 
mich  mit  Fragen.  Man  wollte  wissen,  warum  ich  nach  der  Halbin- 
sel Kanin  gekommen  war  und  welchen  Weg,  ob  ich  den  Zar  besucht, 
wie  viele  Generäle  ich  gesehen  hatte,  welchen  Rang  ich  be- 
kleide,  wie  weit  ich  vom  Zaren  sitze,  wenn  ich  bei  ihm  zum  Mittag- 
essen  geladen  sei  u.  s.  w.  Meine  Antworten  erhöhten  Bobrikoffs 
Achtung  fttr  mich,  er  wollte  meine  Hände  kttssen,  obgleich  er  mich 
anch  wis8en  liess,  dass  er  selbst  Titel,  Rang  und  Medaillen  besass. 
Ich  gab  seiner  Hoffart  neue  Nahrung  durch  die  Mitteilung,  dass  ein 
Namensvetter  von  ihm  der  höchste  Beamte  in  Finlaud  sei. 

Nach  der  Mahlzeit  legte  ich  mich  schlafen,  meine  Konviven 
aber,  die  ihre  Zungen  mit  Branntwein  gefeuchtet  hatten,  erapfanden 
ein  Bedttrfnis  nach  mehr  und  setzten  das  Pokulieren  in  eiuem  anderen 
Zelte  fort.  Anna  hatte  eine  Flasche  mitgenommen,  Eugenij,  Arte- 
mijs  Sohn,  spendierte  eine  zweite,  und  Artemij  noch  eine  dritte. 
Ich  hörte,  dass  die  Stimmung  im  Steigen  war.  Mein  Schlaf  war 
darum  weder  lang  noch  ungestört.  Bald  kamen  die  Teilnehmer  des 
Trinkgelages,  der  eine  nach  dem  anderen,  zu  mir  mit  folgeuden 
Anreden:  „Du  kannst  ruhig  schlafen,  die  Samojeden  sind  keine  Rus- 
sen.  Sie  rtthren  deine  Sachen  nicht  an".  „Wie  lange  willst  du  noch 
schlafen,  Hochwohlgeborener?rt  „Wer  darf  dich  morgen  fahrenP"  „Steh 


Digitized  by  Google 


G 


Wilhelm  Ramsay. 


XXIII,»: 


auf,  wann  du  willst!  Wir  wollen  dir  Tee  kochen,  aber  du  kannst 
auch  ruhig  schlafen,  wenn  du  es  vorziehst"  u.  8.  f.  Made  wie  ich 
\var,  schlief  ich  ein,  envachte  aber  kurz  darauf  infolge  eines  schwe- 
reu  Druckes  auf  meiner  Brust.  Der  Alp,  der  mich  presste,  waren 
Herr  und  Frau  Bobrikoff,  die  sich  quer  aber  mich  gelegt  hatten 
und  eifrig  in  raeiuem  Rucksack  suchteu.  Meine  grimmigen  Blicke 
begegneten  ihren  stieren  Augen.  Frau  Bobrikoff  liess  sich  aber 
nicht  verblttffen  und  äusserte  mit  branntweinduftender  Stimme:  „Wir 
baben  gehört,  dass  du  eine  Flasche  Wodka  fttr  uns  hast,  es  wäre 
jetzt  an  der  Zeit  sie  herauszugeben".  Ich  aberreichte  ihnen  die 
Flasche  und  durfte  dann  ruhig  ausschlafen. 

Als  ich  aufstand  und  aus  dera  Zelte  kam,  stand  die  Sonue 
hoch  ain  Himmel  und  beschien  das  Lager,  die  drei  Zelte,  die  Bude 
und  eine  kleiue  Kapelle,  die  Bobrikoff  fQr  seinen  Privatgebrauch 
gebaut  hat.  Nebenan  waren  ungefahr  hundert  Zugtiere  in  einem 
von  Schlitten  und  Stangen  gebildeten  Pferch  zusammengetrieben.  Man 
suchte  die  för  meine  Exkursion  notigeu  Tiere  aus.  Die  Wächter 
der  Tiere  und  alle  ubrigen  Diener  wareu  vollkoinmen  nttchtern.  E« 
hatten  folglich  nur  die  Bobrikoffschen  Heirschaften  und  meine 
Begleiter  von  der  Bugranitsa  sich  mit  dem  Nektar  der  russischen  Re- 
gierung  verpflegt,  und  das  sah  man  ihnen  zur  Genttge  an.  Sowohl  Wei- 
ber  wie  Männer  waren  schon  in  dem  Stadium,  wo  der  Rausch  seine 
abien  Wirkungen  fahlen  lässt.  Nur  der  alte  Artemij  war  noch  fro- 
hen  Mutes  und  wankte  herum  in  seiner  langen  Malitsa,  barhaupt 
und  zottig,  mit  seinen  Medaillen  in  den  ausgestreckten  Händen. 
Mehr  als  zehn  Mal  vvurde  ich  gebeten  die  Inschriften  laut  vorzule- 
sen:  „sa  userdie"  und  „sa  spasenie  pogibavschtschich".  Der  alte  Bo- 
brikoff war  glttcklich  und  stolz,  bis  er  endlich  zwischen  die  Kufen 
eines  Schlittens  fiel  und  einschlief. 

Als  ich  nach  einer  mehrstllndigen  Exkursion  in  den  Uingebun- 
gen  des  Flusses  Madaliä  iu  das  Lager  zurQckkam,  fand  ich  die 
Bacchanten  in  einer  schlaffen  Eaterstimmung,  schneegeroengtes  Was- 
ser  recolliandi  causa  trinkend.  Zu  Hause  bei  Bobrikoff  war  jetzt 
ein  scharlachrotes  Tuch  auf  dem  Hochsitz  ausgebreitet  worden.  Der 
Wirt  und  ich  setzten  uns  darauf.  Er  wollte  jetzt  durch  einen  gross- 
artigen  Empfang  das  Brantweinintermezzo  bemänteln.    Tee  mit 


Digitized  by  Google 


XXIII.17    Ein  Besuch  bei  den  Samojeden  auf  der  Halbinsel  Kanin.  7 

Kringeln  and  Bonbons  wurde  vorgesetzt  and  uachher  eine  reichli- 
che  Mahlzeit:  gebratener  Schnäpel,  Eutenbraten  mit  eingemachten 
Sumpfbrombeereu,  gekocbte  Renntierzunge  and  Hirsengrutze.  Diese 
Gerichte  warden  nar  auf  der  Seite  der  Herrschaft  serviert.  Die 
Dienerschaft  musste  sich  mit  gekochtem  Reuntierfleisch  und  Resk  be- 
gnugen. 

Wfthrend  der  Mahlzeit  hatte  ich  einen  Uniformsrock  auf  dem 
roten  Tuche  wabrgenommen.  Die  Zeichen  der  goldenen  Knöpfe  und 
Tressen  deuteten  auf  den  Anzug  eines  Dieners  der  Gerechtigkeit 
hin.  Artemjj  hatte  denselben  von  einem  Beamten  in  Mesen  gekauft, 
als  er  seinen  Ti  tel  bekam,  denn  man  hatte  ihm  versichert,  dass  mit 
dem  letzteren  das  Recht  eine  Uniform  des  siebenten  Ranges  zu  tra- 
gen  verbunden  sei.  Es  versteht  sich,  dass  ich  m  ei  n  en  Wirt  mit  Mon- 
tur  und  Medailleu  photographierte. 

Nachher  zeigte  mir  Bobrikoff  seine  Bude  mit  den  Schätzen  von 
Pelzwerk,  H&uten,  Mehl,  Nägeln  u.  s.  w.  und  fiihrte  mich  nach 
der  Kapelle.  Dieselbe  ist  niedrig  und  klein,  aber  im  Innereu  prahle- 
risch  ausgestattet.  Die  Hiuterwand  ist  mit  teuren  Bildern  des 
Heilands,  der  Mutter  Gottes  und  anderer  Heiligen  geschmuckt  Auch 
fehlte  es  nicht  .an  Kerzen  and  Räucherbecken.  Die  Seitenwäude 
waren  mit  Farbendruckbildern  der  Zaren  und  ihrer  Familien,  be- 
rtthmter  Klöster  und  von  Kriegsszenen  behängt  —  In  seinem  Heiligtum 
frug  mich  schliesslich  der  reiche  Samojede,  ob  die  Hiugeschiedenen 
seiues  Stammes  zu  Gott  in  den  Hiramel  kämeu.  DieRussen  sagten  näm- 
lich,  dass  die  Samojeden  vor  Gott  nicht  mehr  wert  seien  als  die 
Renntiere.  Ich  tröstete  ihn  damit,  dass  alle  Völker  in  dieser  Hin- 
sicht  dieselben  Chancen  haben. 

Auch  bei  den  viel  ärmeren  StamraesbrUdern  Bobrikoff  s  wurden 
wir  immer  gut  empfangen,  obgleicb  wir  ihrer  unglaublichen  Unsau- 
berkeit  wegen  nicht  von  ali  dem  Guten  geniessen  konnten.  das  man 
uns  vorsetzte.  Bei  jedem  Besuch  wurde  Tee  gekocht,  und  frischge- 
backenes  Brot  geröstet.  Es  steht  nämlich  in  jedem  Zelte  ein  hölzernes 
Gef&ss  mit  fertig  geknetetem  saurem  Teig,  wovon  man  nach  Bedarf 
nimmt  und  um  einen  lsngen  Stecken  rollt,  der  in  den  Boden  bei 
der  Feuerstätte  aufgestellt  und  vor  dem  Feuer  gedreht  wird,  bis  das 
Brot,  s.  g.  Resk  gebacken  ist.  —  Beim  Scheuern  der  Trink-  und  Ess- 


Digitized  by  Google 


Wujublm  Ramsay. 


xxin.77 


gefässe  venvendet  man  Bundel  aus  langen  feinen  Birken-  oder  Espen- 
spänen,  die  man  durch  Abschabeu  von  frischem  Holze  sich  ange- 
fertigt  hat. 

Bei  den  Besuchen  soll  man  seinen  Wirten  immer  eine  kleine 
Gabe  mitbringen,  am  liebsten  etwas  Branntwein.  Auch  die  Samo- 
jeden  brachten  bei  ihren  Gegenbesuchen  bei  uns  Gaben  mit: 
VVildgänse,  Renntierfleisch  u.  s.  w.  und  machten  auf  eine  gute  Ver- 
pflegnng  Anspruch.  Vor  allein  stand  ihr  Sinn  nach  Branntwein,  aber 
sowie  ihnen  irgend  etwas  von  unseren  Sachen  gefiel,  wollten 
sie  es  haben  oder  wenigstens  kaufen.  Es  war  oft  schwierig 
solche  Gäste  auf  die  ricbtige  Weise  zu  behandeln,  damit  sie  nicht 
wie  unverständige  Kinder  zornig  wurden,  wenn  man  ihren  WQnsehen 
uud  Verlangen  nicht  willfahren  konnte. 

Die  Zahl  der  Samojeden  im  Bezirke  Mesen,  d.  h.  hauptsächlich 
der  Kaninschen  Samojeden,  betragt  nach  der  allgemeinen  Volkszählung 
vom  Jahre  1897  1062,  544  männl.  und  518  weibl.  In  den  letzten 
Jahren  hat  sie  sich  eher  verringert  als  vermehrt  infolge  von  Schar- 
lach,  Pocken  und  anderen  Krankheiten,  welche  besondere  die  jQngste 
Generation  dezimiert  haben.  Gewöhnlich  sind  die  Familien  nicht 
gross,  und  die  Kinderschar  auffallend  klein,  ja  zahlreiche  Familien 
waren  kinderlos. 

Im  allgemeinen  habe  ich  den  Eindruck,  dass  die  Kaninschen 
Samojeden  nicht  wohlhabend  sind  in  Folge  ihrer  Trunksucht 
und  durch  die  röcksichtslose  Exploitierung,  der  sie  von  Seite  der 
benachbarten  Kussen  ausgesetzt  sind.  Es  herrschen  unter  ihnen  jedocli 
sehr  verschiedenartige  Vermögensverhältnisse  und  Lebensbedingungen. 
Einige  von  ihnen  können  als  sehr  reich  bezeichnet  werden,  wie  z.  B.  der 
genannte  A.  Bobrikoff  und  sein  Bruder  Nikolaj.  Sie  besitzeh  meh- 
rere  tausend  Reuntiere,  grosse  Vorräte  an  Pelzwerk,  vtel  Geld 
auf  der  Bauk  (mau  sagte  40,000  Rubel)  und  haben  mehrere 
andere  Familien  in  ihretn  Dienste.  Die  meisten  leben  aber  iu  viel 
anspruchsloseren  Verhaltuissen,  und  die  Zahl  ihrer  Renntiere  ist 
gering.  Einige  von  ihnen  scheinen  in  einer  gewisser  Abhängigkeit 
von  russischen  Baueru  zu  stehen  und  haten  deren  Renntiere  mit  den 
eigenen  znsammen.  Einige  wieder  Uberlassen  während  des  Som- 
mers ihre  \venigen  Tiere  anderen  zum  Httten  und  ernähren  sich  mit 


Digitized  by  Google 


XXII  1,17     Ein  Besuch  bei  den  Samojeden  auf  der  Halbinsel  Kaniu.  9 


Seehund-  uud  Fischfaug.  Diejenigen,  welche  keine  Renntiere  besitzen 
oder  s idi  keiue  verschaften  können,  sind  Diener  bei  den  Reicheren. 
Schliesslich  giebt  es  eine  nicht  unbedeutende  Anzahl  von  Samojeden, 
die  in  Folge  von  Tranksncht,  Krankheit  nnd  anderem  Ungltick  in 
eine  solche  Armut  geraten  siud,  dass  sie  bei  den  Russen  betteln  ge- 
hen  oder  sich  bei  ihnen  den  allerniedrigsten  und  verachtetsten  Ar- 
beiten,  wie  z.  B.  Töten  und  Schinden  von  Pferden,  HinricUten  von 
uberflussigen  Hunden  und  Katzen,  untersiebeu  milsseu.  Sie  leben  Som- 
mer  uud  Winter  in  den  elendsten  Zelten  neben  den  russischen  Dör- 
fern  und  Kleinstädten  des  Nordens.  Schon  bei  Arcbangelsk  begeg- 
net  raan  ibuen. 

Die  Samojeden  sind  nicht  in  dem  Masse  deuationalisiert  wie  die 
russischen  Lappen,  deren  Bekauntschaft  ich  auf  der  Halbinsel  Kola 
gemacht  habe.  Während  diese  im  Schlechten  wie  im  Guten  ihre 
Nachbarn,  die  Russen,  nachzuahmen  versuchen,  sind  die  Samojeden 
noch  stolz  darauf  ein  Volk  fttr  sich  mit  besonderen  Eigentumlichkeiten 
zu  seiu.  Im  Gegensatz  zu  den  Kolalappen,  welche  im  Sommer  abgelegte 
rassische  Kaftane  uud  Hemden  tragen  und  recht  verlottert  aussehen, 
kleideu  sich  die  Samojeden  noch  in  die  Malitsa  und  andere  Trach- 
ten  aus  Renntierfellen,  die  ihre  Weiber  genäht  haben.  —  Von  Kul- 
turgegenständen  und  Fabrikswareri  haben  selbstverständlich  schon 
z.  B.  Gewehre,  Munition,  Nadelu,  Zwirn,  Zöndhölzer  u.  s.  w.  den 
Weg  zu  ihneu  gefunden.  Auch  in  der  Fabrik  hergestellte  Kochgefässe 
und  Teekessel  sowie  Porzellangeschirr  und  gedrecliselte  buntgeinalte 
Holzschalen  findet  man  in  den  Zelten.  Samoware  aber,  die  bei 
jeder  Familie  in  Russisch  Lappland  zu  sehen  sind.  findet  man  noch 
nicht  bei  den  Nomaden  der  Kaninschen  Tundren.  —  Tischmesser 
und  Gnbeln  waren  sogar  bei  den  reichsten  unter  ihnen  nicht  zu  se- 
hen. —  Die  meisten  Hausgeräte  sind  von  den  Samojeden  selbst 
aus  Holz,  Knochen  und  Renntierhorn  verfertigt.  —  Ein  Ethnograph 
wurde  auf  der  Halbinsel  Kanin  interessante  Sammluugen  von  orgi- 
nellen  Trachten,  Hausgeräten  u.  s.  w.  zusammenbringen  können. 

Die  Samojeden  sind  zum  griechisch-orthodoxen  Glauben  bekehrt. 
Es  Ubte  besonders  der  bekanute  Archimaudrit  Venjamin  in  den  30  er 
Jahren  des  vorigen  Jahrhunderts  eiue  fruchtbare  Tfttigkeit  uuter  dem 
bis  dahin  ziemlich  heidnischen  Volke  aus,  und  seit  dieser  Zeit  bilden 


Digitized  by  Google 


10 


Wilhelm  Rammay. 


XXUU, 


die  Kaninschen  Samojeden  eine  christliche  Gemeinde  rait  Priester 
und  Kirche  im  Dorfe  Ness. 

Indessen  \verden  die  Opferplätze  der  alten  Götter  fortwährend 
heilig  gehalten,  und  den  älteren  Göttern  —  Bolvanen  —  wird  noch 
heutzutage  geopfert.  —  Wir  hatten  oft  mit  unseren  samojedischen 
Freunden  von  diesen  Götzen  geredet,  aber  unsere  Wunsche  an 
eine  Bolvanstelle  gefuhrt  zn  werden  wnrden  mit  allerlei  Vorwänden 
abgelehnt.  Eines  schönen  Tages  bot  sich  dennoch  die  gewänschte  Gele- 
genheit  dar.  Als  ich  uämlich  an  den  Ufern  des  Flusses  Krinka  an  der 
Nordkuste    von    Kanin  exkurrierte,   begegnete  ich    einem  alten 


nnd  seines  Sohues  uacli  der  Bolvanstelle  Pommokodje,  einem  Felsen 
am  Nordrande  des  Paö,  auf.  Wir  fuhren  mit  den  Schlitten  gerade  in 
den  grossen  Tempel  hinein.  Sein  Fussboden  war  die  Hochebene  des 
Gebirges,  die  Decke  der  zur  Zeit  bewölkte  Himmel,  der  Altar  ein 
hoher,  steiler  Felsen.   Auf  einem  Absatze  desselben  standen  wohl 


Samojeden,  der  sich  als  David  Petro- 
vitsch  Lukareff  vorstellte,  wohnhaft  am 
Flusse  Siatai-jehä,  russisch  Bolvan- 
skaja.  Der  N  a  me  des  Flusses  veran- 
lasste  mich  zu  fragen,  ob  dort  viele 
Bolvanen  wohnten.  „So  viel  du  vvttn- 
schest",  antxvortete  David,  „willst  du 
sie  sehen?"  Seine  Einladnng  wurde 
selbstverständlich  angenommen,  und  mit 
seinem  Renntiergespann  reisten  wir 
nach  seinem  Lager.  Als  ob  die  Göt- 
ter  ihre  Unzufriedenheit  mit  dem  beab- 
sichtigten  Besuche  zeigen  wollten,  ver- 
wandelte  sich  plötzlich  das  schöne  Wet- 
ter  in  Platzregen,  Blitz  und  Donner. 
Durchnässt  langten  wir  bei  Davids 
Zeit  an.   Er  war  nicht  reich,  seine 


Gastfreundschaft  \var  aber  gross,  und 
j':*H  nachdem  wir  Tee  getrunken  und  un- 
r  sere  ^nzttge  getrocknet  hatten,  mach- 
^     ten  \vir  uns  in  Begleitung  seiner  Frau 


Digitized  by  Google 


XXin,r    Ein  Besuch  bei  den  Samojeden  auf  der  Halbinsel  Kanin. 


11 


Qber  hundert  Bolvanen,  klotzige  aber  doch  erkennbare  Holzbilder 
eines  dem  Homo  sapiens  ähnlichen  YVesens  (siehe  die  Abbildungen). 
Sie  gehörten  den  verschiedensten  Generationen  an:  da  standen  alte 
moos-  ond  flechtenbe\vachsene  Veteranen  ans  den  Zeiten,  da  der 
Archiraandrit  Venjamin  den  Heiden  auf  den  Kaniuschen  Tundren  den 
rechton  Glauben  noch  nicbt  gepredigt  hatte;  graue  Bolvanen  von 
mittlerem  Alter,  die  trotz  der  fruchtbringenden  Tätigkeit  des  Apostels 
zur  Welt  gekommen  waren,  und  schliesslich  hell  leuchtende  junge 
Götzeu  aus  den  allerletzteu  Jahren.  Vor  der  Reihe  der  Götter  lag 
ein  grosser  Haufen  Renntierschädel  mit  ansitzenden  Hörnem,  und 
Qber  diesem  Stapel  erhoben  sich  auf  hohe  Stangen  aufgepflanzt,  die 
zuletzt  geopferten  Häupter.  Da  das  Gevveih  noch  zum  Teil  Haut  und 
Haare  trug,  wui*de  es  mir  klar,  dass  den  alten  Göttern  uoch  heutzu- 
tage  Opfer  dargebracht  werden.  David  gestand,  dass  dies  der  Fall  sei, 
er  sagte  aber,  dass  ma  n  nicht  wisse,  wer  die  Heiden  seien.  Er  er- 
zählte,  wie  die  Tiere  geopfert  werden:  zwei  Männer  erdrosseln  das 
Tier  mit  einem  Strick,  währeud  ein  dritter  es  auf  den  Knieen  an 
den  Bodeu  druckt.  Sobald  das  Tier  den  Geist  aufgegeben  hat,  wird 
sein  Körper  geöffnet,  und  die  Bolvanen  mit  seinem  Blut  bestrichen. 
Das  Fleisch  und  die  Haut  nimmt  der  Opfernde  mit  sich,  das  Haupt 
\vird  aber  vor  deu  Göttern,  wie  oben  er- 
wähnt,  aufgestellt.  Bei  jeder  Opfergelegen- 
heit  werden  ein  oder  zwei  neue  Bolvanen 
zu  den  alten  gestellt.  David  schilderte  die 
Umstände  mit  einer  Anschaulichkeit,  die  auf 
Autopsie  hindeutete.  —  Meine  Begleiter 
scherzten  allerdings  iiber  die  dmnmen  Leute, 
die  von  ihnen  selbst  gemachte  Holzbilder 
fttr  Götter  hielten,  aber  ihr  Lachen  klang  gezwungen.  Angstgefuhle 
hatten  sich  offenbar  in  ihrem  Sinn  eingestellt,  und  als  ich  mir  eine 
Anzahl  Bolvanen  aussuchte,  baten  sie,  ich  möchte  die  Siatai  gut 
behandeln,  und  beruhigten  sich,  als  ich  erklärte,  wie  dieselben 
in  einem  Museum  auf  einem  feinen  Tuche  mit  weissen  Etiquetten  auf 
der  Brust  liegen  wtirden.  —  Nach  vollendetem  Besuche  bei  den  Göt- 
tern kehrten  wir  zu  uuserem  am  Ufer  liegenden  Fahrzeug  zarttck, 
wo  David  for  seine  Mithulfe  am  Heiligtumsraub  Brannt\vein  verlangt« 


Digitized  by  Google 


12 


Wilhelm  Ramsay. 


XX II  1.17 


Besonders  anf  dem  Gebirge  Paö  befinden  sich  mehrere  solche 
Bolvaustellen.  Ob  die  dort  aufgestellten  Siatai  selbst  för  Götter 
gehalten  werden  oder  nur  irgend  eine  symboliselle  Bedeutnng  haben, 
konnten  wir  bei  nnserem  Nacbfragen  nicht  erfahren.  Unser  Frennd 
Bobrikoff  gab  uns  einige  Mitteilungen  uber  die  Gelegenheiten,  bei 
welchen  die  Hilfe  der  Siatai  gesucht  wird.  Es  geschieht  dies  for 
besseres  Jagdgliick,  reichliche  Vermehrung  der  Renntierherde,  Ver- 
treibung  von  Krankheiten  der  Tiere  nnd  fOr  andere  materielle  Wön- 
sche,  während  man  sich  in  melir  ideellen  Angelegenheiten  und  in 
seelischer  Not  an  die  Heiligen  der  Kirche  wendet. 

Der  Naine  Kanin  wird  von  den  Samojeden  nicht  gebraucht. 

Sie  nennen  ihre  Tnndren  Sal6  nach  Säle"  Mal,  was  das  schraale  Vorge- 

birge  bedeutet.   Auch  nnter  den  Russen  des  Mesenschen  Bezirkes 

ist  die  reine  Ubersetzung  desselben  Namens  „Tonkij  Noss"  viel  hän- 

tiger  als  der  offizielle  geographische  Name  Kani»  Noss. 
Helsingfors. 


Digitized  by  Google 


Sananen  neolitisen  kivikauden  kuvanveisto 

taiteesta. 


Kiijoitti 
Julius  Ailio. 


Esihistoriallista  taidetta  kuvastavilla  löydöillä  on  tärkeä  merki- 
tyksensä paitsi  niiden  aikuisten  kultuurivaiheiden  valaisemiseksi 
myöskin  sen  nykyaikuisen  tutkimustehtävän  selvittämiseksi,  joka 
psykologia-sosiologiselta  näkökannalta  käsittelee  kysymystä  estetisen 
luomisen  alkukehityksestä  ja  peruslaeista.  Tosin  on  näiden  löytöjen 
arvo  nykyään  eläväin  luonnoukansain  taidetuotteisiin  verrattuna  vä- 
häinen, mutta  ainakin  eri  taidemuotojen  ikäsuhteiden  selvittelylle 
ja  esiytymisajan  määräämiselle  on  se  osittain  korvaamaton.  Näin 
on  luonnollisesti  sekä  kuvaamataiteen  eri  muotoja  —  toisistaan 
useastikin  erottamattomia  kuvanveistoa,  kohoknvausta  ja  piirtämistä 
ynnä  maalausta      että  koristetaidetta  edustavani  löytöjen  laita. 

Erityistä  huomiota  ovat  täydellä  syyllä  osakseen  saaneet  paleo- 
litisen  —  jääkauden  aikuisen  —  kivikauden  taidetuotteet,  joihin  mie- 
lenkiinto nykyään  on  ollut  entistä  enemmän  kohdistunut  muutamia 
vuosia  sitte  etelä-Ranskassa,  Vezeren  lisäjoen  laaksossa.  Font  de 
Gaumen  luolassa  keksittyjen  wfreskomaalausten"  johdosta.  —  Pu- 
huaksemme vain  kuvanveistoksista,  on  niistä  paleolitiselta  ajalta 
muihin   taidetuotteisiin  verrattuina  tullut  talteen  vähässä  määrässä 


Digitized  by  Google 


2 


Jri.irs  Aimo. 


XX11I.M 


näytteitä.  Mutta  jo  nekin  osottavat  hämmästyttävän  korkeata  taiteel- 
lista kehitystä,  kuten  sellainen  tunnettu  esimerkki  kuin  Laugerie 
Bassen  luolasta  löydetty,  peuransarviuen,  kaatuvaa  peuraa  esittävä 
tikariuvarsi,  useat  elefantinluiset  naiskuviot,  niiden  joukossa  n.  s. 
„Brassempouyn  Venus",  y.  m.  paraiten  todistavat.  Merkille  pantava 
ilmiö  on  etupäässä  metsäneläinten  ja  uaisvartalon  käyttö  aiheina, 
mikä  osottaa  paitsi  tekijäin  lähintä  ajatuspiiriä  myös  heidän  miessuku- 
puolisuuttaan.  Huomattava  myös  on  kuvanveistotaidon  esiytymiueu 
vasta  työkalujen  tultua  verrattain  edistyneelle  kehityskanualle,  eli 
paleolitisen  ajan  loppupuolella,  ja  kuvanveiston  esiytyminen  euneu 
piirtämis-  ja  koristetaitoa  (samoin  näyttää  olevan  nykyisten  luonuon- 
känsäinkin  taidekehityksen  laita). 

Sen  merkittävämpi  tosiasia  on  paleolitisen  ajan  taiteen  kukois- 
tus, kuin  neolitisen  —  jääkauden  jälkeisen  —  kivikaudeu  taide  ei 
ole  sille  läheskään  vertoja  vetävä,  huolimatta  viimemainitun  aika- 
kauden paljoa  korkeammasta  teknillisestä  ja  aineellisesta  kehityskau 
nasta.  Mitä  tulee  erittäinkin  kuvan veistotuotteisiin,  esiytyy  niitä 
Europan  muuten  rikkaiden  neolitisten  löytöjen  joukossa  niukasti,  ja 
nekin  ovat  pääasiassa  aikakauden  loppupuolelta  johtuvia,  teoltaau 
enimmäkseen  epätaiteellisia. 

Niinpä  ei  koko  etelä- Skandinaviasta  ole  tunnettuna  kivi- 
kauden löytöjen  joukossa  ainoatakaan  kuvanveistotuotteeksi  mainit- 
tavaa esinettä.1  —  Gotlannista  on  löytynyt  Näsin  kivikautiselta 
asuinpaikalta  —  joka  korkeussuhteista  päättäen  johtuu  kivikauden 
loppuosalta  —  luinen  kampa,  jonka  yläosan  toiseen  kulmaau  on  veis- 
tetty hevosen,  toiseen  ihmisen  pää,  molemmat  raakatekoisia. 4 


1  Osaksi  tiima  seikka  ja  Skandinavian  y.  m.  maiden  neolitisen 
korist.et  aidon  korkea  kehityskanta  mutta  pääasiassa  tietysti  entiset  too- 
retiset-  mielipiteet  ovat  olleet  perustana  sellaisille  kärkensH  menettä- 
neille arveluille,  joiden  mukaan  paleolitisen  ajan  kuvaamataide  on  muka 
vain  prikkaa  kopioimista  ja  neolitisen  ajan  viivaornainentiikka  sensijaan 
ensiniiiisrn  taiteellisen  toiminnan  alku,  josta  vähitellen  on  kehitytty 
uudella,  ja  vasta  viime  aikoina  vapaasti  taiteellisella  tavalla  katsomaan 
luontoa  (ks.  Suphth  MCllp.r,  Vor  Oldtid,  s.  150). 

2  Svenska  l'V>rnminni •sf("»r'  iiiiii.rens  Tidskrift  X,  s.  11  — 13,  kuv. 
1 1  a  ja  I). 


Digitized  by  Google 


XXIII,?*       Sananen  neolitisen  kivikauden  kuvanveistotaiteesta.  3 

Itämeren  rannikolla  esiytyvä  meripihka-aines  on  antanut  aihetta 
runsaanlaisiin  plastillisiin  tuotteisiin.  Tunnettuja  ovat  etenkin  itä- 
Preussistä,  Kurische  Haffin  rannalta,  Schwarzort  nimiseltä  tie- 
noolta  ynnä  sen  ympäristöstä  talteen  saadut  lukemattomat  löydöt 
kivikautisia  meripihkaesineitä,  joiden  joukossa  on  muuan  hevosen- 
päänkuvio  ja  useita  ihmiskuvioita,  eräitä  epäselviä  kuviojäljittelyjä 
lukuunottamatta. 1  Nämät  veistokset  ovat  teknilliseltä  teoltaan  alku- 
peräisiä, taiteelliselta  esitykseltään  raa'anlaisia  ja  esittävät  yleensä 
ihmisvartalosta  vain  yläosan. 

Läheistä  sukua  edellämainituille  ovat  Krakovan  juraluola- 
alueella  Puolassa  tavatut  luu-  ja  kalkkikarstaveistokset,  joiden 
joukossa  taas  eläimenkuviot  ovat  ihmiskuvioita  tavallisemmat.  Niissä 
on  m.  m.  hevos- ja  linnunkuvioita,  jotkot  hyvästi  muovattuja  ja  toden- 
mukaisia. a 

Syrjäytämme  tässä  katsauksessamme  neolitisiin  veistoksiin  koko- 
naan länsi-,  keski-  ja  etelä-Europan  vastaavat  löydöt,  luoden  sen  si- 
jaan silmäyksen  itä-Europassa  esilletulleisiin  samankaltaisiin  esineisiin. 

Liivinmaalta  on  Burtneckjärven  seudulta,  Rinuekalnsin  asuin- 
paikalta, joka  eläiuluulöydöistä  päättäen  johtuu  verrattain  varhaiselta 
osalta  neo]  it  is  ta  kivikautta,  on  talteentullut  useita  luusta  veistettyjä 
liununkuvioita  ja  pari  hevosenpäänkuviota  (P),  joista  jotkut  osotta- 
vat  hyvänlaista  havainto-  ja  esityskykyä. 3 

Laatokankanavan  kuuluisalta,  ja  kuten  toiste  saanemme 
osottaa,  postglasialisen  vajoamisen  maksimin  edelliselle  ajalle  luetta- 
valta löytöpaikalta  esilletuloista  luu  veistoksista  viittaamme  vain 
hylkeenkuvaan  ja  erääseen  toiseeu,  tosin  huonotekoiseen  eläimen- 
päänkuvioon. 4 


1  Richard  Klrbs,  Der  Uernsteinsehmuek  der  Steinzeit,  taulu 
Vilisi,  IX:i-s  ja  X:e. 

2  M.  Hoernrb,  Urgeschiehte  der  hiidentien  Kunst  in  Europa,  ss. 
254,255.  —  Schriften  d.  Pliys.-tfkon.  ties..  XXIV,  s.  90  s. 

3  Katalog  d.  Ausst.  zum  arch.  Kongress,  taulu  1:  s,  e,  u.  is.  — 
Verh.  d.  Gelehrten  Estn.  Ges.  zu  Dorpat,  Bd.  XII,  s.  37. 

*  A.  Inostranzkfk,  L'hoinme  prehistorique  de  l'ago  de  la  piorro 
sur  los  cotes  du  lac  Ladoga,  taulu  Xl:2  (teksti  ss.  203  ja  210  9.) 
ynntl  tekstikuva  102. 


Digitized  by  Google 


4 


XXIII,* 


Okan  varrella,  Niznij-Novgorodista  lounaaseen,  Muromau  lä- 
hellä olevalta,  löytörikkaalta  Volosovon  asuinpaikalta,  joka  näyttää 
olevau  pidettävä  jotenkin  edellisen  aikuisena,  mutta  sisältää  myös 
myöhemmän  ikäisiä  löytöjä,  on  Venäjän  kokoelmiin  (etupäässä  Mos- 
kovan historialliseen  museoon)  saapnnut  useita  luisia,  osittain  hyvä- 
tekoisia  veistoksia,  n.  k.  linnunkuva,  kolme  linnunpäänkuviota  ja 
pieni  kalankuva,  sekä  joukko  piistä  iskettyjä,  alkuperäisiä  ja  epämää- 
räisiä ihmis-,  eläimen-  ja  lionunkuvioita. 1 

Kolomtsyn  todennäköisesti  edellisten  ikäiseltä,  osaksi  aikai- 
semmaltakin kivikautiselta  asuinpaikalta,  n.  7  km:n  päässä  Novgo- 
rodista, Olhavau  joen  uiskalta  on  löytynyt  ainakin  pari  luista,  pri- 
mitivistä  eläinkuviota  (valtion-asianajaja  V.  S.  PeredoTskijn  kokoel- 
mat Novgorodissa). 

Arkangelin  kuvernementista,  Talvirannalta,  Zoloticajoen 
suun  seudulta  on  Moskovan  hist.  museoon  saatu  muuan  piistä  isketty, 
kaavamainen  hylkeenkuva. 3 

Tverin  kuvernementista  Izvjedovon  kylästä  on  löydetty  Tverin 
kaupungin  museossa  talletettu  piinen,  kaavamaiuen,  eläimen,  ehkä 
matelijan  kuva. 

Erityisen  ryhmän  muodostavat  useat  pohjois-Veuäjältä  löy- 
detyt, vuorilaj eista  tehdyt,  eläimeupäänku violla  va- 
rustetut reiälliset  kirveet  eli  hakkuuaseet.  Niitä  on  tie- 
dossamme seuraavat: 

Pietarissa,  yliopiston  geologisessa  museossa  neljä  kappaletta,  m. 
m.  yksi  Aunuksen  kuvernementista  &ujan  kylästä  (Äänisjärven  länsi- 
puolelta) löydetty,  halennut  ja  lohennut,  muodottomalla  eläimenpään- 
kuviolla  ja  nähtävästi  hakatulla  reiällä  varustettu;  toinen  muodoton, 
samankaltaisen  aseen  tekele,  pinnalta  piikkiteräisellä  hakkuuaseella 
nakutettu,  vain  toiselta  puolen  hiukan  reiälle  hakattu ;  kolmas  nähtä- 
västi samantapaiseksi  aseeksi  aijottu  tekele ;  neljäs  ehyt,  selässä  ole- 
valla urulla,  hakatulla  reiällä  ja  eläimenpäänkuviolla  varustettu  (lie- 

1  Conpr.  internat.  (1'Antluop.  »>t  d'Arch.  preh.,  Moskova  1892, 
II,  ss.  248,  249,  kuvat  17— 21.  ja  ss.  253,  254,  kuvat  31—33.  —  A.  C. 
Vbapobi,  Apxeojiorifl  TocciH,  II,  taulu  14:  A,  C,  D,  E,  F,  G. 

2  Apx.  PoeciH,  II,  taulu  31,  n:o  4735.  —  Ks.  OTqen»  Hxn.  Apx. 
Komm.  v,\  1893  i\,  s.  19. 


Digitized  by  Google 


« 


XXIII,™       Sananen  neolitisen  kivikauden  kuvanveistotaiteesta.  r> 

nee  arvattavasti  sama,  jonka  J.  R.  Aspelin  on  kuvannut  Atlasissaan, 
kuv.  75,  ja  Uvarov  Apx.  Poccin  teoksessa,  II,  t.  34,  n:o  447,  ja 
jonka  Aspelin  ilmoittaa  olevan  Aunuksesta,  Uvarov  taas  Voronovan 
kylän  läheltä,  Vienanjoen  varreltaP  (ks.  Apx.  PocciH,  II,  s.  31). 

Pietarissa,  Keis.  muinaistiet,  seuran  museossa  on  Aunuksesta, 
Petroskoin  seudulta,  Rieskojen  piiristä,  Tulgnban  kyläu  läheltä  löy- 
detty ehyt,  karhunpaänkuviolla  varustettu,  pyöreäreikäinen  kirves 
(kipsijäljennös  Helsingissä,  hist.  museossa,  n:o  629). 1 

Pietarissa,  tiedeakatemian  antropol.  museossa  säilytetään  Bute- 
nevin  keräelmiin  kuuluva,  Aunuksesta,  Padozeron  kylän  pellosta 
löydetty,  pitkäkkäällä  varsireiällä  ja  nähtävästi  hirven päänkuviolla 
varustettu  ase  (kipsijäljennös  Helsingissä,  hist.  museossa,  n:o  628). 2 
—  Kreivitär  A.  Rajevskin  keräelmiin  on  kuulunut  Aunuksesta 
oleva,  epäselvällä  eläimen,  todennäköisesti  karhunpaänkuviolla  va- 
rustettu kirves. 3 

Moskovassa,  hist.  museossa  säilytetään  (salissa  n:o  2,  n:o  129) 
valmistamaton,  kauttaaltaan  hakkuun  jäljillä  oleva,  kummaltakin 
puolen  nimeksi  reiälle  hakattu,  luonnoksen  tapaisella  eläimenpään- 
knviolla  (UvARovista  pässinpäänkuviolla,  ks.  Apx.  Poccin,  II,  s.  133) 
varustettu  ase.  * 

Edellisistä  eroava,  ja  nuijina  eli  iskin-aseina  nähtävästi  käy- 
tettyihin reikäkiviin  kuuluva  on  Moskovassa,  Rumjantsovin  museossa 
säilytetty,  Aunuksesta,  Petroskoin  seudulta,  suomaasta  löydetty,  eläi- 
menpään  (UvARovista  pässinpään)  muotoiseksi  tehty,  isolla  varsireiällä 
varustettu  kiviase. 5 


1  J.  R.  Aspelin,  Atlas,  kuv.  71,  ja  A.  C.  Vbapoiii»,  Apx.  Poccin, 
II,  taulu  34,  n:o  446. 

2  J.  R.  Aspelin,  1.  c,  k.  76,  ja  A.  S.  Uvarov,  1.  c,  t.  34,  n:o  44"). 

3  J.  R.  Aspelin,  1.  c,  kuv.  74,  ja  A.  S.  Uvarov,  1.  c,  taulu  34, 
n:o  448  a,  b  (löytöpaikkaa  Tulguba  oi  Uvarov  maiuitse,  vaikka  Aspelin 
sen  tokoe,  ks.  Apx.  Poccin,  11  osa,  s.  31). 

*  Selvästi  sama,  mikä  on  kuvattuna  UvARovilla,  1.  c,  t.  34,  n:o 
4736  (näyttää  ennen  säilytetyn  Moskovan  poly  teknillisessä  museossa) 
ja  mikä  mainitaan  löydetyksi  Arkangelin  kuvernementista,  Pocoran 
varrelta  Njasebozskajan  kylän  pienestä  järvestä. 

5  J.  R.  Aspelin,  1.  c.,  s.  3,  ja  A.  S.  Uvarov,  1.  e.,  t.  38,  n:o  5U8. 


Digitized  by  Google 


(\  Av  uv  a  An.io.  XXIII.?^ 

Samassa  yhteydessä  mainittakoon  vielä  Petroskoin  museossa 
säilytetty,  Aunuksesta,  Megräjärven  tienoolta  (läheltä  Suomen  rajaa) 
löydetty,  karkeatekoinen,  parrakkaan  miehen  naamakuvio  1  Kiven 
ympärillä,  ainakin  toisella  reunalla  on  syväriläinen  uru,  joka,  jos  se 
nim.  on  hakattu,  osottaa  kiven  olleen  nuoraan  kiinnitettynä. 

Vaikkemme  tässä  katsauksessa  otakaan  huomioon  Siperian 
löytöjä,  viittaamme  kuitenkin  ohimennen  Krasnojarskin  luota  löydet- 
tyihin, myöhäisneolitisiin,  luisiiu  eläinkuvioihin,  joista  jotkut  ovat 
hämmästyttävällä  taideaistilla  ja  naturalismilla  muovattuja,  muistut- 
taen elävästi  paleolitisen  ajan  veistotuotteista. 2 

Suomen  kivikauden  knvanveistotuotteita  ei  ole  useita,  mutta 
ne  ovat  siltä  kylläkin  huomiota  ansaitsevia.  Ne  ovat  erikseen  lue- 
teltuina seuraavat: 

1)  Meripihka-amuletti  (kuva  1),  keltaisenruskea  väril- 
tään, mitoiltaan  52,  22  ja  9  mm.,  kahdenpuolen  kairatulla 
riipusreiällä   varustettu,  karkeatekoista  ja  kaavamaista 
ihmisnaamaa  esittävä,  ilman  erityisesti  markeerattuja  sil- 
miä, Karjalan  maakunnasta,  Sakkolau  pitäjästä  (Koukun- 
niemen  kylän  Läämäryhmän  maalta,  kyläportin  kohdalta, 
Kuva  l.   Suvannon    lietteeu   hiekkaisesta  rannasta)  löydetty.  — 
Helsinki,  hist.  mus.  n:o  1922:  392. 3 
2)  Reiällinen  kirves  (knva  2),  aines  vuolukiveä,  mitoiltaau  218, 
61  ja  48  mm,  reikä  pyöreä,  pituussuuntaansa  hyvästi  silitetty,  terä 
sisäpuolelle   lehtimäisesti   ulkoneva,  kirveen  kautapuoli  varustettu 
karhunpäänkuviolla,  joka  tosin  on  luonnoksen  tapainen,  mutta  muuten 
karakteristinen,  vallankin  otsan  seudulta,  ilman  korvia,  silmiä  ja  sie- 
raimia mutta  suulla  varustettu,  jonka  kohdalla  pienoinen  reikä  lä- 
vistää kuonoa,  ja  leukaperille  veistetty.   Esine  on  löytynyt  Karja- 
lasta, Antrean  pitäjästä,  Kavantholman  kartanon  maalta,  ja  on  tul- 


1  J.  R.  Abnslis.  Suom»>n  asukkaat,  k.  33. 

2  Con^r.  intcrnat.,  Moskova  1892,  II,  taulu  sivun  330  jälessä. 
J  A   Hackman  ja  II,  J.  Heikel,  Valokuva-atlas,  t.  28:  io. 


Digitized  by  Google 


XXIII, m       Sananen  neolitisen  kivikauden  kuvanveistotaiteesta. 


7 


lut  S.  Muinaismuistoyhdistykselle  lahjaksi  v.  1874  yli- 
oppilas N.  Tesleffiltä.  —  Helsinki,  hist.  mus.  n:o  1557. 1 

3)  Suippopäinen  reiällinen  ase  (kuva  3),  aines 
vuolukiveä,  mitoiltaan  274,  42  ja  28  mm.,  kolmesta 
kohtaa  parittaisilla  juovilla  ja  eräässä  kohden  (myö- 
häisaikuisilla?)  pisteillä  koristettu,  sisäpuolelta  tasai- 
nen, ulkopuolelta  kupera,  reikä  laaja  ja  pitkäkäs,  aseen 
toinen  pää  eläimenpäänkuviolla  varustettu,  joka  nähtä- 
västi esittää  koiranpäätä  riippuvine  korvineen,  ilman 
silmiä  ja  sieraimia  mutta  pitkällä  suulla  varustettu. 
Ase  on  löytynyt  jo  v.  1800:u  vaiheilla  Savosta,  Maa- 
ningan pitäjästä  (Viannou  kylästä,  Korpiniemeltä, 
mistä  on  myös  löytynyt  hampahallinen,  kvartsinen 
nuolenterä)  ju  talteentullut  varatuomari  R.  Jackin 
kautta  v.  1880.  -  Helsinki,  hist.  mus.  D:0  2023:  105. 2 

4)  Eläimenpään  muotoinen  reikäkivi  (kuva  4), 
keskelle  otsaa  laaditulla  varsireiällä  varustettu,  nui- 
jana eli  iskiuaseena  todennäköisesti  käytetty  (samoin- 
kuin edellä  mainittu  Rumjantsovin  museossa  säily- 
tetty samantapainen  ase,  Apx.  PocciH,  II,  t.  38,  n:o 
508),  vuorilajilta  harmaata,  liuskemaista  gneissiä,  mi- 
toiltaan 200,  175  ja  38  mm.,  leveän  otsan,  silmien 
muodon  ja  ilmeen  sekä  kuonon  puolesta  mielestämme 
lampaanpäätä  esittävä;  suu  on  erityisesti  osotettu,  ja 
leukaperät  hieman  kaavatut;  sarventyngät,  joilla  on 
käytännöllinen  tarkoituksensa,  nimittäin  varren  kiin- 
nittäminen erityisillä  siteillä,  muistuttavat  sentapaisista 
vareisakaroista,  jommoiset  ovat  ominaisia  eräille  Suo- 
men kivikauden  reikäasetyypeille 3  (varren  siteitä  var- 
ten saattaa  ajatella  myös  molempain,  kapean  harjan- 
teen kummallakin  puolen  olevain  otsajuovain  synty- 
neen).   Esineen  on  löytänyt  Uudeltamaalta,  Espoon 


Kuva  2. 


Kuva  3. 

1  Ks,  J.  R.  Aspelin,  Atlas,  kuv.  7.'I,  Suomen  asukkaat,  kuv.  17. 
—  A.  Hackman  ja  H.  J.  IIkikp.Ij,  Valokuva-atlas,  t.  20:  ix. 

a  Ks.  .1.  Ii.  Abpeun,  Suomon  asukkaat,  kuv.  HO.  —  A.  Hackman 
ja  H.  J.  Heikel,  Valokuva-atlas,  taulu  19:  3. 

3  Vii.  J.  R.  Abpblin,  Atlas,  kuv.  06—70. 


Digitized  by  Gtfogle 


Julius  Ailio. 


xxiii.» 


pitäjästä,  Nyfinsin  talon  pel- 
losta äestäessään  lampuoti  Karl 
Malmström  v.  I880:n  vaiheilla, 
ja  talteen  jättänyt  laamanni 
Strömberg  v.  1888.  -  Helsinki 
hist.  mus.  n:0  2611. 1 

Vielä  mainittakoon  muuta- 
mia epämääräisiä  ja  sellaisina 
luonnollisesti  tieteellistä  mer- 
kitystä ansaitsemattomia  tie- 
toja eräistä  kadonneista  veisto- 
kuvista: 

Vetelissä,  Pohjanmaalla, 
Pulkkisen  kylällä,  on  kerto- 
muksen mukaau  aikoiuaan  löydetty  kivikirves,  jonka  pää  oli  ollut 
kuin  1  ampaanpää. 2 

Karijoella,  Pohjanmaalla,  Skoglundin  talossa  on  J.  R.  AsPELmin 
kuulemani  mukaan  1860-luvun  lopulU  löydetty  käärmeen  (?)  päällä 
koristettu  kiviase,  joka  käytettiin  lääkitykseksi. 3 

Evijärvellä,  niinikään  Pohjanmaalla,  on  erään  tiedon  mukaan 
ollut  kolmen  tuuman  mittainen  linnunkuva. 4 

Mitä  tulee  lueteltuihiu  neolitisiin  veistotuotteisiin,  ei  niissä  ole 
yhtään  neolitisen  ajan  varhaisimmalle  osalle  —  s.  o.  peurakauden 
jälkeiselle,  sellaisten  löytöpaikkani  kuin  esim.  Campignyn,  Maglemo- 
sen  y.  m.  edustamalle  ajalle  —  luettavia  esineitä,  vaan  ovat  ne 
kaikki  sitä  myöhäisemmälle  neolitisen  ajan  osalle  kuuluvia.  Lukumää- 


1  A.  Hackman  ja  II.  J.  IIrikrl,  Valokuva-atlas,  t.  20:  5.  —  Tämä  ou 
muuten  se  „poronpilänmuotoiuen  reikäkirves",  joka  U.  Suomettaren  uuti- 
sen mukaan  24  p:ltä  kesäk.  1888  löydettiin  Kirkkonummelta,  Nyhomman 
talon  maalta  —  muutaman  kilometrin  päästä  Nyfinsistä  (ks.  hist.  mus. 
top.  ark.,  Kirkkonummen  kapseli).  Mainittu  uutinen  on  juuri  ollut 
aiheena  esineen  hankintaan  hist.  museoon. 

2  S.  Muinaismuistoyhdistyksen  aikak..  XVII,  ss.  128.  141. 
1  Suomi  II:  9,  s.  50. 

«  S.  Muinaisin.  yhd:n  povtäk.,  1870—83.  s.  747. 


Digitized  by  Google 


XXIII.m      Sananen  neolitisen  kivikauden  kuvanveistotaiteesta.  9 

rältään  eivät  puheenaolevan  ajan  veistokset  myöskään  ole  runsaita, 
knten  luettelomme,  vaikkei  se  yritäkään  olla  täydelliuen,  riittävästi 
osottanee.  Eikä  näiden  veistosten  taiteellisuuskaan  ole  erityisen 
korkeaksi  arvosteltava.  Olemme  huomauttaneet  vain  eräiden  Sipe- 
rian neolitisten  veistolöytöjen  naturalistisuudessaan  muistuttavan  pa- 
leolitisen  ajan  tuotteita,  mutta  pobjois-  ja  itä-Europan  vastaavain 
löytöjen  olemme  sen  sijaan  osottaneet  yleensä  olevan  karkeatekoisia, 
epämääräisiä  ja  usein  aivan  kaavamaisia.  Poikkeuksina  on  kuiten- 
kin esiytynyt  jotenkin  hyvätekoisiakiu  ja  verrattain  tarkalla  ha- 
vaintokyvyllä esitettyjä  tuotteita,  kuten  esim.  Krakovan  luolalöydöt, 
jotkut  eläimenpäänkuvioilla  varustetut  reikäaseet  y.  tn. 

Mistä  sitte  johtuu  kuvaamataiteen  häviäminen  paleolitisen  ajan 
lopulla  ja  nudestasyntymiuen  pitkän  väliajan  jälkeen  ueolitisella  ajalla 
sekä  mainitun  taiteen  korkea  kukoistus  edellisellä  ja  verrattaen  al- 
hainen kehitys  jälkimäisellä  ajanjaksolla? 

Toiset  tutkijat  ovat  vastanneet  tämän  olevan  seurauksena  eri 
ihmisroduista  puheenaolevilla  aikakausilla,  toiset  taas  erilaisista 
taloudellisista  kehitys-asteista.1  —  Ensinmainittua,  antropo- 
logista selityskoetta  on  pidettävä  liian  yksipuolisena,  kuten  vallankin 
useiden,  eri  heimoihin  ja  rotuihin  kuuluvaiu  nykyisten  luonnonkan- 
sain  taidetaipumusten  samankaltaisuudesta  näyttää  riittävästi  selville 
käyvän.  Mitä  tulee  toiseen,  sosiologiseen  selityksen,  on  se  sen  sijaan 
melkoisessa  määrässä  asiata  valaiseva,  viitatessaan  siihen  jyrkkään 
eroon,  joka  on  paleolitisen  ajan  metsästäjäheimon  ja  neolitiseu  ajan 
maanviljelyskansan  elinkeinojen,  tapojen,  ympäristön,  yhteiskunnal- 
listen olojen,  toimintakiihotinten  y.  m.  s.  seikkaili  välillä.  Paleoliti- 
seu  ajan  heimoja  on  siten  katsottu  jonkillaiseksi  anarkistiseksi  tai- 
teelliseksi „bohemeksiM,  jolla  on  ollut  erityiset  edellytykset  vapaa- 
seen taidetuotantoon,  kun  sen  sijaan  neolitisen  ajan  eläjät  ovat  muka 
yksitoikkoisen,  tasaisen,  aina  yhtä  ankaran  mutta  myös  yhtä  tuotta- 
van elämänsä  kautta  olleet  vähemmän  herkkiä  smnallaiseen  taiteelli- 
seen toimintaan. 

Viimemainitulta  näkökannalta  lähtien  on  venäläinen  muinais- 
fcutkija  D.  AnuSin.  joka  on  tutkinut  itä-Europau  veistot  uottei  ta, 

1  M.  Hokrnbr.  Urp'seliicht<>  d<>r  Kunst,  s.  50  ss. 


Digitized  by  Google 


10 


luullut  näkevänsä  näissäkin  metsäläistaidetta.  toisin  sanoen  jatkoa 
länsi-Europan  paleolitiselle  taiteelle. 1  Hoebses  yhtyy  osittain  tähän 
mielipiteeseen,  huomauttaen  kuitenkin  itä-Europan  veistoksilta  yleensä 
puuttuvasta  realistisesta  luonteesta.  Meistä  tuntuu  kuitenkin  vai- 
kealta kyväksyä  tätä  mielipidettä,  koska  esim.  edellä  luettelemamme, 
Venäjältä  ja  Suomesta  löydetyt,  eläimenpäänkuvioilla  varustetut  reikä- 
aseet  kuuluvat  neolitisen  kivikauden  lopulle, 2  ja  niideu  siis  jo  aina- 
kin pitäisi  kuvastaa  maanviljelyskannan  taidesuuntaa.  Emme  siltä 
tietysti  saa  jättää  huomaamatta,  että  maanviljelykseu  ohella  kivi- 
kauden lopulla  ja  sen  jälkeenkin  edelleenkin  harjoitettu  metsästys 
(karhun-,  hirven-  y.  in.  pyynti)  on  osaltaan  myös  voinut  olla  vai- 
kuttimena taidetuotantoon.  Mutta  sellaista  veistotuotetta  kuin  esim. 
lampaanpään  muotoista  reikäkiveä  ei  ainakaan  saata  mielestämme 
pitää  metsäläistaiteen  ilmauksena. 

Eivät  siis  sosiologisetkaan  seikat  mielestämme  anua  riittävää 
selvitystä  puheena  olevan  kysymykseu  kaikkiin  eri  kohtiin,  vaan  on 
meidän  vielä  haettava  muita  lisäselvityksiä,  ja  silloin  ou  huomio  etu- 
päässä käännettävä  psykologisiin  näkökohtiin.  Tämän  vuoksi  olisi 
luonnollisesti  tarpeen  tutustua  perinpohjaisesti  paleolitiseo  ja  neoliti- 
sen ajan  kaikkiin  eri  taidemuotoihin,  ajatospiiriin,  havaintokykyyn 
tai  henkiseen  kultnuriiu  yleensä.  Ennen  kaikkea  olisi  kuvaavan  ja 
koristelevan  taiteen  kehityskauta  vastaavina  aikoina  selvitettävä  ja 
eri  taidemuotojen  kronologinen  kehityskulku  saatava  valaistuksi.  — 
Siteu  voisimme  entistä  täydellisemmiu  käsittää  esihistoriallisia  taide- 
ilmiöitä, ja  siten  avautuisi  varmaankin  näköaloja,  joiden  kehyksissä 
myös  kysymys  taiteen  synnystä  ja  laeista  yleensä  saattaisi  saada 
jotakin  uutta  lisävalaistusta. 

Helsingissä,  3/xn  1905. 


1  M.  HonRSBfl.  I.  c.  s.  2Ö7. 

*  Yarsiiviän  pitkäkkyys  <-i  osotsi  suurempaa  ikää  kuin  pyUruä- 
muotoisuus;  molemmissa  tapauksissa  on  reikil  yleensä  lopullisen  muo- 
tonsa saanut  pitkittäisen  silityksen,  viilaamisen  kautta. 


Digitized  by  Google 


Eräitä  kiinalaisia  rahoja. 

EsitUineet 
Axel  O.  Heikel  ja  Huoo  Lund. 


Kun  suomalainen  retkikunta  syksyllä  1890  oli  paluumatkalla  Or- 
hon'ilta  ja  Karakoruinista,  viipyi  retkikunnan  johtaja,  toht.  A.  O.  Hrikbi. 
kolmisen  viikkoa  Irkutskissa,  työskennellen  sikäläisessä  museossa  ja  m.  m. 
valokuvaten  muutamia  omituisia,  veitsen-  y.  m.  muotoisia  pronssi  rahoja. 
Näiden  rahojen  ikää  ja  numismaatillista  historiaa  on  seuraavassa  koetettu 
selvitellä  ja  nojautuu  esitys  suurimmaksi  osaksi  Tkkrikn  i>k  L.u:oi;i*KRiH'n 
teokseen  „Catalogue  of  Chinese  voi  ns.  London  1802",  jonka  prof.  O.  Donner 
on  hyväntahtoisesti  jättänyt  käytettäväksemme. 

Todennäköisesti  ovat  varsinaiset  kiinalaiset  saapuneet  nykyi- 
sille asuinpaikoilleen  lännestäpäiu.  Hoangho-virran  laaksomaita 
seuraten  ovat  he  tunkeutuneet  yhä  kauemmaksi  itään,  aikojen  ku- 
luessa on  heimokunta  heimokuntaa  seurannut.  Miltä  seuduilta  he 
ovat  liikkeelle  lähteneet  ja  milloin  vaellus  on  alkanut,  siitä  puut- 
tuu tarkempia  tietoja.  On  otaksuttu  m.  m.  että  muinainen  Baktria 
olisi  ollut  heidän  alkuperäinen  kotinsa.  Sieltä  lienee  23:11a  vuosi- 
sadalla e.  Kr.  eräs  heimokunta  lähtenyt  liikkeelle,  suunnaten  kul- 
kunsa itää  kohti.  Ja  Kiinassa  vielä  nykypäivinä  yleisesti  käytetty 
nimitys  po  hsing,  alkuperäisempi  hah  sing  «kansa*4,  oik.  ,,100  per- 
hettä", on  asetettu  yhteyteen  Baktria-nimen  kanssa.  Kuinka  tämän 
asian  laita  lieneekin,  varmaa  on  että  jo  3:11a  vuosituhannella  e.  Kr. 
tapaamme  Loh- virran  rantamilla,  nyk.  Sbensfn  maakunnassa,  kii- 
nalaisten kanta-isät,  erityisenä  kansana,  alkuasukkaitten  keskellä. 

Verrattuina  alkuasukkaihin  olivat  nämä  ensimäiset  kiinalaiset 
sangen  korkealla  sivistysasteella.  Karjanhoidon  ohella  viljelevät  he 


Digitized  by  Google 


2  Ax kl  O.  Hkikki.  ja  Hi  oo  Li'np.  XXIII.» 

säännöllisesti  maata  ja  valmistavat  vaatteensa  kudotusta  kankaalta. 
Heillä  on  jonkinlaisia  tietoja  astronomiiasta.  He  osaavat  käyttää 
kirjoitusta,  joka  näihin  aikoihin  luultavasti  oli,  ainakin  suurimmaksi 
osaksi,  jonkinlaisten  kiivain  piirtämistä,  ja  josta  sittemmin  vuosi- 
tuhansia kestäneen  kehityksen  ja  eri  aikoina,  noin  800  ja  227  e.  Kr. 
ja  375  j.  Kr.,  tapahtuneiden  muodostelujen  kautta  kiinalaisten  ny- 
kyinen kirjoitus  on  kehittynyt.  Metalleista  tuntevat  he  kullan,  ho- 
pean, kuparin  ja  tinan.  .T.  n.  e. 

Alkuansa  pieni  heimokunta,  jonka  hallussa  oli  vähäiset  alueet 
Hoangho'n  viimeisen  suuren  polvekkeen  tienovilla,  ovat  kiinalaiset 
vuosisatojen  vieriessä  levittäneet  valtaansa  kaikille  ilmansuunnille 
ja  korkeamman  kulttuurinsa  voimalla  itseensä  sulattaneet  ympäril- 
lään olevia  kansoja  ja  heimoja,  niin  että  he  nyt  ovat  suurilukuisin 
kansa  koko  maailmassa  ja  heidän  valtakuntansa  maailman  laa- 
jimpia. 

Jo  varhaisimpina  aikoina  harjoittivat  kiinalaiset  vilkasta  vaihto- 
kauppaa sekä  keskenään  että  alkuasukkaittenkin  kanssa.  Vaihdon 
esineinä  oli  pääasiallisesti  paitsi  raakaa  metallia  myös  metallista 
tehtyjä,  kaikenlaisia  tarvekaluja,  kuten  lapioita,  veitsiä,  j.  n.  e. 
sekä  myöskin  koristeita,  joiden  joukossa  huomatta vimpina  mainit- 
takoon simpukat  ja  erikokoiset  kilpikonnan  kuoret.  Mukavuus, 
jonka  tällaisten  metallikalujen  käyttäminen  tarjosi,  sai  ennen  pit- 
kää aikaan  sen,  että  niitä  alettiin  valmistaa  varsinaisesti  ja  ainoas- 
taan kauppatarkoituksia  varten.  Niiupä  kerrotaan,  kimalaisten  läh- 
teiden mukaan,  että  2:sen  vuosituhannen  loppupuolella,  noin  1954 
e.  Kr.,  Hsia-dynastiian  perustaja  «Suuri  Yli"  antoi  valaa  metallista 
kaikenlaisia  tarvekaluja,  joita  oli  helppo  vaihtaa,  auttaakseen  Ho- 
angho'n  tulvimisen  kautta  hätään  joutunutta  kansaa.  Samaten  antoi 
17:llä  vuosisadalla  e.  Kr.  Shang-dynastiian  ensimäinen  hallitsija, 
Ciröng-Tang  valaa  hyvässä  kauppa-arvossa  olevia  esineitä,  jotta 
asukkaat  voisivat  lunastaa  takaisin  lapsensa,  jotka  he  olivat  kui- 
vuuden tuottaman  kadon  vuoksi  myyueet. 

Näissä  nimenomaan  kauppatarkoituksia  varteu  valmistetuissa, 
pelkästään  rahoina  käytetyissä  esineissä  muuttuu  aikojen  kuluessa 
käytännöllisyys  tykkänään  sivuasiaksi.  Ne  tehdään  melkoisesti  pie- 
nemmiksi ja  heikommiksi,  kuin  varsinaiset  tarvekalut,  ja  vähitellen 


Digitized  by  Google 


XXIII,»  Eräitä  kiinalaisia  rahoja 

uiiden  muotokin  muuttuu,  niin  että  ne  lopulta  varsin  suuressa  mää- 
rässä eroavat  alkuperäisistä  malleista.  Siten  kehittyi  rahana  käy- 
tetystä lapiosta  n.  k.  satula-raha,  jonka  muoto  hiukan  muistuttaa 
satulaa,  ja  tästä  taas  myöhemmin  n.  k.  pu-raha,  josta  alempana 
enemmän.  Raha-veitset,  jotka  nekin  tuntuvasti  pienenevät,  säilyt- 
tävät kuitenkin  alkuperäisen  muotonsa  selvänä. 

Chou-dynastiian  (1122—255  e.  Kr.)  alkuaikoina  vallitsi  suuri 
epävarmuus  ja  sekasorto  kaikissa  „ raha-asioissa".  Rahoina  käy- 
tettyjen esineiden  valmistaminen  oli  kaikille  tunnustettu  oikeus,  ja 
eri  vasallivaltiot,  paikkakuunat,  kauppias-yhdistykset  ja  yksityiset 
henkilöt  tekivät  »rahoja"  mielensä  mukaan.  Saadakseen  järjestystä 
ja  jonkinmoista  yhdenmukaisuutta  aikaan  sääsi  seutähden  Chou- 
dynastiain  toinen  hallitsija,  kuningas  Ch'6ug-Wang,  noin  v.  1091  e. 
Kr  .  että  metallia  oli  kaupoissa  käytettävä  painon  mukaan.  Samalla 
määräsi  hän  että  laillisena,  säännöllisenä  rahana  olisi  käytettävä 
kultaa  kuutiot  uumissa  ja  pronssia 1  tangoissa,  levyissä  tai  ennen 
kaikkia  renkaissa,  ja  sitäpaitsi  vielä  silkki-  ja  hamppukangasta  mää- 
rättyä kokoa  olevissa  kappaleissa. 

Yllämainittuja  kuninkaallisia  säädöksiä  noudatettiin  kuitenkin 
vaan  osaksi.  Tosin  ruvettiin  jotenkin  yleisesti  rahana  käyttämään 
pronssi-renkaita,  mutta  uiiden  ohella  valettiin  eri  osissa  valtakun- 
taa, etenkin  omia  paikallisia  tarpeita  varten,  myös  monenmuotoisia 
ja  kooltaan  vaihtelevia  muitakin  metallirahoja,  kuten  ennenkin.  Ja 
vasta  yhä  mahtavammaksi  paisuvan  ('h'i- valtion  ruhtinaan  Huangin 
7:llä  vuosisadalla  e.  Kr.  antamat  uudet  määräykset  rahan  punnitse- 
misesta ja  painon  mukaan  käypäisyydestä  saivat  aikaan  sen,  että 
rahoina  käytetyt  erilaiset  metalli-esineet  vähitellen  muodostuivat 
sekä  kooltaan  että  muodoltaan  säännöllisemmiksi.  Vaikuttavimpana 
syynä  tähän  oli  epäilemättä  kuitenkin  se  seikka  että  jotenkin  sa- 
moihin aikoihin,  noin  650  vaiheilla  e  Kr.,  rahoja  alettiin  varustaa 
kirjoituksella,  legendillä,  joka  muun  muassa  ilmoitti  painon 

Melkein  koko  eusimäisen  vuosituhannen  aikaua  valettiin  siten 
rengas-,  lapio-,  satula-,  pu-  ja  veitsi-rahoja  yhä  uudelleen  ja  las- 

1  Pronssin  oppivat  kiinalaiset  tuntemaan  jo  noin  1741  e.  Kr.  jSen  vai- 
mistaraistaidon  toi  mukanaan  Kokonor  in  seuduilta  eräs  heimokunta,  joka 
asettui  asumaan  nyk.  Hommiin,  H  oangho- virran  eteläpuolelle. 


Digitized  by  Google 


4 


XXIII.» 


kettiin  liikkeeseen  useissa  eri  paikoissa,  kunnes  renkaasta  kehitty- 
nyt varsinainen  ympyriäinen  raha  ne  vihdoin  tunki  pois  käytän- 
nöstä. 

Veitsi-raha. 

Kuta  enemmän  kuninkaan  valta  heikontui,  sitä  enemmän  osot- 
tivat  vasallivaltiot  riippumattomuuttaan  m.  m.  myöskin  raha-asioita 
järjestellessään.  Tässä  kuten  muissakin  suhteissa  kävi  edellämai- 
nittu Ch'i,  mahtavimpana,  esimerkkiä  näyttäen  muiden  valtioiden 
etunenässä.  Sieltä  poistetaan  v.  679-675  tienoissa  e.  Kr.  .kunin- 
kaallinen" rengas-raha,  joka  jo  vuosisatoja  oli  ollut  yleisesti  käy- 
tännössä, ja  määrätään  lailliseksi  maksuvälikappaleeksi  paikalliset 
pronssi-veitset.  Ja  vähän  myöhemmin,  kun  ruvetaan  legendiä  ra- 
hoissa käyttämään,  on  C'h'i  ensimmäiueu  Kiinan  valtioista,  jossa 
tämä  uudistus  pannaan  toimeen,  ja  sen  pronssiset  raha-veitset  ensi- 
mäisiä,  joissa  on  legendi. 

Alkunsa  oli  rahoina  käytettyjen  esineiden  legendillä  varusta- 
minen saanut  ulkopuolella  varsinaista  kiinalaista  aluetta.  Ceylonista 
kotoisin  olevat,  merenkulkua  harjoittavat  kauppiaat,  joille  epäile- 
mättä Lännessä  käytetyt  rahat  kirjoituksineeu,  merkkeineen  olivat 
tuttuja,  perustivat  nimittäin  noin  675—670  vaiheilla  e.  Kr.  kolo- 
uiian  Etelä-Shantungiin,  Kiaochoun  lahden  rannalle;  ja  täällä 
uusilla  asuinpaikoillaan  alkoivat  he  varustaa  paikallisia  raha-veitsiä 
legendillä.  Legendi  ilmoitti  »rahain*'  kotipaikan,  tarkoituksen  ja 
painon.  Koska  kuitenkin  renkailla  oli  syvät  traditsioonit  rahana, 
niin  rengasmuoto  liitettiin  tavalla  tai  toisella  myöskin  veitsiin.  Se 
tapahtui  siten,  että  varren  päässä  olevalle  reiälle  1.  renkaalle  an- 
nettiin täysin  ympyriäinen  muoto  ja  sitäpaitsi  kuvattiin  usein  vielä 
veitsen  pinnallekin  ympyrä,  symbolisena  merkkinä. 

ShantungMn  niemimaan  etelä-rannoilta  levisi  uusi  tapa  ennen 
pitkää  läheiseen  Ch'i- valtioon  ja  sieltä  muualle  kautta  koko  Kiinan 
valtakunnan. 

Ch'i'n  varhaisimmat,  legendillä  varustetut  veitsi-rahat  ovat 
uoin  650  vaiheilta  e.  Kr.  Legendi  niissä  oli  ensi  aikoina  verrat- 
tain pitkä  ja  täydellinen,  osottaen  puolestaan  tällaisen  rahan  sil- 
loista outoutta.  Se  kuului:  Viti  fan  wamj  tzu  chii  hua  'ChTn  edes- 


Digitized  by  Google 


XXIII,» 


Erittä  kiinalaisia  rahoja. 


XX 


takaisin  kulkeva,  uudestaan  virkoa va  vaihtoesine. 
ja  tahdottiin  sillä  saada  sanotuksi,  että  tällä  ra- 
halla, jonka  kotipaikka  on  Ch'i,  takaisin  tuo- 
taessa on  täysi  arvonsa.  Myöhemmin,  noin  v. 
500  e.  Kr.  tienoilla,  kun  nämä  rahat  jo  olivat 
yleisemmin  tunnettuja  sekä  ChTssä  että  raja- 
valtioissa, muuttuu  legendi  lyhyemmäksi.  Siinä 
on  vaan  4  merkkiä:  Ch'i  cMh  chii  hua,  ja  jon- 
kun verran  myöhempinä  aikoina  on  legendi  ai- 
noastaan 3-merkkiuen:  Ch'i  chii  hua  'ChTn  raha'. 

Kuvan  1  esittämässä  veitsessä  näkyy  sel- 
västi ainoastaan  kaksi  ensimäistä  merkkiä.  Kol- 
mas merkki,  joka  sekin  epäilemättä,  vaikka  ehkä 
hyvin  kuluneena,  itse  originaalissa  löytyy,  ei  ole 
valokuvauslevyyn  jättänyt  muuta  kuin  yhden 
käyrän  viivan.  Legendi  täydellisenä  olisi:  Ch'i 
chii  hua,  joka  sekä  alkuperäisessä  muodossaan 
että  nykyajan  merkeillä  kirjoitettuna  nähdään 
kuvassa  2.  Vaan  3  merkkiä  käsittävästä  legen- 
distä  päättäen,  ei  tämä  raha  saata  olla  varhai- 
semmilta ajoilta  kuin  500—400  e.  Kr.;  ja  kun 
tällaisten  rahain  liikkeeseen  laskemista  jatkui 
aina  v.  135  e.  Kr.,  jolloin  ue  kiellettiin,  voimme 
sanoa,  että  se  on  noin  400—150  vaiheilta  e.  Kr. 

Koska  tässä  esitetyn  vei  tiirahan  toisellakin 
sivulla  tavallisesti  on  legendi,  mutta  Irkutskin 
museossa  rahat,  ollen  kartonkiin  neulottuina,  tu- 
livat valokuvatuiksi  vaan  yhdeltä  puolelta,  lai- 
nataan tähän  T.  de  Lacoupebie^  teoksesta  näyt- 
teeksi yksi  kuva  (kuva  3),  joka  näyttää  erään  samallaisen  raha- 
veitsen  toisen  puolen.  Legendi  siinä  nähdään  kuvan  3  ohessa 
myöskin  nykyaikaisilla  merkeillä  painettuna  ja  kuuluu:  San  skfH, 
ivei  'kolme  kymmentä  (painoyksikköä),  ympyrä'. 

Paitsi  yllämainittuja  Ch'i-valtion  veitsirahoja,  jotka  olivat  jo- 
tenkin suurikokoisia,  oli,  varsinkin  3:11a  vuosisadalla  e.  Kr.,  myös- 
kin pienempiä  veitsirahoja  varsin  yleisesti  käytännössä.  Pääasialli- 


Kuva  1. 

4* 


Kuva  2. 


Digitized  by  Google 


6 


Ax kl  O  Hrikbl  ja  Himo  Li  nd. 


XXIII.» 


UI 
+ 

n 


sesti  valettiin  niitä  Ming-kaupungissa  Chao'11 
valtiossa  (nyk.  Etelä-Chihli'ssä)  ja  laskettiin  liik- 
keeseen vuodesta  317  e.  Kr.  alkaeu.  Näissä  ra- 
hoissa on  legendi  hyvin  lyhyt,  sen  muodostaa 
toisella  puolella  ainoastaan  Ming- paikan  nimen 
merkki.  Kuvassa  4  olevassa  veitsessä  näkyy 
selvästi  tämä  rengasta  muistuttava  mm^-merkki. 
Sillä  on  omituinen,  tavallisuudesta  poikkeava 
muoto,  ja  oli  se  silminnähtävästi  tarkoitettu  sa- 
malla olemaan  symboolisena  „rahanw  merkkinä. 
Vuonna  228  e.  Kr.  kukistui  Chao'n  valtio  ja 
silloin  loppui  arvattavasti  myöskin  mm^-merkillä 
varustettujen  veitsi-rahain  valaminen.  Kuvan  4 
esittämä  raha  on  siis  vuosien  317  ja  228  väliltä 
e.  Kr. 


Kuva  S. 


Lapio-  ja  sat  ala-raha. 

Ch'i-valtiou  esimerkkiä  noudattaen  muutkin 
vasallivaltiot  rupesivat  käyttämään  omia  paikal- 
lisia  rahoja,   legendillä  varustettuina.  Niinpä 


Kuva  4.  '/»• 


Kuva  <r). 


Liang'in  pienessä  ruhtinaskunnassa  (nyk.  ItäShensi'ssä)  valettiin 
jo  noin  650  vaiheilla  e.  Kr.  satulanmuotoisia  rahoja,  joissa  legen- 
dinä  oli  paikan  nimi,  tarkoitus  ja  paino.  Tämä  valtio  kyllä  ku- 
kistui v.  641  e.  Kr.,  mutta  samalla  legendillä  varustettujen  rahojen 
valamista  jatkettiin  vielä  noin  v.  375  e.  Kr.  Kuvattu  satula- 
raha  (kuva  5)  onkin  näiltä  myöhemmiltä  ajoilta,  luultavasti  noin 
400—375  vaiheilta  e.  Kr.  Legendi  kuuluu:  Liang  chii  chin-yii,  erh 
shlh  tany  liieh  'Liang'in  raha,  kaksi  kymmentä  yhtä  knin  lueh  (paino)'. 


Digitized  by  Google 


XXIII.*. 


Eräitä  kiinalaisia  rahoja. 


7 


Lapionnmotoisia  rahoja,  kahta  eri  kokoa,  oli  käytännössä  vuosien 
500  ja  350  välillä  e.  Kr.  pääasiallisesti  ulkopuolella  Ch*i- valtion 
aluetta.  Ne  olivat  pieniä,  varsiputkella  varustettuja  lapioita,  enem- 
män työaseita  kuin  rahoja.  Siksi  niissä  legendi  onkin  lyhyt  ja 
ikäänkuin  sivuasiana. 

Pu-raha. 

Lapio-  ja  satula-rahoista  kehittyi  vähitellen  aivan  erityinen 
laji  rahoja,  joita  kutsutaan  pw-rahoiksi.  Pu  merkitsee  oikeastaan 
„ kangas,  vaate1',  ja  oli  9e  alkuansa  säännöllisinä  vaihtoesineinä 
käytettyjen  kangaskappaleitten  nimenä.  Mutta  myöhemmin  ulotet- 
tiin tämä  nimitys  myöskin  rahoina  käypiin,  pienenpuoleisiin  metalli- 
levyihin,  joiden  vaihteleva  muoto  muistuttaa  lapio-  ja  satula-rahaa. 
Pu-rahan  varsinainen  perioodi  on  475—221  e.  Kr.  Sil- 
loin laskettiin  erimuotoisia  j?u-rahoja  liikkeeseen  useam- 
massa kuin  100  paikassa.  Kuvassa  6  oleva,  tähän  luok- 
kaan kuuluva  raha  on  kuitenkin  paljon  myöhemmältä 
ajalta,  nimittäin  Wang-Mang-kapiuoitsijan  lyhyeltä  halli- 
tuskaudelta (7—21  j.  Kr.).  Useiden  eri  rahaläjien  jou- 
kossa laski  hän  liikkeeseen  myöskin  monta  eri  lajia  pu- 
rahaa;  näistä  on  kuvassa  oleva  yksi.  Legendi:  Ho-pu  Kuva  6.  » 
'vaihdettava  kangas-raha. 


Ympyriäinen  raha. 

Jo  17:ltä  vuosisadalta  alkaeu  e.  Kr.  käytettiin  Länsi-Aasiassa 
metallirenkaita  vaihtoesineinä.  Myöskin  Kiinassa  käytettiin  tällai- 
sia, arvattavasti  Lännestä  tulleen  vaikutuksen  johdosta,  verrattain 
varhain,  ainakin  jo  Chou-dynastiian  alkuaikoina.  Kuten  ylempänä 
on  maiuittu,  määrättiin  rahaa  koskevissa  säädöksissä  vuodelta  1091 
e.  Kr.,  että  pronssia  muun  muassa  on  käytettävä  renkaissa.  V. 
950  tienoilla  olivat  pronssirenkaat  epäilemättä  jo  varsin  yleisesti 
tunnettuja,  siitä  päättäen  että  Chou-dyuastiiau  5:nen  kuninkaan, 
Mu-Wang'in  rikoslaki  sallii  ruumiinrangaistuksen  sovittamisen 
A«an'eilla  s.  o.  renkailla.  Ne  olivat  ympyriäisiä,  latuskaisia,  ja  oli 
niissä  ympyriäinen  läpi  keskellä.    Näitäkin  rahoja  aletaan  v.  650 


Digitized  by  Google 


8  Ax  hi,  O.  Hrikel  ja  Htrc.o  Lind.  XXIII.» 

jälkeen  varustaa  legendillä.  -  Ympyriäisiä  rahoja  —  suurenpuolei- 
sia ja  pieniä,  ympyriäisellä  tai  4-kulmaisella  keskireiällä  varustet- 
tuja —  koetettiin  kyllä  sitte  useampia  eri  kertoja  ja  eii  seuduissa 
saada  yleisemmin  käytetyiksi;  mutta  ilman  sanottavaa  menestystä. 
Kansa  oli  enemmän  mieltynyt  rahatyyppeihin,  jotka  esittivät  käy- 
tännöllisiä talouskapineita  kuten  veitsiä,  lapioita  j.  n.  e.  Vasta 
sitte  kun  Ch*in-dynastiia  (221  e.  Kr.)  ja  Han  (206  e.  Kr.— 25  j.  Kr.) 
tekivät  tämän  tyypin  varsiuaiseksi  rahanmuodokseen,  on  ympyriäi- 
nen raha  tunkenut  pois  käytännöstä  muut  muodot,  Ja  lukuunotta- 
matta muutamia  lyhytaikaisia  poikkeuksia  on  ympyriäinen,  nelikul- 
maisella keskireiällä  varustettu  pronssiraha  pysynyt  pääasiallisena 
rahana  Kiinassa  meidän  päiviimme  saakka. 

Kuva  7  esittää  meille  n.  k.  Wu-chu -rahaa.  Legendi  on:  Wu 
chu  'viisi  c/m'ta'  (paino).    Niitä  valettiin   ensi   kerran  Han-kei- 

sarin  Wu-Ti'n  aikana  v.  118  e.  Kr.,  ja  ne 
pysyivät  käytännössä,  säilyttäen  alkuperäi- 
sen muotonsa  melkein  muuttumattomana, 

Kuva^T  '/    Kuva~8  '/     useita  vuosisatoja  perätysten.  Huolimatta 

muista  tilapäisistä  ja  väliaikaisesti  käyvistä 
rahalajeista,  laskettiin  niitä  yhä  uudelleen  liikkeeseen.  Verrattuina 
varhaisempiin  rahoihin  ovat  ne  sangen  hyvin  ja  huolellisesti  teh- 
tyjä, joka  seikka  saa  selityksensä  kun  tiedetään,  että  Wu-Ti  antoi 
perustaa  valtion  rahavalimon  pääkaupunkiinsa,  ja  kaikenlainen  yk- 
sityisten, provinssien  ja  piirikuntain  rahainvalaminen  kiellettiin  v. 
116  e.  Kr.  —  Miltä  ajoilta  kuvassa  esitetty  raha  oikeastaan  on, 
on  vaikeata  sanoa.  Todennäköisesti  kuitenkin  vuosien  118  e.  Kr. 
ja  186  j.  Kr.  väliltä. 

Kuvan  8  esittämän  rahan  legendi  kuuluu :  Ta  ch'iian,  u  u  shth 
'iso  lähde,  viisi  kymmentä'  (painoyksikköä).  Se  on  Wang-Mang'in 
ajoilta,  joka  ensin  oltuaan  alaikäisen  keisarin  holhoojana  ja  ylim- 
pänä hallitusmiehenä,  vihdoin  anasti  koko  vallan  itselleen  ja  hallitsi 
lyhyen  ajan  molempien  Han-dynastiiojeu  välillä  v.  10—21  j.  Kr. 
Hän  koetti  uudestaan  saada  käytäntöön  vanhoja  rahamuotoja  ja 
laski  liikkeeseen  m.  m.  erityisen  muotoisia  veitsi-  ja  ^«-rahoja. 
Hlinen  osottamansa  mieltymys  muinaisuuteen  ilmenee  myöskin  ku- 
vassa esitetyn  rahan  legendissä.    Ala-osassa  oleva  merkki  ch'uan 


Digitized  by  Google 


XXI1I,N 


Eräitä  kiinalaisia  rahoja. 


9 


'lähde*  oli  nimittäin  Chou-dynastiian  aikoina  yleisenä  »rahan"  ni- 
mityksenä, vaikka  se  myöhemmin  muutettiin  c/t'i£n'iksi,  joka  vielä 
nytkin  merkitsee  „raha".  Sellaista  rahaa,  jota  kuva  esittää,  las- 
kettiin liikkeesen  Wang-Mang'in  vielä  ollessa  hallitusmieheuä,  siis 
vuoden  7  —  10  välillä  j.  Kr. 


Helsinki. 


Digitized  by  Google 


Lappalaisista  joikauksista. 1 


Kirjottanut 
Väinö  Salminen. 


Lappalaisilla  on  aivan  erikoinen  laululaji,  jota.  nimitetään  joi- 
kaamiseksi, lapiksi  iuei*kat. 2  Kaikkein  yksinkertaisimmiksi,  nähtä- 
västi juuri  joiun  alkumuodoksi,  on  katsottava  niitä  joikuja,  joissa 
ei  ole  muita  sanoja  kuin  joku  luonnon,  etenkin  eläinten  ääntä  mat- 
kiva sana  ja  jonka  koko  sävelmässä  ei  ole  kuin  kolme,  neljä  yhä 
uudelleen  ja  uudelleen  toistuvaa  perus  ään  Ui.  Luultavasti  tavataan 
melkein  kaikilla  luonnonkansoilla  tällaisia  sävelmiä,  joita  on  pidet- 
tävä mitä  alkuperäisimpinä,  ne  kun  ovat  esiinpuhjenneet  ihmis- 
suusta  juuri  luonnon  imitationin  kautta.  Primitivinen  joiku,  jossa 
matkitaan  esim.  linnun  ääntä,  on  kehittynyt  siten,  että  matkimi- 
seen lisätään  linnusta  joku  epiteetti,  kuten  sen  väristä,  lento- 
tavasta,  muodosta  j.  n.  e.,  mutta  sävelmotiivi  perustuu  vielä 
silloinkin  tuon  linnun  lauluun.  Tällaisia  joikauksia  kuulee  vielä 
nykyäänkin  useasti,  joskin  ne  vähitellen  alkavat  väistyä  kehit- 
tyneempien tieltä.  Jälkimäisissä  on  sävel  jo  hieman  mutkikkaampi 
ja  sanoina  muutakin  kuin  matkittuja  luonnon  ääniä.  Kehkein- 


1  Perustuu  kirjottajan  kesinä  1904  ja  1905  Suomen,  Ruotsin  ja 
Norjan  Lapissa  tekemiin  havaintoihin. 

2  Ruotsin  ja  Norjan  suomalaiset  käyttivät  verb.:  joikaan,  joikata, 
joikun,  joikua,  subst.  joiku,  joikun,  joikaus.  Minulle  selitettiin  nimi- 
tyksen johtuvan  siitä,  että  kaukaa  kuullen  luulisi  lappalaisen  huute- 
levan vain :  joi  joi,  joi  joi.  Väliin  onkin  lap.  sanalla  juihkn  sama 
merkitys  kuin  suom.  huikkaa. 


Digitized  by  Google 


2 


Väinö  Salminen. 


XX  Hl.» 


tyneimmänkään  joiun  sanoissa  ei  kumminkaan  ole  havaittavissa 
minkäänlaista  runomitan  tavottelua.  Sanat  lauletaan  perätysten, 
milloin  missäkin  järjestyksessä,  runomitasta  kun  ei  ole  väliä. 
Jolleivät  ne  muuten  sovellu  säveleeseen  pannaan  täytteeksi  epä- 
määräisiä ääniä,  kuten:  lele,  lm,  valla,  valin ,  ne,  ne,  nun,  nun,  lul, 
lul,  Mä  y.  m.,  joita  toistetaan  moneen  kertaan  joiun  alussa,  kes- 
kellä ja  lopussa. 

Sävelmä  tuntuu  useimmiten  vieraasta  yksitoikkoiselta.  Kuul- 
tuaan parisen  joikua  tuskin  saattaa  sekottaa  lappalaista  joikua  ja 
laulua  toisiinsa.  Edellisissä  sama  lyhyt  motiivi  toistuu,  kuten  lin- 
nun viserryksessä,  uudelleen  ja  uudelleen  melkein  erottamattoman 
pienin  poikkeuksin,  jotka  monasti  ovat  vain  epäselviä  väliääniä. 

Vaikka  joikaaminen  todennäköisesti  on  ikivanha  lappalainen 
laulutapa,  ei  löytyne  montakaan  joikua,  jotka  aivan  kuin  stereoty- 
peerattuina  olisivat  periytyneet  polvelta  toiselle,  joka  joiun  lyhyy- 
den vuoksi  olisi  hyvin  helppoa.  Syynä  vaihtelevaisuuteen  ovat  ai- 
heet, joista  joikuja  tehdään.  Merkillisimmille  tuntureille,  eläimille, 
joille,  järville  ja  henkilöille  sepitetään  omat  joikunsa.  Niinikään 
on  poroista  koko  joukko  »nuotteja",  mutta  kaikkein  suurin  osa  on 
tehty  elävistä  henkilöistä,  joiden  ominaisuuksia,  sekä  hyviä  että 
huonoja,  niissä  kuvataan.  Luulisi  esim.  jostakin  tunturista  tehdyn 
»nuotin"  olevan  pysyväisen,  mutta  niin  ei  ole.  Jokainen  tahtoo 
joikuun  liittää  omat  tai  sukunsa  mielikuvat  tuosta  tunturista  ja  saa 
sen  siten  toisenlaiseksi  kuin  muut,  jotka  porolaumoineen  kuljeskel- 
lessaan  tulevat  saman  tunturin  kanssa  tekemisiin.  Mistään  taru- 
maisista meuneisistä  tapauksista,  jotka  paikkoihin  liittyisivät,  ei 
niissä  puhuta.  Henkilöille  omistetut  joiut  taas  unohtuvat  pian  sen- 
jälkeen  kuin  he  ovat  menneet  manalle.  Tytär  tai  poika  saattaa 
kyllin  yksinäisyydessä  poroja  paimentaessaan  ajan  kuluksi  kaiho- 
mielin joikata  kuolleen  isän  tai  äidin  «nuottia",  mutta  heidän  lap- 
sensa eivät  tuota  »nuottia"  opi  eivätkä  tietysti  haluakaan  oppia, 
jollei  heidän  tajuntaansa  liity  lauletusta  henkilöstä  samoja  muistoja 
kuin  isällä  on.  Yleensä  saattaa  ainoastaan  itse  tuntemistaan  pai- 
koista, tapauksista  ja  henkilöistä  joko  tehdä  joikauksen  tai  en= 
neu  tehtyä  laulella.  Jo  pienestä  lapsestaan  voi  äiti  keksiä  joiun. 
Hän  tekee  sen  ennestään  korvissaan  soivien  »nuottien*  malliin. 


Digitized  by  Google 


XXIII,* 


Lappalaisista  joikauksista. 


