Skip to main content

Full text of "Über die Steuerreduzierung Veron Minimoinnista"

See other formats 


This  is  a  digital  copy  of  a  book  that  was  preserved  for  generations  on  library  shelves  before  it  was  carefully  scanned  by  Google  as  part  of  a  project 
to  make  the  world's  books  discoverable  online. 

It  has  survived  long  enough  for  the  Copyright  to  expire  and  the  book  to  enter  the  public  domain.  A  public  domain  book  is  one  that  was  never  subject 
to  Copyright  or  whose  legal  Copyright  term  has  expired.  Whether  a  book  is  in  the  public  domain  may  vary  country  to  country.  Public  domain  books 
are  our  gateways  to  the  past,  representing  a  wealth  of  history,  culture  and  knowledge  that 's  often  difficult  to  discover. 

Marks,  notations  and  other  marginalia  present  in  the  original  volume  will  appear  in  this  file  -  a  reminder  of  this  book's  long  journey  from  the 
publisher  to  a  library  and  finally  to  you. 

Usage  guidelines 

Google  is  proud  to  partner  with  libraries  to  digitize  public  domain  materials  and  make  them  widely  accessible.  Public  domain  books  belong  to  the 
public  and  we  are  merely  their  custodians.  Nevertheless,  this  work  is  expensive,  so  in  order  to  keep  providing  this  resource,  we  have  taken  Steps  to 
prevent  abuse  by  commercial  parties,  including  placing  technical  restrictions  on  automated  querying. 

We  also  ask  that  you: 

+  Make  non-commercial  use  of  the  file s  We  designed  Google  Book  Search  for  use  by  individuals,  and  we  request  that  you  use  these  files  for 
personal,  non-commercial  purposes. 

+  Refrain  from  automated  querying  Do  not  send  automated  queries  of  any  sort  to  Google's  System:  If  you  are  conducting  research  on  machine 
translation,  optical  character  recognition  or  other  areas  where  access  to  a  large  amount  of  text  is  helpful,  please  contact  us.  We  encourage  the 
use  of  public  domain  materials  for  these  purposes  and  may  be  able  to  help. 

+  Maintain  attribution  The  Google  "watermark"  you  see  on  each  file  is  essential  for  informing  people  about  this  project  and  helping  them  find 
additional  materials  through  Google  Book  Search.  Please  do  not  remove  it. 

+  Keep  it  legal  Whatever  your  use,  remember  that  you  are  responsible  for  ensuring  that  what  you  are  doing  is  legal.  Do  not  assume  that  just 
because  we  believe  a  book  is  in  the  public  domain  for  users  in  the  United  States,  that  the  work  is  also  in  the  public  domain  for  users  in  other 
countries.  Whether  a  book  is  still  in  Copyright  varies  from  country  to  country,  and  we  can't  off  er  guidance  on  whether  any  specific  use  of 
any  specific  book  is  allowed.  Please  do  not  assume  that  a  book's  appearance  in  Google  Book  Search  means  it  can  be  used  in  any  manner 
any  where  in  the  world.  Copyright  infringement  liability  can  be  quite  severe. 

About  Google  Book  Search 

Google's  mission  is  to  organize  the  world's  Information  and  to  make  it  universally  accessible  and  useful.  Google  Book  Search  helps  readers 
discover  the  world's  books  while  helping  authors  and  publishers  reach  new  audiences.  You  can  search  through  the  füll  text  of  this  book  on  the  web 


at|http  :  //books  .  google  .  com/ 


Tämä  on  kauan  vain  kirjaston  hyllyssä  olleen  kirjan  digitaalinen  kappale,  jonka  Google  on  huolellisesti  skannannut,  osana  tavoitettaan 
tehdä  maailman  kirjatsaataville  Internet issä. 

Kirjan  tekijänoikeussuoja  on  jo  rauennut  ja  kirjasta  on  tullut  vapaasti  jaeltava.  Vapaasti  jaeltavalla  teoksella  ei  joko  koskaan  ole  ollut 
tekijänoikeussuojaa  tai  suoja  on  rauennut.  Se,  onko  teos  vapaasti  jaeltava,  riippuu  kunkin  maan  lainsäädännöstä.  Vapaasti  jaeltavat 
teokset  avaavat  meille  paluun  menneisyyteen,  menneisiin  kulttuureihin  sekä  tietoon,  joka  muuten  olisi  vaikeasti  löydettävissä. 

Reunahuomautukset  sekä  muut  lukijoitten  lisäämät  merkinnät  on  jätetty  näkyviin  kertomaan  teoksen  matkasta  kustantajalta  kirjaston 
kautta  Internet iin. 

Käyttöohjeet 

Google  on  ylpeä  saadessaan  digitoida  materiaalia  yhteistyössä  kirjastojen  kanssa,  ja  tuodessaan  vapaasti  jaeltavaa  materiaalia  yleiseen 
tietoon.  Vapaasti  jaeltavat  teokset  kuuluvat  yleisölle,  ja  Google  toimii  ainoastaan  asianhoitajana.  Koska  työ  tulee  kalliiksi,  Google  on 
kuitenkin  ryhtynyt  toimenpiteisiin  kaupallisen  väärinkäytön  estämiseksi,  esimerkiksi  rajoittamalla  automaattisten  kyselyjen  suoritta- 
mista. 

Käyttäjältä  odotetaan: 

•  Rajoitt umist  a  vain  yksityiskäyttöön 

Googlen  teoshaku  on  tarkoitettu  yksityishenkilöille,  ja  teosten  kaupallinen  hyödyntäminen  on  kiellettyä. 

•  Pidättäytymistä  hakujen  automatisoinnista 

Googlen  hakujärjestelmien  automatisoitu  käyttö  on  kiellettyä.  Jos  hakujen  tarkoituksena  on  saada  materiaalia  koneellisen  kie- 
lenkääntämisen,  optisen  tekstintunnistuksen  tai  muun  suuria  määriä  tekstiä  vaativan  sovelluksen  kehittämiseen,  ota  yhteyttä 
Googleen.  Google  on  edelläkävijä  julkisesti  jaeltavan  materiaalin  hyödyntämisessä  ja  voi  ehkä  auttaa. 

•  Lähdetietojen  säilyttämistä 

Jokaiseen  tiedostoon  sisällytetty  Googlen  leima  toimii  muistutuksena  projektista,  ja  auttaa  etsimään  lisämateriaalia  Googlen 
teoshaun  kautta.  Älä  poista  merkintää. 

•  Varmistavan  käytön  laillisuuden 

Käytitpä  teosta  mihin  tahansa,  on  muistettava,  että  käyttäjän  on  itse  varmistettava  käytön  esteettömyys  voimassa  olevien 
säädösten  kannalt a.  Ei  pidä  olettaa,  että  kirja  on  vapaasti  jaeltavissa  kaikkialla,  Jos  se  on  sitä  Yhdysvalloissa.  Se,  onko  teos 
tekijänoikeussuojan  alainen,  riippuu  maittain,  eikä  ole  olemassa  kattavaa  ohjetta  siitä,  miten  yksittäistä  teosta  voi  missäkin 
tapauksessa  käyttää.  Ei  pidä  olettaa,  että  teoksen  oleminen  Googlen  teoshaussa  tarkoittaisi,  että  sitä  voi  käsitellä  miten  tahansa 
missä  tahansa.  Tekijänoikeussuojan  rikkomukset  voivat  käydä  kalliiksi. 

Tietoja  Googlen  teoshausta 

Googlen  pyrkimyksenä  on  maailman  tietojen  järjestäminen  ja  niiden  tuominen  avoimesti  kaikkien  saataville.  Googlen  teoshaku  tuo 
maailman  kirjat  lukijoitten  ulottuville  samalla  kun  se  auttaa  kirjailijoita  ja  kustantajia  löytämään  uutta  yleisöä.  Hakuja  tämän  teoksen 


täydestä  tekstistä  voi  tehdä  osoitteessa  http :  //books .  google  .  com/ 


^,  }' 


FIN8KA  F0R8TFÖRENINGEN8 


MEPPELANPEN 


NITTONDE  BANDET. 


A 


HARVARD 

lUNIVERSITYl 

LIBRARY 

j 


HELSINGFORS, 

AKTIEBOLAQET  HANOELSTRYCKERIET 

1903. 


N 


FT'-  J«W    "^ 


[nnehäilsförteckning. 


Sid. 

Förteckning  öfver  Finska  Forstföreningens  direktion  och  medlemmar  I 
UtI&taDde,  afgifvet  af  Finska  Forstföreningens  direktion  angäende 

den  8.  k.  kronoskogskomit^ns  betänkande XIII 

Anna  en  g&ng  om  s&gtimmervärdet,  af  G.  Lg 48 

Skoge-  och  jägeristaten  i  Finland  före  1809,  af  Hugo  Samzelius   .  52 

Om  jord-  och  best&ndsvärden,  af  A.  Siv^n 57 

Snomen  Metsänboitoyhdistyksen  vuosikokous  Hämeenlinnassa  2  ja 

3  p.  syysk.  1901 64 

Korkeampi  metsänhoito-opetus^  kirj.  A.  Benj.  Heiander  .  .  .  .  134 
Kertomus  Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  metsänistuttajan  toimi- 

tuksisla  vuonna  1901 145 

Kertomus  ßuomen   Metsänyhdistyksen  2:8en  metsänistuttajan  toi- 

mesta  vuonna  1901 158 

Notiser.    Fr&n  Sibirien 163 

Brunna  skogar  och  trävarulager  i  Ryssland 164 

Finska   Forstföreningens  Arsmöte  ä  Evois  Forstinstitut  den  9—11 

September  1902 167 

Snomen   Metsänboitoyhdistyksen    vuosikokous  Evon  Metsänhoito- 

opistolla  syyskuun  9—11  p:nä  1902 214 

Det  sista  ordet,  af  A.  Rivön -    .     .  261 

Studier  öfver  finska  naturliga  jordra&ner.  II,  af  E.  T.  Nyholm  .  265 
Bidrag  tili  k&nnedomen  om  barrträdens  och  björkens  vertikala  ut- 

bredning  i  delar  af  Sodankylä  socken,  af  K.  T.  Nyholm  .  332 
Puntavarain  myynnistä  kruununraetaistä  vuosina  1899—1902,  kir- 

joitti  E    W 338 

Snomen  metsänhoitoyhdistykseu  haaraosaston  vuosikokous  Oulussa 

elokuun  12  ja  13  p   1902 341 

Berattelse  afgifven  af  Skogsinstruktören  i  vestra  distriktet  för  &r  1901  365 
Berättelse   afgifven    af   Skogsinstruktören  i   landets  öetra  di strikt 

för  kr  1901 369 

Kertomus  Snomen  Metsänboitoyhdistyksen  metsänhoidonavustajan 

toimituksista  v.  1902 376 

luomen  Metsänboitoyhdistyksen  metsänistuttajan  toiminta  v.  1902  386 


I 


Förteckning  öfver  Finska  Forstföreningens 
direktion  och  medlemmar. 

Hedersmedlem: 

Blomqoisty  A.  G.,  Fil.   D:r,  Direktor  för  Evois  Forstinstitut, 
Evois. 

Föreningens  direktion: 

Boren ius  A.  L.,  öfverforstmästare,  Ordförande,  Viborg. 
Lagerblad,  F.  M.,   öfverforstmästare,  vice  Ordförande, 

Vasa. 
Tammelander,  K.,  Forstmästare,  Sekreterare,  Evois. 
Riddelin,  A.,  Forstmästare,  Kassör,  Helsingfors. 
Nylander,  E.,  Skogstaxator,  t.  f.  Kassör,  Dickursby. 
Solitander,  C.  P.,  Bärgsintendent,  Helsingfors. 
Ericsson  B.,  Lärare  vid  Evois  Forstinstitul,  Evois. 

Suppleanter: 

Vestermarck  A.   V.,  Forstmästare,  Godsegare,  Träskända. 
Hannikainen^  P.   V.,  Boställsforstmästare,  Helsingfors. 
Nyholm ,  E,  T.,  Forstmäslare,  Borgä. 


II 


Ständiga  medlemmar: 

Ahlberg,  A.  J.,  Forstmästare,  Jalasjärvi. 

Ahlqvist,  C.  H.,  Kommerseräd,  Fredrikshamn. 

Alopsus,  J.  W.,  Forstmästare,  Orimattila. 

AminoflT,  H.  J.,  Forstmästare,  lisalmi. 

Anderem,  HJ.,  Skogsförvaltare,  Kirjokivi. 

Andereson,  J.  A.,  Godsegare,  Maaninka. 

Anteil,  K.,  Värkst.  direktör  i  Finlands  Hypoteksförening,  öfver- 

ste,  Helsingfors. 
Appelberg,  K.,  iDtendent  i  Industristyrelsen,  Helsingfors. 
Askolin,  J.,  Kommerseräd,  Borgä. 
Behm,  A.  L,  bitr.  Forstmästare,  Impilahti. 
Bergh,  0.  W.,  Forstmästare,  Fältkamrerare,  Galitsina. 
Bergroth,  6.,  Forstmästare,.  Keuru. 
Bergroth,  K.  V.  R.,  Forstmästare,  Suojärvi. 
Blomqviet,  T.  J.,  Skogstaxator,  Tavastehus. 
Blumenthal,  E.  L,  f.  d.  Ofverforstmästare,  Helsingfors. 
Blumenthal,  A.  R.,  Forstmästare  (privat),  Jyväskylä. 
Bläfield,  A.,  Häradshöfding,  Kuurila. 
Borenius,  A.  L,  ofverforstmästare,  Viborg. 
Borenius,  C.  F.,  Kommerseräd,  Viborg. 
Borg,  H.  E.,  Forstmästare  (privat),  Kauttua,  Eura. 
Borgenström,  A.  F.,  Länelandtmätare,  Tammerfors. 
Borgström,  6.,  Landtbruksräd,  Helsingfors. 
Borgström,  H.,  Rentier,  Helsingfors. 
Brander,  K.  A.,  Forstmästare,  Nnrmes. 
Bremer,  N.  M.,  Läneagronoro,  Tavastehus. 
Brunila,  D.,  Konsul,  Viborg. 
Bruun,  Th.,  Friherre,  Kammarjunkare,  Tavastila. 


III 

Bruncrona,  C.  W.,  Godsegare,  Ekenäs. 

Burgman,  A.,  Forstmästare,  S:t  Michel. 

Bülow,  0.,  Konsul,  Kotka. 

Book,  A.  W.  A.,  Forstmästare,  Jyväskylä. 

Candelin,  L,  j:or,  yice  Konsul,  Uleäborg. 

Canneiin,  T.  A.,  Forstmästare,  Jyväskälä. 

Carlstedt,  K.  B.,  Forstmästare,  Pyhäjärvi,  Viborgs  län. 

Carpelan,  HJ.  0.,  Friherre,  Skogsinstruktör,  Ruovesi. 

Cedercreutz,  A.,  Friherre,  Godsegare,  Helsingfors. 

Colliander,  G.,  Forstmästare,  Kemi. 

Dyb^i  K.  V.  B.,  Forstmästare,  Nurmes. 

Edeiheim,  F.,  Ingeniör,  Godsegare,  Lahtis. 

Ehnborg,  K.  J.,  Forstmästare,  Soanlahti. 

Ehrström,  F.  W.,  Forstmästare,  Raivola,  Terijoki. 

Eichinger,  J.,  Civilingeniör,  Helsingfors. 

Eklund,  A.  Ph.,  Forstmästare^  Tavastehus. 

Eklöf,  A.,  Kommerseräd,  Helsingfors. 

Ekstrom,  J.  E.,  Kanslist  i  Forststyrelsen,  Helsingfors. 

Ekstam,  E.,  Forstmästare,  Kuolajärvi. 

Enckeil,  E.  K.,  Forstmästare,  Pielisjärvi,  Pankakoski. 

Ericsson,  B.,  Lärare  vid  Evois  forslinstitut,  Evois. 

Etholen,  N.,  Krigskommissarie,  Lampis. 

Fellman,  K.  A.,  Forstmästare,  Uleäborg. 

Fieandt,  G.  I.  von,  Landtbruksingeniör,  S:t  Michel. 

Fieandt,  K.  von,  Kommunalräd,  Padasjoki. 

Floor,  G.  A.,  Forstmästare,  Fältkamrerare,  Virdois. 

Forsseil,  A.  Th.,  Sekreterare  i  Landtbruksstyrelsen,  Helsingfors. 

Forssman,  U.,  Ofverforstmästare,  Tavastehus. 

Forsström,   M.   E.,  Fys.-math.    mag.,   Ofverforstmästare  Kam- 

marräd,  Pudasjärvi. 
Frigren,  K.  Boställsinspeklör,  Sysmä. 


IV 

Furuhjelm,  J.  W.,  Godsegare,  Urdiala,  Hongola. 

Granit,  A.  W.,  Skogstaxator,  Malm. 

Grotenfelt,  A.,  Kommissionslandtmätare,  Viborg. 

Gripenberg,  L,  Senator,  üle&borg. 

Grönberg,  K.  A.,  Forstmästare,  Valkjärvi,  Viborgs  län. 

Grönvall,  A.  J.,  Jordbruksskoleföreständare,  Saarijärvi. 

Gullichsen,  A.,  Sägvärksdisponent,  Kotka. 

Hackman,  W.,  Kommerser&d,  Viborg. 

Hackman,  H.  W.  W.,  Forslmästare  (privat),  Viborg. 

Hackstedt,  H.  H.,  Forstmästare,  Fältkamrerare,  Evois. 

Hackstedt,  J.  G.,  Forstmästare,  Suojärvi. 

Hannikainen,  P.  W.,  Boställsforstmästare,  Helsingfors. 

Harlin,  G.,  Forstmästare,  Nurmis. 

Hausen,  A.  W.,  von,  Fil.  mag.,  Forstmästare,  Godsegare,  Lahtis. 

Hedberg,  J.,  Redaktor,  Äbo. 

Heikel,  A.  B.,  Skogsinstruktör,  Nyslott. 

Heikel,  J.  H.,  öfverforslmästare,  üleäborg. 

Heikel,  T.  A.,  Forstmästare,  Üleäborg. 

Heiander,  A.  W.,  Landskamrerare,  Helsingfors. 

Henrikeson,  A.,  Bruksdisponent,  Varkaus. 

Herlin,  B.,  Fil.  D;r,  Forstmästare,  Ruovesi. 

Hisinger,  E.,  Friherre,  Fil.  D:r,  Godsegare,  Karis. 

Holmqvist,  G.  B.,  Forstmästare,  Haapavesi. 

Holst,  Chr.,  Sägdisponent,  Konsul,  Kotka. 

Hoving,  W.,  Bokhandlande,  Viborg. 

Idestam,  F.,  Fil.  mag,,  Bärgsingeniör,  Bruksegare,  Helsingfors, 

Idman,  N.,  Juris  utr.  kandidat,  Godsegare,  Tammerfors. 

Ignatius,  K.  E.  F.,  Fil.  d:r,  Senator,  Helsingfors. 

Indrenius,  B.,  Friherre,  öfverdirektör,  Helsingfors. 

Jacobsson,  A.,  Konsul,  Äbo. 


Jernström,  J.,  Agronom,  Sekreterare  i  Nylands  och  T:hus  läns 

landtbr.  sällskap,  Helsingfors. 
Johnson,  J.,  Kommerseräd,  Jyväskylä. 
Julin,  A.  von,  Bergsräd,  Karis,  Fiskars. 
Juselius,  N.  J.,  Forstmästare,  Sotkamo. 
Karsten,  6.  A.  L,  Forstmästare  (privat),  Forssa. 
Kingelin,  HJ.,  Forstmästare,  Lembois. 
Koskull,  Th.  von,  Friherre,^  Godsförvaltare,  Viborg. 
Lagerblad,  F.  M.,  Ofverforstmästare,  Vasa. 
Lagus,  A,  G.,  Fil.  mag.,  Forstmästare,  Koskis. 
Laurin,  N.  J.,  Tullförvaltare,  Torneä. 
Lindberg,  A.  E.,  Forstmästare,  Fiskars. 
Lindberg,  K.  E.,  Skogstaxator,  Borgä. 
Lindebäck,  A.,  Boställsinspektör,  Tavastehus. 
Lindholm,  F.  K.  E.,  Agronom,  Disponent,  Fredriksham, 
Lyra,  A.  J.,  Forslmästare,  Viborg,  Perojoki. 
Läng,  G.,  Filosofiemagister,  Skogsinstruktör,  Äbo. 
Mannerheim,  J.,  Friherre,  Jokkis. 
INechelin,  L  H.  S.,  Juris  d:r,  Senator,  Helsingfors. 
Moberg,  K.  K.,  Forstmästare,  Tavastehus. 
Modeen,  L.  T.,  Forstmästare,  Pulkkila. 
Modeen,  N.  F.,  Assessor,  Impilahti. 
Montell,  R.,  Ofverforstmästare,  Torneä. 
Montin,  R.,  Forstmästare,  Ylivieska. 
Moring,  E.  A.,  Forstmästare,  Parkano. 
Moring,  K.  E.,  Forstmästare,  Parkano. 
Nassokin,  C.  0.,  Forstmästare,  Jokela. 
Neovius,  0.  A.  0.,  Forstmästare,  Nyslott. 
Neppenstrom,  F.  N.,  Kommerseräd,  Joensuu. 
Nerdrum,  0.,  Disponent,  Kotka. 
Nissin,  H.,  Handlande,  Sordavala. 


VI 

Nummelin,  C.  J.,  Ofverdirektörsadjoint,  HelsiDgfors. 

Nyholm,  E.  T.,  Forstmästare,  Borgä. 

Nylander,  E.  A.,  Skogstaxator,  Dickursby. 

Nylund,  C.  E.,  Boställsforstmästare,  Tavastehus. 

Nyman,  P.  A,  Forstmästare,  Rovaniemi. 

Nyström,  E.  W.,  Skogstaxator,  Hyvinge. 

Olin,  J^  Handlaude,  Viborg. 

Palander,  G.,  Major,  Godsegare,  Virmo. 

Palmberg,  Aug.,  Ingeniör,  Helsingfors. 

Pentzin,  J.  G.,  Fil.  mag.,  Sägvärksegare,  üleäborg. 

Pentzin,  W.,  Godsegare,  üleäborg. 

Perander,  R.,  Forstmästare,  Pudasjärvi. 

Pirhonen,  V.,  Disponent,  Kotka. 

Randelin,  0.  W.,  Forstmäslare,  Virdois. 

Ravander,  0.,  Konsul,  üleäborg. 

Renfors,  J.  0.,  Skogsinstruktör,  Tyrvää. 

Riddelin,  K.  A.,  Forstmästare,  Helsingfors. 

Ridderborg,  E.  E.,  Forstmästare,  Pälkene. 

Riikonen,  T.,  Disponent,  Tohmajärvi. 

Roschier,  G.  A.,  Forstmästare,  Pitkäranta. 

Rosenlew,  G.  W.,  Konsul,  Björneborg. 

Rosenlew,  H.,  Konsul,  Björneborg. 

Rosenlew,  0.,  Sägvärksdisponent,  Tammerfors. 

Rosenlew,  U.,  Sägvärksdisponent,  Tammerfors. 

Roos,  H.  J.,  Forstmästare,  Kannus. 

Sslan,  A.  T.,  Med.  D:r,  Professor,  Helsingfors. 

Sallmen,  E.  Th.,  Forstingeniör,  Helsingfors. 

Sallmen,  L  R.,  Ingeniör,  üleäborg. 

Sandberg,  H,  R.,  Forstmästare  (privat),  Kemijärvi. 

Sandman,  E.  L,  Forstmästare  (privat),  üleäborg. 

Schildt,  0.,  Landtbruksräd,  Sysmä. 


VII 

Sillman,  C.  H.  K.,  Bost^lsforslinästare,  Viborg. 

Siven,  S.  G.  A.,  Forstingeniör,  Helsingfors. 

Snellman,  I.  6.,  Forstmästare,  Pudasjärvi. 

Snellman,  K.  A.,  Kommerseräd,  üle&borg. 

Solitander,  C.  P.,  Fil.  mag.,  Bärgsintendent,  Helsingfors. 

Stenbäck,  N.  L,  Forstmästare,  Mustiala. 

Stigell,  G.  A.,  Forstmästare,  Kankaanpää. 

Stjemvall,  K.  A.  W.,  Boställsinspektör,   Kommunalräd,  Tam- 

merfors. 
Strömberg,  H.,  Agronom,  Turenki. 
Sundman,  C,  Kapten,  Kuopio. 
Sundel,  E.,  Forstmästare,  Kajana. 
Svedelius,  6.,  Underdirektor,  Helsingfors. 
Svinhufvud,  S.  K.  A.,  Forstuppsyningsman,  Kajana. 
Tammelander,  K.  A.,  Forstmästare,  Evois. 
Thome,  J.  H.,  Forstmästare,  Alajärvi. 
Timgren,  G.  0.,  Forstmästare,  Saarijärvi. 
Timgren,  0.  W.,  öfverforstmästare,  Hofräd,  Kuopio. 
TStterman,  K.  A.  F.,  Forstmästare,  Helsingfors. 
Vestermarck,  A.  V.,  Forstmästare,  Träskända. 
Wahl,  F.  R.,  Konsul,  Viborg. 
Wahl,  L,  Konsul,  Viborg. 
Wahlberg,  C.  F.,  Med  D:r,  Statsräd,  Helsingfors. 
Wahlros,  K.  F.,  Apotekare,  Lovisa. 
Wahren,  A.,  Gods^are,  Forssa. 
Wahren,  E.,  Godsegare,  Forssa. 
Waldens,  E.,  Löjtnant,  Godsegare,  Pälkene. 
Wichmann,  G.  E.,  Forstmästare,  Helsingfors. 
Wichmann,  A.  S.,  Forstmästare,  Uleäborg. 
Willebrand,  R.  N.  von,  Frih.,  Kapten,  Forstmäslare,  Viitasaari. 
Wolff,  E.,  Konsul,  Viborg. 


VIII 

Wrede,  C,  Friherre,  Disponent,  Leppavirta,  Sorsakoski. 

Wrede,  C.  E.,  Friherre,  f.  d.  öfverdirektör,  Äggelby. 

Wrede,  K.  HJ.,  Friherre,  Häradsböfding,  Myllykoski,  Rabbelugn. 

Wrede,  6.,  Friherre,  Forstmästare,  Parkano. 

Wrede,  0.  A.,  Friherre,  Godsegare^  Moisio,  Kymmene. 

Wrede,  R.  W.,  Friherre,  Löjtnant,  Godsegare,  Nyby,  Anjala. 

Zansen,  F.  W.  G.  M,  von,  Forstmästare,  Nurmes. 

Zweygberg,  A.  W.  von,  f.  d.  Ofverforstmästare,  Hofräd,  Jyväskylä. 


Arsmedlemmar: 

Adlercreutz,  A.,  Godsegare,  Räskog,  Nurmijärvi. 

Ahlberg,  J.  0.,  Ingeniör. 

Alander,  A.,  Bokförare,  Helsingfors. 

Alfthan,  E.,  Godsegare,  Viborg. 

Alfthan,  A.,  Godsegare,  Viborg. 

Anteil,  6.  R.  S.,  Forstmästare,  Helsingfors. 

Arenen,  0.,  Skogsplantör,  Vesilahti. 

Backman,  N.  H.  L,  Forstmästare  (privat), 

Björkman,  L,  Forstkonduktör,  Äggelby. 

Bjomberg,  F.  G.,  Guvernör,  Vasa. 

Blumenthal,  E.  L,  Forstmästare,  Viitasaari. 

Blifleld,  E.,  Agronom.  Nyby. 

Boije,  K.,  Friherre,  Bankdirektör,  Sordavala. 

Bonn,  M.,  Sägvärksegare,  Kolho. 

Borenius,  E.  A.,  Forstraästare  (privat),  Kirjokivi. 

Brander,  K.,  Skogstaxator,  Parkano. 

Brander,  C.  R.,  Forstkonduktör,  Parkano. 

Breitenstein,  V.,  Godsegare,  Viborg. 

Broberg,  A.,  Forstkonduktör,  Vasa. 


IX 

BOtzow,  E.  B.,  Fil.  mag.,  Skogstaxator,  Viborg. 

Bäckström,  G.,  vice  Landtmätare,  Tavastila. 

Cadenius,  C.  W.,  Konsularagent,  Kotka. 

Cajanus,  K.,  Forstmästare,  Kivijarvi. 

Carpelan,  B.  0.,  Friberre,  Skogstaxator,  Parkano. 

Czamefki,  A.  S.,  Forstkonduktör,  Äbo. 

Ekrooa,  M.    Edv.,  Sekreterare  i  Forststyrelsen,  Hofräd,  Hei- 

singfors. 
EIfVing,  K.  0.,  Forstmästare,  Evois. 
Eneberg,  H.  P.,  Forstkonduktör,  Helsingfors. 
Ericsson,  A.,  Forstmästare,  Borgä. 
Forsstrom,  G.  W.,  Porstmästare,  Sodankylä. 
Forsstrom,  K.  E.,  Forstmästare,  Muonio. 
Forsström,  0.,  Agronom,  Helsingfors. 
Franzen,  H.,  Trävaruhandlande,  Kemi. 
Friis,  J.,  Fabrikant,  Kalajoki. 
Gripenberg,  A.,  Forstkonduktör,  Helsingfors. 
Grönmark,  J.  0.,  Forstmästare,  üleäborg. 
Gylden,  R.  A.,  Läneagronom,  Viborg. 
Haartman,  M.  v.,  Forstkonduktör,  Helsingfors. 
Haartman,  G.  W.  B.,  Ingeniör. 
Heikel,  K.  H.,  Forstmästare,  Üleäborg. 
Heiander,  A.  B.,  Lärare  vid  Kronoborgs  högre  jordbruksskola, 

Kronoborg. 
Hemmer,  E.  E.,  Forstmästare,  Kollegiiassessor,  Kivijärvi. 
Homborg,  N.  H.,  Forstkonduktör,  Harju. 
Hougbergj  K.  E.  L,  Forstkonduktör,  Borgä,  Bergstad. 
Hougberg,  Emil,  Med.  D:r,  Ofverläkare,  Helsingfors. 
Hällstrom,  E.  J.  G.  af,  Forstkonduktör,  Karislojo,  Niemi. 
Jalava,  W.,  Forstkonduktör,  Gerknäs,  Lojo. 
Jurvelius,  W.,  Ingeniör.  Mänttä. 


Juvelius,  J.  H.,  Länelandtmätare,  Tavastehus. 

Karjalainen,  K.,  Agent,  Hirvensalmi. 

Keirkner,  A.,  Brukspatron,  Inha,  Etseri. 

Kolari,  A.,  t.  f.  Forstmästare,  Filppula. 

Koskelin,  U.,  Agronom,  Jyväskylä. 

Kothen,  E.  v.,  Friherre,  öfverkontrollör,  Tavastehus. 

Krog,  N.,  Skovingeniör  (Norge),  Kristiania. 

Kurth,  I.,  Disponent,  Torneä. 

Lampen,  A.  E.,  Forstkonduktör,  Helsingfors. 

Lange,  B.  C.  A.,  Skogsinstruktör  (i  landtbr.  sällskap).  Vasa. 

Lehtinen,  T.,  Magister,  Sordavala. 

Litzell,  0.  W.  W.,  Forstmästare,  Jaiasjärvi. 

Lojander,  K.,  Forstmästare,  Ruokolahti. 

Londen,  0.,  Provinsialläkare,  Lahtis. 

Löfgren,  K.  L.,  Boställsinspektör,  Helsingfors. 

Malmborg,  R.  B.  R.,  biträdande  Forstmästare,  Sodankylä. 

Meyer,  C,  Handlande,  Forssa. 

Möller,  A.  E.  T.,  vice  Landssekreterare, 

Nohrström,  W.,  Länelandtmätare,  Äbo. 

Norblad,  J.,  Sägvärksegare,  Kajana. 

Nordensvan,  J.  R.  H.,  Forstmästare  (privat),  Joensuu. 

Nordensvan,  T.,  Fil.  mag.,  Kommunalräd,  Parola. 

Pajari,  0.,  Kommissionslandtmätare,  Kemi. 

Qvickström,  0.  F.,  Sägvärksegare,  Helsingfors. 

Randelin,  F.,  Godsegare,  Lauttakylä. 

Relander,  H.,  Apotekare,  Viborg. 

Selin,  K.,  Ingeniör,  Bruksdisponent,  Kymmene,  Kuusankoski. 

Silen,  F.  J.  F.,  Forstmästare,  Kittilä. 

Siven,  0.,  Skogsinstruktör,  Helsingfors. 

Sohlberg,  F.  0.,  Ofverste,  Värtsilä. 

Sohlberg,  S.,  Handlande,  Viborg. 


XI 

Standertskjöld,  A.  W.  A.,  Friherre,  Forstkonduktör,  Enso. 
Standertskjtfid/ Edv.,  Friherre,   Godsegare,  Lahdentaka,  Tarn- 

merfors. 
Svanström,  H.   B.,  Forstmästare,  Kajana. 
Söderström,  G.  W.,  Stationsinspektor,  Vesijärvi. 
Takkula,  K.  E.,  Fil.  mag.,  Godsegare,  Lauttakylä. 
Tammelander,  H.,  Sägvärksdisponent,  Forssa. 
Tammelander,  S.,  Ingeniör,  Kemi. 
TheslefT,  A.,  Amanuens,  Viborg. 
TheslefT,  N.,  Assessor,  Viborg. 
Thome,  W.  G;,  Forstkonduktör,  Alajärvi. 
Wadenstrfim,  R.  W.,  Forstuppsyningsman,  Muonio. 
Wahl,  A.,  Disponent,  Varkaus. 
Wahlberg,  L.  L,  Fortsmästare. 
Wahlgren,  D.,  Possesionat,  Nummela,  Eriksgärd. 
Wahlros,  B.  J.  A.,  Ofverdirektörsadjoint,  Helsingfors. 
Wallin,  G.  0.,  Bitr.  Forstmäsfare,  Öfver-Torneä. 
Wasastjema,  G.  E.,  Forstmästare,  Ilomants. 
Weckman,  J.  R.,  Löjtnant,  Sägvärksegare,  Uleäborg. 
Wierimaa,  J.  E.,  Forstmästare  (privat),  Jyväskylä. 
Wigelius,  S.  P.,  Skogsförvaltare,  Lovisa. 
Winberg,  A.,  Forstmästare,  Kemiträsk. 
Vuorio,  R.,  Kamrerare,  Helsingfors. 
Wäyrynen,  A.,  Skogsförvaltare,  Birkkala,  Nokia. 
Zanzen,  0.  von,  Trafikdirektörsassistent, 
Akesaon,  K.  A.,  Forstkonduktör,  Vasa. 
Äatröm,  H.   B.,  Godsegare. 


riBook  F JT&Llcg  lüge: 


Utiätande  afgifvet  af  Finska  Forstföreningens 

direktion  angäende  den  s.  k.  kronoskogs- 

komit^ns  betänkande. 

Sedan  komiten  för  afgifvande  af  utiätande  rörande  de 
principer,  pä  hvilka  statens  skogshushällning  borde  grunda 
sig,  afgifvit  underdänigt  betänkande,  blef  Direktionen  genom 
Kammar  Expeditionens  i  Kejserliga  Senaten  skrifvelse  af  den 
6  September  1901,  anmodad  att  före  den  1  april  1902  in- 
komma  med  underdänigt  utiätande  öfver  sagda  betänkande. 
I  betraktande  af  ärendets  vikt  och  de  i  kronoskogarnes  sä- 
väl  förvaltning  som  skötsel  djupt  ingripande  ätgärder  komi- 
tens  förslag  innebära,  bade  Direktionen  helst  önskat  under- 
ställa  frägan  Forstföreningens  eget  utiätande,  men  med  kän- 
nedom  om  de  hinder,  som  ställa  sig  i  vagen  för  ett  efPektivt 
extra  ärsmöte,  säg  sig  Direktionen  dock  nödsakad  afstä  frän 
det  stöd  ett  sädant  föreningens  uttalande  skänkt  utlätandet. 

För  att  emellertid  möjliggöra  ett  sä  moget  och  genom- 
tankt  yttrande,  som  omständigheterna  tilläta,  uppdrog  Direk- 
tionen vid  sitt  sammanträde  den  14  December  1901  at  Her- 
rar Nyholm,  Nylander,  Elfving  och  Tammelander  att  affatta 
förslag  tili  utiätande,  hvarefter  Direktionen  den  20  Mars  1902 
änyo  sammanträdde  samt  efter  en  grundlig  och  allsidig,  ännu 
den  21  fortsatt  dryftning  lade  utskottets  förslag  tili  grund  för 


XIV 

nedan  stäende  utlätande,  hvilket  Direktionen  hoppas  motsvara 
Forstföreningens  i  vissa  frägor  säväl  tidigare  uttalade  önsk- 
ningsroäl  som  oek  de  förhoppningar  landets  forstk&r  ötver- 
bufvudtaget  hyser  beträffande  de  förslag  kronoskogskomit^ns 
betänkande  innehäller. 

I  affattandet  af  det  difinitiva  utlätandet  deltogo,  förutom 
ordföranden,  vice  ordföranden  och  föreningens  sekreterare, 
direktionsmedlemmarne,  Herrar  Solitander,  Nylander  och 
Nyholm. 


i 

I 


Till  Hans  Kejserliga  Majestät 


frän   Direktionen  för  Finska  Forst- 
föreningen 

underdänigst. 


Af  Eders  Kejserliga  Majestäts  Senat  för  Finland  anmo- 
dad  att  afgifva  yttrande  angäende  det  betänkande,  som  af  Ko- 
mit^n    för   afgifvande   af  utlätande  rörande  de  principer,  pä 


hvjlka  statens  skogshushällniDg  borde  grunda  sig,  tül  Eders 
Kejserliga  Majestäts  Senat  aflätits  den  9  december  1899,  fär 
Direktionen  för  Finska  Forstföreningen,  framhällande  alt  de 
flesta  af  de  frägor,  som  vid  Finska  Forstföreningens  möten 
rörande  kronoskogarnes  skötsel  och  förvaitning  behandlats, 
af  Komit^n  blifvit  beaktade,  afgifva  följande: 


I.    Allnfiänna  synpunkter. 

Beträffande  de  allmänna  grunder,  pä  hvilka  finska  sta- 
tens skogshushällning  bör  baseras,  anser  Finska  Forstför- 
eningens Direktion  i  likhet  med  Komitön  att,  alldenstund  sta* 
ten  s&väl  af  nationalekonomiska  som  financiella  skäl  bör 
vara  egare  af  skogsmarker^  staten  ocksä  af  dessa  skogsbe- 
sittningar  bör  eftersträfva  den  högsta  möjliga  grad  af  ekono- 
misk  njrtta. 

Skogshushällningens  utvecklingsgäng  i  Europas  öfriga 
kulturländer  synes  med  all  tydlighet  utvisa,  att  sedan  midten 
at  det  gängna  seklet  en  afgjord  tendens  förefinnes  att  uti 
denna  sträfvan  efter  ekonomisk  nytta  se  säsom  ett  viktigt 
slutm&l  ernäende  af  högsta  möjliga  penningeinkomst  frän 
statens  skogsdomäner,  sävidt  därmed  öfriga  allmänna  väl- 
färdsintressen  äfven  tillgodoses.  I  värt  nordligt  belägna  land 
böra  redan  af  klimatologiska  skäl  dessa  allmänna  välfärds- 
intressen,  som  af  statens  skogshushällning  äro  beroende,  icke 
skjutas  i  bakgrunden. 

Finska  Forstföreningens  Direktion  fär  därför  med  pä- 
pekande  af  det  ofvan  sagda  varmt  understöda  Komitöns  utta- 
lade  äsikt  med  anledning  af  syftemälet  med  statens  skogs- 
hushällning, att  denna  bör  vara  räntabilitetens  höjande  och 
uppdrifoande  af  högsta  möjliga  caraktiga  inkomst  för 
statsvärket,  men  att  darf  am  te  i  görli gaste  mätto  äfcen  öf- 
riga cälfärdsintressen  för  landet  och  dess  befolkning  af 
statens  skogsbruk  md  beakta^. 


III.     Upplätande  af  kronojord  at  enskilda. 

Den  genom  Landtmäterireglementet  af  den  15  maj  1848 
och  af  §  3  i  Skogslagen  af  den  3  September  1886  tillstadda 
appl&telsen  af  kronan  tillhörig  mark  mot  mantalsförhöjning 
eller  s.  k.  skogsränta  belöpande  sig  tili  högst  12  p.,  minst 
2  p.  per  hektar  har  varit  en  utomordentlig  eggeise  för  den  i 
kronoskogarnas  närhet  bosatte  jordegaren,  att  mot  denna  fö- 
reskrifna  läga  ersättning  under  en  eller  annan  förevändning 
tillvinna  sig  tillskottsmark.  Ju  mera  skogarna  blifvit  ä  de  en- 
skilda markerna  uthuggna  och  ju  mera  skogsprodukterna  sti- 
git  i  pris,  desto  enträgnare  hafva  dessa  försök,  som  ej  för- 
orsaka  den,  som  gör  försöket,  nägon  nämvärd  kostnad,  att 
ätkomma  kronans  dyrbara  skogar,  blifvit.  Nekas  kan  ej  hel- 
ler, att  dessa  försök  ofta  nog  lyckats  och  under  tidernas  lopp 
hafva  stora  dispositioner,  grundande  sig  pä  detta  satt  att  ät- 
komma  kronojord,  förorsakat  statsvärket  betydande  förluster. 

An  har  en  s&  längt  framskriden  odling,  att  hemmanets 
skogsmark  ej  mera  förmär  fylla  husbehofvet,  utgjort  skälet 
för  jordöfverlätelsen.  An  har  en  redan  vid  utskiftandet  af 
marken  alltför  ringa  tillmätt  skogsareal  varit  orsak  för  tili- 
delandet  af  skogsrantemark.  An  hafva  hemmansstyckningar 
och  klyfningar  vällat  skogsbrist  och  förorsakat  upplätelse  af 
kronan  tillhörig  mark.  I  undantagsfall  har  som  skäl  för  öf- 
verl&telsen  förebragts,  alt  skiftet,  som  skulle  öfverlälas,  varit 
genom  sitt  frän  den  öfriga  kronojorden  afskilda  läge  obe- 
kvämt  bftde  för  skogshushällning  och  bevakning. 

Ett  hemman,  som  är  sä  lyckligt  lottadt,  att  dess  areal 
är  tili  största  delen  tili  odling  tjänlig,  är  ej  i  berättigadt  be- 
hof  af  understöd  af  kronan  i  form  af  skog,  om  ock  detta 
af  kronan  tilldelas  mot  en  lindrig  afgäld  af  ett  eller  annat 
slag.  Denna  form  af  understöd  är  dessutom  ofta  nog  en  up- 
penbar  orättvisa  kanske  redan  emot  grannhemmanet,  som 
mähända  betalar  samma  grundskatt  ehuru  det  samma  i  följd 
af  jordmänens  sämre  beskaffenhet  ej  kunnat  uppodla  mer  an 


4 


en  sädan  del  af  sin  areal,  att  den  äterstäende  väl  kan  fylla 
husbehofvet. 

1  de  trakter  af  landet,  dar  kulturen  är  älst  och  be- 
folkningen  tätast,  hafva  hemmanen  erhällit  jämförelsevis  smä 
arealer,  och  dock  hafva  inga  öfverloppsmarker  uppkommit, 
som  kronan  sedermera  skulle  tillegnat  sig.  Trots  dessa  smä 
arealer  har  i  det  stora  heia  frän  dessa  trakter  ingen  klagan 
försports,  att  skogsmarkerna  äro  för  husbehofvet  för  knappa. 
Det  är  sälunda  mer  an  sannolikt,  att  inga  hemman  i  de  öde- 
trakter  af  landet,  der  kronojordar  förekomma,  erhällit  för 
husbehofvets  fyllande  otillräklig  skogsmark.  Man  hade  vid 
tiden  för  storskiftena  i  ödemarken  jord  mera  an  nog  och 
faemmaneus  med  skatten  jämförda  ofantliga  arealer  utvisa 
tydligt,  att  ingen  sparsamhet  var  rädande  vid  utskiftandet  af 
mark  ät  hemmanen  i  dessa  trakter.  Pä  grund  häraf  anser 
Direktionen  det  vara  nägot  särdeles  sällsynt  undantagsfall, 
om  det  i  de  delar  af  landet,  dar  kronoöfverloppsjordar  före 
komma,  anträffas  nägot  hemman  med  frän  början  för  hus- 
behofvets fyllande  för  liten  skogsareal. 

Jämsides  med  befolkningens  tilltagande  och  en  däraf 
förorsakad  intensivare  jordkultur  komma  allehanda  stycknin- 
gar  af  mark  genom  klyfningar  och  parcelleringar  att  fortgä. 
Främst  är  jorden  i  landets  tätare  befolkade  delar  underkastad 
ett  sädant  delande  i  mindre  parceller.  I  brist  pä  kronan 
tillhörig  jord  af  sädan  natur,  att  den  samma  kan  ät  privata 
upplätas,  kan  statsvärket  emellertid  i  dessa  delar  af  landet 
ej  tillgodose  behofvet  af  skogsmark  för  uppkomna  smärre 
hemmansdelar.  Att  äter  i  de  delar  af  landet,  der  kronan 
disponerar  öfver  mark,  som  kan  tili  privat  bruk  upplätas,  till- 
godose nu  ifrägavarande  behof  af  skogsmark  vore  därför  en 
uppenbar  orättvisa.  Direktionen  kan  därför  ej  heller  god- 
känna  en  genom  hemmansklyfningar  och  jordens  styckande  i 
smärre  delar  uppkommen  brist  pä  erforderlig  skogsmark 
som  nägot  acceptabelt  skäl  för  upplätande  af  kronojord  mot 
raantalsförhöjning  eller  skogsränta. 


Det  gifves  blott  ett  skäl,  som  Direktionen  anser  vara 
elt  talande  sidant  vid  öfverl&telser  af  kronojord  pä  nu  ifräga- 
varande  satt.  Det  finnes  nämligen  ställvis  kronan  tillhöriga 
mycket  smä  skiften,  hvilka  äro  obekväma  s&väl  för  kronans 
skogsskötsel  som  för  bevakningen.  Dessa  kunna  saklöst 
upplfitas  &t  förut  best&ende  hemman  mot  mantalsförhöjning. 
Likasä  är  för  kronojordarnes  ändamälsenliga  arrondermg  ett 
bortgifvande  af  smärre  slycken  berättigadt,  därest  ej  genom 
köp  för  statens  räkning  lämplig  arrondering  kan  ästad- 
kommas. 

Da  emellertid  själfva  skogsmarken  är  det  egeutliga  ob- 
jektet  för  beskattningen,  anser  Direktionen  likväl,  att  kronan 
fr&n  skiften  af  här  ofvan  antydda  art  bor  tillgodogöra  sig 
den  värdefuUare  skogen  innan  de  samma  upplätas. 

Füllt  ense  med  komit^n  däri,  att  skatten  vid  jordöfver- 
lätelse  af  nu  ifräga  varande  art  bör  utgä  endast  i  form  af 
mantalsförhöjning,  vill  Direktionen  pä  nu  an^örda  skäl  gifva 
Komitöns  ä  sid.  55  i  dess  betänkande  anförda  förslag  föl- 
jande  lydelse: 

att  i  regeln  endast  smä,  för  kronans  skogs- 
hushällning  obekväma  samt  för  kronojordarnas 
ändamälsenliga  arrondering  olämpliga  skiften  matte, 
sedan  kronan  först  tillgodogjort  sig  den  värdeful- 
lare  skogen,  ät  förut  bestäende  hemman  mot  man- 
talsförhöjning upplätas. 

Beträffande  frägan  om  anläggning  af  nybyggedägcnhe- 
ter  i  kronoskog  bar  Finska  Forstföreningen  vid  sitt  ärsmöte 
den  2,  3  och  4  September  1889  i  Uleäborg  uttalat  sig  i  föl- 
jande  riktning,  hvilken  Direktionen  äfven  nu  underdänigst 
beder  att  fä  framhälla: 

Forstföreningen,  som  pä  det  högsta  beaktar 
vikten  och  betydelsen  af  odiingens  fortskridande 
och    pä    jordbruk    grundad    bosättning    öfver   alt, 


dar  värkligt  tillfälle  därtill  finnes,  anser  atl  detta 
syftemäl  bäst  och  säkrast  vinnes  genam  anlägg- 
ning  af  kronoskogstorp,  hvilka  antingen  utveckia 
sig  tili  själfbestäende  hemman  eller,  dar  förhäl- 
landena  detta  icke  medgifva,  fortbestä  soro  krono- 
skogstorp. 

För  att  befordra  torpens  öfvergäng  tili  själf- 
bestäende  hemman  och  tillika  befrämja  skogens 
bibehällande  och  värd.  anser  föreningen,  att  dessa 
bosättningar  böra  försiggä  gruppvis  eller  i  anslut- 
ning  tili  redan  förut  bestäende  lägenheter,  allden- 
stund  skogens  planmässiga  skötsel  sälunda  bäst 
kan  säkerställas. 

Dessutom  anser  Direktionen,  att  den  af  Komit^n  hyllade 
äsikten,  att  ä  hädanefter  af  nybyggen  uppkommande  skatte* 
hemman  nyttjanderätten  tili  skogen  bor  inskränkas,  hvarför 
Direktionen  beder  att  fä  understöda  Komitens  sä  lydande 
uttalande: 

Att  i  öfriga  delar  af  landet  utom  de  skydds- 
omräden,  hvarom  här  nedan  framhälles,  mä  egare 
af  skattehemman,  hvilket  uppstär  af  nybygge,  som 
hädanefter  af  kronan  upplätes,  använda  hemma- 
nets  skog  tili  afsalu  endast  i  den  man  en  uthäl- 
Hg  afkastning  sädant  tilläter,  hvarför  träden  böra, 
innan  försäljning  sker,  af  vederbörande  forsttjän- 
steman  utsynas. 

att  beträffande  anläggandet  af  alla  de  ny- 
byggeshemman,  som  uppstä  annorstädes  an  pä 
mark,  som  jämlikt  1892  ärs  förordning  för  odling 
afskiljas,  hör  i  hvarje  särskildt  fall  Forststyrelsens 
utlätande  infordras. 

Pä  de  af  Komit^n  förebragta  skäl  anser  äfyen  Direk- 
tionen, att  afskiljande  af  ett  s.  k.  skyddsomräde  i  nordligaste 


Finland  är  hö^eligen  af  behofvet  päkalladt,  för  att  i  dessa 
med  afseende  ä  klimatet  vanlottade  trakler  icke  skogarnes 
förekomst  mä  riskeras  tili  oberäknelig  skada  ej  alienast  för 
nämda  trakter  utan  äfven  för  Ifingt  sydligare  nejder.  Direk- 
tionen anser,  att  med  det  snaraste  gränserna  för  detta  skydds- 
omräde  böra  fixeras  af  en  därtill  utsedd  komission,  som  äf- 
ven, dar  sä  finnes  behöfligt,  föreslär,  tili  hvilken  grad  bosätt- 
ning  inom  della  skyddsomräde  borde  tillätas.  Direktionen 
fär  därför  i  anslutning  tili  Komit^ns  uttalanden  underdänigst 
föreslä: 

att  skyddsomräden  i  nordligaste  delen  af 
Finland  afskiljas. 

att  fit  de  nybyggeshemman,  som  inom  dessa 
skyddsomräden  möjligen  anläggas,  tilldelas  tili 
äker  och  ängsodling  tjäniig  mark,  men  skog  en- 
dast  för  sä  vidt  detta  för  en  lämplig  arrondering 
af  egorna  är  nödvändigt,  samt  att  nödigt  bete  och 
med  beaktande  af  de  lokala  förhällandena  tili- 
räkligt  husbehofsvirke  anvisas  dessa  lägenheter 
frän  kronoskogen  med  iakttagande  af  forstnärliga 
principer. 

att  tili  dess  gränserna  för  sagda  skyddsomrä- 
den genom  en  skild  komission  blifvit  definitivt  be- 
stämda,  Utsjoki  och  Enare  socknar,  Enontekis  ka- 
pell,  nordöstra  delen  af  Sodankylä  och  norra  de- 
len af  Kuolajärvi  socknar  skola  tili  det  samma 
hänföras. 

Äfvenledes  anser  Direktionen  att  anläggningen  af  krono- 
skogstorp,  dar  sädant  ske  kan,  mä  päskyndas  säväl  med  af- 
seende ä  odlingens  fortskridande  i  de  vidsträkta  kronosko- 
garne,  säsom  ofvan  framhällits,  som  ock  med  afseende  ä  den 
direkta  nytta  en  kolonisation  i  kronan  tillböriga  skogsmar- 
ker  städse  bör  medföra  säväl  vid  bevakningen  som  genom 
tillförseln    af  arbetsmanskap,  da  sädant  päfordras  och  beder 


8 

därför  Direktionen  att  pä  det  varmaste  fä  understöda  Komi- 
tens  underdäniga  förslag 

att  anläggning  af  kronoskogs  torp  p&  därtiii 
lämpliga  platser  säväl  ä  den  ännu  odisponerade 
deien  af  kronojorden  som  ä  de  för  kronans  skogs- 
bruk  afskilda  markerna  matte  fä  fortgä  samt,  dar 
sä  ske  kan,  med  lämpliga  medel  befordras. 


IV.     Statens  skogshushällning. 

Införandet  af  intensivt  och  rationelt  skogsbruk  i  landet 
har  af  mänga  omständigheter,  främst  af  financieila  skäl  hit- 
tills  i  de  tlesta  delar  af  landet  varit  omöjligt  och  skall  val 
för  länga  tider  framät  i  vissa  delar  af  Finland  ännu  blott 
förblifva  ett  önskningsmäl.  Men  k  andra  sidan  finnas  redan 
välbelägna  kronorevier,  hvilka  med  all  sannolikhet  skulle, 
väl  skötta  gifva  rik  afkastning.  Da  emellertid  införandet  af 
intensiv  skogsskötsel  äfven  i  de  minsta  af  vära  forstrevier 
fordrar  ej  blott  förvaltningskärens  förstärkning,  utan  äfven 
bevakarekärens  förstoring  och  vidare  utbildning,  vill  Direk- 
tionen i  detta  sammanhang  blott  framhälla,  att  först  förstärkta 
krafter  m&  tillföras  säväl  förvaltningen  som  bevakningen  af 
kronodomänerna  innan  fordran  uppställes  pä  intensivare  sköt- 
sei  af  de  samma. 

Angäende  skogstcuxering  förenar  sig  Direktionen  med  de 
principer,  som  af  komiten  utlalats  samt  uttrycker  dessutom 
önskemälet,  att  upptaxeringen  af  timmertillgängen  i  krono- 
skogarne  mä  forceras,  hvarpä  ett  nytt  konstaterande  af  den 
{?enom  tillväxten  vunna  timmermängden  mä  företagas. 

Beträffande  hushällnt'ngsplaners  uppgörande,  anser  Di- 
rektionen, att  allmänna  för  heia  landet  gällande  dylika  pin- 
ner helt  visst  icke  skulle  vara  tili  fromma  hvarken  för  ra- 
tionell skogsskötsel  eller  för  landets  ekonomi.  Däremot  an- 
ser   Direktionen,  att    ett   medel  att  snabbare  införa  rationell 


9 

skogsvärd    i    landet  förefinnes  i  den  man  hushällningsplaner 
upprättas  och  de  samma  befordras-  tili  efterrättelse. 

För  öfrigt  anser  Direktionen,  att  de  i  detta  kapitel  ut- 
talade  principerna,  efter  hvilka  statens  skogsbruk  beträffande 
afvärkningsberäkningar,  användandet  af  öfver&rigt  och  full- 
moget  virke  äfvensom  utstämpling  af  virke  hör  bedrifyas  i 
närmaste  framtid  äro  för  vära  förhällanden  användbara,  hvar- 
för  Direktionen  äfven  i  allo  fär  ansluta  sig  tili  de  af  Komi- 
ten  ä  sidorna  172 — 175  i  betänkandet  uttalade  äsikterna. 


V.     Försäljning  af  virke. 

1  detta  kapitel  behandlar  Komit^n  virkesförsäljningen 
frän  kronoskogarne  och  anser  komitön,  att  nu  gällande  be- 
stämningar  härom  i  allmänhet  äro  ändamälsenliga  och  en- 
dasl  i  nägra  afseenden  päkalla  förändring.  I  främsta  ram- 
met har  Komitön  yrkat  pä  förhöjning  af  den  i  §  3  af  Kej- 
serliga  Senatens  bref  af  den  26  maj  1893  tili  500  mark  be- 
stämda  kautionssumman,  som  af  vederbörande  virkesköpare 
före  'auktionen  bor  deponeras  samt  föreslagit,  att  den  för- 
höjda  kautionssumman  borde  omedeibart  efter  auktionen  in- 
betalas.  Genom  Kejserliga  Senatens  bref  af  den  28  juni 
1899  har  emellertid  kautionssumman  blifvit  höjd,  hvaremot 
bestämningen  om  dess  inlämnande  före  auktionen  bibehällits, 
hvilket  äfven  enligt  Direktionens  äsikt  är  lämpligast  tili  före- 
kommande  af,  alt  personer,  som  ej  hafva  för  afsikt  att  füll- 
följa  sina  anbud,  obehörigt  blanda'  sig  i  förrättningen. 

Hvad  äter  beträffar  Komitens  förslag,  att  därest  köparen 
ej  inom  tre  veckor,  efter  det  han  erhällit  underrättelse  om 
auktionsanbudets  godkännande  tili  guvernören  inlämnar  füll 
säkerhet  för  heia  prisets  erläggande,  virket  för  köparens  risk 
och  räkoing  försäljes,  sä  anser  Direktionen  detta  tillägg  vara 
synnerligen  beaktansvärdt,  isynnerhet  som  det  nu  redan  visat 
sig,  (itt  förhöjningen  ai  kautionssumman  ej  ensamt  för  sig 
kunnat  forma  köparen  att  fullfölja  sitt  anbud. 


10 


Säsom  Komit^n  framhällit  är  det  för  köparen  af  största 
vikt  all  sä  snart  som  möjligt  erhäila  kännedom  om  auktions- 
anbudens  godkännande  och  ej  säsom  nu  är  fallet  behöfva 
sväfva  i  ovisshet  därom  under  mera  an  1  Vs  mänaders  tid, 
under  hvilken  han  kuode  hafva  bästa  tillfälle  att  vidtaga 
förberedeiser  tili  stundande  afvärkning.  För  att  ernä  ökad 
«nabbhet  härutinnan,  anser  Direktionen  i  likhet  med  Komit^n,  att 
det  vore  af  behofvet  päkalladt,  att  minimiprisen  pä  förhand 
bestämmas  af  Kejserliga  Senaten  och  att  dessa  bringas  all- 
mänheten  tili  kännedom,  hvarefter  det  vid  auktionstillfället 
gjorda  högsta  anbudet,  om  det  uppgär  tili  eller  öfverstiger 
det  bestämda  minimipriset,  skulle  godkännas  af  Forststyrelsen. 

För  att  dock  vid  kalkyleringen  af  minimiprisen  kon- 
junkturerna  pä  trävarumarknaden  sä  vidt  möjligt  är  matte 
kunna  beaktas,  föreslär  Direktionen  underdänigst,  att  de  in- 
fordrade  förslagen  tili  minimipris  böra  af  vederbörande  forst- 
mästare  inlämnas  först  i  juni,  ej  säsom  nu  i  april.  Pä  grund 
af  det  ofvan  anförda  fär  Direktionen  som  sin  äsikt  uttala 

att  den,  som  vid  auktionen  gjort  det  högsta 
anbudet,  bör  innan  auktionsprotokollet  undetskrif- 
ves  förete  intyg  däröfver,  att  han,  tili  säkerhel  för 
inbetalningen  af  auktionspriset  inom  bestämd  tid 
och  för  fu]lgörande  af  öfriga  auktionsvilkor,  an- 
tingen  tili  Guvernören  inlämnat  föreskrifven  bor- 
gen eller  i  länets  ränleri  eller  ock  hos  forstkas- 
sören  deponerat  ett  penningebelopp,  som  är  be- 
roende  af  det  utbjudna  stamantalet  eller  kubik- 
massan. 

att  köparen  sä  snart  som  möjligt  efter  auk- 
tionsförrältningen  underrättas,  om  hans  anbud  blif- 
vit  godkändt  samt  att,  i  händelse  föreskrifven 
kautionssumma  blifvit  deponerad,  det  äligger  kö- 
paren, att  inom  tre  veckor  efter  det  han  erhällit 
underrättelse  om  auktionsanbudets  godkännande, 
tili  Guvernören   inlämna  sädan  säkerhet  för  heia 


11 

prisets  erläggande  och  köpevilkorens  fuUgörande, 
som  Guvernören  pröfvar  nödig,  vid  äfventyr,  ifall 
detta  underl&tes,  alt  virket  för  köparens  risk  och 
räkning  försäljes  antingen  vid  nästskeende  ordi- 
oarie  auktion  eller,  dar  sädant  befinnes  lämpli- 
gare,  vid  därförinnan  förrättande  extraordinarie 
auktion;  och  bör  köparen  innan  med  afvärknin- 
gen  af  det  inropade  virket  fär  vidtagas,  hos  forst- 
mäslaren  förete  af  Guvernören  ulfärdadt  intyg  öf- 
ver,  att  säkerheten  blifvit  presterad;  ifall  före- 
nänida  säkerhet  inoro  föreskrifven  tid  icke  blif- 
vit presterad,  äligger  det  Guvereören  att  utan 
dröjsmäl  därom  underrätta  Forststyrelsen. 

Pä  de  af  Komiten  framburna  grunderna  angäende  un- 
der  hand  försäljning  af  klenare  virke  och  andra  mindre 
värdefulla  skogsprodukter  antingen  ä  lokala  auktioner,  dar 
den  fria  konkurrensen  bestämmer  prisen  eller  ock  s&som 
hittills  genom  direkta  handförsäljningar,  fär  Direktionen  pä 
det  varnaaste  understöda  Komit6ns  förslag,  öfverlygad  att  ge- 
nom dylika  försäljningar  i  alt  mera  vidsträkt  skala  ej  blott 
kringboende  befolkning  men  ocksä  forstförvaltningen  skulle 
draga  största  möjliga  nytta. 

Dock  vill  Direktionen  i  likhet  med  Forsstyrelsen  i  dess 
skrifvelse  af  den  28  april  1897  tili  Kejserliga  Senaten  uttala 
som  sin  äsikt,  att  det  nu  varande  systemet  med  s.  k.  forst- 
kassörer,  genom  hvilkens  förmedling  alla  in-  och  utbetalningar 
i  revieren  böra  ske,  icke  motsvarar  anspräken  pä  den  rör- 
lighet,  som  vid  nu  i  fräga  varande  köp  erfordras.  Tvärtom 
är  Direktionen  öfvertygad  om,  att  bibehällandet  af  dessa 
funktionärer  skulle  vara  en  hämsko  för  utvecklingen  af  en 
lifligare  orasättning  i  de  flesta  af  vära  kronoskogar.  Prak- 
tiken har  ocksä  visat,  att  i  de  flesta  fall  forstmästarene  i  re- 
vieren fätt  öfvertaga  säväl  försäljningen  af  ofvan  nämda 
skogsprodukter,  som  ock  att  uppbära  priset  därför.  Och 
huru  skulle  fallet  kunna  blifva  ett  annat,  da  tili  följd  af  brist 


12 

pä  lämpliga  personer  ä  närraare  h&ll  dessa  befatlningar  mä- 
ste anförtros  ät  aflägset  beende  tjänstemän,  hvilka  mottaga 
och  sköta  dem  som  en  bisysselsättning  och  därför  ej  heller 
kunna  förmedia  handköpen  i  de  aflägsna  kronoskogarne.  Di- 
rektionen anser  därför  att  vid  smärre  köp  under  band  och 
vid  mindre  utbetalningar  den  nu  varande  forstkassörs  Orga- 
nisationen är  förfelad  samt  att  i  stallet  vederbörande  revier- 
forstmäslare  bor  ombetros  dessa  äligganden,  för  hvilka  han 
i  sä  fall  borde  Jcomma  i  ätnjutande  af  den  provision,  som 
nu  tillkommer  forstkassören. 

1  detta  sammanhang  vill  Direktionen  ännu  framhälla^ 
alt  ett  lämpligt  medel  att  förhöja  och  befrämja  afsätt- 
ningen  af  klenare  virke  frän  kronoskogarne  utan  tvifvel  äf- 
ven  hos  oss  liksom  i  andra  länder  vore,  att  forstförvaltnin- 
gen  själf  öfvertager  afvärkningen  i  revier,  som  äro  väl  be- 
lägna  vid  kommunikationsleder  eller  ä  orter,  dar  en  lifligare 
efterfrägan  pä  dylikt  virke  förefinnes. 

Direktionen  fär  därför  med  äterhämtande  af  hvad  här 
ofvan  framhällits  som  sin  äsikt  underdänigast  uttala 


att  klenare  och  mindre  värdefulla  virkesslag 
och  öfriga  skogsprodukter  matte  i  större  utsträck- 
ning  an  härintills  afyttras  ä  lokala  auktioner  eller 
under  band. 

att  den  nu  varande  forstkassörs  institutionen 
bör  upphäfvas  och  ofvan  nämda  smärre  köp  och 
utbetalningar  ske  genom  vederbörande  revierför- 
valtare  under  lämplig  kontroll.  I  ersättning  borde 
revierförvaltaren  erhälla  den  provision,  som  forst- 
kassören hittills  uppburit. 

att  forstförvaltningen  i  därtill  lämpliga  re- 
vier själf  öfvertager  den  afvärkning,  som  afser  rens- 
ning,  gallring,  tillgodoseende  af  uppkommen  för- 
yngring  etc. 


18 
VI.    Torrläggning  af  vattensjuka  marker. 

KroooskogskomitöDs  uttalanden  i  fräga  om  torrläggning 
af  vattensjuka  marker  mäste  anses  innebära  för  värt  lands 
ekonomi  synnerligen  beaktansvärda  förslag,  hvilkas  vikt  och 
betydelse  redan  framgär  af  den  enorma  areal,  som  de  vat- 
tensjuka markerna  intaga  i  värt  land.  Da  man  betänker 
detta  och  erfar,  hvilka  uppoffringar  exempelvis  grannlandet 
Sverge  ikläder  sig  för  ifrägavarande  ändamäl,  mäste  man 
obetingadt  förena  sig  om  önskvärdheten  af  torrläggningsar- 
betens  utförande  hos  oss  i  vidsträktare  grad  an  hittills  va- 
rit  fallet.  I  likhet  med  Kronoskogskomit^n  anser  ocksä  Di- 
rektionen dessa  arbeten  böra  kombineras  med  ingäende  un- 
dersökningar,  rörande  värkan  och  nyttan  af  utdikningsföretag 
för  skogsbruket,  och  borde  för  hithörande  detaljfrägors  lös- 
ning  dessa  tili  en  början  förläggas  tili  mindre  arealer  i  olika 
delar  af  landet.  Direktionen  anser  sädana  företag  dock  icke 
uteslutande  böra  baseras  pä  grund  af  undersökningar  i  sani- 
band  med  redan  tidigare  ulförda  utdikningar,  da  dessas  vär- 
kan ä  skogsväxten  i  afseende  ä  alla  härvid  värkande  fak- 
torer ej  torde  blifvit  beaktade,  ulan  borde  en  del  sädana 
torrläggningsarbeten  säsom  nya  utföras  efter  noggrant  be- 
stämmande  af  de  tili  torrläggning  ämnade  väta  markernas 
beskaffenliet  i  afseende  ä  deras  mineralogiska  art,  jordmä- 
nens  kemiska  och  fysikaliska  natur,  det  redan  färdigbildade 
humuslagrets  organiska  beständsdelar,  skogens  och  markve- 
getationens  beskaffenhet,  meteorologiska  och  klimaliska  för- 
hällanden  m.  m. 

Pä  grund  af  det  ofvan  sagda  fär  Direktionen  underdäni- 
gast  förena  sig  med  Kronoskogskomit^n  i  dess  2  slutkläm- 
mar,  uttalande  önskvärdheten  af 

att  ä  förut  utdikade  vattensjuka  marker  i 
skilda  delar  af  landet  matte  föranstaltas  under- 
sökning  angäende  torrläggningens  invärkan  pä 
skogsväxten,    med    särskildt  afseende  fästadt  dar- 


14 


vid,    huruvida    den    päräknade    nyttan    uppväger 
kostnaderna  för  ett  dylikt  företag;  samt 

att  mindre  arbeten  för  torrläggning  af  vat- 
tensjuka  raarker  för  skogsväxtens  befrämjande 
finge,  p&  skild  framställning  i  hvarje  fall  utföras, 
dar  sädant  efter  grundlig  undersökning  pröfva& 
blifva  ekonoraiskt  fördelaktigt. 


VII.     Forststaten. 

I  VII  kapitJet  upptager  Kronoskogskomiten  tili  behand- 
ling  de  partiella  förändringar,  i  afseende  ä  kronoskogsför- 
valtningens  Organisation,  hvilka  künde  medföra  förbättringar 
i  kronoskogarnes  värd.  Af  de  mänga  förslag,  i  hvilka  Ko- 
mitöns  uttalanden  härutinnan  resultera,  framgär  med  oraiss- 
kännelig  klarhet,  att  Komit^n  omfattar  äsikten  om  flere  re- 
formers  önskTärdhet  och  nödvändighet,  en  äsikt,  som  äfven 
Direktionen  underdänigast  her  att  fä  understöda.  Vis  ä  vis 
detaljerna  i  förslagen  anser  Direktionen  Komit^ns  slutkläm- 
mar  stä  i  füll  öfverensstämmelse  med  forstligt  framfttskri- 
dande,  men  äro  dessa  förslag  dock  enligt  Direktionens  äsikt 
altför  knapphändiga,  hvarför  Direktionen  underdänigast  ber^ 
att  i  det  följande  fä  framhälla  nägra  kompletterande  syn- 
punkter  i  förevarande  frägor. 

Ett  obfetingadt  bifall  her  Direktionen  med  äberopande 
af  protokollet  frän  Forstföreningens  ärsmöte  i  Tavastehus 
den  9  sept.  1886  att  fä  egna  Komit^ns  uttalande,  det  Nädiga 
Instruktionen  af  den  13  maj  1859  mäste  anses  vara  föräldrad 
och  erfordrar  en  omredigering,  -och  fär  Direktionen  därför 
underdänigast  i  enlighet  med  Kronoskogskomiten  uttala  sig 
för  önskvärdheten  af 

att  genom  kompetenta  personer  ätgärd  sä 
snart  görligt  är  vidtages  tili  utarbetande  af  ny 
instruktion  för  kronoskogsförvaltningen  i  landet. 


15 

Ocksä  Komit6ns  slulkläm  i  fräga  om  Forststyrelsens  be- 
rättigande  att  tillkalla  lokaia  forsttjänstemän  för  alt  deltaga 
i  öfverläggningen  af  särskilda  ärenden  finner  hos  Direktionen 
ett  varmt  understöd.  Men  denna  reform  anser  Direktionen 
ej  enbart  tillfyllestgörande.  Den  principiella  synpunkt,  som 
i  Komitön  blifvit  framhällen,  nämligen  önskvärdheten  af 
Forststyrelsens  omorganisering  tili  ett  kollegialt  embetsvärk 
tyckes  Direktionen  p&  de  grunder,  som  i  Komiten  uttaiats, 
spela  en  sä  pass  stör  rol,  att  Direktionen  önskat  för  äsikten 
erhälla  en  mera  synlig  form,  an  den  Kronoskogskomiten  eg- 
nat  den  samma.  Direktionen  h&ller  före,  att  äfven  därest 
lokal  forsttjänstemän  lämnas  tillfälle  att  deltaga  i  öfoerlägg- 
ningen  af  honom  förelagda  ärenden,  fr&gan  ändock  ej  alltid 
kan  fä  sin  lyckligaste  lösning,  sälänge  beslutanderätten  till- 
hör en  enda  person,  hvars  äsikt  ju  ändä  mäste  vara  mer 
eller  mindre  individuel,  utan  skulle  frägans  besvarande  ovill- 
korligt  vinna  genom  att  underkastas  flere  styrelsemedlemmars 
beslutanderätt.  —  Huru  längt  rätten  inom  Forststy reisen  att 
deltaga  i  besluten  skall  utsträckas,  anser  Direktionen  sig  ej 
pä  detta  stalle  böra  uttala.  —  I  anslutning  tili  ofvanstäende 
fär  Direktionen  underdänigast  säsom  slutklämmar  i  frägan 
uttala  önskvärdheten  af 

att  Forststyrelsen  ombildas  tili  ett  kollegialt 
embetsvärk. 

att  Forststyrelsen  berättigas  att  efter  behof 
tillkalla  en  eller  flere  öfverforstmästare  eller  re- 
vierforstmästare  för  att  öfverlägga  om  särskilda  i 
Forststyrelsen  under  behandling  varande  frägor. 

Att  öfverforstmästarenes  värksamhet  enligt  den  nu 
varande  Organisationen  alt  för  mycket  bär  spar  af  de  tids- 
ödande  kansligöromäl,  som  han  ensam  mäste  ombesörja,  är 
ett  allmänt  kändt  faktum,  som  ocksä  framhälles  i  Krono- 
skogskomitöns  betänkande. 


16 

öfverforstmästarene,  tili  hvilka  landets  mest  erfarne  och 
bepröfvade  forstmän  utses,  bafva  härintill  tjänat  statens 
skogshusbällning  mera  som  skrifmaskiner  an  som  revierför- 
valtarenas  stöd  och  rädgifvare  vid  ordnandet  af  skogshushäll- 
ningen.  Denna  sin  funktion,  som  stöd  och  rädgifvare  ät 
forstraästarene  kunna  de  bäst  fylla  genom  ju  oftare  desto 
bättre  företagna  inspektionsresor  tili  revieren,  därvid  dem 
tillkommer  icke  allenast  tillsynen  öfver,  att  de  dem  underly- 
dande  tjänstemännen  utföra  sina  äligganden  och  skyldigheter. 
De  böra  ej  allenast  under  vinterresor  besöka  de  pägäende 
hyggena  för  att  konstatera,  att  de  föreskrifna  afvärkningarna 
utCöras  utan  äfven  däremellan  värkställa  inspektioner,  som 
böra  bafva  tili  ändamäl  att  genom  granskning  af  redan  ut- 
förda  hyggen  öfvervaka,  det  forstliga  grundsatser  vid  stämp- 
lingen  och  den  derpä  följande  afvärkningen  blifvit  beaktade. 
samt  i  öfrigt  tillse  att  skogshushällningens  och  skogsföryng- 
ringens  kraf  blifvit  tillgodosedda.  Ofverforstmästaren  till- 
kommer under  dessa  resor,  att  dar  skäl  förefinnas,  göra  sina 
anmärkningar,  men  framför  allt  att  med  revierförvaltaren 
r^dgöra  om  skogsskötseln  rörande  frägor  —  ban  hör  icke 
blott  vara  inspektör  utan  främst  instruktör  —  ban  bor  för 
kronans  forsttjänstemän  och  skogsvärdare  vara  hvad  skogs- 
instruklören  är  för  den  privata  skogsegaren.  —  Men  härför 
bör  han  ä  ena  sidan  sä  mycket  som  möjligt  fritagas  frän 
distraktionen  af  omättligt  kansliarbete  för  att  sä  mycket 
inera  odeladt  kunna  egna  sig  ät  sin  egentliga  forstliga  värk- 
samhet  samt  ä  andra  sidan  genom  tillräckligt  pekuniärt  un- 
derstöd  säkerställas  för  de  kostnader,  hans  inspektionsresor 
äsamka  honom. 

Komit^ns  ä  sidan  193  i  betänkandet  anförda  klämmar 
skulle  i  Praktiken  utförda  visserligen  befria  öfverforstmästa- 
rone  frän  en  hei  del  fjänstekorrespondens  och  sälunda  gifva 
dem  tid  tili  inspektioner  af  här  ofvan  antydd  beskaffenbet. 
Därjämte  biefve  de  genom  tätare  inspektionsresor  vällade  ut- 
gifterna  ersatta.  Men  om  skriftvexlingen  i  vissa  ärenden 
sker,    säsom    komit6n   föreslär,  direkt  emellan  Forststyrelsen 


17 


och  forstmästarene,  blifver  öfverforstmäslaren  härigenom  i 
nägon  man  främmande  för  revieren.  Dessutom  kan,  hvilket 
erfarenheten  utvisat,  förvecklingar  uppstä  genom  en  sädan 
direkt  korrespondens. 

En  lättnad  i  öfyerforstmästareDas  kansligöromäl  är  lik- 
Tai,  om  deras  tjänstevärksamhet  skall  blifva  af  den  beskaf- 
fenhet  Komit6n  föresl&r,  ett  oafvisligt  kraf,  hvilket  Direktio- 
nen anser  kunna  uppfyllas  pä  s&  satt,  att  öfverforstmästarene 
erh&Ua  sig  tili  hjälp  och  biträde  en  forstligt  bildad  assistent, 
hvilken  skulle  deltaga  vid  skötseln  af  korrespondensen  och 
därjämte  efter  öfverforstmästarens  pröfning  och  anvisning  i 
hans  fränvaro  värkställa  smärre  remisser  och  expeditioner. 

Under  varmt  förordande  af  Komit^ns  tvä  senare  kläm- 
mar  ä  sid.  193  i  dess  betänkande  vägar  Direktionen  under- 
dänigast  föreslä  ki  den  första  följande  lydelse: 

att  skriftvexlingen  emellan  Forststyrelsen  och 
revierförvaltarene  liksom  tillförene  förmedlas  af 
öfverforstmästarene,  men  att  ät  dem  beviljas  en 
forstligt  bildad  assistent  för  korrespondens  m.  m. 
med  befogenhet  för  honom  att  efter  öfverforstmä- 
starens pröfning  värkställa  expeditioner. 

I  afseende  ä  reoierförDaltningen  framhäller  Kronoskogs- 
komit^n  det  maktpäliggande  krafvet  af  de  nu  varande  altför 
vidsträkta  revierens  delning.  Komit^n  fäster  härvid  särskildt 
afseende  &  de  nordliga  förvaltningsomrädena,  hvilkas  areal 
hafva  att  uppvisa  sififror,  som  omedelbart  tala  sitt  tydliga 
spr&k  för  behöfligheten  af  nämda  reform.  Af  Komit^ns  ui- 
talande  framgär  dock  icke  med  tillräcklig  tydlighet  behofvet 
af  en  parallelt  härmed  skeende  ökning  af  den  nu  varande 
forstpersonalen  i  revieren,  och  dock  är  ju  äfven  detta  en 
naturlig  följd  af  den  allmänna  princip  för  höjandet  af  skogs- 
hushällningens  intensitet,  som  komit^n  i  IV  kapitlets  första 
kläm  uttalar.  Det  kan  väl  ej  erkännas  säsom  normalt,  att 
i    vära   outvecklade    förhällanden    ställa   fordringar  pä  ökad 

2 


18 


statsinkomst  frän  kronoskogarna  genom  nedbringande  af  för- 
vallningskostnaderna,  och  dock  visar  Statistiken,  att  hos  oss 
sä  skett. 

Kronoskogskomit6ns  förslag  i  frägan  synes  Direktionen 
ej  lämna  tillräcklig  garanti  för  ett  förbättradt  sakläge,  da  en 
minskning  af  den  förvaltande  personalen  künde  blifva  följ- 
den  af  den  föreslagna  delningen.  Direktionen  häller  före,  att 
för  undvikande  häraf  äfvensom  för  en  rationelt  värkstäld 
delning  af  revieren  en  särskild  kommission  för  dryftande  af 
frägan  om  grunderna  för  den  ifrägasatta  revierdelningen  borde 
tillsättas.  Da  delningen  af  revieren  pä  grund  af  statsekono- 
miska  skäl  ej  ännu  torde  kunna  utsträckas  i  den  grad,  som 
en  förbättrad  skogshushällnings  kraf  päfordrar,  har  Direktio- 
nen tankt  sig  nödvändigheten  af,  att  revierförvaltningen  utom 
genom  ofvannämda  delning  skulle,  intill  dess  en  förnyad  del- 
ning är  möjlig,  erfordra  inrättandet  af  assistenttjänster  i  de 
nordliga  revieren  med  sina  trots  delning  altför  vidsträkta 
arealer.  Assistenterna  i  revieret  vore  lägre  —  men  tillräck- 
ligt  väl  —  aflönade,  pä  extraordinarie  stat  stälda  tjänstemnn, 
hvilka  finge  sin  särskilda  de)  af  revieret  att  själf ständigt  — 
om  ock  under  revierförvaltarens  kontroll  —  förvalta.  Be- 
höfligheten  af  själfständig  värksamhet  äfven  för  dessa  ligger 
för  öppen  dag,  da  man  betänker,  att  tjänstemännen  i  fräga 
äro  forstligt  bildade  personer,  mogna  för  själtvärksamhet. 
Hvad  kan  väl  vara  mera  dödande,  mera  moraliskt  deprime- 
rande  för  en  reflekterande  forstman  an,  att  säsom  hittills 
varit  fallet  med  de  tili  revierförvaltarens  disposition  stälda 
forstuppsyningsmännen,  i  revieret  intaga  ställningen  af  vilje- 
lösa  redskap  i  forstmästarens  band,  beröfvade  hvarje  spar 
af  rätt  tili  initiativ  för  införande  af  möjliga  förbättringar  i 
revierets  skogshushällning,  fräntagna  hvarje  ansvarskänsla 
för  sina  handlingar.  En  tidsenlig  och  högeligen  maktpälig- 
gande  reform  är  därför  den  af  komitön  föreslagna  indrag- 
ningen  af  forstuppsyningsmanstjänsterna  under  förutsättning 
af  revierens  delning  och  assistenttjänsters  inrättande.  Re- 
vieren i   norra    delen    af   landet   böra  sälunda  enligt  Direk- 


19 

tionens  äsikt  delas  samt  hvarje  revier  förses  med  hvar  sin 
forstmästare,  men  dessutom  i  de  större  revieren  tilldelas 
en  själfständigt  arbetande  assistent,  hvilken  förvaltar  sin  sär- 
skilda  del  af  revieret  samt  dessutom  under  tillfälliga  afbrott 
i  revierförvaltarens  tjänstevärksamhet  omhänderhar  dennes 
äligganden. 

Med  kännedom  om  de  svära  ödemarksförhällanden,  un- 
der hvilka  tjänstemännen  i  de  nordligaste  delarne  af  landet 
arbeta,  anser  Direktionen,  alt  reviertjänstemännen,  i  likhet 
med  hvad  fallet  är  med  präster  och  länsmän,  i  Lappland 
borde  berättigas  att  beräkna  dubbla  tjänsteär. 

Men  icke  blott  de  nordliga  revieren  anser  Direktionen 
erfordra  en  delning  och  en  ökad  forslpersonal.  I  lika  hög 
grad  gäller  detta  kraf  de  sydliga  revier,  dar  afsättningsför- 
hällandena  äro  goda.  Ty  icke  är  det  väl  tänkbart,  att  ett 
revier  pä  26,000—50,000  hektar  och  därutöfve/  af  en  enda 
person  under  gynnsamma  afsättningsförhällanden  kan  skötas 
ens  närmelsevis  pä  ett  satt,  sora  ur  forstlig  synpunkt  kan 
kailas  intensivt.  Och  dock  är  det  just  i  sädana  revier,  dar 
skogsskötseln  fordrar  den  mesta  omtänksamhet  och  de  bästa 
kraftema,  dar  det  pä  allvar  gäller  att  af  det  kapital,  man 
förfogar  öfver  i  skogen,  uldraga  den  högsta  möjliga  ränta. 
En  längt  gäende  specialkännedom  af  skogen  är  här,  om  nä- 
gonstädes  nödvändig  och  erfordrar  ökad  arbetsstyrka.  Ocksä 
de  sydliga  revieren  erfordra  sälunda  ställvis  en  delning  i 
mindre,  själfständiga  revier,  hvilka  skulle  förvaltas  af  skilda 
forstmästare;  assistent-systemet  anser  Direktionen  ej  här 
kunna  tillämpas,  da  i  dessa  revier  erfordras  stör  skicklighet 
och  bepröfvad  erfarenhet,  nägot  som  endast  kan  förutsättas 
hos  äldre  forstmän,  som  lämnat  assistentskapet  bakom  ryggen. 

Pä  grund  af  hvad  ofvan  blifvit  framhället,  fär  Direktio- 
nen som  sin  äsikt  underdänigast  uttala  följande  önsknings- 
raäl,  afseende  revierförvaltningens  omorganisering: 

att  de   nu  varande  revieren  bade  i  nordliga 
och  andra  delar  af  landet  delas,  för  sävidt  de  äro 


20 


altför  vidsträkta  eller  en  intensivare  hushällning 
sädant  päfordrar  och  att  af  dem  bildas  själfständiga 
mindre  revier  under  ledning  af  skild  forstmästare, 
men  att  i  händelse  delningen  ej  genast  kan  ut- 
sträckas  sä  l&ngt  önskligt  är,  inrättas  under  en 
kortare  öfvergängstid  assistenttjänster  p&  extra 
ordinarie  stat  revierförvaltarena  tili  biträde,  men 
med  själfständig  värksamhet  och  rättighet  att  be- 
räkna  tjänsteär; 

att  för  bestämmande  af  grunderna  för  den 
föreslagna  revierdelningen  en  kommission  till- 
sättes; 

att  forstuppsyningsmanstjänsterna  i  samman- 
hang  härmed  indragas; 

att  forsttjänstemännen  i  de  lappska  revieren 
berättigas  att  beräkna  dubbla  tjänsteär. 

De  strapatser  och  umbäranden,  som  en  forstman  i  värt 
land  är  utsatt  för  under  utöfvandet  af  tjänsten,  välla,  att  han 
vid  pensionsmessig  älder  är  mcr  eller  mindre  försvagad  tili 
sin  hälsa  och  faller  det  sig  för  honom  svärt  att  effektivt 
handhafva  tjänsten  med  alla  dess  oundvikliga  kroppsliga  an- 
strängningar.  Emellertid  är  avancemanget  inom  kären  trögt 
och  först  vid  en  ganska  framskriden  älder  kan  forstkonduk- 
tören  räkna  pä  att  erhälla  forstmästaretjänst  eller  annan 
forstlig  ordinarie  befattning.  Forsttjänstemännen  innehar  där- 
för  sällan  vid  uppnädd  pensionsälder  det  erforderliga  antalet 
tjänsteär,  hvarför  han  ser  sig  nödsakad  att  kvarstä  i  tjänsten 
tili  bätnad  för  denna. 

En  snabbare  omsättning  af  tjänstemän  inom  forstkären 
är  därför  nödvändig  och  vägar  Direktionen  för  uppnäende 
af  detta  underdänigast  föreslä 

att  forstkonduktörer,  som  stä  tili  forstvär- 
kets  disposition,  matte  berättigas  att  räkna  tjän- 
steär. 


21 

De  flesta  tjänstemannak&rer  i  värt  land  ätnjuta  forma- 
nen  af  att  hafva  fasta  ärliga  penningebelopp  anslagna  tili 
stipendier  för  studieresor. 

Ärligen  sänder  sälunda  finska  staten  ut  pedagoger,  in- 
geniörer,  landtbrukare  m.  fl.  för.  att  hvar  i  sin  branche  bi- 
bringa  eget  land  samtidens  bäsla  erfarenheter.  Alt  under 
sädana  förbällanden  äfven  forstkären  blir  satt  i  tillfälle  att 
disponera  öfver  liknande  subsidier,  mäste  med  afseende  k 
utvecklingen  af  den  i  värt  lands  ekonomi  sä  viktig  vordna 
skogshushällningen  anses  säsom  en  ej  blott  berättigad  utan 
absolut  nödvändig  tidsfordran.  Man  hör  ofta  anmärkas,  att 
dylika  resor  endast  resultera  i  inhämtande  och  införande  af 
utländska  id^er,  som  ej  i  vära  förhällanden  finna  tillämpning. 
Denna  invändning  saknar  dock  alt  berättigande.  Erkännas 
mäste,  att  man  i  utlandet  och  särskildt  i  Tyskland  likaväl 
pä  det  forstliga  omrädet,  som  inom  andra  brancher  stär  be- 
tydligt  fram  om  oss.  Utsändandet  af  stipendiater  mäste  dar- 
för  städse  medföra  den  största  nytta  ocksä  för  forstfacket 
säsom  egnadt  att  vidga  vyerna.  Värt  forstväsende  är  ungt 
och  outveckladt,  det  bchöfver  stödet  af  utlandets  rön  och  er- 
farenheter, det  behöfver  framför  alt  beröring  med  utlandets 
rika  impulser  samt  tillfällen  att,  da  skogsförhällandena  här 
hemma  f.  n.  visa  en  gryende  början  att  gradvis  frigöras  frän 
karaktären  af  extensitet,  i  utlandet  bland  dess  inlensiva  och 
mängfaldiga  metoder  tillvarataga  det,  som  kan  lända  värt 
skogsbruk  tili  dess  lykligaste  och  snabbast  möjliga  utveck- 
ling.  Väl  har  staten  härförinnan  gifvit  ut  stipendier  äfven 
för  forstligt  ändamäl,  men  dessa  hafva  kommit  endast  nägra 
fä  personer  tili  del.  Nödvändigt  vore  därför,  att  forstmän- 
nen  beredas  tillfälle  att  i  högre  grad  an  härintills  företaga 
studieresor  utomlands,  och  att  härigenom  deras  bemödanden 
att  i  sin  branche  hällas  i  nivä  med  samtidens  utveckling,  i 
samma  grad  som  andra  tjänstemannakärer,  underlättas.  Da 
Direktionen  anser,  att  detta  bäst  tillgodoses  genom  inrättande 
af  ärliga  stabila  stipendier,  hvilkas  sammanlagda  belopp  för- 


1 


22 

slagsvis  af  Direktionen  ansläs  tili  Fmk  6,000,  vägar  Direktio- 
nen underdänigast  föreslä 

att  staten  beviljar  ett  ärligt  anslag  af  6,000 
Fmk  för  utdelaode  af  stipendier  ät  s&väl  ordina- 
rie  som  extraordinarie  forsttjänstemän  för  stu- 
dier &  utrikes  ort  af  skogshush&llningen  och  här- 
med  sammanhängande  frägor. 

Ehuru  de  förslag  i  frägan  om  skogodktan'nstitutionen, 
som  Komitön  ä  sid.  205  och  följande  i  dess  beiänkande  un- 
derdänigast uppställt  i  hufvudsak  öfverensslämma  med  säväl 
Direktionens  egna  äsikter  som  ock  de  önskningsm&l  Finska 
Forstföreningen  tid  efter  annan  i  denna  fräga  uttalat,  vill 
Direktionen  med  afseende  ä  Komit6ns  första  kläm  invända, 
att  den  sammas  genomförande  tili  en  början  möter  vissa  svä- 
righeter.  Det  är  nämligen  ej  tänkbart,  att  de  nya  skogvak- 
tarskolor,  som  förutsättas  af  denna  kläm  och  hvilkas  inrät- 
tande  den  första  klammen  ä  sid.  222  föreslär,  skulle  genast 
kunna  utdimittera  ett  alla  vakanser  fyllande  antal  skogvak- 
tare.  En  stör  del  lediga  skogvaktarbefattningar  mäste  där- 
för  för  läng  tid  framät  interimistiskt  besättas.  Af  lätt  in- 
sedda  skäl,  bland  hvilka  främst  mä  nämnas  den  osäkra  ställ- 
ning  interimsskogvaktaren  har,  blir  följden  i  vissa  fall  boslälle- 
nas  vanhäfd  och  i  andra  genom  ömmande  omständigheter  upp- 
komna  svärigheter  vid  afskedandet  af  denna  tjänstförrättande 
bevakningspersonal,  som  mähända  i  mänga  är  med  nit  och 
tili  belätenhet  fullgjort  sina  äligganden.  Pä  grund  af  det  nu 
anförda  vägar  Direktionen  underdänigast  föreslä,  att  komitöns 
första  kläm  matte  fä  längre  fram  anförda  lydelse. 

Den  för  forststaten  nu  gällande  Instruktionen  tillstädjer, 
att  ät  skogvaktare,  som  afgär  frän  tjänsten,  nägon  del  af  tor- 
pet  upplätes  tili  sytningsjord.  Därjämte  hafva  skogvaktar- 
sysslorna  vid  fadrens  afgäng  oftast  gätt  i  arf  tili  sonen  eller 
annan  nära  anhörig.  Sälunda  hafva  frän  tjänsten  afgängna 
skogvaktare  anlingen  genom  ofvan  nämnda  sytningsjord  eller 


23 


vid  afträdandet  uppgjordt  annat  aftal  fätt  sin  älderdom  be- 
tryggad. 

Klämmarna  i  Komit^ns  betänkande  tillstädja  ej  nägon 
sytningsjords  afskiljande  och  sällan  torde  det,  om  innebörden 
af  Komit^ns  förslag  i  detta  hänseende  vinner  nädigt  bifall, 
bända,  att  son  eflerträder  fader  i  skogvaktartjänslen.  Den 
för  älders  skull  fr&n  tjänsten  afg&ngne  skogvaktarens  älder- 
dom blir  därför  i  ekonomiskt  hänseende  mindre  betryggad 
an  tillförene.  I  följd  häraf  vägar  Direktionen  underdänigast 
här  nedan  som  önskningsmäl  uttrycka,  att  skogvaktare,  som 
af  älder  blifvit  oförmögen  tili  vidare  tjänstgöring,  matte  i  re- 
geln beviljas  lämplig  pension. 

Visserligen  har  Direktionen  ocksä  ifrägasatt,  huruvida 
icke  upphäfvandet  af  §  10  i  Nädiga  instrnktionen  af  är  1859 
skulle  medföra  alltför  drakoniska  följder  vid  afträdandet  af 
skogvaktarboställena,  men  har  Direktionen  dock  under  för- 
utsätlning,  att  kronan  tilifredsställande  sörjer  för  skogvaklar- 
boställenas  underhäll  i  afseende  k  därstädes  befintliga  äbygg- 
nader  enats  om  godkännande  af  Koraitöns  kläm  i  fräga. 

P&  grund  af  ofvan  stäende  vägar  Direktionen  därför  i 
underd&nighet  förorda  Komit6ns  öfriga  klämmar,  men  föreslär 
&i  den  första  följande  lydelse: 

att  sä  snart  ett  tillräckligt  antal  skogvaktar- 
skolor  blifvit  inrättade  endast  sädana  personer, 
som  genomgätt  skogvaktarskola  antagas  tili  ordi- 
narie  skogsvaktare  i  statens  skogar. 

samt  uttalar  i  djupaste  underdänighet  det  önskningsmäl: 

att  skogvaktare,  som  af  älder  blifvit  oför- 
mögen att  bandhafva  tjänsten,  matte  i  regeln  tiil- 
försäkras  pension  tili  lämpligt  belopp. 


■^ 


24 

r 

VIIL     Den  forstliga  undervisningen. 

Med  anledning  af  Komitöns  betänkande  oro  den  högre 
forstliga  underoisningen  kan  Direktionen  icke  i  allo  dela  Ko- 
mit6ns  äsikter  och  förslag.  *  Redan  de  grunder  frän  hvilka 
Komit^n  utgär,  äro  i  denna  fräga  ej  füllt  hällbara.  Komite» 
anser,  alt  det  är  utredt  »att  fackskolor  för  praktiska  ända> 
mal  kan  utveckla  sig  pä  elt  kraftigare,  sundare  och  för  sin 
speciella  uppgift  ändamälsenligare  sält  i  omedelbar  beröring 
med  universitetet,  dess  själfständigt  arbetande  forskning,  dess 
raängsidiga  impulser  ooh  rikhaltiga  materiel,  an  om  den  för- 
läg^es  tili  en  aflägsen  och  afskild  landsort».  I  värt  land 
finnes  dock  en  fackskola  eller  rältare  en  högre  läroanstalt 
för  tekniska  fackkunskaper,  Polyteknicum,  hvilket  arbetar 
fullkomligt  fritt  frän  universitetet  och  helt  visst  med  fram- 
gäng,  sä  vidt  det  ligger  i  dess  intresse,  sysselsälter  sig  med 
själfsländig  forskning.  Det  kan  t.  o.  m.  ifrägasättas,  huru- 
vida  denna  fackskola  ändamälsenligare  künde  värka  för  sin 
speciella  uppgift  genom  att  vara  förenad  med  universitetet. 
Och  för  att  gä  tili  forstliga  undervisningsförhällanden  i  an- 
dra  länder,  vill  Direktionen  blott  framhälla,  att  den  veten- 
skapliga  forskning  och  öfriga  facket  berörande  frägor,  Fom 
ärligen  framläggas  frän  de  separata  forstundervisningsanstal- 
terna  Eberswalde,  Münden  och  Tharand  i  Tyskland  füllt 
kunna  mäta  sig  och  täfla  med  motsvarande  produktioner 
frän  de  forstliga  sektionerna  vid  universileten  i  delta  land. 
Om  det  oaktadt  vissa  (mestadels  smärre)  stater  i  Tyskland 
sett  sig  föranlätna  att  förena  den  forstliga  undervisningen 
med  sina  universitet,  sä  torde  dürtill  böra  sökas  andra  grun- 
der an  den,  som  Komit6n  framhällit. 

Komit^n  anför  vidsre,  »att  den  ekonomiska  fördelen  af 
den  forstliga  undervisningens  förenande  med  universitetet 
kan  auslas  ganska  bögt,  enär  säväl  lärarekrafter  som  sam- 
lingar  m.  m.  tili  en  viss  grad  kunna  göras  gemensamma  för 
olika  inrättningar  och  därigenom  erhällas  antingen  billigare 
eller  mera  mängsidiga  an  eljes». 


25 


Det  är  visserligen  sant,  att  vid  universitetet  lärarekraf- 
ter  stode  tili  buds  i  grundämnena  (naturvetenskaperna,  ma- 
tematik  och  nationalekonomi),  men  redan  nu  klagas  pä  män- 
get  hall  vid  universitetet  öfver  otiUräkligheten  af  lärarekraf- 
ter  i  vissa  disciplioer.  En  ökning  af  arbetet  fordrade  dock 
äfven  ökning  af  arbetskrafterna.  Hvad  samlingarne,  som  uni- 
versitetet förfogar  öfver  beträffa,  sä  lorde  de  för  forstunder- 
visningen  icke  füllt  lämpa  sig  sädana  de  för  närvarande  äro. 
Man  mäste  alltid  päminna  sig,  att  den  undervisning,  som  här 
är  fräga  om,  har  tili  ändamäl  att  utbilda  kunniga  fackmän, 
icke  vetenskapsidkare.  De  allmänna  samlingarne  hafva  där- 
för  värde  blolt  tili  en  mindre  grad,  hvaremot  specialsamlin- 
gar  i  de  olika  naturvetenskapsgrenarna  dock  mäste  anskafifas. 

Det  kan  därför  med  skäl  i  fräga  sättas,  huruvida  un- 
dervisningen  vid  universitetet  i  värkligheten  blir  billjgare,  da 
säväl  lärarekrafter  som  samlingar  och  laboratorier  med  all 
sannolikhet  böra  anskaffas. 

Beträffande  Komit^ns  pästäende,  att  fördelen  af  facksko- 
lans  förläggande  tili  landsorten  visat  sig  imaginär,  emedan 
elevernas  praktiska  utbildning  därstädes  af  flere  orsaker  dock 
blir  bögst  bristfällig,  hyser  Finska  Forstföreningens  Direktion 
tvärtom  den  uppfattning,  att  den  forstliga  fackskolans  egent- 
liga  hemvist  är  i  eller  i  närheten  af  en  större  efter  forstliga 
principer  skött  skogskomplex,  dar  eleverna  dagligen  äro  i 
tillfälle  att  säväl  under  lärares  ledning  som  eck  genom  egna 
studier  och  iakttagelser  i  en  slags  praktik  omsätta  lektioner- 
nas  teoretiska  spörjsmäl.  Att  af  en  läroanstalt  fordra  inlä- 
randet  af  tjänstemannapraktik  torde  väl  icke  i  fräga  komma. 
Detta  senare  har  Komiten  synbarligen  heller  icke  tankt  sig, 
ty  säsom  i  allo  välbetänkt  framhäller  Komiten,  »att  den  teo- 
retiska ooh  praktiska  utbildningen  med  största  fördel  kunna 
ätskiljas  säväl  tili  tid  som  ort,  samt  den  senare  göras  mera 
effektiv  och  mera  real  därigenom,  att  praktikanten  efter  af- 
slutade  studier  uppsöker  erfarna  fackmäns  ledning  ute  i 
lifvet». 


26 


Vill  man  gä  fr&gan  om,  huru  olika  länder  organiserat 
sin  högre  forstliga  undervisning,  in  pä  lifvet,  da  ser  man,  att 
p&  följande  9  orler  isolerade  forstakademier  förekomma, 
nämligen  i 


Eberswalde 

Münden 

Tharand 

Eisenach 

Nancy 

Vallombrosa 

Escorial 

Stockholm 

S:t  Petersburg 


för  Preussen. 

»  Preussen. 

»  Konungariket  Sachsen, 

»  Storhärligdömet  Sachsen. 

»  Frankrike. 

»  Italien. 

»  Spanien. 

»  Sverge. 

»  Ryssland. 


I  förening  med  annan  teknisk  undervisning  är  den 
högre  forstliga  teoretiska  utbildningen  anordnad  pä  följande 
6  orter: 

i  Wien               i  förening  med  landtbruk, 

i  Köpenhamn     i  »            »  landtbruk, 

i  Karlsruhe        i  »            »^  polyteknicum, 

i  Zürich             i  »            »  polyteknicum, 

i  Coopers  Hill  i  »            »  polyteknicum, 

i  Chemnitz         i  >            »  bärgsbruk. 

Med  universitet  är  den  forstliga  undervisningen  förenad  i 

München     för   Bayern. 
Tübingen      »     Württemberg. 
Giessen         »     Hessen. 

I  vissa  fall,  säsom  i  Preussen  fordras  därjämte  af  forst- 
studerandena  nägon  tids  vistelse  vid  universitet,  liksom  ä  an- 
dra  sidan  forstundervisningen  vid  universitetet  i  München 
tarfvar  en  ända  tili  tvä-ärig  förkurs  vid  den  isolerade  forst- 
akademin  Aschaffenburg  i  Bayern. 


27 


Denna  Statistik  visar,  att  dea  forstiiga  undervisningen 
icke  »har  den  alt  mera  fraraträdande  tendensen  att  anslutas 
tili  andra  högre  läroanstalter  och  särskildt  de  vetenskapliga 
institutionerna  vid  universitetet».  Tvärtom  synes  denna  un- 
dervisning  öfveralt  i  Europa,  dar  den  för  landeis  ekonomi 
är  af  större  betydelse,  hafva  anordnats  antingen  i  isolerade 
akademier  eller  J  förening  med  tekniska  högskolor.  Att  där- 
för  hos  oss,  dar  väl  om  i  nägot  land  skogarnes  afkastning 
spelar  en  sä  viktig  roll  i  landets  ekonomi,  förlägga  en  tek- 
nisk  undervisning  tili  en  rent  teoretisk  bildningsanstalt  som 
universitetet,  förefaller  Direktionen  icke  raotiveradt. 

Komitän  anför  vidare,  »att  den  säkraste  garanti  före- 
finnes  för,  att  undervisningen  i  nu  i  fräga  varande  fackäm- 
nen  blefve  icke  blott  grundlig  och  tidsenlig  utan  ätven  ut- 
öfvade  ett  lifskraftigt  ooh  befruktande  inflytande  pä  dess 
representanter  pä  hithörande  forskningsomräden  därigenom, 
att  forstvetenskapens  idkare  stödas  af  de  utbildade  traditio- 
nerna  vid  landets  högskola,  hvilken  af  älder  varit  hufvud- 
sätet  för  vetenskaplig  forskning  och  vetenskaplig  undervis- 
ning i  Finland».  Finska  Forstföreningens  Direktion  har  icke 
skäl  att  antaga,  att  sä  icke  blefve  fallet,  men  vill  ändock  i 
detta  sammanhang  framhälla  att  malet  att  utbilda  dugande 
fackmän  pä  ett  praktiskt  gebit  icke  i  främsta  rummet  ställer 
fordran,  att  läraren  skall  utöfva  vetenskaplig  forskning  och 
fordra  af  sina  elever  vetenskapliga  arbeten. 

De  skäl,  som  tala  för  att  äfven  hos  oss  en  isolerad 
forstläroanstalt  är  motiverad  äro  dels  allmänna,  säsom 

att  det  oafvisligen  är  af  nöden,  att  lärare  i  forstiiga 
ämnen  ständigt  hafva  tillgäng  tili  sitt  egentliga  demonstra- 
tionsföremäl,  skogen.  Härvid  är  det  icke  ens  nog,  att 
läroanstalten  har  skogsmarker  omkring  sig,  utan  lärarekären 
bör  äfven  tili  en  ej  obetydlig  grad  hafva  för  demonstrations- 
ändamäl  dispositionsrätt  öfver  denna  skog.  Dessutom  bör 
ännu  den  synpunkten  med  synnerlig  skärpa  framhällas,  att 
demonstrations-  och  undervisningsskogen  hör  sä  vidt  möjligt 
är,  innehälla   alla    de  olika  trädslag,  som  spela  nägon  roll  i 


28 


landets  skogshushällning  samt  dessa  trädslag  i  alia  olika 
didrar  och  i  alla  olika  beständsformer  och  blandniogar. 

alt  behandlingen  af  grundämnena  frän  allmän  synpunkt^ 
säsom  vid  universitetet  sker,  utan  alt  hänsyn  tages  tili  det 
blifvande  facket  icke  kan  vara  tili  nytta,  utan  snarare  tili 
splittring  af  kunskapsinnehället,  hvarjämte  den  faran  förelig- 
ger,  att  vissa  för  forstliga  fackstudier  nödvändiga  delar  af 
en  vetenskap  alldeles  icke  künde  behandlas. 

att  specialsamlingar,  motsvarande  forstvetenskapens  spe- 
ciella  uppgift  lättare  kunna  ävägabringas  ä  en  isolerad  läro- 
anstalt  an  vid  universitetet. 

Till  ofvan  nämda  allmänna  synpunkter,  hvilka  tala  för 
en  isolerad  forstläroanstalt,  kommer  ännu  den  speciella,  att 
Finland  redan  eger  en  forstlig  läroanstalt,  hvars  uppgifvande 
skulle  äsamka  staten  en  förlusl,  icke  blott  den,  som  direkt 
kan  mätas  i  penningevärde,  utan  fastmera  den,  som  finge  sitt 
uttryck  i  bortkastande  af  40-äriga  studier  och  rön  pä  den 
iinska  skogshushällningens  gebit  i  kronoparkerna  Evois  och 
Vesijako.  Komit^n  erkänner  t.  o.  m.,  att  vid  det  nu  varande 
forstinstitutet  förefinnes  »elt  tillsvidare  enastäende  lillfälle 
tili  äskädning  af  viktiga  forstliga  principers  tillämpning  i 
större  skala». 

Direktionen  har  vidare  tagit  i  öfvervägande  Komitens 
förslag  att  ähvälfva  heia  den  i  vär  tid  mänggrenade  forstliga 
fackundervisningen  pä  en  enda  person.  I  likhet  med  Komi- 
tön iiar  Direktionen  funnit,  att  det  »med  säkerhet  kan  för- 
utses,  att  hos  oss  en  enda  person  icke  skall  med  tillbörlig 
styrka  mäkta  framföra  ett  sä  vidtomfattande  ämne,  som  den 
moderna  forstvetenskapen. 

Finska  Forstföreningens  Direktion  har  vid  behandlingen 
af  denna  del  af  undervisningsfrägan  seit  sig  föranläten  att 
närmare  granska  ämnesfördelningen  i  öfriga  länders  högre 
forstliga  undervisningsanstalter,  särskildt  de  i  Tyskland  samt 
funnit,  att  för  att  fackämnena  och  grundämnena  samt  de  s. 
k.  biämnena    med    tillbörlig  styrka  mä  kunna  icke  blott  un- 


29 


dervisas,    men    därtill   beroende  af  tidens  oafvisliga  kraf  äf- 
ven  hos  oss  vinna  inhemsk  bearbetning  erfordras 

en  lärare  i  skogsskötsel  och  skogsteknologi, 

en  lärare  i  skogstaxation  och  skogsvärdeberäkoing, 

en  lärare  i  skogsmatematik,  geodesi,  kartritning,  >in- 
geniörvetenskap  * . 

en  lärare  i  forstlig  botanik, 

en  lärare  i  forstlig  jordmäns-  och  st&ndortslära, 

en  lärare  i  forstlig  zoologi  (forstskydd). 

Af  dessa  lärare  skulle  de  Ire  sist  nämda  äfven  med- 
dela  undervisning  i  de  allmänna  grunderna  af  de  vetenska- 
per,  hvaraf  deras  hufvudämnen  äro  tillämpade  delar.  Sälunda 
skulle  lärarene  i  forstlig  botanik  och  forstlig  zoologi  äfven 
föredraga  och  leda  öfningar  i  grunderna  tili  den  allmänna 
botaniken  och  zoologin,  läraren  i  skogsmatennatik,  i  meka- 
nik,  meteorologi,  karta-  och  linealritning,  liksom  läraren  i  forst- 
lig jordmäns  och  ständortslära  meddela  undervisning  i  kemi, 
mineralogi  och  geologi  i  den  man  de  tillämpade  vetenska- 
perna   det  fordra. 

Förutom  dessa  lärare  i  de  viktigaste  undervisningsäm^ 
nena  borde  ännu  anställas  en  agronom,  hvilken  häde  sig 
ombetrodd  landtbruksundervisningen,  bokföring  och  möjligen 
künde  öfvertaga  värden  om  institutets  drätsel  samt  en  juri- 
diskt  bildad  person,  hvilken  meddelade  undervisning  i  den 
kamerala  lagfarenheten  och  forstlig  nationalekonomi  äfven- 
sora  i  grunderna  tili  allmän  nationalekonomi  och  för  tjänste* 
mannen  behöflig  allmän  medborgerlig  lagkunskap. 

Beträffande  studietiden  för  inhämtande  af  kunskaper  i 
denna  teoretiska  del  af  forstmannautbildningen  har  Direktio- 
nen tankt  sig  denna  treärig.  Under  det  första  äret  skulle 
behandlas  grundämnena,  hvarför  föreläsningar  i  allmänna 
delar  af  kemi,  mineralogi,  geologi,  botanik,  zoologi,  fysik 
(mekanik),  klimatologi,  matematik  äfvensom  nationalekonomi 
jämte  möjliga  praktiska  arbeten  och  exkursioner  under  denna 
tid  borde  medhinnas.  Efter  denna  sä  att  säga  allmänna  för- 
kurs  följde  en  examen. 


30 

De  öfriga  tvä  ären  skulle  egnas  hell  och  h&llet  ät  fack- 
ämnena  samt  de  tillämpade  delarna  af  grundämnena  och  bi- 
ämnena.  Alt  särskildt  under  denna  tid  af  den  teoretiska  ut- 
bildningen  tillfälle  bör  beredas  tili  planmässiga,  väl  förbe- 
redda  och  täta  exkursioner  i  skogen,  vid  hvilka  forstliga 
lärors  och  principers  tillämpning  äskädliggöras  vill  Direk- 
tionen yltermera  i  detia  sammanhang  framhälla.  Efter  dessa 
tvä  är  skulle  föija  slutexamen  frän  läroanstalten  och  skulle 
de  teoretiskt-forstligt  bildade  unga  männens  vidare  utbildning 
öfvertagas  af  Forststy reisen,  hvilken,  säsom  Komilen  väl  be- 
tankt frambällit,  borde  pä  lämpligt  satt  utbilda  och  pröfva 
deras  rent  praktiska  tjänstemannaförraäga  förr,  an  ät  dem 
anförtros  själfständiga  arbeten. 

Intagning  tili  läroanstalten  bör  själffallet  ske  hvarje  är. 

Att  en  sälunda  väl  utrustad  isolerad  läroanstalt  med 
tillräckligl  stark  lärarekär,  nödiga  laboratorier  och  en  större 
tili  lärarekärens  disposition  för  undervisningsändamäl  stäld 
skogsdoraän  skulle  äsamka  staten  nägot  större  utgifter  an 
för  närvarande  offras  för  den  forstliga  undervisningen  är 
själffallet,  men  anser  Direktionen,  alt  de  summor,  som  ned- 
läggas  för  undervisningsändamäl,  i  framtiden  komma  att  bära 
rika  skördar  ej  allenast  beträffande  statens  skogshushällning 
utan  ocksä  beträffande  den  enskildes  skogsbruk  samt  att  de 
rön,  som  en  sin  uppgift  vuxen  och  intresserad  lärarekär  helt 
säkert  skall  kunna  göra,  i  vidsträkt  man  skala  kunna  gagna 
*skogshushällningen  i  landet. 

Jämföras  de  siffror,  som  angifva  hvad  som  utgifvas  för 
forstvetenskapliga  och  läroändamäl  i  t  ex.  Preussen  med  de 
summor,  som  offras  hos  oss  för  samma  ändamäl,  sä  finner 
man,  att  i  sist  nämda  land  denna  post  uppgär  tili  c:a  220,000 
Rmk,  medan  den  hos  oss  under  de  40  är  forstinstitutet  ut- 
öfvat  sin  värksamhet  ärligen  uppgätt  tili  30  ä  40  tusen  Fmk. 

Pä  de  grunder,  som  här  ofvan  anförts,  fär  Direktionen 
underdänigast  säsom  sin  äsikt  i  denna  fräga  uttrycka 


31 


att  den  teoretiskt-forstliga  undervisningen 
matte  förläggas  tili  en  isolerad  forstläroanstalt 
helst  tili  det  gamla  forstinstitutet  i  Evois,  som  för 
detta  ändam&l  mäste  utvidgas  ej  allenast  beträf- 
fande  lärarekären,  säsom  ofvan  föieslagits,  utan  att 
äfven  nödiga  laboratorier  m.  m.  dar  mä  inrättas. 

att  den  teoretiska  kursen  för  blifvande  stats- 
forstmän  fastsl&s  tili  tre  är,  hvaraf  ett  är  använ- 
des  för  preliminära  studier  i  allmänna  grunder 
tili  de  forstliga  fackämnena  samt  tvä  är  tili  de 
egentliga  fackstudierna. 

att  elever  tili  den  blifvande  anstalten  inta- 
gas  hvarje  är  och  alt  utdimitering  sker  pä  grund 
af  aflagda  godkända  examina  i  vid  läroanstalten 
meddelade  ämnen. 

att  etter  aflagd  mogenhetsexamen  vid  fors 
läroanstalten   den   blifvande  tjänsteraannens  prak- 
tiska   embetsmannautbildning  öfvertages  och  kon- 
trolleras pä  elt  eller  annat  satt  af  Forststyrelsen 
förr  an  honom  tilldelas  själfständiga  arbeten. 

Den  lägre  forstliga  undervisningen  har  vid  Finska  Forst- 
föreningens  ärsmöten  1900  och  1901  varit  föremäl  för  be- 
handling  i  form  af  en  sä  lydande  diskussionsfräga:  »Hvilken 
Organisation  borde  de  ifrägasatta  nya  skogvaktarskoloi  na 
erhälla  och  hvad  vore  att  iakttaga  vid  en  eventuel  utvidg- 
ning  af  Evois  skogvaktarskola?»  Som  svar  ä  frägan  utta- 
lades  särskildt  beträffande  utbildningen  af  skogvaktare  för 
statsskogarnas  behof,  att  »för  tillfredsställande  af  kronosko- 
garnas  behof  utaf  kunniga  skogvaktare  erfordrades  en  tredje 
2-ärig  skola  med  placering  i  nägot  lämpligt  revier.  De  nu- 
varande  kronoskogvaktarenes  bristfälliga  fackinsikter  upphjäl- 
pas  lämpligast  genom  af  därtill  villiga  revierförvaltare  anord- 
nade  kortare  kurser,  för  hvilka  understöd  ur  allmänna  me- 
del  borde  utvärkas». 


32 


Godkänande  de  motiv,  som  Komit^n  i  sitt  betänkande 
:anför  och  med  stöd  af  ofvan  citerade  forstföreningens  svar 
pä  den  uppstälda  diskussionsfrägan,  fär  Direktionen  under- 
dänigast  understöda  betänkandets  &  sid.  222  intagna  kläm- 
mar  berörande  den  lägre  forstliga  undervisningen. 


IX.     Forstligt  försöksväsende. 

I  väsentliga  delar  omfattande  den  motivering,  som  af 
Komiten  förebragts  ang&ende  önskvärdheten  och  nödvändig- 
heten  alt  ävägabringa  ett  pä  inhemsk  grand  baseradt  forst- 
ligt försöksväsende,  fär  Direktionen  hänvisande  tili  ett  af 
Finska  Forstföreningen  i  mars  1900  tili  Eders  Kejserliga  Ma- 
jestät aflätet  underdänigt  betänkande  angäende  inrättande  af 
ett  finskt  forstligt  försöksväsende  här  blott  i  korthet  äter- 
hämta  det  väsentligaste. 

»Säsom  ett  kännetecken  för  de  ekonomiska  straf van- 
dena  att  betrygga  mänsklighetens  välständ  vid  slutet  af  det 
19:de  seklet  kan  bland  annat  med  skäl  framhällas  det  stora 
och  varma  intresse,  som  i  alla  civiliserade  länder  kommit 
skogarne  tili  del.  Ty  genom  det  snabt  växande  värdet  pä 
produkterna  fr&n  skogen  mäste  man  alt  mera  komma  tili  in- 
sikt  om  den  stora  roll  skogarna  i  själfva  värket  spela  i  det 
allmänna  ekonomiska  lifvet.  Detta  har  äter  varit  en  sporre 
för  regeringarne  i  skilda  länder  att  egna  alt  större  uppmärk- 
samhet  ät  de  omständigheter,  som  kunna  anses  bidraga  att 
höja  kunskapen  om  de  rätta  satten  att  värda  och  skydda 
skogen  samt  öka  dess  afkastning.  Samtidigt  bar  man  äfven 
sökt  utforska  skogarnes  betydelse  för  ett  lands  klimat,  deras 
invärkan  pä  hydrografiska  och  nederbördsförhällanden,  ett 
omräde,  som  pä  längt  när  ännu  icke  är  utforskadt.» 

»Synnerlig  omtanke  har  man  i  de  stora  kulturländema 
i  Europa  sökt  egna  ät  en  rätt  behandling  af  skogarne  ur 
forstlig  synpunkt  och  för  närvarande  pägär  ett  lifaktigt  ar- 
bete  i  de  skilda  tyska  staterna,  i  österrike  och  i  Schweiz.» 


33 


»De  undersökningar,  som  forstliga  försöksväsendet  har 
att  utföra  äro  dels  a)  rent  forstliga,  dels  b)  vetenskapliga. 
Med  de  först  nämda  förstäs  sädana  försök,  hvilka  hafva  att 
ntreda  praktiska  frägor  och  allmäDca  principer  pä  skogshus- 
hällningens  omräde,  hvaremot  de  vetenskapliga  försöken 
mera  skulle  omfatta  utredning  om  skogarnes  betydelse  för 
ett  lands  klimat,  deras  invärkan  pä  sdö-  och  regnmängden, 
yattenständet,  de  omständigheter,  som  förorsaka  skogsgrän- 
sens  tillbakagäende,  försumpningarnas  utbredning  m.  fl.  skogs- 
skötseln  nära  st&ende  frägor.» 

I  sin  tili  Bders  Kejserliga  Majestät  inlämnade  hemstäl- 
lan  om  forstliga  försöks  anställande  i  värt  land,  har  Finska- 
Forstföreningens  Direktion  säsom  särskildt  trängande  anfört 
anordnandet  af  de  rent  forstliga  försöken  samt  äfven  uppgjort 
preliminära  förslag  tili  en  del  planer  för  utförandet  af  dessa 
försök.  Däremot  har  Finska  Forstföreningens  Direktion  icke 
velat  utstaka  gränserna  för  de  rent  vetenskapliga  försökens 
anordnande,  da  ju  dylika  band  pä  fri  forskning  icke  skulle 
vara  saken  tili  fromma. 

Hvad  platsen  för  försökens  utförande  vidkommer,  har 
Direktionen  icke  ansett  det  nyttigt  att  förlägga  de  samma 
tili  nägot  särskildt  block  eller  nägon  begränsad  trakt  eller 
slutligen  i  »nägon  särskild  afdelning  af  den  agrikultur-ekono- 
miska  försöksanstalten»  säsom  komiten  pä  pag.  228  anför,  utan 
anser  Direktionen  »att  försöken  för  alt  leda  tili  störsla  möj- 
liga  nytla  för  vär  skogshushällning,  böra  här  som  i  andra 
länder  ulföras  pä  lämpliga  lokaler  öfver  heia  landet,  hvarvid 
ändamälet  med  respektive  försök  vore  afgörande  för  platsen 
eller  platserna. 

»Beträffande  slutligen  försökens  ledning,  anser  Direk- 
tionen det  lända  vär  skogshushällning  i  heia  landet  tili  stör- 
sta  nytta,  om  de  sammas  utförande  anförlros  tit  vär  forst- 
läroanstalt,  Evois  forstinstitut,  dels  pä  den  grund  att  kost- 
naderna  för  försökens  ledning  genom  denna  anordning  blefve 
de  minsta,  dels  ock  därför,  att  resultaten  af  försöken  härige- 
nom  omedelbart  komme   tili  allmän   känncdom    och  tillämp- 

3 


34 

ning  genom  undervisomgeo,  dels  äfven  emedan  pä  intet  an- 
nat  Ställe  i  landet  ens  sä  mänga  forstliga  krafter  finnas  att 
tillgä,  som  vid  forstinstitutet.  Evois  och  Vesijako  kronopar- 
ker  erbjuda  äfven  i  mänga  afseenden  utmärkta  tillfällen  tili 
planmässiga  försök.» 

Därjämte  har  Direktionen  1  mera  nämda  hemställan 
framhällit,  att  i  händelse  den  högre  forstliga  undervisningen 
framdeles  helt  och  hallet  eller  delvis  skulle  förflyttas  tili 
universitetet,  den  föresiagna  ledningen  af  försöken  mäste  för- 
ändras  i  öfverensstämmelse  härmed,  utan  att  likväl  denna 
separata  fräga  behöfver  utgöra  n&got  hinder  för  det  snarast 
möjliga  organiserandet  af  det  forstliga  försöksYäsendet.» 

Pä  grund  af  de  skäl,  som  framhällits  i  ofvan  nämda 
tili  Eders  Kejserliga  Majestät  riktade  hemställan,  hvaraf  nu 
relaterade  allmänna  synpunkter  blott  äro  en  del,  fär  Direk- 
tionen underdänigst  föreslä 

att  ett  forstligt  försöksväsende  snarast  möj- 
ligt  bör  organiseras. 

att  platsen  för  de  särskilda  forstliga  försö- 
ken pä  förhand  icke  bestämmas,  utan  att,  beroende 
af  de  tili  utförande  godkända  försökens  natur,  de 
härför  lämpliga  revieren  eller  skogstrakterna  i 
hvarje  särskildt  fall  atses  pä  förslag  af  ledaren  af 
de  forstliga  försöken. 

att  försökens  ledning  anförtros  ät  lärarekä- 
ren  vid  landets  forstläroanstalt 


X.     Virkesflottningen. 

Den  utomordentligt  stora  betydelse  en  billig  och  bekväm 
transport  af  skogsprodukter  medels  flottning  eger  för  skogs- 
bruket  hos  oss,  har  manat  Forstföreningen  att  tid  efter  an- 
nan  vid  sina  ärsmöten  taga  virkesflottning  och  de  författnin- 
gar,    som  reglera  den  samma,    under  diskussion.     Framställ- 


36 


ningar  hafva  äfven  blifvit  af  föreningen  hos  regeringen 
gjorda  tili  afbjälpande  och  reglerande  af  de  sv&rigbeter,  som 
i  form  af  strandrätt,  fiskerätt  m.  m.  förhindra  och  fördyra 
lirkesflottningen.  Dessa  framställningar  hafva  emellertid  ej 
vunnit  gehör. 

Till  siD  tillfredsställelse  finner  Direktionen  emellertid,  att 
den  sakliga  och  omfattande  utredning  Kronoskogskomit^n 
egnat  virkesflottningen  och  därmed  sammanhängande  omstän* 
digheter  resuiterar  i  5  k  sidorna  244^^  och  245  af  dess  be- 
tänkande  intagna  förslag,  hvilka  i  hufvudsak  motsvara  de 
flesta  af  de  önskningsm&l  Direktionen  hyser  beträffande  vir- 
kesflottningens  fdrhiäipande  tili  de  rättigheter  den  med  af- 
seende  ä  sin  för  trävaruhandteringen  stora  betydelse  borde 
innehafva. 

Emellertid  v&gar  Direktionen  nnderdänigast  fästa  upp- 
märksamheten  vid  ett  förhällande,  hvilket  ehuru  berördt  af 
Komit^n  i  dess  motivering  tili  sina  gjorda  förslag,  ej  föran- 
ledt  tili  nägot  specielt  uttalande.  Direktionen  afser  härmed 
fiskeriets  förhällande  tili  flottningen  och  främst  det  nu  rä- 
dande  tv&nget  att  afbarka  stock,  som  skall  flottas.  Till  be- 
lysande  af  detta  onus,  som  trycker  virkesflottningen,  fär  Di- 
rektionen nnderdänigast  anföra  nägra  af  de  uttalanden,  som 
gjordesr  vid  Forstföreningens  filials  senaste  ärsmöte  i  Torneä 
den  15  och  16  förlidne  Augnsti,  hvarvid  frägan:  »Motsvarar 
den  nytta,  som  ernäs  genom  afbarkning  af  för  flottning  af- 
sedd  stock,  de  härmed  forknippade  kostnaderna  eller  kunna 
de  tili  detta  arbete  ätgängna  median  ätminstone  i  somliga 
fall  finna  nyttigare  användning.»  Kostnaderna  för  barknin- 
gen  af  hvarje  afvärkad  stam,  som  nedflottas  längs  Torneä 
och  Kemi  elfvar,  beräknades  af  kompetent  person,  chefen* 
för  »aktiebolagetKemis»flottningar,  Forstmästaren  H.  R.  Sand- 
berg, tili  50 — 60  penni  eller  för  stock  tili  35  ä  40  penni, 
hvarför  tolalkostnaden  för  afbarkningen  af  det  timmer,  om 
1  V2  miljon  stycken,  som  ärligen  framflottas  längs  nämda 
elfvar,  stiger  tili  den  respektabla  summan  af  525,000  a 
600,000  mark.     Da  kronan  frän  sina  skogar  invid  dessa  elf- 


36 


var  utbjöd  under  sistlidc^t  är  tili  salu  omkring  630,000  Slam- 
mar,  belöpte  sig  den  genom  barkningstvänget  uppkomna  för- 
lusten  för  kronan  tili  315,000  ä  378,000  mark.  Likväl  in- 
bringar  laxfisket,  det  förnämsta  fisket,  tili  hvars  skyddande 
barkningstvänget  förnämligast  blifvit  infördt,  i  dessa  elfvar 
endast  omkring  140,000  mark. 

Da  barkningen  af  stock  ej  medför  nägra  afsevärda 
större  fördelar  för  flottDingen  och  da  den  skada,  som  flott- 
ningen  af  obarkad  stock  anses  äsamka  fisket  ej  tili  fullo  er- 
kännes  af  alla  auktoriteter  säsom  t.  ex.  lektorn  A.  E.  Holm- 
gren  i  Sverige  och  svenske  fiskeriintendenten,  doktor  Rudolf 
Lundberg,.  har  en  allmän  klagan  fr&n  sägvärksegarenes  sida 
försports  öfver  den  kostnad,  som  barkningen  utan  motsva- 
rande  nytta  medför. 

I  underdänighet  bedjande  att  fä  underslöda  Komitens 
förslag  med  afseende  ä  virkesflottningen  vägar  Direktionen  i 
hufvudsak  omfattande  Forstföreningens  filials  vid  ofvan  nämda 
tillfälle  uttalade  äsikt  underdänigast  föreslä: 

att  da  barkningen  af  för  flottning  afsedd 
stock  synnerligast  i  norra  Finland  medför  bety- 
dande  kostnader,  hvilka  i  sista  band  drabba  skogs- 
egaren,  en  komitö  matte  nedsättas  bestäende  af 
en  vetenskapligt  bildad  iktyolog,  en  forstman,  en 
i  sitt  yrke  förfaren  fiskare  och  en  jordbrukare  tili 
utredande  af,  i  hvilken  man  flottningen  af  obarkad 
stock  skadar  fisket. 


Alex.  Borenius. 


Knut  Tammelander. 


Beserration. 

Pä  grund  af  nedan  anförda  skäl  anser  jag  mig  ej  kunna 
dela  det  understöd  pluraliteten  af  medlemmame  i  Direktionen 
för  Finska  Forstföreningen  i  sitt  af  Kejserliga  Senaten  infor- 
drade  utlätande  öfver  Kronoekogskomit^ns  betänkande  lämnat 
de  i  det  samma  nttalade  äsikterna  beträffande  kronojords  upp- 
lätande  tili  nybyggen  och  det  af  komit^n  föreslagna  sättet  att 
undandraga  dessa  en  alt  mera  tydligt  framträdande  skogsspekn- 
lation,  ntan  har  jag  trott  mig  i  denna  för  statsskogarnas  be- 
stand ytterst  betydelsefuUa  fräga  böra  underdänigast  yttra  min 
afvikande  äsikt. 

Altsedan  de  stora  obebodda  ödemarkerna  förklarats  som 
kronan  tillböriga,  har  odlingen  i  de  eamma  fortskridit  fömämli- 
gast  genom  torpanläggningar,  hvilka  smäningom  blifvit  i  den 
man  utvecklade,  att  de  samma  kunnat  i  stöd  af  gällande  lagar 
och  författningar  som  nybyggen  utbrytas  och  slutligen  som  själf- 
ständiga  hemman  förklaras.  Med  skogarnas  tillväxande  värde 
har  emellertid  en  rubbning  försports  i  denna  för  uppkomsten 
af  själfegande  hemman  naturliga  gäng  och  lusten  att  komma  i 
besittning  af  kronans  värdefulla  skogar  har  niimera  i  mänga 
fall  varit  enda  motivet  för  ansökningarna  om  nybyggsrättigheter. 
Dessvärre  hafva  dessa,  p&  ätkomsten  af  tili  odling  absolut  otjän- 
liga,  men  utmärkt  väl  bevuxna  skogsmarker  riktade  spekulatio- 
ner  ätminstone  tidigare  krönts  med  bäßta  framgäng,  hvarom  de 
med  kronojordarna  äterförenade  skattevraken  bära  vittne. 

Innebörden  af  nädiga  förordningen  af  den  13  Oktober  1892, 
hvilken  synes  hafva  emanerat  för  att  i  möjligaste  m^^tto  frärast 


38 


tillmötesgä,  men  äfven  för  att  ordna  och  reglera  det  utomor- 
dentliga  intresse  för  brytande  af  bygd  i  ödemarken,  som  de 
talrika  ansökningama  om  nybyggen  utvisade,  tillgodoser  i  högsta 
grad  odlingRintresset,  men  lämnar  likväl  tillfälle  tili  Spekulation 
i  nybyggen,  trots  att  förordningen  söker  förebygga  denna  genom 
den  rätt  kronan  enligt  §  24  i  denna  förordning  förbeh&ller  sig, 
att  fr&n  de  nybygget  underlagda  markerna  under  förloppet  af 
10  är  afvärka  timtnerträd  af  viesa  dimensioner.  Denna  restrik- 
tion  kan  icke,  hvilket  Kronoskogekomiten  äfven  anför,  under  nu 
rädande  virkespriser  lägga  en  dämm  för  denna  osunda  Speku- 
lation. Ku  ifrAgavarande  förordning  tiUstädjer  dessutom  i  vissa 
fall  eller  dar  odlingsbar  mark  föreko^mer  i  etörre  utsträckning 
inom  kronoskogama,  att  ofantliga  arealer  utbr3rta8  tili  odlings- 
ändamäl.  Sädana  fall  kunna  förekomma  exempelvis  inom  de 
kronojordar,  som  äro  belägna  vid  de  söderom  Uleäborg  i  Bott- 
niska  viken  infallande  elfvarna.  Revieren  därstädes  äro,  tili 
föga  bätnad  för  odlingen,  underkastade  faran  att  försvinna 
eller  reduceras  tili  en  bräkdel  af  sin  nu  varande  areal. 

Nädiga  förordningen  af  den  12  Oktober  1892  lämnar  alt8& 
icke  nägra  säkra  garantier  för  odlingens  lugna  och  sunda  fram- 
ätskridanSe,  hvilket  äfven  bevisas  af  den  hämsko,  Kronoskogs- 
komiten  söker  pälägga  den,  trots  förordningens  noggranna  efter- 
lefnad,  befarade  Spekulationen  i  nybyggen  genom  att  föreslä,  att 
de  af  nybyggen  uppkomna  skattehemmanen  finge  använda 
hemmanens  skog  tili  afsalu  endast  i  den  man  en  uthällig  af- 
kastning  det  tillstädjer,  hvarför  träden  böra,  innan  försäljning 
sker,  af  vederbörande  forsttjänstemän  utsynas.  SAfiom  Professor 
A,  Osw.  Kihlman  i  sin  tili  Komit^ns  betänkande  bifogade  reser- 
vation  päviear,  torde  föga  vinnas  med  denna  af  komiten  före- 
slagna  ätgärd. 

Aterhämtande  de  bindande  skäl,  som  professor  Kihlman 
i  sin  ofvan  nämda  reservation  mot  säväl  Komit^ns  st&ndpunkt  i 
frägan  om  kronojords  upplätande  tili  nybyggen,  som  ock  mot 
den  ätgärd  Komiten  tili  skyddande  af  nybyggena  mot  skogsspe* 
kulationen  föreslär,  äfvensom  i  stöd  af  det  ofvan  eagda,  vÄgar  jag 
i  likhet  med  professor  Kihlman  underd.  föreslä 


39 


att  beviljandet  af  nybyggeanläggningar  med 
fikatteköpsrätt  och  afskiljandet  af  3kattehemman 
inom  kronoskogama  matte  tillsvidare  helt  och  hdJlet 
inställas,  men  att  däremot  uppkometen  af  torp  och 
backstugor  blefve  sä  mycket  som  möjligt  underlät- 
tad,  äfvensom 

att  sakkunnig  utredning  matte  ävägabringas 
därom,  i  hvad  man  en  revision  af  gäilande  författ- 
ningar  vore  af  behofvet  päkallad  i  eyfte  att  tillför- 
sakra  innehafvare  af  kronoskogstorp  fuUt  betryggad 
besittning  af  den  odlade  jorden,  men  pä,  samma  gäng 
fiävidt  möjligt  undandraga  hans  lägenhet  frän  infly- 
tandet  af  en  Spekulation,  som  hotar  dess  själfstän- 
dighet  och  oberoende. 

Knut  Tammelander* 


Reservation. 

Vid  afgifvande  af  utlAtande  öfver  KronoBkogskomit^ns  be- 
tänkande  bar  Direktionen  för  Finska  Forstföreningen  i  frägan 
om  den  bögre  forstliga  undervieningen  uttalat  en  frän  Komi- 
t^ns  förslag  afvikande  äsikt,  genom  att  förorda  denna  under- 
vißnings  kvarbällande  vid  Evois  forstinstitut,  samt  uppgjort  för- 
slag tili  läroanstaltens  utvidgning  och  omorganisation. 

Dir.  bar  pä  grund  af  anförda  statistiska  siffror  päpekat, 
att  den  bögre  forstliga  undervisningen  icke,  s&som  Komit^n  fram- 
bällit,  bar  alt  mera  framträdande  tendens  att  ansluta  sig  tili 
bögre  läroanstalter  oob  särskildt  de  vetenskapliga  institutionerna 
vid  universiteten,  utan  anordnas  fastmer  i  isolerade  akademier 
eller  i  förening  med  tekniska  bögskolor.  Äfven  om  den  af 
Kronoskogskomit^n  pä  grund  af  annorstädes  vunnen  erfarenbet 
uttalade  satsen  icke  obetingadt  kan  godkännas,  gifver  dock  den 
af  Dir.  i  detta  afseende  framlagda  relationen  otvetydigt  vid  ban- 
den, att  ofta  nämda  undervisning  snart  sagdt  öfveralt  blifvit 
förlagd  tili  kulturcentra  eller  ock  i  omedelbar  närbet  af  orter» 
dar  det  intellektuella  lifvet  ocb  andliga  sträfvanden  pnlsera 
med  starka  slag.  Detta  faktum  är  enligt  undertecknads  upp- 
fattning  af  största  vikt  vid  bedömandet  af  fr&gan  om  under- 
visningens  förläggande  tili  Evois  eller  Universitetet,  äfvensom 
för  att  ßom  obällbart  gendrifva  Direktionens  i  detta  samm  an- 
bang   framlagda    exempel   om   polytekniska   institutet  bos  oss. 


41 

Evois  ligger  enstaka  i  ödemarken,  med  svära  kommunikationer, 
hvadan  en  treärig  vistelse  därstädes  mäste  under  de  utveck- 
lingsär,  da  det  unga  sinnet  kanske  är  mottagligast  för  intryck 
och  impulser,  värka  retarderande  och  leda  tili  en  inskränkt 
syn  p&  lifvets  mängfaldiga  förhällanden.  Att  äfven  lärarens 
utveckling  under  sädana  omständigheter  mäste  leda  tili  ensi- 
dighet,  som  kommer  att  ätervärka  p&  eleverna,  torde  ej  heller 
kunna  bestridas. 

Ofverhufvudtaget  anträffas  ett  bögst  ringa  intresse  hos  vära 
forstmän  för  iakttagelser,  enkannerligen  för  vetenskapliga  obser- 
vationer. Pä  enstaka  undantag  när  skall  man  städse  finna, 
att  hvarest  h&g  för  vetenskapliga  rön  och  forskning  finnes,  är 
det  hos  individer,  hvilka  varit  nog  lyckliga  att  antingen  före 
eller  efter  genomgäende  af  kursen  pä  Evois  genom  det  allmän- 
nare  vetenskapliga  lifvet  i  universitetsstaden  och  genom  längre 
eller  kortare  studier  vid  universitetet  tillegna  sig  vetenskap- 
liga intressen  och  betingelser  för  möjlighet  tili  utveckling 
uti  ifrägavarande  afseende.  Evois  är  och  kommer  äfven 
oberoende  af  den  föreslagna  utvidgningen  af  läroanstal- 
ten  att  förblifva  en  obygd.  Längt  ifrän  att  vara  en  lämp- 
lig  väckelseort  för  intellektuell  värksamhet,  värkar  denna 
plats  snarare  som  en  förvisningsort,  ty  en  längvarig  vi- 
stelse 1  ödemaiken  just  da  ynglingen  vore  mest  i  behof 
af  att  stä  under  inflytande  af  städse  friska  och  sunda  lifgif- 
vande  fiiäktar,  förlamar  och  nedtynger,  da  fräga  blifver  om  an- 
nat  an  rent  praktiska  arbeten.  Väckelsen  tili  intresse  för  sträf- 
vanden  af  allmännare  art,  som  bibringas  ynglingar  i  ett  kul- 
turcentrum,  och  hvaraf  han  kan  hafva  oberäknelig  nytta  under 
framtida  tjänstgöring  i  aäägsna  landsorter,  kan  ej  heller  skat- 
tas  nog  bögt;  hvarförutom  pä  en  större  ort  städse  finnes  till- 
gäng  tili  literatur,  äfvensom  tillfälle  tili  förädlande  och  bil- 
dande  nöjen. 

Den    ledande   grundtanken,    som   föranledt  Dir.  tili  utta- 

landet    »att   det   oafvisligt   är  af   nöden  att» ,  synes 

hafva  varit  den,  att  vederbörande  lärare  vid  universitetet  icke 
äro  1  tillfälle  att  sAsom  pä  Evois  städse  gora  iakttagelser  i  sko- 


42 


gen  och  föreläsa  i  naturens  stora  lärosal  eller  föranetalta  sä 
att  säga  tili  hälften  praktieka  föreläsniiigar,  ett  skäl,  Bom  vis- 
serligen  ej  är  utan  en  viee  betydelse,  men  i  bog  grad  förlorar 
i  vikt,  d&  man  tager  i  betraktande,  att  trakten  kring  Helsingfors 
erbjuder  större  Variation  tili  exkursioner  och  demonetrativa  före- 
läsningar  an  Evoia  kronopark.  Visserligen  ^er  förenämda  krono- 
park  den  fördel,  att  rationell  om  ockenkelskogsbushällningdärstä- 
des  i  decennier  pägätt,  men  i  öfrigt  med  afseende  k  jordmäneroch 
ständorter  erb  jader  ytterst  litet  Variation,  samt  att  resor  frka 
Helsingfors  tili  äfven  nägot  aäägsnare  belägna  orter  med  stör- 
sta  lätthet  kunna  ävägabiingas,  äfvensom  att  enhvar  lärare  är 
i  tillfälle,  att  under  de  sommärtid  pägäende  praktiska  öfnings- 
arbetena,  hvilka  i  hvarje  händelse  mÄste  försiggi  p&  nägon  fr^ 
Evois  vidt  aflägsen  trakt,  efter  behof  under  längre  eller 
kortare  tid  disponera  öfver  elevema  och  d&  under  den  härför 
ovilkorligen  lämpligaste  ärstiden  föranstalta  föreläsningar  eller 
demonstrationer  ute  i  det  fria. 

Följande  af  Dir.  uppstälda  motiv,  att  undervisningen  uti 
grundämnena  komme  att  ske  utan  hänsyn  tili  facket,  torde  ej 
behöfva  tillmätas  stör  betydelse  dels  pä  grund  däraf,  att  ingen 
orsak  tili  denna  fruktan  föreligger,  dels  kan  detta  hinder  un- 
danrödjas  endast  genom  framh&Uande,  att  facklärare  genom 
sina  föreläsningar  ovedersägligen  komma  att  fylla  tilläfventyrs 
härvidlag  uppkomna  brister. 

Likasä  förefaller  motivehngen,  att  samlingar  motsvarande 
forstvetenskapens  speciella  uppgift  vid  en  isolerad  anstalt  lättare 
kunna  ävägabringas  an  vid  universitetet,  rätt  imaginär  i  be- 
traktande  af,  att  dessa  samlingar  ätminstone  delvis  kunna  göras 
gemensamma  för  samtliga  studerande  vid  agrikultur-ekonomi- 
ska  Sektionen,  hvarförutom  den  nytta  forste!  everna  hafva  af 
universitetets  allmänna  samlingar  ej  kan  underskattas. 

Vidare  framhälles,  att  Finland  uti  Evois  eger  en  forstlig 
läroanstalt,  genom  hvars  föi'svinnande  resultaten  af  40  äriga 
studier  och  rön  pä  skogshushällningens  gebit  skulle  blifva  till- 
intetgjorda.  Genom  här  nedan  framkastade  förslag  skulle  emel- 
lertid  detta  hos  oss  tillsvidare  enast&ende  tillfälle  tili  äskädning 


43 


af  viktiga  forstliga  principers  tillämpniDg  i  etörre  skala  blifva 
tili  fullo  tUlgodogjordt,  utan  att  den  teoretiska  undervisningen 
oeh  ändam&let  däri^ied  komme  att  förfelas,  hvilket  otvifvelak- 
tigt  blef ve  följdeii,  om  Dir.  förslag  vunne  högvederbörligt  god- 
kännande. 

FuUkomligt  ense  med  den  af  Dir.  framkastade  anmärk- 
ning  emot  kronoskogskomitenR  förelag.  att  endast  en  ordinarie 
profeasion  i  forstvetenskap  skulle  vid  univereitetet  inrättas, 
tkr  jag  i  närmaste  anslutning  säväl  tili  de  af  Dir.  framlagda 
motiven  som  ock  af  Direktor  Blomqvist  uti  bans  tili  betän- 
kandet  bifogade  reservation  uttalade  äsikter  fullkomligt  förena 
mig  med  förenämda  reservant  beträffande  nödvändigheten  af 
tre  ordinarie  lärostolars  inrättande,  innan  den  bögre  forstliga 
undervigningen  kan  tili  aniversitetet  öfverföras. 

Som  en  obestridd  sanning  bar  städse  framhällite,  att 
den  bögre  forstliga  undervisningen  uti  fristäende  anstalter  blif- 
ver  dyrare  an  om  den  samma  förenas  med  andra  redan  bestä- 
ende  universitet  eller  bögskolor,  hvilket  i  nu  ifr^gavarande  fall 
oafvisligen  komme  att  inträfEa,  da  laboratorium,  specialsamlin- 
gar  ocb  lärarekrafter  künde  vara  gemensamma  för  bela  agri- 
kulturekonomiska  Sektionen,  tili  bvilken  den  bögre  forstliga 
undervisningen  väl  skulle  hänföras.  Dir.  frambäller  3iitermera, 
att  den  bögre  forstliga  undervisningen  hos  oss  i  hvarje  hän- 
delse  blifver  dyr  jämförd  med  den  i  andra  länder,  hvarför  sk 
mycket  större  skäl  föreligger  att  välja  den  i  ekonomiskt  afse- 
ende  f(kdelaktigare  placehngen. 

Den  största  olngenhet,  som  varit  förenad  med  imdervis- 
ningens  förläggande  tili  det  isoleradt  belägna  Evois,  har  varit 
den,  att  samtliga  elever  efter  tvä  ärs  vistelse  därstädes  blifvit 
utdimitterade  som  forstkonduktörer.  Denna  ödesdigra  olägen- 
ket,  som  tillfört  forstkären  mänga  mindre  tacknäraliga  dement, 
tror  sig  Dir.  bafva  afhjälpt  genom  förslaget  om  att  elever  skulle 
intagas  hvarje  kr  och  att  utdimitteringen  komme  att  ske  pä 
grund  af  godkända  kunskaper  uti  vid  läroan stalten  meddelade 
ämnen.  Utan  att  vilja  vidhälla,  att  en  Üere  decennier  omfat- 
tande   tradition    och   kutym  härvidiag  äfven  efter  en  eventuell 


44 


ombildning  af  läroanstalten  komme  att  utöfva  inäytande,  kan 
dock  med  bestämdhet  päst&s,  att  flerärigt  kvarh&llande  af  ele- 
ver pä  de  skilda  ärskuTBema  vid  Evois  pä  grund  af  praktiska 
svärigheter  skulle  ställa  sig  outförbart  eller  ock  leda  tili  rela- 
tivt  ßtora  nybyggnader  därstädes.  För  behöfligheten  af  dessa 
under  längi*e  tid  finnes  ej  heller  nägra  garantier;  ty  äfven  här- 
intill  har  elevfrekvensen  varierat  betydligt,  exempelvis  under 
de  senaste  20  ären  frän  22  tili  5  för  hvarje  tv&  4rs  kurs  och 
aepirantemae  antal  frän  60 — 5.  Oafsedt  alla  förutfattade  äsik- 
ter,  tvingas  lärarekären  att  härvid  taga  hänsyn  tili  rädande  för- 
h&Uanden. 

öfvergär  man  tili  granskning  af  den  praktiska  undervis- 
ningen  sädan  den  härintill  gest&ltat  sig  och  sädan  den  för  att 
füllt  motsvara  sitt  ändamäl  borde  stäUas,  m&  s&väl  först  som 
sist  framhällas,  att  forstmannens  yrke  är  ett  priaktiskt-ekono- 
miskt  omräde,  hvarest  en  särskildt  utpräglad  praktisk  blick  ofta 
ersätter  nödiga  teoretiska  kunskaper.  Godkännande  den  af 
Kronoskogskomit^n  uttalade  satsen,  att  praktisk  och  teoretisk 
undervisning  borde  ätskiljas,  framh&ller  Dir.,  att  den  egentliga 
tjänstemannapraktiken  skulle  inhämtas  efter  genomgäende  af 
kursen  vid  en  fristäende  läroanstalt,  hvarvid  dock  vissa  prak- 
tiska arbeten  skulle  inläras.  Som  en  följd  af  att  praktiska 
arbeten  och  samtlig  teoretisk  undervisning  varit  förenade  har 
p&  grund  af  förhÄllandenas  tväng  ledt  därtill,  att  den  teore- 
tiska undervisningen  blifvit  lidande  och  att  den  praktiska  ut- 
bildningen  likafuUt  blifvit  ensidig.  Att  b&da  grenarna  af  un- 
dervisningen blefve  otillräckligt  tillgodosedda,  sävida  Dir. 
förslag  vunne  godkännande,  synes  mig  st&  utom  alt  tvifvel. 

Som  Praktiken  härintill  gestaltat  sig  pä  Evois,  har  den 
blifvande  forstmannen  erhällit  stör  färdighet  uti  utförande  af 
geodetiska  arbeten  och  skogstaxering  äfvensom  uti  kart-ritning 
och  -uträkning.  Uti  öfriga  praktiska  arbeten  har  eleven  dels 
pä  grund  af  att  de  utföras  under  tentamenstiden  ej  ro  att 
taga  del,  dels  är  han  ej  i  tillfälle  därtill. 

Emedan  eleverna  vid  Evois  forstinstitut  ej  tvingas  att 
själfva    utföra   arbeten    af    flerfaldiga    slag    har  följden  blifvit, 


45 


att  vära  foretmän  efter  slutad  kurs  vid  institutet  öfverhufvud- 
taget  ej  äro  inne  uti  hjälpgallring,  virkesutstämpling,  skogskuJ- 
turer,  skogsafvärkning,  försägning  och  virkesflottning. 

Som  ett  oeftergifligt  vilkor  borde  därför,  synes  mig,  fast- 
släs,  att  den  blifvande  forstmannen  under  sin  elevtid  praktiskt 
mäste  hafva  ntfördt  samtliga  ofvan  uppräknade  arbeten  och  ej 
blott  som  äskAdare  satt  dem  utföras.  Härtill  m&  yttermera 
anföras,  att  kronoskogsförvaltningen  redan  inträdt  i  en  brytnings- 
och  utvecklinsperiod,  under  hvilken  detta  skogsbruk  mäste  hö- 
jas  och  en  mängd  arbeten  allmännare  komma  tili  utförande, 
hvilka  nu  ej  als  förekomma. 

Af  ofvanstäende  framgär,  att  ett  praktiskt  utförande  af 
särskilda  arbeten  är  nödvändigt  och  att  en  stör  brist  uti  forst- 
mannens  utbildning  uppstode  ora  hans  egentliga  utveckling  en- 
bart  baserades  pä  universitetsstudier  och  under  somrarna  ut- 
förda  geodetiska  och  taxatoriska  arbeten.  Denna  brist  skulle* 
enligt  Kronoskogskomit^n  med  lätthet  kunna  afhjälpas  genom 
praktik  hos  förfarnare  forsttjänstemän.  Emellertid  kan  det 
ifragasättas,  huruvida  erforderlig  praktisk  utbildning  uti  ofvan 
berörda  afseenden  p&  denna  väg  ernäs,  da  ej  ett  enda  revier 
förvaltats  sä,  att  reeultaten  af  under  längre  tid  försiggängna 
rationella  föryngrings&tgärder,  kulturer  m.  m.  kunna  skönjas 
och  i  blott  altför  f&  revier  tidigare  framhällna  arbeten  ännu 
utföras. 

Kronoparkerna  Evois  — Vesijako  göra  härvidlag  ett  undan- 
tag  och  utgöra  tillsvidare  det  enda  füllt  lämpliga  stalle  för  er- 
hällande  af  en  allsidigare  praktik.  Om  man  sä  vill,  kan  ju 
mot  en  längre  tids  vistelse  pä  Evois  för  ernäende  af  praktisk 
erfarenhet  framkastas  den  invändning,  att  en  stör  del  af  vära 
kronoskogar  äro  sä  belägna,  att  endast  en  af  afsättningsförhäl- 
landena  betingad  ytterst  extensiv  skogshushällning  kan  här 
ifrägakomma  och  att  den  pä  Evois  erhällna  praktiken  utfaller 
i  altför  smätt.  Emellertid  kan  den  person,  som  är  väl  förbe- 
redd  för  öfvertagande  af  intensivt  skogsbruk  efter  nägon  tids 
öfning  gä  väl  i  land  med  ett  extensivt  sädant. 


46 


Jämväl  kan  man  draga  i  tvifvelsmäl,  buravida  eleven 
kau  tillegna  Big  teorin  i  samma  grad  pä  ett  sä  specielt  omräde 
som  foTStvetenskapen,  innan  han  als  känner  skogen  ooh  ej  ge- 
nom  praktiska  arbetens  utförande,  nnder  insiktsfull  ledning 
erhällit  en  första  inblick  uti  skogsbushäliningeDS  ändamäl  och 
medel,  hvarför  en  ett  kr  omfattande  bufvadsakligast  praktisk 
kurs  pä  Evois  antingen  förr  an  de  teoretiska  univereitetsstu- 
dierna  vidtaga  eller  slntföras  torde  füllt  lata  försvara 
sig.  Detta  sä  mycket  mer  d&  exemplet  äfven  fr&n  andra 
länder  talar  härför  samt  da  intet  annat  revier  i  landet  erbju- 
der  fördelar  liknande  dem  Evois  bar  att  bjuda  pA,  bvareraot 
samtliga  förvaltningsomräden  i  länder  med  mera  utvecklade 
förbällanden  erbjuda  jämbördigt  tillföUe  tili  observationer  och 
tillfälle  tili  forstliga  arbetens  utförande. 

Emot  detta  förslag  kan  anmärkas,  att  underhället  af  sä 
'att  säga.  ett  särskildt  Institut  med  skilda  lärare  pä  Evois  blefve 
altför  dyrt  samt  da  nniversitetsstudiema  öfverbufvndtaget  äro 
fria  det  vore  obilligt  att  förutom  aäagd  studentexamen  fordra 
ytterligare  kompetensvilkor  för  forststuderandene.  Hvad  tili 
först  den  ekonomiska  sidan  af  förenämda  förslag  beträSar,  mä 
blott  framhällas,  att  de  för  denna  skola  särskildt  erforderliga 
lärarene  icke  skulle  komma  att  drabba  statsvärket  med  öfver- 
höfvan  stora  utgifter  da  skogvaktarskolans  kvarhällande  och 
förvaltningen  af  Evois — Vesijako  kronoparker  i  hvarje  händelse 
erfordra  en  personal  därstädes.  Pribeten  för  en  hvar,  som  af- 
lagt  Studentexamen,  att  idka  forstliga  studier  kan  väl  ej  heller 
inskränkas,  men  väl  künde  som  ett  vilkor  fasthällas  genomgä- 
ende  af  kursen  pä  Evois  före  afläggande  af  slutlig  mogenbets- 
examen  i  och  för  inträde  i  statstjänst.  Denna  för-  eller 
möhända  mellankurs  i  rent  praktiska  färdigheter  torde  helt 
säkert  komraa  att  liksom  af  sig  sjäif  visa  sig  nyttig 
och  nödvändig  vid  sidan  af  de  teoretiska  studiema  vid  uni- 
versitetet.  Ej  heller  skulle  forststuderandena  genom  ofvan  re- 
laterade  förslag  försättas  i  nägon  särställning,  ty  redan  nu  er- 
fordras  af  t.  ex.  jurister  en  viss  praktik  som  kompetensvilkor 
för  afläggande  af  examina. 


47 


P&    grund   af  ofvan  anförda  f&r  jag  s&ledes  underd&nigst 
föreslÄ: 

att  den  teoretiska  forstundervisningen  öfver- 
föres  tili  universitetet,  vid  hvilket  dessförinnan  tre 
ordinarie  läroetolar  i  forstvetenskap  inrättats; 

att  före  afläggande  af  slutlig  mogenhetsexanieu 
^dd  universitetet  en  ettärig  företrädeevis  praktisk 
kurs  vid  det  härför  ombildade  Evois  forstinstitut 
göres  obligatorißk. 

Ernst  Nylander, 


Annu  en  gäng  om  sägtimmervärdet 

Af 
G.  Lg. 

I  sitt  svar  tili  mig  i  F.  M.  band  XVIII  p.  342  o.  följ. 
har  Herr  Sivön  närmare  preciserat  sin  Ständpunkt  i  sä  mälto, 
att  han  uppgifver  de  med  gröfre  stil  tryckta  siffrorna  i  (a- 
bellerna  »angifva  de  värden,  hvilka  köparen  anses  i  bästa 
fall  kunna  betala  för  olika  grofva  träd  i  skogen».  Vidare 
framhäller  Sivön  att  det  är  likgiltigt  för  säljaren  »antingen 
han  föryttrar  timren  emot  deras  egentliga  stubbhyrevärden 
eller  emot  dem  svarande  prolongations-  och  diskonterings- 
värden».  Häremot  finnes  intet  att  anmärka.  Emellertid  an- 
gifva  dessa  värden  icke  det  pris  säljaren  kan  erhälla.  Di- 
skonteringsvärden  böra  användas  om  prisbestämningen  sker 
längt  före  afvärkningen.  Säsom  ur  tabellerna  främgär  kunna 
^ä  6" — 7"  träd  äsättas  ett  betydligt  högre  värde  an  de  grofva 
siffrorna  utvisa.  Det  pris  Herr  Sivön  angifver  kan  köparen 
emellertid  icke  betala,  hvarför  äfven  en  värdering  enligt 
denna  metod  för  tili  ett  falskt  resultat.  Däremot  angifva 
mina  siffror  exakt  det  värde  köparen  i  bästa  fall  kan  betala 
för  Iräden. 

Ett  timmerträds  värde  är  icke  konstant.  Värdet  pä 
rot  —  stubbhyran  —  är,  da  trädet  med  största  fördel  kan 
försäljas,  lika  med  de  upplupna  räntorna  pä  jordvärdet.  Om 
trädet  afvärkats  och  framsläpats  tili  en  viss.plats,  är  dess 
värde  lika  med  stubbhyran  plus  afverknings-  och  släpnings- 


49 

kostnadernä.  Betecknas  detta  värde  med  Vy  alla  efter  kö- 
pet  eller  afvärkningen  utg&ende  kostoader  med  a  a^  a^  a^ ,,., 
stubbhyrevärdet  med  v,  den  erforderliga  räntefoten  med  p 
samt  prolongationstiderna,  d.  v.  s.  tiderna  mellan  postens 
otbetalningoch  trädets  eller  Stockens  föryttring  med  nn^^nffi^,., 
erhälles  formein 

1)  V=  r  X  1,  öjD»  +  a X  1,  öp".  +  tti  X  1,  öjo". . . . 

I  de  flesta  fall  torde  kunna  sättas  n  =  /z^  =  n^,  da  for- 
meln  forenklas  tili 

2)  V=(v  +  a  +  a,,.,)l,op- 

Om  slutligen  inga  ufgifter  behöfts  för  trädets  tillgodo- 
görande,  äro  a,  a^ . . .  =  0.     Formeln  lyder  da 

3)   V=pX1,o/)». 

Den  senaste  formein  angifver  trädets  bruksvärde  för 
säljaren  pä  rot  i  skogen.  För  köparen  bar  trädet  emellertid 
ej  dar  n&got  bruksvärde.  Forst  sedan  det  blifvit  afvärkadt 
och  framforsladt  tili  sägen  ^)  kan  det  äter  föryttras.  De  här- 
till  erforderliga  omkostnaderna  utgöra  det  för  affären  nöd- 
vändiga  rörelsekapitalet,  som  naturligtvis  äfven  mäste  förrän- 
tas.  Afvärkas  trädet  omedelbart  efter  köpet  inflyter  äfven 
rörelsekapitalet  omedelbart.  Lämnas  trädet  däremot  att  växa, 
mäste  bade  ü  och  a  tänkas  löpa  med  —  i  värkligheten  ofta 
olika  bog  —  ränta.  Sä  snart  detta  prolongationsvärde  efter 
n  är  är  lika  med  för  da  uppnädd  dimension  gällande  ü  +  a 
sjunker  p  under  sitt  bestämda  värde. 

Försäljes  virket  icke  pä  rot,  utan  framsläpadt  tili  flöt- 
led  eller  säg,  mäste  naturligtvis  säljaren  pä  samma  grunder 
använda  formein  2).  Det  samma  gäller  da  sägegaren  afvär- 
kar  egna  skogar. 


^)  FöT  att  kunsa  använda  af  Herr  Siv^n  beräknade  värden  mä- 
ste antagas,  att  virket  vid  sägen  Ofverg&r  tili  ny  egare. 

4 


•^ 


50 


Om  skogsegaren  försäljer  sitt  virke  p&  rot,  bora  säsom 
ofvan  framhällits  prolongationsvärdena  beräknas  enligt  for- 
mein 3).  Emellertid  är  det  mindre  lämpligt,  alt  pä  förband 
bestftmiDa  en  fast  räntefot.  Den  ene  knu  vara  tiHfreds- 
stäld  med  en  räntefot  af  3 — 4  %,  för  den  andre  är  elt  mi- 
nimum  af  5  ^/o  en  nödvändighet.  Värdetillväxlens  gäng 
framställes  därför  bättre  och  tydiigare  i  en  tabell  af  nedan- 
st&ende  anordning. 


CS   2 

Södra  Finland 

Mellersta  Finland. 

Norra  Finland. 

< 

<^ 

< 

s  i 

Pris 

g 

TJ  2, 

Pri8 

1 

Pris 

1 

1^ 

p»5? 

A  S: 

t»"? 

8  sr. 

so-? 

i  s 

9* 

&  rot. 

5^M 

l| 

&  rot. 

^1 

II 

&  rot 

•    1 

rl 

pl 

^ 

a 

^ 

21 

M 

.     6" 

1:32 

1:12 

0:61 

9 

2,1 

13 

l,-? 

17 

1,» 

7'' 

1:59 

1:39 

0:83 

10 

9,6 

14 

5,7 

19 

5,a 

8" 

3:96 

3:02 

2:16 

11 

"4,5 

15 

S,1 

21 

2.8 

9" 

6:44 

5:21 

3:87 

12 

2,8 

18 

2,1 

25 

10" 

8:98 

7:68 

6:09 

18 

2,2 

19 

!,• 

28 

11' 

11:91 

10:89 

8:64 

14 

1,7 

20 

1.1 

35 

• 

12" 

15.14 

13:51 

11  70 

Alla  mina  här  liksom  tidigare  gjorda  uttalanden  hän- 
föra  sig  tili  förh&Ilandena  i  privatskogar.  Ty  i  kronoskogs- 
hushällningen  kan  räntabilitetsprincipen  aldrig  spela  samma 
bestämmande  roll.  Hos  oss  bar  senast  kronoskogskomit^n 
p&  flere  stallen  i  sitt  betänkande  framb&Uit,  att  den  största 
möjliga  uthälliga  afkastningen,  visserligen  under  förutsättning 
af  en  tillfredsställande  räntabilität,  bör  vara  hushällningens 
mal.  I  Tyskland  är  man  emellertid  för  närvarande  nöjd 
med  2  V2— 3  >. 


51 

Beräknas  värdet  hos  träd,  som  hälla  nu  bestämda  mi- 
Dimidimension  25  cm.  pä  7  m.  höjd  ^)  pä  samma  sali  Herr 
Siv^n  gjort,  kommer  man  tili  det  märkliga  resoltat,  alt,  om 
man  utg&r  frän  7"  träd,  värdetillväxtprocenten  enligt  form- 
lerna  1,59  X  1»  öP^=  8,62,  1,39  X  1.  op^2_  7  35  ^^h 
0,83  X  I1  ^P  ^  =  5»8»  är 

i  södra  Finland  .  .  5,8  ^/o 
i  mellersta  Finland .  4,o  ^/o 
i  Dorra  Finland  .     .    3,4  Vo 

Herr  Sivtes  nttalande  ^  vinner  dlHöf  intet  stöd  ur  hans 
eget  siffermaterial,  om  detta  rätt  begagnas.  Tvärtom  vnre 
man  frestad,  att  med  tanke  pä  ännu  pägäende  srtarka  ppi6- 
förhöjnipg  (dyrhetstiilyaxt),  draga  en  motsatt  slntsats.  Erae 
dan  gällande  stadganden  ^)  tilläta  utstämpling  af  klenave 
stammar,  och  s&som  naturligt,  da  det  gäller  det  enskilda  trä- 
dets  eventnella  afvärkning,  den  ekonomiska  prindpen  alMd 
m&ste  upderordnas  skogsskötselns  och  akogsvärdens  fordrin- 
gar,  torde  därför  att  döma  af  ofvan  at&ende  beräkningar  en 
nedsättning  af  minimidimensionen  för  närvarande  icke  vara 
päkallad. 


')  Sädana  tzftd  ftro  p&  21  fotd  höjd  öf ver  stabbskäret  9  Va  tum 
inom  barken. 

*)  »Med  af  Beende  härp&  kao  det  ej  häller  fömekas,  att  den 
nu  best&mda  minimidimensionen  &  virke,  som  föryttras  fr&n  krono- 
akogama  i  ekonomiskt  hänseende  ej  ftr  yäl  träffad.»  F.  F.  Medd.  B. 
XVm,  pag,  9. 

")  Kronoskogskomit^ns  bet  pag.  180. 


Skogs-  och  jägeristaten  i  Finland  före  1809. 

Med  stöd  af  de  biblioteks-  och  arkivforskningar,  under-  • 
tecknad  nu  ett  tiotal  är  värkstält  och  hvilka  publicerats  sär- 
skildt  i  i^Kongl  Skogs-  och  Jägeristaten  1539 — 1898.  Bio- 
graßska  studier  jämte  eri  historisk  inledning*.  (Stockholm 
1898—1899)  samt  i^Kongl  Skogs-  och  Jägeristaten  1539-- 
1900.  Biografiska  studier  jämte  en  historisk  inledning. 
Andra  delen»  (Stockholm  1902)  tilläter  jag  mig  att  för 
yrkeskamraterna  i  Finland  härigenom  lämna  en  kortfattad 
redogörelse  för  den  finska  kärens  historia,  sävidt  denna  f ram- 
g&tt  s&som  resultat  af  nämda  forskningar.  Min  förhoppning 
att  kunna  päräkna  ätminstone  nägon  sympati  för  en  dylik 
framställning  af  en  högt  värderad  kamratkärs  öden  i  for- 
domtima  torde  häller  icke  fullständigt  komma  pä  skam.  An- 
tingen  man  vill  se  och  erkänna  det  eller  icke,  hänger  näm- 
ligen  det  närvarande  lika  pätagligt  som  innerligt  samman 
med  det  förflutna,  hvarur  det  utvecklats. 

Att  i  svenska  arkiv  förh&llandevis  ofullständiga  upp- 
gifter  räkas  om  förordnaden  för  jägeritjänstemän  i  Finland 
beror  af  ätskilliga  omständigheter,  men  förnämligen  däraf, 
att  vederbörande  generalguvernör  och  kärchefen  för  Finland 
utfärdat  vfssa  förordnanden,  hvarigenom  dessas  innehafvare 
och  data  blifva  ytterst  svärätkomliga  om  ens  ibland  roöjliga 
att  uppspära,  dar  de  ej  anträffats  i  riksregistraturet  eller  of- 
fentliga  biografiska  samlingar.  Emellertid  torde,  därest  blott 
nägon   för   den  naturligtvis  ekonomiskt  lönlösa,  men  i  alla 


53 

händelser  synnerligen  intressanta  och  betydelsefulla  saken 
hägad  person  yppade  sig,  i  finska  statsarkivet  en  betydande 
mSngd  tilläggsuppgifter  st&  alt  vinnas,  äfvensom  en  utred- 
ning  kunna  värkställas  af  ätskilliga  den  finske  jägerikärens 
förhällandeD  före  1809.  Undertecknad  har  beklagligt  nog 
saknat  tillfälle  alt  rädfräga  finska  samlingar  och.  arkivalier 
—  om  ocksä  den  finska  biografiska  litteraturen  tämligen 
noggrant  torde  blifvit  genomgängen  (Sukukirja,  Carpelans 
»Finsk  biografisk  handbok»,  Äbo  universitets  matriklar  etc.) 
— ,  hvarför  det  för  sakens  skull  synes  vara  af  största  bety- 
delse,  om  pä  den  s&lunda  lagda  grundvalen  detaljforskningar 
blefve  i  finska  källor  värkstälda.  Med  tämligen  stör  bestämd- 
het  kan  man  v&ga  pästä,  att  utbytet  af  ett  omsorgsfullt  och 
ingäende  arbete  i  detta  hänseende  borde  blifva  ganska  gif- 
vande.  Det  är  ocksä  i  syfte  att  om  möjligt  framkalla  ett 
finskt  motstycke  tili  mitt  arbete,  som  efterföljande  redogörelse 
blifvit  sammanstäld.  I  Norge  anskaffar  för  närvarande  den 
kände  författaren,  skogsinspektör  Axel  Hagemann  material 
tili  ett  liknande  värk,  som  emellertid  torde  blifva  relativt  lätt 
att  ävSgabringa,  da  den  norska  forststaten  ej  är  stört  äldre 
an  50  &r. 

Föreliggande  redogörelse  torde  lämpligen  kunna  inledas 
med  en  förleckning  pä  de  högsta  kärchefer,  som  varit  ge- 
mensamma  för  Sverige  och  Finland.  Inga  data,  utan  endast 
ärtalen  hafva  här  blifvit  medtagna  för  att  framställningen 
icke  onodigtvis  matte  tyngas. 

Jägeristatens  forste  kända  chef  är  Stellan  Otto  von 
Mörner,  som  är  1613  förordnades  tili  öfverste  jägmästare. 
Därefler  inrättades  riksjägmästareäm betet  är  1635.  Innehaf- 
vare  af  denna  syssla  voro  i  ordningsföljd  Carl  Härd  tili 
Segerstad,  friherre  Axel  Carlsson  Sparre,  grefve  Gabriel 
Oxenstierna  tili  Korsholm  och  Vasa,  friherre  Claes  Ban^r 
och  Ebbe  Ulfelt.  Ämbetet  indrogs  1682  och  sedan  voro 
öfverhofjägmästarne  chefer:  grefve  Carl  Gustaf  Spens,  grefve 
Carl  Reinhold  von  Fersen  1767 — 1780,  friherre  Axel 
Oxenstierna    tili  Eka  och  Lindö  1780—1803  samt  grefve 


54 

Märten  Bunge,  som  kv  1800  blef  öfverhofjägmäslare  i  sar- 
vrvance  och  var  tjäDSiförrättande  ären  1803—1809. 

Forste  själfatändige  jägeriehefen  i  Finland  var  ryttmä- 
srtaren  Otto  von  Grothusen,  som  förordnades  &r  1638  af  ge- 
neralguvernören  grefve  Per  Brahe  att  vara  underjägmäsiare 
i  Finland.  Emellertid  torde  Grothusen  ej  varit  vidare  intres- 
serad  eller  nitisk  i  sin  uppgift,  ty  1639  ®/io  afgick,  troligen 
p&  grnnd  af  nigra  klagomäl,  tili  Per  Brahe  ett  k.  br.  med 
vaming  för  Grothusens  »oflijt»  i  tjänsten.  Vida  tidigare  är 
dock  finsk  jägeribetjäning  känd.  Sä  t.  ex.  ntfärdades  1616 
^^U  k.  fullm.  för  Sigfrid  Hindersson  och  Erich  Mattsson 
(bäda  boende  i  »Koskojerfvi»  by  i  Kyro  s:n)  samt  Thomas 
Larsson  (boende  i  »Jennisjervi»  by  därst.)  att  vara  djurskyt- 
tar  i  Finland.  De  skulle  ärligen  leverera  i  skinnkammaren 
i  Stockholm  tvä  goda  loskinn  och  hade  sina  g&rdar  fria  fr&n 
skatt.  Bland  Grothusens  efterträdare  s&som  lokala  jägeri- 
chefer  i  Finland  hafva  följande  kommit  i  dagen:  Wilhelm 
Kraforth,  som  1651  förordnades  tili  hejderidare  öfver  Fin- 
land och  österbotten;  öfverstelöjtnanten  Eric  Boije  tili  Gen- 
näs,  underjägmäsiare  i  Finland  1664 — 1670;  ryttmästaren 
Erich  Bure,  underjägmästare  i  Finland  1670—1688;  löjt- 
nanten  Edvard  Joachim  Jordan^  jägmästare  i  Finland  1688; 
öfverstelöjtnanten  Stefan  Gustaf  Aminoff,  öfverjägmästare 
och  öfvergränskommissarie  i  Finland  (efter  1722),  dog  1741 
!  fängenskap  af  blessyrer  frän  Villmanstrand  under  bemö- 
danden  att  försvara  gränsen;  Lars  Petter  Ekblad,  öfverjäg- 
mästare i  Finland  1778;  majoren  Fredrik  Gustaf  von  Rohr, 
öfverjägmästare  i  Kymmenegärds  län,  omnämnes  1785  och 
finnes  d&  omtalad  säsom  ende  jägmästare  i  Finland. 

Bland  jägeriflskaler  (dessa  tjänster  inrättades  efter  riks- 
jägmästareämbetets  indragning  är  1682)  kunna  nämnas:  Carl 
Höijer,  jägerifiskal  öfver  Finland  och  österbotten  1682— 
1697;  Johan  Höök,  jägerifiskal  öfver  Finland  1697—1703; 
Isaac  Heicke,  jägerifiskal  i  Finland  frän  1703. 

Jägeritjänstemän  med  placering  pä  vissa  län  torde  först 
funnits  pä  ^land.    Den  mig  bekanta  stalen  därstädes  ter  sig 


65 

i  kronologisk  följd  s&lunda:  Dariiel  von  Bäcendt  (von  Ba- 
wendt  och  von  Bawer),  jägmästare  därst.  1613,  i  tjänst  äanu 
1619;  Petter  Paul,  erhöll  1618  k.  fullm.  alt  hafva  inseende 
med  dem  pä  Äland,  att  de  icke  skjuta  djur;  Gustaf  Hans- 
son  Winbergy  skogyaktare  därst.  enligt  k.  fullm.  1622,  un- 
derjägmästare  därst.  1645;  hofjunkaren  Hans  Militz,  under- 
jägmästare  därst.  1649,  hofjägmästare,  bodde  1676  i  Stock- 
holm och  var  i  tjänst  ännu  1678  (troligen  vid  hofjägeri-  ej 
riksjägeristaten);  Joachim  Morthen  (Morten,  Märten  och  Mer- 
then).  hejderidare  pä  Aland  1650;  Staffan  Hansson,  jägmä- 
stare därst.  1651 ;  Jon  Nilsson,  underjägmästare  därst.  1655 
— 1685;  efterträddes  af  sonen  Carl  Jonsson,  underjägmä- 
stare fr&n  1685;  Karl  Östman,  jägmästare  därst.  tili  1723; 
kaptenen  Johan  Fredrik  Mikael,  jägmästare  därst.  fr&n 
1723;  Jacob  Bögstedt,  jägmästare  därst.,  omnämnes  1741; 
Johan  Ruht,  landtjägare  därst,  blef  hofkvartermästare  1762; 
Eric  Fogelholm,  jägmästare  därst.  1797. 

Gä  vi  nu  tili  Nylanda  och  Tavastehus  län,  räkas  dar 
följande  jägeritjänstemän:  löjlnanlen  Edvard  Joachim  Jordan 
{se  ofvan),  som  tjänstgjorde  säsom  jägmästare  därstädes  t.  o. 
m.  1698  och  dog  1703  säsom  öfverstelöjlnant;  löjtnanten 
Gustaf  Adolf  Drakman,  jägmästare  1698—1710;  Nils  Malm, 
jägmästare  1710 — 1711;  kaptenen  Johan  Fredrik  Mikael 
(se  ofvan),  jägmästare  1722 — 1723;  Johan  Henrie  Amnorin, 
förordnad  1751  att  hafva  uppsikt  öfver  skogarna  därst.,  jäg- 
mästare därst  1752,  öfver jägmästaretitel  1753. 

Inom  Abo  och  Björneborgs  län  äro  följande  kända:  löjt- 
nant  Gustaf  Adolf  Drakman  (se  ofvan),  jägmästare  1710 
— 1721;  A.  Roering,  öfverjägmästare  1794 — 1807;  (hofrätts- 
auskultanten  Card  Peter  Bodin  var  1805  t.  f.  öfverjägmä- 
stare under  Roerings  sex  mänaders  tjänstledighet);  Per  Gu- 
staf Bodön,  öfverjägmästare  1808  (Uli  sin  död  1828.) 


Sedan    Sverige   och  Finland  komme  att  vandra  skilda 
vägar,   har   kommunikationen  i  forstligt   hänseende   ändock 


i< 


•j.  66 

"^  varit  ganska  liflig.    Vi  erinra  s&  t.  ex.  dels  om  n&gra  sven* 

ska  jägmästare,  som  blifvit  engagerade  i  statstjänst  eller  pri- 
vat i  Finland  —  K.  T.  Arborelius,  F.  T.  W.  Du  Rietz  och 
S.  Rosell  —  dels  om  de  finska  forstelever,  som  pä  sin  tid 
genomgingo  Skogsinstitutet  i  Stockholm,  bl  a.  den  är  1898 
döde  K.  S.  Hallberg.  Svenske  öfverjägmästaren,  löjtnant 
Gustaf  Eriksson  Segerdahl,  som  1848 — 1849  undervisade  i 
skogshush&llning  vid  Mustiala  landtbruksinstitut,  biträdde 
ären*  1849—1851  friherre  L.  G.  von  Haartman  vid  finska 
skogsväsendets  ordnande.  Tid  efter  annan  hafva  tillfällen 
förekommit,  da  de  bäda  ländernas  forstmän  genom  studiere* 
sor  eller  eljest  tillgodogjort  hvarandras  erfarenhet  och  varit 
i  tillfälle  att  i  gränstrakterna  bistä  hvarandra.  Sveriges  och 
Finlands  forstliga  förhällanden,  särskildt  i  de  öfre  orterna» 
äro  ocksä  i  mängt  och  mycket  sä  likartade,  att  yrkesuppgif* 
ten  endast  främjas  genom  dylik  samvärkan,  som  dessutom 
alltid  vidare  har  tili  följd,  att  de  nordiska  skogarnes  värdare 
lära  bättre  förstä  innebörden  af  sin  ur  alla  synpunkter  sä 
betydelsefulla  värksamhet. 

Hugo  Samzelius. 


1 


Om  jord--  och  beständsvärden. 

En  af  de  sväraste  uppgifter,  som  den  praktiserande 
forstmannen  har  sig  förelagd,  är  otvifvelaktigt  upgiften  alt 
beräkna  skogsvärdet.  Sä  godt  som  hvarje  forstlig  författare 
angifver  därför  vid  frägans  bebandling  mer  eller  mindre 
oklara  antydningar  om  lösningen  af  den  samma.  Mä  det  för 
den  skull  tillätas  roig  att  i  sädant  hänseende  »draga  ett  strä 
tili  Stacken»,  öfvertygad,  som  jag  är,  att  den  samma,  genom  en 
allsidigare  pröfning,  skall  vinna  en  nödig  utredning  särskildt 
hvad  angär  skogarne  i  Finland. 

Härvid  utgär  jag  frän  förhällandet  med  trädens  tillväxt 
i  olika  trakter  af  landet  och  tager  tillika  i  betraktande  ne- 
dan  nämda  mera  allmänt  giltiga  omständigheter.  Da  man 
ur  erfarenhetstabeller  för  tall  i  södra  Finland  finner,  att  en 
hektar  medelgod  skogsmark  kan  framalstra  ända  tili  950 
styeken  sädana  stammar,  som  vid  6  meters  höjd  innehafva 
en  diameter  af  i  medeltal  203  millimeter,  sä  torde  man  med 
afseende  härpä  kunna  säsom  bögst  antagligt  förutsätta,  att 
y&ra  blädning  underkastade  skogar  vid  omsorgsfullare  afvärk- 
ning  ega  förmfiga,  att  per  bektar  frambringa  ungefär  fjärde- 
delen  däraf  eller  omkring  235  stammar  af  nästnämda  diame- 
termätt.  Enligt  under  senare  tider  värkstälda  undersöknin- 
gar  framgär  vidare,  att  tallen  i  trakter  nära  62  breddgraden 
i  Finland  för  att  vid  6  meters  böjd  uppnä  en  diameter  af 
254  millimeter  behöfver  112  är,  för  229  millimeter  97  är, 
för    203  millimeter  85  är,  för  178  millimeter  74  är  ocb  för 


58 


152  millimeter  65  är.  Tänka  vi  oss  nu,  att  stamantalet  per 
hektar  aftager  i  motsatt  förbällande  tili  den  uppnädda  högre 
äldern  eller,  hvad  som  är  det  samma,  är  i  samma  man  högre 
för  yngre  äldrar,  äfvensom  att  anlalet  stammar  per  hektar 
vore  fördeladt  ä  följande  ätta  äldersklasser  med  mellanrum 
af  11  äldersär,  sä  skulle  ä  hvarje  hektar  sig  belöpa: 


Stammames: 

Beständsdelens 
värde : 

Värdet  per  stam: 

&lder  i  Ar 

diameter  vid 
6  metere  höjd 
i  millimeter 

antal. 

mark 

penni. 

mark 

penni. 

85 
74 
63 
52 
41 
30 
19 
8 

203 
178 
145 
103 
44 

30 
34 
40 
49 
62 
85 
134 
319 

117 

74 

46 

28 

17 

9 

4 

1 

3 
2 

1 

90 
19 
17 
59 
29 
11 
4 

49 
87 
93 
28 
71 
79 
59 

Summa 

758 

300 

66 

40 

Förestäende  virkesvärden  erhällas  sälunda,  att  per  hek- 
tar aatagits  vid  85  &rs  omdref  förefinnas  232  träd  med  en 
medeldiameter  af  203  millimeter  vid  6  meters  höjd.  Efter  ett 
pris  af  3  mark  90  penni  per  stam  blefve  skogsbeständets 
värde  904  mark  80  penni  och  hvarje  hektar  skog,  som  efter 
85  är  och  därefter  hvart  85:te  är  afkastar  904  mark  80  penni, 

904i60 
egde  enligt  formein:  k  =  ^  ^^^ — :pett  kapitalvärde  af  33  mark 


1.0485  _i 


46  penni. 


85 


Genom  att  dela  33.46  med  tj  fäs  hvarje  beständs- 


dels  kapitalvärde  =  4  mark  33  penni  och  de  olikäldriga  be- 
ständsdelamas  virkesvärden  enligt  formein:  r=4.33Xl-o*''  —1» 
i  hvilken  formet  r  betecknar  ständskogens  värde,  betraktadt 


59 

säsom  ränta  k  kapitalet  4  mark  33  penni,  och  n  ständsko- 
gens  älder. 

En  bektar  skogsmark,  beväxt  med  sädan  skog,  som  of- 
van  upptagits,  skulle  du  genast  och  bvart  llrte  är  afkasta 
30  träd  med  en  diameter  af  203  millimeter  vid  6  meters 
höjd,  värda  117  mark.  Kapital värdet  äter  &  en  nu  och 
bvart  llrte  är  utfallande  ränta  af  117  mark  är  enligt  formein: 

k  =  —, —  , ,   '    .   =  333  mark  94  penni.     Virkets  värde  bar 

beräknats  tili  300  mark  66  penni  och  drages  nu  denna  sum- 
ma frän  333  mark  94  penni,  sä  äterstär  33  mark  28  penni, 
bvilken  rast  skulle  motsvara  ett  föryngradt  beständs  alstrings- 
värde  per  bektar.  Detta  värde  bar  bär  tidigare  erhällits  = 
33  mark  46  penni,  sä  att  beräkningarna  i  bvardera  fallet 
öfverensstämma  tämligen  nära  tili  resultatet. 

Fräga  vi  oss  nu  vidare,  bvilken  medelälder  ett  bestand 
af  berörda  utseende  innebar,  sä  fäs  denna  älder  enligt  for- 

,  2.52367  —  1.52218      ^o  «  ä       ii       ^      ^  ßn 

mein:  n  = =  58.8  är  eller  drygt  69  procent 

0.01703  ^*  ^ 

af   omloppstiden  85  är,  medan  medeläldern  enligt  stammar- 

nes   medelvärde   40   penni  vore  =  44  är  eller  omkring  52 

procent  af  sagda  omloppstid. 

Da  nu  jorden  vidlädande  skatter  och  onera  i  södra  de- 

larne   af   landet  torde  fä  uppskattas  tili  ett  värde  af  minst 

70  penni  per  bektar,  hrilket  värde  motsvarade  ett  kapital  af 

17    mark    50  penni,   sä  blefve,  om  kulturkostnader  antpges 

per   bektar  uppgä  endast  tili  15  mark  39  penni,  jord värdet 

s=  0;  ty  en  nu  och  bvart  85:te  är  utgifven  summa  af  15  mark 

15  39  V 1  04®^ 

39   penni   motsvarar   enligt  formein:  k :j^ — Q^^ .     ett 

kapital  af  15  mark  96  penni,  som  lagdt  tili  17  mark  50  penni 
sliger  tili  33  mark  46  penni  eller  tili  den  summa,  bvilken 
bär  ofvan  beräknats  utgöra  det  föryngrade  beständet  brutto- 
värdet  per  bektar.  Häraf  framgär  tydligl,  att  i  skogen  före- 
fintliga  kala  ytor,  bvilka  utan  kultur  icke  kunna  bringas  tili 
erforderlig  skogsväxt,  i  vanligt  fall  sakna  bvarje  kapitalvärde, 


~^ 


60 

s&vida  man  ästundar  kunna  tillgodoräkna  sig  4  procent  i 
ränta  ä  arbetskostnader  och  andra  med  jorden  förenade  ut- 
gifter  samt  icke  kan  genom  markens  uppl&tande  tili  bete 
eller  för  öfverg&ende  jordkultur  minska  kostoaderna  för  plan- 
tors  uppdragande  ä  den  samma.  EU  egentligt  jordvärde  upp- 
stär  endast  i  det  fall,  att  man  änöjer  sig  med  lägre  ränta 
an  4  procent  k  skogskapitaleU  och  det  ligger  i  sakens  natur, 
att  detta  värde  vid  samma  antaganden  för  öfrigt  häller  sig 
oförändradt,  vare  sig  marken  är  skoglös  eller  mer  eller  mindre 
beväxt  med  skog. 

Den  ränta,  som  vid  beräkning  af  4  procent  k  skogska- 
pitalet  kan  i  vanligt  fall  ifrägakomma,  utgör  därför,  enligt 
hvad  här  förut  blifvit  visadt,  icke  en  jordränta  utan  en  be- 
ständsränta,  hvars  storlek  i  yäsentlig  grad  är  beroende  af 
skogsbeständets  beskaffenhet.  För  ett  normalt  blädskogsbe- 
stand  af  det  utseende,  som  här  ofvan  antagits,  vore  beständs- 
kapitalets  storlek  per  hektar  33  mark  28  penni,  oafkortadt 
med  det  skatter  och  onera  motsvarande  kapitalet  17  mark 
60  penni,  sä  att  best&ndsvärdet  per  hektar  uppginge  tili  15 
mark  78  penni.  Huru  detta  kapital  är  beroende  af  skogs- 
beständets utseende  framgär  närmare  af  efterföljande  be- 
traktelse. 

Antager  man  nämligen,  att  k  hvarje  hektar  förekomme 

endast  16  träd,  som  vid  6  meters  höjd  innehafva  en  diame- 

rer   af»  203   millimeter,    samt   att  beständet  jämväl  i  öfrigt 

egde  ett  i  samma  grad  förminskadt  antal  träd  af  yngre  äldrar, 

sä  att  antalet  träd  uppginge  blott  tili  ungefär  53  procent  af 

stamantalet   i  den  tabellariska  sammanställningen  här  förut, 

483  60 
nedginge  kapitalvärdat  per  hektar  enligt  formein:  k  =  z — sTirT 

62.40  Xlo4i^ 


— 17.50  tili  39  penni  och  enligt  formein:  k  = 


I.04II  — 1 


— 177.85  tili  26  penni  eller  i  hvardera  fallet  sä  godt  som 
tili  0.  Ehuru  beständet  ännu  bestode  af  400  stycken  yngre 
och  äldre  träd  emellan  äldrame  8  och  86  är,  hvilkas  virkes- 
massa   uppskattats   värd   160  mark  35  penni,  sä  skulle  be- 


61 


ständsvärdet  per  hektar  det  oaktadt  nedgä  tili  ett  mycket 
ringa  belopp,  hvilket  bär  särskildt  framhälles  för  de  herrar 
forstmän,  som  anse  icke  allenast  eit  beständs-  utan  tili  och 
med  ett  jordvärde  böra  tilläggas  hvarje  skogsareal,  huru  ofull- 
stäDdigt  beväxt  den  samma  an  mk  vara. 

Enligt  tallträdens  tillväxt  i  mellersta  Finland  eller  trak- 
terna  emellan  61^  3(y  och  65^  nordlig  bredd  skulle  stammar- 
nes  älder,  diameter  vid  6  meters  höjd,  antal  och  värden 
blifva  sädana,  som  de  upptagas  här  nedanför: 


Stammames : 

Best&ndeU  vir- 
kesvärde: 

Värdet  per  stam: 

älder  i  kr 

diameter  vid 
6  meters  höjd 
i  millimeter 

antal 

mark 

penni. 

mark 

penni. 

117 
103 
89 
75 
61 
47 
33 
19 
5 

203 
178 
146 
108 
52 

28 
32 
37 
44 
54 
70 
99 
172 
655 

84 

51 

31 

18 

10 

6 

3 

1 

3 
1 

30 
12 
64 
93 
17 
23 
41 
29 

60 
84 
42 
20 
9 
3 

0.8 

Samma 

1,191 

207 

9 

17 

Antagas  nu  skatter  och  onera  per  hvarje  hektar  växtlig 
skogsmark  i  mellersta  Finland  belöpa  sig  tili  45  penni,  hvil- 
ket belopp  efter  3.5  procent  skulle  motsvara  ett  kapital  af 
0.45  X  100 : 3.5  =  12  mark  8ß  penni,  s&  finge  man  beständs- 
värdet  af  en  hektar  mark  med  sädan  ständskog,  som  ofVan 

84  X  1  035^* 
antagits,  enligt  formein:  k  = -^ ^_      =(207.09X12.86) 

702 
tili  —  18  penni  och  enligt  formein:  k  • 


I.035II''  — 1 


12.86  tili 


62 

—  9  penni,  hvilka  Uk  sistnämda   iinagiDära   värdeii  kunna 
fi,  betraktas  =  0.    Vid   anlagen  räntefot  af  3.5  procent  skulle 

altsä  i  mellersta  Finland  i  vanliga  fall  icke  blött  jordvärdet 
yftan  äfven  beständsvärdet  ^ara  =  0,  ehuru  virkets  värde 
per  hektar  uppginge  tili  207  mark  9  penni. 

Det  äterstär  ännu,  att  taga  i  oärmare  betraktande  för- 
h&llandet  i  norra  Finland.  Följes  härvid  enahanda  metod, 
som  för  södra  och  mellersta  Finland,  sä  blefve  stammarnes 
älder,  diameter  vid  6  meters  höjd,  aotal  och  värden  sädana, 
som  de  här  nedan  upptagas: 


Stammarnes: 

Virkets  värde: 

Värdet  per  stam: 

älder  3  &r 

diameter  vid 
6  meters  höjd 
i  millimeter 

antal 

mark 

penni. 

mark 

• 
penni. 

151 

135 

119 

108 

87 

71 

55 

39 

23 

7 

203 
178 
149 
115 
73 
14 

25 
28 
32 
37 
43 
53 
69 
97 
164 
539 

52 
33 
21 
13 

8 
5 
2 

1 

60 
46 
22 
35 
29 
3 

94 
60 
73 
18 

2 

1 

10 

20 

66 

36 

19 

U 

4 

2 

Samma 

1,087 

139 

30 

13 

Best&ndsvärdet  ä  en  hektar  med  ofvan  beskaffad  skog 
blefve  enligt  formein:  k  =  ^V^  ^J^'^^f^  —  (139-30  X  7.86) 

•  ^  1.028^0 — l  \  / 

=  —  14  penni.  Enligt  formein:  A:  =  -z ^^^ — 7.86  blef- 
ve beständsvärdet  =  —  7  penni.  Hvardera  dessa  imaginära 
värden   kunna   betraktas  =  0,   hvarför    ett   skogsbest&nd    i 


^ 


63 

Qorra  Finland  vid  antagande  af  22  pennis  skalier  och  onera 
per  hektar  samt  med  beräkniDg  af  en  räntefot  ä  2.8  procent 
icke  besitter  hvarken  nägot  jord-  eller  beständsvärde. 

Af  dessa  beräkniDgar  framgär  nu  klart  nog,  alt  den  hög- 
sta  räntefot,  som  kau  beräknas,  är  den,  hvilken  vid  rädande 
virkespris  och  normala  skogsbesl&od  gifver  ett  beständsvärde 
=  0.  Detta  inträffar  enligt  förestäende  antaganden  inom  syd- 
liga  Finland  vid  en  räntefot  af  4.75  procent,  i  mellersta  Fin- 
land  vid  en  räntefot  af  3.6  procent  och  i  nordliga  Finland 
vid  en  räntefot  2.8  procent..  Räknas  med  antagande  af  en 
hogre  ränta  sker  sädant  pä  bekostnad  af  själfva  virkes- 
kapitale!. 

Förestäende  siffror  äro  just  icke  uppmuntrande  för  dem, 
hvilka  ifra  för  trädgärdsmästeriet  i  skogsskötsel,  ty  de  äda- 
galägga  tydligt  och  omutligt,  att  nägon  vidsträktare  skogskul- 
tur  ä  absolut  skogsmark  i  mellersta  och  nordliga  Finland 
ej  kan  ur  ekonomisk  synpunkt  förordas  af  andra  an  dem, 
som  sakna  förutsättningar  att  tänka  sig  in  i  saken.  Den  sä 
förordade  ultorkningen  af  vattensjuka  marker  fördömer  med 
afseende  ä  det  uppvisade  resultatet  sig  själf ;  ty  da  skogen  ä 
växtliga  marker  redan  öfverhufvudtaget  lämnar  en  mindre 
tillfredsställande  ränta,  hvad  äterstär  da  för  de  med  betyd- 
liga  kostnader  utdikade  sumpmarkerna. 

Emot  förestäende  beräkningar  kunna  visserligen  i  teore- 
tiskt  hänseende  göras  mer  eller  mindre  befogade  anmärknin- 
gar,  säsom  t.  ex.  att  härvid  värdet  af  alla  förafvärkningar 
lämnats  utan  afseende.  Härtill  vill  jag  blott  päminna,  att  om 
värdet  af  gallringsvirke,  som  regelrätt  afvärkats,  skall  tagas 
med  i  beräkningen,  man  i  den  samma  jämväl  mäste  införa 
füllt  motsvarande  utgiftsposter  för  skogens  värd  och  förvalt- 
ning.  För  att  icke  inveckia  saken  hafva  därför  sär^kilda 
poster  ä  säväl  debet-  som  kreditsidan  bortlämnats,  da  de 
ansetts  praktiskt  taget  motväga  hvarandra. 

Helsingfors,  den  6  Februari  1902. 

A.  Siü^n. 


Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  vuosikokous 

Hämeenlinnassa  2  ja  3  p.  syysk.  1901. 

PSytlklija  tehty  Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  vuosi- 
kokouksessa  Hämeenlinnassa  2  ja  3  päivänä  syyskuuta  1901. 

Metsänhoitoyhdistyksen  jäseniä  olivat  saapu- 
villa  seuraavat:  yliforstmestari  A.  Borenius,  yksi- 
tyismetsänhoitaja  A.  Burgman,  forstmestari  J.  E. 
Ekström  ja  Evon  metsänhoitoopiston  opettaja,  forst- 
mestari B.  Ericsson,  yliforstmestari  U.  Forssman, 
maanviljelyskoulun  johtaja,  raetsänhoitaja  A.  Grön- 
vail,  sotakamreeri,  forstmestari  H.  Haekstedt,  met- 
säkonduktööri  J.  Hackstedt,  virkatalojenmetsän- 
hoitaja  P.  V.  Hannikainen,  metsänhoidonneuvoja 
B.  Heikel,  metsänhoitaja  B.  Heiander,  forstmestarit, 
tohtori  R.  Berlin,  L.  Karsten  ja  A.  Kolari,  virka- 
talojen  tarkastaja  A.  Lindebäck,  metsänhoidonneu- 
voja, maisteri  A.  Läng,  virkatalojentarkastaja  L. 
Löfgren,  forstmestari  K.  Moberg,  virkatalojen  tar- 
kastaja A.  Mäkkylä,  forstmestari  E.  Nylander,  vir- 
katalojenmetsänhoitaja  E.  Nylund,  forstmestarit  A. 
Riddelin  ja  A.  Ridderborg,  metsänhoidonnenvojat 
0.  Renfors  ja  0.  Siv6n,  vuorineuYos,  vuoriinten- 
dentti  0.  P.  Solitander,  forstmestari  K.  Tamme- 
lander,  hovineuvos,  yliforstmestari  0.  Timgren, 
forstmestarit  A.  V.  Vestermarck  ja  vapaaherra  N. 
von  Willebrand. 

Pöytäkirjan  laati  allekirjoittanut,  ybdistyksen 
sihteeri. 


65 


§  1- 


Kokouksen  avasi  yhdislyksen  puheenjohtaja,  yliforst- 
mestari  A.  Borenius  seuraavin  sanoin: 

H.  H. 

Kokoonnuttuaan  useampana  vuonna  muilla  paikoin,  eri 
osissa  maata,  vierailee  Metsänhoitoyhdistys  taas  siinä  kau- 
pungissa,  jossa  sen  ensimäinen  kokous  pideltiin  lokakuun 
15  päivänä  1877  ja  jossa  ybdistys  sittemmin  useampaan  ker- 
taan,  viimeiseksi  yhdeksän  vuotta  sitten,  on  ollut  kooUa.  Eri- 
tyinen  muisto  eräästä  näistä  kokouksista,  10  päivänä  syys- 
kuuta  1883,  on  18  yuotias  metsikkö  siperialaista  lehtikuusta, 
pichtakunsta  ja  tavallista  kuusta,  joka  silloin  istuttamaiia 
pantiin  aluUe  Hätiiän  sotilasvirkatalon  maalla  ja  jota  nyt  on 
aikomus  yhdistyksen  läsnäoUessa  harventaa  ja  puhdistaa. 
Muita,  yhtä  näkyviä  todistuksia  Metsänhoitoyhdistyksellä,  ikä- 
vä  kyllä,  ei  ole  toiminnastaan,  mutta  kuitenkaan  se  ei  liene 
aivan  jäljettömiin  mennyt.  Metsänhoitoyhdistys  voinee  päin- 
vastoin  ansiokseen  lukea  ainakin  osan  sitä  huoienpitoa,  jota 
nykyään  aletaan  meillä  täällä  osoittaa  metsälle,  sekä  siitä 
mitä  viimeaikoina  on  tehty  metsänhoidon  edistämiseksi.  Mitä 
erittäin  kruunonmetsien  hoitoon  tulee,  on  yhdistys  ilokseen 
huomannut,  että  »kruununmetsäkomitea»  on  ottanut  huomi- 
oon  useita  niistä  toivomuksista,  joita  erinäisten  asiain  suhteen 
on  lausuttu  yhdistyksen  kokouksissa.  Sentähden,  kun  vielä 
tulotkin  kruununmetsistä  ovat  kasvaneet  huomattavassa  mää- 
rässä,  se  aika  ei  liene  hyvinkään  kaukana,  jolloin  voi  odottaa 
näiden  toiveiden  toteutuvan. 

'  Niiden  nyt  kuluneen  toimintavuoden  tapausten  joukossa, 
jotka  ansaisevat  muistamista  *),  on  se  kunnianosoitus,  jota 
entiset  oppilaat  osoittivat  yhdistyksen  kunniajäsenelle  johtaja, 
tohtori  A.  Blomqvistüle  Evon  metsähoitoopiston  olemassa- 
olon  40:nä  vuosipäivänä  ja  tohtori  Blomqvistin  johtajatoimen 
30.nä  vuonna.  Vaikka  kohta  tämä  kunnianosoitus  ei  suoras- 
taan  lähtenyt  Metsänhoitoyhdistyksestä,  oli  yhdistyksen  suhde 
siihen  kuitenkin  hyvin  läheinen,  jonkatähden  myös  rohkenin 


*)  ÄBetoB  '°/7  1901  koskeva  metsftnhakkauoikeuden  kiinnitystä 
toisen  maalla. 

Laki  ^^/r  1901  koskeva  osuustoimintaa. 

Mets&nvartijain  kokous  Orismalassa  heinäkuun  21  ja  22  päivänä 
1901  (Saomen  MetBänvartijain  Liiton  sääntöehdotus. 

5 


66 

yhdistyksenkiD  tervehdyksen  juhlan  viettäjälle  esittää.  Tässä 
kunnianosoituksessa  oli  silloin  vielä  läsnä  meidän  kaikkien 
arvossapitämä,  nyt  manalle  mennyt  henkilö,  jota  raelsänhoito- 
yhdistys  tosin  ei  ollut  saanut  lukea  jäaentensä  joukkoon, 
mutta  jonka  koko  toiminnan  kuitenkin  voi  sanoa,  jos  kohta 
välillisesti,  olleen  omistetun  metsänhoidon  edistämiselle.  Ottipa 
hän  muulamÜD  kokouksiimmekin  osaa,  samoin  kuin  nühin 
metsähoitokokouksiin  Etelä  Suomessa,  jotka  voidaan  Metsän- 
hoitoyhdistyksen  edeltäjinä  pitää.  Tarkoitao  tällä  tietysti 
eotistä  lehtoria  Evon  Metsänhoitoopistossa  Johan  Emil  Fu- 
ruhjelm'iä,  jonka  jaloa  ja  lämmintä  persoonaa  me  kaikki 
olemme  oppineet  niin  suuresti  kunnioittamaan  ja  arvossa- 
pitämään. 

Emil  Furuhjelm  syniyi  Hofgärdin  tilalla  Haubossa  heinä- 
kuun  18  päiväoä  1834,  tuti  ylioppilaaksi  tammikuun  26  päi- 
vänä  1853,  suoritti  kaDdidaattitutkionon  toukokuuQ  25  päi- 
vänä  1857  ja  sai  muutamia  päiviä  myöhemmin,  29  päivänä 
samaa  kuuta,  laakerin  noissa  muistettavissa  vibkiäisissä,  joissa 
myöskin  äskettäin  manalle  mennyt  suuri  maanmiebemme  A. 
Nordenskiöld  vibittiin  sekä  maisteriksi  eltä  tobtoriksi.  Ha- 
lukkaana  antautumaan  opettajaksi  metsänboidon  aputieteissä 
oleskeli  Furuhjelm  valtion  apuraballa  vuodet  1857 — 1859 
Tharand'issa,  suoritti  kotiin  tultuaan  metsänkonduktöörin  tut- 
klnnon  marraskuun  10  päivänä  1859  ja  määrättiin  beti  sen 
jälkeen  v.  t.  metsänboitajaksi  Saarijärven  boitopiiriin  sekä 
syyskuun  3  päivänä  1861  luonnontieteen  ja  kemian  lebtoriksi 
Evon  Metsäboitoopistoon.  Tätä  Metsänboitoopistolle  tärkeätä 
opettajatointa  bän  boiti  40  vuotta,  bubtikuun  19  päivänä  ta- 
pabtuneesen  kuolemaansa  saakka,  ja  saavutti  sillä  aikaa 
harvinaisella  vaatimattomuudellaan,  velvoUisuuden  tunnol- 
laan  ja  oikeudenmukaisuudellaan  yleislä  luottamusta  ja  kunni- 
oitusta. 

Ybdistyksen  omien  jäsenten  joukossa,  jotka  kuluneena 
vuotena  ovat  manan  majoille  muuttaneet,  ansaitsee  etenkin 
muistamista  yksi  ybdistyksen  perustajia,  jolla  metsänboidon 
hallinnossa  aikoinaan  oli  buomattava  asema,  nim.  entinen 
metsänhoitolaitoksen  päällikkö,  valtioneuvos,  vapaaberra 
RabbcXachris  Wrede,  joka  kuoli  tammikuun  15  päivänä 
tätä  vuotta. 

Vapaaberra  Wrede  syntyi  kesäkuun  27  päivänä  1815 
ja  määrättiin,  lopetettuaan  opintonsa  Suomen  kadettikou- 
lussa,  elokuun  6  päivänä  1836  vänrikiksi  Henkivartiokaar- 
tin    suomalaiseen    tarkkaampujapataljoonaan   (oikeudella   lu< 


67 

kea  virkavuosia  helmikuun  12  päivästä  samaa  vuotta) 
ja  yleDnettÜD  aliluutnantiksi  toukokuun  12  päivänä  1838. 
Samana  vnonna  lokakuun  24  päivänä  otti  hän  eron  sota- 
palveluksesta. 

Kun  keis.  asetuksen  kautta,  tammikuun  14  päivältä 
1851,  »väliaikainen  metsänhoitokunta»  perustettiin,  rupesi 
vapaaherra  Wrede  siihen  ja  määrättiin  helmikuun  2  päivänä 
1853  lääninmetsänhoitajaksi  Mikkelin  läänin.  Oleskeltuaan, 
annoHisen  määräyksen  mukaan  toukokuun  27  päivältä  1856, 
valtion  apurahalla  Saksassa  »täydentääkseen  opintojaan 
metsänhoidossa»  määrättiin  hän  joulukuun  22  päivänä  1857 
hoitamaan  metsänhoitoasiain  apujohtajan  virkaa  Maanmit- 
tauksen-  ja  Metsänhoidon  Ylihallituksessa.  Kesäkuun  17 
päivänä  1858  nimitettiin  hän  vakituisesti  hoitamaan  sanottua 
virkaa. 

Kun  maamittaus  ja  metsänhoito  elokuun  1  päivänä  1863 
eroitettiin  toisistaan  Metsänhoitohallituksenperustamisen  kautta 
tuli  vapaaherra  Wrede'stä  sen  ensimmäinen  päälikkö.  Hän 
nimitettiin  sanotun  viraston  ylitirehtööriksi  marraskuun  26 
päivänä  1863.  Tässä  virassa  hän  pysyi  marraskuun  8  päivään 
1870,  jolloin  hänelle  pyynnöstä  suotiin  armollinen  ero.  Tästä 
lähtien  hän  eleli  omistamallaan  Verelä  nimisellä  maatilalla 
Elimän  pitäjässä,  jossa  myöskin  tuo  vanha  ritari  kuoloon 
vaipui  viimekuluneen  tammikuun  15  päivänä.  Forstförenin- 
gens  Meddelanden'issa  on  kamarineuvos  Ernfrid  Forström, 
joka  ennen  muita  on  pätevä  todistaja  näissä  asioissa,  lämpi- 
mästi  esiintuonut  fapaaherra  Rabbe  Wreden  suuret  ansiot 
metsänhoitolaitoksen  perustamisen  suhteen  ja  sen  ensimäiseen 
järjestelyyn  nähden.  Yhtyen  kamarineuvos  Forsström'in  lau- 
suntaan  tunnustakaamme  mekin,  että  vapaaherra  R.  Wrede 
aikanaan  oli  oikea  mies  oikealla  paikallaan  ja  että,  joskohta 
hänen  silloisten  olojen  vallitessa  ei  onnistunut  saada  aikaan 
täydellisempää  metsänhoitoa,  hän  kuitenkin  avasi  tien  metsän- 
hoidon kehittymiselle  maassamme. 

Pyydän  teitä  H.  H.  nousemaan  sijoiltanne  kunnianosoi- 
tukseksi  näitten  raolempain  ansiokaslen  miesten  muislolle. 


68 

Puhuessani  metsänhoitolaitoksen  tänä  vuonna  kärsimi-tä 
tappioista,  en  voi  olla  kiinnittämättä  huomiotanne,  H.  H., 
erääsen  saksalaiseen,  tammikuun  19  päivänä  lata  vuotta 
kuolleeseen  metsänboitajaan.  Tarkoitan  Eberswalde'n  metsän- 
hoitoopiston  johtajaa,  landsforstmeister  t:ri  Bernhard  Danckei- 
mann'ia,  jonka  toiminta  metsänhoidon  hyväksi  on  ollut  siksi 
laajaperäinen,  etteivät  vaikutukset  siitä  ole  rajoittuneet  yksin- 
omaan  hänen  oraaan  maahansa. 

Liian  laajasi  kävisi  hänen  elämäänsä  ja  elämäntyötänsä 
tässä  kuvaaminen,  jonka  tähden  haomautan  ainoastaan  tär- 
keimmistä  kohdista  niissä. 

Danckelmann  syntyi  westfalilaisesta  suvusta  metsänhoiloa 
harrastavassa  kodissa  huhtikuun  5  päivänä,  lopetti  opinsa  v. 
1852  NeustadtEberswalden  metsänhoitoopistossa,  kuten  sitä 
silloin  kutsuttiin,  missä  Pfeil  oli  johtajana.  Yiiopistossa  lukuja 
suoritettuan  sekä  sitä  ennen  ja  sen  jälkeen  käytännöllistä 
harjoitusta  saatuaan,  suoritti  D.  »oberförstertutkinnon»  v.  1856. 
Ositlain  avustajana  osittain  johtajana  toimi  hän  senjälken 
metsänarvioirois-  ja  tarkastustöissä.  Jo  1854  kutsuttin  hän 
kruununtilojen  ja  valtionmetsien  (Forsten)  osastoon  rahami- 
nisteeriossa  ja  pysyi  siinä  toimessa  vuoteen  1862,  jolloin  hän 
nimitettiin  oberförster'iksi.  Oltuaau  vuonna  1864  kabdesti 
tutkiana  metsänhoidollisessa  tutkinnossa  valtionvirkoihin  pää- 
semistä  varten,  tuli  hänestä  1864  forstinspektor  Potsdam- 
Neustadt  piiriin  ja  lokakuun  1  päivänä  Eberswaiden  metsän* 
hoitoakatemian  johtaja.  Tässä  virassaan  hän  oli  34  Va  vuotta, 
kuolemaansa  saakka  viimekuluneen  tamftiikuun  19  päivään, 
ja  kohotti  sillä  aikaa  tuon  ennestään  jo  hyvän  maineen  saavut- 
taneen  akatemiian  yhdeksi  maailman  parhaimmista.  Suuri 
oli  hänen  ansionsa  myöskin  metsänhoidoUisen  koelailoksen 
syntymiseen  ja  järjestämiseen  nähden  vuonna  1872.  Sitten 
hän  akatemiian  johtajana  suurella  innolla  ja  asiantuntemuk* 
sella  johti  sekä  preussiläisiä  koeasemia,  pääasemana  Ebers- 
walde, että  saksalaisten  metsänhoidollisten  koelaitosten  yhdis- 
tystä,  jonka  itseoikeutettuna  puheenjohtajana  hän  oli  ja  jonka 
vuosikokouksista  hän  harvoin  oli  poissa.  Kun  saksalainen 
metsänhoitoyhdistys  vuona  1899  perustettiin,  tuli  hänestä  sen 
presidentti. 

Berhard  Danckelmann  oli  yksi  aikamme  etevimpiä  ja 
taidokkaimpia  metsänhoitajia  ja  opettaja,  jommoista  harvoin 
tapaa.  Hänen  ajatüstensa  selvyys  ja  arvostelujensa  terävyys 
ilmeni   hänen   selvässä  ja  tarkassa   esittämistavassaan,  joka 


69 

oli  vapaa  tuosta  saksalaisille  omiluisesta  turhanpäiväisestä 
laveudesta,  jonkatähden  puhuttiinkin  hänen  yksinomaisestä 
»lapidon  tyylistään».  Varustettuna  erinomaisella  työkyvyllä 
täylti  hän  hyTin  monipuolisen  toimintansa  ja  ne  suuret  vaa- 
timakset,  jctka  eri  tahoilta  asetettiin  hänen  suhteensa.  Hänen 
esilelmänsä  olivat  aina  larkoin  punnitut  ja  hyvin  valmistetut, 
ja  sentähden  myöskin  sisältörikkaat  ja  opettavaiset.  Etenkin 
hauskaa  oli  häntä  kuulla  noilla  hänen  alkuunpanemillaan  ja 
erityisesti  suosimillaan  säännöllisillä  retkeilyillä,  joita  vuosi 
umpeen  joka  viikko  tehtiin  ympärillä  oleviin  hoitopiireihin, 
ja  joilla  esitelmä  koski  jotakin  erityistä,  tilaisuutta  varten 
valittua,  jossakin  suhteessa  erittäin  huomattavaa  melsikköä, 
joka  oli  omiaan  esitelmää^alaisemaan. 

Paljon  olisi  vielä  sanottavaa  tästä  erinomaisesta  ja 
etevästä  inetsänhoitajasta,  joka  on  ollat  monen  suomalaisen- 
kin  metsänhoitajan  avustajana  tieteellisissä  ja  käytännöllisissä 
töissä.  Mutta  eilen  liiaksi  kuluttaisi  aikaa,  tahdon  ainoastaan 
toistaa  hänen  elämänsä-kertojan  ja  ystävänsä  Ad.  Remel6'n 
sanat,  että  kuten  vuorilta  tuleva  kulkia  näkee  mäkien  ja  pie- 
nerapien  knkkuloiden  vähitellen  katoovan,  samassa  kun  vuo- 
riston  jättiläiset  yhä  vielä  oval  nähtävissä,  nun  myös  Bern- 
hard Danckelmann'in  komeaa  haamua  vielä  tullaan  huomaa- 
maan  kauvan  sen  jälkeen,  kun  muisto  monista  muista,  jotka 
hänen  aikanaan  metsänhoidollisella  kilparadalla  kilvoitteli,  jo 
on  ehtinyt  hälvetä. 


Mutta  jo  on  aika  ryhtyä  asioittemme  käsittelyyn,  sittenkun 
eusin  olemme  sihteerin  kertomuksesta  saaneet  kuulla  yhdis- 
tyksen  toiminnasta  viime  kuluneen  vuoden  aikana.  Lausuen 
toivomuksen,  että  harkintamrae  kaikessa  vaatimattomuudes- 
saan  eivät  jäisi  tuloksitta,  vaan  päinvastoin  olisivat  metsän- 
hoidolle  ja  sen  kautta  jossain  määrin  isänmaallemmekin  hyö- 
dyksi,  tervehdin  Teidät,  H.  H.,  tervelulleiksi  tähän  metsän- 
hoiloyhdistyksen  24  vuosikokoukseen,  jonka  täten  julistan 
alkaneeksi. 


70 

§2. 

Tämän  jälkeen  luettiin  vuosikertomas,  joka  oli  näin 
kuuluva: 

JohtokuDnan  viiine  syksynä  tekemän  päätöksen  mukaan 
on  F.  F.  Meddelanden'ia,  mikäli  mahdollista,  toimitettu  vih- 
koissa  neljännesvuosittain  ja  on  siten  ensimmäiaen,  toinen  ja 
kolmas  neljännesvuosivihko  XVIII  nidettä  ilmestynyt  vuoden 
kuluessa. 

Palkkiona  hyväksi  huomatuista  metsäDYiljelyksistä  on 
Johtokunta  jakanut  alla  mainitut  rahamäärät  seuraaville  ben- 
kilöille: 

Talonpoika  Mikko  Väänäselie  Ristiinan  pitäjässä  Torko- 
lan  kylästä,  200  mk  vucsina  1879 — 1882  toimittamistaan 
inetsänkasvatuksista  kaskeamisen  kautta,  alaltaan  yhteensä 
5,86  h:a. 

Talonpoika  Emanuel  Trygg  iüe  Ristiinan  pitäjässä,  Tiu- 
salan  kylässä,  75  mk  17 — 29  vuoden  vanhoista  mäntyvilje- 
lyksistä,  alaltaan  yhteensä  2,53  h.a. 

Talonpoika  Lauri  Purhoselle  Jurvan  pitäjän  Remajär- 
ven  kylästä,  75  mk  männyn  ja  kuusen  viljelyksistä  kaskeami- 
sen kautla,  josta  vanhimmat  ovat  2^  ja  nuoremmat  10  vuotta 
ja  alaltaan  yhteensä  2,09  h:a. 

Talonpoika  Wilhelm  Pöntiselle  Juvan  pitäjän  Murtais 
kylästä  15  mk  0,io  hehtaarin  suuruisesta  kaskiviljelykseen 
yhdistetystä  metsänkasvatuksesta. 

Sitäpaitsi  on  metsänvartija  Th.  Lempiselle  Urjalan  pitä- 
jästä  annettu  20  mk  kehoitukseksi  osoittamastaan  innosta 
paremman  metsänhoidon  aikaansaamiseksi. 

Kuten  edellisestä  vuosikertomuksesta  näkyy,  ilmoitti  johto- 
kunta V.  1900  kiertokirjeiden  kautta  kaikille  kansakoulujen 
tarkastajille,  että  Metsänhoitoyhdistys  tilattaessa  maksutta  lä- 
hettää  siemenillä  ja  taimilla  varustettuja  istuttujia  opettamaan 
kansakoululapsille  metsän  kylvöä  ja  istutusta.  Kun  tällä 
toimenpiteellä  ei  ollut  toivottua  vaikutusta,  päätti  Johtokunta 
joulukuussa  pitämässään  kokouksessa  lähettää  jonkun  nuorem- 
man  metsänhoitajan  pitämään  esitelmiä  metsänhoidosta  ja 
niiden  ohessa  kehottamaan  asianomaisia  kansakoulunjohto- 
kuntia  kevääksi  1901  tilaamaan  metsänhoitoyhdistyksen  istut- 
tajia  toimittamaan  kultuureja  kansakoululasten  kanssa.  Tästä 
oli  se  ilahuttava  seuraus,  että  melkeinpä  kaikista  niitten  pitä- 
jien  kouluista,  joissa  yllä  mainittü  metsänhoitaja  kävi,  saapui 


71 

tilauksia,  vieläpä  niin  runsaasti,  ettei  ollut  ajattelemistakaan 
yhdistyksen  palveluksessa  olevan  kahden  istuttajan  ehtivän, 
istutus  ajan  lyhyyteen  nähden,  toimittaa  kaikkia  näitä  töitä. 
Kuta  enemmän  kultuurien  toimittamisen  aika  läheni,  sitä 
enemmän  saapui  muitakin  istuttajaiD  tilauksia,  joten  he  voi- 
vat  ottaa  osalleen  ainoastaaan  harvoja  kansakouluja.  Johto- 
kunnan  oli  siis  koetettava  saada  nuorempia  metsänhoitajia 
toimittamaan  sanottaja  kulttuureja  ja  avuliaasti  suostuivat- 
kin  metsäkondnktöörit  Ossian  Sivön,  joka  oli  toimittanut 
yllämainitut  luentomatkatkin,  R.  Brander,  C.  A.  Broberg, 
A.  Gripenberg  ja  E.  Hougberg  toimimaan  ylimääräisinä 
istuttajina. 


72 


Kalttuuritöitten  tulokset  selviävät  alia  olevasta  luettelosta. 


n 


i>  { 4-  H  ■: 

f 

0 

Kylvettyjft 

siemeniä 

kg. 

Istutettujen  taimien 
laka 

r^  1 1  ä  J  a. 

5 

pr 

c 

2. 

t 

a 
* 

* 

11 

5.-2. 

il 

Porvoo    .    .    .    . 

8 

5,70 

3,80 

7,70 

900 

700 

160 

160 

320 

Askola    . 

3 

1,15 

1,80 

— 

340 

200 

60 

60 

150 

Pemaja  . 

7 

3,10 

3,50 

3,00 

200 

— 

101 

123 

325 

Liljendal 

3 

1,75 

1,75 

1,75 

— 

700 

218 

35 

125 

Lappträsk 

4 

2,20 

2,85 

1,65 

— 

400 

367 

40 

220 

8:d 

1 

0,75 

0,50 

1,00 

160 

100 

20 

20 

85 

s:n 

2 

0,80 

0,80 

0,50 

— 

— 

30 

30 

150 

Ruotsinpyhtää  . 

1 

— 

— 

— 

~ 

— 

10 

5 

10 

s:n 

2 

0,80 

0,80 

0,50 

-. 

— 

30 

33 

60 

Elimä     .... 

3 

1,20 

0,80 

0,80 

— 

300 

90 

90 

130 

Anjala    .   .   .    , 

4 

1,«0 

2,00 

1,00 

— 

300 

50 

50 

200 

Jaala 

3 

0,00 

0,60 

0,20 

— 

900 

300 

— 

100 

litti     

7 

2,10 

1,00 

1,00 

— 

2,100 

700 

— 

300 

Orimattila      .    . 

10 

9,00 

9,00 

10,7  6 

610 

800 

300 

300 

660 

s:n          .   . 

2 

0,63 

0,50 

1,00 

130 

220 

50 

60 

55 

Tuasnla     .   .   . 

5 

0,40 

0,50 

0,50 

600 

600 

76 

7n 

196 

Sipoo  

4 

1.90 

1,35 

2  65 

1,060 

— 

600 

— 

130 

HelsiDgin  pitäjä 

3 

1,50 

2,00 

— 

— 

1,000 

1,400 

— 

210 

Artjärvi     .    .   . 

4 

1,50 

1.50 

2,50 

380 

400 

60 

60 

300 

Myrekylä   .   .    . 

3 

1,40 

1,00 

1,75 

50 

50 

20 

30 

230 

Pukkila  .... 

2 

0,68 

1,00 

0,50 

200 

200 

30 

30 

106 

Pomääsi     .    .    . 

1 

0,35 

0,40 

0,40 

150 

— 

— 

— 

15 

Mäntsälä    .    .    . 

7 

2,75 

2,00 

2,80 

600 

740 

140 

140 

312 

Yhte 

er 

sä 

1  89 

42,11 

39,45 

41,75 

6,270 

9,610 

4,811 

1,338 

4,388 

73 

Tästä  näkyy,  että  toimitusmiehet  kävivät  89  koulussa,  jol- 
loin  kylvettiia  39,45  kg  männyn-  ja  41,75  kg  kuusen-siementä, 
sekä  istutettiin  5,270  männän,  9,610  kuusen  ja  4,811  jalom- 
man  havupuun-  sekä  1,338  jalomman  lehiipuun  tainta.  Näistä 
viimemainituista  olivat  havupuut  etupäässä  pichtakuusia,  cem- 
bramäntyjä  ja  vähempi  määrä  lehtikuusia,  lehtipuut  taas  tam- 
mia,  saarnia  ja  jaalvia.  Noin  10,000  tainta  oli  nelivuotista,^ 
koulutettua,  muut  2  Yuotisia  kouluttamattomia. 

Searaavat  otteet  asianomaisten  toimitusmiesten  kerto- 
muksista  ovat  omiaan  valaisemaan,  miten  yritys  vastaanotet- 
tun  eri  paikkakunnilla. 

Pernajan,  Liljendaarin  ja  Sipoon  suhteen  lausutaan. 
»Kylvetyt  alat  ovat  ylipäätänsä  pienet,  joka  kaiketi  on  laet- 
teva  asianomaisten  näiden  metsätöiden  suhteen  osottaman, 
odottamaltoman  vähäisen  harrastuksen  syyksi.  Kaikki  alku- 
han  on  vaikeaa  ja  varmaankin  jatkuva  työ  tällä  alalla  on 
tekevä  metsän  kylvön  ja  istutuksen  tuottaman  hyödyn  sel- 
väksi.»  Orimattilassa,  Artjärvellä,  Lappträsk'issä  ja  Myrs- 
kylässä  käynyt  toimitusmies  sitävastoin  sanoo  kertomuksensa 
lopussa:  »Kaikkialla  toimittivat  sekä  täysiikäiset  että  lapset 
työn  suurella  innolla  ja  näyttivät  asukkaat  kaikilla  käymilläni 
paikkakunnilla  täydellisesti  tajuavansa  järkiperäisen  metsän- 
hoidon  hyödyn.»  Mäntsälään,  Pukkilaan  ja  Tuusulaan  nähden 
sanotaan:  »Käynnit  eri  kouluilla  näyttivät  ylipäätänsä  sen 
että  koululapset  työn  ja  opetuksen  suhteen  osoittivat  suurta 
harrastusta,  joka  antaa  aihetta  toivomaaan,  että  se  on  lan- 
gennut  hyvään  maahan.  Jos  jokainen  lapsi,  joka  läpikäy 
koulun,  ainakin  kerran  saisi  opetusta  sanotussa  suhteessa, 
voisi  tulevaisuudessa  toivoa  huomattavia  tuloksia.  Melkein 
poikkeuksetta  ovat  opettajat  ja  koulujen  johtokuntien  jäsenet, 
useimmat  maatilojen  omistajia,  olleet  yrityksestä  innostuneet 
ja  kiitoUiset  ja  on  heidänajatuksensa  ylipäätänsä  oUut  se,  että 
asialla  on  suuri  merkitys.»  Ruotsinpyhtään,  Elimän,  Anjalan, 
Jaalan  ja  littin  suhteen  sanoo  toimitusmies:  »Ylipäätänsä 
osoitti  kansa  hyvin  vähäistä  innostusta  yrityksen  suhteen,  nun 
että  välistä  oli  sangen  vaikeaa  saada  maata,  jonka  tähden 
kulttuurialat  monin  paikoin  olivat  vähemmin  sopivia.  Aino- 
astaan  3  tai  4  paikassa  annettiin  karjansyötöltä  suojeltuja 
paikkoja  käytettäviksi.  llahduttavana  vastakohtana  sitävas- 
toin olivat  kansakoulunopettajat  ja  oppilaat,  jotka  järjestään 
osoittivat  suurta  innostusta  työn  suhteen.» 

Edellä  kerrottujen  toimenpiteiden  kautta  on  noin  4,400 
oppilasta  käytännöllisesti  oppinut  toimittamaan  metsänkylvöä  ja 


1 


74 

islutusta.  Metsäkulttuuria  itsessäänkään  ei  voi  pitää  vähä- 
arvoisena,  mutta  suurin  merkitys  johtokunnan  mielestä  lienee 
Däillä  toimenpiteillä  kuitenkin  nuorison  rakkaaden  herättä- 
miskeinona  metsää  ja  ylipäätänsä  halveksittua  puuntainta 
sekä  nuorta  metsaä  kohtaan. 

Nämät  työt  oval  kyllä  tuottaneet  yhdistykselle  melkoisia 
menoja,  mutta  kun  asianomaiset  metsänhoitajat  eivät  ole 
ainoastaan  toimittaneet  kulttuuritöitä,  vaan  sen  ohessa  pitä- 
neet  suuren  joukon  esitelmiä  ja  kaikkialla  matkoillaan  kes- 
kustelujen  kautta  koettaneet  kansassa  herättää  paremman 
metsänhoidon  balua,  voinee  toivoa,  että  yhdessä  nütten  mo- 
nien  miljoonien  puunsiementen  kanssa,  jotka  toimituksien 
aikana  kylvettiin  maahan,  moni  siemen  paremman  metsän- 
hoidon harrastukseen  on  langennut  sopivaan  maaperfiän. 

Viimeisestä  vuosikertomaksesta  näkyy  myöskin,  että 
Johtokunta  on  julistanut  kilpailun,  saadakseen  aikaan  kan> 
santajuista  kirjallisuutta  metsäasioissa.  Kun  kilpailuajan  pää- 
tyttyä  viime  tammikuun  1  päivänä  oli  jätetty  sisään  12  eri 
kilpailukirjoitusta,  joista  -6  oli  suomen-  ja  6  ruotsinkieiistä, 
on  Johtokunta  jakanut  seuraaville  tekijöille  heidän  jättämäs- 
tään  kirjoituksesta  palkinnot,  kuitenkin  sillä  ehdolla,  että 
kirjoituksia  saadaan  muodostella  tarpeen  mukaan. 

l:nen  palkinto,  200  rak,  on  annettu  rautatienvirkamie- 
helle  K.  C.  Sohlman'ille  hänen  kirjoituksestaan  »Kuinka  hoi- 
dat  sinä  metsääsi.» 

2:nen  palkinto,  150  mk,  metsänhoitaja  T.  J.  Blomqvist'ille 
kirjoituksesta  »Hvad  husbonden  tankte  och  sade  om  skogen.» 

3:as  palkinto,  125  mk,  metsänvartia  I.  Wesaselle  kirjoi- 
tuksesta »Metsänhoidon  alkeita.» 

4:äs  palkinto,  100  mk,  metsänkonduktööri  A.  Gripen- 
berg'ille  kirjoituksesta  »Skogsskötsel  &  smä  lägenheter,  jämte 
n&gra  ord  om  skogsföryngring.» 

5:es  palkinto  metsänvartia  Kasper  Karjalaiselle  kirjoi- 
tuksesta »Muutamia  näkokohtia  metsäin  hakkaamisessa  ja 
metsäin  nuorentamisessa.» 

Sitäpaitsi  on  Johtokunta  lunastanut  metsänhoitaja  Benj. 
Helanderin  kirjoituksen  »Metsän  nuorentaminen»,  jota  ei  pal- 
kintoja  jaettaessa  ole  voitu  ottaa  huomioon,  koska  se  ennen 
on  ollut  julkaistuna. 

Yhdistyksen  kansantajuinen  aikakausilehti  »Metsänys- 
tävä»  on  vuoden  kuluessa  ilmestynyt  entisen  toimituksen  jul- 
kaisemana  1,400  kappaleen  painoksena. 


75 

Johtokunnan  ¥älityksellä  ovat  muutamat  metsänhoitajat 
pitäneet  esitelmiä  metsänhoidollisissa  kysymyksissä  maanvil- 
jelysseurojen  kokouksissa  y.  m.  sopivissa  tilaisuuksissa. 

Jyväskylän  vuosikokouksen  päätöksen  mukaisesti  on 
Johtokunta  kääntynyt  Metsänhoitohallituksen  puoleen  esityk- 
sellä,  että  hirrenharsinnon  jälkeen  toimitettaisiin  puhdistus- 
hakkuita.  sekä  että  varoja  pyydettäisiin  metsänhoidonhallin- 
nolle  tätä  tarkoitusta  varten. 

Istuttajain  kertomuksesta  käy  selville,  että  heillä  vuona 
1900  on  ollut  toimituksia  96  paikassa  6:ssa  eri  läänissä  ja 
että  he  228  toimituspäivänä  m.  m.  ovat  istuttaneet  133,655 
eri  puulajien  tainta  ja  kylväneet  155,45  kg  männyn-  ja  kuu- 
sen-siementä  alalle,  joka  yhteensä  on  128,45  hehtaaria.  Paitsi 
sitä,  että  istuttajat  monin  paikoin  ovat  lukeneet  tukkipuita, 
toimittaneet  apuharvennuksia  ja  tutkineet  kotitarvepuun  hak- 
kauspaikkoja,  ovat  he  johtaneet  suurempia  apuharvennustöitä 
yhteensä  173  h:a  alalla  sekä  leimanneet  myytäväksi  28,376 
runkoa.  Talvikuukausina  on  metsänistuttaja  Aronen  matkus- 
tellut  pohjois  Hämeessä  pitämässä  luentoja  ja  johtamassa 
keskusteluja  metsänhoidollisissa  kysymyksissä. 

Yhdistykselle  ovat  vuoden  kuluessa  lähettäneet  lahjaksi 
julkaisujaan:  Upsalan  Yliopisto,  Sällskapet  för  Finlands  geo- 
grafi,  Maantieteellinen  yhdistys,  Svenska  literatursällskapet. 
Pro  Fauna  &  Flora  Fennica  seura,  Geologinen  kommissiooni, 
Läsnoj  Obschestvo,  Den  Norske  Forstforening,  Föreningen  för 
skogsvärd  i  Norrland,  Den  Danske  Forstforening,  Dep.  of  Agri- 
kultur Division  Forestry  Yhdysvalloissa,  Tidskrift  för  Skogs- 
hushällning  sekä  Det  Danske  Hedeselskabs  tidskrift. 

Lopuksi  on  Johtokunnan  suruUinen  velvollisuus  ilmoittaa, 
että  sen  jäsenistä  vuoden  kuluessa  ovat  kuoUeet  kaupungin- 
lääkäri  tohtori  A.  Lind,  valtioneuvos  Rabbe  Wrede,  kauppa- 
nenvos  G.  A.  Serlachius  ja  forstmestari  J.  W.  Litzell. 

§3. 

Yhdistyksen  varojen  hoidosta  antoi  rahastonhoitaja  A. 
Riddelin  seuraavan  selonteon*. 


1 


76 


Tilinteko  Suomen  Metsänhoito- 

Tilinteko  „YleisistS 


Vastatlavaa. 

Siirto  vuodesta  1899. 

An  1  velkakirja 

>    kannettu  korko 

2,000 

102 

2,600 

53 

67 
54 

4,756 

17,515 
3,620 

21 

47 

»    Juokseva  tili 

>    Käteistä 

Tuloja. 

»  Vuodekei   1900  myönnetty  määrftraha 
yksityisen    metsänhoidon    paranta- 
miseksi • 

4,500 

2,000 
1,800 

192 
l,lf>5 

148 

19 

7,700 

67 

30 
50 

>  Vuodekei    1900   myönnetty   painatus- 
määrlU'alia 

>  Takaisin  saatoja  lainoja 

>  Saatuja  korkoja 

»    Jäsenmaksuja 

»    Myy.yjä  Yhdistyksen  julkaisuja  .   .   . 

»    Saatuja  poetimaksuja 

»    Juoksevalta  tililtft  otettuja  rahoja  .   . 

SllPto  vuoteen  1901. 

»    Korko    2,000    mk:lle    19Vi00~19Vi01 
6  ^lo  mukaan 

»    1  Velkakirja   helraikuun   20   päivältä 
1899,  6  Vo  mukaan 

>    Juokseva  tili  Pohjs.  Osake  Pankissa  . 

120 

2,000 
1,500 

— 

Sh^ 

E 

25,891 

i2 

Helsingissä,  joulukuun  31  päivänä  1900. 


77 


yhdistyksen  rahastoista  vuonna  1900. 

varoista"  vuonna  1900. 


Vastaavaa. 

Siirto  vuodesta  1899. 
Per  Kannettaja  korkoja 

Menoja. 
»     AnnettoJa  lainoia •   • 

102 

67 

120 

20.782 
5,007 

67 
Ol 

3,800 

3,970 

65 

383 

304 

270 

418 

1.189 

56 

5 

800 

200 

20 

100 

9,200 

68 

14 

12 

48 
34 
25 

>  Painokustannuksia  ja  korehtaurilukaa 
*    Knvien  piirustukset 

>  Ilmoituksia   ...•• 

>     Kftftptäminen    ja    puhtaaksikirjoitta- 
Tnin6n     ............. 

>  Maksuja  Inennoiata  ja  matkoista    .   . 

>  Posti  ja-  sähkölennätinmaksaja  .   .    . 
*    Menoja  »Metsanystävästa» 

>  Kalusto  ja  kirjoitusneuvoja     .... 
»     Haoneenvnokraa 

>  Sihteerin  palkkio 500:  — 

»            »        ylimftftrftinen  palkkio  300:  — 

>  Rahastonhoitajan  palkkio 

>  Tilintarkastajain        B:n         

>  Vahtimsgtarin            s:n         

>  JnokBevalle  tilille  pantuja    ..... 

Siirto  vuoteen  1901. 

>  Maksamatonta  korkoja 

>  Lainakei  atmettnja  varoja 

>  Juokseva  tili 

120 
2,000 
1,500 
1,387 

— 

»    Eftteistä 

«^ 

— 

— 

2.=>,891 

68 

Alarik  Riddelin. 


r: 


^v- 


78 


Ti  I  i  nte ko  „Istutusrahaston 


Vastattava«. 

Siirto  vuodesta  1899. 
Au  3  ko.  talletnsta 

11,000 

2.000 

41 

571 

15 

12 

13,612 

19,760 
13.287 

27 

62 
23 

»    3     •    v^^IkakiTJAA     ,..,,..,, 

>  Eannettaja  korkoja 

>  K&teist& 

Tuloja. 

>  Maarftraha  kahden  metsänhoidonneu- 

vojan  palkkaamiseen 

>  KaDnettuja  korkoja 

>  Myytyja  puunsiemenift 

>  Gyldön'in  rahastosta  siirretty  .... 

>  Nostettuja  talletuksla 

Sllpto  vuotcen  1901. 
»    1  tolletus 

1,600 

506 

46 

7 

17,600 

80 
40 
42 

3,000 

10,000 

237 

23 

»   4  velkakiriaa 

>    Kannettuja  korkoja 

iV 

— 

— 

46,610 

il 

Helsingissä,  joulukuun  31  päivänä  1900. 


Tilinteko  „Gyldön'in  rahastoii 


Vastattavaa. 

Siirto  vuodesta  1899. 
An  1  velkakiria 

600 
7 

42 

507 
7 

530 

42 
42 

»    Makeamatonta  korkoa    ....... 

Tuloja. 

>  Kannettua  korkoa  vuodelta  1899    .   . 

Siirto  vuoteen  1901. 

>  1  velkakirja 

7 

42 

fiOO 
30 

»    Kannettua  korkoa  vuodelta  1900     .    . 

Vfcw 

-     -1     1,044 

84 

Helsingissä,  joulukuun  31  päivänä  1900. 


79 


varonta*'  vuonna  19(30. 


¥astaavaa. 

Silrto  vuodesta  1899. 

Per  Kannettaja  korkoja 

Menoja. 

>  Palkkioita  metsÄnhoidoeta 

»    latattaja  W.  Andereson^in  palkka  & 

matkat 

t    latuttaja  0.  Aroeen  palkka  &  matkat 

>  Ostettua  männynsiemeiit& 

41 

15 

41 

33,226 
13,342 

15 

31 
66 

170 

844 

1,5.57 

51 

1 

10,000 

20,600 

96 

75 
Bö 
30 

75 

>    Lainaksi  annettuja  varoja 

»    Talletettuja 

SliPto  vuoteen  1901. 
»    Pankissa    talletettuja   ja    velkakirjaa 

vastaan  uloslainattnja  rahoja  .    .    . 
>  Maksamattomia  korkoja  tulletaksista  ja 

velkakirjoista 

13,000 

287 
10-^ 

23 
43 

»    Kateiatä 

Sh^ 

—  t  — 

46,610 

Ji 

Alarik  Riddelin. 


varoista"  vuonna  1900. 


Vastaavaa. 

Siirto  vuodesta  1899. 
Per  Kannettaja  korkoja 

Menoja. 

>  Laina  velkakirja  vastaan 

>  Istutnsrahastoon  aiirretty  korko  .    .    . 

Siirto  vuoteen  1901. 

>  Laina  velkakirjaa  vastaan 

>  Maksamatonto  korkoa 

7 

42 

7 
507 
530 

42 
42 

500 

7 

42 

500 
30 

- 

5*^ 

—  .  -  1      1,044 

84 

Alarik  Riddelin. 


80 


Tilinteko  „Palkinto  rabaston 


Vastattawa«. 

Siirto  vuodesta  1899. 
An  Kflteistä 

29 

04 

29 

04 

5V 

—    — 

29 

0£ 

Helsingissä,  joulukuun  31  päivänä  1900. 


Ylläolevat  tili!  Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen 
kastaneet  ja  verranneet  näyttettyihin  kuitteihin,  haomaamatta 
väDä  1901. 

M.  Edv.  Ekroos*in  poissaollessa: 

G.  A.  StigelL 


81 


wuvista"  vuonna  1900. 


Vastaavaa. 

Per  Hyyftsta     metsäDhoidosta     maksettu 
palkkio 

29 

04 

29 

1 
04 

«^ 

— 

— 

29 

04 

Alarik  Riddelin, 


yaroista   olemme   me   allekirjoittaneet,   tilintarkastajina,   tar- 
syytä  muistutnksiin,  todisietaan:  Helsinpssä,  elokuun  31  päi- 


J.  E.  Ekström. 


n 


82 

Eroamisvuorossa  JohtokuDnasta  oli vat :  ylif orstmestari 
A.  Boreoius,  Evon  metsähoitoopiston  opettaja  B.  Ericssoa  ja 
forstmestari  K.  Tammelander. 

Valituiksi  johtokuntaan  tulivat:  yliforstmestari  A.  Bore- 
nius,  Evon  metsähoitoopiston  opettaja  B.  Ericsson  ja  forst- 
mestari K.  Tammelander  sekä  varajäseniksi  virkatalojenmetsän- 
hoitaja  P.  V.  Hannikainen,  metsäkonduktööri  E.  Nyholm  ja 
forstmestari  A,  V.  Vestermarck. 

Tilintarkastajiksi  valittiin  metsänhoitajat  G.  A.  Stigell  ja 
A.  Tötterman,  varajäseneksi  J.  E.  Ekström. 

Keskaudessaan  valitsi  Johtokunta  puheenjohtajakseen 
yliforstmestari  A.  Boreniuksen,  varapuheenjobtajakseen  yli- 
forstmestari F.  M.  Lagerblad'in,  rahastonhoitajakseen  forst- 
mestari A.  Riddelin'in  ja  sihteeriksen  forstmestari  K.  Tam- 
melander in. 

§2.    . 

Tämän  jälkeen  alkoi  keskustelu  s^uraavista  kysymyksistä: 

1)  Mihinkä  kokemukseen  on  melsänhoidonneuvojain 
toiminta  johtanut  ja  mihin  suuntaan  sen  tulisi  jatkua?  (Edel- 
lisestä  kokouksesta  lykätty.) 

2)  Millaiseksi  olisivat  ehdoitetut  metsänvartiakoulut 
järjestettävät,  ja  mitä  olisi  Evon  metsänvartiakoulun  mahdol- 
lisessa  laajennuksessa  huomioon  otettava?  (Edellisestä  kokouk- 
sesta lykätty.) 

3)  Mitä  toivomuksia  voitaisiin  lausua  kruununmetsäko- 
mitean  ehdoittamien  muutosten  suhteen  korkeammassa  met- 
sänhoidoUisessa  opetuksessa  ja  tuon  opetuksen  nykyiseen 
kantaan  nähden? 

4)  Onko  yksityismetsäkomitean  ajama  aate  yksityis- 
metsäin  suojelemiseksi  hävityksiltä  sopiva,  tahi  voiko  muita 
mielipiteitä  tuUa  kysymykseen? 

5)  Voidaanko  nykyjään  kruununmetsiä  metsänhoitoa 
varten  jaettaessa  erittäin  huomaltavia  näkökohtia  esiintuoda? 

Keskustelu  kävi  seuraavaan  tapaan: 


EQsimftinen  kysyinys:  Mihinkä  kokemukseen  on  met- 
sänhoidonneuDojain  toiminta  johtanut  Ja  mihin  suuntaan 
sen  tulisi  jatkua? 

Tätä  kysymystä  oli  jo  pohdittu  edellisessä  vuosikokouk- 
sessa,  mutta  sen  lopullinen  käsittely  lykättiin,  kunnes  saatai- 


83 

SÜD   lausuntoja   metsänhoidonneuvojilta  ja  niiden  tiiaajoilta, 
Kuitenkin  tehtiin  jo  silloin  seuraava  päätös: 

että  kokous  siinä  suhteessa  yhtyy  yksityis- 
metsäkomitean  asiasta  antamaan  ehdotukseen, 
että  metsänhoidonneuüojain  lukua  lisättäisiin  Ja 
heidän  acukseen  asetettaisiin  täysikelpoisia  met- 
sänhoidonavustajia. 

Metsänhoidonneuvojille,  useimmille  tilaajille  ja  kaikille 
maanviljelysseuroille  suosiollisesti  vastattaviksi  oli  Johtokunta 
lähetlänyt  seuraavat  kysymykset: 

l:o.  Onko  metsftnboidonneavojain  toiminta  tuottanut  toivottua 
hyötyft.  tahi  oliaiko  se  jollain  tavalla  muutettava? 

2:o.  Onko  metsänhoidonneuvojatoimi  kylliksi  tunnettu,  vai  oli- 
siko  nenvojan  kiertokirjeiden  ja  lukuisampien  ilmoitusten  kautta  tar- 
jottava  palveloAtaan  yleisölle? 

3:o.  Olisiko  metsänhoidonneuvojain  matkoillaan  kuletettava  kan- 
santajuista  metsänhoitokirjallisantta  jaettavaksi  yleisölle? 

4:o.  Olisiko  tilaajoille  suurempia  helpoitoksia  siiotava  ja  pitäi- 
sikö  metsänhoidonneuvojaiu  kokonaan  palkkiotta  olla  tilaajain  kfty- 
tettävinft? 

5:o.  Onko  liian  vähän  tehty  metsänhoidoUiBten  tietojen  levit- 
tämiseksi  esitelmien  ja  keskuBtelujen  kautta,  ja  miten  sellaiset  olisivat 
järjestettävät? 

6:0.  ArvfeUaanko  valtion  meteänhoidonneuvojain  lukua  pit-ävftn 
lisätä  tabi  voivatko  maanviljelys-  ja  talousseurain  palveluksessa  olevat 
metsänhoidonnenvojat  tebdä  samaa  tabi  suurempaa  byötyä,  jos  viimeksi- 
Diaioitut  Tirat  järjestetään  sopivalla  ja  tyydyttävällä  tavalla? 

Lukuisat  saapuneet  vastaukset,  jotka  oval  edeJlisessä 
vihossa  luettavina,  esitettiin  sitten  lyhyesti. 

Hra  Grönvall  tahtoi  edelliseen  vihkoon  otetun,  kirjal- 
lisen  lausunnon  kautta,  korjata  niitä  tiedonantoja,  jotka  an- 
nettiin  Metsänhoitoyhdistyksen  edellisessä  vuosikokouksessa 
Jyväskylässä  Keski-Suomen  Maanviljelysseuran  metsänhoidon- 
avustajan  viran  järjestelystä  ja  lisäsi,  että  yhdistys  oli  silonut 
itsensä  sanotussa  vuosikokouksessa  tekemällä  päätöksen,  että 
metsänhoidonneuvojat  ovat  asetettavat  maanviljelysseurojen 
palvelukseen.  Kaikissa  tapauksissa  oli  ensi  hallintokauden 
ajaksi  süurempi  määrä  rahoja  tarpeen,  nun  että  jokainen 
seora  voisi  hankkia  oman  metsänhoidonneuvojan.  Sitäpaitsi 
ovat  vastaukset  yhdistyksen  asettamiin  kysymyksiin  hyvin 
erilaiset.  Osa  katsoo  valtionmetsänhoidonneuvojan  toiminnan 
hyväksi,  toiset  taas  selitlävät,  ettei  yhteinen  kansa  ollenkaan 
tiedäkään    noista  toiroimiehistä.     Puhuja  lopetti  lausuntonsa 


84 

kehotlamalla  tätä  roetsänhoitokokousta  antamaan  tunnustuk- 
sensa  valtion  raetsänhoidonneuvojilie,  sillä  niitten  toiminta  on 
oUut  hyvä. 

