Full text of "Ihmiskohtaloja"

See other formats

The Project Gutenberg EBook of Ihmiskohtaloja, by Arvid J�rnefelt

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net


Title: Ihmiskohtaloja

Author: Arvid J�rnefelt

Release Date: October 10, 2004 [EBook #13681]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMISKOHTALOJA ***




Produced by Tapio Riikonen






IHMISKOHTALOJA

Kirj.

Arvid J�rnefelt


Otava, Helsinki, 1895.






ENSIMM�INEN OSA.



I.


Viimeisen edellinen kellonsoitto hel�hti suuren, ulkomaille l�htev�n
laivan kannelta. Ihmiset liikahtivat laiturilla ja h�t�isimm�t
rupesivat jo j�tt�m��n hyv�sti� toisillensa.

V�ke� oli paljon, sek� l�htevi� ett� eritt�in niiden saattajia.

Ja n�ist� viimeisist� her�tti suurinta huomiota joukko ylioppilaita ja
silinterip�isi� nuoria-herroja, jotka saattoivat ulkomaille l�htev��
toveriansa. He olivat tulleet suuressa joukossa, niinkuin tehd��n
mielenosoitusta varten, olivat asettuneet yhteen kokoon, melusivat,
nauroivat ja puhuivat yhtaikaa, toinen toistaan kovemmin. He hyvin
tiesiv�t olevansa p��asia koko laiturilla, eiv�tk� sent�hden ollenkaan
v�litt�neet siit�, ett� ihmiset katselivat heihin suu auki. He eiv�t
olleet p��asia ainoastansa t��ll� laiturilla, vaan olivat t�t� nyky�
koko maassa. Heit� katsottiin joka paikassa samalla uteliaisuudella ja
osanotolla. Sill� heill� oli--niin he sanoivat--uuden ajan avaimet
k�siss��n, uudet aatteet ja uudet teht�v�t.

Ei kukaan huomannutkaan heid�n rinnallaan muita l�htij�it� laiturilla.

Mutta jos tarkasteli, niin olisi siell� ihmistulvassa kyll� n�hnyt
paljon semmoista, mik� tavallisissa oloissa olisi ihan ensimm�isen�
huomiota puoleensa vet�nyt.

Vasemmalla, laiturin toisessa p��ss�, teki n�et l�ht�� nuori
pariskunta--h��matkallensa. He olivat tulleet sulhaspoikineen ja
morsiustytt�ineen ja koko h��v�kineen, kaikki koristettuina kukilla,
seppeleill�, sini- ja valkonauhaisilla rusettiloilla, loistavissa
juhlapuvuissa, herrat frakeissa, pelkk�� valkoista kaulassa ja
rinnassa. Varmaan he kaikki olisivat k�ytt�neet v�hemm�n kukkia ja
koristuksia, jos olisivat aavistaneet t�t� v�entungosta laiturilla ja
laivalla. Sill� nyt rutistui ja lytistyi kaikki. Ja koko loistoa ei
katsellut kuin joku piika siell� t��ll� ja nekin oikeastaan k��ntynein�
sinne herroihin p�in. Kaikki aikeet hurrata laivan l�htiess�--j�iv�t.

Laiturin oikeassa p��ss�, miss� oli v�ljin tila, oli my�skin
katseltavaa. Siell� seisoi joukko miehi� ja naisia mustissa puvuissa,
muita hiljaisempina ja totisempina. Se oli joukko uskovaisia. He
saattoivat matkalle nuorta uskonsisarta, jonka olivat kastaneet ja
liitt�neet kirkkoonsa. Seuraavana y�n�, kuin kaste oli tapahtunut, oli
Herran enkeli ilmestynyt h�nelle unessa ja sanonut: "Friida, nouse yl�s
ja varusta itsesi matkalle, sill� ensimm�isell� laivalla, joka rannasta
l�htee, tulee sinunkin l�hte�; yhden p�iv�n ja yhden y�n kuluttua
pys�hdy sille laiturille, johon laiva silloin pys�htyy, mene kyliin ja
julista siell� taivaan valtakuntaa!"--T�m�n unen h�n oli kertonut
veljille ja sisarille, ja heid�n joukossaan ei ollut kuin yksi mieli
siit�, ett� Friidalle oli tapahtunut ilmestys, ja ett� h�nen oli heti
l�hteminen. He katsoivat kaikki h�neen hartaalla osanotolla,
kuuntelivat h�nen sanojansa ja panivat niihin suuren merkityksen. Ja
h�n n�ytti itsekin kuuntelevan itse�ns�, ei ylpe�n� omasta arvostaan,
vaan niinkuin h�n olisi kuullut korkeamman hengen puhuvan h�nen omalla
suullansa.

Oli my�skin paljon semmoisia, jotka l�htiv�t ilman saattajia. Ne oli
pieni lauma siirtolaisia. Ne tulivat s�kkineen ja kamsuineen, eiv�t
huomanneet mit��n tavattomampaa asiain tilaa laiturilla, tunkeutuivat
eteenp�in rynn�ten herrojen keskitse, joista useita raapasivat
kirstuillaan tai tulivat t�yt�isseeksi, ja meniv�t j�lekk�in, kukin
k�ytt�en hyv�kseen ensimm�isen tekem�� vakoa v�kijoukossa, suoraa p��t�
etukannelle.

Kun kolmas soitto l�m�hti, olivat ne jo kaikki siell� paikoillaan.
Niit� oli kirjava joukko miehi� ja naisia, toiset nojasivat laivan
laitaa vastaan, toiset kurkistivat takaa. Useimmat olivat humalassa,
n�ytteliv�t pulloja, melusivat, l�iv�t k�mmeni��n yhteen ja asettelivat
lakkejaan takaraivolle.

Keskikohdalla laivaa, etu- ja takakannen v�lill� seisoi jo Friidakin.
K��ntyneen� pois kaikesta maailman h�lin�st� h�n silm�ili luopumatta
vaan j��vi� uskon velji� ja sisaria, jotka seisoivat laivan ��ress�
ihan h�nen allansa ja ��neti ja yht� luopumatta katsoivat yl�s h�neen.
Yksi ja toinen heist� puhutteli h�nt�, sanoen hyv�stiksi jonkun
mielilauseen Paavalilta tai psalmeista. Friida silloin, rauhallisesti
hymyillen ja miettim�tt� hetke�k��n, vastasi samaten jollakin
tekstill�, ja h�nen vastauksensa oli aina niin sattuva ja niin paljon
puhuva, ett� tyytyv�isyyden humaus joka kerta levisi uskovaisten
parveen. Mit� toiveita he kiinnittiv�t Friidaansa, mik� kallis Jumalan
lapsi h�n oli heid�n silmiss��n, mik� maailmalta peitetty aarre liikkui
h�nen ujossa, n�yr�ss� ja vaatimattomassa olennossaan, joka katosi muun
laivalla olevan v�en rinnalla ulkonaisesti huomaamattomaksi ja
merkityksett�m�ksi, mutta hengess� kohosi ruhtinaaksi tuhansien
yli!----

Takakannella oli nyt nuori pariskunta anastanut huomattavimman sijan.
He seisoivat vierekk�in, uppoutuneina kukkiinsa, nojasivat hiukan
toisiinsa. Heid�n silm�ns� kiilsiv�t ja heid�n poskip��ns� punottivat
monivaiheisen h��p�iv�n tuhansista vaikutuksista. Sulhasen valkosen
kaulahuivin oli matkalaukun remmi ty�nt�nyt ihan syrj��n, h�n ei sit�
huomannut.

Urhoollisesti s�ilytt�en sulhaselle sopivan hymyilev�n ilmeen
kasvoillansa h�n piteli vasemmalla k�dell��n morsianta vy�t�isist� ja
oikealla silloin t�ll�in heilahutti nen�liinaa, kun katse kohtasi
jonkun saattajista. V�list� h�n k��ntyi puhumaan morsiamelle. He
katsahtivat toisiinsa, vaihtoivat jonkun sanan, ja taas katsoivat
saattajiin.--Morsian itki liikutuksesta ja kaipauksesta semmoisella
syd�mmellisyydell�, ett� olisi voinut ihmetell�, miksi h�n ollenkaan
l�ksi. Eritt�inkin kun useat saattajista my�skin itkusilmin surivat
tapahtuvaa eroa. Kuitenkin, sek� morsiamella ett� h�nen omaisillaan
kaiken surun alla tuntui olevan tieto, ett� niin sen piti olla. Mit�
merkitsev�t hellyyden tunteet ja kyyneleet silloin kuin on kysymyksess�
niin t�rke� askel kuin avioliitto! Se on v�ltt�m�t�n, ja tunteilla ja
kyyneleill� on paikkansa vaan siin� sivulla. Korkeampi maailman
j�rjestys vaatii.

Ja kun kerran niin on, niin ei muuta kuin l�hte� vaan pikemmin. Miksi
se laiva viivyttelik��n niin ��rett�m�sti. Oli vaikea n�in kauan katsoa
silmiin j��vi�, keksim�tt� mit� heille en�� sanoisi tai huutaisi. Ja
suu ja kaikki kasvot alkoivat jo v�sy� ilmaisemaan eronhetken tunteita.
V�list� katsekin pakeni ihmisist� ja kiintyi jonnekin syrj��n,
esimerkiksi vedenrajaan, miss� pienet laineet hipoivat laiturin
vihertynytt� kylke�, ja ajatus takertui uteliaisuudella seuraamaan eik�
yksik��n laineista olisi niin korkea, ett� ylettyisi kostuttamaan tuota
poikittain menev�� hirtt�;--"tuo laine ylettyy varmaan,--eip�s! no tuo
nyt ihan varmaan,--eip�s!"--Eritt�in sopivia ajatuksia, kun oli kysymys
el�m�n t�rkeimm�st� hetkest�, uneksitusta, haaveksitusta h��matkasta
ulkomaille!----

Se oli se ylioppilaiden saattama herra, joka aikaansai viivytyksen.
H�nell� n�ytti olevan loppumattomasti sanomista heille ja heill�
h�nelle.

Ja kapteeni, sen sijaan ett� olisi suuttunut ja k�skenyt vet�� laudat
sis��n, t�hysteli vaan lainkaan h�t�ilem�tt� alas korkealta
komantosillalta, s��ret hajalla, kumartuneena k�siens� varaan matalia
kaidepuita vastaan.

Vihdoin h�n kuitenkin oikasihe ja katsoi kultaketjuista, raskasta
kelloaan.

--Hyv�t herrat, aika on l�hte�.

Mutta l�htev� toveri laiturilla k��nsi miellytt�v�t kasvonsa yl�s
kapteeniin, ja, pannen leikillisesti k�tens� syd�mmelle, sanoi
kuuluvalla ��nell�:

--Herra kapteeni, te tied�tte, ett� min� olen tuomittu l�htem��n,--
s��lik�� maanpakolaista. Ainoastaan muutama minuutti!

Kapteeni naurahti ja kumartui taas kaidepuita vastaan. Mutta
laivamiehet k�rsim�tt�min� rupesivat vet�m��n lautoja sis�lle.

Silloin h�n hypp�si yl�s keskelle noususiltaa, k��ntyi laiturille p�in,
ja sanoi kovalla, sytytt�v�ll� ��nell�:

--Karkoitettuuna min� l�hden teid�n joukostanne, min� olen vihelt�nyt
julkisessa paikassa ja min� olen yllytt�nyt teit� sopimattomiin
mielenosoituksiin. Onko se muka minun poikamaisuuteni, joka on ollut
heille niin vastahakoinen? Onko se tuo hetkellinen ep�j�rjestys, mink�
me aikaansaimme, joka on her�tt�nyt heid�t talviunestaan? Ei.
Syvemm�ll� ovat syyt, ja suurempi on meid�n rikoksemme. Me olemme
vihelt�neet heille itselleen. Ja he ovat ymm�rt�neet, ett� me olemme
tyytym�tt�m�t heihin, tapaan, mill� he kansamme julkisia laitoksia
johtavat. Yst�v�t! he ovat erottaneet minut teid�n seurastanne. Ja
l�htiess�ni ei minulla ole teille muuta sanomista kuin: �lk�� unohtako
sill� v�lin vihelt�misen taitoa...

--Hyv�, hyv�, hyv�! huusivat h�nelle muut laiturilta.

... �lk�� unohtako, sanon min�, vihelt�misen taitoa, niinkauan kuin on
niit�, jotka paukuttavat heille k�si��n! Te olette kansan pyh�n tahdon
palvelijat. Te tied�tte, mit� kansa tahtoo, te tunnette sen
suonissanne, te tunnette sen syd�mmenne sykinn�ss�! Te tied�tte, ett�
te el�tte t�t� tahtoa toteuttaaksenne, ja sent�hden, jos se vaatii
teit� vastarintaan, niin te nousette vastarintaan, tottelevaisina sen
k�skylle, huolimatta mist��n seurauksista teid�n yksityiselle
henkil�llenne, huolimatta siit�, ett� teid�t karkoitetaan tai teilt�
riistet��n vapautenne. Hyv�t herrat! Me olemme vannoutuneet kansan
tahdon tulkeiksi, ja meid�n yksityinen kohtalomme, meid�n v�h�p�t�iset
personalliset haittamme eiv�t saa hankaluuttaa t�m�n tahdon
toteutumista!----

--Hyv�, hyv�! huusivat laiturillaolijat.

--Min� tied�n, etten ainoastaan min� yksin, vaan jokainen teist�,
tuntisi ilon t�ytt�v�n syd�mmens�, jos h�n, karkoitettuna, veisi
mukanaan tiedon, ett� h�n k�rsii vaan seurauksia uskollisuudestaan
kansan tahdolle!

--Hyv�, hyv�, hyv�! r�j�hti taas kuin yhdest� suusta laiturilta.

Mutta kapteeni tuli nyt itse alas noususillalle, otti puhujan
k�sivarresta ja pakotti nauraen laivaan.

Laudat vedettiin siin� silm�nr�p�yksess� sis�lle, k�ydet irrotettiin,
ja laiva alkoi samassa verkalleen erit� laiturista.

Mutta puhuja oli jo ylimm�ll� kannella.

--Min� tulen takasin! huusi h�n sielt�. Katsokaa, ett� silloin on
ylh��ll� oppositsionin puhdasv�rinen lippu! El�k��n meiss� kansan pyh�
tahto, sammumatta, v�henem�tt�,--el�k��n Suomen tulevaisuus!

--El�k��n! kajahti alhaalta vastaan valtavana ��nivirtana. El�k��n--
el�k��n! sadoista suista.

Huuto kasvoi kasvamistaan ja tempasi mukaansa suuren joukon syrj�ist�
yleis��. Laidempana harvat olivat kuulleet, mit� oli sanottu, tai
selv��n ymm�rt�neet, miksi piti huutaa, mutta jokainen huusi t�ydest�
innosta, niinkuin olisi hyvin hyv�sti sek� kuullut ett� ymm�rt�nyt.
Katupojatkin juoksivat joka haaralta paikalle ja yhtyiv�t kimakoilla
��nill��n. Laivassa huusi koko etukannen v�est�, heilutellen lakkejaan.
Naiset, sek� l�htev�t ett� j��v�t, alkoivat kaikkialla huiskutella
nen�liinojaan, ja samassa kajahti laiturilla rivakka ylioppilaslaulu--
"Jos syd�n sulla puhdas on"--laivan edetess� hiljaa ulapalle.

       *       *       *       *       *

Vasta sitten kuin laivasta asti ei en�� voinut erottaa maalla olevaa
v�kijoukkoa ja kun k��nnyttiin aavalle, matkustajat huomasivat
toisensa.

Kaikki melu oli yht�kki� vaijennut. Kuului vaan koneen s��nn�llinen,
kumea jysk�hteleminen jostakin syv�lt� jalkojen alta, veden tasainen
kohina kokasta ja aaltojen l�isk�ht�v� murtuminen sivuilta. T�ss�
��ness� oli selv� aikomus kuulua samallaisena monta vuorokautta
yht�mittaa. Ja senvuoksi kaikki matkustajat, sen kuultuansa, heti
her�siv�t �skeisest� mielialasta rannalla, ja ymm�rsiv�t, miss� he
olivat,--ett� oli erottu maasta, j�tetty yst�v�t ja tutut, ja
kuljettiin aukealla ulapalla,--ett� keskell� t�t� aukeaa tyhjyytt� oli
vaan pieni laivan pinta-ala, jossa he matkustajat nyt kaikki olivat,
hyvin l�hell� toisiansa, ihan sattuman yhteen tuomina, tuntemattomina
ja vieraina toisilleen. He katsahtelivat toisiinsa jonkinlaisella
ep�luulolla ja ep�luottamuksella: kuka sen tiet�� vaikka t�ss� viel�
joutuisi riitaan hyteist� tai muista etuoikeuksista, ja kaikissa
tapauksissa on parasta antaa heti itsest��n se k�sitys, ettei t�ss�
nyt niink��n vaan nokalle hyp�t�. Kas, kas tuota muljosilm��
kauppiasta, kuinka se levittelekse kaikkialle, aivan kuin olisi
kotonaan. Tuonkin tuossa pit�isi tiet��, ett� jos h�nen tuttavansa
h�nelle siell� hurrasivat, niin t��ll� h�n oli tuntematon, ja sai
tyyty� tasa-arvoisuuteen. Ent�s tuo pieni leve�housu, teyrenpilkkuinen
niin ett� tuskin silmi� n�kyy! Ja mik� nen�! Mik� kumma sattuma se on
ajanut kokoon juuri t�m�n ihmisvalikoiman!

He tapasivat kaikki toisensa illallisp�yd�ss�, yl�salongissa.

Odottamatta toisiaan istuivat he p�yt��n pit�en huolta kukin itsest��n.
Ja vasta sittenkuin kapteeni saapui, muuttui v�li tuttavallisemmaksi,
sill� h�nen kanssaan tahtoi jokainen olla hyviss� suhteissa. �skeinen
puhuja, joka ei tuntunut n�kev�n ket��n ymp�rill��n, rupesi istumaan
kapteenin viereen, ja he n�yttiv�t olevan kesken��n tuttuja,
luultavasti jostakin edellisest� matkasta. T�m� asia oli suureksi
eduksi h�nelle, sill� ainoastaan sent�hden annettiin h�nelle anteeksi
h�nen huolimaton hajamielisyytens�, jolla h�n, korjaillen yh� putoavia
prillej��n, tarkasteli ymp�rist���n, aivan niinkuin kaikki muut
olisivat olleet korkeintaan jonkun pikkukaupunkilaisen pakarin
herrasv�ke�.

Heit� vastap��t� oli asettunut nuori pariskunta, kuiskutellen jotakin
kesken��n ja pid�tellen muka naurua. Kysymys taisi koskea joitakin
huomautuksia voileip�p�yd�n laitoksista. Kukat olivat jo poissa heid�n
rinnoiltaan. Aviomiehell� oli p��ss� latuska matkalakki ja vaalean
harmaat, uuden uutukaiset vaatteet, viimeisint� kuosia. H�n oli
keskikokoinen, v�h�n lyhytkaulainen, mutta kauniskasvoinen mies. Parta
oli leikattu ranskalaiseen suippomuotoon, kasvot hyvin herk�sti
ilmaisivat vaihtelevia mielialoja ja siniset silm�t v�h�n levottomasti
kiihtyiv�t milloin yhteen milloin toiseen, tiet�m�tt� mihin pys�hty�.
P��laki oli v�h�n kalju.--Nuori vaimo oli huomattavan kaunis, mutta
v�h�n liiaksi koristettu rannerenkaisiin, sormuksiin, jalokivisiin
solkiin ja tukkalaitoksiin. H�nell� oli h�ik�sev�n komea vaippa, jonka
h�n oli heitt�nyt olalleen ihan kuin sattumalta. P�� oli suurissa
suortuvissa, jotka olivat j�rjestetyt ik��nkuin eiv�t olisi kampausta
tahtoneet totella; iho oli tasaisesti kalpea ja silm�t v�h�n raukeina
pitk�llisist� mielenj�nnityksist�. Muutoin h�nen sieluansa ei tullut
ajatelleeksi paljon koreuden ja ulkonaisen vieh�tt�vyyden takia.

Ja sitten oli enin huomattavia viel� Friida.

Kun h�n tuli p�yd�n ��reen, h�n pani k�tens� ristiin, katsahti yl�s ja
puoleksi niiasi ja puoleksi kumartui hartaudessaan.

Silloin pariskunta purskahti nauruun, koettaen samassa osoittaa, ett�
he nauroivat vaan keskuisilleen asioille.

Mutta Friida ei n�ytt�nyt edes huomaavan heit�, yht� v�h�n kuin h�n
huomasi ket��n muita. H�n ei muuttanut v�himm�ss�k��n m��r�ss� n�yr��
k�yt�st�ns�, mutta huomattavammaksi tuli ainoastaan se syv�
maallisuuden halveksiminen, joka oli kaiken h�nen n�yryytens� alla.
V�limatka h�nest� heihin oli ijankaikkisuuden syv� kuilu; mit�p� se
h�nt� liikutti, mit� kuilun toisella puolen tehtiin. Ja niin ei
yksik��n sana, ei yksik��n ajatus, mik� p�yd�ss� lausuttiin, voinut
her�tt�� h�nen huomiotansa tai uteliaisuuttaan. Kaikki oli h�nelle
ik��nkuin edelt�p�in tunnettua, semmoista, mik� ei kohonnut yli
maallisuuden rajan. H�n s�i sy�t�v�ns�, nousi sitten j�lleen, kiitti,
katsoi yl�s ja katosi n�kyvist� juuri silloin, kuin pahin kankeus alkoi
kadota muiden matkustajien keskuudessa.

Kapteeni teki parastansa.

--No, maisteri Kr�ijer,--sanoi h�n puhujalle ��neen, niin ett� kaikki
kuulivat,--te olette nyt merell� ja saatte luvan oppia meritapoihin.
Helan g�r!--H�n nosti ryyppylasinsa ilmaan ja nielasi sen sis�llyksen,
pitk��n ryk�isten mielihyv�st�.

--Olipa t�m� eropassi sent��n tuntuva kolaus teille, tunnustakaa pois!

Kr�ijer katsahti vilkkaasti ymp�rilleen. Kaikki katsoivat h�neen. Ja
samassa h�n l�mpeni.

Yritt�m�tt� tehd� vastaustansa v�hemm�n julkiseksi kuin oli kapteenin
kysymys, h�n sanoi:

--Yliopisto olisi tuskin voinut suurempaa palvelusta minulle tehd�,
sill� se ajaa minut kahdeksi vuodeksi yksin�isyyteen,--se on juuri se
aika, mink� min� tarvitsen lopettaakseni lainopillisen lukuty�ni. Kuten
tied�tte on el�m� poliitisessa agitatsionissa semmoiseen tarkoitukseen
v�hemmin sopiva.

Kapteeni nauroi, niinkuin jotkut matkustajistakin.

--Min� en ole mik��n fenomaani, sanoi h�n, mutta kuitenkin t�ytyy
tunnustaa, ett� rakastan tuommoisia mielenosoituksia, vai miksi niit�
sanottekaan,--rakastan riivatusti!

--Te ette ole fenomaani? Kuka voi olla muuta t�ss� maassa?

--En ole svekomaanikaan, min� en ole sit� enk� t�t�.

--Etteh�n tahtone sanoa, ett� te olisitte kokonaan v�rit�n.

Kapteeni nauroi.

--Ei, ei. Katsokaa minua naamaan ja sanokaa sitten olenko min� v�rit�n.
Punasempaa ihmist� ette ole n�hneet, niin kasvoista kuin syd�mmest�.
Min� vaan sanon, etten ole fenomaani, enk� svekomaani, sill� min� pid�n
yht� paljon sek� ruotsalaisista ett� suomalaisista.--Nelj�toista vuotta
olen kulkenut Tukholman ja Helsingin v�li�. Olen ollut alituisesti
asioissa sek� n�iden, ett� noiden kanssa, ja minun t�ytyy sanoa k�si
syd�mmell�, ett� kaikki eturakkaus n�ihin tai noihin on minusta
v�hitellen kulunut pois. Min� n�en selv��n, ett� ruotsalainen on
ihminen sellainen kuin suomalainenkin. Ja samallaiset ihmiset ne ovat
ihmiset t��ll� kotimaassakin. Viel� suuremmalla syyll� pit�� niiden
t��ll� olla veljeksi� kesken��n. Se nyt on minun ajatukseni.

Kr�ijer ei vastannut kohta, vaan silitteli k�dell��n suutansa, miettien
mit� sanoisi.

Ja kaikki odottivat.

Kun ei mit��n vastausta tullut, rupesi kapteeni l�hemmin omaansa
selitt�m��n.

--Ja kun ovat veljeksi�, niin niill� pit�� tietysti olla samat
oikeudet, t�ysi tasa-arvoisuus,--siin� m��r�ss� olen fenomaani.
Kuitenkin luulen, ettei tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi tarvita mit��n
sis�llist� kansalaissotaa. Jokainen j�rki-ihminen t�ss� maassa my�nt��,
ett� suomalaisille annettakoon ne oikeudet, mitk� heilt� puuttuu. Mutta
se asia menee luullakseni aikaa my�ten itsest��n.

Taas kapteeni lopetti ja j�i odottamaan Kr�ijerin vastausta. Ja Kr�ijer
alotti verkalleen:

--On olemassa semmoinen k�sitys, ett� innostus, joka nykyj��n valtaa
mielet, johtuisi vaan halusta toteuttaa oikeuden ja kohtuuden
vaatimukset suomalaisiin n�hden. Jos niin olisi, niin ehk� min�kin
ihmettelisin t�t� innostusta. V��ryytt�h�n tapahtuu kyll� paljon
maailmassa; miksi juuri t�m� v��ryys olisi her�tt�nyt erinomaisemman
innostuksen vastaansa. Ei. Se, joka n�in k�sitt�� kansallisen
her�tysliikkeen, h�n ei tule koskaan ymm�rt�m��n sen voimaa ja henke�;
h�n tulee aina tyytym��n lohdutukseen, ett� v��ryys kyll� v�hitellen
itsest�ns� poistuu. Kysymys ei ole siit�, ett� t�ss� saataisiin jotakin
tasatuksi tai oikeuden mukaan punnituksi kansalle, joka on her�nnyt
itsetajuntaan. Kun leijona nousee, niin ei sen oikeudet riipu mist��n
kohtuullisuuden vaatimuksista. Sen oikeudet nousevat itsest��n sen
mukana. Jokainen tiet�� ja n�kee, ett� leijonalla on leijonan oikeudet.
Niin on kansankin. Ei kukaan jaa meille oikeuksia, meill� on ne. Meill�
on t�ydet oikeudet, ei kenenk��n kanssa tasatut, vaan t�ydet, ja jollei
ole, niin me hankitaan,--ei v�hitellen, vaan nyt heti, ilman mit��n
hienotunteisuutta tai arveluja, katsomatta siihen, ett� jotkut
syrj�iset oikeudet sortuvat ja kukistuvat. Leijonan t�ytyy saada
omansa. Kansallishenki, suomalaisuuden hegemonia, ei tunne mit��n
rajoituksia, se levi�� kaikkialle, sulattaa itseens� kaikki vieraat
ainekset ja j�� yksinvaltiaaksi. Niin on suomalainen elementti t�ss�
maassa sulattava itseens� kaikki, mik� t��ll� ei ole suomalaista! Ja
oikeuksia ei suomalaiselle kukaan anna, sill� h�n ottaa ne!

Matkustajien joukossa yksi ja toinen ep�varmasti katsahteli naapuriinsa
tiet��kseen saiko nauraa vai pitik� kuunnella totisena. Mutta ei kukaan
tuntenut asemaansa niin varmaksi, ett� olisi ensimm�isen� ruvennut
nauramaan. Kaikki olivat siis totisina, ja puhujan henki j�i
hallitsemaan mielialaa.

Kapteeni istui nojaten p��t� nyrkkiins�, silm�t rypyss�, ja kovasti
mietteiss��n.

--Ymm�rt�k��, jatkoi Kr�ijer, ett� se on aate, joka meit� innostuttaa
eik� mik��n oikeuden ja tasa-arvoisuuden vaatimus,--aate, t�ynn� el�m��
ja luovaa voimaa. Se on aate siit�, ett� suomalainen ihmisrotu on
kohoova itsen�iseksi kansaksi, itsem��r��v�iseksi, luova oman
sivistyksens� omalla kielell��n. Te, jotka ette ole t�m�n aatteen
lapsia, te ette voi ymm�rt�� meit�. Sill� kaikki riippuu siit�, ett�
meill� on usko suomalaiseen kansaan ja sen tulevaisuuteen, meill� on
rakkaus t�h�n kansaan, sen kieleen, sen entisyyteen--Kalevalan
laulajiin, Kantelettaren runoihin, meill� on usko sen kulttuurivoimaan,
usko siihen, ett� t�m� voima on tarpeellinen ja v�ltt�m�t�n
Euroopassa.--Te ette n�e mit��n siell�, miss� me tunnemme koko el�m�mme
olevan. Ymm�rt�k�� siis, ett� me el�mme t�st� aatteesta.----

H�n riuhtasi ruokaliinan rinnaltaan ja nousi seisaalleen, miehekk��sti
katsahtaen koko vierasjoukon ylitse. Eik� kukaan ihmetellyt h�nen
k�yt�st��n, kaikki kuuntelivat ja sy�nti oli useimmilta kokonaan
unohtunut, niin ett� palvelijaneidit vihdoin neuvottomina kantoivat
pihvivadit pois.

--Teille se n�ytt�� mahdottomalta, ja te olette valmiit nauramaan koko
ajatukselle; mutta meiss� el�� usko t�h�n ajatukseen, siin� koko
erotus,--usko siihen, ett� kerran t�m� meid�n Suomi on itsetajuisena
kansana liitt�v� uuden suomalaisen aineksen Euroopan kansojen
perheeseen. Me kuulemme jo humua t�m�n ajan l�hestymisest�. Me kuulemme
t�m�n ajan enteet Suomen kielen rikkaissa soinnuissa, me n�emme ne
suomalaisen talonpojan valistumisen halussa, h�nen vapaassa ryhdiss��n,
h�nen ty�kyvyss��n--ja ei ainoastaan siin�!--Mit� puhuu se tuore
eloisuus, joka seuraa kaikkia kansallisia sivistyslaitoksiamme, se
uhkuva loppumaton voima, joka luo tyhj�st� ja synnytt�� kuin
loihtimalla kaikki, mit� kansallista olemassaoloa varten tarvitaan?--
Viel� sanon enemm�n: mit� puhuu se tosiasia, ett� tuo meit� el�hytt�v�
usko yh� kasvaa ja laajenee Suomen sivistyneess� v�est�ss�; ett� se
tempaa mukaansa yh� useampia kansalaisia, sytytt�en heid�t niinkuin se
on sytytt�nyt meid�t; ett� yh� useammat her��v�t kansalliseen
itsetietoon ja uskaltavat sanoa: min� olen ja tahdon olla tshuudi, min�
olen suomalainen enk� mik��n muu; kansani on tuntematon ja halveksittu,
mutta min� tahdon astua sen riveihin, tahdon nostaa sen merkitykseen ja
voimaan, kunniaan ja maineeseen!

--Tytt�, tuokaa pullollinen tokaieria! sanoi p�yd�n p��st� lihava
muljosilm� kauppias, joka oli sy�nyt kaiken aikaa, mutta kuunnellut
tarkkaan joka sanaa ja n�ht�v�sti hyv�ksynyt.

Joku toinen tilasi kokonaisen munkkia, moni nousi yl�s eik� kukaan
ajatellut en�� sy�mist�.

Kr�ijerin ymp�rille, h�nen sytytt�ess��n sikaria, ker��ntyi koko lauma
esitt�m��n itse�ns�.

Yksi tahtoi kiitt�� h�nen miehekk�ist� sanoistaan, toinen tahtoi
ilmoittaa, ettei h�n milloinkaan ennen ollut asiaa t�lt� kannalta
ajatellut, kolmas puristi vaan h�nen k�tt�ns� ja kyynel silm�ss�
tuijotti h�neen merkitsev�sti hetken.

Joku sanoi suoraan:

--Min� olen ollut t�h�n asti suomalaisuuden vastustaja. Nyt olen min�
fenomaani!

Kr�ijer paiskasi h�nelle k�tt� ja sanoi: terve tuloa! semmoisella
voimalla ja vakaumuksen ponnella, ett� muita v�h�n kadutti, miksi eiv�t
hekin olleet suoraan ilmaisseet olevansa nyt fenomaaneja.

Se ei olisi ollut mik��n h�pe�, sill� tunnettua oli, ett� t�h�n aikaan
laumottain ihmisi� her�tettiin uuteen fenomanian uskoon, yhten� iltana
saattoi k��nty� kymmenitt�in. Kr�ijer oli ensimm�isi� puhujia, tunnettu
yli koko maan. Ja muuttua fenomaaniksi h�nen sanoistaan ei siis olisi
ollut mit��n tavatonta.

Mutta siihen tulisi kyll� viel� tilaisuus, sill� keskustelu asiasta ei
suinkaan t�h�n loppunut, vaan p�invastoin sai vasta nyt oikean
vauhtinsa. Juomat olivat tuodut, ja naiset katsoneet jo aikoja sitten
parhaaksi vet�yty� hytteihins�.

Kaikki olivat samassa kuin veljeksi�, huolimatta siit�, ett� seurassa
oli ihmisi� ihan erilaisilta el�m�n aloilta ja eri ammateista. Kaikki
unohtui, kaikki ammatit ja toimeentulon puuhat. Aate oli selvinnyt
jokaiselle samalla tavalla. Yht�kki� ei ollut en�� olemassa eri
ihmisi�. Henki vaan oli vallan p��ll� ja se yhdisti kaikki erotuksetta.