3 


matta  kumminkin  niin  että  jokainen  voi  sen  ennen  kaniinista  erot- 
taa. Jos  hän  esimerkiksi  tahtoo  siihen  liittää  kuvittelun,  että  poika- 
lapsesta pitää  tulla  isän  kaltainen,  on  sävelmä  monasti  isän  joi- 
kuun vivahtava  —  jos  isästä  on  kiitettävä  sellainen.  Jos  huo- 
mataan että  jollakin  on  samanlaisia  huonoja  taipumuksia  kuin  hä- 
nen isävainaj allaan,  ei  lappalainen  tarvitse  muuta  kun  hyräillä  tä- 
män nuottia,  niin  asianomainen  kyllä  ymmärtää  että  tahdotaan  sillä 
sanoa:  ei  omena  kauas  puusta  putoo. 

Omista  tunteistaan  sopii  kyllin  laulella,  mutta  ei  ominaisuuk- 
sistaan. Niinpä  kuuluu  eräs  pilkkajoiku:  „Nihki  poron  varas,  itsensä 
joikaajaa;  viimemainittua  epiteettiä  pidettiin  miltei  edellistä  moitit- 
tavampana. 

Omituinen  on  joikausten  esitys-  ja  kuvaustapa.  Ainoastaan  pa- 
rilla sanalla  saattaa  lappalainen  iskeä  asian  ytimeen.  Esimerkiksi 
henkilöitä  ei  kuvata  pikkupiirtosin,  vaan  sanotaan,  useasti  kuvan- 
nollisesti,  se  ominaisuus,  joka  räikeimmin  pistää  esiin  tai  muuten 
on  hänen  luonteelleen  erikoista.  Tämä  tehdään  monasti  tavalla, 
joka  osottaa  hyvää  huomiokykyä.  Ymmärretäänpä  väliin  koko 
»nuotille"  antaa  sukkela  ironinen  väritys.  Mutta,  joka  ei  ole  pereh- 
tynyt lappalaisten  luonteeseen  ja  oloihin,  ymmärtää  tuskin  rahtuis- 
takaan  sitä  ajatusta  ja  mielikuvitusta,  joka  joiun  harvojen  isku- 
sanojen takana  piilee.  Ottakaamme  näytteitä  käännöksineen  1  ja 
selityksineen : 


1.  Mari  Jotjnna  h'är*kad§a 
hoafvH  skäJSudit  al"mine. 


Maarin  Jounnan  härkäin 
vet  ylettyvät  taivaaseen. 


Tällä  tahdotaan  sanoa:  Maarin  Jounna,  köyhä  lappalainen,  on 
kova  kehuskelemaan.  Kun  hän  ei  voi  kehuskella  porojensa  paljou- 
desta, hänellä  niitä  on  vain  muutama,  kehuu  hän  niiden  suuruutta  — 
sarvet  taivasta  puhkovat  miehen  kaikissa  puheissa. a 

1  Käännökset  ovat  lappalaisten  itsensä  tekemät. 

2  Että  kehuskeleminen  oli  Jounnan  arin  kohta  sain  kokea.  Poik- 
kesin hänen  kotaansa  ja  kysyin  oliko  hän  taitava  laulaja.  Jounna  oli 
heti  valmis  kehahtamaau  kuinka  monia  joikuja  hän  nuorempana  oli 
keksinyt.  Kun  vedin  esille  fonografin  ja  kirjotusneuvot  saalista  korja- 
takaeni,  olikin  hän  ne  unohtanut;  äänikin  oli  vastoin  omia  ylistelyjä 
kovin  soriseva. 


Digitized  by  Google 


4 


Väinö  Salminen. 


XXIII.» 


2.  Tuorra-Tommosa  tnh  iuhka 
ia  vuedda,  täh  le  pontta,  täh  le 
iuhki,  laulu  ia  tallarahta  {a 
iueikä  %a  cirru. 


Tuorra-Tommosa  on  juomari 
ja  ajaa,  se  on  rikas,  (vaikka)  on 
juomari,  laulaa  ja  rallattaa  ja 
!  joikaa  ja  itkee. 


Tuollaisessa  hysteerisessä  tilassa  näkee  lappalaisia  väliin  sel- 
vällä päälläkin. 


3.  Kietka  Antta  i  murdil  l 
tuorike  ige  tftnke  ia  kouhtähce. 


Kjerkan  Antti  ei  pelkää  sitä 
eikä  tätä  ja  on  kaksi-isäinen. 


=  K.  A.  on  rohkea  poika,  joka  ei  ketään  pelkää,  eikä  ku- 
kaan myös  häntä;  s.  o.  hän  on  erittäin  leikkisä  nuorimies,  eikä 
kumma,  kun  hänen  alkuperänsäkin  on  koko  lystikäs:  hän  on  kah- 
den isän  lapsi. 


4.  Jäleko  Piettä  stuora  ridaht, 
nuppe  kierrän  rihtapeilli,  nuppe 
kierrän  nei'ta  —  härknauti. 


Jaakon  Piettä  iso  käpsä,  toi- 
kädessä  (poron)  „riipipuolitt, 
toisessa  kädessä  tyttö"  —  härkä- 
susi. 


=  J.  P.  oli  nuorena  miehenä  aika  virkku.  Toisessa  kädes- 
sään piti  nyljettyä  poron  kylkeä,  toisella  halaili  tyttöä  —  oli  yhtä 
käpsä  poron  varas  kuin  hukka. 


5.  Stuora  Tommas  Särevuomi 
öoarvi. 


Iso 
sarvi. 


Tomma  Saarenvuoman 


Tätä  joikua  pidettiin  mitä  suurenmoisempana  ylistyksenä. 
Sillä  tahdottiin  sanoa:  Niinkuin  »Saaren  vuoman  sarvi",  terävä  tun- 
turihuippu  on  maiseman  korkein,  on  Tomma  lappalaisista  ylin.  wOn 
kuin  kynttilä  lappalaisten  keskellä,  rikas,  viisas,  mahtava",  kuten 
laulaja  selitti. 


6.  Orposa  stuora  kähtä  (a  pa- 
hä-seurm,  l  suovvalm,  nuppi  i 
pei've  iga  pairhtik. 


Orposa,  iso  ilkeä  ja  pahan- 
suova, ei  soisi  toiselle  ei  päivää 
ei  paistetta. 


Ahneutta  voidaan  kuvata  esim.  tällaisin  sanoin:  Hyppysensä 
syöjä,  —  on  niin  ahne,  että  söisi  omat  hyppysensä,  tai  Jtsensä  nie- 
loeu  =  niin  ahne  että  itsensä  nielisi,  jos  taitaisi. 


Digitized  by  Google 


xxiru 


Lappalaisista  joikauksista. 


7.  Peivah  Pierra  Stalu  häpmi  t     Päivän  Pierra  Staalun  haabmo 


outapeillie,  sclkepeilli  olmu  häpmi 
—  alleh  keica  enneht  sellakai. 


etupuoleltansa,  selkäpuoli  ihmi- 
senhaahmo  —  alä  katso  enempää 
kuin  selkäpuolta. 


Olin  tilaisuudessa  näkemään  tämän  Pierran  ja  myöntää  täy- 
tyy, että  miehen  kasvot  olivat  yhtä  elottoman  kolkot  kuin  „Staallun 
kuvissa". 


8.   Rikkaan  tyttären  nuotti: 

Aina  manna,  kolleruoäiht  ie-  ' 
mieht,  stuora   vuosahk  vlnidik; 
nuppi    nummar   luokte  paiäs, 
nuppi  nummar  caska  vul»s. 


Ainoa  tytär,  kultarahain  emän- 
tä, suuret  härät  hienoksi  teke- 
vät; toinen  numero  kohottaa  ylös, 
toinen  numero  lyö  alas. 


Merkitsee:  Kyseessä  oleva  lappalaistyttö  on  isänsä  ainoa,  hän 
on  upporikas,  mutta  ruma.  Suuret  porolaumat  saavat  kumminkin 
hänen  monen  pojan  silmissä  näyttämään  hienolta.  Kosija  on  kuin 
tasapainoista  huiskuvan  vaa'an  ääressä,  tytön  rumuus  on  se  numero, 
joka  wlyö  ylös",  kultarahat  taas  painavat  alas. 

Väliin  saa  joikaaja  aikaan  hilpeyttä  tekemällään  lystikkäällä 
loppukäännöksellä.    Hän  esim.  laulaa  totisena  moneen  kertaan: 


9.  tevalkka  messui  vuo\ätit 
ja  lisää  lopuksi  yhfäkkiä: 
-  iuhkätit,  iuhkälil  vinnie! 


: :  Lähen  kirkkoon  ajamaan  : : 


juomaan  viinaa! 


Porot  ovat  tietysti  antaneet  aihetta  monen  monituisiin  joikauk- 
siin.    Muutama  esimerkki: 


10.  Pöhcule  silkki-navvi,  köllc- 
kuolka,  tah  toivu  matika  vikihi* 
sielu  (elveig. 


Poro,  silkkikarva,  kaulakarva 
kultakarva,  se  vie  monta  via- 
tonta sielua  helvettiin. 


Toisin  sanoin:  lappalaisen  silmissä  on  toisen  poro  monasti 
kultakarvaisen  kaunis  ja  houkutteleva,  häneen  iskee  suopunkallaan, 
huolimatta  siitä,  että  sielu  papin  opetuksen  mukaan  „menee  helvettiin  '. 


Digitized  by  Google 


6 


Väinö  Salminen. 


XX 111 ,30 


11.    „ Kaiken  poron  yhteinen  nuotti": 

Capponunno  iunas  ailkkinävvit 
Hollekeda  inannä  ialecaska  kacait 
cetnam,  cetnatne. 


Kaunis  pikkukarva  silkkikarva 
lähtee  laukkoinaan,  lyöpi  kopa- 
roitaan  maahan. 


12.   Vasikan  nuotti: 
Teöaht   rniesäs  ruokkada  nu- 


Vasikka    huutaa  (keväällä) 


hahk  (nuoleuk)  kullu{da)   rasta    emäänsä,  että  kuuluu  poikki  vuo- 


vuomlt. 


mau. 


13.    Vasikan  vaatimen  (emäporon)  nuotti: 


Altti  par)kkah  ahku  rvnttu 
caska  (agis-iahkai  tahle  pormus 
paakku  sämflocan. 


Vaa'in,  joka  korkoa  lyö  vuos 
vuodelta,  on  kuiu  lappalaisen 
pankki. 


Laulaja  selitti,  että  niinkuin  herroille  yhdestä  kruunusta  pan- 
kissa pian  tulee  kaksi  ilman  vaivatta,  samoin  emäporo  .lyö  reuttua 
vuos  vuodelta",  se  on  lappalaisen  paukki. 


14.  Härän  nuotti: 

Katrkast  palkudi  nu  manat  ah 
etnan  (tarkkisti)  taloi,  aliermus 
varrecokkie. 

15.  Ketun  laulu: 

K'ätke  konia  pnohcu  ciepha 
iakkarta  kaska  (ah  tuolovu  oaivvi 
mehati  (a  ciehka  muohtdkit  slsa 
(a  pailika  nolo  kosuole  ciehkan. 


16.  K'ätki  iueikan: 
spricffco  ruokia. 


Härkä  laukkoo  kuumassa,  niin 
menee  että  maa  tärisee  korkeim- 
man vaaran  lakeella. 


Kettu  tappaa  poron,  kaulasta 
syöpi  poikki  ja  vie  pään  met- 
sään, kätkee  lumeen,  paskantaa 
vielä  päälle,  (siihen  paikkaan) 
mihin  on  sen  pannut. 

Ahman  joiku: 
laukkoo  kun  lyömällä. 


Sellaiset  kuin:  yhteisen  poron,  vasikan,  härän  ja  vaatimen 
nuotti  ovat  siksi  tyypillisiä  ja  yleisesti  tunnettuja  piireissään,  että 


Digitized  by  Google 


XXIII.» 


Lappalaisista  joikauksista. 


esim.  Norjassa  voitiin  tuntea,  kun  fonografistani  kuultiin  karessu- 
vautolaisia  porojoikuja,  sanoa,  minkä  piirin  nuottia  ne  olivat.  Jo- 
kaisella piirillä  onkin  tavallisesti  muista  eroavia  poronnuotteja, 
jotka  jokainen  piirin  poropaimen  hyvin  tuntee. 

Kun  poropaimen  yksinään  seisoo  jollakin  tunturinvierustalla 
paimenessa,  tekee  hän  usein  siitäkin  joiun,  jollei  muusta,  niin  tila- 
päisistä havainnoistaan.  Esim.: 

17.  Eini  väri  mesi  roukkast  \  Eetni vaaralta  kuuluu  vasikan 
tebmi,  olmu  ruihkäs,  peitna  riith-  parku,  ihmisen  huikkoos,  koiran 
kas,  karia  rutikkas.  !  haukku,  variksen  vaakku. 

Saattaapa  niin  uudenaikainen  ilmiö  kuin  höyrylaivakin  antaa 
aihetta  joikaajalle: 

18.  Damppa  manna  nuo  cähce-  I     Höyrylaiva  menee  että  vesi 


purkon  —  voinnehis  ha*ryi  manna 
nuo  cähciyuldul. 


tuiskuna  —  hengetön  härkä  me- 
nee että  pyry  perseessä. 


Ottakaamme  mnutaraa  sävelmäkin  näytteeksi  Kjerkan  Antin 
joiku:  •    (Kats.  edell.  N:o  3). 


Kaiken  poron  yhteinen  nuotti.  (Ks.  edell.  n:o  11). 


Pierra  Nihkelle: 


Nuorten  joiku: 


1  Fonografista  paperille  transskribeerauksessa  on  ylioppilas  Eino 
Levön  minua  avustanut. 


Digitized  by  Google 


8 


Väinö  Salminen. 


xxra.» 


Joiuilla  on  oleva  suomalais-ugrilaisten  kansain  primitivistä  ru- 
noutta tutkittaessa  merkityksensä.  Viime  aikoihin  asti  on  niitä  pi- 
detty aivan  mitättöminä,  sanattomina  laverteluina,  luullakseni  siksi, 
etteivät  tutkijat  ole  ollenkaan  syventyneet  tähän  laulutapaan,  jossa 
esitys  on  niin  outo.  Kun  porolappalainen  paimenessa  aikansa  ku- 
luksi tekee  joiun,  ei  hän  sitä  aijo  kaikkien  laulettavaksi,  hän  sovel- 
luttaa nuotin  ja  sanat  niiu,  että  ainoastaan  lähimmät  täysin  oival- 
tavat mitä  mielikuvia  on  aijottu  tuolla  „ nuotilla44  herättää.  Tarko- 
tuksena  ei  ole  luoda  mitään  uusia  kuvia,  joiulla  tahdotaan  vain  he- 
rättää tajunnassa  ja  muistissa  jo  ennen  piilevät.  Tutkijat  eivät  ole 
tunteneet  lähemmin  joikaajaa  eikä  joiuttavaa,  senpävuoksi  ovatkin 
outo  sävel  ja  lakooniset  iskusanat  tehneet  heihin  epämiellyttävän 
vaikutuksen,  heissä  ei  ole  syntynyt  sen  johdosta  mitään  mielikuvia. 
Lappalainen  sen  itsekin  hyvin  tietää;  sain  usein  vastaukseksi  kun 
joikaamaan  kehotin:  Ethän  sinä  tunne  minun  tuttaviani,  eikä  si- 
nulle edes  Lappi  ole  ophas  K 

Sitäpaitsi  on  minusta  joikujen  tunteminen  tärkeätä  sille,  joka 
tahtoo  tietää  minkälainen  käsitys  lappalaisilla  on  heitä  ympä- 
röivästä luonnosta  ja  omista  luonteistansa. 

Helsinki. 


»  =  tuttu. 


Digitized  by  Google 


Etymologisches. 

Von 

K.  A.  Tunkklo. 


1.    Fi.  siula,  ostfi.  sikla 

finden  wir  1)  vor  allem  auf  dem  gebiete  der  fischerei:  nuotan  s. 
bedeutet  (nach  Lönnkot)  'arm  des  zugnetzes',  also  den  schenkel 
oder  flugel  des  zugnetzes,  verkon  siula  (nach  Renvall)  'margo  ex- 
tremus  retis',  'äusserer  Theil  des  Netzes',  rysän  s.  'äussere  seite  ei- 
ner  reuse';  siulaverJdco  ist  'ein  stellnetz  am  arm  des  zugnetzes  od. 
anfang  einer  reuse'.  In  dem  kirchspiel  Längelmäki  (in  Tavastland) 
sagt  man:  'nuatta  on  niin  ja  niin  siulava'  und  meint  damit  die  länge 
und  huhe  der  arme  des  zugnetzes:  bei  Lönnrot:  siulava  =  'mit  gros- 
sen  siulat  versehen,  weit  und  breit,  s.  verkko'.  Das  wort  erscheint 
2)  nach  Renvall  auch  in  der  bootsschiffahrt:  venheen  s.  'margo 
naviculae  superior',  'Bootsrand'  (Renv.),  'reling'  (nach  dem  ersteren 
Lönnr).  Ja  uach  Lönnrofs  lexikon  \vird  es  3)  auch  in  der  ren- 
tierzucht  gebraucht:  es  bedeutet  da  'die  änssereu  ausläufer  des 
zauns  auf  beiden  seiten  eines  reutierpferchs'.  Gemeinsam  ist  diesen 
verschiedenen  bedeutungen.,  wie  Lönnrofs  lexikon  hervorhebt,  dass 
siula  'den  äusseren  hervorragendeu  teil  vou  etw.'  bedeutet. 

Ausserhalb  des  gebietes  der  finnischen  sprache  kommt  das 
\vort  \venigstens  im  uördlicheu  Russisch-Karelien  vor:  sikla  = 


Digitized  by  Google 


2  K.  A.  Tl  NKKM).  XXUlr3. 

'ende  des  uetzes'.  Aus  dem  kirchspiel  Vuokkiniemi  erwähnt  der 
mitteiler  dieser  angabe,  herr  I.  Marttini l,  uoch  iu  figörlicher  bedeu- 
tuiig  'ei  siklat  täytä1  =  'er  kann  seinen  verpflichtungen  nicht  nach- 
komnien,  seine  schulden  nicht  bezahleu,  das  vennögen  entspricht 
nicht  den  schulden1,  eine  redewendung,  die  offenbar  vom  gebiet  der 
tischerei  stammt:  'das  netz  (war)  im  halbkreis  eingestellt  und  die 
ränder  kommen  nicht  zusammen'  (d.  h.  der  zu  umstellende  plalz 
war  zu  gross).  Die  hier  auftretende  bedeutung,  dass  nämlicli  die 
'siklat'  etwas  grösseres  zu  er\varteu  geben,  als  das  \virkliche  resul- 
tat  ist,  mit  anderen  vvorten:  die  envartuug  triigen,  steht  einer  be- 
deutung nahe,  in  der  diese  eigenschaft  der  'siklat'  auf  den  raenschen 
Ubertragen  ist  :  fi.  siJcla  a.,  s.  'der  sein  wort  nicht  hält,  betrögerisch, 
der  viel  verspricht,  aber  \venig  hält;  sclnvätzer'  (Lönnrot). 

Da  der  urfi.  \vechsel  -kl-  ~  -gl-  in  den  \vestfi.  dialekten  im  all- 
gemeinen  durch  -ui-  und  im  karel.  durch  -kl-.  -gl-  vertreten  ist, 
können  \vir  also  als  die  fi.  urform  von  siula  und  sikla  die  fonn  sikla 
aufstellen.  Diesem  entspricht  laut  fur  laut  eut\veder  got.  *sigla 
«  urgerin.  *seyla,  wie  neuhoclid.  segel,  neusclnved.  segel,  neudän. 
seil,  aliisi,  segl  u.  a.),  vvelches  allerdiugs  in  den  denkinälern  dieser 
sprache  nicht  belegt  ist,  aber  trotzdem  nicht  unmöglich  ist  (Kluge, 
Ety  mol.  \Vorterbuch  d.  deutsch.  Spr. * ,  s.  360),  —  oder  nrnord. 
*siyla,  das  sich  neben  der  lautgesetzlichen  form  *seyla  nach  der  ana- 
logie  mehrerer  solcher  lautiich  und  semasiologisch  nahestehenden 
wörter  annehmen  lässt,  in  denen  das  urgerin.  e  der  ersten  silbe  un- 
ter  dem  einfluss  eines  i  oder  i  der  folgenden  silbe  zu  i  geworden 
ist  (Nokeen,  Altisl.  u.  altnorw.  Gramm.  §§  139,  140;  Abriss  der 
urgerm.  Lautlehre  s.  15),  vgl.  altisl ,  alt-  und  neunorw.  sigla  <  *siy 
lian  (ueunorxv.  auch  segla  nach  Aasen,  Norsk  Ordbog),  altschvved. 
siglda  (auch  seghla),  angelsäclis.  seglian  uud  siglan  'segeln',  altisl. 
sigla  «  *siYlion)  'Mast',  neunorw.  siylcbite  und  segUnte  u.  a. 

Es  erscheint  beim  ersten  anblick  schwer  die  bedeutung  des 
fi.-karel.  \vortes  mit  der  des  fraglichen  urnordischen  zu  verbinden, 
den  n  dessen  geraeingeruianische  entsprechung  *seyla  bedeutet  schon 
'segel'.    Da  aber  von  dem  gebrauch  der  segel  aus  der  skandina- 


l)  In  den  \vörtersamrolungen  der  Finn.  Literaturgesellschaft. 


Digitized  by  Google 


XXIII.s. 


Etymologisches. 


vischen  bronzezeit  keine  spuren  erhalten  sind,  sondern  die  segel- 
schiffahrt  sicher  erst  bei  den  skandinaviem  der  vikingerzeit  auftritt 
(Schrader,  Reallexikon  der  indogerro.  Altertumskuude  s.  755),  geht 
es  ja  nicht  an  zu  ervvarten,  dass  das  als  entsprechung  des  urfi.  siläa 
angesetzte  got.  oder  urnord.  *siyla  bereits  segel  bedeutet  hätte, 
denn  die  entlehnuiig  \väre  älter  als  diese  zeit.  Die  finnischen  be- 
deutungen  sind  also  mit  frttheren  germanischen  zu  vergleichen.  Uber 
den  ursprung  des  germ.  *seyla  sind  (Schrader,  Reallexikon  s.  756 
f.)  uiclit  \veniger  als  vier  erklärungeu  gegeben  worden,  von  denen 
Schbader  noch  1901  sagt:  'Alles  dies  ist  uiehr  als  unsicher'.  Je- 
docli  verdient  von  diesen  erklärungeu  die  neuste,  die  von  Liden 
beachtung,  die  Falk  und  Torp  (Etyinologisk  Ordbog  II  s.  150)  ge- 
billigt  haben.  »Dauach  'geliört  dies  wort  gewiss  zu  der  idg.  wurzel 

*sek  tehneiden'  und  bezeichnet  urspriiuglich  entweder  'abge- 

schnitteues  stilck  (zeug)'  —  eine  bedeutungsentwickelung,  die  viele 

analoga  besitzt  — ,  oder  'haut,  teli'  indem  häute  gewiss  als 

segel  benutzt  \vurden."  Wenn  \vir  näinlich  annehmen,  dass  *seyla 
urspriinglich  '(abgerissenes,  zugeschnittenes)  stilck  zeug*  bedeutet 
hat,  so  ist  die  bedeutungsentwickeluug  hieraus  zu  'segel'  in  ttber- 
einstimmuug  mit  vielen  anderen  eutwickelungen  geschehen,  \vie  Li- 
den gezeigt  hat  (Uppsala-studier,  tillegnade  Sophus  Bugge  s.  87, 
vgl.  z.  b.  neuschwed.  klut  'Lappen;  Laken,  Segel'),  und  anderseits 
haben  wir  hier  dieselbe  bedeutuog  'abgetrennter  teil',  die  von  den 
tinuischen  bedeutungen  abstrahiert  vverden  kann. 

Diese  zusammeustellung  wird  dadurch  noch  gesichert,  dass  die 
vou  Renvall  angefuhrte,  ins  gebiet  der  schiffahrt  gehörende  neben- 
bedeutung  fast  als  solche  im  neunonvegischen  auftritt,  wo  sigla  (stift 
Bergen  und  Nord  lauden,  stellenweise  segla)  'der  mittlere  raum  in 
einem  grossen  boot;  der  raum,  wo  der  inast  steht'  (Aasen)  bedeu- 
tet. Die  in  der  rentierzucht  gebräuchliche  bedeutung  der  siulat  'die  äus- 
seren  ausläufer  des  zauns  auf  beiden  seiten  eines  rentierpferchs'  dUrfte 
aus  dem  lappischen  in  das  flnnische  entlehnt  sein,  denn  diese  be- 
deutung steht  dem  lapp.  sivle  'Mast',  woriiber  unten,  näher  als  den 
ubrigen  finnischen  bedeutungen. 


Digitized  by  Google 


1 


XXITI.j. 


Weitere  stutzpunkte  för  den  angenommenen  ursprung  von  fi. 
sikla  ~  siula  liefern 

2.    Fi.  siulu,  estn.  sil 

Fi.  siulu  'flicken,  stttck,  lappen',  z.  b.  pane  s.  raon  täytteeksi 
Tulle  den  riss  od.  den  spalt  mit  einem  lappen  aus\  ist  ursprönglich 
dasselbe  wort  wie 

estn.  sil,  gen.  silu  'Zipfel,  schmaler  Streifen,  eingesetzter  Keil 
zwischen  z\vei  Xähteu,  bunter  Einsatz,  Zwickel,  Rockschooss,  ein 
Theil  am  Netzsacke  (an  dein  einen  Ende  dicht-,  an  dem  anderen 
uudichtmaschig)',  welch  letzteres  \vir  augenscheinlich  auch  in  fol- 
gendeu  kompositis  wiederfinden : 

silu-tiikid  'Randstilcke  von  eingetheilten  Länderstreifeu',  mä-sil 
'Halbinsel',  keila-sU  'das  dreieckige  Focksegel'  und  in  den  derivaten: 

siluk  =  sUdk  (gen.  s-u)  'Ecke,  Zipfel,  Sttick  Land,  silaku-lehed 
'Kelchzipfel' ;  siluline  'streifig,  zipfelig';  siluma,  silima  'Streifen  ma- 
chen,  streifig  machen\  nahka  s.  (scherzvv.)  'mit  Ruthen  streichen', 
waTja  s.  'iu  Streifen  hervorragen' ;  siluma,  ära  s.  verschalen'. 

Da  nämlich  im  estnischen  <  teihveise  -il-  (z.  b.  eile. 
<  eglen)  einen  älteren  vvechsel  -kl-  ~  gU  repräsentieren,  dQrfen 
wir  als  urform  von  fi.  siulu  und  estn.  sil  *siklu  ~  *siglu~  ansetzen. 
Dieses  entspricht  \viederum  der  älteren  form  oder  dem  plural  des 
oben  angefuhrten  urnord.  *siyla,  in  denen  u  in  der  zweiten  silbe  auf- 
trat  (vgl.  fi.  joulu),  oder  einem  vielleicht  femininen  -ön  -ön-stamm 
*siyla  (genit,  dat.,  akkus.  -m,  plur.  -ur).  Estn.  sil  ist  noch  darum 
zu  beachten,  weil  dariu  die  wirkliche  bedeutung  von  fi.  siulu  und 
die  angenommene  grundbedeutnng  von  germ.  *seyla,  *siyla  sowie  die 
gemeingerm.  bedeutung  'segel'  sich  vereinigeu. 

3.    Estn.  söluma,  solused,  seiL 

In  dem  estnischen  verb  soluvia,  von  dem  mehrere  nebenformen 
mit  -gl-  angeffthrt  \verden:  scglama,  seglema,  soglma,  sögluma,  'hin 
und  her  lauteu,  fliegen,  in  Bewegung  sein',  z.  b.  mötted  sÖluwad 
alati  sinna  ja  tänna  'die  Gedanken  gehen  immer  hierher  und  dahin', 
liunud  sölmvad  umber  'die  Vögel  fliegen  umher  durch  einander',  sö- 
merad  s.  'der  K  ies  fliegt  umher',  hat  sich  die  bedeutung  verhältnis- 
mässig  weit  vom  segeln'  entfernt,  doch  finden  wir  schon  skandiua- 


Digitized  by  Google 


XXIir,u  Etymologiselle*.  5 

vischerseits  neben  dem  letztenvähnten :  altnonv.  sigla  'segel  anfset- 
zen*,  'segelu',  'im  allg.  sich  bewegeu,  von  einer  stelle  zu  einer  an- 
dern  fahren'  (Fritzner),  neunorw.  sigla  (präs.  sigler,  impf.  siglde, 
aber  auch  segla,  präs.  seglar)  'segelu',  'eilen,  umhersclnveben,  hin 
und  her  renuen'  (Aasen;  'raeisteus  von  kleinen  kindern,  die  sich 
fast  immer  lanfend  be\vegen',  Ross).    Die  hintervokalische  urform 

des  wortes  (inf.)  *scklo-dak,  (präs.)  *seglo-n'{?  *segl-:  —  -ekl  egl- 

>  -Skl-  >  -el-,  Setälä,  YÄH  s.  142)  setzt  natttrlich  ein  urnord.  *sey~ 
lön  >  *seyla  voraus,  aus  dem  lautgesetzlich  neunorw.  segla 

Estn.  sölunc,  sölused  (plur.)  'Zugseile  am  Netz'  deutet  auf  eine 
urnord.  (plural-  ?)  form,  in  deren  zvveiter  silbe  o  oder  u  gestanden 
hat.  Da  es  etwas  zu  den  *seklu~t  des  netzes  gehörendes  bezeichnet, 
haben  wir  hier  dieselbe  bedeutung  wie  bei  siulat  im  tinnischen.  —  Von 
skaudinavischer  seite  stammt  naturlich  auch  estn.  ml  (gen.  seila), 
we)ches  jUnger  als  die  vorbergehenden,  aber  nach  dem  a  der  zwei- 
ten  silbe  zu  urteilen  älter  als  fi.  seili  'segeP  ist. 

Auch  aus  dem  gesagten  zu  schliessen  ist  Liden's  etymologie 
richtig,  dagegen  findet  seine  annahme,  dass  altnord.  *seyla  'segel' 
durch  entlehnung  nach  dem  norden  gekommen  wäre  (Uppsala-stu- 
dier  s.  88),  nicht  dieselbe  bekräftigung.  Die  \vortsippe  scheint  we- 
nigstens  im  urnordischen,  und  zwar  sogar  in  den  parallelformeu 
*seyla  und  *siyla,  *seylön  und  *siylian  (vvahrscheiiilich  auch  uoch  an- 
deren),  die  in  verschiedeneu  gegenden  eine  etwas  verschiedene  be- 
deutung gehabt  haben  können,  schon  vor  der  bedeutung  'segel' 
existiert  zu  haben  und  teils  vor,  teils  nach  der  entstehung  dieser 
neuen  bedeutung  in  das  finoische  entlehut  worden  zu  sein.  Beson- 
ders  welst  estn.  (Jcäila-)sil  '(Fock)seger  darauf  hin,  dass  die  urnord. 
t-form  auch  diese  bedeutung  besessen  hat,  bei  deren  entstehung  die 
westgermanischeu  sprachen  eine  rolle  gespielt  habeu  können.  —  Erst 
aus  dem  altschwedischen  hat  bekanntlich  das  finnische  die  terniini 
der  segelschittahrt  seili  'segel',  seilata  'segelu'  erhalteu. 

Mit  den  behandelten  wörtern  ist  noch  ver\vandt 

4.    Fi.  sikli,  siili,  sittiäinen 

'das  eisen,  womit  die  achse  einer  muhle  den  oberen  stein  (den 
läufer)  berumtreibt' ;  kiven  od.  myllyn  s.  'eiserner  klotz  z\vischeu 


Digitized  by  Google 


E    A.  TUNKELO.  XXIIl,3l 

den  muhlsteinen'  oder  wie  e9  in  den  worterklärungen  zum  Kalevala 
heisst:  kiven  siili  'im  loch  des  oberen  mtihlsteines  befestigter  höl- 
zerner  od.  eiseruer  zapfen,  au  dem  sich  die  durch  den  unteren  stein 
gehende  nabe  dreht'. 

Dies  dUrfte  eine  jungere  entlehnung  als  die  oben  besprochenen 
sein;  eine  lautliche  und  semasiologische  entsprechung  dazu  haben 
wir  skandiuavischerseits  in  dem  \venigstens  in  Norwegen  noch  ziem- 
lich  gangbaren  sigle  (stellenweise  segle)  neutr.  'muhleisen,  ein  kur- 
zer  eisenbolzen,  der  qner  iiber  der  spitze  der  muhlachse  liegt  und 
dazu  dient  den  muhlstein  umzudrehen'.  Hierzu  sigle)wld,  n.  'eine 
höhlung  im  mUhlstein,  bestimmt  das  'sigle'  aufzunehmeu'  (Aasen). 
(Dagegen  ist  fi.  sikli  'schabeisen,  raspel'  ein  jungeres  lehnwort,  \vel- 
clies  sich  an  neuschued.  sickling  (subst.)  uud  sickla  (verb)  anlehnt). 
Die  lappischen  \vörter  sigl(a)  \segel\  sivle,  $iv'lo  'mast'  hat  Qvig- 
stad  (Nordische  Lehnwörter  s.  287  f.)  mit  den  eutsprechenden  alt- 
nor\vegischen  grundwörtern  verbuuden.  Seine  frage,  ob  auch  syrj. 
Sogla,  Sögla  'mast'  skandinavischen  ursprungs  seien,  durfte  bejahend 
zu  beant\vorten  sein,  die  frage  aber,  auf  \velchem  \vege  dieses  lelin- 
\vort  bezogen  ist,  direkt  oder  indirekt,  \väre  unter  berucksichtigung 
aller  der  syrjänischen  wörter,  fur  die  skandinavischer  ursprung  ver- 
mutet  worden  ist,  zu  behandelu. 

Von  der  oben  envahnten  vvurzel  *sek,  \vovon  germ.  *sey/a-,  lei- 
tet  LmfeN  auch  das  altuonv.  sigi  od.  segi  (obl.  siga  od.  sega)  'losge- 
rissener  oder  abgeschnittener  streifeu',  z.  b.  slita,  skera  i  sega  u.  a.  m., 
ab.    Diesem  scheint  zu  entsprechen 

5.    Fi.  sikare 

'klumpen,  kliimpchen,  stuck,  bissen'  und  sikura  'bisse)  ien,  ein 
\venig\  kiven  s.  'steinbröckchen'.  Die  enduDgen  -re,  -ra  kommen  in 
manchen  fi.  \vörtern  voi\  die  eine  ähnliche  bedeutung  haben,  z.  b. 
nokare  'klumpen  etc.';  paiikura  =  pahku  'kurzer  uud  dicker  stumpf, 
klumpen,  klotz';  komppa  'kleine  erhöhung,  hugel',  komppi  'grosses 
stuck1:  kompura  'spat';  vgl.  auch  Ahlqvist,  Suomen  kielen  raken- 
nus s.  30  f. 


Digitized  by  Google 


XXIILji  Etymologisehes  7 

6.    Fi.  etc.  verkko,  estn.  wörge. 

Fi.  verkko  'netz,  fischgarn',  karel.  und  olonetz.  verkko  'netz', 
estn.  wörk  (g.  tvorgu)  'Netz,  Gitter'  (hämvielga-,  hämbliku-,  ombliku-. 
härmä-tvörk  'Spinuengewebe'),  liv.  virg  'Netz'  ist  offenbar  eiue  alte, 
gemeiiiflnnische  benennung  des  netzes. 

Europaeus  hat  den  gedanken  ausgesprochen,  dass  das  \vort 
germanischer  herkunft  sei:  wDie  wörter  |lapp.]  verme  und  verkko 
scheinen  von  dem  germauischen  \vorte  vira,  virka,  virken  zu  stam- 
men,  wovon  sie  also  durch  besondere  ableitungssilben  gebildet  siud" 
(Suomi  II  8,  s.  44).  Das  vvort  scheint  denn  auch  mit  dem  urnord. 
*verko  verglicbeu  \verdeu  zu  mltssen,  von  dem  z.  b.  altis],  verk  und 
neuschwed.  verk  herkommen  und  dem  anderseits  z.  b.  deutsch  tverk, 
angels.  tveorc,  tverk,  neuengl.  tvork  entsprechen.  Was  die  bedeu- 
tung  anbetrifft,  so  durfte  das  wort  \venigstens  in  den  skandinnvi- 
schen  spracheu  nicht  die  bedeutung  'netz'  gehabt  haben,  obwohl  es 
sonst  in  denselben  in  der  fischereiterminologie  vorkoramt.  Altsclnved. 
fisk-,  od.  fiskiverk  hat  eher  eine  art  sperrvorrichtung  bezeichnet: 
'einrichtniig  im  wasser  zum  fischefangen',  wie  auch  die  variante 
(fiske)värkc  und  neusclnved.  (Göta-  und  Svealand)  verke  od.  viirke 
'reiserverzäunung  (in  einem  see)  mit  einer  öffnung  fiir  eine  reuse 
oder  einen  wenter'  (Rietz,  Dialektlexikon  s.  813  *)•  Wenn  inan  auch 
die  herleitung  der  bedeutung  'netz'  von  solchen  vorrichtungen  nicht 
als  ganz  unmöglich  betrachten  kann,  durfte  es  doch  nicht  leicht  sein 
dieselbe  durch  analogien  zu  erhärten. 

Neben  dem  ervvähnten  substantiv  steht  in  den  germanischeu 
sprachen  eine  verbgruppe  wie  althochd.  tvirkan,  altisl.  verka,  neu- 
sch\ved.  verka,  ivärka  u.  a.,  in  der  die  bedeutung  'anfertigen'  vor- 
herrscht*;  mitteld.  tvirken,  tverken  hat  n.  a.  die  bedeutung 'näheud, 
stickend,  \vebend  anfertigen'  (Kluge,  Etym.  Wb.fl,  s.  427),  \velches 
durch  vermittelung  des  sch\ved.  virka  auch  in  das  finnische  iiber- 
gegangen  ist:  virkata  (virkkuu,  virkki-neula  etc).    An  diese  verb- 

1  Fi.  värkkäys  'wehrvorriehtnng'. 

2  Diese  spiegelt  sieli  z.  h.  in  dem  au*  «Jem  alt.seliwe.li.selien  in 
das  finnische  grkummeiien  värkätä  den  Huf  ans\virken'  (Renvall.  Lönn- 
rot: im  kireh.spiel  Lanirelinllki  im  ulinoin.:)  "(eine  handarbfit)  mit  <>e- 
sehiek  anfertigen"  \vieder ;  vgl.  aneli  hantvärkkäri  hand\verkor'. 


Digitized  by  Google 


8  E.  A.  Tunkbi.o.  XXIII^si 

gruppe  schliesst  sich  das  oben  angefuhrte  gemeingermauische  sub- 
stantiv,  deutsch  tverk,  altisl.  verk,  als  nomen  actionis  an,  desseu  be- 
deutuug  sich  schon  in  sehr  fruhen  zeiten  iu  den  germanischen  spra- 
chen  sehr  vielseitig  ent\vickelt  hat,  indem  es  u.  a.  den  gegenstand 
oder  das  produkt,  das  material  oder  das  werkzeug  der  handlung 
bezeichnet  (Waao,  Bedeutungsentwicklung  unseres  Wortschatzes,  s. 
110).  z.  b.  inittelhochd.  tvere  a)  'allgemein  was  gethan  wird\  b) 
'eine  arbeit,  die  ich  vornehme,  namentlich  handarbeit  oder  kuust- 
arbeit',  c)  'eine  vollendete  kunst-  oder  handarbeit'  (Benecke-MCl- 
ler,  Mittelhd.  \Vb.);  -  mittelniederd.  tverk  1)  Thätigkeit,  Arbeit, 
Verrichtung',  2)  'concr.  das  Gearbeitete,  Product  der  Arbeit,  bes. 

der  Hand\verker,  spec.  das  MeisterstUck ;  Bau,  Gebäude  ;  Be- 

lagerungswerkzeug  ;  voin  Leiueu:  ';  3)  'Arbeitsgerät, 

\Verkzeug';  4)  'Material  zur  Arbeit,  spec.  Werg,  Hede'  (LOb- 

ben,  Mittelniederd.  Handwb.);  —  altschvved.  vcerk  1)  '\verk,  hand- 
lung', 2)  'arbeit.  werk,  das  getan  wird  od.  getan  ist',  z.  b.  handavoerk. 

Von  diesen  verschiedenen  bedeutungsnnancen  ist  die  bedeutung 
des  gegenstands  oder  produkts  der  handlung  schon  gemeiugermanlsch 
(Werk  'Gethanes,  Geleistetes,  Hervorgebrachtes  irgend  einer  Art,  ge- 
meingermanisches,  nur  goth.  nicht  vorhandenes  Subst.  zu  ivirken', 
Heyne,  Peutsches  Wörterbuch  III,  s.  1371),  vielleicht  sogar  noch 
älter,  denn  die  griech.  lautliche  eutsprechung  des  urgerm.  *verkö, 
to  toyov,  liat  auch  die  ziemlich  entsprechenden  bedeutungen:  1) 

'Werk,  Tat,  Handlung  ,  Wirkung;  2)  Werk,  Arbeit,  

Gewerbe,  Kunst;  3)  das  durch  Arbeit  Hervorgebrachte,  Werk,  Ar- 
beit, KunstAverk'  (Benseler,  Griech.-deutsches  Sehul\vb.12).  Uud  da 
das  entsprechende  verbuni  *virkian  schon  iin  althochd.  die  bedeu- 
tung einer  so  eutuickelten  handfertigkeit  wie  'Nvebeu,  \virken'  hatte 
(siehe  Kelle,  Glossar  der  Sprache  Otfrieds,  sub  tvirku  8);  tverk 

'Handlung  'Ge\vebe'),  ist  es  wohl  nicht  unmöglieh,  dass  die- 

ses  verbum  schon  zur  zeit  der  sehr  frtthen  finnisch-germanischen  be- 
ruhrungen  eine  handarbeit  \vie  das  Bwebenw  1  des  netzes  und  das 
entsprechende  nomen  actionis  den  gegenstand  dieser  handlung,  das 
produkt  (vgl.  „netz")  oder  das  material  (vgl.  „nschgarn")  bezeich- 

1  Vgl.  uocli  liousclnved.  värka  ihop  spinufu,  \v<-bt_'U*  (Ribtz). 


Digitized  by  Google 


XXUUi 


Etymologischea. 


nete,  wie  z.  b.  fi.  työ  «  *tS)  die  handlung  (»olla  työssä"  'arbeiten'), 
den  gegenstand  und  das  produkt  der  handlung  {„huonoa  työtä" 
'schlechte  arbeit'),  aber  weps.  tö  'hede'  (Ahlqvist,  Kulturvvörter  s. 
80)  bedeutet.  Da  auch  der  gemeiufinnische  name  des  zugnetzes 
*nötta  (>»  fi.  nuotta)  schon  aus  dem  urnord.  entlehut  wurde  (Thom- 
sen,  Den  got,  Sprogklasses  inflydelse  pä  den  finske,  s.  137),  inusste 
wohl  auch  die  erwähnte  handfertigkeit  mit  ihrem  gegenstand  und 
ihreu  produkten  den  finnen  ebenso  fruh  bekannt  werden.  Derselben 
zeit  gehört  ja  u.  a.  der  alte  gemeinsame  name  des  hanfs  uud  flach- 
ses:  fi.  liina  <  urnord.  *llna  >  schwed.  Un  au1. 

Semasiologisch  steht  der  verbindung  hier  also  nichts  im  wege. 
Was  die  lautverhältnisse  aubelaugt,  so  haben  wir  bezuglich  desaus- 
lautenden  vokals  fi.  verkko:  deutsch  tverk  —  fi.  pelto:  deutsch  feld. 
Das  wort  gehört  der  ältesten  schicht  der  urnordiscbeu  lehnwörter  au. 

Im  estnischen  haben  wir  in  derselben  bedeutung  noch  eine  an- 
dere  form:  tvorge  (g.  tvörke),  deren  hauptbedeutung  jedoch  eine  an- 
dere  ist:  'einfach  aus  Hede  gedrehte  Scbnur,  spec.  die  Schnur, 
welche  in  einer  Garnsträhne  die  einfachen  Fitzen  trennt,  die  Garu- 
fitze  selbst'.  Dieses  wort  ist  augenscheinlich  aus  dem  lettischen  ent- 
lehut: Iett.  tverkis  'der  Werg,  —  bei  Seeleuteu  gebräuchlich*,  wel- 
ches  wie  Iit.  tverkä  1)  'ein  böses  Werk,  Dieberei  etc.',  2)  'die  Heede, 
welche  aus  dem  aufgedrehten  Tauwerk  gewonnen  und  zum  Kalfa- 
tem  von  Schiffen  benutzt  wird'  aus  dem  deutchsen  entlehnt  ist  (Kub- 
schat,  Wörterb.  d.  Iit.  Spr.):  mittelniederd.  iverk  (siehe  oben:)u.  a. 
'spec.  —  —  Werg,  Heede'  und  dessen  nebenform  werg  'fadenformi- 
ger  Abfall  beim  Hecheln  des  Flachses  oder  Hanfs'  (LObben,  Mittel- 
niederd. Handwb.,  s.  574).   Die  hierin  auftretende  bedeutung  des 


1  Dieses  wort  eignet  sich  ttbrigons  gut  als  beispicl  dafttr,  dass 
oin  wort  sowohl  das  material  als  verschiedene  produkte  daraus  dar- 
stellen  kann:  fi.  liina  'flachs,  hanf;  *hunwand\  {käsi-)  'handtuch',  (pää-) 
'kopftuch',  rysän,  metron   liinat  'das  notz  ura  den  wentor,  die  rouse'; 

grioch.  Xlvov   1)  'dio  Loinpflanzo,   der  Lein,  Flachs  ';  2)  'allos 

was  aus  Flachs  bereitet  ist',   a)  'Faden,  Schnur  ';  b)  'das  ge- 

flochtene  Zuggarn  od.  Nete  der  Fischer  und  Vogelstoller' ;  c)  ' —  — 
Leinwand,  Linncn,  iusbes.  Leintuch,  leinones  Betttuch,  Bottlakon;  der 
Docht'  (Bbnbelbb  wie  oben). 


Digitized  by  Google 


10  E.  A.  TllNKELO.  XXII1.SI 

netzmaterials  ist  offenbar  sehr  alt,  vgl.  hollandiseh  tverk  'das  Werk, 

die  Arbeit,  ,  Handluug,  das  Bucta,  die  Schrift,  Muhe,  Werg 

 dän.  wctrk  (-e()  altes,  aufgedrehtes  Taavverk  ,  wel- 

cbes  zura  kalfatern  a.  dg),  benutzt  wird\ 


Digitized  by  Google 


Kappale  suomensukuisten  kansain  kalastus- 
historiaa. 

Kirjottaimt 

U.  T.  Sirelius. 


Heitämme  seuraavassa  silmäyksen  muutamiin  maassamme  käy- 
tettäviin nuottalajeihin.  Saarto-  eli  hakupyyuti,  jota  niillä  harjo- 
tetaan,  on  luonteeltaan  aktiivinen,  pyytäjän  läsnäoloa  vaativa  ja 
sellaiseua  yleensä  vauhiinpiin  kalastustapoihin  kuuluva.  Mitenkä  pit- 
källe entisyyteen  nyt  tarkastettaviksemme  ottamamme  pyytimet  mei- 
dät vievät,  siitä  koettelemme  selkoa  tehdä. 

l.  Kulle,  kulkuus,  kolkka,  heitto,  saarua,  vata,  sauvanuotta,  ina. 

Näin  nimitettyjä  nuottakalaatimia,  joille  kaikille  yhteisenä  omi- 
naisuutena on  povettomuus,  käytetään  eri  osissa  maatamme. 

Pyyntiveden  mukaan  voidaan  ne  jakaa  kahteen  ryhmään:  nuot- 
tiin, joita  käytetään  joissa  ja  nuottiin,  joilla  pääasiallisimmin  pyy- 
detään tyvenistä  vesistä.  Jälkimäisiä  kutsuu  kansa  sisävesillä  va- 
daksi  tai  sauvanuotaksi  ja  merenrannoilla  inaksi,  edellisiä  taaskin, 
jotka  me  seuraavassa  merkitsemme  yleisellä  nimellä  ajoverkko,  eri 
seuduin  kiilteeksi,  kulkuukseksi,  heitoksi,  saamaksi,  inaksi,  vadaksi. 
Esitämme  ensiksi  ajoverkot. 

Oulujoella  erotetaan  kokoonpanon  yksityiskohtiin  nähden  toisis- 
taan isokullet  eli  heitto  ja  koste-  eli  suvantokullet. 

Edellinen  (kuv.  1),  jota  käytetääu  yksinomaan  loheu  pyyntiin, 
tehdään  noin  20  s.  pitkä  ja  siksi  liinava,  että  apajapaikalla  hyvin 


Digitized  by  Google 


2 


U.  T.  Sirelius. 


XXin,32 


ulottuu  pohjasta  piutaau.  Seu  täytyy  olla  niin  luja,  että  orteen  ri- 
pustettuna kestää  täysikasvuisen  miehen  vapaasti  kiipeillä  silmiä 
myöten,  jotka  siihen  kudotaan  sivuiltaan  4V2  tuumaa  isot.  Painot 
ovat  litteitä  kiviä  ja  ympäröidään  kuusisella  tai  katajaisella  van- 
teella, etfeivät  mahtuisi  pyydyksen  harvoista  silmistä  läpi  ja  tämän 


Kuv.  1.  Oulujoki. 

kautta  sitä  sotkisi.  Kannattimet  tehdään  niinikään  isot,  ääriviivoil- 
taan jossakin  määrin  puikeat-    Yläpaula  pannaan  sikavillanuorasta. 

Koste-  eli  suvantokulteen  pituus  vaihtelee  riippuen  pyyntipai- 
kasta 20  —  30  syleen.    Liinavuuden  määrää  kuin  edellä  apajan  sy- 


li uv.  2.  Kuv.  8. 

Tornionjoki. 


Kuv.  4. 


Kuv.  5. 
Oulujoki. 


Kuv.  C». 


Kuv.  7. 
Pocora. 


vyys.  Silmät  kudotaan  sivuiltaan  yli  puolitoista  tuumaa  isot,  kan- 
nattimet valmistetaan  muotoa,  kuv.  4—6,  kuusesta,  haavasta  tai  le- 
pästä ja  painoina  käytetään  joko  levytuoheen  ommeltuja  tai  nauha- 
tuoheen  kudottuja  (koppikives)  pikku  kiviä.  Yläpaula  tehtiin  enuen 
joko  sikavilla-  tai  pajunkuorinuorasta,  mutta  nykyään  —  samaan  ta- 
paan kuin  jo  aikaisemmin  alapaula  —  tavallisesta  hamppuuuorasta. 


Digitized  by  Google 


XXIII.3J 


Kappale  suomensukuisten  kansain  kalastushistnrian. 


3 


Tornionjoella  erotetaan  kokoonpanon  yksityiskohtiin  nähden 
toisistaan  kullet  ja  saarua  eli  pieni  kullet. 

Edellinen  on  varsin  iso  pyydys.  Toimitusmaanmittarit  Oskab 
Tioer  ja  U.  L.  Grape,  jotka  vuosina  1885  ja  1886  laativat  selon- 
teon kaikista  Tornion-  ja  Muonionjoen  kalastuksista  ja  palolaitok- 
sista („Beskrifniug  öfver  alla  fisken  och  fiskebyggnader  i  Torneä  och 
Muonio  elfvar")  huomasivat  sen  pituuden  vaihtelevan  360—840  ja 
liinavuuden  14—18  jalkaan.  Silmät  kudotaan  sivuiltaan  3—4  7a 
tuumaa  isot,  ja  yläpaulat  valmistetaan  joko  rihmasta  tai  kuusen  tai 
mäunyu  juuresta;  alapaulana  pidetään  ehkä  tavallisimmin  noin  14 
mm  paksua  niininuoraa.  Aikaisemmin  tehtiin  kanuattimet  muotoa, 
kuv.  2,  mutta  nyt  muotoa,  kuv.  3.  Painoiksi  pannaan  samallaisia 
vannekiveksiä  (käyrä)  kuin  Oulujoen  heittoon  (Nordqvist,  Fiskeri- 
tidskr.  1899,  s.  120). 

Saaraa  eli  pieni  kullet  tehdään  10—24  syltä  pitkä  ja  4 — 12 
jalkaa  liinava.  Silmät  kudotaan  sivuiltaan  noin  4  V2  tuumaa  isot. 
Yläpaulaksi  pannnaau  män-  f\ 


9,  ja  toiseen  päähän  koho  i«nnnn>.,ki. 
muotoa,  kuv.  8.  Painoiua  käytetään  vannekiveksiä  (käyrä). 

Kemijoella  kantaa  saarua  nimeä  kulkuus. 

Povettomia  ja  niin  ollen  läheistä  sukua  esitetyille  nuottalajeille 
ovat  pyydykset,  joilla  kalat  nostetaan  Kemin-  ja  Tornionjoen  kar- 
siuapatojen  pesistä.1  Niitä  käytetään  tarkoitukseensa  kaksi:  toinen, 
jota  Tornionjoella  kutsutaan  sauvoskulle  ja  Keminjoella  alanen  kulle, 
sijotetaan  pesän  alaseinämälle,  toisella  jota  Tornionjoella  nimitetään 
heitto  ja  Keminjoella  päällinen  kulle,  suoritetaan  itse  apaja  vetä- 
mällä se  pesän  yläseiuämältä  alaseinämälle.  Pyydykset  täten  vas- 
takkain saatettuina  nostetaan  yhdessä  ylös,  jolloin  kalat  seuraavat 
mukana  niiden  välissä, 

'  Karainapadoista  kts.  lähemmin  tutkimustamme  n\Tbor  dio  sporrfiseherei 
hei  den  flnn.-ugrischcn  völkern"  (s.  253  -  268). 


nyn  tai  kuusen  juuresta, 
mutta  alapaulaksi  hampusta 
tehty  nuora.  Edelliseen  pau- 
laan kiinnitetään  kuvaksiksi 
keskelle  koho  muotoa,  kuv. 


Kuv.  8 


Kuv.  9. 


Digitized  by  Google 


U.  T.  SiKRi.tirs. 


XXIII.ji 


Käsityksen  karsinakulteista  antaa  kuva  10.  Kannattimia  niissä 
ei  käytetä  ja  painoina  pidettiiu  ennen  yleisesti  luonnonkiviä,  jotka 


Kuv.  10. 


Kuv.  IL 
Tornionjoki. 


Kuv.  12. 


n.  s.  kantamilla  liitettiin  alapaulaan  l/2  kyynärän  välimatkoille;  myö- 
hemmin on  myös  käytetty  tehtaassa  valmistettuja  malmisia  painoja 
(kuv.  11)  ja  reikäkiviä  (kuv.  12). 

Ina  nimistä  ajoverkkoa  käytetään  Kittilässä.  Se  tehdään  noin 
15  s.  pitkä,  varustetaan  ylä-  ja  alapaulalla  ja  kudotaan  niin  tiheä, 
että  G  kertaa  menee  kortteliin.  Siinä  pidetään  tietysti  kanuattimet 
ja  painot, 


Kuv.  IA. 


Kyminjoki. 


Vatoja  käytetään  Kyminjoella  kovien  virtojen  ja  koskien  kos- 
teisiin levähtämään  asettuneiden  siikojen  pyyntiin.  Niiden  rakenne 
nähdään  kuvista   13,  14.    Ne  tehdään  uoin  4  s.  pitkät  ja  aina  G 


Digitized  by  Google 


XXI!!,»»  Kappale  suomensukuisten  kansain  kalastushistoriaa. 


5 


kyynärään  liinavat.  Toiseen  siuloista,  jotka  aina  ovat  keskustaa  ma- 
talammat, kiinnitetään  pitkä  salko  (heittotanko).  toiseen  vetonuora 
(koirionuora).  Kannattimia  ei  käytetä  ja  painoiksi  pannaan  joko 
pitkulaisia  luonnonkiviä  (näistä  on  koiriopäässä  oleva  aina  muita 
isompi)  tai  rautaketju  (kuv.  14). 

Kulteista  saamme  historiallisista  lähteistä  muutamia  tietoja. 
Niin  käy  eräästä  Kustaa  W aasan  kirjeestä  v:lta  1526  selville,  että 
Tornionjoesta  kalasteltiin  lohta  näillä  pyydyksillä,  joita  ruotsiksi  ni- 
mitettiin kolk.  V:n  1559  kalastusluettelossa  ei  samalta  joelta  lain- 
kaan mainita  muita  lohen  pyynnin  välineitä  kuin  kiilteitä,  josta  tosi- 
asiasta voi  päättää,  että  ne  Tornionjoella  varmaankin  ovat  vanhin 
lohikalastin.  Keminjoelta  luetellaan  kruunulle  lähetetyissä  tilikirjoissa 
v:lta  1558  useita  paikkoja,  joissa  kalasteltiin  kulth'eilta,  ja  Oulunjoel- 
lakin  sanotaan  samoissa  lähteissä  patojen  yhteydessä  pyydetyn 
kolck'eilla  eli  —  kansau  nimityksen  mukaan  —  kulteilla.  Myöskin 
Kyminjoen  vadoista,  vada,  vadu,  puhuvat  monet  Kustaa  Vaasau  aikai- 
set tilikirjat. 

Kokemäenjoelta  mainitaan  asiakirjoissa  usein  kolk,  koloke 
—  ensimäisen  kerran  jo  v.  1347.  Mutta  1700-luvun  keskivaiheilla 
häviää  tämä  nimi  kuulumattomiin.  Että  sillä  Kokemäenjoellakin  tar- 
kotettiin  povetonta  nuottakalastinta,  käy  selville  Brander^u  haus- 
kasta, v.  1751  ilmestyneestä  tutkimuksesta  „De  regia  piscatura  Cu- 
moönsi",  jossa  m.  m.  (s.  40)  sanotaan:  „Praeterea  retejaculo,  (kolka) 
piscari  moris  est.  Hujus  maculae  4.  trausversis  digitis  patent  Lon- 
gitudo  15  ad  20  orgyarum,  latitudo  5  vei  G.  nlnarum  est."  Että 
kiilteen  suomalainen  nimitys  Kokemäenjoella  oli  kolkka,  käy  selville 
sitaatista.  Edellisestä  tiedämme  kiillettä  Pohjanmaan  joilla  ruotsiksi 
mainitun  kolk,  kolck,  joka  seikka  näyttäisi  viittaavan  siihen,  että 
asianomaiset  ruotsinkieliset  hallitusmiehet  olivat  povettomaan  nuot- 
taan ensin  tutustuueet  etelässä  Kokemäenjoella  ja  sitteu  pohjoi- 
sessa, Oulu-  y.  m.  joilla  maininneet  sitä  jo  oppimallaan  nimellä. 1 

Teemme  nyt  selkoa  niistä  eri  tavoista,  joilla  maassamme  povet- 
tornilla  nuotilla  pyydetään. 


1  Kts.  kolkkahan  nähden  Saxkn,  Finska  l&ndord  i  Östsvenska  dialektor, 

s.  150. 


Digitized  by  Google 


6  TT.  T.  Sirelius.  XXTIT,ji 

Isokullet  potketaan  kahdesta  veneestä  poikki  väylän  paikoissa 
sellaisissa  kuin  esim.  Kolehmaisen,  Lammin  ja  Pyterän  Jammit" 
Oulujoen  Niskakoskella  ja  kuljetetaan  suoraan  alavirtaan  kaarella, 
joka  muodostuu  seu  kautta,  että  kiilteen  hoitajat  eli  verkkomiehet 
sauvomalla  auttavat  kummankin  veneen  kovemmalla  vauhdilla  solu- 
maan virran  mukana,  kuin  tämä  jaksaa  kuljettaa  kulteen  keskiosaa. 
Kosken  niskalle  päästyä  soudetaan  veneet  liki  toisiaan;  toinen  sou- 
tajista pitää  veneiden  etunokat  kiinni  toisissaan  ja  toinen  tarpoo 
porkalla  sillä  aikaa  kun  verkkomiehet  lappavat  kulteen  veneisiin. 
Jos  lohia  on  ollut  kierroksessa,  ovat  ne  kaikki  tarttuneet  verkou 
silmiin.  Kalastus  tapahtuu  Oulujoella  heinäkuusta  aina  talven  tu- 
loon ilta-  ja  aamuhämärissä. 

Samaan  tapaan  kuiu  juuri  puheena  olleella  joella  tapahtuu 
kullepyyuti  myös  Tornionjoella.  Sitä  saadaan  siellä  harjottaa  ainoas- 
taan keväällä  ja  niinpä  siihen  asti,  kunues  lohipadot  ovat  lyödyt. 

Kostekulteilla  suoritetaan  kalastus,  kuten  nimestä  jo  voi  ar- 
vata, kosteissa  s.  o.  sellaisissa  verraten  tyvenissä  paikoissa,  jotka 
syntyvät  jokeen  joko  keinotekoisien  tai  luonnonomaisten  patojen,  ku- 
ten esim.  niemenkärkien  alapuolelle.  Niissä  tavataan  tavallista  run- 
saammin kaloja,  koska  ne  tarjoavat  tervetulleita  lepokohtia  taiste- 
luunsa virran  kanssa  väsyneille  vedeneläjille. 

Kostekulle  potketaan  yhdestä  veneestä  ja  heitetään  rannasta 
lähtien  kaarelle  myötävirtaan.  Kun  alasiula  on  saatettu  rautaan, 
nostatetaau  kulle  molemmista  päistään  yhtaikaa.  Pyynti  kittiläisellä 
inalla  suoritetaan  muutoin  samalla  tavalla,  mutta  ennenkuin  apaja 
tehdään,  kuljetetaan  pyydystä  kappaleen  matkaa  alavirtaan  myös 
rantasiulasta.  Kymiläisellä  vadalla,  joka  on  vain  4  s.  pitkä  kalas- 
tin, suoritetaan  pyynti  pienissä  kostepaikoissa  siten,  että  nämä  sillä 
äkkiä  erotetaan  muun  joen  yhteydestä  ja  siten  ikäänkuin  siivilöidään. 
Vadalla  pyynti  on  siis  verrattava  kostekulle-  ja  inapyyntiin. 

Suvantokulteen  veto  on  joukon  mutkikkaampi.  Siihen  tarvitaan 
kaksi  venettä,  joista  toista  kutsutaan  oyus-,  toista  kiesinveneeksi. 
Kumpaankin  sijottuu  kaksi  miestä.  Kiesinveneeseen  asettuvat  tot- 
tuneimmat  kalastajat,  jotka  eri  toimiensa  mukaan  kautavat  kiesg&n 
eli  kiesinsoutajan  ja  verkko-  eli  porkkamiehen  nimiä.  Oijusveneen 
miehistä  kutsutaan  toista  soutajaksi,  toista  sauvonmieheksi.  Kulle 


Digitized  by  Google 


xxni.M 


Kappale  suomen  sukuisten  kansain  kalastushistoriaa. 


pannaan  ensin  kiesinveneeseen  alapaula  perään  päin.  Joella  sitten 
soudetaan  veneet  yhteen,  ja  ojusveneen  verkkomies  lappaa  veneeseensä 
puolet  kulletta  s.  o.  koskilailtaan 


CU 


H#  itt  tty  L 


a.  k.€5.nv«n?       k  eijusvmt 


asti.  Kun  on  päästy  apajan  kor- 
valle, erotetaan  veneet  toisistaan, 
ja  verkko-  ja  sauvonmies  rupeavat 
heittämään  minkä  kerkiävät  kul- 
letta veteen.  Kiirettä  pitävät 
myös  soutajat.  Kulle  saatua  suo- 
raksi jokeen  (kuv.  15)  käänne- 
tään veneet,  joita  siihen  asti  oli 
soudettu  vastakkaisiin  suuntiin 
poikki  virran,  vähitellen  myötä- 
virtaan. Verkko-  ja  sauvonmies 
ottavat  sauvomet  ja  alkavat  hil- 
jalleen lykätä  veneitään;  airok- 
kaat  soutavat  varovasti,  sillä 
koetetaan  olla  mikäli  mahdollista 
kaloja  säikyttämättä.  Kun  on 
päästy  nostimelle,  jossa  on  niin 
matala  vesi,  että  verkot  rupeavat 
laudustamaan,  viheltää  porkka- 
in ies  merkiksi,  että  veneet  ovat 
yhteen  kuletettavat.  Kiesinve- 
nettä,  joka  aina  pidetään  oikealla 
puolen,  alkaa  kiesijä  soutaa  verk- 
kokerroksen sisäpuolelle  —  vas- 
taisen kullepuoliskou  paulan  vieritse  —  kuljettaen  samalla  oman- 
puolista  kulteen  päätä  muassaau.  Porkkamies  alkaa  tarpoa  kierrok- 
sen sisään,  jotta  kalat  säikähtyneinä  hyökkäisivät  kulteen  seiniä 
vastaan  ja  tarttuisivat  havakseen  kiinni.  Kun  kiesijä  ou  kierroksen 
sisässä  soutanut  täydeu  ympyrän,  ou  häuen  kuljettamastaan  siulasta 
muodostunut  kulteen  ison  kierroksen  sisään  toinen,  pieni  eli  n.  k. 
pikkupesä.  Oijusvene  on  sillävälin  seissyt  melkein  yhdessä  kohti 
vain  aika  ajoittain  kulkien  vähäsen  myötäpäivään  (kiesinvene  ou 
kaiken  aikaa  kulkenut  vastapäivääu).   Pikkupesän  muodostuttua  ru- 


tU 

kte$ussä 


ci  M  op  tiirata  Un,. 

i 

Kuv.  15.  Onlujoki. 
W.  J.  SNKLLMAvin  luonnoksen  mukaan. 


Digitized  by  Google 


8 


U.  T.  Sibelius. 


xxm,s? 


peavat  verkko-  ja  sauvonmies  lappaamaan  kulteita  minkä  ehtivät. 
Tätä  tehdessään  ottavat  he  kiinni  niin  hyvin  ylä-  kuin  alapaulasta. 
Hapaan  laskoksessa  ja  kierteissä  tulevat  kalat  varmasti  ylös.  Nos- 
tatettaessa pyörivät  veneet  päinvastaiseen  suuntaan  kuin  äsken  ja 
tulevat  vihdon  entiseen  asemaansa  takaisin. 

Kerrottua  pyyntitapaa  harjotetaan  Oulunjoella  ainakin  paikoin 
(Vaala)  ympäri  vuoden  —  talvella  ymmärrettävästi  vain  avovedellä 
ja  suvisäällä.  Paras  ja  varsinainen  pyyntiaika  on  kuitenkin  syksy. 
Illalla,  hämärissä  lähdetään  kalaan,  ja  jos  saalis  on  runsas,  vedetään 
koko  yö.  Samoin  kuin  (tiheällä)  kostekulteella  saadaan  suvanto- 
kaiteellakin  paraastaan  siikaa,  harjusta  ja  haukea.  Että  kerrottu 
kierrepyynti  on  aikaisemmin  ollut  käytännössä  myös  Tornionjoella, 
siihen  viittaa  seuraava  Bureus  SuMLENin  lause:  „J  Torne  fiskia 
the  medh  Laxkolk  fast  annorlunda  än  naghor  annor  städz  i  Sverike 
eller  finland,  medh  150  famnar  laxnät  triggefall,  medh  2  bntar  3 
hion  i  hv.  tera  och  ro  medh  kolken  alt  om  kring,  thet  föraste  the 
orka"  (Saxen,  Finska  lanord,  s.  151). 

Saarna  eli  kulkuus  potketaau  yhdestä  veneestä  siten.  ettÄ 
saarualauta  jää  äärimäiseksi  selän  ja  vene  rannan  puolelle.  Pyytä- 
jiä on  kaksi,  joista  toinen  soutaa  ja  toinen  perässä  seisten  pitelee 
saaruan  2  mtr.  pitkää  köyttä  sekä  sauvoo.  Selkäpään  annetaan  kul- 
kea hiukau  edellä  rantapäätä.  Pyynti  tapahtuu  karien  niskoilla  1  Va 
— 3  kyynärää  syvästä  vedestä.  Kun  perämies  köyden  tai  saarua- 
laudan  uyinuästä  havaitsee  lohen  käyneen  kiinni,  lappaa  hän  pyy- 
dyksen vedestä  veneesen.  Saamalla  kalastus  alkaa  elokuun  loppu- 
puolella ja  jatkuu  aina  talven  tuloon  asti.  Se  suoritetaau  säännölli- 
sesti pimeän  aikaan. 

Samallainen  kuin  saarua-  oli  euneu  kolkka-kalastus  Kokemäen- 
joella. Brandeb  sanoo  siitä  edellä  mainitussa  julkaisussaan  (s.  40): 
„Usurpatur  noctu,  idque  illa  ratione,  ut  in  aito  ejiciatur,  ita  tamen, 
ut  una  ejus  extremitas,  f  uni  cuidam  alligata,  in  scapha  a  piscatore 
retineatur,  altera  vero  a  ligno  quodam,  cui  alligata  est,  ne  plane 
submergatur,  sustentata,  libere  meet,  atque  situ  transverso  secundo 
feratur  amni;  adeoque  qua  partem  rete  aliquod.  qua  partem  sageuam 
hoe  piscandi  iustrumentum  refert." 


Digitized  by  Google 


XXIII,» 


Kappale  suomensukuisten  kansain  kalastushistoriaa. 


Siirrymme  nyt  Suomen  ulkopuolelle  katsellaksemme,  missä  löy- 
täisimme vertauskohtia  esittämillemme  pyydyksille  ja  pyyntitavoille. 
Pysähdymme  ensiksi  Lappiin. 

Täällä  käytetään  kahta  povetonta  nuottalajia,  joista  toista  kut- 
sutaan golda  ja  toista  golgadak.  Edellisen  rakenteesta  meillä  ei  ole 
lähempiä  tietoja,  mutta  jälkimäisen  sanoo  Nordqvist  (Kalast.  leht. 
1900,  s.  37)  olevan  18—25  mtr.  pitkän  ja  5—6  mtr.  liinavan  sekä 
varustetun  yläpaulaltaan  landuksilla;  alasyrjä  jätetään  paulottamatta 
sekä  painottamatta,  mutta  toisessa  päässä  pidetään  puuristi  ku- 
vaksena. 

Golda'a  käytetään  padon  (oacea)  ohella,  joka  tehdään  jokeen 
apajapaikan  alapuolelle.  Se  vedetään  myötävirtaan  usein  pitkät 
matkat  padon  luo,  jolloin  ne  kalat,  jotka  ovat  osuneet  olemaan  apa- 
jan niskan  ja  padon  välillä,  joutuvat  golda'an  ja  tämän  mukana 
maalle.  Veto  tapahtuu  rannoilta  pitäin ;  veneistä,  jotka  seuraavat 
pyydystä,  valvotaan  vain,  että  tämä  kiinnitarttumatta  lipuu  virran 
mukana.  Ennen  vanhaan  käytettiin  tässä  pyynnissä,  jota  kutsutaan 
golddem,  kahta  patoa,  joista  ylempi  oli  apajan  niskalla  ja  kulki 
poikki  joen,  alempi  apajan  suussa  ja  jätti  osan  jokea  sulkematta. 1 

Golgadak'illa  suoritetaan  kalastus  aivan  samalla  tavalla  kuin 
olemme  edellä  nähneet  sen  saamalla  ja  kolkalla  tapahtuvan. 

Suvantokulteella  eli  kiertämällä  pyynti  on,  mikäli  tiedämme, 
Suomen  ja  Venäjän  Lapissa  aivau  tuutematon.  Mutta  Ruotsin  La- 
pista. Arjepluogista,  maiuitsee  sen  Laestadius  »Journal  "issaan  (s. 
314).  Asianomaista  pyydystä  kutsuu  hän  ruotsiksi  kalknot.  Sa- 
man uimen  (kolk)  esittää  H.  Videgren  (Fiskerierua  i  Norrbottens 
Iän",  s.  196,  200)  Luleä  joelta,  mutta  ei  selitä,  millainen  sillä  mer- 


1  Samantapaista  kalastusta  kuiu  vanha  lappalainen  golddem  harjottivat 
ennen  liettualaiset  Memel  joen  suistolla.  He  sulkivat  yhden  tämän  joen  sivu- 
haaroista havaaseinäisellä  padolla  (takisza)  ja  antoivat,  lohen  kokoontna  padon 
alapuolelle.  Sitten  heittivät  he  joen  yli  1  /3 —  1  km.  padon  alapuolelle  toisen 
hapaan  ja  kiinnittivät  «m  vaajojen  varaan  (tinklas  mettamaszis  tai  uzmetto- 
mage).  Vihdoin  ho  ajoverkolla  (tinklas  leidamasais  i,  joka  oli  yhtä  liinava  kuin 
joki  oli  syvä  ja  niin  pitkä  kuin  joki  leveä,  vetivät  kokoontuneet  kalat  alem- 
malle padolle,  jolla  apaja  tehtiin.  Ajoverkkoa  kuljetettiin  rannoilta  pitäin,  ja 
joella  seurasi  sitä  muutama  vene,  kuten  juuri  näimme  Lapissakiu  tapahtuvan. 


Digitized  by  Google 


10 


xxm,8i 


kitty  pyydys  ja  itse  pyyntitapa  on.  Että  edellinen  kuitenkin  lienee 
samallaineu  kuin  kulle  Tornionjoella,  siihen  viittaavat  Tukholman 
kalastusmuseossa  näkemämme  vannekivekset.  joista  luettelossa  sanot- 
tiin: „sänken  tili  laxkolkuot  fran  Edefors  vid  Lule  elf".  Pulsnot. 
nimellä  mainitsee  Njls  Gisler  kierre-  eli  suvantokulteen  tutkimuk- 
sessaan „Rön  om  Laxens  natur  och  fiskande  i  de  Norrländska  Alf- 
varnaw  (S.  V.  A.  Handl.  1751,  s.  276).  Lopuksi  esiytyy  sama  pyy- 
dys- ja  pyyntitapa  myös  Tanskassa  nimellä  kringle-  tai  boilegarn. 1 
Kiertävää  pyyntiä  harjotettiin  ainakin  1700-luvulla,  kuten  jälem- 
pänä  saamme  nähdä,  myös  Wetter  järvellä  Kuotsissa. 

Tapa  potkea  ajoverkko  rannasta  ja  nostattaa  rantaau,  jonka 
Oulujoella  ja  Kittilässä  tapasimme,  näyttää  esiintyvän  harvassa,  mutta 
laajalti.  Naapurimaissamme  tapaamme  sen,  mikäli  käyttämämme  läh- 
teet todistavat.  Norjassa,  jossa  itse  pyydyksen  nimenä  on  dri^arn. 
Kuten  meillä  käytetään  sielläkin  sen  vetoon  vain  yhtä  venettä  (Lo- 
kero, Norges  Fiskerier,  s.  283). 

Etempänä  omilta  rajoiltamme  tapaamme  saman  pyyntitavat) 
madjareissa.  Ajoverkon  tekevät  he  toista  (rauta)-päätä  kohti  ka- 
peuevan,  80—200  mtr.  pitkän  ja  siulataugoilla  varustetun.  Nimenä 
on  sillä  öreghalö. 

Vanhempina  aikoina  ovat  varmasti  myös  Berezovin  piirin  ost- 
jakit ja  vogulit  käyttäneet  samaa  pyyntitapaa  ja  niinpä  aivan  yh- 
täläisellä verkolla  kuin  madjarit.  Yhdeltä  puolen  kertovat  näet  tra- 
ditsionit  Sosvalla,  että  paikkakunnan  jokinuotta  oli  aikaisemmiu  ol- 
lut poveton,  rantapäätänsä  kohti  kapeneva  ja  10  s.  pitkä;  toiselta 
puolen  tiedämme,  että  miltei  koko  tässä  piirissä  —  niin  vogulilai- 
sella  kuin  ostjakkilaisellakin  pohjalla  —  povea  nimitetään  venäläi- 
sellä lainasanalla  matna  (narua  =  povi),  joka  selvästi  viittaa  tä- 
män osan  myöhäsy n ty isyyteen. 

Kymiläiselle  vadan  vedolle  olemme  tavanneet  vertauskohdan  vain 
Länsipohjan  joilla.  GisLER'in  mukaan  (S.  V.  A.  H.  1751,  s.  279)  käy- 
tetään niillä  lill-not,  ryckar-not,  kalk  nimistä  8—20  s.  pitkää  nuot- 
taa,  jossa  aiuakin  joskus  on  povi.  kallioitten  rantarotkoissa  ja 

1  Neckelmann,  Om  Fiskoriot  i  Randors  Fjord  (9.  10,  28).  Mytfa  kirjoelli- 
nen  tiedonanto  prof.  Akthuu  FKDDKRSKrTiltä.  Tanskassa  olivat  kringlegam'it 
ainakin  jo  1600-luvnIla  käytännössä. 


Digitized  by  Google 


XXIII,» 


Kappale  suomensukuisten  kansain  kalastushistoriaa. 


11 


pienissä .  kosteissa  („under  forssar  och  hälle-skolor,  i  höljor  och  sinä 
lngn-vatten").  Eräässä  kosteessa,  joka  oli  8  s.  leveä,  sanoo  Gisler 
olleen  itäpuolella  lavan,  jolle  pantiin  8-sylinen  nuotta,  mikä  heitet- 
tiin siten  veteen,  että  se  sulki  kosteen  suun  jokea  vastaan.  Sitä 
vedettiin  hiljaan,  kunnes  se  nousi  lakealle  paadelle,  jolla  apaja  teh- 
tiin. Kriitillisimniällä  hetkellä  heitettiin  kiviä  kierrokseen,  ettei  lo- 
hille jäisi  aikaa  hakea  epätasaisella  pohjalla  ulospääsyä  paulan  alitse. 

Tapa  kuljettaa  ajoverkkou  kahden  veneen  välissä  on  tunnettu 
Norjassa,  Vienanjoella,  syrjäneissä  ja  madjareissa. 

Vienanmereen  ja  Pohjoiseen  jäämereen  laskevilla  joilla  kalaste- 
taau  ajoverkoilla  ScHULz'in  mukaan  („U3Cjr6A0Baeia  0  cocioaaiH  pu6o- 
joBCTBa  bt>  Poccin",  VII,  s.  24)  ainoastaan  lohta.  Pyynti  veteen  näh- 
den ovat  ne  varsin  erillaista  kokoa.  Niinpä  esim.  Vienanjoella  pyy- 
detään ajoverkoilla,  jotka  ovat  150,  170,  200  ja  vieläpä  300  syltä 
pitkiä  ja  joissa  silmät  ovat  sivuiltaan  1 7/s  ja  2  verskaa  isot.  Muissa 
joissa  ovat  ue  100-syliset  ja  pienemmätkin.  Liinavuudeltaan  ne  ovat 
2  7a— 3  s.  tai  28 — 35  silmää  paulojen  väliä.  —  Yläpauloihiu  on  "sidottu 
kannattimia  1  Vt  ja  2  sylen  välimatkoille;  alapaulaan  taas  painoja 
7,  8  ja  vieläpä  10  sylen  päähän  toisistaan.  Kannattimet  tehdääu 
kuusesta.  Ne  ovat  puikeita  lautoja,  pituudeltaan  5  ja  leveydeltään 
4  Vt  verskaa  (vrt.  kuv.  7).  Pyöreitä,  reijällisiä  tai  tuoheen  ommeltuja 
kiviä  käytetään  painoina.  —  Alapaulan  molempiin  päihin  sidotaan 
sitä  paitsi  muutaman  naulan  painoinen  kivi." 

Kokiessa  nostetaan  ajoverkko  Vienanjoella  yhtaikaa  molempiin 
veneisiiu. 

Syrjäänien  maalta  esittää  Maksimov  (»roAi  na  c-BBept",  s. 
504)  erään  kalastustavan,  joka  ei  liene  muuksi  ymmärrettävä  kuin 
ajoverkolla  pyynniksi.  Hän  kirjottaa:  »kaksi  kalastajaa  soutaa  ala- 
virtaan erityisissä  veneissään  niin  kaukana  toisistaan  kuin  sallii  ver- 
kon pituus.  Tätä  verkkoa,  jossa  ei  ole  povea,  hoitavat  he  paulasta 
ja  upottavat  sen  vedenalaisen  osan  sauvojen  avulla,  joita  pitävät  kä- 
sissään (väliin  käyttävät  painoja  —  kiviank kureja  —  kiveksiä).  Sou- 
tavat tavallisesti  myötävirtaan:  ensimäineu  vastaan  osuva  kala  tör- 
mää verkkoon  ja  nykäsee  sauvoja.  Varovaisesti  kalastajat  soutavat 
yhteen  ja  nostavat  verkon." 

Madjarit  tekevät  ajoverkkonsa,  jota  he  kutsuvat  pirittyhäloksi 


Digitized  by  Google 


12 


TT.  T.  SiRKLirs. 


xxni,w 


keskeä  siuloja  joukon  leveämmät)  ja  noin  90  mtr.  pitkän  sekä  12 
(24)  mtr.  liinavan.  Nostattaminen  tapahtuu  heillä  samaan  tapaan 
kuin  Vienanjoellakin. 

Enin  levinnyt  on  pyyntitapa,  jota  meillä  käytetään  saamalla, 
kulkuuksella  eli  kolkalla  kalastaessa. 

Edellisestä  jo  tiedämme  sen  olevan  juuri  sen  pyyntitavan,  jota 
golgadak'illa  pyytäessä  käytetään  Lapissa.  Lobero  esittää  jo  mai- 
nitussa teoksessaan  drivgarn'illa  väliin  kalastettavan  samalla  tapaa 
Norjassa,  ja  LLOYp'in  kertomuksista  „Anteckningar  under  ett  tjugu- 
arigt  vistande  i  Skandinavien"  saamme  tietää,  että  tapa  on  tunnettu 
Etelä- Ruotsissakin,  jossa  itse  ajoverkkoa  kutsutaan  samoin  kuin  Nor- 
jassa nimellä  drefgarn  (s.  79). 

Maamme  rajojen  itäpuolella  lienee  tapa  varsin  tavallinen  Ve- 
näjän pohjoisosissa.    Niin  tiedämme  sen  olevan  vallalla  Olhovan- 


Kuv.  10.    Pororn.    SCBUUffo  unikaan. 


joella  (Danilevski.i,  Hsrjitji.  o  coct.  puö.  IX,  s.  130),  monilla  Vie- 
nanmereen laskevilla  joilla,  Peforalla  (Scun.z,  Hsc.rBA.  o  coct. 
puö.  VII,  s.  25)  ja  Obin  suistolla  (Varpachovskij,  „I'u6oji.  bt>  6ao 
cennfc  p*BKii  06hu,  s.  65).  Ensiksi  mainitulla  virralla  tehdään  ajo- 
verkko noin  20  s.  pitkä  ja  ainoastaan  arssinan  liinava.  Kannattimiksi 
pannaan  yläpaulaan  tuohikäpryjä  ja  kuvaksena  pidetään  pientä  tyn- 
nyriä. PeCoralainen  ajoverkko  nähdään  kaikkine  varustuksineen  ku- 
vasta 10.  Kuvaksena  on  siinä  puuristi.  Obin  suistolla  kudotaan 
verkko  noin  30  arss.  pitkä  ja  5  arss.  liinava  ja  kannattimiksi  pauuaan 
siihen  pitkän  puikeita  lauduksia  sekä  kuvakseksi  silitetty  seipään 
pätkä.  Saadaan  yksiuomaau  muksuuia  (eoregonus  muksun  Pall.). 
Puheena  oleva  tapa  pitää  kuvasta  ajoverkon  toisessa  päässä 


Digitized  by  Google 


XXIII,»  Kappale  suomensukuisten  kansain  kalastushistoriaa.  13 

tavataan  laajemmaltakin.  Niin  käytetään  sitä  vielä  Irtys  ja  To- 
bol  joilla  (Varpachovskij,  Puöojiobctbo,  s.  66),  Tobolskin  tata- 
reissa  (MaTepiaju  AJfl  rayq.  skohom.  6uTa  rocya.  KpecTL.  h  HHopo*. 
neBi  3anajiHon  Cn6npH,  XII.  s.  269),  Ural,  Wolga,  Kura  (H3cjtba. 
o  coct.  puö.  III,  s.  49;  PncyuK.  Kacn.  puG.  A.  III.  b.  2,  7—9)  ja 
Terek  joilla  (Kiznfaov,  TepcKie  pu6.  iipoiiucjiu,  s.  68)  sekä  To- 
navan suistossa  (U3wliA.  VIII.  s.  306).  Europan  puolisella  Venäjällä 
on  kuvaksena  pikku  tynnyri  paitsi  Terek  joella,  jossa  sinä  pidetään 
kurpitsia. 

Huomattavaa  on,  että  tapa  käyttää  ajoverkon  toisessa  päässä 
kuvasta  on  tavallaan  myös  madjareissa.  Ruvetessaan  potkemaan 
eivät  he  näet  jätä  verkon  toisen  siulan  köyttä  toiseen  veneeseen, 
kuten  yleensä  on  tapa  kahta  venettä  käyttäessä,  vaau  heittävät  sen 
t\  n nöri maisella  kuvaksella  varustettuna  veteeu.  Vasta  sitten  kun 
ajoverkon  kuljetus  tai  nostattaminen  alkaa,  ottaa  toinen  venekunta 
kuvaksen  joesta  ylös. 

Lopuksi  huomautettakoon,  että  ajoverkot  ovat  laajalti  levinneitä 
kalastimia  myös  Aasian  puolella.  Niinpä  käytetään  niitä,  mikäli  tie- 
dämme, myös  Indiassa  (.Day,  Iud.  fish  a.  fishing,  s.  47),  Jeniseillä  (Teet- 
jakov,  Typyx.  Kpafi,  s.  256)  ja  Amurilla  (Nobdman,  Giljaken,  s.  228). 

Mihin  tuloksiin  vie  nyt  meidät  toimittamamme  vertailu? 

Ajoverkkoja  tavataan,  kuten  olemme  uähneet,  monissa  kansal- 
lisuuksissa ja  monissa  maissa;  voisimmepa  suuresti  katsoen  sanoa 
niiden  olevan  levinneitä  aina  Norjau  joilta  Amurin  rannoille  saakka. 

Mitä  erittäin  suomalaisiin  kansoihin  tulee,  tavataan  ajoverkkoja 
kaikissa  niissä,  jotka  sanottavammassa  määrässä  harj ottavat  kalas- 
tusta s.  o.  suomalaisissa,  lappalaisissa,  syrjäneissä  (uäideu  käyttämä 
on  varmaan  myös  edellä  esitetty  peioralainen  ajoverkko),  voguleissa, 
ostjakeissa  ja  madjareissa.  Jo  tämä  tosiasia  on  omiaan  tekemään  luul- 
tavaksi, että  ajoverkot  ovat  suomalaisissa  kausoissa  ikivanhaa  alku- 
perää, suomalaisugrilaista  juurta.  Katsokaamme  kumminkin,  ennen- 
kuin johtopäätöksen  teemme,  mitenkä  yhteenkäypiä  ne  muodot  ovat, 
joita  sanotuissa  kansoissa  käytetään  tai  on  käytetty. 

Mitä  itse  hapaaseen  tulee,  ovat  ne  povettomat  nuotat,  joita  Länsi- 
ja  Pohjois-Suomessa,  Lapissa,  syrjäneissä  sekä  Obiu  suulla  ostjakeissa 


Digitized  by  Google 


14 


TT  T.  S  i hk li  rs. 


XX  111,31 


tavataan,  kaikki  tasaleveät  ja  niin  ollen  pääosaansa  nähden  samaa 
tyyppiä.  Madjareissa  sekä  Berezovin  piirin  ostjakeissa  ja  voguleissa 
ovat  ne  sen  sijaan  muodostuneet  pyynti  veden  pohjan  mukaan  ollen 
niissä  tapauksissa,  missä  ne  vedetään  rantaan,  tämän  puolista  siu- 
laansa kohti  kapenevat  ja  niissä  tapauksissa,  joissa  niitä  kuljetetaan 
keskiuomaa  alas  (Unkari)  keskeä  siuloja  leveämmät.  Jälkimäistä 
muotoa  ovat  myöskin  Kymin  joen  vadat,  jotka  ovat  sovelletut  pyyn- 
tiin yksinomaan  pienistä  kosteista.  Niiden  s.  o.  kymiläisten  isolerattu 
asema,  niillä  kun  ei  ole  vertauskohtia  suomalaisella  pohjalla  missään, 
tekee  kuitenkin  vaikeaksi  päättää,  että  ne  ollenkaan  ovat  suoranaisessa 
suhteessa  muihin  s.  o.  isommissa  vesissä  käytettyihin  ajoverkkoihin. 

Mitä  toisarvoisiin  osiin  tulee,  ovat  suomensukuisten  kansain  ajo- 
verkot enemmän  toisistaan  eroavia  kuin  pääosaansa  nähden.  Kuitenkin 
ovat  laudukset  (kuv.  2 — 7)  ja  tuoheen  käärityt  kivipainot  melkoisesti 
levinneet;  edellisiä  tavataan  näet  Suomessa  (Oulu-  ja  Tornionjoella), 
Lapissa,  Vienanmereen  laskevilla  joilla,  Pecoralla  sekä  ostjakeissa 
ja  voguleissa,  jälkimäisiä  muutoin  samoilla  seuduilla  paitsi  ehkä  ei 
Lapissa.  Hauska  on  konstaterata,  että  sitä  laudusmuotoa  (kuv. 
2),  joka  muistopuheiden  mukaan  Tornionjoella  on  vanhin,  huomat- 
tavasti lähenee  syrjäuiläinen  muoto  (kuv.  7);  laudus,  kuv.  3  johtaa 
puhtaasti  puikeaan  muotoon,  kuv.  4.  Laudus,  kuv.  5,  on  taas  ym- 
märrettävästi muovaeltu  muodon,  kuv.  3  pohjalla.  Mitä  kuvakseen 
tulee,  käytetään  tai  käytettiin  sitä  yksinkertaisimmassa  muodossaan 
s.  o.  seipään  pätkänä  tai  muuna  sellaisena  Kokemäenjoella  Suo- 
messa, Obin  suulla  Siperiassa  sekä  Tatareilla  Tobolskin  tienoilla. 
Tynnörin  muotoon  tehty  kuvas,  joka  on  niiu  tavallinen  eri  osissa 
Venäjää,  on  varmaan  venäläistä  alkuperää. 