Puheeryohtcy'a  sanol  oUeensa  yksi  niitä,  jotka  eivät  olleet 
katsoneet  sopivaksi  sitä  tapaa,  jolla  Keski-Suomen  maanvilje- 
lysseura  järjesti  metsänhoidonneuvojansa  toiminnan;  kuitenkin 
voi  tällä  menettelyllä  olla  syynsä,  koska  se  riippui  seuran 
metsänhoidon  hyväksi  käytettävissä  olevien  varojen  pienuu- 
desta.  Yksityisraetsäkomitea  oli  ehdoittanut,  että  jokainen 
suurempi  maanviljelysseura  maassa  saisi  metsänhoidon  pa- 
rantamiseksi  9,800  mk.  Kuitenkin  oli  tätä  tarkoitusta  varten 
kullekin  maanviljelysseuralle  annettu  vaan  3,500  mk.  Metsä- 
komitean  ehdoitus  pitäisi  mitä  pikemmin  saada  toteutetuksi. 
Metsänhoidonneuvojain  palkkojen  pitäisi  näet  olla  sellaiset, 
että  he  kokonaan  voisivat  uhrata  aikansa  ja  voimansa  neu- 
vojatoimelleen. 

Metsänhoitoyhdistyksen  tekemiin  kysymyksiin  saapuneet 
vastaukset  voidaan  luokitella  seuraavalla  tavalla: 

1:0.  Valtion  metsänhoidonneuvojan  virkaa  tunlee  suuri 
yleisö  liian  vähän,  jonkatähden  se  on  tehtävä  enemmän  tu- 
tuksi  ilmoitusten,  kiertokirjeitten  y.  m.  kautta. 

2:o.  Valtion  metsänhoidonneuvojat  ovat  tosin  olleet 
suiireksi  hyödyksi  suurviljeliöille,  kaupungeille  y.  m.,  mutta 
valtion  virassa  olevien  neuvojain  vähälukuisuuden  tähden 
ovat  ne  olleet  väbästä  hyödystä  talonpoikaiselle  viljeliälle. 

3:0.  Asettamalla  metsänhoidonneuvojat  maanviljelys- 
seurain  palvelukseen  tulevat  he  olemaan  kansaa  lähempänä 
ja  siten  suuremmaksi  hyödyksi  yleisöUo.  Palkat  ovat  teh- 
tävät  riittäviksi  ja  virkavuosienlukemisoikeus  neuvojille  suo- 
tava,  jotta  niiksi  saataisiin  kokeneita  ja  asiaabarrastavia  met- 
sänhoitajia. 

4:o.  Metsänhoidonneuvojain  tulee  pitää  esitelmiä  ja 
johtaa  keskusteluja  seurojen  kokouksissa.  Sitävarten  heidän 
on  mentävä  muillekin  paikkakunnille,  kuin  mibin  he  ovat 
tilatut. 

Hra  Heikel  sanoi,  että  oli  yleisesti  tunnettua  miten 
riittämätöin  valtion  metsänhoidonneuvojain  luku  on.  Maan- 
viljelysseurat  tosin  olivat  saaneet  apuraJioja,  mutta  ne  olivat 
siksi  pienet,  ettei  niillä  varoilla  ketään  voitu  saada  pysyväi- 
sesti  maanviljelysseurain  metsänhoidonneuvojiksi.  Valtion  on 
joko  Usättävä  metsänhoidonneuvojain  lukua  tahi  seurat  ovat 
saatettavat  tilaisuuteen  ottaa  näitä  virkamiehiä  palvelukseensa, 
Jos    mieli   saada  niistä  tuntuvampaa  hyötyä.     Puhuja  arveli, 


85 

yleisöllä  olevan  enemmän  hyölyä  maanviljelysseurain  metsän- 
hoidonneuvojista.  Kuitenkaan  ei  näitten  virkamiesten  koke- 
naan  pitäisi  olla  riippumattomia  valtiosta.  Niinpä  pitäisi 
senaatin  metsänhoitohallituksen  ehdoituksesta  määrätä  neuvo- 
jat  ja  vuosikertomus  heidän  toiminnastaan  olisi  lähetettäyä 
Metsänhoitohallitukseen.  Parempaa  asiain  tilaa  ei  saavuteta, 
joUei  apurahoja  koroteta. 

Hra  Renfors  arveli,  eltä  neuvojain  viral  olisivat  täytet- 
tävät  metsänhoidonneuvojan,  vapaaherra  Carpelan'in  kirjalli- 
sessa  lausunnossaan  ehdottamalla  tavalla.  On  nim.  lärkeätä, 
että  virat  ovat  valtionvirkoja,  mutta  maanviljelysseurain  johto- 
kunnat  taas  lähinnä  järjestävät  toiminnan. 

Kun  vielä  hrat  Grönvall  ja  Renfors  olivat  käytläneet 
muutamia  puheenvuoroja,  hyväksylliin  edellisen  ehdoituksesta 
seuraava  päatelroä  vastauksena  kysymykseen. 

Lämpimästi  tunnustaen  valtionmetsänhoi- 
donneuvojain  toiminnan  tuottaman  hyödyn.joka 
myöskin  ilmence  metsänhoidonneiwojia  käyttä- 
neitten  henkilöiden  lausunnoista,  yhtyy  tämä 
metsänhoitokokous  yksitysmetsäkomitean  anta- 
maan  mietintöön,  erifyiscsti  huomauttaen  sitä 
cälttämättömyyttä,  että  yksityism etsäkoniitean 
mietinnössään  ehdottama  apuraha  yksityisten 
m  etsänhoidon  kohotta  ni  iseksi  kokon  aiscnaan, 
nun  pian  kuin  suinkin  myonnettäisiin. 


Toiiien  kysymys:  MtUaisiksi  olisivat  ehdoitetut  met- 
säncartiakoulut  järjestettäcät,  ja  mitä  olisi  Econ  metsän- 
vartiakoutun  mahdolli  sessa  laajennuksessa  kuomioon 
oiettaca? 

Puheenjohtaja  huomautti,  että  tätä  kysymystä  jo  poh- 
dittiin  haaraosaston  kokouksessa  Oulussa  viime  vuonna,  sekä 
metsänhoitoyhdistyksen  vuosikokouksessa  Jyväskylässä.  Vii- 
memaitussa  tilaisuudessa  asetettiin  valiokunta  lausunnon  an- 
tamista  varten  tässä  kysymyksessä.  Viimekuluneella  joulu- 
kuulla  olisi  yhdistys  ollut  kutsuttava  kokoon  ylimääräiseen 
kokoukseen,  ja  lausunto  siinä  julkiluettava  ja  uudestaan  pohdit- 
tava,  mntta  valiokunta  ei  saanutkaan  työtänsä  valmiiksi  mää- 


86 

rättynä   aikana,    jonkatähden  tuota  ylimääräistä  kokoasta  ei 
voitukaan  kokoon  kutsua. 

>     Nyt   oli    mietiotö    kuitenkin    valmiina  ja  luki   sen  hra 
Riddelin: 

Metsänvartiakysymystä  pohtimaan  asetetun  komitean  mietintö. 

Metsänhoitoyhdistyksen,  Jyväskylässä  pitämässään  ko- 
kouksessa  elokuun  11  päiväoä  1900,  valitsemina  saattamaan 
lisäselvitystä  sanotussa  kokouksessa  keskusteltavaksi  oteltuun 
kysfmykseei^:  tmissä  suhteessa  oiisivat  uudet  ehdoitetut  met- 
sänvarliakoulut  järjestetlävät  ja  mitä  olisi  huomioon  otettava 
Evon  metsänvartiakoulua  mahdollisesti  laajennettaessa,»  saa* 
vat  allekirjoittaneet  täten  kunnian  antaa  asiasta  seuraavan 
mietinnön. 

Vaikka  oppineitten  metsänvartijain  puutetta  usein  on 
valitettu  ja  uusien  metsänvartiakoulujen  perustamisesta  keskus- 
teltu  sekä  sanomalehdissä  että  muussa  kirjailisuudessa,  on 
tämä  asia  joutunut  valtion  huomion  esineeksi  vasta  lisätyn 
maanviljelyshallituksen  a'amaisen  ehdoituksen  kautta  tammi- 
kuun  17  päivältä  1897.  Tämä  ehdoitus  esiltää  kahden  uuden 
melsänvartiakoulun  perustamista,  yksityisten  palvelukseen  aiko- 
vien  metsänvartiain  kasvattamista  varlen,  sekä  että  molemmat 
nämä  koulut  asetettaisiin  sellaisille  kruununvirkataloille,  joita 
ei  yksityisille  vuokrata,  tahi  yksityisten  omistamille  maatiloille. 
Opetusaika  kouluissa  olisi  2  vuotinen.  Evon  Metsähoitoopiston 
johtaja  on  vaaditussa  lausunnossaan  samaa  mieltä  koulujen  pe- 
ruslamisen  suhteen,  mutta  ehdottaa,  että  toinen  asetettaisiin  Pal- 
lilän  kruununpaistoon  Viipurin  läänissä,  toinen  taas  Turpon 
kruununmaalle  Hämeen  läänissä,  eli,  jollei  viimemaittua  paikkaa 
katsottaisi  sopivaksi,  jollekin  kruununvirkatalolle  Turun  tahi 
Uudenmaan  läänissä.  Sitäpaitsi  ehdottaa  mainittu  johtaja 
Evon  melsänvartiakoulun  laajentamista  siten,  että  siihen  voi- 
taisiin  vuosittain  ottaa  8  oppilasta  entisten  lisäksi.  Otaksuen, 
että  molemmissa  kouluissa  tulisi  olemaan  12  oppilasta  arvioi 
metsänhoitoopiston  johtaja  vuoluiset  menot  kummallekin  kou- 
lulle  12,170  mk  ja  tarvittaisiin  rakennuksiin  molemmiüe  kou- 
luille  kertakaikkiaan  45,000  mk.  Evon  metsänvartiakoulun 
laajentaminen  vaatisi  6,000  mk,  sekä  3,100  mk  suuruisen 
vuoluisen  menojen  korotuksen. 

Täydellisesti  kannaltaen  Maanviljelyshallituksen  esitystä, 
ehdoitlaa  Metsänhoitohallitus,  Ruotsissa  saatujen  edullisten 
kokemuksien  nojalla  siellä  voimassa  olevien  yksivuotisten 
raetsäkoulujen   toiminnasta,   että  3  sellaista  koulua  perustet- 


87 

taisiin  meidänkin  maahan.  Niissä  alkaisi  opetus  syyskuun  1 
päivänä  ja  loppuisi  seuraavan  kesäkuun  15  päivänä.  Kussa- 
kia  koulussa  olisi  korkeintaan  10  oppilasta.  Yksi  kouluista, 
jossa  etupäässä  opetettaisiin  metsänvartioita  valtion  metsiä 
varten,  olisi  sijoitettava  pohjois  Suomeen,  niolemmal  muut 
taas  maan  eteläisempiin  osiin.  Sisäänpääsyvaatimukset  oli* 
sivat,  joko  läpikäyty  kansakoulukurssi,  tahi  pitäisi  hakian 
esteettömästi  osata  lukea  ja  kirjoittaa  sekä  osata  laskea  neljä 
ensimmäistä  laskutapaa  kokonaisille  ja  murtoluvuilla.  Jos 
Dämä  koulut  sijoitetaan  johonkin  kruununpuistooQ  laskee 
MetsäDhoitoballitus  vuotuiset  menot  7,400  mk,  joka  jakautuu 
seuraavalla  tavalla:  1,000  mk  piirinmetsänhoitajalle  lisäpalk- 
kiona  johtajan  toimesta,  2,400  mk  paitsi  huoneita  ja  lämpöä 
opeltajalle,  800  mk  sekä  vapaa  asunto  ja  lämpö  yhdelle  työn- 
johtajalle,  2,500  mk  ruokarahoiksi  10  oppilaalle,  60  mk  pal- 
kinnoiksi,  160  mk  polttopuun  kuljetukseksi,  480  mk  valoai- 
neisiin,  rakennusten  ylläpitoon  y.  m.  Metsänhoitohallilus 
kannattaa  myöskin  Evon  metsänvartiakoulun  laajentamista 
johonkin  määrään. 

Yksityisten  metsäin  tilaa  tutkimaan  asetetlu  komilea 
käsittelee  myöskin  uusien  melsänvartiakoulujen  peruslamis- 
kysymyslä  ja  ehdoittaa  pilemmän  perustelun  jälkeen:  etlä 
Evon  metsänvartiakoulun  oppilaslukua  lisätään,  että  uusi  2 
vuotinen  suoraenkielinen  metsänvartiakoulu  perustetaan,  että 
molempiin  näihin  metsänvarliakouluihin  otelaan  20  oppilasta, 
sekä  että  näihin  kouluihin  pyrkijöiltä  vaaditaan  kansakoulu- 
kurssi  tahi  vastaavat  tiedot,  että  sitäpaitsi  3  yksivuotista 
metsäkoulua  perustetaan  sopiviin  paikkoihiu,  yhdessä  ruotsi 
opetuskielenä,  että  näihin  yksivuotisiin  kouluihin  otetaan  10 
korkeintaan  12  oppilasta,  joilla  on  kansakoulu  läpikäytynä, 
tahi  vastaavat  tiedot,  mutta,  jos  ei  sellaisia  hakijoita  kylliksi 
ilmoittaudu,  voidaan  ottaa  vastaan  muitakin,  ei  kuitenkaan 
sellaisia,  jotka  eivät  esteettömästi  osaa  lukea  ja  kirjoittaa 
sekä  käytlää  kokonaisten  Inkujen  neljää  alkulaskutapaa;  sekä 
että  nämä  yksivuotiset  koulut  sijoitetaan  joko  maanvlljelys- 
koulujen  yhteyteen,  eli  yksityisille  maatiloille,  eli  kruunun- 
puistoihin,  tahi  yksi  koulu  kuhunkin  tällaiseen  paikkaan  koke 
muksen  saavultamiseksi. 

Kustannukset  laskee  komitea  seuraavalla  tavalla: 

1)  Metsäkoulu  maanviljelyskoulun  yhteydessä.     Metsän- 

hoitohallituksen  ylempänä  mainitun  laskun  mukaan  koululle, 

jolla    on    10   oppilasta  7,400  mk,  johon  tulee  lisää  2  oppi- 

laan    ruokarahat  ä  250  mk,  500  mk  eli  yhteensä  7,900  mk, 


88 

josta  kuitenkin  voi  vähentää  600  mk  työnjohtajan  ja  500 
mk  kouluDJohtajan  palkoista,  kun  työnjohtaja  ja  koulunjoh- 
taja    voivat    olla    samoissa    viroissa    maanviljelyskouluissa; 

jälelle  jää  siis 6,800  mk 

Opetusvälineet,  kirjasto  ja  työkalut  .    .    .  100    » 

Rakenausapu 12,000 

Kalusto,  opetusvälineet,  kirjasto  ja  työaseet      1,000 

Summa    13,000    6,900  mk 

2)  Metsäkoulu  yksityisellä  maatilalla: 

Edellämainittu    summa    7,900   mk   johon 

vielä    tulee    lisää    johtajan     palkka 

(1,000  mk) 8,900  mk 

Opetusvälineet,  kirjasto  y.  m 100    » 

Rakennusapua 8,000 

Kalusto,  opetusvälineet,  kirjasto  y.  m.    .      1,000 

Summa      9,000    9,000  mk 

3)  Metsäkoulu  kruununpuistossa: 

Edellä  mainittu  summa 7,900  mk 

Opetusvälineet,  kirjasto  &  työaseet  .    .    .  100    » 

Rakennuksia 45,000 

Kalusto,  opetusvälineet,  kirjasto  ja  työaseet      1,000 

Summa  46,000    8,000  mk 

Evon  Metsänhoitoopiston  johtaja  t;ri  A.  Blomqvist,  joUe 
yksityismetsäkomitean  mietlntö  annettiin  lausunnon  saamista 
varten,  kannattaa  komitean  ehdoitusta  Evon  metsänvartia- 
koulun  laajentamisen  sekä  uuden  2  vuotisen  suomenkielisen 
raetsänvartiakoulun  perustamisen  suhteen.  Sitävastoin  epäilee 
tohtori  Blomqvist  yksivuotisten  koulujen  tuottamaa  todellista 
hyötyä  metsänhoidolle,  eikä  katso  olevan  syytä  perustaa 
kolmea  tällaista  koulua  ybtaikaa,  vaan  antaa  kokemuksen 
yhdestä  tahi  kahdesta  sellaisesta  koulusta  näyttää  niiden  kel- 
poisuuden. 

Vielä  käsittelee  myöskin  kruununmetsäkomitea  uusien  met- 
sänvartiakoulujen  perustamiskysymystä  ja  ehdottaa  paitsi  Evon 
metsänvartiakoulun  laajentamista  myöskin  uusien  2  vuotisten 
koulujen  perustamista.  Kaksi  komitean  jäsentä  vastustaa 
2  vuotista  kurssia  kaikissa  kouluissa.  Komitean  ehdoitus 
koskee  ainoastaan  kouluja,  joissa  opetettaisiin  metsänvartioita 
valtionmetsiä  varten.  Luultavasti  ovat  Maanviljelys-  ja  Metsän- 


89 

hoitohallitus  vielä  toistamiseen  olleet  tilaisuudessa  lausumaaD 
mielipiteensä  näistä  aijotuista  uusista  konluista,  mutla  meillä 
ei  ole  oUut  onnea  saada  käsiimme  näitä  lausuntoja. 

YUäoIevasta  kertomuksesta  näkyy,  että  sekä  molemmat 
metsäkomileat  että  kaikki  asiasta  mielipiteensä  lausuneet 
virastotkin  ovat  yksimielisesti  ehdoittaneet  Evon  metsänvartia- 
koulun  laajentaroista  ja  uusien  koulujen  perustamista.  Ope- 
tusajan  pituudesta  tuntuu  eri  mielipiteitä  olevan  vallalla. 
Maanviljelysballituksen,  Evon  metsähoitoopiston  johtajan  ja 
kruunuDmetsäkomitean  lausuntoa  2  vuotisten  koulujen  hy- 
väksi  vastustaa  yksityismetsäkomitea,  Metsänhoitohallitus  ja 
2  vastalauseen  tekijää  kruununmetsäkoroiteassa,  ehdottaen 
sekä  1  että  2  vuotisia  kouluja. 

Niitten  metsänvarliakoulujen  suhteen,  joissa  oppilaita 
valroistetaau  yksityisten  palvelukseen,  saamme  me,  huomaut- 
taen  asian  esittäjän  perustelua  Jyväskylän  metsänhoitokokouk- 
sessa,  pyytää,  että  tämä  metsänhoitokokous  tahtoisi  ajatuk- 
senaan  asiasta  lausua,  että  ainoastaan  2  vuotisia  kouluja  pe- 
rustettaisiin. 

Myöskin  koulujen  luvun  suhteen  näkyy  olevan  eriäviä 
mielipiteitä.  Yksityismetsäkomitea  ehdoittaa  vieläpä  4:ää 
koulua.  Metsänhoitohallitus  ehdoittaa  3:a,  joista  kuitenkin 
yksi  etupäässä  valmistaisi  metsänvartioita  valtion  melsiä  var- 
ten,  sekä  Evon  metsähoitoopiston  johtaja  lausunnossaan  Maan- 
viljelyshallituksen  ehdoituksen  johdosta  kahta  ja  sittemroin 
yksityismetsäkomitean  mietinnön  johdosta  antamassaan  lau- 
sunnossa  kahta  tahi  kolmea. 

Maanviljelyskouluista  saatu  kokemus  osoittanee,  että  va- 
rovaisuutta  jossain  määrin  on  noudatettava  uusien  koulujen 
perustamisessa.  Voi  näet  sattua  nun,  että  usempia  kouluja  pe- 
rustetaan,  kun  tarve  vaatisi.  Koulutkylläkin  aluksi  saavat  oppi- 
laita, mutta  kun  läpikäyneet  eivät  enää  helposti  saa  paikkoja 
vähenee  oppilasten  luku  ja  lopuksi  tulee  hakijoista  puute. 
Nun  on  käynyt  maanviljelysoppilaitoksissa  ja  saraa  vaara  on 
tarjona  uusilla  metsänvartiakouluillakin,  jos  niin  monta  pe- 
rustetaan  kun  on  ehdoitettu. 

Ne  7  oppilasta,  jotka  keskimäärin  vuosittain  ovat  pääs- 
seet  Evon  metsänvartiakoulusta,  eivät  ole  voineet  täyttää  koulua 
käyneitlen  metsänvartiain  puutetta.  Puute  on  ollut  tuntuva  vasta 
viime  vuosina  ja  johluu  se  siitä,  että  sotilasvirkataloja  varten 
8  on  otettu  istuttajiksi  ja  maanviljelysseurat  ovat  palkaneet 
kymmenkunnan  metsänhoidonavustajiksi.    Sitäpaitsi  ovat  puu- 


90 

hiomot  ja  safaalaitokset,  joilla  oq  omat  metsänsä,  ruvenneet  otta- 
maan  palvelukseensa  tutkinnonsuorittaneita  metsänvartioita. 

Jos  Evon  metsänvartiakoulu  laajennetaaD  siten,  että 
se^^  vuosittain  voi  laskea  ulos  10  oppilasia,  ja  uusi  koulu 
yhtämonelle  oppilaalle  perustetaan,  tulee  siten  vuosittaio  20 
uutta  metsänvartiaa  olemaan  yleisön  käytettävänä.  Useampia 
tuskin  nykyjään  tarvittaneekaan,  eikä  siis,  otaksuen,  että 
nykyinen  koulu  mntsänvartioita  varlen,  kuten  edellä  on  sa- 
nottu,  laajennetaaD,  useampia  kun  yksi  metsänvartiakoulu 
ole  tarpeen.  Jos  huomataan  jonkun  vuoden  perästä,  ettei 
nämä  kaksi  koulua  voi  täyttää  tarvetia,  tahi  etteivät  nuo  ny- 
kyjään ylen  korkeat  palkanvaatimukset  ole  alentuneet,  nun 
voidaan  kolmas  koulu  perustaa. 

Kun  yksityismetsäkomitean  kulunkiarviot  tällaisia  kou- 
luja  perusteltaessa  näyttävät,  että  maanviljelyskoulun  tahi 
yksityisen  tilan  yhteydessä  oleva  metsänvartiakoulu  tuottaa 
valtiolle  vähimmät  kustannukset,  saamme  kunnian  ehdoittaa 
että  tuo  uusi  koulu  sijoitetaan  yksityiselle  lilalle,  joUa  on  pal- 
jon  alustalaisia  ja  suuri  metsäala.  Me  nim.  pelkäämme,  että 
metsäkoulun  sijoittaminen  jonkun  maanviljelyskoulun  yhtey- 
teen  tuottaisi  paljoa  suurempia  kustannuksia,  kuin  jos  se 
sijoiteltaisiiu  jollekin  yksityiselle  tilalle,  jossa  jo  entuudeslaan 
löytyviä  rakennuksia  ainoastaan  tarvitsisi  uusia  ja  kenties 
joku  pienempi  uusi  rakennus  rakentaa.  Sitäpaitsi  emme 
haomaa  mitään  syytä  olevan  maanviljelystä  ja  metsänboitoa 
opettelevaisten  yksissä  pitämisellä.  Päinvastoin  on  peljättävää 
että  metsäkoulu  ollen  lisänä  maanviljelyskoulussa,  tulisi  siitä 
kärsimään. 

Me  ehdoitamme,  että  alla  oleva  uuden  koulun  kustan- 
nusarvio  saavuttaa  tämän  metsähoitokokouksen  kannatuksen. 
Me  olemme  siihen  ottaneet  yhden  nuoremman  opettajan  pal- 
kan,  joka  myöskin  tulisi  olemaan  metsänhoitaja.  On  nim. 
itsestään  selvä,  ettei  maatilanomistaja  ota  osaa  opetukseen 
jonkatähden  katsomme  sellaisentoimimiehen  välttämättömäksi. 

l:nen  opettaja,  joka  myöskin  on  johtaja  (palkkaa 
2,000    palkkiota     1,600,     johtajantoimestaan 

400  mk) 4,000  mk 

2:nen  opettaja  palkkiota 2,400  » 

Työnjohtaja 1,600  » 

Polttopuun  kuljetus 340  » 

Kulunkimääräraha      800  » 

Korjausapua 400  » 


91 

Palkka  ruuanlaittajalle,  jonka  velvollisuus  on  pitää 

huolta  siistimisestä  ja  pesasta 400  mk 

Määräraha  kahteen  palkintooq 60  » 

Ruokaraba    20:Ile    oppilaalle    ä   1    rak    päivässä 

(365X20) 7,300  » 

Vaatelusapua  (20  X  60) 1,200  > 

Summa  18,400  mk 

Toimimiehille  tulee  sitäpaitsi  vapaa  asunto  ja  lämpö. 

Tämän  yhteydessä  saamme  myöskin  kunnian  ilmoittaa 
ne  kuslannukset,  jotka  ovat  Evon  metsänvartiakoulun  laajen- 
tamiseksi  tarpeen.. 

Ne  nousevat  seuraaviin  summiin: 

Palkankorotus  opettajalle -600  mk 

Ruokarahat  8  oppilaalle 2,920    » 

Vaaletusapu  »        »        480    » 

Lisäys  kulunkimäärärahaan 300     » 

Valtion   palkka  ruuaDlaittajalle,  jonka  tulee  pitää 

huoli  siistimisestä  ja  pesusta 400    » 

Palkka  melsätyönjohtajalle 1,500    » 

Summa  6,200  rak 

Metsänvartiakoulun  nykyisistä  menoista  häviäisi  pesiät- 
tären  palkka  250  mk,  joten  vuotuinen  lisä  tekisi  ainoastsan 
5,950  mk. 

Melkein  täbän  määrään  laskee  Metsähoitoopiston  johta- 
jakin  menot  Evon  metsänvartiakoulun  laajentamisesta  ehdoi- 
tuksessaan  huhtikuun  7  päivältä  1899.  Kuitenkaan  hän  ei 
ole  ehdoitlanut  palkankorotusta  metsänvartiakoulun  metsän- 
hoitajalie  ja  on  laskenut  työnjohtajan  palkan  vaan  1,200  mk, 
joten  hänen  kulunkiarvionsa  on  noin  900  mk  pienempi  yllä- 
mainittua  summaa. 

Evon  metsänvartiakoulun  menojen  joukossa  on  1,200  mk 
veistonopettajan  palkkaa.  Tämän  voi  muitta  mutkitta  poistaa 
senkautta,  että  työnjohtaja  hoitaa  veistotyönopetuksen. 

Emme  ole  tilaisuudessa  lausumaan  mielipidettämme  yksi- 
tyismetsäkomitean  tekemien  laskujen  suhteen  yksityisen  maa- 
tilalle  perustettavista  metsäkouluista,  koska  tarvittavien  ra- 
kennuksien  kustannusten  tarkempi  laskeminen  on  epävarmaa, 
riippuen  jo  löytyvistä  tarkoitukseen  sopivista  rakennuksista. 
Kuitenkin    on    1,000  mk,   jokä  on  ehdoitettu  tarvittavan  ka- 


92 

luston,  opetusväliDeiden,  kirjaston  ja  työaseiden  y.  m.  hank- 
kimiseksi,  katsottava  aivan  liika  pieneksi  kouluille,  joissa  on 
20  oppilasta.     Muutamat  numerot  valaisevat  tätä  asiaa: 

20  rautasänkyä  ä  10  mk   .    .     • 200  mk 

Sänkyvaatteet  niihin  (vaippa,  päänaluiset,  patjat,  3 

paria  lakanoita)  ä  22  mk 440    » 

5  tusinaa  pyhinliinoja  ä6mk 30» 

Tuoleja,  pöytiä,  arkkuja  y.  m 100    » 

Pesukaappeja  astioineen  10  ä  5  mk    .    .    .    .    .    .  50    > 

20  piirustusrasiaa  ä  10  mk  .    .  • 200    » 

Kaksi  sarjaa  maanmittauskaluja 300    » 

Työkaluja  (kirves,  piilu,  lapio)  ä  10  mk     ....  200    » 

Summa  1,520  mk 

Näitten  välttämättömien  tarvekalujeD  kustannukset  jo 
nousevat  melkolailla  yli  ehdoitetun  summan,  eikä  tähän  las- 
kuun  silloin  vielä  ole  otettu  kirjastoa,  johon  kuuluvat  ope- 
tusvälineinä  ehdollomasti  tarpeellisel  kalliit  kuvateokset. 
Koulua  perustettaessa  tarvitaan  tähän  tarkoitukseen  siis  vä- 
hintäin  2,500  mk. 

Nykyistä  metsänvartiakoulua  laajennettaessa  tarvitaan 
6,500  mk  uusiin  rakennuksiin  ja  vanhojen  korjaamiseen,  joh- 
taja  A.  Blomqvistin  jo  mainitussa  ehdoiluksessaan  viime  vuo- 
den  huhtikuun  7:ltä  päivältä  tekemien  laskujen  mukaan. 
Tähän  pitäisi  kuitenkin  lisätä  500  mk  suuruinen  summa  huone- 
kalujen  y.  m.  farpeellisen  sisustuksen  hankkimiseksi  8  uutta 
oppilasta  varten. 

Evon  metsänvartiakoulun  saavuttamat  hyvät  tulokset  ke- 
hoittavat  meitä  esittämään,  että  uusi  metsänvartiakoulu  järjes- 
tettäisiin  «tupäässä  pitämällä  vanhaa  koulua  mallina.  Kui- 
tenkin on  muutamia  muutoksia  tehtävä  Evolla  ja  saroat  asiat 
ovat  huomioon  otettavat  alunpitäen  uudessa  koulussa/  Etu- 
päässä  on  Evolle  työnjohtaja  hankittava  ja  ruuanlaitto  jär- 
jestettävä  nun,  että  oppilaat  ovat  pakoitetut  yhtymään  yhtei- 
seksi  ruokakunnaksi,  jota  hoitaa  valtion  palkkaama,  meidän 
kulunkiarviossamme  mainittu  ruuanlaittaja. 

Muuten  on  mielestämme  toukokuun  26  päivänä  1876 
annettu  ohjesääntö  Evon  metsänvartiakoululle  sopiva  sekä 
täile  eltä  ehdoitetuUe  uudelle  koululle.  Kuitenkin  on  muu- 
tamia muutoksia  tehtävä. 

Pääsyvaatimukset  ovat  korotettavat  läpikäydyksi  kansa- 
koulukurssiksi.     Paitsi    sitä,    että   sanottua  kurssia  nykyään 


93 

Yoi  pitää  kansalaisen  sivistyksen  vähimpänä  määränä,  tekee 
se  ammaltitietojen  tarmokkaammam  opettamiseD  mahdolliseksi 
siten  että  suuri  joukko  tunteja,  joita  ennen  käytetüin  alkeis- 
tietoihin,  nyt  voidaan  käyttää  ammattitietojen  jakamiseen. 
Jos  asetus  sitäpaitsi  raäärää,  että  vanhempaa  ja  nuorempaa 
h  kurssia  od  opetettava  erillään  toisistaan,  nun  voidaan  oppi- 

I  tuntien  lukua  vähentää  200:ksi  vuotta  kohti.     Kouluaineena 

on  vanhemmalle  kurssille  alotettava  opetlaa  metsäkirjanpitoa 
ja  metsästysoppi  otettava  opetusaineeksi.  Asetukseen  oii  otet- 
tava  muutamia  määräyksiä  rangaistuksista,  joihinka  opettaja- 
kanta  voi  tuomita  oppilaan;  ja  ehdoitamme  me,  että  bpetta 
jakunta  saisi  oikeuden  rangaistuksena  rikoksesta,  joka  ei  vaadi 
oppilaan  eroittamista  koulusta,  pidättää  hänelle  tulevan  vaate- 
tusavun  joko  kokonaan  tahi  osittain. 

Kun  siis  ehdoitamme,  että  uusi  koulu,  joka  ensiksi  tulisi 
perustettavaksi,  sijoitettaisiin  yksityiselle  maatilalle  tahi  vaihto- 
ehtoisesti  yhteyteen  jonkun  maanviljelyskoulun  kanssa,  kat- 
somme  olevan  syytä  asetuksessa  määrätä,  ettei  oppilasta  varsi- 
naiseen  maanviljelystyöhön  käytettäisi. 

Mitä  koulun  johtoon  tulee,  arvelemme,  että  se  olisi  jä- 
*  tettävä   opettajakunnan,   eikä  johtajan  tahi  esimiehen  käsiin. 

Opettajakunta  valitsee  oppilaat.  Kaikilla,  jotka  opettavat  kou- 
lussa,  siis  myöskin  työnjohtajalla,  on  cikeus  ottaa  osaa  opet- 
tajakunnan  keskusleluihin  ja  päätöksiin.  Johtaja  on  siis  vaan 
puheenjohtajana  opettajakunnassa,  toimeenpanee  sen  päätökset 
ja  hoitaa  koulun  tilit  ja  kirjeenvaihdon. 

Perusteena  tälle  muutokselle  saamme  kunnian  tuoda 
esiin  sen,  että  koulun  muut  opettajat  ovat  hyvin  vaike- 
assa  ja  alaarvoisessa  asemassa  johtajaan  nähden,  jonka 
valta  likipitäen  on  rajaton,  jos  nykyinen  ohjesääntö  pysyy 
ennallaan,  ja  siten  koulun  koko  menestys  riippuu  hänen 
mielivallastaan. 


Mitä  tulee  uusien  jäsenien  valmistamiseen  valtion  metsän- 
vartiakuntaan,  saamme  mitä  lämpimämmin  kannattaa  kruunun- 
metsäkomitean  toivomusta,  että  valtio  ottaisi  palvelukseensa 
ainoastaan  tutkinnon  suorittaneita  2-vuotisen  kurssin  läpi- 
käyneitä  metsänvartioita. 

Se  aika  ei  ole  kaukana,  jolloin  suuria  kruununpuisto- 
aloja   aletaan   hoitaa   hoitosuunnitelmien    mukaan,    joittenka 


94 

päätarkoituksena  ei  ainoastaan  ole  se,  että  saadaan  vissi  puu- 
määrä  hakatuksi,  vaan  myöskin  se,  kuten  Suomen  metsän- 
hoitajakunta  toivoo,  että  hyvä  ja  tuleviksi  ajoiksi  lupaava 
nuorennos  aikaansaadaan.  Nuo  etelä  osassa  maatakin  olevat 
äärettömän  laajat  piirit  tekevät  metsänhoitajalle  mahdotto- 
maksi  tarmokkaasti  ryhtyä  toimenpiteisiin  metsän  hyväksi 
ja  yksilyiskohtia  myöten  neuvoa  tehtävät.  Sähen  ovat  mei- 
dän  pienempienkin  piirien  olot  liika  valtavat.  Hoitosuunnitel- 
mia  ön  ehdottomasti  raahdoton  seurata,  joUei  metsänboita- 
jalla  ole  käytettävänään  koulunkäyneitä  metsänvanioita,  jotka 
vähemmänkin  tarkalla  johdolla  voivat  toimittaa  määrätyn 
työn.  Nykyiset  metsänvarliamrae  eivät  siihen  kelpaa.  Jos 
valtiolaitos  yhä  edelleen  tahtoo  pitää  ja  lisätä  tulojaan  ä^ret- 
tömiltä  metsäaloiltaan,  pitää  koko  metsänvartiakunta  uusia  ja 
kokoonpanna  koulunkäyneistä  metsän vartioista.  Kun  valtion 
metsänvartia,  olojen  pakosta,  on  metsänhoitoon  nähden  aivan 
yhtä  itsenäisessä  asemassa,  kun  yksityisenkin  maalilalla  oleva, 
katsomme  me  samojen  syiden,  jotka  pakoittivat  meitä  ehdoit- 
tamaan  2  vuotista  oppiaikaa  yksityisten  metsänvartioille,  pa- 
kottavan  meitä,  kuten  sanottu,  empimättä  kannattamaan  kruu- 
nunmetsäkomitean  enemmistön  ehdoitusta. 

Siis  ovat  koulut  valtion  metsänvartiain  opettamiseksi 
vältlämätiömiä. 

Olemme  kuitenkin  arvelleet,  ettei  valtion  metsänvartia- 
kunnan  uusimisen  tarvitse  käydä  aivan  äkillisesti.  Niille 
hoitopiireille,  joille  tarraokkaamman  meteänhoidon  saavutta- 
miseksi  hoitosuunnitelmat  vahvistetaan,  on  ensin  hankittava 
koulun  käyneet  metsänvartiat  ja  muille  hoitopiireille  aino- 
asftaan  yksi,  kuten  viime  metsänhoitokous  Jyväskylässä  toi- 
vomuksenaan  lausui. 

Kun  useimmat  ne  hoitopiirit  ovat  maan  eteläisimmissä 
osissa,  joissa  vpidaan  tarmokkaasti  hoitaa  metsää  ja  joille 
metsänhoitosuunnitelmat,  muutakin  tarkoitusta  kun  tukkipui 
den  saantia  varten,  verraten  lyhyessä  ajassa  arvattavasti  vah- 
vistetaan,  ehdoitamme  me,  että  kaksivuotinen  metsänvartia- 
koulu  20:lle  oppilaalle  perustettaisiin  johonkin  sopivaan  etelä 
Suomen  hoitopiiriin.  Tämän  koulun  menot  olisivat  samat 
kun  yksityistenkin  maatilalle  perustettavan,  paitsi  että  nuo- 
remman  opettajan  palkka  häviäisi,  mutta  1,200  mk  suuruinen 
palkkio  tulisi  koulun  johtajana  olevalle  piirimetsänboitajalle. 
Sitäpaitsi  jäisi  menoarviosta  400  mk  pois,  joka  siinä  on  otettu 
johtajan  palkkioksi.  Menot  nousisivat  siis  16,800  mk.  Kuluisi 
siis  ö  vuolta  ennenkun  noihin  luvultaan  noin  ÖO  hoitopiiriin 


95 

saataisiin  kuhunkin  yksi  koulun  käynyt  metsänvartia.  Kui- 
tenkin  olisi  kenties  tarpeellista,  että  nuo  tarkemmin  hoidetut 
hoitopiirit  ensin  saisivat  metsänvartiansa  ja  salohoitopiirit  sai- 
sivat  odottaa;  eikäbän  siitä  mitään  haittaa  olisikaan. 

KuD  noita  pohjoisia  hoitopiirejä  tulevaisuudessa  todelli- 
sesti  aletaan  hoitaa,  on  uusi  koulu  perustettava  pohjois  Suo- 
raeen.  Välttämätöntä  on  kuitenkin,  kuten  koko  metsänhoi- 
tajakunta  on  lausunut,  että  metsänvartiakuntaa  tavalla  tahi 
toisella  parannetaan.  Monta  pitkää  vuotta  kuluu,  ennenkun 
ylläoleva  ehdotus  toleutettuna  voi  kantaa  hedelmiä.  Jotakin 
pitää  kuitenkin  sitä  ennen  toimittaa,  jonkatähden  ehdoitamme, 
poistaaksemme  edes  jossain  määrin  nykyisten  valtionmetsän- 
vartiain  ammattitietojen  puutetta,  että  lyhempiä  oppikursseja 
heille  toimitettaisiin. 

Tämän  tuuman  toteuttatnisen  olemme  ajatellet  käyvän 
seuraavalla  tavalla: 

halukkaat  Ja  muuten  sopivat  metsänhoita- 
jat  toimeenpanisivat  sekä  keväällä  että  syksyllä 
2  üiikon  aikana  opetuskursseja,  Jossa  keväällä 
toimitettaisiin  siementen  karistus  talcella  kerä- 
tyistä  käcyistä,  Ja  annettaisiin  tieioja  puulajeis- 
tamme  Ja  niiden  menestysmisehdoista,  sekä  Jof^- 
sain  määrin  taimitarhojen  hoidosta  Ja  kulttuu- 
rien  toimittamisesta.  Syksyllä,  Jolloin  keväällä 
olleet  oppilaat  tulisivat  uudestaan  koolle,  toimi- 
tettaisiin etupäässä  leimauksia,  huomioon  oita- 
malla  metsikköjen  hoito  Ja  siemenpuitten  Jättä- 
minen.  Sitäpaitsi  opetettaisiin  nyt  apuharcen- 
nusta  Ja  hakkausalojen  puhdistusta.  Sekä  ke- 
väällä että  syksyllä  pitäisi  kirjoitus-  Ja  lasku- 
harjoituksia  toimittaa. 

Kurssien  luku  pitäisi  oUa  1  hoitopiiriä  kohti,  paitsi  Ou- 

lun  läänissä  6.    Oppilasten  luvun  ei  pitäisi  olla  10  suurempi. 

Menot  kursseista  oiemme  laskeneet  seuraavalla  tavalla: 

Metsänhoitajan  palkkiota  vuosittain 300  mk 

Ruokarahoja  ä  1  mk  10  oppilaalle  28  päivänä     .  280    » 

Menoja 220    » 

Matkakustannuskorvauksia  oppilaille  (jotka  kuiten- 
kin ovat  laskettavat  matkan  pituuden  mukaan, 

ä  keskimäärin  20  mk) 200    » 

Summa   1,000  mk 


96 

Vuotuinen  meno  koko  maata  varten  olisi  siis  10,000  mk. 

Toivoen,  että  tämä  metsänhoitokokous  hyväntahtoisesti 
kannattaa  tässä  tehtyjä  ehdoituksia,  saamme  kunnian  pyytää, 
€ttä  metsänhoitoyhdistys  nyt  antaisi  johtokunnalleen  tehtä- 
väksi  lähettää  alamainen  anomus  hallitukselle,  jossa  pyydet- 
täisiin,  että  yksityisten  palvelukseen  menevien  metsänvartijain 
duute  tämän  ehdoituksen  mukaisesti  poistettaisiin,  erityisesti 
huomauttamalla,  että  Cvon  metsänvartiakoulun  laajentamisella 
syksyyn  1902  ei  olisi  voittamattomia  vastuksia,  ja  että  tämä 
laajentaminen  nopeimmin  antaisi  edes  vähäisen  lisän  kou- 
lunkäyneitä  metsänvartijoita  yleisölle. 

Sen  ohella  pitäisi  selvästi  huomauttaa  koulunkäyneitten 
metsänvartiain  puutteesta  valtionmetsissä  ja  sen  poistamiseksi 
esiintuoda  tässä  tehdyt  ehdoitukset. 

Knut  Tammelander.  Alarik  Riddelin. 

Emil  Pentzin.  A.    V.   Vestermarck. 

Rafael  H erlin. 


Tätä  päätöstä  vastaan  tehtiin  seuraavat  vaslalauseet: 


Vastalause  I. 

Koska  allekirjoittanut  en  kaikessa  ole  komitean  kanssa 
yhtä  mieltä,  katson  olevani  pakoitettu  tekemään  seuraavan 
lyhykäisen  vastalauseen  ehdoituksena  iisäykseksi  edellä  ole- 
vaan  mietintöön. 

Ölen  komitean  enemmistön  kanssa  täydeliisesti  yhlä 
mieltä  siinä,  että  kaksivuotinen  oppiaika  on  ammattimetsän- 
vartioille  ehdottomasti  välttämätöin  tyydyttävän  ammattitaidon 
saavuttaraiseksi,  mutta  arvelen  kuitenkin  että,  samoilla  pe- 
rusteilla  kuin  maanviljelyskouluissakin  lyhyempiä  taivi-  tahi 
n.  k.  isäntäkursseja  pidetään,  uudessa  metsänvartiakoulussa 
myös  voidaan  pitää  samanlaisia  9  tahi  12  kuukautta  kestäviä 
kursseja  rinnakkain  kaksivuotisen  kanssa,  etupäässä  siihen 
katsoen,  että  se  kävisi  halvemmaksi,  kuin  jos  itsenäisiä  kou- 
luja  näitä  lyhyempiä  kursseja  varten  perustettaisiin. 

Ruovedellä,  elokuun  28  päivänä  1901. 


Rafael  Herlin. 


97 

Vastalause  IL 

En  voi  olla  yhtä  mif Itä  valiokuDnan  enemmistön  kanssa 
siioä,  ettei  mitaän  haittaa  syntyisi  siitä  että  ammattitietoja 
saaneen  metsänvartiakunnan  hankkiminen  valtion  metsiä  ja 
etenkin  n.  k.  salohoitopiirejä  varteo  toistaiseksi  lykättäisiin. 
Ed  myöskääQ  voi  yhtyä  sähen  käsitykseen/että  syksylle  ja  ke- 
väälle  jaettu  nelivlikkoineD  oppikurssi  tuottaisi  sanottavaa 
hyötyä  valtion  nykyisille  metsänvartioille,  jotka  epäilemättä 
jo  nyt  oval  asianomaisilta  piiriforstmestareilta  saaneet  ne 
vähäiset  ammattitiedot,  jotka  tuoliainen  oppikurssi  voisi  heille 
antaa.  Sentähden  saan  mielipiteenäni  lausua,  että  enemmän 
toki  olisi  tehtävä  valtion  metsänvartiain  opettamiseksi,  kuin 
mitä  valiokunta  ehdoittaa.  Myönnän,  että  valtio  tarvitsee 
oukon  sellaisia  metsänvartioita,  joilla  on  2-vuotisen  koulun 
tuottamat  ammattitiedot,  etenkin  etelä  ja  keskiosassa  maata 
olevia  metsiään  varten,  joille  tarmokkaamman  metsänhoidon 
aikaansaamiseksi  hoitusuunnitelmat  piakkoin  hyväksyttänee. 
En  knitenkaan  luule,  että  noita  toimimiehiä  lähimmässä 
tulevaisQudessa  olisi  nun  suuri  tarve,  että  erityinen  koulu 
heitä  varten  olisi  perusteltava.  Yksityisten  palvelukseen  aikovia 
met^änvartioita  valmistavista  kouluista,  joihln  iuen  Evon  met- 
sänvartiakoulunkiD,  voisi  kyllä  saada  valtion  tarvitsematkin 
metsänvartiat.  Sitävastoin  mielestäni  yksivuotiset  koulut  oli- 
sivat  omiaan  valmistamaan  tarpeellisen  määrän  metsänvar- 
tioita  valtion  metsiä  varten,  joissa  forstroestari  johtaa  boito- 
töitten  järjestämisen  ja  tarkastuksen.  Etenkin  pohjois  Suo- 
Dien  laajoissa  salohoitopiireissä  on  forstmestari  tukalassa 
asemassa,  yksinkertaisimpiakin  metsänhoidollisia  periaatteita 
tahtoessaan  metsänhoidossa  ottaa  huoroioon,  jonkatähden 
edes  jossainmäärin  ammattitietoja  saaneitten  metsänvartioiden 
puute  on  tuntuva.  Sinne  taas  olisi  tarpeetonta  hankkia  2 
vuotisen  koulun  läpikäyneitä  metsänvartioita,  koska  nämä, 
kuten  kokemus  on  osoittanut,  ovat  vieraantuneet  itsekohtai- 
sesta  työstä  metsässä. 

Jokainen,  joka  pohjoisissa  salohoitopiireissä  on  työsken- 
nellyt  oppimattomien  ja  huonosti  palkattujen  metsänvartiain 
vaustamana,  huomannee  miten  kohtuuton  noille  metsänhoi- 
tolaitoksen  tienraivaajille  annettu  vastaus  »he  saavat  odot- 
taa»  on.  Mielestäni  ovat  he  jo  odottaneet  kyllin  kauan,  ja 
ölen  vahvasti  vakuutettu  meidän  pohjoissuomalaisten  metsän- 
hoitajaimme,  saatuaan  yhtenä  vuonna  tarkoituksenmukaisesti 
opetettuja   metsänvartioita   tahi   metsätyönjohtajia  avukseen, 


98 

pitävän  huolta  siilä,  etteivät  nuo  metsänvartiat  unhoita  saa- 
maansa  opetusta,  vaan  päinvastoin  käytännössä  sitä  lisäävät. 
Jos  taas  metsänhoitajalta  puuttuu  halua,  nun  on  yhdentekevää 
onko  metsänvartia  läpikäynyt  1-  tahi  2-vuotisen  oppikurssin  — 
häQ  kumminkin  unhoittaa  saamansa  opetuksen.  Täroä  olkoon 
sanottu  sentähden,  koska  syynä  1-vuotisten  koulujen  perusto- 
mista  vastaan  on  huomautettu,  että  toinen  vuosi  olisi  tarpeel- 
linen  sen  kertaamiseksi  mitä  ensimmäisenä  od  opittu  ja  että 
oppilasta  voi  vasta  toisena  vuonna  totuttaa  itsenäiseen  työhön. 

Koska  itsestään  on  selvää,  että  1-vuotiset  koulut  ovat 
2vuotisia  halvemmat  ja  edellisistä  sitäpaitsi  pikemmin  saa- 
taisiin  kelpaavia  metsänvartioita  valtionmetsiin,  arvelen  ettei 
ole  syytä  ilman  muuta  jättää  kokonaan  sikseen  kaikki  kokeet 
sellaisten  koulujen  aikaansaamiseksi,  etenkin  kun  Kuotsissa, 
jossa  1  vuolisia  kouluja  ainakin  10  vuotta  on  ollut  olemassa, 
norlantilaisilta  melsänhoitajilta  saamieni  lietojen  mukaan, 
saatu  kokemus  ei  osoita  tuloksia  epäedulliseksi. 

Valiokunnan  ehdoitus  Evon  metsänvartiakoulun  laajen- 
tamiseksi  siten,  että  se  vuosittain  voisi  laskea  ulos  10  oppi- 
lasta, sekä  uuden  koulun  perustamiseksi  samaa  oppilasmäärää 
varten,  olisi  mielestäni  sopiva  täyttämään  sekä  yksityisten 
että  valtion  2-vuotisen  ammattiopetuksen  saaneitten  metsän- 
vartiain  tarpeen.  Sitäpaitsi  tahtoisin  kuitenkin  ehdoittaa, 
että  1-vuotisia  kouluja  10  oppilaalle,  jotka  ovat  läpikäyneet 
korkeamman  kansakoulun,  perustettalsiin  kruununpuistoihin 
pohjois  ja  itä  Suomessa.  Näissä  kouluissa  olisi  opetus  jär- 
jestettävä  etenkin  silmälläpitäen  valtion  metsänvartia-  tahi 
metsätöittenjohtaja-tarvetta.  Näitten  koulujen  vuotuiset  menot 
nousevat  kuitenkin,  valiokunnan  mietintöön  otettuja  metsän- 
hoitohallituksen  tekemiä  laskuja  suuremmiksi. 

Opetuskielenä  ehdoitetaan  kaikissa  näissä  kouluissa  käy- 
tettäväksi  ainoastaan  suomea. 

Helsingissä,  elokuun  1  päivänä  1901. 

Alarik  Riddelin. 

Puheenjohtaja  lausui,  että  valiokunta  koskettamalla 
valtion  metsänvartiakunnan  uudestaanjärjestämistä  oli  poi- 
kennut  kysyrayksestä.  Se  oli  kuitenkin  asialle  hyödyksi. 
Puhuja  tahtoi  huomauttaa,  ettei  metsänvartiaa  voi  ilman  muuta 
eroittaa  virastaan.  Järjästämisen  nopeus  riippui  siis  avonais- 
ten  paikkojen  ilmestymisestä,  joka  pohjois  Suomessa  tapahtuu 
useammin,  etelä  Suomessa  taas  harvemmin.     Syy  tähän  oli 


99 

haettava  siinä,  että  sekä  palkat  että  tilat  ovat  säännöllisesti 
huonommat  pohjois-  kuin  etelä  Suoitiessa,  jonkatähden  met- 
sänvartiat  viimemainitussa  osassa  maata  pysyvät  kauemmin 
palveluksessa. 

Hra  Grönvall  oli  valiokunnan  kanssa  yhtämieltä  siinä, 
ottä  uusia  metsänvartiakouluja  tarvittaisiin,  mutta  ei  voinut 
liyväksyä  roietinnössä  mainittuja  ponsia.  Puhuja  vastusti 
raetsänvartiakoulun  asettamista  yksityiselle  maatilalle.  Sita 
vastoin  tahtoi  hän  sellaisen  koulun  perustettavaksi  TarvaalaD 
maanviljelyskoulun  yhteyteen  ja  valaistakseen  sitä,  miten  oli 
ajatellut  koulua  järjestettäväksi,  tahtoi  hän  lukea  seuraavfiD 
kirjallisen  lausunnon. 

Aijotlu  metsänvartiakoulu  Saarijärvellä  olevaan  Tarvaa- 
lan  maanviljelyskouluun  yhdistettynä,  josta  esityksiä  Maanvil- 
jelyshallitukselle  oli  tehty  i^/g  1898  ja  V12  1899,  silmällä  pi- 
täisi  etupäässä  yksityisten,  kuten  maanviljelysseurain  tahi 
suurempien  maatilojen  ja  useamman  pienemmän  tilan  yhtei- 
sesti  palkkaamaa  metsänvartian  tarvetta  Tämä  metsänvar- 
tiakoulu ehdoitetaan  joko  kaksivuotiseksi,  kansakoulu  pohja^ 
kouluna  lahi  yksivuotiseksi,  johonka  otettaisiin  sellaisia  oppi- 
laita,  jotka  ovat  läpikäyneet  kaksivuotisen  maanviljelyskoulun 
—  siis  yksivuotinen  metsänvartiakoulu  jatkonakaksi  vuotiselle 
niaanviljelyskoululle. 

10  tahi  12  oppilasla  on  vuosittain  ehdoitettu  otettavaksi. 

Koulun  ylläpitokustannukset  on  laskettu  noin  500  mk 
oppilasta  kohti. 

Opetlajaksi  on  anottu:  mahdollisesti  Saarijärven  piiri- 
f orstmestari ;  kaikissa  tapauksissa : 

Nykyinen  maanviljelyskoulun  johtaja  ja  opettaja,  sekä 
ulkolöitten  johtajana  vakituisella  palkalla  oleva  metsänvartia. 
Kuten  näkyy  löytyy  entuudestaan  opettajat  ja  melkeinpä  val- 
miit  asunnotkini 

Jos  Saarijärven  piirifoi;ßtmestarin  sitominen  tuohon  toi- 
meen  tuottaisi  hankaluutta  ja  koulun  johtaja  ei  olisi  metsän- 
hoitaja,  olisi  vakituisen  metsänhoitajan  palkkaaminen  opetta- 
jaksi  ammatti  aineissa  tarpeen.  Hän  voisi  samalla  sivumennen 
sanoen,  toimia  piiriforstmestarin  apulaisena. 

Toimeenpanemalla  ehdoitus,  että  metsänvartiakoulu  olisi 
maanviljelyskoulun  jatkona,  tulisi  kurssi  kyllä  yksivuotiseksi. 
rantta  oppilaat  laskettaisiin  kouluista  silloin  kypsyneem- 
mällä  ijällä. 

Tahdon  ilmoittaa  niille,  jotka  eivät  tunne  Tarvaalan 
sotilasvirkataloa,  että  se  sijaitsee  metsäisessä  seudussa  lähellä 


100 

Saarijärven-  ja  Pyhäjären-hoitopiirejä,  joten  opintoretkiä  nii- 
hin  helposti  voitaisiin  panna  toimeen,  jotta  oppilaat  saisivat 
olla  mukana  suurissa  leimauksissa,  hakkauksissa  y.  m. 

Koulutila  on  5,000  tyn  al.,  josta,  viljelykset  poisluettuaa, 
metsän  osalle  jää  päälle  3,700  tyn.al. 

Koulun  sivuitse  kulkee  Päijänteen  uittoväylä  (Saarijärven 
reitti),  joten  oppilaat  kesäiseen  aikaan  raelkein  joka  päivä 
olisivat  tilaisuudessa  näkemään  tukinuittoa.  KouluUa  on  oma 
vedelläkäypä  saba,  joka  ajanmukaiseen  kuntoon  pantuna,  an- 
taisi  oppilaille  tilaisuutta  perehtymään  tähän  puunjalostami- 
sen  tärkeän  haaraan. 

Lisätä  sopii,  että  muutamien  kilometrien  päässä  ontoi 
nen  vedelläkäypä  ja  yksi  höyrylläkäypä  saha.  Kolmen  penin- 
kulman  päässä  on  Äänekosken  paperimassatehdas  ja  2  höyry- 
sahaa. 

Jotenkin  täydellisen  opetuksen  pitäisi  oppilaan  siten 
voida  saada. 

Jos  lopuksi  ottaa  buomioon,  että  maanviljelyskoululla, 
jossa  muunmuassa  olisi  tilaisuus  ottaa  osaa  puutarhahoitoon, 
olisi  terveellinen  vaikutus  metsänvartiakouluun  ja  päivastoin, 
tuntuu  metsänvartiakoulun  tänne asettamisehdoitus edulliselta. 

Keski  Suomen  Maanviljelysseura  on  kahdesti  puoltanut 
hallitukselle  tätä  ehdoitusta,  ja  nyt  pyydän  Suomen  Metsän- 
hoitoyhdistyksenkin  puoltolausetta  tämän  tuuman  toteutta- 
miseksi. 

Hra  Hannikainen  yhtyi  pääasiassa  valiokunnan  ehdoi- 
tukseen  ja  sanol  kruununmetsäkomiteassakin  äänestäneensä 
2-vuotisten  metsänvartiakoulujen  perustamista,  koska  ainoas- 
taan  1-vuotisten  koulujen  perustaminen  tavallaan  osottaisi 
taantumista.  Kuitenkin  voisi  yksivuotisia  kouluja  hyvillä 
syillä  puolustaa,  etenkin  siitä  syystä,  että  näistä  kouluista 
lähteneillä  oppilailla  on  pienemmät  vaatimukset.  Viime  ke- 
sänä  oli  puhuja  käynyt  Gefle's§ä  ja  ollut  läsnä  siellä  pide- 
tyssä  yleisessä  ruotsalaisessa  raetsänvartiakokouksessa.  Tämä 
kokous,  jossa  useimmat  osanottajat  olivat  ruotsalaisen  1-vuo- 
tisen  metsäkoulun  läpikäyneitä  metsänvartioita,  oli  antanut 
puhujalle  ruotsalaisen  metsänvartiakunnan  ammattikelpoisuu- 
desta  ja  yleisestä  sivistyskannasta  korkean  käsityksen.  Har- 
rastus  kokouksessa  oli  näet  suuri  ja  lausunnot  arvokkaita. 
Ruotsissa  oltiin  ylipäänsä  tyytyväisiä  1-vuotiseen  kurssiin  met- 
säkouluissa.  Tosin  oppilaat  lyhyellä  kouluajallaan  saivat 
aivan  liian  vähän  käytännöllistä  harjaannusta,  mutta  se  saa- 
vutettiin  sittemmin  virantoimituksessa.    Kokemuksen  saavutta- 


101 

miseksi  olisi  meilläkin  perustettava  yksivuotisia  metsäkouluja 
rinnan  2-vuotisten  kanssa.  Puhujan  raielestä  ei  tarvinnut  pel- 
jätä  koulujen  lukua.  Puolusti  valiokunnan  ponsien  hyväksy- 
mistä  sillä  lisällä,  että  1-vuotisia  metsänvartiakouluja  olisi 
koetleeksi  perustettava,  kuten  maanviljelyshallitus  ehdoittaa. 

Hra  Tammelander  arveli  metsänvartiakoulun  nykyjään 
helposti  saatavan  toimeen  Tarvaalan  maanviljelyskoulun  yhtey- 
teen,  koska  koulun  johtaja  oli  metsänhoitaja  ja  Saarijärven 
hoitopiirin  forstmestari  asui  läheisyydessä.  Evolla  ylipää- 
länsä  ei  oltu  tyytyväisiä  oppilaisiin,  jotka  ennen  olivat  läpi- 
käyneet  maanviljelyskoulun.  Tämä  oli  kenties  riippunut  hen- 
kilöistä,  jonkatähden  puhuja  ei  periaatteessa  tahtonut  vastus- 
taa  maanviljelys-  ja  metsäkoulujen  yhdistämistä.  Kokemus 
oli  kuilenkin  osoittanut,  että  metsänvartiasta,  joka  on  pereh- 
tynyt  maanviljelykseen,  säännöllisesti  jonkun  ajpn  kuluttua 
on  tullut  työnjohtaja  sillä  raaatilalla,  jolla  hän  on  palveluk- 
sessa.  Maanviljelys  on  isännällä  alituisena  huolena  ja  metsä 
saa  hoitaa  itsensä,  sillä  metsänvartialla  on  maanviljelystyöt 
huolenaan.  Jos  metsänvartiasta  sitäpaitsi  tulisi  puutarhan- 
hoitaja,  kulen  hra  Grönvall  esittää,  tulisi  hänestä  kelvoton 
välimuolo.  Muuten  luuli  puhuja,  että  kokeileminen  1-vuo- 
tisilla  kursseilla  oli  vaarallista  sentähden,  että  sellaiset  kou- 
lut,  joissa  olisi  2-vuotinen  oppikurssi  jäisivät  tyhjiksi,  kun  taas 
1-vuotisissa  oppilasluku  olisi  suuri. 

Hra  Ericsson  ei  voinut  huomata  mitään  vaaraa  sekä 
l-  että  2-vuotisten  kurssien  toimeenpanerpisessa.  Jos  maan- 
viljeliä  huomaa,  että  hänellä  on  hyötyä  metsänvartiastaan, 
ei  hän  ota  huomioon  sitä,  ovatko  kustannukset  vähän 
suuremmat  tai  pienemmät.  Muuten  se  ei  ole  oppiajan  pituus, 
vaan  koulu,  joka  tekee  metsänvarlian.  Kun  Ruotsissa  oli 
saatu  hyvä  tulos  9-kuukautisella  oppijaksolla,  tahtoi  puhuja 
puolustaa  1-vuotisten  metsänvartiakoulujen  perustamis-ehdoi- 
tusta. 

Hra  Tammelander  arveli  päinvastoin  kuin  edellinen 
puhuja,  että  juuri  kustannukset  olivat  suurimmasta  raerki- 
tyksestä  metsänvartiaa  otettaessa.  Niilä  pidetään  nykyjään 
välttämättömänä  paheena,  jota  koetetaan  välttää,  jos  mah- 
«lollista.  Metsänomistaja  tahtoo  päästä  halvalla  ja  ottaa  sen- 
tähden palvelukseensa  vähemmän  vaativan  metsänvartian,  s. 
t.  s.  sellaisen,  joka  on  läpikäynyt  1-vuotisen  koulun.  Enem- 
raän  kehittyneissä  olosuhteissa,  jolloin  jo  on  opittu  melsälle 
jotakin    myös    antamaan,    eikä    ainoastaan    siitä   ottamaan 


102 

luali  puhaja  etta  sekä  1-  että  2-vuotiset  koulut  .olisivat  pai- 
koillaan. 

Hra  Grönvall  myönsi,  että  Evolla  saatu  kokemus  met- 
säDvartiaoppilaista,  jotka  ennen  olivat  läpikäyneet  maanviljc- 
lyskoulun,  oli  tosi,  koska  hänkin  tiesi  yhden  tapauksen.    Kui 
tenkin  tahtoisi  bän  panna  sen  täydelHsesti  kysymyksessä  ole- 
van   henkilön    syyksi.     Puhaja    puolusti   sitä,  ettei  tarvinnui 
peljätä   minkään    n.   k.    välimuodon   syntymistä,  jos  metsäD- 
vartia  oman  toimeosa  ohella  ymmärtäisi  maanvlljelystä  ja  puii 
tarhanhoitoa.     Puhuja   huomautti,  että  näytti  siita  kuiD  hra 
Tammelander  pelkäisi  Evon  metsänvartiakoulun  jäävän  oppi 
laista  tyhjäksi,  jos  useampia  kouluja  perusteltaisiin.     Se  oii 
kuitenkin    turba    pelko,  sillä   Evon    koulu  tulisi  vanbimpana 
käymään  muitten  koulujen  edellä. 

Hra  Don  Willebrand  yhlyi  hra  Riddelin'in  vaslalausee- 
Seen  sekä  huomaulti,  että  Evon  metsänvartiakoulu  jo  25  vuo- 
den  aikana  oli  laskenut  ulos  oppilaita,  ilman  että  valtioD- 
metsät  yleensä  olivat  saaneet  oppineita  metsänvartijoita. 
Huomioon  olisi  myöskin  otettava  se,  että  vaitio  olisi  tilaisuu- 
dessa  saamaan  hyvän  metsänvartiakunnan,  jolla  olisi  koh 
tuulliset  palkkavaatimukset.  Valtion  metsäDvartiain  ei  tar- 
vitse  olla  yksityiskohtiin  asti  opinsaaneita,  koska  he  tekevät 
työtä  piiriboitajan  valvonnan  alaisina.  Sentähden  katsoi 
puhuja  1-vuotisen  kurssin  olevan  aivan  riittävän  valtionmet- 
siä  varten  aijotuille  metsänvartioille. 

Hra  Herlin  huomautti,  eltä  maanviljelyshallitus  oli  he- 
rättänyt  kysymyksen  metsänvartiakoulujen  peruslamisesla 
Puhujan  mielestä  ei  Evon  metsänvartiakoulu  ollut  erityisesli 
perustettu  valmistaakseen  metsänvartioita  yksityisten  palve- 
lukseen.  Sentähden  olisi  lämpimästi  puolustettava  sellaisen 
koulun  perustaraista,  jossa  valmisteltaisiin  metsänvartioita 
ainoastaan  yksityisten  palvelukseen.  Kun  mietinnön  ensimäi- 
nen  ponsi  sisäitää  usealta  taholta  tehdyn  ehdoituksen,  pitäisi 
senkin  saada  kannatusta.  Metsänvartiakoulun  asettamisesta 
Tarvaalan  maanviljelyskoululle  oli  puhuja  sitä  mieltä,  että  se 
tuottaisi  valtiolle  uutisrakennusten  y.  m.  kautta  sangen  suuria 
kustannuksia.  Kustannukset  tuiisivat  pienemmiksi,  jos  koulu 
sijoitetlaisiin  yksityiselle  maatilalle,  jossa  rakennaksia  jo  entuu- 
destaan  löytyisi.  Siten  oli  maanomistaja  Pentzin,  ehdoitelles- 
saan  metsänvartiakoulun  perustaraista  omistamalleen  Sälin- 
kään  maatilalle,  vaalinut  ainoastaan  6,000  mk  rakennuksiin 
ja  1,000  mk  oppilaalla  vuosiltain. 


103 

Hra  Lindebäck  puolusti  hra  Herlin'in  vastalauseessaan 
ehdoittamia  talvikursseja,  perustellen  niitten  sopivaisuutta 
etenkin  sillä,  että  metsänvartiat  nykyjään  vaativat  siksi  suuria 
palkkoja,  että  huokeampaa  vaikkakin  vähemmän  opin  saa- 
nutta  väkeä  pitäisi  saada.  Siten  vähempivarainenkin  maan- 
viljeliä  saisi  tarpeensa  tyydytetyksi.  Sen  luuli  puhuja  käy- 
vän  päinsä  ehdoiteltujen  kurssien  kautta.  Jos  hra  Grönvairin 
ehdoitus  hyväksytään,  kasvavat  vaatimukset  ansioitten  mu- 
kana.  Sitäpaitsi  tulisi  sellaisen  opin  saaneista  metsänvarti- 
joista  jotakin  maonvlljeliän  ja  metsänvartian  välillä  olevaa, 
joten  pääasiallinen  tarkoitus  olisi  menetetty. 

Hra  Tammelander  esitti  muutaraia  todistuksia  siitä, 
miten  sellaisten  metsänvartiain  oli  käynyt,  jotka  olivat  samalla 
oUeet  maanviljelyksen  työnjohtajia.  Sen  pelon  suhteen  josta 
hra  Grönvali  lahloi  syyttää  puhujaa,  että  Evon  metsänvartia- 
koulu  jäisi  ilman  oppilaita,  jos  uusia  kouluja  perustettaisiio, 
tahtoi  hän  ainoastaan  lausua,  että  hakiain  luku  6  oppilaspaik- 
kaa  täytettäessä  viime  kesänä  oli  85.  Sellaisten  olojen  valli- 
tessa  peljätä  jäävänsä  ilman  oppilaita,  olisi  vähintäin  sanoen 
mieletöntä. 

Hra  Solitander  huomautti,  että  hakemuksien  paljous 
Evon  metsänvartiakouluun  pääsemistä  varten  riippui  siitä, 
että  oppilailla  oli  1  mk  päivässä  ruokarahaa.  Jos  tämä  markka 
jätettäisiin  pois,  vähentyisi  hakijain  luku.  Puhuja  esiintoi 
teollisuuskoulujen  oppilasten  olosuhteita.  He  velkaantuivat 
tavallisesti  Jos  käytännöUisiä  tietoja  vaadittaisiin  metsän- 
vartiakouluun pääsemisen  ehtona,  ja  käytännöllinen  ja  tieto- 
puolinen  opetus  siten  eroitettaisiin,  voitaisiin  ajatella  metsän- 
vartiakoulu  sijoitettuna  kaupunkiin,  esim.  Ouluun.  Läheisten 
hoitopiirien  metsänvartioita  voitaisiin  kutsua  kouluun  ja  valtio 
voisi  heitä  sillä  aikaa  sopivalla  tavalla  avustaa.  Puhuja  puo- 
lusti 2-vuotisia  kouluja,  jos  oli  kysymys  yksityisten  metsän- 
omistajain  tarpeen  tyydyttämisestä. 

Hra  Grönvali  väitti  sen  hra  Herlin'in  lausunnon  joh- 
dosta,  että  metsänvartiakoulun  asettaminen  Tarvaalan  maan- 
viljelyskoulun  yhteyteen  muka  tulisi  kalliiksi  uusien  rakennuk- 
sien  kautta,  että  nun  ei  ollut  asianlaita,  koska  tarpeelliset 
rakennukset  jo  entuudestaan  olivat  valmiit  Puhuja  huo- 
mautti, että  Evon  metsänvartiakoulun  läpikäyneet  metsän 
vartiat  saivat  tavattoman  suuria  palkkoja  oppiajan  lyhyteen 
nähden.  Maanviljelysoppilaat  saavat  koulusta  päästessään 
palkkaa  500  ä  600  mk  siihen  luettuna  täysi  hoito,  jota  vas- 
toin  metsänvartia  sillon  saa  800  ä  1,000  mk.     Sitäpaitsi  on 


104 

oppilailla  melsänvartiakoulussa  paljoa  paremmat  olot  kun 
oppilailla  maaniljelyskoulussa.  Edelliset  saavat  nim.  1  mk 
päivässä  ruokarahaa  ja  vaatetusapua,  jota  ei  maanviljelys- 
kouluissa  tule  kysymykseen.  Ainakaan  Tarvaalassa  ei  annela 
mitään  sellaista  apua.  Jos  edut  molemmissa  kouluissa  oli- 
sivat  samat,  alenisi  hakemusten  luku  Evolle  melkoisesti. 
Puhuja  puolusli  vieläkin  ehdoitustaan  koulun  asettamisesta 
Tarvaalaan. 

Hra  Lindebäck  huomautti,  että  se  luokka,  josla  met- 
sänvartiakoulujen  oppilaat  otettiin,  oli  kouluajalla  kohtuulli- 
sen  avustuksen  tahi  vapaan  ruuan  tarpeessa.  Tärkeintä  on 
että  maanomistat  saavat  inetsänvartioita  huokealla.  Koko 
maa  kärsii  siitä,  ettemme  metsiemme  hoidossa  saa  oppinutta 
apua  kohtuulliseen  hintaan.  Puhuja  ei  voinut  yhtyä  hra  So- 
litander'in  ehdoitukseen,  etlä  metsänvartiakoulu  sijoitettaisiin 
kaupunkiin,  jossa  tilaisuutta  käytännölliseen  opetukseen  puut- 
luisi.     Koulun  tahtoi  puhuja  sioitettavaksi  jollekin  maatilaile. 

Hra  Tammelande7^  huomautti  hra  Solitander'in  esityk- 
sen  johdosta,  että  tuo  raaikka,  jonka  Evon  metsänvartiaoppi- 
laat  saivat  päivässä,  vastasi  vapaata  ylläpitoa  maanviljelys- 
kouluissa  ja  arveli  lukuisten  hakemusteu  Evon  oppilaspaik- 
koihin  riippuvan  noista  tavattoman  korkeista  palkoista,  joita 
nykyjään  maksetaan  metsänvartioille.  Puhuja  yhtyen  hra 
Lindebäck'iin  ei  voinut  kannatlaa  ehdoitusta  metsänvartia- 
koulun  kaupunkiin  sijoittamisesta,  vaan  arveli  sen  olevan 
sopimatonta.  Jos  opetus  voisi  olla  ainoastaan  tietopuolinen, 
voisi  sellainen  ehdoituksessa  mainittu  sijoittaminen  olla  mah- 
dollinen.  Nykyisten  olosuhteitten  vallitessa  on  opetuksen 
kuitenkin  etupäässä  saatava  käytännöUinen  suunta,  jonkatäh- 
den  tilaisuutta  käytännölliseen  opetukseen  läheisyydessä  pitää 
olla  saatavissa. 

Hra  Renfors  katsoi  kysymyksen  olevan  hyvin  laajan, 
kun  sekä  valtion  että  yksityisten  maanomistajain  tarve  oli 
joutunut  keskustelun  alaiseksi.  Maanviljelijät  ovat  istuttajain 
kautta  luUeet  tuntemaan  metsänvartiain  suuren  tarpeellisuu- 
den.  Satakunnassa  olivat  useat  pikkutilalliset  yhtyneet  pal- 
katakseen  yhteisen  metsänvartian.  Kun  olomme  vielä  olivat 
kehittämättömät,  arveli  puhuja  vaatimustenkin  metsänvartiain 
suhteen  olevan  pienet.  Sentähden  voi  1-vuotinen  kurssi  olla 
aivan  tarpeen,  etenkin  siitä  syystä,  että  sellaisen  kurssin  käy- 
neen  metsänvartian  täytyy  olla  vähempipalkkaisen  kuin  nykyiset. 
Yksivuotisella  kurssilla  oli  sitäpaitsi  puhujan  mielestä  se  etu, 
että  se  arvattavasti   ei   vieroita  metsänvartiaa  ruumiillisesta 


105 

työstä.  Koulussa  saatu  opetus  pitää  olla  sellainen,  että  se 
laskee  pobjan  enemmälle  kebittymiselle.  Jos  metsänvartian 
on  mahdotOD  kehittyä  valitkoon,  ammattiin  kelvottomana,  toi- 
sen  alan.  Koulun  sijoittamisen  suhteen  oli  puhuja  silä  mieltä, 
että  sopivin  paikka  sille  ehdottomasti  oli  yksityisen  omistama 
maatila. 

Hra  Moberg  myönsi,  eltä  2-vuotisen  kurssin  läpikäy- 
nyt  metsänvartia  on  oppioeempi  ja  kaikissa  suhteissa  eduUi- 
sempi,  mutta  koska  metsänvartiaio  tarve  oli  nun  erittäin  suuri, 
tahtoi  hänkin  yhtyä,  yksivuotisten  ja  talvi-kurssien  perustamis- 
ehdoitakseen  ainoastaan^  sentähden,  että  tuo  nykyjään  val- 
litseva  metsänvartiain  puute,  jota  oli  mahdoton  kärsiä,  pian 
saataisiin  poistetuksi.  Puhuja  hylkäsi  hra  Grönvairin  ehdoi- 
tuksen,  koska  toteuttamalla  se  saataisiin  työnjohtajia  eikä 
raetsänvartioita. 

Hra  Grönvall  kannatti  komitean  mietintöä,  että  2-vuo- 
tisia  metsänvartiakouluja  olisi  perustettava.  Metsänvartialla, 
joka  meillä  on  eristettynä,  pitää  olla  hyvät  ja  perinpohjaiset 
tiedot.  Jos  hän  on  oppimaton,  halveksitaan  häntä.  Puhuja 
puolusti  vieläkin  ehdoitustaan. 

Hra  Solitander  myönsi,  että  ruokaraha  on  tarpeellinen 
ja  huomautti,  että  kaupunkiin  asetettu  metsäkoulu  on  huokea 
ja  mahdollinen,  jos  oppilaiila  on  tarvittavat  käytännölliset 
tiedot,  jonka  voi  edellyltää  valtionmetsänvartioilla  olevan. 
Puhuja  vastusti  hra  Grönvall'in  ehdoitusta.  Metsänvarliain 
koulutus  tulisi  siten  valtiolle  ylen  kalliiksi,  kun  se  senkautta 
saisi  kustantaa  metsänvarlioille  3  vuotisen  kurssin  2-vuotisen 
sijasta. 

Hra  Hannikainen  ehdoitti  että  tämä  metsänhoilokokous 
yhtyisi  mielipiteenään  lausumaan,  että  Evon  metsänvartiakoulu 
laajennettaisÜD,  että  uusi  2-vuotinen  koulu  perustettaisiin  ja  että 
kokemuksen  saavuttamiseksi  kaksi  1-vuotista  koulua  perus- 
tettaisiin. Puhuja  muuten  arveli,  että  kysymys  koulujen 
sijoittamisesta  on  jätettävä  riippuvaksi  yksityiskohtaisesta  tu!- 
kimisesta. 

Hra  Hackstedt  puolusti  hra  Grönvall'in  ehdoitusta  ja 
luuli,  että  metsänvartian  ja  työnjohtajan  toimet  monessa  ta- 
pauksessa  helposti  voitiin  yhdistää. 

Hra  Tammelander  huomautti  hra  Hackstedt'in  puheen 
johdosta,  että  voimassa  oleva  asetus  määrää  metsänhoidon 
oppiaineeksi  maanviljelyskouluissa,  jonkatähden  maanviljelys- 
koulun  läpikäyneen  työnjohtajan  täytyy  jossain  roäärin  olia 
perehtynyt  metsänhoitoon.    Pienempi  maanviljelys  voi  jossain 


106 

määrin  tulla  tyydytetyksi  metsänhoidon  suhteen  työnjohtajan 
mainittua  maataloaden  haaraa  koskevien  tietojen  kautta. 
Puhuja  ei  tahtonut  olla  Dyt  ehdoitettua,  lähempää,  yhdistystä 
tekemässä.  Muuten  arveli  puhuja,  ettei  se  oUut  metsän  hy- 
väksi  työtä  tekemistä,  jos  metsänhoitoyhdistys  nyt  auttaa 
l-vuotisteo  metsänvartiakoulujen  toimeensaamista,  jota  täy- 
tyy  tulevaisuudessa  katsoa  suruUiseksi  taaksepäin  menoksi 
alemroassa  metsänhoidon  opetuksessatnme. 

Hra  Westermarck  arveli  puutarhahoitokurssin  olevan 
metsänvartioille  hyödyksi,  rautta  ei  tahtonut  hyväksyä  hra 
Grönvall'in  ehdoitusta,  joka  koski  aikaisemmin  maanviljelys- 
koulua  käymistä. 

Hra  Ericsson  päälti  kesknstelun  johdosta,  että  sekä 
1-  että  2-vuotisilia  kouluilla  oli  lämpimät  kannattajansa. 
Yksityismetsäkomitea  ehdoittaa  molemmanlaisia  kouluja.  Pu- 
huja tahtoi,  että  komitean  ehdoituksesta  äänestettäisün. 

Lyhyenimän  väittelyn  ja  äänestyksen  jälkeen  päätti  ko- 
kous  vastauksena  kysymykseen  lausua: 

että  uusia  2'Vuotisia  mrtsänvartiakouluja 
taroitaan,  mutta  että  kouluja,  Jossa  olisi  yksi- 
vuotinen  oppiaika  sitäpaitsi  olisi  perustettava 
kokemuksen  saaouttamiseksi.  Sitäoastoin  ei  ko- 
kous  katso  taloikursseja  nykyjään  sopivtksi. 

Econ  metsänvartiakoulu  on  mitä  pikem- 
min  laajennettava  ja  uusi  koulu,  jossa  on  2  vuo- 
tinen oppiaika,  perustettava.  Kuitenkaan  ei  tämä 
kokous  tahdo  antaa  lausuntoa  uuden  koulun 
sijoiitamisesta,  vaan  viittaa  keskusteluun.  Val- 
tionmetsäin  metsänvartiatarpeen  tyydyttämi- 
seksi  on  kolmas  2-vuotinen  koulu,  joka  sijoi- 
tetaan  johonkin  sopivaan  hoitopiiriin,  tarpeen. 
Nykyisten  valtionmetsänvartiain  puuttuvat  am- 
mattitiedot  saadaan  paraiten  kohoamaan  si- 
ten,  että  siihen  taipuvaiset  piirienhoitajat  toi- 
meenpanisivat  lyhyempiä  oppijaksoja,  joita 
varten  yleisistä  varoista  olisi  avustusta  han- 
kittava. 


Toisena  kokouspäivänä  k:lo  9  e.  p.p.  kokoontuivat  osan- 
ottajat  metsänviljelykselle,  jonka  metsänhoitoyhdistys  oli  toi- 
mittanut  vuosikokouksessaan  syyskuun  11  p;nä  1883  Hätilän 


107 

sotilasvirkataloD  läheisyydessä  noin  kilometrin  päässä  kau- 
pungisla,  aivan  pohjoiseen  vievän  maantien  varrella.  Taimis 
tosta,  jossa  oli  tavaliista  kuusta,  siperialaista  lehtikuusta  ja 
pichtakuusta  oli  kuluneena  18  vuotena  kasvanut  lupaava 
nuorimetsä.  Korkeavartisia  solakoita  lehtikuusia  näkyi  kuusi- 
ja  pichtakuusirivien  joukossa.  Ne  puut  merkittiin,  jotka  oli- 
vat  poisolettavat,  koska  ahdinko  jo  rupesi  vaivaamaaD,  jota- 
paitsi  osa  harvennusta  toimitettiin  parin  Evon  metsänvartia- 
koulun  oppilaan  avulla.  Sitäpaitsi  annettiin  neuvoja  tuossa 
metsikössä  toimitettavan  vähäisen  karsimisen  suhteen. 

Kun  kokoukseen  osanottajat  olivat  täyttäneet  tämän 
objelmaan  otetun  toimen,  palasivat  he  kaupunkiin  alottaak- 
seen  keskustelun  kolmannesta  kysymyksestä.  Koska  kysy- 
myksen  pohjustaja  oli  sairastunut,  täytyi  se  kuitenki  lykätä 
seuraavaan  vuosikokoukseen.  Sitten  alettiin  käsitellä  neljätlä 
kysymystä. 


Kolmas  kysymys.  Mitä  toioomuksia  voidaan  lausua 
kruununmetsäkomitean  ehdottaniien^  korkeampaa  metsän- 
hoidonopetusta  koskevien  muutosten  suhteen,  sekä  tämän 
opetuksen  nykyiseen  kantaan  nähd'en? 

Evon  metsänhoitoopiston  opettaja  B.  Ericsson  alusti 
kysymystä  seuraavalla  tavalla: 

Se  komitea,  jonka  K.  Senaatti  maaliskuun  2  p:nä  1896 
asetti  pohtimaan  niitä  perusteita,  joille  valtion  metsänhoito 
oli  järjestettäv9,  on  mietinnössään  erityisessä  osastossa  käsi- 
tellyt  melsänhoidollista  opetusta. 

Mitä  erityisesti  korkeampaan  metsänhoitoopetukseen  tu- 
lee  mainitsee  komitea  ne  vaatimukset,  jotka  tässä  suhteessa 
asetetaän  metsänhoitajien  opetukseen  nähden  Preussissä. 
Sachsissa,  Bayerissa,  Tanskassa  ja  Ruotsissa,  ja  huomaa 
että  meidän  korkeampi  metsänhoidon  opetuksemme  on  san- 
gen puutteellinen  verrattuna  näiden  maiden  suuriin  vaati- 
muksiin. 

Kerottuaan  metsänhoitajaimme  opetuksesta  1850  vuoden 
jälkeen,  jolloin  he  saivat  opetuksensa  uikomaalaisissa  metsän 
hoito-oppilaitoksissa,  mainitsee  komitea,  että  Evon  metsän- 
hoito-opisto  perustettiin  Arm.  Julist.  kautta  huhtikuun  15  p:ltä 
1859  ja   alkoi   toimintansa  maaliskuussa  1862,  mutta  se  oli 


108 

kuitenkin  keskeytettävä  oppilasten  puutteen  takia  jo  1866  ja 
tästä  syystä  pidettiin  se  suljettuna  vuosina  1867—74. 

Kun  laitos  uudestaaD  alkoi  toimintansa  toukokuun  2 
p:nä  1874,  tapahtui  se  melkoisesti  supistetun  ohjelman  mu- 
kaan,  sekä  opettajiin  että  oppiaineisiin  nähden.  Opet- 
tajien  luku  vähennettiin  siten,  että  yhden  johtajan  ja  viiden 
opettajan  sijaan  tuli  johtaja  ja  yksi  opettaja,  jotapaitsi  piirin- 
hoitajan  tuli  opettaa  muutamia  aineita.  Opetuskustannukset 
nousevat  vuosina  1874 — 98  jolloin  143  metsänkonduktööriä 
on  valmistunut  4,196  mkiaan  oppilasta  kohli. 

Komitea  lausuu,  että  oppilas  läpikäytyään  kurssin  on 
oikeutettu  saamaan  vakiluisen  viran  valtion  metsänhoitolai- 
toksessa,  mikä  sen  mielestä  on  puute  ja  erinomainen  poik- 
keustapaus,  verratluna  useimpien  sivistysraaiden  vaatimuksiin. 

Mutta  myöskin  tietopuolinen  opetus  on  komitean  mie- 
lestä puutteellinen,  etenkin  mitä  opettajien  vähälukuisuuteen 
tulee.  Samojen  opettajien  voimia  kysytään  vielä  siläpaitsi 
raetsänvartiakoulun  opetuksen  ylläpidossa.  Komitea  lausuu, 
että  sen  keskuudessa  oli  puolustettu  sitä  mielidipettä,  että 
opetus  lulevaisuudessakin  jäisi  Evon  metsänhoitoopistolle, 
joka  sitävastoin  olisi  uudestaan  järjestettävä;  kuitenkin  pitäisi 
täällä  saatua  etupäässä  käytännöllistä  yksivuotista  kurssia 
täydentää  toisella  enemmän  tietopuolisella  kurssilla  yliopis- 
tossa.  Evo  muodostettaisiin  siis  tämän  mielipiteen  mukaan 
jonkunmoiseksi  valmistavaksi  kouluksi  yliopisto-opetusta 
varten. 

Sitten  lausuu  komitea  kokemuksen  osoittavan,  että  ke- 
hityksen  kulussa  on  vuosikymmen  vuosikymmeneltä  yhä 
enemmän  oUut  huomattavissa  taipumus  yhdistää  metsänhoito- 
opetus  muihin  korkeampiin  oppilaitoksiin  ja  etenkin  yliopis- 
ton  tieteellisiin  laitoksiin.  Suoraataan  yliopistoon  yhdislettyjä 
oppilaitoksia  luettelee  komitea  Tybingenissä  (Würtenbergissä) 
ja  Giessenissä  (Hessissä),  Münchenissä  (Bayerissa).  jotavastoin 
muissa  maissa  metsänhoitoopetus  on  yhdistelty  teknillisiin 
korkeakouluihin,  kuten  Landbohöjskole  Kööpenhaminassa, 
Ecole  nationale  forestiere  Nancyssa  (Ranskassa)  Hohschule 
für  Bodenkultur  Wienissä  (Itävalta)  ja  Polyteknillinen  opisto 
Zürich'issä.  (Komitea  ei  mainitse  metsänhoidollista  osastoa 
Karlsruhessa.) 

Tämän  aatteen  vastapainona  esitetään  opetus  eristetyissä 
oppilaitoksissa  kuten  metsänhoito-akatemioissa  Eberswaldessa 
ja  Mündenissä  (Preussissä),  Tharandissa  (Sachsissa)  ja  metsän- 
hoito-akatemiassa  Pietarissa. 


109 

Komitea  sitten  huomauttaa,  miten  meilläkin  korkeam- 
paan  maanviljelysopetukseen  nähdeD  on  annettu  tunnustus 
ammattiopetuksen  yliopistoon  ybdistäroisaatteelle,  sillä  maa- 
liskuun  13  p:nä  1896  ja  elokunn  11  pmä  1898  annettujen 
julistusten  kautta  on  tälle  opetukselle  varattu  paikka  Helsin- 
gin  yliopistossa,  jossa  fiiologiseen  tiedekuntaan  perustetaan  eri- 
iyinen  maanviljelys  taloudellinen  osasto.  Konsistoorin  anta- 
raan  mietinnön  mukaan  olisi  tähän  tiedekuntaan  myöskin 
perustettava  professorin  virka  metsänhoitoa  varten. 

Edellisen  nojalla  arvelee  Komitea,  että  korkeampi  met- 
sänhoidon  opetus  meilläkin  olisi  asetettava  yliopiston  yhtey- 
teen.  Komitean  mielipiteen  mukaan  ei  siitä  tulisi  ainoastaan 
rahallista  voittoa  siten,  että  yliopiston  opettajavoimia  voitai- 
siin  käyttää,  vaan  olisi  siitä  opetuksellekin  hyötyä  sen  kautta, 
että  ylioppilaat  voisivat  käyttää  hyväkseen  yliopiston  kokoet- 
mia  ja  laboratoorioita  j.  n.  e.  Sitäpaitsi  tulisi  opetuksen 
täydeliisyys  ja  ajanmukaisuus  taatuksi  vanhojen  käytännössä 
olevien  tapojen  kautta  korkeakoulussa,  joka  aina  on  ollut 
tieteellisen  tutkimuksen  ja  tieteellisen  opetuksen  pääpaikkana 
Suomessa. 

Komitea  tunnustaa,  että  yhden  henkilön  on  vaikea  täy- 
sin  perehtyä  kaikkiin  metsänhoitotieteen  haaroihin  ja  antaa 
opetusta  niissä,  ja  sanoopa  Komitea  vielä  pitävänsä  ottaa  huo* 
mioon  sen  keskuudessa  lausutun  pelon,  että  opetus  mahdol- 
lisesti  taantuisi,  jos  se,  kuten  aluksi  on  arveltu,  annettaisiin 
yhden  ainoan  ylipisto  opettajan  huostaan,  sen  siaan,  että  neljä 
icenkilöä  on  opettajana  Evolla.  Komitea  kuitenkin  poistaa 
epäilyksensä  kertomalla  Evon  opettajain  virkavelvollisuuksista 
ja  opettajatoimesta  metsänvartiakoulussa,  jotka  estävät  opet- 
tajia  täydelliseati  antautumasta  toimeensa  ja  tieteelliseen  tut- 
kimukseen,  jota  sitävastoin  Yliopistan  opettaja  voisi  komitean 
mielestä  tehdä. 

Komitea  lausuu  lopullisena  päätöksenään,  että  aijotun 
muutoksen  menestys  riippuu  siitä,  onko  täysin  sopiva  ja 
toimeen  kykenevä  henkilö  saatavissa  uuteen  opettajavirkaan,  ja 
yhtyy  siiben  mielipiteeseen,  että  yksi  vakituinen  opettajan- 
paikka  metsänhoitotieteessä  olisi  perustettava  yliopiston  maan- 
viljelys taloudelliseen  osastoon,  ja  että  tuolle  opettajalle  olisi 
annettava  apulainen,  sekä  laboratoorio  käytettäväkseen.  Sita- 
paitse  olisi  metsänhoitotieteen  professorin  velvollisuus  johtaa 
oppilastensa  käytännöllisia  harjoituksia  ulkona  luonnossa. 

Sitäpaitse  katsoo  komitea  mahdolliseksi,  että  yksi  tahi 
useampia  docentteja  jotakin  metsänhoitotieteen  haaraa  varten 
voitaisiin  asettaa. 


110 

Siirryttäessä  vanhasta  suunnitelmasta  uuteen  edellyttää 
komitea  Evon  metsänhoitoopislon  ja  yliopiston  joUakin  tavoin 
yhteen  sovittamista.  Sittenkun  muulos  olisi  toimeenpantu,  lak- 
kautettaisiin  opisto  ja  muodostetlaisiin  metsänvartiakouluksi. 
Komitea  näkyy  pitävän  opistoa  sopivana  oleskelupaikkana  yli- 
opistossa  metsänhoitotiedeltä  harjoittaville  ylioppilaille,  sillä 
aikaa  kun  he  ovat  käytännöllisiä  harjoitustöitä  varten  metsässä. 

Miläv  Sitten  virkamiesten  käytännölliseen  opettamiseen  tu- 
lee,  arvelee  komitea,  että  nuorille  metsänhoitajille  olisi  annet- 
tava  itsenäistä  työtä  vasta  sitten,  kun  he  jonkun  aikaa  olisivat 
saaneet  asianymmärtävää  opetusta  ammattiin  kuuluvissa  töissä. 

Selvää  on,  etlä  opintoaika  tulisi  pitemmäksi,  jos  yllä 
sanottu  vaatimus'  toteutettaisiin.  Komitea  arvelee,  että 
oppiaika  kuitenkin  tulisi  lyhyemmäksi  kuin  ulkomailla  ja  on 
edullinen,  verrattuna  siihen  mitä  meillä  muilla  aloilla  vaadi- 
taan  saadakseen  yhtä  hyvät  palkkaedut 

Komitean  mietintö  ja  ehdoitus  päättyy  seuraaviin  pää- 
ponsiin: 

että  korkeampi  metsänhoidonopetus  surre- 
tään  yliopistoon,  johon  asetetaan  aluksi  yksi 
vakituinen  opeitajanpaikka  metsänhoitotieteessä, 
sekä  taroittavat  laboratooriot  Ja  koekentät. 

että  metsänhoitajain  käytännöllisestä  ope- 
tuksesta  valtion  virkoihin  pääsemtstä  varten 
pidettäisiin  huolta  toimeenpanemalla  jonkun 
aikaa  kestävä  harjoitus  kokeneen  ammattimie- 
hen  johdolla. 

Komitean  enemmistön  tekemään  yllä  mainittuun  pää- 
tökseen  on  johtaja,  fil.  t:ri  A.  Blomqvist  liittänyt  vastalauseen. 
Vastalauseesta  käy  selville,  että  t:ri  Blomqvist  kyllä  hyväksyy 
Icorkeamman  metsänhoitoopetuksen  yliopistoon  muutlamisen 
aatteen  ja  arvelee  komitean  ehdoittaman  professorin  viraii 
maanviljelys-taloudelliseen  osastoon  olevan  tarpeelliseen  ja  vält- 
tämättömän,  mutta  että  korkearaman  metsänhoitoopetuksen 
antamisen  mahdollisuus,  jos  mieli  kasvattaa  valtionmetsän- 
hoitajia,  ei  roillään  tavalla  ole  taattu.  Ulkomaisissa  yliopis- 
toissa  saatu  kokemus  osoittaa,  että  kolme  opettajaa  metsän- 
hoitotieteessä tarvitaan,  ja  ennenkun  yhtä  täydellisesti  on 
mahdollista  täyttää  kysymyksessä  oleva  tarve,  ei  vastalauseen 
tekiän  mielestä  tämän  toivottavan,  tärkeän  uudistuksen  toi- 
meenpanon  pitäisi  tulla  kysyraykseenkään. 


111 

Etiei  opetus  tulisi  yksipuolisesti  tietopuoliseksi,  ehdoittaa 
l:ri  Blomqvist,  että  kaksi  vakituista  professorinvirkaa  asetet- 
taisÜD  metsänhoito-tieteessä,  mutta  kolmannesta  tehtäisiin 
lehtorin  paikka>  johon  voitaisiin  ottaa  etevä  metsänhoitaja, 
vaikkei  häo  olisikaan  suorittanut  professorin  virkaan  vaa- 
dittavia  tieieellisiä  opinnäytteitä. 

Toivomuksena  lausuu  vastalauseen  tekijä  lopuksi,  että 
Evon  metsähoito-opisto  yhä  edelleen,  sittenkin  kun  opetus  olisi 
yliopistoon  siiretty,  pidettäisiin  voimassa.  Siellä  olisi  suori- 
lettava  yksivuotinen  valmistuskurssi,  jolla  olisi  etupäässä 
käytännöilinen  suanta. 

KuD  on  vaastattava  tehdyn  kysymyksen  ensimäiseen 
osaan,  nim.  mitä  toivomuksia  voidaan  lausua  Kruununmetsä- 
komitean  esittämien  muutosten  subteen,  meidän  korkeampaan 
metsänhoitoopetukseen  nähden,  tahdon  toivomuksenani  lausua, 
että  komitean  esittämä  korkeamman  metsänhoitoopeluksen 
muuttaminen  yliopistoon  pantaisiin  toimeen  nun  pian  kuin 
mahdollista. 

Kuitenkaan,  yhtyen  hra  Blomqvist'iin,  en  voi  antaa  tun- 
nustustani  sille  komitean  tekemälle  ehdoitukselle,  että  tuo 
opetus  perustettaisiin  nun  erittäin  heikolle  pohjalle,  nim.  että 
se  annettaisiin  yhden  henkilön  toimeksi,  vaikkapa  hänellä 
vielä  olisikin  yksi  apulainen.  Tälläisen  muutoksen  tuottam:i 
vahinko  on  selvä  jo  ei  ainoastaan  sen  kautta,  että  yhden 
ihmisen  on  mahdotonta  olla  perehtynyt  kaikkiin  metsänhoito- 
tieteen  haaroihin  ja  ennättää  esittää  niitä,  vaan  myöskin 
huomioonottamalla  se,  ettei  muutenkin  pätevä  henkilö  lähes- 
kään  aina  voi  kuulijoissaan  herättää  harrastusta  asiaan.  Ko- 
mitean ehdoituksen  mukaan  pitäisi  tämän  ainoan  professorin, 
jonka  asemaa  tuskin  kukaan  kadehtinee,  sitäpaitsi  johtaa  kuuli- 
joittensa  töitä  ja  tehdä  lyhempiä  ja  pitempiä  opintomatkoja 
kruununmetsiin. 

Vaikka  kohta  nuo  metsänhoitotieteen  pohja-  ja  aputie- 
teet  voitaisiinkin  oppia  yleisten  tahi  sovitettujen  luentojen 
kautta  yliopistossa  ja  ammattitietojen  opettajat  siten  niistä 
vapautettaisiin,  ei  kuitenkaan  voi  ajatella,  että  vähemmän 
kuin  kaksi  vakinaista  opettajaa  voisi  käsitellä  varsinaista 
metsänhoitotiedettä.  Metsätalouden  järjestäminen,  johon  voim- 
me  lukea  nuo  erityisiksi  oppiaineiksi  muodostuneet,  metsän- 
matematiikan,  metsänarvolaskun,  statiikin  ja  metsänjakoopin 
ynnä  geodesüan,  on  nun  laaja,  että  se  yksin  vaatii  yhden 
miehen  ajan  ja  voimati  Sitäpaitsi  on  meillä  oppi  metsien 
hallinnosta. 


112 

Aivan  toiseea  suutaan  menee  taas  metsänhoito,  johon 
sitäpaitse  kuuluu  roetsänruokko  ja  metsäntuotteiden  käyttä- 
minen  (teknologiia);  sitäpaitsi  od  tähän  lisättävä  oppi  roetsien 
merkityksestä  yleishyödylliseltä  kannalta  katsoen  (metsäpoli- 
tiikka.) 

Me  huomaamme,  vertauksen  vuoksi  katsellessamme  opet- 
tajien  lukua  ulkomaisissa  yliopistoissa,  joissa  täydellinen 
metsänhoidollinen  opetus  annetaan,  että  niihin  on  perustettu, 
aputieteet  siihen  luettuina,  6  vakituista  professorin  virkaa, 
joista  4  on  ainoastaan  ammattitietoja  varten. 

Tübingen'issä  opettaa  kaksi  vakituista  professoria  met- 
sänhoitotiedettä.  Giessen'issä  on  pienin  luku  metsänhoidon- 
opettajia,  nim.  kaksi  professoria,  joista  toinen  on  vakituinen, 
toinen  ylimääräinen.  Karlsruhen  polyteknillisessä  opistossa 
opettaa  metsänhoitoa  kaksi  vakituista  professoria  ja  yksi  do- 
centti.  Zürich'in  polyteknillisessä  opistossa  on  kolme  vaki- 
tuista professoria  metsänhoitotieteessä. 

Ei  voi  ajatellakaan,  että  me  tulisimme  toimeen  vähem- 
mällä  kun  kahdella  metsänhoitotieteen  opettajapaikalla,  jos 
mieli  toimittaa  parannus  ja  laskea  perustus  ajanrau kaiseile 
metsänhoidoillselle  opetukselle  yliopistossa. 

Eri  mielipiteitä  voi  olla  siitä,  mitä  Evon  metsänhoito- 
opiston  toimintaan  tulee,  sittenkun  opetus  on  siiretty  yliopis- 
toon.  Kokemus  näyttänee  sen,  että  yhteensovitus  aluksi  on 
välttämätön.  Asia  ei  anna  aihetta  edeltäkäsin  ennustamaan 
mikä  sen  toiminta  kaukaisessa  tulevaisuudessa  tulee  olemaan. 
Vertauksen  vuoksi  mainittakoon,  että  tuollainen  yhteensovitus 
nykyjään  on  olemassa  Ruotsissa  Omberg'in  metsäkoulun  ja 
Tukholman  metsäopiston  välillä,  samoin  kuin  Aschaffenburg'in 
raetsänhoitooppilaitoksen  ja  München'in  yliopiston  välillä. 

Jonkunmoinen  yhteensovitus  on  olemassa  Eberswald'en 
ja  Tharand'in  metsänhoitoakatemiainkin  ja  yliopistojen  välillä, 
sillä  valtion  metsänhoitovirkoihin  pyrkijäin  on  suoritettava 
osa  tutkinnoistaan  saksalaisessa  yliopistossa. 

Komitea,  joka  erityisessä  osastossa  käsittelee  kysymystä 
metsänhoidollisesta  koelaitoksesta,  lausuu,  että  opetus  ja  koe- 
toimi  ovat  orgaanisessa  yhteydessä  keskenään,  jonkatähden 
se  ehdoittaa,  »että  erityinen  metsänhoidollinen  koelaitososasto 
perustettaisiin  maanviljelystaloudellisen  koelaitoksen  yhteyteen. 

Saksalaisissa  metsänhoitolaitoksissa  ovat  professorit 
velvoitetut  hoitamaan  kukin  metsänhoidollista  koelaitososas- 
toaan. 


113 

Komitean  ehdoittamaa  melsänhoitotieteen  professoria 
voinee  pilää  itseoikeutettuna  metsänhoidollisten  kokeiden 
johtajana. 

Erittain  huomiota  ansaitsevaksi  katson  sitä  komitean  eh- 
doilusta,  etlä  valtion  metsänhoitajavirkaa  tavoitteliain  pitäisi 
ensin  suorittaa  käytännöllinen  oppikurssi  kokeneen  metsän- 
hoitajan  johdolla,  ennenkun  hänelle  anneltaisiin  itsenäistä 
työtä.  Jos  mieli  tämän  määräyksen  tuotlaa  loivottua  byötyä, 
pitäisi  niieiestäni  viran  tavolteliain  harjoituskautensa  loputtua 
suorittaa  koetutkinto,  joka  olisi  sams^nlainen  kuin  vastaavat 
tutkinnot  esim.  Preussin  ja  Bayerin  metsänhoitolaitoksissa. 
Tämmöinen  tutkinto  olisi  harjoittelialle  muistutuksena  siitä, 
että  harjoitusaika  ei  olisi  ainoastaan  muodollinen,  vaan  että 
silla  on  vakavampikin  tarkoitus. 

Täten  olisi  vastattu  kysymyksen  ensi  osaan. 

Mitä  kysymyksen  toiseen  osaan  eli  niihin  toivomuksiin 
tulee,  joita  voidaan  lausua  opetuksen  nykyisen  kannan  suh- 
teen,  käynevät  ne  selville  seuraavasta. 

Sen  kokemuksen  nojalla,  jonka  ölen  saanut,  oltuani 
10  vuotta  opettajana  opistossa,  arvelen,  että  oppiaika,  joka 
nyt  on  kaksivuotinen,  on  liika  lyhyt.  Tämän  todistaa  se 
scikka,  että  päästötutkinnossa  tutkittavien  osoittamat  tiedot 
ovat  pintapuoliset  ja  sitäpaitsi  kuulee  tutkittavien  usein 
itse  valittavan  ajan  lyhyyltä,  jolla  pitäisi  ehtiä  suorittaa 
sekä  tietopuoliset  että  käytännölliset  työt.  Oppiajan  pi* 
tennys  olisi  mielestäni  vältlämätöin  jo  sen  opin  saavulta- 
miseksi,  mikä  nyt  opistossa  annefaan.  Oppiaineiden  lisää- 
minen  ei  ole  tarpeellinen,  sillä  mitä  niihin  tulee  emme  ole 
ulkomaalaisista  oppilaitoksista  jälellä,  vaikka  aineitten  laa- 
juus  osittain  on  pienempi  ja  opetuksen  välikappaleet  vailli- 
naiset. 

Metsänhoidollisissa  korkeakouluissa  jaetaan  oppiaineet 
tavallisesti  kolmeen  luokkaan  nimittäin: 

1.  Perustieteet. 

2.  Ammattitieteet. 

3.  Aputieteet. 

I.     Perustieteisiin  kuuluu: 
L     Luonnontieteet 
a)  Kemia. 
6)  Mineralogiia  ja  geologiia. 

c)  Kasvioppi. 

d)  Eläinoppi. 

e)  Fysiikka. 


114 

f)  Meteorologiia. 

2.  Yleinen   matematiikka,  johon    luetaan  geodesiia   ja 
piirustus. 

3.  Mekaniikka  ja  koneoppi. 

4.  Tierakennusoppi. 

5.  Yleinen  talous. 

II.  AramaUitietoihin  kuuluu: 

1.  Metsänhoitolaitoksen  historia  ja  kirjallisuus. 

2.  Metsänhoito  ja  metsänruokko. 

3.  Metsämatematiikka. 

4.  Metsätalouden  järjestäminen. 

5.  Metsänarvon  laskeminen. 

6.  Metsätuotteiden  käyttäminen. 

7.  Metsähallinto. 

8.  Metsäpolitiikka. 

9.  Metsästysoppi,  kalanviljelys  ja  kalastuksen  hoito. 

III.  Aputieteisiin  kuuluu : 

1.  Finansioppi. 

2.  Oikeustiede. 

3.  Maanviljelysoppi. 

Katsellessarame  ylläolevaa  yhteenvetoa  metsänhoitotieteen 
eri  aloista,  huomaamme,  eltä  meillä  ei  opeteta  perustieteisiin 
kuuluvia  fyslikkaa,  meteorologiia,  yleistä  matematiikkaa  ja  me- 
kaniikkaa,  jotavastoin  kaikkia  ammattitietoihin  kuuluvia  oppi- 
aineita  käsitellään.  Kolmanteen  luokkaan  kuuluvia  aputie- 
teitä  opetetaan,  vaikka  finanssitiedettä  esitetään  vaan  mikäli 
se  koskee  metsänhoidollista  finanssilaskua  (statiikkaa). 

Oppiaineet  ovat  nykyjään  jaetut  opettajien  kesken  seu- 
raavalla  tavalla: 
Johlaja:     1.     Metsänhoitolaitoksen  historia  ja  kirjallisuus. 

2.  Metsän  hoito  ja  ruokko. 

3.  Metsätalouden  järjestäminen  (ruotsiksi). 

4.  Metsätuotteiden  käyttäminen. 

5.  Metsäpolitiikka. 

6.  Yleinen  talousoppi. 

Opettaja:  1.  Metsätalouden  järjestäminen  ja  metsänjako-oppi 
(suomeksi). 

2.  Metsänarvon  lasku. 

3.  Metsänhoidollinen  finanssilasku  (statiikka). 

4.  Geodesiia. 

5.  Piirustus. 

6.  Maanviljelysoppi. 

7.  Kalansiitos  ja  kalastuksen  hoito. 


115 

Lakkautuspalkalla    oleva   Lehtori:    1   Metsänhoidollinen 
kasvitiede.  2  Metsänhoidollinen  eläintiede.  (Johtosäännön  mu- 
kaan  olisi  Johtajan  opetettava  kasvitiedettä  ja  piirinhoitajan 
eläintiedettä.) 
Piirinhoitaja :     1 .     Metsämatematiikka. 

2.  Metsähallinto. 

3.  Metsästysoppi. 

4.  Tierakennus  (insinööritiede.) 

Sitäpaitsi  on  kahden  viime  oppijakson  aikana  määräyk- 
sen  saanut  opettaja  esittänyt  kurssin: 

1.  Kemiiassa. 

2.  Mineralogiiassa  ja  geologiiassa  (maanlaatu* 
oppi). 

Verratessamme  opettajien  lukua,  jotka  ulkomaalaisissa 
metsänhoitooppilaitoksissa  antavat  ammattiopetusta  kaksivuo- 
tisilla  kursseilla,  nun  huomaamnie,  että  Eberswaiden  metsän- 
hoito-akatemiiassa  on  yksi  johtaja,  10  professoria  ja  5  apu- 
laista..  Tharandin  akateoiiiassa  on  paitsi  johtajaa  9  profes- 
soria ja  joukko  apulaisia  toimessa.  Mündenin  metsänhoito* 
opistossa  on  myöskin  yksi  johtaja  ja  10  professoria  sekä 
apulaisia  ja  Aschaffenburgissa  yksi  johtaja,  7  professoria  ja 
yksi  apulainen.  Opettajien  lisääminen  meidän  metsänhoito- 
opistoomme  tuntuu  siten  sangen  luonnoUiselta. 

Yksi  asianhaara,  joka  ei  suinkaan  ole  ollut  opistolle 
eduksi  ja  ammatille  hyödyksi,  on  tuo  sääntöjen  määräämä 
tapa,  että  oppilaita  otetaan  joka  toinen  vuosi.  Mihin  tämän 
menettely  on  johtanut  selvennee  ilman  muita  lisäyksiä  siitä, 
että  1874:stä  lähtien  ovat  kaikki  oppilaat,  oltuaan  laitoksessa 
kaksi  vuotta,  laskettu  siitä  ülos  metsäkonduktööreinä  — 
tosiasia,  joka  on  kerrassaan  ainoa  laatuaan  verratessamme 
sitä  ulkomaalaisissa  melsänhoito-oppilaitoksissa  saatuihin  tu- 
loksiin  oppilaita  metsänhoitovirkoihin  laskettaessa. 

Tämä  metsänhoitoopistomme  säädöksissä  oleva  määräys 
johtui  siitä,  että  alentamalla  kustannukset  mahdollisesti  voi- 
taisiin  pelastaa  opiston  olemassa  olo,  joka  oli  uhattuna  oppilas- 
puutteen  takia.  Kun  olosuhteet  nyt  ovat  toiset,  tahi  päin- 
vaslaiset,  nim.  siten  ettei  voida  opistoon  ottaa  noita  monia 
hakioita,  ei  pitäisi  vitkastella  määräyksen  poistamisessa,  joka 
ilmeisesti  cn  vahingollinen. 

Kun  nyt  on  kysymyksessä  aikaansaada  parannuksia 
vallitsevien  olojen  suhteen,  voi  lähteä  joko  siitä  käsityskan- 
nasta,  että  oppiaika  pitennettäisiin  opistossa  tahi  siitä,  että 
oppilaitokseen  pääsemiseksi  vaadittaisiin  määrätyt  yliopi?tossa 


116 


suoritetut  tutkinnot.  Minua  mielytlää  jälkimäinen  tapa  enem- 
män,  osittain  sentähden,  että  siten  helpoiteltaisiin  lopuUinen 
yhtyminen  yliopistoon,  osittain  myöskin  sentähden,  että  oppi- 
ajan  pitentäminen  Evolla  vaatisi  laajoja  muutoksia  raken- 
nusten,  henkilökunnan,  y.  m.  suhteen. 

Ne  aineet,  joissa  lopulliset  tiedot  yliopistossa  olisivat 
saatavat,  kuuluvat  tietysti  pohja-  ja  aputieteisiin.  Näihin 
lahkoihin  kuuluvissa  oppiaineissa  olisi  tutkinto  suorilettava 
kemiiassa,  mineralogiiassa,  geologiiassa,  meteorologiiassa,  ylei- 
sessä  matematiikassa,  kansallistaloudessa  ja  lakitieteessä, 
jotapaitsi  kasvioppia  ja  eläintiedettä  jossain  määrin  olisi  tut- 
kittava. 

Itsestään  selvää  on,  että  ylioppilailla  metsänhoitoopis- 
tossa  olisi  suurin  hyöty  näistä  luvuistaan,  jos  he  suorittaisi- 
vat  ne  ennen  oppilaitokseen  tuloaan.  Kysyoiykseen  voi  kuiten- 
kin  myös  tuUa,  että  tutkinto  sanotuissa  oppiaineissa  suoritet- 
taisiin  vasta  opistokurssin  päätyttyä. 

Ammattia  koskevat  aineet  opetettaisiin  metsänhoitoopis- 
tossa  kaksivuotisen  kurssin  aikana. 

Tahtoisin  vielä  kerran  huomauttaa,  että  oppilaita  ehdot- 
tomasti  olisi  otettava  joka  vuosi,  eikä  joka  toinen. 

Tämän  ehdoituksen   mukaan  voisi  ajatella  ammattiope- 
tuksen  opistossa  jaetuksi  seuraavalla  tavalla: 
Johtaja:  Metsänhoitolaitoksen   historia   ja  kirjallisuus. 

Metsänhoito. 

Metsätuotteiden  käyttäminen. 

Metsänhoidollinen  kansantalous  ja  metsäpoli- 

tiikka. 

(Puheenjohtaja  metsänhoidollisessa  koelaitok- 

sessa). 
l:nen  Opettaja:  Metsämatematiikka.     (Puun  kuutioiminen). 

Metsätalouden  järjostäminen. 

Metsänarvonlasku  ja  metsänhoidollinen  finans- 

silasku. 

Metsänhoidollinen  koelaitos. 
2:nen  Opettaja:  Geodesiia. 

Maanviljelysoppi  (sähen  luettuna  metsänhoi- 
dollinen maanlaatuoppi). 

Piirustus. 

Ottaa  osaa  toimiin   metsänhoidollisessa  koe- 

laitoksessa,  etenkin  matkoihin. 
3:as  Opettaja:     Metsänhoidollinen  kasvitiede. 

Metsänhoidollinen  eläintiede. 


117 

Metsänhoidollinen  kasvupaikkaoppi. 
(Ottaa  osaa  työhön  melsänhoidollisessa  koe- 
laitoksessa). 
4:äs  Piirinhoit:  Melsähallintooppi. 
Tierakennusoppi. 
Metsästysoppi. 
Kalan  siitos  ja  kalastuksen  hoito. 

Edellytetään,  etlä  oppiaineiden  vaihtoa  opeltajien  keskea 
saa  tapahtua. 

Asianomaisten  johdolla  suoritlaisivat  oppilaat  molempina 
vuosikursseina  kuten  tähänkin  asti  metsänhoidon  järjestämis- 
ja  kärttoitamistöitä  asianomaisten  johdolla  kruununmetsissä, 
jolapaitsi  pakollisia  edeltäpäin  valmistetluja  opintoretkiä  teh- 
täisiin  määrättyinä  viikonpäivinä  opiston  yhteydessä  olevalle 
näytealueelle  sekä  sulan  eltä  lumen  aikana. 

Milä  taas  varsinaisiin  virkamiesopintoihin  tulee  saan 
ainoastaan  viitata  siihen,  mitä  ennen  ölen  lausunut  käytän- 
nöllisestä  iälkikurssista  ja  tulkinnosta. 

Kuten  edellisestä  ehdoituksesta  näkyy,  ei  ehdoiteltu 
muutos  luottaisi  valliolle  suurempia  menoja,  kuin  toisen  opet- 
tajan  palkkaamisen  nykyjään  toimessa  olevien  lisäksi.  Ja 
kuitenkin  tapahtuisi  täten  oppilaitoksessamme  siksi  tuntuva 
muutos,  ettei  meillä  olisi  syytä  katsoa  sitä  ainoastaan  täysin 
ajanmukaiseksi,  vaan  vieläpä  täysin  vastaavaksi  niitä  vaati- 
muksia,  joita  meillä  voidaan  asettaa  valtion  metsänhoitajan 
opettamisen  suhteen. 

Ehdoituksesta  käy  myöskin  selville,  että  olen  edellyttä- 
nyt  johtajan  ja  opettajain  työskentelevän  metsänhoidollisten 
kokeiden  hyväksi.  Että  opettajat  innolla  voisivat  hoitaa  ope- 
tusta  ja  oppilaat  saada  suurinfa  mahdollista  hyötyä  siitä, 
ei  meidän  pitäisi  päivääkään  yli  sen,  mikä  on  välttämätöntä, 
vitkastella  käydessämme  käsiksi  metsänhoidollisiin  kokeilui- 
hin,  havaintojen  tekoihin  ja  tutkimuksiin. 

Kun  Evon  metsänvartiakoulun  laajentamisesta  on  ollut 
kysymys,  tahtoisin  toivomuksena  lausua,  että  korkeamman 
metsänhoidollisen  osaston  opettajat  vapautettaisiin  opettaja- 
velvollisuudestaan  metsänvarliakoulussa,  sillä  ei  ole  hyödyksi 
opetukselle,  että  opettajien  aika  liiaksi  pirstotaan  ja  väsyte- 
tään  heitä  alkeisopetuksella,  koska  se  ei  voi  olla  muuta  kun 
haitaksi  heidän  varsinaiselle  työalallensa. 

Edellä  sanotun  perusteella  saan  ehdoittaa,  että,  kunnes 
kruununmetsänkomitean  ehdoittama  korkeamman  metsän- 
hoitoopetuksen    uudelle   kannalle  asettaminen,  huomioonotta- 


118 

malla  ne  lisäykset  ja  muutokset  joita  edellisessä  ölen  koske- 
tellut,  on  pantu  toimeen,  sellainen  parannus,  kuta  pikemmin, 
Sita  parempi,  tehtäisiin,  eltä  valtion  metsänhoitajavirkoja 
tavoittelevat  ylioppilaat  yliopistossa  ensin  suoriltaisivat  tut- 
kinnon  kemiiassa,  mineralogiiassa,  geologiiassa,  meteorolo- 
giiassa,  yleisessä  matematiikassa,  kansallistaloudessa,  lakilie- 
teessä  sekä  yleisessä  kasvi-  ja  eläintieteessä,  ja  senjälkeen 
suorittaisivat  ammattiopinnot  metsänhoitoopistossa  ylläehdoi- 
tetun  yleisen  opintojärjestyksen  mukaan. 


NelJBs  kysymys«  Onko  yksityismetsäkomitean  kan- 
nattama  mielipide  j.  n.  e.  (kuin  edellä)  tahi  voiko  muita 
mielipiteitä  tulla  kysymykseen? 

Kun  asian  pohjustaja,  hra  Lagerblad,  oli  estelty  otta- 
masla  osaa  kokoukseen,  luki  sihteeri  hänen  allaolevan  lau- 
suntonsa: 

Kun  yksityisen  ymmärtämätön  taloudenhoito  on  risti- 
riidassa  yleisen  hyödyn  kanssa  ja  on  kehittynyt  nun  pitkälle, 
että  yleinen  etu  siitä  kärsii,  täytyy  valtion  välttääkseen  suu- 
rempia  vaurioila  voida  käyltää  valtaansa;  mutta,  jos  toivot- 
tavaa  tulosta  sillä  tahdotaan  saavuttaa  on  se  tapahtuva  varoen 
eikä  saa  käydä  yli  yleisten  oikeuskäsitteiden  rajojen.  Minun 
ajatukseni  mukaan  on  metsäkomitea  suorittanut  tehtävänsä 
onnistuneesti  ja  täysin  yhtäpitävästi  lainsäädännössämme  val- 
litsevan  tavan  mukaan  ehdoittaessaan,  että  ainoastaan  syyl- 
listä  kohtaan  on  lakia  käytettävä,  eikä  ole  valinnut  bävityksen 
estämiseksi  niitä  turvakeinoja,  jotka  elupäässä  kohtaavat  kan- 
salaisten  viatonta  enemmistöä  vähempilukuisten  ymmärtä- 
mättömyyden  tähden. 

Komitean  kannattama  mielipide  on  se,  että  ymmärtämät- 
tömyydestä  johtunutta  metsän  huonoa  hoitoa  olisi  vastustet- 
tava  ja  tietoja  levittämällä  herätetä  kansaa  ajattelemaan  asiaa, 
että  lain  pakkoa  olisi  käytettävä  ainoastaan  siinä  tapauksessa, 
etteivät  muut  keinot  auta  ja  antamalla  lakien  seuraamisen 
valvonnan  kansanmiesten  huostaan,  sekä  luvaten  sitäpaitsi 
avustustaan  siihen,  että  kansa  oppisi  huomaamaan  metsän 
merkityksen. 

Tuota  seikkaa,  että  valvonta  etupäässä  on  annettu  kan- 
san  riveistä  lähtineilten  miestän  haltuun,  katsonee  moni  vir- 


119 

kavaltias  ja  lain  vasaran  ystävä  heikoksi  kohdaksi,  mutta 
minun  mielipiteeni  mukaan  pitäisi  siitä  oUa  hyötyä. 

Komitean  ehdoittama  metsälautakunta  tulee  alituisesti 
olemaan  tekemisissä  metsänhoidontarkastajan  kanssa,  joka 
antaa  sille  neuvoja  ja  opetusta  ja  siten  saa  suuri  joukko 
paikkakunnan  vaikuttavimpia  jäseniä,  —  lautakunnan  jäsenet 
näet  vaihtuvat  ajoittain,  opetusta  metsänhoidollisessa  suhteessa 
sekä  tulevat  huomaamaan  metsänhävityksen  seuraukset  ja 
voorostaan  sitten  vaikuttavat  laajoihin  piireihin.  Epäilemättä 
tullaan  liika  paljon  ottamaan  huomioon,  millaisessa  asemassa 
henkilö  on  paikkakunnalla  ja  lautakunnan  jäsenten  mies- 
kobtaiset  tunteet  vaikuttamaan  sangen  paljon,  mutta  tuntien 
8en  vakavuuden,  millä  meidän  kansamme  toimittaa  tehtä- 
vänsä  ja  sen  kunnioituksen,  joka  meillä  vielä  on  lakia 
kobtaan  olen  minä  vakuutettu  siitä,  että  ainoastaan  obimene- 
viä  vaikeuksia  tulee  esiintymään,  etenkin  kun  metsälautakun- 
nan  leväperäisyys  ei  ajanpitkään  voi  jäädä  metsänhoidontar- 
kastajalta  buomaamatta,  ja  bänen  velvollisuutensa  silloin  on 
käydä  asiaan  käsiksi. 

Komitean  ebdoittamat  toimeopiteet  ovat  suorastaan 
kasvattavaa  laatua,  eivätkä  bäiritsevästi  vaikuta  yleiseen  oike- 
uskäsitteesen,  sekä  keboittavat  järjelliseen  talouden  boitoon, 
kun  ainoastaan  ymmärtämättömät  asetetaan  bolbouksen  alai- 
siksi.  Kuitenkin  on  minun  tebtävä  muutamia  muistutuksia 
komitean  ebdoitusten  subteen.  Sivulla  250  sanoo  komitea: 
»yleensä  ei  meillä  ole  sellaisia  laajempia  aloja,  joita  maan- 
laatuun  näbden  tabi  benkeä  ja  omaisuutta  ubkaavien  vaarojen 
täbden  tamtsisi  eroiltaa  suojametsiksi.» 

Vastoin  komitean  mielipidettä  arvelen  minä,  eltä  meillä 
pitäisi  löytyä  suojametsiä  suurilla  aloilla.  Jos  mabdollista 
pitäisi  kaikkien  vedenjakajain,  muitten  korkeitten  barjujen, 
jotka  useimmissa  tapauksissa  ovat  metsänkasvulle  sopivaa 
maata,  aina  pysyä  metsääkasvavina.  Me  olemme  nähneet 
miten  järvet  ja  joet  meillä  voivat  epäeduUisten  luonnonsub- 
teilten  vallitessa  tulvia  ja  aikaansaada  äärettömiä  vabinkoja, 
Kuta  enemmän  nevoja  ja  rämeitä,  —  jotka  täbän  asti  ovat, 
kuten  suuri  sieni,  imeneet,  baibduttaneet  ja  bitaasti  läpitsensä 
laskeneet  veden,  —  ojitetaan  ja  vesi  siten 'pääsee  kulkemaan 
suorien.  ojien  kautta,  sitä  enemmän  tulevat  kevättulvat  nouse- 
maan.  Tätä  vastaan  on  tebty  se  muistutus,  että  jäätynyt 
räme  on  ybtä  byvä  veden  jobdattaja  kuin  ojitettu  ja  se  on 
kyllä  totta;  mutta  avonainen  neva  sulaa  pikeromin,  kuin  lumi 
metsäisillä  vuorilla,  ja  suurimman  osan  juuri  näiltä  tulevaa  vettä 


120 

on  kuljeltava  tuon  vettymän  läpi.  Jos  lähdejokien  varsilla 
olevia  raetsiä  huonosli  hoidetaan,  tulevat  tulvat  tavallisiksi. 

Professor!  Homön'in  tekemistä  tutkimuksista  ilmenee, 
että,  jollei  metsiä  säilytetä  tarpeeksi  laajoina,  maanviljeliät 
jäävät  ilman  noita  hedelmällisiä  kevätkesäsateita  ja  tässä 
suhteessa  ovat  tärkeimpiä  nuo  yhtäjaksoiset  raetsät  veden- 
jakajilla.  Nämä  metsät  ovat  siis  välttämätön  turva  maanvil- 
jelykselle  koko  maassa,  eikä  niitä  pidä  jättää  yksityisen  mieli- 
vallalle  alttiiksi,  vaan  on  valtion  otettava  ne  huostaansa  suoja- 
metsinä  ja  toimeenpantava  taattu  järkiperäinen  metsänhoito 
niissä.  Valtionmetsämme  olisivat  sentähden  suuressa  mää- 
rässä  laajennettavat  ja  vasta  siltemmin  nykyisten  tarkastus  toi- 
miteltava,  kun  kenties  osa  nykyjään  metsänhoitoon  tarvitta- 
vista  aloisla  voitaisiin  käyttää  maanviljelykseen,  sillä  kruu- 
nunmaitten  eroitlaminen  ei  tähän  asti  ole  tapahtunut  min- 
kään  eri  periaatteen  tahi  kaavan  mukaan,  vaan  on  niitä 
muodostettu  siellä,  jossa  liika  maata  tarpeeksi  on  ollut. 
Tavallisesti  on  valtio  saanut  hedelmättömiä  maita,  vaikkei  aina. 

Se  osa  Suomea,  joka  melkein  kaikissa  komiteoissa  jää 
osattomaksi,  on  sen  pohjoisosa.  Omituista  on  etlä  pohjois 
Suomi,  jossa  esiintyy  metsänpuutetta  ja  metsänrikkautta  ja  jossa 
olosuhteet  nun  monessa  suhteessa  poikkeavat  muusta  osasta 
maata,  ei  komiteassa  ollut  edustetluna.  Pohjoisimmalta  paik- 
kakunnalta  oleva  edustaja  oli  listä,  keski  Suomesta. 

Enemmän  kun  muut  osat  maata  on  Oulun  läänin  poh- 
joisosa turvattava  hävityksen  suhteen,  ja  etenkin  tarmokkai- 
siin  toimeenpiteisiin  ryhdyttävä  Lapin  kihlakuntien  suhteen, 
sillä  oivallisine  uittoväylineen  eivät  nämä,  vaikkakin  syrjäiset, 
seudut,  ole  lähimmässä  tulevaisuudessa  turvatut  hävitykseltä. 
Mutta  puiden,  jotka  ovat  32  cm.  läpimitaten  tyvileikkauksen 
kohdalta,  hakkuun  kaulta  voi  moni  tunturimetsä,  jossa  varo- 
vainen  harsinta  olisi  tarpeen,  kokonaan  tulla  hävitetyksi  ja 
kun  tunnettu  tosiasia  on,  että  metsänraja  hitaasti  mutta  var- 
masti  siirtyy  eteläänpäin  ja  kun  arvelen  rajattoman  ja  ym- 
märtämättömän  kotitarvepuunoton  osittain  vaikuttavan  siihen, 
olisi  kenties  kotitarvepuitten  hakkuun  valvominen  tahi  aina- 
kin  sellaisten  suojavyöhykkeiden  erottaminen  tarpeen,  joissa 
ei  sallittaisi  mitääii  asukkaita  ja  ainoastaan  valvonnanalainen 
hakkuu  olisi  luvallinen.  Siinä,  että  valtiolla  näissä  seuduissa 
on  suurimmat  metsät,  ei  ole  kylliksi  turvaa,  sillä  askel  aske* 
leelta  ovat  pakkanen  ja  tunturien  kylmä  tuuli  matkalla  ete- 
lään.  En  tahdo  mennä  yksityiskohtiin,  vaan  tahdon  ainoas* 
taan    huomaiittaa,    että  yhteinen  laki  näitä  seutuja  varten  ei 


121    ' 

ole  sopiva.  Suuri  joukko  yksityisten  tiluksia  rajoittuu  tun- 
tureibin  ja  jokainen  säälimätön  32  cm.  hakkuu  tunturiD  lai- 
teella  vie  nuo  kylmät  vastustamattomat  tunturimyrskyt  pala- 
sen  alaspäin  ja  ainoastaan  surkastunut  kasvuUisuus  nousee 
sähen,  jossa  ennen  metsä  kasvoi. 

Jos  en  ota  lukuun  nyt  mainitsemiani  oloja,  ölen  yhtä 
mieltä  komitean  kanssa  siitä,  eltä  holhous  yksityisen  kotitarve- 
hakkuun  suhteen  on  yhtä  vaikea  saada  toimeen,  kun  se  tois- 
taiseksi  on  turhakin. 

Kun  meillä  on  ollut  tapana  ottaa  kokemuksia  läntisestä 
naapurinmaastamme,  jonka  kanssa  kehityksemme  vuosisatoja 
on  kulkenut  samaan  suuntaan,  nun  sopisi  meidänkin  koeltaa 
tuota  siellä  käytettyä  metsänsuojelus  muotoa,  joka  norrbot- 
tenin  lain  nimisenä  hyvällä  menestyksellä  on  ollut  voimassa 
jo  vuosikymmeniä.  Tämä  laki  kieltää  sellaisten  tukkien 
myynnin,  jotka  eivät  täytä  määrättyä  paksuusmittaa  ja  suojaa 
siten  etupäässä  nuorta  metsää.  Tällä  määrämitta-Iailla  on  monta 
varjopuolta,  mutta  se  on  kuitenkin  saanut  aikaan  parannuksen 
metsän  suhteen.  Sen  järjestelmä  ei  ole  nun  yksinkertainen  kun 
railtä  se  näyttää  ja  vaatii  tarkkaa  silmälläpitoa,  ja  on  antanut 
aihetta  paljoon  lain  kiertämiseen,  vieläpä  väärennyksiin.  Sil- 
ben tulee  lisäksi  se,  että  mitten  puitten  hinta  alenee,  joita 
ei  pienuutensa  tähden  saa  myydä,  kotitarvepuun  tuhlaus  on 
lullut  yleiseksi  ja  syytä  säästävyyteen  ei  siinä  ole  ollutkaan, 
koska  tuhlaaviakin  tapoja  pitäen  osa  pienempää  puutavaraa 
pilaantuu  metsässä  ja  järjestelmä  siten  on  metsänhoidolliselta 
kannalta  katsoen  väärä.  Silben  sijaan,  että  järjestelmä  vai- 
kuttaisi  kasvattavasti,  vaikuttaa  se  tylsistyttävästi  kansan 
tajuntaan  nuoren  metsän  arvogta.  Yksityisiltä  menee  buk- 
kaan  suuria  rahamääriä  ja  sitäpaitsi  on  järjestelmä  suuressa 
määrässä  kobtuuton.  Meillä  Vs  maantilanomistajia  on  met- 
sän puutteessa  ja  sentähden,  että  nämä  buonosti  ovat  boi- 
taneel  metsiään,  estettäisiin  Vs  järjellisesti  käyttämästä 
omaisuuttaan  mahdollisimman  hyödyllisellä  tavalla,  tabi  alis- 
tettaisiin  kaikenlaisiin  mutkiin  ja  kustannuksiin  voidakseen 
tehdä  sen.  Järjestelmällä  ei  ole  mitään  kasvattavaa  merki- 
tystä,  vaan  on  ainoastaan  poliisivalvonta,  joka  tuntuvasti 
vaiknttaisi  maafaviljelevän  kansan  taloudelliseen  asemaan  ja 
sen  kautta  tulisi  vibattavaksi  ja  mahdottomaksi  toimeenpanna. 

Katson  sentähden  toivottavimmaksi  asian  ratkaisuksi 
sen,  että  yksityismetsäkomitean  mietinnön  mukaisesti,  anno- 
taan  kuntien  itsensä,  tarpeellisen  silmälläpidon  alaisina,  valvoa 
yleistä   etua,    mutta   valtion    pilää  sitäpaitsi  ostaa  maalle  ja 


122 

maanviljelykselle  larpeellisia  suojametsiä,  jonka  1877  vuoden 
komiteakin  katsoi  tarpeelliseksi.  Nuortametsää  voi  myöskin 
tarmokkaasti  suojella  komitean  mietinnön  mukaan  ymmärtä- 
mättömältä  ulosvienniltä,  korottamalla  tarpeen  mukaan  pie- 
nemraän  puutavaran  sahausmaksuja  ja  vientitullia  sähköjoh- 
topatsaille,  ratapölkyille,  pärepuille,  kaivospölkyille  y.  m.  ja 
mielyttää  miDua  sellainen  suojelusrauoto  eoemmän  kuin  määrä- 
mittalaki. 

Hra  Ehrström  oli  myöskin  lähettänyt  seuraavan  lau- 
sunnon: 

Todellisella  mielihyvällä  lausun  tervetulleeksi  komitean 
mietinnön,  ehdoitetun  lain  ja  siihen  kuuluvat  määräykset. 
Nuo  laajat  komitean  keräämät  tilastolliset  tiedot  ja  sen  anta- 
mat  kaikenpuoliset  tiedot  asiaa  koskevien  kysymysten  suh- 
teen  takaavat  komitean  tulleen  oikeaan  ehdoitukseen  ja  kek- 
sineen  sen  tien,  joka  vie  metsänhaaskuun  lopettamiseen. 

Ainoastaan  parissa  kohdassa  olisin  mielelläni  nähnyt 
muutoksia  komitean  ehdoituksessa. 

Ensiksikin  arvelen,  ettei  ehdoitettu  laki  ole  täysin  loo- 
gillinen  ja  selvä,  että  kansanmies  sen  ymmärtäisi,  mutta  toi- 
von  tämän  puulteen  saatavan  korjatuksi,  kun  lakiehdoitus 
tulee  säätyjen  käsittelyn  alaiseksi.  Jos  vertaa  tätä  lakieh* 
doitasta  muilten  maitten  metsänsuojaamislakeihin  on  väitteeni 
totuus  silmiinpistävä. 

Sitäpaitsi  katson  metsäntarkastajain  ohjesäännön  olevan 
ylen  niukaan,  eikä  kyllin  perusteellisen.  Kun  tarkastajain  piirit 
ovat  siksi  laajat,  nun  tuskin  voi  otaksua,  että  nämä  toimi- 
miehet  usein  tulevat  yhtyraään  ja  sopimaan  virkansa  hoita- 
misen  tavoista,  vaan  jokainen  tulee  käyttämään  omaa  ta- 
paansa. 

Siilä  asia  tulee  kärsimään  ja  näyttää  minusta  ehdotto- 
masti  välttämättömältä,  että  ohjesäännön  pitäisi  olla  nun  pe- 
rusteellinen  kuin  mahdollista,  mikäli  se  koskee  tarkastajain 
virkatoimiakin.  Tässäkin  suhteessa  voi  saada  esimerkkejä 
ulkomaalaisista  ohjesäännöistä. 

Mielästäni  asian  toivottavin  ratkaisu  on  se,  että 
jokaisessa  metsälautakunnassa  pitäisi  olla  yksi  valtion  met- 
sänvartiakoulun  läpikäynyt  tutkinnonsuorittanut  metsänvar- 
tia,  jota  metsäntarkastaja  erityisesti  olisi  harjoittanut 
ja  opettanut  toimeensa  metsälautakunnassa.  Metsänvartia- 
jäsenen  palkka  tulisi  olemaan  sama  kuin  muitten  metsälauta- 
kunnan  jäsenten.  Metsätalouden  järjestämis-,  metsänjako- 
(yksinkertainen)  y.  ra.  asiaan  kuuluvista  töistä  saisi  hän  palk- 


123 

kiota  vahvistetun  taksan  tnukaan  ja  tulisi  metsäntarkastajan 
tarkasti  pitää  silmällä  hänen  toimiaan,  ettei  mitään  väärin- 
käytöksiä  syntyisi.  Tätä  tarkoitusta  varlen  täytyy  tietysti 
inetsänvartiakoulojen  lukua  lisätä  nun,  ettei  ne  ainoastaan 
voi  täyttää  yksityisten-  ja  valtionmetsäin  tutkinnon  suoritta- 
neiden  metsänvartiain  tarvetta,  vaan  myöskin  varustaa  kukin 
pitäjä  metsänvartiajäsenellä  metsälautakuntaan. 

Tässä,  Jos  milloin,  on  tarpeellista,  eltä  niinhyvin  laki 
kuin  ohjesäännöt  ovat  perinpohjaiset  ja  selvät,  nun  että  kan- 
sanmies-metsänomistaja  ne  selvästi  ymmärtää  ja  näkee,  että 
toimi-  ja  virkamiehet  niitä  tarkasti  seuraavat,  etenkin  kun  myö- 
hemmin  annetut  roääräykset  ja  muutokset,  jotka  ovat  kierto- 
kirjeen  tahi  kirjeen  muodossa,  tuskin  tulevat  yleisön  tietoon. 

Erityisessä  pykälässä  pitäisi  määrätä,  että  jokaisella 
metsänomistajalla  sakon  uhalia  pitäisi  olla  metsämaastaan 
kartta,  jonka  maanmittari  on  vahvistanut. 

13:sta  §:stä  sivu  350,  5:llä  ja  6:ila  rivilla  alhaalta  lukien, 
pitäisi   mielestäni  sanat:  »joka  on  kiellonalainen»,  kokonaan 

poistaa.     Sivun  350  loppuun  lisättäisiin 

ja  hakkuusta  sitä  ennen  metsälautakunnalle  ilmoittaa  (tähän 
lisäys)  näyttämällä  kartalla  aijotun  hakkuun  paikan,  sekä 
muut  sen  yhteydessä  olevat  asianhaarat,  joista  metsälauta- 
kunnan  on  päättäminen.» 

§  17  tahtoisin  muutettavaksi  siten  ettei  ostaja,  vaan 
myyjä  ilmoittaisi  metsälautakunnalle  aikeensa  myydä  met- 
sänsä  ja  ettei  sopimusta  saisi  allekirjoittaa  ennenkun  metsä- 
lautakunta  olisi  hyväksynyt  myynti-  ja  hakkausehdoitukset, 
annetut  takeet  ja  etenkin  tarjotun  hinnan.  Täten  tulisi  haas- 
kaus  estetyksi  —  senkaulta,  että  metsälautakunta  auttaa  ko- 
kematonta  myyjää  ja  pelastaa  hänet  sydämmettömien  ostajien 
petoksista.  Jos  §  17  komitean  ehdoittamassa  muodossa  hy- 
väksyttäisiin,  jouduttaisiin  ainoastaan  siihen,  että  metsän  haas- 
kaaja,  oli  se  sitten  ostaja  tahi  myyjä,  rangaistaisiin  ja  pako- 
tettaisiin  korvaamaan  vahingot  j.  n.  e.,  mutta  tässä  jos  mil- 
loin tulisi  muistaa  vanhaa  lausepartta,  »parempi  ehkäistä 
paha,  kuin  sen  tapahduttua  rangaista.» 

H:ra  Riddelin  luki  julki  seuraavan  kirjallisen  esityksen: 

Joulukuun  16  p:nä  1899  antamassaan  lausunnossa  on 
yksityismetsiä  tutkimaan  asetettu  komitea  esittänyt  tulokset 
monivuotisesta,  laajasta  ja  erittäin  tunnollisesti  toimitetusta 
työstään,  tarkoittaen  lakimääräysten  valmistamista  metsän- 
hävityksen  ehkäisemiseksi  ja  yksityisten  metsänhoidon  paran- 
tamiseksi  maassa,  ja  saan  komitean  toimittamasta  lakiehdoi- 


124 

tuksesta  koskeoa  toimenpiteitä  metsänhaaskuun  ehkäisemi- 
seksi  Suomen  Suunruhtinaskunnassa  lyhykäisesti  lausua 
seuraavaa : 

Läpikäydessä  tätä  lakiehdoitusta  tulee  siihen  päätökseen, 
että  komitea  sangen  suuressa  määrässä  on  koettanut  supistaa 
vapaata  perintömään  omistus-  ja  käyttö-oikeutta  ja  eltä  vai- 
keuksia  ja  selkkauksia  voi  metsänomistajalle  tulla  sen  sangen 
laajan  vallan  ja  voiman  kautta,  joka  on  ylipäätänsä  metsän- 
hakkuun  ja  myynnin  suhteen  anneltu  n.  k.  metsälautakun- 
nille,  joitten  koko  kyky  arvostelia  lähän  kuuluvia  asioita  olisi 
siinä,  että  ne  olisivat  kokoonpannut  »metsänhoitoa  harrasta- 
tavista  rehellisistä  ja  luotlamusta  naultivista  miehistä.»  13:ssa 
y.  m.  §  metsälautakunnalle  annetlu  holhous  metsänhoidon 
suhteen  ja  oikeus  arvostella  metsän  tilaa  ja  hakkauksen  laatua, 
tuntuu  sentähden  vähemmin  sopivalta,  jollei  ehdoitukseen 
oteta  määräyksiä  siltä,  että  ennenkun  lautakunta  antaa  kiel- 
lon  metsän  käyttämisestä  muuhun,  kuin  kotitarve  puiksi  ja 
veistotöihin,  sen  täytyy  kutsua  metsäntarkaslajan,  joka  toimit- 
taa  katselmuksen  ja  antaa  lausuntonsa,  ja  ainoastaan  siinä 
tapauksessa,  että  hän  yhtyy  lautakunnan  mielipiteeseen,  saa 
metsänomistajalle  antaa  hakkuukiellon.  Saman  määräyk- 
sen  täytyy  koskea  jokaista  ehdoituksessa  määrättyä  tar- 
kastusta,  jossa  ammattitietoja  katsotaan  välttämättömiksi 
määrätessä  niitä  näkökohtia,  jotka  voivat  antaa  lauta- 
kunnalle  aihetta  yhteen  tahi  toiseen  ehkäisytoimeen.  Edel- 
lyttäen,  mitä  yllä  on  sanottu,  ei  lautakunnan  valtaan  met- 
sänomistajan  suhteen  sisälly  mitään  vaaraa  väärinkäytök- 
sestä  ja  puolueellisesta  menettelystä,  etenkin  kun  jokainen 
metsänomistaja  voi  päästä  lautakunnan  valvonnasta  ja  hänen 
metsänhoitoonsa  sekaantumisesta  hoitamalla  metsäänsä  asian- 
omaisesti  vahvistetun  tahi  metsäntarkastajan  hyväksymän  hoi- 
tosuunnitelman  mukaan,  kuteu  ehdoituksen  27  §  määrää,  vaan 
jouduttanee  se  päinvastoin  järkiperäisten  metsänhoidollisille 
periaatteille  perustuvien  hoitosuunnitelmien  syntymistä  yksi- 
tyismetsiä  varten. 

Kun  kokemus  on  osoittanut,  että  yleisen  syyttäjän  oikeu- 
dessa  nostama  kanne  metsän  raiskauksesta  tahi  muusta  va- 
hingosta  usein  on  johtanut  metsien  suojaamiselle  epäedulli- 
seen  suuntaan,  syyttäjän  puulteellisten  ammattitietojen  tähdcn, 
Henee  sopivaa  kysymyksessä  olevan  lakiehdoituksen  23  § 
metsäntarkastajaankin  ulottaa  oikeus  tehdä  kanne  asetuk- 
sen  määrävsten  rikkomisesta. 


125 

26  §:ssä  määrätään  että:  »tavara,  joka  tämäD  lain  mu- 
kaan  tuomitaan  meneteiyksi  on,  tuomion  saatua  laillisen  voi- 
man,  myytävä.»  Kuten  tietty  on  kuitenkin  sangen  vaikeata 
ja  vaaranalaista  kauvemman  aikaa  säilyttää  takavarikkoon 
otettuja  metsäntuolteita,  kun  sellaiset  helposti  pilaantuvat  ja 
vaalivat  runsaita  vartioimis-  ja  varastoonpano-kustannuksia, 
pitkän  usein  vuosia  kestävän  käräjänkäynnin  aikana.  Oikeus 
hell  myydä  takavarikkotavarat  senjälkeen  kun  siitä  lain  mu- 
kaan  on  kuulutettu  pitäisi  annettaman  takavarikkoon  ottajalle, 
joUei  omistaja  anna  takuuta  tavaran  arvosta,  jossa  tapauk- 
sessa  se  tietysti  vapautetaan. 

Ehdoituksen  rauut  osat  on  mielesläni  tarkoituksen  mu- 
kaiset. 

Komitean  mainitsemat  toivomukset  metsä  suoritusten  toi- 
meenpanemisesta,  vientitullista  pienemmälle  puutavaralle  ja 
polttopuulle,  puulavarayhtiöitlen  kiinteimistö-omistusten  tutki- 
misesta,  ja  metsälain  noudaltamisen  tarkastuksesta  sekä  met- 
sälaissa  määrättyjen  rangaistuksien  saattamisesta  rikoslain 
määräysten  kanssa  yhtäpitäviksi,  ovat  mielestäni  tarkoin  huo- 
mioon  otettavat,  etenkin  mikäli  ne  koskevat  vientitullia  pie- 
nemmille  puutavaroille,  sillä  jo  tuollainen  lullimaksu  itsessään 
olisi  tarmokas  turva  raetsänhävitystä  vastaan;  sitävastoin 
voisi  mielestäni  paksumman  puutavaran  vientitulli  syystä 
jäädä  pois,  että  senkaotta  edistettäisiin  arvokkamman  mitta* 
vuuden  aikaansaamista  yksityistenkin  metsissä. 

Helsingissä  maaliskuun  20  p:nä  1901. 

Alarik  Riddelin. 

Hra  Hannikainen  piti  epäjohdonmukaisena  yksityismet- 
säin  turvaamisloimiin  yhdistää  kysymyslä  metsämaiden  os- 
tosta  valtion  tarpeeksi.  Puhuja  huomautti  t:ri  Blomqvistin 
viime  kesänä  Hufvudstadsbladet'issa  julkaisemaa  esitystä  met- 
säkomitean  mietinnöstä,  jossa  tekijä  puhujan  mielestä  tulee 
siihen  päätökseen,  että  valtion  toimenpiteet  metsien  säilyttä- 
miseksi  pitäisi  supistaa  etupäässä  valtionmetsäin  lisäämiseen. 
Sopivien  metsämaiden  osto  valtion  metsänhoitoa  varten  voi 
olla,  Jos  se  tarkoituksenmukaisesti  toimiletaan,  maalle  hyö- 
dyllinen  toimi,  mutta  itsestään  selvää  on,  että  aina  tulee  löy- 
tymään  yksityismetsiäkin  ja  kysymyshän  juuri  oli  näitten  suo- 
jaamisesta  hävitykseltä,  jossa  suhteessa  vaikuttavampia  suoje- 
iuskeinoja  on  keksittävä,  jos  mieli  saada  mitään  todellisia 
tuloksia.  Tosin  on  ruotsalainen  metsäkomiteakin  1898  anta- 
massaan    lausunnossa    sanonut,    että    valtion    metsämaitten 


^ 


126 

ostaminen  on  etupäässä  se  toimi,  jolla  yleiseltä  kannalta 
katsoen  on  maan  metsänhoitoa  edistettävä,  mutta  että  Ruot- 
sissa  muitakin  mielipiteitä  esiintyy  tässä  kysymyksessä,  päätti 
puhuja  siitä,  että  oli  siellä  kuullut  kokeneitten  metsänhoita- 
jain  valittavan  niitä  tuloksia  vähäisiksi,  joihin  ruotsalainen 
komitea  oli  tullut  yksityismetsäin  turvaamis  toimeenpiteissään. 

Puheenjohtaja  huomautti,  että  julkaisussa  »Tidskrift 
för  skogshushällning»  ollut  arvostelu  ruotsalaisesta  komitean 
mietinnöstä  oli  sangen  ankara.  Suomalaisen  komitean  eh- 
doitusta  sitä  vastoin  pidettiin  hyvänä  ja  onnistuneena. 

Hra  Gröncall  sanoi  tulleensa  toiseen  käsitykseen  t:ri 
Blomqvist'in  selonteosta  Hufvudstadsbladet'issa  yksityismetsä- 
komitean  mietinnöstä  kuin  h:ra  Hannikainen.  T:ri  B.  oli  ni- 
mitläin  monessa  suhteessa  hyväksynyt  komitean  ehdoituksen. 
Maanviljelysseurat,  jotka  ovat  saaneet  mietinnön  lausunnon 
antamista  varten,  ovat  lausuneet  ajatuksensa  ehdoitusten  to- 
teuttamisesta  ja  hyödystä  käytännössä.  Puhuja  tahtoi  kehoit- 
taa  tätä  metsänhoitokokousla  puolustamaan  mietintöä.  Voihan 
olla,  myönsi  puhuja,  ettei  muutamia  kohtia  lakiehdoituksessa 
voitu  hyväksyä,  mutta  ylipäätänsä  olisi  ehdoitus  kuitenkin 
hyväksyttävä. 

H:ra  Burgman  ei  voinut  hyväksyä  komitean  ehdoilta- 
maa  metsälautakuntalailosta  laajoine  valtoineen.  Sen  sekaan- 
tuminen  maanviljeliäin  talouteen  vaikuttaa  luultavasti  vapaata 
omistusoikeutta  nauttivan  talonpoikaisluokan  pikaista  vähen- 
tymistä.  Kun  metsän  vapaata  käyttämistä  oman  mielen  mukaan 
rajoitetaan,  myydään  maatila  tukkiyhtiöille,  kun  rahapulaan 
joudutaan. 

H:ra  Grönvall  huomautti,  että  vallitsi  jonkinmoinen 
epätietoisuus  yksityismetsäkomitean  tekemän  lakiehdoituksen 
suhteen.  Sanottiin,  että  se  ehkäisee  yksityisen  omistusoikeutta, 
mutta  sehän  vaan  koettaa  estää  metsän  hävitystä.  Puhuja 
oli  myöskin  kuullut  h:ra  Burgman'in  väittävän,  että  se  lisäisi 
maan  luovittamista  yhtiöille,  mutta  sen  hän  katsoi  varjon- 
pelkäämiseksi.  Metsien  tila  on  nun  huono  kun  mahdollista 
ja  sentähden  on  metsänhoitoyhdistyksen  puolustettava  lakieh- 
doitusta,  että  se,  mitä  vielä  on  pelastettavissa,  saataisiin  pe- 
lastetuksi.  Jos  lakiehdoitus  semmoisenaan  nyt  hyväksytään, 
nun  voidaanhan  muutoksia  tehdä  tarvittaessa.  Kädet  ristissä 
ei  voi  katsella  metsänhävitystä. 

H:ra  Lindebäck'i'a  oli  K.  S.  talousseura,  arvattavasti 
rauiden  muassa,  kehoittanut  noin  20  vuotta  sitten  antamaan 
mietinnön  tästä  asiasta  komitealle,  jonka  lähestyville  valtio- 


127 

päiville  piti  antaa  mietinnön,  ja  oli  hän  joutunut  välikäteen 
siitä  roitä  hänen  tuli  ehdoittaa.  Toiselta  puolen  oli  seivää, 
että  metsänhaaskuu  oli  ehkäistävä,  toiselta  taas  oli  vaikeata 
ehdoittaa  lakia,  joka  sekaantuu  yksityisen  omistusoikeuteen 
nun  että  vaikeita  ja  tukalia  oloja  voi  syntyä.  Lainsäädännön 
pitäisi  käydä  sähen  suuntaan,  että  laaja  mutta  valvonnan 
alainen  metsänmyynti  olisi  luvallinen.  Metsänhävityksen  saa- 
vuttama  laajuus  vaatii,  että  jotakin  on  tehtävä  sen  ehkäise- 
miseksi. 

H:ra  Herlin  puolusti  mielipidettä:  jokainen  on  omaisuu- 
tensa  haltija.  Sentäkden  ei  laajat  pakkomääräykset  voi  tulla 
kysymykseen.  Yleisen  hyvän  tähden  on  yksilön  kuitenkin  alis- 
tuttava  pakon  ja  rajoitusten  alle.  Puhujan  mielestä  eiväthyökkä- 
ykset  yksityisten  metsiä  kohtaan  olleet  nun  suuret,  kuin  miksi 
niitä  oli  kuvattu.  SäännöUisesti  se  ei  koskenut  koko  alaa. 
Sitäpaitsi  se  oli  ajoittainen  ja  koski  ylipäänsä  verrattain  suuria 
paksuusmittoja.  Pienenimän  puutavaran  käytäntö  oli  nim. 
vähentynyt  ja  ainoastaan  sunrempia  puita  kysyttiin.  Tästä 
säännöslä  teki  paperipuu  kuitenkin  poikkeuksen.  Sen  voi 
kuitenkin  ylipäätänsä  haitatta  ottaa  pois,  koska  ainoastaan 
50  Vo  pienemmistä  kuusista  kasvaa  hirsipuiksi.  Kun  lain 
seuraamisen  valvonta  on  jätetty  itse  kansalle  on  siinä  jota- 
kin nun  viehättävää,  että  taipuu  hyväksymään  ehdoituksen. 

H:ra  Renfors  arveli,  että  suurta  varovaisuutta  oli  nou- 
datettava  sellaista  oikeutta,  kun  omistusoikeus  on,  rajoitet- 
taessa.  Komitea  olikin  ollut  erittäin  varovainen  tässä  suh- 
teessa.  Se  tahtoo  pakkomääräyksillä  ainoastaan  säilyttää  koti- 
tarpeen  metsissärome  ja  asettaa  sulun  sen  vallattomalle  hävit- 
tämiselle.     Se  on  kaikin  puolin  oikein  ja  oikeutettua. 

H:ra  Grönvall  lausui,  että  h:ra  Renfors  oikein  tulkitsi 
komitean  lakiehdoituksen  sisällön.  Se  joka  säästää  kotitar- 
vettaan,  sitä  ei  ehdoitettu  laki  suuresti  ahdista. 

H.Ta  Puheenjohtaja  kiinnitti  huomion  sekä  siihen  se- 
lontekoon,  joka  oli  »Forstföreningens  meddelanden»'issa,  jossa 
puolusteltiia  määrämittalakia,  että  keskusteluun  metsänhoito- 
yhdistyksen  1891  pitämässä  kokouksessa,  jossa  vastustettiin 
määrämittalakia. 

H:ra  Grönvall  sanol,  ettei  komitean  lakiehdoituksen 
arvostelu,  joka  oli  »Forstföreningens  meddelanden»'issa,  ollut 
rakennettu  määrämilalain  etuja  toteennäyttäville  perusteille. 

H:ra  Tammelander  tahtoi  huomauttaa,  että  metsälauta- 
kunnat   tulivat   olemaan  erittäin  vaikeassa  asemassa  ja  että 


128 

jäsenillä  pitäisi  olla  erittäin  tarkka  käsitys  *  metsänhoidon 
vaikeimmistakin  kysymyksistä. 

Keskustelu  keskevtettiin  täbän  ja  lähdettiin  ohjelmassa 
määrätylle  retkeilylle  Karlsberg'in  metsänhoidollisessa  ja  den- 
drologisessakin  suhtenssa  viehättävääu  puistoon  Aulangon  iha- 
nalla  harjanteella.  Kun  sieltä  palattua  huomattiin,  että  suuri 
osa  kokouksen  osanottajia  oli  matkustanut  pois,  kysyi  h:ra 
Puhenjohtaja  katsoivatko  osanottajat  mitten  harvojen,  jotka 
vielä  olivat  jälellä,  voivan  tehdä  päätöstä  kysymyksen  suh- 
teen.  H:ra  Grönvall  vastasi,  että  hän  katsoi  päätöksen  aikaan- 
saamisen  tarpeelliseksi. 

H:ra  Grönvairia  vastusli  kuitenkin  monet  puhujat,  jotka 
arvelivat  sen  olevan  aivan  epäoikeutettua,  että  nun  pieni 
vähemmistö  läsnäolevia  metsänhoitoyhdistyksen  nimessä  tekisi 
päälöksen  nun  laajaperäisessä  kuin  nyt  käsitellyssä  asiassa. 

Äänestyksen  jälkeen  päätettiin:  että  koska  enemmistö 
kokouksen  osanottajista  jo  oli  matkustanut  pois,  läsnä- 
olevat  eivät  katso  olevansa  oikeutetut  tekemään  päätöstä 
asiassa,  vaan  lykätään  sen  käsittely  seuraavaan  vuosikoko- 
ukseen. 

Pitkäile  kulunut  aika  ei  myöskään  sallinut  ryhtyä  kä- 
sittelemään  ohjelman  viimeistä  kysymystä,  mutta  päätettiin 
kuitenkin,  että  sekä  tämän  että  3:en  kysymyksen  pohjustus 
otettaisiin  kokouksen  pöytäkirjaan  ja  painettaisiin  sen  yhtey- 
dessä  tulevien  keskustelujen  varalle. 


Ylides  kysymys:  Voidaanko  nykyjään  valtionmet- 
sissä  jakqja  tehtäessä^  joitakin  erityisesti  huomioon  otet- 
iavia  näkökoktia  esiintuoda? 

Metsänarvostelia  Karl  Lindberg  oli  tähän  kysymykseen 
lähettänyt  seuraavan  pohjustuksen: 

Jokainen  metsänomistajahan  tahtoo  melsästään  saada 
suurimman  mahdollisen  tulon.  Katsottuna  metsänhoidoUis- 
taloudelliselta  kannalta  on  tämän  periaatteen  huomioonottami- 
nen  metsän  käyttämisessä  täysin  oikeutettua,  siinä  tapauksessa 
että  metsää  käytetään  (hakataan)  kestävästi.  Jos  mieli  saada 
nämä  riistiriitaiset  pyyteet  mikäli  mahdollista  sopimaan  yhteen, 
nim.  kestävyys  periaatteen  korkeimman  hakKaustuloksen 
(joko    puussa   tahi    rahassa)    saavuttamiseen,   vaaditaan  että 


129 

metsää  boidetaan  hoitosounnitelman  mukaan,  joka  perustuu 
ansiaDtuntemoksella  tehdylle,  paikaliisiin  olosuhteisiin  tarkoin 
sopivalle  jaoUe. 

KuD  keskuslelu  nyt  esillä  olevasta  kysymyksestä  tar- 
koittaa  niitteih  i^äkökohtien  määräämistä,  joita  on  otettava 
hoomiooD  valtion  metaiä  jaettaessa,  voinee  otaksua,  että  yllä- 
sanottoa  periaatetta,  nim.  että  metsästä  on  saataca  suurin  mah- 
dollinen  pysyväisesti  kestäoä  tulos,  on  katsottava  jaon  pää- 
määräksi.  Olisi  siis  lähemmiD  tarkastettava  niilä  näkökohtia, 
joita  pitäisi  seurata  tämän  tarkoituksen  saavuttamiseksi,  huo- 
mioonottamalla,  että  valtio  on  metsänomistaja  ja  metsää  hoitaa 
metsänhoidoUisesti  sivistynyt  virkamies. 

Metsänjakoa  tehtäessä  on  ensin  otettava  punnittavaksi 
se  määrä  tarkknntta,  joka  voi  metsää  hoitaessa  tuUa  kysy- 
mykseen.  On  näet  samalla  tehtävä  hoitosaunnitelma  käytän- 
Bössä  mabdolliseksi  snorittaa  ja  samalla  käytettävä  kaikkia 
mahdollisia  keinoja  olosuhteisiin  paraiten  sopivan  hoitosuun- 
nitelman  saavuttamiseksi.  Sillä  sitä  on  katsottava  metsänhoi- 
dollisessa  suhteessa  ainakin  yhtä  suureksi  harbaiskuksi,  jos 
määrää  tehtäväksi  sellaistajoka  yhdestä  tabi  toisesta  syystä 
on  mabdotonta  toteuttaa,  kuin  jos  jättää  tilaisuuksia  huomioon 
ottamatta,  jotka  souremmitta  vaikeuksitta  olisivat  metsikön 
hoidolle  byödyksi,  tabi  lisäisivät  omistajan  tuloja.  YUämai- 
nitut  olosuhteet  voi  saada  selville  ainoastaan  tarkkojen  tut- 
kimusten  sekä  yksityiskobtiin  menevän  paikkakunnan  olojen 
tuntemisen  kautta,  jonkatäbden  arvostelian  on  perustamineb 
ebdoituksensa  luotettaviin  lisäkasvututkimuksiin  y.  m.  ja  pari- 
hoitajan  kanssa  neuvottelemalla  käyttäminen  byväkseen  bänen 
paikkakunnallisten  olojen  tontemustaan.  Kun  taidokkaim- 
minkin  tebty  suunnitelma  aikaa  myöten  tarvitsee  korjausta, 
ovat  bakkausebdoitakset  ja  boitotoimet  yleensä  määrättävät 
vain  10  vuodeksi  ja  johdoksi  seuraavaan  tarkastukseen  »eh- 
doUisesti  sitäpaitsi  10  vuodeksi.»  *) 

Kiertoajan  pituus  määrätään  lisäkasvututkimuksien  pe- 
rusteella,  jotapaitsi  vuotuinen  bakkausmäärä  tebdään  riippu- 
vaksi  tästä  sekä  puuvaraston  suuruudesta,  laadusta  ja  ja- 
kaantumisesta.  Hakkuun  oikean  järjestämisen  kautta  tasoit- 
tuvat  ne  epäsäännöllisyydet,  jotka  vallitsevat  meidän  valtion 
metsissä  ikäluokkien  epäsuhteisen  sijaitsemisen  ja  siitä  joh- 
tovan    tavallista    alhaisemman    suhteen    puumäärän.      Sillä 


*)  Harsinnossa  tAhd&ftn  hakkauslasku  koko  harsinto-ajalle,  vaikka 
tA80&kin  toimet  ehdoitetaan  vahvistettaviksi  vaan  10  vaodeksi. 


130 

tarpeen  on  koetella  saada  metsä  nun  mallikelpoiseen  tilaan 
kun  suinkin  tässä  suhteessa,  jotta  kestävää  hakkuuta  tule- 
vaisuudessa  voisi  jatkua. 

Hakkauslaskujen  täytyy  sisältää:  l:si  päähakkuut  2:si 
sivuhakkuut.  Ensimäiseen  kuuluvat  ne  metsiköt,  joissa  hak- 
kuun  pitää  tapahtua  sillä  aikaa,  joksi  hakkausehdoitus  on 
tehty.  Sivuhakkuut  tarkoittavat  apuharvennuksia  y.  m.,  joita- 
metsikköjen  hoito  vaatii.  Erityistä  huolta  ja  asiantuntemusta 
vaatii  hakkausehdoitusten  tekeminen,  joka  jo  selviää  siitä, 
että  se  on  koko  jaon  painopiste.  Erityistä  vuosilohkojen 
paikanmääräysta  useimmissa  tapauksissa  ei  tarvittane,  vaan 
on  täysin  riittävää  määrätä  ja  merkitä  ne  seudut,  joissa 
hakkaus  on  tehtävä  hakkausehdoituksen  käsittämänä  aikana. 

Tarpeellinen  toimintavapaus  on  annettava  piirinhoita- 
jalle  määrätiyjen  rajojen  sisällä  ryhtyä  niihin  toimiin  metsik- 
köjen hoidon  (määrätä  harvennuksien  toimittamisen  aika)  ja 
hakkuun  tarkoituksenmukaisen  suorittamisen  suhteen,  jotka 
kokemuksen,  sattuneiden  kauppasuhteitten  y.  m.  nojalla  voi- 
daan  katsoa  tarpeellisiksi. 

Hoitomääräysten  pitää  etupäässä  sisältää  ohjeita  nuoren- 
nuslavasta,  tarpeen  vaatiessa  myös  metsänviljelystayoista,  huo- 
mioonottamalla  mitä  ennen  on  sanottu,  jotapaitsi  larpeeihnen 
huomio  on  panlava  hakkuun  järjestämiselle  siten,  että  luonnol- 
lista  nuorennosta  voi  saada.  Tarpeellista  varovaisuutta  on  käy- 
tettävä  hoitomääräyksiä  tehtäessä,  nun  etleivät  ne  ole  ehdot- 
tomia  ja  siten  sido  piirinhoitajaa  rajoitettuihin  hyväksyttyihin 
määräyksiin.  Pitää  näet  muistaa,  että  paljon  on  meillä  vielä 
kokematta  ja  ainoastaan  monien  kokeiden  kautta  saadaan 
selville  se,  mikä  kulloinkin  on  parasta,  esim.  mikä  on  paras 
tapa  nuorennoksen  saamiseksi  puulajien  erilaisilla  kasvupai- 
koilla  ja  mikä  kituvan  alikasvun  käyttämisessä. 

Lähemmin  valaistakseni  yllä  olevaa  tahdon  lausua  esi- 
merkin.  Lintulan  kruununpuistossa  Rajajoen  piirissä,  jota 
parhaillaan  jaelaan,  on  kasvava  metsä  paraasta  päästä  tasa- 
ikäistä  kuusta  enemmän  tahi  vähemmän  koivun  ja  haavan 
sekaisena.  Niissä  metsiköissä,  joissa  jälkimäisiä  puulajia  löytyy 
runsaammin,  ovat  ne  erittäin  estäneet  alkuperäisen  kuusipää- 
metsikön  varttumista,  nun  että  60 — 70  vuotiset  sekametsi- 
köt  usein  ovat  vähemmän  mielyttävän  näköiset,  muodostuen 
sangen  harvassa  kasvavista  ylivuotisista  koivuista  ja  haa- 
voista,  alimetsikkönä  tiheä  kuusi.  Kuusi  on  siellä  enim- 
min  haluttu  puutavara,  jotavastoin  koivu  ja  haapa  tähän  asti 
ei    ole   mennyt  tarpeeksi  suuressa  määrässä  kaupaksi.     Siis 


131 

olisi  tarpeen  ajoissa  poistaa  sekametsiköstä  harventamalla 
lehtipuut,  sillä  paitsi  että  kuuset  siten  saisivat  kauniimman 
rungon,  tulisivat  ne  lisäkasvun  noustua  useita  vuosikymme- 
niä  ennemmin  hakattavaan  kuntoon,  jotapaitsi  kasvoksen  puu- 
määrä  huoinattavasti  kohoaisi,  kun  lisäkasvu  voitaisiin  ottaa 
lukuun.  Muutamilla  edellytyksillä  voitaisiin  lehtipuut  myydä 
>  suuremmissa  joukoissa;  kun  tämä  kuitenkin  riippuu  asianhaa- 
roista,  joita  edeltäpäin  ei  varmasti  voi  päättää,  huomaa  helposti, 
että  asianomaisille  on  jätettävä  mahdollisuus  käyttää  hy- 
väksi  sattuvia  kauppasuhteita,  ja  että  ehdoitukset  ovat  sen  mu- 
kaan  laadittavat.  Kysymyksessä  olevaa  kruununpuistoa  jaka- 
essa  olisi  sekin  harhaisku,  jos  hakkausta  ja  nuorennosta 
koskeviiu  määräyksiin  liitläisi  seliaisia  määräyksiä,  jotka  pa- 
kottaisi  piirinhoitajan  käyttämään  vissiä  hakkausmuotoa,  sillä 
se  tuottaisi  monenlaisia  vaikeuksia,  jollei  bakkausta  toimi- 
tettaisi  sen  mukaan,  mitä  eri  kasvupaikat  vaativat.  Sillä 
paitsi  sitä,  että  suurinta  varovaisuutta  on  noudatettava,  ettei 
kuusen  kuivaminen  alkaisi  ja  leviäisi,  nun  on  maa  paikoin 
taipuvainen  helposti  heinittymään  ja  ottamaan  kaikenlaisia 
varpukasveja,  kuten  vaapukkaa,  haapaa,  koivua,  leppää  y.  m. 
jotka  tekisivät  nuorennoksen  aikaansaamisen  hyvin  vaikeaksi 
ja  kalliiksi.  Piirinhoitajan  on  annettava  valita  se  hakkuu- 
tapa,  joka  parhaiten  soveltuu. 

Vastatakseen  tarkoitustaan  pilää  hoitosuunnitelmien  olla 
tarkoin  punnittuja  ja  tarkoin  paikallisiin  oloihin  sovellettuja, 
kuten  ennen  jo  on  sanottu.  Koska  on  selvää,  ettei  arvostelia 
voi  olla  perebtynyt  kaikkiin  tässä  esiintyviin  kysymyksiin  ja 
jaolle  olisi  hyödyksi,  jos  sitä  useammalta  näkökannalta  tutkit- 
taisiin,  pitäisi  meilläkin  pyrkiä  siihen,  että  jaot,  ennenkun  ne 
lähetetään  Hallitukseen,  asetettaisiin  asianymmärtäväin  arvos- 
teltaviksi.  Jakoehdoitukset  tulisivat  täten  kypsemmiksi,  jota- 
paitsi peljättyjen  vaillinaisuuksien  mahdollisuus  suuresti  vä- 
henisi.  Ulkotöitten  loputtua  pitäisi  piirin  yliforstmestarin,  pii- 
rinhoitajan ja  arvostelian  kokoontua,  sopiakseen  siitä  minkä 
periaatteiden  mukaan  jako  olisi  tebtävä,  ja  mitä  siinä  olisi 
otettava  huomioon.  Sanotuissa  kokouksissa  selvitettäisiin 
muun  muassa  seuraavat  kysymykset: 

l:si.     Kruununpuiston  jakaminen  hoitolohkoihin  ja  sen 
sopivin  vartioiminen.  *) 


*)Yhteyde88ä   tämän    kaiissa  voisi  haomauttaa  koulun  käyneen 
metoänvartian  tarpeesta. 


132 

2:si.  Mistä  mets&nvartiain  ja  torpparien  olisi  saatava 
kotitarvepuunsa,  sekä  jas  erityisiä  hakamaita  ehdoitetaan,  näit- 
ten  ehdollioen  merkitsemiDen  karttaan. 

3:si.  Löytyykö  maata,  joka  olisi  uadestaan  mitattava, 
ja  olisiko  uu^ien  torppien  perustaminen  suotavaa? 

4:si.  Tietoja  eri  arvopuiden  keskimääräisestä  hinnasia, 
viimeisteD  (5)  vuoden  kuloessa. 

5:si.  Mitkä  ovat  pieniinmät  arvopuut,  jotka  menevät 
kaupaksi? 

6:si.    Voitaisiinko  mitään  tehdä  menekin  edistämiseksi? 

7:si.  Olisiko  syytä  parantaa  kulku-  ja  liikeneuvoja  joko 
perustamalla  uusia  tahi  vanhoja  korjaamalla,  sekä  mahdolliset 
kustannukset  niistä. 

8:si.  Pitäisikö  kruununpuiston  suomaita  tahi  vähem- 
man  kasYuIIisia  vesiperäisiä  maita  kuivauttaa  ja  paljonko 
sitävarten  olisi  myönnettävä. 

9:si.  Pitääkö  kruunun  toimittaa  hakkuu  joko  kokonaan 
tahi  osittain  (apuharvennuksia)? 

Kun  ylläolevia  seikkoja  on  pohdittu,  on  määrättävä  jaon 
periaatteet.  Ne  näkökohdat,  joista  siinä  olisi  sovittava,  kuten 
käyttötavasta,  mitä  arvopuanlajia  etupäässä  olisi  kasvatettava, 
kiertoajasta  y.  m.  y.  m.,  tulevat  itsestään  esille;  (osittain  on 
niitä  jo  edellisessä  kosketeltu,  joten  niistä  ei  tarvitse  enem- 
pää  puhua. 

Kruununmetsän  jakaminen  on  meillä  vielä  enaimäisellä 
kehitysasteellaan.  Ei  siis  voi  vaatia,  että  meillä  olisi  sellai- 
nen  kokemus,  joka  olisi  toivottava,  mutta  senpätähden  onkin 
tärkeää,  että  se  jo  alunpitäen  saa  terveen  suunnan.  Kartta- 
malla  kaikkea  kaavamaisautta  »hyväksyttyjen  mallien»  mu- 
kaan  ja  rehellisesti  pyrkimällä  järjellisesti  toteuttamaan  kyl- 
liksi  suurella  tuntemuksella  ja  arvostelukyvyllä  tehtyjä  ha- 
vaintoja  tähän  kuluvissa  asioissa,  kas  siinä  se,  mitä  meidän 
pitää  tehdä  aikaansaadaksemme  käytännöUisesti  kelpaavia 
hoitosuunnitelmia. 

Lopuksi  mainittakoon  tässä  eräs  toivomus,  jonka  toteut- 
taminen  lienee  vaan  ajan  kysymys.  Ohjesääntö,  miten  on  me- 
neteltävä  kruununpuistoja  jaettaessa,  olisi  monesta  syystä 
tarpeen,  etenkin  sentähden,  että  jakoehdoituksia  tehtäessä 
otettaisiin  täysin  huomioon  erityisiä  tärkeitä  seikkoja,  joita 
yllä  oleva  pohjustus  jossain  määrin  on  koettanut  selvittää. 


n 


133 

Kun  keskustelut  yllämainitulla  tavalla  olivat  lopetetut, 
valittiin  Evon  Metsänhoitoopisto  seuraavaksi  kokouspaikaksi, 
jonka  ohessa  puheenjohtaja  kiitti  kokoukseen  osanottaneita 
heidän  osoittamastaan  innostasekäsanomalehtikirjeenvaihtajia, 
jotka  hyväntahtoisesti  olivat  saapuneet  tehdäkseen  tutuksi 
kokouksen  keskustelut  suurelle  yleisöUe. 

H:ra  Grönvall  esitti  kokouksen  osanottaneiden  kiitok- 
seu  puheenjohtajalle  siitä  lämpimästä  harrastuksesta,  jota 
hän  aina  oli  osoittanut  metsänhoitoyhdistyk^en  toimintaan 
nähden. 

In  fidem: 
Knut  Tammelander. 


Korkeampi  metsänhoito-*opetus. 

Se  komitea,  joka  on  ollut  asetettuna  pohtimaan  kruu- 
nun  metsätaloutta  koko  laajuudessaan  ja  jonka  toimena  on 
ollut  ehdottaa  toimenpiteitä,  joiden  avulla  kruunun  metsätalous 
asetettaisiin  voimaperäisemraälle  kannalle,  on  yhtenä  tähän 
suuntaan  vievänä  tärkeänä  parannusehdotuksena  myöskin 
asettanut  metsänhoito-opetuksen  paremraalle  kannalle  saalta- 
misen.  Komitea  huomauttaa,  että  samalla  kuin  metsän 
taloudellinen  merkitys  on  yhä  selvennyt,  on  myöskin  järjes- 
tetyn  metsätalouden  ja  metsän tuolteiden  järkiperäisen  käyttä- 
misen  tarve  käynyt  yhä  tuntuvammaksi  ja  samalla  vaati- 
mukset  metsähallintoon  nähden  ylipäänsä  ja  varsinkin  met- 
sänhoitO'henkilökunnan  toimeensa  vahvistautumisen  suhteen 
kohonneet.  Komitea  mainitsee  lyhykäisyydessä  minkälainen 
valmistusaika  useimmissa  Europan  sivistysmaissa  vaaditaan 
niiltä,  jolka  valtion  metsänhoitovirkoihin  pyrkivät  ja  huo- 
mauttaa kuinka  vaillinainen  meillä  metsänhoito-opetus  on  ja 
kuinka  lyhyt,  näihin  verraten,  se  valmistusaika  on,  joka  mei- 
dän  maassamme  vaaditaan  samaa  tarkoitusta  varten. 

Että  muutoksia  metsänhoito-ammattiopetuksessa  tarvi- 
taan.  on  seikka,  joka  on  yleensä  tunnustettu  ja  sentähden  ei 
liene  olemassa  muuta  kun  yksi  ajatus  siitä,  että  kruunun- 
metsäkomitea  on  tyydyttänyt  kovasti  kaivatun  tarpeen,  kun 
se  nyt  on  tämän  tärkeän  asian  ottanut  käsiteltäväkseen  ja 
ehdottanut  parannuksia  tässä  meidän  maallemme  nun  tär- 
keässä  opintohaarassa.    Jokainen  tätä  asiaa  harrastava  hen- 


135 

kilö  on  sentähden  mielenkiinnolla  lukenut  sitä  ehdotusta, 
joka  on  tuloksena  mainitun  komitean  työstä. 

Ennenkuin  lähtee  tarkastamaan  ovatko  komitean  ehdot- 
tamat  toimenpiteet  omiansa  poistamaan  puutteita  nykyisessä 
metsänhoito-ammattiopetuksessa,  lienee  välttämätöntä  ottaa 
selkoa  siitä,  mitkä  puutteet  mainittua  opetusta  enimmin  ovat 
haitanneet  ja  mitkä  seikat  metsänhoitomiesteaime  kehityksessä 
ovat  enimmiten  takapajulla. 

Koska  ammatti-opetus  on  nun  byvin  tietopuolinen  kun 
käytännöllinen,  nun  on  välttämätöntä  asiata  käsiteltäes8ä 
ottaa  nämät  molemmat  puolet  erikseen  tarkasteltaviksi. 

Tietopuolinen  opetus  tietysti  ei  ole  tarkoituksenmu- 
kainen  Evon  metsänhoito-opistossa,  yksinkertaisesti  siitä 
syystä  että  opettajavoimat  ovat  liian  vähäiset.  Eberswaldessa 
on  16  opettajaa,  Tbarandin  metsäopistossa  on  10  opettajaa, 
Skogsinstitutet'issa  on  7  opettajaa,  Nancyn  metsänhoito-opis- 
tossa on  13  j.  n.  e.  Evolla  on,  kuten  tunnettu,  4,  ja  näistä 
on  melkein  kaikilla  rasittavia  sivutoimia.  —  Opistolla  ei  ole 
tarpeellisia  opetusvälikappaleita,  laboratoorioita  y.  m.  ja  käy 
perusteellisempi  tieteellinen  opetus  siten  mabdottomaksi. 

Vaan  turbaa  on  luetella  kaikkia  niitä  puutteita,  joita 
voitaisiin  huomata  Evon  «ykyisessä  tietopuolisessa  opetuk- 
sessa;  niistä  on  useasti  tehty  selkoa  etupäässä  Evon  opettaja- 
kunnan  omasta  puolesta,  ja  kun  maanviljelysopisto  muultuu 
yliopistoon,  nun  ei  komitean  ebdottamaa  toimenpidettä,  että 
myöskin  metsänboito-opetus  sinne  siirrettäisiin,  voida  muuta 
kuin  hyväksymisellä  tervebtää.  Epäiltävää  lienee  kummin- 
kin,  saattaako  yksi  opettaja,  jos  kobta  bän  saisikin  apulai- 
sen,  antaa  nun  monipuolista  opetusta  kuin  metsätiede  vaatii. 
Minä  jätän  kumminkin  tämän  puolen  asiata  siksensä;  siitä 
keskustelkoot  asiata  paremmin  ymmärtävät.  Tabdon  ottaa 
käytännöllisen  opetuksen  keskustelun  alaiseksi. 

Ensin  tulee  ottaa  puutteet  nykyisessä  opetuksessa  sel- 
ville.  Minä  tabdon  väittää,  että  jos  kobta  puutteet  tietopuo- 
lisessa opetuksessa  Evolla,  syistä,  joille  ei  mitään  ole  mab- 
dettu,  ovat  olleet  monet,  nun  puutteet  käytännöllisessä  puo- 


136 

lessa  oval  vieläkin  tuntuvammat.  Metsänhoitajan  ammatti  oa 
näet  nun  perin  käytännöllistä  laatua,  että  hänen  ammattitie- 
tonsa  teoreettisella  alalla  saavat  olla  verrattain  pienet  ja  hän 
on  siltft  oleva  taitava  metsänhoitaja,  kunhan  vaan  hänellä 
OD  käytännöllistä  kokemusta  ja  käytännöllistä  älyä.  Metsän- 
hoitajan ammatissa  on  käytännöllinen  ja  taloudellinen  puoli 
pääasia,  teoreettiset  opinnot  laajentavat  hänen  kehitystään 
ja  näköalaansa,  niiden  päämääränä  on  tehdä  meidän  metsän- 
hoitomiehistämme  tieteellisesti  sivistyneitä  metsänhoitajia, 
vaan  ei  suinkaan  jonkanmoisia  ontuvia  tiedemiehiä,  jotka 
kokeilevat  metsässä,  saamiensa  viisaaksien  oojalla.  Minä 
luulen,  ettei  Evon  metsänhoito-opisto  ole  lähettänyt  yhtäkään 
käytännöUiaesti  kehittynyttä  metsänhoitajaa,  vaan  sangen 
monta  seilaista,  jotka  ovat  iuulieet  omistavansa  sangen  paljon 
tietoja  ja  ovat  läbteneet  metsäänsä  kuin  muka  jollekin 
koekentälie.  Tämä  tuntunee  kenties  liika  jyrkältä  väitteeltä^ 
kun  huomioon  ottaa,  että  meillä  sentään  on  paljon  taitavia 
metsänhoitomiehiä,  joita  siksi  on  Cvoila  kasvateltu,  mutta 
luulen  komminkin,  etteivät  nämä  käytännöllistä  älyään  ole 
saaneet  EvoUa  kehitetyksi,  kenties  vaan  vähän  herätetyksi^ 
ja  että  he  Sitten  vasta,  kun  sieltä  ovat  päässeet,  ovat  käytän- 
nöllisiksi  tuileet.  Nämähän  ovat  ainoastaan  minun  yksityisiä 
mielipiteitäni,  eivätkä  sellaisinaan  voi  pitää  paikkaansa,  eilen 
niitä  joUain  tavoin  voi  todeksi  näyttää.  Lienee  tästä  syystä 
välttämätöntä  lähemmin  tarkastaa  millä  tavoin  käytännölliset 
työt  Evolla  ovat  järjestetyt. 

Päästyään  oppilaaksi  EvoUa  saa  oppilas  heti  paikalla 
tutustua  metsäelämään  sen  kautta,  että  hän  jonkin  opettajan 
johdoUa  lähtee  harjoitastöihin  joihinkin  kaukaisiin  kruunun- 
metsiin.  Mitä  nämä  harjoitustyöt  ovat?  Ne  ovat  enimmästä 
päästä  geodeettisiä.  Oppilas  oppii  metsämaata  mittaamaan, 
linjoja  seivästämään  ja,  oikoon  sekin  sanottuna,  hän  oppii 
tämän  työn  sangeA  hyvin,  saa  sütä  aivan  tarpeeksi  hyvän 
käsityksen  ja  käytännoUisen  kokemuksen.  Vielä  häntä  ope- 
tetaan  takseeraamaan  metsiä.  Opettaja  neuvoo  häntä  miten 
metsämaa   on   arvioitava,  miten   metsän  ikä,  tiheysmäärä  ja 


137 

kuutiomäärä  saadaan  seiville  ja  merkita&n,  ja  kun  bau  seu* 
raavana  kesänä  saa  satnoja  töitä  tehdä,  nun  tietää  hän  jo 
saDgen  hyyin  miteD  hänen  on  meQeieltävä.  Vielä  oppü  hän 
puita  lukemaan,  oppii  erottamaan  hirret  ja  hirren  alut.  — 
Nftiden  en»mmäisten  töiden  vaikutus  on  erittain  kebittävä. 
Oppilas  katselee  metsää  aivan  toiain  silmin,  kun  töitä  alkaes- 
saan.  Malta  vaiitettavaati  oppilaan  käytännöllinen  kehitty- 
minen  päättyy  tähäo.  Käyhän  hän  tosin  seuraavanakin 
vuonna  samallaisissa  töissä,  mutta  mitään  uutta  hän  siellä 
ei  opi.  Hän  saa  ainoastaan  omin  neavoin  silloin  tehdä  sa- 
mal  temput,  joita  hänelle  ensimäisenä  vuonna  opetettiin,  ja 
täten  varmentaa  saamaansa  kykyä.  Nämä  retkeilyt  ensimäi- 
senä ja  toisena  vaonna,  ne  muodostav^t  oppilaan  pääasialli- 
simman  kehityksen  käytännöUisetlä  alalla,  ailla  mitä  muuta 
käytännöUistä  opetusta  hän  saakaan?  Hän  saa  vielä  käydä 
muutamilla  retkeilyillä  Evon  kruununpuistossa,  milloin  kuu- 
tioimassa  jonkun  koealan  puut,  milloin  kuutioimassa  joilakin 
puita  ja  laskemassa  niiden  muotolukuja.  Hän  saa  käydä 
istuttamassa  joitakin  satoja  taimia,  kylvää  siemeniä  taimi- 
lavalle,  hän  saa  käydä  katsoinassa  miten  metsänvartija- 
oppilaat  toimitUvat  apuharvennuksia,  hän  käy  katsomassa 
miten  valmiiksi  rakennettua  miilua,  sytytetään,  miten  sitä 
puretaan,  hän  käy  kcUsomassa  miten  metsänvariija-oppilaat 
karistavat  siemeniä  riibessä,  hän  käy  vielä  katsomassa,  miten 
keväällä  tukkia  uitetaan.  Vielä  hän  saa  käydä  sahassa, 
katsomassa  miten  tukkia  sahataan,  hän  saa  katsoa  miten 
laatoja  ja  lankkuja  lajitellaan. 

KäytännöUisiin  töihin  tulee  myöskin  lukea  ne  kartan- 
piirustus  ja  alanlasku  työt,  kartan  selitys  ja  jakokirjainkir- 
joittaroistyöt  ynnä  tärkeät  metsänhoitosuunnitelmain  laatimiset, 
joita  oppilaat  lukukauden  ajalla  joutohetkinä  saavat  toimittaa. 
Nämä  muodostavat  ebdottomasti  erittain  tärkeän  osan  käy- 
tännöllisestä  harjaantumisesta,  sillä  melsänhoito-suunnitelmain 
laatiminen  on  niitä  toimia,  jotka  asettavat  ammattiroiehille 
sangen  suuria  vaatimuksia.  Evon  oppilaat  ovat  saaneet  tehdä 
hoitosuunnitelmia   niille    alueille,  joita  he  harjoitus-retkillään 


138 

oval  mitanneet.  Nämä  oval  useimmat  oUeet  kaukaisia  kruu- 
nunmetsiä,  joista  ei  ole  voitu  hakata  muuta  kun  tukkipuita. 
Äinoastaan  poikkeustapauksissa  ovat  työt  oUeet  sellaisissa  seu- 
duissa,  joista  pienemmilläkin  puutavaroilla  on  ollut  menekkiä. 
Alueita,  joissa  oppilaat  ovat  työskennelleet,  on  ollut,  Palta- 
mossa,  Viitasaarella,  Saarijärvellä,  Pyhäjärvellä,  Multiassa, 
Palojärvellä,  Kuohatissa,  Korpiselässä,  üomaalla,  Pällilässä 
ja  Evolla.  Multian,  Saarijärven,  Uomaan,  Pällilän  ja  Evon 
hoitopiireissä  on  talous  järjestetty  lohkohakkaukselle,  muissa 
hirrenharsintoa  varten.  —  Hoitosuunnitelmat  ovat  laaditut  ja 
niitä  laadittaessa  on  oppilaille  koetettu  raikäli  mahdoUista 
näytlää  miten  teoreettiset  opit  ovat  luonnossa  sovitettavat. 
Voidaan  kumminkin,  mielestäni,  syystä  kysyä:  onko  oppi- 
lailla  siitä  suurta  käytännöllistä  hyötyä,  että  he  tekevät  hoito* 
suunnitelmia,  joista  he  tietävät,  että  niitä  todellisuudessa  ei 
seurata?  Kruununmetsäkomitean  kertomuksen  mukaan  on 
äinoastaan  Pällilän,  Uomaan  ja  Evon  hoitopiireissä  seurattu 
Evolla  laadittuja  hoitosuunnitelmia,  kaikissa  muissa  piireissä 
ei  hoitosuunnitelmia  ole  vahvistettu  noudatettaviksi,  koska  ne 
ovat  kasittäneet  nun  pieniä  aloja.  Minä  luulen,  että  tämä 
seikka  on  ollut  omiaan  vahvistamaan  oppilaissa  sellaista 
käsitystä,  että  hoitosuunnitelman  laatiminen  on  jokseenkin 
abstraklinen  toimi,  jota  tehtäessä  pääasiallisesti  tulee  nou- 
dattaa  jotakin  kaavaa,  joka  on  todellisten  olojen  kanssa 
sangen  pienessä  yhteydessä. 

Tässä  on  nyt  se  käytännöllinen  oppi,  jonka  oppilas 
Evolla  saa  ja  mies,  joka  näin  on  valmistunut,  on  sitten  kyke- 
nevä  johtamaan  kaikkia  niitä  moninaisia  töitä,  joita  metsän- 
hoitajan  ammattiin  kuuluul  Sanotaan  kenties:  onhan  hän 
saanut  nähdä  kaikkea  mitä  hänen  tulee  tietää,  kun  hän  sen 
lisäksi  saa  teoreettistä  opetusta  siitä,  miten  tätä  kaikkea 
tehdään,  nun  pitäisihän  hänen  jo  osatakin  yhtä  ja  toista. 
Minä  luulen,  että  sillä  henkilöllä,  joka  tämän  käytännöllisen 
opin  avulla  kykenee  johtamaan  suuria  käytännöllisiä  toimia 
metsässä,  on  sangen  suuret  luontaiset  käytännölliset  taipu- 
mukset  ja  että  sellaisia  henkilöitä  on  harvassa,  hyvin.harvassa. 


n 


139 

Jos  nyt  kysyttäisiin  mitä  puutteita  tällä  käytännöllisellä 
opetuksella  mahtanee  olla,  nun  tahtoisin  süben  vastata  seu- 
raavasti: 

Metsänhoito-opetus,  joka  ei  tutustuta  pppilasta  metsäD- 
talouden  moniin  käytännöllisiin  puoliin,  muuta  kun  retkei- 
lyjen  kautta,  on  puutteellinen.  Oppilas,  joka  ei  osaa  kirvestä 
käyttää,  joka  ei  tunne  sitä  muuta  kun  iuentojen  kautta, 
oppilas,  joka  ei  osaa  sahaa  käyttää,  sitä  terottaa  ja  asettaa, 
joka  ei  halkopinoa  ole  tehnyt,  tukkia  kaatanut,  joka  tuntee 
hirren,  mutta  ei  tiedä  minkälaisiksi  sahatukeiksi  se  on  kat- 
kottava,  joka  tietää  mikä  on  parru,  mutta  ei  tiedä  miten  se 
on  veistettävä,  joka  tietää  että  tukki  on  metsästä  tuotava, 
vaan  ei  ikinä  ole  sitä  sieltä  vetänyt,  joka  ei  tiedä  minkä- 
laisia  vehkeitä  hän  tarvitsee  tätä  tehdäkseen,  joka  tietää 
mikä  on  aidas,  vaan  ei  sitä  ole  tehnyt,  joka  tuntee  aidan- 
seipään,  vaan  ei  sitäkään  ole  teroittanut,  joka  tietää  mikä 
on  lankku  ja  lauta,  vaan  ei  ole  ollut  sahaamassa  niitä,  joka 
saa  käydä  sahassa  katscmassa  miten  sahausta  tehdään,  vaan 
joUa  ei  ole  käsitystä  siitä  miten  sahaterät  ovat  aseteltavat, 
joka  tietää  montako  kuutiometriä  puulavaraa  metsässä  on, 
vaan  ei  tiedä  mitä  siitä  määrästä  voidäan  saada  esim.  hal- 
koina,  aidaksina,  propsina,  sleepersina,  paperimassapuuna, 
hirsinä  y.  m.,  joka  osaa  laatia  kaavamaisia  metsänhoitosuun- 
nitelmia  kaukaisille  kruununmaille,  vaan  jolla  ei  ole  käsitystä 
siitä,  miten  paljon  puutavaroiden  hakkuu,  kuljettaminen, 
lauttaaminen  y.  m.  maksaa  ja  voiko  hoitosuunnitelmaa  siitä 
syystä  ollenkaan  seurata,  se  oppilas  ei  voi  tulla  käytännöUi- 
sesti  kelpaavaksi  metsänhoitomieheksi.  Oppilas,  joka  ei  ole 
selvillä  siitä,  että  metsätalous  on  etupäässä  rahallinen,  talou- 
dellinen  kysymys,  ei  ole  taitava  ohjaamaan  metsätaloudellisia 
töitä.  —  Voi  kenties  kuulua  kummalta,  että  minä  asetan 
sellaiset  seikat  kuin  käytännöUisesti  suoritetun  halonhakkuu- 
työn,  sahaamisen  ynnä  monet  muut  metsänvartijain  ja  metsä- 
työmiesten  työt  nun  korkealle,  että  metsänhoitaja,  joka  niitä 
ei  ole  tehnyt,  ei  ammattiinsa  muka  kelpaakaan,  mutta  minä 
luulen,    ettei    mikään    paremmin    ole    kehittävä  metsänhoito- 


140 

miehen  ammattitaitoa  kuin  se,  että  hän  itse  ottaa  metsätöi- 
hin  osaa.  Aivan  yhtä  laonnollista  kuin  se  on,  että  käytän- 
nöllinen  maanviljelijä  osaa  maatilaa  paremmin  hoitaa,  kun 
hän  itse  osaa  työmiehilleen  näyttää,  miten  työ  oa  tehtä^ä, 
tahi  että  arkkitehdin  täytyy  osata  muuraustyötä  tehdä,  voi* 
dakseen  muurarin  työtä  arvostella,  tahi  että  merikapteenin 
täytyy  aikaa  matroosina,  yhtä  laonnollista  on  myöskin  se, 
että  metsänhoitajan  tulee  osata  vähän  metsätyömiehen  työtä 
tehdä.  Tämä  periaate  ja  tosiasia  on  mielestäni  aivan  jäänyt 
syrjäytetyksi  nykyisessä  metsänhoito-opetuksessa  Evolla. 

Minä  pyydän  samalla  saada  huomauttaa,  että  niistä 
puutteista,  joita  mielestäni  opetuksessa  Evolla  on  ja  joista 
minä  ölen  puhunut,  useimmat  eivät  luullakseni  ole  riippu- 
neet  Evon  opettajakunnasta,  vaan  yleensä  siitä  käsityskan- 
nasta,  joka  kumminkin  meillä  näyttää  vallitsevan  siitä  miten 
raetsänhoitajia  on  kasvatettava.  Opettajakunnalla  on  nun 
paljon  tehtävää,  että  sillä  suoranaisten  käytäonöUisten  töideo 
johtamiseen  ei  ole  aikaa,  eikä  sitä  siitä  voitaisikaan  millfiiän 
tavalla  vaatia.  KäytännöUinen  työ  on  oleva  käytännöllisen 
työnjohtajan  asia,  ilman  sitä  ei  käytännöllisestä  työstä  tule- 
kaan  mitään.  Opettajakunta  otaksuu,  että  oppilaat  ovat  itse 
halukkaita  ottamaan  selkoa  tällaisista  seikoista  ilman  heidän 
välitöntä  ohjaustaan.  Tämä  luulo  se  varmaankin  useimmissa 
tapauksissa  on  pettänyt,  ja  luulenpa  varmaan,  ^että  se  vasta- 
kin  sen  tekee.  liman  työnjohtajaa  varmaankaan  ei  mitkään 
oppilaat  tee  käytänoöllistä  työtä  siinä  määrin,  että  se  heitä 
sanottavasti  hyödyttäisi. 

Kun  opetusta  nyt  aijotaan  muuttaa  ja  asettaa  uudelle 
kannalle,  niin  täytyy  minun  mielestäni  välttämättömästi 
uudessa  opetusohjelmassa  käytännölliselle  työUe  antaa  suu- 
rempi  sija,  kun  mikä  nyt  voimassa  olevassa  sille  annetaan. 
Väitetään  kenties,  että  Kruunun  metsänhoitajien  ei  tarvitse 
tuntea  käytännöllisiä  töitä,  koska  he  virantoimituksessaan 
tuskin  koskaan  tulevat  esim.  hakkuita  johtamaan,  lauttaus- 
töitä  ohjaamaan,  kun  ostajat  itse  sen  aina  tekevät.  Kun 
metsänhoito-opetusta  ajatellaan,  niin  tulee  mielestäni  meidän 


141 

muistaa,  että  metsänhoito-oppilaitokBeD,  olipa  se  millainen 
hyvänsä,  tulee  kehittää  miehiä,  jotka  myöskin  kelpaavat 
yksityisiin  metsiin  metsäDhoitajiksi,  ja  että  varmaankaan 
ei  valtionkaan  virkaroiehiä  haiUaa,  että  heillä  on  suurempi 
metsänhoidanDoUinen  käytäntöpuclinen  taito. 

Kruununmetsäkomitea  ehdottaa,  että  opetus  järjestettäi* 
siin  siten,  että  tieteellinen  opetus  annettaisiin  yliopistossa, 
ja  lata  varten  asetettaisiin  vastaiseksi  yliopistoon  yksi  opei- 
taja;  että  tämän  opettajan  iulisi  lyhempien  retkeilyjen  kautta 
yliopiston  läheisyydessä  sekä  pitempien  opinlomatkojen  kautta 
sopiville  kruununmaille  antaa  käytännöllislä  opetusta  oppi- 
laille  ja  johdattaa  niitä  Däissä'töissä  ja  että  oppilas,  saadak- 
seen  välttämättömäo  käytännöllisen  kehityksensä,  opintoajan 
päätyttyä  saisi  tilaisuutta  alaksi  asiantuntijan  johdolla  toi- 
mittaa  erilaisia  ammattiin  kuuluvia  toitä  ja  ainoastaan  vähi- 
tellen  ja  sitä  myöten,  kun  on  ennättänyt  saavuttaa  varmuutta 
ja  lottumusta,  saisi  ottaa  omia  toimia  omalla  vastuullaan 
lebtäviksi. 

Komilea  buomauttaa,  että  ne  käytännölliset  työt,  jotka 
toimitetaan  opintoaikana  itse  asiassa  ovat  pidettävät  pää- 
asiallisesti  apukeinoina  oppilaan  tietopuolisten  perustietojen 
edistämisessä,  siis  muun  havainto-opetuksen  kaltaisina,  vaan 
riittämättöminä  antamaan  oppilailie  sitä  totturousta  ja  taita- 
Yuotta,  jota  hän  tarvitsee  ammattinsa  vastaisessa  toimittami- 
sessa  ja  lisää:  »Sitä  käytäunöUistä  tietoa,  jota  vaaditaan 
«üben,  että  tieteelliset  opit,  olkootpa  ne  kuinka  perusteellisia 
ja  tieteellisiä  tabansa,  voivat  päästä  täysiil  voimaansa,  ei 
voida  saavuttaa,  niinkuin  kokemus  on  osoittanut,  oppisaleissa 
«ikä  koekentällä.  Täbän  ei  päästä  muutoin,  kun  kokemuk- 
sen  kautta  todellisessa  toiminnassa  sen  vaihtelevine  muo- 
toineen.» 

Nun  byvä  kun  tämä  ebdotus  ja  sen  perusteet  ovatkin, 
nun  lunlen  sentään,  että  niissä  on  myöskin  puutteensa. 

Metsänhoito-oppilaiksi  yliopistoon  pääsisi  ehdotuksen 
mukaisesti    ylioppilas,   vaikka    bän  ei   olisi  oUut  päivääkään 


142 

metsässä,  eikä  sitä  ollen kaan  tuntisi.  Tässä  on  mielestäni 
erehdys. 

Bayerissa  täylyy  Münchenin  yliopiston  metsätieteelli- 
selle  osastolle  pyrkivän  iensin  käydä  Aschaffenburgin  noetsä- 
opiston  läpi  (2  v.)  saadakseen  siellä  valmistavan  käytännölli- 
sen  harjoituksen.  Sachsissa  tulee  valtiön  virkaan  pyrkivän 
oppilaan  ensin  olla  puoli  vuotta  käytännöllisissä  harjoituk- 
sissa  jossakin  hoitopiirissä,  ennenkun  hän  pääsee  Tharandin 
metsäopisloon.  Preussissä  vaaditaan  yhdenvuoden  harjoitus- 
aika  jossakin  hoito-alueessa,  ennenkun  pyrkijä  pääsee  Ebers- 
waiden metsäopistoon  oppilaaksi.  Ruotsissa  täytyy  metsän- 
hoito  opistoon  pyrkivän  käydä  Omberg'in  metsäkoulua  yhder 
vuoden.  Tanskassa  täytyy  metsänhoitoa  opiskelevan  oppilaan, 
oltuaan  IV2  v.  opistossa,  ennen  varsinaisen  metsänhoito  ope- 
tuksen  alkamista  käydä  IV2  vuotta  käytännöllisissä  harjoi- 
tustöissä  joissakin  hoitoalueissa. 

Kaikissa  näissä  tunnetuissa  oppilaitoksissa  vaaditaan 
oppilailta  siis  jonkun  verran  harjaantumista  käylännöllisesti 
ammattiansa,  ennenkuin  he  varsinaisesti  teoreeltisia  opintojaan 
alkavat.  —  Tämä  vaatimus  on  mielestäni  sangen  oikeutettu 
ja  luonnollinen.  Oppilas  ei  luullakseni  voi  omistaa  hyväkseen 
tietopuolista  opetustaan,  ellei  hänellä  ole  jonkun  verran  käy- 
tännöllistä  kokerausta. 

Tästä  syystä  olisi  mielestäni,  oppilasten  vaslaisuudessa, 
ennenkuin  he  pääsevät  harjoittamaan  opintoja  yliopistossa, 
hankittava  itselleen  käytännöilistä  harjaantumista  ammatis- 
saan.  —  Metsänhoitokomitea  edellyttää  että  oppilas  saa  käy- 
tännöllisen  ammattiharjaantumisen  paraiten  metsänhoito  alu- 
eissa.  Valtion  metsänhoitajien  kasvattaminen  käy  tietysti 
parhaiten  siten,  että  opiskeleva  itse  hoitopiireissä  saa  tutustua 
piirimetsänhoitajan  töihin.  Minä  luulen  kumminkin,  että 
opiskeleva  ei  meidän  hoitopiireissämme  saakaan  nun  moni- 
puolista  harjoitusta,  kun  hän  tarvitsisi.  Evon  ja  Vesijärven 
kruununpuistot  ovat  kai  lueltavat  kehittyneimpien  hoitopii- 
riemme  joukkoon  ja  siitä  syystä  luulen,  että  opiskeleva  ken- 
ties  täällä    parhaiten    pääsisi    saamaan  sitä  vahvistavaa  ope- 


143 

tusta  ja  ohjausta,  jota  hänen  vastainen  kehityksensä  vaatii. 
Evolla  tulee  komilean  ehdoluksesta  vastakin  olemaan  met- 
sänvartijakoulu,  sinne  tulee  perustettavaksi  metsänboidannol- 
linen  koelaitos.  Minusta  olisi  sääli,  ellei  vastaisille  metsän- 
hoitomiebillemme  annetlaisi  tilaisuutta  Evolla,  jossa  nun  suuri 
raonipuolinen  metsänhoidannollinen  työ  voidaan  toimittaa» 
tutustua  tähän  iyöhön. 

Yliopistokurssia  edelläkäypää  käytännöUistä  kursia  on 
komitea  vastustanut  siitä  syystä,  että  sen  mielestä  on  luon- 
notonta  vaatia  ylioppilastutkinnon  suorittaneelta,  joka  on 
oikeutettu  seuraamaan  luennoita  yliopistossa,  valmistumista 
jossakin  kokonaan  yliopistosta  riippumattomasta  oppilaitok- 
sessa,  ennenkuin  hän  saa  seurata  luennoita  metsätaloudessa. 
Vaikka  tähän  mielestäni  voisikin  huomauttaa,  että  metsä- 
talouden  laatu  ja  nykyinen  kanta  maassainme  vaativat  met- 
sänhoito-opetuksen  asettamista  erityiseen,  poikkeavaan  ase- 
maan,  nun  voisi  mielestäni  tehdä  sellainen  määräys,  että  sen, 
joku  hakee  jotakin  käytännöUistä  valtion  virkaa,  siis  esim. 
metsänhoitajan,  taksoittajan  y.  m.  virkoja,  tulee  suorittaa 
tuo  käytännöllinen  kurssi  Evolla,  mutta  että  luentojen  seu- 
raaminen  metsätalousaineissa  olisi  siltä  vapaa  keneile  hyvänsä. 

Jos  metsätalous  olisi  nun  kehitlynyt,  kun  esim.  maan- 
viljelys,  joten  metsämieheksi  aikova  voisi  hankkia  käytän- 
nöUistä harjaantumista  itselleen  myöskin  yksityisillä  tiloilla, 
nun  en  ollenkaan  ehdottaisi  tuollaista  pakollista  kurssia 
Evolla,  mutta  niinkauan  kuin  olot  ovat  nykyisellä  kannallaan 
ja  metsänhoito  yksityisillä  tiloilla  samoinkuin  suurimmassa 
osassa  kruununmetsiä  vielä  alkuperäisellä  kannalla,  nun 
luulen  käytännöllisen  opetuksen  saamista  Evolla  eli  jos  pa- 
remmaksi  nähtäisiin  jossain  muussa  olosuhteiltaan  sopivam- 
massa  hoitoaluessa,  välttämättämäksi. 

Minun  ehdotukseni  kävisi  siis  sähen  suuntaan,  että 
opiskelevat  oppilaat  ensin  yhden  vuoden  aikana  olisivat 
Evolla,  eli,  jos  tämä  jostakin  syystä  kävisi  mahdottomaksi, 
jossakin  muussa  hoito-alueessa,  ja  että  he  tänä  aikana  saisi- 
vat  käytännöllisesti   ottaa  osaa  kaikkiin  hoitopiirissä  ilmene- 


144 

viin  töihin.  He  saisivat  sen  mukaan  kun  beidän  terveytensä 
sen  sailisi,  olla  osaliisina  metsän  hakkuu-,  yeto-,  lanttaamis-, 
sahaus-,  miilanpoltto-,  kylvö-,  istutus-  y.  m.  töissä  käytännöl- 
lisen  työnjohtajan  johdolla.  Täallä  heille  myös  annettaisiin 
ohjausta  maanmittaus-,  punnitus-  y.  m.  töihin  ja  vätttämättö- 
mal  teoreettiset  opinnot  metsänvartiia  koulun  opettajavoi» 
milla.  Oppilaat  saisivat  tämän  perästä  tulla  yliopiatoon  ja 
suoritettuaan  opinnot  siellä  vielä  hoitopiireissä  asiantuntijan 
johdolla  harjaantua  siten,  kun  komitea  on  ehdottanut. 

Oppiaika  tulisi  täten  pitemmäksi,  mutta  luuloni  mukaan 
saisi  valtio  ja  myöskin  yksityiset  käytännöUisesti  paljon  kyp- 
syneempiä  metsänhoitajia,  kuin  jos  he  eivät  ehdottamaani 
valmistavaa  oppikurssia  Evolla  suorittaisi. 

Toivomuksena  uuden  opetuksen  ohjelmassa  lausuisin 
vielä,  että  oppilaat  vastaisuudessa  saisivat,  paitsi  ehdotuksia 
hoitosuunnitelnoiksi  kruununmetsille,  laatia  sellaisia  myöskin 
kruununpuustelleille,  pappilan  metsille  tahi  jopa  yksityisille 
metsille. 

Allekirjoittanut  on  rohjennut  yliäolevan  kirjoituksen 
kirjoittaa  siinä  toivossa,  että  käytännöUinen  puoli  metsän- 
hoito-opetuksesta  tulisi  yleisemmän  keskustelun  alaiseksi  ja 
että  ne,  jotka  ovat  kokeneita  metsänhoito-opetukaen  alalla 
meidän  maassamme,  suvaitsisivat  lausua  ajatuksensa  tämän 
puolen  järjestämisestä,  kun  ölen  vakuutettu  siitä,  etten 
ainoastaan  roinä,  vaan  monet  muut,  jotka  ovat  Evon  metsä- 
opiston  läpikäyneet,  ovat  huomanneet  suuria  puutteita  käy- 
täntöpuolisessa  opetuksessa  ja  kun  luulen,  että  kruununmetsä- 
komitean  ehdotus  toteutettuna  ei  ole  omiaan  poistamaan 
näitä  puutteita. 

i4.  Benj.  Heiander. 


Kertomus 

Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  metsän- 
istuttajan  toimituksista  vuonna  1901.. 

Metsänhoitoyhdistyksen  Johtokunnan  antamien  ohjeiden 
mukaan,  aloitin  tämän  vuoden  toiminnan  Helmikuun  3  p. 

l:o.  Liuksialan  kartano  Kangasalan  pitäjässä,  kuuluva 
Agronoomi  Jalm.  Meurnaian'ille. 

Tarkastin  metsähakkauksia,  ja  kesti  tämä  tarkastus  1 
päivän. 

Maaliskuun  20  p.  lähdin  esiteimämatkoille,  ja  21  p. 
aijoin  pitää  metsänhoidosta  esitelmän  Orihveden  Kirkonkylän 
kansakoululla,  mutta  sikäläisen  k.  k.  johtokunnan  esimiehen 
ja  opettajan  oivaltamattomuuden  vuoksi  ei  siitä  tullut  noitään. 

2:o.  Koivuniemen  kansakoulu  Orihveden  pitäjässä. 
Ensiksi  annoin  opetusta  oppilaille  metsänhoidossa  ja  illalla 
pidin  yleisölle  esitelmän  samasta  aineesta.  Väkeä  oli  noin 
30  aikuisia  ja  kansakoulun  oppilaat  kaikki. 

3:o.  Juupan  kansakoulu  Orihveden  pitäjässä.  —  Tä- 
män koulun  opettaja  ei  luuUut  itsellään  olevan  oikeutta  an- 
taa  opettaa  oppilaille  metsänhoitoa,  kun  hänelle  ei  ollut 
kouluvirastojen  puolelta  mitään  tietoa  tullut,  mutta  myöntyi 
kuitenkin  pitemraän  keskustelun  perästä  —  ja  nun  muodoin 
luennoitsin  tässäkin  koulussa  ensin  sikäläisille  oppilaille  sekä 
illemmällä  tavallisen  lukuisalle  yleisölle  esittäen  metsänhoito- 
aatetta  ja  hoitotapoja.  Keskustelussa  selvisi  että  yleisö,  ai- 
nakin  hetkellisesti,  oli  innostunut. 

4:o.  Lahdenkylän  kansakoulu  Kuorehveden  pitäjässä. 
24  p.  illalla  pidin  esitelmän,  kuulijakunnalle,  jossa  oli  noin 
viidenkymmenen  henkilön  paikoille.  Jos  keskusteluissa  lau- 
sutut  mielipiteet  toiminnassa  toteuluvat,  nun  ei  esitelmä  jää- 
nyt  vaikutuksetta. 

10 


146 

5:o.  Luomen  kansakoulu  Jämsän  pitäjässä.  26  p. 
maalisk.  esitin  oppilaille  metsäDboitoa  ja  pidin  esitelmän  sekä 
lopuksi  keskustelua.  Aikuisia  kuulioita  oli  noin  parikym- 
mentä  henkilöä. 

6:0.  Kirkonkylän  kansakoulu  Jämsässä.  Ensiksi  met- 
sänboidon  opetusta  oppilaille  ja  myöheminin  illalla  esitelmä 
aikuisille.  Väkeä  oli  paljon,  vaan  byvin  väbän  tilanomista- 
jia.  Keskustelussa  selvisi  että  useat  tunnustivat  metsänboito- 
aatteen  hyväksi.  Ei  kuitenkaan  tuntunut  olevan  halua 
ryhtyä  käytännössä  sitä  toteuUamaan  edes  vähemmässä  mää- 
rässä. 

7:o.  Juokslahden  kansakoulu  Jämsän  pitäjässä.  Maa- 
liskuun  28  p.  saavuin  sinne  ja  samana  päivänä  opetin  mai- 
nitun  koulun  oppilaille,  miten  metsää  pitää  kasvattaa  eikä 
tarpeettomasti  bävittää.  Illalla  yleistä  esitelmää  kuulemaan 
oli  saapunut  asiaaharrastavan  opettajattaren  toimesta  run- 
saasti  kuulijoita,  joista  sunri  määrä  tilanomistajia.  Esitelmän 
jälestä  syntyi  vilkas  ja  pitkänlainen  keskustelu. 

8:0.  Putkilahden  kansakoulu  Korpilahden  pitäjässä. 
Ensin  oppilaille  opetusta,  miten  metsien  kanssa  olisi  mene- 
teltävä,  ja  myöhemmin  esitelmä  aikuisille,  joita  oli  sikäläinen 
opettajatar  kehoituksillaan  saanut  kokoontumaan  lukuisasti. 
Viimeksi  keskustelua,  jota  kesti  myöhään  iltaan. 

9:o.  Kirkonkylän  kansakoulu  Korpilahdella.  Siellä 
opetin  metsänboitoa  oppilaille,  joita  oli  läbes  sata. 

10:o.  Korpilahden  kunnanhuoneessa,  barvalukuiselle 
yleisölle  esitelmä. 

Maaliskuun  81  p.  aijoin  pitää  esitelmän  Muuramen 
kansakoulussa,  mutta  kun  sikäläiset  opettajat  etvät  oikoen 
käsiltäneet  kiertokirjeen  tarkoitusta,  nun  ei  yleisölle  ollut 
annettu   tietoa,  ja  senvuoksi  täytyi  jättää  esitelmä  pilämättä. 

ll:o.  Kirkonkylän  kansakoulu  Peläjävedellä.  Hubti- 
kuun  1  p.  esitin  oppilaille  metsän  turmelemisen  tuottamaa 
vahinkoa  ja  kasvuksen  edistämisen  byödyllisyyttä.  Kuulijoi- 
den  väbälukuisuuden  vuoksi  ei  esitelmästä  tullut  mitään. 

12:o.  Kuivasmäen  kansakoulu  Petäjäveden  pitäjässä. 
Ensiksi  luento  oppilaille  ja  sitten  esitelmä  aikuisille.  Kuuli- 
joita  väbän, 

13.0..  Pohjoislahden  kansakoulu  Keuruun  pitäjässä. 
Luento  metsänboidosta  oppilaille,  ja  aikuisille  esitelmä  sa- 
masta  aineesta.  Väkeä  väbäniaisesti,  mutta  enimmäkseen 
tilanomistajia.     Keskustelussa   useat   julki   lausuiyat  mielihy* 


147 

vänsä  siitä  että  saivat  kuulla  esitettävän  nun  tärkeästä  alasta 
kun  metsä  on. 

Huhtikuun  5  p.  saavuin  Vesilahdelle  talviselta  luento- 
matkaltani. 

Toukokuun  7  p.  lähdin  Vesilahdelta,  Metsänhoitoyhdis- 
tyksen  Johtokunnan  vahvistamassa  matkasuunnitelmassa  mai* 
Dittuja,  kesäisiä  töitä  toimittamaan: 

14:0.  Sunilan  kartano  Mynämäen  pitäjässä,  oraistaja 
Majori  G.  Palander. 

Ensiksi  tarkastin  kolimetsän  ja  annoin  asiaan  kuuluvia 
ohjeita.  Seuraavana  päivänä  istutettiin  kotimetsään  100  sip. 
lehtikuusentainta  ja  kylvettiin  0,20  kiloa  männynsiemeniä  0,io 
h:aarille,  sekä  takametsään  1,30  kiloa  0,50  h:aarille.  Samalla 
tarkastin  takametsässä  ne  osuudet,  joissa  oli  viiroe  aikoina 
hakkauksia  tehty.     Toimitukseen  kului  3  päivää. 

15:o.  Paacolan  tila  ürjalan  pitäjässä,  kuuluva  Maan- 
viljelijä  August  Perholle. 

Paavolan  maalle  istutettiin  200  pientä  männyntainta  ja 
kylvettiin    0,5o    kiloa    siemeniä    0,20   hiaarille,   ja   Paavolan 
maalla  olevalle  Metsänhoitoyhdistyksen  istutusalalle  200  pientä' 
sip.  lehtikuusentainta.     1  päivä  kului  toimitukseen. 

16:0.  Ahvenlahti  eli  osa  Kuljun  kartanosta  Lempääläu 
pitäjässä,  omistaja  Tuomari  V.  Palander. 

Siellä  kului  3  työpäivää,  jolla  ajalla  toimitin  metsään 
istutetuksi  3,000  pientä  männyntainta  ja  100  lehtikuusen, 
sekä  kylvetyksi  tuli  4,oo  kiloa  männynsiemeniä  2,io  hehtaa- 
rin  maalle.  Taimitarhaan,  joka  yllämainitulla  ajalla  tuli  teh- 
dyksi,  kylvettiin  0,80  kiloa  männyn  siemeniä. 

17:0.  Hcikkilän  tila  Pälkjärven  pitäjässä,  kuuluva 
Osakeyhtiö  Mallasvedelle. 

Heikkilän  ja  Pyörään  metsään  useampaau  eri  kohtaan , 
yhteensä  noin  4,50  hehtaarin  alalle  kylvettiin  4,oo  kiloa  män- 
nyn ja  5,00  kiloa  kuusen  siemeniä  sekä  istutettiin  2,000  män- 
nyn tainta.  Mainittujen  tilojen  maalle  metsien  läheisyyteen 
tehiiin  taimitarha  ja  kylvettiin  siihen  l,oo  kilo  sip.  lehtikuu- 
sen, 2,00  kiloa  männyn  ja  2,oo  kiloa  kuusen  siemeniä.  Näi- 
hin  toimituksiin  kului  4  päivää. 

18:o.  Näreen  kartano  Pälkänen  pitäjässä,  kuuluva 
Luutnantti  E.  Valdens'ille. 

1  päivänä  toimitin  kylvetyksi  Näreen  kartanon  metsään 
kuuteen  eri  paikkaan  yhteensä  1,90  hehtaarille  4,oo  kiloa 
männyn  siemeniä. 


148 

19:o.  Järcelän  sotilasoirkatalo  Salon  kappelissa  Ou- 
lun  lääniä,  vuokraaja  Lukkari  J.  Päivärinta.  Toukokuun  29 
p.  pidin  siellä  esitelmän  metsien  kansataloudellisesta  merki- 
tyksestä  ja  niitten  hoidosta.  Kuulijoita  oli  runsaan  puoiisesti, 
ja  ainakin  jonkun  verran  asiaan  innostuneita,  siitä  päättäen 
että  keskustelu  kesti  kolmatta  tuntia,  vaikka  sitä  ennen  olin 
pitänyt  lähes  kaksi  tuntia  kestävän  esitelmän.  1  päivä  kului 
siihen. 

20:o.  Piehingin  kansakoulu  Salon  kappelissa.  Johto- 
kunnan  esimieben  J.  Päivärinnan  tilauksen  mukaan  saavuin 
sinne.  Ensiksi  pidin  oppilaille  luennon  ja  sitten  käytännöl- 
lisen  opin  saavuttamiseksi,  istutettiin  oppilaitten  kanssa  sa- 
notun  koulun  alueelle  18  cembramännyn,  3  piehtakuusen, 
18  sip.  lehtikuusen  tainta,  ja  Järveiän  virkatalon  metsään 
0,40  hehtaarille  200  kuusentainta  sekä  kylvettiin  1,20  kiloa 
männynsiemeniä.  Järveiän  kartanopaikalle  y.  m.  istutettiin 
11  tainta.     Toimitus  kesti  1  päivän. 

21  :o.  Rauhalan  palstatila  Kivijärven  pitäjässä,  kuu- 
luva  Tohtori  Lybeck'ille. 

Kesäkuun  2  päivä  saavuin  sinne  ja  viivyin  siellä  2  päi- 
vää,  jolla  ajalla  mainitulle  palstalle,  noin  0,35  haarille,  toi- 
mitin  istutetuksi  500  kuusen,  200  sip.  lehtikuusen,  10  hopea- 
kuusen  (Abies  pectinata)  ja  190  männyntainta. 

22:o.     Pyhäjäroen  kansakoulu  Saarijärven  pitäjässä. 

Johtokunnan  pyynnöstä  saavuin  sinne,  ja  annoin  sikä- 
läisille  oppilaille  opetusta  metsänhoidossa  sekä  samalla  istu- 
tettiin koulupaikalle  y.  m.  20  sip.  lehtikuusentainta.  1  päivä 
hävisi  siihen. 

23:o.  Kauppilan  tila  Saarijärven  pitäjässä,  omistaja 
Maanviijelijä  J.  Kauppinen. 

Tarkastin  mainitun  tilan  metsän  ja  annoin  hoito  ohjeita 
sekä  ehdoittelin  metsikko-hakkaussuunnitelman.  2  päivää 
kului  Kauppilassa. 

24:o.  Pataman  talo  Saarijärven  pitäjässä  Pylkön- 
mäellä,  omistaja  Maanviijelijä  H.  Lehtonen. 

Tarkastettuani  metsän,  ehdoittelin  minkälaista  hakkaus- 
tapaa  olisi  eduUisempi  käyttää,  sekä  annoin  muita  metsän- 
hoitoon  kuuluvia  neuvoja.     1  päivä  kului  siihen. 

25:0.  Tollonmäen  talo  Saarijärven  pitäjän  Pylkön- 
mäellä,  kuuluva  Talollinen  Aapo  Tollonroäelle. 

Tarkastin  metsän  ja  annoin  hoitoohjeita,  etupäässä  huo- 
roauttaen    nuorista   metsikoista,    joiden  kasvua  lepät  estävät. 


149 

joissa  sen  vuoksi  olisi  tarpeellista  tehdä  apuharvennusta. 
Toimitus  kesti  1  päivän. 

26:o.  Honkasenmäki  niminen  talo  Saarijärven  pitä- 
jässä,  omistaja  TalolliDen  Honkasenmäki. 

Kun  omistajan  kanssa  katselin  talon  metsän,  nun  sa- 
malla  annoin  niitä  neuvoja  mitä  katsoin  tarpeelliseksi.  Sä- 
hen kului  1  päivä. 

27:o.  Pylkönmäen  kansakoulu-tila  Saarijärven  pitä- 
jässä. 

Johtokunnan  pyynnöstä  tarkastin  mainitun  tilan  metsän, 
ja  annoin  siitä  kirjallisen  lausunnon  miten  sen  suhteen  mie- 
lestäni  olisi  edullisinta  menetellä.     Toimitus  kesti  1  päivän. 

28:o.  Hallaahon  talo  Karstulan  pitäjässä,  kuuluva 
Talollinen  T.  Pekkaselle. 

Isännän  kanssa  katselin  1  päivän  sanotun  talon  metsiä, 
ja  samalla  annoin  asiaan  kuuluvia  neuvoja. 

29:0.  Isotalon  tila  Karstulan  pitäjässä,  kliuluva  Maan- 
viljelijä  Herman  Isotalolle. 

Tämän  talon  metsien  tarkastuksessa,  hakkauspaikkojen 
suunnittelussa  ja  malliapuharvennuksien  tekemisessä  kului  2 
päivää. 

Kesäkuun  18  päivä  saavuin  Vesilahteen. 

30:0.  Mäkelän  talo  Kuorehveden  pitäjässä,  omistaja 
Maanviljelijä  Kalle  Mäkelä. 

Heinäkuun  2  p.  saavuin  sinne  ja  viivyin  2  päivää,  jolla 
ajalla  tarkastin  metsän  ja  tein  suunnitelman  mitenkä  olisi 
edullisinta,  metsän  kasvuUisuuteen  nähden,  hakata  kotitar- 
peita  y.  m. 

31:0.  Korpelan  talo  Kuorehveden  pitäjässä,  kuuluva 
Emäntä  Korpelalle. 

Metsän  katselemiseen  ja  hoitoneuvojen  antamiseen  ku- 
lui tässä  talossa  1  päivä. 

32:o.  Salmion  talo  Kuorehvedellä,  omistaja  Talollinen 
Seemi  Salmio. 

Metsäntarkastusta  ja  siitä  johtuvaa  neuvomista.  1  päivä 
kului  siihen. 

33:o.  Simolan  talo  Kuorehvedellä,  kuuluva  Talonomis- 
taja  Simolalle. 

Simolan  talon  metsän  tarkastin  ja  annoin  hoitoneuvoja, 
johonka  hupeni  1  päivä. 

34:o.  Mikkolan  talo  Kuorehveden  pitäjässä,  omistaja 
Talollinen  J.  Mikkola. 


150 

Tarkastin  kaikki  eri  metsä-osuudet  ja  annoin  metsän- 
hoito-ohjeita  sekä  lein  ehdotuksia  mislä  osuaksista  olisi  edul- 
lisempi  ensiksi  hakata  tarvittavia  puuaineita.  2  päivää  kesti 
toimitns. 

35:0.  Liponsalmi-Marttila^Kuorehvedeu  pitäjässä,  omis- 
taja  MaaDviijelijä  Kalle  Martiila. 

Tarkastin  mainitun  tilan  metsäa  ja  osittain  arvioitsin 
lisäkasvun  sekä  lein  arvioituille  osuuksille  hoitosuunnitelman, 
vielä  opasÜQ  miten  ja  missä  metsää  olisi  harvennettava  y.  m. 
Toimitus  kesti  3  päivää. 

36:o.  Erkkilän  talo  Jämsän  pitäjässä,  kuuluva  Kalle 
Puttoselle. 

Yleistä  metsäa  katsastusta  ja  boitoneuvojen  antamista 
toimitin  tässä  talossa  1  päivän. 

37:0.  Mikkolan  talo  Jämsässä,  omistaja  Talollinen 
Hietiö. 

Tähän  taloon  olin  tilattu  pääasiallisesti  metsäraaan  laa- 
dun  tarkastusta  varten,  mutta  tarkastin  samalla  metsänkin. 
Kumpaisenkin  sekä  maan  että  metsän  suhteen  annoin  neu- 
voja  miten  niiden  kasvukuntoa  voidaan  ihmistyöllä  edistää. 
Aikaa  kului  1  päivä. 

b8:o.  Hiroelän  tila  Jämsässä,  omistaja  Maanviljelijä 
Ernst  Hirvelä. 

Kun  metsä  oli  milt'ei  kokonaan  larkastettu,  nun  ehdo- 
tin  mistä  ja  miten  olisi  sopivin  hakata  puuaineita  kotitar- 
peiksi,  sillä  metsänmyynti  ei  tullut  kysymykseen,  sekä  miten 
nuoren  metsän  kasvullisuutta  olisi  edistettävä.  Aikaa  kului 
2  päivää. 

39:o.  Hiroelän  tila  Jämsässä,  kuuluva  Maanviljelijä 
Matti  Hirvelälle. 

Sielläkiu  oli  toimitettava  metsäntarkastusta  sekä  hoito- 
ohjeiden  antamista.     Työhön  kului  1  päivä. 

40:o.  Jsoluomen  tila  Jämsässä,  omistaja  Maanviljelijä 
Isoluome. 

2  päivää  kului  kun  tarkastin  edellä  mainitun  tilan  met- 
sän, ja  samalla  myöskin  ehdottelin  hakkaussuunnitelman. 

Lopetin  nyt  toimitusmatkani  kiireellisemmäksi  maanvil- 
jelystyöajaksi  ja  saavuin  Vesilahteen  heinäkuun  31  p. 

41  :o.  Isoköllin  talo  Orihveden  pitäjässä,  kuuluva  Maan- 
viljelijä Kustaa  Eerolalle. 

Syyskuun  16  p.  saavuin  sinne  ja  2  päivää  kului  sen 
talon  metsäntarkastukseen  ja  arvioimiseen.  Tarkastus  ja  ar- 
vioiminen  tarkoitti  sekä  metsänboitoa  että  myyntiä. 


Ibi 

42:0.  Wähäköllin  talo  Orihvedellä,  omistaja  Talolli- 
nen  Herman  Wähäkölli. 

1  päivänä  tarkasiin  tämän  talon  metsän  ja  annoin  hoito- 
ohjeita. 

43:o.  Perttulan  talo  Orihvedellä,  omislaja  Talollinen 
Otto  Perltula. 

Perttulan  metsän  tarkastuksessa  ja  hoitoneuvojen  anta- 
misessa  kului  1  päivä. 

44:0.  Maunulan  tila  Orihvedellä,  kuuluva  Talollinen 
Vihtori  Maunulalle. 

Kun  metsän  kasvuUisuudesta  olin  saanut  yleiskäsityk- 
sen,  nun  osoitin  ne  metsikot,  joissa  ensiksi  olisi  sopivin  tehdä 
hakkauksia,  ja  hiukan  malliksi  tehtiin  apuharvennusta.  Toi- 
mituksen  suoritin  1  päivässä. 

45:0.  Pirttisarka  niminen  tila  Orihvedellä,  omistaja 
Maanviljelijä  A.  H.  Toivonen. 

1  päivä  kului  melsäntarkastuksessa  ja  hoitoneuvojen 
antamisessa. 

46:o.  Turhalan  talo  Orihvedellä,  kuuluva  Talonomis- 
taja  Turhalalle. 

Turhalassa  metsäntarkastukseen  ja  siitä  johtuvien  ha- 
vaintojen  perustuksella,  annettuihin  hoitoneuvoihin,  hupeni  1 
päivä. 

47:0.  Niemelän  tila  Orihvedellä,  kuuluva  Tilanomis- 
taja  Kustaa  Niemiselle. 

Malliksi  tehtiin  apuharvennusta  nuoressa  männikössä 
sekä  toisessa  kohdassa  varjolehtojen  poishakkausta,  ja  muita 
metsänhoitoneuvoja  annoin.     1  päivä  kului  työssä. 

48:o.  Ala'Jaarilan  tila  Orihvedellä,  omistaja  Ylioppi- 
las  Evert  Lilius. 

Omislajan  kanssa  kuljin  1  päivän  metsässä,  tarkastaen 
sekä  metsän  että  maan  laatua,  joiden  suhteen  annoin  ha- 
vaintojeni  mukaan  neuvoja  ja  ohjeita. 

49:0.  Mänttän,  Pättiniemen,  Liettun  ja  Walkeanie- 
men  tilat  Keuruun  pitäjässä,  kuuluva  Kauppaneuvos  G.  A. 
Serlachiuksen  perillisille. 

Edellä  nimitettujen  tilojen  metsät  tarkastin  yleisesti  ja 
erittäinkin  ne  kohdat,  joissa  edellisen  vuoden  tarkastuksessa 
olin  ehdottanut  apuharvennusta  y.  m.  tehtäväksi.  Annoin 
kirjallisen  tarkasluslausunnon  pubeenaolevien  tilojen  omista- 
joille.     Toimitus  kesti  5  päivää. 

50:o.  Seppälän  tila  Keuruun  pitäjässä,  omistaja  Kon- 
suli A.  E.  Serlachius. 


152 

Seppäiän  metsän  tilasta  annoin  kirjallisen  tarkastaslau- 
sannon,  ja  paikallisia  neuvoja  itse  metsässä.  2  päivää  knlui 
edellämainituissa  töissä. 

51  :o,     Kowuniemen  kansakoulu  Orihvedellä. 

Johtokunnan  tilauksen  mukaan  lokakuun  9  p.  opetin 
sanotun  koulun  oppilaille  metsänboitoa,  jolloin  myöskin  kyi- 
Yettiin  0,80  kiloa  männyn  siemeniä,  Heikkilän  taloD  roaalie 
0,15  hehtaarille.    Toimitus  kesti  1  päivän. 

52:0.  Ali' Heikkilän  talo  Orihvedellä,  kuuluva  J.  Heik- 
kiläUe. 

Omistajan  kanssa  katselin  1  päivänä  metsän  ja  annoio 
asiaan  kuuluvia  neuvoja. 

53:o.  Yli'Heikkilän  talo  Orihvedellä,  omistaja  Maan- 
viljelijä  Heikkilä. 

1  päivä  kului  metsän  katselemiseen  ja  hoitoneovojen 
antamiseen. 

54:o.  Mikkolan  talo  Orihvedellä,  kuuluva  Maanvilje- 
lijä  Heikkilälle. 

Tässä  talossa  tarkastin  metsän  ja  opastin  omistajaa  sitä 
hoitamaan,  jossa  toimessa  hupeni  1  päivä. 

55:0.  Isopohjalan  tila  Orihvedellä,  omistaja  Maavilje- 
lijä  Malakias  Isopohjala. 

Kun  ensiksi,  omistajan  myötäseuraamana,  olin  tehnyt 
metsän  yleistarkastuksen,  nun  esitin  miten  hakkausta  olisi 
järjestettävä  ja  mistä  metsikoista  olisi  hakattava  erilaisia 
puuaineita  sekä  kuinka  voisi  edistää,  varsinkin  sekametsikoi- 
den  kasvullisuutta.    Toimitus  kesti  2  päivää. 

56:o.  Yrjölän  talo  Orihvedellä,  kuuluva  TaloUinen  A. 
Yrjölälle. 

1  päivän  tarkastin  mainitun  talon  metsän  ja  annoin 
asiaan  kuuluvia  ohjeita. 

57:o.  Padustaipaleen  talo  Orihvedellä,  omistaja  Ta- 
loUinen Padustaipale. 

Toimitus  käsitti  metsäntarkastusta  ja  hoitoneuvojen  an- 
tamista,  joihin  kului  1  päivä. 

58:o.  Hurttian  talo  Korpilahden  pitäjässä,  omistaja 
TaloUinen  Vihtori  Hurltia. 

Sinne  saavuin  lokakuun  17  p.  ja  viivyin  1  päivä.  Sillä 
ajalla  katselin  sekä  koti-  että  perämetsän.  Kun  kumpaises- 
sakin  metsäosuudessa  oii  paljon  aukeita  paikkoja,  niin  ke- 
hoitin  omistajan  kylvämällä  tai  istuttamalla  koittaa  saada 
uusi  metsitys  aukeille  aloille,  ja  senvuoksi  muun  muassa 
opetin  melsänkylvöä  ja  istutusta. 


153 

59:o.  Ilomaan  talo  Korpilahdella,  kuuluva  Kauppias 
Kalle  Ilomaalle. 

Metsähakkauksen,  apuharvennuksen  y.  m.  metsänhoidon 
neuvomista,  joihin  kului  1  päivä. 

6:0.  Pohjolan  talo  Korpilahden  pitäjän  Putkilahdella, 
omistaja  Maanviljelijä  Vihtori  Salminen. 

Kun  olin  saanut  jotenkin  tarkan  tiedon  metsän  tilasta, 
min  ehdotin  vähän  laajemman  hoitosuunnitelman,  syystä  että 
omistajalla  oli  halua  metsäänsä  sekä  hoitaa  että  säästää, 
jonka  todisti  metsan  nykyinen  lila.  Tämän  talon  metsässä 
kului  1  päivä. 

61  :o.  Joutsenlahden  tila  Luhangon  pitäjässä,  kuuluva 
Maanviljelijä  Vihtori  Salmiselle. 

Metsäntarkastusta  ja  tarpeille  hakkausalojen  määräystä 
y.  m.     Niissä  toimissa  kului  2  päivää. 

62:o.  Pukan  talo  Korpilahdella,  kuuluva  Maanviljelijä 
Lehtoselle. 

1  päivänä  tarkastin  metsän,  samalla  antaen  asiaan  kuu- 
luvia  neuvöja. 

63:0.  Heikkilän  talo  Korpilahdella,  omistaja  Maanvil- 
jelijä Lehtonen. 

Heikkilän  metsän  suhteen  annoin  pääasiallisesti  apu- 
harvennusta  ja  metsän  uudistamista  koskevia  neuvoja,  syystä 
että  isommat  puut  hakkauksen  kautta  olivat  poistetut.  1 
päivä  kului  siinä  toimessa. 

64:o.  Ylätalo  Korpilahdella,  kuuluva  TaloUinen  Vih- 
tori Peuhalle. 

1  päivä  kului  metsässä  kulkiessa  ja  hoitoneuvojen  an- 
tamisessa. 

65:o.  Peuhan  talo  Korpilahdella,  kuuluva  Peuhan  peri- 
kunnalle. 

Kun  tämän  talon  maalla  löytyi  paljon  nuoria  ja  osaksi 
myöskin  keski-ikäisiä  männiköitä,  sekä  puhtaita  että  lepikon 
sekaisia,  nun  tehtiin  malliksi  apuharvennusta.  Samalla  myös- 
kin esitin  ett'ei  mainituissa  metsikoissa  enään  tehtäisi  aukko- 
hakkauksia,  joita  ennen  on  tehty.  Toimitukseen  kului  1 
päivä. 

66:0.  Mikkolan  talo  Korpilahdella,  kuuluva  TaloUinen 
Nygr^nille. 

Omistajan  kanssa  kuikiessani  metsässä  osotin  miten 
sopimattomasti  on  metsän  kanssa  menetelty  sekä  mitenkä 
sitä  pitäisi  menetellä.  Tämmöisessä  toimessa  taivalsin  tässä 
metsässä  1  päivän. 


154 

67:0.  Könnön  talo  Korpilahdella,  omistaja  Talollinen 
Jaakko  Köddö. 

Isännän  kanssa  katselin  kaikki  talon  metsät  1  päivänä, 
ja  samalla  ehdottelin  missä  metsikoissa  sopisi  hakkauksia 
tehdä  ja  mitkä  taas  tarvitsisivat  saada  rauhassa  kasvaa, 
myöskin  osoitin  semmoisia  metsikoita,  joissa  olisi  edollista 
tehdä  apuharvennusta  tai  hakata  pois  varjopuita. 

68:0.  Nikkilän  talo  Korpilahdella,  kuulava  TalollioeD 
J.  Ilmaselle. 

Tämän  taloD  metsää  tarkastio  1  päivän,  ja  omistajan 
pyynnöstä  arvioitsin  lisäkasvun  suuruutta. 

69:o.  Finnin  talo  Korpilahdella,  omistaja  Kirkkoväärtti 
Joonas  Finni. 

Meisää  tarkastaessani  etupäässä  huomautin  yanhojen 
lehtipuiden  poisottamisen  tarpeellisuudesta,  y.  m.  hoitoneu- 
voja  annoin.     1  päivän  viivyin  Finnissä. 

70:o.  Saoion  talo  Järasän  pitäjässä,  omistaja  Maan- 
viljelijä  Antti  Koljonen. 

Savioon  saavuin  marraskuun  2  p.  ja  kului  siellä  4 
päivää,  jolla  ajalla  tarkastin  ja  arvioitsin  metsää  sekä  luin 
5,100  hirsipuuta,  joista  ainoastaan  isompia  saatoin  sanoa 
myynti-ikäisiksi,  ja  kehoitin  omistajan  säästämään  pienemmät, 
ne  kun  ovat  vielä  alaarvoisia  sahattaviksi. 

71:o.  Isännäisen  talo  Jämsän  pitäjässä,  kuuluva  Isän- 
näisen  perillisille. 

Sekä  perillisten  etiä  vuokraajan  kanssa  katselin  metsän, 
ja  annoin  neuvoja  sekä  ohjeita  miten  metsän  kanssa  olisi 
meneleltävä  että  siitä  jatkuvasti  saataisiin  vähentymättömiä 
tuloja.     1  päivä  kului  tähän  toimitukseen. 

72:o.  Rekolan  talo  Jämsässä,  kuuluva  Talollinen  A. 
Isännäiselle. 

Metsänhoitoneuvomista  1  päivä. 

73:o.  Rongon  talo  Jämsän  pitäjässä,  omistaja  Maan- 
viljelijä  Kauppila. 

Siellä  kului  aikaa  1  päivä,  kun  tarkastin  ja  osittain 
arvioitsin  metsän  sekä  annoin  boitoneuvoja. 

74:o.  Tunkeion  tila  Längelmäen  pitäjässä,  omistaja 
Maanviljelijä  A.  E.  Ekman. 

Tarkastin  kotimetsän  ja  myöskin  takametsän.  Viime- 
mainitun  suhteen  ehdottelin  hoitosuunnitelmaksi  toistaiseksi 
vain  yli-ikäisten  lehtipuiden  pois  ottamista  osuuksittain,  aina 
yksi  osa  vuotuisesti.     Toimitus  kesli  4  päivää. 

Marraskuun  17  p.  saavuin  Vesilahteen. 


155 

75:o.  Yli'  Uotilan  tila  ürjalan  pitäjässä,  omistaja  Maan- 
viljelijä  Frans  üotila. 

Sinne  saavuin  joulukuun  11  p.  Kotitarvehakkauspai- 
kan  ja  -tavan  esitystä,  ja  metsän  lukemista  myyntiä  varten 
sekä  hinta-arvion  tekemistä.  Luetuksi  tuli  1,500  sahatukki- 
puuta  ja  aikaa  meni  yhteensä  4  työpäivää. 

Vesilahteen  saavuin  16  p.  joulukuuta. 


Männyn  taimia  ei  tänä  vuonna  ollut  paljon  saatavissa. 
Männyn  siemenvuosi  oli  huononlainen,  mutta  sitävasloin  kuu- 
sissa  oli  käpyjä  erittäin  runsaasti  ja  siemensatokin  kesku- 
laioen,  vaikka  byönteiset  jonkun  verran  hävittivät  kävyistä 
siemeniä. 


Nyt  kuluneen  vuoden  toimitusmatkoilla  ölen  kulkenut: 

Rautateitse 2,488  km. 

Vesitse,  laivalla  tai  soutuveneellä     245     » 
Hevoskyydillä    . 1,210     » 

Yhteensä  3,943  km. 


156 


< 

CO 


S 

c 


» 


o 


i  2 

0 


9 
3 


O  ß 
3.D 
3. 


rs 


I    I 


I    I 


I 


,r|-V2.B.S 


«2.  e* 

<6  3 

P    OD 


<  FS  §  ' 

.  Oi  <^  r*  r 

Ö     ir+  a  rt-  CT 

^-        C    g  »    p 


J.^.  a 


VI  *^ 

OD  er 

gg. 


3 


3  g  5  - 
e  P  jD  5 


5 


J^    Ä  OB 

1.2.3       ^ 


o2? 

3         'TS    O    ' 

3   gS  »  ^wS 

»  5  3  3  S- c  ö 
crp 


2t 
*5' 


3G 
'S 


:  3  3 


=  -  =  !  = 


II   I   I  I  i 


'-*  I  I 


I  -r  I  111 


„£ 


I  ( 


o 


ggg 


§    i 


I 


niiQi  n9i8i{ii)iniiox 


^lAiildsimaiiox 


«iAi^d«3n«K 


HiAivd  nsnaa^qx 


H 
vj 

O: 
3 


a      g 


50 


^ 
i^ 


UO  OlllOf  «UBB^q9H 


)VAo  «Ji^of  niini  uapinj 


9|aiia;|Ba  vf  «fo^nonq 


157 

Uavaintona  viimevuotisilta  toimitusmatkoiltani  voin  mai- 
nita  että  metsänhoidolla  on  esitelmistä  paljon  hyötyä,  sillä 
DÜden  kaulta  tulee  metsänhoito  puheenaineeksi  ja  siten  he- 
rättää  yleisön  huomiota.  Vieläpä  useat  talonomistajat  innos- 
tuvat  nun  paljon  että  haluavat  saada  käytännöllisiäkin  neu- 
voja  itse  metsässä.  Tosin  kyllä  tuo  tilaus  toisinaan  tehdään 
hetkellisen  innostuksen  vaiktuksesta,  eikä  jonkun  ajan  ku- 
luttua  välitetä  metsänhoidosta  juuri  paljon  mitään,  mutta  on 
niitä  toisin  ajatteleviakin,  ja  sitä  paitsi  voi  aina  vähän  vai- 
kuttaa  yähemmän  halukkaaseenkin  kun  sitä  käytännöllisesti 
osottaa  ja  esittää  itse  metsässä. 

Suurin  eil  ainakin  räikeimmin  silmiinpistävä  metsän- 
hävitystapa  on  järjetön  myynti.  Sopimattomilla  kotitarve- 
hakkauksillakin  haaskataan  metsää  myöskin  suuressa  mää- 
rässä.  Ölen  hyvin  paljon,  nähnyt,  varsinkin  Hämeessä  että 
roita  suuremmassa  määrässä  havuja  lannaksi  käytetään 
sitä  enemmän  hävitetään  nuoria  sekä  keski-ikäisiä  kuusikoita 
ja  männiköitäkin.  Tosin  kyllä  rungot  käytetään  kotitarpei- 
siin,  ja  nun  luuUaan  ettei  tuo  runsas  havun  otlo  sanottavasti 
vabingoita  metsää,  sillä  täytyyhän  muutoinkin  puita  kaataa 
kotitarpeiksi.  Vaan  kun  katselee  havunkarsian  metsään  jät- 
tämiä  jälkiä,  niin  kyllä  helposti  huomaa  että  poissa  ovat 
tuorehimmat  kasvukuntoiset  havupuut.  Kuivaluontoiset,  kitu- 
kasvuiset  havumetsän  jäännökset,  yli-ikäisten  lehtipuiden, 
leveähaaraisien  leppien  ja  katajikon  kanssa  muodostavat 
metsän,  joka  jätetään  tuleyaisuutta  varten  kasvamaan. 

Vesilahdella  30  p.  Tammikuuta  1902. 

Oskar  Aronen. 