Tottumattomina t�mm�iseen mielentilaan n�m� ihmiset innostuivat ja
heid�n innostukseensa samassa yhtyi hillit�n ilo. He muuttuivat kuin
lapsiksi. Vaihtaessaan uusia ajatuksia, jotka yht�kki� alkoivat heid�n
omina ajatuksinaan tulvata syd�mmest�, he puristelivat toistensa k�si�
niinkuin olisivat tahtoneet tehd� kesken��n ikuisen liiton, ja katsoen
toisiaan silmiin, toistivat toistamistaan: me olemme suomalaisia! se on
meid�n ylpeytemme, se on meid�n kunniamme!

Kr�ijer oli v�sym�t�n selityksiss��n.

H�n oli nyt syd�n ja henki kaikessa.

L�mminneen�, hehkuvana innosta, h�n piti puheen toisensa j�lkeen.

Ja vihdoin t�ss� iloisesti valaistussa, tupakan t�ytt�m�ss� laivan
salongissa ei ollut yht�k��n, joka ei olisi t�ydest� syd�mmest�, pyh�n
innon tulistamana huutanut el�k��t� siihen maljaan, joka esitettiin
suomenkieliselle ja suomenmieliselle Suomelle ja sen suurelle
tulevaisuudelle.




II.


Mutta aivan erilleen t�st� melusta ja humusta, sinne, miss� laivan savu
kiiruisessa lennossa kiisi kuun valaisemien korkeitten pilvien ohi,--
miss� yh� kuului laivan laineiden l�isk�ht�v� murtuminen ja valaistun
taivaan alla h��m�tti pime�, tyyntynyt meri, sinne yksin�isyyteen
per�hyttien taa tuulen suojaan sijoittui nuori pariskunta.

He tilasivat kuumaa viini�, ja istautuessaan huokasivat molemmat niin
kuin olisivat vapautuneet jostakin rasituksesta.

--Todellakin, sanoi aviomies nostaen hattuaan ja pyyhkien otsaansa,--
aivan kuin olisin p��ssyt jostain painajaisesta,--ush!

--Alarik, mit� sin� pidit Kr�ijerist� itsest��n?

--Mit�s sin�, Lyydi?

--Olihan se hyvin komean n�k�isen, muistatko, silloin kun se nousi noin
seisaalleen.

--Komea? Tjah. Saattoi olla. Min� vaan en ymm�rr� semmoisia. Mit� se on
olevinaan tuo alituinen nen�n nostaminen ilmaan: "hyv�t herrat!" Mit�
h�n luulee olevansa! Niinkuin ei muita ihmisi� maailmassa olisikaan tai
olisivat ainoastaan sit� varten, ett� h�nt� kuuntelisivat. Se on vaan
semmoista p�yhkeilemist� koko tuo puhe, ett� suomalaiset muka ovat
leijonia. Yksinkertaisia, hitaita, k�mpel�j�, taikauskoisia
talonpoikia, joiden muokkaamiseen menee viel� vuosituhansia! Rakkaus
kansaan, is�nmaahan! Tied�tk�, min� suoraan sanoen en ollenkaan
ymm�rr�, mit� sill� tarkoitetaan. En ole koskaan ymm�rt�nyt. Pit��k�
rakastaa noita talonpoikia? maisemia? Vai valtiotako tai kansaa? En
min� ymm�rr� kuinka k�sitteit� voi rakastaa, sill� ne ovat vaan pelkki�
k�sitteit�!--Ja n�itk� sit� idioottia, sit� kauppiasta p�yd�n p��ss�,
kuinka se hyv�ksyv�sti s�i ja mulkoili ja nuoli veist�ns�?
Kansallishegemonia! Min� voin ihan raivostua, kun kuulen t�llaisia
sanoja.

--Ei mutta huomasitko sit� jumalista neiti�, kysyi Lyydi, kuinka se
tuli p�yt��n ja pani k�tens� ristiin, n�in, ja v��ntyi ihan kuin
korkkiruuvi, n�in.

He alkoivat nauraa hillitsem�tt�m�sti.

--Viel�, viel�, hyv� Lyydi, n�yt� viel� kerran kuinka se pani, pyysi
Alarik naurun keskelt�.

--N�in, sanoi Lyydi matkien Friidan kumarrusta.--Ja sitten, p�yd�st�
taas: n�in.

Ja he nauroivat ihan katketakseen.----

--Tied�tk�, sanoi Lyydi, min� tahtoisin ennen olla vaikka mik� muu
tahansa, vaikka palveluspiika, ennenkuin olisin tuollainen musta
uskovainen. Ajatteles, se on kauheata!

Samassa kuu p��si selke�lle ja valaisi kirkkaasti heid�t molemmat.

--Seiso siin� liikahtamatta, Lyydi! kuinka sin� olet kaunis!

Lyydi oikasihe, nauru silisi h�nen kasvoistaan ja suupielet v�r�htiv�t,
h�nen muuttuessa yht�kki� totiseksi.

--Alarik, oma Alarik! sanoi Lyydi, tuli, istui h�nen viereens� ja pani
k�tens� h�nen kaulaansa.--Sano jotakin! Tee taas runo t�st� meid�n
mielialastamme!

Eiv�tk� nauraneet en�� yht��n, vaan katsoivat toisiansa.

--Lyydi sin�! Sano minulle, mit� se on t�m� minun rakkauteni. Kun min�
n�in painan sinua poskeani vastaan, tuntuu minusta, ett� t�m� rakkaus
on jokin ihme, jota ennen ei ole maailmassa koskaan ollut. Se menee yli
ymm�rryksen. Semmoinen ��ret�n onni, kun min� otan sinut syliin.
Tied�nh�n min�, ett� kaikki muutkin ovat olleet kihloissa ja tunteneet
rakkautta, mutta varmaan he eiv�t ole ymm�rt�neet tehd� mit��n t�st�
rakkaudestaan. He ovat p��st�neet sen k�sist��n niinkuin omin p�in
haihtuvan tunteen. Mutta koko el�m� on sille rakennettava. T�ytyy
k�ytt�� se hyv�kseen.--Tied�tk� min� olisin valmis vaikka mihin sinun
edest�si,--en ainoastaan valmis, vaan min� tunnen todellisen tarpeen,
v�ltt�m�tt�myyden sinua palvella, uhrata sinulle kaikki, suojella
sinua, kantaa sinua n�ill� k�sivarsillani. Niin, anna anteeksi, mutta
min� melkein toivoisin, ett� sin� joutuisit johonkin suureen vaaraan,
ett� min� saisin sinua pelastaa.

Nyt vasta min� ymm�rr�n, mit� el�m� on; min� ymm�rr�n koko olennollani
enk� ainoastaan j�rjell�ni. Sen koko salaisuus aukeaa noustua minulle,
kun min� n�in kosketan sinun poskeasi. T�ss�, ihan t�ss� se aukeaa.
Selitys on minulle tullut enkelin� taivaasta, ihmeen�, t�ynn� uutuutta
ja vieh�tyst�, ja on nyt meid�n luonamme, on tuossa tuulahduksessa
noissa kuutamopilviss�, koko siin� mielialassa, mik� meiss� nyt on.

Mik� suuri onnen salaisuus on meille auennut! Sin� tahdot el�� vaan
minulle, ja min� tahdon el�� vaan sinulle. Kumpikin me tahdomme uhrata
koko el�m�mme toisillemme. Ei mik��n onnettomuus siis voi mahtua meid�n
v�lillemme. Ja siin�h�n se onkin onnen avain. Niinkauan kuin t�m� tahto
meiss� el��, niin kauan seuraa onni meit� luonnon v�ltt�m�tt�myydell�.
Ja meid�nk� rakkautemme voisi kuolla! Rakkaus voi haihtua ainoastaan
sill�, joka ei ymm�rr� sen suurta merkityst� el�m�ss�,--joka pit�� sit�
vaan omin p�in syttyv�n� ja sammuvana tunteena. Mutta me, Lyydi, sin�
ja min�, me ymm�rr�mme, ett� siit� riippuu koko meid�n onnemme. Ja
sent�hden me tulemme aina yll�pit�m��n sit� niinkuin pyh�� tulta, me
tulemme kasvattamaan sit� yh� voimakkaammaksi!

--Kiitos Alarik, kiitos n�ist� sanoista! Kuinka kauniisti sin� osaat
puhua!

--Niin kultani, eip� todellakaan luulisi, ett� min� olen ammatiltani
af��rimies.

--Tied�tk�, min� ensin h�pesin, kun sin� rupesit puhumaan, ett� onni on
uhraantumisessa. Min� ihan pel�styin ettei minussa olisi mit��n
semmoista uhraantumisen halua. Mutta sitten vasta huomasin, ett� sin�
sanot uhraantumiseksi juuri sit� onnea palvella toista; eih�n se
oikeastaan ole mit��n uhraantumista, kun se on onnea, vai kuinka?

--Kas, kas, kun kuu pimeni yht�kki�, tuskin voin erottaa sinua
kultaistani,--tuossa on nen�, tuossa silm�t, tuossa suu.----Lyydi, n�in
pit�isi olla aina, juuri niinkuin nyt: ett� sin� istut t�ss�
vasemmalla, ett� kuu kulkee pilviss�, v�list� peittyen, v�list�
valaisten, ja me jonnekin matkustamme, tiet�m�tt� minne, vaan
matkustamme ja matkustamme----me kahden kesken, sin� ja min�.--

--Niink� sinusta? Min� taas kuvailen sit� aikaa, kun t�m� h��matka jo
on ohitse ja me olemme vihdoin asettuneet kotiimme. Min� istun ja
neulon jotakin ja sin� tulit omasta huoneestasi ja sanoit jotain
katsoen ikkunasta ulos kadulle, sitten istut minun viereeni,--ei,
nojatuoliin minua vastap��t�, ja kysyt minun ajatustani jossakin meid�n
yhteisess� pieness� asiassamme,--ja silloin min� ajattelen itsekseni:
n�in pit�isi olla aina,--me kahden kesken kodissamme, sin� ja min�.

--No enh�n min�k��n oikeastaan ajattele, ett� aina matkustaisimme.
Tietysti min�kin ajattelen vastaista kotiamme.

--Niin mutta kuinka sin� oikeen kuvailet sit�? Sano nyt ihan, ihan
niinkuin sin� kuvailet! Olethan sin� monta kertaa sanonut, mutta sano
nyt ihan niinkuin ajattelet.

--Jaa, on sitten v�h�n eroa sinun kanssasi. Ei ollakaan kodissamme niin
yksin vaan me kaksi. Min� kuvailen, ett� pieni poika kiepsahtaa
jalkoihin: pappa, pappa, saanko menn� veneell�? Ja min� sanon: saat.

--Ahaa, sin� ajattelet siis, ett� oltaisiin maalla?

--Tietysti. Seh�n on aina ollut minun ihanteeni. Me ostamme maatilan,--
min� tied�n jo paikankin. Sen nimi on Kukkila--suuri hovi, koivu-aleea,
kaksikerroksinen rakennus.

--Mutta, Alarik, eik� ne maksa hirve�sti semmoiset maatilat?

--Noin sata viisikymment� tuhatta.

--Herra jumala kuinka paljon! mist�s me semmoisia rahoja?

--Niin katsos, olen ajatellut, ett� pantataan kaupungintalo.

--Pantataan? Mit� se on?

--Se on, ett� min� otan lainan ja annan vakuudeksi kaupungintalon.

--Mutta mill� sin� sitten lainan maksat takasin? Neh�n ottavat meilt�
kaupungintalon, jollemme voi maksaa? Hyi, Alarik!

--Mutta Lyydi! Min� luulen, ett� sin� itket?

--Niin no ymm�rr�th�n sin�, minun is�ni vanha talo joutuisi vieraisiin
k�siin,--siell� olemme kaikki leikkineet lapsina, kasvaneet--siell�
kuoli ensin �iti ja sitten is�--hyv� is�mme!

--Rakas Lyydi, min� pyyd�n, s��st� nyyhkytyksesi. Eih�n sinun
lapsuutesi pyhyydet ole viel� joutuneet minun raateleviin k�siini!

--Kas niin Alarik, nyt sin� suutuit! Sinun kanssasi ei todellakaan voi
mit��n puhua!

--Ja min� kun juuri rupesin sanoman, ettei sinun kanssasi voi puhua.
Sin� itket ja j�t�t hyv�stit kaupungintalolle, ennenkuin viel� ymm�rr�t
mit� panttaaminen onkaan! Salli minun huomauttaa, ett� sinun itkusi
osottaa hyvin rumaa ep�luottamusta minua kohtaan.

--Min� itkin oikeastaan ihan toisesta syyst�. Kun sin� sanoit: maalle,
kuvailin min� heti, ett� olisin yksin maalla, sin� olisit poissa, tuuli
vinkuisi ulkona.--Min� en voi semmoista, min� suoraan en kest�isi.
Mink� min� sille taidan! Olen kasvanut kaupungissa, aina ihmisten
joukossa, aina seurael�m�ss�. Minua kauhistuttaa maaseudun yksin�isyys.
Ja ent�s se poikamme, josta puhuit,----ent� jos se raukka yht�kki�
sairastuu tulirokkoon! Ei l��k�ri�, ei neuvonantajaa, me kaksin vaan,
ihan tottumattomina ja kokemattomina!

--Sinulla n�ytt�� olevan helppo pyyhk�ist� noin yhdell� vet�syll�
kaikki minun aikeeni.

--No mutta, rakas Alarik, �l� nyt ole noin! Tietysti tehd��n niinkuin
sin� tahdot, ja kyll�h�n min� vihdoin totun maallaoloon.--Saahan sit�
tottua kaikkeen t�ss� maailmassa!

--No ja katso, taaskin alaleukasi v�r�hti.

--Niin no mit� min� sille voin, ett� minusta n�ytt�� kolkolta?--Kas
niin, nyt ei puhuta en�� siit� asiasta. Se on kumma, ett� aina kun
ruvetaan puhumaan tulevaisuudesta, joudumme riitaan. Eih�n sit� yht��n
tied�, mit� tapahtuu edes viikon per�st�, ja me kun jo puhumme lapsista
ja maatiloista. No ja ole nyt niinkuin ennenkin. Anna k�tes t�nne n�in,
Alarik!--Alarik! Elet��n vaan, niinkuin ei mit��n tulevaisuutta meill�
olisikaan. Unohdetaan kaikki. Kas t�ss�, johan sinun viinisi on ihan
kylmettynyt. Ota, juo minunkin viinini, en min� en�� huoli.

Ja samassa kuu taas tuli pilvest�.

Lyydi ty�nsi itsens� v�h�n kauemmas Alarikista, pidellen kuitenkin
h�nen olkap�ist��n, ja katsoen h�nen silmiins� nauroi. Kuu ja tuuli
leikitteliv�t h�nen irtautuneiden kiharojensa kanssa.

Alarik katsahti Lyydiin, naurahti nolouttansa peitt�en ja veti h�net
luokseen.

--Niin, niin, kyll� sin� olet oikeassa, sanoi h�n suudellen Lyydi�.

Mutta Alarikin suudellessa ja silitelless� h�nt�, h�n katsoi pime��
meren ulappaa kohden ja puhui hiljaa kyynelten kesken:

--Minne me nyt menemme, minne matkustamme? Tietym�tt�m��n,
tuntemattomaan maailmaan, me kaksi, sin� ja min�. Kaikki he j�iv�t
rannalle, t�dit, sisaret ja sukulaiset, niin varmoina meist�,--he
luulevat, ett� me jotain ymm�rr�mme ja osaamme el�� ilman heit�. He
j�ttiv�t meid�t oman onnemme nojaan--ja l�hettiv�t tuntemattomaan
avaraan maailmaan, meid�t kaksi kokematonta.

Alarik vaan suuteli, eik� kuunnellut en��, mit� Lyydi sanoi.

Ja vihdoin Lyydikin unohti huolensa,--eiv�tk� he en�� puhuneet
toistensa kanssa.




III.


Varhain aamulla, kun ensiluokan matkustajat laivan per�ll� viel�
makasivat sikeimm�ss� unessaan, oli etukannella jo liikett�.

Laivamiehet, l�mmitt�j�t, masinistit kulkivat siell� kuin kotonansa
ainakin, syrj�ytt�en matkustajia tielt��n miss� niin tarvittiin,
kolisivat askareissaan, vihelteliv�t ja, kun oli tarvis, kiroilivat.
Siirtolaiset, paitsi muutamia, jotka viel� viruivat tiedottomina
tavararuuman kannella, istuivat kaikki yhdess� joukossa tuulen suojassa
kokkaovien takana, polvet leuan alla, hiljaisina ja noloina eilisen
humalan per�st�.

Pienen punaseksi maalatun kirstun kannella istui jo Friidakin.

H�n puheli muutaman siirtolaisvaimon kanssa, joka istui maassa h�nen
vieress��n ja hartaana kuunteli h�nt�, pidellen k�si��n ristiss� saman
laatikon kulmalla.

Friida oli tunkeutunut h�nen syd�mmens� ytimiin ja munaskuihin, h�nen
salaisimpien aivoitustensa perille. Ainoastaan yhdell� sanalla
Jumalasta oli h�n voitettu ja itku tunkeutui h�nen kaulaansa.
Katuvaisena h�n oli tunnustanut Friidalle kaikki erhetyksens� ja
syntins�. Ja, mik� pahinta kaikesta: h�n oli kyll� ollut tilaisuudessa
kuulemaan Jumalan sanaa ja her�nneiden ihmisten varoituksia, mutta oli
tieten tahtoin langennut pois totuuden tielt�. Ja nyt h�n oli matkalla
Ameriikkaan, vastoin Jumalan tahtoa, sanoi h�n.

H�n itki kuin lapsi, kertoessaan t�t�.

Ei mik��n, sanoi h�n, voinut olla niin kauheata kuin vaeltaa ilman
Jumalata. Se oli niinkuin kaikki olisi k��nt�nyt kohti nurjaa puolensa;
ei miss��n ollut iloa eik� lohdutusta. Kun Herra on hylj�nnyt, niin on
ihminen maassa niinkuin varjo, ja h�nen mielens� niinkuin el�v�n�
haudatun.

Kuitenkin, vaikka h�n olikin langennut pois Herrasta, ei Herra ollut
lakannut kutsumasta h�nt�, vaan olisi luvannut mielen rauhaa ja iloa,
jos h�n olisi k��ntynyt totuuden ja el�m�n tielle. Mutta h�n ei ollut
k��ntynyt.

Ei ollut en�� sit� voimaa, joka mahdottomat mahdollisiksi tekee. Tai
kyll� h�nell� olisi voimaakin tarjottu, mutta h�n ei ollut ottanut
vastaan. Ja nyt se oli jo liian my�h�ist�. Nyt h�n jo ajelehti hengess�
kuolleena kohti tuntematonta maata. Nelj� lastansa j�tti h�n Suomeen,
vieraisin k�siin. Mies oli Amerikassa, ja rakkaus t�t� miest� kohtaan
veti h�nt� vastustamattomalla voimalla t�m�n luo, vaikka h�n hyvin
tiesi Jumalan tahdon, tiesi, ett� h�nen olisi pit�nyt tukehuttaa
halunsa ja j��d� kotiin lasten �idiksi, tyytyen miehen hylk��m�n�
kohtaloonsa.

Friida kuunteli h�nen kertomustaan, niinkuin olisi kymmenett� kertaa
kuullut samaa satua.

--Jaa, jaa, sanoi h�n v�h�n v�li� totutulla hyv�ntahtoisella
osanotolla,--ylh��lt� tulee kaikki voima, ei ihminen itsest�ns� mit��n
voi. Perkeleen juonet ovat kavalat ja petolliset. H�n usein antaa
meid�n j�rkemme sekaantua johonkin yhteen kysymykseen, kunnes emme en��
voi l�yt�� tiet� ulos eik� sis��n. Niin olette tekin pannut liiaksi
syd�mmellenne t�m�n yhden asian, ja olette unohtaneet, ett� kaikki
meid�n maalliset asiamme, kaikki tekomme, mit� ik�n� me teemme omasta
tahdostamme ja mielest�mme, ovat yht� synnilliset kaikkivaltiaan
edess�. Te haette vanhurskautta tekojen kautta. Te olette toivoneet,
ett� l�yd�tte Jeesuksen, jos teette vanhurskautta. Mutta min� sanon
teille: l�yt�k�� ensin Jeesus, niin te vanhurskautetaan. Tulkaa
Jeesuksen luo semmoisena kuin olette, h�n hakee teit�, eik� odota
teilt� mit��n. Te vaan ette tule. H�n on jo tehnyt kaikki, mit� teid�n
vanhurskauttamiseksenne tarvitaan, ja odottaa vaan, ett� h�n saisi
antaa teille oman rauhansa,--odottaa, milloin te tahdotte ojentaa
k�tenne ottaaksenne sen vastaan. �lk�� siis luottako omiin voimiinne,
�lk��k� surko, ettette omin voimin ole mit��n voineet. Mahdotontahan
teid�n on en�� palata, kun kerran olette laivassa ja kun piletti on
kalliisti lunastettu. Omistakaa siis Jeesus j�lleen, ja niin saatte
rauhan syd�mmeenne. Ja te menette iloisella mielell� Ameriikkaan, ja
siell� te ehk� onnistutte taivuttamaan miehennekin Herran puoleen ja
kerran palaatte yhdess� lastenne luo.

Vastoin Friidan odotuksia t�m� lohdutus ei tehnyt vaikutusta. Vaimo
rupesi j�lleen hiljaa itkem��n.

--Minusta ei ole h�nen k��nt�j��ns�, sill� min� olen itse luopunut
totuudesta, sanoi h�n.

--No mutta siksih�n min� sanookin: k��ntyk�� j�lleen totuuden tielle,
niin kaikki teille selvenee niinkuin ennenkin.

--Jaa ett� k��ntyisin takasin lasteni luo?

--Ei. Jeesuksen luo.

--Min� en taida tulla h�nen luoksensa, niinkauan kuin olen t�ll�
tiell�.

--Ei, ei. Te haette vanhurskautta teoissa. Ei tekojen kautta tulla
Jeesuksen luo, vaan uskon kautta. Onko apostoli Paavali turhaan el�nyt
ja opettanut, koska emme viel�k��n ymm�rr� autuuden oppia. Usko tekee
autuaaksi, usko vanhurskauttaa. Uskokaa siis ensin Jeesukseen, tulkaa
ensin h�nen luoksensa, omistakaa h�n syd�mmeenne, niin usko her�tt��
teille el�v�t teot.

Ja kun siirtolaisvaimo yh� itki, alkoi Friida vihdoin kertoa h�nelle
omasta henkisest� her��misest��n ja uudestasyntymisen salaisuuksista.
Kertoessa h�nen ohimonsa punertuivat, melkeen lapsellisen viaton ilme
kirkasti h�nen silm�ns�, jotka yhtaikaa sek� hymyiliv�t ett� itkiv�t.

--Min� olen onnellisin ihminen maailmassa, sanoi h�n.--Minulla ei ole
mit��n huolia, ei mit��n vaivoja, minulla on vaan rauhaa.

Min� olin aikoinani koulunopettaja. Jokap�iv� opetin pieni� lapsia,
tuskittelin, toruin, hellyin, rankaisin, armahdin, aina sen mukaan kuin
mieleeni juohtui. Sanoivat, ett� min� olin hyvin onnistunut opettaja,
ja minua kiittiv�t kaikki ihmiset. He eiv�t n�hneet minun sieluani
eiv�tk� tienneet kuinka pimitetty se oli. Ja itsess�ni min� tiesin,
etten min� ollut mik��n hyv� opettaja. Tavallisimmasti olin vaan
v�syksiss� ja haluton kaikkeen. Lapset olivat minun mielest�ni vaan
kiusankappaleita. Usein en pit�nyt heit� puupalikoita parempina. Mutta
kun minusta oli se maine, ett� olin hyv� opettaja, olin min� lapsia
kohtaan hyv� vaan sen maineeni vuoksi.

Er��n� p�iv�n� yst�v�ni pyysiv�t minua mukaansa kuuntelemaan Ruotsista
tullutta uutta maallikkosaarnaajaa, jonka he sanoivat k��nt�v�n monta
ihmist� Jeesuksen puoleen.

Kuinka tyhjilt� ja v�h�n houkuttelevilta nuo heid�n kehumisessa minusta
silloin tuntuivat! Menin sinne kuitenkin, en halusta, en edes
uteliaisuudesta, muuten vaan jouten ollessani,--ja ehk� v�h�n uhalla,
n�ytt��kseni, etten ainakaan min� k��nny.

H�n saarnasi yl�snousemuksesta.

Sep� nyt jotakin, ajattelin min�! Minutko h�n saisi uskomaan semmoisiin
juttuihin! Ett� Jeesus olisi l�htenyt haudastaan, ilmestynyt kuolemansa
j�lkeen opetuslapsille ja sitten noussut taivaaseen! Min� p��tin
edelt�p�in, ett� olen raukka, jos koskaan tulisin semmoista uskomaan.

H�n alkoi ensin selitt�� lunastusta ja syntein anteeksiantamusta. En
ollut min� koskaan ymm�rt�nyt, mit� varten se olisi meille tarpeen,
ett� Jeesuksen veri on meit� puhdistanut synnist�. Ajattelin, ett�
hyv�h�n on tuntea puutteellisuutensa ja koettaa vapautua synnist�,
mutta en ymm�rt�nyt, miksi meid�n olisi tarvinnut saada Jeesukselta
vanhurskauden todistusta, ennenkuin kelpasimme Jumalalle.

Saarnaaja sen minulle selitti.

Se oli meille tarpeen ijankaikkista el�m�� varten, jota meid�n t�ytyi
jo t�ss� maallisessa el�m�ss� alkaa. Ei ollut kysymys siit�, ett� me
vaan saisimme syntimme anteeksi, vaan oli kysymys siit�, ett� me,
saatuamme anteeksi, tulisimme ijankaikkisuuden pyh�lle tielle. T�t�
tarkoitusta varten Kristuksen veri meid�t puhdistaa. Ei kukaan voi
omilla ponnistuksillaan pest� itse�ns� puhtaaksi. Mutta Kristuksen veri
pesee meid�t ilman meid�n ponnistuksiamme. Ja se pesee meid�t
lumivalkeiksi, niin ett� kelpaamme Jumalan kasvojen eteen. Meid�n uusi
el�m� alkaa siell�.

Sent�hden, sanoi h�n, ei kaikki ole siin�, ett� me olemme pestyt, vaan
siin�, ett� me olemme Kristuksen ansion kautta tehty mahdollisiksi
el�m�n tiet� vaeltamaan. Me olemme tehty kelvollisiksi uuteen el�m��n.
Tahdoinmeko me my�skin el��?

Ei ole siin� kaikki, ett� me n�emme itsemme pestyiksi, mutta meid�n
t�ytyy siis ilmoittaa tahtomme tulla Jumalan lapsiksi, ja ruveta
kulkemaan h�nen teit�ns�.

Ja kuinka me sen ilmoitamme? Me ilmoitimme sen ottamalla vastaan
kasteen. Uudestisyntynyt ihminen tulee kasteen kautta ijankaikkisuuden
kynnykselle ja pyhityksen tielle. "Ettek� te tied�, sanoo apostoli
Paavali, ett� me kaikki, jotka olemme Kristukseen Jeesukseen kastetut,
olemme h�nen kuolemaansa kastetut? Niin me olemme siis h�nen kansaansa
haudatut kasteen kautta kuolemaan, ett� niinkuin Kristus on her�tetty
kuolluista Is�n kunnian kautta, niin tulee meid�nkin uudessa el�m�ss�
vaeltaa."

Sitte h�n alkoi puhua yl�snousemuksesta. H�nen puheensa oli voimakas ja
rohkea.

Usko yl�snousemukseen, sanoi h�n, ei ole vaan kuollut usko siihen, ett�
Jeesus on ruumiillisesti noussut haudastansa. L�ytyy henkinen
yl�snousemus, usko siihen, ett� ristiinnaulitun Jeesuksen henki ja
voima on noussut yl�s el�v�ksi hengeksi ja voimaksi h�nen
opetuslapsissaan, niiss�, jotka uskovat h�nen nimeens�.

Ja h�n luki apostolienteoista Pietarin ja Johanneksen suuresta
ihmeest�, kun he saattamattoman paransivat. Pietari sanoi kansalle:
mit� te sit� ihmettelette, niinkuin me olisimme omalla voimallamme
h�nen k�ym��n saattaneet. Ei. Jumala on Jeesuksen kuolleista
her�tt�nyt, ja sen me olemme nyt teollamme todistaneet.

Pietari uskoi Kristuksen el�v�n h�ness�, ja siksi Kristus vaikutti
h�ness�.

Usko el�v��n Kristukseen, sanoi h�n, ei ole vaan siin�, ett� uskomme
Jeesuksen istuvan taivaassa Jumalan oikealla k�dell�, vaan siin�, ett�
uskomme h�nen el�v�n meiss�. Niinkuin sanoo apostoli Paavali: "min�
el�n; en en�� min�, vaan Kristus el�� minussa; sill� mit� nyt el�n
lihassa, sen min� el�n Jumalan pojan uskossa."

N�in puhui saarnaaja, ja juuri n�m� viimeiset sanat lankesivat syv�lle,
syd�mmeeni. Yht�kki� min� kiinnyin h�nen saarnaansa ja olisin voinut
kuunnella h�nt� vaikka kuinka kauan. Joka lauseesta min� huomasin
tunkeutuvani yh� syvemm�lle totuuden suureen salaisuuteen. Ymm�rsin
siin� hetkess�, ett� lunastus ja synteinanteeksiantamus ei ollut
ainoastaan tyhj� lause, vaan ett� se oli suuri armo, joka oli minua
kohdannut, ett� kysymys oli el�m�st� ja tulevaisuudesta puhtaana,
pyh�st� el�m�st� Jumalan lapsena. Min� ymm�rsin yl�snousemuksen,
uskoin, ett� Jeesus Kristus on Jumala, jolle ei mik��n ole mahdotonta,
ja ett� h�n el�� ja antaa omasta hengest�ns� ja voimastansa niille,
jotka h�nen nimeens� uskovat.

Sieluni t�yttyi pyh�ll� aavistuksella. Min� her�sin. Puin ylleni
Jeesuksen antamat lumivalkeat vaatteet. Ja niin min� olin
uudestasyntynyt.

Uusi, uusi el�m� avautui minulle, uusi el�m�, niinkuin auringon
noustessa pitk�n y�n per�st�. Ah, menisi vuosi, ennenkuin saisin kaikki
kerrotuksi.

Tietysti min� p��tin j�tt�� koulun. Kaikki ihmiset sanoivat minulle:
mutta Friida, mit� sin� ajattelet, sin�, jolla on semmoiset
opettajalahjat! Sin� teet vahinkoa is�nmaallesi; sin� t�rvelet oman
tulevaisuutesi!

Ei mik��n voinut pid�tt�� minua; sill� mik� toimi olisi voinut olla
suurempi ja jalompi kuin julistaa syntein anteeksiantamusta ja minun
vapahtajani yl�snousemusta. Ja vaikka min� kadotin maallisen ansioni,
en min� pel�nnyt mit��n, sill� joka on kutsuttu evankeliumia
julistamaan, h�n on antanut toimeentulonsa, el�m�ns� ja kuolemansa
Jeesuksen haltuun, eik� ne ole en�� h�nen asioitansa.

Min� tahdon seurata h�nt� el�m�ss� ja kuolemassa, kuinka voisin silloin
pel�t� n�lk��.

Niin, minun suurin toivoni on, ett� min� kerran saisin kuolla niinkuin
h�n on kuollut.

--Minne fr��kin� matkustaa nyt? kysyi siirtolaisvaimo, joka oli
kuunnellut suu auki Friidan puhetta.

Friida hymyili.

--En viel� tied�, sanoi h�n katsahtaen siirtolaisvaimoon.--Se riippuu
Jeesuksen tahdosta, enk� min� ole viel� lopullista k�sky� h�nelt�
saanut. Maalle min� astun t�ss� kohta, sen tied�n, mutta minne siit�,
en viel� tied�.

Ja kun siirtolaisvaimo katsoi kummastuneena h�neen, sanoi Friida:

--Niin, ettek� ymm�rr�, min� tahdon tehd� kaikki v�litt�m�sti h�nen
k�skyst�ns�, sent�hden min� kuulostelen ja otan vaaria h�nen ��nest�ns�
ja panen merkille kaikki, mik� tapahtuu hengess�.

--Ja fr��kin� kuulee h�nen oman ��nens�?

--Jeesus on noussut yl�s, ja el�� meid�n keskell�mme, sanoi Friida. H�n
on nyt paraikaa t�ss�. Toissa y�n�--Friida puhui hiljaa ja
salamyhk�isen juhlallisesti--min� olin pannut maata ihan tavallisesti;
olin lukenut ennen nukkumistani apostolienteoista Paavalin
k��ntymisest� Damaskon tiell�, vaelluksista ja ihmet�ist�, enk�
aavistanut mit��n kun nukuin. Nukuin sike�sti kuin kivi, niin etten
tullut edes lamppua sammuttaneeksi. Keskiy�n aikaan yht�kki� her��n
siit�, ett� joku ik��nkuin olisi jotain sanonut ja selitt�nyt minulle.
Min� katsoin h�mm�styneen� ymp�rilleni, sill� min� asun yksin�ni eik�
minun huoneessani voinut olla ket��n. Ja samassa minulle selvi��, ett�
t�m� ��ni ei ollutkaan ihmisen, vaan oli Jumalan. Vaikka olin kuullut
sen unissani, muistin min� samassa ihan selv��n, mit� minulle oli
sanottu. ��ni k�ski minun viipym�tt� l�hte� matkalle. "Friida, Friida,
nouse yl�s ja vy�t� itsesi matkalle; sill� ensimm�isell� laivalla, joka
rannasta l�htee, tulee sinunkin l�hte�; yhden p�iv�n ja yhden y�n
kuluttua pys�hdy sille laiturille, jolle laiva ensimm�iseksi pys�htyy;
mene kyliin ja julista siell� taivaan valtakuntaa, odottaen minun
k�sky�ni."--Ja t�ss� min� nyt olen.