Sanotulla  olemme  koettaneet  osottaa,  että  niiden  ajoverkkojen  vä- 
lillä, joita  suomensukuisissa  kansoissa  käytetään,  ei  ole  —  semminkään 
kun  ne  jo  itsessään  ovat  varsin  yksinkertaista  rakennetta  —  ylipääse- 
mättömiä eroavaisuuksia.  Tämä  seikka  puolestaan  yhdessä  sen  tosiasian 
kanssa,  että  puheenalainen  nuotta  tavataan  yhdeltä  puolen  varsin 
laajalti  levinneenä  ja  toiselta  puolen  kaikissa  niissä  suomalais-ugri- 
laisissa  kansoissa,  jotka  sanottavassa  määrässä  kalastusta  harj otta- 
vat, viittaa  yhä  enemmän  siihen  —  mitä  jo  äsken  sanoimme  —  että 
ajoverkko  arvattavasti  on  ollut  jo  näiden  kansojen  yhteiskodissa 


Digitized  by  Google 


XXIII,M 


Kappale  suompnaukuiston  kansain  kalastus!)  istoriaa. 


15 


tunnettu.  Lisätodistnksen  tälle  väitteellemme  saamme  itse  pyy- 
timen  nimestä,  joka  on  suomalais-ugrilaista  alkuperää  (Setälä,  FUB\ 
V):  suom.  kulle  lp.  golda,  golddaga;  verbi  golddet  'in  rete  trans- 
verso  flumine  extensnm  pisces  propellere'  syrj.  koltym,  költym 
'zugnetz,  beutelnetz';  koltny,  költny  'fische  fangen,  fischen  (mit 
dem  zugnetz)'  |  votj.  kait-  'mit  dem  zugnetz  fischen';  kalton  'zug- 
netz' i  vog.  xult-  'zugnetz  ziehen';  xultno-pon  'zugnetz'  (koldan,  kts. 
kuv.  24)  ;  ostj  kolttä-pon  (Surg).  xultti-pon  (Berez),  xute-pon  (Ir- 
tys),  xultapun  'kleiues  zugnetz,  koldan'  (kuv.  24). 

Ostjakkilaisissa  ja  vogulilaisissa  nimissä,  jotka  ovat  liittosyn- 
tyisiä,  tarkottaa  nähtävästi  edellinen  osa,  joka  on  pantava  yhteen 
kulle  y.  m.  kanssa,  alkuperäistä  ajoverkkoa  ja  jälkimäinen  osa  pon, 
pun  sen  nykyistä  muotoa  eli  havaspussia.  Ostj.  kolltä-pon  olisi  siis 
sanasta  sanaan  suomeksi  käännettynä  kulle-  eli  ajoverkko-pussi. 
Erästä  toista  pussimaista  pyydystä,  jota  käytetään  vuoce-pät  nimi- 
sessä padossa,  kutsutaan  Salymin  ostjakeissa  vuoöe-pon. 

Että  jo  niin  varhain  kuin  suomalais-ugrilaisena  yhteisaikana 
hapaan  valmistus  voi  olla  keksitty,  on  muinaislöytöjen  todistusten 
mukaan  varsin  uskottavaa.  Niin  on  Schweitzin  n.  s.  paalnrakennus- 
ten  sijoja  tutkittaessa  tavattu  hapaan  kappaleita  neolitisen  kivikauden 
ajalta  (Rau,  Prehistoric  Fishing.  s.  57).  Venäjällä  taaskin  Vladimi- 
rin kuvernementissa  Wolosovan  luona  on  eräältä  kivikautiselta  asuin- 
sijalta löydetty  savikappale,  johon  oli  painunut  hienoa  tekoa  olleen 
havaksen  jälki  (Kkause,  Vorgesch.  Fischereigeräte,  Zeitschr.  f.  Fischer. 
XI,  s.  238).  Alussa  ei  tätä  ymmärrettävästi  tehty  kehrätystä  rih- 
masta, vaan  erillaisista  karkeammista  aineksista,  kuten  juurista,  tuo- 
hesta, pajuukuoresta,  nahkaliuskoista,  suonista  y.  m.  Suomalaisten 
kansain  sukulaiset  samojedit  valmistavat  Jäämereu  rannoilla  vielä 
tänäkin  päivänä  nuottansa  osaksi  pajunkuoresta.  Samaa  ainesta  ovat 
aikaisemmin  käyttäneet  heidän  naapurinsa  Obdorskin  ostjakit. 

Mutta  mitä  viittauksia  antavat  meille  eri  ajoverkkoni uodot  ja 
pyyntitavat  kehityksen  kulkuun  nähden  itse  ajoverkkokalastuksessa? 

Tiedämme  edellisestä  Lapissa  vedettävän  golda'a  molemmilta 
joeu  rannoilta  pitäin  myötävirtaan.  Tapa  tämä,  joka  aikaisemmin 
on  ollut  käytännössä  myös  liettualaisilla  Memelin  rannoilla,  on 
ikivanha.    Se  ei  ole  alkujaan  pyytinieksi  vaatinut  edes  hapaasta 


Digitized  by  Google 


Ift  U.  T.  S  I K  EM  118. 

tehtyä  nuottaa,  vaan  tultiiu  varhaisimpina  aikoina  ja  niinpä  pienistä 
ojista  pyytäessä  toimeen  lehdeksistä  tehdyillä  ajopyytimillä.  Some- 
rolla meidän  maassamme  käy  kertomus  siitä,  mitenkä  siellä  muutama 
vuosikymmen  sitten  pienistä  ojista  keväisin  kutuaikaan  pyydettiin 
nuotalla,  joka  oli  kokoon  pantu  kahdesta  tiheälatvaisesta  koivun- 
näreestä  sitomalla  näiden  huiput  yhteen;  pyytäjät,  kaksi  henkeä, 
kulkivat  kumpikin  omaa  puoltansa  ojaa  ja  laahasivat  kalastinta  puo- 
leisestaan latvuksen  tyvestä.  Hyvä  oli  tietysti  tällaisissa  tapauksissa, 
jos  oja  oli  joukun  matkan  päässä  suljettu  padolla,  jota  vastaan  nuotta 
voitiiu  vetää  ja  joka  esti  kalat  etemmäs  karkkoamasta.  Sellaista 
patoa  käytetään,  kuten  edellisestä  tiedämme,  teknillisesti  jo  pitkälle 
kehittyneellä  lappalaisella  golöVlla  pyytäessä.  Vielä  edullisemmaksi 
kävi  pyynti,  kuu  joki  kalan  nousuaikaan  suljettiin  padolla  sekä  apajan 
niskasta  että  suusta,  ja  jälkimäiseen  paikkaan  jätettiin  vain  aukko, 
jonka  kautta  kalat  pääsivät  kokoontumaan  aitausten  välille.  Vanha 
lappalainen  golddem  pyynti  suoritettiin  juuri  tällaisista  aitauksista. 

Leveistä  joista  ja  niinpä  syvältä  pyytäessä  ei  enääu  —  sem- 
minkään kalastuksen  aikaisemmilla  asteilla  —  käynyt  päiusä  laatia 
rannasta  toiseen  ulottuvia  ajoverkkoja  ja  niin  oli  koetteleminen  pyynti 
suorittaa  joen  leveyttä  lyhemmillä  verkoilla  ja  niillä  tietysti  ruuhista 
käsin.  Edellisessä  olemme  oppiueet  tuntemaan  syrjäniläiseu  selkäve- 
dellä käytettäväu  ajoverkon,  jonka  siulat  ovat  ohjaustangoilla  varus- 
tetut. Se  kömpelyys,  mikä  näytäikse  siinä,  että  sitä  ou  ollut  salkojen 
avulla  kuljettaminen,  pakottaa  meidät  päättämään  sen  muitten,  muka- 
vammin veneistä  ohjattavien  ajoverkkojen  prototyypiksi.  Paremmiu 
saatiin  jo  verkon  veto  käymään,  kun  siulataugot  taitettiin  lyhemmiksi, 
alapaulan  päihin  (siulatankojen  tyviin)  kiinuitettiin  paiuot  ja  siuloihin 
vetoköydet  s.  o.  varustauduttiin  tavalla,  joka  vielä  on  havaittavissa 
madjarilaisissa  ajoverkoissa.  Vähitellen  tekivät  siulaköydet  eli  sorasi- 
met  siulataugot  kokonaan  tarpeettomiksi,  joka  nähdään  ra.  m.  siitä,  että 
ne  puuttuvat  ajoverkoista  kautta  koko  Skandinavian,  Suomen  ja  Poh- 
jois-Venäjän  (puheena  ollutta  syrjääniläistä  muotoa  lukuun  ottamatta). 
Kun  kalastin  näin  oli  tarpeelliseen  määrään  kehitetty,  voitiiu  aina 
pyyntivedeu  mukaan  ja  miten  muutoin  halutti  ajoverkolla  apaja  tehdä 
joko  rannalle,  jonka  tavan  tiedämme  vielä  olevau  Suomessa,  Nor- 
jassa, ostjakkilais-vogulilaisella  alalla  ja  madjarieu  maassa  käytän- 


xxin,» 


Digitized  by  Google 


XXIII,w  Knppnlo  suomensukuisten  kansain  kalastushistoriaa.  17 

nössä  ja  joka  siis  suomensukuisten  kansaiu  pohjalla  mahtaa  olla  ko- 
vin vanha  tai  joella,  jossa  se  tehtiin  jo  syrjäneissä  säilyneellä  ve- 
neellä kuljetettavien  ajoverkkojen  alkumuodolla.  Jälkimäisessä  ta- 
pauksessa ei  ollut  kahden  venekunnan  käyttäminen  välttämätöntä, 
ja  niin  keksittiin  toista  siulaa  kuljettavan  veneen  sijaan  panna  iso 
kuvas.  Että  tämäkin  tapa  jo  kauvan  on  ollut  käytännössä,  näkyy 
siitä,  että  se  paitse  meillä  tavataan  myös  lappalaisissa  ja  syrjäneissä 
(PeSoralla) ;  ovatpa  myös  nimitykset  suom.  kulkuus  (myös  kulku  1. 
kulkuverkko)  ja  IpN.  golgadak,  jotka  merkitsevät  aivan  samallaista 
pyydystä,  yhteistä  alkuperää  1  (Setälä,  FUF.  V).  Ostjakeissa  tapa 
on  tunnettu  vain  Obiu  suistolla,  josta  seikasta  voinee  päättää,  että  se 
on  myöhemmin  ehkä  syrjineistä  sinne  saapunut.  Myöhätuloisena  suo- 
malaisille on  meidän  pitäminen  tapaa  tehdä  keskellä  jokea  apajoi- 
dessa  kalojen  varmemmaksi  vangitsemiseksi  verkon  toisella  päällä 
kierroksia  (kuv.  15).  Suomensukuisissa  kansoissa  tavataan  se  näet  vain 
Peräpohjan  suomalaisissa  ja  Ruotsin  lappalaisissa.  Siihen  nähden,  että 
se  Ruotsissa  on  leviunyt  ja  tavataanpa  Tanskassakin  asti,  täytyy  mei- 
dän pitää  sitä  suomalaisissa  ja  lappalaisissa  skaudinavilaisena  lainana. 

Tyvenessä  vedessä  käytettäviä  povettomia  nuottia  kutsutaan, 
kuten  edellisestä  tiedämme,  vadaksi,  eauvanuotakai  ja  inaksi.  Näistä 
on  kaksi  edellistä  pikkuvesien  ja  jälkimäinen  meripyydys. 

Sisävesien  pyydyksenä  on  poveton  nuotta  käytännössä  ainoas- 
taan maamme  eteläosissa:  vata  nimiseuä  tunnemme  sen  Loimaalta, 
Somerolta,  Porneesista  ja  Aakulasta,  sauvanuotta  nimisenä  Virolah- 
delta, Vehkalahdelta  ja  Sippolasta.  Kutsumme  sitä  seuraavassa 
aina  vadaksi.  Se  tehdään  3—10  syltä  pitkästä  ja  2—3  kyynärää 
liinavasta  hapaasta,  •  joka  varustetaan  ylä-  ja  alapaulalla  sekä  siu- 
lasauvoilla.  Tiheyteensä  nähden  kudotaan  se  tavallisesti  samallai- 
seksi  kuin  salakkaverkko.  Kannattimiksi  pannaan  kolmekulmaisia 
tai  kaiteisia  lavuksia  ja  painoiksi  useinkin  kankaaseen  ommeltuja 
pikku  kiviä. 

1  Merkitseekö  mahdollisesti  syrj.  kulöm  'netz,  setznetx,  beutelnetz',  joka 
ehkä  kuuluu  yhteon  suom.  kulkuus  ja  IpN.  golgadak  kanssa,  myös  ajoverkkoa, 
ei  ole  tunnettu. 

1  Paikoin  käytetään  vadan  keskessä  myöa  pientä  povea. 

2 


Digitized  by  Google 


F.  T.  Sir  km  rs. 


xxirr.w 


Lämpimän  sään  aikana  suorittaa  vatakalastuksen  kaksi  henkeä, 
joista  toinen  hoitaa  pyydiutä  toisesta,  toinen  toisesta  siulasauvasta. 
Sitä  kuljetetaan  vedessä  kahlaamalla  pitkin  matalia  rantoja  ja  ha- 
vaittaessa siihen  menneen  kaloja,  käännetääu  sen  selkäpuolinen  siula 
maata  kohti,  jonka  jälkeen  apaja  tehdään  rannassa.  Kylmän  veden 
aikaan  tarvitaan  pyyntiin  kolme  henkä,  jotka  kaikki  kulkevat  kui- 
villa: yksi  vetää  ulkosiulaan  kiinnitetystä  nuorasta,  toiuen  pitää  sa- 
maa siulaa  pitkällä  taugolla  ulkona  rannasta  ja  kolmas  kuljettaa 
sorasimista  maasiulaa.  Jotta  ulkosiulan  tangon  pää  ei  tarttuisi  poh- 
jaan kiinni,  varustetaan  se  väliin  suksen  tapaisella  tallalla  eli  ja- 
laksella. 

Ina  on  pyydys,  joka  tavataan  vain  maamme  länsirannikolla. 
Suomenkielisissä  seuduissa  tiedämme  sen  olevan  käytännössä  Eura- 
joella ja  Uudenkaupungin  tieuoilla  *.  Edellisellä  paikkakunnalla 
tehdään  se  (klott*ina)  inannerrannoilla  pyyntiä  varten  noin  60  s. 
s.  pitkä  ja  4  kyyn.  liinava  sekä  varustetaan  painoilla  ja  kohoilla. 
Toiseen  siulaan  kiinnitetään  5  kyyn.  pitkä  salko,  klotinkanki,  jonka 
tyvipäähän  köytetään  painoksi  klotti.  Pyyntiin  lähtiessä  heitetään 
siulasalko  rantaan  pystyyn  ja  veneestä  potketaan  ina  renkaan  muo- 
toon, s.  o.  pyydin  veteen  saatua  saavutaan  takaisin  siulasalon  luo. 
Tähän  pysäytetään  nyt  vene  ja  yhdeu  miehen  tarpoessa  sarvipäisellä 
porkalla,  pronkalla,  jotta  kalat  eivät  uskaltaisi  veneen  alitse  pyrkiä 
tiehensä,  nostattavat  toiset  inan  veneeseen. 

Uudenkaupungin  tienoilla  käytetään  inan  vetoon  kahta  venettä, 
inapaatteja.  Pyydys,  joka  on  puoleksi  lapettu  kumpaankin,  potke- 
taan lähtien  määrätystä  pisteestä  rannan  edustalta  noin  90°  kul- 
maan, kulman  sivut  rantaa  kohti.  Kuu  ina  on  saatu  veteen,  soude- 
taan veneet  liki  maata  yhteen,  ja  nostattaminen  alkaa,  sekin  molem- 
mista veneistä  pitäin.  Sitä  suorittaessa  tarvotaan  sarvipäisillä  por- 
killa samaan  tapaan  kuin  Eurajoella.  Pyynti  luonnistaa  parhaiten 
jälkeen  Mikkelin  pilvisinä,  sateisina  tai  sumuisina  öinä. 

1  Simojoen  latvoilla  käytetään  ina  nimista  nuottaa,  jossa  nykyään  on 
k'"*k<'st«ji  pioni  povi.  Päättäen  siitä,  että  pyynti  sillä  suoritotaan  samaan  ta- 
paan kuin  meri-inalla,  on  se  varmaan  aikaisemmin  sielläkin  ollut  poveton  s.  o. 
tn  «lellinen  ina.    Paikoitellen  on  Pohjanlahden  rannoillakin  inassa  pitkät  ajat 

k:<vt.  ny  povea  <  Ahvena.  Raippaluoto). 


Digitized  by  Google 


XXI  11,3  J 


Kappale  auomonsukuiston  kansain  kalaatushistoriaa. 


19 


Samaan  tapaau  kuin  Uudenkaupungin  tienoilla  tapahtunee  iua- 
pyynti  Eurajoella  ulkokarien  rannoilla.  Niillä  käytetään  näet  n.  s. 
kahden  paatin  inaa,  joka  tehdään  noin  30  s.  pitkä  ja  10  kyyn.  liinava. 

Ina  mainitaan  muutaman  kerran  1500-luvulla  Porinkartanou  tili- 
kirjoissa. Yhdessä  tapauksessa  kirjotetaan  sen  nimi  niissä  wjnor"  (pl.) 
(Vai.  ark.  2100,  1.  12),  toisessa  tapauksessa  „Ina  nootth"  (Vai.  ark. 
2393,  1.  86). 

Siirrymme  nyt  hakemaan  vertauskohtia  maamme  tyvenissä  ve- 
sissä käytettäville  povettomille  nuotille. 

Vata  tavataan,  mikäli  tiedämme,  Ruotsissa,  Preussissä  ja 
Venäjällä.  Ensiksi  mainitussa  maassa  tunnetaan  se  nimellä  vada 
ja  käytetään  sitä  siellä  matalassa  vedessä,  eteukin  veden  keväällä 
noustessa  niityille  ja  alaville  maille  (S  T.  S.,  Den  svenske  fiskareu, 
s.  145).  Lähteemme  mainitsee  siiuä  käytettävän  povea.  Preussissä 
on  vata  tunnettu  niin  hyvin  maan  saksalaisille  kuin  slaavilaisillekin 
asukkaille.  Edelliset  kutsuvat  sitä  kleppe,  klippe,  wattre,  bad- 
netz,  randnetz,  jälkimäiset  wate,  brodnia,  woadtka.  Se  tehdään 
6 — 10  tai  20 — 50  m.  pitkä  ja  varustetaan  väliin  povella,  väliin 
jätetääu  povetta.  Pyynti  suoritetaan  useimmiten  siten,  että  ka- 
lastajat kahlaten  kuljettavat  vataa  (Benecke,  Fische,  Fischerei 
und  Fischzucht  in  Ost-  und  Westpreussen,  s.  352,  366).  Venäjällä 
on  tämä  varsin  tavallinen  pyydin  ja  tunnetaan  nimellä  brodec 
(öpoAeui.),  brodnik  (öpoAHBKT»),  breden  (öpeAeiib)  ja  volokuaa  (bo- 
jioKyuia).  Se  varustetaan  sielläkin  väliin  povella,  mutta  toisin 
erin,  jos  se  tehdään  pieni,  voidaan  jättää  paiuoitta  ja  kannat- 
timittakin.   Osotteeksi  siitä,  että  pyynti  siellä  suoritetaan  samaan 


Kuva  17.  Kaakkois- Venäjä.    Sennein  unikaan. 


tapaan  kuin  raeilläkiu,  otamme  tähän  kuvan  17.  joka  esittää  vata- 
kalastusta  Kaspianmeren  tieuoilla  (Sabaneev,  Puöu  Poccin,  I.  s.  354; 


Digitized  by  Google 


20 


U.  T.  SiHELIUS. 


XXUI,u 


Schulz,  Hscjt*.  o.  coct.  puo\  IV,  s.  33;  Voronov,  BfccT.  pu<5.  1896, 
koskee  Novgorodin  ja  Tverin  kuvern.;  Geineman,  B*ct.  puö.  1900, 
koskee  Pskovin  kuvern ).  Vielä  on  meidän  manitseminen,  että  vata 
tavataan  myöskiu  syrjäneissä  ja  niinpä  költyn  (höjithhl)  uimisenä. 
Kertojamme,  eräs  syrjääni  Mitjusev  kutsuu  sitä  venäjäksi  nimellä 
breden,  josta  voinee  päättää,  että  sillä  pyydetään  samaan  tapaan 
kuin' muuallakin  Venäjällä.  Sen  havas  tehdään  ainakin  nykyään  hy- 
vin harvan  palttinan  tapainen  kangaspuissa  ja  varustetaan  yläpau- 
laltaan  tuohikäpryillä  ja  alapaulaltaan  kiveksillä  (kts.  myös  „Jagd 
und  Fischfang  der  Syrjänen  im  Gouv.  Wologdaw,  Arch.  f.  wissen- 
sch.  Kunde  v.  Russland.  XI,  s.  43,  jossa  se  esitetään  tarvontaverk- 
kona). 

Mitä  on  uyt  vadau  alkuperästä  Suomessa  sanominen? 

Se  ei  nähtävästi  ole  milloinkaan  ollut  koko  suomenkansan  omai- 
suutena päättäen  siitä,  että  se  tavataan  vain  maamme  eteläosissa. 
Tämä  sen  asema,  toisin  sanoen,  sen  leveneminen  Etelä- Suomen  ruot- 
salaisen asutuksen  rajamailla  viittaa  siihen,  että  se  mahdollisesti  on 
ruotsalaisten  kautta  suomalaisiin  kotiutunut.  Samaan  suuntaan  puhuu 
myös  yhdeltä  puolen  se  seikka,  ettei  sitä,  mikäli  aineksistamme  käy 
näkyviin,  tavata  Inkerin  rajamailla,  s.  o.  maamme  kaakkoiskulmalla, 
toiselta  puolen  se,  että  itse  vata1  nimi  on  ruotsista  lainattu  (uusin, 
vada  etc,  Saxen,  Fiuska  lanord,  s.  237).  Ruotsalaisten  kantta  ovat 
suomalaiset  kaiketi  myös  oppineet  Kyminjoessa  harjotettavan  koste- 
vata-pyyuniu.  Sitä  osottaa  niin  hyvin  se,  että  samantapaista  vataa 
ei  muualla  Suomessa  tavata,  kuin  sekin,  että  pyytimen  nimi  on  Tata. 
Kuten  tiedetään  on  Kymiujoen  suisto  jo  Birger  Jarlin  ajoista  ruot- 
salaisten asuma  (Haokman,  Die  älte  Eisenzeit  in  Fiunland,  s.  313). 

Syrjäniläistä  vataa  kölyn  käytetään  myöskin  tarvontapyyti- 
menä,  jonka  tähden  sillä  ehkä  on  omat  kansalliset  traditsioninsa 


1  Niillä  seidoin,  joissa  vataa  kutsutaan  sauvanuotaksi  s.  o.  Vehkalah- 
della, Virolahdella  ja  Sippolassa,  saattaa  so  mahdollisesti  olla  myöhäaikainen 
venäläinen  laina.  KerrotAan  näet  ensiksi  mainitulla  paikkakunnalla  Haminaan 
sijotettujen  venäl.  sotilaitten  sillä  pyydystelleen  ja  kansan  ehkä  heidän  kaut- 
taan oppineen  sen  käytännön.  Uudelle,  oudolle  pyydykselle  olisi  siiloin  an- 
nettu nimi  niiden  sauvojen  mukaan,  jotka  oli  kiinnitetty  sen  siuloihin.  Sauva- 
nuottaa  ei  Vehkalahdella  ole  enään  80 — 40  vuoteen  käytetty. 


Digitized  by  Google 


XXITI.sj  Kappale  suomensukuisten  kansain  kalastuehistoriaa.  21 

eikä  liene  opittu  venäläisiltä,  joilla  vata,  kuten  edellisestä  tiedämme, 
on  yleinen  pyydin.  Syrjäniläisen  vadan  kansalliseen  alkuperään  viit- 
taa myös  itse  nimi.  joka  on  suomalais-ugrilaista  alkuperää.  Edellä 
olemme  tulleet  siihen  johtopäätökseen,  että  ajoverkot  nähtävästi  oli- 
vat käytännössä  jo  suomalaisten  kansain  yhteiskodissa.  Tähän  näh- 
den on  varsin  luultavaa,  että  kölyn  nimellä  on  merkitty  myös  ajo- 
verkkoa, joka  mahdollisesti  vieläkin  ou  asianlaita,  vaikkemme  sitä 
tiedä. 

Otamme  nyt  puheeksi  inan. 

Tiedämme  jo  edellisestä,  että  pyydin  tavataan  maassamme  vain 
Pohjanlahden  rannoilla.  Tähän  nähden  on  hauska  havaita,  että  myös 
sen  vertauskohdat  ovat  lännestä  haettavat.  Ruotsinkielisellä  poh- 
jalla omassa  maassamme  ovat  inat  käytännössä  ainakin  Abvenassa  ja 
Raippaluodolla.  Jälkimäisellä  seudulla  ne  kantavat  nimeä  enare 
tai  simpo  ja  tehdään  kolmesta  havaksesta  uoin  300  kyyn.  pitkät, 
11—12  kyyu.  liinavat  ja  niin  tiheät,  että  36— 38  kertaa  menee  kyy- 
närään. Niiden  toiseen  siulaan  kiinnitetään  4  kyyn.  pitkä  tanko, 
geinen,  jonka  kautta  sama  siula  tulee  noin  3  kyyn.  pyydyksen 
varsinaista  korkeutta  matalammaksi.  Tähän  päähän  tehdään  myös 
tangon  viereen  povi,  jota  kutsutaan  p&ra. 1  Päättäen  nimestä, 
joka  ou  suomalainen  lainasana  (perä  =  povi),  on  kuitenkin  povi 
enare'ssa  myöhäsyntyinen  osa. 

Apajoimaan  ruvetessa  sidotaan  raippaluotolaisen  inan  toiseen 
päähän,  siulatangon  tyveen,  ankkurikivi,  joka  pitää  tangon  pystyssä. 
Pyytäjiä  on  kolme,  jotka  kaikki  sijottuvat  yhteen  veneeseen:  yksi 
soutaa  ja  toiset  kaksi  hoitavat  potkiessa  ja  nostattaessa  kukin  pau- 
laansa. Ina  heitetään  ympyrän  muotoon.  Lappamaan  ruvetessa 
pannaan  sinlatanko  veneen  laitaan  kiinni  edellisessä  olevalla  vitsa- 
vanlulla.  Etteivät  kalat  pääsisi  puikahtamaan  apajasta  ulos  sen 
aukon  kautta,  joka  syntyy  povisiulan  ja  nostettavan  hapaan  väliin, 
tarpoo  toinen  lappajista  samalla  kohti. 

1  Kierre  nimisia  nuottia,  joissa  on  povi  toisen  siulan  vieressä  ja  joilla 
pyynti  suoritetaan  samaan  tapaan  kuin  raippaluotolaisella  enare'lla,  käytetään 
Laatokalla,  Inkorissä  ja  Aunuksessa  ja  käytottiin  aikaisemmin  myös  monissa 
paikoin  sisämaassa,  kuten  esim.  Rääkkylässä  ja  Keuruulla.  Jätämme  niihin 
tässä  tilan  puutteen  takia  lähemmin  koskematta. 


Digitized  by  Google 


22  IT-  T.  Sirelh  s.  xxm.sj 

Ina  on  myös  Ruotsissa  käytännössä.  Daniel  Tiselius,  joka 
v.  1723  julkaisi  tutkimuksensa  „Beskrifning  öfver  den  stora  Swea 
och  Giötha  Siön  Wätteru,  sanoo  (s.  119)  tällä  järvellä  harjotetta- 
van  kalastusta  strö-not  eli  ströö  nimisellä  povettoinalla  nuotalla, 
jonka  toisessa  siulassa  pidetään  vetoköysi  sekä  melkoiseu  iso,  mu- 
kavasti laahautuva  kivi  alapaulassa.  Pyydettäessä  potketaan  vas- 
tainen siula,  johon  ou  kiinnitetty  ankkurikivi,  liki  rantaa.  „Sitten 
soudetaan  tekemällä  melkoinen  kierros  kevyempi  siula  maalirajaan 
ja  tarvotaan;  laitetaan  niin,  että  verkou  kevyt  siula  aina  voi  olla 
liki  veneen  perää  ja  tarpojaa,  kunnes  tullaan  verkkopesälle ;  sitten 
kuljetetaan  likeltä  tämän  sisäpuolista  seinää  samaa  kevyttä  siulaa 
ja  vedetään  verkko  simpukan  eli  helix'in  muotoon,  kuunes  sisäpuo- 
linen rengas  tulee  kuin  pieneksi  ammeeksi  (vrt.  suvantokulteen  ve- 
toon, kuv.  15).  Siihen  lyödään  tarpomella  3  ä  4  kertaa  ja  otetaan 
sitten  kiireellä  ylös  kevyt  siula  pienine  kivineen  tai  painoineen.  ja 
lapetaan  verkko  veneeseen  ylä-  ja  alapaulasta  antaen  veneen  pyöriä 
ympäri  sikäli  kuin  nostatetaan".  Puheena  olevista  nuotista,  joilla 
m.  m.  pyydetään  nieriäistä,  ovat  suuremmat  30—40  s.  pitkät  ja  3 
k  4  s.  liinavat,  pienemmät  joukon  lyhemmät  ja  vaiu  1  tai  1  >/a  «• 
liinavat. 

8trö-not*illa  suoritetaan  siis  pyynti  huomattavassa  määrin 
samaan  tapaan  kuin  eurajokelaisella  ja  raippaluotolaisella  inalla  sekä 
miltei  aivan  samaan  tapaan  kuin  suvautokulteella.  Mutta  Ruotsissa 
tunnetaan  eräs  toinen  pyyntitapa,  joka  on  yhtäläinen  kuin  se,  jota 
käytetään  inaa  vedettäessä  Uudenkaupungin  tienoilla.  Sen  esittää 
I.  G.  Gyllenbohg  v.  1770  julkaisemassaan  tutkimuksessa  „Insjö- 
fisket  i  Svea  Riket".  Asianomaiseu  nuotan  nimen  hän  sanoo  olevan 
stötnot  ja  kertoo  sen  väliin  varustettavan  povella. 

Olemme  siis  nähneet,  että  suomalaiset  käyttävät  inaa  vain 
maansa  länsiosissa  ja  että  samalta  ilmansuunnalta  s.  o.  Ahvenasta, 
Pohjanmaan  ruotsinkielisestä  raunikkoasutuksesta  ja  itse  Ruotsista 
ovat  sille  vertauskohdatkin  olleet  haettavat.  Voimme  siksi  varmuu- 
della päättää,  että  ina  ja  inapyyuti  on  ruotsalaisten  kautta  maa- 
hamme tullut.  Samaan  suuntaan  puhuu  itse  nimi  ina,  joka  on  skan- 
dinavilainen  lainasana  (murt.  ina,  ena;  Saxen,  FUF.  IV,  s.  96). 

Miten  se  seikka  on  selitettävä,  että  Kittilässä  tavallista  ajo- 


Digitized  by  Google 


XXIII.si  Kappale  suomensukuisten  kansain  knlnstushixtorian.  23 

verkkoa  eli  kulletta  kutsutaan  maksi,  ei  ole  helppo  varmasti  sanoa. 
Sodankylästä  saamme  ehkä  kuitenkin  jonkinlaisen  viittauksen  seli- 
tykseksi. Siellä  käytetään  näet  jokinuottaa,  jonka  päät  ovat  varus- 
tetut siulapuilla,  jossa  ou  povi  liki  rantapäätä  ja  jolla  apajoidaan 
rannalle.  Siinä  ou  siis  joukko  sellaisia  ominaisuuksia,  jotka  joko  sa- 
mallaisina  tai  lähipitäin  yhtäläisinä  tavataan  esim.  raippaluotolaisessa 
enare'ssa.  Tiedämme  edellisestä,  että  kulteet  ensi  sijassa  ovat  var- 
sinaisia uittoverkkoja,  että  vain  Oulujoella  on  laji  kiilteitä  n.  s. 
kostekulle,  jolla  tehdään  apaja  rantaan.  Tähän  nähden  on  mahdol- 
lista, että  rannalle  apajoimiuen  joissa  on  tullut  yleisemmäksi  ina- 
pyynniu  kautta  ja  että  sellaisia  kiilteitä,  joilla  sanottu  apajoimistapa 
on  suoritettu,  on  alettu  kutsua  inoiksi. 


2.   Suuria,  vata. 

Kyminjoella,  Vuoksen  yläjuoksulla,  Pielis-  ja  Lieksanjoella 
käytetään  lohen  ja  siian  pyyntiin  pussimaista  uittoverkkoa  (kts.  kuv. 
22),  jota  ensiksi  mainitulla  paikkakunnalla  kutsutaan  suuriaksi,  muilla 
vadaksi.    Käytämme  seuraavassa  vain  edellistä  nimeä. 

Suuria  laaditaan  tavallisimmin  yhdestä  hapaasta  siten,  että 
tämä  keskeä  pannaan  kaksinkerroin  ja  taitetut  syrjät  jamotaan  yh- 
teen joko  kokonaan  tai  suurimmaksi  osaksi.  Suu,  joka  jälkimäisessä 
tapauksessa  muodostuu  paitsi  hapaan  taittamattomista  osaksi  myöskin 
sen  Uitetuista  syrjistä,  paulotetaan  nelikulmaiseksi.  Näin  syntynyt 
pussi  eli  povi  tehdään  yleisimmin  noin  5  kyyn.  pitkä  sekä  suultaan 
6  kyyn.  leveä  ja  2—3  kyyn.  korkea.  Kaikkiin  suun  kulmiin  sido- 
taan ohjausnuorat.  Yläleuka  eli  suun  ylälaita  jätetään  Vuoksella  ja 
Pielisjoella  kannattimitta,  mutta  muilla  mainitsemillamme  paikkakun- 
nilla varustetaan  joko  lauduksilla  tai  tuohikäpryillä  tai  molemmilla. 
Suun  alakulmiin  pannaan  säännöllisesti  painot,  jotka  eri  seuduilla 
ovat  erillaiset.  Vuokselainen  suuriapaino  nähdään  kuvassa  IS.  Se 
ou  litteä,  pitkän  pyöreä,  noin  7  naulan  painoinen  kivi,  jonka  kapei- 
siin syrjiin  ou  hakattu  uurre,  mihin  puolestaan  on  joko  sidottu  nuora 
tai  kiinnitetty  puu-  tai  rautavanue.   Lieksalainen  paino  tehdään 


Digitized  by  Google 


24 


U.  T.  Sirelius. 


XXIII.M 


kernaimmin  vuolukivestä  noin  20-naulainen  ja  varustetaan  keskeä 
lä veliä,  johon  pujotetaan  vitsavanlu  (kuv.  19).  Tähän  sitten  sido- 
taan alaleuvau  paulan,  pielipaulan  ja  alemman  ohjausnuoran  pää. 


Knv.  18.  Kuv.  19.  Kuv.  20.  Kuv.  21. 

Vuoksi.  Lieksa.  Pielisjoki.  Kymi. 


Pielisjokelainen  suuriapaino  valmistetaan  myös  vuolukivestä,  mutta 
varustetaan  kahdella  lävellä  (kuv.  20),  joista  toiseen  kiinnitetään 
alaleuvan  paulan,  toiseen  taas  alemman  ohjausnuoran  pää.  Kymi- 
läiset  suuriapainot  olivat  ennen  tuohiliuskoihin  kudottuja  kiveksiä, 
mutta  tehdään  nykyään  pitkulaisista  luonnonkivistä  vyöttämällä  nämä 
rautavanteella  (kuv.  21),  johon  on  tehty  silmä  kiinni  sitomista  var- 
ten. Ainoastaan  kymiläisissä  suurioissa  pidetään  paitsi  kahta  pu- 
heena olevaa  suun  alakulmiin  sidottavaa  painoa  vielä  näiden  välillä 
itse  alaleuvan  paulassa  kolme  muuta  kivestä. 

Tavallisinta  on,  että  suuriahavas  kudotaan  niin  tiheä,  että  3,as 
—  4,s  kertaa  menee  kortteliin. 

Pyyntiaika  alkoi  ennen  heinäkuussa  öitten  ruvettua  hämärtä- 
mään ja  jatkui  jäätyinään  asti.  Nyt  se  ei  ole  lohen  ja  siian  kutu- 
aikaan  sallittu  ja  onpa  se  muutamilla  seuduin  kokonaan  kielletty. 
Paras  on  saalis  aamu-  ja  iltahämärissä. 

Suurian  vetoon  tarvitaan  kaksi  venettä,  joissa  kuminassakin 
tavallisesti  on  soutaja  ja  perämies  eli  suurian  hoitaja.  Pyynti  ta- 
pahtuu varsinaisilla  apajapaikoilla,  jotka  enimmäkseen  sijaitsevat 
koskien  niskoilla  ja  niiden  suvannoissa  ja  ovat  milloin  sileäpohjaisia 
matalia  kareja,  milloin  syviä  uomiakin.  Suuria  potketaan  veneitten 
väliin  ja  sitä  uitetaan  aina  myötävirtaan.  Objausnnorain  nyinnästä 
tuunetaan  heti,  milloin  kala  on  mennyt  pyydykseen.  Se  kalasta- 
jista, joka  tämän  ilahduttavan  havainnon  ensin  tekee,  antaa  merkin 
tovereilleen,  ja  siinä  tuokiossa  vedetään  suuria  ylös;  nostattaessa  pääs- 
tetään ylemmät  ohjausnuorat  valloilleen  ja  alemmista  vedetään,  jonka 
kautta  suuriau  suu  menee  umpeen  ja  kalat  estyvät  ulos  pääsemästä. 


Digitized  by  Google 


25 


1500-luvun  tilikirjoista  käy  selville,  että  suuria  tähän  aikaan 
oli  käytännössä  myös  muutamin  paikoin  Savonlinnan  tienoilla  (Var- 
kaudessa, Rokosalmella,  „Murue"lla  ja  „ViaudoMlla)  ja  Hämeessä  ja 
niinpä  uimellä  vata  (ruotsinkiel.  tekstissä  „\vada",  „wadhu).  Kymin- 
joella  kutsuttiin  sitä  samaan  aikaan  asiakirjoissa  ,,sörieM,  „söriau 
tai  „sijrioM. 

Maamme  rajojen  ulkopuolella  tavataan  suuria  monissa  seuduin 
Pohjois-Veuäjällä,  \Yolgalla,  Dnjeperillä  ja  Araljärven  tienoissa. 


Kuv.        Kuolan  Lappi,  Pouoi. 
ScHixz/in  mukaan. 


Kuvassa  22  esitämme  sen  Kuolan  lappalaisten  [asumalta  Ponoi 
joelta,  jolla  se  tehdään  lähipitäin  samanlainen  kuin  Vuoksella.  Yh- 
täläisyys havaitaan  m.  m.  painokivissä,  jotka  Polioillakin  valitaan 
pitkäupyöreät  ja  litteät,  mutta  verhotaan  nahkalla,  etteivät  sattues- 
saan pohjakiviin  kovin  kolisisi  ja  pelottaisi  kaloja.  Silmien  koko 
vaihtelee  huomattavasti  riippuen  siitä,  minkä  kokoista  ja  mitä  kala- 
lajia milloinkin  kalastetaan.  Pituudeltaan  tehdään  pussi  2,5  syli- 
nen.  Vedestä  nostaessa  koetetaan  ala-  ja  yläleuvan  paulat  vetää  yh- 
dessä ylös,  jotta  saataisiin  säkin  suu  sulkeutumaan  ja  kalojen  ulos- 
pääsy vältetyksi. 

Aivan  samallaisia  suurioila  kuin  Pouoi  joella  käytetaäu  myös 
Onegalla  (Schulz,  [UcjitA.  o.  coct.  pu6.  VII.  s.  26)  ja  likipitäin 
samallaisia  NVvalla  (Danilkvskm,  HscjtM.  o  coct.  puö.  IX,  s.  112). 
Jälkimäisellä  paikkakunnalla  kutsutaan  niitä  volocek. 

Kymiläistä  suurina  jossakin  määrin  muistuttava  on.,  Volgalla 
käytettävä  po&zducha  (not>3jiyxa),  jossa  siinäkin  on  yläleuvassa 
kannattimet  ja  alaleuvassa  painot.    Kalustuksen  aineksessa  ja  muo- 


Digitized  by  Google 


XXIII.si 


dossa  on  kuitenkin  huomattava  erotus,  sillä  painot  tehdään  Volgalla 
lyijystä  torvien  muotoon  ja  kannattimet  puusta  (?)  pallon  muotoon. 
Sitäpaitsi  ovat  volgalaisen  suurian  leukapielet  varustetut  puutangoilla, 
jotka  puuttuvat  kymiläisestä.  ja  kummaltakin  puolen  vain  yhdellä 
ohjausnuoralla,  joka  liki  suuriaa  haaraantnu  ja  juoksee  leukatangon 
kumpaankin  päähän. 

Samanlaatuisia  kuin  Volgalla  ovat  suuriat  (kuterme-dMlim, 
BVTepMe  äkhjJhmt>)  rakenteeltaan  Amudarjalla.  Ne  tehdääu  täällä 
kuitenkin  joukon  suuremmat;  niinpä  on  esim.  yläleuvan  pituus  koko- 
naista  13  s.  Painoiksi  paunaan  kiviä,  mutta  kannattimiksi  erään 
typha  lajin  korsia.  Vedestä  nostettaessa  vedetään  alapaula  yhteen 
yläpaulan  kanssa,  jonka  kautta  pussin  suu  sulkeutuu  (Nikoljskij, 
H3B.  II.  P  reorp.  o6m.  1887,  s.  «74;  Bouomx,  BLct.  pu6.  1904, 
8.  657). 

Alkuperäinen  kokoonpanoltaan  on  se  eyrp  (cupin.)  niminen 
suuriamuoto,  jota  tällä  puolen  Uralin  asuvat  Öerdynin  vogulit  käyt- 
tävät Koävan  latvoilla  sekä  sen  sivujoilla  Tylajalla  ja  Typyljalla 
(Volegov,  JKypn.  oxotu,  1860,  V,  s.  1*).  Gluskov,  (3THorp.  oöosp. 
XLV,  s.  52)  antaa  siitä  seuraavan  selityksen  (vrt.  kuv.  23):  „ Verkko 
on  pituudeltaan  4—  5  arssinaa,  syvyydeltään  2  arssinaa  ja  korkeu- 
deltaan 10  verskaa.  —  Se  kiinnitetään  ohuihin,  noin  4  arss.  pitkiiu 
salkoihin,  jotka  oikeastaan  sidotaan  vain  alipaulaau;  näiden  sauvo- 
jen avulla  verkkoa  voidaan  kuljettaa  pitkin  joen  pohjaa.  Yläpau- 
laan  köytetään  ohuet  nuorat,  joitten  toista  päätä  kalastaja  pitää  kä- 
dessään; niitten  kautta  hän  tietää,  milloiu  kala  (usein  taimen)  me- 
nee pyydykseen.  —  Viseralla  ja  Kohvalla  asuvat  venäläiset  ovat  op- 
pineet syrp'in  käyttämisen  voguleilta  ja  kutsuvat  sillä  pyytämistä 
syrpat  (cupnaTb)u  1 

1  Huomattavaa  on,  että  Cordynin  vogulit  käyttävät  sauvasuuriaansa 
paitsi  uitto-  myöskin  tarvontakalastukseen.  Jälkimäisessä  tapauksessa  asete- 
taan pyydin  sellaison  paikan  alapuolelle,  missä  arvellaan  kaloja  olevan  ja  kah- 
desta veneestä  pitäin,  jotka  asettuvat  paikan  yläpuolelle,  karkotetaan  kalat 
myötävirtaan  pussiin.  Koska  tarvontakalastus  ymmärrettävästi  kuuluu  kaikkein 
vanhimpiin  kalastuslajeihin.  on  mahdollista,  että  puheena  oleva  pussipyydys 
juuri  ensiksi  on  tarvontakalastimona  käytäntöön  tullut. 


Digitized  by  Google 


xxni,» 


Kappale  suomensukuisten  kansain  kalastushistoriaa. 


Aivan  samallaisia  suurioita  kuin  Öerdynin  vogulit  käyttävät 
myös  venäläiset  Ilmajärveeu  laskevalla  Msta  joella  sekä  Dnjeperillä. 
Jälkimäisen  seudun  suuria  eli  —  kuten  sitä  paikalla  kutsutaan  — 


J 


Kuv.  23.    Dnjopcr.    FALp.KvMn  mukaan. 


volok  (bojokt.)  eroaa  vogulilaisesta  vain  siinä,  että  ohjaustanko- 
jen tyvet  ovat  varustetut  raskailla  lyijypai noilla,  kuten  nähdään  ku- 
vasta 23  (Faleev,  ilntnpoBCK.  pu6ojioBCTBO,  s.  24).  Kokiessa  koe- 
tetaan pyydyksen  suu  saada  sulkeutumaan,  jotta  kaloilta  estyisi  pois- 
pääsy. 

Huomattavaa  on,  että  Dnjeperillä  suuriaa  käyttävät  ainoastaan 
varsinaiset  ammattikalastajat,  koska  sillä  pyynti  tähän  erittäin  tot- 
tumattomalle muka  on  vaikea,  joka  seikka  eli  —  toisin  sanoen  — 
sen  outous  varsinaiselle  rahvaalle  näyttää  viittaavan  siihen,  että  se 
vasta  ammattimiesten  kautta  on  samaiselle  joelle  kotiutunut. 

Sellaisia  suurioita,  joitten  leuvat  varustetaan  kannattimilla  ja 
painoilla,  tavataan  N.  Vari'achovskij'11  (Btrr.  puöoj  1892,  s.  233) 
ja  ScHUKNKin  mukaan  (06t>  niiopojmaxi»  AMypcK.  icpaa,  II,  s.  207) 
myös  giljakeilla  Amur  joella. 

Olemme  nyt  tehneet  selkoa  varsinaisen  suurian  levenemisestä. 
Lisäksi  on  meidän  vielä  esitettävä  eräs  pyydys,  joka  —  vaikka  ei  ole 
ilman  muuta  suuriain  joukkoon  luettava  —  kuitenkin  on  niille  varsin 
läheistä  sukua.  Tarkotamme  kautta  koko  ostjakkilais-vogulilaisen  ja 
O8tjakki-samojedilaiseu  alueen  levinnyttä  ja  niinpä  ainoastaan  siellä 


Digitized  by  Google 


28 


TT.  T.  Siremts. 


XXIII.JJ 


käytännössä  olevaa  koldan'ia.  Tämä  nimi  on  venäläisten  käyttämä 
ja  laina  ostjakkien  ja  vogulien  kielistä,  joissa  puheena  olevaa  pyy- 
dystä nimitetään:  ostjakiksi  koltta-pon  (surg.  piir.),  xultti-pon  (Berez. 
piir.),  xnte-pun  "(Irtys),  jöyol-pon  (Was.-j.,  Wacli);  voguliksi  xultne- 
pon  (Sosva). 

Koldan  (kuv.  24)Jon  pussimainen  verkko,  jonka  suun  alalaitaan 
on  sidottu  ohut,  noin  3—4  mtr.  pitkä  salko,  miukä  keskeen  on  kiin- 
nitetty litteä,  etupuoleltaan  hiukan  ylöspäin  kaartuvaksi  muodostettu 
paiuokivi.  Tästä  juoksee  ohut  nuora,  josta  kalastaja  ruuhessa  istuen 


Kuv.  24.    Ostjakit  ja  vogulit. 


ohjaa  pyydystä.  Suun  yläreunaan  on  kiinnitetty  noin  35 — 40  cm. 
pitkä  nyöri,  jonka  päässä  olevan  renkaan  kautta  ohjausnuora  kulkee 
ja  joka  pitää  pussin  suun  ylälaidan  alalaidan  kohdalla.  Edelliseen 
laitaau  on  myös  köytetty  kaksi  tunuusrihmaa,  joista  pyytäjä  uittaessa 
tuntee,  milloin  kaloja  on  mennyt  pussiin.  Hän  kuljettaa  tätä  mää- 
rätyillä sileäpohjaisilla  npajapaikoilla  myötävirtaan  pitäen  ruuhen 
suunnassa  poikiu  jokea.  Toisella  kädellään  ohjaa  hän  pyydystä 
alavirran  puolella  ja  toisella  meloo  ylävirran  puolella. 

Verratessamme  toisiinsa  niitä  eri  suuriamuotoja,  joita  edellä 
olemme  esittäneet,  täytyy  meidän  empimättä  vanhimmaksi  niistä  lu- 


Digitized  by  Google 


XXIII.32  Kappale  suomonsukuisten  kansain  kalastushistoriaa.  29 

kea  se,  joka  on  varustettu  kahdella  ohjaustangolla,  s.  o.  muoto,  jonka 
olemme  tavanneet  Öerdynin  voguleissa  sekä  venäläisellä  alueella  Msta 
joella  ja  Dnjeperillä.  Samoin  kuin  edellä  'puheena  olleessa  sau- 
voilla ohjattavassa  syrjäniläisessä  ajoverkossa  näytäikse  tässäkin  sil- 
miin pistävä  pyyntitavan  hankalnus:  pyytäjäin  on  huolehtiminen 
paitsi  pyydyksen  asianmukaisesta  alavirtaan  lipumisesta  myöskin 
siitä,  että  se  kulkee  määrätyllä  syvyydellä  sekä  tarpeeksi  sirkeänä, 
ja  kaikki  tämä  on  toimitettava  jäykkien,  epämukavain  sauvojen 
avulla.  Dnjeperi Iäisessä  muodossa  on  toki  sauvojen  pystyssä  pitä- 
misen helpottamiseksi  näiden  alipäihin  kiinnitetty  painot. 

Samoin  kuin  ajoverkoista  ovat  varmaan  ohjaustangot  vähitel- 
tellen  hävinneet  myös  suurioista.  Volgalais-amudarj alaisessa  muo- 
dossa näemme  ne  vielä  leukapieli-sauvoiksi  kutistuneina,  mutta 
suomalaisista  ja  ponoilaisesta  muodosta  ovat  ue  jo  kokonaan  hä- 
vinneet. 

Ohjaustangoilla  varustetuissa  suurioissa  ei  käytetä  kohoja  lain- 
kaan ja  vasta  myöhemmin  lienee  niissä,  niinkuin  dnjeperiläinen 
muoto  o  sottaa,  sauvojen  tyvissä  s.  o.  alapaulan  päissä  ruvettu  pitä- 
mään painoja;  kannattimia  niissä  ei  ole,  mutta  kyllä  tunnus- 
rihmat,  joilla  in.  m.  yläleuka  pidetään  koholla.  Kun  ohjausta ugot 
epämukavina  jätettiin  pois,  jäivät  ymmärrettävästi  niiden  painot  ala- 
paulain  päihin,  jotka  nyt  salkojen  sijasta  olivat  varustettavat  oh- 
jansnuorilla;  yläpaulau  päissä  olivat  nämä,  kuten  juuri  näimme,  tun- 
nusrihmoina  jo  olemassa.  Huomattiin  nyt,  että  pyydyksen  suu  py- 
syi paremmin  auki,  jos  sen  yläleuka  varustettiin  kohoilla,  ja  että 
pyydys  tarkemmin  tyhjensi  pohjassa  olevat  kuopat,  jos  sen  alaleukaan 
pitkin  pituutta  pantiin  painoja.  Näin  syntyivät  kymiläinen  ja  liek- 
salainen muoto  Suomessa  ja  volgalais-amudarjalainen  Venäjällä.  Tämä 
keksintö  tapahtui  jo  paikoin,  euneukuin  leukapielisauvat  olivat  tyystin 
ehtineet  kadota. 

Edellisessä  olemme  nähneet  ojoverkkojen  vähitellen  kehittyneen 
sille  kannalle,  että  pyynti  niillä  voi  tapahtua  yhdestä  veneestä  pi- 
täin.   Sama  näyttää  laita  olleen,  mitä  suurioihinkin  tulee. 

Koldanissa  on  näet  joukko  vertauskohtia  tavallisiin  suurtöihin: 
samoin  kuin  nämä  on  sekin  pussimainen  uittoverkko,  jota  kuljete- 
taan myötävirtaan,  samoin  kuin  ue  ja  niinpä  erittäinkin  ohjaussau- 


Digitized  by  Google 


30 


U.  T.  Sirelius. 


XXIII,*i 


voilla  varustetut  suuriat,  on  sekin  tunnusrihmoilla  varustettu  ja  sa- 
moin kuin  tavallisten  sunriain.  suljetaan  senkin  suu  kokiessa  siten, 
että  yläleuvan  annetaan  painua  alaleuvan  päälle,  jotfeivät  kalat 
pääsisi  pussista  ulos.  Ne  eroavaisuudet,  jotka  ovat  havaittavissa  ta- 
vallisten suuriain  ja  koldaniu  välillä,  johtuvat  yksistään  siitä,  että 
pyynti  jälkimäisellä  suoritetaan  yhdestä  veneestä  pitäin.  Seu  takia 
on  koldaniu  suun  alaleuka  ollut  varustettava  salolla,  sen  tähden  on 
ollut  paino  pantava  tämän  salon  keskikohdalle  ja  siitä  syystä  on 
vain  yksi  ohjausnnora  ollut  tarpeen  samalla  kuin  tunnusrihmat,  lat- 
vapuoliltaan  yhdeksi  liittyvinä  ja  hiukan  entisiltä  asemiltaan  siirty- 
neinä, on  pysytetty  käytännössä  Niin  kehittynyt  pyydin  kuin  koldan 
ei  ymmärrettävästi  ole  voinut  ilman  muuta  syntyä,  vaan  edellyttää 
yksinkertaisempia  muotoja.  Sillä  suljetulla  ostjakkilais-vogulilaisella 
alueella,  jolla  se  on  käytännössä,  ei  ole  sellaisia  uittoverkkolajeja, 
joita  voisi  sen  edeltäjiksi  arvata.  Läutisiltä  naapurialoilta  ja  niinpä 
sukulaiskansoista  —  niiden  joukossa  Öerdynin  voguleista  —  tapaamme 
sen  sijaan  pyytimen,  suurian,  josta  se  antaa  itsensä  hyvin  johtaa. 
Meidän  täytyy  sentähden  pitää  todennäköisenä,  että  se  juuri  on  tä- 
män pohjalla  muodostunut. 

Suurian  muuttuminen  koldauiksi  ei  liene  kuitenkaan  ilman 
muuta  tapahtunut.  Näyttää  siltä,  että  siihen  on  antanut  viittauksen 
eräs  pussimainen  patopyydys,  jota  venäläiset  ostjakkilais-vogulilai- 
sella laiuasanalla  kutsuvat  vaWiksi  (ostj.  vuosem  etc).  Tässä 
on  näet  muutoiu  aivan  samat  osat  kuin  koldanissa,  mutta  jälkimäi- 
sen pyydyksen  ohjausnuoran  sijasta  on  siinä  nostosalko.  Vazan  itse- 
ot  ta  van  a  patopyytimenä  edellyttänee  puolestaan  tarpomisen  ohella 
käytettyä  pussimaista  patopyydintä  —  ehkä  samallaista  kuin  edellä 
opimme  vogulilaisessa  syrp'issä  tuntemaan  (kts.  s.  26,  muist.). 

Kysymme  nyt:  mitenkä  kauvan  on  suuria  ollut  suomalaisissa 
kansoissa  käytännössäP 

Tiedämme,  että  se  uittoverkkona  tavataan  lukuun  ottamatta 
madjareja  ja  syrjänejä,  joitten  jälkimäisten  kalastus  vastaiseksi  ou 
kovin  vaillinaisesti  tunuettu.  kaikissa  niissä  suomalaisugrilaisissa  kan- 
soissa, jotka  enin  kalastusta  harjottavat  ja  niinpä  samalla  niissä,  jotka 
ovat  toisilleen  kaukaisinta  sukua,  s.  o.  yhdeltä  puolen  suomalaisissa  (ja 
lappalaisissa  Ponoi  joella),  toiselta  puolen  ostjakeissa  ja  voguleissa; 


Digitized  by  Google 


XXIII,31 


Kappale  suomensukuisten  kansain  kalastushistoriaa. 


31 


tiedämme  myöskin,  että  se  on  yleinen  niillä  seuduilla  Veuäjää,  joilla 
suomalaiset  kansat  aikaisemmin  ovat  olleet  vallalla,  s.  o.  Pohjois- 
Venäjällä  ja  Volgalla.  Näitten  tosiasiain  pohjalla,  ja  kun  otamme 
huomioon,  että  suuria  Europassa  ja  Aasiassa  ulkopuolen  suomalais- 
ten kansain  vanhoja  asuinsijoja  on  varsin  vähän  levinnyt,  on  meidän 
pitäminen  todennäköisenä,  että  se  yksinkertaisimmassa  muodossaan 
on  suomensukuisten  kansojen  käsissä  ollut  jo  ikivanhoista  ajoista, 
että  se  mahdollisesti  oli  jo  heidän  yhteiskodissaankin  käytännössä. 
Tähän  suuntaan  puhuu  myös  pyytimemme  nimi,  koska  se  on  suoma- 
lais ugrilaista  alkuperää:  suom.  suuria,  Burja  —  vog.  syrp;  vrt.  suom. 
-ia  -ja  tekijännimen  päätteenä  (nomen  actoris)  ja  vog.  -p,  jolla  joh- 
tuu nomen  agentis  (esim.  vip  'nehmender':  vi-  'nehmen')  sekä  myös 
nomen  possessioris  (esim.  nelmep  'kielevä,  kielinen',  nelm  'kieli'; 
Setälä,  FUF  V). 


Kuuritsa. 

Kuuritsa  on  nuottapyydys,  jonka  ala-  ja  siulapaulat  ovat  kiin- 
nitetyt reen  jalasten  tapaisiin  puihin. 

Sen  omituinen  rakenne  aiheutuu  siitä,  että  sillä  pyydetään  heinä- 
peräisiltä  rannoilta,  joissa  tavallista  nuottaa  on  vaikea  saada  painu- 
maan pohjaan. 


Kuv.  25.  Jääski. 


Suomenkielisellä  alalla  tavataan  kuuritsoja  Tiikerissä  sekä  Kar- 
jalan puolella  ainakin  Jaakkimassa,  Sortavalan  tienoilla.  Kirvussa  ja 
Jääskessä. 

Viimeksi  mainitussa  pitäjässä  käytettävä  kuuritsa  nähdään  ku- 


Digitized  by  Google 


32 


vassa  25.  Sen  jalakset  pidetään  aina  ..kasvannaiset"  ja  jätetään 
ylöspäin  kaartuvilta  osiltaan  yli  kahden  kyynärän  ja  makaavilta 
osiltaan  noin  kahden  sylen  pituisiksi.  Ne  veistetään  sivuilta  litteiksi 
sekä  varustetaan  lävillä,  joihin  kiinnitetään  havas.  Tämä  kudotaan 
noin  neljä  syltä  pitkä,  joten  se  juuri  paraiksi  täyttää  välin  toisen 
jalaksen  ylöspäin  kaartuvasta  osasta  toisen  jalaksen  samaan  osaan. 
Havaksen  keskipituus  tulee  siis  jalasten  tyvipäitten  kohdalle,  jossa 
se  muodostaa  peräu  eli  pohjukan.  Samoihin  päihin  kiinnitetään  rei- 
kien kautta  ohjaustanko. 

Kuuritsalla  pyydetään  kesälämpimällä  sellaisilta  vastaraunoilta, 
joilla  vesi  on  tuntuvasti  sameutunut.  Kalastajia  on  aina  kolme,  joista 
yksi  ohjaa  pyydystä  perätangosta  ja  kaksi  vetää  jalaksista.  Kul- 
jettaessa pidetään  reisien  siulapuolet  hajallaan,  s.  o.  reidet  ase- 
tetaan 45°  kulmaan.  Pyynti  tapahtuu  1,5-2  kn.  vedestä  ja  suun- 
nassa pitkin  rantaa.  Kun  kaloja  hapeitten  nyiunästä  tunnetaan 
«puuttuneen",  nostetaan  kuuritsa  ylös  vedenpintaan  samalla  kun  ja- 
lakset äkkiä  painetaan  yhteen,  jolloin  saalis  jää  havasten  väliin. 
Yhdellä  —  tavallisesti  perämiehellä  —  on  selässä  tuohikontti,  johon 
pyynnin  tulos  heitetään.  Luonnollisesti  ovat  kalastajat  niin  vähissä 
pukimissa  kuin  suinkin  —  miehet  tavallisesti  housuitta  jaloin. 

Niin  hyvin  Iukerissä  kuin  Karjalassakin  on  pyytimemme  nimi 
säännöllisesti  kuuritaa. 

Suomeukielisen  alueen  ulkopuolella  tavataan  se  vain  slaavilai- 
sella pohjalla  ja  niinpä  Luoteis- Venäjällä  (Sabaneev,  Ph6h  Poccin 
I.  s.  355)  ja  ltä-Preussissä.  Edellisellä  alueella  on  se  tunnettu  Nov- 
gorodin, Tverin  (Voronov,  BtCT.  pw6.  1896),  Pskovin  (Geineman, 
Bfccr.  pHÖ.  1900)  ja  Jaroslavin  (Marakuev,  IIpHpoAa  h  oxoTa  1880, 
Iiojn»)  kuverneinenteissa  ja  miltei  säännöllisesti  nimellä  kurica  1  (kv- 
pima)-  ltä-Preussissä  käyttävät  sitä  Masuren  maakunuan  puolalai- 
set a,  jotka  sitä  kutsuvat  kosa'ksi  tai  krsywufa'ksi  (Beneoke,  Fische, 
Fischerei  und  Fischzucht  in  O.-  und  W.-Preussen,  s.  353).  Että  se 
heillä  kuten  yleensä  slaavilaisella  pohjalla  on  pääosiltaan  aivan  sa- 

1  Pskovin  kuvernementissa  kutsutaan  itse  pyydystä  kriga'ksi  (KpHra), 
mutta  jalaksia  kuricyna'kHi  (KypmiHHa). 

1  Nämä  muuttivat  1400-luvun  loppupuolella  Puolasta  Itä-Preussiin. 


Digitized  by  Google 


XXin,32  Kappalo  suomensukuisten  kansain  kalastushistoriaa. 


33 


mallainen  kuin  esittämämme  jääskeläinen  kuuritsa,  nähdään  ku- 
vasta 26. 

Kysymyksen  ratkaisemiseksi,  mistä  päin  kuuritsa  on  suomalai- 
selle pohjalle  tullut,  on  kaksi  selvää  viittausta  olemassa:  toinen 


pyydyksen  levenemisessä,  toinen  sen  nimessä.  Edellinen  osottaa, 
että  se  osa  suomenkielistä  aluetta,  millä  kuuritsa  tavataan,  on  poh- 
joisin kulma  isoa  tämän  pyydyksen  leveuemisalaa,  joka  Itä-Preussistä 
ulottuu  aina  Niznij  Novgorodin  tienoille,  ja  tämän  kautta  näyttää, 
että  kuuritsan  varsinaiuen  kotimaa  on  slaavien  maa  kahden  mai- 
nituu  paikan  välillä.  Nimi  kuuritsa  taaskin  todistaa,  että  se  kansa, 
jolta  inkeriläiset  ja  ehkä  heidän  kauttansa  Kaakkois-Karjalan  asuk- 
kaat ovat  kuuritsa-pyynnin  oppineet,  on  venäläiset. 


Kuva  26.    Itii-PrpUKsi,  Maauron.    Bkneckk^  mukaan. 


Helsinki. 


Digitized  by  Google 


SUOMALAIS-UGRILAISEN  SEURAN 


AIKAKAUSKIRJA 


JOURNAL 


DK  LA 


SOCIETE  FINNO-OUGRIENNE 


HELSINGISSA 

SUOMALAISEN  KIKJALL.  SEHKAN  KIRJAPAINON  OSAKEYHTIÖ 

UM  17 


Digitized  by 


Google 


Publikationen  der  Finuiscli-Tigrischeii  Gesellschaft. 

A.  Journal  de  la  Soclete  Finno-ougrienne  l-XXIV. 

Journal  I  und  VI  können  ihrer  beschränkten  anzahl  halber 
nieht  mehr  einzeln  abgegeben  uerden;  docb  sind  sie  bei  bestel- 
lung  der  serie  von  mindestens  I-XV  zu  erwerben. 

I.  1886.  135  s.  Inhalt:  Esipuhe.  --  Suomalais-ugrilaisen  Seuran 
säännöt.  —  Jäsenet.  —  Vuosikertomus  Vxil  1884.  —  O.  Donner,  Jaliresberieht 
Uber  die  fort*ehritte  der  finnisch-ugrischen  stadien  1883  -  84.  -  T.  (J.  Aminoff, 
Votjakilaisia  kielinäytteitä.  —  V.  Mainoff,  Deux  oeuvres  de  la  litterature  pnpu- 
laire  mokeltane.  —  J.  Krohn,  Personnllinen  passivi  Lapin  kielessä.  —  A*  O* 
Heikel,  Mordvalainen  „kud".  —  Augr.  Ahlqvist,  Eräästä  sekakonsonantista 
Ostjakin  kielessä.  —  Maisteri  K.  Jaakkolan  matkakertomukset,  -  Vuosikerto- 
mus VxiJ  —  <>•  Donner,  Jaliresberieht  (Iber  die  fortsehritte  der  finnisch- 
ugrischen  studien  1884  -  85.  —  Die  finnisch-ugrischen  volker.  —  Revue  fran- 
eaise.  —  Suomalais-ugrilaisten  kansojen  asumus-alat  (kartta).        [Fmk.  10:  — ) 

II.  1887.  184  s.  Inhalt:  E.  N.  Setillä,  Zur  GeschiehU»  der  Tempus- 
und  Modusstaninibildung  in  den  finnisch-ugrischen  Sprachcn.  Fmk.  6:  — 

III.  1888.  170  s.  Inhalt:  J.  <)vi§rstad  u.  G.  Sandberg,  Lappisehe 
Sprachprobeu.  —  Einige  Bemerkungen  von  der  Zaubertronimel  'lpr  Lappen.  — 
V.  Porkka,  Matkakertomus.  —  J.  Krohn,  Lappalaisten  muinainen  kauppaa- 
mistapa. —  Anjf.  Ahlqvist,  Matotshkiu-shar,  Jugorskij  shar.  Aunus.  —  J.  K. 
Aspelin,  Pirkka.  —  E.  N.  Hetfilfi,  Pcber  die  bildungselemenU»  des  fiunisehen 
suffixes  -tse  (-itien).  —  Kirjan-ilmoituksia.  —  Vuosikertomus  '/xii  1886.  —  0. 
Donner,  Jaliresberieht  Uber  die  fortsehritte  der  finnisch-ugrischen  studien  1885 

—  86.  -•  Snomalais-ugrilaineii  Seura  v.  1888.  Fmk.  6:  — 

IV.  1888.  352  s.  Inhalt:  A.  O.  Heikel,  Die  Uebäude  der  Öere- 
missen,  Mordwinen.  Esten  und  Finnen.  Fmk.  8:  — 

V.  1889.  159  s.  Inhalt:  W.  Mainof,  Les  restes  de  la  mythologic 
Mordvint*.  I.  Fmk.  4:  — 

VI.  1889.  177  s.  Inhalt:  K.  Krohn,  Här  I  Wolf)  und  Fuchs.  Eine 
nnrdisehe  Tierniärchenkette.  -  Tohtori  V.  Porkan  matkakertomus.  —  Vuosi- 
kertomukset Vxil  1887  ja  1888.  -  O.  Donner,  Jahresberieht  ikber  die  fort- 
sehritte  der  finn.-ugr.  studien  1886  -  7,1887  -  8.    -  Bibliographie.      [Fmk.  6:  — ] 

VII.  1889.  181  s.  Inhalt:  A.  ii  en  et  Z,  Ost-tseheremissische  Sprach- 
studieu,  1.  Sprachprobon  mit  deutsc  her  Uebersetzung.  Fmk.  6:  — 

VIII.  1890.  154  s.  Inhalt:  Aujr.  Ahlqvist,  Teber  die  Kulturworter 
der  obisch-ugrischen  Sprachen.  —  Aujf.  Ahlqvist,  Einige  Proben  mordviniseher 
Volksdiehtung.  —  Hj.  Hasilier,  Vepsäläiset  Isaijevan  voolostiasa.  —  E.  N. 
SetHHi,  Ein  lappisches  wörterverzeichnis  von  Zacharias  Plantinus.  —  E.  N. 
KetSlii,  Lappisehe  lieder  aus  dein  XVTII:ten  jahrhundert.  —  J.  R.  Aspelin, 
Types  des  peuples  de  lancicnne  A  sie  Cent  rale.  —  H.  Paasonen,  Erza-Mord- 
winisches  lied.  —  H.  Paasonen,  Matkakertomus  mordvalaisten  maalta.  - 
Kapport  anuiiel  J/xil  1889.  Fmk.  6:  — 

IX.  1891.  237  s.  Inhalt:  H.  Paasonen,  Proben  der  mordwinischen 
volkslitteratur.  1.  Erjsjanischer  theil.    Erstes  heft.  Fmk.  8:  — 

X.  1K92.  285  s.  Inhalt:  Julius  Krohn,  Syrjäniläisiä  itkuja  neidon 
iiuehelle-annitn  nikan».  —  ti.  S,  Lytkin,  Syrjälliselle  Sprachprobeu.  Ubersetzt 
von  V  rj  o  W  i  e  h  in  an  n.  —  Kaarle  Krohn,  Histohe  du  traditionisme  en  Esthonie. 

—  Julius  Krohn,  Das  Lied  voin  Mädehen,  wolches  erlust.  werden  soll.  —  A. 
O.  H.,  Kahdeksas  arkeolooginen  kongressi  Moskovassa  1890.  —  K.  H.  Wiklund, 
Die  nordisi  hen  lehnworter  in  den  russiseh-lappischen  dialekten.  —  K.  B.  Wiklund, 
Ein  beispiel  des  lativs  im  lappischen.  —  K.  B.  Wiklund,  Nomen-verba  im  lap- 


Digitized  by  Google 


SUOMALAIS-UGRILAISEN  SEURAN 


AIKAKAUSKIRJA 
JOURNAL 

DB  LA 

S0C1ETE  FINNO-OUGRIENNE 


HELSINGISSA 

SUOMALAISEN  KIRJALL.  SEURAN  KIRJAPAINON  OSAKEYHTIÖ 

1907 


Digitized  by  Google 


Sisällys.  Table  des  matieres. 


s. 

1.  G.  J.  Ramstedt,  flber  die  zahluörter  der  altaischen  sprachen  .     1 — 24. 

2.  G.  J.  Ramstedt,  (Tber  den  ursprung  der  sog.  Jenisej  ostjaken  .       1  6. 

3.  Ottoita  Suomalais-ugrilaisen  seuran  keskustelemuksista  —  Aus- 

zuge  aus  den  sit/.ungsberiehten  der  Finnisch-ugrischen  Gesell- 
schaft  im  j.  1904: 

Artturi  Kannisto,  Matkakertomus  vogulimailta.    III   13. 

VXisö  Salminen,  Havaintoja  Kemi-,  Ounas-  ja  Muonionjokilaak- 

soon  kesällä  1904  tehdyltä  ninonkeräysmatkalta  4-20. 

G.  J.  Ramstedt.  Matkakertomus  21-25. 

Suomalais-ugrilaisen  seuran  vuosikertomus    -  Rapport  annuel 

1904    26-  38. 

4.  Otteita  Suomalais-ugrilaisen  seuran  keskustelemuksista  Aus- 

zilge  aus  den  sitzungsberiohten  der  Finnisch-ugrischen  Gesell- 
schaft  im  j.  1H05: 

Artturi  Kannisto,  Matkakertomus  vogulimailta.    IV   !— 4. 

G.  J.  Ramstedt.  Matkakertomus   4—7. 

Ö  Donner.  Alkajaispuhe  vuosikokouksessa  —  Diseours  prononce 

a  la  seance  annuelle  19'xilOft  7 — 22. 

Suomalais-ugrilaisen  seuran  vuosikertomus  -  Compte-rendu  an- 
nuel 19*  xii 04 -19 5  xii  05    23-44. 

5  Otteita  Suomalais-ugrilaisen  seuran  keskustelemuksista  -  Aus- 
ztige  aus  den  sitzungsberiohten  der  Finniseh-ugrischen  Gesell- 
schaft  im  j.  1906: 

Yrjö  Wiciimann,  Matkakertomus   1—5. 

O.  Donner,  Alkajaispuhe  vuosikokouksessa     Diseours  prononce 

ä  la  seance  annuelle  l»\xil06  5—13. 

Suomalais-ugrilaisen  seuran  vuosikertomus  Compte-rendu  an- 
nuel 19 '  XII  05- 19  «/XII  06  14-35. 

Suomalais-ugrilaisen  seuran  rahallinen  asema  tammikuun  1  p.  1907.  36—37. 


Digitized  by  Google 


Cber  die  zahlwörter  der  altaischen  sprachen. 


1.  Vor  kciner  frage  der  ganzen  sprachforschung  wird  man  - 
wohl  heute  so  bereit\villig  sein  nichtwissen  bekenuen  und  alles  ety- 
mologisieren  beiseite  lassen,  als  vor  der,  woher  die  zahlwörter 
stammen,  was  sie  ursprunglich  bedeuten  u.  s.  w.  Alle  bemiihungen, 
die  rätsel  der  zahlwörter  zu  lösen,  sind  auch  im  allgemeinen  durch- 
ans  unnutz,  denn  in  spracbgruppen,  deren  einzelne  glieder  alle 
leicht  an  der  äbnlicbkeit  der  zahlwörter  erkennbar  sind,  ist  ja  diese 
frage  von  keiner  besonderen  bedeutung;  die  zusamraengehörigkeit 
der  betreffenden  sprachen  gilt  ja  in  dem  falle  als  völlig  erwiesen. 
So  verhält  es  sich  mit  der  indoeuropäischen,  der  semitischen,  der 
finnisch-ugrischen  und  der  indochinesischen  sprachfamilie,  die  jedc 
fiir  sich  als  gegen  alle  anderen  genau  abgegrenzte  gruppen  schon 
lange  bekannt  sind.  Anders  steht  es  mit  den  altaischen  sprachen 
(d.  h.  dem  turkotatarischen,  dem  mongolischen  und  dem  tungusischen). 
In  diesen  findet  mau  nur  eine  gewisse  iibereinstimmung  in  der 
struktur,  im  wortschatz,  ja  sogar  in  grammatikalischen  formen,  aber 
sind  diese  iibereinstimmenden  einzelheiten,  gegen  die,  wie  es  jetzt 
noch  scheint,  ebenso  zahlreicheu  und  bedeutenden  divergenzen  ge- 
halten,  nur  entlehnnngen  oder  können  sie  auf  eine  schon  ältere 
.  gemeinschaft  deuten?  Die  zusammengehörigkeit  der  altaischen 
sprachen  ist  nach  der  ansicht  der  meisten  forscher  nach  \vie  vor 


Digitized  by  Google 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIV.i 


nur  eine  vage  hypothese,  wenn  man  nicht  den  umstand  irgendwie 
erklären  kann,  wio  und  warum  die  zahlwörter  dieser  sprachen  so 
wenig,  ja  beinahe  gar  nichts  mit  einander  gemeinsam  haben.  Man 
sollte  erwarteu,  dass  die  zahhvörter  des  hypothetischen  altaischen 
sprachstammes  eine  viel  grössere  etymologische  verwandtschaft 
zeigten;  und  gerade  wegen  der  unmöglichkeit  die  zahlwörter  des 
mongolischen  mit  denen  des  turkotatarischen  aas  gemeinsamen  „ur- 
wörternM  abzuleiten  ist  ja  die  altaische  frage  noch  offen.  Zwar 
sind  einige  versuche  in  dieser  richtung  gemacht  worden,  aber  ohne 
jeden  erfolg.  Was  z.  b.  Wilhelm  Schott  in  seiner  schrift  „Das 
zahlwort  in  der  tschudischen  sprachenklasse,  wie  auch  im  tiirkischeu, 
tungusischen  und  mongolischen"  vorgeschlagen  hat,  ist  mit  recht 
von  keinem  folgenden  forscher  angenommen  worden,  und  auch  die 
„Vergleichende  grammatik  der  altaischen  sprachen"  von  dr.  J.  Gbunzrl 
ist  mehr  abschreckend  als  iiberzeugend  flir  die  verwandtschaft  der 
altaischen  sprachen;  Halävy's  aufsatz  iiber  die  ^uraloaltaischen"  zahl- 
vvörter  in  Keleti  Szerale  (Jahrgang  II,  heft  1  &  2)  bedeutet  eher 
einen  schritt  ruckwärts  als  vorwärts. 

Will  man  uberhaupt  vorwärts  kommcn,  geht  es  auf  die  dauer 
dennoch  nicht  an  die  frage  von  den  zahhvörtern  einfach  zu  ubergehcn, 
und  es  bleibt  denn  nichts  iibrig  als  alles  vorzubringen,  was  viel- 
leicht  geeignet  ist  sie  ein  wenig  aufzuhellen.  Darum  habe  ich  es 
ge\vagt  die  nachfolgendeu  zeilen  niederzuschreiben  und  den  turko- 
logen  und  mongolisten  einige  etymologische  zusammenstellungen 
vorzusehlagen. 

2.  Zuerst  eine  kleine  bemerkung  oder  richtiger  gesagt  einen 
vorbehalt  gegenttber  den  etwaigen  resultaten  der  vorstehenden 
betrachtung.  Es  ist  —  so  dtinkt  mir  —  gar  nicht  so  sonnen- 
klar,  dass,  wie  vielleicht  allgemein  angenommen  \vird,  die  zahl- 
wörter  verwandter  sprachen  etymologisch  identisch  sein  mussten. 
Obwohl  die  identität  der  zahlbezeichungen  in  den  meisten  sprach- 
gruppen  eine  anerkannte  tatsache  ist,  lässt  sich  gut  denken,  dass  fur 
einunddieselbe  zahl  mehrere  bezeichnungen  vorkommon  können  (z.  b. 
„paar  und  „zwei",  „dutzend"  und  „zwölf"  u.  s.  w.).  Warum  also 
nicht  auch  in  einer  altaischen  „urzeit"?  Doppelte  bezeichnungen 
können  verursacht  werdeu  durch  speziell  orientaliscbe  sitten  in 


Digitized  by  Google 


XXIV,i 


t)ber  die  zahlwörter  der  altaischen  sprachen. 


3 


bandel  und  wandel,  wobei  es  oft  notwendig  erscheint  die  zahlwörter 
nicht  mit  ihrem  nainen  zu  nennen,  sondern  wo  man  sich  durch 
zeichen,  händedruck  unter  den  ärmeln  u.  s.  w.  verständigen  muss; 
weiter  durch  soziale  verhältnisse  —  die  zahhvörter  werden  als 
namen  verwendet  und  ratissen  darum  von  niedriger  stehenden  re- 
spektvoll  umschrieben  werden  — ,  und  auch  durch  religiöse  anschau- 
ungen.  Mehrere  namen  fftr  einfache  zahlenverhältnisse  sind  jedoch 
nattirlich  unntitz,  und  wenn  aus  irgendeinem  grunde  doppelte  namen  vor- 
kommen,  könnte  in  der  einen  sprache  (hier  z..b.  im  mongolischen)  nur 
der  eine,  in  der  anderen  (hier  z.  b.  im  turkischen)  nur  der  andei*e  uame 
fortleben.  Die  beweiskraft,  die  man  den  zahhvörtern  im  allgemeinen 
zuschreibt,  ist  also  ebenfalls  nur  relativ,  d.  h.  verwandtschaft  zweier 
sprachen  kann  vorhanden  sein,  obgleich  man  nicht  imstande  ist  ihre 
zahlwörter  etymologisen  zu  vereinigen.  Wenn  mir  also  irgendwo 
im  folgenden  einzelne  zusammenstellungen  mongolischer  und  tiir- 
kischer  zahlwörter  gelungen  sind,  habe  ich  damit  etwas  positives 
fiir  die  verwandtschaft  dieser  sprachen  beigebracht;  wenn  aber  nicht, 
können  diese  sprachen  dennoch  verwandt  sein,  eine  unannehmbare 
erklärung  beweist  ja  nichts,  weder  in  positiver,  noch  in  negativer 
richtung. 

8.  Ich  zähle  hier  die  einfachen  zahlbezeichnungen  des  mon- 
golischen (abgekurzt  mo.)  und  turkotatatarischen  (abgekurzt  tta.)  auf. 


mo. 

tta. 

1. 

nigen 

bir 

2. 

qojar 

eki 

3. 

aurban 

ä6 

4. 

dörben 

tört 

5. 

tabun 

beä 

6. 

äirQugan  / 
dolugan  3 

alty  i 

7. 

jeti  t 

8. 

najiman 

sekia 

9. 

jiflun 

* 

toquz 

10. 

arban 

on 

Zur  bedeutung  ist  zu  bemerken,  dass  diese  worter  nicht  nur 
kardinalia,  sondern  auch  ordinalia  sind.   So  sagte  man  schon  in 


Digitized  by  Google 


4 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIV.t 


SJtester  zeit  mo.  qojar  sara-jin  arban-dur  'am  zehnten  tage  des 
zweiteii  monats',  im  tta.  otuzqa  'am  dreissigsten  (tage  des  monats)' 
und  ebenso  im  mandschurisehen  ilan  bija  'der  dritte  monaf.  Die 
grenze  z\vischen  kardiualia  und  ordinalia  ist  in  den  altaischen 
sprachen  eine  et\vas  andere  als  in  den  europäischeu. 

4.  Wenn  man  die  äussere  form  der  obigen  zahlvvörter  be- 
trachtet,  bemerkt  man  sogleich,  dass  einige  von  ihnen  einander 
lautlich  sehr  nahe  kommen.  So  z.  b.  mo.  gurban  ~  dörben  (und 
arban),  Jirgugan  ~  dolugan  (und  nigen);  tta.  alty  ^  jeti  und  sekä 
toquz.  Dies  sind  ähnliche  \vortpaare  wie  in  anderen  sprachen,  wo 
sie  oft  auf  einander  eingexvirkt  haben;  z.  b.  lätein,  quatuor  ~ 
qiiinque  (pro  *pinque),  novem  -  decem  (pro  *noven),  russisch 
dcenmb  ~  dcc  Jim  b  (pro  *HC6xmb),  ce.ub  ~~  eoccMb,  deutsch.  awei  ~~  drei, 
finnisch  viiai  ~~  kuusi  (vgl.  tscherem.  fats  ~-  kut).  Dass  auch  die 
mongolischen  und  tiirkischen  zahhvörterpaare  solche  ausgleichungen 
erfahren  haben,  ist  a  priori  \vahrseheinlich,  und  wir  können  später 
\virklich  et\vas  in  dieser  richtung  feststellcn. 

5.  mo.  nigen;  kalm.  negn,  khalkha,  tsachar.  neg,  burj.  negeij, 
iicge,  mogh.  nikan,  dahur.  nike,  (Juan-cao-mi-si)  nikän.  Der  stamm 
dieser  \vörter  geht  aus  dem  distributiven  mo.  nigiged,  kalm.  nedztn, 
nectesyän,  kh.  ts.  nenien,  burj.  ixezlo,  Juan-öao  ni-Ji-et,  ni-Je-ed  hervor; 
also  *ni-  mit  der  adjektivischen  endung  -gen,  die  hier  nach  dem 
vokal  der  ersten  silbe  in  einigen  dialekten  (?  urspr.  nur  in  einem) 
mit  -ken  wechselt;  zum  wechsel  g  k  (j  ^  q)  vgl.  kh.  nög^nar  >*» 
kalm.  nöted?  'vorgestern',  kh.  oagvnä  ~  kalm.  daxnd  'folgt.*,  kalm. 
kh.  *qagara-  —  burj.  mogh.  *qaqara-  'bersten'  u.  a.  Mit  dem  worte 
nigen  T  ist  etymologisen  verwandt  mo.  neji  'einheit,  ubereinstim- 
mung,  eintracht,  friede\  sowie  nojia  id.,  nejide,  nejite  (kalm.  nido) 
'zusanimen',  nejid-  'sich  vereinigen1.  nejiöe-  'unter  einander  uberein- 
stimmen1,  nejile-  'vereinigen'  mit  \veiteren  ableitungen,  siehe  Gol- 
stunskij  \Vörterbuch  II  s.  13—16.  Am  nächsten  steht  hier  das 
adjektivische  nejigen  O  mandschu  neigen),  kalm.  niku  'eben,  einheit- 
lich,  uberall  gleich,  ali;  stattlich,  schön';  es  kann  sein,  dass  das 
zahlwort  nigen  nur  eine  proklitische  variaute  von  negigen  >  nigen 
gewesen  oder  auch  selbständig  aus  der  \vurzel  *nci-  od.  *ni-  hervor- 
gegangen  ist.  Der  vokalismus  der  ersten  silbe  ist  etwas  dunkel,  aber 


Digitized  by  Google 


XXIV,i 


Cber  dio  zahhvöiter  der  altaischen  spraohen. 


es  verhält  sich  vielleicht  hier  wie  in  vielen  auderen  wörtern,  wo 
die  schriftsprache  i  zeigt,  die  anderen  dialekte  aber  andere  vokale 
bieten  (vgl.  #ruken  'herz1  ~  kalm.  ziirhj,  $ia,aaun  'fisch'  ~  kalm. 
zaysy,  jisän  'neun1  ~  kalm.  jiisn  u.  s.  \v.) 

Mit  mo.  *ni-ken,  *nei-Jcen  könnte  man  zusammenstellen  kara- 
kirgisisch  jekä  1)  'einzig,  allein'  2)  'alle,  alle  ins  gcsammt'  3)  'schön, 
vortrefflich',  aber  das  2agatai-wort  jäk  'eins\  jäkä  'einsam*  weist 
schon  allzu  deutlich  auf  persisch  jak  'eins'  hin,  sodass  diese  zusam- 
menstellung  jedenfalls  onhaltbar  ist. 

6.  tta.  bir  'eins*  ~  biri-  in  birisi  'der  eine  von  ihnen1  findet 
sich  im  mongolischen  in  der  lautgesetzlichen  form  biiri  'alles,  alle; 
ganz,  vollstandig,  jeder  ueben  biirine  (dat.)  'im  ganzen ,  börid-  'ganz, 
vollständig  sein,  sich  vervollkommiien\  Zu  tta.  i  =  mo.  n  vgl.  tta.  bit- 
'beendigen'  =  mo.  böte-  id.,  tta.  bij-  'tanzen'  =  mo.  bti§i-  id.,  tta. 
kir-  'eintreten*  =  mo.  kör-  'anlangen'  u.  s,  w.  Zur  bedeutung  „voll- 
stäudig  ~  eins"  vergleiche  man  kalm.  faitss  'vollständig',  aber  hlts 
dundur  «  kuöes  dumdagur)  'audcrthalb',  wie  xojf  dundur  "2  Va*, 
tatvn  dundur  'ö1/^  u.  s.  w. 

7.  ma.  emun,  emu,  tu.  tumun  'eins\  Dieses  wort  ist  vvahr- 
scheinlich  derselben  herkunft  wie  das  mongolischc  *emun-  'vorderes* 
im  dat.  emiiae,  kalm.  ömnö  'voru,  voran,  nach  siiden\  und  mo.  ebur 
'vorderseite,  brust,  schoss,  sudseite  des  berges,  Sud1.  Es  verhält  sich 
emöne  'vornen'  zu  ebtir  'vorderseite1,  wie  dotuna  'innen1  zu  dotur 
'innenseite\  oder  gadana  'aussen1  zu  gadar  *aussenseite\  Das  tu. 
*cmi'm  wäre  demnach  urspr.  ein  ordiuale  mit  der  bedeutung  'der 
eine1,  'der  vordere',  'der  erste'  od.  'erstens'  (vgl.  lat.  prae,  primus; 
schw.  före,  först).  Der  ubergang  von  'crstens'  in  'eins'  hat  nichts 
un\vahrscheinliches. 

Dieser  etymologie  verleiht  noch  der  umstand  eine  gute  stiitze, 
dass  das  raongolische  auch  dieses  *ebu-  (*emu-)  in  der  bedeutung 
'eins'  kennt,  z.  b.  ebuöe-,  'vereinigen\  eböfcelde-  'in  verbiudung 
mit  einander  stehen;  sich  umarmen'  (Golstunskij  I  s.  76);  die  be- 
deutung 'sich  umarmen'  weist  auf  ebör  'schoss1,  sodass  hier  wahr- 
scheinlich  eine  spätero  bedeutungskontamination  vorliegt. 

8.  mo.  qojar.  Hierzu  gehört  mo.  qojirgu  'zweifelnd,  unentschie- 
den\  kalm.  Ölöt  xörfu  und  x^yii  id.,  Malodörbetisch  xurfDlxv  'un- 


Digitized  by  Google 


G.  J.  Ramrtedt. 


XXIV.i 


entschieden  sein,  zweifeln>  (vgl.  alt.  ökUik  'unentschieden,  unsicher ). 

\Veiter  ist  verwandt  kalm.  (Ölöt,  Torgut  und  Dörböt)  %omste  'zwei- 

iährig,  <  *qoji  mö6e-teL   Das  mo.  qobusun  'zweijähriger  eber' 

gehört  nicht  hierher,  sondern  ist  wahrscheinlich  mit  qaban  'eber1 

zusammeuzustellen.   Wie  es  anch  sei,  sowohl  kalm.  %oms-  als  auch 

schr.  qojirgu  zeigen  einen  gemeinsamen  stamm  *qoji-.   Ist  dieses 

raisonnement  richtig,  so  erklärt  sich  qojar  statt  *qojir  durch  analogie- 

wirkuDg  seitens  nigen,  gurban  und  dörben.   Es  findet  sich  noch 

oin  \vort  qojig  (od.  qujig)  'halbinser,  ob  dasselbe  aber  verwandt  ist 

oder  nicht,  kann  ich  nicht  sagen,  da  es  in  keinem  der  von  mir  unter- 

suchten  dialekte  vorkommt.   Wenn  *qoji-  der  stamm  ist,  kann  r  eine 

endung  sein,  vgl.  kfiöi  'gtärke'  —  kööir  'schvver',  mööi  'hände  od. 

fiisse  (des  körpers)1  ~  mö&ir  'ast  (des  baumes)'  u.  a.   Dies  *qojir 

'2"  etymologisen  zu  erklären  ist  schon  schwieriger.  Könnte  es  viel- 

leicht  zu  qojina  'hinter,  hinten',  qojitu  'der  tantere'  gehören?  Mau 

hätte  dann  die  parallele  tu.  *emttn  'eins':  mo.  qojar  'zwei'  =  mo. 

emtine  'vornen':   mo.  qojina  'hiuten'.    Hiernach  wäre  mo.  qojar 

urspr.  etwa  'der  folgende,  der  zweite',  vgl.  lat  secundus.   Jeden-  ^ 

falls  ist  diese  etymologie  nur  eine  vermutung. 