Kertomus 

Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  2:sen 
metsänistuttajan  toimesta  vuonna  1901. 

Metsänhoitoyhdistyksen  esimiehen  yahvistaman  matka- 
suunnitelman  saatuani  lähdin  toimitusmatkoille  5  p:nä  Touko- 
kauta. 

N:o  1.  Kannuskosken  puuhiomotehdasosakeyhtiö  Val- 
kealan  pitäjässä  Viipurin  lääniä.  Hepohaijan  kankaalle  istu- 
tettiin  3  päivänä  yhteensä  19,600  männyntainta  10  harin 
alalle.  Kansakouluoppilaat  ottivat  osaa  työhön.  Yhtenä  päi- 
vänä tehtiin  taimitarha,  johon  kylvettiin  2  kiloa  kuusensie- 
meniä. 

N:o  2.  Opettaja  Aatu  Ellosen  tilauksesta  Kourulan 
kansakoululle  Valkealan  pitäjässä  Viipurin  lääniä.  Tirvan- 
saarelle  kylvettiin  0,5  harin  alalle  1  kilo  männynsiemeniä  ja 
koulupiiriin  istutettiin  50  tainta  sekä  tehtiin  taimilava,  johon 
kylvettiin  0,2  kiloa  männynsiemeniä.  Näihin  töihin  kulni  1 
päivä.     lUalla  pidin  esitelmän  metsänhoidosta. 

N:o  3  Opettaja  Väinö  Vaaran  tilauksesta  Selänpään 
kansakoululle  Valkealan  pitäjässä  Viipurin  lääniä.  Kylvet- 
tiin Suoniemenharjulle  1  harin  alalle  2  kiloa  männynsieme- 
niä. Näytin  miten  istutusla  on  tehtävä  luonnon  taimilla. 
Apuharvennusla  tehtiin  koulumäellä  0,25  harin  alalla.  Pu- 
huin  oppilaille  metsän  merkityksestä  elantomme  suhteen  sekä 
metsänhoidosta.     Työhön  hupeni  1  päivä. 

N:o  4.  Pastori  J.  Hovilaisen  tilauksesta  Anttolan  pi- 
täjän  kansakoululle.  Kylvettiin  Pappilan  maalle  Ristonlah- 
den  aholle  0,5  hehtaarin  alalle  1  kilo  männynsiemeniä.  Lohi- 
harjulla  apuharvennettiin  0,5  haria.  Taimilava  tehtiin  koulu-, 
tontille  ja  tähän  kylvin  0,2  kiloa  männynsiemeniä.  Illalla 
pidin  esitelmän  koululla.     Kaikkiaan  meni  tähän  1  päivä. 


159 

N:o  5:  Kaukaan  tehlaalla  Lappeen  pitäjässä  Viipurin 
lääniä  istutettiin  Parkinkankaalle  100,000  kuusentainta  15 
harin  alalle  ja  kylvettiin  25  kiloa  kuusensiemeniä  taimitar- 
haan  Luukkaanniemelle.     Toimitus  kesti  4  päivää. 

Sysmän  pitäjässä  Mikkelin  lääoiä  oli  seuraavat  toimi- 
tukset: 

N:o  6.  Talollinen  Alfred  Nuuttila,  Karilan  kylässä. 
Soidinkankaalle  0,5  harille  ja  Aimovuorennotkolle  1  harilie 
kylvettiin,  yhteensä  2,5  kiloa  männynsiemeniä.  Tehtiin  myös- 
kin  taimitarha.     Aikaa  kului  1  V2  päivää. 

N:o  7.  Talollinen  Otto  Virtanen^  Virtain  kylässä.  Sy- 
välänmatkalle  kylvettiin  1  harin  alalle  1,5  kiloa  männynsie- 
meniä.    Toimitus  kesti  päivän. 

Sortavalan  pitäjässä  Viipurin  lääniä  toimin  seuraavien 
henkilöiden  luona: 

N:o  8.  Varalääninsihteeri  G.  A.  Hyr^nin  omistaman 
Kivipatsas  nimisen  metsäpalstan,  Kuokkaniemen  kylässä,  ym- 
päri  avautin  rajat  sekä  tarkastin  metsän.  Toimitus  vei  aikaa 
1  päivän. 

N:o  9.  Talollinen  M,  Pitkäsen  Kuokkaniemen  kylässä. 
Rankjärven  rannalle  istutettiin  3,000  kunsentainta  1  harille 
ja  kotipellon  mäelle  500  lehtikuusentainta  0,5  harin  alalle. 
Työhön  kului  1  V2  päivää. 

N:o  10.  Lehtori  E.  Mäkisen  ammatlikoululla  Mylly- 
kylässä  istutin  175  lehlikuusen  ja  50  tammentainta  0,5  ha- 
rille.    Tähän  meni  1  päivä. 

N:o  11.  Talollinen  A,  Moilasen  Airanteen  kylässä.  Is- 
tutin 200  lehtikuusentainta  0,25  harin  alalle.  Aikaa  kului 
V2  päivää. 

N:o  12.  Kauppias  K.  Nissisen  Airanteen  kylässä. 
Kotimetsässä  istutettiin  800  lehtikuusentainta  1  harin  alalle 
1  päivänä. 

N:o  13.  Lakkari  H.  Teittisen  Airanteen  kylässä.  Koti- 
mäelle  istutettiin  500  lehtikuusentainta  0,5  harille.  Työ  kesti 
Va  päivää. 

N:o  14.  Talollinen  T,  Pullin  Airanteen  kylässä.  Koti- 
mäelle  istutettiin  100  kpl.  lehtikuusia  0,25  harin  alalle.  Työ- 
hön hupeni  1  päivä. 

N:o  15.  Talollinen  H,  Poutisen  Airanteen  kylässä, 
Kujasen  varteen  istutin  100  lehtikuusta  0,25  harille. 

N:o  16.  Talollinen  A.  Pönkäsen  Airanteen  kylässä. 
Kotimäelle  istutin  200  lehtikuusta  0,5  harille.  Edellinen  ja 
tämä  toimitus  kestivät  yhteensä  päivän. 


160 

N:o  17.  Rakennusmestari  P.  Koponen,  Pälkjärven  pi- 
täjässä  Kuopion  lääniä.  Istutin  2,500  kuusta  kotipellon  rin- 
teelle  ja  kylvin  2  kiloa  männynsiemeniä  yhteensä  2  harin 
alalla  sekä  lein  taimit^rhan.     Työ  kesti  1  Vs  päivää. 

N:o  18.  Maanviljelijä  M.  Kaksonen  Jalonvaarassa 
Saanlahden  pitäjätä,  Viipurin  lääniä.  HonkaseläD  aholle  kyl- 
vettiin  2,5  kiloa  männynsiemeniä  0,50  harille  sekä  tein  taimi- 
lavan.     Työhön  kului  1  päivä. 

Tähän  loppuivat  kevättoimitukset. 

N:o  19.  Syyskuun  16  p:nä  alotin  syystoimet  eräällä 
tehtaanomistaja  H.  Standertskjöldin  omistamalla  metsäpals- 
talla  Syyspohjan  kylässä  Ruokolahden  pitäjää  Viipurin  lää- 
niä. Koulutettiin  626,000  kuusentainla.  Luukkaanniemellä 
Lappeen  pitäjää  koulutettiin  200,000  kuusentainta.  Työ  jäi 
kesken. 

N:o  20.  Kannuskosken  puuhiomotehdasyhtiö^  Valkea- 
lan  pitäjässä  Viipurin  lääniä.  Kylvin  3  kiloa  kuusensiemeniä 
1,5  harin  alalle.  Apuharvennusta  tehtiin  Luumäen  pitäjän 
puolella  Vuorisaaren  maalla  2  haria  ja  Itkuvuoren  korvessa 
4  haria.     Nämät  työt  veivät  yhteensä  4  päivää. 

N:o  21.  Valkealan  pitäjässä  Viipurin  lääniä  Pasin  ky- 
lässä talollisen  Daniel  Hörkkään  luona  toimitin  metsäntar- 
kastusta  yhtenä  päivänä. 

N:o  22.  Samassa  pitäjässä  talokas  Otto  Almgrenin 
luona  Rasinkylässä  tarkastin  metsän  ja  suoritin  apuharven- 
nusta Ruunanmäellä  4  harin  alalla.  Toimet  kestivät  1  päivän. 

Sysmän  pitäjässä  Mikkelin  lääniä  toimitin  apuharven- 
nusta seuraavissa  taloissa: 

N:o  23.  Otto  Virtasen  luona,  Virtain  kylässä,  apuhar- 
vensin  kotimäellä  ja  Hörömäellä  yhteensä  6  haria  2  päivänä. 

N:o  24.  Fredrik  Taurion  tilauksesta  Nikkaraisen  ky- 
lässä apuharvennettiin  4  haria.  Kansakoulumäellä  oppilai- 
den  kanssa  tein  samaa  työtä  2  harin  alalla  1  päivänä.  Pi- 
din esitelmän  metsänhoidosta  sunnuntaina  12  p:nä  Lokakuuta. 

N:o  25.  E.  J,  Kännälän  omistamalla  tilalla  Nikkarai- 
sen kylässä  suoritin  apuharvennusta  Alhonkankaalla  4  harin 
alalla  2  päivänä. 

N:o  26.  Alfred  Nuuttilan  luona,  Karilanmaan  kylässä, 
tehtiin  Lautsillan  kankaalla  4  harilla  2  päivänä  samaa  työtä. 

N:o  27.  Mikkelin  läänissä  Anttolan  pitäjän  Pappi- 
lassa  istutettiin  25  sembramäntyä,  25  lehtikuusta  ja  250 
kuusentainta  kotimäelle  0,50  harille  Va  päivässä. 


161 

N:o  28.  Sainan  päivän  iltapuolella  islutin  kansakoulu- 
tontille  25  sembramäntyä  ja  25  lehtikuusta.  Koulun  oppi- 
laat  olivat  mukana  tässä  työssä. 

N:o  29.  Keskenjäänyttä  toimitusta  N:o  19  Syyspohjan 
melsälohossa  jatketliin  ja  päättyi  se  kylvämällä  50  kiloa 
mäauynsiemeniä  25  harin  raaa-alalle.    Työ  kesti  nyt  3  päivää. 

N:o  30.  Enkkuvan  kylän  kansakouluUa  Pyhäjärven 
pitäjässä  Viipurin  lääniä  istutin  50  koivua  ja  20  mäntyä  sekä 
kylvin  0,25  kiloa  männynsiemeniä  0,25  harin  alalle  koulun 
tonttimaalle.     Illalla  pidin  esitelnoiän.     Aikaa  meni  1  päivä. 

N:o  31.  Talokas  Antero  Veijalaisen  luona  Viipurin 
läänin  Jaakkiman  pitäjän  Metsämiglin  kylässä  tarkastin  met- 
sän  ja  esitin  mitenkä  sitä  olisi  hakattava.  Myöskin  näytin 
metsänistutusta. 

N:o  32.  Kauppias  K.  Nissisen  tilalla  Sortavalan  pitä- 
jässä Airanteen  kylässä  oli  aiottu  istuttaa,  vaan  yöllä  maa 
jäätyi,  jonka  tähden  olin  pakotettu  jättämään  tämän  toinni- 
tuksen. 

N:o  33.  Saman  pitäjän  Myllykylässä  Lehtori  E.  Mä- 
kisen  ammattikoululla  johdin  apuharvennusta,  jonka  osaksi 
toimittivat  koulun  oppilaat.  Työn  tulos  oli  4  haria.  Pidin 
esitelmän  koululla. 

N:o  34.  Kuopion  läänin  Kiihtelysvaaran  pitäjässä  Mu- 
lankyJän  Kansanopistonjohtaja  H,  HakuUsen  omistanialla 
Niittylahden  kartanolla  apuharvensin  Laitakankaalla  3  haria. 
Pidin  esilelmin  opistolla.     Työ  kesti  2  päivää. 

Vahva  lumi  pakoitti  minut  9  p:nä  Marraskuuta  keskeyt- 
tämään  toimitukseni. 


11 


162 


c 

CO 


tO         ►- 


3 

c 
c 
53- 


o 
5J 


rf}  \ 

< 

w 

s 

3 

f 

1. 

£ 

D 

P 

P 

Cü 

to 

ny[ä\ 

tf^ 

03 

eo 

KD 

öais^niiiniox 

S 

5^ 

1-^ 

>;iAitrdHntiimifrx 

05 

S 

^ 

1^ 

KiAiFii^^^i^lt 

g 

§5 

"tu 

TjiAiud  ^^«'»^►Ji|A  i 

1= 

s 

S 

O: 

©     TE     ^     ET  < 

«^  < 

"ö  E  t-  «-< 

P 

.1^11  g 

Ot 

?L-  S  =^    ^  '0: 

m 

S^a  :j  ^  s=i    . 

^ 

S--. 

P  Ä  2  ^' 

EB 

■3-     g-S- 

E" 

S^  ^  * 

SC 

IJ3     <-♦■           g 

1 

Ulf 

II 

ry: 

1-5 

1^ 

H*  ?  S^  g 

g:  S    S    g 

d    3    £    3 

9       £. 

'<     ^ 

C     D*     rtf    "^ 

^^     «^. 

s 

§     P     B    P 

P     d 

S    2    °    ^ 

=  ■1 

g       p 

"^ 

^       ra' 

s- 

bP 

P" 

B     1 

Q      W 

d 

tn 

^     -    g 

s 

*i 

Ol 

9 

cn 

o 

EH 

t^    ^ 

H 

1  '"^ 

*^    « 

to 

SB 

^~ 

SSg§ 

ssi 



2. 

fp 

^ 

CJI 

bs 

,- 

isS 

w 

^ 

$9 

g- 

-1 

Cji 

^1 

S 

o 

■Ji 

Ä 

riV^ntu«} 

o 

v^  ^%%9A\A'^  ao 

öl 

o 

o« 

«nioC  «iJOT^qaH 

CO 

4>^ 

09 

s 

n))9nn9AJvq 

o» 

e 

o 

Ol 

-ndB  BLre«^q8H 

CD 
CO 

3 
< 
CO 


NOTISER. 


FrStn  Sibirien.  Följande  korta  utdrag  ur  >Les  formte  de  la  Rns- 
sie,  r^partition,  exploitation,  commerce  interieur  et  ftxterieur>,  ett 
värk,  8om  af  ryska  regeringen  utgifvits  tili  Pariser  utställningen  &r 
1900,  torde  förtjäna  att  här  &tergifvas  Ty  icke  minst  för  trävaru- 
marknaden  skall  den  sibiriska  banaus  nära  förestäende  fullbordan  blifva 
af  betydelse. 

Sibiriens  ytareal  är  15,821,700  km*  och  s&ledes  mer  an  tre  g&n- 
ger  sä  stör  som  europeiska  Rysslands.  Det  är  därför  uaturligt,  att 
säväl  klimat  som  Ofriga  prodaktionsförhällanden  skola  förete  stora 
olikheter  i  skilda  trakter.  Medan  Vest-  och  Nordsibirien  äro  ett  jämt 
l&gland,  är  den  öfriga  delen  mer  eller  mindre  kuperad  och  bärgig. 
Medan  skoglösa  saltstepper  i  sydväst  och  tundror  i  norr  intaga  oer- 
hörda  arealer  täckes  mellersta  Sibirien  öfverhufvad  ännu  af  vidsträckta 
naturliga  urskogar. 

Dessa  äro  ännu  tili  stör  del  i  det  närmaste  oundersökta.  Sär- 
skildt  de  mot  Tibet  och  Kina  gränsande  äro  blott  bekanta  enligt 
Middendorfs,  Prchevalskis  m.  fl.  reseberättelser. 

Enligt  sedan  1894  p&gäende  taxation  kan  ytarealen  af  de  hittills 
onder  förvaltning  intagna  skogama  uppskattas  tili  305,833  km'*,  däraf 
i  guv.  Tobolsk  72,958  km«,  i  guv.  Tomsk  41,993  km»,  i  guv.  Irkutsk 
6,378  km*,  i  Jenisseisk  6,065  km*.  Huru  utomordentligt  stör  emeller- 
tid  heia  Sibiriens  totala  skogsareal  är,  kan  man  sluta  redan  däraf, 
alt  den  samma  ensamt  i  prov.  Primorsk  är  circa  13  miljoner  ha. 

De  viktigaste  trädslagen  äro:  lärkträdet  (Larix  sibirica  ochdahu- 
rica),  cembran  samt  gran  och  tall.  I  Araurgebietet  förete  skogama 
däremot  tili  följd  af  det  varmare  och  fuktigare  klimatet  en  alldeles 
annan,  mera  omvexlande  karaktär. 

Skogarnas  farligaste  fiende  är  liksom  i  norra  Ryssland  elden. 
Dessutom  ger  människan  genom  en  irrationel,  mot  de  enklaste  forstliga 
principer  stridande  afvärkning  sitt  bidrag  tili  skogsdevastionen  Denna 
har  stall  vis,   t.  ex.  i  guv.  Tobolsk,  Tomsk  och  Jenisseisk  fortskridit  sä 


164 

l&ngt,  alt  de  egna  skogarna  ej  mera  kanna  fylla  det  lokala  behofvet  af 
bygg^adatimmer  och  brännved. 

Trftvaruexporten  är  däremot  ftnnu  8&  godt  som  ingen.  £n  tra- 
varuhandlande,  8om.  i  Jenisseigebitet  inkOpt  1,000,000  stammar,  utfOrde 
hftraf  tili  England  blott  1,600  stycken.  Den  största  svärigheten  ligger 
i  anskaffandet  af  arbetskraft.  Ty  goda  vattenvägar,  t  ex.  Ob  och  Je- 
nissei,  saknas  icke. 

D&  alt  handarbete  vanligen  gifves  p&  ackord,  är  det  svärt  att  upp- 
skatta  dagslönen.  I  Vestsibirien  stiger  den  samma.till  35 ä  100  kopek, 
i  ostliga  delen  däremot  tili  70  ä  150  kopek  per  dag.  I  vissa  trakter 
antagas  arbetarne  för  ett  helt  &r  och  erhälla  80—100  rubel  jämte  mat. 

S&som  exempel  pä  kostnadema  per  stam  m&  fOljande  anföras: 
I  guv.  Tobolsk  och  Tomsk  koeta  fällning,  aptering  och  transport  (5,3 
km)  per  stam  40—50  kopek,  i  guv.  Jenisseisk  jämte  160  km  flötning 
75  kopek. 

För  npphuggning  af  9,7  m'  brännved  betalas  i  guv.  Tomsk  2,i 
rub.,  i  gav.  Irkutsk  3,3  ruh.  För  2  km  släpning  betalas  i  Tomsk  2 
rub.,  i  prov.  Primorsk  för  10  km  släpning  9  rub. 

De  stora  sibiriska  floderna  egna  sig  i  allmänhet  mindre  väl  för 
flötning.  Vanligen  svämmar  vattnet  p&  v&rama  öfver  bräddame  kilo- 
metertal  &t  sidorna,  Flötningen  m&«ite  därför  ske  i  fasta  flottor,  och 
blir  ofta  jämförelsevis  dyr.  S&  stiga  kostnadema  för  flottning  af  100 
verst  längs  Onon,  Nertsch  och  Chilka  tili  40  kopek  per  block.  Där- 
emot är  flottning  längs  Irtysch  mycket  billig.  P&  en  sträcka  af  320 
km  (tili  staden  Pavlodar)  är  kostnaden  blott  20-50  kopek;  för  1,100 
km  (tili  Omsk)  omkring  1,5  rubel  per  block. 

Frftn  de  centralsibiriska  skogama  torde  aldrig  större  massor  trä- 
virke  kunna  exporteras  tili  följd  af  de  sv&ra  transportförh&llandena. 
Däremot  torde  trakterna  kring  Ob  och  Jenissei  med  deras  tillflöden 
samt  i  synnerhet  de  Ostsibiriska  provinsema  Primork  m.  fl.  förr  eller 
senare  komma  att  spela  en  roi  p&  trävarumarknaden. 

G.  L. 

Brnona  skogar  och  trävamlager  i  Ryssland.  ür  Lesnoj  Jour- 
nal (1901,  4)  m&  följande  anföras:  Betydande  trävamlager  nedbranno 
den  29  april  i  Astrachan  och  i  S.t  Petersburg,  den  30  i  Riga,  den  5 
maj  i  8:t  Petersburg,  den  11  f  Kronstadt.  De  kunna  dock  ej  jämföras 
med  vädelden  i  Zarizin  den  13  juni.  Branden  uppstod  vid  middags- 
tiden  och  spred  sig  hastigt  i  de  oerhörda  trävaruupplagen  längs  Volga. 
Kl.  3  följande  natt  stod  heia  stranden  2  verst  i  längd  och  en  half  verst 
i  bredd  i  lägor.  Kl.  5  hade  eldhafvet  n&tt  en  utsträckning  af  6  verst, 
men  först  när  p&  en  sträcka  af  12  verst  allt  var  förstört,  künde  elden  be- 
gränsas.    43   större  och  mindre  med  trävaror  lastade  fartyg,  som  nyss 


165 

ankommit^  blefvo  likaledes  l&gornas  rof.  De  brinnande  skeppen  drefvo 
ned  för  strömmen  och  antände  allt,  hvad  de  konimo  nära  —  fartyg, 
trävarulager,  s&gar,  byar.  Eiden  rasade  med  s&dan  makt,  att  inga  kol 
blefvo  kvar  och  aska  blott  i  ringa  mftngd.  Den  af  70—100  g&rdar  be- 
st&ende  byn  Nowonikolsk  nedbrann  nästan  fullständigt.  5,000  arbe- 
tare  blefvo  utan  arbete.    Skadan  ansläs  tili  öfver  4  miljoner  rabel. 

Den  12  juni  r&kade  trävarulager  med  en  ytareal  af  1 V?  kvadrat- 
verst  vid  Jekaterinoslaw  i  brand.  Eiden  spred  sig  tili  jämvägsbygg- 
nader  och  en  närliggande  fabriksby.  Oaktadt  militär  och  3,000  järn- 
vftgsarbetare  uppbftdades,  kande  elden  först  den  13  p&  morgonen  be- 
gränsas.  6  s&gar  och  42  boningshus  nedbrunno.  800  arbetare  blefvo 
brödlösa.     Skadan  ansläs  tili  5  miljoner  rubel. 

Den  28  jnni  förstördes  s&gar  och  trävarulager  i  Riga  tili  ett 
vftrde  af  1*/?  miljoner  rubel. 


I  slutet  af  april  rasade  i  revieret  Kargan  i  guv.  Tobolsk  tvänne 
större  skogseldar.  Den  ena  först örde  20,000  dessjatiner  (1  dessj.  =  1,09 
ha),  den  andra  1,000  dessj.  skog  samt  38  byggnader.  Äfven.  i  guv. 
Perm  och  Kaluga  bafva  större  skogseldar  förekommit. 

G.  L. 


Finska  Forstföreningens  ärsmöte 

ä  Evois  Fopstinstitut  den  9—11  September  1902. 

I  enlighet  med  det  för  Finska  Forstföreningens  ärsmöte 
ä  Evöis  Forstinstitut  den  9 — 11  September  faststälda  pro- 
grammet  afreste  ett  tjugutal  af  föreningens  medlemmar  den 
9  kl.  7  f.  m.  med  ängbät  trän  Vesljärvi  Station  tili  Majniemi 
brygga  i  Padasjoki  för  att  därifrän  via  Vesijako  by  företaga 
en  exkursion  tili  Vesijako  kronopark. 

Efter  en  circa  18  kilom.  läng  färd  med  hast  och  sedan 
frukostmiddag  intagits  ä  Skyttä  hemman  i  Vesijako  by,  stäl- 
des  färden  med  bat  tili  det  omkring  3  kilom.  aflägsna  Suo- 
lahti  kronotorp,  hvarifrän  den  egentliga  exkursionen  vidtog  ge- 
nom  delar  af  Pajulahti  block. 

Beständens  frodiga  och  kraftiga  om  en  god  jordmän  vitt- 
nande  utseende  väckte  exkurrenternas  uppmärksamhet.  Ej 
ännu  lOO-äriga  tallar  och  granar  fylde  dryga  12 — 14  tum 
vid  vanlig  stockhöjd.  Därjämte  var  slutningsgraden  i  de  pas- 
serade  beständen,  den  bästa.  Som  en  naturlig  följd  häraf 
künde  äfven  för  vära  förhällanden  respektabla  virkesmassor 
observeras.  Sä  taxerades  massan  ä  vissa  med  jämförelsevis 
ung,  eller  omkring  80ärig  granskog  beväxta  ytor  tili  bortät 
500  m^  per  ha. 

Deltagarene  i  exkursionen  uppmärksammade  äfven  en 
nyligen  företagen  ulgallring  af  björk  frän  granbeständen.  De 
slörre,  tili  försägning  tjänliga  stammarne  hade  likväl  blifvit 
kvarlämnade  för  att  vid  lägligt  tillfälle  föryltras.  De  klenare 
stammarna  voro  däremot  upphuggna  tili  brännved,  hvilken 
skogsprodukt  dock  enligt  uppgift  bar  ringa  afsättning  pä  or- 
ten. Den  sälunda  uttagna  virkesmassan  belöpte  sig  tili  40 
m^  per  ha.  utan  att  beständens  slutning  i  allmänhet  blifvit 
rubbad.     Samtidigt    med    delta    hygge    hade   den   förtorkade 


^"^e;?! 


168 

skogen  äfvensom  vindfällen  blifvit  upparbetade  tili  brännved. 
Da  brännved  af  barrskog  genom  möjligheten  att  flöta  den 
samma  kan  afsättas  i  större  mängder,  komma  äfven  af  röta 
svärt  angripna  stammar  tili  användning.  Kapningen  skedde 
i  tvä  meters  längder  och  lämnades  klabbarna  oklufna.  Enligt 
uppgift  künde  veden  sälunda  bättre  flyta  ned  tili  sin  8  mil 
aflägsna  destinationsort.  För  detta  virke  betalas  ett  pris  af 
70  pi  för  m^  färdigt  upparbetadt.  Arbetskostnaderna  belöpa 
sig  tili  30  ä  35  pi  m^  hvarför  denna  försäljning  mäste  be- 
traktas  som  fördelaktig,  d&  detla  vifkesslag  oflast  fär  förmultna 
och  belamra  skogen. 

Här  iiksom  annorstädes  künde  iaklagas,  att  björken  p& 
betydande  arealer  hindrar  genom  sin  öfverskärmning  granen 
att  skjuta  upp  i  höjden,  missbildar  dess  topp  och  v&llar  sä- 
lunda rötskador.  En  utgallring  af  detta  trädslag  ansägs  där- 
för  nödvändig  om  ock  arbetskostnaderna  skulle  öfverstiga 
inkomsterna  för  gallringsvirket. 

De  besökta  kulturerna,  tili  elt  antal  af  omkring  10  i  en 
älder  af  frän  8  tili  omkring  10  är,  voro  alla  mycket  vällyc- 
kade.  Tätheten  lämnade  intet  öfrigt  att  önska  och  var  till- 
växten  ä  vissa  ytor  utomordentlig. 

Kullurerna  voro  s.  k.  svedjekullurer,  i  hvilka  sedermera 
sällsyntare  trädslag,  säsom  Larix  sibirica  och  europaea,  Abies 
pichta  och  Pinus  cembra,  blifvit  inplanterade.  Nägra  exemp- 
lar  af  Pinus  strobus  hade  äfven  statt  sig  sä  utmärkt,  att  de 
stodo  närmare  en  meter  öfver  tallarna  och  matte  de  längsla 
ärskotten  83  cm.  i  längd.  Äfven  hade  eken  försöksvis  blif- 
vit inplanterad  ä  nägra  ytor.  Haren  hade  dock  tid  efter  an- 
nan  afbitit  deras  toppskott,  hvarför  de  nu  antagit  buskform. 

Beträffande  sibiriska  lärkträdet  gjordes  den  obeservatio- 
nen,  att  detta  trädslag,  ehuru  nägra  välväxta  och  kraftiga  in- 
divider  anträffades,  i  allmänhet  likväl  säg  tvinigt  ut.  De 
flesta  topparne  voro  skadade  eller  förgrenade.  Orsaken  härtill 
uppgafs  vara  ett  angrepp  af  Chermes  laricis,  hvilket  i  bör- 
jan  af  90-talet  gjorde  slut  pä  tiotusental  af  sibiriska  lärkträ- 
det inonj  Vesijako  och  Evois  kronoparker.  Sedan  dess  hafva 
träden  ej  rätt  velat  repa  sig.  Den  europeiska  arten  hade  där- 
emot  ganska  lätt  öfvervunnit  angreppet. 

Ünder  vandringen  i  dessa  sä  löftesrika  skogar  hade  tiden 
emellertid  fortskridit  sä  längt,  att  resan  tili  slutmälet  för  da- 
gen,  —  forstinstitutet,  —  mäste  före  den  infallande  skymnin- 
gen  vidtaga. 


1 


169 

Prograraenligt  samlades  deltagarne  i  mötet,  hvilkas  an- 
tal  blifvit  betydligt  förstärkt  genom  under  förloppet  af  föregä- 
ende  dag  direkt  tili  institutet  ankomna  medlemmar,  följande 
morgon  kl.  8  för  att  bese  plantskolorna  och  nägra  skogskul- 
turer  i  institutets  närhet.  I  plantskolorna  togos  ätskilliga 
noviteter  och  rariteter  i  särskädande.  Siörsta  uppmärksam- 
heten  egnades  den  i  Nordamerika  •  hemmahörande  Pinus 
Banksiana,  som  i  Tyskland  visat  sig  trifvas  och  tillväxa  pä 
de  sämsta  och  torrasle  ständorter  och  hvilken  'Atwen  utan 
tvifvel  uthärdar  värt  klimat.  Den  ansägs  böra  försökas  ä 
Hämeenkangas  inom  >Kankaanpää  revier  och  Vierustenkangas 
i  Pällilä  revier,  hvilka  bäda  lokaliteter  hittills  trotsat  alla 
kullurförsök. 

Bland  närliggande  kulturer  tillvann  sig  ett  omkring 
20-ärigt  pichtabeständ  invid  det  s.  k.  Punschberget  odelad 
beundran. 


Efter  intagen  gemensam  frukost  vidtögo  mötesförhand 
lingarna,  som  hade  nedan  stäende  förlopp. 


Protokoll,   fördt   vid   Finska  Forstföreningens  ärsmöte 
ä  Evois  Forstinstitut  den  10  September  1902. 

Närvarande    voro    förutom    föreningens   he- 
dersledamol,  Direktorn  för  Forstinstitutet,  Doktor 
A.  Blomqvist  och  ordföranden,  öfverforstmästaren 
Alex.  Borenius,  som  forde  ordet,  följande  medlem 
mar  i   Föreningen:   forstmästaren   A.  J.  Ahlberg, 
godsegären   E.   F.   Alfthan,  fostkonduktören  T.  J 
Blomqvist,   forstmästarena  H.  Borg,  Th.  Cannelin 
och   Fr.   Ehrström,   skogstaxatorn  A.  Ph.  Eklund 
kanslisten   vid   Forstyrelsen  J.  Ekström,  forstkon 
duktören  K.  0.  Elfving,  forstmästaren,  fältkamre 
raren  H.  Hackstedt,  forstkonduktören  J.  Hackstedt 
forstmästaren  G.  Harlin,  läraren  i  skogshushälln.  vid 
Kronoborgs  landtbruksinstitut  B.  Heiander,  skogs 
instruktören  K.  H.  Heikel,   bergsrädet  A.  von  Ju 
lin,  forstmästaren  L.  Karsten,  forstkonduktören  A 
E.    Lampen,   öfverforstmästaren   F.  M.  Lagerblad 
skogsinstruktören,    fil.   mag.   G.   Läng,    boställsin 


170 

spektören  L.  Löfgren,  forslkonduktören  V.  Lönn- 
roth,  boställsinspektören  A.  B.  Mäkkylä,  forstmä- 
staren  J.  Nordensvan,  skogsinslruktören  J.  0.  Ren- 
fors,  forslkonduktören  T.  Rydman,  skogsinstruktö- 
ren-  0.'  Siven,  bärgsintendenten  C.  P.  Solilander, 
godsegaren  A.  Thesleff,  forstmästaren  J.  H.  Thom6, 
forslkonduktören  W.  G.  Thome,  öfverintendenten, 
F.  Tigerstedl,  godsegaren,  forslmästar  A.  V.  Ve- 
stermarck,  och  forstmästaren,  friherre  R.  N.  von 
Willebrand  samt  undertecknad,  föreningens  sek- 
reterare, som  forde  prolokollel. 

■    §  1- 

Ordförande  eppnade  mötel  med  följande  helsningsord : 

M.  H. 

Da  forstför^ningen  vid  sitt  senaste  ärsmöle  i  Tavaste- 
hus  beslöt  förlägga  detta  raöle,  denna  föreningens  kvartsekel- 
fest  hil  tili  Evois,  skedde  detta  under  den  lifliga  önskan  frän 
forstmännens  sida  alt  här  tillsammans  fä  upplifva  minnena 
frän  sludieliden  vid  vär  alma  mater,  forslinstitutet,  all  med 
egna  ögon  fä  se  huru  förhällandena  här  utvecklal  sig  under 
den  längre  eller  kortare  tid,  som  sedan  dess  förflulit,  alt 
iaklaga  huru  de  välbekanta  skogsbeständen  ätergäldat  den 
värd  och  skötsel  de  alnjutit.  Mähända  leddes  vi  forslmän 
härvid  af  allför  egoistiska  intressen,  i  det  vi  för  iitel  tankte  pä 
förenigens  icke  forstliga  medleramar,  för  hvilka  Evois  kanske 
dock  liggör  allför  aflägset  frän  den  allmänna  Straten.  Sä 
mycket  mera  glädjande  är  det  därför,  alt  denna  fruktan  icke 
varit  füllt  befogad,  da  ju  som  mötesdeltagare  infunnit  sig 
icke  allenast  forslmän  ulan  äfven  flere  andra  för  skogshus- 
hällningen  intresserade  personer  af  föreningens  medlemmar 
Ä  direklionens  vägnar  helsar  jag  Eder  alla  M.  H.  varml  välkomna 
och  ullalar  tillika  den  förhoppning,  alt  vära  öfverläggningar 
och  exkursioner  skola  lända  tili  den  finska  skogshushällnin- 
gens  befrämjande. 

Särskildt  fägnande  är  det  för  oss  alla  all  nu  se 
ibland  oss  föreningens  grundläggare  och  hedersledamot,  direk- 
lorn,  dr  Blomqvisl,  uian  hvars  närvaro  här  pä  hans  sä  all 
säga  egen  lorfva,  vär  25  ärs  fest  dock  blifvil  bara  half,  ülla- 
lande  vär  glädje  öfver,  alt  han  kunnat  forma  sig,  all  lidigare  an 
han  kanske  tankt,  öfverge  det  minnesrika  Gotlland  dar  borta  i 


1 


171 

hafvet,  hoppas  vi  tillika  att  den  uppoffring  han  härmed  gjort 
dock  ej  skall  medföra  för  hans  heisa  meniga  följder. 

I  en  historik  öfver  Forst föreningens  25-äriga  värksam- 
het,  hvilken  historik  fraradeles  kommer  att  publieeras,  berörde 
ordföranden  närmare  de  ansatser,  som  tidigare  gjorts  för  bil- 
dande  af  en  forstförening.  Detta  hade  skett  pä  iniatiativ  af 
d.  V.  lektorerna  vid  Evois  Forstinstitut  A.  G.  Blomqvist  och 
J.  E.  Furuhjelm,  hvilka  ären  1863,  1864  och  1865  i  Tam- 
merfors,  Alavo  och  Jyväskylä  fingo  forstliga  möten  tili  stand, 
vid  hvilka  äfven  frägan  om  bildande  af  en  forstförening  dryf- 
tades.  Redan  1862  sammanträdde,  troligen  pä  initiativ  af  den 
för  tidigt  bortgängne  forstmästaren  i  Siikajoki  revier,  Elis  Vik- 
tor Strömborg,  ätskilliga  medlemmar  af  forstpersonalen  ihom 
Uleäbors  län  och  beslöto  att  tili  följande  är  sammankalla  ett 
allmänt  möte  i  och  för  bildande  af  en  forstförening.  Hvar- 
dera  dessa  ansatser  ledde  dock  ej  tili  resultat.  Forst  i  medio 
af  1870-talet  kom  frägan  äter  tili  tals  och  den  6  September 
1877  ingick  i  Helsinfors  Dagblad  ett  af  A.  Blomqvist,  K.  J. 
Numell,  Edvard  Hisinger  och  Alex.  Borenius  undertecknadt 
upprop  tili  bildande  af  en  fihsk  forstförening  och  inbjödos 
»landets  forstmän,  landtbushällare  och  andra  för  skogshus- 
Ijällningens  befrämjande  intresserade  personer  att  samman- 
komma  för  närmare  öfverläggning  härom  tili  ett  konstitue- 
rande  möte  den  15  Oktober  samma  är  i  Tavastehus.»  Upp- 
maningen  följdes  af  17  personer,  hvilka  i  hufvudsak  antogo 
det  af  direkter  A.  Blomqvist  utarbetade  förslaget  tili  stadgar 
för  en  finsk  forstförening. 

Därpä  kastade  ordföranden  en  äterblick  pä  föreningens 
öden  under  de  gängna  25-ären,  päminnande  om  händelser  och 
personer,  som   invärkat  pä  föreningen   och  dess  värksamhet. 

§2.  •         . 

Därpä  upplästes  nedan  stäende 

Ärsberättelse. 

Af  Föreningens  »Meddelanden»  bar  under  äret  XVIII:de 
bandets  fjärde  eller  sista  hafte  utkommit,  hvarjämte  XlXide 
bandets  första  och  andra  haften  äfven  redan  lämnat  trycket. 
Dessutom  har  tvä  af  de  täflingsskrifter,  hvilka  vid  Direktio- 
nens  saromanträde  i  Tavastehus  den  1  September  förlidet  är 
prisbelönades,  blifvit  under  ärets  lopp  tryckta,  den  ena  med 


172 

rubriken  »Kuinka  hoidat  sinä  metsiäsi?»  i  en  upplaga  af  15,000 
exx.  hvaraf  10,600  st.  allaredan  äro  distribuerade,  den  an- 
dra,  svensk,  »Hvad  husbonden  horde  och  tankte  om  skogen» 
föreligger  färdig  i  5000  exx. 

Föreningen  bar  jämväl  fortsatt  med  utgifningen  af  sin 
populära  tidskrift  »Metsän  ystävä»,  som  utkommit  i  en  upp- 
laga af  nägot  mera  an  100fr  exx.  Sedan  Oktober  raänad 
förlidet  är  bar  redaktionen  af  denna  tidskrift  öfvergätt  frän 
Forslmästaren  Knut  Tammelander  tili  läraren  yid  Kronoboigs 
högre  jordbrukäskola,  Forstmästaren  A.  B.  Heiander. 

Da  Föreningens  »Meddelanden»  redan  utkommit  i  ader- 
ton bela,  ganska  digra  band  och  innehaltet  sälunda  blifvit 
mindre  lätt  öfverskädligt,  har  Direktionen  ansett  tiden  för 
utarbetandet  af  ett  sakregister  vara  inne  och  föreligger  kon- 
ceptet  tili  detta  redan  färdigutarbetadt  af  Forstkonduktören 
Fil.  Mag.  U.  Grönholm.  Direktionen  hoppas  fä  det  sarama 
publiceradt  i  nu  utkommande  XIX  bandet  af  »Meddelandena>. 

Direktionen  har  äfven  i  är  varit  i  tillfälle  att  med  150 
mk  premiera  en  väl  vitsordad  skogskultur  näml.  hos  bonden 
Alfred  Nuuttila  ä  Nuuttila  hemman  i  Sysmä.  Kulturens  areal 
är  3,5  har.  Intyget,  pä  hvilket  premieringen  grundar,  sig  ut- 
visar  äfven,  att  Nuuttila  med  omtanke  uttagit  sitt  husbehof 
och  för  öfrigt  väl  värdat  sin  skog. 

Säsom  plantörernas  i  första  och  andra  haftet  af  Med- 
delandenas  XIX  band  intagna  berättelser  närmare  utvisa, 
hafva  dessa  funktionärer  varit  af  allmänheten  flitigt  anlitade 
säväl  vid  planlering  och  sadd  af  skog  som  ock  vid  hjälp- 
gallringar,  hygge,  rensningar,  skogsuppräkningar  m.  fl.  lik- 
nande  törrättningar 

ünder  1901  inom  7  af  landets  län  fullföljda  förrättningar 
hafva  plantörerna  utsätt  121,8  kg  skogsfrö  och  utplanterat 
960,995  plantor  pä  en  areal  af  76,45  har.  Därjämte  hafva 
de  värkstält  hjälpgallring  ä  37,5  har,  anvisat  hyggesplatser 
vid  11  förrättningar  samt  hällit  22  föredrag. 

De  försök  att  ästadkomma  planteringsdagar  vid  landets 
folkskolor,  som  päbörjades  under  sistlidet  är,  hafva  under  in- 
nevarande  blifvit  fortsatta.  Till  fält  för  dessa  blefvo  Wasa 
traktens  skogfattigaste  delar  utsedda.  För  att  förbereda  ar- 
betet  utsändes  2  föreläsare,  hvilka  besökte  Seinäjoki,  Ilma- 
joki,  Kurikka,  Kauhajoki,  Teuva,  Jurva,  Laihia,  Storkyrö, 
Lillkyrö  och  Alastaro  kommuner.  Därjämte  bistod  skogsin- 
struktören    vid  Wasa  läns  landtbrukssällskap  A.  Lange  före- 


173 

ningens  sträfvanden  i  detta  hänseende  genom  att  hälla  dessa 
planteringsdagar  berörande  föredrag  i  ett  par  tiotal  kommuner. 

Vid  planteringsdagarna  tjänstgjorde  Forstkonduktören 
W.  G.  Thome  samt  skogvaktarnie  E.  Koljonen  och  J.  Passi, 
säsom  plantörer.  Dessa  besökte  sammantaget  26  församlin- 
gar  med  33  folkskolor.  Anlalet  deltagande  barn  var  1654. 
Under  planteringsdagarna  utsattes  21,035  st.  plantor  och  säd- 
des  10,75  kg  frö.  Samtidigt  med  dessa  arbeten  utförde  skogs- 
instruktören  A.  Lange  kulturer  vid  omkring  20  folkskolor. 
Forstföreningen  understödde  detta  företag  med  7,620  plantor 
och  6  kg.  frö. 

Forstföreningen  bidrog  äfven  med  3000  plantor  tili  de 
planteringar,  som  skogsinstruktören,  Fil.  mag.  G.  Läng  utförde 
med  folkskolebarn  och  vuxne  pä  Brändö  i  Äländska  skär- 
gärden. 

Beträffande  intresset  för  dessa  planteringar  mä  nämnas, 
attdetsamma  är  &  vissa  orter  varit  ganska  stört,  sä  attt.  o. 
m.  en  myckenhet  allmoge  infunnit  sig  för  att  äse  och  deltaga 
i  arbetet.  Ä  andra  orter  har  man  däremot  t.  o.  m.  varit  mindre 
tillmötesgäende  och  tyckes  det  stundora  vara  svärt  att  fä  lä- 
rarenas  och  skoldirektionernas  samtycke  tili  nu  ifräga  varande 
arbeten. 

Det  antal  plantor,  som  föreningens  plantörer  utsatt,  och 
det  plantmaterial,  som  kommit  tili  användning  vid  planterings- 
dagarna, ulgör  den  för  vära  förhällanden  stora  summan 
992,650  eller  i  rundt  tal  en  miljon  plantor,  hvilka  sälunda 
genom  forstföreningens  försorg  blifvit  utplanterade. 

Keski-Suomi  landtbrukssällskap  hade  genom  sina  skogs^ 
instruktör.  Direktor  A.  Grönvall,  anhällit  att  Forstföreningen 
skulle  deltaga  i  den  forstliga  utställning,  som  sällskapet  stod 
i  beräd  att  anonsera  i  sammanhang  med  sin  landtbruksut- 
ställning  den  19  och  20  sistlidne  Augusti  i  Jyväskylä.  Direk- 
tionen villfor  äfven  denna  gäng  begäran  och  hade  sekretera- 
ren, enligt  Direktionens  uppdrag  anordnat  vid  nämda  tillfälle 
en  mindre  utställning  af  kulturredskap,  trädsektioner,  litera- 
tur  och  nägra  fotografier. 

Tyska  forstliga  försöksanstalternas  förening  hade  genom 
Professor  Schwappach  i  Ebers walde  uppmanat  finska  forst- 
föreningen att  deltaga  i  de  undersökningar  öfver  de  forstligt 
eller  växtgeografiskt  viktiga  trädslagens  utbredning,  som  näm- 
da försöksanstalter  föranstaltat.  Direktionen  beslöt  sig  äfven 
för  att  deltaga.  Da  de  för  undersökningarna  erforderliga  baro- 


174 

metrarna  emellertid  ankomme  för  senl,  mäste  arbetet  detta  är 
inhiberas  för  att  nästa  är  vidtaga. 

Forstföreningen  ätnjuter  fortfarande  ett  ärligt  anslag  af 
4500  mk  för  befrämjandet  af  en  förbättrad  skogsvärd.  Där- 
jämte  bar  Kejs.  Sen.  den  17  sistlidne  april  för  3  är  framät 
beviljat  föreningen  ett  ärsanslag  af  2000  rak  tili  aflönande  af 
föreningens  2  plantörer  samt  samma  dag  och  för  lika  läng 
lid  300  mk  tili  premiering  af  lyckade  skogskulturer  och  ett 
sparsamt  nyttjande  af  skogen.  Till  tryckningen  af  föreningens 
»Meddelanden»  och  öfriga  publikationer  bar  jämväl  beviljats 
ärligen  2000  mk  för  3  är  framät.  Statsvärket  bidrager  sä- 
lunda  för  närvarande  tili  forstföreningens  värksamhet  med 
8800  mk. 

Forstföreningen  bar  under  äret  fätt  säsom  föräringar 
emottaga  publikationer  af:  Sällskapet  för  Finlands  geografi, 
Geografiska  föreningen,  Industristyrelsen,  Landtbruksslyrelsen ; 
Svenska  Literatursällskapet  i  Finland;  Societas  pro  Fauna  & 
Flora  Fennica,  Geologiska  kommissionen;  Ljäsnoj  obtschestvo; 
Norske  Forstföreningen;  Föreningen  för  skogsvärd  i  Norrland; 
Danske  Forstföreningen;  Departament  of  Agricultur:  Division 
of  Forsestry  i  Förenta  staterna;  Tidskrift  för  skogshushällning 
af  Direktor  Holmerz;  det  Danske  Hedeselskabs  tidskrift  och 
Skogvaktaren  af  dessa  tidskrifters  redaktioner. 

Föreningen  bar  att  beklaga  förlusten  af  följande  under 
äret  aflidna  medlemmar  öfverdirektören  i  Landlbruksstyrel- 
sen  Nils  Grotenfelt,  Forstmästaren  i  Kankaanpää  revier  Gustaf 
Adolf  Stigell  och  forstmästaren  i  lisalmi  revier  Otto  Gabriel 
Wennerberg. 

§3. 

Föreningens  kassör  afgaf  följande  redogörelse,  som  äter- 
finnes  ä  sidorna  176 — 181. 


175 

§4. 

Frän  föreningens  filial  i  üleäborgs  län,  frän  medlemmarna  , 
Herrar  Wrede,  Nummelin,  Sallm^n,  Nylander  och  Montell  hade 
helsningstelegram  ankommit,   hvilka  nu  upplästes.     Förenin 
gen  hade  därjämte  glädjen  mottaga  ett  lyckönskningstelegram 
frän  norsk  forstmandsförening. 

§5. 

I  stallet  för  i  tur  afgäende  ledamöterna  i  direktionen: 
herrar  Solitander,  Lagerblad,  Nylander,  och  Riddelin  äterval- 
des  herrar  Solitander,  Lagerblad  och  Nylander  hvarjämte  herr 
B.  Heiander  blef  nyvald.  Tili  suppleanter  utsägos  herrar, 
Vestermarck,  Nyholm  och  Elfving  samt  tili  revisorer  herrar 
Wuorio  och  Tötterman  och  tili  deras  suppleant  herr  Wich- 
mann. 

§6. 

Direktionen  afträdde  därpä  och  utsäg  sig  emellan  tili 
ordförande  herr  Alex.  Borenius,  viceordförande  herr  Lagerblad, 
tili  sekreterare  herr  Tammelander  och  tili  kassör  herr  M. 
Dittmar. 

§7- 
Härpä  vidtog  diskussionen  af 

l:sta  frigan:  Ar  den  af  prioatskogskomit^n  omfat- 
tade  principen  för  privata  skogars  beoarande  för  ödeläg- 
gelse  lämplig  eller  kunna  andra  äsikter  i  fräga  komma  ? 
(Uppskjuten  frän  föregäende  ärsmöte) 

Ordföranden  hänvisade  tili  den  under  föregäende  ärs- 
möte förda  diskussionen  af  frägan  och  anmälde,  att  Forst- 
mästaren B.  Ericsson  nu  insändt  tili  Direktionen  ett  andra- 
gande  med  anhällan,  att  hans  referat  i  frägan  vid  föregäende 
ärsmöte  skulle  före  uppläsningen  af  hans  nu  insända  andra- 
gande  änyo  uppläsas.  Da  tiden  för  diskusionerna  vid  detta 
ärsmöte  emellertid  tili  följd  af  exkursioner  m.  m.  var  knapt 
tillmätt,  hemstälde  ordföranden  tili  mötets  afgörande,  huru- 
vida  tiden  medgaf  uppläsandet  af  det  i  föregäende  »Meddelan- 
den»  tryckta  referatet,  hvilket  säledes  borde  vara  för  samtliga 
mötesdeltagare  bekant.  (Forts,  sid.  182). 


176 


RedoYisning  öfver  Finska  Forstföre- 

Redovisning  öfver  Gyldenska 


Debet. 

Balans  fr&n  1900. 

Ti&n  mot  skuldsedel 

Olikviderad  ränta     ...-.,... 

Inkomst. 

500 
30 

— 

530 

— 

Ränta  för  Ar  1900    -    .    .     • 

Balans  tili  1902. 

30 

— 

30 

— 

L&n  mot  skuldsedel 

Obetald  ränta 

500 
30 

1 

530 



Fmk 

1,090 

^ 

177 


ningens  fonder  för  är  1901. 

fondens  medel  för  är  1901. 


Kredit. 

Balans  fr&n  1900. 

Län  inot  skuldsedel 

Utest&ende  ränta  för  1900 

Utgift. 

Till  Planteringsfonden  öfverförd  ränta .     . 

Balans  för  1902. 

L&n  enl.  skuldsedel 

Obetald  ränta  för  Ar  1901 

500 
30 

530 
30 

! 

530 

— 

30 

500 
30 

— 

Fmk 

1,090 

^ 

1 


Redovisning  öfver  Planterings- 


Debet. 

Batans  fr&n  1900." 

An.  I   bank   deponerade   och   mot  sknld- 
sedlar  utlänade  medel 

>  Utest&ende  räntor  ä  depositioner  och 

skuldsedlar •    .    .    . 

>  Kontant 

13,000 

237 

105 

23 

43j 

13,342 

8,080 
10,640 

66 
06 

Inkomst. 

»     Anslag   för   aflönande   af   tv&    ekogs- 

plantörer 

»     Influtna  räutor 

1,600 

438 

12 

30 

6,000 



06 

>  Försäldt  skogsfrö 

»    Frän  Gyld^nska  fonden  öfverfördt.    . 
»     Uttagen  deposition 

Balans  tili  1902. 

>  I    bank   deponerade   och   mot   skuld- 

sedlar utlänade  medel 

»     Olikviderade   räntor  &  deposition  och 
skuldsedlar 

10,000 
540 

Fmk 

31,962 

72 

fondens  medel  fön  är  1901. 


179 


Kredit. 

Balans  fr&n  1900. 


Per  1  st.  deposition  .  . 
»  4  st.  skuldsedlar  .  . 
>     üppdebiterade  räntor 

Utgift. 


Plantören  O.  Arooen,  lön 

D:mme  för  resor  .    .     . 

Plantören,  W.  Andersson,  lön     .     .     . 

D:mme  för  resor  .     .    . 

Särskilda  forstinän  för  föredra^,  plan- 

tering  m.  m.  (jämte  resor) .... 

Uppköp  af  skogsfrö  och  plantor     .     . 

>         >     planteringsskyffel     .     .     . 

Inredning  och  skötsel  af  en  plantskola 

Insatt  &  deposition 

Postporto 

Balans  tili  1902. 


L&n  enl.  skuldsedlar. 
Ognldna  räntor  .  . 
Kontant 


3,000 

10,000 

237 


23 


1,125 

562 

60' 

800 

— 

275 

32, 

1,264 

07' 

851 

65 

3 

1 

47 

05, 

3,000 

1 

1 

45 

10,000 

1 

540 

1 

255 

35 

Fmk 


13,237 


23 


7,930 


10,795 
31,962 


14 


35 
"72" 


180 


Redovisning  öfven  Alimänna 


Debet. 

Balans  frin  1900. 

An.  Olikviderad  ränta 

>  Utl&nade  medel 

>  Löpande  rftkning 

%     Kontant  - 

Inkomst 

>  Anslag   fOr   1901    tili  höjande  af  den 

privata  skogshushällningen     .    .    . 

>  Anslag    tili    tryckningskostnader    för 

1901 

»    Inbetalda  l&n 

»     Influtna  räntor 

>  D:o      ledamotsafgifter    .    .    ,    .    . 

>  Förs&lda     ezemplar    af    FOreningens 

publikationer 

'     Uttagna  poster  &  löp.  räkning    .    .    . 

Balans  tili  1002. 

>  Mot  skuldsedel  uti&nade  och  depone- 

rade  medel 

>  Ogulden  ränta  .    .    , 


120 
2,000 
1,500 
1,387 


4,600 

2,000 

1,000 

211 

1,655 

179 
6,200 


4,000 
125 


56 


5,007 


15,746 


4,125 


Fmk      24,878    83 


27 


56 


Helsingfors,  den  31  december  1901. 


medel  för  är  1901. 


181 


Kredit. 

Balans  frän  1900. 

Per  Ränta  &  2.000  mk  för  ett  är  ä  6  % 

>  Län  enl.  skuldsedel 

>  Löpande  räkning , 


Utgift. 

Utgifna  l&n  och  depositioner      .     .     . 
Trycknings-    och    h&ftningskostnader 

m.  m ,     *    . 

Annonser 

öfversättning  och  renskrifning  .     .     . 
Ersättning  för  föredrag  och  resor  .     . 

Poetporto 

Inventarier  (1  sk&p) 

Hyra  för  möteslokal 

D:o       >     tressorfack  (V»  &r)  .     .     .     . 

Premier  för  skogsodling 

D:o  >     täflingsskrifter    .     .     .     . 

Redigering  af  »Metsäuystavä»    .     .     . 
D.o         af  tMeddelandena>  (3  haften) 

Arvode  &t  Sekreteraren 

D:o         »    Kassören 

D:o  »    Revisorerna 

I):o         >    Vaktmastaren 

A  löpande  räkning  insatta  poster  .     . 


Balans  tili  1092. 

L&n  mot,  skuldsedel 

Deposition  i  K.  0.  P:kk> 

D:o        k  2,000  mk  för  20  dagar  (5  ^/o) 

Räntor 

Kontant 


120 
2,000 
^,600 


3,000 

4,116 

42 
284 
828 
342 

90 
7 

10 
365 
770 
959 
300 
500 
200 

20 

100 

4,700 


2,000 

2,000 

5 

120 

496 


58 
30 
88 
79 
37 


74 


3,620 


56 
61.; 


16.636 


66 


4,622 


17 


Fmk 


24,878  1  83 


Alarik  Riddelin. 


182 

Sedan  svaret  utfallit  nekande,  upplästes  Herr  Ericssons 
nedan  släende  andragande: 

Sedan  privatskogskomitens  innehällsrika  betänkande  öt- 
ver  de  privata  skogarnas  i  värt  land  tillständ  äfvensom  detta 
ätföljande  förslag  tili  nämda  skogars  rationella  behandling 
och  värd  ofifentliggjorts,  refererade  jag  sagda  betänkandes 
innehäll  i  sammanhang  därmed  utläggande  min  egen  äsikt 
om  komitens  förslag,  hvilket  allt  äterfinnes  uti  hoslagda  öfver- 
trycksexemplar. 

Säsom  däraf  framgär,  har  jag  ej  i  alla  delar  kunnat 
förena  niig  om  det  af  komitön  framlagda  förslaget.  Jag 
för  min  del  finner  komitens  förslag  för  mycket  ideelt  och 
omöjligt  att  praktiskt  realisera.  Komilen  har  vid  valet  af 
medel  för  ätadkommandet  af  förbältring  stannat  vid  uthäl- 
lighelsgrundidön,  hvilken  synes  vara  den  förslaget  genom- 
gäende  röda  träden.  Vid  genomläsande  af  förslaget  kan 
man  icke  undgä^att  lägga  marke  tili,  att  komit6n  uti  mänga 
fall  mästat  afvikande  frän  hufvudsträten,  inslä  bivägar, 
hvilket  äter  gifver  den  uppfattning,  att  förslaget  saknar  en 
fast  enhetlighet.  Uti  mitt  referat  har  jag  redan  pävisat, 
att  komilen  varit  tvungen  taga  sin  tillflykt  en  gähg  tili 
skogskultur  eller  föryrtgring  en  annan  gäng  tili  fredning, 
en  tredje  tili  dimensionsiden.  Detta  gör  förslaget  sä  löst, 
att  den  skogsegare,  som  ville  kringgä  lagens  bestämmelser, 
füllt  künde  göra  det,  säsom  jag  i  min  uppsats,  pag.  13,  fram- 
hällit. 

Jag  för  min  del  har  gentemot  den  af  komiten  omfattade 
uthällighetsprincipen  uppstält  dimensionslagen,  och  har  för- 
svarat  det  därmed,  att  om  man  en  gäng  vill  inskränka  skogs- 
egarens  häfdvunna  rättighet  tili  fritt  förfogande  öfver  sin  skog, 
sä  mä  man  göra  det  sä,  att  egaren  oförtydbart  uppfattar 
lagens  ändamäl.  Detta  är  en  särskildt  viktig  sak.  En  prin- 
cip,  som  äfven  fackmän  hafva  svärt  att  följa  och  som  äfven 
af  komitön  dunkelt  utlagts,  kan  icke  vara  egnad  att  uppamma 
förtroende  för  en  lag,  som  berör  en  tili  den  grad  viktig  eko- 
nomisk  fräga.  Man  bör  komma  ihäg,  att  lag  skall  vara  sä 
klart  affattad,  att  hvar  och  en,  som  därmed  har  att  göra, 
säkert  mä  kunna  veta,  när  han  rör  sig  pä  af  lag  godkänt 
omräde,  när  äter  utom,  ty  i  motsatt  fall  värkar  lagen  för- 
slappande  och  hämmande  i  stallet  för  motsatsen.  Och  hvilket 
tillfälle  för  godtycke  och  tvängsvälde  gifva  icke  bristfälliga  och 
tänjbara  bestämmelser! 


.j 


183 

Jag  hyser  samma  äsikt,  som  korailön  däruli,  att  vär 
skogslag  bör  byggas  pä  en  själfständig,  nationell  grundval.  Sä- 
ledes  skall  den  utgä  och  utvecklas  ur  vära  egna  säväl  sam- 
hälls-  som  naturförhällanden. 

Vi  fräga  s&ledes:  huru  användes  skogen  i  värt  land? 
Huru  ske  uppköp  och  försäljning?  Huru  uppskattas  i  allmän- 
het  rationell  och  irrationell  skogsbehandling  af  värt  folk? 

Dessa  fr&gor  torde  kunna  besvaras  blott  sälunda:  efter 
trädets  dimensioner! 

Ar  nu  detta  satt  att  uppfatta  saken  s&  alldeles  förvrängdt 
och  orätt?  Härlill  kan  man  svara,  att  det  icke  i  och  för  sig 
är  orätt  eller  oförnuftigt,  ehuru  väl  äfven  det  kan  missbrukas, 
om  man  ej  vid  dess  användning  tänker  längre,  an  pä  slun- 
dens  arbete. 

Alla  veta  vi,  att  det  nu  varande  skogsbruket  mer  och 
mer  öfvergifver  den  forna  formbundna  afvärkningen  och  allt 
mep  är  benagen  för  »individuell  hushällning»,  hvilken  fordrar, 
att  *hcarje  träd  skall  granskas  förr an  yxan  föres  tili  dess 
rot.  Men  sädan  granskning  gäller  ej  blott  trädets  Ijocklek 
och  längd,  utan  dess  ställning,  invärkan  pä  sin  omgifning 
samt  framtida  existens  i  det  bestand,  det  stär  uti. 

Säsnart  den  ekonomiska  principen  i  dess  heia  vidd 
erkännes  säsom  den  rätta  i  skogshushällningen,  är  en  dylik 
granskning  alldeles  naturiig  Frägan  gäller  blott:  tilläter  en 
dimensionslag  ett  slikt  förfarande  i  skogen?  Man  genmäler 
mähända  härtill,  att  det  faktum,  att  dimensionslag  ej  äterfin- 
nes  i  andra  länder  an  norra  Sverige,  är  egnadt  att  väcka 
misstro  tili  en  sädan  lag. 

Härlill  vill  jag  svara,  att  i  Sverige,  hverest  forstmännen 
pä  senare  tider  utfört  ett  sä  anmärkningsvärdt  arbete  för 
ästadkommande  af  en  själfständig  skogsbushällning,  som  grün- 
dar  sig  pä  egna  förhällanden,  man  ingalunda  anser  nämda 
faktum  för  dimensionslagens  svaga  sida. 

Särskildt  belysande  för,  huru  dimensionslagen  anses 
bland  jordegare  i  norra  Sverige,  vill  jag  nämna  det  betän- 
kande,  som  Westernorrlands  och  Jemtlands  läns  landstings 
utskott  afgifvit  tili  konungen  angäende  de  ätgärder,  hvilka 
borde  tillgripas  för  de  privata  skogarnas  i  sagda  län  skydd. 

I  sitt  betänkande  förkastar  utskottet  den  princip,  som 
statens  skogskomit6  hade  tillegnat  sig  säsom  en  röd  träd  vid 
uppgörande  af  sitt  förslag,  hvilken  princip  lydde  den  egcnt- 
liga  skogsmarken  skall  för  skogsväxt  bibehällas;  afvärk- 


^^ 


184 

ning  fär  ej  sä  utföras  eller  mark  efter  afvärkning  sä  an- 
vändas,  att  skogens  äteroäxt  omöjliggöres, 

Förenämda  landstingsutskott,  hvilket  utgjordes  af  fem 
uti  norra  Sveriges  skogs-  och  andra  förhällanden  füllt  erfarna 
personer,  bevisar  i  sitt  belänkande,  huru  lähjbar  nyss  nämda 
af  mig  ätergifna  priocip  är  och.  huru  litet  den  i  själfva  vär- 
ket  kan  beskydda  den  unga,  växtliga  och  nyttiga  skog,  som 
just  vore  i  behof  af  skydd. 

Bristfälligheten  uti  omordnade  princip  erkännes  äfven 
af  statens  komite  själf,  da  den  föreslär  grundandet  af  *ett 
nationeilt  organ*  i  form  af  en  skogsstyrelse  inom  hvarje  län. 
hvilken  styrelse  genom  sina  tjänstemän  uti  särskilda  fall  egde 
afgöra,  huruvida  lagbrott  egt  rura  eller  ej: 

Emot  änsagda  princip  har  merbemälda  landstingsutskott 
uppstält  dimensionslagen,  och  sälunda  förenat  sig  om  den 
princip,  som  redan  förefans  uli  Norrbotten-lagen  af  d.  29 
September  1874  och  hvilken  d.  23  Juni  1882  päbjöds  tili 
efterrättelse  uti  Vesterbottens  kustomräde  äfvensom  sedermera 
förfullständigad  d.  19  Mars  1888  togs  tili  efterföljd  säväl  i 
Norr-  som  Vesterbottens  läns  kustomräde.  (Uti  lappska  om- 
rädet  af  dessa  län  är  lagen  af  d.  30  Maj  1873,  innehällande 
betydligt  skarpare  begränsningar  för  de  privata  skogarnas 
användning,  fortfarande  gäliande.) 

Sälunda  synes  dimensionslagen  smäningom  hafva  vun- 
nit  vidlyftig  tillämpning,  och  da  vi  tillägga,  att  skogsegare 
och  kännare  af  lokala  förhällanden  päyrkat  dess  antagande 
för  tvänne  af  Sveriges  skogsrikaste  län,  Vesterbolten  och 
Jemtland,  sä  mäste  det  medgifvas  att  dimensionslagen  talar 
för  sig  själf  bättre  an  dess  bästa  förespräkare  kunna  det. 
Den  tanke,  att  de  största  jordegare  skulle  fordra  en  lag, 
som,  enligt  t.  ex.  öfverforstmästaren  F.  M.  Lagerblads  mening, 
icke  egde  en  uppfostrande  betydelse  och  som  skulle  vänja 
skogsegaren  vid  en  sorglös  och  slösande  behandling  af  sin 
skog,  kan  icke  för  ett  enda  ögonblick  intaga  oss.  Ett  slikt 
pästäende  förf aller  af  sig  själf,  om  vi  belänka,  hvad  med  en 
dimensionslag  menas. 

Jag  ville  defmiera  dimensionslagen  sälunda: 

En  dimensionslag  skall,  lämpad  efter  de  lokala  för- 
hällandena,  beskydda  i  sin  bästa  tilloäxt  varande  ungskog^ 
men  den  skall  ock  tillstädja  utförande  af  hjälpgallring 
och  rensningshyggen,  samt  fär  oj  förhindra  afvärkning  af 
tränvuxna  underbeständ  och  sädana  undermäliga  stammar 
(t.  ex.  ä  myrar  och  karr),  hvilkas  tilhäxt  redan  upphört. 


186 


s 


Man  künde   m&hända  framkasta  fr&gan,  huru  en  dylik  \ 

definilion  öfverensstämmer  med  dimensionslagsiden,  och  huru 
en  sädan  ide  künde  förvärkligas. 

Härvid  hör  ihägkommas,  alt  lag  i  allmänhet  ej  är  skrif- 
ven  för  dem,  som  vilja  sköta  sina  skogar  rationell,  utan  för 
dem,  som  ingen  omsorg  hafva  om  framliden,  blott  de  komma 
ät  den  högsta  möjliga  penningesumma,  som  frän  skogen  kan 
utfäs.  Men  en  medborgare,  som  vinnlägger  sig  om  landets 
allmänna  bästa,  bör  underkasta  sig  de  band,  utan  hvilka 
ingen  värksam  lag  kan  ästadkommas,  men  honom  skall  ock 
beredas  tillfälle  att  använda  alt  sitt  försländ  vid  skogens 
skötsel,  om  icke  alldeles  oinskränkt,  utan,  tili  följd  af  för- 
h&llandenas  kraf,  under  sambällets  uppsikt.  —  Detta  vare 
sagdt  blott  som  en  allmän  princip.  I  Sverige  försigg&r  afvärk- 
ning  af  undermäliga  stammar  med  vederbörande  skogstjänste- 
mäns  begifvande.  Hos  oss  künde  mähända  jordbruksförenin- 
garna  öfvertaga  denna  omsorg,  da  de  hafva  forstmän  i  sin 
tjänst. 

Den  skogsegare  äter,  som  uppställer  tillfredställande 
säkerhet  för,  att  han  värdar  sin  skog  rationelt  och  i  sädant 
afseende  t.  ex.  föreslär  en  hushällningsplan,  som  är  godkän- 
bar,  skall  frigöras  frän  alla  band. 

Dimensionslagens  stränga  bestämmelse:  träd  af  klenare 
dimensioner  an  sä  och  sä  mä  icke  afvärkas,  gäller  alltsä  en- 
dast  dessa  förnuftslösa  skogssköflare;  men  dess  medgifvande 
af  äfven  klenare  stammars  afvärkning. gäller  dem,  hvilka  egna 
nägon  omsorg  ät  skogens  värd.  Däremot  stracker  sig  dimen- 
sionslagens bestämmelser  icke  tili  ordnad  skogshushällning, 
som  bedrifves  regelbundet  under  samhällets  inseende. 

Privatskogskomiten  i  Finland  har  föreslagit,  att  öfver- 
vakandet  af  värt  lands  privata  skogar  blefve  kommunerna 
anförtrodd.  Jag  har  dock  betviflat,  huruvida  kommunens 
medlemmar  vore  kompetenta  att  uppfylla  denna  dem  anför- 
trodda  skyldighet.  Och  den  hjälp,  som  de  skulle  hafva  af 
dessa  förslagna  eller  bögst  9  instruktörer,  mäste  uppskattas 
ganska  ringa. 

Risken,  att  komitens  lagförslag  ej  künde  pä  füllt  allvar 
göras  effektiv!,  synes  ligga  nära  tili  hands,  och  sälunda  för- 
blefve  denna  lag  en  kraftlös  bestämmelse  tili  stör  skada  för 
värt  folk. 

Man  har  ocksä  pästätt,  att  dimensionslagen  vore  svärare 
att  öfvervaka,  an  den  af  komit^n  föreslagna.  Det  kan  jag  för 
min  del  ej  inse. 


186 

Om  kommunerna  blefve  ombetordt  öfvervakandet  af  di- 
mensionslagens  efterlefnad,  sä  vore  det  mycket  lätt  alt  om 
vären  granska  de  afvärkade  stammarna  och  taga  i  beslag  det 
olofligt  tili  export  upphuggna  virket.  Jag  har  hört  p&stäs,  att 
man  äfven  i  norra  Sverige  skulle  kommit  tili  den  erfarenhet, 
att  dimensionslagen  är  svär  att  öfvervaka.  För  att  fä  an  rätt 
uppfattning  om  dimensionslagen  p&  ort  och  stalle,  dar  den 
fillämpas,  och  för  att  fä  se  praktiska  resultat  däraf,  har  jag 
med  statstipendium  värkslält  en  resa  tili  Norr-  och  Vester- 
botten.  Pä  grund  af  hvad  jag  dar  seit  och  hört,  kan  jag 
försäkra,  att  nyss  anförda  pästaende  ej  är  füllt  riktigt.  Under 
min  resa  har  jag  nämligen  samtalat  med  mänga  skogsmän  säväl 
i  stats-  som  privattjänst,  och  alla  hatva  utan  undantag  fram- 
hällit,,  att  lagens  efterlefnad  i  sig  själf  är  mycket  enkel,  men 
allmänna  och  sarafärdselsförhällanden  hafva,  sedan  lagen  brakts 
i  värkställighet,  —  sedan  dess  har  Norrbotten  banan,  Boden 
—  Ofoten,  byggts  förändrats  sä  mycket,  att  lagens  bestäm- 
melser  i  enskilda  delar  äro  dels  otillräckhga  dels  otydiiga. 
Därför  förfuUständigas  den  som  bäst,  isynnerhet  med  afseende 
ä  undermäliga,  för  husbehof  afvärkade,  stammars  transportering 
per  järnväg  m.  m. 

Angäende  äter  allmänna  opinionen  om  dimensionslagens 
värkningar  i  Norr-  och  Vesterbotten,  hörde  jag  pä  min 
resa  icke  annat  an  godt;  allestädes  erkände  man  dess  bety- 
delse  för  växande  ungskogars  bevarande  för  nuvarande 
och  kommande  generationer.  Man  tillskref  den  en  ej  blott 
beskyddande  utan  äfven  uppfostrande  betydelse.  Ty  genom 
att  fackman  skall  utstämpla  hvarje  tili  försäljning  afsedt 
bestand,  vid  hvilket  arbete  hvarje  träd  skildt  blir  granskadt 
med  hänsyn  tili  dess  duktighet  för  framtiden  hvad  belägen- 
het,  älder,  Standort  m.  m.  beträffar,  lär  sig  skogsegaren 
eller  hans  företrädare  äfven  emot  sin  vilja  känna  forstliga 
principer.  Och  faktum  är  alt  uti  t.  ex.  Munksund  och  Mo- 
Domsjö  bolags  synnerligen  vidlyftiga  skogar,  sä  som  ock  pä 
mänga  andra  stallen  endast  den  tränvuxna  och  sämre  sko- 
gen  af  statens  skogstjänsteniän  utstämplats  och  delvis  redan 
afvärkats,  hvaremot  vackra,  växtliga,  frödugliga  stammar  kvar- 
lämnats.  Man  försäkrade  mig,  alt  den  privata  skogsegaren 
gärna  ötverlämnar  ät  skogstjänstemännen  utstämplandet  af 
träd,  hvarvid  de  da  kunna  pä  i  hvarje  enskildt  fall  lämpli- 
gaste  satt  förfara  enligt  forstliga  principer.  1  synnerhet  inpräg- 
lade  sig  i  milt  minne  den  frodiga  äterväxt,  som  sä  godt  som 
utan  undantag  motte  mig  i  de  skogar,  hvilka  afvärkats  i  enlighet 


1 


187 

med  diraensionslagens  bestämmelser  —  en  omständighet,  som 
ej  nog  kan  beaktas. 

Som  sagt  ar  denna  fräga  i  sin  helhet  af  mycken  vikt. 
Den  som  vill  uttala  sin  äsigt  i  denna  fräga  och  uppställa  ett 
förslag,  mäste  vara  füllt  öfvertygad  om  dess  goda  syfte.  För 
min  del  bar  jag  länge  tankt  öfver  denna  fräga  och  försökt 
granska  den  frän  olika  synpunkter.  Resultatet  däraf  är,  att 
enligt  min  öfvertygelse  dimensionslagen  ätminstone  tillsvidare 
är  den,  som  hos  oss  borde  antagas.  Ty  en  sädan  lag  vore 
ur  vära  egna  förhällanden  uppkommen  och  utvecklad,  och  är 
ingalunda  sä  rä,  som  den  af  motständarene  utpekats  vara. 

Hvad  slutligen  beträffar  minimimättet  för  de  friska 
stammar,  som  fritt  finge  afvärkas,  borde  det  samma  nogrant 
och  med  skicklighet  fixeras  enligt  finansiella  metoden  ätmin- 
stone för  de  mest  olika  trakterna  af  värt  land.  I  princip 
borde  öfvervakandet  af  lagens  efterlefnad  anförtros  kommu- 
nerna.  Däremot  borde  uttagningen  af  undermälig,  tränvuxen 
skog  för  export  äfvensom  öfriga  ätgärder,  hvilka  afse  ratio- 
nell skogsvärd  samt  skogens  undanskaffande  för  odling,  tillä- 
tas  endast  med  begifvande  af  den  fackman,  ät  hvilken  lagens 
efterlefnad  i  nyssnämda  afseenden  öfverlämnats  tili  öfver 
vakande. 

Herr  Lagerblad  trodde,  att  dimensionslagen  i  Sverige 
därför  vunnit  understöd,  att  intet  bättre  statt  tili  buds.  Er- 
näendet  af  ett  godt  resultat  genom  dimensionslag  hade  bättre 
betingelser  för  sig  i  Sverige  an  hos  oss.  Sä  var  t.  ex.  Ve- 
ster-Norrlands  län  en  smal  kuststräcka,  hvarigenom  upp- 
sikten  öfver  fagens  efterlefnad  blef  lätt.  Synerna  stälde  sig 
äfven  billiga,  emedan  forstmän  voro  tätt  bosatta  i  länet.  Hos 
oss  skulle  synerna  deremot  blifva  öfverhöfvan  dyra.  Detta 
vore  fallet  exempelvis  i  Äbo  län,  inom  hvars  gränser  yt- 
tersl  fä  forstmän  stodo  att  finnas,  och  just  i  detta  län  borde 
dock  eftersynen  beträffande  dimensionslagens  efterlefnad  vara 
sträng,  enär  dess  läge  och  vidsträckta  skärgärd  lato  förmoda 
en  för  vära  förhällanden  stör  export  af  klena  virkesdimen- 
sioner.  Finlands  hundramila  kust  skulle  enligt  talarens  äsigt 
taga  i  anspräk  en  betydlig  styrka  för  öfvervakande  af,  att  i 
fräga  varande  lag  hälles  i  helgd. 

Talaren  anmärkte  vidare,  att  ofantliga  massor  klenvirke 
konsumeras  af  trämassa-,  cellulosa-  mfl.  fabriker,  och 
härvidlag  led  dimensionslagen  af  en  stör  brist,  enär  detta 
klena,  inom  landet  förbrukade  virke  undandrages  lagens 
kontroll. 


1 


188 

ünder  varmt  förordande  af  komitöns  förslag  framhöll 
talaren  ännu  vädorna  af  propsafvärkningen  och  förordade 
säsom  ett  hämmande  medel  utförseltull  pä  detta  virkesslag. 
En  sädan  tuU  var  lätt  att  öfvervaka,  hvaremot  dimensions- 
lagen  var  svär. 

Talaren  pävisade  ännu  en  brist,  som  förefans  i  Herr 
Ericssons  andragande:  man  sökte  näml.  förgäfves  i  det  samma 
nägot  förslag  oin,  huru  dimensionslagen  borde  tillämpas 
hos  oss. 

Herr  Ahlberg  uppläste  nedan  stäende  yttrande: 

Det  synes  mig,  att  utvecklingen  hos  oss  och  äfven  an- 
norstädes,  gär  i  den  riktning,  att  privatskogarna  alt  mer  och 
mer  öfvergä  tili  husbehofsskogar  i  sammanhang  med  en  till- 
tagande  och  oftast  önskvärd  delning  af  jorden.  Ett  undantag 
härifr&n  bilda  tills  vidare  blott  de  stora  godsen  och  majora- 
ten,  hvaraf  vi  dock  i  värt  land  hafva  bögst  fä,  troligen 
mindre  an  i  nägot  annat  land  i  Europa.  Att  under  sädana  för- 
hällanden  vilja  tvinga  jordegarne  tili  »skogskapitalets  beva- 
rande»  synes  mig  vara  att  simma  mot  strömmen,  helst  detta 
ändamäl  ej  kan  vinnas  pä  annat  vis  an  genom  ett  förhatligt 
och  farligt  ingripande  i  den  hos  oss  sedan  hedenhös  fria 
dispositionsrätten  öfver  skogsegendomen.  Endast  i  fall  genom 
skogsafvärkningsupplätelse  hemmanens  förmäga  att  utgöra 
skatter  äfventyras,  hör  staten  ega  rätt  att  ingripa,  hvarjänite 
alt  ödeläggande  af  skogsmark  bör  förbjudas  och  beifras. 

För  bedrifvande  af  ett  uthälligt  skogsbruk  med  högre 
oraloppstider  och  frambringande  af  groft  virke  som  mal,  er- 
fordras  dessutom  i  allmänhet  en  större  skogsareal  samt  en 
själfständig  ekonömisk  ställning,  som  ej  är  beroende  af  de 
hastigt  vexlande  konjunkturerna  pä  världsmarknaden.  En  sä- 
dan ställning  innehafves  endast  undantagsvis  af  jordegarne  i 
värt  land,  dar  lägenheternas  skog  ofta  mäste  tillgripas  som 
räddning  och  sista  resurs  vid  iräkade  penningebehof,  säsom 
vid  missväxt,  arfslikvider  m.  fl.  Afsiklen  med  den  lägenhe- 
terna  tilldelade  skogsmarken  är  väl  i  främsta  rummet  att  ut- 
göra  ett  stöd  för  deras  jordbruk  och  öfriga  landthushällning, 
icke  bedrifvande  af  själfständigt  skogsbruk. 

Vidare  kan  anmärkas,  att  virket  i  en  skog  nog  kan 
vara  »moget»  tili  afvärkning  bade  ur  iinansiell  och  teknisk 
svnpunkt  utan  att  fylla  det  matt  för  »mogenhet»  som  be- 
stämmes  i  det  af  privatskogskomiten  uppgjorda  förslaget. 
Det  kan  ju  exempelvis  ur  rent  ekonömisk  synpunkt  ofta  vara 
fördelaktigare    alt    frän  en  skog  taga  2  st.  60  äriga  skördar 


■^ 


189 

(exerapelvis  pappersved)  an  en  120  ärig  och  ifrän  forstlig 
synpunkt  kan  ej  heller  nägon  anmärkning  göras  emot  ett 
dylikt  förfarande.  För  min  del  anser  jag,  att  man  sä  mycket 
som  möjligt  borde  undvika  att  ätminstone  i  fräga  om  skogs- 
lagstiftning  använda  uttrycket  »moget»  och  »omoget»  virke, 
hvilka  endast  gifva  anledning  tili  missförständ. 

Konstaterandet  af  öfverafvärkning  i  en  skog  är  ej  heller 
en  sä  enkel  uppgift  här  i  värt  land,  dar  lägenheterna  ofta 
hafva  flere  skogsskiften  belägna  pä  afständ  frän  hvarandra 
och  hemmanet.  Ätminstone  mäste  man  för  sädant  ändamäl 
hafva  en  ungefärlig  uppgift  pä  arealen  och  belägenheten  af 
de  olika  skogsskiftena,  hvilket  ej  kan  fäs  utan  karta  och 
hvera  skall  bekosta  den? 

Pä  grund  af  det  sagda  anser  jag,  att  den  ledande  prin- 
cipen  vid  lagstiftning  för  den  privata  skogshashällningen  bör 
vara:  fri  dispositionsrätt  för  egaren  säsom  härtills,  blott 
skogsmarken  ej  ödelägges,  d.  v.  s.  samma  princip,  som  finnes 
i  vär  nu  gällande  skogslag,  endast  med  den  skärpning,  att 
större  yta  an  2  h:a  ej  fär  kalhuggas  o.  s.  v.  För  öfverva- 
kandet  af  lagens  tillämpning  härutinnan  vore  de  af  komiten 
föreslagna  skogsnämderna  särdeles  egnade,  hvilka  dock  kunna 
för  detta  ändamäl  organiseras  vida  billigare,  äfvensom  tili 
stöd  för  nämder»a  en  fackman  —  skogsinspektör  —  i  hvarje 
län.  Hos  dessa  nämder,  hvilkas  ledamöter  tili  största  delen 
böra  vara  jordegare,  hvarom  bestämmelse  saknas  i  komitens 
förslag,  borde  äfven  ske  anmälan  om  skogsköp  pä  satt  17  §  af 
förslaget  tili  lag  ang.  ätgärder  tili  förekommande  af  skogsför- 
ödelse,  finnes  närmare  uppgifvet.  Härigenom  skulle  nägot 
band  läggas  pä  de  missbruk,  som  oftast  ega  rum  vid  skogs- 
köp tili  följd  af  säljarens  okunnighet  och  svaga  ekonomiska 
ställning.  För  detta  ändamäl  borde  äfven  skogsinstruktörer- 
nes  antal  ökas  och  dessa  befattningar  sä  att  säga  göras  mera 
populära,  sä  att  det  blefve  för  hemmansegaren  lika  lätt  att 
fä  räd  och  hjälp  i  fräga  om  skogshushällning,  som  det  nu  är 
att  fä  sädant  i  fräga  om  öfrig  landtmannaekonomi. 

Äfven  anser  jag,  att  det  vore  af  största  vigt  att  fä  tili 
stand  kreditinrättningar,  som  bevilja  län  mot  hypotek  af 
växande  skog.  Detta  borde  vara  lätt  att  fä  ätminstone  i  nä- 
gon man  tili  stand  genom  Hypoteksföreningen,  da  ju  sädan 
kredit  beviljas  i  andra  länder. 

I  allo  förenar  jag  mig  med  ref.  öfverforstm.  Lagerblad 
ifräga  om  behofvet  af  utvidgade  skyddsskogar,  hvarvid  utom 
de  af  ref.  päpekade  orter,  äfven  bör  kanske  i  främsta  rummet 


190 

kornma  i  fräga  heia  skärgärden  och  hafskusten  samt  kusterna 
af^  de  stora  inre  vattnen.  En  närmare  iindersökning  och  fast- 
ställelse  af,  hvilka  skogar  böra  som  skyddsskogar  anses,  blefve 
en  af  de  närmaste  uppgifterna  för  skogsinspektörernas  och 
skogsnämdernas  samarbete. 

Slutligen  vill  jag  papeka  privatskogskomitöns  ganska 
egendomliga  resonemang  i  fräga  om  exporttull  pä  klent  virke. 
Efter  att  hafva  börjat  med  att  förklara  sig  i  princip  vara 
motständare  tili  exporttull6n  slutar  den  med  att  föreslä  en 
dylik  för  klent  virke  eftersom  ju  det  »mogna  virket»  mäste 
bära  sädan,  den  s.  k.  sägningsaf giften.  Komit^n  afser  här- 
med  att  lägga  en  helsosam  skranka  pä  den  hotande  exporten 
af  ungskog  i  form  af  props,  ved  m.  fl.  Tydligt  är  dock,  att 
försvärandet  af  afsättningen  pä  klent  virke  icke  utgör  nägon 
nppmuntran  att  husliälla  därmed  för  jordegaren.  Hvar  och 
en,  som  sett  det  ofantliga  slöseriet  med  s.  k.  husbehofsvirke 
af  alla  slag,  som  eger  rum  i  skogsbygderna  hos  oss,  vet  nog, 
att  bristen  pä  afsättning  är  en  af  de  förnämsta  orsakerna 
tili  misshushällning  med  skogens  produkter.  Och  en  intensiv 
skogshushällning  kan  endast  dar  komma  ifräga,  hvarest  alla  slag 
af  virke  kunna  afsättas.  Endast  i  den  man  inser  menige 
man  skogens  värde,  när  för  den  samma  erhälles  ett  stigande 
pris.  TuU  pä  klenvirke  synes  mig  därför  medföra  mera 
skada  an  gagn  och  torde  liksom  andra  exporttullar  endast 
kunna  försvaras,  om  den  är  nödvändig  för  statsinkomsterna. 

Herr  Läng  anmärkte,  att  Herr  Ericsson  anfört  säsom 
nägot  för  dimensionslagens  införande  äfven  hos  oss  synner- 
ligen  talande  det  förhällande,  att  tvä  landsting  i  Sverige  an- 
hällit  om  en  sädan  lags  införande  och  tillämpning  äfven  in- 
om  deras  omräden.  Denna  anhällan  var,  väl  att  märka, 
gjord  frän  norra  Sverige,  hvaremot  ingen  sädan  künde  anfö- 
ras  frän  södra  delen  af  nämda  land.  Enligt  talarens  äsikt 
künde  det  mähända  vara  rationelt  att  fä  en  dimensionslag 
för  norra  delen  af  värt  land.  För  södra  Finland  var  en  sä- 
dan däremot  förkastlig,  emedan  den  samma  ej  künde  hindra 
skogarnus  fortsatta  sköfling  genom  t.  ex.  vedhygge,  hvilket  nu 
i  bögst a  grad  devasterar  skogarna  i  östra  Finland. 

Framhällande  att  komitens  förslag  voro  i  hufvudsak 
goda  och  accpptabla  samt  att  deras  tillämpning  skulle  visa  i 
hvilka  delar  de  voro  opraktiska  och  fordrade  ändring,  ville 
talaren  understöda  dem. 

Herr  Cannelin  bade  i  tjänsteväg  utlätit  sig  öfver  komi- 
tens   betänkande    och    ville    han    nu  i  korlhet  referera  detta 


^^ 


^ 


191 

sitl  iillätandes  innehäll:  Orsaken  tili  den  s.  k.  privatskogs- 
komit^ns  sararnankallande  torde  sökas  i  det  förödande  props- 
och  klenvirkeshygge,  som  i  stör  skala  bedrefs  längs  landets 
kuster  och  hvilket  väckt  en^,  det  medgaf  talaren,  berättigad 
uppmärksamhet  först  frän  tidningspressens  och  sedan  frän 
vederbörandes  sida. 

Emellertid  var  det  en  fastslagen  sanning,  att  vära  för- 
sök  tili  ästadkommande  af  en  rationel  och  intensiv  behand- 
ling  af  skogarna  alltid  strandat  pä  omöjligheten  af  att  för- 
yttra  det  klena  virket.  När  nu  tillfälle  yppats  att  fä  detta 
virke  fördelaktigt  afvärkadt  och  sälunda  en  möjlighet  yppats 
för  en  god  och  intensiv  skogshushällning,  skulle  man  strax 
liafva  lagar  att  hämrna  denna  af  vännerna  tili  en  rätt  och 
lukrativ  skogsvärd  efterlängtade  möjlighet,  och  det  därför,  att 
missbruk  försports.  Ett  sädant  yrkande  ansäg  talaren  obe- 
rättigadt  och  ville  hälla  före,  att  upplysning  och  anvisningar 
i  skötseln  af  skogarna  och  räd  beträffande  skogskapitalets 
rätta  nyttjande  vida  bättre  skulle  skydda  dessa  an  lagar,  ora 
an  aldrig  sä  stränga.  En  god  och  öm  oravärdnad  behöfde 
ej  lagparagrafer,  enär  kärleken  tili  föremälet  var  det,  som  brin- 
gade  skydd  och  värd. 

Talaren  pävisade,  att  mänga  i  komitöns  lagförslag  före- 
kommande  begrepp  voro  sväfvande.  Ett  sädant  var  t.  ex. 
skogsmark,  hvilket  ej  kan  definieras,  ett  sädant  var  äfven 
devastering.  Huru  künde  man,  fräj^ade  talaren,  fordra  att  en 
domare  skall  fälla  domslut  pä  grund  af  begrepp,  om  hvilkas 
rätta  innebörd  tili  och  med   fackmannen  kände  sig  villrädig. 

Herr  Renfors  förenade  sig  med  herr  Läng  därom,  att 
förslagen  i  komitens  betänkande  voro  i  hufvudsak  goda  och 
füllt  acceptabla.  Dock  ville  talaren  ej  gä  in  pä  den  af  herr 
Läng  i  fräga  satta  dimensionslagen  specielt  för  norra  Finland 
redan  af  det  skälet,  att  de  klena  virkesdimensionerna  där- 
städes  ej  hade  nägon  nämvärd  afsättning. 

Det  lag  enligt  talarens  äsikt  nägot  raycket  betänkligt  i 
att  inskränka  den  privatas  nyttjorätt  af  skogen.  Emellertid 
inskränktes  denna  rätt  i  vida  högre  grad  af  den  s.  k.  dimen- 
sionslagen an  af  de  förslag  komiten  gjort.  En  inskränkning 
af  den  fria  dispositionsrätten  tillgri{)es,  jämlikt  komitens  för- 
slag, först  da  husbehofvet  i  hemmanets  skog  sväfvar  i  fara. 

Som  stöd  för  införande  af  en  dimensionslag  anforde  herr 
Ericsson  bland  annat,  att  denna  lag  är  sä  klar.  Talaren  ville 
dock  hälla  före,  att  det  öfverhufvud  taget  var  nägot  alldeles 


192 

omöjli^  att  stifla  en  lag,  soin  ej  künde  missförstas.  eller 
kringj?äs. 

Mälmnda  fanns  det,  yttrade  talaren,  personer,  som  eg- 
nade  en  tanke  ät  kommande  slägters  väl.  Beklagligtvis  hade 
han  ej  bland  folket  kunnat  förmärka  altruistiskä  tänkesätt. 
Tvärtom  utvisade  hans  erfarenhet,  alt  man  utan  tanke  pä 
framtiden  allmänt  äträdde  att  endast  taga  högsta  möjliga  in- 
komst  af  skogarna. 

Man  hade,  enligt  talarens  tanke,  fattat  hufvudmälet,  dit 
komitens  lagförslag  syftade  —  skogarnas  uthällighet  —  allt 
för  inskränkt.  Det  framgick  ur  själfva  lagförslaget,  i  hvilket 
man  vid  granskningen  af  de  skilda  paragraferna  lätt  skall 
finna,  att  komitto  själf  gjort  stora  eftergifter  med  hänseende 
tili  ett  strängt  genomförande  af  utliällighetsprincipen. 

Herr  Cannelin  hade,  anforde  talaren,  yttrat,  att  stränga 
lagar  ej  äro  värksamma  tili  skogarnas  skydd,  men  väl  den  kär- 
lek  tili  skogarna,  som  skulle  uppblossa  tili  dem,  efter  det  värt 
folk  allmänt  fätt  undervisning  i  deras  rätta  skötsel  och  värd. 
Att  nägon  af  kärlek  tili  skogen  skulle  börjat  värda  den,  hade 
talaren  tyvärr  ej  kunnat  förspörja,  hvarför  han  mäste  förhälla 
sig  mycket  skeptisk  vis  ä  vis  en  sädan  ideel  uppfattning. 
Redan  hemraanens  högt  uppdrifna  pris  tvungo  att  angripa 
skogökapitalet,  hvilket,  om  hemmanet  under  en  kortare  tid 
flere  ganger  bylte  om  egare,  blef  alldeles  förtärdt.  I  sß^dana 
fall  borde  en  sträng  lag  ingripa. 

Öfcerdirekiörsadjointen  Carl  Nummelins  tili  mötet 
insända  här  nedan  intagna  yttrande  i  frägan  upplästes  af 
herr  Ekström: 

Enligt  de  upplysningar  och  utredningar,  som  komiten 
för  undersökning  af  de  privata  skogarna  i  landet  inhemtat 
och  erhällit,  har  komiten  blifvit  füllt  öfvertygad  därom,  att 
större  inskränkningar  uti  skogarnas  nyttjande,  äh  hvad  i  gäl- 
lande  skogslag  stadgas,  icke  längre  kunna  undvikas.  Komi- 
ten har  emeilertid  vid  ompröfningen  och  kritiken  af  de  i 
skogslagen  ingäende  bestämningar  och  dessa  vidlädande  bri- 
ster  franihällit,  hurusom  hufvudorsaken  därtill,  att  stadgan- 
dena  i  §  14,  som  berör  omförmälda  inskränkningar,  förblifvit 
utan  värkan,  ligger  i  en  bristfällig  tillsyn  öfver  p&budens 
efterlofnad,  äfvensom  att  bestänmingarna  angäende  svedje- 
brukets  inskränkning  ocksä  pä  de  flesta  orter  blifvit  en  död 
bokstaf.  Men  i  stallet  för  att  ingä  i  undersökning  och  pröf- 
ning,  huruvida  och  pä  hvilket  satt  berörda  bristfälliga  tillsyn 
künde  och  borde  anordnas  mera  effektiv,  har  komiten  ansett. 


193 

att  »vär  skbgslagstiftning  bor  gä  sin  egen  sjelfständiga  väg 
och  byggas  pä  egna  sociala  och  öfriga  förhällanden».  1  sä- 
dant  syfte  har  komitön  ocksä  afgifvit  förslagen,  hvilka  inne- 
fatta  sä  betydande  inskränkningar  i  nyttjanderätten  tili  de 
enskildas  skogar,  att  motsvarighet  därtill  icke  finnes  i  andra 
länder. 

öfvervakandet  af  lagens  efterlefnad  skulle  göras  tili  en 
kommunal  angelägenhet  och  i  första  band  utöfvas  af  särskilda 
skogsnämder.  Genom  den  makt  och  befogenhet,  hvilken  lagts 
i  händerna  pä  dessa  nämder  och  omfattar  bland  annat  af- 
värknings-saluförbud,  komme  emellertid  den  enskildas  egande- 
rätt  tili  skogen  att  uti  bögst  betänklig  grad  begränsas.  Med 
afseende  ä  den  omfattande  och  synnerligen  detaljerade  värk- 
samhet,  som  skulle  ankomma  pä  dessa  sä  att  säga  skogs- 
värnepliktiga  nämder,  samt  de,  säsom  mig  synes,  sväfvande 
och  mindre  tydliga  bestämningar,  som  nämderna  bade  att 
hälla  sig  tili,  och  hvarvid  därför  ocksä  godtycket  lätteligen 
komme  att  göra  sig  gällande,  sä  kan  det  med  fästadt  afseende 
tillika  ä  nämdernas  sammansättning  förutses,-  att  deras  ätgö- 
randen  otvifvelaktigt  skulle  gifva  anledning  tili  ständiga  kon- 
flikter och  trakasserier  samt  förorsaka  oreda  och  osäkerhet 
i  den  enskildas  ekonomi. 

Pä  nu  aaförda  skäl  kan  jag  för  min  del  icke  omfatta 
komitöns  förslag,  utan  häller  jag  före,  att  bristfälligheterna 
i  gällande  skogslag  borde  beträfifande  stäfjandet  af  skogsför- 
ödelse  pä  annat  satt  aflijälpas.  Och  da  det  icke  kan  vara 
möjligt  för  vederbörande  tjänstemän  och  betjänte,  som  nu 
hafva  sig  älagdt  att  utöfva  tillsyn  öfver  lagens  efterlefnad, 
att  sädant  fullgöra,  synes  det  vara  päkalladt  att  för  äväga- 
bringande  af  ett  värksammare  öfvervakande  af  öfverträdel- 
serna  utan  dröjsmäl  anställa  för  sädant  ändamäl  särskilda 
tillsyningsmän.  innan  man  tillgriper  nya  oförsökta  medel,  som 
künde  medföra  oberäkneliga  följder.  Forst  sedan  det  visat 
sig,  att  stadgandena  i  1886  ärs  skogslag,  behörigen  öfver- 
vakade,  icke  befinnas  vara  tili  förebyggande  af  skogsförödelse 
tillfyllest  och  motsvara  ändamälet,  vore  det  anledning  för 
banden  att  för  tryggandet  af  skogarnes  framtida  bestand  vid- 
taga  ätgärder  för  yttermera  inskrünkning  af  den  privata  jord- 
egarens  frihet  att  förfoga  öfver  sin  skog. 

Hvad  sedan  vidkommer  kostnaderna  för  tillsynen  öfver 
de  föreslagna  päbudens  efterlefnnd,  sä  äro  de  samma  inga- 
lunda  heller  obetydliga.  Det  belopp,  som  komitön  funnit 
nödigt  för  att  skydda  de  privata  skogarna    emot  ödeläggelse 


/ 


194 

och  ästadkomma  förbättring  i  deras  skötsel  ut)pgär  nämligen 
för  är  tili  orakring  466,000  mark,  hvaraf  283,000  mark  be- 
löpa  sig  pä  aflöningar.  För  betäckande  af  dessa  kostnader 
skulle  äter  inkomsterna  af  sägningsafgifterna  och  exporltuUen 
användas;  och  har  komit^n  tillika  föreslagit,  att  med  export- 
tull  matte  beläggas  äfven  det  klenare  virke,  hvilket  enligt 
gällande  stadganden,  rörande  iitförseltuU  ä  sägtimmer  och 
annat  osägadt  virke,  fär  tullfritt  frän  landet  exporteras,  samt 
att  äfven  brännveden  belades  med  dylik  utförselafgift. 

Jämte  det  jag  anser  omförmälda  aflöningar,  hvad  skogs- 
nämdenia  beträffar,  vara  med  afseende  tillika  ä  det  odiösa 
arbetet  för  knapt  tillmätta,  kan  jag  för  öfrigt  ej  heller  för- 
ena  mig  om  komitens  förslag,  rörande  utförseltuU  ä  klent 
virke.  Ty  sävida  ett  jämförelsevis  bögt  pris  kan  erhällas 
för  dylik  vara,  har  jordegaren  utan  tvifvel  större  fördel  att 
afyttra  sädant  virke,  an  att  nödgas  vänta  ätskilliga  decennier, 
innan  det  samma  kan  säsom  fiillmoget  afvärkas.  Exporttullen 
värkade  säledes  tili  skada  för  jordegaren  genom  att  sänka 
priset  pä  klent  virke,  utan  att  därmed  säkerhet  dock  vunnes 
att  skogen  likafullt  sköflades  genom  den  inhemska  förbruk- 
ningen. 

För  öfrigt  och  da  komiten  uti  dess  sakrika  utlätande 
jämväl  lämnat  uppgifter  om  de  markinköp  som  blifvit  värk- 
stälda  för  statsvärkets  räkning,  men  därvid  emellertid  endast 
antydt,  att  nägra  hinder  icke  torde  ställas  i  vagen  för,  att 
särskilda  jordomraden  kunna  af  statsvärket  inlösas  pä  grund 
af  i  hvarje  fall  skeende  framställning,  synes  det  mig,  att  med 
afseende  ä  den  fortgäende  öfverförbrukningen  af  lägenheter- 
nas  i  landet  husbehofsskogar  och  de  betänkliga  störingar  i 
bosättnings  och  andra  sociala  förhällanden,  som  däraf  blifva 
en  följd,  komiten  bade  pä  grund  af  den  samma  meddelade 
förordnande  haft  anledning  upptaga  frägan  om  vidare  skogs- 
marks  inköp  under  bepröfvande,  Det  är  visserligen  sant,  att 
de  värksträlda  inköpen  icke  vunnit  odeladt  godkännande, 
utan  äfven  likasom  Forststyrelsens  förslag  att  an  vidare  fort- 
sätta  uppköpen  af  skogsegor  blifvit  skarpt  bedömda  och  att 
man  därvid  i  animositet  gätt  tili  och  med  sä  längt,  att  den 
för  dessa  köp  nedlagda  miljonen  ansetts  hafva  varit  »gagn- 
löst  bortkastad».  Men  det  torde  dock  i  hvarje  händelse  icke 
kunna  förnekas,  att  skogsmarks  inköp  äro  nationelt  nyttiga 
och  bidraga  tili  skogshushällngens  upphjälpande.  Min  mening 
är  ocksä  den  att,  derest  nägon  del  af  förenämda  kostnads- 
summor,  som  afsetts    tili    skydd  mot  ödeleäggelse  af  och  en 


"^1 

1 


195 

förbättrad  skogshushällning  inom  de  privata  skogarna,  skulle 
afsättas  tili  förökande  af  stalsskogarne,  sädant  vore  icke  blott 
gagneligt  för  sägindustrin  med  afseende  ä  gröfre  virkessorti- 
ment,  utan  äfven  ä  trakter,  hvarest  de  enskildas  skogar  ge- 
jiora  misshushällning  äro  otillräckliga,  tillgodose  det  lokala 
behofvet  af  särskilda  virkesslag.  De  för  dylikt  ändamal  ned- 
lagda  medel  skulle  ocksä  enligt  mitt  förmenande  ästadkomma 
större  nytta,  an  om  de  samma  förbrukades  tili  aflönande  af 
de  föresiagna  skogsnämderiKi. 

Herr  Renfors  ville  med  anledning  af  det  nu  upplästa 
yttrandet  anmärka,  att  de  utgifter,  sora  voro  förknippade  med 
genomförandet  af  skogskomitens  förslag,  ingalunda  borde  an- 
ses  för  höga  ora  man  tager  i  betraktande,  hvilket  stört  ka- 
pital vära  skogar  representera.  Om  vi  ej  uppoffrade  nägot, 
bade  vi  i  framtiden  ej  heller  nägot  att  förvänta  frän  sko- 
garna. Eraellertid  var  det  enligt  talarens  tanke  skogen,  som 
bade  nu  och  framdeles  utgjorde  en  stödjepelare  för  landets 
ekonomi,  hvarför  en  alltför  stör  sparsamhet  vid  försök  tili 
skyddande  af  skogarnas  framtida  afkastningsförmäga  ej  var 
att  förorda.  För  resten  ansäg  talaren,  att  frägan  om  inköp  af 
mark  för  kronans  skogshushällning  strängt  taget  ej  hörde 
samman  med  denna  fräga,  hvarför  den  samma  nu  ej  borde 
dryftas. 

Herr  Heiander  uttalade  sin  förväning  öfver  att  ingen 
talare  ännu  omnämt  den  norska  skogskomitens  betänkande 
och  de  i  den  samma  föresiagna  kommunala  skogsfonderna, 
som  man  tankt  sig  uppkomma  sälunda,  att  försäljaren  af  skog 
inbetalar  tili  denna  fond  en  viss  procent  af  försäljningssum- 
man.  Statsvärket  ätager  sig  en  lika  stör  inbetalning.  Skogs- 
egaren  kan.  ätervinna  sin  inbetalning,  om  han  företager  vissa 
för  skogens  fortbestand  viktiga  ätgärder.  Därjämte  künde 
genom  dessa  fonder    kommunalskogar  genom  köp  anskaffas. 

Detta  förfarande  hade  en  stör  uppfostrande  betydelse 
och  föreföll  alls  icke  outförbart  hos  oss.  De  skogsnämder, 
som  komiten  föreslagit,  skulle  lätt  kunna  handhafva  uppsig 
ten  öfver  efterlefnaden  af  en  sädan  lag. 

Herr  Fieandt  ville  säsom  skogsegare  underkasta  sij< 
tväng  beträlTande  skogen,  om  en  sädan  lag  kan  fäs  tili  stand, 
som  läter  lätt  omsätta  sig  i  praktiken  och  drabbar  alla  lika. 
Han  künde  dock  ej  godkänna  komitens  förslag,  ehuru  de  vid 
första  ögonkastet  tycktes  tilltalande. 

De  projekterade  skogsnämdernas  sammansättninj?, 
trodde  talaren,  skulle  stöta  pä  de  största  svärigheter.   Alt  fä 


/ 


196 

dngligt  och  kunnigt  folk  tili  medleramar  i  de  samma  var  ej 
nägon  lätt  sak.  Da  den  föreslagna  lönen  dessutom  var  ytterst 
ringa  i  förhällande  tili  det  dryga  arbetet,  var  tätt  ombyte  af 
medleramar  i  nämderna  saken  tili  föga  fromma  att  befara. 

En  bögst  sannolik  följd  af  den  nu  föreslagna  förord- 
ningens  genomförande  var,  enligt  talarens  äsikt,  nämderna 
drabbande  tillvitelser  för  godtycke  och  partiskhet.  Det  en 
kommiins  liämd  ansäg  för  godt  och  tillätligt,  uppfattades  i 
grannsocken  kanske  alldeles  anrtorlnnda. 

Uthällighetsprlncipen  var  enligt  talarens  förmenande, 
(Jen  röda  triiden  i  komitöns  förslag.  En  strängt  uthällig  skogs- 
hällning  var  emellertid  för  den  privata  skogsegaren  omöjlig. 
Hans  ekonomi  tvang  honom  ofta  att  anlita  skogen  mer  an 
uthälligheten  tillät. 

Pä  grund  af  dessa  skäl  höll  talaren  före,  att  Forstför- 
eningen  ej  borde  understöda  de  principer  komitto  antagit 
tili  skyddande  af  de  privata  skogarna  mot  devastering. 

Enligt  talarens  mening  borde  vi  för  närvarande  hällas 
vid  det  gamla,  ehuru  sälunda  förbättradt  och  utveckladt,  att 
äterväxten  blefve  genom  lagbud  säkerstäld. 

Den  V2  miljon,  soni  skulle  uppoffras  tili  eftersyn  af  den 
föreslagna  förordningens  efterlefnad,  finge,  trodde  talaren,  en 
bättre  användning  genom,  säsom  Herr  Nummelin  föreslagit, 
inköp  af  mark  för  kronans  räkning. 

Herr  Solitander  sade,  att  komit^ns  Statistik  framdrog 
ovedersägliga  vittnesbörd  därom,  att  husbehofvet  i  vida  högre 
grad  devasterat  skogarna  an  den  öfriga  konsumtionen.  Ville 
man  därför  befrämja  skogarnas  afkastningsförmäga,  borde 
detta  ske  genom  inskränkning  af  husbehofsafvärkningen.  Detta 
skedde  ocksä  genom  skogarnas  stigande  värde  och  upplys- 
ning.  Därför  künde  en  lag  tili  bibehällande  af  hemmanens 
husbehof,  hvilket  enligt  talarens  tanke  var  hiifvudsyftet  för 
komitens  förslag,  ej  anses  nödvändig.  Deremot  borde  äter- 
växten genom  lag  säkerställas. 

Talaren  pavisade  i  hvilken  riktning  utvecklingen  i  Eng- 
land gatt,  dar  ingen  äterväxtlag  förefunnits.  En  natiirlig  följd 
häraf  hade  varit,  att  Englands  och  Skottlands  skogsmarker 
ännu  tili  största  delen  stodo  kala. 

Herr  A.  Blomgvist  sade,  att  denna  fräga  var  mycket 
vidlyftig  och  tiden  för  den  sammus  dryftande  alldeles  för 
knapp.  Den  künde  af  honom  därför  nii  beröras  blott  frän 
nagra  fä  sidor.     Da  talaren  emellertid    refererat  betänkandet 


p-- 


m; 


S 


197 

i  Hufvudstadsbladet  hänvisade  han  tili  detta  referat  och  an- 
drog,  att  han  sedan  referatets  publicering  varit  i  tillfälle  att 
taga  kännedom  om  skogsförhällandena  i  land,  dar  skogslagar 
förefinnas,  hvilka  vilja  af  den  enskilda  skogshushällningen 
fordra  uthällighet  och  träkapitalets  bibehällande  säsom  t.  ex. 
i  Bayern. 

I  den  nybildade  tyska  forstföreningens  direktion  hade 
man,  som  bekant,  upptagit  bland  annat  lagstiftningsfrägan 
beträffande  de  enskilda  skogarna  och  hade  man  därvid  kom- 
mit  tili  den  äsikt,  att  det  icke,  säsom  likväl  ganska  allmänt 
troddes,  var  säkert  att  den  bayerska  skogslagen  af  1852  skulle 
haft  nägon  väsentlig  invärkan.  Man  hade  därför  ifrägasatt 
att  genora  preussiska  regeringen  pä  ministeriell  väg  en  för- 
frägan  härom  skulle  göras  tili  bayerska  regeringen.  Huru- 
vida  detta  skett,  är  okändt,  men  däremot  har  Bayerns.sty- 
relse  redan  för  2  är  tillbaka  vidtagit  vissa  ätgärder  för  ett 
Strängare  öfvervakande  och  en  vidare  gäende  ledning  af  hus- 
hällningen  i  de  enskilda  skogarna.  I  sädant  ändamäl  hade 
tili  en  början  5  forsttjänster  blifvit  inrättade.  Dessa  funktio- 
närer, som  äfven  erhöllo  sig  anvisade  smärre  arealer  af  stats- 
skog,  skulle  utöfva  uppsikt  öfver  lagens  tillämpning  och  hade 
denna  värksamhet  hufvudsakligen  bestätt  i  en  utredning  af 
tillständet  i  de  privata  skogarna,  hvarom  publikationer  dock 
icke  tillsvidare  äro  tillgängliga.  Af  en  bland  dessa  forstmän. 
som  utöfvar  sin  värksamhet  inom  ej  mindre  an  56  kommu- 
ner, hade  talaren  erhällit  den  upplysning,  att  skogslagen  icke 
varit  mäktig  att  skydda  träkapitalet  och  icke  ens  äterväxten. 
Dessa  forstmäns  värksamhet  hade  hufvudsakligen  varit  kon- 
sultativ eller  sälunda  motsvarat  skogsinstruktörernas  hos  oss. 
De  hade  äfven  anlagt  plantskolor  för  utdelning  af  plantmate- 
rial  tili  de  enskilda  skogarna.  Bland  annat  hade  nämde  forst- 
män, forstmästaren  Bräutigam  i  Mainburg,  under  första  äret 
af  sin  värksamhet  värkställt  utsyning  pä  omkring  150  skilda 
lägenheter,  hvilkas  egare  ansökt  om  tillständ,  att  rödja  sko- 
gen  tili  äker  eller  äng. 

Ä  Gottland  hade  jämte  den  förut  existerande  devasta- 
stations-  och  fredningslagen  sedan  1894  en  dimensionslag 
varit  rädande,  som  dock  ej  föreskref  en  bestämd  dimension 
vid  viss  höjd,  utan  skulle  de  tili  afvärkning  tillätna  träden 
hälla  minst  20  cm  vid  rotskäret.  Följden  har  varit  den  att, 
när  skogssköflarene  riktigt  vilja  husera,  bestämmes  i  köpe- 
aftalet  att  afvärkningen  skall  ske  i  enlighet  med  gällande  lag. 
Landstinget  ä  Gottland  hade  äfven  föreslagit  en  ny  lag,  däri 


/ 


198 

en  dimension  af  30  cm  vid  storändan  af  den  afvärkade  säg- 
stocken föresläs  säsom  minimimält. 

För  2  är  sedan  hade  talaren  besökt  Norrbotten  i  Sverge 
eller  säledes  sannolikt  samma  trakter,  som  herr  Ericsson  nii 
besökt,  och  funnit  fackmännens  äsikter  därstädes  mycket  stri- 
diga.  Själfgjorda  observationer  künde  knappast  anföras,  enär 
nägon  för  resan  disponerad  vecka  eller  mänad  ej  tillät  säkra 
iakttagelser  ä  större  omräden,  dar  lagen  en  längre  tid  varit 
tillämpad.  Som  en  fastslagen  sanning  künde  dock  anföras, 
att  den  äsikt  gör  sig  gällande  ä  nu  i  fräga  varande  trakter 
af  Sverige,  att  dimensionslagen  ej  bar  nägon  betydelse  för 
granskogen  därför,  att  granen  blott  undantagsvis  uppnär  tili 
exportafvärkning  tillatlig  dimension,  hvilket  äter  föranleder, 
att  den  tränväxta  granskogen  kvarblifver  oanvänd,  inkräktande 
allt  större  omräden  pä  tallens  bekostnad. 

Talaren  sade  sig  hysa  stora  sympatier  för  tvängsäter- 
växt  och  han  trodde,  att  denna  sympati  delades  af  forstmän- 
nen  hos  oss.  Svenska  forstmän  hade  äfven  uttalat  sig  för 
kulturtväng.  Till  följd  af  folkets  okunnighet  i  kulturarbeten 
skulle  dessa  visserligen  stöta  pä  svärigheter,  men  med  god 
vilja  künde  svärigheterna  dock  öfvervinnas. 

Talaren  medgaf,  att  komitens  förslag  innehöll  mycket 
viktiga  projekt  och  künde  nämderna  anses  säsom  kärn- 
punkten  i  dessa.  Emellertid  torde  lämpliga  personer  tili 
medlemraar  i  nämderna  vara  mycket  svära  att  uppleta  och 
deras  ställning  mäste  blifva  synnerligen  odiös,  da  de  sam- 
tidigt  skola  vara  polismakt,  utöfva  äklagareskap  och  döma 
som  jurydomstol,  hvilket  allt  innebär  en  sä  stör  orimlighet, 
att  den  aldrig  torde  kunna  godkännas  hos  oss. 

Kusterna  af  Äbo  län  och  Aland  voro  enligt  talarens 
mycket  utsatta  för  skogssköfling.  Det  var  emellertid  vansk- 
ligt  att  föreslä  nägot  lämpligt  tili  stäfjande  af  sköflingen. 
Det  mest  enkla  men  tillika  mest  radikala  vore  mähända,  sä- 
som Herr  Lagerblad  föreslagit,  exporttullar  och  exportförbud. 
Dessa  medel  borde  dock  ej  utan  tvingande  nödvändighet 
tillgripas. 

Talaren  künde  ej  understöda  Herr  Ericssons  dimensions- 
lag  och  papekade  att  Herr  Ericsson  ej  föreslagit  nagon  be- 
stämd  minimidimonsion  samt  yrkade  att  forstföreningen  skulle 
hälla  pä  silt  tidigare  motständ  mot  dimensionslagar.  En  äter- 
växtlag  vore  däremot  att  rekommendera. 

För  resten  var  450,000  mark  ej  att  anses  som  nägon 
stör    uppoffring    om   skogskomitens  förslag  därigenom  blefve 


199 

möjliga  att  realisera.  Medel  tili  genomförande  af  en  lag  om 
tvängsäterväxt  künde  vinnas  genom  grosshandlar  Sörensens 
bekanta  förslag  eller  exporttullar. 

Herr  Renfors  anmärkte,  att  den  svenska  skogskomiten 
föreslagit  kulturtväng.  Emellertid  hade  kritiken  frän  svenskt 
hall  varit  fördelaktigare  för  det  finska  komit6förslaget  an  för 
det  svenska. 

Talaren  p&visade  genom  exempel,  att  kulturtvänget 
künde  i  ekonomiskt  hä^seende  hafva  ganska  betänkliga  följ- 
der  och  anmärkte,  att  komit^förslaget  ville  begränsa  skogs- 
sköflingen  blott  sätillvida,  att  hemmanets  husbehof  ej  blef 
riskeradt. 

Nägot  svar  pa  frägan  ansäg  talaren  ej  kunna  formule- 
ras,  emedan  de  motsatta  äsikterna  voro  m&ngahanda  och 
mycket  afvikande.  Därför  borde  diskussionen  f&  utgöra  svar 
pä  frägan. 

Herr  Ehrström  p&pekade,  att  tre  vägar  tili  bevarande 
af  de  privata  skogarna  nu  blifvit  rekommenderade,  näraligen: 
en  dimensionslag,  som  ej  vnnnit  understöd,  en  utveckling  af 
§  14  i  gällande  skogslag  och  kulturtväng. 

Talaren  sade  sig  hysa  atora  sympatier  för  de  föreslagna 
skogsnämderna,  om  de  organiserades  sä,  att  de  skulle  värka 
mera  säsom  en  rädgifvande  myndighet  an  som  polisinstitu- 
tion.  Som  sädana  torde  de  ocksä  blifva  af  befolkningen  to- 
lererade  och  skulle  de  äfven  smäningom  vinna  folkets  för- 
troende  och  understöd.  Nyttan  af  en  sädan  nämd  skulle 
enligt  talarens  tanke  vara  mycket  stör  t.  ex.  vid  skogsför- 
säljningsfrägor.  Det  borde  vid  skogsförsäljningar  kännas  lug- 
nande  att  rädgöra  med  en  kompetent  och  erfaren  nämd. 

§  14  i  gällande  skogslag  borde  utvecklas  sälunda,  att 
den  skulle  föreskrifva  bildandet  af  dessa  rädgifvande  näm- 
der,  som  blifvit  af  talaren  framhällna.  Han  föreslog  äfven 
tillsättandet  af  ett  utskott,  hvilket  i  nu  antydt  hänseende 
skulle  tolka  §  14  i  skogslagen,  samt  att  forstföreningen  nu 
borde  formulera  ett  dessa  nämder  omfattande  svar  i  diskus- 
sionsfrägan. 

Herr  Cannelin  invände  mot  herr  Renfors,  att  frägan 
om  inköp  af  skogsmark  för  kronans  räkning  sammanhörde 
med  denna  diskussionsfräga  och  fann  sig  mycket  tilltalad  af  det 
af  herr  Heiander  refererade  norska  förslaget  om  bildande  af 
kommunala  skogsfonder,  hvilka  äfven  künde  användas  tili 
inköp  af  kommunalskogar.  Bildande  af  skogsfonder,  hvilkas 
medel  skulle  användas  förnämligast  tili  anskaffande  af  kom- 


/ 


'^m 


200 

munalskogar,  borde  ej  möta  stora  svärigheter  hos  oss,  dar 
hemmansegaren  redan  var  van  att  betala  kommunalskatt  för 
sina  skogsförsäljningar. 

Talaren  ville,  att  forstföreningen  skulle  uttala  sig  i  frä- 
gan  och  att  svaret  borde  omfatta  äfven  inköp  af  mark  för 
kronans  räkning  samt  bildande  af  kommunala  skogar. 

Herr  A,  Blomqvist  ansäg  Herr  Ehrströms  förslag  tili 
svar  pä  diskussionsfrägan  mera  acceptabelt  an  herr  Renfors*. 

Herr  Solitander  understödd  af  herr  A.  Blomqvist  yr- 
kade  pä  omröstningsproposition  tili  utrönande  af,  hvilket  af  de 
mänga  förslagen  hade  vunnit  största  understöd. 

Herr  Läng  sade,  att  nägra  landtbrukssällskap  i  sina 
utlätanden  öfver  skogskomit^ns  betänkande  föreslagit,  att 
hvarje  skogsnämd  skulle  hafva  en  examinerad  skogvaktare 
tili  sin  disposition.  Detta  förändrade  ej  i  hufvudsak  lagför- 
slaget,  hvars  största  vikt  lag  däri,  att  kommunerna  själfva 
handhade  uppsikten  öfver  lagens  efterlefnad.  Talaren  an- 
märkte  äfven,  att  samtliga  skogsinstruktörer  uttalat  sig  för 
komitöns  förslag. 

Ordföranden  hade  i  sitt/  i  egenskap  af  öfverforstmästare 
afgifna  yttrande  betviflat  genomförbarheten  af  komitens  för- 
slag, men  däreraot  förordat  en  utveckling  af  §  14  i  skogs- 
lagen,  för  vinnande  af  effektivt  föryngringstväng. 

Sedan  nägra  repliker  ännu  vexlats  emellan  ordföranden, 
herrar  A.  Blomqvist  och  Solitander,  stälde  ordföranden  frä- 
gan,  om  diskussionen  skulle  utgöra  svar  pä  frägan,  eller  om 
ett  svar  skulle  formuleras,  under  omröstning.  Rösterna  föllo 
jämt,  hvarpä  ordföranden  med  sin  röst  afgjorde  saken  det 
senare  förslaget  tili  förmän. 

Genom  omröstning  beslöts  därpä,  att  svaret  pä  frägan 
äfven  skulle  omfatta  inköp  af  mark  för  kronans  skogshus- 
hällning  samt  bildande  af  kommunalskogar. 

Pä  förslag  af  herrar  A.  Blomqvist,  Cannelin  och  Läng 
enades  mötesdeltagarene  om  följande  uttalande  i  diskussions- 
frägan : 

Ehuru  forstföreningen  icke  velat  bestämdt 
uttala  sig  för  nägon  af  de  af  den  privata  skogs- 
komit^n  framhällna  principerna  för  de  privata 
skogar nas  bevarande  mot  skogsaevastation,  om 
hüilkas  lämplighet  olika  äsikter,  säsom  eck  af 
protokollet  f ramgär,  gjort  sig  gällande^  sä  har 
den    liküäl  icke   velat   underläta  ait  uttala  sitt 


201 

gillande  Jör  den  likaledes  af  komitän  fram- 
hällna  önskvärdheten  af  lämpUga  skogsarealers 
inköp  tili  bildande  af  kommunalskogar  och  har 
forstföreningen  dessutom  ansett  sig  böra  sär- 
skildt  framhälla  vikten  däraf,  att  framdeles,  sä- 
som  tidigare  skett,  markinköp  göras  j'ämoäl  för 
bildande  af  kronoparker  i  de  delar  af  landet, 
dar  sädana  saknas,  hvilket  Mven  af  tvänne  ko- 
miUer  af  ären  1874  och  1901  blifoit  föreslaget. 


§8. 

Andra  fräiran:  Hvilka  önskningsmäl  kunna  uttalas 
säcäl  med  anledning  af  de  förslag  Ulländring  i  den  högre 
forstliga  undervisningen,  som  framstälts  af  kronoskogs- 
komit^n,  som  ock  med  hänseenae  tili  denna  undervisnings 
nu  varande  Ständpunkt?    (üppskjuten). 

Emedan  direktionen  för  finska  forstföreningen  i  sitt  ut- 
lätande  öfver  kronoskogskomit^ns  betänkande  berört  den 
högre  forstliga  undervisningens,  af  nämda  komit^  föreslagna 
förflyttande  tili  universitetet,  upplästes  direktionens  yttrande 
i  denna  sak,  hvarpä 

Ordföranden  erinrade  om,  alt  frägan  säväl  hos  oss 
som  annorstädes  varit  en  vidlyftig  diskussion  underkastad, 
hvarför  ett  upprepande  af  skälen  för  och  mot  en  ifrägasalt 
förflyttning  skulle  göra  för  raycket  inträng  pä  den  för  diskus- 
sion af  äfven  andra  ä  programmet  för  mötet  upptagna  frägor 
ganska  knappa  tiden. 

Tillika  anmälde  ordföranden,  att  läraren  vid  Forstinsti- 
tutet  B.  Ericsson  anhällit,  att  hans  referat  vid  föregaende 
ärsmöte  i  denna  fräga  skulle  uppläsas.  Da  referaret  emel- 
lertid  ingär  i  det  tryckta  protokollet  öfver  förhandlingarna 
vid  senaste  ärsmöte,  och  diskussionstiden  var  knapt  tillmätt, 
ansägs,  att  xiet  samma  säsom  varande  bekant  och  kändt  af  alla 
deltagare  ej  borde  nu  uppläsas. 

Herr  Elfoing  inlämnade  nedan  stäende  yttrande: 

»Direktionens  för  finska  forstföreningens  förslag,  i  hvars 
utarbetande  jag  deltagit,  fär  jag  i  hufvudsak  pä  det  varmaste 
understöda.  Da  jag  ej  varit  i  tillfälle  att  deltaga  i  Direktio- 
nens beslut  i  frägan,    s&som  icke  varande  direktionsmedlem, 


202 

har  jag  dock  ej  kunnat  framföra  min  afvikande  äsigt  i  en 
liten  specialfr&ga  och  ber  därför  att  här  fä  gifva  uttryck  här- 
för.  Direktionen  föresl&r  i  fräga  om  lärarekrafterna  en  lärare 
i  skogstaxation  och  skogsvärdeberäkning  och  en  lärare  i 
skogsmatematik,  geodesi,  kartritning  och  ingeniörsvetenskap. 
Mig  synes  det  vara  naturligare  att  skogsmatematiken  förenas 
med  skogstaxation  och  skogsvärdeberäkning,  hvarför  jag  före- 
slär,  att  dessa  3  ämnen  förläggas  pä  en  band  samt  de  öfriga 
ofvan  nämda  ämnena  pä  den  andra  läraren. 

Dessutom  vill  jag  beröra  en  fräga  i  Ernst  Nylanders 
reservation  mot  Direktionens  förslag.  Forstmästar  Nylander 
Säger  i  fräga  om  de  forstliga  undervisningsanstalternas  pla- 
cering,  att  det  otvetydigt  framgär,  »att  ofta  nämda  undervis- 
ning  snart  sagdt  öfveralt  blifvit  förlagd  tili  kulturcentra  eller 
ock  i  omedelbar  närhet  af  orter,  dar  det  intellektuella  lifvet 
och  andliga  sträfvanden  pulsera  med  starka  slag».  Utgäende 
frän  denna  synpunkt  föreslär  hr  N.  den  forstliga  undervis- 
ningens  placering  hos  oss  vidüniversitetet.  Jag  tror,  att  hr 
N.  betraktat  saken  frän  oriktig  eller  ätminstone  altför  ensidig 
synpunkt.  Jag  tror,  att  vid  frägan  om  den  forstliga  under- 
visningens  placering  skogens  närhet  mäste  träda  i  förgrunden, 
närheten  af  ett  kulturcentrum  i  andra  rummet.  Det  bästa 
vore  naturligtvis.  om  bägge  förmänerna  künde  ernäs  samti- 
digt.  I  Helsingfors  kan  detta  ej  ske.  Vi  ätnjuta  ej  i  Hel- 
singfors  de  fördelar,  som  t.  ex.  München,  därifrän  man  pä 
1 — 2  timmar  kan  komma  ut  tili  väl  skötta  statsskogar.  Hvar- 
för manne  undervisningen  placerats  45  km  frän  Berlin  i 
Eberswalde  och  ej  i  Berlin  —  och  detta  trots  det,  att  denna 
Ursprungligen  faktiskt  haft  sin  plats  i  Berlin?  Hvarför  häller 
man  envist  pä  att  forstundervisningen  i  Sachsen  fortfarande 
förblifva  i  Tharand  och  ej  flyttas  tili  Dresden  eller  Leipzig? 
Manne  ej  för  skogens  skull  —  för  att  hafva  föremälet  för  sina 
studier  i  sin  omedelbara  närhet? !  Samma  fräga  kan  man  ställa 
vis  ä  vis  Escorial,  40  km  frän  Madrid,  Vallombrosa,  15  km 
frän  Florenz,  m.  fl.  för  att  ej  tala  om  Coopers  Hill.  I  Hel- 
singfors anser  jag  forstmannautbildningen  ej  kunna  ske  utan 
att  allvarsamt  riskera  faran  för  att  de  blifvande  forstmännen 
i  sin  värksamhet  komma  att  förbise  skogen  för  träden.  Da 
jag  dessutom  principielt  ej  anser  Universitetet  som  rätt  forum 
för  utbildande  af  fackmän  —  Universitetet  har  enligt  min  äsigt 
en  helt  annan  uppgift  —  ber  jag  att  som  min  äsigt  fä  ultala 
den  af  forstföreningens  direktion  omfattade :  —  forstunder- 
visningens  kvarhällande  pä  Ecois. 


203 

Herr  H,  Hackstedt  förenade  sig  i  herr  EIfvings  an- 
Tuärkning  beträffande  de  forstmatematiska  ämnenas  fördelning. 

Herr  Tammelander  p&pekade,  att  hvarken  kronoskogs- 
komit^n  eller  forstföreningens  direktion  uttalat  sig  om  de 
kompetensfordringar,  som  borde  ställas  pä  lärare  vid  den 
liögre  forstliga  undervisningen,  sak  samma  ora  denna  under- 
visning  är  förlagd  tili  universitetet  eller  bibehälles  pä  Evois. 
Talaren  förmodade,  att  denna  tystlätenhet  i  en  sä  viktig  sak 
troligen  berodde  derpä,  att  fackbildning  och  forstlig  erfaren- 
het  mäste  hafva  ansetts  som  en  sä  själffallen  och  solklar 
fordring,  att  den  samma  ej  ens  behöfde  beröras  om  frägan 
gälde  antingen  fackäranen  eller  sädana  ämnen,  som  pä  det 
intimaste  sammanhängde  med  själfva  facket.  Emellertid  hade 
kompetensfrägan  nu  blifvit  en  aktuell  sädan  och  önskade  ta- 
laren  att  forstföreningen  ville  ultala  sin  äsikt  häri. 

Herr  Renfors  understödde  hänvisande  tili  den  högre 
landtbruksundervisningen  kronoskogskomit^ns  förslag  beträf- 
fande den  högre  forstliga  undervisningens  förflyttande  tili 
universitetet  och  sade  han  sig  vara  en  varm  väU'af  de  äsik- 
ter  herr  Nylander  framhällit  i  en  tili  Direktionens  utlätande 
öfver  kronoskogskomit6ns  betänkande  bifogad  reservation  mot 
den  högre  forstliga  undervisningens  bibehällande  pä  Evois. 

Ordföranden  hemställde  huruvida  icke  frägan  redan 
künde  anses  mögen  för  omröstning. 

Herr  H.  Hackstedt  trodde,  att  den  lämpligasle  anord- 
ningen  med  den  högre  forstliga  undervisningen  vore  2  ärs 
teoretiska  studier  vid  universitetet  och  ett  praktiskt  läroär 
vid  Evois. 

Ordföranden  förnyade  sin  hemställan  om  omröstning 
och  uppstälde  säsom  motsatta  äsikter  ä  ena  sidan  den  högre 
forstliga  undervisningens  förflyttning  tili  universitetet  och  ä 
den  andra  denna  undervisnings  bibehällande  pä  Evois.  Den 
föregäende  äsikten  segrade  med  3  rösters  pluralitet. 


§9. 

Tredje  frigan:  Kunna  vid  nu  pägäende  indelningar 
af  kronoskogarna  nägra  särskildt  beaktansvärda  synpuvk- 
ter  framhäuas?    (üppskjuten). 

Da  tiden  ej  ansägs  medgifva  behandlingen  af  denna 
fräga,  uppsköts  den  samma  tili  nästa  ärsmöte. 


204 


§  10. 

FJftrde  M^un:  Vore  det  anledning  att  otdtaga  nä- 
gort  förändring  med  afseende  ä  gruperingen  af  ^Finska 
Forstföreningens  Meddelandensy>  innehäll  och  skall  beslu- 
tet  om  prolokollens  publicering  pä  hvardera  spräken  fort- 
farande  vidhällas? 

Ordföranden  hänvisade  tili,  att  protokollet  vid  förenin- 
gens  möten  tidigare  blifvit  affattadt  pä  det  spräk  —  antingen 
svenska  eller  finska,  —  som  en  hvar  talare  begagnat  vid  sina 
sina  andraganden.  Pä  förslag  af  friherre  E.  Wrede  hade 
det  samma  likväl  sedermera  blifvit  i  sin  helhet  tryckt  i  >Med- 
delandena»  pä  bade  finska  och  svenska  spräken.  Motivet 
härtill  hade  dels  varit  det,  att  en  del  finska  talande  läsare  ej 
füllt  förstodo  de  svenska  andragandena,  dels  den  omsländig- 
het,  att  föreningens  »Meddelanden»  voro  kända  och  lästa  äf- 
ven  utom  landets  gränser,  främst  i  de  skandinaviska  länderna, 
hvarest  kännedom  i  finska  spräket  i  allmänhet  vore  inindre 
spridd.  Till  följd  af  beistände  spräkkännedom  blef  diskus- 
sionerna  sälunda  svärfattliga  för  en  del  läsare  och  särskildt 
gälde  detta  de  utländska,  för  hvilka  de  finska  andragandena 
h.  o.  h.  gingo  förlorade.  Genom  de  dubbla  Protokollen  före- 
byggdes  sädant  och  befrärajades  en  nyttig  vexelvärkan  emel- 
lan  de  forstliga  förhällandena  i  Finland  och  de  skandinaviska 
länderna. 

Emellertid  blef  detta  förfarande  med  protokoUens  publi- 
cering pä  hvardera  spräken  sä  dyrt,  att  det  för  tryckning  af 
föreningens  publikationer  beviljade  anslaget  ej  hann  tili,  hvar- 
för  direktionen  säg  sig  nödsakad  att  anhälla  om  tillökning  i 
detta  anslag.  Bland  andra  motiv  för  denna  anhällan  fram- 
hölls  äfven  sättet  att  publicera  Protokollen  i  sin  helhet  pä 
svenska  och  finska.  Anhällan  blef  emellertid  afslagen  pä 
grund  af  detta  arrangemang.  Vid  en  närmare  förklaring, 
hvarför  denna  tväspräkighet  ansägs  nödvändig,  blef  direktio- 
nen uppmanad  att  i  sinom  tid  förnya  sin  anhällan  om  för- 
ökadt  anslag  tili  tryckning  af  föreningens  publikationer. 

Ordföranden  höll  därför  forlfarande  pä  det  sist  inslagna 
sättet  med  prolokollens  tryckning,  men  ansäg  för  öfrigt  för- 
delningen  af  Meddelandenas  innehäll  olämpligt.  Det  föreföll 
stötande  att  t.  ex.  se  protokollet  fördeladt  pä  tvä  haften. 
Talaren  föreslog  derför  att  »Meddelandena»  framdeles  borde 
sönderfalla  i  tvä  afdelningar,    ^ärsbokem    innehällande    för- 


j 


205 

handlingarna  vid  ärsmötena  pä  hvardera  spräken,  berättel- 
serna  öfver  plantörernas  och  instruktörernas  värksamhet  eller 
i  ailmänhet  det  sä  att  säga  officiella,  och  själfva  tidskriften, 
i  hvilket  uppsatserna  skulle  ingä  pä  det  af  författarene  an- 
vända  spräket.  Titelbladet  künde  äfven  blifva  tväspräkigt, 
och  hade  härom  äfven  tidigare  beslut  fattats  ehuru  värkstäl- 
ligheten  af  detta  tillsvidare  uppskjutits,  emedan  det  samma 
ansetts  stridande  mot  stadgarna  enär  Publikationen  äfven  i 
de  finskspräkiga  stadgarna  benämnes  »Finska  Forstförenin- 
gens  meddelanden».  Detta  satt  att  tolka  stadgarna  ansäg 
ordföranden  dock  alltför  trängt  hvarför  han  föreslog,  att  titel- 
bladet nu  borde  blifva  tväspräkigt  och  Meddelandenas  inne- 
hält grupperas  sä,  att  den  ena  delen  skulle  utgöra  en  ärsbok, 
den  andra  den  egentliga  tidskriften. 

Herr  A  Blomqcist  ansäg,  att  genomförandet  af  dessa 
förslag  medgafs  af  stadgarna. 

Her/'  Solitander  nämde  om  industristyrelsens  förfa- 
rande  vid  redaktionen  af  dess  raeddelanden  och  motsatte  sig 
af  erfarenhet  ärsboken.  Industristyrelsen  trycker  sina  Proto- 
koll pä  hvardera  spräken,  men  det  öfriga  publiceras  blott  pä 
ett  spräk  antingen  svenska  eiler  finska.  Talaren  rekommen- 
derade  detla  satt  för  forstföreningen. 

Ordföranden  invände  att  ärsboken  skulle  innehälla  en- 
dast  det  officiella. 

Herr  Läng  understödde  ordförandens  förslag  och  tyckte, 
att  »Meddelandena*  ej  fylde  de  fordringar,  man  künde  ställa 
pä  en  forstlig  tidskrift  och  detta  just  pä  grund  af  deras  all- 
deles  oordnade  innehäll.  Man  hade  kanske  ocksä  derför  ar- 
betat  för  att  fä  en  ny  forstlig  tidskrift  startad. 

Herr  H.  Hackstedt   ville,  att   man    beträffande  proto- 
koUens    publicering    skulle  ätergä  tili  det  Ursprungliga  sättet 
och  ansäg,  att  de  skandinaviska  ländernas  möjlighet  att  föija 
med    diskussionerna    vid    vära    forstmöten,  var  ganska  bety-" 
delselös. 

Het^r  Cannelin  höll  före,  att  nägon  tidpunkt  borde  be- 
st am  mas  för  :» Meddelandenas»  distribuering. 

Herrar  A.  Blomqvist  och  Renfors  förenade  sig  med 
Herr  Solitander,  hvarjämte  hefr  Renfors  yrkade  pä,  att  tillkän- 
nagifvandet  pä  iure  sidan  af  omslaget  »Redaktionen  ansvarar 
icke  för  uppsatserna  i  sakligt  hänseende»  skulle  strykas. 

Herrar  Cannelin  och  Elfving  opponerade  sig  emot 
detta  herr  Renfors  yrkande  och  ansägo,  att  fräsen  är  moti- 
verad. 


206 


Härefter  beslöts  enhälligt:  att  protokollet  fortfarande 
skulle  publiceras  pä  hcardera  spräken,  att  »Aleddelan- 
denas*  titelblad  skulle  blifca  tcäspräkigt  samt  €ttt  öfaer- 
lämna  grupperingen  af  dessas  mnehäll  it  direktionen. 


§  11. 

Ordföranden  anmalte,  att  haD  mottagit  en  skrifvelse 
frän  föreningens  ledamot,  forstmästareD  John  Hedberg,  düri 
denne  anhäller,  att  forstföreningen  redan  vid  detta  silt  ärsmöte 
ville  taga  nytt  initiativ  tili  bildande  af  nationaiparker.  Skrif- 
velsen  ätföljdes  af  här  nedan  intagna  i  Abo  tidning  för  den 
24  och  25  JQÜ  ingängna  nppsats: 

Nationaiparker. 


Kulturen  förandrar  alt.  Ej  blott  alla  lefvande  varelser 
jämte  deras  hfsförh&llanden  andergä  smäningom  omvandlin- 
gar,  hvilka  af  det  ursprungliga  skapa  nya  former  och  föräd- 
lade  typer.  Äfven  den  s.  k.  döda  natoren  är  i  kulturens 
band  underkastad  steg  för  steg  fortg&ende  förvandiingar.  Nya 
växtformer  träda  i  de  nrsprungiigas  stalle  Samma  växt  un- 
dergär  smäningom  sädan  utveckling,  att  dess  yttre  märkbart 
skiljer  sig  frän  hvad  det  en  gäng  varit.  Odlingen  inkräktar 
ständigt  mer  och  mer  af  vildmarken.  Själfva  vildtypen  i 
vära  skogar  försvinner  i  bredd  med  att  dessa  exploateras  af 
skogsbruket  och  användas  tili  gagn  för  människan.  Efter 
förloppet  af  ett  eller  par  sekler  skola  de  da  lefvande  männi- 
skorna  hafva  svärt,  ja  omöjligt  att  förestalla  sig,  hurudan  en 
finsk  vildmark  pä  vär  tid  varit  Ty  redan  i  detta  nu  tränges 
vildmarkstypen  öfver  alt  stärkt  tillbaka. 

Därom  kan  ju  intet  vara  att  säga.  Detta  är  utvecklin> 
gens  lag.    Därmed  basta! 

Men  man  samlar  med  slor  ifver  minnen  och  äskädnings- 
föremäl  frän  gängna  tider  och  lifsförhällanden,  hopar  dessa 
i  museer,  stäiler  ut  dem  tili  äskädning,  visande  sälunda  fram 
hvad  som  varit,  men  icke  mer  finnes  tili,  för  att  därmed 
undervisa  och  reda  begreppen  om  folkets  tillvara,  seder  och 
bruk  under  hänsvunna  tider.  Dylika  samlingar  omhuldas 
med    synnerlig  kärlek  och  tillvinner  sig  allmänt  intresse,    ty 


r 


207 

människan  vill  gärna  vela  mer  om  de  nu  lefvandes  föregän- 
gare,  an  bistorieböckerna  veta  förtälja,  vill  halst  se  själf  med 
egna  ögon  och  draga  upp  skilnadeo  mellan  förr  och  du. 

Skall  da  naturen,  medan  man  sälunda  samlar  upp  alt 
typiskt  ur  människolifvet)  lämnes  helt  ät  sidan?  Skall  in- 
genting  däraf  bevaras  i  urspruiigligt  tillständ,  i  afsikt  att  för 
ofödda  släkten  bära  vittne  om  det,  som  engäng  varit? 

Pä  dessa  frägor  kan  väl  ej  gärna  svaras  med  annat,  an 
med  ett  kategoriskt:  nej!  Ty  det  vore  sannerligen  korttänkt, 
om  vi  ej  säge  tili,  att  äfven  af  ursprunglig  finsk  vildmark 
bevaras  en  flik  kvar  undan  kulturens  omvandlingar.  Att 
detta  ej  tidigare  gjorts  mä  beklagas.  Men  ännu  är  det  ej  för 
sent.  I  vära  utmarker  föreligga  ännu  platser  med  tämligen 
bibehällna  vildförhällanden.  Om  nägon  sädan  trakt  fridlyses 
för  alla  invärkningar  frän  människans  sida,  skall  den  om 
nägon  tid  geslalta  sig  tili  hvad  här  äsyftas;  —  en  ursprung- 
lig naturpark,  en  profkarla  pä  oberörd,  jungfrulig  terräng, 
en  plats,  dit  kommande  släkten  kunna  vallfärda,  för  att  skäda, 
hvad  man  da  ej  mer  kan  finna  pä  nägot  annat  hall. 

Det  var  för  mer  an  tvänne  decennier  lillbaka  vär  fräj- 
dade  landsman,  friherre  A.  E.  Nordenskjöld  tili  först  fram- 
kastade  förslaget  om  ästadkommande  af  en  nationalpark  i 
Finland.  Hans  förslag'  utgick  da  frän  motiv  liknande  dem 
här  framhäfts.  Saken  tillvann  sig  genast  ej  ringa  intresse 
och  anslutning.  Man  skref  därom  i  tidningar  och  tidskrifler, 
förordande  dess  utförande,  och  äfven  i  detta  blad  har  fräg.m 
flere  ganger  tagits  tili  tals,  för  att  ätminstone  ej  lata  den  dö 
bort,  innan  den  nätt  fram  tili  förvärkligande.  Men  därvid 
har  alt  stannat.  Man  har  ej  kommit  ens  ett  tuppfjät  framät 
därmed.  Huru  vacker  och  tilltalande  an  den  nordenskjöldska 
tanken  är,  har  den  härintills  fätt  hvila  under  ärtionden. 

Skall  sä  fortfara  ännu  längt  framät?  Vi  tro  det  ej.  Om 
värt  tidehvarf  äfven  framför  alt  är  den  praktiska  nyttans  och 
förvärfvets  tid,  förstär  man  nu  därjämte  hos  oss,  att  bättre 
an  förr  taga  vara  pä  ideella  syften.  Därom  vittna  mänga- 
handa  uppslag.  Hvarför  skulle  det  da  ej  vara  vär  tid  förbe- 
hället  att  äfven  skapa  början  tili  en  nationalpark,  sädan  här 
antydt  blifvit? 

Vi  skola  i  nästa  nummer  angifva,  hvarför  saken  just 
nu  äter  tagits  upp,  fogande  därtill  ett  hänvändande  tili  det 
hall,  därifrän  vi  tro  att  dess  lösning  lämpligast  künde  upp- 
tagas. 


^ 


208 


IL 


Närmaste  anledningen  tili  att .  vi  i  gärdagens  tidning 
äter  togo  upp  det  nordenskjöldska  förslaget  om  inrättatide  i 
Finland  af  en  nationell  naturpark,  dar  vildmarken  fridlystes 
för  all  invärkan  frän  kulturens  sida,  dar  människohanden 
finge  göra  intet,  utan  all  daning  lämnades  ät  naturen  ensara, 
gafs  oss  af  ett  liknande  sträfvande  frän  de  senaste  dagarna 
i   Danmark. 

Om  hvad  man  därstädes  tillämnar,  vet  en  notis  i  tid- 
ningsprässen  förtälja  följande: 

»Det  har  väkts  förslag  ora  att  upprätta  tvä  stora  natio- 
nalparker i  Danmark  för  att  bevara  den  karakteristiska  natur- 
formen i  orördt  tillstand.  Hedens  fortsatta  uppodling  med- 
för,  att  hvarje  nägorlunda  stör  sammanhängande  hedsträcka 
i  en  icke  aflägsen  framtid  skall  ha  försvunnit.  Därför  före- 
släs,  att  den  stora  Karupslätten  mellan  Herning  och  Viborg 
skall  fredas,  sä  att  den  städse  mä  kunna  bevara  bilden  af 
en  vild,  ouppodlad  hed. 

De  västjutska  klitternas  planterande  med  träd  och  busk- 
växter  förändrar  ocksä  natiirbilden.  Därför  föresläs,  att  heia 
trakten  söder  om  Skagen  frän  Vesterhavn  tili  Kattegat  skall 
bevaras  som  en  »nationalpark»  hvilken  för  alltid  kan  ge 
oförändrad  bild  af  den  märkliga  naturen.» 

Danmark  har  i  mänga  afseenden  varit  ett  föregängsland 
för  oss  finnar.  Vi  ha  därifrän  hämtat  uppslaget  tili  vära 
folkskolor  och  folkhögskolor,  tili  mejeriväsendet,  fjäderfäsköt- 
seln  jämte  mycket  annat.  Om  man  nu  i  samma  Danmark, 
dar  man  ej  har  annan  ursprunglig  natur  att  uppbevara,  ä^n 
den  öde  heden  och  sanddynerna,  stär  i  beräd  att  förvärkliga 
en  tanke,  som  icke  häller  varit  främmande  hos  oss,  hvarför 
skulle  vi  ej  taga  exempel  därifrän  äfven  rörande  nämda 
uppslag. 

Af  den  karaktäristiska  formen  pä  vär  skogsuatur  har 
redan  mycket  gätt  förloradt.  Kulturen  har  tagit  sin  del  däraf, 
vinstbegäret  och  misshushällningen  sin.  Mest,  ojämförligt  mest 
har  likväl  elden  förstört.  Hvad  man  nu  tili  dags  förstär  med 
finsk  utmark,  företer  i  allmänhet  en  bedröflig  bild  af  förstö- 
relse  med  kalbränd  grund  och  nägra  rifna,  sotiga  rester  af 
en  pä  alt  satt  devasterad  skogsväxtlighet,  hvilken  ej  mer  kan 
gifva  nägon  bild  af  karaktäristisk  naturform.  Men  sä  är  lik- 
väl ej  fallet  öfver  alt.  I  vära  vidsträkta  kronoskogar  ha  far- 
eldarna  häjdats  redan  för  ett  halft  sekel  tillbaka.    Ävärknin- 


r 


209 

garna  och  de  häjdlösa  afvärkningarna  likasä.  Men  heia  hus- 
hällningen  i  dessa  marker  har  för  det  mesta  inskränkt  sig 
tili  skydd  och  uppbevarande,  utan  nämvärda  ingrepp  af  kul- 
tur  eller  nyttjande.  1  kronoskogarna  har  sälimda  redan  un- 
der  ett  halft  sekel  förfarits  pä  just  sädant  satt,  sora  här  af- 
ses  med  förslaget  om  nationalparker.  Och  dar  den  typiska 
öfveräriga  formen  ä  t.  ex.  furuskog  redan  genom  människo- 
hand  beröfvats  sina  äldsta  individer,  dar  kan  en  absolut  frid- 
lysning  med  tiden  äterskaffa  det,  som  tagits  bort. 

Det  är  därför  nägonstädes  inom  vära  statsdoraäner, 
platsen  för  en  blifvande  naturpark  för  evärdeliga  tider  lättast 
torde  kunna  uppsökas.  Den  borde  tagas  tillräckligt  vid,  för 
att  bilda  ett  helt  för  sig  samt  för  att  äfven  medgifva  uppe- 
hällsmöjligheter  för  tili  vildnaturen  hörande  djurformer.  Den 
borde  vidare  bestä  af  omväxlande  terräng,  för  att  lämna  vära 
vanliga  skogsträn  tjänliga  ständorter.  Mossar  och  karr  borde 
ej  häller  saknas  eller  sjpar  och  rinnande  vattendrag.  Endast 
sä  künde  det  typiska  i  alt  fäs  fram. 

Om  man  sä  tänker  sig  en  dylik  naturpark  skyddad  och 
bevakad  men  absolut  fridlyst  för  all  invärkan  af  människo- 
hand  under  t.  ex.  ett  sekel,  skulle  den  förvisso  redan  er- 
bjuda  forskaren  och  naturvännen  nägonting,  som  pä  intet 
annat  satt  künde  uppnäs.  Skulle  parken  fä  stä  orörd  under 
tvänne  sekel,  vore  resultatet  däraf  oskattbart,  och  vi  künde 
da  Visa  hän  pä  nägonting,  enastäende  för  sig,  utan  exempel 
i  nägot  land. 

Säsom  ett  vilkor  af  betydenhet  för  en  dylik  park  bör 
äfven  ihägkommas,  att  den  ej  finge  vara  altför  längt  aflägsen 
frän  möjligen  tänkbar  framtida  kommunikationsied,  för  att  ej 
blifva  öfverhöfvan  svärtillgänglig.  Nu  varande  kommunikatio- 
ner spela  härvid  gifvetvis  en  mindre  roll,  da  heia  saken  är 
stäld  pä  framtiden,  men  detta  säger  ju  sig  själft  utan  vidare 
ordande.  Vid  nationalparken  künde  kanske  äfven  fästas  vär 
fräjdade  landsman  A.  E.  Nordenskjölds  namn.  Han  har  ju 
tili  först  tagit  upp  förslaget  om  dess  skapande,  och  vi  ha  icke 
inom  värt  land  nägot  annat  bestäende  minnesmärke  öfver 
nordostpassagens  man. 

Kommer  sä  frägan;  hvem  skall  nu  taga  upp  projektetV 

Hvem  det  blir,  är  förstäs  af  ingen  synnerlig  betydelse, 
blott  saken  främjas.  Men  för  vär  del  ville  vi  halst  hänskjuta 
detta  tili  finska  forstförentngen.  Inom  denna  förening  före- 
ligger  intimast  möjliga  bekantskap  med  den  finska  utmarken, 
med  kronoskogarna  och  vära   skogsförhällanden  i  allmänhet. 


210 

Föreningens  intressen  borde  äfven  i  öfrigl  nära  sammangä 
med  denna  sak.  Om  föreningen  ville  taga  frägan  tili  tals 
redan  vid  sitt  stundande  ärsmöte  ä  Evois  skogsinstitut,  künde 
m&hända  ett  utskott  för  dess  förberedande  komma  tili  stand, 
hvarmed  saken  otvifvelaktigt  toge  ett  steg  framät  tili  för- 
värkligande. 

Ordföranden  fann  emellertid,  att  den  längt  framskridna 
tiden  ej  nu  medgaf  vidare  dryftande  af  frägan  och  föreslog 
därför,  att  dess  vidare  behandling  skulle  hänskjutas  tili  di- 
rektionen. 

Herr  Läng  erinrade  med  anledning  häraf  om  den  sä- 
som  försöksblock  tili  disposition  stälda  arealen  inom  Torneä 
revier  och  ansäg  här  ett  tillfälle  föreligga  tili  anläggande  af 
en  naturpark. 

Herr  Cannelin  var  af  den  äsikt,  att  frägan  borde  öf 
verlämnas  tili  direktionen  och  förordade  nationalparkens  af- 
skiljande  i  mellersta  och  södra  Finland  och  förordade  Edes- 
niemi  kronopark  inom  Jämsä  revier  säsom  lämplig. 

Herr  A,  Blomqmst  förvänade  sig  öfver,  att  ett  försöks- 
block fanns  afrösadt  sä  längt  normt  som  i  Torneä  revier 
och  päpekade,  att  dessa  nu  föreslagna  parker  voro  antingen 
nationalparker,  lätt  tillgängliga  för  turister  eller  de  norden- 
skjöldska  naturparkerna  i  ödemarken. 

Herr  Lagerblad  fann  sig  mycket  tilltalad  af  förslaget 
och  rekommenderade  trakten  söder  om  Pielis  elf  säsom 
lämplig.     Den  var  ödemark,  men  tillika  tillgänglig. 

Herr  Solitander  sade  sig  ej  förstä,  att  anläggningen  af 
dessa  national-  eller  naturparker  egentligen  berörde  forstför- 
eningen  och  trodde  ej,  att  det  hörde  föreningen  tili  att  taga 
nytt  initiativ  i  saken. 

Herr  Vestermarck  hade  varit  medlem  i  en  komite, 
sora  behandlade  jaktvärden  i  landet.  Denna  komitö  hade 
föreslagit,  att  trakten  omkring  üleäborgs  och  Kuopio  läns 
gränser  in  emot  ryska  gränsen  skulle  afskiljas  tili  en  park, 
dar  vildnaden  vore  pä  det  strängaste  fredad.  Dar  erbjöde 
sig  äfven  tillfälle  tili  anläggande  af  naturpark. 

Herr  Nordensoan  upplyste  om,  att  försöksblocket  i 
Torneä  revier  lag  emellan  Pello  och  Sieppi. 

Herr  Läng  sade,  att  afsikten  med  dessa  parker  inga- 
lunda  var  att  fä  nägra  turistorter  i  stand  utan  värkliga  öde- 
marker,  der  naturen  skulle  ostörd  fä  utveckla  bade  växt-  och 
djurvärlden.    Föreslog  smärre  parker  i  olika  delar  af  landet. 


211 

Ordföranden  omnämde  furst  Schwartzenbergs  natur- 
park  i  Böhmen  samt  p&pekade  säsom  lärapligt  omr&de  i  värt 
land  den  natursköna  Tolvajärvitrakten   af  Korpiselkä  revier. 

Herr  Lagerblad  pävisade,  hvilket  stori  forstligt  intresse 
naturparkerna  hafva,  men  ansäg,  att  frägan  ej  nu  borde  vi- 
dare  diskuteras  utan  hänskjutas  tili  direktionen. 

Herr  A.  Blomqvist  yttrade  mot  herr  Solitander,  att 
forstföreningen  stär  närmast  frägan  och  ansäg,  att  en  natur- 
park  jämväl  egnar  sig  att  befrämja  jaktens  intressen  samt 
nämde  att  Societas  pro  fauna  et  flora  fennica  pä  professor 
Norrmöns  förslag  upptagit  frägan. 

Efter  det  nägra  mötesdeltagare  ännu    yttrat  sig  beslöts, 

att  frägan  skulle  hänskjutas   tili  direktio- 
nens  närmare  behandling. 


§  12. 

Ett  af  herr  Cannelin  framkastadt  förslag  om  anställande 
af  bibliotekarie  och  erhällande  af  boklän  frän  föreningens 
bibliotek  öfverlämnades  ocksä  ät  direktionen. 


§  13. 

Sedan  üleäborg  utsetts  tili  mötesplats  för  nästa  är, 
tackade  ordföranden  mötesdeltagarene,  hvilkas  tacksägelser 
tili  Ordföranden  framfördes  af  direktor  Blomqvist. 


§  14. 

Följande  morgon  besägos  institutets  museer  och  sam- 
lingar  under  forstmästar  Elfvings  ledning  och  efter  intagen 
frukost  anträddes  den  pä  programmet  upptagna  exkursionen 
tili  Vappula  block. 

ünder  färden  genom  Hankala  blocks  medelälders,  väl 
slutna,  högstammiga  tallbeständ  tili  malet  för  exkursionen, 
iakttogs  en  utgallring  af  undertryckta  stammar,  som  enligt 
uppgift  sträckte  sig  genom  nästan  heia  V  periodiska  hyggel 
af  blocket.  Virkesutbytet  hade,  utom  omkring  3  timmerdug- 
liga    skadade    stammar   per    ha,    varit    15  m^   brännved   pä 


'"^ 


212 

samrna  yta.  Nettoinkomsten  för  arbetet  uppskattades  enligt 
ä  orten  gällande  pris  tili  5  mk  50  pi  per  ha.  Dessutom 
observerades,  att  beständen  inom  detta  block  blifvit  utmürkta 
sälunda,  att  lätt  tili  hvar  andra  synliga  träd  invid  gränserna 
kringmälats  med  hvit  eller  röd  oljefärg.  Till  detta  arbete, 
som  orafattat  omkring  900  ha,  hade  ätgätt  20  dagsvärken 
och  22  burkar  mälning.  Da  bestanden  härigenom  blifvit  strängt 
begränsade,  künde  äfven  en  noggrann  Statistik  öfver  deras 
afkastning  erhällas. 

Straxt  bortom  Niinimäki  skogvaktartorp,  dar  körvägen 
tog  slut  och  äkdonen  läranades,  kommo  exkurrenterna  in  i 
Vappula  block.  Skogen  antog  äfven  genast  ett  annat  utseende. 
Rullstensmoarna  upphörde  och  krosstensmarkerna  vidtogo. 
Granen  och  björken  voro  här  de  rädande  trädslagen  och 
syntes  jämte  aspen  pä  ganska  betydande  arealer  vara  t.  o. 
m.  de  förhärskande.  öfverallt  tycktes  dessa  löfträd  genom 
öfverskärmning  göra  granen  stört  förfäng. 

Den  första  kulturyta,  som  besöktes,  var  ett  35-ärigt  be- 
stand af  det  europeiska  lärkträdet.  Virkesmassan  hade  4  ar 
härförinnan  blifvit  uppmätt  tili  100  ni^  per  ha.  och  hade  da 
äfven  en  utgallring  af  de  sämsta  träden  värkstälts.  Bestän- 
det ansägs  likväl  ännu  vara  nägot  för  trängt  tili  sin  slutning 
.ehuru  snön  för  3  är  sedan  nedtryckt  ett  ganska  stört  antal 
staramar,  hvilka  sedermera  blifvit  aflägsnade. 

För  öfrigt  künde  det  europeiska  lärkirädets  däliga  egen- 
skap  —  krokighet  —  i  bögst  ringa  grad  förmärkas  i  detta, 
redan  frän  början  tätt  uppdragna  bestand,  i  hvilket  trädens 
niaximihöjd  uppskattades  tili  18  ä  19  meter,  hvaraf  omkring 
5  meter  nu  redan  voro  kvistrena  och  kvistarna  uttorkade  tili 
H  ä  7  meters  höjd.  De  gröfsta  träden  höllo  30  cm  vid 
brösthöjd. 

Omkring  1  kilometer  frän  detta  bestand  vidtog  en  längre 
sträcka  smärre  kulturytor,  hvilka  efter  föregängen  svedjning 
blifvit  antingen  hesädda  eller  planterade  med  tall  och  gran. 
Lärkträdet,  bade  det  sibiriska  och  europeiska,  hade  äfven 
blifvit  inplanteradt  säsom  blandningsträd,  men  tycktes  detta 
ej  rätt  trifvas  utan  säg  för  det  mesta  tvinigt  ut.  Bättre  syn- 
tes  pichtagranen  reda  sig  bland  de  vanliga  granarna,  ehuru 
äfven  detta  trädslag  säg  frodigast  ut  i  de  smärre,  rena  be- 
stand, som  blifvit  här  och  hvar  anlagda  pä  lämpliga  lokali- 
teter.  Ett  angrepp  af  en  barr-  och  barklusart  hade  dock 
under  sista  sommaren  i  hög  grad  skadat  höjdtillväxten  hos 
denna  ädelgran  och  gifvit  stammen  en  raörk,  ful,  sjuklig  färg. 


213 

Nägra  exemplar  sibirisk  cembratall  anträffades  äfven 
och  hade  dessa  uppnätt  en  höjd  af  7  ä  8  meter,  eburu  eigen 
farit  illa  fram  med  dem. 

Sedan  ruten  för  exkursionen  smäningom  blifvit  genora- 
vandrad  anträddes  färden  tili  institutet,  dar  den  sista  kvällen 
snabt  förflöt  under  upplifvande  af  gamla  minnen  frän  stu- 
dietiden  vid  det  för  de  flesta  forstmän  kära  gamla  Evois. 

In  fidem 
Knut  Tammelander. 


p 


Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen 
vuosikokous 

Evpn  Metsänhoitoopistolla  syyskuun  9—11  p:nä  1902. 

Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  Evon  Metsänhoitoopis- 
tolla pidettävää  vuosikokousta  varten  päätetyn  ohjelman  mu- 
kaisesti  lähti  parisenkymmentä  yhdistyksen  jäsentä  syyskuun 
9:nä  päivänä  kello  7  aamulla  höyrylaivalla  Vesijärven  laitu- 
rilta  Mainiemeile  Padasjoella,  sieltä  Vesijakaan  kylän  kautta 
tehdäksensä  retkeilyn  Vesijakaan  kruununpuistoon. 

Noin  kahdeksantoista  kilometriä  hevosilla  kuljettua  syö- 
tiin  aamiaispuolinen  Skytän  talossa  Vesijakaan  kylää,  minkä 
jälkeen  veneillä  kuljettiin  noin  kolmen  kilometrin  matka  Suo- 
lahden  torpalle,  mistä  varsinaisen  retkeilyn  tuli  tapahtua  läpi 
eräitten  osain  Pajulahden  hoitolohkoa. 

Retkeilijäin  huomiota  kiinnittivät  erittäin  rehevän  ja  hyö- 
tyisän  näköiset  metsiköt,  kantaen  hyvää  todistusta  edullisesta 
maaperästä.  Tuskin  vielä  100-vuotiset  männyt  ja  kuuset  täyt- 
tivät  tavallisen  tukkimitan  päässä  12 — 14  tuumaa.  Tiheys- 
määräkin  näissä  metsikoissa  oli  raitä  suotuisin.  Siksipä  saat- 
toikin  luonnollista  kyllä  siellä  tavata  meidän  oloissamme  huo- 
mattavia  puumääriä  hehtaaria  kohti.  Niinpä  eräissä  verrat- 
tain  nuorissa,  ehkäpä  80-vuotisissa,  kuusikoissa  puumäärä 
arvioittiin  500  kuutiometriksi  hehtaarilla. 

Katseltiin  siinä  myöskin  äskettäin  eräässä  kuusikossa 
toimitettua  koivunharvennusta.  Suuremraat  sahauskelpoiset 
puut  oli  kumminkin  kasvamaan  jätetty,  sopivassa  tilassa  myy- 
täviksi.  Heikommat  puut  olivat  haloiksi  hakatut;  kuuluu  täl- 
laisella  puutavaralla  kuitenkin  näillä  seuduin  olevan  huono 
menekki.   Harventaen  hakattu  puumäärä  oli  noussut  40  kuu- 


V 


215 

tiometriin  hehtaarille,  ilman  että  raetsikkojen  tiheysmäärä  sen- 
kautta  yleensä  oli  runneltunut.  Samanaikuisesti  oli  myös 
kuivuneita  ja  tuulenkaatamia  puita  haloiksi  hakattu.  Koskapa 
havupuisia  halkoja  käy  uittaminen  ja  niitä  siten  on  helpompi 
suuremmissa  määrissä  rayydyksi  saada,  voidaan  pahemminkin 
lutoja  puita  siihen  saada  käytetyiksi.  Puut  olivat  kabden 
metrin  pätkiin  katkotut  ja  pölkyt  halkomatta.  Mikäli  ilmoi- 
tettiin,  saattoi  pölkyt  sellaisina  varraemmin  uittaa  määräpaik- 
kaansa  8  peninkulman  matkan  päähän.  Tällaisesta  puuta- 
varasta  maksetaan  70  penniä  m^  valmiiksi  hakattuna.  Knn 
työkustannus  nousee  noin  30  ä  35  penniin  kuutiometriltä,  on 
tämä  kaupitus  edullisena  pidettävä,  koskapa  tämän  laatuinen 
puutavara  muuten  useimmiten  jääpi  lahoomaan  ja  metsää 
ruokottomaksi  tekemään. 

Täällä,  kuten  monin  paikoin  muuallakin,  oli  huomatta- 
vissa,  miten  koivu  suurilla  aloilla  estää  varjostuksellaan  kuusta 
pituudelleen  kasvamasta,  runtelee  sen  latvan  epärauotoiseksi 
ja  aiheuttaa  siten  mädäiinystä.  Siksipä  koivun  poisharven- 
tamista  oli  välttämättömänä  pidetty,  jos  kohta  kustanniik- 
set  nousisikin  harvennetun  puutavaran  myyntihintaa  suurem- 
miksi. 

Kaikki  metsänviljelysalat,  joilla  käytiin  noin  kymme- 
nellä,  ja  joiden  ikü  oli  8 — 10  vuoden  vaiheilla,  olivat  erittäin 
hyvin  menestyneitä.  Tiheys  oli  moitteeton  ja  lisäkasvu  toi- 
sin  aloin  erinomainen. 

Nämät  metsänviljelykset  olivat  n.  k.  kaskiviljelyksiä, 
joille  myöhemmin  oli  istutettu  täytteeksi  harvinaisempia  puu- 
lajeja,  kuten  esim.  Larix  sibiricaa  ja  europsea,  Abies  pichtaa 
ja  Pinus  cembraa.  Myöskin  muutamat  kappaleet  Pinus  stro- 
bus'ta  olivat  nun  hyvin  menestyneet,  että  olivat  mäntyjä  nie- 
triä  pitemmät ;  pitemmät  vuosikasvaimet  olivat  83  senttimetrin 
pituisia.  Tammiakin  oli  kokeeksi  istutettu  muitten  sekaan 
eräille  aloille.  Näiden  latvakasvaimia  olivat  jänekset  aika 
aijoin  katkoneet,  josta  syystä  ne  kasvultaan  olivat  pensaan- 
muotoisia. 

Siperialaisesta  lehtikuusesta  huomattiin,  että  se  yleensä 
näytti  kitukasvuiselta,  jos  kohta  kyllä  eräitä  sirokasvuisia  ja 
reheviäkin  kappaleita  löytyi.  Useimpien  niistä  latvat  olivat 
vioittuneet  ja  haaroittuneet.  Syyksi  tuohon  mainittiin  hyön- 
teinen,  Chermes  laricis,  mikä  90-luvun  alussa  tuhosi  tuhansia 
siperialaisia  lehtikuusia  Vesijakaan  ja  Evon  kruununpuistossa. 
Siitä  pitäen  eivät  ne  oikein  ole  ottaneet  hyötyäksensü.   Euro- 


216 

palaineu  laji  sitävasloin  oli  verrattain  helposti  kestänyt  tuola 
hyökkäystä. 

Näitä  kauniita  ja  lupaavia  metsikköjä  astuskellessa  oli 
aika  jo  nun  pitkälle  kuiunut,  että  oli  lähdettävä  raatkalle 
päivän  päämäärää,  Evon  Metsänhoitoopistoa,  kohti. 

Ohjelman  raukaisesti  yhtyiväl  osanottajat,  joiden  luku- 
määrä  opistolJe  saapnneitten  jäsenten  kautta  oli  huomatta- 
vasli  karttunut,  seuraavana  päivänä  kello  8  aamulla  katsele- 
maan  taimitarhoja  sekä  eräitä  metsänviljelyksiä  opiston  lä- 
heisyydessä.  Taimitarhoissa  silmäiltiin  useita  nutuuksia  ja 
harvinaisia  lajeja.  Suurinta  huomiota  herätti  Pohjois  Anie- 
rikassa  kotoinen  Pinus  Banksiana,  mikä  Saksanmaalla  on 
näyttänyt  viihtyvän  ja  menestyvän  huonoimmillakin  ja  kui- 
vimmilla  kasvinpaikoilla  ja  joka  epäilemättä  meidänkin  ilman- 
alamme  sietää.  Arveltiin,  että  sitä  tulisi  koetella  Hämeon- 
kankaalla  Kankaanpään  hoitopiirissä  sekä  Vierustenkankaalla 
Pällilän  piirissä,  joilla  tähän  asti  metsänviljelyksiä  turhaan 
oli  yritetty. 

Lähistössä  sijaitsevista  metsänviljelyksistä  ihailtiin  mie- 
hissä  20-vuotista  pichtametsikkoa  n.  k.  Punssivuoren  juurella. 


Yhteisen   aamiaisen    jälkeen    alkoi    kokous,    joesa  käsi- 
teltiin  asioita  seuraavassa  järjestyksessä. 


PSytftkli;!«  Suornen  Metsanhoitoyhdistyksen  vuosiko- 
kouksessa  Evon  Metsänhoitoopistolla  svvskuun  10:nä  päi- 
vänä 1902. 

Saapuvilla  olivat:  Yhdistyksen  kunniajäsen, 
Metsänhoitoopiston  Johtaja,  Tohtori  A.  G.  Blom- 
qvist  ja  puheenjohtaja  Yliforstraestari  A.  Rorenius 
sekä  seuraavat  jäsenet:  Forstmestari  A.  J.  Ahl- 
berg, Tilanomistaja  E.  F.  Alfthan,  Metsäkondiik- 
tööri  T.  J.  Hlomqvist,  Metsänhoitaja  U.  Borg,  Forst- 
mestarit  Th.  Cannelin  ja  Fr.  Ehrström,  Metsän- 
arvostelija  A.  Ph.  Eklund,  Metsähallituksen  kanslisti 
J.  E.  Ekström,  Metsäkonduktööri  K.  0.  Elfving, 
Forstmestari  ja  sotakamreeri  H.  H.  Hackstedt, 
Metsäkonduktööri  J.  Hackstedt,  Forstmestari  G. 
flarlin,    Kurkijoen    maanviljelyskoulun  metsänhoi- 


217 

donopettaja  A.  B.  Heiander,  Metsänhoidonneuvoja 
K.  H.  Heikel,  Vuorineuvos  A.  von  Jiilin,  Metsän- 
hoitaja  L.  Karsten,  Metsäkondiiktööri  A.  Lampen, 
Yliforstmestari  F.  M.  Lagerblad,  Metsänhoidonneu- 
voja G.  Läng,  virkatalojen  tarkastaja  L.  Löfgr^n, 
Metsäkonduktööri  0.  Lönnroth,  virkat.  tarkastaja 
A.  B.  Mäkkylä,  Metsänhoitaja  J.  Nordensvan,  Met- 
sänhoidonneuvoja J.  0.  Renfors,  Metsäkond.  T. 
Rydman,  Metsänh.neuvoja  0.  Siven,  Vuoriinten- 
dentti  C.  P.  Solitander,  Tilanomistaja  A.  Thesleff, 
Forstmestari  J.  H.  Thotne,  Metsäkonduktööri  W. 
G.  Thom6,  Yliintendentti  F.  Tigerstedt,  Tilanomis- 
taja, Forstmestari  A.  V.  Vestermarck,  Forstmestari, 
vapaaherra  N.  von  Villebrand  sekä  allekirjoittanut, 
yhdistyksen  sihteeri. 

§  1- 

Puheenjohtaja  avasi  kokouksen  seuraavin  tervehdys- 
sanoin: 

Hyvät  Herrat! 

Kun  Metsänhoitoyhdistys  viime.vuosikokouksessaan  llä- 
nieenlinnassa  päätti,  että  tämä  vuosikokous,  tämä  yhdistyk- 
semme  neljännesvuosisatakokous,  pidettäisiin  Evolla,  tapahtui 
se  sillä  hartaalla  toivomuksella  metsänhoitaja-jäsenten  puo- 
lelta,  että  täällä  Metsänhoitoopiston,  Alma  mater'in,  (hellän 
äidin),  helmoissa  saisivat  elähyttää  yhteisiä  muistoja  opisto- 
ajalta,  että  omin  silminsä  saisivat  nähdä,  miten  olot  lyhyem- 
män  tahi  pitemmän  poissaolonsa  ajalla  olivat  kehittyneet,  että 
saisivat  katsella,  miten  nuo  tutut  metsiköt  olivat  maksaneet 
kaiken  sen  hoivan,  mikä  niille  on  pitkin  aikaa  oniistetlu. 
Khkenpä  meitä,  metsänhoitomiehiä,  siinä  liiallinen  itsekkyys 
oli  ohjaamassa,  ehkemme  kyllin  siinä  ottaneet  huomioomme 
niitä  yhdistyksemme  jäseniä,  jotka  eivät  metsänhoitomiehiä 
ole,  ja  joille  Evo  kentiesi  lienee  liian  etäinen  asemaltaan  ja 
yleiseltä  liikenteeltä  syrjässä.  Sita  suurempi  on  ilomme,  ettei 
tuo  pelko  ole  toteutunut,  koskapa  tänne  on  saapunut  ei  yk- 
sin  metsänhoitomiehiä,  vaan  useita  muitakin  metsänhoitoa 
harrastavia  yhdistyksemme  jäseniä.  Johtokunnan  puolesta 
lausun  teidät  kaikki,  H.  H.,  tervetulleiksi,  lausun  samalla  sen 
toivomuksen,  että  keskusteluistamme  ja  retkeilyistämme  koi- 
tuisi  Suomemme  metsänhoidolle  liyötyä  ja  kehitystä. 


218 

Erittäinkin  hauskaa  on  meille  kaikille  saada  keskuu- 
dessamrae  nähdä  yhdistyksen  perustaja  ja  kunniajäsiBn,  opiston 
johtaja,  tohtori  Blomqvist,  jota  paitsi  naeidän  25-vuotisiuh- 
lamme  täällä,  nun  sanoakseni  hänen  oman  kotilietensä  ää- 
ressä,  olisi  vain  puolinaineri  oUut.  Ilmilausuen  ilomme  siitä, 
että  hän  on  aikaisemmin,  kuin  kentiesi  muuten  oli  aikoniil, 
tahtonut  jättää  tuon  merentakaisen,  muistorikkaan  Gottlannin 
tänne  ennättääksensä,  toivomme  samalla  ettei  tämä  hänen 
uhrauksensa  matkaansaisi  hänen  terveydelleen  haitallisia  seu- 
rauksia. 

Historiallisessa  katsauksessa  Metsänhoitoyhdistyksen  25- 
vuotiseen  toimintaan,  mikä  katsaus  vastedes  julkaistaan  erik- 
sensä,  kosketteli  puheenjohtaja  lähenimin  niitä  yrityksiä,  joita 
aikaisemmin  öli  tehty  yhdistyksen  perustamiseksi.  Niitä  oli- 
vat  tehneet  silloiset  lehtorit  Evon  Metsänhoitoopistolla  A.  G. 
Blomqvist  ja  J.  E.  Furuhjelm,  jotka  vuosina  1863,  1864  ja  1865 
Tampereella,  Alavuudella  ja  Jyväskylässä  toimeensaivat  met- 
sänhoidollisia  kokouksia,  joissa  myöskin  pohdittiin  kysymystä 
metsänhoitoyhdistyksen  perustamisesta.  Jo  1862  oli,  luulla- 
vasti  aikaisin  manan  majoille  menneen,  Siikajoen  piirin  mel- 
sänhoitajan,  Elis  Viktor  Strömborgin  alkuunpanosta  useampia 
Oulim  läänin  metsänhoitajia  yhtynyt  kokoukseen  jossa  päätti- 
vät  seuraavaksi  vuodeksi  kokoonkutsua  metsänhoitajia  ylei- 
seen  kokoukseen  metsänhoidollisen  yhdistyksen  perustami- 
seksi. Kuitenkaan  ei  kumpaisestakaan  näistä  yrityksistä  tu- 
losla  tuUut.  Vasta  1870-luvun  keskivaiheilla  tuli  asia  jälleen 
puheeksi  ja  6:na  p:nä  Syyskuuta  1877  oli  Helsingfors  Da{<- 
bladissa  A.  Blomqvistin,  K.  J.  Numellin,  Edv.  Hisingerin  ja 
Alex.  Boreniusen  allekirjoittama  kehoitus  suomalaisen  met- 
sänhoitoyhdistyksen peruötamiseen,  ja  siinäkutsuttiin  »maamme 
metsänhoitajia,  maanviljelijöitä  ja  muita  metsänhoidon  edistä- 
mistä  harrastavia  henkilöitä  yhtymään  perustavaan  kokouk- 
seen Hämeenlinnassa  15  p:nä  Lokakuuta  samaa  vuotta  asiasla 
lähemmin  tuumimaan.»  Kehoitusta  noudatti  17  henkilöä,  jotka 
pääasiassa  hyväksyivät  Johtaja  A.  Blomqvistin  laatimaa  sääntö- 
ehdotusta  metsänhoitoyhdistystä  varten. 

Puheenjohtaja  sitten  loi  lyhyen  katsauksen  yhdistyksen 
vaiheisiin  kuluneina  25  vuotena,  muistiin  palauttaen  henki- 
l(")itä  ja  tapahtumia,  jotka  yhdistykseen  ja  sen  toimintaan  ta- 
valla  tai  toisella  olivat  vaikuttaneet. 


219 

§2. 
Luettiin  sitlen  alla  oleva 

Vuosikertomus. 

Yhdislyksen  julkaisuista  on  kertomusvuoden  ajalla 
XVIIlita  niteen  neljäs  eli  viimeinen  vihko  tullut  painosta  sekä 
myös  XlX:ta  niteen  ensiraäinen  ja  toinen  vihko.  Sitäpaitsi 
on  kaksi  niistä  kilpakirjoituksista,  mitkä  Johtokunnan  kokouk- 
sessa  Hämeenlinnassa  Syyskuun  l:nä  päivänä  palkittiin,  pai- 
nettu,  toinen  »Kuinka  hoidat  sinä  metsiäsi»  15,000  kappaleen 
painoksessa,  josta  jo  10,600  on  levinnyt,  toinen  »Hvad  hus- 
bonden  hörde  och  tankte  om  skogen»  on  nyt  valmiiksi  pai- 
nettuna  5,000  kappaleessa. 

Yhdistys  on  myös  jatkuvasti  toimituttanut  kansanlajuista 
aikakauskirjaansa  »Metsänystävää»,  joka  ilmestyy  vähän  run- 
saammin  kuin  1,000  kappaleen  painoksessa.  Viime  vuoden 
Lokakuusta  alkaen  on  sen  toimittaminen  siirtynyt  Kurkijoen 
ylemmän  maanviljelyskoulun  metsänhoidon  opettajalle,  A.  B. 
Helanderille. 

Koska  yhdistyksen  julkaisuja  jo  on  painettu  18  jotenkin 
laajaa  nidosta  ja  niiden  sisällyksestä  siten  on  vaikeaa  saada 
yleissilmäystä,  on  Johtokunta  pitänyt  t'arpeellisena,  että  sisäl- 
lysluettelo  laadittaisiin,  ja  on  käsikirjoitus,  minkä  kokoon- 
paneminen  on  ollut  metsäkonduktööri,  maisteri  H.  Grön- 
holmille  uskottu,  siihen  jo  valmiina.  Johtokunta  toivoo  saa- 
vansa  sen  julkaistuksi  nyt  julkaistavassa  XIX:ssä  niteessä. 

Tänäkin  vuonna  on  Johtokunnalla  ollut  tilaisuus  150 
raarkalla  palkita  Nuutilan  talon  Sysmän  pitäjässä  isännän 
Alfred  Nuutilan  toimittamaa  onnistuneeksi  todistettua  raetsän- 
viljelystä.  Sen  alasuuruus  on  3,5  hehtaaria.  Todistus,  minkä 
nojalla  palkinto  annettiin,  näyttää  myös,  että  Nuutila  huo- 
lella  on  metsäänsä  kototarpeittensakin  tyydyttämisessä  käyttä- 
nyt  sekä  muutenkin  sitä  hyvin  hoitanut. 

Kuten  yhdistyksen  istuttajan  XIX  niteen  ensi  ja  toiseen 
vihkoon  painatetuista  kertomuksista  lähemmin  näkyy,  on  yleisö 
näitä  toimimiehiä  ahkeraan  käyttänyt  sekä  istutukseen  että 
kylvöön  kuin  myöskin  apuhai^vennuksiin,  hakkauksiin,  puh- 
distuksiin  puidenlukemiseen  y.  m.  senlaatuisiin  toimiin. 

Vuonna  1901  ovat  istuttajat  seitseraässä  läänissä  suo- 
rittamissaan  toimituksissa  kylväneet  121,8  kiloa  puunsiemeniä 
ja  istuttaneet  960,995  tainta  76,45  hehtaarin  alalle.    Sitäpaitsi 


220 

ovat  he  toimitutlaneet  apuharvennuksia  37,5  hehtaarin  alalla, 
oaoittaneet  hakkauspaikkoja  11  toiraituksessa  sekä  pitäneet 
22  esitelmää. 

Kokeita  istutuspäivien  toimeenpanemiseksi  maamme 
kansakouluilla,  joita  viime  vuonna  alettiin,  on  tämänkin  viio- 
den  kuluessa  jatkettu.  Tällä  kertaa  niilä  tehtiin  Waasan 
läänin  enin  metsättömissä  seuduissa.  Asian  valmistaraiseksi 
lähetettiin  2  luennonpitäjää  käymääQ,Seinäjoella,  Ilmajoella, 
Kurikassa,  Kauhajoella,  Teuvalla,  Jurvalla,  Laihialla,  Isossa- 
kyrössä,  Wähässäkyrössä  ja  Ylistarolla.  Sitäpaitsi  Waasan 
läänin  maanviljelysseuran  neuvoja  A.  Lange  auttoi  yhdistystü 
sen  pyrinnöissä  pitämällä  istutuspäiviä  koskevia  luentoja  pa- 
rissa  kymmenessä  kunnassa. 

Istutuspäiviä  oli  ohjaainajjsa  Metsäkonduktööri  W.  G. 
Thome  sekä  metsänvartijat  E.  Koljonen  ja  J.  Passi  istuttajina. 
Nämät  kävivät  yhteensä  26  seurakunnassa  33  kansakoululla. 
Osanottavia  lapsia  oli  l,65i'.  Näinä  istutuspäivinä  kylvettiin 
10,75  kiloa  siementä  ja  istutettiin  21,035  tainta.  Samaan  ai- 
kaan  raetsänhoidonneuvoja  A.  Lange  toimitti  istutusta  noin 
20  kansakoululla,  ja  yhdistys  avusti  siinä  7,620  tairaella  ja 
5  kilolla  sieraeniä. 

Myös  niihin  istutuksiin,  raitkä  Keisarillisen  SuoraenTa- 
lousseuran  neuvoja,  maist.  G.  Läng  toimitti  kansakoululaisten  ja 
täysikasvaneitten  avulla  Brändössä  Ahvenanmaan  saaristossa, 
antoi  yhdistys  3,000  tainta. 

Innostus  näihin  istutuksiin  on  eräillä  seuduilla  ollut  jo- 
tenkin  suuri,  jopa  niinkin,  että  suuri  joukko  kansaa  on  saa- 
punut  katselemaan  ja  työhön  osaa  ottamaan.  Toisilla  seu- 
duilla sitävastoin  on  oltu  tylyjäkin,  ja  näkyy  paikoin  oUeen 
vaikeata  saada  opettajien  ja  johtokuntain  suostumus  näiden 
töiden  toimittamiseen. 

Yhteensä  on  siten  istuttajain  istuttamien  ja  istutuspäi- 
vinä käytettyjen  tainten  luku  noussut  tuohon  meidän  olois- 
sarnnie  suuren  suureen  lukumäärään  992,650  eli  tasaluvuin 
yhteen  miljoonaan  taimeen,  mitkä  siis  yhdistyksen  huolesta 
ovat  maahamme  tulleet  istutetuiksi. 

Keski-Suomen  maanviljelysseura  oli  neuvojansa,  raaan- 
viljelyskoulun  johtajan  A.  Grönvallin  kautta  pyytänyt,  että 
Metsänhoitoyhdistys  ottaisi  osaa  sähen  inetsänhoidolliseen 
näyttelyyn,  minkä  tuo  seura  maanviljelysnäyttelynsä  yhtey- 
dessä  aikoi  toimeenpanna  viime  Elokuun  19  ja  20  päivinä 
Jyväskylässä.  Johtokunta  suostuen  tähän  esitykseen  oli  jät- 
tänvt  Hihteerinsä  toimeksi  sanottuun  tilaisuuteen  lähettää  ko- 


r 


221 

koelman  metsänviljelys-työneuvoja,  puunleikkaleita,  kirjalli- 
suutta  ja  valokuvia. 

Saksalaisten  koetuslaitosten  yhdistys  oli  Professor! 
Schwappachin  kautta,  Eberswaldessa,  kehoittanut  Suomen 
Metsänhoitoyhdistystä  osaaottamaan  niihin  tutkimiiksiin  met- 
sänhoidollisten  eli  kasvillismaantieteisten  puulajien  leviänii- 
sestä,  joita  raainitut  laitokset  olival  alkuanpanneet.  Johto- 
kuata  päätti  myös,  että  niihin  yhdyttäisiin.  Koska  kuitenkin 
tutkimuksiin  tarvittavat  barometerit  saapuivat  liian  myöhään 
suvella,  täytyi  yritys  jättää  ensi  vuoteen. 

Metsänhoitoyhdistys  jalkuvasti  nauttii  4,500  markan  apü- 
rahaa  paremraan  metsänhoidon  edistämiseksi.  Sen  ohessa  on 
Keisarillinen  Senaatti  viime  Huhtikuun  17  p:nä  kolmeksi  vuo- 
deksi  eteenpäin  myöntänyt  vnotuisen  2,000  markan  määrä- 
rahan  yhdistyksen  2  istuttajan  palkkaamiseksi,  sekä  samana 
päivänä  yhtä  pitkäksi  ajaksi  300  markkaa  onnistuneiden  met- 
sänviljelysten  ja  säästävän  metsänkäytön  palkitseraiseksi.  Si- 
ten  yaltio  nykyään  8,000  markalla  avustaa  yhdistyksen  toi- 
mintaa. 

Lahjoina  on  yhdistys  tämän  vuoden  ajalla  saanul  vas- 
taanottaa  julkaisuja  seuraavilta  seuroilta:  Suomen  maantie- 
teellinen  seura,  Maantieteellinen  yhdistys,  TeoUisuushallitus, 
Maanviljelyshallitus,  Ruotsalainen  kirjallisuudenseura  Suo- 
messa,  Societas  pro  Fauna  et  Flora  Fennica,  Geolooginen 
.kommissiooni ;  Ljäsnoj  obschestvo.  Den  norske  Forstforehing, 
Föreningen  för  skogsvärd  i  Norrland,  Den  danske  Forstfore- 
ning,  Departament  of  Agricultur  Division  of  Forestry,  Tid- 
skrift  för  Skogshushällning,  Det  danske  Hedeselskabs  Tid- 
skrift,  sekä  Skogvaktaren  näiden  toimituksilta. 

Metsänhoitoyhdistys  valittaen  ilmoittaa  kuoleman  kautta 
menettäneensä  tämän  vuoden  kuluessa  seuraavat  jäsenet: 
Maanviljelyshallituksen  ylitirehtööri  Nils  Grotenfelt,  Kankaan- 
pään  piirin  Forstmestari  Gustaf  Adolf  Stigell,  ja  lisalmen  pii- 
rin  Forstmestari  Otto  Gabriel  Wennerberg. 

§3. 
Yhdistyksen  rahavartija  antoi  seuraavan  tilikertomuksen: 


222 


Tilinteko  Suomen  Metsänhoitoyhdis- 


Tili 

Gyldeni 

n  rah 

as- 

YastotUTaa. 

Siirto  vuodelta  1900. 

Laina  velkakirjaa  vastaan 

Maksamaton  korko 

500 
30 

530 
30 

530 

1 

i 

i 

Tu  loa. 
Korko  vuodelta  1900 

30 

Siirto  vuoteen  1902. 

Velkakirjaa  vastaan  uloslainattu  .... 
Maksamaton  korko 

500 
30 

-1 

Smk 

1,090 

— 

223 


tyksen  varastoista  vuodelta  1901. 

ton  varoista  v.  1901. 


YastwiTaa. 

1 

Sllpto  vuodelta  1900. 

1 

Velkakirjaa  Tastaan  laina 

Voodelta  1900  perimätön  korko    .    .    .  .  ■ 

Menoja. 

600 
30 

I 

530 

~ 

Istutusrahastoon  siirretty      , 

Sfirto  vuoteen  1902. 

30 

— 

30 

— 

Velkakirjaa  vastaan  uloslainattu  .... 
Vuodelta  1091  perimätön  korko    .... 

500 
30 

— 

630 

j                                                                  Smk 

— 

— 

1,090 

~  1 

i 


224 


Tili  Istutusrahaston  va- 


1 

i.YasUttoTM. 

Slirto  vuodelta  1900. 

An  Pankkiintalletettuja  ja  velkakirjoja  vas- 

taan  uloslainattuja  varoja    .... 

>    Näistä  perimattömia  korkoja  .... 

»     Käteistä  rahaa 

13,000 
237 
105 

i 

23 
43 1 

13,342 

8,080 
10,640 

1 
66 

Tuloja. 

An  Määräraha  2  istuttajan  palkkaamiseksi 
»    Saatuja  korkoja 

1,600 

438 

12 

30 

6,000 

1 

t 
06 

06 

»    Myyty  siemenift 

>  Gyldönin  rahastostA 

>  Paukista  nostettu  talletus 

Siirto  vuoteen  1902. 

An  Pankkiin  talletettuja  ja  velkakirjoja  vas- 
taan  uloslainattuja  varoja   .... 

>  Talletuksista  ja  velkakirjoista  perimftt- 

tOmiä  korkoja 

10,000 
540 

-i 

Smk 

— 

31,962 

72 

IF^T-r 


roista  vuodelta  1901. 


225 


YastaaTMb 

Siirto  vuodelta  1900. 

Pr  1  telletus 

»    4  velkakirjaa 

>  perittyjä  korkoja 

Menoja. 

Pr  Istuttaja  0.  Arosen  palkka 

>  >  >  matkalaska  .     .     . 

>  >  W.  Anderssonin  palkka  .  . 
*  >  »  matkalasku  . 
»    Useammalle  metsäuboitajalle  luennois- 

ta,  istutuksista  y.  m.  sekft  matkoista 
»    Ostettu  siemeniä  ja  taimia 

>  >        istutuslapio 

>  YLden  tairnitarhan  laadinta  ja  hoito  . 

>  talletettu     .     .     .     .    - • 

>  postikaloja 

Siirto  vuoteen  1902. 

Pr  Velaksi  annettu , 

»    Maksamattomia  korkoja 

»    Käteistä.     .    , 

wSmk 


3,000 

10,000 

237 


1425 
562 
800 
275 

1,264 

851 

3 

47 
3,000 

1 


10,000 
540 
225 


Ali    13,237 


60 
32 

07 

65  I 

j 

05! 
45 


7,930 


I 


35  1 


10,795 


23 


31,962 


14 


72! 


226 


Tili  Yleisistä  varoista 


YagtattftTaA. 

Siirto  vuodelta  1900. 

An  Maksamaton  korko 

>  Lainaksi  annettuja  varoja 

>  Jnokseyalla  tilillä 

>  KäteiBta 

Tuloja. 

An  1901  V.  määräraha  yksityisen  metsän- 
hoidon  edistHmiseksi 

>  1901  V.  määrftraha  painatuekustannuk- 

siin 

>  Takaisinsaatuja  lainoja 

»    Saatuja  korkoja 

>  Jäsemnaksuja 

>  Myytyjft  yhdistyksen  julkaisuja .    .     . 

>  Juoksevalta  tililtä  nostettu      .... 

Siirto  vuoteen  1902. 

An  Velkakirjaa  vastaan  lainaksi  annettuja 
ja  tailetusvaroja 

>  Maksamaton  korko 


Smk 


120 
2,000 
1,500 
1,387 


4,600 

2,000 
1,000 

211 
1,655 

179 
6,200 


4,000 
125 


35 


56 


5,007 


15,746 


4,125 


24,878 


27 


56 


Helsingissä  31  p.  Joulukuula  1901. 


V-Tf^^-r 


vuodelta  1901. 


227 


Yastaayaa. 

Siirto  vuodelta  1900. 

Pr  Korko  2,000  markalta  yhdeltä  vuodelta 

ä  6  °/o 

>    Velkakirjaa  vastaan  laina 

»    Juoksevaila  tilillä 


Menoja. 

Pr  Talletuksia  ja  lainoja 

Painatus  ja  sitomiskuluja 

Ilmoituksia 

Käftnnösta  ja  .puhtaaksikirj 

Korvaus  esitelmistä  ja  matkoiata    .     . 

Postikuluja 

Kalostoa  (kaappi) 

Vaokra  kokoushuoneesta 

*/«    vuoden    vuokra   holvisäiliöstä  pan- 

kissa 

Palkintoja   metsänviljelyksestä    .     .     . 

>  kilpakirjoituksista .... 

»Meteänystävän»  toimittajalle .     .     .     . 

Julkaisujen  toimittamisosta     .     .     .     . 

Sihteerin  palkkio 

Rahavartian  palkkio 

Tilintarkastajain  palkkio 

VahtimeBtarin  palkkio 

Juoksevalle  tilille  pantu 


Sllrto  vuoteen  1902. 

Pr  velkakirjaa  vastaan  annettu  laina 

»  Talletus  K.  O.  Prsea 

»  5  %  korko  20  p:ltä  2,000  mk.     . 

>  Korkoja , 

»  KäteistÄ 


120 

2,000 
1,500 


3.000 

4,116 

42 

284 

828 

342 

90 

7 

10 
365 
770 
959 
300 
500 
200 

20 

100 

4,700 


74 


I- 


2,000 

2,000 

5 

120 

496 


Smk  '       — 


3,620 


16,636 


66  i 


4,622 


24,878 


17 

83' 


Alarik  Riddelin. 


f; 


•^ 


228 


§4. 


Yhdistyksen  haaraosastolta  Oulun  läänissä  sekä  jäse- 
niltä,  herroiila  Wrede,  Nummelin,  Sallmen,  NyJander  ja  Rlon- 
telF  oli  saapunul  tervehdyssähkösanomia,  jotka  nyl  luettiin 
julki.  Sen  lisäksi  oli  yhdistyksellä  kunnia  vastaanottaa  säh- 
kösanoma  >>Norsk  forstraandsforening»iltä. 

8  5. 

Eroainisvuoroösa  olevien  johtokiinnan  jäsenten,  herrain 
Solitanderin,  Lagerbladin,  Nylanderin  ja  Rindelinin  sijaan  va- 
littiin:  uudelleen  herrat  Solitander,  Lagerblad  ja  Nylander, 
sekä  uudeksi  jäseneksi  B.  Heiander.  Varajäseniksi  valittiin 
herrat  Westermark,  Nyholm  ja  Elfwing,  sekä  tilientarkasta- 
jiksi  herrat  Vuorio  ja  Tötterman;  niiden  varajäseneksi  herra 
Vichman. 

§6. 

Johtokunta  poistui  nyt  ja  valitsi  keskuudessansa  pn- 
heenjohtajaksi  herra  Alex.  Boreniuksen,  varapuheenjohtajaksi 
herra  Lagerbladin,  sihteeriksi  herra  Tammelanderin  ja  raha- 
vartijaksi  lierra  M.  Ditlmarin. 

§6. 
Tämän  jälkeen  aljettiin  kesknstelu. 

Iraen  kysymys:  Onko  yksityismeisäkomitean  omak- 
suma  periaate  yksityisten  metsäin  varjelemiscksi  häviiyk- 
seltä  sopira  tahi  voidaanko  muita  mielipitcitn  esittää? 
(Lykätty  edellisestä  vuosikokouksesta). 

Püheeujohtaja  viittasi  edellisossä  vuosikokouksessa  ta- 
pahtuneosen  keskusteluun  täslä  kysyniyksestä  ja  ilmoitti, 
että  Forstniestari  B.  Eriksson  nyt  oli  lähettänyt  johtokun- 
nulle  lausunnon  pyynnöllä,  että  hänen  edellisessä  vuosiko- 
kouksessa  tekemänsä  alustus  asiassa  uudelleen  julkiluettaisiin 
einien  tätä  nyt  lähetettyä.  Koska  kuitenkin  keskusteluihin 
tässä  vuosikokouksessa  varattu  aika  retkeilyjen  y.  ni.  s.  täh- 
den  oli  lyhyt,  esitti  puheenjohtaja  kokouksen  ratkaislavaksi, 
niyönsik(*)  aika  mainitun  »Julkaisuissa*  painatetun  alustuk- 
son  julkilukeinista;  lieneehän  se  kaikille  osanotlajille  tunnettu. 


faF^^^rte- r. 


229 

Kun  tähän  vastattiin  kieltävästi,  julkiluettiin  Herra 
Ericssonin  nyt  lähettämä  seuraava  esitys. 

Sittenkuin  yksityismelsäkomitean  sisältörikas  rnietintö 
maamnie  yksityisten  metsäin  tilasta  sekä  sitä  seuraava  ehdo- 
tns  sanottujen  metsieh  järkiperäiseksi  käsittelerniseksi  ja  hoi- 
doksi  oli  julkisesti  tunnetuksi  saatettu,  esitin  sanotun  mie- 
tinnön  sisällyksen,  sekä  samalla  selvitin  oman  raielipiteeni 
luosta  ehdotiiksesta,  mikä  kaikki  on  painettuna  myötäliitetyssä 
ylipainoskappaleessa. 

Siitä  näkyy  eilen  kaikissa  kohdissa  ole  voiniit  yhtyä 
komilean  ehdotukseen.  Miniista  komitean  ehdotus  on  aivan 
liiaksi  ihanteellinen  ja  mahdoton  käytännössä  toteultaa.  Ko- 
mitea  on  valitessaan  kyseessä  olevain  olosuhleiden  paranta- 
miseen  sopivia  keinoja  kiintynyt  kestävyvsperiaatleeseen,  niikä 
näyltää  punaisena  lankana  käyvän  läpi  koko  ehdotuksen.  Kh- 
dotusta  läpilnkiessa  ei  voi  olla  huomaamatla,  eltä  komilea 
monessa  tapauksessa  on  ollut  pakoitettuna  pääuralta  poik- 
keamaan,  sivuteitä  kulkemaan,  josta  laas  saapi  sen  käsilyk- 
sen,  että  ehdotukselta  puultuu  lujaa  yhtenäisyyttä.  Alustuk- 
sessani  jo  olen  osoiltanut,  eltä  komitean  on  ollut  pakko  tur- 
vautua  loisinaan  metsänviljelykseen  eli  metsänuudistamisecn , 
toisinaan  taas  metsän  rauhoittaniiseen  ja  vieläkin  toisinaan 
wäärämitta-aatteesen.  Täniä  tekee  ehdotnksen  nun  hajalli- 
seksi,  eltä  se  nietsänomistaja,  joka  tahtoisi  kiertää  lain  mää- 
räyksiä,  aivan  hyvin  saattaisi  sen  tehdä,  knien  edellisessä  ky- 
hiielmässäni  olen  osoiltanut. 

Minä  puolestani  olen  vastakohdaksi  komitean  omaksu- 
malle  kestävyysaatleelle  asettanut  määrämittalain  ja  puolus- 
tan  sitä  sillä,  että  jos  kerran  tahdomrae  supislaa  metsän- 
omistajan  perinnäistä  oikeutta  saada  vapaasti  käytellä  met- 
säänsä,  nun  on  se  tehtävä  sillä  tavoin,  että  hän  empimättä 
käsittää  lain  tarkoituksen,  Tämä  on  aivan  tärkeä  seikka. 
IVriaate,  jota  ammattimiehenkin  on  vaikea  seurata  ja  jota 
komiteakin  hämärästi  on  selittänyt,  ei  saata  olla  oniansa 
luottanmsta  herättämään  lakiin,  joka  nun  tärkeään  taloudolli- 
seen  kysymykseen  kohdistuu.  On  muistettava,  että  lain  tulee 
olla  nun  selvästi  laadiltu,  että  jokainen,  joka  sen  kanssa  tu- 
.lee  tekemiseen,  varmaan  voi  tietää,  niilloin  hän  liikkuu  lain 
hyväksymällä  alalla,  milloin  käy  yli  sen  rajain,  sillä  vaslai- 
sessa  tapauksessa  vaikuttaa  laki  veltostuttavasti  ja  ehkäise- 
västi  eikä  tarkoituksen  mukaan.  Ja  miten  hyviä  tilaisuuksia 
tarjoo  puutteellinen  ja  häilyvä  laki  omavaltaisuuteen! 

Olen  komitean  kanssa  samaa  miellä  siinä,  eltä  meidän 


230 

metsälakimme  on  rakennettava  itsenäiselle,  kansalliselle  pe- 
rustalle. Siis  sen  tulee  syntyä  ja  kehittyä  meidän  omista 
s<ekä  yhteiskunta-  että  ^luontaisolosuhteista. 

Me  kysymme  siis:  Miten  metsää  meidän  mäassamme 
käytetään?  Miten  toimitetaan  osto  ja  myynti?  Miten  mei- 
dän kansamme  yleensä  käsittää  ja  arvostelee  järkiperäistä  ja 
järjetöntä  metsänkäyttöä?  Näihin  kysymyksiin  voitanee  vas- 
tata  vaan  näin:  Puiden  suuruuden  ja  mittavuuden  mukaan. 
Onko  nyt  tämä  tapa  asioita  arvostella  niin  äivan  väärä  ja 
nurja?  Tähän  voimme  vastata,  ett'ei  se  itsessään  ole  väärä 
eikä  järjetön,  jos  kohta  sitäkin  voidaan  väärin  käyttää,  ellei 
siinä  ajatella  hetken  työtä  pitemmälle. 

Me  tiedämme  kaikki,  että  nykyinen  metsänkäyttö  yhä 
enemmin  luopuu  entisestä  malleihin  kiintyneestä  hakkauk- 
sesta  ja  on  taipuisampi  »yksilölliseen  talouteen»,  joka  vaatii, 
että  »kutakin  puuta  on  tarkastettaoa  ennenkuin  kiroestä 
sen  juurelle  viedään.^  Mutta  senlainen  tarkastelu  ei  koske 
ainoastaan  puun  paksuutta  ja  pituutta,  vaan  sen  asemaa,  sen 
vaikutusta  ympäristöönsä  sekä  sen  vastaisia  elinehtoja  siinä 
metsik(')ssä,  jossa  se  nyt  on.  Niinpian  kuin  taloudellinen 
periaale  koko  laajuudessaan  tunnustetaan  ainoana  oikeana 
metsätaloudessa,  on  mainitun  laatuinen  tarkastelu  aivan  luon- 
nollinen.  Kysyniys  on  vaan  siilä:  voipiko  määräraittalakia 
sovelluttaessa  tuollaista  tarkastelua  raetsässä  pitää.  Tähän 
kentiesi  vastataan,  että  se  tosiasia,  ettei  määrämittalakia 
löydy  muualla  kuin  Pohjois-Ruotsissa,  on  omiansa  epäilystä 
herättämään. 

Me  vastaamme  tähän,  että  Ruotsissa,  jossa  metsänhoita- 
jat  viime  aikoina  ovat  niin  huomattavia  tehneet  omintakeisen 
metsätalouden  aikaansaamiseksi,  joka  perustautuisi  ominaisiin 
kotoisiin  oloihin,  mainittua  seikkaa  ei  suinkaan  pidetä  määrä- 
mittalain  heikkona  puolena. 

Erittäin  valaisevana  sitä,  miltä  kannalta  Pohjois-Ruotsin 
maanomistajat  katselevat  ja  arvostelevat  määrämittalakia,  tah- 
don  mainita  sen  mietinnön,  jonka  Westernorrlannin  ja  Jemt- 
landin  maakäräjäin  valiokunta  on  kuninkaalle  antanut  niistä 
t()imen{)iteistä,  joihin  olisi  ryhtyminen  sanottuin  seutujen  yksi- 
tyisten  metsäin  suojelemiseksi  hävitykseltä. 

Tässä  mietinnössään  mainittu  valiokunta  hylkää  sen 
periaatteen,  jonka  sikäläinen  valtion  metsäkomitea  ehdotus- 
tansa  laatiessansa  oli  johtavana  omaksunut,  joka  periaate  oli 
näin  kuuluva:  varsinainen  metsämaa  on  yksinomaan  met- 
sänkasvuun    carattava;   hakkausta   ei   saa    niin  toiniittaa 


fpr"^- 


231 

eikä  maapohjaa  hakkauksen  jälkeen  min  käyteUä,  että 
metsän  uudistuminen  käypi  mahdottomaksi . 

Äsken  mainittu  maakäräjävaliokunta,  jonka  jäsenenä  oli 
viisi  Pohjois-Ruotsin  metsä-  ja  rauihin  oloihin  täysin  perehty- 
nyttä  henkilöä,  osoittaa  niietinnössään  miten  venyvä  äsken 
mainitsemani  periaate  on  ja  kuinka  vähän  se  itse  asiassa 
saättaa  varjella  nuorta  kasvullista  ja  hyötyisää  metsää,  raikä 
juuri  suojeliista  kaipaisi. 

Myöskin  itse  valtion  komitea  myöntää  kyseessä  ole- 
vaa  periaatetta  puutteelliseksi  ehdottaessaan  perustettavaksi 
kansaltisen  elimistön,  s.  o.  kuhunkin  lääniin  metsähallinnon, 
jonka  tulisi  virkailijäinsa  kautta  kussakin  eri  tapauksessa  rat- 
kaista  onko  ehdotettua  lakia  rikottu  vai  eikö. 

Äskeisen  periaatteen  vastakohdaksi  on  maakäräjäin  va- 
liokunta  asettanut  mittamäärälain,  siten  yhtyen  siihen  peri- 
aatteesen,  joka  on  tavattavana  jo  Norrbotten-laissa  29  p:ltä 
Syyskuuta  1874,  mikä  noudatettavaksi  määrättiin  13  p. 
Kesäkuuta  1882  myöskin  Westerbottenin  rannikolla,  ja  jota 
•siltemmin  täydennettynä  9  p.  Maalisk.  1888  alettiin  noiidattaa 
sekä  Norr-  että  Westerbottenin  rannikkoseuduilla.  Lapinmaa- 
han  luetussa^  alueessa  näitä  läänejä  on  yhä  vielä  voimassa 
laki  30  p:ltä  Toukok.  1873,  joka  paljoa  ankarammin  rajoit- 
taa  yksityisten  metsäin  käyttöä. 

Näyttääpä  siten  mittamäärälaki  vähitellen  voittaneen  laa- 
jaa  käytäntöä  ja  kun  lisäämme,  että  metsän  omistajat  ja  pai- 
kallisten  olojen  tuntijat  ovat  vaatineet  sen  soveUuttamista 
kahdessa  Kuotsinmaan  metsärikkammassa  läänissä,  nun  on 
kaiketi  myöntäminen,  että  määrämittalaki paremmin  puhuu 
puolestansa  kuin  sen  paraimmat  puolustajat. 

Meissä  ei  voi  hetkeksikään  saada  sijaa  sellainen  ajatus 
että  suurimmat  maanomistajat  vaatisivat  lakia,  jolla  —  knten 
esim.  Yliforstmestari  F.  M.  Lagerblad  arvelee  —  ei  olisi  kas- 
vattavaa  merkitystä  ja  joka  totuttaisi  metsänomistajaa  huoli- 
mattomasti  ja  säästämättömästi  metsäänsä  käyttämään.  Sel- 
lainen väitös  raukeaa  itsestään  jos  me  ajattelemme,  mitä 
mittamäärälailla  tarkoitetaan. 

Minä  puolestani  tahtoisin  määritellä  sitä  seuraavasti. 

Mittamäärälain  tulee,  paikallisiin  olosuhleihin  sovel- 
lutettuna  varjella  paraimmassa  lisäkascussa  oleoia  nuoria 
metsikköjä^  mutta  sen  tulee  muöskin  antaa  tilaisuutta  apu- 
haroennusten  Ja  puhdistushakkausten  toimittamiseen,  eikä 
saa    olla    esteeksi   kitukascuisten  metsikköj'en  Ja  scllaisten 


232 

alamr'ttaisten  puiden  poistamiselle  (esim.  rämeillä  ja  kor- 
Villa)  joiden  lisäkasvu  jo  ort  lopussa, 

Voidaan  kentiesi  kysyä,  miien  sellainen  määrittely  on 
sopusoinnussa  määrämittalakiperiaatteen  kanssa  ja  miteakä 
sellainen  periaate  on  toteutettavissa. 

Meidän  tulee  muistaa  ettei  laki  ole  niitä  varten  kirjoi- 
tettu,  jotka  järkiperäisesli  lahtovat  hoitaa  metsiänsä,  vaan 
niitä  varten,  jotka  eivät  ollenkaan  tulevaisuudesta  huolehdi, 
kimhan  vaan  metsästään  voivat  saada  suurimman  mahdolli- 
sen  rahatulon.  Mutta  kansalaisen,  joka  maansa  parasta  har- 
rastaa,  tulee  alistua  niihin  rajoituksiin  joita  paitsi  ei  mitään 
lakia  voida  aikaansaada;  samalla  juuri  hänelle  on  annettava 
tilaisuus  käyttää  kaiken  ymmärryksensä  vapaasti  metsänsä 
hoitamisessa,  ei  kuitenkaan  aivän  rajattomasti,  vaan  olosuh- 
teiden  vaatimisesta  yhteiskunnan  valvonnan  alla.  —  Tämä 
olkoon  nyt  lausuttuna  yleisenä  periaatteena.  Ruotsissa  toimi- 
tetaan  alamittaisten  puiden  hakkausta  viranomaisten  suostu- 
muksella.  Meillä  voisivat  ehkä  maanviljelysseural  tästä  pitää 
{luolta,  koska  heillä  pn  metsänhoitajia. 

Se  metsänomiötaja  taasen,  joka  tyydyttävästi  takaa  järki- 
peräisesti  metsäähsä  hoitavansa  ja  siinä  tarkoitüksessa  esim. 
esittää  hoitosuunnitelmaa,  jonka  voi  hyväksyä,  hän  on  kai- 
kista  siteistä  vapautettava. 

Mittamäärälain  ankarin  määräys:  sitä  tai  tätä  pienem- 
piä  puita  ei  saa  hakata,  kohdistuu  siis  ainoastaan  noihin 
järjettömiin  metsänhaaskaajiin;  mutta  sen  myönnytys  että  pie- 
nempiäkin  puita  voi  saada  hakata  koskee  niitä,  jotka  metsis- 
tänsä  huolta  pitävät.  Mittamäärälain  määräykset  sitä  vastoin 
eivät  uletu  sellaiseen  metsänhoitoon,  jota  säännölllsesti  ja  jär- 
jestyksellä  toimitetaan  yhteiskunnan  valvonnan  alla. 

Yksityismetsäkomitea  Suomessa  on  ehdottanut,  että 
maamme  yksityisten  metsäin  ylin  valvonta  uskottaisiin  kun- 
nille.  Minä  puolestani  epäilen,  ovatkohan  kuntain  jäsenet  ky- 
keneviä  tällaista  heille  uskottua  velvollisuutta  täyttämään,  ja 
se  apu,  mikä  heillä  olisi  ehdotetuista  enintäin  yhdeksästä  met- 
sänhoidon  neuvojasta,  on  vähäksi  arvattava. 

Onpa  melkein  otaksuttavissa  ettei  komitean  lakiehdo- 
tusta  voitaisi  täysin  tehokkaaksi  saattaa,  joten  vaara  on  tar- 
jona  että  se  suureksi  haitaksi  kansallemme  jäisi  tehottomaksi 
laiksi. 

On  myöskin  väitetty  että  määrämittalakia  olisi  vaikeampi 
valvoa  kuin  komitean  ehdottamaa.  Minä  puolestani  en  sitä 
käsitä. 


233 

Jos  kunnille  iiskottaisiin  määrämittalain  valvominen, 
nun  olisi  hyvin  helppoa  keväisin  tarkastaa  hakatut  rungot  ja 
<akavarikkoon  ottaa  maasta  vietäväksi  hakattu  puutavara. 
Ölen  kuullut  väitettävän  että  Pohjois-Ruotsissakin  olisi  tultu 
siihen  kokemukseen,  että  mittamäärälain  noudattamisia  on 
vaikea  valvoa.  Saadakseni  oikean  käsitykseni  tuosta  laista 
ja  nähdäkseni  käytännöUisiä  tuloksia  siitä  niillä  seuduilla, 
joilla  se  on  voimassa,  ölen  valtion  matkarahalla  kulkenut 
Norr-  ja  Westerbottenissa ;  sen  nojalla  mitä  siellä  ölen  näh- 
nyt  ja  kuullut  voin  vakuuttaa,  ettei  tuo  väite  ole  aivan  oikea. 
Matkallani  ölen  nimittäin  keskustellut  monen  sekä  valtion 
että  yksityisten  palveluksessa  olevan  metsänhoitajan  kanssa 
ja  kaikki  ovat  poikkeuksetta  pitäneet  tuon  lain  noudattamista 
itsessään  aivan  yksinkertaisena,  mutta  yleiset  ja  liikenneolo- 
suhteet  ovat,  sen  jälkeen  kuin  laki  otettiin  käytäntöön  — 
sen  jälkeen  on  Norrbotten-rata  Boden — Ofoten  rakennettu  — 
nun  paljon  muuttuneet,  että  lain  määräykset  yksityiskohdis- 
saan  ovat  osaksi  riittämättömät,  osaksi  epäselvät.  Sen  vuoksi 
sitä  paraillaan  tävdennetään  erittäinkin  alamittaisten  kototar- 
vetta  varten  hakattujen  runkojen  rautateitse  kuljetuksen  y.  m. 
suhteen. 

Yleisestä  mielipiteestä  määrämittalain  vaikutuksen  suh- 
teen Norr-  ja  Westerbottenissa  kuulin  ainoastaan  hyvää  sa- 
'  nottavan;  kaikkialla  tunnustettiin  lain  merkitys  nuorten  met- 
säin  säilyttämiseksi  nykyisille  ja  tuleville  polville.  Sille  myön- 
nettiin  sekä  suojeleva  että  kasvattava  merkitys.  Sillä  sen 
kautta,  että  amraattimiehen  tulee  toimittaa  leimaus  jokaisessa 
metsikössä,  josta  puita  aijotaan  myydä,  jota  tehdessä  kutakin 
puuta  tullaan  sen  kelpaavaisuuden  suhteen  tarkastamaan  sekä 
sijoitukseen,  ikään,  kasvinpaikkaan  y.  m.  katsoen,  oppii  met- 
sänomistaja  tahi  hänen  sijaisensa  jopa  vastoin  tahtoansakin 
tuntemaan  metsänhoidollisia  periaatteita.  Ja  tosi  asia  on, 
että  esim.  Muncksundin  ja  Mo-Domsjön  yhtiöiden  varsin  laa- 
joissa  metsissä,  niinkuin  myöskin  monella  muullakin  seudulla, 
valtion  metsävirkamiehet  ovat  leimanneet  ainoastaan  kitu- 
kasvuisen  ja  huonon  metsän,  jota  vastoin  kauniit,  kasvulli- 
set,  siemennöskykyiset  puut  ovat  saaneet  jäädä  seisomaan. 
Minulle  vakuutettiin,  että  yksityismetsänomistaja  mielellään 
jättää  puiden  leimaamisen  metsävirkamiesten  huoleksi,  jolloin 
he  voivat  kussakin  tapauksessa  sopivimmalla  tavalla  mene- 
tellä  metsänhoidollisten  periaatteiden  mukaisesti-  Varsinkin 
mieleeni  painui  se  rehevä  uusikasvu,  minkä  melkein  poik- 
keuksetta   tapasin    niissä  metsissä,  joita  määrämittalain  mu- 


234 

kaisesti    oli    hakattii  —  jota  seikkaa  ei  kyllin  voi  huomioon 
ottaa. 

Kuten  sanottu  on  tämä  kysymys  kokonaisuudessaan* 
erittäin  tärkeä.  Sen,  joka  tahtoo  mielipiteensä  asiassa  lau- 
siia,  täytyy  olla  tüysin  vakuutettu  sen  hyvästä  tarkoituksesta. 
Omasta  puolestani  ölen  kauan  asiata  tuuminut  ja  koettanut 
sitä  tarkastaa  eri  puotilta.  Tuloksena  siitä  on,  että  minun 
vakaumukseni  mukaan  määrämittalaki  ainakin  toistaiseksi  on 
se,  joka  meillä  olisi  käytäntöön  otettava.  Sillä  senlainen  laki 
olisi  meidän  omista  oloistamme  syntynyt  ja  kehittynyt,  eikä 
suinkaan  ole  nun  raaka,  joksi  sitä  vastustajat  väittävät. 

Mitä  lopuksi  tulee  sähen  vähimpään  mittaan,  johon  ter- 
veitä  puila  saataisiin  ulosottaa,  nun  olisi  se  tarkasti  ja  lai- 
dolla  määrättävä  finanssisen  tavan  nojalla,  erikseen  maamme 
eri  osia  varten.  Periaatteellisesti  olisi  lain  valvonla  uskot- 
tava  kunnille.  Sitä  vastoin  pitäisi  alamittaisia  ja  kitukasvni- 
sia  puita  maasta  vietäväksi  saada  ottaa  ainoastaan  sen  virka- 
miehen  myönnytyksellä,  jolle  lain  valvonta  tässä  suhteen  us- 
kottaisiin,  saraoinkuin  hänen  tulisi  antaa  myöntymyksensä 
niiliinkin  toiraenpiteisiin,  joita  järkiperäisen  metsänhoidon  ai- 
kaansaaniiseksi  tahi  metsän  poistamiseksi  viljelyksen  vuoksi 
haluttaisiin. 

Herra  Lagerblad  arveli,  että  määrämittalaki  oli  Ruot- 
sissa  saanut  kannatnsta  siitä  syystä,  ettei  parempaa  ollut 
saatavana.  Hyvän  tuloksen  saavuttarainen  saattoi  paremmilla 
edellytyksillä  Ruotsissa  onnistua  kuin  meillä.  Niinpä  esim.  ' 
Vester-Norrlandin  lääni  oli  pitkä,  kapea  rannikkomaa,  jotenka 
valvonta  lain  noudattamisesta  hävi  helpoksi.  Tarkastukset- 
kin  tulivat  halvemmiksi,  koska  met5?änhoitajia  asui  taajassa 
siinä  läänissä.  Meillä  sitävastoin  tarkastukset  tulisivat  liian 
kalliiksi.  Niinpä  esim.  Turun  läänissä  tulisi  laita,  sen  rajoissa 
kuin  aivan  harvoja  metsänhoitajia  on  saatavana;  mutta  juuri 
tässä  läänissä  [)itäisi  määrämittalain  noudattamista  ankarasti 
valvoa,  koska  sen  asema  ja  laaja  saaristo  antoivat  aihetta  . 
otaksumaan,  että  siellä  meidän  oloihimrae  katsoen  suuressa 
määrin  pieniä  puulajeja  maasta  viedään.  Puhujan  arvelun 
mukaan  Suomenmaan  satoja  penikulmia  pitkä  rannikko  vaa- 
tisi  suuren  miesjoukon,  jotta  menestyksellä  voitaisiin  valvoa, 
että  senlaisen  lain  määräyksiä  noudatetlaisiin. 

Puhuja  vielä  buomautti,  että  puuhiomo-,  cellulosa-  y.  m.  s. 
tehtaat  kuluttivat  äärettömiä  joukkoja  pientä  puutavaraa  ja 
siinä   oli    määrämittalaissa    suuri    puute  koskapa  koko  tämä 


rr'^' 


235 

maamme  rajoissa  kulutettu  joukko  pientä  puutavaraa  tulisi 
laiti  valvonnalta  syrjäytetyksi. 

Lämpimästi  puoltaen  komitean  ehdotusta  huomautti  pu- 
huja  vieläkin  propsihakkauksien  turmiollisuutta,  ja  esitti  sille 
esteeksi  vientitullia  tällaiselle  puutavaralle.  Senlaista  tullia 
oli  helppo  valvoa,  jotavastoin  määrämittalakia  olisi  erittäin 
vaikea  noudattaa. 

Vieläkin  erästä  puutetta  herra  Ericssonin  esityksessä 
huomautti  puhuja;  turhaan  siitä  haki  ehdotusta,  miten  mäcärä- 
mittalakia  meillä  olisi  sovellutettava. 

Herra  Ahlberg  luki  seuraavan  kirjoittamansa  lausunnon 
asiassa: 

Minusta  näyttää  kehitys  meillä  ja  muuallakin  käyvän 
siihen  suuntaan,  että  yksityis.metsät  yhä  enemmän  muuttuvat 
kotitarvemetsiksi  samalla  kuin  maata  yhä  enempi  palstoite- 
taan,  kuten  monasti  on  toivottavaakin.  Poikkeuksen  tästä 
tekevät  toistaiseksi  ainoastaan  suuret  tilukset  ja  majoraatit, 
joita  toki  meillä  on  aivan  harvoja,  luultavasti  pienempi  määrä 
kuin  missään  muussa .  Euroopan  maista.  Jos  nun  ollen  tah- 
domme  pakoittaa  maanomistajia  »metsäpääoman»  säilyttämi- 
seen,  tuntuu  kuin  uisimme  vasten  virtaa,  varsinkin  kun  sitä 
ei  voida  muulla  tavoin  aikaansaada  kuin  vihattavan  ja  vaa- 
rallisen  lunkeilemisen  kautta  meillä  ammoisista  ajoista  va- 
paaseen  hallinto-oikeuteen.  Ainoastaan  siinä  tapauksessa, 
että  metsänhakkausoikeuden  siirtämisen  kautta  toiselle  ta- 
lon  kyky  verojansa  maksaa  pannaan  alttiiksi,  on  valtiolla 
oleva  oikeus  asiaan  sekaantua,  minkä  ohessa  metsämaan  hä- 
vittäminen  kokonaan  on  kielletlävä  ja  laillisen  edesvastuun 
alaiseksi  saatettava. 

Kestävän  raetsänhoidon  harjoittamiseen  pitkillä  kierto- 
ajoilla  ja  paksumman  puutavaran  kasvattamiseksi  on  yleensä 
suuri  metsä-ala  tarpeen,  sekä  itsenäinen  taloiidellinen  asema, 
joka  ei  ole  maailman  markkinain  äkillisesti  vaihtelevista 
kauppasuhteista  riippuva.  Meidän  maassamrae  ovat  maan- 
omistajat  vain  poikkeustilassa  sellaisessa  asemassa;  meillä 
on  usein  pakko  turvautua  talojen  metsiin,  viimeisenä  keinona 
satunnaisesta  rahapulasta  pelastuakseen,  kuten  esim.  kadon, 
perintösuoritusten  y.  m.  s.  sattuessa.  Ensi  sijassa  kaiketi  on 
taloille  jaetun  metsämaan  tarkoitus  tukea  niiden  maanvilje- 
lystä  ja  maataloutta  muissakin  suhtein,  eikä  omintakaisen 
raetsänhoidon  harjoittaminen. 

Vielä  voidaan  huomauttaa,  että  puutavara  metsässä  kyllä 
saattaa  olla  hakattavaksi  »valmistunut»  sekä  finanssiseltä  että 


236 

teknilliseltä  kannalta  katsoen,  ilman  että  se  kuitenkaan  täyt- 
tää  sen  mitan,  minkä  yksityismetsäkomitean  laatima  ehdotus 
määrää.  Voipihan  esim.  puhtaasti  taloudelliselta  kannalta 
usein  olla  edullisempaa  jostakin  metsästä  saada  kahdesti  60- 
vuotisen  sadon  (esim.  paperipuuta)  kuin  120-vuotisen;  eikä 
metsänhoidolliseltakaan  kannalta  senlaista  menettelyä  vastaan 
voi  mitään  muistuttaa.  Minä  puolestani  ölen  sitä  mieltä,  että 
ainakin  metsälakisäädännössä  pitäisi  mahdollisuuden  mukaan 
välttää  puhetta  »kypsyneestä»  ja  »kypsymättömästä»  puuta- 
varasta,  mitkä  nimitykset  vain  aiheuttavat  väärinkäsitystä. 

Ei  ole  myöskään  mikään  helppo  asia  täällä  meidän 
maassamme,  jossa  taloilla  usein  on  monta  metsäpalstaa  pit- 
källä  matkalla  toisistaan  ja  talosta,  näyttää  toteen  liiallista 
hakkausta.  Joka  tapauksessa  täytyy  sitä  varten  saada  liki- 
määräinen  tieto  pinta-alasta  ja  metsäpalstojen  asemasta;  tätä 
ei  saa  ilman  karttaa  ja  kuka  sen  kustantaa? 

Sen  nojalla,  mitä  ölen  esittänyt,  ölen  sitä  mieltä,  että 
yksityismetsätaloutta  varten  lakia  laadittaissa  johtavana  peri- 
aatteena  tulee  olla:  Vapaa  käyttöoikeus  oraistajalla  kuten 
tähänkin  asti,  kunhan  ei  vaan  metsämaata  autioksi  saateta, 
s.  0.  sama  peri-aate,  joka  tavataan  nyt  voimassa  olevassa 
metsälaissamme,  kuitenkin  sillä  erolla,  ettei  suurempaa  pinta- 
alaa  kuin  kaksi  hehtaaria  saa  paljaaksi  hakata  j.  n.  e.  Lain 
valvomiseksi  tässä  suhteessa  olisivat  komitean  ehdottamat 
metsälautakunnat  aivan  paikallansa,  vaikkakin  ne  tähän  tar- 
koitukseen  voitaisiin  kokoonpanna  paljoa  halvemmin;  lauta- 
kunnille  avuksi  ja  tueksi  yksi  ammattimies  —  metsäntarkas- 
taja  —  kuhunkin  lääniin.  Näille  lautakunnille,  joiden  jäsen- 
ten  suurimmaksi  osaksi  tulisi  olla  maanomistajia  —  tästä 
puuttuu  komitean  ehdotuksessa  määräystä  —  pitäisi  ilmoi- 
tettaman  metsäkaupoisla  sillä  tavoin  kuin  sanotun  laki-ehdo- 
tuksen  17  §,  jöka  sisältää  keinoja  metsänhävitystä  vastaan, 
tarkemmin  ilmoittaa.  Täten  jossain  määrin  tulisivat  estetyiksi 
ne  väärinkäytökset,  joita  useimmiten  metsäkaupoissa  tapah- 
tuu  myyjän  kokemattomuuden  ja  huonon  taloudellisen  ase- 
man  tähden.  Tätä  varten  pitäisi  myös  metsänhoidon  neuvo- 
jain  lukumäärä  lisättämän  ja  nämät  toimet  saatettaman  suu- 
renimassa  määrässä  kansanomaisiksi,  nun  että  talonmistajan 
olisi  yhtä  helppo  saada  neuvoja  ja  avustusta  metsänhoidos- 
saan,  kuin  nyt  on  saada  niitä  maatalouden  muissa  haaroissa. 

Myöskin  pitäisi  minun  mielestäni  välttämättömästi  ai- 
kaansaataman  rahalaitoksia,  jotka  myöntävät  lainoja  kasva- 
van  metsän  vakuutta  vastaan.    Tätä  pitäisi  ainakin  johonkin 


Y 


237 

määrin  voida  aikaansaada  Hypoteekki-yhdistyksen  kautta, 
koskapa  senlaista  luottoa  muissakin  maissa  myönnetään. 

Kaikin  puolin  yhdyn  Yliforstmestari  Lagerbladiin,  laa- 
jennettujen  suojametsien  tarpeellisuudesta  puhuttaessa.  Paitsi 
hänen  ehdottamillaan  seuduilla  pitäisi  kentiesi  ensi  tilassa 
sellaisia  perustaa  pitkin  Suomen  koko  rannikkoa  ja  saaristoa 
sekä  suurten  sisävesien  rantamaille.  Metsänlarkastajain  ja 
metsälautakuntain  ensimmäiseksi  ja  lähimmäksi  yhteistyöksi 
tulisi  tarkemmin  tutkia  ja  ratkaista  mitkä  nietsät  tulisi  suoja- 
metsinä  pitää. 

Lopuksi  tahdon  huomauttaa  yksityismetsäkomitean  aivan 
kummallista  tuumaa  hienomman  puutavaran  vientitullista. 
Aluksi  selitettyänsä  periaatteensa  olevan  vientitullia  vastaan 
komitea  kuitenkin  lopuksi  ehdoittaa  sellaista  tullia  hienom- 
malle  puutavaralle,  koskapa  »kypsynyt  puutavara»  sellaisella 
rasitetaan,  nimittäin  sahautusmaksuHa.  Tällä  komitea  tar- 
koittaa  aikaansaada  kylläkin  terveellisen  ehkäisyn  uhkaavaksi 
enenevälle  nuoren  metsän  propsin  muodossa  ulosviennille. 
Selvää  on  kuitenkin  että  pienemmän  puutavaran  menekin  eh- 
käiseminen  ja  vaikeuttaminen  ei  ole  maanomistajalle  kehoi- 
tukseksi  sitä  itse  sääst^mään.  Jokainen,  joka  on  näiinyt  mi- 
ten  tavattomasti  meillä  kaikkea  n.  k.  kotitarvepuutavaraa 
haaskataan,  varsinkin  metsäseuduissamme,  kyllä  tietää,  että 
menekin  puute  ennen  kaikkea  on  syynä  sähen,  ettei  metsän- 
tuotteita  missään  arvossa  pidetä.  Ja  tarkka  metsänhoito  voipi 
ainoastaan  siellä  tulla  kysymykseen,  missä  kaikilla  puutavara- 
lajeilla  on  hyvä  menekki.  Kansa  tulee  käsittämään  metsän 
arvon  ainoastaan  silloin,  kun  metsätuotteista  saadaan  yhä  ko- 
honevat  hinnat.  Siitä  syystä  minä  arvelen,  että  vientitulli  hei- 
koramalle  puutavaralle  suuremmassa  määrässä  on  vahingoksi 
kuin  hyödyksi;  sitä  voitanee  puolustaa  ainoastaan  siinä  ta- 
pauksessa  että  se  on  tarpeen  valtion  tulojen  kartuttaraiseksi. 

Herra  Läng  huomautti,  että  herra  Ericsson  puolustuk- 
sena  määrämittalain  käytäntöön  ottamiseksi  meidänkin  maas- 
samme  oli  maininnut  sen  seikan,  että  kaksi  maakäräjää  Ruot- 
sissa  oli  pyytänyt  tuon  lain  käytäntöön  ottamista  niidenkin 
alueella.  Huomattakoon  kuitenkin,  että  tämä  pyyntö  oli  Pohjois- 
Ruotsista  tehty;  Etelä-Ruotsista  sellaista  ei  ole  tehty.  Fuhu- 
jan  mielestä  saattaisi  kentiesi  olla  eduUista  Pohjois-Suomessa 
käytäntöön  ottaa  määrämittalaki.  Mutta  Etelä-Suomelle  se 
olisi  aivan  sopimaton,  koska  se  ei  voisi  estää  metsäin  jatku- 
vaa  hävittämistä  esim.  polttopuuhakkauksen  kautta,  mikä  ny- 
kyään  peloittavassa  määrässä  runtelee  Itä-Suomen  metsät. 


238 

Katsoen  komitean  ehdotusta  pääasiassa  sopivaksi  tahtoi 
puhuja  kannattaa  sitä,  lisäten  että  sitä  sovellutettaessa  kyllä 
tultaisiin  huomaaraaan  miasä  osissa  sen  määräykset  ehkä  bli- 
vat  epäkäytännölliset  ja  kaipasivat  korjausta. 

Herra  Cannelin  sanoi  jo  virkansa  puolesta  antaneensa 
lausuntonsa  komitean  mielinnöstä  ja  tahtoi  nyt  aivan  lyhyesti 
sen  pääkohtia  esittää.  Syynä  niinkutsutun  yksityismetsäko^ 
mitean  kokoontumiseen  lienee  ollut  se  turmiollinen  propsin 
ja  hienomman  puutavaran  hakkaus,  jota  suuressa  määrässä 
harjoitetaan  pitkin  maamme  rantamia  ja  joka  oli  herättänyt 
aivan  oikeutetun  huomion  ensin  sanomalehtien  ja  sitten  asian- 
omaisten  puolelta. 

Kuitenkin  on  todeksi  näytetty,  että  meillä  yritykset  järki- 
peräisen  ja  tehokkaan  metsänhoidon  aikaansaamiseksi  aina 
ovat  rauenneet  sikseen  syystä,  että  hienompaa  puutavaraa  ei 
ole  saatu  kaupaksi.  Kun  nyt  vihdoinkin  tilaisuutta  oli  saatu 
tämän  laatuista  puutavaraa  edullisesti  hakata  ja  myydä  ja 
siten  hyvän  ja  tehokkaan  metsänhoidon  mahdoUisuus  oli  en- 
tistä  lähempänä,  nyt  heti  laeilla  tahdottaisiin  ehkäistä  järki- 
peräisten  metsänhoidonystäväin  kauan  ikävöimää  tilaisuutta 
hyvän  menekin  saavuttamiseen,  ja  se  ainoastaan  siitä  syystä 
että  väärinkäytöstä  oli  huomattu.  Tällaista  vaatimusta  piti 
puhuja  aivan  vääränä  ja  arveli  puolestansa,  että  ohjaus  met- 
säin  hoidossa  ja  neuvot  metsäpääoman  oikeaan  käyttämiseen 
paljoa  paremmin  metsiä  suojelisivat  kuin  vaikka  miten  anka- 
rat  lait.  Hyvä  ja  hellä  huolenpito  ei  kaipaisi  lakipykäliä 
sillä  rakkaus  metsiin  takaa  niille  paraimman  hoidon  ja  suojan. 

Puhuja  näytti  vielä,  että  monet  komitean  lakiehdotuk- 
sessa  tavattavat  käsitykset  olivat  häilyviä,  Niinpä  esim.  sana 
metsämaa,  jota  ei  voida  määritellä,  samoin  sana  hävitys. 
Kuinka  saattaa  vaatia,  että  tuomari  käsitteen  nojalla,  jonka 
merkityksestä  ei  edes  ammattimies  ollut  selvillä,  saattaisi 
päätöstä  langettaa. 

Herra  Renfors  yhtyi  herra  Längim  siinä,  että  komitean 
mietintö  pääasiassa  oli  hyväksyttävä.  Puhuja  ei  kuitenkaan 
tahtonut  suostua  herra  Längin  esittämän  määrämittalain  käy- 
täntöön  ottamisesta  Pohjois-Suomessa  jo  siitäkin  syystä,  että 
pienemmillä  puutavaroilla  ei  siellä  ollut  mainittavaa  menekkiä, 

Puhujan  mielestä  oli  erittäin  arveluttavaa  ryhtyä  yksi- 
tyisen  metsänomistajan  nautinto-oikeutta  supistamaan.  Kui- 
tenkin juuri  määrämittalaki  paljoa  suuremmassa  määrässä 
supistaisi  tätä  oikeutta  kuin  komitean  ehdottamat  määräyk- 
set.    Komitean    ehdoituksen    mukaan  nimittäin  vapaata  nau- 


l 


239 

tinto-oikeutta  vasta  sitten  on  rajoitettava,  kun  talon  kotopuu- 
tarpeen  saanli  metsästä  on  vaarassa. 

Puolustuksena  määrämittalain  käytäntöön  ottamiseksi 
oli  herra  Ericsson  muun  muassa  lausunut,  että  tuo  laki  muka 
oli  selvä.  Puhuja  kuitenkin  oli  sitä  mieltä,  että  ylipäätänsä 
lienee  mahdotonta  sellaista  lakia  laatia,  jota  ei  saattaisi  vää- 
rinkäsittää  tai  kiertää. 

Ehkenpä  löytyi  henkilöitä,  jotka  tulevien  sukupolvien 
etua  ajattelisivat.  Valitettavasti  hän  ei  kansan  seassa  ollut 
voinut  huomata  sellaista.  Päinvastoin  osoitti  hänen  koke- 
muksensa  että  yleensä,  vähääkään  tulevaisuutta  ajattelematta, 
metsästä   koetettiin    saada   mahdollisimman  suuret  rahatulot. 

Puhujan  raielestä  oli  komitean  lakiehdotuksen  tähtää- 
mää  päämäärää  —  metsäin  kestävyyttä  —  liian  ahtaasti  kä- 
sitetty.  Sen  huoraasi  itse  lakiehdotuksesta,  jota  tarkastaessa 
voi  huomata,  että  komitea  itse  kestävyysperiaatteen  ajami- 
sessa  on  suuria  myönnytyksiä  tehnyt. 

Puhuja  mainitsi  vieiä,  että  herra  Cannelin  oli  arvellut, 
etteivät  ankarat  lait  ole  metsäin  suojelemiseen  tehokkaita, 
vaan  se  rakkaus,  joka  ilmiliekkiin  leimahtaisi  niinpian  kuin 
meidän  kansamme  on  metsäinhoidosta  saanut  ohjeita  ja  neu- 
voja.  Koskapa  puhuja  ei  ollut  huomannut  ketään,  joka  rak- 
kaudesta  metsään  olisi  sitä  alkanut  hoitaa,  täytyi  hänen  aset- 
tua  nun  ihaanteellisen  käsityksen  suhteen  epäröivälle  kan- 
nalle. Jo  talojen  korkealle  kohotetut  hinnat  pakoittivat  metsä- 
pääomaan  turvautumaan;  jos  sitten  talo  lyhyemmän  ajan  ku- 
luessa  useammin  vaihtoi  omistajaa  tuli  talon  pääoma  pian 
hävitetyksi.  Sellaisissa  tapauksissa  pitäisi  ankaran  lain  tulla 
väliin. 

Ylitirehtöörinapulainen  C.  Nummelin  oli  kokoukseen 
lähettänyt  kirjallisen  lausunnon,  jonka  herra  Ekström  luki 
julki. 

Niiden  tietojen  ja  selvitysten  nojalla,  joita  maamme  yk- 
sityismetsäin  tutkimista  varten  asetettu  komitea  oli  tutkinut 
ja  saanut,  oli  sanottu  komitea  tuUut  täysin  vakuutetuksi  siitä, 
ettei  enään  voitu  välttää  ryhtymästä  ankarampiin  rajoituksiin 
metsäin  käyttämisen  suhteen  kuin  mitä  nykyisessä  metsälaissa 
tavataan.  Komitea  on  harkitessaan  ja  tarkastaessaan  metsä- 
laissa tavattavia  määräyksiä  ja  niiden  puutteellisuuksia  huo- 
mannut ja  osoittanut,  että  pääsyy  sähen,  että  14  pykälän  si- 
sältämät  rajoitukset  ovat  tehotlomiksi  jääneet,  on  se  että  noita 
rajoituksia  ja  määräyksiä  puutteellisesti  on  valvottu,  samoin 
kuin    myös  että  kaskenpolttoa  rajoittavat  määräykset  useim- 


240 

«lilla  seuduilla  kokonaan  ovat  jääneet  varteenottamatta.  Mutta 
tutkimatta  ja  tarkastamatta  miten  ja  millä  tavalla  tämä  puut- 
teellinen  valvorita  olisi  tehokkaaramaksi  saatettava  on  komitea 
lausunut  sen  mielipiteensä,  että  »meidän  metsälakilaadinnan 
tulee  kulkea  omaa  itsenäistä  uraa  ja  on  rakennettava  omain 
yhteiskunnallisten  ja  muiden  olojen  pohjalle.»  Siinä  tarkoi- 
tuksessa  on  komitea  myös  ehdotuksensa  antanut,  jotka  sisäl- 
tävät  min  huomattavia  rajoituksia  yksityisten  oxnistajain  nau- 
tinto-oikeudessa  metsiinsä,  ettei  sellaisia  missään  muussa 
maassa  tavata. 

Lain  valvonnasta  tehtäisiin  kunnallinen  asia  ja  siitä  pi- 
täisi  huolen  erityiset  metsälautakunnat.  Se  valta,  joka  näi- 
den  lautakuntain  käsiin  on  annettu  ja  joka  sisältää  muun 
muassa  oikeuden  kieltää  hakkausta  myyntiä  varten,  tulisiai- 
van  arveluttavassa  määrässä  rajoittamaan  yksityisten  omistus- 
oikeutta.  Katsoen  sähen  laajaperäiseen  ja  erittäin  seikka- 
peräiseen  toimintaan.  joka  näille  niin  sanoakseni  metsäasevel- 
vollislautakunnille  kuuluisi  sekä  niihin  minun  mielestäni  häily- 
viin  ja  epäselviin  määf-äyksiin,  joihin  lautakuntain  tulisi  no- 
jautua  ja  joista  mielivalta  usein  olisi  seurauksena,  on  otak- 
suttavissa,  varsinkin  huomioonottamalla  samalla  lautakuntain 
kokoonpanoa,  että  lautakuntain  toimenpiteet  epäilemättä  tulisi- 
vat  aiheuttamaan  alituisia  rettelöitä  sekä  myöskin  sotkua  ja 
epävarmuutta  yksityisten  maanomistajain  taloudessa. 

Esittämistäni  syistä  en  minä  puolestani  voi  yhtyä  komi- 
tean  ehdotuksiin,  vaan  väitän  että  puutteellisuudet  voimassa 
olevan  raetsälain  määräyksissä  metsän  hävityksen  ehkäisemi- 
seksi  toisella  tavalla  olisivat  parannettavat.  Ja  koska  niiden 
viranoraaisten,  joiden  asiana  nykyään  on  lain  noudattamista 
valvoa,  ei  ole  mahdoUista  sitä  velvollisuuttansa  täyttää,  näyt- 
tää  minusta  välttämättömältä  että  tehokkaamman  valvonnan 
aikaansaamiseksi  ja  rikkoumusten  estämiseksi  viipymättä  ase- 
tetaan  erityisiä  katsantomiehiä,  ennenkuin  uusiin  ennen  koitta- 
mattomiin  keinoihin  ryhdytään,  joista  arvaamattomia  seurauk- 
sia  voisi  koitua.  Vasta  sitten  kun  on  huomattu,  että  1886:n 
metsälain  määräykset,  tarpeeksi  valvottuina,  eivät  riitä  met- 
sän hävitystä  ehkäisemään,  olisi  syytä  metsäin  tulevaisuuden 
turvaamiseksi  rylityä  enempiin  toimenpiteisiin  yksityisen  met- 
sänoniistajan  vapaan  nautinto-oikeuden  rajoittamiseksi. 

Mitä  Sitten  tulee  kustannuksista,  joita  ehdotettujen  laki- 
määräysten  valvonta  aiheuttaa,  niin  ne  eivät  suinkaan  tule 
pieniä  olemaan.  Se  rahamäärä,  jonka  komitea  on  katsonut 
tarvittavan  yksityisten  metsäin  suojelemiseksi  hävitykseltä  ja 


r 


241 

parannuksen  aikaansaamiseksi  niiden  hoidossa,  nousee  vuo- 
sittain  noin  466,000  mk,  josta  283,000  ink  palkkoihin.  Näi- 
den  kustannusten  suorittamiseen  olisivat  tulot  sahautusmak- 
suista  ja  vientituUista  käytettävät,  ja  komitea  on  samalla  eh- 
dottanut,  että  sellaisellekin  pienemmälle  puutavaralle,  joka 
voimassa  olevan  säännön  mukaan  vientituUista  sahatukeilta 
ja  muulta  sahauttamattomalta  puutavaralta  nykyään  saadaan 
tuJlitta  maasta  viedä,  täst'edes  vaadittaisiin  vientitullia,  sekä 
että  polttopuistakin  tällaista  tuUia  otettaisiin. 

Samalla  kuin  katson  mainitut  palkat,  mikäji  metsälauta- 
kuntiin  tulee,  heidän  työnsä  vaikeaan  laatuun  katsoen  olevan 
liian  pieniä,  en  muutenkaan  saata  vientitullin  suhteen  pie- 
nemmälle puutavaralle  yhtyä  koraitean  ehdotukseen.  Sillä 
mikäli  senlaisesta  pienemmästä  puutavarasta  voidaan  verrat- 
tain  korkeata  hintaa  saada,  on  maanomistajalle  epäileniättä 
suurempi  etu  sen  myymisestä,  kuin  odottaa  useampia  vuosi- 
kymmeniä  ennenkuin  sitä  täysikasvaneena  saattaa  hakata. 
VientituUi  siten  vaikuttaisi  maanomistajalle  vahingollisesti  sen 
kautta,  että  pienemmän  puutavaran  hinta  alenisi  ilman  että 
silti  vältettäisiin  metsän  kotipuutarvekulutuksen  kautta  hä- 
viöön  joutumista. 