--Fr��kin�ll� on suuri usko! sanoi siirtolaisvaimo, ja samassa itsekin
kirkastui.

--Fr��kin�! sanoi h�n. Jos min� nyt tulisin maalle teid�n kanssanne,
ottaisiko Jeesus minutkin vastaan?

Friida oli niin omissa maailmoissaan, ett� siirtolaisvaimon sanat
her�ttiv�t h�net kuin unesta. H�n ei ollut odottanut t�mm�ist�
keskustelun k��nnett�. H�n putosi niinkuin pilvist�.

--Tek� j�tt�isitte Amerikan matkan?

--Niin, jos j�tt�isin!

--Mutta sanoittehan te �sken, ett� olette pannut koko omaisuutenne
Amerikan pilettiin, ettei teill� ole kuin ev��t ja tuo piletti.----

--Niin kyll�, mutta enk� min� saisi seurata fr��kin�� ensi alussa.--Ja
eik� Jumala sitten ottaisi huostaansa my�skin minun ja lasteni
toimeentulon, jos tulisin uskovaiseksi niinkuin te. Min� olisin teid�n
seurassanne vaan siksi kuin unohtaisin ja ainiaaksi, ainiaaksi
tukeuttaisin--

Friida pani k�tens� silmilleen, niinkuin hieroakseen niit�, mutta
punastui v�hitellen korviin asti. Ja hieno hiki nousi h�nen
ohimnoihinsa ja otsaansa.

H�n istui kauan niin, ja n�ytti kuin olisi sis�llisesti taistellut.

Sitten h�n vihdoin laski k�tens� siirtolaisvaimon polvelle, ja sanoi
verkalleen:

--Jumala ei vaadi teilt� mit��n sankarit�it� tullaksenne h�nen
luoksensa. Jos te tahdotte tulla h�nen luokseen, niin on tie sinne yksi
ainoa: omistakaa ensin Jeesus, ei ansaiten h�nen armoansa jollakin
teolla, vaan tunnustaen h�nen lunastuksensa ja uskoen h�nen
yl�snousemukseensa.--Te koetatte teolla ansaita vanhurskautta. Se on
erehdys. Me tulemme vanhurskaiksi ilman ansiotamme. Niinkuin sanoo
apostoli Paavali: "He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaiksi, h�nen
armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa."
Ja toisessa paikassa: "Ei vanhurskauden t�iden t�hden, joita olimme
tehneet, vaan laupeutensa t�hden h�n meid�t autuaiksi teki uuden
syntymisen peson ja Pyh�n Hengen uudistuksen kautta." Ja viel�: "Te
olette pestyt, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskaiksi tulleet
Herran Jeesuksen nimen kautta ja meid�n Jumalamme hengen kautta."
Sent�hden on ihan turhaa koettaa itse pest� itse�ns�. Vaikka te kuinka
ponnistaisitte voimianne, te ette tule askeltakaan l�hemm�ksi Jumalaa.
Sill� tahrattomaksi ei saa kukaan itse�ns�. Ainoastaan Kristuksen veri
voi sen tehd�.

--Min� en kiell� teit� tulemasta ja seuraamasta minua. Mutta min� vaan
pelk��n, ett� se olisi teille hy�dyt�nt�, koska te sill� teolla vaan
hakisitte omaa vanhurskautta.

Friida vaipui ajatuksiinsa ja surumielinen ilme levisi h�nen
kasvoihinsa.

Vasta pitemm�n ajan per�st� h�n j�lleen katsahti siirtolaisvaimoon,
silitti jonkun poimun h�nen olallaan ja sai kyyneleet silmiins�.

--Min� tahdon rukoilla Jumalaa teid�n edest�nne, sanoi h�n
yst�v�llisesti ja n�yr�sti.

Sitten h�n otti taskustansa pienen punakantisen kirjan ja sanoi:

--T�ss� min� nyt opetan teille kauniin laulun, katsokaa n�it� sanoja ja
laulakaa mukana.

    Oi Herrani, Jeesukseni,
    S� viaton, vanhurskas puoltajani,
    S� suuri ja n�yr� ja uskollinen,
    Sin� yst�v� parhain syntisien!

    Sun etehes, sun etehes
    M� lankeaa turvaten laupeutees
    Ja veriseen uhriisi, haavoihisi,
    Joilla parantaa tahdoit syd�mmeni.

    Armosi suo, Henkesi suo!
    Ja syntini saastani kauvaksi luo!
    Ja itse s� t�yt� mun tuntoni vaan,
    Ja mun ruumiini hallitse kokonaan!

    T�ss olen ma, t�ss olen ma,
    Oi Jumala, Is� ja Armahtaja!
    Mun sielustain s�rje s� perkeleen ty�t,
    Anna n�yryytt�, kun mua armossa ly�t!

    Puhtahaksi ja pyh�ksi
    Sun avullas tulla on tarpeheni.
    Sua paitsi en voi, ilman armoas en.
    Sulta rukoilen peson t�ydellisen.

    Kiitokseni armostasi
    Sull ij�ti nouskohon, Jumalani!
    Taas laupeudestasi iloita saan,
    Sin� puhdistat syd�mmein kokonaan.

Friidan laulaessa oli etukannella kaikki hiljennyt. Merimiehet
k�veliv�t varpaillaan ohitse. Masinisti asettui koneruuman luukulle
kuuntelemaan ja uninen ravintolaneiti pys�htyi ky�kkihytin ovelle ja
lakkasi kova��nisesti torumasta lakasijapoikaa.--Siirtolaisista
useimmat ottivat lakit p��st�ns� ja joku koetteli laulaa mukaan,
pyrkip� joskus tavua edellekin, kun oli h�nell� sanat kyll� hyvin
tiedossa, vaikka ��ni vaan ei riitt�nyt ja tahtoi katketa.

Lopetettuaan laulunsa Friida pani silm�ns� kiinni ja venytti k�tens�
ristiin polvien p��lle, ja n�ytti rukoilevan.

Sitten h�n katsahti merkitsev�sti siirtolaisiin.

--Kuinka on sielunne laita, rakkaat yst�v�t?

He liikahtivat, h�mmentyiv�t, katsahtivat maahan. Joku ryk�si. Muutamat
eiv�t voineet olla vilkasematta toisiin ja h�peiss��n naurahtamatta.

Ei kukaan vastannut.

Mutta Friida ei vastausta odottanutkaan.

--Minun syd�mmeni, sanoi h�n, oli t�ynn� surua ja kauhistusta, kun min�
n�in teid�t eilen. Viinapulloa ilmassa heilutellen te huusitte hyv�sti�
kotimaalle ja omaisillenne, l�hte�ksenne kauas vieraaseen maahan. Ja te
naiset! Sen sijaan kuin olisitte varoittaneet miehi� ja est�neet heit�
synnist�, sallitte te, ett� miesten toinen k�si oli teid�n kaulassanne,
kun toinen pulloa heilutti. Voi h�pe�t�! Mit� te menette etsim��n
Atlantin takaa, kun teill� ei ole Jumalaa syd�mmess�nne? Rikkautta,
onnea? Mutta mit� se auttaa ihmist�, jos h�n kaiken maailman voittaisi,
ja saisi sielullensa vahingon. Vai luuletteko te, ett� te olette oman
el�m�nne mestarit? Ettek� usko, ett� kuolema voi teid�t tavata, milloin
ette odotakkaan,--ett� se tulee niinkuin varas y�ll�. Oletteko koskaan
katsoneet kuolemata silmiin, ja tulleet ajatelleeksi minne se teit�
vie? Yht�kki�, keskelt� teid�n puuhianne ja toiveitanne te temmataan
toiselle tielle. Silloin te l�hestytte sit� suurta tuomiota, jota ette
ole el�ess�nne kertaakaan tahtoneet ajatella. Se on niinkuin joku
kulkisi pitkin tiet�, pyrkien kyl��n, jossa pidet��n talkoita. H�n
kulkee iloissaan ja huoletonna ja jo matkalla ryypp�� pullostansa.
Mutta ennenkuin h�n enn�tt�� perille, tarttuu h�neen vahva k�si ja
sanoo: sin� tahtoisit tuonne kyl��n, jossa talkoov�ki iloitsee ja tyt�t
tanssii, mutta sinnek� min� olen sinut asialle l�hett�nyt? Nyt min�
sanon sinulle, koska olen l�yt�nyt sinut v��r�lt� tielt�, ett� t�ss� on
sinun matkasi p��. T�st� min� vien sinut toiseen taloon, jossa k�r�ji�
parhaillaan istutaan ja sinua juuri odotetaan. Oletteko ajatelleet,
ettette tek��n voi itse m��r�t� teid�n matkanne p��t�, vaan ett� on
toinen, joka siit� m��r��. Te pyritte Amerikkaanne, ja te juotte ja
m�ss��tte sinne menness�nne; mutta kavahtakaat itse�nne, ettei
v�kev�mpi k�si tule ja pys�yt� teit� kesken tiet�nne ja vie teit�
ijankaikkisen tuomioistuimen eteen! Oletteko ajatelleet, ett� kuolema
on se tienhaara, joka johtaa t�m�n tuomarin eteen,--kuolema, josta ette
tied�, tuleeko se vuoden per�st�, vai huomenna, vai t�n��n, vai ehk�
juuri nyt t�ll� hetkell�! Oletteko ajatelleet, ett� kuolema on
armonajan loppu,--ett� se on matkan p��, jossa seisoo ijankaikkisuuden
k�r�j�talo, jonne teid�n on tuleminen, jonka kynnyksen yli teid�n on
astuminen! Oletteko te ajatelleet, mit� te vastaatte, kun h�n teilt�
kysyy ja ter�v�mp�n� kuin kaksiter�inen miekka tunkeutuu teid�n
sieluunne ja henkeenne ja j�seniinne ja ytimiinne, ajatustenne ja
syd�mmenne aivoitusten perille! Voi teit� silloin! Mitk� ajatukset
silloin kuohuvat teid�n mieliss�nne, kun te tied�tte vaan, ett� kaikki
tulee ilmi, suurimmasta pahasta ty�st� pienimp��n,--ettei mik��n voi
j��d� peittoon! Mit�, mit� te vastaatte tuomarille ja mill� te aijotte
itse�nne puolustaa? Ja voi teit� onnettomia ihmisparkoja sin� hetken�,
jolloin te saatte kuulla nuo kauheat sanat: menk��t pois minun tyk��ni
te kirotut, siihen ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on
perkeleelle ja h�nen enkeleillens�! Ajatelkaa, mit� se on:
ijankaikkisuuden polttavat tuskat!

Voi ettette osaa k�ytt�� hyv�ksenne t�t� armon aikaa, joka virtaa
teid�n ohitsenne hetki hetkell� ja tunti tunnilta, k�ytt�� sit�
pelastuaksenne v�ltt�m�tt�m�st� kadotuksesta! Ettek� ymm�rr�, ett�
el�m� on annettu ihmisille pelastukseksi eik� kadotukseksi? Kaikki on
tehty, mit� tehd� voi, ett� pelastuisitte. Jumala itse on astunut
maahan ja vaeltanut meid�n keskell�mme, t�ydellisess� alentumisen
tilassa, antanut el�m�ns� kuolemaan meid�n synteimme t�hden, mutta
ottanut sen j�lleen takaisin! K�rsinyt pilkkaa, h�v�istyst�, ja antanut
el�m�ns�--lunastaakseen synnist� omat pilkkaajansa ja h�p�isij�ns�! Oi
rakkauden mittaamatonta syvyytt�! Ja voi niiden synkk�� pimeytt�, jotka
t�mm�isen rakkauden hylk��v�t, joilla on uskallusta sys�t� luotaan
semmoisen armon! Herra antakoon teille armoa ettette m�isi
ijankaikkista el�m�t�nne joihinkin mit�tt�miin ajallisiin etuihin,
lihallisiin nautintoihin, rikkauden ja mammonan palvelemiseen!

Joku vanha vaimo, joka oli hartaana kuunnellut Friidan sanoja, lankesi
yht�kki� polvilleen, ja purskahti hillitsem�tt�m��n itkuun.

--Armahda Herra minun kurjaa sieluani, huusi h�n, ja vavistus puistatti
h�nen heikkoa ruumistansa.

--Tahtooko h�n, ettemme l�htisi Amerikkaan, kysyi joku siirtolaisista
toiselta.--Se on my�h�ist� nyt.

Mutta Friida nousi seisaalleen, silmiss� hartauden liekki, ja vaihtaen
ankaran ��nenpainonsa leppe��n, sanoi:

--Ei, rakkaat yst�v�t. Min� en tahdo k��nt�� teid�n matkaanne
Amerikasta pois. Laiva teid�t sinne vie. Min� tahdon vaan sanoa teille,
ett� etsik��t ensin Jumalan valtakuntaa ja h�nen vanhurskauttansa, niin
kaikki n�m�t teille annetaan. Min� tahdon vaan, ett� te l�htisitte
sinne Jeesus syd�mmess�. Sinne ja joka paikkaan muuanne. Min� tahdon,
ett� te ette hylk�isi Herran suurta armoa!

Ja nostaen k�tens� ristiin p��ns� yli h�n huusi:

--Tulkaa siis Jeesuksen luo! Tunnustakaa h�net Herraksenne! Omistakaa
h�net syd�mmiinne! Teid�n syntinne ovat anteeksi annetut. Pelastus on
tarjona teille, ja sovitus suoritettu teid�n pahoista t�ist�nne.
Ijankaikkisuuden tuomari on tunteva teid�t vanhurskaiksi, kun te
tulette h�nen eteens�, ja h�n on julistava teid�t vapaiksi ja p��st�v�
teid�t siihen ijankaikkiseen iloon, joka on vanhurskaille valmistettu,
jos te vaan itse tahdotte k�ytt�� hyv�ksenne jo suoritettua sovitusta.
Ilmaiseksi teille tarjotaan el�m�n ijankaikkisuus, teille, jotka
ansionne mukaan olette ijankaikkisen kadotuksen lapsia. Tulkaa, tulkaa!
Teid�n puolestanne on toinen suorittanut p��symaksun ikuiseen iloon, ja
tek� ette tahtoisi astua sis�lle!

Siirtolaiset katsoivat totisina ja neuvottomina eteens�. Jos heille
olisi ennen n�in puhuttu, he ehk� olisivat langenneet polvilleen ja
muuttaneet el�m�ns�; mutta nyt--Amerikan matkalla--ajatella Jeesusta ja
h�nen seuraamistaan! Syd�n tahtoi kouristua, kun mieless� vilahti
eletty el�m� ja sen turhuus ja tietym�t�n tulevaisuus. Mutta kone k�vi,
tuku-tuku tuku-tuku, laineet j�iv�t l�isk�ht�en j�lkeen. Tosin oli
viel� yksi kotimainen satama k�ym�tt�. Mit� jos viel� palaisi--! Kaikki
s�rjetyt siteet solmisi uudelleen. Ihmiset sanoisivat: oletko hullu,
kun kesken matkaasi takasin tulit! Mutta he saisivat vastaukseksi: min�
olen tullut uskovaiseksi, min� en tahdo palvella mammonaa ja tahdon
el�� siin� k�yh�ss� maassa, mihin Jumala on minut asettanut,
nurkumatta, valittamatta, kuolinp�iv��ni asti! Mit� jos todellakin!

Ei, ei, se on kaikki hullutusta!

Ja olihan saarnaaja itsekin sanonut, ettei h�n vaadi palaamaan,--ett�
laiva vie, eik� sille en�� mit��n voi!

Friidan yh� ��nekk��mpi puhe oli her�tt�nyt ensi luokankin matkustajain
huomion, joista useimmat olivat jo v�hitellen nousseet, juoneet
aamukahvinsa ja tulleet vilvoittelemaan.

Muutamat heist� tulivat yl�s komantosillalle ja istuutuivat tuoleille
katsoaksensa alas etukannelle.

He olivat nyt kaikki kesken��n tuttuja ja he katsahtelivat vuoroin
toisiinsa ja vuoroin alas, Friidan puhuessa, n�hd�kseen, mink�
vaikutuksen t�m�n esiintyminen ja huudahdukset kehenkin tekiv�t. Ja
vihdoin he antautuivat innolla ratkaisemaan kysymyst� siit�, miten
tuommoinen ilmi� kuin Friida olisi selitett�v�.

Eilinen kauppias tiesi kertoa tunteneensa monta samallaista
maallikkosaarnaajaa.

--Ei luulisi, sanoi h�n, mutta niist� saavat useat varsin n�tti�
sis��ntuloja tuosta toimestaan. Heille lahjoitetaan v�list� paljonkin.

Ja kauppias oli aivan varma siit�, ett� sis�isimp�n� aiheena t�ss�
tapauksessa niinkuin kaikissa muissa t�ytyi olla itsens� el�tt�misen
v�ltt�m�tt�myys. Pelastusarmeijan kapteenilla h�n v�itti olevan palkkaa
75 markkaa kuussa.

H�n h�ysti puhettaan monilla sukkeluuksilla ja matkustajat nauroivat
syd�mmellisesti.

Mutta joku v�itti h�nt� vastaankin. Pelastusarmeijan kapteenilla ei
ollut kuin 10 tai 12 markkaa viikossa. Ja aivan mahdotonta oli otaksua,
ett� kukaan rupeaisi af��rin vuoksi semmoiseen toimeen, joka ei enemp��
tuottanut ja sit�paitsi oli niin perin luonnoton.

--Ei, sanoi h�n--ja se oli eilinen nuori aviomies,--l�ytyy aivan
luonnollinen selitys tuommoisiin ep�luonnollisuuksiin.

H�n viittasi sormellaan alas Friidaa kohden ja alkoi puhua hiljaisella
��nell�, etteiv�t naiset kuulisi, joita seisoi taaempana.

H�n siteerasi tunnettua kirjailijaa, joka v�itt��, ett� t�mm�isten
naishenkil�jen kiihtyminen Jeesuksen persoonaan on selitett�v� heid�n
tarpeestaan omistaa ja rakastaa mielikuvituksen luomaa ihannekuvaa,
koskapa heid�n luonnollinen rakkaudenvaistonsa ei ole voinut tai ei ole
onnistunut l�yt�� rakkauden esinett� el�v�st� todellisuudesta.

Kauppias oli heti valmis luopumaan omasta selityksest��n. H�n yhtyi
kokonaan t�h�n, ja tiesi nyt puolestaan valaista asiaa el�v�ll�
esimerkill� er��st� vanhastapiiasta, joka, kun ei saanut miest�, oli
sen asemesta ottanut kainaloonsa piplian.

Ja taas h�n sai osaksensa yleisen k�ttentaputuksen ja naurun.

Kr�ijer antoi kolmannen selityksen, ja h�nt� kuuntelivat kaikki
totisina.

--On luonteita, sanoi h�n, jotka eiv�t voi el�� ilman julkista
vaikutusta ja yleist� huomiota. Monelle naiselle lienee semmoinen
huomion her�tt�minen mahdollinen ennen kaikkea heid�n kauneutensa
avulla,--ep�ilem�tt� sangen usein my�skin �lykkyyden ja esiintyvien
luonnonlahjojen avulla. Mutta--milloin erinomaisempi kauneus, �lykkyys
tai t�mm�iset luonnonlahjat puuttuvat ja huomion her�tt�minen siis
k�ypi mahdottomaksi, silloin on j�ljell� vaan yksi tie: se on se, jonka
n�emme tuolla.--

Selityksen hyv�ksyiv�t kaikki tyytyv�isell� my�nt�misell�.

Yksi naisista ei voinut olla huudahtamatta:

--Todellakin, miksi olisivat kaikki tuollaiset muuten niin
ep�onnistuneen n�k�isi�!

Vilkas ja eritt�in innokas keskustelu t�st� asiasta jatkui viel�
per�kannella, jonne matkustajat siirtyiv�t tuulen suojaan. Mutta se
keskeytyi �kki�, kun Friida ilmestyi sinne panemaan nyytti�ns� kokoon.

--Alarik, rakas Alarik, sanoi nuori rouva, juosten ihan heng�styneen�
miehens� luo,--min� pyyd�n, �l� jumalan t�hden j�t� minua yksin!
Tied�tk�, se tahtoi tulla minua puhuttelemaan. Min� n�in ihan selv�sti,
ett� se jo l�hestyi ja aikoi istua minun viereeni. Kuinka
ep�miellytt�v��! Ajatteles, jos se olisi tullut minulta kysym��n tuota,
mit� ne nyt aina kysyv�t: kuinka on sielunne laita?--vai mit� se
onkaan. Mit� ihmett� min� olisin sille vastannut!--Hyi!

Samassa laiva vihelsi, ja niemen takaa n�kyi virran suu ja kaupunki,--
viimeinen ennen laivan l�ht�� Suomesta.

--Ainoastaan puolentunnin viivynt�! ilmoittivat laivamiehet. Eik�
kukaan matkustajista mennyt maihin.

Yksin Friidan hoikka, mustiinpuettu vartalo n�kyi kiiruusti
pujottelevan rantav�en keskell� ja sitten h�lvenev�n pois kaupungin
katuihin.

Etukannen matkustajat katsoivat h�nen j�lkeens� kurottautuen laivan
korkean laidan yli. He olivat vaiti. Muutamilla oli kyyneleet silmiss�
Friidan hyv�stij�t�n j�lkeen. Siirtolaisvaimo istui kokkakannen p��ll�,
jalat ristiss� allansa, silm�t itkusta punasina, ja suruissaan
ny�kytteli ruumistaan edestakasin.

Hetken kuluttua laiva jo tuprusi It�meren lounaista taivaanrantaa
kohden.






TOINEN OSA.




IV.


Kr�ijerin asianajokonttoriin p��kaupungin suurimman kadun varrella oli
ensimm�isin� arkip�ivin� pitkien p��si�ispyhien j�lkeen kokoontunut
paljon v�ke�,--asiamiehi�, neuvonpyyt�ji�, k�r�j�itsij�it� mit�
erilaisimpia.

H�nen oli tapana tulla aamup�iv�ll� esille odotushuoneeseen 10:n
ajoissa, mutta nyt oli kello jo yli 11, eik� h�nt� viel� kuulunut.
Ovella ei ollut mit��n ilmoitusta, ett� h�n olisi ollut matkoilla,
jolloin tietysti joku apulaisista olisi ollut h�nen sijassaan.

Jotkut odottavista tiesiv�t kertoa, ett� Kr�ijer jo ennen p��si�ist�
oli ilmoitettu arveluttavasti sairastuneeksi ja tahtoivat otaksua, ett�
sama syy nytkin oli esteen�. Mutta toiset v�ittiv�t, ett� siin�
tapauksessa olisi tavallisuuden mukaan kaksi apulaista ty�ss�, nyt
sit�vastoin ei ollut ket��n, ja he p��ttiv�t varmuudella, ett� kohta
ovi aukenisi ja h�n itse n�ytt�ytyisi kynnyksell�,--ei siis tarvinnut
muuta kuin malttaa ja odottaa.

Joku kolmas, v�h�n ep�r�itty�ns�, meni kaikkien kehotuksesta
telefoonille ja soitti Kr�ijerin yksityiseen asuntoon.

H�n ei saanut yl�s.

--N�ettek� nyt, telefooni on suljettu, ettei sairasta h�iritt�isi,
sanoivat yhdet,

--Eik� mit�, h�n on matkalla sielt� t�nne, p��ttiv�t toiset.

Ei kukaan mennyt pois, vaan kaikki j�iv�t odottamaan.

Kaksi l�sn�olevista rupesivat kesken��n puhumaan Kr�ijerist�. Ja he
kilpailivat kesken��n kehumisessa, niin ett� kun toinen puhui, toinen
ei h�nt� kuunnellut, vaan mietti mit� ihmeellisemp�� viel� kertoisi. Ja
vaikka he olivat puhuvinaan kahdenkesken, vetosivat he kilpailussaan
kumpikin kuuntelijoihin, jotka kaikki seurasivat heid�n keskusteluaan.

Kr�ijerin voittanutta ei ollut asianajajien joukossa. H�nen ei
tarvinnut muuta kuin n�ytt�yty� oikeuden edess� ja antaa valtakirjansa,
kun jo kaikille oli selv�n�, mik� puoli tulisi voittamaan.

Erinomaisen vaikutuksen teki h�nen n�enn�isesti v�synyt, kalpea
olentonsa. H�n oli anastanut itselleen etuoikeuden istua oikeuden
edess� niinkauan kuin p�yt�kirjoja luettiin ja muita valmistuksia
tehtiin. Ja eip�s ollut yksik��n tuomari h�nelt� sit� kielt�nyt. Toisen
jalkansa h�n tavallisesti nosti toisen jalan p��lle ja nojautui
veltosti retkahtaneena tuolin selk��n. Ei kukaan kuulijoista silloin
viitsinyt kuunnella, mit� vastapuolella puhuttiin, ja kaikki vaan
odottivat h�nt�. Kun h�n sitten alkoi nen�liinalla prillej�ns� hieroa,
silloin jo tiedettiin, ett� kohta h�n alkaa puhua. Ja kun h�n vihdoin
nousi, oli kaikki h�nt� varten hiljennyt. Olisi neulan kuullut
putoovan. Tuomarit, kirjurit, raatimiehet h�ristiv�t korvansa, kun h�n
avasi suunsa. Ja Kr�ijer ei huutanut. Tavattoman hiljaisella ��nell� ja
hyvin harvaan h�n alkoi. Ja t�m� se juuri enin j�nnitti huomiota.
Kaikki n�kiv�t selv��n, ett� puhuminen h�nt� rasitti ja kyll�stytti, ja
siis t�ytyi h�nelt� odottaa ainoastaan semmoisia sanoja, jotka olivat
��rett�m�n t�rke�t joka ikinen.

Oli kumminkin suurempia juttuja, joissa Kr�ijer esiintyi v�hemmin
hiljaisena. Niiss� oli aina joku p��asia, johon h�n tahtoi ik��nkuin
ker�t� kaikki voimansa. H�n alkoi hiljaa, niinkuin tavallisesti. Mutta
sitten n�kyi, kuinka h�n virkistymist��n virkistyi, mit� l�hemm�ksi
ratkaisevaa kohtaa tultiin. H�nen kasvonsa v�hitellen elpyiv�t, h�nen
ryhtins� tuli voimakkaammaksi, ja sana sanalta kasvoi puheen l�mp�.
Vihdoin ei ollut en�� mit��n j�ljell� entisest� v�syneest� ja hiljaa
puhuvasta asianajajasta, vaan esill� oli ��rimm�isiin j�nnittynyt,
intohimoisella vakaumuksen voimalla ja tulisella ter�vyydell� puhuva
Kr�ijer.

--Ei mik��n mahti sin� hetken� seisonut h�nt� vastaan! sanoi nuoremman
n�k�inen keskustelevista herroista, joka oli antanut t�m�n viimeisen
kuvauksen Kr�ijerist�.

Kun toinen ei voinut en�� voittaa, k��nsi h�n yht�kki� toisaalle:

--Paha vaan, ett� h�n tahtoo olla v�h�n liian kallis.

--No, olihan toisia asianajajia, saattoihan k��nty� niiden puoleen, jos
Kr�ijer tuntui liian kalliilta. Eih�n ollut mit��n pakkoa valita h�nt�.
Mutta eip�s vaan muut kelvanneet!

--Tjah! Kr�ijer ei aina innostunut, ja--valitettavasti kyll�--silloin
saattoi asia menn� myttyyn h�nelt� yht� helposti kuin jokaiselta
muulta. Kr�ijer oli hyv� ainoastaan silloin kuin h�n innostui.

Nuorempi alkoi v�h�n kiivastua.

--Onhan luonnollista, ett� asianajaja panee enin huomiota ja tuhlaa
voimaa semmoisiin juttuihin, joiden voittaminen h�nelle on t�rkein.

--Mutta silloin nousee ehdottomasti kysymys siit�, mit� juttua h�n
pit�� t�rkeimp�n�. Tietysti sit�, josta h�nelle enin maksetaan, vai
kuinka?

Nuorempi herra, joka n�ht�v�sti oli ja tahtoi olla Kr�ijerin l�heinen
tuttu, ei tiennyt kuinka osottaisi halveksimistaan tuommoiselle
otaksumiselle.

--Kr�ijer ei ole mik��n asianajaja, sanan tavallisessa merkityksess�,
sanoi h�n. H�n on ennen kaikkea poliitikeri ja h�n on semmoisena
arvosteltava. H�nell� on suuria tarkoitusperi� valtiollisessa
suhteessa. H�n tahtoo vaan saada jalansijaa ja merkityst�
rahamaailmassa, jotta sitten voisi k�ytt�� valtaansa aatteen
palvelukseen.

Mutta vanhempi herra oli kerran p��ssyt kriitilliselle kannalleen, ja
h�n tahtoi siin� pysy�.

--Poliitinen merkitys? Poliitinen merkitys, mit� varten se on tarpeen?
Se on, tied�nm�, juuri rahan vuoksi tarpeen! Rahoja tarvitaan
poliitista merkityst� varten, mutta poliitista merkityst� rahoja
varten,--siin� koko juttu.

--Teille on siis tuntematonta, ett� Kr�ijer tulee asettumaan
vapaamielis-radikaalisen puolueen johtajaksi?

--Vapaamielis-radikaalisen tai kansallis-konservatiivisen tai
progressiivis-kansanvaltaisen tai mink� puolueen hyv�ns�,--onko niit�
viel� muita? Mutta min� sanon teille, ett� kaikki nuo puolueet ovat
vaan eri nimi� samalle asialle. On ihan yhdentekev��, mill� niist�
tahtoo itse�ns� kaunistaa. Asia pysyy aina samana, ja se on: muut pois
ja min� sijaan! Ja ainoastaan nuorukaiset, niinkuin te, voivat
kuvailla, ett� mik��n maailmassa muuttuu siit�, ett� t�m� tai tuo tulee
vallan p��lle. Mutta kokemus opettaa, ett� kaikki, jotka pyrkiv�t
vallan p��lle, ovat samallaisia ja pyrkiv�t sinne samasta syyst�. Mik�s
sitten olot muuttaisi.

Nuori herra kiihoittui niin, ettei h�n voinut en�� istua paikallaan.
H�n lopetti kaiken keskustelun ja nousi muka katsellakseen ikkunasta.

Toinen huomasi menneens� liian pitk�lle ja muutti samassa ��nens�.

--Eip� silt�, sanoi h�n, etten min� my�nt�isi Kr�ijerin ansioita. Min�
olen ensimm�inen ihailemaan h�nt�--personallisuutena. Ilman leikitt�,
min� luulen, ett� h�n on tulevaisuuden mies,--niin, min� luulen, ett�
h�n aikaa my�ten tulee korkeimpaan hallitukseen.

H�n oli melkeen liikutettu omista sanoistaan. Mutta katsahtaessaan
ymp�rilleen h�n huomasi, ett� joku mykist� kuulijoista veti v�h�n
suutansa nauruun.

--Mutta--sanoi h�n heti, ik��nkuin jatkaakseen edellist� ajatusta,--
siin� on yksi suuri "mutta". Kaikki riippuu nimitt�in h�nest�
itsest��n. Yksi v��r� tai taitamaton k��nne,--ja kaikki on hukassa.
Yleis� on tarkkasilm�inen, ja se katsoo Kr�ijeri� kaikilta puolin.--

Kaikki katsahtivat h�neen odottaen selityst� t�h�n kummalliseen
loppuv�itteeseen.

Mutta samassa saapui toinen apulaisista heng�styneen� odotushuoneeseen.

Sanaakaan sanomatta h�n riisui p��llystakkinsa, jonka pani tuolille. Ei
vastannut yhteenk��n kysymykseen, jotka tulvana lensiv�t h�nen
ylitsens�. Korjasi vaan kauluksensa ja kaulahuivinsa taltuttaen yh�
heng�styst��n, pyyhki hien otsaltaan, tuli melkeen keskelle huonetta,
ja, k��ntyen odottajiin p�in, sanoi:

--Kr�ijer--huh-huh--on t�n�--huhhuh--aamuna--kuollut.

Odottajat j�iv�t suu auki.

--Kuollut?!

--Kr�ijer kuollut!

Vaikenivat ihan sanattomiksi. Mik� vaipui mietteisin, mik� k��ntyi
pois, mik� katsoi maahan.

Ja vasta pitk�n aikaa n�in oltuaan syv�ss� ��nett�myydess� yksi ja
toinen alkoi puhua kuiskutellen toiselle. Apulaisen kanssa suorittivat
asiansa my�skin kuiskuttamalla. Juhlallisina ja hiljaa liikkuivat
huoneessa, mink� liikkuivat. Ja varpaillaan kulkivat viel�
rappusissakin.

Sanoma Kr�ijerin kuolemasta levisi tuulen nopeana kaikkialle.

Ja joka paikassa se samalla tavalla her�tti h�mm�styst�, ei siksi, ett�
h�n olisi ollut kuollakseen liian terve, sill� h�n oli kyll� ollut
viime aikoina kovin rasittunut ja huonontunut, vaan siksi, ett� h�nen
kuolemansa n�ytt�ytyi kaikkien silmiss� jonkinlaiselta j�rjett�myydelt�
kohtalon puolelta.