9.  tta.  eki,  iki,  Orkhon  ikin  'zwei\  Das  verhältnis  von  eki 
zu  iki  ist  unklar,  denn  der  alte  \vechsel  e  ~  i  im  tta.  ist  noch  nicht 
nutersucht.  Mit  diesem  worte  gehört  zusammen  das  wort  ekiz  (osm. 
äkiz,  ikiz,  £ag.  ägiz,  kir.  egie,  sag.  ikkis,  schor.  igis)  'zwillinge', 
dem  mo.  ikire  'zwillinge>  genau  entspricht.  Auch  das  samojedische 
Castren  jaka,  jeho,  jaha  *zwilling>  scheint  mit  irgend  einer  ab- 
leitung  von  eki  zusammenzuhängen,  etwa  =  *eketi,  *ekfi  (collectiv) 
'zwef  od.  'zu  z\veien\  Gehört  noch  mo.  ikis  'nachgeburt>  (etwa 
'das  z\veite\  'das  folgende')  hierher? 

Die  identität  von  mo.  ikire  und  tta.  iki*,  ekiz  ist  sicher,  es 
ist  aber  unmöglich  zu  entscheiden,  ob  sie  auf  die  „urspracheM  zurttek- 
geht  oder  auf  späterer  entlehnung  aus  dem  tiirkischen  beruht 

10.  tu.  Castren  $ur,  onkorsolonisch  dSur  (mit  nicht  tremulie- 
rendem  r),  ma.  $uwe  (lies  Juo)  'zwei',  $uru  'paar\  Im  Juan-fao- 
mi-si  kommt  fur  'zwei'  ein  wort  vor,  das  prof.  Pozdnbjew  Jirin 
liest.  Dies  Jirin  (oder  vielleicht  *$irun)  ist  mit  den  tu.  und  ma. 
wörtern  zu  identifizieren.   Auch  Onkor  diurtna  ,zwilling>  gehört 


Digitized  by  Google 


XXIV,» 


T)ber  die  zahhvörter  der  altaischen  sprachen. 


7 


hierher.  Wenn  mo.  fruin.  nicht  ein  schon  ausgestorbencs  tungu- 
sisches  lebnwort  ist,  k  an  n  es  das  ältere  wort  ffir  'zwei'  sein,  das 
dem  ursprtinglich  ordinalen  qojar  seinen  platz  eingeräumt  hat.  Die 
tu.-ma.  wörter  und  mo.  Jirin  sind,  so  viel  ich  weiss,  im  tttrkisch- 
tatarischen  nicht  nachzu\veisen. 

11.  Wir  kommen  jetzt  zu  deu  mongolischen  wörtern  för 'drei' 
und  'vier\  Mit  dörben  'vier'  identisch  ist  mo.  derben,  dörben,  ma. 
durbe  'hund  mit  vier  augen  (d.  h.  mit  weissen  flecken  uber  den 
augen)',  das  eine  im  mongolischen  entstandeue  spezialisierung  ist. 
Das  von  Kowalewskij  (s.  1709)  angefuhrtetebger  'viereckig;  quadrat' 
heisst  bei  Golstunskij  debger,  bat  aber  mit  dörben  nichts  zu  tun. 

Mo.  gurban,  dörben  sind  ein  wortpaar,  mit  welchem  mehrere 
verwandte  \vortbildungen  zusammenhängen,  z.  b.  gutugar,  dötöger 
'fiirs  dritte'  'fiirs  vierte',  auch  gurbatugar,  dörbetfiger  id.,  gonan, 
dönen  'dreyährig',  'vierjährig',  nebst  ihren  femininen  nebenformen 
gunagin,  dönegin  'dreijährige',  'vierjährige  (stute,  kuh,  mutterschaf)'; 
gurigu,  dörigä,  kalm.  guru,  döru  'drei  finger  breit*,  'vier  finger  breit', 
guöin,  dö&in  'dreissig\  'vierzig\  Die  bildungen  gunan,  dönen  kom- 
men auch  im  tta.  vor  (wahrscheinlich  jungere  lehnwörter);  z.  b.  alt. 
tel.  leb.  kir.  öag.  qunan  'dreijähriges  fullen\  alt  tel.  quna'jyn  'drei- 
jähriges  kalb  (?  kuhkalb)\  leb.  qunajyn  'dreijähriges  tullen  (?  stute)', 
bar.  qunajyn  'dreyähr.  kalb  (?)',  £ag.  qunaci  'zweijähriges  fullen', 
schor.  qunaq  'dreijähriges  rehjungcs'  und  qunayaS  Tiilien1  (vgl.  ?  mo. 
Jörii  (f.)  gura  (m.)  'wilde  antilope',  etwa  ,zweijährige>  und  'dreijäh- 
rige'?);  alt  tel.  leb.  tönön  Tullen  oder  kalb  im  vierten  jahre\  tel. 
tönö^un  'stute  oder  kuhkalb  im  vierten  jahre',  osm.  cag.  taranöi 
dönän  'pferd  im  vierten  jahre',  kir.  dönön  'vierjährig  (pferd,  schaf, 
ochs)',  dönöiiln  'vierjährige  (stute,  kuh)',  dönönSö  'vierjähriges  ka- 
meeF,  u.  s.  w.  Im  kalm.  bedeuten  gunn,  dönn  auch  'der  dritte  od. 
vierte  tag  des  monats';  'zweijährig>  'vierjährig1  (von  kindern)  wird 
durch  xömftey  gunti,  dönte  ausgedruckt.  Von  den  wörtern  gnftin 
'30'  und  döein  '40'  kommt  nur  das  erste  im  tu.  und  ma.  allgemeiner 
vor;  z.  b.  tu.  *gutin,  +yojt,  igusin,  fxos^ah  ma«  gusin  gegen  tu.  *daki, 
^döhiy  Höhi,  ma.  dexi  (<  *dö-ki).  Das  tu.  *gutin  '30'  ist  besonders 
interessant,  weil  es  auf  ein  vormongolisches  *gutin  >  gu&in  und 
♦dötin  >  döciri  deutet.    Die  endung  ist  also  urspr.  *-Hn,  d.  h.  diese 


Digitized  by  Google 


- 


8  G.  J.  Ramstedt.  XXIV.i 

mougolischen    wörter   sind    neben  tta.  alty  '6'  und  jeti  'T  zu 

stelleu,  vgl.  Orkhon  altijnc,  jitinc,  'der  sechste',  'der  siebente'  aus 

*altyn,  *  jetin  4-  H  (=  rao.  tta.  -ci,  tu.  -si  ma.  -ai).  Auch  tta.  tort 

(kir.  dört  h  at  sein  d  durch  mong.  od.  kalm.  einwirkung)  hat  wahr- 

scheinlich  einst  törtu  gelautet,  ist  aber  zwischen  den  einsilbigen  fiö  fi 

'drei*  und  bes  V  apokopiert  worden  (vgl.  törtiin-ci  'der  vierte'). 

Man  hat  also  tta.  *törtu,  alty,  jeti  und  mo.  *gutin,  *dötin,  in  welchen 

nian  ein  suffixartiges  element  *tin  >  tta.  ti  findet. 

Wenn  wir  jetzt  mo.  gnrban  mit  gutugar,  *gutin,  *gurigu,  gunan 
und  mo.  dörben  mit  dötuger,  *dötin,  *dörigö,  dönen  vergleichen, 
bekommen  wir  als  „\vurzel"  *gur-  od.  *gu-,  *dör-  od.  *dö-.  Von  *gur- 
und  *dör-  schciuen  gurban  und  dörben  mittels  einer  endung  -ban 
gebildet  zu  sein.  Ein  wort,  das  vielleicht  einige  erklärung  liefert, 
ist  khalkha  ounnvstj  kalm.  gMripsQ  'dreifädiges  seir  (vgl.  osm.  ilclämä 
id.),  das  also  ein  schrift^rao.  +gurmasun  voraussetzt  und  eine  en- 
dung -masun  enthält.  Das  kalmiickische  hatte  ja  auch  ein  x^7nSf} 
'zvvoijährig1  (xomsts  'zweijährige.s  kind).  VVenn  man  diese  wörter 
vielleicht  auch  auders  erklären  könnte  —  man  könnte  ja  auch  an  * 
kalm.  möstj  '-mal\  z.  b.  neg  mösn  >  nemsi}  'auf  einmaP  denken  — ,  be- 
rechtigt  doch  der  häufige  wechsel  b  ~ m  (im  mongolischen  und  im 
turkotatarischen)  ein  *gur-man  '3',  *dör-men  '4'  als  ältere  vormon- 
golische  forraeu  anzusetzen  und  dann  auch  naji-man  '8'  hinzuzu- 
gesellen  (vgl.  najiman  '81  gegen  naj-an  '80').  Filr  die  endung  *-man 
spricht  mo.  qosmal$in  'paarig,  gepaart'  von  mo.  qos,  tta.  qos  'paar\ 
vgl.  mo.  gurbal^in  'dreieckig1  dörbel^in  (ma.  durbegen  'viereck') 
'viereckig',  najimalgin  '8-frissler  (eine  krebsart);  von  den  ubrigen 
zahhvörtern  sind  solche  bildungen  unbekannt.  Mit  mo.  *dör-men 
vcrgleicho  man  tta.  *tör-tu.  Diese  vvörter  sind  also  mit  verschiedeneu, 
aber  in  beiden  sprachen  vorkommeuden  enduugen  gebildet.  [Das  kir. 
dört  ist  im  kalmuckischen  als  namo  (mäunername  oder  ortsuame)  be- 
kannt,  z.  b.  dörtln  ebjdo  dönvn  barun  'von  Dört  gehen  vier  dingo  aus1,  0 
wo  Dört  das  viereckigo  filzstiick  auf  dem  rauchloch  bedeuten  soll. 
Als  namen  werdeu  ubrigens  auch  andere  zahlwörter  verwendet, 
z.  b.  (mänuernamen)  gunvn  'Gurban*,  namn  'Naiman',  ttimq,  'Tiimen'; 
(völkernamen)  dönvöo  'Dörbetetf,  burj.  %oHd  '('horinsche  bnrjaten'; 
Mingat,  Tiimet  u  a.] 


■ 

Digitized  by  Google 


tlber  die  zabhvörter  tler  altai.schen  sprachon. 


12.  tta.  u6  *drei\  Im  niongolischen  giebt  es  uur  ein  wort. 
das  seincr  bedeutung  nach  hiermit  zusammengestellt  \verden  könute, 
näml.  kalm.  tirsn  'dreijähriger  heugst  oder  wallach';  lautlicho 
schwierigkeiten  stehen  jedoch  im  wege  —  tta.  uö  <  ?  iiz-c;  mo. 
tirege  <  ?  uzeye.  Die  iibereinstimmung  in  der  bedeutung  ist  hier  nur 
scheinbar,  vgl.  mo.  bajitasun  kalm.  basn  'dreijährige  stute\  dagaga 
kalm.  däyn  'zweijähriges  ftUlen',  kalm.  sanuä  'zweijährige  stute  (dio 
noch  milch  bekommt)\  welche  alle  nichts  mit  den  zahhvörtern  zu 
tun  haben.  Kalm.  iirin  gehört  wahrscheinlich  zu  mo.  öre  Mrucht, 
nachkomme',  arestin  kalm.  iirsn  'nachkomme'  besonders  'männlicher 
nachkomme'.  Wenn  sich  tta.  uö  im  niongolischen  findet,  muss 
es  *ucö,  *äei  heissen,  vgl.  tta.  kti6  'starke'  =  mo.  kticiin,  kä6i  id. 
Soviel  ich  weiss,  hat  das  mo.  nnr  ein  tiöuken  'kleiii,  wenig'  kalm. 
fttiRJcn  id.  (man  sollte  *Htskn  erwarten),  das  auch  im  koib.  iis  "\vcnig1 
(vgl.  in  demselben  dialekt  iis  'drei')  erscheint  Das  kalm.  iititlkn 
weist  auf  ein  *ti6igtiken  hin,  das  an  tta.  iicegu,  ticö  'drei'  (kollektiv) 
erinnert.  Wie  annehmbar  die  bedentungsverschiebung  „drei  >  \ve- 
nig"  oder  „wenig  >  drei"  ist,  kann  ich  nicht  sageu,  ob\vohl  z.  h. 
mogh.  arbön  'zehn;  mehrere,  viele;  eiuige'  uud  Jenissei-ostj. 
oan  'sieben;  viele,  viel1  eine,  wie  es  scheiut,  gaoz  analoge  verschie- 
bung  belegen.  ^ 

13.  j£u.  ma.  ilan  'drei'  ist  dunkel.  Ähnlich  lautende  wörtcr 
hat  nur  das  jukagirische.  vgl.  jan  'dref  ~  jalum  'drei,  zu 
dreien\  deren  linguistischen  \vert  ich  nicht  auch  nur  ahnuiigswcise 
kenne.  Ebenso  wenig  kann  ich  sagen,  wie  tta.  oltua,  otua  '30  zu 
versteheu  ist. 

Uber  tu.  ma.  duin  «  *döjin,  *dujin)  *4\  das  zvveifelsohno  mit 
mo.  dörben  und  tta.  tört  etymologisch  verwandt  ist,  habe  ich  schon 
oben  gesprochen. 

14.  Ehe  ich  weiter  geho,  will  ich  hier  etwas  Uber  die  mon- 
golische  fingerrechnung  eiuschiebeu. 

In  der  Mongolei  bemerkte  ich,  wie  die  eingeborenen  ikhal- 
khassen)  mit  hilfe  der  linger  rechnen.  und  z\var,  nach  meinen  be- 
obachtungen.  immer  in  derselben  weise.  Eigentlich  giebt  es  sogar 
zwei  verschiedene  arteu  von  fingerrechnen.  Die  eine  besteht  in 
einem  geheimen  mitteilen  der  zahlen  (gewöhulich  des  preises).  indem 


Digitized  by  Google 


10 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIV.i 


inan  seine  hand  in  den  langen  ärmel  des  anderen  (des  käufers,  bezw. 
verkäufers)  hiueinsteckt  und  ihm  in  bestimmter  ordnnng  und  tradi- 
tioneller  art  die  hand  driickt.  Diese  geheirae  „ärmelspracheM  stammt 
\vohl  von  den  chinesen.  tiber  sie  ist  schon  fruh  von  anderen  ge- 
schrieben  worden  (siehe  z.  b.  Journal  Asiatique  T.  III.  pag.  65). 
Die  andere  art  ist  ganz  offen  und  wird  oft  von  den  mongolen  bei 
kleiuen  zählmanipulationen  zur  verdeutlichung  verwendet.  Man  zählt 
dabei  nur  mit  einer  hand,  gewöhnlich  rait  der  linken,  die  etwas  geho- 
beu  wird  und  deren  finger,  je  nach  der  weise,  wie  sie  gebogen  oder 
ausgestreckt  werden,  die  zahlen  1—10  angeben.  Bei  'eins*  biegt 
man  den  daumen  gegen  die  hohle  hand,  bei  *zwei'  den  daumen 
und  den  zeigefinger,  wobei  der  letztere  tiber  den  daumen  zu  liegen 
konimt;  bei  'drei*  wird  der  mittelfinger  und  bei  'vier*  auch  der 
ringfinger  dazu  gezählt  und  ebenso  gegen  die  handfläche  gebogen. 
'Fiinf  \vird  so  angegeben,  dass  alle  finger  gegen  die  innere  seite 
der  hand  gebogen  und  bisxveilen  noch  mit  dem  zeigefinger  der 
anderen  hand  angedruckt  werden.  Die  zahlen  6—10  werden  danach 
so  angegeben,  dass  man  die  finger  in  derselben  reihenfolge  wie 
oben  ausstreckt,  wobei  die  nicht  in  betracht  kommenden  soviel  wie 
möglich  einwärts  gebogen  bleiben. 

Bei  '6'  streckt  man  also  den  daumen  aus,  bei  '7'  den  zeige- 
finger, bei  '8'  kommt  der  mittelfinger  dazu,  bei  '9'  alle  diese  sammt 
dem  ringfinger  und  bei  '10'  werden  alle  finger  gespreizt,  wozu  man 
noch  die  haud  ostentativ  erhebt.  Die  westmongolen  sind  lange 
nicht  so  sicher,  wie  sie  die  zahlen  6—9  mit  den  fingern  verdeut- 
lichen  solien,  bald  fangen  sie  mit  dem  kleinen  finger  der  linken  hand, 
bald  mit  dem  daumen  an,  abcr  der  daumen  bezeichnet  auch  bei 
ihnen  am  ge\vöhnlichsten  '6',  der  zeigefinger  *  T  und  so  weiter.  Wie  die 
turkischen  völker  verfahren,  ist  mit  sehr  wenig  bekannt.  Nur  habe 
ich,  \vas  z.  b.  die  Nogai-tataren  im  Stawropolischen  gouvernement 
und  die  mischärcn  von  Nischni-Nowgorod  betrifft,  gefundeu,  dass 
—  ähnlich  wie  unter  den  westmongolen  —  bei  'sechs*  der  daumen  in 
frage  kommt,  bei  'sieben'  der  zeigefinger,  und  so  weiter.  'Fiinf 
und  'zehn*  unterscheiden  sich  bei  ihnen  dadurch,  dass  ent- 
weder  die  linke  hand  ' fiinf '  bezeichnet  und  die  rechte  'zehn' 


Digitized  by  Google 


XXIV,, 


tlber  die  zahlwörter  der  altaischen  sprachen. 


11 


oder  die  finger  bei  'fftnf  in  anderer  stellung  gehalten  werden  als 
bei  'zehn\ 

Meine  beobachtungen  hatten  mich  schon  frfth  auf  den  gedan- 
keu  gelenkt,  dass  fur  die  zahlwörter  5—10  die  beneunungen  der 
finger  und  der  hand  nicht  ohne  bedentung  seien.  Es  ist  ja  a  priori 
anzunehmen,  dass  bei  der  friiheren  niedrigen  kultur  der  altaischen 
völker  die  fingerrechnung  viel  allgeraeiner  verwendet  \vorden  und 
auch  traditionell  viel  bestimmter  gewesen  ist.  Jedenfalls  ist  ja  die 
zuhilfnahme  der  finger  beim  zählen  etwas  nraltes  und  ganz  nattir- 
liches,  woraut  ja  auch  schon  verschiedene  sprachforschcr ')  die  auf- 
merksamkeit  gelenkt  haben.  Die  beispiele,  die  dieses  axiom  bestä- 
tigen,  sind  in  den  sprachen  der  naturvölker  sehr  allgemein.  Um 
nur  ein  beispiel  zu  nennen,  bezeichnen  die  Ama-Zulu  —  nach  den 
angaben  von  Scheader  in  seiner  „Grammatik  for  Zulusproget", 
(Christiania  18B0)  —  die  zahl  5  mit  „der  vollendeten  hand",  6  = 
„drucke  den  daumen!",  7  =  „gozeigt"  oder  „gelecktw,  8  =  „der 
grosse"  oder  „lasse  zwei  finger  ubrig!",  9  =  „lasse  einen  finger 
ubrig!" 

15.  mo.  tabun.  Zu  kalm.  y.unn  tdreijährig\  dönn  'vierjährig1 
gehört  tuli0i  'funIJÄhrig,  mit  der  femininen  nebenform  tuldSn  'flinf- 
jäbrige  (stute,  kuh,  mutterschaf,  ziege  o.  d.)\  Dieses  \vort  tuboi 
geht  auf  ein  *tawlan  (oder  *tawulan)  zuruck.  vgl.  lautlich  mo.  taulai, 
tablkhai  'hase'  >  khU  fyl*>r;  kalm.  tuUl.  Es  gab  im  vormongo- 
lischen  und  vortttrkischen  einen  wechsel  b  ~  w,  den  man  noch  in 
zahlreichen  beispielen  und  wortvarianten  belegt  findet.  Da  die 
erste  silbe  in  *tawlan  mit  tab-  in  tabun  identisch  sein  muss,  konnen 
wir  im  letzteren  -un  die  oft  vorkommende  nominalondung  -un  (vgl. 
unten  jisun)  annehmen.  Man  vergleiche  noch  die  alte  schrift- 
mongolische  ordinalzahl  tabtugar  neben  späterem  tabutugar  (>  kalm. 
tawt*wär  'fiinftens").  Unter  beachtung  dessen,  was  ieh  ttber  6—9 
unten  glaube  sagen  zu  können,  ist  es  vielleicht  nicht  zu  gesvagt 
diesen  stamm  *tab-  mit  den  mongolischen  und  turkischen  wört«rn 
*tab-t  welche  'handflfiche',  'innere  hand',  'fusssohle'  od.  dgl.  bedeuten. 


l)  Z.  b.  A.  Fr.  Pott  in  der  Festgabe  zur  XXV.   Versammlung  Deut- 
scher  Philologen,  Orientalisten  und  Schulmanner,  Halle  1867. 


Digitized  by  Google 


IJ 


ti.  J.  Ramstedt. 


XXIV.i 


zusammenzustellcn:  toi.  schor.  tabaS,  bar.  tabac  'handfläche,  hohlo 
hand1;  schor.  koib.  kir.  kas.  kom.  osm.  taban  'soble  (am  fuss  und 
am  schuh\verk)\  osm.  tahansa  'ohrfeige\  u.  a.;  mo.  tabag  'fusssohle', 
tabaqai  idem. 

Die  urspriingliche  bedeutung  des  mo.  tabun  wäre  also  'hand-  * 
fläche\  uud  crst  später,  aber  jedenfalls  schon  in  vormongolischer 
zeit  hätte  sich  die  bedeutung  'funf  entwickelt. 

16.  v  tu.  torja.  Im  tungusischen  kommen  zwei  wörter  fiir  '6' 
vor,  von  welchen  das  allgemeinere,  *toija,  ^tuija,  Hurja  u.  s.  w.,  in 
einigen  solonischen  mundarten  (Iwanowskij  Mandjurica  s.  69)  Huon- 
gan  und  ^toronga  heisst  und  also  auf  ein  Hotvorja  od.  etwas  ähn- 
liches  zuruckgeht.  Unter  der  annahme.  dass  hier  eine  endung  vor- 
liegt.  können  wir  mit  diesem  *towo~  das  alte  kidanische  ta-u  '5', 
das  mandschurische  tofoxon  '15',  tofoxoto  'der  fiinfzehn  mal  hinter 
einander  trifft,  guter  schutz*  (>  mo.  tobqutu  idem  Golstunsku  III  s. 
132)  und  mo.  tabun,  tabtugar,  kalm.  tubi  vergleichen.  Wir  haben  also 
fiir  das  mougolische  und  tungusische  eine  und  dieselbe  benennung 

fiir  '5'  gefunden.    Was  ma.  tofoxon  betrifft,  ist  das  letzte  elemeut  * 
-xon  ganz  unklar,  deun  Schotts  vermutung  %on,  yon  =  tta.  on  '1CT 
ist  mehr  als  unsicher;  vgl.  ma.  $orxon,  solonisch  (Iwanowskij) 
+$untYun  und  +3u»yun  '12',  so\vie  (Iwanowskij  Mandj.  s.  VH) 
^nonoxon  (mannsname)  'sechsjährig'  od.  'im  sechsten  jahre\ 

Das  andere  wort  ist  sun-  in  ma.  sun$a  '5',  onkorsolon.  sorufZa 
'51;  ma.  solon.  susai  '50';  ma.  sunto  'cin  mass  von  5  xijaao*;  ma. 
sunöexen  'ein  fabeltier  mit  funf  sch\vänzen'  u.  s.  w.  Das  hier  zu 
grunde  liegende  \vort  fiir  'funf  bleibt  mir  dunkel. 

17.  tta.  bes,  jak.  biäs  «  *Ms  <  *bei),  sag.  koib.  pis  « 
*be&),  tschuw.  pillek,  pilek. 

Neben  dem  bel  der  jetzigen  dialekte  zeigen  die  alten  inschriften 
auch  bis,  vgl.  auch  den  alten  ortsnamen  biebalyq  Tunfstädte\  Den 
\vechsel  e  ~  i  haben  \vir  auch  in  eki  iki,  jeti  ~  jiti,  kem  ~  kim 
u.  a.  Im  mongolischen  uiirde  dem  turkischen  \vort  beä  ein  *bel, 
*bcs,  *bil  od.  *bis  entsprechen;  ein  solches  wort  fiir  'funf  kennt  die 
sprache  aber  nicht.  Mit  starken  bedenken  will  ich  folgende,  etwas 
gewagte  zusammenstellung  vorschlagen.  Es  giebt  sowohl  im  mon- 
golischen als  im  ttatarischen  ein  wort  fiir  'hand,  ehV,  das  lautlich 


Digitized  by  Google 


XXIV.i 


Cbor  die  zahlwörter  der  altaischcn  sprachon. 


passen  \vurde,  näml.  kalm.  bulkn  'unterarm'  <  *bilkiinf  ?  *belkun 
(unbelegt  in  der  schriftsprache,  \venn  nicht  im  naroen  belkiinetei?); 
kir.  bilek,  blek  'die  hand  von  der  elle  bis  zu  den  fingern',  kas.  bdläw 
u.  a.  dial.  Eine  ableitung  von  demselben  stamme  ist  wahrscheinlich 
mo.  bilisög,  bilufceg,  bilseg,  kalm.  biltsdo,  buUsdo  khU.  seVtidk  'fin- 
gerring';  kir.  bilezik  'armband';  die  ableitungssilbe  scheint  fceg  ~~  seg 
zn  sein,  vgl.  kalm.  börtsvq,  hörsoa  'kleines  brot,  cakes  (ursprnngl. 
chin.  lehnwort,  vgl.  khU  böwö,  kalm.  (Ölöt)  möniö;  kir.  baumuj). 
Als  stamm  der  wörter  biilfaj,  biltsoe  uud  kir.  bilek  ergiebt  sich  *bil-t 
mit  welchem  man  vielleicht  tta.  beä,  bin  vereinigen  könnte.  Die 
bedeutung  dieses  erschlossenen  *bil-  wäre  entweder  'elle',  'handwurzel' 
oder  'hand',  und  die  bedeutung  'fiini'  ware  hier  in  derselben  weise 
entstanden  wie  bei  mo.  tabun  '5'  oder  tta.  el  'hand1  ~  ellig  '50"  (aber 
urjancbai  öldik  'handschuh')  oder  mo.  aar  'hand'  (=  tta.  qar  'arm') 
~  moghol  nikan  yar  nikan  öadä  *6J  eig.  „eine  hand  und  eins  dazu4* 
(siehe  meine  Mogholica  s.  60). 

Dieser  etymologie  steht,  von  anderen  schwierigkeiten  abge- 
sehen,  besonders  das  l  in  bilek  entgegen,  und  man  rnusste  ent\veder 
bilek  als  ein  lehnwort  betrachten  oder  voranssetzen,  dass  der  wechsel 
l  ~  s  auch  im  vortiirkiscben  in  gexvissen  fallen  l  ergeben  habe. 

18.  mo.  girgugan  '6',  giran  '60';  kh.  Dzurg.äij,  burj.  Suryftij, 
soryurj,  kalm.  *t*ry<7n  mogh.  LEBCH+jorgan,  dahur.  (Iwanowskij)  **il'yö. 

Von  diesem  mongolischen  \vorte  stammt  ma.  äurgan  cdie  seehs 
ministerien  der  chinesischen  regierung,  chin.  luk-pu,  auch  ma.  niii- 
gxin  (&)  genannt';  in  dieser  administrativen  bedeutung  ist  es  auch 
unter  den  mongolen  bekannt:  mo.  £urgan,  khU  Diurgfin,  Dhiry.ru>, 
Torgut,  Ölöt  zuryan. 

Die  zahl  'sechs'  \vird,  \vie  oben  gesagt  \vurde,  mit  dem  daumen 
(bis\veilen  mit  dem  kleinen  ftnger)  angegeben.  Darum  wiire  es 
verfiihrerisch  hier  ma.  3urxun  'zoll'  anzunehmen,  ma.  gurxun  ist 
aber  sichtlich  aus  ^u-urxun  '2  finger  (breit)'  zusammengezogen  (ur- 
xun  =  mo.  qurugun  'finger'),  wie  guäuru  aus  $u-8uru  und  guda  aus 
£u-da  (siehe  Zacharovv  Gramm.  s.  97  §  66).  Auch  jede  verglei- 
chung  mit  ma.$orxon,  solon.  (Iwanowskij)  +3**17  «m  *$uruyun  '12'  ist 
ausgeschlossen.  Nur  die  erste  silbe  $ir-  in  unserem  $irgugan  könnte 
mit  mo.  £irin  '2'  in  genetischer  beziehnng  zusammenhangen.  Ob 


Digitized  by  Google 


14 


G.  J.  R AM8TEDT. 


aber  die  zweite  silbe  -gu-  auf  gur-,  gu-nan  '3'  zuruckgeht  oder  nicht,  , 

ist  sch\ver  zu  entscheiden.  Schon  Wilhelm  Schott  zerlegte  #rgugan 

in  Jir-gu  '2  dreie\  was  vielleicht  auch  möglich  wäre,  \veil  4neun\ 

d.  h.  'drei  mal  dref  eiue  neue  höhere  zahleinheit  gewesen  zu 

sein  scheint,  doch  giaube  ich,  dass  -gn  eine  endung  viel  älteren  « 

ursprungs.  d.  h.  dass  Jirgu-  unzerteilbar  ist   Wie  dem  anch  sei,  ist 

mo.  Sirgu-  in  girgugan  mit  ma.  tu.  nit)gnn  (Castren  tn.  nmyutn 

nuttuun  Onkhor  nitjiun,  solon.  Iwanowskij  tntnyö,  *ningin,  +ningun, 

^hungun)  dnrchaus  identisch.   Die  lautlichen  verhältnisse  sind  hier 

dieselben  uie  in  mo.  Jirmaqai  'kleine  fische'  =  ma.  nimaxa  'fisch', 

nimaei  'fischer  ;  mo.  §iru-  'zeichnen*  =  ma.  niru-  id;  d.  h.  mo.  $  = 

ma.  n;  mo.  r  vor  konsonant  =  ma.  schwund;  ma.  t\  =  mo.  9,  g 

komrat  ausserordentlich  oft  vor;  vgl.  z.  b.  mo.  asugu-  'fragen'  = 

Onkhor  ayu-  id. «  *ariju-  <  *aziju-  <  *asyu-).  Ansserdem  ist  zu  be- 

merken,  dass  ma.  tu.  nfrigun  '6'  und  nadan  '7'  ein  wortpaar  sind  wie 

mo.  $irgugan  und  dolugan  soxvie  tta.  alty  und  jeti,  weshalb  sich  ma. 

n-  (~  mo.  $-)  auch  teilweise  an  das  folgende  nadan  angelehnt  hat; 

vgl.  moghol.  Leech  jorgan  '6'  und  jolan  *7\   Ich  halte  also  mo.  K 

#rgu-  fiir  genau  dasselbe  wort  wie  ma.  n*ngun  und  -gan  in  mo. 

jirgugan  filr  eine  analogiebildung  nach  dolugan;  vgl.  jedoch  auch 

mo.  tofoxon  soi.  ^torja,  Uoroqa  u.  a.   Das  einzige,  was  noch  unklar 

bleibt,  ist  der  vokalismus,  indem  tu.  ma.  nrngun  vordervokalisch  ist 

oder  war,  während  die  mongolische  form  hintervokalisch  ist;  aber 

entweder  liegt  hier  eine  analogie  vor:  "^irgu:  dolugan  >  §irgugan: 

dolngan  oder  es  hat  im  tu.  das  i  der  ersten  silbe  eine  verschiebung 

des  folgenden  vokals  hervorgerufen. 

19.   mo.  dolngan  '7',  dalan  €70*;  khU  doIöv,  kalm.  dolun,  mogh. 
(Leech)  jolan  (analogisch  nach  jorgan). 

Nach  dem,  was  iiber  die  fingerrechnung  gesagt  \vurde,  wird 
V  durch  den  zeigefinger  bezeichnet.  Der  zeigefinger  heisst  mo. 
dolngaburi  (Golstunsklj  dolugnbur),  khU  Dolötvor,  das  eine  regel- 
rechte  deverbale  nominalbildung  auf  -bmi  (siehe  z.  b.  Rudnew 
JleKuin  no  rpaMMaTOKt  iionro.ibCK.  nncbM.  H3UKa,  CIIB  1905  s.  58, 
p.  VI)  vom  verbum  doluga-  dolija-  'lecken'  ist;  dolugabnri  bedeutet 
'das  lecken',  dolugan  etwa  dasselbe;  also  hier  'leckfinger*  (vgl.  gr. 
Xtxavoc).    Im  kalm.  bedeutet  (toläuy  nur  'lecken1  od.  'abgelecktes'; 


Digitized  by  Google 


XXIV.i 


"Ober  die  zahlwörter  der  altaischen  sprachen. 


15 


'zeigefiuger*  heisst  xumXa  7mrPi  ©twa  'ekliger  finger'  od.  'schmutz- 
finger'.  Ohne  jeden  zweifel  stammt  also  mo.  dolugan  '7'  von  der 
fingerrechnung  her  und  bedeutet  urspr.  'geleckt'  od.  *lecken\  Der 
vokal  der  ersten  silbe  ist  in  mo.  dalan  '70*  ein  anderer,  aber  das 
kalmuckische  kennt  neben  dol  -  'lecken1  auch  dalä-  'lecken'  (nach 
der  angabe  des  herrn  studiosus  Wewer),  und  es  ist  mo.  dom^a- 
*dalua,a-  mit  tta.  jalya-,  jala-  lecken'  ideutisch;  urspr.  anlautendes 
d-  ergiebt  mo.  rf-,  tta.  j. 

Im  koibalischen  soll  nach  Castren  ttoUimer  «  mo.  *doUiwur) 
nicht  'zeigefinger,  sondern  'ringfinger'  bedeuten;  wenn  dies  richtig 
ist,  rechnen  die  koibalen  l6— 10*  mit  dem  kleinen  fiuger  angefangen. 

Herr  dozent  Rudnew  bat  mich  darauf  aufmerksam  gemacht, 
dass  in  den  „Missions  en  Chine  et  au  Congo"  (N:o  2,  märz  1889) 
Scheut-lez-Bruxelles,  ein  herr  V.  S.  einen  aufsatz  „Le  nombre  sept" 
(pp.  30 — 32)  geschrieben  hat,  worin  er  ganz  richtig  und  klar  mo- 
tiviert  dieselbe  ansicht  ttber  dolugan  äussert,  zu  der  auch  ich  ge- 
kommen  bin,  was  ich  hier  mit  befriedigung  erwähue. 

20.    tta.  alty  '6\ 

Im  kirgisischen  heissen  die  finger  qol,  der  daumen  aber  bar- 
maq, was  in  den  meisten  tta.  dialekten  'finger  (im  allgemeinen)'  be- 
deutet. Das  wort  barmaq  wird  aber  auch  in  diesen  fiir  bas  bar- 
maq  'hauptpb.'  angewendet.  Wenn  wir  uns  nach  einer  etymologie 
fur  barmaq  umsehen,  bietet  sich  nur  mo.  bari-  'greifen',  barimag 
etwa  'greifend,  greifsuchtig',  barimta  'angriff,  raub'  (>  kir.  baranta, 
r.  ÖapaHTa)  u.  s.  w.  dar.  In  derselben  weise  wie  barmaq  urspr. 
'greifer'  bedeutet  und  jetzt  in  der  bedeutung  'daumen'  verwendet 
wird,  ist  auch  tta.  alty  '6'  von  Maumen-greifer'  und  tta.  ai-  'nehmen' 
=  mo.  ali  'mmm',  aliqa  'innere  hand'  (urspr.  ldas  nehmen')  =  ma. 
ali-  'empfangen'  abzuleiten.  Ganz  analog  mit  mo.  aliqa  'innere 
hand'  ~  tta.  ai-  'nehmen'  «  *ali-  vgl.  jak.  yi-,  tschmr.  il-)  ist  osm. 
avucj  kkir.  us,  koib.  ös  'innere  hand,  handfläche"  ~  mo.  abu6a  'das 
nehmen,  -nahme'  von  ab-  'ncnmen'. 

Von  tta.  alty  stammt  vielleicht  auch  mo.  alda  'klafter\  d.  h. 
„fangM,  was  dann  eine  ähnliche,  jetzt  nicht  mehr  bekannte  bedeutung 
des  tta.  originales  vviederspiegelt. 

Vielleicht  ist  tta.  oltua,  otus  irgendwie  von  alty  abzuleiten, 


Digitized  by  Google 


16 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIV.i 


die  lautverhältnisse  wie  auch  die  bedeutungsvermittlung  sind  jedoch 
zu  unsicher  und  dunkel,  um  auch  nur  annähernd  erraten  werden 
zu  können. 

21.  tta.  jeti  T;  Orkhon  jiti,  jak.  sättä  «  *Dzättä  <  *$dt). 
In  diesem  worte  finden  wir  dieselbe  endnng  *-ti  vvie  in  tta.  alty 

(und  rao.  döfcin,  guöin)  und  können  die  erste  silbe  je-  als  wurzel 
betrachten.  Mit  diesem  je-  kann  man  das  tta.  verbum  je-,  urjancbai 
ci-  «  'essen*  =  mo.  ide-  id.  zusammenstellen;  jeti  wäre  also 
urspr.  'essfiuger'  wie  mo.  dolugan  'leckfinger\  was  meines  erachtens 
sehr  wahrscheinlich  ist  —  man  denke  nur  an  die  einfachen  tisch- 
sitten  der  hirtenvölker.  Der  anonyme  verfasser  V.  S.,  den  ich  oben 
envähnte,  hebt  hervor,  dass  die  chinesen  den  zeigefinger  +cheu-tscheu 
nennen,  nc,est-ä-dire:  le  doigt  mangeur." 

Aus  dem  angefuhrten  geht  meines  dafurhaltens  deutlich  hervor, 
dass  wenigstens  tta.  alty  und  jeti  und  mo.  dolugan  ursprttnglich 
keine  zahlwörter  sind.  sondern  fingernamen.  die  sich  erst  einzel- 
sprachlieh  zu  zahlwörtern  entwickelt  haben.  Dies  ist  also,  wenn 
man  die  zusammengchörigkeit  der  altaischen  sprachen  vcrteidigen 
oder  verneinen  will,  in  betracht  zu  ziehen. 

22.  tta.  altmyä  *60\  jetmii  '70'. 

Oben  habe  ich  schon  die  vermutung  ausgesprochen.  dass  die 
endung  -ti  in  tta.  alty,  jeti  mit  -ein  in  mo.  gn6in,  dö&n  identisch 
sei.  Das  hier  vorliegende  *-tin  enthält  vielleicht  die  transitiven- 
dung  tta.  -t-  =  mo.  -cl-.  Wenn  dies  richtig  ist.  siud  altmyä  und 
jetmifi  mit  den  deverbalen  uomina  auf  tta.  -mis  =  mo.  -mal  (siehe  KKM 
s.  97—99)  auf  eine  stufe  zu  stelleu  und  bedeuten  also  urspr.  etwa 
'versechsfacht\  'versiebenfacht\  d.  h.  sechsmal,  siebenmal  (zehn); 
ebcnso  sind  danu  auch  mo.  guöin,  döcin  aufzufassen. 

23.  tta.  eefcus  '8',  toqus  '9';  seksen  'S0\  toqsan  '90\ 

Die  wörter  sekiz,  toquz  wirken  analogisch  auf  einander  ein;  kir. 
segiz-toyiiz,  sehsän-toqsan,  urjancbai  $äs4o$,  säzän-tozan,  koib.  seg)s- 
toyys,  segiz-on  —  toyyz-on.  Im  jakutischen  ist  ayys-toyus  entweder 
die  folge  dieser  paaniug  oder  es  hat  der  #-laut  den  ubergang  von 
ä  >  n  bevvirkt,  \vofur  diese  sprache  aueh  andere  beispiele  bietet. 

Ftir  sekia  liegt  eine  etymologie  sehr  nahe  zur  hand.  Man  sieht 
darin  leicht  ein  ekiz  'z\vei'  —  mo.  ikire.    Das  anlautende  s-  ist  aber 


Digitized  by  Google 


17 


scbuieriger  zu  deuten.  Das  einzige,  \vas  hier  in  lrage  kommen 
kann,  ist  mo.  ese  (niogh.  s-)  'nicht'  =  tu.  ese  (präteritum),  asi  (prä- 
seus)  'nicht'.  Es  \väre  also  sekiz  urspr.  'nicht  zuei  (finger)'  oder 
'ohne  zuei  (finger)\  Eine  solche  bildungsweise  flir  'acht'  kennen 
auch  die  tinnisch-ugrischen  spracbeu,  vgl.  fi.  kahdeksan  '8"  init  kaksi 
(gen.  kahden)  '2'  oder  wotj.  kohny.s  '8'  mit  kok  '2\ 

Einige  bedenken  gegen  diese  etymologie  erregen  jedoch 
die  wörter  toquz  und  oltuz,  die,  wie  mau  sieht,  ein  ganz  ähnliches 
schlusselement  auf\veisen.  Icb  mdchte  aber  \veder  dieser  ähnlieh- 
keit  grössere  bedeutung  beiinessen  noch,  wie  Urunbceh  vorschlägt, 
die  \vörter  als  zusammensetzungen:  sek-iz,  toq-uz,  olt-uz  an- 
seben.  Tta,  toquz  halte  ich  flir  eine  analogie  nach  sekiz,  und  oltua 
hat  vielleicht  mit  sekiz  und  toqnz  nicht  raehr  als  einen  zufälligeu 
gleichklang  gemeinsam. 

Im  tta.  giebt  es  keine  auknupfungspunkte,  die  zu  einer  er- 
klärung  des  wortes  toquz  oder,  —  da  -yz,  -uz  von  sekiz  herriihren 
kann,  —  nur  seines  ersten  teiles  fuhren  könnten.  Aus  dem  mongoli- 
schen  kann  ich  nur  toga  'zahl,  anzahl'  heranziehen,  weiss  aber  nicht, 
ob  dieses  wort  urspr.  inongolisch  ist  oder  aus  dem  chinesischen 
staramt.  Die  begriindung  der  zusammenstellung  tta.  Hoq-  od.  Hoy- 
mit  mo.  toga  'anzahr  wäre  dieselbe  wie  fur  mo.  jiaön  '9'  =  tta. 
jöz  '100',  d.  h.  9  war  eine  besondere  höhere  einheit  „3x3w,  siehe 
unten.  Zu  der  semasiologiseheu  verschiebuug  'zahl'  >  lo  od.  '9' 
vergleiche  mau  z.  b.  tscheremissisch  lu  'zehn'  =  finnisen  luku  gen. 
luvun  'zahl,  anzahl'. 

24.    mo.  najiman  '8';  najan  '80*. 

In  welcher  richtung  mau  auch  die  finger  zählt,  \vird  der  mit- 
telfinger  '8'  bezeichnen.  Eine  dem  mo.  najiman  ähnliche  oder  nur 
nahe  kommende  bezeichnung  des  mittelflngers  keune  ich  \veder  im 
mongolischen  noch  in  den  turkischtatarischen  spracheu.  Lautlich 
kann  najiman,  wenn  -man,  wie  es  scheint,  eine  endung  ist  (vgl. 
(jur-ban,  dör-ben),  ein  urspr.  *nagi-  *naji-  oder  *magi-  *maji-  vor- 
aussetzen  und  wurde  auf  tiirkischem  boden  *jay,  *jaj  oder  *mayt 
ergeben.  \Venu  najiman  wirklich  aus  der  hngerrechnung  stammt, 
kann  es  nur  gross1,  lang,  'inittel-'  od.  ähnl.  bedeutet  haben.  Auch 


Digitized  by  Google 


18  G.  J.  Ramstedt.  XXIV.i 

eine  vergleichung  mit  tu.  $aphtn  '8'  ist  ergebnislos.  Die  etymo- 
logie  dieses  mongolischeu  zahlwortes  bleibt  also  duiikel. 

Wahrscheinlich  ist,  dass  das  aus  der  alten  geschicbte  wohl- 
bekannte  volk  der  naiuianen  mit  diesem  mongolischen  wort  benannt 
wurde.  Wenn  sie  sich  selbst  diesen  namen  gegeben  haben,  waren 
sie  kein  tiirkstamm,  sondern  sprachen  sie  eine  spracbe,  in  der  anlau- 
tendes  n-  nicht  in  j-  iibergegangen  war.  Desbalb  brauchen  wir  sie 
jcdoch  nicht  als  mongolen  anznsehen,  denn  in  diesem  falle  hätten  sie 
wahrscheinlich  die  pluralform  Naimat  verwendet;  vgl.  die  volks- 
uamen  Dörbet,  Chorit,  Aliogat,  Tiimet. 

25.    mo.  jiaän  9';  jiren  '90*. 

Mong.  s  ist  tta,  s  oder  a,  mong.  r  =  tta.  z  oder  r.  Wenn  wir 
im  mongolischeu  jiaim  '90'  neben  jir-en  '90*  finden,  können  \vir  nur 
urmo.  *jiz-  oder  *jUz-  voraussetzen ;  vgl.  z.  b.  mo.  $isiin  'farbe, 
aussehen,  antlitz'  =  tta.  jua  'antlitx' :  alt.  jiizim  'aussehen,  farbe1 
(aus  dem  mo.) 

Ganz  besonders  zu  beachten  ist  hier,  dass  die  mongolen  die 
zahl  'neun'  noch  jetzt  als  eine  besondere  offizielle  einheit  betrach- 
ten.  Die  mongolischeu  gesetze  bestimmen  von  alters  her  alle  strafen, 
abgaben  u.  ähnl.  in  jiaiin  (siehe  z.  b.  Golstunskij  MoHrojo-OfipaT- 
cKie  3aKoiiu,  CI1B.  1880,  s.  104).  Von  den  turkotatarischen  völkern 
solien  wenigstens  die  kirgisen  eine  ähnliche  zählmethode  kennen. 
So  wird  z.  b.  im  KnprHSCKo-pyccicin  cjOBapb,  Orenburg  1897,  unter 
toyuz  mitgeteilt:  'neun;  geschenk  von  neun  sttick  vieh  oder  sachen 
vom  kameel  oder  pferd  angefangen;  toyuz  wurde  frtther  dem  schul- 
digen  zu  gunsten  des  chans  oder  des  den  rechtsfall  untersuchenden 
richters  genommen,  der  beleidigte  aber  bekam  nur  ein  wenig  davon\ 

Dass  'neun'  auf  einem  sehr  grossen  gebiet  in  Asien  eine  zahl- 
einheit  gcwesen  ist,  ersieht  man  auch  aus  den  samojedischen  be- 
mmnungen:  jurakisch  '9'  —  thäsaiva  ja'  d.  h.  'die  samojedische  zehn' 
od.  thabeiju*  'die  ostjakische  zehn';  '10'=  ^V,  *Wcaju'  d.  h.  russi- 
sche  zehn'  od.  ^häsawaju>  d.  h.  'samojed.  zehn'  (Casteän  Grammatik 
der  Sainojed.  Sprachen,  s.  192  und  195).  Es  sieht  aus,  als  könnte 
sam.  tyV  aus  derselben  quelle  stammen  wie  mo.  jiaiin. 

Wenn  man  zu  diesen  tatsachen  eine  audere  gesellt,  die  aus  mo. 
$agun  'loo*  vgl.  tu.  &an,  ma.  Juon  '10'  oder  indogerm.  *dehttt  '10' 


Digitized  by  Google 


XXIV.i  ttber  die  zahlwörter  der  altaischen  sprachen.  19 

vgl.  *dhttt6m  '100'  ersichtlich  wird,  darf  man  \vohl  den  schluss 
ziehen,  dass  mo.  jisön  uf  und  jir-  in  jir-en  '901  urspr.  mit  tta.  jua 
ideutisch  sind.  Ob  tta.  jux  eine  besondere  endung  voraussetzt  (etu  a 
wie  indogerm.  *dkmtöm)  oder  durch  \vegfall  des  zweiten  gliedes 
aus  sekis-on,  toqoz-on,  *jtt»-on  entstanden  ist.  ist  mir  nicht  klar. 
Fiir  eine  besondere  endung  scheinen  die  alten  uraltaischen  lehn- 
wörter  sam.  *ju'  '10'  ^  tjMr,  yi,-,  fju*  'ioo'  zu  sprechen;  später 
entlehnt  ist  kamassinisch  +tiis  "100',  vgl.  koib.  Castren  t«is, 
Katanow  *cäs. 

Wabrscheinlich  ist  tu.  ujun  'neun'  auf  *  jurtin  oder  *ii-jfi- 
(u  prothetisch)  zuruckzufuhren.  Obxvohl  die  lautverhältnisse  dnnkel 
sind,  ist  doch  kaum  daran  zu  zweifeln,  dass  hier  ein  etymo- 
logischer  zusammenhang  besteht.  Ausser  dört-,  dör-ben-,  duin  '4* 
haben  wir  also  noch  ein  anderes  altes  zahlwort  kennen  gelernt, 
das  in  alien  drei  sprachgruppen  vorkommt,  ob\vohl  mit  et\vas 
variierter  bedeutung. 

Schliesslich  will  ich  noch  envähnen,  dass  sich  anch  in  den 
indoeuropäischen  sprachen  eiuige  spuren  der  neunrechnung  finden. 
VVenigstens  ausdrucke  \vie  russisch  „3a  TpHAeBHTb  seiiejib"  'hinter 
drei-ueun  läuder1  deuten  in  diese  richtung.  Vielleicht  Lst  auch 
das  noch  unerklärte  gr.  e*V«,  tvvia  aus  **/va,  *tviia  umgebildet 
in  der  verbindung  oxru  —  ivvia,  vgl.  sekie-toquz,  fi.  kahdeksan- 
yhdeksän.    Griechisch  tlva  <  tvfa  wäre  dann  *sem-nwy,  ivvta 

<  ivv$Fa  aber  *sem~neivn  'eine  neun',  vgl.  gr.  d-xarov  'ein  hun- 
dert',  ai.  ea-hasra  'ein  tausend*. 

26.  tta.  on  'zehn';  jak.  uon  <*ön<*on;  tschuw.  umnnv, 
tvunv,  min  <  *on-. 

Gronbbbch  will  in  on  ein  urspriinglich  zueisilbiges  wort  *ogon 
sehen;  ich  betrachte  seine  vielsilbentheorie  \venigstens  hier  als  ver- 
fehlt,  und  wenn  man  im  jak.  uon*  10'  neben  onuo  'alle  zehn'  «  *onö 

<  *onayu)  hat.  ist  *ön  ~  *onayu  \vie  z.  b.  im  deutschen  wald  ~ 
waides  zu  verstehen,  d.  h.  in  einsilbigen  wörtern  ist  das  vokalische 
element  iiberhaupt  starker  und  länger  als  in  mehrsilbigen  (vgl. 
SrevEBS  Phouetik*  §  667). 

Beim  aufsuchen  des  tta.  on  im  mongolischen  \vird  die  auf- 
merksamkeit    sogleich    auf  mo.  $iran  '60  ,  dalan  *70\  najan  '8CT 


Digitized  by  Google 


XXIV,, 


jlren  '90'  gelenkt.  Dies  sind  alle  unter  sich  analoge  bildangen, 
bei  denen  schwer  herauszufinden  ist,  welches  wort  das  mnster  ge\vesen 
und  \velche  wörter  später  entstanden  sind.  Uberhaupt  sind  sie  alle  in 
dieser  oder jener  hinsicht  irregulär  und  stimmen.  \vas  den  vokalismus 
betrifft.  nicbt  gut  zu  den  entsprechenden  grund\vörtern;  man  vgl. 
kalm.  zuryän,  dolän,  nam»,  jisn  mit  diirti,  dabj,  najtj,  jiry.  Jeden- 
falls  kann  nicht  bezweifelt  \verden,  dass  der  zweite  teil,  schr.  -an, 
mit  tta.  on  identisch  ist  VAne  interessanto  analogie  liegt  im  ur- 
janchaischen  vor,  \vo  die  zehner  ebenso  gebildet  sind  wie  im  mon- 
golischen,  vgl.  pää  *5'  -  pä$än  '50\  aldij  "6'  -  aidan  '60\  öädi 
V  -  cädän  '70*,  sm  '8*  -  säzän  '80',  tos  9  -  tozan  '90\  Man 
könnte  sich  zwar  denken.  dass  die  mougoliscben  zehner  nach  solchen 
tta.  mustern  gebildet  seien;  mir  kommt  das  aber  sehr  unwahr- 
scheinlich  vor.  Viel  eher  sind  die  urjanchaischen  (und  koibali- 
schen)  wörter  neubildungen  nach  mongolischem  muster,  denn  die 
ineistcn  turkotatarischen  dialekte  haben  ja  ellig  50'  (von  el  'hand') 
altrnys  '60'  und  jetmis  *7o'  uebeu  sekaen  '80'  «  sekia  -j-  on)  und 
toqsan  «  toquz  4-  on).  Nur  *sekiz  -f-  on,  *toqitz  -f-  on  sind  in 
alien  turkischen  dialekten  belegt.  In  dieser  alten  zusamraeu- 
setzung  wurdc  on  >  -an,  da  ja  o  im  ältesten  turkischen  und  mon- 
golischen  nur  iu  der  ersten  silbe  stehen  konnte;  vgl.  iö-ton  urspr. 
'inneres  kleid*  >  kir.  yitan,  russ.  unanu. 

Da  mo.  $iran,  dalan,  n  ajan  und  jlren  keine  direkten  turkischen 
lehn\vörter  sein  können,  muss  das  \vort  on  10'  auch  im  vormongoli- 
scheu  existiert  haben.  Es  ist  möglich.  dass  dasselbe  wort  noch  im  mo. 
on,  pl.  od  jahr"  vorliegt.  Die  urspriingliche  bedeutung  wäre 
daun  et\va  'eine  periode  vou  10  oder  12'. 

Die  mongolischen  ausdriicke  fur  "20*  und  '50'  lauten  qorin  und 
tabin.  Das  tu.  und  ma.  orin  ist  aus  dem  mo.  entlehut,  vgl. 
oben  ma.  urxun  =  mo.  qurugun.  Statt  qorin  und  tabin  sollte  man 
?*qor-an  und  *tnb-an  erwarten;  wahrscheinlicb  uurde  aber  tabin 
nach  (jufcin,  döein  umgeformt.  In  derselben  weise  kann  auch  mo. 
qorin  entstanden  sein,  obwohl  die  sache  hier  etwas  unklarer  ist. 
Vielleicht  stanunt  i  in  qorin  durch  metathesis  aus  der  ersten  silbe, 
etwa  *qojir-an  >  *qo{rian  >  qorin. 


Digitized  by  Google 


XXIV.» 


t)ber  die  zahhvörter  der  altaischen  spraoben. 


21 


27.  mo.  arban  *10\ 

Die  mongolen  bezeichnen  bei  der  fingerrechung  *zehn'  durch 
ausspreizen  der  finger.  Dem  arban  '  10'  lautlich  ganz  ähnlich 
ist  eine  \vurzel  arba-  mit  der  bedeutung  'sich  spreizen':  kalm. 
arwä-  'epouiHTLCH'  —  "sich  aufrecht  stellen,  sich  in  alien  richtungen 
strecken  (finger,  äste),  sich  sträubeu  (haar,  blätter)'  mit  den  \vurzel- 
verwandten  bildungen  arbal$a-  id.,  arbagalfca-  id.  und  adjektiven 
arba-n,  arbagar  u.  a.  Der  zusammenhang  zwischen  diesen  zwei 
begriffen  ist  augenscheinlicb,  obwobl  arbaji-  u.  s.  w.  zu  einer  gruppe 
von  halbonomatopoetischen  uörtern  gehört  (vgl.  irbaji-,  ar$aji-, 
irgaji-  u.  a.  sarbaji-,  sar^aji-,  sarsaji-  n.  a.)  und  andererseits  eine 
ganz  gleichlautende  wortsippe  arbaji-  mit  der  bedeutung  'etwas 
nur  mit  höchster  austrengung  od.  kaum  machen  können,  sich  kaum 
bewegeu  können*  (siehe  Golstunskij  I,  65  arbaji-  'ct>  ycHiieMi  wo 
AliJaTb'  und  I,  69  argagana-  ,H3i»  Maaaro,  hst»  40CKyTK0Bi>>),  \vo  mo. 
ar-ai  'kaum  =  tta.  az  Venig'  zu  grunde  liegt,  sich  mit  jenem  hat 
koutaminieren  können. 

Mo.  arban  '10'  könnte  also  urspr.  'gespreizt,  gesperrt'  bedeutet 
haben.  aber  es  \väro  umgekehrt  auch  denkbar,  dass  arbaji-  seinen 
ursprung  vom  ausspreizen  der  finger  bei  arban  '  10'  herleitet. 

Tiirkisch  heisst  'zu  anzig'  *jyyyrma  ~  *jegirmä  (kir.  iyjyrma, 
zirnia,  osm.  jigirmi,  jijirmi,  kiiär.  jigirbä,  leb.  jägärbä,  altturk. 
jägirmi,  schor.  cägirbä,  tar.  jirma  ;  jak.  surbä;  tschuvv.  Hrdm).  Der 
durchaus  ungewöhnliche  vokalvvechsel  des  ganzen  wortes  erklärt 
sich  uur,  wenn  \\ir  in  diesem  worte  eine  zusammensetzung  von 
*eki,  *iki  mit  einem  hintervokalischen  *armaf  *arba  annehmen.  Zum 
anlautenden  j-  vergleiche  man  ayac,  jiyac  'baum',  iije,  jiije  'glied', 
iikmk,  jiiteäk  'hoch\  ilziim,  jiiziim  'weintraube\  iteiik,  jilziik  'ring 
u.  a.  Das  tta.  jyyyrma  u.  s.  w.  zerlege  ich  also  in  tta.  eki  iki  '2' 
und  mo.  arban  'zehn\  Eine  solche  zusaramenwerfung  von  mon- 
golisch  und  tiirkisch  kaun  hier  nicht  mehr  befremden  als  z.  b.  in 
mo.  jiren  '90*  =  mo.  jisun  '9'  -f  tta.  on  '10'. 

Auch  im  tungusischen  glaube  ich  das  mo.  arban  'zehn'  ver- 
folgen  zu  können.  Castren  hat  zwar  nui^mtji  '60\  nada^i  '70*, 
^apkutji  '801,  aber  nach  den  beobachtungen.  die  ich  im  sommer 
1905  in  der  stadt  Tschugutschak  in  der  Diungarei  unter  den  dortigen 


Digitized  by  Google 


22 


G.  J.  Ramstbdt. 


XXTV.i 


Onkor-solonen  gemacht  habe.  lauten  diese  vörter  in  der  Solon- 
sprache  nUjtitryi  '60\  nadärni  '70\  d'iapköriji  '801  (mit  ungerolltem, 
sch\vachem  r),  und  Iwanowskij  schreibt  (Mandjnrica  s.  34)  t^abkorinyi 
'80\  (s.  29)  nadarangi,  nadarinyi  '70*.  Diese  wörter  scheinen  ein 
*arma-gi  od.  *arma-ki  (-gi  od.  -hi  =  mo.  tta.  -ki  in  rao.  bidenfi-ki, 
tta.  bia-ni-n-ki  "der  unsrige')  zu  enthalten,  das  'zehn'  bedeutet  und 
offenbar  mit  mo.  arban  identisch  ist. 

Ist  dies  richtig,  so  haben  wir  im  mo.  arban  noch  ein  drittes 
tta.  mo.  tu.  zahlwort. 

28.  Einigc  tungnsische  dialekte  besitzen  aber  mit  einem  -,$u  od. 
gebildete  ausdrucke  fur  zehner:  60'  ninun$u,  (Schrenck)  hu- 

hun$ar,  niy$u  u.  s.  w.  (siehe  Iwanowsku  s.  30!),  '70'  =  nadan$u, 
nadan$ar  u.  s.  w.  (s.  29),  '80'  =  $abkun$u,  $akun$u,  zdkan&un 
(s.  34).  Diese  wörter  sind  sicher  mit  tu.  Castren  .fdn  '10', 
solon.  dian,  mandschu  $uwan  (lies:  (täuon)  zusammengesetzt. 
Dieses  tu.  ma.  $än,  *&ön  geht  auf  ein  zweisilbiges  wort  zurnck, 
das  nicbts  anderes  als  das  mo.  $agun  '100'  (khU.  nzup,  kalm.  zun) 
sein  kann.  Die  tungusischen  und  mongolischen  verhältnisse  sind 
also  hier  dieselben  wie  im  indoeurop.;  vgl.  *deh#t  '10'  ~  *dktpt6m 
'100',  gr.  TQ*iixovra,  lat.  triginta  u.  s.  w. 

29.  Die  bezeichnungen  der  zahlen  'tausend'  und  'zehntausend' 
sind  bekanntiich  in  alien  drei  sprachen  dieselben.  Man  hat  im 
ilmiyön  '1000\  im  mo.  ml-ngan  '10001  und  im  tta.  myn,  osin.  byn, 
bifj  'KKK)';  hier  ist  das  mongolische  wort  wahrscheinlich  ziemlich 
spät  in  die  tungusischen  dialekte  aufgenommen  worden.  'Zehn- 
tausend' heisst  tu.  + tuman,  tunnen,  mo.  tiunen,  tta.  tuman;  die 
tiberaus  grosse  ähnliehkcit  macht  das  wort  sowohl  im  tungusischen 
wie  im  turkotatarischen  später  entlehnung  verdächtig.  In  diesem 
letztereu  musste  es,  weun  es  aus  älterer  zeit  uberliefert  wäre,  etwa 
*tiim  od.  Hirn  oder,  wenn  der  accent  auf  der  letzten  silbe  läge, 
*timä  lauten.  Dass  es  in  solcher  gestalt  wirklich  vorgekommen  ist, 
zeigt  das  russische,  wo  man  ti>ms,  ma  *  10,000*,  Terni hki»  'antuhrer 
von  10,000'  findet.  Das  zahl\vort  tomen  ist  wohl  in  alien  altaischen 
sprachen  ein  lehmvort,  \vo  aber  das  original  zu  suchen  ist,  weiss 
ich  nicht  —  vielleicht  im  indochinesischen  (vgl.  ?  chin.  wan,  män 
'  zehntausend ',  ti-man  'der  zehntausendste'). 


Digitized  by  Google 


XXIV.i  tTber  die  zahlwörter  der  altaischen  sprachen.  23 


30.  Sowohl  die  mongolen  als  die  mandschuren  haben  von  zehn- 
tausend  bis  billion  und  trillion  aufvvärts  ein  ganz  grossartiges 
dekadisches  system  von  zahlwörtern,  die  jedoch  als  kiinstliche,  aus 
dem  sanskrit,  tibetischen  und  chinesischen  heriibergenommene 
kulturbluten  weder  volksttimlich  sind  noen  fur  die  feststelluug  der 
alten  verwandtschaft  wert  besitzen.  Wir  können  daher  zu 
den  ordinalzahlen  und  kollektiven  ubergehen,  die  wenigstens  im 
mo.  und  tta.  gemeinsame  bildungselemente  aufweisen. 

Die  ordinalzahlen  \verden  im  tungusiscben  und  turkotatarischen, 
teilweise  auch  im  mongolischen,  mit  der  endung  -oi  gebildet.  Mau 
vergieiche  tu.  duin-arder  vierte1,  kalm.  *dörbe-duki-öi  >  dönudaktSi, 
tta.  törtön-fci,  (uig.  törtänd);  tu.  ujun-si  'der  neunte',  kalm.  jisddk- 
tH  'der  neunte',  tta.  juziin-ci  'der  hundertste'.  Im  mongolischen 
(khalkha,  kalm.,  burj.)  trifft  man  auch  biidungen  auf  *-duki,  *-daki 
z.  b.  dörbe-duki,  dörbe-deki  'der  vierte',  vgl.  tta.  tay-dayy  'der  auf 
dem  berge  befindliche1,  mundayy  'der  hiesige';  dörbe-diiki,  dörbe- 
deki  bedeutet  also  wörtlich  'der  auf  vieren  od.  bei  vieren  befind- 
liche\  Mo.  -tujjar  in  dörbetöger  (dötöger),  tabtugar  u.  s.  w.  bildet 
eigeutlich  keine  ordinalzahlen,  sondern  numerativa,  vgl.  kalm.  dör- 
uiUttvtr  'fttrs  vierte',  taw"twär  'fttrs  funfte'  u.  s.  w. 

Sehr  gewöhulich  sind  in  den  tta.  sprachen  die  kollektiva  auf 
*-ayu,  z.  b.  ekegu,  ekefi,  koib.  eko  'beide\  uöegä,  uööö,  udu,  koib. 
iiöo,  jak.  iisuö  'alle  drei'  u.  s.  w.  Dieselbe  endung  zeigen  auch  die 
mongolischen  kollektiva,  z.  b.  mo.  qojagu-lan  (kalm.  xojurQ,  mit  r, 
vgl-  X°jv)  'beide  od.  z\vei  zusammen',  gurbagu-lan  (kalm.  g,urwuhj) 
'alle  drei.  drei  zusammen,  im  ganzen  drei*  u.  s.  w. 

Die  distributiva  gurbagad  'je  drei',  'drei  und  drei1,  dörbeged 
'je  vier,  vier  und  vier ,  u.  s.  \v.  ^irgugad  'je  sechs',  dolugad  je 
sieben'  u.  s.  w.  sind  von  nigiged  'je  einer'  und  qosigad  'paarvveise' 
ausgegangen,  die  regelrechte  converba  perfccti  (siehe  KKM  s.  108) 
von  den  verben  *ni$i-,  qoai-  (paaren)  sind.  Das  kalm.  hat  heute 
aus  Ieichtverständlichen  grunden  doppelte  formen:  zuryäyäd  und 
zuryäo,  dolayäo  und  doläo,  (zur  zuryän  vgl.  ora-  'einwickeln1  conv. 
perf.  oräyäD),  so  auch  g.urwäyQD  und  g.unväo  u.  s.  w. 


Digitized  by  Google 


24 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIV,. 


Wie  der  leser  bemerkt,  sind  noch  viele  tta.  und  tu.  zahl- 
wörter  ubrig,  die  einer  „erklärungM  harren.  Solche  sind  tta.  qyrq 
'40\  oltua  '30',  tu.  ilan  '3',  nadan  '7\  $apknn  '8',  namaji  100'» 
ma.  taiygu  '100'  n.  a.  Auch  viele  der  oben  behandelten  wörterhabe 
ich  in  der  tat  keineswegs  werklärttt,  vgl.  z.  b.  mo.  najiman,  gurban, 
dörben.  Während  der  zeit,  die  z\viscben  der  niederschrift  der  obi- 
gen  zeilen  und  dem  korrekturlesen  liegt,  habe  ich  z\var  einige  neue 
beobach tungen  gemacht  nnd  könnte  diesen  aufsatz  hie  und  da 
durch  kleine  zusätze  enveitern,  indes  spare  ich  mir  dies  lieber  zu  einer 
anderen  gelegenheit  auf.  Uberhaupt  finde  ich,  dass  ich  niich  in 
einigen  fällen  viei  kategorischer  hätte  ausdriicken  können.  z.  b.  bei 
der  zusammenstellung  von  mo.  qojar  '21  mit  qojina  'hinter,  später, 
nach1  (zum  bedeutungswandel  vgl.  Castren  Versuch  einer  Jenisej- 
ostjak.  n.  Kottischen  Sprachl.  s.  171:  xa£kei  'später  ,  xaäces  'der 
zweite'),  in  anderen  aber  mit  grösserer  reservation  oder  ausftihr- 
licherer  begrundung  (z.  b.  tta.  bee).  Es  ist  natiirlich,  dass  man 
bei  dieser  art  etymologischen  spekulationen  leicht  uber  das  ziel 
schiesst,  aber  die  hauptsache,  dass  die  altaischen  sprachen,  was  die 
zahlwörter  betrifft,  einander  nicht  so  fremd  gegeuiiberstehen  als 
es  bei  oberflächlicher  betrachtung  scheint,  sondern  hier  ebenso  in 
einander  iibergreifen  wie  in  jeder  anderen  hinsicht  —  dieser  grund- 
gedanke,  dieses  hauptergcbnis  der  obigen  zeilen  wird  sich,  glaube 
ich,  als  richtig  erweisen. 

Im  september  1907. 

G.  J.  Ramstedt. 


Digitized  by  Google 


Ober  den  ursprung  der  sog.  Jeni  se  j-ost  jaken 


(Vorgetragcn  in  der  sitzung  der  Finnisch  ugrischen  (Jesellschaft 

am  20.  april  1907.) 


Es  lebt  noch  heutigen  tages  am  mittleren  Jenisej  von  dem 
nebenflusse  Kan  bis  zu  der  stadt  Turuchansk  ein  kleines,  nunniehr 
nur  ein  paar  hundert  kflpfe  zählendes,  bis  aufs  äusserste  verarmtes  und 
geknechtetes  volk,  das  uuter  dem  namen  Jcnisej-nst  jaken  bekannt 
ist.  In  den  jabren  1905  und  1906  hat  herr  W.  I.  Anu^n,  der 
unter  ihnen  anthropologisrhe  und  ethnographisehe  studien  trieb, 
nur  ung.  160  individuen  gezählt,  aber  noch  M.  A.  Castren  gab 
im  jahre  1846  ihre  anzahl  auf  etwa  eiutausend  an.  Von  einem 
mit  ihnen  verwandten  volke,  den  sog.  kotten,  fand  Castren  nur 
f  ii  n  f  seelen  iibrig,  jetzt  soll  ihre  zahl  ungefähr  zwanzig  sein. 
Alte  öberlieferungen  und  urkundeu  melden  noch  von  arinen  und 
assanen,  jetzt  sind  diese  stämme  ganz  ausgestorben,  und  ihre  sprache 
ist  verstummt;  man  Weiss  von  ihnen  nur,  dass  sie  sudlicher  svohn- 
ten  und  dass  sie  mit  den  Jenisej-ostjaken  und  kotten  verwandt 
waren. 

Diese  völker  —  \\enn  man  tiberhaupt  eine  handvoll  menschen 
ein  volk  nenneu  darf  —  sind  ein  interessantes  ethnologisches  rätsel. 
Besonders  ihre  sprache  sieht  in  den  CASTREN"schen  aufzeichnungen 
—  d.  h.  in  seinem  „Versuch  einer  Jenisej-Ostjakischen  und  Kotti- 
schen  Sprachlehre  nebst  Wörterverzeiehnissen  aus  den  genannten 
sprachon",  herausgegoben  von  Anton  Schiefner,  St.  Petersburg 


Digitized  by  Google 


2 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIVj 


1858  —  sehr  rätselhaft  aus.  Mit  den  seltsamsten  infixen,  präfixen 
und  aflixen,  den  —  wie  es  scheint  —  ganz  rogellosen  vokalalter- 
nationen  und  anderen  sprachlichen  capricen  macht  sie  einen  so 
fremdartigen  und  verworrenen  eindruck,  dass  \veder  Casträn  selbst 
noch  seit  ihm  irgend  ein  anderer  mit  ihr  etwas  hat  aniangen  könneu. 
Die  sprache  der  Jenisej-ostjaken  und  kotten  liegt  wie  eine  kleine 
bunte  oase  zwischen  den  einförmigen,  einfachen  agglutinierenden 
sprachen  aller  ihrer  nachbaren,  —  und  man  weiss  nicht,  unter 
welche  asiatische  sprachgruppe  man  sie  einreihen  könnte.  Als  eine 
einfache  antwort  auf  eine  schvvierige  frage  haben  einige  forscher 
es  vorgezogen  diese  völker  als  besoudere  »paläasiatische*  rasse 
zu  bezeichnen.  Eine  solche  lösung  der  frage  nach  dem  ursprung 
dieses  volktums  ist  jedoch  wohl  kaum  genögend,  und  ich  hoffe  darum, 
dass  ich  fur  die  folgenden  zeilen  auf  einige  aufmerksamkeit  unter 
den  ethnologen  rechnen  darf. 

Bei  meinen  spekulatiouen  iiber  die  zahlwörter  der  altai- 
schen  sprachen  —  jetzt  im  Journal  de  la  Societ6  Finuo-ougrienne 
XXIV  veröflFentlicht  —  habe  ich  im  vorbeigehen  auch  die  zahl- 
\vörter  des  Jenisej-ostjakischen  und  kottischeu  durchgesehen. 
Was  ich  dabei  faud,  habe  ich  später  nochmals  kontrolliert  und 
dazu  versucht  mich  mit  dem  bau  dieser  sprachen  vertraut  zu 
machen.  Alles  hat  mich  zu  der  iiberzeugung  gefuhrt,  dass  diese 
rätselhaften  völkerreste  einen  zweig  des  indochiuesischen 
sprachstammes  bilden,  und  zwar  einen,  der  dem  tibetischen  am 
nächsten  steht.  Mit  diesem  ergebnisse  lässt  sich  gut  vereiuen, 
was  M.  A.  Castbän  nach  lokalen  tiberlieferungen  zu  erzählen 
weiss.  Die  Jenisej-ostjaken,  kotten  und  alle  ihre  jetet  ausgestor- 
benen  verwandten  solien  nach  ihm  fruher  viel  sudlicher  gevvohnt 
haben  und  allmählich,  von  ttirkischeu  und  mongolischen  stämmen  vor- 
wärts  gedrängt,  iiber  die  Sajanischengebirgen  nord\värts  gezogen  sein. 

Dass  die  Jenisej-ostjaken  und  kotten  vvirklich  zu  den  indo- 
chinesen  zu  rechnen  sind,  erhellt  aus  einer  vergleichung  der  zahl- 
wörter  2—7,  die  so  sehr  den  entsprechenden  tibetischen  und 
chinesischen  äquivalenten  ähneln,  dass  von  einem  zufall  keine 
rede  sein  kann.  Mau  vergleiche: 


Digitized  by  Google 


XXIV,i 

Jen-O.  ond  kottisch. 

'2.'  Jen.-O.  (Symdialekt)  yn, 
yen  (Imbakdialekt)  yn, 
kott.  ina  (<  *in  -+  ?). 

'S  *  Jen.-O.  (Sym,  Imbak)  do-n., 
kott,  tö-na  «  ton  +  ga). 

'4.*  Jen.-O.  (Sym)  sie,  (Imbak) 
sik,  kott.  &eg&  (    *se  -f-  K*)- 

'5/  Jen.-O.  (Sym)  xa,  (Imbak) 
k'ak,  kott.  xäg&  «  *xd  + 
ga). 

*6/  Jen.-O.  (Sym)  a,  (Imbak) 
ak,  vgl.  (Sym)  damae,  (Im- 
bak) dagamas 'sextus' «da- 
ga  +  maa). 
[Kottisch  xeluöa  ist  xe  '5'  + 
?  +  huöa  '1']. 

'7.'   Jen.-O.  (Sym,  Imbak)  oan 
Vgl-  (Sym)    donamas,  (Im- 
bak) dönamaä  'septimus\ 
[Kottisch    xelina  =  x6  +  ?  + 
ina  *2']. 

'8/    (Jen.-O.  (Sym)  ynä  bdse  xd 

eig.  „zwei-nicht-zehna,  kott. 

xaltd<na  eig.  „funf-und-drei"]. 
*10:   Jen.-O.  (Sym)  xd,  (Imbak) 

k'uo,  kott.  haga  «  ba  -|- 

ga). 


3 

Indochinesisch. 

Tib.  nis,  gnis  (nach  der  von  mir 
gehörten  aussprache)  ns;  chin. 
(nän-hoä,  king-hoa)  rf,  (pen- 
ti-hoä)  i;  japanisch-chinesisch 
ni. 

tib.  gsum,  ausgespr.  mm\  chin. 

sän,   aäm    (ausgespr.  säq-gä); 

birm.    thon    (mit  englischer 

spirans  th.). 
tib.  bai,  ausgespr.        chin.  ssi'\ 

ausgesprochen  M-g$. 
tib.  lTja,  Itjo-,  ausgespr.  qä  od. 

ä;  chin.  ngu,  ausgespr.  uu-g$; 

japanisch-chinesisch  go. 
tib.  drug,  ausgespr.   4ug,  4^«; 

chin.  luk,  luk,  ausgespr.  Itu-gd; 

japanisch-chinesisch  roku. 


tib.  bdun,  ausgespr.  diin;  [chin. 
toit,  ta' at,  ausgespr.  t§i-gd\. 


?  tib.  dgu,  ausgespr.  gu'9*;  chin. 

kieu,  ausgespr.  ifia-gs,  (pen-ti- 

hoä)  kao  *9\ 
[Zu  9=10  vergleiche  mo.  jisun 

in  meinem  aufsatz  „Uber  die 

zahlwörter  d.  alt.  sprachen"]. 


tTber  den  ursprung  der  sog.  Jenisej-ostjaken. 


Digitized  by  Google 


4 


G.  J.  Ramstedt. 


XX1V.2 


Da  man  beim  gruppieren  der  sprachen  mit  recht  den  zahl- 
wörtern  eine  grössere  bedeutung  zuschreibt,  nitissen  auch  die  oben 
angefuhrten  ähnlichkeiten  den  ansschlag  geben  können  und  zwar 
in  dem  sinne  dass  zwischen  den  Jenisej-ostjaken,  kotten,  tibe- 
tanern  und  chinesen  eine  geoetische  veruandtschaft  besteht,  mag 
diese  venvandtschaft  nun  somatisch  bewiesen  \verden  können  oder 
nicht.  Aber  ausser  den  zahhvörtern  giebtes  noch  andere  sprachliche 
tatsachen,  die  in  dieselbe  richtung  deuteu.  Ich  verweise  hier  nur 
auf  Jen.-O.  men,  mon,  ben  'nicht5,  bese  'ist  nicht*,  tib.  mixTnein',  med 
'nicht',  chin.  put  'nicht'  put-6i  'ist  nicht ,  me  'nein  (vgl.  mo.  busi, 
bisi  "ist  nicht,  nein\  welches  wahrscheinlich  aus  irgendeiner 
indochin.  sprache  eutlehnt  ist);  Jen.-ostj  aes,  ses,  kottisch  iet 
"fluss  und  die  alten  flussuamen  Irtysch  od.  Irtschis,  Arzas  u.  a. 
— -  ?  tib.  öu  \vasser,  fluss1,  ?  chin.  fcui  *wasser\  Ubrigens  zeigt 
der  ganze  bau  der  sprache,  auch  in  der  gestalt  wie  M.  A.  Castren 
sie  aufgezeichnet  hat,  dass  wir  hier  eine  ursprtinglich  einsilbige 
sprache  vor  uns  habeu,  obwohl  hier  und  da  auch  viele  mongolische, 
tiirkische  und  andere  lehuwörter  zu  erkennen  sind.  Andererseits, 
glaube  ich,  haben  sicli  auch  lehn\vörter  aus  der  sprache  der  Jenisej- 
ostjaken  und  kotten  oder  richtiger  aus  der  ihrer  vorfahren  in  die 
altaischen  sprachen  eingebiirgort  Als  solche  gemeinsame  wörter 
betrachte  ich  z.  b.  Jen.-ostj.  tuk,  £uk  'axt'  —  mongolisch  sfike  id. 
Jen.-ostj.  tul,  kottisch  t*ul  'Huk  =  mong.  sotyai,  turkotatarisch  soi 
id.,  in  welchen  Jen.-ostj.  t  einem  s  entspricht  wie  im  kott.  t6-na 
'3 ,  vgl.  tib.  gsum,  u  s.  w. 

Wenn  die  ältere  heimat  der  Jenisej-ostjaken  und  ihrer  ver- 
\\andten  im  stiden  der  Sajanischen  gebirge,  d.  h.  in  dem  oberen 
Jenisej-tal  (Kem  nnd  Kemtschik)  zu  suchen  ist,  ist  es  sehr 
\vahrscheinlich,  dass  die  fruher  dort  ausässigen  Kien-kuen  od. 
Ki-ko,  von  denen  sich  auch  der  stammname  Kirghiz  herleitet 
und  iiber  uelche  die  ältesten  nachrichten  mitteilen.  dass  sie  keine 
tiirkische  rasse  waren,  gerade  alte  indochinesische  autochthonen  ge- 
\\esen  sind.  Die  alten  berichte  tiber  \veisse  unttirkische  physio- 
gnomien  der  truheren  Altai-bewohner  können  auch  fur  indochinesi- 
sche abstammung  sprechen.  Auch  noch  in  unseren  zeiten  erzählte 
ja  N.  M.  Prschevvalskij,  dass  die  tibetauer  arische  gesichtsztige 


Digitized  by  Google 


XXIV,j  Ober  den  ursprung  der  sog.  Jeniscj-ostjaken.  5 

zeigen.  und  von  den  Jenisej-ostjaken  erwähnt  W.  I.  AnuCin  in  sei- 
nem  kurzen  vorläutigen  rapport  för  1905  (in  Hairlic-ria  Pycac.  Komh- 
Tera  ajih  mynema  OpeAHeft  h  BocroiHon  A3in  bt>  HCTopmeeKOMT>, 
apxeoJionmecROM^,  jhbtbhcthicckomi>  h  arHorpadmqecBOMi  otho- 
uieniiixi».  N:o  6,  s.  38—50).  dass  er  individuen  gesehen  habe, 
die  nach  ihrem  aussehen  jeder  fur  arier  halten  \vurde  (s.  44),  und 
dass  die  farbe  ihrer  haare  im  allgemeinen  dunkel,  aber  von  allerlei 
schattierungen  sei  (s.  43).  In  A.  v.  Mipdendorff^  „Sibirischer 
Reise"  (Band  IV.  Theil  2,  Dritte  Lieferung)  finden  sich  eiuige 
abbildnngen,  von  denen  uns  besonders  tafel  I  („Ostjaken-Familie 
vom  Syniu)  die  ztige  der  Jenisej-ostjaken  zeigt;  dass  sie  arisch 
wären,  kann  mau  wohl  kaum  behaupten,  aber  jedenfalls  siud  sie 
weder  mongolisch  noch  turkisch. 

Den  namen  der  kotten  könnte  mau  vielleicht  mit  dem  mou- 
goliscben  stammnamen  Khotogoit  zusammenbringen.  Die  khoto- 
goiten  \vohnen  soviel  ien  niich  erinnere,  in  den  tälern  des  Kemtschik, 
Beltsir  und  Delger  Muren,  also  in  der  nordvvestlichsten  Mongolei. 
Auch  der  uame  Beltsir,  Beltis  oder  Beltir  gehörte  urspriiuglich 
einem  kleinen  nichtttirkisehen  stamme  an.  Auch  andere  bekannte 
tatsachen  könnten  hier  eruähnt  \verden,  die  alle  fur  nichttiirki- 
sche  ureiuwohner  iu  jenen  gegenden  sprechen.  Diese  nicbt  turki- 
schen  völker  sind  wohl  mit  den  Jenisej-ostjaken  vervvandt  und 
also  indochinesen  geuesen. 

Wieweit  die  feststellung  der  venvandtschaftsverhältnisse 
zuischen  den  iibrigen  indochinesischen  völkern  und  diesen  alten 
ausläufern,  besonders  den  noch  lebenden  Jenisej-ostjaken  gelingen 
kann,  ist  sch\ver  zu  sagen,  aber  ich  hoffe,  dass  diese  interessantc 
frage,  wenn  ihreinmal  die  spezialisten  der  indochinesischen  sprach- 
forschung  ihre  aufmerksamkeit  zuwenden  mit  dem  vorhande- 
nen  material  und  mit  den».  was  mau  noch  zusammenbringen 
kann,  in  genugender  \veise  geklärt  wird.  Die  CASTREN'scheu 
aufzeicbnungen  sind  ungeniigend  und  wohl  auch  durch  zueite  hand 
hier  und  da  unfreiwillig  entstellt,  aber  in  naher  zukunft  wird  die 
gelehrte  welt  neue,  viel  reichere  und  viel  zuverlässigere  materialien 
aus  herrn  W.  I.  Anucin's  hand  besitzen.  Mtfchten  diese  nur  bald 
veröffentlicht  \\  erden ! 


Digitized  by  Google 


G.  J.  Ramstedt. 


XXIV,, 


Ich  brauche  wohl  kaum  besondere  hervorzuheben,  wie  ausser- 
ordentlich  wichtig  das  studium  des  Jenisej-ostjakischen  auch  fur 
die  richtige  entscheidung  der  altaischen  streitfrage  sein  wird. 
Vieles,  was  mau  jetzt  för  echt  tiirkisch  und  echt  mongolisch  hält, 
\vird  sich  wahrscheinlich  als  lehngut  erweiseu,  als  lebngat  aus  der 
sprache  jenes  eininal  in  Hochasien  ansässigen,  fruher  grossen  und 
mächtigen  volkes,  dessen  letzte  epigonen  vor  unseren  augen  in 
armut,  namenlos  und  unbemerkt  hinscheiden. 

G.  J.  Ramstedt. 


Digitized  by  Google 


Otteita  Suomalais-ugrilaisen  seuran  keskuste- 

lemuksista  v.  1904. 


Ausziige  aus  den  sitzungsberichten  der  Pin- 
nisch-ugrischen  Gesellschaft  im  j.  1904. 


Matkakertomus  vogulimailta. 

m. 


Suomalais-ugrilaiselle  Seuralle. 

Naukuin  edellisessä  matkakertomuksessani  mainitsin,  saavuin 
Lozvan  vogulimurteiden  tutkimisen  päätettyäni  viime  vuoden  syys- 
kuun alussa  Tavdalle. 

Voguleja  Tavdalla  on  Kosukin  ja  Tabarin  kunnissa  kaikkiaan 
seitsemässä  kylässä,  joiden  asukkaista  laskujeni  mukaan  830  henkeä 
on  vogulintaitoista.  Väestön  tärkeimmät  elinkeinot  ovat  maanvilje- 
lys ja  sen  yhteydessä  oleva  karjanhoito,  sekä  kalastus;  metsästys 
on  sivutyötä.  Kansan  tyyppi  tuntuu  hiukan  eroavan  Pelymkan, 
Vagilskin  ja  Lozvan  vogulityypistä,  vivahtaen  jossain  määrin  tatari- 
laiseen.  Kasvultaan  Tavdan  vogulit  ovat  pohjoisempia  veljiään  pal- 
jon kookkaampia.  Tavoiltaan  ja  ajatuskannaltaan  he  tuntuvat  hyvin 
venäläistyneiltä.  Omasta  kansallisuudestaan  he  eivät  ole  säilyttä- 
neet juuri  muuta  kuin  kielen,  joka  nuorelta  polvelta  sekin  alkaa 
unohtua. 

Tavdan  vogulimurteella  näyttää  olevan  melkoinen  erikoiskehi- 
tys  takanaan.   M.  m.  ou  huomattava  että  sanan  pääkorko  ei  ole 


Digitized  by  Google 


2    Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszdge  aus  den  sitzungsber.  19(4.  XXIV.j 


sidottu  ensi  tavulle  kuten  muissa  murteissa.  Tämän  yhteydessä  on 
se  seikka,  että  vokaalit  äännearvoltaan  suuresti  poikkeavat  muissa 
murteissa  tavattavista  vokaalivastineistaan.  Tatarinkielen  vaikutus 
murteeseen  on  ollut  suuri,  niinkuin  sieltä  taholta  saatujen  sanalaino- 
jen  paljous  todistaa. 

Tavdalla  työskentelin  ensin  Kosukin  kunnan  Janyekovan  ky- 
lässä. Joulukuun  27  p.  muutin  sieltä  n.  25  virstan  päässä  olevaan 
Ison-1'andyrin  kylään,  jonka  murretta  opiskelin  puolentoista  kuu- 
kautta. Tarkemmin  määrätäkseni  näiden  kahden  aumastaan  vähäi- 
sen toisistaan  poikkeavan  murteen  eroa  työskentelin  sitte  kymmen- 
kunta päivää  yhdessä  kummankin  tavdalaisen  kielimestarini  kaussa. 
Helmikuun  keskivaiheilla  kävin  Taharin  kunnan  Gorodokin  kylässä, 
jossa  oli  kerrottu  vielä  elävän  erään  vogulintaitoisen  ukon.  Tapa- 
sin hänet  ja  tapasin  toisenkin,  mutta  kummankin  puutteelliseen  kie- 
lentaitoon ja  sitäpaitsi  epäsäännölliseen  puheorganiiu  nähden  pidin 
ajanhukkana  ryhtyä  heidän  kanssaan  työhön.  Murre  näyttää  lähei- 
sesti liittyneen  toisiin  tutkimiini  Tavdan  murteisiin. 

Omaperäinen  kansanruno  Tavdalla  on  hävinnyt  melkein  jäl- 
jettömiin. Kielennäytteitä  keräsin  vain  vähän,  enimmäkseen  satuja 
ja  arvotuksia,  joista  suurin  osa  näkyy  olevan  venäläistä  lainaa. 

Tavdalta  matkustin  Tobolskiiu,  jossa  viivyin  kymmenkunta 
päivää.  M.  m.  keräsin  hengellisen  konsistorin  arkistosta  tietoja 
voguli väestöu  lukumäärästä.  Hiippakunnan  äskettäin  perustetusta 
kirkollisesta  muinaisinuseosta  tapasin  kaksi  tärkeätä  käsikirjoitusta, 
nim.  158  foliosi vun  laajuisen  vogulilaisen  käännöksen  vierasheimo- 
laisaset uksesta  sekä  ostjakkilaisen  Mateuksen  evankeliumin  kään- 
nöksen alkulehdellä  se  väärin  on  nimitetty  vogulinkieliseksi).  Käsi- 
kirjoitukset ovat  tarpeen  tullen  Helsinkiin  lainattavissa. 

Maaliskuun  alussa  matkustin  Tobolskista  Kondalle.  Kondajoen 
alueet  on  nähtävästi  pidettävä  voguliasutukscn  pääpaikkana.  Yksin 
Tobolskin  piirikunnassa  on  voguleja,  venäläistyneitä  lukematta  1188 
henkeä,  kun  lukumääränsä  koko  muulla  tähän  asti  tutkimallani 
alueella  on  vain  705.  Venäläistyminen,  ainakaan  kieleen  nähden  ei 
täällä  vielä  edisty  niin  nopeasti  kuin  Pelymkalla,  Vagilskissa  ja 
ala-Lozvalla.  Todistuksena  vogulinkielen  elinvoimaisuudesta  mai- 
nitsen, että  enimmät  paikkakunnan  venäläisetkin  puhuvat  sujuvasti 


Digitized  by  Google 


XXIV,i 


Artturi  Kannisto,  Matkakertomus. 


3 


vogulia,  käyttävätpä  vanhukset  metsästys-  ja  kalastustoimista  pu- 
huessaan keskenäänkin  mieluummin  sitä  kieltä  kuin  venäjää. 