Muuten  ja  koska  komitea  asiaUisessa  lausunnossaan 
myöskin  on  antanut  tietoja  niistä  metsämaan  ostoista,  joita 
valtiolle  on  toimitettu,  mutta  sitä  tehdessään  ainoastaan  on 
viittaillut  siihen,  ettei  esteitä'  asetettane  metsämaan  vast'edes- 
kin  ostamiselle  valtiollß  kussakin  eri  tapauksessa  tehtävän 
eri  esityksen  nojalla,  nun  näyttää  siltä,  että  komitealla  olisi 
ollut  täysi  syy  sille  annetun  määräyksen  nojalla  harkittavaksi 
ottaa  kysymys  metsämaiden  valtiolle  ostamisesta  vastakin, 
varsinkin  katsoen  maassamme  yhä  jatkuvaan  ylenmääräiseen 
kotipuutarvehakkaukseen  ja  niihin  arveluttaviin  seurauksiin 
asumus-  ja  muissa  yhteiskunnallisissa  suhteissa,  mitkä  siitä 
voivat  johtua.  Totta  kyllä  on,  etteivät  tähän  asti  tapahtuneet 
metsämaan  ostot  ole  ehdoionta  hyväksymistä  saavuttaneet,  ja 
että  niitä  samoin  kuin  myös  Metsähallituksen  ehdotusta  osto- 
jen  jatkamisesta  on  ankarasti  arvosteltu  ja  että  sitä  tehdessä 
kiivaudessa  on  menty  nun  pitkälle,  että  noihin  ostoihin  ku- 
lutettu  miljoona  on  katsottu  »hukkaan  heitetyksi.»  Missään 
tapauksessa  ei  toki  voitane  kieltää,  että  metsämaan  osto  kansalli- 
selta  kannalta  on  hyödyllistä  ja,  että  se  edistää  metsänhoidon 
yleensä  parantamista.  Minun  mielipiteeni  onkin  se,  että  Jos 
osakin  niistä  summista,  joita  on  aijottu  yksityisten  metsäin 
hävittämisen  ehkäisemiseksi  ja  niiden  metsätalouden  paranta- 


242 

miseksi,  varattaisiin  metsämaiden  ostamiseen  valtioUe,  siitä 
ei  vain  sahateollisuudelle  olisi  hyölyä  sen  kaiilta,  että  kar- 
keampia  puulajeja  niistä  olisi  saatavissa,  vaan,  että  niistä 
seuduilla,  joilla  yksityisten  metsät  liiallisen  hakkauksen  jäl- 
keen  ovat  riittämättömät,  saataisiin  paikallinen  erilaisten  puu- 
tavaraia  tarve  tyydytetyksi.  Senlaisiin  tarkoituksiin  kulute- 
tut  varat  olisivat  myöskin  minun  mielestäni  aikaansaaneet 
suurempaa  hyötyä,  kuin  jos  niitä  olisi  käytetty  ehdotettujen 
metsälautakuntain  palkkaamiseen. 

Herra  Renfors  tahtoi  nyt  julkiluetun  lausunnon  joh- 
dosta  huomauttaa,  etteivät  ne  menot,  joita  komitean  ehdo- 
tuksen  käytäntöön  paneminen  vaatisi,  suinkaan  olisi  katsotta- 
vat  liian  korkeiksi,  jos  huoraioon  otetaan  miten  äärettömän 
suuria  summia  meidän  maamme  metsät  vastaavat.  Ellemme 
mitään  uhraa,  ei  raeidän  myöskään  tulevaisuudessa  pidä  mi- 
tään  metsästä  toivoa.  Ja  kuitenkin  puhujan  mielestä  juuri 
metsä  sekä  nyt  että  vastakin  oli  oleva  maamme  talouden 
pääpylväitä,  josta  syystä  liiallista  säästäväisyyttä  ei  voinut 
suosittaa  kun  on  kysymys  metsäin  vsstaisen  tnotantokyvyn 
säilyttämisestä.  Muuten  arveli  puhuja,  että  kysymys  metsä- 
maan  ostamisesta  valtiolle  oikeastaan  ei  kuulunut  pääkysy- 
mykseen,  jonka  tähden  siitä  ei  nyt  pitäisi  keskustella. 

Herra  Heiander  lausui  ihmettelevänsä,  ettei  kukaan 
puhuja  vielä  ollut  maininnut  norjalaisen  metsäkomitean  mie- 
tintöä  ja  siinä  ehdotettuja  kunnallisia  metsärahastoja,  joita  oli 
ajateltu  perustettaviksi  siten,  että  metsänmyyjä  sähen  maksaa 
määrä  prosentin  myyntihinnasta.  Valtio  ottaa  maksaaksensa 
sähen  yhtä  suuren  summan.  Metsänomistaja  voi  saada  ta- 
kaisin  sisäänraaksunsa,  jos  hän  ryhtyy  eräisiin  metsän  vastai- 
seile  tilalle  tärkeisiin  toimenpiteisän.  Sen  lisäksi  saattoi  näillä 
rahastoäla  kunnallismetsiä  hankkia.  Tälläisellä  menettelyllä 
olisi  suuri  kasvattava  merkitys,  eikä  se  tuntunut  mahdottomalta 
toimeenpanna  meilläkin.  Ne  metsälautakunnat,  joita  komitea 
oli  ehdottanut,  voisivat  helposti  valvoa  sen  suuntaisen  lain 
noudattamista. 

Herra  Fieandt  tahtoi  metsänomistajana  alistua  rajoi- 
tuksän  metsännautinnon  suhteen,  jos  senlainen  laki  voitaisiin 
aikaansaada,  joka  kaikkia  samassa  määrässä  koskee  ja  käy- 
tännössä  on  helppo  toteuttaa.  Hän  puolestansa  ei  voinut 
hyväksyä  komitean  ehdutusta,  vaikka  se  ensi  silmäyksellä 
näytti  hyväksyttävältä. 

Ehdotettujen  metsälautakuntain  kokoonpano  kohtaisi, 
arveli  puhuja,  suurimpia  vaikeuksia.     Ei  olisi  helppoa  saada 


r^^~ 


243 

kelvollista  ja  taitavata  väkeä  jäseniksi  niihin.  Sitäpaitsi  heille 
esitetty  palkka  oli  nun  pieni  runsaasen  työhön  verraten,  että 
täytyi  edellyttää,  että  jäsenet  laulakunnissa  usein  vaihtuisivat, 
mikä  olisi  asialle  haitaksi. 

Todennäköisesti  nyt  ehdotettu  asetus,  jos  se  käytäntöön 
pantaisiin,  aikaan  saisi  paljon  syytöksiä  lautakuntia  vastaan 
mielivallasta  ja  puolueellisuudesta.  Mitä  yhden  kunnan  lauta- 
kunta  piti  hyvänä  ja  sallittuna,  •  sitä  ehkä  naapurikunnan 
laiitakunta  aivan  toisin  arvostelisi. 

Puhujan  käsityksen  mukaan  oli  kestävyysperiaate  komi- 
tean  ehdotuksen  punaisena  lankana.  Mutta  yksityiselle  raet- 
sänomistajalle  ei  olisi  mahdollista  käytännössä  toteuttaa  eh- 
dottomasti  kestävää  metsänhoitoa.  Hänen  *  taloutensa  pakoitti 
hänet  usein  metsää  suuremmassa  määrässä  käyttamään,  kuin 
mitä  sen  kestävyys  salli. 

Näistä  syistä  puhuja  arveli,  ettei  Metsänhoitoyhdistyk- 
sen  tulisi  kannattaa  näitä  peri-aatteita,  joita  yksityismetsä- 
koniitea  oli  yksityisten  metsäin  hävittämistä  vastaan  esittanyt. 
Puhuja  arveli,  että  nykyään  tulisi  pitäytyä  vanhaan  tilaan, 
kuitenkin  sillä  tavoin  parannettuna  ja  kehitettynä,  että  uusi 
kasvu  lain  kautta  taattaisiin. 

Se  puoli  miljoonaa,  jota  oli  aikomus  kuluttaa  ehdote- 
tun  asetuksen  valvoraiseen  voitaisiin  puhujan  mielestä  parai- 
ten  käyttää  niin  kuin  herra  Nummelin  oli  ehdottanut. 

Herra  Soliiander  sanoi,  että  komitean  tilasto  vastusta- 
mattoraasti  todisti,  että  kototarvekulutus  paljoa  suuremmassa 
määrässä  oli  hävittänyt  metsiä  kuin  muu  kulutus.  Jos  siis 
tahtoi  metsäin  tuotantokykyä  edistää,  niin  pitäisi  sitä  varten 
kototan^ehakkausta  supistaa.  Tämä  tapahtuisi  paraiten  met- 
sien  arvon  kohotessa  ja  kansantiedon  enetessä.  Siksipä  ei 
laki,  joka,  kuten  komitean  ehdottama,  etupäässä  tarkoitti  ta- 
lojen  kotitarpeen  säilyttämistä,  ollut  välttämätön.  Uusi  kasvu 
sitä  vastoin  olisi  lain  kautta  turvattava.  Puhuja  osoitti  mi- 
hin  suuntaan  kehitys  Englannissa  oli  kulkenut,  siellä  kun  ei 
lakia  uuden  kasvun  turvaamiseksi  löytynyt.  LuonnoUinen 
seuraus  siitä  oli  se,  että  Englannin  ja  Skottlannin  metsämaat 
vieläkin  suurimmaksi  osaksi  olivat  metsättömiä. 

Herra  A.  Blomqoist  piti  tätä  kysymystä  kovin  laajana 
ja  sen  pohtimiseen  määrättyä  aikaa  aivan  liian  lyhyenä.  Siitä 
syystä  hän  sitä  saattoi  kosketella  ainoastaan  muutamalta 
näkökannalta.  Koska  hän  jo  Hufvudstadsbladetissa  oli  laa- 
jemmin  tarkastanut  kysymyksessä  olevaa  mietintöä,  pyysi  här] 
saada  viitata  siihen  samalla  ilmoittaen,  että  hänellä  tuon  esi- 


244 

tyksensä  julkaisemisen  jälkeen  oli  ollut  tilaisuus  tutustua 
metsäoloihin  sellaisissa  maissa,  joissa  metsälakeja  löytyi,  mitkä 
yksityisten  metsätaloudelta  vaativat  kestävyyttä  ja  puuvaras- 
ton    vähentäniätlömänä   säilyttämistä,  kuten  esim.  Baijerissa. 

Äskettäin  uudelleen  muodostetun  saksalaisen  metsän- 
hoitoyhdistyksen  johtokunta  on,  kuten  tunnetaan  harkittavak- 
seen  muun  muassa  ottanut  lainlaatimiskysymyksen  yksityis- 
ten metsistä,  ja  on  se  siinä  tuUut  siihen  mielipiteeseen,  ettei 
ollenkaan  ole  varmaa,  että  Baijerilainen  metsälaki  v:lta  1852 
erityisesti  on  vaikuttanut  yksityisten  metsäoloihin  kuten  aivan 
yleisesti  kuitenkin  on  luultu.  Aijottiin  senvuoksi  Preussiläi- 
sen  hallituksen  kautta  hallinnoUista  tietä  tästä  asiasta  kysyä 
Baijerilaiselta  hallitukselta.  Emme  tiedä  onko  nun  tapahtu- 
nut,  mutta  ainakin  on  Baijerin  hallitus  jo  kaksi  vuotta  Sitten 
ryhtynyt  erinäisiin  toimenpiteisiin  yksityisten  metsätalouden 
valvomiseksi  ankarammin  kuin  tähän  asti  ja  tarkemman  joh- 
don  saavuttamiseksi  siinä.  Sita  varten  oli  aluksi  asetettu 
viisi  -  [metsänhoitajavirkaa.  Näiden  ammattimiesten,  jofden 
hoidettavaksi  myöskin  jätettiin  pienempi  ala  valtiometsää,  tuli 
valvoa  metsälain  noudattamista  ja  siinä  suhteessa  etupäässä 
tehdä  selvitys  yksityismetsäin  nykyisestä  tilasta;  toistaiseksi 
ei  näitä  tutkimuksia  liene  julkaistu.  Yhdeltä  näistä  metsän- 
hoitajista,  jonka  toimiala  käsittää  kokonaista  viisikymmentä- 
kuusi  kuntaa,  oli  puhuja  saanut  tietää,  ettei  metsälaki  ollut 
voinut  suojella  puuvarastoa  eikä  edes  uutta  kasvua  taata. 
Näiden  metsänhoitajain  toiminta  oli  pääasiassa  ollut  neuvovaa 
laatua  eli  siten  samanlaatuinen  kuin  meidän  metsänhoidon- 
neuvojain.  He  olivat  myöskin  perustaneet  taimitarhoja  tai- 
mien  jakelemista  varten  yksityisiin  metsiin.  Muun  muassa 
oli  äsken  mainittu  metsänboitaja,  forstmestari  Bräutigam  Main- 
burgissa,  ensimäisenä  toimintavuotenaan  toimittanut  tarkas- 
tusta  150:llä  eri  tilalla,  joiden  omistajat  olivat  anoneet  lupaa 
saada  metsää  raivata  pelloksi  tai  niityksi. 

Gottlannilla  oli  vanhastaan  voimassa  olevan  hävitys-  ja 
rauhoituslain  ohessa  määrämittalaki  v:sta  1894  alkaen,  mikä 
ei  kuitenkaan  määrännyt  raäärämittaa  määräkorkeudelle,  kun- 
han  ei  juuri  leikkauksesta  20  senttimetriä  pienempiä  puita 
hakattu.  Seurauksena  siitä  on  ollut,  että  kun  metsänhaaskaa- 
jat  oikein  tahtovat  metsää  myllästää,  he  kauppakirjaan  merki- 
tyttävät,  että  hakkaus  on  suoritettava  voimassa  olevan  lain 
nojalla.  Gottlannin  maakäräjät  olivat  myös  ehdottaneet  uutta 
lakia,  jossa  80:n  senttimetrin  läpimitta  kaadetun  tukin  tyvi- 
päässä  ehdotetaan  minimimitaksi. 


245 

Kaksi  vuotta  sitten  oli  puhuja  käynyt  Norrbottenissa 
Ruotsissa,  eli  siis  samoissa  seuduissa  missä  herra  Ericsson 
nyt  oli  käynyt,  ja  siellä  huomaniiul  ammattimiesten  mieli- 
piteiden  olevan  hyvin  ristiriitaisia.  Omista  havainnoistaan 
hän  ei  voinut  puhua,  koska  matkaa  varten  ei  ollut  viikkoa, 
vielä  vähemmin  kuukautta  käytettävänä,  jotta  olisi  voinut  var- 
moja  havaintoja  tehdä  suuremmilla  aloilla,  joilla  lakia  oli  pi- 
teraraän  aikaa  sovellutettu.  Varmana  tosiseikkana  saattoi  kui- 
tenkin  lausua,  että  nyt  kysymyksessä  olevilla  seuduilla  Ruot- 
sia  se  raielipide  on  vallalla,  ettei  määrämittalailla  ole  kuusi- 
metsän  suhteen  merkitystä  siitä  syystä,  että  kuusi  vain  poik- 
keustilassa  saavuttaa  vientitavaralle  luvallisen  suuruuden, 
josta  taas  seurauksena  on,  että  kitukasvuinen  kuusimetsä 
jääpi  käyttämättä,  vallaten  yhä  suurempia  aloja  männyn  kus- 
tännuksella. 

Puhuja  sanol  suuresti  suosivansa  pakollista  nuorennusta 
ja  hän  luuli  että  maarame  metsänhoitajat  yleensä  olivat  sa- 
raaa  mieltä.  Myöskin  useat  ruotsalaiset  metsänhoitajat  olivat 
puoltaneet  metsänviljelystä  pakollisena.  Kansan  taitainatto- 
muuden  tähden  metsänviljelytöissä  syntyisi  arvatenkin  vai- 
keuksia,  mutta  hyvällä  tahdolla  olivat  ne  toki  voitettavissa. 

Puhuja  myönsi,  että  komitean  ehdotus  sisälsi  monta  tär- 
keätä  kohtaa,  niistä  metsälautakunnat  ydinkohtana.  Kuiten- 
kin  lienee  sopivain  henkilöin  löytäminen  jäseniksi  lautakun- 
tun  hyyin  vaikeata  ja  käynee  heidän  asemansa  suuresti  vi- 
hattavaksi,  heidän  kun  yht'aikaa  tulee  olla  poliiseina,  ylei- 
sinä  kantajina  ja  jurytuoraiokuntana,  mikä  kaikki  ei  voine 
meillä  saavuttaa  hyväksymystä. 

Turun  läänin  ja  Ahvenanmaan  rantaseudut  olivat  suu- 
ressa  raäärin  liiallisen  hakkauksen  alaisia.  Oli  kuitenkin  ai- 
van  vaikeata  esittää  sopivata  keinoa  sen  ehkäisemiseksi.  Yk- 
sinkertaisinta,  mutta  samalla  ankarintakin,  olisi  kentiesi  mää- 
rätä,  kuten  herra  Lagerblad  oli  ehdottanut,  vientitullia  ja 
vientikieltoa.  Näihin  keinoihin  ei  kuitenkaan  pitäisi  ryhtyä 
ilman  suurinta  pakkoa. 

Puolestaan  puhuja  ei  voinut  kannattaa  hra  Ericssonin 
mittamäärälakia  ja  huomautti,  ettei  hra  Ericsson  ollut  var- 
maa  minimimittaa  esittänyt.  Metsänhoitoyhdistyksen  tulisi, 
kuten  aikaisemrainkin,  vastustaa  määrämittalakeja.  Sita  vas- 
toin  olisi  syytä  erityisesti  suositella  nuorennuslakia. 

Muuten  ei  tullut  pitää  450,000  mk  suurena  uhrauk««na 
Jos  metsäkomitean  ehdotusta  sen  avulla  olisi  mahdollinen 
käytäntöön  panna.    Lain  pakollisesta  nuorennoksesta  käytän- 


246 

töön  paneraiseen  voitaisiin  hyvin  käyttää  tukkukauppias  Sö- 
rensenin  tunnettua  ehdotusta  vientitulleista. 

Herra  Renfor^  muistulti,  että  ruotsalainen  metsäkomi- 
tea  oli  ehdottanut  metsänviljelyspakkoa.  Ja  kuitenkin  oli 
Ruotsissa  eduUisemmin  arvosteltu  suomalaisen  komitean  eh- 
dotusta kiiin  ruotsalaisen. 

Esimerkeillä  puhuja  osoitti,  että  metsänviljelyspakosta 
saattoi  taloudellisessa  suhteessa  olla  arveluttavia  seurauksia 
ja  huomautti,  että  komitean  ehdotus  ainoastaan  sen  verta 
tahtoi  rajoitlaa  metsän  hakkaiista,  ettei  talon  kotitarpeita  tu- 
lisi  puuttiimaan. 

Puhujan  mielestä  ei  tälle  kysymykselle  voitu  määrättyä 
vastausta  muodostaa,  koska  vastaiset  mielipiteet  olivat  lukui- 
sat  ja  toisistaan  suuresti  eroavat.  Siksi  tulisi  keskustelun 
käydä  vastauksesta. 

Herra  Ehrström  huomautti  että  nyt  oli  suositeltu  kol- 
mea  eri  tietä  yksityismetsien  suojaamiseksi,  nimitt.  määrä- 
mittalaki,  joka  ei  saavuttanut  yleistä  kannatusta,  voimassa 
olevan  metsälain  14:n  pykälän  seloittäminen,  ja  vieläkin 
metsän  ciljelypakko. 

Puhuja  sanoi  suuresti  suosivansa  ehdotettuja  metsälauta- 
kuntia,  jos  ne  sellaisiksi  muodostettaisiin,  että  ne  toimisivat 
mieluuinmin  neuvovina  kuin  poliisihiitoksina.  Siinä  tapauk- 
sessa  niitä  kansakin  suvaitsisi  ja  sellaisina  ne  myöskin  saa- 
vuttaisivat  vähitellen  kansan  hiottamuksen  ja  kannatuksen. 
Sellaisen  lautakunnan  merkitys  olisi  puhujan  mielestä  aivan 
suuri  esim.  metsänmyyntiasioissa.  Kaiketikin  tuntuisi  rau- 
hoittavalta  metsänmyynnin  suhteen  saada  neuvotella  täysi- 
kykyisen  ja  kokeneen  lautakunnan  kanssa. 

Voimassa  olevan  metsälain  14  pykälä  olisi  laajennettava 
siihen  suuntaan,  että  puhujan  niainitsemain  lautakuntain  ko- 
koonpanemisesta  siinä  määrättäisiin.  Puhuja  vielä  ehdoitti 
nyt  asetettavaksi  valiokuntaa,  jonka  tulisi  viitattuun  suuntaan 
antaa  selvitys  tuosta  pykälästä  ja  että  metsänhoitoyhdistyk- 
sen  nyt  tulisi  muodostella  vastaus,  joka  käsittäisi  imo  lauta- 
kunnatkin. 

Herra  Cannelin  vastusti  herra  Renforssia  väittäen,  että 
kysymys  metsämaan  ostamisesta  valtiolle  oli  likeisessä  yhtey- 
dessä  keskustelukysyrayksen  kanssa  ja  sanoi  mieltyneensä 
herra  Helanderin  mainitsemaan  norjalaiseen  ehdotukseen  kun- 
nallisen  metsärahaston  perustamisesta,  jota  voitaisiin  kunnal- 
lismetsäin  ostamiseen  käyttää. 

Meillä   kun  talonomistaja  jo  on  tottunut  kunnallisveroa 


247 

suörittamaan  metsänmyynnistään,  ei  pitäisi  olla  aivan  vaikeata 
saada  muodostetuksi  kannallismetsärahastoja,  joita  käytettäi- 
siin  etupäässä  kannallismetsäin  hankkimiseen. 

Puhuja  tahtoi  puolestaan,  että  luetsänhoitoyhdistys  julki- 
lausuisi  mielipiteeosä  tässä  asiassa  ja  samalla  myös  maan 
ostamisesta  valtiolle  sekä  kunnallismetsäin  muodostamisesta. 

Herra  A.  Blomqvist  piti  herra  Ehrströmin  ehdotusta 
vastaukseksi  keskustelokysymykseen  sopivaropana  kuin  herra 
Renforsin. 

'Herra  Solitander  vaati  äänestysesitystä,  jotta  saatai- 
sÜD  selville  mikä  monista  ehdotuksista  oli  voittanut  suurim- 
man   kannatuksen.     Tätä  esitystä  kannatti  herra  Blomqvist. 

Herra  Läng  mainitsi,  että  muutamat  maanviljelysseu- 
rat  komitean  mietinnösta  antamassaan  lausunnossa  olivat  eh- 
dottaneet,  että  kullekin  metsälautakuoDalle  avustajaksi  annet- 
taisiin  tutkinnon  suorittanut  metsänvartia.  Tästä  ei  pääasiassa 
tullut  muutosta  lakiehdotukseen,  jonka  ytimenä  oli,  että  kun- 
nat  itse  saisivat  lain  noudattamista  valvoa.  Puhuja  myöskin 
huomautti,  että  kaikki  metsänhoidonneuvojat  olivat  komitean 
ehdotusta  kannattaneet. 

Puheenjohtaja  oli  virkansa  puolesta  yliforstmeslarina 
antamassa  lausunoossaan  epäillyt  komitean  ehdotuksen  käy- 
täntöön  ottamisen  mahdollisuutta,  mutta  sitävastoin  puoltanut 
metsälain  14:n  pykälän  laajentamista  sähen  suuntaan,  että 
tehoisa  nuorennospakko  aikaansaataisiin. 

Sittenkuin  vieläkin  herrat  A.  Solitander,  Blomqvist  sekä 
puheenjohtaja  olivat  ajatuksensa  lausuneet,  esitti  puheenjoh- 
taja äänestettäväksi  siitä,  oliko  keskustelu  pidettävä  vastauk- 
sena  vai  oliko  eri  vastaus  muodostettava  pohdittuun  kysy- 
mykseen.  Kun  äänet  jakautuivat  tasan,  ratkaisi  puheenjohtaja 
äänellään,  että  eri  vastaus  oli  muodostettava. 

Äänestyksellä  vielä  päätettiin,  että  vastaukseen  otettai- 
siin  myös  kysymykset  metsämaan  ostamisesta  valtiolle  sekä 
kunnallismetsäin  muodostamisesta. 

Herrain  A.  Blomqvistin,  Cannelinin  ja  Längin  ehdotuk- 
sesta  hy  väksyivät  kokoukseen  osaanottajat  seuraavan  lausunnon: 

Vaikk'ei  metsänhoitoyhdistys  ole  tahtonut 
ratkaiseoaa  lausuntoa  antaa  eikä  erityisesti 
puoltaa  mitään  yksityismetsäkomitean  esiitä- 
mistä  periaatteista  yksityisten  metsäin  suojelemi- 
seksi  näüittämiseltä,  Jotaen  sooelijaisuudesta  eri 
mielipiteitä,  niinkuin  pöytäkirjastakin  näkyy,  on 

6 


248 


lausuttUf  ei  yhdistys  kuitenkaan  ole  tahtonut 
olla  lausumatta  hyväksyvänsä  komitean  esittä- 
mää  mielipidettä  siitä,  että  sopioain  metsäalnpi- 
den  ostaminen  kunnallismetsiksi  olisL  suotavata; 
sitä  paitsi  ort  metsänhoitoyhdistye  katsonut  dcI- 
vollisuudekseen  erityisesii  tärkeänä  esittää,  että 
üdstakin^  kuten  aikaisemmin  ort  tapahtunut, 
metsämaita  ostetaan  myöskin  kruununpmstoiksi 
nüssä  osissa  maata,  joissa  sellaisia  ei  löydy,  — 
jota  muöskin  kaksi  komiteaa^  vuosina  1874^  1891 
ovat  endottaneet. 


§8- 

Totnen  kysyrnys:  Mitkä  toioomukset  voidaan  kriiu- 
nunmetsäkomitean  korkeammassa  metsänhoidon  opetuk- 
sessa  ehdottamain  muutosten  johdosta  sekä  tämän  opetuk- 
sen  nykyisen  tilan  suhteen  lausua?  (Lykätty  edellisestä 
vuosikokouksesta). 

Koska  metsänhoitoyhdistyksen  johtokunta  lausunnossaan 
kraunuroetsäkomitean  mietinnöstä  on  kosketellut  komitean 
ehdottamaa  ylemmän  metsänhoito-opetuksen  muuttaroista  Yli- 
opistooD,  julkiluettiin  johtokunnan  lausunto  siitä,  minkä 
jälkeen 

Puheenjohlaja  huomautti,  että  tästä  kysymyksestä  sekä , 
meillä  että  muualla  oli  laveasti  keskusteltu,  josta  syystä  veisi 
liian    paijon    aikaa  nyt  uudelleen  esittää  senlaista  muutosra 
vastaan  tai  sen  hyväksi  löydettäviä  syitä. 

Samalla  ilmoitti  puheenjohtaja,  että  Metsänhoitoopiston 
opettaja  B.  Ericsson  oli  pyytänyt,  että  hänen  esityksensä  tässä 
asiassa  edellisestä  vuosikokouksesta  luettaisiin.  Mutta,  koska 
sanottu  esitys  painettuna  on  luettava  viime  vuosikokouksen 
pöytäkirjoissa  ja  keskustelu-aika  oli  lyhyt,  päätettiin,  ettei 
sitä  nyt  julkiluettaisi,  koska  kaikki  sen  sisäJlyksen  jo  tunsivat. 

Herra  Elfoing  esitti  seuraavan  kirjallisen  lausuntönsa: 

PääasialHsesti  saan  lämpiroimmin  puoltaa  Suomen  met- 
sänhoitoyhdistyksen ehdotusta,  jonka  kokoonpanemiseen  ölen 
osaa  ottanut.  Mutta  koska  en  ole  saanut  tilaisuutta  osaa 
ottamaan  johtokunnan  päätökseen,  kun  en  ole  jäsenenä  johto- 
kunnassa,  en  ole  saattanut  eräässä  yksityisseikassa  eroavata 
mielipidettäni  esiintuoda  ja  pyydän  senvuoksi  sen  nyt  tehdä. 


249 

Johtokunta   ehdottaa  opettajavoimista  puhuttaessa  yhtä  opet- 
tajaa    metsäntaloudenjärjestelyä   ja   metsänarvolaskua  varteo  | 

ja  toista   metsämatematiikkaa,    maanmittausoppia,    kartanpii-  !{ 

rustusta   ja   insinööritieteitä   varten.     Minusta   näyttää  luon-  i 

Dollisemmalta,    että   metsämatematiikka   yhdistetään   metsän-  \ 

talousjärjestelyyn   ja    metsänarvolaskuun,   josta  syysta  6hdo-  j 

tan,  että  nämät  kolme  ainetta  määrätään  samalle  opettajalle  ^^-""^'^i 
ja  muut  mainituista  aineista  toiselle.  i 

Sitäpaitsi  pyydän  kosketella  erästä  kysymystä  berra  Ny-  J 

landerin  tekemässä  vastalauseessa  johtokunnan  ehdotusta  vas- 
taan.    Herra  Nylander  sanoo  metsänhoidollisten  oppilaitosten  '- 

sijoittamisen    suhteen   epäämättömästi   ilmenevän   »että  mai-  ] 

nittu    opetus  miltei  kaikkialla  on  sijoitettu  sivistyskeskuksiin  ^ 

taikka  myöskin  välittömään  yhteyteen  senlaisten  paikkojen 
kanssa,  joilla  henkiset  ja  tietopuoliset  harrastukset  ovat  eloi- 
simpia.»  Tältä  kannalta  lähtien  herra  N.  ehdoittaa  metsän- 
hoidollisen  opiston  sijoittamista  meillä  yliopistoon.  Luulen, 
että  herra  N.  on  asiata  katsellut  väärältä,  tai  ainakin  liian 
yksipuoliselta  kannalta.  Minä  puolestani  luulen,  että  kysy^ 
mystä  metsänhoidoUisen  opiston  sijoittamisesta  ratkaistaessa 
on  metsäin  läheisyyteen  ennen  kaikkea  huomiota  pantava, 
mutta  sivistyskeskuksen  läheisyyteen  vasta  toisessa  sijassa, 
Suotuisinta  olisi  tietenkin  jos  molempia  etuja  voitaisiin  yhtaikaa 
saada.  Helsingissä  nun  ei  voi  tapahtua.  Meillä  ei  Helsin- 
gissä  ole  sitä  etua  kuin  esira.  Münchenissä,  josta  1 — 2  tun- 
nissa  voidaan  päästä  hyvinhoidettuihin  yaltion  metsiin.  Miksi 
opetus  on  sijoitettu  45  km  päähän  Berlinistä,  Eberswaldeen 
eikä  Berliniin,  vaikka  se  alkuaan  itse  asiassa  on  ollut  Ber- 
liniin  sijoitettu?  Miksi  jatkuvasti  vaaditaan,  että  Saksissa 
metsänhoidon  opetuksen  tulee  pysyä  Tharandissa  eikä  muut- 
tua  Dresdeniin  eli  Leipzigiin?  Eiköhän  metsän  takia  —  jotta 
opintojen  esine  löytyisi  nun  hkellä  kuin  mahdollista.  Saman 
kysymyksen  voipi  tehdä  Escorialista,  joka  on  40  km  Madridisla, 
Vallombrosasta,  15  km  Florenzista,  Coopers  Hillistä  y.  m. 
Helsingissä  en  katso  metsänhoidoUisen  opetuksen  voivan  ta- 
pahtua ilman,  että  vastaiset  metsänhoitajat  toiminnassaan  ehkä 
joutuvat  yksipuolisuuteen.  Kun  sitäpaitsi  minun  mielestäni 
periaatteeUisesti  Yliopisto  ei  ole  oikea  opinahjo  ammattimie- 
helle  —  minun  mielestäni  Yliopiston  tehtävä  on  aivan  toi- 
nen,  —  pyydän  omana  mielipiteenäni  asiassa  huomauttaa  johto- 
kunnan lausumaa:  —  metsänhoidollinen  opetus  on  pysy- 
tettäoä  Evolla. 


450 

Herra  H,  Hackstedt  oli  metsämatemaatlisten  aineitten 
jaottelun  suhteen  samaa  mieltä  kuia  herra  Elfving. 

Herra  Tammelander  huomaulli,  ettei  kruununmetsä- 
komitea  eikä  metsänboitoyhdistyksen  johtokuntakaan  ollut  mi- 
tään  puhunut  pätevyysehdoista,  joita  pitäisi  korkeamman  met- 
säboidöllisopetuksen  opettajilta  vaatia,  olipa  se  sitten  sijoi- 
tettu  Yliopistoön  taikka  EvoUe.  Puhuja  arveli,  että  vaiteliai- 
suus  nun  tärkeässä  asiassa  arvattavastikin  riippui  siitä,  että 
ammattitaito  ja  metsäDhoidolIinen  kokemus  pidettiin  nun  luon- 
nollisena  ja  itseselvänä  vaatimuksena  metsänhoidon  opetta- 
jalta,  ettei  asiaan  tarvinnut  koskea,  olipa  sitten  puhe  varsi- 
naisista  ammattiaineista  tai  senlaisista  ammattiaiDeista,  jotka 
olivat  varsinaisen  ammatin  kanssa  likeisimmässä  yhteydessä. 
Nyt  oli  kuitenkin  pätevyyskysymys  tullut  poltlavaksi,  jonka 
tähden  puhuja  toivoi,  että  metsänhoitoyhdistys  siitäkin  mieli- 
piteensä  lausuisi. 

Herra  Renfors,  viitaten  ylempään  maanviljelysopetuk- 
seeu,  kannatti  kruununmetsäkomitean  ehdotusta  korkeamman 
metsänhoitoopetuksen  siirtämisestä  Yliopistoön  ja  ilrooitti  läm- 
piroästi  suosivansa  niitä  mielipiteitä,  joita  herra  Nylander  oli 
esille  tuonut  metsänhoidollisen  opeluksen  pysyttämistä  vas- 
taan  Evolla. 

Puheeryohtaj'a  esitti,  että  asia  jo  nyt  äänestyksellä  rat- 
kaistaisiin. 

Herra  H.  Hackstedt  arveli,  että  ylempi  metsänhoi- 
dollinen  opetus  paraiten  tulisi  järjestetyksi  siten,  että  kaksi 
vuotta  opiskeltaisiin  Yliopistossa  ja  yksi  vuosi  nautittaisiin  käy- 
tännöllistä  opetusta  Evolla. 

Puheerfjohtaja  uudisti  esityksensä  äänestyksestä,  aset- 
taen  vastakkain  toiselta  puolen  ylemmän  metsänhoidollisen 
opetuksen  siirtämisen  Yliopistoön  ja  toiselta  puolen  opetuk- 
sen  pysyttämisen  Evolla.  Edellinen  mielipide  voitti  kolmen 
äänen  enemmistön. 


§9. 

Kolmas  kysymvg:  Voidaanko  paraikaa  toimitettavain 
kruununmetsäin  jakojen  suhteen  joitakin  ennäisesti  huo- 
miota  ansaitsevia  näkökohtia  esittää?     (Lykätty). 

Koska  ei  katsottu  olevan  aikaa  nyt  käsitellä  tätä  kysy- 
mystä,  lykättiin  se  ensi  vuosikokoukseen. 


2£l 

451 


§  10. 


NeJJIs  kysymy»:  Olisiko  syytä  fossakin  suhteessa 
muuttaa  ^Suomen  metsänhoitoyhdistyksen  Julkaisiyent  si- 
sällyksen  rtjhmitystä  ja  onko  päätös  pöytäkirjan  julkaise- 
misesta  kandella  kielellä  vieläkin  pysytettävä  üoirnassa? 

Puheenjohtaja  viittasi  siihen,  että  pöytäkirjaa  yhdis- 
tyksen  aikaisemmissa  vuosikokouksissa  oli  laadittu  sillä  kie- 
lellä —  ruotsiksi  tai  suomeksi  —  joUa  kukin  puhuja  lausun- 
toDsa  oli  esittänyt.  Yapaaherra  E.  Wreden  ehdotuksesta  oli 
köitenkin  sittemmin  pöytäkirjoja  painatettu  »Julkaisuibin» 
kokonaisuudessaan  sekä  suomen-  että  ruotsinkielellä.  Syynä 
täbän  päätökseen  oli  ollut,  että  osa  suomenkielisiä  lukijoita 
ei  täysiD  ymroärtänyt  ruotsalaisia  lausuntoja,  osaksi  taas  se 
seikka,  että  ybdistyksen  Julkaisut  tunnettiin  ja  luettiin  myös- 
kin  maamme  rajaia  ulkopuolella,  etenkin  Skandinaavisissa 
maissa,  joissa  suomeDkielen  taito  ei  ollut  laajalle  leyioDyt. 
Puuttuvan  kielitaidon  johdosta  jäivät  siten  keskustelut  osalle 
lukijakuntaa  ja  erittälnkin  ulkomailla  käsittämättä.  Kaksi- 
kielisen  pöytäkirjan  kautta  oli  tämä  este  poistettu  ja  hyö- 
dyllinen  vuorovaikutus  Suomen  ja  Skandinaavisten  maiden 
metsänhoidoUisissa  oloissa  edistetty  ja  aikaansaatu. 

Tänlainen  menetlely  pöytäkirjain  julkaisemisella  kab- 
deila  kielellä  kävi  kuitenkin  nun  kalliiksi,  että  ybdistyksen 
Julkaisujen  painattamista  varten  myönnetty  määräraha  ei 
riittänyt,  josta  syystä  johtokunnan  oli  ollut  pakko  pyytää 
mainitun  määrärahan  lisäystä.  Muitten  syitten  muassa  huo- 
mautettiin  tässä  pyynnössä  sitä,  että  pöytäkirjat  painatettiin 
sekä  ruotsin-  että  suomenkielellä.  Tämä  pyyntö  byljättiin 
kuitenkin  juuri  kaksikielisyyden  tähden.  Kun  lähemmin  seli- 
Jtettiin  mistä  syystä  tämä  kaksikielisyys  oli  tarpeen  sai  johto- 
kunta  kehoituksen  aikanansa  uudistaa  pyyntönsä  koroitetusta 
määrärahasta  Julkaisujen  painattamiseen. 

Pubeenjobtaja  sen  vuoksi  jatkuvasti  puolusti  viimeksi- 
mainittua  pöytäkirjain  julkaisemistapaa  mutta  katsoi  muuten 
Julkaisujen  sisällyksen  jaottelun  sopimattomaksi.  Tuntui  louk- 
kaavalta  näbdä  esim.  pöytäkirja  kahteen  eri  vihkoon  jaet- 
tuna.  Puhuja  siitä  syystä  ehdoitti,  että  »Julkaisut»  vastedes 
jaettaisiin  kahteen  osaan:  »Vuosikirja»,  joka  sisältäisi  vuosi- 
kokouksen  keskustelut  kahdella  kielellä,  kertomukset  neuvo- 
jain  ja  istuttajain  toiminnasta  eli,  ybteisin  sanoin,  nun  sa- 
lioakseni   viralliset   asiat,  —  ja   itse   aikakakauskirja,  johon 


I 


452 

kyhäykset  painatettaisiin  oüden  tekijäin  käyttämällä  kielellä. 
Nimilehtikin  voisi  vastedes  oUa  kaksikielinen.  Siitä  olikin 
aikaisemmin  päätös  tehty,  vaikka  se  toistaiseksi  oli  jätetty 
toimeenpanematta,  koska  sen  oli  katsottu  olevan  vastoin  sään- 
töjä,  joissa  Julkaisut  supmenkielisessäkin  kappaleessa  kutsu- 
taan  »Finska  Forstföreniogens  meddelanden.»  Täniaisen  sään- 
töjen  tulkitsemisen  piti  puheenjohtaja  kuitenkin  liian  ahtaana, 
josta  syysta  hän  ehdoitti,  että  nimilehti  tästä  lähin  tehtätsiin 
kaksikieliseksi  ja  Julkaisujen  sisällys  ryhmitettäisiin  nun,  että 
toinen  osa  olisi  vuosikirja  ja  toinen  varsinainen  aikakauskirja. 

Herra  A.  Blomqorst  oli  sitä  mieltä,  että  säännöt  salli- 
yat  tämän  ehdotuksen  käytäntöön  panemisen. 

Herra  Solitander  mainitsi  miten  teollisuushallitu3  me- 
netteli  Julkaisujensa  toimittamisessa  ja  vastusti  kokemukses- 
taan  vuosikirjaa.  Teollisuushallitus  painattaa  pöytäkirjansa 
suomen-  ja  ruotsinkielellä,  mutta  muu  sisällys  julkaistaan  ai- 
noastaan  joko  ruotsin-  tai  suomenkielellä.  Puhuja  suositteli 
saroaa  tapaa  metsänhoitoyhdistykselle. 

Puheenjohtaja  huomautti,  että  vuosikirja  tulisi  sisältä- 
mään  ainoastaan  n.  s.  viralliset  asiat. 

Herra  Läng  kannatti  puheenjohtajan  ehdotusta  ja  ar- 
veli,  etteivät  »Julkaisut»  täyttäneet  niitä  vaatimuksia,  joita 
saattoi  metsänhoidoUiselle  aikakauskirjalle  asettaa,  varsinkin 
niiden  aivan  järjestämättömän  sisällyksen  takia.  Ehkä  siitä 
syystä  juuri  oli  yrityksiä  tebty  uuden  metsänhoidoiliseen 
aikakauskirjan  aikaansaamiseksi. 

Herra  H.  Hackstedt  tahtoi,  että  pöytäkirjain  julkaise- 
misen  suhteen  palattaisiin  vanhalle  kannalle  ja  arveli,  ettei 
sillä  oUut  suurtakaan  merkitystä,  oliko  Skandinaavisten  mai- 
den  metsänhoitajilla  tilaisuus  seurata  meidän  yhdistyksemnae 
keskusteluja,  vaiko  ei. 

Herra  Cannelin  vaati,  että  joku  määräaika  »Julkaisu-i 
Jen»  jakelemiselle  määrättäisiin. 

Herrat  A,  Blomqoist  ja  Renjors  yhtyivät  herra  Soli- 
tanderin  mielipiteesen,  minkä  ohessa  herra  Renfors  vaati, 
että  »Julkaisujen»  kansilehden  sisäpuoleen  painettu  »toimi- 
tus  ei  vastaa  kyhäelmien  sisäliyksestä»  poistettaisiin. 

Her  rat  Cannelin  ja  Elfcing  vastustivat  herra  Ren- 
forsin  vaatimusta  katsoen,  että  tuo  lause  oli  aiheutettu. 

Päätettiin  sitten: 

Että  pöytökirja  jatkuoa^tikin  julkaistaisiin 
sekä  suomen-  että  ruotsinkielellä,  että  ^Julkaisu- 


453 

jeni^  ntmilehti  tästä  lähin  tehtäisiin  kaksikieli- 
seksi  sekä  että  niiden  sisällyksenjärjesteleminen 
jäietiäisiin  johtokunnan  totmeksi. 

§11. 

Puheenjohiaja  ilmoitti,  että  hän  yhdistyksen  jäseneltä, 
metsänhoitaja  John  Hedbergiltä,  oli  saanut  vastaanottaa  kir- 
jelmän,  jossa  tämä  pyytää,  että  metsänhoitoyhdistys  jo  tässä 
Yuosikokouksessaan  ryhtyisi  uusiin  puuhiin  kansallis^puistojen 
aikaansaamiseksi.  Kirjelmää  seurasi  alla  oleva  »Äbo  Tid- 
ningissä»  24  ja  25  p.  viime  Heinäkuuta  painettu  kyhäily: 


Kansallispuistoja. 
I. 

Sivistys  muuttaa  kaikki.  Kaikki  elävät  olenDOt  elin- 
suhteineen  yähitellen  muuttuvat;  alkuperäisistä  muodostuu 
uusia  ja  jalostettuja  muotoja.  Myöskin  n.  k.  kuollut  luonto 
joutuu  sivistyksen  käsissä  jatkuvain  muutosten  alaiseksi. 
Uusia  kasvimuotoja  astuu  alkuperäisten  sijalle.  Sama  kasvi 
vähitellen  niin  kehittyy,  että  seo  ulkomuoto  huomattavasti 
eroaa  siitä,  mitä  se  kerran  ennen  on  ollut.  Viljelys  valtaa 
yhä  suuremman  alan  erämaita.  Yksinpä  alkuluoDtokin  met- 
sissämme  häviää  sitä  myöten  kuin  metsämme  hoitoon  otetaan 
ja  ihmisen  hyödyksi  käytetään.  Yhden  tai  parin  vuosisadan 
jälkeen  on  silloin  eläväin  ihmisteD  oleva  vaikesta,  miltei  mah- 
dotonta  kuvitella,  millainen  sydänmaa  meidän  aikanamme  on 
ollut.  Sillä  jo  nyt  saapi  alkuperäinen  sydänmaanluonto  askel 
askeleelta  väistyä. 

Ja  siitähän  ei  voi  mitään  aanoa.  Kehityksen  laki  on 
sellainen.     Sillä  hyvä! 

Mutta  suurella  innolla  keräillään  muistoja  ja  esineitä 
menneiltä  ajoilta  ja  entisistä  oloista,  niitä  kootaan  museoihin, 
asetetaan  nähtäviksi,  siten  osoittaaksi  sitä,  mikä  ennen  on 
ollut  olemassa  vaan  ei  enää  löydy;  tällä  tahdotaan  opettaa 
ja  selvittää  käsitteitä  kansain  elämästä,  olosuhteista  ja  elin- 
tavoista  menneinä  aikoina.  Tällaisia  kokoelmia  valitaan  erin- 
omaisella  rakkaudella  ja  yleinen  harrastus  kiintyy  niihin, 
sillä   ihminen    mielellänsä   tahtoo  tietää  enemmän  nykyisten 


254 

sukupolvien  edeltäjistä,  kuin  mitä  hisjtoriat  tietävät  kertoa, 
ihminen  tahtoo  mieluimmin  itse  omin  silmin  näbdä,  itse 
huomataksensa  eron  nykyajan  ja  menneisyyden  välillä. 

Kun  nyt  näin  kaikki  ihmiselämälle  omituinen  kootaan 
ja  säilytetään,  onko  sitten  luonto  kokonaan  syrjään  sysät- 
tävä?  Eikö  mitään  siitä  ole  luontaisessa  tilassaan  säilytet- 
tävä  vastaisille  sukupolville  todistamaan  siitä,  mikä  kerran 
on  ollut? 

Tuskinpa  näihin  kysymyksiin  voidaan  toisin  vastata 
kuin  jyrkästi:  Eil  Sillä  todellakin  olisi  kevytmielistä  jättää 
huolehtimatta  sitä,  että  alkuperäisestä  suomalaisesta  sydän* 
maaluonnostakin  kappale  säilytetään  sivistyksen  uudestimuo- 
dostuksilta  koskemattomana.  Valitettavaa  on,  ettei  tätä  aikai- 
semmin  ole  tehty.  Mutta  vieläkään  ei  ole  liian  myöhäistä. 
Maamme  etäisimmissä  seudissa  löytyy  vieläkin  paikkakuntra, 
joilla  sydänmaaluonto  on  jotakuinkin  hyvin  säilynyt.  Jos 
joku  sellainen  seutu  rauhoitetaan  kaikelta  ihmiskäden  koske- 
tukselta  on  siitä  jonkun  ajan  kuluttua  muodostuva  mitä  tässä 
tarkoitetaan  —  alkuperäinen  luonnonpuisto,  mallikuva  koske- 
mattomasta  neitsyeellisestä  sydänmaasta,  paikkakunta,  jonne 
tulevat  sukupolvet  voivat  pyhiinvaeltaa  nähdäksensä  sitä,  mitä 
ei  silloin  enää  missään  muualla  voida  tavata. 

Siitä  on  nyt  enempi  kuin  kaksi  vuosikymmentä  kulu- 
nut,  kun  maankuulu  maamiehemme,  vapaaherra  A.  E.  Nor- 
densköld,  ensiksi  esitti  ehdotuksen  kansallispuiston  aikaan- 
saamiseksi  Suomessa.  Hänen  ehdotustansa  aiheuttivat  saman- 
tapaiset  syyt  kuin  ne,  jotka  tässä  ovat  esitetyt.  Vähäinen  ei 
ollut  se  harrastus  ja  suosio,  minkä  tuo  ehdotus  saavutti. 
Sanomissa  ja  aikakauskirjoissa  siitä  kirjoitettiin,  sen  toteutta- 
mista  puollettiin;  tässäkin  lehdessä  on  tuota  kysymystä  useasti 
pohdittu,  jottei  se  ainakaan  unhotukseen  kuolisi  ennenkuin 
se  on  toteutetuksi  tullut.  Mutta  siihen  se  on  jäänyt.  Ei  ole 
hiuskarvan  vertaa  siinä  eteenpäin  päästy.  Miten  kaunis  ja 
miellyttävä  tuo  Nordensköldin  ajatus  lieneekään,  vuosikym- 
meniä  se  kuitenkin  tähän  asti  on  saanut  levätä  toteuttamatta. 

Sillekö  kannalle  se  vielä  jatkuvasti  on  jääpä  pitkäksi 
ajaksi  eteenpäin?  Sitä  emme  usko.  Vaikka  meidän  aika- 
kautemme  ennen  kaikkea  onkin  käytännöllisen  hyödyn  ja 
puuhailun  aikakausi,  nun  kuitenkin  nyt  sen  ohella  meillä 
ymmärretään  paremmin  kuin  ennen  pitää  ihanteellisistakin 
asioista  huolta.  Sita  todistavat  monenlaiset  riennot  ja  pyrin» 
not.  Miksipä  sitten  ei  olisi  meidän  aikamme  suotu  saada  kan- 
sallispuistoa  aikaan,  jommoiseen  yllä  olemme  viitanneet? 


255 

Ensi  numerossamme  aijomme  ilmoittaa,  miksi  juuri  nyt 
olemme  asian  uudelleen  keskustelun  alaiseksi  ottaneet,  vedo- 
ten  siinä  siihen  suuntaan,  josta  luulerame  ratkaisun  sopivim- 
min  olevan  tavattavissa. 


II. 

Lähimmän  aiheen  siihen,  että  eilispäivän  lehdessämme 
uudelleen  otimme  julkisuuteen  Nordensköldin  ehdotuksen 
kansallisen  luontaispuiston  perustamisesta  Suomessa,  puiston, 
jossa  sydänmaaluonto  olisi  kaikelta  sivistyksen  kosketukselta 
rauhoitettuna,  jossa  ihmiskäsi  ei  mitään  saisi  tehdä,  vaan 
kaikki  muodostelu  jätettäisiin  yksin  luonnon  asiaksi  —  saimme 
samanlaisesta  viime  päivinä  Tanskanmaalla  tehdystä  yrityk- 
sestä. 

Eräs  uutinen  sanomalehdissä  kertoo  siitä,  mitä  siellä 
aijotaan  seuraavasti: 

»On  ehdotettu  perustettavaksi  kaksi  suurta  kansallis- 
puistoa  Tanskanmaalle,  luonnon  alkumuotojen  säilyttämiseksi 
turmelematoinna.  Yhä  jatkuva  hietikkomaan  viljely  on  tekevä 
sen,  että  läheisessä  tulevaisuudessa  ei  suurempaa  yhtäjak- 
soista  hietikkomaata  enää  ole  tavattavissa.  Sen  tähden  ehdo- 
tetaan,  että  tuo  laaja  Karup-nummi  Herningin  ja  Viborgin 
välillä  rauhoitetaan,  jotta  se  kaikkiin  aihoihin  säilyisi  kuvana 
villistä,  viljelemättömästä  hietikko-nummesta. 

Västjutilaiset  klitt'it,  joille  puita  ja  pensaita  istutetaan 
muuttuvat  nekin  luontoisesta  tilastaan  ja  muuttavat  .alkupe- 
räisen  luonnon  muodon.  Siitä  syystä  ehdotetaan,  että  koko 
Skagenin  eteläpuolinen  alue  Vesterhavnista  Kattegattiin  kan- 
sallispuistona  säilytetään,  kaikiksi  ajoiksi  olemaan  muuttu- 
mattomana  kuvana  sen  ihmeellisestä  luonnosta.» 

Tanska  on  monessa  suhteessa  ollut  esikuvana  meille 
suomalaisille.  Sieltä  olemme  me  saaneet  esikuvat  kansakou- 
luillemme,  kansanopistollemme,  meijerilaitoksellemme  ynnä 
monille  muille.  Jos  nyt  tuossa  samassa  Tanskassa,  jossa  ei 
muuta  alkuperäistä  luontoa  ole  säilytettäväksi  kuin  karut 
nummet  ja  hietikot,  ollaan  aikeissa  toteuttaa  ajatusta,  joka  ei 
meillekään  ole  outo,  miksemme  siinäkin  suhteessa  ottaisi 
sieltä  esimerkkiä. 

Meidän  metsäluontomme  alkuperäisistä  muodoista  on  jo 
paljon   mennyt   hukkaan.     Sivistys   on   osansa  siitä  ottanut^ 


256 

Yoitonhimo  ja  haaskaava  käytäntö  osansa  nekin.  Enimmän, 
empimättä  suurimman  osan,  on  kuitenkin  kulo  tuhonnut. 
Se,  jolla  nykyään  ymmäretään  suomalaista  sydänmaata,  on 
yleeüsä  surkea  hävityksen  kuva,  maaperä  paljaaksi  poltet- 
tuna  ja  moniaita  hiiltyneitä  jätteitä  kaikin  puolin  hävitetystä 
metsäkasvullisuudesta,  josta  ei  enää  voi  saada  käsitystä  alku- 
peräisestä  luonnosta.  Mutta  nun  toki  ei  ole  kaikkialla.  Laa- 
joissa  kruununmetsissämme  on  jo  puolivuosisataa  sitte  kulojen 
rajatonta  kulkua  estetly.  Haaskauksia  ja  rajattomia  hakkauk- 
sia  samoin.  Mutta  koko  talous  näillä  mailla  on  enimmäkseen 
supistunut  niiden  vartioimiseen  ja  suojelemiseen  ilraan  huo- 
mattavia  jälkiä  sivistyksestä.  Kruununmetsissä  on  jo  puo- 
len  vuosisadan  aikana  menetelty  sillä  tavalla,  kuin  me  kan- 
sallispuistojen  suhteen  tarkoitamme.  Ja  missä  esimerkiksi 
tuo  erinäinen  yli-ikäisen  hongikon  raetsikkömuoto  jo  ihmis- 
käden  kautta  on  menettänyt  vanhimmat  jäsenensä,  siellä 
saattaa  täydellinen  rauhoitus  aikaa  voittaen  uudelleen  aikaan- 
saada  sen  mikä  nyt  on  poisotettu. 

Senpä  tähden  tulevan  luontaispuiston,  joka  ikiiisiksi 
ajoiksi  on  aijottu  säilymään,  tulisi  olla  sijoitettuna  jossain 
valtionmetsissämme.  Se  olisi  tehtävä  kyllin  laajak^i  muo- 
dostaaksensa  kokonaisuuden  ja  jotta  siinä  alkuperäiseen  iuon- 
toon  liiltyvät  eläinlajitkin  voisivat  viihtyä.  Lisäksi  sen  tulisi 
käsittää  erilaisia  kasvinpaikkoja,  jotta  siinä  meidän  tavalliset 
puulajimme  kaikki  voisivat  viihtyä.  Eipä  soita  ja  korpia- 
kaan  tulisi  sieltä  puuttua,  ei  myöskään  järviä  eikä  juoksevia 
vesiä.  Ainoastaan  siten  voisi  siellä  luonnon  kaikki  omitui- 
suudet  tuUa  näkyviin. 

Jos  nyt  sellaisen  puislon  ajattelemme  suojatuksi  ja  var- 
tioiduksi,  mutta  ehdottomasti  kaikin  puolin  ihmiskädeltä  rau- 
hoitetuksi  esim.  yhden  vuosisadan,  nun  se  varmaankin  tutki- 
jalle  ja  luonnonystävälle  tarjoisi  nähtäväksi  sellaista,  jota  ei 
muuUa  tavoin  voitaisi-  aikaan  saada.  Jos  samanen  puisto 
saisi  koskematonna  olla  kaksi  vuosisataa  olisi  tulos  siitä  ar- 
vaamaton,  ja  silloin  voisimme  jotain  sellaista  osoittaa,  niin 
harvinaista,  jota  ei  raissään  muussa  maassa  tavattaisi. 

Jotta  tuollainen  puisto  saavuttaisi  kyllin  huomiota  olisi 
erittäin  tärkeää,  ettei  se  olisi  aivan  kaukana  tulevaisuudessa 
ajateltavista  kulkuteistä,  jotta  sähen  olisi  helppo  pääsy.  Ny- 
kyiset  kulkusuhteet  eivät  siinä  ole  suuresta  merkityksestä, 
koska  koko  yritys  tähtää  tulevaisuutta,  rautta  sehän  enem- 
mittä  puheitta  onkin  selvää.  Tuohon  kansallispuistoon  voi- 
taisiin    kenties    mvöskin    kiiniiittää  kuuluisan  maamiehemme 


257 

A.  E.  Nordensköldin  nimi.  Onban  hän  ensiksi  vireille  pan- 
nut  kysymyksen  sellaisen  luomisesta,  eikä  meillä  muutakaan 
pysyvää  muistomerkkiä  ole  koillisväylän  uurtajasta. 

Tulemme  sitten  kysymykseen :  Kenen  tulee  uudelleen 
vireille  panna  tämä  ehdotus? 

Sillä  ei  tietystikään  ole  väliä  kuka  sen  tekee,  kunhan 
asia  alkuun  pannaan.  Omasta  puolestamme  tahtoisimme  jät- 
tää  täraän  Suomen  Metsänhoitoyhdtsiyksen  toimeksi.  Tä- 
män  yhdistyksen  piirissä  paraiten  tunnetaan  suomalaisia  salo- 
maita,  kruununmetsiä  ja  metsäoloja  yleensä.  Muutenkin  yh- 
distyksen harrastukset  yleensä  olivat  lämän  kysymyksen 
kanssa  likeisimmässä  yhteydessä.  Jos  yhdistys  tahtoisi  ottaa 
tämän  asian  puheeksi  jo  nyt  Evon  MetsäopistoUa  pidettävässä 
vuosikokouksessaan,  voitaisiin  ehkä  valiokunta  asettaa  sen 
valmistelemiseksi,  joten  epäilemättä  jo  askel  sen  toteuttami- 
seksi  tulisi  otetuksi. 

Puheenjohtaja  arveli,  että  ajan  puutteesta  ei  nyt  enää 
voitaisi  tätä  kysymystä  pohtia  ja  ehdoitti  sen  vuoksi,  että  sen 
käsitteleminen  lykättäisiin  johtokunnalle. 

Herra  Läng  muistutti  tämän  yhteydessä  koetusmet- 
säksi  luovutetusta  metsäalasta  Tornion  hoitopiirissä  ja  katsoi 
tilaisuutta  olevan  täällä  perustaa  luontaispuiston. 

Herra  Cannelin  oli  sitä  mieltä,  että  kysymys  oli  jä- 
tettävä  johtokunnan  huostaan  ja  puolsi  kansallispuiston  pe- 
rustamista  Keski-  tai  Etelä-Suomeen,  suosittaen  Edesniemen 
kruununpuistoa  Jämsän  hoitoalueessa  sopivana. 

Herra  A.  Blomqoist  ihmetteli,  että  koetusmetsää  oli 
nun  pohjoiseen  seutuun  pyykitetty,  nun  pohjoisessa  osassa 
maata  kuin  Tornion  hoitopiiriin  ja  huomautti,  että  ehdotetut 
puistot  olisivat  joko  kansallispuistoja,  joihin  matkailijain  olisi 
helppo  päästä,  taikka  sitten  Nordensköldin  esittämiä  luon- 
taispuistoja  jossakin  salomailla. 

Herra  Lagerblad  sanoi  suuresti  mieltyneensä  ehdo- 
tukseen  ja  suositti  seutuja  Pielisjoen  eteläpuolella.  Se  oli 
salomaata,  mutta  samalla  likellä  kulkuyhteyttä. 

Herra  Solitander  ei  ymmärtänyt,  että  tällaisten  kan- 
sallis-  tahi  luontaispuistojen  aikaansaaminen  oikeastaan  kuu- 
lui  metsänboitoyhdistykselle,  eikä  luullut  yhdistyksen  asiaksi  :| 

ryhtyä  uudelleen  asiata  alkuun  panemaan. 

Herra  Westermarck  oli  ollut  jäsenenä  siinä  komi- 
teassa,  joka  käsitteli  metsästyshoitoa  maassamme.  Tämä  ko- 
mitea  oli  ehdottanut,  että  Oulun  ja  Kuopion  läänin  rajamailla 


"1 


^ 


258 

seudut  Venäjää  vastaan  eroitettaisiin  puistoksi,  jossa  metsän- 
riista  tarkoin  olisi  rauhoitettu.  Siellä  olisi  myöskin  tilaisuus 
luontaispuiston  perustamiseen. 

Herra  Nordensvan  ilmoitti,  että  mainittu  koetusmetsä 
sijaitsi  Pellon  ja  Siepin  väiillä  Tornion  hoitopiirissä. 

Herra  Läng  huomautti,  ettei  tarkoitus  näiilä  puistoilla 
ollut  aikaansaada  matkailijaseutuja,  vaan  todellisia  salomaita, 
joilla  luonto  häiritsemättömänä  saisi  sekä  eläin-  että  kasvi- 
kunnan  suhteen  kehittyä.  Hän  ehdoitti  pienempiä  puistoja 
eri  osissa  raaata. 

Puheenjohtqja  mainitsi  ruhtinas  Schwarzenbergin  luon- 
taispuistoa  Böhmissä,  eduUisena  paikkana  meidän  maas- 
samme  esittäen  luonnonihanan  Tolvajärven  seudun  Korpisel- 
käin  hoitopiirissä. 

Herra  Lagerblad  osoitti  mikä  suuri  merkitys  sellai- 
silla  puistoilla  oli  metsänhoidollisessa  merkityksessä,  mutta 
arveli,  ettei  tätä  kysymystä  nyt  enempi  pitäisi  pohtia  vaan 
lykätä  johtokunnalle. 

Herra  A,  Blomqvist  oli,  vastoin  herra  Solitanderia, 
sitä  mieltä,  että  metsänhoitoyhdistys  on  kysymystä  lähinnä  ja 
arveli,  että  luontaispuisto  hyvinkin  sopisi  metsästyksen  har- 
rastusten  edistämiseen;  mainitsi,  että  Societas  pro  fauna  et 
flora  fennica,  professori  Norrlinin  esityksestä,  oli  ottanut  asian 
harkittavaksensa. 

Sittenkun  vieläkin  muutamat  osanottajat  olivat  asiasta 
mielipiteensä  lausuneet,  päätettiin: 

että   täwfl   kysymys  jätettäisiin  fohtohw- 
nan  lähemmän  käsittelyn  alaiseksi. 


§  12. 

Herra  Cannelinin  ehdotus  kirjastonhoitajan  tarpeelli- 
suudesta  ja  kirjalainojen  saamisesta  yhdistyksen  kirjastosta, 
jätettiin  niinikään  johtokunnan  mietittäväksi. 


§  13. 

Tuleva  vuosikokous  päätettiin  pitää  Oulussa.  Puheen- 
johtaja  kiitti  osanottajia,  joiden  kiitoksen  puheenjohtajalle 
lausui  Metsähoitoopiston  johtaja  A.  Blomqvist. 


259 


§  14. 


Seuraavana  aamuna  käytiin  Metsänhoitoopiston  kokoel- 
mia  ja  museoita  katsomassa  herra  Elfvingin  johdoUa  ja  aa- 
miaisen  jälkeen  lähdettiin  ohjelman  mukaiselle  retkeilylle 
Vappulan  lohkoon. 

Hankalan  lohkon  läpi  kuljettaessa,  keski-ikäisten,  taajain 
ja  pitkävartisten  mäntymetsikköjen  läpi,  katseltiin  sortokas- 
vuisten  puitten  harvennushakkausta,  jota  ilmoituksen  raukaan 
oli  toimitettu  miltei  läpi  koko  V.nen  aikakautisen  alan  mai- 
nittua  lohkoa.  Tuloksena  oli,  paitsi  keskimäärin  kolme  ra- 
kennuspuuksi  kelpaavaa  viallista  puuta  hehtaaria  kohti,  viisi- 
toista  kuutiometriä  polttopuuta  hehtaarilta.  Puhdas  tulo  tästä 
työstä  oli  paikkakunnalla  käypäin  hintain  mukaan  arvattp 
5  mk  50  p:ksi  hehtaarilta.  Sita  paitsi  huomattiin,  että  eri 
metsiköitä  tässä  lohkossa  oli  sillä  tavoin  merkitty  toisistaan, 
€tta  metsikköjen  rajalla  kasvavia,  helposti  toisiinsa  näkyviä 
puita  oli  valkoisella  tai  punaisella  öljyvärillä  sivelty  ympäri 
rungon  kulkevalla  renkaalla.  Tähän  työhön,  joka  käsitti  noin 
900  hehtaaria,  oli  kulunut  20  päivätyötä  ja  22  purkkia  öljy- 
maalia.  Kun  siten  metsiköt  olivat  tarkoin  rajoitetut  saatet- 
tiin  myös  niiden  tuotannosta  pitää  tarkkaa  kirjaa. 

Heti  Niinimäen  metsänvartijatorpan  tuolla  puolen,  missä 
ratastie  loppui  ja  rattailta  astuttiin,  tultiin  Vappulan  hoito- 
lohkoon.  Metsä  muuttuikin  täällä  aivan  toisen  näköiseksi. 
Vierinkivikankaita  ei  enää  ollut,  vaan  murtokivikankaat  al- 
koivat.  Kuusi  ja  koivu  olivat  vallitsevat  puulajit,  suurilla 
aloilla  haavan  kera  miltei  yksinomaisina.  Kaikkialla  näytti- 
vät  koivu  ja  haapa  varjostukseUaan  haittaavan  kuusta. 

Ensimmäinen  metsänviljelyala,  jolla  käytiin  oli  35-vuoti- 
nen  metsikkö  eurooppalaista  lehtikuusta.  Neljä  vuotta  sitten 
oli  puumäärä  täällä  taksoitettu  100  m^  hehtaarilla;  silloin  oli 
myöskin  huonoimmat  puut  harventamalla  poistettu.  Metsikkö 
katsottiin  kuitenkin  vieläkin  liian  ahtaaksi  tiheydeltään  vaikka 
lumi  kolme  vuotta  sitten  oli  murtanut  suuren  joukon  puita, 
jotka  sittemmin  olivat  pois  viedyt. 

Muutoin  saattoi  tuota  eurooppalaisen  lehtikuusen  huu- 
dettua  huonoa  ominaisuutta  —  mutkaisuutta  —  ainoastaan 
vähässä  määrässä  huomata  tässä  jo  alkaapäin  taajana  kas- 
vatetussa  metsikössä,  jossa  puiden  suurin  korkeus  arvattiin 
18  ä  19  metriksi,  josta  korkeudesta  jo  nyt  5  metriä  oli  oksa- 
tonta  runkoa  ja  oksat  kuivaneet  6  ä  7  metrin  korkeudelle. 
Paksuimmat  puut  olivat  läpimitaltaan  rinnan  mitalla  30  cm. 


260 


Noin  kilometrin  matkalla  tästä  metsiköstä  alkoi  pitempi 
jakso  pienempiä  viljelyaloja,  jolle  edellä  käyneen  kaskeami- 
sen  jälkeen  oli  mäntyä  ja  kuusta  osaksi  kylvämällä,  osaksi 
istuttamalla  kasvatettu.  Sekä  siperialaista  että  eurooppalaisla 
lehüpuuta  oli  sekapuuna  joukkoon  istutettu ;  eivät  näyttäneet 
hyvin  viihtyvän  vaan  näyttivät  kituvan.  Paremmin  näkyi 
pihtakuusi  viihtyvän  tavallisten  kuusten  joukossa,  vaikka  se- 
kin  rebevimmältä  näytti  pienissä,  puhtaissa  metsiköissä,  joita 
sinne  tänne  oli  sopiville  paikoille  kasvatettu.  Viime  suven 
kuluessa  oli  kuitenkin  eräs  laji  neulas-  ja  kaarna-täitä  suu- 
ressa  määrässä  vahingoittanut  tätä  jaloa  kuusilajia  sen  pituus- 
kasvussa,  ja  antanut  sen  rungolle  tumman,  ruman,  kituisen 
muodon. 

Tavattiinpa  myöskin  muutamia  kappaleita  siperialaista 
cembramSntyä,  jotka  olivat  saavuttaneet  7  ä  8  metrin  kor- 
keuden,  vaikka  hirvi  pahoin  oli  niitä  pidellyt. 

Sittenkuin  suunniteltu  retkeily  lopulta  oli  loppuun  saa- 
tettu,  lähdettiin  paluumatkalle  opistolle,  missä  viimeinen  ilta 
nopeasti  kului  vanhoja  muistoja  opinto-ajalta  enimmille  met- 
sänhoitajille  rakkaaksi  käyneellä  Evolla  uudelleen  muistiin 
palauttaessa. 

Toimeksi  saanut: 

Knut  Tammeland^r. 


y^^^-yfi^: 


Det  sista  ordet. 

Mitt  hopp,  att  Signaturen  G.  Lg.,  efter  det  svar  han  be- 
kom  i  18:de  bandets  Scdje  hafte  af  Finska  Forstföreningens 
Meddelanden  ä  sin  artikel  om  sägtimmervärdet,  skulle  inse 
och  erkänna  sitt  misstag  samt  l&ta  frägan  slumra  i  ro,  har 
tyvärr  gäckats.  Sign.  G.  Lg.  har  nämligen  i  19:de  bandet 
af  samma  tidskrift  ytterligare  offentliggjort  en  uppsats,  som 
innehäller  endast  föga  nytt  i  sak,  medan  ocksä  detta  lilla  är 
fullkomligt  skeft.  I  förbigäende  vill  jag  blott  p&peka,  att 
sign.  G.  Lg.  genom  sitt  satt  att  härleda  formein  för  stubb- 
hyreväfdens  Prolongation  räkat  ut  pä  det  hala  och  att  han 
fär  ursäkta  mig  om  jag,  säsom  redan  gammal  vorden,  icke 
kan  följa  honom  pä  denna  halsbrytande  färd.  Sä  mycket 
kan  dessutom  anmärkas  att,  i  fall  afvärknings-,  utdrifnings- 
och  flottningskostnader  utan  vidare  sättas  =  0,  träden  komme 
att  tili  dess  de  fällas  af  storm  eller  af  annnn  orsak  ramla, 
stä  pä  rot  i  skogen  lika  säkert,  som  sign.  G.  Lg.,  oberörd  af 
alla  anförda  motskäl,  vill  vidblifva  sin  förra  Ständpunkt  i 
frägan.  Utan  att  ingä  i  vidare  meningsutbyte  i  detta  ämne, 
vill  jag  ännu  göra  ett  sista  försök  att  fä  sign.  G.  Lg.  att  för- 
stä,  hvad  stubbhyra  är.  Kanske  vill  sign.  G.  Lg.  tänka  sig 
säsom  sägegare;  jag  äter  skall  föreställa  mig  vara  skogsegare. 
Vi  skola  vidare  antaga,  att  Ni  vid  sägen  kan  ät  mig  betala 
för  en  21  fot  läng  stock  af  8  eng.  tums  diameter  ett  värde 
(v)  jämte  kostnademna  för  Stockens  uttagande  frän  skogen 
och  transport  tili  sägen,  hvilka  senare  kostnader  kunna  be- 
tecknas   med   a.     Stockens    pris  vid   sägen  uppginge  da  tili 


262 

Y  -f-  a.  För  att  fä  stocken  dit  har  jag  emellertid  nödgats 
utiägga  en  summa  a,  hvarför  af  priset  mig  tillgodokommer 
endast  (v  +  a)  —  a  =  v.  Detta  v  benämnes  stubbhyra  för 
en  8"  stock  och  kan  af  mig  insättas  i  en  bank  för  att  för- 
räntas. .  L&t  oss  vidare  förutsätta,  att  jag  i  min  skog  har  ett 
annat  trad  af  samma  groflek,  men  som  jag  läter  fortfarande 
växa  tills  det  samma  vid  21  fots  höjd  uppnär  i  diameter  10 
eng.  tum.  ür  detta  sist  nämnda  träd  kan  utfäs  2  stockar,  för 
hvilka  Ni  eller  nägon  annan  sägegare,  da  de  framskaffas  tili 
sägen,  erlägger  t.  ex  ett  pris  =  v'  +  a"  hvaraf  a'  är  =  kost- 
nadema  för  transporten  m.  m.  Likasom  ofvan  blifver  da 
stubbhyran  för  sistnämnda  träd  v'  -f  ä'  —  a'  =  v-.  För 
att  jag  skall  komma  tili  värdet  v'  har  emellertid  ätgätt  en 
tidv  som  vi  kunna  beteckna  med  n  är,  hvarunder  priset  för 
det  tidigare  försälda  trädet  vid  en  ränta  ä  p  Vo  hunnit  stiga 
tili  V.  1.0  p**.  Är  nu  v'  =  v.  l.o  p^  sä  har  jag  haft  hvar- 
ken  vinst  eller  förlust  af  företaget.  Saken  förändras  icke, 
om  Ni  af  mig  köper  stocken  i  skogen,  ty  beräknar  Ni  rätt, 
sä  betalar  Ni  8"  stocken  icke  med  ett  pris  =  v  -f-  a,  utan 
med  afdrag  af  a  ett  pris  =  v.  För  10"  stocken  erlägger  Ni 
icke  heller  ett  pris  af  v'  +  a',  utan  v'.  Enligt  sign.  G.  Lg. 
ställer  sig  kalkylen  pä  följande  satt:  v'  +  a'  =  (v  +  a)  l.o  pn. 
Da  nu  v'  är  =  v.  l.o  pn,  sä  blifver  ocksä  a'  =  a.  l.o  p»». 
Är  icke  detta  en  orimlighet? 

Hvad  sign.  G.  Lgs  öfriga  anföranden  beträffar,  sä  synes 
han  redan  hafva  glömt  sä  mycket,  af  hvad  han  i  ämnet  tidi- 
gare anfört,  att  det  torde  ursäktas  mig,  om  jag  nu  litet  upp- 
friskar  hans  minne.  I  sin  af  mig  tidigare  besvarade  artikel 
Säger  sign.  G.  Lg.  bland  annat:  »Pä  grund  af  sina  beräknin- 
gar  finner  Herr  Siv6n,  att  det  i  södra  Finland  är  fördelakti- 
gast  att  afvärka  träden  vid  9",  i  mellersta  Finland  vid  8" 
och  i  norra  Finland  vid  8",  allt  pä  21  fots  höjd  (6"  träd 
undantagna).  De  nedan  anförda  af  mig^)  omräknade  tabel- 
lerna  gifva  emellertid  vid  banden,    att   det  i  södra  och  mel- 


')  Sign.  G.  Lg. 


263 

lersla  Finland  ej  lönar  sig  att  uppdraga  gröfre  virke  an  8", 
i  norra  Finland  ej  gröfre  an  7''  (om  6"  träd  undantagas).» 
Hvad  Säger  sign.  G.  Lg.  nu  i  samma  sak?  Jo!  nuipera  ly- 
der  det  sa  här:  »Herr  Sivtos  uttalande  vinner  därför  intet 
stöd  ur  hans  eget  siffermaterial,  om  detta  rätt  begagnas. 
Tvärtom  vore  man  frestad,  att  med  tanken  pa  ännu  päg&ende 
starka  prisförhöjning  (dyrhetstillväxt)  draga  en  motsatt  slut- 
sats.»  Härtill  fogar  sign.  G.  Lg.  längre  fram  vidare:  tatt 
döma  af  ofvan  stäende  beräkningar  torde  en  nedsättning  af 
minimidimensionen  för  närvarande  icke  vara  päkallad».  Af- 
göre  nu  den  som  kan,  huru  det  öfverensstämmer  att  gröfre 
träd  an  8"  vid  21  fots  höjd  ej  kunna  med  fördel  uppdragas, 
men  en  nedsättning  af  minimidimensionen  25  centimeter  vid 
7  meters  höjd,  inberäknadt  barken,  det  oaktadt  icke  vore 
p&kallad  eller  af  förhällandena  berättigad. 

Icke  bättre  utfaller  sign.  G.  Lg:s  pästaenden  om  ränte- 
foten.  I  sin  förra  artikel  säger  G.  Lg:  »att  pä  förhand  be- 
stämma  en  räntefot,  med^hvilken  skogsegaren  bör  vara  nöjd, 
gär  ej  för  sig.  Emellertid  mäste  den  ätminstone  ^)  tagas  lika 
bog,  som  den  för  län  mot  inteckning  i  jordlägenheter  i  all- 
mänhet  gällande»  o.  s.  v.  Den  af  sign.  G.  Lg.  sälunda  an- 
tydda  räntefotens  höjd  kan  i  allmänhet  ej  understiga  4  ä  4V2 
procent.  Nu  däremot  uttrycker  han  sig  säsom  följer:  ^Ben 
ene  kan  vara  tillfredsstäld  med  en  räntefot  af  3  ä  4  %,  för 
den  andre  är  ett  minimum  af  5  Vo  en  nödvähdighet.»  Skil- 
naden  i  de  uttalade  äsikterna  är  väl  icke  alltför  stör,  men 
dock  nog  betecknande. 

Vittnande  om  sä  godt  som  oförmäga  att  kunna  eller 
vilja  bedöma  förhällandena  ur  rätt  synpunkt  är  emellertid 
sign.  G.  Lg:s  anförande  rörande  räntabiliteten  för  värdet  af 
7"  träd,  ty  föryttringen  af  dylika  träd  är  i  allmänhet  oför- 
delaktig  och  bar  därför  icke  af  mig  förordats,  men  väl,  sä- 
som ofvan  framhällits  af  sign.  G.  Lg.  själf  för  norra  Fin- 
land.    Hvarför    bar    sign.    G.    Lg.    ej,    säsom    rätteligen   ske 

*)  Kursiveradt  af  insftndaren. 


264 

bordt,  i  stallet  iitfört  beräkningen  med  värdet  af  9"  träd  för 
södra  samt  8"  träd  för  mellersta  och  norra  Finland?  I  sä 
fall  had.e  ban  funnit  att  6.44  X  lo  P®  =  8.62,  3.02  X  lo  P^*^ 
=  7.35  och  2.1«  X  lo  P^^  =  5.89  gifva; 

för  södra      Finland  3.71  7o 

»    mellersta       »       3.35    » 

»    norra  »        2.9i    » 

Med  en  person,  som  afsiktligt  eller  oafsiktligt  förväxlar 
virkets  stubbhyresvärde,  hvilket  är  att  betraktas  säsom  en 
skogsegarens  inkomstpost,  med  virkets  produktionskostnader, 
som  äro  att  hänföras  tili  virkesegarens  utgifter,  lönar  det  ej 
mödan  att  byta  ord.  Hvarje  ytterligare  meningsutbyte  ä  min 
sida  är  därför  öfverflödigt.  Om  det  künde  tjäna  tili  sakens 
belysning  att  anföra,  hvad  särskilda  författare  säga  i  vär 
tvistefräga,  fär  jag  hänvisa  läsaren  och  främst  sign.  G.  Lg. 
tili  sidan  61  i  Studier  i  skogstaxation  af  C.  G.  Holmerz,  dar 
det  stär:  »Afverkningskostnaden  drages  genast  frän  afkast- 
ningen»  o.  s.  v.,  tili  pag.  66  i  Dr  Max  Endres  Lehrbuch  der 
Waldwertrechnung  und  Forststatik,  dar  det  heter:  >c)  Em- 
tekosten.  Dieselben  werden  von  dem  Roherlös  unmittelbar 
abgezogen»,  äfvensom  ä  sidan  175  i  Handbuch  der  Wald- 
werthberechnung  von  Dr  Franz  Baur,  dar  det  ingär  följande 
uttalande:  »c)  Erntekosten.  Es  empfiehlt  sich  den  Ausdruck 
für  dieselben  nicht  in  die  Formel  für  den  Bodenerwartungs- 
wert einzufügen,  sondern  die  baaren  Auslagen  gleich  an  den 
Waldpreisen  der  Forstprodukte  in  Abzug  zu  bringen.  Wäre 
z.  B.  der  durchschnittliche  Versteigerungspreis  eines  Raum- 
meters Fichtenscheitholz  6  mk,  und  die  Gewinnungskosten 
betrügen  pro  Raummeter  1.2  mk,  so  werden  in  der  Rech- 
nung 6 — 1.2  =  4.8  mk  eingestellt. 

A.  Siv^n, 


1 


Studier  öfver  finska  naturliga  jordmäner. 

Af 

E.  T.  Nyholm. 

11. 

I  en  tidigare  uppsats  (Finska  Forstföreningens  Medde- 
landen  Bd.  XVIII,  pag.  203  o.  f.)  har  författaren  nedlagtre- 
sultaten  af  sina  studier  öfver  de  sekimdära  förvittringsföre- 
teelserna  i  en  typisk  krossgrusjordmän.  De  undersökningar 
öfver  samma  ämne,  som  här  nedan  anföras,  omfatta  hufvud- 
sakligen  förvittringsföreteelserna  i  jordarter,  som  kunna  hän- 
föras  tili  üuvioglaciala  aflagringar.  Därjämte  hafva  äfven 
rent  grossgrus  samt  krossgrus  underlagrande  rulladt  grus 
denna  gang  blifvit  underkastade  granskning. 

Undersökningsmaterialet,  som  tili  hufvudsaklig  del  in- 
samlades  under  sommaren  1901  och  undersöktes  pä  hosten 
samma  är  samt  vären  1902,  härstaramar  frän  landets  sydliga 
och  ostliga  delar.  Sälunda  hafva  prof  blifvit  tagna  frän 
Kauttua  bruk  i  Eura  socken,  frän  Evois  kronopark  i  Lampis 
socken,  frän  Vierustenkangas  i  Pällilä  revier  af  Mohla  socken, 
frän  Korpiselkä  revier  af  Korpiselkä  socken  samt  frän  Pötsön- 
vaara  inom  Suomusjärvi  revier  af  Ilomants  socken. 

Profven  äro  tagna  sälunda,  att  c:a  0.5—2.0  meters  djupa 
skärningar  gjorts  i  grusaflagringarna,  hvarefter  frän  midten 
af  hvarje  för  ögat  skönjbart  olika  förvittringslager  ett  prof 
uttagits.  I  djupare  niväer,  dar  synbarligen  förvittringen  varit 
sä  afsvagad,  att  särskilda  spar  af  den  samma  ej  kunnat  pä- 
visas,  hafva  profven  tagits  med  hänsyn  tili  lagrens  fysikaliskt 


266 

olika  beskaffenhet,  d.  v.  s.  kornstorleken  hos  gruspartiklarna 
har  varit  här  normgifvande  vid  proftagningen. 

De  insamlade  profven  underkastades^sedan  ingaende 
säväl  kemiska  som  mekaniska  undersökningar.  Den  kemiska 
undersökningen  af  hvarje  lager  sönderföll  i  tvänne  delar. 
Till  först  undersöktes  totalmängden  af  ämnen,  som  samman- 
sätta  graset  i  hvarje  skikt.  Därpä  bestämdes  lösligheten  för 
respektive  lager. 

Totalanalyserna  utfördes  pä  följaride  satt:  l.isio— 13.5386 
gram  ursprunglig  substans  glödgades  för  att  aflägsna  de  or- 
ganiska  ämnena.  Därvid  bestämdes  samtidigt  glödgningsför- 
lusten.  Glödgningen  skedde  först  för  svag  bunsenläga,  därpä 
för  stark  dylik  samt  slutligen  för  blästerläga,  tili  dess  att 
hvarje  spar  af  organiska  beständsdelar  aflägsnats  frän  gruset. 
Vid  blästringen  sammansintrades  mineralpartiklarna  genom 
smältning  tili  ett  glas  särskildt  i  de  kiselsyrerikare  jordartema. 

Af  den  glödgade  substansen  afvägdes  för  vidare  under- 
sökningar 0.8756 — 1.7531  gr.,  som  upplöstes  genom  smältning 
med  5  ä  10  gr.  borsyreanhydrid  *).  Borsyran  afdrefs  genom 
metylklorid.  Sedan  borsyran  aflägsnats  tillfogades  nägra  ccm 
koncentrerad  saltsyra  samt  efter  en  kortare  tid  nägot  vatten. 
Kiselsyran  var  nu  afskiljd  i  olöslig  form,  hvaremot  alla  öf- 
riga  ämnen  befunno  sig  i  lösning.  Sedan  kiselsyran  affiltre- 
rats,  utfäldes  aluminium,  järn  och  fosforsyran  med  ammo- 
niumhydrat,  medan  de  öfriga  ämnena  befunno  sig  lösta.  Jär- 
net  och  aluminium  skiljdes  frän  hvarandra  genom  smältning 
med  natriumhydroxid,  hvarvid  järnet]  blir  olösligt  och  alu- 
minium som  lösligt  natriumaluminat  jämte  fosforsyran  (som 
fosfat)  befinna  sig  i  fitratet.  Efter  utfällning'med  ammoniak 
skildes  fosforsyran  frän  den  väl  blästrade  aluminiumoxiden 
genom  ^  l()sning  med  salpetersyra.  Fosforsyran  fäldes  som 
ammoniumfosformolybdat  och  ammoniuramagnesiumfosfat. 


•)  Denna  af  professorn  i  kemi  vid  Üniversitetet  i  Heidelberg  D:r 
P.  Jannasch  inventerade  raetod  för  silikaters  upplöening  har  vid  de  af 
mig  gjorda  undersökningarna  visat  sig  synncriigen  anvflndbar  Se  Prak- 
tisoher  Leitfaden  der  Gewichtsanalyöe.     Leipzig  1897. 


267 

Af  de  tidigare  i  lösning  gängna  salterna  utfäldes  kal- 
cium  som  Oxalat.  Sedan  ammoniumsalterna  afdrifvits  öfver- 
fördes  magnesiumsalterna  i  oxid  genom  kvicksilfveroxid  (eller 
ock  utfäldes  magnesium  i  undantagsfall  som  fosfat).  Sedan 
magnesian  affiltrerats  ansyrades  filtratet,  som  innehöU  alka- 
lierna,  hvarpä  lösningen  afdunstades  tili  torrhet  samt  ytter- 
mera  torkades  i  torkskäp  tili  c:a  125  <>  C.  Alkalierna  vägdes 
som  klorider,  hvarpä  kalium  utfäldes  som  kaliumplatinaklorid 
och  vägdes  som  sadan. 

Mangansalter  synas  icke  förekomma  i  nu  undersökta 
gruslager,  ty  säväl  kalken  som  magnesian  voro  efter  glödgnin- 
gen  rena,  den  förra  hvit  den  senare  dels  hvit  dels  grähvit. 
Särskilda  prof  p&  mangan  utfördes  äfven,  men  alltid  med 
negativt  resultat.  Hvarje  fällning  upprepades  tvänne  ganger 
utom  fällningen  med  platinaklorid,  da  kaliumplatinakloriden 
alltid  syntes  ren  frän  främmande  beständsdelar  och  utkristalli- 
seringen  skedde  normalt. 

Lösligheten  för  de  olika  lagren  bestämdes  pä  följande 
satt.  Af  det  Ursprungliga  gruset  afvägdes  100  gram.  "Till 
dessa  fogades  litet  vatten  och  c:a  10  ccm  koncentrerad  klor- 
vätesyra  för  att  utdrifva  förefintlig  k'oldioxid.  Gasutvecklin- 
gen  var  emellertid  alltid  bögst  obetydlig.  Sedan  öfverfördes 
gruset  pä  vattenbad,  hvarefter  50  ccm  saltsyra  af  sp,  v.  1.070 
(=  14.17  ^/o)  tillfogades.  Profvet  digererades  nu  i  fyra  tim- 
mar,  hvarpä,  sedan  yttermera  10  ccm  salpetersyra  tillförts  för 
att  befordra  oxideringen,  lösningen  affiltrerades  och  bragtes 
jämte  sköljvattnet  tili  1  liters  volym.  Af  lösningen  afmättes 
200  ccm  för  bestämning  af  svafvelsyra  med  bariumklorid  och 
400  ccm  för  bestämning  af  öfriga  ämnen.  Lösningens  färg 
varierade  i  bog  grad  beroende  pä  frän  hvilket  lager  den  här- 
stammade.  Var  lagret  mycket  rikt  pä  organiska  ämnen,  sä 
var  lösningens  färg  ofta  svagt  brun  tili  brunröd,  härstammade 
lösningen  äter  frän  hvitsandslagret  eller  det  normalt  färgade 
gruset  sä  var  dess  färg  vingul. 

ündersökningen  af  de  i  de  afmätta  400  ccm  lösning  be- 
fintliga  ämnena  utfördes  pä  samma  satt,  som  för  tolalanalysen 


268 


anfördes,  utan  alt  de  organiska  ämnena  aflägsnades  förr  an 
vid  afrykningen  af  ammoniumsalterna  före  bestämningen  af 
magnesia.    Nägon  olägenhet  af  detta  förfarande  upptäcktes  ej. 

De  i  det  efterföljande  anförda  fysikaliska  bestämnin- 
garna  af  kornstorleken  i  respektive  gruslager  äro  utförda  dels 
genom  siktning  med  en  Nobbes  »getreide  sieb»  för  grus  med 
kornstorleken  större  an  0.5  mm  i  genomskärniag  dels  genom 
slamning  med  Appianis  slamrör  för  gruspartiklar  med  mindre 
diameter  an  0.5  mm.  För  siktningen  afvägdes  100  a  200  gr. 
af  det  Ursprungliga  gruset  medan  för  slamningarna  10  gram 
finjord  användes.  Finjorden  kokades  ej  före  experimenten. 
Hvad  som  i  ett  föregäende  arbete  blifvit  anmärkt  om  exakt- 
heten  af  de  resultat,  som  erhällas  med  Appianis  slamrör,  gäl- 
ler  äfven  nu  i  fräga  varande  undersökningar. 

Förr  an  jag  gär  att  anföra  resultaten  af  undersöknln- 
garna,  vill  jag  betyga  min  tacksamhet  ej  allenast  tili  vordne 
Chefen  för  finska  forstväsendet,  Friherre  E.  Wrede  och  öfver- 
forstmästaren  Alex.  Borenius,  genom  hvilkas  föranstaltande 
jag  sattes  i  tillfälle  att  utföra  undersökningarna  öfver  jord- 
mänen  frän  Pällilä  revier  utan  äfven  tili  Prefekten  för  Uni- 
versitetets  Mineralkabinett,  Professor  W.  Ramsay  samt  i  syn- 
nerhet  tili  Assistenten,  Magister  L.  H.  Borgström  för  de  värde- 
fulla  räd  jag  under  arbetets  utförande  erhällit. 


269 


Grus  fpän  Kauttua  i  Eura  socken. 

Profvet  är  taget  frän  en  frisk  nio,  bevuxen  med  100 — 
120-ärig  tall  med  svag  granunderväxt.  Markbetäckningen  ut- 
göres  af  mossor,  nägot  Ijung  samt  gräs. 

Lagerföljden  i  gruset  ses  af  nedan  stäende  profil: 

I 
II 


III 


IV 


Fig  1. 

I  Lagret:     1  cm  humöst  grus. 
II       »  5    »    hvit-  eller  gr&sand.  *) 

III  »  15    »     brunfärgadt  grus. 

IV  »  8    »     gulfärgadt  grus. 

V  »  Lerigt  morängrus. 

Efterföljande  analyser  angifva  ej  allenast  totalmängden 
af  i  gruset  ingäende  beständsdelar  utan  ock  lösligheten  für 
dessa,  lager  för  lager.  Därjämte  är  denna  analysserie  kom- 
pletterad  med  en  analys  öfver  direkt  rapakiviförvittriiigsgrus 
frän  ett  stalle,  c:a  2  km  aflägset  frän  det,  dar  grusprofven 
äro  tagna.  —  Den  stora  glödgningsförlusten  i  fjärde  lagret  be- 
ror  sannolikt  pä  närvaron  af  de  större  mängderna  lerjord, 
men  kan  naturligtvis  ocksä  markera  en  större  halt  af  orga- 
niska  ämnen,  da  ju  ofvan  liggande  lager  pä  grund  af  deras 
fysikaliska  beskaffenhet  befordra  ett  nedsipprande  af  lösnin- 
gar  tili  undergrunden. 

*)  Den  i  föregäende  uppsats  använda  benämningen  >bl78and»  (tyska 
»bleisand»)  har  utbytts  mot  den  mera  konciaa  beteckningen  hvit-  eller 
gr&aand. 


270 

I  Lagret.    Humöst  grus. 

För  totalanalysen  användes  1.63ii  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  13.5386  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  ^.0 
saitsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden. 

Kali  (K.0).  ^     .    . 
Natron  (Na,0)    .     . 
Kalk  (CaO)     .    .    . 
Magnesia  (MgO) .    . 
Lerjord  (A1,0,)  .    . 
Jftrnoxid  (Fe,0,) .     . 
Fosforsyra  (P.O^)    . 
Svafvelsyra  (SO,)    . 
Kiselsyra  (SiO.) .    . 

2.69   Vo 
1.32     > 
1.27     > 
0.98     » 
5.81     > 
1.14     » 
0.49     > 

86.63     » 

0.0903   Vo 
0.0361     > 
0.2072     » 
0.0720     » 
0.2170     » 
0.2210     > 
0.0135     > 

3.8   Vo 

2.0  > 
16.3     » 

7.3     . 

3.7  » 
19.3     y 

2.7     > 

Summa 
Glödgningsförlust* 

100.33    °/o 
58.12     t 

0.8571    °/o 

I 

II  Lagret.    Hvit-  eller  gr&sand. 

För  totalanalysen  användes   1.2196   gr.   glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  4.9265  gr.  ursprunglig  substans. 


1                    ""t. 

I^slig  i:i4  ^ü 
saitsyra 

lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).    .    .    . 
Natron  (Na,0)    .     . 
Kalk  (CaO)    .     .    . 
Magnesia  (MgO).     . 
Lerjord  (Al,Oa)  .     . 
Jämoxid  (Fe^Oa) .     . 
Fosforsyra  (P.OJ    . 
Svafvelsyra  (SO«)    . 
Kiselsyra  (SiO,)  .    . 

2  42   Vo 
1.04     > 
0.33     > 
0  83     » 
4.35     » 
0.68     > 
0.27     » 

90.60     » 

0.0143^^'\, 
0.0610     » 
0.0117     > 
0.0239     > 
0  2642     > 
03237     > 

sp&r 

0.0027     » 

s 

0.5   Vo 

5... 

\^3.6     1 
2.9     • 

6.0    » 
47.6    » 

Summa 
Glödgningsförlust 

100.52   > 
2.11     » 

0.7015   Vo 

1 

— 

271 


III  Lagret    Brunfärgadt  grus. 

För  totalanalysen  användes   I.4021  gr.  glödgad  substans 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  4.5665  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  «0 
saltsyra 

Lösligheten  i    ' 
procent  af  total- 
mängden 

Kali  (K,0).    .    .    . 

Natron  (Na^O)    .     . 

Kalt  (CaO)  .  .  . 
1  Magnesia  (MgO).     . 

Lerjord  (Al,Og)   .     . 

Järnoxid  (Fefi^) .     . 

Fosforsyra  (P.O,)    . 

Svafvelsyra  (SOJ  . 
1  Kiselsyra  (SiO,) .     : 

2.39   «,o 
1.24     . 
0.62     > 
0.35     > 
4.29     * 
0.79     > 
0.26     > 

89.60     > 

0.0129   % 
0.0244     » 
0.01)2     > 
0.0592     » 
0.6782     » 
0.4890     > 
0.0332     > 
0.0045     > 

0.5   "/o 

1.9     > 

1.8     » 

16.9     > 

15.8  > 

61.9  » 
12.7     > 

Summa  > 
Glödgningsförlnst  | 


99.64  Vo 
2.15     » 


1.3126    °/o 


/ 


I 


IV  Lagret.    Gulfärgadt  grus. 

För   totalanalysen  användes  I.4229  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  4.4755  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  °/o 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).     .     .     . 

2.36   °/o 

0,0191    °'o 

0.8    °'o 

Natron  (Na,0)    .     . 

1.38     > 

0.0378     » 

2.7     • 

Kalk  (CaO)    .    .     . 

0.5  5     > 

0.0230     » 

4.1    > 

Magnesia  (MgO) .     . 

0.50     » 

0.0625     » 

12.ß    > 

Lerjord  (Al,08)  .     . 

5.72     » 

0.9047      > 

15.8     > 

Järnoxid  (Fe^Og).    . 

1.23     > 

0.6622     > 

53.8    > 

Fosforsyra  (P^OJ    . 

0.22     > 

0.0138     > 

6.2    » 

Svafvelsyra  (SOJ    . 

— 

0.0075     » 

— 

Kiselsyra  (SiO^)  .     . 

89.17    » 

— 

— 

Summa 

101.13    % 

1.7306    ^.'ü 

— 

Glödgningsf örl  ust 

'             2.40     > 

— 

— 

272 


V  Lagret.    Lerigt  morängrus. 

För  totalanalysen  användes  I.2122  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  2.7662  gr.  ursprunglig  substans. 


Kali  (K,0).  .  . 
Natron  (NajO)  . 
Kalk  (Caü)  .  . 
Magnesia  (MgO). 
Lerjord  (Al,Oj)  . 
JärnofiS 
Fosforsyra  (P^OJ 
Svafvelsyra  (8O3) 
Kieelayra  (SiOJ  . 


Lösligheten  i 

procent  af  total 

mängden 


Summa  | 
Crlödgningsförlust 


Rapaklvlf»rvittrino8gru8  frin  samma  trakt  (pag.  275). 

nJff  .'°**!?"^'y««"  «"™"des  1.5725  gr.  glödgad  substans. 
Glodgnmgsforiusten  bestämde.  i  6.9«9  gr.  ursprunglig  substans. 


Kali  (K,0).    .     .  . 

Natron  (Na,0)    .  . 

Kalk  (CaO)    .     .  . 

Magnesia  (MgO).  . 
I^rjord  (A1,0,)  . 

Järnoxid  (Fe,0,) .  .  j 

Fosforsyra  (P.OJ  .  j 

Svafvelsyra  (SOg)  . ' 

Kiselsyra  (SiO,) .  .  I 

Summa  1 
(ilöilgningsförlust , 


Total  mängd 


Löslig  i  14  Vi^  '    I^shgheten  j 

saltsyra        jPi'ocent  af  total- 1 
I       mängden       j 


73.93 


8.3895    °  . 


V 

N 


p 


273 


Grusets  fysikaliska  eg^enskaper  i  dessa  prof  äro  af  vä- 
sentligen  olika  nalur  i  de  öfre  och  undre  lagren.  Medan 
lagren  I— IV  bestä  af  tämligen  jämt  medelkornig  sand,  sä 
utgöres  lagret  V  tili  okänd  mäklighet  af  ett  fmt  lerigt  morän- 
grusmjöl.  Äfven  färgningen  hos  dessa  olika  grus  är  olika. 
Sanden  är  Ijusröd  medan  krossgrusmjölet  är  lerfärgadt,  grätt. 

Kornstorleken  hos  grusel  i  de  här  ofvan  skilda  lagren 
framgär  af  nedan  stäende  genom  siktning  vunna  resultat. 
Da  halten  af  i  första  lagret  ingäende  organiska  äranen,  sä- 
som  af  detta  lagers  glödgningsförlust  framgär,  är  stör,  skulle 
denna  i  menlig  grad  invärkat  pä  de  oorganiska  ämnenas  inbör- 
des  kornstorleksförhällanden,  hvarför  detta  lager  bortlämnats. 


Kornstorlek 

II  Lagret 

III  lagret  1  IV  Lagret      V  Lagret 

Stftrre    an  2     mm 
.           >    1        > 

>              >     0.5       > 

Mindre    >    0.5     » 

7.37    "",0 
20.97     > 
52.72     » 
18.94     » 

26,45    ^.0           32.17    °'o 
16.15     >             13.42     » 
45.34     >            32.94     » 
12  06     *            21.47     > 

0.36    ^0 

0.42     •» 

1.59     > 

97.63     > 

Summa 

100.00  % 

:  100.00  Vo      100.00  Vo 

100.00  ^0  ; 

Denna  komstorlekstabell  angifver,  att  gruset,  som  i  de 
fyra  öfre  förvittringslagren  Ursprungligen  hade  bordt  framvisa^ 
ungefär  liknande  kornstorlek,  i  andra  eller  hvitsandslagret 
undergatt  en  söndervittringsprocess,  i  det  att  i  detta  lager  an- 
träffas  blott  7.37  ^/o  oorganiska  partiklar,  som  hafva  en  genom- 
skärning  större  an  2  mm,  medan  i  underliggande  förvittrings- 
skikt  anträffas  c:a  4  ganger  denna  mängd.  Tredje  lagret  ür 
i  mycket  en  motsats  tili  andra  lagret.  Här  hafva  genom 
sammankittningsprocesser  de  mindre  partiklarna  (0.5  mm  och 
mindre)  sannolikt  anhäftats  tili  de  större,  hvarför  detta  lagers 
procent  af  jordmänsenheter  med  kornstorleken  »mindre  an 
0.5  mm»  är  sä  liten.  Femte  lagret,  som  bestär  af  genetiskt 
olika  grus,  visar  en  synnerligen  fmkornig  beskaffenhet. 

Den  kemiska  sammansättningen,  som  framgär  af  tabellerna 
pagg.  270 — 272  visar  ocksä  i  stört  samma  väsentliga  skillnad 
mellan  de  ofvan  liggande,  gröfre  gruslagren  och  del  uiider.'^ta 


274 

bestäende  af  fint  grus.  Medan  kiselsyrehalten  i  de  öfre  lagren 
varierar  mellan  86.63  Vo  och  90.60  Vo  sä  sjunker  derma  halt 
i  det  femte  lagret  tili  71.i5%.  I  sammanhang  därmed  stär 
naturligtvis  den  relativa  förekomsten  af  öfriga  jordmänsäm- 
nen  i  de  olika  lagren.  Det  kiselsyrerika  hvit-  eller  gr&sands- 
lagret  eger  mycket  smä  mängder  alkalier,  jordalkalier  samt 
lerjord  och  järnoxid  i  jämförelse  med  de  mängder,  som  an- 
träffas  i  det  underst  liggande  femte  lagret.  Särskildt  i  ögo- 
nen  fallande  är  halten  af  aluminiuraoxid  i  de  olika  lagren. 
Sälunda  stiger  AljOg  procenten  blott  i  det  öfversta  af  de 
gröfre  gruslagren  tili  5.8i  Vo  medan  denna  halt  i  andra  och 
tredje  lagret  sjunker  ned  tili  nägot  öfver  4  Vo.  Däremot 
uppgär  i  morängrusmjölet  Al20j,-halten  tili  12.30  ^/o.  Analogt  med 
Al-salternas  förhällande  i  dessa  lager  är  Fe-salternas.  Märkbar 
om  ocksä  icke  sä  skarpt  framträdande  är  äfven  den  ringa  före- 
komsten af  alkalier  och  jordalkalier  i  de  gröfre  gruslagren  i 
jämförelse  med  dessa  ämnens  förekomst  i  det  understa  lag- 
ret. Särskildt  anmärkningsvärd  är  Na-salternas  ringa  halt  i 
de  gröfre  gruslagren,  om  man  järaför  denna  med  halten  af 
detta  ämne  i  det  femte  lagret.  I  ett  senare  sammanhang 
skall  jag  äterkomma  tili  den  sannolika  orsaken  tili  detta 
*  förhällande.  Förhällandet  mellan  K-salternas  förekomst  i  de 
olika  lagren  är  däremot  icke  sä  synnerligen  anmärknings- 
värdt  afvikande.  Forforsyrans  rika  anhopning  i  det  femte 
lagrets  öfversta  delar  är  nägot  egendomlig,  da  man  ju  af 
absorptionsförhällandena  i  jordmänerna  skulle  väntat,  att  detta 
ämne,  en  gäng  upptransporteradt  frän  underliggande  lager 
skulle  kvarblifva  i  de  öfversta  skikten.  Visserligen  eger  för- 
sta  lagret  ett  mindre  öfverskott  af  detta  ämne  i  jämförelse 
med  andra,  tredje  och  fjärde  lagren,  men  det  femte  lagret 
med  0.79  Vo  synes  dock  emottagit  stora  mängder  af  ämnet. 
Mähända  finnes  .fosforsyran  i  detta  lager  säsom  vivianit. 

Säväl  den  fysikaliska  som  den  kemiska  sammansättnin- 
gen  i  dessa  lager  visar,  äfven  om  man  fränser  frän  den  genom 
sekundär  förvittring  uppkomna  förskjutningen  af  ämnenas 
relativa  förekomst  i   de  olika  förvittringszonerna,  att  en  stör 


275 

skiljaktighet  är  rädande  mellan  det  ofvan  liggande,  gröfre 
gruset  och  det  detsamma  underlagrande,  fina  krossgrusmjö- 
let.  Alt  tyder  p&  att  dessa  grus  hafva  ätminstone  tili  en  del 
olika  Ursprung. 

Anhangsvis  meddelas  ä  sidan  272  säväl  total-  som  ex- 
traktanalyser  öfver  rapakiviförvittringsgrus  frän  samma  trakt, 
hvarifrän  ofvan  beskrifna  grus  härstamma.  Jämföres  ämnes- 
sammansättningen  i  femte  lagret  med  denna  i  det  direkta 
rapakiviförvittringsgruset,  sä  finner  man,  om  samtidigt  beaktas, 
att  femte  lagret  erhällit  ett  tillskott  af  ämnen  utom  kiselsyra 
genom  anhopning  af  lösta  och  utfälda  salter  frän  ofvan  lig- 
gande skikt,  medan  äter  rapakiviförvittringsgruset  helt  säkert 
genom  förvittringen  utblottats  om  ock  i  mindre  man  pä  lös- 
liga  beständsdelar,  att  grusen  i  väsentlig  grad  öfverensstämma. 
ünder  det  att  rapakiviförvittringsgruset  blott  beträffande  SiO^ 
och  KjO  halten  äro  rikare  an  det  femte  lagrets  grus  finner 
man,  att  femte  lagret  i  halten  af  alla  öfriga  ämnen  har  en 
liten  öfvervikt.  Anmärkningsvärd  är  kalisalternas  stora  be- 
ständighet  mot  förvittringen  hos  rapakivigrus. 

Af  det  sagda  framgär  säledes,  att  man  med  stör  sanno- 
likhet  kan  antaga,  att  det  femte  lagrets  grus  utgör  en  direkt 
Produkt  af  den  i  trakten  anstäende  rapakivin. 

Det  gröfre  gruset  däremot  har  ett  annat  Ursprung.  Den 
höga  kiselsyrehalten  samt  den  ringa  mängden  öfriga  ämnen 
tyda  pä,  att  gruset  antingen  härstamniar  frän  bärgarter,  som 
själfva  haft  en  liknande  sammansättning  eller  ock  att  gruset 
genom  senare  förvittring  i  sä  hög  grad  omvandlats.  Da  emel- 
lertid  knappast  en  sä  stark  förvittring  och  ursköljning  hos 
ett  grus  af  sädan  mäktighet,  annat  an  i  undantagsfall,  hos 
oss  torde  kunna  pävisas  hafva  inträffat  efter  istiden  och  da 
i  detta  senare  fall  de  .  utsköljda  produkterna  med  nödvän- 
dighet  borde  äterfinnas  i  det  underliggande  gruset,  sä  är  väl 
knappast  skäl  för  banden  att  antaga,  att  nutida  förvittring 
ästadkommit  grusets  nu  varande  sammansättning.  Äterstär 
säledes  det  andra  alternativet,  att  gruset  härstammar  frän  en 
bärgart,  som  själf  har  imgefär  grusets  sammansättning.    Ücli 


276 

i  själfva  värket  finnes  i  dessa  trakter  rester  af  en  dylik. 
Denna  bärgart  är  sandstenen,  som  i  smärre  fragment  ännii 
anst&r  i  dessa  trakter.  Visserligen  föreligger  mig  veterligen 
ännu  ingen  analys  öfver  sandstenen,  raen  en  ytlig  betraktelse 
af  bärgarten  angifver,  att  denna  är  en  kvartsrik  arkos.  De 
lösgjorda  sandkornen  i  gruset-hafva  ocksä  en  förvillande 
likhet  med  mineralfragmenten  i  sandstenen,  hvaraf  större  ste- 
nar  här  och  hvar  anträffas  i  de  gröfre  gruslagren  vid  Kauttua. 
Men  icke  nog  därmed.  De  nutida  sandkornen  päminna  ocksä 
mycket  om  mineralkornen  i  rapakivin.  Det  ser  därför  ut 
som  ora  det  nutida  gröfre  gruset  i  dessa  trakter  en  gang  förr 
skulle,  efter  det  att  rapakivin  söndervittrat,  gifvit  upphof  tili 
ett  grus,  som  under  mycket  länga  tider  varit  utsatt  för  för- 
vittring  och  utsköljning  samt  därpä  sammansintrat  tili  en 
sandsten,  hvilken  under  och  efter  den  stora  istiden  sönder- 
smulats  tili  grus.  Att  förhällandena  sälunda  gestaltat  sig,  som 
här  ofvan  anförts,  och  att  säledes  det  ur  sandstenen  fram- 
gängna  gruset  är  ett  ursprungligt  rapakivigrus,  därom  öfver- 
tygas  man  vid  jämförelse  mellan  särskildt  förekomsten  af  rätt 
stora  totalmängder  af  kali  äfvensom  af  dessa  kalisalters  ringa 
löslighet.  En  jämförelse  i  detta  hänseende  med  grus  som  t.  ex. 
härstamma  frän  egentliga  granitterränger  är  upplysande. 

Att  antingen  mycket  länga  tider  ätgätt  eller  att  en  myc- 
ket Starkare  förvittring  varit  värksam  vid  rapakivigrusets  om- 
daning  tili  sandstensgruset  under  dess  preglaciala  skede,  fär 
man  antaga  pä  grund  af  dess  nutida  ytterst  afvikande  ke- 
miska  sammmisättning  frän  den  bärgart,  som  sannolikt  utgör 
dess  Ursprungliga  moderklyft. 

Som  redan  .i  en  tidigare  uppsats  i  denna  fräga  blifvit 
framhället,  är  det  icke  i  totalanalyserna,  som  den  sekundära 
förvittringens  yttringar  skarpast  framjträda,  utan  i  de  klorväte- 
sura  extrakten,  hvilka  af  respektive  förvittringslager  ünder- 
sökas.  1  dessa  utdrag  liksom  markeras  de  olika  förvittrings- 
faserna  kvantitativt. 

Jämföras  summorna  för  i  14  ^/o  —  saltsyra  lösta  ämnen  i 
de  olika  lagren,  su  linner  man,  att  äfven  i  en  sä  fattig  jordmän, 


277 

som  det  grofva  gruset  frän  Kauttua  framställer,  de  olika  för- 
vittringslagren  utan  svärighet  skiljas  frän  hvarandra.  Medan 
löslighetsprocenten  i  det  humösa  gruslagret  stiger  tili  0.85  Voy 
sjunker  denna  i  nägon  man  i  hvitsandslagret  för  att  äter  höjas 
i  de  under  liggande  färgade  lagren.  Det  af  nedsipprade  frä- 
tande  syror  mest  angripna  hvit-  eller  gräsandslagret  under  det 
sekundärt  anrikade  humösa  grustäcket  är  mest  blottadt  pä 
lösliga  beständsdelar,  hvilka  nedtransporterats  tili  det  brun- 
färgade  och  s&som  här  synes  vara  fallet  i  synnerhet  tili  det 
gulfärgade  skiktet.  Att  äfven  en  anrikiing  af  det  underst 
liggande  morängrusmjölet  skett  har  tidigare  omnämts  liksom 
detta  äfven  framgär  af  detta  grus'  jämförelsevis  stora  löslig- 
het.  Betraktas  äter  löslighetsförhälland^na  för  det  femte 
lagret  och  det  direkta  rapakiviförvittringsgruset  jämsides,  sä 
finner  man,  hvilken  stark  invärkan  ytförvittringen  genom  at- 
mosfäriliernas,  humösa  syrors  m.  fl.  andra  agentiers  medvär- 
kan  har  p&  gruslager. 

BeträfFande  de  olika  saltens  löslighetsförhällanden,  sä 
Springer  genast  i  ögonen  alkaliernas  nägot  egendomliga  in- 
bördes  löslighetsprocenter.  Medan  i  grusjordmäner,  härstam- 
mande  frän  öfvervägande  granitterränger  lösligheten  af  kali- 
salterna  alltid  är  större  an  den  hos  Na-salterna,  sä  finner 
man  ett  motsatt  förhällande  ega  rum  i  det  gröfre  gruset  frän 
Kauttua.  Fränser  man  frän  det  humösa  första  lagret,  som 
tili  följd  af  sitt  uppkomstsätt  a  priori  bör  innehälla  jäm- 
förelsevis stora  mängder  lösligt  kali,  sä  finner  man,  att  i  de 
tre  under  liggande  lagren  en  mycket  svag  löslighet  (0.5 — 0.8 
^/o)  är  utmärkande  för  kalisalterna.  Däremot  är  lösligheten 
för  Na-salterna,  säsom  t.  ex.  i  andra  lagret  är  fallet,  ställvis 
synnerligen  stör. 

Liksom  totalmängden  af  alkalisalter  i  det  leriga  morän- 
gruset  är  större  an  mängden  af  alkalier  i  de  öfver  liggande 
zonerna,  sä  är  ocksä  lösligheten  (med  undantag  af  i  första 
lagret)  större.  Jämför  man  äter  totalmängden  alkalisalter  i 
det  leriga  morängruset  och  rapakiviförvittringsgruset,  sä  finner 
man,    att    ehuru    det    förra   gruset    innehäller  i  total  mängd 


L' 


278 

inindre  alkalier  an  rapakiviförvittringsgrusel,  sä  är  dock  den 
relativa  löslighetsprocenten  för  morängrusets  alkalier  större. 
Detta  f&r  väl,  som  ofvan  frarahällits,  tili  stör  del  tillskrifvas 
det  förhällande,  att  tili  de  öfre  lagren  af  det  fina  morängrus- 
^  mjölet   nedsvämmats  lösliga  alkalisalter  fr&n  ofvan  befintliga 

s'i  förvittringslager,  medan  ä  andra  sidan  mähända  fran  det  al- 

g\^  kalirika   rapakivigruset   en  del  af  de  lösliga  alkalierna  bort- 

^^;.  förts.     Att   morängruset,    som    är   betäckt   af  ett  c:a  30  cm 

^  tjockt   gruslager  och   dar  säsom  glödgningsförlusten  angifver 

Rv  humusyrefrekvenseir  icke  är  synnerligen  stör,  skulle  förvittra 

:ü'.  Starkare  an  det  i  dagytan  liggande  rapakiviförvittringsgruset, 

Pr  är  icke    att    antaga.     Tvärtom    antyder   jii   summan  af  lösta 

ämnen  i  rapakivigruset  jämförd  med  summan  af  lösta  ämnen  i 
morängruset,  att  förvittringen  vore  dubbelt  större  i  det  förra 
gruset  an  i  det  senare. 

Kalk  och  magnesiasalternas  uppträdande  visa  i  Kauttua- 
gruset  stör  likhet  med  alkaliernas.  Liksom  dessa  senare  tili 
icke  ringa  grad  äro  anhopade  i  det  öfversta  lagret,  sä  finner 
man  ocksä  detta  lager  anrikadt  pä  kalk  och  magnesia.  Lös- 
ligheten  för  dessa  salter  är  ocksä  här  stör,  särskildt  för  kalk- 
salterna.  Hvitsanden  och  de  färgade  lagren  hafva  relativt 
liten  halt  af  kalk  och  magnesia  hvaremot  lösligheten  för  Mg- 
salterna  särskildt  i  tredje  och  fjärde  lagren  är  anmärknings- 
värdt  stör.  Det  leriga  morängruset  har  absorberat  stora  mäng- 
der  jordalkalisalter.  Detta  framgär  med  tydlighet,  om  man 
jämför  morängrusets  jordalkalisalthalt  med  denna  hos  rapakivi- 
förvittringsgruset. Däremot  är  lösligheten  för  dessa  salter  i 
morängruset  mindre  an  i  det  direkta  förvittringsgruset.  Mä- 
hända äro  de  bundna  i  en  mera  svärlöst  form  i  det  förra 
gruset  an  i  det  direkta  för  atmosfäriliernas  invärkan  utsatta 
rapakivigruset. 

Lösligheten  för  AI-  och  Fe-salterna  i  dessa  lager  är 
karakteristisk.  Medan  i  de  öfversta  lagren  blott  3.7  ^/o  resp. 
6  ^/o  äro  lö.sliga  af  aluminium  föreningarna,  sä  stiger  lösligheten 
för  dessa  i  de  färgade  gruslagren  tili  c:a  15  ^/o  och  i  morän- 
gruset   tili   30^/0.     I  nägon  man  afvikande  är  lösligheten  för 


279 

Fe-salterna.  Under  det  att,  säsorti  förklarligt  är,  lösligheten 
för  järnsaltema  är  jämförelsevis  stör  i  det  första  lagret,  afta- 
ger  denna  löslighet  betydligt  i  det  utsköljda  gruset  i  andra 
lagret  för  att  n&  sitt  maximum  i  det  brunfärgade  lagret  och 
äter  n&got  aftaga  i  det  gulfärgade  gruset.  Hvarpä  den  ringa 
lösligheten  för  järnföreningarna  i  raorängruset  beror,  är  för 
tillfället  omöjligt  att  säga,  da  lösligheten  är  sä  stark  för  järn- 
saltema i  det  direkta  rapakiviförvittringsgruset. 

En  anhopning  af  fosforsyra  synes  ocksä  ega  rum  i 
raorängruset,  ty  alla  öfver  detta  liggande  lager  innehälla  jäm- 
förelsevis raindre  mängder  af  detta  ämne  liksom  ock  ä  andra 
sidan  det  direkta  rapakiviförvittringsgruset  blott  innehäller 
hälften  af  den  mängd  raorängruset  besitter. 

Af  det  ofvan  sagda  fraragar  säledes,  att  visserligen  raorän- 
gruset genom  saltlösningarnas  vandring  blifvit  nägot  anrikadt 
pä  nästan  alla  öfriga  ämnen  utom  kiselsyra,  men  att  denna 
tillförsel  dock  icke  kunnat  vara  sä  stör,  att  den  kunnat  öfver- 
föra  ett  grus  af  1 — 4:de  lagrens  sammansättning  tili  raorän- 
grusets  nu  varande  kemiska  beskaffenhet,  utan  är  det  snarare 
troligt,  att  blott  ett  morängrus  nägot  mera  utsköljdt  an  det  nu 
varande  rapakiviförvittringsgruset  Ursprungligen  underlagrat 
det  sedan  istiden  förvittrandte  sandstensgruset  och  att  de  lös- 
ningar,  sora  frän  dessa  lager  nedsipprat,  riktat  raorängruset. 
Den  stora  likheten  raellan  raorängruset  och  rapakiviförvitt- 
ringsgruset kan  icke  bero  pä  en  tillfällighet. 


Krossadt  grus  frän  Evois  kronopark. 

C:a  3  km  öster  om  Evois  Forstinstitut  upphöra  de  In- 
stitutet  omgifvande  raosandsmarkerna  och  krossgrusaflagrin- 
garna  vidtaga.  Moränen  är  i  hög  grad  stenig  och  särskildt 
i  djupare  skärningar  härdt  samraanpackad. 

Skogsbeständet  utgöres  af  glest  stäende,  öfveräriga  tall- 
öfverständare  sarat  här  och  hvar  gles  ungskog. 

8 


280 


fV 
f^"". 


^: 


Markbetäckningen  bestar  af  mossor  och  Ijung  samt  nä- 
got  gras. 

Jordmänsprofilens  utseende  var  följande : 

1  Lagret     1  cm  Humusblandadt  grus. 
»    Hvit-  euer  gräsand. 
»    Brunfärgadt  grus. 
»    Gulfärgadt  grus. 

Normalfärgadt  grus. 
storlek    och   fördelning    i  de  olika 
lagren  ses  af  nedan  anförda  tabell.    Frän  hvarje  lager  blefvo 
redan  vid  proftagningen  de  gröfsta  stenarna  aflägsnade. 


11 

» 

3 

III 

'» 

8 

IV 

» 

20 

V 

> 

Mineralfragmeni 

,ens 

Komstorlek 

II  Lagret 

m  Lagret 

IV  Lagret 

V  Lagret 

Större    an  2     mm 
>    1        » 

>              >     0.5       » 

Mindre    »0.5     » 

19.07   % 

8.49     > 

13.82     » 

58.62     > 

22.39   Vo 
10.15     » 
15.94     > 
51.52     » 

36.32   Vo 

7.15      > 

14.25     > 

42.28     > 

38.82   «/o 

7.52     » 

10.49     y 

43  17     » 

Summa 

100.00  Vo 

100.00  Vo 

100.00  Vo 

100.00  «/o 

Den    kemiska    sammansättningen  i  ofvan  stäende  lager 
f ramgär  af  efterföljande  analyser: 

I    Lagret.    Humusblandadt  grus. 

För   totalanalysen  användes  1.487?  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  4.2801  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  Vo 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0) .     . 
Natron  ^(Na,0) 
Kalk  (CaO)     . 
Magnesia  (MgO) 
Lerjord  (Al^Oj) 
Järnoxid  (Fe,0,) 
Fosforsyra  {F^O^] 
Svafvelsyra  (SO^] 
Kiselsyra  (SiO,) 

)    . 
)     . 

2.88   Vo 

4.01    > 

3.73     * 

1.11  » 

11.13     > 

3.62     y 

—     y 

0.40     > 

73.61    » 

0.07  57    % 
0.0374     > 
0.0925      > 
0.0978     » 
0.4574     > 
2.0430     > 
0.0036     > 
0.0348      » 

2.6  % 
0.9     » 
2.4     > 

8.8     » 

4.1    > 
56.4    > 

0.9      > 

Sun 
GlödgningsförJ 

ma 
tust 

100.49    ö;0 
38.47     . 

2.8  422   ^0 



281 

II  Lagret.    Hvit-  eller  gr&eand. 

För  totalanalysen  användes  I.7531  gr.  glödgad  subslans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  3.3io2  gr.  arsprunglig  subslans. 


Total  m&ngd 

Löslig  i  14  Vo 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).    .    .     . 
Natron  (Na,0)    .     . 
Kalk  (OaO)     .    .    . 
Magnesia  (MgO).     . 
Lerjord  (A1,0,)  .    . 
Jämoxid  (Fe,0,)     . 
Fosforsyra  (P.Oj)    . 
Svafvelsyra  (SOg)    . 
Kiselsyra  (SiO,)  .     . 

2.59   Vo 
3.7  8     » 
2.72     > 
1.03     y 
11.34     > 
3.26     » 
0.15     » 

75.29    y 

0.0242   Vo 
0.0323     y 
0.0300     > 
0.1230     » 
1.7691     > 
1.6592     > 
0.0641     y 
0.0666     > 

0.'9   Vo 
0.8     . 
1.1    y 
11.9    y 
15.5     » 
50.8    » 
36.0     y 

Samma 
GlOdgningsfOrlnst 

100.16   »0 
6.90     > 

3.7585   ^0 

— 

III  Lagret.    Brunfärgadt  grus. . 

För  totalanalysen  användes  1.4246  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  3.2688  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mftngd 

Löslig  i  14  Vo 
saltsyra. 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).     .     .     . 
Natron  (Na,0)     .     . 
Kalk  (CaO)     .    .    . 
Magnesia  (MgO).    . 
Lerjord  (A1,0,)  .     . 
Jftrnoxid  (Fe^Og)     . 
Fosforsyra^  (PjOß)    . 
Svafvelsyra  (SO»)    . 
Kiselsyra  (SiO,) .     . 

2.44  % 
3.63     > 

2.54    y 
1.67    y 
14.06     > 
4.66     y 
0.31     y 

71.19     y 

0.0172   ^0 
0.0280     » 
0.0430     » 
0.1886     y 
5.8065     y 
2.9560     » 
0.0835     > 
0.0196     y 

0.7  Vo 
0.7  » 
1.6     t 

11.2     . 

41.2     y 

63,4    . 

26.9    > 

Summa 
Glödgningöförlust 

100.50   ^0 
7.17     y 

9.1424   Vo 

— 

282 


.    iV  Lagret.    Gulfärgadt  grus. 

För  totalanalysen  användes  1.6389  gr.  glödgad  substans. 
(ilödgningsförlusten  bestämdes  i  2.8689  gr.  ursprunglig  substans. 


%f. 

^*-'" 

Total  mängd 

Löslig  i  14  ^'o 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

fr 

Kali  (K,0)     .    .    . 

2.1«  Vo 

0.0213   % 

0.9   °/o 

Natron  (Na^O)    .     . 

4.46     » 

0.0482     > 

1.0     . 

•?^' 

Kalk(CaO)     .    .     . 

2.73      ^ 

0.0527      > 

1.9     > 

W 

Magnesia  (MgO).    . 

1.47     » 

0.1690     > 

11.4     » 

i  ._ 

Lerjord  (Al^Og)  .    . 

14.68     > 

7.5639     » 

51.5     » 

;■'   /    .   ' 

Jämoxid  (Fe,0,)     . 

4.7  8     » 

2.9260     » 

61.2     > 

Fosforsyra  (P^Oß)    . 

0.19     » 

0.0688     » 

36.1    * 

c  ■ 

Svafvelsyra  (SO«)    . 

— 

0.0257     > 

— 

1;  ^ 

Kiselsyra  (SiOj) .    . 

69.81    » 

— 

— 

r-  V 

Summa 

100.27    % 

10.8756   ^0 

— 

F>    ' 

Glödgningsförlust 

7.68     » 

— 

— 

V  Lagret.    Normalfärgadt  grus. 

För  totalanalysen  användes  1.0594  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  5.182?  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  7o 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent.af  total- 

mängden 

Kali  (K,0)      .     . 

2.60   «/o 

0.0990   °/o 

3.8   % 

Natron  (Na,0)    . 

4.43     > 

0.0553     > 

1.2     » 

Kalk  (CaO)     .     . 

3.10    » 

0.0707     > 

2.2     > 

Magnesia  (MgO) . 

1.92     » 

0.0932     > 

4.8     > 

I^rjord  (Al^Og)  . 

14.62     > 

1.2757     » 

8.7     . 

Järnoxid  (Fe^Og) 

3.48     > 

2.0530     » 

.59.0    > 

Fosforsyra  (PjOg) 

0.20     » 

0.0675     > 

33.7    > 

Svafvelsyra  (SO3) 

— 

0.0235     > 

— 

Kiselsyra  (SiO,). 

71.01    > 

— 

— 

Summs 

l            101.36    "0 

3.7379    °/o 

— 

Glödgni  ngsf örlus 

t                1.87     > 

— 

— 

r 


283 

Om  ocksä  d«n  sekundära  förvittringen  äfven  i  detta  grus 
af  synnerligen  homogen  beskaffenhet,  i  stora  drag  tämligen 
skarpt  kan  pävisas  genom  den  olika  starka  färgningen  hos 
förviltriogslagren,  sä  häntyda  dock  analyserna,  säväl  de  to- 
tala  som  extrakten  pä,  att  förskjutningar  i  förvittringsfaserna 
inträffat,  eller  att  förvittringen  ännu  icke  fortskridit  sä  längt, 
att  normala  och  füllt  stabila  förhillanden  inlrädt.  Total- 
analyserna  öfver  det'humösa  lagret  och  hvitsanden  äro  vis- 
serligen  normala,  i  ty  alt  kiselsyrehalten  1  hvitsandslagret  är 
större  an  i  det  humösa  skiktet.  Normal  är  ocksä  kiselsyre- 
procentens  snabba  sjunkande  i  de  färgade  gruslagren  äfven- 
som  dess  stigande  i  det  norraalt  färgade  gruset.  Att  där- 
emot  kiselsyrehalten  i  det  gulfärgade  skiktet  är  större  an  i 
det  brunfärgade  lagret  bevisar,  att  smärre  rubbningar  inträf- 
fat i  förvittringsgängen.  Älkalisalternas  fördelning  i  de  olika 
lagren  är  egendomlig.  Medan  det  första  lagret  innehäller 
nästanät  de  största  mängderna,  sjunker  halten  i  de  öfriga  utom 
i  det  nedersta  lagret,  dar  den  stora  natronhalten  drifver  upp 
alkaliprocenten.  Särskildt  anmärkningsvärdt  Uten  är  kalihal- 
ten i  fjärde  lagret,  dar  man  af  de  öfriga  ämnenas  utom  ki- 
selsyra  rikliga  förekomst  skulle  förmodat  en  stegring  och  icke 
en  förminskning  af  kali. 

Fördelningen  af  aluminium-  och  järnföreningama  i  de 
olika  lagren  visar  sig  äter  i  det  närmaste  normal.  Medan 
AI2O3-  och  Fe^Og-halten  i  de  tvänne  ötversta  förvittringsskikten 
häller  sig  tämligen  lag,  stiger  denna  i  de  brunfärgade  och 
gulfärgade  lagren  med  öfver  3  ^/o  för  Al^Og  och  c:a  1,5  ^/o 
för  Fe^Og.  Det  fjärde  lagret  visar  sig  äter  vara  mest  anri- 
kadt  pä  dessa  ämnen. 

Enligt  totalanalyserna  fär  man  sälunda  den  uppfattnin- 
gen,  att  det  fjärde  lagret  i  krossgruset  frän  Evois  kronopark 
vore  det  skikt,  som  samlar  och  absorberar  det  mesta  af  de 
frän  öfverliggande  lager  nedstigande  salterna.  Att  ocksä  hal- 
ten af  humösa  beständsdelar  i  detta  lager  är  störst  (utom 
naturligtvis  i  det  första  lagret)  framgär  af  den  stora  glödg- 
ningsförlusten. 


\ 


284 

Säsom  af  extraktanalyserna  synes,  är  lösligheten  i  resp. 
lager  i  hög  grad  afvikande  frän  de  förhällanden,  som  i  nor- 
malt förvittrande  jordmäner  belräffande  löslighet  anträffas. 
Del  minst  lösliga  lagret  är  här  det  humösa  skiktel.  Löslig- 
hetssumman  i  detta  lager  är  2.8422  %.  Frän  detta  lager 
stiger  lösligheten  säväl  i  hvitsandslagret  som  i  de  färgade 
gruslagren  tili  dess  att  maximum  näs  i  det  gulfärgade  lagret, 
dar  en 'löslighet  af  10.8756  ^/o  anträffas.  Att  förvittringen  tili 
hufvudsaklig  del  upphör  med  det  fjärde  lagret  antyder  ej 
allenast  den  svaga  lösligheten  (3.7379  Vo)  utan  äfven  den  ringa 
glödgningsförlusten  i  femte  lagret. 

Af  de  olika  salten  lösa  sig  alkalisalterna  jämförelsevis 
svagt  i  de  mellanliggande  lagren  medan  lösligheten  för  dessa 
ämnen  i  första  och  femte  lagren  är  rätt  stör.  Särskildt  kan 
här  anf()ras  lösligheten  för  kalisalterna,  hvilken  i  detta  grus 
ter  sig  i  hög  grad  annorlunda  an  i  gruset  frän  Kauttua.  Me- 
dan i  Kauttua-gruset  nästan  genomgäende  lösligheten  för  Na- 
salterna var  större  an  denna  för  K-salterna,  är  i  Evois-gruset 
förhällandet  omvändt. 

Af  jordalkaligruppens  salter  förekommer  kalk  jämfö- 
relsevis rikligt,  men  dess  löslighet  är  genomgäende  ringa.  Ett 
omvändt  förhällande  inträffar  med  Mg-salterna.  Lösligheten 
för  dessa  salter  är  relativt  stör  i  alla  andra  lager  utom  i  det 
femte.  Analog  med  löslighetssumman  för  lagren  är  löslighe- 
ten för  Al-salterna.  Frän  ett  löslighetsminimum  af  4.1  Vo  af 
totalsumman  af  AlgOj,  i  första  lagret  höjer  sig  denna  löslig- 
het i  det  gulfärgade  lagret  tili  51.5  ^/o  medan  lösligheten  i  de 
mellanliggande  lagren  är  resp.  15.5  ^/o  och  41.2  %.  I  det 
normalt  färgade  gruset  är  lösligheten  för  Al-salterna  blott  8.7  Vo. 
Lösligheten  för  järnsalterna  i  Evois  krossgruset  är  jämförelse- 
vis lika  i  alla  lager,  varierande  mellan  c:a  50 — 60  ^/o  af  to- 
talmängden  Fe  i  gruset. 

En  blick  pä  den  ä  sid.  280  anförda  siktningstabellen 
gifver  vid  banden,  att  i  det  andra  lagret  en  svag  öfvervikt  af 
mineralpartiklar  med  kornstorleken  »mindre  an  0.5  mm»  i 
jjenoinskärning    förefinnes    jämfördl    med  i  de    öfriga   lagren 


285 

likasom  ock,  att  grus  af  gröfre  storlek  an  2  mm  i  diameter 
är  mindre  i  andra  lagret  an  i  de  underliggande.  Själffallet 
häntyder  detta  förhällande  pä,  att  genom  den  sekundära  för- 
vittringen  det  andra  lagret  mest  blifvit  angripet  äfven  tili  sin 
fysikaliska  beskaffenhet.  Tabellen  gifver  äfven  vid  banden, 
att  förvittringen  sker  likfonnigt  aftagande  uppifrän  nedät. 

Beträffande  frägan  om  moderklyften  för  det  grus,  som 
här  ofvan  varit  föremäl  för  undersökning,  sä  är  det  sanno- 
likt,  s&som  af  totalanalyserna  framgär,  att  i  närheten  an- 
staende  graniter  gifvit  det  samma  sitt  största  bidrag.  Detta 
framgär  äfven  af  en  vid  proftagningen  företagen  stenräkning, 
hvars  resultat  här  nedan  anföras: 

Grä  granit  . 64  ^/o 

Röd  granit 31    » 

Gängkvarts  . 5    > 

Summa  100  % 


Mosand  frän  Evois  kronopark. 

Omkring  Evois  Forstinstitut  utbreda  sig  vida,  svagt  ku- 
perade  mosandsaflagringar.  Dessa  äro  tili  stör  del  nedsväm- 
made  frän  den  vester  om  Institutet  löpande  ruUstensäsen. 
Materialet  i  mosanden  är  oftast  stenfritt,  medelkornigt  grus. 
Profvet  är  taget  frän  östra  stranden  af  Ylimmäinen  Rautjärvi. 

Skogsvegetationen  utgöres  af  c:a  80-ärig  kraftigt  vuxen 
tall  i  god  slutning.     Växttäcket  bestär  af  mossor. 

Lagerföljden  i  gruset  ses  af  en  profil  pä  följande  sida: 


1 


286 


I  Lagrel: 
II       )» 

III  . 

IV  y> 


Den 


Fig.  2. 

1  cm  Humusblandadt  grus. 

12 — 18    »     Rostfärgadt  grus. 

1 — 7      »    Gulfärgadt  grus. 
18  »    Gulfärgadt  grus. 

Nortnalfärgadt  grus. 


^       »         INortnalfargadt  grus. 
kemiska  sammansättningen  af  lagren  är  följande: 

I  Lagret.    Humusblandadt  grus. 

För  totalanalysen  användes  1.244*  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförluslen  bestämdes  i  1.5066  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

I^slig  1  14  °,o 
saltsyra 

LOsligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).     .    .     . 

2.71    ^0 

0.0383   Vo 

1.4   °'o 

Natron  (Na,0)    .     . 

3.7»     » 

0.0472     > 

1.2     > 

Kalk  (Caü)    .     .    . 

1.81      > 

.      0.0140     » 

0.7     . 

Magnesia  (MgO) .    . 

1.59     > 

0.1152     > 

7.2    . 

Lerjord  (A1,0,)  .     . 

10.31      » 

0.7215     » 

G.»     > 

Järnoxid(Fe,0,).    . 

2.25     » 

1.3117     > 

58.2    > 

Fosforsyra  (P^Oj)    . 

0.44     > 

— 

— 

Svafvelsyra  (SO,)    . 

— 

0.0238     > 

— 

Kieelsyra  (SiO,)  .     . 

78.51    » 

— 

— 

Summa 

101.35    «0 

2.2717    "o 

— 

Glödgningsförlust 

15.70     . 

— 

— 

287 


II  Lagret.    Rostbrunt  gnis. 

För  totalanalysen  användes  1.0866  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  1.8512  gr.  iirsprunglig  substans. 


Total  mftngd 

Löslig  i  14  Vo 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängdeu 

Kali  (K,0).    .    .    . 

2.27    °/o 

0.0227   % 

1.0    °/o 

Natron  (N,0) .     .    . 

4.28     > 

0.0240     » 

0.5     » 

Kalk  (CaO)    .    .    . 

2.31     > 

.    0.0475     > 

2.0    . 

Magnesia  (MgO).    . 

2.46     y 

0.1262     » 

5.1    » 

Lerjord  (A1,0,)  .    . 

14.40     » 

3.4451     » 

23.9    > 

Jftrnoxid(Fe,Oj).    . 

4.29     > 

2.3315     » 

54.3    > 

Fosforsyra  (P.Os)    . 

0.49     > 

0.1124     y 

22.7    » 

Svafvelsyra  (SOj)    . 

— 

0.0129     * 

— 

Kieelsyra  (SiO,) .    . 

70.76     » 

— 

— 

Summa 

101.26   Vo 

6.1223    % 

— 

Olödgningsförlnst 

5.62     » 

— 

—  ' 

III  Lagret.    Mörkare  guK  grus. 

För  totalanalysen  användes  l.isio  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  4.4088  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  Vo 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).    .     .    . 

2.79   % 

0.0616   Vo 

2.2  o/o 

Natron  (Na,0)    .    . 

4.19     > 

0.0203     » 

0.4     » 

Kalk  (CaO)    .    .    . 

2.84     > 

0.0307     > 

1.3     » 

Magnesia  (MgO).    . 

1.86     » 

0.0455     > 

2.8     » 

Lerjord  (Al^Og)  .     . 

14.75     > 

2.1302     > 

14.4     > 

Järaoxid  (Fe^Og).     . 

4.27     » 

2.5955     > 

60.7     » 

Fosforsyra  (PjOg)    . 

0.19     > 

0.0343     > 

18.0    » 

Svafvelsyra  (SOg)    . 

— 

0.0095     » 

— 

Kiselsyra  (SiO,) .    . 

70.02    » 

— 

— 

Summa 

100.41   Vo 

4.927  6   °/o 

— 

Glödgningsförlust 

3.34     y 

•       - 

- 

288 

IV  Lagret.    LJusare  gult  grus. 

För  totalanalysen  användes  1.1653  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdesi  2.6165  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  raängd 

Löslig  i  14  Vo 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).    .    .    . 
Natron  (Na,0)    .    . 
Kalk  (CaO)    .    .     . 
Magnesia  (MgO).    . 
Lerjord  (A,0,)    .     . 
Jämoxid(Fe,0,).     . 
Fosforsyra  (P^Og)    . 
Svafvelsyra  (SO,)    . 
Kiselsyra  (SiO,) .    . 

2.62   7o 
3.76     » 
2.09     > 
2.15     > 
12.42     > 
4.18     » 
0.24     » 

72.46     . 

0.1563   Vo 
0.0543     > 
0.0532     » 
0.2630     > 
3.5065     » 
3.4490     » 
0.0425     > 
0.0213     » 

6.9  °/o 

1.4.    » 

2.5     »• 

12.2     » 

28.2    > 
82.5    > 

17.7     » 

Summa 
Glödgningsförlust 

99.92  Vo 
2.20     . 

7.5461   % 

— 

V  Lagret.    Normalfärgadt  grue. 

För  totalanalysen  användes  1.0483  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  3.4375  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  o/o 
salts3rra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mftngden 

Kali  (K,0).     .     .    . 

3.47    o/o 

0.1433   o/o 

4.1  o/o 

Natron  (Na,0)    .     . 

4.59     > 

0.0453     > 

0.9     » 

Kalk  (CaO)    .     .     . 

2.64     > 

0  0840     > 

3.1    » 

Magnesia  (MgO).    . 

1.79     » 

0.0500     » 

2.7     > 

Lerjord  (Al^Og)  .    . 

13.83     > 

1.5344     > 

11.0     . 

Jftmoxid  (FejO,) .     . 

3.52     > 

2.8815     > 

8L8    > 

Fosforsyra  (P,Og)    . 

0.43     > 

0.0121     » 

2.8     > 

Svafvelsyra  (SO,)    . 

— 

0.0127     » 

— 

Kiselsyra  (SiO,)  .     . 

70.33     » 

— 

— 

1                      Summa 

100.60   «/o 

4.7633   o/o 

— 

,     Glödgningsförlust 

1.67     » 

— 

— 

289 

Liksom  i  krossgruset  frän  Evois  kronopark  vissa  frän 
den  allmänna  lagen  belräffande  salternas  vandring  och  kvar- 
stannande,  afvikande  förhällanden  künde  späras  och  dock 
den  sekundära  förvittringens  karaktärer  i  sina  hufvuddrag 
kvarstodo,  sä  finner  man  ock  förhällandet  vara  i  det  rullade 
gruset.  ünder  det  humösa  gruset,  hvars  kiselsyrehalt  är 
jämförelsevis  hög  (78.51  %)  anträffas  intet  hvitsandslager, 
utan  följer  det  rostbrunt  färgade  lagret  omedelbart  under  det 
humösa  skiktet.  Att  dock  elt  hvitsandslager  anträffas  pä 
dessa  moar,  har  jag  upprepade  g&nger  öfvertygat  raig  om, 
men  pä  det  stalle,  dar  profvet  togs,  förefans  nägot  dyliktej, 
eller  rättare  sagdt  var  detta  sä  svagt  utveckladt,  att  det  ej. 
künde  skiljas  frän  det  humösa  gruset.  Under  det  brunfär- 
gade  lagret  följer  tvänne  gulfärgade  jordmänsskikt,  dar  enligt 
totalanalyserna  i  jämförelse  med  det  brunfärgade  lagret  rätt 
normala  förhällanden  räda.  Det  normalt  färgade  gruset  i  femte 
lagret  skiljer  sig,  utom  beträffande  glödgningsförlusten,  i  all- 
mänhet  mycket  litet  frän  de  färgade  lagren. 

Betraktar  man  de  enskilda  ämnenas  förekomst  i  respek- 
tive lager,  sä  finner  man.  en  svag  anhopning  af  kalisalter  i 
det  öfversta  lagret  liksom  ock  lösligheten  för  dessa  i  detta 
lager  är  i  nägon  man  större  an  i  det  underliggande  lagret. 
Da  det  humösa  skiktet  i  denna  profil  i  det  närmaste  är  lik- 
värd  med  ett  hvitsandslager  i  öfriga,  normalt  utvecklade  för- 
vittringsmarker,  sä  befinner'  sig  sannolikt  en  betydande  del 
af  kalisaltema  i  de  organiska  resterna,  som  tili  c:a  15  Vo 
sammansätta  lagret.  Anmärkningsvärd  är  säväl  den  ringa 
totalhalten  som  ock  den  svaga  lösligheten  för  kalisalterna  i 
det  rostbruha  gruset.  Kalihalten  stiger  nägot  i  de  gulfärgade 
lagren,  men  först  i  det  normalt  färgade  gruset  när  halten  af 
kali  i  denna  profil  sitt  maximum  med  3.47  %  och  en  löslig- 
het  af  4.1  ^/o.  Liksom  krossgruset  frän  Evois  i  normalsands- 
lagret  är  synnerligen  rikt  pä  kalisalter,  sä  är  ocksä  den  nor- 
malt färgade  mosanden  frän  dessa  trakter  anrikad  pä  detta 
ämne,  t.  o.  m.  om  man  tager  i  betraktande,  att  en  del  af 
kalimängden  icke  direkt  tillhör  gruset,  utan  tillförts  detta  frän 


-^ 


290 


ofvan  liggande  lager,  ett  förh&llande  hvarpä  den  höga  löslig- 
heten  leder  tanken. 

Säsom  naturligt  är  hos  grus,  som  härstamma  frän  sä 
stränga  granitterränger,  som  här  är  fallet,  är  äfven  här  Na- 
halten stör  i  alla  lager.  Lösligheten  däremot  är  Uten,  ett 
förhällande,  som  är  analogt  med  det,  som  beträffande  natrium- 
salternas  löslighet  äfven  anträffades  i  krossgruset  frän  -Evois. 

Kalk-  och  magnesiamängderna  liksom  ock  aluminium- 
och  järnoxidhalten  i  första  lagret  äro  smä  i  jämförelse  med 
dessa  salters  förekomst  i  de  underliggande  lagren.  Löslig- 
heten för  dessa  salter  är  ocksä  i  första  lagret  svagare  an  i 
de  undre.  Härigenom  visar  sig  det  första  lagret  som  ett 
sannskyldigt  hvitsandslager.  Ofvan  nämda  ämnen  äro  annars 
tämligen  jämt  fördelade  i  de  underliggande  lagren,  utom  alt 
aluminiumsalterna  i  andra,  tredje  och  fjärde  lagren  visa  vissa 
egendoraligheter,  som  p&kalla  ett  närmare  särskädande.  An- 
hopningen  af  större  Al-mängder  i  andra  och  tredje  lagret  be- 
ror  sannolikt  pä  nedtransport  af  detta  ämne  frän  första  lagret. 
Däremot  är  den  jämförelsevis  ringa  förekomsten  af  Al-salter 
i  det  fjärde  lagret  päfallande.  Mähända  vinner  detta  förhäl- 
lande tili  en  viss  grad  sin  förklaring  däri,  att,  säsom  de  me- 
kaniska  analyserna  visa,  detta  lager  tili  sin  fysikaliska  beskaf- 
fenhet  är  af  väsentligen  olika  natur  mot  de  ofvanliggande  och 
att  man  därför  fär  antaga,  att  det  undergätt  en  nägot  annan 
omvandling  an  dessa  vid  dess  äflagring. 

Kornstorleken  i  ofvan  behandlade  jordmänslager  fram- 
gär  af  nedan  stäende  tvänne  tabeller. 


Kornstorlek 

I 
Lagret 

II 
lÄgret 

«0 

m 

Lagret 

IV 
Lagret 

Vo 

V 
Lagret 

Större  an  2     mm    .     . 
.1         *      .     . 

>            »     0.5        »        .      . 

Mindre  »0.5      » 

3.37 

6.07 

34.57 

56.90 

14.67 
12.22 
31.37 
4174 

44.77 
15.56 
18,04 
20.7  3 

0.84 

0.68 

12.46 

86.02 

8.02 
26.22 

47.17 

17.60 

Summa 

100.00 

100.00 

100.00 

100.00 

100.00 

I — 


291 


FaUtiden 

Komstor- 

t 

)— 

ß 

B 

< 

< 

1 
tim.  min.  sek 

leken,  dia- 

metern  i 

mm 

Ä 

et- 

'1 

1 

Kortare    tid 

an  12" . 

0.25—0.5 

30 

52.170 

56.032 

66.683 

83  233 

84.429 

0^    0'  12" 

0.26 

» 

17.730 

22.485 

18.933 

11.240 

11.582 

Ot    (y  43" 

0.12 

1 

15.733 

9.904 

5.316 

3-850 

2.383 

Ot    2'  30" 

0.05 

f 

5.638 

5.625 

0.803 

0.S39 

1.070 

Ot  16'  40" 

0.02 

20 

1.470 

1.474 

0.959 

0.431 

— 

Ot  30^     . 

0.015 

> 

1.446 

1.820 

5.725 

0.477 

— 

1*       .    . 

0.006  —  0.01 

» 

1.962 

1.178 

0.523 

0.345 

0.110 

6*       .    . 

.  0.001—0.005 

t 

0.946 

0.450 

0.212 

— 

— 

12t       .    . 

0.001 

% 

2.308 

1.523 

0.704 

— 

— 

Sum 

ma 

99.403 

99.991 

99.858 

100.106 

99.524 

Den  fysikaliska  förvittringen  är  skärpt  ulpräglad  i  denna 
mosand.  Första  lagret,  som  i  kemiskt  hänseende  i  sig  för- 
enar  karaktären  af  humöst  skikt  och  hvitsand,  visar  sig  i 
fysikaliskt  hänseende  mera  likna  ett  hvitsandslager.  Därpä 
tyder  dess  ringa  halt  af  mineralkorn  med  större  diameter  an 
2  mm,  därpä  tyder  ock  ä  andra  sidan  dess  stora  rikedom  p& 
jordm&nspartiklar  af  raindre  genomskärning  an  0.5  mm.  Yt- 
termera  visar  procenten  af  de  finaste  jordmänspartiklarna 
(säsom  framgär  af  slamningsanalysen  för  detta  lager  i  jäm- 
förelse  med  de  öfriga  lagren),  att  detta  lager  mest  varit  ut- 
salt  för  förvittring  af  mera  genomgripande  natur.  Redan  i 
det  andra  lagret  och  särskildt  i  det  tredje  äro  mineralfrag- 
menten   fysikaliskt  icke  sä  söndersprängda  som  i  det  första. 

Som  tidigare  päpekats  äro  fjärde  och  femte  förvittrings- 
lagren  skikt  af  annat  Ursprung  och  annan  fysikalisk  natur 
an  de  öfver  liggande.  Detta  framgär  med  all  tydlighet  af 
siktningsresultaten,  men  äfven  af  slamningsanalyserna.  Det 
är  mähända  häri,  som  man  har  att  söka  orsaken  tili,  att  lös- 
ligheten  hos  denna  öfversta  del  af  det  finare  gruset  (IV 
lagret)  är  sä  stör.  En  anhopning  af  lösta  salter  mäste  na- 
turligtvis  alltid  inträffa,  da  lösningarna  frän  ett  gröfre  lager 
träffa    ett  finare  gruslager,  dar  absorptionsförhällandena  äro 


•^ 


292 

sä  väsentligen  olika.  Af  slamningsanalyserna  framgär  äfven, 
att  det  fjärde  lagret  sannolikt  vare  sig  genom  anrikning  upp- 
ifr&n  eller  genom  sekundär  förvittring  in  situ  tillförts  finare 
jordmänspartiklar  i  afsevärd  mängd. 

En  jämförande  belraktelse  af  de  bäda  grusen  frän  Evois 
kronopark,  krossgruset  och  mosanden,  gifver  otvetydigen  vid 
banden,  att  grusen  äro  af  väsentligen  samma  beskaffenhet 
samt  att  knappast  nägon  större  utsköljning  af  lösliga  beständs- 
delar  inträffat  i  mosanden  an  i  krossgruset.  Tvärtom  ser  det 
ut,  som  om  rullstensgruset,  alt  döma  af  analyserna  öfver  femte 
lagret,  vore  rikare  an  krossgrusets  motsvarande  lager.  [Detta 
kan  delvis  förklaras  pa  sä  satt,  att  i  den  lättare  genomsläpp- 
liga  mosanden,  säsom  extraktanalysen  äfven  visar,  förvittrings- 
företeelserna  ehuru  i  betydligt  försvagad  form  ännu  utspelas 
i  det  normalt  färgade  grusets  öfre  lager  och  att  sälunda  en 
anrikning  af  saltlösningar  bär  inträffar  medan  i  följd  af  kross- 
grusets pinmoartade  natur  i  undre  lager  en  förvittringsmöj- 
lighet  är  nästan  utesluten. 


Mosand  frän  Vierustenkangas  i  Pällilä  revier. 

Denna  mo,  som  enligt.hvad  de  i  gruset  inbäddade  kol* 
partiklarna  gifva  vid  banden,  öfvergätts  af  skogseldar,  är  för 
närvarande  pä  stora  sträckor  inom  krono  parken  samt  äfven 
utom  den  samma  kal.  Skogskulturer  bafva  visserligen  ärli* 
gen  ända  sedan  1874  företagits,  men  försöken  bafva  krönts 
med  ringa  eller  ingen  framgäng.  Säväl  sädd  som  plantering 
af  förnämligast  barrträd  äfvensom  löfträd  bafva  ulförts,  men 
vanligen  bafva  trädplantorna  gätt  en  snar  undergäng  tili  mö 
tes,  medan  äter  pä  nägra  stallen  de  kvarblifna  resterna  föra 
ett  tynande  lif.  Mängenstädes  är  marken  fuUkomligt  bar  ocb 
gruset  päminnande  om  det,  som  förekommer  pä  flygsands- 
lokaler  vid  kuslerna  af  värt  land.    Vanligen  täckes  dock  gru- 


293 

set  af  lafvar  och  Ijüng.  Äfven  denna  annars  sä  förnöjsamnia 
Vegetation  visar  tydliga  spar  af  att  mängenstädes  pä  mon 
icke  finna  de  för  dess  trefnad  gynnsamma  belingelserna. 
Blott  dar  gruset  är  mera  stenigt  är  Ijungen  frodigare  liksom 
ocksä  pä  dessa  stallen  säväl  spridda  tallar  som  mindre,  men 
luckiga  och  nödvuxna  ungbeständ  af  tall  —  samt  pä  ett 
Ställe  lärkträd  —  anträffas.  I  närheten  af  den  frän  Perkjärvi 
ledande  landsvägen  löper  en  rullstensäs.  Invid  och  pä  Station 
denna  senare  har  tallen  föryngrat  sig  pä  naturlig  väg  och 
synas  dessa  här  och  hvar  kringspridda  ungträd  visa  en  bältre 
och  kraftigare  växt. 

Nedan  beskrifna  prof  blefvo  tagna  frän  ett  kalt  stalle 
midt  pä  raon.  Gruset  bestär  af  medelgrof  mosand,  som  i  de 
öfre  lagren  är  mörkfärgad  genom  rikligen  inströdda  oförmult- 
nade  humösa  ämnen. 

Följande  icke  synnerligen  skarpt  raarkerade  sekundära 
förvittringskikt  hafva  iakttagits  i  gruset: 


Fig.  3. 


I  Lagret 

1     cm  Humusblandadt  grus. 

II       . 

2.5    »    Hvit  eller  gräsand,  uppblandad  med 

humösa  beständsdelar. 

III       » 

5      »    Svagt  brunfärgadt  grus. 

IV        » 

10     >     Gulfärgadt  grus. 

V       » 

Normalfärgadt  grus. 

Den   kemiska    sammansättningen  i  dessa  lager  f ramgär 
af  efterföljande  analyser: 


294 

I  Lagret.    Humöst  gnis. 

För  lotalanalysen  användes  0.9879  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  l.isio  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mftngd 

Löslig  1  14  -Vo 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mftngden 

Kali  (K,0).    .    .    . 
Natron  (Na,0)     .    . 
Kalk  (CaO)    .    .    . 
Magnesia  (MgO).    . 
I^rjord  (Al^Og)  .     . 
Järnoxid  (Fe,Og)     . 
Fosforeyra  (P.Oj)    . 
Svafvelayra  (SO,)    . 
Kiselsyra  (SiO,) .    . 

3.38   Vo 
2.44     > 

0.71     » 
1.08     » 
5.47     > 
0.78     » 
0.13     > 

86.27     > 

0.0245   7o 
0.0400     * 
0.1140     > 
0.0430     > 
0.3498     > 
0.0550     > 

0.0213     » 

0.7    Vo 
1.6     » 

16.0    > 

3.9     > 
6.3     » 

7.0    » 

Summa 
Glödgningsförlust 

100.26   % 
14.16     » 

0.6476   % 



II  Lagret.    Hvit-  eller  gr&sand. 

För  totalanalysen  användes  0.9736  gr.  glödgad  substans 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  1.9931  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  Vo 
saltsyra. 

Lösligbeten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).    .     .     . 

2.88   Vo 

0.0160   Vo 

0.5  Vo 

Natron  (Na,0)    .     . 

2.40     > 

0.0327     > 

1.3     . 

Kalk  (CaO)     .    .     . 

0.94     > 

0.0292     > 

3.1    » 

Magnesia  (MgO).     . 

0.81     » 

0.0688     > 

8.4     > 

Lerjord  (A1,0«)  .    . 

7.63     . 

0.2575     » 

3.3     > 

Järnoxid  (Fe^O^)     . 

1.05     > 

0.1965      » 

18.7      » 

Fosforeyra  (P.Oj)    . 

O.Ol    » 

0.0037     » 

37.0    . 

Svafvelsyra  (SOg)    . 

— 

— 

— 

Kiselsyra  (SiO,).     . 

85.0  9    c 

— 

— 

Summa 

1         100.83    "'o 

0  6044   Vo 

— 

Glödgningsförlust 

5.30     » 

— 

— 

295 


III.  Lagret.    Svagt  brunfärgadt  gnis. 

För  totalanalysen  användes  I,ii65  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusleo  beslämdes  i  I.2770  gr.  urspruDglig  substans. 


Total  mftngd 

Löelig  i  14  % 
saltsyra 

Lööiigheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0) .... 
Natron  (Na,0)     .    . 
Kalk  (CaO)     .    .    . 
Magnesia  (MgO).     . 
Lerjord  Al^Og)    .    . 
Järnoxid  (Fe^O,).    . 
Foeforsyra  (P.Oj)    . 
Svnfvelsyra  (SO,)    . 
KiselByra  (SiO,)  .     . 

3.21   °/o 
2.94     > 
1.08     » 
0.50     » 

7.77     » 
1.29     > 
0.12     1 

82.51    » 

0.0187   ^lo 
0.0302     » 
0.0470     > 
0.0645     > 
0.8426     > 
0.3922     > 
0.0041     > 

(Icke  bestÄmd) 

0.5   Vo 
1.0     1 

4.3  > 
12.9     . 

10.8     . 

30.4    > 

3.4  . 

Summa 
Glödgningsföriust 

99.42   Vo 
3.33     > 

1.3993    % 

— 

IV  Lagret.    Svagt  gulfärgadt  grus. 

För    totalanalysen  användes  I.2507  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  3.4149  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mftngd 

Löslig  i  14  «/o 
salsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total 

mängden 

Kali  (K,0).     .     .     . 

3.51   Vo 

0.0160   ®/o 

0.4   % 

Natron  (Na,0)     .     . 

2.99     > 

0.0297     > 

0.9     . 

Kalk  (CaO)     .    .     . 

0.91     > 

0.0330     > 

3.6     > 

Magnesia  (MgO).     . 

0.51     t 

0.0555     » 

10.8     .             ' 

Lerjord  (Al,0,)  .     . 

9.19     % 

0.2113     > 

2.3     » 

Järnoxid  (Fe,0,).    . 

0.89     > 

0.1740     » 

19.5     . 

Fosforsyra  (P.Os)    . 

0.06     » 

0.0027     > 

4.5     . 

Svafvelsyra  (80,)    . 

— 

(Icke  bestamd) 

— 

Kiselsyra  (SiO,) .     . 

83.44     > 

— 

— 

Summa 

101.50    % 

0.5222     > 

— 

Glödgningsföriust 

1  03     1 

— 

— 

296 


V  Lagret.    Normalfargadt  grus. 

För  totalanalysen  användes  0.8756  gp.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  2.1406  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  Vo 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali(K,0).     . 
Natron  (Na,0) 
Kalk  (CaO)     . 
Magnesia  (MgO) 
Lerjord  (Al.Og) 
Jftrnoxid  (Fe^Og) 
Fosforsyra  (Pfi^] 
Svafvelsyra  (SOg] 
Kiselsyra  (SiO,)  . 

3  44   Vo 
2.90     > 
0.81     » 
0.58     > 
6.06     > 
1.63     > 
0.05     * 

84,60    » 

0.0267    Vo 
0.0397     > 
0.0365     > 
0.0655     * 
0.2378     > 
0.3047     » 
0.0227     > 

(Icke  bestämd) 

0.7  Vo 
1.3  > 
4.5     . 

11.2  » 
3.9      > 

18.7      > 

45.4    » 

Siim 
Glödgningsförl 

ma 
a8t 

100.07    % 
0.60     » 

(».7336     » 



Pä  ett  annat  stalle  af  samma  mo,  dar  naturlig  föryng- 
riog  cm  ocksä  mycket  svag  förefans,  päträffades  följaDde  lager- 
förhällanden : 

I  Lagret     I  cm  Humusblandadt  grus. 


II 

> 

6    »    Hvit-  eller  gräsan(l  med  förmultnade 
humösa  ämnen  och  kol. 

III 

> 

12    »    Brunfärgadt  grus. 

IV 

» 

14    t    Gulfärgadt  grus. 

V 

» 

Normalt  färgadt  grus. 

Af  dessa  lager  hafva  blott  de  saltsura  extrakten  under- 
sökts  och  framgä  resultaten  af  efterföljande  sammanställning. 


297 


I  14  procentig  salteyra 

lös] ig  andel  i: 

I  Lagret 

'>/o 

II  Lagret 

III  Lagret 

IV  Lagret 

V  Lagret 

^0 

Kali(K,0)    .    .    . 
Natron  (Na,0)  .     . 
Kalk  (CaO)  .     .     . 
Magnesia  (MgO)    . 
Lerjord  (Al,03) .     . 
Jämoxid  (Fe^O,)   . 
Fosforeyra  »P.Oß)- 
S  vafvelsyra  (SO.)  . 

0.0409 
0.0783 
0.0250 
0.0635 
0.2050 
0.2915 

0.0287 

0.0271 
0.0400 
0.0020 
0.0420 
0.1701 
0.2930 
0.0169 
0.0048 

0.0175 
0.0156 
0.0067 
0.0285 
1.3717 
0.6232 
0.0210 
0.0134 

0.0189 
0.0166 
0.0050 
0.0575 
1.8990 
0.8185 
0.0407 
0.0194 

0.0235 
0.0322 
0.0060 
Ör0202' 
0.5290 
0.5470 
0.0077 
0.0202 

Samma 

0.7279 

0.5959 

2.0976 

2  8756 

1.1858 

Kornstorleksförh&llandena    i 
.som   sammansätta  gruset  frän  det 
kangas  mo,  te  sig  som  af  följande 


de  olika  förvittringslager, 
kala  stallet  pä  Vierusten- 
tabeller  f ramgär: 


Kornstorlek 

I 
Lagret 

II 

Lagret 

m 

Lagret 

IV 
Lagret 

V 

Lagret 

Större  äa  2     inm    .     . 

>  t    1         »      .     . 

>  >     0.5         >        .      . 

Mindre  >    0.5      >      .     . 

0.40 

1.22 

19.00 

79  38 

0.07 

091 

14.14 

84.88 

0.10 

0.87 
13.0  6 
86.9  7 

0.62 
15.12 
84.26 

0.12 
6.7  2 

93.16 

Summa 

100.00 

100.00 

100.00 

100.00 

J  00.00 

Falltiden 

Komstor- 

l 

9 

H- 1 

S 

< 

< 

i 
tim.  min.  sek 

jlek,  diame- 
.!  ter  i  mm 

l 

rl- 

Kortare  tid 

an  12". 

0.25-0.5 

30 

77.530 

68.170 

81.807 

85.7  43 

79.403 

Ot    0'  12" 

0.25 

> 

8.705 

20.437 

14.345 

12.541 

16.748 

Ot    0'  43" 

0.12 

> 

9.219 

5.464 

0.937 

0.631 

2  305 

Ot    2'  30" 

0.05 

» 

2.688 

2.063 

3.07  6 

0.711 

1143 

0*  16'  40" 

0.02 

20 

0.441 

0.363 

0.347 

0  924 

0.442 

0*  30'     . 

0015 

> 

1.170 

1.775 

0.305 

0.280 

0.633 

1*       .     . 

0.005—0.01 

> 

0.410 

0,613 

0.229 

0.667 

— 

et     .   . 

.  0.001—0.005 

> 

0.478 

0  571 

0.217 

— 

— 

!l2t       .    . 

0.001 

> 

0.728 

1.042 

0.439 

0.188 

0.095 

Summf 

\           — 

— 

101.369 

100.498 

101.702 

10L685 

100.769 

298 

Säväl  totalanalyserna  sora  extrakten  visa,  att  förvillrings- 
företeelserna  i  Vierustenkangas  mosand  försiggä  pä  ett  tämli- 
gen  regelrätt  satt.  Hvit-  eller  gräsandslagret  jämte  det  hu- 
mösa  gruset  (som  här  blott  bär  spar  af  Vegetation)  äro  de 
mest  utblottade  lagren  pä  lösliga  best&ndsdelar.  Likasä  inne- 
hälla  dessa  lager  de  största  mängderna  kiselsyra.  Det  brun- 
färgade  lagret  bar  ett  mindre  öfverskott  af  lösliga  best&nds- 
delar  pä  det  kallagda  stallet  af  mon,  medan  äter  det  gulfär- 
gade  skiktet  pä  det  skogsvegetation  bärande  stallet  bar  maxi- 
mura  af  löslighet  för  dessa  lager.  Löslighetsprocenten  sjun- 
ker  sedan  i  underliggande  lager.  Ett  förhällande,  som  genast 
Springer  i  ögonen  vid  en  jämförelse  med  i  det  föregäende 
undersökta  jordraäner,  är  den  ringa  lösligheten  hos  respektive 
lager,  oaktadt  enligt  totalanalyserna,  gruset  pä  intet  satt  kan 
kailas  fattigt. 

Anmärkningsvärd  är  den  höga  kalihalten  i  jämförelse 
med  natronhalten.  Här  liksom  i  gruset  frän  Kauttua  förkla- 
ras  detta  af,  att  gruset  tili  en  viss  grad  härstammar  frän 
rapakiviterränger,  om  ock  de  i  äsen  inbäddade  stenarne  gifva 
vid  banden,  att  blott  en  mindre  procent  af  det  gröfre  raate- 
rialet  är  rapakivi.  Liksom  i  Kauttua-gruset  sä  är  ocksä  i 
detta  grus  lösligheten  för  kalisalterna  synnerligen  liten.  Blott 
i  det  öfversta  lagret  samt  i  den  af  förvittring  lätt  berörda  un- 
dergrunden  stiger  kalisalternas  löslighet  tili  0.7  ^/o.  I  de 
mellanliggande  lagren  är  denna  löslighet  0.5%.  Lösligheten 
för  Na-salterna  är  däremot  jämförelse  vis  stör.  Sä  stiger 
denna  i  det  första  lagret  tili  1.6  %,  men  sjunker  nägot  i  de 
under  liggande  lagren.  Kalk  förekommer  i  Vierustenkangas 
mosanden  blott  i  ringa  mängd.  Totalprocenten  af  detta  ämne 
uppgär  blott  i  ett  lager,  nämligen  i  det  första  tili  1.08  ^lo. 
De  öfriga  lagren  innehälla  blott  omkr.  0.9  %.  Äfven  löslig- 
heten för  kalksaltema  är  svag  i  alla  öfriga  lager  utom  i  det 
första.  Anmärkningsvärd  liten  är  Mg-halten  i  de  färgade  grus- 
lagren.  Däremot  är  lösligheten  just  i  dessa  lager  bog,  medan 
den  i  de  utvittrade  första  och  andra  lagren  är  synnerligen 
liten.     Lag,  är  ocksä  AI-  och  Fe-salternas  totalprocent  i  alla 


r 


299 

lager.  Silt  maximum  när  denna  för  AlgOg  i  fjärde  lagret, 
dar  9.19  %  anträffas.  Lösligheten  för  Al-salterna  är  excep- 
tionelt  liten  i  alla  lager;  blott  i  det  brunfärgade  graset  när 
den  tili  10.8  ^/o.  Äfven  halten  af  järnsalter  är  liten  i  alla 
lager.  Lösligheten  för  järnsalterna  är  större  blott  i  tredje  lag- 
ret. Här  är  c:a  30  %  af  totalmängden  jäm  löslig.  Fosfor- 
syremängden  är  i  alla  lager  genomg&ende  liten. 

Ehuru  det  andra  lagret  visar  sig  som  ett  sannskyldigt 
hvit-  eller  gräsandslager  i  öfriga  hänseenden  sä  är,  säsom  af 
glödgningsförlusten  framgär,  detta  grus  rikt  pä  organiska  be- 
ständsdelar.  Redan  en  flyktig  granskning  i  faltet  häntyder 
därpä,  ty  den  brungrä  färgen  hos  lagret  Springer  genast  i 
ögonen.  Orsaken  tili  detta  särdeles  ovanliga  förhällande  är 
sannolikt  att  söka  däri,  att  genom  den  längvariga  kalläggnin- 
gen  af  marken  humifikationsprocesserna  sä  afsvagats,  att  oför- 
multnade  organiska  beständsdelar  mekaniskt  nedtränga  tili 
lager,  dit  annars  blott  organiska  syror  och  deras  saltlösnin- 
gar  nedtransporteras.  Ännu  i  de  färgade  gruslagren  förefin- 
nas  om  ock  i  mindre  mängder  af  dessa  oförmultnade  orga- 
niska rester. 

Den  utomordentligt  stora  betydelse  ett  i  högre  eller 
lägre  grad  utveckladt  organiskt  tacke  utöfvar  pä  förvittrings- 
gängen  i  grusjordmänema,  framgär  af  ofvan  sagda.  Oaktadt 
tillgängen  pä  lösningsbara  beständsdelar  i  Vierustenkangas 
mosand  är  relativt  stör,  sä  ser  man,  att  dock  lösligheten  för 
nästan  alla  salter  är  ytterst  försvagad.  Jordmänens  fysika- 
liska  tillständ  är  knappast  tili  hinder  för  förvittringen.  Vis- 
serligen  är  här  liksora  i  andra  fluvioglaciala  och  fluviatila 
aflagringar  af  grus  markens  bindighet  liten  och  genomsläpp- 
ligheten  för  det  cirkulerande  vattnet  och  lösningar  stör,  men 
dessa  egenskaper  hos  gruset  borde  icke  i  högre  grad  störande 
invärka  pä  den  sekundära  förvittringens  gäng.  Mosanden  frän 
Evois  kronopark  med  dess  höga  förvittringsförmäga  är  i  detta 
fall  ett  belysande  exempel.  Det  äterstär  da  blott  att  söka 
orsaken  tili  den  svaga  förvittringen  i  Vierustenkangas  mosand 
i  det  förhällande,  att  marken  i  sä  länga  tider  saknat  ett  skyd- 


300 


dande  och  förmultnande  organiskt  skikt  af  nämvärd  mäklig- 
het.  Jämföras  löslighelsresultaten  frän  den  kala  ytan  med 
lösligheten  frän  den  med  luckig  ungskog  beklädda  delen  af 
mon,  stt  framgär  däraf  redan  hvilken  skilnad  i  lösligheten  pä 
de  bäda  ställena  gör  sig  gällande.    . 

Ocksä  i  fysikaliskt  hänseende  kunna  distinkta  spar  af 
förvittringens  invärkan  pä  de  kemiskt  skilda  förvittringslagren 
icke  märkas.  Kornstorleken  hos  gruspartiklarna  är  i  de  olika 
lagren  i  det  närmaste  lika. 


1 


Mosand  frän  Kivivaara  bevakningsomräde 
i  Korpiselkä  revier. 

Marken  är  tili  hufvudsaklig  del  bevuxen  med  olikäldriga 
tallbeständ.  Profvet  är  taget  frän  en  flack  äsgrop  eller  äsgraf, 
dar  säväl  skogsvegetationen  som  markbetäckningen  var  bögst 
litet  utvecklad.  I  gruset  anträffades  förutom  de  genom  se- 
kundär förvittring  uppkomna  ytlagren  ännu  en  primär  lagring 
af  sanden.  Pä  51  cm  djup  är  nämligen  diskordant  skiktning 
i  lagerföljden. 

Jordmänsprofilens  utseende  var  följande: 

I 

II 
III 

IV 


VI 
VII 

VIII 
IX 


Fig.  4. 


301 


I  Lagret: 

1 — 4       cm  Humöst  grus. 

II       * 

3—6         »    Hvit-  eller  gräsand. 

III               V 

3.5 — 7.5      »    Brunfärgadt  grus. 

IV       » 

9           »    Gulfärgadt  grus. 

V       » 

6—19.5    »    Svagt  gulfärgadt  grus. 

VI       » 

10.5 — 13.5    »    Svagt  gulfärgadt  grus. 

VII       » 

4.5          »    Grus  med  konkretioner. 

VIII       )»      \ 

Normalfärgadt  grus, 

IX       >      ( 

diskordant  med  föreg&ende  lager 

Resultatet   af   den    kemiska   undersökningen    af  ofvan 
stäende  gruslager  ses  af  följande  tabeller: 


I  Lagret.    Humöst  grus. 

For  totalanalysen  användes  0.9081  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  6.1564  gr.ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  Vo 
ealt^yra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).    .    .     . 

1.86   Vo 

0.010»  Vo 

0.5    % 

Natron  (Na,0)    . 

3.51     » 

0.021»     > 

0.6     . 

Kalk  (CaO)     .    .    . 

1.93     > 

0.0160     > 

0.8     > 

Magnesia  (MgO).     . 

0S9     > 

0.0242     » 

4.1    . 

Lerjord  (AljO.)  .     . 

7  77      » 

0.6800     > 

8.8     » 

Jarnxid  (Fe^Og)  .     . 

1.41     . 

0.3457     > 

24.5    > 

Fosforsyra  (P,OJ    . 

0.07     1 

sp&r 

— 

övafvelsyra  (SOg)    . 

— 

00213     > 

— 

Kiselsyra  (8i0,) .    . 

82.03    » 

— 

Summa 

99.17  % 

1.1200   % 

Glödgningsförlust 

31.7»     > 

— 

302 

II  Lagret.    Hvit-  eller  gr&sand. 

För  totalanal  ysen  användes  1.4705  gr.  glödgad  substans. 
GlödgniDgsförlusten  bestamdes  i  3.9166  gr.  ursprunglig  substans. 


1 


Total  mangd 


Löslig  i  14  Vo 
saltsyra 


LOsligheten  i 

prooent  af  total 

mängden 


Kali  rK,0).  .  . 
Natron  (Na,0)  . 
Kalk  (CaO)  .  . 
Magnesia  (MgO). 
I^erjord  (Al^Og)  . 
Jftrnoxid  (Fe,0,) . 
Fosforsyra  (PjO^ 
Svafvelsyra  (SO«) 
Klaelsyra  (8i0,) . 


Summa 
Glödgni  ngsf örlust 


1.58 
2.88 
1  28 
0.62 
8.49 
0.58 
0.03 

85.44 


100.88 
2.65 


0.0191  % 
0.0184  » 
0.0062  > 
0.0202  > 
0.2770  » 
0.0507   > 

sp&r 

0.0202  > 


0.4119  «/o 


1.2 

0.6 
0.4 
3.2 
3.2 

9.0 


III  Lagret.    Brunfärgadt  grus. 

För  totalanalysen  användes  1.126 1  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestamdes  i  3.1699  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 


Löslig  i  14  «/o 
saltsyra 


Lösiigheten  i 

procent  af  total- 

mlLügden 


Kali  (K,0).  .  . 
Natron  (Na,0)  . 
Kalk  (CaO)  .  . 
Magnesia  (MgO) 
Lerjord  (Al^Og)  . 
Jamoxid  (FbjOj)  . 
Fosforsyra  (P.OJ 
Svafvelsyra  (SO,,) 
Kiselsyra  (SiO,) . 


Summa 
GlödgningsfOrlust 


1.56 
3.45 
1.74 
0.87 
12.98 
1.94 
0  20 

78  21 


100.95  % 
9.85  > 


0.0062  Vo 

00216  > 

0.0080  > 

0.0492  > 

4.7292  > 

1.2132  > 

0.077  5  » 
0.0202 


6.1t91  °/o 


0.8 
0.6 
0.1 
5.6 

36.4 
62.5 

38,7 


303 


IV  Lagret.    Gulfärgadt  grus. 

För  totalanalysen  användes  I.6221  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestamdes  i  3.2881  gr.  ursprunglig  substans. 


: 

Total  mftngd 

Löelig  i  14  % 
ealtsyra 

Löeligheten  i 

procent  af  total- 

mflngden 

Kali  (K,0).     .     .    . 
Natron  (Na,0)    .     . 
Kalk  (CaO)    .    .    . 
Magnesia  (MgO).    . 
Lerjord  (Al^O,)   .     . 
Järnoxid(Fe,03).     . 
Fosforeyra  (P,Oß)    . 
Svafveleyra  (SO,)    . 
Kiseleyra  (SiO,) .     . 

1.56   % 
3.71     » 
1.94     > 
0.9  2     » 
12.23     > 
1.84     > 
0.43     » 

78.40    » 

0.0078   % 
0.0268     > 
0.0022     > 
0.0677      > 
3.5820     > 
0.9900     > 
0  0662     » 
0.0330     » 

0.5   «/o 
0.6     » 

0.1    . 

7.3     . 
29.2    » 
53.8    » 
15.4     > 

Summa 
i     Glödgningsförluet 

101.03    % 
4.75     » 

4.7777    7o 

I 

V  Lagret.    Svagt  gulfärgadt  grus. 

För  totalanalysen  användes  I.4339  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestamdes  i  2.2053  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  Vo 
ealteyra 

Löeligheten  i 

procent  af  total - 

mftngden 

Kali(K,0).    .    . 

1.51   % 

0.0304   Vo 

2.0  Vo 

Natron  (Na,0)    . 

3.90      ^ 

0.0273     » 

0.7     » 

Kalk  (CaO)    .    . 

2.08     > 

0.0250     > 

1.2     » 

Magneeia(MgO). 

1,25     • 

0.0706     » 

5.6     » 

Lerjord  (A1,0,)  . 

11.93     > 

1.3071     > 

10.9     » 

Jämoxid(Fe,08). 

1.59     > 

0.5655      » 

35.5    » 

Foeforeyra  (P^OJ 

0.21     » 

0.0434     > 

20.6    . 

Svallvelsyra  (SO«) 

— 

0.0123     > 

— 

Kieeleyra  (SiO,) . 

78.47     » 

— 

— 

Summa 

l           100.94   «/o 

2.081  5   Vo 

— 

Glödgningeförluet 

i                0.87     » 

— 

— 

304 

VI  Lagret.    Svagt  gulförgadt  grus. 

För  totalanalysen  användes  I.4430  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  3.80?»  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  Vo 
saltsyra 

I/toligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,n).    .    .    . 
Natron  (Na^O)    .     . 
Kalk  (CaO)    .     .     . 
Magnesia  (MgO).    . 
Lerjord  (A1,0,)  .     . 
Järnoxid  (Fe,0,) .    . 
Fosforsyra  (P,Oj)    . 
Svafvelsyra  (SOJ    . 
Kiselttyra  (SiO,) .     . 

1.65   % 
4.03     » 
2.05      > 
0.89     > 
12.22     > 
1.23     > 
0.10     » 

79.12    » 

0.0395    ^0 
0.0338     > 
0.0512     » 
0.0870     » 
0.5303     « 
0.3995     > 
0.0414     > 
O0II3     » 

2.3   % 
0.8     » 
2.5     > 
9.7     . 
4.3     > 

32.4    > 

41.4     > 

Summa 
GlOdgningsförlust 

101.29   •'/o 
0.63     > 

1.1940    °o 

1 

1 


VII  Lagret    Grus  med  konkretioner. 

För  totalanalysen  användes  I.2132  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  3.8076  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  % 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).     .     .     . 
Natron  (Na,0)    .     . 
Kalk  (CaO)    .     .    . 
Magnesia  (MgO).     . 
Lerjord  (Al^O,)  .     . 
Järnoxid  (FCjOg).     . 
Fosforsyra  (PjOj)    . 
Svafvelsyra  (SO,)    . 
Kiselsyra  (SiO,) .    . 

1.71    *o 
4.21     » 
2.21     » 
0.86     » 
10.02     > 
1.68     > 
0.41      » 

79.50     . 

0.0248   °o 
0.0205     > 
0.0345     > 
0.0295     > 
0.7713     > 
0.6135     > 
0.0254     > 
0.0142     » 

1.4  ^0 
0.4     > 

1.5  > 
3.4     > 

7.6  » 

36.5    » 

6.2     * 

Samma 
GlOdgningsförlust 

100.60   °o 
0.84     > 

1.5337    ^0 

— 

305 

VIII  Lagret.    Normalfärgadt  gru8. 

För  totalanalysen  användes  1.6206  gr«.  glödgad  substan.s. 
Glödgningsförluslen  bestämdes  1 5.8533  gr.  urspr*unglig  substans. 


Total  mftngd 

Löslig  i  14  % 
saltsyra 

LOsligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali(K,0).    .     .     . 
Natron  (Na,0)    .    . 
Kalk  (CaO)    .     .    . 
Magnesia  (MgO).    . 
Lerjord  (A1,0,)  .     . 
Järnoxid(Fe,0,).     . 
Fosforsyra  (P,()ß)    . 
Svafvelsyra  (SO.)    . 
Kiselsyra  (SiO,) .     . 

1.52   Vo 
3.77      » 

1.75    » 

0.83     > 
8.92     > 
1.22     . 
0.19     > 

81.75     * 

0.0477    % 
0.0225     > 
0.0510     » 
0.0190     » 
0.4737     > 
0.5565     > 
0.0385     » 
0.0082     » 

3.1  % 
O.e    » 

2.9  » 
2.3  » 
5.1    . 

45.6    . 

20.2    » 

8umina 
Glödgningsförlust 

99.95    »/o 
0.68     t 

12171   ^,0 

I 

IX  Lagret.    Normalfärgadt  grus. 

För  totalanalysen  användes  1.5401  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsfärlusten  bestämdes  i  5.5927  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  inängd 

Löslig  i  14  ^0 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total 

mängden 

Kali  (K,0).    .     .    . 
Natron  (Na,0)    .     . 
Kalk  (CaO)    .    .    . 
Magnesia  (MgO).    . 
Lerjord  (A1.0,)  .    . 
JärnoxidCFe^Og).    . 
Fosforsyra  (P.OJ    . 
Svafvelsyra  (SOJ    . 
Kiselsyra  (SiO,) .     . 

1.85    <»/o 

4oi    » 

2.25     > 
1.16     > 
10  03     » 
2.13      * 
0.15     » 

78.77     > 

0.1419    ^/o 
0  0357      » 
0.0935     > 
0.0820     » 
0.6055     » 
0  9240     » 
0.0425     > 
0.0106     > 

7.6   0/0 
0.8     » 

4.1    » 

7.0    . 

6.0    » 

43.3    > 

28.3    . 

Summa 
Glödgningsförlust 

100.35    "/o 
0.61 

1.9357    «^o 

~ 

306 

En  blick  pä  ofvan  stäende  analyser  visar,  att  den  sekun- 
dära  förvittringen  i  mosanden  frän  Korpiselkä  är  synnerligen 
normal.  Redan  glödgningsförlusten  i  de  pä  hvarandra  föl- 
jande  lagren  är  särdeles  betecknande.  Medan  i  första  logret 
31.79  ^/o  organiska  ämnen  afgätt  vid  glödgningen,  afgfir  i  andra 
lagret  blott  2.65  ^/o.  Glödgningsprocenten  stiger  därpä  i  tredje 
lagret  tili  9.86  %  och  i  fjärde  lagret  tili  4.75  %.  Därpä  sjun- 
ker  denna  i  alla  underliggande  skikt  under  1  ^/o. 

Likasä  normal,  som  glödgningsförlustens  uppträdande  är 
i  de  skilda  lagren,  likasä  utpräglad  är  kiselsyrehaltens  för- 
delning  i  mötsvarande  lager.  De  tvä  öfversta  förvittrings- 
skikten,  det  humösa  graset  och  hvitsanden  äro  rikast  pä 
kiselsyra.  Kiselsyremängden  uppgär  i  dessa  lager  tili  resp. 
82.03  ^/o  och  85.44  ^/o.  I  tredje  lagret  nedgär  kiselsyremäng- 
den tili  78.21  ^0.  I  de  underliggande  lagren  stiger  äter  kisel* 
syreprocenten  nägot. 

Lerjordshalten  är  synnerligen  lag  i  de  öfversta  lagren, 
dar  blolt  c:a  7  ä  8  ^/o  anträffas.  Men  redan  i  tredje  lagret 
stiger  AljOs-mängden  tili  12.98  ^/o.  Den  sjunker  nägot  i 
fjärde  lagret  och  häller  sig  sedan  i  de  underliggande  lagren 
vid  omkr.  10  ä  12  procent.  I  det  närmaste  analog  med  Al- 
salternas  uppträdande  i  förvittringslagren  är  järnsalternas  för- 
delning  i  dessa.  Anmärkningsvärdt  liten  är  Fe-halten  i  andra 
lagret.  I  allmänhet  kan  man  säga,  att  mosandsgruset  ej  är 
synnerligen  rikt  pä  AI-  och  Fe-salter,  ett  förhällande,  som  äf- 
ven  iakttogs  beträffande  det  krossade  gruset  frän  dessa  trak- 
ter. Antingen  härrör  detta  däraf,  att  de  bärgarter,  hvarifrän 
gruset  leder  sitt  hufvudsakliga  Ursprung,  äro  synnerligen  1er- 
jords-  (resp.  järn-)  fattiga  eller  ocksä  har  gruset  i  Korpiselkä 
pä  ett  eller  annat  satt  förlorat  sin  ursprungliga  halt  af  dessa 
ämnen.  Da  analyser  öfver  traktens  bärgarter  ännu  saknas, 
torde  frägan  härom  tills  vidare  fä  ligga  öppen.  Den  stora 
hallen  af  SiO^  i  gruslagren  talar  dock  bland  annat  för,  att 
grasen  i  dessa  nejder  genomgätt  delvis  andra  skeden  an  t.  ex. 
gruset  i  mellersta  delarna  af  landet. 

Af  öfriga  ämnen,  som  sammansätta  dessa  jordmänsskikt, 


r' 


307 

Visa  alkalisalterna  en  synnerligen  stör  öfverenstämmelse  med 
hvad  man  beträffande  deras  fördelning  i  de  olika  lagren 
künde  förmoda.  Medan  en  nägot  större  anhopning  af  kali 
anträffas  i  det  första  lagret,  dar  växltäckets  förmullnande 
bestandsdelar  anrikat  gr-uset,  aftager  kalihalten  nägot  i  hvit- 
sanden  och  häller  sig  sedan  nästan  konstant  i  de  ander  lig- 
gande  lagren  utom  i  det  af  urskiljningar  uppfylda  sjunde  för- 
vittringslagret,  dar  kalihalten  nägot  stiger.  Liksom  i  öfriga 
nu  undersökta  jordmäner,  sä  är  ocksä  här  kalihalten  jäm- 
förelsevis  stör  i  det  af  förvittring  minst  berörda  sista  lagret. 
Na-halten  i  dessa  gruslager  är  förhällandevis  hög,  särskildl  i 
de  andre  lagren. 

Kalkhalten  är  tämligen  hög  i  alla  lager.  Den  är  dess- 
utom  jämt  fördelad  sälunda,  att  den  frän  ett  minimum  af 
1.28  ®/o  i  hvitsandslagret  höjer  sig  i  det  hamösa  graset  tili 
1.93  %  och  i  de  ander  liggande  lagren  tili  c:a  2  %.  Mag- 
nesiumsalter förekomma  i  ringa  grad  i  det  öfversta  gruslagret, 
men  halten  af  dessa  salter  tilltager  mot  djupet.  Likasä  är 
fosforsyremängden  ringa  i  de  öfversta  grusskikten,  men  till- 
tager i  de  ander  liggande  safnt  när  ett  relativt  maximum  i 
det  fjärde  lagret  med  0.43  ^/o. 

En  tydlig  bild  af  den  normala  fortgängen  af  förvittrin- 
gen  i  denna  mosand  gifver  totallösligheten  för  de  enskilda 
lagren.  I  det  humösa  skiktet  är  löslighetsprocent^n  1.1290  ^o, 
i  hvitsanden  O.4118  ^/o,  i  det  brunfärgade  lagret  6.1191  %  och 
i  det  första  gulfärgade  lagret  4.7777  Vo.  Sedan  sjunker  lös- 
lighetsprocenten  hastigt  ända  tili  det  understa  lagret,  dar  den 
äter  svagt  höjer  sig,  dock  icke  füllt  tili  2  %. 

Af  de  enskilda  salternas  löslighet  är  karaktäristisk  sär- 
skildt  Al-salternas.  Medan  lösligheten  för  dessa  i  alla  öfriga 
lager  häller  sig  lägt,  Springer  denna  löslighet  upp  i  de  star- 
kare  färgade  lagren  tili  36.4  %  i  det  brunfärgade  gruset  och 
tili  29.2  ^/o  i  det  första  gulfärgade  lagret.  I  det  närmaste 
molsvarande  är  lösligheten  för  järnsalterna. 

En  jämförelse  af  nu  omtalade  grus  och  det  af  mig  tidi- 
gare  undersökta   krossgruset   frän  Korpiselkä  gifver  otvifvel- 


308 


akligt  vid  banden,  alt  hvardera  grusen  tili  sin  totala  sam- 
mansättning  äro  af  väsentligen  samma  natur.  Liks^ä  fram- 
gär,  att  förviltringsföreteelserna  äro  lika  tili  kvaliteten  om 
ock  tili  kvantiteten  en  skilnad  gör  sig  gällande,  sannoligt  be- 
roende  pä,  att  krossgruset  var  bevuxet  med  slutet  skogs- 
beständ  och  marken  därigenom  var  frisk,  medan  äler  d& 
mosandsfältet  en  ylterst  ringa  Vegetation  förefans. 


1 


Svämsand  öfvcriagrandc  krossgpus  frän  Pötsönvaara 
i  llomants  socken. 

Pötsönvaara  i  nordöstra  llomants  är  en  bland  de  högsta 
krossgrusryggar  i  dessa  nejder.  Vid  tiden  för  landets  maxi- 
mala  sänkning  efter  inlandsisens  afsmältning  utgjorde  denna 
höjd  en  längsträckt  holme,  som  höjde  sig  omkr.  ett  liotal 
meter  öfver  dätida  hafsyta.  Marina  gränsen  gär  nämligen 
pä  denna  höjd  ander  toppen  dels  som  en  svagt  utbildad 
svämsandsvall,  dels  som  längsluttande,  stenfria  sandfält.  Of- 
van  om  denna  gräns  är  moränen  slenig  ända  upp  i  ytan  samt 
i  andre  lager  pinmoartad,  medan  ander  marina  gränsen  lösa, 
stenfria  aflagringar  anträffas,  hvilka  ända  tili  morängi'usbott- 
nen    visa  samma  jämkorniga  tili  fmkorniga  sammansättning. 

Ofvan  om  marina  gränsen  stracker  sig  den  sekundära 
förvittringen  icke  sä  djapt  som  i  det  lösa  graset  ander  denna 
gräns.  Nedan  stäende  profiler  gifva  en  angefärlig  bild  af  för- 
viltringslagrens  atseende  i  de  Ivänne  grasen.  Fig.  5  visar 
förvittringslagrens  form  och  utbildning  i  det  obetäckta  kross- 
grusets  ytskikt,  medan  fig.  6  äskädliggör  förviltringens  nu- 
varande  atseende  i  svämsanden  ända  ned  tili  krossgrus- 
anderlaget. 


309 


Fiig.  5. 

a  humöst   grus,  b  gräsand  med  humösa  inblandningar  och  rena 

hvitsandslinser,  c  brunfärgadt  gm»,  d  gulfärgadt  grus,  e  normalt 

färgadt  gru8. 


•Il2-.%'(?^<:?^?$cr^   ,x 


Fig.  6. 


"^^[Sü 


310 


K;"      . 

I  Lagret  0.5—3 

CID  Humusblandadt  grus. 

P^ 

II  Lagret  0.5—4 

»    Hvit  eller  gr&sand. 

§■ 

III  Lagret     15 

»    Brunfäfgadt  grus  med  starkare 
färgade  konkretioner. . 

P^ 

IV  Lagret     4—6 

»    Svagare  b'runfärgadt  grus,  hvaraf 

Pf:' 

ullöpare  nedtränga  i  V  lagret. 

P'' 

V  Lagret      15 

»    Gulfärgadt  grus. 

Pi 

VI  Lagret      10 

»    Svagare  gulfärgadt  grus. 

P"-- 

VII  Lagret  \ 

Normalt  färgadt  grus. 

^ 

VIII  Lagret  1  "^ 

Normalt  färgadt  grus  med  linser 

^' 

af  brunrödt  grus. 

p^' 

IX  Lagret 

Krossadt  grus. 

Marken  är  beläckt  med  Ijung.  Skogsväxt  finnes  icke, 
utom  i  kanterna  af  mon,  dar  enstaka  talltelningar  samt  snä- 
rig  al  anträfFas.    Mon  har  upprepade  ganger  svedjats. 

Af  de  medtagna  profven  hafva  gruslagren  frän  profilen, 
fig.  6  analyserats.  Genom  ett  förbiseende  blef  IV  lagret  icke 
underkastadt  undersökning.  Analysresultaten  af  de  öfriga 
lagren  i  gruset  delgifvas  här  nedan; 

l[^  Lagret    Humöst  grus. 

För  totalanalysen  användes  1.603i  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  2,7263  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  Vo 
saltsyra 

LöBligheten  i 

procent  af  totnl- 

mängden 

Kali  (K,0).     .     . 

1.49   °/o 

0.0177    °/o 

1.2   Vo 

Natron  (Na,ö)    . 

2.88     » 

0.0165     » 

0.6     . 

Kalk  (CaO)     .     . 

1.52     > 

0.0840     » 

55      >          . 

Magnesia  (MgO). 

0.49     > 

0.0727      > 

14.8     » 

Lerjord  (A1,0J  . 

9.46     » 

0.1039     » 

1.1  . 

Järaoxid  (Fe/'g) 

0.97     > 

0.1700     > 

17.5     . 

Fosforsyra  (PM 

0.03     » 

0.0086     » 

28.6    » 

Svafvelsyra  (SOj,) 

— 

0.0203     » 

— 

Kiselsyra  (SiO,) . 

84.62     » 

— 

— 

Summfl 

L           101.46    ^/o 

0.4937    ""/o 



Glödgningsförlusl 

t                2.61      > 

— 

— 

311 


II  Lagret.    Hvit-  eller  gräsand. 

För  tolalanalysen  användes  l.d738  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  3.5363  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  % 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total - 

mängden 

Kali  (K^O).     .     . 

1  57    Vo 

0  0174   °/o 

1.1  Vo 

Natron  (Na,0)    . 

3.15     » 

0.0198     > 

0.6     * 

Kalk  (CaO)     .     . 

1.S5      » 

0  0260     » 

1.6     > 

Magnesia  (MgO)      . 

0  50     » 

0.0207      » 

4.1    » 

T^rjord  (Al^Og)  . 

8.98     > 

0.0665     > 

0.7     » 

Järnoxid  (FejOg) 

0.88     > 

0.1060     y 

12.0    > 

Fosforeyra  {F,(\) 

0.06     > 

spar 

— 

Svafvelsyra  {S\) 

— 

0.0086     > 

— 

Kiselsyra  (SiO,) . 

83.59     > 

— 

— 

Summs 

i          100.28   Vo 

0.2650    % 

— 

Glödgningsförlusl 

t                1.05     »* 

— 

: 

III  Lagret.    Brunfärgadt  grus. 

För  totalanalysen  användes  1.6268  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  3.0371  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  % 
saltsyra 

I-ösligheteu  i 

procent  af  total 

mängden 

Kali  (K,0).    .    .     . 
Natron  (Na,0)     .     . 
Kalk  (CaO)     .     .     . 
Magnesia  (MgO).     . 
Lerjord  (Al,0,)  .     . 
Järnoxid  (Fe^Og)     . 
Fosforsyra  (P»OJ    . 
Svafvelsyra  (SO«)    . 
Kiselsyra  (SiO,)  .    . 

1.7  4   % 
3.35     > 
1.92     > 
0  89     > 
1056     > 
3.23     > 
0.0  4     » 

78,61     . 

0.0218   °/o 
0.0290     > 
0.0310     > 
0.0925     » 
1.4127     » 
1.8085     > 
0.0165     » 
0.027  6     » 

1.3  «/ü 
0.9  . 
1.6     > 

10.4     . 

13.3     . 

56.0    . 
4L2    > 

Summa 
Glödgningsförlust 

100.34   «/o 
4,39     * 

3.4396    % 

__ 

10 


312 

Konkretioner  i  III  Lagret. 

För  totalanalysen  användes  1.2674  gr.  glödgad  substans. 
jrlödgningsförlusten  bestämdes  i  4.6056  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  */o 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total 

mängden 

Kali  (K,0).     .     .     . 
Natron  (Na,0)     .     . 
Kalk  (CaO)     .    .    . 
Magnesia  (MgO) .    . 
Lerjord  (Al^Og)  .    . 
Järnoxid  (Fe,Og)     . 
Fosforayra  (P,Oa)    . 
Svafvelsyra  (SO,)    . 
Kiselsyra  (Si,0)  .     . 

1.53    »/o 
3.49     > 
2,29     > 
1.00     » 
14.07     > 
1.61     . 

0.11    > 
77.15    t 

0.0216   Vo 
0.0403     > 
0.0745     > 
0.0625     » 
6.6425     > 
1.1650     > 
0.0485     » 
0.0182     » 

1.4   Vo 
1.2     > 
3.2     » 
5.7     . 

47.2  . 

72.3  » 
440    > 

Summa 
Glödgningsförlust 

101.3  4    % 
7.7  4     » 

8.07  31    Vo 

I 

V  Lagret.    Gulfargadt  grus. 

För  totalanalysen  användes  1.5660  gr.  glödgad  substans. 
ilödgningsförlusten  bestämdes  i  5.9617  gr.  ursprunglig  substans. 


T<«,„..^  "•^Si;.'"- 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).     .     .     . 
Natron  (Na,0)    .     . 
Kalk  (CaO)    .     .    . 
Magnesia  (MgO).     . 
Lerjord  (A1,0,)   .     . 
Järnoxid  (Fe,0,)      . 
Fosforayra  (P^O^)    . 
Svafvelsyra  (SO3)    . 
Kiselsyra  (SiO,) .     . 

1.59   Vo 
3.87     . 
2.45     > 
2.73     > 
10.26     . 
1.37     y 
0.12     . 

78.68     » 

0.0426   Vo 
0.0284     » 
0.0737     > 
0.0877     » 
1.9011      » 
0.4210     > 
00314     > 
0.0142     > 

2.7    Vo 
0.7     . 

3.0    > 

3.2     » 
18.5     .            j 
30.7    * 
26.1    .          1 

Summa 
Glödgningsförlust 

101.07    °o 
2.46     > 

2.6001    Vo 

— 

313 


Vi  Lagret.    Svagare  gulfärgadt  grus. 

För  totalanalysen  användes   1.5365  gr.  glödgad  substans 
ülödgningsförlusten  bestämdes  i  5.6964  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Lösüg  i  14  ^/o 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mftngden 

Kali  (K,0).    .    .    . 
Natron  (Na,0)    .     . 
Kalk  (CaO)     .    .    . 
Magnesia  (MgO) .    . 
Lerjord  (Al^O.)  .     . 
JämoxidCFe^Og).    . 
Fosforsyra  (P.O^)    . 
Svafvelsyra  (SO,)    . 
Kiselsyra  (SiO,) .    . 

1.65   % 
3.91     < 

2.10    > 
2.35     » 
10.17     » 
1.60     » 
0.14     > 

79.13    » 

0.0374   Vo 
^.0265     » 
0.0167     > 
0.0155     » 
0.7134     » 
0.5010     > 
0.0293     > 
0.0278     > 

2.3  % 
0.6     » 
0.8     » 
0.6     > 

7.0    > 
37.5    » 
20.9    . 

Summa 
GlOzgningsförlust 

101.05    % 
1.46     > 

1.3676   °/0 

_« 

VII  Lagret.    Normalfärgadt  grus. 

För  totalanalysen  användes   I.2149   gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  5.307i  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  «/o 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).    .    .    . 

1.89   Vo 

0.0324  % 

1.7   % 

Natron  (Na,0)    .    . 

3.97     » 

0.017  8     » 

0.4     . 

Kalk  (OaO)    .    .     . 

2.23     » 

0.0482     > 

2.1    > 

Magnesia  (MgO) .     . 

0.98     > 

0.0125     > 

1.2     » 

Lerjord  (A1,0,)  .     . 

10.64     * 

0.5143     > 

4.8     » 

JämoxidCFejOg).    . 

1.71     > 

0.4380     » 

26.6    » 

Fosforsyra  (P^OJ    . 

0.23     > 

0.0137     » 

5.9     > 

Svafyelsyra  (SO,)    . 

— 

0.0163     > 

— 

Kiselsyra  (SiO,)  .    . 

78.54     » 

— 

— 

Samma 

100.19  0/0 

1.0932   Vo 



Glödgningsförlnst 

1.17     . 

— 

— 

314 


I 


%  ■ 


VIII  Lagret    Normalfärgadt  grus  med  linser  af  mörkrödt  grus. 

För  totalanalysen  användes  1.4326  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  6.6480  gr.  ursprunglig substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  °/o 
saltsyra 

Lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden. 

Kali  (K,0).     .     .    . 
Natron  (Na,0)    .     . 
Kalk  (CaO)    .     .    . 
Magnesia  (MgO).     . 
Lerjord  (Al^Og)  .     . 
Järnoxid  (Fe,0,) .     . 
Fosforsyra  (P,OJ    . 
Svafvelsyra  (80«)    . 
Kiselsyra  (SiO,)  .    . 

1.76  »»/o 
4.14     . 
2.58     » 

1.77  > 
10.63     » 

2.40     ^ 
0.32     > 

77.39     » 

0.0845   °/o 
0.0254     » 
0.0397      > 
0.0140     » 
0.6880     > 
1.0730     > 

spar 

0.0154     > 

4.8   % 
0.6     . 
1.6      > 
0.7     > 
6.4     » 

43.0    > 

Summa 
Glödgningsförlust 

101.07    Vo 
09«     > 

1.9400    Vo 

I 

IX  Lagret.    Krossadt  grus. 

För  totalanalysen  användes  1.3618  gr.  glödgad  substans. 
(llödgningsförlusten  bestämdes  i  6.1110  gr.  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  Vo 
saltsyra 

lösligheten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).     .     .     . 

1.94    0/0 

0.09  82   °/o 

5.1  "0 

Natron  (Na,0)    .     . 

4.36     > 

0.0203     » 

0.4     » 

Kalk  (CaO)    .     .     . 

3.55     » 

0.0780     » 

2.2     . 

Magnesia  (MgO).     . 

1              1.60     > 

0.0362     » 

2.2     > 

lerjord  (Al,03)  .     . 

11.28     > 

0.3645     > 

3.2     » 

Järnoxid  (Fe,Og)    . 

2.7  5     > 

0.8615     » 

30.9    y 

Fosforsyra  (P,OJ    . 

0.38     . 

0.0203     y 

5.3     . 

Svafvelsyra  (SO3)    . 

'                    — 

0.0157     > 

Kiselsyra  (SiO,)  .     . 

!        76.16    * 

— 

Summa 

102.C2  % 

L4847    ^0 

— 

Glftdgningsförlust 

1              0.66     > 

— 

— 

315 

GranitTörvittringsgrus  (primärt),  Mn  samma  trakt  (pag.  32t). 

För  totalanalysen  användes  1.3632  gr.  glödgad  substans. 
Glödgningsförlusten  bestämdes  i  3.9121  gr.^  ursprunglig  substans. 


Total  mängd 

Löslig  i  14  Vo 
saltsyra 

Lösligbeten  i 

procent  af  total- 

mängden 

Kali  (K,0).     .     .     . 
Natron  (Na,0)    .     . 
Kalk  (CaO)    .    .    . 
Magnesia  (MgO).    . 
Lerjord  (Al^O«)  .     . 
Järaoxid(Fe,0,).     . 
Fosforsyra  (P.Og)    . 
Svafvelsyra  (SOg)    . 
Kiselsyra  (SiO,)  .     . 

2.39   Vo 
5.7  5     * 
4.18     » 
1.56     » 
12.59     > 
3.3S     > 
0.50      > 

70.89     > 

0.1902   % 
0.0529     > 
0.0428     » 
0.4527     » 
0.8447     > 
2.0475     > 
0.0175      > 

0.0043     » 



7.9  Vo 
0.9  > 
1.0     » 

29.0  V 
6.7     > 

61.4  y 
3.5     » 

Summa 
Glödgningsförlust 

101.19    ^'o 
3.31     » 

3.65  26   Vo 

— 

De  i  kemiskt  hänseende  olika  lagrens  fysikaliska  beskaf- 
fenhet  beträffande  kornstorleken  har  utrönts  för  de  gröfre 
gruspartiklarna  genom  siktning  och  för  de  finare  genom  slam- 
ning.     Resultaten  frarogä  af  följande  tabeller: 


1— 1 

1— 1 

1— < 

< 

< 

< 

u 

Kornstorlek 

et- 

'1 

-1 

et- 

-*    M 
o"    b 

e* 

''1 

1 

Större  an  2     mm 

2.44 

0.30 

0.16 

0.54 

0.05 

0.10 

22.24 

78.51 

>        >    1 

1.84 

0.39 

0.27 

1.15 

0.15 

0.22 

4.7  5 

3.19 

»          »     0.5        > 

12.60 

10.38 

9.54 

12.60 

13.72 

12.67 

8.7  4 

6.42 

Mindreänö.5      » 

83.12 

88.9  3 

90.03 

85.71 

86.08 

87.01 

64.27 

11.88 

Summa 

lOO.oo 

100.00 

100.00 

100.00 

100.00 

100.00 

100.00 

100.00 

316 


«5 

^ 

^9 

9 

9 

99? 

'  <^ 

«5 

(o 

Ig 

^ 

^, 

^Is: 

.'    '.    ? 

II 

l-a 

•         P 

r/) 

.       .       fcO 

s  -• 

0 

■       •       • 

>r 

5 

B 

. 

so 

-        .       . 

< 

p 

9 
9 

o 

S  P 

o 

o 

P 

c  o  V 

S   2. 

1 

2  < 

\ 

1   2 

o 

Ol 

t3      Ol      O 

B  1 

o 

Ol 

« 

9 

^ 

© 

fr 

1 

M 

w 

W         4^ 

8 

w 

-  -  S 

oj»  pfoqii^j 

CO 

»-*   bO   >*». 

CO 

hiA 

o 

O   Hl 

o 

-^ 

rf^   Ol   -J 

OD 

cn 

-4 

© 

9      G0 

9      O« 

Ol 

00 
M 

Ol      l^>      ^ 
i^      »      OD 
Ol      Ol      «» 

:»aj3B^I  I 

CO 

H-t    to   Ol 

^ 

CO 

o 

O 

1       ^ 

o 

4^ 

1-  .-»  <o 

Ca 

O 

e 

1      a> 

Ol 

<D 

00      M      «D 
1^       OD       W 

fcd    M    ^ 

:jaj3F7  n 

CO 

—    tö   O» 

CO 

p 

O 

o  p 

P 

^ 

O    00    l>5 

Ci» 
M 

o 

CD 

to 

tD      #» 

^      00 

00 

o 

«D 

C9 

<D      00      Nk. 
Ol      ©      W 
CO      i^      © 

^aaSt?!  III 

CO 
CO 

1 

1 

1        ® 

o 

H^ 

-.SS 

Co 

1 

1 

«D 

CK 
Ol 

o> 

C0      0>      A 

c»    ^a    © 

!jaa2B7  a 

CO 

^   -<l 

CO 

1 

1 

^       1 

1 

O 

4-^  a^.  Cß 

1^« 

1 

1 

(0       1 

0» 

bd 

1 

«D 
00 

»O      M      N* 
©      Ol      Ol 
©      O      10 

!^aiS«i  lA 

s 

1 

O 

1      P 

O 

O 

ooSS 

o 

1 

1   :- 

CO 

9i 

OD 
O: 

CO 

^      Ol      © 
•4      kO      H» 
>4      -J      tt 

;daS«7  IIA 

I-- 

s 

P 

O 

O   ^ 

•— ' 

5 

ggij 

W 

00 

ED 

►a    -4    i^ 

OD      W       .4 

;8i3bi  iha 

'O 

M 

>* 

O      M 

^ 

K» 

o»     o>     © 

1-^ 

8 

o 

^ 

o  ^ 

to 

c;' 

1-^   1-^   Ol 

o  CO  00 

o 

00 

«4 
© 

© 

>4 

»3       ©       00 
-4       -4      Ä 

;ai3vi  XI 

-J 

•^ 

9 

W       -J 

♦» 

M 

O»      ^      ^ 

317 

Hvitsaadslagret,  som  i  gruset  öfver  marina  gränsen  är 
svagt  och  bögst  oregelbundet  utveckladt  (det  förekommer 
bland  annat  som  afsnörda  Unser  i  fjärde  lagret,  sefig.  5) 
är  i  det  nedsvämmade  gruset  s&väl  tili  läge  som  färg  och 
kemiska  egenskaper  fullkomligt  normalt.  Med  sin  kiselsyre- 
mängd  af  83.59  Vo  understiger  hvitsanden  visserligen  det 
humösa  gruset,  men  ä  andra  sidan  visar  sig  detta  senare 
grus  snarare  böra  uppfattas  som  ett  hvitsandslager  an  som 
ett  humusblandadt  skikt,  Därpä  tyder  dess  exceptionelt  läga 
glödgningsförlust  af  2.6 1  ^/o.  Därpä  tyder  äfven  fördelningen 
af  öfriga  ämnen  i  lagret.  Att  dock  det  humösa  gruset  tili 
en  viss  grad  gör  skäl  för  denna  benämning  visar  utom  glödg- 
ningsförlusten,  som  ehuru  svag  dock  här  är  dubbelt  större 
an  i  andra  lagret,  äfven  summan  af  lösta  salter  i  detta  lager. 
Medan  löslighetsprocenten  i  hvitsandslagret  är  0.2a50,  är  denna 
i  humösa  skiktet  nästan  tvä  ganger  sä  stör. 

Kiselsyrehalten  sjunker  i  det  brunfärgade  lagret  tili 
78.61  %  och  vid  ungefär  denna  halt  häller  sig  kiselsyran  i 
de  under  liggande  lagren  ända  tili  det  VIII,  dar  tili  följd  af 
anhopning  af  lösningar  frän  ofvanliggande  skikt  kiselsyrehal- 
ten nägot  faller  samt  nionde  lagret,  som  genetiskt  är  skildt 
frän  föregäende.  En  afvikelse  frän  i  det  föregäende  anförda 
förvittringsfö'reteelser  utgöra  »utskiljningarna»  i  det  tredje 
lagret.  I  dessa  sjunker  ocksä  kiselsyremängden  betydligt,  sam- 
tidigt  som  halten  af  tillförda  lösliga  ämnen  stiger. 

Intressant  är  löslighetens  förhällande  i  de  olika  grusen. 
Frän  ett  minimum  af  löslighet  i  hvitsandslagret  stiger  denna 
snäbt  i  tredje  lagret  och  särskildt  i  de  i  det  samma  inlag- 
rade  konkretionerna.  Medan  tredje  lagrets  löslighet  ulgör 
3.4396  ^/o,  är  lösligheten  i  konkretionerna  8.0731  Vo.  I  femte 
lagret  är  lösligheten  2,600i  ^/o  och  lösligheten  afsvagas  ytter- 
mera  i  de  undre  lagren,  utom  i  det  af  lokal  anhopning  af 
salter  utmärkta  ättonde  lagret,  hvarest  lösligheten  äter  stiger. 

AI2O3  och  Fe.jOj,  anträffas  i  jämförelsevis  ringa  mängder 
i  de  tvä  öfversta  förvittringsskikten.  Halten  af  dessa  ämnen 
tilltager  nägot  i  de  underliggande  lagren,  men  nar  i  intet  af 


318 

grusets  lager  nämvärd  höjd.  Undantag  utgöra  konkretionerna 
i  tredje  lagret,  hvarest  särskildt  Al-salter  synas  hopade  i  rik- 
lig  mängd.  Lösligheten  för  lerjordssalterna  är  svag  öfveralt 
annorstädes  an  i  konkretionerna,  hvarest  denna  löslighet  är 
47.2  ^/o.  Betydligt  större  an  Al-salternas  löslighet  är  Fe- 
salternas. Sin  största  löslighet  när  äfven  dessa  salter  i  kon- 
kretionerna. Egendomlig  är  järnsalternas  fördelning  i  konkre- 
tionerna i  tredje  lagret  samt  i  detta  lager  själf.  Medan  total- 
mängden  FejOs  i  ^^^^^  '^g^r  uppgär  tili  3.23  ^/o,  utgör  denna 
procent  i  konkretionerna  blott  1.6 1.  Och  dock  äro  konkre- 
tionspartierna  de  starkast  rostfärgade  delarna  i  gruset.  Färg- 
ningen  af  dessa  urskiljningar  beror  saledes  ej  pä  järnförenin- 
garna  allenast.  Ett  annat  är  däremot  förhällandet  med  de 
färgade  partierna  i  gränszonen  mellan  svämsanden  och  kross- 
gruset  (VIII  Lagret).  Här  ser  man,  att  i  och  med  lokal  an- 
hopning  af  järnsalter  färgningen  tilltager.  Glödgningsförlusten 
i  ättonde  förvittringslagret  är  blott  0.96  ^/o,  medan  denna  i 
tredje  lagrets  urskiljningar  stiger  tili  7.74  %. 

Fördelningen  af  alkalier  i  de  olika  lagren  är  synnerli- 
gen  jämn.  I  de  öfre  lagren  är  halten  af  alkalier  relativt 
ringa.  I  tredje  lagret  tilltager  visserligen  kalihalten  n&got, 
men  sj  unker  äter  i  femte  och  sjätte  för  att,  säsom  äfven  i 
tidigare  sammanhang  pävisats,  nä  sitt  maximum  i  de  understa 
lagren.  Äfven  beträffande  natronhaltens  fördelning  i  lagren 
synes  ett  analogt  förhällande  ega  rum.  Lösligheten  för  kali- 
saltema  är  genomgäende  större  an  för  Na-salterna.  Anmärk- 
ningsvärdt  hög  är  lösligheten  för  K-salterna  i  krossgruset, 
särskildt   jämförd  med  den  ringa  lösligheten  för  Na-salterna. 

Lager  för  lager  uppifrän  nedät  tilltagande  är  totalhal- 
ten af  kalk  och  magnesia.  Lösligheten  för  dessa  salter  är 
äfven  tämligen  jämn  i  respektive  lager,  utom  att  Mg-salternas 
l(*).slighet  är  nägot  starkare  i  de  öfre  förvittringsskikten. 

De  mekaniska  analyserna  öfver  gruslagren  visa,  att  de 
kemiskt  skiljbara  förvittringsskiktens  fysikaliska  förhällanden 
beträffande  kornstorleken  äro  i  det  näi-maste  lika  frän  ytan 
nedät  t.  o.  m.  sjunde  lagret.    Svämsanden  är  tämligen  jämnt 


319 

finkornig.  Genom  den  kemiska  förvittringen  har  visserli- 
gen  de  öfversta  lagrens  kornstorlek  nägot  förminskats,  men  i 
stört  betraktadt  är  gruset  i  alla  deasa  lager  ungefär  det  samma. 
Det  ätlonde  lagret  visar  sig  äfven  i  fysikaliskt  liksom  i  ke- 
miskt  hänseende  som  ett  Öfvergängslager.  Redan  här  upp- 
träder  en  svag  inblandning  af  sten  i  det  finare  grusmaterialet. 
Skarpt  skildt  frän  föregäende  lager  är  tili  kornstorleken  det 
nionde  lagret  eller  krossgrusbädden,  hvarpä  svämsanden  ut- 
bredt  sig.  Siktningsanalysens  resultat  angifver  detta  liksom 
ocksä  slamningsanalysens  siffror  tyda  därpä.  Stora  stenar 
äro  äfvenledes  inmängda  i  gruset,  som  har  en  pinmoartad, 
härd  konsistens. 

Af  det  ofvan  sagda  framg&r,  att  förvittringen  i  Ilomants 
svämsanden  är  füllt  normal  tili  sina  yttringar.  En  egendom- 
lighet  i  förvittringsgängen  är  bildningen  af  konkretionerna  i 
tredje  och  femte  lagren,  koncentrationshärdar  för  saltlösnin- 
gar  i  form  af  oregelbundna  bollar,  linser  och  slirer.  Dessa 
äro  mycket  rikare  pä  ämnen  exclusive  kiselsyra  an  de  lager, 
hvari  de  utbildats. 


Äterblick  och  tillägg. 

Den  sekundära  förvittringens  pregnanta  spar  i  alla  dessa 
grus  framgä  med  stör  grad  af  skärpa  af  i  det  föregäende 
anförda  analyser.  Visserligen  kunna  i  enskilda  fall  vissa 
anomaliteter  inträffa  i  förvittringens  förlopp,  säsom  att  ett 
visst  lager  är  sä  svagt  utveckladt,  att  det  med  svärighet  pä 
ett  eller  annat  stalle  kan  skiljas  frän  ett  öfver  eller  under 
liggande  lager  eller  ock  kan  det  inträffa  att,  säsom  t.  ex.  i 
säväl  krossgruset  som  rullgruset  frän  Evois  kronopark,  ett 
under  liggande  färgadt  lager  är  rikare  an  ett  öfver  liggande 
särskildt  pä  lösliga  ämnen,  men  i  stora  drag  äro  ytförvitt- 
ringsskedena  de  samma. 

Under  det  af  förmultnande  och  delvis  förruttnande  hu- 
mösa  ämnen  uppblandade  gruset  i  dagytun  följer  ett  hvit- 
eller  gräsandslager  af  vexlande  mäktighet,  utmärkt  ej  allenast 


320 

genom  sin  karaktäristiska  färg  och  ofta  stora  finkornighel 
utan  framför  alt  genom  sin  rikedom  pä  kiselsyra  samt  sin 
fattigdom  pä  alla  öfriga  oorganiska  ämnen.  Lösligheten  för  i 
lagret  ingäende  föreningar  är  ocksä  exceptionelt  svag.  Un- 
derlagrande  detta  sist  nämda  skikt  anträffas  ett  oftast  mörk- 
färgadt  —  gult,  brunt  eller  rödbrunt  lager,  rikt  pä  lösliga 
salter  och  relativt  fattigt  pä  kiselsyra.  I  detta  lager  förefin- 
nas  ofta  utskiljningar  eller  konkretioner,  som  tili  sin  sam- 
manßättning  visa,  att  de  äro  ännu  mera  mättade  med  frän  öfre 
lager  i  lösning  gängna  och  här  utfälda  ämnen,  Särskildt  rika 
äro  dessa  konkretioner  pä  lerjordssalter  och  humösa  ämnen. 
Under  det  brunfärgade  lagret  följer  vanligen  ett,  ofta  flere  för 
ögat  skönjbara  gult  färgade  lager.  Dessa  äro  i  regeln  rikare 
pä  kiselsyra  samt  fattigare  pä  öfriga  oorganiska  ämnen  an  det 
brunfärgade  lagret.  Likasä  är  halten  af  organiska  ämnen  i 
dessa  lager  ofta  betydligt  mindre  an  i  den  öfre,  färgade  zonen. 
Dessa  gula  lager  öfvergä  omärkligt  i  det  normalt  färgade,  gul- 
hvita  —  grähvita  grus,  hvaraf  hufvuddelen  af  säväl  krossgruset 
som  rullstensgruset  i  moarnas  undre  lager  i  värt  land  bestär. 
Ofvan  anförda  förvittringslager  anträffas  öfveralt,  dar 
grusmarken  en  längre  tid  varit  fredad  för  människohandens 
pävärkan  d.  v.  s.  i  alla  naturliga  grusjordmäner.  Säväl  i  det 
utarmade  sandstensgruset  frän  Eura,  som  i  det  rika  kross- 
gruset frän  Evois,  säväl  i  det  af  yppig  skogsvegetation  be- 
täckta  rullstensgruset  frän  sist  nämda  stalle,  som  i  den  frän 
Vierustenkangas'  kalytor  härstammande  mosanden  upprepas 
samma  förvittringsfaser,  om  an  dessa  tili  kvantiteten  ofta  rätt 
mycket  kunna  diflferera.  I  ett  annat  sammanhang  har  om- 
nämts  de  af  olika  författare  anförda  sannolika  orsakerna  tili 
den  sekundära  förvittringens  yttringar  i  grusjordmänernas  yt- 
lager.  Att  äfven  i  nu  undersökta  jordmäner,  jämte  atmos- 
färilierna,  humussyrorna  spela  en  viktig  roll  vid  säväl  lös- 
ningen  som  utfällningen  och  absorptionen  af  salter  i  de  olika 
lagren  är  otvifvelaktigt.  Särskilda  undersökningar  häröfver 
har  visserligen  i  detta  sammanhang  icke  utförts,  men  de  an- 
förda glödgningsförlusterna  i  lagren  tyda  delvis  pä,  att  jämte 


321 

andra  ämneri  (H^O,  CO,,  NH.,)  äfven  en  stör  procent  organiska 
föreningar  afgätt  vid  glödgningen. 

Upprepade  ganger  under  fortskridandet  af  dessa  under- 
sökningar  har  frägan  uppslält  sig,  i  hvilken  man  har  gruset 
pa  en  ort  rönt  inflytande  af  den  bärggrund,  som  anst&r  i 
samma  trakt  och  i  händelse  ett  samband  emellan  dessa  kan 
späras,  i  huru  hög  grad  är  gruset  omvandladt?  Bristen  pä 
bärgartsanalyser  har  ästadkommit,  att  dylika  jämförelser  icke 
kunnat  göras.  Blott  för  en  enda  lokal,  Pötsönvaara  i  Ilo- 
mant,  finnes  en  serie  analyser  s&väl  öfver  den  fasta  klyften 
som  öfver  de  gruslager,  som  betäcka  denna.  Tidigare  hafva 
analysema  öfver  krossgruset  och  svämsanden  frän  dessa  trak- 
ter oranämts.  Pag.  315  anföras  yttermera  s&väl  total-  som 
extraktanalyser  öfver  direkt  förvittringsgrus  frän  en  stärkt 
förvittrande  grof  grä  granithäll  i  närheten  af  Pötsönvaara. 
Dessa^  analyser  liksom  ock  den  här  nedan  anförda  granit- 
analysen  tillkommo  med  tanke  därpä,  att  möjligen  en  jäm- 
förelse  künde  ifrägakomma  mellan  den  allmännast  i  dessa 
trakter  förekommande  bärgarten  jämte  dess  direkta  förvitt- 
ringsgrus samt  de  lösa  aflagringar,  som  äro  utbredda  öfver 
den  fasta  klyften.  I  hvilken  man  en  dylik  jämförelse  är  be. 
rättigad,  skall  följande  utläggning  visa.  Redan  en  undersök- 
ning  Ute  i  faltet  angaf,  att  största  delen  af  det  grofva  grusets 
sammansättning  var  granit,  ty  en  företagen  stenräkning  gaf 
följande  utslag: 

Grä  gneisgranit 51  '^/o 

Granit 38    » 

Diorit 3    .> 

Hornblendeskiffer      ....         3    » 

Diabas 2    » 

Kvartsit 2    » 

Glimmerskiffer 1    » 

Summa     100  Vo 
Resultatet    af    analysen  öfver  ett  friskt  stycke  grof  grä 
granit   (gneisgranit)   frän  närheten  af  Pötsönvaara  var  nedan 
stäende : 


322 


KjO.     . 

.     .        2.86  o/o 

Na^O    . 

.       .            5.46     » 

CaO  .    . 

.      .           4.26     » 

MgO      . 

.      .      .           1.6k     » 

A1,0,    . 

.      .         14.21     » 

Fe,0,    . 

.      .           3.32     » 

P,0,     . 

.      .           0.29     » 

SiO,      . 

.      .        69.23     » 

Summa     101.28  % 

Bättre  an  med  ord  uttryckes  den  möjliga  likheten  mel- 
lan  grusen  och  moderklyften  genom  en  sammanställning  af 
totalanalyserna  öfver  dessa.  Vissa  salters  gradvisa  aftagande 
andra  salters  tilltagande  äskädliggöras  lämpligare  sä,  om  ock 
en  delvis  iipprepning  af  det  förut  framhällna  härigenom  icke 
kau  undvikas. 


-•g 

e    ^ 

Svämsandens         I  lager 

1.49 

2.88 

1.52  i  0.49 

9.46 

\ 
0.97  '  0.03    84.62 

II      > 

1.57 

3.15 

1.55  |0.50 

8.98 

0.88  ;  0.06  ;83  59 

III      . 

l74 

3.35 

1  92  |0.89 

10.56|3.23 

T).04  178.61 

»                    V      . 

1.59 

3.87 

2.45 

2.73 

10.26 

1.37 

0.12  [78.68 

VI      » 

1.65 

3.91  '2.10 

2.35 

10.17 

1.60     0.14|79.1.li 

VII      » 

1.89 

3.97 

2.23  :0.98 

10.64|  1.71 

0.23    78.54! 

VIII      » 

1.75  1  4.14 

2.58  1  1.77 

10  63' 2.49 

0.32 

77.39 

Krossadt  grns     .... 

1.94 

4.36 

3.5  5 

1.60 

11.28 

2  75  '0.38 

76.16 

Direkt  granitförvittrings- 

1 

grus 

2.39 

5.75 

4.18     1.5» 

12.59    3.33  1  0.50  j70.89j 

Granit 

2.86 

5.46 

426 

1.65 

14.21 

3  32 

0.29 

69.23| 

En  jämförelse  af  lalen  i  ofvan  stäende  tabell  gifver 
otvetydigen  vid  banden,  att  ett  ytterst  intimt  samband  en  gang 
egt  rum  mellan  graniten  och  de  öfver  den  samma  lagrade 
grusen.  AUa  öfvergängar  mellan  den  oförvittrade  klyften  och 
de  stärkt  omvandlade  ytlagren  äro  representerade.  Visser- 
ligen    är    sieget    mellan  den  oförvittrade  graniten  och  kross- 


323 

gruset  stört,  men  för  de  flesta  salter  icke  ens  sä  stört,  som 
mellan  krossgruset  och  de  öfversta  svärasandsförvittringslag- 
ren,  hvilka  ju  dock  enligt  det  tidigare  sagda  utgätt  frän  kross- 
gruset. Vid  jämförelsen  mellan  graniten  och  krossgruset  mäste 
man  ocksä  ständigt  päminna  sig,  att  de  kunskaper  vi  ega  om 
de  oraständigheter,  som  medvärkat  tili  krossgrusets  daning, 
äro  högst  knapphändiga.  Härtill  kommer  för  detta  speciella 
fall,  att  blott  krossgrusets  ytlager  blifvit  gjorda  tili  föremäl 
för  undersökning.  Huru  skulle  krossgrusets  sammansättning 
närmare  bärggrunder  te  sig?   , 

Vid  senaste  sommars  geologiska  undersökningsarbeten  i 
Enare  lappmark  har  pävisats  mäktiga  lager  af  in  situ  för- 
vittrad  grannlit,  dar  förvittringsgruset  kvarläg  i  fullkomligt 
orubbadt  läge.  Tanken  pä  att  äfven  annorstädes  i  värt  land 
dylika.  om  ock  ej  füllt  likvärda  aflagringar  skulle  förekomma 
trünger  sig  fram,  da  man  betraktar  ofvan  anförda  tabell. 

Pä  följaude  sidor  meddelas  de  absoluta  mängderna  af 
ämnen,  som  ingä  i  ett  0.5  meter  tjockt  skikt  af  gruset  frän 
en  hvar  af  de  tidigare  anförda  lokalerna.  Författaren  är  vis- 
serligen  själf  öfvertygad  om  det  blott  relativa  värde,  som  dy- 
lika beräkningar  ega,  men  da  de  ä  andra  sidan  tydligare  an 
blotta  procenterna  visa  jordmänens  sammansättning  för  till- 
fället, sä  hafva  de  här  blifvit  gjorda,  sä  mycket  hellre  som 
snarliknande  tal  anföras  i  den  utländska  literaturen.  M 

De    här   nedan    anförda    beräkningarna    äro  gjorda  pä  .  -| 

grund  af  de  genom  analyserna  vunna  resultaten  öfver  till- 
gängen  pä  ämnen  i  respektive-  lager.  Lagrens  tjocklek  är 
angifven  säsom  ungefärligt  medeltal  af  den  i  profilerna  upp- 
mätta  mäktigheten  för  förvittringsskikten.  Lagrens  volymvikt 
är  beräknad  som  medeltal  af  de  siffror,  hvilka  Ramann  anför 
i  »Forstliche  Bodenkunde  und  Standortslehre»  pag.  63.  Ra- 
manns siffror  äro  betecknade  med  *,  de  öfriga  hafva  erhäl-  "^ 
lits  genom  Interpolation. 

Volymvikten  är  för  1 — 10  cm  djup  1.207  * 

*   »  »  »  11 — 20     »        »       1.317 

»  »       »  21—30     »         »        1.427* 

»  »       »  31  —  40     »         »        1.463 

»  »     »     41 — 50    »       »      1.500* 


^.p 


324 


Tabefl  utvisande  de  absoluta  mängderna  oorganiska  ämnen, 

ett  0.6  meter  tjockt  Jord- 


1^ 

5.  ^ 
5*  cS 

^1 

1 

^-1 

Lagrets  mäk- 
tighet  i 
kilogram 

K,0 

Na,0 

GaO 

Kilo- 

U 

1 

1  ^ 

1 

II 

Ä*  . 

1 

1 

100 

120,700 

4,086.3 

28.9 

2,946.1 

48.3 

857.0 

137.6 

2 

2.5 

250 

301,760 

8,690.4 

60.4 

7,242.0 

90.5 

2,836.5 

90.5 

3 

5 

500 

603,500 

19,372.4 

120.7 

17,742.9 

181.1 

6,517.8 

301.8 

4 

10 

1,000 

1,300,600 

45,647.6 

208  1 

38,884.9 

390.1 

11,834.6 

390.S 

5 

31.6 

3,160 

4,587,550 

157,811.7 

1,192  8 

133,088.9 

1,835.0 

37,159.2 

1.651.5 

i 

Bamma 

6,914,000 

235,608.4 

1,610.» 

199,853.8 

2,545.0 

59,205.1 

2,571.6 

M 

edelprt 

>centen 

— 

3.41   Vo 

— 

2.89    % 

— 

0.86% 

— 

Tabell  utvisande  de  absoluta  mängderna  oorganiska  ämnen, 

ters  tjockt  Jordmäns- 


T«agrets 
ordningsföljd 

ff 

3  E 

Lagrets  mäk- 
tighet  i 
kilogram 

K,0 

Na,0 

CaO 

K    i    1    o<. 

U 

U 

i 

II 

t' 

1 

1 

100 

120,700 

2,245.0 

12.1 

4,236.6 

25.3 

2,329.5 

19.3 

2 

8 

800 

965,600 

15,256.5 

183.5 

27,809.3 

173.8 

12,359.7 

57.9 

3 

7 

700 

910,900 

14,210.0 

45.5 

31,426.1 

182.2 

15,849.7 

27.3 

4 

15 

1,500 

2,100,100 

32,761.6 

147.0 

77,913.7 

546.0 

40,741.9 

42.0 

5 

19 

1.900 

2,816,700 

42,.532.2 

845.0 

109,851.3 

760.5 

58,587.4 

704.2 

i 

Bamma 

6,914,000 

107,005.3 

1,233.1 

251,237.0 

1,687.8 

129,868.2 

850.7 

y\ 

edelprc 

>centen 

— 

1  54  Vo 

— 

3.63  Vo 

— 

1.87  Vo 

— 

W^''^^'^^^ 


325 


hvilka  ingä  i  mosanden  Mn  Vienistenkangas  i  Pällilä  revier  i 
m&nsskikt  per  Hektar. 


MgO 

AI.O3 

Fe,03 

P.Os 

SiO, 

g    r    a    m. 

Ig 

Vi 

OQ      SD, 

<K 

1  ? 

iE 

1,303  6 
2,444.2 
3,017.5 
6,632  5 
26.507.8 

48.3 

2112 

362.1 

650.2 

2,980.9 

6,602.3 

23,083.8 

46,891.9 

119,515.9 

278,005.5 

422.5 

784.5 

5,069.4 

2,731.1 

10,872.5 

941.5 

3,168.4 

7,785.2 

11,574.4 

74,777.1 

72.4 

603.5 

2,353.7 

2,210.8 

13.762.6 

156.9 

30.2 

724.2 

780.3 

2,293.8 

9.1 

24.1 

26.6 

1,009.3 

104,127.9 

2.56,759.1 

497,947.9 

1,085,137.2 

3,881,067.3 

39,905.6 

0.5  8% 

4,252.7 

474,099  4 

6.85  % 

19,880.0 

98,246.6 
1.42  % 

19,003  0 

3,985.4 

0.06% 

1,068.5 

5,825,039.4 

81.24    % 

hvilka  ingä  i  mosanden  frän  Korpiselkä  revier  i  ett  O.s  me- 
skikt  per  hektar. 


MgO 

Al,03 

Fe,03 

P.O« 

SiO, 

g    r    a 

m  . 

Ig 

^2- 

Total 
mangd 

LöAlig 

i 

H 

g 

Ä* 

ff 

^' 

Total 
mängd 

^          712.1 

28.8 

9,378.4 

832.8 

1,701.9 

410.4 

84.5 

• 

99,010.2 

5,986.7 

193.1 

81,979.4 

26,747.1 

5,407.4 

482.8 

289.7 

— 

825,008.6 

7,924.8 

446.8 

118,234.8 

43  085.6 

17,671.5 

11,021.9 

1,821.8 

701.4 

712,414.9 

13,320  9 

1.407.1 

256,842.2 

75,183  6 

38,641.8 

20,790.9 

9,030.4 

1,386.1 

1,646.478.4 

35,208.7 

1,971.7 

336,032.3 

36,814.3 

44,785.5 

15,773.5 

5,01.0.1 

1,211.2 

2,210,264.5 

63,153.2 

4,047.0 

802,467.1 

182,663.4 

108,208.1 

48,479.5 

17,141.6 

3,298.7 

5,493.176.6 

0.91% 

— 

11.60  % 

— 

1.56  % 

— 

0.24  % 

— 

79.45   % 

326 


Tabell  utvisande  de  absoluta  mängderna  oorganiska  ämnen, 

ter  tjockt  Jordmäns- 


o 

P- 

-.  ff 

'1 

^-1 

Lagrets  mäk- 
tigbet  i 
kilogram 

K,0 

Na,0 

CaO 

Kilo- 

U 

i 

^1 

1- 

It 

1 

1 

100 

120,700 

1.798.4 

20.5 

3.476.2 

19.3 

1,834.6 

96.6 

2 

2.5 

250 

301,750 

4,737.5 

51  3 

9,505.1 

57.3 

4.677 1       78.5 

3') 

17 

1,700 

.2,172,900 

37,808.5 

434.6 

72,792.1 

630.0 

41,709.7     651.9 

5*^) 

16 

1,600 

2,306,600 

36,674.9 

.968.7 

89,265.4 

645-8 

56,511.7;i,614.6 

6 

10 

1,000 

1,487,050 

24,536.3 

550.2 

58,143.6 

386.6 

31,228.0     237.9 

7 

3.5 

350 

525,000 

9,922.5 

168.0 

20,842.5 

89.2 

11,707.5     252.0 

. 

Summa 

6,914,000 

115,478  1 

2,193.3 

254,024.9 

1,828.2 

147,668.6 

2,931.5 

W 

edelpn 

)centen 

— 

1.67  Vo 

3.67  «/o 

— 

2.13 

— 

•)  Exlusive  konkretionema 
*•)  D&   fjärde    lagret   icke   blef  analyseradt  anföras  i  stAllet  resultaten  af 

Tabell  utvisande  de  absoluta  mängder  oorganiska  ämnen, 

meter  tjockt  jordmäns- 


Lagi 
ordninj 

!1 

tl 

T^agrets  mäktig- 

het  i 

kilogram 

K,0 

Na,0 

CaO 

Kilo- 

lg 

U 

i 

cw* 

1 

1 

100 

120,700 

3,246.8 

108  6 

1,593.2 

43.4 

1,532.9 

249.8 

2 

5 

500 

603,500 

14,604.7 

84.5 

6,276.4 

362.1 

1,991  8 

()6.4 

3 

15 

1,500 

1,942,500 

46,425.7 

233.1 

24,087.0 1    466.2 

12,043  5.    213.7 

4 

8 

800 

1,141,600 

27,341.7 

216.9 

15,754.1 1    422.4 

6,278.8     262.6 

5 

21 

2,100 

3,105,700 

117.395.5 

4,037.4 

104,662.1  1.552.8 

44,100.13,416.3 

i 

Summa 

6.914,000 

209,014.4 

4,680.5 

152,372.8  2,846.9 

65,946.9 

4,208.8 

jM 

edelprc 

)centen 

— 

3.02  «0 

— 

2.20  Vo 

0.95% 

— 

327 


hvilka  ingi  i  graset  fr&n  Pötsönvaara  i  ilomants  i  ett  0.5  me- 
8kikt  per  hektar. 


MgO 

A1.0. 

Fe,0. 

P,0. 

Bio, 

gram. 

It 

1 

U 

i 

Vi 

U 

Ä* 

II 

591.4 

84.5 

11.318.2 

124.3 

1,170.8 

205.2 

36.2 

9.7 

102,136.3 

1,508.7 

60.3 

27,097.1 

199.1 

2,655.4 

319.8 

181.0 

— 

252,232.8 

19,837.8 

1,954.« 

229,458.2 

30,637.9 

70,184.7 

39,112.2 

869.2 

347.7 

1,708,116.7 

62,970.2 

2,008.5 

236,657.2 

43,825.4 

31,590.4 

9.687.7 

2,767.9 

692.0 

1,814,832.9 

34,945.7 

223.0 

151,232.9 

10,558.1 

23,792.8 

7,435.2 

2,081.8 

411.2 

1,176,702.7 

5.145.0 

63.0 

55,860.0 

2,677.5 

8,977.5 

2,257.5 

1,207.5 

68.2 

412,335.0 

124,498.8 

4,393.9 

711,623.6 

88,022.3 

138,371.6 

f9,017.6 

7,14a« 

1,528.8 

5,466,356.4 

1        1.80  »/o 

— 

10.20  Vo 

— 

2.00  Vo 

— 

0.10  ^'/o 

— 

79.0«  Vo 

berftkningaroa  fOr  de  under  liggande. 

som   ingä  i  graset  frin  Kauttua  i  Eura  socken  i  ett  0.s 
skikt  per  hektar. 


MgO 


A1,0. 


Fe,0, 


P.O. 


gram 


SiO, 


1^ 


g 


t£ 


^ 


^ 


5  E 


OD 


I    I 


i;i82.9 

5,009.0 

6,798.7 

5,708.0 

69,257.1 


84.5 

138.8 

1,146.1 

707.8 

10,869.9 


7,042.7 
26,252.3 
"83,333.2 
66,299.5 


253.5 

1,569.1 

13,014.7 

10,274.4 


382,001.1  114.600.3 


1,376.0 

4,103.8 

15,345.7 

14,041.7 

200,007.1 


265.5 
1,931.2 
9,324.0 
7,534.6 
8,074.8 


591.4 

1,629.4 

5,050.5 

2,511.5 

24.535.0 


15.7 

641.0 

148.4 

2,142.9 


104,562.4 

546,671.0 

1,740,480.0 

1,017,964.7 

2,209,705.5 


87.955.7 

1.27  ^d 


12.947.1 


563,928.8 

8.15  ?/o 


139,712.0  234,874.3!  27,130.1  34,317.8  2,948.o 

-         I   3.39%    I         —  0  49K'oi      — 


5,619,383.6 

81.27   Vo 

n 


^ 


328 


Tabell  utvisande  de  absoluta  mängderna  oorganiska  ämnen, 

meter  Qockt  Jordmins- 


{i 

4 

Lagrets  mäktig- 

het  i 

kilogram 

K,0    - 

Na,0 

GaO 

Kilo- 

H 

Ä' 

Ä* 

1  ^ 

S' 

1 

2 
3 
4 
6 

1 

3 

8 
20 
18 

100 

300 

800 

2,000 

1.800 

120,700 

362,100 

987,600 

2,773,200 

2,670,400 

3,476.8 

9,378.4 

24,097.4 

69,901.1 

69,430.4 

90.5 

869 

167,9 

554.6 

2.643.7 

4,830.1 

13,687.4 

35,849.9 

112,407.4 

118,298.7 

44.7 

115.9 

276.5 
1,231.1 
1,468.7 

4,502.1 

9,849.1 

25,085.0 

75,708.4 

82,782.4 

111.0 

108.f 

424.7 

1,442.1 

1,869.3 

edelprc 

^umma 
Ksenten 

6,914,000 

166,283.5 

2.40  % 

3,543  6 

285,073.5 
4.12  Vo 

3,136.9 

197,927.0 

2.86  Vo 

3,955.7 

Tabell  utvisande  de  absoluta  mängderna  oorganiska  ämnen, 

ter  tjockt  Jordmins- 


If 

Virf. 

{IL 

OK) 

Lagrets  mäktig- 

het  i 

kilogram 

1 

K.0 

Na,0 

GaO 

Kilo- 

U 

1 

M 
U 

Ä* 

11 

Ä* 

1 

1 

100 

120,700 

3,270.9 

45.8 

4,502.1 

56.7 

2,184.7 

16.» 

2 

12 

1,200 

1.481,400 

33,627.8 

325.9 

63,403.9 

355.5 

34,220.« 

696.3 

3 

7 

700 

921,900- 

25,721.0 

562.4 

38,627.6 

184.4 

21,572.5 

276.« 

4 

18 

1,800 

2,597,400 

68,051.9 

3,896.1 

97,662.2 

1,402.6 

54,285.7 

1,376.« 

5 

12 

1,200 

1,792,600    62,203.2 

2.509.6 

82.280.8 

806.7 

47,324.6 

1,505.8 

S 

■^nrnma 

6,914,000,192,874.8 

7,339.8!286,476.i 

2,805.9 

159,587.8 

3,872.a 

M 

edelprc 

centeu  { 

— 

2.79  "/ü 

- 

4.14% 

— 

2.81  7o 

— 

329 


hvilka  ingä  i  krossgruset  frän   Evois   kronopark  i  ett   0.6 
skikt  per  hektar. 


MgO 

A1,0, 

Fe.O. 

P.O. 

SiO, 

gram. 

Ä' 

1 

1^ 

Ä* 

U 

OQ 

1,339.7 

3,729.6 

16,492.» 

40,766.0 

51,271.7 

117.1 

484.5 

1,876.4 

4,714.4 

2,403.4 

13,433.9 

41,062.1 

138,856.6 

407,105.8 

390,412.5 

543.1 

6,409.2 

57,280.8 

209,653.» 

33,914.1 

4,369.3 

11,804.5 

46,022.2 

122,558.» 

90,259.» 

2,462.3 

6,010.» 

29,154.2 

80.977.4 

54,743.2 

482.8 

543.2 

3,061.6 

5,269.1 

5,340.8 

3.6 

195.5 

819.7 
1,885.7 
1,789.2 

88,847.3 

262,625.1 

703,072.4 

1,935,970.» 

1,896.251.0 

113,599.» 

1.64  Vo 

9,545.8 

990,870.» 

14.33  Vo 

307,801.1 

275,014.8 

3.»7  ^/o 

173,348.0 

14,697.6 

0.21  Vo 

4,693.7 

4,886,766.7 

70.67   % 

hvilka  ingä  i  mosanden  frän  Evois  kronopark  i  ett  0.6  me- 
skikt  per  liektar. 


MgO 

A1,0, 

Fe.0, 

P.O, 

SiO, 

gram. 

11 

It 

öq' 

U 

1 

B    H 

it 

1 

5   H 

SB     ? 

1.919.1 
36,442.4 
17,147.3 
55,844.1 
32,087.5 

138.8 
1,866.6 

414.» 
6,763.2 

896.3 

12,444.1 
213,321.6 
136,000.3 
322,597.1 

247,916.6 

869.0 
60,960.2 
19,636.5 
90,909.0 
27.426.8 

2,716.7 

63,542.1 

39,365.1 

108,571.3 

63,099.6 

1,581.2 
34,516.6 
23,877.2 
89,610.3 
51,626.» 

531.1 
7,258.» 
1,751  6 
6,233.8 
7,708.2 

1,629.5 
313.4 

1,090.9 
215.1 

94,761.6 

1,048,238.6 

645,614.4 

1,882,076.0 

1,260,735.6 

143,440.4 

2.07  ^/o 

10,069.8 

932.279.7 

13.48  Vo 

189,801.5 

277,293.7 

4.01% 

201,212.2 

23,483  6 

0.34  "/o 

3,188.» 

4,931.326.0 

71.32   ^0 

330 


Af  ofvan  anförda  beräkningar  framgär  med  all  tydlig- 
het  ej  allenast  hvad  som  tidigare  framh&llits  angäende  för- 
vittringens  afsvagande  p&  lokaler,  som  sakna  skogsväxl,  utan 
äfven  i  huru  hög  grad  lösligheten  för  jordmänssalterna  af- 
tager  pä  svagt  bevuxna  moar  och  i  synnerhet  pä  kalytor. 
Betrakta  vi  blott  i  detta  fall  växtnäringsämnenas  totala  före- 
komst  och  deras  löslighet  i  jordm&ner,  som  äro  bevuxna  och 
obevuxDa,  sä  framgär  skilnaden  skarpt.  De  undersökta  jord- 
mänerna  frän  Pällilä  revier,  Korpiselkä  och  Ilomants  äro  obe- 
vuxna,  de  frän  Evois  och  Eura  bevuxna.  Medan  man  finner, 
alt  lösligheten  för  kali-,  kalk-  och  fosforsyresalterna  nästan 
genomgäende  för  alla  de  först  nämda  lokalerna  är  ringa,  ehuru 
totalmängderna  af  dessa  ämnen  äro  stora,  sä  ser  man  ä  andra 
sidan,  att  i  grusen  frän  de  delvis  välbevuxna  moarna  frän 
Eura  och  särskildt  frän  Evois  lösligheten  för  växtnäringssalterna 
är  stör,  oaktadt  totalmängderna  af  dessa  ämnen  t.  o.  m.  är 
mindre  an  de  hos  föregäende  grupp  af  jordmäner.  Detta 
klargöres  af  nedan  anförda  tabell  öfver  totala  lösligheten  *)  hos 
kali-,  kalk-  och  fosforsyresalter  i  procent  af  absoluta  mäng- 
den  ämnen  i  ett  0.5  meter  tjockt  skikt  af  grus  frän  följande 
orter: 


K^O 


CaO 


P.O. 


Pällilä  revier,  Vierusteukangas 

Korpiselkä  revier 

Iloroants,  Pötsönvaara    .     .     . 

Eura,  Kauttua 

Evois,  krossadt  grus  .... 
»       rulladt  grus      .... 


0.02  % 

0.02  > 

0.03  > 

0.07  » 

0.05  » 

0.11  > 


0.04   Vo 

O.Ol    > 

0.04  > 

0.06  > 

0.06  » 

0.05  > 


0.015  Vo 
0.047  > 
0.022  » 
0.042  > 
0.067  » 
0.046     > 


*)  Att  märka  är  att  vid  dessa  af  mig  gjorda  löslighetsbestäm- 
ningar  använts  c:a  14  procentig  saltsyra.  D&  emellertid  växtrötternas 
förm&ga  att  löas,  jordm&nssalter  blott  anses  motsvara  1  procentig  citron 
syrelösning,  sä  inses,  att  betydligt  mindre  mängder  växtnäringsämnen 
an  de  af  mig  anförda  äro  säsom  lösliga  disponibla  för  väzterna. 