Mies parhaassa i�ss��n!

Kesken kaikkia aikeitaan!

Kuuluisuutensa juuri tavoitellessa huippuaan!

Ylioppilashuoneella arvosteltiin tapausta innokkaimmin, ja monella
tavalla ratkaistiin kysymys siit�, mik� oli vikana, ettei Kr�ijer
saanut el��.

Vaikka h�n jo aikoja sitten oli ollut vet�ytynyt pois
ylioppilaspiireist�, seurattiin t��ll� kuitenkin tarkkaan h�nen
kohtaloaan, sill� h�n oli kerran nostava uuden ajan lipun siell� ulkona
valtiollisessa maailmassa,--sen saman, jota h�n t��ll� oli rakastanut
ja palvellut. Kaikki tiesiv�t, ett� asianajo oli ollut vaan keinona
h�nelle, ja ymm�rsiv�t, ett� h�n vaan tahtoi ensin siell� yl�ilmoissa
saada vankan ja merkitsev�n aseman. Kerran h�n oli viel� tuleva takasia
ja sanova: T�ss� min� olen, t�ss� ovat minun aatteeni entisill��n ja
t�ss� se vanha lippu. Eteenp�in nyt! Nyt on aika tullut! Nyt min� vien
teid�t perille! Tasa-arvoisuuteen, veljeyteen, vapauteen!

Mutta nyt tuli kuolema.

Ja sent�hden ylioppilashuoneella ei voitu uskoa, ett� mik��n
satunnaisuus olisi ollut syyn� Kr�ijerin kuolemaan. Mahdotonta oli,
ett� sokea kohtalo olisi katkaissut h�nen el�m�ns� langan vastoin h�nen
tahtoaan.

Oli kolme mielipidett�. Yhdet sanoivat, ett� h�n olisi tehnyt
itsemurhan. Syyt� siihen he eiv�t ilmoittaneet ja se sai mielell��n
olla arvoituksena kaikille. Jos jokin tuntematon salaisuus olisikin
piillyt h�nen el�m�ss��n, niin se olisi ainakin ollut jotain
inhimillist�, ja kuolema olisi niinmuodoin ollut selitett�viss�: h�n
itse tahtoi, ja siksi h�n kuoli.--T�t� huhua ei kuitenkaan voitu uskoa,
ja sit�paitsi kerrottiin tosiasiana, ett� h�n oli ollut hyvin sairaana
ennen kuolemaansa. Ja j�i siis j�ljelle joko ajatella, ett� tauti oli
h�net tappanut, taikka, ett� Jumala oli h�net kutsunut pois.
J�lkim�inen otaksuminen ei tyydytt�nyt ket��n, sill� se ei vastannut
kysymykseen. Jos Jumala oli kutsunut, niin saattoi kysy�: miksi Jumala
oli kutsunut? mutta seh�n oli juuri samaa kuin kysy�: miksi Kr�ijer oli
kuollut? Niit� oli kuitenkin semmoisia, joita t�m� vastaus t�ysin
tyydytti, ja he melkeen kiivastuivat, jos asiasta viel� edemm�s
v�iteltiin. Useimmat ottivat asian k�yt�nn�lliselt� kannalta hakien
syyt� Kr�ijerin luonteesta ja tavoista. Se oli kyll� tauti, joka tappoi
h�net, sanoivat he, mutta h�n oli itse syyp��n� tautiin, H�n oli ollut
tunnettu siit�, ettei h�n hoitanut itse�ns� eik� v�litt�nyt
terveydest��n. H�n oli rasittanut itse��n aivan liiaksi, oli
matkustellut kylmin� pakkasina, aukonut turkkiansa milloin p��h�n
pisti. Ihmisen t�ytyy toki hoitaa itse�ns�!--

Suurella uteliaisuudella kuunneltiin niiden mielipidett�, jotka olivat
olleet mukana patoloogisessa laitoksessa, kun ruumis avattiin. Ne
hylk�siv�t kaikki teoloogiset ja muut aatteelliset n�k�kannat, ja
suoraan sanoivat, mik� oli syy Kr�ijerin kuolemaan. Ne olivat
l��k�reiksi aikovia.

Ja heid�n selityksens� oli seuraava:

Kun ruumis oli avattu, huomattiin syd�mmen hiippal�mss�t
(mitraalivalvelit) kokoonkutistuneiksi ja niiden p��ll� koko joukko
pieni� ryynin tapaisia kasvannaisia. Vasen puoli syd�nt� oli muuten
hyvin vahvaksi kehittynyt. N�m�t kaikki seikat olivat seurauksia
tavallisesta syd�mmen sis�kalvon tulehduksesta.

Aivoja tutkittaessa huomattiin niiss� suuri pehmentynyt ala, ja kun
tarkastettiin verisuonia niiden pohjalla, l�ydettiin er��ss�
suuremmassa artteerissa embolus, joka oli vaikuttanut tukkeutumisen ja
pehmennyksen.

Kuoleman selv� syy oli siis siin�, ett� yksi mitraalivalveleiden p��ll�
olevista kasvannaisista oli irtautunut ja syd�mmest� l�htev�n veren
mukana osunut aivoihin. Semmoinen embolus olisi tietysti voinut kulkea
muuannekin kuin aivoihin ja silloin ei seurauksena olisi ollutkaan
kuolema. T�mm�isell� syd�nvereen osuneella ryynisell� on se
ominaisuus, ett� se, tullessaan suonien haaroutumiskohtiin, voi siihen
pys�hty� pitemm�ksi aikaa, ik��nkuin kahden vaiheille, mink� tien
valitsisi. Heiluttuaan siin� edestakasin se vihdoin sy�ksyy
jompaankumpaan haaraan ja niin taas liikahtaa yhden v�lin eteenp�in
seuraavaan haaroutumiskohtaan asti, ja niin edesp�in. Sattumasta siis
kokonaan riippuu, ett� t�mm�inen embolus osuu juuri aivoihin. Mutta jos
se kerran sinne osuu, niin on kuolema v�ltt�m�tt�myys.

Yht� paljon huomiota, mutta v�hemm�n arveluita her�tti Kr�ijerin
kuolema vanhempien kansalaisten piireiss�.

Er��n suuren krediittilaitoksen neuvotteleva kokous, jonka j�seniin
Kr�ijerkin kuului, piti paraillaan istuntoa, kun kuolonsanoma saapui.
Kaikki herrat nousivat juhlallisina sijoiltaan, ja jonkun hetken
kuluttua syntyi hiljainen keskustelu sen taudin laadusta, joka
Kr�ijerill� oli ollut. Heill� oli koko kysymys vaan siin�, ja siin� sen
ainoa ratkaisu. Heill� oli tietoja l��k�reilt�, jotka olivat olleet
kutsutut sairasta hoitamaan. Ja nyt kertoi sanantuoja, ett� l��k�rien
arvelut taudin laadusta olivat n�ytt�ytyneet oikeiksi. Syy
katastroofiin oli ep�ilem�tt� syd�mmen sis�kalvon tulehdus.
Endocarditis. Ja kun yksi herroista kertoi, mit� h�n t�mm�isen taudin
mahdollisista seurauksista tiesi--h�nelt� oli yksi sukulainen siihen
kuollut,--niin huomasivat kaikki, ett� jos Kr�ijerill� todella oli
ollut samallainen taudin seuraus, h�nen olisi ollut mahdoton j��d�
eloon, ja siis oli t�ytynyt kuolla. Sama herra selitti, ett�
endocarditis on tavallisimmasti seurauksena nivelreumatismist�. Ja
samassa tiesi toinen herroista, ett� Kr�ijerill� oli nuorempana juuri
ollutkin ankara nivelreumatismi. S��lien ja valitellen, mutta
tietojensa puolesta t�ysin tyydytettyin�, istuivat pankin herrat
j�lleen pitk�n viheri�n p�yt�ns� ��reen, ja sittenkuin yksi ja toinen
oli huomauttanut, kuinka t�rke�t� on varoa vetoa ja hoitaa
terveytt�ns�, ja joku viel� lis�nnyt, ett� h�nell� on tapana joka aamu
voimistella ly�m�ll� itse��n selk��n ja reisille taipuvalla
rottinkiniuvoksella, jatkui keskeytynyt keskustelu p�iv�j�rjestyksen
juoksevissa asioissa tavalliseen tapaansa.

V�hitellen alkoi kaikilla ihmisill� olla varma mielipide Kr�ijerin
kuoleman syyst�, ja keskustelut ja v�itteet t�st� asiasta lakkasivat.

Mutta hautausp�iv�n�, kun lukemattomat vieraat kokoontuivat avonaisen
ruumisarkun ymp�rille, virisi kysymys j�lleen eleille.

Siin� makasi Kr�ijer liikahtamatta, harmaan kalpeana, silm�t
kuopallaan, kulmat v�h�n rypyss� ja alaleuka energillisesti eteenp�in
ty�nt�ytyneen�, niinkuin el�ess�, makasi mykk�n�, voimatta koskaan en��
avata silmi�ns� tai sanoa jotain. Tuo tunnettu, tuo pienimmiss�kin
liikkeiss��n uteliaisuudella seurattu Kr�ijer, kuolleena parhaassa
miehuuden i�ss�!

Oli mahdoton n�hd� h�nt� ilman ett� kysymys h�nen el�m�ns� ja
kuolemansa tarkoituksesta her�si. Ja huolimatta entisist� ratkaisuista
t�m� kysymys nyt tuli el�v�n�, voimakkaana, l�p�isev�n� jokaisen eteen
ja vaati uudestaan vastausta. Se ik��nkuin sai ihmiset t��ll� kiinni
kahden kesken puheillensa, kietoi ne kouriinsa, eik� luvannut p��st��
vapaaksi ennenkuin vastaus oli l�ydetty. Ihmiset pyristeliv�t vastaan,
p��st�kseen irti sen kynsist�, jotka tuntuivat kylmilt� ja luisilta,
mutta se ei p��st�nyt. Se uhkasi ikuisesti pidell� ja vihdoin painua
niin ajatuksiin, ettei sit� unissakaan sielt� saisi, jollei vaan
tyydytt�v�� vastausta l�ytyisi. Ei auttanut mit��n, ett� ihmiset
koettivat kaunistaa vainajaa kukilla ja myrteill�. Kysymys h��m�itti
Kr�ijerin tummentuneista silm�kuopista, h�nen kalman kellahtuneista
k�sist��n, sinert�v�n valkosista tyynyist� h�nen p��ns� ymp�rill� ja
soikean arkun mustasta pinnasta. Vastatkaa, vastatkaa! Onko todellakin
mahdollista, ett� Kr�ijerin el�m� on katkennut sattumalta, vaan siit�
syyst�, ett� joku irtaantunut hitunen valitsi t�m�n eik� tuon tien
suonien haaroutumissa? Ja jos niin on, riit� on silloin teid�n oma
el�m�nne? Kuka takaa, etteiv�t teid�n aikeenne keskeyty samaten?

Kaikki ihmiset olivat ajatuksissaan, ja jos he puhuivat kesken��n, niin
ainoastaan peitt��kseen hajamielisyytt�ns�.

He antoivat viel�kin Kr�ijerin el�m�n p��vaiheiden kulkea kerran
editsens� ja koettivat niist� l�yt�� jotain syyt� kuolemaan. Mutta
turhaan. Kaikki oli t�ss� el�m�ss� suurellisesti perustettua, kaikki
t�ht�si jotakin p��m��r�� kohden, kaikki oli vasta valmistusta
tulevaisuutta varten, jota syrj�iset saattoivat vaan aavistaa ja
uteliaasti odottaa. Mit� voisi ihmiselt� viel� vaatia! Vai eik� h�nen
pit�isi rakennella tulevaisuuttaan! Sokeaan fatalismiinko ihmisen
pit�isi heitt�yty�.

Kun ei t��lt� tullut mit��n vastausta, t�ytyi sit� hakea toisaalta.

Kr�ijerin yksityisest� el�m�st� ei ollut kell��n mit��n k�sityst�. Mit�
jos syy piilikin jossain siell�. Ihmiset ovat niin erilaisia
yksityisess� el�m�ss� kuin julkisessa.

Mutta katsahdus Kr�ijerin liikkumattomiin kasvoihin karkoitti t�mm�iset
ajatukset. H�nen kuolonkamppauksessa rypistyneet silm�kulmansa
kertoivat el�m�n ��rett�m�st� totisuudesta, jonka rinnalla kaikki
pikkumaiset juorut h�visiv�t kuin akanat tuuleen.

Muiden seisoessa istui tuolilla l�hell� arkkua h�nen vanha �itins�,
surun murtamana, huomaamatta ket��n ymp�rill��n, ainoastaan itkien ja
tuijottaen maahan eteens�.

Jos voisi kysy� h�nelt�, tunkeutua h�nen ajatuksiinsa ja saada h�nelt�
se oikea k�sitys Kr�ijerist�, joka selitt�isi, miksi h�n ei en�� el�.

Kuinka omituista ajatella h�nt� tuon �idin poikana, ajatella, ett�
heid�n v�lill��n on ollut sama �idin ja pojan v�linen suhde kuin
kaikilla muilla ihmisill�. Kr�ijeri� ajateltiin aina vaan julkisena
henkil�n�, eik� pist�nyt p��h�nk��n, ett� h�nell�kin on t�ytynyt olla
�itins� ja muut perhesuhteensa. Kaikki t�m� ei ollenkaan sopinut
Kr�ijerin kuvaan.

Useimmille se olikin uutinen, ett� h�nen �itins� oli elossa, sill�
kukaan ei ollut kuullut h�nen sanallakaan mainitsevan �itins�
olemassaolosta.

Nyt n�kyi kuitenkin selv�sti, ett� heid�n v�lill��n oli kokonainen
maailma. Se n�kyi �idin itkusta, n�kyi koko h�nen olennostaan, siit�,
ettei h�n tiennyt kest��n ymp�rill��n. Oli niinkuin viel�kin heid�n
keskin�isen suhteensa langat olisivat vahvana virtana kulkeneet pojasta
�itiin ja �idist� poikaan.

Ihan uusi puoli Kr�ijerist� astui t��ll� esiin. Nyt vasta h�nen
kuoltuansa. Mit� jos oikea Kr�ijer olikin jotain aivan toista kuin se,
joka oli kaikille tuttu!

Tuo �iti varmaan tiet��, miksi h�n on kuollut. Kaikki osoittaa, ett�
h�n sen tiet��. H�n ei ainakaan ihmettele kuoleman syyt�, h�n vaan
n�ytt�� surevan, ett� on tapahtunut se, mink� pitikin tapahtua.

       *       *       *       *       *

Tuntui suurelta huojennukselta, kun arkun kansi vihdoin pantiin kiinni.

Ja kun ruumis kannettiin ulos ja ulkoilman henki puhalsi raittiina
kasvoihin, oli kaikki yht�kki� taas kuin selv�n�. Ihmiset alkoivat taas
keskustella toistensa kanssa ja Kr�ijer oli tietysti taas kuollut
syd�mmen sis�kalvon tulehduksesta, eli oikeammin sen seurauksesta, ja
tulehdus oli seuraus siit� ja siit� ja tapahtui niin ja niin ja tuotti
t�mm�isess� tapauksessa ehdottomasti kuoleman. Ja hoitamalla terveytt�
saattoi p��st� kaikista taudeista ja siis v�ltt�� kaikki kuoleman syyt.

Ja kaiken lopuksi sanoi vihdoin sanansa pappikin.

Pitk�ss�, kauniissa hautauspuheessaan h�n lyhyell� lauseella selitti
syyn Kr�ijerin kuolemaan:

--Inhimillisesti katsoen, sanoi h�n, t�ss� on el�m� kesken katkennut.
Me valitamme, ett� h�neen pannut toiveet ovat rauenneet, ett� h�n on
kuollut el�m�ns� kukoistustilassa, ett� kaikki h�nen aikeensa ja kaikki
tulevaisuuden kuvat ovat h�vinneet j�lki� j�tt�m�tt�. Mutta varokaamme
n�in ajatellessamme. Muistakaamme, ett� meid�n tulee n�yryydell�
vastaanottaa Herran p��t�kset. Meid�n tulee pit�� mieless�, ett�
Jumalan taivaallisen majesteetin edess� meid�n kaikki puuhamme ja
toimemme t�m�n maan p��ll� ovat vaan v�h�p�t�isi�, haihtuvia
varjokuvia. Yrityst� ja koetusta ovat meid�n el�m�mme suurimmatkin
pyrinn�t. Herra antaa yhden lopettaa, mutta toisen h�n kutsuu kesken
pois. N�yryydell� ottakaamme vastaan Herran p��t�kset. N�yryydell�
huokaa sin�, sureva �iti, sanoen: Herra antoi, Herra otti, kiitetty
olkoon Herran nimi! Ja n�yryydell� yhtyk��mme me muut apostoli Paavalin
sanoihin: O sit� Jumalan rikkauden, ja viisauden, ja tunnon syvyytt�!
Kuinka tutkimattomat ovat h�nen tuomionsa, ja k�sitt�m�tt�m�t h�nen
tiens�! Sill� kuka on Herran mielen tiet�nyt? Eli kuka on h�nen
neuvonantajansa ollut? Eli kuka on h�nelle jotakin ennen antanut, jota
h�nelle pit�isi j�lleen maksettaman? Sill� h�nest�, ja h�nen kauttansa,
ja h�ness� ovat kaikki. H�nelle olkoon kunnia ijankaikkisesti, amen!

Sitten tavallinen hautausluku, lapiollinen multaa kuoppaan, rukous,
ylioppilaiden surulaulu ja vihdoin haudan umpeenluominen.

Kaikesta t�st�, mutta eritt�inkin papin puheen j�lkeen j�i ihmisille
vallitsevaksi se k�sitys, mik� heill� tosin aina ennenkin oli ollut,
kun he tulivat el�m�� ja kuolemaa ajatelleeksi.

El�m� olisi ihanaa, voisi usein muodostua suuremmoiseksi ja
loistavaksi, mutta on olemassa painajainen, joka sen myrkytt��, se on
se tieto, ett� Jumala voi kesken kaikkea kutsua meid�t pois koko
ihanuudesta.

Kuitenkin, kun he jo rupesivat hajaantumaan Kr�ijerin hautakummulta
unohtaen ajatuksen, ett� h�n nyt siell� syv�ll� maassa pieness�
pime�ss� arkussaan m�t�nee,--kun k�yt�ville siell� t��ll� vetel�ksi
sulanut kev�inen lumi pakotti heid�t suurella ponnistuksella
harppaamaan ylitse ja he huomasivat, ett� siell� t��ll� jo pilkisti
esille vihanta ruoho ja lintu viserti jossain alastomassa puussa ja
keve�t valkoset hattarat lensiv�t kiiruusti sinisell� taivaalla,--
ajattelivat he kevennyksen huokauksella: Ihmisen tulee vaan tottua
painajaiseensa ja rohkein mielin ajatella, ett� jos h�nelle toisinaan
ei onnistukaan, niin toisinaanhan onnistuukin.

Ja niin rauhoittui v�hitellen kaikki entiselleen. Kaupungissa
n�kyiv�t samat raitiotievaunut kuin ennenkin ja kuuluivat samat
kellonkilistykset. Samat ihmisjoukot riensiv�t asioissaan kaduilla,
puodista sis��n ja puodista ulos. Ja pian Kr�ijerin kuolema oli tapaus,
joka oli aivan kuin kymmenen vuotta sitten ollut.

       *       *       *       *       *

J�rjest�ess��n poikansa kirjeit�, kaukana yksin�isess� kodissaan, oli
�idill� edess��n eritt�in kaksi, joita h�n ei hennonnut panna muiden
kanssa samaan l�j��n, vaan luki niit�, herke�m�tt� itkien, yh�
uudelleen. Toinen n�ist� kirjeist�, vanhempi toista, oli n�in kuuluva:

Rakas �iti!

Vaikka sin� et seuraakaan puolue-el�m��mme, olet kumminkin varmaan
kuullut puhuttavan siit� uudesta suuresta krediittilaitoksesta, joka on
�skett�in perustettu p��kaupunkiin. Et ole my�sk��n voinut olla
huomaamatta, ett� jotakin erinomaista ja tavatonta on yhdistynyt t�h�n
laitokseen, joka saattaa ihmiset kuumeeseen. Syy on se, ett� t�m�n
laitoksen merkitys on poliitisessa suhteessa arvaamattoman suuri. Sen
tarkoitus on laajentaa puolueemme merkityst� ja voimaa aineellisella
alalla, miss� se t�h�n asti on ollut sanaton ja kaikkea vaikutusta
vailla. Ja samalla tietysti kukistaa niiden merkityksen, joilla t�h�n
asti on ollut yksinomainen sananvalta n�ill� aloilla.

No niin, p��asia on, ett� koko laitoksen keksij� olen min�. Minun on
aate, ja min� olen sen alkuunpanija.

Tuo aate aukesi silmieni eteen niin valtavana ja min� n�in sen
vastaisessa toteutuksessa niin suuremmoisia seurauksia, etten tietysti
hetke�k��n voinut ep�ill� teht�v�st�ni; se, minua innostutti, mit�
enemm�n sit� ajattelin ja mieless�ni kasvatin.

Min� tahdoin tehd� siit� koko kansan yhteisen asian. Tahdoin sytytt��
kaikkien mielet yrityst� kannattamaan. Osakkeet olisivat levitetyt
kaikkialle, haaraosastoja olisi perustettu joka kaupunkiin, ja joka
paikassa olisi t�m� laitos muuttunut kansan omaksi luottol�hteeksi
samalla kasvattaen meid�n puolueemme miehist� kelvollisia ja kykenevi�
k�yt�nn�n miehi� rahaliikkeen ja hallinnon aloilla. Se, mik� meilt� oli
puuttunut: edellytykset valloittaaksemme kerran pysyv�isesti johtavan
aseman maan hallinnollisissa virastoissa ja siten itse hallituksessa,
se oli paraiten saavutettavissa juuri l�piviem�ll� minun aatteeni.

T�m� poliitinen puoli asiasta se juuri oli, jonka tiesin hankkivan
yritykselle innostusta yleis�n puolelta. Ja min� aavistamalla n�in
edelt�p�in kaiken sen, mik� sitten onkin toteutunut, ett� yritys
v�kev�n kansallisen v�rin suojassa on saavuttanut koko kansan
kannatuksen. Siit� syntyi suuri kansallinen yritys, jonka vaikutuksia
tulevaisuudessa ei k�y kyllin laajalle arvaaminen.

Kun minun mieless�ni ensi kerran v�l�hti t�mm�isen laitoksen
mahdollisuus, tunsin min� taas pitkist� ajoista itsess�ni tuon
jumalallisen voimankipin�n synnytt�� ja luoda, joka on ollut, kuten
sin� itse olet sanonut, nuoruudestani saakka minun el�m�ni kannustin.

Sin� olet tosin my�skin sanonut, ett� minulta puuttuu vastaavaa voimaa
ja sitkeytt� toteuttaakseni sit�, mit� olen aatteessa suunnitellut.
Mutta min� toivon kuitenkin, ett� t�m� sinun arvostelusi soveltuu
enemm�n nuorempaan ik�kauteeni. Luullakseni min� olen edistynyt siit�
pit�en. Ainakin mit� t�h�n aatteeseen tulee, ymm�rsin min� heti, ett�
koko sen merkitys on taitavassa toteuttamisessa eik� suinkaan
julkilaulamisessa ennen aikojaan.

Minulla oli kaikki varustettuna, kaikki suunnitelmat valmiina ja kaikki
erityisyydet mietittyn�, ennenkuin min� esitin aatteeni puolueelle
kokonaisuudessaan.

Tietysti, tuli syttyi heti kuin kuiviin katajoihin. Jokaiselle oli
kohta selv�n�, ett� juuri t�h�n oli nyt ryhdytt�v� eik� mihink��n
muuhun. Kuinka ei sit� muka ennen tultu ajatelleeksi! Ja he olivat
kaikki kuin haltioissaan. Toiveita lausuttiin mit� rohkeimpia. Kaikki
oli t�ydess� palossa.

Min� ja muutamat muut l�hetettiin maaseuduille eri tahoille ymp�ri
Suomen. Jokapaikassa otettiin asia yht� suurella innostuksella vastaan.
Ilmaantui, ett� kapitaalia ja rikkauksia puolueellamme oli enemm�n kuin
osattiin aavistaa, ja uudelle laitokselle luvattiin aivan kuulumattomia
talletuksia. Osakkeet olivat merkityt ensimm�isess� hengenvedossa.

Perustava kokous pidettiin ja n�in oli siis minun aatteeni tehnyt
ensimm�isen askeleen toteutumisekseen.

En voinut ep�ill� mit��n, kaikki k�vi niinkuin olin suunnitellut. Minun
asemani t�ss� asiassa pysyi yh� entisell��n, niin ettei ilman minua
mit��n tehty eik� mihink��n ryhdytty, eik� minulla ollut mit��n syyt�
ep�ill�, ett� tulisin t�m�n asemani vastaisuudessakin s�ilytt�m��n.

�iti, eilen pidettiin ratkaiseva kokous, jossa yhti�n johtokunta
valittiin.

Ja min� en tullut valituksi, kuten sain kuulla, siit� syyst�, ettei
minua pidetty semmoiseen toimeen sopivana.

�iti, jospa sin� voisit kuvailla minun tunteitani sin� hetken�, kun
min� huomasin, ettei t�m� tapaus ollut mik��n h�mm�stytt�v� uutinen
kellek��n, vaan ett� asia oli ollut puheen ja p��t�ksen alaisena heid�n
keskens� ilman minua!

Sin� tied�t mit� ponnistuksia min� olen tehnyt p��st�kseni
tarkoitusteni perille. Sin� yksin tied�t my�skin, mit� vastuksia min�
olen saanut voittaa. Olin vuodenajan valmistellut t�t� lempituumaani,
joka p�iv� ajatellut sit�, siin� oli koko el�m�ni ja tulevaisuuteni.

T�n� hetken� min� en viel� tied�, mit� min� teen. Min� olen ihan
odottamattani siin� asemassa, miss� olen. Olen kuin pilvist� pudonnut.
Tunnen itseni mahdolliseksi vaikka mihin.

Mutta ole kuitenkin rauhassa. Ei yksik��n sielu ole n�hnyt, mit�
minussa liikkuu,--min� en ole hetkeksik��n ilmaissut itse�ni. Ja sen
verran minussa lienee voimaa, etten tee mit��n tunteitteni vallassa.

Kirjoita ensi tilassa.

                         Poikasi----.


Toinen, my�hempi kirje, p�iv�tty vaan muutama viikko ennen h�nen
kuolemaansa, oli n�in kuuluva:

Rakas �iti!

Kiit�n kirjeest�si, rakas �iti. Saatoin arvata, ett� tulisit k�ytt�m��n
t�t� tilaisuutta k��nt��ksesi minut sinun uskosi lapseksi. Jos tahdoit
valita semmoisen hetken, jolloin min� olen enin s�rjetty, niin et olisi
voinut parempaa valita. Mutta jos olet my�skin luullut voivasi nyt
minuun paraiten vaikuttaa, niin olet erehtynyt. Sill� sinun yrityksesi
nyt niinkuin aina ennenkin on j��nyt seurauksia vaille. Anna anteeksi,
mutta niin se on, sille en voi mit��n.

Kuitenkin tahdon min� t�ll� kertaa, niin paljon kuin v�symykseni
sallii, vastata sinun kirjeeseesi, ja vastoin tavallisuutta kajota
tuohon kysymykseen. (Pyyd�n sinua v�ltt�m�tt� polttamaan t�m� kirje,
heti luettuani, ettei se suinkaan joutuisi kenenk��n syrj�isen
n�ht�v�ksi).

Mit� nyt ensiksikin tulee minun k�sitykseeni korkeimmasta olennosta,
niin t�ytyy minun sanoa, etten voi h�nt� ajatella, niinkuin sin�,
jossakin taivaissa asuvaksi, personalliseksi olennoksi, jonka tahdosta
ihmisell� semmoisenaan olisi v�lit�n tieto. Min� luulen, ett� meill� on
oikein k�sitys Jumalasta silloin, kuin emme ollenkaan koeta tehd�
itsellemme tili� siit�, mit�, miss� ja millainen h�n on, vaan
ainoastaan ankarasti pysymme velvollisuuksissamme. Velvollisuuden
tunto, se on sama kuin Jumalan tahdon tunto. Mutta ei suinkaan v�lit�n,
vaan ainoastaan v�lillinen tunto. Sill� velvollisuuksia synnytt�v�t
ihmiselle ainoastaan ihmiset. Velvollisuuksia voi ihminen tuntea
ainoastaan silloin, kuin h�n on jossakin yhdyskunnassa muiden ihmisten
kanssa. Jos taas ajattelemme ihmist� erakkona esimerkiksi jossakin
ihmisett�m�ss� saaressa, niin h�nell� ei voi olla olemassa mit��n
Jumalaa eik� Jumalan tahtoa, koska h�nell� ei voi olla olemassa mit��n
velvollisuuksia ket��n kohtaan.

Se korkein yhdyskunta, jonka tahto on ��rimm�inen normi yksityiselle
ihmiselle, on kansa.

Ja sen tahdon t�ytt�minen antaa el�m�� ja el�m�n merkityst� kaikille.
Kansan tahto, se on Jumalan tahto. Se, joka t�ytt�� kansan tahtoa, se
t�ytt�� korkeinta tahtoa. T�mm�isen� on Jumalan tahto jokaiselle
avoinna. Ja ainoastaan n�in v�lillisesti, kansansa tahtona, voi
yksityinen Jumalan tahtoa tuntea.

Yksityisess� ihmisess� voi olla vaan suurempi tai v�hempi m��r� halua,
intohimoa t�ytt�m��n t�t� tahtoa ja nauttimaan sen t�ytt�misest�
seuraavaa elon voimaa. Min� en tarkoita t�ss� sit�, ett� tavallisten
kansalaisvelvollisuuksien t�ytt�minen tai vain lainkuuliaisuus olisi
kyll�ksi antamaan sis�llyst� ihmisel�m�lle.

Ei, ei siin� ole kaikki.

Syvemm�lt� voi tuntea kansan tahdon kuin ainoastaan kirjoitetusta
laista ja kansalaisvelvollisuuksien t�ytt�misest�. Sen voi tuntea
omassa hengess�. Se voi ik��nkuin laskeutua yksityisen sieluun, siell�
pesiyty� ja muuttua h�nen omaksi hengeksens�. Mik� ��ret�n el�m�n
rikkaus virtaa silloin h�nen kauttansa! H�n ajattelee omia ajatuksiansa
ja menee omaa tiet�ns� ja kuitenkin ne on kansan ajatukset ja se on
kansan tie! T��ll�, t�ss� syd�mmess� on kansan syd�n, t�ss� hengess�
kansan henki.

Siin� nyt on minun uskontoni, �iti. Siin� on el�m�n merkitys, siin�
kaiken onnen ja suuruuden l�hde.--

Minun on sanomattoman iloista kirjoittaa t�h�n n�it� ajatuksia, jotka
ovat olleet minulle el�m�n antajina,--joita olen seurannut ylimp�n�
totuutena. Nyt kun uudistan ne mieless�ni, syk�ht�� viel� syd�mmess�ni
aivan niinkuin niin� entisin� aikoina. Ja vaikka n�m�t ajatukset
ovatkin lakanneet olemasta niin alituisesti tietoisuudessani kuin ne
olivat ennen, tunnen min� eritt�in t�ll� hetkell�, ett� ne, ja
ainoastaan ne, oikeastaan viel�kin el�tt�v�t minua. Se on vaan tuo
alituinen voimain ja huomion ponnistus asianajon alalla ja siit�
seuraava alituinen v�symys, joka minua h�iritsee. Mutta min� tied�n,
ett� kun vaan kerran p��sen tarkoitusteni perille, p��sen t�st�
vieraiden asiain painosta ja saan hetken heng�ht�misen aikaa, niin
kyll� j�lleen elvyn ja j�lleen tunnen samaa el�m�nintoa kuin ennenkin.

Sin� kirjoitat, ett� k�sityksesi mukaan kaikki tapaukset minun
el�m�ss�ni, kaikki minun entiset ja nykyiset vastukseni tahtovat vaan
minulle todistaa, ett� minulta puuttuu personallinen Jumala ja
personallinen suhteeni h�neen. Ja sin� sanot suoraan, ett� nykyinen
suuri vastoink�ymiseni on viimeinen todistus siihen, ettei ihminen voi
l�yt�� onneansa palvelemalla puoluetarkoituksia. Sill�, sanot sin�,
kaikki mit� puolue sinulle antaa voi se sinulta ottaakin.

Sin� olet l�yt�nyt sopivan hetken n�in sanoaksesi. Mutta min� en aijo
olla niin heikko, ett� antaisin satunnaisen onnettomuuden vied�
itselt�ni sen uskon, joka on minun ylpeyteni ja perustaa minun
ihmisarvoni omissa ja kansani silmiss�. Anna anteeksi �iti, mutta minun
t�ytyy sanoa vakaumukseni, ett� tuo sinun vaatimasi personallinen suhde
Jumalaan, el�m� rukouksessa ja niin sanoakseni pikkumaisten
yksityisvelvollisuuksien t�ytt�misess�, joita te jostakin syyst�
sanotte rakkauden t�iksi, on kehitysasteena paljon alempana sit�
astetta, jolloin ihminen hakee Jumalan ��nt� kansan tahdossa, jolloin
h�n rakastaa Jumalaa rakastamalla Is�nmaata ja pyrkii pikkutekojen
piirist� kansallisiin suurtekoihin.