Elinkeinoista  Kondalla  tärkeimmät  ovat  kalastus  ja  metsästys. 
Maanviljelystä  harjotetaan  vain  muutamassa  kylässä  ja  niissäkin  se 
on  vuosi  vuodelta  supistumassa.  Hyvinä  vuosina  antavat  tulonlisää 
ketrinpähkinät  sekä  varsinkin  puolat,  joiden  runsaus  Kondan  voguli- 
alueen  alemmilla  osilla  toisinaan  on  aivan  hämmästyttävä.  Luon- 
nonantimien rikkauteen  nähden  Kondan  vogulit  kuitenkin  elävät 
suuressa  köyhyydessä.  Jo  aikoja  sitte  he  ovat  taloudellisesti  joutu- 
neet täydelliseen  riippuvaisuuteen  paikkakunnan  venäläisistä  kaup- 
piaista, jotka  kyllä  osaavat  asemastaan  hyötyä.  Hallituksen  toi- 
mesta perustetuilla  viljamakasiineilla  sekä  —  sivumennen  sanoen 
kehnosti  hoidetulla  —  kunnan  kauppapuodilla  ou  kyllä  merkityk- 
sensä hätääntyneen  väestön  tilapäisenä  auttajana,  mutta  taudin  syitä 
ne  eivät  poista  eivätkä  siis  pysyväistä  parannustakaan  voi  saada 
aikaan. 

Kondalla  asetuin  ensin  Nahrattn  kirkonkylään,  jonne  saavuin 
maalisk.  7  p.  Tässä  kylässä  viivyin  lähes  kuusi  kuukautta,  enim- 
män ajan  opiskellen  paikkakunnan  murretta,  joka  entiseltään  on 
tunnettu  ainoastaan  Popov-veljesten  evankeliumikäännösten  kautta. 
Lähes  kuukauden  päivät  oli  työssäni  eräs  taitava  sadunkertoja,  jolta 
korjasin  talteen  melkoisen  määrän  kansanrunoutta  (m.  m.  sankari- 
satuja).  Syyskuun  5  p:stä  alkaen  olen  asuuut  Leusin  kirkonkylässä 
täkäläiseen  murteeseen  tutustumassa. 

Antellin  delegatsionin  myöntämillä  varoilla  olen  jonkun  verran 
ostanut  vogulilaisia  ompelukoristeisia  pukuesineitä. 

Leusin  kirkonkylässä  lokakuun  18  p:nä  1904. 

Artturi  Kannisto. 


Digitized  by  Google 


4    Otteita  Seuran  keskustel.  —  AuszOge  aus  den  sitzungsber.  1904.  XXIV,i 


Havaintoja  Kemi-,  Ounas- ja  Muonion- 
jokilaaksoon  kesällä  1904  tehdyltä 
runonkeräysmatkalta. 


Alotin  keräilyn  Kemijoen  varsilta,  vaikkakin  J.  W.  Murmanin 
matkakertomuksesta  1  tiesin,  että  jo  1854  näillä  seuduin  „kansan 
runollinen  luonto  on  heikennyt"  ja  ettei  „muita  runoja  löydy  kuin 
joku  loihto,  jonka  epäusko  on  nähnyt  tarpeelliseksi  tallehdittaa; 
vaan  niistäkin  on  usiat  pilalle  katkotut".  Murmanin  huomio  pitää 
kyllä  nykyään  paikkansa,  mutta  epäiltävää  on,  näinkö  runot  jo 
silloin  olivat  niin  vähissä.  Matkalla  Kemi  —  Rovaniemi  ei  Mur- 
man  sano  edes  loitsuja  olleen  saatavissa,  ja  kumminkin  asui  siihen 
aikaan  aivan  Kemin  kaupungin  läheistöllä  —  puhumattakaan  Tervo- 
lasta —  kuulu  tietäjä  nimeltä  Olli  Aatsinki.  Hänen  poikansa  Antti 2, 
nykyään  ijältään  69  vuotta,  ei  ollut  säilyttänyt  suuriakaan  isänsä 
ja  isoisänsä  tiedoista.  Kun  ne  ovat  viimeisiä  jäännöksiä  Kemin 
läheisyydestä,  panen  niitä  näytteeksi: 

Käärmeen  synty: 

„Maa  on  isäs,  maa  on  emos, 
Malta  sinä,  multa  minä. 
Maata  yhteistä  elämme; 
Lchon  karva,  lemmen  karva. 
Taivaan  sinertävä  karva 
Älä  syntistä  vihhaa! 

Verivammale  eli  koile: 

Samarian  kirkon  kynnyksen  ala 

on  sinun  sukust. 

Yhen  huoran  hutistama, 


1  Ks.  Runonkcrääjiemme  Matkakertomuksia  1830-luvulta  1880-luvulle, 

ss.  230-244. 

5  Sanoi  isoisänsii  Antti  Aatsinkin  18<>8  muuttaneen  Sallasta  Kemiin. 


Digitized  by  Google 


XXIV,i  VXinÖ  Salminen,  Havaintoja  runonkeräysmatkalta.  5 


Kahen  naaran  natistama, 
Kolmen  konnan  kolkuttama, 
Jos  pahon  olet  tehny, 

ni  sinun  pitää  Herran  Jeosuksen  istuimen  eres  kaikki 
pahat  tekos  tunnustaa." 

Jo  alun  pitäin  koetin  taikojen  suhteen  saada  valoa  kysymyk- 
selle, minkä  tähden  eri  temppujen  ja  „  aineiden"  luultiin  auttavan, 
sillä  taikojen  kerääjät  ovat  mielestäni  yleensä  tyytyneet  vain  kir- 
jottamaan muistiin  itse  parannustavan,  tiedustelematta  tärkeintä, 
ajatusta,  joka  tavallisesti  symbolisessa  keinossa  piilee.  Muuan  esi- 
merkki: Aatsinki  sanoi  parantavansa  piston  liuottamalla  muutamia 
„lampaanpapanoja"  veteen,  jota  sairaan  tuli  juoda.  Kysymykseeni, 
miksi  juuri  lampaanpapanavesi  auttaa,  vastasi  ukko :  näes,  lammas 
knu  syö  kaik  hienomman  (aineen)  maasta,  ihmiin  on  maapala,  sama- 
ten kun  on  maata,  vaikka  hienompaa  ainetta  mitä  lammas  syö,  ja  se 
ottaa  ihmises  veren  liikkeille,  ni  pisto  taukoo. 

Tervolassa  saneli  eräs  vaimo  nimeltä  Matilda  K  o  inssi  minulle 
kolmattakymmentä  loitsua.  Pisimmät  ja  täydellisimmät  niistä  olivat 
„ Valkean  sanat". 

Runomitta  on  Tervolan  loitsuissa,  kuten  pohjanperän  runoissa 
yleensä  kulunut  ja  muuttunut,  esimerkiksi  seuraavassa  pidemmän  loit- 
sun loppuosassa: 

„Tuo  viljaa 
Tuorhesta  turphesta, 
Ihanasta  mäthästä. 
Kultasesta  heinän  päästä. 
Yli  vihan  suovan  vihan, 
Läpi  kathen  kainalon, 
Emänäle  iloksi, 
Isänäle  hyväksi 
Ja  kaiken  kansan  parahaks." 

Eriskummaisia  ovat  ne  monet  nimitykset,  jotka  esiintyvät  esi- 
merkiksi edellä  mainitsemani  loitsun  alkuosassa,  joka  kuuluu : 

„  Hyvät  maammaahiset. 
Hyvät  sinisilmät, 
Hyvät  kultakulmat, 


Digitized  by  Google 


li    Otteita  Seuran  keskustel.  —  Ausziige  aus  den  sitzungsber.  1904.  XXIV.» 


Hyvät  korven  neittyot, 
Hyvät  mettäntyttäret, 
Hyvät,  äijäset, 
Hyvät  ämraäset. 
Hyvät  piikaset 
Hyvät  poikaset 

Antakaat  tälle  maata  maataksena 
Ja  peUettä  levätäksenä, 
Tälle  ajaksi, 

Teilo  siksi  ilmoseksi  ijäksi, 

Neittyen  pyhimmän  nimen  kautta.  1 

Ukkosekko,  akkasekko, 

Äijäsokkö,  ämmäsekkii, 

Miehisekko,  vaimosekko, 

Uuhisekko,  jaarasekko, 

Piikasekko,  poikasokko 

Antakaa  tälle  rauhaa  ja  terfeyttä  j.  n.  e. 

Rovaniemi  ou,  knten  tunnettu,  muinaislöydöistä  rikas3.  Kivi- 
kauden aseita  toin  sieltä  8  ja  olisi  niitä  usempiakin  ollut  saatavissa. 
Mutta  runous,  vieläpä  paikallistamatkin,  ovat  melkein  kokonaan 
unohtuneet.  Putaansuussa  tiedettiin  ennen  luetun  monenmoisia 
Joihtulukuja",  ainoastaan  seuraavat  katkelmat  niistä  muistettiin: 

„  Mettän  ukko,  mettän  akka, 
Mettän  kuuluisa  kuningas, 
Salttivuoman  suuri  herra. 


Toinen : 

Ookkos  käyny 

Nokkanoian  nuotiolla. 

Jos  on  korpi  (korppi?)  korvennettu, 

Musta  lintu  murhettu? 


1  Huom.  että  maan  maahisia  pyydetään  auttamaan  Neitsyt  Maarian 
nimen  kautta! 

*  Ks.  Hj.  Appklgken,  Muinaisjäännöksiä  ja  Tarinoita  Kemin  kihlakun- 
nan itäisissä  osissa.  SMY:n  Aikakauskirja  V. 


Digitized  by  Google 


XXIV,» 


Väinö  Salminen,  Havaintoja  runonkeraysmatkalta. 


7 


Kittilässä  muisteltiin  monessa  paikoin  katkelmia  Väinämöisen 
veneenveistosta  ja  kanteleensoitosta.  Paikallistarinoita,  taikoja  ja 
luuloja  on  runsaasti  säilynyt.  Lappalaisilta  perityt  ilmanennustuk- 
set  ovat,  sangen  yleisesti  käytännössä. 

Kansatieteellisessä  suhteessa  huvittava  on  Kaukosten  kylässä 
muistiinpanemani  kertomus  veneen  teosta.1  Tekotavan  sanottiin  ainakin 
kolme  sataa  vuotta  kulkeneen  perintönä;  isä  on  aina  pitänyt  huolta 
siitä,  että  joku  pojista  on  oppinut  vanhan  tekotavan.  Ollaan  hyvin 
tarkat  venepnun  valinnassa.  Siinä  on  toinenkin  merkillepano  otettava 
huomioon.  Veneen  pohjalaudau  muoto  on  toisten  kertomusten 
mukaan  saatu  hauin,  toisten  muistelujen  mukaan  mateen  selän  läpi- 
leikkauksesta. a  Airojen  pitää  olla  suhteellisesti  yhtä  kaukana  ko- 
kasta kuin  hauin  evät  päästä.  Mitat  otetaan  ihmisjäsenten  mu- 
kaan, eikä  kyynäröin  ja  tuumin.  Sen,  jolle  vene  veistetään,  täytyy 
mitata  eri  osat  sylensä,  rintasylensä,  käsivartensa,  jalkapohjansa, 
vaaksansa,  pystykämmenensä,  tuumansa,  nippinsä.  sormenvahvuu- 
tensa  ja  pionsilmänsä  mukaan,  muuten  ei  vene  sovellu  hänelle. 
Tarkotukseensa  soveltuva  onkin  vanhaan  malliin  tehty  vene.  Van- 
hat näyttelivät,  miten  luonnoton  uudenaikanen  vene  on,  siinä 
kun  ei  oteta  huomioon  omistajan  suuruutta,  vaan  on  se  sovel- 
lettu kelle  hyväänsä.  Että  he  olivat  oikeassa  täytyi  minun  myön- 
tää, kun  soutelin  suurikasvuisen  miehen  veneellä,  jossa  teljon  ja 
potkukaaren  väli  minun  mitalleni  oli  liian  suuri. 

Tämän  veneentekotavan  vanhuuteen  viittaa  sekin,  ettei  van- 
han neuvon  mukaisesti  rautanauloja  käytetä.  Jos  „rautio"  sattuu 
asumaan  läheistöllä,  saisi  muutamia  puunauloja  vaihettaa  raution 
takomiin.  Koko  veneeseen  tulisivat  rautanaulat  muka  liian  kalliiksi. 

Oltiin  eri  mieltä  oliko  tämä  tekotapa  suomalaista  vai  lappa- 
laista alkuperää.  Vanhatkiu  lienevät  siitä  muinen  kiistelleet.  Toi- 
set väittivät,  että  ensimäisellä  suomalaisella  asukkaalla,  joka  tuli 
Ounasjokea  ylöskäsiu  sauvoen,  oli  kömpelötekoisempi  vene  ja  että 
hän  oppi  lappalaisilta  sirotekoisemman  koskenlasku-  ja  kalastos- 

1  Kirjotin  myöskin  pääpiirteissään  muistiin  ahkion  teon,  jossa  on 
useita  yhtäläisiä  piirteitä. 

1  Minulle  näytettiin  tällaista  irtonaista  pohjaa  sekä]  hauin  selän 
läpileikkausta  ja  minun  oli  myönnettävä  muotojen  toisiaan  muistuttavan. 


Digitized  by  Google 


8   Otteita  Seuran  keekustel.  —  Auszuge  aus  den  sitzungsber.  1904.  XXIVj 


venemallin.  Toiset  olivat  väittäneet  sitä  isiensä  näitä  vesiä  varten 
kehittämäksi,  sanoen  heidän  kätevyydessä  muutenkin  voittaneen 
lappalaiset.  Mutta  selittämättä  jää  mielestäni  silloin,  mitenkä 
tähäu  veneentekoon  on  otettu  monta  piirrettä  ahkionteosta,  jonka 
pitäisi  olla,  kuten  paikkakunnalla  tunnustetaan,  lappalaisilta  saatu 
ja  johon  viittaa  sekin,  että  muutamien  ahkion  osain  nimitykset  ovat 
lappalaisilta  lainattuja. 

Hieman  Kittilän  asutus-  y.  m.  tarinoista.  Muutamat  vanhemmat 
pitivät  varmana,  että  Kaukoisten  kylässä  asuu  vasta  ll:s  polvi  suoma- 
laisia, jotka  ovat  erään  „raution"  jälkeläisiä.  Sitä  ennen  oli  siellä, 
paitsi  kuljeksivia  lappalaisia  asunut  Kauhoi  niminen  mies.  Hän  ei 
ollut  lappalainen,  mutta  ei  kumminkaan  tuntenut  rautaa,  ymmär- 
rettävää suomea  puhui.  Kun  tämä  Kaukoi,  tietää  tarina,  lähti  sie- 
menen noutoon  Kieksivaaraan  Tornionjoelle,  osti  hän  sieltä  kolme 
poronnahallista  ohria  ja  puoli  rukiita  ja  pani  ne  „veturhina.  1  „Ter- 
vasutti  sillä  oli  kaulassa  ja  siinä  jukkerihma  2  neljää  syltä;  toinen 
sivakka  uli  kolmea  syltä,  toinen  kolmea  kyynärää.  Penrankoipi  (oli) 
lyhemmän  sivakan  pohjassa.  Toisesta  kylmästä  meni  ja  toisesta  tuli**. 3 

Kittilän  Alakylän  ensimäinen  suomalainen  asukas  rakensi  pirt- 
tinsä nykyiselle  Mokon  talon  paikkeille.  Nimen  Moko  sai  hän  sen- 
tähden,  knn  hän  tavatessaan  kaukaisia  naapureitaan  metsästys-  ja 
kaupparetkillääu  käytti  ylimielisesti  sananpartta:  Olenpa  mies  sen 
mokompi. 

Vaarauiemcssä  neuvottiin  minua  menemään  Kolmikannan  Lap- 
piin, jos  syntyjä  syviä  halusin.  Siellä  näet  elää  vanhain  kertomus- 
ten mukaan  kansa  nimeltä  ltoltkalaisp.t,  jotka  ovat  paikkakunnan 
alkuperäistä  kastamatonta  kansaa,  josta  viimeinen  jäännös  on  tänne 
paennut.  Kun  kastettu  koskee  kolthalaiseen,  menee  tämä  heti  tain- 
nuksiiu.  Heillä  on  omat  uhrimenonsa  ja  „lovhesa"  oleva  „koltha" 
saa  selville  vaikka  minkä  asian. 

Täällä  myös  kuulin  ensi  kerran  tarun,  että  Kolmikannassa 
on   kivettynyt   lappalaiskotakunta,  muka  noidan  kiviksi  manaa- 


1  Kelkkareki,  jossa  on  suksientapaiset  jalakset.  Käytetään  vieläkin. 
1  Vetonuora. 

1  Aamulla  meni  ja  illalla  tuli, 


Digitized  by  Google 


XXlV,s  Väinö  Saiminkk,  Havaintoja  runoukerävsmatkalta.  9 


ma. 1  Taru  tunnetaan  laajalti  pohjoisemmassakin,  esim.  Enontekiön 
Muotkajärvellä  kertoi  lappalaisakka  sen  melkein  samaten. 

Lappalaisten  tiedettiin  muinen  yleisesti  asuneen  Ounasjoen 
varsilla.  Joki  oli  pohjoisemmassakin  asuvien  kulkureittinä.  Lappa- 
laista tekoa  on  ehkä  seita,  jonka  matkallani  satuin  saamaan.  Ei 
ole  samanmallisia  seitoja  löydetty,  joten  on  mahdotonta  sanoa  sen 
tarkotusperästä  ja  iästä  muuta  kuin  mitä  paikkakuntalaiset  siitä 
arvelivat,  että  sitä  on  käytetty  veneessä  koskia  laskiessa.  Siihen 
hakattu  kuvio  näyttää  minusta  olevan  lappalaista  mallia.  (Ks.  kuvaa.) 

Kittilän  Sirkankylästä  mainittakoon  lappalaista  alkuperää  oleva 
lnaraisen  runo.    Runosta  muistettiin  ainoastaan  alku: 

Inarainen  reinajalka. 
Vei  viljan  mciän  maasta, 
Päiviö  ku  ptliv&Q  viipy, 
lohipatoja  aukomassa. 

Vielä  viljaa  väessänsä, 
Tappo  ämmänki  multa.  2 


Suorasanaisesti   kerrottiin   muinen  olleen   kaksi  mahtavaa 

- 

lappalaista,  jotka  kumpikin  voivat  „lankea  lovhen".  Inarainen  asui 
Inarissa,  Päiviö  »Kitkan  katkan  Kittilässä".  Kun  Päiviö  kerran 
sukelsi  siikana  Kemijoelle  lohipatojansa  aukomaan,  vei  Inarainen, 
joka  lovessa  siitä  sai  tiedon,  tämän  „viljan"  3  omille  tuntureilleen 
Inariin  ja  tappoi  Päiviön  vaimon.  Tultuaan  kotia  näki  Päiviö  heti 
lnaraisen  talossa  käyneen  ja  vaimonsa  olovan  tapetun.  „Se  kum- 
minkin ilahtu  ku  muisti  neuvonheusa  akkaa,  että  jos  vaara  uh- 
kaa, saattaa  henkensä  aitan  kammiolle  hauin  maksan  alle. 
Se  meni    suorhaa    päätä   aithan    ja   näki,    että  hauinmaksa 

'  On  mahdollista,  että  taru  on  saanut  alkunsa  jonkunlaisesta  cpä- 
jumalatarhasta,  jossa  on  kivisiä  seitoja,  kun  esim.  lappalaisten  Martin  veljes- 
ten, joiden  ei  luultu  uskovaisina  suotta  valehtelevan,  sanottiin  vakuuttaneen 
itse  nähneensä  kivettyneet  olennot,  joista  vanhemmat  kauhulla  olivat  kertoneet 

1  Vert.  Murmanin  matkakertomus  s.  239,  jossa  on  Nilivaarasta  saatu 
katkelma. 

'  porokarjan. 


Digitized  by  Google 


10  Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszögo  au  s  den  sitzungsber.  1904.  XXIV,j 


värkky.  Manasi  siitä  ämmäns  ja  kuuli  miten  asiat  on  ja  pani 
Inaraisen  tuomhan  takasin  porons.  Se  pani  poikans  noutaan  porot 
Inarista,  ja  kun  poika  tuli  poroin  kanssa  ni  se  neuvo  isälle,  ettA 
Inarainen  on  valkean  vaan  (vaatimen)  koivessa.  Meni  itte  Päiviö 
piilhon  hauin  suolhen  ja  ämmäns  pani  herättämhän  kun  näkee,  että 
porot  tullee.  Ja  oli  käskenny  Päiviö  poikansa,  että  kum  porot  on 
kaikki  poikki  Ounasjoen,  sillä  lailla  herättää: 

„lsä  nouse  ylös, 

Hauin  suolen  soikorosta, 

Kolmannesta  koikerosta."  1 

Ja  niin  se  nousi,  että  kuv  vesi  pölähti  (Aution  kohal),  ja  tappo 
Inaraisen  ja  pelasti  poronsa.* 

Kertoja  sanoi  olevan  näkyvissä  muurikivieu  jäännöksiä  „Lou- 
kisen  suun  yläpuolella  länsipuolella  jokhee,  siinä  ne  suuret 
lappalaisnoiat  on  asunbet." 

Erään  kuulun  lappalaisnoidan  Torajaisen  kerrotaan  kadonneen 
siten,  että  »rasuakauhan  pani  pääns  pääle  ja  niin  laski  sivakka- 
puolella  Kellostapulivuoren  1  alle." 

Rovasessa  kerot tiin  kahdesta  lappalaisnoidasta,  joista  toinen 
oli  hyvä  joikaamaan.    „01it  enou  vieressä,  ni  olit  sanonhet,  joka 
voittaa  että  porot  lähtevät  enon  poikki  saa  kaikki  porot,  mitä 
toisella  oli.   Toinen  alko  noitumhan,  se  toinen  joikaamhan: 
„Nolosohi,  nolosehi,  nou,  nou,  nou! 
Nolosoni,  noloseni,  nou,  nou,  nou! 

Siilon  ku  porot  kuulit  ni  ne  lähit  kaikki." 

Paran  »  synty  on  Kittilässä,  Muonionniskassa  ja  Enontekiössä 

'  Vert.  Hj.  Appeloren,  m.  t.  s.  80.  Toisinnon  sain  Ylimuoniosta.  Siinä 
kerrotaan  Inaraisen  vieneen  Torajaisen  porot  ja  peurat.  Torajainen  hakemaan 
laulaen: 

„ Inarainen  rainajalka, 
Torcyainen  tuora  fsuurij  noita, 
Viljan  viepi  meijän  maasta. 
Kitkat  katkat  Kittilästä.» 

*  Kellostapulivuori  on  Yllästunturilla  „hirmusen  jyrkkä  vuorennokka". 

1  Lenoqvistin  mukaan  (De  superstitione  s.  53)  paara.  Synnytystapa 
eroo  L:n  kertomaata  m.  m.  siinä,  että  sitä  seulotaan.  Paran  Iikistämisen, 
samaten    myös  «paran   paskan-  luullaan   tuottavan  onnettomuutta.  Vert. 

Cianander  s.  07. 


Digitized  by  Google 


Digitized  by  Google 


XXIV,j  Väinö  Salminen,  Havaintoja  runonkeräysmatkalta.  11 


yleisesti  tunnettu  ja  vanhat  sen  „voin  ja  päällisen"  kokooraiseen 
joskus  vielä  uskovatkin. 

Jerisjärven  saarella  on  lappalaisten  vanha  hautausmaa  ja  on 
siitäkin  monia  tarinoja  liikkeellä.  Harvoin  enää  nykyään  lappalaisia 
eksyy  Jerisjärven  rannoille,  vaikka  heitä  miespolvi  takaperin  joka 
talvi  tuli  tänne  kymmenittäin,  saadaksensa  tästä  kalarikkaasta  jär- 
vestä elatuksensa. 

Muonionjoen  varsilla,  sekä  Suomen  että  Ruotsin  puolella,  on 
kansanrunous  hävinnyt.  Ennen  väestön  muuttumista  laestadiolaiseksi, 
ei  sen  epärunollisesta  luonteesta  päättäen  monikaan  runo  liene 
syntynyt  sen  köyhän  mielikuvituksen  kehittämänä.  Laestadiuksen, 
pohjanperän  „suuren  profeetan"  saarnat  kitkivät  vielä  lopunkin, 
niin  ettei  tahdota  „suuta  pilata"  kertomalla  ja  laulamalla  „paskaa". 
kuten  yleinen  puhetapa  kuuluu. 

Niistä  vähistä  loitsujen  jäännöksistä,  jotka  laestadiolaisuudesta 
huolimatta  yleisesti  vallalla  oleva  taikausko  on  säilyttänyt,  sekä 
vanhusten  muistelmista  päättäen,  on  noin  vuosisata  takaperin  ollut 
käytännössä  kahta  lajia  loitsurunoutta :  vanhat  pakanalliset  ja  uudem- 
mat, joilla  muka  on  «kalliimmat  sanat"  —  pyhimysten  nimiä,  joku 
legenda  Jeesuksesta  y.  m.  s.  Vanhempia  ruvettiin  jo  neljä  viisi  mies- 
polvea sitte  pitämään  tehottomina,  niiden  sijaan  pantiin  jotakin 
„Neittystä"  ( Neitsyt  Maariasta)  tai  myöhemmin  Jeesuksesta,  jotta 
saatiin  „kalliit  sanat".  Niinpä  tulen  ehkäisemiseksi  muisteltiin 
vanhemmassa  luvussa  olleen  sanat  1 

»Panna  sano  pojale 
Ja  poika  sano  Pannale: 
Jos  tästä  yli  menet, 
niin  ijäisesti  sammut". 

Uudempi  muoto: 

„  Valkea  kulta, 

Älft  ylemmäs  nouse 

kun  Kristuksen  veri  ristinpuulla." 

Verensulkusanain  vanhempi  muoto  piti  olleen:  * 
„  Verinen  tytti, 

1  Sitäpaitsi  luettiin  tulen  synty,  sillä  »jollei  syntyä  tiiä  ei  autaainhet 
ja  luvut." 

*  Tätä  seurasi  raudan  synty. 


Digitized  by  Google  1 


12   Otteita  Seuran  keskustel. 


—  Auszuge  aus  den  sitzuogsber.  1904.  XXIV.3 


Verinen  tätti. 
Paina  palkimes, 
Sio  lankas, 

Ettoi  maito  raaaham  pääse, 
Eikä  veri  nunnhen." 

Uudempi : 

„Tyry,  tyry  Tyrmakoski, 
Tyry,  tyry  veri  punan  en, 
Tyrpyhän  se  Jortaanikin, 
Ku  Jeesus  kastethin, 
Pää  vethen,  jalat  maahan." 

Tarinoita  paikannimien  synnystä  on  Muonionjokivarsilla  run- 
saasti saatavissa.  Nimi  Rovaniemi 1  johtuisi  siitä,  että  sytytettiin 
„rova"  palamaan  joenrantamalle,  jotta  vihollinen,  joka  oli  tulossa, 
kulkisi  sen  savua  kohti  kylän  väkien  sillä  aikaa  pelastaessa  tava- 
roitansa. Kittilä  olisi  saanut  nimensä  lappalaisesta  Kitti- muorista, 
joka  oli  suuri  tietäjä.  Muonionniskassa  näytettiin  paikkaa,  missä 
oli  lappalaisten  kodansijoja.  Joessa  näkee  tästä  paikasta  katsoen 
7  haaraa,  2  siksi  annettiin  sille  nimi  Monjok  (Atonijoki),  joka  muka- 
mas on  väännetty  Muonioksi. 

Kolarin  kerrottiin  saaneen  nimensä  „koolaamisesta",  jota  aina 
viimeaikoihin  asti  lienee  käytetty  tulolähteenä,  sysiä  kun  on  viety 
ruotsinpuoliseen  tehtaaseen.  Kurtakko,  kylä  itäänpäin  Kolarin 
kirkolta,  sai  nimensä  ensimäisen  suomalaisen  siirryttyä  siune  lappa- 
laiskylän  keskuuteen  asumaan.  Suomalainen  otti  käytäntöön  lappa- 
laisen tavan  kuivattaa  poroumaitoa  eläimennahoissa,  jota  maito- 
kuivatusta  sanottiin  kurtakoksi.  Mies  taloineen  sai  muilta  suoma- 
laisilta haukkumanimen  kurtakko  ja  se  jäikin  sekä  kylän  että  jär- 
ven nimeksi. 

Enontekiö  nimen  suhteen  pitänevät  tarinat  paikkansa.  Sanot- 
tiin sen  johtuvan  siitä,  että  kirkko,  joka  nyt  on  kolmannessa  pai- 
kassa, ennen  oli  enon  varrella.  Perää  siinä  onkin,  että  Muonionjoki 
vasta  Palojoensuun  paikkeilla  muodostaa  oikean  enon  (valtaväylän). 

1  Vert.  Murmanin  kertomus  s.  232. 
1  Mina  koksin  vain  6  haaraa. 


Digitized  by  Google 


XXIV.3 


Väinö  Salminen,  Havaintoja  runonkeräysmatkalta. 


n 


Tarujen  mukaan  oli  Muonionjokilaakso  muinen  harvaan  asuttua. 
Turtolan  ensimäinen  1  suomalainen  asukas  oli  tehnyt  itselleen  pirtin 
Pellon  Märamelään.  Kun  sitte  toinen  suomalainen  porokarjoilleen 
Ounasjoelta  käsin  kulki  Muonioon  jääden  asumaan  Muonionniskau 
paikkeille,  tapasi  edellämainittu  kerran  hänet  metsästysretkellä. 
Vanhempi  asukas  rupesi  uutta  tulokasta  soimaamaan  siitä,  että  tämä 
oli  kotiutunut  liian  lähelle  toisen  metsästysmaita  ja  kalavesiä;  moittees- 
saan käytti  hän  sanoja:  „Ei  piä  tukkea  tarpheilens  toisen  aukon 
alle."  * 

Ruotsin  puolella  muistellaan  myöskin  asutustarinoita.  Niiden 
mukaan  asuisi  Muonionjoen  ruotsinpuolisilla  rannoilla  keskimäärin 
10— 15:s  polvi  suomalaisia,  joilla  on  ollut  vakinaiset  asuinsijat  Sitä 
ennen  piti  siellä  olleen  porokarjoineen  kuljeksivia  lappalaisia  ja 
suomalaisia,  joista  sanottiin  enuen  kerrotun  kaikenmoisia  tarinoita. 

Myöskin  tämän  perän  Lappalaisia  koskevia  muistiinpanoja  tulin 
tehneeksi. 

Vauhimpia  lappalaisia  muistomerkkejä  ovat  heidän  uhripaik- 
kansa. Sellainen  on  Hetan  (Enontekiön)  kirkon  läheisyydessä  oleva 
Jyppyrän  mäki.  Vielä  silloin  kuin  nykyistä  kirkkoa  rakennettiin 
oli  Jyppyrän  törmällä  laakea,  suuri  kivi,  jonka  jalustana  oli  4 
pienempää  kiveä.  Tässä  uhrasivat  lappalaiset  poroja.  Paikka- 
kunnan suomalainen  väestö  kamraoi  titä  „uhrikiveäu,  mutti  kirkon- 
tekijät  sen  raivasivat  pois. 

„Loihtimakaltivohsiu  nimitetään  erästä  kallionkielekettä,  jossa 
on  lähde,  joka  „ou  ninku  itteksensä  kiehus4*.  Täti  pitivät  lappa- 
laiset ennen  pyhänä.  Suomalaisetkin  lienevät  aina  1870-luvulle  asti 
käyttäneet  Loihtimakaltivou  pyhyyttä  hyväkseen  siten,  että  kaikki 
lapset,  jotka  tulivat  ruville,  pestiin  siinä,  niin  kyllä  paranivat. 
Mutta  eräs  ukko  „pilasiw  lähteen  kätkemällä  sen  partaalla  olevaan 
rotkoon  varastetun  poron  lihat,  ja  siiti  saakka  ou  „taikalähdett  ollut 
tehoton,  kuu  ei  ole  saativissa  lappalaista,  joka  lausuisi  puhdistavat 
sanat,  kuten  muuan  vanhus  arveli. 

1  Ensimaisistä  asukkaista  puhuttaessa  ei  tarinoissa  oteta  huomioon 
lappalaisia  sentähden  ettei  heillä  mainita  olleen  vakinaisia  asuinpaikkoja, 
vaan  ajelehtivat  kuin  tuulen  varassa  porokarjoineen  paikasta  toiseen 

*  ikkunareian  Bklasin*  alle. 


Digitized  by  Google 


14  Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszuge  aus  den  sitzungsber.  1904.  XXIV4 


Useissa  paikoin  tiedettiin  kertoa  lappalaisten  „ufranneenw 
kiville  ja  seidoille.  Sellainen  uhripaikka  oli  ollut  Seitalahti.  „Siellä 
ne  kumartelit  ja  polvin  palvelit.  Sanoit  vanhat  ettil  olit  (siellä) 
poronsarvia  kivilä".  Uhrieläimeksi  kelpasi  vain  suopunkalla  tai 
kuopasta  kiinnisaatu  peura,  ei  kesy  poro  tai  ammuttu  peura. 

Lappalaisilla  oli  muistelujen  mukaan  eri  ,,veen  jumalat''  joille 
kalanpyynnistä  tultua  uhrattiin  sekä  näille  pyhtetty  kalakarsikot. 
Norjan  puolella  pitäisi  olla  Kilpis-  ja  Kilkasjärveu  rannoilla  kiveen 
hakatut  jumalankuvat,  joiden  kasvot  ovat  ihmishaamua  tavottelevia. 
Näille  ovat  lappalaiset  „voielhet  uhriksi  kalansuljua  loihtulaululla 
ja  joikanhet  pääle".  Toiset  väittivät  näille  kiville  uhratun  poroja- 
kin, siten  että  vierustalle  tehtiin  tuli,  jolla  liha  paistettiin,  loitsuja 
laulettaissa.  Uhrista  sai  kivi  parhaat  palat.  Niinpä  kerrottiin  erään 
lappalaisen  n.  100  vuotta  sitte  uhranneen  oikein  ».hirfhan". 

Uhripaikkoja  on  nykyinen  vanhempi  polvi  kammonnut.  Niinpä 
eräs  mies,  jolta  kolme  poroa  pääsi  hihnasta,  joutui  niitä  Ounastun- 
turilta etsiessään  Ullatievoihin  yöksi.  Nuotion  iiäressä  ei  miehelle 
tullut  uni  silmiin.  Kun  hän  levottomana,  kun  oli  niilläkin  paikoin 
kuullut  uhratun,  nukkui,  näki  hän  kaikenkaltaisia  aaveita,  ihmisiä 
sekit  eläimiä.  rSitte  aamulla  ku  hän  heräs  näki,  että  siinä  oi  suuri 
kivi.  Ja  sen  kiven  päälä  oli  toinen  kivi  vähä  pienempi.  Sitte  oli 
kivevvällii  kierottu  hihna,  joka  oli  niiv  vanha,  ettei  ollu  ku  haamu 
enää.  Sitte  oli  iso  kasa  poronsarvia  ympärillä.  Ja  siitä  päätti,  ettil 
se  oli  vanha  uhripaikka  ja  sentähen  liikuit  (illalla)  net  ihmiset  ja 
elläimet."  1 

Useat  lappalaiset  ovat  vielä  hyvin  taikauskoisia,  vaikka  ovat- 
kin laestadiolaisia.  Niinpä  luullaan  ettei^  kastamatonta  lasta  saa 
jättää  kotaan  yksin,  sillä  „manalaiset"  sen  silloin  vaihtavat.  2  „Jos 
vastahaoin  vesenthe  kothan  vieän,  niin  porot  saa  vastahaoin  vasi- 
koita" j.  n.  e. 

Loitsuja   väitettiin   lappalaisilla  olevan.    Kysellessäni  niitä 

1  Tapahtunut  n.  50  vuotta  sitte. 

*  Sanottiinpa  muinen  tällaisia  manalaisen  vaihtamia  lapsia  tä}rdytyn 
uhrata,  jotta  onnettomuudet,  jotka  lapsesta  seurasivat,  siten  haltioita  lepyttä- 
mällä poistettaisiin.  Voisipa  tarussa  lapsiuhreista  olla  perääkin.  Esim.  Y. 
Wicii.\i.\NN  (Tietoja  votjakkien  invtologiiasta.  Vähäisiä  kirjelmiä  XVII, 
!}S  s.)  otaksuu  lappalaisten  ihmisuhrien  mahdollisuuden. 


Digitized  by  Google 


XXIV,3  Väinö  Salminen.  Havaintoja  runonkeräysmatkalta.  15 


sanoivat  muntaraat,  etteivät  he  ole  kuulleet,  toiset  arvelivat  vain 
lappalaisten  tietäjäin  niitä  osaavan.  Noitarumpua  ei  uykyään  elä- 
vät olleet  nähneet,  1  vanhat  siitä  ja  sen  käytöstä  olivat  kertoneet 

Lappalaisia  joikuja  on  vallan  vähä  tutkittu.8  Yleisenä  käsityk- 
senä lienee,  että  joikaaminen  on  parin  sanan  yksitoikkoista  rallatta- 
mista.  Osaksi  on  siinä  perääkin. 

Kertomusten  mukaan  on  ainakin  ennen  ollut  kahdenlaisia  joi- 
kuja; toisia  käytettiin  poroja  kaitsiessa,  toiset  olivat  laulujoikuja, 
Edellisissä  on  vain  jokunen  sana,  jota  rallatetaan  kovalla  äänellä 
tunturilla  ollessa.  Paikottain  kiljutaan  tätä  lajia  joikua  minkä 
ääntä  kurkusta  mahtuu,  sillä  siten  tahdotaan  vähä  väliä  muistuttaa 
porolaumoja  siitä,  että  niitä  vahditaan,  samalla  pidetään  huudoilla 
sudet  loitolla.  On  tietysti  sitäi  parempi,  jos  laulaja  tällaiseenkin 
joikuun  on  keksinyt  mukavat  sanat  tai  nimet,  sillä  siten  johdattaa 
joiku,  kun  ikävä  tuppaa  yksin  tuntureilla  seisoskellessa,  samalla 
joikaajan  mieleen  rakkaan  henkilön  tai  muiston. 

Näissä  joiuissa  lauletaan  ensin  joku  nimi,  sitte  joku  epiteetti, 
joita  toistetaan  koko  sanoja  tai  eri  tavuja  rallattamalla,  tai  laule- 
taan lopuksi  epämääräisiä  ääniä,  jotka  eivät  merkitse  mitään.  Esim. 

Elli,  Elli,  faululei 

El  -  -  li  -  -  li  -  -  li  fa  -  -  la  -  -  lu  -  -  lu  -  -  lei. 

Laulujoikujen  sävelmät  ja  laulutapa  ovat  vienompia.  Niissä  on, 
mikäli  havaitsin,  n.  5—40  sanaan,  mutta  ei  niitä  silti  tule  laskea 
lauluihin,  joita  esitetään  toisella  tavalla  ja  erilaisilla  sävelillä. 
Tällaisessa  joiussa  laulaa  lappalainen  julki  tuttavistaan  ja  suku- 
laisistaan karakteriseeraavat  piirteet,  ladellen  sanat  peräkkäin  usein 
ilman  mitään  yhteyttä.  Kymmeukunnalla  sanalla  voi  hän  viitata  koko- 
naiseen elämäntarinaan.  Vieras  ei  tuollaisesta  joiusta  voi  tuntea 
suurtakaan  nautintoa  luullakseni  sentähden,  ettei  hän  voi  asettautua 
heidän  tunne-  ja  ajatuskanualleen.     Ennenkuin  kuuntelee  jotakin 

1  Eikä  ihme  kun  niistä  jo  1600-luvulla  kaikin  mokomin  koetettiin 
saada  loppu.  Vert.  R.  Hertzbero,  Vidskepelsen  i  Finlandpa  1600- tai  et.  147  s. 

'  Sitte  1904  on  niistä  jo  hieman  puhuttu.  Esim.  K.  B.  Wiklund  on  julkais- 
sut kansantajuisen   kirjasen.    Väinö  Salmlnen,   Lappalaisista  joikauksista. 

susa.  xxm,». 

*  korea;  luullakseni:  „Elli  kaunoiseni." 


Digitized  by  Google 


16  Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszuge  aua  den  sitzungsber.  1904.  XXIV,a 


joikua  on  tarpeen  tuntea  joiuttavan  luonne  ja  elämänvaiheet  ja 
sitä  joikuja  aina  edellyttääkin.  Tästä  johtuu  ettei  ole  tarpeen 
muuta  kuin  viitata  siihen,  niin  pääsevät  kuulijain  tunteet  ja  mieli- 
kuvitukset liitelemään  kukin  omia  teitään.  Esimerkiksi  kun  kuulin 
laulettavan  »Tunturilla  aurinko  paistaa,  isä  kuoli,  tunturi,  tunturi, 
tunturi",  en  ensi  kuulemalla  saanut  suurtakaan  tolkkua  tästä  kään- 
nöksestä. Vasta  knn  joikuja  kertoi  tällä  joiulla  muistuttelevana 
sitä,  ehkä  surullisinta  tapausta  elämästään,  kun  hän  isänsä  kera 
pienenä  oli  tunturilla  poroja  paimentamassa  muutamana  kauniina 
kesäpäivänä,  isä  kaatui  kuolleena  tunturille,  niin  ymmärsin  että 
noiden  yksinkertaisten  sanain  takana  voi  piillä  tunteitakin. 

Lappalaiset  ovat  hyvin  ujoja  näitä  parempia  joikujaan  anta- 
maan. Tavallinen  veruke  on,  vaikka  rahaakin  tarjoo,  ettei  osata.1 
Jos  kuultuasi  muilta  jonkun  olevan  hyvän  joikaajan,  tämän  kiellel- 
lessä  sanot  sinulle  vakuutetun  hänen  osaavan,  sanotaan  monasti: 
„ Jos  oltais  ophaat  miehet,  ni  sitte,  mutta  et  tunne  minua  etkä  sitä, 
josta  joikaan." 

Kielen  joiuissa  sanottiin  eroovan  tavallisesta  puhekielestä,  se 
lienee  usein  verrattava  jonkinlaiseen  lastenkieleen  —  ehkä  kuten 
Venäjän  Karjalan  itkuissa? 

Näytteeksi  kirjotin  muutaman  Enontekiön  joiun  lapinkieliset 
sanat,  sallittakoon  minun  panna  tähän  muutama  näyte.  ' 

Tuomas  Nähtilästä,  joka  oli  köyhänä  orpopoikaua  mitä  surku- 
teltavimmassa  hoidossa,  saaden  jo  pienenä  käydä  koirien  parissa  vie- 
raan poroja  kaitsemassa,  kunnes  hän  onnetarten  ohjaamana  löysi 
hopearahakätkön  erään  kurun  partaalta,  joikui  Inkeri  Muotkajärvellä: 

„  Tuomas  Nähtilä  päsi  3  oarppici;  4 
etni  5  jämi  6,  ahceli  7  jami. 


'  En  edes  Muotkajärvellä  köyhäinhoidolla  olevaa  „Lappalais-Lassia" 
saanut  rahaa  lupaamalla  joikaamaan.  kauniilla  puheella  hän  sentään  rupesi 
hioman  hyräilemaän. 

1  En  ole  lappia  lukenut,  joten  en  katsonut  itseäni  sopivaksi  niitä  lukui- 
sammin lapinkielisessä  asussaan  muistiinpanoinaan,  kun  tiesin  kieleen  pereh- 
tymättömän helposti  kuulovan  väärin. 

'  jäi.  *  orvoksi.  »  äiti.  •  kuoli  '  isä. 


Digitized  by  Google 


KXIV.j  Väinö  Salminen,  Havaintoja  rnnonkeräysmatkalta. 


17 


päsi1  oarppici; 

ilen  a,  ilen,  ilon  torvu  *  mittide  * 
Oatsu  «  rua."  « 

Vaimole  Puljusta: 

„Pulju  riuku  limpsudi 

häga  pargalei 

tagai  parkku(lo)  volun, 

juhki  vini  vei, 

voi,  voi,  jugai  vini  gal! 

parkkule  olu  nu, 

juhki  vini  no 

kusai  pargu  navis, 

navis  kuisas  parguit 

igäsiä  pargu t 

manäh  (sirrit  paretah 

parkkui  randigli, 

kusai  parkku  navish, 

manäh    parkua  paretah  7 

Juhanista,  jonka  sanottiin  olevan  viinapäissään  erinomaisen 
sukkelan  tanssitemppujaan  näyttiimään,  vaikka  muuten  oli  hiljainen : 
»Toaijuli  8  jugali  vini, 
Juliani  jugali  vini, 
ToaTju  ritpu  hotsalei,  » 
Tan.ssa  jobo  taCjubel."  10 


1  jäi.  1  ei  ollut  1  turvaa.  *  missään,  .mihinkään  meilä?-  *  sai. 
•  rahaa.   Rahan  sanottiin  lapiksi  olevan  »ruhta*. 

7  Joikaaja  suomensi  sen  näin :  „Pulju  riuku  oli  niin  rimpunen  ja  se  otti  ja 
oli  tuotu  Puljusta  ja  haukuthin,  että  se  oli  nuoska,  mutta  hyvä  työtä  tek- 
hen,  joi  viinaa  ja  lehmät  navetasa  paruit  ja  lapset  itkethin  pirtisä."  Koetin, 
kyllä  sana  sanalta  saada  akalta  selitystä,  mutta  tämä  epäili  minulla  olevan 
pahan  nahoissa  kun  niin  tarkkaan  tahdoin  tietoja. 

•  tolju?  toalju^hullu.  •  huono,  hullunkurinen,  hossakka.  lattia. 
Koko  joiku  olisi  siis:  Hullu  juo  viinaa,  Juhani  juo  viinaa,  hullu  rukka  on 
kurja,  hän  tanssii  ja  hyppii  lattiaa  myöten. 


Digitized  by  Google 


18  Otteita  Seura»  keskustel.  —  Ausztlge  aus  den  sitzungsber.  1904.  XXIV.» 


Ellistä,  Juhanin  vainiosta: 
„Elli  siessa  nu  falulei, 
ylkki  lek(ki)  1  olu, 
vikki  v  nain  tali  3  haikus,  * 
rihpis  5  juah(k)  ihas.tt  6 

Enostaan,  joka  oleskelee  »kaukana  tnntureil"  joikui  Inkeri : 
„Kehmppa  7  ja  faulu,  8 
(fuonan  •  jolaai,  (ifolkki?)  10 
jugali  vini.tt 

Lappalaisten  vanhat  tavat  ovat  laestadiolaisuuden  vaikutuk- 
sesta jääneet  vain  muistoiksi.  Panen  näytteeksi  kuvauksen  »lappa- 
laisten naimakonsteista" ,  sellaisena  kuin  niiden  piti  n.  50  vuotta 
takaperin  Norjan  rajoilla  esiintyneen. 

„Pojav  vanhemmat  lähtivät  kosioretkele  pojan  kanssa,  molem- 
mat tahi  äiti  tai  isä  (jos  nimittäin  molemmat  eivät  olleet  elossa). 
Ne  panevat  ittensä  hyvvii  vaatteishii.  monifärisii  verkoi,  pukamutit 
fiinikarvaset  poronnahosta,  säpikhät  poron  koivista  ja  paulakenkät; 
porot  on  koristettu;  komea  ajo  vyö  ja  tiukurihma  pittaä  olla.  Otta- 
vat juotavat,  poron  juustot  (myöhemmin  »kahvit  ja  toppausainhet") 
myötä.  Sitte  ku  ne  aihaa  siihe  kylhää  11  taikka  uahpitaaluu,  mistä 
se  kossii  ne  vasiten  ajavat  kolmhen  kerthan  ympäri  sen  koan ;  ne 
tietävät  (kodassa  olijat)  ku  ne  ympäri  koan  ajoit,  että  soon  kosioretki 
ny.  Sitte  ne  tulevat  sisäle  ja  panevat  (tulijat)  pojan  äiin  tai  isän 
omasta  kalustaan  keithän  (kahvia;  ennenkuin  kahvi  oli  tunnettu 
keitettiin  jonkunkunlaista  juustokeitosta).  Jos  ne  suostuvat  talovväki 


'  lisäsi  sulkujen  sisässä  olevan  toiste  sanellessaan.  1  ottaa  väkisin 
»  naimisiin.  *  hakevat.  •  ryöstävät.  •  jokainen.  Sisällön  selitti  Inkeri: 
Elli  täti  on  niin  korea,  ylkämiehiä  oli  paljo,  ottaa  naimisiin  hakevat  ja 
ryöstävät  joka  poika. 

7  keveä.  •  korea  •  liukas,  hanhi  ?  En  voinut  saada  selkoa  äänsikö 
joikaaja  tfuonan  vai  juonan,  kun  hän  saneli  suristen  puoli  kuiskaamalla 
10  jalka.  Inkerin  suomennos :  BEttä  eno  on  keveä  ja  komea,  liukas  kun 
olisi  sillä  hanhen  jalat  ja  juo  viinaa." 

11  Sanoi  suurempaa  kotakuntaakin  nimitettävän  kyläksi  —  siis  aivan 
kuin  Vermlannin  suomalaisetkin  taloa  tiluksineen  sanoivat  kyläksi. 


Digitized  by  Google 


XXIV.J         Väinö  Salmisen,  Havaintoja  runonkerävsmatkalta.  19 

->  -      —  •   - 

syömhän  ja  juomhan  ni  soon  iiinku  ois  tyär  annettu  jo.  Sitte  ku 
on  suostuttu  naimhisii,  ni  isä  antaa  porompankasta  kapulan,  se 
päästää  sen  irti  ja  antaa  sille  pojale.  Se  on  lupakirja  se  kapula. 
Josei  oikei  suovu  tyär  otethan  suopunkilla  kiini;  niin  kävi  Unga- 
nauni  -  vainaalle  ja  niin  hänen  piti  sitte  luvata. 

Tulhee  sitte  häämenot.  Voi,  voi  sitä  ilua,  mikä  oli  minun 
vihkipeivananni,  sano  Onkavaarivainaa.  Ne  olit  sellaset  piot,  että 
kahelia  kattilala  vettä  kannettiin  ja  kolmela  sitä  keitettiin,  puns- 
sia ku  tehthin. 

Muutamat  puhalsit  vihkuruihkuntorvela  silloin  ne  lauloit  ja 
joikasit,  muutamat  ve'it  verameljouhta,  muutamat  panit  tarrttara- 
raarraa,  muutamat  lauloit  talttararaaraa  vain,  tehit  taikoja  ja 
lahjotit  tyttärele  ja  pojale  viljaa." 

Satuja  kertomaan  en  lappalaisia  saanut,  vaikka,  päättäen 
siitä,  että  rajamailla  asuvat  suomalaiset  puhuvat  lappalaisista  sa- 
duista, niitäkin  pitäisi  vielä  olla  saatavissa.  Juttuja  vihavenäläi- 
sistä.  sodista,  ruttoajoista  y.  m.  s.  sitävastoin  kerrottiin.  Tarinoissa 
vihavenäläisistä  kuvaillaan  tavallisesti,  miten  joku  viisas  lappalainen 
sukkelalla  tempulla  tuhosi  muutamia  kymmeniä  vihavenäläisiä,  vie- 
läpä paikkakin,  jossa  tämän  piti  tapahtuneen,  näytetään.  Ruttoa 
ajatellaan  monasti  suureksi  miehen  näköiseksi  aaveeksi,  joka  tappaa 
kaikki  kotakunnan  väen,  ettei  kukaan  pääse  muille  kertomaan 
sitä  silmästä  silmään  katselleensa.  Senpävuoksi  olikin  ikimuistoi- 
sina aikoina  tavattu  kotien  ja  maakuoppien  tapaisia,  joissa  oli  ollut 
rivittäin  luurankoja. 

Hauska  olisi  ollut  ottaa  selko  ovatko  lappalaiset  taikuutta 
viljelleet  niin  suuressa  määrässä  kuin  menneinä  aikoina  yleisesti 
luultiin.  Kittilässä  ja  Turtolassa  uskoivat  muutamat  vieläkin  kolt- 
halaisten  taitoon  lennellä  tuulispäässä  y.  m.  s.  Mutta  lappalais- 
asutuksen  nykyisillä  rajamailla  ollaan  sitä  mieltä,  että  tehoovat 
temput  ovat  suomalaisilta  saatuja.  Valitettavasti  olen  vasta  kul- 
kenut „Lapin  raukoilla  rajoilla",  joten  eu  vielä  ole  edes  kunnolla 
päässyt  heidän  taikuutensa  makuunkaan  —  jätän  siis  toistaiseksi 
arvelut,  jotka  perustuisivat  vain  muutamien  tiedonantoihin. 

Kalastajalappalaisia  en  tavannut.  Porolappalaiset  asuivat  ke- 
sällä ylhäällä  tuntureilla,  joten  oli  vaikea  heitäkään  monilukuiseni  - 
min  saada  käsiiusä.  4 


Digitized  by  Google 


20  Otteita  Seuran  keskustel.  —  AuszOge  aus  den  sitzungsber.  1904.  XXIV.j 

Porolappalaisilla  Suomen  puolella  on  paremmat  laitumet  kuin 
Ruotsin  ja  Norjan  puolisilla.  Kummastella  täytyy,  miksi  heitä  sen- 
tään Suomen  puolella  asuu  niin  harvassa.  Porokarjatkin  pyrkivät 
talvisin  yli  Muoniojoen  tälle  puolen  rajaa,  tuottaen  siten  omistajilleen 
sekä  ikävyyksiä  että  kuluja. 

Suomalainen  aines  näyttää  näillä  perillä  sulattavan  itseensä 
lappalaisia.  Täytyy  ihmetellä  miten  lapinkieli  säilyy,  kun  sen 
käyttäjät,  ainakin  Suomen  puolella,  osaavat  koko  hyvin  suomea. 

Ne  Enontekijäisten  lappalaiset,  jotka  ovat  saaneet  kasvatuksensa 
suomalaisissa  perheissä,  häpeevät  syntyperäänsä.  Voi  sattua,  kuten  pari 
kertaa  minulle  suomalaisessa  pirtissä  kysellessäui  lappalaisista,  että 
isäntä  silmäänsä  pilkuttaen  kouransa  sisästä  kuiskaa  korvaasi :  Älä  puhu 
lappalaisista,  tuo  Laurikaan  ei  ole  lantalainen,  hän  on  lappalaisista 
vanhemmista,  tunturilla  syntynyt  —  ja  häpee  sitä.  Ja  niinpä  et 
lappalaisia  Enontekijäisissä  enää  tapaakaan  kuin  parisen  kymmentä. 
Lappalaissyntyisiä,  suomalaistuneita,  jotka  kumminkin  osaavat  lappia 
on  lisäksi  n.  puolisen  sataa.  Mutta  heitä  ei  ole  kirkonkirjoihin 
enää  lappalaisiksi  merkitty.  Toisin  on  Inarin  Lapissa,  siellä  no- 
peammin suomalainen  lappalaistuu  kuin  lappalainen  kieleltään  suo- 
malaistuu. 

Väinö  Salminen. 


Digitized  by  Google 


Matkakertomus. 


Yliopiston  Konsistorille. 

Siinä  suunnittelussa  matkaohjelmaksi,  joka  minulla  oli  kunnia 
Keisarillisen  Aleksanterin- Yliopiston  Konsistorille  esittää  ja  joka  sittc 
saavutti  Konsistorin  hyväksymisen,  olin  ensimäisenä  tehtävänäni  mai- 
ninnut matkan  Volgan  kalmukkien  luo  Astrakhanin  knvernementtiin. 

Tähän  matkaan  ryhdyin  maalisk.  3  p.  1903,  jolloin  lähdin 
Suomesta  (Lahden  kauppalasta)  Pietariin.  Käyden  Pietarin  Keisa- 
rillisen yliopiston  ja  keisarillisen  tiedeakademian  mongolilaisia  ja 
kalmukkilaisia  kokoelmia  katselemassa,  viivyin  siellä  muutamia 
päiviä.  Saman  kuun  15  p.  jatkoin  matkaani  ja  saavuin  17  päivän  illalla 
Caricynin  kaupunkiin  Volgan  rannalle.  Kuulustelin,  montako 
siellä  olisi  kalmukkia,  ja  sain  tietää  että  heitä  vain  parikymmentä 
henkeä  väliaikaisesti  asui  kaupungin  laidassa.  Parin  päivän  perästä 
lähdin  siksi  Sareptaan,  pieneen  saksalaiseen  paikkakuntaan,  jossa 
kalmukkeja  oli  noiu  200  henkilöä.  Kun  nämät  kalmukit  olivat 
köyhiä,  kehittymättömiä  työmiehiä,  joilta  minulla  ei  ollut  paljon 
opittavaa,  niin  täytyi  minun  hakea  toinen  olinpaikka,  jos  tahdoin 
saada  työni  menestymään.  Maalisk.  23  p.  lähdin  vanhan  tuttavani, 
vähä-dörböttien  ylimmäisen  opettajan  eli  baksin,  Baza-baksi 
Menkedzievin  luo  Oronbulukiin,  Aksai- kylän  eteläpuolelle,  noin 
40  virstan  päähän  Gnilo-Aksaiskaja  nimiseltä  asemalta.  Saapues- 
sani baksin  luo  oli  hän  sairaana;  kuitenkin  pääsin  pari  kertaa 
hänen  puheillensa,  seikka,  jolla  oli  suuri  merkitys  kalmukkien 
silmissä.  Baza-bakSi  neuvoi  minun  lähtemään  vähä-dörböttien 
suurimpaan  khuruliin  eli  luostariin  Khanatu-järven  rannalla,  jossa 


Digitized  by  Google 


22  Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszuge  aus  den  sitzungsber.  1904.  XXIV,s 

olisi  kielimestareita,  sadunkertojia,  laulajia  y.  m.  mielin  määrin. 
Tiedustelin  oltaviani  oloja  ja  palasin  sitte  Sareptaan.  Sareptassa 
varustauduin  ruokatavaroilla  y.  m.  ja  lähdin  sitte  Tundutovon 
kautta  Khanatun  -  khuruliin.  Täällä  olin  jo  alottanut  varsinaisen 
työni— sanavaraston  kokoamisen— kun  khurulin  jäsenet,  sekä  van- 
hemmat (gelung)  että  nuoremmat  (getsel  ja  inaridti),  toinen  toi- 
sensa perästä  lähtivät  pois  ja  luostarin  rakennukset  jäivät  autioiksi. 
Huhtikuun  11  p.  lähdin  taas  Oronbulukiin,  vähä-dörböttien  rDundu- 
khurul"  nimisen  suvun  kesäpaikkaan,  jossa  muutaman  päivän 
perästä  eronnut  luostarikin  taas  oli  koolla.  Baza-baksi  antoi 
minun  asuttavakseni  pienen  tuvan  aivan  lähellä  omaa  rakennustaan, 
joka  oli  samalla  templi.  Asuintoverina  oli  minulla  Boskhomdti 
gelung,  joka  oli  minulle  suureksi  avuksi  ja  m.  m.  kertoi  minulle 
kahdeksan  pitkää  satua.  Tässä  tuvassa  tein  sitten  työtäni  touko- 
kuun loppuun  saakka,  jolloin  vuokrasin  huopateltan,  jotta  voisin 
asua  kauemmalla  kipeän  hakisin  templistä.  Pystytin  telttani  parin 
sadan  sylen  päähän  baksin  asunnosta  autiolle  arolle  ja  pestasin 
15  vuotiaan  Balder- uimisen  pojan  palvelijakseni.  Tältä  pojalta  ja 
muilta  kalmukeilta,  jotka  yleensä  mielellään  kävivät  luonaui,  sain 
sekä  satuja  että  arvoituksia  ynnä  kaikenlaisia  selityksiä.  Baza- 
baksin  terveys  kävi  kuitenkin  yhä  huonommaksi,  ja  huomasin,  että 
oleskeluni  siellä  ei  ollut  kalmukkien  mielestä  sopivaa,  eikä  minun 
tehtävilleni  k  ään  edullista.  Läksin  siksi  kesäkuun  14  päivänä  Oron- 
bulukista  pois,  päästyäni  vielä  kerran  baksin  puheille  ja  jätet- 
tyäni hänelle  lämpimät  hyvästit.  Muutin  nyt  Cervlennajaan,  pieneen 
kalmukkilaiskylään  aivan  Saratovin  kuvernementin  rajalla,  jossa 
samaan  aikaan  oleskeli  Kasanin  hengellisen  akademian  kalmukin- 
kielenopettaja,  synnynnäinen  kalmukki  Lidzi  Normajev.  Viivyin 
täällä  aina  heinäkuun  loppuun  saakka,  jolloin  kovat  helteet  tekivät 
oleskelun  Öervlennajassa  mahdottomaksi.  Heinäkuun  30  p.  lähdin 
Astrakhaniin,  nähdäkseni  torgutkalmukkeja,  jotka  paimentelevat 
läänin  itä-  ja  eteläosissa.  Koska  kuitenkaan  en  voinut  tehdä 
minkäänlaisia  uusia  kielellisiä  havaintoja  torguttien  suhteen,  palasin 
pian  Astrakhauista.  Katsoin  matkani  tarkoituksen  saavutetuksi,  ja 
lähdin  elokuun  6  Carieynista  kotia  päin,  jonne  saavuin  sunnun- 
taina elok.  9  päivänä. 


Digitized  by  Google 


XXIV,i 


G.  J.  Ramstedt,  Matkakertomus. 


23 


Matkan  kalmukkien  luo  luulen  onnistuneen  varsin  hyvästi. 
Sillä  paitsi  kaikellaisia  pieniä  muistiinpanoja  tein  ensimäisenä 
fonetisia  havaintoja  kalmukkien  kielen  nykyisestä  ääntämisestä, 
jota  ei  mitenkään  voi  oppia  heidän  harvoista  kirjallisista  tuotteis- 
taan. Tässä  suhteessa  on  matkallani  suurin  merkityksensä,  sillä 
kun  kalmukkien  kieli  on  ollut  tunnettu  vain  heidän  kirjallisista  läh- 
teistään, ovat  semmoiset  kielelliset  ilmiöt  kuin  „umlautu,  diftongien 
muuttuminen  pitkiksi  vokaleiksi,  lyhyen  toisen  tavun  vokalin  kato, 
vokaliharmonian  sortuminen,  korkosuhteet  y.  m.  jääneet  tuntematto- 
miksi asioiksi.  Taivutuksessa  on  vokaliharmonian  kato  synnyttänyt 
joukon  rinnakkaismuotoja  ja  uusia  kaavoja.  Yleensä  on  kalmukin 
kielessä  uutuuksia  paljo,  mutta  ovat  ne  kenties  virheellisiksi  katsot- 
tuina jääneet  entisiltä  tutkijoilta  mainitsematta. 

Kielennäytteinä  on  minulla  matkaltani  20  satua  (yhteensä  196 
sivua  kahdessa  mustassa  vihossa),  joista  muutamat  ovat  kalmukkien 
vanhaa  eepillistä  taruperua;  yhdelle  on  minulla  samansisältöinen 
variantti  Mongoliasta.  Arvoituksia  on  100,  sananlaskuja  200  ja 
kansanlauluja  40.  Sitä  paitse  olen  suuremmalla  tai  pienemmällä 
menestyksellä  laulattanut  fonografiin  noin  20  eri  laulua  ja  ottanut 
suuren  joukon  erilaisia  valokuvia  kalmukkien  elämästä.  Kahnukki- 
lainen  sauakeräykseni  ei  ole  vielä  loppuun  suoritettu,  kun  en  ole 
siinä  tarkoituksessa  vielä  käynyt  läpi  kaikkia  kielennäytteitäni. 
Siitä,  että  laulukokoelmani  on  siksi  suuri,  tulee  kiitos  ruhtinatar 
Tundutovalle,  joka  antoi  minulle  30  laulua,  ja  samalla  tavalla  tulee 
minun  sananlaskuista  kiittää  hra  Lidzi  Normajevia,  joka  vielä 
lupasi  myöhemmin  lähettää  minulle  muitakin  kansatieteellisiä  tietoja, 
joita  hän  minua  varten  aikoi  koota.  Kalmukkien  vanha  kirjallinen 
kultturi  on  jo  kuollut  pois,  samoin  myös  heidän  komeat  laulunsa 
Dzangar-uroosta,  josta  vielä  puoli  vuosisataa  sitte  jokaisen  ruhti- 
naan leirissä  laulettiin. 

Toisena  olin  tehtävistäni  matkoista  maininnut  matkan  Af- 
ghanistanissa  asuvien  inongolisukuisteu  heimojen  luo,  jonka  tekisin 
syysk.  1903  ja  kesäk.  1904  välillä.  Alussa  olin  ajatellut  lähteä 
itse  Afghanistaniin,  Kabulin  kaupunkiin,  mutta  kun  usealla  taholla 
solmimastani  kirjeenvaihdosta  selveni,  että  pääsy  Afghanistaniin  on 
yhtä  vaikea  Intian  kuin  Venäjänkin  puolelta  -  afghanit  kun  eivät 


Digitized  by  Google 


24    Ottoita  Seuran  keskustel.  —  Auszugo  au 9  den  sitzungsber.  1904.  XXIV,» 


tunnusta  minkäänlaisia  kansainvälisiä  lakeja  —  niin  katsoin  paraim- 
maksi  lähteä  Venäjän  ja  Afghanistanin  rajalle,  Kuskan  linnoituk- 
seen (KyuiKHHCKitt  noen»)  tiedustelemaan  Afghanistanin  erisukuisia 
heimoja.  Ruska  on  kuitenkin  vieraille  täydellisesti  suljettu  paikka, 
jonka  vuoksi  sinne  yrittäessä  pitää  omata  kaikki  tarpeelliset  asia- 
paperit ja  suositukset.  Lähdin  perheineni  Helsingistä  syyskuun  22  p. 
mutta  en  tällaisten  tarvittavien  paperien  puutteesta  päässyt  lähte- 
mään Pietarista  ennenkuin  lokak.  4  p.  Saman  kuun  15  p.  tulimme 
Mervin  kaupunkiin,  jossa  viivyimme  pari  päivää.  Lokak.  18  ja 
28  p.  välillä  olimme  Ruskassa,  jossa  —  kiitos  olkoon  linnoituk- 
sen päällikön  suurelle  avuliaisuudelle  —  jo  22  p.  löydettiin  sikä- 
läisten afghanien  joukossa  kaksi  Afghanistanin  «alamaista  mogholia, 
kaksi  veljestä.  Rustam  ja  Abdilla,  jotka  työansiota  etsimässä  olivat 
tulleet  Kuskaan  muutama  päivä  sitten.  Minä  tiedustelin  heiltä 
heti  yhtä  ja  toista  mongolin  kielellä  ja  hämmästyksekseni  he  minua 
varsin  hyvin  ymmärsivät.  Päällikön  tulkin  avulla  sitte  sovittiin 
heidän  kanssansa  siitä,  että  he  työpalkkaa  vastaan  seuraisivat 
minua  Merviin  kahdeksi  tai  kolmeksi  kuukaudeksi,  johon  he  näen- 
näisellä mielihyvällä  suostuivatkin.  Parin  päivän  perästä  he  kuiten-  • 
kin  yrittivät  paeta,  ja  minun  täytyi  antaa  käsky  ottaa  heidät 
kiinni.  He  näyttivät  suuresti  pelkäävän  afghanilaisia  salaurkkijoita, 
mutta  suostuivat  kuitenkin  jäämään  Kuskaan.  Ruskassa  oli  minun 
kuitenkin  mahdoton  pitää  näitä  rääsyisiä  mogholeja  yhteistä  työs- 
kentelyä varten  siinä  asunnossa,  joka  meille  oli  väliaikaisesti  annet- 
tu, jonka  vuoksi  lokak.  28  p.  molempien  mogholieni  kanssa  pala- 
sin Merviin.  Vanhempi  moghol  jo  seuravana  päivänä  sairastui 
kuumeeseen,  ja  käytin  kielimestarinani  vain  nuorempaa,  mutta  jo 
marrask.  2  p.  täytyi  minun  itsenikin  heittäytyä  vuoteen  omaksi, 
kovan  Ruska-kuumeen  tuskissa.  Samana  päivänä  laskin  moghol- 
veljekset  kotimatkalle. 

Jollei  minun  enää  onnistn  saada  käsiini  mogholeja,  niin  supis- 
tuvat tämän  matkan  tulokset  varsin  vähiin.  Moghol-kieli  jää 
vieläkin  suureksi  osaksi  tuntemattomaksi,  sillä  se  sanavarasto, 
jonka  voin  paperille  panemistani,  noin  200  fraasista  kerätä,  ei  nousse 
yli  500.  Onnettomuudeksi  ei  kumpikaan  veljeksistä  osannut 
lauluja    eikä    satuja,   joten   en    saanut    pitempää,  alkuperäistä 


Digitized  by  Google 


XXIV.3 


G.  .1.  Ramstedt,  Matkakertomus. 


25 


tekstiä.  Kaikessa  tapauksessa  saauee  kuitenkin  moghol-kielen 
kielioppi  ja  fonetiikka  ynnä  moghol-kielen  suhde  mongolinkielen 
muihin  murteisiin  tarpeeksi  valaistusta.  Minun  löytämäni  2  mogho- 
lia  puhuivat  kieltä,  joka  suoraan  polveutuu  mongolien  van- 
himmasta kirjakielenmurteesta ;  kaikki  uudet  lisät  ovat  persialaisia, 
hindulaisia  ja  afghanilaisia  lainoja.  Yleensä  koko  heidän  kielensä 
tuntuu  arkaistiselta,  ja  on  hyvin  säilyttänyt  alkuperäisen  mongoli- 
laisen luonteensa.  Nyt  on  siis  tämä  vuodesta  1269  saakka  (Marco 
Polon  mukaan,  joka  nimittää  heidät  kharaneiksi)  muista  mongo- 
leista eronnut  heimo  jälleen  löydetty.  Se  nimi  Aimak,  joka  heille 
toisinaan  on  annettu,  ei  kuulu  heille,  vaan  Afghanistanissa  asuville 
Dzemtidi,  Hazura,  Firuzkuhi  ja  Teimcne  heimoille,  jotka  yhteensä 
nimittävät  itsään  ncär  ainak"  eli  „4  heimoa".  On  erehdytty,  kun 
on  yhdistetty  Hazäraja  Moghol  yhdeksi  heimoksi,  sillä  Hazara-heimo 
ei  näy  olleen  milloinkaan  mogbolein  liittolaisia.  Afghanistanin 
mogholit  muodostavat  vielä  tänään  erityisen  heimon,  joka  pienissä 
ryhmissä  siellä  täällä  asuu  Kabulin  Kandaharin  ja  Herätin  välillä. 
Mogholit  puhuvat  oman  kielensä  ohessa  joko  persiaa  tai  afghania. 
Heillä  näkyy  säilyneen  paljon  vanhoja  tapoja,  traditsioneja  ja 
legendoja,  koska  esim.  minun  löytämäni  kaksi  miestä  tiesivät,  että 
heidän  esi-isänsä  1000  vuotta  sitte  tulivat  Afghanistaniin  suuren 
Öingis-khanin  sotajoukkona. 

Vaikka  minun  tähän  asti  kokoomani  ainekset  tällä  alalla  eivät 
ole  suuret,  ovat  ne  kuitenkin  siinä  suhteessa  tärkeät,  että  tuovat 
ilmoille  kansan,  jonka  olemassa  olosta  tiedemiesten  kesken  ei  ole 
ollut  aavistustakaan.  Tahdon  mainita,  että  sekä  Pietarissa  oppi- 
neitten turkologien  ja  mongolistien  kesken  kuin  myös  täällä  Mer- 
vissä ja  Kuskassa,  jossa  Afghanistania  kuitenkin  hyvin  tunnetaan, 
minun  matkaani  ihmeteltiin  ja  erityisen  mongolilaiskielisen  kan- 
san olemassa  oloa  afghanien  keskuudessa  pidettiin  mahdottomana. 

Merv,  Transkaspia,  marraskuun  18  p.  1903. 

G.  J.  Ramstedt. 


Digitized  by  Google 


Suomalais  -  ugrilaisen  seuran  vuosikertomus 

v.  1904. 


Seuran  toiminta  ei  ole  ehkä  kuluneena  vuonna  näyttänyt 
ulospäin  yhtä  viikkaalle  kuin  useana  edellisenä  vuonna.  Syynä 
tähän  on  osaksi  se  seikka,  että  useimmat  niistä  nuorista  tutkijoista, 
jotka  Seuran  toimesta  viime  vuosina  ovat  olleet  tutkimusmatkoilla 
ja  joiden  tutkimuksista  vuosikertomuksissakin  aina  on  tehty  selkoa, 
jo  ovat  palanneet  kotimaahan  ja  paraikaa  valmistelewat  julkais- 
tavaksi niitä  runsaita  aineksia,  joita  he  matkoillaan  ovat  saaneet 
kootuiksi. 

Tänä  vuonna  on  ainoastaan  yksi  Seuran  stipendiaatti  ollut 
tutkimusmatkoilla,  nimittäin  maisteri  J.  A.  Kannisto,  joka  nyt  jo 
hiukan  neljättä  vuotta  tulee  olleeksi  vogulien  keskuudessa,  heidän 
kieltään  tutkimassa  ja  kansanrunouttaan  keräämässä.  Viime  vuosi- 
kertomuksessa mainittiin  hra  K:n  syyskuussa  1903  saapuneen  Tav- 
dajoen  varrella  olevaan  Janyckovan  vogulikylään  (Tobolskin  kuver- 
nementissä,  25  virstan  päässä  Kosukin  kirkonkylästä).  Täältä  hän 
joulukuun  27  p:nä  muutti  Kosukin  kunnan  ftindyrin  kylään, 
jonka  murre  hiukan  eroaa  janyckovalaisesta.  Candyrissa  hra  K. 
viipyi  lähes  kaksi  kuukautta,  käyden  uudelleen  sanakokoelmansa 
läpi,  erittäin  pitäen  silmällä  sita,  missä  suhteessa  tämän  kylän  mur- 
re eroaa  Janyekovassa  puhutusta.  Viimeiset  kymmenen  päivää 
hiin  työskenteli  yhdessä  kummankin  tavdalaisen  kielimestarinsa 
kanssa,  voidakseen  paremmin  verrata  heidän  edustamainsa  murtei- 
den äänneasua.  Viime  vuosikertomuksessa  jo  mainittiin,  että  Tav- 
dalla  viime  aikoihin  asti  on  ollut  vielä  kolmaskin  murre,  toisista 


Digitized  by  Google 


XXIV.3 


Vuosikertomus  1904. 


27 


monessa  suhteessa  eroava,  nimitt.  Tabarin  kunnan  Gorodokin  kylässä, 
mutta  että  hra  K.  ei  ollut  varma  siitä,  voisiko  sitä  enää  saada 
tutkituksi,  kun  ei  murretta  enää  muutamiin  aikoihin  ole  »puhunut" 
muut  kuin  yksi  ainoa  vanha  ukko.  Valitettavasti  kävikin  niin  kuin 
hra  K.  aavisti:  näyttäytyi  mahdottomaksi  enään  saada  tästä  mur- 
teesta selkoa.  Helmikuun  21  p:nä  tänä  vuonna  hra  K.  jätti  Tavdan 
vogulit  ja  matkusti  Tobolskiu  kaupunkiiu,  jossa  hän  m.  m.  työs- 
kenteli sikäläisen  hengellisen  konsistorin  arkistossa  Kirkollisesta 
muinaismuseosta  hän  tapasi  kaksi  käsikirj otusta,  ostjakkilaisen 
Mateuksen  evankeliumin  ja  vogulinkielisen  vierasheimolaisasetuksen 
(vogulilainen  ja  venäläinen  teksti  rinnakkain  kirjotettuina  158  folio- 
sivua).  Koska  käsikirj  otukset  tarpeen  tullen  luvattiin  antaa  lainaksi 
Helsinkiin,  ei  ollut  tarpeellista  ruveta  käsikirjotuksia  jäljentämään. 
Tobolskissa  hra  K.  viipyi  kaikkiaan  10  päivää.  Sen  jälkeen  hän 
matkusti  Konda -joelle  ja  saapui  sinne,  Nahracm  kirkonkylään 
maaliskuun  7  p:nä.  Täten  oli  hra  K.  saapunut  seudulle,  joka  on 
voguliasutuksen  pääpaikkoja.  Kieli  on  vielä  elinvoimainen,  etenkin  syr- 
jäisemmillä seuduilla.  Yksin  seudun  venäläisetkin  puhuvat  vogulia,  vie- 
läpä virheettömästi.  Ettei  vogulinkielen  kuolema  kuitenkaan  kovin 
kaukana  ole,  sen  havaitsee  siitä,  että  esim.  yllämainitun  kirkonkylän 
nuorin  polvi  jo  nyt  on  isoksi  osaksi  venäläistynyttä  —  mitä  sitte  kun 
kansakoulut,  joita  Kondalla  jo  on  kaksittain,  ovat  ehtineet  jonkun  aikaa 
vaikuttaa.  Nahrafissa  hra  K:n  heti  onnistui  saada  hyvä  kielimestari. 
Täälläkin  hän  tarkoin  kävi  läpi  murteen  sanavaraston  sekä  kirjotti 
muistiin  hyvän  määrän  vogulilaista  kansanrunoutta,  arviolta  noin  kym- 
menen painoarkin  verran,  enimmäkseen  n.  s.  sankarisatuja,  pitkiä  jut- 
tuja, jotka  —paitsi  joutavaa  painolastia  —  sisältävät  paljon  tositärkeä- 
täkin,  m.  m.  sellaista,  joka  valaisee  vogulien  uskonnollisia  käsityksiä. 
Nahrafissa  hra  K.  viipyi  melkein  puoli  vuotta,  eli  syyskuun  alkuun, 
jolloin  hän  matkusti  11  peninkulmaa  ylempänä  Kondan  varrella 
olevaan  Lensin  kirkonkylään,  jonne  hän  saapui  syyskuun  5  p:uä. 
Täältä  hän  vielä  kesäkelillä  toivoi  ehtivänsä  Tuman -järvien  takai- 
seen Satygin  kirkonkylään,  josta  hänellä  sitten  on  aikomus  muuttaa 
ylä-Kondalle,  Saimin  kirkonkylään. 

Venäjällä  asuvilta  avustajilta  ja  kerääjiltä  on  Seura  edelleen- 
kin saanut  vastaanottaa  arvokkaita  lisiä  aineskokoelmiinsa.  Niinpä 


Digitized  by  Google 


28  Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszttge  aus  den  sitzungsber  1904.  XXlV,s 


on  Kasanin  seminarin  laulunopettaja  hra  N.  I.  Suvorov  seuralle 
lähettänyt  57  vuoriceremissi Iäistä  sävelmää,  mordvalainen  talon- 
poika /.  Zorin  kaksi  kokoelmaa  mordvalaista  kansanrunoutta  ja 
syrjääniläinen  talonpoika  V.  A.  Mitjusev  selonteon  syrjäänien  kalas- 
tuksesta. 

Tämän  yhteydessä  manittakoon,  että  Seura  toivoo  lähimmässä 
tulevaisuudessa  saavansa  haltuunsa  ostjakkeja,  voguleja  ja  Kuollan 
lappalaisia  koskevia  seikkaperäisiä  tilastollisia  aineksia.  Seura  on 
nimittäin  Venäjän  sisäasiainministeriltä  anonut  ja  saanutkin  luvan 
lunastaa  itselleen  etupääsä  ostjakkeja,  voguleja  ja  Kuollan  lappa- 
laisia koskevan  osan  niitä  alkuperäisiä  tilastollisia  aineksia,  jotka 
syntyivät  viimeisen  yleisen  väenlaskuu  aikana  v.  1897.  Nämät 
alkuperäiset  ainekset  sisältävät  koko  joukon  sellaisiakin  tietoja, 
joita  ei  ole  tarvittu  virallisiin  tilastollisiin  julkaisuihin,  mutta  joilla 
kuitenkin  kyllä  on  kansatieteellistä  arvoa. 

Seuran  tämänvuotinen  kirjallinen  toimi  käy  selville  seuraavasta. 

Painosta  on  tänä  vuonna  ilmestynyt: 

1)  Suomalais-ttg tilaisen  seuran  aikakauskirja  XXII,  jonka 
sisällys  on  seuraava:  1.  U.  T.  Sirelius,  Die  handarbeiten  der  ostja- 
ken  und  tvogulen  (75  s.  ja  1  kuvalehti).  —  2.  D.Richter,  Bcmerk- 
ungen  iiber  die  tverischen  Karclicr  (63  s.  ja  1  kartta).  —  3.  Otteita 
Suomalais -ugrilaisen  seuran  keskustelemuksista  v.  1903  (76  s.), 
jossa  ovat  seuraavat  kirjotukset:  A  RTTURI  K  AN  nisto,  Matkakertomus 
vogulimailta  II;  Konrad  Nielsen,  Lappalaisia  murteita  tutkimassa. 
Matkakertomus  Norjan  ja  Suomen  Lajjista;  G.  J.  Ramstedt,  Matka- 
kertomus kalmukkien  maalta;  esimiehen,  professori  O.  Donnerin 
alkajaispuhe  Suomalais  ugrilaisen  seuran  vuosikokouksessa  192/,203 
(myös  ranskaksi);  Suomalais-ugrilaisen  seuran  vuosikertomus  v.  1903 
(myös  ranskaksi).  —  4.  Suomalais -ugrilainen  seura  1903  (luettelo 
Seuran  jäsenistä,  julkaisuista  y.  m.). 

2)  U.  T.  Sirelius,  Ostjakkien  ja  vogulien  tuohi-  ja  nahkakoris- 
teita.  —  Omamente  auf  birkcnrinde  und  fcll  bei  den  ostjaken  und 
tvogulen.  4:o.  XVI  s.  tekstiä  ja  49  kuvalehteä.  —  Tämä  suomalais- 
ugrilaiselle koristetutkimukselle  tärkeä  ainesjulkaisu  sisältää  30 
esinekuvaa  ja  430  kuvaa  koristeaiheista  sekä  selittävän  tekstin. 
Ne  vertailevat  tutkimukset,  joihin  hra  Sirelius  jo  oli  ryhtynyt  näiden 


Digitized  by  Google 


XXIV,! 


Vuosikertomus  1904. 


29 


koristeiden  alkuperän  selville  saamiseksi,  ovat  toiset,  fciireellisemmät 
tieteelliset  työt  keskeyttäneet.  Toivottavasti  hän  pian  saa  tilaisuu- 
den ryhtyä  niitä  jatkamaan. 

Tämän  yhteydessä  mainittakoon,  että  Seura  kahden  entisen 
julkaisusarjansa  («Aikakauskirjan"  ja  „Toimitusten")  lisäksi  on  päät- 
tänyt alottaa  kolmannen,  joka  tulisi  sisältämään  julkaisuja  kansa- 
ja  muinaistieteen  alalta  ja  jonka  ensiraäisen  osau  muodostaa  jo 
aikaisemmin  ilmestynyt  toht.  A.  O.  Heikelin  julkaisu  „Mordvalais- 
ten  pukuja  ja  kuoseja"  ja  toisen  osan  äskeumainittu  hra  Sireliuksen 
julkaisu  »Ostjakkien  ja  vogulien  tuohi-  ja  nahkakoristeita" .  Tämän 
uuden  sarjan  kolmas  osa,  hra  Sibeliuksen  tutkimus  suomalais- 
ugrilaisten kansain  sulkukalastuksesta,  on  paraikaa  painettavana. 

Professorien  E.  N.  Setälän  ja  K.  Krohnin  toimittamaa  aika- 
kauskirjaa Finnisch-ttgrische  Forschungen  on  vuoden  kuluessa  ilmes- 
tynyt IILs  osa. 

Tekeillä  olevaa  eeremissiläistä  kuosijulkaisua  varten  on  piirus- 
tustöitä edelleenkin  hra  A.  O.  Heikelin  johdolla  jatkettu. 

Hra  Heikelin  ehdotuksesta  on  Seura  tänä  vuonna  päättänyt 
ryhtyä  uuteen  kansatieteelliseen  julkaisuyritykseen.  Tutkimukset 
ovat  osottaneet,  että  Itämeren  maakunnissa  asuvien  virolaisten, 
lättiläisten  ja  ruotsalaisten  pukumuodoissa  on  paljon  yhtäläisyyksiä. 
Suomalaiselle  pukututkimukselle  on  näin  ollen  erittäin  tärkeätä, 
että  mainitut  pukumuodot  tulevat  julkaistuiksi.  Käytettävissä  ole- 
via aineksia  on  hra  H.  jo  piirustuttanut  niin  paljon  kuin  kysy- 
myksessä olevaa  julkaisua  varteu  tarvitaan,  joten  vielä  selittävä 
teksti  (arviolta  4  tai  5  painoarkkia)  on  toimitettava,  ennenkuin 
painatustyöhön  voidaan  ryhtyä.  —  Tämä  teos  samoin  kuin  äsken- 
mainittu  ceremissiläinen  kuosijulkaisukin,  tulee  valmistuneena  muo- 
dostamaan osan  tuossa  ylempänä  mainitussa  uudessa  kansatieteel- 
lisessä julkaisusarjassa. 

Seuran  hoidettavaksi  annetun,  »suomenkielen  ja  suomensukuis- 
ten kielten  tutkimuksen  kannattamiseksi"  määrätyn  »Ahlqvistin 
rahaston"  koroista  on  Suomalais-ugrilaisen  seuran  ja  Kotikielen 
seuran  yhteisesti  asettama  valiokunta  tänä  vuonna  antanut  apurahoja 
dosentti  H.  Ojansuulle  ja  maisteri  V.  Tarkiaiselle. 


Digitized  by  Google 


30  Otteita  Seuran  keskustel. 


—  Auszlige  aus  den  sitaungsber.  1904.  XXIV,» 


Vuoden  kuluessa  on  seuraavat  esitelmät  ja  tiedonannot  Seu- 
ran kokouksissa  esitetty:  M.  Bucu:  Länsieurooppalaisista  lasten 
leikkilauluista  ;  O.Donneb:  Alkajaisesitelmä  viime  vuosikokouksessa; 
A.  O.  Heikel:  1)  Pukututkimuksistaan  Pietarin,  Moskovan,  Var- 
sovan, Krakovan  ja  Berlinin  kansatieteellisissä  museoissa;  2)  Saman- 
laisista tutkimuksista  Vilnon,  Königsbergin,  Tilsitin,  Kovnon,  Var- 
sovan, Krakovan,  Budapestin,  Wieniu,  Pragin,  Berlinin,  Hampurin, 
Kielin,  Köpenhaminan,  Lundin  ja  Tukholman  kansatieteellisissä 
museoissa ;  K.  Krohn  :  Suom.  runo  sanan  merkityksestä ;  W.  Ram- 
say: Kaninin  niemimaan  samojeedeista ;  G.J.Ramstedt:  Tutkimus- 
matkastaan Merviin  ja  Afganistaniin;  Väinö  Salminen:  Tutki- 
muksistaan Kemi-,  Ounas-  Muonio-  ja  Tornionjoen  suomalaisten  jalap- 
palaisten  keskuudessa;  U.  T.  Sirelius:  Ostjakkilaisten javogulilais- 
ten  koristemuotojen  synnystä  ja  kehityksestä. 

Julkaisujen  vaihtoon  Seuran  kanssa  on  tänä  vuonna  ryhtynyt 
Hersonin  kuveraementin  muinaistieteellinen  museo  (Herson). 
Vuoden  kuluessa  ovat  Seuraan  liittyneet 

perustajajäseninä: 

Björkenheim,  Gösta,  tehtaanisännöitsijä,  Helsinki; 

Donner,  Joakim  Otto  Evert,  dosentti,  Helsinki; 

Gröndahl,  Hugo,  esittelijäsihteeri,  Helsinki; 

Heikel,  Axel  Olai,  intendentti,  Helsinki  (ennen  vuosijäsen); 

Jamalainen,  Pietari,  päätirehtöri,  Helsinki; 

Renvall,  Heikki,  lakitieteen  tohtori,  Helsinki; 

Stenroth,  Otto,  pankinjohtaja,  Helsinki; 

vuori  jäseninä : 

Adler,  B.  F.,  fll.  tohtori  museon  amanuenssi,  Pietari; 
Franssila,  K.  A.,  seminarinlehtori,  Rauma; 
Juutilainen,  V.  A.,  lehtori,  Savonlinna; 
Klementz.  D.  A.,  tohtori,  Pietari; 
Neovius,  Ernst,  senaatinkamreeri,  Helsinki; 
Paasikivi,  J.  K.,  ylitirehtori,  Helsinki; 
Rosengren,  S.,  nl.  maisteri.  Turku; 


Digitized  by  Google 


XXIV^ 


Vuosikertomus  1904. 


31 


Setälä,  Helmi,  professorin  rouva,  Helsinki; 
Sirelius,  E.  K.,  prokuristi,  Viipuri; 
Sirelius,  S.  JM  komissionimaanmittari,  Vaasa; 
Walle,  Gösta,  lääketieteen  kandidaatti,  Helsinki. 

Manalle  on  vuoden  kuluessa  mennyt  Seuran  kunniajäsen,  aka- 
demikko,  salaneuvos  Otto  von  Böhtlingk  (Leipzig)  sekä  kirjeen- 
vaihtajajäsen,  Kasanin  yliopiston  professori  I.  N.  Smirnov.  Viime- 
mainittu on  julkaissut  useita  tutkimuksia  suomalais-ugrilaisten 
kansojen  historian  ja  kansatieteen  alalta.  Kotimaisista  jäsenistä 
ovat  vainajina  mainittavat  perustajajäsenet:  salaneuvos  Torsten 
Costiander,  tilanomistaja,  tohtori,  vapaaherra  Edvard  Hisinger, 
professori  Alfred  Kihlman,  kunnallisneuvos  Fredrik  Wilhelm 
Lagerstedt,  lääketieteen  lisensiaatti  Birger  Pentzin,  kauppaneu- 
voksen leski  Anna  Sinebrychoff,  kunnallisneuvos  Johan  Wilhelm 
Söderlund,  ja  iäkäs  kirjailija  ja  kansatieteen  tutkija,  rovasti 
Antero  Warelius;  sekä  vuosijäsenet:  metsäopiston  johtaja  A. 
Blomqvist,  rovasti  A.  V.  Lyra  ja  lehtori  A.  J.  Mela. 

Seuran  toimimiehinä  ovat  kuluneena  vuonna  olleet :  esimiehenä 
professori  O.  Donner,  varaesimiehenä  professori  E.  N.  Setälä, 
ensimäisenä  sihteerinä  dosentti  Y.  Wichmann,  toisena  professori 
J.  Mikkola,  rahavartiana  tirehtöri  J.  Höckert,  kirjastonhoitajina 
maisteri  E.  A.  Tunkelo  ja  professori  K.  Krohn,  kirjavarainhoita- 
jana  maisteri  U.  T.  Sirelius,  sekä  yliasiamiehenä  varatuomari 
E.  Polon.  —  Tilintarkastajina  ovat  olleet  tirehtöri  A.  Renqvist  ja 
kapteni  O.  F.  Qvickström,  sekä  heidän  varamiehenään  maisteri 
U.  Karttunen. 