331 

Lösligheten  är  i  grusen  frän  de  tre  först  nämda,  kala 
momarkerna  syDoerligen  deprimerad,  medan  den  i  de  tre  se- 
nare  stiger  i  sanama  grad  som  skogsbeständen  för  vära  för- 
hällanden  närma  sig  normal  utveckling  och  samtidigt  humus- 
täcket  sundt  utbildas. 

Sämst  lottad  af  alla  dessa  marker,  hvad  totala  löslig- 
heten för  i  jordmänen  ingäende  salter  vidkommer,  är  utan 
tvifvel  jordarten  fr&n  Pällilä.  Betraktar  man  i  denna  jord- 
män  absoluta  lösligheten  i  hvarje  lager  partielt  sä  framgär, 
att  särskildt  forforsyresalterna  i  de  öfre  förvittringslagren  äro 
mycket  litet  lösliga.  Äfven  lösligheten  för  kalisalterna  är  i 
dessa  lager  ringa.  Att  därför  de  ärtionden  igenooi  företagna 
kulturförsöken  pä  Vierustenkangas  förolyckats  bör  icke  för- 
väna  n&gon.  Ty  minimilagen  beträffande  de  tili  buds  st&ende 
näringsämnenas  mängd  för  växterna  är  omutlig.  Antagandet, 
att  orsakerna  tili  kulturernas  misslyckande  läge  i  mindre 
omsorgsfullt  utförd  plantering  och  sädd,  är  oriktigt,  ty  re- 
dan  a  priori  kan  man  förutsäga  att,  i  händelse  jordmänen 
varit  mottaglig  för  trädväxt,  af  de  miljoner  plantor,som  östs 
ut  öfver  faltet  och  af  de  tiotal  miljoner  frön,  som  säväl  af 
mänskohand  som  genom  naturlig  besäning  frän  kringliggande 
ständskog  strötts  öfver  det  samma,  dock  nägot  hade  bordt 
blifva  vid  lif.  Ja  visserligen  har  ju  nägot  blifvit  vid  lif, 
men  hurudant  har  det  lifvet  varit? 

Man  frägar  sig  hvad  som  bör  göras  ät  en  dyUk  mark 
för  att  fä  den  i  normalt  skick,  och  svaret  kan  knappast  lyda 
annorlunda  an:  tillför  marken  sä  mycket  näringsämnen,  att 
den  första  trädvegetationen  dar  finner  sin  näring  och  fort- 
komst,  och  denna  Vegetation  skall  i  sin  tur  bereda  marken 
sä,  att  denna  för  kommande  tider  blir  tillräkligt  bördig,  ty 
totalmängderna  näringsämnen  är  icke  ringa  i  Vierustenkan- 
gas mosand,  det  är  blott  förvittringen,  som  är  försvagad.  Na- 
tionalekonomiskt  oriktigt  vore  att  lämna  denna  kalyta  i  skog- 
löst  tillständ. 


Bidrag  tili  kännedomen  om  barrträdens  och  b]ör- 
kens  vertikala  utbredning  i  delar  af  Sodankylä 

socken. 

Af 
E.  T.  Nyholm. 

Vid  geologiska  exkursioner  under  senaste  sommar  var 
jag  i  tillfälle  att  barometriskt  bestämma  barrträdens  och 
björkens  vertikala  utbredning  p&  Nattastunturi,  Raututunturi 
och  Saariselkä  fjällkomplexer  äfvensom  p&  de  spridda  fjäll- 
topparne  i  läglandet  omkring  Luiro  elf  ända  tili  denna  elfs 
förening  med  Kitinen. 

Själffallet  utgöra  dessa  höjdsiffror  blott  närmelsevärden 
ej  blott  därför,  att  den  sista  björken  eller  tallen,  som  man 
vid  bestigandet  af  en  bärgstopp  iakttager,  icke  i  själfva  vär- 
ket  behöfver  vara  den  yttersta  dar,  utan  äfven  därför,  att 
upptagningsmetoden  med  barometer  lider  af  jämförelsevis 
stör  osäkerhet.  Att  jag  det  oaktadt  för  denna  tidskrifts 
läsare  gär  att  anföra  mätningsresultaten  beror  dels  därpä,  att 
ett  förhällandevis  fatal  dylika  höjdsiffror  (och  äfven  alla  de 
barometriska)  finnas,  dels  ock  därför  att  Finska  Forstförenin- 
gen  gätt  i  författning  om,  att  vid  eventuella  skogsarbeten  i 
vär  Nords  fjälltrakter  trädens  vertikala  utbredning  skulle  sä 
vidt  möjligt  utrönas. 


333 

Vid  höjdobservationema  har  använts  en  Naudets  kom- 
penserad  fickbarometer  ocb  i  Sodankylä  kyrkoby  var  upp- 
stäld  en  barograf,  hvilken  angaf  lufttryckskurvan  för  dagen. 
Före  afresan  frän  Sodankylä  bestärodes  korrektionen  for 
barografen  i  förhällande  tili  barometern  och  har  denna  kor- 
rektion  antagits  vara  konstant  under  sommaren. 

Observationsmaterialet  lider  af  en  viss  ojämnhet  i  sä 
m&tto,  att  vid  de  första  exkursionerna  icke  den  yttersta  ob- 
serverade  trädindividens  höjdläge  antecknades,  utan  det  stalle 
antogs  tili  trädgräns,  dar  trädslaget  synbarligen  aftog  s&väl 
tili  antal  som  växtform  d.  v.  s.  dar,  hvarest  träden  begynte 
uppträda  sporadiskt  samt  i  mer  eller  mindre  krypande  form, 
och  dar  för  ögat  äfven  p&  längre  sträckor  resp.  skogsgränser 
i  form  af  buskskog  voro  skönjbara  pä  fjällsluttningarna. 
Därigenom  kommer  den  absoluta  trädgränshöjden  för  Nat- 
tastunturi  och  Raututunturi  fjällkomplexer  att  ligga  nägot 
högre  an  här  angifves.  De  siffror,  som  lida  af  ofvan  nämda 
oegentlighet,  äro  tryckta  med  mindre  stil.  Alla  öfriga  siffror 
angifva  den  högsta  absoluta  höjd,  dar  jag  anträffat  respek- 
tive trädslag  utbredt  pä  fjällens  sluttningar. 

I  nedan  stäende  tabell  äro  upptagna  ej  allenast  barr- 
trädens  och  björkens  vertikala  utbredning  pä  resp.  fjäll  utan 
äfven  fjällens  egen  höjd  sä,  som  den  framgätt  af  sommarens 
mätningar.  De  med  *  betecknade  topphöjdema  äro  medel- 
tal  af  mätningar,  som  utförts  af  säväl  fil.  mag.  L.  H.  Borg- 
ström som  af  mig.  Genom  Direktem  för  meteorologiska  an- 
stalten  i  Helsingfors  E.  Biese  har  godhetsfullt  meddelats 
absoluta  höjden  för  Sodankylä  kyrkoby.  Denna  vore  181 
meter  öfver  hafsytan. 


334 


Tab«ll  utvisande  barrtritfens  och  bjericem  absolute  vertiltaia 
utbrodning  i  delar  af  Sodankyli  socken. 


Obsenrstion«ort 


■  |l  I  ff  =   I 


Anmärimingar 


ii 


Ä      ' 


Pybfttuntari  (Nattastantori),  SE 

Bidiiii 

D:o  V.  sidan 

Seinfttnntari    (Nattastantari),  V 

aidan 

Kopanapfift 

Vintilfttantiiri  V  sidan     .    .    . 

Palotnntari  8  sidan 

Rautapää  SV  aidan 

D:o,  8  aidan 

D;o  d:o 

Tuiaknpäft 

Soknstit  8V  aidan 

D:o,  8  sidan 

Ruotuksenpää  NV  sidan  ,    .     . 

D:o,  8V  aidan 

Kftrppäpaä,  8  sidan 

Anterinpää,  N  sidan     .     .     .     . 

D:o,  8  sidan 

Kuikkapää,  B  sidan 

D:o,  V  sidan 

I):o,  enstaka  (5  cm  bog)  tall . 
Pirttikallionpäft 


SM- 

483 

a(^T 

Ml 

433 

— 

»47 

4» 



tu 

408 

— 

3S8 

411 

438 

3»«" 

436 

457 

347 

419 

545 

347 

-_ 

— 

337 

— 

— 

335 

... 

516 

391 

_ 

715 

381 

499 

380 

— 

543 

390 

— 

— 

455 

499 

618 

385 

525 

622' 

442 

561 

— 

456 

597 

689 

382 
474 

544 

— 

408 

_ 

En  uaaKm  rSna    antimf- 


'  J.  E.  Rosberg  angifver  bögsta  tallgränsen  p&  SE  sidan  af  Pybä- 
tunturi  tili  421  m.  Se  Nordöstra  Sodankylä  i  Geografiska  föreningens 
tidskrift  1891. 

*  J.  K.  Rosberg  a.  a.,  anför  för  tallgrÄnaen  372  m. 


336 


51 

o 

Observationsort 

mn 

IST 

1 

Anmftrkningar 

Li 

•-  • 

1! 

er 
Ä 

Vuomspää,  N  sidan      .... 

370 

523 

690* 

D:o  S^eidan 

382» 

530 

— 

Hammasknra 

399 

— 

— 

Hnmmaekurupää,  N  sidan     .     . 

378 

552 

638 

Riitelmäpää,  SE  sidan .     .     ,     . 

392 

488 

682 

Lnmikurupää,  V  sidan     .     .     . 

341 

484 

664 

Kannattamanoska,  V  sidan  .     . 

453 

— 

— 

D:o,  E  sidan 

371 

— 

— 

Rovapäft  

385 

529 

573 

Pumuvaara    V  sidan     .... 

380 

464 

BjörL-enn&r  Ofr»rtoppen 

D:o,  E  sidan 

365 

Korvapuolipää,  V  sidan    .     .     . 

404 

— 

550 

Talkknnaoivi,  V  sidan      .     .     . 

386 

559 

633 

D:o  d:o 

386 

r— 

— 

Pirrivatselmaoaivi,  E  sidan  .     . 

373 

513 

624 

Vuongoiva,  V  sidan     .... 

504 

666 

Sialaselkä,  N  sidan 

— 

499 

647 

Jooseppitui^tnri 

424 

— 

477 

BJ  örk  antrftfflas  p&  toppan 

Vuolttistnnturi,  E  sidan    .     .     . 

378 

— 

469 

„ 

'  D:o,  V  sidan 

400 

— 

— 

D:o  enstaka,  gran      .... 

449 

— 

— 

Sukuoaivi,  S  sidan 

408 

— 

445 

, 

Näätäpäa,  V  sidan 

409 

— 

439 

,, 

Painipäft,  E  sidan 

D:o,  V  sidan 

388 
415 

519 

Asp.  finnes  i  sm&rre,  för^ 
krympta    bestand    bögt 
öfrer  tmll^insen. 
BjArk  an^&fras  p&  top- 
pen.  ' 

Vasatnnturi      ....... 

— 

— 

425 

Nlriekedfvertallfrr&nsen. 

Kivitunturi 

— 

— 

405 

Nivatunturi 

— 

— 

457 

"  J.  E.  Rosberg,  a.  a.,  Säger  sig  hafva  funnit  den  sista  lallen  pä 
379  m.  höjd  p&  SV  sidan  af  Vaomspää. 


■vT^ 


336 

För  den  i  E  och  V  sig  sträckande  Sodankylä  andeien 
af  Saariselkä  skulle  pä  grund  af  ofvanstäende  siffror  barr- 
trädsgränsens  höjd  för  hufvudväderstreckerf  vara  följande: 

Pä  nordsidan  af  lopparna  378  in.  (medeltal  af  Ire  mätningar), 
»    ostsidan       »  »         380    »  »         »  fem         » 

»    vestsidan  »  »         389    »  »         »  nio  » 

»    sydsidan  »  »         412    »  »         »  ätta         » 

Medeltalen  för  björkgränsens  ^)  högsta  nivä  i  Saari- 
selkä vore 

Pä  nordsidan  af  topparna  525  m.  (medeltal  af  fyra  mätningar). 
»    ostsidan      »         »         510  »  »         »  tre  » 

»    vestsidan    »         »         522  »  »         »  fyra         » 

»    sydsidan     »         »        537  »  »         >  fem         » 

Af  dessa  tal  framgär,  att  tauen,  ty  detta  barrträd  bildar 
pä  par  undantag  när  barrträdsgränsen  pä  Saariselkä,  är  syn- 
nerligen  beroende  af  expositionen.  I  vida  mindre  grad  sy- 
nes  björken  vara  beroende  af  huruvida  den  växer  pä  norra 
eller  södra  sluttningen  af  ett  fjäll. 

En  jämförelse  ej  allenast  af  medeltals  siffrorna  för 
barrträdsgränsens  förlopp  utan  äfven  af  maximalhöjderna 
för  denna  gräns  i  Saariselkä  med  anteckningarna  öfver  barr- 
skogens  förekomst  pä  fjällen  i  södra  Sodankylä  gifver  vid 
banden,  att  barrträdsgränsen  i  denna  senare  del  höjer  sig 
sannolikt  flere  tiotal  meter  öfver  barrträdsgränsen  i  Saari- 
selkä. Pä  toppen  af  det  457  m  höga  Nivatunturi  anträffas 
nämligen  ännu  tallar  med  c:a  1  meters  bog  upprätt  stä- 
ende  stam. 

I  hvilken  man  fjälltopparnes  höjd  invärkar  pä  skogs- 
gränsens  höjd  visa  siffrorna  frän  Saariselkä. 


"0  R.  Hult  uppskattar  björkgränsens  höjd  p&  Saariselkä  tili  600 
m.  ö.  h.  (Ijappmarkens  skogsregioner.  Acta  Societatis  pro  fauna  et 
flora  Fennica  XVI.) 


337 

Ju  högre  topparne  äro,  dess  flera  tillfällen  erbjudas  Irä- 
den  att  krypa  upp  längs  deras  sluttningar,  da  ju  alltid  en 
högre  topp  erbjuder  trädet  mera  relativt  och  temporärt  skydd 
mot  de  ogynnsamma  vindarna.  Detta  under  förutsättning  att, 
s&som  i  Saariselkä  är  fallet,  jordmänen  är  i  det  närmaste 
likartad.  Här  äro  nämligen  fjälltopparna  ända  upp  tili  be- 
klädda  af  en  jämförelsevis  finkomig  förvittringsgrusmantel 
af  granulit.  Sällan,  och  da  blott  lokalt,  anträfifas  större  sten- 
anhopningar  uppkomna  genom  nedrasande  köldvittringsblock. 


1 


Puutavarain  myynnistfi  kruununmetsistä  vuosina 
1899-1902. 

Kun  kussakin  boitoalueessa  tapahtuneen  taksoituksen 
perusteella  vuosittain  leimataan  hakkuuta  varten  ainakin  liki- 
määrin  yhtäsuuri  lukumäärä  sahapuita,  ja  kun  myytäville 
sahapuille  asetettavat  minimihinnat  määritellään  samoja  peri- 
aatteita  noudattamalla,  voisi  tosin  edellytlää,  etta  nÜD  hyvin 
hakkuumäärä  kuin  myös  kruununmetsistä  saatava  puunhinta 
lyhyemmän  ajanjakson  kuluessa  pysyisi  jotenkin  saman  suu- 
ruisena  eri  vuosina,  ja  ettei  ulkomaisten  puutavarahintain 
satunnainen  koboaminen  ja  laskeutuminen  mainittavassa  mää- 
rin vaikuttaisi  kruununmetsistä  saataviin  tuloihin.  Mutta  kun 
toisaalta  myös  otetaan  huomioon,  että  puunostajilla  aina  on 
vähintäin  kaksivuotinen  hakkuuaika,  joten  he  ainakin  jossa- 
kin  määrin  voivat  asettaa  kruununmetsistä  ostamiensa  pui- 
den  hakkuun  ulkomaisiin  hintoihin  nähden  edullisimmaksi 
ajaksi,  ja  kun  puuhintojen  laskeutuessa  usein  suuret  puu- 
määrät  jäävät  yleisissä  puutavarahuutokaupoissa  myymättä, 
nun  on  seurauksena,  että  tulot  kruununmetsistä  myydyistä 
puutavaroista  suuressa  määrin  vaihtelevat  eri  vuosina  ja  ovat 
riippuvia  ulkomaisten  puutavarahintain  noususta  ja  laskusta. 
Erittäinkin  on  tämä  hintain  vaihtelu  ollut  huomattavana  viime- 
kuluneina  vuosina,  kun  nimittäin  ulkomaiset  puutavaramark- 
kinat,  oltuaan  parhaimmillaan  vuonna  1900,  kahden  viime 
vuoden  kuluessa  ovat  olleet  sangen  laimeat,  alhaisilla  puu- 
hinnoilla.  Missä  määrin  tämä»  on  vaikuttanut  kruununmet- 
sistä hakattujen  sahapuiden  lukuraäärään  ja  myydyistä  puu- 
tavaroista saatuun  hintaan,  näkyy  seuraavasta  taulusta,    joka 


339 


samalla  myös  osoittaa  puuDmyynnin  suuruutta  erikseen  kus- 
takin   tarkastuspiiristä    neljän  viimekuluneen  vuoden  aikana: 


e 
B 

SB 

1 
IT 

i 

Kemin   tarkastuspiiri  .     . 
lin 

Oulujärven       » 
Vaasan  läänin  > 
Kuopion    >      » 
Viipurin— Mikkelin  läänin 

tarkastuspiiri    .... 
Turun— Hämeen     läänin 

tarkastuspiiri   .... 
Evon   kr.    puisto   ja  Ylä- 

Tarkustuspiiri 

Ü1 

Ot 

"a        *•       'tc  o  CO  eo  "co 
ÖÖ         S         00  S.  *  ^  I& 

P-- 

11 

1 

0 

13 

05            CA3             4^    00    —    CX>    O 

1 

JU3 

^        oc        i'^  i*5  5*3  j^  i^ 
'co       'cji        ro  05  "co  o  "-J 

1 

H- 

vj 

CO         rf».         CO  cn  Ol  CO  ^ 
—        »^        Ol  o»  -»a  o  CO 

^1             -     00    ÖO   CO   o 

^^ 

^^ 

1^          t^          W  Oi   >^   t!0  Oi 
ho          ^          »-*   ^  Oi   CO  CO 
00        Ol         »p^  i«w  ro  CO  o: 

>g     "S     "?Sg2§ 

CO          M          Ot   05    -1   o   -«a 

•1 

CO 

1 

1 

Ä 

s 

c 
c 

1 

s* 

T 
3* 

00 

s 

5S      "      S^S^S? 

1 

o«        ^^        0^  "•-»  Ol  4*-  00 
^s        CK        o  05  »j  ^  <i 

>-       ^       S^  J<^  ^  ^  S*^ 
o«         00         ro  'Vj  'S-»  'co  O 

05          »^          O»   CO   tc   ^   oS 
CS            O            3;    O»    —    CO    CD 

1 

*-» 

§ 

g 

Q            CO           *».    CO    O    Ol    Ü^ 

00         CO         ^  i\o  ^^  ^  o: 

>s 

1 

Ol        £        CO  CO  o5  ^  £ 

^CO           W          ^  ^^    W    rf^    CO 
*.            rf>-           05    ^D    C?«    O»    Ol 

^       ^       ^  ::^  91  ::^  ^ 

00           t--           05    O«    CO    Ol    ^ 

1 

s 

CO 

O           £           S    CO    £    S    5? 

CO 

2 

s 

CO          CO          -jn   Ol    CO    H-  Ins 
OS         •—         «a  o  ^-  •-*  Ol 

j-          jo          jp.  ^rfj.    O   Ol  JX 
—           CO          00  "tO  "oo   OC  >-n 
»-»           ^           •—    00   O   CO   Ol 
^1            lO            CO    iS    rO    O    CO 

* 

§ 

s 

O           O^           CO   O   C«    CO   o 

ii 

340 

Viime  syksyD  ja  kuluvan  talven  aikana  ovat  taas  ulko- 
maiset  puunmyyntisuhteet  olleet  yhä  paraDemaan  päin,  ja 
kun  tämän  lisäksi  vielä  tulee,  että  katovuoden  seurauksien 
lieventämiseksi  on  tahdottu  hakkuissa  hankkia  lisättyä  työ- 
ansiota  hätää  kärsiville,  voidaan  varmuudella  otaksua,  etlä 
kuluvan  vuoden  aikana  kruununmetsistä  tulee  ulosannetta- 
vaksi  enemmän  sahapuita  kuin  koskaan  tätä  ennen,  ja  myös, 
että  myydyistä  puutavaroista  saatu  hinta  nousee  korkeimmil- 
leen,  ensitulevana  vuonna  taas  jossakin  määrin  laskeutuakseen. 

Nun  vaihtelevainen  kuin  hakkuumäärä  ja  siitä  johtuva 
tulo  kruununmetsistä  eri  vuosina  onkin,  muodostuu  se  kum- 
.minkin  säännöllisesti  nousevaksi,  jos  otetaan  huomioon  keski- 
määräinen  puunmyynti  kymmenen  vuoden  ajanjakson  kuluessa. 
Kaikista  Suomen  kruununmetsistä  myydyistä  puutavaroista 
saatiin  nimittäin  keskimäärin  vuosittain 

vuosina  1861—1870  .  .  .  165,746  mk.  73  p. 

1871-1880  .  .  .  744,493     »     03  » 

1881-1890  .  .  .  1,175,614     »     47  i 

1891—1900  .  .  .  2,253,887     »     44  » 

Edellisessä  taulussa  olevat  loppusummat  kabden  viime- 
kuluneen  vuoden  aikana  saaduista  puuhinnoista  osoittavat 
myös,  että  kysymyksessä  oleva  keskimäärä  kuluvankin  vuosi- 
kymmenen  aikana  ainakin  jossakin  määrin  tulee  kohoamaan. 
Lisääntyvä  hakkuumäärä  ja  kohoavat  lulot  edellyttävät  kum- 
minkin,  että  kruununmetsien  hoitokustannukset,  jotka  tätä 
ennen  suhteellisesti  aivan  vähässä  määrin  ovat  enentyneet, 
ainakin  siihen  määrin  kohotetaan,  että  järkiperäisempi  ja 
metsiemme  tuottokykyä  paremmin  turvaava  hoito  kävisi  mah- 
dolliseksi. 

E.   W, 


Suomen  metsänhoitoyhdistyksen  haaraosaston 
Yuosikokous 

Oulussa  elokuun  12  ja  13  p.  1902. 

Pöytäkirja  tehty  Suomen  Metsänhoitoyhdis- 
tyksen Oulun  läänin  haaraosaston  vuosikokouksessa 
Oulussa,  Raatin  ravintolassa  Elokuun  12  ja  13 
päivänä  1902. 

Saapuvilla  kokouksessa  olivat  ylimetsänhoitaja,  kamari- 
neuvos  E.  Forsström,  metsänhoitajat  L.  Modeen,  G.  R.  Holm- 
qvist,  I.  Snellman,  M.  af  Tengström,  A.  Wichmann,  G  0. 
Wallin,  E.  Hultin,  R.  Perander,  T.  A.  Heikel,  E.  Sandman, 
N.  J.  Juselius,  K.  Forsström  ja  ylioppilas  E.  Reuter. 

§1- 

Kamarineuvos  E.  Forsström  avasi  kokouksen  seuraavalla 
puheella: 

K.  H. 

Ylimetsänhoitaja  R.  Montell,  joka  vuosi  sitten  oli  puheen- 
johtajana  Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  haaraoston  kokouk- 
sessa, on  ilmoittanut  virkatoimiltansa  olevansa  estettynä  avaa- 
masta  haaraosaston  kokousta  ja  jättänyt  tämän  tehtävänsä 
minun  toimekseni,  jonka  tähden  sydämellisesti  lausun  haara- 
osaston tänne  saapuneet  jäsenet  tervetulleiksi,  toivoen  samalla 
että  keskusteluissa  ilmenevät  eri  mielipiteet  avustaisivat 
asioitten  valaisemista  ja  kaikinpuolista  käsittelyä. 

Haaraosaston  kokouksessa  vuosi  sitten  ilmoitettiin  jo, 
että  sen  uutteran  työn  tuloksena,  jota  viime  aikoina  on  tehty 
tarpeellisien  parannuksien  ja  edistämisen  aikaansaamista  var- 
ten  nun  hyvin  kruunun,  kuin  yksityisten  metsien  hoitamisessa, 
on  kaksi  komiteamietintöä.  Jos  kohta  taitavat  ja  kokeneet 
henkilöt  ovatkin  tämän  tunnollisen  työn  toimittaneet,  on 
kuitenkin  suotavaa,   että  esitetyt  ehdotukset   tulevat  kaikin- 


342 

puolisen  tarkastuksen  alaisiksi.  Ja  varsin  toivottavaahan 
olisi,  että  haaraosastokin  korrellaan  aumaa  lisäisi.  Varsinkin 
kruununmetsäkomitean  mietintö  käsittelee  useita  metsänhoito- 
virkamiehille  tärkeitä  uudistuksia  maamme  pohjoisien  ava- 
roitten  metsien  hoidossa  ja  vartioimisessa,  eli  juuri  niiliä 
paikkakunnilla,  jois»a  haaraosaston  jäsenet  toitnivat. 

Jokainen  meistä  käsittää,  kuinka  puutteellinen  täkäläis- 
ten  kruununmaitten  hoito  on,  rnutta  raielipiteet  tarpeellisien 
parannuksien  aikaansaamisesta  varmaan  eriävät  toisistaan, 
vaikkakin  niitten  vaihto  valaisee  asiat  niin  yhdeltä  kain 
toiselta  kannalta.  Kokouksemmehan  vielä  antavat  tilaisuuden 
kaukana  toisistaan  asuville  haaraosaston  jäsenille  vaihtaa 
ajatuksia  muissakin,  keskusteluaineisiin  kuulumattomissa 
asioissa  ja  edistävät  toverien  toisiinsa  liittymistä. 

Julistan  täten  kokouksen  avatuksi. 

§2. 

Kamarineuvos  E.  Forsström  ilmoitti,  että  bän  korkean 
ikänsä  ja  varsinkin  huonontuneen  kuulonsa  vuoksi  ei  enään 
voinut  toimia  puheenjohtajana,  jonka  tähden  hän  pyysi  johto- 
kunnasta  eroa  ja  valittiin  hänen  sijaansa  metsänhoitaja  N.  J. 
Juselius  sekä  ylimetsänhoitaja  R.  Montell,  joka  johtokunnasta 
oli  vuorossa  erota,  uudelleen  ja  kuuluvat  sähen  siis  ylimetsän- 
hoitaja R.  Montell,  kauppaneuvos  K.  A.  Snellman,  metsän- 
hoitajat  E.  Sandman  ja  N.  J.  Juselius,  joka  valittiin  kokouksen 
puheenjohtajaksi,  sen  pöytäkirjuriksi  metsänhoitaja  K.  Fors- 
ström ja  rahastonhoitajaksi  metsänhoitaja  A.  Wichmann. 

§3. 

Haaraosaston  puolesla  lausui  metsänhoitaja  T.  A.  Heikel 
sen  eroavalle  puheenjohtajalle: 

Kunnioitettava  Herra  Kamarineuvos  1 

Kun  kaikki  kehoituksemme  saada  edeskinpäin  pitää 
Herra  Kamarineuvosta  haaraosaston  puheenjohtajana  ovat 
tyhjään  rauenneet,  täytyy  haaraosaston  mukautua  siihen  ikä- 
vään  vahinkoon,  jonka  Herra  Kamarineuvoksen  eroaminen 
sille  tuottaa.  Tätä  ennen  ja  huomioonsa  ottaen  Herra  Kaniari- 
neuvoksen,  sen  perustajana  ja  toimivimpana  tukena,  sen 
elähyttävänä  periaatteena  osoittamat  ansiot  menneinä  vuosina 


343 


tahtoo  haaraosaslo  Herra  Kamarineuvokselle  lausua  jäsentensä 
kiitollisuuden  ja  teeskentelemättömän  ystävyyden  tunteet. 
Pienenä  osoitteena  siitä,  mitä  Herra  Kamarineuvos  haara- 
osaston  hyväksi  niin  innokkaasti  on  toiminut,  pyytää  haara- 
osaslo saada  kulsua  Herra  Kamarineuvoksen  ensimmäiseksi 
kunniajäsenekseen.  Hyvät  herrat,  kohottakaamme  sydämmel- 
lisen  eläköönhuudon  enliselle,  arvossa  pidetylle  puheenjoh- 
tajallemme.     Eläköön  Kamarineuvos  Forsström,  eläköön! 

Herra  Heikerin  esittämä  kutsumus  Kamarineuvos  E. 
Forsström' ille  haaraosaston  kunniajäseneksi  perustui  kokouk- 
sen  yksimieliseen  päätökseen  ja  samalla  kokous  myös  päätti 
pöytäkirjurinsa  kautta  lausua  toivorauksensa  Metsänhoito- 
yhdistykselle,  että  sekin  siitä  syystä,  että  Kamarineuvos  Fors- 
ström niin  vaikuttavasti  on  osaa  ottanut  haaraosaston  toimiin, 
nimittäisi  hänet  kunniajäsenekseen. 

§4. 

Tilintarkastajien  G.  R.  Holmqvistin  ja  Edv.  L.  Sandmanin 
toimittaman  tarkastuksen  johdosta  annettiin  rahastonhoitaja 
E.  Wichraannille  tilivapaus  edellisen  vuoden  seuraavasta  tilistä. 

Tili   Mctsfinhoitoyhdistykaen  Oulnn  läänin  haaraosaston 
varoista  vuonna  1901  joulukutin  31   päivänä. 


Debet 

Säftstö  Elokuun  15  päivftnft 

1901 

Saoritettuja  jäsenmaksuja 
Eorkoa    Kansallispankista 


Snmma 


409 
88 
19 


Credit 

Kokoashuoneen  puhdistus 

Ilmoituksia  vuodelta  1900 
S:n  »  » 

S:n  »         1901 

>  Mnistiin  panoja     metsfta 
yartioille»  painatus    .   v. 

Postimaksiija 

Säästö 


Snmma 


10 

20 

3 

21 

50 
2 

408 


517 


48 
50, 

20j 

60l 

90| 
99, 


67! 


Helsingissä  Helmikuun  20  p.  1902 

Emil  Vichmann. 


Taskastettu  ja  hyväksytty,  Oulussa  12  p.  Elokuuta  1902 


G.  R,  Holmqvist. 


Edv.  L.  Sandman. 
12 


344 


1 


§;5. 


Kokouksen  rahastonhoitaja  A.  Wichmann  ilmoilti,  ettei 
metsänpäällysmies  Hjalmar  Malmgren  ollenkaan  ole  suorittanut 
jäsenmaksujaan  ja  kun  kokous  katsoi  hänet  sopimattomaksi 
kuulumaan  Metsänhoitoyhdistyksen  Oulun  läänin  haaraosas- 
toon,  poispyyhittiin  hänen  nimensä  sen  jäsenluettelosta. 

§6- 

Tämän  jälkeen  ryhdyttiin  keskustelemaan  seuraavista 
ohjelmaan  otetuista  kysymyksistä: 

l:o  Lausunto  yksityismetsäkomitean  ehdo- 
tuksesta. 

2:o  Mitä  näkökohtia  kruununmetsäkomitean 
mietinnnöstä  haaraosaston  kokous  katsoo  syytä 
olevan  ottaa  keskustelun  alaisiksi? 

3:o  Ovatko  nykyiset  määräykset  tukkipuitten 
leimaamisesta  näytläytyneet  tarkoituksen  mukai- 
siksi,  vai  onko  muutoksien  aikaansaaminen  niissä 
toivottava? 

Ensimmäiseksi  otettiin  keskusleltavaksi  toinen  kysymys : 

Mitä  näkökohtia  kruununmetsäkomitean 
mietinnöstä  haaraosaston  kokous  katsoo  syytä 
olevan  ottaa  keskustelun  alaisiksi? 

Alustaja,  Kamarineucos  E.  Forsström  iausui: 
Kruununmaan  luovuttamisesta  yksityisille. 

Tehtyänsä  selkoa  maamme  kruununmaitten  pinta-alasta^ 
metsäntuotteiden  varastosta  ja  metsänhoidon  tuloksesta,  on 
komitea  harkittavakseen  ottanut  kruununmaitten  luovuttamisen 
yksityisille,  ensimmäiseksi  käsitellen  lisämaita.  Näistä  on  se 
vakaumuksenaan  lausunut:  kun  vanhoille  tiloille  kruunun- 
maasta  luovutetaan  lisämaata,  on  se  annettava  manttaalin 
korotusta,  eikä  metsäveroa  vastaan,  sekä  etupäässä  ja  missä 
soveliaasti  saattaa  tapahtua  yhteismetsän  muodossa. 

Mielestäni  tämä  ehdotus  olisi  siten  supistettava,  että 
ainoastaan  viljelysmaita  saisi  manttaalin  korotusta  vastaan 
lisämaana  vanhoille  tiloille  luovuttaa  ja  että  luovuttamisessa, 
Jos  se  haitatta  voi  tapahtua,  huomioon  otettaisiin  etenkin 
sellaiset  niityt,  joita  tilat  viljelevät  nautinto-oikeudella,  sillä 


345 

iiseitten  talojen  karjanhoidon  perusteena  ovat  suureksi  osaksi 
nämä  nautintoniityt,  jotka  39  §:n  perusteella  Armollisessa 
Maanmittausohjesäännössä  15  päivältä  Toukokuula  1848  maan- 
jako  ja  veroUepanopäätöksen  mukaan  ovat  niille  annettu; 
ja  joutuvat  talot  toimeentulonsa  suhteen  epäilyttävään  tilaan, 
Jos  valtio  käyttää  näitä  nautintoniittyjä  uudistilain  perustami- 
seen;  metsämaata  sitävastoin  ei  pitäisi  oUenkaan  tahi  ainoas- 
taan  poikkeustilassa  siksi  luovuttaa.  Metsien  viime  aikoina 
yhäti  kohonnut  arvo  ja  niitten  suurempi  tarve  tulee  nimittäin 
aina  edeskinpäin  suurenemaan;  saha-  ja  teoUisuus-yhtiöt  osta- 
vat  aina  edeskinpäin  ja  enemmän  kuin  ennen  taloja  ja 
raetsäpalstoja  niissä  löytyvien  saKattaviksi  kelpaavien  puu- 
määrien  hyväksensä  käyttämistä  varten;  myöskin  pienempiä 
puita  käytetään  kernaasti  hioma-  ja  propsipuiksi  ynnä  muuhun. 
Kuta  helpompi  on  kruunulta  tavalla  tahi  toisella  saada  lisä- 
maita,  sitä  vähemmin  epäilyttää  metsienomistajia  myydä  mitä 
myytäväksi  kelpaa,  ja  Jos  metsämaita  lisämaina  annetaan, 
joutuvat  nekin  samankaltaisen  käytännön  alaisiksi. 

Ehkäistäkseen  vastaisuudessa  syntyviä  uudistiloja  joutu- 
masta  metsäkeinottelun  alaisiksi  ovat  komitean  jäsenet  monessa 
suhteessa  olleet  eri  mieltä;  vastalauseessaan  esittää  professori 
Kihlman,  ettei  uudistiloja  oikeudella  ostaa  ne  perihnöksi 
vastaiseksi  myönnettäisi  eikä  myöskään  perintötilojen  kruu- 
nunmaista  eroittamista,  vaan  että  torppien  ja  mäkitupien  pe- 
rustamista  nun  paljon  kuin  mahdollista  on  edistettäisiin. 

Tohtori  Blomqvistin  mielestä  voidaan  uudistaloja  metsä- 
keinottelulta  varjella,  Jos  niille  metsämaata  eroitetaan  ainoas- 
taan  kotitarpeeksi. 

Komitean  enemmistö  on  sitä  mielipidettä,  että  »maamme 
muissa  osissa,  paitsi  suojelusalueilla,  kaikki  perintötilat,  jotka 
muodostuvat  tästälähin  perustettavista  uudistaloista,  saavat 
käyttää  tilan  metsää  myytäväksi  ainoastaan  nun  paljon,  kuin 
tohtori  Blomqvist  on  lausunut;  osaksi  se  ehdottaa  uusia  ase- 
tuksia,  joihin  hyväksyttäväksi  katsottava  menettelytapa  voi 
perustua  ja  joitten  nojalla  komitean  ehdotettu  menettely 
maamme  pohjoisosien  suojelusalueilla  saataisiin  toimeen. 
Eünenkuin  tämä  on  tapahtunut,  ei  metsämaata  voi  eroittaa 
kysymyksessä  oleville  tiloille. 

Luetelluista  ehdotuksista  näyttää  sopivin  olevan  tohtori 
Blomqvistin,  joka  tarkoittaa,  että  tulevien  uudistilain  pysy- 
väisyys  perustuisi  ainoastaan  maanviljelykseen,  eikä  anna 
minkäänlaista  tilaisuutta  metsäkeinottelulle.  Muutamat  tilan- 
omistajat    voisivat    tosin    käyttää    sellaisen    metsänmyynnin 


346 

kautta  syntyväl  tulot,  kun  komitea  ehdottaa,  tilainsa  viljele- 
miseen,  mutta  tällaiset  tulot  olisivat  aivan  satunnaisia,  koska 
varmuudella  voi  edellyttää,  ettei  sanoltavampaa  metsänmyynliä 
metsien  puuttuessa  lulisi  kysymykseenkään  yleisesti,  vaan 
ainoastaan  poikkeustiloissa  siellä  ja  täällä.  Paljoa  lehok- 
kaammin  pienet  ja  edullisilla  ehdoilla  uutteroille  uudistilain 
omistajille  annetut  kuoletuslainat  varmaan  vaikuttaisivat 
viljelyksen  edistymistä. 

Tutkiessaan  uudistilain  perustamista  on  komitea  myöskin 
kosketellut  mitten  tutkimuslautakuntien  toimia,  jotka  ovat  ase- 
tetut  viljelysraaiden  eroittamista  varten  kruununmaista  ja  lau - 
sunut,  että  nämät  tutkimuslautakunnat  ja  lääninkommissioonit 
nimenomaan  velvoitettaisiin,  tehdessään  ehdotuksia  viljelys- 
maan  eroittamisesta  kruununmetsämaasta,  myöskin  antamaan 
lausuntonsa  siitä,  onko  kruunulle  jäävä  maa  osaksi  taikka 
kokonaan  kruununpuistoksi  julistettava.»  Tämä  ehdotus 
varmaan  ansaitsee  tulla  huomioon  otetuksi,  jollei  tutkimus- 
lautakuntien työ  sen  kautta  kävisi  hitaammaksi  ja  enentäisi 
kustannuksia.  Nämät  työt  edistyvät  nimittäin  hyvin  hitaasti 
ja  varmaan  voi  otaksua,  että  vuosikymmeniä  kuluu,  ennenkuin 
tutkimukset  ovat  päättyneet  pohjois-Suomen  avaroilla  kruunun- 
mailla.  Mutta  paljon  voisi  aikaa  ja  kustannuksia  säästää,  jos 
näitten  lautakuntien  toimi  ainakin  aluksi  rajoittuisi  niihin 
hoitopiirein  osiin,  joihin  kruununmetsätorppia  jo  ennestään 
on  perustettu  ja  joissa  viljelyskelpoisia  maita  siis  etukädessä 
on  etsittävä.  Lautakuntien  toiminta  olisi  muutoin  erikaltainen 
siinä  tapauksessa,  että  uudistiloille  metsämaata  annetaan,  kuin 
siinä,  etteivät  ne  metsämaita  saisi. 

Mielestäni  olisi  lautakuntien  sekä  tutkittava  kruunun- 
metsätorpille  kuuluvat  tilukset  ja  mitten  lähimmäiset  maa-alat, 
jotka  maanmittarit  sitä  ennen  olisivat  mittaneet  ja  karttoitta- 
neet,  että  samalla  kruununmaista  eroittaa  nämät  viljelyskel- 
poiset  maat  siten,  että  viljelyskelpoiset  maat  sisältäisivät  rayös 
sen  verran  metsämaata,  että  palstat  tulisivat  säännölliset. 
Tutkimuksien  tulisi  vielä  käsittää,  mitkä  kruununmetsätorpat 
aina  edeskinpäin  olisi  torppina  pysytettävät  ja  mitkä  siihen 
määrin  ovat  edistyneet,  että  ne  uudistiloihin  voisi  muuttaa, 
joitten  viimemainittujen  tilukset  samalla  pitäisi  eroittaa  ja 
rajoittaa  muitten  lähellä  olevien  torppien  tiluksista  ja  muista 
viljelyskelpoisista  maista. 

Komitean  ebdotus,  »että  kruununmetsätorppain  perusta- 
mista sopivilla  paikoilla  niinhyvin  vielä  käyttämättömillä 
kruununmailla,  kuin  myös  jo  lopullisesti  kruunun  metsänhoitoa 


347 

varten  erotetuilla  mailla  edelleen  sallittaisiin  ja  missä  se  käy 
päinsä  sopivilla  keinoilla  edistettäisiin,»  on  tarkoin  mietitty 
ja  ansaitsee  huoiniota,  ollen  varma  keino  viljelyksen  edistämi- 
seksi.  Paikallisia  alueita  tosin  on  olemassa,  joissa  tällaisia 
tiloja  löytyy  kovinkin  runsaasti,  vaan  lämä  epäkohta  varmaan 
selviää  asiain  lähemmässä  käsittelyssä  joka  eri  hoitopiirissä. 
lin  tarkastuspiirissä  on  kansa  hyvin  halukas  hakemaan 
lupaa  saada  perustaa  kruununmetsätorppia,  jonka  tähden 
niitten  perustarainen  ei  kaipaa  muuta  avustusta,  kuin  viljelys- 
kelpoisten  soitten  kuivaamista  niillä  seuduin,  jossa  niitä  löytyy. 

Yleisissä  tukkihuutokaupoissa  tehtyjen  tarjouksien  vakuus. 

Tukkihuutokaupoista  on  komitea  ehdoltanut,  että  »kor- 
keimman  tarjouksen  tekijän  tnlee  ennenkuin  huutokauppa- 
pöytäkirja  allekirjoitetaan  esiintuoda  todistus  siitä,  että  hän, 
vakuudeksi  huutokauppahinnan  maksamisesta  määräaikana 
ja  muitten  huutokauppaehtojen  täyttämisestä,  joko  on  kuver- 
nöörille  jättänyt  säädetyn  takauksen,  taikka  läänin  rahastoon 
tai  metsäkassöörille  tallettanut  rahamäärän,  jonka,  ellei  siitä 
ole  toisin  määrätty,  tulee  vastata  5  Vo  kauppahinnasta.» 

Mielestäni  olisi  parempi,  jos  vakuussumma  joka  tapauk- 
sessa  määrättäisiin  puuraäärästä  riippuvaksi,  esimerkiksi 
samalla  tavoin,  kuin  Keisarillinen  Senaati  kesäkuun  28  päi- 
vänä  1899  on  sen  määrännyt  ja  ettei  se  perustuisi  koron 
laskemiseen  itse  tukkihuutokauppatilaisuudessa,  sillä  ereh- 
dyksiä  laskemisessa  hölposti  voisi  tapahtua. 

Myöskin  mielestäni  on  soveliaampaa,  että  asianomaiset 
ostohalulliset,  ennenkuin  huutokauppa  jostakin  hoitopiiristä 
alkaa,  jättävät  todistuksen  siitä,  että  he  niiden  tarjouksien 
vakuudeksi,  joita  he  aikovat  tehdä,  ovat  lääninrahastoon 
jättäneet  kuvernöörin  hyväksymän  takuun,  tahi  määrätyn 
vakuussumraan,  tahi  että  he,  jollei  nun  ole  tapahtunut,  tukki- 
huutokauppatilaisuuteen  saapuneelle  metsäkassöörille  jättävät 
kysymyksessä  olevan  vakuussumman,  joka  niille,  jotka  eivät 
korkeinta  tarjousta  ole  tehneet,  olisi  tukkihuutokaupan  jälkeen 
takaisin  jätettävä. 

Komitean  ehdotuksen  mukaan  voisi  nimittäin  tapahtua, 
että  joku  henkilö,  jonka  tarkoitus  ei  olisi  pysyä  tarjouksissaan, 
syystä  tahi  toisesta  tekisi  korkeimman  tarjouksen  eikä  sitten 
ennen  pöytäkirjan  allekirjoittamista  voisikaan  esiintuoda  todis- 
tusta  määrätystä  vakuudesta. 

Metsänhoitajat  kantavat  myytyjen  metsäntuotieiden  hinnat. 

Vaikka  komitea  ei  olekaan  tästä  tehnyt  ehdotusta,  maini- 

taan  kuitenkin    komiteamietinnössä   käsikaupan  ja  paikallis- 


348 

huutokauppojen  yhteydessä  harkinnon  alaiseksi  tulleen  sen 
asian,  eltä  asianomaiset  metsänhoitajal  myydyistä  metsän- 
tuotteisla,  sekä  kotonaan  että  virkamatkoillaan,  kantaisivat 
niitten  hintoja.  Tässä  suhteessa  olisi  mielestäni  paljoa  sopi- 
vampaa,  että  metsäkassöörit  kuten  tähänkin  saakka  perisivät 
nämät  hinnat,  sillä  ulosantoilmoituksia  kantoon  vertailemalla 
voi  metsävarain  perimistä  tarkastaa,  jota  mietinnössä  mainittu 
»chekkijärjestelmä»  ei  tarjoo  ja  jota  metsälupakirjojen  nimellä 
sitäpaitse  jo  nykyäänkin  käytetään,  ainakin  lin  tarkastuspii- 
rissä  pääasiallisesti  siinä  tarkoituksessa,  että  valtiolle  tulevan 
kauppahinnan  perirainen  sen  kautta  turvataan,  jos  ostaja 
kieltäisi  puita  vastaanottaneensa.  Ja  onhan  yleensä  ylöskanto- 
järjestelmä  siten  asetettu,  että  toinen  virkamies  antaa  laskun 
ja  toinen  sen  perii,  kuten  esimerkiksi  henkikirjuri  ja  kruunun- 
vuoti. 

Ylimetsänhoitajien  kirjoitustyöt 

Varsin  tarpeellista  olisi,  että  ylimetsänhoitajien  kirjoitus- 
työt vähennettäisiin,  mutta  jos  komitean  ehdottama  hoitopiirien 
jako  pohjois-Suomessa  toimitetaan,  joka  sekin  on  varsin  tarpeen- 
vaatiraaa,  voi  varmuudella  edellyttää,  että  nämä  kirjoitustyöt 
päinvastoin  lisääntyvät.  Epäilemättä  on  tärkeää,  että  yli- 
metsänhoitajat  usein  piireissään  tekisivät  tarkastusmatkoja; 
mutta  juuri  kirjoitustyöt  rajoittavat  osaksi  sen  ajan,  jonka  he 
matkoihin  voivat  käyttää.  Omasta  kokemuksestani  tiedän, 
että  nämä  kirjoitustyöt  kysyvät  paljon  aikaa,  vaikka  vuosi- 
kymmeniä  ölen  pitänyt  vakinaista  kirjuria.  —  Tarkoituksen 
mukaisempaa  mielestäni  on,  että  ylimetsänhoitajat,  kuten  tähän- 
kin saakka,  palkkansa  yhteydessä  saavat  matkarahansa,  kuin 
että  heidän  pitäisi  tehdä  lasku  jokaisesta  matkastaan  siihen 
kuuluvine  todisteineen  ja  vahvisteineen.  Voitaisiinhan  Metsän- 
hoitohallitukseen,  jos  matkarahat  pysytettäisiinkin,  vaatia 
ilmoitus  joka  toimitetusta  matkasta  sekä  sen  tarkoituksesta. 

Hoiiopiirein  jako. 

Kauan  ja  hyvin  tunnetun  epäkohdan  muodostavat 
pohjois-Suomen  laaja-alaiset  hoitopiirit,  jonka  johdosta  metsän- 
hoitajille  käy  mahdottomaksi  lähemmin  tutustua  metsien 
kestäväisyyteen  ja  hankalaksi  hoitaa  niitä  valtiolle  eduUisim- 
malla  tavalla,  kuten  komitea  on  lausunut.  Samoin  on  aina 
enemmän  mahdottomaksi  osoittautunut  tätä  epäkohtaa  metsä- 
päällysmiesten    kautta  poistaa,    myöskin  lin  tarkastuspiirissä. 


349 

Pinta-alaltaan  ovat  sen  suuremmat  hoitopiirit  455,600  ä 
662,700  h:a,  jota  vastoin  niistä  pienin,  Haukiputaan  piiri,  on 
186,700  hehtaaria.  Näitä  hoitoalueita  ovat  hoitaneet  neljä 
metsänhoitajaa,  yksi  apulaismetsänhoitaja  ja  seitsemän  metsä- 
päällysmiestä;  tämän  epäkohdan  poistamiseksi  tehtiin  jo 
vuonna  1896,  kuten  komiteakin  mainitsee,  ehdotus,  että  hoito- 
piirien  rajat  uudistettaisiin  siten,  että  neljä  hoitopiiriä  perus- 
tettaisiin,  joista  kolraen  pintaala  olisi  505,000  ä  566,000  h:a; 
neljännen  ainoastaan  258,000  h:a;  jokaisen  näistä  hoito  ehdo- 
tettiin  jaettavaksi  metsänhoitajalle  ja  apulaishoitajalle,  jota 
vastoin  metsäpäällysmiesten  virat  lakkautettaisiin.  Paljoa 
«duUisempi  on  komitean  ehdotus,  että  lakkauttamalla  mainitut 
metsäpäällysmiesvirat  hoitopiirit  jaettaisiin,  ja  että  joka  osa 
muodostaisi  itsenäisen  ja  eri  metsänhoitajan  alaisen  hoito- 
piirin.  Jos  tämä  ehdotus  hyväksyttäisiin,  joutuisi  lin  tarkastus- 
piiri  jaettavaksi  kahdeksaan  hoitopiiriin,  joista  kuuden  laajuus 
olisi  jokaisen  253,000  ä  283,000  h:a  sekä  kahden  pienemmän 
100,000  ä  160,000  h:a;  siis  jonkun  verran  suuremmat  kuin 
hoitoalueet  keskimäärin  Oulujärven  tarkastuspiirissä,  jossa 
sielläkin  metsäpäällysmiehiä  nykyjään  löytyy  metsänhoitajien 
apulaisina.  Tästä  huomaa,  että  nämä  hoitopiirit  jaettuinakin 
tulisivat  melkoisen  suurialaisiksi.  Varsin  toivottavaa  siis 
olisi,  että  komitean  ehdottama  hoitopiirien  jakaminen  toimi- 
tettaisiin  nun  pian  kuin  mahdollista. 

Metsänvartiat. 

Komitea  muistuttaa  täydellä  syyllä,  että  metsänvartiain 
puutteellinen  ammattitaito  ja  huona  taloudellinen  asema 
kruununraaitten  nykyisessä  hoitamisessa  mitä  pikeimmin 
kaipaa  parantamista.  Kaikkialla  maamme  kruununmetsissä 
ilmenee  tämä  metsänvartiain  ammattitaidon  puute.  Ja  heidän 
huonon  taloudellisen  aseman  huomaa  varsinkin  lin  tarkastus- 
piirissä. Vartioalueitten  lukumäärä  on  67  ja  keskimääräinen 
pintala  21,000  ä  35,000  h:a. 

Vuonna  1901  teki  vakinaisten  metsänvartiain  palkka,  sä- 
hen jyväpalkka  vuoden  verohinnan  mukaan  laskettuna,  yhteensä 
11,298  markkaa  63  penniä,  siis  keskimäärin  miestä  kohti 
vähän  yli  167  markkaa.  Jos  yksityinen  henkilö  koettaa 
hankkia  itselleen  miestä  vuosipalveliaksi  167  markan  vuosi- 
palkalla,  jää  hän  siinä  varmaan  onnistumatta,  sillä  kykene- 
välle  ja  luotettavalle  miespalvelialle  täytyy  hänen  maksaa 
300  ä  400  markkaa  vuosipalkkana  j^  sitäpaitse  antaa  vapaan 


350 

ylöspidon,  jonka  paikkakunnan  olosuhteitten  mukaan  voi 
arvostella  350  markaksi,  siis  yhteensä  650  ä  850  markkaa. 
Sitäpaitse  on  palvelia  yksinäinen  henkilö,  jonka  tehtävät  ovat 
paljoa  mukavammat,  hänen  kun  lavallisesti  ei  tarvitse  toimia 
ulkopuolella  isäntänsä  asuntoa;  metsänvartian  sitävastoin 
täytyy  elättää  perheensä,  hänen  täytyy  näillä  seuduilla  olla 
pois  kotoaan  pitkät  ajat  ja  joutuu  virkamatkoillaan  vihamie- 
listen  metsänraiskaajien  vainon  alaiseksi  ja  kula  innokkaam- 
min  hän  metsää  raiskaukselta  suojelee,  sitä  suuremmassa 
määrässä  tämä  kohtalo  tulee  hänen  osalleen.  Kihlakunnan 
oikeudessa  on  hänen  todistettava,  mitä  raiskaajista  tietää  ja 
siten  avustaa  niitten  sakkoihin  saattamista.  Tämä  vertailu 
jo  osoittanee,  että  metsärivartiat  ovat  oikeutetut  700  ä  800 
markan  vuotuisiin  tuloihin,  jotta  heidän  voi  toivoa  vilpittömästi 
virassaan  toimivan.  Vaikkapa,  kuten  edellä  mainittiin,  enem- 
män  kuin  11,000  markkaa  on  vuosittain  uhrattu  vakinaisille 
metsänvartioille  ja  sitäpaitse  5,000  ä  6,000  markkaa  yli- 
määräisille,  eivät  metsänraiskaukset  kuitenkaan  ole  vähenneet, 
mikä  siis  osoittaa,  että  metsänvartiain  palkat  ovat  olleet  kovin 
vähäiset. 

Jos  metsänvartiain  palkat  sitävastoin  asetettaisiin  eri 
paikkakuntain  työmiesten  palkkoihin  suhteellisiksi,  ei  metsän- 
vartiain tarvitsisi  tuten  nykyjään  uhrata  suurimman  osan 
aikaansa  työansion  hankkimiseen  itsensä  ja  perheensä  elatuk- 
seksi,  vaan  voisi  hän  toimia  yksinomaan  virkatehtäviään. 

MetsänoartiatorpaL 

Mielestäni  olisi  tarkoituksenmukaisempaa,  ettei  virka- 
torppia  ollenkaan  annettaisi  metsänvartioille,  ei  ainakaan  lin 
tarkastuspiirissä,  vaan  saisivat  metsänvartiat  itse  hankkia 
itselleen  asunnon.  Nykyjään  on  lin  tarkastuspiirissä  50 
metsänvartiatorppaa,  joitten  rakennukset  suurimmaksi  osaksi 
ovat  aivan  rappiotilassa,  osaksi  nun  suuressa  määrin,  että 
niissä  jonkun  ajan  kuluttua  on  mahdotonta  asua.  Metsän- 
vartioilla,  jotka  hyvin  tietävät,  että  he  itse  taikka  heidän 
jälkeläisensä  joutuvat  pois  virasta  ja  torpasta,  ei  ole  halua 
tehdä  rakennustöitä  eikä  valtioltakaan  voi  toivoa  nun  suuria 
rahanuhrauksia,  joita  rakennuksien  kuntoon  saaminen  kaipaa. 
Muutamissa  torpissa  taasen  ovat  metsänvartiat  paremmin 
hoitaneet  rakennuksia  ja  viljelysmaita;  mutta  kun  virkatorppa 
kuoleman  tahi  virkaeron  takia  on  toiselle  henkilölle  luovu- 
tettava,    on    eroavan     metsänvartian     tahi    hänen    oikeuden 


351 

omistajiensa  korvausvaatimuksesta  useasti  syntynyt  oikeus- 
juttu  ja  on  vaatimus  korvauksesta  oUut  monasti  monta  tuhatta 
markkaa.  Näitten  kaikkien  epäkohtien  poistamiseksi  olisi, 
kuten  yllä  mainittiin,  paljoa  eduUisempaa,  ettei  virkatorppia 
ollenkaan  löytyisi,  vaan  että  metsänvartiat  saisivat,  jos  he 
sitä  haluaval,  luvan  perustaa  kruununmetsätorppia,  joitten 
myöntäminen,  mikäli  ymmärrän,  ei  tuottaisi  minkäänlaista 
haittaa. 

Vartioalueitten  pintaalq. 

Vaikkapa  vartioalueitten  nykyinen  pinta-ala  on  suuren- 
lainen,  olisi  vartioimjselle  kuitenkin  eduUisempaa,  että  pinta- 
alaa  lisättäisiin,  mutta  että  metsänvartiat  samalla  saisivat 
riittävät  palkkaedut.  Muutamassa  Metsänhoitohallitukseen 
vuonna  1896  lähetetyssä  ehdotuksessa  määritellään  metsän- 
vartiain  lukumääräksi  39,  jonka  kautta  vartioalueitten  keski- 
määräinen  pinta-ala  tulisi  olemaan  47,400  hehtaaria.  Mutta 
Jos  metsänvartiat  saisivat  600  markkaa  vuosipalkkana  ja  sitä- 
paitse  vuosittain  vuokrarahaa  120  markkaa  sekä  60  markkaa 
mahdollisista  virkatoimista  vartioalueittensa  ulkopuolella  ja 
Jos  nykyinen  6,000  markan  määräraha  ylimääräisten  metsän- 
vartiain  palkkaamiseksi  pidätettäisiin  edeskinpäin,  voitaisiin 
varmaan  saavuttaa  paljoa  suurempia  tuloksia,  kuin  nykyisissä 
oloissa,  varsinkin  jos  vakinaisiksi  metsänvartioiksi  otettaisiin 
ainoastaan  metsänvartiakoulun  läpikäyneitä  henkilöitä.  Jos 
metsänvartioitten  velvollisuuksiin  kuuluisi  käskystä  toimia 
myöskin  ulkopuolella  piiriänsä,  tulisi  heidän  siitä  saada  eri- 
tyinen  korvaus  tahi  yllä  mainitut  60  markkaa. 

Valtion  virkoihin  valmistautuminen. 

Kaikkea  huomiota  ansaitsee  komitean  ehdotus,  että 
nuorten  metsänhoitomiesten  käytännöllistä  valtion  virkoihin 
valmistaumista  edistettäisiin  määräämällä  joku  harjoitusaika 
kokeneen  ammattimiehen  johdolla. 

Metsän  oartiakoulut. 

Alemman  metsänhoito-opetuksen  suhteen  on  komitea 
ehdottanut  Evon  metsänvartiakoulun  laajentamista  ja  uusien 
koulujen  perustamista,  joitten  opetusaika  olisi  kaksivuotinen. 
Vastalauseessaan  ehdottavat  Vapaaherra  Erast  Wrede  ja 
Professori    A.   0.  Kihlman    sitävastoin,    että    siinä  esitetyistä 


1 


352 

syistä  paitse  kaksivuotisia,  myöskin  uusia  metsänvartiakouluja 
yhden  vuoden  opetusajalla  perustettaisiin;  oppilaaksi  pääse- 
mistä  varten  vaadittaisiin  todistus  kansakouluopinlojen  suo- 
rittamisesta.  Mielestäni  on  vastalauseen  tekijäin  ehdotus 
sopivampi  varsinkin,  kun  koulunkäyneitten  metsänvartiain 
puute  valtion  metsänhoidossa  siten  paljoa  lyhemmässä  ajassa 
ja  pienempiä  kustannuksia  vaatimalla  poistettaisiin;  ja  olisi 
Oulun  lääniin  kaksi  sellaista  metsänvartiakoulua  perustettava. 
Sisäänpääsövaatimuksiin  pitäisi  myöskin  kuulua,  että  hakija 
on  täyttänyt  20  tahi  21  vuotta. 

Nykyisten  metsänvartiain  kouluuttaminen, 

Komitea  ehdottaa  myöskin,  että  valtio  myöntäisi  tarvitta- 
via  varoja  sellaisten  soveliaitten  ja  kykenevien  hoitoalueitten 
metsänhoitajien  palkkaamiseksi,  jotka  olisivat  halukkaat 
sopivilla  paikkakunnilla  toimeenpanemaan  tietopuolisia  ja 
käytännöllisiä  oppijaksojä,  valmistaakseen  mahdollisuutta 
nykyiselle  metsänvartiahenkilökunnalle  ja  myös  muille  siihen 
halukkaille  saamaan  tietoja  metsänhoitoon  kuuluvissa  aineissa. 
Tämä  ehdotus  on  huomioon  otettava,  ollen  väliaste  kouluu- 
tettujen  metsänvartiain  käyttämiseen.  Nykyisissä  metsänvarti- 
oissa  löytyy  nimittäin  useita  henkilöitä,  jotka  virkatoimensa 
ovat  huolekkaasti  hoitaneet  ja  tämän  kautta  olisi  toivottavaa 
että  he  vastedeskin  metsänvartioina  pysytettäisiin.  Viimeksi 
mainitun  toimeenpiteen  avulla  voisivat  he  hankkia  tarppeel- 
lisia  ammattitietoja,  joten  he  edeskinpäin  haitatta  oppijaksot 
siioritettuansa  voisivat  toimissaan  pysyä.  Sittenkuin  kysymyk- 
sessä  oleva  opetus  olisi  tarkoituksensa  saavuttanut  ei  määrä- 
rahoja  sitä  varten  enään  tarvitsisi  myöntää. 

Lauttauavesistöjen  perkkaus. 

Komitea  on  esittänyt,  kuinka  suuressa  määrässä  metsän- 
myyntihintaan  vaikuttavat  lauttausvesistöjen  perkkaaminen, 
erityisien  laitoksien  rakentaminen  lauttauksen  huojentamiseksi 
ja  kruunun  välttämätön  etuoikeus  itselleen  pidättää  ja  tarpeen 
vaatiessa  yksityisiltä  lunastaa  ranta-  ja  vesialueita,  voidakseen 
niitä  käyttää  sopivina  tukkisatamina,  varasto  ja  eroituspaik- 
koina,  joita  kaikki  tukkienomistajat  saisivat  kohtuullista 
palkkiota  vastaan  käyttää;  että  ensi  sijassa  metsänomistajalle 
metsäntuotteiden  korkeamman  hinnan  kautta  on  suurin  hyöty 
siitä,  että  puiden  uitto  tapahtuu   esteittä  ja  lyhyessä  ajassa, 


853 

jotapaitse  komitea  vielä  on  huomauttanul,  eltä  Oulun  lääni, 
jossa  kruununnxetsien  pinla-ala  on  hyvin  suuri  ja  jossa 
lauttausolojen  parantamista  on  suhteellisesti  vähin  edistetty, 
lähinnä  kaipaa  erityistä  huolenpitoa.  Tämän  saavuttamiseksi 
on  komitea  lausunut,  että  larpeellisien  tutkimusten  aikaan- 
saaminen  näistä  asioista  sanolussa  läänissä  on  kiirehtivää 
laatua.  Nämät  asianhaarat  on  komitea  esittänyt  siten  kuin 
ne  todellisuudessa  ovat  ja  ovat  sen  ehdotukset  tässä  suhteessa 
mielestäni  tarkoituksen  mukaiset. 

Kokous  päätti  komiteamietinnöstä  lausua 
mielipiteensä  luku  luvulta  ja  tuli  siten  keskustelun 
alaiseksi: 

Krwununmaan  luooutlaminen  yksityisille, 

Hra  T.  A.  Heikel.  Ruotsissa  on  nykyisin  sahayhti- 
öitten  talojen  ostaminen  herättänyt  suurta  huomiota  ja  kysy- 
mystä,  onko  eduUista,  että  perintötilat  vähitellen  joutuvat 
yhtiöitten  haltuun,  on  paljon  pohdittu.  Myöskin  meidän  maas- 
samme  on  tämä  asia  varsin  tärkeä  ja  toivottavaa  olisi,  että 
lopultakin  tultaisiin  selville,  tuottaako  talojen  joutuminen 
yhtiöitten  haltuun  hyötyä  taikka  vahinkoa  ja  onko  yksityisten 
maanomistusoikeus  pysytettävä  voimassa,  vaiko  muutoksia 
siinä  suhteessa  toivottava.  Nämät  näkökohdat  vaikuttavat 
isosti  myöskin  uudisasutuksen  vastaiseen  järjestämiseen  ja 
sen  suhteen  yhdyn  täydellisesti  professori  Kihlmannin  vasta- 
lauseesen. 

ffra  G.  O.  Wallin.  Mainitussa  vastalauseessa  puoluste- 
taan  myöskin  mäkitupien  vastaista  olemassa  oloa.  Kuusamon 
hoitopiirissä  on  runsaasti  kruununmaalla  tällaisia  asutuksia, 
mutta  niistä  päättäen  en  tähän  ehdotukseen  mitenkään  voi 
yhtyä.  Mäkitupien  etäisyys  enemmän  asutuista  seuduista 
tuottaa  usein  mitä  suurinta  kurjuutta  ja  enimmäkseen  on 
maanviljelys  mäkitupalaisille  vähästä  arvosta  eikä  suinkaan 
pääelinkeinona,  kuten  luonnollista  olisi.  Metsätaloudelliselta 
kannalta  tuottavat  mäkituvat  suurta  tappiota  sen  kautta,  ettei 
niitten  vähäinen  vuokramaksu  vastaa  kuin  pientä  osaa  niitten 
vuotuisesta  puutarpeitten  arvostakaan.  Ja  kun  mäkitupalaiset 
poikkeuksetta  elävät  suuressa  köyhyydessä,  voimatta  saada 
talouttaan  paremmalle  kannalle,  en  tiedä  mistä  syystä  mäki- 
tupia  edeskinpäin  perustettaviksi  puollettaisiin. 


354 

Hra  T,  A.  Heikel.  Myöskin  mäkitupien  suhteen  yhdyn 
Kihlman'in  vastalauseesen  ja  pidän  välttämättömänä,  että  mäki- 
tupia  vastedeskin  saadaan  perustaa  suurempien  kyläkuntien, 
tehdas-  ja  liikepaikkojen  läheisyyteen.  Jos  kruununmaita  näillä 
tienoin  tähän  tarkoitukseen  ei  löytyisi  saatavana,  on  mielestäni 
maata  pakkoluovutuksen  kautta  lata  varten  hankittava,  sillä 
tilaisuus  saada  oman  asunnon  edistää  löysän  väestön  itsenäis- 
luonnetta  ja  turvaa  sen  toimeentuloa. 

Hra  I.  Snellman.  Mäkitupien  perustamista  suureni- 
massa  määrässä  kruununmetsämaille  en  minäkään  pidä  tarkoi- 
tuksen  mukaisena,  koska  kruununmetsätorpparien  edut  ovat 
suuremmat  ja  heidän  toimeenlulonsa  on  näyttäytynyt  paljoa 
varmemmaksi  kuin  mäkitupalaisten,  josta  syystä  lienee  suota- 
vampaa  että  kruununmaille  perustettavaksi  ehdottaisiin  kruu- 
nunmetsätorppia  ja  ainoastaan  poikkeustiloissa  mäkitupia.  — 
Maanomistusoikeudesta  en  puolestani  voi  yhtyä  professori 
Kihlman'in  vastalauseessaan  esittämiin  muutoksiin  enkä  siinä 
löydä  tarpeeksi  vaikuttavia  näkökohtia  uudistalojen  perusta- 
raisen  lakkauttamiseen.  üudistaloja  on  mielestäni  vastedes- 
kin perustettava  ja  niille  metsänhoitoviraston  katsannon  alainen 
metsäpalsta  annettava,  kunnes  tilat  perinnöksi  voidaan  lunastaa. 

Hra  G  O.  Wallin.  Tahdon  vieläkin  huomauttaa,  että 
mäkitupien  perustaminen  niitten  nykyisillä  oikeuksilla  ja 
nimityksellä  ei  tuota  niitten  ja  maanomistajille  todellista  hyö- 
tyä,  ja  Jos  mäkitupia  myönnetään  perustettavaksi,  olisi  eri- 
tyisiä  palstoja  sitä  varten  kruunnnmaista  eroitettava. 

Hra  N.  J.  Juselius.  Komitea  on  lisämaitten  suhteen 
ehdottanut,  ettei  niitä  perintötiloille  myönnettäisi  muutoin  kuin 
manttaalin  korotusta  vastaan  sekä  pääasiallisesti  pelto-  ja 
viljelysmaita  ja  on  tämä  ehdotus  mielestäni  erittäin  tärkeä 
ja  huomioon  otettava.  Siten  lisämaitten  myöntäminen  ilse 
tilallisille  tuottaisi  pitempiaikaista  hyötyä  eikä  valtio  yksityisen 
hyväksi  uhraisi  täysi-ikäisiä  ja  suuriarvoisia  metsiä,  vaan 
ainoastaan  aloja,  jotka  viljelykselle  ovat  sopivampia,  kuin 
metsän  kasvattamiselle.  Kruununmetsätorppien  perustamista 
on  myöskin  mielestäni,  kuten  professori  Kihlman  ehdottaa, 
helpotettava  yhtä  hyvin  kuin  mäkitupienkin  sillä  tavoin,  kuin 
metsänhoitaja  Heikel  on  lausunut. 

Hra  K.  Forsström.  Viime  vuosina  ei  lisämaita  luullak- 
seni  ole  perintötiloille  enään  myönnettykään  metsäveroa  vas- 
taan, vaan  ainoastaan  manttaalin  korotuksella  ja  suotavaa 
on,  että  tämä  tapa  tulisi  käytäntöön,  joskin  tilusvaihtoakin 
poikkeustiloissa    täytyy     käyttää.     Kruununmetsätorppia    on 


355 

minunkin  mielestäni  kernaimmin  myönnettävä  kruununmaille  ^ 

perustettaviksi,  ne  kuin  usein  hyvin  edistyvät,  eikä  mäkitupia  | 

ensinkään  muutoin»  kuin  niitä  varten  kylien  ja  liikepaikkojen  | 

lähiseutuun  eroitetuille  maapalstoille,  mutta  tällaisia  palstoja  .j 

olisi,  kuten  Hra  Heikel  on  ehdottanut,  pakkoluovutuksellakin 
hankittava,  jollei  kruununraaita  niissä  paikoin  löydy.  Mutta 
mäkitupalaisilla  ei  pitäisi  heitä  varten  eroitetun  palstan  ulko- 
puolella  olevien  kruununmetsien  ja  maitten  käyttäminen  omaa 
tarvettaan  varten  olla  minkäänlaista  vaikeutta,  vaan  saisivat 
he  puutarpeensa  ostaa. 

HraA,  Wichmann.  Kannatan  puolestani  Herra  Heikelin 
ehdotusta  mäkitupien  perustamisesta. 

Hra  E.  Forsström.  Mielestäni  olisi  sopivinta,  että 
kruunun  liikamaista  viljelyskelpoiset  maat  rajoitettaisiin  eri 
palstoihin  kruununmetsätorppien  ja  mäkitupien  perustamista 
varten.  Mutta  kun  torppien  ja  mäkitupien  hoito  tahi  perään- 
katsominen,  kuten  jokainen  metsänhoitaja  tietää,  tuottaa  metsän- 
hoitajalle  paljon  työtä  ja  vaatii  paljon  aikaa,  olisi  toivottavaa, 
etteivät  viljeltäväksi  eroitetut  alat  tulisi  metsähallinnon  val- 
vonnan  alaisiksi,  vaan  kuuluisivat  agronoomien  tehtäviin,  joten 
metsänhoitajalla  ei  olisi  niitten  kanssa  mitään  tehtävää,  eikä 
torppareilla  enerapää  oikeutta  viljelysalojen  ulkopuolella  ole- 
vEian  kruununmetsäraaahan.  Sen  mukaan  kuin  tilojen  vilje- 
lykset  edistyvät,  muodostuisi  niistä  uudistiloja  ja  perintötiloja, 
jota  vastoin  huonommat  tilat  pysytettäisiin  torppina  ja  mäki- 
tupina  aina  sen  mukaan,  minkä  luontoisiksi  ne  viljelyksiin 
nähden  paraiten  soveltuisivat. 

Puheenjohtajan  ehdotuksesta  katsottiin  keskustelu  vas- 
taukseksi  kokouksen  toivomuksiin. 

Valtion  metsänhoito. 

Hra  A,  Wichmann'in  ehdotuksesta  otettiin  tämän 
yhteydessä  keskusteltavaksi  kolmas  kysymys: 

Ovatko  nykyiset  määräykset  tukkipuiden 
leimaamisesta  näyttäytyneet  tarkoituksen  mukai- 
siksi,  vai  onko  muutoksien  aikaansaaminen 
niissä  toivottava? 

Hra  T.  A.  Heikel  lausui  alustajana:  Leimaus  on  tähän 
saakka  toiraitettu  siten,  että  puut  on  mitattu  rinnankorkeu- 
della  ja  luokiteltu  5  sentimetrin  vahvuusluokkiin,   huomioon 


356 

ottanialla,  että  puut  7  metrin  korkeudella  täyttävät  25  senti- 
metriä  läpimitaten.  Käytännössä  on  latvamitta  kuitenkin 
näyttäytynyt  suuresti  vaihtelevan,  varsinkin  pohjois  Suoraessa, 
jossa  puiden  kasvu  ja  runko  on  hyvin  epätasainen.  Voidak-. 
seen  tarkemmin  arvostella  puun  raha-arvoa  on  ostajalle  kuiten- 
kin välttämätöntä  tuntea,  kuinka  suuri  puun  latvaläpimitta  on 
ja  sitä  hän  ei  tarkoin  voi  määrätä  rinnan  korkeudella  tapah- 
tuneen  luokittelun  perusteella.  Hänen  täytyy  ainakin  tietää, 
raikä  alimman  rintakorkeusluokan  vastaava  latvaläpileikkaus 
on  erikseen  joka  met'sämaalla,  eikä  näinkään  tehty  lasku  ole 
aivan  varma.  Eikähän  toiseksi  ole  mahdotonta  toimittaa 
jnittaus  puiden  latvapuolessa.  Kun  puunarvo  nousee,  haluaa 
ostajakin  tarkempia  tietoja,  minkaltaisia  puita  hänelle  kau- 
paksi  tarjotaan.  Ehdotan  sentähden  että  leimauksesta  annet- 
tuihin  määräykßiin  tehtäisiin  se  muutos,  että  ainakin  alin 
läpileikkaus  on  mitattava  6  metrin  korkeudella,  joUei  luokittelu 
olisikaan  tapahtuva  tällä  korkeudella. 

Hra  A.  Wichmann.  Kokemuksestani  tiedän,  että  osta- 
jalle on  tärkeää  saada  myytäviksi  tarjottavista  puista  nun 
luotettavat  tiedot  kuin  mahdoUista  ja  hintaan  suuresti  vaikuttaa, 
miten  huolellisesti  leimaus  on  toimitettu.  Ja  kun  Herra  Heikelin 
ehdotus  tarkoittaa  leimaustavan  edistämistä  samaan  suuntaan 
kuin  komitea  on  ehdottannt,  kannatan  minäkin  sitä  puolestani, 
kuitenkin  samalla  lisäyksellä  kuin  komiteakin,  tahi  että  puut 
jaetaan  läpimittaluokkiin  kultakin  2  V2  sentimetriltä.  Sitä- 
paitse  olisi  leimauksessa  vaarinotettava,  ettei  hyötymetsiä  ja 
hyvässä  kasvuvoimassa  olevia  puita  raerkitä  hakattaviksi,  sillä 
pitkällisen  uiton  kestäessä  uppoaa  näistä  suuri  prosenttimäärä 
ja  Jos  tällaisia  puita  on  leimattu,  on  ostaja  pakoitettu  hintaa 
niille  määritellessään  ottamaan  lukuun,  kuinka  suuri  määrä 
puita  uiton  kestäessä  painuu  veden  pohjaan. 

Hra  G.  O.  Wallin.  Jos  alin  läpileikkaus  on  mitattava 
puun  latvapuolesta,  on  mielestäni  turhaa,  että  luokittelu  tapah- 
tuu  rinnankorkeudella  ja  ehdotan  sentähden,  että  puut  mitat- 
taisiin  ja  luokitettaisiin  6  metrin  korkeudella  5  sentimetrin 
paksuusluokkiin,  jota  luokittelua  pidän  täysin  tarkkana  ja 
luulen  sen  ostajienkin  vaatimuksia  tyydyttävän. 

Hra  K,  Forsström.  Jos  puut  leimauksessa  luokiteltai- 
siin  6  metrin  korkeudella  joka  viidenneltä  sentimetriltä,  ei 
se  mielestäni  olisi  nykyistä  rintamittaista  luokittelua  edulli- 
sempi.  Ennenkum  nykyiset  leimaussäännöt  tulivat  käytäntöön, 
mitattiin  puut  7  metrin  korkeudella  ja  tästä  mittaustavasta 
luullakseni  luovuttiin  ainoastaan  sen  tähden,  että  se  huomattiin 


357 

vaikeaksi  ja  epäluotettavaksi.  Kun  maamme  pohjois-osissa 
sitäpaitse  löytyy  suuri  määrä  lyhytrunkoisia  ja  kitukasvuisia 
petäjiä,  joista  ei  saa  5  metriä  pitempää  tukkipuuta  ja  jotka 
kuitenkin  välttämättömästi  ovat  leimattavat,  täytyisi  tällaiset 
puut  luokitella  eri  korkeudella  ja  helposti  käsittää,  miten 
vaikeaksi  ja  monimutkaiseksi  leimaus  täten  kävisi.  Jos  vielä 
2  Va  sentimetrin  luokittelu  pantaisiin  toimeen  6  metrin  korkeu- 
della, rohkenen  sanoa,  että  eroittaakseen  petäjäpuussa  tuuheain 
oksien  välissä  varmaan  tätä  mittaa,  sähen  vaaditaan  tavallista 
paremmat  silmät  ja  kuusipuun  mittaus  tällä  tavoin  käynee 
enimmäkseen  mahdottomaksi  ja  täytyisi  siis  kuusipuutkin 
luokitella  eri  tavalla  kuin  petäjät.  Tarkkuutta  leimauksessa 
ei  silloin  paraalla  tahdollakaan  voisi  saavuttaa  ja  sitä  mieles- 
täni  myöskin  luokittelun  suhteen  on  pidettävä  tärkeänä  tehtä- 
vänä.  Rinnan  korkeudella  voi  sitävastoin  luokittelu  tapahtua 
nun  tarkkaan  kuin  haluaa  ja  jos  komitean  ehdottamaa  luo- 
kittelua  ja  alimman  mitan  määrittelyä  käytettäisiin,  tyydyttä- 
nee  se  täysin  ostajiakin. 

Hra  Ivar  Snellman.  Mitään  luotettavaa  tietoa  kau- 
paksi  tarjottavien  puitten  kuutiomäärästä  ei  nykyinen  leimaus- 
tapa  anna  ostajille,  jota  vastoin  puun  latvapuolessa  toimitettu 
luokittelu  on  hänelle  paljon  edullisempi.  Yhdyn  sentähden 
Herra  Wallinin  ehdotukseen  että  puut  mitataan  6  metrin 
korkeudella  5  sentimetrin  paksuusluokkiin,  enkä  tällaista  luo- 
kittelua  mainitulla  korkeudella  suinkaan  pidä  mahdottomana 
toimittaa. 

Hra  A.  Wichmann.  Kun  kerran  leimauksen  tarkoi- 
tuksena  on  antaa  puista  tarkat  tiedot,  on  mielestäni  2  V2 
sentimetrin  luokittelu  kuudenkin  metrin  korkeudella  enin 
tarkoituksen  mukainen  ja  vaikkakin  luokittelu  tällä  korkeudella 
ei  tulisi  aivan  varmaa,  on  se  kuitenkin  edullisempi,  kuin 
rinnankorkeudella  toimitettu  mittaus  ja  jos  alamittaisia  puita 
leimattaisiin,  olisi  suotavaa,  että  ne  merkittäisiin  eri  merkillä 
kuin  mitan  täyttävät. 

Hra  J.  Juselius.  Minun  luullakseni  eivät  ostajatkaan 
nykyjään  myytävistä  puista  vaadi  sen  tarkempia  tietoja,  kuin 
mitä  komitean  ehdottama  leimaustapa  rinnan  korkeudella 
tarjoo,  kuin  alin  mitta  kerran  tarkkaan  mitataan  latvapuolesta. 
Jos  leimaus  toimitettaisiin  Herra  Wichmannin  ehdotuksen 
mukaan,  kävisi  se  sekä  hankalaksi  että  epäluotettavaksi. 
Sitävastoin  on  monestakin  syystä  toivottavaa,  että  alamittaiset 
puut  naerkitsemisellä  eroitettaisiin  täysimittaisista. 

Äänestämällä  tuli  enemmistön  mielipiteeksi  että: 


358 

Leimauksessa  pitäisi  luokittelunja  leimauk- 
sen  tapahtua  latvapuolessa  puuia,  vaarinotta- 
malla,  että  alamittaiset  puut  merkitään  eri 
tavalla  kuin  täysimittaiset. 

Muissa  kohdissa  yhtyi  kokous  komitean  mietintöön 
valtion  metsänhoidosta. 

Puiden  myynti. 

Hra  T.  A.  Heikel  y.  m.  arvelivat,  että  jos  tarjouksien 
tekijäin  tukkihuutokaupassa  vasta  xsen  jälkeen,  kun  ovat 
tarjouksensa  tehneet,  tulee  jättää  todistus  asianomaisesta 
takuusta  huutonsa  varmuudeksi,  tästä  valtiolle  voi  syntyä 
suuriakin  vahinkoja  sen  kautta,  että  henkilöt,  joilla  ei  ole 
todellista  aikomusta  puita  ostaa,  syystä  tahi  toisesta  voivat 
tehdä  korkeimman  tarjouksen,  jonka  tähden  alustajah  ehdo- 
tusta  välttämättömästi  on  kannatettava. 

Hra  J.  Juselius  kannatti  komitean  ehdotusta,  että 
vakuudeksi  tallennettava  rahamäärä  on  tekevä  viisi  prosenttia 
alimman  hinnan  perusteella  otaksutusta  kauppasummasta. 

Hra  T.  A.  Heikel.  Tämän  yhleydessä  on  komitea 
kosketellut  myöskin  metsäkassöörien  virkoja  ja  ehdottanut 
niitten  lakkauttamista.  Tähän  en  puolestani  voi  yhtyä  ja 
pidän  paljoa  sopivampana,  että  metsäkassöörien  virat  edeileen- 
kin  pysytetään.  Jos  metsänhoitaja  metsäntuotteiden  myyjänä 
myöskin  niistä  perii  maksun,  voi  se  asiain  käsittelyyn  perehty- 
raättömässä  kansassa  herättää  epäluuloa,  joka  rehellisesti 
toimivalle  virkamiehelle  voi  tuntua  hyvinkin  raskaalta.  Puo- 
lustan  sentähden  alustajan  ehdotusta  metsäkassöörivirkojen 
edeskinpäin  pysyttämisestä. 

Hra  R.  Perander,  Metsäkassöörien  suhteen  yhdyn 
minäkin  alustajan  ehdotukseen  ja  pidän  metsänhoitajalle 
mahdottomana  suurissa  piireissä  ja  varsinkin  sellaisissa, 
joissa  kansa  ylipäänsä  on  köyhää  ja  metsäkassan  rästiluettelot 
ovat  suuret,  hoitaa  metsäkassöörinkin  tointa  muitten  virka- 
tehtävien  niistä  kärsimättä. 

Yleisenä  roielipiteenä  iausui  kokous  toivomuksensa 

että  alustajan  ehdotus  sekä  ostajilta  vaadittaoasta 
vakuudesta  tukkihuutokaupoissa  että  ntetsäkas- 
söörieri  viroista  tulisi  huomioon  otetuksi. 


359 


Vesiperäisten  meisämaitten  kuivattaminen. 


Hra  J.  Juselius.  Pidän  erittüin  tärkeänä,  eltä  komitean 
lausuma  ehdolus  tässä  suhteessa  toleutettaisiin.  Varsinkin 
pohjois-Suomessa,  jossa  vesiperäiset  raaat  muodostavat  nun 
iaajoja  aloja,  joista  ei  kenellekään  ole  hyotyä,  olisi  välttämä- 
tf  ntä  saada  näistä  osakin  tuottavaisen  viljelyksen  alaisiksi. 
Ja  kun  useilla  soilla  sitäpaitse  on  hyvä  pudotus,  voisi  ne 
raetsäkasvua  varten  kuivata  vähillä  kustannuksilla,  jotka 
verrattuina  siihen  vaaraan,  jonka  vesiperäisten  maitten  leviä- 
mioen  saatlaa  sekä  metsille  eltä  maanviljelykselle,  tuntuvat 
melkeenpä  vähäpätösiltä.  Monissa  paikoin,  joissa  soita  on 
vähänkään  kuivattu,  voi  helposti'huomata,  kuinka  pian  metsää 
niihin  ilmestyy  ja  taimet  näyttävät  usein  hyvää  kasvuvoimaa. 

Kokons  yhtyi  komitean  mielipiteesen. 

Metsänhoitovirasto, 

Uutta  ohjesääntöä  metsänhoitocirastoUe  piti 
kokous  tarpeenvaatimana  yhtyen  komitean  ehdo- 
tukseen. 

Metsähallituksesta  kannalti  kokous  komitean 
lausumaa  toivomusta,  mutta  piti  samalla  tarpeelli- 
sena  että  Melsähallitus,  kuten  Metsänhoitoyhdistyk- 
sen  johtokuntakin  komitean  mietinnöslä  antamas- 
saan  lausunnossaan  on  ehdottanut,  muutettaisiin 
kollegiaalivirastoksi. 

Y/imetsänhoitaJista  yhtyi  kokous  alustajan 
mielipiteesen  sillä  lisäyksellä,  eltä  yliraetsänhoita- 
jille  avuksi  asetetaan  asistentteja  Metsänhoitoyhdis- 
tyksen  johtokunnan  antaman  lausunnon  perusteella. 

Hoitoalueiden  hallinosta  lausui 
Hra  T.  A.  Heikel.  Kuten  alustaja  jo  on  maininnut, 
on  pohjois-Suomessa  hoiloalueitten  kovin  suuri  pintaala 
esteenä  järkiperäisemmän  metsänhoidon  aikaansaamiselle, 
vaikkakin  se  on  välttämälöntä  jo  suuresti  eneneviin  tuloihin- 
kin  nähden.  Apulaismetsänhoitajien  asettaminen  ei  voi  tätä 
epäkohtaa  täydellisesti  poistaa,  vaan  ovat  laaja-alaiset  piirit 
komitean  ehdotuksen  mukaan  jaetlavat  useampiin  itsenäisiin 
piireihin.  Mutta  jotta  tämä  piirein  jako  voilaisiin  toimittaa 
pysyvää  hyötyä  tuottavaisesti,  on  tarpeellisla  että  sen  aikaan- 
saamista  varten  asetetaan  Metsänhoitoyhdistyksen  johtokunnan 
esityksen  mukaan  komitea,  joka  asiata  koskevia  näkökohtia 
voi  tarkoin  pohtia.  13 


360 

Tämän  yhteydessä  tahdon  vielä  mainita,  että  hoitoalu- 
eitten  hallinto  kärsii  siitäkin,  jos  metsänhoitajat  useasti  vaih- 
tuvat  ja  tulisi  heidän  palkkaedut  asettaa  siten,  että  ne  sitoi- 
sivat  metsänhoitajan  piirissään  enemmän  aikaa  pysymään. 
Nykyisin  saa  metsänhoitaja  500  markan  palkanlisäyksen  10 
ja  viidentoista  vuoden  paivelüksesta.  Tätä  lisäystäkin  saa 
mielestäni  kovin  kauan  odottaa,  kiin  metsänhoitajien  palkat 
muutoinkin  ovat  pienet.  Ehdottaisin  sentähden,  että  metsän- 
hoitajille  myönnettäisiin  täraä  palkanlisäys  5,  10,  15  ja  20 
vuoden  paivelüksesta,  mutta  siten  että  15  ja  20  vuoden  pe- 
rästä  tulevaa  palkanlisäystä  ei  luettaisi  hänen  hyväkseen,  jos 
hän  sitä  ennen  muuttaa  vaikutuspiiriään.  Tätä  paitse  olisi 
Lapinmaan  metsänhoitajille,  joitten  olosuhteet  ovat  paljoara- 
sittavammat  ja  elanto  kalliimpaa  kuin  maarame  rauissa  osissa, 
myönnettävä  kaksinkertaiset  virkavuodet. 

Vilkkaan  keskustelun  f)eruusteella  lausui  kokous  toivo- 
muksenaan : 

että  hoitoalueitten  hallinto  an  muodostet- 
tava  ensi  tilassa  komitean  ehdotuksen  mukaisesti 
Ja  että  hoitoalueitten  järkiperäistä  jakamista 
rarten  komitea  välttämättömästi  on  asetettaha, 
Jotapaitse  metmn hoitajille  olisi  myönnettävä  500 
markan  palkanlisäys  5,  10,  Ja  20  vuoden  pai- 
velüksesta annettava  palkanlisäys  kysymyksean 
ainoastuan  siinä  tapauksessa,  elJei  metsänlwitaja 
ole  sitä  ennen  vaikutuspiiinään  muuttanut. 

Metsänvartialailoksesta    kannatti    kokous    haaraosaston 
ennen  lausumaa  mielipidettä. 


Metsän  hoitoopetus . 

Korkeampi  opetus  ei  tullut  keskustelun  alaiseksi,  vaan 
lausui  kokous  toivomuksenaan,  että  se  komitean  ehdotuksen 
inukaan  siirrettäisiin  yliopistoon.  Alempi  melsänhoitoopetus 
on  jo  ennen  ollut  haaraosaston  keskustellavana.. 


Metsänhoidollinen  koelaitos, 

Kokous  piti  sekä  suotavana  että  tärkeänä  tällaisen  lai* 
toksen  aikaansaamisen. 


361 
Puiden  lauttaamineri. 

Vuosi  Sitten  on  haaraosaston  keskusteltavana  oUut  tämä 
kysymys  ja  on  haaraosasto  silloin  lausunut  toivomuksensa 
tässä  suhteessa,  joten  sen  enempi  käsittely  katsottiin  tarpeet- 
tomaksi. 

Ensimmäisen  keskustelukysymyksen:  lausunto  yksityis- 
metsäkomitean  ehdotuksesta,  alusti 

Hra  J.  Juselius.  Ehken  yksityismetsäin  tilan  tutkimista 
varten  asetetun  komitean  mietintö,  perusteluihinsa  nähden, 
heti  kohta  aiheuttaisi  huomauttamaan  yksityismetsäin  tilan 
tulleen  niissä  todellisuutla  huonommassa  valossa  kuvatuksi, 
on  oiinusla  väillely  siinä  suhteessa  kuitenkin  aivan  aiheeton, 
ensinnäkin  syystä,  ettei  nykyisissä  olosuhteissa  niinkään  käyne 
täysin  tarkkaa  tilastoa  esittäminen  ja  toiseksi  on  se  miltei 
turha  vaatimuskin,  koska  jokaisen  täytynee  kuitenkin  myön- 
tää  yksityismetsäimme  hoidon  ylimalkaan  olevan  siksi  huoles- 
tuttavalla  kannalla,  että  nun  tehokkaat  toimeenpiteet  ovat 
larpeenvaatimia  kun  komitea  on  esittänyl.  Itse  puolestani 
mielisin  päinvastoin  katsoa  ainakin  teoriian  kannalta  oikeu- 
tetuksi  senkin,  että  ilmeinen  tuhlaava  kotitarve-metsänkäyt- 
tökin  otettaisiin  siten  kiellettäväksi,  kun  herra  M.  von  Haart- 
man  vastalauseessaan  esittää.  Huomautettuani  edellä  sano- 
tun  ohessa  vaan  vielä,  että  esitetyn  pienen  puutavaran  vien- 
titullin  suhteen  ölen  miltei  vakuutettu,  että  sellainen  toimen- 
pide  saattaa  ehken  enemmän  vastustaa  järkiperäisen  mett- 
sänhoidon  kehitystä  maassamme,  kun  estää  järjetöntä  nuo- 
ren  metsän  hakkuula,  pyydän  toisaalta  esiintuoda  käsityk- 
senäni,  ettei  ehdotettu  paikallislautakunta-järjestelmä  sekään 
yksin  käylännössä  mahtane  huomattavaa  parannusta  aikaan- 
saada.  Lienee  nimittäin  oletettavissa,  että  kunnissa  metsän 
tuhlaajat  yhteen  liittyneinä  esittävät  raieluiset  vertaisensa 
ehdokkaiksi  ja  nun  saavat  lautakuntaan  varatuiksi  yhtä  väbän 
^tehokkaat  silmällä  pitäjät,  kuin  esimerkiksi  nykyiset,  paikal- 
liskalastuksien  tarkasteliat.  Nyt  mainiltua  epäkohtaa  lienee 
komitea  tavallaan  ajatellut  esittäessään  metsäntarkastelia- 
ohjesääntöön  §  10  otettavaksi:  »niinä  aikoina,  joina  tarkas- 
taja  ei  ole  yksityismetsäin  hoitotoimissa,  hän  on  Metsähalli- 
tuksen  käskystä  kruunun  käytetlävänä»,  sillä  muutoin  kait 
monen  monituista  kuntaa  käsittävässä  piirissä  tehtävänsä 
tarkoituksen  mukaisesti  täyttävät  lautakunnat  kyllin  antaisivat 
tekemistä  mainitunlaiselle  virkamiehelle,  mutta  min  käydessä 
yksityismetsänhoidon    tarkoitettu,    heti  alulle  saatava  kehitys 


1 


362 

autlamaltomasti  siirtyy  aikaan,  jolloin  yhä  suurempia  uhrauk- 
sia  vaaditlanee.  Ajateltavi?sa  ei  myöskään  lienee  se,  että 
tarkastelia  yksin  piirissään  ehtisi  huomioonsa  saada  kaiken 
sen,  minkä  lautakuntain  tulisi  näkyviin  tuoda.  Järjestelmän 
kuitenkin  ollessa  hyvin  luontaisen  raeidän  olosuhleissarame, 
ei  sitä  sen  vuoksi  tulisi  mainitun  heikkoutensa  takia  hyljätä, 
vaan  tukea  ehken  nun  tavoin,  etlä  kunkin  tarkaslajan  avuksi 
asetetaan  tarpeellinen  määrä  metsänvartiakoulun  sivistyksen 
saavuttaneita  metsäpoliiseja,  eli  miksi  heitä  sitten  nimiteUä- 
neekin,  jotka  kukin  piirissään  silmällä  pitäisivät  yksityisten 
lainvaslaista  raelsänkäyttöä,  jääden  heidän  velvollisuudekseen 
tarpeellisten  toimenpiteitten  aikaansaamista  varten  ilmaisla  huo- 
mionsa  paikallislautakunnille  sekä  sen  varalta,  ettei  viimeksi 
mainitut  täyttäisi  tehtävätään,  antaa  säännöllisesli  kertomus 
myös  tarkastajalle.  Vasta  aikaa  voittaen,  kunnes  metsän- 
hoidon  tärkeys  lulee  kyllin  käsitetyksi,  muodostuvat  olosuh- 
teel  nun,  että  lautakunnat  yksin  vastaavat  tarkoitustaan, 
mutta  metsäpoliiseille  jääpi  siltä  riittävästi  tehtävätä,  Jos  ni- 
mittäin  heidän  ohjesäännöissään  on  määrättynä,  että  tarkaste- 
lian  osoituksesta  heidän  tulee  myös  olla  viljelys  y.  m.  met- 
sätöiden  johtajina.  Nyt  mainittu  suunnittelu  lienee  ehken 
sitäkin  suotavampi,  koska  voinee  ajatella  lopulla  tultavan 
sillekin  kehitysasteelle,  että  yksityismetsänhoidon  avustaminen 
vähitellen  siirtyy  talous-  ja  maanviljelysseurain  niskoilla  usein 
mainittujen  tarkastajain  ja  heidän  avustajiensa  huoleksi. 

Hra  T.  A.  Heikel:  Ölen  puolestani  sitä  mieltä,  että 
Jos  metsälautakuntia  kerran  muodostetaan,  kunnat  näihin 
luottamustoimiin  varmaan  valit^sevat  kelvollisia  miehiä  ja  toi- 
seksi  on  kansamme  saavuttanut  jo  siksi  itsetietoisen  sivis- 
tyskannan,  että  se  itse  huolehtii  lautakuntien  toimintaa.  Vuo- 
sikausien  kuluessa  on  kansa  perehtynyt  itse  omaisuuttaan 
lakien  turvassa  hoitamaan  ja  metsäpoliisien  asettaminen  voisi 
turmioUisesti  vaikuttaa  kuntain  itsehallintoon.  En  sentähden 
pidä  metsäpoliiseja  ensinkään  tarpeellisina  ja  vaikkapa  metsä- , 
lautakuntien  toiminta  aluksi  ei  tuottaisikaan  toivottavaa  turvaa 
metsien  kestäväisyyttä  tarkoittavalle  boidolle,  ölen  vakuutettu 
että  ne  ennen  pitkää  tarmolla  tehtävänsä  toimivat. 

Hra  H.  Landgren:  Vaikka  en  kuulukaan  haaraosastoon, 
pyydän  kuitenkin  asiata  harrastavana  saada  lausua  muuta- 
man  sanan.  Ölen  paljon  oleskellut  Karjalassa  ja  Savossa  ja 
nähnyt  kuinka  hirvittävän  raiskauksen  alaisina  yksityismetsät 
siellä  ylipäänsä  ovat.  Metsälain  rikkojat  suojelevat  toisiansa 
kuin  veli  velimiestään  ja  voipakuulla  kerrottavan,  että  nimis- 


•      363 

raiehelkin  ovat  olleet  hyvinkin  välinpitämättömäl  tällaisten 
rikoksien  rangaistukseen  saattamisessa.  Ja  kun  kansaan  ker- 
ran  on  juurtunut,  että  metsäänsä  saa  käyttää,  miten  vaan 
haluaa,  tjn  usko  että  metsälautakunnat  pitkiin  aikoihin  voisi- 
vat  olla  ensinkään  esteenä  järjeltömälle  inetsänhakkuulle. 
Käsitän  täysio  edellistä  puhujaa  ja  pidän  arvossa  kunnallisen 
itsehallinDon  tärkeyttä,  mutta  kun  kansa  useilla  paikkakun- 
nilla,  jollei  useimmilla,  vielä  on  aivan  tietämätön,  mikä  suuri 
vaara  on  tarjona,  jos  metsämme  vähenevät  siinä  määrässä 
kuin  nykyjään,  on  niitten  huolellisempi  säilyttäminen  aika- 
kaulemme  tärkeimpiä  lehtäviä.  Ja  luulen,  että  herra  Juse- 
lius'en  esiltämät  metsäpoliisit,  jotka  omaisivat  tietoja  met- 
sänhoidossa,  voivat  paljoa  paremmin  kuin  lautakunnat  vai- 
kuttaa  kansassa  intoa  metsän  kasvattamiseen  ja  sitä  taidolia 
käyttäroiseeD,  samalla  kuin  he  fnemmän  itsenäisinä  ponte- 
vammasti  voisivat  metsänhaaskauksia  estää. 

Hra  J.  Juselius:  Ollessani  asetettuna  solilasvirkatalojen 
metsänhoiloa  varten  tulin  huomaamaan,  kuinka  vähän  tar- 
kastajat  itsestään  voivat  vaikuttaa,  heillä  kun  ei  ole  aikaa 
pitemmältä  yksillä  paikoin  vaikuttaa.  Helpottaakseen  heidän 
työtänsä  asetettiin  heille  sittemmin  metsänvartioita  apulaisiksi 
ja  oli  helppo  huomata  kuinka  paljoa  suurempi  hyöLy  heidän 
työstään  sitten  koitui.  Tämä  on  aiheuttanut  minua  ehdotla- 
maan  metsäpoliisien  asettamista. 

Hra  G.  O.  Walliri:  Kansalla  on  vielä  ylipäänsä  hyvin 
häniärä  tieto,  miten  tärkeää  metsien  säilyttäminen  on  ja 
yksityismetsiemme  tila  koko  maassamrae  on  nun  huono,  että 
metsät  raitä  kiireimmin  kaipaavat  suurempaa  huolehtimista. 
Yksinomaan  kuntien  asettamien  lautakuntien  kautta  tätä  mel- 
keenpä  varmuudella  ei  saada  toimeen,  mutta  metsänhoitajien 
ja  metsäpoliisien  avustamina  voimme  yksityismetsillemmekin 
toivoa  kestäväisyyteen  perustuvaa  hoitoa. 

Kokous  lausui  toivomuksenaan- 

että  yksili/isten  metsien  hoitoa  varten  ase- 
(ettaisiin  metsän hoitajia  tarkastajiksi  Ja  niille 
avnksi  metsäpo/iiseja  sekä  kuntien  valitsemia 
latitakiifftia. 

§7. 

Keskuslelujen  kestäessä  lähelti  Ylimetsänhoitaja  R.  Mon- 
tell  haaraosaslolle  puhelangalla  tervehdyksensä,  toivottaen 
menestyslä  sen  työlle. 


364 


§8. 


Hra  T,  A.  HeikeVin  ehdotuksesta  päätli  kokous,  että 
haaraosaston  kokouksissa  keskusteltaviksi  tulevat  kysymykset 
ovat  paineltavat  ja  hyvissä  ajoin  sen  jäaenille  jaettavat. 

§9- 

Metsänboitoyhdistykselle  pääteltiin  tehdä  ehdotus,  että 
sen  kokoukset  vastedes  pidettäisiin  talvisaikaan,  joten  niihin 
sen  nuoremmatkin  jäsenet,  jotka  kesäaikoina  enimmäkseen 
työskentelevät  kaukana  liikepaikoista,  voisivat  saapua,  ja 
jäteltiin  pöytäkirjurin  toimeksi  tästä  pöytäkirjan  lyhennys- 
otteella  antaa  tieto  yhdistyksen  johtokunnalle. 

§  10- 

Ensi  kokous  päätettin  pidetläväksi  Torniossa  ja  määrää 
johtokunta  ajan,  milloin  se  on  tapahtuva. 

Puheenjohtaja  lausui  kokouksen  päältyneeksi. 
Paikka  ja  aika  edellä  mainitut. 

In  fidem: 

Kaavlo  Forsström. 


r' 


Berättelse  afgifven  af  Skogsinstruktören  i  vestra 
distriktet  för  är  1901. 

Sedan  allmänheten  pä  föreskrifvet  satt  genom  annonser 
i  landets  mest  spridda  svenska  och  finska  tidningar  blifvit 
underrättad,  att  anmälan  om  biträde  af  skogsinstruktör  borde 
ske  inom  mars  mänads  utgäng,  upptogos  de  inom  denna  tid 
anmälda  reqvisitioner  i  den  därpä  af  Forststyrelsen  godkända 
reseplanen,  hvarpä  förrätlningarna  vidtogo  den  14  maj  och 
afslutades  den  1  november  pä  satt  här  nedan  angifves. 

Under  soromarens  lopp  anmälde  likvisst  egarene  tili 
Monikkala  egendom  i  Janakkala  socken,  Tervalampi  i  Wich- 
tis,  Savijärvi  i  Sibbo  och  Mustila  i  Elimä,  att  de  af  särskilda 
anledningar  önskade,  att  förrättningarne  tillsvidare  skulle  in- 
ställas,  hvaremot  nägra  andra  förrättningar  tillkommo  under 
sommaren. 

N:ris  1 — 9  Harviala  gods  i  Wänä  socken,  tillhöiigt 
kommunal  rädet  0.  Brusiin,  Tervakoski  och  Toiva  egendo- 
mar  i  Janakkala  socken,  tillhöriga  Tervakoski  Aktiebolag, 
HagUj  Rehakka,  Virala,  Hyvikkälä  och  Konttila  egen- 
domar  äfven  i  Janakkala  socken,  tillhörige  friherre  H.  G. 
Boije,  samt  Haukila  egendom  i  Tyrväntö  kapeil,  tillhörig 
doktor  A.  Holmberg. 

Ä  samtliga  dessa  egendomar  har  ordnad  skogshushäll- 
ning  blifvit  förut.  införd  och  handhafves  skogsskötseln  af 
examinerade  skogvaktare.  Förrätlningarna  bestodo  i  besigt- 
ning  af  äldre  och  yngre  afvärkningsytor,  särskildl  med  af- 
seende  ä  äterväxten,  samt  utseende  af  nya  hyggesplatser, 
hvarjämte  skogvaktarenes  öfriga  utförda  arbeten  granska 
des  och  dels  skriftliga,  dels  muntliga  förhällningsregler 
meddelades. 

10.  Toosila  egendom  i  Kangasala  socken,  tillhörig 
herr  C.  Wasastjerna. 


"^ 


366 

VärkstälUgheten  af  de  af  mig  föregäende  är  förordade 
skogshushällningsätgärder  undersöktes  och  nya  afvärknings- 
ytor  utsägos. 

11.     Gamla  Karleby  stad. 

Skogen  har  en  tid  bortät  blifvit  skött  efter  af  mig  upp- 
rättad  skogshushällningsplan,  hvarför  stadens  drätselkam- 
mare  nu  önskade  utlätande,  huru  planen  vid  tillämpningen 
egnat  sig  för  förhällandena.  I  anledning  härat  höUs  skogs- 
revision  och  skriflligt  utlätande  afgafs,  däri  framhöllos  de 
omständigheter,  särskildt  angäende  nödiga  kulturer,  sorn 
künde  befordra  en  planmässig  skogsskötsel.  Nya  ärshyggen 
för  trakthygge  utlades  för  10  är  framät. 

12 — 22.  Pekkcda,  Hakala,  Kantolq,  Ala-Ruhola, 
Ylä-Ruhola,  Pitkälä  lägenheter  i  Ruovesi  socken,  tillhörige 
lil.  magister  Alex.  AminofI,  Teiskola,  Poukka  och  WnYa- 
7iiemi  egendomar  i  Teisko  kapeil,  tillhöriga  bankdirektör  A. 
Tammelander  .samt  Wuojoki  och  Lavila  gods  i  Euraäminne 
socken,  tillhöriga  landtbruksrädet  A.  Björkenheim. 

Förrättningarna  voro  i  allo  lika  de  ä  förrättningsstäl- 
lena  N:ris  1—9. 

23.  Jokkis  gods  i  Jokkis  socken,  tillhörigt  Jokkis  gods 
Aktiebolag. 

I  och  för  införande  af  planmässig  skogshushällning  be- 
sigtigades  särskilda  skogstrakter,  hvarjämte  afvärkningarne 
ä  redan  under  ordnad  blädning  varande  skogsblock  gran- 
skades. 

24.  Odensaari  egendom  i  Masku  socken,  tillhörig  fri- 
herre  Tom  Carpelan. 

Äldre  afvärkningsplatser  besöktes  och  nya  utsägos. 

25 — 26.  Qvidja  gods  i  Pargas  socken,  tillhörigt  landt- 
bruksrädet W.  af  Heurlin  och  Nase  gods  i  Bjerno  socken, 
tillhörigt  landtbruksrädet  A.  Björkenheim. 

Förrättningarne  omfattade  samma  omständigheter,  som 
förrättningarne  N:o  1 — 9. 

27—31.  Vesterby,  Troll  böte,  Sköldargärd,  Björk- 
näs  och  Gammelboda  lägenheter  i  Ekenäs  landsförsamling, 
tillhörige  Ekenäs  stad. 

Ä  de  2  sist  nämnda  har  ordnad  skogshushällning  me- 
dels  trakthygge  redan  en  längre  tid  varit  införd,  hvarför 
förrättningen  omfattade  besiktning  af  trakthyggesytor  och 
kulturer  samt  förslag  och  uttalande  angäende  deras  sköt- 
sel  m.  m. 


T^ 


367 

De  3  först  nämnda  lägenheterna  hafva  senare  blifvit  lill- 
köpta.  —  Skogarne  besiktigades  för  införande  af  ordnad 
skogshushällning  och  ätgärder  vidtogos  för  kartläggning  af 
Sköldargärd. 

32—33.  Söderby  och  Gebbelby  lägenheter  i  Snap- 
pertuna  kapell,  tillhöriga  friherre  M..  v.  Kothen. 

Ordnad  skogshushällniDg  medels  blädning  infördes  inom 
lügenheternas  skogsmarker. 

34 — 36.  ^Gerknäs  och  Biskopsnäs  egendomar  i  Lojo 
socken  samt  Angsholm  egendom  i  Sjundeä  socken,  tillhöriga 
godsegaren  C.  G.  v.  Christierson. 

Förrättningarne  berörde  samma  förhällanden  som  för- 
rättningarna  N:ris  1 — 9. 

37.  Anttila  egendom  i  Hausjärvi  socken,  tillhörig  ka- 
pellanen  G.  A.  Weckman  m.  fl. 

Skogen  besiktigades  och  plan  uppgjordes  för  dess  skötsel 
under  den  närmaste  framtiden. 

38.  *  Bosgärd  egendom  i  Borgä  socken,  tillhörig  gods- 
egaren A.  Nordström. 

Tillsammans  med  egaren  genomgingos  egendomens 
skogsmarker,  hvarunder  muntliga  r&d  angäende  skogssköt- 
seln  meddelades. 

39—46.  Sannäs  egendom  i  Borgä  socken,  disponerad 
af  friherre  G.  Silfverhjelm,  Ratala  gods  i  Artsjö  socken, 
tillhörigt  geheimerädet  A.  von  Etter,  Perheniemi  gods  i  littis 
socken,  tillhörigt  Perheniemi  Gods  Aktiebolag,  Moisio  gods 
och  Willikkala  egendom  i  Elimä  socken,  tillhörige  grefve 
F.  Berg,  Arrqjoki  gods  i  Nastola  socken,  tillhörigt  friherre 
R.  W.  Wrede  samt  Saksala  och  Kaurattu  egendomar  i 
Padasjoki  socken,  tillhöriga  kommunalrädet  K.  Fieandt. 

Ä  samtliga  dessa  förrättningsställen  voro  förrättningarna 
af  samma  beskaffenhet,  som  &  förrättningsställena  N:ris  1 — 9. 
Dessutom  utstakades  ä  Moisio  och  Willikkala  diverse  hus- 
hällningslinier  och  afvärkningsytor  för  utförande  af  ordnad 
blädning,  hvarjämte  skogarne  ä  Saksala  och  Kaurattu  appro- 
ximattivt  värderades. 

[Inder  vintern  har  tiden  upptagits  af  särskilda  kansli- 
arbeten. 

Efterföljande  tabellariska  sammandrag  angifver  de  värk- 
saraheten  underkastade  arealerna,  antal  förrättningsställen 
m.  m. 


368 


'^ 


u 

a 
•< 

Andra  forst- 
liga  arb«ten. 

1           1         ^          1 

©^ 

MeddeUt 

r&d  och  an 

Tivningar 

S       ^       ?ä        1 

g 

InstTuerat 
skogTaktare 
oeh  fThnskat 

deras  ar- 
beten. 

oo'     ^      gä 

lg 

Areal  i 
hektar 

o 

o 

Antal 
hyggen 

1        1     "    1       S 

s 

Antal  för 

rättnin- 

gar 

III'' 

TH 

1^ 
•^1 

Areal  i 
hektar 

1,600 
132 

o 
© 

Antal  tOr- 
rätlningar 

«1-1 

•^ 

Indelnings-  | 
arbeten 

Areal  i 
hektar 

O                                       t^ 
O                                       9< 

?§"       1       s        1 

AnUl  Ifir- 
r&ttningar 

^1^1 

CO 

Antal  r 

esedagar 

1      1      1      1 

Antal  förrättninge- 
dagar 

S       S       g       «^ 

Antal  förrättnings- 
ställen 

s     ^     s     ^ 

^ 

M8 

Nylands 

Abo  o.  Björneb. 
Tavastehus 
1  Wasa 

a 

Ekenäs  i  februari  1902. 


Hjalmar  Carpelan. 


Berättelse  afgifven  af  skogsinstruktören  i  landets 
östra  distrikt  för  är  1901. 


Sedan  allmänheten  i  östra  distriklet  pä  sedvanligt  satt 
genom  annonser  i  landets  mest  spridda  svensk-  och  finsk- 
spräkiga  tidningar  underrättats,  att  anmälan  om  skogsinstruk- 
t&rs  räd  och  biträde  künde  inlämnas  intill  utgängen  af  mars 
mänad,  sä  hade  inom  den  utsatta  ansökningstiden  inkommit 
rekvisitioner  tili  nedan  uppräknade  förrättningsst allen,  hvilka 
utfördes  enligt  den  för  äret  af  Forststyrelsen  den  19  april 
faststälda  reseplanen  p&  satt  och  i  den  ordning  här  nedan 
angifves. 

l:o.  Koskipää  gods  i  Gustaf  Adolfs  socken  och  S:t 
Michels  län. 

Förrättningen  här  vidlog  den  17  maj  i  egenskap  af 
medlem  uti  den  af  Kejserliga  Senaten  den  26  april  1900 
tillsatta  kommissionen  för  jorddelning  at  torpare  och  back- 
sluguhjon  af  särskilda  af  statsvärket  inköpta  jordomräden 
frän  Koskipää  gods  i  bemälda  socken.  Arbetet  här  med 
skiftesplaceringen  pägick  utan  afbrott  tills  det  samma  slut- 
fördes  den  7  därpä  följande  juni. 

2:o.  A^yslotts  stads  skogar  i  Sääminki  socken  och 
S:t  Michels  län. 

Arbetet  här  omfattade  skogsbesiktning,  kpniroU  af  af- 
värkningen  för  stadens  husbehof  samt  insiruerande  af  den  i 
staidens  tjänst  kort  härförinnan  antagna  skogvaktaren  uti 
hans  ähgganden. 

3:o.  Hemmanet  iV;o  /  i  Ikonnienii  by  af  Sääminki 
socken  och  S;t  Michels  län,  tillhörande  lotsen  Antti  Pärnänen. 
Skogsmarken  genomvandrades  tillsamman  med  egaren  och 
räd  och  anvisning  meddelades   rörande  det  för  skogens  tref- 


370 

nad  ändamälsenligaste  sättet  för  uttagande  af  nödigt  husbe- 
hofsvirke.  Enär  vid  besiklningen  framgick,  alt  skogen  sä 
sparsamt  som  möjligt  blifvU  anlitad,  ity  att  i  främsta  rum- 
met  endast  vindfällen,  ä  marken  kvarliggande  slammar  äf- 
vensom  därnäst  torra  och  skadade  stammar  uttagits,  hvar- 
jämte  en  mindre  svedjeyia  besätts  med  tallfrö,  har  senare 
anmälan  härom  gjorts  tili  Finska  forstföreningens  direktion 
ir.ed  anhällan  om  en  mindre  preraie  ät  egaren  tili  uppmunt- 
ran  för  välvärdad  och  sparad  skog. 

4 — 5:o.  Vilppolanmäki  lägenhet,  he^täende  af  hem- 
manen  iV.r/.s  5  och  6  i  Lötjölä  by  af  Ken mäki  socken 
och  S:t  Michels  län,  tillhörande  godsegaren  A.  Emil  Ander- 
sins  sterbhus. 

Lägenheten,  som  de  senare  ären  af  mig  ärligen 
besökts,  har  vackra,  sparade  skogar  och  gälde  förrätt- 
ningen  äfven  denna  gäng  endast  kontroll  af  husbehofsaf- 
värkningen  och  meddelande  af  nödiga  instruktioner  ät  skog- 
vaktaren. 

6 — 9.0.  Korpela  hemman  N:o  8  i  Arittola  by  och 
Anttila  hemman  N:o  10  i  Kauvonniemi  by  af  Kerimäki 
socken  samt  Mäkelä  hemman  N:o  12  i  Motnsalmi  by 
och  Susiniemi  hemman  N:o  3  i  Kesamosaavi  by  af  Sää- 
niinki  socken  och  S:t  Michels  län,  tillhörande  godsegaren  A. 
Emil  Andersins  sterbhus.  Förrättningarna  här  voro  af  tem- 
meligen  likartad  beskaffenhet,  som  ä  föregäende  förrätt- 
ningsställe. 

10:o.  Jussilansaari  egendom  i  Lapinlahti  socken 
och  Kuopio  län,  tillhörig  jordbrukaren  A.  Wäisänen. 

Räd  och  anvisning  angäende  husbehofsafvärkningen  m. 
m.  meddelades. 

11:0.  Uleäborgs  stads  skogar  vid  Sanginjoki  och 
rieä  älf  m.  ß.  stallen  i  Uleä  socken  och  Uleäborgs  län. 
Enligt  faststäld  hushällningsplan  för  stadens  skogar  ä  San- 
ginjoki utmark,  värkstäldes  fem-ärs  revision  af  skogshus- 
hällningen,  hvarvid  denna  vidlyftiga  skogskomplex,  uppta- 
gande  cirka  2,500  ha,  noggrant  genomvandrades  tillsammans 
med  stadens  öfverskogvaktare.  Alla  afvärkningsytor  gran- 
skades  och  plalser  för  husbehofsafvärkningen  under  nästa 
fem  ärs  period  utsägos.  Därjämte  utsynades  lämpliga  öfver- 
ständarebeständ,  hyarifrän  sägstock  i  den  närmaste  framtiden 
komme  att  afvärkas  tili  afsalu. 

Staden  tillhörande  bröstmarker  samt  Ala-Laanila  och 
Tuira    hemmans   skogsmarker  besöktes  jämväl  och  kontrol- 


371 

lerades  dar  pägäende  gallringshyggen  samt  bestämdes  nya 
y^or  för  framtida  gallring. 

Uti  elt  längre  skriftligt  ullätande  tili  Drätselkammaren 
lämnades  en  fuUständig  berättelse  öfver  skogarnas  nuvaraade 
beskaffenhet  och  de  ätgärder,  hvilka  närmast  borde  iakttagas 
rörande  deras  skötsel,  bevakoing  m.  ra.,  hvarjämte  enligt 
Drätselkammarens  önskan  en  tablä  öfver  staden  tillhörande 
skogars  och  skogsmarkers  ungefärliga  penningevärde  upp- 
gjordes. 

12:o.  EfTasti  hemman  i  Simo  socken  och  Uleäborgs 
län,  tillhörigt  jordbrukaren  J.  Monlell. 

Förrättningen  här  omfattade  endast  räd  ang&ende  en 
tillernad  timmerförsäljning  och  da  eti  utslämpling  af  det  för- 
säljningsbara  virket  befans  nödig,  öfverlänninades  detta  arbete 
ät  den  i  Uleäborgs  läns  Landtbrukssällskaps  tjänst  anstälda 
skogsinstruktören. 

13:o.  Torpet  egeridom  i  Neder  Torneä  socken  och 
uleäborgs  län,  tillhörande  agronomen  Karl  Caströn. 

Rad  och  anvisning  meddelades. 

14 — 16:o.  Nordenlund  egendom  med  iinderlydande 
Tikka  hemman  orh  Vahteristo  titmark  i  Sysmä  socken 
och  S:t  Michels  län,  tillhörande  bankdireklören  A.  Wallens 
arfvingar. 

Förrättningarna  bestodo'uti  konlroll  af  den  i  skola  ut- 
bildade  skogvaktarens  arbeten,  inspektion  af  torparenes 
ärshyggesytor  och  platser,  hvarifrän  gärden  uttagit  nödigt 
husbehofsvirke,  trakter,  dar  hjälpgallringar  utförts  samt  af- 
lämnande  af  insiruktioner  ät  skogvaktaren  för  näslpä- 
följande  är. 

Vahteristo  utmarksomräde,  beläget  22  km  fr&n  egen- 
domen,  besöktes  dock  ej  detta  är,  emedan  n&gra  större 
skogsarbeten  ander  det  löpande  äret  dar  ej  värkstälts,  hvar- 
emot  de  delar  af  egendomen  och  Tikka  hemmans  marker, 
hvarifrän  försäljning  af  sägtimmer  nyligen  försiggätt,  äfven- 
ledes  inspekterades. 

17:0.  Urajävvi  egendom  i  Asikkala  socken  och 
Tavastehus  län,  tillhörande  godsägaren  Hugo  von  Heideman. 

Ytor,  hvarest  hjälpgallringar  utförts  under  en  följd  af 
är  besöktes,  räd  ock  anvisning  meddelades. 

18 — 21:o.  Koiskala  egendom  med  tillhörande  Hok- 
kara,  Konnila  och  Ruusula  iitgärdar  i  Nastola  socken 
och  Tavastehus  län,  tillhörande  ingeniör  Frans  Edelheim. 

Kontroll     af    skogvaktarens    arbeten    värkstäldes,    ärs- 


372 

hyggesytor,  gallringshyggen  i  hagmarker  tili  förbättrande  af 
betet  och  trakter,  dar  björk  tili  afsalu  afvärkats,  besikti- 
gades,  hvarjämle  skogvaktaren  meddelades  nödiga  instruk- 
tioner beträüande  särskilda  skogs-  och  piantskolearbeten 
m.  m.  dylikt. 

22:0.  Nyslotts  stads  skogar  i  Sääminki  socken  och 
S:t  Michels  län. 

Den  pä  värsommaren  afbrutna.förrättningen  fortsattes 
samt  ett  i  slörre  utsträckning  pägäende  rödjnings-  och  gall- 
ringsarbete  invid  den  tili  S:t  Michel  ledande  allmänna  lands- 
vagen  öfvervakades  och  lämnades  nödiga  instruktioner  ät 
skogvaktaren. 

23:o.  Vahersalo  egendom  i  Rantasalmi  socken  och 
S:t  Michels  län,  tillhörande  godsegaren  Oskar  Ekman. 

Egendomen  underlydande  Linnasaari  holme  i  Haukivesi 
besöktes  tillsammans  med  egendomsegaren,  hvarefter  förslag 
tili  afvärkning  af  björk  tili  afsalu  uppgjordes. 

24:0.  Kavantholm  egendom  i  S:t  Andreae  socken 
och  VViborgs  län,  tillhörande  hofrättsassessorn  N.  Thesleff. 

Förrättningen  omfattade  besiktning  af  de  tili  circa  2,500 
ha  uppgäende  skogsarealerna  i  och  för  orientering  för  skogs- 
hush&Iiningsplans  uppgörande.  Ett  skriftHgt  utl&tande  läm- 
nades rörande  äterväxts  anskaffande  ä  ett  större,  längre 
bort  frän  egendomen  beläget  ulmarksomräde,  hvarest  sko- 
gen  genom  i  stör  utsträckning  bedrifven  saluafvärkning  illa 
medfarits. 

25 — 26:o.  Stov-Tavastila  och  Summa  egendomar  i 
Kymmene  och  Vehkalahti  socknar  af  Viborgs  län,  tillhö- 
riga  friherre  Th.  Bruun. 

Ä  hvardera  egendomarna  besiktigades  ärshyggesytorna, 
samt  ä  Tavastila,  hvarest  de  utsatta  ärshyggena  slutafvär- 
kats,  utsägos  nya  hyggesytor  för  nästpäföljande  tre  &r. 

Platsen,  dar  hjälpgallring  befans  nödig,  anvisades,  lika- 
som  platsen  för  uttagande  af  nödigt  byggnadstimmer.  Skog- 
vaktaren meddelades  nödiga  instruktioncr. 

Förrättningarna  inom  Parikkala  socken  hos  hofrätts- 
rädet  Oskas  Wilskman  och  bankokommissarien  K.  Basilier 
mäste  uppskjutas  tili  päföljande  är,  enär  rekvirenterna,  bo- 
satta  ä  annan  ort,  ultryckt  sin  önskan  alt  själfva  f&  närvara 
vid  förrättningarna  och  nu  pä  senhösten  voro  förhindrade  af 
sina  tjänster  att  infinna  sig  ä  ort  och  stalle. 

De  ordinarie  förrättningarna  under  äret,  hvilka  päbör- 
jades  med  kommissionssammanträden  i  Gustaf  Adolfs  socken 


373 

» 

säsom  tidigare  framhällits  den  17  maj,  afslutades  den  12 
Oktober  raed  förrättningen  ä  StorTavastila  egendom  i  Kym- 
mene  socken. 

Senare  pä  hosten  och  i  fjol  vintras  efter  afgifvandet 
af  min  föregäende  ärsberätteise  hafva  dessutom  följande  extra 
förrättningar  utförts. 

l:o.  Vilppolanmäki  lägenhet  i  Kerimäki  socken  tili- 
hörande  godsegaren  E.  A.  Andersins  sterbhus,  har  besökts 
flere  ganger  under  äret  i  och  för  särskilda  skogsarbeten  s&- 
som  borlgallring  af  björk  och  al  tili  förmän  för  barrskogen 
m.  m.  dylikt. 

2:o.  Parikkala  kyrkoherdeboL  Förrättningen  här 
värkstäldes  pä  anhällan  af  Parikkala  kommun  tili  utrönande 
af  huruvida  enligt  den  af  Kejserliga  Senaten  faststälda  hus- 
hällningsplänen  nägon  afvärkning  af  skog  tili  afsalu  förefans. 

3:o  Toloppala  hemman  N:o  8  i  Tolraniemi  by  af 
Sääminki  socken,  tillhörigt  rentieren  Kusti  Ranin. 

Ä  lägenheten  befintliga  tiramer  och  timmerämnen  upp- 
räknades  samt  den  öfriga  skogen  upptaxerades,  pä  grund 
hvaraf  lägenhetens  kapitalvärde  uppskattades. 

Tiden  under  vintermänaderna  har  för  öfrigt  upplagits 
af  olika  slag  af  hemarbeten,  säsom  skogshushällningsplaners 
uppgörande,  karta-arbeten,  tjänstekorrespondens  m.  m.  dy- 
likt, förutom  att  Nyslotts  stads  skogar,  hvilka  stä  under  min 
speciella  uppsikt,  tidt  och  ofta  besökts  och  skogvaktaren 
instruerats  i  sina  äligganden. 

Sist  förlidna  sommar  var  anmärkningsvärd  för  sin  ihäl- 
lande  torka  och  hetta  uti  distriktet  i  sin  helhet,  förutom  i 
mellersta  och  nordligare  delarna  af  üleäborgs  län,  hvarest 
regn  i  allmänhet  föll  skäligen  ymnigt.  En  följd  af  den 
utomordentliga  hettan  och  torkan  var,  alt  skogarna  ä  hög- 
ländta  Irakter,  synnerligast  dar  växtplatsen  bestod  af  bärg- 
grund,  ledo  märkbart  och  företedde  ett  mycket  tvinande  ut- 
seende,  ity  att  harren  ä  barrträden  mot  höslsidan  gulnade 
och  löfträden  fälde  sitt  löf  i  förlid.  Pä  grund  häraf  torde 
enstaka  stammar  komma  att  utgä. 

Säsom  nägot  sällsynt  för  ärstiden  kan  framhällas,  att 
jag  i  September  mänad  säväl  inom  Tavastehus  som  inom 
S:t  Michels  län  var  i  tillfälle  att  se  füllt  utvecklade  han- 
blommor  ä  enstaka  björkar,  hvaremot  nögra  honblommor 
af  mig  icke  observerats. 

Uti  den  ä  Koiskala  egendom  anlagda  plantskolan  fun- 
nos    plantor    af    picktagran,    som    utvecklat    nya    ärsskott   i 


374 

September  och  sälunda  utbildat  tvä  ärsskott  under  samma 
sommar. 

Förrättningarnas  beskaffenhet  och  de  ytvidder  de  i 
särskilda  afseenden  berört  samt  anlalet  förrättnings-  och 
resedagar,  som  härtill  ätgätt,  vidhandengifver  nedan  stäende 
däröfver  upprättade  tabellariska  sammandrag. 

De  under  förrättningarna  tillryggalagda  vägalängderna 
utgöra  sammanlagdt  omkring  5,596,5  kilometer,  dels  järnvägs- 
och  ängbätsresor,  dels  resor  med  hast  och  roddbät  samt 
fotvandringar. 


375 


<A 

s. 

C 

Cd 

E 

E 
(d 
CO 


ngar 

Antal  furst- 

liga  förrWt- 

uingar 

^        S         1        =*         1 

iG 

)rrättni 

Meddelat 

rÄd  och  an- 

vUningar 

f-i           r^           1-«           -^           »Q 

1-H 

s 

Antal  fc 

Jnstrnerat 

skograkta- 

re  och  gran- 

skat  derat> 

arbeten 

QH               CO                 \                "^               -^ 

s 

{ 

Areal  i 
bektar 

->      ,   1           1           1           1 

e 
o 

Antal 
byggen 

1        .  1           1           1 

CO 

Antal  för 
rättningar 

^          1           1           1           1 

»-« 

'S  8 
§  1 

Areal  i 
bektar 

C^ 

oT 

^-s 

Antal  för- 
rättningar 

-"          1           1           1           1 

»M 

.2  Ö.I  e« 

5S- 

Areal  i 
bektar 

1           1           1           1           1 

1 
1 

Antal  fOr- 
rftttningar 

1           1          1           1           1 

1 

Antal  resedagar 

1           1           1           II 

s 

Antal  förrättnings 
dagar 

<N              C5              <>J              O              X 

Antal  fOrrättnings 
Ställen 

kO              OO              tH              CO              tC 

« 

»8 

Viborgs     län 
S:t  Michels   » 
Kuopio          » 
Ule&borgs     » 
Tavastebus  > 

08 

s 

B 

3 

Nyslott.  den  6  Febniari  1902. 


•  A.  B.  Heikel. 

14 


KQPtomus  Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  metsän- 
hoidonavustajah  toimituksista  v.  1902, 

Metsänhoitoyhdistyksen  Johtokunnan  antaman  ohjelman 
miikaan,  ölen  tänä  vuonna  suorittanut  melsänhoitotoimituksia 
alempana  mainituissa  paikoissa: 

l:o).  Liuksialan  kartano  Kangasalan  pitajässä,  kuu- 
luva  agronoomi  Jahn.  Meurman'ille. 

Helmikuun  3  p.  saavuin  sinne,  ja  2  päivää  tarkastin 
metsähakkauksia. 

2:o).     Liuksialan  kartano. 

MaaHskuun  6  ja  7  päivänä  uudelleen  tarkastin  metsä- 
hakkauksia ja  annoin  asiaan  kuuluvia  ohjeita. 

MaaHskuun  22  p.  lähdin  talvisille  luentomatkoille  ja 
pidin   esitelmiä  ja  luentoja  alempana  nimitetyissä  paikoissa: 

3:o).  Kirkonkylän  kansakoulu  Eräjärven  kappelissa. 
MaaHskuun  23  p.  pidin  esitelmän  yleisölle,  jota  —  asiaahar- 
rastavan  opettajattaren  kehoituksesta  —  oli  kokoontunut 
enemmän  kun  huoneisiin  mahtui.  Keskusteluissa  lausutut 
mielipiteet  osoittivat  että  esitelmäni  oli  kuuHoita  innostuttanut. 

Seuraavana  päivänä  puhuin  edellämainitun  koulun  oppi- 
laille  miten  metsää  tulee  kasvattaa  ja  säästää. 

4:o).  Kirkonkylän  kansakoulu  Kuhmalahdella.  Maa- 
Hskuun 24  p.  pidin  ensiksi  oppilaille  luennon  ja  sitten  aikui- 
sille  esitelmän  metsänhoidosta.  Väkeä  oli  keskulaisesti.  Ai- 
noastaan  muutamat  keskustelussa  käyttivät  puhevuoroa. 

5:o).  Kirkonkylän  kansakoulu  Sahalahden  pitajässä. 
Oppilaille  opetin  miten  hyödyllistä  on  metsänkin  kasvulli- 
suuden  suhteen  avustaa  luontoa  j.  n.  e.  Yleistä  esitelmää 
kuuleraaan  oli  tullut  noin  40  henkeä,  joille  selilin  metsän  ole- 
raassaolon  tärkeyttä.  Keskustelu  hupeni  hyvin  vähiin,  kun 
siellä  ei  oUut  tilanomistajia  juuri  nimeksikään. 


377 

6:o).  Havisevan  kansakoulu  Kangasalan  pitäjässä. 
Koulun  oppilaille  puhiiin  raiten  metsien  kanssa  olisi  menetel- 
tÄvä,  ja  illemmällä  esitin  aikuisille  mitä  hyötyä  metsästä  on 
oUut  maamme  edistykselle,  ja  että  sitä  ansionsa  miikaan  pi- 
täisi  kohdella.  Kuulioita  oli  runsaanlaisesti,  ja  jonkun  verran 
innostustakin  ilmeni. 

Maaliskuun  27  p.  saavuin  Vesilahteen,  ja  huhtikuun  2 
p.  lähdin  sieltä. 

7:o).  Onkkaalan  kansakoulu  Pälkäneen  pitäjässä.  Huh- 
tikuun 3  p.  pidin  siellä  metsänhoitoa  käsittävän  esitelmän 
aikuisille  ja  luennon  oppilaille. 

8:o).  Harhalan  ÄansaAroa/w  Pälkäneellä.  Ensiksi  an- 
noin  metsänhoito-opetusta  oppilaille  ja  sitten  pidin  esitelmän 
aikuisille. 

9:o).  Laidikkalan  kansakoulu  Pälkäneellä.  Huhtik. 
5  p.  luennoitsin  sikäläisille  oppilaille,  miten  pienestä  alkaen 
pitäisi  edistää  metsän  kasvullisuutta,  eikä  milloinkaan  sopisi 
sitä  tarpeettomasti  hävittää.  Saraana  päivänä  oli  aikomus 
samassa  paikassa  pitää  aikuisille  esitelmä,  mutta  kuulioiden 
vähälukuisuuden  vuoksi  supistui  se  keskusteluihin. 

10:o).  Aloettulon  kansakoulu  Hauhon  pitäjässä.  Huh- 
tikuun 6  p.  esitelmä  metsänhoidosta  ja  seuraavana  päivänä 
luento  k.  k.  oppilaille  samasta  aineesta. 

11:0).  Kirkonkylän  kansakoulu  Hattulan  piläjässä. 
Sikäläisille  oppilaille  luennoitsin,  miten  tarpeellinen  metsä  on 
ja  miten  sitä  pitäisi  hoitaa.  Kuulioiden  vähälukuisuuden 
vuoksi  en  yleistä  esitelmää  pilänyt. 

12:o).  Tarttilan  kansakoulu  Sääksmäen  pitäjässä.  Se- 
litin  oppilaille  metsän  tärkeydestä  elintarpeisiimmekin  nähden 
j.  n.  e.  Aikuista  väkeä  oli  vallan  vähän  kokoontunut,  ja  sen 
vuoksi  en  varsinaista  esitelmää  pitänyt. 

Huhtikuun  9  p.  saavuin  Vesilahteen. 

Metsänhoitoyhdistyksen  Johtokunnan  vahvistaman  matka- 
suunnitelman  mukaan,  lähdin  kesätöitä  toimittamaan  touko- 
kuun  14  p. 

13i:o).  Haralan  tila  Kangasalan  pitäjässä,  omistaja 
maanviljelijä  K,  Harala. 

Haralan  kartanopaikan  ympärille  kylvettiin  1  kilo  kuu- 
sen  siemeniä  ja  istutettiin  1,000  kpl.  samau  puulain  taimia, 
y.  m.  metsänhoitoneuvoja  annoin.     Aikaa  meni  2  päivää. 

14:o).  Hacfseoan  kansakoulu  Kangasalla.  Mainitun 
koulun  piiriin,  sikäläisten  oppilasten  kanssa,  istutettiin  lehti- 


378 

kuusen,  pihtakuusen  ja  cembramännyn  ja  kuusen  taimia  yh 
teensä  100  kpl.     1  päivä  kului  siinä. 

15:o).  Toosilan  tila  Kangasalan  pitäjässä,  kuuluva  ag- 
ronoomi  C.  A.  Vasastjernalle. 

1  päivän  viivyin  siellä,  joUa  ajalla  äinoastaan  muD- 
tamia  erilaisia  puuntaimia  istutettiin  ja  tarkastettiin  metsä- 
maata. 

16:o).  Rantakartanon  tila  Lempäälän  pitäjässä,  omis- 
taja  maaDviljelijä  Knuutila. 

Tarkastin  tilan  kotimetsäD  ja  annoin  neuvoja  miten  sitä 
olisi  hoidettava.     1  päivän  kesti  tämä  toimilus. 

17:o).  Pourun  tila  Urjalan  pitäjässä,  kuuluva  maan- 
viljelijä  B.  Pouruile. 

4  päivää  kului  kun  tarkastin  sanotun  tilan  metsät  ja 
annoin  hoitoneuvoja  sekä  laskin  1991  tukkipuuta  jotka  15 
jalan  pituudesta  täyttivät  9" — 17"  tuumaa.  Myöskin  tein 
hinta-arvion.     Toukokuun  29  p.  lähdin  Pourulta. 

18:o).  Kalliolan  kartano  Hattulan  pitäjässä,  omistaja 
maanviljelijä  A.  Mikkola. 

Kesäk.  3  p.  saavuin  sinne,  ja  kesti  toimitus  4  päivää, 
jolla  ajalla  tarkastin  metsän  ja  tein  hakkaussuunnitelman 
sekä  ohjasin  miten  apuharvennusta  on  tehtävä,  y.  m.  asiaan 
kuüluvia  neuvoja  annoin. 

19:o).  Könnin  tila  limajoen  pitäjässä,  omistaja  maan- 
viljelijä E.  A.  Malmberg. 

Kun  ensin  olin  tarkastanut  hakkausalat,  oliko  v.  1900 
ehdoittamaani  suunnitelmaa  seurattu,  nun  sen  johdosta  tein 
uusia  hakkaussuunnitelman  ehdoituksia.  Samalla  myöskin 
laskin  2,480  hirsipuuta,  jotka  merkittiin  maalilla.  Toimitus 
kesti  5  päivää. 

20:o).  Talvitien  kartano  limajoen  pitäjässä,  kuuluva 
maisteri  J.  Herrgärd'ille. 

Ensiksi  katselin  metsän,  ja  sitten  johdin  yli-ikäisten 
puiden  poishakkausta  sekä  apuharvennusta.  Näissä  töissä 
kului  3  päivää. 

Kesäkuun  24  p.  saavuin  Vesilahdelle  ja  saman  kuun 
26  p.  lähdin  sieltä. 

21  :o).  Mäkkylän  tila  Ylöjärven  pitäjässä.  Tampereen 
ympäristön  Maamiesseuran  näyltelykokouksessa,  Johtokunnan 
pyynnöstä,  pidin  esitelmän  metsän  merkityksestä  ja  hoidosta 
kesäk.  27  p. 

Vesilahdelle  saavuin  taasen  kesäk.  28  p.  ja  lähdin  hei- 
näk.  8  p. 


379 

22:o).  Poukan  lila  Vesilahden  pitäjässä.  Länsi-hämeen 
Maamiesseuran  näyttely-kokouksessa,  Johtokunnan  pyynnöstä, 
heinäkuun  8  p.  pidin  esitelmän  metsänhoidosta. 

23:o).  Sakasen  talo  SääksmäeD  pitäjässä.  kuuluva  ta- 
loIIineD  Sakaselle.  1  päivä  kului  sähen,  vaikkei  (omistajan 
puolelta)  tulleen  esteen  vuoksi  toimituksesta  tullut  mitään. 

24:o).  Markkulan  tila  Kangasalan  pitäjässä,  omistaja 
maanviljeiijä  Markkula. 

Ehdoitin  yli-ikäisten  lehtipuiden  poishakkausta,  joita 
näkyi  oievan  useoissa  seuduissa,  ja  hakamaasta  arvottoman 
metsän  poistamista,  sekä  sen  sijalle  uuden  taimiston  hankki- 
mista  y.  m.  Myöskin  arvioitsin  tukkimetsää.  Toimitukseen 
kului  4  päivää. 

Heinäkuun  18  p.  saavuin  Vesilahdelle. 

25:o).  Liuksialan  kartano  Kangasalan  pitäjässä,  omis- 
taja agronoomi  Jalm.  Meurman. 

Metsän  kasvuUisuuden  tarkastuksessa  kului  3  päivää. 
Liuksialaan  saavuin  syysk.  1  p.  ja  lähdin  5  p. 

26:o).  Soilun  talo  Ruovecjen  pitäjässä,  kuuluva  maan- 
viljeiijä K.  Marttilalle. 

Kun  olin  metsän  tarkastanut  ja  saanut  sen  kasvullisuu- 
desta  yleiskäsityksen,  nun  esitin  mitenkä  hakkauksen  suhteen 
olisi  menetellävä.  2  päivää  meni  tähän  toimitukseen.  Syysk. 
9  p.  lähdin  sieltä. 

27:o).  Kaapun  tila  Vesilahden  pitäjässä,  omistaja  maan- 
viljeiijä A.  Kaapu. 

Syyskuun  14  p.  saavuin  sinne  ja  tarkastin  1  päivän 
maiititun  tilan  metsää  ja  annoin  asianmukaisia  neuvoja. 

28:o).  Hirvelän  tila  Jämsän  pitäjässä,  omistaja  maan- 
viljeiijä Ernst  Hirvelä. . 

V.  1901  tekemääni  hakkausehdotuksen  alkua  jatkoin 
nyt  hiukan  täydellisemmäksi.  Samalla  myöskin  johdin  apu- 
harvennusta,  jota  tehtiin  useassa  erilaisessa  metsikossa.  Myös- 
kin havumetsää  varjoavia  lehtipuita  hakattiin  pois.  Aikaa 
kului  toimitukseen  4  päivää. 

29:o).  Isokoljosen  tila  Jämsän  pitäjässä,  kuuluva  maan* 
viljelijä  F.  Koljoselle. 

Tarkastin  metsän  ja  annoin  neuvoja  miten  ja  mistä 
olisi  edullisempi  hakata  puuaineita  kotitarpeiksi,  sekä  selitin 
kuinka  metsän  kasvuUisuutta  voidaan  edistää.  Malliksi  kyl- 
vettiin  0,20  hraarille  0,50  kiloa  männynsiemeniä.  Koljosella 
viivyin  2  p. 


380 

30:o).  Heinäsen  talo  Jämsän  pitäjässä,  kuuluva  talol- 
linen  I.  Heinäselle. 

Sekä  koti-  että  perämetsäti  tarkastin  2  päivänä,  ja  sa- 
malla  tarkastusmatkalla  annoin  neuvoja  ja  osoituksia  miten 
minkin  erilaisen  metsän  suhteen  olisi  edullisempi  menetellä, 
jatkuvaan  metsäntuotantoon  nähden. 

31  :o).  Hirtolahden  tila  Eräjärven  kappelissa,  omistaja 
maanviljelijä  Oskar  Hirtolahli. 

Lokakuun  1  p.  saavuin  sinne,  ja  1  päivänä  tarkastin 
metsän  sekä  annoin  samalla  hoitoneuvoja,  ja  kehoitin  keino- 
tekoisesti  toimittamaan  uuden  kasvun  semmoisiin  metsä- 
osuuksiin  jotka  ovat  aukeina. 

32:0).  Kauppilan-Heikkilän  talo  Eräjärvellä,  kuuluva 
maanviljelijä  0.  Hirtolahdelle. 

1  päivä  kului  kun  katselin  tämän  talon  metsän  ja  sa- 
malla selitin  mitenkä  sen  kanssa  olisi  meneteltävä. 

33:o).  Kaupin  talo  Eräjärven  kappelissa,  kuuluva  la- 
lollinen  Skjöldstrand'ille. 

Sekä  koli-  että  osan  perämetsää  tarkastin  ja  annoin 
semmoisia  neuvoja,  joiden  mukaista  toimintaa  näin  tämän 
metsän  etupäässä  tarvitsevan.  Malliksi  kylvettiin  0,20  kiloa 
männyn  siemeniä  0,io  hiaarille.     Toimitus  kesti  1  päivän. 

34:o).  KirkkO'Kaupin  talo  Eräjärvellä,  omistaja  kaup- 
pias  K.  Toivonen. 

Tämän  talon  metsää  tarkastaessani  huomasin  että  hyvin 
paljon  oli  vanhoja  yli-ikäisiä  ja  puolittain  lahoja  lehtipuita, 
jotka  kasvullaan  eivät  juuri  milään  tuottaneet,  mutta  kyllä 
vahingoittivat  paremman  metsän  kasvua,  nun  senvuoksl  ke- 
hoitin niitä  etupäässä  käyttämään  kotitarpeisiin.  Myöskin 
opiksi  kylvettiin  männynsiemeniä  0,20  kiloa  0,io  h:aarille,  ja 
tehtiin  hiukan  apuharvennusta.     1  päivä  kului  siihen. 

35:o).  Seppälän  talo  Eräjärven  kappelissa,  kuuluva  T. 
Kustaa  Seppälälle. 

2  päivää  meni  tämän  talon  taka-  ja  kotimetsän  katsele- 
misessa,  hoitoneuvojen  antamisessa  ja  malliapuharvennuksen 
toimittamisessa  sekä  kylvöharjoituksessa,  jota  tehtiin  0,io 
h:aarille  0,2o  kilolla  männynsiemenillä. 

36:o).  Juoppolan  talo  Eräjärvellä,  omistaja  maanvilje- 
lijä Mauri  Lehtonen. 

Kotimetsää  varten  ehdoittelin  hoitosuunnitelman,  joka 
käsitti  kotitarvehakkauspaikkoja  ja  harvennushakkauksia  sekä 
arvioitsin  metsän  lisäkasvua.     Toimitus  kesti  2  päivää. 


381 

37:o).  Peliolan  talo  Eräjärven  kappelissa,  küuluva, 
maanviljelijä  K.  Tanitalle. 

Omistajan  kanssa  katselin  1  päivän  tämän  talon  melsiä 
ja  samalla  annoin  sekä  hoito-  että  myyntineuvoja. 

38:o).  Uotilan  talo  Eräjärvellä,  oraistaja  talollinen  V. 
Kauppinen. 

Läpikäylyäni  havaitsin  että  tämän  talon  metsä  ylipää- 
tään  on  harvaa,  nun  ehdoitin  hakkauspaikoiksi  semnaoisia 
kohtia  joissa  kasvaa  enemmäkseen  vikanaisia  puita,  ja  että 
siten  syntyneille  aukeille  aloille  toimitetaan  uusi  metsitys. 
1  päivä  kulai  siihen. 

39:o).  Tuomalan  talo  Eräjärven  kappelissa,  kuuluva 
talollinen  K.  Tuomalalle. 

Tarkastin  talon  kaikki  metsäosuudet  ja  annoin  asiaan 
kuuluvia  hoitoneuvoja,  sekä  hakkaüksen  että  kasvatuksen 
suhteen.  Samalla  laskin  noin  400  hirsipuuta  ja  tein  niistä 
hinta-arvion.     Aikaa  kului  2  päivää. 

40:o).  Rosellin  talo  Eräjärvellä,  kuuluva  talollinen 
Roseirille. 

Tämän  talon  metsäntarkastukseen  ja  hoitoneuvojen  an- 
tamiseen  hupeni  1  päivä. 

41  :o).  Heikkilän  talo  Eräjärven  kappelissa,  oraistaja 
maanviljelijä  Oskar  Heikkilä. 

Kun  metsää  tarkastaessani  havaitsin  paljonolevan  sem- 
moisia  seutuja,  joissa  puolilahot  lehtipuut  vikanaisien  havu- 
puiden  kera  muodostivat  metsän,  nun  kehoitin  näistä  paikoista 
hakkaamaan  puita  kotitarpeiksi,  ja  pitämään  huolta  siitä  että 
kunnollinen  taimrsto  nousee  poishakatun  metsän  sijalla.  Sa- 
malla •  myöskin  selvitin  milen  metsää  on  siivottava.  Toimi- 
tukseen  kului  1  päivä. 

42:o).  Nisulan  talo  Eräjärvellä,  kuuluva  talollinen 
Kustaa  Nisulalle. 

Katseltuani  talon  kaikki  metsät,  ehdotin  miten  sitä  olisi 
ruvettava  hoitamaan.  Tämän  esitin  seikkaperäisesti  omista- 
jalle,  ja  annoin  ohjeita  miten  sitä  olisi  alettava  käytännössä 
toteuttaa.     Tähän  kului  1  päivä. 

43:o).  Yrjölän  talo  Eräjärven  kappelissa,  kuuluva  ta- 
lollinen Kustaa  Yrjölälle. 

1  päivänä  tarkastin  Yrjölän  metsän  ja  annoin  samalla 
neuvoja  ja  ohjeita,  miten  missäkin  eri  metsäosuudessa  olisi  teh- 
tävä  sekä  hakkaüksen  että  jälleenkasvun  hankkimisen  suhteen. 

44:o).  Katilan  talo  Eräjärvellä,  omistaja  talollinen 
Roope  Eerola. 


382 

1  päivä  kului  kulkeissani  metsässä  omistajan  kanssa, 
jolloin  annoin  ohjeita  miten  nuorta  tnetsää  olisi  hoidettava, 
ettei  paraita  puunalkuja  hakata  pois  ja  sopimattomalla  karsi- 
misella  pilata  nuoria  metsikoita.  Vanhan  metsän  suhteen 
selitin  hakkausjärjestystä  j.  n.  e. 

45:o).  Valkamaan  talo  Eräjärvellä,  kuuluva  taloUinen 
Heikki  Valkamaalle. 

Arvostelin  yhden  osuuden  metsän  lisäkasvun,  joka  johti 
sähen  tulokseen  ettei  sitä  vielä  kannata  myydä.  Muitakin 
metsänhoitoneuvoja  annoin.    1  päivässä  suoritin  mainitut  työt. 

46:o).  Joensuun  talo  Eräjärven  kappelissa,  omistaja 
talollinen  Juho  Joensuu. 

Hakamaassa  jossa  oli  nuorta  havumetsää,  osoitin  milen 
siinä  olisi  apuharvennusta  tehtävä.  Muun  metsän  suhteen 
annoin  neuvoja  miten  hakkaus  olisi  järjestettävä,  sekä  opiksi 
kylvettiin  0,50  kiloa  männynsiemeniä  0,25  h.aarille.  Toimitus 
kesti  1  päivän. 

47:o).  Knaapin  tila  Kuhmalaliden  kappelissa,  omistaja 
maanviljelijä  Vilhelm  Knaapi. 

Kotimetsää  varten  ehdoittelin  että  ensiksi  olisi  otettava 
lepät  ja  leveäoksaiset  koivut  pois  havupuiden  seasta;  toiseksi, 
että  semmoiset  metsikot,  joissa  kasvaa  enimmäkseen  leppiä 
sekä  muita  vähäarvoisia  puita,  paljastetaan  kokonaan,  joista' 
saadaan  kotitarpeiksi  kelpaavaa  puuainetta,  ja  sitten  toimite- 
taan  uudestaan  metsitetyksi.  Takametsästä  taas  sopisi  ha- 
kata suuria  lehlipuita  ja  vikanaisia  havupuita.  Metsänkulke- 
miseen  ja  suunnitelman  esittämiseen  kului  1  päivä. 

48:o).  Eerolan  tila  Kuhmalahden  kappelissa,  kuuluva 
maanviljelijä  Emil  Salraiselle. 

Kotitarvehakkauksia  varten  tein  suunnitelman  ja  myynti- 
metsää  arvostelin.     Aikaa  kului  1  päivä. 

49:o).  Anttilan  tila  Pälkäneen  pitäjässä,  omistaja  maan- 
viljelijä Anttila. 

Kun  olin  otlanut  koti-  sekä  keskusn;ietsästä  yleis-sil- 
mäyksen,  min  ehdoittelin  kumpaakin  metsäosuutta  varten  eri 
hakkuut.  Erään  vesiperäisen  metsämaan  suhteen  ehdoittelin 
ojittamista.     1  päivä  kului  mainituissa  toimissa. 

50:o).  Raukolan  talo  Pälkäneen  pitäjässä,  kuuluva 
kauppias  H.  Turvaselle. 

1  päivän  tarkastin  metsää  ja  samalla  annoin  hoito- 
neuvoja. 

51:o).  Heikkilän  tila  Pälkäneen  pitäjässä,  kuuluva 
maanviljelijä  Vihtori  Heikkilälle. 


383 

TeiD  vuotuisen  hakkaussuunnitelman  ja  johdin  apuhar- 
vennusta  y.  m.     1  päivä  kului  siihen. 

52:6),  Heikkilän  tila  Fälkäneellä,  omistaja  raaanvilje- 
lijä  Kustaa  Heikkilä. 

IsäDüän  kaDssa  katselin  metsää  1  päivän  ja  samalla 
annoin  neuvoja  kotitarvebakkauksen  järjestämisessä  sekä 
myyntiä  koskevissa  seikoissa. 

53:o).  Eerolan  tila  Pälkäneen  pitäjässä,  kuuluva  maan- 
viljelijä  Eerolalle. 

Sitten  kun  olin  saanut  selville  maan  ja  metsän  laadun, 
niin  esitin  ensiramäisenä  otettaviksi  hakkausaloiksi  semmoiset 
metsikot,  missä  maa  on  huonompi  ja  puut  kitukasvuisia. 
Myyanin  ja  hoidon  .suhteen  annoin  avustusta.  Toiinitus  kesti 
1  päivän. 

54:o).  Mustalan  tila  Pälkäneen  pitäjässä,  omistaja 
kirkkoväärtti  Mustala. 

Omistajan  kanssa  katsellessani  metsää,  havaitsin  että 
siellä  oli  hiukan  ryhdytty  hoilotoimiinkin ;  sen  vuoksi  ehdotin 
kokonaan  järkiperäisen  metsänhoidon  alkamista  ja  osoitin 
metsikoita,  joissa  ensimmäisiä  hakkauksia  sopisi  tehdä.  Sa- 
malla  osoitin  miten'tiheätä  metsää  siivotaan  ja  puhdistetaan. 
Aikaa  meni  1  päivä. 

55:o).  Lihasulan  tila  Kangasalan  pitäjässä,  kuuluva 
maanviljelijä  V.  Peltoselle. 

Osan  metsää  tarkastin  ja  annoin  sen  suhteen  hoitoneu- 
voja.  Toisessa  metsäosuudessa  toimitin  tukkipuiden  leimausta. 
Leimatuksi  tuli  6.096  runkoa.  Kitukasvuiset  leimattiin  sem- 
moisetkin  puut,  jotka  18  jalan  pituudesta  täyttivät  8  tuum., 
mutla  hyvässä  kasvukunnossa  olevia  ei  kaikkia  9-tuumaisia- 
kaan,  myöskin  otettiin  siinä  huomioon  metsän  luonne  ja 
tiheyssuhde.  Näihin  toimituksiin  ja  hinta-arvion  tekemiseen 
kului  10  työpäivää. 

56:o).  Liuksialan  kartano  Kangasalan  pitäjässä,  omis- 
taja agronoomi  Jalm.  Meurman.      • 

Tukkipuiden  leimausta  tällä  kertaa  toimitin  siellä  10 
päivää,  ja  leimattiin  sillä  ajalla  10,270  semmoista  puuta  joi- 
den  alin  paksuusläpimitta  (englannin  mitalla)  23  jalan  pituu- 
desta teki  9  tuumaa. 

57:o).  Toosilan  tila  Kangasalan  pitäjässä,  kuuluva  ag- 
ronoomi C.  A.  Vasastjernalle. 

3  päivää  kului  siinä  kun  leimattiin  943  kpl.  semmoisia 
tukkipuita   joiden   alin  paksuus   15  jalan  pituudesta  teki  10 


384 


tuumaa.    Samalla  ajalla  lein  arviolaskun  ja  annoin  muitakin 
roetsänhoitoneuvoja. 

MarraskuuD  16  p:nä  lähdin  Lihasulasta  ja  samana  päi- 
vänä  saavuin  Vesilahdelle,  josta  taas  joulukuun  5  p.  lähdin 
Liuksialaan.  Joulukuun  23  p.  lähdin  Toosilasta  ja  Vesilah- 
delle  saavuin  samana  päivänä.  Siihen  loppuivat  tämän  vuo- 
den  ulkotoimitukset. 


Vuonna  1903  oli  havupuiden  siemensato  varsin  huono. 
Ainoastaan  lihavaoksaiset  männyt  antoivat  jonkun  verran  sie- 
mentä.     Kuusen  siemennys  oli  mahdollisesti  vielä  niukempi. 


^' 


Vuoden  ajalla  metsätoimitusmatkoilla  .ölen  kulkenut: 

Rautateitse 1,782  km. 

Vesitse,  laivalla  tai  souluveneellä       806    » 
Hevoskyydillä  .     ...     .     .     .     .        310    » 


Yhteensä  2,898  km. 


IC 


385 


> 
C 


Luentoia  Ja  efei- 
telmia 

S         1 

Hakkaussuun- 
nitelmia 

CS                 — 

o 

Puiden  luku 
Jotka  ovat  lei- 
matut  tai  luetut 

19,700 
2,480 

i 

Hehtaarla  joille 
on  kylvetty 
tai  iamtettu 

*^           1 

'S 

P 

•» 

O    lO    Iß   Ol 

*-4 

1 

1 

Siemeu- 
kiloissa 

»IM          1 

o 

SiJl    M          1 

1 

Pauntaimien  ja 
öiemenien  laatu 

C 
> 

'1 

.     .   >> 

g  §  s 

«WM« 
!3     =3     S 

55  2 

1    fc,    Ol  IE 

T  y  ö  n    laatu 

Metsäntarkastusta,  hakka- 
ussuunnitelman     tekoa, 
apuharvennuöta.  kylvöä, 
istutusta  ja  eöitelmän  pi- 
toa  eekä  tukkipuiden  lei 
maustaja  lukemista  y.  m. 

Hakkaussuunnitelman    te- 
koa,   tukkipuiden  laske- 
mista,  apuharvenn.  y.  m. 

Yhteensä 
päiviä 

1                               1 

CM 

Matkapäiviä 

Toimitus- 
päiviä 

1 

1 

g 

00 

1 

Toimituksien 
luku 

Ig 

ad 

Ilämeen  . 
Vaasan    . 

S 

1 

? 

o 


?0 


5 

s 

E 


;=;       Q. 


o 


03 


Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  metsänistuttajan 
toiminta  v.  1902. 


Metsänhoitoyhdistyksen  esimiehen  vahvistaman  matka- 
suunnitelman  mukaan  ölen  tänä  vuonna  toiraittanut  metsätöitä 
alla  mainituissa  paikoissa: 

N:o  1.  Toukok.  20  p:nä  saavuin  Molnbyn  kartanoon, 
omistaja  Molnbyn  osakeyhtiö,  Porvoon  pitäjätä  Uudenmaan 
lääniä.  Siellä  istutin  Ilbyn  kansakoulu lasten  avulla  Malmin- 
mäellä  6,000  kuusentainta  ja  kylvin  1  kg  kuusen'ja  saman 
verran  raännyn  siementä.  Pidin  myöskin  raetsänhoidollisen 
esitelmän  Ilbyn  kansakoululla. 

N:o  2.  Kuuselan  metsäpalstalla,  Koskella  Hämeen  lää- 
niä, omistaja  tehtailija  A.  Korhonen,  istutin  6,000  kuusen  ja 
4,000  nnännyn  tainta  3  harin  alalle.  Kotimäelle  istutettiin 
koristuspuiksi  30  tammea  ja  1  sembramänty.  Toimitukseen 
meni  2  päivää. 

Sysmän  pitäjässä,  Mikkelin  lääniä,  toimin  seuraavissa 
taloissa: 

N:o  3.  A.  Nuuttilan  luona  Karilaumaan  kylässä  jonne 
Perättömän  mäelle  istutettiin  1,200  kuusen  tainta  0,5  harin 
alalle,  Pajanaäelle  pantiin  50  tammea,  1  sembramänty  ja  3 
valkokuusta.  Läsäjärven  aholle  kylvettiin  1  kg  kuusensieme- 
niä  0,5  harille.     Toimissa  kului  1  päivä. 

N:o  4.  Otto  Virtasen  talossa,  Virtain  kylää,  istutin  50 
tammea    Vähäsaarelle  0,25  karille.     Tähän  käylin  V2  päivää. 

N:o  5.  E.  J.  Kännölän  luona,  Nikkarisen  kylässä,  is- 
tutettiin Kotipellon  mäelle  100  tammea  ^'2  päivänä. 

N:o  6.  Rocasti  T.  Brofeltin  luona  lisalmella,  Kuopion 
lääniä,  istutin  puutarhaan  50  sembramäntyä,  30  pihtapuusta, 
35  valkokuusta  V*  harin  alalle,  sekä  puhdistin  entisiä  siellä 
kasvavia  puila.     Tässä  työssä  viivyin  1  V2  päivää. 

N:o  7.  A.  Pasosen  tilauksesta  larkastin  Syväsmäen 
kylässä,    Mikkelin    läänin    Hirvensalmen  pitäjätä,  hänen  har- 


387 

joittamaansa  metsätaloutta  ja  pidin  esitelmän  metsänhoidosta 
kylän  kansakoululla.     Näihin  toimiin  meni  1  päivä. 

N:o  8.  Härkäinsaaren  kartanossa,  Ruokolahdella  Vii- 
purin  läänissä,  istutin  omistajan,  toiminimi  T.  &  J.  Salvesenin 
pyynnöstä  Linlusaarelle  20,000  männyntainta  ja  kylvin  1  kg. 
männyn  ja  0.75  kg  kuusen  siemenlä  5  harin  maalle.  Tein 
myös  tairailavan,  johon  kylvettiin  0.5  kg  männyn  ja  0.25  kg 
kuuaen  siementä.     Toimituksessa  kulutin  3  päivää. 

Viipurin  läänissä  työskentelin  vielä: 

N:o  9.  Osakeyhtiö  Tormatorin  taloissa  Puumalan  pitä- 
jässä,  joilla  istutin  20  kuusen  tainta  ja  kylvin  40  kg  saman 
puulajin  siementä  25  barin  alalle.     Äikaa  meni  2  päivää. 

N:o  10.  Parikkalan  pitäjässä,  Koitsanlahden  virkata- 
lossa  vuokraajan  V.  Karjalaisen  tilauksen  johdosta.  Sieliä 
istutin  V2  harin  suuruiselle  vuosipalstalle  yhtenä  päivänä  1 
kg  männyn  siementä. 

N:o  11.  Airanteen  kartanossa,  Sortavalan  pitäjätä, 
missä  istutettiin  Kotimäelle  6,500  männyn  tainta  1  V2  harin 
alalle. 

N:o  12.  Koska  sudet  olivat  tehneet  suurta  vahinkoa 
Sortavalan  pitäjässä  pyydettiin  minua  johtamaan  erästä  ajoa, 
jossa  kaksi  sutta  huonojen  ampujien  vuoksi  pääsi  pakoon. 
Tähän  toimeen  menr  yksi  päivä. 

N:o  13.  Maanviljelijä  P.  Koposen  tilauksesta  koulutin 
Kuopion  läänin  Paikjärven  pitäjän  Iljalan  kylässä  1,600  kuu- 
sen tainta.     Työhön  kului  yksi  päivä. 

Viipurin  läänissä  oli  minulla  vielä  seuraavat  toimitukset: 

N:o  14.  Soanlahden  Jalonvaarassa  M.  Kaksosen  luona 
istutin  Petrakorvenokseen  1  harille  5,000  mäntytainta  ja 
kotimäelle  koristuspuiksi  50  tammea.  Koulutin  myöskin  50 
sembratainta.     Työtä  kesti  2  päivää. 

N:o  15.  Suistamon  pitäjän  Kuusikkomaan  tilalla  kyl- 
vin omistaian  tilauksen  johdosta  yhteensä.  7  kg  männyn  sie- 
mentä 3  V2  harin  alalle.     Työhön  kului  1  päivä. 

N:o  16.  Maanmittari  V.  Heleniuksen  omistaman  metsä- 
palstan  Hiitolan  pitäjässä  tarkastin  istutuskustannusarvion  teh- 
däkseni.     Tilauksen  suoritin  1  päivänä. 

N:o  17.  Metsäasioitsija  H.  Pothanin  omistaraalla  tilalla 
Rusalan  kylässä  Lappeen  pitäjätä  koulutin  4,000  männyntainta. 
Tämän  tein  yhtenä  päivänä. 

Syyskuun  22  päivänä  läksin  syystoimilleni  ja  alotin  Vii- 
purin läänissä. 

N:o  18.  Maanviljelijä  S.  Heikkisen  luona  Sortavalan 
Kuokkaniemellä,  missä  tarkastin  metsän  yhtenä  päivänä. 


388 

N:o  19.  Suistamon  Ulmalahdella  luin  Kauppias  K.  Su- 
rakan  metsää  11  päivänä. 

N:o  20.  Soanlahden  Jalonvaarassa  tehtiin  Maanviljelijä 
M  Kaksosen  tilalla  apuharveünusta  5  harin  alalla  kahtena 
päivänä. 

N:o  21.  Kuopion  läänin  Pälkjärveilä  Iljalan  kylässä 
täytyi  P,  Koposen  Ittona  aijoltu  apuharvennus  jättää  toistai- 
seksi,  koska  väki  oli  leikkuutöissä. 

N:o  22.  Viipurin  läänin  Ruokolahden  pitäjän  Rasilan 
kylässä  oli  myöskin  toimitus  P.  Koivistoisen  luona  edellä 
mainitusta  syystä  jätettävä. 

Sysmän  pitäjässä  Mikkelin  läänissä  toimin  seuraavien 
tilaajien  luona: 

N:o  23.  Virtain  kylässä  apuharvensin  O.  Virtasen  omis- 
tamassa  raetsässä  1  Va  päivänä  2  haria. 

N:o  24.  Nikkaroisten  kylässä  E.  J.  Kännälän  luona 
larkastin  metsän  ja  merkitsin  poisharvennettavat  puut  yhteensä 

3  barin  alalla.     Tähän  meni  2  päivää. 

N:o  25,  Samassa  kylässä  F,  Taurion  maalla  merkittiin 
puut  apubarvennusta  varten  4  harilla  1  päivänä. 

N:o  26.  Saman  kylän  J.  G.  Pihamaan  metsässä  va- 
ruslettiin  poisharvennettavat  puut  merkillä,  2  harin  alalla. 
Pidin  myöskin  esilelmän  kansakoululla.   Toimiin  meni  1  päivä. 

N:o  27.  Kärilänmaan  kylässä  A.  Nuuttilan  luona  apu- 
harvensin 2  päivänä  metsän  4  harin  alalla. 

N:o  28.  Mikkelin  läänin  Hirvensalmella  Syväsmäen  ky- 
lässä suoritettiin  A.  Pesosen  talon  metsässä  apubarvennusta 

4  harin  alalla.     Työhön  kului  1  päivä. 

N:o  29.  Viime  mainitun  pitäjän  ja  kylän  kaiisakoulun- 
opettajan  R.  Ruhasen  pyynnöstä  tarkastin  koululle  kuuluvan 
talon  metsän  ja  metkitsin  kotitarvepuut  tulevaksi  vuotta  sekä 
apuharvensin  koululapsien  avulla  metsän  3  harilla.  Tähän 
työhön  meni  2  päivää. 

N:o  30.  Viipurin  läänin  Ruokolahdella  T.  &  J.  Salvesenin 
omistamalla  Härkäinsaaren  kartanossa  apuharvensin  metsän 
6  harilla  3  päivänä. 

Kesän  epäsuotuisan  ilman  vuoksi  olivat  syysmetsätoimet 
kesken  jätettävät,  sillä  kiireellisten  maantöiden  vuoksi  ei  ollut 
miehiä  metsätöihin  saatavissa.  Maanomistajien  seurassa  mer- 
kitsin apuharvennettavat  puut  ja  annoin  muita  metsänhoidol- 
lisia  neuvoja. 

Lappeenranta,  31  p:nä  Joulukuuta  1902. 

V.  Andersson. 


389 


o 

> 

C 

0) 


Hektaaria  jota 

itoimitnteet  ovat 

käsitt&neet 


c  Jä    o 
SM 


08     P 


08 


Yhteensä 
päiviä 


Matkapäiviä 


ToimituB- 
paivä. 


ToimitnksieD 
luku. 


<8 

»8 


CO 


-2r 


CQ  lO  CO 


gg. 


öS 


a  B  ^ 

'Sag 
Sag 


^^ 


!o8/S    örtiJncj    öw 


Bö        S  -3 


§1 

00    M 

CS  »8 


m8 


1^ 

.22  'S 


5! 


CO 

CO 


08 

B 

a 

o 

TS 

P 

O 


a 

a 

m8 


a 
o 

'S* 
o 

p 


JA 


0 
0« 


S 


(M 


3 

's 
o 


tcä 

c 


CO 

a 
a 

c 


z 

T1 

tu 

— 

CO 

z 

>- 

S 

CA) 

7^ 

-      < 

m 

> 

TOYHI 

SUJ 

^ 

0 

O 
D 

1— 1 — 1 

o 

ÄNHOI 

KAI 

W 

0 

m 

CO 

1 

r- 
> 

k. ^ 

EN  METS 

JULI 

Q 

a 

n 

z 

X3 

^ 

DEN 

m 
z 

z 

X 

o 

o 

m 

D 

z 

C/D 

CO 

H:LINNA,    1904,    OS 

AKEYHTK 

3   HÄMÄl 

,Ä1SEN    KIRJAPAINO 

Om   barrträdens  i  Finland   tillväxt  i  diameter  och  höjd  af  A. 

Sivän Sid.      1 

Om   användningen  af  logaritmiska  exponentialseries  för  beräk- 

nande  af  rät-  och  kroklinig  tillväxtökning  af  A.  Sivän .  ,  16 
Om  värdeming  af  brandskador  ä  skogsmark  af  T.  A.  Heikel .  ,  24 
Forstentomologiskt  smäplock   enligt  anteckningar  och  samlin- 

gar  af  J.  E.  Furuhjelm.    Sammanstälda  och  utarbetade 

af  /C.  O.  Elfving .      34 

Reseberättelse  angäende  en  i  Tyskland,  Österrike  och  Sverige 

med   statsunderstöd   företagen   forstlig  resa,  afgifven  af 

Alex,  Borenius .      68 

Nägot  om  förekomsten  af  Peridermium  (aecidium)  coruscans  Fr. 

i  Norra  Finland  af  K.  O.  Elfving 99 

Om  de  lappländska  skogarnas  framtid  af  Justus  Montell  ...  .  103 
Havaintoja  opintomatkalta  Skandinaviassa.    A.  Benj.  Heiander    .     109 

Nägra  minnesord  af  f.  M.  Lagerblad 131 

Ein  Fall  von  Schädlichkeit  der  Trichopterenlarven.    Von  A.  J. 

Silfuenius 136 

Om  uppkomsten  af  s.  k.  gaffeltoppar  af  Justus  Montell.  ...  ,  140 
Picea  obovata  Ledele  af  7.  Af 143 


Om  barrträdens  i  Finland  tillvä?^t  i  diameter 
och  höjd 

af  A.  Sivän. 

Säsom  i  16:de  bandet  af  Finska  Forstföreningens  Med-  iniedande 
delanden  af  underskrifven  redan  framhällits,  anmodade  förklaring. 
Forststyrelsen  under  är  1898  enhvar  af  de  forstmän,  hvilka 
da  hade  sig  uppdraget  utförandet  af  timmartaxering  inom 
kronans  skogar,  att  i  förening  med  nämndaförrättningjäm- 
väl  verkställa  undersökning  af  tillväxten  i  diameter  vid  6 
meters  höjd  hos  minst  tio  barrträd.  Enär  trädens  form  an- 
setts  i  väsentlig  grad  inverka  ä  säväl  diameter  —  som  höjd- 
tillväxten,  utfärdade  Forststyrelsen  tillika  den  föreskriften, 
att  trädformen  skulle  bestämmas  för  hvarje  stam.  Form- 
talet  borde  enligt  Forststyrelsens  anvisning  beräknas  en- 

ligt  formein:  F  =  ^  ^""^  ^8^A^^^'>  *  hvilken  formel  F  be- 
tecknar  formtalet  eller  det  tal,  som  angifver  förhällandet 
emellan  trädets  kubikmassa  och  innehället  af  en  cylinder 
med  samma  höjd  och  med  samma  bottenarea,  A  genom- 
skärningsarean  utan  bark  vid  Vj.^del  af  trädets  höjd,  här 
betraktad  säsom  bottenyta  tili  stammens  heia  höjd,  a,  ut- 
märker  genomskärningsarean  vid  Veidel  af  höjden,  aa  ge- 
nomskärningsytan  vid  V2  höjden  och  35  genomskärnings- 
arean vid  ^/erdelar  af  höjden,  allt  räknadt  frän  rothalsen 
och  utan  bark.  Diametertillväxten  äter  skulle  undersökas 
i  trädets  genomskärningsarea  vid  6  meters  höjd  och  upp- 
mätas  för  hvart  tionde  är  längs  tvä  hvarandra  vinkelrät 
skärande  diametrar  med  trädets  märg  säsom  radiernas 
utgängspunkt.  De  för  hvarje  tioärs-period  sälunda  funna 
talen  skulle  därefter  delas  med  2  och  de  därigenom  upp- 


uppkomna  medeldiametrame  antecknas.  Härföratom  skulle 
barkens  tjocklek  upptagas  vid  Vao:del,  Veidel,  V2  och  Ve 
delar  af  trädets  höjd  samt  stammens  heia  höjd  antecknas, 
äfvensom  ärsringarne  uppräknas  ej  mindre  i  stubbskäret 
an  i  skäret  vid  6  meters  höjd.  Genom  sistberörda  upp- 
räkning  af  ärsringarne  künde  nämligen  bestämmas  den  tid, 
som  ätgätt  för  trädet  för  att  frän  stubbhöjden  tillväxa  tili 
6  meters  höjd.  Da  emellertid  sistnämnda  höjdpunkt  jämte 
heia  höjden  icke  äro  füllt  tillräckliga  för  beräknande  af 
höjdtillväxten  under  den  tid,  som  förflutit  efter  det  trädet 
hunnit  6  meters  höjd,  lät  Forststyrelsen  under  är  1900 
ytterligare  utgä  päbud  därom,  att  ärsringarne  skulle  räknas 
jämväl  i  ett  skär,  hvilket  skulle  tagas  midt  emellan  trädets 
topp  och  6  meters  höjd,  hvarigenom  tillväxtkurvan  blefve 
närmare  bestämd  för  större  delen  af  trädhöjden. 

Pä  grund  af  nu  omförmälda  tillväxtundersökningar 
hafva  följande  medeltal  af  tillväxten  i  höjd  och  diameter 
blifvit  uträknade.  Härvid  hafva  träden  med  afseende  ä  de 
trakter,  pä  hvilka  undersökningarna  utförts,  delats  sälunda, 
att  träden  frän  Enare  revier,  hvilkas  Standort  befinner  sig 
ofvanom  vattendelaren  emot  ishafvet  eller  vid  68^  20*  ä 
69^  10'  nordlig  bredd,  bilda  ett  helt  för  sig,  medan  träden 
i  sydligare  delen  af  finska  Lappmarken  söderom  förenämnda 
vattendelare  eller  emellan  66^  40*  och  68^  10*  nordlig  bredd 
sammanförts  för  sig,  äfvensom  slutligen  träden  frän  syd- 
ligare trakter  af  landet  emellan  60^  50*  och  62^  40*  nord- 
lig bredd  behandlats  gemensamt.  Träden  frän  dessa  tre 
skillda  skogsomräden  hafva  äter  blifvit  fördelade  ä  trenne 
växtlighetsklasser,  af  hvilka  klassen  I  upptager  träd  med 
en  höjdtillväxt  öfver  medeltillväxten,  tili  klassen  III  hän- 
förts  träd,  hvilkas  tillväxt  i  höjd  understiger  medeltillväx- 
ten för  samtliga  sammanförda  träd  samt  klassen  II  inne- 
häller  medeltalen  af  klasserna  I  och  III. 

I  tabell  I  ingä  fördenskuU  de  beräknade  medelhöj- 
derna  och  diametrarne  vid  6  meters  höjd  för  133  tallträd 
frän  Enare  revier.    I  tabell  II   upptagas  höjder  och  dia- 


metrar  vid  6  meters  höjd  ej  mindre  för  207  tallträd  an  för 
21  granträd  frän  sydligare  delar  af  Lappmarken.  I  tabell 
III  äterfinnas  höjder  och  diametrar  för  sä>^äl  102  tall  — 
som  15  granträd  frän  sydligare  belägna  skogstrakter  af 
landet.  För  bättre  öfversigts  skull  hafva  de  tabellariskt 
samraanfattade  tillväxttalen  dessutom  blifvit  grafiskt  fram- 
ställda  och  gifva  i  denna  form  tydligare  i  ögonen  fallande 
bilder  af  förhällandet. 


Tabell  I. 

Tallträd  frän  Enare  revier. 


Tallträdens 
i  Enare  re- 
vier tiilväxt 
i  höjd  och 
diameter. 


Trädens 

Trädens  höjd  i  decimeter. 

Trädens 

Trädens  diameter  vid  6 
meters  höjd  i  milliraeter. 

älder  i 

älder  i 

är. 

I  klass 

akiass 

III  klass 

Ar. 

I  klass 

II  klass 

HI  klass 

10 

2., 

2.. 

2., 

10 





— 

20 

5., 

5., 

4., 

20 

— 

— 

— 

30 

10., 

9.. 

8.. 

30 

— 

__ 

— 

40 

17.4 

15., 

14., 

40 

— 

— 

— 

50 

27.» 

24.. 

21.. 

50 

— 

— 

— 

60 

40.. 

36., 

31,. 

60 

— 

— 

70 

56.g 

50.. 

44.. 

70 

— 

— 

— 

80 

72., 

64.. 

56.. 

80 

29.. 

— 

— 

90 

85., 

76.. 

67,, 

90 

61.. 

42, 

24.. 

100 

98., 

87., 

76.. 

100 

88., 

70., 

53.. 

110 

109 

97.. 

85.. 

110 

110 

93.0 

76.0 

•120 

118 

105 

92.. 

120 

131 

114 

97., 

130 

126 

113 

99., 

130 

149 

132 

114 

140 

133 

119 

105 

140 

166 

148 

130 

150 

140 

125 

110 

150 

182 

163 

144 

160 

145 

130 

114 

160 

196 

176 

157 

170 

150 

134 

118 

170 

209 

189 

169 

180 

154 

138 

121 

180 

222 

201 

181 

190 

157 

1'41 

124 

190 

234 

213 

192 

200 

160 

144 

127 

200 

246 

224 

202 

210 

163 

147 

129 

210 

256 

234 

211 

220 

166 

149 

131 

1 

220 

266 

244 

220 

230 

169 

151 

133    ; 

230 

276 

253 

229 

240 

171 

153 

135 

240 

285 

262 

238 

250 

173 

155    , 

136 

250 

294 

270 

1 

246     ' 

Tabell  II. 

Tall-  och  granträd  frän  sydliga  Lappmarken. 


1 

f 
ff 

TM^on«,  hMA  1  AiM^^t^^        ^     Iradens  dlameter  vid  6  nie- 
Ttädens  bfijd  1  didmeter.    ^  |  ,       ^^^  ^^j^  ^  nriUimeter. 

Trädens  i 

sydligare 

Lappmarken 

t  kinss.  '  11  klass, 

UI  klass.  1 

S 

i  klass. 

11  klass.    111  ktass. 

tillväxt  i 
höjd  och  dia- 

Tall.  Gr. 

i 

Tall,'  Gr.  Tall. 

1 

i 

Tsll. 

Gr,  TalL  Gr. 

Tair.  Gr. 

meter. 

10 

5.o' 

3.. 

4., 

3.. 

3,, 

\ 

2., 

10 

-^ 

— 

— 

— 

— 

20 

12., 

9., 

10., 

7-, 

7.. 

6.. 

20 

— 

— 

—  ' 

— 

— 

— 

30 

22.. 

16.. 

17.. 

14., 

12., 

11., 
19., 

1 
30 

— 

— 

— 

— 

— 

— 

40 

34.„ 

26., 

27.0 

22, 

20.. 

40 

— 

— 

— 

— 

— 

— 

50 

4«., 

38,. 

.59., 

33., 

30., 

28.. 

SO 

— 

— 

— 

— 

— 

— 

60 

71., 

54.0 

56.,  47., 

41.- 

40„ 

60 

26., 

— 

— 

— 

— 

— 

70 

91.. 

72.. 

74,,  64., 

58, 

55., 

70 

65., 

32.»  34,, 

%. 

— 

— 

80  jlll 

93., 

92.J  81„ 

1 

73., 

70,, 

80 

98. 

67.,  70., 

Al.ti 

34., 

26., 

90    125 

112 

106  ^  98., 

86., 

84., 

';9o 

127 

98.,  98„ 

77., 

S5., 

57.,, 

100   138 

130 

119 

U4 

99, 

97., 

100 

150 

125 

124' 

103 

91. 

80.. 

110   149 

1 

145 

129 

127 

109 

108 

110 

172 

149 

145' 

125 

115 

100 

120    15Ö 

1 

<ld8 

138 

139 

118 

118 

120 

190 

170 

164  |144   134 

1 

118 

130  166  ni 

146 

150 

125 

12» 

130 

207    188   181    162    151 

1 

135 

140    173 

löl 

153 

159 

132 

136 

140  222  i205   196  17«   167 

1                1                ', 

ISO 

150 

,179  1190 

159 

167 

138 

143  '  150  236 

221   210   193  '182   164 

160  'l84   199 

164 

174 

143 

149  ;  160  249 

236  224  ;2ü7 

1 

196  |I77 

170    188  boß 

1168 

181 

147 '155'  170!  261   250  ,236  219 

209  |1S8 

180  ,192  213 

172  'l87 

151    160    180  '273  263  248  231 

221 

198 

1  190  jl95  ;219  1175 

192 

154 

165    190  284  |275  |259 

242  '232 

208 

;20O 

^198 

224 

i 

177 

197 

1 

1157 

1 

169 

200 

i 

293 

287 

1 

i 

'268 

252 

1 

243 

1 

217 

1 
1 

Tabell  m. 

Tall-  och  granträd  Mn  sydligare  Finland. 


Trädens  i 
i  sydligare 
Finland  tili- 

Q. 

2 

Trädens  höjd  i  decimeter. 

II 

s 

SS» 

Trädens  diameter  vid  6  me- 
ters  höjd  i  millimeter. 

växt  i  hOjd 
och  diame- 

s 

I  klass.     U  klass.    lU  klass. 

I  klass. 

II  klass.    III  kUss. 

ter. 

Tall. 

Or. 

Tall. 

1        1 
Gr.  Tall.j  Gr. 

Tall. 

Gr. 

Tall.  Gr. 

Tau. 

Gr. 

10 

14., 

6., 

11., 

5.0 

8.0    4... 

10 

— 

— 

— 

""^ 

I 

20 

40.. 

19., 

29.0 

15.0 

20.0 

12.« 

20 

— 

— 

— 

— 

—  1  —  ' 

30 

88., 

42.. 

63.. 

33.. 

43., 

25.« 

30 

58.0 

— 

llo 

— 

1 

40 

129 

79.. 

100 

63., 

75., 

47.J 

40 

118 

33..'  76.. 

35..  - , 

50 

159  116 

130 

96.. 

103 

76.. 

50 

167 

81.0. 125 

52..  82..,:  24.„| 

]                ' 

60 

182  |l46 

153 

124 

125 

102 

60 

199 

119 

160 

89..  120 

59.. 

70 

199  171 

170 

148 

144 

125 

!  70 

226 

150 

188 

121   149 

90.. 

80 

211 

190 

186 

167 

159 

143 

80 

248 

177 

210 

147' 172 

117 

90 

223 

205 

197 

182 

171 

,» 

90 

265 

204 

229 

172  192   139 

100 

232  ,217 

207 

195 

182 

173 

100 

281 

228 

246|l94,210ll59 

110 

238,227 

215 

206 

192 

184 

110 

294 

250 

260  214:226  1 177 

120 

244,235 

221 

214 

198 

193 

1120 

306 

271 

273  233  1241  !l95 

1 

130 

•2481241 

226 

221 

203 

202 

|l30 

316  291 

285  252  254  [212 

140   252  j  247 

230 

228  1208 

1 

209 

|l40 

326  310  '296  269  267  227 

150 

255  251 

234 

233  !212 

1 

215 

150 

334  1328   306  284  278  239  ' 

160 

258   255 

237 

1 
238  216 

220 

160 

342 

346  315  |299  289  251 

170 

260  258 

240 

241 

219 

224 

170 

349 

364 

324  1314  299  263  ■ 

180 

262  261 

242 

244 

222 

228 

180 

355  379  332  327  308  ,274  : 

1                '                       1 

190  J264 

263  1244 

247 

225  232 

190 

361 

392  !339!339  317  285! 

1        ■        1        '        1 

200 

266 

265 

246 

250 

228 

235 

200 

366 

403 

346 

349 

325 

295 

pä  enligt  nu  gällande  bestämningar  frän  kronosko-  Omloppsti- 
gariie  i  allmänhet  ej  försäljas  klenare  timmerträd  an  sä-    dernaför 
dana,  som  vid  7  meters  höjd  innehafva  en  diametcr  af  .l"^**^"'!^ 
250  millimeter,  sä  mäste  tili  de  beräknade  diametrarne, 
hvilka  hänföra  sig  tili  6  meters  höjd,  läggas  för  Enare  re- 
vier  omkring  12  millimeter,  för  sydligare  trakter  af  Lapp- 
marken  10  millimeter  och  för  sydligare  Finland  7  milli- 
meter, för  att  de  beräknade  äldrame  skola  motsvara  äldrar 
för  diametrar  vid  7  meters  höjd.    I  stallet  för  200,  225  och 
250  millimeter  bör  därför  för  Enare  revier  tagas  i  betrak- 
tande  212,  237  och  262  millimeters  diametrar.   Tallträden 
därstädes  erfordra  för  att  uppnä  diametrar  af: 

212  millimeter;  237  millimeter  och  262  millimeter; 
I  klassen  172  är;      I  klassen  192  är;     1  klassen  215  är; 
n       „        189    ,       II        „        213    „      II       „       241     „ 
HI        n       211    ,      III        „       239    „     III       „       250 +, 

I  betraktande  af  dessa  diametertal  kan  omloppstiden 
för  uppdragandet  af  fuUmäliga  timmerträd  inom  Enare  re- 
vier ej  tagas  lägre  an  241  är.  Med  afseende  äter  därpä, 
att  det  ätgär  241—189  är  för  timmerämnen  att  vid  6  me- 
ters höjd  uppnä  frän  212  millimeter  i  diameter  262  milli- 
meter, bör  blädningstiden  ej  utsättas  kortare  an  tili  50  är, 
sä  att  den  lämpligaste  omloppstiden,  innefattande  fem  bläd- 
ningstider,  blefve  250  är. 

Inom  sydligare  Lappmarken  behöfva  tallarne  för  att 
tillväxa: 

tili  210  millimeter;  tili  235  millimeter;  tili  260  millimeter; 

I  klassen  132  är;     I  klassen  149  är;     I  klassen  169    är; 

11       n       150    ,     II       ,        169    „      II       „      191      „ 
III       .        171    „     III       ,        192    „     III       „      200-  . 

Omloppstiden  för  mälfylliga  timmerträd  kan  forty  i 
sydliga  Lappmarken  icke  bestämmas  lägre  an  tili  191  är. 


8 

men  da  timmerämnen  af  210  millimetersdiameter  erfordra 
191—150  är  för  att  tillväxa  tili  fullraäliga  timmerträd,  torde 
det  vara  lämpligast  att  omloppstiden  utsattes  tili  200  är 
med  fem  40  ärs  blädningstider. 

Enligt  undersOkningarna  skulle  granen  i  nordliga  Fin- 
land  uppnä  i  diameter  vid  6  meters  höjd: 

210  miliimeter;  235  millimeter  och  260  millimeter; 

I  kl.  vid  143  är;     1  kl.   vid  159  är;     I  kl.  vid  178  är; 

II  „      .     164    „     II    „      „     184    „     II    „     „     200    „ 
III    ,      „     192    ,    III    „      „     200  +  „ 

Med  hänsigt  tili  ofvanstäende  diametertal,  som  dock 
grunda  sig  ä  ett  alltför  fätaligt  antal  undersökta  träd  för 
att  kunna  göra  anspräk  pä  tillförlitlighet,  skulle  granen  i 
södra  delame  af  finska  Lappmarken  i  stört  medeltal  be- 
höfva  15  är  längre  omloppstid  an  fallen  för  att  hinna  grof- 
leken  af  fuUmäliga  timmerträd.  Pä  antagliga  grunder  kan 
därför  förutsättas,  att  omloppstiden  för  grantimmer  i  Lapp- 
marken ej  heller  kan  utsättas  lägre  an  tili  200  är. 

Beträffande  sedan  träden  i  sydligare  Finland,  sä  uppnä 
tallträden  i  diameter  vid  6  meters  höjd: 

207  millimeter;  232  millimeter  och  257  millimeter; 
I  kl.  vid  63  är;     I  kl.  vid    73  är;     I  kl.  vid    85  är; 
n    ,      .     79    „      II    „      „      92    „      II    „      „    108    . 
in    n      „     98    ,     III    „      „     114    „     III    „      „    132    „ 

Fästes  nu  afseende  ä  förestäende  tal  kan  omlopps- 
tiden för  fullmäliga  talltimmerträd  inom  kronoskogarne  i 
sydligare  Finland  ej  utsättas  lägre  an  tili  108  är,  men  da 
timmerämnen  af  207  millimeters  diameter  vid  6  meters 
höjd  behöfva  108—79  är  för  att  tillväxa  tili  fullmäliga  tim- 
merträd torde  det  vara  lämpligast  att  fördela  en  120  ärig 
omloppstid  i  fyra  trettio  ärs  blädningstider. 


Granarne  äter  i  sydligare  Finland  skulle  tillväxa  tili: 
207  millimeter;  232  millimeter;  och  257  millimeter; 

I  kl.  vid     91  är;     I  kl.  vid  102  är;     I  kl.  vid  113  är; 

II  ,      n    106    ,     II    .     ,    119    ,     II    „      „    133   , 
III    „      ;    127    .    III    ,      ,    144    ,    III    „      ,    165   „ 

Häraf  torde  man  med  füllt  skäl  kunna  draga  den 
slutsatsen  att,  da  dessa  granar  för  södra  Finlands  krono- 
skogar  i  stört  medeltal  erfordra  25  är  längre  tid  an  tallarne 
för  att  uppnä  grofleken  af  fullmäliga  timmerträd,  omlopps- 
tiden  för  grantimmer  ej  kan  bestämmas  lägre  an  för  tall- 
timmerträden. 

Medelhöjderna  ä  fullmäliga  talltimmerträd  inom  Enare  Medeihöj- 
revier  äro  för  tallar  af  klassen  I  omkring  165  decimeter  ^^^"^  ^  f"^^" 
och  af  klassen  II  ungefär  153  decimeter.  ""mSrälT 

Medelhöjderna  ä  mälfylliga  talltimmerträd  inom  syd- 
ligare delar  af  Lappmarken  äro  beräknade  för  klassen  I 
tili  188  decimeter  och  för  klassen  II  tili  175  decimeter. 
Granträdens  medelhöjder  äter  hafva  beräknats  för  klassen 

I  tili  211  decimeter. 

Medelhöjderna  ä  fullmäliga  talltimmerträd  inom  syd- 
ligare Finland  äro  för  klassen  I  217  decimeter,  för  klassen 

II  213  decimeter  och  för  klassen  III  205  decimeter.  Gran- 
timmerträdens  medelhöjder  äter  äro  för  klassen  I  229  deci- 
meter och  för  klassen  II  223  decimeter. 

Enligt  beräkning  inträffar  den   största  löpande  tili-  Alderstid- 
växten  i  höjd  hos  tallarne  inom  Enare  revier  för  klassen  punkterna för 
I  vid  60  är,  för  klassen  II  vid  58  är  och  för  klassen  III  ^^"  ^^^'^"^ 
vid  56  är  eller  i  medeltal  vid  58  är.  ^TäxteVi" 

Den  största  löpande  tillväxten  hos  tallarne  i  sydli-      h«jd. 
gare  Lappmarken  inträffar  hos  klassen  I  vid  50,  hos  klas- 
sen II  vid  54  och  hos  klassen  III  vid  58  är  eller  i  medel- 
tal vid  54  är.    Hos  granarne  frän  samma  trakter  infaller 
den  största  tillväxten  i  höjd  för  klassen  I  vid  71,  för  klas- 


10 

sen  II  vid  68  och  för  klassen  III  vid  66  flr  eller  i  medel- 
tai  vid  68  är. 

Hos  tallame  i  sydiigare  Finland  eger  den  största  lö- 
pande  tillväxten  rum  för  klassen  I  vid  21  är,  för  klassen 

II  vid  25  är  och  för  klassen  III  vid  30  är  eller  i  medeltal 
vid  25  är. 

Den  största  löpande  tillväxten  hos  granträden  infal- 

1er  för  klassen  I  vid  39  är,  för  klassen  II  vid  41  är  och 

för  klassen  III  vid  43  är  eller  i  medeltal  vid  41  är. 

Tidpunkter-  Hos  träden  frän  Enare  revier  är  medeltillväxten  störst 

na  för  den  för  träden  af  klassen  I  vid  ungefär  HO  är  samt  för  träden 

största  me-3f  kiasserna  II  och  III  vid  omtrent  111  är  eller  i  medeltal 
deltillväxten    .  ,    ,  . .    ^ 
i  höjd.     Vid  111  är. 

Hos  tallame  frän  sydliga  delar  af  Lappmarken  är  me- 
deltillväxten i  höjd  störst  för  träden  af  klassen  I  vid  90 
är,  för  träden  af  klassen  II  vid  100  är  och  för  träden  af 
klassen  III  vid  HO  är  eller  i  medeltal  vid  100  är. 

Hos  granarne  frän  samma  trakter  är  medeltillväxten 
i  höjd  störst  för  träden  af  klassen  I  vid  116,  för  träden  af 
klassen  II  vid  120  och  för  träden  af  klassen  III  vid  125  är 
eller  i  medeltal  vid  120  är. 

Hos  tallarne  frän  sydiigare  Finland  är  medeltillväxten 
i  höjd  störst  för  träden  af  klassen  I  vid  44  är,  för  träden 
af  klassen  II  vid  51  är  och  för  träden  af  klassen  III  vid 
59  är  eller  i  medeltal  vid  51  är. 

Hos  granarne  frän  sistnämnda  trakter  är  medeltill- 
växten i  höjd  störst  för  träden  af  klassen  I  vid  66  är,  för 
träden  af  klassen  II  vid  73  är  och  för  träden  af  klassen 

III  vid  80  är  eller  i  medeltal  vid  73  är. 

Barkens-  Barkens  tjocklek  ä  tallträden  synes  väl  i  nägon  ringa 

tjockkk  ä  tnän  tilltaga  emot  den  högsta  norden,  men  afviker  tili  sin 
tallträden.  „läktighet  dock  sä  litet  ä  olika  orter,  att  förhällandet  torde 
kunna  sammanfattas  för  alla  undersökta  träd  tili  ett  gemen- 
samt  medeltal,  som  i  procent  af  diametrarne  ä  fuUmäliga 
timmerträd  beräknats  utgöra  vid  0.05  af  stamhöjden  8.s^/o, 
vid  0.1  af  stamhöjden  7.6 ^/o,  vid  O.2  af  stamhöjden  5.6 ^/o, 


11 

vid  0.3  af  stamhöjden  4.i%,  vid  0.4  af  stamhöjden  3.2%, 
vid  0.0  af  stamhöjden  2.6%  och  vid  0.6  af  stamhöjden  2.8%. 
Dessa  procenttal  äro  väl  för  nordligaste  Finland  nägot 
knappa,  likasom  ock  för  sydliga  Finland  i  nägon  man  dryga, 
men  torde  dock  säsom  grundande  sig  ä  förhällandet  med 
sammanlagdt  378  träd  öfverhufvudtaget  vara  füllt  an- 
vändbara. 

Barklagret  ä  de  undersökta  granträden,  som  vid  O.06    Barkens 
af  stamhöjden  befunnits  vara  omkring  4.6%  af  diametern  ^i^^^^^  ^ 
aftager  därefter  blott  smäningom,  sä  att  detsamma  beräk-  s^^"**"^  ^"* 
nats  utgöra  vid  O.i  af  stamhöjden  4.4%,  vid  0,2  af  stam- 
höjden 4.2%,  vid  0,8  af  stamhöjden  4.o%  och  vid  0.4  af 
stamhöjden  3.8%,  under  hvilket  procenttal  barkens  för- 
hällande  tili  diametern  ä  fuUmäliga  tiramerträd  i  stört  me- 
deltal  ej  synes  sänka  sig  ens  högre  upp  ä  Stammarne. 

Stammarnes  förhällande  tili  cylindrar  af  stammarnes  stamformen. 
höjd  och  med  dessas  genomskärningsytor  vid  V9o:del  af 
höjden  tili  bottenareor  är  mycket  vexlande,  isynnerbet  hos 
de  undersökta  tallträden.  Formtalen  vexla  sälunda  hos 
tallträden  frän  Enare  revier  emellan  O.206  och  0.7S2  samt 
utgöra  i  medeltal  för  133  stammar  O.494. 

För  207  tallträd  inom  sydligare  delar  af  Lappmarken 
vexla  formtalen  frän  0.87o  tili  0.667  samt  belöpa  sig  för  dessa 
stammar  i  stört  medeltal  tili  O.511,  sä  att  deras  kubikinne- 
häll  nägot  öfverstiger  hälften  af  en  motsvarande  cylinder. 

Formtalen  för  102  tallträd  inom  sydliga  Finland  liggä 
äter  emellan  0.89o  och  O.620  samt  uppgä  i  medeltal  tili  O.496. 

Ehuru  det  af  de  uppgifna  förhällandena  alltsä  synes 
framgä,  att  formtalens  ytterligheter  tilltaga  emot  norden, 
hvilket  förhällande  ocksä  är  mycket  förklarligt  för  den,  som 
känner  formen  ä  de  glest  uppkomna  tallarne  pä  kämmen 
af  steniga  äsar,  dar  tritt  spelande  vindar  päverkat  stam- 
bildningen,  och  äter  pä  nordsidan  af  höjdbildningar 
tätt  uppväxta  furor,  hvilkas  jämntjocka  och  endast  föga 
afsmalnande  stammar  rent  af  väcka  den  oinvigde  iaktta- 
garens  förundran,  sä  närmar  sig  dock  formtalens  medel- 


12 

tal  städse  0,5o.  Vid  alla  beräkningar,  som  grunda  sig  ä 
formtalen  och  gälla  ett  större  antal  tallträd,  kunna  vi  därför 
utan  fara  för  större  misstag  använda  sistnämnda  formtal. 
Nägot  annorlunda  gestaltar  sig  förhällandet  med  gran- 
träden,  om  man  fär  göra  sina  slutsatser  pä  grund  af  de 
fätaliga  träd,  som  varit  föremäl  för  undersökningen.  Medan 
nämligen  formtalen  för  21  träd  frän  sydligare  Lappmarken 
vexlat  frän  O.as?  tili  O.öio  utgör  ocksä  medelformtalet  för 
samtliga  dessa  träd  icke  fiillt  0,4O4.  Betydligt  mer  füll- 
formiga  äro  väl  de  15  undersökta  graname  frän  sydligare 
Finland,  hvilkas  formtal  vexlat  endast  emellan  0,4«)  och 
0.620,  men  medeltalet  för  dessa  stammar  öfverstiger  dock 
icke  0.469.  Pä  grund  häraf  är  man  böjd  för  antagandet, 
att  medelformtalet  för  granarne  i  Finland  betydligt  under- 
stiger  detta  formtal  för  tallarne  samt  att  medelformtalet 
för  granarne  ej  fär  antagas  högre  an  tili  O.47. 
Tiden  för  Om  man  antager  att  träd  inom  Enare  revier,  som 

timmervir-  yid  6  meters  höjd  innehafva  20  centimeter  i  diameter  vore 
hkV2  ^^''^^  ^  ^^^^'  ^"  ^^^  ^^'^  centimeters  träd  betalades  3 
tiUgodogö-  ^^^^  ^^  penni  samt  att  träd  med  25  centimeters  diame- 
rande.     ter  vid  samma  höjd  betingade  sig  ett  pris  af  fem  mark 
40  penni,  sä  finner  man  att,  da  äldrarne  för  dessa  träd 
beräknats  vara  i  förberörda  ordningsföljd  179,  201  och  227 
är,  priset  för  20  centimeters  trädet,  förräntadt  med  ränta 
pä  ränta  ä  4  procent,  under  22  är  uppginge  tili  2  x  2.37  =  4 
inark  74  penni  och  under  48  är  tili  2  X  6.57  =  13  mark  14 
penni,   hvilka  värden  betydligt  öfverstiga   de  beräknade 
prisen  ä  22.5  och  25  centimeters  träden.    Det  kan  därför 
icke  vara  minsta   tvifvel   underkastadt,   att  träden   inom 
Enare  revier  borde  afyttras  tili  20  centimeter  i  diameter 
vid  6  meters  höjd. 

Antagas  samma  prisförhällanden  ega  rum  för  virket 
frän  sydligare  delar  af  Lappmarken  sä  stege  enligt  förbe- 
rörda beräkningsgrund,  da  äldern  ä  20  centimeters  trädet 
är  143  är,  ä  22.6  centimeters  trädet  161  är  och  ä  25  cen- 
timeters trädet  182  är,  priset  ä  20  centimeters  trädet  under 


13 

18  är  tili  2  x  2.02  eller  4  mark  4  penni  och  under  39  är 
tili  2  X  4.62  =  9  mark  24  penni,  hvilka  sistnämda  värden 
jämväl  de  betydligt  öfverskjuta  prisen  ä  22.5  och  25  cen- 
timeters  träden.  Ur  ekonomisk  och  finansiel  synpunkt  be- 
traktadt  borde  därför  ocksä  träden  frän  sydligare  delar  af 
Lappmarken  försäljas,  da  deras  diametergroflek  vid  6  me- 
ters  höjd  stiger  tili  20  centimeter. 

Äsättas  äter  i  sydligare  Finland  20  centimeters  trä- 
det  ett  värde  af  3  mark,  22.6  centimeters  trädet  af  4  mark 
50  penni  och  25  centimeters  trädet  af  6  mark  60  penni, 
sä  belöpte  sig  enligt  antagen  beräkningsgrund  priset  ä  20 
centimeters  trädet  under  13  är  tili  3  x  Lee  eller  4  mark 
och  98  penni  och  under  28  är  tili  3  x  3.0  eller  9  mark. 
Da  tallarne  i  sydligare  Finland  erfordra  för  att  vid  6  me- 
ters  höjd  uppnä  i  diameter  20  centimeter  75  är,  22.6  cen- 
timeter 88  är  och  25  centimeter  103  är,  sä  f ramgär  bäraf 
att  det  vore  fördelaktigare,  om  jämväl  träden  frän  kronosko- 
game  i  synligare  Finland  skulle  tillgodogöras,  da  de  i  dia- 
meter vid  6  meters  höjd  uppnätt  20  centimeter. 

Ehuru,  säsom  ofvan  framhällits,  träd  af  medelväxt-  Prisförhäl- 
lighet  ur  finansiel  synpunkt  borde  tillgodogöras,  da  de  vid  ^^"^^^  ^^[ 
6  meters  höjd  i  diameter  uppnätt  20  centimeter,  är  det  ^^^^^^^^^^^^ 
dock  en  oafvislig  nödvändighet  att  i  skyddade  lägen  och 
ä  växtligare  ständorter  för  särskilda  ändamäl  jämväl  upp- 
draga  gröfre  virke.  Men  göres  denna  fordran  ä  konsu- 
mentens  sida,  mäste  denna  ä  andra  sidan  ocksä  vara  beredd 
att  tili  skogsegaren  i  egenskap  af  producent  för  virket  er- 
lägga  sädana  pris,  att  den  sistbemälde  icke  lider  nägon 
ekonomisk  förlust.  I  detta  hänseende  kan  man  af  tillväx- 
ten  för  tvänne  mycket  växtliga  träd  frän  kronoskogarne  i 
sydligare  Finland  beräkna  sig  tili  de  pris,  under  hvilka 
gröfre  sortimentsträd  rätteligen  ej  borde  afyttras.  Diameter- 
tillväxten  för  dessa  träd  utvisar  nämligen,  att  diametern  ä 
6  meters  höjd  uppnätt  200  millimeter  vid  53  ärs  älder, 
225  millimeter  vid  63   är,  250  millimeter  vid  73  är,  275 


14 

millimeter  vid  87  är,  300  millimeter  vid  102  är,  325  mil- 
limeter  vid  121  är,  350  millimeter  vid  146  är,  375  milli- 
meter vid  177  är  och  400  millimeter  vid  216  är.  Beräknas 
nu  prisen  ä  träden  böra  förräntas  med  ränta  pä  ränta  ä  4 
procent,  hvilket  ju  ej  vore  nägon  obillig  fordran,  da  man 
för  kapitalen  kan  i  säkra  penningeinrättningar  eller  andra 
vinstgifvande  företag  päräkna  denna  räntetillväxt,  sä  stfilla 
sig  prisen,  under  antagande  af  ett  normalt  stubbhyrevärde 
af  3  mark  per  träd  af  200  millimeter,  pä  följande  satt: 

För  träd  med  en  diameter  af  225  millimeter  4  mark 
44  penni  eller  afrundadt  4  mark  40  penni;  250  millimeter 
6  mark  57  penni  eller  afrundadt  6  mark  60  penni;  275 
millimeter  11  mark  38  penni  eller  afrundadt  11  mark  40 
penni;  300  millimeter  20  mark  50  penni;  325  millimeter 
43  mark  19  penni  eller  afrundadt  43  mark  20  penni;  350 
millimeter  115  mark  14  penni  eller  afrundadt  115  mark; 
375  millimeter  388  mark  2  penni  eller  afrundadt  385  mark 
samt  för  träd  af  400  millimeter  och  däröfver  1,790  mark 
67  penni  eller  afrundadt  1790  mark. 

De  tre  sisthämnda  prisen  torde  dock,  ehuru  följdrik- 
tigt  grundade,  tillsvidare  blifva  ytterst  svära  att  förverk- 
liga.  För  att  tili  en  början  gä  en  medelväg  torde  det  vara 
skäligt  att,  medan  prisen  ä  200,  225  och  250  millimeters 
träden  skulle  bibehällas,  värdena  skulle  nedsättas  för  275 
millimeters  trädet  tili  11  mark,  för  300  millimeters  trädet 
tili  20  mark,  för  325  millimeters  trädet  tili  35  mark,  för 
350  millimeters  trädet  tili  60  mark,  för  375  millimeters 
trädet  tili  120  mark  och  för  400  millimeters  trädet  tili  160 
mark.  I  sä  fall  gäfve  priset  för  275  millimeters  trädet  i 
ränta  3.89%,  priset  för  300  millimeters  trädet  3.96%,  priset 
för  325  millimeters  trädet  3.68%,  priset  för  350  millimeters 
trädet  3.-27%,  priset  för  375  millimeters  trädet  3.o2%  och 
priset  för  400  millimeters  trädet  2.47%.  Under  sistnämda 
stubbhyrevärden  kan  det  icke  med  fog  fordras,  att  skogs- 
egaren   skall  finna  sig  hugad  att  uppdraga  gröfre  sorti- 


15 

mentsträd,  ty  emot  2V2  ä  3  procent  i  ränta  kunna*  kapi- 
talen säkert  placeras  jämväl  för  en  aflägsen  framtid,  om 
ock  penningevardet  därunder  nägot  skulle  falla. 

De  inom  kronoskogarne  nu  verkställda  tillväxtunder-  SiutpÄstä- 
sökningar  gifva  otvetydigt  vid  banden,  att  omloppstideraa  ^"^^• 
för  uppdiagande  af  timmervirke  öfver  allt  inom  kronans 
skogar  borde  nedsättas  tili  de  tider  da  träd  af  medelväxt- 
lighet  vid  6  meters  höjd  innehafva  en  diameter  af  200 
millimeter.  Detta  inträffar  inom  Enare  revier  vid  ungefär- 
ligen  180  är,  i  sydligare  trakter  af  Lappmarken  vid  om- 
kring  145  är  och  i  sydligare  Finland  vid  vidpass  75  är. 
Det  behöfver  väl  icke  närmare  päpekas,  hvilken  betydlig 
vinst  denna  nedsättning  i  omloppstidema  ander  fördel- 
aktiga  afsättningsförhällanden  skulle  medföra  kronoskogs- 
förvaltningen.  Den  ifrägsatta  förkortningen  af  omdrefven 
behöfde  dock  tili  en  början  icke  medföra  en  väsentligare 
förminskning  af  försäljningsdimensionen  ä  timmerträd;  tvär- 
tom  bjuder  förhällandene  att  i  förstone  företrädesvis  de 
träd  tillgodogöras,  hvilka  vid  6  meters  höjd  innehafva  en 
diameter  af  250  millimeter  och  däröfver.  Däremot  borde 
de  förberedande  blädningstider,  inom  hvilka  de  gröfre 
Stammarne  utgallras,  förkortas  för  Enare  revier  tili  40  är, 
för  sydligare  delar  af  Lappmarken  tili  30  är  och  för  syd- 
ligare Finland  tili  20  är  eller  ungefärligen  tili  de  medel- 
tider,  som  träd  med  150  millimeters  diameter  vid  6  me- 
ters höjd  behöfva  för  att  tillväxa  tili  träd  af  200  millimeter 
i  diameter  vid  samma  höjd.  Sälunda  lämpade  sig  för 
Enare  revier  fem  fyratioäriga,  för  sydligare  Lappmarken 
fem  trettioäriga  och  för  sydliga  Finland  fyra  tjuguäriga 
blädningstider.  Härigenom  künde  i  de  ärliga  afverknings- 
beloppen  med  tiden  vinnas  en  ökning  för  Enare  revier 
med  25  procent,  för  sydligare  trakter  af  Lappmarken  med 
33  procent  och  för  sydligare  Finland  med  omkring  50  pro- 
cent af  antalet  stammar. 


Om  användriingen  af  logaritmiska  e^ponen- 

tialserier  för  beräknande  af  rät-  och  krok- 

linig  tillvä^tökning 

af  A,  Sivän, 

Enhvar  vetenskapligt  bildad  forstman  har  sig  bekant, 
att  gränslinierna  eller  formkurvoma  tili  midtellängdgenom- 
skärningar  af  solida  kägelformiga  kroppar  af  regelbunden 
form  kunna  noggrant  beräknas.  Tanker  man  sig  nämligen 
längdaxeln  frän  spetsen  tili  basen  säsom  en  abscissa  och 
formkurvans  vinkelräta  afständ  frän  densamma  vid  olika 
längder  frän  spetsen  säsom  ordinater,  sä  stä  dessa  ordi- 
nater  längs  heia  längden  i  ett  bestämdt  förhällande  tili  af- 
ständet  frän  spetsen  säsom  begynnelsepunkt.  Man  vet  att 
diametrarne  hos  neiloiden  tilltaga  frän  spetsen  emot  basen 
i  förhällande  tili  qvadratrötterna  af  afständens  kuber,  att 
detta  hos  konen  sker  i  direkt  förhällande  tili  afständen  och 
hos  paraboloiden  i  förhällande  tili  qvadratrötterna  af  af- 
ständen. Väl  bekant  är  ocksä,  att  dessa  kroppars  kubiska 
innehäll  förhälla  sig  tili  en  cylinder  af  samma  höjd  och 
bottenarea,  neiloidens  säsom  1:  4,  konens  säsom  1:  3  och 
paraboloidens  säsom  1:  2.  Trädstammarne  jämföras  i  all- 
mänhet  med  nämnda  solida  kroppar,  men  öfverensstämma 
nästan  aldrig  med  nägon  af  dem  fullständigt,  utan  ligga 
tili  formen,  som  oftast  vexlar  frän  0.4  tili  0.6  af  cylinder, 
emellan  dessa  tal.  Nutida  läroböcker  sakna  eniellertid  upp- 
gifter  om  stamkurvors  bestämmande  för  antydda  mellan- 
former.  Da  sädant  för  oss  forstman  dock  är  bögst  nöd- 
vändigt  skall  jag  visa,  huru  detta  läter  sig  göra  med  tili- 
hjälp  af  logaritmer. 


17 

Hvarje  regelbundet  tili-  eller  aftagande  kroklinie  kan 
bestämmas,  om  man  känner  trenne  punkters  ä  densamma 
vinkelräta  af stand  frän  krokliniens  längdaxel.  Pä  grund 
häraf  kan  man  utgä  t.  ex.  frän  förhällandet  med  midtel- 
diametrame  hos  konen,  paraboloiden  och  cylindern,  hvilka 
stä  tili  hvarandra  =  V2 :  J^Va :  1.  Formeln  för  den  loga- 
ritmiska  serie,  enligt  hvilken  den  af  dessa  tal  bildade  krok- 
linien  bestämmes,  erhälles  pä  följande  satt.  Man  tänker 
sig  nämnda  kroppars  formtal  Vs,  V2  och  1  afsatta  pä  en 
abscissa  och  deras  diametrar  vid  halfva  höjden  V2,  0,707 
och  1  säsom  ordinater  frän  afskämingspunktema.  Da  fäs 
index  tili  roten  för  förhällandet  emellan  cylinderns  och 

konens  diametrar  ur  eqvationen:  n  =  ^^' ,  ~,^^'    *  =  ^ — 
^  log.  1- log.  V«      0.301 

=  1.58.    Rotmärket  för  förhällandet  emellan  cylinderns  och 
paraboloidens  diametrar  erhälles  sammaledes  ur  eqvatio- 
nen n,  =  ^o^-^-^o^'l^     =  0^  =  1.99.    De  sälunda  funna 
log.  1- log.  0.707      0.151 

indices  äter  uppkomma  enligt  en  rot,  hvars  rotmärke  (m) 

t  SL  X-  log.  V.    -log.  V.  0-176       .  _ 

framgär  ur  eqvationen:  m  .  „    '       ,  ^  ;'    =^7:3;  =  1-76. 
^  ^  log.  1.99-iog.  1.58      0.100 

I  betraktande  af  att  index  för  konen  är  1.58  och  för  para- 

1.76 


boloiden  I.99  blifver  index  för  cylindern  =  I.58  7/    'vs 

1.76 

eller  I.99  7/     V2  eller  uttryckt  medels  logaritmer:  0.199+ 

0  A77  0  ^m 

7^-^  eller  0.299  +  7^^^»  hvilka  hvardera  uppställningar  för 

1.76  1.76 

det  sökta  indextalet  gifva  logaritmen  0.470  och  talet  2.95. 

Lägges  nu  detta  indextal  för  cylindern  tili  grund  för  be- 

räkningen,  sä  blifver  med  anseende  därpä,  att  cylinderns 

1.76 

formtal  är  1,  formein  för  indices  uträknande:  n  =  2.95  7/ F. 


18 
och  diametrarne  vid  halfva  höjderna  i  förhällande  tili  cy- 


n 


linders  diameter  1  erhällas  enligt  formein:  d  =y  F,     i 

hvilken  sistberörda  forme!  d  betecknar  den  sökta  diame- 
terns  förhällande  tili  cylinderns  diameter,  F  formtalet  för 
den  kropp,  hvars  diameter  sökes,  samt  n  det  medels  föie- 
gäende  formel  funna  indextalet. 

Tillämpas  nu  dessa  formler  för  uträknande  af  dia- 
metrarne vid  halfva  höjden  hos  kroppar  af  t.  ex.  formtalen 
^7,  V9  och  8/6  sä  blifver  n  för  formtalet  Vi  =  1.82  och  d  = 
=  0.628,  för  formtalet  V9  är  n  =  2.1 1  och  d  =  0.757  samt 
för  formtalet  Vö  n  =  2.21  och  d  =  0.704.  Frägar  man  sig 
vidare,  enligt  hvilka  rottal  de  sälunda  funna  diametrarne 
vid  halfva  höjden  uppstä,  sä  finner  man,  att  kurvan  för 
formtalet  ^h  bildas  enligt  en  rot,  hvars  index  n  erhälles 


ur  eqvationen:  |/ 0.699-1  =  0.798-1,  hvaraf  n  =  1.49  eller 

afrundadt  1.5.  Kurvan  för  formtalet  Vq  uppkommer  äter  en- 

n  

ligt  en  rot,  hvars  index  framgär  ur  eqvationen :  |/ 0.699-1  = 

=  0.879-1,  hvaraf  n  =  2.49  eller  afrundadt  2.5  samt  kurvan 
för  formtalet  %  enligt  en  rot,  hvars  marke  finnes  ur  eqva- 
n 

tionen:  j/ 0.699-1  =  O.900-1,  hvaraf  n  =  3.oi  eller  afrun- 
dadt =  3. 

Sattes  äter  formtalet,  betecknadt  med  F,  lika  med 
ett  bräk,  hvars  täljare  bestär  af  det  formkurvan  bestäm- 
mande  indextalet  (n)  och  nämnare  af  samma  indextal,  ökadt 

med  ett  konstant  tal  (k),  sä  fäs  eqvationen:   F  =  ^j^^r» 

hvarur  k  =- "  ^^pT^-    Söka  vi  vidare  med  tillhjälp  af  de 
förut  gifna  eller  nu  ofvan  beräknade  indices  konstanten 


19 

tili  formtalen  Vi.,  Vs,  Vi,  Va,  V9  och  '/s,  sä  blifver  den- 
samma : 

för  formtalet  V*,  k  =  '^'^\~'^'^  =  2. 

V    Ä  -   Ml-V.)  _  2 

„  ,  s/,,  ft  ==  Uci^)  =  2. 

.  .  1/,.  k  =  2jl^  =  2. 

„  .  V9.  Ä  =  2:50k)  =  2. 

,  ,  8/,.  Ä  =  ?-il^  =  2. 

15 

Insättes  konstanten  2  i  formein:  F  =  -^'    sä    öf- 

n  2  F  '^ 

vergär  densamma  tili  F  =  —7-0'  hvaraf  äter  fäs  n  =  r-^^' 

Sistnämnda  formel  blifver  alltsä  det  allmänna  uttrycket  för 
beräknande  af  exponenter  tili  de  potenser  eller  indices  tili 
de  rötter,  hvilka  bestämma  gränslinierna  för  paraboliska 
kroppars  form. 

Likasom  man  här  ofvan  pä  nägon  bräkprocent  när 
kunnat  beräkna  diametrama  för  kroppar,  hvilka  tili  formen 
ligga  emellan  kohen  och  paraboloiden  samt  emellan  den 
sistnämnda  och  cylindem,  sä  kan  man  pä  grund  af  trenne 
fixa  tal  bestämma  jämväl  andra  kroklinier,  säsom  t.  ex. 
kurvorna  för  trädens  tillväxt  i  diameter  och  höjd.  Nägra 
exempel  frän  verkligheten  skola  närmare  an  alla  teore- 
tiska  bevis  ädagalägga  den  nu  ifrägavarande  metodens 
användbarhet  för  ändamälet. 

Vid  undersökning  af  diametertillväxten  hos  125  fu- 
ruträd  inom  Enare  revier  eller  norra  delen  af  Lappmar- 


*)    Denna  formel  har  mig  delgifvits  af  numera  framlldne  öfver- 
direktören  vid  Forststyrelsen  Verkliga  statsrädet  A.  af  Forselles. 


20 


ken  har  framgätt,  att  diametern  ä  6  meters  höjd  vid  ne- 
dannätnnda  tillväxttider  i  stört  medeltal  uppnätt  följande 
längder: 


1            Diameterns  tillväxttider  i  antal  är: 

'       1       1 
;  10    20    30'  40    50    60 

!         1 

70 

80 

90 

100  110  120  206 

Diameter  i  antal  millimeter: 

i35.o 

! 

63.4 

88.1  108!  125  141  1561  170  182  195  207  217  295 

1                      1 

Läggas  nu  gränsetillväxttalen  för  10  och  206  är  samt 
nägot  af  de  mellanliggande  talen  t.  ex.  diametern  för  110 
ärs  tillväxt'till  grund  för  beräkningen,  sä  uppstär  formein 
för  indices  beräknande  pä  följande  satt.  Indextalet  för  dia- 
metrarne  35.0  millimeter  vid  10  är  och  295  millimeter  vid 

«/x^   e     «  X.  log.  206  -  log.  10 

206  är  fäs  ur  eqvationen:  n  =  log  295  ~  log  35  ^  ■^•^^^• 

Indextalet  äter  för  diametrarne  35  millimeter  vid  10  är  och 

207  millimeter  vid  110  är  erhälles  ur  eqvationen:   n,  = 

=  l^g-j^^Q'l^g^Q  =  1.349.  Market  tili  den  rot,  enligt  hvil- 

log.  207  —  log.  35  ^ 

ken  dessa  indices  tilltaga,  finnes  nu  ur  eqvationen:  m  = 

_  log.  206^  log    110  _  ^2.44.   Da  index  för  110  är  är  = 

log.  1.419 -log.  1.349 
=  1^9  och  index  för  206  är  =  1.419,  sä  blifver  index  för 

12.44 12.44 

10  är  antingen  n  =  1.349  7/  ^^/uo  eller /x  =  1.419 1/ ^^/aoe  = 
=  1.113.    Formeln  för  indices  beräknande  blifver  följakt- 

12.44 

ligen:  n  =  1.113  7/ ^Ao,  i  bvilken  formel  a  betecknar  den 


i 


21 

tillväxttid,  för  hvilken  diametern  sökes,  och  n  är  intextalet 
för  samma  tid.    Diametrarae  äter  finnas  enligt  formeln: 

n 

d  =  35.0  j/^/io.    De  sälunda  beräknade  diametrarne  äter- 
finnas  i  följande  tabell. 


3 
fi»  CS 

3  3 


^  fix 
3    '^ 


ö 
S 

3  2f 

3    ^ 
g    « 

3 


3  "  rt 

3Q.0i 
«»2  3 


fi>  £^  fix 

"*3  Hf 

3  3  S* 
r««  o. 

n>   C«   G. 

^3:c 

Ifg. 


§ 


r^   b 


§ 

Indices 
diamel 

1 

3  S 

3  ^ 

II 

g  S" 

3        l-K 

3   n 

1 

^1 

^ 

&  -h 

»1^ 

- 

™  5 

i 

3  3a 


3*  0.fi> 
3  rt>  3 


5.3 


rt  Ca  3 
^3^ 

^3  5" 

>k  S^  fia 

Si& 

rt  Go  n 

?r  Sc 
333 
^  »  9* 


10 
20 

30 
40 
50 
60 
70 


1.113 
1.177 
1.215 
1.244 
1.267 
1.285 
1.301 


35.0 
63.1 
86.4 
107 


±0 
-0.3 
-1.7 
-1 


125     ±0 

141    |±0 
156   |±0 


±0% 
-0.50/0 
-2.0P/0! 
-  O.go/o 


801.315 


90 
100 
110 


1.327 
1.339 
1.349 


170  .  ±0     ±00/0 


183  !+ 1 
195  ±0 
207  I  ±0 


±00/0  ,120  I.359I  218  I  +  1     +0.50,0 


+  0.50/0 

±00/0 

±00/. 


±00/0  ,i206  1.419 
±0o/o 


295    ±0 


±0.0/01 


Förestäende  tai  af  hvilka,  gränsetalen  inberäknade, 
icke  mindre  an  9  af  13  pä  mindre  an  en  half  millimeter  öf- 
verensstämma  med  de  undersökta  diametertalen,  tyckas  tili 
fullo  utvisa  säväl  att  diametertillväxten  följer  bestämda  lagar 
som  att  beräkningssättet  icke  lemnar  rum  för  befogade  an- 
märkningar. 

Man  har  vidare  genom  undersökning  och  darpä  gnin- 
dad  beräkning  funnit,  att  medelhöjderna  för  102  tallträd 
frän  sydligare  belägna  skogstrakter  inom  Finland  varit  vid 


22 

30  är  64  decimeter,  vid  100  är  207  decimeter  och  vid  150 
är  234  decimeter.    Med  tillhjälp  af  dessa  tal  bildas  form- 
lema  för  beräknande  af  öfriga  höjder  pä  följande  satt: 
Indextalet  tili  roten  för  höjdförhällandet  vid  30  och 

100  är  fäs  ur  eqvationen:  n  =  };|;;g:}g:S  =  1.026.  In- 
dextalet för  roten  tili  höjdförhällandet  vid  100  och  150  är 
erhälles  sammaledesur eqvationen:  /i,  =  jo^  234-io^  207  ^ 
=  3.310.  Dessa  indices  förhällande  tili  hvarandra  utvisas 
af  en    rot,   hvars   marke   f ramgär  ur  eqvationen:   m  = 

eende 
1.374 


.  -^\.^ — .  ^^'i  ^^  =  1.374.    Med  afseende  härpä  blif- 
log.  3.310 -log.  1.026  ^ 


ver 

1.374 


index  för  100  är  anfingen  n  =  1.026  X/^^/so      eller 


3.310  7/  ^^/i6o  =  2.464.    öfriga  indextal  finnas  da  ur  for- 

1.374 
mein:  n  =  2.464  1/ a/ioo  och  höjdernaenligt  formein:  A  = 


=  207  j/^/^fn„  i  hvilka  formler  a  betecknar  den  älder  för 

hvilken  höjden  sökes. 

Men  härförutom  erbjuder  metoden  ocksä  ett  tillför- 
litligt  interpolationssätt.  Nägra  exempel  skola  jämväl  äda- 
galägga  detta.  Enligt  af  Filosofiedoktorn  A.  Blomqvist  är 
1872  upprättade  tillväxttabeller  för  skogsbeständen  i  Fin- 
land  skulle  ett  tallskogbeständ  ä  V  klassens  Standort  i  södra 
Finland  per  hektar  innehälla  vid  10  är  ungefär  16,200  och 
vid  200  är  omkring  446  stammar.  Man  frägar  sig  nu, 
huru  mänga  träd  detta  bestand  innehäller  vid  130  är?  In- 
dex tili  roten  för  det  förhällande,  enligt  hvilket  staman- 
talet  med  äldem  aftager,  finnes  i  sä  fall  ur  eqvationen: 

«  =  ^^6Z~Z'L    =  0-8339.    Antalet  stammar  vid 


23 

130  är  erhälles  da  antingen  ur  eqvationen:  s  =  16200 
0,8339  0,8339 

7/ *"/,«„  eller  ur  eqvationen:  s  =  446  j/^ido,     hvilka 

hvardera  likheter  gifva  5  =  748  stycken.  Enligt  tabel- 
lema  vore  stamantalet  vid  samma  älder  omkring  750  styk- 
ken  per  Hektar.  Frägar  man  sig  äter,  vid  hvilken  älder 
stamantalet  per  hektar  vore  1500  stycken,  sä  f ramgär  detta 

0.8339_ 

antingen  ur  eqvationen:    16200  l/^7a    =    1500  eller  ur 

0.8339 

eqvationen;    1500  =  446  l/^/a,  hvilka  hvardera  likheter 

gifva  a  =  72.7  eller  afgrundadt  73  är.  Enligt  tabellerna 
vore  stamantalet  vid  73  är  =  1554  stycken.  Att  vanlig 
aritmetisk  interpolation  i  hvardera  dessa  fall  gifver  full- 
komligt  oriktiga  resultat  ligger  i  öppen  dag. 


Om  värdering  af  brandskador  ä  skogsmark 

af  T.  A.  Heikel. 

En  bland  de  vanligaste  företeelser,  som  ästadkommer 
härjningar  och  ödeläggelse  ä  vära  skogsmarker,  är  fareld, 
hvilken  under  torra  somrar  kan  ästadkomma  känbara  för- 
luster  och  skador.  Hittils  har  i  de  flesta  fall  ingen  upp- 
skattning  af  dessa  skadors  pekuniära  värde  företagits  och 
derför  finnes  ej  heller  nägon  norm  utarbetad  för,  huru  en 
sädan  skadevärdering  bör  ske,  utan  har  den  ene  gjort  sina 
beräkningar  pä  ett  satt,  den  andre  pä  ett  annat  satt.  Da 
äfven  jag  värkstält  sädana  beräkningar  och  värderingar  för 
ganska  vidsträkta  arealer  och  ej  i  litteraturen  funnit  den 
af  mig  använda  metoden  beskrifven,  torde  det  mähända 
vara  af  intresse  för  den  utöfvande  forstmannen,  att  taga 
del  af  denna  metod,  hvilken  sedermera  torde  blifvit  till- 
lämpad  äfven  af  andra  forstmän. 

Jag  har  utgätt  frän  det  faktum,  att  vid  en  skogs- 
brand  säväl  ständskogen  som  sjelfva  skogsmarken  lida. 
Om  branden  varit  ytlig,  sä  kan  det  ju  hända  att  skogen 
endast  skadats  obetydligt  och  marken  ej  als.  Men  vid  en 
skogsbrand  under  torra  somrar  kunna  heia  skogsbeständ 
totalt  uttorka  och  förstöras  samt  markens  humus  fullkom- 
ligt  uppbrinna,  sä  att  endast  mineraljorden  äterstär,  hvilket 
naturligtvis  har  tili  följd  skogsmarkens  försämring,  uttork- 
ning  och  magring  och  gör  denna.  mindre  växtkraftig  för 
alstrande  af  skog.  Da  väl  ingen  torde  kunna  bestrida  rik- 
tigheten  af  att  säväl  beständet  som  sjelfva  skogsmarken 


25 

taga  skada  vid  en  skogsbrand,  gäller  det  att  i  penningar 
omsätta  dessa  tvänne  skadefaktorer. 

Da  det  torde  blifva  tydligare  och  äskädligare,  att  först 

beskrifva  det  praktiska  tillvägagäendet,  an  att  först  upp- 

ställa  formein  för  beräkningen  af  dessa  värdefaktorer,  vill 

F  jag  här  nedan  följa  det  först  antydda  sättet,  da  formeln 

;  sedan  är  lätt  att  uppställa. 

I  Ä   marken  granskas  och   göres  anteckningar  beträf- 

fande  följande  omständigheter: 
;  l:o)    Brandytan  begränsas  ä  kartan; 

i  2:o)    Skogsmarkens  värde  bestämmes  per  ytenhet; 

3:o)    Beständets  älder  antecknas; 
4:o)    Skogmarkens  genom  branden  förminskade  als- 
tringsförmäga  konstateras; 

5:o)    Virkesmassan  per  ytenhet  uppskattas; 
6:0)    Virkespriset  per  m^  bestämmes; 
^  7:o)    Kostnaderna  för  nödvändiga  kulturer  per  yten- 

het beräknas; 

8:0)  Alla  dessa  anteckningar  göras  skildt  för  hvarje 
beständs  figur. 

Af  de  här  ofvan  uppräknade  iakttagelserna,  torde  en 
del  vara  i  behof  af  sin  särskilda  förklaring,  da  deremot  de 
öfriga  förstäs  utan  vidare  af  hvarje  forstman,  hvarför  de 
förbigäs  i  nedanstäende  redogörelse. 

2:o.    Skogsmarkens  värde: 

Skogsmarkens  värde  per  ytenhet  bestämmes  under 

förutsättning,  att  man  tänker  sig  densamma  beröfvad  sin 

trädvegetation  d.  v.  s.  säsom   kalhuggen.     Hvad   sjelfva 

värdesättningen  vidkommer  sä  kan  ju  detta  ske  pä  flere 

satt  och  finnes  för  beräkningen  häraf  flere  skilda  metoder 

'  i  den  forstliga  litteraturen  angifna.   Säsom  den  mest  prak- 

I-  tiska,  da  det  gäller  att  uppskatta  betydliga  arealer  brand- 

L  ytor,  och  tillika  säsom   den  riktigaste  och  för  ändamälet 


26 

lätnpligaste,  vill  jag  framhälla,  att  jag  anser  det  jordvärde, 
som  fäs  genom  beräkning  enligt  ä  orten  gällande  pris  vid 
hemmansköp,  vara  det,  som  företrädesvis  bör  ifräga- 
komma.  I  öfrigt  hänvisas  tili  D:r  A.  G.  Blomqvists  arbete 
„Skogshushällningens  Nationalekonomi*  Helsingfors  1893 
G.  W.  Edlunds  förlag,  sidan  89  och  följande. 

3:o.    Beständets  älder: 

Vid  bestämmandet  af  skogens  älder  för  en  kartefigur, 
kan  för  nu  ifrägavarande  ändamäl  skogens  verkliga  älder 
antecknas  endast  i  det  fall,  att  täthetsgraden  är  normal 
för  växtplatsen  ifräga.  Om  sädant  af  en  eller  annan  orsak 
ej  är  fallet,  reduceras  äldem  enligt  principen,  att  den  före- 
fintliga  skogen  tänkes  sammanträngd  tili  normal  täthet, 
och  uppskattas  da  den  yta,  som  beständet  komme  att  in- 
taga  i  förhällande  tili  den  äterstäende  kalytan.  Da  äldern 
för  kalytan  naturligtvis  är  =  0  och  för  den  skogbevuxna 
ytan  med  normal  slutning  är  lika  med  beständets  verk- 
liga älder,  blir  äldern  för  beständet,  sädant  detta  före- 
kommer  ä  kartefiguren,  reducerad  tili  medeltalet  för  äldern 
ä  dessa  tänkta  tvänne  delar  af  figuren. 

Detta  uppskattningssätt  är  betingat  deraf,  att  da  be- 
ständets älder  kommer  att  ingä  säsom  faktor  vid  beräk- 
ningen  af  beständets  produktionsvärde,  detta  värde  blefve 
för  högt,  om  ej  hänsyn  tages  dertill,  att  tili  grund  för  beräk- 
ningen  endast  i  det  fall  kan  läggas  beständets  verkliga 
älder,  att  täthetsgraden  är  normal  för  växtplatsen,  och  att 
om  äfven  i  en  utglesad  skog  denna  älder  oförändrad  an- 
vändes  vid  beräknandet  af  beständets  produktionsvärde, 
komme  det  resultat,  man  da  finge,  att  utgöra  produktions- 
värdet  för  det  nu  befintliga  beständet  jämte  det  värde,  som 
de  redan  tidigare  borttagna  träden  skulle  representerat  vid 
tidpunkten  för  uppskattningen. 

Det  teoretiskt  riktiga  förfaringssättet  vore,  att  vid  be- 
räkningen  af  produktionsvärdet  för  utglesade  skogar  redu- 


27 

cera  ej  äldern,  utan  arealen.  Om  man  sä  förfar,  blir  äfven 
produktionsvärdet  nägot  högre,  men  beräkningen  blir  mera 
invecklad,  och  da  sä  väl  vid  det  ena  sotn  andra  forfarings* 
sättet,  säväl  äldern  som  arealen  mäste  reduceras  eniigt 
uppskattning,  sä  kan  hänsyn  fästas  vid  den  nämnda  om- 
ständigheten  jämväl  vid  reducerandet  af  beständets  älder, 
da  man  vinner  i  enkelhet.  Hufvudvikten  mäste  emeller- 
tid  fästas  dervid,  att  förrättningsmannen  har  füll  klarhet 
derom,  hvilken  inverkan  pä  resultatet  den  ena  eller  andra 
metoden  medför.  Härvid  mä  i  förbigäende  nämnas,  att 
vid  st  gande  älder  och  högre  räntesatser,  blir  differenserna 
större,  sälunda  att  produktionsvärdet  blir  större,  om  arealen 
reduceras,  an  om  beständets  älder  reduceras  eniigt  ofvan 
angifna  princip.  Med  kännedom  härom  samt  om  att  en 
reducering  af  arealen  är  det  teoretiskt  riktiga,  kan  förrätt- 
ningsmannen i  öfverensstämmelse  härmed  modifiera  upp- 
skattningen  af  äldern,  i  fall  han  föredrager,  att  använda 
en  reducering  af  äldern  i  stallet  för  en  reducering  af  arealen. 

4:o.    Skogsmarkens  genom  branden  förminskade 
alstringsförmäga. 

Denna  faktor  kan  rimligtvis  ej  direkt  uppskattas  i  pen- 
ningar,  men  kan  man  väl  bestämma  det  antal  är,  hvarmed 
omloppstiden  sannolikt  borde  förlängas,  för  att  marken 
vore  i  stand  att  frambringa  samma  massa  och  kvalit^ 
virke,  som  den  obrunna  marken  förmädde  under  den  för 
skogens  utnyttjande  använda  omloppstiden.  Pä  grund 
häraf  kan  skadan  sedan  beräknas  i  pennlngar,  hvarom 
längre  fram  skall  redogöras. 

7:o.    NOdiga  kulturkostnader. 

Da  brandytan  är  vidsträckt  och  eldens  framfart  varit 
härd,  kan  naturlig  föryngring  i  barrskog  i  allmänhet  ej  pä- 
räknas  under  läng  tid.    För  att  med  anledning  häraf  ej 


28 

öfverhöfvan  behöfva  förlänga  omloppstiden,  är  det  fördel- 
aktigare,  d.  v.  s.  skadebeloppet  blk  mindre,  att  beräkna 
kulturkostnaden  och  dessutom  äterställes  skogen  härigenom 
snabbare.  För  löfskog  deremot,  som  jämväl  föryngras  ge- 
nom  skottbildning,  anser  jag  ej  nödigt  beräkna  nägra  kul- 
turkostnader. 

Pä  basen  af  dessa  ä  marken  gjorda  observationer 
beräknas  skadan  pä  följande  satt: 

Forst  beräknas  beständets  produktions  värde  peryten- 
het,  hvilket  fäs  enligt  följande  formel,  om  j  =  jordvärdet 
och  ä  =  beständets  älder  och  P  =  produktionsvärdet  och 
p  =  procenten: 

Denna  formel  innebär,  att  ä  jordvärdet  beräknas  ränta 
pä  ränta  enligt  den  procent,  för  hvilken  man  bestämt  sig 
(vanligen  3%  eller  4%)  för  en  tidiymd  motsvarande  be- 
ständets ä  kartefiguren  uppskattade  älder. 

Säsom  ofvan  framhällits,  kan  ä  utglesade  bestand 
produktionsvärdet  äfven  beräknas  genom  att  reducera  be- 
ständets areal.  Om  man  föredrager  detta  satt,  sä  antecknas 
vid  unersökningen  skogens  verkliga  älder,  och  den  areal, 
som  beständet  komme  att  antaga  ä  ytenheten,  om  det  inne- 

hade  normal  täthetsgrad,  betecknas  genom  ett  bräk  =  -• 

Säledes,  om  beständet  sammanträngdt  tili  normal  täthets- 
grad intoge  t.  ex.  V2  eller  Vs  dler  ^4  af  ytenheten,  mot- 
svara  täljarene  m  och  nämnarene  n.  Formeln  för  produk- 
tionsvärdet blir  da  naturligtvis 

n 

hvilken  formeis  innebörd  utan  vidare  torde  framgä  af  det 
tidigare  sagda. 

Hvad  beträffar  värdeberäkningen  af  markens  förlo- 
rade  alstringförmäga,  sä  mäste  äfven  i  detta  fall  jordvär- 
det betraktas  säsom  det  räntebärande  kapitalet,  da  skadan 


29 

uttryckes  säsom  utgörande  det  belopp,  hvartill  denna  ränta, 
med  ränta  pä  ränta  stiger  under  det  antal  är,  hvarmed 
omloppstiden  ansetts  böra  ökas  enligt  tidigare  angifven 
grund.  Om  jordförsämringen  betecknas  med  F  och  det 
antal  är  hvarmed  omloppstiden  ökats  betecknas  med  o, 
sä  fä  vi  kapitalvärdet  för  denna  skadefaktor  enligt  samma 
formel  som  nyss  eller 

F  =  J.  Up^J. 

Dessa  tvänne  räntesatser  ökade  med  kulturkostna- 
dema  k,  utvisa  skadebeloppets  storlek  per  ytenhet.  Frän 
denna  summa  bör  dock  sjelffallet  frändragas  virkespriset 
vp.  per  ytenhet,  hvars  beräkning  här  ej  torde  behöfva  de- 
monsteras.  För  att  erhälla  skadebeloppet  S  för  heia  karte- 
figuren,  skall  det  erhällna  beloppet  per  ytenhet  naturligt- 
vis  multipliceras  med  arealen,  hvilken  betecknas  med  A. 
Formeln  blir  da: 

5  =  [[a  hop^J)  +  (J.  Up^j)  +  k]  ^  vp]  A 

Om,  säsom  tidigare  nämnts,  det  gäller  ett  utglesadt 
bestand  och  man  i  stallet  för  att  reducera  beständets  älder, 
reducerar  arealen,  blir  formein: 


,5'  = 


[(j.  Lo  p±j)m  +  (j.  Ifip^j)  +  k]  ^  vp. 


A. 


_  n  _ 

eller  om  man  insätter  de  funna   värdena  för  beständets 

produktionsvärde  P  och  för  jordförsämringen  F  blir  formein: 

S  ^  (P+  F+k'-vp)  A. 

Detta  är  principen  för  det  af  mig  töljda  förfarings- 
sättet  vid  skadevärdering  af  brandskogar. 

Vid  det  praktiska  utförandet  stöter  man  dock  pä  de- 
taljer,  som  ej  utan  vidare  kunna  inramas  i  ett  gifvet  Sy- 
stem, utan  fordra  modifikationer.  Af  dessa  vill  jag  antyda 
nägra  de  oftast  förekommande  fall. 

Om  beständet  ej  blir  förstördt,  utan  endast  skadat 


30 

genom  branden,  anser  jag  det  vara  riktigast,  beräkna  skadan 
genom  att  förlänga  omloppstiden,  ty  träden  hämmas  ju  i 
sin  utveckling,  och  uppskatta  den  samma,  som  antagligen 
kommer  att  utgöra  prisfallet  för  försämrad  kvalitö  i  virket. 

Om  beständet  utgöres  af  timmer  eller  eljes  fullmogen 
skog  behöfver  naturligtvis  ej  produktionsvärdet  beräknas, 
utan  i  stallet  skogens  förhandenvarande  värde  med  alla  pä 
saken  inverkande  omständigheter. 

Skulle  beständet  äter  utgöras  af  yngre  skog  jemte 
timmer,  beräknas  timmer  värdet  skildt,  och  för  det  äter- 
stäende  beständet  dess  produktionsvärde,  da  detta  beräknas 
enligt  antagandet,  att  de  platser,  timren  intaga,  äro  kalytor 
med  en  älder  =  0. 

Att  i  detalj  redogöra  för  dessa  särskilda  fall,  torde 
för  fackmannen  vara  obehöfligt,  da  de  delvis  framgä  af 
den  tidigare  redogörelsen,  delvis  äro  sjelfklara  och  endast 
ett  päpekande  är  tillfylles. 

I  detta  sammanhang  vill  jag  beröra  en  annan  metod, 
för  bestämmandet  af  ett  beständs  värde.  D:r  Blomqvist 
Säger  nämligen  i  sitt  ofvan  anförda  arbete  „SkogshushälU 
ningens  Nationalekonomi"  sidan  100.  „Men  om  beständet 
redan  närmar  sig  huggbar  älder,  kan  beräknandet  af  dess 
värde  lämpligare  och  säkrare  ske  sälunda,  att  dess  san- 
nolika  framtida  försäljningsvärde  diskonteras  tili  närva- 
rande  tid". 

För  att  belysa,  tili  hvilka  resultat  man  enligt  detta 
förfaringssätt  kan  komma,  vill  jag  anföra  ett  exempel.  An- 
tagom  att  en  skog  utnyttjas  enligt  en  100  ärig  omlopps- 
tid,  men  blir  genom  brand  förstörd  vid  80  ärs  älder  da 
man  ju  künde  blifva  frestad  beräkna  beständets  värde  en- 
ligt den  angifna  metoden.  Antagom  att  beständets  sano- 
lika  värde  vid  100  ärs  älder  skulle  vara  100  mark.  Och 
da  det  här  gäller  att  diskontera  ett  penningebelopp,  torde 
5^/o  ej  kunna  anses  vara  en  obillig  räntesats.    Om  vi  i 

formein  ^  =  j^  (100  —  pO»  hvilken  uttrycker  kapital  sum- 


31 

man  vid  diskontberäkningar,  insätta  de  här  ofvan  antagna 
värdena,  blefve  det  80  äriga  beständets  kapitalvärde 

c  =  Jg  (100  ~  5.20)  =  O. 

d.  V.  s.  det  ättioäriga  beständet  vore  värdelöst.  För  ett 
90  ärigt  bestand  blefve  värdet  50  mark,  för  ett  95  ärigt 
bestand  75  mk  o.  s.  v.  Dessa  siffror  torde  vara  tillfylles, 
för  att  Visa,  tili  hvilka  omöjliga  resultat  ett  sädant  förfa- 
ringssätt  skulle  leda.  Pä  grund  häraf  mäste  jag  betvifla 
möjligheten  af  att  vid  en  praktisk  beräkning  af  beständs- 
värdet  kunna  tillämpa  den  ifrägavarande  metoden. 


Här  nedan  vill  jag  äfven  lemna  formulär  för  de  an- 
teckningar,  som  göras  i  skogen  vid  undersökning  i  och 
för  värdering  af  brandskador  samt  öfver  den  uppställning 
jag  följt,  vid  utförandet  af  sjelfva  beräkningen. 


Formular  1. 
Uppställning  för  anteckningar  i  skogen. 


C 


Mark  och  beständs  beskrifning. 


;o 

n 

Jord 

£ 

S 

1  ■< 

o 

Sa 

XTxr 

g 

'  1 

Sä 

1 

'  B 

t6 

o? 

S: 

»^ 

D. 

1 

1 

P 

c/3; 


'I; 


li  "§ 


P    CA 


s-*« 

r  rt 


—      ^ ; 

3 


Myraktig   mark   bev.  m.  tl.  o.  ngt. 

björk ;    4 

Mo  utomordentligt  bördig  bev.  m.  j' 
blandskog,  210  timmer  ä  heia  fi-l 
guren  kuTlvrakta  skadan  ä  1  mk. ' 

per  St.  =  210  mk ;  20 

Masse  Ingen  skada !     0 

Frisk  mo  bv.  m.  blandskog |   10 

Lag  mark  bev.  m.  tall  o  gran  .  .  .  t    5 

Myr  bev.  m.  tl.  o  gran i    1 

Frisk  mo  bev.  m.  tl.  o  björk  ...  .i  12 

D:o  bev.  m.  tall 15 

Mo  bev.   m.    1367  timmerträd  och  , 
nägot  oduglig  underväxt.    Skadan 
1  mk.  per  träd 10 


20       0       4     0:io ;  0 


80     25 

0 

20  '  10 
15  i  10 

8  !  5 
45  ,  10 
22  I  20 


60  i  1:20   6:oo; 


0 

10 

5 

1 

15 
5 


0     !  0    ! 