Huomautettuasi, ett� Jumalan henki t�ytyy ilmesty� rakkauden henken�,
sin� sanot, ett� politiikka on p�invastoin saattanut minut enemm�n
vihaamaan kuin rakastamaan ihmisi�. Syyt� minua, mutta �l� syyt� sit�
el�m�nymm�rryst�, joka on minun uskontoni. My�nn�n kyll�, ett� eritt�in
t�ll� hetkell� min� en tied� kuka yksityinen minua rakastaisi ja ket�
yksityist� min� en vihaisi. Mutta min� tied�n, ett� vastainen
menestyminen tulee paljon sovittamaan suhteitani. Koko asia on vaan
menestymisess�. Sit� paitsi minun t�ytyy sanoa, etten ole koskaan
ennenk��n ymm�rt�nyt rakkautta yksityisiin, minulle enemm�n tai
v�hemm�n vieraisin henkil�ihin, niinkuin sin� t�t� rakkautta ymm�rr�t.
Se on totta: minulla on hyvin l�mpimi� tunteita matamiani kohtaan, niin
ett� toisinaan, ollessani yksin kotona, minusta tuntuu sangen ik�v�lt�,
kun h�n kovin kauan viipyy asioilla kaupungilla. Niinik��n on er�s
talonmiehen pieni poika minun entisess� kortteerissani saanut minussa
kerran hereille niit� tunteita, joita luulen sinun tarkoittavan. Min�
huomasin h�nen takertuneen suureen hankeen, kiipesin sinne vy�t�isi�
my�ten ja kannoin h�net esille. Kantaessani kylm�� ja miltei
paleltunutta pienokaista omaa l�mmint� ruumistani vastaan min� tunsin
niin suurta kiintymyst� h�neen, etten voinut irtautua h�nest� ennenkuin
olin h�nen is�ns� kanssa j�rjest�nyt kaikki h�nen kouluasiansa.--Siin�
ainoa esimerkki, mit� t�ll� hetkell� el�m�st�ni muistan. T�mm�isi�k�
rakkaudent�it� sin� tarkoitat ja niiden harjoittamisessako sin� katsot
el�m�n olevan? El�� Kristuksen el�m��, sanot sin�. Parantaa sairaita,
sitoa haavoja, kulkea saarnaamassa? �iti, min� en ymm�rr� sinua. Onko
sinun tarkoituksesi todellakin, ett� minun pit�isi, saadakseni el��,
j�tt�� asianajokonttorini ja kaikki krediittilaitokset?

Niin tyydytt�m�t�n ja k�sitt�m�t�n kuin minulle onkin tuo el�m�
luulotelluissa rakkaudent�iss� yksityisi� ihmisi� kohtaan, niin
k�sitett�v�, tyydytt�v� ja vieh�tt�v� on minulle ihmiskokonaisuuden eli
kansan palveleminen. Ja sit� enemm�n, kun--tunnustan sen avonaisesti--
koko minun el�m�ni, koko minun onneni ja tulevaisuuteni on t�m�n
kokonaisuuden kanssa kutoutunut eroittamattomasti yhteen.--Kaikki
personalliset edut ovat uhrattavat kansan eduille, se on totta. Viel�
enemm�n: yksityisen koko el�m� on oleva yksi ainoa kansan tahdon
palvelus. Mutta siit� huolimatta pysyy totuutena, ett� se, joka kansan
etuja palvelee, se tulee kerran kansan palkitsemaksikin. Min� en tied�,
mihin min� perustaisin semmoisen uskon, ett� kuoltuamme--kuten sin�
kirjoitat--meid�n eteemme ilmaantuu kuningas; joka kutsuu meit�
taivaalliseen iloon, sanoen: mit� olette tehneet yhdelle n�ist�
pienimmist�, sen olette tehneet minulle. Sit�vastoin ymm�rr�n
j�rk�ht�m�tt�m�ksi luonnonlaiksi, ett� minun onneni ja sen kansan
menestys, jota min� palvelen, ovat ehdottomassa yhteydess�. Se on minun
uskoni, ett� niin on.

Senvuoksi minua ei ole voinut horjahuttaa entiset vastoink�ymiseni ja
senvuoksi on j��nyt vaikutuksetta sekin "viimeinen" taivaan l�hett�m�
todistus minun uskoani vastaan, jolle sin� tahdot antaa niin
ratkaisevan merkityksen.

Se puolue, kansa, is�nmaa--kuinka vaan tahdot,--joka n�kee minun
aatteeni toteutettuna, on kerran palkitseva minut.

Keskelt� n�it� alituisia voimainponnistuksia, keskelt� t�t�
n��nnytt�v�� v�symyst�, jonka kanssa saan kamppailla, min� uskon ennen
kaikkea oikeuteen t�ss� maailmassa!

Ja sent�hden min� uskon voimiini ja uskon tulevaisuuteeni.

                                       Poikasi----.


T�ss� j�lkim�isess� kirjeess� oli �iti punasella kyn�ll� vet�nyt paksun
viivan n�iden sanojen alle:

"min� tunsin niin suurta kiintymyst� h�neen, etten voinut irtautua
h�nest� ennenkuin olin h�nen is�ns� kanssa j�rjest�nyt kaikki h�nen
kouluasiansa."

Luettuansa kirjeet viimeisen kerran, h�n laskeutui polvilleen oman
tuolinsa eteen ja rukoili siin� pitk�n ajan.

Sitten h�n nousi, tosin itkettyneen�, mutta lohdutuksen ilme silmiss�,
yl�s, k��ri kirjeet kokoon, korjasi p�yd�lt� valkoset, hautauskukista
kootut myrtit ja ottaen k�teen sukan istui nojatuoliinsa. Puinen
parsinsieni tuli esiin sukan kuluneesta kantap��st� suurena kuin
t�ysikuu.

--Annaliisa! huusi h�n suljettuun oveen p�in, ja kun sielt� ei kuulunut
liikett�, viel� toisen kerran:

--Annaliisa!

Ovesta tuli siististi puettu palvelustytt�, valkosella esiliinalla ja
pienell� p��hineell�.

--Min� jo joisin teet�, sanoi vanhus, ja kun Annaliisa j�i ovelle eik�
mennyt heti toimittamaan, lis�si h�nelle hymyillen:

--Sin� katsot varmaan t�t� hirve�t� sukkaa? Niin, h�n oli kauhea sukkia
kuluttamaan. Katso, katso mit� t�m� on!

Annaliisa nauroi ja p�ivitteli menness��n, eik� raatsinut sanoa, ett�
nyth�n oli turha niit� en�� paikata,--ilosena vaan siit�, ett� vanhus
jo taisi suruiltansa hymyill�.




V.


--Kr�ijer kuollut! huudahti Alarik, n�hty��n uutisen sanomalehdiss�.

H�n oli juuri valinnut mit� mukavimman asennon omassa huoneessaan
komealla lepotuolillaan, tyynyjen keskell�, asettanut kaakaonsa
py�re�lle p�yd�lle viereen ja taittanut sanomalehden sopivaan muotoon.
Ja nyt osui ihan ensimm�isen� tuo onneton uutinen silmiin.

H�n hypp�si pystyyn melkeen vaaleten.

--T�m� viel� puuttui! T�m�h�n on ihan nurin p�in! T�n��n on 15:s p�iv�,
juttu on esill� juuri t�n��n kihlakunnanoikeudessa. Lyydi, Lyydi! �sh!

Painoi s�hk�nappiin, toiseen. K�veli rajusti pari kertaa edestakasin.
Painoi taas; ja nyt niin kauan ja niin kovalla voimalla, ett� etusormen
nivel oli menn� sijoiltaan ja suu v��ntyi k�rsim�tt�myydest�.

Ihmiset t�yt�siv�t sis�lle joka haaralta.

T�ti, palvelustytt� ja kaksi rouvan sisarta. Ja kaikilla oli
kysymyksens�.--Mit�, mit�?--Mit� on tapahtunut?--Herra siunatkoon,
kuinka min� s�ik�hdin!--

T�m� t�yt��minen ja n�m� huudahdukset �rsyttiv�t h�nt�, ja kaikki h�nen
hermonsa joutuivat ep�j�rjestykseen.

--Te odotitte kai, ett� olisitte l�yt�neet minut halvattuna keskelt�
lattiaa, sanoi h�n nauttivalla vihalla.--Varmaan jo kuvailitte
hautajaisia ja----

Inholla h�n keskeytti lauseensa, ja sanoi sitten teeskennellyll�
yst�vyydell�:

--Olkaa hyv�, pyyt�k�� rouva t�nne!

Meniv�t kaikki.

Rouva tuli heng�styneen�, ky�kkiasussa ja toi my�t�ns� kotletinhajua.

--Mit� t��ll� on tapahtunut? Alarik, kuinka sin� saatat taas noin
kiihoittua!

--Kr�ijer on kuollut!

--Vai niin.

--Vai niin? Ei sen enemp��, kuin "vai niin"! Ja tied�tk� sin�, ett�
meid�n myllyjuttu siell� maalla on juuri t�n�p�iv�n� esill�. Me olemme
nyt menett�neet sek� koskemme ett� myllyrakennuksemme. Ei sen enemp��
eik� v�hemp��!

--Tietysti sinne on matkustanut joku apulaisista.

--"Tietysti", se on teill� naisilla aina vaan niin selv�� ja
yksinkertaista: "tietysti"! Mutta Kr�ijer ei ole suinkaan voinut
muistiansa apulaiselle testamentteerata! Ja min� kun olen niin paljon
asianhaaroja h�nelle selitt�nyt, �sh, �sh, t�m� on aivan siet�m�t�n
isku minulle.

--Mutta rauhoitu, rakas Alarik! Tottapa semmoisissa asioissa k�ytet��n
papereita ja onhan apulaisen t�ytynyt l�yt�� ne konttorissa. P��asia
kaikissa meid�n asioissamme on, kuten tied�t, ettet ole levoton.
Tied�th�n kuinka ankarasti se on sinulta kielletty. Johan tohtori
vaati, ett� j�tt�isit kaikki asiasi jonkun luotettavan hoitajan
haltuun.

--Siit� nyt ei tule mit��n.

--Ei, ei. Se olikin vaan uhkaus, ett� jollet voi pysy� rauhallisena,
niin eih�n muu auta.

Lyydi sai h�net j�lleen istumaan.

--Katsos nyt, kun olet taas tolalta. Se on suorastaan myrkky� sinulle
t�mm�inen h�iri�. Olethan luvannut minulle, ett� koetat hillit�
itse�si. Lupaa nyt uudestaan. Muista nyt t�st� l�hin, ett� vaikka mit�
tapahtuisi, sin� ensin ajattelet terveytt�si. Ymm�rr�th�n Alarik, ett�
se on kaikkein kalleinta sinulle. Ei mik��n tapaus voi olla t�rke�mpi
kuin se, ett� sin� pysyt rauhallisena etk� mieti asioitasi.

--Kas niin, sanoi h�n viel�,--t�ss� on sinulle tyyny sel�n taakse.
Panenko enemm�n vasemmalle? T�ss� kaakaolasi ja t�ss� sanomalehtesi.
Onko nyt hyv�?

--On, sanoi Alarik lyhyesti, ja h�n n�ht�v�sti pid�tti itse�ns�
lis��m�st� jotakin viel�.

--Ja muista siis mit� tohtori on sanonut On esimerkki� ihmisist�, joita
halvaus on kohdannut hyvinkin nuorella ij�ll� eik� ole kumminkaan
uudistunut ennenkuin seitsem�nnell�kymmenennell�. Tyyntynyt
el�m�nlaatu, hiljainen ty� rauhallisen perheen keskuudessa, el�m�
nykyisyydess�, t�ydellinen huolettomuus ja suruttomuus tulevaisuuden
suhteen--t�m� kaikki on voinut pelastaa uudistuskohtauksesta.--Ja jos
sinun olisi edes pakko ajatella mit��n asioita! Onhan meid�n
toimeentulomme aivan taattu. Meill� on paljon enemm�n kuin kyll�ksi.
Mit� sin� viel� tahdot?

Alarik ei voinut hermostumiselta mit��n vastata, yritti, veti jo henke�
sis��ns�, mutta puhalsi nen�n kautta ulos.

--Ai, haisevatko minun k�teni kotletilt�? Olisit ennen sanonut!--No
muista nyt kaikki, mit� olet luvannut!

Ilosesti hyr�illen Lyydi meni omalle puolellensa, eik� ollut
huomaavinaankaan Alarikin hermostumista.

Alarikin luona oli taas kaikki hiljaa.

H�n k��nteli pari kertaa lehte�ns�, muutti sen toisiin taitoksiin.
Mutta laski sen sitten pian huoaisten p�yd�lle.

Ja sanomaton suru kuvastui h�nen kasvoissansa.

Sitten h�n nousi ja rupesi k�velem��n edestakasin.

Kun ajattelen, on se oikeastaan hirmuista, mik� minussa tapahtuu. Nyt
en taaskaan voinut h�nt� siet��. Toisinaan, vaikka kuinka koettaisin,
en voi saada esille entist� rakkauttani, en voi, en voi, en voi!

--Kuinka toista se oli ennen! En tarvinnut muuta kuin ajatella
mieless�ni h�nen kuvaansa, kun rakkaus minut valloitti. Tosin pian
tulivat nuo tyhj�t hetket, jolloin h�nt� yht�kki� ei ollut. Mutta minun
vallassani oli palauttaa h�nen kuvansa semmoisina hetkin�. Ja niin min�
sain aina rakkauteni takasin, milloin tahdoin.

--Nyt sit�vastoin! Mit�p� sit� itselt�ni salaisin! Kun olen alkanut
ajatella, niin ajattelen loppuun.--Nuo tyhjyyden hetket ovat ruvenneet
yh� taajemmin seuraamaan toisiansa, ja minun vanha keinoni pett��
s��nn�llisesti. Vaikka min� koetan ajatella h�nt�, h�nen ruumistansa,
min� en saa mit��n kuvaa esille. Ja jos saan, ei se her�t� minussa
mit��n tunteita. Se kuva, jonka saan esille, kyll�stytt�� minua, enk�
min� voi en�� l�yt�� semmoista paikkaa--ush! Ja kumminkin se on niin.

--Jospa h�n aavistaisi, ett� minulla on hetki�, jolloin h�nt� ei ole
olemassa minulle! Jospa h�n aavistaisi, ett� min� v�list� ponnistan
kaikki voimani l�yt��kseni h�ness� edes jotain v�hint�, johon voisin
rakkauteni kiinnitt��!

--Minun tulee h�nt� v�liin oikeen s��li. Ja siit� min� iloitsen. Sill�
joskus on minun onnistunut t�st� s��list� her�tt�� itselleni rakkauden
tapaisia tunteita. Ilosena siit�, ett� minun on h�nt� s��li, min�
yht�kki� l�hden h�nt� hakemaan silitt��kseni h�nt� poskelle ja
katsahtaakseni h�nt� silmiin. Tulen. H�n ei istukaan alakuloisena
ikkunan ��ress�, niinkuin olen kuvaillut, vaan toruu palvelioita. Ja
minun s��lini on mennyt j�ljett�m�sti.

--Mutta onko se sitten oikeastaan minun syyni, ett� rakkaus minulta
menee? Kaikilta jumalilta kysyn yhtaikaa: onko se minun syyni, etten
min� en�� voi saada esille sit� kuvaa, joka her�tt�isi minulle
rakkauden? Min�h�n tahtoisin saada, enh�n mit��n niin tahtoisi kuin
rakkauteni takasin. Mutta min� en ole sen asian herra. Se on jokin
luonnonlaki, joka est�� minua. Jos teit� jumalia on olemassa, niin te
tied�tte, ett� min� olen ilonen kuin lapsi niin� hetkin�, jolloin
tunnen rakkautta ja vetovoimaa h�neen.

--Tosin asia ei olekaan ainoastaan niin, ett� min� vaan en saa kiinni
rakkaudestani. Tunnustaakseni min� joskus,--ei, ei joskus, vaan usein,
--yh� useammin,--vihaan h�nt�. H�n on minulle vastenmielinen koko
olemukseltaan. Niinkuin nytkin, kun h�n tuli minun luokseni ja oli
rauhoittavinaan ja lepytt�vin��n minua. H�n tiet�� vallan hyvin, mik�
minua olisi rauhoittanut. H�nen olisi vaan tarvinnut sanoa: min�
suostun; pantataan is�vainajani kaupunkitalo ja ostetaan Kukkilan hovi
huviloineen. Mutta h�n ei hiisku itse asiasta mit��n, ja leikkii vaan
hirve�n huoltapit�v�� ja hell�� vaimoa. Min� vihaan h�nt� ja h�nen
tahtoansa ja h�nen aikeitaan, jotka eiv�t koskaan muuta tarkoita kuin
ettei vaan mit��n saisi yritt��,--ett� kaikki pysyisi entisell��n eik�
mik��n p��sisi muuttumaan. Vihaan koko h�nen sukuansa, jotka kaikki
ovat h�nen puolellaan, vihaan heit� kaikkia t�dist� alkaen, sisariin ja
koko h�nen sukualbumiinsa. Kaikilla niill� on alahuuli pitempi
yl�huulta. Ja mill� oikeudella ne ovat liimaantuneet kaikki minun
ymp�rilleni! Lyydin kanssahan min� olen naimisiin mennyt enk� heid�n!
Min� olen kietoutunut heid�n pauloihinsa niin, ett� olen menett�nyt
koko itsen�isyyteni. Ja oikeastaan ei minulle ole koko maailmassa
mit��n niin vierasta kuin tuo suku, sen maut, sen k�sitykset ja sen
puheet. Min� tahtoisin v�kisin irtautua siit� ja muuttaa vaikka toiseen
maanosaan, ja kuitenkin minun t�ytyy kulkea mukana niinkuin h�rk�, jota
miesvoimalla vedet��n eteenp�in. Min� tahtoisin rukoilla, ett� joku
mahti minut vapauttaisi t�st� suvusta ja sen alahuulesta. Min� lupaisin
vaikka mit�. Lupaisin tulla n�yr�ksi, lupaisin vaikka ruveta rengiksi
johonkin m�kkiin, kunhan vaan p��sisin vapaaksi.

--Pitemm�lle, pitemm�lle! Kun olet kerran alkanut, niin ajattele
loppuun!

--Ja miksen ajattelisi?--eih�n minun ajatuksiani kukaan n�e. Kuitenkin
pid�t�n itselleni vallan peruuttaa n�m�t ajatukset milloin tahdon, ja
selitt�� kaikki tyyni pelk�ksi houreeksi.

--Minua on usein el�tt�nyt salainen, mykk� toivo, joka tulee ensin
varovasti ja hiipien tietoisuuteen, mutta sitten alkaa siell�
liekehti�, ja vihdoin johdattaa minut kuumeentapaisiin, intohimoisiin
haaveisin ja unelmiin.

--Se on toivo, ett� minun vaimoni kuolisi.

--Ja h�nen kuoltuansa min� olisin vapaa, ij�ksi vapaa hoko
painajaisesta. Saisin tehd� mit� tahdon, oman makuni mukaan.

--L�ysinp� todella sopivan sanan: painajaisesta. Se on todellakin
painajainen. Ja se laskeutui armottomana ja ijankaikkisena minun
p��lleni siit� hetkest� alkaen kuin menimme kihloihin. Min� olin heti
kuin kahleissa.

--Min� tosin olin silloin onnellinen, mutta minulla oli sittenkin
painajainen, hieno ja kuitenkin selv� ja lakkaamaton painajainen, jo
ensi hetkest� saakka. Jo silloin se laski hienon myrkkyns� minun
ilooni.

--Onni on p�iv� p�iv�lt� v�hennyt, mutta painajainen on kasvanut. Ja
nyt on kaikki minun iloni sen myrkyll� sekotettu. Min� en voi el��.

Mist� sin� olet painajainen! Mit� pahaa min� olen tehnyt sill� ett�
menin naimisiin, koska sin� olet tullut minun asuintoverikseni!

--Ja onko se minun syyni, ett� min� haaveksin p��st� sinusta--ja
ajattelen sit� ainoata keinoa, joka voisi minut sinusta vapauttaa,
h�nen kuolemaansa. Enh�n min� iloitsisi itse kuolemasta. Ei,
p�invastoin minun olisi ehk� hyvinkin s��li h�nt�, kun min� n�kisin
h�net ruumisarkussa, ja minua pidett�isiin varmaan ihan sortuneena
miehen�, kun min�, mustiin suruvaatteihin puettuna, seisoisin h�nen
avonaisen hautansa partaalla. Min� itkisin,--ei, min� en itkisi, en
kyynelt�k��n;--minun suruni olisi suurempi kyyneleit�. Ja kaikki
sanoisivat: katsokaa kuinka h�n on masentunut, mies raukka!

--Enh�n min� siis h�nen kuolemaansa toivo, vaan,--kuinka sanoisin,--
sit� tapausta, sit� tosiasiaa, ett� h�n jo olisi kuollut.----Jumala,
mit� min� ajattelen! Kuka se on, joka k�y siell� ovissa? H�n tulee taas
t�nne.

Oh! min� en ole ajatellut mit��n. Min� peruutan kaikki. Min� en ole
toivonut h�nen kuolemaansa, en, en, en!

Ja Alarik heitt�ytyi nopeasti sohvalle siihen samaan asentoon, johon
Lyydi oli h�net j�tt�nyt, otti k�teens� sanomalehden ja h�rpp�si
puolilleen lasinsa kylmettynytt� kaakaota.

Kun Lyydi tuli sis�lle, oli h�n venyttelevin��n k�si��n ja
haukottelevinaan. Eik� sent�hden heti huomannut, mit� h�nelle
sanottiin.

--Alarik, etk� kuule! sanoi Lyydi, heiluttaen s�hk�sanomaa ilmassa.--
Myllyt ovat meid�n! Hurraa!

--Mit� sin� sanot? Mik� sinulla on tuossa?

--Olkoon mik� hyv�ns�. Mutta ensin Alarik, lupaa ett� t�m�n j�lkeen
olet entisell�si ja j�t�t kaikki huolet.

--Min� kysyn sinulta, mit� sinulla on tuossa.

--Niin, niin, mutta lupaathan?--Nono jo min� n�yt�n. Myllyt ovat
meid�n, katso itse.

--Anna t�nne tuo paperi!

Alarikin silm�t kirkastuivat, kun h�n luki s�hk�sanoman. Siin� seisoi:

_Juttu ratkaistu t�n��n. Kaikki eduksenne_.

--Mutta Lyydi, kuinka olet saanut s�hk�sanoman?

--Tietysti s�hk�itin heti ja kysyin. Ja t�m� ei ole mit��n muuta kuin
vastaus kysymykseeni. Puolessatoista tunnissa oli kaikki tehty. Heti
kun tulin sinun luotasi l�hetin tyt�n viem��n s�hk�sanomaa, ja nyt tuli
jo vastaus.

Alarik alkoi samassa k�vell� edestakasin, py�ritell� viiksi��n ja
katsella ajatuksissaan maahan tyytyv�isill�, hymyilevill� silm�yksill�.
H�n oli n�ht�v�sti kaukana maalla, ilmoitteli siell� iloista uutista
naapureillensa ja selitteli heille kuinka h�n nyt aikoi j�rjest��
myllyaf��rins�.

--No, Alarik, mit�s sanot? kysyi Lyydi tullen h�nen eteens�.

Alarik tuli v�h�n h�milleen, l�hestyi h�nt� syrj�st�, otti vy�t�isist�
ja sanoi hajamielisesti:

--Niin niin, tietysti, aivan niinkuin sin� sanot.

H�n suuteli Lyydi� monta kertaa per�kk�in, katsomatta h�nen silmiins�!

--Lyydi, anna sin� minulle yksi asia anteeksi.

--Mi--

--Ei, ei, �l� kysykk��n. En min� kuitenkaan sano. Mutta anna vaan
anteeksi.

--Alarik, mit� sin� olet tehnyt? kysyi Lyydi h�mm�styen.

--Ei yht��n mit��n. No jos nyt olisin ajatellut hiukan, hiukan, kuinka
sanoisin, hiukan pahasti sinusta--

--Alarik, kuinka saatat! sanoi Lyydi muuttuen totiseksi.

Ja Alarikiin her�si yht�kki� ajatus, ett� mit�h�n jos h�n ottaisi
Lyydi� k�sist� ja py�r�ytt�isi lattialla! Mit� jos h�n yht�kki�
puistaisi koko entisen ik�v�n el�m�n hartioiltaan, ja nyt juuri t�st�
hetkest� alkaen rupeaisi iloiseksi, hyv�ksi, ja telmisi niinkuin
vallaton poika Lyydin kanssa.

H�nen silm�ns� rupesivat loistamaan.

--Nyt menn��n kertomaan uutista muille, sanoi h�n ottaen Lyydi� k�dest�
ja vet�en mukanaan.

--Menn��n, sanoi Lyydi. Ja n�ht�v�sti h�neen tarttui aivan sama ajatus
mahdollisuudesta yht�kki� synnytt�� onnea heid�n v�lillens�.

He ottivat toisensa k�sikynk�st� ja marssitahtia polkien kulkivat
ruokasalin ja vierashuoneen kautta tampuriin, sielt� saliin ja salista
sis�kamareihin, lyk�ten tuoleja tielt�ns� ja kaiken aikaa laulaen
sanojen sijaan:

"Hurraa, hurraa, hurraa--hurraa, hurraa, hurrraa!"

Kun muut joka haaralta juoksivat t�t� n�ytelm�� katsomaan, l�ksiv�t he
uudestaan saliin ja tampuriin, sielt� vierashuoneesen ja ruokasaliin
t�tien ja sisarien juostessa ovelta ovelle nauraen ja p�ivitellen.

Kun he taas tulivat sis�huoneisin, otti Alarik l�himp�n� olevan k�lyns�
k�dest� ja haki toisen toiseen k�teens� ja kaikki tekiv�t samaten ja
h�n retuutti koko jonoa hurjaa vauhtia rinkitanssissa ymp�ri huonetta
keskeytt�m�tt� hurrauslauluansa.

Tuli semmoista naurua ja melua ja huutoa, ett� kulkijat kadulla
pys�htyiv�t.

Ja kun uutinen oli kerrottu ja Alarik oli ehdottanut ett� juotaisiin
kahvia, nousi ilo ja puhelu ylimmilleen.--

Mutta kahvia odottaessa Alarik yht�kki� rupesi taas k�velem��n pitkin
huonetta kierrellen viiksi��n ja hymyilevill� silmill��n katsellen
maahan. Niinkuin ei ket��n olisi ollut l�sn�. H�n ei kuunnellut ket��n
eik� n�hnyt ket��n.

Kun huone oli pieni ja h�nen tuli liian usein k��nty�, muutti h�n
ruokasaliin. Mutta ei k�vellyt siell� kuin pari kertaa edestakasin, ja
hupeni sitten omaan kamariinsa. T��ll� oli kaikkein paras k�vell�.
Kaikki oli niin tuttua ja mukavaa ja sikarin tuhkaa sopi ripottaa
toisessa p��ss� kamiinin eteen ja toisessa p��ss� tuhka-astiaan
kirjoitusp�yd�ll�. Ei mit��n tuolia ollut tiell�. Yksi ep�mukavuus oli
tosin se, ett� joskus tuli pellinny�rej� kamiinin luona hipaisneeksi ja
ne rupesivat heilumaan. Ja viel� toinen se, ett� toisessa p��ss� p�yd�n
kulma antautui liian kauas ulos, niin ett� t�ytyi hiukan muuttaa
suuntaa siin� paikassa. Mutta pitk�n tottumuksen t�hden t�m�
viimemainittu ep�mukavuus oli tullut melkeen rakkaaksi. Ja pellinny�rit
h�n tavallisesti nosti kamiinin reunalle heti alussa.

T�ll� kertaa h�n erityisell� nautinnolla nosti pellinny�rit kamiinin
reunalle, sytytti sikaria, asetti tuhka-astian m��r�paikkaansa p�yd�lle
ja alkoi k�vell� tuttua v�yl�� my�ten, miss� matto oli v�h�n
vaaleammaksi kulunut.

H�n pys�htyi Lyydin suuren sein�kuvan eteen.

--Mit� jos olisin todellakin jo muuttunut ja ikuisiksi p��ssyt
tyhjyyden hetkist�. Tuo kuva miellytt�� minua. Totisesti! Min� tunnen
taas selv�� rakkautta h�nt� kohtaan. Panen kerrankin muistiin, mit� se
on. Siin� on juuri puoleksi s��li� ja puoleksi tuota toista. Kuinka
ylev� ja hieno on tunteeni nyt! Jos se pysyisi aina, niin min� kokonaan
muuttuisin h�nt� kohtaan. Olisin hiljainen, aina puhuisin lempe�sti ja
arvokkaan yst�v�llisesti h�nen kanssaan, en kolisisi koskaan, vaan
liikkuisin ylimyksellisell� hienoudella ja rauhallisuudella. Pian h�n
n�kisi minussa ihan toisen ihmisen. H�n varmaan itsekseen hyvin
kummastuisi ja ajattelisi: mik�h�n se nyt on tullut Alarikiin! varmaan
on h�ness� tapahtunut suuri sis�llinen muutos.--Minun pit�isikin tilata
itselleni hienommat vaatteet, mustat, ja saappaat ohuemmalla pohjalla.
T�mm�inen hieno stiili sopisi muuten erinomaisesti my�skin sinne
maalle. Oikea maa-aristokraatti konservatiivisine mielipiteineen, jolla
on suuri hallitus ja asioita korvia my�ten, mutta joka ei koskaan
kadota tyyneytt�ns�.

Ne myllyt min� tietysti nyt saan, mihin hintaan vaan itse tahdon. Kenen
maa, sen valta. Ja maa on nyt minun. Min� en tahdo tiet�� heid�n
myllyist�ns�. Kuka sen takaa, etten min� aijo k�ytt�� vedenvoimaa
vastaista paperitehdasta varten, jonka rakennan vasemmanpuoliselle
t�yr��lle, ja etteiv�t myllyt ole siin� tiell�. Ja niin min� olen
sanovinani heille, ett� korjatkoot vaan pois myllyns�, en min� niill�
mit��n tee. Kyll� luulen, ett� pian tulee toinen ��ni kelloon. "Eik�
patruuna haluaisi ostaa?" Tjah! sanon min�; vanhat m�t�sein�t ja
korjattavat koneet! Mit� vaaditte? "M��r�tk��n patruuna itse," sanovat
he. Ja kyll� min� m��r��nkin. Ei, en m��r�� mit��n polkuhintaa. Maksan
heille kohtuullisesti. Ilmoitan heille, ett� jolleiv�t he vetoa, min�
maksan kohtuullisesti, mutta jos asia menee hoviin, en maksa mit��n.
Min� s�hk�it�n viel� t�n�p�iv�n�. Ja jos he jo ovat ilmoittaneet
vetoavansa, niin voivathan he sopia kanssani ett� j�tt�v�t vetoamatta.
Ei, min� matkustan itse sinne; s�hk�sanoma n�ytt�isi h�t�ilemiselt� ja
ep�varmuudelta minun puoleltani. Huomenna l�hden.

Ja kun sen asian olen toimittanut, niin voin sanoa, ett� olen p��ssyt
ensi askeleeni eteenp�in. Se on tosin vaan ensimm�inen porras
tarkoitusteni perille. Sill� sitten t�ytyy heti ryhty� ratkaisevasti
tuohon p��asiaan, Kukkilan maahovin ostoon. Ja se ei mene niin helposti
se asia. Kunhan vaan saisin panttaushistorian l�piviedyksi! Mutta se
nyt riippuu Lyydist�. Siin� nyt on tiell� h�nen itsep�inen tahtonsa ja
h�nen tohtoriensa v�itteet minun luulotellusta sairaudestani. Min� olen
yhden kerran el�ess�ni py�rtynyt ja he sanovat, ett� koko vasen puoleni
sen j�lkeen oli lamauksissa. Ja nyt min� en saa ajatella Kukkilaa,
etten toisen kerran py�rtyisi, sanoo Lyydi. Sill� jos min� toisen
kerran viel� py�rryn niin min� varmaan kuolen, toistavat l��k�rit.
Mutta olkoon t�m�n asian laita kuinka tahansa, se vaan on varma, ett�
Lyydi ja ne muut eiv�t ollenkaan ajattele terveytt�ni, vaan
yksinkertaisesti k�ytt�v�t sit� keppihevosena minua vastaan. Heit�
miellytt�� enemm�n asua kaupungissa, siin� koko juttu. Se on se
rotuerotus meid�n v�lill�mme, joka on syyn� kaikkeen. Se on se kirottu
suku alahuulineen!

--Kahvi on serveerattu! sanoi palvelustytt� ovelta.

Herra Jumala, miss� min� taas olin! Miss� on minun �skeinen tunteeni?
Olenko todellakin j�lleen kadottanut sen? Olen, olen. Taas olen
tyhjyydess�. S��li� en tunne h�nt� kohtaan,--minua p�invastoin
inhottaa. Ja tuosta toisesta ei ole mit��n j�ljell�,--vaan lihamassa,
ilman sopusointua eri ruumiinj�senien v�lill�--ush! Minun on turha
koettaakaan.

--Ja �sken viel�, enk� min� ollut valmis polvistumaan h�nen eteens� ja,
niinkuin kihlauksemme ensi aikoina, suutelemaan h�nen k�si�ns�!

--Sanotaan, ett� h�t�tilassa voi rakkauden asemesta turvautua
tavalliseen yst�vyyteen, joka on pysyv�inen ja varma. Min� olen aina
lyk�nnyt sen kysymyksen tuonnemmaksi, mutta n�ytt�� silt� kuin saisin
olla tyytyv�inen, jos voisin edes tavallisia yst�vyyden tunteita saada
pysyv�isiksi h�nt� kohtaan.