Seuran  asiamieheksi  Sortavalaan  on  ruvennut  lehtori  M.  Va- 
ronen neiti  M.  N.  Piispasen  sijaan,  joka  on  toimestaan  luopunut, 
ja  Savonlinnaan  kollega  E.  Kekomäkt  lehtori  K.  J.  J.  Forsmanin 
sijaan,  joka  on  muuttanut  toiselle  paikkakunnalle.  Pietarilaiseksi 
asiamiehekseen  on  Seura  saanut  dosentti  A.  D.  Rudnevin. 

* 

Tieteellisten  seurain  valtuuskuntaan  on  Seura  taksikin  vuo- 
deksi varsinaiseksi  edustajakseen  valinnut  professori  O.  Donnerin 
sekä  hänen  varamiehekseen  professori  E.  N.  Setälän. 

Helsingissä  joulukuun  2  p:nä  1904. 


Digitized  by  Google 


Rapport  annuel  de  la  Societe  Pinno- 
Ougrienne.  Annee  1904. 


En  apparence,  Ia  Soci6t6  ne  semble  pas  avoir  deployä  une 
aussi  grande  activite  peudant  1'annee  passee  que  pendant  les  annees 
precedeutes.  Ilfaut,  en  partie,  eu  chercher  la  cause  dans  le  fait  que 
la  plupart  des  jeunes  explorateurs  qui,  sur  ttnitiative  de  la  Soci- 
6te,  ont  pris  part,  ces  dernieres  annees,  ä  des  expeditions  dont  on 
a  toujours  rendn  comptc  dans  les  rapports  annueLs,  sont  dejä  re- 
venus  dans  leur  pays  natal  et  sont,  ä  1'heure  qu'ilest,  occupös  ä 
pröparer  la  publication  des  riches  materiaux  qu1ils  ont  recueillis 
pendant  leurs  voyages. 

Cette  annee,  il  n'y  a  qu'un  seul  boursier  de  la  Soci6t£ 
qui  a  fait  un  voyage  d'exploration,  M.  J.  A.  Kannisto,  qui 
aura  bientut  sejonrne  quatre  annees  parini  les  Vogoules 
pour  etudier  leur  langue  et  pour  reeueillir  leurs  poesies  populaires. 
Dans  le  dernier  rapport  annuel,  nous  avons  dit  que  M.  K.  6tait  arrivä 
en  sept.  1903  au  village  vogoule  de  Jany£kow,  situe  sur  les  bords  de  la 
Tavda  (gouv.  de  Tobolsk,  ä  25  verstes  du  village  de  Kosuk).  De  lä  il 
partit  le  25.  dec.  pour  le  village  de  Candyr,  dont  le  dialecte 
differe  quelque  peti  de  celui  de  Janyikow.  A  Candyr  M.  K.  de- 
meura  pres  de  deux  mois  pour  parcourir  de  nouveau  son  recueil 
de  mots,  specialement  dans  le  but  d'etudicr  en  quoi  ce  dialecte 
diftere  de  celui  parl£  ä  Janycko\v.  Les  dix  derniers  jours  il  tra- 
vailla  avec  ses  deux  maitres  des  parages  de  la  Tav- 
da, pour  pouvoir  mieux  comparer  la  phouologie  des  dialectes  re- 
presentes  par  eux.  Dans  le  dernier  rapport  il  a  dejä  ete  dit  que 
jusqu'ä  ces  derniers  temps  il  existait  a  Tavda  encore  un  troisieme 


Digitized  by  Google 


XXIV,s 


Rapport  annuel.  Ann6e  1904. 


33 


dialecte,  qui  differait,  sous  plusieurs  rapports,  des  deux  autres: 
celui  du  village  de  Gorodok,  commune  de  Tabari,  mais  que  M.  K. 
n'etait  plus  sur  de  pouvoir  Fetudier,  ce  dialecte  n'etant  plus  depuis 
quelque  teraps  „parlew  que  par  un  seul  vieillard.  Malheureusement 
1'apprehension  de  M.  K.  se  montra  juste:  il  ne  fut  plus  possible  de 
parvenir  k  etudier  ce  dialecte.  Le  21  fevrier,  cette  annee  M.  K. 
quitta  les  Vogoules  de  la  Tavda  et  se  rendit  ä  la  ville  de  Tobolsk, 
on  il  travailla  entre  autres  dans  les  archives  du  consistoire  ecclesi- 
astique  de  cette  ville.  Dans  le  musee  arcbeologique  et  ecclesiastique 
il  trouva  deux  manuscrits,  1'evangile  selon  S.  Matbieu  en  langue 
ostiake,  et  une  ordonnance  en  langue  vogoule  concernant  les  personnes 
appartenant  k  des  populations  non  russes  (le  texte  vogoule  et 
le  texte  russe,  ecrits  parallelement,  comprennent  158  pages  in  folio). 
Comme  on  promit  d'envoyer  ces  mss.  k  Helsingfors,  si  l'on  en  avait  be- 
soin,  il  fut  inutile  de  les  copier  sur  place.  A  Tobolsk  M.  K.  de 
raeura  en  tont  dix  jours.  Ensuiteil  partit  pour  les  parages  de  la  Konda, 
on  il  arriva,  au  village  de  Nachrati,  le  7  mars.  Ainsi  M.  K.  etait 
arrive  dans  la  contree  qui  est  le  ceutre  du  territoire  vogoule. 
La  langue  y  est  encore  en  pleiue  vigueur,  surtout  dans  les  parages 
les  plus  eloignes.  Meme  les  Russes  de  cette  contree  parleut  le  vo- 
goule et  meme  un  vogoule  correct.  Que  cependant  la  fin  de  la 
langue  vogoule  ne  puisseplus  etre  tres  eloignee,  c'est  ce  qui  se  voit  pal- 
le fait  que  p.  ex.  la  plus  jeuue  generation  du  village  en  question  est 
dejä  en  grande  partie  russifiee  —  (^ue  sera-ce,  lorsque  les  eco- 
les  primaires,  dont  il  y  a  deja  deux  dans  les  parages  de  la  Konda, 
auront  quelque  temps  ete  en  activite?  A  Nachraii  M.  K.  eut  la 
chance  de  trouver  de  suito  un  bon  maitre  de  langue.  La  il 
parcourut  aussi  minutieusement  le  vocabulaire  du  dialecte  et  consign 
par  ecrit  un  grand  nombre  de  poesies  populaires  vogoules,  environ 
une  dixaine  de  feuilles  imprimees,  pour  la  plupart  des  legendes  he- 
roiques,  de  longs  recits  qui  contfennent  —  outre  du  remplissage 
superflu  —  beaucoup  de  renseiguements  vraiment  important*;,  entre 
autres  sur  les  croyances  religieuses  des  Vogoules.  A  Xaeliraei 
M.  K.  resta  presque  une  demi-annee,  c.-a.-d.  jusqu'au  commencement 
de  sept.,  et  se  rendit  alors  au  village  de  Leusi,  situe  k  onze  milles 
de  la  en  remontant  la  Konda  superieure,  ou  il  arriva  le  5  sept. 


Digitized  by  LjOOQIC 


34  Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszilge  aus  den  sitzungsber.  1904.  XX. IV,» 


De  lä  il  esperait  eucore  pouvoir  parveuir,  par  les  routes  dete,  au 
village  de  Satyga,  qui  se  trouve  derriere  les  lacs  de  Tuma,  d'ou 
il  a  rintentiou  de  se  rendre  eusuite  au  village  de  Saimi  sur  la  Konda 
superieure. 

La  Societe  a  aussi  continue  ä  recevoir  de  la  part  d'assistants 
et  de  collectionueurs  habitant  la  Russie  d'importantes  contributions 
ä  ses  collections  de  materiaux.  Aiusi,  M.  N.  G.  Suvorov,  maitre 
de  chant  du  seminaire  de  Kazan,  a  envoye  ä  la  Societe  57  melodies 
des  Ceremisses  montagnards,  M.  L  Zorin,  paysan  mordvve,  deux  re- 
cueils  de  poesies  populaires  mord\ves,  et  W.  A.  Mitjusev,  une 
descriptiou  de  la  peche  des  Syrjenes. 

A  ce  propos  il  faut  mentionuer  que  la  Societe  espere  tout 
prochaiuement  acquerir  des  materiaux  statistiques  detailles  touchant 
les  Ostiaks,  les  Vogoules  et  les  Lapons  de  la  presqTile  de  Kola. 
Elle  a  en  eflet  demande  et  recu  du  Ministre  de  llnterieur  russe 
1'autorisatiou  d'acqueri  la  partie  des  inateriaux  statistiques  origi- 
naux,  provenaut  du  dernier  recensement  de  la  population  de 
Tannee  1897,  qui  coucenie  avant  tout  les  Ostiaks,  les  Vogoules 
et  les  Lapons  de  la  presquile  de  Kola.  Ces  inateriaux  originaux 
contienuent  une  quantite  de  renseignements  dont  on  n'a  pas  eu 
besoin  de  se  servir  pour  les  publications  statistiques  officielles, 
mais  qui  ont  cependant  une  certaine  valeur  ethnographique. 

Voici  un  apereu  de  Tactivite  litteraire  de  la  Societe  pendant 
cette  annee: 

Ouvrages  parus  cette  annee: 

1)  Journal  de  la  Societe  Finno-ougrienne  XXII.  qui  conti- 
ent  ce  qui  suit:  1  IL-  T.  Sirelius,  Die  handarbeiten  der  ostjaken 
und  uogulen  (75  pp.  et  1  gravure).  —  2.  D.  Richter,  Bemerk- 
ungen  iiber  die  tverischen  Karclier  (63  pp.  et  1  carte).  —  3.  Extraits 
des  proces  verbaux  de  la  Societe  Finuo-ougrienne,  annee  1903 
(76  pp.),  qui  comprenuent  les  arlicles  suivante :  Artturi  Kannisto, 
Sur  un  voyage  cJtez  les  Vogoules  II;  Konrad  Nielsen,  Sur  Tetude 
des  dialcctes  lapons.  Voyage  dans  la  Laponie  norvigienne  et  finlan- 
daise;  G.-  J.  Ramstedt,  Sur  une  cxpedition  au  pays  des  Kaltnouks; 
O.  Donner,  Discours  d?ouvci  ture  a  Coccasion  de  VassembUe  annuelle 
X  dcc.  IMS.  faussi  en  traductiou  francaise);  Eapport  annuel  de  la 


Digitized  by  Google 


XXIV., 


Rapport  annuel  Annee  1904. 


35 


Soctile  Finno-ougrienne,  annee  1903  (aussi  en  traduction  fran<;aise). 
-  4.  La  Societe  Finno-ougrienne  en  1903  (liste  des  membres  de 
la  Society  des  pnblications  etc). 

2)  U.-T.  Sirelius,  Ornamente  auf  birJcenrinde  und  f  eli  hei 
dcn  ostjakcn  und  ivogulen.  In  4°.  XVI  pp.  de  texte  et  49  gravures. 

Cette  publication  de  materiaux,  si  pröcieuse  pour  l'6tude  de 
1'omementation  finno-ougrienne,  contient  88  gravures  reproduisant 
des  objets  et  480  reproductions  de  motifs  d'ornementation,  ainsi 
qu'un  texte  explicatif.  Les  etudes  comparatives  que  M.  S.  avait 
deja  entreprises  pour  6claircir  1'origine  de  ces  ornements  ont  6t6 
interrompnes  par  d'autres  travaux  scientifiques  plus  urgents.  Il 
est  cependant  ä  esperer  qu  il  sera  bientöt  ä  meme  de  continuer 
ces  6tudes. 

Tl  y  a  lieu  de  mentionner  ici  que  la  Societö  a  resolu  de  com- 
pleter  ses  deux  premieres  series  de  publications  (les  „MemoiresM 
et  le  „Journal")  par  la  publication  d5une  troisieme  s6rie,  qui 
contiendra  des  reeherches  sur  le  domaine  ethnographique  et  ar- 
eheologique,  et  dont  le  premier  tome  est  forme  par  les  „( 'ostumes  et 
modeles  des  Mordwes"  du  dr.  A.-  O.  Heikel,  publie  anterieure- 
raent,  et  le  second  par  les  «Ornements  en  peau  et  en  ecorce  de 
bouleau  des  Ostiaks  et  Vogoules*  de  M.  Sibelius.  Le  troisieme 
tome  de  cette  nouvelle  se>ie,  contenant  les  reeherches  de  M.  Sire- 
lius sur  la  peche  au  barrage  chez  les  peuples  flnno-ougriens 
est  sous  presse. 

Au  cours  de  cette  annee  a  paru  le  tome  ITI  des  „  Finnisen  - 
ugrische  Forschungen"  redige  par  les  proff.  E.  N.  Setälä  et  K.  Krohn. 

Les  travaux  de  dessin  pour  la  publication  des  modeles  Öere- 
misses  en  preparation  ont  ete  poursuivis  sous  la  direction  de 
M.  A.-O.  Heikel. 

Sur  la  proposition  de  M.  Heikel  la  Soci6t6  a  decide  cette 
annee  d'entreprendre  une  nouvelle  publication  ethnographique 
Les  reeherches  ont  demontre  qu'il  y  a  beaucoup  de  ressemblance 
entre  les  costumes  des  Esthoniens,  des  Lettes  et  des  Suedois  des 
provinces  baltiques.  11  est  par  consequent  fort  important  pour 
Tetude  des  costumes  finnois  que  les  costumes  en  question  soient 
reproduits.   M.  H.  a  dejä  fait  dessiner  autant  d'objets  en  usage 

5 

Digitized  by  Google 


36  Otteita  Seuran  keskimtel.  —  Auszuge  aus  den  sitzungsber.  1904.  XXIV.i 

qu'il  en  faut  pour  la  publication  en  question,  de  sorte  qu'il  ne  reste 
qu'ä  faire  le  texte  explieatif  (euviron  4  ou  5  feuilles  imprimees) 
avant  quon  puisse  proceder  a  rimpression.  —  Cet  ouvrage,  ainsi 
qoe  celui,  mentionne  plus  haut,  sur  les  modcles  reremisses,  fera 
partie  de  la  uouvelle  serie  de  publications  ethnographiques  dont  nous 
avons  parle  ci-dessus. 

Sur  les  reutes  provenant  du  „fonds  Ahlqvist",  confie  a  la 
Societe  „pour  soutenir  les  etudes  sur  la  langue  tlnnoise  ou  les  lan- 
gues  apparentees,"  la  delegation  elue  en  commun  par  la  Society 
Finno-ougrieune  et  la  Societe  pour  la  langue  maternelle  a  eette 
annee  accorde  une  bourse  au  docent  H.  Ojansuu  et  ime  autre 
ä  M.  V.  Tarkiainen. 

Dans  le  eourant  de  Pannee  les  conferences  et  Communi- 
cations suivantes  ont  ete  faites  aux  seanees  de  le  Societe:  M. 
Buch:  Sur  les  ehansons  de  jeux  des  enfanUs  de  PEurope  occidentale; 
O.  Donner:  Discours  d'ouverture  ii  la  derniere  seance  annuelle; 
A.- O.  Heikel:  1)  Sur  ses  etudes  de  costnmes  dans  les  musees 
ethnographiques  de  Saint-Petersbourg,  de  Moscou,  de  Varsovie,  de 
Cracovie  et  de  Berlin;  2)  sur  des  etudes  analogues  dans  les  musees 
ethnographiques  de  Vilna,  de  Königsberg,  de  Tilsit,  de  Kovno,  de 
Varsovie,  de  Cracovie,  de  Bude,  de  Vienne,  de  Prague,  de  Berlin,  de 
Hambourg,  de  Kiel,  de  Copenhague,  de  Lund  et  de  Stockholm;  K. 
Krohn:  Sur  la  signiflcation  du  mot  finnois  runo;  W.  Ramsay:  Sur 
les  Samoyedes  de  la  prcsqu'ile  de  Kanin;  G.  J.  Ramstedt:  Sur  son 
expedition  ä  Merv  et  en  Afgbanistan;  V.  Salminen:  Sur  ses  etudes 
parini  les  Finnois  et  les  Lapons  des  rivieres  de  Kemi,  de  Ounas, 
de  Muonio  et  de  Torneä;  II.- T.  Sirelius:  Sur  l  origine  et  ladevelop- 
pement  des  modeles  d'ornementation  des  Ostiaks  et  Vogoules. 

La  Societe  est  entree  en  echange  de  publications  avec  le 
musee  archeologique  du  gouv.  de  Cherson  (Cherson). 

La  Societe  a  nomme 

membres  fondatcurs: 

Björkenheim,  Gösta,  industricl,  Helsingfors; 

Donner,  Joakim  Otto  Evert,  docent.  Helsingfors; 

Gröndahl,  Hugo,  referendaire.  Helsingfors; 


Digitized  by  Google 


XXIV.j 


Rapport  nnnuel.  Annee  1904. 


37 


Heikel,  Axel  Olai,  conservateur,  Helsingfors  (autrefois  membre 
annuel); 

Jamalainen,  Pietari,  directeur  en  chef,  Helsingfors; 
Renvall,  Heikki,  docteur  en  droit,  Helsingfors; 
Stenroth.  Otto,  directeur  de  banqne,  Helsingfors. 

membres  annuels: 

Adler,  B.-F.,  dr.,  employtf  au  museo  de  Saint-Petersbourg; 

Franssila,  K.-A.,  leeteur  au  seminaire,  Raunio; 

Juutilainen,  W.- A.,  leeteur,  Nyslott; 

Klementz,  D.-  A.,  dr.,  Saint-Pelorsbourg; 

Neovius,  Ernst,  chef  de  eomptabilite\  au  Senat,  Helsingfors; 

Paasikivi,  J  -  K.,  directour  en  chef,  Helsingfors; 

Rosengren,  S.,  lieeueie,  Abo; 

Setälä,  Helini,  M-me,  Helsingfors; 

Sirelius,  E.-  K..  fond£  de  pouvoirs,  Viborg; 

Sirelius,  S.-J.,  geometro  de  district,  Vasa; 

Walle,  Gösta,  candidat  en  medecine,  Helsingfors. 

Dans  le  courant  de  1'annee  les  membres  suivants  sont  d6- 
cedes:  le  membre  honoraire  de  la  Society,  academicien  Otto  von 
Böhtlinok,  conseiller  prive  (Leipzig),  ainsi  que  le  membre  corres- 
pondant  J.-  N.  Smirnov,  professeur  ä  1'universite  de  Kazan.  Ce 
demier  a  publie  plusieurs  recherches  sur  le  domaine  de  Thistoire 
et  de  1'ethnographie  des  peuples  finno-ougrieos.  Parmi  les  membres 
fondateurs  indigenes  il  fant  nommer:  le  conseiller  prive  Torsten 
Oostiander;  le  baron  P,dvard  Hisinger,  docteur  es-lettres  et  propri- 
elaire;  le  pro  f.  Alfred  Kihlman;  le  conseiller  communal  Fredrik 
Wilhelm  Laoerstedt;  le  lieencie  en  medecine  Birger  Pentzin; 
M-me  Anna  Sinebrychoff;  le  conseiller  communal  Johan  Wilhelm 
Söderlund  et  le  vieil  ecrivain  et  ethnographe  Antero  Warelius, 
eur£;  ainsi  que  les  membres  annuels:  le  directeur  d'institut  forestier 
A.  Blomqvist,  le  cure  A.  Lyra  et  le  leeteur  A.-  J.  Mela. 

Fonctionnaires  de  la  Societe  durant  Tannee  passee  furent: 
president,  le  prof.  O.  Donner;  viee-president,  le  prof.  E.  N.  Setälä; 
premior  secretaire,  le  docent  Y.  \Vichmann;  deuxieme  secre- 
taire,    le  prof.  J.  Mikkola;  tresorier,  le  directeur  J.  Höckert; 


Digitized  by  Google 


38   Otteita  Seuran  keskustel.  —  AuszUge  aus  den  sitzungsber.  1904.  XXIV,* 


bibliothecaires,  le  licencie  E.- A.  Tunkelo  et  le  prof.  K.  Kbohn; 
conservateur  de  la  bibliotheque,  le  licencie  U.-T.  Sirelius,  et  avocat 
conseil,  le  substitut  E.  Polon.  —  Reviseurs  ont  ete:  le  directeur 
A.  Renqvist  et  le  capitaine  O  -  F.  Qvickstböm,  et  comme  leur 
suppleant  le  licencie  U.  Karttunen. 

Les  ckangements  suivants  ont  eu  lieu  parmi  les  represen- 
tants  de  la  Societe:  ä  Sordavala  le  lecteur  M.  Waronen, 
au  lieu  de  M  He  M.-  N.  Piispanen,  qui  a  donne  sa  demission;  ä 
Nyslott  le  maitre  d'ecole  E  Kkkomäki,  au  lieu  du  lecteur  K.-  J.- 
J.  Forshan,  qui  a  change  de  residence.  A  St.  Petersbourg  la  Soci- 
ete a  acquis  comme  represeutant  le  docent  A.-D.  Rudnev. 

Cette  annee  aussi  la  Societe  a  choisi  coninie  son  represeu- 
tant a  la  delegation  des  societes  scieutifiques  le  prof.  O.  Donner 
et  comme  suppleant  le  prof.  E.-  N.  Setälä. 

Helsingfors,  le  2  dec.  1904. 


Digitized  by  Google 


Otteita  Suomalais-ugrilaisen  seuran 
keskustelemuksista  v.  1905. 


Auszuge  aus  den  sitzungsberichten  der  Fin- 
nisch-ugrischen  Gtesellschaft  im  j.  1905. 


Matkakertomus  vognlimailta. 

IV. 

Suurimman  osan  viime  vuotta  olen  vogulilaisopintojani  jatka- 
nut Tobolskin  ja  Turinskin  piirikunnissa  Kondan  jokialueella  asuvien 
vogulien  keskuudessa.  Ala-Kondalla  Nahrafin  kirkonkylässä  työni 
päätyttyä  muutin  syyskuun  alulla  110  virstaa  ylempänä  olevaan 
Leusin  kirkonkylään  ryhtyen  heti  tavallisuuden  mukaan  sanasto- 
ainesten  keräämiseen.  Tämän  seudun  murre,  jota  ennen  on  tutki- 
nut sekä  Ahlqvist  että  Munkäcsi,  ei  vallan  suuresti  eroa  ala-Kon- 
dan  murteesta;  sanakirjatyöni  saatoin  senvuoksi  sovittaa  suppe- 
amman suunnitelmani  mukaan.  Melkoisia  lisiä  Leusissa  sain  Nah- 
ratissa  keräämääni  kondalaiseeu  kansanruuouskokoelmaan. 

Tammik.  5:stä  22  p:ään  oleskelin  70  virstaa  Leusista  län- 
teenpäin olevassa  Satygin  kirkonkylässä  pääasiallisesti  keräillen 
kansanrunoutta  sekä  väkilukutietoja.  Senjälkeen  siirryin  ylä-Kon- 
dalle  laimin  kirkonkylään,  106  virstaa  Satygista  pohjoiseen.  Koska 
ylä-Kondan  kieli  tuntui  tarjoovan  vähemmän  uutta  kuin  olin  otak- 
sunut, saatoin  työni  Saimissa  päättää  jo  helmik.  27  p. 

Nähdäkseni  edes  hätimiten  Kondan  sivukyliäkin  ja  sitäpaitsi 
kerätäkseni  Antelliu  delegatsionin  myöntämillä  varoilla  vogulilaisia 
kansatieteellisiä  esineitä,  etupäässä  helmi-  ja  ompelukirjailuilla  koris- 
teltuja pukuesineitä,  lähdin  n>t  alun  kolmatta  viikkoa  kestäneelle 


Digitized  by  Google 


2      Otteita  Seuran  keskustc).  —  Auszfl^e  aus  den  sitztmgsber.  1905.  XXIY,« 

kiertomatkalle.  Käytyäni  ensin  muutamissa  Saimista  koilliseen  ole- 
vissa kylissä,  kiertelin  Tap  ja  Jukonda  nimisten  Kondan  vasemman- 
puolisten sivujokien  alueet,  palaten  sitte  Nahraoin,  Leusin,  Ljevan, 
Satygin  ja  Jevran  kylien  kautta  Saimiin.  Suurimmalla  osalla  tätä 
aluetta  raivosi  paraikaa  isorokko  hirvittävällä  voimalla,  tehden 
pitempiaikaiset  viivähtelyt  mahdottomiksi.  Kansatieteellisiä  esineitä 
kertyi  matkalta  joukko  toistasataa  numeroa.  Arvokkainta  koko- 
elmassa on  38  ompelukoristeista  palttinaista  liinaa;  niistä  ovat  muu- 
tamia naiset  käyttäneet  päähuivinansa,  enin  osa  taas  on  ollut  ri- 
pustettuna uhriaittoihin  haltioille  antimiksi.  Kun  Kondan  vogulit 
koristeompelun  jo  ovat  täydellisesti  unohtaneet,  oli  tämän  taidon 
viimeisten  harvojen  muistomerkkien  korjaaminen  häviöstä  kylläkin 
tärkeä. 

Keskeymätön,  vankka  työ  ja  usein  jotenkin  puutteellinen  ra- 
vinto olivat  vuosien  kuluessa  alkaneet  haitallisesti  vaikuttaa  voi- 
miini. Kondan  murteista  suoriuduttuani  olin  siksi  rasittunut,  että 
pidin  parhaana  ajaksi  palata  kotiin  voimistumaan.  Tobolskiin  saa- 
vuin maalisk.  23  p.  ja  kotimaahan  huhtik.  4  p.  Toukok.  20  p. 
minulla  oli  tilaisuus  Suomalais-ugrilaiselle  Seuralle  omien  havainto- 
jeni perusteella  esittää  muutamia  piirteitä  vogulien  elämästä. 

Tähänastisilla  matkoillani  olin  tehnyt  tuttavuutta  Pelymkan, 
Vagiiskin,  Lozvan,  Tavdan  ja  Kondan  vogulein  kanssa;  katsomatta 
oli  vielä  kaikkein  pohjoisimmat,  Berezovin  piirikunnassa  asuvat 
Sosvan  vogulit.  Vietettyäni  kotimaassa  vajaan  neljä  kuukautta 
lähdin  siis  heinäk.  29  p.  jatkamaan  työtäni.  Matkani  kävi  rauta- 
teisin  Tveriin.  sitte  laivalla  Volgaa  ja  Kamaa  myöten  Permiin,  sieltä 
taas  rautatietä  Tjumeniin  ja  vihdoin  laivalla  Turaa  ja  Tobolia 
myöten  Tobolskiin.  Suomalais-ugrilainen  Seura  oli  m.  m.  antanut 
toimekseni  tietojen  keräyttämisen  vogulien  ja  ostjakkien  lukumää- 
rästä, jossa  työssä  pääasiallisesti  oli  käytettävä  hiippakuntain 
konsistorinarkistoita.  Tätä  varten  kävin  Permissä  ja  Jekaterin- 
burgissa  piispain  puheilla,  hankin  luvan  arkistojen  käyttämiseen 
ja  panin  tietojen  keräystyön  alulle. 

Tämän  yhteydessä  en  voi  olla  mainitsematta,  että  Jekaterin- 
burgin  korkeimmissa  hengellisissä  piireissä  on  jonkun  vuoden  ajan 
huomio  ollut  kääntyneenä  vogulien  uskonnonopetuksen  laiminlyötyyn 


Digitized  by  Google 


XXIV.»  Artturi  Kannisto,  Matkakertomus.  3 


tilaan  ja  ryhdytty  toimiin  sen  parantamiseksi.  Ensimäisiä  tuloksia 
naista  puuhista  on  vogulien  alkuopetusta  varten  laadittu  aapinen, 
joka  v.  1903  ilmestyi  painosta.  Paitsi  tavallisia  lukuharjotuksia, 
joiden  joukossa  on  suuri  joukko  vogulilaisia  sanoja  ja  lauseita  sekä 
pari  vogulinkielistä  rukousta,  aapinen  sisältää  lisäksi  lyhyen  vogu- 
lin kieliopin.  Valitettavasti  kuitenkin  täytyy  kirjaa  pitää  jotenkin 
epäonnistuneena;  aapisen  vogulinkielinen  puoli  on  nim.  sellainen, 
että  —  mikäli  se  ei  ole  Ahlqvistilta  lainattua  —  sille  voi  myöntää 
arvon  vain  kuriositeettina.  Eikä  toisin  saata  ollakaan,  kun  kirjan 
toimittajakunnan  jäsenistä  vogulia  on  osannut  vain  yksi  ainoa,  eräs 
ylä-Loivau  voguli,  joka  vuorostaan  venäjää  taitaa  aivan  puut- 
teellisesti. Toivoa  kuitenkin  sopii  että  jos  intoa  riittää,  kokemuksen 
karttuessa  jatkuva  työkin  on  onnistuva  alkua  paremmin. 

Permissä  ja  Jekaterinburgissa  käydessäni  minulla  oli  tilaisuus 
tutustua  myös  kaupunkien  museoihin,  joiden  kansatieteelliset  ko- 
koelmat luonnollisesti  etupäässä  kiinnittivät  huomiotani.  Permin 
vielä  nuorenpuolincn  tieteellis-elinkeinollinen  museo  sisältää  —  siihen 
nähden  että  sen  käyttövarat  ovat  melkein  kokonaan  rajottuneet  yksi- 
tyisten asianharrastajain  uhrauksiin  —  melkoiset  keräelmät,  jotka 
eri  puolilta  kuvaavat  Permin  maiden  luontoa,  historiaa  ja  elämää. 
Rikkaimmat  ovat  luonontieteellinen,  arkeologinen  ja  historiallinen 
sekä  elinkeinojen  osasto.  Mutta  hyvällä  alnlla  on  kansatieteellinen- 
kin osasto,  jossa  myös  voguleja  on  edustamassa  pieni  esinekokoelma. 
Onpa  museolla  viime  vuodesta  aikain  oma  julkaisukin:  MaTcpia.itj 
no  nayqeuii)  IlepMCKarn  Kpan";  sen  ensimäinen  vihko  sisältää  m.  m. 
J.  G.  Ostroumovin  historiallis-kansatieteellisen  tutkielman  voguleista. 

Joka  suhteessa  paljon  laajemmat  kokoelmat  tietysti  kuitenkin 
tapaa  vanhemmasta  Jekaterinburgin  luonnontieteenharrastajain  mu- 
seosta. Sen  kansatieteellisessä  osastossa  on  m.  m.  ceremisseiltä, 
„permjakeiltaM,  voguleilta  ja  ostjakeilta  aika  sievät  esinekokoelmat, 
joita  näiden  kansain  tutkija  ei  suinkaan  saata  sivuuttaa. 

Tobolskissa,  jonne  jouduin  elok.  18  p..  minun  oli  viivyttävä 
alku  kolmatta  viikkoa  eräiden  töitteni  vuoksi  —  niinpä  järjestin 
konsistorin  arkistossa  ennen  mainitsemani  vogulien  ja  ostjakkien 
väkilukutietojen  keräystyön  sekä  valmistin  läänin  kuvernöörille 
erään  hänen  pyytämänsä  voguleja  koskevan  kirjotuksen.  Muuten- 


Digitized  by  Google 


4        Otteita  Seuran  koskustel.  —  AuBzQgeans  den  sitznngsber.  1905.  XXIV.4 


kaan  en  olisi  aikaisemmin  liikkeelle  päässyt,  sillä  Berezoviin,  joka 
oli  likin  matkani  määrä,  höyrylaiva  lähti  vasta  syysk.  6  p.  Neljä 
päivää  myöhemmin  saavuin  Berezoviin.  Ensimäiseksi  työpaikakseni 
olin  valinnut  ala-Sosvan  vogulialueen  keskustan.  Sartynjan  kirkon- 
kylän joka  on  tunnettu  jo  Ahlqvistin  matkoilta.  Viipymättä  Bere- 
zovissa  jatkoin  siis  venekyydillä  matkaaui,  ja  syysk.  13  p.  olin 
vihdoinkin  perillä.  Kielimestarin  sain  vaikeuksitta;  sanakirjatyöni 
on  hyvässä  alussa. 

Sartynjan  kirkonkylässä  Sosvan  varrella  syysk.  27  p.  1905. 

Artturi  Kannisto. 


Matkakertomus. 

Yliopiston  Konsistorille. 
Sodan  johdosta   muutetun1   matkaohjelman  mukaisesti  olen 
tänä  vuonna  jatkanut  tutkimuksiani  kalmukin  kielen  alalla,  tutus- 
tunut nogaijien  kieleen  sekä  hiljattain  ryhtynyt  kumykkien  kielen 
oppimiseen. 

Kalmukkien  mailla  vietin  ajan  huhtikuun  l:stä  elokuun  24 
päivään,  asuen  enimmäkseen  Sareptassa,  Saratovin  kuvernementtiä. 
Tällä  kertaa  kohdistui  toimintani  pääasiallisesti  sanakirjallisiin  töi- 
hiu  ja  yksityiskohtaisiin  äänne- ja  sanaopillisiin  muistiinpanoihin. 
Erittäin  pidin  silmällä  kalmukin  kielen  lainasanoja.  Osan  kesää 
vietin  yhdessä  Pietarin  yliopiston  dosentin  A.  D.  Rudnevin  kanssa, 
joka  hänkin  kalmukin  kielen  tutkimista  varten  asuskeli  Sareptassa. 
Tällä  ajalla  myös  toimitin  painosta  kirjoitukseni  „Uher  mongolische 
pronomina"  (Suomalais-ugrilaisen  Seuran  Aikakauskirja  XXIII,3). 
Aikomukseni  oli  tehdä  luettelo  kalmukkien  henkilö-  ja  paikan- 
nimistä, mutta  ryhtyi  siihen  sittemmin  muuan  Pietarin  yliopiston 
ylioppilas.  Tehden,  milloin  tilaisuus  siihen  tarjoutui,  ja  terveyteni 
salli,  Sar^tasta  käsin  matkoja  kalmukkien  aroille  otin  monet  eri 
kerrat  osaa  heidän  kansanhuveihinsa  ja  juhliinsa.    Eräällä  mat- 

•)  Hra  RAMSTEDTin  oli,  alkuperäisen  ohjelman  mukaan,  Afghani.stanis- 
sa  asuvien  moghol-aimakkien  kieltä  tutkittuaan  ryhdyttävä  harjoittamaan 
tutkimuksia  Mongoliassa. 


Digitized  by  Google 


XX1V,4  G.  .1.  Ramstedt,  Matkakertomus.  5 

kalla  kävin  Baga-coohor-heimon  luona  ja  toin  tuttavuutta  kalmukkien 
ylimmän  papiu  eli  Jaman",  83  vuotiaan,  melkein  sokean  vanhuk- 
sen ja  hänen  hovilaistensa  kanssa.  Kävin  m.  m.  kaksi  kertaa 
Astrahanissa  ja  kerta  Donin  kalmukkien  asuntopaikoilla  heidän 
opettajansa  eli  „baksinsa",  Barmandzinovin  luona.  Donin  kalmuk- 
kien alueeltaan  kuitenkaan  saanut  yhtääu  satua  enkä  laulua  kir- 
jaan merkityksi;  syynä  siihen  oli  sikäläisen  väestön  suuri  varo- 
vaisuus ja  suoranainen  vihamielisyys  «venäläisiä"  vastaan. 

Eri  syistä  en  tänä  vuonna  voinut  koota  kansanrunoutta 
siinä  määrin  kuin  viime  vuonna.  Melkein  kaikki  ne  sananlaskut 
ja  arvoitukset,  jotka  löytyvät  kokoelmissani,  ovat  sillä  välin  ilmes- 
tyneet eräässä  Pietarin  yliopiston  dosentin  V.  L.  Kotwicz'in  toimit- 
tamassa teoksessa.  Sitä  vastoin  minulla  on  rikkaampi  satukoko- 
elma kuin  kenelläkään  muulla:  ja  ovat  kaikki  minun  kokoelmani 
foneettisen  transskriptsioninsa  puolesta  sekä  tarkkoja  että  luotetta- 
via. Yleisenä  tuloksena  viime-  ja  tämänvuotisesta  kalmukkimat- 
koistani  on,  että  käytännöllisesti  hyvästi  hallitsen  kalmukinkieltä 
ja  yksityisseikkoja  myöten  olen  tutustunut  tämän  kansan  oloihin  ja 
elämäntapoihin. 

Käytyäni  välillä  kotimaassa  lähdin  syyskuun  17  päivänä  uu- 
delle matkalle  Stavropolin  kuvernementtiin,  jonka  itäkulmassa 
gaNoi-niminen  tatarilaisheimo  asuu.  Täällä  oleskelin  lokakuun 
7:stä  marraskuun  24  päivään  saakka.  Atsikulakissa,  heimon  viral- 
lisessa keskipisteessä.  Sen  harvinaisen  avuliaisuuden  ja  myötätuu- 
toisuuden  johdosta,  jota  kaikki  viranomaiset  miuulle  osoittivat  ovat 
tämän  matkani  tulokset  erittäin  hyvät.  Lyhyestä  ajasta  huolimatta 
ja  siihen  katsomatta,  että  töin  tuskin  voin  käyttää  nogaijien  kieltä, 
sain  lippusille  kirjoitetuksi  yli  4,000  sanaa,  joista  vähäisen  viimeis- 
telyn jälestä  voi  syntyä  nogailainen  sanakirja,  jommoista  turkolo- 
gien kesken  vielä  kaivataan.  Nogaijien  vanhoja  n.  s.  kasakka- 
lauluja  merkitsin  kirjaan  13  kappaletta;  kansansatuja  kirjoittelin 
kymmenen,  nekin  kaikki  siinä  kunuossa  ja  senlaatuisia,  että  ne 
vähällä  vaivalla  voin  julaista.  Kehoituksestaui  muuan  nogaijilaineu 
vanhus  kokoo  niitä  enemmänkiu,  joten  toivon  lähimmässä  tulevai- 
suudessa saavani  lisiä.  Samalla  tavalla  muuan  kansliakiijuri  lupau- 


Digitized  by  Google 


6    OttoitA  Seuran  kesku«tol.  —  Aiiszfige  aus  den  sitzungsber.  IÖ05.  XXIV.4 


tui  kirjoittamaan  minua  varten  täydellisen  luettelon  nogaijilaisia 
henkilö-  ja  paikannimiä.  —  Tapani  mukaan  otin  tälläkin  matkalla 
joukon  valokuvia  ja  laulatin  fonografiin  lauluja. 

Nogaijien  kieleen  tutustuminen  oli  minulle  siinä  suhteessa  suu- 
reksi hyödyksi,  että  sain  tilaisuuden  perehtyä  tatarilaisiin  kieliin. 
Eri  tatariheimot  ovat  monen  monta  kertaa  olleet  pitkien  aikojen 
kuluessa  likeisissä  tekemisissä  erilaisten  mongoliheimojen  kanssa, 
ja  kielelliset  ynnä  muut  yhtäläisyydet  näitten  kansojeu  välillä  ovat 
silminnähtävät.  Vaikka  tätä  vuorovaikutusta  tiedemiesten  puolelta  ei 
milloinkaan  ole  epäilty,  ei  sitä  yksityistietojen  puutteesta  ole  tähän 
asti  osattu  tarkemmin  määritellä.  Paitsi  sitä  että  nogaijien  kieltä  tut- 
kiessani onnistuin  monelle  kalmukin  kielen  lainasanalle  löytämään 
lähtöpaikkansa,  olen  yleensäkin  päässyt  mongolin  ja  tatarin  kielten 
historiassa  paljoa  syvemmälle,  kuin  mihin  tähän  asti  on  päästy. 
Se  ainesvarasto,  joka  nyt  on  hallussani,  on  luullakseni  tarpeeksi 
todistamaan  vanhan  turkkilais-mongolilaisen  alkukielen  olleen  ole- 
massa, ja,  jos  kohta  tietenkin  jää  moni  mutkainen  pulma  vielä 
selvittämättä,  an  elen  kuitenkin  voivani  koottujen  ja  vasta  koottavien 
ainesteni  nojalla  tulevaisuudessa  kyhätä  yhteistä  turkkilais-mon- 
golilaista  äännehistoriaa.  Tällä  altailainen  kielikysymys  pääsisi 
askelen  ratkaisuaan  lähemmäs,  ja  matkojeni  päämäärä  olisi  ainakin 
osaksi  voitettu. 

Marraskuun  24  päivänä  lähdin  rauhaa  rakastavien  nogaijien 
luota  heidän  lähimpien  sukulaistensa,  sota-  ja  seikkailu-intoisten 
kumykkien  luo,  asettuen  27  päivänä  Aksai-kylään,  Ha*ar-jurttien 
piirikuntaa,  Terskin  aluetta.  Kumykkilaisia  opintoja  olen  siis 
vastikään  alkanut  ja  on  niistä  sen  vuoksi  tällä  kertaa  liian  varhaista  pu- 
hua. Voin  kuitenkin  sanoa,  että  alku  täälläkin  lupaa  hyviä  tuloksia,  vaik- 
ka yleiset  kaukasialaiset  olot  ja  aineellinen  toimeentulo  eivät  ole 
houkuttelevia. 

Koska  sodan  loppua  vielä  ei  näy  eikä  sen  vuoksi  alkuperäi- 
nen matkaohjelmauikaan,  jossa  m.  m.  oli  retki  etelä-Mongolian 
ja  Mandzurian  halki,  voi  toteutua  ehdotan  jälellä  olevaksi  ajaksi, 
että  Kunnioitettava  Yliopiston  Konsistori  sallisi  minun  Pietarissa 
harjoittaa  turkkilais-tatarilaisia  opintoja  tammikuusta  maaliskuun 
loppuun,    sekä  sitten  vuodeksi  lähteä  Kiinan  puolelle  itä-Turkes- 


Digitized  by  Google 


XX1V.4  O.  Donner,  Alkajaispuhe  vuosikokouksessa.  7 

taniin.  Pietarissa  ollessani  voisin  hoitaa  mogholilaisten  ainesteni 
painattamista  Helsingissä  ja  tarvitussani  käyttää  pietarilaisten  tiede- 
miesten apua.  Itä-Turkestanissa  kävisin  kalmukkien  vanhoilla  koti- 
paikoilla, joilla  paitsi  kalmukkeja  myöskin  tapaa  sekä  Khalkha- 
mongoleja  että  erilaisia,  verraten  vähän  tunnettuja  tatarilaisia  kan- 
soja. Koettaisin  tunkeutua  niin  kauas  itään  ja  etelään  kuin  mah- 
dollista, mutta  minne  nimenomaan  lähden,  en  voi  edeltäkäsin  var- 
muudella sanoa,  sillä  sodan  johdosta  on  arvattavasti  yleinen  tur- 
vallisuus «Venäjän  valtakunnan"  alamaiseen  nähden  tuntuvasti  vä- 
hentynyt. Paluumatkalla  kotimaata  kohti  yrittäisin  Afghanistanin, 
rajalla  uudestaan  saada  käsiini  mogholeja,  joiden  huomiota  herät- 
tävän kielen  tutkiminen  minun  viime  vuonna  sairauden  johdosta 
täytyi  heittää  kesken. 

Aksaissa,  Hasar-jurttien  piiriä,  Terskin  aluetta,  marraskuun  30 
päivänä  1904. 

G.  J.  Ramstedt. 


Esimiehen,  senaattori  O.  Donnerin  alkajaispuhe 

Suomalais-ugrilaisen  seuran  vuosikokouksessa  192/xu05. 


Niiden  lukuisten  kansojen  joukossa,  joihin  altailaiseen  kieli- 
kuntaan kuuluvat  kausat  ovat  joutuneet  kosketuksiin,  on  fcukceilla, 
aleuteilla  ja  eskimoilla  tärkeä  sija.  Näiden  kielialue  ulottuu,  ku- 
ten tiedetään,  yli  koko  pohjoisimman  Amerikan  ja  huomattavan  osan 
Behringin  salmen  länsipuolista  koillis- A  asiaa.  Vaikkakin  nämä 
kolme  kansaa  näyttävät  muodostavan  itsenäisiä  ryhmiä,  joiden 
välillä  on  huomattavia  eroavaisuuksia,  kutsuvat  heitä  kuitenkin 
useat  tutkijat  pitäen  silmällä  yhtäläisyyksiä  heidän  tavoissaan  ja 
elämänlaadussaan  sekä  kielten  rakenteessa,  yhteisellä  eskimo-nimel- 
lä.  Toistaiseksi  on  kuitenkin  heidän  geneettinen  yhteenkuuluvai- 
suutensa vain  tieteellinen  hypotesi.  —  Parhaiten  tunnetut  ovat 
Ameriikassa  puhutut  varsinaiset  eskimo-kielet,  joita  kutsutaan 
myöskin  karalisiksi. 


Digitized  by  Google 


8     Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszuge  aus  den  sitzungsber.  1905.  XXIV.4 


Kun  islantilaiset  900-luvulla  löysivät  Grönlannin,  tapasivat  he 
siellä  kansan,  joka  todennäköisesti  oli  eskimoita.  Tämän  jälkeen  sai 
maa  Erik  Punaisen  ja  hänen  jälkeläistensä  toimesta  uutisasukkaita, 
mutta  jo  ennen  vuotta  1000,  siis  noin  500  vuotta  ennen  Columbusta, 
ulottivat  nämä  matkansa  pohjois-Ameriikan  manterelle  asti.  Purjeh- 
tien etelää  kohden  aina  New-Foundlandin  saarille  ja  Nova-Scotiaan 
viehätti  heitä  erittäin  se,  että  he  sieltä  tapasivat  viinirypäleitä,  jonka 
tähden  he  kutsuivatkin  näitä  seutuja  Vinland-nimellä.  —  Eskimo- 
kansasta  lausui  englantilainen  tutkija  Martin  Fbobisher,  joka  v. 
J576  teki  ensimäisen  Grönlanti-matkansa,  että  hän  piti  niitä  jon- 
kinlaisina tatareina  tui  ehkä  pikemmin  samojedeina.  Norjalainen 
pappismies  Paul  Euede,  joka  vietti  14  vuotta  Grönlannissa  ja 
oppi  silloin  täydellisesti  käyttämään  grönlantilaisten  kieltä  ja  jonka 
grönlanninkielen  sanakirja  (1750)  ja  kielioppi  (1760)  ovat  olleet 
erittäin  tärkeät  myöhemmille  tutkimuksille,  oli  sitä  mieltä,  että 
grönlanninkieli  ei  ollut  sukua  yhdellekään  eurooppalaiselle  eikä 
aasialaiselle  kielelle.  —  Kun  Grönlanti,  samoin  kuin  Islanti,  pitkät 
ajaton  kuulunut  Tanskaan,  on  eskimojen  itä-Ameriikassa  oleva  alue 
ollut  varsinkin  tanskalaisten  tutkijain  vilkkaan  huomion  esineenä. 
Rask  laati  sen  kielestä  lyhyen  selonteon,  mikä  käsikirjoituksena 
vieläkin  on  tallella.  RASKin  mielipide  oli,  että  eskimonkielellä  oli 
jonkinlaista  yhtäläisyyttä  ameriikkalaisten  kielten  kanssa.  Tohtori 
H.  Rink,  joka  puolisataa  vuotta  sitten  oli  siirtomaavirkamiehenä 
etelä-Grönlannissa,  julkaisi  paljon  lisäaineksia  eskimoiden  ja  hei- 
dän kielensä  tuntemiseksi,  julkaisten  myöskin  keräämänsä  laajat  ko- 
koelmat eskimolaista  folklorea,  satuja,  muistokertomuksia  ja  lauluja, 
joiden  kielelliset  arkaismitkin  osoittavat  niiden  periytyneen  kauan 
sitten  olleelta  aikakaudelta. 

Viimeisillä  vuosikymmenillä  on  erityisellä  tanskalaisella  komis- 
sionilla  ollut  tehtävänä  Grönlannin  tutkiminen.  Komissionin 
tähänastiset  julkaisut,  joita  on  31  nidosta,  esittävät  erinomaisella 
tavalla  Grönlannin  maantiedettä,  geologiaa,  kasvistoa,  eläimistöä, 
jäärauodostusta  ym  ,  jaon  niissä  siis  täydellinen  maan  luonnon  esitys. 
Viimeinen  nidos,  joka  ilmestyi  englanniksi  1904,  sisältää  esityksen 
grönlantilaisten  kielestä,  ja  on  se  V.  Thalbitzeiuu  matkallaan 
pohjois-Grönlantiin  v.  1900—01    suorittamien    tutkimusten  tulos. 


Digitized  by  Google 


XXIV.*  O.  Donner,  Alkajaispuhe  vuosikokonksessa.  9 

THALBiTZBRin  teos,  joka  on  kirjoitettu  noudattaen  kielitieteen 
uusimpia  foneettisia  metodeja,  käsittää,  johdantoa  lukematta,  poh- 
jois-Grönlannissa  puhutun  eskimokielen  äänneasun  esityksen  ja 
pohjois-Ameriikan  eskimomnrteiden  vertailun.  Keräämänsä  ja  ver- 
taamansa aineksen  perustalla  tulee  hän  siihen  yleiseen  loppupäätel- 
mään, että  läntisissä  murteissa  tavataan  täydellisempiä  ja  alku- 
peräisempiä  muotoja,  jotavastoin  itäiset  murteet  ovat  kielellisesti 
enemmän  kuluneet.  Selvää  on,  että  Ameriikassa  puhutut  murteet 
juontavat  alkunsa  alkuperäisestä  yhteiskielestä;  niiden  väliset  eroa- 
vaisuudet eivät  ole  juuri  suurempia  kuin  englannin  ja  saksan  eroa- 
vaisuudet. Emme  kuitenkaan  voi  päättää,  mitkä  ovat  olleet  eski- 
moiden aikaisimmat  asuinpaikat,  ovatko  he  olleet  Amcriikan  alkua- 
sukkaita vai  ovatko  he  Aasiasta  .saapuneet  Ameriikkaan  aikai- 
semmin kuin  sinne  tulleet  indianikansat.  —  Thalbitzbr  keräsi 
rekimatkoillaan  myöskin  suuren  joukon  satuja  ja  lauluja. 

Muista  eskimokieliä  käsittelevistä  huomattavista  teoksista 
mainittakoon:  I.  Weniaminokf,  joka  v.  1840-46  julkaisi  venäjäksi 
monografioita  Unala.skan,  Kadiakin,  Aleutien  (myöskin  Thlinkit- 
saaren)  murteista;  I.  Kleinschmidt,  saksalainen  lähetyssaarnaaja, 
julkaisi  v.  1851  ansiokkaan  grönlauninkielen  ja  Labrador-murteen 
kieliopin;  Th.  Bourquin,  Labrador-murteen  kielioppi,  Gnadau  1891; 
Schultze,  Grammar  and  vocabulary  of  the  Eskimolanguage  on 
Alaska,  1894;  F.  Babnum,  The  Innuit  language  of  the  Western 
const  of  Alaska,  Boston  &  Londou  1901.  Behringinsalmen  länsipuolel- 
la puhutuista  eskimokielistä  sitävastoin  on  paljon  vähemmän  kieli- 
opillisia esityksiä.  O.  Nordqvist  on  käsitellyt  fcukftien  kieltä. 

Eskimo-nimi  on  saatu  lähellä  asuvilta  Ameriikan  indianihei- 
moilta,  ja  on  sen  alkuperäinen  merkitys  ,raa'an  lihan  syöjät-;  itse 
kutsuvat  he  itseään  nimellä  innuit. 

Alussa  mainitussa  laajimmassa  merkityksessä  voidaan  eskimot  ja- 
kaa maantieteellisesti  ja  kielellisesti  kolmeen  pääryhmään:  Ameriikassa 
asuvat  eli  varsinaiset  eskimot,  aleutit  ja  cukcit,  ja  jokainen  näistä 
ryhmistä  jakautuu  useihin  alaosastoihin. 

I.  Ameriikan  eskimokielet  käsittävät  seuraavat  murteet:  1)  Grön- 
lannin, 2)  Labradorin,  8)  Hudson  ja  BatFin  Bayn,  4)  Mackenziejoen, 
5)  Alaskan  alueen  ja  sen  läheisen,  noin  1500  eskimon  asuman 
Kadiak-saaren  murteen. 


Digitized  by  Google 


10   Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszttge  aiis  den  sitzungsber.  1905.  XXIV.4 

II.  Eskimokielet  Aleutien  saarilla,  joista  suorimmat  ovat 
Unimak,  Unalaska,  Unmak,  Bogoslovo  j.  n.  e.  Aleutien  saariryh- 
mään kuuluu  n.  150  saarta,  ja  muodostavat  ue  osan  Alaska-alueesta; 
asukkaita  on  n.  2000  eskimoa. 

III.  Eskimokielet  Aasian  koillisosassa,  joihin  kuuluvat:  1) 
CukHt  Aasian  manterella  Kolvina-  ja  Anadyr-joen  varsilla  sekä 
St.  Lorenz  Bayn  rannoilla  ja  Kamsatkan  koillisraunalla.  Näi- 
den eteläpuolella  ja  Kamsatkan  sisämaissa  asuvat  kieleltään, 
tavoiltaan  ja  elinlaadultaan  cukiien  sukulaiset  2)  korjakit.  Näiden 
kahden  kansan  lukumäärä  nousee  yhteensä  n.  100000.  Kamsatkan 
kaakkoisrannoilla  ja  sikäläisten  jokien  varsilla  asuvat  3)  kamcadalit, 
n.  1200  henkeä,  jotka  kutsuvat  itseään  nimellä  kroSsa  (ihmiset), 
mutta  joille  muut  kansat  antavat  nimen  Helmen.  Heidän  kielensä 
näyttää  liittyvän  korjakin-  ja  £uköinkieleen.  Viimemainittuihin 
liittyvät  4)  ('aun-lahden  eteläpuolella  asuvat  tugacit.  Tähän 
ryhmään  kuuluvat  kielellisesti  vielä.  GATscHETin,  teoksessaan 
„Zwölf  Sprachen  aus  dem  Suduesten  Nordamericas*  (1876)  anta- 
mien tietojen  mukaan.  5)  Melville-saaren  eskimot,  joiden  aluetta  ympä- 
röivät ensimäiseen  ryhmään  kuuluvat  murteet 

Kaikissa  näissä  eskimomurteissa  on  kielenrakenteen  yleinen 
tyyppi  sama.  Sanamuodostus  käy  ainoastaan  suffiksien  avulla; 
prefiksit  ovat  aivan  tuntemattomia.  Jo  tämä  seikka  eroittaa  ne 
täydellisesti  Ameriikan  indianikielistä,  ja  ovat  eskimomurteet  tässä 
suhteessa  suomalais-ugrilaisten  kielten  kaltaisia.  Vartaloumuodos- 
tussuffikseja  esiintyy  lukuisia,  etenkin  verbilajiryhmissä  kuten  tran- 
sitiv<*issa,  faktitiveissa,  refleksi  veissä,  passivisissa.  inkoativeissa, 
samoin  lukuisissa  aineellisissa  määräyksissä.  Aleutien  ja  grön- 
lantilaisten kielet  ovat  hyvin  rikkaat  mädeistä  ja  temporeista.  joi- 
den osoittajina  ovat  verbivartaloon  liittyneet  suffiksit;  viimeisenä 
mainittu  kieli  osoittaa  kielteistäkin  muotoa  verbivartaloon,  persona- 
päätteen  eteen  liittyneellä  suffiksilla.  Fr.  MCller  huomauttaa  sen- 
tähden,  että  tämä  muotojen  moninaisuus  muistuttaa  turkkilaisia 
verbimuodostuksia.  Sijasuhteet  ovat  osaksi  puutteellisesti  ilmais- 
tuja, siten  nimittäin,  ettei  objektia  erityisesti  osoiteta,  joka  var- 
maankin johtuu  siitä,  että  prouoiniualineu  objekti  yhtyy  eroamatto- 
maksi osaksi  itse  verbimuotoon  (objektikonjugatsioni.  jollainen  tava- 


Digitized  by  Google 


XXIV., 


O.  Donner,  Alkajaispuhe  vuosikokouksessa. 


11 


taan  aseissa  kielissä,  suomessakin).  Pai  k  ai  li  ss  uh  teiden  ilmaisemi- 
nen osoittaa  harvinaista  hienoutta  ja  terävyyttä;  paikallissijoille 
on  useita  suffikseja.  Grönlanninkielessä  on  senlisäksi  erityinen 
nominativisuffiksi  subjektille,  esm.  nanu  'karhif,  sing.  nanu-p, 
dual.  nanu-k,  plur.  nanu-t. 

Lauserakenteelle  antaa  varsinaisen  leimansa  possessivisia  ja 
verbalisia  suhteita  osoittavien  pronomiualiainesten  erinomainen 
runsaus.  Niinpä  jakautuvat  kaikkia  kolmea  personaa  osoittavat  ai- 
nekset grönlanninkielessä  kahteen  eri  sarjaan,  siitä  riippuen  liitty- 
vätkö ne  lauseen  subjektina  vai  objektina  olevaan  sanaan;  kolmannen 
personan  persoualisuffiksissa  tehdään  vielä  ero  demonstrativisen  ja 
refleksivisen  suffiksin  välillä.  Täten  saadaau  nominille  singularissa, 
dualissa  ja  pluralissa  pei-sonalipronomineista  66  eri  possessisnffiksia, 
jotka  sijapäätteisiin  liittyessääu  vieläkin  ovat  muutosten  alaisia. 

Huolimatta  tästä  pronominin  suffiksimuotojen  mnsaudesta  on 
kuitenkin  silmääupistävä  ero  ameriikkalaisten  ja  aasialaisten  eskimo- 
kielten välillä  itsenäisesti  käytetyissä  pronomineissa.  Personali- 
pronominin  pääasiallisimmat  muodot  ovat  nimittäin  seuraavat: 


Grönl.,  Mack. 

A 1  e  u  t. 

Öukc. 

Korjak. 

K  amcad. 

1 

P- 

8. 

uirana 

tsin 

gim 

gima,  gam 

leima 

Pl- 

uicaiut 

tuman 

muri 

muju,  buS 

mulujbuie 

P- 

K. 

ivdiit,  ilivt 

tgin 

gir,  gut 

gilie,giti 

kila 

Kadj.  ilpit 

pl. 

Uivse 

txWi 

luri 

iuju,  tuttu 

lu*a 

Kadj.  IpitH 

iuie 

iuZ 

P- 

S. 

vian 

inan,in  jän 

mol 

en  a 

pl. 

iAakun 

inxanat 

Mu 

ittuiu 

ittant 

Näin  toisistaan  eroavien  muotojen  mahdollisuus  sellaisissa  kie- 
lissä, jotka  kuitenkin  otaksuttavasti  geneettisesti  knuluvat  yhteen, 
saa  selityksensä  siitä,  että  ne  oikeastaan  ovat  domonstrativisia  juu- 
ria, jotka  osaksi  vielä  nytkin  havaittavalla  tavalla  ovat  yhtyneet 
pronominalisiin  possessivisuffikseihin.  Mutta  viimemainitutkin  ovat 
luonteeltaan  demonstrativisia  aineksia,  jotka  ilmaisevat  paikallisuutta. 
Luonnonlapsen  aistillisesti  tai  k  istuneella  havainnolla  ovat  eskimot 
luoneet  suuren  määrän  sellaisia,  esm.  av  'pohjoiseeu';  qav  'ete- 
lään'; pav  'itään';  sam  'länteen';  ki%  'etelään,  jossa  aurinko  kul- 

9 


Digitized  by  Google 


12     Otteita  Seuran  keskusteJ.  --  Auszöge  aus  den  sitzungsber.  1905.     XXT  V,i 


koe';  pik  'tuolla  ylhäällä',  myös  'itää  kohden';  kan  'täällä  alhaalla', 
myös  'länttä  kohden.'  Tavallisimmin  esiintyviä  demonstrativeja  ovat 
ma  'täällä  missä  minä  olen',  tab  'siellä  missä  sinä  olet',  jotka  vas- 
taavat suom.  tämä,  tuo,  lätin,  hic,  ille.  Mutta  näiden  rinnalla 
esiintyy  toinen  kaksoispari,  jolla  on  jonkunverran  eroava  paikalli- 
suusmerkitys:  uw  'täällä  mihin  osoitetaan',  ik,  iw,  ilitv  'siellä'.  Eski- 
mokielen pronominalimuodostukset  kuvastavat  siis  alkuperäisintä 
tunnettua  kehityskantaa,  jolloin  personan  osoittaminen  oli  demon- 
strativista.  Kleinschmidt  huomauttaakin  täydellä  syyllä,  että  eski- 
molle minä  merkitsee  minun  täälläisyyteni,  sinä  taas  sinun  sicl- 
läisyytesi. 

Tällaisten  demonstrativien  runsaus  aiheuttaa  helposti  syno- 
nymisten  lausukkeideu  uusia  yhdistymisiä.  Niissä  esiintyvä  suffiksi- 
aines on  kuitenkin  sellaisessa  suhteessa  käsitettävä  varsinaiseksi 
personan  ilmaisijaksi,  s.  o.  alkuperäisemmäksi.  Jos  tarkastamme 
lähemmin  näitä  suffiksiaineksia,  sekä  possessivisia  että  verbalisia, 
saamme  yhä  suurempaa  tukea  mainitulle  käsitykselle,  samalla  kuin 
1  ja  2  personan  pronominien  identisyys  näyttää  viittaavan  kielten 
alkuperäiseen  sukulaisuuteen.  Nämä  suffiksit  ovat: 

Grönl.        Aleut.    Kadjok.  £ukc.  Korjak.  Kamcad. 

1  pers.     %a,  Aa,  ma    n  m  m  tn 

plur.  wut  an  mi-k,  mi-t 

2  pers.     ti,  te  n  t  n  ti,  tie  f 

plur.  f»,  fr,  ne       tH  ti,  t 

Katsoen  Grönlannissa  esiintyviin  «  ~~  m  —  w  sekä  t  ~~  ts  ~*  s 
vaihteluihin,  sekä  siihen,  ettäaleutin-ja  cukfinkiolessä  pluralimuod oissa 
on  /,  ti,  t*i  singularin  w.ää  vastaamassa  {t  vaihtelee  Grönlannissa 
usein  sanan  lopussa  n:n  kanssa),  emme  varmaankaan  erehdy,  jos 
oletamme,  että  alkuperäiset  ensimäisen  ja  toisen  personan  pronominien 
merkit  ovat  olleet  m  ja  /,  s.  o.  että  ne  ovat  samat  kuin  demonstra- 
tiivi vartalot  ma  ja  ta-s,  jota  viimemainittua  Kleinschhidt  pitää 
yhdyssanana. 

Eskimokielten  hakusanat,  jotka  perustuvat  kaksikymmenjär- 
jestolmään  vaikkakin  yksinkertaisia  muotoja  on  ainoastaan  viidelle 
ensimäiselle  luvulle,  ovat  melkein  kauttaaltaan  erilaiset  Ameriikan, 
Aasian  ja  Aleutein  kieliryhmillä.    Kun  laskusanat  näissäkin  ovat 


Digitized  by  Google 


XXIV,i 


O.  Doxner,  Alkajaispuhe  vuosikokouksessa. 


13 


nflhtävästi  }*hdyssanoja  ja  kun  usein  tapahtuu  perinpohjaisia  äänne- 
vaihteluita.  ei  näiden  sanojen  perustalla  voida  päättää,  onko  kielteu 
välillä  sukulaisuutta  vai  ei.  Esimerkkinä  mainituista  äänteenmuutok- 
sista voidaan  mainita  laskusana  2.  Eräässä  Grönlannin  murteessa 
saua  kuuluu  maxdluq,  Labradorissa  magguk,  toisessa  Grönlannin 
murteessa  marqori,  matfik,  marluk  (uvularisella  r.llä),  Alaskassa  maU 
mk  (takaheiton  kautta  syntynyt  muoto).  Ensimäiset  laskusanat 
ovat : 

■ 

Grönlannissa  Aleuteilla  Öukceilla 

1  atausck  atayan  inen 
Ciklit:  atausiq  tayatai] 

Kadjak:  alinuk 

2  maxdluk  j.  n.  e.       aljak  niräx 

3  pinasut  qankun  rirox 

4  si  samat  sitMn  nVa* 
Labrad.  sittamat  Korjak.  nijax 

5  tadlimat  ttan   (-käteni)  viiligen  (=käsi) 
LGr.  tälimat, 

täliman 
IGr.  tätima 

Ainoastaan  juurimuoto  tay  tai  atag  'yhden'  ja  mahdollisesti  si 
'neljän'  nimityksissä  on  yhteinen  kahdelle  ensimainitulle  murteelle. 
Ehkä  kuitenkin  näiden  kielten  perusteellisempi  tutkiminen  voi  sel- 
vittää paljonkin  siitä,  mikä  nyt  näyttää  yhteensopiinattomalta.  Pe- 
rusteellisempaa tutkimista  vaikeuttaa  aasialaisista  murteista  olevan 
aineiston  epätäydellisyys,  sitävastoin  on  meillä  Thalbitzeiuii  edellä- 
mainitussa fonetisessa  esityksessä  runsas  lähde  grönlanuiukielen 
tuntemiseen.  Edellisen  lisäksi  valaiskoot  seuraavat  esimerkit  esiin- 
tyviä suuria  äänteenmuutoksia;  niistä  näkyy  miten  jonkun  äänteen 
katoaminen  aiheuttaa  suuria  erilaisuuksia.    Esimerkeissä  r  on  uvu- 

larinen  explosiva;  s'  usein  aspireerattu  etu-s;  (>  aspireerattu  r. 

Alaska  Labrador  Grönlanti 

19  "*  Y8 " 8         ug'ru  'partahylje'         ugtdc  uruk 
gj  kug'ru  'joutsen'  kogjuk  qus  idc 

iggru  'miehenkalu'       igsuk  'siemen'  ut  uk 

q  -  r  neyv  liha'  ncre 


Digitized  by  Google 


14 


Otteita  Seuran  keskustel.     AuszUge  aus  den  sitzungsber.   1905.  XXIV,« 


Alaska 


k  ~  h 

h  -  y  -  iv 

n  —  y  —  r 

n  •  r  —  m  —  n 


Labrador 
markoh  'neljä* 
unaq  (eräs  kala) 
uyaq,  uwaq 
nehixcoq,  neritcoq 


Grönlanti 
martik 


neghca,  Tiänsyö 


pau-nortoq,  paterorloq  patcrnortoq 
'mateleva' 


gu>  —  ws  nagxcak  'löytö' 

tj,  dj  —  ts—  t—s    neije  'kierretty  hylje'  ndseq 


(Is 


idjitvak  'kulunut  aika'  itsak 
nädjak  'lakki' 


nawsaq 
natseq 
itsak,  itak 
nessak  nasaq 

adsina  'hftnen  kuvansa'  asiha 


t  ~  j  -  * 

j  -  s  -  l 
rt  -  rl 

a  -  i 


ite  'näkö',  ijik 
(Mack.)  'silmä' 


tihmitjat  'lintuja' 
sittamat  'neljä' 

qejvk  'halot' 
puije,  puise  'hylje' 


P.  atka.  Luot.  otkuh,  atltra 

Loun.  ätra,  Mack.  at- 

kra  hänen  nimensä' 
ktjnk  'venhe' 
kaniqlok  'sataa  lunta' 

hamilan  'niin' 


timisät 
sisamat 

ise,  ir&e  (175  0) 

qisuk 
puite 

PGr.  sorto.  LC.r 
sorto  'ruumis' 
arqa,  nomin. 
ateq 

qajak 
qanerpoq 
amila,  imila 


Tässä  esitetty  lyhyt  katsaus  eskimokieliin  lienee  kylläksi  osot- 
tamaan  niiden  suuren  merkityksen  kielihistorialle  ja  kielitutki- 
mukselle yleensä.  Niissä  esiintyvä  muodostusprinsiippi  eroaa 
ehdottamasti  Ameriikan  indianikielissä  tavattavasta,  joita  m.  m. 
Whitney  katsoo  alkuperältään  muille  kielille  vieraiksi,  mutta  keske- 
nään sukuaoleviksi.  Sitävastoin  eskimokielten  yleinen  tyyppi  vastaa 
nrali-altailaisten  kielten  tyyppiä.  Fr.  MCllek,  II.  137,  huomauttaa 
että  ainakin  korjakinkielen  alkuperäinen  verbimuodostus  näyttää 
olleen  päätteetön,  s.  o.  että  itsenäinen  personalipronomiui  ase- 
tettiin muuttumattomana  pysyvän  verbivartalon  eteen,  fukcinkie- 
lessä  taas  osoittavat  personalisuffiksit  sellaisia  silmiinpistäviä  yhtä- 
läisyyksiä jakuuttilaisiin  sufhkseihin  verrattuina,  että  olisimme  taipu- 
vaiset otaksumaan  jakuutinkielen  vaikuttaneen  cukcinkielen  verbi- 
muotojen kehitykseen.   


Digitized  by  Google 


XXIV,«  Discours  prononce  par  le  sänateur  O.  Donner.  15 

Disconrs  prononce  par  le  senateur  O.  Donner 

ä  la  seance  annueUe  192fxi\05. 

Parmi  les  nombreuses  populations  avec  lesquelles  les  penples 
de  la  famille  Altaique  se  trouvent  en  contact,  les  Tchouktehes,  les 
Aleoutes  et  les  Eskimos  occupent  uue  place  particulierement  re- 
roarquable.  Leur  domaine  linguistique  s'etend,  comme  on  sait,  sur 
toute  la  zone  septentrionale  de  1'Ameriqne  du  Nord  et  une  partie 
considerable  du  NE.  de  l'Asie,  ä  1'0.  du  detroit  de  Behring. 
Qnoique  charunc  de  ces  trois  peuplades  fornie  un  groupe  ä  partet 
presente  avec  les  autres  des  tlifferenc.es  seusibles,  certains  savants 
leur  ont  douue,  ä  raison  des  resscmblances  dans  les  moeurs. 
le  genre  de  vie  et  la  structure  linguistique,  la  denomination  cornimme 
d'Eskimos.  .lusqirk  present  leur  parentä  originelle  n'est  cependant 
qu'une  hypothese  scientifique.  Parini  ces  langues,  les  mieux  con- 
nues  sont  les  dialectes  eskimos  d'Ameriqne,  nommes  aussi  karaliens. 

Quand  les  Lslandais  decouvrirent  au  X:e  8.  le  Groenland.  ils 
y  trouverent  un  peuple  qui,  selon  toutes  les  probabilites,  etait 
eompos£  d*Eskimos.  Le  pays  fut  colonise  ensuite  par  Erik  le 
Rouge  et  sa  descendance;mais  des  avant  Tan  1000  ils  etendireut  leurs 
courses  jusqu'au  continent  americain,  donc  environ  500  ans  avant 
Ohristophe  ( 'olomb.  Poursuivant  leur  navigation  vers  le  sud  jusqu'ä 
1'archipel  de  Terre-Neuve  et  a  la  Nouvelle-Ecosse,  ils  furent 
frappes  d'y  trouver  des  vignes,  et  donnerent  k  ces  regions  le  noin 
de  Vinland.  Quant  aux  Eskimos,  1'explorateur  anglais  Martin  Froui- 
sher,  qui  fit  en  1576son  premier  voyage  au  Groenland,  exprima  Topini- 
on  que  c'etait  une  espece  dc  Tartares  ou  plutöt  de  Samoyedes.  Le 
pretre  uorvegien  Paul  Egede,  qui  passa  14  ans  au  Groenland  et 
y  apprit  la  langue  eskimo,  au  poiut  que  son  dictionnaire  groen- 
landais  (1750)  et  sa  granimaire  (1760)  ont  ete  d'une  importance 
capitale  pour  les  recherches  ulterieures,  etait  au  contraire  d'avis 
que  le  groenlandais  n'avait  de  rapports  avec  aucune  langue  euro- 
peenne  ou  asiatique.  Comme  le  Groenland  et  TTslande  ont  depuis 
longtemps  appartenu  au  Danemark,  le  domaine  eskimo  de  1'Ameri- 
que  orientale  a  attire  1'attention  surtout  de  savants  danois.  Rask 
eerivit  une  eourte  etude  sur  la  laugue  eskimo,  dont  le  manuscrit 


Digitized  by  LjOOQIC 


16    Otteita  S»>uran  kcskustcl.  —  Ausztlge  aus  den  sitzungsber.  1905.  XXIV.* 


a  6t£  conserve\  Il  estimait  que  F  eskimo  a  une  certaine  ressem- 
blancc  avec  les  laugues  americaines.  Le  Dr  H.  Rlnk,  qui,  il  y  a 
im  demi-siecle,  fut  ftmetionnaire  colonial  dans  le  S.  du  Groeuland, 
publia  de  nonibreuses  contribntions  a  1'etude  des  Eskimos  et  de 
leur  langue;  il  recueillit  et  Iit  imprimer  en  meme  temps  des  collec- 
tions  de  folk-lore  eskimo,  legendes,  traditions  et  chants,  qui,  par 
la  presence  dVebaismes  linguistiques,  se  revelent  comme  de  date 
tres  aneienne. 

Au  cours  des  dernieres  decades,  une  Commission  danoise  speci- 
ale  a  eu  pour  tache  l'6tude  scientifique  du  Groenland.  Les  publi- 
cations  de  la  Commission  (jusqu'ici  31  voi.)  decrivent  d'une  maniere 
remarquable  la  geograpbie,  la  geologie,  la  flore,  la  faune,  le*  formations 
glaciaires,  etc.  et.  constituent  une  des<  ription  complete  des  conditi- 
ons  naturelles.  Le  dernier  volume,  publie  en  anglais  en  1904, 
traite  de  la  langue,  et  contient  les  resultats  des  reckerches  effec- 
tuees  par  \V.  Thalbitzer  pendant  un  voyage  dans  le  Groenland 
septentrional  en  1900—1901.  LTexpose  de  Thamutzer,  bas£  sur 
les  raetliodes  pbonetiques  les  plus  modernes  de  la  liuguistique,  com- 
prend,  outre  1'iutroduction,  la  pbonetique  de  1'eskinio  du  Groenland 
septentrional  et  une  comparaison  avec  les  dialectes  eskimos  de 
TAmerique  septentrionale.  S'appuyant  sur  les  materiaux  recueillis 
et  compares  par  lui,  1'auteur  aboutit  ä  la  conclusion  generale  que 
les  dialectes  occidentaux  presentent  des  formes  plus  pleines  et  plus 
primitives,  tandis  que  les  dialectes  orientaux  sont  allös  plus  loin 
dans  la  voie  de  Tusure  grammaticale.  II  est  e/videut  que  les  dia- 
lectes amerieains  sont  sortis  d'une  unit£  primitive:  ils  different  en- 
tre  eux  ä  peu  pres  comme  1'anglais  et  Tallemand.  Mais  on  ne 
peut  dire  on  est  le  siege  primitif  des  Eskimos,  s'ils  ont  et£  au- 
tochthoues  en  Amerique  ou  s'ils  ont  emigre  d'Asie  en  Amerique 
a  pres  lVtablissement  des  peuples  indiens.  —  Thalbit/er  a  recueilli 
egalement  un  grand  nombre  de  legendes  et  de  cbants  qifil  a  con- 
signes  par  ecrit  au  cours  de  ses  expeditions  en  traineau. 

Parmi  les  au  tres  travaux  importants  eoncernant  la  langue  des 
Eskimos,  on  peut  citer  les  suivants:  I.  Weniaminofp  publia  de 
1K40  ä  lH4(i  en  russe  des  monographies  sur  les  dialectes  dTnalaska, 
Kadiak.  des  iles  Aleoutieimes  (et  de  lile  des  Tblinkits).    S.  Klkin- 


Digitized  by  Google 


XXIV,«  Disrours  prononce  par  le  senateur  O  Donnkr.  17 

Schmidt,  missionnaire  allemand.  publia  pii  1851  nne  bonne  gram- 
maire  du  groenlandais  et  du  dialecte  du  Labrador;  Th.  Bourquin, 
de  meme  sur  le  dialecte  du  Labrador  en  1891;  Sghultze,  (irammar 
and  vocabulary  of  tlie  Eskimolangnage  on  Alaska,  1894;  K.  Bar- 
num,  The  Innuit  language  of  the  Western  coast  of  Alaska,  Boston 
&  London  1901.  Les  langues  eskimos  ä  VO.  du  detroit  de  Behring 
ont  ete  par  eontre  moins  etudiees.  O.  Nordqvist  a  traite  de  la  lan- 
gue  tehouktche. 

♦ 

Le  nom  d'Eskimo  vient  des  tribus  indiennes  voisines  de 
1'Amerique  du  Nord  et  signine  „mangeurs  de  ehair  eme";  enx-me- 
raes  se  nomnient  Innuit.  Dans  le  sens  le  plus  large  du  mot,  les 
Eskimos  peuvent  etre  divises  geographiquement  et  au  point  de  vue 
de  la  langue  en  trois  grands  groupes:  Eskimos  propronient  dits  ou 
E.  d'Amerique,  Aleoutes  et  Tehonktehes,  qui  se  subdivisent  en  une 
foule  de  sous-groupes. 

I.  Les  langues  eskimos  dc  VAmerique  eomprennent  les  dialec- 
tes:  1.  du  Qrocnland,  2.  du  Labrador,  3  des  baies  a" Hudson  et  de 
Baffin,  4.  du  lleuve  Mackenzie  et  5.  du  territoire  cC  Alaska  et  de 
Pile  voisine  de  Kadiak,  habitee  par  environ  1500  Eskimos. 

II.  Les  langues  eskimos  des  iles  Aleoutiennes,  dont  les  plus 
grandes  sont  Unimak,  Unalaska,  Unmak,  Bogoslovo  etc.  L'ar- 
chipel  aleoutieu,  compose  d'en  viron  150  iles,  fait  partie  du  terri- 
toire d'Alaska;  il  est  habite  par  environ  2000  Eskimos. 

III.  Tjes  langues  eskimos  du  NE.  de  VAsie.  Sur  le  eontinent 
asiatique  ee  groupe  comprend:  1.  les  Tchoukfches,  sur  les  fleuves 
Kolyma  et  Anadyr  et  la  baie  de  St-Laurcnt,  aiusi  que  la  cote 
NE.  du  Kamtchatka.  Au  sud  de  cette  peuplade  et  dans  le  Kam- 
tchatka  habitent  2.  les  Korjals,  apparentes  aux  Tchouktches  par 
la  langue,  les  coutumes  et  le  genre  de  vie.  Ces  deux  peuplades 
eomprennent  ensemble  environ  100.000  personnes.  Sur  les  cötes 
et  dans  les  vallees  fSE.  du  Kamtchatka  habitent  8.  environ  1200 
Kamtchadales,  qui  se  nomment  eux-memes  Krossa  (liommes),  mais 
auxquels  les  autres  peuples  donnent  le  nom  de  Itelmen  l^eur  lan- 
gue parait  se  rapprocher  du  korjak  et  du  tehouktche.  A  ces  der- 
niers  se  rattachent  encore  4.  les  Tchougatches  au  S.  de  la  baie  de 
Tchauu.    Entoures  par  les  dialectes  du  premier  groupe,  5  les  Eskimos 


Digitized  by  Google 


18  Otteita  8euran  keskustel.  — 


AuszOge  aus  den  sitzungsber.  1905.  XXIV,< 


de  Vile  Melville  dans  1'Amerique  du  Nord  appartiennent  par  la  lan- 
gue  au  troisieme  groupe,  d'apres  les  indications  de  Gatschet, 
Zwölf  Sprachen  aus  dem  Siiduesten  Nordamericas  (1876). 

Dans  tous  ces  dialectes  eskimos,  le  type  general  de  structure 
linguistique  est  le  meme.  La  derivation  se  fait  uniquement  par 
suffixes;  les  prefixes  sont  inconnus.  Ce  caractere  les  distingue  dejä 
nettement  des  laugues  ihdiennes  d'Amerique,  et  les  rapproche  des 
langues  ouralo-altaiques.  Les  suffixes  de  därivation  sont  nom- 
breux,  surtout  pour  les  modificatious  verbales,  telles  que  les  aspects 
trausitif,  factitif,  i*eflexif,  passit,  inchoativ,  et  une  foule  de  de- 
terminations  substantielles.  L'aleoute  et  le  groenlandais  ont  une 
richesse  extraordinaire  de  temps  et  de  modes,  marqu6s  par  Pad- 
jonction  do  suffixes  au  thenie  verbal;  cette  derniere  langue  d6si- 
gne  en  outre  la  negation  par  un  sulfixe  appose  au  theme  verbal 
devant  la  terminaison  personnelle.  Fr.  Meller  fait  remarquerque 
cette  variete  de  formes  rappelle  la  formation  verbale  en  tnrc. 
Les  rapports  casuels  sont  partiellement  defectueux,  en  ce  que  le 
regime  direct  n'est  pas  specialement  designe,  ce  qui  tient  sans  doute 
a  ce  que  le  regime  pronominal  est  ineorpore  a  l'expression  verbale 
(conjugaison  du  regime  comme  dans  beaucoup  de  langues,  y  com- 
pris  le  finnois).  Par  coutre  les  rapports  locaux  sont  indiques  avec 
une  finesse  et  une  penetration  rares  par  de  nombreux  suffixes  pro- 
pres  aux  cas  locaux.  Le  groenlandais  a  en  outre  un  suffixe  uomi- 
natif  special  pour  le  sujet,  p.  ex.  nanu  ours,  sing.  nanu-p,  duel 
nanu  k,  plur.  nanu-t.  La  syutaxe  est  earacterisee  surtout  par  la 
ricbesse  extraordinaire  d'elemcnts  pronorainaux  pour  les  rapports 
possessif  et  verbal.  ("est  ainsi  que  ces  elements,  dans  le  dialecte 
groenlandais,  se  divisent  pour  toutes  les  trois  personnes  en  deux 
series  differentes  selon  qu'ils  s'appliqueut  ä  un  mot  servant  de 
sujet  ou  de  regime  dans  la  phrase;  comme  suffixe  personnel  pour 
la  troisieme  personne,  on  fait  en  outre  une  ditlerence  entre  une 
forme  demonstrative  et  une  forme  reflextve.  On  a  ainsi  pour  uu 
nom  au  singulier,  duel  et  pluriel  66  suffixes  possessifs  de  pronoms 
personnels,  qui  subissent  encore  des  modifications  dans  Tunion  avec 
les  desinences  casuelles. 


Digitized  by  Google 


XXIV.i 


Discoure  prononcö  par  le  s^nateur  O.  Donner. 


19 


Malgre"  cette  surabondance  de  formations  suffixales  poor  les 
pronoms,  une  diflference  fonciere  frappe  entre  les  pronoms  ind6- 
pendants  des  langues  amöricaines  et  asiatiques.  Iies  fonnes  princi- 
pales  du  pronom  personnel  sont  en  effet  les  saivantes: 


GroenLMack. 

Aleout. 

Tchoukt 

Korjak. 

Kamtchad. 

1 

P- 

utoana 

tsin 

gim 

gima,  gam 

kima 

plur. 

utcaiut 

tuman 

muri 

muju,  bul 

muhi,  buie 

2 

P- 

ivdlit,  ilivt 
Kadj.  ilpit 

tzin 

gir,  gut 

gitSe,  giti 

kila 

plur. 

ilivse 

Kadj.  IpitH 

tzWH 

turi 

tuju,  tuttu 
tule 

luki 
Hii 

:* 

P- 

inan 

inan,  t/ijon 

enol 

ena 

plur. 

Hakun 

ihianat 

Utu 
itiant 

itiuju 

8'il  est  possible  que  des  formations  si  divergentes  existent 
dans  des  langues  qui  pourtant  ont  vraisemblablement  un  lien  origi- 
nel,  c'est  que  ce  sont  en  realite  des  racines  demonstratives,  encore 
visiblement  unies  a  des  siiffixes  possessifs  pronominaux.  Mais  me- 
rae  ces  derniers  sont  aussi  originairement  des  elements  demonstra- 
tifs  indiquant  des  rapports  locaux.  Avec  le  tour  d'esprit  d'etres 
primitifs  aux  sens  aiguises,  les  Eskimos  ont  cree  un  grand  nombre 
de  ces  616ments,  tels  que  av  au  nord,  ijav  au  sud,  pav  ä  l'est, 
mm  äTouest,  ki%  au  sud  dans  la  direction  du  soleil,  pik  en  haut 
et  aussi  vers  1'est,  kan  en  bas  et  aussi  vers  1'ouest.  Parmi  les  de"- 
monstratifs  les  plus  fräquents,  ma  ici  ou  je  suis,  ta$  lä  ou  tu  es, 
correspondent  aux  hnnois  tämä,  tuo,  lätin  hic,  Me.  Mais  il  y  en  a 
quatre  autres  indiquant  des  rapports  un  peu  differents:  tttv  ici,  k 
Tendroit  indique*  du  geste,  ib,  iw  ilito  lä-bas.  La  formation  pronoini- 
nale  eskimo  reflete  donc  au  point  de  vue  de  1'histoire  dulaugage  le  stade 
le  plus  primitif  qu'on  connaisse,  celui  ou  la  designation  personnelle 
est  purement  demonstrative.  Kleinschmidt  fait  donc  remarquer 
avec  raison  que  moi  ponr  les  Eskimos  signifie  ä  proprement  parler 
mon  etre  ici  et  toi:  ton  etre  la. 

('ette  richesse  en  demonstratifs  provoque  ais6ment  la  forma- 
tion de  nouveaux  composes  d'expressions  synonymes.  L'element 
sufnxal  qui  s'y  montre  doit  neanmoins  etre  considere*  comme  la 
veritable  designation  personnelle,  c.  ä.  d.  plus  ancieuue.  Un  examen 


Digitized  by  Google 


20  Otteita  Seuran  keskustel   -  .\unzuge  aus  den  sitzungsber.  1905.  XXIV.4 

de  ces  elements  snffixaux,  possessils  oa  verbaux,  confirmo  cette  vue 
en  meme  temps  que  1'identite  du  pronom  de  la  l:erc  et  de  la  2:e 
personne  semble  indiquer  la  parente  primitive  de  ces  langues.  Ces 
suftixes  sont: 

Groenl.        AJeout.    Kadjek.    Tchoukt.      Korjak.  KamchacL 

1  pers.  %a,Aa,ma      h  mmm 

plur  xcut  an  mi-k,  mi-t 

2  pers.   ti,  ie  n  t  n  ti,  tie  * 

plur.  ti,  k,  se         Ui  ti,  t 

En  tenant  compte  des  mutations  qui  apparaissent  en 
groenlandais  entre  ii,  m,  tv  et  entre  t,  ts,  s,  et  du  fait  que  Taleoute 
et  le  tchouktche  montrent  tous  deux  au  pluriel  un  t}  H,  tsi  au  lieu 
du  singulier  n(t  ä  la  finale  permute  parfois  en  Groenland  avec  n), 
on  ne  se  trorape  guere  en  supposant  que  les  signes  priniitifs  pour 
les  pronoms  personnels  de  la  premiere  et  de  la  seconde  personne 
ont  et6  m  et  t,  c.  a.  d.  qu'il  se  coufondent  avec  les  themes  d6mon- 
stratifs  ma  et  /a-S,  ce  dernier  considere  par  Kleinschhidt  comme 
compose. 

La  numeration  eskimo  se  base  sur  le  systeme  vigesimal,  mais 
elle  n 'a  de  formes  simples  que  pour  les  cinq  premiers  nombres. 
Les  noms  de  nombre  different  presque  tous  de  l'un  ä  1'autre  des 
trois  gronpes  americain,  asiatique  et  aleoute.  Comme  ils  sont 
visiblement  composes  meme  dans  la  premiere  categorie,  et  que  l'ou 
y  rencontre  souvent  des  changements  phonetiques  tres  importauts, 
on  ne  saurait  en  tirer  de  conclusions  ui  pour  ni  contre  la  parente 
de  ces  dialectes.  Comme  exemplo  de  ces  changements  phonetiques 
on  peut  citer  1'expression  pour  deua:  Un  dialecte  groenlandais  a 
maxdluq,  qui  dans  le  Labrador  a  la  forme  magguk,  un  autre  dia- 
lecte du  Groenland  marluk,  marqon,  martik  avec  r  uvulaire,  et  enfin 
dans  1'Alaska,  avec  metatheso  malruk.  Les  premiers  numeraux 
sont: 

Groenl.  Aleout.  Tchoukt. 

1  atausek  atagan  inen 
Tchiklit  atausiq  tayataq 

Kadjak  alinuk 

2  maxdluk  etc.  aljak  nirä% 

3  piiiasut  qankun  rirox 


Digitized  by  Google 


XXIV., 


Discours  prononeö  par  \e  s<*nnteur  O.  Donner. 


21 


4  sisamat  sittin  n' mx 
Labrad.  sittamat  Korjak.  nija% 

5  ted/mia*  (ui  ma  main)  jrt,-^  (=  majn) 
VGr.  tälimat,  tälhnan 

OGr.  tätima 

Seule  la  baso  tay  ou  a%  1,  et  peut-etre  ai  4  sont  coinmunes 
aux  deux  premieres  series.  Mais  une  connaissance  plus  complete 
do  ces  langues  pourra  peut-etre  cxpliquer  bien  des  eas  qui  parais- 
sent  iuconciliables.  Los  materianx  pour  1'etude  des  dialectes  asiati- 
ques  sout  encore  assez  incomplets;  au  contraire  la  descriptiou  pho- 
netique  donuee  par  Thalhitzkr  du  groenlandais  est  une  source 
abondante  de  renseignements  sur  ce  dialeete.  Outre  les  exeiuples 
ci-dessus,  on  peut  encore  citer  les  suivauts  pour  illustrer  les  chan- 
gements  phonetiques  radieaux,  ou  la  chute  d'un  son  produit  souvent 
des  differences  protbndes.  r  designe  une  explosive  uvulaire;  s  sou- 
vent un  s  frontal;  q  un  r  aspire. 