0:i5 '  4:oo 

0:oo   3:oo  | 


0:oo 
0:öo 
0:io 


0:oo; 

4:oo 

8:oo 


I 


—     20  I  —     —  I  7:oo 

I        I        !        I        I 


Anmärkning:  Andra  kolumnen,  afsedd  för  .reduktionstalet*  af 
ytenheten,  har  af  mig  ej  begagnats,  emedan  jag  reducerat  äldem,  hvil- 
ken  säledes  ej  angifver  beständets  verkliga  dlder,  utan  den  uppkattade 
äldem  för  bestand,  hvars  täthetsgrad  ej  är  normal.  Huru  denna  kolumn 
bör,  i  fall  af  behof  i  fyllas,  är  dock  i  det  föregäende  angifvet. 

Arealytenheten  utgöres  af  tunnlandet  i  förestäende  anteckningar, 
emedan  arealema  i  kartebeskrifningen  var  angifven  i  tunnland. 


a 

O 

d 

Im 

a 


(N 


3 

E 

O 


Skadebeloppet    ^ 

för  I 

heia  figuren     :^ 


Karte  figurens  areal 
i  tunnland 


Skadanpertunn* '  qj 
land,  minskad    — 

med  virkets  nu- 1^^ 
varande  värde    ^ 


Virkets  nuva-     ^ 

rande  värde  per  j  . 

tunnland        j^ 

I 


m  3  virke  per  tunnl 


Den  sammanräk- 

nade  skadan  per 

tunnland 


Kulturkostnader 
per  tunnland 


I    Skadebeloppet    q, 
'  per  tunnland  för  1 
,   minskad  växt- 
I  kraft  I 


Beständets  pro-  \^ 
duktions  värde  j 
per  tunnland    h^ 


Den  förminskade  växt- 

kraften  uppskattade 

i  antal  &r 


Beduktionstalet  för 
ytenheten 


Beständets  Alder 


Jordvärdet  per    — 
tunnland        |:^ 


c 


Kartefigur 


lO    CM 


12      SS2f5     8 


?5      2 

CM  CM 


S2 


cp   50  t;   Oi 


CM    »-i    CO    K 


§      S 


f=8 

"^^  CM 


CM   <0 

00  <o 

CM   00 


o 


I     CM 


CM    CO 
CM    CO 


CO 

00 


o 

00 


s 


CO  to 
CTi 


h-  05    Q    CM   OO  Q 

CO  «^^  "^  ^  ^  H. 

CO    00   O)   O  O 


a^M  CO  Oi  CO         cp 
lo  "^  a>  CO       o 


5?5?     ;2 


SS 


lO  ^  lO  «o 


o>        «-^  CO  O  CO        cp 
Tj«  lO   "^   Tj«   00  o 


I  2 


^    CO  lO 

^   CO  »- 


C^   CO    CM    Cft 


8 


I    CO        05  h*  r^  ^ 

I     O  h-   CM   CO   l^ 


00  CM 


?32 


O  iC  o  o 
-4  ^   CM 


8 


O  lO   00   lO   CM 

CM  ^  Tj»   CS 


i2 
> 


CO 

2  ^ 


II 

I  5 


^  o 
bo  o) 


:  ^"i 

•    t/i  s 

c  -^ 

:  is  -o 

5  6 

bo       jtf 

«=  o  a 

-  E  I 

4?  G 


^    -C   «CO 

^  Cl«  ^ 


o  ^ 
>   o 


w 


I  •  - 

e  of   e  'S    3 

t*.  -o  *;  5 

~   -  00:3  ^ 


o 
Z 

XO 

's 

CO    o 
"ob     «« 


w  B 

o    a> 
^    c 

Xi 


^ 


li 
«I 


E   s 


'S 
o   o   o   s 

Q  Q 


■SB 

CO 


CO 

c 


CO  t>.  00  o> 


Forstentomologiskt  smäplock 

enligt 

anteckningar  och  samlingar 

af 

J.  E.  Furul^elm« 

Sammanstäilda  och  utarbetade  af 
K.  O.  Elfvmg. 

Da  Lektom  vid  Evois  Forstinstitut  J.  E.  Furuhjelm 
vären  1901  afled,  blef  jag  af  Direktorn  för  samma  anstalt 
Dr  A.  Blomqvist  ombedd  att  ur  den  aflidnes  naturveten- 
skapliga  anteckningar,  som  af  sterbhuset  öfverlämnats 
institutets  ägo,  söka  framleta  och  för  offentligheten  fram- 
lägga  sädant,  som  künde  hafva  ett  varaktigare  värde.  Jag 
beslöt  mig  da  att  ägna  min  uppmärksamhet  ät  den  forst- 
zoologiska  och  specielt  den  forstentomologiska  delen  af 
nämda  annotationer.  Förevarande  uppsats  är  resultatet 
af  mina  bemödanden  härutinnan  och  grundar  sig  säsom 
synes  pä  iakttagelser,  som  af  framlidne  Lektor  Furuhjelm 
personligen  eller  under  hans  ledning  af  elever  vid  forst- 
institutet  under  en  längre  tidsföljd  gjorts  pä  Evois.  Forst- 
zoologins  Studium  är  hos  oss  en  i  hög  grad  försummad 
gren  af  den  biologiska  forskningen,  och  har  jag  tankt,  att 
denna  lilla  uppsats  künde  tjäna  som  en  om  ock  ringa 
grundval  för  ett  framtida  mera  energiskt  samarbete  af  vära 
naturvetenskapsifrare  och  forstmän  för  ökad  kunskap  om 
de  djurarter,  hvilka  i  värt  land  likasom  i  öfriga  kultur- 
länder  redan  spela  och  i  ännu  högre  grad  i  framtiden 
skola  spela  en  viktig  roll  i  vära  skogars  ekonomi.    Sär- 


35 

skildt  hoppas  jag,  att  denna  uppsats  skall  klinga  som  en 
maning  tili  landets  forsttnän  att  mera  an  hittils  gifva  akt 
pä  skogsinsekter  och  andra  skadedjur  i  skogen  och  dy- 
medels  göra  möjligt  förklarandet  af  en  massa  klagomäl 
öfver  skogskulturers  och  ungskogsbeständs  sjuklighet  och 
längsamma  växt.  Ty  endast  genom  att  lära  känna  sjuk- 
domsorsakerna,  kunna  vi  tänka  oss  möjligheten  af  en  fram- 
gängsrik  kamp  emot  desamma.  Jag  hoppas  med  sä  myc- 
ket  större  tillförsigt  kunna  räkna  pä  forstmännens  intresse 
i  nämda  afseende,  som  de  ju  ständigt  lefva  i  skogens  ome- 
delbara  gemenskap,  och  hafva  det  bästa  tillfälle  tili  iakt- 
tagelser  rörande  djurlifvet  i  skogama.  Dessutom  har  jag 
trott  mig  genom  att  nedan  upptaga  namnen  pä  samtliga 
f.  d.  elever,  som  under  ,Evois  tiden"  gjort  sig  mödan  att 
göra  annotationer,  betyga,  att  dylika  iakttagelser  hafva 
värde  och  blifva  tillvaratagna.  I  hvilken  riktning  obser- 
vationerna  borde  gä,  torde  här  nedan  framgä  och  künde 
korteligen  sammanfattas  i:  belys  utvecklingscykeln  för 
hvarje  sdsom  forstUgt  skadedjur  obsetverad  art  samt 
skadegörelsens  beskaffenhet  och  vidd,  ort  och  tidpunkt 
för  hvarje  Observation  naturligtvis  ej  att  förglömna! 

Da  jag  här  nedan  upptagit  arter,  öfver  hvilka  endast 
enstaka  eller  ett  fatal  observationer  finnas,  och  hvilka  sä- 
lunda  ej  berättiga  tili  nägra  slutsatser,  har  det  skett  för 
att  härigenom  angifva,  hvilka  insektarter  som  främst  borde 
göras  tili  föremäl  för  ifrägavarande  iakttagelser.  Tyvärr 
hafva  dock  mänga  anmärkningsvärda  arter  i  brist  pä  an- 
notationsmaterial  mäst  utelämnas,  men  vill  jag  pä  detta 
Ställe  nämna  sädana,  om  hvilka  man  hos  oss  ej  har  nägon 
nämvärd  kännedom,  och  hvilka  dock  äro  pä  det  högsta 
förtjänta  att  uppmärksammas. 

Da  nedan  upptagna  observationer  närmast  äga  en 
rent  lokal  betydelse  för  Evois  trakten,  är  det  att  förutse, 
att  iakttagelserna  därstädes  ocksä  framdeles  fortgä  —  sä- 
vidt  möjligt  med  afseende  fästadt  ocksä  pä  de  i  närstäende 
förteckning  upptagna  familjer,  slägten  och  arter. 


36 


Coleoptera: 

Rhizotrogus  (Melolontha)  solstitialis  L. 

Byctiscus  Populi  L  &  Betuleti  Fabr. 

Hylobius  Pineti  Fabr. 

Cryptorhynchus  Lapathi  L. 

Plssodes  Harry nice  Hbst  &  Gyllenhali  Schönh. 

Brachonyx  indigena  Hbst. 

Magdalinus  violaceus  L.  &  duplicatus  Germ. 

Tomicider! 

Tetropium  luridum  L. 
Luperus  pinicola. 
Cryptocephalus  Pini. 
Chrysomelider. 

Lepidoptera. 

Cossus  cossus  L. 

Eriogaster  lanestris  L. 

Lymantria  Monacha  L.  och  Ocneria  dispar  L. 

Agrotis  vestigialis  Rott.  &  segetum  Schiff  &  excla- 

mationis  L. 
Fidonia  piniaria  L. 
Cheimatobia  bnimata  L. 
Hibemia  defoliaria  Hbn. 
Cidaria  dilutata. 

Tortrix  viridana  L.  &  ferrugana  Tr. 
Tortrix  Buoiiana  Schiff.  &  duplana  Hbn. 

„       pinivorana  ZU.  &  tedella  Cl. 

cosmophorana  Tr.  &  pactolana  ZU. 
duplicana  Zeit.  &  coniferana  Ratz. 

„       pinicolana  ZU.  &  strobilana  L. 
Tinea  piniariella  ZU.  &  laricella  Hbn. 
Phycis  abieteUa  Zk.  m.  fi. 


37 


Hymenoptera. 

Sirex  arterna. 

De  pä  barrträden  lefvande  arterna  af  slägtena  Lo- 
phyrus  (specielt  Pini  L.),  Lyda  &  Nematus  samt  Cimbex 
arterna  m.  fl.  pä  löfträd. 

Af  denna  förteckning,  som  icke  pä  längt  när  är  ut- 
tömmande,  utan  som  nämdt  omfattar  blott  mera  anmärk- 
ningsvärda  arter,  framgär,  huru  mycket,  som  ännu  finnes 
att  göra.  Äfven  de  minsta  meddelanden  hafva  nog  sin 
betydelse  —  smäningom  kan  af  ett  flertal  smärre  notiser 
ett  värdefullt  lielt  fäs  tili  stand.  Altsä  alla  med!  Med- 
delandena  künde  ju  göras  anfingen  direkt  i  de  forstliga 
tidskriftema  eller  ocksä  insändas  tili  undertecknad,  som  i 
sinom  tid,  sedan  materialet  hunnit  blifva  tillräckligt  stört, 
gäma  ätager  sig  dess  utarbetande. 

För  dem,  som  vilja  göra  sig  mödan  att  följa  med 
heia  utvecklingscykeln  hos  den  ena  eller  andra  skadein- 
sekten  ^och  pä  .grund  häraf  uppställa  en  kortfattad  öfver- 
sigt,  läter  jag  som  mallar  här  nedan  ingä  en  insektkalen- 
der,  upprättad  af  Lektor  Furuhjelm  för  undervisningsända- 
mäl,  äfvensom  en  annan  grafisk  dylik  enligt  tyskmönster, 
uppgjord  af  mig. 

I  texten  utanför  tabellerna  äro  annotationer  af  Lek- 
tor Furuhjelm  försedda  med  hans  namnteckning  J.  E.  F— m 
—  öfriga  anmärkningar  och  reflexioner  äro  gjorda  af  un- 
dertecknad. 

Pä  fräga  om  Lektor  Furuhjelms  nedanstäende  an- 
teckningar  vill  jag  ännu  hafva  nämdt,  att  det  var  min  me- 
ning,  att  lata  dem  omfatta  alt,  som  härutinnan  gjorts  pä 
Evois  ända  tili  hans  död,  men  har  det  ej  lyckats  mig  att 
öfverkomma  annotationer  för  ären  1899  och  1900,  hvarför 
dessa  här  uteblifva.  Att  sädana  borde  finnas,  har  jag  hört 
med  säkerhet  pästäs,  men  hvart  de  hamnat,  är  mig  ej 
bekant. 


38 

Sist  och  slutligen  vill  jag  anmärka,  att  da  föreva- 
rande  material  bl.  a.  bopletats  ir&n  en  massa  stnärre  pap- 
per, det  künde  hända,  att  nägon  mindre  annotation  vid 
hopsatnlandet  förbisetts. 

Helsingfors  den  28  februari  1903. 

Utgifvaren. 


39 


L    Coleoptera,  Skalbaggar. 
A.    Lamellicomia. 

Melolontha  Hippocastani  Fbr. 


Observations 
tid. 


Observationens  innebOrd. 


Observators 
namn. 


18  31/»  76 
18  W/s  78 
18  W/5  79 
18»/ö79 
182/7  79 


.10-20 


18- 


-79 


18«/5  80 
18"/»  80 

1822/5  82 

1827/,o82 
18  W/5  83 


18  »7/5  83 

183V5  84 
18  V«  84 

18  3^/6  84 

18  8/6  84 
18»V»86 
18  »1/689 
1821/5  89 


OUonborren  flygande 

började  framkomma . 

sägs  flyga 

flog  fortfarande  .  .  . 

.  en  C  krypande  pü  mar 

ken,  antagligan  ej  uppkrupen  efter 

ägglSggning,  emedan  sA  v9l  bibe- 

hallen 

Talrika  exemptar,  tagna  A  angifven 
tidrymd  saml.  **) 

En  fuUbildad  imago  i  jorden 

Den  första  flygande 

OUonborren  synlig 

3  ^^  tagna  nära  jordytan  (samt.) .  . 

Hundradetal  Melol.  larver  nflra  jordy- 
tan ätande,  nästan  fuIlvSxta.  Häl 
i  jorden  antydde,  att  Imagines  re- 
dan  delvis  framkommit 

Flere  exx.  af  Mel.  Hippoc.  i  jorden, 
färdlga  att  utkrypa 

OUonborren  üög  rikligt 

c.  25  st.  Mel.  Hipp,  kröpo  upp  ur  jor- 
den klo  91/2-10  e.  m 

Flögo  ännu  talrikare  an  föregäende 
aftnar  —  talrikast 

Flögo  fortfarande 

Q  just  framkommen  (saml.) 

Ollonborrar  i  rörelse 

Flygande  kring  bjOrktoppame  tflmli- 
gen  allmänt 


H.  R.  Sandberg 

K.  Cajanus 

C.  E.  Nylund 

J.  E.  Furuhjelm 


J.  E.  F— m*) 

J.  E.  F— m. 

J.  E.  F— m 

J.  E.  F-m 

A.  Vestermarck 


J.  E.  F— m 

J.  E.  F— m 
J.  E.  F— m 

J.  E.  F--^m 

J.  E.  F— m 
J.  E.  F— m 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 

J.  E.  F-m 


*)  I  det  följande  förkortas  Lektor  Furuhjelms  namn  tili  J.  E.  F— m. 
**)  (saml.)  anger,  att  uppgiften  stöder  sig  pä  exemplar,  förvarade 
i  samlingarne  Ä  Institutet. 


40 


I 


1822.27/5  89 

18"/6  89 

18  29/4  90 

181/5  90 
182/6  90 


18Ö/3  90 

18  9/5  91 

d:o 

1810/5  92 
1815/5  93 

18  28/593 
1829/593 

18Vn93 

1826/494 
1812-13/5  94 

1822/5  94 

1821/5  96 
1810/5  98 

1822/5  98 

18  7/698 


Fortforo  att  flyga 

Annu  fätaligt  flygande 

Flygande 

D:o : 

Inom  en  c.  150  qvadrataln  stor  yta  i 
institutets  trädgdrd  upplockades  138 
en-äriga  och  7  st.  fullväxta  larver 
af  Melolontha  Hipp 

Ollonborren  tagen*)  (saml.) 

Ollonborren  sigs 

Sparsamt  flygande  kring  björkarne  . 

Ollonborren  sägs 

^  funnen  i  jorden  helt  nära  jordytan 

1  (j  flygande 

En  massa  larver  och  füllt  utvecklade 
expl.  i  Walkjärvi  plantskolan    .  .  . 

Togos  3  fuUbildade  ollonboirar,  2  9 
0.  1  (j  i  jorden,  12tumunder  jordyt. 

Imagines  i  jorden 

svärma  pä  kvällarne  .... 
flögo  rikligt 

Första  Mel.  för  äret  ^  synlig   .... 

(^  tagen  i  jorden  (saml.) 

Mel.  Hipp,  fullbildad  i  jorden  .... 
.      pä  björk 


J.  E.  F-m 

J.  E.  F— m 

J.  E.  Ekström 

R.  Montell 


R. 
J. 


J.  E.  F— m 
J.  E.  F— m 
Montell 
E.  F— m 
H— i 
J.  E.  F— m 
J.  E.  F— m 

Granit 

J.  E.  F— m 
J.  E.  F-^m 
Densamme 
Densamme 
J.  E.  F— m 
J.  E.  F-m 
K.  O.  Elfving 
H.  Borg 


Ofvanstäende  observationer  äro  mest  belysande  för 
bedömande  af  Mel.  Hipp,  flygtid,  hvilken  under  olika  är 
varit  ganska  varierande.  Dock  kan  man  i  allmänhet  fast- 
slä  dess  flygtid  tili  senare  Hälften  af  maj.  Ocksä  för  be- 
stämmandet  af  flygären  och  den  härmed  sammanhängande 
generationstiden  i  traktema  af  Evois  finner  man  god  led- 
ning  i  de  gjorda  annotationerna.  Dessa  utvisa  med  tyd- 
lighet,  att  ären  1884,  1889  och  1894  varit  flygär,  hvar- 
jämte  flygtidens  längd  under  äret  1879  tyder  pä,  att  ocksä 
sistnämda  är  varit  flygär.  Ett  visst  samband  mellan  flyg- 
ären och  flygtidens  längd  synes  mig  nämligen  ofvanstäende 
anteckningar  lata  förmoda  sätiilvida,  att  flygtiden  synes 


*)    I  fall  ej  fei  i  anteckningen  föreligger,  bör  väl  denna  fOrstäs 
sj,  att  Imago  exemplar  uttagits  ur  jorden.    Anm.  af  utg. 


41 


utsträckt  ä  vida  längre  tidsperiod  under  flygär,  an  under 
andra  är  (1894  äro  annotationerna  härutinnan  för  tidigt 
afslutade,  livarför  detta  skenbart  synes  strida  emot  min 
slutsats).  Vidare  kan  af  ofvanstäende  den  slutledning  dra- 
gas,  att  Ollonborren  1.  rättare  för  undvikande  af  alt  mi- 
stag  Kastanjeborren  flyger  rikligare  hvart  5:te  är,  eller  att 
sälunda  dess  utveckling  frän  ägg  tili  imago  erfordrar  5  är, 
ett  faktura,  som  ju  är  öfverensstämmande  med  senare  ti- 
ders iakttagelser  i  Tyskland. 

Hvad  skadegörelser,  förorsakade  af  Kastanjeborren, 
vidkommer,  finnas  endast  fä  annotationer.  Sälunda  om- 
nämnes  18^^/683,  att  ollonborrelarver  föregäende  är  för- 
stört  6—7  äriga  lärkträdsplantor.  Den  26  Oktober  1886 
finnes  antecknadt,  att  tallplantor  i  mängd  i  frösängarne 
blifvit  afbitna  nära  jordytan  af  Melolontha  larver,  hvilka 
helt  och  hallet  förtärt  de  afbitna  partierna. 

Anm.:  Nämnas  kan,  att  de  skador  ollonborrelarverna  under  de 
sista  5  ären  anställt  i  plantskoloma  ä  Evois,  ingalunda  äro  smä. 

B.    Serricornia. 

Öfver  hithörande  forstinsekter,  Buprestider  och  Ela- 
terider,  hvilka  i  öfrigt  i  forstligt  afseende  hos  oss  torde 
spela  en  ytterst  obetydlig  roll,  finnas  endast  nägra  fä  an- 
notationer, rörande 

Elater  aeneus  L. 


Observations 
1         ''' 

Observationens  innebörd 

Observators 
namn 

181-10/6  77— 
1810.20/6  78— 

1811-20/580- 

18  2/6  90 
18  5/692 

1822/5  96 

1810/5  97 
188/698 

t    Exemplar  tagna  (saml.) 

J.  E.  F— m 

J.  E.  F— m 

J.  E.  F— m 

J.  E.  F-m 

K.  0.  Elfving 

E.  B.  Bützow 

8  st.  Elater  larver  uppgräfdes  tillsam- 
mans  med  Melolontha  larver  i  plant- 
skolan 

El.  aeneus  flygtid   .  .  .  : 

svnlicr 



42 

Da  Elater  larver,  ehuru  blott  ett  fatal,  ofta  anträffas 
i  plantskolorna  tillsammans  med  Melolontha  och  Agrotis 
larver,  och  da  dessa  ju  äro  „rottnaskar'  och  i  andra  län- 
der  observerats  angripa  äfven  rötter  af  trädplantor  är  det 
troligt,  att  de  ocksä  tili  en  viss  grad  flro  delaktiga  i  för- 
störandet  af  barrträdsplantor  i  Evois  plantskolor,  ehuru 
detta  hos  oss  icke  är  säkert  konstateradt  da  deras  frat  fir 
svärt  att  skilja  frän  andra  rotskadande  insekters  satt  att 
skada.  De  Elater  larver,  jag  anträffat  i  nämda  plantsko- 
lor, tillhöra  ofvanstäende  art. 


C.    Rhynchophori. 
Rhynchites  Betulae  L. 


Observa- 
tions  tid     i 


18  »9/682 

1827/6  89 

18»/5  97 
18  7/6  98 


Observationens  innebörd 


(f  g  tagna  (samt.) 

1  exemplar  taget  (saml.) 

De  första  exemplaren  observerade  . 
D:o  D:o  D:o 


Observators 
namn 


J.  E.  F-m 

J.  E.  F-m 

K.  O.  Elfving 

H.  Borg 


Apoderus  Coryli  L. 

Rörande  denna   art  finnes  endast  en  anteckning  af 
H.  Borg,  att  han  funnit  denna  18V6  98. 


Strophosomus  Coryli  Fabr. 


Observa- 
tions  tid 


1821.30/6  77 

1821-3V7  79 
182», 784 
18 '4/5  97 

1822/5  98 

18  »6/698 


Observationens  innebörd 


Observatots 
namn 


Tagen  (saml.) •  J.  E.  F— m 

D:o    (saml.) |  J.  E.  F— m 

D:o    (saml.) '  J.  E.  F  -  m 

Tagen  pä  rönn j  K.  O.  Elfving 

Observerad !  K.  O.  Elfving 

Tagen  (saml.) I  J.  E.  F— m 


43 


Brachyderes  inganus  L. 

Tagen  18*>/4  98  af  K.  O.  Elfving,  sannolikt  öfvervin- 


trat  SS.  fullbildad. 


Hylobius  Abietis  L. 


Observa- 
tions  tid 


18  26/575 

18  W/878 
18»/5  79 

1828/7  79 

18  20/582 

1826/5  82 

186/6  82 


18  19/682 
18  20/682 


188/684 
188/684 

1816-28/6  84 

18  15/589 

18  27.28/689 

1819/5  90 

18  23/690 

186/692 

18  23.26/6  92 

18  4/792 

18  26/5  93 

1812/5  94 
18i»/5  95 

18  27/5  96 

1820/5  96 
1830/1096 


Observationens  innebOrd 


Svärmade 

Infingad  (saml.) 

Tagen  (saml.) 

D:o    (saml.) 

D:o    färdigbildad  Imago  ur  pupphäla 

Synlig 

Rikligt  förekommande,  550  exemplar 

fängades  af  elever  och 

Hyl.  Ab.  antraffades  vid  roten  af  ett 

stört  antai  samma  ärs  stubbar,  ända 

tili  10  ex.  per  stubbe 

Ett  ex.  taget  (saml.) 

A  stubbar  frän  1880-81  larver  ätande, 

endast  fl  redan  i  pupphäla,  ej  för- 

puppade 

Par  exemplar  infftngades 

Talrikt  vid  rothalsen  af  stubbar  frän 

vintem 

Exemplar  tagna  (saml.) 

I  rörelse 

Flere  exemplar  infängade 

Ymnigt  flygande 

Ett  exemplar  taget  (saml.) 

I  mängd 

Flerstädes 

Svärmade  ymnigare  an  förutunder  äret 

Anträffad 

Kommer  fram 

Framkommo 

De  försra  expi.  syntes 

Larv.  af  Hyl.  Ab.  vid  rot  af  stubbe 
Hylob.    larver   i   färdig   pupphäla  ä 

rötter  af  tallstubbar,  dessutom   en 


Observators 
namn 


E.  Wrede 
J.  E.  F-m 
E.  F-m 
E.  F-m 
E.  F-m 
E.  F— m 


A.  B.  Heikel 


J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 


J.  E.  F-m 


Hj 
J 


E.  F— m 
E.  F-m 
E.  F-m 
E.  F— m 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 
Malmgren 
E.  F-m 
J.  E.  F-m 
l.  W.  Granit 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 


44 


18  19/597 
18  »7/697 
1813/7  97 

18  22/598 

1816/698 


larv  utan  pupphdla,  en  del  äter  med 

halffärdiga  pupphälor  (Mustajärvi  & 

Pottaskamäki) j      J.  E.  F-m 

De  första  expl.  för  äret  togos  .  .  .  .  |    K.  O.  Elfving 

Imagines  flerstädes  pä  marken  .  .  .  .  !      J.  E.  F— m 

Togs  ett  expl.  af  Hyl.  Ab j      J.  E.  F-m 

Hyl.  Ab.  synlig K.  O.  Elfving 

D:o       tagen  (saml.) I      J.  E.  F-m 


Ehuru  observationerna,  rörande  Hylob.  Ab.  säsom 
synes  ej  äro  fätaliga,  berättiga  dessa  dock  icke  tili  att 
draga  de  slutliga  konsekvenserna  rörande  denna  arts  ut- 
veckling.  Att  ej  denna  ytterst  allmänna  och  i  forstligt  af- 
seende  ganska  beaktansvärda  skalbagge  tili  sitt  lefnadssätt 
ännu  hos  oss  är  noggrannare  känd,  bör  ej  förväna  oss, 
da  vi  taga  notis  om  erfarenheterna  frän  andra  länder, 
särskildt  Tyskland,  och  som  visa  oss,  att  frägan  om  Hy- 
lob. Ab.  generation  hör  tili  de  mest  komplicerade.  Sä- 
lunda  upptager  Eckstein  i  sin  forstzoologi  ej  mindre  an 
10  olika  utvecklings-schema  för  ifrägavarande  art. 

Rörande  skadegörelser,  förorsakade  af  Hyl.  Ab.  fin- 
nes  annoteradt,  att  underväxten  i  en  1880—81  afvärkad 
skog  allmänt  var  skadad,  delvis  mycket  svärt. 

Anm.:  Ocksä  denna  art  har  de  senaste  ären  gjord  icke  ringa 
skada  i  tall  och  lärkträdskulturer  pä  Evois 


Pissodes  notatus  Fabr. 


Observations 
tid 


Observationens  innebörd 


Observators 
namn 


1826/5  75 

1821/8  92 

1813/5  94 
1815/5  94 


Svärmade E.  Wrede 

Dels  fullbildade  dels  puppor  vid  rot- 
halsen af  10—15  drig  död  tall   .  .  i  J.  E.  F— m 

1  larvtillständ |  J.  E.  F— m 

Larver  i  pupphäla !  J.  E.  F — m 


45 


Pissodes  Pini  L. 


189/1096    Pissodes  (Pini?)  som  larv  i  pupphAla  .  J.  E.  F— m 

1822/5  98  .         Pini  i  kopulation K.  O.  E— g 

Pissodes  piniphilus  Hbst. 

18»/597    Tagen  af J.  E.  F— m 

18  »9/5  98    Larven  höll  pä  att  bereda  sig  tili  för- 

puppning J.  E.  F— m 


Hylurgus  piniperda  L. 


Observations 
tid 


1823/4  64 

189/5  64 

184/8  75 
188/5  75 
1821/4  76 

18  26/476 

18  »2/576 

189/478 
18  »1/480 
1813/4  80 

18  23/480 
18  22/481 

188/5  81 
18  23/4  82 

18  »9/6  82 
18  7/882 

18  27/483 
1829/4  83 

189/5  83 
18  3/684 

18  24/684 
18  28/4  85 

18  »»-13/4  86 


Observationens  innebörd 


Observators 
namn 


Flog  ymnigt 

I   mängd   inborrad   under  barken  af 

fällda  stammar,  flere  ägg  lagda  .  . 

Svärmade  enstaka  exemplar 

Hade  börjat  lägga  ägg 

Framkom 

Inborrad 

Syntes  för  andra  gdngen,  nu  taJrikare 

an  första  gangen    .  .  .  .  , 

Flog 

Sparsamt  synlig 

Rikligt  flygande 

Hade  lagt  ägg,  inborrad 

AUmänt  inborrad  vid  rothalsen  af  50 

— 60  ärig  tall  i  vinterkvarter    .  .  . 
Utkrupen  ur  ,  ... 

Framkommen,  delvis  redan  inborrad 

Tagen  (saral.) 

Inborrad  i  tallskott 

Flyger 

Egentlig  svärmtid 

Lagt  ägg 

Hade  borrat  sig  1—3  tum  länga  gän- 

gar  och  lagt  ägg 

Tagen  (saml.) 

Framkom  enstaka 

Svärmade  talrikt 


J.  E.  F— m 

J.  E.  F— m 

Ernst  Wrede 

J.  E.  F— m 

J.  E.  F—m 
J.  E.  F— m 

l   J.  E.  F— m 
J.  E.  F— m 

J.  E.  F— m 
J.  E.  F— m 


F— m 
F— m 
F— m 
F— m 
F— m 
J.  E.  F— m 


J.  E. 
J.  E. 


J.  E.  F— m 
J.  E.  F— m 
J.  E.  F— m 
J.  E.  F— m 


46 


184/5  88  Inborrad  ä  fälldt  virke J.  E.  F— m 

18  30/4  89  Utkrupit  ur  vinterkvarteret J.  E.  F— m 

18^/589  Ett  och  annat  exemplar  flygande  .  .  J.  E.  F— m 

18^/490  I  mängd  svärmande Wasastjema 

18  27/4  90  Svärmade  andra  gängen  ymnigt  ...  J.  E.  F — m 

187/5  91  Framkommo  enstaka  exemplar  ....  J.  E.  F — m 

18  ^/6  91  Ett  exemplar  anträffades  i  märgen  af 

förra  Irets  skott J. 

18J6/8  93  I  pä  marken  nedfallna  tallskott   ...  J. 

18  »3/494  Flygande J. 

18  22/494  Inborrad  under  barken J. 

18  21/795  Merändels  förpuppad,  2  exemplar  unga 

imagines 

183/5  96  Enstaka  exemplar 

185/5  96  Svärmade  talrikt 

!      18  7/5  96  Inborrad  under  barken J.  E.  F— m 

i     18  26/4  97  Massvis  svärmande K.  O.  Elfving 

,     18  21/5  98  Äggläggande J.  E.  F— m 

Af  ofvanstäende  annotationer  fär  man  en  füllt  bely- 
sande  bild  af  artens  i  fräga  flygtid,  som  synes  infalla  i 
senare  Hälften  af  april  och  början  af  maj.  Anteckningarna 
frän  1882  och  1893  äter  lämna  oss  anvisning  pä,  när  märg- 
borren  genomgätt  sin  utveckling,  och  när  den  föröfvar  sin 
egentliga  skada  ä  skogen. 

Hylurgus  minor  Htg. 


E. 
E. 
E. 
E. 

E. 
E. 


F— m 
F— m 
F— m 
F—m 

F— m 
F—m 


Observations 
tid 


18  10/6  65 
I80/98O 
18  20/6  82 

18  9/9  82 

189/5  83 
18  21/9  83 
183/6  84 


Observationens  innebörd 


Tagen  (saml.) 

Tagen  i  nedfallna  tallskott  (saml.) .  . 
Larver,   dels   redan  i  pupphäla,  men 

ännu  ej  förpuppade 

Ej  mera  att  finna  i  pupphälor,   troli- 

gen  2  veckor  tidigare  utkrupna.  . 

Flygande 

2  exemplar  i  nedfallna  tallskott  (saml.) 
Borrat  gängar  af  1—3  tums  längd  och 

lagt  ägg 


Observators 
namn 


E.  F—m 
E.  F—m 


J.  E.  F—m 


F—m 
F—m 
F— ra 


J.  E.  F—m 


47 


18»a/4  86 

18  26/4  87 

18^9/5  89 

18  27/4  90 
18  28/5  91 

1811/5  93 
1815/5  94? 
185/6  96 
188/a96 

18  26/4  97 

18«/5  98 
1817/5  98 
18  21/5  98 
181/6  98 


Flere  expl.  infängade 

Ett  expl.  krypande  ä  tallstam   .  .     . 
Äggläggande  1—1 1/2  tum  länga  gän- 

gar 

Svärmade 

Flygande 

Tagen  i  flere  expl 

Inborrad  och  hade  lagt  ägg 

En  och  annan  synlig 

Talrikt  flygande 

Massvis  flygande 

Svärmar 

Inborrad 

Äggläggande 

D:o  


J.  E.  F—m 
J.  E.  F—m 


F— m 
F— m 
F— m 
F — m 
F-m 


^  J.  E.  F— ra 

K.  O.  Elfving 
K.  O.  -Elfving 
K.  O.  Elfving 
J.  E.  F-m 
K.  O.  Elfving 


Denna  arts  iefnadssätt  synes  i  det  närmaste  öfverens- 
stämma  med  föregäende  arts. 

Hylastes  ater  Fabr. 


Observations 
tid 


Observationens  innebörd 


Observators 
namn 


1815/6  65 

18  25-31/5  82 
18  24/6  84 

18  27JM/6  89 
1818/6?? 

18  6/6  90 

18  28/5  91 

18  20/5  96 
18  6/6  98 
18  9/6  98 

1816/6  98 
18   /6  99 


Tagen  (saml.) 

11  exemplar  tagna  (saml.) 

Tagen  (saml.) 

Flere  expl.  tagna  (saml.) 

Svärhiar 

1  expl.  flygande 

1  mängd  svärraande 

Vid  roten  af  en  stubbe 

Svärmar 

Talrika  exemplar  tagna  (saml.) .  .  .  . 

1  expl.  taget  (saml.) 

Tagen  i  sällskap  med  Hylobius  Abie- 
tis  (saml.) 


J.  E.  F— m 
J.  E.  F— m 
J.  E.  F— m 
J.  E.  F>-m 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F— m 
J.  E.  F— m 
K.  O.  Elfving 
J.  E.  F— m 
J.  E.  F— m 

J.  E.  F— m 


Ej  häller  af  denna  tabell  kan  man  draga  slutsatser 
annat  an  vis  ä  vis  artens  flygtid.  Da  denna  infaller  sä 
sent,  jämförd  med  hvad  fallet  är  exempelvis  i  Tyskland, 


48 

är  det  antagligt,  att  i  motsats  tili  hvad  fallet  i  Tyskland 
dr,  endast  en  generation  hoss  oss  kommer  tili  utveckling 
under  äret.  Nämda  sakförhällande  behöfver  närmare  ut- 
redning,  likasom  öfvervintringsstadiet  (antagligen  imago?) 


Hylastes  palliatus  GylL 


ObservatJons  i 
tid 


Observationens  innebörd 


Observators 
namn 


1827/490    '  Tagen J.  E.  F— m 

I     18  26  497    ;  Massvis  svärmande K.  O.  Elfving 

18  »*/598    1  Tagen K.  O.  Elfving 

I      18«/698    i  1  expl.  (saml.) J.  E.  F— m 


Tomicus  acuminatus  Gyll. 


Observations 
tid 


18  »0/6  65 
18  »9/4  80 
18V5  81 
181/4  82 


183/4  82 
1830/6  82 

189/9  82 
18  »3/5  83 

18  »9/583 
18  4/8  83 


18  3/1183 

18  »7/690 
18  »2/7  90 


Observationens  innebörd 


Observators 
namn 


Ett  expl.  (saml.) ' 

Tagen  (saml.) j  J.  E.  F— m 

öfvervintrande  imagines  i  pupphäla .  j  J.  E.  F— m 
Ljusfärgade   expl.  frän  ytbräder,  tro- 

ligen  af  den  vären  1881  kläckta  ge- 

nerationen J.  E.  F— m 

2  Ijusa  expl.  frän  stocitar  (saml.)    .  .  J.  E.  F — m 
Fullbildad  ä  fälld  tallstam,  antagligen 

öfvervintrad  ss.  larv  el.  puppa .  .  .  ,  J.  E.  F — m 

I  mängd  SS.  fullbildad  under  tallbark  '  J.  E.  F— m 
1  expl.  öfvervintrande  under  bark  af 

tall,  färdig  att  lämna  detsamma  .  .  |  J.  E.  F— m 

Inborrad  (saml.) '  J.  E.  F — m 

Larver,  puppor  och  imagines  under  de  ' 

tunnare  barklagren  af  tall  —  manne  i 

dubbel  generation? '  J.  E.  F— m 

Tagen   under  barken  af  40—50  ärig  i 

tall,  som  samma  är  gätt  ut  (saml.)  J.  E.  F — m     ! 

Flere  expl.  (saml.) '  J.  E.  F— m     1 

I  beräd  att  borra  in  sig  (saml.)    ...  I  J.  E.  F— m     l 


18»/497 

18  25/498 


Ofvervintrande  imagines 

Dels  gula  under  bark,  dels  mörka  in- 
divider  krypande  pä  trädstam  .  .  . 


49 


K.  O.  Elfving 
H.  Borg 


Ofvanstäende  iakttagelser  synes  tyda  pä,  att  gene- 
rationen  är  enärig,  och  att  arten  i  regel  öfvervintrar  ss. 
fullbildad  —  om  ocksä  ej  med  füllt  utbildad  färg.  Anno- 
tationen af  18^8  83  tyckes  mig  snarare  tala  för,  att  en  del 
exemplar  utbildas  tili  imagines  redan  i  augusti  för  att  se- 
dermera  öfvervintra  ss.  sädana,  an  för  en  dubbel  gene- 
ration. 

Att  en  dubbel  generation  stundom  kan  förekomma, 
är  ej  omöjligt,  och  synes  mig  iakttagelsen  af  18^7  90  tala 
mera  härför  an  förenämda  Observation  af  1883. 


Tomicus  stenographus  Duft. 


Observations 
tid 


18  »3/9  65* 

18  23/5  75 

18  7/8  82 
189/9  82 

1813/5  83 

181/6  98 
184/6  98 


Observationens  innebörd 


2  Ijusfärgade  expl.  under  tallbark 
(saml.) 

Expl.  sägos 

FuUbildad  ä  fälld  taH 

Ett  expl.  inborradt,  troligen  för  vln- 
terkvarter 

I  vinterkvarter,  beredda  att  lämna  det- 
samma 

Fördärdigatc.  8  cm  länga  modergängar 

Lflggande  ägg 


Observators 

namn 

J.  E. 

F— m 

J.  E. 

F— m 

J.  E. 

[F-m 

J.  E. 

F-m 

J.  E. 

F-m 

K.  O. 

Elfving 

H. 

Borg 

Det  ser  ut,  som  om  arten  skulle  utveckla  en  gene- 
ration i  äret  och  öfvervintra  ss.  imago. 


50 


Tomicus  typographus  L. 


Observations 
tid 


Observationens  innebOrd 


Observators 
namn. 


18^3/4  65  2  expl.  tagna  pä  gran  (saml.)    .  .  .  . 

18  «0/665       Tagen  (saml.)  .....' 

182V765    :     D:o       d:o      

1828/965         D:o       d:o      

18  »3/965        D:o    4  tallstara  (saml.) 

18  26/5  75       Svärmade 

18  20/682  Dels  larver,  dels  puppor  i  fälld  gran 

18  2/7  82       Tagen  (saml.) 

18  7/8  82    I  Fullbildad  ä  fälld  gran 

183/6  84  I  Befann  sig  inborradi  merändels  i  par- 

I      ningskammaren 

18  '^/589  '  Inborrad  c.  V2  tum  Iran  parningskam- 

I      maren 

18  V590    j  Svärmade 

18  »2/5  98  Tagen  under  barken  af  gran  (saml.) . 

18  V6  98    I  Börjat  lägga  ägg 

18  4/6  98    :  Läggande  ägg 


E.  Wrede 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 

J.  E.  F-m 

J.  E.  EkstrOm 

J.  E.  F-m 

K.  O.  Elfving 

K.  O.  Elfving 

H.  Borg 


önskligt  vore,  att  variationerna  i  utvecklingen  spe- 
cielt  hos  denna  sä  farlig  ansedda  art  blefve  föremäl  för 
ett  mera  ingäende  Studium  i  olika  delar  af  värt  land.  ** 


Tomicus  Laricis  Fabr.*) 


Observations 
tid 


18  »0/6  65 
18  »3/9  65 

1826/5  75 
18  23/5  75 
18  20/4  81 

18  20/6  82 


Observationens  innebörd 


Observators 
namn 


Tagen  (saml.) 

D:o    ä  tall  (saml.)    .... 

Svärmade 

Sägs 

I  tallbark  (saml.) 

Larver  i  fällda  tallstammar 


J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 
E.  Wrede 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 


*)  Anm.:  Manne  ej  snarare  annotationerna  rörande  denna  art  hän- 
föra  sig  tili  T.  proximus  Eichhoff  och  nigritus  Gyll.?        Utgifvaren, 


51 


18  "/«82 

1811-20/6  82 

18  7/8  82 


18  9/9  82 
1813/5  83 

18  20/5  83 
18  3/6  84 
1812/6  88 
18  20/6  88 
1819/5  89 
1819/6  90 

18  24/5  96 

18  7/7  97 
1819/5  98 
181/6  98 
18  4/6  98 


Pä  fälld  omkr.  30  ärig  tall,  larver  .  . 
Imagines  (saml.) 

1  imago  ä  falld  tallstam  —  ä  föregäende 

vinter  fälld  granstam  dels  ss.  larv. 

dels  SS.  puppa 

Larv  och  puppa  samt  nästan  fullbildad 
Talrika   expl.  i  vinterkvarter,  färdiga 

att  utflyg? 

Imagines  tagna 

Inborrad  i  pamingskammaren 

Talrikt  krypande  pä  tallstam 

2  expl.        ,  ,        ,       

Nyligen  inborrad  i  gran 

1  expl.  i  beräd  att  bona  in  sig  i  en 

tallstam 

Krypande  pä  tallstam 

C.  4  cm  länga  modergängar 

Lämnade  vinterkvarteret  i  fälld  tall  . 

Tagen 

Läggande  ägg 


J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m     I 


J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 


E.  F-m 
E.  F-m 
E.  F-m 
E.  F-m 
E.  F-m 
E.  F-m 


J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 
E.  B.  Bützow 
H.  Borg 


Det  synes  antagligt,  att  hithörande  arter  hafva  sin 
normala  flygtid  i  senare  hälften  af  maj,  utveckla  en  gene- 
ration  i  äret  och  öfvervintra  säsom  imagines.  Att  1  Va — 2 
generation  pä  ett  är  likasom  hos  T.  typographus  under- 
stundom  kan  komma  tili  utvekling  är  högst  antagligt,  om 
man  fär  döma  af  observationer  öfver  imagines  i  det  fria  i 
medlet  af  juni,  men  behöfver  närmare  konstateras,  hvarvid 
noga  bör  tillses,  humvida  exemplar  af  T.  laricis  eller  de 
i  anm.  nämda  närstäende  föreligga. 

Tomicus  chalcographus  L. 


Observations 
tid 


Observationens  innebörd 


Observators 
namn 


18  13/465 
1810/6  65 

18  27/6  79 


Flere  expl.  (saml.) i  J.  E.  F-m 

Tagen  (saml.) !  J.  E.  F-m 

Höll  pä  att  lägga  ägg,  dock  voro  mo- 
dergängar af  bety  dl  ig  längd  utgräf  da  I  J.  E.  F— m 


52 


1814/5  83 
1818/5  83 
181/5  90 

1824/5  96 

1830/4  98 
181/6  98 

18  4/6  98 


öfvervintrande  i  mängd 

2  expi.,  det  ena  Ijust,  det  andra  mörkt 

Svännade    

Krypande  pä  tallstam 

Under  barken  af  gran  (imagines)    .  . 

Förfärdigat  pamingskammaren,  delvis 

päbörjat  arbetet  med  modergingarne 

Läggande  ägg 


J.  E.  F-ra 
J.  E.  F-m 

J.  E.  Ekström 
J.  E.  F-ra 

K.  O.  Eifving 

K.  O.  Eifving 
H.  Borg 


Tomicus  4-dens  Hart. 


Observations 
tid 


Observationens  innebörd 


Observators 
namn 


1813/4  65 
1819/5  83 
18  21/7  97 

18  27/4  98 

184/6  98 


Tagen  ä  gran  (saml.) 

D:o    ä  tall  (saml.) 

D:o    merändels   puppar,   ett  imago 

expl 

D:o    öfvervintrande  ä  tall 

D:o    läggande  ägg 


J.  E.  F-m*) 
J.  E.  F-m*) 

J.  E.  F-m 

K.  O.  Eifving 

H.  Borg 


Tomicus  micrographus  Gyll. 

1330/497    Endast  en  annotation  finnes:  tagen  under 

barken  af  gran  (imago)  af K.  O.  Eifving 


Dryocoetes  autographus  Ratz. 


Observations 
tid 


Observationens  innebörd 


Observators 
namn 


1813/4  65 
1813/9  65 
18i«/5  83 
188/5  97 

186/6  98 
189/6  98 


Tagen  ä  gran  (saml.)    J.  E.  F— m 

Tagen      ,           ,         J.  E.  F— m 

Ett  expl.  taget J.  E.  F-m 

Imago  öfvervintrande  under  barken  af 

gran 1    K.  O.  Eifving 

Svärmar K.  O.  Eifving 

Flere  expl.  (saml.) J.  E.  F-m 


*)    Exemplaren  voro  oriktigt  bestämda  tili  T.  bidens  Fabr. 


53 


Dryocoetes  Alni  Georg. 

Tagen    18*/5  98    öfvervintrande  under  barken  af  AI- 

nus  incana K.  O.  Elfving 

Xyloterus  lineatus  Oliv. 


Observations 
tid 


Observations  innebörd 


Observators 
namn 


18  6/6  75 
18  9/5  83 
18  »»/589 

18  27/4  90 

18  20/6  90 

1810/5  90 

18  26/4  97 
18  24/498 

18  4/598 
18  8/6  98 


Svännade , 

D:o        

Inborrar  sig  i  fällda  granar,  hade  hun- 

nit  c.  1/4  tum  i  Splinten 

Tagen  

Ett  expl.  pä  stubbe  af  tall 

(S  ^  borrade  in  sig  i  oafbarlcad  2  tum 

tjock  stam.,  dödfunna  ii/6  90   .  .  . 

Massvis  svärmande 

Ett  expl.  synligt 

Svärmar 

Ett  expl.  taget 


E.  Wrede 
J.  E.  F~m 

J.  E.  F-m 

J.  E.  Ekström 

J.  E.  F-m 

J.  E.  F-~m 
K.  O.  Elfving 
K.  O.  Elfving 
K.  O.  Elfving 

J.  E.  F-m 


Xyloterus  domesticus  L. 

18  26/4  97    Tagen,  öfvervintrande  pä  Alnus  incana  af    K.  O.  Elfving 

Crypturgus  pusillus  Gyll. 

1820/682    Anträffad  ä  tall  af J.  E.  F-m 

1813/5  83  „        öfvervintrande J.  E.  F-m 

Crypturgus  cinerens  Hbst. 

1830/4  98    Tagen  af K.  O.  Elfving  ä  gran. 

D.    Longicornes. 

Ascmum  striatum  L. 
1830/5  97    Imago  tagen  i  det  fria K.  O.  Elfving 

Criocephalus  rusticus  L. 

1829/7  79    Tagen  (saml.)  af J.  E.  F-  m 

184/580     Tagen  A.  Riddelin 

1815-31/795  Tagen  (saml.)  , J.  E.  F-m 


54 

Callidium  violaceum  L. 

18»9/6  82    Tagen  (saml.)  af J.  E.  F— m 

Rhagium  mordax.   De  Geen 

1823/575    Tagen  af J.  E.  F-m 

18  M/5  96    Synlig J.  E.  F-m 

18«/597    Tagen  af K.  O.  Elfving 


Rhagium  inqvisitor  L. 


Observations 
tid 


Observationens  innebörd 


18  23/575 
18  27/4  90 

18Ö/6  90 
18  19/5  95 
1830/5  97 

18  27/4  98 


Tagen 
D:o 
D:o 
D:o 


Observators 
namn 


J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 
J.  E.  P-m 
J.  E.  F-m 


D:o     K.  O.  Elfving 

Säväl  larver  som  imagines  under  bar-  { 
ken  af  gran !    K.  O.  Elfving 


Acanthocinus  aedilis  L. 


Observa- 
tions tid 


18  8/5  75 

1815/5  75 

18  "-20/6  77 

18  29/4  83 

18  W/5  89 

18  27/4  90 

18  "/»SO 
18  20/5  96 

1828/4  97 

187/7  97 


Observationens  innebörd 


Observators 
namn 


Tagen  .  .  . 
Parade  sig 
Tagen  (sami.) . 


Puppor  under  barken 

Syniig 

Tagen  

I  parning 


J.  E.  F-ra 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 


Tagen O.  Timgren 

Observerad 


18^/5  98       Observerad  i  parning K.  O.  Elfving 


J.  E.  F-m 
J.  E.  F-m 
J.  E.  F— ra 
J.  E.  F— m 
K.  O.  Elfving 
J.  E.  F— m 


Pogonocherus  fasciculatus.    De  Geer. 

1830/497    Observerad  af K.  O.  Elfving 

188/698  D:o  E.  B.  Bützow 


55 

Monochamus  sutor  L. 

18  »0-20/8  81    Observerad  (saml.)  af J.  E.  F-m 

Lamia  textor  L. 

1820/6  78    Observerad  (saml.)  af J.  E.  F-m 

Saperda  carcharias  L. 

18»-io/790    Tagen  (saml.)  af J.  E.  F-m 

£•    Phytophagi. 

Melasoma  aenea  L. 
18  »2/899    Tagen  (saml.)  af J.  E.  F— m 

Ofriga  exemplar  i  samlingarna  äro  tyvärr  ej  försedda 
med  datum-annotationer,  hvarför  ej  flere  anteckningar  kunna 
anfOras. 

Melasoma  Populi  L. 

18«/692     Tagen  af Hj.  Malmgren 

18  »9/5  97    Tagen  af  .  .  , K.  O.  Elfving 

1822/598      D:o    af K.  O.  Elfving 

Phytodecta  pallida  L. 

18»*/696    Frätte  under  sommarens  lopp,  bladen  af 

Sorbus  fennica,  imagines  kläcktes  ^/i .  .      J.  E.  F— m 
18  »4/597    Tagen  ä  Rönn K.  O.  Elfving 

Phyllodeeta  vulgatissima  L. 

18»8/597    Tagen  af K.  O.  Elfving 

Galleruca  lineola  Fabr. 

18  »9/597    Tagen  pä  släg  af K.  O.  Elfving 


56 


IL    Lepidoptera. 
A.    Sphingidae. 

Sphinx  pinastri  L. 


18  7-9/6  90 

185/697 


Flere  expl.  tagna  af  .  . 
D:o  pä  syren  af 


J.  E.  F-m 
K.  O.  Elfving 


B.    Bombycidae. 

Lasiocampa  pini  L. 


Observa- 
tions  tid 

Observationens  innebörd 

Observators 
namn 

1830/697 
18  2/7  97 
1812/9  97 
18  21/3  98 

18  7/798 

— 

En  C  fängad  (saml.) 

J.  E.  F    m 
J.  E.  F— m 
J.  E.  F-m 

D:o      d:o      

Haifvuxna  larver 

Larv  tagen,  förtärde  tili  lo/e  626  barr, 
började  sistnämda  dag  spinna  in  sig 
och  utkläcktes 

. 

J.  E.  F-m 

Endromis  versicolora  L. 

1828/4  87    En  9  utkrupen  ur  puppa,  som  tagits  un- 
der  mosstäcket 


Orgyia  antiqva  L. 

Rörandedennaart,  somär  1896och97uppträdde  i  ovan- 
lig  myckenhet  kring  Evois  Forstinstitut  och  därvid  (enligt 
mundtligt  meddelande  af  Lektor  Furuhjelni)  torde  förgri- 
pit  sig  pä  nästan  alla  slags  löfträd  vid  Institutet,  finnes 
nägra  mera  ingäende  annotationer  af  Lektor  Furuhjelm, 
hvilka  jag  läter  här  ingä: 

Den  24/7  96  utkläcktes  en  cJ  (saml.) 

9-10/8  hade  ^^  utkommit  ur  i  rum  intagna  puppor.  Ute  säg  jag 
d.  8:de  o.  9:de  med  ägg  belagda  kokonger  —  d^S  hade  redan  nägra 
dagar  förut  utkommit  ur  i  rum  intagna  puppor.    Pä  vär  gärdsplan  flog 

cf  den  11/8. 


4 


57 

^/8  Hannen  flog  pä  e.  m.  talrikt  ä  vär  gärdsplan  och  i  skogen 
i  institusets  närhet. 

1^/9  d  sügs  fortfarande  flygande  talrikt  i  skogen  vid  vägar  ända 
tili  omkr.  7^,  da  kall  väderlek  inträffade  och  med  starka  nattfroster  fort- 
for  ftnda  tili  ^-^V^.  Under  denna  tid  sAgs  fjäriln  blott  sparsarat  eller 
alls  icke  flyga  omkring.  Men  den  12  och  ännu  mera  den  13  var  den 
äter  i  rörelse,  dock  ej  i  sSdan  mängd,  som  före  köldperioden. 

^/9  ännu  sägs  (S  flyga  i  skogen  tdniligen  bögt  uppe  —  vfidret 
mildt. 

27/9  (5  flog  ännu. 

I  slutet  af  September  anträffades  larver,  som  krupit  upp  i  toppen 
af  c.  15  ärigt  lärkträd,  dar  de  dött.  Spar  af  barrfrat  syntes-troligen  för- 
orsakadt  af  Orgyia  larverna. 

18  »7^  97.  Smä  Orgyia  larver  ä  gran.  A  de  utväxande  ärskot- 
ten  voro  barren  afätna,  men  skadan  liknade  sA  mycket  den  af  Nematus 
abictum,  sä  att  jag  är  tveksam,  om  ej  den  dock  härrOrde  af  sistnämda 
art,  ehuru  larver  af  denna  ej  syntes.    J.  E.  F — m. 

18  77  97.  Observerades  frat  pä  granbarr  —  dock  motvilligt  — 
Orygia  larver  äta  knappt  tallbarr!    J.  F.  F — m. 

Phalera  bucephala  L. 

18  12/697    Tagen  af '  K.  O.  Elfving 


C.    Noctuidae. 

Panolis  piniperda  L. 

1822/589    Flygande 

1828/4  90        D:o        talrikt  &  .Punschberget"  . 


J.  E.  F— m 
J.  E.  Ekström 


D«    Toriricidae. 

Tortrix  resinana  L. 


Observations 
tid. 


18Ö/5  64 


18  27/5  77 

18  7/8  82 


Observationens  innebörd. 


10  hartsknölar  undersöktes,  af  hvilka 
en  innehöll  puppa,  2  larver,  de  öf- 
riga  parasitstekellarver  (Ichneumon 
resinanae  Htg) 

Flygande 

Artstora  hartsknölar  pä  tall 


Observators 
namn. 


J.  E.  F-m 


J.  E.  F-m 
J.  E.  F— m 
J.  E.  F-m 


58 


18  27/483 

188/583 
18  20/6  88 
18  W/5  90 
18  21/598 

18  4/6  98 
1830/1298 


Flygande J.  E.  F— m 

D:o         J.  E.  F- 

Utkrupen  ur  puppa    J.  E.  F — ^m 

Flygande  kring  tallarna  nära  sägen  .1  J.  E.  Ekström 

Utkom  ur  intagen  puppa J.  E.  F — m 

Utkläckt  ur  intagen  puppa '    K.  O.  Elfving 

Enärig   hartsknOl   öppnad,  larven  2,5 

mm.  läng J.  E.  F — m 


III.    Hymenoptera. 

A.    Siricidae. 

Sirex  gigas. 
183/10  89    Infängad  (saml.) 


J.  E.  F— m 


B.    Tenthredinidae. 

Cimbex  variabilis. 
18  V?  88    Tagen  (saml.) 


J.  E.  F-m 


Lophyrus  rufus. 


Observations 
tid 


18  V7  80 

181/7  95 

18  21/796 
18»V8  96 
1812/8  96 
18  4/8  96 

18  23/597 


Observationens  innebörd 


Observators 
namn 


Larver  tagna  förpuppade  i^/r,  imagi- 
nes  14-15/8 

Larver  merändels  försvunna  frän  tallar, 
7/1  en  del  sjuka  dock  ännu  synliga 

Kokonger  tagna 

(S  S  utkläckta  (saml.)  inne 

v^  tagen  ute  i  det  fria  (saml.)  .... 

(S  utkläckt  ur  21/7  tagen  kokong  (saml.) 


J.  E.  F— m 


J.  E. 

J.  E. 

J.  E. 

J.  E. 

J.  E. 


Larver  pä  ungtall i    K.  O. 


F— m 
F— m 
F— m 
F— m 
F — m 
Elfving 


59 


18  V«  97  C.  1  cm.  länga  och  mindre  larver  ä 
c.  50  ürig  fälld  tall  -  Atminstone  2 
hopar  af  sädana  larver  höllo  sig 
klumpvis  tiilsammans  pä  själfva 
stammen  —  ej  pä  harren  —  mAnne 
sjuka  eiler  ömsande  hud?  Pä  ung- 
tallar  observerades  redan  28/5  larver, 
men  mindre 

18*8/697  I  kronorna  af  ^^J6  stormvräkta  c.  40 
äriga  tallar  (par  tiotal)  observe- 
rades Lophyr.  larver  —  äfven  pä 
aidre  träd  künde  man  urskilja  kvi- 
Star,  Iran  hvilka  alla  barr  frän  före- 
gäende  är  blifvit  uppätna.  Pä  yngre 
tallar,  telningar  och  undertryckta 
äldre  träd  förekommo  larver  ytterst 
allmänt,  pä  ett  af  de  sistnämda  hade 
de  t.  o.  m.  angripit  ärets  ej  ens 
halft  utvuxna  barr 

1825/697       Larver  ännu  ätande  i  kronorna 

En  stör  del  torde  dock  redan  begif- 
vit  sig  frän  träden  att  förpuppas  i 
jorden  —  i  flere  tallar,  som  efter 
deras  framfart  buro  tydiiga  spar 
syntes  numera  ingen  larv.  Nägra 
kokonger  i  träden  säg  jag  ej  — 
larvema  hade  sannolikt  gätt  ner  i 
jorden. 

18  27/697  Larver  ännu  kvar  pä  nägra  stammar. 
I  en  och  annan  larvklump  visade 
sig  larverna  rOrliga  pä  vanligt  satt, 
da  de  oroades,  och  hade  mörkfärg, 
i  andra  rörde  de  sig  ej,  föreföUo 
däsiga ;  bland  dessa  sistnämda  fun- 
nos  ätskilliga  blekfärgade.  Nästan 
alla  träd  hade  varit  angripna   .  .  . 

18  7/7  97  Inga  larver  mera  synliga,  utom  sjuka, 
nästan  döda  —  inga  kokonger  i 
träden 

1813/897  En  C  utkläckt  frän  ur  jorden  upp- 
gräfda  kokonger.  Veckan  förut  hade 
en  parasitstekel  utkommit 


J.  E.  F— m 


E.  F- 
E.  F- 


-m 
-m 


J.  E.  F— m 


J.  E.  F— ra 


J.  E.  F—m 


60 


<SJ  de  ststa  dagama  af  augusti,  99 

i  början  af  September  ur  kokonger. 

tagna  i  jorden 

J.  E.  F—m 

18  6/6  98 

L.  rufus  delvis  utvecklad  tili  larv. .  .  1 

K.  O.  Elfving 

1830/898 

5  sami 

J.  E.  F— m 

1819/5  98 

L.  rufus  syntes  ej  tili  ej  häller  med 

agg  belagde  barr  hittades.    öfver-  - 

vintrande  ägg  torde  här  vare  bögst  ' 

säUsynta   om   de  alls   förekomma. 

J.  E.  F—m 

Af  mig  senare  gjorda  observationer 

(se  Societas  pro  Flora  et  Fauna  Fen- 

nica  Meddel.  28  häft,  pag.  27)  be- 

krafta  antagandet  att  L.  rufus  öf- 

vervintrar  som  ägg.    Larvema  ut- 

kläckas  i  slutet   af  maj  el.  början 

af  juni,  förpuppas  i  regeln  i  juli,  ste- 

keln  flyger  i  augusti  (1.  September,  ' 

gener  itionen  1-ärig 

K.  0.  Elfving. 

Nematus  Abietum  Htg. 

18^2^6  97    Larver  observerades  pä  gran,  voro  för- 
svunna  20/^,  antagligen  förpuppade  .  . 


J.  E.  F-m 


Nematus  Erichsonii  Htg. 

18  »8/6  97    Smä  larver  frätande  pä  barr  af  lärkträd  J.  E.  F— m 
186/7  97     De  larver,  som  par  veckor  tidigare  anträf- 
fats,  voro  ytterst  fätaliga  —  manne  re- 

dan  delvis  förpuppade? J.  E.  F— m 


IV.    Hemiptera. 

Om  man  undantager  en  annotation  af  18^V9  95: 
„Coccus  racemosus  Ratzb.  ännu  oöppnad**  samt  en  annan 
anteckning  af  18V697  om  förekomst  af  en  skadlig  barklus 
ä  ungskotten  af  Abies  pichta,  hänföra  sig  observationema 


61 

öfver  Hemiptera  uteslutande  tili  lärkträdsbarrlusen,  med 
kollektiv  namn,  benämd 

Chermes  Laricis  Ratz. 

Rörande  denna  art,  som  mycket  tyckes  hafva  intres- 
serad  Lektor  Furuhjelm,  finnes  ganska  vidlyftiga  anteck- 
ningar.  De  äldsta  annotationer  äro  frän  18^^/8  92  och  röra 
ett  besök  i  den  med  Evois  kronopark  som  hushällsenhet 
förenade  Vesijako  kronopark. 

I  berättelsen  heter:  ,De  sutto  radade  tätt  i  barkens 
färor  eller  hopade  i  knoppvinklame,  voro  orörliga  och 
föreföllo  döda.  Pä  de  nya  barren  och  just  de  friskaste 
anträffades  ock  ulltofsar,  betäckande  en  död  Chermes,  in- 
vid  hvilken  en  hop  ägg  (tili  c.  15  st.)  förekommo.  Dessa 
Chermes  torde  varit  bevingade,  och  künde  emellanät  ur- 
skiljas,  att  ägghopen  mer  el.  mindre  betäcktes  af  deras 
vingar.  Äfven  anträffades  döda  bevingade  exemplar  utan 
Uli  —  jämte  ägghopar  bakom  dem,  likasom  de  ulliga 
emellanät  täckta  af  vingarne.  Vidare  förekommo  ock  ägg- 
hopar utan  insekt  pä  samma  barr.  —  Mast  hade  trädens 
nedre  kvistar  lidit,  af  dem  voro  vanligen  flere  nästan  el- 
ler helt  och  hallet  utan  gröna  barr,  i  senare  fallet  förmod- 
ligen  döda  redan  föregäende  är.  Pä  dylika  grenar  funnos 
icke  Chermes  i  förut  beskrifna  tillständ,  men  väl  tydliga 
spar  och  lämningar  efter  dem.  Leponiemi  planteringen 
ligger  vid  Tohtainlampi,  likasä  en  likäldrig  plantering  vid 
Erola  rä,  hvilken  plantering  sednare  besägs  och  visade 
samma  förhällanden  ungf.  som  den  förenämda  —  ett  grönt 
lärkträd  sägs  dar  dock  bland  öfriga  bruna.  Pä  e.  m.  be- 
sägos  Wirna-aho  lärkträds  planteringarna.  Förhällandena 
ungf.  enahanda,  som  ä  föreg.  planteringar*.    J.  E.  F— m. 

18^/6  93.    Chermes  laricis  ännu  i  vinterkvarter. 

183V6  93.  „  „      lagt  ägg  i  mängd.    J.  E. 

F — m. 

Att  Lektor  F.  redan  tidigare  gifvit  akt  pä  ifrägava- 
rande  barrlus  framgär  af  ett  privatbref,  skrifvet  af  honom 
tili  Prof.  J.  A.  Palm6n.     Här  säges  bl.  a.  18Vb95. 


62 

„Oss  här  intresserar  särskild  den  art,  som  blifvit  be- 
nämd  Chermed  Laricis  och  hvilken  Ratzeburg  beskrifvit 
bade  tili  lefnadssätt  och  utseende,  ehuru  han  ej  vetat  nä- 
gonting  om  migrationer.  Hans  skildring  slär  noga  in  med 
hvad  vi  här  (Evois)  kunnat  iakttaga  om  denna  insekt,  som 
sedan  mera  an  10  är  envist  förekommit  pä  lärkträden  här, 
isynnerhet  det  sibiriska.  Uti  Cholodkowskys  afhandling 
passar  likasä,  hvad  pag.  19  säges  om  Ch.  hamadryas  in 
pä  vär  insekt  med  undantag  af  migrationer,  som  vi  ej 
iakttagit,  men  ej  häller  förstätt  att  uppmärksamma.  Att 
emellertid  bevingade  individer  lagt  ägg  äfven  pä  lärkträ- 
dens  barr,  har  här  flerfaldiga  ganger  observerats.  Jag  bi- 
lägger  här  kvistar  med  de  hibernerande  odjuren  sittande 
dels  vid  knopparne,  dels  gömda  i  barkens  färor.  Det  före- 
faller,  som  hade  de  redan  begynt  svälla,  snart  in  träffar  och 
den  tid,  da  de  börja  lägga  sina  pä  länga  skaft  fästade  ägg, 
som  slutligen  i  stora  hopar  betäcka  moderdjuret".  J.  A.  F— m. 

18^79  95.  Chermes  vintermödrar  redan  fastsittande 
vid  ärets  längskott  pä  lärkträd.    J.  E.  F--m. 

18^0/3  96.  Vid  undersökning  af  lärkträdskvistar,  pä 
hvilka  Chermes  lämningar  i  form  af  hvita  ulliga  flockar 
funnos,  befans,  att  vinglösa  Chermes  individer  i  mängd 
hade  samlats  i  spetsen  af  kortskotten  mellan  de  frän  dem 
knippevis  utgäende  barren.  Dessa  Chermes  kröpo  ännu 
omkring.  Andra,  som  tili  storlek  och  utseende  för  öfrigt 
föreföllo  alldeles  lika  med  dem,  tycktes  redan  hafva  satt 
sig  fast  här  och  dar  pä  de  under  äret  utväxta  längskotten, 
mäst  i  barrvinklarne,  men  äfven  pä  andra  stallen  och  da 
i  barkfärorna.  Äfven  hos  dem  künde  man  iakttaga  rö- 
relser  med  antemer  och  f Otter,  ehuru  de  ej  flyttade  sig 
frän  stallet  utan  föreföllo,  som  om  de  redan  valt  platsen, 
dar  de  komme  att  öfvervintra,  af  dem  blefve  i  sädant  fall 
öfvervintrande  Chermes  —  mödrar.  Deras  antal  var  dock 
vida  mindre  an  de  i  kortskottens  spets  befintliga.  Vid 
längskotten  säsom  vintermödrar  fästade  Chermes  hade  jag 
för  öfrigt  funnit  redan  nägra  dagar  tidigare.    Ehuru  jag 


63 

vid  undersökning  af  lärkträdskvistar  hosten  1895  och  pä- 
följande  vinter  tyckt  mig  finna,  att  öfvervintrande  Chermes 
mödrar  förekomma  sparsamt,  och  däraf  drog  slutsatsen, 
att  den  mer  an  10  äriga  Chernies  perioden  pä  Evois  nu 
skulle  taga  slut*),  anträffades  nu  äter  Chermes  i  betydlig 
mängd.  Möjligen  hade  jag  förbisett  de  individer,  som 
hade  placerat  sig  i  spetsen  af  kortskotten  och  dar  kanske 
doldes  af  gamla  knoppfjäll  o.  dyl.,  men  möjligt  vore  ock, 
att  detta  ärs  väderlek  särskildt  gynnat  insektens  förök- 
ning.  Den  första  äggläggningsperioden  inträffade  i  april 
eller  maj,  frän  dessa  ägg  framkommo  larverna  samtidigt 
med  utväxandet  af  lärkträdsbarren  pä  hvilka  de  strax  togo 
plats.  Före  medlet  af  juni  hade  dessa  individer  äter  lagt 
ägg  och  frän  dessa  ägg  utvecklades  Chermes,  som  spridde 
sig  omkring,  betäcktes  med  hvitt  ull  och  äter  i  sin  tur  lade 
ägg.  Ur  dessa  torde  framkommit  den  generation,  om 
hvilken  här  först  varit  fräga  och  som  ser  ut  att  bli  öfver- 
vintrande. Pä  intet  af  de  lärkträd,  pä  hvilka  ofvanstäende 
iakttagelser  blifvit  gjorda,  hade  barren  blifvit  knäböjda, 
däremot  hade  pä  nägra  andra  af  mig  blott  tillfälligtvis  un- 
dersökta  expl.  sä  godt  som  alla  barr  med  spar  af  Cher- 
mes bildats  ett  knä,  dar  Insekten  suttit"' 

18V6  97.  Chermes  Laricis  hade  redan  hunnit  med 
äggläggningen  för  2:dra  gangen  —  äfven  anträffades  en 
bevingad  individ,  som  förmodligen  härrörde  frän  ägg  af 
2:dra  läggningen.  Dylika  ägg  funnos  dessutom  outkläckta 
i  hopar  bredvid  de  med  ull  betäckta  numera  döda  djur 
som  lagt  dem". 

18^/6  97.  Bevingade  Chermes  sägos  pä  lärkträd.  J. 
E.  F— m. 

181Ö/6  97.  ,Ett  lärkträd  pä  vär  gärd  hade  barren 
belagda  med  ullbetäckta  djur  och  ägg.  Utom  dessa  före- 
kommo  emellan  de  frän  kortskotten  utgäende  barrens  ba- 


*)    Chermes  förekomma  fortsättningsvis  ärligen  pä  Evois. 

Utgifvaren. 


64 

ser  stnä,  svarta,  vinglösa  djur,  dessa  säg  jag  dock  röra 
sig  emellan  barren.  Manne  de  ullbetäckta  djuren  härröra 
frän  vintermödrarnes  ägg  och  nu  sjäifva  lagt  ägg,  som 
sälunda  blefve  först  den  2:dra  upplagan  under  äret?  I 
sädant  fall  mäste  l:sta  upplagan  blifvit  lagd  senare  an  pä 
andra  träd,  ty  redan  Ve  anträffades  ägg  af  2:dra  läggnin- 
gen  —  jämför  tidigare  anteckningarl    J.  E.  F— m. 

18  '-^/e  97.  Chermes  äggen  pä  vär  gärd  ss.  föregäende 
dag,  d.  V.  s.  okläckta.    J.  E.  F— m. 

IS'-^/eS?.  Frän  sistnämda  ägg  hade  larvdjur  börjat 
kläckas  —  sädana  voro  ock  säkerligen  de  förutnämda  smä 
svarta,  vinglösa  djuren.    J.  E.  F — m. 

IS'-^/öQZ.  Chermes  äggen  voro  nu  allmänt  utkläckta. 
Smä,  svarta,  vinglösa  djur  förekommo  pä  kortskottsbarren, 
mäst  gömda  vid  deras  baser.  Otvifvelaktigt  voro  de  ur 
äggen  just  utkläckta  larver  —  detta  künde  alldeles  tydligt 
iakttagas  pä  i  glasburk  insatta  kvistar.  Frän  dessa  hade 
nämligen  larverna  i  man,  som  de  kläcktes,  fallit  eller  kru- 
pit  ned  pä  burkens  botten.  Par  stycken  bevingade  djur 
hittade  jag  pä  en  kvist,  de  mäste  varit  frän  tidigare,  första 
gangen  under  äret  lagda  ägg  d.  v.  s.  samtidiga  med  de 
förutnämda  ullbeklädda  djuren,  som  sednast  lagt  ägg  (de 
nu  utkläckta).  Af  intresse  vore  att  veta  orsaken  tili,  att 
djuren,  da  de  suga  sig  fast  vid  barr,  i  nägra  fall  förorsaka, 
att  barren  böja  sig  i  vinkel  i  andra  ej.  Beror  detta  pä 
skilda  Chermes  arter  eller  pä  olika  utvecklingsstadier  hos 
djur  af  samma  art  —  eller  pä  att  djurets  sugrör  träffat 
olika  partier  af  barren?    J.  E.  F — m. 

I8V797.  „Anträffades  ännu  pä  flere  kvistar  hopar 
af  ej  utkläckta  Chermes  ägg  invid  de  ulliga  individer,  som 
lagt  dem.  Vid  en  ägghop  pätiäffades  en  bevingad  indi- 
vid,  död,  väl  ej  sä  nära  äggen,  att  den  skulle  tackt  dem 
med  sina  vingar  eller  ens  berört  dem,  dock  mäste  den 
ha'  lagt  dem,  ty  nägot  annat  djur,  som  kunnat  göra  det 
fans  ej  i  närheten,  ej  häUer  syntes  spar  efter  ett  sädant". 
J.  E.  F— m. 


65 

1810/7  97.  „Anträffades  ej  säUsynt"  pä  lärkträdsbar- 
ren  ulliga,  bevingade  Chermes  djur.  Största  delen  af 
Chermes  djuren  vore  dock  vinglösa  och  sutto  kvar  vid 
sina  ägghopar  eller  kvarlefvoma  af  dessa".    J.  E.  F — m. 

Ofvanstäende  torde  lämna  en  bild  af  Chermes  pä  lärk- 
träd  förekommande   generationers  utveckling. 

Ännu  äterstär  att  närmare  belysa  dess  migrationer 
öfver  tili  gran  och  mähända  andra  trädslag. 


E 


CO 

"E 
cd 


cd  E 


CO 

cd 
ü 
o 
a 


o   « 

?5    CO 

?s 

n  "^ 

•O    CO 
•^   a, 

3  a 

> 

^  's 

j5 


E 

> 
O 

Ö   ' 


o 

c 
c 

CO 

(/} 

B 

<u 
•o 

a> 
•o 

B 
CO 

> 


bc-o 

CO      CO 

1  « 

cd   a> 

CO 


CO 


3 
< 


•c 

< 


2 

CO 


Ä  iL  i  «z^: 

•«■O       ij  c  2 
W)  Si  -  ^  g  E 


c 


WS 


b^  *0  Jid  *(A    CO 


1« 

CO    M 

C/5  W) 


Ol    «O    C*^ 
-g    CO    «^ 

x: 


c/3  bo 


«  «'S 
So. 2, 


x3i; 


O   3     •     5 

•Ä  00  CO  a>^ 

o 


ÄT3 


•w-    CO    '_ 


g  «T-^Sii  '^^•o 


2-= 

0.0 


-  E  o 


:  E  2  *3  M 

l-J    CO  "^  — 


=1 

!  -Oü 

'    .»    CO 

►J  O 


<W  4»  'co  J2 

§  £:  eo  g 

^^S  E  c 

,.^  CO   0) 

' "  E  E  S  "2 


I  a>- 

KO  ^ 


'ZT      *i  hi)®       "O  a 


«o  2  gi  --^o 

U3  CO   CO  5  e  «^ 


®  ,2.00 
^«0 


o,>  g  _ 


0^ 

'S  ^    .  c  ««  c'     . 
J=*«^  o  co-c  E    - 
DE     x:  >j^  ö  o 


.^•s 


o  -2^ 

-       xo  'C 

S-O  'S   3      . 


j. 


I 


■      CO 

!i 

(O    C 
•es    C 


-  w  0^  CO  ^  Ss 
^  "co        ^  -« "O  « 

^  .«  3  55  ii  "O  > 


(t»  xo  CO       >hS  xo  ^  hfl 

•Hi-5^^1|.E 
.o  ^(N-c-ö  2:=  0,3 

—  CO  «^  «rt  o  "ö  a>  cu-^ 
^i5^.5Pg5|o 

«^i^iXcoC^USO 


&cx: 

3    5Q   so 


Ö2 

CA    P 


.2*2^ 


3 

.2,35  o; 

S  c.«  E      "^ 
J-oo£^ES 


.  5  o  ■—  3  •; 

-•*••«         -3 


SS  «3 

wj  CO 

o  bfl 


.t:  3 
8  bfl 


3Ü 

I  73 


1 

> 

■4 

o 

— "  -Js 

Z 

.   3 

CO      . 

T3 

CO    O) 

S| 

^<0 

"t3  "n 

.    ^  b£A 

-r 


^  3 
CL-O 


p«    I    a>  CO 


(o  2> 
c75-« 


CO 

'E 
cd 

-5 
cd 
o 
o 

Q. 

a 


CO 

O 

x: 


W) 
c 

IS 

> 


c 

CO 

c 

CO 
CA 


CO 

O 


Dec. 

•f 

+ 

+ 

1 

1 

+ 

+  0 

1 
1 

+  0 
+  0 
+  0 

1 

1 

0 
0 
Oll 

ob 

< 

1 

1              1 

1 

,      Ol 

1 

1      1 

1 
1 

• 

1 
1 

1 

1       .- 

C 
3 

+  •     '        1 
+  •             1 
+  •             1 

1 

+  • 
+• 
+  • 

Maj 

+              1 
+              1 

+  i 

+ 

April 

' 

+ 
+ 
+ 

Febr.         Mars 

+ 

+ 
+ 

I        ] 

. 

+ 

c 

!                   1 

1                                     1 

i                                     1 

+ 
+ 

1^ 
•< 

1        ""^             ,-H  25  • 

C 

CO 


00 


CO 

> 


CO  ^s 


03    H 

CO 

2  o 


ej)  «  J2   O..H       iS 

fl    ..    tt    1.    „ 


I  '   I  0  ++I 


II  II 


Reseberättelse  *) 

angäende  en  i  Tyskland;  Österrike  och  Sverige  med 
statsunderstöd  företagen  forstlig  resa,  afgifven 

af 

Alex.  Borenius. 


Sedan  Kejserliga  Senaten,  enligt  mig  af  Forststyrel- 
sen,  i  skrifvelse  af  den  13  Maj  1897  N:o  357  meddelad 
uppgift,  den  26  april  samma  är  tilldelat  mig  ett  reseun- 
derstöd  af  2,000  mark,  för  att: 

1:0  i  de  trakter  af  Tyskland  och  möjligen  andra 
länder,  hvarest  träsliperier  och  cellulosafabriker  fin- 
nas  inrättade,  taga  notis  om  huru  skogshushällnin- 
gen  med  afseende  därä  gestaltat  sig  samt  hvilka 
ätgärder  möjligen  blifvit  vidtagna  för  säkerställande 
af  ifrägavarande  industriers  virkesbehof;  äfvensom 

2:o  ä  allmänna  konst  och  industriutställningen  i 
Stockholm  studera  dess  skogsafdelning; 
afreste  jag  öfver  Stettin  tili  Tyskland,  främst  tili  Ebers- 
walde, för  att  med  direktorn  för  forstakademien  derstä- 
des,  Landsforstmeister  d:r  B.  Danckelmann,  hvilken  äfven 
under  tidigare  resor  välvilligt  statt  mig  bi  med  sin  vid- 
sträckta  kännedom  om  tyska  forstförhällanden  och  sitt  in- 

*)  Publicerandet  af  denna  reseberättelse  har  uppskjutits,  eme- 
dan  förf.  haft  för  afsigt  att  komplettera  densamma  i  forstligt  afseende. 
Da  emeliertid  andra  gOromäl  fortfarande  hindra  fullföljandet  af  denna 
afsigt,  delgifves  berättelsen  härmed  Meddelandenas  läsare  i  sitt  ursprung- 
liga  skick. 


69 

flytande,  rädgöra  angäende  lämpligaste  reseplan.  Sedan 
Landsforstmeister  Danckelmann  samt  Professorerne  dr  Ra- 
mann och  dr  Schwappach  i  hufvudsak  godkänt  de  räd 
jag  redan  i  hemlandet  erhällit  af  Hofrädet  A.  W.  von 
Zweygberg  i  Jyväskylä  och  Direktorn  för  Aktiebolaget 
Kangas  pappersfabrik  derinvid,  Hermann  Pilack,  äfven- 
som  Disponenten  för  Kymmene  pappersbruk,  cellulosa- 
fabrik  och  träsliperi,  Ingeniören  Knut  Selin,  nämligen  att 
främst  besöka  Schlesien,  Sachsen,  Bayern  (Bayerischer 
Wald),  österrike  och  Baden,  stälde  jag  kosan  först  tili 
Schlesien,  hvars  rikt  utvecklade  industri  och  bergsbruk 
künde  antagas  utöfvat  ett  ej  ringa  inflytande  pä  behand- 
lingen  af  provinsens,  för  tyska  förhällanden  rika  skogs- 
tillgängar  (28,8i%  af  heia  arealen)  helst  bland  de  indu- 
striella  inrättningarna  äfven  ingä  ett  större  antal  träslipe- 
rier  och  cellulosafabriker  (är  1890  resp.  84  och  10),  me- 
dan  kolgrufvorna  och  bergsbruket  öfverhufvud,  artigen 
konsumerar  en  ganska  betydande  mängd  (är  1892  539,357 
fast  meter*)  klenare  gagnvirke. 

Sedan  jag  pä  väg  tili  Schlesien  gjort  en  afstickare 
tili  Tharand  i  Sachsen,  för  att  af  direktorn  för  forstakade- 
mien  derstädes.  Geheime  Forstrath  dr  M.  Neumeister, 
preliminärt  göra  mig  underrättad  om  förhällanden  i  ko- 
nungariket  Sachsen,  begaf  jag  mig  först  tili  den  lilla  sta- 
den  och  kurorten  Warmbrunn,  vid  foten  af  Riesengebirge, 
för  att  af  den  dar  bosatte  kände  fabrikanten  af  pappers-  och 
cellulosamaskiner,  Eug.  Füllner,  erhälla  ytteriigare  räd  för 
min  resa  och  rekommendationer  tili  särskilda  cellulosa- 
fabriker. 

Begagnande  mig  af  tillfället,  företog  jag  äfven  frän 
Warmbrunn  en  exkursion  i  riksgrefven  Schaffgotsch's 
ä  Riesengebirges  sluttningar  belägna  vidsträckta  (29,269 
ha)  skogar,  frän  hvilka  äfven  betydande  kvantiteter  slip- 
ved  afsättas  tili  flera,  vid  den  strida  an  Zacken  be- 
lägna sliperier.    Exkursionen  underiättades  tili  en  början 

*)    Fast  meter  =  Kubik  meter,  fast  matt. 


70 

af  utmärkta,  i  serpentiner  förda  skogsvägar,  med  endast 
50/0  stigning,  genom  hvilkas  anläggning  virkesprisen  sti- 
git  med  10  ^/o.  Högre  upp  funnos  dock  endast  gängsti- 
gar,  längs  hvilka  man  mödosamt  sträfvade  upp  tili  bergets 
krön,  samt  öfver  denna  och  riksgränsen  tili  en  af  Elbe's, 
vid  1,346  m.  höjd  belägna  källor.  Ehuru  jordmänen,  sä 
som  uppkommen  af  granit  och  gneis  i  allmänhet  är  god, 
varierade  skogsvegetationen  dock  högst  betydligt,  be- 
roende  af  olika  höjdläge  och  exposition.  Lägre  ned  vackra 
och  välslutna  kvistfria  gran  bestand  med  inblandad  silfver- 
gran  och  bok,  samt  här  och  dar  äfven  lärkträd  m.  m.  Högre 
upp  glesa  och  kvistiga  gran  blädskogar,  hvilka  i  sin  tur 
lemnade  rum  för  grupper  af  den  krypande  formen  af  berg- 
tallen,  samt  slutligen  fullkomligt  skoglös  mark.  Skogarna 
ä  de  lägre  sluttningarna  skötas  i  100  ärigt  omlopp,  hvar- 
för  vid  trakthygget  och  hjälpgallringarna  erhällas  virke  af 
olika  dimensioner,  däraf  det  gröfre  försäljes  dels  säsom 
byggnads-  och  sägtimmer  (II — IV  klass  med  34—44  cm 
midteldiameter),  dels  tili  sliperierna  (I  kl.  med  24  cm  midtel- 
diam.),  dels  säsom  brännved  med  80  cm.  klabblängd,  hvaraf 
det  mesta  likväl  äfven  hamnar  i  sliperierna.  Likasä 
inköpa  dessa  en  del  af  hjälpgallringsvirket,  dock  ej  un- 
der  8  cm.  topp  vid  4  meters  längd.  Eni.  uppgift  skulle 
sälunda  25%  af  heia  ärsafverkningen  gä  tili  sliperierna, 
hvilket  ej  är  sä  obetydligt  da  den  ärliga  afkastningen  frän 
ärshyggen  m.  m.  (Hauptnutzung)  är  beräknad  tili  68,684 
m^  medan  afkastningen  frän  hjälpgallringar  o.  d.  (Vornut- 
zung) beräknats  stiga  tili  8,670  m^.  Enligt  hvad  min 
ledsagare  i  Petersdorf  revier,  Förster  Gläser  meddelade 
mig,  köpte  sliperierna  helst  60 — 80  äriga  trän  med  breda 
ärsringar,  medan  cellulosafabrikerna  föredrogo  tätare  vuxet 
virke.  Afverkningen  uti  ifrägavarande  skogar  utfördes  säväl 
vinter-  som  sommartid,  i  det  att  boken  och  Vs  af  barr- 
träden  uttogos  om  vintern,  medan  afverkningen  i  öfrigt 
verkstäldes  sommartid,  säsom  öfligt  är  i  de  tyska  bergs- 
trakterna.  Undantaget  med  Vs  af  barrträdsvirket  var  för- 
anledt   af  sliperiernas  ästundan   att   äfven   under  vintern 


71 

hafva  tillgäng  tili  färskt  virke.  De  om  sommaren  afver- 
kade  barrträden  barkades  omedelbart. 

Ärshyggena,  hvilkas  bredd  i  regeln  var  omkr.  30  me- 
ter,  leddes  mot  vester  och  afverkades  vanligen  5  hyggen 
ä  rad  innan  dessa  fingo  hvila  och  afverkningen  flyttades 
tili  annan  trakt.  Föryngringen  var  i  trakthygges  skogen 
sä  godt  som  uteslutande  baserad  pä  sädd  och  plantering, 
niedan  i  blädskogen  naturlig  äterväxt  förhärskade.  Dock 
utfördes  äfven  der  hjälpkultur;  ja  t.  o.  m.  planterades  den 
krypande  dvärgtallen  ä  platser  der  andra  träd  ej  mera 
künde  växa.  Vid  sädderna  var,  säsom  i  allmänhet  i  Tysk- 
land,  radsädd  regel  och  användes  dervid  8  kgr.  per  ha. 
medan  fröätgängen  tidigare  uppgick  tili  12  kgr  per  ha, 
Färorna  uppluckrades  tili  10  ä  15  cm  djup,  fränräknadt 
markbetäckningen,  hvilken  afskalades  före  luckringen.  Gra- 
nen, hvilken  i  allmänhet  gynnas,  medan  silfvergranen  till- 
bakahälles,  —  en  naturlig  följd  af  kalhygget  —  utplanteras 
vid  3  ä  4  ärs  älder.  Lärkträden,  hvilka  uppgäfvos  lida  af  snö 
och  rimfrost,  planterades  mest  vid  hyggesgränserna.  Dvärg- 
tallen planterades  vid  4  ä  5  ärs  älder  i  juni  eller  ändä 
hellre  om  hosten,  knippevis.  Emedan  ärshyggerna  i  re- 
geln planterades  ett  är  efter  afverkningen  och  stubbamas 
uppbrytning  endast  künde  företagas  dar  afsättningen  möj- 
liggjorde  detta,  ledo  plantorna  ganska  mycket  af  snytbag- 
garne  (Hylobius  abietis)  hvilka  därför  i  stör  skala  mäste 
insamlas  medelst  fängbarkar. 

Följande  den  uppgjorda  reseplanen  begaf  jag  mig 
efter  här  slutad  exkursion  tili  den  Ulla  staden  Liebau,  hvil- 
ken, likasom  Warmbrunn,  ligger  vid  foten  af  Riesenge- 
birge och  nära  Böhmiska  gränsen.  Enligt  uppgift  skulle 
nämligen  i  Liebau  finnas  en  filial  tili  en  större  cellulosa- 
fabrik  i  Cosel,  men  anländ  tili  ort  och  stalle  erfor  jag  att 
denna  filial  sedan  nägon  tid  var  nedlagd.  För  att  dock 
ej  helt  och  hallet  hafva  rest  förgäfves,  företog  jag  emeller- 
tid  äfven  här  en  exkursion  uti  det  närbelägna  revieret  Ul- 
lersdorf,  i  hvilket  jag  ledsagades  af  revierets  förvaltare. 


72 

Oberförster  Klüber.  Revieret,  hvilket  ätnjuter  ett  visst 
anseende  säsom  ett  af  de  mest  rentabia  i  Preussen,  erbju- 
der  mycket  af  intresse,  men  inskränker  jag  mig  här  att  om- 
nätnna  det  de  särdeles  vackra  och  virkesrika  samt  hög- 
vuxna  —  30—40  m.  höjd  —  beständen,  som  hufvudsakli- 
gast  bildas  af  gran,  med  inblandning  af  silfvergran,  tall, 
lärkträd  och  nägot  bok,  äfven  här  voro  underkastade  100- 
ärigt  omlopp  och  afverkades  i  cirka  30  m.  breda  trakt- 
hyggen,  hvilka,  sedan  de  legat  ett  är,  planterades  med 
3-äriga,  vid  ett  ärs  älder  omskolade  granplantor  i  1x1,6 
m.  förband,  med  inblandning  af  lärkträd  (5o/q)  och  nägot 
berglönn.  En  del  af  de  äldre  beständen  uppgäfvos  vara 
uppkomna  efter  ett  slags  svedjekultur  (Röderwaldwirt- 
schaft),  därvid  barrträdsfröet  hade  blifvit  utsädt  i  hafver- 
brädd.  Afverkningen  pägick  säväl  vinter  som  sommar;  det 
senare  i  synnerhet  i  de  högre  lägena,  der  beständen  vid 
cirka  800  m.  höjd  öfver  hafvet  helt  och  hallet  antogo  ka- 
raktären  af  blädskogar. 

Äfven  Ullersdorf  var  numera  försedt  med  ett,  efter 
terrängens  fordringar  anlagdt  vägnät,  som  tillika  var  lagdt 
tili  grund  för  „distrikts  indelningen",  hvilken  här  ersatte 
den  i  Preussens  skogar  annars  vanliga  indelningen  i  regel- 
bundna  „Jagen**.  Frän  Liebau  gick  min  resa  vidare  öfver 
Breslau  tili  Tarnowitz  i  Oberschlesien  nära  polska  gränsen, 
i  hvars  närhet  en  af  Tysklands  fömämsta  godsägare,  grefve 
Guido  Henckel  von  Donnersmark  har  betydande  skogar 
(18,116,95  ha)  samt  pä  dessa  baserade  industriella  inrätt- 
ningar.  Enligt  meddelande  af  Forstassessor  Hanff,  hvilken, 
som  inspekför  stod  i  spetsen  för  skogsförvaltningen,  och 
förvaltaren  af  Klein  Zyglin  revier,  Oberförster  Krause,  skö- 
tes  den  i  6  revier  (hvaraf  ett  i  Galitzien  och  ett  annat  i 
Polen)  fördelade  skogen  numera  efter  samma  grundsatser 
som  de  Preusiska  statsskogarna,  hvarför  ocksä  Jagen  in- 
delningen i  desamma  var  genomförd.  Tidigare  eller  ända 
tili  början  af  50  talet,  hade  deremot  afverkningen  bedrif- 
vits  temmeligen  oordnadt  och  blädningsvis,  för  vinnande 


73 

af  kolved  för  järntillverkningen,  hvilken  den  tiden  hufvud- 
sakligast  var  baserad  pä  järnockra  (Roseneisenstein).  Sedan 
emellertid  rika  stenkolslager  blifvit  upptäckta  och  brytnin- 
gen  af  dessa  för  20  ä  30  är  sedan  vidtog,  äro  skogarne 
numera  indelade  hufvudsakligast  för  vinnande  af  gruf-  och 
cellulosavirke.  I  tanke  härpä  bestänides  omloppstiden 
Ursprungligen  tili  endast  60  är,  men  höjdes  nyligen  tili  80, 
i  afsigt  att  med  tiden  uppnä  100-ärigt  omiopp.  Förhär- 
skande  trädslag  är  nämligen  tallen,  hvilken  förekommer 
dels  i  rena  bestand,  dels  blandad  med  gran  och  ek,  af 
hvilka  de  bättre  ekarne  öfverhällas  vid  den  nu  rädande 
traktvisa  afverkningen. 

Föryngringen  var  äfven  här  baserad  pä  kultur,  hvilken 
mest  utfördes  i  form  af  radsädd  —  med  1,6  m.  afständ  mel- 
lan  raderna  frän  midt  tili  midt  —  och  6  kg.  fröätgäng  per 
ha.  För  vinnande  af  blandade  bestand  utsäs  numera  tall, 
gran  och  lärkträdsfrö,  blandadt  före  sädden  i  olika  pro- 
portioner, beroende  af  ständorten.  Det  vanligaste  var  dock 
4  kg.  tall,  1,6  kg.  gran  och  0,6  kg.  lärkträdsfrö  per  ha. 
Nödiga  hjälpkulturer  utföras  med  efter  sädderna  uppkomna 
öfverflödiga  plantor,  hvilka  upptagas  och  utplanteras  med 
jordklimp.  . 

Det  afverkade  virket,  hvilket  uppgafs  ärligen  stiga  tili 
cirka  30,000  m^  fast  virkesmassa,  tillgodogjordes  för  det 
mesta  dels  i  egna  grufvor,  dels  uti  en  i  Stahlhammer  be- 
lägen,  utmärkt  väl  inrättad  säg,  med  3  ramar,  kantsäg,  2 
kapsägar,  hyfvel,  träullsmaskin  m.  m.,  som  äfven  förar- 
betar  främmande,  hufvudsakligast  Galitziskt  virke,  dels  uti 
en  därsammastädes  anlagd  cellulosaf&brik,  hvilken,  säsom 
hufvudsakligast  hänvisad  tili  tallvirke,  använde  natronför- 
farandet  vid  cellulosans  framställning.  Ehuru  under  sädana 
förhällanden,  de  uppgifna  virkesprisen  torde  vara  mera  sä 
att  säga  teoretiska,  antecknade  jag  likvä!  följande  Sorti- 
ment och  virkespris  per  m^  fast  virkesmassa,  säsom  upply- 
sande  för  virkets  användning  m.  m. 


74 

Prima  snickarvirke per  fastmeter  20—30 

Sägblock,  frän  3  m.  längd  och  19  cm.  topp.  I  klass 

i  stört  medeltal  per  fastmeter 16—18 

Sägblock,  frän  3  m.  längd  och  19  cm.  topp.  II  klass  13 — 15 


Gnifvirke: 

-11   (ända  tili  16)  m.  längd  och 

14—15 


Reislatten  af  8—11   (ända  tili  16)  m.  längd  och 

10—11  cm.  topp 

Sparren  af  10 — 13  m.  längd  och  13—15  cm.  topp 
Kappen   „  4,  5  ä  6  ,       „         ,    10—12     „       „      11—12 
Stempeln  af  1,6  2,  2,b  ända  tili  7  m.  längd  och  13 

—18  cm.  topp 13-^  14 

Firstenpfählen  af  1,8 — 2,b  m.  längd  och  L     „      '> 

Dessa  sistnämnda  användas  spjelkta,  tili  tak  i  Stollen 
och  Säljas  per  100. 

Cellulosavirke: 

Rolle  I  kl.  af  1  m.  längd  och  8 — 13  cm.  diam.  per 

löst  matt 4:  50 

Rolle  II   kl.   af   1    m.    längd   och   5—8  cm.  diam.    3:  - 
Scheitholz    af    1    m.  längd   och    13+    cm.    diam.   5:  50 

Det  allra  kienaste  virket  förarbetades  tili  träuU,  me- 
dan  stubbarne  uppbrötos  i  och  för  kolning  för  koppar- 
hyttornas  räkning,  hvüket  i  sin  man  vittnade  om  hushällnin- 
gens  intensitet. 

Sägen  med  dess  välordnade  virkes-  och  brädgärd 
tilläts  jag  beträda,  men  däremot  var  här,  likasom  pä  de 
flesta  andra  stallen,  tillträdet  tili  cellulosafabriken  förbju- 
det,  hvarför  jag  ej  ens  i  vedrenseriet  var  i  tillfälle  att  när- 
mare  skärskäda  der  intaget  virke  och  dess  första  be- 
handling. 


75 

Säsom  af  säväl  de  uppgifna  virkessortimenten  som 
omloppet  framgär,  apteras  i  grefve  Guido  Henckel  von 
Donnersmarks  skogar  betydande  virkesmängder  tili  gruf- 
och  cellulosaved,  hvilken  erhälles  säväl  frän  trakthygget 
som  vid  hjälpgallringen.  Detsamma  var  äfven  förhällan- 
det  i  skogarna  hörande  tili  „Graf  Henckelsche  Herrschaft 
Beuthen  Siemianowitz",  hvilka  omfatta  en  areal  af  cirka 
20,000  ha,  däraf  ungefär  hälften  i  Oberschlesien  och  äter- 
stoden  i  Kärnthen.  Enligt  uppgift  af  inspektorn  för  dessa 
skogar,  Forstmeister  Gessner  i  Tarnowitz,  utfaller  vid  af- 
verkningama  cirka  70  o/^  grufvirke  och  sägtimmer,  medan 
omkring  10,000  m-^  förarbetas  i  egen  cellulosafabrik,  som 
inalles  ärligen  afverkar  25,000  ä  26,000  mMöst  matt.  Virkes- 
sortimenten voro  ungefär  desamma  som  i  de  Henckel  von 
Donnersmarkska  skogarna  eller 

Schneideholz  af    4—6  m.  längd  och  18+    cm.  toppskär. 

Sparren  „  10-13  „       „         „  12—15  „ 

Stempeln  „  1,6—5    „       „         „  12— 20„ 
0.  s.   V. 

Omloppet  var  äfven  här  80  ärigt,  med  20  äriga  perio- 
der och  revision  hvart  20  är.  Likasä  afverkades  i  regeln 
kalt,  dock  med  öfverhällande  af  omkr.  30  stammar  per  ha, 
för  Produktion  af  sägvirke.  Sädderna  utfördes  äfven  här 
i  form  af  radsädd  ä  30  cm.  breda  bälten,  med  1,5  m.  mel- 
lanafständ  och  4  kg.  frö  (3  kg.  tall  och  1  kg.  granfrö) 
per  ha,  samt  efterföljande  hjälpkultur  med  frän  sädderna 
upptagna  jordklimpsplantor.  Hjälpgallringarna  vidtogo  sä 
snart  det  utgallrade  mellanbeständet  lemnade  anvärdbart 
cellulosavirke,  hvilket  inträffade  vid  ungefär  30  ärs  älder. 

Frän  Tarnowitz  stälde  jag  kosan  tili  Cosel,  för  att 
i  den  nära  belägna  cellulosafakriken  Feldmühle  taga  reda 
pä  dess  virkesfäng  m.  m.,  men  da  jag  erfor  att  det  gran- 
virke,  som  i  fabriken  förarbetas,  nästan  uteslutande  för- 
skref  sig  frän  Galizien,  inskränkte  jag  mig  tili  en  exkur- 
sion  i  revieret  Cosel,  tili  hvars  förvaltare,  Forstmeister  Kalck- 


76 

hoff  jag  medförde  rekommendation,  och  antecknade  jag  där- 
under  följande,  säsom  karakteriserande  skogförhällandena 
i  Oberschlesiens  flackland. 

Reviere!  Cosel,  hvilket  jemte  6  andra  bildar  Forst- 
inspektionen Oppeln-Süd,  ligger  i  Oders  flodomräde  och 
omfattar  en  areal  af  2,472  ha,  däraf  2,338  ha  skogsmark. 
Utom  Oberförstern,  Forstmeister  Kalckhoff,  voro  i  revieret 
anstälda  3  Förster,  1  Waldwärter  och  4  Forstaufseher, 
hvilka  ombesörjde  bevakningen  i  revierets  4  bevaknings- 
omräden.  Terrängen  är  öfverhufvudtaget  jemn,  hvarför 
ocksä  den  vanliga,  regelbundna  jagen  indelningen  (105  tili 
antalet)  här  var  tillämpad.  Jordmänen  utgjordes  af  fin, 
humusrik,  lerblandad  sandjord  och  var  säledes  gynsam 
för  virkesproduktionen,  men  pä  mänga  stallen  nedsattes 
dock  ständortens  värde  af  i  alfven  förekommande  järnockra 
(Raseneisenstein),  hvilken  äfven  försvärar  kulturerna.  Växt- 
täcket  bildades  af  bärris  m.  m. 

Det  förhärskande  trädslaget  är  tallen,  med  hvilken 
dock  granen  samt  delvis  silfvergranen  förekommer  i  olika 
blandningsförhällanden.  Pä  sina  stallen  intog  granen  t.  o. 
m.  första  rummet.  Dessutom  förekom  björk  och  nägot 
asp  samt  ask  och  lönn.  I  aflägsnare  delar  af  revieret  upp- 
gafs  äfven  eken  uppträda  beständbildande.  Pä  senare  tider 
hade  säväl  detta  trädslag,  som  lärkträd,  Weymouths-  och 
österrikisk  svarttall  uppdragits  genom  kultur.  De  nämnda 
blandskogsbeständen  af  tall,  gran  och  silfvergran  voro  sär- 
deles  vackra  och  högvuxna  —  ända  tili  35  m.  höga  —  med 
en  virkesmassa,  som  i  de  huggbara  beständen  taxerades 
ända  tili  500  ä  600  m»  per  ha.  Enligt  uppgift  blefvo  gra- 
nen och  silfvergranen  i  början  efter  i  växten,  men  da  tal- 
len vid  omkring  50  ärs  älder  nägot  glesnat,  ökade  de 
förra  sin  höjdväxt  och  uppnädde  därpä  samma  höjd  och 
tillväxt  som  tallen.  I  gruppvis  blandning,  hade  alla  tre 
trädslagen  redan  frän  början  god  tillväxt. 

Omloppet,  fördeladt  i  20-äriga  perioder,  var  bestämdt 
tili  120  är  för  barrträds-  och  160  ärför  ekbeständen.   Vir- 


77 

kesafkastningen  var  ganska  hög  eller  omkr.  12,500  m^ 
fast  matt  —  hvaraf  antagligen  Vs  ä  Ve  hjälpgallringsvirke 
—  och  da  afsättningen,  som  en  följd  af  goda  komunika- 
tioner,  var  mycket  gynsam,  hade  inkomsterna  under  se- 
naste  förvaltningsär  uppgätt  tili  100,881  riksmark,  deraf 
95,049  riksm.  utgjorde  virkesersättning.  Enär  utgifterna 
för  samma  är  utgjorde  28,716  riksmark,  uppgick  säledes 
nettoinkomsten  tili  Rm.  72,165,  motsvarande  Rm.  29:  20 
per  ha. 

Taxan  vid  försäljningen  under  hand  var  faststäld  som 
följer  per  fastmeter: 


Tall. 

Gran. 

I  klass  Rm.  19 

15 

I  allmänhet  betalas 

II      ,          n      17 

12 

dock   numera   inemot 

III      n         .     15 

11 

50%  öfver  vidstäende 

IV     .         .12 

9 

taxa. 

V     .         .       8 

8 

De  klenare  virkessortimenten  säljas  som  slip-  och  cel- 
lulosaved  samt  grufvirke  och  hade  under  senare  är  be- 
talats: 

för  slipved  Rm.  7  och  5:  70  per  m«  fast  matt 
„    grufvirke  i  medeltal  Rm.  6:  50       „        „ 

Gagnvirkesprocenten  för  de  afverkade  barrträden  upp- 
gick tili  84%,  hvaraf  likväl  30%  grufvirke.  Stubbarna 
uppbrytas  äfven  här  och  försäljas  som  brännved. 

Afverkningen,  hvilken  intill  senare  tider  bedrifvits 
kalt,  ä  30—50  m.  breda  hyggen,  med  efterföljande  kultur, 
har  numera  äfven,  ddr  jordmäns-  och  beständsförhällan- 
dena  sädant  tillätit,  öfvergätt  tili  fröställning  och  säledes 
ätminstone  delvis  ledt  tili  naturlig  föryngring.  Mähända 
har  härtill  bidragit  den  erfarenhet  man  haft  efter  de  stora 
stormskadoma  ären  1868  och  1871,  hvilka  efterföljdes  af 
ganska  rik  naturlig  föryngring  —  mest  gran  och  silfver- 


78 

gran  —  under  de  af  stormen  utglesade  beständen.  Denna 
underväxt  har  man  nemligen  numera  med  franigäng  till- 
godogjort  för  föryngringen;  dock  med  tillhjälp  af  hjälp- 
kultur. 

Kalhyggena  fä  ligga  i  fem  är,  för  att  förekomma  ska- 
dor  af  snytbaggen  (Hylobius  abietis),  hvarefter  de  besäs 
med  3,5  kg.  tall,  1  kg.  gran  och  0,6  kg.  lärkträdsfrö  per 
ha.  Denna  fröblandning  utsäs  ä  0,^  m.  breda,  pä  1,8  m. 
afständ  frän  hvarandra  uppluckrade  bälten.  Pä  lämplig 
jordmän  söker  man  äfven  inblanda  ek,  genom  gruppvis  och 
pä  förhand  utförda  planteringar  af  detta  trädslag.  Nödiga 
hjälpkulturer  utföras  medelst  klämplantering,  dervid  1-äriga 
tallplantor  utsättas  i  40  cm.  djupt  luckrade  gropar.  Stundom, 
användas  dock  äfven,  dar  omständigheterna  sä  fordra, 
3  ä  4-äriga  omskolade  granplantor.  Kulturkostnadema  stiga, 
utom  fröet,  tili  36  riksmark  per  ha  —  pä  lättare  jord  nedgä 
de  dock  tili  25  ä  30  riksmark  —  medan  den  vanliga  dags- 
penningen,  alt  efter  ärstid  m.  m. 

Utgör  för  man    Rm.  1:  20  —  1:  50 
„  kvinnor  „     0:  60  —  0:  80 

En  del  af  kulturkostnadema  ätervinnes  dock  ganska 
tidigt  genom  försäljning  af  de  öfverflödiga  telningarna  tili 
faskiner.  Senare  verkställas  regelbundna  hjälpgallringar, 
hvilka  äterkomma  hvart  5  ä  10  är. 

Da  marken  öfverhufvudtaget  är  ganska  jämn,  hafva 
dyrbarare  väganläggningar  ej  ifrägakommit,  men  uppgick 
likväl  de  ärliga  kostnaderna  för  vägbyggnader  inom  revie- 
ret  i  medeltal  tili  25,000  riksmark. 

Innan  jag  lemnade  Schlesien  gjorde  jag  ännu  ett  kort 
uppehäll  i  Ratibor,  för  att  besök^  Kammerdirektor  von 
Gehren,  hvilken  stär  i  spetsen  för  förvaltningen  af  Her- 
tigen  af  Ratibor,  Fürsten  af  Corvey's  skogar,  hvilka  intaga 
en  sammanlagd  areal  af  29,561  ha.  Sedan  jag  emellertid 
af  dennes,  med  älskvärdt  tillmötesgäende  lemnade  upp- 
gifter,  erfarit  att  dessa  skogar  skötas  pä  samma  satt  och 


79 

enligt  samma  grunder  som  de  Preusiska  statsskogarna  och 
närmast  revieret  Cosel,  afreste  jag,  da  pingsten  stod  för 
dörren  och  nägra  exkursioner  säledes  ej  künde  i  dessa 
katolska  trakter  företagas  under  de  närmaste  dagarna,  tili 
Wien,  dar  jag  inträffade  pingstaftonen. 

Efter  att  under  pingstdagarna  hafva  besökt  Minis- 
terialrath  Ludvig  Diemitz  och  af  honom  lika  välvilligt  nu 
som  under  ett  tidigare  besök  i  Salzkammergut,  hvarest  han 
da  varOberforstmeister,  försedts  med  de  amplasta  rekommen- 
dationer  tili  särskilda  österrikiska  forstmän,  och  erhällit  räd 
för  resan,  begaf  jag  mig  emellertid  först  tillbaka  tili  Tysk- 
land,  tili  Bayerischer  Wa'id,  hvarest  jag  ej  längt  frän  den 
Ulla  staden  Grafenan  borde  träffa  ett  träsliperi  Elsenthal, 
hvilket,  enligt  mig  lemnad  uppgift,  nästan  uteslutande  tog 
sitt  virke  frän  närbelägna  statsskogar  och  med  anledning 
däraf  hade  fätt  sig  plats  uppläten  ä  kronomark,  pä  mycket 
fördelaktiga  arrende  vilkor.  Här  om  nägonstädes  borde 
säledes  värdefulla  upplysningar  stä  att  erhällas,  men,  lika- 
som  mängen  gäng  tidigare,  blefvo  äfven  nu  mina  förhopp- 
ningar  i  detta  afseende  gäckade.  Egarene  af  sliperiet  och 
pappersbruket,  bröderne  Mentzner,  emottogo  mig  visser- 
ligen  mycket  gästfritt  och  förekommande  samt  visade  mig 
sitt  etablisement  frän  början  tili  slut,  men  detsamma  var 
anlagt  pä  privat  mark,  medan  endast  vattenledningen  tili 
en  del  gick  genom  kronoskog,  och  heia  virkesbehofvet 
köptes  frän  närbelägna  allmogeskogar  för  ett  pris  af  6  Rm. 
per  rymdmeter.  Säsom  idealet  för  slipved  betraktade 
herrarne  Mentzner  30  ä  40  ärig  gran  med  breda  ärsrin- 
gar,  men  de  köpte  dock  allt  hvad  de  künde  öfverkomma 
tili  sagda  pris,  äfven  gröfre  virke,  helst  detta  i  allmänhet 
lemnade  mindre  affall.  Cirka  15%  silfvergran  förarbetades 
äfven  i  Elsenthal. 

Under  färden  genom  Bayerischer  Wald  företog  jag 
exkursioner  inom  revieren  Zwiesel  Ost  och  West,  lika- 
som  ocksä  i  St.  Ostwald,  gynnad  af  de  rekommenda- 
tioner  Oberforstrath   von  Huber  i  München   pä  min  an- 


80 

hällan  tillsändt  forstmästarene  i  de  bäda  förstnämda  re- 
vieren,  Forster  och  Sutor,  men  da  de  forstliga  förhällan- 
dena  i  Bayerischerwald  och  dar  bedrifven  skogshushällning 
för  ej  länge  sedan  beskrifvits  af  forstmästaren  B.  Ericsson 
uti  af  honom  utgifven  reseberättelse,  mä  i  detta  samman- 
hang  endast  antecknas  att  i  St.  Ostwald 

slipved  af  15-20  cm.  topp  och  2- 1  m.  längd  säljes  tili  6  Rm.  per  Steer*) 
.       .      9-14 5    .      .        . 

medan  i  revieren  vid  Zwiesel 

slipved  af  15—20  cm.  topp  och  3  m.  längd  kostar  7  Rm.  per  Steer 
.       .        .        ,       .        .    1    .       .  .      5     .      .       . 

.        ,    10-14    ,        ,         .    1    .        .  .      4      .       .        . 

För  samma  ändamäl  köpasäfven  sägblock  och  betalas: 

i  st.  Ostwald,  i  Zwiesel 
I  kl.  med  33    -f  cm.  topp  och  3  m.  längd  per  fastm.  Rm.  14         15—16 

II  ,      ,    24-32  , .12    13:50-14:50 

III  .       ,    21-23 .9         12-13 

Förenämnda  virkessortiment  uppköpas  dock  ej  af  sli- 
periet*i  Elsenthal,  utan  förvärfvas  tili  det  mesta  af  en  stör 
cellulosafabrik  i  Asch  äff  enburg,  dit  detsamma  transporteras 
per  jernväg. 

Frän  Bayerischer  Wald  ätervände  jag  tili  österrike  och 
stälde  kosan  först  tili  pappersfabriken  Schlöglmühl,  belü- 
gen i  Niederösterreich,  mellan  stationerna  Gloggnitz  och 
Payerbach  vid  den  kända  Semmeringen  banan.  Fabriken, 
som  tidigare  varit  statsegendom,  inköptes  är  1868  af  „Ac- 
tien-Gesellschaft  der  k.  k.  priv.  Papierfabrik  Schlöglmühl" 
hvilket  sedermera  är  för  är  betydligt  utvidgat  och  fullkom- 
nat  anläggningen,  sä  att  densamma  är  1897  sysselsatte  omkr. 
500  arbetare,  medan  dess  tillverkning  uppgick  tili  cirka 
4,500,000  kg.  papper  af  de  mest  olika  och  finaste  slag. 
Med  fabriken  var  förenad  ett  träsliperi  i  Payerbach,  tre  sli- 
perier  och  en  cellulosafabrik  i  Stuppach,  äfvensom  slipe- 


*)    Steer  =  Rymdmeter. 


81 

riet  i  Schmitzdorf,  alla  belägna  vid  bergfloden  Schwarza, 
hvars  kristallklara  vatten  tilläter  tillverkningen  af  de  fi- 
naste  papperssorter.  Drifkraften  utgjorde  dels  änga,  dels 
ett  närbeläget  vattenfall,  hvars  kraft  pä  elektrisk  väg  till- 
godogjordes.  För  att  tili  nägon  del  säkerställa  tillgäiigen 
pä  nödigt  virke,  inköptes  är  1888  en  skogskotnplex  af 
2,192  ha,  belägna  dels  ä  Rax  alpens,  dels  Semmeringen 
bergets  sluttningar.  Frän  ifrägavarande  skogsomräde,  som 
är  deladt  i  tvänne  revier,  afverkas  ärligen  cirka  5,000  fast- 
meter  virke,  hvaraf  omkr.  80  o/^  gran-  och  silfvergran  för- 
arbetas  i  sliperierna  och  cellulosafabrikema,  medan  äter- 
stäende  20  o/o  finna  anvädning  som  säg-  och  byggnads- 
timmer  samt  grufvirke  och  brännved.  I  sällskap  med  Forst- 
meister V.  Hess,  som  ehuru  sjelf  bosatt  i  Graz,  ledde  för- 
valtningen  af  ifrägavarande  skogar,  med  biträde  af  tvänne 
ä  stallet  bosatta  revierförvaltare,  exkurrerade  jag  i  revieret 
Prein  som  förvaltades  af  Förster  Josef  Wlk  (las:  Wölk)  och 
utgjorde  ett  verkligt  bergsrevier,  med  omvexlande  dalar 
och  höjder,  hvilka  senare  uppstego  ända  tili  1,737  m.  (Ja- 
kobskogel).  Enär  klimatet  i  de  skyddade  partierna  är  ganska 
gynsamt  och  jordmänen,  säsom  uppkommen  genom  för- 
vittring  af  dolomit  och  andra  kalkberg,  är  fruktbar,  före- 
tedde  äfven  beständen  nere  i  dalarne  eller  ä  de  mera 
skyddade  sluttningarna  ett  kraftigt  utseende,  medan  växt- 
ligheten  och  beständsslutningen  mer  och  mer  aftog  mot 
höjden,  och  skogsvegetationen  sä  godt  som  h.  o.  h.  upp- 
hörde  vid  cirka  1,200  m.  höjd,  dar  den  krypande  formen 
af  bergstallen  ensam  representerade  trädfloran.  Härskande 
trädslag  voro  gran-  och  silfvergran,  medan  h.  ö.  d.  äfven 
mindre  grupper  eller  enstaka  träd  af  lärkträd,  tall,  svart- 
tall,  bok  och  björk  förekommo  samt,  ännu  mera  underord- 
nadt,  berglönn,  rönn,  ask  m.  fl.  Beständen  voro  öfverhuf- 
vudtaget  välslutna  och  högvuxna,  samt  tillföljd  däraf  äfven 
virkesrika  —  enl.  uppgift  omk.  400  fm.  i  80  äriga  bestand 
—  med  för  trämassa-  och  cellulosa  Produktion  lämpligt  och 
kvistrent  virke.    Ärliga    medeltillväxten  uppgafs  stiga  tili 

6 


82 

3—6  fm.  per  ha,  olika  för  olika  lägen,  men  öfverhufvud- 
taget  bättre  pä  nord  an  pä  sydsluttningarna.  Omloppet 
var,  dels  i  anseende  tili  skogens  ändamäl,  dels  i  betrak- 
tande  af  att  tillväxten  kulminerade  vid  70 — 80  ärs  älder, 
faststäldt  tili  80  är,  men  voro  likväl  ännu,  äldre,  delvis 
rötskadade  bestand  af  öfver  100  ärs  älder  öfvervägande. 
Afverkningen  bedrefs  tidigare  traktvis,  med  kvarlemnande 
af  fröträd,  men  da  den  förväntade  naturliga  besäningen 
uteblef  och  granfröären  dessutom  i  dessa  bergsskogar  äro 
sällsynta,  har  man  numera  öfvergätt  tili  mindre  kalhyggen 
—  fördelade  i  flera  hygges  följder  —  med  efterföljande 
kultur.  1  de  högre  lägena,  dar  beständet  mäste  bibehällas 
som  skyddsskog,  fortgär  dock  blädningen,  med  120  ärigt 
omlopp  och  40  äriga  blädningstider.  För  att  undvika  de 
skador  snytbaggen  förorsakar  ä  för  tidigt  skogsodlade  hyg- 
gen,  fingo  dessa  ligga  3  är  efter  afverkningen.  Af  samma 
anledning  uppbrändes  äfven  alla  kvistar  o.  d.,  som  ej  pä 
nägot  satt  künde  tillgodogöras.  Efter  nämnda  tid  plan- 
terades  hyggena  främst  med  3-äriga,  omskolade  gran-  och 
nägot  2-äriga  tallplantor,  pä  1,25  cm.  inbördes  afständ.  Lärk- 
träd  planterades  mest  vid  hyggesränderna.  För  öfrigt 
uppdrogs  granen  äfven  under  skydd  af  bok,  dar  sädan 
fanns  att  tillgä.  Kulturkostnaderna  uppgäfvos  stiga  tili 
30 — 35  gülden  *)  per  ha  i  ett  för  allt,  dervid  i  dagspenning 
erlades  gülden  1 — 1: 20  för  mansdagsverke  och  kreutzer  60— 
90  för  kvinnodagsverk.  Granplantor  säldes  äfven  tili  ett  pris  af 
3  gülden  per  mille  omskolade,  3-äriga  plantor.  Vid  sädder, 
som  äfven  förekommo,  användes  9  kg.  granfrö  per  ha  vid 
radsädd  och  ansägs  denna  frömängd  icke  öfverdrifven,  utan 
tvärtom,  under  rädande  förhällanden  behöflig. 

Hjälpgallringarna  voro  af  brist  pä  afsättning  mycket 
försummade  och  ansägos  ej  ens  lämpliga  pä  sydsidoma. 
Det  frän  ärshyggena  erhällna  virket  användes  mest  för 
eget  behof ;  de  gröfsta  och  bästa  träden  tili  byggnads-  och 
sägtimmer,  det  öfriga  tili  slip-  och  cellulosa  ved,  grufvirke 
och  brännved,  sälunda  att  i  medeltal 


*)  Gulden  eller  florin  =  2  mk.  10  penni. 


83 

slip-  och  cellulosaved  utgjorde 80  o/o 

byggnads-,  säg-  och  grufvirke 60/^ 

samt  brännved 14  0/0 

af  heia  afkastningen. 

Slip-  och  cellulosaveden  apterades  i  1  meters  läng- 
der.  Slipveden  sorterades  i  tvänne  klasser,  neml.:  I  kl.  kvist- 
rent  virke  med  breda  ärsringar;  II  kl.  kvistigare  virke 
med  smalare  ärsringar.  Till  cellulosaved  togs  nödtvunget 
äfven  nägot  silfvergran  och  tall,  hvilka  deremot  icke  funno 
användning  vid  sliperierna. 

Afverkningen  bedrefs  hufvudsakligen  sommartid  och 
virket  nedforslades  frän  höjderna  längs  ett  vidt  utgrenadt 
nät  af  ,, Holzriesen**. 

Till  förebyggande  af  skador  genom  bergsfloderna  och 
bäckarna  pägick  som  bäst,  under  ledning  af  en  statsingeniör 
och  med  oerhörda  kostnader,  regiering  m.  m.  (Verbaung) 
af  Preiner  Bachs  tillflöden. 

Etablisementet  deltog  är  1890  i  allmänna  landtbruks- 
och  forstutställningen  i  Wien,  bl.  a.  med  prof  ä  natron- 
cellulosa,  framstäldt  af  16  olika  trädslag  säsom  gran,  silf- 
vergran, vanlig  tall,  österrikisk  tall,  lärkträd,  bok,  björk, 
asp  m.  fl. 

Enligt  min  reseplan  hade  jag  ännu  bort  besöka  fabriken 
Gratwein  invid  Graz  i  Steiermark,  men  da  Forstmeister 
Hess  förklarade  att  de  forstliga  förhällandena  dar  i  hufvud- 
sak  voro  enahanda  med  dem  i  trakten  af  Schlögmühl  och 
en  resa  tili  Graz  dessutom  var  utan  ändamäl,  da  bemälde 
forstmeister  nu  hade  förrättningen  i  revieren  Prein  &  Rax 
och  säledes  ej  künde  ätervända  tili  Graz,  föredrog  jag  att 
ställa  kosan  tili  Salzburg,  för  att  i  stallet  bese  den  stora, 
The  Kellner  Partington  Paper  Pulp  Company  Lim.  till- 
höriga  cellulosafabriken  invid  staden  Halleine,  tili  hvilken 
fabrik  Ministerialrath  Diemitz's  rekommendation  öppnade 
mig  tillträde  och  som  med  utsökt  tillmötesgäende  före- 
visades  i  alla  detaljer  af  Direktor  Henry  W.  Davis. 


84 

Ifrägavarande  fabrik,  hvilken  är  belägen  vid  Inn's 
biflod  Salzach  och  drifves  af  dess  vattenkraft,  hvilken  till- 
godogöres  medelst  3  turbiner  af  350  hästkrafter  enhvar, 
erhäller  sitt  virkesbehof  dels,  c:a  20,000  m»,  frän  österri- 
kiska  kronoskogar  —  derifrän  virket  flottas  i  1  m.  länga  styc- 
ken  med  minst  10  cm.  diam.  toppskär,  längs  Salzach  och 
dess  tillflöde  Alm,  i  hvilka  storartade  flottningsanstalter 
och  vedhamnar  finnas  sedan  älder  inrättade  — dels,  c:a  50,000 
m^,  per  jernväg  i  större  längder  genom  förmedling  af 
virkeshandlare,  Det  oflötade  virket  föredrages,  enär  det 
flötade  uppges  taga  skada  redan  vid  2  ä  3  mänaders  lagring. 

Inkommet  i  fabriken  gär  det  obarkade  virket  först 
tili  vedrenseriet  (Holzputzerei),  hvarest  detsamma  afkapas 
i  lämpliga  längder  och  barkas.  Barkningen  utfördes  dels 
medels  roterande  cirkelrunda  skifvor,  besatta  med  knif- 
var,  dels  för  hand;  men  föredrog  man  i  Hallein  det  se- 
nare  sättet,  enär  vid  en  omsorgsfull  barkning  med  maskin, 
en  del  af  den  för  cellulosafabrikationen  värdefullaste  yt- 
veden  gär  förlorad.  Likasä  hade  man  i  Hallein  frängätt 
det  tidigare  sättet  att  utborra  kvistarna,  utan  ätnöjde  man 
sig  med  att  medels  cirkelsäg  borttaga  kvistroten  och  den- 
samma  ännu  omgifvande  bark  m.  m. 

De  sälunda  putsade  styckena  fördes  nu  tili  klyfma- 
skiner  för  att  spjelkas  och  sälunda  blotta  säväl  märgen, 
hvilken  aflägsnades  med  märgtrissan,  som  de  svarta,  blyerts- 
pennor  liknande  torra  kvistarna,  hvilka  mängen  gäng  betyd- 
ligt  nedsätta  virkets  värde.  Efter  färg,  kvistighet,  vedens 
utseende  m.  m.  sorteras  virket  sedermera  i  tvä  eller  flera 
klasser,  sönderhuggas  af  därför  afsedd  maskin  tili  stickor 
och  ingär  nu  tili  kokeriet  för  att  behandlas  med  svafvel- 
syriighet  samt  därefter  tili  tvättafdelningen,  blekeriet  m. 
m.,  för  att  vidare  behandlas  och  alt  mera  öfvergä  tili  fär- 
dig  cellulosa,  hvilken  frän  Hallein  försäljes  ej  blott  tili  de 
flesta  pappersbruk  i  österrike,  utan  äfven  exporteras  tili 
Tyskland,  Frankrike,  Italien,  Ryssland,  England,  ja  t.  o.  m. 
Amerika. 


85 

Huru  mänga  procent  af  virket  vinnes  vid  cellulosa- 
fabrikationen  i  Hallein  har  jag  mig  icke  bekant,  men  enl. 
uppgift  uti  en  uppsats  i  Tidskrift  för  skogshushällning  för 
är  1895,  om  „olika  satt  att  framställa  pappersmassa  af  trä", 
utgör 

förlusten  genom  vedens  barkning,  borrning  och  rens- 

ning  c:a 8^/0 

förlusten  genom  intercellular  substansens  urkokning  47^/0 
af  cellulosa  vid  tvättning  och  vidare  be- 

handling 2Q/o 

Summa  57% 

hvadan  säledes  utbytet  af  cellulosa  utgör 43% 

räknad  pä  lufttorr  ved. 

Begagnande  mig  af  tillfället  och  vederbörande  forstmä- 
stares  välvilliga  tillmötesgäende,  tog  jag  under  vistelsen 
i  Hallein  i  ögnasigte  ej  allenast  de  redan  nämnda  stor- 
artade  flottningsinrättningarna  och  upptagnings  anstalterna 
invid  staden,  hvilka  representera  ett  värde  af  mer  an  en 
million  gülden,  och  frän  hvilka  ärligen  upptagas  50 — 
60,000 kubikmeterbränn ved, utan  exkurrerade  äfven  i  revieret 
Hallein,  för  att  fä  en  inblick  i  eller  rättare  upplifva  gamla 
minnen  frän  tidigare,  i  det  närbelägna  Salzkammergut  af 
mig  besökta  österrikiska  revier,  med  för  dem  karakteri- 
stiska  Servituts  förhällanden. 

Sälunda  voro  ocksä  inom  nu  if rägavarande  revier  —  med 
en  areal  af  3,355,97  ha,  deraf  2,877,9o  ha  produktiv  skogsmark, 
och  en  ärlig  beräknad  afkastning  af  7,435  fm^  —  l,344,8o 
ha  belastade  med  sammanlagdt  3,121  fm^  virke  ät  159 
virkesberättigade,  under  det  att  243  betesberättigade  ät- 
njöto  fritt  bete  ä  2,571,5o  ha  för  1,172  nötkreatur,  103  fär 
och  2  hästar  samt  102  ströberättigade  hade  sig  tillerkänd 
rätt  att  ä  1,761 ,40  ha  ärligen  hopsamla  och  bortföra  2,858 
m^  kvist  och  markströ  (Ast-  und  Bodenstreu),  för  att  en- 
dast  anföra  servituter  af  större  betydelse^    Som  en  följd 


86 

dels  häraf,  dels  af  revierets  parcelleriiig,  var  detsanima  de- 
ladt i  4  bevaknings  omräden  af  334,84  tili  l,243,4o  ha 
areal.  Jordmänen,  som  tillhör  diluvial  och  tertiär  iorma- 
tionema,  är  för  skogsproduktion  tjenlig,  medan  klimatet  är 
nägot  variabelt.  Stormar  med  deraf  förorsakade  skador 
äro  icke  alldeles  ovanliga,  och  vindbrotten  da  sä  mycket 
större  som  granen  utgör  det  härskande  trädslaget,  upp- 
blandadt  dock  med  silfvergran,  bok  och  nägot  Järkträd  i 
olika  förhällanden.  Brukningssättet  var  högskog  med  dels 
traktvis,  dels  blädningsvis  afverkning,  men  äfven  lägskog 
förekom.  Omloppet  för  trakthyggesskogarna  varierade 
mellan  100  och  120  är,  medan  detsamma  i  de  högrebe- 
lägna  blädskogarne  utsträcktes  tili  140  är.  Afverkningen 
sker  sommartid,  hvarefter  virket  under  päföljande  vinter 
nedforslas  tili  flottlederna. 

Virkespriset  har  under  decenniet  undergätt  en  ej  obety- 
dandeförhöjning  eller  i  medeltal  25%,  medan  barrvedspriset, 
ensanit  för  sig,  stigit  med  ej  mindre  an  50—60%,  tack  vare 
afsättningen  pä  cellulosa  virke.  Föryngringen  skedde  dels 
pä  naturlig  väg  med  efterföljande  hjälpkultur,  dels  medelst 
sädd  och  plantering,  i  1,8  m.  förband.  Kostnaderna  hade 
vid  sädderna  uppgätt  tili  12  fl.  60  kr.  per  ha,  vid  plan- 
teringarna  äter  tili  27  fl.  44  kr.  per  ha. 

Da  mina  exkursioner  i  Österrike  härmed  i  hufvud- 
sak  voro  ändade,  och  det  nu  gälde  att  förflytta  mig  tili 
den  största  och  mest  remarkabla  cellulosafabriken,  Wald- 
hof i  Baden  nära  Mannheim,  fortsatte  jag  resan  genom 
Tyrolen  tili  Innsbruk,  i  hvars  närhet  jag  besökte  en  För- 
sterschule i  Hall,  medan  däremot  en  tillärnad  exkursion  uti 
ett  Tyroler  revier  vid  Feldkirch  mäste  inställas,  tili  följd 
af  otjenlig  väderlek. 

I  badiska  och  würtenbergska  Schwarzwald  besökte 
jag  däremot  revieren  Wolfach  och  Forbach  II  samt  staden 
Baden-Badens  stora  och  välskötta  skog  i  det  förra,  samt 
Pfalzgrafenweiler  i  Forstamt  Freudenstadt  uti  det  senare,för 
^tt   dels  upplifva  bekantskapen  med  den  forstligt  intres- 


87 

Santa  hushällningen  i  dessa  skogar,  dels  göra  mig  under- 
rättad  om  hvilket  inflytande  den  tilltagande  afsättningen 
pä  cellulosavirke  och  slipved  utöfvat  pä  densamma.  Äfven 
dessa  exkursioner  underlättades  pä  ett  förekommande  satt 
af  Domänendirektion  i  Karlsruhe  och  Forstdirektion  i 
Stuttgart,  hvarest  Geheimrat  F.  Krutina  samt  Präsident 
von  Dorrer  och  Oberforstrath  D:r  Graner  väivilligt  bistodo 
mig  med  räd  och  rekommendationer.  Samma  tillmötes- 
gäende  visades  mig  ute  i  revieren  af  Oberförsterne  Schätzle 
i  Wolfach,  hvilken  betraktas  som  en  auktoritet  med  af- 
seende  ä  Femelschlagwirthschaft,  Ens  i  Forbach  och  Louis 
i  Baden-Baden,  äfvensom  Forstmeister  Nagel  i  Forstamt 
Freudenstadt  och  Oberförster  Nördlinger  i  Pfalzgrafen- 
weiler. Ett  skildt  intresse  fingo  dessa  exkursioner  där- 
igenom  att  jag  genast  i  början  eller  i  Freudenstadt,  sam- 
manträffade  med  föreständaren  för  ett  engelskt  —  för  indisk 
forsttjenst  afsedt  —  forstläroverk  D:r  W.  Schlich,  tili  börden 
tysk,  hvilken  med  sina  9  elever  var  stadd  pä  exkursion  i 
Schwarzwald  och  nu  inbjöd  mig  att  ansluta  mig  tili  dem.*) 
Ehuru  den  i  mänga  afseenden,  särskildt  för  oss  nord- 
bor intressanta  och  lärorika  skogshushäliningen  i  säväl 
badiska  som  württenbergska  Schwarzwald  förtjenade  en 
utförligare  framställning,  mä  dock  här  i  detta  sammanhang 
endast  i  korthet  antydas  att  dessa  bergsskogar,  hvilka  bil- 
das  af  silfvergran,  gran  och  bok  i  växlande  blandning**) 

*)  Ehuru  egentligen  stAende  utom  ramen  för  denna  berättelse 
mä  dock  här  oinnämnas  att  den  2-äriga  teoretiska  kursen  vid  förenämnda, 
nära  London  belägna  forstläroanstalt  (Coopers  Hill,  Englefield  Green)  ef- 
terföljes  af  en  obligatorisk  6  mänaders  praktisk  kurs  vid  nägot  revier  i 
Tyskland,  hvarefter  alla  igen  samlas,  för  att  under  D:r  Schlichs  person- 
liga  ledning  afsluta  kursen  medelst  en  gemensam  1  ä  2  mänaders  ex- 
kursion i  olika  Tyska  skogstrakter. 

**)  Wolfach  revier  50  7o  gran,  40%  silfvergran 

Forbach             .  37  7o      .     51  Vo         -            6\  bok. 

Baden-Badens  stadskog  10  »/o     .     50  7o         .          307«  bok. 

Pfalzgrafenweiler  revier  43  7„     ,     45  Vo         «            8  7o  bok. 


88 

skötas  i  ordnadt  blädskogsbruk,  med  för  det  mesta  120 
ärigt  omlopp  och  en  föryngringsstid,  som  i  bästa  fall  är 
15—25  ärig,  men  ofta  nog  utsträckes  ända  tili  40—60  är. 
Man  lägger  nämligen  fortfarande  i  främsta  ruminet  an  pä 
Produktionen  af  groft  och  resligt  virke  (Holländer  Holz) 
och  söker  derför  jämväl  tillgodogöra  den  starkare  tillväx- 
ten  ä  de  Ijusstälda  träden,  innan  dessa  afverkas.  I 
allmänhet  kan  man  säga  att  föryngringstiden  är  längre  inom 
den  badiska  andelen,  hvilket  tili  en  del  torde  hafva  sin  för- 
klaring  uti  dess  kraftigare  och  friskare  granit  och  gneis 
jordmän,  som  tilläter  en  längre  öfverskärmning,  medan  i 
württembergska  Schwarzwald  den  torftigare  förvittrings- 
jorden  af  brokig  sandsten  päkallar  en  kortare  föryngrings- 
tid,  ja  pä  en  del  hall  t.  o.  m.  öfvergär  tili  kalhygge.  Un- 
dantag  finnas  dock,  säsom  t.  ex.  förenämnda  Pfalzgra- 
fenweiler revier  i  Württemberg,  hvarest  jordmänen  visser- 
ligen  ocksä  härrör  af  brokig  sandsten,  men  likväl  genom 
en  större  lerhalt  är  för  Vegetationen  gynsammare.  Pä  senare 
tider  har  man  dock  äfven  pä  badiskt  hall  sökt  förkorta 
föryngringstiden,  synnerligast  sedan  efterfrägan  pä  slipved 
och  cellulosvirke  m.  m.  höjt  priset  pä  klent  virke  med 
50  %,  hvarigenom  äfven  klenare  virkessortiment  kunna 
med  fördel  afsättas.  En  följd  häraf  är  ocksä  att  hjälp- 
kulturer  numera  utföras  i  allt  större  omfattning,  synner- 
ligast pä  sädan  mark  som  hotar  att  försämras  tili  följd  af 
ofullständig  beskuggning  under  en  längre  tid  Vid  föryng- 
ringen  eftersträfvar  man  företrädesvis  blandade  bestand,  i 
hvilka  gran  och  silfvergran  fortfarande  förhärska,  men  i 
hvilka  dock  äfven  boken  ingär  i  lämpligt  förhällande.  Hjälp- 
gallringarna,  hvilka  här  företrädesvis  afse  höjandet  af  be- 
ständens  värde  i  kvalitativt  och  kvantitativt  afseende,  hafva 
äfven  de  rönt  ett  gynsamt  inflytande  utaf  afsättningen  pä 
klent  virke,  hvarför  desamma  ej  allenast  kunnat  regelbund- 
nare  genomföras,  utan  äfven  lemnat  ett  ej  obetydligt  till- 
skott  tili  skogarnas  afkastning. 


89 

Mindre  gynsamt  inflytande  har  däremot  denna  klen- 
virkes  afsättning  utöfvat  pä  de  mindre  privatskogarne,  ty 
om  ocksä  dessa  sä  tili  vida  äro  underkastade  föryngrings- 
tväng,  att  afverkad  skog.  inom  viss  tid  mäste  ersättas,  vare 
sig  pä  naturlig  eller  artificiell  väg,  har  iikväl  denna  afsätt- 
ning haft  tili  följd  att  kalhygge  med  efterföljande  kultur 
blifvit  allt  allmännare  i  dessa  skogar,  och  detta  i  synner- 
het  i  medelälders,  uti  sin  bästa  växt  stadda  bestand, 
utan  att  denna  afverkning  blifvit  pä  nägot  satt  ordnad. 

För  att  emellertid  sävidt  möjligt  inskränka  kalafverk- 
ningarna  och  minska  olägenheterna  af  desamma,  har  statens 
öfvervakning  pä  senaste  tid  gjorts  effektivare,  i  det  afverk- 
ning numera  endast  fär  utföras  ä  sä  stora  arealer,  som  med 
framgäng  kunna  besäs  eller  planteras  under  en  kortare 
tid,  hvarjämte  tillständ  tiH  fortsättandet  af  ett  kalhygge 
medgifves  först  sedan  det  tidigare  hygget  blifvit  fullstän- 
digt  och  med  framgäng  kultiveradt.  Som  garanti  för  att 
den  föreskrifna  skogsodlingen  skall  utföras,  äfven  om  lä- 
genheten  försäljes,  fordras  i  regeln  vid  hyggets  medgif- 
vande   en  lämplig  kaution  i  penningar  eller  statspapper. 

Säsom  af  förestäende  korta  relation  f ramgär,  har  af- 
sättningen  pä  slip-  och  cellulosaved  ej  häller  i  Badens 
och  Württenbergs  stats  och  kommunalskogar  medfört 
nägra  större  förändringar  med  afseende  ä  dessa  skogars 
skötsel  och  tillgodogörande,  om  och  densamma  naturligt- 
vis  ökat  inkomsten  och  underlättat  hushällningen. 

I  regeln  säljas  frän  dessa  skogar  endast  färdigt  af- 
verkadt  och  apteradt  virke  och  äro  sliperierna  och  cellu- 
losafabrikerna  pä  de  sedvanliga  auktionerna  i  tillfälle  att 
inköpa  de  partier  som  lämpa  sig  för  sagda  inrättningar.  I 
vissa  fall  säljas  dock  äfven  per  kontrakt,  säsom  framgär  af- 
tvänne  sädana  tili  Forststyrelsen  insända  dokument,  det 
ena  mellan  Forstdirektionen  i  Stuttgart  och  Cellulosa  fa- 
briken  i  Waldhof  vid  Manheim,  det  andra  mellan  Do- 
mänförvaltningen  i  Baden,  genom  vederb.  Oberförster  i 
Kirchzarten  revier,  och  ett  träsliperi  uti  staden  Kayserberg 


90 

i  Elsass.  Enligt  benaget  meddelande  af  Geheimrat  Kru- 
tina,  Säljas  anmärkningsvärda  belopp  cellulosa  och  slipved 
frän  särskilda  revier  i  syd  Schwarzwald,  likasom  ocksä  frän 
Wolfach  och  Forbach  i  nordliga  delen  af  badiska  Schwarz- 
wald. I  regeln  köpa  trämassa-  och  cellulosafabrikerna  de 
klenare  (men  dock  ej  de  kienaste)  Sortimenten  frän  hyg- 
gena  och  det  användbara  hjälpgallringsvirket,  men  da  be- 
lägenheten  sädant  tilläter,  utsträcka  fabrikerna  sina  inköp 
äfven  tili  ganska  grofva  stammar,  säsom  t.  ex.  i  Wolfach, 
dar  t.  o.  m.  III  kl.  byggnads  och  gagnvirke  eller  stamdelar 
af  16  m.  längd  och  17 — 22  cm.  topp,  konsumeras  af  cel- 
lulosafabriken  därstädes  och  betalades  med  18  Rm.  per 
kubikmeter  i  skogen  upparbetadt  virke.  Mest  användes  dock 
Vkl.  virke  („starke  Stangen")  med  11  cm.  brösthöjds  diam., 
hvilket,  upphugget  i  skogen  betalas  med  14  Rm.  per  m^ 

Sedan  jag  i  Schönmünzach,  efter  exkursionen  i  Schif- 
ferschaftsällskapets,  af  mig  äfven  tidigare  besökta,  vackra 
skogar,  skiljts  frän  mina  engelska  kamrater  och  därefter 
under  ledning  af  Oberförster  Louis  upplifvat  bekantskapen 
med  staden  Badens  icke  mindre  timmerrika  skog,  äfven- 
som  ä  Domänendirektion  i  Karlsruhe  inhemtat  ytterligare 
upplysningar,  hvilka  beredvilligt  meddelades  mig,  fortsatte 
jag  resan  tili  Mannheim,  i  hvars  närhet  den  stora  cellu- 
losafabriken  Waldhof  är  belägen. 

Enligt  de  samstämninga  uppgifter  jag  erhällit  säväl 
i  eget  land,  som  af  flera  fackmän  under  min  resa,  borde 
de  bästa  upplysningar  i  den  fräga,  hvars  utredning  mig 
blifvit  ombetrodd,  stä  att  erhällas  ä  denna  storartade  an- 
läggning,  hvilken  visserligen  köpte  en  del  af  sitt  rämate- 
rial  frän  krono-  och  privata  skogar  i  olika  tyska  stater, 
men  som  jemväl  uppgafs  hafva  vidsträckta  egna  skogar, 
och  flera  forstmän  anstälda  för  deras  skötsel.  Det  var 
därför  med  högtspända  förväntningar  som  jag,  väl  för- 
sedd  med  rekommendationskort,  i  Mannheim  uppsökte 
verkets  disponent  Kommerzienrath  Haas,  för  att  aflägga 
miit  besök  och  anhälla  säväl  om  tillständ  att  bese  etabli- 


91 

sementets  virkesupplag,  som  att  genom  hans  bemedling 
blifva  satt  i  tillfälle  att  träffa  verkets  forstmän. 

Det  utomordentligt  välvilliga  tillsmötesgäende  jag 
under  heia  min  resa  rönt  af  säväl  yrkeskamrater  som  andra, 
ingaf  mig  goda  förhoppningar,  men  jag  skulle  dock  snart 
finna  att  „ingen  regel  är  utan  undantag". 

Oaktadt  min  begäran  ej  sträckte  sig  längre  an  att 
fä  se  virkesupplaget,  äfvensom  att  blifva  satt  i  förbin- 
delse  med  verkets  forstmän,  vägrade  Kommerzienrath  Haas 
säväl  det  ena  som  det  andra,  förebärande  att  man  sett  sig 
föranläten  neka  alla  främlingar  tillträde  tili  verken.  Min 
vördsamma  erinran  att  jag  icke  alls  satt  i  fräga  att  bese 
fabriken  och  att  skogshushällningen  svärligen  künde  räk- 
nas  tili  fabrikshemligheterna,  bätade  tili  intet.  Jag  förbjöds 
kategoriskt  säväl  att  beträda  fabriksomrädet,  som  att  upp- 
söka  verkets  forstmän,  hvarjemte  Haas  „älskvärdt"  delgaf 
att  detta  förbud  äfven  meddelats  vederbörande  tjenstemän 
per  telefon. 

Med  svikna  förhoppningar  mäste  jag  sälunda  draga 
vidare  och  da  en  uppmaning  af  sachsiska  Oberforstmeis- 
tern Zschimmer  att  deltaga  i  sachsiska  forstföreningens 
ärsmöte  i  Zwickau,  der  otvifvelaktigt  mycket  af  intresse 
varit  att  inhemta,  kom  mig  för  sent  tillhanda,  beslöt  jag 
att  uppsöka  Oberfortsmeister  Zschimmer  i  hans  hem  i  Zscho- 
pau  vid  foten  af  Erzgebirge,  för  att  af  honom  skaffa  mig 
underrättelse  om  trämassa-  och  cellulosafabrikationens  in- 
verkan  pä  den  Sachsiska  skogshushällningen.  Emedan 
mitt  yttrande  vid  forstmötet  i  Helsingfors  d.  6  &  7  Sept.  1897 
uti  en  för  mötet  uppstäld  diskussionsfräga,  i  detta  afseende 
kan  vara  upplysande  och  tillika  utgör  en  sammanfattning 
af  hvad  jag  i  Tyskland  och  Österrike  i  frägan  inhemtat, 
tilläter  jag  mig  här  frän  detta  yttrande  intaga  följande: 

„Framställningen  af  trämassa  och  cellulosa  har,  som 
bekant,  fillkommit  under  en  jämförelsevis  senare  tid.  Det 
var  nämligen  först  är  1843  som  den  nyligen  aflidna  F.  G. 
Keller  i   Sachsen  pä   en  vanlig  slipsten  utförde  de  första 


92 

försöken  att  framställa  mekanisk  trämassa,  hvilka  försök 
han  sedermera  i  nägot  större  skala  fortsatte  vid  den  tvä 
är  därefter  inköpta  Ulla  „pappersqvarnen"  Kühnheide  i 
Sachsiska  Erzgebirge.  Härmed  var  visserligen  uppfinnin- 
gen  gjord  i  sin  första,  ofulkomliga  form,  men  först  sedan 
Heinrich   Völter,   tili    hvilken    Keller,    tvungen   af  medel-  \ 

löshet,  är    1846   sält    sin  id6  för   en    obetydlig   summa,  I 

konstruerat  de  sinnrika  slipmaskiner,  hvilka  ännu  i  princip 
tillämpas,  künde  det  första  träsliperiet  anläggas  i  början 
af  1850  talet  af  firman  Kubier  &  Niethammer  uti  Krieb- 
stein  i  Sachsen.  Till  följd  af  det  allt  mera  ökade  behofvet 
af  isynnerhet  sämre  paperssorter  och  tryckpapper,  utveck- 
lades  industrin  hastigt  och  tog  allt  större  proportioner,  men 
da  den  vid  träsliperierna  dels  genom  vät,  dels  genom  torr- 
slipning  af  dels  rätt,  dels  ängbasadt  virke  vunna  meka- 
niska  trämassan  endast  künde  användas  säsom  tillsats 
vid  fabrikationen  af  vanligt  skrif-  och  tryckpapper,  äfven-  ) 

som  tili  träpapp,  under  det  att  den  tili  de  bättre  pappers-  ♦ 

sorterna  nödiga  lumpen  blef  allt  dyrare  och  otillräckligare,  i 

vardt  det  nödvändigt  att  ocksä  härför  vinna  ett  dugligt  Sur- 
rogat. Detta  ernäddes  äfven,  da  man  efter  trägna  bemö- 
danden  i  Amerika,  England  och  Sverige,  lyckades  pä  kemisk 
väg  befria  trädfibrerna  frän  inkrusterande  ämnen  m.  m 
och  sälunda  framställa  ren  vegetabilisk  cellulosa.  Huru 
härvid  tillgär  hör  naturligtvis  icke  hit,  men  mä  dock  näm- 
nas  att  det  numera  sker  pä  olika  satt,  hvarför  man  ocksä 
hör  talas  om  natron-,  sulfat-  och  sulfitcellulosa,  allt  efter 
den  lut  som  användes  vid  träspänornas  kokning.  Den  sist- 
nämnda  eller  sulfitcellulosan,  hvilken  först  torde  framstälts 
i  början  af  70  talet  af  svensken  C.  D.  Ekman,  under  det 
att  Professor  Mitscherlich  i  Tyskland  samtidigt  experimen- 
terade  i  samma  riktning  och  därför  äfven  ville  göra  Ekman 
äran  stridig,  anses  numera  för  den  bästa,  enär  dess  fibrer 
äro  Starkare  och  hvitare  samt  lättare  lata  bleka  sig,  dar 
detta  för  öfrigt  alls  är  nödigt.  De  flesta  pä  senare  tider 
anlagda  och  för  granvirke  afsedda  cellulosafabriker  tillämpa 


93 

därför  ocksä  sulfitförfarandet,  medan  dar  tall  utgör  räma- 
terialet,  det  kraftigare  verkande  natron  förfarandet  fortfa- 
rande  torde  vara  nödvändigt. 

Den  sälunda,  genom  tillämpling  af  det  ena  eller  atidra 
förfarandet,  pä  kemisk  väg  vunna  trämassan  eller  cellu- 
losan  utgör  numera  det  förnämsta  surrogatet  för  lumpen 
och  tillsättes  i  betydande  procent  vid  tillverkningen  af  äfven 
de  finaste  papperssorter,  men  har  dessutom  fätt  allt  större 
användning  vid  fabrikationen  af  pressade  Ornament,  askar, 
kärl  m.  m.,  ja  pä  senaste  tider  har  man  t.  o.  m.,  med 
framgäng  sträfvat  tili  att  omvandla  cellulosan  tili  vegeta- 
biliskt  Silke,  säsom  man  bl.  a.  är  i  tillfälle  att  öfvertyga 
sig  om  ä  utställningen  i  Stockholm,  hvarest  sälunda  fram- 
stäldt  Silke  finnes  utstäldt. 

I  förhällande  tili  denna  trämassans  och  cellulosans 
stora  användbarhet  och  användning  växte  ocksä  för  dess 
tillverkning  afsedda  fabriker  som  svampar  ur  jorden  i  trak- 
ter, hvarest  dels  tillräcklig  vattenkraft,  dels  lämpligt  vatten 
fans  att  tillgä.  Hvad  Tyskland  angär  funnos  dar  är  1871 
69  trämassefabriker  eller  sliperier,  däraf  23  i  konungar. 
Sachsen,  men  är  1890  hade  dessa  vuxittill  534,  däraf  239 
i  konungar.  Sachsen,  och  sedermera  hafva  desamma  antagli- 
gen  tillvuxit  i  samma  progression,  sävida  icke  cellulosa- 
fabrikema,  af  hvilka  Tyskland  1871  ej  hade  en  enda  men 
däremot  är  1890  28,  däraf  8  i  Sachsen,  ocksä  här  tagit 
försteget,  hvilket  dock  knappast  är  troligt. 

Förenämnda  är  1890  i  Sachsen  existerande  239  sli- 
perier och  8  cellulosafabriker  använde,  enl.  af  öfverforst- 
mästaren  Zchimmer*)  insamlade  uppgifter,  sagda  är: 

sliperierna  364,074  fastmet.  gran  och  nägot  silf- 
vergran  äfvensom  11,235  fm^  tallvirke;  samt 

cellulosafabr.  79,000  fastmeter  enahanda  virke  eller 
in  summa  443,074  fm^  gran   och  silfvergran  samt  11,235 


*)  Tharander  Forstliches  Jahrbuch  40  Band  4  heft. 


94 

m^  tallvirke.  Tillsammans  säledes  454,309  fm*^  barrved  (d. 
V.  s.  ej  obetygligt  mera  an  Finlands  sammanlagda  export 
och  inhemska  förbrukning  af  samma  virkessort  är  1894) 
ett  i  förhällande  tili  konungsriket  Sachsens  ringa  skogs- 
areal  —  387,729  ha,  deraf  166,346,29  ha  kronoskog  —  be- 
tydande  belopp.  Samtidigt  beräknades  enahanda  fabriker 
i  heia  Tyskland  ärligen  förbruka: 

dess  534  sliperier  964,785  fm*^  barrved  och 

63  cellulosafabr.  622,125    „ 

eller  tillsammans  i  rundt  tal  1  Vs  million  fastmeter  ärligen, 
hvilket  belopp  väl  nümera  stigit  tili  minst  2  millioner  fast- 
meter; tal,  i  bredd  med  hvilka  de  i  Finland  afverkade  slip- 
och  pappersvedsmängderna  te  sig  ganska  anspräkslösa. 
Och  dock  hafva  dessa  betydande  klenvirkes  afverkningar  alls 
ickevaritruinerandeförTysklandsochfrämstSachsensskogar, 
utan  ha  tvärtom  i  väsentlig  grad  bidragit  att  varaktigt  höjaaf- 
kastningen  och  inkomsten  frän  densamma,  säsom,  bl.  a. 
framgär  af  Zchimmers  uppgift  att  i  de  Sachsiska  statssko- 
garna  netto  priset  för  1  fastmeter  stamvirke,  hvilket  är 
1862  i  medeltal  utgjorde  Rmk.  8:  37,  är  1888  steg  tili 
Rmk.  9:  42  och  säledes  ökats  med  Rmk.  1:  05,  medan 
nettoinkomsten  frän  1  ha  skogsmark  samtidigt  höjde  sig 
frän  Rmk.  29:  61  tili  Rmk.  45:  50. 

Förklaringen  härtill  ligger  naturligtvis  i  den  omstän- 
dighet  att  man  öfverhufvudtaget  icke  inlätit  sig  pä  plan- 
lösa  afverkningar,  utan  i  stallet  begagnat  sig  af  den  för- 
bättrade  afsättningen  ä  klenvirke  för  att  dels  alltmera  ut- 
sträcka  hjälpgallringarna,  afsigt  att  sälunda  öka  säväl 
afkastningen  som  tillväxten,  dels  nedsätta  omloppet,  dar 
detta  äfven  i  öfrigt  befanns  vara  öfverensstämmande  med 
god  skogshushällning.  Specielt  gäller  detta  Sachsen,  i 
hvars  statsskogar,  allt  enligt  Zchimmers  uppgifter,  hjälp- 
gallrades  i  medeltal  ärligen: 


95 

under  5-ärs  perioden   18^/54  0,44  ^/o  af  deras  areal  med  7,5  m^  per  ha 

1860/64  1,52  .    .       .  .        .     14,0    ,      .  ha 

1870/74  2.00  ..       ,  .        .     24,0    ,      .  ha 

samt     under      är         188  9  2,90.    ,       „         ,       .     20,o   ,     ,  ha 

utvisande  en  successiv  och  betydande  stegring,  hvilken  helt 
och  hallet  tillskiifves  afsättningen  pä  slip-  och  cellulosa- 
virke  samt  den  däraf  föranledda  stegringen  af  priset  ä  kle- 
nare  gagnvirke,  hvilken  uppskattas  tili  ej  mindre  an  15%. 
Att  det  emellertid  icke  uteslutande  är  hjälpgallrings  virke 
som  gär  tili  främasse-  och  cellulosafabrikerna,  utan  att  en 
ganska  betydande  procent  slip-  och  cellulosaved  äfven  er- 
hälles  frän  ärshyggena,  f  ramgär  tillräckligt  däraf  att  omloppen 
i  en  stör  del  af  Sachsens  granskogar  numera  äro  endast 
80  ä  90  äriga,*)  ja  i  en  del  fördelaktigt  belägna  revier  t.  o. 
m.  nedgätt  tili  70  är,  medan  fabrikerna  helst  önska  10  cm. 
minimi-toppdimension  samt  mest  använda  stammar,  hvilka 
vid  3—5  m.  höjd  hälla  7—20  ä  22  cm.  i  diameter.  Det- 
samma  är  ock  fallet  i  en  del  österrikiska  skogar,  säsom 
t.  ex.  i  Steyermark,  dar  skogshushällningen  h.  o.  h.  upp- 
ges  afpassad  för  leverans  af  slip-  och  cellulosaved,  samt  i 
skogar  tillhöriga  en  del  trämasse-  och  cellulosafabriker, 
exempelvis  den  vid  Semeringen  banan  och  den  Ulla  Schwarza 
floden  belägna  pappersfabriken  Schlöglmühl  i  Nieder  Öster- 
reich, frän  hvars  i  80-ärigt  omlopp  uthälligt  skötta  gran- 
och  silfvergran-skogar  ärligen  afverkas  omk.  5,000  m*^  virke, 
däraf  80  7o  pappersved,  medan  äterstäende  20%  utgöras 
af  säg-  och  l)yggnadstimmer,  grufvirke  (props)  samt  bränn- 
ved.  Likasä  hafva  ocksä  särskilda  större  godsägare  i  Ober 
Schlesiens  gruf-  och  industri-distrikt  funnit  det  med  sin 
fördel  förenligt  att  t.  o.  m.  i  sina  tallskogar  införa  korta, 
70  ä  80  äriga  omlopp  för  Produktion  af  företrädesvis  gruf- 
stöttor  d.  V.  s.  props  och  cellulosaved.  Äfven  här  är  hus- 
hällningen  füllt  rationell,  beroende  pä  den  förmänliga  af- 
sättningen af  klent  virke  tili  distriktets  talrika  kolgrufvor 
och  natroncellulosa-fabriker. 


*)    En  följd  af  den  i  Sachsen  rädande  indelnings  metoden. 


96 

I  andra  trakter  äter,  säsom  i  Bayerns,  Würtembergs 
och  Badens  kronoskogar,  därifrän  äfven  ganska  betydande 
partier  slip-  och  pappersved  afsättas,  äro  i  allmänhet  högre 
omlopp  fortfarande  rädande,  men  ocsä  dar  värderar  man 
högt  afsättningen  tili  trämassefabrikerna,  halst  dessa  ju 
företrädesvis  använda  klenare  virkessortimenter,  ä  hvilka 
afsättningen  i  allmänhet  plägar  vara  ganska  inskränkt.  För- 
nekas  kan  ju  dock  ej  att  ocksä  i  Tyskland  den  förmän- 
liga  afsättningen  pä  klent  virke  tili  sliperier  och  cellulosa- 
fabriker  föranledt  större  afverkningar  i  en  del,  hufvudsak- 
ligast  mindre,  privatskogar  an  önskligt  och  nyttigt  varit, 
men  ocksä  i  dessa  fall  har  den  i  de  flesta  tyska  stater  rä- 
dande bestämningen  att  skogsmark  efter  afverkning  igen 
bör  bringas  i  skogbärande  skick,  förekommit  att  sagda 
afverkningar  tagit  en  alltför  förödande  karaktär". 

Med  besöket  hos  Oberforstmeister  Zschimmer  i 
Zschoppau  voro  mina  resor  i  Tyskland  i  hufvudsak  af- 
slutade,  ty  sedan  jag  egnat  en  dag  för  exkursion  i  det 
närbelägna  revieret  Tittersdorf,  stälde  jag  kosan  tili  Berlin 
och  därifrän  utan  tidsutdrägt  vidare  tili  Sverige. 

Enär  emellertid,  säsom  kändt,  ansenliga  mängder  trä- 
massa  och  cellulosa  tillverkas  i  Sverige  och  Norge,  ansäg  jag 
mig  jemväl  i  dessa  länder  böra  höra  mig  före,  hvilka  ät- 
gärder  med  afseende  ä  skogsskötseln  ifrägavarande  in- 
dustrier dar  möjligen  framkallat.  Jag  vände  mig  därför 
tili  Wermland,  hvarest  ett  större  antal  träsliperier  och  cel- 
lulosafabriker  uppstätt,  delvis  som  en  följd  af  timad  om- 
hvälfning  inom  järnhandteringen.  Under  tidernas  lopp  har 
nemligen  i  det  gamla  „järnbärarlandet"  sagda  industri  un- 
dergätt  den  förändring,  att  de  mindre  järnverken  i  allmän- 
het nedlagts  och  tillverkningen  mer  och  mer  koncentrerats 
vid  de  större.  Den  härigenom  ledig  blifna  vattenkraften 
har  mängenstädes  tagits  i  anspräk  af  trämassefabrikatio- 
nen,  och  sälunda  funnos  är  1896  i  Wermlands  län  inrättade 
30  träsliperier  samt  4  sulfit  och  3  sulfatfabriker,  med  en 


97 

beräknad  ärlig  virkeskonsumtion  af  425,625  kubikmeter 
löst  matt.  Man  hade  säledes  kunnat  vänta  att  denna  jem- 
förelsevis  betydande  virkesätgäng  skulle  utöfvat  nägot  in- 
flytande  pä  skogshushällningen  i  länet,  raen,  sä  vidt  jag 
künde  finna,  var  sä  icke  fallet  i  annat  afseende,  an  att  de 
mindre  lägenheternas  skogar  här  likasom  annorstädes  an 
mera  öfver  afverkades.  Detta  bekräftades  äfven  af  de  kända 
forstmännen,  skogschefen  vid  Uddeholmsverken  dr  F.  A. 
Lovön  och  jägmästaren  C.  G.  Vikström,  hvilka  med 
stört  tillmötesgäende  bistodo  mig  med  räd  och  däd  och 
jämväl  ledsagade  mig  under  exkursionerna  i  Uddeholms 
verkens  och  Storfors  bruks  vidsträckta  (resp.  150,000  och 
22,000  ha)  och  välinrättade  skogar.  Sagda  exkursioner  blefvo 
derför  af  mycket  forstligt  intresse,  men  lemnade  däremot 
ganska  ringa  utbyte  med  afseende  ä  det  spörsmäl  jag  särs- 
kildt  önskade  fä  utredt.  Da  afkastningen  frän  Wermlands 
bruksskogar  främst  togs  i  anspräk  för  jämverken,  voro  om- 
loppen  i  allmänhet  endast  70 — 80  äriga,  men  äsyftade  dessa, 
jemförelsevis  korta  omlopp,  mindre  vinnandet  af  lämplig 
slip-  och .  cellulosaved,  an  kolskog.  Enligt  af  bemälde  er- 
farne  forstmän  vunnen  erfarenhet  hafva  dessa  omlopp  dock 
äfven  befunnits  lämpliga  för  granskogar  med  god  afsätt- 
ning  pä  pappersved. 

Frän  Wermland  fortsatte  jag  färden  tili  Kristiania, 
dar  jag,  i  skogdirektören  M.  Selmer's  fränvaro,  rönte  väl- 
villigt  tillmötesgäende  af  skogingeniören  N.  Krog  och  den 
pä  trävaruhandteringens  och  specielt  trämassebranchens  om- 
räde  kände  generalkonsuln  Christoffersen.  Da  emellertid 
hvardera  samstämmigt  förklarade  att  en  resa  i  Norges 
skogsbygder  sä  tillvida  blefve  resultatlös,  att  intet  dar  stode 
att  inhemta  med  afseende  ä  en  planmässig  Produktion  af 
pappersved,  inskränkte  jag  färden  tili  trakten  af  Kongsberg, 
hvarest  föreständarene  för  Norges  tvä  skogvaktareskolor  i 
Stenkjaer  och  Kongsberg,  skogförvaltarene  N.  Martens  och  H. 
Hall,  som  bäst  voro  sysselsatte  med  taxationsarbeten  i  Ef- 
terlödt  prestgärds  skog.    Ledningen  af  taxationsarbetena  i 

7 


98 

Norges  statsskogar  var  nämligen  anförtrodd  ät  dävarande 
skogförvaltaren  Martens,  medan  arbetet  pä  platsen  utfördes 
af  skogförvaltaren  Hall,  med  biträde  af  skogassistenten  Agnar 
Barth,  en  son  tili  den  kände  forstmannen  och  jägaren  J. 
B.  Barth.  Sedan  äfven  dessa  norska  kolleger  bekräftat 
de  uppgifter  jag  erhällit  i  Kristiania,  och  min  tjenstledig- 
het  äfven  led  emot  slutet,  ansäg  jag  mig  för  denna  gäng 
böra  uppgifva  vidare  resor  i  Norge.  Jag  ätervände  där- 
för  tili  Kristiania,  och  begaf  mig  derifrän  tili  Stockholm, 
för  att  ä  allmänna  konst-  och  industriutställningen  därstä- 
des  studera  dess  skogsafdelning.  Resultatet  häraf  har  jag 
nedlagt  i  en  uppsats:  „Skogshushällningen  vid  allmänna 
Konst-  och  Industriutställningen  i  Stockholm  1897",  hvil- 
ken  ingär  i  14:de  bandet  af  Finska  Forstföreningens  Med- 
delanden. 


nigot  om  förekomsten  af 

Peridermium  (aecidium)  coruscans  Fr.  i  Norra 

Finland. 


I  mars  -april  haftet  innevarande  är  af  tidskriften 
^Luonnon  Ystävä"  ingär  en  uppsats  af  J.  I.  Lindroth  om 
ä  gran-barren  uppträdande  rostsvampan  Häri  redogör  för- 
fattaren  bl.  a.  för  aecidium  cormscans  Fr.  (manne  ej  rik- 
tigare  coniscans?)  förekomst  i  Finland,  och  anger  säsom 
hittills  kända  fyndorter  Aland,  Södra  Tavastland  och  Ryska 
Karelen,  dar  svampen  anträffats  sällsynt. 

Det  kan  äga  sitt  intresse  att  fä  dessa  uppgifter  i  nä- 
gon  man  kompletterade,  och  ber  jag  att  i  sädant  afseende 
fä  lämna  nägra  notiser  om  ifrägavarande  svamps  mass- 
förekomst  i  norra  Finland. 

Redan  1897  fick  jag  pä  Evois  höra  att  i  Kemi  trakten 
förekommer  en  sjukdom  pä  gran,  som  allmogen  i  trakten 
benämner  „kuusenleipä'*  och  uttalade  min  dävarande  lä- 
rare  Lektor  Furuhjelm  den  förmodan,  att  här  föreläg  aeci- 
dium coniscans. 

Sommaren  1899  anträffade  jag  vid  Kittilä  kyrkoby 
ofvannämnde  svampart  i  2  exemplar. 

Da  jag  senaste  sommar  i  medlet  af  juni  reste  upp 
tili  norra  Finland,  beslöt  jag  särskildt  lägga  marke  tili 
förekomsten  af  Aecidium  coruscans  och  var  lyckan  mig 
bevägen,  i  det  att  jag  fann  svampen  i  alla  trakter,  som 
jag  genomreste.  Redan  i  Uleäborg  observerade  jag  sär- 
deles  vackra  exemplar  af  arten  vid  järnvägstationen  och  jäm- 


100 

väl  c.  4  km  utom  staden  vid  Ule-älf.  Men  ett  formligt 
ma6*5-uppträdande  motte  mig,  da  jag  frän  Kemi  reste  normt 
tili  Rovaniemi.  Isynnerhet  inom  Kemi  och  Tervola  sock- 
nar  förekom  svampen  talrikt,  i  Rovaniemi  däremot  med 
betydligt  ringare  intensitet,  ehuru  ej  sällsynt.  Benämnin- 
gen  „kuusen  leipä",  fann  jag  vara  känd  inom  Kemi  och 
Tervola,  men  ej  i  Rovaniemi,  hvilket  torde  bevisa,  att 
företeelsen  är  allmännare  inom  de  tvä  förstnämda  sock- 
narna.  Vid  förfrägan  pä  gästgifvaregärdar  erfor  jag  att 
„kuusen  leipä"  inom  dessa  socknar  förekommer  i  mer  el- 
ler mindre  grad  nästan  alla  är.  Med  lätthet  hade  jag, 
därest  tiden  medgifvit,  kunnat  insamla  litertal  af  svamp- 
gyttringarna.  Smaken  päminde  närmast  om  okokta  ris- 
gryn.  Äfven  frän  Rovaniemi  österut  säg  jag  svampen  vid 
landsvägen  inom  heia  Kemijärvi  socken,  ehuru  aftagande  i 
antal.  I  Kuolajärvi  kyrkoby  var  den  allmän  och  norrut 
päträffade  jag  den  sporadisk  i  heia  det  omräde,  som  jag 
besökte  d.  v.  s.  ända  borta  vid  Eksymävaara,  Sorsatunturi, 
och  motsvarande  trakter  närmast  öster  om  Tuntsa  floden. 
För  Kemijärvi  och  Kuolajärvi  gäller  detsamma,  som  om 
Rovaniemi,  att  företeelsen  ej  torde  vara  allmän  alla  är, 
eftersom  allmogen  ej  lagt  marke  tili  densamma. 

Om  Aecidium  coruscans  biologi  vill  jag  hafva  följande 
annoteradt:  Svampen  synes  mig  halst  angripa  30 — 60  äriga 
i  exponerade  lägen  växande  träd,  mera  ä  syd-  an  nord- 
sluttningar,  mera  pä  växtliga  an  mindre  växtliga  marker, 
ehuru  man  träffar  den  bade  pä  momarker,  pä  myrar  (gran) 
och  karr.  Om  man  undantager  1 — 15  äriga  granar  tyckas 
inga  älderklasser  gä  fria  angreppet,  ehuru  tidigare  nämda 
äldersklasser  äro  mäst  utsatta.  Pä  en  och  samma  gran 
kunna  ett  eller  flere  skott  vara  sjukligt  ombildade  af 
svampen.  Under  senare  hälften  af  juni  mänad  äro  aeci- 
diegyttringarna  mäst  märkbara,  men  päträffas  ännu  inpä 
augusti  mänad.  Svampen  spelar  ej  nägon  nämnvärd  forst- 
ligt  ekonomisk  roll. 


101 

Vid  förfrägan  i  särskilda  andra  trakter,  som  jag  ej 
besökte,  om  förekomsten  af  „kuusen  leipä",  harForstmä- 
star  W.  Cajanus  vänligen  lämnat  följande  meddelanden  frän 
Torneä  älfdal  och  trakterna  vester  om  Kemi  älf : 

„De  trakter,  dar  jag  observerat  Aecid.  coruscans, 
sträcka  sig  frän  Kemi  stad  längs  landsvägen  tili  Torneä 
och  därifrän  uppät  ända  tili  „Äkäsjoen  suu",  ett  par  mil 
norr  om  Kolari  kyrkoby.  Utom  pä  de  ofvannämda  trak- 
terna observerade  jag  den  i  stör  myckenhet  längs  lands- 
vägen pä  vestra  sidan  af  Kemi  älf  frän  kyrkan  tili  Tai- 
valkoski.  Rikligast  förekom  svampen  i  trakten  kring  Ka- 
runki  kyrka,  dar  pä  en  sträcka  af  3  ä  4  km  längs  lands- 
vägen de  allra  flesta  träden  voro  angripna.  Jag  gjorde 
ett  försök  att  räkna  träden  och  kom  tili  den  uppfattriin- 
gen,  att  ätminstone  75  %  voro  behäftade  med  svampen. 
Mycket  allmän  var  svampen  ocksä  i  Alkkula  by  af  öfver- 
Torneä,  men  därifrän  norrut  märkbart  aftagande.  Ymni- 
gast  tycktes  svampen  förekomma  pä  jämna  eller  svagt 
sluttande,  stenbundna,  i  försumpning  öfvergäende  marker, 
bevuxna  med  ojämn  granskog.  Dock  tyckes  den  hälla 
sig  tili  de  frodigaste  träden  och  förekom  mera  pä  syd- 
än  nordsluttningar.  Mycket  läga,  2  m.  träd  (tvinvuxna) 
voro  sällan  angripna.  Pä  växtliga  marker  förekom  den 
mäst  pä  äldersklass  40 — 70  är.  Närhet  af  människobonin- 
gar  och  större  älfvars  stränder  tyckes  den  favorisera  (mä- 
hända  beroende  pä  att  skogen  i  allmänhet  är  glesare  och 
öppnare  Anm.  af  författ.)  De  första  sparen  af  svampen 
observerade  jag  i  början  af  juni.  Allmännast  och  füllt 
utbildad  förekom  den  att  vara  strax  efter  midsommam. 
Ärsskotten  voro  da  granngula,  barren  sägo  uppsvällda  och 
saftiga  ut.  I  början  och  medlet  af  juli  antogo  de  en  mera 
rostbrun  färg,  sjönko  ihop  och  sägo  torra  ut.  Vid  vidrö- 
rande  afdammade  ymnigt  gult  spormjöl.  Senare  pä  som- 
marn  sägo  de  ut,  som  vanliga  torkade  ärsskott,  ifall,  man 
ej  nogare  betraktade  dem,  och  hängde  ofta  litet  nedät". 


102 

Forstmästar  J.  Montell  meddelar,  att  sommaren  1902 
enligt  skogvakters  m.  fl.  personers  uppgift  „kuusenleipä" 
uppträdt  i  mängd  i  Muonio,  men  ej  1903. 

Ofvanstäende  visar,  att  vi  i  norra  Finland  hafva  mass- 
uppträdanden  af  „kuusenleipä**,  analoga  med  den  ofta 
omordade  förekomsten  af  „mjölkomlor"  i  Sverige  och  att 
svampen  ej  är  att  längre  anses  säsom  en  sällsynthet  hos 
oss  ätminstone  i  norra  Finland.  Säsom  centrum  för  Aeci- 
dium  coruscans  utbredning  i  norra  Finland  torde  Kemi, 
Tervola,   Nedertorneä  och  Karungi  socknar  kunna  fastläs. 

(I  förbigäende  vill  jag  nämna,  att  jag  sommaren  1902 
päträffade  ett  expl.  af  Aecid.  coruscans  pä  Evois  samt  att 
enligt  meddelande  af  Forstmästar  Cajanus  han  somrarne 
1901  och  1902  funnit  svampen  i  Svartbäck  nära  Borgä.) 

Helsingfors  i  November  1903. 

K.  O.  Elfving, 


Om  de  lappländska  skogarnas  framtid. 

Att  uti  ett  land  sädant  som  Finland,  dar  tillgängen 
pä  skog  anses  sä  godt  som  outtömlig,  skogskultur  i  större 
Skala  i  kronoskogarna  icke  ifrägakommer  är  väi  egentligen 
icke  sä  underligt.  Att  emellertid  vidsträckta  och  i  forst- 
ligt  hänseende  ytterst  viktiga  omräden  i  landets  nordligaste 
delar  finnas,  dar  skogskultur  längt  ifrän  att  vara  öfverflödig, 
tvärtom  är  en  värklig  lifsfräga,  skall  jag  i  det  följande 
söka  pävisa. 

Redan  under  mina  första  ströftäg  inom  Muonio  re- 
vier,  lade  jag  marke  tili  den  sparsamma  förekomsten  af 
ungskog  och  ju  flera  marker  jag  besökte  desto  tydligare 
framträdde  detta  sakförhällande.  Mängenstädes  saknas  un- 
derväxt  fuUständigt  pä  stora  sträckor  och  dar  sädan  före- 
kommer,  utgöres  den  i  de  flesta  fall  af  gran.  Unga  tall- 
plantor  förekomma  öfverhufvud taget  mycket  sparsamt. 
Vidsträckta  moar,  som  nu  äro  beväxta  med  vacker  gammal 
tallskog,  förvandlas,  da  yxan  öfvergätt  desamma,  i  all- 
mänhet  tili  dälig  granskog,  ifall  de  ej  rent  af  blifva  skog- 
lösa.  Endast  i  undantagsfall  kan  naturlig  föryngring  af 
tall  päräknas.  Mest  hotade  äro  högre  belägna  och  mera 
sluttande  marker,  isynnerhet  om  moss-  och  ristäcket,  — 
säsom  ofta  är  fallet  —  är  mycket  tjockt,  samt  naturligtvis 
sädana  marker,  som  härjats  af  skogseldar.  Men  äfven  lägre 
belägna  skogar  visa  ofta  samma  oförmäga  att  själfva  för- 
yngra  sig. 

Hvad  ofvan  blifvit  sagdt  om  skogarna  i  Muonio, 
gäUer  själffallet  i  ännu  högre  grad   om   Enontekis.     Da 


104 

därvarande  skogsförhällanden  emellertid  äro  föga  utredda, 
vore  en  närmare  granskning  af  desamma  af  stört  intresse 
samt  helt  säkert  äfven  af  ej  ringa  praktisk  betydelse  för 
denna  landsdel. 

I  hög  grad  intresserad  af  hithörande  frägor  och  lif- 
ligt  öfvertygad  om  att  omsorgsfullt  utförda  kulturer  med 
lämpliga  trädslag  komma  att  leda  tili  gynsamma  resultat  äf- 
ven invid  den  polara  skogsgränsen,  planerade  jag  senaste 
vär  en  längre  excursion  tili  de  trakter  inom  Enontekis,  dar 
barrskogen  upphör,  enligt  i  hufvudsak  följande  plan :  Ut- 
gäende  frän  gränsen  mot  Enare,  skulle  jag  med  ked  och  kom- 
pass  följa  barrträdens  d.  v.  s.  tallens  yttersta  gräns  genom 
Enontekis  ända  fram  tili  Muonio  älf,  därunder  görande  täta 
ströftäg,  ät  norr  och  söder.  Pä  de  särskilda  markema  skulle 
jordmänsförhällandena,  växttäckets  beskaffenhet  och  öfriga 
betingelser  för  en  skogs  uppkomst  och  fortbestand  sä  vidt 
möjligt  undersökas,  samt  gränserna  för  skogens  tidigare 
utbredning  fastställas.  Därjämte  skulle  pä  lämpliga  stal- 
len sädd  af  diverse  trädslag  försökas,  hvilka  stallen  skulle 
utmärkas  säväl  pä  kartan  som  pä  marken. 

Da  trakten  kring  skogsgränsen  är  fuUkomligt  obe- 
bodd,  mäste  tält  och  proviant  medföras.  Da  dessutom 
äfven  för  mätningarnas  utförande  minst  tvänne  arbetare 
varit  af  nöden,  vände  jag  mig  tili  Forststyrelsen  med  an- 
hällan  om  ett  anslag  af  300  mark  för  dessas  aflönande 
—  en  rätt  anspräkslös  summa  i  betraktande  af  arbetets 
vidd  och  den  nytta  en  sädan  undersökning  komme  att 
medföra.  Da  min  anhällan  emellertid  mot  förmodan  blef 
anslagen  mäste  jag  frängä  min  Ursprungliga  plan  och  tills- 
vidare  nöja  mig  med  nägra  flyktiga  excursioner  tili  det 
intressanta  omrädet.  Hvad  jag  under  dessa  excursioner 
likväl  inhämtade,  besannade  tili  fuUo  mina  förmodanden 
beträffande  äterväxten  i  dessa  trakter.  Nästan  öfverallt, 
dar  nägon  skog  öfverhufvudtaget  förekom,  var  denna  öf- 
verärig,  utan  tillstymmelse  tili  föryngring.  Endast  pä  nägra 
fä  Ställen  observerade  jag  yngre  tallar,  men  för  det  mesta 


105 

förkrympta  och  vanställda.  Bristen  pä  äterväxt  är  här  sä 
mycket  mer  i  ögonen  fallande  som  granen  nästan  fullstän- 
digt  saknas  i  Enontekis.  Att  sä  emellertid  ej  alltid  varit 
fallet  f ramgär  däraf  att  här  och  dar  pä  vidt  skilda  stallen, 
äfven  helt  nära  tallens  nordgräns,  enstaka  granar  uppdyka, 
tydliga  relikter  frän  förgängna  tider.  Äfven  omkring  kyrko- 
byn  och  söder  om  denna  by  är  skogen  ytterst  gles  och 
visar  tydlig  benägenhet  att  utdö.  Äfven  här  saknas  du- 
gande  underväxt  nästan  fullständigt. 

Utan  att  vilja  inläta  mig,  pä  en  utredning,  af  de  sam- 
värkande  orsakerna  tili  den  alt  mer  sig  utbredande  skog- 
lösheten  i  dessa  trakter,  vill  jag  i  detta  sammanhang  blott 
hafva  päpekadt,  att  fröären  här  uppe  bli  alt  sällsyntare, 
att  fröna,  da  dessa  undantagsvis  mogna,  endast  sällan, 
komma  tili  groning,  att  den  gamla  skogen  är  efter  är  alt 
mer  utglesas,  samt  att  efterfrägan  ständigt  ökas.  Redan 
häraf  är  lätt  att  förutse  det  öde,  som  i  en  tyvärr  altför  snar 
framtid  hota  dessa  trakter  ifall  ej  människan  i  tid  ener- 
giskt  ingriper.  Med  hvarje  är  som  gär  bli  utsikterna  att 
genom  kultur  äterställa  skogen  i  de  af  skoglöshet  hotade 
trakterna  alt  mindre  och  kostnaderna  för  ett  sädant  ar- 
bete  ojämförligt  mycket  större.  Mä  därför  den  nu  lef- 
vande  generationen  noga  öfverväga  det  ansvar  den  pätar 
sig,  om  den  ej  medan  tider  är  afvärjer  den  hotande  faran, 
en  fara,  som  icke  allenast  hotar  de  trakter  hvarom  nu  är 
fräga,  utan  smäningom  tränger  att  längre  söderut.  Mä 
inga  kostnader  anses  för  stora,  da  det  gäller  att  bilda  en 
kraftig  skyddsskog  mot  ishafvets  kalla  vindnr. 

Skyddsskogsprincipen  är  altför  känd  och  erkänd  för  att 
här  behöfva  upptagas  tili  behandling.  Mä  det  dock  till- 
lätas  mig  päpeka  att  tili  skydd  lämnade  och  för  all  af- 
värkning  fredade  skogar  äro  minst  lika  nödvändiga  i  den 
högsta  norden,  som  i  mellersta  Europas  bärgstrakter,  och 
att  da  de  gamla  skogarna  af  fareldars  och  människors 
framfart  tyvärr  blifvit  altför  utglesade,  nya  sädana  med 
alla  tili  buds  stäende  medel  böra  ästadkommas. 


106 

Visserligen  har  i  de  norra  revieren  försök  med  sädd 
af  lärktiädsfrö  (Larix  Sibirica)  direkt  i  skogen  blifvit  gjorda, 
men  tillsvidare  lämnat  föga  uppmuntrande  resultat  Ora 
detta  sedan  beror  pä  trädslagets  olämplighet  eller  pä  ve- 
derbörandes  brist  pä  intresse  lämnar  jag  osagdt.  I  intet 
fall  bör  dock  de  samma  resultaten  eller  rättare  dessas  ute- 
blifvande  afskrämma  frän  vidare  försök,  utan  tvärtom  ägga 
tili  nya  mera  omfattande  sädana.  Vid  sidan  af  dessa 
försök  att  direkt  utsä  fröet  i  skogen,  bör  nödvändigt  för- 
sök, med  färdiga,  dels  ettäriga,  dels  omskolade  plantor 
göras  i  sä  stör  utsträckning,  som  möjligt  och  med  flera 
säyäl  utländska  som  inhemska  trädslag.  Synnerligen  in- 
tressanta  vore  försök  med  det  dahuriska  lärkträdet  (Larix 
dahurica)  och  den  sibiriska  granen  (Picea  excelsa  Bobovata), 
hvilka  bägge  trädslag  i  Sibirien  gä  synnerligen  bögt  mot 
norden.  Äfven  med  bärgtallen  (Pinus  montana\  som  i 
mellersta  Europas  barg  bildar  barrskogsgränsen  och  det 
sibiriska  lärkträdet  (Larix  Sibirica)  böra  försök  göras.  För- 
utom  dessa  utländska  trädslag  bör  den  vanliga  lappska 
granen  (Picea  excelsa  f.  fennica)  vidare  spridas  i  Enonte- 
kis  och  sädd  af  vanlig  tall  utföras. 

Da  nägra  direkta  förslag  tili  en  ordnad  skogskultur 
i  de  norra  revieren,  ej  mig  veterligen  sett  dagen,  ätmin- 
stäne  inga  sädana,  som  omedelbart  utan  synnerliga  kost- 
nader  kunna  sättas  i  värkställighet,  tar  jag  mig  friheten 
göra  nägra  preliminära  sädana  tili  den  värkan  de  sedan 
kunna  hafva. 

1:0.  Att  samtliga  forstuppsyningsmän  äläggas  att 
hvar  och  en  inom  sitt  omräde  anlägga  och  underhälla  en 
eller  flera  plantskolor,  samt  att  pä  lämpliga  af  revierför- 
vaitaren  anvisade  platser,  utplantera  de  uppdragna  plantorna, 
dock  sälunda  att  de  direkta  kostnaderna  betalas  af  revie- 
ret.  An  bättre  vore  om  den  ena  uppsyningsmannen, 
dar  tvänne  finnas  inom  samma  revier,  helt  och  hallet  skulle 
anlitas  för  kulturförsök  och  befrias  frän  samtliga  öfriga 
inom   revieret,  under  den  snöfria   ärstiden   förekommande 


107 

arbeten.  Pä  sä  satt  blefve  försöken  mer  koncentrerade 
och  künde  ej  bristande  tid  angifvas  säsom  skäl  för  för- 
sökens  eventuella  misslyckande.  Säsom  hvarje  forstman 
nogsamt  har  sig  bekant,  är  arbetet  ätminstone  i  de  norra 
revieren,  fördeladt  som  det  är  pä  tre  forstman,  ingalunda 
för  stört  för  att  ej  en  ökning  i  antydt  syfte  skulle  med- 
hinnas.  Äfven  ora  den  ena  uppsyningsmannens  tid  helt 
och  hallet  upptoges  af  kulturförsöken,  blefve  det  öfriga 
arbetet,  fördeladt  pä  forstmästaren  och  den  andra  upp- 
syningsmannen,  ingalunda  för  betungande.  Helt  visst 
komme  brorslotten  af  arbetet  pä  plantören,  ifall  han  N.  B. 
tar  sin  uppgift  pä  alvar.  Sädan  uppsyningsmannens  ställ- 
ning  nu  är,  äro  dessa  tili  föga  nytta  för  revieret.  De  gä 
endast  forstmästaren  tili  handa  och  uträtta  sädant  som 
i  alla  fall  äfven  dem  förutan  blefve  uträttadt.  Blefve  de- 
ras  ställning  närmare  fixerad,  skulle  utan  tvifvel  betydligt 
mer  medhinnas  an  som  är  fallet. 

2:o  Att  sädd  direkt  i  skogen  utföres  mer  planmäs- 
sigt  an  hittills  varit  fallet. 

3:0  Att  revierförvaltaren  noga.  öfvervakar  säväl 
plantskolor  som  kulturer  och  bestämmer  platser  för  de- 
samma. 

4:0  Att  berättelse  öfver  det  utförda  arbetet  ärligen 
inlämnas  tili  Forststyrelsen. 

5:0  Att  uppgift  ärligen  af  revierförvaltaren  infordras, 
öfver  tillgängen  pä  ungskog  ä  de  senast  stämplade  mar- 
kerna,  äfvensom  huruvida  kultur  är  af  nöden  eller  ej.  Om 
dessa  uppgifter  göras  omsorgsfullt  komma  de  att  vara  af 
synnerligt  gagn  vid  kulturers  utförande. 

6:o  Att  toppkvistningen  pä  sädana  marker,  dar  moss- 
eller  lavtäcket  är  mycket  tjockt  —  sädana  marker  töre- 
komma  rätt  allmänt  —  förändras  sä  tillvida  att  kvistarna  ej 
säsom  nu  är  brukligt  kvarlämnas  i  skogen  att  ruttna, 
ntan  att  de  samlas  i  smärre  högar  och  uppbrännas  strax 
efter  det  snön  smält  om  vären  och  att  sädd  af  lämpliga 
trädslag  omedelbart  följer  pä  de  sälunda  afbrända  ytorna. 


108 

En  del  kvistar  kunna  lämnas  obrända  och  utbredas  pä 
de  besädda  fläckarna  tili  skydd  för  de  uppkomna  plan- 
torna.  Äfven  dar  lämpliga  fröträn  finnas  och  sädd  sälunda 
blir  öfverflödig  vore  kvistarnas  förbränning  af  stör  nytta, 
emedan  det  för  frönas  groning  hinderliga  mosstäcket  med 
detsamma  uppbrännes  och  jorden  tillföres  näringsäm- 
nen  i  lätt  upptagbar  form.  Pä  tidigare  af  fareld  härjade 
marker,  äfvensom  sädana  dar  mosstäcket  är  svagt  och  jor- 
den sälunda  redan  lämplig  för  fröets  emottagande,  kan 
detta  tillvägagäende  naturligtvis  ej  tillämpas,  utan  är  det 
gamla  förfarandet  att  föredraga. 

7:o.  Att  ätminstone  en  utbildad  skogvakt  anställes  i 
hvart  och  ett  af  de  lappska  revieren  och  att  han  under  den 
snöfria  ärstiden  ställes  tili  plantörens  förfogande. 

Redan  om  ofvan  uppräknade  enkla  och  föga  kost- 
samma  äfgärder  omedelbart  infördes,  vore  mycket  vunnet 
och  en  god  början  gjord  tili  ett  omfattande  arbete,  som 
i  alla  fall  förr  eller  senare  mäste  vidtaga. 

Muonio  den. 10  Oktober  1903. 

Justus  MontelL 


Havaintoja  opintomatkalta  Skandinaviassa. 

Kertomus  allekirjoittaneen  yleisillä  varoilla  Ruotsiin,  horjaan 
ja  Tanskaan  tekemästä  opintomatkasta. 


Saadakseni  sopivaa  suunnitelmaa  matkaani  varten, 
jonka  pääasiallisena  tarkoituksena  oli  selonottaminen  ope- 
tus  ohjelmasta  ja  laajuudesta  Skandinavian  maanviljelys- 
kouluissa  ja  -oppilaitoksissa,  siellä  annettavaan  metsän- 
hoidannolliseen  opetukseen  nähden,  käännyin  Tukholmassa 
sikäläisen  metsäopiston  johtajan  C.  G.  Holmertz'in  puoleeii, 
joka  ystävällisyydellä  myöskin  antoi  pyytämiäni  neuvoja. 

Koska  lukukausi  oli  metsäopistossa  loppumaisillaan, 
niin  läksin  Tukholmasta  Upsalaan.  Aikomukseni  oli  Ul- 
tunan  maanviljelysopistossa  seurata  siellä  annettavaa  metsä- 
opetusta.  Opetusta  tässä  aineessa  antaa  Norra  Roslagin 
hoitoalueen  metsänhoitaja  Anders  Vahlgren,  tunnettu  m.  m. 
siitä,  että  hän  on  Svenska  Jägareförbundets  nya  Tidskriftin 
vastaava  toimittaja.  Valitettavasti  oli  metsänhoito-opetus 
Ultunassa  siltä  vuodelta  loppunut  ja  seuraavassa  saan  met- 
sänhoitaja Vahlgren'in  suosiollisesti  antamain  ilmoituksien 
perusteella  tehdä  selkoa  siitä,  niiten  tätä  opetusta  siellä 
harjoitetaan. 

Ultunan  opistossa  on  metsänhoidonopettajan  käytet- 
tävänä  40  luentotuntia  vuodessa  eli,  koska  oppikurssi  on 
2-vuotinen  yhteensä  80  tuntia  jokaista  kurssia  kohti.  Luen- 
not  ovat  jaetut  kahteen  osastoon,  niin  että  toisena  vuonna 
harjoitetaan    opinnoita     metsänhoidossa,    toisena    metsä- 


110 

teknologiassa  ja  metsätaksationi  opissa.  Metsänhoidon 
oppikirjana  on  käytetty  Holmertz'in  „Vägledning  i  skogs- 
hushällning",  metsäteknologiassa  ja  tnetsätaksatiooniopissa 
ei  sitävastoin  mitään  erityistä  oppikirjaa  ole  seurattu,  tahi 
puoliettu,  Jos  kohta  yllätnainittu  kirja  tässäkin  suhteessa 
on  osaksi  tullut  käytäntöön. 

Tietopuolista  opetusta  on  käytännössä  sovellettu  ret- 
keilyjen  kautta,  joita  on  tehty  lähimetsiin  ja  oppilailie  on 
annettu  tilaisuutta  metsänkasvatustöiden  suorittamiseen. 

Oppilaiden  tulee  olia  läsnä  kaikilla  metsä-opetustun- 
neilla  ja  suorittaa  tutkinnot  tässä  aineessa,  mutta  ei  hei- 
dän  tarvitse  saada  hyväksyttyä  arvolausetta  saadakseen 
päästötodistuksen  oppilaitoksesta. 

Opiston  yhteydessä  olevassa  maanviljelyskoüliissa 
käytetään  metsä-opetukseen  kaikkiaan  20  opetustuntia  kurs- 
sia  kohti.  Näillä  tunneilla  on  pääasiallisesti  opetettu  met- 
säin  kasvattamista,  suojaa  ja  tarkoituksenmukaista  hak- 
kuuta.  Opetuksessa  on  soveltuvissa  kohdissa  käytetty  oh- 
jeena  V.  Vistelius'en  „Vägledning  i  skogsskötsel"  samt 
„Räd  vid  skogsodling  af  barrträn",  jonka  tekijä  on  toh- 
tori  F.  Lov6n.  Tämän  ohessa  ovat  oppilaat  saaneet  olla 
osallisia  metsän  hakkuussa  ja  harsinnassa  ja  metsänkasva- 
tustöissä,  esim.  Ultunan  tilaan  kuuluvissa  metsissä,  ja  lä- 
heisissä  valtionmetsissä. 

Olojen  pakosta  on  käytännöllisiä  töitä  nun  hyvin 
opistossa  kuin  maanviljelyskoulussa  täytynyt  supistaa  san- 
gen vähiin,  joten  voidaan  sanoa,  että  opetus  metsäopissa 
kummassakin  oppilaitoksessa  on  pääasiallisesti  tietopuolinen. 

Kuten  jo  edellfsestäkin  on  käynyt  selville,  ei  met- 
sänhoidonopettaja  ole  vakinaisena  opettajana,  vaan  ainoas- 
taan  ylimääräisenä.  Edellä  sanotusta  selviää  myöskin,  että 
metsäoppi  kokonaisuudessaan  on  Ruotsin  maanviljelys- 
korkeakoulussa  jotakuinkin  pieniarvoisessa  asemassa.  Jos 
kohtakin  valitan  sitä,  että  en  saanut  luennoita  kuunnella 
ja  opetusta  lähemmin  seurata,  nun  luulen  kumminkin  saa- 
neeni  jokseenkin   hyvän  käsityksen  tästä  sen  kautta,  että 


111 

metsänhoitaja  Vahlgren  suosiollisesti  antoi  minun  läpi- 
käydä  hänen  luentonsa,  jotka  hän  oli  paperille  pannut. 
Näistä  huomasin,  että  ne  kumminkin  jossain  määrin  olivat 
laajemmat,  kuin  esim.  Kurkijoen  ylemmässä  Maanviljelys- 
koulussa  pidetyt,  ja  että  ne  ylimalkaan  olivat  paremmin 
tietopuolista  laatua.  Varsinkin  metsäteknologiaa  oli  laajan- 
puolisesti  käsitelty. 

Havaintoni  Ultunassa  saivat  minun  suureksi  osaksi 
muuttamaan  aikaisemmin  suunniteltua  matkaohjelmaani. 
Koska  nim.  tulin  huomaamaan,  että  metsäopetukselle 
maanviljelysoppilaitoksissa  ei  anneta  suurempaa,  eipä  edes 
yhtä  suurtakaan  merkitystä  kuin  samanlaisissa  oppilaitok- 
sissa  omassa  maassamme,  nun  päätin  käyttää  käyntiäni 
Ruotsissa  osittain  tutustuakseni  hyvin  hoidettuihin  metsiin 
siellä,  osittain  ottaakseni  selvää  sikäläisten  metsäkoulujen 
toiminnasta  siinä  toivossa,  että  tästä  olisi  opetustoiminnal- 
leni  hyötyä.  Ennenkuin  jätin  Upsalan  päätin  Ultunassa 
ottaa  selkoa,  miten  piirustusta,  kenttämittausta  ja  punni- 
tusta  siellä  harjoitetaan.  Opettajana  näissä  aineissa  on 
adjunkti  P.  E.  Ullberg,  joka  on  maanmittausauskultantti 
ja  joka  opintomatkoilla  ulkomailla  erityisesti  on  perehtynyt 
n.  s.  kulturteknikaan.  Oppilaat  Ultunassa  saavat  piirustaa 
tavanmukaisia  maanviljelyskaluja  ja  rakennuspiirustuksia; 
sitäpaitsi  tulee  niiden  piirustaa  yksi  valta-ojankaivamis- 
suunnitelma  ja  yksi  salaojitus-suunnitelma  sekä  sitäpaitse 
joku  kartta.  Kenttämittauksessa  käytetään  sekä  koordi- 
naatti-  että  grafista  mittaustapaa,  jälkimmäistä  vähemmän. 
Koordinaattimittauksessa  käytetään  ristitaulua,  ei  koskaan 
kulmapeiliä.  Mitä  kenttäpunnitukseen  tulee,  saavat  oppi- 
laat punnita  kentän  aluksi  nun,  että  korkeussuhteet  hae- 
taan  suorastaan  kentällä,  sittemmin  jaetaan  alue  ruutuihin, 
joiden  kulmapisteet  punnitaan  ja  horinsontaalikäyrät  hae- 
taan  laskemalla. 

Havainnoistani  niissä  metsäkouluissa,  joissa  kävin, 
tahdon  kertoa  seuraavaa: 


112 

Grönsinkan  metsäkoulu,  joka  sijaitsee  noin  penin- 
kulman  matkan  päässä  koilliseen  Homdalin  pieneltä  ase- 
malta  Taalain  maassa,  on  vasta  3  vuotta  ollut  nykyisessä 
paikassaan.  Se  on  keskellä  valtiolle  äskettäin  ostettua 
kruununpuistoa  ja  on  saanut  suojaa  entisen  rautatehtaan 
päärakennuksissa.  Koulun  johtaja  on  samalla  siihen  kuu- 
luvan  metsäalueen  hoitaja.  Hän  on  myöskin  ainoa  opet- 
taja,  paitsi  työnjohtajaa,  joka  johtaa  käytännöllisiä  töitä. 
Koulun  kurssi  on  yksivuotinen  ja  oppilaita  otetaan  joka 
vuosi  12.  Oppilaista  saa  kymmenen  150  kruunua  kanna- 
tusapua  kukin,  muut  eivät  nauti  tätä  etua.  Koulun  tar- 
koitus  on  maksuttoman  opetuksen  kautta  antaa  oppilailleen 
pääasiallisesti  käytännöUistä  taitoa  metsänhoidossa  ja  met- 
sästyksessä,  koettaen  siten  kasvattaa  heistä  taitavia  metsän- 
vartijoita.  Oppikurssi  alkaa  tässä,  samoinkuin  Bjurforsin 
metsäkoulussa,  joka  sijaitsee  Vestmanlandin  läänissä,  aivan 
samannimisen  pysäkin  läheisyydessä  Krylbo — Kärrgrufvan 
välisellä  radalla  ja  jossa  myöskin  kävin,  1  päivä  marras- 
kuuta  ja  jaikuu  kahden  viikon  pysäyksellä  joulun  aikana 
lokakuun  15  päivään  seuraavana  vuonna,  jolloin  kurssi 
päättyy  päästötutkinnolla. ' 

Opetus  käsittää  seuraavia  aineita: 

1:0.  Kaunokirjoitusta  (sekä  tavallista  että  pyörökir- 
joitusta). 

2:o.     Oikokirjoitusta. 

3:0.  Matematiikkaa  (kokonaiset  ja  murtoluvut,  laatu- 
luvut  ja  päätöslasku  ja  geometriaa). 

4:o.  Luonnontiedettä  a)  tavallisimniöt,  käytännölli- 
sessä  elämässä  esiintyvät  luonnon  ilmiöt  ja  niiden  seli- 
tys,  b)  irtonaisten  maakerrosten  ja  maanlaatujen  ominai- 
suudet,  c)  katsaus  kasvin  eri  osiin,  niiden  toimintaan  ja 
rakenteeseen ;  metsänhoidannoilisessa  suhteessa  tärkeimmät 
puut,  pensaat  ja  monivuotiset  kasvit,  niiden  vaatimukset 
ilmanalaan  ja  maanlaatuun  nähden  ja  niiden  merkitys,  d) 
metsänhoidossa  ja  metsästyksessä  tärkeimmät  nisäkkäät, 
linnut,  hyönteiset. 


113 

5:o.  Maanmittausoppia,  a)  linjain  seivästäminen  ja 
mittaus,  kartoittaniinen  koordinaattimittaustavalla  ja  gra- 
fisesti;  karttain  piirustarainen- ja  kopioiminen  ja  alanlaske- 
minen  poletin  avulla,  b)  punnitseminen,  läpileikkauspro- 
fiilein  piimstaminen  ja  kuutiomääräin  laskeminen. 

6:0.  Metsäoppia,  a)  metsäpuiden  ominaisuudet,  yleis- 
katsaus  eri  metsänkäyttötapoihin;  kaato,  metsäpuiden  sie- 
menten  kerääminen  ja  karistaminen,  kylvö  ja  istutus,  taimi- 
tarhojen  perustaminen  ja  hoito;  tärkeimmät  kohdat  met- 
sänsuojasta  ja  metsikonhoidosta  (niinkuin  vahinko-eläinten 
hävittäminen,  apuharvennus  ja  karsiminen),  b)  puiden  tek- 
nilliset  ominaisuudet:  metsänantimien  käyttö;  kaato  ja  ku- 
letus;  miilunpoltto,  tervanpoltto  y.  m.,  c)  kaadettujen  ja 
pystyssä  olevien  puiden  kuutioiminen  ja  metsikkojen  kuu- 
tioimista. 

7:0.     Lakioppia. 

8:0.    Vartioimisoppia  ja  kirjanpitoa,  a)  nietsänvarti- 
jain  tehtäväin  tunteminen,  b)  metsätöiden  suoritus  ja  johta- 
minen,  c)  kirjeiden,  raporttien  ja  selontekojen  kirjoitus. 
9:0.    Metsästysoppia. 

10:o.    Maaliinampumista. 

ll:o.  Puutarha-oppia:  hedelmäpuiden  kasvattaminen 
ja  hoito,  pienempäin  puutarhain  perustaminen  ja  hoito. 

Tietopuolista  opetusta  annetaan  1  päivästä  marras- 
kuuta  30  päivään  huhtikuuta  sekä  1  päivästä  syyskuuta 
15  päivään  lokakuuta  ja  lasketaan  eri  oppiaineiden  vaati- 
van  suunnilleen  seuraavan  määrän  tuntia: 

kaunokirjoitusta 30   tuntia. 

oikokirjoitusta 40 

matematiikkaa 180 

luonnontiedettä 70 

maanmittausoppia 10        „ 

metsäoppia 100 

lakioppia 30 

vartioimisoppia  ja  kirjanpitoa    20 

metsästysoppia 20 

8 


114 

maaliinampumista 5   tuntia. 

puutarha-oppi 20        „ 

KäytännöUiset  harjoitukset  ja  työt  suoritetaan  koko 
lukuvuoden  kuluessa  ja  lasketaan  niiden  vaativan  seuraa- 
via  päivämääriä: 

linjain    seivästäminen   ja  mittaus  seka  pienem- 
män  alan  mittaus  ristitaulun  avulla,  kom- 

passilla  ja  mittauspöydällä 20  päivää 

kartan  piirustusta  ja  alanlaskua 20       , 

punnitusta 5       „ 

läpileikkausprofiilien  piirustusta 5 

siementen  keräystä  ja  karistusta  sekä  kylvöä  ja 

istutusta 15 

metsikkojen     puhdistamista,     apuharvennusta, 

karsimista  y.  m 10 

ojittamista 5 

hakkuutöitä,  niinkuin  hirsien,  miilupuiden,  hal- 
kojen  hakkuuta,  kantojen  vääntämista  ja 

hirsienpaloittamista 30      „ 

tienrakennustöitä 5 

miilun-  ja  tervanpolttoa    30 

puunkuutioimista 10       „ 

vartioimista    sekä    metsätöiden   mittaamista   ja 

vastaanottamista 25       „ 

kirjoituksien,  raporttien  ja  selontekojen  laatimista  15      „ 

metsästystä  ja  petoeläinten  pyydystämistä  ...  10 

maaliinampumista 15 

puutarhatyötä 15       „ 

kaikellaisia  töitä 15       „ 

Eri  kuukausille  jakaantuu  opetus  suunnilleen  seu- 
raavasti: 

Marraskuu — joulukuu:  tietopuolista  opetusta  kauno- 
ja  oikokirjoituksessa,  matematiikassa,  vartioimis-opissa  ja 
kirjanpidossa.  KäytännöUistä  opetusta  metsikonhoitotöissä, 
hakkuutöissä,  puutavaran  kuutioimisessa,  vartioimistyössä 
ja  metsästyksessä. 


115 

Tammikuu— maaliskuu:  tietopuolista  opetusta  oiko- 
kirjoituksessa,  matematiikassa,  maanmittausopissa,  luoii- 
nontieteissä,  metsäopissa.  Käytännöllistä  opetusta  kartan- 
piirustuksessa,  metsäpuusiementen  keräämisessä,  hakkuu- 
töissä,  puutavaran  kuutioimisessa,  vartioimistyössä  ja  met- 
sästyksessä. 

Huhtikuu— toukokuu:  tietopuolista  opetusta  matema- 
tiikassa,  luonnontieteissä,  metsä-opissa,  laki-opissa,  maaliin- 
ampumisessa,  puutarhanhoidossa.  Käytännöllistä  opetusta: 
metsäpuusiemen  karistamisessa,  kylvössä  ja  istutuksessa, 
taimitarhassa,  vartioimistöissä,  maaliinampumisessa,  puu- 
tarhanhoidossa, kartanpiirustuksessa. 

Syyskuu— 15  p.  lokakuuta.  Tietopuolista  opetusta: 
kertaus  kaikissa  oppiaineissa.  Käytännöllistä  opetusta : 
taimitarhatöissä,  miilunpoltossa  ja  tervanpoltossa  y.  m. 
vartioimistyössä,  maaliinampumisessa  ja  puutarhanhoidossa. 
Kesäkuu— elokuu.  Käytännöllistä  opetusta:  linjain  sei- 
västämisessä,  linjamittauksessa,  kartoittamisessa,  puunni- 
tuksessa,  läpileikkausprofiilein  piirustamisessa,  taimitarha- 
töissä, miilunpolttotöissä,  vartiomistöissä,  maaliinampumi- 
sessa, puutarhanhoidossa. 

Päiväjärjestys  on  seuraavanlainen  marraskuun  1  päi- 
päivästä  huhtikuun  30  päivään  ja  1  p.  syyskuuta  15  p. 
lokakuuta: 

K:lo  5,30—6,00   Nouseminen  ja  huoneiden  siivoominen. 
6,00-  8,00   Lukutehtäväin  lukemista  ja  muita  töitä. 
„      8,00   -8,80   Aamiainen. 

„      8,30     1,00   Käytännöllisiä  harjoituksia  ja  töitä. 
„      1,00—2,00   Päivällinen. 

„      2,00-4,00   Käytännöllisiä  harjoituksia  ja  töitä. 
„      4,00-  -5,00  Lukutehtäväin  suorittamista  ja  lepoa. 
„     5,00 — 8,00  Tietopuolista  opetusta. 
»      8,00-8,30   Illallinen. 
„      8,30-10,00  Lukemista  y.  m. 
„      10,00  Maatapano. 

1  päivästä  toukokuuta  31  päivään  elokuuta: 
K:lo  5,80—6.00  Nouseminen  ja  huoneiden  siivoominen. 


116 

K:lo  6,00-   7,00  Kaikellaisia  töitä. 

7,00-7,30  Aamiainen. 

„      7,80- l,n.,  Käytännöllisiä  harjoituksia  ja  töitä. 

„      1,00    2,00  Päivällinen 

„     .2,(X)-   6,80  Käytännöllisiä  harjoituksia  ja  töitä. 

10,00  Maatapano. 

Tämä  ohjelma  on  myöskin  tullut  noudatetuksi  kum- 
minkin  Bjurforsin  metsäkoulussa,  päättäen  tämän  koulun 
toiminnasta  v.  1902  annetusta  kertomuksesta.  Grönsinkan 
metsäkoulun  johtaja,  metsänhoitaja  Timberg  ei  ollut  vielä 
ennättänyt  lopuUisesti  järjestää  koulun  toimintaa  sen  suu- 
ren  työn  takia,  joka  hänellä  oli  ollut  ja  vastakin  on  kai- 
kenmoisissa  asumussuhteita  y.  m.  järjestävässä  toimessa. 
Bjurforsin  metsäkoulu  sitävastoin  sopii  malliksi  useimmille 
metsäkouluille.  Sen  etevä  johtaja,  metsänhoitaja  Markman 
on  saanut  koulunsa  niinä  vuosina,  jolloin  koulu  on  ollut 
olemassa  se  perustettiin  1898  ja  on  siitä  asti  ollut  ny- 
kyisen  johtajansa  huostassa  —  erinomaisen  hyvään  jär- 
jestykseen.  Koulurakennus  oli  varta  vasten  tarkoitukseensa 
rakennettu  ja  erinomaisen  käytännöllisesti  ja  samalla  haus- 
kasti  järjestetty. 

Se  on  kaksikerroksinen  ja  sisältää,  alakerrassa  oppi- 
salin,  kokoelmahuoneen,  ruokasalin,  joka  samalla  oli  kir- 
jastohuoneena  sekä  ruuanlaittajan  huoneet:  yksi  asuinhuone, 
keittiö  ja  pieni  tarjoiluhuone  sekä  tarpeelliset  ruokahuo- 
neet  ja  yläkerrassa  viisi  huonetta  oppilaita  varten,  joihin 
jokaiseen  mahtui  2  ä  3  oppilasta,  ja  jotka  kukin  olivat 
varustetut  asianomaisella  garderobilla.  Oppilaita  otetaan 
joka  vuosi  14  kappaletta.  Hakijoita  Bjurforsin  kouluun 
on  ollut  114,  Grönsinkan  kouluun  76.  Oppilaita  kasva- 
tetaan  näissä  kouluissa  melkein  sotilaalliseen  tapaan. 

Puhuakseni  muutamista  käytännöllisistä  kohdista,  nun 
olkoon  mainittuna,  että  koulunoppilaat  muodostavat  yh- 
teisen  ruokakunnan,  jonka  menot  jaetaan  tasan  oppilasten 
kesken  ja  että  Bjurforsin  metsäkoulussa  oppilaat  valitse- 
vat  ruuanlaittajansa. 


117 

Koulun  tilit  v.  1902  osottavat  m.  m.  että  koulunyllä- 
pitoon  on  myönnetty  1,500  kmunua  ja  käyttövaroiksi  500 
kr.  että  menot  ovat  nousseet  noin  1,750  kruunuun,  joista 
suurin  menoerä  1,220  kmunua  on  mennyt  oppilasten 
ruokarahoihin.  Inventaarioluettelo  päättyy  3,444:  52  kruu- 
nuun ja  on  tästä  summasta  kirjoihin  ja  opetusvälikappa- 
leisiin  mennyt  noin  750  kruunua,  liina-  ja  makuuvaattei- 
siin  415  kr.,  talouskapineisiin  ja  työaseisiin  1,860  kr.  ja 
metsästystarpeisiin  470  kr. 

Vielä  mainittakoon,  että  metsänhoitajalla  on  palkkaa 
2,600  kr.  ja  vapaa  asunto  ja  lämmin  ja  että  metsävoudilla 
(skogsrättaren)  on  1,000  kr.  ja  vapaa  asunto  ja  lämmin. 

Koulun  vieressä  on  sievä  taimitarha,  jossa  niinkuin 
ylläolevasta  ohjelmasta  jo  voidaan  arvata,  hedelmäpuilla, 
marjapensailla  y.  m.  puutarhakasveilla  myöskin  on  sijansa. 
Pieni  saha  on  myöskin  aivan  koulun  lähellä  ja  saavat  op- 
pilaat  siinä  vähän  perehtyä  sahaukseenkin. 

Tanskaan  menomatkalla  kävin  myöskin  Hunnebergin 
metsäkoulussa,  lähellä  Wenersborgin  kaupunkia.  Sen  joh- 
tajaa,  metsänhoitaja  L.  J.  Haligrenia  en  saanut  tavata,  kun 
hän  oli  poissa  kotoaan  enkä  siellä  voinut  itse  kouluun 
tutustua  muutoin  kuin  aivan  pintapuolisesti.  Koulu  on 
vanha,  perustettu  jo  v.  1860.  Mitään  erittäin  mieleenpan- 
tavaa  en  siellä  huomannut  ja  minä  käytinkin  siellä  oloani 
tutustuakseni  tilan  metsään,  joka  tarjosi  sangen  paljon 
hauskaa  nähtävää. 

Metsä-opetus  Ruotsin  alemmissa  maanviljelyskou- 
luissa,  jotka  vastaavat  tuota  yllämainittua,  Ultunan  yhtey- 
dessä  olevaa  maanviljelyskoulua,  on  sen  mukaan  kuin 
Taalain  maakunnassa,  Kopparbergin  lääniä,  olevassa  Vass- 
bon maanviljelyskoulussa  käynnistäni  ja  tämän  koulun 
johtajan  agr.  Torsellin  ilmoituksista  sekä  maanviljelyshal- 
lituksen  kertomuksesta  vuodelta  1898  päättäen  seuraavalla 
tavalla  järjestetty.  Metsäoppia  opettaa  aina  ammattimies, 
tavallisesti  joku  lähitienoilla  asuva  valtion  metsänhoitaja 
eli  joku  muu  ylimääräinen  metsävirkamies.    Metsänhoitoa 


118 

varten  käytetään  eri  kouluissa  hiukan  vaihtelevaa  tunti- 
määrää,  muutamissa,  niinkuin  esim.  Nygärdin  koulussa  So- 
dermanlandin  läänissä  6,  toisissa,  niinkuin  Tomtan  maanv. 
koulussa  Vestmanlandin  läänissä  48.  Ruotsin  alemmissa 
maaviljelyskouluissa  oli  v.  1898  annettu  keskiraäärin  19,7 
tuntia  metsäopissa.  Metsäopissa  kuulustellaan  oppilaita, 
mutta  ei  päästötodistuksen  saamiseen  vaadita  hyväksyttyä 
arvolausetta  tässä  aineessa.  Käytännöllisesti  annetaan  neu- 
voa  metsän  istutuksessa  ja  kylvössä  ja  apuharvennuksessa 
ja  saavat  oppilaat  talvisaikana  ottaa  osaa  metsätöihin  siellä, 
missä  tällaiseen  työhön  on  tilaisuutta. 


Melsäopetükseen  Norjassa  kävin  tutustumassa  pa- 
rissa  metsäkoulussa  ja  yhdessä  maanviljelyskoulussa,  ja 
sitäpaitsi  Norjan  maanviljelysopistossa  (Landbrugshöiskole) 
Aas'issa.  Vaikka  opetus  kouluissa  on  melkein  samallai- 
nen  kun  vastaavissa  Ruotsissa,  nun  lienee  sentään  paikoil- 
laan  mainita  näistäkin  tässä  muutamia  sanoja. 

Hedemarkens  AmtsLandbrugsskole  eli  JönsbergLand- 
brugsskole,  joksi  sitä  yleisemmin  sanotaan  oli  ensimmäinen, 
jossa  kävin.  Tämä  koulu,  joka  on  keskellä  Hedemarkia, 
Norjan  vilja-aittaa,  on  yhteensovitettu  maanviljelys-  ja  metsä- 
koulu  ja  muistuttaa  sangen  paljon  Kurkijoen  ylempää  maan- 
viljelyskoulua.  Niinkuin  Norjassa  kaikkialla,  samoin  myös- 
kin  tässä  koulussa  tulijaa  vastaan  hengähtää  kansan  vaU 
valtaisuuden  ja  samalla  uutuuden,  kokeilun  tuulahdus. 
Sisäänpääsyvaatimuksena  Jönsbergin  kouluun  pyrkijöille 
asetetaan  kansakoulun  eli  amtskoulun,  joka  lienee  jon- 
kunmoinen  kansanopisto  -  kurssin  suorittaminen  ja  Jöns- 
bergin koulun  läpikäytyään  voi  oppilas  suoraan  päästä 
Landbrugshöiskoleenl  Jönsbergin  koulun  metsäosasto  on 
asetuksen  mukaan  pidettävä  tavallisena  metsäkouluna. 
Kurssi  on  1  V2  vuotta  kestävä  sekä  tietopuolinen  että  käy- 
tännöllinen.     Tietopuolinen  opetus  luonnontieteissä  ja  eri- 


119 

näisissä  muissa  aineissa  on  maanviljelys-  ja  metsänhoito- 
oppilailla  yhteinen.  Metsäosastolla  opetetaan  seuraavia 
aineita: 

Luonnontieteitä  niink.  kemiaa,  fysiikkaa,  eläintiedettä, 
kasvitiedettä  ja  mineralogiaa, 

raetsätieteitä, 

piirustusta,  maanmittausla,  punnitusta,  kirjanpitoa, 

äidinkieltä,  maanviljelys-  ja  kotieläinoppia. 

Käytännöllisiä  töitä  on  oppilailla  ainoastaan  kesän 
aikana;  talvi  käytetään  kokonaisuudessaan  tietopuoliseen 
opetukseen. 

Metsäoppiaineitten  opettajana  on  tätä  nykyä  metsän- 
hoitaja  (skogförvalter)  Kaurin  ja  on  hän  opetuksessaan 
ohjeena  käyttänyt  seuraavia  kirjoja: 

C.  G.  Holmertz'in  Vägledning  i  skogshushällning. 

Krag:  Skogshusholdning. 

J.  B.  Barth:  Grantorken  och  barkbillen. 

Agnar  Barth:  Grantorken. 

J.  B.  Barth:  Om  den  rette  Hugstmaade  i  vore  Skove. 

Gloersen:  Skovanlägg  och  Plantning. 

Nykyisessä  muodossaan  on  Jönsbergin  koulu  toimi- 
nut  ainoastaan  muutaman  vuoden.  Sillä  on  aivan  uusi 
opetushuoneusto,  jossa  kaikki  kokoelmat  vasta  ovat  aluUa. 
Metsäkokoelma  ei  siitä  syystä  myöskään  vielä  tarjonnut 
mitään  erikoisempaa  mieleenpantavaa.  KouluUa  käydes- 
säni  oli  tietopuolinen  opetus  jo  lopetettu  ja  metsänhoito- 
oppilaat  olivat  istutustöissä.  Metsänhoitaja  Kaurin'in  kanssa 
kävin  heidän  töitään  metsässä  katsomassa  ja  sain  silloin 
tutustua  siihen  erittäin  toverilliseen  suhteeseen,  joka  opetta- 
jan  ja  oppilaiden  välillä  vallitsi  ja  joka  oli  suurena  vasta- 
kohtana  sille  paremmin  viralliselle  ja  kenties  hiukan  jäykälle 
suhteelle,  joka  opettajan  ja  oppilaiden  välillä  vallitsi  veljes- 
maassa.  Stangen  pappilan  metsässä  vietin  yönikin  yh- 
dessä  hauskan  isäntäni  ja  hänen  oppilaansa  kanssa,  maaten 
pienessä  majassa,  jota  kaminilla  kävi  lämmittäminen.  Sa- 
malla   matkalla  sain  hiukan  tutustua  tuohon  norjalaiseen 


120 

Gruppehugstiin,  jota  myöskin  Stangen  pappilan  metsässä 
käytettiin  ja  hiukan  norjalaiseen  luontoon  ja  kansaan. 

Kongsbergin  metsäkoulu,  jossa  sitten  kävin  ja,  joka 
sijaitsee  samannimisessä  kaupungissa,  joidenkuiden  tuntien 
matkan  päässä  lounaaseen  päin  Kristianiasta,  vastaa  aikai- 
semniin  mainittuja  ruotsalaisia  metsäkouluja.  Kurssi  on 
8—9  kuukautta  kestävä  sekä  tietopuoUnen  että  käytännöl- 
linen.  Kouluun  otetaan  noin  12  oppilasta  joka  vuoden 
syyskuussa.  Kongsbergin  metsänhoitoalueen,  suuruudel- 
taan  noin  10,000  hehtaaria,  metsänhoitaja  on  samalla  kou- 
lun  johtaja.  Oppiaineet  ovat  samat  kuin  ruotsalaisissakin 
metsäkouluissa.  Läheisessä  Kongsbergin  metsässä,  jossa 
ohimennen  sanoen  on  myöskin  Norjan  ainoat  hopeakai- 
vokset,  saavat  oppilaat  harjoitusta  kaikenmoisissa  metsä- 
töissä,  sillä  kysymyksessä  olevasta  metsästä  kaadetaan 
joka  vuosi  puutavaraa  noin  50,000  kniunun  nettoarvosta. 
Erityinen  karistus^laitos  on  koulun  yhteydessä.  Koulun 
johtajan  metsänhoitaja  Hall'in  kanssa  kävin  metsää  katso- 
massa  ja  sain  tällä  matkallani  kokea,  että  norjalaisella 
metsänhoitajalla  useasti  varmaankin  on  sangen  vaivaloiset 
matkat  ylös  korkeille  vuoriile  kiivetessään,  jos  kohtakin 
vaivan  palkkana  sitten  vuoren  kukkulalla  tarjoutuukin  niinkin 
kaunis  näköala  kuin  Kongsbergin  vieressä  olevilta  vuorilta, 
joilta  Telemarkin  lumipeitteiset  tunturit  näyttivät  ilta-au- 
ringon  valaisemia,  kohti  taivasta  pyrkiviä  valkeita  lakiaan. 

Tutustuakseni  metsänhoito-opetukseen  maanviljelys- 
kouluissa  kävin  Kalnesin  maanviljelyskoulussa.  Tämä 
koulu  sijaitsee  lähellä  Sarpsborgin  kaupunkia,  Etelä-Nor- 
jassa,  lähellä  Ruotsin  rajaa.  Koulussa,  joka  sekin  aivan 
äskettäin  on  uudestaan  järjestetty  ja  saanut  erittäin  haus- 
kan  oppisalirakennuksen,  jossa  on  useampia  luokkahuo- 
neita,  juhlasalit,  konttoorihuoneet,  johtajan  huoneusto  y. 
m.,  annetaan  opetusta  metsänhoidossa  vanhemmalla  kurs- 
silla  noin  100  tuntia  kaikkiaan.  Opetusta  antaa  joku  met- 
sänhoidonneuvoja,  amtsskogmester  tahi  myös  joku  lähei- 
syydessä  asuva  metsänhoitaja,  mahdollisesti  myöskin  jokin 


121 

agronoomi,  jollei  metsäammattimiehiä  ole  saatavissa.  Mi- 
tään  erityistä  oppikirjaa,  ei  seurata,  mutia  käyttävät  op- 
pilaat  sentään  ohjeenaan  amtsskogtnester  Dahirin  uutta 
oppikirjaa  Skogbrugsiaere.  Käytännöliisiä  töitä  oppilailla 
metsässä  ei  juuri  ole,  mutta  retkeilyjä  läheisiin  metsiin 
ja  metsäkasvatustöitä  toimeenpannaan  sen  ajan  kuluessa, 
Jona  metsänhoidonopettaja  on  koulussa.  Hän  viipyy  ta- 
vallisesti  4  ä  5  viikkoa  koulussa  ja  antaa  silloin  noin  2 
tuntia  päivässä.  Koulun  ohjelman  mukaisesti  on  metsä- 
opissa  annettava  opetusta:  metsäin  kansantaloudellisessa 
merkityksessä,  metsäbotaniikassa,  metsänkäytössä  ja  kasva- 
tuksessa.  Kertomus  koulun  toiminnasta  v.  1896  mainitsee 
opetusta  metsänhoidossa  annetun  100  tuntia.  Koulutilaan 
kuuluva  metsä  on  suuruudeltaan  182  ha.  ja  on  oppilaiden 
metsäkoekenttä,  siellä  he  saavat  kylvää  ja  istuttaa.  Metsä 
on  muutoin  koulun  johtajan  valvonnan  alainen;  metsän- 
hoidonopettaja on  vaan  neuvonantajana.  Samalla  tavalla 
kuin  metsänhoito-opetusta  annetaan  Kalnes'in  maanvilje- 
lyskoulussa,  annetaan  sitä  myöskin  muissa  alemmissa 
maanviljelyskouluissa,  nun  myöskin  ylläkuvatussa  Jöns- 
bergin  koulun  maanviljelysosastolla,  vaikka  oppituntien 
määrä  siellä  on  ainoastaan  42.  Viimemainitussa  koulussa 
käyttävät  maanviljelysoppilaat  oppikirjanaan  Martens:  Vei- 
ledning  i  Skogstel. 

Tähän  voisin  lopettaa  kertomukseni  Skandinaviassa 
annettavasta,  alemmasta  metsänhoito-maanviljelysopetuk- 
sesta,  koska  Tanskassa,  jossa  myöskin  kävin,  alempaa 
metsäopetusta  tuskin  voidaan  sanoa  olevankaan.  Siellä 
nimittäin  ei  maanviljelyskouluissa  anneta  minkäänlaista 
opetusta  metsä-opissa  ja  ainoa  alempi  metsä-oppilaitos, 
jonka  voidaan  sanoa  olevan  olemassa,  nimittäin  Hedesel- 
skabets  Plantnings-Elevskole,  Birkebaek'issa,  jonka  tarkoi- 
tus  on  etupäässä  kasvattaa  varsinaisia  istuttajia,  ei  juuri 
missään  suhteessa  ole  meikäläisiin  kouluihin  verrattava. 
En  kumminkaan  voi  lopettaa  kertomustani  puhumntta  muu- 
tamin  sanoin   metsäopetuksesta  Norjan  ja  Tanskan  maa- 


122 

taloudellisissa  korkeakouluissa.  Edellisessä  maassa  on 
metsäopetus  vasta  aluUa  ja  voinee  siitä  syystä  näihin  aikoi- 
hin,  jolloin  korkeamman  metsäopetuksen  järjestämiskysy- 
mys  on  meillä  päiväjärjestyksessä,  olla  syytä  puhua  muuta- 
malla  sanalla  siitä,  millä  tavoin  tämä  opetus  siellä  on  jär- 
jestetty.  Mutta  näin  ollen  tulee  meidän  mennä  Aas'in 
Landbnigshöiskoleen  siellä  ottaaksemme  asiasta  selvän. 

Tämä  korkeakoulu  on  varsinaisesti  ollut  toiminnassa 
vasta  vuodesta  1898  ja  käsittää  maanviljelysosaston,  metsä- 
osaston,  maanmittausosaston,  meijeriosaston  ja  puutarha- 
osaston.  Kaikki  siitä  syystä  vielä  on  uutta  ja  vasta  aluUa. 
Aas'in  tilalla  on  jo  vuodesta  1857  asti  kyllä  ollut  ylempi 
maanviljelyskoulu,  nun  että  paikalla  on  jo  vanhanpuoliset 
traditiooninsa,  mutta  tätä  ei  huomaa  muusta  kuin  vilje- 
lyksistä  ja  talousrakennuksista,  niinkuin  tallista  ja  nave- 
tasta  j.  n.  e.,  sillä  kaikki  muu,  rakennukset  ja  muut  lai- 
tokset  ovat  aivan  uudet.  Aas'in  maanviljelysopisto  tarjoo 
nykyisessä  asussaan  sangen  muhkean  näön.  Varsinkin 
vetää  huomiota  puoleensa  varsinainen  opetusrakennus,  3 
kerroksinen  suuri  miljoona-rakennus.  Useat  muutkin  raken- 
nukset, niinkuin  oppilasrakennus,  ruuanlaitos,  konttorihuo- 
neet  y.  m.  ovat  suurenmoisia  eikä  näitä  nähdessään  muista 
olevansa  pienessä  Norjassa.  Hauska  ja  intressantti  on 
käynti  opetusrakennuksessa.  Suuressa,  avarassa  rakennuk- 
sessa,  jossa  paitsi  kolmeakerrosta  vielä  on  kellari-  ja  suuri 
vinttikerros,  on  otettu  käytäntöön  kaiket  uudenaikaiset  mu- 
kavuudet  ja  keksinnöt.  Suurenmoiset  huoneet  ovat  vara- 
tut  kemian  opetukselle:  fysiikan,  botaniikan,  kasviviljelyk- 
sen,  metsänhoidon,  meijeriopin,  geologiian,  anatomian  ja 
fysiologiian,  maanmittauksen  y.  m.  aineiden  opettajilla  on 
omat  opetushuoneensa,  kokoelmahuoneensa,  työhuoneensa 
y.  m.  Kaikissa  eri  osastoissa  näytetään  suunnitelmia  teh- 
dyn  suurimmalla  huolella  ja  käytännöllisyydellä.  Että  nun 
uudessa  laitoksessa  kuin  Aas  on,  jokainen  ammattimies 
omalla  alallaan  arvattavasti  löytäisi  puutteellisuuksia,  lienee 
totta,   mutta  kaikista   varustuksista   päättäen  näyttää  siitä 


123 

kuin  norjalaiset  eivät  olisi  tahtoneet  oUa  turhan  säästäväi- 
siä  ja  varovaisen  tarkkoja,  vaan  että  he  päinvastoin  lai- 
tosta  ovat  suurella  hellyydellä  suunnitelleet  ja  sitä  ylimal- 
kaan  auliisti  varustaneet.  Vuoden  V4 1901— ^Vs  1902  laskut 
osoittavat  esim,  että  oppilaitoksen  menot  nousivat  196,678 
kruunuun  (275,349  mk). 

Sisäänpääsyvaatimukset  Aas'in  Landbrugshoiskoleen 
eivät  edellytä  ylioppilastutkinnon  suorittamista,  vaan  voi- 
vat,  niinkuin  yllä  huomautettiin  alempien  maanviljelyskoulu- 
jenkin  oppilaat  päästä  Aas'iin,  kumminkin  vasta  sisään- 
pääsötutkinnon  suoritettuaan.  Tämä  koskee  siis  myöskin 
metsä-osastoa.  Siitä  päättäen,  mitä  eri  tahoilta  tulin  kuul- 
leeksi  ei  läheskään  kaikki  pidä  tätä  järjestelmää  onnistu- 
neena.  Se  lieneekin  syntyisin  siitä  tosin  kiitettävästä,  vaan 
tuloksiltaan  epävarmasta  kansanvaltaisesta  periaatteesta, 
joka  Norjassa  nykyään  on  vallalla  ja  jonka  mukaan  kai- 
kille kansalaisille,  sellaisillekin,  joilla  ei  ole  ollut  tilaisuutta 
suurempien  koulukurssien  suorittamiseen,  on  annettava 
mahdoilisuus  päästä  taloudellisen  korkeakoulun  oppisalei- 
hin.  Tulevaisuus  tietysti  on  osoittava  erehdytäänkö  näin 
tehdessä;  voin  vaan  esim.  mainita,  että  metsäopin  yli- 
opettaja  sanol  olevansa  järjestelmään  tyytyväinen.  Ihme- 
tellä  täytyy  sentään  kuitenkin,  jos  kaikki  oppilaat  näin  ol- 
len voivat  sulattaa  kaikkea  sitä,  mitä  opetetaan.  Opetus 
metsäosastolla  on  seuraavasti  järjestetty:  Oppikurssi  on 
3-vuotinen,  joista  kaksi  ensimmäistä  käytetään  etupäässä 
tietopuoliseen,  viimeinen  sitävastoin  käytännölliseen  ope- 
tukseen.  Ensimmäinen  vuosi  on  kaikilla  osastoilla  yhtei- 
nen  ja  käsittää 

1.  Matematiikkaa,  niink.  aritmetiikka,  algebra,  l:sen 
ja  2:sen  asteen  equationit,  logaritmit,  aritmeetiset  ja  geo- 
metriset  sarjat;  geometria. 

2.  Fysiikkaa  ja  meteorologiaa,  niink.  mekaniikka, 
lämpö,  sähkö  ja  valo;  Norjan  ilmastosuhteet  y.  m. 

3.  Kemiaa.  Yleinen  epäorgaaninen  ja  orgaaninen 
kemia  sovellettuna  eri  ammattien  mukaan. 


124 

4.  Geologiiaa,  tninerologiaa  ja  maanlaatuoppia. 

5.  Botaniikkaa. 

6.  Zoologiaa. 

7.  Kansantaloustiedettä. 

8.  Kirjanpitoa. 

9.  Maanmittausoppia. 

Kaikissa  soveltuvissa  aineissa  valaistaan  opetusta 
harjoituksilla,  retkeilyllä  y.  m. 

Toisena  vuonna: 

1.  Matematiikkaa.  Korkolaskuja,  trigenometriaa,  ste- 
reometriaa.    Analytisen  geometrian  alkeita. 

2.  Metsäbotaniikkaa.  Puut,  koti-  ja  ulkomaiset,  nii- 
den  kehitys,  kasvu,  eri  maanpeitteet  j.  n.  e. 

3.  Metsäzoologiaa. 

4.  Lakitiedettä  ja  metsäpolitiikkaa. 

5.  Metsänhoitoa,  a)  metsämaa,  b)  metsäpuiden  met- 
sikko-ominaisuudet,  metsänuudistus  j.  n.  e. 

6.  Kasvitautioppia. 

7.  Metsäteknologiaa,  a)  metsäpuiden  teknilliset  omi- 
naisuudet  ja  metsätavarain  valmistaminen,  talteenottaminen 
y.  m.,  b)  metsäteknologinen  kemia. 

8.  Metsätaksalionioppia. 

9.  Rakennusoppia. 
10.     Maanmittausoppia. 

Harjoituksia  ja  retkeilyjä. 

Kolmantena  vuonna: 

Opetusta  annetaan  osaksi  retkeilyillä  oppilaitoksen 
ulkopuolella,  osaksi  oppilaitoksessa.  Retkeilyllä,  joista  en- 
simmäinen  ja  suurin  saattaa  käsittää  6  ä  8  viikkoa,  ja 
joka  tehdään  johonkin  suurempaan,  sopivaan  metsään,  suo- 
ritetaan  maanmittausta  ja  kartoitusta  sekä  kaikellaisia  metsä- 
töitä.  Samalla  kerätään  kasvia,  sieniä,  kiviä  y.  m.  jotka 
Sitten  myöhemmin  oppilaitoksessa  tarkastetaan,  lajitellaan 
j.  n.  e.     Toinen  retkeily  on  3  ä  4  viikkoa  kestävä  ja  käy- 


125 

tetään  lähiseutujen  metsäin  tarkastamiseen,  hakkuualojen 
määräämiseen,  puiden  leimaamiseen,  lisäkasvututkimuksiin 
y.  m.  Talven  kuluessa  käydään  sahoja  ja  muita  pnun- 
jalostustehtaita  katsomassa.  Keväällä  toimitetaan  istutusta 
ja  kylvöä.  Kaikilta  retkeilyiltä  tulee  oppilaiden  annettujen 
olijeiden  mukaan  tehdä  muistiinpanoja  ja  kirjoittaa  päivä- 
kirja.  Oppilaitoksessa  tehdään  kesällä  koottujen  ainesten 
nojalla  useampia  yleiskarttoja,  metsikkokarttoja  y.  m.  hoito- 
suunnitelmia,  suunnitelmia  märkien  maiden  kuivattamiseksi 
y.  m.  Sitäpaitse  valmistetaan  kontrahteja,  jotka  koskevat 
metsäkauppoja  eli  muita  metsäluovutuksia,  kirjanpitoa, 
varsinkin  sitä,  joka  valtion  metsätaloudessa  tulee  kysymyk- 
seen,  siementenkaristusta  ja  siementarkastusta,  kylvöä  ja 
istutusta,  kartankopioimista  y.  m. 

Päästäkseen  ensimäiseltä  kurssilta  toiselle  tulee  oppi- 
laiden suorittaa  tutkinto,  joka  on  osaksi  suullinen,  osaksi 
kirjallinen  ja  jossa  heidän  tulee  saada  viisi  äänimäärä,  en- 
nenkuin  hyväksytään.  Lopullisesta  päästötutkinnosta,  jossa 
oppilaiden  tulee  vastata  nun  suullisiin  kuin  myöskin  kir- 
jallisiin  kysymyksiin  on  tavattoman  tarkat  määräykset,  eikä 
oppilaat  voi  saada  päästötodistusta,  elleivät  he  ole  saa- 
neet  vissiä  arvosanoja. 

Päästötutkinnon  suorittanut  metsäoppilas  saa  „Forst- 
kandidaatin"  arvonimen  ja  vastaa  meidän  forstkonduk- 
töörejämme. 

Opettajia  on  Aas'issa  kaikkiaan  17,  näistä  8  opettaa 
luonnontieteitä,  muut  puhtaita  ammattiaineita.  Metsäosas- 
toUa  on  ainoastaan  2  opettajaa,  yliopettaja  --  nykyään 
A.  K.  Myhrwold  —  ja  opettaja  —  nykyään  Borchgrevink, 
joista  edell.  opettaa  varsinaista  metsänhoitoa  ja  metsä- 
teknologiaa,  jälkimmäinen  taas  taksationioppia  ja  zoolo- 
giaa.  Luonnollista  on,  että  kaksi  metsätieteiden  opettajaa 
on  pienin  määrä,  jolla  juuri  saattaa  toimeen  tulla,  mutta 
tulee  huomata,  että  nämä  saavat  yksinomaan  varsinaiseen 
ammattiaineeseensa  perehtyä  ja  omistaa  koko  huolensa 
näiden  aineiden  opettamiselle  ja  niihin  syventymiselle. 


126 

Aas'in  metsäosastosta  on  tänä  vuonna  vasta  ensim- 
mäinen  oppilasryhmä  valmistunut  ja  siitä  syystä  nämä  ei- 
vät  myöskään  ole  voineet  näyttää,  mihinkä  he  kykenevät. 
Kaikki  norjalaiset  metsävirkamiehet  ovat  näihin  saakka 
saaneet  kasvatuksensa  ulkomailla,  useimmat  Ruotsissa,  ja 
siitä  syystä  he  kenties  eivät  myöskään  ole  ollenkaan  nor- 
jalaisten  suosiossa.  Norjassa  nykyään  velkutellaan  norja- 
laisia  metsävirkamiehiä  alinomaa  ja  syytetään  koko  virka- 
kuntaa  milloin  mistäkin,  ja  ovat  norjalaiset  metsävirka- 
miehet melkein  samassa  asemassa  yhtä  vähän  suosittuja 
kuin  meikäläiset  noin  parikymmentä  vuotta  sitten.  Siitä 
syystä  asetetaan  Aas'ista  lähteneisiin  uusiin  metsämiehiin 
suuria  toivomuksia.  Että  nykyinen  opettajakunta  Aas'issa 
tekee  tehtäväänsä  suurella  innolla  ja  harrastuksella,  siitä 
tulee  pian  vakuutetuksi,  ja  että  se  käsittää  tehtävätään 
ylemmältä  kannalta,  kuin  leipäkannalta,  sen  huomaa  pian 
ja  nuo  oppilaat,  jotka  sieltä  alussa  lähtevät,  saavuttavat 
sentään  varmaan  suurempaa  suosiota  kuin  aikaisemmat 
metsävirkamiehet,  sillä  vaikka  vähän  erehtyisivätkin,  nun 
ovathan  he  kumminkin  kotimaisia,  kansallisia. 

Itse  puolestani  kyllä  luulen,  että  on  kestävä  kauan, 
ennenkuin  Aas*in  läpikäyneet  voivat  kilpailla  varmalla, 
vankalla  pohjalla  työskentelevän  ja  taidolla  johdetun  Ruot- 
sin  metsäopiston  läpikäyneiden  kanssa.  Ruotsissa  metsä- 
opistossa  ei  tosin  myöskään  ole  enemmän  kuin  kolme 
metsäammatinopettajaa,  —  opettajia  yhteensä  9  —  mutta 
kokemus  ja  koetetut  opettajavoimat  merkits^vät  paljon. 

Kööpenhaminan  LandbohöLskole  on  vanha,  vakaantu- 
nut  oppilaitos,  joka  jo  aikoja  sitten  on  lapsiaskeleensa 
astunut.  Kenties  lienee  paikallaan  kertoa  hiukkasen  tä- 
mänkin  oppilaitoksen  toiminnasta.  Opisto  käsittää,  ku- 
ten  tunnetaan,  osaston  eläinlääkintöä,  maanviljelystä  — 
puutarhanhoitoa  ja  metsänhoitoa  varten.  Sisäänpääsyvaati- 
muksena  on  ylioppilasoikeudet  eli  ylioppilastutkintoa  vas- 
taavat  tietomäärät. 


127 

Metsäopetus  on  kaksiosainen,  käsittää  kaksi  „kur- 
susta",  joista  ensimmäinen  on  1  V2  vuotta,  toinen  taas  2 
vuotta  kestavä.  Ensimmäisenä  oppijaksona  käsitellään  seu- 
raavia  aineita  seuraavasti: 


Luentoja  Ja  kertauksia, 

Tuntia  viikossa 

1  puoli  2  puoli  3  puoli 

vuosi  vuosi  vuosi 

Vo— 31/1  V2— 1^7  V9— 1^2 

Matematiikkaa  (m.  m.  differenti- 

aali  ja  integraalilaskuja)    ...       4  5  4 

Mekaniikkaa  ja  Optiikkaa ....       3  2  — 

Kemiallista  fysiikkaa 2  —  — 

Meteorologiaa —  1  — 

Epäorgaanista  ja  analyyttista  ke- 

miaa    4  —  — 

Orgaanistaja  analyyttista  kemiaa      —  4  — 

Maanlaatuoppia —  4  2 

Botaniikkaa 3  —  — 

Metsäbotaniikkaa —  3  3 

Zoologiaa 4  1  — 

Johdantoa  metsäopetukseen    .  .       2  —  — 


Harjoituksia   ja  demonstrationeja. 

Fysiikkaa —          —  2 

Kemiaa —           9  9 

Botaniikkaa 1           —  — 

Metsäbotaniikkaa —            1  1 

Piirustusta     6             6  6 


128 

TOINEN    OPPIJAKSO. 
Luentoja  ja  kertauksia, 

Tuntia  viikossa 

1  puoli     2  puoli     3  puoli     4  puoli 
vuosi        vuosi        vuosi        vuosi 

l0/3„20/6   l/9_81/i    l/2_Ä)/6    l/g—Äi  2 

Tuotanto-oppia 3             4  2 

Tavara-  ja  kauppaoppia  3             3  2- 
Kuutioimis-  ja  lisäkasvu- 

oppia 4             2  -           — 

Metsätalousoppia  ....  —  2             3 
Hallinto-oppia    (admini- 

strationslaere) —            3  2            — 

Historiaa  ja  statistiikkaa  -             -  —            4 
Maanmittausta  ja  punni- 

tusta 3          1—2  -            1 

Kasvitauti-oppia 2             2  -- 

Metsä  zoologiaa    ....  3            —  —          — 

Kansantalousoppia   .  .  .  3 — 4         —  -  -          — 

Asetusoppia -            —  2            1 

Harjoituksia. 

Metsänhoitoa 2  2  2  2 

Metsäopillisia    kirjoitus- 

harjoituksia —  —  3  3 

Maanmittausta 2  —  —  — 

Metsäosaston  oppilaat  saavat  läpikäydä  kolme  tut- 
kintoa,  ennenkuin  he  saavat  päästötodistuksen.  Ensimmäi- 
nen  tutkinto  suoritetaan  yleisissä  valmistavissa  aineissa. 
Toista  tutkintoa  oppilas  ei  saa  suorittaa,  ennenkuin  hän 
näyttää  toteen,  että  hän  on  ollut  jonkin  metsänhoitajan 
luona  ja  hänen  johdoUaan  ottanut  osaa  metsätöihin.  Tämä 
käytännöllinen  työ  saattaa  tapahtua  joko  ensimmäisen  kurs- 


129 

sin  edellä  tahi  sen  perästä.  Kolmas  tutkinto  suoritetaan 
sen  perästä  kuin  oppilas  on  läpikäynyt  toisen  kurssin  ja  kun 
hän  vähintäin  yhden  vuoden  ajalla  on  ollut  jonkun  tanska- 
laisen,  metsäkandidaattitutkinnon  suorittaneen  metsänhoi- 
tajan  hoitopiirissä,  jonka  laajuus  täytyy  olla  vähintäin  1,000 
tynnyrin  alaa  ja  on  ottanut  osaa  ja  johtanut  hoitopiirissä 
ilmaantuneita  töitä.  Hänen  täytyy  tältä  ajalta  lähettää  sään- 
nölliset  kuukausraportit  toiminnastaan  ja  tutkintoa  varten, 
joka  koskee  ainoastaan  metsätieteitä  ja  niiden  sovellutta- 
mista,  täytyy  hänen  laatia  täydellinen  metsänhoitosuunni- 
telma,  osata  metsästä  merkitä  tarvepuita  ja  toimittaa  lei- 
mauksia,  arvostella  puutavarain  laatua  ja  sopivaisuutta, 
kuutioida  ja  toimittaa  lisäkasvututkimuksia  y.  m.  Kaikki 
nämä  tutkinnot  suoritettuaan  saa  hän,  jos  hän  on  saanut 
tarpeellisen  äänimäärän,  metsäkandidaatin  arvonimen  ja  voi 
saada  valtion  virkoja. 

Metsäoppilailla  on  yhteensä  12  opettajaa,  joista  kaksi, 
professorit  Prytz  ja  Oppermann  opettavat  varsinaisia  metsä- 
tieteitä. 

Ylläolevasta  käy  selville,  miten  monipuolista  opetusta 
Tanskassa  metsäalalla  annetaan.  Siitä  käy  selville  kenties 
myöskin  se,  että  kaksikin  opettajaa  ennättävät  luennoida  ja 
opettaa  sangen  paljon.  Tanskalaisten  metsäammattimiesten 
korkea  kehityskanta  osoittaa  myöskin,  että  opetuskaan  ei 
ole  opettajain  vähyydestä  kärsinyt. 