--Min� tied�n, ett� h�ness� olisi kyll� jotain semmoista, joka voisi
her�tt�� minussa yst�vyytt� h�nt� kohtaan. Se on jotakin h�nen
syd�mmens� pohjassa, yksin h�nelle ominaista, tai se on h�nen
olentonsa, jos sit� kauan ajattelee ja osaa ajatella kokonaisuudessaan.
H�n on niin valoisa ja hyv� semmoisena. Kummallisinta on, ett� minun
pit�isi itseni aivan muuttua jos tahtoisin h�nt� t�lt� kannalta ruveta
mieless�ni pit�m��n. T�m� yst�vyys ei ole samaa kuin entinen rakkaus;
se on uusi eik� riipu h�nen nuoruudestaan ja ruumiistaan. Minun pit�isi
silloin olla se toinen, se, jota ei en�� ole, mutta joka olisi voinut
olla; jollen olisi ruvennut af��rimieheksi. Minun pit�isi silloin ihan
n�yrty� ja rehellisesti tunnustaa sek� itselleni ett� h�nelle, etten
min� oikeastaan ole mik��n af��rimies, ett� kaikki aikeeni ovat l�yh�t.
Kertoisin h�nelle, ett� min� olen af��rimies ainoastaan senvuoksi, ett�
noin parikymment� vuotta sitten, kun sain ensikerran istua mukana
juhla-illallisilla suuren baalin j�lkeen, kuulin kuinka nuori, komea
paperitehtaan is�nt� ��nekk��ss� keskustelussa pankintireht��rin kanssa
ratkaisi miljoona-af��rin. Kaikki rupesivat puhumaan h�nest�, ja min�
n�in, kuinka naiset hymyiliv�t ja kiiluvin silmin nostelivat h�nelle
lasejaan. Se kaikki tarttui minuun. Ja siksi nyt viel� kahdenkymmenen
vuoden per�st� minusta n�ytt��, ett� Kukkilan kuusimets�t ja
vesioikeudet ovat aivan kuin luotu paperitehtaan perustamista varten!
Min� olen tutkivinani asiaa kaikilta puolin, ja kuitenkin olen jo
edelt�p�in p��tt�nyt, ett� Kukkila ei muuhun kelpaa.--Kertoisin t�m�n
kaiken h�nelle ja me nauraisimme yhdess� koko asialle!

--Se on, siis todellakin niin, ettei yst�vyysk��n vaadi muuta kuin ett�
min� luopuisin Kukkilasta ja koko tuumasta. J�tt�isin kaikki mit�
varten t�h�n asti olen el�nyt.

--Ei l�ydy muuta keinoa. Min� n�en sen liian selv�sti, ett� voisin sit�
salata itselt�ni. Se on pime�t�, mutta se on niin.

--Koko minun vihani syntyy siit�, ett� h�n on minun aikeitteni tiell�.
Ja siis ei minua h�iritse mik��n muu kuin minun omat aikeeni.

--Mutta enk� min� ole ihminen niinkuin muut! Eik� minulla saakaan olla
omia halujani ja toiveitani! Siksik� vaan, ett� Lyydi suvaitsee olla
niit� vastaan!

--Enk� min� ole mies! Mies!

Ja Alarik istui sohvaan pudistaen p��t��n k�siss�ns�.

Alakuloisuus laskeutui h�neen v�hitellen vastustamattomalla voimalla,
ja istuessaan mietteiss��n h�n lytistyi pehme��n sohvaansa
ponnettomaksi kuin riepu.

--Kahvi on serveerattu--sanoi palvelustytt� uudelleen ovelta.

Alarik kavahti pystyyn, ja kun h�n muisti, ett� h�nt� k�skettiin jo
toisen kerran, korjasi h�n pullistuneen t�rk�tyn paidanrinnuksensa, ja
meni sis�huoneisin.

Muut olivat siell� jo kaikki juoneet kahvinsa ja l�hteneet k�velylle.
Lyydi istui yksin odottamassa.

H�n tahtoi jatkaa entist� mielialaa ja rupesi heti ilosesti puhelemaan
Alarikin kanssa, mutta se ei tullut oikeen luonnollisesti, kun h�n
tahallaan v�ltti myllyasiaa ja puhui vaan muista.

Alarik ottikin asian silt� kannalta, ett� Lyydi vaan tahtoi t�ll�
terottaa h�nen mieleens�, mimmoisessa mielialassa h�nen pit�isi aina
olla ja kuinka kaukana olisi kaikki Kukkila-ajatukset pidett�v�t, ettei
halvaus en�� uudistuisi.

--Min� olen aikonut matkustaa huomenna, sanoi Alarik keskeytt�en.

--Matkustaa? Minne? Mit� varten?

--Minun t�ytyy heti p��tt�� myllykauppa.

--Myllykauppa? Mutta myllyth�n ovat jo meid�n.

--Ei. Maa on ainoastaan meid�n, ja meill� on ainoastaan valta ostaa tai
k�ske� heit� korjaamaan pois myllyns�.

--No hyv�, mutta onko siihen sitten semmoinen kiire?

--Sin� et ymm�rr� t�t� asiaa. Muutamien seikkain vuoksi, joita nyt
olisi liian pitk� selitell�, on minulla syyt� ep�ill�, ett� t�m�
maariita hovioikeuteen vedottuna, voisi saada toisen, minulle v�hemm�n
edullisen k��nteen. Min� tahdon nyt tarjota heille kohtuullisen
kauppasumman ehdolla etteiv�t he vetoa.--Siin� se nyt on, koska sinun
on niin v�ltt�m�t�nt� tiet��.

--Mutta Alarik, s�hk�itet��n asianajajalle, ett� h�n tekee heille
tarjouksen, niin sin� p��set koko tuosta vaivaloisesta matkasta.

Alarikin huuli v�r�hti hermostuneesti ja h�n sanoi p��tt�v�sti ja
hitaasti:

--Sit�paitsi, minulla on toinenkin asia, ja sen sin� olet varmaan
arvannut, koska niin kuumeentapaisesti vastustat minun matkaani.

Lyydi nousi yht�kki� tuoliltaan ja aikoi selv�sti ensin sanoa jotain
muuta kuin mit� sitten sanoi. H�n oli v�h�n aikaa vaiti k��ntyneen�
poisp�in. Sitten h�n tuli Alarikin luo, nosti k�tens� muka leikill�
h�nen olkap�illeen ja tahtoi ruveta puhumaan h�nelle. Mutta kun h�n
huomasi, ett� Alarikin oli harmin vuoksi vaikea niin l�helt� katsella
h�nt�, istahti h�n kauemmas tuolille ja sanoi sielt� v�h�n
teeskennellysti nuhtelevalla ��nell�:

--Min� en todellakaan vihdoin tied�, rakas Alarik, mit� minun on
tekeminen sinun kanssasi. Kaikki l��k�rit antavat minulle ankaria
m��r�yksi�: teid�n tulee tarkoin valvoa, ettei miehenne saa mitenk��n
rasittua, ei huolehtia eik� mist��n pahoittua. Ja min� koetan ja
koetan. Mutta jos sin� olet n�in itsep�inen, niin mahdotontahan minun
on sinua hoitaa.--Lupaa nyt, rakas Alarik, ettet mene matkalle etk�
en�� ajattele mit��n af��rej�. Lupaathan?

Ja taas Lyydi tuli h�nen luoksensa ja tahtoi osottaa jotakin hellyytt�.

Mutta Alarik v�istyi h�nt�, vaaleni suupielist��n, ja sanoi yht�
hitaasti ja p��tt�v�sti kuin �sken:

--Koko tuo hell� huolenpito minun terveydest�ni ei ole mit��n muuta
kuin yksi niist� monista keinoista, joilla sin� vastustat Kukkilan
ostoa. Siin� sen nyt kuulit.

Lyydi s�v�hti tulipunaseksi. H�nen silm�kulmansa rypistyiv�t oudosti ja
katse sai luimistavan vihan ilmeen.

--No niin, sanoi h�n kovalla ja ter�v�ll� ��nell�, koska sen tied�t,
niin tied� siis, etten aijo koskaan, en koskaan, suostua sinun
aikeihisi! Onko sinulla siell� myllyj� ja maatiloja, se on minulle
yhdentekev��, mutta minun is�ni taloa ei pantata koskaan, kuuletko, ei
koskaan!

--N�yttip� kissa kerran kyntens�, sanoi Alarik, vaivalla hilliten
raivoansa.

--Niin n�yttikin. Ja koska nyt olet ne kerran n�hnyt, niin min�
ilmoitan sinulle, ett� sin� inhoitat minua semmoisena kuin olet tuossa.
Min� en voi katsoa sinua.

--Minua on aina kummastuttanut, ett� voit olla niin l�hell� minua,
vaikka hyvin tied�t kuinka min� halveksin sinua.

N�in sanottuaan Alarik meni. Ja paiskasi oven j�lkeens� niin kovalla
voimalla, ett� huone t�r�hti ja pienet posliinitavarat kalisivat
hyllyill�.

Lyydi ei enn�tt�nyt mit��n vastata.

Vasta pitk�n ajan per�st�, kun h�nen kuohahtanut mielens� oli
asettunut, painautui h�n sohvan tyyny� vastaan ja rupesi itkem��n.
Ensin vaan silloin t�ll�in nyyhkytt�en, mutta sitten yh� kiihtyv�ll�
voimalla ja vihdoin melkeen ��neens�.

Ja h�n olisi itkenyt ties kuinka kauan, ellei kello olisi tampurissa
soinut.

Lyydi hypp�si heti pystyyn ja juoksi silmi�ns� huuhtomaan kylm�ss�
vedess�.

Ja kun palvelija tuli ilmoittamaan, olikin h�n aivan oikeen arvannut,
kuka se oli. Se oli Jenny, h�nen ainoa ja paras yst�v�ns� maailmassa,--
sen h�n tunsi nyt selvemmin kuin koskaan ennen.

--No Jenny, rakas Jenny, tervetuloa, tervetuloa! sanoi Lyydi tullen
h�nt� vastaan salissa, ja syleili ja suuteli h�nt� moneen kertaan.--
Tule nyt t�nne minun huoneeseni, min� juuri olen juonut vaan yhden
kupin, ihan aavistin, ett� sin� tulisit. Kuinka lysti!

--Lyydi, sinulla on jotakin! kysyi Jenny hiljaa ja s��liv�ll�
osanotolla.

--Huomaatko, sanoi Lyydi ja h�nen silm�ns� taas vettyiv�t.--Ei puhuta
nyt siit�. Tule vaan t�nne, t�nne omaan nurkkaani.

Mutta kuinka lie ollut, ei mik��n muu puhe sujunut heid�n v�lill��n,
kun ei siit� saanut puhua.

Vihdoin tuli pieni ��nett�myyskin heid�n v�lill��n, joka loppui siihen,
ett� Lyydi sanoi huoaisten:

--Juu, juu.

Ja h�nen silm�ns� yht�kki� taas vettyiv�t.

--No mutta kultaseni, sanoi Jenny; mik� sinun on?

Eik� Lyydi en�� voinut pid�tt��, vaan purskahti itkuun ja kertoi, ett�
h�nen ja miehens� v�lill� oli ollut hyvin ik�v� kohtaus noitten
maatilojen vuoksi, joista Jenny kyll� tiesi.

--Min� olen onnettomin ihminen maailmassa, sanoi h�n pyyhkien
nen�liinalla silmi�ns� ja niellen itkua.

Jenny alkoi lohduttaa h�nt�. "Kaikkihan pariskunnat riitelev�t
kesken��n, ei varmaan ollut yht�k��n, joka ei ainakin joskus sit�
tekisi, vaikka ne kyll� osasivat teeskennell� onnellisia ja muka niin
vilkkaasti jutella kulkiessaan esplanaadilla." Ja Jennyn t�ytyi
tunnustaa, ett� h�n itsekin v�list� aika lailla kamppaili miehens�
kanssa. Sit� hauskempi oli sitten sopia, sanoi h�n, koettaen k��nt��
Lyydin surun leikiksi.

--Niin mutta sin� et tied�, sanoi Lyydi. Min� inhoon h�nt� silloin kuin
n�en h�nen miettiv�n noita af��rej�ns�, ja sit� h�n tekee melkeen aina.
Min� olen aivan kipe� kun n�en h�nen kulkevan ajatuksissaan ja
kiertelev�n viiksi��n. Min� tied�n kuinka tyhj�t kaikki h�nen aikeensa
ovat, kuinka v�h�p�t�sist� ja lapsellisista mielihaluista ne syntyv�t.
Ja senvuoksi min� en antaisi h�nelle mit��n k�siin, jota h�n voisi omin
p�in k�ytt��. Ett� min� antaisin h�nen pantata is�ni talon! Ei koskaan,
ei koskaan! H�nell� ei ole mit��n k�sityst� af��reist�, vaikka h�n
luulee itsest��n hyvinkin paljon. Ne on kaikki vaan ajatuksia ja
tuumia, oikkuja, mieleenpistoja. Ah, jos sin� aavistaisit mik� piina se
on minulle--n�hd� ja kuulla kaikkea tuota! Ja sitten h�n viel� joskus
saa p��h�ns� tulla minun eteeni ja n�ytell� vakavaa, k�skev�� miest�!

Mutta Jenny ei sittenk��n ottanut todeksi.

--Sin� liioittelet ja annat aivan liian ep�edullisen kuvan itsest�si.
Sin� et ollenkaan inhoo miest�si, vaan sinua ainoastaan harmittaa.
Luuletko ettei minua koskaan harmita. Oho. V�list� harmittaa niin, ett�
tekisi mieli silm�t repi� p��st�. Mutta se menee taas ohi ja min�
h�pe�n. Samaten se menee ohi sinullakin.

--Niin sin� luulet. Mutta niin se ei ole. Jos sin� vaan aavistaisit!

Ja Lyydi yht�kki� purskahti hillitt�m��n itkuun.

--Mit� ihmeit� sinulla on, Lyydi!

--Niin, min� nyt puhun sinulle kuin rippi-is�lleni. On yksi ajatus,
joka ei mene p��st�ni koskaan. Vaikka olisin kuinka ilonen ja v�limme
olisi h�nen kanssaan olevinaan ihan hyv�, on tuo ajatus kuitenkin
kaiken pohjana. Se ei mene minulta y�ll� eik� p�iv�ll�. Se ajatus on,
ett� min� kerran p��sisin h�nest� kokonaan. Sin� tied�t, h�n ei ole
terve.

Jenny kalpeni eik� voinut sanoa mit��n.

Lyydi lopetti yht�kki� itkem�st� ja alkoi katsoa ulos.

Silloin Jenny nousi, tuli ja otti h�nt� kaulasta ja sanoi:

--Lyydi raukka, Lyydi raukka, niink� se onkin.

Ja molemmat itkiv�t.

Vasta pitk�n ajan per�st� he alkoivat taas keskustella.

Jenny antoi h�nelle neuvonsa.

Kun ei saa mit��n rakentaa semmoiseen toivoen, ett� toinen voi pian
kuolla, niin ei ole j�ljell� muuta kuin ett� Lyydi v�hitellen oppii
rakastamaan h�nt�. Lyydi ei voi miss��n tapauksessa tulla onnelliseksi
ilman sit�. Sill� jos Alarik el�� kauan, niin on Lyydill� edess��n
onneton el�m� ilman rakkautta mieheens�. Mutta jos Alarik kuolee, niin
on Lyydin tila viel� vaikeampi: h�n ei tule saamaan mit��n rauhaa
omaltatunnoltansa, sill� h�nelle j�� aina se kalvava tieto, ett� h�nen
miehens� kuolema oli h�nen toivonsa mukainen. Jos siis Lyydi tahtoo
suoraan ja peittelem�tt� ajatella kohtaloansa, t�ytyy h�nen huomata,
ett� h�nen tulevaisuutensa on peloittava, ja ett� kaikki kiiruhtaa
h�nt� turvautumaan ainoaan pelastuskeinoon: niin pian kuin mahdollista
rakentaa ehe� v�li miehens� kanssa ja oppia h�nt� rakastamaan. Ja Jenny
ei pannut kysymykseenk��n, ett� t�t� tarkoitusta varten Lyydill� voisi
olla mit��n muuta teht�v��, kuin ett� h�n suostuisi Alarikin tuumiin ja
antaisi h�nen pantata kaupungintalo.

--Sinulla on kaikissa tapauksissa tulevaisuutesi niin pime�, sanoi h�n,
ett� sen rinnalla sin� et mit��n kadota, vaikka kadottaisit koko
omaisuutesi. Mutta voittaa sin� voit paljon.--�l� suinkaan ymm�rr�
minua niin, ett� sinun pit�isi tehd� mieliksi Alarikille tai saavuttaa
h�nen suosionsa. Ei. Se on vaan v�ltt�m�t�nt� sinun itsesi t�hden; ett�
sin� heit�t kaikki luotasi, mik� voi olla rakkauden tiell�. Jospa min�
en olisi itse sit� kaikkea kokenut!

--Ah Jenny, min� tied�n, min� tied�n! sanoi Lyydi ja puristi h�nt�
hell�sti luoksensa.

--Niin, niin, mutta ei nyt puhuta minusta. Katsos rakkaus on semmoinen,
ett� se syntyy vaan jonkun suuren yst�vyydenteon kautta. Lyydi! Anna
h�nen tehd� niinkuin h�n tahtoo!

--Sin� minun rakas, rakas Jennyni! sanoi Lyydi, kietoi tapansa mukaan
h�nen p��ns� molempien k�siens� sis��n ja puristi kaikesta voimastaan.

--Mutta eih�n me olla juotukaan kahvia, sanoi h�n sitten.

--�l� menekk��n hakemaan kuumempaa. Min� jo �sken koettelin: se on ihan
hyv�� n�in.

Ja kun he joivat, sanoi Jenny:

--Minua muuten kummastuttaa, ett� sinusta on maallemuutto niin
vastenmielist�. Se voi olla hyvinkin ihanaa el�m��. Ajatteles
vuodenaikojen vaihtelua, ajattele kev�tt�, kun kaikki sulaa ja puut
rupeavat viheri�itsem��n, sitten kes� kukkineen ja niittyineen--
elonkorjuu, syksypime�tkin ovat vaihtelevaisuutena miellytt�vi�, ent�s
talvi!--se on oikeen minun vuoden aikani, se valkonen lumi ja kylm�
raitis ilma ja se tyyni hiljaisuus!--Jaa yksi asia, Lyydi! Muista, ett�
jos muutatte sinne Kukkilaan, me tulemme teid�n s��nn�llisiksi
kes�vieraiksenne. Ajatteles kun me sitten yhdess� sinun kanssasi
menemme sieneen--oikeen pitkille matkoille, niin ett� v�h�n pelottaa
joko olisimme eksyneet. Ja siell� vaan huudetaan toisillemme uu-uu! ja
sin� vastaat uu-uu! T��ll� ollaan! Sin�h�n rakastat karvalaukkuja?

--Ei, kyll� min� lepp�sieni�--

--Min� taas rouskuja, suolattuina,--ah se on ihana maku.

--Onko ne semmoisia kellert�vi�, suuria?

--Valkosia. V�h�n niinkuin rasvasia p��lt�, suuria, reunat k��ntyneet
alasp�in ja hiukan karvasia.

--Ahaa, kyll� nyt tied�n. Ne on mainioita.

--Ja sitten hoitaisimme yhdess� puutarhaa, kokoisimme talveksi
��rett�m�t m��r�t kasviksia, porkkanoita, punajuurikkaita, dilli�,
persiljaa, kupukaaleja, kukkakaaleja, gurkkuja,--ajatteles kuinka
hauskaa, kun olisi talvella kaikkea tuota!

--Voiko niit� todellakin s�ilytt��?

--Voi veikkonen. Minulla on kirja, jossa on kaikki selitetty. Se k�y
mainiosti.--Niin ja sitten! Min� tietysti ottaisin sinulta maitoa ja
voita koko talven. Sekin on niin hauskaa, jos siihen oikeen antautuu:
puhtaat maitohuoneet, kiilt�v�t astiat.--Ja kyll� me talvellakin joskus
voisimme tulla teit� katsomaan.

--Jenny, Jenny, �l� nyt noin vieh�tt�v�ksi kuvaa, sanoi Lyydi
naurahtaen, muutenhan siit� ei voi tullakkaan mit��n uhrausta minun
puoleltani.

Ja he meniv�t saliin k�det sel�kk�in yhdess� ja k�veliv�t siell�
edestakasin, hiljaa keskustellen.

       *       *       *       *       *

Ei mennyt vuottakaan ennenkuin asia sitten k�vikin Jennyn neuvon
mukaan. Kaupunkitaloa ei ainoastaan pantattu, vaan myytiin kokonaan,
Lyydin nimenomaisesta suostumuksesta, jopa tahdostakin, ja huolimatta
siit�, ett� sisaret ja koko suku oli vastaan. H�n tosin v�lill� itki ja
katseli usein pitk�t ajat ikkunasta, mutta kun myynnist� tuli puhe, ei
h�n kertaakaan antanut sit� k�sityst�, ett� olisi itkenyt sen vuoksi,
vaan sanoi aina luonnollisella ja tyytyv�isell� ��nell�: ihan niinkuin
tahdot, Alarik. Niin ettei kukaan olisi voinut ep�ill�k��n mit��n
uhrausta.

Suuri muutos oli tapahtunut Lyydiss�. Ihan kuin h�n olisi tullut
yhdest� maailmasta toiseen. Niinkuin h�n olisi yht�kki� p��tt�nyt, ett�
koska muutamien vuosien per�st� h�nen kumminkin t�ytyy siirty�
vanhempain ihmisten kirjoihin, h�n jo ajoissa luopuu kaikista itsens�
kaunistamisen puuhista. Etutukkaansa h�n ei en�� kiharoittanut, vaan
kampasi yl�s muun tukan kanssa, ja k�vi enimm�kseen mustissa sileiss�
puvuissa. Alarikia h�n ei en�� usein ottanut kaulasta, niinkuin ennen,
mutta oli h�nelle aina tasaisesti yst�v�llinen eik� milloinkaan
kiivastunut. Vaikka Alarik, vastoin kaikkia odotuksia, pysyi yht�
hermollisena ja oikullisena kuin ennenkin, ei Lyydi osottanut
v�hint�k��n k�rsim�tt�myytt� h�nt� kohtaan, p�invastoin neuvoi ja
ohjasi �lykk��sti kaikkien karien ja matalikkojen ohi ja keksi aina
pikemmin ja paremmin kuin Alarik itse, mit� t�m� oikeastaan tahtoi.
Vaikka kaikki huomasivat, ett� Lyydi oli tullut entist� paljon
totisemmaksi, t�ytyi jokaisen samalla my�nt��, ett� h�n toiselta puolen
oli entist� levollisempi. Se totisuus ja levollisuus sulivat
pysyv�iseksi mielialaksi. Eik� mitk��n puuhat, joita l�hestyv� muutto
tuotti, voineet tehd� h�nt� levottomaksi tai �rtyis�ksi. H�nelle olivat
kaikki semmoiset asiat niinkuin vasta toisessa sijassa. Eritt�in oli
h�neen viel� tullut se omituisuus, ett� h�n osasi kertoa koomillisesti
ja saada nauramaan. P�iv�llisiss� h�n saattoi vaan jollakin
rauhallisella huomautuksella panna muut ihan k�ppyr��n naurusta.

Juuri niin� p�ivin� kuin varsinainen muutto tapahtui, sattuivat hyvin
sateiset ilmat. Kev�t oli muuten aikainen ja luonto t�ydess�
her��mistilassa.

Tavarat piti ensin kuljettaa rautateitse, sitten suuressa proomussa
pienen laivan per�ss�. Ja siin� se oli pahinta. Sill� proomumiehill�,
harmillista kyll�, tavallisuuden mukaan ei ollut kyll�ksi
peittoaineita, ja niin kastui enin osa hyvin pahasti.

Siin� ne tulivat suureen proomuun sullottuina kaikki. Miss� t�r�tti
tutun sohvan jalat, miss� hohti puna- ja valkojuovainen matrassi,
ruokasalin komea kaappi leikattuine koristeineen, kirjoitusp�yt�,
pesukomoodien marmorilevyt, rautas�nkyjen ristikot ja alastomat jalat,
flyygelilaatikko, rintakuvien alustimet, pakatut taulut,
kynttil�kruunut, p�yd�t, piirongit, kaapit, hyllyt, ky�kkitavarat,
kirstut, koffertit, pussit, matot, kukat, yl�salasin k��nnetyt tuolit,
peilit, kandelabrit, lasikaapit. N�ist� kaikista olivat ainoastaan
kalliimmat tavarat, niinkuin flyygelilaatikko, salin ja herrankamarin
kalusto saaneet peittoa. Kaikki talouskalusto ja osaksi ruokasalin
kalusto oli alaston.

Lyydi ja Jenny seisoivat sateenvarjoineen jo Kukkilan laivasillalla,
kun proomu saapui.

Ja varmaan oli Lyydi huomauttanut jotakin proomun suhteen, koska Jenny
n�kyi kiertelev�n sillalla yl�ruumis kovasti etukenossa ja jalat tuskin
kannattaen h�nt�. Aina kun Jenny sitten katsahti hiljalleen l�hestyv�n
proomun tyls�� suuta kohden, k�pertyi h�n samalla tavalla, eik� h�nen
seisomisestaan tahtonut tulla mit��n.

Aivan oikeen. Tavaroista oli suurin osa hyvin pahasti vahingoittunut.
Ruokasalin p�yd�st� oli mahonkikuori noussut kuplille, kaapit, p�yd�t
ja hyllyt olivat enemm�n tai v�hemm�n hajonneet liitoksistaan, muutama
matrassi oli v�rj�nnyt punasilla t�plill� vaalean sohvan. Siit� oli
vesi tunkeunut my�skin er��seen laatikkoon ja vuotanut siell� pitkin
Takasen Ainon selk��.

Kaikki t�m� ja paljon muuta tuli ik�v�ll� tavalla n�kyviin, kun tavarat
olivat tuotu sis�lle ja pakatut laatikoistaan. Sek� kantomiehet ett�
palvelustyt�t surkuttelivat ja kaikki yhdess� Lyydin ja Jennyn kanssa
keskustelivat, mik� kuinkakin oli pilaantunut ja mit� k�vi viel�
korjaaminen. Lyydin tasainen rauhallisuus teki kuitenkin sen, ett�
enemm�n iloittiin siit�, mik� oli s�ilynyt, kuin surkuteltiin sit�,
mik� oli pilaantunut. Ja surkuteltaessakin oli jokaisen niin hauska eri
tavalla lausua mielipiteens� ja huomautuksensa.

Kaikki oli niin pian tehty, ett� kun Alarik muutaman p�iv�n per�st�
saapui--h�n oli j��nyt kaupunkiin j�tt�m��n kaupunkitalon avaimia uuden
omistajan haltuun--tapasi h�n Kukkilan hovissa kaikki paikoillaan
pienimp��n rasiaan asti h�nen omassa ty�huoneessaankin, ja
j�rjestettyn� juuri niin kuin h�n olisi itsekin tahtonut.

Juuri sen p�iv�n iltapuolella selvisi ilma.

Yht�kki� kaikki sai v�rins�. Pihlajat, tuomet, sireenit, osaksi jo
kukkivina, levittiv�t samassa tuoksunsa kaikkialle. Valot ja varjot
sekaantuivat toisiinsa kirkkaasti viheri�ll� nurmella rantatien
kummallakin puolen, ja p�iv� kimalteli puitten kosteilla lehdill�
ihankuin olisi tullut erikseen jokaisen heid�n luoksensa l�mmitt�m��n
ja kasvattamaan. Linnut yhten� ��nivirtana remahtivat laulamaan
suurella koivikkom�ell� p��rakennuksen takana. Ja kanarialinnut
vastasivat sis�lt� kimeimmill� liverryksill��n.

Lyydi ja Jenny, liikkuen kumpikin viel� puuhissansa, kohtasivat
toisensa suurella verannalla tullen eri ovista.

--Mik� el�m�,--mik� her��minen kaikessa luonnossa! sanoi Jenny.

Lyydi otti h�nt� vy�t�isist� ja sanoi:

--Sin� vaan yh� jatkat yllytyst�si, kulta Jenny.

--Oletko katsonut yl�kerran ikkunoista? Se on jotakin harvinaista,
sanoi Jenny.

Mutta Lyydi ei nyt enn�tt�nyt menn� yl�kertaan. He vaan suutelivat
toisiansa ja meniv�t sitten kukin eri ovista j�lleen sis�lle.

Vasta illalla, kun jo linnut olivat lakanneet laulamasta ja aurinko
laskenut, tulivat he ja kaikki muut verannalle. Oli p��tetty, ettei
kukaan en�� saisi ajatella mit��n huolia, vaan nyt piti kaikkien lev�t�
syd�mmens� pohjasta. Lyydin sisaret ja vanha t�ti olivat my�skin
tulleet kaupungista, vaikka he eiv�t en�� asuneet Alarikin ja Lyydin
luonna. My�skin Jennyn mies, Henrik, oli tullut. Ja kaikki he olivat
aivan haltioissaan Kukkilan ��rett�m�st� kauneudesta.

Verannasta l�htien kulki lyhyt, suora tie rantaan, jonka molemmilla
puolin oli puisto, tiheit� sireenej� luikertavine k�yt�vineen ja siell�
t��ll� vankkoja tammia ja vaahteroita. Tien p��ss� n�kyi pieni laituri,
ja valkonen uimahuone; vastap��t� salmen takana jyrkk� kalliovuori,
niin ett� tyynen sattuessa kaikki vesi oli pelkk�� kallion kuvastusta.

Kiehuvan teeky�kin ��ress� he kaikki ihailivat t�t� kev�isen y�n
ihanuutta. Ja t��ll� oli Lyydikin ensi kerran my�nt�nyt, ett� olihan se
jotenkin kaunista.

Alarik yksin k�veli edestakasin, kierteli viiksi�ns� ja n�ytti olevan
ihan toisessa mielialassa kuin muut. H�nen �rtyisyytens� ja
hermostumisensa oli t�h�n saakka p�iv� p�iv�lt� vaan kasvanut, ja
sent�hden jokainen uteliaisuudella seurasi h�nt�, miten h�nen olisi
nyt, kun ensi kerran kaikki yhdess� juotiin teet� h�nen Kukkilassaan.

Mutta t��ll� h�nell� oli viel� suuremmassa m��r�ss� tuo viime aikoina
yh� kasvanut hajamielisyys, jonkinlainen sis��np�in k��ntynyt el�m�,
josta ei kukaan syrj�inen voinut sanoa, mit� sen alla oli.

Ik��nkuin urkkiakseen h�nen ajatuksiaan sanoi Henrik:

--Kuules Alarik, onko tuo kalliosein� my�skin sinun maitasi?

--Mik� kalliosein�?

--No tuo tuossa!

Ja tuli ilmi, ett� Alarik tuskin oli huomannutkaan siin� mit��n
kalliosein��,--sit�, jota kaikki olivat koko illan ihailleet.

--Jaa jaa, tietysti se on Kukkilan maata, sanoi h�n ohimennen ja jatkoi
k�vely��n.

Ei h�n siis ajatellut niit� asioita.

--Alarik,--sanoi Lyydi teeky�kin luota, sin� alku ja perustus t�h�n
kaikkeen, mit� sin� nyt en�� mietit?--Tule t�nne sin�kin meid�n
kanssamme istumaan.

Alarik tuli, istuutui muiden joukkoon, mutta v�h�n ajan per�st� h�ipyi
keskustelusta ja taas eli omissaan. H�n puri viiksi��n ja katseli
yhdest� toiseen n�kem�tt� kuitenkaan ket��n. Yht�kki� h�n j�tti
teens�kin ja nousi taas k�velem��n. Ja kun h�nelt� ruvettiin kyselem��n
yht� ja toista, oli h�nest� selv�sti vaikeata, kun ei h�nen annettu
olla rauhassa. H�n sanoi olevansa v�syksiss� ja menev�ns� nukkumaan.

Valoa oli h�nell� kumminkin n�hty viel� kello 2:n aikana y�ll�.

Vanha ky�kkipiika oli viel� sanonut, lopetellessaan p�iv�n tiski�,
uudelle maalaistyt�lle:

--Tuo meid�n herra se on aina yksin, aina yksin. Mik�h�n senkin el�m�
oikeastaan lienee!

Sitten olivat sammuttaneet kynttil�ns� ja panneet maata, eiv�tk�
tienneet oliko herralla ehk� viel� kauemminkin ollut valoa.

Jo kello 7 aamulla oli Alarik kumminkin pystyss�.

Tuodessaan h�nelle kaakaota verannalle vanha ky�kkipiika oli viel�
itsekseen ajatellut: kas t�st� nyt tulee herralle koko kes�n pysyv�
tapa. Oli sekoitellut h�nelle kaakaota ja h�n oli kehaissut sit�
hyv�ksi.

Lyydi nukkui silloin viel�.

H�n her�si yht�kki� siihen, ett� niinkuin jokin lasi olisi pudonnut ja
mennyt rikki. Sitten kuului ik��nkuin p�yt�� tai tuolia olisi rajusti
lyk�tty paikaltaan ja jokin kovasti kolisten pudonnut alas.

Samassa t�yt�si ky�kkipiika sis�lle ihan vaaleana, ja silm�t kauhusta
py�rein� huusi:

--Herra kaatuu, herra kaatuu!

Lyydi s�ik�hti niin ett� syd�n lensi kurkkuun ja tuskin saatuaan jotain
yllens� juoksi verannalle.

Siin� makasi Alarik pitk�n��n permannolla kovassa puistatuksessa,
tunnotonna.