Alaska  Labrador  Groenland 

/q~~  ys~s  utfru  (phoque  barbn)  uguk  usuk 

gj  kug'ru  (cygne)         kogjttk  qusuk 

iggru  (testicules)       igsuk  (semen)  is  uk 

1  neqe  (viande)  nere 

TL  • 

~~  marlcon  (quatre)  martik 

'  nnaq  uwa 

uyaq,  awaq 

n  ~~  y  ~  r  nchitvoq,  nerhvoq  negiiva 

n  ^r^m^n  paiunortoq  paivrnot  ioq 

paivrortoq  (rampant) 

giv     ws  nagtvak  (trouvaille)  natrsaq 

thdj  ^ts~l~s    nctje  (phoque  ä  collier)  netseq  natseq 

ds  idjiumki temps  passe)  itmk  itsak,  itak 

nudjak  (bonnet)        nessak  nasa/j 

adsina  (son  portrait)  osina 

tinmitjat  (oiseau)  timisäi 

siitamat  (quatre)  sisamat 
t       ~~  s    ite    (vue),  Mack.  ijik  (oeil)    \je  jrse  ( { 750) 

qejuk  qhuk 


Digitized  by  Google 


22  Otteita  Seuran  keskusiel.  -  AuszOge  aus  den  sitzungsber.  1905.  XXIV,« 

j  ~~s  —  l  puije,  puise  (pho-  puile 

rt  ~  rl  que)  NG.  sorto,  VG.  sorfo 

a  ~  i         N.  atfa,  NO.  otkuh,  attera  arqa,  nomin.  ateq 

SO.  ai.  ä<ra  (sou 
nom)  Mack.  atkra 
tajak  (bateau)  qajak 
kaniqtok  (il  neige)  qanerpoq 

Labr.  hamilan  (oui)  omi/a,  tmäa 
Ce  bref  apercu  (loit  suffire  ä  montrer  la  grande  importaiice 
des  langues  eskinios  pour  1'histoire  du  langage  et  ia  science  Iin- 
guistique  en  general.  Le  priucipe  de  derivation  qui  les  domine  les 
distingue  nettement  des  langues  indienues  d'Amerique,  que  Whit- 
ney entres  autres  considere  comme  differentes  par  1'origine  des  au- 
tres  langues,  mais  apparentees  eutre  elles.  Par  contre  le  type 
general  des  langues  eskinios  coincide  avec  celui  des  langues  ou- 
ralo-altaiques.  Fr.  Möller.  11.137,  remarque  que  le  verbe,  au  moinsen 
korjak,  parait  avoir  ete  primitivenient  amorphe,  le  pronorri  person- 
ncl  indepeudant  etant  place  devaut  le  theme  verbal  immuable.  En 
tchouktche  d'autre  part.  les  suffixes  personnels  montrent  une  ana- 
logie  si  frappante  avec  ceux  du  jakoute,  qifon  serait  presque  tente 
d'attribuer  a  ce  dernier  une  innuence  sur  le  developpement  des  for- 
mes  verbalcs  en  tchouktche. 


Digitized  by  Google 


Suomalais-ugrilaisen  seuran  vuosikertomus 

7xu 1904— 2/xii 1905. 

Kun  Suomalais-ugrilaisen  seuran  i>erustus  laskettiin,  tapahtui 
se  siinä  varmassa  luottamuksessa,  että  maassamme  oli  henkilöitä, 
jotka  ymmärsivät  Seuran  harrastusten  tärkeyden  ja  jotka  sekä  töin 
että  rahallisesti  olivat  valmiit  sitä  avustamaan.  Perustajani  ym- 
pärille ryhmittyi  Jokseenkin  suuri  joukko  henkilöitä"  —  kertoo 
ensimäinen  aikakauskirjavihkomme  —  ja  »asialla  oli  jo  silloin  niin 
paljon  osanottoa,  että  perustajain  sitoumukset  nousivat  noin  35,000 
markkaan".  Vuosien  vieriessä  ei  Seuran  nauttima  suosio  ole  lai- 
mentunut, huolimatta  siitä,  että  muuttuneet  ulkonaiset  olosuhteet 
maassamme  vuosi  vuodelta  lisääntyvässä  määrässä  ovat  vaatineet 
useammille  tahoille  Seurankin  jäsenten  ja  ystävien  huomiota,  avuli- 
aisuutta ja  työvoimaa.  Seuran  toimialalla  työskentelevien  luku  on 
kasvanut,  ja  näiden  työ  on  jo  häviöstä  pelastanut  joukon  sitä 
»kallisarvoista  ainekokoelmaa  omituisuuksista  kielen,  katsantotavan 
ja  tapojen  suhteen",  jonka  taiteen-ottaminen  on  määritelty  yhdeksi 
Seuran  päätehtäviä.  Mutta  ei  ainoastaan  työtätekevien  luku  Seuran 
menestyksestä  korro;  rahallisessakin  suhteessa  on  Seura  saanut  n aut- 
tia  aivan  erinomaista  ystäviensä  kannatusta  ja  suosiota,  kannatusta, 
joka  on  tehnyt  mahdolliseksi  laajentaa  sekä  tutkimus-  että  julkaisu- 
toimintaa alkuaan  suunniteltua  toimintapiiriä  laajemmallekin.  — 
Meillä  on  tänään,  tehdessämme  lyhyesti  tiliä  kuluneen  toiminta- 
vuoden tapahtumista,  erityinen  aihe  tätä  seikkaa  huomauttaa. 
Seuralla  on  nimittäin  ollut  onni  saada  pyrintöjensä  edistämiseksi 
käytettäväkseen   50,000   Suomen   markkaa    kauppaneuvos  Otto 


Digitized  by  Google 


24  Otteita  Seuran  keskustel.  —  AiiNzflge  aus  den  Kitzungsber.  1905.  XXIV.4 

A.  Malmin,  seuran  manallernenneen  perustajajäsenen,  lahjoitusra- 
hastosta. Lahjoitetuista  varoista  on  lahjakirjeen  mukaisesti  perus- 
tettu pysyväinen  rahasto  nimellä  rO.  A.  Malmin  tutkimusrahasto". 
—  Lahjakirja  kokonaisuudessaan  kuului  seuraavasti: 

Suomalais-Ugrilaisen  Seuran  Johtokunta! 

Kauppaneuvos  Otto  A.  Malm'in  lahjoitusrahaston  hoitokunta 
on  kokouksessaan  tämän  kuun  4  p:nä,  hyväksyen  erään  hoitokun- 
nan puheenjohtajan  Professori  O.  Donnerin  aikaisemmin  tekemän 
esitykseu.  päättänyt  lahjoittaa  Suomalais-Ugrilaiselle  Seuralle  50,000 
markkaa,  hoidettavaksi  pysyvänä  rahastona  seuraavien  lähempien 
määräysten  mukaisesti : 

l:o  Suom.-Ugrilais-Seura  hoitaa  varat  pysyväisenä  rahastona 
nimityksellä:  O.  A.  Malmin  Tutkimusrahasto. 

2:o  Rahaston  korkotuloista  annetaan  stipendioita  suurempia 
tutkimusmatkoja  varten  Europassa  tai  Europan  ulkopuo- 
lella sekä  kootun  ainehiston  valmistamista  varten  koti- 
talli ulkomaalla. 

3:o  Stipendiota  ei  ole  pakko  jakaa  joka  vuosi,  mutta  sama 
henkilö  voi  sitävastoin  nauttia  sitä  useamman  vuoden. 

4:o  Rahaston  korkotuloista  voidaan,  kun  sellainen  katsotaan 
soveliaaksi,  siirtää  suurempi  tahi  pienempi  osa  pääomaan, 
jotta  korkokannan  vaihtuessa  stipendit  voitaisiin  ylläpitää 
vähentämättöminä  tai  koroittaakin.  Tämän  ohessa  voidaan 
poikkeustapauksissa  käyttää  rahaston  tuloja  muihin  tut- 
kimuksista johtuvien  kustannusten,  kuten  kalliiden  paino- 
kustannusten, suorittamiseen. 

Tästä  kaikesta,  kuin  myös  siitä,  että  rahat  ovat  nostettavina 
Kansallis-Osake-Pankin  konttorissa  täällä,  saamme  täten  kunnian  il- 
moittaa. 

Helsingissä,  Helmik.  12  p:nä  1905. 

Th.  Rein. 

Otto  Stkneoth". 

Samalla  kuu  Seura  kokouksessaan  helmikuun  18  p:nä  yllämai- 
nitun lahjoituksen  otti  vastaan  päätti  se  erityisellä  kirjelmällä  il- 


Digitized  by  Google 


XXIV.» 


Vuosikertomus  1904—1905. 


25 


maista  siitä  syvimmän  kiitollisuutensa  ja  lausua  samalla,  „että  Seura 
nyt  yhä  suuremmalla  menestyksellä  toivoo  voivansa  työskennellä 
tarkoitusperiensä  toteuttamiseksi. * 


Seuran  avustamana  stipendiaattina  on  kuluneen  tilivuoden  ai- 
kana ollut  maisteri  Artturi  Kannisto,  joka  on  jatkanut  jo  useam- 
pia vuosia  harjoittamiansa  voguli-tutkimuksia. 

Keväällä  v.  1904  aloittamansa  työn  keski-Kondan  varrella  Nach- 
rafin  ja  Lensiu  kylissä  sai  hän  päätetyksi  tammikuun  5  pnä,  jol- 
loin siirtyi  vähän  ylempänä  olevaan  Satygin  kirkonkylään  ja  sieltä 
saman  kuun  22  p:nä  Saimin  kirkonkylään  ylä-Kondau  varrelle. 
Kuukauden  päivät  viimemainitussa  kylässä  työskenneltyään,  teki  hra 
Kannisto  kolmatta  viikkoa  kestäneen  kiertomatkan  Komi  alta  syr- 
jempänä  sydänmailla  oleviin  asutuksiin  pitäen  silmämääränään  etu- 
päässä kansatieteellisten  esineiden  keräämistä.  Maaliskuulla  oli  retki 
lopussa  ja  23  p:uä  saapui  hän  Toholskin  kaupunkiin  päätettyään 
lähteä  lyhyelle  virkistys-  ja  voimistumismatkalle  kotimaahan.  ».Kes- 
keytymätön vankka  työ  ja  usein  jotenkin  puutteellinen  ravinto  oli- 
vat vuosien  kuluessa  alkaneet  haitallisesti  vaikuttaa  voimiini",  sanoo 
hra  Kannisto  matkakertomuksessaan.  „Kondan  murteista  suoriudut- 
tuani olin  siksi  rasittunut,  että  pidin  parhaana  ajaksi  palata  kotiin 
voimistumaan".  —  Uudelle  Siperiamatkalle  läksi  hra  Kannisto  hei- 
näkuun 29  p:nä,  suunnaten  matkansa  pohjoisvogulien  keskuuteen, 
Beresovin  piiriin.  Erinäiset  syyt  viivyttivät  häntä  kuitenkin  To- 
bolskissa,  niin  että  hän  vasta  syyskuun  23  p:nä  pääsi  ensimäiseen 
asemapaikkaansa  Sartynjan  kirkonkylään  Sosvan  varrelle.  Mat- 
kansa saaliina  on  hra  Kannistolla  erinäisiä  sanastokokoelmia  sekä 
joukot  kansanrunoutta,  valokuvia,  tilastollisia  tietoja  y.  m.  Hän  on, 
kuten  Seuran  jäsenillä  viime  toukokuun  20  p:uä  oli  tilaisuus  hänen 
esitelmästään  huomata,  täysin  perehtynyt  tutkimansa  kansan  aineel- 
liseeu  ja  henkiseen  tilaan,  siellä  vallitsevan  puutteen  ja  kurjuuden 
syihin,  ja  samalla  muodostanut  itselleen  selvän  kuvan  sukulaiskan- 
samme tulevaisuusmahdollisuuksista.  Ja  meillä  on  syytä  toivoa,  että 
hänen  käsityksensä  sikäläisistä  oloista  ja  niiden  parantamiskeinoista 
tulee  otetuksi  huomioon,  kun  vastaisuudessa  käytänuöllisiä  aputoi- 


Digitized  by  Google 


26  Otteita  Seuran  keskustel.  —  Ausztige  aus  den  sitzungsber.  1905  XXIV,4 


mia  rahvaan  hyväksi  suunnitellaan.  Hra  Kannisto  on  nimittäin  To- 
bolskiu  läänin  kuvernöörille  pyynnöstä  valmistanut  esityksen  oloista 
ja  keinoista  niiden  parantamiseksi. 

Maisteri  Kanniston  ohella  on  meillä  syytä  tässä  mainita  vielä 
kaksi  Suomen  yliopiston  myöntämällä  apurahalla  työskentelevää 
tutkimusmatkailijaa,  joiden  tieteellinen  työ  on  mitä  lähimmässä  yh- 
teydessä Seuran  harrastusten  kanssa.  Ne  ovat  tohtorit  G.  J.  Ram- 
stedt ja  Yrjö  VVichmann. 

Edellinen  näistä,  tri  Ramstedt  on  maaliskuun  1  p:stä  v.  1903 
nauttinut  apurahaa  Herman  Rosenbergin  rahastosta  ja  on  häneu 
ohjelmassaan  ollut  kalmukkien  sekä  eräiden  mougolisukuisten  kan- 
sojen tutkiminen.  Hra  Ramstedtin  viime  vuotisesta  toiminnasta, 
josta  lyhyitä  kirjeellisiä  tiedonantoja  Seuran  kokouksissa  on  esitetty, 
on  tri  A.  I).  Rudnev  Pietarista  hyväntahtoisesti  antauut  seuraavat 
lisät.  Palattuaan  viime  joulukuun  puolivälissä  matkaltansa  pohjois- 
Kaukasian  turkkilaisheimojen  luota,  viipyi  hra  Ramstedt  osaksi  Suo- 
messa, osaksi  Pietarissa  aina  toukokuun  alkuun,  tällä  ajalla  järjes- 
tellen muistiinpanojansa.  Pietarissa  ollessaan  hän  sen  lisäksi  otti 
osaa  Venäjän  maantieteellisen  seuran  asettaman  kartografisen  ko- 
mitean töihin,  mikäli  nämä  koskivat  transskriptsioni-kysymystä, 
jonka  pohtimiseksi  komiteassa  oli  erityinen  alaosasto  muodostunut. 
—  Toukokuun  alussa  hra  Ramstedt  sitten  matkusti  Omskin  ja  Se- 
mipalatinskin kautta  itä-Turkestaniin,  saapuen  toukokuun  30  p:nä 
Cugurakiin.  Heinäkuun  10  p.nä  alkoi  hänen  karavanimatkansa 
Dörböldsin  ja  Öihon  kautta  Uriini £iin.  Elokuun  11-  21  p:ään 
oli  hän  S  ihossa,  saaden  kunnian  olla  torgunttien  ruhtinaan  vie- 
raana; syyskuun  5  p:nä  saapui  UrumCiin.  Seuran  viimekokouk- 
sessa  esitettyjen  kirjeiden  mukaan  voimme  tähän  vielä  lisätä,  että 
Urumcistä  tutkijamme  aikoo  käydä  Kara  sarissa,  jonka  seuduilla  ta- 
vataan ».kaikennäköisiä  kiviä  kirjoituksineen  ja  kaupungin  raunioita, 
joista  sikäläiset  kalmukit  kertovat  kaikenlaisia  legendoja**,  ja  uuden 
vuoden  seudussa  lähteä  Öugucakin  kautta  kotimatkalle.  —  Matkan  tu- 
loksista voimme  tri  Rudnevin  ilmoitusten  mukaan  mainita  seuraavaa: 
Cug  ut  akissa  tutki  hra  Ramstedt  onkor-solonkieltä,  erästä  maudsii- 
laismurretta,  joka  kuitenkin  suuresti  eroaa  mandsulaisesta  kirjakie- 
lestä, vieläpä  kuldza-solonkielestäkin,  ja  jossa  m.  m.  huvittavia  ver- 


Digitized  by  Google 


XX1V.4  Vuosikertomus  1904-1905.  27 

balimnotoja  sekä  kirjakielessä  käyttämättömiä  kaasuksia  tavataan. 
Hän  teki  joukon  ionetisia  muistiinpanoja,  keräsi  kieliopillista  aineis- 
toa, pani  kirjalle  muutamia  satuja  ja  enemmän  kuin  1,000  sanaa. 
Täällä  tapasi  hän  myöskin  torgutteja  ja  oMötejä.  —  Urumcissa  hra 
Ramstedt  on  läpikäynyt  »suurimman  ja  vaikeimman  osan  mongolin 
sanakirjaa  ja  täydellisesti  perehtynyt  Kiinan  kalmukkien  kieleen", 
kuten  hän  itse  eräässä  tänue  saapuneessa  yksityiskirjeessä  mainitsee. 

Tohtori  Wichmann,  joka  viime  syyskuun  1  p:stä  nauttii  apura- 
haa Herman  Rosenbergin  rahaston  korkovaroista,  on  ensimäiseksi 
työkseen  ryhtynyt  ceremissinkieltä  tutkimaan.  Paraikaa  asuu  hän 
vuoriceremissien  keskuudessa  Jelasyn  kylässä  Kasailin  läänin  Koz- 
modemjanskin  piiriä.  -  Yksityisten  tietojen  mukaan  aikoo  hra  Wich- 
maun  mainitussa  kylässä  viipyä  n.  3.  kuukautta  ja  sen  jälkeen  siir- 
tyä niittySeremissien  keskuuteen  Volgan  pohjoisrannalle. 

Jo  useampana  vuonna  on  Seuran  vuosikertomuksissa  voitu  mai- 
nita, että  Itä- Venäjän  suomensukuisten  kansojen  kansanrunous  on 
saanut  innokkaita  kerääjiä  noiden  kansojen  omasta  keskuudesta. 
Ahkerimpia  näistä  on  ollut  mordvalainen  talonpoika  Ignatij  Zorin, 
joka  taaskin  kuluneena  vuotena  on  Seuran  mordvalaisiin  kokoelmiin 
pienen  lisän  lähettänyt. 

Ollessaan  tutkimusmatkoilla  ovat  useimmat  Seuran  stipendiaa- 
teista koettaneet  ottaa  talteen  tutkimiensa  kansojen  laulusävelmiäkin, 
joilla  kausan  henkisen  elämän  tuntemisellekin  on  merkityksensä,  pu- 
humattakaan uiiden  tärkeydestä  vertailevalle  musiikkitutkimukselle. 
Musiikkiin  perehtymättömälle  tutkijalle  näiden  kerääminen  on  kuiten- 
kin ollut  viimeaikoihin  asti  mahdotonta,  mutta  nykyään,  kun  fono- 
grafin käytettäväisyys  sävelmien  kerääjänä  sekä  meillä  että  ulko- 
mailla saavutetun  kokemuksen  perustalla  on  tullut  tunnustetuksi,  on 
jokaiselle  tutkijalle  huokeata  omistaa  huomiotansa  tällekin  keräyshaa- 
ralle.  Ottaen  tämän  huomioonsa  on  Seuran  johtokunta  päättänyt 
hankkia  sopivan  fonografin,  jollainen  viime  kesänä  ostettiinkin.  Kone 
on  nykyänsä  maisteri  Kanniston  käytettävänä  vogulilaisten  sävel- 
mien keräystyöhön. 

Samoin  päätti  Seuran  johtokunta  kokouksessaan  viime  touko- 
kuun 27  p:nä  myöntää  pienemmän  rahasumman  tilastollisten  tie- 
tojen keräämiseen  ostjakki- ja  voguli-alueilta.  Keräyksen  on  määrä 


Digitized  by  Google 


28  Otteita  Seuran  keskustel.  —  Ausztige  aus  den  sitzungsber.  1905.  XXIV,* 

tapahtua  mainituissa  seuduissa  olevien  hengellisten  konsistorien 
arkistoista,  joissa  säilytetään  suuret  joukot  papiston  laatimia  hen- 
kilöluettelolta, vanhimmat  1700-luvulta.  Tosin  näille  harvaanasu- 
tuissa ja  vaikeakulkuisissa  seuduissa  pidetyille  luetteloille  ei  voi  lä- 
heskään ehdotonta  luottamusta  antaa,  mutta  ollen  ainoina  vuosi 
vuodelta  jatkuvina  tilastollisina  tiedonantoina  ja  antaen  seukautta 
edes  jossakin  määrin  todenmukaisen  kuvan  asutusvaihteluista,  on  nii- 
hin katsottu  pitävän  huomiota  ja  merkitystä  omistaa.  —  Keräystyö 
on  paraikaa  käymässä  Tobolskin,  Permin  ja  Jekaterinburgin  arkis- 
toissa, ja  on  sen  maisteri  Kannisto  järjestänyt. 

Tilastollisten  ainesten  keräyksestä  puhuttaessa  on  mainittava, 
että  viime  vuosikertomuksessa  puheenaollut  ostjakkeja,  voguleja  ja 
Kuollan  lappalaisia  koskeva  tilastollinen  aineisto,  keräytynyt  Venä- 
jän yleisessä  väenlaskussa  v.  1897,  on  viime  syyskuussa  Seuralle 
korvauksetta  luovutettu. 

«Suomenkielen  ja  suomensukuisten  kielten  kannattamiseksi 
etupäässä  yliopiston  nuorison  keskuudessa"  perustetun  «Ahlqvistin 
rahaston"  koroista  ovat  palkintolautakuntaan  valitut  Seuran  edus- 
tajat yhdessä  Kotikielen  seuran  valtuutettujen  kanssa  määränneet 
300  markan  palkinnon  tohtori  K.  F.  Karjalaiselle  tutkimuksesta 
„Zur  ostjakischen  lautgeschichte  I". 

Seuran  julkaisutoiminnan  laajuus  ja  laatu  käy  selville  seu- 
raavasta: 

Painosta  on  valmistunut: 

1)  Toimitusten  XXIII,  nidos.  Sisältää:  K.  F.  Karjalainen, 
Zur  ostjakischen  lautgeschichte  I.  Cber  den  vokalismus  der  ersten 
silbe.  XVIII.  +  304  siv. 

2)  Toimitusten  XXIV.  nidos.  Sisältää:  Konrad  Nielsen, 
Die  quantitätsverhältnisse  im  Polmaklappischen  II.  Nachtrag  und 
register.  80  siv. 

Painossa  on: 

1)  Maist.  U.  T.  Sibeliuksen  tutkimus  suomalais-ugrilaisten 
kansojen  sulkukalastuksesta.  Valmistuu  piakkoin.  —  Teos  kuuluu 
kolmantena  osana  päätettyyn  uuteen  julkaisusarjaan,  jonka  nimeksi 


Digitized  by  Google 


XX1V.4 


Vuosikertomus  1904-loav 


29 


johtokunta,  prof.  Setälän  ehdoituksesta  on  hyväksynyt:  »Kansatie- 
teellisiä julkaisuja". 

2)  Aikakauskirjan  XXIII,  vihko,  jonka  ilmestyminen  esiyty- 
neistä  syistä  on  lykkäytynyt  tavallista  myöhempään. 

Tekeillä  olevista  teoksista  mainittakoon: 

1)  Tri  A.  O.  HEIKELin  ceremissiläinen  kuosyulkaisu,  jota 
varten  tarvittavia  piirustustöitä  edelleen  on  jatkettu. 

2)  Tri  A.  O.  HEIKELin  Itämerenmaakuntain  pukututkimuksia 
esittelevä  teos,  joka  on  siinä  määrin  edistynyt,  että  tekijä  toivoo 
sen  ensi  kevääksi  valmistuvan  painosta. 

3)  Maisteri  F.  AiMÄn  tutkimus  Inarin  lapin  ensi  tavuun  voka- 
lismista.  Joutuu  painoon  ensi  kevään  kuluessa. 

Tekeillä  olevien  teosten  yhteydessä  on  mainittava,  että  Seura 
on  jättänyt  johtokuntansa  toimeksi  laatia  ehdotus  uuden  suomalais- 
ugrilaisia kansoja  esittävän  kartan  tai  kartaston  aikaansaamiseksi. 
Kun  proi.  O.  Donner  in  Aikakauskirjan  I  nidoksessa  v,  1S86  julkaise- 
mat numerot  mainittujen  kansojen  lukumäärästä  kuluneiden  20  vuo- 
den ajalla  tietysti  ovat  suurestikin  muuttuneet  ja  tiedot  heidän  asuma- 
aloistaan  sekä  leveuemisestääu  —  varsinkin  Seuran  stipendiaattien 
tutkimusten  kautta  —  paljoa  tarkemmiksi  ja  yksityiskohtaisemmiksi 
tulleet,  on  prof.  Setälän  jo  v.  1902  tekemästä  ehdoituksesta  päätetty 
ryhtyä  toimiin  uuden  kansakartan  julkaisemiseksi.  Työn  suoritus 
on  ajateltu  tapahtuvaksi  siten,  että  eri  tutkijat  ottaisivat  huolek- 
sensa eri  kansojen  asuma-alojen  kartalle  merkitsemisen.  —  Toivotta- 
vasti tämä  varsinkin  yliopisto-opetukselle  tärkeä  karttajulkaisu  tar- 
peellisine liitteineen  ja  selityksineen  piankin  voidaan  julkisuuteen 
toimittaa. 

Professorien  E.  N.  SETÄLÄn  ja  K.  KaoHNin  julkaisemaa  Fin- 
nisch-ugrische  Forsehungen  ovat  neljännen  osan  1  ja  2  vihko 
ilmestyneet.  Painossa  on  neljännen  osan  loppuvihko  sekä  viidennen 
osan  vihot  1—2. 

Ilolla  on  Seura  saanut  huomata,  että  sen  toiminta  vuosi  vuodelta 
on  yhtä  tunnetummaksi  ja  tunnustetummaksi  oman  maan  rajojen 
ulkopuolellakin  tullut.  Tämän  todisteena  on  osaltaan  sekin  yhäti 
kasvava  luku  ulkomaisia  seuroja  ja  yhdistyksiä,  jotka  ovat  olleet 

7 


Digitized  by  Google 


30  Otteita  Seuran  keskustel.  -  Auszugo  aus  den  sitzungsber.  1905  XX1V.4 

halukkaita  Seuramme  kanssa  julkaisujen  vaihtoon  ryhtymään.  Niihin 
on  tänä  vuonna  tullut  lisäksi  Permin  tieteellinen  arkistokomi- 
tea  (Permissä)  ja  Tiibingenin  yliopiston  kirjasto  (Tiibingenissä); 
pari  muuta  julkaisuvaihtoesitystä  on  toistaiseksi  erityisistä  syistä 
ratkaisematta  jäänyt.  Sitäpaitsi  on  Seura  lähettänyt  Eötvös-kol- 
legiolle  Unkariin  suurenpuoleisen  kokoelman  julkaisujansa.  —  To- 
disteina samanlaisesta  ulkomaisesta  huomiosta  ovat  tavallaan  nekin 
kutsut,  joissa  joko  mieskohtaisesi  Seuraa  tai  sen  välityksellä  yksi- 
tyisiä jäseniä  ja  muita  asianharrastajoita  kehoitctaan  ottamaan  osaa 
toimeenpantaviin  tieteellisiin  kongresseihiu.  Tällaisia  kutsuja  on 
kuluueella  tilivuodella  saapunut:  1)  Algierissa  viime  huhtikuulla  pidet- 
tyyn orientalistikongressiin;  2)  Venäjän  Arkeologisen  seuran  kong- 
ressiin Jekaterinoslavissa  elok.  28  —  syysk.  10  p:äan;  .'V)  LiUtichin 
maailmannäyttelyn  yhteyteen  syysk.  15  21  p.  väliseksi  ajaksi  jäi  jes- 
tettyyn  III:een  kansainväliseen  julkisen  taiteen  kongressiin;  4)  Mo- 
nacossa v.  1906,  huhtikuun  16—21  p.  pidettävään  XIIl:een  kansain- 
väliseen antropologis-arkeologiseen  kongressiin.  Seura  ei  kuitenkaan 
ole  katsonut  voivansa  ryhtyä  virallisesti  näihin  osaa  ottamaan,  ja 
Seuran  yksityisetkin  jäsenet  ovat  kuluneen  vuoden  aikana  olleet 
syystä  tai  toisesta  estettyinä  kutsuja  noudattamasta. 

Kokouksiaan  on  Seura  viime  toimintavuodellaan  pitänyt  säännöl- 
lisesti joka  lukukausikuukauden  kolmantena  lauantaina,  ja  on  niissä 
m.  m.  kuultu  lyhyitä  tiedonantoja  Seurau  työalueella  liikkuvien  tutki- 
joiden matkoista  sekä  seuraavat  esitelmät:  prof.  O.  Donner:  Alkajais- 
puhe viime  vuosikokouksessa,  joka  kosketteli  suomal.-ugrilaisen  kie- 
litutkimuksen kehitystä  ja  seu  tutkimustehtäviä;  maist.  A.  Kannisto: 
Piirteitä  vogulien  elämästä  (2o  v);  prof.  K.  Kuohn:  Sämpsä  Peller- 
voisen  tarua  koskevien  tutkimusteusa  tuloksista  (16  u);  prof.  J.  J. 
Mikkola:  Referaatti  prof.  Bulitin  teoksesta  ,. Venäläisen  kielitie- 
teen historian  luonnos  I"  (*Vi>;  ^ht.  J  Ramstedt:  Matkastaan 
nogaijien  ja  kumykkien  luo  ("  i);  yliopp.  V.  Salminen:  Lappalaisista 
joi  uista  (2I/X);  prof.  E.  N.  Setälä:  1)  Kesällä  v.  1905  tekemästään 
matkasta  Liivinmaan  liiviläisten  keskuuteen  (21  x);  2)  Kysymyksestä 
tavataanko  länsisuomalaisissa  kielissä  todistettavasti  goottilaisperäi- 
siä  lainasanoja  O* u);  maist.  E.  A.  Tunkelo:  Suom.  sikla,  siula  ja 
sen  yhteyteen  kuuluvien  sanojen  skandinavilaisperäisyydestä  ('*  u). 


Digitized  by  Google 


XXIV,i 


Vuosikertomus  1904-1905. 


31 


Tilivuoden  kuluessa  on  Seuran  jäsenistössä  tapahtunut  seuraa- 
via muutoksia: 

Manalle  ovat  menneet:  Seuran  kunuiajäsen,  Unkarin  van- 
himman historian  ja  turkkilaiskielten  tutkija,  kreivi  Geza  Kuun  Ma- 
ros  Nemetistä;  kirjeen  vaiht  ajajäsen,  suomalaisten  kielten  yli- 
määräinen professori  Kasanin  yliopistossa,  valtioneuvos  Nikolai 
Anderson;  kirjeen  vaihtajajäsen,  unkarin  sekä  vertailevan  ugri- 
laisen kielitieteen  professori  Kolozsvärin  yliopistossa  Möbicz  Szilasi; 
perustajajäsenet:  kauppaneuvos  Victor Forselius Turusta,  proku- 
raattori J.  M.  E.  Johnsson  Helsingistä  ja  rehtori  Henrik  Melan- 
der Turusta;  vuosijäsenet:  valtioneuvos  M.  G.  von  CHRisTiERson 
Espoosta,  apulais-ylitirehtööri  A.  W.  Floman  Helsingistä,  rovasti  A. 
W.  Frosterus  Porvoosta,  vapaaherra  Adolf  Tandefelt  Haminasta, 
kauppias  Otto  Thylin  Helsingistä  ja  tohtori  O.  A.  Toppeuus  Hel- 
singistä. 

Seuraau  ovat  liittyneet 

perustajajäseninä: 

Forsman,  J.  R.,  teol.  tohtori,  piispa,  Oulusta; 
Korpi,  J.  V.,  teol.  kandidaatti,  lehtori,  Vaasasta; 

vuosijäseninä: 

Haoelin,  Samuel,  filos.  maisteri,  Helsingistä; 
Sarvi,  Antti,  filos.  maisteri,  Helsingistä; 
Westerlund,  F.  V.,  piirilääkäri,  Tampereelta. 

Seuran  nykyisten  jäsenten  Iuknmäärä  on  luetteloiden  mu- 
kaan seuraava: 

1)  Kunniajäseniä  10  henkilöä  (niistä  1  nainen);  2)  kirjeen- 
vaihtajajäseniä  22  h.;  3)  työskenteleviäjäseniä  3  h.;  4)  pe- 
rustajajäseniä 177  h.  (2  naista);  5)  alituisiajäseniä  26  h.  ja 
6)  maksavia  vuosijäseniä  185  h.  (4  naista).  —  Silmiinpistävän 
vähän  on  naisia  Seuran  pyrintöjä  kannattamaan  ruvennut,  seikka, 
jota  tuskin  voinee  pitää  asianharrastuksen  puutteesta  aiheutuvana. 


Digitized  by  Google 


32  Otteita  Seuran  keskustel.  —  AuszUge  aus  den  sitzungsber.  1905.  XXIV,4 

Seuran  asiamieheksi  Pietariin  on  sikäläisen  yliopiston  do- 
sentti, tohtori  A.  D.  Rudnev  ruvennut. 

Seuran  toimi  miehinä  kuluneella  vuodella  ovat  olleet:  esimie- 
henä professori  O.  Donner,  varaesimiehenä  professori  E.  N.  Setälä, 
ensimäisenä  sihteerinä  dosentti  Y.  \Vichmann  ja  hänen  matkalle 
lähdettyään  dosentti  K.  F.  Karjalainen,  toisena  sihteerinä  profes- 
sori .T.  J.  Mikkola,  rahavartiana  tirehtööri  J.  Höckert,  kirjaston- 
hoitajina professori  K.  Krohn  ja  maisteri  E.  A.  Tunkelo,  kirja- 
'  varainhoitajana  maisteri  U.  T.  Sirelius  ja  yliasiamiehenä  vara- 
tuomari E.  Polon.  Tilientarkastajina  ovat  olleet  toimitusjohtaja  A. 
Renqvist  ja  maisteri  U.  Karttunen  sekä  heidän  varamiehinään  toh- 
tori R  Saxen  ja  maisteri  F.  Äimä. 

Seuran  edustajina  tieteellisten  seurojen  valtuuskunnassa  ovat 
toimineet  professorit  O.  Donner  ja  E.  N.  Setälä. 


Kuluneet  kuusi  seitsemän  kovaa  vainovuotta,  jotka  kansallemme 
turinaa  uhkasivat,  ovat  entistä  selvemmin  näyttäneet,  mihin  penistään 
kansojen,  ja  etenkin  pienten  kansojen  on  nojauduttava,  vaatiessaan 
kansallisen  erikoisuutensa  tunnustamista  ja  loukkaamattomuutta, 
vaatiessaan  itselleen  oikeutta  työskennellä  omia  kansallisia  pyrintö- 
periäänkin  huomioonottaen  ja  toteuttaen.  Jokaisella  kansalla  on 
vääjäämätön  oikeus  itsenäiseen  kansalliseen  olemiseen  vain  sikäli, 
mikäli  se  on  saavuttanut  tai  voi  saavuttaa  sivistyksellisen  kypsyy- 
den ja  kyvyn  ottaa  tekijänä  osaa  yleisinhimilliseen  kehitystyöhön 
jollakin  tämän  moninaisista  aloista,  llahuttavaa  on,  että  kuluneina 
vuosina  olemme  puolueettomani,  arvostelupätöisten  henkilöiden  kuul- 
leet huomattavalla  yksimielisyydellä  tunnustavan  Suomen  kansan 
kuuluvan  sivistyskansojen  joukkoon,  olemme  kuulleet  heidän  vakuut- 
tavan, että  olisi  ihmisyydelle  tappio,  jos  Suomen  kanssa  syystä  tai 
toisesta  sortuisi  jäljentuntumattomaksi.  Ja  tätä  sivistyskansa-asemaa 
emme  varmaankaan  ole  saavuttaneet  työllämme  niin  sanoakseni  kan- 
sainvälisellä työvainiolla,  olemme  siihen  nousseet  täyttämällä 
velvollisuutemme  kansallisen  työn,  kansallisen  tieteen  ja  tut- 
kimuksen  palveluksessa.  Elävästi  vakuutettuna  siitä,  että  Suomalais- 


Digitized  by  Google 


XXIV,* 


33 


ugrilaisen  seuran  ohjelmaansa  ottama  työ  on  juuri  tällaista  kansal- 
lista työtä,  että  se  osaltansa  vahvistaa  ja  turvaa  kansallisen  ole- 
muksemme oikeutuksen,  on  Seura  kuluneina  vuosina  työskennellyt; 
saman  vakaumuksen  elähyttämänä  on  se  tulevinakin  aikoina  toimin- 
tansa suunnitteleva,  vilpittömästi  iloiten  siitä,  että  nyt  ulkoisten  uh- 
kien hälvettyä  näyttää  tarjoutuvan  ennen  aavistamattomat  mahdolli- 
suudet saada  »Suomemme  hyväksi,  maamme  marjankasvavaksi." 
Helsingissä  joulukuun  2  p:nä  1905. 


Digitized  by  Google 


Compte-rendu  annuel  des  travaux  de  la  So 
ciete  flnno-ougrienne  du  2/Xu  1904—  2/ XII 1905 


La  Society  Finno-ougrienne  fut  fondee  dans  la  pleine  conviction 
on  l'on  etait  qu'il  y  avait  dans  le  pays  des  personnes  capables  de 
s'interesser  au  but  de  la  societe,  et  de  lui  preter  leur  concours  et 
par  leur  travail  et  par  des  contributions  pecuniaires.  Autour  des 
fondateurs  se  grouperent  „un  assez  grand  nombre  de  personnes" 
dit  le  premier  fascicule  de  notre  Journal,  et  ,,1'entreprise  rencontra 
des  cette  epoque  tant  d'echo  que  les  garanties  recueillies  par  les 
fondateurs  se  monterent  ä  en  viron  35.000  marcs".  Au  cours  des 
annees,  la  faveur  dont  la  societe  jouit  dans  le  public  ne  s'est  pas 
dementie,  bien  que,  dans  lour  ^volutiou,  les  conditions  exterieures 
dans  lesquelles  a  veeu  le  pays  aient  attire  dans  plus  d'une  diree- 
tion,  et  avec  des  exigences  toujours  croissantes,  1'attention,  le  travail 
et  1'appui  des  membres  et  amis  de  la  sociöte.  Le  nombre  des 
erudits  qui  travaillent  dans  le  domaine  des  6tudes  de  la  So- 
ciete a  augmente,  et  leurs  efforts  out  dejä  sauve  de  1'oubli  une  gran- 
de  partie  de  cette  precieuse  collection  de  materiaux  propres  ä 
eclairer  les  particularites  de  la  langue,  des  conceptions  et  des 
moeurs  „dont  la  reunion  et  la  eouservation  constituent  un  des 
principaux  buts  que  la  societe  s'est  fixes.M  Mais  ce  n'est  pas  seule- 
ment  le  nombre  des  cliercheurs  qui  teinoignc  des  progres  de  la 
Soeiete;  au  point  de  vue  pecuniaire  la  societe  a  egalement  trouvä 
chez  ses  amis  un  appui  et  une  faveur  extraordinaires,  qui  ont  per- 
mis  d'etendre  les  recherches  et  les  publications  au-delä  ineme  du 
cercle  de  travaux  primitivement  trace.    Aujourdhui,  en  rendant 


Digitized  by  Google 


XXIV.i 


brievement  compte  des  ev£nements  de  Tannee  precedente,  nous 
uvoiis  un  motif  speeial  d'insister  sur  ce  point.  La  Society  a  eu  en 
effet  la  chance  de  recevoir,  pour  ravancement  de  ses  travaux,  une 
sommo  de  50,000  marcs  ciise  ä  sa  disposition  sur  le  fonds  de  do- 
nations  du  feu  conseiller  de  commerce  Otto  A.  Malm,  un  des  membres 
fondateurs  de  la  Societe.  La  somme  leguee  a  servi,  conforme- 
ment  a  la  lettre  de  donation,  ä  constituer  un  fonds  pennanent 
nomme  „Fonds  de  recherches  de  O.  A.  Malm".  La  lettre  de  dona- 
tion a  la  teneur  suivante: 

A  Ui  Direction  dc  la  Societe  Finno-ougrienne. 
lie  conseil  d'administration  de  la  donation  du  conseiller  de 
commerce  O.  A.  Malm  a  dans  sa  saanee  du  4  courant,  sur  la  pro- 
position faito  anterieurement  par  son  pr&ident  O.  Donner,  r&olu  de 
donner  ä  la  Societe  Finno-ougrienne  une  somme  de  50,000  marcs 
destinee  a  etre  administree  eoinme  un  fonds  pennanent  d'apres  les 
stipulations  suivantes: 

1.  La  Societe  administrera  cette  somme  comme  un  fonds  per- 
manent,  sous  la  denomination  de  „Fonds  de  recherches  de  O.  A. 
Malm". 

2.  I>es  revenus  du  fonds  seront  affectes  ä  des  bourses  pour 
des  recherches  etendues  en  Europe  ou  hors  d'Europe,  et  pour  la 
inise  en  oeuvre,  en  Finlande  ou  hors  de  Finlande,  des  materiaux 
rassembles. 

3.  Il  ny  aura  pas  obligation  de  donner  cette  bourse  tous  les 
ans;  mais  la  meme  personne  pourra  enjouir  pendant  plusieurs  annees. 

4.  Les  revenus  du  fonds  pourront,  quand  on  le  jugera  avanta- 
geux,  etre  pour  une  part  plus  ou  moins  grande  verses  au  capital, 
atin  que  les  bourses  puissent,  en  cas  de  variation  du  taux  de  l'in- 
teret,  rester  intactes  ou  meme  s'accroitre.  En  outre,  dans  des  cas 
exeeptiounels,  les  revenus  du  fonds  pourront  etre  employes  a  cou- 
vrir  des  depenses  occasionnees  par  les  recherches,  par  exemple  les 
frais  d'imprcssious  couteuses. 

La  somme  ci-dessus  peut  etre  touchee  aux  bureaux  de  la 
Banque  Nationale,  societe  anouyme,  ä  Helsingfors. 
Helsingfors,  le  12  fevrier  1905. 

Th.  Rein. 

Otto  Stknhoth. 


Digitized  by  Google 


3f>    Otteita  Seuran  keskustel.  —  Ausztige  aus  den  sitzuogsber.  190.Y  XXIV.4 

La  Society  dans  sa  saanee  dn  18  fevrier,  recut  la  donation 
ci-dessus,  et  deoida  d'exprimer  sa  reconnaissance  par  «ne  lettre 
speciale,  et  de  declarer  „que  la  Society  esperait  maintenant  avec  un 
succes  encore  plus  grand  pouvoir  travailler  ä  la  r£alisation  de  sa 
tache". 


La  bonrse  de  la  Societö  pour  1'annee  ecouiee  a  ete  attribnöe 
ä  M.  Abtturi  Kannisto,  qui  a  poursnivi  ses  recherches  sur  les  Vo- 
goules  entreprises  deja  depuis  plusieurs  annees.  Il  terminä  le  5 
janvier  le  travail  commence  au  printemps  de  1904  sur  le  Konda 
central,  dans  les  villages  de  Nachraci  et  Lensi.  11  se  transporta 
alors  dans  le  village  de  Satyga  situe  un  peu  plus  haut  et  de  lä  le 
22  de  ce  mois  dans  le  village  de  &aim  sur  le  Konda  superieur. 
Il  travailla  dans  ce  dernier  village  un  mois:  de  lä  il  fit  une  ex- 
cursion  de  trois  semaines  du  Konda  vers  des  campements  plus  en- 
fonces  dans  les  forets;  cette  excursion  avait  surtout  pour  but  de 
recueillir  des  objets  d'interet  ethnographique.  Ce  voyage  se  ter- 
minä en  mars,  et  le  23  M.  Kannisto  arrivait  a  Tobolsk  d'ou  il  se 
decidait  a  revenir  en  Finlande  pour  un  court  voyage,  ä  la  fois 
d'agr6meut  et  de  restauration.  „Un  travail  assidu  et  continu  et 
une  nourriture  souvent  insuffisante  avaient  commence,  avec  le  temps 
ä  exercer  une  iufluence  deprimante  sur  mes  forces",  dit  M.  Kannisto 
dans  son  recit  de  voyage.  „Apres  avoir  termine  l'6tude  des  dia- 
lectes  du  Konda,  j'etais  si  fatigu£  que  je  jugeai  qui'il  valait  mieux 
revenir  quelque  temps  chez  moi  pour  reprendre  des  forces."  M. 
Kannisto  repartit  pour  la  Siberie  le  29  juillet,  se  dirigeant  sur  le 
cercle  de  Beresov,  cliez  les  Vogoules  septentrionaux.  Diverses  rai- 
sons  le  retarderent  neanmoins  a  Tobolsk,  de  sorte  qu'il  ne  put 
partir  que  le  23  septembre  pour  son  premier  point  d'arret,  le  vil- 
lage de  Sartynja  sur  la  Soswa. 

M.  Kaunisto  a  rapporte  de  ses  voyages  des  collections  de 
mots  et  une  foule  de  poesies  populaires.  photographies,  donnees 
statistiques  etc.  Il  est,  comme  les  membres  de  la  Sociele  ont  pu 
le  voir  par  sa  conference  du  20  mai,  parfaitement  au  courant  de 
l'6tat  mat^riel  et  intellectuel  du  peuple  qu'il  a  etudie,  et  des  causes 
de  la  pauvretS  et  de  la  misere  qui  regnent  dans  ces  regions;  il 


Digitized  by  Google 


XXIV,* 


Compte-romlu  annuel.  Aiuht  1905. 


37 


s'est  fait  egalement  une  id£e  nrtte  des  possibilites  cTavenir  de  ces 
populations  qui  nous  sont  apparentees.  Nous  avons  des  raisons 
d'esp£rer  que  sa  conception  des  conditions  regnantes  dans  ces  r6gi- 
ons  et  des  mojrens  de  les  ameliorer  sera  prise  en  consideration  quand 
on  projettera  dans  1'avenir  des  mesures  pour  le  bien  du  peuple.  M. 
Kannisto  a  en  effet  r£dig£  pour  le  gouverneur  de  Tobolsk,  et  sur  la 
demande  de  celui-ci,  un  rapport  sur  la  situation  et  les  moyens  de 
lameliorer. 

Outre  M.  Kannisto,  nous  pouvons  nommer  encore  deux  per- 
sonnes  qui.  avec  des  bourses  accordees  par  VUnivcmte  de  Finlande, 
accomplissent  des  voyages  d'explorations  dout  le  but  scieutitique  est 
en  connexion  6troite  avec  1'objet  de  la  Societe.  Ce  sont  les  docteurs 
G.  J.  Ramstedt  et  Ybjö  WicHMANN. 

Le  premier,  le  docteur  G.  J.  Ramstedt,  a  joui  depuis  le  1-er 
mars  1903  d'une  bourse  du  fonds  Herman  Rosenberg,  et  son  pro- 
gramme  a  et.6  d'etndier  les  Kalmouks  et  quelques  peuples  apparen- 
tes  aux  Mongols.  De  courtes  Communications  Scrites  sur  les  tra- 
vaux  du  Dr.  Ramstedt  ont  ete  lues  aux  s^ances  de  la  Societe. 
En  outre  le  Dr.  A.  D.  Rudnev,  de  Saint-  Petersbourg,  a  bien  voulu 
fournir  les  details  corn  pienien  tai  res  qui  suivent.  Apres  etre  revenu 
au  milieu  du  mois  de  d£cembre  dernier  de  sou  voyage  chez  les 
populations  turques  du  Cancase  septeutrional,  M.  Ramstedt  a  se- 
journö  en  partie  en  Finlande.  en  partie  en  Russie  jusqu'au  com- 
mencement  de  mai,  occupä  ä  classer  ses  notes  de  voyage.  Peudant 
son  sejour  ä  St.  Petersbourg,  il  a  en  outre  pris  part  aux  travaux 
de  la  Commission  cartographique  institue  par  la  Society  de  geo- 
graphie  de  Russie,  dans  la  sous-commission  spexiale  cre^e  pour 
resoudre  les  questions  de  transcription.  —  Au  commeucement  de 
mai  M.  Ramstedt  partit  ensuite,  par  Omsk  et  Semipalatinsk,  pour  le 
Turkestan  oricntal,  et  arriva  le  80  mai  ä  Cngucak.  Le  10  juil- 
let  il  commenc,ait  avec  sa  caravaue  le  voyage  par  Dörbölds  et 
$iho  vers  Vrumc.  Il  sejourna  du  11  au  21  aout  a  A'Ao  oii  il 
rec,ut  1'hospitalit^  du  chef  des  Torgoutes;  le  5  septembre  il  arriva 
a  ['rihnc.  D'apres  les  lettres  lues  ä  la  derniere  seance  de  la  So- 
ciety, nous  pouvons  ajouter  que  M.  Ramstedt  se  propose,  partant 
tft  riimc  de  visiter  Kara&är,  dans  les  environs  de  laquelle  on 


Digitized  by  Google 


3<*    Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszuge  aus  den  sitzungBber.  1905.  XXIV.4 


t-rouve  „toutes  sortes  de  pierres  avec  des  inscriptions  et  des  ruines 
de  villes  dont  les  Kalmouks  raeontent  toutes  sortos  de  legendes", 
et  de  reutrer  en  Kinlande  par  Cugucdk  vers  le  jour  de  Pan.  — 
Sur  les  resultats  du  voyagc  nous  pouvons,  d'apres  les  renseigne- 
ments  du  Dr.  Rudnev,  donner  les  indieations  suivantes:  a  Cugu- 
cdk- M.  Ramstedt  etndia  la  langne  onkor-solon,  dialecte  mandchou 
tres  different  de  la  langue  litteraire  et  meme  du  dialecte  kuldzba- 
solou,  et  dans  lequel  on  trouve  entre  autres  des  formes  verbales 
curieuses  et  das  cas  inusites  dans  la  langue  litteraire.  Il  fit  un 
grand  nonibre  (Pannotatioiis  phonetiques,  recueillit  des  materiaux 
grammatieaux,  nota  plusieurs  legendes  et  plus  de  mille  mots.  11 
rencontra  egalement  des  Torgoutes  et  des  Ölötes.  —  Ä  Crumc 
M.  Rauistedt  a  etudie  „la  partie  la  plus  considerable  et  la  plus 
difficile  du  dictionnairo  mongol  et  peuetre  intimement  dans  la  lan- 
gne des  Kalmouks  chinois",  comme  il  le  dit  dans  une  lettre  privee 
arrivee  ici. 

Le  Dr.  Wiohmann,  qui,  depuis  le  1-er  septembre,  dispose 
d  une  bourse  allouee  sur  la  fondation  Herman  Rosenberg,  a  pour 
travail  de  debut,  commence  a  etudier  la  laugue  cereinisse.  Actu- 
ellement  il  sejourne  parmi  les  fcremisses  de  la  niontagne,  dans 
le  village  de  Jelasy,  gouvernement  de  Kazan,  eercle  de  Kozmodem- 
jansk.  —  Dapres  des  renseignements  prives,  M.  \Vichmann  a 
Pintentiou  de  sejourner  trois  mois  dans  ce  village  et  ensuite  de  se 
transporter  chez  les  Ceremisses  de  la  plaine  sur  la  rive  nord  de 
la  Volga. 

Depuis  plusieurs  anuees  dejä  on  a  pu  meutionner  dans  les 
comptes-rendus  annuels  de  la  Societe  que  la  poesie  populaire  des 
populations  de  la  famille  finnoise  dans  la  Russie  Orientale  avait 
trouve  des  collectionneurs  dans  le  sein  meme  de  ces  populations. 
L'un  des  plus  actifs  de  ces  collectionneurs  a  e  te  un  paysan  mord- 
we,  Ioxatij  Zorin,  qui  a  de  nouveau  pendant  Pannee  ecoulee 
envoye  une  petite  contribution  aux  collections  niordwes  de  la 
Societe. 

La  plupart  des  boursiers  de  la  Societe  out,  au  cours  de  leurs 
recherches,  tAche  de  recueillir  aussi  les  melodies  des  populations 
etudiees  par  eux.   Ces  melodies  ont  en  effet  leur  importance  pour 


Digitized  by  Google 


XXIV.»  Compte-reudu  annuel.  Ann6e  1905.  39 

penetrer  dans  1'intimite  intellectuelle  d?un  peuple,  sans  parler  de 
celle  qu'elles  ont  pour  des  eludes  de  musique  comparee.  ( 'ependant 
il  a  ete  jusqu'a  ces  derniers  temps  impossible  ä  une  personne  sans 
connaissances  niusicales  de  recueillir  ces  melodies.  Mais  maiutenant 
que  1'experience  a  montre  chez  no  us  et  ä  1'etranger  que  le  phono- 
graphe  est  utilisable  pour  recueillir  des  melodies,  il  est  facile  ä 
chaque  chercheur  de  consacrer  egalement  soo  attention  ä  cette 
branche  d'6tudes.  La  directiou  de  la  Societe,  tenant  compte  de 
cette  situation,  a  decide  d'acheter  un  phonographe  convenable,  dont 
Tacquisition  fut  faite  1'ete  deruier.  I/appareil  est  presentement  ä 
la  disposition  de  M.  Kannisto  pour  recueillir  les  melodies  des  Vogoules. 

De  meme  la  direction  de  la  Societe  a  decide,  dans  sa  seance 
du  27  mai  dernier,  de  voter  un  petit  credit  pour  rassembler  des 
materiaux  statistiques  du  domaine  ostiak  et  vogoule.  Cette  col- 
lection  doit  se  faire  dans  les  archives  des  consistoires  ecclesiasti- 
ques,  ou  sont  conservees  une  foule  de  listes  de  personnes  dressees 
par  le  clerge,  et  dont  les  plus  anciennes  reraontent  au  XVIII-e  S. 
On  ne  peut  sans  doute  avoir  pleine  confiauce  dans  ces  listes,  faites 
dans  des  regions  ä  population  clairsemee  et  avec  des  Communicati- 
ons difficiles;  mais,  comme  ce  sont  les  seules  donnees  statistiques 
redigees  pour  chaque  aunee,  et  qu>lles  douneut  par  suite  une 
image  en  quelque  mesure  veridique  des  changements  des  stations, 
on  a  estimö  devoir  y  preter  attention  et  leur  attribuer  une  certaine 
importance.  —  La  collectiou  de  ces  documents  se  fait  actuellement 
dans  les  archives  de  Tobolsk,  Perm  et  Jekaterinburg,  d'apres  un 
pian  redige  par  M.  Kannisto. 

A  propos  de  la  collection  de  materiaux  sUitistiques,  on  doit 
mentionner  que  les  materiaux  de  ce  genre  conceruant  les  Ostiaks, 
les  Vogoules  et  les  Lapons  de  Kola  recueillis  lors  du  recensement 
genöral  de  la  Russie  en  1897  out  ete  transmis  gratuitement  ä  la 
Societe  au  mois  de  septembre  dernier. 

Sur  les  interets  de  la  fondation  Ahlqvist  „pour  soutenir  la 
langue  flnuoise  et  les  langues  de  la  famille  tlnnoise,  surtout  parmi 
la  jeunesse  uuiversiUiire",  les  delegues  de  la  Societe  et  ceux  de 
la  Societe  de  la  langue  natonale  formant  la  Commission  chargee  de 


Digitized  by  LjOOQIC 


40    Ottoita  Souran  koskustel.  —  Ausziigp  uus  den  sitzungsber.  HK)5.  XX1V.4 

distribner  les  prix  ont  attribue  un  prix  de  300  marcs  au  Dr  K. 
F.  Karjalainen  pour  ses  recherches  ,.Zur  ostjakisehen  laut- 
geschichte  I." 

L/enumeration  suivante  montrera  la  marche  des  travaux  de 
publication  de  la  Societe: 
11  a  ete  editc: 

1)  le  voi.  XXIII  des  Afemoires  de  la  Societe  contenant:  K. 
F.  Karjalainrn,  Zur  ostjakischen  lautgeschichte  I.  Uber  den  vo- 
kalismus  der  ersten  silbe.  XVIII -f-304  pp. 

2)  le  voi.  XXIV  des  Metnoircs  de  la  Societe:  Konrad  Nielsen, 
Die  quantitätsverbältnisse  iin  Polniaklappisehen  II.  Nachtrag  und 
register.  80  pp. 

Sons  presse: 

1)  les  recherches  de  U.  T.  Sirelius  sur  les  barrages  de  pechc 
des  peuples  finno-ougriens,  destinees  a  paraitre  bientöt.  —  Ce 
travail  constituera  la  troisieme  partie  d'une  serie  nouvelle  de 
pnblications  dont  la  foudation  a  <He  deeidee,  et  dont  le  titre,  pro- 
pose  par  le  professeur  Setälä,  „ Travaux  ethnographiques",  a  et6 
approuve  par  la  direction. 

2)  le  fascicule  XXIII  du  Journal  dont  la  publication  a  ete. 
pour  des  raisons  speciales,  reeulee  ä  une  date  plus  tardive  que 
d'ordinaire. 

Parini  les  travaux  en  prfyaration,  on  peut  mentionner: 

1)  les  pnblications  de  modeles  ceremisses  du  Dr  A.  O.  Hei- 
kel, pour  lesquelles  on  a  continue  les  dessins  preliminaires. 

2)  1'ouvrage  du  Dr  A.  O.  Heikel  contenant  des  recherches 
sur  les  costumes  dans  les  Provinces  Raltiques,  que  1'auteur  espe>e 
au  printemps  prochain  avoir  flni  d'iinprinier. 

3)  le  travail  de  M.  F.  Äimä  sur  le  voealisme  de  la  premiere 
syllabe  dans  le  lapon  d'Inari,  qni  sera  mis  sous  presse  dans  le  cou- 
raut  du  printemps  prochain. 

A  loccasion  des  travaux  en  voie  dMmpression,  il  faut  noter 
que  la  Societe  a  charge  sa  direction  de  drcsscr  un  projet  en  vue 
de  faire  rediger  un  nouveau  travail,  carte  ou  atlas,  represeutant  les 
populntious  firmo-ougriennes.  Les  donnees  concernant  les  chiffres 
de  la  population  de  ces  peuples  qui  ont  ete  publiees  par  le  profes- 


Digitized  by  Google 


XXIV,* 


Compte-rendu  annuol.  Ann6e  1905. 


41 


seur  O.  Donner  en  1886  dans  le  premier  volume  du  Journal  se  sont 
uaturellemeut  modifies  dans  de  grandes  proportions  au  cours  des 
vingt  annees  Gcoulees;  en  outre  la  connaissauce  des  habitats  et  de  la 
dispersion  de  ces  peuples  est  deveuue  plus  exacte  et  plus  detaillee, 
en  particulier  gräce  aux  reeherches  des  boursiers  de  la  Societe. 
Sur  une  proposition  faite  des  1902  par  le  professeur  Setälä,  on 
denda  de  se  mettre  ä  1'oeuvre  en  publiant  une  nouveile  carte  eth- 
nographique.  Pour  la  redaction  du  travail,  on  a  pense  ä  confier  ä 
des  chercheurs  differents  le  soin  de  marquer  sur  la  carte  les  ha- 
bitats des  differents  peuples.  Il  est  ä  espe>er  que  cette  publication 
cartographique  si  importaute,  en  particulier  pour  1'enseignement 
universitaire,  pourra  bientöt  paraitre  avec  les  annexes  et  expli- 
cations  n£cessaires. 

Des  Finnisch-ugrische  Forschungen  Sditees  par  les  professeurs 
E.  N.  Setälä  et  K.  Krohn  ont  paru  les  fascicules  l  et  2  du  vo). 
IV.  Le  fascicule  3  du  IV-e  et  les  fascicules  1—2  du  V-e  volumes 
sont  sous  presse. 

La  SoctetS  a  pu  eonstater  avec  satisfaction  que  ses  travaux 
ont  ete  d'annee  en  annee  plus  connus  et  apprecies  meme  hors  des 
limites  de  son  pays.  Une  prouve  de  cet  interet  est  le  uombre 
toujours  croissant  de  societ&s  et  de  assoeiations  qui  ont  manifeste 
le  dösir  d'entrer  avec  la  Soci6t6  en  öchange  de  publications.  Leur 
nombre  s'est  au  cours  de  cette  anuee  accru  do  deux:  le  Comite 
scientifique  des  archires  de  Perm  (ä  Perm)  et  la  Bibliothfyjuc  de  rUni- 
versitv  de  Tuhingen  (ä  Tlibingen).  Pour  des  raisons  sp£eiales,  deux 
autres  demandes  d'echange  sont  restees  jusqu'ici  sans  reponse.  En 
outre  la  Societe  a  euvoye  au  College  Eötvös  en  Hongrie  une  col- 
leetion  assez  eonsiderable  de  ses  publications.  —  Il  faut  egalement 
compterdans  une  certaiue  inesure  parini  les  preuves  d'attention  de 
lapartde  1'etranger  les  invitatioos  ä  des  congres  scientifiques  adres- 
sees  soit  ä  la  Societe  directement,  soit  par  son  iutennediaire  ä  des 
membres  de  la  Societe  et  ä  d'autres  personnes  interess^es.  La 
Societe  a  recu  au  cours  de  cette  annee  des  invitations:  1)  au  con- 
gres des  orientalistes  tenu  ä  Alger  au  mois  d'avril  dernier;  2)  au 
congres  de  la  Societe  archeologique  de  Russie  tenu  ä  Jekaterino- 
slav  du  28  aout  au  10  septembre;    3)  au  Ill-e  congres  iuteruatio- 


Digitized  by  Google 


42   Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszflge  aus  den  sitzungsber.  1905.  XXIY,i 


nai  des  arts  tenu  ä  Liege  pendaut  1'Exposition  universelle  du  15 
au  21  septembre;  4)  au  XHI-e  congres  anthropologique  qui  doit 
se  tenir  le  16 — 21  avril  1906  ä  Monaco.  La  Societe  n'apourtant  pas 
estime  pouvoir  se  faire  otticiellenient  representer  a  ces  eongres,  et 
les  raembres  de  la  Societe  ont  egalement  pendant  1'annee  eeou- 
lee  ete  empeches  de  repondre  aux  invitations. 

La  Societe  a  tenu  ses  seances,  pendant  1'annee  econlee,  reguliere- 
raent  le  troisieme  samedi  de  chaque  mois  pendant  les  semestres  universi- 
taires.  On  a  enteudu  pendant  ces  seances  des  compte-rendus  des 
voyages  de  savants  travaillant  dans  le  domaine  de  la  Societe,  et 
les  conferences  suivantes:  prof.  O.  Donner:  discours  d'ouverture 
a  la  derniere  assemblee  annuelle,  sur  le  developperaent  et  les  ob- 
jets  de  la  linguistique  finno-ougrienne;  M.  A.  Kannisto:  Quel- 
ques  traits  de  la  vie  des  Vogoules  (ao/v);  prof.  K.  Krohn:  sur  les 
resultats  de  ses  recherches  sur  la  legende  de  Sämpsä  Pellervoinen 
(l6/iv);  prof.  J.  .T.  Mikkola:  compte-rendu  du  travail  du  prof. 
Boulitcb:  „Sur  1'histoire  de  la  linguistique  en  Russie  Iw  (ai/i);  dr 
G.J.Ramstedt  surson  voyage  chez  les  Nogayens  et  les  Koumykes 
(21/i);  M.  V.  Salminen  sur  les  chansons  recitatifs  laponnes 
(2l/x);  prof.  E.  N.  Setälä:  1)  sur  un  voyage  fait  dans  l'ete  de 
1905  chez  les  Livoniens  de  Livonie  (ai/x);2)  sur  la  question  de 
savoir  si  on  trouve  dans  les  langues  finnoises  occidentales  des 
mots  d'emprunt  d'origine  surement  gothique  (lö/xi);  M.  E.  A.  Tun- 
kelo:  sur  1'origine  scaudinave  du  finnois  sikla,  siula  et  des  mots  de 
sa  famille. 

Pendant  1'annee  ecoulee,  le  personnel  de  la  Societe  a  subi  les 
modifications  suivantes: 

Dectdte:  le  comte  Gcza  Kuun  ä  Maros-Nemet,  membre  hono- 
raire  de  la  Societe,  connu  pour  ses  recherches  sur  1'histoire  pri- 
mitive  de  la  Hongrie  et  la  langue  turque;  le  professeur  extraordi- 
naire  de  tinnois  k  1'Universite  de  Kazan,  conseiller  d'Etat  Nikolas 
Andkrson,  membre  correspondant;  le  professeur  de  hongrois  et  de 
linguisti(iue  comparee  tiuno-ougrienne  ä  1'Universite  de  Kolozsvär 
Möuicz  Szilasi,  membre  correspondant:  le*  memltres  fondateurs: conseil- 
ler de  coiumerce  Victor  Forselius  a  Äbo,  procureur  J.  M.  E.  Johns- 


Digitized  by  Google 


XXIV,i  Compte-rendu  annuel.  Annee  1905.  43 

son  ä  Helsingfors  et  rectenr  Henri  Melander  a  Äbo;  les  membres  an- 
nuels:  conseiller  d'Etat  M.  G.  von  Ohristiersön  ä  Esbo,  direeteur- 
general  adjoint  A.  W.  Floman  ä  Helsingfors,  pasteur  A.  W. 
Frosterus  ä  Borgä,  baron  Adolphe  Tandefelt  ä  Fredriksbamn, 
commercant  Otto  Thylin  a  Helsingfors,  et  docteur  O.  A.  Top- 
pblius  a  Helsingfors. 

Dans  la  soctetö  sont  entres: 

comnie  membres  fondateurs: 
Forsman,  J.  R.,  docteur  en  theologie.  tfveque  d'Uleäborg. 
Korpi,  J.  W.,  eandidat  en  theologie,  lecteur,  a  Vasa. 

corame  membres  annuels: 
Haoelin,  Samuel,  niaitre  es-arts,  Helsingfors, 
SARvi,  Antti,  raaitre  es-arts,  Helsingfors, 
Westerlund,  F.  W.,  ni^decin  provincial,  Tammerfors. 

La  nomitre  actuel  des  membres  de  la  Sociöte  est  dapres  la 
liste  des  membres:  1)  membres  honoraires  10  (ime  femme);  2) 
membres  eorrespondants  22;  3)  memfnes  collaborateurs  3 ;  4)  membres 
fondateurs  177  (2  femmes);  &)  membres  pe  rp&ucls  26;  6)  membres  annuels 
payants  185  (4  femmes).  —  Les  femmes  n 'out  encore  prete  qu'un  tres 
faible  appui  aux  efforts  de  la  Sociöte;  on  ne  peut  pourtant  guere 
attribuer  cette  abstention  a  un  manque  d'int6ret  pour  le  but  de  la 
Societe. 

Le  deleguc  de  la  Societe  ä  St.  P6tersbourg  a  ete  le  docteur 
A.  D.  Rudnev,  niaitre  de  confereuces  ä  l'Universite\ 

Le  bureau  de  la  Soeiete  a  ete  pendant  Tannee  £coulee  compose 
de  la  facon  suivaute:  president  le  professeur  O.  Donner,  vice- 
president  le  professeur  E.  N.  Setälä,  premier  secretaire  Y.  VVich- 
mann,  maitre  de  conferences,  et  apres  son  depart  K.  F.  Karjalai- 
nen, maitre  de  conferences,  second  secretaire  1c  professeur  J.  J. 
Mikkola,  caissier  le  directeur  ,T.  Höckert,  bibUothecaires  le  profes- 
seur K  Krohn  et  le  maitre  es-  arts  E.  A.  Tunkelo,  conservateur 
des  livres  de  fonds  le  maitre  es-arts  U.  T.  Sirelius  et  avocat-  conseil 
E.  Polon.  Les  commissaires  reviseurs  ont  ete  le  directeur  A. 
Renqvist  et  M.  U.  Karttunen,  les  vice-commissaires  le  docteur  R. 
Saxen  et  M.  F.  Äimä. 


Digitized  by  Google 


44  Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszflge  aus  den  sitzungsber.  1905.  XXTV.4 

Les  representants  de  la  Society  dans  le  conseil  des  delegues 
des  societes  savantes  ont  ete  les  professeurs  O.  Donner  et  E.  N. 
Setälä. 


Les  six  ou  sept  dernieres  annees,  qui  ont  menacö  notre  peuple 
de  graves  malheurs,  ont  moutre  plus  clairemont  que  jamais  sur 
quels  fondements  les  peuples,  et  en  particulier  les  petits  peuples 
doivent  bätir,  pour  pouvoir  exiger  la  reeonnaissance  de  leur  inde- 
pendance  et  de  lenr  inviolabilitö  nationales,  et  pour  reclamer  le 
droit  de  travailler  ä  la  realisation  de  leurs  tendances  nationales. 
Tout  peuple  n'a  de  droit  irrecusable  ä  une  existence  nationale 
iudependante  que  dans  la  mcsure  on  il  a  atteint  ou  peut  atteindre 
la  maturite  et  la  capacite  de  participer  au  travail  civilisateur  de 
rhumanite\  Nous  devons  enregistrer  comme  un  fait  heureux  que 
nous  ayons  cnteudn,  au  cours  des  annees  gcoulees,  des  juges  com- 
petents  et  impartiaux  reconnaitre  avec  une  unanimite  remarquable 
que  le  peuple  finlandais  compte  au  nombre  des  peuples  civilisateurs 
nous  les  avons  entendus  assurer  que  1'humanite  ressentirait  une 
perte  si  le  peuple  finlandais  disparaissait,  pour  une  raison  ou  uue 
autre.  Or  cette  situation  de  peuple  civilisateur.  nous  ne  1'avons 
pas  acquise  en  travaillant  sur  le  doraaine  en  quelque  sorte  inter- 
national,, nous  y  soinnies  arrives  en  accomplissant  notre  täche  dans 
le  travail  national  et  la  science  nationale.  La  Societe  finno-ougri- 
enne  a  la  conviction  profonde  que  les  recherches  qui  remplissent 
son  programme  constituent  un  travail  national  propre  ä  renforcer 
et  ä  consacrer  nos  droits  a  une  existence  nationale,  ("est  cette 
conviction  qui  a  anim6  pendant  les  dernieres  annees  le  travail  de 
la  Societe.  et  qui  1'aidera  dans  1'avenir  a  pcrscverer  dans  les  me- 
mes  voies,  soutenue  par  le  sentiment  que  inaintenant,  les  dangers 
exterieurs  une  tois  disparus,  des  perspectives  nouvelles  et  insoup- 
connees  s'ouvrent  devant  nous,  pour  travailler  ,au  bien  de  la  Fiu- 
lande,  a  1'essor  de  la  patrie". 

Helsingfors,  le  2  decembre  1905. 


Digitized  by  Google 


Otteita  Suomalais-ugrilaisen  seuran  keskuste- 

lemuksista  v.  1906. 


Auszuge  aus  den  sitzungsberichten  der  Fin- 
nisch-ugrischen  Gesellschaft  im  j.  1906. 


Matkakertomus. 


Yliopiston  Konsistorille. 

Yliopiston  Konsistorille  saan  täten  kunnioittani  esittää  lyhyen 
kertomuksen  niistä  matkoista,  jotka  Rosenbergin  stipendin  nautti- 
jana tähän  asti  olen  suorittanut. 

Helsingistä  lähdin  viime  vuoden  syyskuun  1  p:nä  yksityis- 
asioiden vuoksi  Budapestiin,  missä  viivyin  koko  syyskuun.  Tutki- 
musmatkani alkoi  vasta  lokakuun  2  p:nä,  jolloin  Budapestistä  mat- 
kustin suoraan  Kasaniin,  lähteäkseni  sitten  sieltä  (-eremissien  luo. 
Viimemainitussa  kaupungissa  viivyin  monenlaisten  matkavarustusten 
takia  lokakuun  20  p:ään,  hankkien  itselleni  samalla  myöskin  sel- 
laista tutkimuksiini  tarpeellista  kirjallisuutta,  jota  aikaisemmin  en 
ollut  saanut  käsiini. 

Niinkuin  jo  matkaohjelmassani  mainitsin  jakoi  toht,  M.  Wkskk 
vainaja  ceremissinkielen  kahteen  suureen  päämnrrcryhmään:  A.  län- 
tiseen ja  B.  itäiseen,  joista  edelliseen  kuului  kaksi  murretta:  1. 
Kozmodemjanskin  ja  2.  Jaranskin  murteet,  ja  jälkimäiseen  kolme: 
3.  CarcvokokSaitik-Cehoksarin,  4.  UrSumin  ja  5.  itämurre  (ahtaam- 
massa merkityksessä,  käsittäen  Malmyiin,  Jclabuyany  Ufan  ja  Permin 

8 


Digitized  by  Google 


2    Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszöge  aus  den  sitzuflgsber.  1006.  XXIV.& 

alimurteet).  Mikäli  tähän  asti  olen  voinut  huomata,  voidaan  tämä  jako 
pääasiassa  katsoa  oikeaksi.  Mainituista  murteista  olivat  tutkimat- 
tomia Jaranskin  ja  UrSnmhi  murteet  sekä  MalmySin  ja  Jclabugan 
itäiset  alimurteet,  joihin  sentähdeu  aikomukseni  oli  ensi  sijassa  tu- 
tustua. Koska  kuitenkin  pidin  tärkeiinä,  että  ensimäinen  tutustu- 
miseni ceremissinkieleen  tapahtui  sellaisen  murteen  alalla,  joka  jo 
jossain  määrin  oli  tunnettu  ja  jonka  tutkimiseen  oli  käytettävissä 
hyviä  apuneuvoja,  päätin  ensiksi  suunnata  matkani  n.  s.  „vuoriee- 
remissien"  luo,  s.  o.  yllämainitun  läntisen  Kozmodemjauskin  murteen 
(A.  1.)  alueelle,  jonka  kielestä  on  olemassa  nykyajan  vaatimuksia 
vastaava  sanakirja  (G.  .1.  Ramstkdt,  Bergtscheremissische  sprach- 
studieu).  Tarkoitukseni  oli  myös  tämän  tärkeän  murteen  alalla 
siiada  täydennetyksi  t:ri  Ramstkhtui  tutkimukset,  jotka,  paitsi  mai- 
nittua sanakirjaa,  käsittävät  45  siv.  kielennäytteitä  käännöksincen 
sekä  6  siv.  fonetisia  huomautuksia. 

Lokak.  21  p:nä  saavuin  Kozmodemjauskin  piirikaupankin., 
josta  sitten  25  p:nä  matkustin  ensi  asemapaikalleni  Jelasyn  kylään 
Kozmodemjauskin  piirissä  Kazanin  kuvernementtiä.  Kielimestariksi 
sain  keski-ikäisen  ceremissi-talonpojan,  Paavali  Savcljevin,  joka 
tunnollisesti  ja  harrastuksella  suoritti  tehtävänsä.  Kusi  työkseni 
otin  läpikäydäkseni  reremissiläisen  sanavaraston,  käyttäen  tässä 
alustana  yllämainittua  Ramstedtiu  sanastoa  sekä  Szilashi  sana- 
kirjaa, joka  viimemainittu,  monista  puutteistaan  huolimatta,  kuiten- 
kin sanarnnsautensa  tähden  oli  minulle  suureksi  avuksi.  »Sanaston 
tutkimiseen  minulta  täällä  kului  n.  2 kuukautta,  jonka  jälkeen 
ryhdyin  läpikäymään  kieliopin  pääkohtia  käyttämällä  tässä  työssä 
pohjana  (.'asthenui,  \YiEnitMANNin  ja  BuoENzin  kielioppeja.  Saa- 
dakseni kieliopillista  lisäainesta  yli  senkin,  mitä  kansanrunonäyt- 
teet  saattoivat  tarjota,  kävin  läpi  REGULvin  kaikki  876  ferernissi- 
läistä  esimerkkilausetta,  jotka  Bidenz  v.  1864  julkaisi  Nyelvtudo- 
mänyi  KözlemenyekMssä,  ja  joihin  BiDENzin  kielioppi  suureksi  osaksi 
perustuu.  Yllämainitut  Ram sTKivrin  kielennäytteet  —  11  satua,  12 
lyhyttä  loitsua,  16  arvoitusta  sekä  lisäksi  muutamia  lyhyitä  prosa- 
palasia  rereinissien  taikauskosta  ja  tavoista  —  olivat  ensimäiset 
luotettavat  näytteet  vuoriieremissieii  kielestä.  Siihen  nähden,  että 
muilta  «ereinisseiltä  ei  puutu  kansanlauluja,  oli  otaksuttavaa,  eitä 


Digitized  by  Google 


XXIV,S 


YRJfl  WlCTTMAN"N,  Matkakertomus. 


3 


niitä  löytyisi  vuorieeremisseiltäkin.  Sainkin  näytteeksi  kootuksi 
7 H  laulua  (useat  häälauluja),  jotka  yhteensä  käsittävät  noin  900 
säettä.  Suorasanaisina  kielennäytteinä  on  minulla  tästä  murteesta 
50  taikaa  (etupäässä  maanviljelystaikoja),  34  arvoitusta,  16  sanan- 
laskua sekä  kertomus  vuoriceremissien  mehiläishoidosta.  Vielä 
mainittakoon,  että  fonografin  avulla  otin  säilöön  muutamia  näytteitä 
vuorieeremissien  kansansävelmistä. 

Helmikuun  18  p:nä  lopetin  tutkimukseni  Kozmodemjanskin 
murteen  alalla  ja  lähdin  seuraavana  päivänä  matkalle  toisen  länsi- 
murteen, Jaranskin  murteen  alueelle  (A.  2.),  jossa  (helmik.  22p:nä) 
asetuin  Lumpanurin  kylään  (Jaranskin  piirin  lounaisosassa,  Vjatkan 
kuvernementissä).  Kielimestarina  oli  minulla  pääasiallisesti  nuori, 
20  vuotias  Paavali  Volkov,  mutta  usein  myös  hänen  isänsä,  Vasili 
Voiko v.  Vaikkakin  Jaranskin  murre  monessa  suhteessa  eroaa  sitä 
ennen  tutkimastani  Kozmodemjanskin  murteesta,  niin  ovat  nämät 
murteet  kuitenkin  siksi  lähellä  toisiaan,  että  tutkimukseni  Jarans- 
kin murteen  alalla  nyt  saattoivat  sujua  entistä  nopeammin  eteen- 
päin. Maaliskuun  loppupuolella  olivatkin  jo  sanasto,  kielioppi  ja 
RRoui.vin  esimerkkilauseet  läpikäytynä.  Koska  kevät  teki  aikaista 
tuloa,  ja  kun  oli  tärkeää,  että  ennen  kelirikkoa  pääsisin  uudelle 
tutkimusalueelle,  en  katsonut  voivani  kauemmin  viipyä  Lumpanu- 
rissa.  Tästä  syystä  en  ehtinyt  tässä  kylässä  juuri  nimeksikään 
koota  kansanrunoutta.  Paitsi  yllämainittuja  876  esimerkkilausetta, 
on  minulla  tästä  murteesta  kielennäytteinä  20  taikaa  ja  9  sanan- 
laskua. 

Jaranskin  piiristä  siirryin  itäänpäin  Urzumin  piirin  ceremis- 
sien  luo,  joiden  kielimurre  siinä  määrässä  eroaa  läntisistä  murteista 
(varsinkin  vuorimurteesta)  että  niiden  edustajat  tuskin  ymmärtävät 
toisiaan.  Urzumin  piirissä  asetuin  maalisk.  27  p:nä  nykyiselle  ase- 
malleni, Semurin  kylään,  jota  voi  sanoa  urzumilaisten  feremissien 
keskukseksi.  Kielimestarina  on  keski-ikäinen  ceremissi,  Iivana  Na- 
gorskih.  joka  erittäin  hyvin  suoriutuu  tehtävästään.  Työni  on 
täällä  käynyt  saman  ohjelman  mukaan  kuin  edellisillä  tutkimus- 
asemilla. Nykyään  on  minulla  jo  tämän  murteen  sanasto  ja  kieli- 
oppi valmiina,  ja  käyn  par'aikaa  läpi  Riioumn  esimerkkilauseiden. 
Kansanrunoutta  on  myös  jonkun  verran  kertynyt;  tähän  asti:  60 


Digitized  by  Google 


4   Otteita  Seuran  keskustel.  -  Auazftge  aus  den  sitzungsber.  1906.  XXIV.» 


laulaa,  33  taikaa  (enimm.  maanviljelystä  koskevia),  23  sananlaskua 
ja  67  arvoitusta.  Sitäpaitsi  kielennäytteiksi  ja  lisiksi  täkäläisten 
teremissien  etnografiaan:  kertomukset  hautajaismenoista,  kolmesta 
eri  vainajille  vietetystä  muistojuhlasta,  .velhoista"  sekä  kihlajai- 
sista.  Ennen  täältä  liihtöäni  voin  ehkä  vielä  saada  kerätyksi  jon- 
kun verran  kansanrunoutta  ja  sävelmänäytteitä.  —  Vielä  mainit- 
takoon, että  jokaisella  tutkimusasemallani  myös  olen  ottanut  valo- 
kuvia, jotka  valaisevat  etupäässä  tyyppejä,  pukuja  ja  raken- 
nuksia. 

Tämän  lyhyen  matkakertomukseni  puitteissa  en  voi  ryhtyä 
esittämään  tutkiraieni  murteiden  ominaisuuksia  ja  omituisuuksia. 
Pyydän  vain  saada  lyhyesti  mainita  yhden  seikan,  jonka  tutkimi- 
seen jo  matkaohjelmassani  tahdoin  kiinnittää  erityistä  huomiota. 
Tarkoitan  feremissin  kieleu  korkoa.  Sanoin,  että  se  kaipaa  elikoista 
selvitystä  ensiksikin  siitä  syystä,  että  siitä  toistaiseksi  verrattain 
vähän  varmaa  tiedetään,  toiseksi  sentähden,  että  ceremissin  koron 
selvitys,  tuntemistamme  tiedoista  ja  viittauksista  päättäen,  luulta- 
vasti voisi  tarjota  tutkijalle  kielihistoriallisessa  suhteessa  erittäin 
tärkeän  apuneuvon.  —  Kozmodemjanskin  murteessa  korotus  on  jo- 
tenkin heikko,  joten  usein  oli  sangen  vaikea  saada  selville,  milli 
tavulla  pääkorko  oli.  Jaranskin  murteessa  on  korotus  sitävastoin 
aivan  selvä;  joskin  tämän  murteen  korko  jonkun  verran  eroaa 
Kozmodemjanskin  murteen  korosta,  niin  se  kuitenkin  pääasiassa 
oli  sen  kanssa  yhtäpitävä  ja  todisti  korkohuomioni  vuorimurteen 
alalla  oikeiksi.  Urzumin  murteen  korko  eroaa  kumpaisestakin 
edelläniainitusta;  täälläkään  ei  koron  merkitseminen  tuota  sanot- 
tavia vaikeuksia.  Vaikkakaan  siis  korko  näissä  murteissa  ei  ole 
yhdenlainen,  niin  on  niissä  kaikissa  kuitenkin  yhteistä  se,  että  1) 
vokalikvantiteti  on  riippuvainen  korosta  ja  että  2)  siten  syntynyt 
vo  k  alien  k  vantiteti  vaihtelu  on  välittömässä  yhteydessä  tavun  sulkeu- 
tumisen ja  avonaisuuden  kanssa. 

Ne  tutkimusainekset,  jotka  siis  tähän  asti  olen  saanut  kerä- 
tyksi, ovat  seuraavat: 

1)  kolmen  murteen  sanastot, 

2)  kolmen  murteen  kieliopinluonnokset, 


Digitized  by  LjOOQIC 


xxiv,» 


Yrjö  Wichmann,  Matkakertomus. 


3)  kolmen  murteen  esimerkkikokoelmat  (käsittäen  876 

lausetta), 

4)  186  laulua, 

5)  103  taikaa, 

6)  101  arvoitusta, 

7)  49  sananlaskua, 

8)  7  öeremissinkielistä  kertomusta  eri  aineista  etno- 

grafian alalta, 

9)  12  fonogrammia  ja 
10)  36  valokuvaa. 

Tämän  kuun  lopulla  on  aikomukseni  siirtyä  Kasanin  kuverne- 
menttiin,  Carevo-Koksaiskin  piiriin,  josta  myöhemmin  kesällä  läh- 
den itäistä  Malmyzin  murretta  tutkimaan. 

Sernurin  kylässä  Urzumin  piirissä  Vjatkan  kuvernem.  tonkok. 
11  päivänä  1906. 

Yrjö  Wiohmajin. 


Esimiehen,  senaattori  O.  Donnerin  alkajaispuhe 

Suomalais-ugrilaisen  seuran  vuosikokouksessa  19  9/Xn  06. 

Kielentutkimuksen  historia  on  täysin  selvästi  osoittanut,  että 
siinä  tapahtunut  kehitys  on  aiheutunut  siitä,  että  on  ollut  saatavissa 
kylliksi  hyvin  tutkittua  aineistoa.  Ei  korkealle  kehittynyt  kreik- 
kalainen kulttuuri  eikä  tähänperustuva  roomalainenkaan  kyennyt 
kieltä,  sen  alkuperää  ja  olemusta  koskevissa  kysymyksissä  pääse- 
mään hapuilevia  lausuntoja  pitemmälle.  Jokaiselle  sivistyneelle 
roomalaiselle,  joka  oli  perusteellisesti  tutustunut  kreikan  kieleen  ja 
kirjallisuuteen,  näytti  varmaankin  luonnolliselta  asialta,  että  kreikka 
ja  latina  olivat  läheisessä  yhteydessä  toisiinsa,  mutta  heiltä  puuttui 
„tertium  comparationis",  joka  olisi  tehnyt  mahdolliseksi  tutkimuksen 
suuntaamisen  tätä  yksinkertaista  tosiasiaa  kauemmaksi.  Vasta  kun 
Eurooppa  noin  120  vuotta  sitten  tutustui  Indian  kieleen  ja  kirjaili- 


Digitized  by  Google 


6    Otteita  Seuran  keskustel.  —  Aus/Qge  aus  den  sitzungsber.  1906.  XXIV,* 

suuteen  ja  senkautta  kokonaan  uusi  sivistysmaailma  avasi  aarteensa 
länsimaiselle  viljelykselle,  tarjoutui  mahdollisuus  uusilta  näkökan- 
noilta tutkia  kysymystä  kielen  olemuksesta  ja  alkuperästä. 

Ei  ainoastaan  kielenrakenne  ollut  lUsKin  ja  etenkin  Boeein 
käsityksen  mukaan  oleva  vertailevan  kielentutkimuksen  johtotäh- 
tenä, vaan  myöskin  indialaisten  pitkälle  kehittämä  kieliaineiston 
kieliopillinen  jaoittelu.  Ja  indialaisten  kielioppien  fysiologisella  te- 
rävyydellä toteutettu  kielen  äänteiden  järjestö  on,  kuten  tunnettu, 
saanut  aikaan  täydellisen  kumouksen  koko  kielentutkimuksen  me- 
todissa,  joka  on  ilmennyt  nykyaikaisessa  kielentutkimuksessakin. 

Ne  tosiasiat,  joille  indogermaninen  kielentutkimus  on  rakenta- 
nut tuloksensa,  käsittävät  kaksi  tai  kolme  vuosituhatta.  Että  nuo 
kolme  pääkansaa,  indialaiset,  kreikkalaiset  ja  roomalaiset,  ovat  esiin- 
tyneet muinaisuuden  korkeimman  kulttuurin  kannattajina,  se  seikka 
on  ehkä  yhtä  paljon  kuin  kirjoitustaitokin  vaikuttanut,  että  heidän 
kielensä  on  säilyttänyt  sen  yhtenäisen  lujuuden  ja  varmuuden,  joka 
esiintyy  yleensä  kirjallisissa  muistiinpanoissa.  Toisin  sanoen,  kielen 
muuttuminen  on  heillä  edistynyt  paljoa  vähemmin  kuin  heidän 
sukulaiskansoillaan,  jotka  paljoa  myöhemmin  ovat  alkaneet 
käyttää  kirjoitusta.  Keltiläiset  kielet,  joita  vasta  n.  vuosituhat 
sitten  on  alettu  kirjoituksessa  esittää,  osoittavat  sentähden  niin 
suuria  eroavaisuuksia  rakenteessaan  ja  äännemuodoissaan,  että 
kauan  epäiltiin  kuuluvatko  ne  samaan  kielikuntaan  kuin  edelliset. 
Ja  albaniankieli,  joka  nykyään  luetaan  indoeurooppalaisiin,  on 
niin  suuresti  näistä  eroava,  että  se  useissa  suhteissa  esiintyy  n.  s. 
sckakielenä. 

Toisiin  kielialueisiin  kuuluvien  kielten  sukulaisuutta  tutkit- 
taessa ei  voidakaan  siis  vaatia  vertailulle  yhtä  varmoja  normeja, 
kuin  mainittuihin  kieliin  nähden  on  noudatettu.  Epäsuorasti  voivat 
keltin  ja  albanian  kielet  suuresti  valaista  kielen  muuttumista  vuosi- 
satojen kuluessa.  Edellisessä  on  vain  harvoja  niistä  prouominali- 
aineksista,  jotka  muutoin  tavataan  kaikissa  indoeurooppalaisissa  kie- 
lissä. Sijapäätteistä  esiintyy  näkyvänä  ainoastaan  dualia  ja  plura- 
lia  muodostava  b.  Jos  lähemmin  tarkastamme  indoeurooppalaisten  kiel- 
ten luonnetta,  tapaamme  yleisenä  ilmiönä,  että  suuri  joukko  päätteitä  ei 
ole  tavattavissa  nykyaikaisissa  kielissä,  toisin  sanoen,  joukko  muoto- 


Digitized  by  Google 


XXIV,»  O.  Donnek,  Alkajaispuho  vuosikokouksessa  7 

aineistoa  on  tarpeettomana  joutunut  käytännöstä.  Uutismuodos- 
tuksia  on  syntynyt  sekä  vanhoissa  että  erittäinkin  uudemmissa  kie- 
lissä, ja  on  tapahtunut  äänteenmuutoksia,  joiden  tuloksena  on 
ollut,  että  identisetkiu  sanat  esiintyvät  muodossa,  joka  tekee  ne 
tuntemattomiksi.  Tällaisista  seikoista  vedettävä  johtopäätös  on, 
että  jotakin  kokonaan  toista  kielialuetta  tutkittaessa  on  meneteltävä 
erittäin  varovasti,  ettei  suuremman  tai  pienemmän  näennäisen  yhtä- 
läisyyden perustalla  tehtäisi  hätäisiä  yhdistelmiä.  ,Ios  esim.  siir- 
rymme altailaiselle  tai  meitä  vielä  lähemmälle  suomalais-ugrilaiselle 
alalle,  huomaamme  siellä  monta  samankaltaista  ilmiötä  kuin  indo- 
eurooppalaisella alalla.  Monessa  murteessa  tavataan  dualimuodos- 
tus,  toisissa  on  se  kadonnut.  Muutamissa  tähän  kuuluvissa  kielissä 
on  olemassa  ohjektikonjugatsioni,  samalla  kuin  se  useimmista 
puuttuu.  Laskusanoissa  on  suomalais-ugrilaisissa  kielissä  se  huo- 
mattava eroavaisuus,  että  ostjakki,  voguli  ja  unkari  muodostavat  yhden, 
lappi,  useat,  suomalaiset  kielet  sekä  mordva  toisen  ryhmän.  Selitys 
tähän  on  varmaan  haettava  siitä,  että  suomalais-ugrilaisissa  kie- 
lissä alkujaan  on  ollut  seksugesimali-  tai  septuagesimalijärjestelmä 
käytännössä,  mikä  järjestelmä  on  ollut  niille  kaikille  yhteinen. 
Deklinatsionissakin  on  suuria  eroavaisuuksia  suffiksina  käytettyyn 
ainekseen  nähden.  Ugrilaisessa  haarassa  tapahtunut  deklinatsionin 
kehitys  eroaa  nimittäin  suomalaisesta  siinä,  että  sijasuhteita  osoit- 
tamaan käytetyt  suffiksiainekset  ovat  toiset  kuin  länsisuomalaisissa 
kielissä.  Tässä  esitetyt  eroavaisuudet  ovat  kuitenkin  senlaatuiset, 
että  niiden  nojalla  olisi  mahdotonta  selittää  nämä  kaksi  kieliryhmää 
vieraiksi  toisilleen;  eroavaisuudet  ovat  vain  saman  periaatteen  mu- 
kaan syntyneitä  uutismuodostuksia,  mikä  periaate  molemmissa  on 
sijamuodostukseu  pohjana,  nimittäin,  että  sijamuodot  syntyvät  pää- 
sanaan hellemmin  tai  kiinteämmin  sulautuvan  postpositsionin  kautta. 
Krilaisuus  on  selitettävissä  siitä,  että  mainitut  kansat  ovat  niin 
pitkän  ajan  olleet  erillään  toisistaan,  ja  että  tämä  ero  tapahtui  ennen 
kuin  noiden  molempien  itsenäisten  ainesten  —  pääsanan  ja  suffiksin  — 
syntaktinen  yhteensovitus  oli  rajoittunut  verrattain  harvoihin,  taval- 
lisimpia kieliopillisia  suhteita  osoittaviin  merkkeihin.  Ylimalkaisesti 
voitaneen  otaksua,  että  länsisuomalaiset  kansat  ainakin  2000  vuotta 
ovat  olleet  erillään  itä-Venäjällä  asuvista  sukulaiskansoista,  mutta 


Digitized  by  Google 


8    Otteita.  Seuran  keskustel.  —  AuszOge  nus  den  sitzungsber.  1906.  XXIV,» 


paljoa  pitempi  aika  on  kulunut  siitä,  jolloin  no  olivat  vain  mur- 
teellisesti ugrilaisesta  ryhmästä  eroavana  kokonaisuutena. 