Tehdessäni  lopussa  ikäänkuin  yhteenvetoa  havainnois- 
tani  Skandinaavian  maissa  annettavasta  metsäopetuksesta  ja 
vertaissani  sitä  meikäläiseen,  niin  luulen,  että  alempi  metsä- 
opetus  meillä  on  yhtä  korkealla  kannalla  kuin  Skandinaa- 
viassa  paitsi  alemmissa  maanviljelyskouluissa. 

Joissa  metsäopetus  olisi  järjestettävä  niin,  että  metsän- 
hoitoa  opettaisi  metsäammattimies,  esim.  joku  metsänhoi- 
donneuvoja,  tahi  koulun  läheisyydessä  asuva  metsänhoi- 
taja  eikä  kuten  nyt,  joku  tästä  aineesta  hyvin  vähän  luo- 
tettu  agronoomi. 

9 


130 

Mitä  korkeampaan  metsäopetukseen  meillä  tulee,  nun 
luulen  sen  monessa  suhteessa,  nun  tietopuolisesti  kuin  käy- 
tännöllisesti  olevan  kumminkin  Ruotsin  ja  Tanskan  metsä- 
opetuksesta  takapajulla  ja  siitä  syystä  olevan  pikemmiten 
korjauksen  tarpeessa.  Luulen  myöskin  että  se  ehdotus 
metsäopetuksen  järjestämiseksi  yliopiston  yhteydessä,  jonka 
yliopiston  konsistorio  on  keväällä  laatinut,  on  omiansa  tieto- 
puolista  opetusta  parantamaan,  koska  tämän  ehdotuksen 
mukainen  opettajakunta  —  2  opettajaa  ja  1  adjunkti  —  olisi 
alussa  varmaan  tarpeeksi  monilukuinen  varsinaisia  metsä- 
ammattiaineita  menestyksellä  opettamaan. 

Matkallani  joka  alkoi  17  p.  Huhtikuuta  ja  päättyi  8 
p.  Kesäkuuta  olin  sekä  Ruotsissa,  Norjassa  että  Tanskassa 
tilaisuudessa  tutustumaan  hyvinkin  moneen  hyvinhoidet- 
tuun  metsään,  näkemään  paljon  metsänhoidon  työn  tuloksia 
ja  tekemään  tuttavuutta  monen  etevän  metsäammattimiehen 
kanssa.  Tästä  kaikesta  lausun  kiitollisimman  tunnustuk- 
seni. 

A.  Ben].  Heiander. 


Nägra  minnesord. 


Den  25  November  1903  lade  sig,  lugn  och  trygg  som 
han  lefvat,  öfverforstmästaren  i  Ijo  inspektionsdistrikt,  kam- 
marrädet  Magnus  Ernfrid  Forsström  tili  den  sista  hvilan. 
Betecknande  för  hans  lefnadsverkramhet  och  karäktär  är, 
att  ännu  nägon  timme  före  sin  död  steg  han  upp  för  att 
göra  anteckningar  i  sitt  arbetsrum  och  med  füllt  medve- 
tande  tili  det  sista,  tog  han  steget  tili  det  okända  utan 
fruktan. 

Född  den  26  Oktober  1831,  aflade  kammarrädet  Fors- 
ström kandidatexamen  i  de  fysisk-matematiska  vetenska- 
perna  1856,  promoverades  tili  magister  följande  är  och, 
efter  att  hafva  erhällit  sin  forstliga  utbildning  i  Stockholm 
1858,  blef  han  1859  konstituerad  tili  t.  f.  öfverforstmästare 
i  Ijo  inspektionsdistrikt  samt  1863  utnämnd  tili  ordinarie 
innehafvare  af  samma  befattning. 

Han  är  en  af  de  fä,  ja  kanske  den  enda  tjensteman 
frän  nutiden,  hvilken  ifrän  första  dagen  af  sin  tjenstgöring 
tili  den  sista,  i  öfver  fyratio  är  innehaft  samma  tjenst  och 
verkat  pä  samma  ort.  Genom  sin  härigenom  förvärfvade 
grundliga  lokalkännedom,  utöfvade  han  äfven  ett  stört  och 
välgörande  inflytande  säväl  pä  skötseln  af  det  distrikt,  som 
var  honom  ombetrodt,  som  pä  handhafvandet  af  de  kom- 
munala  ärendena  i  den  socken,  Pudasjärvi,  der  han  egde 
ett  hemman  och  der  han  heia  sin  tjänstetid  varit  bosatt. 


132 

Kammarrädet  Forsströms  tjensteverksamhet  var  emel- 
lertid  ingalunda  nägon  sinekur,  utan  ett  arbete  pä  füllt 
allvar,  da  Ijo  inspektionsdistrikt  är  af  de  svärast  skötta 
i  heia  landet  och  hans  samvetsgranna  natur  icke  tillät 
nägot  sparande  af  egna  krafter.  Isynnerhet  voro  de  första 
tiderna  svära.  Han  har  sjelf  härom  i  en  minnesruna  öfver 
en  annan  forstman  skiifvit  följande:  „Sedan  det  nuvarande 
forstväsendet  blifvit  ordnadt  och  Instruktion  för  detsamma 
utarbetats  och  vunnit  stadf ästeise,  gälde  det  att  sätta  i 
värkställighet  de  gifna  päbuden,  att  pä  ett  lämpligt  satt 
plasera  de  unga  forstmännen,  hvilka  utbildat  sig  pä  utrikes 
ort,  att  skydda  kronans  skogar  mot  skogseld  och  olofliga 
tillgrepp.  Mänga  funnos,  hvilka  med  allt  annat  an  vänliga 
blickar  motsägo  den  nya  skogsordningen.  Man  insäg  att 
de  unga  forsttjänstemännen  komme  att  inblanda  sig  i  ät- 
skilliga  förhällanden;  att  de  skulle  bevaka  kronoskogarnes 
intressen  vid  kronojordarnes  provisionella  afskiljande  frän 
byamarkerna  och  jämväl  andra  förrättningar,  som  berörde 
kronans  marker;  att  de  komme  att  invärka  störande  pä 
det  häfdvunna  tillvägagäendet  vid  olofliga  tillgrepp  af  skog 
och  i  främsta  rummet  att  vidtgäende  ekonomiska  rubb- 
ningar  komme  att  förestä  beträffande  sägvärkens  förseende 
med  sägstock.  För  att  komma  ifrän  det  sä  obekväma  forst- 
väsendet, försäkrade  man,  att  detsamma  var  en  absurditet, 
som  skulle  leda,  tili  landets  min,  att  det  var  absolut  säkert 
att  de  stora  utgifter  forstväsendet  komme  att  välla  landet 
aldrig  künde  ersättas  genom  skogarnes  afkastning.  Isyn- 
nerhet i  nordliga  delen  af  landet  gjorde  denna  ogynsamma 
stämning  mot  den  nya  staten  sig  gällande". 

Det  behöfdes  kraft  och  ihärdighet  för  att  bryta  detta 
motständ,  för  att  undanrödja  alla  svärigheter  och  Sana  väg 
för  den  nya  skogsordningens  genomförande.  Det  var  en 
härd  kamp  för  ödemarken  emot  obehöriga  inkräktare,  det 
var  en  kamp  emot  egennytta  och  en  kamp  emot  den  all- 
männa  opinionen.     Det  var  sälunda  ingen  lätt  börda  som 


133 

lades  pä  den  unge  mans  skuldror,  hvilken  under  dylika 
förhällanden  skulle  börja  sin  tjenstemannabana  och  skulle 
svara  för  ett  helt  inspektionsdistrikt.  Men  han  bar  sin 
börda  utan  att  svikta  och  lät  af  inga  omständigheter  rubba 
sig  ifrän  den  väg  han  ansäg  plikt  och  samvete  före- 
skrifva.  Isynnerhet  var  kampen  seg  mot  ödemarksbons 
tro,  att  de  stora  skogarnes  furor  icke  äro  skapade  specielt 
för  kronans  räkning,  utan  i  främsta  rummet  för  de  mensk- 
liga  varelsers  nytta  som  uti  och  omkring  dessa  skogar 
existera  och  hafva  sin  tillvaro. 

Det  var  under  den  tid  äverkan  ännu  var  en  vanlig 
företselse,  som  jag,  säsom  förvaltare  för  det  härför  okända 
Ijo  revier,  lärde  mig  känna,  värdera  och  högakta  kammar- 
rädet  Forsström.  Mer  an  en  besvärlig  skogsresa  har  jag 
företagit  med  honom,  farit  i  höststorm  öfver  upprörda  sjöar, 
t.  0.  m.  engäng  med  bäten  sä  fylld  med  vatten  att  den 
sjönk,  just  förrän  vi  nädde  land,  och  i  sommarhetta  genom- 
vandrat  Pudasjärvis  sump-  och  ödemarker.  Ehuru  gam- 
mal  redan  da,  sparade  han  sig  icke  för  möda  och  besvär. 
Det  är  under  sädana  färder  man  lär  känna  hvarandra,  och 
under  hvilka  jag  kom  att  se  gentlemannen  i  tänkesätt  och 
handling  samt  under  hvilka  man  kan  säga,  att  han  upp- 
fostrade  unga  forstmän  och  lärde  dem  att  taga  sitt  kall 
med  allvar  och  intresse.  Säsom  förman  var  kammarrädet 
Forsström  ytterst  human,  skonade  aldrig  sig  sjelf  för  ar- 
bete,  var  alltid  hjelpsam  och  stälde  sin  rika  erfarenhet  tili 
nybegynnares  tjenst,  men  oduglingar  trifdes  icke  väl  under 
honom,  hans  samvetsgrannhet  blef  dem  för  besvärlig. 

I  den  isolerade  landsort,  der  han  lefde,  var  det  beund- 
randsvärdt  att  han  künde  bibehälla  sina  forstliga  intressen 
sä  oförminskade  tili  det  sista.  Han  var  en  af  grundläg- 
garene  af  Finska  Forstföreningens  filial  i  Uleäborg  och  har 
i  en  mängd  uppsatser  uttalat  sig  med  sakkännedom  om 
forstliga  spörjsmäl,  mest  angäende  nordliga  förhällanden. 
För  att  Visa  honom  sitt  erkännande  af  hans  forstliga  verk- 
samhet,  kallade  Finska  Forstföreningen  honom  tili  sin  he- 


134 

dersledamot  vid  sitt  sista  ärsmöte  i  Uleäborg,  tre  mänader 
före  hans  död. 

Fä  tjänstemän  komma  i  sä  intim  beröring  med  folket 
som  forstmannen  och  isynnerhet  forstmannen  i  norden. 
Under  hans  tjänsteförrättningar  utgöres  hans  enda  sällskap 
i  ödemarken  under  veckotal  af  pä  trakten  uppvuxna  skog- 
vaktare  och  kronoskogstorpare,  med  dem  fär  han  vid  stock- 
elden  dela  gemensamt  läger  och  deras  enkla  kost  och 
har  han  anlag  för  byräkratism,  slites  den  nog  snart  bort 
under  dessa  gemensamma  strapatser  och  tvungen  samman- 
varo  med  folkets  barn,  men  deremot  kommer  han  mer  an 
de  flesta  andra  in  i  folkets  seder  och  äskädningssätt 
samt  lär  sig  känna  dess  verkliga  behof.  Uppfostrad  i 
denna  skola  var  äfven  kammarrädet  Forsström  en  fol- 
kets man,  som  med  intresse  omfattade  allt  som  künde 
höjande  inverka  pä  dettas  andliga  lif  eller  ekonomiska 
ställning,  och  hans  redliga  vilja  ingaf  folket  förtroende. 
Oaktadt  hans  inpopulara  tjenst  säsom  forstman,  blef  han 
redan  1868,  efter  endast  fem  ärs  vistelse  i  Pudasjärvi,  vald 
tili  kommunalnämndens  ordförande  derstädes  och  skötte 
derefter  denna  befattning  i  14  är.  Härvid  satte  han,  bland 
annat,  fattigvärden  i  ett  mönstergillt  skick  och  nedbragte, 
genom  införandet  af  ordning  och  klok  beräkning,  kost- 
naderna  pä  ett  kännbart  satt,  ökadt  arbete  tvang  honom 
dock  att  sedermera  afsäga  sig  detta  förtroendeuppdrag, 
hvarvid  Pudasjärvi  kommun,  medveten  om  sin  stora  tack- 
samhetsskuld  tili  den  nu  aflidne,  säsom  erkänsla  förärade 
honom  ett  dyrbart  guldur.  Ordförande  i  folkskoledirek- 
tionen  var  han  frän  1887  intill  sin  död. 

Sädant  var,  i  stora  drag  tecknadt,  den  mans  lif  jag 
här  skildrat.  Det  var  en  forstmans  försakande  lif  i  en  af- 
lägsen  landsort,  ett  lif,  fyldt  af  pliktuppfyllelse  tro  och 
heder,  ett  lif,  egnadt  sitt  kall  och  sitt  folk. 

Han  har  lärt  oss  yngre  forstman  att  patriotism  icke 
bestär  i  spräk,  i  ord  och  i  fraser  eller  i  konsten  att  kunna 


135 

flyta  med  strömningarna  för  dagen,  utan  i  hvad  godt  vi 
uträtta  och  i  samvetsgrann  uppfyllelse  af  den  gäming  vi 
ätagit  oss. 

Kammarrädet  Forsström  var  en  patriot  i  gärning  och 
handiing. 

F,  M.  Lagerblad, 


Ein  Fall  von  Schädlichkeit  der  Trichopteren- 
larven*). 

Von 
A.  7.  Silfvenius. 

Im  Herbst  1901  wurden  von  Herrn  Ingenieur  L.  Sall- 
män  einige  Blöcke,  die  dem  Unterbau  einer  Brücke,  welche 
über  den  Jyränkö-Wasserfall  in  der  Nähe  von  Heinola  führte, 
entnommen  waren  und  auf  der  ganzen  Oberfläche  unregel- 
mässige kleinere  und  grössere  Vertiefungen  zeigten,  zu 
näherer  Untersuchung  nach  Helsingfors  gesandt.  Exem- 
plare von  Insektenlarven,  die  in  ungeheurer  Menge  auf 
diesen  Blöcken  gefunden  worden  waren  und  vermutlich  die 
Vertiefungen  ausgenagt  hatten,  folgten  mit.  Die  Larven, 
von  denen  die  grösseren  eine  Länge  von  17—21  mm  be- 
sassen,  gehörten  der  Trichopterengattung  Hydropsyche  an; 
weil  aber  die  Metamorphose  nur  einer  der  in  Finnland 
vorkommenden  sieben  Arten  dieser  schwierigen  Gattung 
genauer  bekannt  ist,  so  ist  es  leider  unmöglich,  die  Larven 
näher  zu  bestimmen. 

Die  Mandibeln  der  Hydropsyche-Larwen  sind  stark, 
mit  stumpfen  Zähnen  versehen  und  zum  Zerkauen  harter, 
vegetabilischer  Materialien  geeignet,  so  dass  es  schon  von 


*)  Da  denna  uppsats,  som  ingätt  i  .Meddelanden  af  Societas  pro 
Fauna  et  Flora  Fennica"  h.  29  (1903)  är  af  forstligt  intresse,  har  den- 
samma  af  författaren  välvilligt  blifvit  ställd  tili  „Meddelandenas*  dispo- 
sition. 


137 

vornherein  anzunehmen  war,  dass  sie  die  Blöcke  verdor- 
ben hatten.  Im  Darme  der  Larven  wurden  auch  immer 
Klumpen  von  Zellen  gefunden,  die  den  Rindenzellen  des 
aus  einem  Kiefemstamm  angefertigten  Blockes  ganz  ähn- 
lich waren,  so  dass  man  wohl  sicher  behaupten  kann,  dass 
sie  die  Vertiefungen  ausgenagt  hatten. 

Über  das  Vorkommen  der  Larven  hat  Herr  Ingen. 
Sallm^n  mir  freundlichst  folgende  Mittheilungen  gemacht. 

Der  Boden  des  circa  85  m  breiten  und  0,i6— 0,8  m 
hohen  Wasserfalles  ist  aus  hartem  Kies  gebildet.  Die  Kasten, 
an  welchen  die  Larven  lebten,  waren  2—2,5  m  hoch,  und 
ihre  oberen  Kanten  befanden  sich  0,8b  m  unter  dem  nied- 
rigsten Wasserstande.  Die  Brücke  wurde  in  den  Jahren 
1854 — 56  gebaut;  die  Kasten  hatten  also  im  Jahre  1901, 
als  die  Brücke  zerstört  wurde,  circa  47  Jahre  im  Wasser 
gelegen.  Es  trugen  die  Blöcke  auf  ihrer  ganzen  freien 
Oberfläche  Spuren  von  der  Thäligkeit  der  Larven,  so  dass 
man  keinen  Quadratmillimeter  sehen  konnte,  wo  die  ur- 
sprüngliche Fläche  zu  Tage  getreten  wäre.  Ausserdem 
erwiesen  sich  auch  die  Flächen  bei  den  Fugen,  zwischen 
den  Blöcken  durchweg  und  die  Berührungsflächen  der 
Blöcke  an  den  Ecken  der  Kasten  zum  Teil  angegriffen. 
Die  grösseren  Vertiefungen  waren  1,4—3  cm,  und  einige 
sogar  6—8  cm  tief.  Diese  zuletzt  genannten  Vertiefungen 
lagen  zwischen  zwei  neben  einander  stehenden,  vorragen- 
den Astenden  und  sind,  da  die  Zweige,  als  die  Kasten 
gebaut  wurden,  natürlich  in  gleichem  Niveau  mit  dem  übri- 
gen Teil  abgesägt  wurden,  ganz  von  der  Thätigkeit  der 
Larven  herzuleiten. 

In  dem  nach  Helsingfors  gesandten  Blocke  ist  die 
Thätigkeit  der  Larven  am  besten  auf  der  quergesägten, 
freien  Fläche  zu  sehen.  Die  stärkeren  Zweige  sind  bei- 
nahe intakt  und  treten  als  2 — 3  cm  hohe,  radiäre  Hügel 
hervor.  Das  Mark  ist  sehr  tief  zerstört,  so  dass  dort  eine 
4,5  cm  tiefe  Vertiefung  entstanden  ist;  zwischen  den  Hü- 
geln kann  man   auch  3,5—4  cm  tiefe  Gruben  bemerken. 


138 

Die  Gruben  liegen  in  konzentrischen  Kreisen,  den  Jahres- 
ringen folgend,  und  sind  tangential  gestreckt.  Die  grössten 
vor  mir  gesehenen,  deutlich  getrennten  Vertiefungen  waren 
2—3  cm  lang  und  1  cm  breit.  Auf  den  longitudinalen 
Flächen  des  Blockes  sind  die  Gruben  unregelmässiger, 
seichter  und  ähneln  oft  in  der  Längsrichtung  des  Blockes 
gestreckten  Gängen. 

Die  Gruben  sind  oft  mit  aus  feinen  Sekretfäden  ge- 
bildetem Netzwerk  bedeckt,  und  kleine  Steinchen  und  Sand- 
kömer  haften  als  Reste  der  Larvengehäuse  diesen  Fäden 
an.  Ausser  den  Hydropsyche-Larven  fanden  sich  auf  den 
Blöcken  auch  reichlich  Larven  der  Gattung  Leptocenis. 


Die  Thätigkeit  der  Larven  ist  wohl  so  zu  verstehen, 
dass  sie  zuerst  ihre  Gehäuse  an  die  Rinde  befestigen  und 
die  Rindenzellen  fressen.  Eine  reichliche  Algenvegetation 
entsteht  dann  auf  diesen  Stellen,  —  Spuren  von  Algen, 
wahrscheinlich  Vaucheria,  wurden  in  vielen  Gruben  ge- 
funden, —  und  die  Larven  können  da  reichlichere  Nahrung 
finden.  So  befestigen  sie  ihre  Gehäuse  immer  an  diesel- 
ben Stellen,  und  die  Gruben  werden  Jahr  für  Jahr  tiefer. 
Auch  bieten  die  tieferen  Gruben  Schutz  gegen  die  Gewalt 
des  Wassers. 

Obgleich  die  Larven  sehr  langsam  arbeiten,  —  es 
konnten  auf  Planken,  die  10  Monate  im  Strome  gelegen 
hatten,  keine  Spuren  von  der  Wirksamkeit  der  Larven  wahr- 
genommen werden,  —  können  sie  in  etwa  50  Jahren  schon 


139 

bedeutende  Vertiefungen  machen,  besonders  wenn  eine  so 
ungeheure  Menge  von  Larven  thätig  ist.  So  erwähnt  Ing. 
Sallm6n,  dass  die  obengenannten  Planken,  mit  Ausnahme 
ihres  obersten,  der  Wasseroberfläche  am  nächsten  liegenden 
Teiles,  so  dicht  mit  Larven  besetzt  waren,  dass  diese  ei- 
nander berührten.  Auch  die  Pfeilerkasten  waren  wohl  an 
ihrer  ganzen  Oberfläche  mit  Larven  besetzt,  obgleich  dies 
nicht  direkt  konstatiert  werden  konnte,  weil  durch  die  hef- 
tigen Stösse  beim  Aufreissen  viele  Tausende  ins  Wasser 
fielen. 

Die  ältesten  Forscher  der  Trichopterenlarven  (wie  Aris- 
toteles, Plinius,  Aldrovandi,  Jonston)  nennen  sie  oft 
mit  dem  Namen  Holzverderber  (xylophthoros,  ligniperda,  lig- 
niperda  aquatica),  was  auf  ihre  vermuthete  schädliche  Wirk- 
samkeit hindeutet.  Noch  Kolenati  erwähnt,  dass  beson- 
ders Halesas  digitatus  und  Limnophilas  politus  „nocent 
imprimis  balneis  ligneis  et  navibus  longo  tempore  in  uno 
loco  versantibus",  aber  in  neuerer  Zeit  sind  keine  Unter- 
suchungen über  den  Schaden,  welchen  diese  Larven  verur- 
sachen, publiziert  worden;  besonders  wissen  wir  nichts  von 
der  Thätigheit  der  in  fliessendem  Wasser  lebenden  Larven. 

Hier  liegt  ein  Fall  vor,  wo  in  fliessendem  Wasser 
lebende  Trichopterenlarven  in  ökonomischer  Hinsicht  wohl 
zu  beachtenden  Schaden  angerichtet  haben.  Wenn  zwischen 
zwei  Blöcken  viele  solche  Vertiefungen  entstehen,  können 
diese  schon  dem  Gleichgewicht  der  Kasten  und  der  Brücke 
gefährlich  werden.  Da  die  hier  erwähnten  Thatsachen  auch 
die  sehr  wenig  bekannte  Oekologie  der  in  fliessendem 
Wasser  lebenden  Trichopterenlarven  einigermassen  erklären 
können,  habe  ich  diesen  Fall  etwas  ausführiicher  be- 
schrieben. 


Om  uppkomsten  af  5.  k.  gaffeltoppar  hos 
barrträden 

af 
Justüs  MontelL 

Hvarje  forstman,  som  besökt  de  lappländska  revieren, 
torde  nogsamt  lagt  marke  tili  den  talrika  förekomsten  där- 
städes  af  gaffeltoppar,  pä  säväl  tall,  som  gran. 

Granskar  man  fenomenet  närmare,  skall  man  snart 
finna,  att  dylika  toppar  ej  förekomma  öfverallt  lika  talrikt, 
utan  att  vissa  marker,  mer  an  andra,  äro  hemsökta  af  denna 
missbildning.  Äfvensä  märkes  lätt,  att  gaffeltoppar,  isyn- 
nerhet  pä  gran,  förekomma  talrikast  pä  nägot  fuktiga  mar- 
ker. Att  en  viss  periodicitet,  ätminstone  ställvis,  gör  sig 
gällande,  faller  äfven  lätt  i  ögonen. 

Synnerligen  tydligt  framträdde  detta  sistnämnda  för- 
hällande  pä  en  lag  mo  mellan  Kangas-  och  Nivunkijärvi 
i  Muonio,  hvilken  jag  besökte  pä  en  skidfärd  värvintem 
1903.  Här  voro  i  det  närmaste  samtliga  större  granar- 
och  de  flesta  tallar  försedda  med  minst  tvä  toppar.  Ett 
stört  antal  med  2x2  o.  s.  v.  Ett  gammalt  granskelett  prä- 
lade med  ej  mindre  an  19  toppar.  Pä  de  allra  flesta  trän 
voro  dubbeltopparna  ungefär  lika  höga,  eller  gaffeltopp- 
bildningen  säledes  att  hänföra  tili  ungefär  samma  tid  för 
heia  marken. 

Det  intressantaste  med  denna  mark  var  emellertid, 
att  en  ny  gaffeltoppbildning  som  bäst  pägick  därstädes,  i 
det  att  toppskotten,  pä  samtliga  unga  granar  samt  pä  en 
stör  del  äldre  trän,  var  torrt  och  nya  toppar  under  bildning. 


141 

Att  jag  här  hade  att  göra  med  en  epidemisk  sjuk- 
dom  var  altför  tydligt,  men  att  utgrunda  sjukdomsfröet,  föll 
sig  tili  en  början  ej  sä  lätt.  Jag  insamlade  massor  af  top- 
par  och  undersökte  desamma,  utan  att  blifva  füllt  pä  det 
klara  med  orsaken  tili  topparnas  utdöende.  I  nägra  en- 
staka  fall  märktes  angrepp  af  insekter,  men  föreföllo  dessa 
att  vara  af  sekundär  natur.  Mitt  antagande  att  en  svamp- 
sjukdom  möjligen  härjat  skogen,  visade  sig  vid  närmare 
undersökning,  vara  förhastadt.  Äterstod  nu  endast  att  skjuta 
skulden  pä  kölden  eller  kanske  rättare  bristen  pä  värme. 
Att  dödsorsaken  värkligen  varit  denna,  blef  jag  senare, 
genom  iakttagelser  i  andra  trakter,  i  tillfälle  att  konsta- 
tera.  Efter  snösmältningen  gulnade  nämligen  toppskotten 
och  i  flera  fall  äfven  öfriga  ärsskott  pä  ett  mycket  stört 
antal  yngre  tallar  och  granar  i  revierets  alla  delar.  Vid 
närmare  granskning  röjde  sig  orsaken  härtill  genast.  Skot- 
ten  voro  skrumpna  och  mjuka  och  cellernas  väggar  en- 
dast ofullständigt  förvedade.  Under  den  korta  och  reg- 
niga  sommaren  1902  hade  ärskotten  hunnit  växa  ut  tili 
sin  normala  längd,  men  ej  hunnit  nä  den  fasthet,  som  varit, 
af  nöden,  för  att  motstä  vinterns  köld,  och  med  den  nya 
vegetationsperiodens  inträde  gulnade  barren. 

Att  granarna  redan  ett  är  tidigare  blifvit  angripna 
förklaras  däraf,  att  ju  detta  träds  skott  äro  mer  ömtäliga 
för  köld  an  tallens,  och  att  äfven  föregäende  sommar, 
eller  sommaren  1901,  varit  ovanligt  kort  och  kall. 

Gaffeltopparna  pä  den  tidigare  nämnda  mon  mellan 
Kangas-  och  Nivunkijärvi,  föreföllo  att  vara  30  ä  40  är 
gamla.  Da  dubbeltoppar,  af  samma  storlek,  äro  vanliga 
äfven  pä  andra  marker,  torde  uppkomsten  af  desamma  med 
stör  sannolikhet  kunna  förläggas  tili  de  kalla  ären  1867—68. 

Utom  en  förkortad  vegetationsperiod,  som  utan  tvifvel 
i  den  höga  norden  spelar  hufvudrollen  vid  uppkomsten 
af  gaffeltoppar,  förorsakas  sädana  missbildningar  naturligtvis 
äfven  af  mänga  andra  orsaker,  säsom  angrepp  af  insekter, 
snötryck,  stormar  o.  s.  v. 


142 

Da  en  utredning  af  dessa  samverkande  orsaker  vore 
af  stört  intresse  och  tidpunkten  för  undersökningar  nu  är 
synnerligen  lämplig,  vore  det  skäl  att  belysande  notiser 
frän  olika  delar  af  landet  blefve  insända  tili  Forstförenin- 
gens  Meddelanden,  för  att  sedan  kunna  hopställas  tili  en  ut- 
förligare  uppsats. 


Picea  obovata  Ledeb. 


Da  utbfedningen  i  Finland  af  den  värkliga  Picea  obo- 
vata Ledeb.  =  Picea  excelsa  Link  var  obovata  (Led.)  H, 
M.  F.  är  föga  utredd  —  i  Herbarium  Musei  Fennici,  editio 
secunda,  uppges  den  förekomma  i  15  af  Finlands  29  natur- 
historiska  provinser,  hvilket  näppeligen  kan  hälla  strack 
—  vore  det  skäl,  att  forstmännen  ville  taga  sig  saken  an 
och  hvar  och  en  ä  sin  ort  insamla  grankottar,  af  olika  form 
och  storlek,  samt  frän  olika  ständorter  och  insända  dem 
exempelvis  tili  Universitetets  botaniska  museum.  Det  in- 
samlade  materialets  vidare  bearbetning  och  resultatets 
publicering  skall  jag  sedan  gäma  ätaga  mig. 

Af  vigt  är  att  uppgift  om  ständorten  och  trädets  unge- 
färliga  höjd  medföljer  hvarje  kotte. 

Under  vintrama,  pä  hyggesplatseina  är  det  synnerligen 
lämpligt  att  insamla  kottar,  synnerligast  nu,  da  tillgängen 
pä  kottar  är  riklig. 

Muonio  febr.  1904. 


Kfirvor 

utvisande  toMrädens  i£nare  sacken^  och'&uutr  rvvle/' 


Jh  sv^ri€b  kuryoma  öeteckna^  h^tdenut 
2>eblda^  €^  d?        düunetrame. 

&/         dT  dS  ff 

o^^         df  df 


390 
JtO 
370 


AuUr  to   f»  M    4c   30    00  TO    ao9oi00ma0/30^^ts0ttofj(ff»0aoa00ti0»»a3Oi*0  3S0dr 


Kurven 

ulnsandt   taUträdens  i  tvorta/  BnZandemellan 

66'^40'  acAr   6i9*/a'  rv.b.  iUlvdxt  i  h4;'d  ocJi  dütm^er 

vid  ö  /rteiers  höjd. 

Jh  svxiria^  kurvoma  öeteckno'  A^/dermt' 
q^  öe^eJtTiar  vttciU^etskiassen  l 
q^         dV  df  Mt 


Alder 


390 
SM 
J7Ü 
3gO 
ISO 
JfO 

320 
JfO 
300 


iro 

260 
SSO 

SSO 
SSO 
SfO 


/SO 
/40 
/JO 
/SO 
/SO 


ßO     SO    JO     40     30      60    rO     OO90     1$0M9tS0fX/^t30f0O/r0fOOtOOaO0. 


/o 
fodr 


DecimeUr  /&r  hadernd. 


KurvoK 

utvisande  taUtrxLdens  i  sycUigara  jRnltutd  emella/i 

60^30" ocA^  (Si^40'n.,b.  UUvdxt  i  hdjd och t&ameter 

yid  Ö  meters  höjd  ^^ 


l>e  svartcif  kurvoma  öetecJbfux^  h^^dema    X 


J>eblda^ 


di'ameirame. 


b^         df  dJ? 


J90 
SSO 

J70 
300 
ISO 
MO 
3JS 
JOS 
JHf 


230 
Jf40 
3S0 

290 
St0 


/JO 
MS 
/J0 
/40 
fM 
/S9 


70 
SO 
SS 


Alder  /o   »  m    *e   ss    m  ro    M90m9mt3a/3Oi^tssfeo/r»ts0m9as9i/sn9t30i4ssssär 


Mfämetgr /dir  äUuneä'wne, 
KurvoK 

ains^mde  ^rmzircUlens  i  n^orr^jf^  Hnland  emeUofv  .     . 

Öö^'W  ach   Äsf  W  n..  ä  UUväxt  i  Adfd  och  etäuneter 
yid  ö  ffteters  hö/cL 

J^  syarior  kurvoma  Öeteckna^  A^fdemci, 
ßediäU'  d?  dT        di€i^ni€lr(t^ne. 

&/  €^  47^  IT 

oj         d?  df  Mt 

a 


390 
SSO 

.J70 
MO 
SSO 

s*o 

SSO 
SSO 
SHf 

soo 

399 

SSO 

STO 

SOO 

2SO 

i*S 

139 

SSO 

2fO 

999 

/99 

fS9 

/fO 

M9 

/SS 

/40 

/SO 

/99 

/M 

f99 

99 

80 

70 

SO 

SO 

*9 

30 

90 


AI  der  to   ao  m    ^   jv    6970    so  os   m  tn   tMt3oh9/39m9ff9fs§t99i99tt9notM?t4iS0är 


DecimeUr  Ißt  h^felerna . 


Kurvon 

60*J0'arA  ö^'^W n.6.  Uilvdxt  l /tq^'d  ocA 
c&a/nel^r  vid  6  meiert  höjd 

De  svaria^  kuryoma   AeteeJtnor  A^dema 


I>eblda  dP 

t^/  öetecAnar 

df 
df 


^ 


df 

d? 


dta/neUxui^e. 


Alder  ^ 


ae   90   m0  m   tM  IX 


J90 
3SO 

J70 
MO 
3SO 
JHf 
JJ^ 
320 
J/0 
300 
290 
S80 

iro 

260 
SSO 

s*o 

S30 
fSO 
S/O 
900 

fSO 
/?9 
/(SO 

/so 

/Uf 
/JO 

/so 
//o 
/oo 

90 
80 
70 
OO 

so 
*o 
so 
» 
/o 


ISO  ß&o  no  fO0  /so  000  tfo  fto  uo  3*0  »oär 


Suomen  Finska 

Metsänhoitoyhdistyksen     Forstföreningens 
Julkaisuja  Meddeland  en 


XXI  nide  XXI  bandet 


H:linna  1905,  OsakeyhtiO  HSmalaisen  kirjapaino. 


i  h. 


v--^*3^r 


Frän  1850-talet. 


Frän  1860-talet. 


Ar  1900. 


Ar  1884. 


Ar  1891. 


*--^^    .X^^^^g:^<y-^^^-x^>^^>^ 


t 


Rnton  Qabriel  Blomqvist 

Det  är  ej  första  gangen  detta  namn  varit  synligt  i 
Finska  Forstföreningens  Meddelanden.  Det  äterfinnes  tvärt- 
om  redan  pä  „Meddelandenas"  första  rader,  ty  det  bars 
ju  i  tiden  af  denna  tidskrifts  egentlige  grundläggare,  Fin- 
ska Forstföreningens  främste  stiftare,  mängärige  ordförande 
och  sedermera  hedersledamot,  de  finska  forstmännens  lä- 
rare  och  uppfostrare.  Mä  vi,  da  han  nu  afträdt  frän  väd- 
jobanan,  i  minnet  äterkalla  hans  ej  blott  för  forstförenin- 
gen,  utan  för  den  finska  skogshushällningen  öfverhufvud 
sä  betydelsefulla  lifsgärning. 

Anton  Gabriel  Blomqvist,  son  tili  dävarande  uni- 
versitetsbibliotekarien,  sedermera  professom  i  lärdomshisto- 
ria  Alexander  Blomqvist  och  Christina  Charlotta  Harring, 
föddes,  jämte  en  som  Student  afliden  tvillingsbroder,  i  Hel- 
singfors  den  29  januari  1836.  Utdimitterad  frän  privat- 
lyceum  därstädes,  biet  han  Student  den  20  September  1852 
samt  inskrefs  i  Nyländska  afdelningen  vid  universitet  och 
dess  fysisk-mathematiska  fakultet.  Sinnad  att  utbilda  sig 
för  läkarekallet,  idk-ade  han  tili  en  början  naturvetenskap- 
liga  studier,  men  ähörde  därjämte  föreläsningar  i  historia 
och  litteratur, 

Främst  af  ekonomiska  skäl  säg  han  sig  emellertid 
nödsakad  välja  en  annan  lefnadsbana  och  kan  det  räknas 
den  om  det  finska  forstväsendet  äfven  annars  högt  för- 
tjänte  d.  V.  chefen  för  landtmäteriet  och  forstväsendet,  C.  W. 
Gyld^n,  tili  förtjänst  att  han  länkade  Blomqvists  uppmärk- 


samhet  pä  den  bana,  ät  hvilken  denne  sedermera  skulle 
egna  heia  sitt  varma,  rika  intresse,  forstmannens.  Som  en 
förberedelse  härtill  lät  han  den  22  maj  1855  inskrifva  sig 
som  landtmäterielev  och  sedan  han  halftannat  är  sysslat 
med  praktiska  landtmäterigöromäl  i  Pudasjärvi,  Muhos  och 
andra  nordiska  socknar  samt  därefter  ä  nyo  idkat  studier 
vid  universitetet,  antogs  han  den  19  September  1857  tili 
landtmäteriauskultant. 

Ännu  samma  är  begaf  han  sig  tili  forstakademin  i 
Tharandt,  hvarest  han  under  ären  1857—1859  genomgick 
fullständig  kurs,  under  ledning  af  institutets  dävarande  di- 
rektor,  den  äfven  i  Finlands  skogshistoria  kände  baron 
Edmund  von  Berg,  professorn  i  skogsskötsel  m.  m.  Au- 
gust von  Cotta  —  en  son  tili  forstakademins  bekanta 
grundläggare  — ,  den  berömde  forstmatematikern  M.  R. 
Pressler,  de  framstäende  professorerne,  botanisten  Mor.  Will- 
komm, kemikern  J.  A.  Stöckhardt  m.  fl.  Under  vistelsen  i 
Tharandt,  hvilken  underlättades  genom  ett  honom  den  6 
maj  1858  för  ändamälet  tilldeladt  statsunderstöd,  anslöt 
han  sig  tili  därvarande  skandinaviska  koloni,  tili  hvil- 
ken da  bl.  a.  hörde  svensken  F.  Brunius,  senare  lärare 
vid  Alnarps  landtbruksinstitut,  och  den  sedermera  äfven  i 
Finland  kände  danske  mejerimannen  Thomas  R.  Segelcke» 
—  hvilka  hvardera  studerade  agrikulturkemi  under  Stock- 
hardts  ledning  —  samt  norrmännen,  skalden  och  sagobe- 
rättaren,  sedermera  forstmästaren  P.  Chr.  Asbjörnsen  och 
numera  skogingeniören  N.  E.  Krog.  Närmast  slöt  han  sig 
likväl  tili  sin  landsman  och  sedermera  mängäriga  kollega 
J.  E.  Furuhjelm,  de  tvä  nämnda  norrmännen  Krog  och 
Asbjörnsen,  äfvensom  sachsaren,  numera  professorn  i  Tha- 
randt M.  F.  Kunze,  hvilka  tillsammans  bildade  en  af  sym- 
pati  och  trofast  vänskap  sammanhällen  förening. 

Enligt  benaget  meddelande  af  en  utaf  desse,  skog- 
ingeniören Krog,  gjorde  sig  Blomqvist  snart  känd  som  en 
ovanligt  intresserad  och  framstäende  elev,  hvilken  före- 
nämnda  lärare   „hvar  för  sig  betraktade  som  sin  person- 


liga  vän".  Föredrag  som  han  höll  inom  en  forstlig  di- 
skussionsklubb,  hvars  sammanträden  i  regeln  bivistades  af 
förenämnde  lärare,  väckte  uppmärksamhet  och  en  afhand- 
ling  som  han,  i  enlighet  med  för  eleverne  gällande  studie- 
plan, utarbetade,  tillvann  sig  ett  mycket  smickrande  bedö- 
mande.  Ifrig  deltagare  i  de  regelbundna  forstliga  exkursio- 
nerna  inom  Tharander  Wald,  studerade  han  särskildt  hus- 
hällningen  i  det  närbelägna  revieret  Grillenburg,  hvilket 
da  förvaltades af  forstmästaren (Oberförster)  A.Meissner.  Den 
tvä  mänader  länga  sommarferien  1858  använde  Blomqvist 
tili  en  Studieresa  i  Thüringerwald,  och  da  han  vären  1859 
hade  afslutat  sina  studier  i  Tharandt,  företog  han  en  längre 
resa  tili  Schwarzwald,  hvarest  skogshushällningen  i  den 
vackra  Murg  dalen  och  dess  da  ännuomfattande  och  väl  ord- 
nade  virkesflottning  specielt  intresserade  honom.  Pä  hem- 
väg  härifrän  uppehöU  sig  B.  nägon  tid  vid  den  bayerska 
forstakademin  i  Aschaffenburg,  hvilken  da  äfven  besöktes 
af  finnar  och  norrmän,  bland  hvilka  senare  han  förvärfvade 
sig  en  trofast  vän  uti  den  i  hög  älder  ännu  lefvande  geo- 
logen  och  forstmästaren  Hörbye,  hvarjämte  han  dels 
vid  läroverken,  dels  under  sina  resor,  stiftade  bekantskap 
med  flere  af  Tysklands  sedermera  mest  bekanta  forstmän. 
Äterkommen  tili  hemlandet  aflade  Blomqvist  examen 
inför  d.  v.  öfverstyrelsen  för  landtmäteriet  och  forstväsendet 
samt  antogs  den  4  november  1859  tili  forstkonduktör. 
Samma  är,  den  24  december,  förordnad  tili  t.  f.  forstmä- 
stare  i  Evois  och  Vesijako  kronoparker,  det  blifvande  forst- 
institutets  demonstrationsrevier,  deltog  han  i  utarbetandet 
af  detta  Instituts  första  reglemente.  Reglementet  stadfä- 
Stades  den  20  december  1860,  men  redan  dessförinnan 
hade  Blomqvist  pä  Evois  öppnat  en  privatkurs  för  blifvande 
forstmän,  hvilken  fortgick  under  ären  1860—1861.  Inkallad 
sistnämde  är  tili  extra  examinator  vid  öfverstyrelsen,  ut- 
nämndes  han  kort  därpä,  den  3  september  1861,  tili  lektor 
i  forstvetenskap  vid  Evois  institut,  med  skyldighet  att  un- 
dervisa  i  forstvetenskap,  lagfarenhet  och  nationalekonomi. 


De  facto  fortfor  han  därjämte  en  följd  af  är  att  leda  de 
yttre  göromälen  i  revieret,  för  att  sälunda  möjliggöra  för 
den  som  bar  forstmästarenamnet,  att  sköta  undervisningen 
i  kemi,  geologi  och  forstteknologi.  Institutet  trädde  i  verk- 
samhet  den  1  mars  1862,  men  da  forstmästaretjänstema  i 
de  flesta  revier  redan  voro  besatta  med  unge  man,  hvilka 
utbildat  sig  dels  i  utlandet,  dels  vid  Blomqvists  förenämnde 
privatkurs,  utsinade  ganska  snart  den  i  början  rikliga  tili- 
strömningen  af  elever.  Undervisningen  vid  institutet  upp- 
hörde  derför  redan  den  15  juni  1866,  om  ock  läroinrätt- 
ningen  officielt  stängdes  först  par  är  därefter. 

Blomqvists  framgängsrika  lärareverksamhet  blef  sä- 
lunda  afbruten,  men  för  hans  egen  forstliga  utveckling  och 
framtida  verksamhet  blefvo  de  följande  ären  af  ej  ringa  be- 
tydelse.  Ty  oafsedt  det  tillfälle  tili  forstsatta,  af  erfa- 
renheten  under  hans  lärarevärksamhet  ledda  studier,  den 
ofrivilliga  ledigheten  medgaf  honom,  sä  grundlade  han  äf- 
ven  under  dessa  är  sin  omfattande  kännedom  om  Finlands 
skogsförhällanden  och  de  finska  trädslageu  m.  m.  Pä  upp- 
drag  af  styrelsen  verkstälde  han  nämligen  under  ären  1867 
—1869  undersökningar  angäende  skogs-  och  särskildt  till- 
växtförhällandena  i  nordliga,  mellersta  och  södra  Finland, 
hvarefter  han  pä  grund  af  dessa  utarbetade  och  är  1872 
i  tryck  utgaf  „Tabeller,  framställande  utvecklingen  af  jämn- 
äriga  och   slutna   skogsbeständ  af  tall,  gran  och  björk". 

Da  forstinstitutets  första  direktor  Alex,  af  Forseiles 
är  1870  blef  chef  för  forstväsendet  i  landet,  förordnades 
Blomqvist,  hvilken  äfven  förut  tidtals  handhaft  direktoratet, 
tili  t.  f.  direktor  och  da  institutet  den  15  augusti  1874  ä 
nyo  vidtog  med  sin  verksamhet,  blef  han  den  7  Oktober 
1874  ordinarie  innehafvare  af  denna  tjänst,  med  hvilken 
öfverforstmästarebefattningen  vid  institutets  parker  var  för- 
enad.  I  denna  sistnämnda  egenskap  fortfor  han  sälunda 
allt  framgeot  att  utöfva  ett  ej  ringa  inflytande  pä  den  prak- 
tiska  skogshushällningen  inom  dessa,  medan  han  som  lä- 
rare  af  förhällandena  tvangs  att  utsträcka  sin  undervisning 


utöfver  reglementets  bestämmelser.  Innan  forstinstitutet  ä 
nyo  öppnades  blef  detsamma  nemligen  omorganiseradt  ge- 
nom  reglementet  af  den  2  maj  1874,  därvid  äfven  lärare- 
krafterna  betydligt  reducerades.  Den  nya  direktorn  mäste, 
ora  ock  med  tungt  hjärta  finna  sig  häruti,  för  att  ätmin- 
stone  rädda  institutets  tillvaro,  hvilken  t.  o.  ra.  varit  ifräga- 
satt,  i  förhoppning  att  bättre  tider  för  läroverket  igen  skulle 
randas.  Realiserandet  af  denna  förhoppning  fick  B.  likväl 
icke  upplefva,  ty  oaktadt  elevfrekvensen  med  ären  tilltog 
och  inkomsten  frän  kronoskogarna  var  stadd  i  ett  jämnt 
stigande,  möttes  likväl  hans  upprepade  framställningar  om 
ökade  lärarekrafter  ständigt  med  afslag,  pä  det  undantag 
när  att  extra  lärare  i  naturvetenskaperna  under  de  senare 
ären  temporärt  anstäldes  vid  läroverket.  Sä  vidt  pä  honom 
ankom  sökte  B.  likväl  förebygga  olägenheterna  häraf,  i  det 
han  fortsättningsvis  föreläste  i  nationalekonomi  samt  tid- 
tals  äfven  i  mineralogi  och  geologi,  ehuru  dessa  ämnen 
enligt  det  nya  reglementet  voro  bannlysta  frän  institutet 
och  honom  författningsenligt  äläg  endast  undervisning  i 
forstvetenskap  och  lagfarenhet. 

Snart  togos  emellertid  hans  krafter  i  anspräk  äfven 
för  ett  annat  närstäende  ändamäl.  Sedan  behofvet  af  kun- 
niga  skogvaktare  gjort  sig  kännbart,  sändes  han  af  rege- 
ringen är  1875  tili  Sverige,  för  att  taga  kännedom  om  dess 
skogvaktareskolor  och  vid  dessa  använda  lärometoder. 
Äterkommen  organiserade  han  följande  är  den  2-äriga  skog- 
vaktareskolan  ä  Evois,  för  hvars  verksamhet  det  af  honom 
utarbetade  och  den  26  maj  1876  stadfästade  reglementet 
ligger  tili  grund.  Äfven  för  denna  skola  blef  B.  förestän- 
dare,  i  hvilken  egenskap  honom  bland  annat  äläg  att  med- 
dela  eleverna  insikter  „i  skogshushällningens  allmänna  grun- 
der, kännedom  om  skogsträden  och  deras  Standort,  äfven- 
som  kännedom  om  de  vigtigaste  författningar  rörande  skogs- 
bruket  och  jakten". 

I  denna  sin  dubbla  befattning  af  direktor  för  forst- 
institutet och  föreständare  för  skogvaktareskolan,  kvarstod 


Blomqvist  en  läng  följd  af  är  „en  af  de  fä  lyckliga,  som 
kommit  pä  sin  rätta  plats  i  lifvet"  och  inlade  därunder 
betydande  förtjänst  om  landets  forstmannabildning,  utrustad 
som  han  var  med  omfattande  kunskaper  och  stör,  af  en 
mindre  vanlig  spräkkunnighet*)  främjad  beläsenhet,  lyckliga 
läraregäfvor  och  förmäga  att  uppfatta  ungdomen  och  dess 
sträfvanden.  Han  säg  därunder  Evois  uppväxa  frän  bränd 
och  steril  vildmark  tili  det  inbjadande  villasamhäUe,  i 
lummig  omgifning,  platsen  nu  företer,  sparen  af  de  tidi- 
gare  sköflingama  smäningom  utplänas  och  de  glesa  sko- 
garne  däromkring,  under  hans  kärleksfulla  och  intresserade 
värd  förvandlas  tili  slutna,  växtliga  skogsbeständ.  Han  säg 
äfven  generation  efter  generation  af  unga  forstmän  **)  utgä 
i  lifvet  och  träda  i  ledet  bland  dem  som  arbetade  för  skogs- 
hushällningens  höjande,  utrustade  med  de  teoretiska  och 
praktiska  insikter  för  sitt  framtida  värf  de  tillegnat  sig  under 
hans  erfarna  ledning  samt  smittade  af  det  lefvande  intresse 
för  sitt  fack  och  sin  vetenskap  han  själf  kände,  och  han 
fick  upplefva  den  tid  da  sä  godt  som  heia  Finlands  forst- 
kär  utgjordes  af  hans  forna  elever. 

Men  det  skulle  ej  ostördt  sä  fortgä.  En  annan  tid 
bröt  in  öfver  värt  land  och  lämnade  ej  heller  B.  och  hans 
skapelse  oterörd  och  da  därtill  sällade  sig  sjukdom  och 
sorg,  säg  han  sig  omsider  nödsakad  söka  hvilan  efter  sin 
länga  arbetsdag  och  afgick  den  12  Oktober  1903  definitivt 
frän  den  lärare-  och  uppfostrarevärksamhet,  hvilken  varit  af 
sä  djupgäende  betydelse  för  den  finska  skogshushällningen. 

Men  det  var  ej  blott  i  lärosalen  och  under  vistelsen 
vid  forstinstitutet  som  Blomqvist  inverkade  pä  sina  lär- 
jungar;  han  sökte  äfven  därefter  uppehälla  deras  och  öf- 


*)  Utom  svenska  och  tyska,  hvilka  voro  samtalsspräken  i  hans 
bamsdomshem  redde  sig  B.  väl  med  finska,  franska,  engelska  och 
ryska  samt  nägot  italienska. 

**)  Blomqvists  elever  voro  tili  antalet  234  vid  forstinstitutet  och 
omkr.  150  vid  skogsvaktareskolan. 


riga  forstmäns  intresse,  genom  att  samtnanföra  dem  och 
och  andra  för  skogshushillningens  förbättrande  nitälskande 
personer  tili  gemensamma  möten  och  gemensam  verk- 
samhet.  Redan  i  början  af  1860-talet  togo  Blomqvist  och 
hans  vän  J.  E.  Furuhjelm  initiative!  härtill,  genom  att  ären 
1863—1865  sammankalla  forstmännen  i  södra  Finland  tili 
gemensamma  möten.  Som  en  följd  af  da  ännu  rädande 
outvecklade  förhällanden,  däliga  kommunikationer  och  ringa 
fackerfarenhel,  afstannade  emellertid  dessa  möten,  kvarläm- 
nande  hos  Blomqvist  en  viss  misströstan  med  afseende  ä 
möjligheten  att  ästadkomma  en  lifaktig,  mälmedveten  före- 
ning.  Denna  misströstan  var  dock  ej  djupare  rotad,  an  att 
det  blott  behöfdes  en  uppmaning  af  en  utaf  hans  vänner 
och  forna  elever  för  att  äter  forma  honom  att,  nu  med 
bättre  jramgäng,  taga  initiativet  tili  bildandet  af  en  forstlig 
förening,  med  det  resultat  att  Finska  Forstföreningen  stif- 
tades  den  6  September  1877  vid  ett  möte  i  Tavastehus  af 
„forstmän,  landthushällare  och  andra  för  skogshushällnin- 
gens  befrämjande  intresserade  personer*.  Förslaget  tili 
föreningens  stadgar  var  utarbetadt  af  Blomqvist,  hvilken 
äfven  pä  föreningens  konstituerande  möte  i  Tammerfors 
den  21  Oktober  1878  blef  Finska  Forstföreningens  själf- 
skrifna  ordförande,  efter  det  han  redan  under  det  föregä- 
ende  äret  fungerat  som  ordförande  i  den  vid  det  förbere- 
dande  mötet  utsedda  interimsbestyrelsen.  Pä  denna  ord- 
förandeplats  kvarstod  han,  outtröttligt  verksam,  ända  tili  är 
1894,  da  han  pä  grund  af  hopade  göromäl  önskade  afgä. 
Väl  försökte  forstföreningen  pä  sitt  följande  ärsmöte  ä  nyo 
vinna  hans  bepröfvade  ledning,  men  da  B.  icke  künde  för- 
mäs  att  ätertaga  sin  ordförandeplats,  kailade  föreningen 
honom  vid  sitt  första  därpä  följande  ärsmöte  den  14  au- 
gusti  1896  tili  sin  hedersledamot,  pä  grund  af  hans  „ut- 
märkta  förtjenster  om  skogshushällningen  och  dess  utveck- 
ling  i  landet".  Ehuru  han  härefter  mindre  aktivt  deltog 
i  föreningens  arbeten,  egnade  han  dock  fortfarande  dess 
sträfvanden  sitt  varma  intresse   och  da  Finska  Forstföre- 


4 


8 

ningen  den  9—11  September  1902  uti,  af  förhällandena 
motiverad  stillhet  firade  sin  kvartsekelfest  ä  Evois  forst- 
institut,  säg  föreningen  honom  ännu  en  gäng  i  sin  krets. 
Blomqvists  sista  inlägg  i  forstföreningens  diskussioner  be- 
varas  i  protokollet  frän  detta  möte,  men  ännu  da  han  under 
sistlidet  är  stod  upp  frän  det  sjukläger  man  redan  da  trodde  ^ 

skulle  blifva  hans  sista,  afslutade  han  ett  förtroligt  med- 
delande  om  de  forstvetenskapliga  arbeten  han  ännu  hop- 
pades  hinna  fullborda,  med  orden:  „att  detta  blir  för  F.F. 
Föreningen  behöfver  icke  sägas"*. 

Vid  sidan  af  sin  lärareverksamhet  inlade  nämligen 
Blomqvist  ocksä  stör  förtjänst  som  forstlig  författare.  Hans 
förnämsta  arbeten  äro: 

Finlands  trädslag  i  forstligt  hänseende  beskrifna^ 
hvaraf  de  gedigna  monografierna  I.  tallen  och  IL'granen 
publicerades  ären  1881  och  1883  i  Finska  Forstföreningens 
Meddelanden,  medan  björken,  hvilken  sysselsatte  B.  ännu 
kort  före  hans  död,  likväl  ej  hann  af  honom  sjelf  af- 
slutas ; 

Skogshushdllningens  nationalekönomi  och  synpunk- 
ter  i  forstpoUti  (1893),  hvilket  vittnade  säväl  om  författa- 
rens  synnerliga  grundlighet  och  stora  beläsenhet,  som  om 
hans  speciella  intresse  för  detta  ämne,  liksom  ock  om  hans 
motvilja  mot  restriktioner;  samt 

Undersökningar  af  tjocklekstillväxten  hos  timmer- 
träd  af  tall  och  gran  i  olika  delar  af  Finland,  samman- 
stälda  och  beräknade  pä  grund  af  dels  pä  Evois,  dels 
inom  forstföreningen  utförda  undersökningar,  och  utgifna 
af  sagda  förening  är  1897. 

Utom  dessa  större  arbeten,  af  hvilka  de  bäda  först- 
nämnda  öfversatts  tili  finskan,  utgaf  han  äfven  flere  mindre, 
säsom  det  redan  tidigare  nämnda  Tabeller  framstäl- 
lande  utveckUngen  af  jämndriga  och  slutna  skogsbestdnd 
af  tall,  gran  och  björk  (1872),  hvilka  äfven  tillgodogjorts 
i  förenämnda    monoaafier,    den  pä  sin    tid   mycket   be- 


märkta  och  begreppen  redande  broskyren  Ndgra  ord  tili 
belysning  af  den  nuvarande  skogsfrdgan  i  Finland  (1874); 
Ndgra  iakttagelser  rörande  fröbildningens  periodtcitet  hos 
tallen  och  granen  samt  rörande  ekorrens  förekommande 
i  Finland,  Ursprungligen  publicerad  i  sällskapets  Pro  fauna 
et  flora  Fennica  handlingar  (1875);  Eine  neue  Methode 
den  Holzwuchs  und  die  Standortsvegetation  bildlich  dar- 
zustellen, separattryck  ur  Finska  vetenskaps-societetens 
handlingar  (1879)  samt  Berättelse  angdende  resorföt  an- 
dersökning  af  slöjdförhällandena  i  Ryssland,  Sverige  och 
Danmark  samt  förslag  tili  slöjdkunnighetens  höjande  i 
Finland  (1886  pä  svenska  och  finska)  *). 

Bland  Finska  Forstföreningens  ströskrifter  ingingo  af 
hans  hand:  Om  uppqvistning  af  träd  (1879)  samt  Om 
skogseld  (1888),  hvardera  utgifna  pä  landets  bäda  spräk, 
medan  han  i  särskilda  in-  och  utländska  tidskrifter  och  dag- 
liga  tidningar,  samt  isynnerhet  Finska  Forstföreningens 
Meddelanden  offentliggjorde  ett  stört  antal  afhandlingar 
och  uppsatser,  förutom  de  värdefulla  inlägg  i  diskussio- 
nen,  hvilka  äterfinnas  i  forstföreningens  protokoU. 

Frän  den  tid,  1878—1894,  Blomqvist  deltog  i  redi- 
geringen  af  Finska  Forstföreningens  Meddelanden  äro  sä- 
lunda  bl.  a.  att  märka:  det  föredrag  han  höll  den  15  Okto- 
ber 1877  vid  forstföreningens  stifteise,  Öfverblick  af  forst- 
vetenskapens  utveckling  i  senaste  tid  (B,  L);  Statististika 
studier  för  utrönande  af  Finlands  intemationella  stall- 
ning  sdsom  skogsproducerande  stat  (B  II),  hvilken,  af  förf. 
delvis  omarbetad,  senare  ingick  i  Danckelmann's  Zeitschrift 
für  Forst-  und  Jagdwesen  (1883); 


*)  Outgifna  ligga  ännu,  förutom  monografin  Öfver  „björken" 
och  denlikasä  oafslutade  „Folkskolans  skogsbok",  materialierna  tili  B-still- 
växt  undersökningar  hos  vära  trädslag  —  3  digra  folianter  af  profytor 
(en  för  nordliga,  en  för  mellersta  och  en  för  södra  Finland),  med,  pä  grund 
af  senare  undersökningar,  nägot  ändrade  tabeller  —  samt  likasä  tre  re- 
seberättelser ;  arbeten  hvilkas  publicering  han,  i  ett  bref  af  testamenta- 
risk  art,  anförtrott  ät  Finska  Forstföreningen. 


10 

Anteckningar  om  Rysslands  skogsväsende  vid  expo- 
sitionen  i  Moskva  1882  (B.  IV),  lakttagelser  angdende 
sibiriska  lärkträdet*),  pichtagranen  och  cembratallen  i  dess 
hemland  (B.  V.),  verkstälda  under  resor  pä  hvardera  sidan 
om  Ural;  Skogsbraket  vid  nordiska  Industri-,  Landtbrnks- 
och  KonstatstäUningen  i  Köpenhamn  1888  (B.  VI);  Säres- 
niemi  och  Pyhähäkki  kronojordar,  tvänne  exempel  tili  be- 
lysande  af  kronoskogarnes  nuvarande  tillständ  och  afsättning 
(B.  VI);  m.  fl. 

Denna  för  vära  förhällanden  stora  produktivitet  och 
de  betydelsefulia  inlägg  han  därigenom  gjorde  för  främ- 
jande  af  det  forstliga  vetandet,  gjorde  hans  namn  kändt 
i  vida  kretsar  säväl  i  eget  land  som  i  utlandet,  specielt  i 
de  skandinaviska  länderna.  Ett  hedrande  erkännande  här- 
för  vederfors  honom  da  universitetet,  vid  promotionen  i 
Helsingfors  den  30  maj  1897,  kreerade  honom  tili  filoso- 
fiedoktor  „för  att  sälunda  pä  ett  synligt  satt  kunna  ädaga- 
lägga  sitt  erkännande  af  Herr  Direktorns  fosterländskt- 
vetenskapliga  förtjänster,  säväl  med  hänsyn  dertill  att  Herr 
Direktorn  städse  sträfvat  att  gifva  forstundervisningen 
i  landet  en  vetenskaplig  karaktär,  som  med  hänsyn  tili  Herr 
Direktorns  egna  värdefulla  forstligt-botaniska  och  skogshus- 
hällningens  nationalekonomi  rörande  i  tryck  utgifna  arbeten", 
säsom  det   heter  i  universitetets  rektors  bref  tili  honom. 

Blomqvists  omfattande  kunskaper,  insikt  och  erfaren- 
het  togos  äfven  i  anspräk  för  särskilda  komiteer  och  andra 
offentliga  uppdrag.  Sä  kallades  han  tili  medlem  i  den 
komitä,  hvilken  är  1863  tillsattes  för  omorganisation  af 
Mustiala  lägre  landtbruksinstitut  tili  ett  högre  landtbruks- 
läroverk,  hvilken  äfven  hade  i  uppdrag  att  afgifva  ytt- 
rande  angäende  det  af  Blomqvist  väckta  förslaget,  att  flytta 
forstundervisningen  tili  Mustiala  och  förena  de  begge  in- 


*)   Om  lärkträdet,  specielt  det  sibiriska,  publicerades  af  honom 
en  artikel  är  1877  i  Cnattingius  Tidskrift  för  skogshushdllning. 


11 

stituten  tili  ett  läroverk;  ett  förslag  som  tillvann  sig  komi- 
t6ns  enhäUiga  förord  och  synes  hafva  förtjänat  ett  bättre  öde 
an  att  falla.  Ar  1881—1883  deltog  han  som  ledamot  i  den  ko- 
mit^,  hvilken  utarbetade  slutligt  förslag  tili  ny  skogslag 
för  landet,  hvilket  förslag  lag  tili  grund  för  den  af  regent 
och  Ständer  utfärdade  och  den  3  September  1886  promul- 
gerade,  nu  gällande  skogslagen.  Likasä  var  han  medlem 
af  den  är  1896  tillsatta  komitän  för  afgifvande  af  utiä- 
tande  rörande  de  principer,  pä  hvilka  statens  skogshus- 
hällning  borde  grunda  sig,  hvars  är  1899  afgifna,  digra 
betänkande  sedermera  i  väsentlig  grad  legat  tili  grund 
för  reorganisationsarbetet  ä   detta  omräde. 

Pä  uppdrag  af  styrelsen  företog  han  äfven  särskilda  resor, 
hvilka  delvis  afsägo  andra  ändamäl,  men  som  han  själffallet 
äfven  utnyttjade  för  forstliga,  genom  praktiska  studier  och  an- 
knytandet  af  framstäende  forstliga  bekantskaper,  hvilka  seder- 
mera underhöllos  medels  en  vidlyftig  korrespondens.  I  det 
föregäende  äro  redan  antydda  säväl  de  resor  han  ären 
1867—1869  verkstälde  i  eget  land  och  hvilka  1893  kom- 
pletterades  genom  en  resa  tili  Aland,  för  att  studera  ekens 
utbredning  m.  m.,  som  den  han  1875  företog  för  att  studera 
lärometoderna  vid  de  svenska  skogvaktareskolorna. 

Är  1884  Sandes  han  tili  Ryssland,  Sverige  och  Dan- 
mark för  att  taga  kännedom  om  hemslöjdsförhällandena 
därstädes  samt  afgifva  förslag  om  slöjdkunnighetens  hö- 
jande  i  Finland.  Efter  att  är  1886  hafva  kompletterat  sina 
slöjdstudier  under  en  med  egna  medel  företagen  resa  tili 
österrike,  Schweitz,  Tyskland  och  Danmark,  afgaf  han 
samma  är  den  tidigare  nämnda,  utförliga  berättelsen  om 
dessa  resor,  jemte  ett  detaljeradt  förslag  säväl  om  ett  slöjd- 
seminariums  inrättande,  som  om  slöjdens  upphjälpande  i 
landet.  Huru  han  under  dessa  resor  begagnade  sig  af 
tillfället  att  studera  de  sibiriska  trädslagen:  lärkträdet,  pichta- 
granen  och   cembratallen  i  deras  hemland,  är  i  det  före- 


12 

gäende  redan  antydt.  Europeiska  lärkträdet  studerade  han 
likasä,  främst  i  österrikiska  Salzkammergut,  under  den  tid 
af  sommaren  1886  han  af  en  badkur  kvarhölls  i  kurorten 
Ischl.  Mellan  dessa  resor  besökte  han  jämväl  expositio- 
nerna  i  Moskva  1882,  i  Köpenhamn  1888  och  Nischni- 
Novgorod  1896,  vid  hvilken  sistnämnda  han  ocksä  var 
kallad  tili  prisdomare.  Berättelser  angäende  skogsutställ- 
ningen  vid  de  bäda  förstnämnde  ingä  i  Forstföreningens 
Meddelanden. 

Ar  1897  besökte  han  allmänna  konst-  och  industri- 
utställningen  i  Stockholm,  hvilken  resa  han  utsträckte  tili 
Norrbottens  län,  för  att,  som  ledamot  i  den  tidigare  nämnda 
,kronoskogskomit6n",  studera  därvarande  afverknings  för- 
hällanden. 

Ar  1901  företog  han,  främst  af  hälsoskäl,  en  resa  tili 
Tyskland  och  Schweitz,  men  besökte-  därunder  äfven 
flere  revier  och  stiftade  forstliga  bekantskaper.  Denna  hans 
sista  längre  resa  —  fränsedt  resor  ären  1902  och  1903 
tili  svenska  badorter  —  afbröts  pä  ett  sorgligt  satt,  i  det 
hans  maka*),  med  hvilken  han  i  39  är  varit  förenad  i  ett 
lyckligt  äktenskap,  plötsligt  afled  den  5  September  ä  kur- 
orten St.  Beatenberg  i  Schweitz.  Den  sinnesskakning  och 
sjukdom  detta  plötsliga  och  fullkomligt  oväntade  dödsfall 
medförde,  bröto  Blomqvists  krafter,  hvilka  härefter  alt- 
mera  nedgingo,  utan  att  vistelsen  vid  förenämnda  svenska 
badorter  künde  medföra  nägon  varaktig  förbättring. 

Äfven  som  kommunalman  har  Blomqvist  inlagt  stör 
förtjänst  genom  arbete  för  folkbildningens  höjande  och 
fattigvärdens  förbättrande  i  Lampis  socken,  hvarest  Evois 
som  kändt  är  beläget.  Han  tog  sälunda  är  1872  verksam 
del  vid  inrättandet  af  kommunens  tvänne  första  folkskolor 
och  var  senare  ordförande  i  Stor-Evois  folkskolas  skoldirek- 
tion.    Likasä  deltog  han  är  1877  i  grundläggandet  af  kom- 


*)    Alfhild   Sofie  Ilmoni,  dotter  tili  medicine  professom  Imma- 
nuel Ilmoni  och  Sofia  Charlotta  Liljenstrand. 


13 

munens  sparbank,  som  hvars  ordförande  han  fungerade 
en  längre  följd  af  är. 

Vid  sidan  af  denna  sin  mängsidiga  verksamhet  fann 
Blomqvist  äfven  tid  tili  enskild,  ekonomisk  sysselsättning. 
Han  grundlade  nämligen  tillsammans  med  andra  är  1862 
vid  Kellosalmi  i  Padasjoki  socken  ett  tjärbruk,  hvilken  af- 
fär  han  som  disponent  förestod.  Bristande  afsättnig  pä 
terpentin  m.  m.  föranledde  visserligen  brukets  nedläg- 
gande  under  1870  talet,  men  har  företaget  dock  sä  tili 
vida  betydelse,  att  rationelt  inrättade  tjärugnar  härvid  för 
första  gangen  torde  kommit  tili  användning  i  landet. 

En  sä  omfattande,  gagnandeoch  i  flere  afseende  banbry- 
tande  verksamhet  mäste  själffallet  tillvinna  sig  erkän- 
nande,  hvilket  äfven  yttrade  sig  i  särskilda  sympatibevis  m.  m. 
I  det  föregäende  är  redan  omnämndt,  hurusom  han  är  1896  af 
Finska  Forstföreningen  kallades  tili  dess  hedersledamot 
och  af  Universitetet  i  Helsingfors  följande  är  promovera- 
des  tili  hedersdoktor.  Af  sina  elever  hyllades  Blomqvist 
vid  särskilda  tillfällen.  Sä  uppvaktades  han  pä  40:de  ärs- 
dagen  af  forstinstitutets  stifteise  och  da  han  i  30  är  som 
direktor  ledt  dess  verksamhet,  af  en  deputation,  hvilken 
ä  forna  och  dävarande  elevers  vägnar,  tili  honom  öfver- 
lämnade  en  om  varmaste  tacksamhet  och  sympati  vitt- 
nande  adress,  ätföljd  af  ett  penningebelopp,  för  att  af  ho- 
nom användes  „säsom  grundplät  tili  en  fond  för  befräm- 
jandet  af  nägot  forstligt  ändamäl",  vid  hvilket  hans  namn 
borde  fästas,  *)  och  da  han  eher  sitt  lika  längvariga  som 
framgängsrika  arbete  i  forstväsendets  och  fosterlandets  tjänst 
säg  sig  tvungen  att  afgä  frän  sin  ansvarsfulla  post,  utbädo 
sig  hans  lärjungar  att  fä  lata  mala  hans  porträtt,  för  att 
ä  forstinstitutet  upphängas  som  en  erinran  för  kommande 


*)  Det  överlämnade  beloppet  1,000  mark,  hvilket  af  Blomqvist 
ökats  med  900  mark,  bildar  numera  vid  forstinstitutet  A.  G.  Blomqvists 
stipendiifond,  ur  hvilken  räntorna  hvart  annat  är  utgifvas  för  den  bästa 
afhandling  i  skogsskötsel,  skogstaxation  eller  skogsteknologi.  Stipen- 
diet  utgafs  första  gangen  är  1904. 


14 

generationer  och  som  en  maning  för  dem  hvilka  dar  fram- 
deles  verka,  att  göra  det  i  hans  anda*). 

Af  regeringen  hugnades  han  med  Stanislai  ordens  III 
och  II  samt  st.  Annae  ordens  II  klas,  hvarjämte  honom  är 
1902  tilldelades  utmärkelsetecknet  för  40  ärig  oförvitlig 
tjänst. 

Blomqvist  var  som  människa  sympatisk  och  vinnande 
samt  begäfvad  med  en  viss  humor,  som  lärare  kunskaps- 
rik  och  allsidigt  bildad,  behärskande  sitt  ämne  och  utru- 
stad  med  lyckliga  läraregäfvor,  som  direktor  mättfull  och 
fördomsfri,  human,  men  dock  man  om  den  auktoritet,  hvil- 
ken  odeladt  skänktes  honom,  som  vetenskapsman  grund- 
lig,  klartänkt  och  objektiv.  Hans  Standpunkt  som  med- 
borgare  framgär  bäst  däraf  att  han  var  en  bland  under- 
teknarene  af  det  sä  framsynta  „liberala  programmet**, 
hvilket  sä  väl  öfverensstämde  med  hans  moderata  och  til- 
lika  sannt  konstitutionella  tänkesätt.  Hans  känsliga  sinne 
berördes  djupt  af  vära  politiska  olyckor,  hvilka  medelbart 
äfven  träffade  honom  personligen  genom  de  hänsynslösa, 
brädstörtade  spräkförändringar  m.  m.  den  nya  regimen 
sökte  framtvinga  vid  forstinstitutet,  utan  att  ens  afvakta 
hans  snart  förestäende  afgäng  frän  direktoratet  och  läro- 
verket.  Detta  och  skilsmässan  frän  Evois,  dar  han  i  mer  an  40 
är  haft  sitt  hem,  likasom  ocksä  den  motgäng  hans  andra  ska- 
pelse,  forstföreningen,  haft  i  form  af  anslagsvägran,  gick  ho- 
nom djupt  tili  Sinnes  och  bidrog  utan  tvifvel  att  omedelbart 
efter  flyttningen  frän  Evois,  ä  nyo  nedlägga  den  brutne 
mannen  pä  det  sjukläger,  hvarifrän  han  ej  mera  skulle 
uppstä.  Han  afled  den  12  maj  1904  ä  Sipilä  gärd  i  Haus- 
järvi,  ej  längt  frän  Leppäkoski  jämvägsstation  och  da  hans 
stoft  den  18  Maj  vigdes  tili  grafvens  ro  ä  Helsingfors  stads 
gamla  begrafningsplats,  egnades  honom  den  sista  varma 
hyllningen  af  Finska  Forstföreningen,  forna  elever  m.  fl. 
Minneskransen  frän   Evois   forstinstitut   och   skogvaktare- 


*)    Porträttet  är  utfördt  af  artisten  Eero  Jämefelt. 


15 

skola,  hvilken  var  sammansatt  af  kvistar  Iran  de  träd,  den 
hädangängne  själf  lätit  dar  plantera,  nedlades  af  hans  äldsta 
tjänstekamrat,  som   därvid  hälsade  frän  detta  Evois,  som 


Ar  1902. 


blifvit  honom  sä  kärt  tili  det  sista  och  pä  hvilket  han  äf- 
ven  tryckt  sin  prägel.  Dar  har  han  utfört  sin  lifsgäming, 
slöt  talaren.     „Dar  skall  han  lefva  om  ock  här  begrafven". 

A.  B:s, 


Om  skogshushällningens  räntabilitet  vid  bläd- 
ning  och  vid  trakthygge. 

Den  fräga,  som  här  ytterligare  tages  tili  tals,  har  nära 
tre  decennier  utgjort  föremäl  för  underskrifvens  betraktelser. 
I  banden  1  och  V  af  Finska  Forstföreningens  Meddelanden 
har  jag  redan  sökt  utreda  frägan  pä  grund  af  erfarne  fack- 
mäns  uttalanden  i  saken  och  med  tillhjälp  af  det  ringa 
material  tili  förhällandets  belysande,  som  tidigare  statt  mig 
tili  buds.  Tyvärr  har  detta  material  icke  härstammat  frän 
eget  land  och  frän  härstädes  vunnen  erfarenhet,  hvarför 
flertalet  af  de  forstmän,  som  möjligen  last  föreiiämnda 
uppsatser,  mähända  stallt  sig  pä  en  mer  eller  mindre  skep- 
tisk  Ständpunkt  i  frägan.  Sedan  numera  nägot  pälitligare 
material  i  saken  föreligger  genom  de  tillväxtsundersök- 
ningar,  som  under  senaste  ärtionde  egt  rum  inom  landets 
kronoskogar,  synes  mig  tidpunkten  egnad,  att  änfiu  en 
gäng  ingä  i  närmare  pröfning  af  frägan.  Visserligen  blifver 
densamma  icke  heller  nu  sä  fullständigt  utredd  att  lös- 
ningen  künde  betraktas  vara  otvifvelaktig,  men  frägan  skall 
dock  helt  säkert  genom  det  inlägg  jag  nu  är  i  tillfälle  att 
framställa  rycka  betydligt  närmare  det  utstakade  malet.  De 
tili  buds  stäende  indicierna  skola  nämligen  svärligen  kunna 
lemnas  utan  beaktande.  Innan  jag  ingär  i  betraktande  af 
själfva  hufvudfrägan,  anhäller  jag  dock,  att  fä  fästa  upp- 
märksamheten  vid  följande  allmänt  giltiga  omständigheter, 
nämligen: 

l:o).  Olika  beständs  växtlighetsgrader  stä  tämmeligen 
noggrant  i  omedelbart  förhällande  tili  trädens  i  desamma 
medelhöjder; 


17 

2:o).  Grundytan  eller  summan  af  de  växande  trädens 
genomskämingsareor  vid  viss  höjd,  som  här  antages  tili 
V2o:del  af  trädens  heia  höjd,  stär  per  ytenheten  i  bestämdt 
förhällande  tili  höjden  samt  torde  i  normalt  beväxta  jämn- 
äriga  timmerträdsbeständ  uppgä  i  qvadratmeter  per  hektar 
tili  ungefärligen  tvä  ganger  trädhöjden  i  meter; 

3:o).  Medan  grundytan  för  trakthyggesbeständ  här 
nedan  i  stört  kommer  att  betraktas  utgöra  omkring  0,7o  af 
den  normala  grundytan,  antages  i  beräkningen  grundytan 
vid  blädning,  att  i  qvadratmeter  per  hektar  uppgä  tili  hälf- 
ten  af  den  normala  grundytan,  sä  att  densamma  säledes 
är  lika  med  1  gäng  medelhöjden  i  meter. 

Till  utredande  af  förhällandena  vid  blädning  komma 
att  för  sydliga  och  nordliga  Finland  begagnas  de  af  mig 
under  sommaren  är  1902  uträknade  tillväxttalen  för  tallträd 
i  landet,  hvilka  tal  ingä  i  20:de  bandet  af  Finska  Forst- 
föreningens  Meddelanden.  För  blädningsskogen  i  mellersta 
Finland  kommer  äter  att  användas  talen  i  tabell  VI  af  den 
är  1892  af  mig  offentliggjorda  „Hjälpreda".  För  belysande 
af  förhällandena  vid  trakthygget  tilläter  jag  mig  att  anlita 
de  af  numera  framlidne  Filosofiedoktorn  A.  G.  Blomqvist 
är  1872  ur  trycket  utgifna  tillväxttabeller  för  jämnäriga  och 
slutna  skogsbeständ.  Härvid  bör  dock  anmärkas,  att  i 
sistnämnda  tabeller  tili  södra  Finland  räknats  trakterna 
söder  om  61o  30*  nordlig  latitud  samt  tili  nordliga  Finland 
skogstrakterna  emellan  64  och  68  grader  nordlig  bredd, 
medan  enligt  de  af  mig  utarbetade  tillväxttalen  hänförts 
tili  nordliga  Finland  kronoskogarne  emellan  66^  40'  och 
68o  20'  nordlig  bredd  och  tili  sydliga  Finland  ortema 
emellan  60"  50'  och  62'^  40'  nordlig  latitud.  I  betraktande 
af  dessa  olikheter  vidkommande  ständortsförhällandena 
mäste  enhvar  erkänna,  att  jämförelsen  i  allmänhet  bör  utfalla 
tili  förmän  för  de  af  Doktor  Blomqvist  offentliggjorda  tillväxt- 
tabellerna  och  det  pä  desamma  grundade  trakthygget.  Efter 
dessa  förberedande  förklaringar  öfvergär  jag  nu  tili  själfva 
jämförelsen,   som  för  att   den  icke  mä  blifva  alltför  vid- 

2 


18 

lyftig  inskränkes  uteslutande  tili  den  medelgoda  skogs- 
.  marken. 

Utgäende  frän  förutsättningen,  att  det  i  ekonomiskt 
hänseende  är  fördelaktigast  att  tillgodogöra  sig  talltimmer- 
träden  i  sydliga  Finland,  da  desamma  vid  6  meters  höjd 
innehafva  en  diameter  af  203  millimeter,  kommer  man  med 
tillhjälp  af  de  af  mig  upprättade  tillväxtkurvor  tili  följande 
slutföljd: 

Ett  tallträd  af  medelväxtlighet  eller  2:dra  växtlighets- 
klassen  innehar  vid  förenämnda  groflek  en  medelälder  af 
77  är  samt  en  medelhöjd  af  182  decimeter.  Med  afseende 
ä  sagda  höjd  beräknas  diametern  vid  Vaordel  af  höjdeti  tili 
248  millimeter  och  stammens  kubiska  innehäll  blefve  vid 
ett  medelformtal  af  0,6o  =  0,439  kubikmeter  eller  16,8  ku- 
bikfot.  Enligt  antagandet  vore  grundytan  per  hektar  18,2 
qvadratmeter  och  da  genomskärningsarean  per  stam  be- 
räknas tili  4,88  qvadratdecimeter  fäs  antalet  stammar  per 

hektar  S  =  -j—  =  377  stycken.    Af  diametertillväxtkur- 

4.83  -^ 

van  finnes  vidare,  att  träden  ä  6  meters  höjd  innehafva 
vid  67  är  en  diameter  af  178  millimeter.  Det  ätgär  följ- 
aktligen  10  är  för  träden  att  tillväxa  frän  178  tili. 203 
millimeter.  Man  kan  nu  tänka  sig  hvarje  hektar  delad  i 
8  lika  stora  delar  och  dessa  beväxta  med  olikäldrig  ständ- 
skog,  af  hvilka  den  äldsta  är  77  och  den  yngsta  7  är.  Vid 
sädant  förhällande  künde  man  nu  omedelbart  och  i  fram- 

377  X  10 
tiden  hvart  10:de  är  afverka  — ^j —  =  ^^  stammar  per 

hektar,  hvilka  efter  ett  pris  af  3  mark  per  stam  vore  värda 
147  mark.  En  nu  genast  och  hvart  10:de  är  inflytande 
ränta  af  147  mark  motsvarar  efter  beräkning  af  4,66  pro- 

cent  ett  kapital  k  =  ~~i  q^io  '!^  =  ^^  ^^^^  ^^  penni. 
Virkets  värde  per  hektar  är  vid  samma  räntefot  ungefär 
365  mark  81  penni,  med  afseende  hvarä  det  äterstär  ett 
kapitalvärde  af  400,8i  —  365,8i  =  35  mark.  Under  förut- 
sättning  att  de  ärliga  utgiftema  per  hektar  kapitaliserade 


19 

stiga  tili  17  mark  50  penni  och  att  kulturkostnaderna  för 

hvarje  omlopp  uppgä   tili  enahanda  belopp  blefve  alltsä 

jordvärdet  =  0. 

Jämlikt  de  af  Doktorn  Blomqvist  upprättade  tillväxtta- 

beller  för  tallskog  i  södra  Finland  skulle  tallen  i  näst  högsta 

eller  V  tillväxtklassen  per  stam  innehafva  en  medelvirkes- 

massa  af  16,8  kubikfot  vid  107  ärs  älder.   Beständets  grund- 

yta  vid   denna  älder  vore  jämlikt  antagandet  1.4  X  I8.2 

=   25.5   qvadratmeter  per  hektar.    Med   afseende    härpä 

2550 
blefve  antalet  stammar  per  hektar  5  =  -^  =  528  styk- 

ken.    Vid  ett  jordvärde  =    0,  skulle   hvarje   hektar   vid 

107 

107   ärs  omdref  lemna   en    räntefot  p   =    /^^-^^J"^^ 

=  3.65  procent,  ty  denna  ränta  motsvarar  ett  kapital  af  34 
mark  93  penni  eller  afrundadt  35  mark,  hvilket  belopp  för- 
utsatts  ätgä  tili  kulturkostnader  och  andra  utgifter. 

Ä  medelklassens  Standort  i  mellersta  Finland  uppnä 
tallstammarne  enligt  tabell  VI  i  Hjälpredan  vid  96  ärs  äl- 
der ä  6  meters  höjd  en  diameter  af  203  millimeter.  Trä- 
dens  medelhöjd  vid  denna  älder  är  165  decimeter  och 
Stammarnes  genomskämingsarea  vid  V2o:del  af  höjden  är 
5.24  qvadratdecimeter.  Innehället  per  stam  vore  forty  O.432 
kubikmeter  eller  16.6  kubikfot.  Beständets  grundyta  per 
hektar  vore  I6.5  qvadratmeter  och  antalet  stammar  S  = 

'S  ^  ^^^  stycken.    Vid  blädning  skulle  hvart  13:de  är 

315  X  13 
fä  afverkas  — gg —  =  ^^  stammar,  hvilkas  värde  efter  2 

mark  50  penni  per  stam  uppginge  tili  107  mark  50  penni. 
Kapitalvärdet  ä  en  omedelbart  och  därefter  hvart  13:de  är 
utfallande   afkastning  af  107  mark  50  penni  vore  vid  en 

räntefot  af  3.84  procent  k  =  ^-^'^^-  =  309  mark  51 

penni.  Afdrages  härifrän  virkets  värde  per  hektar  med  274 
mark  51   penni,  sä  äterstär  35  mark,   hvilken  rest  mot- 


20 

svarar  de  per  Hektar  antagna  utgifterna,  med  afseende  hvarä 

jordvärdet  blefve  =  0. 

Enligt  Doktor  Blomqvists  tabeller  skulle  ett  tallträd 

ä  IV  klassens  Standort  i  mellersta  Finland  behöfva  122  ärs 

tid  för  att  sätta  en  virkesmassa  af  I6.5  kubikfot.    Bestän- 

dets  grundyta  vid  denna  älder  vore  16.6  X  1. 4  =  23.i  qvad- 

ratmeter  per  Hektar.    Antalet   stammar  per  hektar  blefve 

2310 
alltsÄ  5  =  -? —  =  441  stycken.    Värdet  ä  dessa  stammar 

5.24  ■' 

ä  2  mark  50  penni   stycket  motsvarade  vid  122  ärs  om- 

122 

dref  p  =  t/441_x  2^5+35  =  2.89  procent. 
'^  '35 

Öfvergäende  nu  tili  förhällandet  med  nordliga  Fin- 
land finner  man  af  tillväxtkurvan  för  2:dra  eller  näst  högsta 
klassen,  att  tallträden  vid  blädning  uppnä  203  millimeters 
diameter  ä  6  meters  höjd  vid  145  ärs  älder.  Trädens 
medelhöjd  vid  samma  älder  befinnes  vara  156  decimeter; 
medeldiametern  vid  V2o:del  af  höjden  kan  beräknas  tili  259 
millimeter;  genomskärningsarean  vid  denna  höjd  vore  per 
stam  5.26  qvadratdecimeter;  stammarnes  kubiska  innehäll 
uppginge  i  medeltal  per  träd  tili  O.410  kubikmeter  eller  15.7 
kubikfot;  beständets  grundyta  per  hektar  vore  15.6  qvad- 

ratmeter;  stamantalet  skulle  belöpa  sig  tili  5  =  -g — =297 

297x17 
stycken  per  hektar  och  per  äldersklass  fördelade  sig  -^^ — = 

35  stammar.  Efter  ett  pris  af  2  mark  per  stam  och  en 
räntefot  af  2.24  procent  blefve  med  afseende  härpä  kapi- 

talvärdet  per  hektar  vid  blädning  k  =  ^^^^-y-  =  223 

mark  70  penni  och  afdrages  härifrän  virkets  värde  med 
198  mark  70  penni,  sä  äterstär  25  mark,  hvilken  summa 
torde  motsvara  ett  jordvärde  =  0. 

Jämlikt  tabellen  öfver  jämnäriga  bestand  ä  II  eller 
medelklassens   Standort  skulle  trädens  medelälder,  da  de 


21 

innehafva  ett  kubikinnehäll  af  15.?  kubikfot,  vara  168  är. 
Beständets  grundyta  vid  denna  älder  vore  15.6X1.4  = 
21.8  qvadratmeter  per   hektar  och  antalet  stammar  upp- 

2180 

ginge  tili  S  =  -f—  =  414  stycken.    Skogskapitalet  skulle 

168 

alltsä  förränta  sig  med  p  =   |/4i4x2  +  25   =  2.12    proc. 

^  25 

Resultatet  af  förestäendc  beräkningar  sammanfattas 
tili  sina  hufvudsakliga  delar  i  efterföljande  tabell: 


Vid    b I a  d  n  i  n  g 


CO 


3 


CO   I 


3  n 


w   < 


«=^3 

&> 


^3 


d    I    PTftJ      1 

5  3 


1^^ 

g-g,    0.^*3 

—•3      .  CÄ   t«  ^ 


-3 

o 
^  er 


<5 


ß^    i       ?  M 


Vid  trakthygge 


00 


a 


< 


CO 


2. 


0.3 


15^ 

TT" 

•^  3 


.0 


T3   TT 

S:  3 


3^3 

^c  3 


I   Södra   Finland 


I 


77 


II     ,    96 


377 


315 


4.66  I    37.8   I    V     I   107    '  528    I   3.65      53.o 

I  m  e  llers  ta  Finland  | 

I 
3.34  I     34.7    I    IV    I  122       441    j   2.89       48.7 

'  I 

INorraFinland  , 


145      297        2  24  ,     46.4 


II     I  168    ,  414       2.12      64.7 


Af  förestäende  tal  framgär  nu  att,  vid  afsättning  af 
endast  timmerträd,  de  olikäldriga  beständen  städse  skulle 
lemna  ett  fördelaktigare  resultat,  an  de  jämnäriga,  och  det 
ehuru  antalet  timmerträd  öfverhufvudtaget  beräknats  utgöra 
endast  34.7  ä  46.4  procent  af  det  normala  antalet  stammar 


22 

inom  fullslutna  jämnäriga  bestand,  medan  antalet  träd  i 
trakthyggesbeständ  antagits  uppgä  tili  48.7  ä  64.7  procent 
af  det  normala  antalet  stammar. 

Orsaken,  hvarför  jag  sä  omständligt  och  man  künde 
säga  elementärt  behandlat  detta  ämne,  är  den,  att  det- 
samma  synes  vara  främmande  för  mängen  forstraan  samt 
att  jag  velat,  sävidt  möjligt  är,  undanrödja  hvarje  miss- 
förständ  om  min  uppfattning  i  saken.  Vore  nu  beräknin- 
gen  tili  alla  delar  grundad  ä  fakta,  hvilket  tyvärr  icke  är 
fallet,  hvad  beträffar  förhällandet  med  antalet  stammar  vid 
de  olika  brukningssätten,  sä  skulle  däraf  otvetydigt  framgä: 

a)  att  det  rymligare  ständrum,  som  vid  blädnings- 
hygget  beredes  träden,  väsentligen  förkortar  omdrefstiderna 
för  uppdragande  af  timmerträd,  sä  att  dessa  tider  för  be- 
ständen i  södra  Finland  äro  30  är  kortare  vid  blädning 
an  vid  trakthygge,  medan  tidsskillnaden  uppginge  i  mel- 
lersta  Finland  tili  26  och  i  norra  Finland  tili  23  är. 

b)  att  stamantalet  per  hektar  vid  hvardera  skogsbruks- 
sättet  aftager  med  äldern  och  växtlighetsgraden ;  äfvensom 

c)  att  beständen  i  Doktom  Blomqvists  tabeller  äro 
jämförelsevis  tätt  slutna  för  mellersta  Finland  och  minst 
slutna  för  norra  Finland. 

Emot  ofvanstäende  beräkningar  kommer  mähända  att 
göras  hvarjehanda  anmärkningar.  För  att,  säsom  man 
Säger,  „mota  Olle  i  grinden",  tilläter  jag  mig  att  nu  redan 
ä  priori  bemöta  nägra  inkast,  hvilka  motständarene  tili 
denna  teori  möjligen  künde  framstäUa. 

Man  skall  kanske  säga,  att  de  inom  landet  tagna 
profträden,  pä  hvilka  beräkningarna  om  blädningsskogarne 
grundats,  i  allmänhet  utvalts  bland  växtligare  stammar. 
Detta  pästäende  mäste  dock  förfalla,  om  medelhöjdema 
för  dessa  profträd  jämföras  med  de  höjder,  som  ä  sidan 
24  i  3:dje  bandet  af  Finska  Forstföreningens  Meddelanden 
af  Doktorn  Blomqvist  uppgifvas  i  stört  medeltal  för  tall 
inom  olika  landsdelar  af  Finland.    Jämväl  de  höjdtal,  som 


23 

finnas  upptagna  i  Direktorn  för  Evois  forstinstitut  B.  Erics- 
sons arbete  „Oppi  ja  käsikirja  metsätalouden  järjestelyssä* 
och  stä  att  läsas  ä  sidan  104  af  berörda  arbete,  tala  emot 
giltigheten  af  nu  ifrägavarande  anmärkning. 

Antalet  stammar  per  Hektar  borde  ej  heller  vara  öfver- 
drifvet  högt,  da  detsamma  utgör  blott  34.7  ä  46.4  procent 
af  det  normala  antalet  stammar  i  jämnäriga  fullslutna  be- 
stand samt  grundytan  per  hektar  i  södra  Finland  upptagits 
tili  högst  18.2  qvadratmeter,  medan  grundytan  per  hektar 
ä  medelständorter  i  österrike  af  Anton  Tichy  beräknats 
inom  blädskogar  af  gran  uppgä  tili  minst  40.o  qvadrat- 
meter. 

Kunde  jag  genom  denna  afhandling  i  nägon  man 
Visa  haltlösheten  af  den  hänsynslösa  kritik,  som  mängen 
gäng  utan  kännedom  i  sak.riktas  emot  anhängare  af  den 
olikäldriga  beständsformen,  vore  jag  mer  an  tillfredsstäUd. 

Albert  Sivdn. 


Om  värdering  af  skogsbrandsskador. 

I  20:de  haftet  af  Finska  Forstföreningens  Meddelan- 
den  har  Forstmästaren  T.  A  Heikel  redogjort  för  sitt  till- 
vägagäende  vid  värdesättning  af  timade  brandskador  ä 
skog.  Det  är  med  tillfredsställelse  man  läser  dylika  om 
ett  själfständigt  tankearbete  vittnande  artiklar,  ty  huru 
mycket  man  ocksä  i  enskildheter  mä  hafva  att  anmärka 
emot  uttalandena  i  saken,  utvisa  desamma  dock  alltid 
intresse  för  ämnet  och  kunna  genom  meningsutbyten  tili 
sin  innebörd  rättas  och  förfullständigas.  Man  mäste  där- 
för  i  närvarande  fall  vara  artikelns  författare  tacksam  för 
att  han  tagit  frägan  tili  tals;  men  fattar  jag  saken  rätt, 
torde  det  dock  blifva  jämförelsevis  fä  af  Meddelandenas 
läsarekrets,  som  i  särskildheter  kunna  förena  sig  om  det 
af  Forstmästaren  Heikel  framstäUda  förslaget.  Detta  inne- 
häller  nämligen  enligt  min  äsigt  alltför  mycket  af  person- 
lig  äskädning  beroende  och  därför  i  sak  föga  grundade 
bestämningar  för  att  tjäna  tili  rättesnöre  för  bedömandena 
i  ämnet,  samt  lemnar  öfverhufvudtaget  äfven  fackmannen 
i  villrädighet  vidkommande  tillgängen  vid  därvid  använda 
värdefaktorers  beräknande.  Lätom  oss  nu  emellertid  ingä 
i  en  närmare  granskning  af  artikeln  i  fräga! 

Beträffande  sättet  för  bestämmande  af  skogsmarkens 
värde  framhäller  förslagsställaren  säsom  mest  praktiskt  samt 
tillika  säsom  det  riktigaste  och  för  ändamälet  lämpligaste,  att 
man  företrädesvis  fäster  afseende  vid  det  värde  ä  ytenhe- 
ten,  hvilket  finnes  „genom  beräkning  enligt  ä  orten  gäl- 
lande  pris   vid   hemmansköp".    Detta  är  ju  mycket  kort 


25 

'Om  godt  sagdt,  men  da  hemmanen  i  allmänhet  säljas  med 
mer  eller  raindre  värdefulla  äbyggnader,  mer  eller  mindre 
bördiga  och  omsorgsfullt  skötta  odlingar  och  odlingsmar- 
ker,  äfvensom  med  värdefullare  och  mindre  värdefulla  icke 
blott  skogsmarker  utan  ocksä  skogsbeständ,  frägar  man 
sig  ofrivilligt,  huru  det  af  Forstmästaren  Heikel  anvisade 
sättet  för  bestämmande  af  jordvärdet  kan  vara  det  lämpli- 
gaste  och  mest  praküska.  I  betraktande  af  att  Forstmä- 
staren Heikel  i  sitt  formulär  tili  „uppstäUning  för  värde- 
beräkningen"  läter  jordvärdet  för  växtlig  skogsmark  vexla 
frän  10  mark  13  penni  tili  40  mark  52  penni  per  hektar 
kommer  man  tili  den  slutsatsen,  att  artikelförfattaren  tankt 
sig  ätskilliga  grader  af  olika  bördighet  för  skogsjorden. 
Medelvärdet  för  en  hektar  skogsmark  utan  växande  skog 
blefve  alltsä  omkring  25  mark  vid  en  räntefot  af  3  pro- 
Cent.  Huru  Forstmästaren  Heikel  kommit  tili  antydda  jord- 
värde  för  nordliga  delen  af  mellersta  Finlands  och  syd- 
liga  delen  af  norra  Finlands  skogsmarker  samt  detta  frän 
hemmansprisen  är  ätminstone  för  underskrifven  nägot  gät- 
fuUt,  hvarför  det  vore  önskligt  att  Forstmästaren  Heikel 
ville  meddela  närmare  besked  härom. 

Oegentligt  och  ogrundadt  förefaller  därjämte  förfat- 
tarens  förslag  om  reduktion  af  skogsbeständens  medeläl- 
der  i  förhällande  tili  deras  bristande  slutenhet,  ty  därige- 
nom  införes  i  beräkningen  en  fullkomligt  oriktig  värde- 
faktor.  Sävidt  jag  kan  förstä  saken,  är  det  enda  riktiga 
tillvägagäendet  härvid,  att  leta  sig  tili  skogsbeständens 
medelälder  och  medelhöjd  samt  att  mäta  deras  grundytor 
vid  V2o:del  af  trädens  höjd,  ty  med  tillhjälp  af  dessa  fak- 
torer och  medelformtalet  kan  man  temmeligen  noggrant 
samt  icke  endast  pä  „mä  fä"  bestämma  beständens  vir- 
kesmassa  och  slujenhet  per  hektar  i  förhällande  tili  de 
likäldriga  normala  beständens  kubikinnehäll  och  täthet  pä 
samma  ytenhet. 

Hvad  äter  angär  skogsmarkens  genom  branden  för- 
minskade  alstringsförmäga,  sä  kommer  denna  faktor  alltid, 


26 

oberoende  af  sättet  för  uppskattningen  däraf,  att  blifva 
föremäl  för  enhvar  förrättningsmans  subjektiva  äskädning, 
för  att  icke  säga  godtycke;  ty  nägon  fast  hällpunkt  för 
bedömandef  däraf  torde  näppeligen  kunna  framställas  och 
försigtigheten  bjuder  därför,  att  icke  öfverskatta  betydelsen 
af  denna  värdefaktor  vid  beräkningen  af  skogsbrands- 
skador. 

Ingär  man  sedan  i  ett  närmare  betraktande  af  den 
formel  för  beräknande  af  produktionsvärdet,  soin  Forst- 
mästaren  Heikel  uppställt,  sä  kan  man  svärligen  godkänna 
densamma.  Förutsatt  nämligen  att  man  vid  ränta  pä  ränta 
ä  3  procent  künde  medgifva  nägra  positiva  jordvärden  för 
absolut  skogsmark  i  de  trakter  af  landet,  i  hvilka  förfat- 
taren  verkställt  sina  förrättningar,  sä  blefve  formein  för 
skadebeloppets  beräknande  enligt  Forstmästaren  Heikels 

ä 

_:zliik)jn  _  ^  . 

n  I 

är  emellertid  förhällandet  det  att  i  de  landsdelar,  i  hvilka 
Forstmästaren  Heikel  torde  hafva  utfört  sina  skogsbrands- 
värderingar,  skogsjorden  vid  förenämnda  räntefot  ä  skogs- 
kapitalet  i  allmänhet  saknar  ett  egentligt  värde,  hvaremot 
pä  utgiftssidan  för  skattejord  kommer,  utom  kulturkostna- 
derna,  värdet  af  ärliga  skatter  och  kommunala  onera,  hvil- 
ket  sistnämnda  värde,  fördeladt  pä  ytenheten  künde  be- 
tecknas  med  s  och  alltid  inverkar  pä  produktionskostna- 
dernas  storlek.  Formeln  för  skadeersättningens  beräknande 

j              ä  +  o  \ 

blefve  da  S  =      sM._op -_l    ,   ,^x  m  _  ^  }  A.  Jämväl. 

\  Ö.  op  '      ^    n  J 

denna  formel  kan  dock  gifva  ett  för  högt  skadeersättnings- 
belopp,  om  man  insätter  ett  godtyckligt  värde  pä  p  och 
icke  lämpar  räntefoten  efter  skogens  växtlighet  och  afsätt- 
ningsförhällandena  pä  orten. 


beteckning  S  =  |  (j_  i.op      -  i  +  k)  m  _  ^  j  A  ^).   Men  nu 


0    Här   har  virkespriset  betecknats  med  v,  da  p  redan  ingär  i 
formein  säsom  beteckning  af  procenten. 


27 

Slutligen  kan  ju  icke  Forstmästaren  Heikels  satt  att 
vid  ränta  pä  ränta  beräkna  diskonteringsvärden  lemnas  oan- 

märkt,  ty  da  diskonteringsformeln  är  k  =  K  — 7 ,  i  hvil- 

1.0p 

ken  formel  k  betecknar  diskonteringsvärdet  för  äldem  m 

och  K  betecknar  skogens  värde  vid  äldern  ä  eller  omlopps- 

tiden,  sä  följer  däraf  att,  om  man  insätter  i  stallet  för  p 

talet  3  eller  den  ränta  Forstmästaren  Heikel  i  allmänhet  an- 

vändt,  i   stallet    för  K    dess    antagna   värde    100   mark, 

i  stallet  för  ä   100  är  och  i  slället  för  m  80  är,  man  fär 

100 
k  =  T— 2jj  =  55  mark  37  penni,  hvilket  belopp  skulle  utgöra 

det  80  är  gamla  beständets  diskonteringsvärde. 

Säsom  af  dessa  anföranden  framgär,  äro  Forstmästa- 
ren Heikels  och  mina  äsigter  tillsvidare  tili  den  grad  skilj- 
aktiga  i  sak,  att  de  sannolikt  erfordra  närmare  förklaras 
ä  hvardera  sidan,  hvarförc  jag  nu  afvaktar  bemälde  forst- 
mästares  närmare  andragande  i  frä^an  och  förbehäller  mig 
att  sedermera  med  anledning  däraf  fä  framställa  mina  vi- 
dare  pästäenden. 

Albert  Sivän. 


Med  anledning  af  Herr  T,  A,  Heikels  uppsats 

;^0m  värdering  af  branskador  ä  skogsmark^ 

Uti  20:de  bandet  af  denna  tidskrift  ingär  en  uppsats 
af  Forstmästaren  T.  A.  Heikel  med  ofvan  citerade  rubrik. 
Da  Herr  H.  säger  att  han  „i  litteraturen  ej  funnit  den  af 
honom  använda  metoden  beskrifven"  men  antyder  att 
densamma  „sedermera  torde  blifvit  tillämpad  äfven  af 
andra  forstmän",  anser  jag  mig  i  sakens  intresse  böra 
göra  Herr  H.  och  dem,  som  möjligen  användt  metoden  i 
fräga,  uppmärksamma  pä  de  uppenbara  fei,  som  vidläda 
densamma  och  Herr  H:s  framställning  af  saken  i  öfrigt. 
Da  Herr  H.  äberopar  litteraturen  hade  det  varit  skäl  att 
helst  nämna  ett  arbete  pä  skogsvärdeberäkningens  om- 
räde.  Att  döma  af  Herr  H:s  uppsats  inskränker  sig  hans 
kännedom  härom  tili  A.  Blomqvists  „skoghushällningens 
nationalekonomi",  hvilket  arbete  själffallet  icke  bordt 
äberopas  i  sädant  syfte,  synnerligast  som  förf.  sjelf  re- 
serverar sig  däremot  (pag.  14). 

Förbigäende  den  del  af  Herr  H:s  uppsats,  som  han 
kallat  sitt  „praktiska  tillvägagäende",  säsom  varande  pä 
saken  icke  inverkande,  bör  hvad  bestämmandet  af  skogs- 
markens  värde  vidkommer,  anföras,  att  det  väl  icke  kan 
anses  säsom  det  „riktigaste"  att  använda  „det  jord värde, 
som  fäs  genom  beräkning  enligt  ä  orten  gällande  prisvid 
hemmansköp"  (min  kursivering).  Vid  hemmansköp  ingär 
nämligen  säväl  odlad  mark  som  skogsmark,  med  därä 
växande  skog  förutom  äbyggnader  m.  m.  Skulle  nu  ocksä 
de  odlade  egornas   och  äbyggnadernas  pris  afdragas  frän 


29 

köpeskillingen,  hvilket  likväl  i  praktiken  knappast  kundc 
tillämpas,  sä  äterstär  likväl  ännu  att  skilja  träkapitalets 
värde  frän  den  äterstäende  summan,  hvilket  redan  skaHe 
föra  oss  in  pä  mähända  mycket  omfattande  taxeringar 
och  beräkningar  af  utaf  branden  oberörda  omräden.  Och 
resultatet  blefve  väl  dessutom  i  mänga  fall,  att  för  skogs- 
marken  ingeating  betalats. 

Herr  H:s  förslag  mäste  säledes  anses  som  omöjligt 
säväl  frän  praktisk  som  teoretisk  synpunkt. 

Helt  annoriunda  ter  sig  förhällandet,  om  man  kän- 
ner  tili  lokala  pris  vid  köp  eller  försäljning  af  skogsmark, 
hvilket  dock  är  mera  sällsynt  i  värt  land. 

Herr  H:s  uppfattning  om  sättet  att  bestämma  äldem 
hos  skogsbeständ  är  högst  kurios.  Om  täthetsgraden  är 
normal,  vore  skogens  äldern  =  den  verkliga.  Är  slutnin- 
gen  mindre,  da  är  äldern  =  0  +  beständets  verkliga 
älder! 

Vore  det  fräga  om  beräkning  af  olikäldriga  beständs 
sannolika  medelälder,  künde  man  möjligen  spära  en  tanke 
häri,  men  derom  synes  ej  alls  vara  fräga. 

Säsom  synonymt  fösfaringssätt  anföres  vidare  en  „re- 
ducering  af  arealen".  Detta  leder  helt  enkelt  därtill  att 
skadeständ  betalas  för  en  del  af  den  brandskade  marken, 
men  ej  för  heia  ytan. 

Detta  förfarande  skall  vara  betingadt  däraf,  att  da 
beständets  älder  kommer  att  ingä  säsom  faktor  vid  beräk- 
ningen  af  beständets  produktionsvärde,  detta  värde  blefve 
för  högt  och  skulle,  enligt  hvad  Herr  H.  upplyser,  jäm- 
väl  innefatta  värdet  af  de  möjligen  tidigare  afverkade 
träden. 

Beträffande  markförsämringen  genom  branden,  an- 
ser  Herr  H.  att  densamma  borde  uppskattas  i  förhällande 
tili  den  genom  markens  försämring  förlängda  omloppstiden 
(rättare  produktionstiden). 

Denna  tanke  är  riktig.  Men  för  detta  ändamäl  borde 
det   högsta    ekonomiska  jordvärdet,  som  representeras  af 


30 

den  financiella  omloppstiden,  beräknas  och  detta  värde 
jämföras  med  det  värde,  som  skogsmarken  representerar 
under  den  genom  skogsbrandens  inverkan  förlängda  pro- 
duktionstiden.  Uti  sin  formel  använder  Herr  H.  likväl 
alls  icke  dessa  värden. 

Hvad  slutligen  kulturkostnadema  vidkommer,  sä 
utgär  Herr  H.  frän  den  förutsättningen  att  nägra  kultur- 
kostnader  vid  beständets  anläggning  alls  icke  förekommit. 
Han  talar  likväl  om  nödväudigheten  att  för  framtiden  be- 
räkna  kulturkostnader  för  att  icke  ,,öfverhöfvan  behöfva 
förlänga  omloppstiden". 

Att  häri  ligger  en  sammanblandning  af  begrepp,  är 
alltför  tydligt  för  enhvar  med  skogvärdeberäkningens  ele- 
ment  förtrogen  person. 

Om  vi  sedan  öfvergä  tili  granskning  af  Herr  H:s 
formler  finna  vi  att  Herr  H.  skrifver 

1-)     S  =  [[ü.  l,op  -j)  +  ü.l.op''- j)+K]-yp]  A. 
hvari 

S  =  skadebeloppet,  som  skall  erläggas 
j  =  jordvärdet  per  ha 
ä  =  beständets  älder 
0  =  antal  är  för  markens  friläge 
K  =  kulturkostnader 
vp  =  virkespris  per  ytenhet 
A  =  egofigurens  areal 
p  =  procent  („räntesats") 
eller  om  beständet  vore  utglesnat 


2.)    S  = 


ä 
[(j.  1,0p  —  ])m    ,    .    -  •     I   Tvi 

-—  ~-^  +  J-  l'OP  -  J-  +  K]  —  vp 


Om  vi  tili  en  början  skrifva  formein  1  pä  öfligt  satt, 
fä  vi 

S.  =  Ij  (i.op   -  1)  +  j a,op°-  1)  -f  K-  vpj  A. 


31 

ä 
Af  formelns  termer  representerar  j  (i,op  -  l)  den    pä 

jordvärdet   upplupna   räntan  tili  nuvarande  tid  (ä)  och  är 

riktig. 

Termen  j/|    °  _  I)    skall    representera    skadeständet 

för  markens  friläge  under  o  är  och  borde  säledes  fattas 
som  en  kommande  ränta,  hvilken  skall  kapitaliseras  tili 
nuvarande  tid  (skade  ersättningen). 

Dess  värde  blir  da  icke  ej  säsom  Herr  H.  skrifvit,  utan  «= 

i  (1 V-  1) 
o 
l,op 

Skadeständets  belopp  skall  enligt  Herr  H:s  formel 
ökas  med  kulturkostnaderna  utan  ränta  och  minskas  med 
det  uppskattade  (försäljnings)  värdet  af  den  efter  branden 
äterstäende  skogen. 

Formeln  2  är  densamma  förutom  att  arealen  dar 
skall  vara  „reducerad**. 

Sädant  är  Herr  H:s  produktionsvärde  för  det  ä  äriga 
beständet. 

Enligt  den  af  den  moderna  skogsvärdeberäkningen 
enhälligt  godkända  metoden  för  beräknande  af  ett  be- 
ständskostnads-  eller  produktionsvärde  är  detsamma  (Kv) 

m  m  m-a  m-b 

Kv  =  (J  +  F)  (l,op  -  1)  +  K.  l,op  -  (Ga  l,op  +  Gb  l,op . . .  +) 

hvarest 

J  =  jordvärdet 

F  =  Förvaltningskapitalet  och  andra  onera 

k  =  kulturkastnader 

Ga,  Gb  . . .  +  värdet  af  under  ären  a,  b  . . .  ingängna 
afkastningar  (hjälpgallringar) 

m  =  beständets  älder 

p   =  räntefoten 

Hvad  först  jordvärdet  beträffar  bör  principielt  dess 
verkliga  (kostnadsvärdet)  insättas,  men  saknas  tillförlitliga 
uppgifter  härom  beräknas  markens  ekonomiska  värde. 


32 

Om  beständet  är  jämnärigt,  sä  är  värdet  pä  m  gif- 
vet.  Skulle  beständet  vara  ojemnärigt  bör  medeläldern 
beräknas. 

Uttrycket  K.l.op  ,  som  betecknar  kulturkostnadernas 
slutvärde  med  ränta  pä  ränta,  inverkar  betydligt  pä  be- 
ständets  värde. 

Den  inkomst,  som  beständet  redan  gifvit  represente- 

m-a  m-b 

ras  exakt  af  termernaOa  i.op  +  Gb  +  i,op... 

Nägra  konstgrepp  af  den  beskaffenhet,  som  Herr  H. 
använder  äro  hvarken  nödiga  eller  berättigade. 

Att  märka  är  att  kostnadsvärdet  ingalunda  säsom 
Herr  H.  förutsätter,  betingar  en  normal  beständslutenhet 
Tvärtom  —  om  en  skogsegare  med  stora  omkostnader  an- 
lagt ett  bestand  pä  ödelagd  eller  otjentlig  mark  och  detta 
bestand  tili  följd  af  den  däliga  ständorten  eller  inträffade 
olyckor  blir  luckigt  och  glest,  sä  är  han  icke  desto  mindre 
berättigad  att  erhälla  füll  ersättning  för  sina .  kostnader, 
som  icke  betingas  af  beständets  slutenhet. 

Redan  metodens  innebörd  förutsätter  att  densamma 
bör  tillämpas  för  beräkning  af  unga  beständs  värden.  För 
beräknande  af  medelälders  och  närmast  huggbara  beständs- 
värden  användes  det  af  Herr  H.,  säsom  vi  snart  skola 
finna,  med  orätt  förkastade  kommande  värdet. 

Herr  H.  gör  nämligen  pästäendet  att  om  ett  beständs 
värde  vid  100  ärs  älder  vore  100  mark,  sä  vore  dess 
värde  vid  80  ärs  älder  enligt  5  o/o  enkel  ränta  =  0;  det  90 
äriga  beständets  värde  vore  deremot  50  mark  och  det  95 
äriga  beständets  värde  75  mark. 

Huru  skall  detta  vara  möjligt? 

„Antagom"  —  för  att  begagna  Herr  H:s  uttryck  — 
att  jag  efter  20  är  har  en  inkomst  pä  100  mark  och 
skulle  be  Herr  H.  köpa  af  mig  denna  inkomst  mot  5  o/o 
enkel  ränta,  sä  skulle  Herr  H.  för  min  efter  20  är  tili  be- 
talning  förfallna  inkomst  gifva  mig  0,  men  skulle  väl  efter 
nämda  tid  med  godt  samvete  uppbära  mina  100  mark. 


33 

Detta  räkningssätt  kallar  Herr  H.  „diskontering  med 
en  icke  obillig  räntesats**.  Och  pä  grund  af  denna  kal- 
kyl  anser  Herr  H.  det  „vara  tillfylles  för  att  visa  tili  hvilka 
omöjliga  resultat  ett  sädant  förfarande  (nätnl.  användande 
af  beständets  kommande  värdel)  skulle  leda**.  Exempla 
sunt  odiosa! 

Rätt  räknad  vore  det  80  äriga  beständets  diskonte- 
rade  värde  efter  5  o/o  enkel  ränta  =  50  mark;  det  90  äriga 
beständets  värde  =  66  mark  66  p.  och  det  95  äriga  be- 
ständets värde  =  80  mark. 

Emellertid  är  det  fullkomligt  orätt  att  använda 
enkel  ränteberäkning  vid  diskontering  da  sammansatt  ränta 
blifvit  använd  vid  prolongering  och  därefter  jämföra  resul- 
taten.  Herr  H.  hade  äfven  i  senare  fallet  bordt  räkna  med 
ränta  pä  ränta. 

Rätt  räknadt  hade  värdena  da  utfallit  enligt  5  o/o 
räntefot: 

för  det  80  äriga  beständet  =  37  mark  69  p. 
n       n    90       „  „  =  61       ,     39    „ 

.      »    95       ,  ,         =  78      ,     35    „ 

Skulle  Herr  H.  känt  tili  sammanhanget  mellan  „det 

kommande  värdet"  och  „produktionsvärdet",  sä  hade  den 

förintande  kritiken  hell  säkert  uteblifvit.    Ty  utan  svärig- 

het  kan  bevisas  att  under  normala  förhällanden 

m  m  m-a  m-b 

(J  +  F)  (l.op-  -  1)  +  K  l,op  -  (G  l.op  +  G  l.op      )   = 

a  b 

ä-a  ä-b  u-m 

H  +  G  l,op  +  G  l.op  —  (J  +  F)  (Uop  -  1) 

a^ b 

ä-m 
l.op 

hvarest  venstra  membrum  =  kostnadsvärdet  och  högra 
membrum  =  det  kommande  värdet  (H  =  afkastningens 
värde  vid  huggbarhetsäldern). 

Uti  vanliga  fall  är  det  kommande  värdet,  tvärtemot 
hvad   Herr   H.   anför,  för  medelälders  och  närmast  hugg- 

3 


34 

bara  bestand  att  föredraga  framför  produktions  eller  kost- 
nadsväidet,  emedan  det  framtida  värdet  kan  baseras  pä 
beständets  nuvarande  beskaffenhet,  kända  virkespriser  m. 
m„  som  giiva  en  sakligare  grund  för  beräkningen  an  pro- 
duktionsvärdet,  hvilket  baserar  sig  pä  en  förgängen  tid- 
rymd.  Det  kommande  värdet  är  det  objektiva  värdet, 
produktionsvärdet  äter  representerar  det  subjektiva  värdet. 
Häri  ligger  innebörden  för  metodemas  användante. 

Da  Herr  H.,  säsom  jag  redan  anfört  inleder  sin  ar- 
tlkel  med  upplysningen  att  han  „i  litteraturen  ej  funnit 
den  af  honom  använda  metoden  beskrifven**  sä  ville  jag 
härtill  anföra,  att  det  af  det  sagda  redan  torde  tili  fyllest 
framgä,  hvarföre  Herr  H:s  metod  saknas  i  litteraturen  och 
själffallet  icke  häller  kan  komma  att  vinna  nägon  plats  i 
densamma. 

B.  E. 


Beteckningssättet  för  beständstätheten. 

I  vära  kartabeskrifningsblanketter  förekommer  bl.  a. 
en  kolumn  för  antecknandet  af  beständstätheten  eller 
slutenhetsgraden.  Denna  har  hittills  betecknats  med  de 
af  framlidne  Direktorn  för  Evois  forstinstitut  Dr  Blomqvist 
införda  talen: 

1  =  träng        slutenhet. 

0,9  =  tat 

0,8  =  normal  „ 

0,7  =  svag 

0,6  =  rubbad  „ 

0,B  =  bristande       „ 

0,4  =  fröträdsställning  (80—120  trän  per  har). 

0,3  =  gles  fröträdsställning. 

0,2  =  öfverständarebeständ. 

0,1  =  nägra  fä  öfverständare. 

Detta  Schema,  uppstäldt  urspungligen  för  tallen,  har 
sedermera  användts  för  betecknandet  af  beständsslutenhe- 
ten  i  alla  säväl  rena  som  blandade  barrträdsbeständ.  Ehuru 
detta  Schema  användts  under  decennier  och  sälunda  har 
häfden  för  sig,  vägar  jag  dock  pästä  att  det  är  praktiskt 
oanvändbart  och  skall  i  korthet  försöka  bevisa  sanningen 
af  detta  pästäende,  samt  tillika  pävisa  ett,  enl.  mitt  för- 
menande,  synnerligen  praktiskt  och  enkelt  satt  för  beteck- 
nandet af  slutenhetsgraden,  användbart  för  hvarje  bestand 
rent  eller  blandadt. 

Lät  oss  tili  utgängspunkt  t.  ex.  taga  talet  0,8,  hvilket 
enl.  ofvanstäende  Schema  betecknar  normal  slutenhet  hos 


36 

ett  bestand.  Frägas  da  hurudant  är  da  ett  normalt  be- 
stand, den  ena  definierar  det  pä  ett,  den  andra  pä  ett  an- 
nat  satt,  mer  eller  mindre  sväfvande  och  oklart,  och  resul- 
tatet  blir  en  definition  som  ej  är  nägon  definition  alls. 
Jag  tror  att  det  föröfrigt  är  komplett  omöjligt  att  definiera 
begreppet  „normalt  bestand**,  emedan  det  som  möjligen 
kan  betecknas  säsom  normalt  i  Lappland  i  södra  Finland, 
endast  skulle  anses  motsvara  fordringarna  pä  fröträdsställ- 
ning  och  tvärtom.  —  Huru  praktiskt  ett  dylikt  beteck- 
ningssätt  är,  som  mäste  modifieras  efter  hvarje  breddgrad, 
efter  olika  Standort  och  jordmän  samt  beständets  älder, 
samt  ytterst  i  hvarje  fall  är  beroende  af  taxatoms  subjek- 
tiva  omdömesförmäga,  torde  vara  ganska  lätt  att  afgöra. 

Säsom  redan  nämdes  är  detta  Schema  uppkonstrue- 
radt  för  tallen,  men  har  oegentligt  nog  äfven  tillämpats 
pä  granbeständ,  medan  det  ej  alls  kunnat  användas  pä 
löfskogen. 

Vill  man  nu  nödvändigt  hälla  pä  ett  abstrakt  beteck- 
ningssätt  för  beständstätheten  sä  äterstär  ej  annat  val, 
an  att  konstruera  tili  nägra  nya  täthetsskalor  för  granen 
och  björken  samt  blandbeständen,  hvilka  skalor  sedan  enl. 
subjektivt  omdöme  mäste  modifieras  efter  behof,  och  sä 
hafva  vi  dragit  ut  den  yttersta  konsekvensen  af  att  blanda 
bort  en  enkel  sak. 

Men,  som  sagdt,  vi  hafva  nöjt  oss  hittills  med  en 
enda  skala  och  den  har  varit  aldeles  tillfyllest  för  att  fä 
täthetstkolumnen  fyld  —  fyld  „pä  höft",  ty  hufvudsaken  har 
varit  att  dar  skall  finnas  ett  tal,  och  äfven  den  samvest- 
grannaste  förrättningsman  har,  sedan  han  kommit  under- 
fund  med  omöjligheten  att  ens  närmelsevis  exakt  kunna 
med  nuvarande  beteckningssätt  fylla  kolumnen  i  fräga, 
„klipt  tili  pä  Guds  försyn",  som  det  heter. 

Sedan  man  kommit  tili  insigt  om  beteckningssättets 
opraktiskhet  eller  rent  af  oanvändbarhet,  frägar  man  sig 
själf  och  sina  kamrater,  huruvida  det  ej  funnes  ett  beteck- 
ningssätt för  beständstätheten,  som  vore  bygt  pä  en  sä- 


37 

ker  grund,  den  dar  uteslöte  det  subjektiva  omdömet.  — 
Härtill  svarar  jag.  Jo,  det  finnes  ett  satt  att  angifva 
slutenhetsgraden  som  utesluter  hvarje  subjektivitet,  ett 
beteckningssätt  som  är  användbart  för  alla  bestand,  utan 
afseende  pä  trädslag  och  älder  för  alla  breddgrader  och 
hvarje  Standort  och  jordmän  och  det  utan  nägon  som  halst 
modifikation  —  mark  väl. 

Inför  i  täthetskolumnen  ett  tal,  som  i  meter  anger 
medelafständet  mellan  de  beständbildande  träden,  och 
ett  sädant  tal  erhäller  man  lätt  genom  direkt  mätning,  om 
man  ej  kan  lita  pä  sitt  ögonmätt  sä  pass  mycket.  Med 
tillhjälp  af  ett  dylikt  tal  och  äldern  kan  jag  direkte  utan 
reduktioner  och  deduktioner  göra  mig  en  klar  bild  af 
beständets  i  fräga  älder,  medan  jag  med  det  hittills  an- 
vända  schemat  endast  kan  bilda  mig  en  ytterst  sväfvande, 
oftast  grundfalsk  föreställning  om  ett  beständs  utseende.  — 

Detta  af  mig  nu  anförda  sättet  att  beteckna  slu- 
tenhetsgraden har  blott  ett  fei  —  det  är  aldeles  för  enkelt 
och  ser  sä  olärdt  ut  i  bredd  med  de  gamla  decimaltalen. 
Men  underställande  detta  förslag  vederbörande  skogsmäns 
bepröfvande,  hoppas  jag  att  detta  skall  finna  näd  inför 
de  „praktiska"  forstmännens  ögon  samt  att  det,  engäng 
infördt,  skall,  „kammarherrarna"  tili  fasa,  uttränga  det 
nu  rädande  decimalsystemet,  hvilket  i  all  sin  lärdom,  eller 
kanske  just  genom  sin  lärdom,  urartat  tili  en  stör  humbug. 

R,  Malmborg. 


Bihang  tili 

Forstentomologiskt  smäplock 

af 

K.  0.  EIfving. 

Nedanstäende  annotationer  utgöra  fortsättning  pä  den 
Serie  som  under  Lektor  Furuhjelms  tid  päbörjats  och  äro 
dels  af  mig,  dels  af  mina  elever  gjorda  under  ären  1901 
och  1902  eller  den  tid  jag  värkade  som  lärare  vid  Evois 
Forstinstitut  och  torde,  da  de  endast  omfatta  2  är  lämpli- 
gast  kunna  hänföras  som  bihang  tili  den  af  mig  i  med- 
delandenas  XX  Band  publicerade  uppsatsen  med  ofvan- 
stäende  namn.  Nämnas  kan,  att  jag  under  sommaren  1901 
ej  vistades  ä  Institutet  annat  an  försommaren  tili  den  15 
juni,  sommaren  1902  äter  tili  medlet  af  September.  Ännu 
bör  annoteras,  att  sommaren  1902  var  nägot  sen  och  kall. 

Anm.  De  flesta  här  anförda  iakttagelsema  äro  gjorda 
inom  Evois  kronopark  —  nägra  fä  inom  parentes  anförda 
utom  densamma. 

I.     Coleoptera. 

Melolontha  Hippocastani  Fbr. 

Svärmade  (e)  1914/vOl  Rönneberg  &  Munsterhjelm 
19  10/V02  1  ex.  I  ^  i  jorden  K.  Tammelander.  1922/v02 
Svärmade.    W.  Borg. 

Vid  plantskolearbetena  under  förra  hälften  af  mig 
1902  anträffades  c.  200  larver,  flertalet  1  äriga,  ett  tiotal 
2  äriga,  c.  150  3  äriga. 


39 

Under  sommaren  1902  observerades  ganska  mycket 
af  ollonborrelarver  skadade  plantor  i  plantskoloma  bade 
af  tall,  gran,  lärkträd,  Pichta,  Balsamgran  och  i  hög  grad 
favoriserades  Pinus  Banksiana  plantor.  Samma  var  enl. 
Forstm.  Tammelanders  utsago  fallet  sommaren  1901. 

Anomala  Frischt  übst 
28.VII.1902.    Ett  ex.  I.  togs  K.  Tammelander. 

Elater  (Corymbites)  aeneus  L 

I.  synlig  25.V.1902.    K.  O.  E— g. 
Enstaka  larver  togos  i  plantskolan,  sällskapande  med 
Melol.  larver. 

Buprestis  (Dicerca)  acuminata  PalL 
24.VII.1902.    I.  togs  vid  Kuohijärvi.   K.  O.  E— g. 

Buprestis  (Ancylochirä)  rustica  L 
27.VII.1902.    I.  tagen  af  K.  O.  E— g. 

Rhynchites  Betulae  L 

3. VI.  1901.  Har  börjat  pä  med  sina  bladrullor.  K. 
O.  E-g. 

(Apodenis  Coryli  L.) 
21  .VII.  1902.   I.  togs  p&  hassel  i  Lampis.  K.  O.  E— g. 

Hylobius  Abietis  L 

13.VI.1902.    Svärmade.     K.  O.  E— g. 
5.VIII.1902.     Ett.   ex.   krypande   pä  byggningsvägg. 
K.  O.  E— g. 

Pissodes  notatus  Fabr. 

11.VI.1901.  En  larv  +  2  puppor  togos  vid  rothal- 
sen af  tall.    K.O.  E— g.    4.VI.1902.   Pararsig.   K.  O.  E— g. 


40 


Pissodes  Pini  L 


30.V.1902.  Observerad  I.  (e)  K.  O.  E— g.    13.VI.1902.  ^ 

Flyger.    K.  O.  E-g.  j 

Hylastes  ater  (L)  Fabr.  # 

13.VI.1902.     Svärmar.   K.  O.  E-g.     22.VII.1902. 
stubbar  dels  ägglägg.  dels  larver.    K.  O.  E— g. 

Hylastes  palliatus  Gyll. 

28.1V.1901.  Svärmar.  K.  O.  E— g.  12.VII1.1902.  Larv 
+  puppa.  K.  O.  E— g.  (25.VII.1902.  I.  i  granstubbar 
vid  Vihavuosi.  K.  O.  E — g). 

Hylargus  (myelophilas)  piniperda  L 

27.IV.1901.  Svärmar.  K.  O.  E-g.  5.V.1902.  Svär- 
mar. K.O.E— g.  29.V.1902.  Modergängar  c.  6  cm.  länga. 
K.  O.  E— g.  22.VII.1902  stora  larver,  moderdjur  ännu  lef- 
vande.    K.  O.  E— g. 

Hosten  1901  förekom  ytterst  allmän  skadegörelse  af 
M.  pinip.,  sä  att  marken  ställvis  var  tätt  öfversällad  med 
nedfallna  skott. 

Hylargus  (myelophilas)  minor  Hort. 

28.IV.1901.  Svärmar.  K.  O.  E— g.  2.V.1901.  Bor- 
rar in  sig  under  barken  af  tall.  K.  O.  E— g.  5.IX.1902. 
Ett  ex.  krypande  pä  tallstam.    K.  O.  E— g. 

Xyloteras  lineatas  Oliv. 

23.IV.1901  Flog  (e)  C.  Munsterhjelm.  4.V.1902. 
Ett  ex.  I.  K.  O.  E— g.  12.VIII.1902.  Larv.  puppa  och 
nyss  utbildade  I.    K.  O.  E— g. 

Cryptargas  cinereas  Hbst. 
19.VII.1902.    I.  tagen  under  tallbark.   K.  O.  E-g. 


41 

{Cryptargüs  pusillus  GylL) 

25.VII.1902.  I.  tagen  i  granstubbar  vid  Vihavuosi. 
K.  O.  E-g. 

Tomicus  dupUcatiis  Sahlb. 

5.IX.1902.  L,  larv  o.  puppa  togos  vid  Hokajärvi. 
K.  O.  E-g. 

Tomicus  acuminatas  GylL 

22.VII.1902.  Äggläggande.  K.  O.  E— g.  5.IX.1902. 
I.  talr.,  larver  +  puppor  under  barken  af  tall.   K.  O.  E— g. 

Tomicus  stenographus  Duft 

22.VII.1902.  Dels  äggläggande,  dels  i  larv  och  pupp- 
stadium.    K.  O.  E— g. 

Tomicus  typographus  L 

13.V.1901.  Borrar  in  sig.  K.  O.  E-g.  2.VI.1902. 
Borrat  in  sig.  K.  O.  E— g.  22.VII.1902.  Äggläggande. 
K.  O.  E— g.    5.IX.1902.    I.,  larv  mäst  puppor.   K.  O.  E-g. 

Tomicus  proximus  Eichh, 

4.V.1902.  2  ex.  krypande  pä  fälldt  virke.  K.  O.  E— g. 
19.VII.1902.  Lägger  ägg.  K.  O.  E-g.  22.VII.1902.  D:o. 
5.IX.1902.  Larv,  puppa  o.  imago  under  bark  af  tall.  K. 
O.  E-g. 

(Tomicus  nigritus  Oyll.) 

25.VII.1902.    I.  togs  i  granstubbar  vid  Vihavuosi.    K. 

0.  E-g. 

Tomicus  {Pityogenes)  chalcographus  L. 

22.VII.1902.    Lägger  ägg.    K.  O.  E-g.    5.IX.1902. 

1,  larv  mäst  puppor  under  bark  af  gran.    K.  O.  E— g. 


42 

Tomicus  (Pityogenes)  4-dens  Fahr, 
19.VII.1902.    Lägger  ägg.     K.  O.  E-g. 

Dryocoetes  autographus  Ratz. 

30. V.  1902.    Flyger.    K.  O.  E— g.    5.IX.1902.    I  larv 
+  puppa  under  bark  af  gran.    K.  O.  E— g. 

Asemum  striatum  Leach. 

3.VI.1901.    I.  syniig.    K.  O.  E-g.     3.VIII.1902.    I 
rörelse.    K.  O.  E— g. 

Criocephalüs  rusticus  L 
6.VIII.1902.    Ett  ex.  togs  af  T.  Rydman. 

CalUdium  violaceum  L 
23.IV.1902.    Ett  ex.  visar  sig  W.  Borg. 

Rhagium  inqvisitor  L 
30.IV.1901.    Tagen  af  O.  Herpman. 

Acanthocinus  aedilis  L 
28.IV.  1901.    Ärets  första  ex.  syniiga.    K.  O.  E— g. 

Monochamus  sutor  L 
16.VII.1902.    I.  tagen  i  Wesijako.    K.  O.  E— g. 

Lamia  textor  L 
16.Vn.l902.    I.  tagen  i  Wesijako.    K.  O.  E— g. 

Saperda  Carcharias  L 
19.Vin.l902.    Ett  ex.  I.  tagen  af  K.  O.  E-g. 

Luperus  pinicola  Duft, 
21. VII.  1902.     4  ex.  togos  pä  tall.    K.  O.  E— g. 


43 

Chrysomela  (Melasoma)  aenea  L 
3.VI.1901.    I.  tagen  K.  O.  E— g. 

Melasoma  Populi  L. 
3.VI.1901.    I.  tagen  K.  O.  E-g. 

n.  Iiepidoptera. 

Sphinx  pinastri  L 

8.VI.1901.  Svärmar.  K.  O.  E— g.  1.VII.1902.  4  ex. 
I.  infängades.    K.  O.  E  — g. 

Lasiocampa  pini  L 

4.VI.1902.  Larv.  halfväxt  (e)  togs  pä  tall,  förpuppade 
sig  30.VI.  kläcktes  27.VIIL  Den  14  augusti  togs  en  nästan 
enfärgad   mörk  färgvarietet  i  ett  grankärr  af  T.  Rydman. 

Oastropacha  qvercus  L. 

2.VI.1902  togos  nästan  fullväxta  larver  pä  lärkträd, 
uppföddes  enbart  med  lärkträdsbarr  och  förpuppade  sig 
22.VII— 2.VIII,  kläcktes  efter  öfvervintring  följande  vär.  K. 
O.  E-g. 

Arctia  Caja  L 

2.VI.1902.  Larver  anträffades  pä  Larix  och  uppföd- 
des härpä  med  lärkträdsbarr  och  gäfvo  imagines.  K. 
O.  E-g. 

Endromis  versicolora  L 
En  ^  infängades  9.V.1901  af  C.  Munsterhjelm. 

Phalera  bucephala  L 
26.VI.1902.    Ett  ex.  infängades.    K.  O.  E— g. 


44 

Panolis  piniperda  L  (griseovariegata  Goeze). 
29.V.1902.    Infängades  7  ex.  ^9  af  K.  O.  E— g. 

Brephos  parthenias  L 
21.IV.1901.    Flyger.    K.  O.  E— g. 

Fidonia  piniaria  L 

15.VII.1902.  Flog  talrikt,  endast  cfj  vid  Mustajärvi 
torp.  K.  O.  E— g.  18.VII.  Endast  en  och  annan  individ 
synlig.    K.  O.  E— g. 

Tortrix  (Retinia)  resinella  L 
4.VI.1902.    Puppor  togos.    K.  O.  E— g. 


Tortrix  (Retinia)  turionana  Hbn. 

4.VI.1902.    Puppor,   hvilande    i   tallknoppar,   togos,  ^ 

kläcktes  17-18.VI.    K.  O.  E— g.  I 

Tortrix  (Grapholita)  tedella  CL 

15.VII.1902.  Flyger  rikligt.  S.VIII.  Enstaka  ex.  af 
fjäriln  sägs  ännu.  6. VIII.  Ett  ex.  sägs.  lO.VIII.  Ett  ex. 
sägs.    K.  O.  E— g. 


III.     Hymcnoptcra. 

Lophyrus  rufus  KL  \ 

19.III.1901.  Öfvervintrande  ägg  anträffades.  K.  O. 
E— g.  2.VI.1901.  Larver  kläcktes  ute  i  det  fria  K.  O. 
E — g.  1.VII.1902.  Larver  observerades,  antagligen  kläckta 
en  vecka  tidigare  K.  O.  E— g.  10.VIII.19O2.  Larver  ungf. 
halfväxta  K.  O.  E— g.  12.VIII.1902.  Kokong  (e)  anträffa- 
des i  jorden  K.  O.  E— g. 


45 

Nematas  Abietum  Htg. 

19.VII.1902.  Larver  höllo  pä  att  gä  ner  i  jorden  för 
att  förpuppas,  nägra  intogos,  förpuppade  sig  27.VII,  men 
kläckningen  lyckades  ej.    K.  O.  E— g. 

Nematas  Erichsonii  Htg, 

3.VIII.1902.  Halfväxta  larver  anträffades  pä  c.  20  äriga 
Urix  sibirica.  K.  O.  E— g.  10.VIII.1902.  Larver  anträf- 
fades massvis  frän  alldeles  smä  tili  nästan  fullväxta,  deras 
frat  började  i  toppen,  smäningom  gick  det  nerät,  nästan 
enbart  kortskottsbarren  förtärdes,  endast  undantagsvis  läng- 
skottsbarren.  29.VIII  hade  larverna  delvis  gätt  ner  i  jor- 
den, delvis  fortsatte  de  fratet  i  träden  och  ännu  5.IX  säg 
man  en  del  larver  ätande.    K.  O.  E— g. 

Sirex  gigas  L 
7.IX.1902.    Flyger.    K.  O.  E-g. 

IV.     Hemiptera. 

Chermes  Lands  Htg. 

24.V.1901.  Lägger  ägg,  delvis  utkläckta  larver.  K. 
O.  E-g. 

Lachnus  sp  ? 

I  slutet  af  maj  bade  1901  och  1902  observerades  en 
myckenhet  stora  barklöss  ä  stammen  nära  toppen  af  c.  20 
äriga  Abies  sibirica.  Ocksä  ä  grenarnes  undre  sida  mäst 
närmast  stammen  höllo  dessa  barklöss  tili  i  stora  massor. 
Deras  skadlighet  förmärktes  genom  att  mörka,  kräftsär  lik- 
nande  ojämnheter  uppstodo  pä  barken,  samt  topparne  ä 
en  del  träd  gingo  ut.  Ännu  inpä  September  mänad  ser 
man  lössen  ä  träden.  För  att  fördrifva  dessa  löss,  be- 
sprutades  träden  med   petroleumemulsioner,  men  visade 


46 

dessa  sig  ej  vara  füllt  effektiva,  emedan  ej  alla  individer 
künde  ätkommas  vid  besprutningen,  en  del  djur  bedöfva- 
des  blott  häraf,  men  vaknade  senare  äter  tili  lif. 

För  Chermes  Laricis  synes  3^/o  lysoUösning  nog 
värksam,  men  mäste  besprutningen  upprepas  par  3  ggr. 
Nesslers  vätska  gör  god  effekt,  men  ställer  sig  för  dyr. 

Schizoneara  Ulmi  L  och  compressa  Koch. 

hemsökte  almama  vid  Institutet,  den  förra  arten  Ul- 
mus  campestris  X  seabra,  den  senare  U.  pedunculata  och 
funnos  hvardera  bladlusarternas  gallbildningar  ytterst  all- 
mänt  ä  de  fä  Ulnius  exemplar,  som  växa  inom  Institutets 
omräde.     11.VIII.1902.    K.  O.  E-g. 


Kirjallisuutta.  —  Litteratur. 

Eckstein,  Karl:  Die  Technik  des  Forstschutzes  gegen  Tiere.  188 
pag.  80,  52  Textabbildungen.    Berlin,  Paul  Parey  1904.  Preis  Rmk.  4:  50. 

Äter  har  ett  alster  urförfattarenserkändtflitiga  penna 
sett  dagen.  Föreliggande  arbete  utgör  en  för  praktiskt 
ändamäl  afsedd  redogöselse  öfver  medlen  för  de  forstligt 
skadliga  djurens  bekämpande.  Härvid  har  författaren  en- 
dast  berört  de  medel,  hvilka  han  anser  vara  füllt  effek- 
tiva,  och  betonar,  att  han  uteslutit  behandlingen  af  sä- 
dana  arter,  mot  hvilka  man  ej  äger  andra  utvägar  an  de 
enskilda  individernas  aflägsnande  och  dödande.  För  hvarje 
omnämd  art  har  författaren  dessutom  intagit  en  kort  be- 
skrifning  öfver  dess  lefnadsvanor  och  dess  satt  att  skada, 
hvarjämte  för  insekterna  de  mest  i  ögonen  fallande  ortka- 
raktärerna  äro  angifna. 

Bokens  innehäll  sönderfaller  i  3  afdelningar: 
I.  Kampen  mot  de  forstligt  skadliga  ryggradsdjuren. 
U.       ,  «      n        »  n        leddjuren. 

in.  Forstligt  skadliga  djur  ur  öfriga  insektordningar. 

Säsom  ett  bihang  i  slutet  af  boken  ingä  talrika  for- 
mulär  tili  tabeller  för  olika  slag  af  notiser  öfver  insekt- 
härjningars  uppträdande,  ätgärderna  för  deras  hämmande, 
kostnader  m.  m. 

Mot  indelningen  af  bokens  innehäll  kan  anmärkas, 
att  den  III  afdelningen  är  oegentligt  skild  frän  den  II,  da 
ju  alla  insekter  äro  leddjur,  och  finner  sitt  försvar  endast 
däri,  att  inom  den  förutnämda  afdelningen  behandlas  blott 
mindre  viktiga  insektordningar  med  i  forstligt  afseende 
endast  fä  anmärkningsvärda  arter. 

Emot  enskildheter  i  arbetet  funnes  väl  smärre  an- 
märkningar  att  göra,  sälunda  anser  jag  fäglarne  nägot  för 
knapphändigt  behandlade.  —  Säsom  medel  mot  bofin- 
kens  skadegörelser  hade  anläggande  af  trädgaller  öfver 
plantsängame  förtjänat.  beaktande.  I  fräga  om  tjädern 
hade   anvisandet  af  medel  för   talltopparnes   skyddande 


48 

varit  nästan  viktigare,  an  plantsängars  skyddande  mot 
nämda  fägel.  Hackspettens  frökomsumtion  hade  kunnat 
omnämnas,  likasä  korsnäbbarnes.  I  fräga  om  smäfjärilar- 
nes  utrotande  har  författaren  felat  emot  sin  egen  utgängs- 
punkt,  och  behandlat  äfven  sädana  arter,  som  mäste  ut- 
rotas  individ  för  individ  —  detta  vare  dock  ej  sagdt  som 
ett  klander,  emedan  eljest  viktiga  arter  lielt  och  hallet 
slutits  utom  ramen  för  bokens  innehälll 

Arbetet  säsom  helhet  betraktadt  förtjänar  dock  att 
finnas  i  hvarje  forstmans  bibliotek,  ehuru  jag,  da  det  gäl- 
1er  att  innesluta  det  i  vära  finska  forstmans  ätanke,  ej 
kan  underläta  att  nämna,  att  det  säväl  i  fräga  om  däri 
behandlade  arter,  som  med  afseende  ä  bekämpningsät- 
gärder  naturligtvis  tili  en  del  är  anpassadt  för  tyska  för- 
hällanden  och  förutsätter  för  sin  praktiska  användbarhet  en 
god  portion  forstentomologiskt  vetande.  Nägra  nya  medel 
af  anmärkningsvärdare  slag  har  författaren  ej  häller  i  sitt 
opus  presenterat,  men  har  hans  bok  sitt  förnämsta  värde 
i,  att  den  samlat  pä  ett  stalle  det  hufvudsakliga  af  hvad 
man  i  detta  nu  känner  om  forstskyddets  teknik. 

K.  O.  E-g, 


Die  Begründung  naiurgemässer  Hochwaldbestände 
von  Rudolph  Jankowsky,  3  Auflage.  Paul  Parey.  Berlin  1904. 

Tämä  kirja  on  saavuttanut  sangen  suurta  suosiota 
siitä  päättäen,  että  siitä  aivan  lyhyessä  ajassa  on  painettu 
kolme  painosta.  Ensimäinen  painos  ilmestyi  heinäkuussa 
1903,  toinen  syyskuussa  samana  vuonna  ja  kolmas  hel- 
mikuussa  tänä  vuonna.  Tekijä  on  eräs  itävaltalainen  met- 
sänhoitaja,  joka  on  piirinhoitajana  itävaltalaisessa  osassa 
Schlesiaa,  verrattain  lähellä  Preussin  rajaa.  Kaikesta  päät- 
täen ei  hän  ole  mikään  kyyhkysenpoika  enää  eikä  aivan 
ensivuotisia  kokemuksiansa  esille  tuo.  Hän  tuo  sanotta- 
vansa  sangen  hauskasti  esiin  eikä  tuota  saksalaista  pitkä- 
veteisyyttä  ole  huomattavissa.  Mutta  huomattavaa  on, 
että  hän  ei  esiinnykään  minkäänlaisena  tieteen  vaan  käy- 
tännön  miehenä.  —  Suomalainen  metsänhoitaja  ei  vali- 
tettavasti  hänen  kirjastaan  voi  itselleen  omaksua  muuta 
kuin  perusajatukset  ja  luultavaa  on,  ettei  hänen  kirjansa 
voi  antaa  päteviä  neuvoja  hyvinkään  suurelle  lukijakun- 
nalle,  sillä  tekijä  näyttää  enimmäkseen  nojautuvan  samalla 
työmaalla  saamiinsa  kokemuksiin. 


49 

Että  tekijä  metsän  luontaisiin  uudistustapoihin  ei 
lue  paljaaksi  hakkuuta,  huomataan  esim.  muutamista,  puu- 
lajin  valintaa  koskevasta  luvusta  otetuista  riveistä.  Va- 
littaessaan  sitä,  että  viimeisten  70  ä  80  vuoden  kuluessa 
puulajia  valittaessa  etupäässä  kuuselle  on  annettu  valta- 
asema,  ja  koettaessaan  selittää  syytä  tähän,  sanoo  tekijä: 
„Vähimmän  oikeutetulta  tuntuu  koimas  syy,  joka  myöskin 
on  osaltaan  vaikuttanut  kuusen  suunnattomaan  leviämiseen 
nim.  inhimillinen  mukavuus  ja  turhuus.  Paljaaksi  hak- 
kuUjhakkuualanpolttaminen  (Schlagabbrennen)  ja  kuusen  kei- 
nollinen  kasvattaminen  ovat  töitä,  joita  enimmäkseen  voi- 
daan  johtaa  viheriän  pöydän  äärestä,  toimistosta  käsin  ja 
niiden  toimittaminen  ei  ylimalkaan  nouse  koulunkäyneen 
metsänvartijan  (Fortswart)  intelligenssin  tasoa  korkeammalle. 
Kuinka  mukava  taloudenjohtajalle  ja  kuinka  varma  tulosl 
Lyhyessä  ajassa  alkaa  kuusi  hyötyvästi  kasvaa,  koko  ala 
näyttää  nun  järjestetyltä,  siistiltä,  nätiltä,  että  maallikko- 
kin  on  ihastuksissaan  ikäänkuin  sotamiehiksi  järjestyneistä 
taimista  ja  siitä  seikasta,  ettei  ole  ainoatakaan  neliömetriä 
maata,  jossa  ei  kasvaisi  puuta". 

Puhtaita  metsikoita  ja  puulajien  kasvattamista  schab- 
lonimaisesti  tekijä  vihaa  ja  sanoo  puulajin  valinnasta  pu- 
huessaan  seuraavat  mieleenpantavat  sanat: 

„Metsätuotannon  ensimäisenä  päämääränä  on  kui- 
tenkin  täyttää  ahtaamman  piirin  (paikalliset)  tarpeet;  se 
ala  joka  jää,  käytettäköön  aina  vientiä  eniten  tyydyttävän 
puulajin  kasvattamiseen.  Tuntuu  joka  tapauksessa  us- 
kalletulta,  metsätalouden  yhdelle  ainoalle  kortille,  yhden 
ainoan  puulajin  varaan  asettaminen ;  sen  kaukaisen  ajan 
tarpeet  ja  kauppasuhteet,  jota  varten  meidän  taloutemme 
on  tähdätty,  ovat  arvaamattomat  ja  siitä  syystä  on  jonkun 
erityisen  puulajin  tuottaman  taloudellisen  arvon  ennakolta 
laskeminen  aina  riidanalainen  (anfechtbar)." 

Hän  suosittelee  etupäässä  sekametsikkoja,  mutta  sa- 
noo niistä,  että  „toisiinsa  yhtyvät  (innige)  ja  moninaiset 
metsikkosekotukset  keinollista  tietä  tuskin  ovat  saavutet- 
tavissa".  Hänen  oppinsa  perustuu  siis  siihen,  että  nuo- 
rennos  on  saatava  ainoastaan  luonnon  itsensä  avuUa. 

Luontoisesta  uudistuksesta  puhuessaan  koskettelee 
tekijä  eri  luvuissa  tavallisimpain  puulajien  luonnollista  ja 
yhdistettyä  (kombinierte)  nuorentumista,  ja  puhuu  esim. 
pyökki-,  tammi-,  haapa-,  kuusi-,  saksan  kuusi-  ja  mänty- 
metsikkojen  uudistumisesta. 


50 

Männystä  lausuu  tekijä  m.  m.  seuraavaa,  joka  pa- 
raiten  todistaa  meille,  että  tekijän  sanat  eivät  aina  meikä- 
läisiin  oloihin  sovellu: 

„Mänty  puhtaissa  metsikoissa  on,  jos  aivan  sopimat- 
tomalle  maalle  kasvatettua  kuusta  ei  oteta  lukuun  kaikista 
kotimaisista  puista  vaaroille  enimmin  altis  puu".  (Siv.  32) 
„Luontaiseen  uudistumiseen  on  mänty  ainoastaan  vähän 
taipuvainen*  (Siv.  33). 

Puhuessaan  sekametsien  kasvattamisen  yleisistä  ta- 
voista  ottaa  puhuja  esimerkkiä  omasta  hoitoalueestaan  ja 
sanoo  menettelevänsä  suunnilleen  seuraavalla  tavalla. 
Uudistettavassa  metsikossa  toimitetaan  ensin  puhdistus- 
hakkuu  (Reinigungshieb),  joka  koskee  ei  ainoastaan  vial- 
lisia,  sairaita,  kasvamattomia  yksilöitä  kaikkia  puulajia, 
vaan  joka  poistaa  kokonaan  tai  osaksi  myöskin  sellaiset 
puut,  joita  vastaisessa  metsikossa  ei  ollenkaan  tahi  ainoas- 
taan vähissä  väärin  tahdotaan  kasvattaa.  Metsikko  on 
aivan  sulkeutunut  jo  tukahduttaa  mahdoUisesti  nousseet, 
epämieluisat  taimet.  Tämän  perästä  toimitetaan  —  epä- 
määräisen  ajan  kuluttua  —  ensimäinen  uudistushakkuu. 
Onko  tämä  tehtävä  samalla  lailla  koko  metsikossa  eli  ai- 
noastaan ryhmittäisin,  onko  harvennettava  enemmän  eli 
vähemmän,  se  riippuu  maanlaadusta  ja  puulajista;  joka 
tapauksessa  tulee  paikallisen  kokemuksen  olla  tässä  mää- 
räävänä.  Metsä  saa  tämän  perästä  levätä  ja  odotetaan 
enimmin  halutun  puulajin  nousemista.  Tämä  tapahtuu 
useimmiten  ryhmittäisin,  mutta  täytyy  täydentää  kylvämällä 
ja  kun  täydellinen  nuorentuminen  on  tapahtunut  täytyy 
taimille  antaa  valoa.  Päämetsikossa  toimitetaan  sen  täh- 
den  ankara  vaiohakkuu;  sellaiset  paikat,  joissa  nuoren- 
nosta  puuttuu,  täydennetään  istutuksella.  Kun  uusi  metsä 
kaikkialla  näjrttää  päässeen  hyvään  alkuun,  kaadetaan  jä- 
lellä  oleva  vanha  metsä. 

Erityisissä  luvuissa  puhuu  tekijä  „von  Nachbesse- 
rungen und  Komplettierung"  ja  „Durchjätungshieb,"  joka 
on  jonkunlainen  taimiston  apuharvennus  ja  selittää  erit- 
täin  intressantissa  kappaleessa  esimerkeillä,  joita  kartoilla 
valaistaan,  omassa  hoitoalueessaan  noudattamistaan  me> 
toodeista. 

Kirjan  sujuva  tyyli  ja  tunne  siitä,  että  sen  tekijä  on 
avosilmäinen,  virkeä  henkilö,  tekee  sen  lukemisen  virkistä- 
väksi  ja  monessa  suhteessa  opettavaiseksi. 

A.  B.  H— r. 


Puutavaramarkkinat*). 

Puutavaramarkkinat  ovat  lamassa.  Tämä  tärkeintä 
vientitavaraamme  kipeästi  kohtaava  tosiseikka  ei  enää  liene 
kiellettävissä.  Itä-aasian  sodan  synnyttämät  häiriöt  raha- 
asioissa,  huonot  rahtimaksut,  laimentunut  rakennusinto,  epä- 
vakaiset  olot  etelä-Afrikassa  y.  m.  asianhaarat  ovat  arvelut- 
tavassa  määrässä  peloittaneet  ostajia  täydentämästä  puu- 
tavaravarastojaan.  Toivoen,  että  seuraavan  päivän  notee- 
raus  tekisi  tarpeellisen  varaston  hankkitnisen  mahdoUiseksi 
vieläkin  huokeammalla,  ovat  he  ulottaneet  varovaisuutensa 
nun  pitkäUe,  että  pitävät  varastossa  ainoastaan  käsikauppa- 
tarpeen.  Luonnolliselta  tuntuu,  että  moinen  varovaisuus 
ajanpitkään  matkaansaattaa  suotavan  muutoksen  markki- 
nain  tilassa,  mutta  niinkauvan  kuin  heikkoluottoisemmat 
ulosviejät  ovat  pakoitetut  realiseeraamaan  tavaransa  ostajien 
määräämistä  hinnoista,  ei  tämä  muutos  liene  toteutetta- 
vissa.  Vankat  ulosvientiliikkeet  taasen,  jotka,  raakatava- 
ransa  ovat  ostaneet  suotuisten  hintain  vallitessa  eivät  luon- 
nollisesti  halua  suoranaista  tappiota,  vaan  asettuvat  myyn- 
nin  suhteen  odottavalle  kannalle.  Toivokaamme,  etteivät 
siinä  pety. 

Mitä  eri  sorttimentteihin  tulee,  nun  ovat  lankut  ja 
yleensä  paksumpi  puutavara  vaikeammin  kaupittavat;  näissä 
lajeissa  onkin  hintojen  laskeutuminen  tuntuvin. 

Petäjäisistä  Valkeanmeren  lankuista  tarjotaan  Englan- 
nissa  Lff  8.  —  Kapmaassa  lankut  tuskin  nimeksikään  käy- 
vät  kaupaksi;  sikäläiset  ostajat  vaativat  sen  lisäksi  erikoisia 
pituuksia,  joita  myyjillä  harvoin  on  tarjona. 

Petäjäbattensista  maksetaan  Lff-  7  — ;  kuusisista  Lffi 
6.6.  Viimeksimainittujen  hinta  Saksassa  on  M.  130  —  7"; 
125  M.  —  6";  M.  120  -  5". 

Yleensä  voidaan  sanoa,  että  hienoUa  tavaralla  on  laa- 
tuunsa  nähden  parempi  menekki  kuin  paksummalla. 


^)    Kirjotus  tehty  jo  viime  marraskuussa. 


52 

Toistaiseksi  vaikutta  markkinain  painostava  tila  met- 
sien  myyntiin  ainoastaan  siten,  että  raakaineen  kysyntä 
yleisen  raha-ahtauden  vuoksi  on  laimeampi.  Metsistä  mak- 
setut  hinnat  ovat  likimiten  samat  kuin  edellisinä  vuosina, 
lukuunottamatta  tarjouksia  eräistä  kruununmetsistä  varsin- 
kin  Kuopion  läänin  tarkastuspiirissä,  jossa  tarjottu  puu- 
määrä  nykyisin  näyttää  olevan  suurempi,  kuin  minkä  sikä- 
läiset  sahalaitokset  kykenevät  valmistamaan. 

—5. 


53 


O 
0) 

(0 

c 
c 
o 

> 
0 

a 

0 
O 

3 
-C 
0 

0 
> 

0 

3 

a 

c 
o 

> 


s 


11 

==1 


'S 

c 

CO 

¥ 
o 


KO      ^ 


I      -5 


E^  xo 

CO  3b  >» 

■:-"• 

O      .CM 
CO  ^.5 

CO  _    CO 

-C0< 


T?^^u5S 


^ci^  :r 


CO 


.©2 ^ "K 'S '^  CO  o 


*v   3  »CO  ■*-' 


fcgE 


bJ 


i?5tO"^     I  O  iO  t«- t^  Tj«  «O  CS 


OiOQQ 


COCOCOTfCOCOCOCOlOiOCOCMTfCMCO'^ 


"  E 


d    ö| 
I  l< 

O         -.41 


(£P 


O    .^ 

es-g 


b 

E 

CO 

CO 

c5? 


d 


> 

s 
s 

D. 

E 


SO  CO 

5  CO  2s 

3    h«  CO   Qi 

r/^   CO  >  -^ 


hu: 


)oooiCMt-*ioo»-'t^oor^^< 
)h«*oo^Tj«ocM^oo^a5t»-c 


s 


lOt^CO        tO -^  Tf  Tf  O)  05  Q  "^  iO     05     t^ 
p-  ^  ^  -^00'^  CS     -^ 


54 


— 

3 
O 

M 

•c? 

cc 

^ 

•^ 

3 

>> 

*i 

c 


3      k. 

^   I 


o 


c 
S 


8 


3 
3 


<£ 


(MC 


E 


ä 

CO 

CA 

3 
O 


3 


^*  CO 

.-«   - 

O.  (M 

lS2 
^^'^".-^ 

;=  >>   .  CO  Ä 

<    r    r 

^  — CS 
(N  ^iO 


■«**<Nt-- 


CO 

O    — 


CQ 


*^     3 

««  o 


g<  E 

F.     .  i« 
c/)  Qu 


s 


c^» 


-^   CO 

so. 


o<oc25 


CO  «5  TT  CO  7*  Ol 


<or«^oco(NO 


S|E.o.o-g 
b  J<  4S  _S  S  is 


E^-  ^ 

^^'^ 
00-g« 

ZT 

CO 

> 


'«dE 


I   0»0  — 00(nS(M 


COCO'^CO^OO'^COCM 


«o 

«0 


ö    ?ö  8Ö 

ll^lsilil 

«3  hfii  >>F.  F.  Fs  3 


.  j3  C  **• 

^    Ig  "^1 


COOCSCOC^CO^lO«-' 
O>0000*"^^CgO>l»^t** 
«O  OS  (N  O^ -^  ^  CO  00,  C^ 
Tf  CO  co"  CO  l^  "^  iC  ai"  3f 

»^        «-^  «-^  »-*  »-^  CO 


3 


o 
E 

.     E         B       *       B    3 

.c75  tasr 


55 


S'       •    tu  J^ 


3 
3 
0,f 


:<>»^^ 


3 


CO 

•S  ^  Q  .E  E 

.2»  d  2 1:  .2 


.E  ä) 
^2 


lOiOOO 
CN  t>-  lO  lO 


42 

o 


«0     ^ 

1^ 


3      %Z 


o 


0Q 

E     |E 

d 


CNCN 


s 


IS 


«o 

IS 

oio 

3 
< 

xr 


roooi0^ooo>c<4oooo^ 


t«  C  S  »-.EtM.a  a»c/D 

clI  2  «  ^-  SS    .  *J  c 
""§E^Sob|oi*:giü 


S 


co^ocsr>-ooooco«5 
cocoico^coooi^^Jo 
od  CS  ci  CN  ^  a^  rf  o"  h*"  oo" 


TT      lO      lO  o      a>  00  CO 
r-      <M      r^oo      ocorf 

CM  r-^  CM^  — «  ^ 


Ä     iS     •=  w     'S  t:  w 

>       C/3       a-C/3       <>J 


^•c?c^^ 

.:  .Et^cS 

^  2  S  SS 
•   • ''' 

V. 


C 
^ 
^ 

5 

•« 

t 


«  «  g 

CO    CQ    m 


56 


CS 

5 

g«i 

•^  >» 

09 

o>^ 

CO 

Ät      1 

1 

CO 

CO 

S  d            S 

^<N 

E 

JKi 

rfS          1« 

s 

s«-     . 

'«f 

s 
s 

••• 

'S 
-S 

3 

§■ 

-CO 

3 

•»o             3 

«X 

ü 

«^  Cu 

s 

z 

1 

g"             1 

00 

s. 

3iq  E 

.^CM 
<co  CO 

' 

>■           2- 

^ 

CO 

DU 

< 

2oSoo 

<3 

11 

D. 

s  s 

S  1  SooSSScs 

s§s 

s 

iC       OOOiiOiO'^ 

^  lO  CM -«}•  CV|  tf>     1 

t~.t^<M 

•^ 

,  ^5    ^ 

SS 

1 

1 

E 

^ 
Q 

o^  o 

e 
c      1 

o 

Ostajan  ni 

1  flilii 

6! 
-fti 

3      43 

Ii| 

d 

0» 

3 

£    ^ 

•«e 

^  >. 

<N    SS*^8'^t2 

§ 

5 

1 

l>-  CM  b*  Cb  Oi  rf  o 

5       OJ  00  O  §       CO 

1    JoS^-«    2 

S 

1   ^  ä? 

lO*     loaTioiocsT^" 

S 

1 

5! 

OO^COTf  QOIO 

•                                n 

S 

' 

■^ 

g 

g 

=s    S 

Sil  8§§ 

£? 

v^ 

o       o            ^ 

Oir^ 

f^CO 

t^ 

^  s 

?o 

a 

5      3          ^ 

S?5 

32 

s; 

¥  i 

tOCOrj«        lOiO*^ 

s 

Ci. 

O        CO              00 

coio 

T}.^ 

oo 

H      3 

•-* 

a. 

•^ 

s  •  * 

§ 

^ 

•9 

1 

5 

E    • 

3 

S.2, 

>- 

A 

>^ 

O 

1 

1 

c 

£ 

1 

.'S 

2  1 

3  O 

«0          

1     -^    '   "1    • 

«0      *      '      * 

CO  S       •      ■ 

j 

^<o   ^iSiS 

i>i     2         D 

J]£ 

<5s 

57 


^ 
S 


a> 

o. 

■?n 

=  ä 

E  § 

:S 

E 

c 

c 

o 


s  s 


F 


3 


o 


«4. 

-fti 


s 

«         .    . 
■*^  c  c  c 

u3 


OOOCNO 


O 


o 
Ü 


o 
CJ 


O 

o 
5^ 


c 
-<«8       ^  .E    . 

o        <     < 


^cd^ 


'rfirS^ 


CviOOCMQiOQOO 


rt  io"  ^  tC  lo"  o"  a^ 


s 


iT    Ml   * 


'öö* 


i2 


l££5l    I    I 


I 


Virallista. 

Keisarillinen  senaatti. 


Vio  04.    Metsänh.  I.  G.  Snellman  nimitt.  Ylimetsänhoitajaksi  Kemin  tark. 

piiriin  23/9  04. 
171004.    M.  kond.  N.  Backman  nimit.  Uomaan  h.  al.  metsflnhoitajaksi 

3/10  p:stä. 
'V10O4.    M.  arvost.  K.  E.  Brander  3/io  p:sta  Saarijärven  h.  al.  metsän- 

hoitajaksi. 
28/11 04.    M.  kond.  J.  O.  Renfors  Evon-Wesijaon  kr.  puistojen  metsän- 

hoitajaksi. 
2/12  04.    M.  kond.  R.  Malmborg  Halmejär\'en  h.  al.reen  metsänhoitajaksi 

24/10  p:stä. 
2/12  0^-    M-  hoit.  G.  E.  R.Wasastjema  Jongunjoen  metsänhoitajaksi. 

Uusia  metsänvartijakoiiluja.  Korkeimmassa  paikassa  on 
vahvistettu  asetus  kaksivuotisilla  oppijaksoilla  toimivien  metsänvartija- 
koulujen  penistamisesta  Pieksämäen  pitäjään  Nikkarilan  virkatalonpuis- 
toon  ja  Rovaniemen  pitäjään.  äenaatti  on  valtuutettu  v.  1905  kummal- 
lekin  koululle  valtiovaroista  määräämään  66,050  mkaa  rakennusten  teet- 
tämiseen  ja  koulujen  sisustukseen,  opetusvälineiden  hankkimiseen,  työ- 
kaluihin  ja  muuhun  kalustoon  sekä  tasotus-  ja  tienrakennustöihin.  Sa- 
malla  on  senaatti  valtuutettu  yhdessä  hänen  ylhäisyytensä  kenraaiiku- 
vernöörin  kanssa  laatimaan  ohjesäännöt  näille  uusille  kouluille  ja  mää- 
räämään. milloin  niitten  on  alettava  toimintansa. 

Metsähallituksen  on  käsketty  yhdessä  yleisten  rakennusten  yli- 
hallituksen  kanssa  laatia  kouluille  tarpeellisten  rakennusten  piirustukset 
sekä  lähettää  ne  ynnä  kustannusarvio  senaattiin. 

Senaatti  on  suostunut  metsähallituksen  esitykseen  ylimääräiseu 
metsäpalovartijan  asettamisesta  Impilahden  ja  Suistamon  kruununpuis- 
toihin  Vüpurin — Mikkelin  läänien  tarkastuspiirissä. 

Senaatti  on  suostunut  metsähallituksen  esitykseen,  että  lisalmen 
pitäjässä  oleva  Kaation  kruununpuisto  erotettaisiin  erityiseksi  vartio- 
piiriksi. 


59 

* 

Metsähallitus.  Senaatti  on  oikeuttanut  metsähallituksen  kut- 
sumaan  lisäjäsenikseen  erinäisten  tärkeäin  asiain  käsittelyyn  Kemin  tar- 
kastuspiirin  ylimetsänhoitajan  P.  E.  Snellmanin,  lin  hoitoalueen  ylimet- 
sänhoitajan  R.  Montellin,  Oulun  tarkastuspiirin  v.  t.  ylimetsänhoitajan 
N.  J.  Juselius'en,  Kemijärven  hoitoalueen  metsänhoitajan  S.  A.  Winber 
gin,  Simon  hoitoalueen  metsänhoitajan  M.  af  Tengströmin  ja  Muonion 
hoitoalueen  metsänhoitajan  K.  E.  Forsströmin. 

Valtion  sahalaitos  Siuron  asemalla,  Sittenkun  senaatti 
lokakuun  9  p:nä  1902  oli  käskenyt  metsähallituksen  ryhtyä  toimenpi- 
teisiin  valtion  rautateille  tarpeelHsien  puumäärien  hankkimista  varten 
sopivasti  sijaitsevista  kruununmetsistä,  ilmoitti  metsähallitus  että  sanot- 
tua  tarkoitusta  varten  viimekuluneen  vuoden  aikana  on  muun  muassa 
Karvian  ja  Parkanon  hoitoalueista  metsähallinnon  toimesta  hakattu  ja 
uitettu  lähellä  Siuron  asemaa  olevalle  nosto-  ja  varastopaikalle  sekä 
siellä  maalle  nostettu  yhteensä  noin  27,000  kuutiometriä  hirsiä  sekä 
ratapölkky-  ja  halkopuita.  Koska  sanottujen  puumäärien  valmistaminen, 
suoritettuna  käsivoimalla,  arvion  mukaan  tulisi  nousemaan  yli  16,000 
markan,  johon  lisäksi  tulisi  puheina  olevien  puumäärien  maalle  nosta- 
miskustannukset,  noin  7,000  markkaa,  metsähallitus,  kun  Siuron  ase- 
malle  joka  vuosi  Parkanon  ja  Karvian  hoitoalueiden  metsistä  tulee  han- 
kittavaksi  yhtä  iso  puumäärä  kuin  ylläsanottu,  ja  tulevaisuudessa  tämän 
lisäksi  ehkä  noin  17,000  kuutiometriä  puutavaraa  Aureen  ja  Kankaan- 
pään  hoitoalueista  ja  kun  puutavarain  maalle  nostaminen  ja  valmista- 
minen SiuroUa  ajan  pitkään  tulisi  paljon  halvemmaksi,  jos  se  tehdään 
koneiston  avuUa,  samalla  esitti :  että  yllämainitulle  Siuron  aseman  lähellä 
olevalle  pakkoluovutetuUe  alalle  puheena  olevaa  tarkoitusta  varten  ra- 
kennettaisiin  sahalaitos  sekä  että  ehdotetun  laitoksen  hankkimiseen  ja 
rakentamiseen  myönnettäisiin  tarvittavat  varat. 

Kun  rautatiehallitus  vielä  oli  asiassa  vaaditun  lausunnon  antanut, 
on  senaatti  nyttemmin  määrännyt,  että  rautatiehallituksen  tulee,  metsä- 
hallituksen kanssa  neuvoteltua,  puheena  olevaa  tarkoitusta  varten  vas- 
tamainitulle  Siuron  rautatieaseman  lähellä  sijaitsevalle  varastopaikalle 
rakennuttaa  metsähallituksen  ehdotuksen  mukainen  puitten  nosto-  ja 
sahalaitos  ja  valtuuttanut  rautatiehallituksen  metsähallitukselta  tätä  var- 
ten ensitulevan  vuoden  alussa  maksettavaksi  tilaamaan  ja  käyttämään 
korkeintaan  48,300  mk.  niistä  varoista,  jotka  ovat  myönnetyt  puitten 
hankkimista  varten  valtionrautateitten  varalle.  Mainitut  nosto-  ja  saha- 
laitokset  ovat,  kun  ne  on  saatu  valmiiksi,  jätettävät  metsähallituksen 
hallittavaksi  ja  käytettäväksi. 

Metsänhoitoalueiden  luku.  Korkeimmassa  paikassa  on  vah- 
vistettu  senaatin  esitys,  joka  koskee  uutta  Oulun  läänissä  olevien  kruu- 
nun  metsien  jakoa  hoitoalueihin  ja  tarkastuspiireihin,  jonka  mukaan 
näiden  luku  melkoisesti  lisääntyy. 


60 


Metsähallitus. 


1/7  04.    Metsäkond.  W.  Walle  määratty  v.  t.  metsänhoitajaksi  Multian 

hoitoalueeseen  10  p:stä  Heinäkuuta. 
5/7  04.    Metsäkond.  C.  Munsterhjelm  edelleen  olemaan  v.  t.  metsän- 

pääUysmiehenä  Tornion  hoitoalueessa. 
5/7  04.    Metsäkond.  J.  Montell  metsänpäällysmieheksi  Muonion  hoitoai. 
^/7  04.    Metsähoitaj.  N.  J.  Juselius  v.  t.  Ylimetsänhoitajaksi  Oulujärven 

tark.  piirissä  2  kuukaudeksi  Heinäkuun  9  p:stä. 
12/7  04.    Metsähoit.  G.  R.  Holmqvist  metsäpäällysmiehen  virkaan  3  vii- 

koksi  Pyhäjoen  hoitoalueeseen. 
18/7  04.    Metsäkond.  B.  W.  Lindqvist  v.  t,  metsänhoitajaksi  Halmejärven 

h.  alueeseen. 
18/7  04.    Metsäkond.  Lauri  Hellman  v.  t.  mets.  pääUysmieheksi  Rova- 

niemen  alueeseen. 
20/7  04.    Metsähoit.  O.  W.  Randelin  v.  t.  Ylimetsänhoitajaksi  Waasan  tar- 

kastuspiiriin  2  viikoksi  Helnäkuun  16  prstä. 
21/7  04.    Metsäkond.  J.  Foudila  leimausapulaiseksi  Kemin  hoitoalueeseen. 
23/7  04.    Metsäkond.  W.  Walle  leimaustöihin  Suojärven  hoitoalueeseen. 
25/7  04.    Metsäkond.   K.  A.  Ikonen  v.  t.  metsäpäällysmieheksi  Hyryn- 

salmen  piiriin. 
31/7  04.    Metsäkond.  O.  Heikel  arvioimistöihin  Evon  -Wesijaon  kruunun 

puistoon. 
26/7  04.    Metsähoit.  Q.  O.  Tlmgren  holt.  Insinöörin  virkaa  Metsähall»- 

tuksessa. 
31/7  04.    Metsäkond.  W.  Cajanus  kutsutaan  palvelemaan  Metsähallituk- 

sessa. 
8/8  04.    Metsäkond.  J.  O.  Renfors  v.  t.  metsänhoitajaksi  EvoUe. 
8/8  04.    Metsäkond.  W.  G.  Lindholm  v.  t.  opettajaksi  Evon  opistoon. 
16/8  04.    Metsäkond.  O.  Herpman  v   t.  metsänhoitajaksi  Pällilän  hoito- 
alueeseen. 
31/8  04.    Metsäkond.  A.  Tervo  v.  t.  metsänpäällysmieheksi  lin  piiriin. 
31/8  04.    Metsäkond.   E.  Mäntyvaara  metsänpäällysmieheksi  Ounasjoen 

piiriin. 
31/8  04.    Ylioppilas  E.  Lundahl  metsäpäällysmieheksi  Ounasjoen  piiriin. 
31/8  04.    Ylioppilas  A.  Tuhkanen  metsäpäällysmieheksi  Sodankylään. 
31/8  04.    Metsäkond.  W.  Cajanus  ja  Munsterhjelm  metsäpäällysmiehiksi 

Tornion  piiriin. 
3/9  04.    Metsähoit.  N.  J.  Juselius  v.  t.  Ylimetsänhoitajaksi  Oulujärven 

piiriin  3  kuukaudeksi  Syysk.  9  prstä. 
3/9  04.    Yliopp.   K.  L.  Sandström  v.  t.  metsäpäällysmieheksi  Siikajoen 

hoitoalueeseen  6  kuukaudeksi. 
' /9  04.    Metsäkond.  E.  Ekstam  apulaismetsänhoitajaksi  Kemijärven  piiriin. 
15/9  04.    Metsäkond.  J.  Wallen  metsänarvostelutöihin  Suomusjärven  hoito- 
alueeseen. 


61 

20/9  04.    Metsäkond.  A.  Torckell  leimaustöihin  Simon  hoitoalueeseen. 
22/9  04.    Metsäkond.  W.  Streng  v.  t.  hoitajaksi  Mikkelin  piiriin  1  kuu- 

kaudeksi. 
26/9  04.    Tohtori  A.  K.  Kajander  v.  t.  opettajaksi  Evon  opistoon. 
27/9  04.    Metsäkond.   Fr.  v.  Wright  v.  t.    metsänhoitajaksi   Kuusamon 

hoitoalueeseen. 


Vio04.    Metsäkond.  E.  Cronström  määrätty  v.  t.  metsänpääU.  mieheksi 

Kemijärven  hoitoalueeseen. 
Vio04.    Metsäkond.  A.  S.  Torckell  määr.  rautatiehakkauksiin  Simon  ja 

lin  hoitoalueissa. 
7/10  04.    Metsäkond.  E.  Lilius  Aureen  h.  alueen  v.  t.  metsänhoitajaksi 

5  kuukautta  ^*/io  p:stä  04. 
10/10Ü4.    Metsäkond.  T.  W.  Rydman  määr.  rautatiehakkauksiin  Multian 

h.  alueeseen. 
17/10  04.    Metsäkond.  J.  E.  Wierimaa  määr.  Ristseppälään  valvomaan  erit 

hakkuita,  ulosantoa  ja  vetoa. 
31/10  04.    V.  t.   työnjohtaja  A.  Mankinen  määr.  Tuomarniemen  metsän- 

vartija  koulun  työnjohtajaksi. 
2/ii  04«    Metsäkond.   W.   Borg  avustajaksi  leimaustöissä  Hyrynsalmen 

h.  alueeseen. 
4/n04.    Metsäkond.  John  Hackstedt  11  kuukaudeksi  Uomaan  h.  al.:een 

apulais-metsänhoita  jaksi . 
12/11  04.    Metsäkond.  E.  Lilius  toimittamaan  puiden  hankintaa  Pitkänie- 

men  keskuslaitosta  varten,  tämän  vuoden  aikana. 
15/1104.    Metsähoit.  Aksel  Brander  i7/ii  p:stä  3  viikoksi  Kuopion  läänin 

tark.  piirin  v.  t.  ylimetsänhoitajaksi. 
i6/ii04.    Metsäkond.  J.  Wallen  apulaiseksi  Suomusjärven  h.  al.:een  1/12 

p:stä  6  kuukaudeksi. 
23/11 04.    Metsäkond.  O.  Heikel  v.  t.  mets.  hoitajaksi  Haukiputaan  h. 

al.:een  valtiopäiväa jaksi  V12  p:stä. 
24/11  04.    Metsäkond.  T.  Rosenbröijer  v.  t.  metsänhoitajaksi  lin  h.  al.:ssa 

valtiopäiväajaksi. 
2d/ii  04.    Metsäkond.  K.  O.  Akesson  käsketään  sähkösanoman  kautta  läht. 

Ristseppälään. 
2/12  04.    Metsähoit.  G.  E.  R.  Wasastjerna  Ilomantsin  v.  t.  metsänhoita- 
jaksi 6  viikoksi. 
2/12  04.    Metsäkond.  K.  Rönneberg  6  viikoksi  Jongunjoen  h.  al.:een  v.  t. 

metsänhoitajaksi. 
2/12  04.    Metsäkond.  B.  W.  Lindqvist  4  viikoksi  Halmejärven  h.  al.:een 

V.  t.  metsänhoitajaksi. 
3/12  04.    Metsäkond.  E.  Stjernvall  Simon  h.  alueen  v.  t.  mets.  päällys- 

mieheksi  1/1  p:stä. 
3/12  04.    Metsäkond.  J.  Foudila  Kemin  h.  alueen  v.  t.  mets.  päällys- 

mieheksi  1/1  p:stä. 

7/12  04.    Metsähoit.  K.  Forsström  4  viikoksi  v.  t.  mets.  pääU.  mieheksi 
Muonion  h.  alueeseen. 


62 

»/i2  04.    Metsäkond.   W.  G.  Lindholm   Evon  Opiston  v.  t.  opettajaksi 

toistaiseksi. 
8/12  04.    Metsäkond.  B.  W.  Lindqvist  Halmejarven  v.  t.  metsSnhoitajaksi 

2  viikoksi  Vi  P-stä. 
»V»2  04.    Metsähoit.  G.  W.  Forsström  v.  t.  apulais  mets.  hoitajaksi  So- 

dankylän  hoitt.  al.rssa  6  viikoksi  '/i  p:stä  — 05. 
»/12  04.    Metsänhoit.  N.  J.  Juselius  v.  t.  Yiimets.  hoitajaksi  Oulujärven 

tark.  piirissä  6  kuukaudeksi  d/12  p:stä  04. 
20/12  04.    Metsäkond.  T.  Lund  Metsähallituksen   kanslistiksi  3  viikoksi 

^y\2  p:stä. 


Niitä  näitä. 


Metsäntarkastuksia  kruununmetsiin.  Viime  talvena  pan- 
tiin  metsähaliituksessa  vireille  kysymys  siitä,  että  v.  1898  alkuunpantu 
metsänjakototmi  kniununpuistoissa  ei  semmoisenaan  johda  toivottuihin 
tuloksiin,  se  kun,  järjestettynä  samalla  tavoin  kuin  verrattain  vähäisillä 
valtion  virkataloilla,  ei  ole  sovitettu  kruununmetsätn  laajojen  olojen  ja 
tarpeen  mukaisesti,  ja  koska  semmoisen  jakotyön  suorittaminen  tär- 
keimmilläkin  osilla  kruununmetsiä  tulisi  vaatitnaan  vuosisadan  jopa 
enemmänkin,  päätti  metsähallitus  järjestää  sanotut  taksatooriset  työt 
enemmän  käytöllistä  tarvetta  vastaaviksi  ja  muodostaa  ne  aika  ajottais- 
ten  metsänhoidon  tarkastusten  eil  revisioonien  muotoon;  joita  olisi  tar- 
kotus  toimittaa  kussakin  holtoalueessa  joka  kymmenes  vuosi.  Tämän 
mukaisesti  laati  metsähallitus  seikkaperäisen  ohjelman  jakotaksaattorien 
eli  metsänhoidon  tarkastastajain  toiminnalle,  käsittäen  tämä,  paitsi 
tarkan  selonottamisen  hoitoalueen  tähänastisesta  taloudesta  ja  hoidosta 
sekä  kaikista  siinä  toimitetuista  metsänhoidollisista  töistä,  myöskin  hoito- 
suunnitelman  laatimisen  seuraavaksi  kymmeneksi  vuodeksi,  hoitoalueen 
metsissä  tehdyn  tarkan  tutkimuksen  nojalla. 

Viime  kesänä  toimitettiin,  edellämainittua  suunnitelmaa  noudattaen, 
metsänhoidon  tarkastuksia  koetteeksi  Kemin,  Pyhäjoen,  Multian  ja  Jalas- 
järven  hoitoalueissa.  Kun  tuios  näistä  toimituksista  on  näyttäytynyt  tyy- 
dyttävältä,  on  metsähallitus  päättänyt  esittää  tarkastuksia  edelleen  jat- 
kettaviksi  ja  siinä  tarkotuksessn  töiden  jouduttamista  ehdottaa,  että 
jakotaksaattorien  lukumäärä,  joka  näihin  saakka  on  ollut  4,  lisättäisiin 
kahdella,  jotenka  ensi  kesänä  saataisiin  6  taksaattoria  puheenalaisia  met- 
sänhoidon tarkastuksia  toimittamaan.  Tarkotuksena  olisi  ensi  kesänä 
saada  työn  alaisiksi  se  osa  nykyistä  Kemin  hoitoaluetta,  joka  vastedes 
tulee  kuulumaan  uuteen  ehdotettuun  Muurolan  hoitoalueeseen,  sekä 
lisäksi  Lestin,  Virtam,  Jämsän,  Lopen  ja  Palojärven  höitoalueet. 

Vikanaisten  puiden  myynti  kruununmetsistft.  Useissa 
Pohjois-Suomen  hoitoalueissa  on  tullut  tavaksi  talven  kuluessa  myydä 
joko   käsikaupalla  tai  hakemuksen   perusteella  metsähallituksesta  saatu- 


64 

Jen  päätösten  nojaila  suuret  maarät  vikanaisia  seka  jattöpuita  vanhoilta 
hakkuualoilta.  Tällaisten  puiden  menekkiin  on  vaikuttanut  se  seikka, 
etta  köyhakin  toq)pari,  joka  on  saanut  ostaa  vikanaisia  puita,  niiden 
nojaila  saapi  kauppiailta  ja  sahayhtiöiltä  luottoa,  sitoutumalla  talven 
aikana  vedättamaän  ostamansa  puut  uittovaylan  varreile  ja  siella  sovi- 
tusta  tiinnasta  luovuttamaan  ne  yhtiölle. 

Vahitelien  on  paikkakunnilla,  joissa  vakinaisten  puiden  myyntiä 
on  suuremmassa  maarin  harjoitettu,  vaestössä  syntynyt  se  kasitys,  etta 
silla  on  muka  kieltamatön  oikeus  lunastaa  taman  laatuisia  puita  .liata- 
avuksi";  onpa  menty  niinkin  pitkalle,  etta  tahan  oikeuteen  luottaen,  on 
otettu  velkaa  yhtiölta  jo  ennenkuin  ostolupa  on  saatukaan. 

Kun  kieltamatön  tosiseikka  kuitenkin  on,  etta  useilla  paikoin 
kniununmetsissa  on  ninsaasti  vikanaisia  ja  jattöpuita,  jotka  ensi  tilassa 
olisivat  hakattavat,  on  metsaiiallitus,  muuttamalla  tahan  asti  kaytettyja 
myyntitapoja,  jotka  monessa  sutiteessa  ovat  olleet  sopimattomat  kierto- 
kirjeessa  alaisilleen  paikallisille  viranomaisille  maarannyt,  etta  vikanaiset 
puut  vastedes,  mikali  mahdollista,  ovat  myytavat  paikallishuutokaupalla 
seuraavaa  menettelytapaa  noudattaen. 

Hoitoalueen  metsanhoitaja  seka  ylimetsanhoitaja  tutldvat  yksissa 
neuvoin  hyvissa  ajoin  kevaalla  tai  kesallä  kuinka  suuri  maara  puita, 
metsantilaa  ja  paikallisoloja  silmalla  pitaen,  seuraavana  syksyna  on  myy- 
tava  paikallishuutokaupalla.  Hakkaussummaa  arvosteltaessa  otetaan 
huomioon  myöskin,  paljonko  puita  tuUaan  myymaan  yleiselia  huuto- 
kaupalla  seka  onko  ennen  myytyjä  metsia,  jotka  seuraavana  talvena  jou- 
tuvat  hakattaviksi,  ja  silmalla  on  ehdottomasti  pidettava,  etta  myynti 
paikallishuutokaupalla  tarkoittaa  todellista  puhdistushakkuuta  metsan- 
uudistamisen  edistamiseksi. 

Hyvissa  ajoin  kesalla  leimataan  Sitten  myytavaksi  paatetty  puu- 
summa,  jolloin  leimamerkilla  on  varustettava  kaikki  leimausalalla  iöy- 
tyvat  vikanaiset  ja  jattöpuut.  jotka  metsanhoidolliselta  kannalta  olisivat 
poistettavat  yksinpä  hylkypuutkin. 

Leimausaloja  valitessaan  on  metsanhoitajan  otettava  huomioon, 
paitsi  suorastaan  mntsanhoidollisia  seikkoja,  myöskin  etta  suurempi  puu- 
maara  saadaan  leimatuksi  saman  uittovaylan  varreile  seka  etta  hakkui- 
den  kautta  tarjotaan  työnansiota  sellaiselle  paikkakunnan  vaestöUe,  jolla 
ei  ole  tilaisuutta  muissa  yleisissa  töissa  saada  ansiota. 

Leimauspöytakirja  lahetetaan  ennen  syysk.  15  paivaa  metsahal- 
litukselle  tarkastettavaksi  ja  huutokanppa,  josta  hyvissa  ajoin  on  annet- 
tava  tieto  tavanmukaisilla  kuulutuksilla  seka  sanomalehti-ilmoituksilla, 
on  toimitettava  lokakuun  aikana,  jonka  jalkeen  huutokauppapöytakirja 
metsanhoitajan  ja  ylimetsanhoitajan  lausuntojen  kera  heti  toimitetaan 
metsahaltitukselle. 


65 

Huutokaupassa  tarjotaan  puut  metsdmaihin  nähden  ensin  pie- 
nissä  erissä  ja  Sitten  saman  uittoväylän  varrella  leimatut  kerrallaan  ja 
on  huutokaupassa  noudatettava  seuraavia  määräyksiä: 

Jokainen  leimattu  puu  on  kaadettava  ja  maksettava;  —  puiden 
hakkaus  ja  ulosotto  on  ehdottomasfl  loppuun  saatava  ennen  huhtikuun 
1  päivää  seuraavana  vuonna  ja  niiden  hinta  on  ennen  sitä  seuraavan 
elokuun  1  päivää  suoritettava  hoitoalueen  metsäkasöörille  (lääninrahas- 
toon);  —  ostajan  on  kruunulle  korvattava  kustannus  puiden  ulosannosta 
tarvittavasta  avustuksesta  laskun  mukaan,  jotka  korvaukset  ovat  mak- 
settavat  samalla  kertaa  kuin  puiden  hinta:  —  jos  leimaamattomia  hirsi- 
puita  kaadetaan,  on  ostajan  kustakin  maksettava  leimatun  puun  kolml- 
kertainen  hinta,  kuitenkin  vähintäin  5  markkaa;  —  ostajan  tulee  vastata 
kaikesta  vahingosta,  joka  hänen  tai  hänen  työväkensä  kautta  kruunun- 
metsälie  aikaansaadaan;  —  metsänhoitajalla  on  valta  keskeyttää  hakkuu 
jollei  hänen  määräyksiään  hakkuun  ja  ulosoton  suhteen  noudateta, 
missä  tapauksessa  ostajakin  voi  menettää  hakkuu-oikeutensa ;  —  ostajan 
tulee.  ennenkuin  kontrahtia  kaupasta  tehdään,  asianomaiselle  metsän- 
hoitajalle  toimittaa  täysivarainen  takaus  puiden  hinnan  maksamisesta 
määräajalla  sekä  kauppaehtojen  täyttämisestä  muissakin  kohdin. 

Tämän  ohessa  on  metsähallitus  huomauttanut,  että  jos  työansion 
hankkimiseksi  tänä  talvena  on  tarpeen  toimeenpanna  täUaisia  paikallis- 
huutokauppoja,  leimaustöihin  heti  on  ryhdyttävä  ja  metsähallitukseita 
pyydettävä  apua  siinä  tapauksessa,  että  hoitoalueen  vakinaisen  metsän- 
hoitomiehistön  katsotaan  sitä  tarvitsevan. 


Vuosikirja.  —  Ärsbok. 


HÖytSikirjSi  Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  vucsi- 
kokouksesta  Joensuussa  Elokuun  25ja26  päh 
vänä  1904,  Jossa  saapuvilla  olivat  seuraavat: 

Metsänhoitoyhdistyksen  jäsenet:  metsänistuttaja  O. 
Aionen,  metsänhoitajat  N.  Backman  ja  V.  Bergroth,  yksi- 
tyismetsänhoitaja  A.  R.  Blumenthal,  ylimetsänhoitaja  A. 
Borenius,  metsänhoitaja  K.  B.  Cajanus,  metsäkonduktööri, 
paroni  E.  Crohnstedt,  metsänhoitaja  fil.  maist.  K.  J.  Ehn- 
berg,  metsäkonduktööri  Eneberg,  kirkoUisvirkatalojen  met- 
sänhoitaja J.  E.  Ekström,  Evon  metsäopiston  johtaja  B. 
Ericsson,  metsänhoitaja  K.  A.  Grönberg,  metsänhoitajat 
J.  Hackstedt  ja  G.  Harlin,  metsähallituksen  ylitirehtööri 
P.  V.  Hannikainen,  v.  t.  metsähoitaja  V.  Jalava,  ylimet- 
sänhoitaja F.  M.  Lagerblad,  metsänhoitaja  K.  Lindberg, 
metsäkonduktööri  B.  V.  Lindqvist,  sotilasvirkatalojen  tar- 
kastaja  L.  Löfgren,  metsänhoitaja  R.  Malmborg,  sotilas- 
virkatalojen tarkastaja  A.  B.  Mäkkylä,  metsänhoitaja  O. 
Neovius,  kauppaneuvos  F.  N.  Neppenström,  metsäkon- 
duktööri J.  O.  Renfors,  ylimetsänhoitaja  K.  A.  Riddelin, 
V.  t.  metsänhoitaja  K.  Rönneberg,  v.  t.  metsäpäällysmies 
H.  Svanström,  metsänhoitaja  K.  Tammelander  ja  metsänhoi- 
taja G.  E.  R.  Wasastjerna, 

§  1- 

Yhdistyksen   puheenjohtaja   ylimetsänhoitaja   F.   M. 
Lagerblad  avasi  kokouksen  seuraavalla  puheella: 
Hyvät  herrat! 

Senjälkeen,  kuin  viime  vuosikokousta  pidettiin  on 
Metsänhoitoyhdistys  kärsinyt  suuresti,  menettäessään  mo- 


lemmat  kunniajäsenensä.  25  päivänä  marraskuuta  1903 
kuoli  Pudasjärvellä  kamarineuvos  Magnus  Ernfrid  Fors- 
ström  72  vuoden  ikäisenä,  oltuaan  44  vuotta  lin  tarkas- 
tuspiirin  ylimetsänhoitajana.  Erinomaisella  innolla  seurasi 
hän  viime  aikoihin  asti  metsänhoidollista  kehitystä  maas- 
samme  ja  monta  arvokasta  lisätietoa  on  hän,  etenkin  poh- 
jois-Suomen  metsänhoidollisista  oloista  tuonut  esiin,  niin- 
hyvin  keskusteluissa,  kuin  Metsänhoitoyhdistyksen  aika- 
kauskirjassa.  Hän  oli  yksi  yhdistyksen  Oulun  haaraosas- 
ton  perustajista  ja  nun  kauan  kuin  hänen  voimansa  riit- 
tivät  haaraosaston  puheenjohtaja.  Kunnallismiehenä  toimi 
hän  innokkaasti  ja  oli  suuresti  arvossapidetty.  Hänen 
kuolemansa  kautta  olemme  menettäneet  tunnollisen  työn- 
tekijän  ja  kunnon  miehen,  sanan  parhaimmassa  merki- 
tyksessä. 

Sanoma,  että  tohtori  Anton  Gabriel  Blomqvist  12 
päivänä  toukokuuta  oli  manalle  mennyt,  ei  tullut  odotta- 
matta,  mutta  koski  kuitenkin  kipeästi  maamme  metsän- 
hoitoa  harrastaviin,  joitten  huomattavimpana  johtajana  hän 
elämänsä  aikana  esiintyi.  Voimainsa  päivinä  seurasi  hän 
innolla  metsänhoidollista  kirjallisuutta,  ei  ainoastaan  poh- 
joismaissa,  vaan  myöskin  Venäjällä,  Englannissa,  Rans- 
kassa  ja  etenkin  Saksassa  ja  hän  säilytti  koko  elämänsä 
ajan  rikkaassa  muistissaan  kaikki  ne  tiedot,  mitkä  hän 
täten  omisti.  Senlisäksi  tunsi  hän  perinpohjin  metsäolot 
Oman  maan  kaikissa  osissa  ja  oli  tehnyt  laajoja  matkoja 
maan  rajojen  ulkopuolella.  Siten  oli  hän  nähnyt  ja  ko- 
kenut  paljon  ja  koska  hän  omisti  harvinaisen  kertomaky- 
vyn  ja  voi  selvästi  ja  havainnollisesti  esittää  aineensa, 
nun  tuottivat  hänen  luentonsa,  siihen  aikaan,  kun  allekir- 
joittanut  oli  oppilaana  metsänhoito-opistossa,  todellisen 
nautinnon.  Lukemattomat  oppilaat  tulivat  opistoon  ai- 
noastaan hankkiakseen  tulevaisuudessa  jokapäiväisen  lei- 
pänsä,  mutta  olivat  sieltä  lähtiessään  Tohtori  Blomqvistin 
vaikutuksesta  todellisesti  metsänhoitoon  innostuneita.  Ope- 
tustyönsä  ohella  harjoitti  Tohtori  Blomqvist  kirjailijatointa, 


jonka  kuolema  valitettavasti  keskeytti,  sillä  vielä  elämänsä 
viime  päivinä  jatkoi  hän  julkaisujaan  maamme  puula- 
jeista. 

Kaikkialla  metsänhoidollisen  kirjallisuuden  alalla  huo- 
mataan  Tohtori  Blomqvist'in  vaikutusta,  eikä  hänen  sa- 
doista  oppilaistaan  vielä  yksikään  ole  oilut  mestariansa 
etevämpi.  Monta  kunnianosoitusta  onkin  hän  saanut  osak- 
seen  metsänhoitovirkamiehistön  puolelta,  joka  viime  ke- 
vänä  lähetystön  kautta  pyysi  lupaa  hänen  muotokuvansa 
maalauttamiseen.  Siihen  hau*  hyväntahtoisesti  suostui  ja 
lienee  mahdollista  hänen  kuotemastaan  huolimatta  saada 
tämä  toivomus  täytetyksi. 

Anton  Gabriel  Blomqvist'in  entiset  oppilaat  tulevat 
aina  kunnioituksella  säilyttämään  hänen  muistonsa,  ja  hä-' 
nen  nimensä  on  kiitollisuudella  mainittava  Suomen  met- 
sänhoidon  kehityshistoriassa. 

Aina  tähän  asti  on  hallitus  luottamuksella  kohdellut 
Metsänhoitoyhdistystä,  joka  vuosi  vuodelta  on  laajentanut 
toimintaansa  yksityisen  metsänhoidon  parantamiseksi  maas- 
samme.  Tämän  vuoden  ajaksi  oli  yhdistys  tehnyt  taval- 
lista  laajemman  työsuunnitelman  mainitulla  alalla  ja  oli 
sen  onnistunut  tähän  toimintaan  suuressa  määrin  innos- 
tuttaa  kansakoulujen  opettajia  ja  opettajattaria.  Aivan 
odottamatta  kohtasi  yhdistystä  sentähden  tieto,  että  siltä 
oli  kielletty  ennen  nauttimansa  ja  tähän  tarkoitukseen  tar- 
vittava  valtio-apu.  Ikäänkuin  selityksenä  tällaiseen  me- 
nettelyyn  ölen  eräästä  sanomalehdestä  lukenut,  että  sen 
johtokunnan  kokoonpano  ei  ole  mieluinen,  mutta  koska 
tällainen  hallituksen  sekaantuminen  yhdistyksen  vaaliva- 
pauteen  ei  voi  tulla  kysymykseen,  etenkin  kun  johtokunta 
tietääkseni  ei  ole  antanut  syytä  muistutuksiin,  täytynee 
otaksua,  että  on  oUut  olemassa  siihen  minulle  tuntemat- 
toraia  syitä.  Metsänhoitoyhdistys  on  sittemmin  uudelleen 
anonut  valtioapua  mainittuun  tarkoitukseen.  Mitään  vas- 
tausta  ei  yhdistykselle  vielä  ole  saapunut,  mutta  koska 
ainoa   ehto  varojen  myöntämiseen  oli,  ett'ei  yhdistys  eh- 


käisisi  Metsänhoitohallituksen  toimintaa  ja  yhdistys  päin- 
vastoin,  niinkuin  tähänkin  asti  on  tekevä  kaiken  helpoit- 
taakseen  sen  pyrintöjä  metsänhoidon  hyväksi,  nun  toivon, 
että  varat  tulevat  myönnettäviksi. 

Ilahduttavaa  yhdistykselle  on  ollut,  että  Maanviljelys- 
ja  Talous-seurain  edusmiehet  Helsingissä  maaliskuun  7 — 
12  päivänä  pidetyssä  kokouksessa  ehdottivat  yksityismet- 
sänhoidon  parantamiseksi  samaa  menettelytapaa,  kuin  Suo- 
men  Metsänhoitoyhdistys  ohjelmassansa  on  suunnitellut 
ja  osaksi  toteuttanutkin,  vaikka  toimi  varojen  puutteessa 
nyt  on  keskeytynyt. 

Koska  yhdistyksen  kirjasto  on  yhä  laajentunut  ja 
saanut  vaihtamalla  useita  arvokkaita  teoksia  toisilta  yh- 
distyksiltä,  on  johtokunnassa  herännyt  kysymys  oman 
huoneuston  vuokraamisesta,  jonue  kirjasto  järjestettäisiin 
ja  olisi  käsillä  metsänhoitoon  innostuneille  henkilöille. 
Mutta  kysymys  on  vielä  jäänyt  sikseen,  koska  yhdistyk- 
sen varat  eivät  ole  sähen  riittäneet  ja  kirjastoa  säilytetään, 
lukuunottamatta  toisintoja,  niinkuin  tähänkin  asti  Metsän- 
hoitohallituksessa. 

Yhdistyksen  sihteerin  laatimasta  vuosikertomuksesta 
käy  selviile  Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  toiminta  ku- 
luneena  vuonna. 

§2. 
Luettiin  seuraava 

Vuosikertomus. 

Metsänhoitoyhdistyksen  kirjallinen  toiminta  on  kulu- 
neena  vuonna  rajoittunut  yhdistyksen  „Julkaisujen"  („Med- 
delanden^'ien)  XX:nen  niteen  ja  kansantajuisen  aikakaus- 
kirjan  „Metsänystävän"  julkaisemiseen.  „Metsänystävän* 
toimittajana  on  kuten  edellisenäkin  vuonna  ollut  metsänhoi- 
taja  B.  Heiander.  Tilaajamäärä  on  pysynyt  entisellään  noin 
1,000  vaiheilla. 

Uusia  lentokirjasia  ei  ole  ilmestynyt  painosta  kun 
yhdistys  taloudellisista  syistä  ei  ole  tahtonut  julkaista  useam- 


paa  niistä  käsikirjoituksista,  jotka  aikaisemman  palkinto- 
kilpailun  kautta  joutuivat  sen  huostaan. 

Viime  syksynä  pani  yhdistys  toimeen  istutus-  ja  kylvö- 
kursseja  kansakoulun  opettajille  ja  opettajattarille  muuta- 
missa  pitäjissä  sekä  Turun-  että  Viipurin  läänissä.  Ensin- 
mainitussa  läänissä  saivat  kurssit  innokkaan  johtajan  Suo- 
men  talousseuran  metsänhoidonneuvojassa  metsänhoitaja  A. 
Broberg'issä.  Viipurin  läänissä  olivat  kurssit  metsänhoi- 
donneuvojan,  maisteri  U.  Grönholmin,  taitavassa  johdossa. 
Kursseihin  otti  osaa  opettajia  ja  opettajattaria  yhteensä 
noin  90  vaiheilla.  Oli  tarkoituksena  panna  tämän  jonkun 
verran  kylvöön  ja  istutukseen  perehtyneen  opettajiston 
avulla  seuraavana  keväänä  toimeen  istutuspäivät  niissä  kou- 
luissa,  joissa  he  palvelivat.  Syksyllä  aiottiin  toimittaa 
uusia  kursseja  ja  siten  toivoi  yhdistys  lyhyessä  ajassa  saa- 
vansa  laajalle  vaikuttavan  työn  suoritetuksi. 

Nämät  yhdistyksen  toiveet  pettyivät  kuitenkin  tyk- 
könään  kun  yhdistykselle  ei  enää  annettu  sitä  4,500  mar- 
kan  apurahaa,  jota  se  aikaisemmin  oli  nauttinut  metsän- 
hoidon  kohottamiseksi  maan  yksityismetsissä. 

Yhdistyksen  täytyi  nyt  joko  lopettaa  tahi  supistaa 
tämä  merkityksellinen  työ.  Siihen  on  kuitenkin  ryhdytty 
toisella  taholla  ja  siten  se  on  estynyt  unhoon  joutumasta. 

Ilahuttavana  seikkana  mainittakoon  että  onnistuneiden 
metsänviljelysten  ja  metsän  säästäväisen  käyttämisen  pal- 
kitsemista  varten  oleva  yhdistyksen  apuraha  on  vihdoinkin 
joka  vuosi  tullut  käytäntöön.  Niinpä  on  johtokunta  tänä 
vuonna  ollut  tilaisuudessa  antaa  100  markan  palkinto  talol- 
liselle  1.  Halkilahdelle  Paimiosta,  jonka  33  hehtaarin  suu- 
ruisen  metsän  Suomen  Talousseuran  istuttaja  K.  Vägg  on 
arvostellut  erittäin  hyvin  hoidetuksi,  sekä  50  markkaa  talol- 
liselle  Henrik  Yläselle  Sysmästä,  joka  valiten,  järkevästi 
ja  säästäväisyydellä  on  harventaen  ottanut  talonsa  metsästä 
puutarpeensa. 

Yhdistyksen  istuttajat  ovat  kuten  ennenkin  olleet  täy- 
dessä  työssä.    Ensimmäisellä  istuttajalla,  joka  vuoden  um- 


peensa  on  yhdistyksen  palveluksessa,  on  kolmessa  läänissä 
ollut  78  toimitusta,  käsittäen  kylvöjä,  istutuksia,  harven- 
nuksia,  hakkausalojen  määräämisiä  ja  tarkastuksia  myyntiä 
varten  sekä  20  esitelmää  etupäässä  kansakouluissa.  Toi- 
sella  istuttajalla  on  samaniaatuisissa  töissä  ollut  3  läänissä 
22  toimitusta.  Hän  on  muun  muassa  istuttanut  114,674 
tainta  ja  kyivänyt  15,2  kg.  siemeniä. 

Yhdistyksen  taimitarhasta  Galitsinan  luona  on  jos- 
sakin  määrin  saatu  taimia  mainittuihin  töihin. 

Vuoden  kuluessa  on  yhdistys  saanut  apurahansa  Jul- 
kaisujen,  Meddelanden  ja  muiden  julkaisujen  painattami- 
seen  korotetuiksi  3,000  markkaan  3  vuoden  ajaksi  Tam- 
mikuun  I  päivästä  1903  lukien. 

Yhdistys  on  kuten  ennenkin  vaihtanut  julkaisuja  seu- 
raavien  yhdistysten  kanssa:  Suomen  maantieteellinen  seura, 
Maantieteellinen  yhdistys,  Teollisuushallitus,  Maanviljelys- 
hallitus,  Ruotsalainen  kirjallisuuden  seura  Suomessa,  Socie- 
tas  pro  Fauna  et  Flora  Fennica,  Geolooginen  kommis- 
siooni,  Ljäsnoj  obschestvo.  Den  Norske  Forstforening,  Fö- 
reningen  för  skogsvärd  i  Norrland,  Den  danske  Forstfore- 
ning, Departement  of  Agricultur  Division  of  Forestry,  Tid- 
skrift  för  skogshushällning,  Det  danske  Hedeselskabs  Tid- 
skrift,  sekä  Skogvaktaren. 

Metsänhoitoyhdistys  valittaen  ilmoittaa  kuoleman 
kautta  menettäneensä  kuluneena  vuonna  seuraavat  jäse- 
nensä:  Evon  Metsäopiston  johtaja  Fil.  tohtori  Ant.  Gabr. 
Blomqvist,  yksi  yhdistyksen  perustajista,  sen  monivuotinen 
puheenjohtaja,  yhdistyksen  toiminnan  varsinainen  sielu,  sen 
ensiqimäinen  kunniajäsen.  Kamarineuvos  Magnus  Ernfrid 
Forström,  lin  tarkastuspiirin  ylimetsänhoitaja,  jossa  toi- 
messa  vainaja  oli  jo  nelisenkymmentä  vuotta,  yhdistyksen 
ja  sen  Oulussa  olevan  haaraosaston  kunniajäsen,  vanhan 
suvun  mies,  mies  jonka  maineessa  ei  ollut  pienintäkään 
tahraa;  sekä  metsänhoitajat  O.  Nassokin  ja  E.  Sundeil. 

§3. 
Luettiin  seuraava  rahastonhoitajan  antama  tiütys  yh- 
distyksen rahavaroista  v.  1903. 


Tili 

Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  varoista 

vuonna  1903. 


Tili  ,,Ylei8istä' 


Vastatta  vaa 

Siirto  vuodelta  1903. 

An:  2  velkakirjaa 

,    Talletuksella 

.    Maksamattomia  korkoja 

,    Juoksevalla  tilillä 

.     Kateistä 

Tuloja: 
An:  Vuodeksi  1903 myönnetty  mfl9räraha  yk- 
sityisen  metsflnhoidon  parantamiseksi 

.    Myytyjä  Yhdi  tyksen  Julkaisuja 

.    Saatuja  korkoja 

,     Palkintovaroja  v.  1903 

,    Jäsenmaksuja 

.     Metsänystflva,  tilaushinta  ja  ilmoitukset 

,    Juoksevalta   tililU  ja  talietukselta  otet- 

tuja  rahoja 

Siirto   vuoteen   190  4. 

An:  Lainassa  velkakirjaa  vastaan 

,     Painokustannuksiin  myOnnettyS  avustusta 

.    Maksamattomia  korkoja 

.    Uudenmaan  ja  Hämeenläflnin  maanvilje- 
lysseura 


Hmf    fm    ^   i/iff 


2,800  '  - 1 

1.000  j  ~; 

49  |43| 
247  '  19l  4.271 


4.500 
r52 
142 
300 
305 


62 


70 
09| 

■I 


890-58 


2,875 

_ 

4,800 

3.000 

130 



25  50;l 

9,065 


37 


7.955 


SK^ 


50 


I     li 


21.292  I  49 


Helsingissä  31  p. 


varoista  vuonna  1903. 


I 


Vastaavaa. 
Siirto  vuodelta   190  2. 


An:  2  velkakirjaa  ja  talletuksia 
.     Maksamattomia  korkoja  .  .  , 
.    Juoksevalla  tilillä , 


Menoj  a : 

An:  Annettu  lainoja 

Painokustannuksia  ja  korehtuurilukua .  . 

Dmoituksia 

Käaantäminen  ja  puhtaaksikirjoittamlnen 
Matkakustannuksiin  (E.  Borenius)  .... 

Posti-  ja  sähkölennätinmaksuja 

Palkintoina  metsänistutuksista 

Menoja  .Metsänystavästä" 

Kalusto  ja  kirjoitusneuvoja 

Tehtyjä  luonnoksia 

Puutajien  tutkimuksia  koskevien  kierto- 

kirjeiden  levittämisestä 

Sihteerin  puolen  vuoden  palkka  v:lta  1903 
Metsänhoitoyhdistyksen  Oulussa  14  ja  15 

p.  Elok.  toi mi van  sihteerin  apul.  palkka 
Rahaston-  ja  kirjastonhoitajan  palkat  .  . 

Tilintarkastajain  palkat . 

Vahtimestarin  palkka 

Juoksevalle  tilille  pantuja    

Siirto   vuoteen    1904. 

An:  3  velkakirjaa 

,    Vuodelle  1903  myönnetty  painoavustus 

.    Maksamattomia  korkoja 

,    Uudenmaan  ja  Hämeenläänin  maanvilje- 

lysseurat 

„    Käteistä  rahaa  kassassa 


^U 


^mf 


3,800 

49 

175 


2.000 

2.540 

256 

211 

8 

139 

250 

1.210 

91 

25 

60 
250 

25 
300 

20 

100 

1.700 


4.800 

3.000 

130 

25 
123 


ÄS^    /^ 


43! 

- '  4,024 


43 


I      I 


9,188 


77 


8.079    29 


21.292  49 


Joulukuuta  1903. 


Max  Dittmar. 


10 


B)    Tili  ,,Istutus 


Vastattavaa. 

Siirto   vuodelta    1902. 

An:  Velkakirjaa  vastaan  lainattu 

.     Maksamattomia  korkoja 

Tuloja: 

An:  V.  1903  määräraha  2  istuttajan  palkkaa- 

miseksi 

,     Maksettu  velka 

.    Maksettuja  korkoja 

Sllrto   vuoteen    1904. 

An:  2  velkakirjaa 

,    Talletuksella 

.     Maksamattomia  korkoja 


•2S# 


^tnf    i/MFl,   bknf 


10.000  - 
540  I  -  10,540 


2.000 
8.000 
1,007 


83  11.007 


2.000 

5.700 

117 


54  7.817 


29,365 


83 


54 


37 


HelsingissS  31  p. 


11 


rahaston'*  varoista  v.  1903. 


Vastaavaa. 
Siirto  vuodelta    190  2. 

An:  Velkakirjaa  vastaan  lalnattu 

.    Maksamattomia  korkoja 

M  e  n  o  j  a. 

An:  Istuttaja  O.  Arosen  palkka  ja  matkat  . 
W.  Anderssonin  palkkaja  matkat 

.    Yhdistyksen  taimitarha 

,    Metsäsiementd 

,    Istutuspäiviä 

,    Talletuksia 

Siirto   vuoteen   190  4. 

An:  2  velkakirjaa 

,    Talletuksia 

,    Maksamattomia  korkoja 

.     Käteistä  rahaa  kassassa 


Smk. 


10,000 
540 


1.975 
1,068 

134 
8 

420 
5.700 


2.000 

5,700 

117 

1701 


Smk. 


10,540 


9,305 


9.519 


84 


53 


29,565 


57 


Joulukuuta  1903. 


Max  Dittmar. 


12 


G)    Tili  ,,Gyldeiiin 


Smk. 

p.     Smk. 

P- 

Vastattavaa. 
Siirto  vuodelta   1902. 
An:  1  velkakirja 

500 

500 
530 

— 

Siirto   vuoteen    1904. 

An:  1  velkakirja 

,    Maksamaton  korko 

500 
30 

- 

^ 

1,030 

— 

Helsingissa  31  p. 


Ylläolevat  tilit  Suomen  Metsähoitoyhdistyksen 

tarkastaneet  ja  verranneet  meille  näytettyihin 

muistutuksiin.    Helsingissa 


Andreas  Behm, 


13 


rahaston"  varoista  v.  1903. 


Vastaavaa. 
Siirto  vuodelta    1902. 
An:  1  velkakirja 

Siirto  vuoteen    1904. 

An:  1  velkakirja 

.    Maksamaton  korko 

Smk. 

P. 

1 

'  Smk. 

P. 

500 

500 
530 

1 

500 
30 

- 

^ 

1,030 

1 

1 

Joulukuuta  1903. 


varoista  olemme  me  allekirjoittaneet 
kuitteihin,  huomaamatta  erityistä  syytä 
20  p.  Elokuuta  1904. 


Max  Dittmar. 


R.  Vuorio. 


14 

jonka  jälkeen  kokous  myönsi  täydellisen  tilivapauden  sekä 
yhdistyksen  johtokunnalle  että  sen  rahastonhoitajalle. 

§4. 

Eroamisvuorossa  olevien  johtokunnan  jäsenten  her- 
rain  Solitander'in,  Lagerbladin,  Nylander'in  ja  Helander'in 
sijaan,  joista  ensinmainittu  oli  kieltäytynyt  enää  johtokun- 
nan jäseneksi  rupeamasta,  valittiin  uudelleen  herrat  Lager- 
blad,  Nylander  ja  Heiander  sekä  uudeksi  jäseneksi  J.  O. 
Renfors.  Varajäseniksi,  joina  ennen  olivat  herrat  Vester- 
marck,  Tötterman  ja  Elfving,  valittiin  nyt  herrat  Tötter- 
man  ja  Lojander  sekä  uudestaan  äänestettyä  kolmannesta 
sijasta  Elfving. 

Tilintarkastajiksi  valittiin  uudelleen  herrat  Vuorio  ja 
Behm  sekä  varajäseneksi  herra  Granit  vanhempi. 

Saapuvilla  olevat  johtokunnan  jäsenet  poistuivat  tä- 
män  jälkeen  yksityiseen  neuvotteluun  ja  valitsivat  keskuu- 
destaan  puheenjohtajaksi  ylimetsänhoitaja  F.  M.  Lager- 
blad'in,  varapuheenjohtajaksi  ylimetsänhoitaja  A.  Bore- 
niuksen  ja  sihteeriksi  metsänhoitaja  B.  Helander'in. 

§5. 

Tämän  jälkeen  alkoi  keskustelu  ohjelmaan  otetuista 
kysymyksistä. 

l:nen  kysymys:  Mitkä  näkökohdat  olisivat  huomi- 
oon  otettavat  Metsähallituksen  kiertokirjeen  mukaan  10 
päivältä  viime  Helmikuuta  tapahtuvassa  metsänvartijalai- 
toksen  uudestaan  järjestämisessä. 

Neovias:  Pyytää  aluksi  saada  lukea  Metsähallituksen 
kysymyksen  alaisen  kiertokirjeen.  Sanoo  tuntevansa  oloja 
ainoastaan  Kuopion,  Mikkelin  ja  osaksi  Viipurin  lääneissä 
eikä  luule  Keski-Suonien  niistä  suurestikaan  poikkeavan. 
Pohjois-Suomi  on  hänelle  sensijaan  tuntematon,  siitä  on 
hän  saanut  tietoja  vaan  lukemalla  kirjallisuudesta,  eikä 
alustuksessaan  sentähden  tarkoitakaan  sitä  osaa  maas- 
tamme. 


15 

Metsänvartijain  taloudellinen  tila,  heidän  toimeen- 
tulonsa,  on  tosin  jonkun  verran  parempi  kuin  ruununmet- 
sätorpparien,  mutta  heidän  otna  ja  perheensä  asema  on 
paljon  huonompi  siinä  suhteessa,  että  jos  metsänvartija  tu- 
lee  kykenemättömäksi  tehtäväänsä  hoitamaan  tahi  kuolee, 
nun  on  torppa  luovutettava  jollekin  toiselle.  Parhaassa 
tapauksessa  voi  se  silloin  siirtyä  täysi-.ikäiselle  pojalle  jos 
sellaista  on  ja  jos  hän  on  vartijan  tehtäviin  kelpaava. 
Mutta  Jos  perheessä  on  vaan  alaikäisiä  lapsia  tahi  tyttöjä, 
nun  on  torpasta  ehdottomasti  luovuttava.  Ruununmetsä- 
torpat  sen  sijaan  torpparin  kuoltua  tavallisesti  pysyvät  les- 
ken  ja  lapsien  hallussa.  Vanhan  asetuksen  mukaan  sai 
metsänvartijatorpan  luovuttaa  erityistä  lunastusta  tahi  syy- 
tinkiä  vastaan  henkilölle,  joka  hyväksyttiin  metsänvartija- 
toimeen.  Vaikka  tämä  aiheuttaa  väärinkäytöstä  siten,  kun 
nimittäin  usein  myydään  itse  virkakin,  nun  on  sitä  kuiten- 
kin  säälistä  käytetty.  On  luonnollista,  ettei  tällaisissa  oloissa 
saada  metsänvartijan  toimeen  kykenevämpiä  miehiä  kuin 
mitä  tavalliset  ruununmetsätorpparit  ovat.  Harvoja  poik- 
keuksia  lukuunottamatta  ei  nykyisiä  metsänvartijoita,  kuten 
Metsähaliituksen  kiertokirjeessä  sanotaan,  voikaan  juuri 
olienkaan  käyttää  varsinaisiin  metsänhoidollisiin  töihin, 
heillä  kun  ei  ole  tietoja  joskin  käytännöUistä  kykyä  osaksi 
voisi  olla.  He  vaan  vartioivat  metsää  tulelta  ja  luvatto- 
mista  hakkauksista.  Kun  nämät  ovat  vähentyneet  siten, 
että  metsänhaaskauksia  ei  Mikkelin  ja  Kuopion  lääneissä 
enään  juuri  sanottavasti  ole  ja  tuskinpa  keski  Suomessa- 
kaan,  nun  ei  niiden  vartioimisestakaan  ole  suurta  vaivaa. 
Senvuoksi  pitäsi  torpan  veron  anteeksi  annon  jo  yksin 
riittää  palkkioksi  metsän  vartioimisesta. 

Jos  metsänvartijatorpat  muutettaisiin  verotetuiksi 
torpiksi  ja  varsinainen  vartijan  tehtävä  saisi  tarpeen  mukaan 
siirtyä  torpasta  torppaan  nun  on  sanottu,  että  torppia  ehk*ei 
ole  valita.  Se  voi  olla  mahdollista  pohjois-Suomessa  mutta 
keski-  ja  itä-Suomessa  ei  sellaista  tapahdu  kuin  poikkeus- 
tapauksessa.    Puhuja  hyväksyy  kaikin  puolin  Metsähalli- 


16 

tuksen  suunnittelun  mikäli  se  koskee  keski-  ja  lounais- 
Suomea,  Kuopion  ja  Mikkelin  sekä  osaksi  Viipurin  lääniä. 

Cajanus  sanoi  koettavansa  valaista  kysymystä  Sala- 
majärven  hoitoalueessa  saamiensa  kokemusten  perusteella 
ja  luki  Sitten  seuraavan  kirjallisen  lausunnon. 

„Että  kruunun  metsien  hoito  meidän  maassamme  aikaa 
kysymään  päivä  p^livältä  enemmän  huolta  ja  tuottamaan 
yhä  lisääntyvää  ja  voiraaperäisetnpää  työtä  on  kieltämätön 
tosiasia.  Jota  enemmän  metsäntuotteet  ovat  arvossa  ko- 
honneet  sitä  vilkkaammaksi  ja  samalla  laajemmaksi  liike 
on  käynyt  ja  sitä  enemmän  kysytään  metsien  hoitajilta 
aikaa  ja  kykyä  saadakseen  niistä  suurimmat  rahalliset  tulot, 
samalla  kuin  niiden  tulevainen  kestävyys  tulee  taatuksi. 
Mainitsin  että  metsäntuotteiden  arvo  on  kohonnut.  Tästä 
on  luonnoliisena  seurauksena,  että  sellaisetkin  tuotteet,  joita 
ennen  kaupassa  ei  kysyttykään  ovat  nyt  vilkkaan  osto- 
halun  esineinä  ja  tästä  taas  seuraa,  että  löytyy  hoitoalueita, 
joissa  tällainen  liike  on  levinnyt  yli  melkein  koko  alueen. 

On  kyllä  niin,  ett'ei  tällainen  liike  vielä  ole  yhtä 
vilkas  yli  koko  alueen  eikä  taas  yli  koko  maan,  eli  kai- 
kissa  hoitoalueissa,  mutta  varmaan  voimme  jo  toivoa  ja 
päättääkin,  että  liikeyhteyden  paranemisen  kanssa  metsä* 
liike  vilkastumistaan  vilkastuu  ja  metsämme  kysyvät  yhä 
voimaperäisempää  hottoa,  joka  kohdistuu  ei  ainoastaan 
niihin  osiin  metsiämme,  joissa  löytyy  saha-  ja  muita  isompi- 
arvoisia  puita,  vaan  sanalla  sanoen  joka  osaan  aluetta. 
Alueissa,  joissa  kymmeniä  vuosia  sitten  löytyi  vuosittain 
yksi  tai  kaksi  sahapuiden  hakkuuta,  on  nykyään  koko  talven 
sitäpaitsi  kymmenkunta  hakkuuta,  joista  kukin  tuhansien 
ja  kymmenien  tuhansien  raarkkojen  myyntiarvosta,  joukko 
pienempiä  hakkuita  lukuunottamatta,  täydessä  toimessa 
ehkä  kolmen  tai  neljän  pitäjän  alalla.  Tämä  riittäköön 
varsinaisesta  metsäliikkeestä. 

Mutta  löytyy  yli  koko  maamme  kruununmailla  joukko 
tiloja,  metsänvartija-  ja  kruununmetsätorppia.  Syystä  kyllä 
on  viimeisinä  aikoina  ruvettu  tarkempaa  huomiota  kiinnit- 


17 

tätnään  siihen  tapaan,  millä  näiden  asukkaat  ottavat  koti- 
tarvepuitaan  ja  siinä  suhteessa  on  annettu  järkiperäisen 
metsänhoidon  vaatimusten  kanssa  sopusointuisia  mää- 
räyksiä.  Ikävä  kyllä  on  kokemus  ainakin  Salamajärven 
hoitoalueessa  osoittanut,  että  näitten  määräysten  noudat- 
taminen  on  vaikeasti  opittava  ja  antaa  metsänhoitajalle  pal- 
jon  huolta,  Mutta  ei  siinä  kyllin.  Nykyajan  tunnuslause 
kuuluu :  Yhteisvoimin  yhteistoimiin.  Tämän  lauseen  kaiku 
on  levinnyt  yli  koko  meidänkin  maan,  tunkeutunut  sydän- 
maille,  vaatien  tunnustusta  ja  kannattamista.  Ja  mikä  on 
luonnollisempaa  kuin  että  metsänhoitaja,  itse  vakuutettuna 
niiden  neuvojen  ja  toimenpiteiden  hyödyllisyydestä,  joiden 
avulla  koetetaan  saada  tulot  ja  menot  maamiehen,  vaikka 
mökinkin,  tasapainoon,  isällisellä  hucÄella  alkaa  tutkimaan 
ja  seuraamaan  hoitoalueessa  sijaitsevien  tilojen  taloutta, 
neuvoen  siellä,  kehoittaen  täällä  tilaamaan  taitavia  am- 
mattimiehiä  neuvoja  antamaan  ja  ylipäänsä  koettaen  tai- 
vuttaa  puheena  olevien  tilojen  meikoisen  alkuperäisellä 
kannalla  olevia,  vanhoillisia  ja  oppimattomia  sydänmaan 
asukkaita  noudattamaan  niitä  neuvoja,  jonka  kautta  maan- 
viljelyksensä  ja  karjanhoitonsa  joutuisi  voimaperäisem- 
mälle  ja  ylipäänsä  koko  heidän  taloutensa  vakavammalle 
kannalle.  Metsänhoitajalla  on  tässä  siis  kasvattajan  vaikea 
tehtävä  suoritettavana ;  ja  se  tiehtävä  kysyy  paljon  aikaa 
ja  työtä  samalla  kun  se  on  suurimmasta  merkityksestä. 
Sillä  tämän  kautta  tulee  tuo  yksinkertainen,  alituisissa 
puutteissa  melkein  paatunut  sydänmaan  asukas  herätetyksi 
ryhtymään  uusiin  ponnistuksiin,  joiden  hedelmät  tuntuvat 
suloisilta,  koska  niiden  kautta  suurimmat  puutteet  tulevat 
poistetuiksi  ja  heidän  elämänsä  valkenee.  Kokemus  hoi- 
dossani  olevassa  alueessa  selvästi  osoittaa,  että  kruunun- 
maiden  ja  etenkin  metsävartijatorppien  asukkaiden  talou- 
dellinen  tila  on  tuntuvasti  parantunut  viimeisinä  aikoina. 
Tähän  ölen  luullut  löytäväni  kaksi  syytä:  viimeisinä  vuo- 
sina  vilkastunut  metsäliike,  joka  on  antanut  puheena  ole- 
ville  asukkaille  parempaa   työansiota  sekä  näiden  tilojen 

2 


18 

asukkaiden  herännyt  halu  vastaanottaa  ja  hyväkseen  käyt- 
tää  kokeneiden  ammattimiesten  nykyjäfln  nun  auliisti  ja 
ilmaiseksi  tarjona  olevia  maataloutta  koskevia  neuvoja. 
Ja  tässä  suhteessa  seisovat  metsänvartijat  kmununmetsä- 
torppien  edellä,  enkä  siis  ole  huomannut  sen  seikan,  että 
metsänvartijan  tila  hänen  luovuttuaan  virastaan  ehkä  siir- 
tyy  ventovieraalle  miehelle,  olleen  esteenä  torppansa  talou- 
dellisen  tilan  edistymiselle. 

Tällä  en  ole  tahtonut  sanoa,  että  metsänvartijain  talou- 
dellinen  tila  on  taattu.  Kaukana  siitä.  Jos  heidän  tulonsa 
ovat  riippuvaiset  liikkeestä,  tulevat  ne  olemaan  ensiksikin 
epätasaisia,  sillä  toisin  vuosin  on  liike  vilkkaampi  kuin 
toisin,  ja  toiseksi  voipi  niinkin  käydä,  ettei  hän  syystä  tai 
toisesta,  voi  hyväksKn  käyttää  tuota  tilaisuutta  parempaan 
ansioon.  Metsänvartija  on,  jos  kohta  alhainen,  virkamies 
joka  on  oikeutettu  saamaan  sellaisen  palkan  isännältään 
että  toimeentulonsa  on,  jos  hän  muuten  hyväkseen 
käyttää  hänen  taloudelleen  suotuisia  suhteita,  virkatehtä- 
viään  laimiinlyömättä,  jotakuinkin  taattu. 

Edellä  olevan  johdosta  tahdon  väittää:  Että  metsän- 
hoitajan  toimi  on  etenkin  paikoittain  siinä  määrässä  laa- 
jennut,  että  hänellä  on  tarpeen  saada  ammattitietoja  omaa- 
via  metsänvartijoita ; 

että  metsänvartijain  nykyiset  palkkaedut  ovat  paran- 
nettavat;  sekä 

ettei  nykyisten  metsänvartijatilain  virkatorppaluonne 
ole  yksin  ja  kaikkialla  syynä  siihen,  ettei  metsänvartijain 
taloudellinen  tila  edisty. 

Luulen  jokaisen  metsiämme  rakastavan  ja  niiden 
hoitoa  harrastavan  kansalaisen  yhtyvän  kanssani  siihen  toi- 
vomukseen,  että  kerran  jokainen  niiden  hoitoon  osaaotta- 
vista  omistaa  ammattitietoja,  vakavalla  silmällä  ja  taita- 
valla  kädellä  johtaen  niitä  toimia,  jotka  tuntuvasti  vaikut- 
tavat  niiden  tuottavaisuuteen  ja  kestävään  viihtymykseen. 

Lausuen  syvintä  kunnioitustani  nykyisillekin  harmaa- 
hapsisille  uskoliisille   vanhuksille  metsänvartijain  riveissä, 


19 

toivon  kuitenkin  sen  päivän  koittavan  suomalaisellekin 
metsänhoitajalle,  että  hän,  tarkastaen  riviänsä,  näkee  jokai- 
sen  miehen  siinä  olevan  lämpimästi  metsänhoitoa  harras- 
tavan,  ammattitietoa  saavuttaneen  metsänvartijan.  Pää- 
määrämme  on  asetettava  korkealle;  suuren  kansallisomai- 
suuden  arvo  sitä  vaatii.  Ja  lisäksil  Kun  vuosittain  saa- 
daan  metsänvartijakouluista  40  oppinutta  metsänvartijaa, 
minne  niitä  sijoitetaan.  On  ehdotettu  kuhunkin  hoito- 
alueesen  2  ä  3  näitä  ammattisivistyneitä  metsänvartijoita. 
Kumarran  ja  kutan  nöyrimmästi  niistäkin  ja  toivotan  heitä 
tervetulleiksi.  Mutta  nun  harvalukuisina  ainoastaan  ohi- 
meneväksi  ajaksi,  siksikuin  koko  rivi  antaa  ehjän  kuvan 
ammattisivistyneistä  metsänvartijoista. 

Mutta  millä  tavoin  olisi  nykyisten  metsänvartijain 
palkkaedut  edullisimmasti  parannettavat?  Metsähallituksen 
suunnittelussa  on  ehdotettu,  että  nykyiset  metsänvartija- 
tilat,  joilla  on  virkatalon  luonne,  muutettaisiin  veroa  mak- 
saviksi  torpiksi,  jotka  metsänvartijain  kuoltua  tai  viras- 
taan  luovuttua,  jääpi  perillisille  edelleenkin  asuttaviksi. 
Tämä  muutos  torpan  luonteessa  vaikuttaisi  nun  tehok- 
kaasti,  herättäen  sen  asukkaissa  työn  ja  toimenhalua  ja 
kykyä,  ettei  enään  olisi  vaaraa  että  joku  tai  jotkut  joutui- 
sivat  metsähallinnon  taikka  vaivaishoidon  elätettäviksi.  En 
luule  olevan  syytä  nun  idealiseerata  torppien  taloudellista 
tilaa  metsänvartijatilain  rinnalla.  Ainakin  Salamajärven 
hoitoalueessa  nykyään  löytyvistä  torpista  kaksi  ovat  nun 
heikkoja,  että  tuon  tuostakin  ovat  vaivaisavun  tarpeessa 
olleet,  kuin  sitävastoin  siellä  löytyvät  17  metsänvartijatilaa 
tulevat  „omillaan  aikaan".  En  kiellä  että  tuo  muutos  jos- 
sakin  määrin  voisi  vaikuttaa  toivottuun  suuntaan,  mutta 
on  vastapainoksi  asiaa  punnitessa  pantava  vuotuinen,  jos 
kohtakin  lievä  vero,  jolla  tämän  virkailijan  jo  ennestään- 
kin  niukka  palkka  vuosittain  vähennettäisiin.  Sitä  paitsi 
olisi  tuollainen  kiertävä  virka  mahdollinen  järjestää  ainoas- 
taan siellä  missä  löytyy  useampia  torppia.  Mutta  miten 
Sitten  on  pälkähästä  päästävä,  jos  jokainen  noista  torppa- 


20 

reista  on  sellainen,  ettei  syystä  tai  toisesta  sovellu  vartija- 
toimeen  eikä  läheisyydessäkään  löydy  sellaista?  Ei  muuta 
neuvoksi,  kuin  valita  sellainen  metsänvartijaksi,  joka  on 
sähen  kykenemätön.  Nämät  torpparit  siis  olisivat  aina 
itseoikeutetut  virasta  kilpailemaan,  siksi  että  ovat  torp- 
paria  siinä  piirissä  missä  vartijan  muutos  tapahtuu;  mutta 
yleinen  vapaa  kilpailu  kyvyn  ja  kuntoisuuden  perusteella 
tulisi  syrjäytetyksi.  Tosi  kyllä  tuon,  nun  sanoakseni  finanssi- 
operatioonin  avulla,  saataisiin  noiden  uusien  verojen  kautta 
takaisin  vuosittain  noin  16  ä  20  tuhatta  markkaa  niistä 
kustannuksista,  jotka  noiden  kahden  ä  kolmen  metsän- 
vartijan  asettaminen  jokaiseen  alueeseen  tuottaisi,  mutta 
sen  kautta  itse  metsänvartijalle  koituva  hyöty  olisi  ainakin 
siksi  problemaatillinen,  että  jos  muut  tätä  muutosta  seu- 
raavat,  ja  edellä  kosketellut  varjopuolet  otetaan  huomioon, 
on,  minun  katsoakseni,  tuoUainen  kauvas  tulevaisuuteen 
tähtäävä  ja  vaikuttava  muutos  kuin  Metsähallituksen  suun- 
nittelussa  10  p.  viime  Helmikuuta  ehdoitetaan,  ei  katsot- 
tava  mikäli  se  koskee  nykyisten  metsävartijain  palkka- 
etujen  parantamista,  tuottavan  sitä  parannusta,  jota  voima- 
peräisempi  metsänhoito  ja  ajansuhteet  vaativat. 

Vaikka  kyllä  on  hartaasti  suotava,  että  kruununmet- 
sien  hoitokustannukset  tulisivat  mahdollisimman  pieniksi, 
nun  katson  kuitenkin  tuiki  tarpeelliseksi,  että  nykyistenkin 
metsänvartijain  rahapalkat  koroitetaan  sen  verran,  että  hei- 
dän  toimeentulonsa  on  taattu  ja  on  olemassa  toivoa  saada 
näihin  toimiin  kelvollisia  miehiä,  jos  kohtakin  heiltä  puut- 
tuu  ammattisivistystä. 

Edellä  esiintuodut  ajatukset  ovat  yksipuolisia,  perus- 
tuen  suurimmaksi  osaksi  yhdessä  hoitoalueessa  saavutet- 
tuihin  kokemuksiin.  En  pyydäkkään  niille  suurempaa 
arvoa  kuin  että  saavat  olla  jos  kohta  pienenäkin  vaikut- 
timena  ratkaistaessa  puheena  olevaa  kysymystä,  jonka  kan- 
tavuus  ulottuu  kaukaiseen  tulevaisuuteen. 

Edellä  esiintuotujen  mietteiden  johdosta  rohkenen 
esittää: 


21 

Että  Metsänhoitoyhdistys  tekisi  Metsähallitukselle  eh- 
dotuksen,  että  maamme  eri  osista  kutsuttaisiin  kokeneita 
ylimetsänhoitajia  ja  metsänhoitajia  yhteiseen  neuvotteluun, 
jossa  puheena  olevan,  ehdoitetun  muutoksen  erikoisseikat 
otetaan  lähemmän  tutkimuksen  alaiseksi  ja  yksityisseik- 
koihin  menevä  ehdotus  Metsähallitukselle  tehdään. 

Borenius:  Annettuaan  tilastollisia  tietoja  Viipurin  lää- 
nissä  olevista  hoitoalueista,  joita  Neovius  ei  sano  tunte- 
vansa,  lausui  Mikkelin  hoitoalueen  olevan  poikkeuksen, 
se  kun  on  kokoonpantu  useista  eri  kappaleista,  jotka  ovat 
etäällä  toisistaan  aina  20  penikulmaan  saakka.  Siinä  pi- 
täisi  kussakin  isommassa  kappaleessa  olla  koulun  käynyt 
metsänvartija  metsänhoitajan  apuna,  jota  paitsi  nykyiset 
metsänvartijat  olisivat  ylimääräisinä. 

H annikainen:  sanoi  oUeen  hauskaa  kuulla  jo  lausut- 
tuja  ajatuksia,  mutta  pyysi  samalla  ottamaan  huomioon 
kysymyksen  käytännöllisen  puolen.  Metsähallituksen  suun- 
nittelu  tarkoitti  lähintä  tulevaisuutta,  silmällä  pitäen  sitä 
tnitä  voidaan  saada  aikaan.  Metsähallitus  ei  suinkaan  pi- 
tänyt  mahdottotnana,  että  vastaisuudessa  saataisiin  kaik- 
kiin  metsänvartijavirkoihin  yksinomaan  ammattikoulun  käy- 
neitä  miehiä.  Mutta  kun  se  ei  käy  vielä  laatuun,  nun 
olisi  aluksi  saatava  metsänhoitajille  avuksi  ainakin  muu- 
tamia  sellaisia  kuhunkin  hoitoalueeseen.  Ne  eivät  saisi 
olla  sidottuina  maanviljelykseen,  voidakseen  käyttää  kaiken 
voimansa  metsänhoidoUisiin  toimiin.  —  Metsähallituksen 
suunnittelu  ei  tee  mahdottomaksi  sitä  että  nykyisten  met- 
sänvartijain  palkkaa  lisättäisiin.  Mutta  jos  nyt  saadaan 
hallituksen  myöntymys  ehdoteltuun  180  tuhannen  markan 
suuruiseen  vuotuiseen  lisämenoon,  nun  saataisiin  aluksi 
olla  sangen  kiitoUisia  ja  voitaisiin  vasta  Sitten  tuumia 
enempiä.  Kipein  tarve  tulisi  ehkä  kuitenkin  siten  kor- 
jatuksi. 

On  tehty  ehdotus  2  uuden  metsävartijakoulun  perus- 
tamisesta,  joten,  jos  se  tulee  hyväksytyksi,  voitaisiin  kou- 
luihin  ottaa  vuodessa  55  oppilasta.   Puhuja  pyysi  vieläkin, 


22 

että  asia  otettaisiin  nykyiseltä  käytännöUiseltä  kannalta. 
Kaikki  ovat  luultavasti  yhtämieltä  vastaisestakin  kehi- 
tyksestä. 

Riddelin  luki  seuraavan  kirjallisen  lausuntonsa: 

1  :nen  kysymys 

metsänhoitoyhdistyksen  kokouksessa  Joensuussa  elokuun 
25  p.  1904,  esittänyt  Alarik  Riddelin. 

Kysymys  metsänvartijalaitoksen  parantamisesta,  joka 
parina  vuosikymmenenä  on  oUut  puheenalaisena,  näyttää 
vihdoinkin  Metsähallituksen  aloitteesta  lähenevän  ratkai- 
suaan. 

Metsähallituksen  kiertokirjettä  viime  helmik.  10  p:ltä 
N:o  144  seuranneesta  suunnittelusta  selville  käy,  että 
Metsähallitus  on  ajatellut  kruununmetsien  suojelemisen 
luvattomalta  hakkuulta,  kulovalkealta  y.  m.,  siis  var- 
sinaisen  metsänvartijoimisen,  edelleenkin  voivan  tapahtua 
samallaisten  erityistä  ammattioppia  vailla  olevien  vartijain 
kautta  kuin  tähänkin  asti,  vartijain  palkkojakaan  lisää- 
mättä;  melkeinpä  näyttää  Metsähallituksen  suunnittelujoka 
sisältää  muun  muassa  sen,  että  vartijatilat  veroitettaisiin 
tavallisiksi  kruununmetsätorpiksi,  siltä,  kuin  nykyisiä  palk- 
koja  tahdottaisiin  vähentää,  ell'ei  tarkoitus  ehkä  ole  se, 
että  torppa  olisi  verotonna  sen  aikaa  kun  se  on  metsän- 
vartijan  hallussa.  Nämät  metsänvartijat  pidettäisiin  yli- 
määräisinä  ja  niitten  lisäksi  asetettaisiin  joka  hoitoaluee- 
seen  2—3  koulunkäynnyttä  n.  s.  varsinaista  metsänvartijaa 
noin  800  ni:kan  vuosipalkalla,  paitsi  asuntoa  tai  100  mrkan 
vuokrarahaa. 

Metsähallituksen  suunnittelu  vastaa  pääasiassa  mitä 
tnetsänvirkamiestenkin  puolelta  on  asiaan  lausuttu.  Vartija- 
tiloja  metsänvartijain  palkkana  on  metsäviraston  puolelta 
kutsuttu  sopimattomiksi  koska  ne  ovat  esteenä  metsän- 
hoitajan  valintavapaudelle  vartijamuutoksissa,  koska  torpat 
eivät  tule  tarpeeksi  hyvin  hoidetuiksi  vartijain  kautta,  jotka 


23 

tietävät  menettävänsä  torpan  samalla,  kuin  hän  virastakin 
eroaa  tai  eroitetaan,  koska  työskenteleminen  maanviljelys- 
työssä  vartijatilalla  voidaan  pitää  verukkeena  vartijatoimen 
laiminlyöntiin  kiireellisinä  maanviljelystöitten  aikana,  koska 
se  palkkio,  jota  tilan  maanviljelys  antaa  vartijalle  usein 
on  nun  mitätön,  ettei  sitä  voi  miksikään  arvostella  y.  m. 
Paikottain  keski-  ja  etelä-Suomessa,  missä  vartijatilat  ovat 
kehittyneet  vauraammiksi  viljelystiloiksi  ja  missä  vartija- 
piirit  ovat  verrattain  pienet,  jotta  niitten  silmälläpito  ei  vie 
sanottavasti  aikaa,  voitanee  kuitenkin  vartijatilain  pysyt- 
tämistä  puolustaa,  vaikka  minä  puolestani  soisin  ne  kaik- 
kialla  poistettaviksi  viljelystiloina  ja  semmoisinaan  met- 
sänvartijain  palkkana,  jota  vastoin  vartijanasuntoja  pai- 
koin  tarvittanee  kruununmetsissä. 

Mitä  nykyisiin  vartijapalkkoihin  tulee,  on  jotenkin 
selvä,  että,  jos  kohta  metsänvartijain  toimi  supistuu  pää- 
asiallisesti  vartijoimiseen,  nun  sanoakseni  ulkonaista  met- 
sänhaaskausta  vastaan,  ne  kuitenkin  ovat  parantamisen 
tarpeessa.  Ei  tarvitse  kenenkään  kuvitella  että,  esim.  paik- 
kakunnilla  missä  metsänhaaskaukset  ja  metsäpalot  vielä 
ovat  yleiset,  nykyisillä  metsänvartijan  palkoilla  saadaan 
miestä,  joka  tehokkaasti  voisi  tätä  pahetta  ehkäistä.  Mic- 
helle, jonka  palkka  on  nun  huono,  että  hän  alituisesti  on 
riippuva  naapuriensa  avusta,  ei  anneta  sitä  arvoa,  että  hä- 
nen  kiellostaan  välitetään  tai  hänen  kehoitustaan  totellaan 
(esim.  metsäpalon  sattuessa)  eikä  hän  taloudellisesti  riip- 
puvaisena  itsekään  tunne  olevansa  tarpeeksi  voimakas  saa- 
maan  käskyillensä  kuuliaisuutta;  palkat  ovat  mielestäni 
ehdottomasti  koroitettavat. 

Mitä  erittäin  jyväpalkkoihin  tulee,  olisivat  ne  mieles- 
täni poistettavat,  sillä  pitkät  kuljetusmatkat  vaikeuttavat 
jyvien  perimisen  ja  tekevät  ne  kalliiksi,  jotapaitsi  kruunun 
viljavarastoista  saatu  vilja  toisinaan  on  osoittaunut  ala- 
arvoiseksi.  Metsänvartijain  palkka  olisi  minusta  siis  mak- 
settava  yksinomaan  rahassa  100:sta — 300:taan  jopa  400:taan 
markkaan  asti  vuodessa,  riippuen  vartiopiirien  suuruudesta 


24 

ja  vaikeudesta  vartioida,  elinehtojen  kalleudesta  paikka- 
kunnalla  y.  m.  Tähän  tulisi  lisää  vähintään  80  markkaa 
asunnonvuokraa,  ell'ei  vartijalla  ole  veroUista  kruununmetsä- 
torppaa,  jossa  tapauksessa  se  vähennettäisiin  puoleen; 
niinkauvan  kuin  metsänvartijan  hallussa  on  veroton  var- 
tijatila  tai  }os  hän  saa  kruunulta  asunnon  ei  hänelle  tie- 
tenkään  makseta  vuokrarahoja. 

Näitä  metsänvartijoita  pitäisi  muutamissa  hoitoalu- 
eissa,  missä  metsänhaaskausta  vielä  yleisetntnin  harjoi- 
tetaan  tai  jossa  metsäpalot  eivät  ole  harvinaisia  ja  var- 
tiopiirit  isot,  vielä  jonkun  verran  lisätä,  jota  vastoin  toisin 
paikoin,  missä  rauhallisemmat  olot  vallitsevat,  vartijoita 
voidaan  vähentää  pieniä  vartiopiirejä  yhdistämäUä.  Täten 
eivät  lisämenot  tulisi  erittäin  tuntuviksi  ja  luonnollistahan 
on,  ett'eivät  ne  mitättömät  palkat,  jotka  järjestetyn  metsän- 
hoidon  ensiaikoina  katsottiin  kohtuullisiksi,  olojen  muut- 
tuessa  ja  elinkustannusten  moninkerroin  noustua,  enään 
missään  tapauksessa  voida  riittävinä  pitää. 

Paitsi  edellämainituita  ylimääräisiä  metsänvartijoita 
arvelee  Metsähallitus  tarvittavan  aluksi  noin  160  koulun- 
käynyttä  n.  s.  varsinaista  metsänvartijaa  joitten  palkkaa- 
miseksi  menisi  arviolta  14,000  markkaa.  Näitä  arvelen 
kuitenkin  ainakin  ensimmäisinä  10:nä  vuotena  tarvittavan 
korkeintaan  100,  sillä  Jos  hoitoalueet  Oulun  läänissä  Met- 
sähallituksen  ehdotuksen  mukaan  pienennetään,  voitaisiin 
siellä  monessa  erämaan  alueessa,  missä  pitkään  aikaan  ei 
voida  sanottavasti  toimittaa  muita  metsänhoidollisia  töitä, 
kuin  mitä  sahapuitten  myynti  vaatii,  aluksi  tulla  toimeen 
ilman  koulunkäyneitä  metsänvartijoita;  toisiin  hoitoaluei- 
siin  taas  riittäisi  yksi  sellainen  ja  siten  jäisi  kuitenkin  ete- 
läisempien  alueitten  varalle  useampiakin,  kunkin  metsän- 
hoitajan  käytettäväksi.  Täten  eivät  lisämenot  vartijoimi- 
sesta  luuUakseni  nousisi  Metsähallituksen  arvioiman  mää- 
rän  yli. 

Ehdotukseni  pääkohdat  olisivat  siis  seuraavat: 


25 

1)  Nykyiset  metsänvartijatilat  veroitetaan  kruunun- 
metsä  torpiksi,  paitsi  poikkeustiloissa,  joUoin  erityiset  asian- 
haarat  vaativat  mitten  pysyttämistä  semmoisinaan. 