Naisten h�t�huudot her�ttiv�t pian kaikki muutkin, joista jokainen
vuorostaan yht� kauhistuneena juoksi esille ja jakeli k�skyj� toisille.
Mik� toi tyynyn p��n alle, mik� peitteen. Kun pahin puistatus oli
ohitse, he kantoivat h�net yksiss� voimin vuoteelle, Henrikin ja Lyydin
kantaessa p��n puolta.

Vouti l�hetettiin juoksijaoriilla piiril��k�ri� hakemaan. Toiselle
l��k�rille s�hk�itettiin kaupunkiin, ja sielt� my�skin tiedusteltiin
s�hk�teitse sairaanhoitajatarta. Vanha jumalinen t�ti, puhumatta
kellek��n mit��n, l�hetti renkipojan toisella hevosella hakemaan
pappia. Ja jostakin l�ydettiin heti hieroja.

Kaksi tuntia makasi Alarik tunnotonna. Mutta sitten h�n aukasi
silm�ns�. Lyydi oli silloin hoitajan kanssa sis�ll�, istui vieress� ja
piteli h�nen k�tt�ns�.

Avattuaan silm�ns� Alarik katseli kummeksivasti ymp�ri huonetta ja
sitten kysyv�sti Lyydiin.

--Miss� min� olen? sanoi h�n ep�luuloisella ��nell�.

--T��ll�h�n sin� olet omassa huoneessasi, rakas Alarik, vastasi Lyydi
kumartuen l�hemm�s h�nen puoleensa.

Alarik katseli viel� tarkemmin, mutta ei n�ht�v�sti tullut mihink��n
p��t�kseen.

V�h�n ajan per�st� h�n rupesi pyrkim��n yl�s, huolimatta sek� Lyydin
ett� hoitajan vastustuksista. Itsep�isen� h�n oli yrittelevin��n
v�kisin nousta, vaikka oli niin heikko, ettei jaksanut paljon
p��t�ns�k��n liikahtaa. Vihdoin h�n autettiin yl�s istualleen Lyydin
k�sivarsien nojaan. Ja nyt huomattiin, ett� tarkoitus oli ollut vaan
katsahtaa ikkunasta ulos.

Alarik katseli hyv�n aikaa, ja h�nen silm�ns� n�ht�v�sti kulkivat
yhdest� esineest� toiseen, joita h�n avatusta ikkunasta n�ki siell�
ulkona. Siin� n�kyi vasemmalla lahden ulappa ja oikealla puiden v�list�
Kukkilan komea karjapiha kivinavettoineen. Ihan ikkunan luona olivat
sireenit puoleksi puhjenneine kukkineen ja varpunen hyppeli edestakasin
kimakasti tiuskutellen.

--N�m�t maat ovat minulle tuntemattomat, sanoi Alarik huoaisten
v�symyksest� eik� n�ht�v�sti en�� jaksanut vaivata p��t�ns� t�ll�
kysymyksell�.

Lyydi tuskin sai salatuksi itkunsa.

Kun he olivat auttaneet h�net j�lleen makuulle, sanoi Alarik

--Olen nyt niin v�syksiss�, mutta tulkaa t�nne kaikki, sittenkuin olen
nukkunut v�h�sen.

Ja nukkui samassa.

Lyydille se oli suuri huojennus, sill� nyt h�n ei en�� tarvinnut
hillit� itse�ns�. H�n melkeen juoksi huoneesta, ettei her�tt�isi
Alarikia itkullaan.

--Ajatelkaa, h�n ei muistanut olevansa Kukkilassa, eik� tuntenut n�it�
paikkoja! sanoi h�n vastaantuleville.

Kaikki saivat kyyneleit� silmiins�.

--Se on hirve�t�! sanoi joku.--Niinkuin h�n on koko el�m�ns� uneksinut
t�t� paikkaa, ja sitten ei pid� edes tuntea sit�!

Alarik ei nukkunut kuin puoli tuntia ennenkuin h�n jo vaati taas Lyydi�
puheillensa.

--K�ske t�nne kaikki muutkin, sanoi h�n. Minulla on t�rke� asia
ilmoitettava teille kaikille.

Lyydi oli ep�varma, pitik� h�nen noudattaa hourailevan k�skyj�. Mutta
Alarik pyysi uudestaan, ja Lyydi meni hakemaan kaikkia, ett� he nyt
tekisiv�t h�nelle mieliksi ja tulisivat v�h�ksi aikaa sis�lle.

Varpaillaan tulivat sitten kaikki toinen toisensa j�less� Alarikin
huoneeseen ja asettuivat h�nen vuoteessa ymp�ri.

--Miss� on t�ti? kysyi Alarik katseltuaan kaikkia ja huomattuaan ett�
t�ti oli poissa.

T�ti haettiin esille ja vasta sitten h�n rauhoittui.

Ne olivat nostaneet Alarikin puoli-istuville tyynyjen varaan. H�n
katsahti Lyydiin punasilla, vertyneill� silmill��n ja tahtoi h�nen
k�tt�ns�. Sitten sanoi:

--Min� ilmoitan nyt teille uutisen, jota olette kauan toivoneet. Min�
olen nyt t�ss� itsekseni p��tt�nyt, etten osta Kukkilaa enk� mit��n
muutakaan maatilaa.

--H�n hourailee raukka, kuiskasivat siell� toisilleen.

Mutta Alarikin katse ei ollut hourailevan. H�n katsoi ymp�rill� oleviin
juhlallisella voitonriemulla, jonka rinnalla tuo pieni seikka, ett� h�n
oli jotakin unohtanut, katosi. Kyynel kier�hti h�nen poskelleen. Sitten
h�n alkoi v�h�n niinkuin hymyill� ja ojensi k�tens� Lyydin sisarille.

Kun he eiv�t ymm�rt�neet h�nt�, otti h�n ainoastaan Lyydin k�den
omiinsa, nosti sen huulilleen ja suuteli.

--Sinun pit�isi lev�t� nyt, Alarik, eik� ajatella mit��n, sanoi
Lyydikin, suudellen h�nt� otsalle.

H�n nyyk�ytti p��t� my�ntymykseksi. Tyynyt otettiin j�lleen pois h�nen
altansa ja h�n nukkui.

Iltap�iv�ll�, ennenkuin l��k�rit viel� olivat saapuneet, uudistui
halvauksen kohtaus, ja Alarik heitti henkens�.

       *       *       *       *       *

Kun he ensi surun j�lkeen rupesivat j�lleen puhumaan toistensa kanssa,
muistelivat he Alarikin viimeisi� hetki� ja mit� h�n oli sanonut.
Jokainen oli huomannut semmoisia erikoisuuksia, joita toiset eiv�t
olleet huomanneet. Suurinta s��limist� her�tti se, ettei h�n ollut
muistanut, miss� h�n oli. Kaikki kummastelivat, mit� h�n oikeastaan oli
voinut tarkoittaa tuolla uutisellaan, ettei h�n muka ostaisi Kukkilaa.
Ja eritt�in, miksi h�n t�m�n ilmoitettuansa oli n�ytt�nyt niin
onnelliselta.

Henrik sanoi Alarikin loppua traagilliseksi, koska Alarik oli unohtanut
kuollessaan sen, mihin oli koko el�m�ll��n pyrkinyt.

Vanha t�ti taas puolestaan ei tahtonut ottaa ollenkaan lukuun tuota
lausetta Kukkilan ostosta, ja pani koko painon siihen, ett� Alarik oli
viimeisell� hetkell��n kirkastunut.

--N�ittek�, kuinka h�nen silm�ns� loistivat! H�n ei varmaan en�� ollut
t�ss� maailmassa, vaan n�ki edess��n jo taivaallisia.

T�tin mielest� osotti kaikki, ett� Jumala oli viime hetkell� armahtanut
h�nt� ja pelastanut h�nen sielunsa, vaikka h�n ei kuollutkaan uskossa.

       *       *       *       *       *

Ja kun he, hautajaisista palattua, istuivat taas verannalla teeky�kin
��ress�, rupesi �inen laulurastas koivikossa ilakoimaan, ja heid�n
kesken tuli puhe ihmiskohtalosta.

Jokainen lausui arvelujansa.

--Minun t�ytyy tunnustaa, sanoi Lyydi, etten sittenk��n voi ymm�rt��,
miksi ihmisen t�ytyy kuolla juuri silloin kuin h�n on p��ssyt
tarkoitustensa perille.

Ja t�m�n sanottuansa h�n otti Jenny� kaulasta ja rupesi hillitt�m�sti
itkem��n.




VI.


Pitkien mets�isten harjanteiden v�lill� kulkee v�kev� virta tuoden
vesi� suurilta selilt� tietym�tt�m�n kaukaa. Virta, vaikka nopeampi
entist��n, ei ole siin� kohden en�� vaahtoinen; sen kuilu on siksi
liian syv� ja leve�. Tasaisesti eteenp�in sy�ksyv� vesi tekee vaan
silloin t�ll�in hiljaisia ja mahtavia py�rteit� pohjasta pintaan ja
p�invastoin, siliten milloin tyyneksi, milloin taas kohoten sekaiseksi,
mutta vaahdottomaksi aallokoksi.

Sen v�kev�n virran laaksossa, toisen harjanteen juurella, on pieni
kaupunki, hiljainen ja rauhallinen, niinkuin tahtoisi se joelle sanoa:
kiirehdi sin�, min� lep��n paikallani. Se on k��nt�nyt joelle selk�ns�
ja k�pristynyt omaan itseens�. Ei mit��n virran levottomasta liikkeest�
ole siihen tarttunut; se on niin tottunut virran alituiseen eteenp�in
sy�ksemiseen, ettei t�m� seikka voi en�� her�tt�� mit��n uusia
ajatuksia, ei siit�, mist� kaikki tuo suunnaton vesi tulee, eik� siit�,
minne se kaikki menee. Se on virtaansa yht� tottunut kuin niihin
alituisesti samoihin varjoihin, joita aurinko piirt�� kaduille sen
vanhoista taloista ja puistikoista, tai siihen tomuun, jota r�misev�t
ajurin rattaat nostavat sen p�lyisill� hiekkateill�.

Kirkko seisoo t�m�n rauhan vartijana keskell� kaupunkia. Sen kellot
eiv�t soi kuin pyh�isin, jolloin pappi vanhan tapansa mukaan nousee
saarnastuoliin ja kirkko t�yttyy puolilleen maalaista v�est��. Kaiken
muun ajan on se suljettu ja sen kellot mykkin�, ik��nkuin olisivat
olleet vuosituhansia helisem�tt� ja v�hitellen paikoilleen
sammaltuneet. Koko kirkko ei n�yt� vaativankaan itselleen muuta kuin
vanhan kunnioitusta.

       *       *       *       *       *

Er��n� elokuun p�iv�n�--se oli arki, sill� kirkko oli hiljaa kuin
hauta--alkoi t�m�n rauhallisen puolikuolleen kaupungin kaduilla n�ky�
outoa v�ke�. Tulivatko he laivoilla, vai kyytihevosilla vai jalkasinko,
oli oikeastaan vaikea sanoa. Niit� rupesi n�kym��n yhtaikaa monella
haaralla ja niit� ker��ntyi kaikkialta, aivan kuin keskin�isest�
sopimuksesta. Satam��riin nousi heid�n joukkonsa, enimm�kseen mustiin
puettuja naisia, mutta my�skin vaatimattoman n�k�si�, n�yr�k�yt�ksisi�
miehi�; niill� oli kaikilla iloinen, rauhallinen hymy huulilla,
hiljainen, melkeen kuiskaava puhetapa ja taipumus kulkea joukoissa ja
ker��nty� yhteen.

Ne oli sen uuden kuuluisan uskonlahkon j�seni�, jotka olivat valinneet
t�m�n pienen kaupungin kokouspaikakseen ja heid�n m��r�p�iv�ns� oli nyt
tullut.

Kaupungissa her�si uteliaisuus. Ei kukaan heit� tuntenut. Kaikki he
olivat noin erikseen katsottuna mit� v�h�p�t�isimpi� ihmisi�. Ja nyt ne
yht�kki� osasivat kokoontua ja tehd� itsest��n merkitsevi� olentoja.

Kaupungin pappi her�tti ensimm�iseksi itse eleille uteliaisuuden.
H�neen k�vi syv�sti se seikka, ett� nuo ihmiset olivat, ilmoittamatta
h�nelle mit��n, tulleet h�nen kaupunkiinsa ja aivan odottamatta
ryhtyneet h�nen virkaansa. H�n koetti saada kaikki kaupungin asukkaat
puolelleen, ymm�rt�m��n, ett� t�ss� oikeastaan t�ytyi kaikkien suuttua
ja tuomita tulokkaat ulos.

--Nuo ihmiset, puhui h�n, ne tulevat t�nne saarnaamaan evankeliumia,
aivan niinkuin ei t��ll� olisi Natsarealaisesta ennen mit��n
kuultukaan.

Ja todella oli pappi v�h�n oikeassa n�in sanoessaan, sill� n�m�t
tulokkaat, niin hiljaisia ja n�yri� kuin ne olivatkin tavallisuudessa,
saarnasivat rajusti ja voimakkaasti, ja ilmoittivat evankeliumia
niinkuin se vasta nyt heid�n kauttansa olisi ensi kerran maailmalle
julistettu. Heid�n intonsa oli ihan selitt�m�t�n, he ihan hehkuivat ja
heid�n silm�ns� paloivat kuin tulessa. Ihan kuin he olisivat tahtoneet
ottaa k�siins� koko kaupungin, puistaa sit� hyv�sti, puistaa niin, ett�
kaikki sen vanhat ajatustavat olisivat menneet mullin mallin, sekasin
tai kokonaan p��st� ulos, sitten puhaltaaksensa sijaan heid�n oman
oppinsa.

Papilla oli omat ajatuksensa sopivimmasta tavasta k��nt�� ihmisi� uskon
tielle. H�nen mielest��n oli t�rkeint�, ettei tehnyt mit��n
�kkihy�kk�yst� ihmisten kimppuun. T�ytyi ymm�rt�� ihmisten tapoja, olla
liiaksi tuomitsematta heid�n heikkouksiansa. Ja niin oli pappi aina
tehnytkin. Ollakseen loukkaamatta ihmisi� ja pysy�kseen seuroissa
mielell��n n�htyn�, h�n oli--tietysti ainoastaan sen verran kuin
omatunto salli,--omistanut heid�n maalliset tapansa. H�n ei tahtonut
kielt�yty� totilasista, antoi tytt�riens� tanssia ja iloita muun
maallisen nuorison kanssa. Ja kun h�n vihdoin huomasi, ettei
korttipeliss�k��n itse asiassa ollut mit��n suoraan jumalansanan
vastaista, oli h�n antautunut kyll� silloin t�ll�in siihenkin,--kuka
sen tiet��, mik� hyv� tilaisuus saattoi t�ll�in tarjoutua pist�m��n
v�liin yhden tai toisen totuudensanan istuessa pitk��n y�h�n
v�linpit�m�tt�mien kaupungin herrojen kanssa, jotka eiv�t koskaan
astuneet jalallaankaan kirkkoon! Ja jos n�in ollen totuuden sana
tulikin sanotuksi harvoin niin parempihan harvoin kuin ei milloinkaan.

N�m�t uudet tulokkaat taas k�viv�t p��lle s��lim�tt� ja arastelematta.
He selittiv�t, ett� te olette kaikki kadotuksen lapsia, kaikki alusta
loppuun, teiss� ei ole mit��n muuta kuin pimeytt� ja synti�, ja mit�
ikin� te tekisitte, mik� ei ole Jumalassa tehty, se on synti�. He eiv�t
ep�illeet vaatia t�ytt�, jyrkk�� k��ntymist�. He vaativat, ett� koko
el�m� juuri nyt t�n� hetken� piti muuttua, korttip�yd�st� ja
totiseurasta piti astua ilman v�hint�k��n tinkimist� suoraan Jumalan
teille ja j�tt�� kaikki maallinen meno.

--Ihmiset, ihmiset, ymm�rt�k��, ett� te olette lunastetut! huusivat he
kansanjoukolle t�risytt�v�ll� voimalla.

Ja t�m�kin lause, kaiken heid�n muun puheensa keskell� kaikui ihmisten
korviin aivan niinkuin se olisi ollut jokin uutinen. Ihmiset
katsahtivat ymp�rilleen, muistelivat entisyytt��n, ja rupesivat
yht�kki� katumaan joitakin syntej�ns�, joista he eiv�t ennen tienneet
mit��n.

Mutta ei siin� kyll�.

T�m� oli vaan ensi askel heill�.

Pappi oli vuosikymmenien kuluessa kaikessa hiljaisuudessa kulkenut
risti�isiss�, milloin kaupungin perheiss� syntyi pienokaisia. Se oli
niin hauskaa ja niin kodikkaan suloista sek� h�nelle ett� vanhemmille.
Kun sanottiin: "siin� tai siin� talossa on risti�iset", oli t�ss�
uutisessa sit�paitsi aina jotakin yhteist� koko kaupungille. Synnytys
oli kest�nyt puolitoista vuorokautta;--h�nell� oli ollut hirmuiset
tuskat;--nousi yl�s jo nelj�nten� p�iv�n�;--lapsi painaa 12 naulaa,--ja
niin edesp�in, ja vanhemmilla puolestaan hauska puuha kummeista,
risti�isvaatteista,--ja vihdoin tuo juhlallinen hetki, mielenj�nnitys
ja pelko huutaisiko pienokainen papin syliss� vai ei, ja liikutus, kun
vihdoin kuuluivat sanat: nimeen Is�n ja Pojan ja Pyh�n Hengen!

Mutta uusilla tulokkailla oli ihan uudet k�sitteet kasteen
merkityksest�.

Se oli heill� uuden syntymisen peso, johon t�ysik�isen ihmisen piti
vapaaehtoisesti tulla l�pik�yty�ns� katumuksen ja parannuksen ankarat
sielunt�ristykset. Kaste oli kuoleminen maailmalle ja syntyminen
Jeesukselle, syntyminen uuteen el�m��n Jumalan teill�.

--Ihmiset, ihmiset, te olette pelastetut! Ymm�rt�k�� mit� se on: te
olette pelastetut!

Ja taas heid�n sanansa vaikuttivat syd�mmiin niinkuin ei koskaan olisi
ennen kuultu, ett� ihmiset voivat olla pelastettuja.

Innoissaan he kesken saarnaansa saattoivat juosta veteen huutaen
luoksensa pelastuneita sieluja ja kastaen heit� omaan uskoonsa.

Taivaan valtakunta oli l�hestynyt. Uusi el�m� oli tullut. Halleluja!

Eritt�inkin oli kokouksen loppuaikoina innostus noussut ylimmilleen.

Heid�n johtajansa olivat nyt saarnanneet useita p�ivi� per�kk�in,
pit�neet yhteisi� keskusteluja, laulaneet ja rukoilleet aamusta iltaan.
Ja vihdoin l�hestyi viimeinen p�iv�, jolloin suuri pyhityskokous oli
pidett�v�.

Jotakin suurta ja erinomaista odottivat he silloin tapahtuvaksi. He
kuiskuttelivat kesken��n salamyhk�isesti, puhuessaan omista
keskin�isist� asioistaan, ja useiden silmiss� paistoi autuaallisen
toivon s�de. Mit� he puhuivat ja mit� odottivat, siit� nyt eiv�t
syrj�iset saaneet mit��n tiet��,--ainoastaan ne, jotka jo vaelsivat
pyhityksen tiet�.

Kaikkien heid�n ajatustensa keskuksena oli Friida, tuo hengess�
kasvanut rauhan lapsi.

H�n ei ollut keskustelujen aikana kertaakaan puhunut. Enimm�kseen h�n
oli seisonut salin per�ll�, lehterin alla, nojautuneena pylv��seen. Ei
edes lauluun h�n ollut avannut suutansa.

V�h�n kalpeana kasvoiltaan oli h�n vaan luopumatta katsellut
puheenjohtajaan p�in, ja langennut hartaisiin rukouksiin, kun
rukoiltiin. Mutta itse h�n ei ollut t��ll� kertaakaan lausunut rukousta
seurakunnan edess�.

My�skin oli h�n useasti j�tt�nyt kokoussalin. H�n oli silloin kulkenut
l�himm�n yst�v�ns� Beedan seurassa jalkasin pitkill� matkoilla
kaupungin ymp�rist�iss�. Ja kerran h�n oli yksin l�htenyt mets�tiet�
kulkemaan ja ollut kadoksissa koko p�iv�n.

Ei kukaan kysynyt h�nelt�, miss� h�n oli silloin k�ynyt, sill� Friida
kulki aina Jumalan teill�, eik� kukaan sekaantunut Jumalan ja h�nen
v�lisiin asioihin.

Kaikki, mit� Friida teki, se oli kuin pyhyyden hunnun takaista.
Uskonveljet seurasivat h�nen askeleitaan ihmettelyll�, joskus
uteliaisuudellakin, ja kaikki ajattelivat: niin, juuri niin kuin Friida
menettelee, niin pit��kin menetell�;--h�n tekee Jumalan tahdon.

H�n oli, siit� saakka kuin h�n henkisesti syntyi, kasvamistaan
kasvanut. Ennen oli ollut niin, ett� Friida heilt� otti yht� paljon
kuin heille antoi. Ja uskonveljet taisivat silloin seurata h�nen
henkens� kehityst� jakaen kokemuksia h�nen kanssansa. Mutta nyt oli
asia muuttunut. Ei kukaan en�� ylettynyt Friidan hengen tasalle eik�
voinut sit� arvostella. Vaan mit� Friida sanoi, se tuli toisten
syd�mmeen kuin profeetallinen sana, niin ett� he hakivat sille
selityst� ja l�ydetty�ns� iloitsivat kuin taivaan antimesta.

Yksi uskovaisista sairastui, ja kun Friida astui huoneeseen ja pys�htyi
kynnykselle, oli sairas noussut vuoteeltansa, tullut h�nt� vastaan ja
sanonut:

--Min� en n�e sinua Friida,--min� n�en Jumalan seisovan edess�ni ja
puhuvan minun kanssani.

Ja oli kumartunut h�nen eteens� ja Friida oli p��st�nyt h�net h�nen
taudistansa.

Ihmetytt�vi� hengen lahjoja oli h�nelle annettu. H�nen sielunsa oli
kuin irti ruumiista, ja joskus, veljien ollessa koossa, n�ytti kuin h�n
olisi tullut sis�lle tai mennyt ulos kenenk��n voimatta sanoa, mist�
h�n oli tullut tai kuinka h�n oli kadonnut.----

Nyt, pyhityskokouksen aattona, kun he olivat olleet koossa ja,
rukoiltuansa, rupesivat j�tt�m��n toisilleen hyv�sti� huomiseksi, tuli
Friida yht�kki� sis�lle ja pys�htyi heid�n keskellens�.

--Siunattu ole sin�, Jumalan lapsi! sanoi vanhin veljist�, ja samassa
olivat he piirin� h�nen ymp�rill��n.

--Rauha olkoon teille! vastasi Friida.

Mutta h�n ei ruvennut nytk��n puhumaan, eik� kukaan tahtonut h�nt�
ensiksi puhutella.

H�n tuli vaan hiljaa Beedan luo, pani k�tens� h�nen olalleen ja sanoi:

--Tahdotko seurata minua?

--Tahdon, vastasi Beeda.

Sitten h�n meni toisen uskonsisaren luo ja sanoi:

--Agnes, seuraatko sin�kin minua?

--Seuraan, vastasi Agnes iloisella ylpeydell� siit�, ett� Friida h�nt�
pyysi.

Kaikki arvasivat, ett� Friida valmisti jotakin huomiseksi ja he
katsoivat toisiinsa ja hymyiliv�t, iloisesti uteliaina.

Mutta ne kolme j�ttiv�t heti kokoussalin.

Kun he tulivat ulos ja meniv�t tyhj�� katua my�ten, otti Friida heit�
molempia k�sist�, ja hiljent�en kulkua sanoi:

--Ah, yst�v�t, tukekaa minua, min� olen suuressa ahdistuksessa.

--Friida, minne sin� viet meit�?

--�lk�� kysyk�, yst�v�t. Seuratkaa vaan minua, ja rukoilkaa minun
kanssani. Siin� kaikki, mit� nyt voitte saada tiet��. Rukoilkaa minun
edest�ni ja tukekaa minun askeleitani, minun syd�mmeni on suuressa
tuskassa!

--Friida, me tied�mme, sanoi Beeda, ett� miss� sin� kuljet, siell�
kulkee Herra sinun kanssasi ja varjelee sinun askeleitasi. Miksi pyyd�t
meit� tukemaan sinua?

--Siksi, yst�v�t, ett� minua t�ll� hetkell� kovin kiusataan. Min� olen
palavassa tuskassa ja perkele pyyt�� voittaa minua.

--Friida, me tied�mme, ett� miss� sin� taistelet, siell� Herra voittaa.

Silloin Friida pys�htyi ja autuaallinen loiste v�l�hti hetkeksi h�nen
kasvoissansa.

--Niin, niin, miss� min� taistelen, siell� Herra voittaa minun
puolestani--viimeisell� hetkell�!

Ja taas he alkoivat astua kiireemm�sti.

Hetken kuluttua he tulivat rannalle, mist� soudetaan virran yli, ja
koputtivat venemiehen pienen kojun ovelle.

Ukko tuli ulos, katsahti heihin, ja sanaakaan sanomatta meni lykk��m��n
venett� vesille. Sitten h�n pani piippuun ja istui soututuhdolle.

Kun Friida, Beeda ja Agnes astuivat veneeseen, naurahti ukko partaansa.

--Korjatkaa tyystin liepeenne, fr��kin�t, nyt on kova virta, sanoi h�n
ja ty�nsi veneen voimakkaasti ulos.

--Minne te soudatte, ukko? meid�nh�n pit�� tuonne suoraan vastaiselle
rannalle, sanoi Agnes, joka oli n�ht�v�sti s�ik�htynyt venemiehen
varotuksesta.

Mutta kuulematta t�t� kysymyst� ukko n�ytti vaan soutavan melkeen
suoraan vasten virtaa. Voimakkaasti h�n tosin veteli, katseli silloin
t�ll�in py�rteit�, mutta veneess� olijat eiv�t voineet huomata, ett�
h�nen ahavoittuneet kasvonsa hetkeksik��n olisivat kadottaneet niihin
kuuluvaa tyyneytt�, ja se selvitti arimmallekin, ettei t�ss� ollut
mist��n vaarasta kysymys, korkeintaan vaan siit�, miten p��sisi
v�himm�ll� soudulla.

Vasta sitten kuin oli tultu yli keskiv�yl�n, vastasi h�n tehtyyn
kysymykseen.

--T�ytyy n�in menn� vastaan, ett� pysyt��n kohdalla. Muuten virta vie.

Beeda ja Agnes katsahtivat taaksensa ja heille selvisi, ett� ukko oli
oikeassa. Siell� oli tukkipuomu yli koko virran, ja he olivat pikemmin
l�hestyneet sit� kuin edenneet, niin v�kev�sti veti virta alas,
soudusta huolimatta.

--Kolmekymment� vuotta olen min� t�ss� soutanut ihmisi� ylitse. Voisin
menn� vaikka silm�t ummessa, sanoi ukko. Mutta menip� t�st� kohden
outo, eip� aina p��ssytk��n. Jos sattui kova virta, vei se tuonne
puomujen laitaan ja litisti kiinni, ettei avutta irtautunutkaan.--Ja
ennen minua oli t�ss� is�ni. Mutta ei t�m� virka silloin viel�
el�tt�nyt. H�n piti sen ohella pient� vesirinkil�kauppaa kojussa. Nyt
menee t�st� jo niin paljon ihmisi�, etten min� kaikkina aikoina muuhun
ehtisik��n ja kyll� rinkulat j�isiv�t minulta kauppaamatta. Sattuivat
suuret n�lk�vuodet silloin kuin min� t�m�n toimen is�lt� perin. Ja
silloin se tuotti kovasti. Kaikki salolaiset toivat ruumiinsa t�st�
ylitse. V�list� piti ottaa veneeseen kaksi vainajaa, ja nelj� oli jo
taas rannalla odottamassa. Ja min� sain maksun ruunulta, jos j�i
saamatta vaivasilta.

Yht�kki� vene k��ntyi ja vahva py�rre toi heid�t kuin sattumalta
m��r�paikkaan.

Siin� oli laiturisilta, jolle he nousivat.

--Joutukaa takasin yhdeks�ksi, muuten j��pi aamuun,--y�ll� ei t�st�
kuljeta,--sanoi ukko ty�nt�ess��n venett� j�lleen ulos ja alkaen soutaa
takasin.

He nousivat leve�lle polulle, joka vei poisp�in joesta suoraan mets��n
ja kulki pujotellen korkeitten koivujen ja haapojen v�litse, mutta
sitten v�hitellen vajosi yksitoikkoiseen, loppumattomaan m�nnikk��n
hietaisella kanervikkokankaalla.

--Min� olen k�ynyt t��ll� ennen, t�mm�ist� min� rakastan, sanoi Friida.
Ah, kuinka t��ll� on yksin�ist� ja ihanaa. Jospa min� saisin olla
yhten� kanervana noiden tuhansien samallaisten joukossa, eik� kukaan
minua huomaisi eik� tiet�isi minusta mit��n.

Toiset eiv�t ymm�rt�neet, miksi Friida tahtoi olla kanervana tuhansien
samallaisten joukossa, eiv�tk� sanoneet mit��n.

He istuivat kankaalle lep��m��n, ja Agnes otti taskustaan uuden
testamentin, valmiina pienimm�st�kin viittauksesta heti tekstin avulla
ottamaan selkoa Friidan puheen tarkoituksesta.

Mutta heid�n istuessansa Friida pani hiljaa k�tens� Agnesin syliin ja
sulki h�nen testamenttinsa.

--Me tulemme kohta k�yhiin-k�yhiin torppiin, sanoi h�n. Ne ovat niin
k�yh�t, kuin t�m� hiekka, ja niiden takana on viel� k�yhempi�. Min�
olen kulkenut t��ll� ennen ja min� tunnen hyvin niiden asukkaat, mutta
he eiv�t tunne minua eiv�tk� tied� kuka min� olen. Min� en puhu paljon
heille, ainoastaan autan heit� joskus heid�n askareissaan, ja he
pit�v�t minua vaan noin tavallisena. Ainoastaan silloin kuin joskus
itsest��n nousee kysymys hengen asioista, sanon min�kin jonkun sanan,
niinkuin olisin vaan yksi heid�n joukostansa. Ja min� n�en kuinka valo
levi�� heid�n sieluissansa, mutta he eiv�t aavista, ett� min� olen
heit� johtanut, vaan luulevat, ett� heid�n omat ajatuksensa ja sanansa
yht�kki� heille valaisevat. Ja jos min� varomatta sanon enemm�n kuin
tarvitsee ja he tulevat uteliaiksi, niin min� paikalla kysyn heid�n
mielipidett��n asiassa ja sekotan sen pois heid�n huomiostaan ja menen
naapuritorppaan. Siell�kin on niin paljon auttamista ja tekemist�. Ah
yst�v�t, se on minulle kuin paratiisia.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, mit� se on: Min� olen maailman vaikeus.
Taikka: Min� tulin valkeudeksi maailmaan. Ja mit� se on: olla valkeuden
lapsi.

Se on: meid�n t�ytyy kuolettaa oma itsemme ja el�� vaan niinkuin
vaikeus el��.

Agnes avasi taas testamenttinsa ja luki hiljaa ja juhlallisesti
Johanneksen evankeliumin 12 luvusta vv. 35-36:

"Niin Jeesus sanoi heille: valkeus on viel� v�h�n aikaa teid�n
kanssanne, vaeltakaat niinkauan kuin teill� valkeus on, ettei pimeys
teit� k�sitt�isi. Joka pimeydess� vaeltaa, ei h�n tied� kuhunka h�n
menee. Uskokaat valkeuden p��lle, niinkauan kuin teill� valkeus on,
ett� te tulisitte valkeuden lapsiksi".

--Eik� valkeus ole Jeesus itse, niinkuin h�n sanoo: min� olen valkeus,
ja eik� se ole siis Jeesuksen omistaminen, joka on meille valkeus?
kysyi Beeda.

Mutta vastaamatta suoraan h�nen kysymykseens� Friida vaan sanoi:

--Se on mahdollista, ettei meist� kukaan ymm�rr� n�it� sanoja. Jeesus
sanoi: min� olen valkeus, sill� h�n palveli valkeutta, niin ettei h�nen
oma tahtonsa ollut mit��n, eik� kukaan n�hnyt h�nt� itse�ns�. Se oli
juuri niinkuin tuolla torpassa.

--Friida, mit� sin� sanot! Eik� Jeesus ollut Jumala itse?