Ne  vähitellen  tapahtuneet  äännemuutokset,  jotka  kielentutkimus 
on  saanut  määritellyiksi  indoeurooppalaisissa  kielissä,  ovat,  kuten 
tunnettu,  hyvinkin  suuret.  On  kuitenkin  selvää,  että  vieläkin  suu- 
rempi äänuevaihtumus  on  tapahtunut  suomalaisugrilaisella  alalla,  jota 
epäilemättä  on  helpoittanut  monessa  näistä  kielistä  vallitseva  heik- 
kojen ja  vahvojen  muotojen  vaihtelu  vartalossa.  Tähän  tulee  lisäksi 
jo  mainittujen  sijamuodostuksessa  esiintyvien  erilaisuuksien  ohella 
muitakin  muodollisia  eroavaisuuksia.  Niinpä  esm.  niin  lähellä  toi- 
siaan olevissa  kielissä  kuin  suomessa  ja  virossa  liittyvät  toisiinsa 
vartalo,  monikontunnus  ja  pääte  erityisissä  tapauksissa  eri  tavalla.  Huo- 
miota ansaitseva  on  mordvan  kehittynyt  objektikonjugatsioni,  josta  vain 
jälkiä  tavataan  muissa  suomalaiskielissä ;  tällainen  objektikonju- 
gatsioni taas  on  luonteenomainen  ugrilaisille  kielille.  Jos  tarkas- 
tamme urali-altailaisia  kieliä,  näiden  joukossa  etenkin  suomalaiskieliä 
lähinnä  olevaa  samojedinkieltä,  näemme  viimemainittujen  kielten 
kieliopillisessa  rakenteessa  niin  useita  ja  tärkeitä  suomesta  eroavia 
omituisuuksia,  että  nämä  eroavaisuudet  näyttävät  tekevän  mainit- 
tujen kielten  välisen  sukulaisuuden  olettamisen  suuresti  epätoden- 
näköiseksi. Tällainen  johtopäätös  olisi  kuitenkin  epäilemättä  en- 
nenaikainen, sillä  samojedille  ominainen  runsas  muotorikkaus  ei 
ole  minkään  uuden  muodostusperiaatteen,  vaan  vanhan  periaatteen 
yksipuolisen,  määrättyyn  suuntaan  pyrkivän  sovittamisen  tulos;  ero 
on  siis  vain  siinä  yksityiskehityksen  määrässä,  jonka  alaisena  mai- 
nittu kieli  on  ollut.  Mutta  kun  n.  k.  altailaisen  kieliheimon  eri 
haarat  osoittavat  yleensä  kieliopillisten  kategorioiden  käyttämisessä 
laajemmalle  ulottuvaa  erilaisuutta,  kuin  indoeurooppalaiset  kielet  toi- 
siinsa verrattuina,  ei  tieteen  nykyisellä  kannalla  ollessa  voida  antaa 
ehdotonta  vastausta  kysymykseen,  missä  määrin  urali-altailaiset 
kielet  ovat  toistensa  sukulaisia  ja  ovatko  ne  peruisin  samasta,  alku- 
perin yhteisestä  kokonaisuudesta.  Asian  näin  ollen  esiintyy  yhä 
selvempänä  tarve  kerätä  kielellistä  aineistoa  eri  murteista,  sekä  kan- 
sansatuja, lauluja,  sananlaskuja,  arvoituksia  että  runsaasti  sanastol- 
lista ainesta.  Sellaisten  satojen  perustalla  ja  niiden  äännelakien 
johdolla,  jotka  laajaa  aineistoa  käsiteltäessä  esiintyvät  vertailun 


Digitized  by  Google 


!> 


tuloksina,  käy  varmaankin  mahdolliseksi  määrätä  altailaisen  kielihei- 
mon eri  haarojen  suhde  toisiinsa. 

Lähimpinä  tehtävillä,  etupäässä  suomalaiselle  tutkimukselle, 
näyttäisi  minusta  olevan,  että  samojediukieli  joutuisi  edellä  esite- 
tynsuuntaisen  tutkimuksen  ja  keräämisen  esineeksi.  ('ASTRfcmn 
suorittama  elämäntyö  oli  käänteentekevä  kun  hän  melkein  koko- 
naan aloittamattomalla  alalla  suoritti  kieliopillisen  esityksen  vii- 
destä toisistaan  suuresti  eroavasta  murteesta,  jotka  kuuluvat  niin 
omituiseen  ja  muotorunsautensa  kautta  monimutkaiseen  kieleen  kuin 
samojediukieli  on.  Sitä  suurempi  syy  näyttää  olevan  meikäläisillä 
tutkijoilla  olla  jättämättä  tätä  työalaa  syrjään,  heillä  on  syy  ryh- 
tyä jatkamaan  ('AsraäNin  työtä  ja,  enuenkuin  tämä  katoava  kansa 
on  näyttämöltä  hävinnyt,  keräämään  äänteellisestikin  tarkasti  muis- 
tiinpantua ainesta  niin  paljon  kuin  vain  on  saatavissa.  Aineiston 
tieteellinen  käsitteleminen  ei  varmaankaan  jää  suorittamatta. 


Discours  prononce  par  le  senatenr  O.  Donner 

ä  la  Saanee  annuellc  19  2/*/i  06. 

L'histoire  des  eludes  linguistiques  a  montrö  avec  toute  la 
clarte  d&sirable  que  cette  science  ne  peut  se  developper  qu'autant 
qu'on  dispose  de  matöriaux  suffisants  et  suftisammeut  etudies.  Ni 
la  civilisation  grecque,  malgr6  sa  prefection,  ni  la  civilisation  ro- 
maiue  qui  s'appuya  sur  elle  ne  purent,  sur  la  question  de  1'origine 
et  de  1'essence  du  langage,  aller  au  delä  de  propositions  assez  va- 
gues.  Tout  Romain  cultive  et  connaissant  ä  fond  la  langue  et  la 
litterature  grecques  devait  remarquer  tout  naturellement  que  le 
grec  et  le  lätin  elaient  etroitement  apparentes;  mais  il  lui  man- 
quait  le  troisieme  terme  de  comparaisou,  qui  eiit  permis  de  pour- 
suivre  les  recherches  au-delä  de  ce  simple  fait.  Ce  n'est  que  de- 
puis  en  viron  120  ans,  quand  1'Europe  eut  lait  la  connaissance  de 
la  langue  et  la  litterature  de  Plnde,  et  que  les  tresors  d'une  civi- 
lisation nouvelle  eurent  ete  rendus  accessibles  ä  la  culture  occi- 


Digitized  by  Google 


10    Otteita  Seuran  keskustel.  —  Anszflge  aus  den  sitzungsber.  1006  XXIV,» 

dentale,  qu'il  est  devenu  egalement  possible  d'etudier  d'nn  nouveau 
point  de  vue  1'origine  et  la  nature  du  langage. 

Ce  qui,  pour  Rask  et  snrtout  Bopp,  devait  guider  la  lingnis- 
tique  comparee,  ce  11'etait  pas  seulement  la  structure  liugruistitiue, 
mais  aussi  la  disseetion  grammaticale  des  materiaux  linguistiques, 
que  les  Indous  avaient  poussee  tres  loin.  Et  lesysteme  phonetique 
construit  par  ces  derniers  avec  une  grande  finesse  physiologique  a, 
eomme  on  sait,  provoque  dans  les  methodes  linguistiques  une  revo- 
lution  qui  a  trouve"  son  expression  dans  les  reeherches  modernes 
de  linguistique. 

T/»s  materiaux  sur  lesquels  la  linguistique  a  Inise  ses  resul- 
tats  embrassent  deux  ä  trois  mille  ans.  Ia»,  lait  qiie  les  trois  grands 
peuples:  Indous,  Grecs,  Romains,  ont  ete  les  facteurs  de  la  civili- 
sation  antique  la  plus  raffinee  a  contribue  peut-etre  autant  que 
Perritnre  a  maintenir  la  langue  dans  un  etat  de  surete  et  de  soli- 
dite  qui  apparait  gencralement  dans  la  tradition  ecrite.  En  d'au- 
tres  termes,  1'evolution  linguistique  a  aeeompli  chez  oux  des  pro- 
gres  moiiis  rapides  que  ehez  des  peuples  parents,  mais  qui  ont 
commencc  plus  tard  ä  se  servir  de  recriture.  Les  langues  eelti- 
ques,  qui  n»'  suut  ecrites  que  depuis  environ  un  millier  d'annees, 
montrent  de  tels  ecarts  dans  la  structure  et  la  phonetique.  qu'on 
fut  longtemps  avant  de  savoirsi  elles  appartenaient  au  meme  groupe 
de  langues  que  les  precedentes.  Et  Talbanais,  que  1'on  range 
maintenant  parmi  les  langues  indo-europeennes.  en  diflere  par  des 
traits  si  importants  qu'il  apparait  ä  beaueoup  d'egards  commc  une 
langue  mixte. 

On  ne  peut  donc,  quand  on  etudie  les  relations  possibles  de 
parente  entre  des  langues  apparteuant  ä  d'autres  dornaines  linguis- 
tiques, exiger  les  memes  regles  precises  qu'en  indo-europeen. 
Mais  le  celtique  et  1'albanais  ont  une  utilite  indirecte  tres  grande, 
qui  est  de  servir  ä  montrer  quels  changements  une  langue  peut 
subir  au  cours  des  siecles.  Dans  la  premiere  p.  ex.  on  ne  retrouve 
que  tres  peu  des  elements  pronominaux  qui  reviennent  ailleurs 
dans  toutes  l»  s  langues  indo-europeennes.  Des  desinences  c;isu- 
elles,  on  ne  voit  nettement  apparaitre  que  la  lbimation  du  duel 
et  du  pluiiel  avec  un  b.    Si  on  examine  le  earactere  des  langues 


Digitized  by  Google 


XXIV,-.  Discours  prononce  par  le  senateur  O.  I>onnkh.  II 

indo-europeennes,  on  remarque,  comme  fait  general,  qu'un  grand 
nombre  de  terminaisons  ont  disparu  ou  se  sont  confondues  dans 
les  langues  modernes,  en  d'autros  tcrmes  qu'un  grand  nombre  d'el6- 
ments  formatifs  out  ete  delaisses  comme  inutiles.  D«'S  formations 
nouvelles  se  sont  produites.  deiä  dans  les  langues  anciennes,  mais 
surtout  dans  les  langues  modernes,  et  des  ehangements  phonetiques 
ont  eu  lieu,  par  suite  desquels  des  mots  identiques  ont  des  formes 
qui  les  rendent  meconnaissables.  La  conclusion  a  tirer  de  ces  faits 
est  que,  quand  on  opere  dans  un  autre  domaine  linguistique,  on 
doit  proceder  avec  beaucoup  de  prudence  pour  ne  pas  faire  de 
constructions  hätives  basees  sur  uno  ressemblance  ou  une  dissem- 
blance  plus  ou  moins  grandes.  Si  on  se  transporte  par  exemple 
dans  le  domaine  ouralo-altaique,  ou  plus  specialement  dans  le  do- 
maine finno-ougrien,  on  trouve  beaucoup  de  pn^nomenes  analogues 
a  ceux  que  1'on  constate  en  indo-europeen.  Quelques  idiomes  pre- 
sentent  un  duel  disparu  dans  d'autres.  Certainos  langues  de  cette  famille 
preseutent  une  eonjugaison  du  regime  (pii  manque  dans  la  plupart 
des  autres.  Dans  le  domaine  de  la  nuineration,  les  langues  finuo- 
ougrienues  olFrent  une  divergence  remarquable:  1'ostiak,  levogoule, 
le  hongrois  forment  un  groupe,  le  lapon  et  plusieurs  langues  fin- 
noises,  de  meine  que  le  mordve  en  constituent  un  autre.  Ceci  s'ex- 
plique  sans  doute  par  le  fait  que  les  langues  finno-ougriennes  ont 
eu  privitivement  un  systeme  sexagesimal  ou  septuagtfsimal,  qui  a 
eonstitue  la  base  commune  de  developpement.  De  meme  dans 
la  declinaison  on  constate  des  differences  dans  Temploi  des  suf- 
fixes.  Le  developpement  de  la  declinaison  dans  la  branche  ougri- 
enne  se  distingue  de  celui  des  langues  finnoises  en  ce  que  les  ele- 
ments  suffixaux  employes  pour  les  rapports  casuels  sont  autres 
dans  le  groupe  ougrien  que  dans  le  groupe  finnois  Occidental.  Os 
differences  ne  sont  cependant  pas  telles  qne  Ton  soit  autorise  a 
nier  toute  parente.  entre  ces  langues;  ce  ne  sont  que  des  innova- 
tions  basees  sur  le  principe  commun  au  systeme  de  declinaison 
dans  les  deux  groupes,  c.  ä.  d.  Tunion  avec  des  postpositious  plus 
ou  moins  completement  fondues  avec  le  mot  principal.  L'ecart 
existaut  s'explique  pai*  le  long  intervalle  de  temps  ecoule  depuis  la 
separation  des  deux  groupes;  cette  separation  s'est  laite  avant 
que   1'union   syntactique  des  deux  elements  independants  se  fut 


Digitized  by  Google 


12  Ottoita  Seuran  keskustel.  — 


Ausziige  aus  den  sitzungsbor.  19()6.  XXIV.» 


reduite  a  un  nombre  relativement  faible  de  signes  pour  les  rela- 
tions  grammatieales  les  plus  uselles.  Approximativenient  on  peut 
admettre  que  les  peuples  finnois  occidentaux  sont  separes  depuis  au 
moins  200  )  aus  des  peuples  habitant  ä  1'est  de  la  Russie;  mais  il 
faut  admettre  une  pöriode  bien  plus  longue  depuis  1'epoque  ou  ils 
ne  formaient  encore  qu'un  groupe  dialeetal  du  groupe  ougrien. 

Les  changements  phonätiques  graduels  constat£s  par  la  lin- 
guistique  historique  dans  la  famille  indo-europeenne  sont,  comme 
on  sait,  tres  importants.   Il  est  gvident  pourtant  que  des  modifi- 
cations  encoro  plus  consid6rables  se  sont  produites  dans  le  domaine 
finno-ougrien,  favorisees  sans  aucun  doute  par  le  balancement  des 
fonnes  forte  et  faible  des  themes  qui  regne  dans  ces  langues.  Il 
faut  y  joindre,  outre  les  divergences  signalees  plus  haut  dans  la 
declinaison,  d'autres  differences  morphologiques.    Cest  ainsi  que 
dans  deux  langues  aussi  voisines  que  le  finnois  et  Testhonien,  1'union 
du  theme,  du  signe  du  pluriel  et  de  la  desinence  se  fait  dans  cer- 
tains   cas   d'une  maniere  diflförente.    Un  trait  remarquable  du 
raordve  est  la  conjugaison  du  regirae,  dont  il  ne  parait  subsister 
que  des  traces  dans  les  autres  langues  finnoises,  tandis  qu'elle  forrae 
un  trait  caracteristique  des  langues  ougriennes.   Si  on  examine  Ies 
langues  ouralo-altaiques,  et  parrai  celles-ci  le  samoyede  qui  se 
rapprocbe  le  plus  des  langues  finnoises.  on  voit  qu'il  presente  des 
particularites  nombreuses  et  importantes  si  differentes  du  finnois 
dans  la  structure  grammaticale  que  1'hypothese  d'une  parente  entre 
ces  langues  parait  au  premier  abord  invraiseniblable.    Cette  con- 
clusion  serait  pourtant  hätive;  car  la  richesse  de  formes  qui  carac- 
terise  le  samoyede  est  lc  resultat,  non  d'un  nouveau  principe,  mais 
uniquement  de  Fapplication  systematique  dans  un  sens  donue  d'un 
prineipe  comraun  aux  deux  groupes;  donc  elle  constitue  une  simple 
dilference  de  degre  dans  Tevolution  suivie  par  ces  deux  langues. 
Mais  comme  les  branches  de  la  famille  dite  ouralo-altaique  presen- 
tent  daus  le  traitemeut  des  categories  grammaticales  des  differen- 
ces bien  plus  considerables  que  les  langues  indo-europeennes,  on 
ne  saurait,  dans  1'etat  actuel  de  la  science,  röpondre  avec  precision 
ä  la  question  de  savoir  si  ces  langues  sont  apparentees  les  unes 
aux  autres,  et  si  elles  sont  sorties  d'uue  unite  primitive.  Daus  ces 


Digitized  by  Google 


XXIVfi 


Discoure  prononcä  par  le  senateur  0.  Donner. 


13 


conditions,  la  n6cessit£  se  fait  de  plus  en  plus  sentir  de  recueillir 
des  materiaux  linguistiques  de  dialectes  differents,  coutes  populaires, 
chansons,  proverbes,  enigmes,  et  un  riche  materiel  lexicographique. 
En  se  basant  sur  les  materiaux  ainsi  recueillis,  et  sur  les  lois 
phonetiques  ressorties  de  la  comparaison  de  cas  nombreux,  il  devi- 
endra  possible  de  determiner  la  position  que  les  divers  rameaux 
du  tronc  ouralo-altaique  occupent  reciproquement. 

Une  des  täehes  les  plus  pressantes,  specialement  pour  les  sa- 
vants  finnois,  me  parait  donc  etre  d'etudier  la  langue  samoyede  et 
de  faire  des  collections  de  materiaux  dans  le  sens  indique  ci-des- 
sus.  Le  travail  de  Castren  a  jadis  fait  6poque,  parce  que,  sur  un 
doniaiiie  a  peine  entame,  il  mena  ä  bout  la  täche  de  donner  une  des- 
eription  grammaticale  complete  de  cinq  dialectes  tres  differents  les 
uus  des  autres  dans  une  langue  aussi  speciale  que  le  samoyede, 
que  la  surabondance  des  forraes  rend  particulierement  compliquäe. 
Cest  un  motif  d'autant  plus  puissant  pour  les  savants  de  ce  pays 
de  ne  pas  nögliger  ce  champ  d'etudes,  mais  de  repreudre  et  de 
continuer  Toeuvre  de  Oastrbn,  et,  avant  que  ce  peuple  en  voie  de 
disparition  ait  cesse  d'exister,  de  recueillir  tous  les  materiaux  qu'on 
pourra,  en  les  fixant  avec  precision  dans  leur  valeur  phonetique. 
La  mise  en  oeuvre  de  ces  materiaux  se  fera  toujours  par  la  suite. 


Digitized  by  Google 


Suomalais-ugrilaisen  seuran  vuosikertomus 
2/xnl905-«  xii 1906. 


Köhineellä  tilivuodella,  viime  joulukuun  15  p:nä  täytti  Seuran 
perustamisajatuksen  lausuja,  sen  ensimäinen  sihteeri  ja  nykyinen 
esimies,  senaattori  O.  Donner  70  vuotta.  Se  työ,  minkä  senaattori 
Donner  tässä  Seurassa  ja  Seuran  kautta  on  suorittanut  suomalai- 
sen tutkimuksen  ja  suomalaisen  tieteen  vainiolla,  ei  varmaankaan 
ole  vähään  arvattava.  Puhumattakaan  hänen  omasta  monipuoli- 
sesta kirjallisesta  tuotannostansa,  on  Seura  hänen  myötävaikutuk- 
sellaan, usein  hänen  alkuunpanostaankin  suunnitellut  ja  toimeen- 
pannut tieteellisiä  töitä  ja  tutkimusmatkoja,  jotka  eivät  ole  koh- 
distuneet yksistään  Seuran  harrastuksia  lähinnä  oleviin  suomalais- 
ugrilaisiin kansoihin,  vaan  myöskin  seutuihin  ja  kansoihin,  joiden 
tunteminen  voi  luoda  valaistusta  heimomme  menneisyyteen,  sen  hen- 
kisen elämän  kehitykseen,  sen  kielten  historiaan.  Hänen  asianhar- 
tustansa  on  kiittäminen  siitä,  että  keski-Aasian  kivikirjoitusten  tun- 
netuksi tekemisessä  Seura  on  saanut  johtavan  aseman,  hänen  toi- 
miensa kautta  on  sekä  mongolin- että  kiinankielen  tutkimus  Suomestakin 
edustajansa  saanut.  Eikä  senaattori  DoNNERin  suhde  Seuran  suun- 
nitelmiin ole  rajoittunut  vain  kehoittamiseen  ja  ohjaamiseen;  usein- 
kin ainoastaan  hänen  toimintansa  kautta  on  tutkimusmatkoille  ja 
tutkimuksille  saatu  se  aineellinen  kannatus,  jota  Seura  rajoitetuin 
käyttövaroillensa  ei  olisi  kyennyt  antamaan.  Täysin  voimme  kaikki 
yhtyä  siihen  kiitokseen,  minkä  prof.  Setälä  Suuran  nimessä  juhli- 
jalle lausun  juhlajulkaisun  omistuskirjoituksessa,  kiittäessään  häntä 
»kaikista  aloitteista  ja  herätteistä,  kaikesta  työstä  ja  rakkaudesta" 


Digitized  by  Google 


- 


XXIV,*  Vuosikertomus  1905-1906.  15 

siihen  suomalaiseen  tutkimustyöhön,  joka  jo  on  antanut  huomattavia 
lisiä  kansalliselle  ja  kansainväliselle  tieteelle  ja  joka  on  niitä  pe- 
rustuksia, joille  uusi,  kansallisesti  itsenäinen  ja  omintakeinen  Suomi 
on  rakennettava.  —  Näkyvälläkin  tavalla  osoittaakseen  kiitolli- 
suuttaan ja  kunnioitustaan  päätti  Seura  julkaista  Aikakauskirjansa 
XXIII  vihon  senaattori  DONNERille  omistettuna  juhlajulkaisuna,  ja 
tähän  julkaisuun  on  antanut  apuansa  lukuisa  joukko  sekä  ulkomaisia 
että  kotimaisia  tutkijoita  ja  tieteenharjoittajia. 

Merkkipäiväänsä  viettäessään  osoitti  senaattori  Donneb  taas- 
kin suurta  harrastustansa  Seuran  menestymiseen  lahjoittamalla  Seu- 
ran hallussa  olevan  „Otto  Donnerin  rahaston"  pääoman  kartutta- 
miseksi kaksikymmentäviisituhatta  (25,000)  Smk.  Lahjoituskirje, 
joka  esitettiin  Seuran  kokouksessa  tammikuun  20  p:nä,  oli  seuraa- 
vasisältöinen : 

.Tili  Finsk-ugriska  Sällskapet  öfverlemnar  under- 
teeknad  härmed  en  summa  stor  tjugufem  tusen  (25,000) 
finska  mark,  för  att  dermed  oka  tillgangarna  i  den  Säll- 
skapets  fond  som  bär  raitt  namn.  I  öfverensstämmelse 
med  en  förut  uttalad,  ehuru  sväfvande  önskan  tillater 
jag  mig  föreslä  att  Sällskapet  ville  besluta,  att  tio  pro- 
cent  af  deu  ärliga  räuteinkoinsten  ä  tillgangarna  i  Otto 
Donners  fond  i  afrundadt  tiotal  ärligen  skulle  öfverföras 
tili  fondens  staeude  kapital,  hvarigenom  detta  äfven  för 
framtiden  skulle  tillväxa  tili  fromma  för  de  uppgifter 
Sällskapet  söker  förverkliga. 

Helsingfors  den  15  Deeember  1905. 

O.  Donneb.  " 

Tämän  uuden  lahjoituksen  kautta  nousi  „Otto  Donnerin  ra- 
haston" piiäoma  51,000  markkaan,  jonka  korkovaroja  Seura  toimi- 
kuntansa ehdotuksen  mukaan  käyttää  .apurahoiksi  suomalais-ugri- 
laisiin  ja  tätä  alaa  koskeviin  tutkimuksiin". 

Katsoen  Seuran  edustaman  tieteellisen  työn  kansalliseen  mer- 
kitykseen, on  maamme  hallituskin  aineellisesti  Seuran  pyrintöjä 


Digitized  by  Google 


16   Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszöge  aus  den  sitzungsber.  1906.  XXIV.s 

tukenut,  ja  ilman  tätä  kannatusta  sen  tutkimus-  ja  julkaisutoiminta 
tuskin  olisi  voinut  nykyiseen  laajuuteensa  kehittyä.  Satunnaisia, 
erityisiä  tehtäviä  varten  myönnettyjä  avustuksia  mainitsematta 
on  Seura  vuoden  1897  alusta  alkaen  nauttinut  yleisistä  varoista 
8000  Smk.  suuruista  vuotuista  valtioapua.  Tämä  valtioapu  oli 
myönnetty  10  vuodeksi,  ja  koska  se  siis  kuluvan  vuoden  loppuessa 
lakkaa,  jätti  Seura  viime  keväänä  Keis.  Senaattiin  alamaisen  ano- 
muksen valtioavun  edelleenkin  myöntämisestä,  ja  on  Keis.  Majes- 
teetti nähnyt  hyväksi  armossa  myöntää  Seuralle  kahdeksantuhanuen 
(8000)  Smk.  suuruisen  kannatuksen  vuodeksi  1907.  —  Samalla  ker- 
taa kuin  edellä  mainittu  pyyntö  tehtiin  jätettiin  Seuran  puolesta 
Keis.  Senaattiin  kaksi  muutakin  alamaista  anomusta,  joissa  pyydet- 
tiin pitennettyä  valtioapua  aikakauskirjalle  BFinnisch-ugrische  For- 
schungen44  sekä  kannatusapua  suomalais-ugrilaista  kieli-  ja  kansa- 
tiedettä koskevien  vuotuisbibliografiain  toimittamiseen.  Tällaisia 
bibliografioita  oli  prof.  Setälä  alkanut  julaista  „Finnisch-ugrische 
Forschungen"eissa,  mutta  niiden  toimittaminen  oli  näyttänyt  kysy- 
vän enemmän  varoja  kuin  mitä  aikakauskirjan  toimituksella  oli  siihen 
tarkoitukseen  käytettävänä.  Anomusten  johdosta  on  Keis.  Majesteetti 
armossa  suonut  Seuralle  „Finnisch-ngrische  ForschungenMia  varten 
vuodeksi  1907  kuusituhatta  (6000)  Smk.  ja  bibliografiaa  varten  samaksi 
ajaksi  kaksituhatta  (2000)  Smk.  —  Näin  on  Seuran  työlle  ensi  vuo- 
deksikin taattuna  vakava  aineellinen  pohja,  ja  rohkenee  Seura  toi- 
voa, ettei  maamme  hallitus  vastaisuudessakaan  ole  siltä  apuansa 
kieltävä. 

Niistä  huomion  ja  suosion  osoituksista,  joita  Seurau  osaksi 
sekä  ulkomaisilta  että  kotimaisilta  ystäviltään  on  tullut,  mainitta- 
koon tässä  erityisesti,  että  presidentti  N.  I.  Fellman  on  Seuran 
kirjastoon  lahjoittanut  kappaleen  julkaisemiansa  isävainajausa  Jacob 
FELLMANin  muistiinpanoja  „Anteckningar  under  min  vistelse  i 
Lappmarken"  ja  samalla  ilmoittanut  jättävänsä  Seuralle  vielä  julkai- 
semattomat käsikirjoitukset, 

Kuluneella  tilivuodella  on  Seura  matkarahalla  avustanut 
kahta  tutkimusmatkailijaa,  maistereja  Artturi  KANNis-roa  ja  J.  G. 
GRANöta,  joiden  molempien  työala  on  ollut  Aasiassa  asuvien  kanso- 
jen keskuudessa. 


Digitized  by  Google 


XXIV.* 


Vuosikertomus  1905- Km 


17 


Edellinen  heistä,  maisteri  Kannisto  on  jo  useita  vuosia  —  vuo- 
desta 1901  alkaen  —  käyttänyt  vogulien  ja  heidän  kielensä  tutki- 
miseen. Viime  syksyn  ja  talven  on  hän  työskennellyt  pohjoisella 
vogulialueella,  asuen  Sartynjan  kirkonkylässä  ja  tehden  sieltä 
tammi-  ja  helmikuussa  viisi  vii  kkoiseu  kiertomatkan  Sosva-vogulien 
asumassa  piirissä. 

Kevään  tultua  siirtyi  hän  Tobolskin  kautta  Pelymka-joelle 
päästen  heinäkuun  5  p:nä  Verh-Pelymskiin,  missä  viipyi  aina  syys- 
kuun 18  p:ään.  Lopetettuaan  täällä  työnsä  muutti  hän  Pelymiin 
läpikäyden  siellä  n.  4  viikon  aikana  erään  vagilskilaiseu  kielimes- 
tarin keralla  aikaisemmin  keräämänsä  sanaston  ja  aikoen  vielä  tar- 
kistaa ala-loi valaisetkin  kokoelmansa.  Kun  kuitenkin  tilaamansa 
ala-loivalainen  kielimestari  jäi  saapumatta  sai  hra  Kannisto  parin 
viikon  turhan  odotuksen  jälkeen  aikeestansa  luopua,  ja  tähän  lop- 
pui hänen  varsinainen  työnsä,  vogulinkielen  tutkiminen.  Marras- 
kuun 1 1  p:nä  läksi  hän  kotimatkalle,  mutta  lisätäkseen  kansatieteel- 
lisiä kokoelmiansa  päätti  matkustaa  Konda-joen  kautta,  joten  hän 
vasta  näinä  päivinä  lienee  Tobolskiin  saapunut  —  Maisteri  Kan- 
NisTon  työ  viime  syksyn  ja  talven  kuluessa  on  pääasiassa  tarkoit- 
tanut pohjoisimpina,  Sosva-joen  vesialueessa  asuvien  vogulien  tutki- 
mista, jotka,  samoin  kuin  Loiva-joen  vartiset,  ovat  monessa  suh- 
teessa alkuperäisemmällä  kannalla  kuin  muilla  tienoin  asuvat  suku- 
laisensa; heiltä  olisi,  sanoo  hra  K.,  paljon  oppimista  varsinkin  my- 
tologiaa koskevaa,  ja  kansanrunoutta  riittäisi  vaikka  vuosikaudeksi 
kerätä.  Aika  viime  keväästä  alkaen  on  mennyt  eteläalueilta  aikai- 
semmin keräämänsä  aineiston  täydentämiseen  ja  tarkistamiseen. 
Yksityiskohtaisia  tietoja  matkan  tuloksista  emme  tässä  voi  antaa, 
mainitsemme  vain,  että  päähuomio  on  suuntautunut  kielen  sanava- 
rastoon ja  yleensä  kielellisiin  seikkoihin;  kansanrunoutta  on  ke- 
rätty, samoin  fonografin  avulla  sävelmiä,  ja  joukko  kansatieteellisiä 
esineitä  Antellin  kokoelmiin  on  ostettu.  Onpa  väkilukutietoihinkin 
tutkijamme  pannut  huomiotansa  ja  työtänsä. 

Maisteri  Granöii  tekemä  tutkimusmatka  oli  suunnattu  luoteis- 
Mongoliaan,  ja  oli  sen  tarkoituksena  uudestaan  valokuvata  Uran- 
naissa  löydetyt  piirtokirjoitusta  sisältävät  kivet  ja  kalliot  sekä  etsiä 
sieltä  ja  varsinaisesta  Mongoliasta  uusia  samanlaisia  muistomerk- 

9 


Digitized  by  Google 


18  Otteita  Seuran  keskustel. 


—  Auszilge  aus  den  sitzungsber.  1006  XXIV,» 


kejä.  Matka,  joka  alkoi  Helsingista  viime  kesäkuun  9  p:nä  ja 
loppui  marraskuun  14  päivänä,  kävi  Omskin,  Krasnojarskin  ja  Mi- 
nusinskin  kautta  Kiinan  rajan  yli  Uranhaihin,  sieltä  Kobdoon,  sieltä 
Altain  yli  Saisaniin,  mistä  Semipalatinskin  kautta  takaisin  Omskiin 
ja  Helsinkiin.  Matkan  suorituksesta  ja  sen  tuloksista  on  hra  Gbanö 
antanut  seuraavat  tiedot.  Retkikunnalle  uskotuista  tehtävistä  tuli 
ensimäinen,  ennen  tunnettujen  kivikirjoitusten  valokuvaaminen, 
ainoastaan  osaksi  suoritetuksi,  sillä  Uranhaissa  sattui  sellainen  on- 
nettomuus, että  retkikunnan  kaikki  tavarat^  niiden  joukossa  työn 
suorittamiseen  tarpeellinen  valokuvauskone,  joutuivat  veden  saaliiksi 
Ha-kem  nimisen  joen  yli  kuljettaessa.  Siten  jäi  suurin  osa  Urauhain 
kiviä  valokuvaamatta.  Kuitenkin  hankittiin  piirretyt  jäljennökset 
kaikista  mainitussa  seudussa  tavattavista  kivikirjoituksista.  Toinen 
retkikunnan  tehtävä,  uusien  kivikirjoitusten  etsiminen,  kyllä  suo- 
ritettiin, mutta  tuloksena  oli,  että  retkikunnan  tutkimalta  laajalta 
alueelta  löydettiin  ainoastaan  yksi  kirjoitusta  sisältävä  kivi  Ha- 
kemin rannalta.  Muunlaisia  historiallisia  muistomerkkejä,  hautoja, 
kuvapatsaita  ja  kalliopiirustuksia  tavattiin  joukottain  ja  merkittiin 
ne  päiväkirjoihin.  —  Ratsain  kuljetusta  matkan  osasta,  2415  km., 
on  hra  Granö  piirtänyt  tiekartan,  joka  voi  olla  suureksi  hyödyksi 
vastaisille  noiden  seutujen  tutkijoille. 

Viime  vuosikertomuksessa  mainituista,  Suomen  yliopiston 
antamilla  matkarahoilla  työskentelevistä  tutkijoista  on  tohtori  G. 
J.  Ramstedt  matkansa  lopettanut,  jotavastoin  tohtori  Yrjö  Wich- 
mann  vielä  on  ottamaansa  tehtävää  suorittamassa. 

Tri  Ramstedt  oli,  kuten  jo  viime  vuosikertomuksessa  mainit- 
tiin, syyskuun  4  p:nä  1905,  saapunut  Uriunfiin,  Sin-tsian  maakun- 
nan pääkaupunkiin.  Aikaisemmin  oli  aikomuksensa  ollut  tehdä  täältä 
matka  Kara-sariin,  mutta  sodan  aiheuttamat  epävarmat  olot  saivat 
hänet  aikeestaan  luopumaan.  Hän  jäi  enemmäksi  kuin  kahdeksi 
kuukaudeksi  Uriimriin  ja  tutki  siellä  ympäristössä  asuvien  kalmuk- 
kien kieltä,  etupäässä  sanavarastoa,  läpikäyden  Golstunskijn  mon- 
golilaisen sanakirjan.  Folkloren  keräämiseen  ei  kielelliseltä  työltä 
kovin  paljon  aikaa  liiennyt.  Marraskuun  9  p:nä  läksi  hra  R.  Uriim- 
(  istä  paluumatkalle  ('ugucakiin,  niiune  saapui  joulukuun  3  päivänä. 
Siperian  levottomat  olot  sekä  huolestuttavat  viestit  kotimaasta  sai- 


Digitized  by  Google 


XXIV,»  Vuosikertomus  1905    1900.  19 

vat  hänet  luopumaan  aikomuksestaan  ryhtyä  Cugucakissa  tavat- 
tavien tungusilaisperheiden  sekä  lähistössä  asuvien,  etelämongoleihin 
kuuluvien  kähärien  kielten  tutkimiseen  ja  palaamaan  kotimaahan, 
minne  saapui  joulukuun  31  päivänä.  —  Täydentääkseen  kalmukki- 
laisia  kokoelmiaan  otti  hra  R.  viime  kesäksi  Suomeen  Astrahanin 
seuduilta  kotoisin  olevan  kalmukkilaisen .ylioppilaan  ja  vertasi  häneu 
kieleensä  Aasian  puolella  tekemänsä  kalraukkilaiset  muistiinpanot. 
Tämä  vertaileminen  osoitti,  että  eurooppalaiset  kalmnkkimurteet  eroa- 
vat verrattain  vähäu  Kiinassa  asuvien  kalmukkien  puheesta,  var- 
sinkin sanavarastoon  nähden.  —  Hra  Ramstedt^  kolme  vuotta 
kestäneellä  matkallansa  suorittamista  tutkimuksista  ja  niiden  tu- 
loksista mainittakoon  seuraavaa:  Tutkinut  on  hän  A)  mongolin- 
kieleu  murteista  ')  kalmukkia,  josta  on  n.  15,000  numeroa  käsit- 
tävä sanasto,  suuri  joukko  lauluja,  satuja,  sananlaskuja,  arvoituksia 
ja  puheenparsia,  2)  m  o  g  h  oi  ia,  josta  muistiinpanot  ovat  julkaistut 
Seuran  aikakauskirjan  XXIII  vihossa,  3)  fahar-  eli  etelämon- 
golia  sekä  *)  khalkhaa;  B)  turkkilaistatarilaisista  murteista  *) 
Stavropolin  kuveruementissa  asuvan  nogai-heimon  kieltä  ja2)poh- 
jois-Kaukasiassa  puhuttua  kumukkia,  joista  molemmista  on  sana- 
kirjat, äänne-  ja  muoto-opin  luonnokset,  lauluja,  satuja,  sananlaskuja 
ja  arvoituksia,  3)  kirgiisiä  ja  4)  sarttia,  joiden  tutkiminen  ei 
varsinaisesti  kuulunut  matkaohjelmaan  ja  joista  tehdyt  muistiinpanot 
sentähden  rajoittuvat  kielennäytteisiin;  C)  tungusilaismurteista  on- 
kor-solonien  kieltä,  josta  on  sanakirja,  äänneopin  luonnos,  sa- 
tuja ja  lauseparsia.  Kuten  tästä  ylimalkaisesta  selonteosta  näkyy 
ovat  tri  RAMSTHDTin  tutkimukset  liikkuneet  hyvinkin  laajoilla  aloilla, 
ja  on  varmaa,  että  niiden  kautta  on  saatu  erittäin  tärkeitä  lisiä 
mongolilaisten  ja  turkkilaisten  kielten  tuntemiselle;  tutkimusten  tu- 
loksina olevat  muistiinpanot  ovat  sitäpaitsi  ensimäiset  tieteellisellä 
tarkkuudella  tehdyt  ja  tarjoavat  jo  siinäkin  suhteessa  hyvän  esi- 
kuvan ja  luotettavan  aineiston  muiden  maiden  samalla  alalla  lii  k 
kuville  tutkijoille. 

Tri  Wichmann  aloitti  tutkimuksensa  ceremissien  keskuudessa 
ensiksi  työskennellen  Kozmodeinjanskin,  sitten  Jaranskin  murteiden 
alueella,  jotka  kuuluvat  n.  s.  länsi-ceremissiin.  Tähän  työhön  kului 
aika  aina  viime  maaliskuun  lopulle,  jolloin  hra  \V.  siirtyi  itä-eere- 


Digitized  by  Google 


20  Otteita  Seuran  keskustel.  —  Ausziige  aus  den  sitzungsber.  lÖOtf.  XX IV^ 


missien  keskuuteen,  aluksi  Urzumin  piiriin  ja  sieltä  Kasanin  kuver- 
nemeuttiiu  Carevo-Koksaiskin  ja  myöhemmin  Malmyzin  murteen 
alueelle.  Mutta  Venäjällä  yhä  lisääntyvä  mieltenkuohu  ja  levotto- 
muus eivät  voineet  olla  vaikuttamatta  rauhallisen  tutkimustyön  me- 
nestymiseen, ja  niinpä  päätti  hra  W.  toistaiseksi  keskeyttää  tutki- 
muksensa Venäjällä  ja  ryjityä  siiheu  työhön,  jonka  hän  alkuperäi- 
sessä ohjelmassaan  oli  asettanut  viimeiseksi,  nimittäin  erinäisten 
unkarin  murteiden  tutkimiseen.  Lyhyen  ajan  kotimaassa  oltuaan 
tri  \Vichmann  matkusti  viime  syyskuussa  Unkariin.  -  Ceremissi- 
läismatkausa  tuloksina  on  hra  W:lla  useampia  sanastollisia  kokoelmia, 
kieliopin  luonnoksia,  kielennäytteinä  lauseparsia,  lauluja,  taikoja, 
arvoituksia,  sananlaskuja,  etnografisia  kertomuksia,  sen  lisäksi  fo- 
nogrammeja  ja  valokuvia.  Erityistä  huomiota  on  tutkija  pannut 
ceremissin  korkoseikkoihiu,  ja  ovat  hänen  tähänastiset  huomionsa 
tuloksiksi  antaneet,  „että  vokalikvantiteti  ceremississä  on  riippuvai- 
nen korosta  ja  että  siten  syntynyt  vokalien  kvantitetivaihtelu  on 
välittömässä  yhteydessä  tavun  sulkeutumisen  ja  avonaisuuden 
kanssa."  —  Muistiinpanemansa  ceremissiläisen  kansanrunouden  tuot- 
teet, ou  tri  Wichiiann  jo  ehtinyt  painokuntoonkin  saattamaan,  ja 
ilmestyy  kokoelma  myöhemmin  Seuran  julkaisuissa. 

Tutkimusmatkailijoiden  avustamisen  ohella  on  Seuran  silmä- 
määränä  ollut  myöskin  kannattaa  tutkijoita,  jotka  täällä  kotona 
valmistelevat  kokoelmiansa  juhlistaviksi  tai  muuten  työskentelevät 
Seuran  työalalla.  Kuluneella  tilivuodella  on  Seura  sellaista  kanna- 
tusta myöntänyt  tri  A.  O.  HEIKELille,  jolla  Seuran  julkaisuihin  on 
tekeillä  eeremissiläinen  kuosijulkaisu  sekä  Itämerenmaakuntain  pu- 
kuja ja  niiden  kehitystä  käsittelevä  teos.  Samoin  on  Seura  apura- 
halla kannattanut  tri  U.  T.  Sireliuksen  kansatieteellisiä  töitä  ja 
tutkimuksia. 

Seuran  hoidettavana  olevan  »Ahlqvistin  rahaston*  korkova- 
roista on  Seuran  ja  Kotikielen  seuran  yhteisesti  asettama  valiokunta 
määrännyt  ylioppilaille  Väinö  Salmiselle  ja  Jalo  KalimaIU1  kum- 
mallekin 100  Smk:n  kehoituspalkinnon  heidän  kirjoituksilla  osoit- 
tamastaan harrastuksesta  suomenkielen  opinnoitiin. 

Seuran  julkaisutoiminnasta  kuluneella  tilivuodella  on 
mainittava  seuraavaa: 


Digitized  by  Google 


XXIV,* 


IM 


Painosta  on  valmistanut: 

1)  Aikakauskirjan  XXIII  vihko,  joka  juhlajulkaisuna  on  omis- 
tettu Seuran  esimiehelle  senaattori  O.  DONNERille  hänen  täyttäes- 
sään 70  vuotta.  Vihkoon  on  antanut  kirjoituksia  31  vanhempaa  ja 
nuorempaa  tutkijaa,  käsitellen  erinäisiä  kielellisiä,  kansatieteellisiä, 
muinaistieteellisiä  ja  bibliografisia  kysymyksiä.  Julkaisuun  on  lii- 
tetty senaattori  DoNNEain  kuva  valopainoksena.  —  Vihko  sisältää 
444  sivua. 

Useat  vihossa  olevat  kirjoitukset  ovat  ylipainoksinakin  samalla 
kertaa  ilmestyneet. 

2)  U.  T.  Sirelius,  Ubcr  die  sperrfischerei  hei  den  finnisch-ug- 
rischen  völkern.  Eine  vergleichende  ethnographhche  untersuchung. 
2 -f  486  siv.  Kuuluu  kolmantena  osana  Seuran  julkaisusarjaan 
„ Kansatieteellisiä  julkaisuja-,  jonka  edellisinä  osina  ovat  tohtorien 
A.  O.  HEIKELin  ja  U.  T.  Sireliuksen  kuosi-  ja  koristejulkaisut. 

3)  Luettelo  kustannustuotteista,  jonka  kustannusvaraston  hoi- 
taja tri  U.  T.  Sirelius  etupäässä  kirjakauppojen  tarpeeksi  on  toi- 
mittanut. —  Tästä  luettelosta  käy  selville,  että  Seuran  julkaisuissa 
58  tutkijaa  on  tähän  meunessä  julkaissut  kirjoituksiansa,  ja  on  julkais- 
tujen tutkimusten  sekä  lyhyempien  artikkelieu  yhteenlaskettu  luku- 
määrä 142. 

Tekeillä  olevista  teoksista  mainittakoon: 

1)  Tri  A.  O.  HEIKELin  feremissiläinen  kuosijulkaisu,  jota  var- 
ten parasta  aikaa  toimitetaan  kuosikuvien  sovittamista  tauluiksi. 
Teokseen,  jonka  lopulliseen  painokuntoon  valmistamiseen  tri  Heikel 
ensi  syksynä  voinee  ryhtyä,  tulee  kaikkiaan  28  värillistä  ja  115 
väritöntä  kuvataulua. 

2)  Tri  A.  O.  HEIKELin  Itämerenmaakuntalaisia  pukuja  käsit- 
televä tutkimus.  Tekijä  arvelee  saavansa  teoksen  painoon  ensi 
vuoden  alussa. 

3)  Maisteri  F.  ÄmÄn  tutkimus  Inarin  lapin  ensi  tavuun  vo- 
kalismista. Tekijä  toivoo  saavansa  teoksen  painokuntoon  tämän 
kuun  kuluessa. 

4)  Tri  Yrjö  \VicHMANNin  kokoelma  feremissiläistä  kansao- 


Digitized  by  Google 


22  Otteita  Seuran  keskuste).  —  Aiiszfige  aus  den  sitzungsber.  1906.  XXIV,:. 

runoutta.  Käsikirjoitus  on  valmis,  mutta  painatukseen  ryhdytään 
vasta  julkaisijan  kotiuduttua  tutkimusmatkaltaan. 

5)  Seuran  Aikakauskirjan  XXIV  vihko,  johou  m.  m.  tri  G.  J. 
Ramstedt  on  kirjoittanut  vertailevan  tutkielman  mongolin  ja  turk- 
kilaiskielten laskusanoista. 

6)  Maisteri  A.  AARNEen  tutkimus  taikakalu-saduista.  Paina- 
tukseen ryhdytään  ensi  vuoden  alussa. 

Sitäpaitsi  on  ylioppilas  Armas  Launis  tarjonnut  Seuran  jul- 
kaisuihin kirjoittamansa  tutkimuksen  lappalaisten  joikusävelmistä 
sekä  sellaisia  sisältävän  kokoelman.  Seuran  johtokunta  on  puoles- 
taan katsonut  suotavaksi  teoksen  ottamisen  Seuran  julkaisuihin, 
mutta  ei  ole  tahtouut  lopullista  päätöstä  siitä  tehdä,  ennenkuin  oli 
kustannuksista  saatu  likipitäinen  arviolaskelma. 

Tässä  yhteydessä  on  mainittava,  että  prof.  E.  N.  Setäläu  ja 
K.  Krohn  in  toimittamaa  nFinnisch--ugrische  Fomchungcn"  aikakaus- 
kirjaa ou  painosta  ilmestynyt  IV:n  osan  loppuvinko  sekä  V  osa, 
joka  m.  m.  sisältää  suomalais-ugrilaista  kieli-  ja  kausatiedettä  käsit- 
televän kirjallisuuden  luettelon  vuodelta  1902. 

Seuran  kokouksissa  kuluneella  vuodella  on  m.  m.  pidetty  seu- 
raavat esitelmät:  Senaattori  O.  Donner  eskimolaiseen  kielikuntaan 
kohdistuneista  uusimmista  tutkimuksista  (  -/x>i  05);  tri  G.  J.  Ramstedt 
retkestänsä  itä-Turkestaniin  (24. »),  tri  T.  K.  Karsten  uusimmista 
tutkimuksista  germaanien  alkukodista  (2l,u);  prof.  H.  Paasonen 
eräistä  suom.-ugrilaisista  mytologisista  nimityksistä  (aVm);  prof.  K. 
N.  Setälä  ')  eräistä  suom.-ugr.  mytologisista  nimityksistä 
sekä  a)  /ftmm-sauasta  P7v);  maist.  E.  A.  Tunkelo  kapo,  kuve  ja 
niiden  yhteyteen  kuuluvien  sanojen  alkuperästä  (/*7v);  M  U.  T. 
Sirelius  muutamista  suom.-ugr.  metsästysneu voista  (J,,,x);  tri  G. 
,T.  Ramstedt  mongolilaisesta  naiskielestä  fl,/xi);  prof.  K.  Krohn 
nimistä  Tellervo,  Nyyrikki  ja  Miinerkki. 

Seuran  jäsenistössä  on  tapahtunut  seuraavia  muutoksia: 

Manalle  menneistä  Seuran  jäsenistä  mainittakoon:  kunnia- 
jäsen .  professori,  akateemikko,  salaneuvos  Aleksandr  Nikola- 
jevic   Vesselovskjj    Pietarista;    perustajajäsenet  senaattori 


Digitized  by  Google 


XXIV.» 


Vuosikertomus  1905-1906. 


23 


Ludviq  Gustaf  Leonhard  Olouberg  Helsingistä,  konsuli  Wilhelm 
Dippel  Viipurista,  eversti  Lars  Emil  von  Haartman  Helsingistä, 
kauppaneuvos  Lauri  Johan  Hammarbn  Tampereelta,  kauppaneuvos 
Georg  Frans  Stockmann  Helsingistä;  vuosijäsenet:  kirkkoherra 
M.  G.  Brander  (Paloheimo)  Tuusulasta,  presidentti  Emil  Forsman 
Helsingistä,  tod.  valtioneuvos  VV.  G.  Geitlin  Helsingistä,  kollega, 
rehtori  D.  A.  Walle  Joensuusta. 

Kunniajäsenekseen  on  Seura  kutsunut  Wienin  yliopiston 
professorin.  Wienin  ja  Pietarin  tiedeakatemiain  varsinaisen  jäsenen 
hovineuvos  V  JAGicin  Wienistä  ja  kirjeenvaihtajajäsenek- 
seen  Kristianian  yliopiston  dosentin,  tri  Konrad  NiELSENin  Kris- 
tianiasta. 

Perustajajäseninä  ovat  Seuraan  liittyneet: 

Laitinen,  Taavetti,  professori,  Helsingistä; 
Poirot,  Jean,  yliopiston  lehtori,  Helsingistä; 

sekä  vuosijäseninä: 

Heman,  G.  A.,  rovasti,  asessori,  Porvoosta; 
Kemiläinen,  J.  A.,  ylioppilas,  Helsingistä; 
Landgren  (Kalima),  J.?  ylioppilas,  Helsingistä; 
Mannerheim,  G.,  vapaaherra,  översti,  Helsingistä; 
Salmeukallio,  H.  A.,  lehtori,  Raahesta; 
Salminen,  Väinö,  ylioppilas,  Helsingistä; 
Svanljung.  K.,  tohtori,  lehtori,  Turusta; 
Vanaja,  J.  V.,  lehtori,  Turusta. 

Seuran  toimimiehinä  kuluneella  tilivuodella  ovat  olleet: 
esimiehenä  senaattori  O.  Donner,  varaesimiehenä  professori  E.  N 

• 

Setälä,  ensimäisenä  sihteerinä  dosentti  K.  F.  Karjalainen,  toisena 
sihteerinä  tri  U.  Karttunen,  rahavartiana  valtioneuvos  J.  Höckert, 
kirjastonhoitajina    professori  Kaarle  Krohn  ja  maisteri  E.  A. 


Digitized  by  Goqgle 


24    Otteita  Seuran  keskustel.  —  Auszflge  aus  den  sitzungsber.  1906.  XXIV.» 

Tunkelo,  kirjavarojenhoitajaua  dosentti  U.  T  Sirelius,  yliasia- 
miehenä varatuomari  E.  Polon,  tilintarkastajina  tri  U.  Karttunen 
ja  maisteri  F.  Äimä  ja  heidän  varamiehenään  tri  R.  Saxen. 

Tieteellisten  seurojen  valtuuskunnassa  ovat  Seuraa  edustaneet 
senaattori  O.  Donner  ja  professori  E.  N.  Setälä. 

Helsingissä,  joulukuun  2  p:nä  1906. 


Digitized  by  Google 


Compte-rendu  annuel  de  la  Societe  Finno- 
ougrienne  du  2/xn  1905  —  2/xn  1906. 


Au  cours  de  cette  annee,  le  15  decembre  dernier,  leS^nateur 
O.  Donner  qui  le  premier  avait  exprimä  1'idee  de  la  fondation  de 
la  Society  le  premier  secretaire  et  president  actoel  de  la  Societe,  en- 
trait  dans  sa  70:e  annee.  Dans  cette  societe  et  par  son  intermedi- 
aire,  Mr  Donner  a  aceompli  dans  le  domaine  de  1'erndition  et  de 
la  science  finnoise  un  travail  certainement  considerable.  Sans  parler 
de  sa  production  litteraire  variee,  la  Societe.  avec  son  concours  et 
souvent  sur  son  initiative,  a  entrepris  et  mene  a  bout  des  travaux 
et  des  voyages  de  recherches.  Ces  travaux  et  enquetes  ont  ete 
diriges,  non  seulement  sur  les  peuples  hnno-ougriens,  objet  special 
de  1'interet  de  la  Society  mais  encore  sur  les  rögions  ou  les  peu- 
ples dont  la  connaissauce  peut  eclairer  le  passe  de  notre  famille 
ethnique,  le  developpement  de  sa  vie  intellectuelle  et  1'histoire  de 
sa  langue.  Cest  gräce  ä  l'interet  que  Mr  Donner  manifesta  pour 
ces  etudes  que  la  Societe  prit  la  tete  des  recherches  destinees  a 
faire  connaitre  les  inscriptions  lapidaires  de  1'Asie  Oentrale;  c'est 
ä  lui  que  la  Finlande  doit  d'avoir  des  specialistes  dans  1'etude  du 
mongol  et  du  chinois.  Mr  Donner  ne  s'est  d'ailleurs  pas  borne  k 
encourager  et  ä  diriger  les  efforts  de  la  Societe;  souvent  cest  uni- 
quemeut  gräce  k  lui  que  Ton  put  recueillir,  pour  les  voyages 
d'6tudes  et  les  recherches  les  ressources  materielles  que  la  Sociele, 
avec  son  budget  restreint,  eut  ete  hors  d'etat  de  fournir.  Tous 
nous  pouvons  nous  associer  entierement  aux  paroles  de  remercie- 
ment  que  le  professeur  Setälä  exprime  au  nom  de  la  Societe  dans 


Digitized  by  Google 


2f>    Otteita  Seuran  keskastel.  —  Auszflge  aus  den  sitzungsber.  1906.  XXIV,> 


la  dedicace  du  Iivre  jubilaire,  pour  tout  ce  <iu'il  a  entrcpris  et  inspir6 
pour  le  travail  fourni,  inspire  par  Pamour  des  etudes  fiunoises.  Ces 
recherches  out  deja  fourui  un  apport  sensible  ä  la  science  natio- 
nale et  Internationale,  et  constituent  une  des  bases  sur  lesquelles 
doit  s'appuyer  une  Finlaude  neuvolle,  ayant  le  scntiment  de  son 
autonomie  et  de  sa  conscience  nationales.  —  Pour  manifester  d'une 
maniero  ostensible  son  estime  reconnaissante,  la  Societe  resolut  de 
publier  le  XXIIIe  volume  de  son  Journal  sous  la  forme  d  une  pu- 
blication  jubilaire,  dediee  a  Mr  le  Senateur  Donner,  et  ä  laquelle 
un  grand  nombre  d'erudits  et  de  savants  etrangers  et  finlandais 
ont  envoye  des  eontributions. 

En  celebrant  cet  annivorsaire,  Mr  Donner  a  de  nouveau 
montre  le  grand  interet  quMl  porte  k  la  prosperite  de  la  Societe 
en  lui  donnant.  pour  «mgmenter  le  capital  du  „Fonds  Otto  Don- 
ner" que  possede  la  Societe,  la  somme  de  vingt-cinq  niille  (25.000) 
marcs.  La  lettre  de  donation,  presentee  ä  la  reunion  de  la  Societe 
le  20  janvier,  est  ainsi  concue: 

BLe  soussigne  remet  par  les  presentes  ä  la  Sociele 
Finno-ougrienue  une  somme  de  vingt-cinq  mille  (25.000) 
inarcs,  destinee  ä  accroitre  les  ressources  du  fonds  de 
la  Societe  qui  porte  mon  nom.  Couformement  a  un  de- 
sir  dejä  exprime  par  moi,  quoique  d'une  maniere  assez 
vague,  je  prends  la  liberte  de  proposer  ä  la  Soei£t6  de 
decider  que  dix  puur  cent  du  revenu  annuel  du  fonds 
Otto  Donner  seront  annuellement  reportes  au  capital 
du  fonds,  lequel  continuerait  ainsi  ä  s'accroitre  dans 
l'avenir,  au  profit  des  täches  scientifiques  que  la  Societe 
cherche  ä  realiser. 

Helsingfors,  le  15  deeembre  1905. 

O.  Donner. u 

Par  snite  de  cette  donation,  le  capital  du  «fonds  Otto  Don- 
ner" se  monte  a  51,000  marcs,  dont  les  interets  sont  employes  par 


Digitized  by  Google 


XXIV.%  ("ompte-rondu  annucl.  Ann.'>o  UHtt  -  190(V  27 

la  Societe  sur  la  proposition  du  Oomit£,  rä  soutenir  les  recherches 
concernant  le  domaine  fiuno-ougrien." 

En  consideration  de  1'importance  nationale  du  travail  scienti- 
fique  de  la  Societe,  le  gouvernement  finlandais  a  aeeorde  aux 
travaux  de  la  Societe  un  appui  materiel  sans  le(juel  les  recherches 
et  publications  de  la  Societe  n'eussent  guere  pu  prendre  le  deve- 
loppement  qu'elles  ont  acquis  ä  1'heure  actuelle.  Sans  parler 
de  subsides  accidentels,  consentis  pour  des  travaux  speciaux,  la 
Society  a  joui,  depuis  1'annee  1897,  d'un  credit  de  huit  mille  (8000) 
marcs  sur  le  budget  public.  Oe  credit  6tait  accorde  pour  dix  au- 
n ees  conseeutives,  et  expire  par  suite  ä  la  fin  de  Pannee  courante. 
La  Societö  a,  le  printemps  dernier,  adresse  au  S£nat  Imperial 
une  requete  afin  cTobtenir  la  continuation  du  credit  de  huit  mille 
(8000)  marcs.  —  En  meme  temps  que  la  requete  precedente,  la 
Society  en  adressait  au  Senat  deux  autres,  demandant  d'une  part 
la  prolongation  du  credit  attribue  ä  la  revue  wFinniseh-ugrische 
Forschnngeu",  de  1'autre  un  credit  special  pour  la  redactiou  des 
bibliographics  annuelles  concernant  la  linguistique  et  le  folk-lore 
finno-ougriens.  Le  professeur  Setälä  avait  commcncö  ä  publier 
ces  bibliographies  dans  les  „Finnisch-ugrische  Forschungen" ;  mais 
l'exp6rience  montra  que  l'6dition  de  cette  section  demandait  des 
ressources  pecuniaires  plus  considerables  que  celles  que  la  redactiou 
de  la  revue  pouvait  consacrer  ä  cet  objet.  En  consideration  de 
cette  situation,  le  Senat  accorda  a  la  Societe,  pour  1'annee  1907, 
six  mille  marcs  pour  la  publicatiou  des  ,.Finniscu-ugrische  For- 
schungen", et  pour  la  bibliographie  deux  mille  (2000)  marcs.  -  La 
Societe  a  donc  pour  Tannee  prochaine  uu  appui  materiel  assure; 
et  elle  ose  esperer  que  le  gouvernement  finlandais,  dans  1'avenir, 
ne  lui  refusera  pas  non  plus  cet  appui. 

Parmi  les  preuves  d'interet  et  de  sympathie  que  la  Societe  a 
recues  d'amis  6trangers  et  finlandais,  il  faut  noter  ici  specialement 
que  le  president  N.  J.  Fellman  a  fait  don  ä  la  bibliotheque  de  la 
Societe  d'uu  exemplaire  de  1'ouvrage  de  son  pere  publie  par  lui: 
»Anteckningar  under  min  vistelse  i  Lappmarken",  et  en  meme 
temps  annouce  son  intention  de  remettre  ä  la  Societe  les  manu- 
scrits  encore  in&lits. 


Digitized  by  Google 


28    Otteita  Seuran  keskustel.  —  Anszdge  ans  den  sitzungsber.  190f>.  XXIV,» 

Pendant  1'annee  6coulee,  la  Soci^te*  a  accordC  des  bourses  de 
voyage  ä  deux  explorateurs,  Mr  Artturi  Kannisto  et  J.  G.  Granö, 
tous  deux  occupös  ä  des  recherches  au  milieu  de  populations  habi- 
tant  en  Asie. 

Le  premier,  Mr  Kannisto,  a  deja  employe'  plusieurs  annees, 
(depuis  1901)  a  etudier  les  Vogoules  et  leur  langue.  L'automne  et 
1'hiver  dernier  ont  ete  pass6s  par  lui  dans  la  partie  septentrionale 
du  domaine  vogoule;  il  habitait  le  village  de  Sartynja,  d'ouilfiten 
janvier  et  en  fe"vrier  un  voyage  circulaire  dans  les  cercles  habitus 
par  les  Vogoules  Sosva.  A  1'arrivee  du  printemps  il  se  transporta 
par  Tobolsk  vers  lo  fleuve  Pelymka,  et  atteignit  le  5  juillet  Verh- 
Pelymsk,  ou  il  sejourna  jusqu'au  18  scptembre.  Son  travail  ter- 
minä ä  cet  endroit,  il  se  transporta  ä  Pelym,  on  il  passa  en  revue, 
avec  un  indigene  pris  comme  professeur,  le  vocabulaire  note  par 
lui  pr6c6demment.  Il  avait  1'intention  de  preeiser  davantage  ses 
notes  sur  le  bax-lozvc;  mais,  comme  Pindigene  de  ce  dialecte  au- 
quel  il  avait  donne  rendez-vous  ne  se  presenta  pas.  Mr  Kannisto, 
apres  quelques  semaines  d'attente  infructueuse,  dut  renoneer  a  son 
pian,  et  son  travail  special,  Tetnde  de  la  langue  vogoule,  se  trouva 
ainsi  aeheve.  Le  11  novembre  il  commen^a  son  voyage  de  retour; 
mais  pour  enrichir  ses  collections  ethnographiques,  il  rösolut  de 
passer  par  le  fleuve  Konda,  de  sorte  qu'il  parait  n'avoir  atteint 
Tobolsk  que  ces  jours-ci.  —  Le  travail  de  Mr  Kannisto,  au  cours 
de  Tautomne  et  de  1'hiver  derniers  a  eu  surtout  pour  but  1'etude 
des  Vogoules  habitant  le  plus  au  Nord,  dans  le  baskin  de  la  Sosva, 
qui,  de  meme  que  ceux  du  bassin  de  la  Lozva,  sont  restes  a 
beaucoup  d'egards  ii  un  niveau  plus  priniitif  que  leurs  parents  eta- 
blis  sur  d'autres  territoires.  Ces  tribus  offriraient,  dit  Mr  Kannisto, 
beaucoup  ä  apprendre  pour  la  mythologie;  quant  k  la  poesie  po- 
pulaire,  il  y  en  aurait  presque  pour  uue  anne" e  k  recueillir.  A 
partir  du  printemps,  Mr  Kannisto  a  complete  et  präcise"  les  ma- 
täriaux  recueillis  dans  les  domaines  meridionaux.  H  n'est  pas  pos- 
sible  ici  dVntrer  dans  le  detail  des  resultats  du  voyage;  il  suffira 
de  dire  que  Tinteret  de  rexplorateur  a  ete  dirige  surtout  sur  le 
vocabulaire,  et  en  general  sur  les  phenomenes  linguistiques.  Il  a  en 
outre  rectieiili  des  poesies  populaires,  de  meme,  ä  Taide  du  phono- 


Digitized  by  Google 


XXIV.» 


Compte-rendu  annuel.  Annee  1905 — 1906. 


29 


graphe,  des  melodies;  de  nombreux  objets  d'interet  ethnographique 
ont  6t£  achetes  pour  les  collections  Anteli.  Le  voyageur  a 
meme  dirige  son  attentiou  et  son  travail  sur  les  renseignements 
statistiques. 

Le  voyage  d'exploration  entrepris  par  Mr  Gbanö  avait  ponr 
but  le  Nord-Ouest  de  la  Mongolie,  et  pour  objet  de  prendre  une 
nouvelle  epreuve  photographique  des  pierres  et  rochers  trouves  a 
Uranhai,  et  sur  lesquels  sout  gravees  des  inscriptions,  et  de  cher- 
cher  dans  cette  region  et  dans  la  Mongolie  proprement  dite  d'au- 
tres  mouuments  analogues.  Le  depart  eut  lieu  de  Helsingfors  le 
9  juin  dernier,  et  le  voyage  se  terminä  le  14  novembre.  L'iti- 
neraire  passait  par  Omsk,  Krasnojarsk  et  Minusinsk,  traversait  la 
frontiere  chinoise,  et  se  eontinnait  par  Uranhai,  Kobdo,  puis  par 
dessus  1' Altai  ä  Saisan,  et  de  lä  retouruait  par  Semipalatinsk,  sur 
Omsk  et  Helsingfors.  Sur  raccomplissement  et  les  resultats  du 
voyage,  Mr  Gbanö  a  fourni  les  renseigucmente  suivants.  Des  mis- 
sions  confiees  a  l'exp£dition,  la  premiere,  consistant  ä  photographier 
les  pierres  dejä  connues,  ne  fut  remplie  que  partiellement,  car  un 
accident  se  produisit  a  Uranhai  dans  la  traversee  du  fleuve  dit 
Ha-kem,  et  tous  les  bagages  de  1'expedition,  entre  autres  1'appareil 
photographique,  tomberent  ä  1'eau.  La  plus  grande  partie  des  in- 
scriptions dTranhai  ne  put  doue  etre  photographiee.  Pourtaut  on 
put  prendre  des  estampages  de  toutes  les  inscriptions  existant  dans 
cette  region.  La  seconde  mission,  qui  consistait  k  rechercher  de 
nouvelles  inscriptions,  fut,  il  est  vrai,  accömplie ;  mais  on  ne  trouva, 
sur  le  vaste  territoire  explore,  qu'une  pierre  pourvue  dMuscriptious, 
sur  la  rive  du  Ha-kem.  On  trouva  d'ailleurs  une  masse  d'autres 
monuments  historiques,  tombeaux,  statues  et  dessins  sur  pierre,  qui 
furent  notes  dans  le  journal  de  voyage.  Mr.  Geanö  a  dessine  une 
carte  routiere  du  clieiniu,  long  de  2415  km.,  parcouru  par  lui  k 
cheval,  qui  pourra  etre  d'uue  grande  utilite  pour  les  explorateurs 
futnrs  de  ces  regions. 

Le  dernier  compte-rendu  mentionnait  deux  savants  voya- 
geant  avec  des  bonrses  de  1'Universite.  L'un  dTeux,  le  Dr  G. 
J.  Ramstedt,  a  termine  maintenaut  son  voyage,  tandis  que  1'autre, 
le  Dr  Ybjö  Wichmahn,  poursuit  la  mission  qu'il  s'est  donnee. 


Digitized  by  Google 


30   Otteita  Seuran  keskustel.      Auszuge  aus  den  sitzungsber.  190&  XXIV.» 

Le  Dr  Ramstedt  avait,  comme  le  disait  le  dernier  compte- 
rendu,  atteint  le  4  septembre  1905  Uriimtf,  capitale  de  la  pro- 
vince  de  8in-tsian.  Il  avait  auparavant  Tintention  de  faire  de  la 
un  voyage  ä  Kara-sär;  mais  linsecurite  resultant  de  la  guerre 
1'obligea  ä  renoncer  ä  ce  pian.  Tl  re,sta  plus  de  deux  mois  k 
Urftmtf,  ou  il  etudia  la  langue  des  Kalmouks  habitant  la  region, 
et  principalement  le  vocabulaire,  en  contrölant  le  dictionnaire  mon- 
gol  de  Golstuuskij.  Los  travaux  linguistiqnes  ne  laisserent  gucre 
de  temps  pour  la  collection  de  materiaux  folkloristiques.  Tie  9 
novembre  le  Dr  Ramstedt  repartait  dTrumc  pour  Ougutak, 
ou  il  arriva  le  3  döcembre.  L'insecurit6  en  Siberie  et  les  nouvel- 
les  inquietantes  recues  de  Finlande  1'amen^rent  a  renoncer  au  projet 
de  conimencer  1'etude  des  familles  tongouses  etablies  ä  ('ngu- 
fak  et  de  la  langue  des  Cahares,  population  sud-mongole  habi- 
tant dans  le  voisinage.  Il  se  mit  en  route  pour  la  Finlande,  ou  il 
arriva  le  31  decembre. 

Pour  completer  ses  notes  sur  le  kalmouk.  Mr  Ramstedt  fit 
venir  en  Finlande  pour  1'ete  dernier  un  etudiant  kalmouk  originaire 
de  la  region  d'Astrakhan,  et  compara  les  notes  prises  en  Asie 
avec  la  langue  de  celui-ci.  Cette  comparaison  montra  que  les  dia- 
lectes kalmouks  d'Europe  ne  se  distinguent  que  relativcment  peu 
de  la  langue  de  leurs  congeneres  habitant  on  Chine,  surtout  au 
point  de  vue  du  vocabulaire.  —  Sur  les  recherches  poursuivies  et 
les  resultats  obtenus  par  Mr  Ramstedt  dans  son  voyage  de  trois 
ans,  on  peut  indiquer  ce  qui  suit.  Mr  Ramstedt  a  etudie :  A)  parmi 
les  dialectes  mongols:  ')  le  kalmouk,  sur  lequel  il  possede  un 
vocabulaire  den  viron  15,000  numerus,  un  grand  nombre  de  chants 
populaires,  de  contes,  proverbes,  enigmes  et  tonrnures  familieres; 
J)  le  moghol,  sur  lequel  il  a  publie  ses  notes  dans  le  tome  XXIII 
du  Journal;  3)  le  cahare  ou  mongol  meridional  et  *)  Ie 
khalkha.  —  B)  parmi  les  dialectes  turco  tartares:  ')  la  langue  de 
la  tribu  nogai  habitant  le  gouvernement  de  Stavropol;  2)  le  ku- 
mu k  parle  dans  la  Caueasie  du  Nord;  sur  ces  deux  dialectes  Mr 
Ramstei>t  possede  des  vocahnlaires,  des  osquisses  de  phonetique  et 
de  morphologie,  des  chants  et  coutes  populaires  et  des  enigmes; 
•*)  Ie  kirgis  et  *)  le  saitte,  dont  Texploration  ne  rentrait  pas  ä 


Digitized  by  Google 


XXIV.» 


31 


proprcment  parler  dans  le  progr^rame,  et  sur  lequel  les  notes  re- 
cueillies  se  bornent  par  suite  ä  des  eehantillons  linguistiques.  C)  parmi 
les  dialectes  tunguses,  la  langue  des  Onkor-Soloniens,  sur 
laquelle  il  possede  un  vocabulaire,  une  esquisse  de  phonetique,  des 
contes  et  tournures  populaires.  Comme  ou  le  voit  par  ce  compte- 
rendu  general,  les  recherches  du  Dr  Ramstedt  ont  port6  sur  un 
domaine  tres  vaste  et  il  est  certain  qu'elles  ont  apporte  des  cou- 
tributions  particulierement  importantes  a  la  connaissance  des  lan- 
gues  mongoles  et  turques.  En  outre  il  faut  remarquer  que  les  no- 
tes prises  au  cours  de  Texpedition  sont  les  premieres  qui  aient  ete 
faites  avec  une  exactitude  scientifique. 

Le  Dr  Wichmann  commeuca  ses  recherches  par  les  Cer6- 
misses.  Il  Studia  d'abord  les  dialectes  de  Kozmodemjansk  et  de 
Jaransk,  qui  font  partie  du  £e>emisse  occidental ;  ce  travail  prit 
jusqu'ä  la  fin  du  mois  de  mars  dernier.  Mr  Wichmann  se  trans- 
porta  alors  au  milieu  des  Ceremisses  orien  taux,  d'abord  dans  le 
cerele  dTrzum,  de  lä  ä  Tsarevo-Koksaisk,  gouvernement  de  Ka- 
san, et  ensuite  dans  le  territoire  du  dialecte  de  Malmyz.  Mais  la 
fermentation  et  les  troubles  toujours  croissants  en  Russie  ne  pou- 
vaient  manquer  d'avoir  une  repcrcussion  sur  la  marche  d'un  travail 
de  recherches  pacifiques,  et  le  Dr  Wichmann  resolut  d'interrompre 
provisoirement  ses  recherches  en  Russie,  et  d'entreprendre  la  tache 
qu'il  avait  plaeee  en  derniere  ligne  sur  son  programme  primitif, 
letude  de  differents  dialectes  hongrois.  Apres  avoir  passe  quelque 
temps  en  Finlande,  le  Dr  Wichmann  partit  au  mois  de  septembre 
dernier  pour  la  Hongrie.  —  De  son  voyage  chez  les  feremisses, 
il  a  rapporte  des  colleetions  lexkographiques,  une  esquisse  gram- 
maticale,  et,  comme  specimens  de  la  langue,  des  tournures  et  des 
chants  populaires,  des  formules  magiques,  enigmes,  proverbes,  r6- 
cits  ethnographiqucs,  et  en  outre  des  phonogrammes  et  photo- 
graphies.  L'attention  a  ete  specialement  dirigee  sur  1'accentuation. 
Les  observations  faites  jusqu'ici  ont  donne  comme  resultat  „que  la 
quantite  des  voyelles  en  reremisse  depend  de  1'accent,  et  que  les 
changements  de  quantite  des  voyelles  qui  en  resultcnt  sont  en  rap- 
port  intime  avec  la  nature  ouverte  ou  fermee  de  la  syllabe".  — 
Les  specimens  de  poesie  populaire  reremisse  notes  par   le  Dr 


Digitized  by  Google 


32  Otteita  Seuran  keskustel.  —  Ausziige  aus  den  sitzungsber.  1906.  XXIV.i 

Wichmann  sont  dejä  prets  ä  e^re  imprimes,  et  la  collection  pa- 
raitra  plus  tard  dans  les  pablications  de  la  Soci6t6. 

En  meme  temps  qu'elle  pretait  son  appui  aux  explorateurs. 
la  Sociele*  ne  negligeait  pas  les  erudits  qni,  en  Fiulande,  travaillent 
a  la  publication  de  leurs  collections  ou  a  des  recherches  dans  le 
dotnaine  d'etudes  de  la  Societe.  L'anne"e  derniere  ia  Soci6t6  a  at- 
tribuö  ainsi  des  credits  au  Dr  A.  O.  Heikel,  qui  prepare  pour  les 
publications  de  la  Society  un  ouvrage  sur  les  modes  ceremi^ses 
et  un  travail  concemant  les  eostumes  des  provinces  baltiques  et 
leur  erolution.  Un  crSdit  a  6te"  de  meine  accorde  au  Dr  U.  T.  Si- 
belius pour  ses  travaux  et  recherehes  ethnographiques. 

Sur  les  interets  du  „fonds  Ahlqvist',  administre  par  la  Soci- 
6te\  un  comite  mixte  nomme  par  la  Soctete  et  la  Societe  pour  la 
langue  nationale  a  attribue  aux  etudiants  Väinö  Salminen  et  Jalo 
Kalima  (Landgren)  deux  prix  de  100  niarcs  a  titre  d'encourage- 
ment  pour  des  travaux  temoignant  de  leur  interet  pour  les  6tudes 
de  langue  finnoise. 

Publications  de  la  Societe  pendant  Tanuee. 

11  a  6te"  publie": 

1)  le  tome  XXIII  du  Journal,  dedie-  ä  titre  de  livre  jubilaire 
au  president  de  la  Societe,  Mr  le  Seuateur  Donner,  pour  son  70e 
anniversaire.  Ce  volume  contieut  31  articles,  traitant  de  questions 
linguistiques,  ethnographiques,  arch^ologiques  et  bibliographiques, 
et  rediges  par  des  savants  divers.  A  la  publication  est  joint  le  por- 
trait  de  Mr  Donner  en  heliogravure.  —  Le  volume  comprend 
444  pages.  Plusieurs  des  articles  inseres  dans  le  voluine  ont  paru 
en  outre  en  tirage  ä  part. 

2)  U.  T.  Sirelius,  Uber  die  uperrfischcrei  hei  den  finnisen- 
ugrischcn  völkern.  Eine  veryleichende  ethnographisehe  nntcrsuchung. 
2  -f  486  pages.  Forme  le  3e  fascicule  des  „  Travaux  ethnographi- 
ques" de  la  Societe  dont  les  deux  preiuiers  sont  constitu&s  par  les 
publications  de  modeles  et  d'ornements  des  docteurs  A.  O.  Heikel 
et  U.  T.  Sirelius. 

3)  Un  catalogue  des  publications  rJ/to.dresse  par  le  conservateur 


Digitized  by  Google 


XXIV.s 


Compto-rendu  annuel.  Annee  1905  -  HMIÖ. 


33 


prepose  aux  editiona,  Dr  U.  T.  Sirelius,  surtout  pour  les  besoins 
des  libraires.  —  De  ce  catalogue  il  ressort  que  58  personnes  ont 
fait  imprimer  leurs  travaux  dans  les  publications  de  la  Societe,  et 
que  le  nombre  des  recherches  et  articles  de  moiudre  etendue  ainsi 
publies  est  de  142. 

Parmi  les  travaux  en  preparation,  il  faut  noter: 

1)  la  publication  du  Dr  A.  O.  Heikel  sur  les  modes  Hr&- 
misses,  pour  laquelle  on  est  en  train  de  reunir  les  reproductions  en 
tableaux.  Le  travail,  auquel  le  Dr  Heikel  pourra  mettre  la 
derniere  main  ä  partir  de  1'automne  prochain,  contiendra  en  tout 
28  planches  en  couleur  et  115  non  coloriees. 

2)  les  recherches  du  Dr  A.  O.  Heikel  sur  les  costumes  des 
provinces  baltiques.  L'auteur  croit  pouvoir  commencer  Timpression 
au  debut  de  1'annee  prochaine. 

4)  le  travail  de  Mr  F.  Äimä  sur  le  vocalisme  de  la  premiere 
syllabe  dans  le  lapon  dlnari.  L  auteur  espere  avoir  Touvrage  pret 
ä  etre  imprime  dans  le  cours  de  ce  mois. 

4)  le  recueil  de  poesies  populaires  eeremisses  du  Dr  Yrjö 
Wichmann.  Le  manuscrit  est  deja  pret,  mais  1'impression  ne  com- 
mencera  qu'apres  le  retour  de  1'auteur  de  son  voyage  de  re- 
cherches. 

5)  le  töine  XXIV  du  Journal  de  la  Societe,  pour  lequel  le  Dr 
G.  J.  Ramstedt  eutre  autres  a  ecrit  uno  etude  comparative  des 
proverbes  raongols  et  turcs. 

6)  1'ötude  de  Mr  A.  Aarne  sur  les  legendes  relatives  aux  objets 
magiques.   L'impression  commencera  au  debut  de  1'annee  prochaiue. 

En  outre  1'eludiant  Armas  Launis  a  offert,  pour  les  publi- 
cations de  la  Society,  une  6tude  sur  les  melodies  runiques  des  La- 
pons  et  une  collection  de  ces  melodies.  Le  comite  de  direction  a 
estime  qn'il  serait  desirable  d'avoir  le  travail  dans  les  publications, 
mais  n'a  pas  voulu  prendre  de  decision  definitive  avant  qu'on  ait 
pu  drcsser  un  devis  approximatif  des  frais  d'edition. 

De  la  revue  Finnisch-ugrische.  Forschungen  dirigee  par  les 
professeurs  E.  N.  Setälä  et  K.  Krohn,  il  a  pani  le  dernier  fas- 
cicule  du  tome  IV  et  le  tome  V,  qui  contient  entre  autres  une  bi- 

10 


Digitized  by  Google 


34  Otteita  Seuran  keskustel.  —  AuszUge  aus  den  sitzungsber.  1906.  XXIV.» 

bliograpbie  de  la  linguistique  et  de  1'ethnographie  finno-ougriennes 
pour  1902.    TiO  tome  VI  est  sous  presse. 

Pendant  les  seances  de  la  Societe  au  cours  de  cette  anuee,  il 
a  ete  tenu  cntre  autres  des  conferences  sur  les  sujets  suivants:  se- 
nateur  O.  Donner  sur  les  dernieres  recherches  dans  le  groupe  des 
langues  eskimos  (2/xn);  dr  G.  J.  Ramstedt  sur  son  voyage  dans 
le  Turkestan  Oriental  (-Vh);  dr  T.  E.  Karsten  sur  les  dernieres 
recherches  concernant  le  siege  primitif  des  Germaiiis  (^*/n);  pro- 
fesseur  H.  Paasonen  sur  quelques  denominatious  mythologiquex 
tinno-ougrienues  C^/iu);  protesseur  E.  N.  Setälä  ')  sur  quelques 
deuominations  mythologiques  finno-ougriennes  (<*>  m)  et  2)  sur  le 
mot  muni  (x  v);  Mr  E.  A.  Tunkelo  sur  1'origine  des  mots  kapo, 
Jcave  et  des  mots  de  la  nieme  famille  (»/v);  dr.  U.  T.  Sirelius  sur 
quelques  engins  de  chasse  finno-ougriens  (*yx);  dr.  G.  J.  Ramstedt 
sur  la  langue  des  femmes  mongoles  (u  xi);  protesseur  K.  Krohn 
sur  les  noms  Tellervo,  Nyi/rikki  et  Mimerkki. 

Les  ehaugements  suivants  ont  eu  lieu  dans  la  corn  position 
de  la  Societe: 

Parmi  les  membres  defunts  on  peut  citer:  le  membre  d'hon- 
neur,  protesseur,  aeademicien,  conseiller  prive  Alexandre  Vesse- 
lofski  de  Saint-Pelersbourg;  les  membres  fondateurs  Ludvig  Gus- 
tav  Leonhard  Cloubero  de  Helsingfors;  le  consul  Vilhelm  Dippel 
de  Viborg;  le  colouel  Lars  Emil  von  Haartman  de  Helsingfors;  le 
conseiller  de  commerce  Lauri  Jean  Hammaren  de  Tammerfors;  le 
conseiller  de  commerce  Georg  Frans  Stockmann  de  Helsingfors; 
les  membres  annuels  doyen  M.  G.  Brander  (Paloheimo)  de 
Tuusula,  president  Emil  Forsman  de  Helsingfors,  conseiller  d'Etat 
actucl  V7.  G.  (teitlin  de  Helsingfors,  recteur  1).  A.  Walle  de 
Joensuu. 

La  Societe  a  cboisi  pour  membre  d'honnenr  le  professeur  ä 
rUniversite  de  Vierine,  membre  des  Academie  de  Vienne  et  St.-Pe- 
tersbourg,  conseiller  aulique  V.  Jaoi6,  et  pour  membre  correspon- 
dant  le  doceut  a  Hniversite  de  Christiania  Dr  Konrad  Nielsen 
de  Christiania. 


Digitized  by  Google 


XXIV.»  Compte-rendu  annuel.  AnnSa  1005-  190fi. 

Sont  entres  comme  membres  fondateurs: 

Laitinen.  Taavetti,  professeur  a  l'Universit£  de  Helsingfors; 
Poirot.  Jean,  lecteur  a  1'Universite  de  Helsingfors; 

et  comme  membres  annnels: 

Heman,  G.  A.,  pastcur,  assesseur,  Borga; 
Kemiläinen,  J.  A.,  etudiant,  Helsingfors; 
Landgren  (Kalima),  J.,  etudiant.  Helsingfors; 
Mannerheim,  G.,  baron,  colouel,  Helsingfors ; 
Salmenkallio,  H.  A.,  lecteur,  Brahestad; 
Salminen,  Väinö,  etudiant,  Helsingfors; 
Svanljung,  K.t  doeteur,  lecteur,  Abo; 
Vanaja,  J.  V.,  raaitre  es-arts,  Äbo. 

I>e  bureau  de  la  Society  a  ete  pendant  cette  annee  compose 
de  la  facon  suivante:  president  le  senateur  O.  Donner,  vice-presi- 
dent  le  professeur  E.  N.  Setälä,  premier  secretaire  le  doeteur  K. 
F.  Karjalainen,  second  secretaire  le  doeteur  U.  Karttunen,  tresorier 
le  conseiller  d'Etat  John  Höckert,  bibliothecaires  ie  professeur 
Kaarle  Krohn  et  le  maitre  es-arts  E.  A.  Tunkelo,  tresorier  de 
la  bibliotheque  le  docent  U.  T.  Sirelius,  avocat-conseil,  avocat 
Kdouard  Polon,  commissaires  MM.  U.  Karttunen  et  F.  Äimä.  et 
reiuplacant  le  doeteur  R.  Saxen. 

A  la  delegation  des  societes  savantes,  la  Society  a  «te  repre- 
seutee  par  le  senateur  O.  Donner  et  le  professeur  E.  N.  Setälä. 

Helsingfors,  le  2  decembre  1906. 


Digitized  by  Google 


Suomalais-ugrilaisen  seuran  rahallinen  asema 

tammikuun  1  p:nä  IM7 


Säästö  tammikuun  1  p.  1906: 

Perustajaiu  rahasto   Smk.  80,000:  — . 

H.  Äströmin  rahasto   „  30.000:  — . 

0.  Donnerin  rahasto   „  51,001:  65. 

Aug.  Ahlqvistin  rahasto   12,059:  66. 

O.  A.  Malmin  tutkimusrahasto  .    .  „  51,993: 

J.  Abercrombyn  lahjoitus  ....  „  4,065:  12. 

Siperialainen  tutkimusrahasto    .    .  „  11,790:  17. 

Määräraha  Aikakauskirjalle  ...  „  8,063:  42. 
Määräraha  ecremissi  Iäistä  kuosijul- 

kaisua  varten   „  3,032:  40. 

Määräraha  baltilaista  pukujulkaisua 

varten   „  1,998:  96. 

Varattuja  varoja   „  7,888:  25.  261,892:  63. 


Tuloja: 

Perustajamaksuja .    .    .    2,000:  — 

Jäsenmaksuja  ....    2,470:  —   Smk.  4,470:  - . 

Myydyistä  julkaisuista   574:  74. 

Sekalaisia  tuloja                               „  43:  10. 

Korkoja                                          „  11,947:  92. 

Valtioapu                                      „  8,000:  -. 

Valtioapu  „Finnisch-ugrisehe  Kor- 

schungeuaille  Smk.  6,000: 

Valtioapu  reremissiläiselle  kuosijul- 

kaisulle   2,500:  — .     33,535;  76. 

Yhteensä  Smk.  295,428:  39. 


Digitized  by  Google 


Menoj  a: 

Sihteerin,  rahavartian,  kirjasto-  ja 

kirjavarastonhoitajau  palkkiot    Smk.    1.900:  - . 

»Stipendejä  ja  kannatusapuja   13,100:  — . 

Painatuskustannuksia    ....      „      0.313:  40. 

Kuvalaatat  ym                                 .,      3.212:  73. 

Kääntämispalkkioita  ......      .        441:  50. 

,.Finniseh-ugrische  Forschuupfeirille      ,.      6,000:  — . 

Posti,  lähetyskustannukset,  seka- 
laista  ,         933:  34.     34.S78:  97. 

Säästö  tammikuun  1  p.  1907: 

Periistajain  rahasto  Smk.  85.080:  — . 

H.  Aströmin  rahasto   30.000: 

O.  Donnerin  rahasto   51,430:  51. 

Aug.  Ahlqvistin  rahasto   ....      ,  12,500:  91. 

O.  A.  Malmin  tutkimusrahasto       .      ..  5o.078:  86. 

.T.  Abercrombyn  lahjoitus                          4.227:  72. 

Siperialainen  tutkimusrahasto    .    .            9,590:  17. 

Määräraha  Aikakauskirjalle                       8.426:  27. 

Määräraha  ceremissiläistä  kuosijul- 

kaisua  varten                            „      4,516:  15. 

Määräraha  baltilaista  pukujulkaisua 

varten                                    „        629:  40. 

Varattuja  varoja                                n      4,069:  43.  260.549:  42 

Yhteensä  Smk.  295.428:  39. 

Helsingissä,  tammikuun  1  p:nä  1907. 

John  Höckekt. 


Digitized  by  Google 


Digitized  by  Google 


FORM  NO.  DD6 


Digitized  t