--Min� sanoin vaan: se on mahdollista, ettei meist� kukaan ymm�rr�
n�it� sanoja.--T�m�n er�maan ��rimm�isess� p��ss� on viel� yksi torppa.
Siell� minut tunnetaan, mutta siell� min� olen oppilas enk� opettaja.
Siell� asuu yksin�inen, miehens� hylk��m� vaimo nelj�n lapsensa kanssa.
H�n p��tti kerran j�tt�� lapsensa vieraisin k�siin ja paeta miehens�
luo Amerikaan, ja h�n olikin jo matkalla sinne, mutta katui tekoansa,
m�i Englannissa pilettins� ja palasi takasin. Suuren k�yhyyden ja
kurjuuden l�pi on h�nen tiens� kulkenut. H�n ja h�nen lapsensa ovat
useasti olleet n�lk�kuoleman partaalla. Mutta--kuten h�n itse sanoo--
Herra on n�hnyt h�nen ponnistuksensa ja antanut h�nelle kest�vyytt� ja
k�rsiv�llisyytt�. Ja vaikka kurjuudessa, on h�n kumminkin aina mennyt
eteenp�in. Nyt h�n on niin pitk�ll�, ett� h�nell� on pieni torppa
asuttavana, josta h�n tekee itse nelj� p�iv�ty�t� ja pian kasvaa vanhin
poika niin ett� kelpaa h�nen sijaansa. Jos te n�kisitte kuinka puhdas
ja siisti se torppa on! Ja kuinka h�n rakastaa lapsiansa ja kuinka h�n
niit� hoitaa ja sukii ja opettaa puhtauteen. Pienet kukkaruukut ovat
ikkunalla, ja se on juuri h�nen sein�ll��n tuo Vapahtajan lause:

_Min� olen maailman valkeus: joka minua seuraa, ei h�n pimeydess�
vaella, mutta saa el�m�n valkeuden_.

--H�n ei usko niinkuin me. H�n uskoo ihmisen omiin voimiin, ja sanoo,
ett� Jeesus ainoastaan n�ytti ihmisille tien, totuuden ja el�m�n. H�n
pit�� el�m�� kouluna, joka viepi k�rsimysten kautta valkeuteen. H�n ei
usko mihink��n ihmeisin. Ja kun min� kerran kysyin, miten on
ymm�rrett�v�t Vapahtajan sanat: "totisesti totisesti sanon min� teille:
joka uskoo minun p��lleni, ne ty�t, kuin min� teen, h�n on my�s tekev�,
ja suurempia kuin ne ovat, on h�n tekev�; sill� min� menen Is�ni
tyk�,"--vastasi h�n, ettei n�ill� sanoilla tarkoitettu ihmeit�, vaan
ainoastaan sit�, ett� se, joka Jeesuksen tavalla unohtaa itsens� ja
el�� valkeuden el�m��, h�n on samaa tekev� kuin Jeesus teki, ja viel�
enemm�n h�n on tekev�, sill� Jeesus jo j�tti t�m�n maailman, mutta muut
j��v�t viel� t�nne el�m��n.

Silloin min� kysyin h�nelt�, eik� Jeesus her�tt�nyt Latsarusta
kuolluista, ja eik� h�n muuttanut vett� viiniksi ja eik� k�vellyt
vedell�.

Ja siihen h�n vastasi, ettei h�n niit� asioita ymm�rt�nyt ja ett� h�n
piti totena ainoastaan sen mink� henki todeksi todisti.

--Mutta seh�n on puhdasta ep�uskoa! huudahti Beeda punastuen kiihkosta.

Friida huomasi sen.

--Tietysti, tietysti, kiiruhti h�n selitt�m��n.--Min�h�n sanookin, ett�
h�nell� on toinen usko kuin meill�.

--Mutta Friida, onko se edes mit��n uskoa! Seh�n on herjausta!

--Niin-niin, niinh�n se on. Kuitenkin--teid�n pit�isi n�hd� h�nt�.
Vaikka jokainen ryppy h�nen kasvoissaan kertoo kovista k�rsimyksist� ja
koettelemuksista, lep�� noissa kasvoissa sanomaton rauha ja
levollisuus; on niinkuin k�yhyys olisi h�nen ilonsa, ja kun h�n liikkuu
siistiss� pirtiss��n, tuntuu niinkuin olisi oma �iti siin�, tekisi ihan
mieli paeta h�nen luokseen tullakseen osalliseksi h�nen rauhastaan ja
saadakseen h�nelt� hellyytt�. Niin, ja tekisi mieli tulla h�nen
palveliakseen ja ottaa osaa h�nen raskaaseen ty�h�ns�.--

Friida vaipui ajatuksiinsa.

--Yst�v�t, mit� te ajattelisitte, sanoi h�n v�h�n ajan per�st�, jos
min� en en�� milloinkaan palaisi veljien seuraan, vaan vaeltaisin
tuonne p�in?

--Etk� en�� tulisi pyhityskokoukseenkaan? kysyi Agnes s�ik�ht�en.

--Min�h�n tahdoin vaan kysy�, mit� te ajattelisitte minusta, jos niin
tekisin.

Beeda sanoi:

--Friida, Friida, min� n�en nyt, ett� sin� olet suuressa kiusauksessa.
Varo viettelij��!

Mutta Agnes sanoi

--Friida, me tied�mme, ett� sinulla on suuremmat teht�v�t kuin jonkun
torpanv�en kaitseminen. Sin� olet meid�n seurakuntamme pylv�s, sin�
olet meid�n toivomme ja sin� olet meid�n el�v�n uskomme todistaja.--
Friida, nyt sin� olet vaan v�syksiss�. Katso, sinun ruumiisi vapisee
v�list� aivan kuin kylm�st�. Tule pois, palataan takasia.

--Ei, ei; tietysti min� olen sama kuin ennenkin, en ole muuttunut
miss��n suhteessa. Min� uskon niinkuin ennenkin, ymm�rr�tteh�n sen!

--Tule Friida, l�htek��mme t��lt�. Palatkaamme kaupunkiin, ennenkuin
kello ly� yhdeks�n ja on liian my�h��. Sinun t�ytyy saada rauhassa
nukkua huomista varten.

Friida s�ps�hti, niinkuin olisi yht�kki� muistanut jotakin, ja kalpeni
omasta ajatuksestaan.

--Tule, tule, Friida. Ei viivyt� en��. Beeda ja Agnes auttoivat h�net
yl�s ja alkoivat taluttaa h�nt� niinkuin sairasta.

Mutta Friida pys�htyi �kisti, nosti p��ns� ja sanoi:

--Mit� t�m� on? Mihin te minua talutatte? Tiet�k��, ett� jos minun on
huomenna oltava kaupungissa, niin en min� venett� kysy.

Beeda ja Agnes katsahtivat toisiinsa. Mutta Friida sanoi rauhallisesti:

--Tulkaa. Me menemme y�ksi l�himp��n torppaan. Jumala pit�� huolen
huomisesta.

--Mutta Friida, huomenna meit� odotetaan varhain pyhityskokoukseen.

--Kaikki on Jumalan hallussa, vastasi Friida.

Ja he jatkoivat matkaansa pitkin mets�tiet�. Friida kulki edell�, Agnes
ja Beeda tulivat j�lemp�n�, ja puhuivat kesken��n hiljaa.

Aurinko oli jo alhaalla, kun he saapuivat torppaan.

Kun torppari ja h�nen vaimonsa n�kiv�t Friidan, he tulivat juosten
h�nt� vastaan. Friida tuli kuin taivaan l�hett�m�n�. Sill� onnettomuus
oli heill� tapahtunut. Pikku Taavetti oli juuri astunut viikatteen
ter�lle ja leikannut jalkansa, eik� heiss� ollut kess��n veren
pys�ytt�j��.

Beeda ja Agnes huomasivat kohta, ettei Friida tervehtinyt torpanv�ke�
tavallisella rauhantoivotuksella, ja ett� he kohtelivat h�nt� kuin
tavallista maallista yst�v��ns�.

Heti Friida pesi haavan ja sitoi sen, revitty��n oman nen�liinansa
kapeihin kaistaleihin.

Veri pys�htyi kohta. Ja lapsen vanhemmat rauhoittuivat.

--Sin� minun Taavettini, puhui Friida sitoessaan pient� jalkaa,--sin�
minun syd�nk�pyseni. Nytp� saat olla paikoillasi pitk�n aikaa, etk�
saakkaan juosta mielin m��rin. Ja nytp� t�ti Friida tulee ja rupee
sinua opettamaan, etk� sin� p��se minnek��n pakoon. Ja t�ti kertoo
sinulle maapallosta ja valtamerist� ja suurista-suurista valaskaloista,
niin ja sitten: paljonko on 2 ynn� 2, ja 3 ynn� 2--eik�s t�ti osaa
opettaa ja eik�s se ole lysti�; onhan se, pikku oma Taavettini.

--Kyll� se muistaakin fr��kin�n kertomuksia, niinh�n tuo haastelee
niit� kaikille ihmisille, sanoi torpparin vaimo, liikutuksesta
vettynein silmin.

--Ja nyt h�nen pit�� v�ltt�m�tt� saada t�pp�set jalkaansa, sanoi
Friida. Min� toimitan kaupungista. Niin, niin sin� pikku Taavettini,
toimittaahan t�ti sinulle t�pp�set?

Sittenkuin h�n oli sitonut haavan, nousi h�n yht�kki� yl�s. H�n
s�ps�hti taas omissa ajatuksissaan, kalpeni eik� voinut mihink��n
katsoa ja taas h�neen tuli entinen levottomuus.

H�n tahtoi olla yksin, ja yhtyi muiden kanssa vasta kun piti menn�
levolle.

Heille laitettiin kolme vuodetta pieneen pirttiin. Torpanv�ki sijoittui
eteiseen ja ulkohuoneisin.

Ja kun he olivat yksin, Friida ensimm�isen� laskeutui vuoteelle. H�nt�
rupesi taas puistattamaan niinkuin kylm�st�. Ja h�nen poskensa
punottivat niinkuin kuumeesta.

Aurinko juuri laski.

Agnes aukasi ikkunan.

Kaikki oli hiljaa pienell� torpan pihalla. P��skynen vaan viel� viserti
pitk�� viserryst��n jossain l��v�n r�yst��ll�.

--Jospa te voisitte aavistaa, sanoi Friida yht�kki� taas heltyen ja
sovittaen puheensa puistatusten v�liin,--kuinka ��ret�n ilo minun on
kuulla tuon p��skysen viserryst�. Aivan kuin lapsuuden p�iv�t
kulkisivat ohitseni uudestaan, ne p�iv�t, joina ei viel� tuntenut
_H�nt�_.--Yst�v�t, yst�v�t, rukoilkaat minun puolestani. Henki ei
johdata minua rukoukseen, min� olen kadottanut suuren hengen lahjan.
Min� en voi rukoilla, auttakaa minua! Valvokaa te ja rukoilkaa!

Beeda laskeutui polvilleen ja pani k�tens� ristiin.

--Taivaallinen Is�! Vapauta Friida kiusaajan kahleista, kevenn� h�nen
kuormansa, valista h�nen henkens�. Anna sinun armosi vuotaa runsaasti
h�nen syd�mmeens�! Ja auta, Is�, h�nt� siihen suureen uskon tekoon,
johon h�n itse�ns� valmistaa, sinun pyh�n seurakuntasi siunaukseksi ja
sinun nimesi kunniaksi maan p��ll�, amen.

--Amen, sanoi Agnes.

--Kiitos lapset. Nukkukaa rauhassa. Kaikki on p��tetty.

Ja sitten he eiv�t puhuneet en�� mit��n. Hiljaa he liikkuivat pieness�
pirtiss� laittautuessaan levolle, niinkuin olisivat pel�nneet h�irit�
Friidaa. Friida ei riisuutunut, vaan makasi liikahtamatta, silloin
t�ll�in vaan vavahdellen entiseen tapaansa.

Vihdoin oli kaikki hiljennyt. Y� oli tullut.

Ja tuskin pime� oli p��ssyt levi�m��n, kuin siin� alkoi tuntua hieno
kuutamoinen valo. Se kasvoi voimakkaammaksi tunti tunnilta, sen varjot
erottuivat yh� selvemmin ja permannolle muodostui v�hitellen kaksi
kirkasta pitkulaista ikkunain kuvaa, joiden heijastuksessa kaikki
pirtin esineet h��m�ttiv�t esille.

Beeda ja Agnes nukkuivat sike�sti.

Friida ei liikkunut.

Mutta keskiy�n aikaan h�n liikahti ensi kerran, nosti p��ns�, nousi
hiljaa istualleen ja katsahti varovasti ymp�rilleen.

Sitten nousi kokonaan yl�s.

H�n tuli ikkunan luo ja katsoi ulos.

Kuu siell� paistoi levitt�en salamyhk�ist� valoaan puiden yli ja torpan
pihalla oleviin esineihin.

Ja Friidan silmiss� loisti juhlallinen p��tt�v�isyys, niinkuin h�n
olisi jo ratkaissut el�m�ns� suurimman asian.

H�n hengitti syv��n ja oli hyvin kalpea.

--"Ja auta h�nt� siihen suureen uskontekoon, johon h�n itse�ns�
valmistaa",--kertoi Friida muistaen Beedan rukouksen.

Vaan silloin t�ll�in puistatus en�� yritti t�risytt�m��n h�nt�. Mutta
h�n kun vaan j�nnitti ruumistansa ja ojensihe, niin se heti j�tti
h�net, ja h�n oli taas ajatustensa herrana. Sent�hden h�n ei
hetkeksik��n p��st�nyt j�nnityst�ns�. H�n katseli kaiken aikaa puoleksi
yl�s, ei tahtonut huomata mit��n erikoisuuksia edess��n ja ajatteli
vaan sit� yht�, mit� h�nen nyt piti tehd�. Mit� h�n nyt liikkui, sen
h�n liikkui vaan sen yhden ajatuksen seurauksesta.

Niin h�n pani hatun p��h�ns� ja meni varpaillaan ovelle. Siell� h�n
koetti saattoiko ovea avata sen narahtamatta. Ja avattuansa h�n pujahti
eteiseen, hiipi ��nett�m�sti kuin varjo eteisen l�pi, jossa makasi
is�nt�. Ja sitten h�n, her�tt�m�tt� ket��n, aukasi ulko-oven.

Sielt� tuli rakki vastaan venytellen takajalkojaan, mutta ei haukkunut.

Pihalla h�n jo liikkui rohkeammin. H�n aukasi tarhan ver�j�n ja meni
kujalle. Toinen lehmist� s�ik�hti, hy�kk�si yl�s makuultaan, mutta ei
ruvennut pit�m��n muuta melua. Ja Friida p��si onnellisesti sille
polulle, jota my�ten he olivat tulleetkin.

Tultuansa pienen niityn poikki mets��n, h�n antautui melkeen
juoksemaan.

Ja pys�htyi ihan heng�styneen� vasta siin�, miss� m�ntymets� vaihtuu
korkeaksi koivikoksi sekasin haapojen kanssa.

Siin� h�n alkoi kulkea hiljaa.

Kuu paistoi ihan h�nt� vastaan.

Viel� ei n�kynyt jokea. Siin� oli pieni ylennys tiell�, t�ynn� suurten
puiden juuria, jotka kirkkaasti valaistulla polulla esiintyiv�t
niinkuin suonet vanhan ihmisen k�dell�.

Sen yl�nteen p��lt� olisi joki n�kynyt, siit� ei ollut en�� rantaan
kuin kivenheitto.

Mutta Friida pys�htyi.

H�n pani molemmat k�sivarret silmilleen ja pudisti p��t�ns� ik��nkuin
vapautuakseen omavaltaisista ajatuksista ja s�ilytt��kseen sen
j�nnityksen, jonka oli l�htiess� omistanut.

--Min�h�n uskon vaan sit�, mit� minun t�ytyy uskoa. Min� uskon, ett�
minun vapahtajani Jeesus on k�vellyt vedell� ja ett� h�n on moittinut
opetuslapsensa uskottomuutta, joka ei voinut tehd� samoin. Ja h�n on
sanonut: joka uskoo minun p��lleni, ne ty�t, kuin min� teen, h�n on
my�s tekev�, ja viel� suurempia kuin ne ovat, on h�n tekev�. N�m�t ovat
h�nen omat sanansa. Min� uskon vaan siihen, mihin minun t�ytyy uskoa.
Min� uskon sinun p��llesi, sin� t�hti minun el�m�ss�ni, min� n�en sinut
jo,--ota minut vastaan!

Mutta h�n ei mennyt eteenp�in.

H�ipyen taas omasta ajatuksestaan h�n alkoi kuulostella.

Haavanlehtien v�rin� ei antanut joelta p�in mit��n kuuloa. Kuitenkin,
silloin t�ll�in taisi erottaa jonkun ohimenev�n l�isk�ht�v�n ��nen,
joka samassa muistutti mieleen virran mahtavan ja nopean liikkeen
syv�ss� kuilussansa.

Samassa Friida huomasi, ett� h�n oli p��st�nyt j�nnityksens� menem��n.

--Ei, ei, ei! Min� en ole hetke�k��n ep�illyt! Min� uskon, min� uskon!

H�n koetti j�nnitty� uudelleen, oikaisihe ja tahtoi menn� eteenp�in.
Mutta h�nen jalkansa olivat jo kuin maahan kasvaneet v�symyksest�. Ja
taas koko h�nen ruumistaan puistatti niinkuin vilusta.

H�n kurottautui vaan varpailleen n�hd�ksens� veden pintaa, mutta sit�
ei n�kynyt.

--Jos min� nousisin tuolle oksalle, niin varmaan n�kisin.

Mutta kun h�n vaivalla p��si polvilleen oksan p��lle, taittui se
r�s�ht�en. Friida putosi maahan ja loukkasi polvensa kiveen.

H�nen kasvonsa ensin v��ntyiv�t kivusta, mutta sitten tyyntyiv�t, ja
kyyneleet vir�htiv�t silmist�.

--Miksi oksa ei kest�nyt minua? Oliko se liian kuiva? Mutta jos min�
putosin siksi, ett� oksa oli liian kuiva, niin min� vajoon virran
pohjaan, siksi, ett� vesi----

--Ei, ei! Jumala tahtoi vaan rangaista minua ep�uskoni t�hden, siksi
min� putosin.

Ja Friida ei jaksanut en�� hallita ajatuksiansa. Ne eiv�t totelleet
h�nt� itse�ns�. Ne tulivat ja meniv�t omin p�in ja seurasivat toisiansa
siin� j�rjestyksess�, miss� h�n ei olisi tahtonutkaan. Ne olivat
yht�kki� muuttuneet kuin itsen�isesti el�viksi, ja puhuivat h�nelle,
h�nen itsens� ollessa vaiti.

"Muista Friida, ett� sin� kuljet jyrk�sti vasten virtaa, ainoastaan
niin sin� tulet suoraan yli,--muussa tapauksessa virta vie sinut
puomuihin ja litist�� niit� vastaan niin, ettet p��se irtaantumaan".

Friida jaksoi vapautua t�st� ajatuksesta. Mutta toinen alkoi h�ness�
heti liikkua, yht� riippumatta h�nen tahdostaan.

"Sin� Friida, kun olet kulkenut virran yli, menet vanhimman veljen luo.
H�n nukkuu, eik� aavista mit��n. Sin� her�t�t h�net, ojennat k�tes, ja
sanot:"----

Mutta m��r��m�tt� mit� h�n sanoisi, ajatus j�tti taas sijaa toiselle
ajatukselle:

"Kun sin� olet kerran t�m�n ihmeen tehnyt, et sin� en�� koskaan
tarvitse mit��n ep�ill�. Kaikki on sinun k�siss�si. Koko maailma saapi
pian tiet�� sinusta. Toiset uskovat, toiset eiv�t. Ja sin� tulet joka
taholta piiritetyksi kysymyksill�. Mutta sin� vastaat kaikille:"----

Nytk��n ei ajatus huolinut m��r�t�, mit� h�n sanoisi, lateli vaan
per�kk�in juhlallisia sanoja ilman mit��n merkityst�, ja Friidalle oli
ainoastaan selv�n� h�nen asentonsa ja k�denliikkeens� vastatessaan.

Yksi ajatus vajoutui viel� syvempiin erikoisuuksiin Friidan
tulevaisuudessa:

"Sinun vaikutuksesi sen j�lkeen tietysti muuttuu. Sin� et
en�� tule kuulumaan nykyiseen seurakuntaasi, vaan vaellat
itsen�isesti, ja ihmiset kokoontuvat sinun ymp�rillesi. Sin� tapaat
siirtolaisvaimon"----

"Varmuuden vuoksi, sanoi keskeytt�en uusi ajatus, sinun pit�isi
rukoilla Jumalaa, ett� h�n auttaisi sinua k�ym��n joen yli. Mit� ikin�
te pyyd�tte sen te saatte. Friida, lankee polvillesi, ja rukoile
Jumalaa, ett� h�n saattaa sinut yli!"

T�ss� Friida her�si taas itseens� ja h�nen syd�mmens� tykytti ihan
pakahtuakseen. H�n ponnisti kaikki voimansa karkoittaakseen
omavaltaiset ajatukset.

Kuitenkin,--n�ist� ajatuksista oli yksi muistuttanut h�nelle rukousta;
miksi h�n ei itse ollut tullut sit� ajatelleeksi? Olihan h�n kaikissa
asioissaan aina rukoillut, miksi se tuntui niin oudolta ja
mahdottomalta t�ss� asiassa?

Friida nousi seisaalleen, huolimatta kivusta polvessa.

Mutta kun h�n vasta alkoi hakea sanoja, joilla olisi l�hestynyt
Jumalaa, tunsi h�n itsens� niin voimattomaksi ja v�syneeksi, ettei h�n
voinut pysy� seisaallaan.

H�nen t�ytyi taas istua tiepuoleen ja nojautua kiveen. V�symys oli
tullut niin �kki�. H�n ei jaksanut pit�� k�si�ns� ristiss�, vaan pani
ne kivelle ja laski p��ns� niiden p��lle.

T�m� lepoasento tuotti h�nelle suuren huojennuksen, ja h�n tunsi
samassa vastustamattoman halun nukkua. Uni ik��nkuin pyysi h�nelt� vaan
pienint�kin suostumuksen merkki�, niin se olisi siin� hetkess� vienyt
h�net tiedottomaksi.

Friida huomasi sen, ja pakotti itsens� valveille.

--Minun t�ytyy, t�ytyy voittaa t�m� v�symykseni! Minun t�ytyy saada
voimaa! Minun t�ytyy rukoilla!

Hieno hiki nousi h�nen ohimoihinsa ja otsaan, kun h�n pakotti itsens�
polvilleen. Ja koko h�nen ruumiinsa v��ntyi kuin tuskasta, kun h�n
koetti pysytell� koholla. V�h�n ajan per�st� hiki vuoti virtana h�nen
kasvoiltansa.

--Miksi min� en osaa rukoilla? Jumalani, Jumalani!

Ja viimeisen tuskallisen ponnistuksen per�st�, h�n yht�kki� katsoi
yl�s, tyyntyi, ja rauhallinen turvallisuus kuvastui samassa h�nen
kasvoillaan.

Nyt se oli todellakin taas h�n itse, joka saattoi ajatella ja l�hesty�
Jumalaa. Mik� autuas ja vapaa tunne! Omavaltaiset ajatukset olivat
poissa. Kaikki oli j�lleen h�nen vallassansa. H�n saattoi rukoilla,
mit� tahtoi.

Mutta sen sijaan, ett� h�n olisi pyyt�nyt voimaa ja uskoa, niinkuin oli
aikonut, h�n, unohtaen oman asiansa, kirkastunein kasvoin rukoili:

--Sin� tied�t, mik� on minun el�m�ni salaisin ja suurin toivo. Min� en
ole koskaan rukoillut sinusta sit�; nyt min� rukoilen: anna minun
kerran kuolla sinun kunniaksesi, anna minun kuolla, niinkuin sinun
poikasi on kuollut. Min� tahdon kuolla t�lle maailmalle. Min� tahdon
antaa el�m�ni veljille! Koko syd�mmest�ni rukoilen sinua. Ei mik��n
k�rsimys ole minulle liian raskas. Min� en pelk�� mit��n, vaan olen
valmis kaikkeen. Niin, Is�, min� tied�n, ett� sin� t�yt�t minun
rukoukseni ja min� kiit�n sinua jo, ett� minua kuulit.

Kauemmin h�n ei jaksanut olla koholla.

Taas h�nen t�ytyi nojautua kive� vastaan. Mutta n�in h�n ei voinut en��
rukoilla. H�n saattoi vaan j�lleen kuunnella kesken��n ristiriitaisia
ajatuksiansa, jotka tulivat ja meniv�t omin p�in.

"Miksi sin� et suoraan kysynyt, mik� on Jumalan tahto t�ss� asiassa?"

"Sin� pelk�sit, ett� h�n olisi vastannut: �l� mene virran yli! Ja
sin�h�n tahdot menn�."

"Ei,--ei niin. Jumala on ��neti vaan siksi, ett� h�n koettelee sinun
uskoasi. Sinun t�ytyy ensin uskoa, sitten h�n vasta auttaa sinua."

"Sinun pit�isi kuitenkin ensin koettaa. �l� astu veteen suoraan
sillalta, siin� on syv�, hyvin syv�. Vaan mene ensin hiekkarannalle
viereen ja astu siit�: jos sin� siin� uppootkin, niin eth�n kuitenkaan
huku."

Friida liikahti tuskasta.

--Mik�, mik� on sinun tahtos? sai h�n vaivalla ajatelluksi. Ja
vastauksen hakeminen her�tti taas v�symyksen ja vastustamattoman halun
nukkua.

--Niin, se on totta, ajatteli h�n,--ne t�pp�seth�n minun piti
Taavetille hankkia.

H�nen haavansa oli todellakin syv�. Beeda ja Agnes odottivat, ett� min�
olisin sanalla pys�ytt�nyt veren. Kuinka min� sidoinkaan haavan? Kuinka
min� todella osasin? Aivan kuin olisin ollut vanha l��k�ri. Min�
riemuitsin, kun se onnistui. Ensin panin rievun n�in pitkinp�in, sitten
poikittain jalkarinnan yli. Vedin jokseenkin kire�sti. Olisin ehk�
voinut vet�� viel� kire�mp��n. Sitten en l�yt�nyt rihmaa ja sidoin
langalla, jonka kerin auki sukasta. Olisi tehnyt mieleni suudella h�nen
p�ivettynytt� jalkaansa, mutta en tullut sit� tehneeksi.--

Friida torkahti.

Ja samassa h�nest� rupesi n�ytt�m��n, ett� pikku Taavetti tuli h�nen
luokseen ja rupesi puhumaan h�nen kanssansa. H�n itse makasi sel�ll��n
liikkumatonna syv�ll� virran pohjassa. Kuu paistoi ylh��lt�, niin ett�
samea vesi oli alas asti kirkastunut vaaleaksi, vihert�v�n hohtavaksi
ja l�pin�kyv�ksi aineeksi, joka nyt liikkui ��net�nn� h�nen ylitsens�.
Taavetti istui h�nen vieress�ns� pohjakivell�. Ja vaikka se oli pikku
Taavetti, niin se oli kuitenkin aika-ihminen, ja saattoi olla yht�
hyvin jokainen muu, jota Friida vaan tuli ajatelleeksi. Sanomaton rauha
kuvastui h�nen olennostansa, kun h�n hell�sti hymyillen katseli
Friidaan. H�n puhui h�nelle rajattomalla yst�vyydell� ja
luottamuksella, ja Friida tunsi h�net niinkuin oman itsens�. Ja virran
hohtava valo ymp�r�itsi h�net kaikilta puolin.

--Etk� sin� tuntenut minua maailmassa? Sanoinhan min� sinulle selv�sti:
mink� sin� teet yhdelle n�ist� pienimmist�, sen sin� teet minulle?
Mit�s sin� viel� lis�ksi hait?

Ja kun Friida juuri aikoi kurottaa k�tens� t�m�n rajattoman yst�v�n
puoleen ja tunnustaa h�net Ihmisen Pojaksi, h�n her�si.

H�n katsoi hajamielisen� ymp�rilleen, eik� heti muistanut, miss� oli.

Mutta sitten h�n havahti. H�n oli selv�sti nukkunut kauan, ja h�nen oli
kylm�. Kuutamovaloon alkoi jo h�mmenty� aamun sarastusta.

Mit� oli t�m� uni? T�ytyik� h�nen panna siihen jotain merkityst�? Miksi
h�n oli ollenkaan nukkunut? Olisiko Jumala tahtonut h�nelle osoittaa,
ett� h�n tekisi viisaimmin, jos menisi takasia nukkumaan?

Niin, jospa h�n sen tekisikin! Jospa h�n palaisi takasin torppaan,
peittyisi l�mpim��n vuoteesen, ummistaisi silm�ns� ja unohtaisi kaikki.
Ja seuraavasta p�iv�st� alkaen nousisi ihan toisena ihmisen�,
ajattelematta ja tiet�m�tt� itsest�ns� mit��n, j�tt�isi Beedan ja
Agneksen, ja kaikki muut, ja pakenisi yksin�isyyteen, k�yhimpiin
torppiin, yh� kauemmas ja kauemmas, miss� on enin unhotettuja ja
hylj�ttyj� ihmisi�, el��kseen loppumattomassa tasa-arvossa heid�n
kanssansa, palvellakseen vaan niit� pienimpi� ja pysy�kseen itse
n�kym�t�nn�. Aina vaan tuo ainoa yst�v� syd�mmess�, joka eli kaikissa
eik� muuta vaatinut kuin altistuvaa rakkautta kaikkiin!

Friida nousi ja alkoi hiljaa k�vell� sinnep�in mist� oli tullut.

Sill� puolella taivasta oli aamun valo jo voitolla. Se heitti hienon
heijastuksen huurtuneesen maahan, painautui harmaiden kivien kupeisin
ja v�reili lehtipuissa. Yli taivaan laen ylettyi p�iv�n nousua
ennustavat s�teet. Ne kohosivat kaukaa valon n�kym�tt�m�st� l�hteest�,
tunkeutuivat ilmojen halki ja sekoittuivat taivaan sineen. El�m�
l�hestyy niiden kanssa siell� ��nett�myydess�. Kohta, kohta ne
her�tt�v�t tuulen. Kohta linnut alkavat visert��.----

Kohta ihmiset menev�t askareihinsa.

Kohta kaupungissakin her��v�t. Kohta uskonveljet kokoontuvat
aamurukoukseen. Kohta on pyhityskokous alkamassa.

Ja kaikki kyselev�t toisiltansa: oletteko n�hneet Friidaa? Miss� se
rauhan lapsi? Miss� meid�n uskomme todistaja? Mit� on h�n meille
valmistanut?

Eik� kukaan tied�, miss� h�n on.

Silloin saapuvat Beeda ja Agnes.

Kaikki ymp�r�iv�t heit� kysymyksill�:

--Minne olette j�tt�neet Friidan?

Ja he vastaavat:

--Me tulemme virran toiselta puolen, miss� olemme olleet y�t�. Siell�
Friida sanoi meille: tiet�k��t, ett� jos minun on oltava kaupungissa,
niin en min� venett� kysy. Sitten h�n oli illalla sanonut meille:
nukkukaa rauhassa, kaikki on p��tetty. Ja y�ll�, meid�n maatessamme,
h�n oli l�htenyt torpasta, emme tied� minne.

He odottavat ja odottavat,--mutta Friida ei tule pyhityskokoukseen.

H�n pys�htyi ja pani tuskissaan molemmat k�tens� p��laelle.

--Oletko sin� k�vellyt vedell�, minun Vapahtajani?

Samassa h�nen silm�ns� alkoivat loistaa: h�n oikasi ruumiinsa ja
j�nnittyi taas, niinkuin torpasta l�htiess�.

--Sin� olet sanonut: joka uskoo, ne ty�t kuin min� teen, h�n on my�s
tekev�. Sinut kutsun todistajakseni. Nyt, nyt, min� menen!

Friida samassa k��ntyi ja unohtaen kipe�n polvensa juoksi joelle p�in.

H�n seisahtui heng�styneen� yl�nteelle, mik� oli est�nyt n�kem�st�
rantaa.

Siin� se virta nyt oli.

Kuu kimelteli viel� sen rauhattomalla kalvolla, joka liikkui nopeasti
eteenp�in ja vei muassaan sikin sokin hyppelevi� pikku laineita.

Kun Friida n�ki virran, alkoi h�n hengitt�� syv��n ja pian. Samassa h�n
meni varmoin askelin alas rantaan.

H�n pys�htyi sille sillalle, jonne venemies oli heid�t illalla tuonut,
riisui hatun p��st�ns� ja pani sen maahan. Sitten tuli ihan
��rimm�iselle reunalle ja nosti k�sivarret silmilleen.

--Is�, min� en tied� mit��n----siunaa velji� ja sisaria----tapahtukoon
sinun tahtosi----

Niin h�n astui askeleen ulos sillasta, horjahti eteenp�in ja putosi
virtaan.

Vesi hajosi l�isk�ht�en h�nen altansa ja pauhahti sitten umpeen h�nen
j�lkeens�. Virta vei samassa kuohun pois, ja py�rre sekoitti sen muiden
laineiden kanssa, jotka kimelteliv�t ulompana.

Kaikki oli j�lleen hiljaa. Eik� kuulunut kuin aallokon hieno lipin�
keskelt� jokea, miss� juoksu oli nopein.

V�h�n ajan kuluttua Friidan ruumis nousi veden pintaan, kulki jonkun
matkaa virran mukana, ja tarttui sitten vaatteista puomuihin.







End of the Project Gutenberg EBook of Ihmiskohtaloja, by Arvid J�rnefelt

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMISKOHTALOJA ***

***** This file should be named 13681-8.txt or 13681-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
        http://www.gutenberg.net/1/3/6/8/13681/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
     must be paid within 60 days following each date on which you
     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
     address specified in Section 4, "Information about donations to
     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
     License.  You must require such a user to return or
     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
     and discontinue all use of and all access to other copies of
     Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
     of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
     distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:
     Dr. Gregory B. Newby
     Chief Executive and Director
     gbnewby@pglaf.org

Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations.  To donate, please visit: http://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

     http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

*** END: FULL LICENSE ***
Internet Archive Audio

Featured

Top

Images

Featured

Top

Software

Featured

Top

Books

Featured

Top

Video

Featured

Top

Mobile Apps

Browser Extensions

Archive-It Subscription

Save Page Now

Full text of "Ihmiskohtaloja"

See other formats