2)  Jyväpalkat  lakkautetaan. 

3)  Ylimääräisen  metsänvartijan  palkka  olkoon  vähin- 
tään  100,  enintaän  400  markkaa. 

4)  Asunnonvuokraa  saakoon  metsänvartija,  joka  ei 
hallitse  kruununmetsätorppaa,  80  markkaa  vuodessa,  vaan 
Jos  hän  on  kruununmetsätorppari  ainoastaan  40  mark- 
kaa; metsänvartija,  joka  saa  kruunulta  asunnon  ei  ole  oi- 
keutettu  saamaan  vuokrarahaa. 

5)  Kuhunkin  hoitoalueeseen,  missä  asianhaarat  sen 
vaativat,  asetetaan  yksi  koulunkäynyt  metsänvartija  tai  jos 
tarve  vaatii,  useampia,  mikäü  sellaisia  saatavissa  on,  Met- 
sähallituksen  ehdottamalla  vuosipalkalla,  noin  800  mark- 
kaa ja  100  markkaa  vuokrarahaa  sekä  oikeudella  saada 
joko  päiväpalkan  leimaamistyöstä  tai  kaikkiaan  100  mark- 
kaa vuodessa  korvaukseksi  matkakustannuksista. 

Neovius  sanoi,  ettei  hän  käsittänyt  tarkoitetuksi  sitä,  että 
piirien  suhteen  olisi  detaljeihin  käypä  ehdotus  tehtävä  ja 
siksi  ei  hän  Mikkelin  hoitoalueestakaan  erikseen  puhunut. 
Metsähallituksen  suunnittelussa  ehdotellaan  koulunkäyneille 
metsänvartijoille  palkaksi  800  mk.,  sekä  vuokrarahaksi  100 
markkaa  vuodessa.  Puhujan  mielestä,  jos  metsänvartija 
asetetaan  maalle  asumaan,  pitäisi  saada  iisäksi  vähäsen 
peruna-  ja  parin  lehmän  varalle  niittymaata,  sillä  jos  täy- 
tyy  kaiken  tarvittavansa  ostaa,  nun  saattaa  elämä  käydä 
hyvinkin  hankalaksi. 

Harlin:  Puheena  olleen  Metsähallituksen  kiertokir- 
jeen  johdosta,  joka  koskee  metsänvartijaolojen  järjestämistä 
ruunun  metsissä,  pyytää  puhuja  kokemuksensa  perusteella 
saada  kosketella  muutamia  kohtia  lin  tarkastuspiirissä  ja 
Kuopion  läänissä. 

lin  tarkastuspiirissä  on  kruunu  ostanut  torpat  metsän- 
vartijatiloiksi.    Luonnollista  on,  etteivät  metsänvartijain  jäl- 


26 

keläiset  näin  ollen  tule  nauttimaan  mitään  hyötyä  niistä, 
kun  ei  nim.  voi  tulla  kysymykseen  niiden  lunastaminen, 
ne  kun  ovat  ruunun  omia.  Seurauksena  tästä  täas  on 
ett'eivät  metsänvartijat  pidä  torppiaan  hyvässä  kunnossa. 
Kuopion  läänissä  ovat  olot  toisin.  Stella  uusi  tulokas  on 
ollut  halukas  maksamaan  edeltäjälleen  tahi  hänen  jälke- 
läisilleen,  lunastuksen  torpasta.  Kun  metsänvartijalla  on  täten 
ollut  mahdollisuus  saada  tehdystä  työstään  palkkio,  niin 
ovat  torpat  myöskin  pysyneet  paremmassa  kunnossa.  Kuo- 
pion läänissä  on  tavallisesti  ollut  paljon  pyrkijöitä  ja  mak- 
settu  usein  korkeitakin  hintoja,  joten  kai  on  ostettu  itse 
virkakin  toisinaan. . 

Mitä  kuoleman  tapauksiin  tulee,  niin  ovat  jälkeen- 
jääneet  Kuopion  läänissä  aina  saaneet  myydä  torpan  jol- 
lekin  metsänvartijaksi  kelpaavalle  henkilölle  eivätkä,  kuten 
metsänhoitaja  Neovius  sanol,  vaan  joskus.  Puhuja  ei  puo- 
lestaan  voinut  hyväksyä  sitä,  että  metsänvartijan  toimi  sur- 
ret täisiin  torpasta  torppaan,  sillä  valitsemisvapaus  tulisi  siten 
liiaksi  rajoitetuksi,  se  kun  nim.  rajoittuisi  löytyviin  torppa- 
reihin.  Sitä  paitse  ei  metsän  paloon  ja  raiskaukseen  nähden 
ole  ollenkaan  yhdentekevää  missä  metsän vartija  asuu. 

Jos  tahdotaan  järjestää  oloja  paremmalle  kannalle, 
niin  on  välttämätöntä  saada  koulutettuja  metsänvartijoita 
joku  määrä,  siellä  missä  myyntiolot  tekevät  sen  mahdol- 
liseksi.  Se  on  jo  suuri  parannus.  Puhuja  yhtyi  vielä  yli- 
metsänhoitaja  Riddelinin  ehdotukseen  jyväpalkan  poista- 
misesta.  On  puolustettu  jyväpalkkaa  sillä,  että  metsän- 
vartijoilla  olisi  siten  siementä  saatavissa,  mutta  se  tulee 
heille  usein  liyvin  kalliiksi,  kun  täytyy  se  pitkien  matkojen 
takaa  noutaa. 

A^^o^r/m^; Metsänhoitaja  Harlin  sanol  hänen  sanoneen,  että 
Kuopion  läänissä  olisi  vaan  joissakuissa  tapauksissa  myön- 
netty  lupa  metsänvartijatorpan  myymiseen.  Sitä  puhuja  ei  ol- 
lut tarkoittanut,  vaan  päinvastoin  oli  hän  tahtonut  sanoa  sitä 
yleiseksi.  Mutta  jos  niinkin  tapahtuu  kuten  Kuopion  läänissä, 
niin  ei  se  ole  hy vä  sittenkään,  sillä  metsänvartijan  jälkeläiset 


27 

tietävät,  että  torppa  on  myytävä.  Sattuman  varassa  on 
tuleeko  myynti  edulliseksi. 

Tammelander:  Luultavasti  on  olemassa  vaan  yksi 
mielipide  ja  käsitys  metsähallituksen  kiertokirjeen  sisällyk- 
sestä  nim.  että  Jos  se  toteutuu,  nun  on  otettu  metsänhoi- 
don  alalla  nun  suuremmoinen  askel,  ettei  sitä  ole  tapah- 
tunut  moniin  aikoihin.  Virkamiehet  tuntevat  kiitollisuutta 
siitä,  että  metsähallitus  on  alkanut  poistaa  tätä  painavaa 
epäkohtaa.  Jos  olisi  työvoimia  annettu  runsaammin  jo  ai- 
kasemmin,  nun  olisi  tulos  monessa  piirissä  tuUut  toisen- 
laiseksi,  kuin  mitä  se  nyt  on.  Detaljeihin  ei  nyt  puhujan 
mielestä  pitäisi  koskea.  Pääasia  on  että  saataisiin  2  tahi 
3  koulunkäynnyttä  metsänvartijaa  niihin  hoitopiireihin,  joissa 
niitä  tarvitaan.  Pohjoisiin  piireihin  ei  toistaiseksi  pitäisi 
kuitenkaan  varoja  turhan  vuoksi  tuhiata,  vaan  olisi  ne  käy- 
tettävät  siellä,  miSwSä  niistä  on  enemmän  hyötyä.  Puhuja 
toivoi  iopuksi,  että  metsähallitus  ja  sen  tarmokas  pääliikkö 
saisi  tämän  kalliin  asian  toteutumaan. 

Borenius:  Suunnittelussa  pidetään  virkatorppia  rnet- 
sänvartijoille  sopimattomina.  Puhujan  mielestä  olisi  Vii- 
purin  läänissä  ainakin  sopivämpaa,  jos  metsänvartijalla  olisi 
asunto  ja  vähäsen  perunamaata  sekä  heinämaata  tarpeeksi 
parin  lehmän  varalle. 

On  kyllä  totta,  että  perhe  joutuu  silloin  huonoon  ase- 
maan  miehen  kuoleman  kautta,  mutta  sitä  ei  voi  pitää  es- 
teenä  sillä  samahan  on  laita  muissakin  viroissa  jos  viran 
hoitajalla  on  virkatalo.  Niinpä  esim.  nietsänhoitajan  kuo- 
leman jälkeen  sellaisissa  oloissa,  on  virkatalo  aina  jätet- 
tävä  ja  muutto  on  tapahtuva. 

Tammelander:  Metsänvartijain  taloudellisissa  oloissa 
on  paikotellen  aivan  kiljuvia  epäkohtia.  Metsähallituksen 
kiertokirjeessä  on  erityisesti  mainittu  lin  tarkastuspiiri  esi- 
merkkinä.  Siellä  v.  1903  nautti  13  metsänvartijaa  vaivais- 
apua.  Metsähallituksen  pitäisi  pitää  huolta  siitä,  ettei  sel- 
laista  tapahtuisi,  ellei  siihen  olisi  syynä  metsänvartijain 
velttous  ja   huolimattomuus.    Sellaiset   metsänvartijat  pi- 


28 

täisi  erotettaman  virastaan  ja  heidän  perheensä  saisi  jou- 
tua  turvattomiksi,  mutta  kunnoUisen  metsänvartijan  kuoltua 
ei  sen  pitäisi  saada  tapahtua. 

harlin:  on  sanottu,  ettei  metsänvartija  ehdi  maata 
asumaan,  mutta  Jos  hänellä  olisi  viljelysmaita,  nun  olisi  hä- 
nellä  myös  tilaisuus  antaa  perheelleen  työtä  kotona,  jota 
paitse  hän  ei  voi  perhettään  elättää,  ellei  häneUä  ole  vä- 
hintäinkin  1,000  markan  palkka  vuodessa. 

Cajanus:  Kun  kysymys  kävi  polttavaksi  ja  kun  oli 
tullut  aika,  jolloin  Metsähallitus  katsoi  voivansa  ottaa  kysy- 
myksessä  olevan  askeleen,  nun  oli  puhuja  neuvotellut 
asiasta  monen  virkatoverin  kanssa.  Hän  oli  huomannut, 
että  kysymyksen  suhteen  on  paljon  erimielisyyttä  pikku- 
seikoissa.  Kun  on  miltei  mahdotonta  saada  aikaan  yleistä, 
joka  paikkaan  soveltuvaa  ehdotusta,  nun  eiköliän  olisi  syytä 
kerätä  tilastollisia  tietoja  metsänvartijatorppain  taloudelli- 
sesta  tilasta  tarkastuspiirittäin  ja  vaikkapa  hoitoalueittain, 
sekä  Sitten  niitten  perusteella  tehdä  niuutoksia 

Neovias:  ei  luullut  että  tilastollisista  tiedoista  ja  ko- 
miteoista  olisi  niistä  johtuvaa  vaivaa  ja  työtä  vastaavaa 
hyötyä. 

Borenius:  kannatti  Cajanusta  siinä  suhteessa. 

Harlin:  ylityi  edelliseen  puhujaan. 

H annikainen :  Tilattoman  väestön  alakomitea  on 
koonnut  nun  tarkan  tilaston,  ettei  metsänhoitoyhdistys  sitä 
juuri  voi  täydentää  ja  on  tämä  tilasto  sekä  Metsähalli- 
tuksen  että  metsänhoitoyhdistyksen  käytettävissä. 

Neovius:  Luuli  myös  tilaston  olevan  kylliksi.  Ajat- 
teli  että,  jos  tulee  muutoksia  tapahtumaan,  nun  luultavasti 
Metsähallitus  vaatii  sitä  ennen  metsänhoitajilta  määrät- 
tyyn  suuntaan  meneviä  ehdotuksia,  jotka  ylimetsänhoitaja 
tarkastaa,  ja  sen  pitäisi  riittää. 

Cajanus:  ei  tarkoittanut  että  Metsänhoitoyhdistys  aset- 
taisi  komitean,  vaan  että  pyydettäisiin  Metsähallitus  se 
tekemään,  mutta  jos  nun  tarkkoja  tietoja  jo  on  olemassa, 


29 

nun  olisi  sekin  suotta.  Ei  tarkoittanut  suunnitelmaa  kul- 
lekin  hoitoalueelle  erikseen  vaan  suuremmissa  piirteissä. 

Harlin:  On  ollut  kysymys  metsänvartijain  toimeen- 
tulosta.  Se  riippuu  palkasta,  joka  on  huono,  viljelyksistä, 
joista  ei  myöskään  ole  ollut  suurta  apua  kun  maanviljelys 
ja  karjanhoito  ovat  olleet  alhaisella  kannalla,  vaikkakin 
viime  aikoinä  parantumassa;  ja  työansioista,  jotka  ehkä 
ovat  pääasiallisimmin  vaikuttaneet  heidän  tuloihinsa  ja  toi- 
meentuloonsa. 

Sittenkun  äänestyksen  kautta  oli  päätetty  laatia  eri- 
tyinen  ponsi  kysymyksen  johdosta  sekä  sitäpaitse  pyytää 
Metsähallitusta  asettamaan  komitean  asian  lopullista  käsit- 
telyä  sekä  seikkaperäisen  ehdotuksen  laatimista  varten, 
valittiin  ponsiehdolusta  tekemään  herrat  Harlin,  Vasastjerna 
ja  Renfors,  sekä  pyydettiin  Cajanusta  avustamaan  heitä. 

Toisena  kokouspäivänä  saapui  vielä  seuraavametsän- 
hoitaja  A,  Ahlbergin  antama  kirjallinen  lausunto,  joka  myö- 
hästyneenä  jäi  kokouksessa  julkilukematta. 

Kun  kehotuksesta  käyn  esittämään  kantaani  kysymyk- 
sen alaisessa  asiassa,  tahdon  aluksi  huomauttaa,  että  sanani 
koskevat  ainoastaan  etelä-  ja  keski-Suomen  oloja,  jossa 
minuUa  on  ollut  ja  yhä  edelleen  on  toimintani,  jotavastoin 
pohjois-Suomen  oloja  en  ollenkaan  tunne.  Samalla  saan 
huomauttaa,  että  useasta  syystä  ölen  ollut  estettynä  anta- 
masta  tälle  lausunnolle  sitä  aikaa  ja  valmistusta,  jonka  asia 
oikeastaan  olisi  vaatinut,  josta  syystä  pyydän  mahdollisesti 
tavattavista  puutteista  anteeksi.  Kun  ölen  lämpimästi  va- 
kuutettuna  siitä,  että  kysymys  valtion  metsätaloudelle  on 
erittäin  tärkeä,  en  ole  tahtonut  olla  vetämättä  korttani 
kekoon. 

Tunnetussa  „alamaisessa  esityksessään**,koskevaSuo* 
men  Suuriruhtinaanmaan  metsiä,  18  p:ltä  elokuuta  1858, 
joUa  maamme  valtion  metsäin  talouteen  nähden  on  perustava 
merkityksensä,  sanoo  Edm.  A.  Berg  seuraavaa:  „Der  Forst- 
staat wie  ihn  Finnland  bedarf,  kann  sich,  wie  schon  mehr- 


30 

fach  angedeutet  wurde,  nur  allmälig  entwickeln,  wie  im- 
mer mehr  und  mehr  Personal  herausgezogen  wird.  Gewiss 
aber  ist  es  rathsam,  sogleich  beim  Beginn  einen  vollständi- 
gen Organisationsplan  aufzustellen. ".   Nämä  pun- 

nitsemista  ansaitsevat  sanat  olisivat  mielestäni  asetettavat 
mottoksi  metsänvartijalaitosta  muuttamaan  lähdettäessä. 
Siis,  aiiioastaan  vähittäin,  askel  askeleelta  tapahtuva  kehitys 
ja  nykyisten  olojen  järjestäminen  säilyttämällä  sitä,  joka 
on  näyttänyt  paikkansa  täyttävän.  Vartioimisen  lopulli- 
nen  järjestäminen  kruununmetsissä,  saattaa  tulla  kysymyk- 
seen  ainoastaan  niissä  osissa,  jotka  ovat  julistetut  kruu- 
nunpuistoiksi  ja  jotka  siis  valtion  metsätaloudelle  säilyte- 
tään.  Muissa  osissa  on  nykyinen  järjestelmä  pääasiallisesti 
säilytettävä,  toimeenpanemalla  sellaisia  parannuksia,  joita 
olosuhteet  väittämättömästi  vaativat.  Ensiksi  tulee  silloin 
niiden  metsänvartijapaikkojen  palkan  parantaminen,  joita 
tulevaisuudessa  välttämättä  on  säilytettävä.  Nykyisten  met- 
sänvartijain  palkkain  riittämättömyydestä  ylimalkaan  on 
tätä  nykyä  nun  paljon  puhuttu  ja  kirjoitettu,  että  sitä  ky- 
symystä  tuskin  tarvinnee  ottaa  esille.  Poikkeuksena  tässä 
suhteessa  on  kuitenkin  olosuhteita  Viipurin— Mikkelin  lää- 
nin  tarkastuspiireissä  pidettävä,  jossa  metsänvartijain  ny- 
kyiset  palkat  kaikissa  hoitoalueissa,  Mikkelin  hoitoaluetta 
lukuunottamatta,  ovat  katsottavat  aikamme  vaatimuksia 
täysin  tyydyttäviksi  ja  jossa  joku  verrattain  vähäinen  lisä- 
niääräraha  koulun  käyneen  metsänvartijan  asettamiseksi 
sellaisiin  hoitoalueisiin,  joissa  tällaisia  tarvitaan,  käynee 
välttämättömäksi.  Mainitun  tarkastuspiirin  pohjoisissa  hoi- 
toalueissa palvelevat  metsänvartijat  saavat  300  mk.  vuo- 
dessa  ja  sen  lisäksi  puustellin,  jotka  ylimalkaan  ovat  san- 
gen tyydyttävässä  kunnossa,  eteläisemmissä  hoitoalueissa 
on  rahapalkka  vähäistä  suurempi.  Sen  lisäksi  saavat  met- 
sänvartijat hakkuualojen  vartioimisesta  ynnä  leimauksesta 
2  mk.  päivältä,  mutta  ei  aina  metsänkasvatustöistä  omassa 
piirissään.  Tämä  mainittu  palkka,  300  mk.  vuodessa  ja 
asunto,  on  mielestäni  nykyään  normaalinen  koko  keski-  ja 


31 

etelä-Suomelle,  paikallisten  olojen  ja  puustellilaadun  mu- 
kaisella  sovitteluUa.  Hoitoalueissa,  joissa  harjotetaan  suu- 
rempaa  käsikauppaa,  tulisi  metsäxivartijan  myöskin  tästä 
nauttia  erityistä  korvausta  joko  päivärahan  muodossa  tahi 
mieluummin  jonakin  määrättynä  maksuna  luovutetusta  kuu- 
tiometristä,  kuormasta,  saamatta  mitenkään  tninkäänlaista 
korvausta  suorastaan  ostajalta.  —  Ovatko  metsänvartija- 
torpat  ylimalkaan  säilytettävät  ?  Tähän  vastaan  myöntä- 
västi,  ainakin  mitä  etelä-  ja  keski-Suomeen  tulee.  Kes- 
kulaisen  suuren  puustellin  hallitseminen  tekee  metsänvar- 
tijan  naapureistaan  riippumattomaksi,  antaa  hänen  per- 
heelleen  alinomaista  tilaisuutta  tehokkaaseen  työhön  ja 
tue  mukanaan  monta  muuta  etua,  joita  olisi  vaikea  ra- 
halla  korvata.  Tottahan  on,  että  on  seliaisia  puustellia, 
jotka  ovat  huonosti  sijoitettuja  ja  myöskin  seliaisia,  jotka 
nyt  tahi  tulevaisuudessa  käyvät  tarpeettomiksi,  josta  edem- 
pänä  enemmän.  Nämä  voidaan  sopivimmin  Metsähalli- 
tuksen  kiertokirjeeseen  liitetyn  ehdotuksen  niukaisesti, 
muuttaa  kruununmetsätorpiksi,  sillä  ehdoUa  kumminkin,  että 
haltija  kruunulle  korvaa  ne  maksut,  joita  tämä  on  uhran- 
nut  kysymyksenalaisen  puustellin  rakentamiseen  ja  vilje- 
lemiseen.  Se  korvaus  puustelliin  uhratusta  työstä,  joka  v. 
1859  annetun  ohjesäännön  10  §  mukaan  myönnetään  luo- 
vuttajalle,  on  mielestäni  vastaiseksi  ainakin  omistajan  t.  s. 
valtion  maksettava.  Erämaissa,  joissa  ei  ole  teitä,  ja  jossa 
maanviljelystä  ainoastaan  vaivoin  ja  uhrauksilla  voidaan 
harjottaa,  ei  metsänvartijatorppia  ole  asuttava  ja  kunnossa- 
pidettävä. 

Mutta,  niinkuin  Metsähallituksen  kiertokirjeessä  esi- 
tetään,  pelkkä  palkkain  korottaminen  ei  tuota  vastaavaa 
hyötyä.  Suurempia  vaatimuksia  täytyy  silloin  voida  met- 
sänvartijakunnalle  asettaa  ja  sen  tulee  osata  uhrata  enem- 
män aikaa  virkatoimituksille,  kuin  näihin  saakka  sekä  myös 
jossain  määrin  myötävaikuttaa  tulevaisuutensa,  nun  omansa 
kuin  perheensä,  turvaamiseen,  invaliditeetin  tahi  kuoleman- 
tapauksen  sattuessa.    Muutamissa  tapauksissa  saatettanee 


32 

nykyisiä  vartioimispiiriä  yhdistää  ja  lakkautettu  puustelli 
säilyttää  kruununmetsätorppana  haltijan  ollen  velvollisen 
toimimaan  ylimääräisenä  metsänvartijana,  siellä  missä  häntä 
sellaiseen  katsotaan  sopivaksi,  ja  maksutta  valvomaan  jo- 
takin  määrättyä  aluetta  haaskaukselta  ja  tulelta,  niinkuin 
Metsähallituksen  kiertokirjeestä  käy  selville.  Ehdotus  sel- 
laiseen vartioimispiirien  yhdistämiseen  ja  uudesta  järjestä- 
miseen  tapahtunee  sopivimmin  nyt  tapahtuvain  metsän- 
hoidontarkastuksien  yhteydessä.  —  Totta  on  myöskin,  että 
nykyisen  vartijakunnan  jäsenet  useimmiten  ovat  kaiken 
ammattiopetuksen  puutteessa,  vanhempi  sukupolvi  ei  taval- 
lisesti  osaa  edes  kirjoittaakaan.  Mutta  toiselta  puolen  ei 
heidän  keliitystään  millään  tavalla  ole  edistettykään,  ja  nuo- 
remmassa  sukupolvessa  ölen  kumrainkin  aina  huomannut 
halua  oppimiseen  ja  kehitykseen,  jos  vaan  tilaisuutta  siihen 
on  ollut.  Kun  he  sitäpaitse  tavallisesti  omistavat,  niin 
sanoaksemme  perinnöllistä  metsätottumista  ja  tuntevat  var- 
tioimispiirin  ja  sen  lähiseudun  olosuhteet,  sekä  ovat  tot- 
tuneet  metsänhakkuu-  ja  toisiin  yksinkertaisimpiin  metsä- 
töihin,  ja  sen  ohessa  on  huomattu,  että  he  ovat  rehelli- 
siä,  vaatimattomia  ja  luotettavia,  olisi  mielestäni  vää- 
rin,  ellei  tätä  ainesta  käytettäisi.  Koulunkäynti  ei  sitä- 
paitse suinkaan  yksin  kehitä  kelvollista  metsänvartijaa 
taikka  toista  ammattimiestä,  vaikka  sellainen  erehdys,  että 
pidetään  koulutietoja  samana,  kun  sivistystä  löytyy,  niin 
sanoaksemme,  ajan  hengessä.  Päinvastoin  näkee  usein 
sangen  taitavia  ammattimiehiä  esim.  rakennusmestareja, 
jotka  ovat  saaneet  nauttia  ainoastaan  vaillinaista  kouluope- 
tusta.  Itsestään  selvää  on,  että  tämä  on  tavallisempaa  niin 
käytännöllisellä  alalla  kun  metsänvartijan  ja  kokemuskin 
sen  todistaa.  Kun  hoito  sitäpaitse  useimmissa  hoitoalu- 
eissa,  rajoittuu  hirrenharsintaan  sekä  yksinkertaisimpiin 
kulttuuritöihin,  lienee  vastaiseksi  riittävää,  jos  hoitoaluei- 
siin,  missä  voimaperäisempää  metsänhoitoa  käytetään,  ote- 
taan  yksi  tai  mahdollisesti  kaksi  metsänvartijakoulussa 
täysin  kasvatettua  metsänvartijaa.   Vastoin  kruununmetsä- 


33 

komiteaa  vuodelta  1896,  ei  mielestäni  ole  syytä  asettaa 
suoritettua  metsänvartijakoulu-kurssia  ehdottomana  vaati- 
muksena  vakinaisen  metsänvartijapaikan  saamiseen,  vaan 
ainoastaan  suoritettua  kypsyystutkintoa  kahden  koepalve- 
lusvuoden  jälkeen,  kuten  herrojen  Kihlman'in  ja  Wreden, 
mainitun  komitean  lausuntoon  liitetyssä  vastalauseessa  eh- 
dotetaan.  Kruunun-metsäkomitea  on  myös  ehdottanut,  että 
avonaiset  metsänvartijapaikat  täytettäisiin  ainoastaan  tila- 
päisesti  kunnes  koulutettuja  metsänvartijoita  on  saatavissa. 
Tämmöinen  menettelytapa  tuottaisi,  paitsi  muita  arvelut- 
tavia  seikkoja,  useammassa  tapauksessa  metsänvartijatilain 
hoidon  laiminlyömistä  sitä  suuremmassa  määrässä  kuta 
syrjäisempiä  ja  laadultaan  huono-osaisempia  nämä  ovat. 
Kaikissa  tapauksissa  kestänee  vielä  kau'an,  ennenkun  saa- 
daan  koulutettuja  metsänvartijoita  kaikkiin  metsänvartija- 
paikkoihin.  Sillä  varmaankin  tulee  täällä,  niinkuin  on  käy- 
nyt  Ruotsissa,  suurin  osa  metsänvartijakouluista  tulleista 
oppilaista  valitsemaan  monessa  suhteessa  edullisemman 
yksityispaikan  yhtiöissä,  joihin  myöskin  yhä  enemmän 
on  alettu  hankkia  taitavia  työnjohtajia  metsätaloutta  jär- 
jestämään.  Sitävastoin  tahtoisin  lämpimästi  kannattaa  ko- 
mitean ehdotusta  lyhemmistä  kursseista  nykyiselle  metsän- 
vartijakunnalle  tähän  tarkoitukseen  sopivissa  hoitoalueissa, 
missä  kysymyksessä  jo  aikaisemmin  ölen  lausunut  ajatuk- 
seni  Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  Julkaisuissa,  Nide 
XVIII.  Tällä  tiellä  luulen  sopivimmasti  saatavan  olosuh- 
teisiimme  sovitetun  ja  taitavan  vartijakunnan  kruununmet- 
siin,  varsinkin  syrjemmässä  oleviin,  niinkuin  suurin  osa 
niistä  onkin. 

Kuitenkin  löytyy  jo  nytkin  useita  hoitoalueita,  joissa 
voimaperäisempi  hoito  on  mahdollinen,  ja  pannaan  lähim- 
mäs^tulevaisuudessa  käytäntöön  puhdistushakkuineen,  har- 
vennuksineen,  kulttuuritöineen  y.  m.  ja  joissa  koulutettuja 
työnjohtajia  tarvitaan.  Aluksi  riittänee  heitä  1  taikka  2 
jokaiseen  hoitoalueesen,  riippuen  alan  laajuudesta,  myymä- 
mahdollisuuksista  y.  m.    Voipihan  sittemmin  heidän  luku- 

3 


34 

ansa  lisätä,  olosuhteitten  sitä  vaatiessa,  ja  koulutettujen 
metsänvartijain  lisääntyessä.  Minuii  mielipiteeni  mukaan 
pitäisi  näittenkin  saada  erityinen  vartioimisalue  asuntoineen 
siellä  missä  se  on  mahdollista,  eikä  heidän  mitenkään  pitäisi 
tulla  jonkinmoisiksi  toisten  metsänvartijain  esimiehiksi 
taikka  näitten  ja  hoitoalueenhoitajan  välikädeksi.  Ainoas- 
taan  metsänhoitajan  käskystä  olisivat  he  oikeutetut  sekaan- 
tumaan  mtiun  vartijakunnan  toimintaan.  Metsähallituksen 
kiertokirjeessä  ehdotettu  palkka  on  mielestäni  täysin  riit- 
tävä.  Kuitenkin  tahtoisin  ehdottaa,  että  ainoastaan  osa 
siitä,  esimerkiksi  5  ä  600  markkaa,  annettaisiin  pysyvänä 
palkkana,  3:11a  lisäyksellä  ä  100  markkaa,  5,  10  ja  15  pal- 
velusvuoden  jälkeen.  Loput  annettaisiin  päiväpalkkoina, 
jotka  maksettaisiin  paitsi  puitten  leimaamisesta  ja  hakkuu- 
alan  vartioimisesta,  kaikista  ulkopuolelle  vartioimispiiriä 
toiraitetuista  töistä,  sekä  korvauksena  matkakustannuksista, 
kuin  tie  työpaikalle  on  5  kilometriä  pitempi.  Tähän  käsi- 
tykseen  ölen  tullut  siitä,  että  Ruotsissa,  missä  olosuhteet 
monessa  suhteessa  ovat  samanlaiset  kuin  meillä,  on  useassa 
tilaisuudessa  puolustettu  palkanlisäystä  palvelusajan  mu- 
kaan, sekä  lisättyä  päiväpalkkaa  metsänvartijoille.  Mitä 
vihdoin  tulee  siihen  Metsähallituksen  kiertokirjeessä  mai- 
nittuun  surkuteltavaan  tosiasiaan,  että  useitten  metsänvar- 
tijain jälkeen  jääneet  perheet  joutuvat  kunnan  elätettäviksi, 
heillä  kun  ei  ole  minkäänlaista  oikeutta  eläkkeen  saami- 
seen,  ei  tätä  voida  pysyväisesti  auttaa  muulla  tavalla,  kun 
perustamalla  eläke-  ja  apurahasto  ruununmetsänvartijoille 
ja  heidän  perheillensä,  jota  jokainen  palveluksessa  oleva 
metsänvartija  on  velvoitettu  kartuttamaan  ja  jolle  rahas- 
toUe  valistunut  hallitus  ei  kieltäne  avustustaan.  Ehdo- 
tettu metsänvartijanpalkan  korotus  sekä  velvoittaa,  että 
panee  hänet  tilaisuuteen  antamaan  mainittua  avustusta. 
Suomen  Metsänhoitoyhdistyksen  kokouksessa  Hämeenlin- 
nassa  v.  1883  oli  tämä  kysymys  keskustelun  alaisena  ja 
kysymyksen  alusti  silloin  tohtori  Blomqvist  vainaja,  joka 
ehdotti  eläke-  ja  apurahaston  metsänvartijoille  perustetta- 


35 

vaksi,  johon  hallitus  antaisi  pohjarahaston  ja  osakkaat  mak- 
saisivat  vuotuisen  maksun,  joka  viimemainittu  suoritet- 
taisiin  ottamalla  4  o/o  palkasta.  Muutoin  pyydettäisiin 
tässä  asiassa  Metsähallituksen  alkuunpanoa.  Tämä  ehdo- 
tus  on  mielestäni  vielä  sovelias,  sillä  eroituksella,  että  avus- 
tukseen  otettaisiin  80/0  palkasta.  300  tnarkan  normaali 
palkan  mukaan  tekisi  tämä  24  markkaa  vuodelta  taikka  2 
markkaa  kuukaudelta,  summa,  jonka  minun  tietääkseni,  jo- 
kainen  metsänvartija  ilolla  maksaisi,  jos  hän  sen  kautta  voisi 
turvata  perheensä  tulevaisuuden  ja  oman  vanhuutensa. 
Sitävastoin  voidaan  ja  ovat  voimassa  olevat  asetukset  maa- 
palstan  luovuttamisesta  syytingiksi  metsänvartijatilalta  jätet- 
tävät  pois  ja  sen  sijaan  jätettävä  vapaus  metsänhoitajalle, 
metsänvartijan  paikastaan  erotessa,  ehdotlaa  joka  tapauk- 
sessa  eläkkeen  saaneelle  metsänvartijalle  ja  hänen  per- 
heelleen,  oikeutta  laitumen  ja  polttopuun  saamiseen.  Mitä 
tulee  yksityisseikkoihin  ja  ehdotuksiin  eläke-  ja  apurahaston 
perustamisesta,  lienevät  ne  helposti  saatavissa  niistä  mo- 
nista  apurahoista,  joita  jo  on  olemassa. 

Ölen  vakuutettu,  että  ne  uhraukset,  joita  valtion  täy- 
tyy  tehdä  metsänvartijakunnan  hyväksi  palkankorotuksien 
sekä  sen  eläke-  ja  apurahaston  perustamisen  muodossa,  tule- 
vat  moninkertaisesti  palkituiksi  sen  parannetun  hoidon  ja  val- 
vonnan  kautta,  joka  tämän  kautta  tulee  kruununmetsien 
osaksi.  Ja  koska  Metsähallitus  nyt  on  pannut  asian  al- 
kuun,  saattaa  toivoa,  että  tämä  tärkeä  kysymys  lähimmässä 
tulevaisuudessa  saa  kaikkia  osakkaita  tyydyttävän  ratkai- 
sun. 

Jalasjärvellä,  18  p.  Elokuuta  1904. 

Adolf  Ahlberg. 


36 


2:nen  kysymys. 

Miten  on  sahapuitten  leimaaminen  tbimitettava,  nun 
hyvin  ostajan  kun  nuorennoksen  etua  silmällä  pitäen? 

Kysymyksen  pohjusti  metsänhoitaja  K-  Lindberg  seu- 
raavasti: 

Erityisissä  Metsähoitoyhdistyksen  kokouksissa  on  ky- 
symys sahapuitten  leimaamisesta  käsitelty  erilaisessa  yhtey- 
dessä.  Samaten  on  nuorennoksen  turvaaminen  kruunun- 
metsissämme  ollut  ja  on  vieläkin  polttavana  kysymyksenä. 

Ylläolevaa  kysymystä  käsiteltflessä  on  koetettava,  mi- 
käli  mahdollista,  sovittaa  kaksi  aivan  vastakkaista  etua. 
Vaikka  onkin  ä  priori  otaksuttavaa,  että  jokainen  met- 
hoitaja  tekee  tehtävänsä  sahapuitten  leimaamisessa  sitä 
sääntöä  seuraten,  että  nuorennoksen  hankkiniinen  helpot- 
tuu  nun  paljon  kuin  mahdollista,  on  nuorennoksen  etu  kui- 
tenkin  aina  siirtyvä  ostajan  edulta  sieliä,  missä  nämfl  ovat 
toistensa  vastakohtana.  Tämmöinen  katsantotapa  ei  ken- 
ties  tunnu  metsänhoidolliselta,  eikä  olekaan  sitä,  jos  lei- 
maaminen etupäässä  tarkoittaa  nuorennoksen  turvaamista. 
Nun  ei  kuitenkaan  asianlaita  ole.  Sanojen  „sahapuitten 
leimaaminen",  sisällys  osoittaa  jo  semmoisenaan,  ettei  muut 
kuin  sahatukiksi  kelpaavat  puut  voi  leimaamisessa  tuUa 
kysymykseen.  Sentähden  on  ostajan  vaatimus,  ettei  hänen 
tarvitse  maksaa  puusta,  jota  hän  ei  voi  käyttää,  täysin  oi- 
keutettu,  ja  tämän  nojalla  täytyy  myöskin  myöntää,  että 
pakko  vastakRaiseen  suuntaan  on  periaatteellisesti  väärä, 
jota  paitse  kruunu  myöskin  viimein  tulisi  kärsimään,  alem- 
mista  maksutarjouksista  joka  leimatulta  tukilta.  Mutta  jos 
tunnustaakin  yllä  olevan  oikeutetuksi,  muodostuu  sahapuit- 
ten leimaaminen  usein  kyllä  sangen  vaikeaksi  toimituk- 
seksi,  sillä  onhan  tukkipuitten  leimaaminen  tähän  saakka 
ollut  melkein  ainoa  mahdollinen  keino  nuorennoksen  edis- 
tämiseksi,  ja  vastoin  tahtoansakin  tulee  metsänhoitaja  tämän 
vaikutuksesta  leimaamaan  puita,  joita  tarkemman  objek- 
tiivisen  tutkimuksen  mukaan  ei  olisi  pitänyt  leimata. 


37 

Tästä  huomaamme  siis,  että  ostajan  ja  nuorennoksen 
etujen  sovittaminen  on  vaikeinta  saada  aikaan  seuduilla, 
missä  ainoastaan  vahvempia  tukkeja  saadaan  myydyksi. 
Jos  metsikot  sitäpaitse  vielä  ovat  iiian  vanhoja  ja  sisältävät 
vahingoittuneita  yksilöitä  sekä  huonokasvuisen  alikasvun, 
nun  silloin  ei  sahapuitten  leimaatninen  saata  sanottavasti 
hyödyttää  nuorennosta.  Mutta  jättäkäämme  tämmöiset 
erikoistapaukset,  jotka  kumminkin  Iiian  usein  esiintyvät; 
niillä  on  juurensa  laajaperäisissä  olosuhteissa  ja  ne  toi- 
menpiteet,  jotka  olisivat  toimeenpantavat  näitten  vastuk- 
sien  edes  johonkin  määrään  voittamiseksi,  eivät  sisäUy 
tämän  kysymyksen  keskustelupiiriin. 

Paljoa  helpompi  tehtävä  on  sahapuitten  leimaajalla  seu- 
duissajoissa  ei  ainoastaan  heikommat,  vaan  myöskin  hylky- 
puut  menevät  kaupaksi.  Ostajan  etu  on  täällä  harvem- 
min  ristiriidassa  nuorennoksen  etujen  kanssa,  niitä  voipi 
tarpeen  mukaan  jopa  eroittaakin  molemman  puoliseksi 
tyydytykseksi.  Tällä  tarkoitetaan  viime  aikoina  muuta- 
milla  seuduiila  käytettyä  tapaa,  että  tukkipuitten  hakkuu- 
alalla  ensin  toimitetaan  puhdistushakkuu,  jolloin  kaadetaan 
kaikki  myymäkelpoinen  puutavara,  jota  metsänhoidannol- 
liselta  (nuorennos-  taikka  lisäkasvu-)  kannalta  ei  ole  syytä 
säilyttää.  Huomioon  ottamalla  kuinka  laajaperäiset  olosuh- 
teet  kruununmaillaninie  ovat,  lienee  puhdistushakkuita  pidet- 
tävä  luonnollisimpana  ja  ainakin  vast'edes  tehokkaimpana 
nuorennoksen  edistämistapana.  Kun  tähän  vielä  lisätään, 
että  ostaja  puhdistushakkuiden  kautta  helpommin  väittää 
vaaraa  maksaa  Iiian  korkean  hinnan  huonosta  tavarasta, 
vastaavat  minusta  tässäkin  suhteessa  puhdistushakkuut  olo- 
suhteitten  vaatimuksia.  Tässä  suhteessa  on  luullakseni, 
monessa  hoitoaiueessa  vielä  paljon  tehtävää.  Koska  kaikki 
vihdoin  kuitenkin  riippuu  menekkisuhteista,  on  näitä  etu- 
päässä  koetettava  parantaa,  nun  hyvin  koettamalla  saada 
korkeampaa  hintaa  leimatuista  puista,  kuin  myöskin  hank- 
kimalla  ostajaa  aikaisemmin  mainitulla  puhdistushakkuu- 
alalla  löytyvälle  puutavaraile.    Voidakseen  saada  mahdol- 


38 

lisimman  korkeata  hintaa  leimatuista  puista,  on  minun 
mielestäni  tarpeellista  toimittaa  leimaaminen  siten,  että 
voidaan  laatia  jokseenkin  varmat  suunnittelut  joka  tukin 
hinnan  määräätniselle.  Sillä  leimaamisluettelon  julkaise- 
minen  eri  luokituksineen  tarkoittaa  kai  etupäässä  antaa  os- 
tajalle  tilaisuuden  sen  nojalla  tekemään  tarjouksiaan.  Minä 
tahtoisin  sentähden  puoltaa  latvamittauksen  uudelleen  käy- 
täntöön  ottamista  leimaustoimituksissa.  Rinnankorkeus- 
mittaamistapaa  käytäntöön  otettaessa  sanottiin,  että  7 
metrin  korkeudelta  mittaaminen  on  ajantuhlausta,  epävar- 
maa  j.  n.  e.  Koska  kuitenkin  Metsähallituksen  kiertokir- 
jeessä  24  p.  Lokakuuta  v.  1904  periaatteellisesti  lausutaan, 
että  leimaaminen  on  metsänhoitajan  tärkein  taloudellinen 
toimitus  hoitopiirissään,  sekä  että  metsänhoitajan  on  tut- 
kittava  joka  puu,  nun  kaatuu  mainittu  perustelu  itsestään. 
Mitä  epävarmuuteen  tulee,  on  se  mielestäni  jokseenkin 
keksitty  syy  rinnanmittakorkeuden  säilyttämiseen.  Vaikka 
olisikin  nun,  että  löytyy  tilaisuuksia,  jolloin  on  vaikea  mää- 
rätä  puun  kokoa  tukkimitan  päässä,  nun  täytynee  kuitenkin 
myöntää,  että  ostaja,  joka  kumminkin  aina  tekee  suunnittelu- 
jaan  latvaläpimitan  perusteella,  saa  paljoa  selvemmän 
käsityksen  metsästä,  jos  leimaaminen  on  toimitettu  yllä- 
sanotulla  tavalla. 

Tämän  kanssa  yhteydessä  tahtoisin  ehdottaa,  että 
joka  tuumamitta,  muistiin  kirjoitettaisiin  erikseen  sekä  että 
kaikki  puut,  nun  terveet  kuin  vahingoittuneet  luokitettai- 
siin  6:sta— 8:saan  luokkaan,  riippuen  sahatukin  suuruudesta, 
joka  kustakin  puusta  saadaan.  Irseen  luokkaan  kuuluisi- 
vat  puut,  joilla  on  pienin  mitta  t.  s.  puut,  joista  luullaan 
saatavan  vähintäin  yksi  8",  4  metriä  pitkä  sahatukki  j.  n.  e. 
lisäämällä  successivisesti  Ilista  aina  Vlllrteen  luokkaan  asti, 
joka  sisältää  paksuimmat  puut. 

Siinä  tapauksessa,  että  leimatut  puut  luokitetaan  ylem- 
pänä  mainitulla  tavalla,  saisivat  sekä  myyjä  että  ostaja  jok- 
seenkin tarkat  tiedot  siitä,  kuinka  paljon  saadaan  saha- 
kelpoista  ympyräistä  puuta  sekä  tämän  suuruuden,  ja  sen 


39 

kautta  tulisi  toistaiseksi  ostajalle  tarpeettomaksi  leimattu- 
jen  puitten  mittaaminen.  Tämän  kautta  hyljättäisiin  myös- 
kin  mielestäni  se  väärä  menettelytapa,  että  vahingoittu- 
neita  puita  mitataan  vissillä  korkeudella  ja  määrätään  niit- 
ten  sen  korkuinen  paksuus,  jonka  menettelytavan  kautta 
ei  tulla  tuntemaan  mainitusta  puusta  saadun  sahatukin 
suuruutta.  Täytyy  kuitenkin  myöntää,  että  tällä  tavalla 
toimitettu  leimaaminen  vaatii  huolellista  tarkastusta,  tark- 
kaa  silmää  ja  taattua  kokemusta  nun  hyvin  metsänhoita- 
jalta  kuin  työntekijöiltä.  Kun  metsänhoitajan,  kuten  jo  ai- 
kaisemmin  on  sanottu,  täytyy  tarkastaa  jokaista  puuta 
ennenkun  se  leimataan,  ja  koska  useimmissa  metsänhoi- 
toalueissa  jo  löytyy  tämmöiseen  arvostelemiseen  tottuneita 
työniiehiä,  eivät  vaikeudet  pienimmissä  ja  keskinkertaisissa 
alueissa,  tule  liian  tuntuviksi.  Tämän  kaltainen  arvoste- 
leminen  on  jo  sitäpaitsi  käytännössä  sikäli,  että  sen  saha- 
tukin pienin  suuruus,  joka  iähtee  viottuneesta  puusta,  on 
määrättävä,  joka  onkin  vaikein  tehtävä. 

Yhdistäen  ne  näkökohdat,  joita  minuUa  edellisessä  on 
ollut  kunnia  esittää,  saan  täten  pohjustuksena  keskuste- 
luun  esittää  seuraavaa: 

1)  Sahapuut  ovat  leimattavat  siten,  että  puut  mita- 
taan 7  metrin  korkeudella,  jokainen  tuumamitta  kirjoite- 
taan  erikseen,  sekä  kaikki  puut  nun  hyvin  terveet  kuin 
vahingoittuneet  luokitaan  VI— VIII  luokkaan,  riippuen  sen 
sahatukin  suuruudesta,  joka  arvioidaan  eri  puista  saatavaksi. 

2)  Tukkipuitten  leimaamisessa  tulee  suurinta  mah- 
dollista  huomiota  kiinnittää  niihin  vaatimuksiin,  joita  eri 
metsikot  asettavat,  joten  asianhaarain  nun  vaatiessa  toi- 
saalta  pienimpiä  myymäkelvollisia  hirsiä  leimataan  ja  toi- 
saalta  tarpeellinen  määrä  siemenpuita  jätetään  pystyyn. 

3)  Tukinhakkuuta  tulee  kaikkialla,  missä  tilaisuus 
sen  sallii,  seurata  puhdistushakkuu,  jossa  kaikki  nuoren- 
nosta  estävä  puutavara  pois  otetaan. 

Neovius:  Ei  voinut  yhtyä  pohjustajan  ajatukseen,  että 
puut  leimattaessa  mitattaisiin  7  m.  korkeudelta.    Ei  yksi- 


40 

kään  ostaja  kuitenkaan  luota  metsänhoitajan  luetteloon,  vaan 
laittaa  aina  omat  miehensä  leimattua  metsää  katsomaan  ja 
arvostelemaan.  Epävarmaksi  jäisi  sitäpaitse  aina,  tuleeko 
arvioitu  määrä  pölkkyjä  vai  eikö,  sillä  ei  kukaan  voi  sii- 
mällä  määrätä,  minkä  mittainen  pölkky  lähtee  viallisesta 
puusta.  Puhuja  sanoi  kyllä  olevansa  vanha  ja  vanhaa 
rotua,  mutta  olisi  silti  toivonut  saavansa  kuulla  enemmän 
suoria  käytännöllisiä  neuvoja,  fraasia  voi  kyllä  aina  tavata. 

Borenias:  huomautti,  että  pohjustuksessa  oli  aukko 
siinä  kun  ei  puhuttu  sanottavasti  mitään  alikasvusta. 

Malmborg:  Pohjois-Suomessa  moittivat  ostajat  sitä, 
että  on  ruvettu  leimaamaan  rintamitalla.  Ennen  saivat  he 
luottaa  annettuihin  tietoihin  leimatuista  puista,  mutta  nyt 
täytyy  heidän  itse  luetuttaa  ainakin  5— lOo/o.  Mahdotonta 
on  ehtiä  lukemaan  kaikkia. 

Blumenthal:  Hänen  mielestään  tuntuu  pohjustus  erit- 
täin  käytännöllisesti  harkitulta.  Yhtiöt  kiinnittävät  pää- 
asiallisen  huomionsa  sähen,  miten  leimaus  on  toimitettu. 
Yleensä  moititaan  sitä,  että  rintakorkeusmittaa  käytetään 
vaikka  yhtiöt  itse  kaikkialla  mittaavat  korkeammalta,  pääs- 
täkseen  varmempiin  tuloksiin.  Puhuja  yhtyi  pohjustajaan 
siinä,  että  vikaperäisten  puitten  leimaus  on  puhdistushak- 
kausta  varten  erikseen  tehtävä  ja  on  se  välittömästi  seu- 
raava  tukkipuunhakkausta.  Ruotsissa  luokitellaan  puut  sen 
pölkkyluvun  mukaan,  joka  niistä  arvellaan  saatavan,  sa- 
malla  kun  tuumaluku  mitataan.  Useasti  voi  sattua,  ettei 
joku  yhtiö  ollenkaan  voi  huutokaupassa  tehdä  tarjouksia, 
syystä,  että  sen  on  täytynyt  käyttää  paljon  aikaa  jonkun 
toisen  puutavaramäärän  tarkastamiseen. 

Lindberg:  myöntää  että  pohjustuksessa  on  aukko  ole- 
massa.  Alka  ei  myöntänyt  kiinnittää  riittävää  huomiota 
nousevaan  nuorennokseen  ja  sitäpaitse  ei  tahdo  voida  so- 
vittaa  kahta  nun  erilaista  seikkaa  paremmin  yhteen  kuin 
mitä  pohjustuksen  ponsissa  on  tehty.  Kaikissa  tapauksissa 
on   metsänhoitajan   kiinnitettävä  huomionsa   mahdoUisim- 


41 

masti  suurimmassa  määrässä  metsikön  laatuun  ja  uudis- 
tukseen. 

Bergroth  sanoo  suurella  mielihyvällä  kuulleensa  met- 
sänhoitaja  Neoviuksen  mielipiteen,  joka  on  paljoa  käytän- 
iiöllisempi  kuin  muiden.  Rintakorkeudelta  mitattaessa  voi 
nimittäin  leimaaja  varsin  hyvin  silmämääräisesti  arvostella 
puiden.  vahvuuden  7  metrin  korkeudeltakin.  Pieniä  puu- 
määriä  leimattaessa  voi  tosin  olla  edullista  mitata  puut  7 
metrin  korkeudelta  ja  arvostella  niistä  tuleva  sahapölkky- 
määrä,  mutta  suurempia  puumääriä  leimattaessa  on  asian- 
laita  toisin.  Tosin  kyllä  ostaja  mittaa,  kuten  metsänhoi- 
taja  Blumenthal  sanoi,  puut  latvalta,  mutta  ostaja  ei  luota 
metsähoitajan  luetteloihin.  On  myös  turhaa  erotella  joka 
tuumaluku  erikseen.  Kolmessa  luokassa  on  kylläksi,  sillä 
ostaja  ei  välitä  luokista,  vaan  katsoo  metsänlaatua.  Puhuja 
yhtyi  lopuksi  metsänhoitaja  Blumenthalin  mielipiteeseen 
perkaushakkauksien  toimittamisesta,  jolloin  varsinaisen  tukin- 
hakkauksen  jälkeen  olisi  aina  erikseen  hakattava  vikanai- 
set  puut  ja  kelot. 

Wasastjeman  mielestä  on  mahdotonta  yhdistää  ostajan 
ja  nuorennoksen  etua.  Jos  tyydyttää  ostajan  vaatimukset, 
nun  ei  voi  tyydyttää  metsänhoidollisia  vaatimuksia.  Ne 
ovat  erotettavat  toisistaan  kuten  alustaja  sanoi.  Varsinai- 
set  sahapuut  ovat  ensin  leimattavat  ja  niiden  hakkausta 
on  seuraava  perkaushakkaus. 

Blumenthalin  ajatus  edustaa  ostajaa  ja  täytyy  sen 
intensiivisissä  oloissa  olla  sopusoinnussa  myyjän  etujen 
kanssa.  Jos  mittaus  toimitetaan  tarkkuudella,  nun  voi  os- 
taja täydelleen  luottaa  leimausluetteloon  ja  voi  sen  perus- 
teella  arvioida  puiden  todellisen  arvon.  Kummaa  on,  että 
intensiivisemmistä  oloista  on  taannuttu  ekstensiivisempiin, 
siirtymällä  rintßkorkeusmittoihin.  Niiden  perusteella  ei  voi 
mitään  tarkempia  laskelmia  tehdä,  varsinkaan  kun  inter- 
vallit  ovat  nun  suuret  kuin  meillä.  Puhuja  oli  eri  mieltä 
metsänhoitaja  Bergrothin  kanssa  puiden  mittaamisesta,  pi- 
täen  järkiperäisenä  vaan  sitä,  että  puut  leimatessa  mitataan 


42 

niaärätyn  sahatukkimitan  korkeudelta,  ja  yhtyi  lätnpimästi 
kysymyksen  pohjustajaan. 

Blumenthal:  Metsänhoitaja  Bergroth  sanoo,  ettei  os- 
taja  luota  metsänhoitajien  leimausluetteloihin.  Syy  on  siinä, 
että  ne  ovat  tehdyt  rintakorkeusinitan  perusteella  ja  ettei 
niihin  voi  luottaa.  Tuhmankin  pitäisi  ymmärtää,  että  toi- 
sella  tavalla  täytyy  tulla  tarkempaan  tulokseen.  Mukavuu- 
desta  riippunee  tällaisen  leimaustavan  puolustaminen. 

Lindberg  sanoo,  että  Blumenthal  ja  Vasastjerna  ovat 
lausuneet  jo  mitä  hän  oikeastaan  aikoi  sanoa.  Toistan 
vielä,  että  ostajan  ja  nuorennoksen  edut  ovat  erotettavat 
toisistaan,  niille  kummallekin  suoranaiseksi  hyödyksi. 

Borenius  kannattaa  pohjustajaa  siinä  suhteessa,  että 
mittaus  leimatessa  on  toimitettava  korkeammalta  mngolta, 
eikä  rinnan  tasalta.  Käytännöllinen  metsänhoitaja  H.  R. 
Sandberg  oli  aikoinaan  asiaa  käsiteitäessä  lämpimästi  kan- 
nattanut  rintakorkeusmittaa,  mutta  on  sittemmin  täydelleen 
muuttanut  mielipidettä,  pitäen  sitä  suurena  erehdyksenä. 
Puhuja  ei  uskonut,  ettei  ostajan  ja  nuorennoksen  etuja  kävisi 
yhdistäminen,  jos  ajatellaan  tulevaisuutta.  Jos  on  kiinni- 
tettävä  huomio  jo  löytyvään  alikasvuun,  nun  silloin  ei  voi 
ostajan  etuja  siihen  yhdistää.  Missä  mahdollista,  sieilä  on 
sahatukki-  hakkaus'erotettava  perkaushakkauksesta,  jos  ni- 
mittäin  saadaan  perkauspuut  kaupaksi.  Muussa  tapauk- 
sessa  ei  pidä  koettaa  leimata  yksinomaan  parhainta.  Missä 
ei  ole  perkaushakkaustavaralla  menekkiä,  sieilä  pitäisi  lei- 
mata sellaisetkin  puut,  joista  arvellaan  saatavan  4  metrin 
pituinen  pölkky.  Niinikään  sopisi  hakkausaikana  myydä 
ostajalle  jälelle  jäävät  huonommat  puut  käsikaupalla.  Kor- 
piselän  hoitoalueessa  on  esim.  paljon  raakipuita,  joiden  alla 
kasvaa  kelpaavaa  alikasvua.  Ne  merkitään  erikseen  ja 
kaadetaan  latvoja  karsittaessa.  Metsähallitns  on  kerran 
ilmoittanut,  että  latvain  karsimisrahoja  tilattaessa,  on  myös 
tilattava  rahoja  raakipuiden  kaatoa  varten.  Sieilä  on  niiden 
varalle  laskettu  15  penniä  rungolle. 


43 

Bergroth  toistaa  että  pienemmissä  leimauksissa  voi 
suurempi  tarkkuus  oUa  hyvä,  mutta  ekstensiivisissä  oloissa 
jolloin  leimataan  satatuhansiin  nousevia  määriä,  olisi  rin- 
tamitta  säilytettävä,  sillä  muunlainen  mittaus  tulisi  suotta 
liian  kalliiksi.  Pujuja  sanol,  ettei  hänellä  ollut  itsellään 
kokemusta  siitä,  miksi  eivät  ostajat  luota  metsänhoitajien 
ilmoituksiin,  eikä  myöskään  tietänyt  onko  niihin  ennen  iuo- 
tettu  enemmän  kuin  nytkään. 

Ericsson:  On  lausuttu  eri  mielipiteitä  siitä  mitä  mit- 
taa  olisi  käytettävä  puita  leimattaessa.  Alussa  oli  kestä- 
väisyyden  turvaaminen  ja  menosuhteet  syynä  sähen,  että 
alimmaksi  rajaksi  määrättiin  25  cm.  7  metrin  korkeudelta. 
Se  oli  silloin  ehkä  paikallaan.  Rintamittaan  siirryttäessä 
arveltiin,  ettei  olisi  kiinnitettävä  huomiota  nun  paljon  puun 
mittaan  kuin  sen  muotoon,  ja  että  rintakorkeudelta  vaadi- 
tun  mitan  täyttävät  yleensä  olisivat  hakkuukelpoisia.  Jos 
vielä  pysytään  kiinni  mitoissa,  nun  on  epäilemättä  käytet- 
tävä latvamittaa.  Rintakorkeusmitta  on  varsin  turha,  sillä 
siihen  ei  ostaja  voi  perustaa  laskelmiaan.  Puute  leimaus- 
luetteloissa  on  myös  se,  kun  niissä  ei  ole  tarkempia  ryh- 
mityksiä.  Evon  oppilaat  ovat  harjoitustöissään  käyttäneet 
jo  toistakymmentä  vuotta  latvamittaa,  ja  on  nykyjään  ero- 
teltu  joka  tuumaluku  erikseen,  sekä  koetettu  päästä  siten 
puiden  arvon  määräämiseen.  Puhuja  yhtyi  siihen,  mitä 
pohjustaja  oli  lausunut  mittaukseen  ja  luokitukseen  nähden. 
Puhuja  on  itse  ollut  vähäsen  tekemisessä  yksityisasioissa, 
ja  ovat  ostajat  olleet  erittäin  tyytyväisiä  siten  toimitettui- 
hin  leimausilmoituksiin.  Vielä  yhtyi  hän  metsänhoitaja 
Wasastjernaan  siinä,  ettei  voi  aina  määritellä  miten  nuo  kaksi 
kysymyksenalaista  näkökohtaa  voivat  yhtyä.  Olosuhteitten 
mukaan  tulisi  metsänhoitajan  ottaa  huomioonsa  jälleen- 
kasvusuhteet. 

Aronen:  Koska  Metsänhoitoyhdistys  on  yleinen  yh- 
distys,  nun  koskee  keskustelukysymys  luultavasti  yksityis- 
metsiäkin.  Siellä  mittaus  on  ehdottomasti  tehtävä  joltakin 
määrätyltä  korkeudelta  eikä  rinnan  tasalta ;  sillä  ei  ole  mi- 


44 

tään  arvoa.  Kun  yksityinen  esimerkiksi  tilaa  neuvojan, 
nun  on  työ  tehtävä  perin  tarkkaan.  Joka  tuuma  on  ero- 
teltava,  ja  vieläpä  on  mitattava  kahdelta  puoleltakin.  Sa- 
notaan,  ettei  tarkalla  luettelolla  olisi  mitään  arvoa,  mutta 
kokemus  osoittaa,  että  sillä  on  suurikin  merkityksensä. 

Puita  myytäessä  on  leimaus  tarpeellinen,  sekä  talou- 
delliselta  että  metsänhoidolliselta  kannalta  katsoen.  Luke- 
minen ei  yksin  riitä.  Jos  myydään  kaikki  määrätyn  mitan 
täyttävät  puut  summassa,  nun  ottaa  ostaja  tavaliisesti  liikaa, 
Jos  taas  kantoluku  on  maksun  määrääjänä,  min  otetaan 
mieluimmin  liian  vähän.  Metsänhoidolliselta  kannalta  voi- 
daan  jos  leimaus  toimitetaan,  myydä  pienempiäkin  puita 
kuin  alimman  mitan  täyttävät,  ja  päinvastoin  voi  taas 
jättää  seisomaan  hyväkasvuisia,  mitan  täyttäviä  puita.  Siten 
voidaan  järjestää  ja  tasata  hakkausta.  Puhuja  toivoi,  että 
Metsänhoitoyhdistys  levittäisi  sitä  ajatusta,  että  yksityisissä 
metsäkaupoissa  olisi  leimaus  aina  toimitettava  ennen  myyn- 
tiä.  Itse  on  puhuja  lukiessaan  maalannut  puut  ja  leimaus  ^ 

on  tapahtunut  vasta  myöhemmin. 

Borenius:  Kelvollinen  alikasvu  turmellaan  usein  met- 
sää  hakattaessa,  ja  useinpa  pelkästä  huolimattomuudesta. 
Olisi  senvuoksi  hyvä,  jos  tähänkin  sovellutettaisiin  se  kohta 
kauppaehdoista,  joka  määrää  ostajalle  vastuunalaisuuden 
vahingoista. 

Wasastjerna:  Ekstensiiviseksi  ei  voi  kutsua  oloja  sen 
perusteella,  että  leimausmäärät  ovat  suuret.  Sen  määrää- 
jinä  ovat  muut  tekijät.    On  varsin  ilahuttavaa  se  mitä  Joh-  [ 

taja  Ericsson  sanoi  Evosta,  ja  todistaa  se,  että  siellä  anne-  ! 

taan  sellaiselle  mittaustavalle  suuri  arvo.  Ylimetsänhoitaja  j 

Borenius  sanoi,  että  olisi  vaikeata  leimatessa  valvoa  nuo-  ^ 

rennoksen  etua.     Puhuja  kuitenkin  tätä  ajatusta  vastusti. 

Jos  vanhoja   vikaperäisiä  jättöpuita  kauvan  seisote-  ; 

taan  hakkausalueilla,  nun  on  se  nuorennokselle  vahingoksi.  ; 

Seuduilla,  joissa  ei  sellaisella  ole  menekkiä,  olisi  ehkä  kui-  | 

tenkin  paras  kaadattaa  ne  ajoissa. 


45 

Lindberg:  On  sanottu,  ettei  ostaja  luota  leimausluet- 
telossa  saamiinsa  tietoihin,  mutta  syynä  sähen  saattanee 
juuri  olla  mittaus  rinnankorkeudelta  5  cm.  luokkaeroituk- 
silla.  Ostajan  täytyy  tehdä  kalkyylinsä  ja  samoin  on  myy- 
jänkin  laita,  mutta  se  ei  käy  laatuun  rintakorkeusmittojen 
perusteella.  Voidakseen  määrätä  minimihinnan  puille, 
täytyy  metsänhoitajan  tietää  niistä  saatava  pölkkyluku. 

Borenius  huomauttaa,  että  metsänhoitaja  Wasastjerna 
on  käsittänyt  häntä  väärin.  Hän  ei  suinkaan  ole  kieltänyt, 
ettei  nuorennoksen  edun  valvomista  kävisi  yhdistäminen 
leimaukseen,  vaan  päin  vastoin.  Esimerkin  oli  puhuja  mai- 
ninnut  Korpiselältä,  jossa  raakia  juuri  on  leimattu. 

Bergroth  tahtoisi.  että  käytettäisiin  sanan  pölkkymitta 
sanojen  „7  metriä**  asemasta.  Mitä  Johtaja  Ericsson  mai- 
nitsee  Evon  opistosta,  sen  myönsi  puhuja  kyllä  hyväksi 
harjoitukseksi  oppilaille,  he  kun  siten  oppivat  arvostele- 
maan  puiden  paksuutta  ja  hinnoittamaan  ne.  — -  Suurissa 
oloissa  on  sittenkin  epäkäytännöllistä  ja  tarpeetonta  eroi- 
tella  puut  tuumittain,  siitä  johtuvien  suurien  kustannusten 
takia.  Puhuja  puolusti  sentähden  vieläkin  3  luokkaa.  — 
Metsänistuttaja  Aronen  sanoi,  ettei  rintakorkeusmitalla  olisi 
mitään  arvoa.  Puhujan  mielestä  on  sillä  suurissa  oloissa 
vielä  suurikin  merkitys.  Muuten  puhuja  yhtyi  siihen  mitä 
herra  Aronen  sanoi  leimauksesta.  —  Metsänhoitaja  Wa- 
sastjernalle  tahtoi  puhuja  vielä  huomauttaa,  että  jos  on 
kysymyksessä  satoja  tuhansia  puita,  nun  niistä  ei  huuto- 
kaupoissa  voi  kilpailla  muut  kuin  suuret  ostajat,  ja  että 
olot  ovat  silloin  ekstensiiviset. 

Hannikainen:  On  oUut  hyvin  valaisevaa  kuulla  tätä 
keskustelua.  Niinkuin  Metsähallitus  on  1902  antamassaan 
kiertokirjeessä  lausunut  nun  vaatii  se,  että  uudistuksesta  on 
välttämättä  huolta  pidettävä  ja  tämän  vaatimuksen  täyttä- 
mistä  pitää  MetsähalUtus  metsänhoitajan  tärkeimpänä  teh- 
tävänä  ja  on  kontrollitoimiinkin  siinä  suhteessa  ryhdytty. 
Metsänhoitajan  tulee  parantaa,  eikä  huonontaa  metsää  lei- 
muuUa. 


46 

Toinen  tärkeä  seikka  on,  että  leimaus  toimitetaan 
nun,  että  ostaja  saa  täydellisen  kuvan.  siitä  metsästä,  jota 
sille  tarjotaan.  Siinä  suhteessa  on  parannus  tarpeen.  Os- 
tajalle  on  annettu  nun  tarkka  selko  leimatuista  puista,  ettei 
hänen  uudelleen  tarvitse  niitä  tarkastaa  ja  ettei  hänelle 
suotta  tule  liikoja  kustannuksia.  Puhuja  oli  yhtä  mieltä 
niiden  kanssa,  jotka  olivat  puoltaneet  mittausta  siltä  kor- 
keudelta,  joita  ostajatkin  tavallisesti  mittaavat,  sekä  samoja 
periaatteita  seuraten. 

Wasastjerna  pyysi  anteeksi,  että  oli  väärin  käsittänyt 
ylimetsänhoitaja  Boreniusta. 

Puhuja  sanoi,  että  metsänhoitaja  Bergroth  oli  mai- 
ninnut,  että  olot  eivät  olisi  intensiivisiä,  ellei  useat  ostajat 
voisi  kilpailla  keskenään.  Puhujan  mielestä  ei  kuitenkaan 
ostajan  välinen  kilpailu  määrää  olojen  intensiivisyyttä  vaan 
on  se  riippuvainen  uitto-  ja  vetosuhteista.  Eri  leiraaus- 
tapojen  kustannusten  välinen  suhde  on  kuin  3:  4,  eli  kutan 
1  V2  pennin  suhde  2  penniin.  Ero  on  siis  niin  pieni,  ettei 
sillä  pitäisi  oUa  sanottavaa  merkitystä. 

Neovius  sanoo  kuunnelieensa  hämmästyksellä  miten 
halveksien  rintakorkeusmitasta  on  puhuttu.  Eihän  se  estä 
ilmoittamasta  montako  sahatukkia  puusta  tulee.  Jos  rinta- 
mitalla  on  leimattu,  niin  ei  tarvitse  oUa  paljonkaan  taitoa 
voidakseen  sanoa  kapenemisen  7  m.  korkeudelta.  Ostaja 
pääsee  siitä  hyvin  pian  selville.  Petäjämetsissä  ei  leimaus- 
kustannusten  erotus  ole  varsin  suuri,  mutta  kuusikko-kor- 
vissa,  joissa  mittaus  7  m.  korkeudelta  on  hyvin  hidasta, 
on  se  tuntuva.  Tieteellistä  tarkoitusta  varten  on  tarkkuus 
kyllä  tarpeen.  Lapsellista  on  ajatella,  että  ostaja  uskal- 
taisi  suuria,  satoin  tuhansiin  markkoihin  nousevia  summia, 
ilman  omien  miestensä  arviotta,  olkoonpa  mittaus  tehty 
miten  tarkkaan  hyvänsä.  —  Metsänhoitaja  Blumenthal 
laski  luultavasti  leikkiä  puhuessaan  mukavuudesta.  —  Pu- 
huja oli  ollut  mukana  kokouksessa,  joUoin  yksimielisesti 
kannatettiin   rintakorkeusmittaa  ja  jolloin  mittausta  ylem- 


47 

pää  rungolta  pidettiin  turhana  vaivana,  kun  ostajat  eivät 
kuitenkaan  luottaneet  luetteloihin. 

Malmborg:  Metsänhoitajat  Neovius  ja  Bergroth  nä- 
kyvät  luottavan  silmämittaan,  mutta  miksikä  ei  isot  yhtiöt 
luota  siihen.  Miksi  Pohjois-Suomessa  silloin  mittaavat 
noin  10  o/o  puuluvusta?  Jos  ostaja  luottaisikin  leimaus- 
luetteloon,  nun  täytyy  hänen  kuitenkin  tutkia  oloja  kuten 
vetosuhteita  y.  m.  Kustannusten  suhde  mitattaessa  rinta- 
korkeudelta  tahi  7  m.  korkeudelta,  on  kuusikkokorvessa 
kuten  3:  5:teen. 

Blamenthal:  Metsänhoitaja  Neovius  huomauttaa,  ettei 
kukaan  uskalla  satatuhansia,  itse  tarkkaan  puita  tutkimatta. 
Mutta  miksikä  sitten  oUenkaan  käytetään  numeroita  mit- 
tojen  ilmaisijoina,  miksikä  ei  vaan  ilmoiteta  puulukua  ?  Kun 
kaikki  yksityiset  ja  ylitiöt,  joiden  hakkaukset  nousevat  mil- 
jooniin  vuodessa,  käyttävät  melkein  poikkeuksetta  latva- 
mittaa,  nun  on  sillä  kai  merkityksensä.  Puhuja  lausui  lo- 
puksi  ilonsa  siitä,  että  useimmat  läsnäolevat  nuorista  met- 
sänhoitovirkailijoista   kannattavat  mittausta  korkeammalta. 

Lindberg  huomauttaa,  että  suurissa  puumäärissä  ja 
laajoilla  aloilla  on  miltei  mahdotonta  sanoa  kapenemista,  se 
kun  on  esim.  suomailla  aivan  toisenlainen  kuin  täysi  ti- 
heillä  kangasmaiila.  Ostajan  pitäisi  täydelleen  luottaa  lei- 
mausluetteloon.     Siihen  on  pyrittävä. 

Bergroth  huomauttaa  vieläkin  sanoneensa,  että  latva- 
mitta  on  hyvä  intensiivisissä  oloissa,  mutta  rintamitta  eks- 
tensiivisissä.  Jos  ne  eivät  ole  ekstensiivisiä  oloja,  joista 
hän  on  puhunut,  nun  ei  hän  tiedä  mitä  niiksi  kutsuisi. 

Malmborg  sanoo  huomaavansa,  että  metsänhoitaja 
ßergroth  jo  kannattaa  häntä. 

Tammelander:  Vaikka  keskustelu  on  mennyt  har- 
haan,  nun  jatkaa  hän  sitä  kuitenkin  samaan  suuntaan.  Met- 
säarvostelijana  ollessaan  mittautti  hän  huvikseen  puita  10 
kyynärän  korkeudelta.  Miehet  pitivät  sitä  aluksi  vaikeana, 
mutta  vähitellen  tottuivat  hekin  siihen.    Puhuja  ei  luullut 


48 

olevan  mitään  vaikeuksia  korkealta  mittaamisesta.  Työn 
tulos  riippuu  siitä,  miten  työ  on  tehtävä.  Rintakorkeu- 
delta  milattaessa,  ei  työmiehen  tarvitse  katsoa  ylöspäin, 
jonka  vuoksi  ei  lienekään  vallan  tavatonta,  että  joskus 
on  leimattu  muutaman  metrin  pituisia  kantoja,  ja  huo- 
mattu  se  vasta,  kun  leimaaja  on  kompastunut  maassa 
olevaan  latvaan.  Kapenemisen  arvioimista  eri  mailla  ja 
keskiluvun  muodostamista,  niistä  ei  puhuja  pitänyt  minä- 
kään  helppona  tehtävänä. 

Harlin:  Hänen  ymmärtääkseen  ovat  kaikki  olleet 
yksimielisiä  siitä,  että  leimattaessa  ovat  ostajan  ja  nuoren- 
noksen  edut  ristiriidassa  keskenään.  Etusija  on  silloin 
aina  annettava  nuorennokselle.  —  On  paljon  sellaisia  seu- 
tuja,  joissa  ei  perkaushakkauksia  voi  toimeenpanna.  Sil- 
loin on  koetettava  saada  tukin  hakkaus  siten  järjestetyksi, 
että  metsän  etu  tulee  heti  huomioon  otetuksi.  Missä  me- 
nekkiä  perkauspuulle  on,  siellä  olisi  pohjustajan  periaa- 
tetta  noudatettava.  Mittaus  olisi  toimitettava  korkeam- 
malta  kuin  rintakorkeudelta  esim.  6  metrin  korkeudelta. 

Boreniüs  ehdotti,  että  pohjustajan  ponsiin  lisättäisiin, 
että  löytyvä  alikasvos  on  leimatessa  huomioon  otettava. 

Kun  muutamat  puhujat  vielä  olivat  vaihtaneet  aja- 
tuksia,  nun  päätettiiin  yhtyä  pohjustajan  ponsiin,  kuitenkin 
lisäten  ensi  osaan  sanat  „ja  löytyvä  nuorennos"  (»och  den 
förefintliga  äterväxten"). 

Keskustelujen  jatkaminen  siirrettiin  tämän  jälkeen  seu- 
raavaan  päivään  kello  10  a.  p. 


Toisena  kokouspäivänä  keskusteltiin  kolmannesta  ky- 
symyksestä,  jonka  Puheenjohtaja  alusti  seuraavasti: 

Tafvitaanko  meillä  suojametsiä  ja  missä  määrin  ne 
olisivat  tarpeelUsia? 

Kysymys  sisältää  kaksi  osastoa,  jonka  tähden  ensin 
on  vastattava  kysymykseen:  Tarvitaanko  meillä  suoja- 
metsiä ? 


49 

Usein  kuullaan  meillä  epäiltävän  suojametsäin  tar- 
peellisuutta.  Useammilla  on  kuitenkin  aavistusta  siitä, 
eltä  tuommoiset  toimenpiteet  kenties  olisivat  toivottavat 
kaukana  pohjoisessa,  mutta  ei  edes  tämä  tieto  ole  johta- 
nut  minkäänlaiseen  olosuhteitten  tarkempaan  tutkimiseen, 
talkka  jonkinmoisiin  erikoistoimenpiteisiin  metsän  suojele- 
miseksi,  puhumattakaan  metsän  levittämisestä  pohjoiseen 
ihmis-työn  kautta.  Tahdon  ensin  mainita  pohjoiset  osat 
ja  huomauttaa,  että  asia  on  paljoa  vakavampi  kun  mitä 
tahdotaan  uskoa. 

Mahtavat  ovat  ne  voimat,  jotka  pakottavat  metsän 
aina  alemmaksi  ja  alemmaksi  etelään  päin.  Tähän  suun- 
taan  työskentelevät  Jäämeren  raivoavat  myrskyt,  ihminen 
päästää  tulen  valloilleen  näitten  avuksi  ja  edistää  itse 
niitä  voimiensa  mukaan  rajattoman  ja  suunnattoman  oman 
tarpeen  hakkuun  kautta.  Välttääkseni  väärinkäsitystä  tah- 
don kuitenkin  heti  lisätä,  että  seudun  asukkaat  ylipäänsä 
osoittavat  suurta  varovaisuutta  tulen  käyttämisessä,  joka 
tavallisesti  pääsee  leviämään  nun  kutsuttuin  „lautalaisten** 
kautta,  johonka  ölen  nähnyt  todisteita  nun  hyvin  norja- 
laisessa  kuin  suomalaisessakin  Lapissa.  Sitäpaitse  syt- 
tyy  tuli  usein  kyllä  salamasta.  Nun  hävittivät  kulo- 
valkeat  yksin  v.  1894  enemmän  kuin  11,000  ha  suuruisen 
alueen  Inarin  hoitoalueessa  taikka  enemmän  kuin  koko 
nuorimman  hoitoalueemme  Ylänteen  Turun  läänissä.  Hel- 
posti  saattaa  käsittää  miten  tämänkaltaiset  tapahtumat  vai- 
kuttavat  kuivuudelle  ja  tunturimyrskyille  alttiiseen  maa- 
perään.  Nun  ei  huomata  enää  Inarin  ja  Utsjoen  välillä 
olevalla,  enemmän  kiiin  penikulmaa  pitkällä  Petsikko-tun- 
turilla,  muuta  kuin  vaivaiskoivuja,  vaikka  petäjä  siellä  en- 
nen  aikaan,  kuten  minun  v.  1896  otetusta  valokuvasta 
näkee  sekä  maassa  vielä  löyty vistä  jäännöksistä  saattaa  päät- 
tää,  oli  saavuttanut  verrattain  suuria  mittoja.  Syynä  tähän 
muutokseen,  sanoo  metsänhoitaja  Sandberg  kertomukses- 
saan  valtioavulla  tehdystä  tutkimusmatkastaan  Lapissa, 
kulovalkean    olevan.     Myrskyjen    aikaansaamasta  vaiku- 

4 


50 

tuksesta  sanoo  hän:  „Varsinkin  69^  20"  I.  astetta  pohjoi« 
sempana  olevilla  seuduilla  saattaa  nähdä  kuinka  vahin- 
goUisesti  tuuli  vaikuttaa  puihin,  jotka  ovat  sen  vaikutuk- 
selle  alttiissa  paikoissa  ja  varsinkin  siellä,  missä  asema 
aukeaa  pohjoiseen  taikka  luoteeseen.  Metsämaat,  jotka 
ennen  aikaan  ovat  autioiksi  poltetut  sekä  aukeat  tundrat 
antavat  myrskyjen  vapaasti  leikitellä.  Maassa  vielä  ma- 
kaavat  puoleksi  lahonneet  petäjien  rungot  antavat  meille 
aavistuksen  siitä,  mikä  ääretön  voima  sillä  tuulella  on  ol- 
lut,  joka  on  voinut  kaataa  tämänkaltaiset  puut.  Tuulen 
kaatamien  puitten  juuret,  runkojen  muoto  sekä  oksiston 
sijoitus  pääasiallisesti  puitten  alempaan  osaan,  (katso  va- 
lok.)  osoittaa,  että  luonto  on  niitä  muodostanut  myrskyjä 
kestämään.  Mutta  vaikka  kohta  juuristo  on  ollut  nun 
vahva  rakenteeltaan  ja  laajajuurinen,  ei  sitä  tässä  suhteessa 
voi  verratakaan  alhaisemman  metsämaan  petäjä-juuris- 
toon,  ja  vaikka  paalujuuri  on  tunkeutunut  syvälle  maa- 
han,  on  puun  kuitenkin  täytynyt  antaa  myötä.  Koko  juu- 
risto on  kohonnut  maasta,  paksu  paalujuuri  on  katkennut, 
ja  sentnerinpainuiset  kivet,  joita  puunjuuret  yrapäröivät, 
ovat  nousseet  maasta  ja  kohonneet  pari  metriä  maan  pin- 
nasta,  yhä  vielä  petäjän  juurien  ympäröimänä". 

—  Todistuksena  siitä,  miten  pohjoismyrskyt  vaikut- 
tavat  tuhoavasti  maanlaatuunkin,  mainitsee  metsänhoitaja 
Sandberg,  kuinka  eteläisessä  Lapissa,  vanhoissa  poroai- 
tauksissa,  tavallisesti  löytyy  porojen  lannoituksen  tuottama, 
rehevä  puu-,  kasvi-  ja  ruohokasvullisuus,  mutta  kuinka  Uts- 
joella  sitävastoin  maa  semmoisillakin  paikoin,  oli  hyvin 
kuiva,  eikä  siellä  löytynyt  elonmerkkiäkään.  Tuuli  oli  pyyh- 
käissyt  porojen  kavioissa  tiienoksi  tallatun  lannoituksen  ja 
aurinko  ja  kosteus  olivat  vuorottain  alinomaisten  kovien 
tuulten  yhteydessä  hävittäneet  humuspeitteen,  kasvuUisuutta 
kokonaan  puuttuvalta  maaperältä.  Koivuvyöhykkeestä 
sanoo  hän,  että  tuuli  silminnähtävästi  vaikuttaa  metsik- 
köihin.  Suojaava  vuori,  sillä  puolen  miltä  tuulet  puhal- 
tavat,  sekä  lumipeitteen  paksuus  kevät-talvella  ja  keväällä 


51 

on  se  mitta,  minkä  mukaan  puitten  korkeus  määrätään. 
Tulen  päätettyä  tuhotyönsä,  ryhtyy  tuuli  työhön,  pakoit- 
taen  metsärajaa  siirtymään,  ja  uusille,  ennen  suojatuille 
metsäalueille  valniistetaan  perikatoa.  Kun  ihminenkin  vielä 
tulee  tuhoamaan  ja  kaatamaan,  siellä  missä  hänen  olisi 
pitänyt  hoitaa  ja  säästää,  nun  mennään  hyvää  kyytiä  alas- 
päin,  ja  sitä  nopeammin  kuta  enemmän  asukkaat  lisään- 
tyvät.  Polttoaineiden  puute  on  myöskin  tuntuva  muuta- 
missa  paikoin  koivuvyöhykkeessä. 

Joka  matkallani  Lapissa  ölen  tuntenut  painostavaa 
tunnetta.  Ikäänkuin  painajaisena  on  ajatus  tunkeutunut 
mieleeni.  Miten  tämä  tulee  päättymään  ja  kuinka  kau'as 
asutuille  seuduille  sallitaan  metsärajan  siirtyä,  ennenkuin 
ryhdjrtään  voimallisempiin  toimenpiteisiin  taikka  toimite- 
taan  ainakin  tarkkoja  tutkimuksia.  Omasta  puolestani  täy- 
tyy  minun  vastata  kysymykseen  suojametsäin  tarpeellisuu- 
desta  pohjois-Suomessa  myöntävästi,  sekä  luulen,  että  on 
pian  ryhdyttävä  toimenpiteisiin,  jos  mieli  säilyttää  pohjoiset 
alueet  asuttuina. 

Mutta  minkälainen  on  asian  laita  muissa  osissa  Suo- 
mea?  Meillä  kun  ei  ole  täysin  todistuskelpoista  koke- 
musta  omasta  maasta,  missä  metsien  puute  vasta  tulevai- 
suudessa  tulee  täysin  tuntuvaksi,  lienee  parasta  käyttää 
hyväkseen  toisten  maitten  kokemusta.  Venäjällä,  Pietarin 
tiedeakademian  v.  1875  asettaman  valiokunnan  lausun- 
nossa  sanotaan,  että  etelä-Venäjällä,  seuduilla,  jonne  aro 
nyt  on  levinnyt,  noin  200  vuotta  sitten  löytyi  isoja  met- 
sikkoja,  mutta  näitten  hävittyä  täytyi  asukasten  veden  puut- 
teesta  siirtyä  vuorilta  alhaisiin  ja  riittämättömiin  laaksoihin 
pelastuaksensa  janoon  kuolemasta.  Tästä  syystä  ovat  myös- 
kin Volgan  ja  Dnjepr'in  jokialueet  hiekoittuneet  ja  muut- 
tuneet,  sillä  välin  kuin  kevät-tulvan  sekä  kiivaus  että  kor- 
keus on  lisääntynyt.  Saksassa  ovat  satavuotiset  tutkimuk- 
set  myöskin  johtaneet  samaan  tulokseen.  Tanskassa  on 
myöskin  1870  vuosiluvulla  asetettu  valiokunta  tullut  siihen 
päätökseen,  että  vesimäärä  joissa  oli  paljoa  suurempi  kun 


52 

Tanska  vielä  oli  isojen  metsien  peitossa,  kuin  mitä  se  nyt 
on,  minkä  saattaa  päättää  siitäkin,  että  joet,  jotka  nyt  ovat 
melkein  kuivuneet,  näyttävät  merkkiä  siitä,  että  ovat  ku- 
lettaneet  isojakin  vesimääriä. 

Tästä  käynee  selville,  että  metsän  häviö  vähentää 
järvien  ja  jokien  keski-vesimäärää  mutta  kohottaa  vesimää- 
rän  joissa  keväisin,  s.  t.  s.  vaikuttaa  kevät-tulvain  synty- 
mistä.  Ainoa  tiedemies  joka,  tietääkseni,  niaassamme  on 
omistanut  tälle  asialle  suurempaa  huomiota,  on  professori 
Theodor  Hom6n. 

Hän  kirjoittaa,  että  v.  1741  löytyy  jokseenkin  tark- 
koja,  sekä  v.  1847  aivan  tarkkoja  muistiinpanoja  Saimaan 
vesimäärästä,  ja  niistä  käy  selville,  että  vesi  nousemistaan 
on  noussut,  sekä  ettei  mikään  vesitulva  vedä  vertoja  sille, 
mikä  tapahtui  vuosina  1898  ja  1899,  ja  että,  paitsi  muita 
vaikuttimia,  viime  vuosina  tapahtunut  esteetön  metsänhak- 
kuu,  suuressa  määrin  on  myötävaikuttanut  sähen.  Hän 
sanoo  kokemuksen  keski-Euroopasta  osoittavan,  että  sitä 
mukaa  kuin  viljelykset  ovat  metsien  kustannukseila  lisään- 
tyneet,  sitä  mukaa  on  myös  vesistöjen  keski-  ja  alin-vesi- 
määrä  vähentynyt,  mutta  jokien  vesimäärä  enentynyt. 

Jos  siis  maanviljelijät  isojen  vesistöjen  ja  jokien  ranta- 
milla,  joita  maassamme  löytyy  nun  runsaasti  tahtovat 
välttää  tuhoavia  vesitulvia,  nun  katsokoot,  ettei  vesijaka- 
jilla,  lähteiliä  ja  niiden  ympäristöillä  ole  suojametsistä  puu- 
tetta. 

Metsät  ovat  maanviljelijöillemme  kuitenkin  vielä  toi- 
sellakin  tavoin  tarpeelliset.    Tästä  sanoo  professori  Homön : 

Suomen  metsät  ovat  maalle  suurimmasta  merkityk- 
sestä  sen  kostenden  kautta,  minkä  ne  levittävät  ilmaan  ja 
siten  joko  suorastaan  tuottavat  sadetta  kuivalla  alkukesällä, 
taikka  auttavat  eteläisiä  ja  koillisia  tuulia  saamaan  sadetta 
aikaan.  Sitäpaitse  ovat  ne  suoranaisena  suojana  kuivia  ja 
kylmiä  pohjoisia  ja  luoteisia  tuulia  vastaan. 

Aikaiseen  olemmekln  jo  tulleet  käsittämään  näitten 
metsien  merkitystä.    Nun  sanoo,  jo  vuodelta  1896  olosuh- 


53 

teita  Suomen  kruununmetsissä  tutkimaan  asetettu  valio- 
kunta,  kirjaliisessa  lausunnossaan  ja  ehdotuksessaan,  että 
maan  poikki  kulkevat,  huomattavimmat  selänteet,  ovat  säi- 
lytettävät  ^metsäisinä  sekä,  että  ne  tätä  tarkoitusta  varten 
nun  paljon  kuin  suinkin  mahdollista,  joko  oston  taikka 
vaihdon  kautta  ovat  saatettavat  vaition  omaisuudeksi,  siellä 
missä  se  ei  ole  jo  tapahlunut". 

Vuonna  1873  asetettu  metsäkomitea  ehdottaa,  v.  1874 
annetussa  mietinnössään,  että  olisi  ryhdyttävä  kaikkiin  mah- 
dollisiin  senkaltaisiin  toimenpiteisiin,  jotta  saataisiin  vai- 
tion metsiksi  sopivat,  maamme  keski-  ja  eteläosassa  olevat 
maat,  pakkoluovutuksen  tahi  oston  kautta  valtioUe  lunas- 
tetuiksi,  sekä  että  tähän  nojautuva  täydellinen  esitys,  sisäi- 
tävä  suunnitelman  valtionmetsien  perustamisesta,  sekä  kus- 
tannus-arvion,  olisi  jätettävä  säätyjen  arvosteltavaksi. 

Komitea  on  tässä  huomauttanut,  kuinka  tarpeellista 
varsinkin  selänteitten  lunastaminen  on.  Komitea,  joka  mää- 
rättiin  v.  1901  antamaan  lausuntonsa  siitä,  miten  parhaim- 
malla  tavalla  saataisiin  polttopuita  vaition  rautateitten  tar- 
peeseen  hankituksi,  sanoo  mietinnössään: 

Kruunulle  ovat  kaikki  senkaltaiset  metsämaat  lunas- 
tettavat,  joista  valtio  varmuudella  voi  saada  tulevaisen  sekä 
polttopuu-,  että  muun  puu-aine  tarpeensa,  valitsemalia  etu- 
sijassa  vesijakajilla  taikka  muilla  samankaltaisilla  seuduilla 
olevat  maat,  mitkä,  jo  yleishyödyn  tähden,  olisivat  säily- 
tettävät  huonolta  hoidolta  tahi  haaskaukseita. 

Kaikesta  tästä  käynee  selville,  että  metsät  maamme 
selänteillä  sekä  keski-  ja  etelä  osissa  maatamme,  ovat  säi- 
lytettävät  suojametsinä,  sekä  että  tieto  tästä,  jos  kohta  hä- 
märänä,  jo  kau'an  on  oUut  hereiilä  maamme  ajattelevissa 
miehissä. 

On  siis   vielä    vastattava  jälkimäiseen  kysymykseen. 

Missä  määrin  ovat  suojametsät  meillä  tarpeelliset? 

Mitä  pohjois-Suomeen  tulee,  tulee  suojametsien,  käsit- 
tää  koko  Lapinmaan  kihlakunta  ja  varsinkin  pohjoisin  Poh- 


54 

jola;  kuitenkin  on  niiden  ulottuvaisuuden  lähimpää  mää- 
räystä  varten,  tarkka  tutkimus  toimitettava,  siHä  sähen  ei- 
vät  vaikuta  yksin  leveysasteet,  vaan  myöskin  korkeus- 
suhteet,  sekä  monet  muut  seikat. 

Muutoin  en  saata  muihinkaan  osiin  Suomea  tehdä 
detaljeihin  menevää  ehdotusta,  ainoastaan  viitata  sähen 
suurin  piirtein.  Pohjois-Suomessa  on  huomioon  otettava 
Ounasselkä  ja  Maanselkä,  lukuisine  vuorihaaroineen  Tor- 
nion,  Kemin,  Simon  ja  lin  vesistöillä,  sekä  keski-Suo- 
messa  Kainun  ja  Suomenselät,  joista  Oulunjoki  saa  alkunsa, 
ja  joista  viimemainittu  on  sekä  kaikkien  Pohjanmaan  jo- 
kien,  että  etelä-Suomen  vesistöjen  vesijakajana. 

Täällä  saattaisi  kruununmaita  melkoisesti  täydentää, 
ainakin  koko  Vaasan  läänissä. 

Etelä-Suomessa  oUsivat  ei  ainoastaan  selänteet  huo- 
mioon otettavat,  vaan  myöskin  rautatien  läheisyys,  koska 
on  ollut  kysymystä  sopivien  ja  varsinkin  tuhottujen,  rau- 
tatien läheisyydessä  plevien  metsien,  ostamisesta. 

Nun  voitaisiin  ostaa  Karjalan  radalla,  Salpausseläliä 
olevat  metsät,  missä  loitolla  olevien  yksityismetsien  osto, 
esim.  Sortavalan  ja  Impilahden  pitäjissä,  yksityismetsä- 
komitean  mietinnön  mukaan,  ei  tuottaisi  minkäänlaisia  vai- 
keuksia.  Äyräpäänselällä,  Pietarin  ja  Väpurin  väHssä,  löy- 
tyy  rautatien  vieressä,  kuivia  ja  laihoja  hiekka-maita  taikka 
harjuja,  mitkä  osittain  ovat  vesijakajia,  ja  joiüa  metsä  ai- 
nakin osaksi  on  huonoa.  Uudenkirkon  ja  Kuoiemajärven 
pitäjissä  löytyi,  muistaakseni  25  vuotta  sitten,  isoja  ja  au- 
tioita  metsämaita,  jotka  lakkaamaton  halkojen  myynti  Pie- 
tariin  sekä  aätuiset  metsävalkeat  oHvat  tuhonneet. 

Rautatie  Kouvolasta  Kuopioon  kulkee  koko  ajan  pit- 
kin  Savonselkää,  joka  on  vesijakajana  Päijänteen  ja  Sai- 
maavesistöjen  väHUä.  Täällä  olisi  tarpeen  ostaa  maa-alu- 
eita  kruunuUe,  eikä  se  kohtaisi  suuriakaan  vaikeuksia. 

Lohjanselällä,  Hangon  radalla,  voitaisiin  ostaa  maata, 
ja  Porin  radalla,  jota  pitkin,  muutamien  penikulmien  mat- 
kan  päässä  radalta,  löytyy  isoja  metsämaita,  ei  näitten  os- 


55 

taminen  myöskään  tuottaisi  voittamattomia  vaikeuksia,  ja 
voitaisiin  niitä  ulottaa  Salpausselkään  saakka. 

Isona  vesijakajana  ei  saa  myöskään  unhoittaa  Hämeen- 
selkää,  joUa  ei  myöskään  puutu  metsämaata  Jyväskylän 
radan  läheisyydessä. 

Keiteleen  ja  Kolimajärvien  ympärillä  olevia  kruunun- 
maita  voitaisiin,  suuritta  vaikeuksitta,  melkoisesti  laajentaa, 
ja  rautatien  puuainetarpeita  voitaisiin  kulettaa  järvitietä 
Suolahden  asemalle. 

Tämä  on  ainoastaan  lyhyt  viittaus  siihen  mitä  voi- 
daan  ja  mitä  on  tehtävä.  Kuitenkin  on  täydellinen  suun- 
nitelma  ensin  tehtävä  sekä  tarkoin  seurattava,  hätätilassa 
voidaan  pakkoluovutustakin  käyttää 

Mielestäni  ovat  siis  suojametsät  koko  maassa,  ja  vie- 
läpä  jokseenkin  suurissa  määrin,  tarpeelliset. 

Ettei  lappalaisenkaan  toimeentulo  pohjoisimmissa  seu- 
duissa  tulisi  mahdottomaksi,  sekä  että  maanviljelys  muis- 
sakin  osissa  maata  tulisi  turvatuksi  kylmien  tuulten  tuot- 
tamaa  vahinkoa,  tulvia  ja  kuivuutta  vastaan,  jotta  maamme 
asukasten  ei  tulevaisuudessa  tarvitsisi  kärsiä  välttä- 
mättömimpien  tarvepuitten  puutetta,  sekä  että  rautatien 
tarve  kaikissa  tapauksissa  tulisi  täytetyksi  hankkimalla  tar- 
peellista  puutavaraa  läheisistä  kruununmetsistä,  on  maan 
hallituksen  nun  toimittava,  että  tämänkaltaisia  metsiä  suun- 
nitelman  mukaisesti  ja  tarpeellisen  suuressä  määrässä  os- 
tetaan,  pääasiallisesti  harjanteilla  ja  vesijakajilla. 

Jos  nämä  ostot  toimitetaan  ajoissa,  on  niistä,  lukuun- 
ottamatta  muuta  hyötyä,  koituva  valtiolle  kannattava  affääri. 

16.VIII.04. 


56 

Metsänarvostelija  A,  W,  Granit  lähetti  seuraavan  kir- 
joituksen : 

Suojametsiä  koskevan  keskustelun  lisäksi,  pyytää  alle- 
kirjoittanut  esille  tuoda  muutamia  havaintoja  Inarista  ja 
sen  itä-Lapinmaassa  olevista  naapuriseuduista,  joita  seu- 
tuja  minä  30  ä  40  kuukautisen  metsäammattimiestoimin- 
nan  aikana  ölen  ollut  tilaisuudessa  perusteellisesti  tutki- 
maan. 

Topografisessa  suhteessa  on  pohjoinen  ja  eteläinen 
Lapinmaa  sangen  erilainen.  Siihen  sijaan,  että  eteläinen 
osa  on  iuonteeltaan  vähän  mäkistä,  pohjoista  kohti  hitaasti 
kohoavaa  tasankoa,  voidaan  pohjoista  osaa  —  Inarin  pitä- 
jää  —  sanoa  vuorimaaksi,  joka  lähinnä  laskeutuu  keskus- 
vesiyhtymää  Inarin  järveä  kohti.  Suuren,  pohjoissuoma- 
laisen  vcsijakajan  eteläpuolella  muodostaa  maa  suurin 
piirtein  nähtynä,  yhtäjaksoisen  suomaan,  jossa  kuivat  maat 
esiintyvät  ainoastaan  yksinäisinä  saarina  tahi  saariryhminä. 
Vesijakajan  pohjoispuolella  on  suhde  päinvastainen.  Kuivat 
maat  muodostavat  suurimman  osan  aluetta. 

Jos  itse  vesijakajaa  Kemin  ja  Ivalon  joistojen  välillä  tar- 
kastamme,  huomaamme,  että  se  vastaa  hy vin  vähän  vanhem- 
pien  geografien  kuvausta  Maanselästä  (Suolaselkä).  Lukuun- 
ottamatta  Raututunturin  ja  Saariselän  vankkoja  tunturia, 
muodostuu  vesijakaja,eneniniän  taikka  vähemmän  saarisesta 
suoalueesta,  jonka  pituus  yhdessä  paikassa  on  lähemmä 
100  klm.  Suoalue  on  etelästä  vähitellen  levinnyt  tasaiselle 
ylängölle,  ja  sieltä  pohjoiseen  Inarin  pitäjänrajan  toiselle 
puolen,  kunnes  kulovalkeat,  vesijakajan  verrattain  jyrkäliä 
pohjoisella  rinteellä,  ovat  ehkäisseet  sen  kulkua.  Itää  kohti 
kohoaa  vesijakaja  melkoisesti  ja  yhtyy  mainittuun  tunturi- 
ryhmään.  Tunturit  nousevat  tavallisesti  subalpiinisen  alu- 
een  rajan  yli  —  suurin  korkeus  on  vähän  yli  700  metriä, 
sekä  muodostavat  luonnollisen  suojamuurin  kylmiä  poh- 
joisia  tuulia  vastaan.  Jos  siirrymme  näiltä,  kasvillisuutta 
melkein  puuttuvilta  seuduilta,  tapaamme  kaikkialla  varsi- 
naisessa  metsävyöhykkeessä  koskemattomia,  eri-ikäisiä  ku- 


57 

Ion  jälkeen  nousseita  petäjämetsiä.  Korkeimmilla  au- 
keilla  kangasmailla,  ovat  puut  lyhytkasvuisia  ja  oksasia, 
sekä  hyvin  vähäisestä  taloudellisesta  merkityksestä.  Suo- 
jatuissa  paikoissa  saavuttavat  ne  sitävastoin  senkaltai- 
sia  mittoja,  jotka  kyllä  aikanaan  hankkivat  niille  halul- 
lisia  ostajia  sahaliikkeen  harjoittajain  joukossa.  Koska 
nuorennos  kuitenkin  kaikkialla,  missä  suurempaa  metsää 
löytyy,  on  tyydyttävä,  ei  mielestäni  ole  syytä,  niinkuin 
joskus  on  ehdotettu,  vähentää  metsien  oniistajan  lainmu- 
kaista  käyttämisoikeutta,  olkoonpa  sitte  mihin  suuntaan 
tahansa.  Moni  matkustaja  on  hitaasti  tapahtuvassa  nuo- 
rennoksessa  ollut  näkevinään  merkkiä  metsämaan  vähene- 
västä  kasvullisuudesta,  mutta  hän  on  siinä  unhottanut,  että 
lisäkasvu  ja  nuorennos  seisovat  määrätyssä  suhteessa  toi- 
siinsa.  Seuduissa  missä,  niinkuin  Inarissa,  puu  kasvaa 
kolme  kertaa  hitaammin  kuin  etelä-Suomessa,  täytyy  met- 
sänomistajan  myöskin  tyytyä  hitaampaan  nuorennokseen. 
Nuorennos  on  sen  sijaan  usein  varmempi  täällä  kuin  eteläi- 
semmissä  seuduissa,  sillä  täällä  ei  ruoho,  harmaaleppä  eikä 
kanerva  tukahduta  sen  kasvua.  Kulovalkeiden  tuhoamis- 
työtä  lieventävät  taas  runsaasti  löytyvät  humusta  muodos- 
tavat  alhaisemmat  kasvit,  etenkin  poronjäkälät. 

Harvassa  kasvavat  metsiköt,  ja  verrattain  korkea  hon- 
gistumis-prosentti-määrä,  herättää  usein  käsitystä  metsä- 
maitten  alenevasta  kasvuvoimasta,  ja  esitetäänkin  niitä 
seikkoja  syynä  hakkuun  supistamiseen  n.  s.  varovaksi  har- 
vennukseksi  metsänsuojaamisen  tähden  Inarin  pitäjän  poh- 
joispuoliskossa.  Mutta  luonnon  laki  on  kuitenkin  aina 
sellainen,  että  tiheysmäärä  alenee  leveysasteitten  enenty- 
essä,  samoin  kuin  myös  puut  kylmässä  ilmanalassa  pa- 
remmin  kuin  lauhkeammassa  säilyvät  mädäntymästä. 

Varsinalsen  metsävyöhykkeen  ulkopuolella  löytyy 
sitävastoin  seutuja,  joitten  kasvullisuutta  lain  voimaila  pi- 
täisi  suojella,  ja  rauhoittaa.     Siihen  kuuluvat: 


58 

1)  Tunturirinteet,  joitten  nuorennosta  vaikeuttaa  har- 
vassa  kasvavat  puut,  --  tavallisesti  2  ä  3  puuta  hehtaa- 
rilla  —  ja  porohärkien  tunnettu  sarvien  kilominen  *). 

2)  Seudut  havumetsän  yleisen  pohjoisrajan  alapuo- 
lella,  siis  suurin  osa  Utsjoen  pitäjää,  sekä  ne  osat  Inaria, 
jotka  ovat  sen  linjan  pohjoispuolella,  joka  ajatellaan  vede- 
tyksi  idästä  —  länteen,  Tschuolisjärven  kruunun  maja- 
talon  kautta.  Näissä  alueissa  on  maanlaatu  hyvin  sopi- 
matonta  metsien  nuorennokselle,  ja  sitäpaitse  on  siemenen 
muodostuminen  hyvin  heikko. 

3)  Pienemmät  saaret  Inarissa  ja  muissa  isommissa 
järvissä.  Useat  näistä  saarista  eivät  enää  kasva  havumet- 
sää,  joka  on  seuraus  voimakkaista  ahlmuodostuksista; 

4)  Erittäin  huonokasvuiset  ja  vuoriset  rantamaat, 
muutamissa  osissa  Inarin  järveä,  sanioin  kuin  myöskin  suu- 
rempien  saarien  rannat,  joitten  kasvullisuuden  säilyttämi- 
nen,  kalastamisenkin  tähden  on  tärkeä.  Nykyään  kasvaa 
niillä  heikko  ja  huonokasvuinen  petäjä,  joka  tuhansia  vuo- 
sia  kestäneen  rauhoituksen  aikana,  on  juurtunut,  ihmisen 
ymmärryksen  mukaan,  kaikille  kasvullisuudelle  mahdotto- 
malla  maaperällä.  Kaikissa  näissä  paikoissa  pitäisi  hak- 
kuuta  supistaa  yli-ikäisten  ja  juuri  kuivuneiden  puitten  kaa- 
tamiseen.  Surkeaa  esimerkkiä  siitä,  minne  ymmärtämätön 
metsän  käyttäininen  saattaa  johtaa,  tarjoaa  seudut  Norjan 
rajalla,  Pakanajoen  metsävartijan  asunnon  ympärillä.  Asun- 
non  asutuksen  jälkeen  on  metsää  suurissa  määrin  harven- 
nettu  ja  tuo,  sekä  geologisessa  että  metsällisessä  suhteessa 
huomiota  herättävä  seutu,  on  muuttumaisillaan  autioksi 
tundraksi. 

Kysymys  suojametsistä  liittyy  sekä  Inarin  että  Uts- 
joen pitäjissä  lähimmiten  kysymykseen  uudisasukas-oikeuk- 

*)  Ei  voi  kyllin  usein  huomauttaa,  että  porot  ainoastaan  met- 
särajalla  tekevät  nuorennokselle  vahinkoa.  Alankomaissa  tulevat  ne  met- 
sälle  vahingollisiksi.  ainoastaan  siinä  tapauksessa  että  laitumet  eroite- 
taan  aitauksiila. 


59 

sien  myöntämisestä.  Jos  edelleenkin  rakennetaan  yhtä 
arvostelemattomasti  kuin  tähän  asti  uudisasuntoja  seutui- 
hin,  jotka  ovat  lain  ja  oikeuden  mukaisten  veronalaisten 
maitten  puutteessa,  nun  häviää  niyös  pian  Suomen  havu- 
metsän  etujoukkojen  antama  suoja  kylmiä  jäämeren  tuulia 
vastaan. 

Mielikuvitukset  metsärajan  alenemisesta,  toteutuvat 
kyllä  pian,  ellei  valtio  ajoissa  ryhdy  toimiin. 

Siellä  missä  ilmanalan  edellytykset  kasvuUisuuden 
niukan  toimeentulon  suhteen,  ovat  mitä  pienimmät,  missä 
vanhimmatkin  puut  tuskin  kohoavat  miehen  pituutta  kor- 
keammalle,  siellä  ei  varmaankaan  voi  olla  soveliasta,  että 
valtio  luovuttaa  rajattoman  käyttämisoikeutensa  yksityis- 
henkilöille. 

Rajalinjan  toisella  puolella  merkitsee  metsien  palve- 
luskunta  jokaisen  koivupensaan,  jonka  asukas  saa  vuosi- 
tarpeeksensa  käyttää.  Tämä  menettelytapa  on  aivaii  vas- 
takohtana  sille  tosiasialle,  että  suurin  manttaalimäärä  poh- 
joisessa  Lapissa  on  annettu  sadalle  tilanomistajalle  Uts- 
joen  pitäjässä. 

A,  W,  Granit. 


Hovineuvos  C  7.  Nammelin  oli  niinikään  jättänyt 
kirjallisen  laüsunnon  niinkuin  seuraa: 

Tosiseikat  osoittavat  selvästi  kuinka  maamme  poh- 
joisimmissa  osissa  olevien  havumetsien  raja  on  siirtynyt 
eteläänpäin,  ja  ennen  ollut  toinen  kun  mitä  se  nyt  on.  Tä- 
hän alenemiseen  lienee  ensi  sijassa,  ja  osittain  ainoana 
syynä,  tavalliset  ja  hävittävät  kulovalkeat,  myrskyt  sekä 
muut  epäsuosioUiset  olosuhteet,  kuin  myös  ymmärtämätön 
ja  säälimätön  metsien  käyttäminen.  Selvää  lienee  myös- 
kin,  että  autioiksi  tulleet  metsäalueet  vaikuttavat  vahihgol- 
lisesti  läheisyydessä  oleviin  seutuihin,  sillä  nämät,  joita 
sittemmin  hävitetty  metsä  ennen  suojasi,  ovat  myrskyille, 
sekä  kuiville  ja  kylmille  pohjoisille  tuulille,  alttiit. 


60 

Koska  edellä  esitettyihin  olosuhteisiin  nähden  muun 
niuassa  myöskin  on  suuresta  merkityksestä,  että  metsäii- 
hakkuu  maamme  pohjoisissakin  osissa  toimitetaan  huolel- 
lisesti  ja  suurinta  säästäväisyyttä  ja  varovaisuutta  noudat- 
taen,  ovat  metsät  sielläkin  suojeluksen  tarpeessa,  ja  on  nii- 
den  käyttäminen  asetettava  valtion  tarkastuksen  alaiseksi. 
Ja  koska  valtio  omistaa  suurimman  osan  Lapinmaassa  ole- 
via  metsäalueita,  ovat  ne  luullakseni,  kaikiksi  ajoiksi  val- 
tion omaisuutena  säilytettävät,  jonka  kautta  siellä  olevat 
metsät  aina  pysyisivät  suojametsinä.  Maan  luovuttaminen 
viljelysmaiksi  uudisasukkaille,  toimitettaisiin  siis  myöskin 
toisella  tavaila  ja  toisilla  perusteilla  kuin  mitä  nykyään 
voimassa  oleva,  uudisasukkaita  varten  laadittu  asetus 
määrää. 

Mitä  alueisiin  tulee,  jotka  yllämainitussa  suhteessa 
tarvitsevat  suojaamista,  on  kuten  tunnettu,  komitea,  joka 
määrättiin  antaniaan  lausuntoansa  periaatteista,  joihin  val- 
tion metsätalouden  on  perustava,  annetussa  mietinnössään 
elidottanut,  että  erityiset  seudut  Lapissa  eroitettaisiin  suo- 
jatuiksi  alueiksi,  sekä  että  täinän  alueen  raja  vastaiseksi 
kulkisi  buunnilleen  noin  30—50  kilometriä  sen  rajan  ala- 
puoielle,  missä  havumetsä  ei  enää  esiinny  sulkeutuneina 
metsikköinä.  Kunnes  tämän  suoja-alueen  rajat  määrätään» 
kuuluisi  siihen  vielä  Utsjoen  ja  Inarin  pitäjät,  Enontekisten 
kappeli,  sekä  pohjoinen  osa  Kuolajärveä  ja  luoteinen  osa 
Sodankylän  pitäjää. 

Minä  puolestani  luulen  kumminkin,  että  tämä  suoja- 
alue,  huomioonottamalla  myöskin  naapuri-  ja  eteläisem- 
missä  seuduissakin  tavattavia  autioita  tunturia  ja  laajoja 
suomaita,  sekä  kiinnittämällä  huomiota  myöskin  sikäläisiin 
iaajoihin  lähdealueisiin,  on  ajateltu  liika  pieneksi,  ja  on 
luullakseni  sopivinta  liittää  myöskin  koko  Lapinmaan  tuo- 
miokunta,  kun  myös  läntinen  osa  Kuolajärven  pitäjää  tähän 
suoja-alueesen. 

Tosin  kyllä  on  seutuja,  varsinkin  yllämainitun  tuo- 
miokunnan  eteläisessä  osassa,  jotka  eivät  ole  sellaisia,  että 


61 

niiden  yhdistäminen  suoja-alueisiin  olisi  tarpeen  vaatima, 
mutta  siitä  ei  kuitenkaan  pitäisi  seurata,  että  tähän  tarkoi- 
tukseen  haetaan  ja  merkitään  toisia  rajoja,  koska  suurin 
osa  näistä  alueista  kumminkin,  siihen  nähden  että  ne  kuu- 
luvat  valtiolle,  ei  saisi  suurempaa  käytännöllistä  merkitystä. 

Kun  vastataan  kysymykseen  suojametsien  tarpeelli- 
suudesta,  ansaitsee  varsinkin  tilattoman  väestön  oloja  tut- 
kiniaan  asetetun  ala-komitean  mietintö  suurta  huomiota. 
Komitea  ehdoittaa,  viljelyksen  ja  uudisasuntojen  edistämistä 
varten  kruununmaissa,  uutta  järjestelmää  viljelykseen  kel- 
paavien  maitten  luovuttamisesta  yksityisiile.  Metsään  näh- 
den ehdottaa  mietintö  erittäin  tämmöisille  tiloille  kylittäin 
eroitettavaksi  kasvavaa  metsämaata  siihen  määrään,  että 
kotitarpeiden  saanti  tulee,  metsän  säännöllisen  hoidon 
kautta,  täysin  tyydytetyksi.  Sellaisten  tilojen  omistajille, 
jotka  eivät  ole  osakkaina  yhteisessä  metsässä,  myönnet- 
täisiin  oikeus  ruununmetsästä  olojen  mukaisesti  ottaa  mak- 
suttoman  ja  tarpeellisen  kotitarvepuunsa. 

Siinä  tapauksessa,  että  komitean  ehdotus  tulee  saa- 
maan  asianomaisten  kannatusta  ja  aikanaan  saamaan  vah- 
vistuksen,  olisi  kysymys  suojametsistä  onnellisesti  päät- 
tynyt,  koska  koskemattomat  metsäalueet  pohjoisissa  osissa 
maata,  missä  erityistä  suojaa  metsille  huomataan  tarpeel- 
liseksi,  tulisivat  säilymään  valtion  omaisuutena  ja  hoidossa, 
sekä  siis  saattaa  otaksua,  että  ne,  toimitettiinpa  hakkuuta 
missä  määrässä  hyvänsä,  säilyvät  suojametsinä. 

Mitä  suojametsiin  muissa  osissa  maata  tulee,  olisi 
tosin  siihen  vaikutukseen  nähden,  joka  metsillä  on  vesi- 
suhteisiin,  toivottavaa,  että  metsän  kaato  isompien  vesis- 
töjen  lähde-alueilla  toimitetaan  varovasti;  mitään  erityistä 
määräystä  ei  tässä  kuitenkaan  saane  tulla  kysymykseen. 
Sitävastoin  ei  tällaisilla  maanalueilla  olevia  kruununmetsiä 
yllämainituista  syistä,  saa  valtiolta  riistää,  vaan  ovat  ne 
valtion  omaisuutena  säilytettävät,  siinäkin  tapauksessa,  ettei 
edellämainitun  alakomitean  ehdotus  saa  hyväksymistä. 


62 

Hra  Harlin  tahtoi  lisätä,  että  suojametsät  ovat  tär- 
keitä  myös  maanviljelykselle,  koska  metsä  estää  maan  Idm- 
mön  hajaantumista  ilmaan.  Mitä  tulee  viime  aikoina  ta- 
pahtuneisiin  suurempiin  kevättulviin  nun  syynä  voi  olla  ei 
ainoastaan  metsän  häviäminen,  vaan  myös  soitten  yleisempi 
ojittaminen,  niinkä  johdosta  sade-  ja  kevätvesi  pikemmin 
joutuu  järviin  ja  jokiin. 

Hra  Borenius  huomautti,  että  kysymysjo  aikaisem- 
min  oli  ollut  yhdistyksen  käsiteltävänä.  Kun  tiedot  nyt 
olivat  varmentuneet,  nun  oli  ollut  syytä  ottaa  asia  uudes- 
taan  esille.  Yhtyen  puheenjohtajan  ehdotukseen  metsä- 
maiden  ostamisesta  kruunulle  keski-  ja  etelä-Suomen  vesi- 
jakajilla,  huomautti  puhuja  sellaisten  ostojen  sopivaisuu- 
desta  Salpausselällä  Miehikkälän  kruununpuiston  läheisyy- 
dessä,  jossa  hoitoalue  saataisiin  perustetuksi.  Jos  kruunu, 
niinkuin  toivottavaa  on,  lunastaisi  Äyräpään  selälla  olevia 
metsämaita,  olisivat  nämä  parhaiten  yhdistettävät  PäUilän 
hoitoalueeseen  varsinkin  kun  tästä  kruununpuistosta  suuri 
osa  tulee  luovutettavaksi  siellä  olevan  tykistöampumaradan 
laajentamiseksi.  Vielä  luuli  puhuja,  että  metsämaita  vai- 
keuksitta  voitaisiin  saada  ostetuksi  Uudenkirkon  y.  m.  seu- 
duilla.  Metsänhoitaja  Neovius,  joka  oli  matkustanut  pois, 
oli  pyytänyt  puhujaa  huomauttamaan,  että  Saimaan  saaret 
olivat  suojeluksen  tarpeessa,  niinkuin  monet  muutkin  saaret 
sisävesistössä  ja  saaristossa. 

Hra  H annikainen  arvell  kysymyksen  aiheutuneen 
pääasiallisesti  viime  vuosina  olleista  tulvista.  Metsällä  on 
kyllä  niinkuin  tunnetaan,  ilmastoon  suuri  merkitys,  josta 
kuitenkaan  ei  olla  vielä  ihan  selvillä.  Mutta  olisi  ebkä 
liian  paljon  sanottu  että  tulvat  olisivat  aiheutuneet  yksin- 
omaan  viime  kymmenien  vuosien  kiihkeästä  metsänhak- 
kuusta,  vaan  löytynee  muitakin  vaikuttimia  siihen.  Tul- 
vat esiintyivät  jotakuinkin  tasaisesti  yli  maan  myöskin 
pohjoisosissa,  esim.  Oulun  vesistöllä,  jonka  latvoilla  si- 
jaitsee  suuria  kruununmetsiä,  joista  hyvin  vähän  on  ha- 
kattu,  ja  vieläpä  tulvi  koskemattomillakin  aloilla.    (Tiede 


63 

sanoo,  että  tulvia  esiintyy  periodittain  ja  riippuvan  muista 
asianhaaroista.)  Kuitenkin  täytyy  myöntää,  että  löytyy 
seutuja,  joissa  suojelus  olisi  tärkeämpi  kuin  tnuualla. 
Ylipäänsä  luuli  puhuja  kruununmetsien  olevan  semmoisen 
hoidon  alla,  että  ne  toimittavat  suojametsien  viran.  Hak- 
kauksessa  on  tietysti  otettava  huomioon  sen  vaikutus  il- 
mastosuhteihin.  Sen  vuoksi  ei  taitaisi  oila  tarpeen  rajoit- 
taa  erityisiä  suojametsiä.  Ulkomailla  on  kyllä  paikottain 
metsiä  asetettu  erityisen  suojeluksen  ja  valtion  ankaran 
valvonnan  alle,  mutta  semmoista  tuskin  meillä  soveltuisi, 
kun  on  vaikea  sähen  tarkoitukseen  eroittaa  suurempia 
aloja,  koska  melkein  kaikki  metsät  sijaitsevat  vesistöjen 
ympärillä  ja  lähellä.  Yksityisten  metsät  olisivat  lailia  suo- 
jeltavat  hävitykseltä.  Sitäpaitsi  olisi,  niinkuin  edelliset  pu- 
hujat  ovat  esittäneet,  sopivia  aloja  ostettava  kruununmet- 
siksi  varsinkin  rautateitten  varsilla  nütten  puunhankinnan 
tyydyttämiseksi  y.  m.  syistä.  Sen  takia  puhuja  kannattaa 
suojametsien  niuodostamista,  jos  sillä  ymmärretään  sopi- 
vien  metsien  hankkiminen  kruunun  haltuun,  josta  yhdis- 
tys  lausunee  toivomuksensa. 

Hra  Boreniüs  tahtoi  lisätä  kysymykseen  mahdolli- 
sesti  tapahtuvista  metsänostoista  impilahdella,  kuinka  siellä 
löytyy  kruunun-puiston  läheisyydessä  laajoja,  melkein  au- 
tioita  alueita,  joilla  tosin  löytyy  jossakin  määrin  nuoren- 
nosta,  mutta  jotka  nyt  ovat  hyvin  pienestä  arvosta. 

Fuheenjohtaja  sanoi  pääasiassa  tarkoittaneensa  sa- 
maa  kun  Ylitirehtööri  Hannikainen,  ja  luuli  keskustelun 
käyneen  samaan  suuntaan  kun  omassa  referaatissansa  lau- 
sumansa  toiveet. 

Kolmannen  kysymyksen  käsittelyn  tähän  loputtua, 
luettiin  (edellisenä  päivänä  asetetun)  valiokunnan  laatima 
elidotus  vastaukseksi  ensimmäiseen  kysymykseen  ja  kuului 
ehdotus  seuraavasti: 

Tunnustaen  kipeän  tarpeen  vaatimiksi  ne  parannus- 
toimenpiteet,  joihin  Metsähallitus  on  ryhtynyt  vartioimis- 
olojen    uudestaan  järjestämiseksi   kruunun   metsissä,  kan- 


64 

nattaa  Metsänhoitoyhdistys  pääpiirteissään  niitä  periaat- 
teita,  jotka  lausutaan  helmikuun  10  päivänä  1904  annettua 
Metsähallituksen  kirjettä  seuranneessa  suunnittelussa,  kui- 
tenkin  seuraavilia  poikkeuksilia: 

1.  eltä  nykyisten  ja  ehdoitettujen  ylimääräisten  metsän- 
vartijain  palkkiot  korotetaan,  siellä  missä  se  on  tar- 
peellista,  sellaisiksi,  että  he  saavat  välttämättömän 
toimeentulon  taatuksi,  ja  että  nämät  palkkiot  suori- 
tetaan  heille  rahassa; 

2.  että  parannustoimenpiteitten  väliaikaisen  luonteen  ta- 
kia  olisi  nykyisten  metsänvartijatorppain  luonne  säi- 
lytettävä  toistaiseksi  muuttumattomana,  ja 

3.  että  useissa  varsinkin  Pohjois-Suomessa  olevissa 
hoitoalueissa,  joissa  voimaperäistä  metsänhoitoa  ei 
vielä  käy  sovelluttaminen,  tultaisiin  aluksi  toimeen 
vähemmälläkin  määrällä  koulun  käyneitä  metsänvar- 
tioita,  kuin  mitä  kysymyksen  alaista  kiertokirjettä  seu- 
ranneessa suunnittelussa  ehdotellaan 

ja  päätti  yhdistys  sitäpaitse  tehdä  Metsähallitukselle  eli- 
dotuksen,  että  maamme  eri  osista  kutsuttaisiin  kokeneita 
ylimetsänhoitajia  ja  metsänhoitajia  yhteiseen  neuvotte- 
luun,  jossa  puheenaolevan  ehdoitetun  muutoksen  erikois- 
seikat  otetaan  lähemmän  tutkimuksen  alaiseksi,  ja  yksityis- 
seikkoihin    menevä  ehdotus  Metsähallitukselle  tehdään. 

Hra  Hannikainen  sanoi  yhdessä  kohti  yllä  olevissa 
ponsissa  lausutun  taantumista,  nimittäin  mitä  koskee  Poh- 
jois-Suomen  hoitoalueita.  Luuli,  että  metsät  Oulun  lää- 
nissä  olisivat  vielä  huolellisemmin  hoidettavat  epäedullis- 
ten  kasvuolojen  takia,  joten  siellä  vielä  suuremmalla  syyllä 
tarvittaisiin  koulutettuja  metsänvartijoita.  Sen  takia  onkin 
Metsähallitus  tahtonut  sinne  metsänvartijakoulun  perus- 
tettavaksi. 

Hra  Borenius  oli  samaa  mieltä  kun  Ylitireht.  Han- 
nikainen siinä  että  ehdotuksen  Simas  pykälä  on  jätettävä 
pois,  sekä  oli  hänen  mielestään  sopivinta,  että  yhdistyksen 
haaraosasto  Oulussa  ottaa  kysymyksen  käsiteltäväksi. 


65 

Hra  Harlin  sanoi  valiokunnan  etupäässä  pitäneen 
mielessään  säästäväisyyttä  sekä  myöskin  ajatelleen  pohjoi- 
sissa  alueissa  vartioimisen  metsänvarkaudesta  y.  m.  pää- 
asiaksi  metsänvartijan  toimessa. 

Hra  Hannikainen  ei  sano  Metsähallituksen  ehdotuk- 
sessa  ajatellun  määrärahaa  metsänvartiostolle  kokonaisuu- 
dessaan,  kun  jo  muutamiin  hoitoalueisiin  on  hankittu 
määrärahoja  metsänvartijoitten  palkaksi  600  markan  palk- 
kioina.  Kruunun  metsät  tuottavat  nykyään  nun  paljon 
että  varoja  kyllä  riittää. 

Hra  Harlin  sanoo  siinä  tapauksessa  olevansa  ensim- 
mäinen  ehdottamaan  kysymyksessä  olevan  kohdan  muut- 
tamista,  johonka 

Hra  Cajanus  myöskin  yhtyi. 

Tämän  nojalla  päätettiin  ehdotuksesta  poistaa  kol- 
mas  kohta. 

Kun  Hrt  Riddelin  ja  Harlin  olivat  väitelleet  met- 
sänvartijatorppain  säiiyttämisestä  toistaiseksi  samanluon- 
toisina  kun  tähän  asti,  jätti  kokous  kuitenkin  ehdotuksen 
toisen  kohdan  ennalleen,  jotenka 

vastaus  ensimmäiseen  kysymykseen  tuli  näin  kuu- 
luvaksi : 

Tunnustaen  kipeän  tarpeen  vaatimiksi  ne  pa- 
rannustoimenpiteet,  joihin  Metsähallitus  on  ryhtynyt 
vartioimisolojen  uudestaan  järjestämiseksi  kruunun 
metsissä  kannattaa  Metsänhoitoyhdistys  pääpiirteis- 
sään  niitä  periaatteita,  jotka  lausutaan  Helmikuun 
10  päivänä  1904  annettua  Metsähallituksen  kirjettä 
seuranneessa  suunnittelussa,  kuitenkin  seuraavilla 
poikkeuksilla : 

1.  että  nykyisten  ja  ehdotettujen  ylimääräisten 
metsänvartijain  palkkiot  korotetaan,  siellä  missä 
se  on  tarpeellista,  sellaisiksi  että  he  saavat 
välttämättömän  toimeentulon  taatuksi  ja  että 
nämät  palkkiot  suoritetaan  heille  rahassa; 

5 


66 

2.  että  parannustöitnenpiteitten  väliaikaisen  luon- 
teen  takia  olisi  nykyisten  metsänvartijatorppain 
luonne    säilytettävä    toistaiseksi    muuttumatto- 
mana 
ja  päätti  yhdistys  sitäpaitse  tehdä  Metsähallitukselle 
ehdotuksen  että  maamme  eri  osista,  kutsuttaisiin  ko- 
keneita  ylimetsdnhoitajia  ja  metsänhoitajia  yhteiseen 
neuvotteluun,  jossa  puheenaolevan  ehdotetun   muu- 
toksen  erikoisseikat  otetaan   lähemmän   tutkimuksen 
alaiseksi,  ja  yksityisseikkoihin  menevä  ehdotus  Metsä- 
hallitukselle tehdään. 

Puheenjohtaja  ilmoitti,  että  ensiinmäiseen  kysymyk- 
seen  oli  tullut  kirjallinen  lausunto  myös  metsänhoitaja 
A.  y.  Ahlberg'iltaj  mutta  koska  se  oli  myöhästynyt  ei  sitä 
luettu,  vaan  otetaan  julkaisuihin.  Metsänhoidonopettaja 
A.  B.  Heiander  oli  lähettänyt  kirjallisen  esitelmän.  *) 

Sitä  ei  myöskään  luettu  koska  kokouksessa  enään 
oli  hyvin  vähän  jäseniä  saapuvilla,  ja  koska  se  kuitenkin 
tulee  julkaisuihin  otetuksi. 

Lopuksi  päätettiin  seuraava  vuosikokous  pidettäväksi 
Tampereella,  mutta  sen  ajasta  jätettiin  johtokunnalle  lä- 
hemmin  päätettäväksi  kuitenkin  huomioonottamalla  että 
se  olisi  sovitettava  yhteen  Tampereen  ja  Jyväskylän  puu- 
tavarahuutokauppojen  ajan  kanssa. 

Kun  kokous  siten  oli  käsitellyt  kaikki  sille  jätetyt 
kysymykset,  julisti  puheenjohtaja  kokouksen  päättyneeksi 
ja  kiitti  kokoukseen  osaaottajia  lukuisasta  läsnäolosta  en- 
simmäisenä  kokouspäivänä,  mutta  valitti  että  nun  harvat 
olivat  läsnä  toisena  päivänä. 

In  fidem: 
y.  Oskari  Renfors,  J.  Hackstedt 


*)  Painettu   Metsänystävässä   N:o  8  &  9  tältä   vuodelta,  otsak- 
keella:  Yksityismetsänhoidon  parantaminen. 


ProtokoHj  fördt  vid  Finska  Forstföreningens  ärsmöte 
i  Joensuu  den  25  och  26  /lagusti  1904. 

Närvarande  voro  följande  Finska  Forstföreningens 
ledamöter:  Skogsplantören  O.  Aronen,  Forstmästarena  N. 
Backman  och  W.  Bergroth,  Privatforstmästaren  A.  R.  Blu- 
menthal,  öfverforstmästaren  A.  Borenius,  Forstmästaren  K- 
B.  Cajanus,  Forstkonduktören  Baron  E.  Crohnstedt,  Forst- 
mästaren, fil.  mag.  K.  J.  Ehnberg,  Forstkonduktören  Ene- 
berg,  prestboställsforstmästaren  J.  E.  Ekström,  Direktorn 
för  Evois  Forstinstitut  B.  Ericsson,  forstmästaren  K.  A. 
Grönberg,  Forstmästaren  J.  Hackstedt  och  G.  Hariin,  Öf- 
verdirektören  vid  Forststyrelsen  P.  W.  Hannikainen,  t.  f. 
Forstmästaren  V.  Jalava,  Öfverforstmästaren  F.  M.  Lager- 
blad,  Forstmästaren  K.  Lindberg,  Forstkonduktören  B.  W. 
Lindqvist,  militieboställsinspektören  L.  Löfgren,  forstmä- 
staren R.  Malmborg,  militieboställsinspektören  A.  B.  Mäk- 
kylä,  forstmästaren  O.  Neovius,  kommerserädet  F.  N.  Nep- 
penström, forstkonduktören  J.  O.  Renfors,  öfverforstmä- 
staren K.  A.  Riddelin,  t.  f.  forstmästaren  K.  Rönneberg,  t.  f. 
forstuppsyningsmannen  H.  Svanström,  forstmästaren  K. 
Tammelander  och  forstmästaren  G.  E.  R.  Wasastjerna. 

§  1. 

Föreningens  ordförande,  öfverforstmästar  F.  M.  Lager- 
blad  öppnade  mötet  med  följande  tal: 

Sedan  senaste  ärsmöte  han  F.  ff.  att  beklagatvenneoer- 
sättliga  förluster  i  det  att  föreningens  hvardera  hedersmed- 
lemmar  afgätt  med  döden.   Den  25  november  1903  afled 


68 

i  Pudasjärvi  kammarrädet  Magnus  Ernfrid  Forström  i  den 
höga  äldern  af  72  är,  sedan  han  i  44  är  tjänstgjort  säsom 
öfverforstmästare  i  Ijo  inspektionsdistrikt.  Med  sällspordt 
intresse  följde  han  ända  tili  sista  tider  den  forstliga  ut- 
vecklingen  i  värt  land  och  mänga  äro  de  värdefulla  inlägg 
han,  specielt  i  nordfinska  forstförhällanden,  gjort  säväl  un- 
der  diskussioner  som  ock  i  F.  forstföreningens  Meddelan- 
den.  Han  var  en  af  grundläggarene  af  forstföreningens 
filial  i  Uleäborg  och,  sälänge  hans  krafter  det  medgäfvo, 
filialens  ordförande.  Säsom  kommunalman  var  han  myk- 
ket  anlitad  och  högt  uppskattad.  Med  honom  har  bort- 
gätt  en  samvetsgrann  arbetare  och  en  hedersman  i  ordets 
bästa  betydelse. 

Icke  oväntadt,  men  likväl  smärtsamt  berördes  forst- 
männen  i  värt  land  af  underrättelsen  att  Doktor  Anton 
Gabriel  Blomqvist  den  12  Maj  detta  är  afgätt  med  döden. 
Bland  vära  forstmän  intog  Doktor  Blomqvist  en  enastä- 
ende,  dominerande  stäUning.  Begäfvad  med  ett  utomor- 
dentligt  godt  minne  och  klart  förständ  följde  han  under 
sin  krafts  dagar  med  den  forstliga  literaturen  icke  allenast 
i  norden,  utan  äfven  i  Ryssland,  England,  Frankrike  och 
isynnerhet  Tyskland  och  han  behöU  för  lifvet  i  sitt  min- 
nes  rika  gömma  alt  hvad  han  sälunda  inhemtade.  Da 
dertill  kommer  att  han  kände  grundligt  skogsförhällan- 
dena  i  alla  delar  af  eget  land  och  gjort  vidsträkta  resor 
utom  landets  gränser  och  sälunda  sett  och  erfarit  mycket 
samt  var  i  besittning  af  en  sällspord  berättaretalang  och 
künde  för  sina  elever  klart  och  äskädligt  framställa  sina 
ämnen,  sä  var  det,  den  tid  undertecknad  besökte  forst- 
institutet,  en  formlig  njutning  att  ähöra  Doktor  Blom- 
qvists  föreläsningar  och  det  var  med  saknad  man  af- 
lägsnade  sig  efter  timmens  slut.  Oändligt  mänga  elever 
kommo  tili  institutet  endast  för  att  skaffa  sig  ett  lefvebröd, 
men  foro,  tack  vare  Doktor  Blomqvists  inflytande,  med 
verkligt  forstligt  intresse  därifrän.  Utom  sitt  undervis- 
ningsarbete  utöfvade  Doktor  Blomqvist  en  betydande  för- 


69 

fattare  värksamhet  och  man  mäste  beklaga  att  denna  blef 
afbruten  af  döden,  ty  han  fortsatte  ännu  vid  sin  död  be- 
skrifningen  af  landets  trädslag. 

Uti  den  forstliga  literaturen  hos  oss  späras  öfver 
allt  Doktor  Blomqvists  inflytande,  men  af  de  hundratal 
elever  han  utbildat,  har  ännu  ingen  öfverträffat  mästaren. 
Mänga  äro  derföre  ocksä  de  hedersbevis,  som  frän  forst- 
kärens  sida  kommit  honom  tili  del  och  senast  anhöU  forst- 
kären  genom  en  deputation  i  väras  om  hans  tillständ  att 
fä  lata  mala  hans  porträtt,  hvartill  han  äfven  välvilligt  bi- 
föU  och  torde  utsikter  förefinnas  att,  oaktadt  hans  död, 
fä  denna  önskan  förvärkligad. 

Aldrig  skall  Anton  Gabriel  Blomqvists  minne  för- 
blekna  hos  hans  fordna  elever  och  i  historien  om  den 
forstliga  utvecklingen  i  Finland. 

Sedan  Finska  forsföreningen  allt  hitintills  ätnjutit  re- 
geringens  fulla  förtroende  och  föreningen  är  för  är  utvid- 
gat  sin  verksamhet  för  den  enskilda  skogshushällningens 
befrämjande  och  för  innevarande  är  hade  planlagt  en  allt 
större  värksamhet  i  detta  syfte  samt  i  icke  Uten  skala 
lyckats  intressera  folkskolornas  lärare  och  lärarinnor  för 
sitt  arbete,  kom  fullkomligt  oväntadt  underrättelsen  om 
att  föreningen  beröfvats  sitt  statsunderstöd  för  detta  ända- 
mäl.  Säsom  en  förklaring  har  jag  i  en  daglig  tidning 
last  att  föreningens  direktion  icke  vore  behagligt  samman- 
satt,  men  da  ett  sädant  inträng  af  regeringen  pä  en  före- 
nings  valfrihet  icke  kan  ifrägasättas,  isynnerhet  som  direk- 
tionen  icke  mig  veterligen  gifvit  nägon  anledning  tili  an- 
märkningar,  mäste  jag  anse  att  andra  för  mig  obekanta 
skäl  härvid  gjort  sig  gällande.  Forstföreningen  har  seder- 
mera  galt  in  med  ny  anhällan  om  understöd  för  sagda 
ändamäl.  Nägot  svar  har  föreningen  icke  ännu  mottagit, 
men  da  enda  fordran  för  medlens  beviljande  var,  att  forst- 
föreningen icke  skulle  motarbeta  Forststyrelsens  värksam- 
het och  föreningen  tvärtom,  liksom  hitintills  skall  göra 
allt  för  att  underlätta  densamma  tili  forstvärdens  fromma. 


70 

sä  hyser  jag  goda  förhoppningar  om  att  medlen  komma 
att  beviljas. 

Glädjande  för  föreningen  har  varit  att  representan- 
tema  för  Landtbruks  och  HashdllningssäUskapema  vid 
sitt  i  Helsingfors  den  7 — 12  Mars  hällna  niöte  sora  önsk- 
ningsmäl  uttalade  att  ätgärder  för  den  privata  skogshus- 
hällningens  befrämjande  borde  ske  fullkomligt  i  enlighet 
med  det  prograni  Finska  forstföreningen  för  sin  värksam- 
het  uppstält  och  delvis  redan  utfört,  ehuru  ett  afbrott  nu 
i  brist  pä  medel  uppstätt. 

Da  föreningens  bibliotek  alltmera  tillvuxit  och  genom 
utbyte  med  andra  föreningar  ökats  med  en  del  värdefuUa 
arbeten,  har  fräga  inom  direktionen  väckts  om  upphyrande 
af  egen  lokal,  der  biblioket  skulle  öfversiktligt  uppställas 
och  blifva  tillgängligt  för  forstligt  intesserade  personer, 
men  har  frägan  pä  grand  af  bristande  penningemedel 
tillsvidare  fätt  förfalla  och  förvaras  biblioteket,  med  undan- 
tag  af  dubletter,  säsom  hittills  ä  Forststyrelsen. 

Finska  Forstföreningens  verksamhet  under  senaste 
är  framgär  utaf  den  af  föreningens  sekreterare  utarbetade 
ärsberättelsen. 

§  2. 
Upplästes  följande: 

Ärsberättelse. 

Forstföreningens  litterära  verksamhet  har  under  det 
gängna  äret  inskränkt  sig  tili  utgifvandet  af  XX  bandet 
af  föreningens  Meddelanden,  Julkaisuja  samt  dess  popu- 
lära  tidskrift  Metsänystävä,  som  liksom  under  föregäende 
är  statt  under  Forstmästaren  B.  Helanders  redaktion.  Pre- 
numerantantalet  har  hällit  sig  vid  samma  tal  som  förut 
eller  omkring  1,000. 

Nägra  nya  ströskrifter  har  ej  utkommit,  enär  före- 
ningen af  ekonomiska  skäl  ej  velat  publicera  flera  af  de 


71 

manuskript,   som  genom   en   tidigare  pristäflan  kommit  i 
dess  ägo. 

Under  sistlidna  höst  anställde  föreningen  planterings 
och  sädd-kursser  med  folkskolelärare  och  lärarinnor  inom 
nägra  socknar  af  Abo  och  Wiborgs  län.  Kurserna  i  det 
förra  länet  fingo  en  nitisk  ledare  i  Skogsinstruktören  hos 
finska  hushällningsällskapet  forstmästaren  A.  Broberg. 
Kurserna  i  Wiborgs  län  stodo  under  skogsinstruktören, 
Magister  U.  Grönholms  insiktsfulla  ledning.  I  kurserna 
deltogo  sammantaget  omkring  90  lärare  och  lärarinnor. 
Afsikten  var  att  med  tillhjälp  af  denna  i  sädd  och  plan- 
tering  nägot  inkomna  lärarepersonal  päföljande  vär  lägga 
i  gäng  planteringsdagar  vid  de  skolor  dar  personalen  tjenst- 
gjorde.  Pä  hosten  skulle  nya  kurser  hällas  och  sälunda 
hoppades  föreningen  inom  kort  kunna  fä  ett  omfattande 
arbete  satt  i  scen. 

Föreningens  förhoppningar  blefvo  emellertid  härvid- 
lag  i  grund  besvikna  enär  föreningen  ej  blef  bibehällen 
vid  det  4,500  marks  anslag,  som  den  tidigare  ätnjutit  tili 
befrämjandet  af  en  förbättrad  hushällning  i  landets  pri- 
vata  skogar. 

Forstföreningen  mäste  nu  antingen  nedlägga  eller 
inskränka  detta  betydelsefulla  arbete.  Det  har  likväl  upp- 
tagits  pä  annat  hall  och  sälunda  ej  räkat  i  glömska. 

Det  glädjande  förhällande  kan  konstateras  att  före- 
ningens anslag  tili  premiering  af  lyckade  skogskulturer 
och  ett  sparsamt  nyttjande  af  skogen  numera  ärligen  kom- 
mit tili  användning.  Sä  har  direktion  i  är  varit  i  tillfälle 
att  utdela  ett  premium  af  100  mk.  ät  hemmansegaren  I. 
Halkilahti  frän  Pemar,  hvilkens  skog  af  33  hars  vidd  vits- 
ordas  af  Plantören  vid  finska  hushällningssällskapet  K. 
Wägg  säsom  synnerligen  välskött  O'  h  värdad,  samt  50 
mk.  ät  hemmansegaren  Henrik  Ylönen  frän  Sysmä,  som 
med  urskiljning,  omtanke  och  sparsamhet  gallringsvis  ut- 
tagit  sitt  virke  frän  sin  hemmans  skog. 


72 

Föreningens  plantörer  hafva  liksom  tidigare  haft  füllt 
upp  med  arbete.  Forste  plantören,  som  stär  i  förenin- 
gens tjenst  äret  rundt,  har  inom  tre  län  haft  78  för- 
rättningar  hvilka  omfattat  sädder,  planteringar,  gallringar, 
utsyning  af  hyggesytor,  besiktningar  i  och  för  försäljning 
samt  20  föredrag  främst  vid  folkskolor.  Andra  plantören 
har  under  enahanda  arbeten  inom  3  län  haft  22  förrätt- 
ningar.  Bland  annat  har  han  planterat  114,674  plantor 
och  satt  15,2  kg  frö. 

Föreningens  plantskola  vid  Galitsina  har  i  nägon  man 
levererat  plantor  tili  materialet  tili  dessa  arbeten. 

Under  äret  har  föreningen  fätt  sitt  anslag  för  tryckning 
af  Meddelandena,  Julkaisut  och  andra  publikationer  förhöjdt 
tili  3,000  mk.  räknadt  frän  1  Januari    1903    3    är  framät. 

Säsom  tidigare  har  föreningen  statt  i  utbyte  af  publi- 
kationer med  nedanstäende  sällskap  och  samfund:  Suomen 
Maantieteellinen  seura,  Maantieteellinen  yhdistys,  TeoUi- 
suushallitus,  Maanviljelyshallitus,  Ruotsalainen  kirjallisuu- 
den  seura  Suomessa,  Societas  pro  Fauna  et  Flora  Fen- 
nica,  Geolooginen  kommissiooni,  Ljäsnoj  obschestvo,  Den 
Norske  Forstforening,  Föreningen  för  skogsvärd  i  Norr- 
land.  Den  danske  Forstforening,  Departement  of  Agricul- 
tur  Division  of  Forestry,  Tidskrift  för  skogshushällning, 
Det  danske  Hedeselskabs  Tidskrift  samt  Skogvaktaren. 

Under  äret  har  föreningen  haft  att  beklaga  förlusten 
af  följande  medlemmar:  Dir.  för  Evois  forstinst.  Fil.  Dr 
Ant.  Gabr.  Blomqvist,  en  af  föreningens  stiftare,  dess  mäng- 
ärige  ordförande,  själen  i  alla  dess  företag,  dess  forste  he- 
dersledamot,  Kammarräden  Magnus  Ernfrid  Forström,  öf- 
verforstmästare  sedan  40  är  i  Ijo  Insp.  distrikt  föreningens 
och  dess  filials  i  Uleäborg  hedersledamot,  en  man  af  den 
gamla  stammen,  en  man  af  guldren  tro  och  heder,  samt 
Forstmästarene  Nassokin  och  E.  Sundeil. 

§  3. 
Upplästes  följande,  af  föreningens  kassör  utgifna  re- 
dogörelse  öfver  Föreningens  peninge  tillgängar  för  är  1903: 


Redovisning 

öfver 

Finska  Forstföreningens  fonder 

för   &r 

19  0  3. 


74 


A)    Redovisning  för  ,,Allinänna 


An 


Debet. 

Balans  frän   är    190  2. 

2  skuldsedlar 2.800     -, 

Deposition 1.000 


e^     dmi     e!S^      ^ 


Oguldna  räntor 
Löpande  räkning 
Kontant  i  kassan 


49  143 
175  i  -- 
247     19  4.271 


Inkomste  r:  ' 

An:  För  är  1903  beviljadt  anslag  för  den  pri- 

vata  skogshushällningens  höjande  .  .  4,500 

.    Försälda  ströskrifter  och  meddelanden  .  52 

,    Premiemedel  för  är  1903 i     300 

Inlupna  räntor !      142 


70 

I  —I 
l09 


Medlemsafgifter •     305     — 

,    .Metsänystävä".  prenumeration  och  an- 

nonser 890    58 

,    Frän  löpande  räkning  och  deposition  ut- 

tagna  medel 2,875  ;  - 

Balans   tili   är  1904. 

An:  Un  enligt  skuldsedlar I  4.800  !  -  ' 

.    För  är  1903  beviljadt  tryckningsbidrag .  '  3,000  i  - 

.    Oguldna  räntor 130  1  - 

,    Nylands  oth  Tavastehus  läns  landtbruks- 


säUskap 


25    50 


62 


9.065  137 


7.955 


50, 


I 


'j^   I 


21,292  '49 


Helsingfors  den 


75 


fondens"  medel  är  1903. 


Kredit. 
Balans  frän   Ar   1  902. 


5fif^^    ;p:i.    ^i^-    lp:i. 

I  I 


Per:  2  skuldsedlar  och  depositioner |  3,800     —  i 

.    Oguldna  räntor '       49  !  43' 


Löpande  rdkning 


175  ,  - 


Utgifter:  \ 

Per:  Utgifna  län j  2,000 

,  Tryckningskostnader  o.  korrekturläsning  |  2,540 

,  Annonser i     256 

,  öfversättning  och  renskrifning '     211 

.  Ersättning  för  resor  (E.  Borenius)  ...  8 

^  Post-  och  telegramafgifter 139 

,  Premier  för  skogskulturer 250 

.  Utgifter  för  .Metsänystävä" 1,210 

,  Inventarier  och  skrifmaterialier 91 

n  Uppgjorda  eskisser \       25 

.  Ersättning  för  distribuering  af  cirkulär 

rörande  trädslagsundersökning 

.  Sekreterarens  aflöning  för  halfva  aret  1 903 

.  Biträdande  sekreterarens  vid  forstmötet 

i  Uleäborg  den  14- 15  Aug.  1903  arvode 

,  Kassörens  och  bibliotekariens  aflöning. 

,  Revisorernas  arvode 

,  Vaktmästarens  aflöning |      100 

.  Pä  löpande  räkning  insatta  medel  ...     l.^OO 

Balans  tili   är   1904. 


I 
4,024    43 


44: 

4^1 

85;; 

25'i 
71t 

57: 

5a 


60 
250 

25 

300 

20 


Per:  3  skuldsedlar 

.     För  är  1903  beviljadt  tryckningsbidrag 

.     Oguldna  räntor 

,     Nylands  och  Tavastehus  läns  landtbruks- 

sällskap 

,     Kontant  i  kassan 


4,800 

3,000 

130 

25 
123 


50 
79 


9,188 


77 


8,079 


29 


.:%■    I 


21,292!  49 


31  december  1903. 


Max  Dittmar. 


76 


B)    Redovisning  f5r  „Planterings 


! 

Jmf.    p:i.     .mf 

1       ! 

p:i. 

Debet. 

Balansfränärl90  2. 

' 

1    An:  Mot  sküldsedlar  utlänade  medel   .... 
,    Oliqviderade  rantor 

10.000    - 
540     - 

10.540 

- 

I  n  k  0  m  s  t  e  r. 

An:  1903  Ars  anslag  fOr  aflöning  af  tvä  plan* 

i           .  törer    

.    Äterbetaldt  län 

.   Inlupna  räntör 

2.000     — 
8,000     - 
1.007     83 

11,007 

83 

Balans   tili  är   1904. 

An:  2  sküldsedlar 

2000  1—, 

,    Pä  deposition 

5.700  i  -  i 
117  154,1    7.817 

1 

!       ,    Oliqviderade  räntör 

54 

c^" 

'  29,365 

iZ 

Helsingfors  den 


77 


fondens''  medel  är  1903. 


Kredit. 

Balans   frän   är   190  2. 

Per:  Mot  skuldsedlar  utlänade  medel  .... 
,     Oliqviderade  räntor 

Utgifter. 

Per:  Plantören  O.  Aronens  lön  och  resor .  . 
W.  Anderssons  lön  och  resor 


^fc 


10,000 

540  I 


p:i.|l 


|p:i. 


10,540 


1,975  !-l 

1.068  105 

Föreningens  plantskola 134  |  69| 

Skogsfrö 8  10|| 

Planteringsdagar 420  ' 

Depositioner 5,700 


-;    9,305 


Per: 


Balans   tili   är   1904. 

2  skuldsedlar 

Depositioner 

Oguldna  räntor 


2,000  '— I 
5.700  I— ' 

117  I541 


Kontant  i  kassan j  1,701   1  99|!    9519 


^^ 


I  29.365 


84i 


53 
37! 


31  december  1903. 


Max  Dittmar. 


78 


C)    Redovisning  fOr  ^^Gyld^nska 


Debet. 
Balans  frän   är   1902. 


An:  En  skuldsedel 


Balans   tili   är    1904. 

An:  En  skuldsedel 

,    Oliqviderad  ränta 


Fmk.   p:iJ  Fmk.  ;p:i.i 


500 


-;      500  I  - 


500  I  - 
30  I  - 


1 


530      -; 


Fmk. 


1,030     — 


Helsingfors  den 


Ofvanstäende  redovisning  öfver  Finska  Forstföre- 
samt  jämfört  med  oss  förevisade  verificater  utan  särskildt 


Andreas  Behm. 


79 


fondens"  medel  är  1903. 


Kredit. 
Balans  frän  är  1  902 
Per:  En  skuldsedel 

Balans  tili   är   1904. 

Per:  En  skuldsedel .  .  . 
,    Oliqviderad  ränta  . 


I  Fmk. 


ip:i. 


Fmk. 


p:i.i 


!_.. 


500 


-      500     - 


500 


1 

1 

30     - 

-      530     - 

Fmk.  ' 

1 

i    1,030     - 

31  december  1903! 


Max  Dittmar. 


ningens  fonder  hafva  vi,  undertecknade,  granskat 

skäl  tili  anmdrkning.    Helsingfors,  den  20  Augusti  1904. 


R.  Vuorio. 


80 

hvarefter  mötet  beviljade,   säväl  direktonen  som  förenin- 
gens  kassör,  füll  ansvarsfrihet. 

§4. 

I  stallet  för  i  tur  afgäende  ledamöterna  i  direktio- 
nen,  herrar  Solitander,  Lagerblad,  Nylander  och  Heian- 
der, af  hvilka  den  förstnämnda  hade  afsagt  sig  äterval, 
ätervaldes  herrar  Lagerblad,  Nylander  och  Heiander,  samt 
säsom  ny  medlem  J.  O.  Renfors.  Säsom  suppleanter, 
bland  hvilka,  under  det  sistförflutna  äret,  fungerat  herrar 
Westermarck,  Tötterman  och  Elfving,  valdes  nu  herrar 
Tötterman  och  Lojander  samt  efter  omröstning  om  tredje 
rummet,  Elfving. 

Säsom  revisorer  ätervaldes  herrar  Vuorio  och  Behm 
samt  säsom  suppleant  herr  Granit  den  äldre. 

De  af  direktionens  medlemmar  hvilka  voro  närva- 
rande,  drogo  sig  derefter  undan  i  och  för  enskild  öfver- 
läggning,  samt  utvalde  bland  sig  herr  öfverforstmästar 
Lagerblad  tili  ordförande,  öfverforstmästar  A.  Borenius  tili 
viceordförande,  samt  forstmästar  B.  Heiander  tili  sekre- 
terare. 

§5. 

Derefter  vidtog  diskussionen  af  tili  programmet  upp- 
tagna  frägor. 

/  frägan,  Hvilka  synpunkter  böra  beaktas  vid,  enligt 
Forststyrelsens  circulär  af  den  10:de  sistförflutne  Februari, 
förestäende  regiering  af  skogvaktareinstitutionen. 

Neovias.  Anhäller  att  tili  en  början  fä  uppläsa  forst- 
styrelsens i  fräga  varande,  circulär.  Säger  sig  känna  tili 
förhällandena  endast  i  Kuopio,  St.  Michel  och  tili  en  del 
Wiborgs  län,  samt  tror  ej  att  förhällandena  i  Mellersta 
Finland  synnerligen  afvika  frän  dessa.  Norra  Finland  kän- 
ner  han  däremot  ej  tili,  da  han  inhämtat  sina  kunskaper 
därom  endast  genom  att  läsa  litteratur,  och  äsyftar  hans 
referat  därför  alls  ej  denna  del  af  landet. 


81 

Skogvaktarenes  ekonomiska  tillständ,  deras  existens- 
möjlighet,  stär  ju  visst  i  nägon  man  framom  kronoskogs- 
torparenes,  men  deras  och  familjens  stäUning  är  mycket 
osäkrare  i  sä  fall,  att  om  skogvaktaren  dör,  eller  eljest 
blir  oförmögen  tili  arbete,  torpet  genast  bör  afträdas  ät 
nägon  annan.  I  bästa  fall  kan  torpet  da  öfvergä  tili  älste 
sonen,  om  en  sädan  finnes,  och  om  han  är  duglig  tili 
att  sköta  en  skogvaktaresyssla.  Om  familjen  däremot 
bestär  af  endast  flickor  eller  minderäriga  barn,  bör  torpet 
ovilkorligen  afträdas.  Däremot  fä  kronoskogstorpen  i  de 
flesta  fall  förblifva  i  enkans  och  barnens  ägo.  Enligt  en 
gammal  förordning  fick  skogvaktartorpet  afstäs  mot  skild 
betalning  eller  sytning,  ät  en  person  hvilken  godkändes 
som  skogvakt.  Oaktadt  detta  ofta  medförde  missbruk, 
sä  tili  vida,  att  äfven  själfva  tjänsten  blef  säld,  har  sättet 
dock  af  medlidande  bibehällits.  Under  dessa  förhällanden 
är  det  därför  naturligt  att  dugligare  man  an  hvad  de 
flesta  kronoskogstorpare  nu  äro,  ej  vilja  ätaga  sig  en  skog- 
vaktaretjänst.  Med  fä  undantag  när,  kunna  ej  de  nuva- 
rande  skogvaktarene,  säsom  det  heter  i  Forststyrelsens 
circulär,  användas  sä  godt  som  alls  i  egentliga  forstliga 
arbeten,  da  de  ej  besitta  kunskaper  i  facket  äfven  om  de 
kunna  äga  en  viss  praktisk  skicklighet.  De  bevaka  en- 
dast skogen  för  eld  och  ävärkan.  Men  da  dessa  hafva 
aftagit  tili  den  grad  att  ävärkan  knappast  nämnvärdt 
mera  existerar  i  St.  Michels  och  Kuopio  län  och  knappt 
nog  heller  i  mellersta  Finland,  sä  erbjuder  ej  heller  be- 
vakningen  stört  besvär.  Därför  borde  beviljande  af  skatte- 
frihet  för  torpet,  i  och  för  sig,  utgöra  ea  tillräckligt  stör 
lön  för  bevakningen  af  skogen. 

Emot  förslaget  att  torpen  skulle  förändras  tili  skatt- 
skyldiga  torp  och  skogsvaktaresysslan  skulle  kunna  öf- 
vergä frän  en  torpinnehafvare  tili  en  annan,  har  man  in- 
vändt,  att  det  möjligen  ej  alltid  finnes  torp  tili  buds  att 
välja.  Denna  invändning  skulle  möjligen  kunna  ha  sin 
tillämpning  i  Norra  Finland,  men  i  mellersta   och   Södra 

6 


82 

Finland  endast  i  undantagsfall.  Talaren  godkände  i  alla 
afseenden  Forststyrelsens  förslag  sävidt  det  berörde  mel- 
lersta  och  sydvästra  Finland,  Kuopio  och  St.  Michels  län, 
samt  tili  en  del  Viborgs   län. 

Herr  Cajanus  sade  sig  försöka  belysa  frägan  pä  grund 
af  de  erfarenheter  han  samlat  i  Salamajärvi  revier  och 
uppläste  därefter  följande  skriftliga  andragande. 

Att  kronoskogarnes  värd  i  värt  land  dag  för  dag 
börjar  fordra  allt  större  omsorg,  och  medföra  ständigt 
ökadt  och  intensivare  arbete,  är  en  ovedersäglig  sanning. 

Ju  mer  skogsproduktema  hafva  stigit  i  värde,  desto 
lifligare  och  pä  samma  gäng  vidsträktare  har  värksamhe- 
ten  blifvit  och  sä  mycket  mer  fordras  äfven  bade  tid  och 
förmäga  af  forstmännen  för  att  draga  den  största  möjliga 
penningevinst  af  skogen  pä  samma  gäng  dess  fortbe- 
stand blir  betryggadt.  Jag  omnämnde  att  skogsproduk- 
tema stigit  i  värde.  Däraf  är  en  naturlig  följd,  att  äfven 
sädana  produkter,  hvilka  förr  ej  rönte  nägon  efterfrägan  i 
handeln,  nu  äro  föremäl  för  liflig  köplusta,  och  en  följd 
häraf  äter  är  att  det  finnes  revier,  der  värkningarne  af  denna 
omständighet  göra  sig  kännbara  sä  godt  som  öfver  heia 
omrädet. 

Det  är  ju  nog  sä,  att  en  sädan  rörelse  ännu  ej  är 
lika  liflig  i  heia  revieret,  ej  häller  öfver  heia  landet 
eller  i  alla  revier,  men  säkert  kunna  vi  hoppas  och 
tili  och  med  vara  öfvertygade  därom,  att  skogsrörel- 
sen  kommer,  genom  förbättrade  komunikationer,  att  stän- 
digt tilltaga  i  liflighet,  och  vära  skogar  komma  att  fordra 
allt  intensivare  skötsel,  hvilken  kommer  att  koncentreras 
ej  allenast  i  de  delar  af  vära  skogar,  dar  det  finns  sägtim- 
mer  och  andra  trän  af  större  värde  utan  med  ett  ord,  tili 
alla  delar  af  omrädet.  I  revier  dar  för  tiotal  är  sedan 
ärligen  fanns  ett  eller  tvä  timmerhyggen,  finnes  för 
närvarande  heia  vintern  om  utom  dessa  ett  tiotal  andra 
hyggen,  af  hvilka  hvart  representerar  ett  försäljningsvärde 
af  tusen  och  tiotal  tusen  mark,  andra  mindre  hyggen  obe- 


83 

räknade,  i  füll  verksamhet  pä  ett  omräde  af  tre,  kanske 
fyra  socknar.  Detta  vare  nog  sagdt  om  den  egentliga 
skogsrörelsen. 

Men  det  finnes  öfver  heia  värt  lands  kronojordar  en 
massa  lägenheter,  skogvaktare  och  kronoskogstorp.  Med 
skäl  har  man,  under  den  senaste  tiden  fast  en  större  upp- 
märksamhet  vid,  pä  hurudant  satt  dessa  uttaga  sitt  hus- 
behofsvirke  och  har  man  i  sädant  syfte  utfärdat  bestäm- 
melser  i  enlighet  med  forstliga  principer.  Ledsamt  nog 
har  erfarenheten  inom  Salamajärvi  revier  ädagalagt,  att 
dessa  bestämmelsers  efterlefnad  är  en  synnerligen  svärtin- 
lärd  sak  och  gifver  forstmästaren  mycket  bekymmer.  Men 
det  är  ej  nog  härmed.  Nutidens  lösen  Ijuder:  med  sam- 
lade  krafter  tili  gemensamt  mal.  Ekot  af  denna  sats  har 
Ijudit  öfver  heia  värt  land,  trängt  sig  in  i  ödemarken, 
fordrande  understöd  och  förstäelse.  Och  hvad  är  da  na- 
turligare,  an  att  forstmästaren,  själf  öfvertygad  om  nyttan 
af  de  räd  och  ätgärder,  medelst  hvilka  man  försöker  fä 
landtmannens,  tili  och  med  torparens,  debet  och  credit  i 
jämnvigt,  med  faderlig  omsorg  börjar  sätta  sig  in  uti  och 
följa  med  ekonomien  pä  inom  revieret  befintliga  lägenhe- 
ter, här  gifvande  sina  räd,  dar  äter  uppmanande  andra  tili 
att  rekvirera  skickliga  fackmän  som  rädgifvare  och  arbe- 
tande  pä,  att  fä  dessa  ifrägarande  lägenheters  pä  en  täm- 
meligen  ursprunglig  Standpunkt  stäende,  konservativa  och 
okunniga  innehafvare  tili  att  följa  de  räd,  hvarigenom  deras 
jordbruk  och  kreatursskötsel  stäUdes  pä  en  intensivare  och 
öfverhufvud  heia  deras  ekonomi  pä  en  stadigare  fot.  Forst- 
mästaren har  säledes  härvidlag  uppforstrarens  svära  upp- 
gift  sig  förelagd  och  den  fordrar  mycket  tid  och  är  af 
största  betydelse.  Härigenom  fäs  näml.  denna  enkla,  genom 
ständiga  försakelser  sä  godt  som  förhärdade  ödemarksbo 
uppväckt  tili  nya  ansträngningar,  hvilkas  frukt  är  Ijuf,  eme- 
dan  de  största  bristerna  genom  dessa  aflägsnas  och  lifvet 
ter  sig  Ijusare.  Erfarenheter  inom  mitt  revier  ädagalägga 
tydligt,  att  invänarenes  uti  kronojordarne  och  speciellt  uti 


84 

skogvaktaretorpen  ekonomiska  tillständ  kännbart  förbättrats 
under  senaste  tider.  Härtill  kan  pävisas  tvänne  orsaker: 
den  under  senaste  tider  ökade  skogsrörelsen,  som  gifvit 
ifrägavarande  inbyggare  tillfälle  tili  ökad  arbetsförtjänst 
samt  dessas  uppväckta  intresse  för  att  emottaga  och  sig 
tillgodogöra  erfarna  fackmäns  räd  pä  landthushällningens 
gebit,  hvilka  numera  med  sädan  beredvillighet  och  gratis 
utdelas.  Och  härvidlag  stä  skogvaktarena  framom  krono- 
skogstorparena  och  jag  har  sälunda  ej  kunnat  finna  att 
den  omständigheten,  att  skogsvaktarebostäUet  efter  inne- 
hafvarens  afgäng  ur  tjänsten  kan  öfvergä  tili  en  främmande 
man,  skulle  statt  i  vagen  för  torpets  ekonomiska  fram- 
steg. 

Härmed  har  jag  ej  velat  säga,  att  skogsvaktarens 
ekonomiska  ställning  vore  betryggad.  Längt  därifrän. 
Om  deras  inkomster  äro  beroende  af  skogsrörelsen,  sä 
blifva  dessa  för  det  första  varierande  och  för  det  andra  kan 
det  inträffa  att  skogvaktaren  ej  är  i  stand  tili  att  tillgodo- 
göra sig  det  erbjudna  tillfället  tili  ökad  arbetsförtjänst. 
Skogvaktaren  är  en,  om  ock  lag,  tjänsteman,  som  är  be- 
rättigad  att  erhälla  en  sädan  aflöning  af  sin  husbonde,  att 
hans  utkomst,  ifall  han  annars  utan  att  försumma  tjänsten, 
använder  sig  af  för  hans  ekonomi  fördelaktiga  omstän- 
digheter,  är  nägot  sä  när  betryggad. 

Hänvisande  tili  det  här  ofvan  sagda  vill  jag  pästä: 
Att  forstmästarens  äligganden,  synnerligast  ställvis  i  sädan 
man  utvidgats,  att  han  är  i  behof  af  att  erhälla  skogvak- 
tare  med  fackutbildning; 

att  skogvaktarenes  nuvarande  lönevilkor  böra  förbätt- 
ras;  samt 

att  de  nuvarande  skogvaktarelägenheternas  boställs- 
natur  ej  ensamt  och  öfverallt  är  orsaken  därtill,  att  skog- 
vaktarenes ekonomiska  ställning  ej  förbättras. 

Jag  tror  att  hvar  medborgare,  som  älskar  vära  sko- 
gar  och  ifrar  för  deras  omvärdt.ad,  instämmer  med  mig 
i  den  önskan  att  engäng  hvar  arbetare,  som  tar  del  i  sko- 


85 

garnes  skötsel,  skall  besitta  fackkunskaper,  samt  kunna 
med  säkert  öga  och  skicklig  band  leda  de  ätgärder,  hvilka 
kännbart  invärka  pä   skogarnes  rentabilitet  och  bestand. 

Uttalande  min  djupaste  aktning  äfven  för  nuvarande 
grähäriga,  trogna  äldringar  i  skogvaktarnes  led,  hoppas 
jag  likväl  att  den  dag  ännu  skall  gry  äfven  för  den  finska 
forstmannen,  da  han,  granskande  sina  leder,  märker  att 
hvar  man  i  ledet  är  en  för  skogsvärden  varmt  intresserad, 
fackkunskaper  besittande  skogvaktare.  Värt  mal  skall  stäl- 
las  högt;  värdet  af  den  störe  nationalegendomen  fordrar 
det.  Och  ännu  ytterllgarel  Da  det  utkommer  ärligen 
omkring  40  utlärda  skogvaktare  frän  skogvaktarekolorna ; 
hvar  skola  de  placeras?  Det  har  föreslagits,  att  2  ä  3  af 
dessa  utbildade  skogvaktare  skulle  anställes  i  hvart  revier. 
Jag  bugar  mig  och  tackar  allra  ödmjukast,  äfven  för  dem, 
och  önskar  dem  välkomna.  Säsom  sä  fätaliga  likväl  endast 
för  en  öfvergäende  tid,  sä  länge  tills  heia  ledet  framstäl- 
1er  en  enhetlig  bild  af  fackutbildade  skogvaktare. 

Pä  hvilket  satt  künde  da  de  nuvarande  skogvak- 
tarnes löneförmäner  ändamälsenligast  förbättras?  Forst- 
styrelsen  har  i  sitt  utlätande  föreslagit  att  de  nuvarande 
skogvaktarlägenheterna,  hvilka  förnärvarande  äga  karak- 
tären  af  boställen,  skulle  förändras  tili  skattskyldiga  torp, 
hvilka  efter  skogvaktarens  död,  eller  sedan  han  skiljt  sig 
frän  tjänsten,  fortfarande  finge  af  arfvingarne  bebos.  Denna 
förändring  i  torpets  karaktär  skulle  säkert  hos  dess  inne- 
byggare  sä  kraftigt  uppväcka  bade  arbetslust  och  förmä- 
ga,  att  fara  för  att  nägon  eller  nägra  af  dem  skulle  komma 
att  ligga  Forststyrelsen  eller  fattigvärden  tili  last,  ej  mera 
skulle  föreligga.  Jag  tror  ej  det  föreligger  skäl  för  att  tili 
dengrad  idealisera  torparenes  ekonomiska  ställning  i  bredd 
med  skogvaktarnes.  Bland  torpen  i  Salamajärvi  revier 
finnes  för  närvarande  tvä,  hvilka  äro  sä  klena  att  de  tid 
efter  annan  varit  i  behof  af  fattigvärdens  hjälp,  da  där- 
emot  17  dar  befintliga  skogvaktaretorp  reda  sig  med 
egna  krafter.     Jag  förnekar  ej,  att  den  föreslagna  föränd- 


86 

ringen  i  nägon  man  künde  invärka  i  äsyftad  riktning, 
men  vid  närmare  granskning  af  saken  är  det  skäl  att  sä- 
som  motvigt  ställa  den  ärliga,  om  an  läga  utskyld,  genom 
hvilken  denna  tjänares  redan  förut,  läga  lön  ärligen  för- 
minskas.  Dessutom  vore  en  sädan  ambulatorisk  tjänst 
möjlig  endast  dar  det  funnes  flere  torp  att  tillgä.  Men 
huru  reda  sig,  om  alla  dessa  torpare  äro  sädana  att  de  af 
en  eller  annan  orsak  ej  lämpa  sig  säsom  skogvaktare, 
och  det  ej  finnes  nägon  annan  pä  orten?  Nägon  annan  räd 
finnes  ej,  an  att  välja  en  person  tili  tjänsten  som  är  därtill 
oduglig.  Dessa  torpare  vore  säledes  alltid  berättigade  tili 
att  täfla  om  tjänsten,  därföre  att  de  äro  torpare  i  det  om- 
räde  der  skogvaktareombytet  försiggär;  men  en  allmän, 
fri  täflan,  grundad  pä  förmäga  och  duglighet  blefve  äsido- 
satt.  Det  är  nog  sannt,  att  man  genom  en  sä  att  säga 
finansoperation  künde,  genom  dessa  nya  utskylder,  ärli- 
gen äterfä  omkring  16  ä  20  tusen  mark,  af  de  utgifter, 
hvilka  tillsättandet  af  dessa  tvenne  eller  trenne  skogvak- 
tare i  hvart  revier  skulle  medföra,  men  den  nytta  därige- 
nom  vunnes  blefve  tili  den  grad  problematisk,  att  om  ofvan 
berörda  skuggsidor  uppmärksammas,  en  sädan  längt  in  i 
framtiden  riktad  och  pä  densamme  invärkande  förändring 
som  den,  hvilken  föresläs  i  Forststyrelsens  förslag  af 
den  10  sistförflutne  Februari,  ej  sävidt  den  berör  för- 
bättrandet  af  de  nuvarande  skogvaktarnes  löneförmäner, 
kan  anses  medföra  den  förbättring,  hvilken  en  intensivare 
skogskötsel  och  tidens  kraf  fordra. 

Fastän  det  vore  innerligen  önskvärdt  att  utgifterna 
för  kronoskogarnes  skötsel  blefve  möjligast  smä,  anser  jag 
det  dock  alldeles  nödvändigt  att  de  nuvarande  skogvak- 
tarnes löner  förhöjas  sä  mycket,  att  deras  existens  blir 
betryggad  och  det  förefinnes  hopp  om,  att  tili  dessa  tjänster 
fä  dugande  man,  om  ock  sädana  som  sakna  fackutbildning. 

De,  i  det  föregäende,  uttalade  tankarne  äro  ensidiga, 
grundade  som  de  äro  pä  i  ett  enda  revier  samlade  erfaren- 
heter.     Större  betydelse  utbeder  jag  ej  häller  för  dem  an 


87 

att  de  matte  fä  utöfva  en  om  liten  invärkan  pä  afgöran- 
det  af  ifrägavarande  fräga,  hvars  bärvidd  utsträckes  längt 
in  i  framtiden. 

Med  anledning  af  dessa  i  det  föregäende  framlagda  tan- 
kar,  vägar  jag  föreslä: 

Att  Forstföreningen  ville  hos  Forststyrelsen  göra 
framställning  om,  att  erfarne  öfverforstmästare  och  forst- 
mästare  frän  olika  delar  af  värt  land  skulle  sammankallas 
tili  gemensam  öfverläggning,  därvid  detaljerna  uti  ifrägava- 
rande föreslagna  förändring,  blefve  underkastad.e  närmare 
granskning  och  dar  ett  i  detalj  gäende  förslag  i  ärendet 
utarbetades,  för  att  tili  Forststyrelsen  öfversändas. 

Borenius.  Efter  att  hafva  gifvit  statistiska  upplysnin- 
gar  om  i  Viborgs  län  befintliga  revier,  hvilka  Neovius  sade 
sig  känna  tili,  ansäg  han  att  St.  Michels  revier  utgör  ett 
undantag  frän  regeln,  da  det  är  sammansatt  af  flere  skilda 
kronojordar,  hvilka  äro  pä  ända  tili  30  mils  afständ  frän 
hvarandra.  Pä  hvart  större  omräde  borde  forstmästaren 
hafva  en  skolad  skogvakt  säsom  hjälp,  samt  de  nuvarande 
skogvakterna  dessutom  säsom  extra. 

Hannikainen  yttrade  sin  fägnad  öfver  de  framlagda 
äsigterna,  men  uppmanade  mötesdeltagarne  att  ej  häUer 
förbise  den  praktiska  sidan  af  saken.  Forststyrelsens  för- 
slag afsäg  hvad  som  künde  ästadkommas  med  tanke  pä 
den  närmaste  framtiden.  Forststyrelsen  ansäg  det  inga- 
lunda  omöjligt,  att  det  i  en  framtid  künde  fäs  endast  ut- 
bildade  man  tili  skogvaktaretjänsterna.  Men  da  det  i  alla 
fall  ännu  ej  gär  för  sig  borde  forstmästarene  tili  en  början 
fä  ätminstone  nägra  sädana  sig  tili  hjälp  i  hvart  revier. 
De  borde  ej  fä  vara  bundna  af  jordbruk  för  att  kunna 
använda  alla  sina  krafter  för  forstliga  arbeten. 

Forststyrelsens  förslag  omöjliggör  ej  att  de  nuva- 
rande skogvakterna  künde  erhälla  löneförhöjning.  Men 
künde  regeringens  bifall  erhällas  för  den  föreslagna  ökade 
utgiften  af  180  tusen  mark  finge  man  tili  att  börja  med 
vara  mycket  tacksam,  och  först  därefter  künde  man  börja 


88 

tänka  pä  att  erhälla  mer.  Det  mest  skriande  behofvet 
blefve  väl  i  alla  fall  därmed  afhjälpt. 

Ett  förslag  har  gjorts  om  grundläggandet  af  tvenne 
nya  skogvaktareskolor,  hvarigenom  man,  ifall  förslaget  gär 
igenom,  artigen  künde  emottaga  55  elever.  Talaren  upp- 
manade  an  en  gäng  att  frägan  matte  behandlas  med  hän- 
syn  tili  dess  nuvarande  praktiska  Ständpunkt.  Antagligen 
äro  alla  ense  äfven  om  dess  framtida  utveckling. 

Riddelin  uppläste  sitt  här  nedan  införda,  skriftliga 
andragande: 

Frägan  om  förbättringar  inom  skogvaktarekären,  hvil- 
ken  redan  under  ett  par  tiotal  är  varit  ifrägasatt,  synes 
nu  pä  initiativ  af  Forststyrelsen  närma  sig  sitt  afgörande. 

Af  det  förslag  som  medföljde  Forststyrelsens  circulär 
af  den  10:de  sist  förflutne  Februari,  f ramgär  tydligt  att 
Forststyrelsen  tankt  sig,  att  bevakandet  af  skogen  mot 
ävärkan,  skogsbrand  m.  m.,  säledes  det  egentliga  skogvak- 
tarearbetet,  äfven  framledes  bör  kunna  handhafvas  af  llk- 
nande  oskolade  skogvaktare  säsom  hittils,  tili  och  med 
utan  tillökning  af  deras  löner.  Det  föreföll  nästan  som 
om  Forststyrelsens  förslag,  hvilket  bland  annat  äfven  in- 
nehäller  förslag  om  skogvaktartorpens  beskattning  säsom 
vanliga  kronoskogstorp,  äfven  innebure  en  önskan  att  för- 
minska  den  närvarande  lönerna,  ifall  ej  afsikten  vore 
den  att  bibehälla  torpet  obeskattadt  sä  länge  det  bebos 
af  en  skogsvakt.  Dessa  skogsvakter  komme  da  att  be- 
traktas  säsom  extra,  och  dessutom  skulle  tvä  ä  tre  sä 
kailade  ordinarie  skogvakter  komma  att  anställas  i  hvart 
revier,  med  en  ärslön  af  800  mk  förutom  bostad  eller 
100  mk  i  hyresmedel. 

Forststyrelsens  förslag  motsvarar  i  hufvudsak  hvad 
som  blifvit  uttaladt  af  forsttjänstemännen.  Skogvaktarbo- 
ställena  ha  af  forstkären  betraktats  säsom  olämpliga,  i  ty 
att  de  utgöra  ett  hinder  för  forstmannens  handlingsfrihet 
vid  skogvaktareombytet,  och  torpen  ej  blifva  väl  vär- 
dade  af  skogvaktare,  hvilka  veta  sig  vara  tvungna  att  afstä 


89 

frän  torpet  pä  samma  gäng  de  skilja  sig  eller  skiljas  frän 
tjänsten  samt  da  jordbruksarbetet  pä  skogvaktarebostället 
kan  förebäras  som  svepskäl  tili  försummandet  af  skog- 
vaktaretjänsten  under  den  brädaste  arbetstiden,  och  da 
den  afkastning  ställets  jordbruk  ger  skogvaktaren,  ofta  är 
sä  obetydlig,  att  den  ej  är  af  nägot  egentligt  värde  m. 
m.  d.  Pä  vissa  orter  i  mellersta  och  södra  Finland,  dar 
skogvaktarboställena  utvecklats  tili  förmögnare  jordbruks- 
lägenheter  och  dar  bevakningsomrädena  äro  jämfö* 
relsevis  smä,  sä  att  bevakningen  ej  tar  nämnvärd  tid 
i  anspräk,  künde  likväl  bibehällandet  af  skogvaktarlägen- 
heterna  tagas  i  försvar,  fastän  jag  för  min  del  gärna  säge 
dem  slopade  öfverallt  säsom  jordbrukslägenheter  och  sä- 
som  utgörande  skogvaktarelöner,  da  däremot  skogvak- 
tarebostäder  pä  vissa  stallen  inom  kronoskogarne  torde 
vara  af  behofvetpäkallade.  Hvad  de  nuvarande  skogvaktar- 
lönerna  vidkommer,  sä  torde  det  vara  ganska  klart,  äfven 
om  skogvaktaretjänsten  inskränkes  endast  tili  att  motar- 
beta  äverkan,  att  de  likväl  äro  i  behof  af  att  förbättras.  Ingen 
behöfver  inbilla  sig  att  man,  tili  exempel  pä  orter,  dar 
skogsbrand  och  ävärkan  ännu  äro  vanliga  företeelser,  med 
nuvarande  löner  kan  erhälla  en  man  som  effektivt  künde 
hindra  detta  onda.  En  man,  hvars  lön  är  sä  dälig,  att  han 
ständigt  är  beroende  af  sina  grannars  hjälp,  kan  ej  ätnjuta 
den  aktning,  att  hans  förbud  respekteras  eller  att  hans  upp- 
maningar  ätlydas,  tili  exempel  vid  inträffande  skogs- 
brand; dessutom  kan  han  säsom  ekonomiskt  beroende 
ej  häller  själf  känna  sig  tillräckiigt  stark  för  att  fä  sina 
befallningar  hörsammade;  lönerna  böra  enligt  min  äsikt 
ovillkorligt  förhöjas. 

Hvad  särsküdt  lönen  i  spannmäl  vidkommer,  bör  den, 
enligt  min  äsikt,  afskaffas;  de  länga  distanserna  för- 
svära  nämligen  afhämtningen  och  göra  den  dyr,  hvarför- 
utom  den  spannmäl,  som  erhällits  ur  kronans  spannmäls- 
förräd  ibiand  visat  sig  underhaltig.  För  min  del  anser  jag 
säledes  att  skogvaktarelönerna  böra  utbetalas  enbart  i  gäng- 


90 

bart  mynt  frän  100  tili  300  samt  tili  och  med  400  mark  ora 
äret,  beroende  af  omrädets  storlek  och  svärighet  att  bevaka 
detsamma,  af  prisetpälifsförnöderheternapä  orten  m.m.  Här- 
till  kommer  en  tillökning  af  minst  80  mk  i  hyresmedel,  ifall 
skogvaktaren  ej  bebor  ett  skattskyldigt  kronoskogstorp,  i 
hvilket  fall  summan  skulle  minskas  med  hälften;  sä  länge 
skogvaktaren  bebor  skattefritt  boställe  eller  ifall  han  er- 
häller  bostad  af  staten,  kan  han  naturligtvis  ej  erhälla  hy- 
resmedel. Det  vore  önskligt  att  antalet  af  dessa  skogvak- 
tare  i  de  revier,  dar  ävärkan  försiggär  oftare,  eller  dar 
skogsbrand  ej  är  nägot  ovanligt  och  bevakningsomrädena 
äro  stora,  i  nägon  man  ytterligare  ökades,  da  däremot 
antalet  skogvaktare  pä  andra  orter  med  lugnare  förhällan- 
den  künde  minskas  genom  sammanslagning  af  mindre  be- 
vakningsomräden.  Härigenom  blefve  de  ökade  utgifterna 
ej  särdeles  kännbara  och  naturligt  är  äfven  att  de  obe- 
tydliga  löner,  hvilka  under  första  tiden  af  den  ordnade  skogs- 
värden  ansägos  mättliga,  under  förändrade  förhällanden,  da 
lefnadsomkostnaderna  mängdubblats,  ej  mera  i  nägot  fall 
kunna  anses  vara  tillräckliga. 

Förutom  ofvannämda  extra  skogvaktare,  anser  Forst- 
sty reisen  ytterligare  160  s.  k.  ordinarie  skogvaktare  tili  en 
början  vara  af  behofvet  päkallade,  tili  hvilkas  löner  kan  an- 
tagas  ätgä  cirka  14,000  mark.  Af  dessa  skulle,  under  de 
10  första  ären  antagligen  ej  behöfvas  mer  an  högst  100, 
ty  om  revieren  i  Uleäborgs  län,  enligt  Forststyrelsens  för- 
slag,  minskas,  künde  man  i  mänget  ödemarksrevier,  hvarest 
under  en  läng  tid  ej  andra  forstliga  arbeten  an  sädana, 
som  erfordras  tili  försäljning  af  sägtimmer  kunna  utföras, 
reda  sig  utan  skolade  skogvaktare,  i  andra  revier  vore  en 
skogvaktare  tillräcklig,  och  sälunda  finge  de  södra  revieren 
flere  sädana  tili  forstmästarens  disposition.  Sälunda  skulle 
de  förökade  omkostnaderna  för  bevakningen,  enligt  min 
äsigt  ej  öfverstiga  det  af  Forststyrelsen  beräknade  beloppet. 
Hufvudpunkterna  i  mitt  förslag  vore  säledes: 
1)  De  nuvarande  skogvaktarelägenheterna  blefve 
beskattade  säsom  kronoskogstorp,  utom  i  undantagsfall,  da 


91 

särskilda  omständigheter  fordra  bibehällandet  af  dem  vid 
det  gamla. 

2)  Spannmälslönen  afskaffas. 

3)  Den  extra  skogvaktarens  lön  vare  minst  100,  högst 
400  mk. 

4)  Säsom  hyresmedel  mä  en  skogvaktare,  som  ej  bebor 
ett  kronoskogstorp  erhälla  80  mk  i  äret,  men  säsom  krono- 
skogstorpare  endast  40  mark;  en  skogvaktare,  som  ätnjuer 
bostad   af  staten  är  ej  berättigad  att  erhälla  hyresmedel. 

5)  1  hvart  revier,  dar  omständigheterna  sädant  for- 
dra, tillsättes  en  skolad  skogvakt,  eller  flere,  ifall  behofvet 
sädant  päkallar  och  skogsvaktare  kunna  erhällas,  med  en 
af  Forststy reisen  föreslagen  lön  af  800  mk  i  äret  och  100 
mark  i  hyresmedel,  samt  med  rättighet  att  erhälla  antin- 
gen  dagspenning  för  stämplingsarbete,  eller  allt  om  allt 
100  mark  i  äret  säsom  ersättning  för  reseomkostnader. 

Nßoviüs  sade  sig  ej  hafva  förstätt  att  ett  i  detalj 
gäende  förslag  för  de  olika  revieren  skulle  uppgöras  och  där- 
för  hade  han  ej  häller  talat  särskildt  om  St.  Michels  revier. 
I  Forststyrelsens  förslag  föresläs  en  lön  af  800  mark  i  äret 
ät  den  skolade  skogvaktaren,  samt  100  mark  i  äret  säsom 
hyresmedel.  Enligt  talarens  äsikt  borde  skogvaktaren,  ifall 
han  bör  bosätta  sig  pä  landet,  äfven  fä  litet  potatisland 
samt  ängsmark  för  tvänne  kor,  da  lifvet  pä  landet  värkli- 
gen  kan  bli  tryckande,  ifall  alla  lifsförnödenheter  mäste 
köpas. 

Harlin.  Med  anledning  af  Forststyrelsens  ifräga- 
varande  circulär,  hvilket  berör  regiering  af  skogvakternas 
ställning  i  kronoskogarne,  ber  talaren,  att  med  stöd  af  sina 
erfarenheter  i  Ijo  inspektionsdistrikt  och  i  Kuopio  län,  fä 
beröra  nägra  punkter. 

I  Ijo  inspektionsdistrikt  har  kronan  inköpt  torpen  i 
och  för  skogvaktareboställen.  Det  är  ju  naturligt,  att  skog- 
vaktarnes  efterkommande,  under  sädana  förhällanden,  ej 
komma  att  njuta  nägon  fördel  af  dem,  da  torpens  inlö- 
sande  ej  kan  komma  i  fräga,  da  de  äro  statens  egendom. 
En  följd  häraf  äter  är,  att  skogvakterna  ej  bry  sig  om  att 


92 

liälla  torpen  i  godt  skick.  I  Kuopio  län  är  förhällandet 
ett  annat.  Dar  har  den  nykomne  gärna  erlagt  lösen  för 
torpet,  antingen  ät  sin  föregängare  eller  hans  arfvingar. 
Da  skogvaktaren  härigenom  har  haft  en  möjlighet  att  erhälla 
ersättning  för  sitt  arbete,  hafva  torpen  äfven  hällits  i  bättre 
skick.  Det  har  vanligen  funnits  sä  mänga  spekulanter  i  Kuo- 
pio län  och  sä  höga  pris  ha  betalats,  att  äfven  själfva 
tjänsten  antagligen  ibland  blifvit  köpt. 

Hvad  dödsfallen  beträffa,  hafva  de  efterlefvande,  i 
Kuopio  län  alltid,  och  ej  säsom  forstmästar  Neovius  sade, 
endast  ibland,  fätt  sälja  sitt  torp  ät  nägon,  säsom 
skogvaktare  användbar  person.  Talaren  künde  för  sin  del 
ej  godkänna,  att  skogvaktartjänsten  skulle  förflyttas  frän 
torp  tili  torp,  da  valfriheten  härigenom  blefve  för  mycket 
inskränkt,  da  den  nämligen  skulle  inskränkas  tili  förefintliga 
torpare.  Dessutom  är  det  ingalunda  likgiltigt  med  afseende 
ä  skogseld  och  ävärkan,  hvar  skogvaktaren  är  bosatt. 

För  att  förbättra  förhällandena,  är  det  nödvändigt 
att  erhälla  skolade  skogvaktare  dar,  hvarest  afsättnings- 
förhällandena  göra  det  möjligt.  Redan  det  vore  en  stör 
förbättring. '  Talaren  förenade  sig  äfven  med  öfverforstmä- 
star  Riddelin  om  förslaget  att  afskaffa  spannmälslönen.  Lö- 
nen  i  spannmäl  har  förordats  pä  den  grund,  att  skogvak- 
tarne  därigenom  kunna  erhälla  utsädesfrö,  men  detta  ut- 
säde  blir  dem  ofta  mycket  dyrt,  genom  att  de  ofta  fä  af- 
hämta  det  frän  aflägset  belägna  trakter. 

Neovius:  Forstmästar  Harlin  sade  det  talaren  skulle 
pästätt  att  bifall  tili  torpets  försäljning  endast  i  vissa 
fall  skulle  blifvit  gifven.  Detta  hade  talaren  ej  menat, 
utan  hade  hau  tvärtom  velat  framhälla  att  sättet  var  all- 
mänt.  Skulle  det  äfven  gä  pä  samma  satt  som  i  Kuopio 
län,  är  sättet  ej  godt  för  det,  ty  torpets  arfvingar  veta  att 
torpet  bör  säljas.  Slumpen  afgör  om  försäljningen  blir  för- 
delaktig. 

Tammelander:  Antagligen  existerar  blott  en  äsigt  om 
innehället  af  Forststyrelsens  circulär,  den  nämligen,  att  om 


93 

det  förverkligas,  forstsaken  därigenom  gjort  ett  sä  stört  fram- 
steg,  att  sädant  ej  händt  pä  länga  tider.  Tjänstemännen 
äro  Forststyrelsen  tacksamma  för,  att  den  börjat  aflägsna 
detta  tryckande  missförhällande.  I  fall  större  arbetskrafter 
hade  blifvit  gifna  redan  tidigare,  hade  resultaten  i  mänga 
revier  utfallit  annorlunda  an  hvad  nu  är  fallet. 

Talaren  ansäg  det  ej  vara  skäl  att  nu  vidröra 
detaljer.  Hufvudsaken  vore  nu  att  iä  tvä  eller  tre  skolade 
skogvaktare  tili  de  revier,  dar  de  äro  af  behofvet  päkallade. 
Pä  de  norra  revieren  borde  medlen  tillsvidare  ätminstone 
ej  förslösas,  utan  borde  de  användas  dar,  hvar  de  göra 
större  nytta.  Talaren  hoppades  slutligen,  att  Forststyrelsen 
och   dess   driftige  chef  matte  kunna   realisera  denna  sak. 

Borenius:  1  projektet  anses  boställstorpen  olämpliga 
för  skogvaktame.  Enligt  talarens  äsigt  vore  det  lämp- 
ligare  ätminstone  i  Viborgs  län,  om  skogvaktaren  hade  bo- 
stad  och  nägot  potatisland,  samt  tillräcklig  ängsmark  för 
tvänne  kor.  Sannt  är  ju  nog  att  familjen  kommer  i  en  svär 
ställning  om  mannen  dör,  men  detta  kan  man  ej  anse  som 
ett  hinder,  ty  saken  är  ju  den  samma  i  alla  tjänster  dar 
tjänstemännen  besitter  ett  boställe.  Sälunda  mäste  tili 
exempel,  forstmästarebostället  under  liknande  förhällan- 
den  afträdas  efter  forstmästarens  död. 

Tammelander:  I  skogvaktarnes  ekonomiska  ställning 
finnes  ställvis  rent  af  skriande  missförhällanden.  Ijo  inspek- 
tionsdistrikt  har  särskildt  omnämnts  säsom  exempel  i 
Forststyrelsens  circulär.  Dar  ätnjöto  13  skogvakter  är  1903, 
fattighjälp.  Forststyrelsen  äläge  att  draga  försorg  om  att 
sädant  ej  matte  förekomma,  ifall  orsaken  därtill  ej  ligger 
i  skogvaktarnes  egen  liknöjdhet  och  försumlighet.  Sädana 
skogvaktare  borde  skiljas,  och  deras  familjer  finge  blifva 
värnlösa,  da  sädant  däremot  ej  borde  fä  förekomma  efter 
en  duglig  skogvaktares  död. 

Harlin:  Det  har  sagts  att  en  skogvakt  ej  hinner 
bruka  jorden,  men  skulle  han  besitta  odlingar,  künde  hans 


94 

familj  äfven  ha  tillfälle  att  erhälla  arbete  i  hemmet,  da 
han  omöjligt  kan  föda  en  familj  utan  en  1,000  marks  ärlig 
inkomst. 

Cajanus:  Da  frägan  blifvit  aktuell  och  Forststy- 
relsen  ansett  sig  kunna  uttaga  ifrägavarande  steg,  hade 
talaren  rädgjort  om  saken  med  flere  ämbetsbröder.  Han 
hade  observerat  att  äsigterna  angäende  mindre  saker  be- 
tydligt  divergerar.  Da  det  är  sä  godt  som  omöjligt  att 
fä  tili  stand  ett  allmänt,  för  alla  orter  passande  förslag, 
vore  det  kanske  skäl  att  insamla  statistiska  uppgifter 
om  skogvaktarnes  ekonomiska  ställiiing  säväl  för  olika  in- 
spektionsdistrikt  som  revier,  och  därefter  vidtaga  föränd- 
riiigar  pä  denna  grund. 

Neovius  trodde  ej  att  det  arbete  och  den  möda  dessa 
komiteer  och  upplysningar  medförde,  uppvägdes  af  mot- 
svarande  nytta. 

Borenius  understödde  Cajanus  i  detta  afseende. 

Harlin  förenade  sig  med  föregäende  talare. 

Hannikainen:  Utskottet  i  komitön  för  den  obesuttna 
befolkningen,  har  samlat  sä  noggranna  uppgifter  därom, 
att  forstföreningen  knappast  kan  komplettera  dem  och  stä 
dessa  uppgifter  säväl  tili  Forststyrelsens  som  Forstförenin- 
gens  disposition. 

Neovius  trodde  äfven  att  dessa  uppgifter  voro  till- 
fylles.  Talaren  tankte  sig  att  i  händelse  af  att  förändrin- 
gar  komma  att  vidtagas,  Forststyrelsen  antagligen  därförin- 
nan  af  forstmännen  infodrar  i  bestämd  riktning  gäende 
förslag,  hvilka  granskas  af  öfverforstmästaren,  och  trodde 
talaren  att  detta  borde  hinna  tili. 

Cajanus  hade  ej  afsett  att  Forstföreningen  skulle  till- 
sätta  en  komitö,  utan  borde  man  bedja  Forststyrelsen  därom, 
men  äfven  detta  vore  ju  onödigt,  ifall  sä  noggranna  uppgif- 
ter redan  föreligga.  Hade  ej  afsett  skilda  projekt  för  hvart 
särskildt  revier,  utan  allmängiltigare  sädana. 

Harlin:  Frägan  om  skogvaktarnes  ekonomiska  ställ- 
ning  har  diskuterats.    Den  är  beroende  af  lönen,  som  är 


95 

dälig,  af  äkerbruket,  hvilket  ej  heller  lämnar  stör  hjälp, 
da  bade  jordbruket  och  kreaturskötsehi  hafva  statt  pä  en 
lag,  fastän  pä  senare  tid  förbättrad  Standpunkt  samt  af 
tillfälle  tili  arbetsförtjänst,  hvilket  kanske  mest  inverkat 
pä  deras  inkomster  och  ekonomiska  stäUning.  — 

Sedan  genom  omröstning  beslut  blifvit  fattadt  att 
formulera  en  skild  kläm  i  frägan  samt  att  dessutom 
ingä  tili  Forststyrelsen  med  anhällan  om  att  Forststyrelsen 
matte  tillsätta  en  skild  komite  för  att  slutbehandla  frägan 
och  för  utarbetande  af  ett  detaljeradt  förslag,  valdes  her- 
rarne  Harlin,  Wasastjerna  och  Renfors  att  uppgöra  för- 
slag tili  klämmar  samt  ombads  Cajanus  att  bistä  dem 
därmed.  Under  andra  mötesdagen  ankom  ännu  följande 
af  forstmästar  A.  Ahlberg  uppsatta  skriftliga  betänkande, 
hvilket  försenadt  blef  ouppläst: 

Hvilka  synpunkter  böra  beaktas  vid  den  enligt  Forst- 
styrelsens  Circulär  af  den  Will  04,  förestäende  omregle- 
ringen  af  bevakningen  i  landets  kronoskogar? 

Da  jag  pä  uppmaning  gär  att  framställa  mina  äsig- 
ter  i  denna  fräga,  vill  jag  tili  att  börja  med  framhälla  det 
mina  uttalanden  endast  afse  förhällandena  i  södra  och 
mellersta  Finland,  dar  jag  haft  och  har  min  tjänstgöring, 
medan  jag  om  nordfinska  förhällanden  saknar  närmare 
kännedom.  Tillika  fär  jag  meddela,  att  jag  af  flere  orsa- 
ker  varit  hindrad  att  egna  föreliggande  utlätande  den  tid  och 
omsorg  saken  egentligen  skulle  erfordrat,  hvarföre  jag  an- 
häller  om  öfverseende  för  möjliga  bristfälligheter.  Men 
da  jag  är  lifligt  öfvertygad  om  frägans  synnerliga  vigt  för 
vär  statsskogshushällning,  har  jag  ej  tvekat  att  draga  mitt 
strä  tili  Stacken. 

Uti  sitt  kända  ^Underdäniga  Memorial  angäende 
skogarna  uti  Storfurstendömet  Finland",  af  den  18  augusti 
1858,  hvilket  för  hushällningen  med  statsskogarna  i  värt 
land  är  af  grundläggande  betydelse,  yttrar  Edm.  von  Berg 
följande:  „Der  Forststaat,  wie  ihn  Finnland  bedarf,  kann 
sich,  wie  schon  mehrfach  angedeutet  wurde,  nur  allmählig 


96 

entwickeln,  wie  immer  mehr  und  mehr  Personal  herausge- 
zogen wird.  Gewiss  aber  ist  es  ratsam,  sogleich  beim 
Beginn  einen  vollständigen  Organisationsplan  aufzustellen 

."     Dessa  tänkvärda  ord  anser  jag  äfven  borde  ta- 

gas  tili  motto  vid  förestäende  omorganisation  af  beva- 
karekären.  Säledes,  endast  en  smäningom«  steg  för  steg 
skeende  utveckling  och  regiering  af  nuvarande  förhällan- 
den  med  bibehällande  af  det,  som  visat  sig  fylla  sin  plats. 
Att  definitift  organisera  bevakningen  i  kronoskogarna  kan 
nu  endast  ifrägakomma  i  de  delar  som  förklarats  för 
kronoparker  och  hvilka  sälunda  komma  att  för  kronans 
skogshushällning  bibehällas.  Ä  öfriga  delar  mäste  det  nu- 
varande systemet  i  hufvudsak  bibehällas  med  de  förbättringar 
som  förhällandena  oundgängligen  kräfva.  Främst  kommer 
da  en  oundviklig  löneförhöjning  för  de  skogvaktaretjänster, 
som  för  framtiden  synas  nödvändigt  böra  bibehällas.  An- 
gäende  otillräckligheten  af  nuvarande  skogvaktarelöner  i  all- 
mänhet,  är  redan  sä  mycket  skrifvet  och  sagdt,  att  den  saken 
ej  mera  torde  behöfva  upptagas.  Säsom  undantag  härutinnan 
bör  dock  framhällas  förhällandet  uti  Wiborgs— St.  Michels 
läns  inspektionsdistrikt,  dar  denuvarande  skogvaktarelönerna 
i  samtliga  revier,  med  undantag  af  St.  Michels,  mäste  anses 
för  tiden  i  allmänhet  füllt  tillfredsstäUande  och  dar  endast 
nägot  jämförelsevis  mindre  tillskolt  för  anställande  af  en 
i  skola  utbildad  bevakare  för  de  revier,  dar  sädana  sak- 
nas,  torde  blifva  behöfligt.  Skogvaktarne  i  de  nordliga 
revieren  af  sagde  inspektionsdistrikt  ätnjuta  i  lön  300  mk. 
per  är  och  därtill  sina  boställen,  hvilka  i  allmänhet  befin- 
nas  i  füllt  försvarligt  skick,  i  de  sydligare  reviren  är  kon- 
tanta  aflöningen  nägot  högre.  Därjämte  ätnjuta  skog- 
vaktarne ersättning  för  hyggesbevakning  och  stämpling 
med  2  mark  per  dag,  men  för  kulturarbeten  i  regeln  icke 
inom  eget  bevakningsomräde.  Detta  sagda  lönebelopp, 
300  mark  per  är  jämte  boställe,  förefaller  mig  att  för  när- 
varande  vara  lämpligt  som  normallön  för  heia  mellersta 
och    södra    Finland,   med  de  af  lokala  förhällanden  samt 


97 

bostäUets  beskaffenhet  föranledda  modifikationerna.  I  revier 
med  större  underhandförsäljning,  borde  äfven  skogvakterne 
härföre  ätnjut  askild  ersättning,  antingen  i  form  af  dagarf- 
vode  eller  hellre  och  lämpligare  efter  nägon  viss  ersätt- 
ning per  utsynad  kubikmeter  eller  lass,  och  ingalunda  af 
köparne  direkte  ersättas.  —  Bora  da  skogvaktareboställena 
i  allmänhet  bibehällas?  Härtill  svarar  jag:  ja,  ätminstone 
i  södra  och  mellersta  Finland.  Innehafvandet  af  ett  mätt- 
ligt  stört  boställe  gör  skogvaktaren  mera  oberoende  af 
omgifvande  grannar,  gifver  hans  familj  ständigt  tillfälle 
tili  produktivt  arbete  och  medför  mänga  andra  fördelar, 
som  blefve  svära  att  med  penningar  ersätta.  Visserligen 
finnas  nu  sädana  boställen,  som  äro  olämpligt  belägna 
och  äfven  sädana,  som  äro  eller  framdeles  blifva  obehöf- 
liga,  hvarom  mera  längre  fram.  Dessa  kunna  lämpligast 
i  öfverensstämmelse  med  det  Forsstyrelsens  circulär  vid- 
fogade  förslaget,  förvandlas  tili  kronoskogstoip,  dock  med 
skyldighet  för  besittaren  att  tili  kronan  ätergälda  de  kost- 
nader,  som  af  densamma  utgifvits  för  boställets  i  fräga 
bebyggande  och  odling.  Den  rätt  tili  ersättning  för  ä 
boställe  nedlagdt  arbete,  som  §  10  uti  Instruktionen  af  är 
1859  tillerkänner  afträdaren,  anser  jag  böra  t.  v.  utgöras 
af  egaren,  d.  v.  s.  kronan.  I  ödemarker,  som  sakna  vä- 
gar  och  dar  jordbruk  endast  med  svärighet  och  uppoffrin- 
gar  kan  bedrifvas,  böra  ej  skogvaktareboställen  bebyggas 
eller  uppehällas. 

Men,  säsom  i  Forststyrelsens  circulär  framhälles,  ett 
enbart  ökande  af  lönerna  medför  icke  motsvarande  gagn. 
Större  fordringar  mäste  da  ocksä  kunna  ställas  pä  bevak- 
ningspersonalen  och  densamma  bör  kunna  egna  mera  tid 
ät  tjänstegöromälen  an  härtills  varit  fallet,  samt  äfven  i 
nägon  man  bidraga  tili  att  trygga  framtiden  för  sig  själf 
och  sin  familj  vid  händelse  af  invaliditet  eller  fränfälle.  I 
en  del  fall  torde  nuvarande  bevakningsomräden  kunna 
sammansläs  och  det  indragna  bostället  bibehällas  säsom 
kronoskogstorp,  med  skyldighet  för  innehafvaren  att  tjänst- 

7 


98 

göra  säsom  extra  skogsvakt,  dar  han  tili  sädant  finnes 
lämplig,  samt  att  utan  ersättning  bevaka  ett  visst  omräde 
för  äverkan  och  eld,  pä  satt  Forststyrelsens  circulär  gifver 
vidhanden.  Förslag  tili  en  dylik  sammanslagning  och  om- 
reglering  af  bevakningsomräden  torde  lämpligast  ske  i 
sammanhang  med  nu  pägäende  revisioner  med  skogshus- 
hällningen  uti  revieren.  —  Sannt  är  äfven  att  den  nuva- 
rande  bevakarekärens  medlemmar  oftast  sakna  hvarje 
utbildning,  den  äldre  generationen  är  vanligen  t.  o.  m. 
okunnig  i  skrifkonsten.  Men  ä  andra  sidan  har  för  dess 
utbildning  intet  tillgjorts,  och  har  jag  städse  fünnit  ät- 
minstone  hos  den  yngre  generationen  af  skogvaktare,  en 
god  vilja  att  lära  sig  och  inhemta,  blott  tillfälle  därtill 
gifves.  Da  därjemte  vanligen  en,  sä  att  säga,  traditionell 
skogsvana  och  kännedom  om  förhällandena  inom  bevak- 
ningsomrädet  och  omnejden,  i  förening  med  vana  vid  af- 
verkningar  och  förefallande  enklare  skogsarbeten  ofta  före- 
finnes  jämnsides  med  bepröfvad  ärlighet,  anspräkslöshet 
och  pälitlighet,  vore  det  enligt  mitt  förmenande  ett  miss- 
grepp  att  ej  begagna  sig  af  detta  förefintliga  material. 
Föröfrigt  är  det  ingalunda  skolutbildningen  ensam,  soni 
danar  en  duglig  skogvakt  eller  annan  fackman,  ehuru 
det  feiet  sä  att  säga  ligger  i  tidsandan,  att  antaga  skol- 
kunskaper  vara  detsamma  som  bildning.  Tvärtom  ser 
man  ofta  mycket  duglige  yrkesmän  t.  ex.  byggmästare, 
som  ätnjutit  endast  bristfällig  skolundervisning.  Och  att 
detta  oftare  skall  vara  fallet  vid  ett  sä  praktiskt  yrke,  som 
skogvaktarens,  Säger  sig  själft  och  bekräftas  af  erfarenhe- 
ten.  Da  därtill  kommer  att  hushällningen  i  de  flesta  re- 
vier  är  inskränkt  tili  timmerblädning  samt  enklare  kultur- 
ätgärder,  torde  det  tillsvidare  vara  nog,  om  uti  de  revier, 
dar  nägot  intensivare  skogsbrukssätt  tillämpas,  en  eller 
möjligen  tvä  uti  skogvaktareskola  fullständigt  utbildade 
skogvakter  anställas.  I  motsats  tili  kronoskogskomitän  af 
är  1896,  anser  jag  därföre  att  fordringen  ä  genomgängen 
kurs  vid  skogvaktareskola  icke  bör  uppställas  som  oefter- 


99 

gifligt  vilkor  för  erhällande  af  ordinarie  kronoskogvaktare- 
tjänst,  utan  endast  en  mogenhetsexamen  efter  2-ärig  prof- 
tjänstgöring,  sädan  den  föresläs  i  herrar  Kihlmans  och 
Wredes  tili  sagde  komitös  utlätande  vidfogade  reservation. 
Komit6n  har  äfven  föreslagit  att  samtlige  ledigblifne  skog- 
vaktaretjänster  skulle  besättas  endast  provisionelt,  tilldess 
tillgäng  pä  examinerade  sökanden  yppar  sig.  Ett  sädant 
tillvägagäende  skulle,  utom  andra  betänkliga  sidor,  i  de 
flesta  fall  medföra  en  vanhäfd  af  skogvaktarebostäUena, 
och  detta  desto  större  ju  aflägsnare  belägna  och  af  natu- 
ren  sämre  lottade  de  äro.  Äfven  torde  det  i  alla  händel- 
ser  komma  att  dröja  ganska  länge  innan  examinerade  per- 
soner künde  fäs  tili  samtlige  kronoskogvaktaretjänster.  Ty 
säkerligen  kommer  här  likasom  fallet  varit  i  Sverige,  en 
stör  del  af  de  frän  skogvaktareskolan  utgängna  eleverna 
att  välja  den  i  mänga  afseenden  fördelaktigare  bolags- 
eller  privata  tjänsten,  dar  man  äfven  alltmer  börjar  skaffa 
sig  kunnige  arbetsledare  och  söker  ordna  sin  skogshus- 
hällning.  Däremot  ville  jag  pä  det  varmaste  understöda 
komit6ns  förslag  om  kortare  kurser  för  den  nuvarande 
skogvaktarepersonalen  pä  därtill  lämplige  revier,  i  hvilken 
fräga  jag  tidigare  yttrat  mig  uti  Forstföreningens  Medde- 
landen,  Band  XVIII.  Det  är  pä  denna  väg  jag  tror  vi 
lämpligast  skulle  fä  en  för  vära  förhällanden  afpassad  och 
kompetent  bevakarekär  tili  kronoskogarne,  särdeles  tili 
de  mera  afsides  belägna,  och  det  är  ju  största  delen. 

Emellertid  finnes  det  nu  redan  flere  revier,  dar  en 
intensivare  hushällning  är  möjlig  och  i  närmaste  framtid 
kommer  att  genomföras,  med  rensningshyggen,  gallringar, 
kulturer  m.  m.  och  dar  skolade  arbetsledare  behöfvas. 
Till  att  börja  med  torde  1—2  sädane  pä  hvarje  dylikt 
revier,  beroende  pä  dess  större  eller  mindre  utsträckning, 
afsättningsförhällanden,  m.  m.,  vara  tillräckligt.  Antalet 
kan  ju  sedermera  ökas  i  den  man  förhällandena  sädant 
fordra  och  tillgängen  pä  skolade  skogvaktare  ökas.  En- 
ligt  min  äsigt,  böra  äfven  dessa  tilldelas  ett  särskildt  be- 


100 

vakningsomräde,  med  boställe  dar  sädant  läter  sig  göra, 
och  böra  de  ingalunda  tjäna  säsom  nägotslags  förmän  för 
de  öfrige  skogvaktame  eller  tnellanhand  emellan  desse 
och  revierförvaltaren.  Endast  pä  forstmästarens  därom  gifna 
Order  egde  de  att  ingripa  i  den  öfriga  bevakningsperso- 
nalens  tjänstegöromäl.  Den  i  Forststyrelsens  circulär  före- 
slagna  aflöningen  anser  jag  füllt  fillräcklig.  Dock  skulle 
jag  vilja  föreslä  att  endast  en  del  deraf,  förslagsvis  5— - 
600  mark  gäfves  säsom  fast  aflöning  med  3  älderstillägg 
ä  100  mark  efter  5,  10  och  15  ärs  tjänstgöring.  Ätersto- 
den  i  form  af  dagarfvoden,  hvilka  skulle  utgä  utom  för 
virkesstämpling  och  hyggesbevakning,  för  alla  arbeten 
utom  eget  bevakningsomräde,  jämte  resekostnadsersättning 
da  vagen  tili  arbetsstället  utgör  mera  an  5  kilometer.  Här- 
tili  föranledes  jag  af  att  man  i  Sverige,  hvars  förhällan- 
den  i  mycket  äro  analoga  med  vära,  vid  flere  tillfällen 
uttalat  sig  för  älderstillägg  i  lönen  och  utsträckta  dagarf- 
voden ät  kronojägarne. 

Beträffande  slutligen  det  uti  Forststyrelsens  circulär 
omnämda  beklagliga  faktum,  att  flere  skogvaktares  efter- 
lämnade  familjer  stannat  kommunerna  tili  last,  da  de  ej 
hafva  nägon  rätt  tili  pension,  sä  kan  väl  den  saken  ej 
varaktigt  afhjälpas  pä  annat  vis  an  genom  bildandet  af 
en  pensions-  och  understödskassa  för  kronoskogvaktare 
och  deras  familjer,  tili  hvilken  hvarje  i  tjänst  varande 
skogvaktare  är  skyldig  att  bidraga,  och  hvilken  kassa  en 
upplyst  styrelse  ej  torde  vägra  sitt  understöd.  Den  före- 
slagna  förhöjningen  i  skogvaktareaflöningen  satter  äfven 
skogvaktarne  i  stand  att  utgöra  sagde  bidrag,  likasom 
den  äfven  bör  förpligta  därtill,  Vid  Finska  Forstförenin- 
gens  möte  uti  Tavastehus  är  1883  blef  äfven  denna  sak 
diskuterad  och  refererades  frägan  da  af  aflidne  Dr.  Blom- 
qvist,  som  föreslog  att  en  pensions-  och  understödskassa 
för  skogvaktare  skulle  bildas,  tili  hvilken  Styrelsen  skulle 
gifva  en  grundfond  och  delegarne  verkställa  ärliga  inbe- 
talningar,  hvilka  sistnämde  skulle  utgä  med  högst  4  o/o  af 


101 

lönen.  I  öfrigt  skulle  anhällas  om  Forststyrelsens  initia- 
tiv i  denna  sak.  Detta  förslag  anser  jag  i  hufvudsak  ännu 
vara  lämpligt  med  den  skillnad  att  bidraget  borde  utgä 
med  8  o/o  af  lönen.  Efter  en  normallön  af  300  mark,  skulle 
detta  utgöra  24  m.  per  är  eller  2  m.  per  mänad,  en  summa 
som,  efter  hvad  jag  vet,  hvarje  skogvakt  med  glädje  skulle 
erlägga,  om  han  därigenom  künde  trygga  sin  familjs  fram- 
tid  och  sin  älderdom.  Däremot  kunna  och  böra  nu  gäl- 
lande  stadganden  om  sytningsjords  upplätelse  frän  skog- 
vaktareboställe  bortfalla,  och  i  stallet  lämnas  öppet  för 
revierförvaltaren  att  vid  en  skogvaktares  afgäng  frän  tjän- 
sten  föreslä  i  hvarje  fall  om  rätt  tili  bete  och  virkesfäng 
för  pensionerad  skogvakt  och  skogvaktarefamilj.  Angäende 
närmare  detaljer  och  förslag  tili  pensions  &  understöds- 
kassan  forde  sädana  med  lätthet  erhällas  frän  de  mänga- 
handa  understödskassor,  som  nu  existera. 

Jag  är  viss  om  att  de  uppoffringar  statsverket  mäste 
göra  för  skovaktarepersonalen  genom  löneförhöjning  och 
bidrag  tili  pensions  &  understödskassa  för  sagde  perso- 
nal, komma  att  rikligen  gäldas  genom  den  bättre  värd 
och  eftersyn  som  kommer  kronoskogarna  därigenom  tili 
del.  Och  da  ju  Forststyrelsen  nu  tagit  initiativ  i  saken  är 
att  hoppas  att  denna  viktiga  fräga  i  allra  närmaste  fram- 
tid  finner  sitt  afgörande  pä  ett  för  alla  parter  lyckligt  satt. 

Jalasjärvi  den  18  Augustl  1904. 

Adolf  Ahlberg, 


102 

2:dra    Frägan. 

Harn  böra  utstämplingen  af  sdgtimmer  bedrifvas 
för  att  tillgodose  ej  allenast  köparens  utan  äfven  för- 
yngringens  intressen? 

Frägan  refererades  af  forstmästar  /C.  Lindberg  s  äsom 
följer: 

Vid  särskilda  af  forstföreningens  möten  har  utstämp- 
lingen af  sägtimmer  dryftats  i  olika  sammanhang.  Lika- 
ledes  har  föryngringens  tryggande  inom  vära  kronojordar 
utgjort  och  utgör  allt  framgent  en  brännande  fräga. 

Vid  behandlingen  af  föreliggande  fräga  gäller  det 
att  försöka  fä  tvenne  konträra  intressen  att,  för  sä  vidt 
niöjligt,  gä  ihop.  Ty  om  ock,  hvilket  man  ä  priori  bör 
förutsätta,  enhvar  forstman  vid  utstämplingen  af  sägtim- 
mer ledes  af  principen  att  utföra  denna  sä,  att  äterväxten 
häraf  drager  största  möjliga  fördel,  sä  mäste  likväl  för- 
yngringsintresset  alitid  gifva  vika  för  köparens  dar,  hvar- 
est  dessa  räka  i  kontakt.  Ett  sädant  äskädningssätt  kan 
mähända  förefalla  icke  forstligt,  och  är  det  ej  häUer,  för 
sä  vidt  utstämplingen  förnämligast  afsäge  äterväxtens  tryg- 
gande. Sä  är  emellertid  ej  fallet.  Innebörden  i  orden 
„utstämpling  af  sägtimmer"  gifver  själfmant  vid  banden, 
att  annat  virke  an  tili  sägtimmer  dugliga  trän  ej  böra  ifrä- 
gakomma  vid  utmärkningen.  Köparens  kraf  att  ej  behöfva 
betala  för  virke,  hvilket  han  ej  kan  använda,  är  därför 
füllt  berättigadt  och  i  öfverensstämmelse  härmed,  nödgas 
man  medgifva,  att  ett  tväng  i  motsatt  riktning  är  princi- 
piellt  oriktigt,  hvarjämte  kronan  desslikes  i  sista  band  blefve 
lidande  pä  grund  af  lägre  anbud  per  utstämplad  stam. 
Men  äfven  om  man  erkänner  befogenheten  af  ofvanstäende, 
gestaltar  sig  sägtimmerutstämplingen  ofta  nog  tili  en  yt- 
terst  kinkig  förrättning,  ty  timmerutstämplingen  har  ju 
härintills  varit  sä  godt  som  det  enda  möjliga  medlet 
att  tillgodose  föryngringsintressena  och  mot  sin  vilja  pä- 
verkas   forstmannen  häraf  att   utmärka    trän,    hvilka    vid 


103 

en  mer  objektiv  granskning  icke  bordt  säsom  sädana  ut- 
stämplas. 

Vi  finna  sälunda,  att  en  sammanjämkning  af  köpa- 
rens  och  föryngringsintressena  är  svärast  att  ästadkomma 
ä  orter,  hvarest  enbart  timmer  af  gröfre  dimensioner  kunna 
afyttras.  Äro  beständen  därjämte  öfveräriga  med  skadade 
beständsindivider  jämte  tvinig  underväxt,  ja  da  kan  utstäm- 
plaren  af  sägtimmer  ej  mycket  ätgöra  tili  föryngringens  from- 
ma.  Men  lämnom  slika  extrema  fall,  som  likväl  altför  ofta 
förekomma;  de  hafva  ytterst  sin  rot  i  förhällandenas  exten- 
sitet,  och  de  ätgärder,  som  borde  vidtagas  för  att  i  nägon 
man  aflägsna  nämnda  olägenheter,  falla  ej  inom  ramen  för 
denna  frägas  diskussion. 

En  betydligt  lättare  uppgift  har  utstämplaren  af  säg- 
timmer sig  förelagd  ä  orter,  hvarest  ej  blott  klentimmer 
utan  jämväl  vrakstock  kunna  afyttras.  Köparens  fördel 
räkar  här  mindre  ofta  i  kollision  med  föryngringsintres- 
sena, de  kunna,  dar  behofvet  det  päkallar,  tili  och  med 
särskiljas  tili  ömsesidig  bätnad.  Härmed  äsyftas  det 
under  senaste  tider  ä  en  del  trakter  använda  sättet,  att 
lata  timmerafverkningsytorna  öfvergäs  af  ett  rensnings- 
hygge,  hvarvid  uttages  all  försäljningsbart  virke,  hvilket 
det  ur  forstlig  (föryngrings-  eller  tillväxt-)  synpunkt  sedt 
ej  är  skäl  att  kvarhälla.  Med  fästadt  afseende  ä  de  stora 
förhällanden  vi  hafva  att  göra  med  inom  vära  kronojor- 
dar,  torde  rensningshyggena  mästa  betraktas  säsom  det 
naturligaste  och  ätminstone  tillsvidare,  mest  verksamma 
medel  att  gagna  äterväxten.  Lägges  härtill,  att  timmerspe- 
kulanten  genom  införande  af  rensningshyggen,  allt  mindre 
Stalles  inför  risken  att  behöfva  betala  högt  pris  för  under- 
haltig  vara,  sä  synes  mig  rensningshyggena  äfven  häruti 
bäst  motsvara  förhällandenas  kraf.  Jag  tror,  att  i  nämnda 
afseende,  inom  mänga  revier  ännu  mycket  äterstär  att  göra. 
Da  likväl  allt  ytterst  beror  af  afsättnings-förhällandena, 
gäller  det  att  försöka  förbättra  konjunkturerna,  säväl  ge- 
nom att  söka  ernä  ett  högre  pris  för  de  utstämplade  träna, 
som   ock  genom   att  söka  vinna  afsättning  ä  det  tidigare 


104 

nämnda  virket  frän  rensningshyggena.  För  att  kunna  er- 
hälla  högsta  möjliga  pris  för  de  utstämplade  timren  är 
det,  enligt  min  äsikt,  af  nöden  att  verkställa  utstämplingen 
sä,  att  nägot  sä  när  säkra  kalkyler  kunna  läggas  tili  gnind 
för  beräkningen  af  priset  per  stam.  Ty  publiceringen  af 
utstämplingslängden  med  dess  olika  specifikationer  afser 
väl,  att  sätta  köparen  i  stand,  att  pä  grund  af  densamma 
göra  sina  anbud.  Jag  ville  därför  förorda  en  ätergäng 
tili  mätning  ä  topp  vid  utstämplingens  utförande.  Det 
anfördes  i  tiden,  da  man  öfvergick  tili  utstämpling  vid 
brösthöjd,  att  mätning  ä  7  meters  höjd  vore  tidsödande,*) 
osäker  m.  m.  Da  emellertid,  enligt  Forststyrelsens  cirku- 
lär  af  den  24  okt.  1902  i  princip  uttalas,  att  utstämplin- 
gen är  forstmästarens  viktigaste  hushällningsätgärd  inom 
revieret,  samt  att  hvarje  trä  af  förrättningsmannen  skall 
granskas,  sä  bortfaller  förstnämnda  argument  af  sig  själft. 
Hvad  osäkerheten  äter  beträffar,  sä  synes  denna  mig  vara 
en  tämmeligen  sökt  anledning  för  bibehällandet  af  bröst- 
höjdsmätningen.  Ty  lät  vara  att  fall  förekomma,  da  det 
är  svärt  att  fastslä  trädets  dimensioner  ä  topp,  sä  mäste 
man  likväl  medgifva,  att  köparen,  som  alltid  verkställer 
sina  kalkyler  efter  toppdiametern,  erhäller  en  mycket  kla- 
rare  öfverblick  af  skogens  beskaffenhet,  därest  utstämp- 
lingen skett  pä  nyssnämndt  satt. 

I  sammanhang  härmed  ville  jag  äfven  föreslä,  att 
hvarje  tumtal  skildt  antecknades,  samt  att  alla  trän,  säväl 
friska  som  skadade,  klassificerades  i  6  tili  8  klasser,  be- 
roende  pä  dimensionerna  af  det  sägblock,  som  de  skilda 
träna  pröfvas  lämna.  I  klassen  skulle  sälunda  innehälla 
de  kienaste  dimensionerna  d.  v.  s.  trän,  hvilka  anses  lämna 
minst  ett  8"  sägblock  af  4  meterslängd  o.  s.  v.  successivt 
tili  och  med  VI  eller  VIII  klasserna,  som  omfattande  de 
gröfsta  träden. 


*)  Manne  ej  beqvämlighetssynpunkten  fälde  utslaget  vid  denna 
öfvergäng  som  mäste  betraktas  s.  s.  ett  steg  bakät. 


105 

För  den  händelse  att  de  utstämplade  träna  klassificera- 
des  ä  ofvanangifvet  satt,  erhöUe  säväl  köpare  som  säljare  en 
tämmeligen  noggrann  kännedom  om  den  utfallande  mäng- 
den  af  sägbart  rundt  virke  jämte  dettas  dimensioner,  och 
blefve  härigenom  den  för  köparen  tidsödande  uppmätnin- 
gen  af  de  utstämplade  träna  öfverflödig.  Man  fränginge 
äfven  det  i  mitt  tycke  oegentliga  förfaringssättet,  att  ä 
en  faststäld  höjd  uppmäta  skadade  trän,  och  angifva  des- 
sas  groflek  ä  denna  höjd,  genom  hvilket  förfaringssätt  man 
ej  erhäller  kännedom  om  dimensionerna  af  de  sägblock 
som  frän  nämnda  trän  erhällas.  Medgifvas  mäste  likvisst 
att  en  ä  sä  satt  verkställd  utstämpling  tarfvar  omsorgsfull 
granskning,  säkert  öga  och  bepröfvad  vana  säväl  af  forst- 
mästaren  som  ock  af  stämplingsmanskapet.  Da,  säsom  ti- 
digare  omnämts,  forstmästaren  bör  granska  hvarje  trä  in- 
nan  detsamma  utstämplas,  samt  da  det  inom  de  flesta 
revier  redan  finnes  en  vid  slik  uppskattning  van  kär,  torde 
svärighetema,  ätminstone  inom  de  mindre  och  medelstora 
revieren,  ej  blifva  öfverhöfvan  stora.  En  likartad  upp- 
skattning äger  ju  för  öfrigt  redan  rum  ätminstone  ehvad 
det  gäUer  bestämmandet  af  minimidimensionerna,  d.  v.  s. 
de  svärast  bestämbara,  ä  det  sägblock  som  bör  erhällas 
af  ett  skadadt  trä. 

Sammanfattande  hvad  jag  ofvan  haft  äran  anföra,  fär 
jag  sälunda  säsom  underlag  för  diskussionen  framställa 
följande: 

1)  Sägtimren  böra  utstämplas  sälunda,  att  träna  upp- 
mätas  vid  7  meters  höjd,  hvarje  tumtal  antecknas  särskildt 
samt  alla  trän,  friska  som  skadade  klassificeras  i  6—8 
klasser,  beroeiide  af  det  sägblocks  dimensioner,  som  prof- 
vas  utfalla  frän  de  skilda  träna. 

2)  Vid  timmerutstämplingen  bör  största  möjliga  hän- 
syn  tagas  tili  de  kraf,  som  de  skilda  beständen  erfordra, 
sä  att,  dar  behofvet  det  päkallar,  ä  ena  sidan  timmer  tili 
klenast  försäljningsbara  dimensioner  utmärkas,  och  ä  andra 
sidan  ett  tillräckligt  antal  lämpliga  fröträn  kvarlämnas. 


106 

3)  Timmerafverkningen  bör  ä  alla  orter,  dar  förhäl- 
landena  det  medgifva,  efterföljas  af  rensningshygge,  hvar- 
vid  uttages  all  äterväxten  hindrande  virke.  — 

Neovius  künde  ej  förena  sig  med  referenten  om  att 
träden  böra  stämplas  vid  7  meters  höjd.  Ingen  enda  kö- 
pare  litar  likväl  pä  forstmästarens  utstämpling,  utan  San- 
der sina  egna  man  för  att  bese  och  värdera  skogen.  Det 
förblir  förresten  alltid  osäkert  om  det  beräknade  antalet 
timmer  fäs  eller  ej,  ty  omöjligt  är,  att  genom  ögonmätt 
beräkna  huru  groft  timmer  kan  fäs  frän  ett  skadadt  träd. 
Talaren  sade  sig  nog  vara  gammal  och  af  gammal  ras, 
men  hade  det  oaktadt  hoppats  fä  höra  mera  pä  sak  gäende 
praktiska  räd,  fraser  räkar  man  nog  alltid  pä. 

Borenius  anmärkte  att  referatet  innehöll  en  lucka,  da 
underväxten  sä  godt  som  alls  ej  berördes. 

Malmborg:  I  norra  Finland  klaga  köparne  öfver  att 
träden  börjat  stämplas  pä  brösthöjd.  Förr  künde  de 
lita  pä  uppgifterna  om  de  stämplade  träden,  men  nu  äro 
de  tvungna  att  själfva  lata  räkna  ätminstone  8 — 10%. 
Omöjligt  är  att  lata  uppräkna  allt. 

Blumenthal  finner  för  sin  del  att  referatet  är  särde- 
les  praktiskt  uttänkt.  Bolagen  fästa  sig  hufvudsakligen 
vid  huru  utstämplingen  är  bedrifven.  Allmänt  klandras 
att  brösthöjdmättet  ännu  bibehälles,  fastän  bolagen  alltid 
själfva  mäta  högre  upp  för  att  uppnä  ett  säkrare  resultat. 
Talaren  förenade  sig  med  referenten  däri,  att  utstämplin- 
gen af  skadade  trän  bör,  i  och  för  rensningshyggen,  för- 
siggä  skildt  för  sig,  och  bör  den  följa  omedelbart  efter 
timmerhyggen.  I  Sverige  klassificeras  träden  efter  anta- 
let stockar  man  tänker  sig  kunna  aflämna,  pä  samma 
gäng  tummättet  uppmätes.  Det  förekommer  ofta  att  nägot 
bolag  ej  kan  inlämna  sitt  anbud  vid  auktionstillfället  af 
orsak,  att  mycken  tid  ätgätt  tili  granskning  af  en  annan 
stockskog. 

Lindberg  erkänner  att  en  lucka  i  referatet  förefinnes. 
Tiden  medgaf  ej  att  tillräckligt  fästa  uppmärksamhet  vid 


107 

äterväxten,  och  för  resten  är  det  svärt  att  bättre  förena 
tvänne  sä  olika  frägor,  an  hvad  som  blifvit  gjort  i  referatets 
klämmar. 

Bergroth  sade  sig  med  stör  tillfredställelse  hafva  ähört 
forstmästar  Neovius  uttalade  äsigt,  säsom  varande  mycket 
mera  praktisk  an  andras.  Under  mätning  vid  brösthöjd 
kan  stämplaren  nämligen  mycket  väl  genom  ögonmätt 
bedöma  trädens  tjocklek,  tili  och  med  vid  7  meters  höjd. 
Vid  stämpling  af  mindre  partier  kan  det  visst  vara  för- 
delaktigt  att  mäta  träden  vid  7  meters  höjd  och  beräkna 
ntfallande  sägstock,  men  vid  stämpling  af  större  partier 
är  sakförhäHandet  ett  annat.  Visserligen  mäter  köparen, 
säsom  forstmästar  Blumenthal  sade,  träden  vid  topp,  men 
köparen  hyser  ej  förtroende  för  forstmästarens  längder. 
Onödigt  är  äfven  att  särskilja  hvart  tumtal.  Tre  klasser 
äro  nog,  da  köparen  i  alla  fall  ej  fäster  afseende  vid  klas- 
serna,  utan  vid  hurudan  växtlighet  skogen  har.  Talaren 
anslöt  sig  slutligen  tili  forstmästar  Blumenthals  äsigt  om 
förrättandet  af  rensningshyggen,  hvarvid  skadade  trän  och 
Skelett  alltid  borde  nedhuggas  skildt  för  sig,  efter  det 
egentliga  timmerhygget. 

Wasastjerna  ansäg  det  vara  omöjligt  att  förena  kö- 
parens  och  föryngringens  intressen.  Ifall  köparens  for- 
dringar  uppfyllas,  kunna  de  forstliga  fordringarne  ej  sam- 
tigidt  tillgodoses.  De  böra  ätskiljas,  säsom  referenten  sade. 
De  egentliga  sägtimmer-träden  böra  först  stämplas  och 
timmer-hygget  bör  ätföljas  af  ett  rensningshygge. 

Blumenthals  äsigt  representerar  köparens,  och  bör 
den,  under  intensiva  förhällanden  stä  i  harmoni  med  för- 
säljarens  intressen.  I  fall  mätningen  förrättas  noggrannt,  kan 
försäljaren  fullkomligt  lita  pä  stämplingslängden  och  kan 
han  pä  grund  däraf,  beräkna  trädens  egentliga  värde. 
Det  är  förvänande  att  man  frän  intensivare  förhällanden 
ätergätt  tili  extensivare,  genom  att  öfvergä  tili  brösthöjds- 
mättet.  Pä  grund  af  detta  matt,  kunna  inga  noggrannare 
kalkyler   uppgöras,    specielt  da  intervallerna  äro  sä  stora 


108 

som  hos  oss.  Talaren  delade  ej  forstmästar  Bergroths 
äsigt  om  trädens  mätning,  utan  ansäg  han  säsom  ratio- 
nelt  endast  det  att  träden  mätas  pä  en,  för  sägtimmer  be- 
stämd  höjd,  och  förenade  sig  varmt  med  frägans  referent. 

Blumenthal:  Forstmästar  Bergroth  säger,  att  köparen 
ej  hyser  förtroende  för  fortmästarenes  stämplingslängder. 
Feiet  därtill  ligger  uti  att  längdena  äro  uppgjorda  pä  grund 
af  brösthöjdsmätt,  och  att  man  ej  kan  Uta  pä  dem.  Till 
och  med  den  enfaldige  torde  förstä,  att  man  genom  ett 
annat  förfaringssätt  mäste  uppnä  ett  nogrannare  resultat. 
Att  taga  detta  stämplingssätt  i  försvar  kan  ej  bero  af  an- 
nat an  bekvämlighetsskäl. 

Undberg  sade  att  Blumenthal  och  Wasastjerna  redan 
uttalat  det  han  egentligen  ämnade  säga.  Vill  ännu  upp- 
repa,  att  köparens  och  föryngringens  intressen  böra  ätskil- 
jas,  dem  hvardera  tili  fromma. 

Borenlus  understödde  referenten  däri,  att  mätning 
vid  stämplingen  bör  förrättas  högre  upp  pä  stammen,  och 
ej  vid  brösthöjd.  Den  praktiske  forstmästar  H.  R.  Sand- 
berg hade  i  tiden,  vid  behandling  af  frägan,  varmt  föror- 
dat  brösthöjdsmättet,  men  har  sedermera  fullkomligt  bytt 
om  äsigt,  anseende  brösthöjdsmättet  som  ett  stört  misstag. 
Talaren  trodde  ej,  att  köparens  och  föryngringens  intres- 
sen icke  voro  möjliga  att  förena  om  man  tänker  pä  fram- 
tiden.  1  fall  uppmärksamheten  bör  fästas  vid  den  redan 
förefintliga  underväxten,  kunna  ej  köparens  intressen  där- 
med  förenas.  Dar,  hvar  det  blott  är  möjligt,  bör  sägtim- 
merhyggen  skiljas  frän  rensningshygget,  om  nämligen 
rensningvirket  erhäller  köpare.  I  annat  fall  bör  man  ej 
lägga  an  pä  att  stämpla  endast  det  bästa.  Dar,  hvar  det  frän 
rensningshygget  utfallande  virket  ej  finner  köpare,  vore 
skäl  att  stämpla  äfven  sädana  trän,  hvilka  anses  gifva  en, 
omkring  fyra  meter  läng  sägstock.  Äfven  da  vore  det  skäl 
att  under  hyggestiden  medelst  handköp  försälja  de  kvar- 
blifna  sämre  träden.  1  Korpiselkä  revier  finnes  t.  ex.  myk- 
ket   vrakträn,  under   hvilka   en   duglig   äterväxt   uppstätt. 


109 

Dessa  stämplas  skildt  och  nedhuggas  vid  toppkvistningen. 
Forststyrelsen  har  engäng  gifvit  tili  känna,  att  vid  rekvisi- 
tion  af  toppkvistningspengar,  medel  äfven  tili  fällning  af 
vrakträn  böra  rekvireras.  Man  har  pä  dessas  andel  härvid 
beräknat  15  p.  per  stam. 

Bergroth  upprepar  att  en  större  noggrannhet  kan  vara 
bra  vid  mindre  stämpliiigar,  men  vid  .extensiva  förhälian- 
den,  da  tili  hundratusen  tal  uppgäende  timmerpartier  ut- 
stämplas,  borde  brösthöjdsmättet  bibehälles,  da  ett  annat 
mätningssätt  blefve  onödiglvis  kostsamt.  Talaren  sade,  att 
han  för  sin  del,  ej  har  nägon  erfarenhet  af,  hvarför  kö- 
pame  ej  hafva  förtroende  för  forstmännens  uppgifter,  och 
visste  ej  häller  om  de  ätnjutit  större  förtroende  förr  an  nu. 

Ericsson:  Olika  äsigter  ha  uttalats  om  hvilket  matt 
som  bör  användas  vid  utstämpling  af  timmerträn.  I  bör- 
jan  var  tanken  pä  uthällighetens  och  afsättningens  betryg- 
gande  orsaken  tili,  att  den  lägsta  gränsen  bestämdes  tili 
25  cm  vid  7  meters  höjd.  Det  var  möjligen  da  pä  sin 
plats.  Da  man  öfvergick  tili  brösthöjdsmättet  ansäg  man, 
att  uppmärksamheten  ej  bör  fästas  sä  mycket  vid  trädets 
matt,  som  fast  mer  vid  dess  form,  och  att  de  trän  som 
fyllde  mattet  vid  brösthöjd  öfverhufvud  taget  voro  lämpliga 
tili  fällning.  Fasthäller  man  ännu  vid  nägot  matt,  bör 
otvifvelaktigt  toppmättet  användas.  Brösthöjdsmättet  är 
särdeles  olämpligt,  da  köparen  ej  kan  grunda  sina  beräk- 
ningar  därpä.  En  brist  i  stämplingslängderna  är  äfven 
den,  att  de  ej  innehälla  bestämdare  grupperingar.  Eleverna 
vid  Evois  forstinstitut  hafva  vid  sina  öfningsarbeten,  redan 
mer  an  ett  ärtionde  begagnat  mätning  vid  topp,  och  för 
närvarande  har  hvart  tumtal  särskiljts'  för  sig,  och  har 
man  pä  detta  satt  försökt  bestämma  trädens  värde.  Talaren 
förenade  sig  om  referentens  uttalande  angäende  mätning 
och  klassificering.  Talaren  hade  själf  haft  nägot  att  göra 
med  privatförrättningar,  och  hafva  köparne  varit  mycket 
nöjda  med  sälunda  värkställda  stämplingsupplysningar. 
Talaren   förenade  sig  ännu   med  forstmästar  Wasastjerna 


110 

däri,  att  man  ej  alltid  kan  bestämma  huru  dessa  tvä,  ifräga- 
varande  synpunkter,  kunna  förenas.  Forstmästaren  borde 
efter  omständigheterna,  taga  i  betraktande  äterväxtförhäl- 
landena. 

Aronen:  Da  Forstföreningen  är  en  allmän  förening, 
berör  diskussionsfrägan  antagligen  äfven  de  privata  sko- 
garne.  Dar  bör  stämplingen  ovillkorligt  förrättas  vid  en 
bestämd  höjd  och  ej  vid  brösthöjd,  da  den  är  af  intet 
värde.  Da  tili  exempel  en  privat  person  anlitar  en  räd- 
gifvare,  bör  arbetet  utföras  med  den  största  noggrannhet. 
Hvart  tumtal  bör  ätskiljas,  och  bör  mätningen  dessutom 
förrättas  pä  tvänne  sidor.  Det  säges  att  noggranna  läng- 
der  ej  äga  nägot  värde,  men  erfarenheten  utvisar  att  de 
hafva  sin  stora  betydelse. 

Vid  trädens  försäljning  är  stämplingen  nödvändig, 
säväl  ur  forstlig  som  ekonomisk  synpunkt.  Att  räkna  trä- 
den  är  ej  ensamt  tili  fylles.  I  fall  alla  träd,  hvilka  fylla 
det  bestämda  mattet,  säljas  in  summa,  uttager  köparen 
vanligtvis  för  mycket,  är  äter  stubbräkningen  den  bestäm- 
mande,  uttages  hällre  för  litet.  Ur  forstlig  synpunkt  kan, 
ifall  stämpling  utföres,  äfven  mindre  träd  säljas,  an  sädana 
som  fylla  det  lägsta  mattet,  och  tvärtom  kunna  äter  väl- 
växta,  fullmäliga  trän  lämnas  kvar.  Hygget  kan  sälunda 
ordnas  och  utjämnas.  Talaren  hoppades  att  Forstförenin- 
gen matte  sprida  kunskap  om,  att  vid  privata  skogsförsälj- 
ningar  stämpling  alltid  bör  föregä  försäljningen.  Själf  har 
talaren  mälat  träden  under  uppräkningen  och  stämplingen 
har  förrättats  först  senare. 

Borenius:  En  duglig  underväxt  förstöres  ofta  genom 
afvärkningen,  och  sker  detta  ofta  nog  genom  ren  värdslös- 
het.  Det  vore  därför  väl,  om  äfven  härvidlag  den  punkt  i 
köpesvilkoren  tillämpades,  som  gör  köparen  ansvarig  för 
förorsakade  skador. 

Wasastjerna:  Extensiva  kan  förhällandena  ej  kallas 
pä  grund  af,  att  stämpliugsomrädena  äro  stora.  Detta  be- 
stämmes  af  andra  faktorer.    Särdeles  glädjande  var  hvad 


111 

direktor  Ericsson  sade  om  Evois,  och  vittnar  det  om  att 
detta  stäniplingssätt  dar  ställes  bögt.  Enligt  öfverforst- 
mästar  Borenius  äsigt  vore  det  svärt  att  under  stämplin- 
gen  öfvervaka  föryngringens  intressen.  Talaren  opponerade 
sig  likväl  mot  denna  äsigt. 

Om  gamla  skadade  trän  länge  kvarlämnas  stäende 
pä  hyggesomrädet,  värkar  det  skadligt  pä  föryngringen. 
I  trakter,  dar  sädana  ej  hafva  ätgäng,  vore  det  kanske 
likafullt  bäst  att  lata  nedhugga  dem  i  tid. 

Lindberg:  Det  har  sagts  att  köparen  ej  har  förtroende 
för  de  uppgifter  han  erhäller  genom  stämplingslängderna, 
men  orsaken  härtill  kan  just  bestä  i  mätningen  vid  bröst- 
höjd  med  5  cm  klassdifference.  Köparen  mäste  uppgöra 
sina  kalkyler,  och  det  samma  är  äfven  fallet  med  säljaren, 
men  detta  kunna  de  ej  göra  pä  grund  af  brösthöjdsmät- 
ten.  För  att  kunna  bestämma  minimipriset  för  träden,  bör 
forstmästaren  känna  tili  antalet  däraf  utfallande  sägstock. 

Borenius  anmärker  att  forstmästar  Wasastjerna  miss- 
uppfattat  honom.  Han  har  ingalunda  förnekat  att  föryngrin- 
gens fördel  ej  künde  förenas  med  stämplingen,  utan  tvärtom. 
Säsom  exempel  hade  talaren  framhällit  Korpiselkä,  dar 
vrak  just  blifvit  stämplade. 

Bergroth  ville  att  ordet  stocklängd  matte  användas 
i  stallet  för  „7  meter".  Talaren  medgaf,  att  det  som  di- 
rektor Ericsson  omnämnde  frän  Evois  institut,  nog  utgjorde 
en  god  öfning  för  eleverna,  da  de  därigenom  lärde  sig  att 
bedöma  trädens  tjocklek  och  värdera  dem.  I  stora  för- 
hällanden  är  det  likväl  onödigt  och  opraktiskt  att  i  tum 
särskilja  träden,  genom  de  stora  utgifter  som  härigenom 
äsamkas.  Talaren  förordade  därför  ännu  3  klasser.  Plan- 
tör  Aronen  sade,  att  brösthöjdsmättet  ej  äger  nägot  värde. 
Enligt  talarens  äsigt  äger  det  i  stora  förhällanden  ännu 
en,  tili  och  med  stör,  betydelse.  För  öfrigt  förenade  sig 
talaren  med  herr  Aronen  i  fräga  om  stämpling.  —  Forst- 
mästar Wasastjerna  ville  talaren  ännu  göra  uppmärksam 
pä,  att  om  frägan  gäller  hundratusentals  trän,   andra  an 


112 

kapitalstarka  köpare  ej  kunna  täfla  oni  dem  vid  auk- 
tions  tillfället,  och  att  förhällandena  da  äro  exstensiva. 

Hannikainen:  Det  har  varit  mycket  upplysande  att 
ähöra  denna  diskussion.  I  sitt  är  1902  utgifna  circulär, 
fordrar  Forststyrelsen  att  en  ovillkorlig  omsorg  skall  äg- 
nas  äterväxten,  och  uppfyllandet  af  denne  fordran  anser 
Forststyrelsen  vara  forstmästarens  viktigaste  uppgift,  och 
har  kontrollätgärder  anställts  i  detta  syfte.  Forstmä- 
staren bör,  genom  stämpling,  förbättra  och  ej  försämra 
skogen. 

En  annan  viktig  omständighet  är,  att  skogen  stämp- 
las  pä  ett  satt,  som  ger  köparen  en  fullständig  bild 
af  den  skog  honom  erbjudes.  I  detta  afseende  är  en  för- 
bättring  af  behofvet  päkallad.  Köparen  bör  erhälla  en  sä 
noggrann  redogörelse  öfver  de  stämplade  träden,  att  han 
ej  behöfver  anställa  en  förnyad  undersökning,  samt  ej  häl- 
1er  äsamka  sig  onödiga  utgifter.  Talaren  förenade  sig  med 
dem,  hvilka  fordra  uppmätningen  pä  den  höjd,  pä  hvilken 
köparne  vanligtvis  Värkställer  densamma,  och  hvilka  där- 
vid  följa  samma  principer  som  denne. 

Wasastjema  bad  om  ursäkt  för,  att  han  missupp- 
fattat  öfverforstmästar  Borenius.  Enligt  forstmästar  Bergroth 
skulle  talaren  yttrat,  att  förhällandena  ej  vore  intensiva  ifall 
flere  köpare  ej  künde  konkurrera  med  hvarandra.  Talaren 
künde  dock  ej  inse  att  det  är  konkurrensen  mellan  kö- 
parne, som  bestämmer  förhällandenas  intensivitet,  utan  är 
den  beroende  af  flötnings-  och  släpnings  konjunkturer. 
Omkostnaderna  vid  de  skilda  stämplingssätten  stä  i  samma 
förhällande  tili  hvarandra  som  3:4  eller  som  1  1/2  penni 
tili  2  penni.  Skilnaden  är  säledes  sä  liten  att  den  ej 
borde  äga  nämnvärd  betydelse. 

Neovius  sade  sig  med  förväning  ähört,  huru  förakt- 
fullt  man  talat  om  brösthöjdsmättet.  Detta  hindrar  ju  en 
icke  att  uppgifva  huru  mänga  sägtimmer  trädet  afkastar. 
Har  stämplingen  förrättats  enligt  brösthöjdsmätt,  erfordras 
ju  ej  stör  förmäga  tili  att  kunna   uppskatta  afsmalningen 


113 

pä  7  meters  höjd.  Köparen  fär  detta  mycket  snart  klart 
för  sig.  I  tallskogar  är  ej  skilnaden  i  omkostnaderna  för 
de  olika  stämplingssättena  särdeles  stör,  däremot  är  den 
kännbar  i  granskogarne,  dar  mätningen  vid  7  meters  höjd 
försiggär  mycket  längsamt.  I  och  för  vetenskapiiga  ända- 
mäl  erfordras  noggrannhet.  Barnsligt  är  att  antaga,  det 
köparen  skulle  riskera  stora,  tili  hundra  tusental  uppgäende 
summor,  utan  att  lata  egna  man  värdera  skogen,  mätnin- 
gen mä  vara  aldrig  sä  omsorgsfullt  värkställd.  —  Det 
var  förmodligen  skämt  af  forstmästar  Blumenthal,  att  tala 
om  bekvämlighet.  —  Talaren  hade  varit  med  pä  ett  möte, 
dar  brösthöjdsmättet  enhälligt  förordades  och  dar  mätning 
högre  upp  pä  stammen  ansägs  säsom  ett  onödigt  besvär. 

Malmborg:  Forstmästarene  Neovius  och  Bergroth 
tyckas  lita  pä  ögonmättet,  men  hvarför  göra  da  de  stora 
bolagen  ej  detsamma.  Hvarför  uppmätes  da  i  Norra  Fin- 
land,  omkring  10  o/o  af  trädantalet.  Till  och  med  om  kö- 
paren har  förtroende  för  stämplingslängderna,  är  han  i  alla 
fall  tvungen  att  undersöka  förhällandena,  säsom  t.  ex.  ut- 
drifningsmöjligheterna  m.  m.  Kostnadema  stä  vid  mätning 
vid  brösthöjd  eller  7  meters  höjd  ä  grankärr  i  samma  för- 
hällande  tili  hvarandra  som  3:  5. 

Blumenthal:  Forstmästar  Neovius  anmärker  att  ingen 
riskerar  hundratusental,  utan  att  själf  hafva  värkställt  en 
noggrann  undersökning  af  träden.  Hvad  är  da  orsaken  tili 
att  siffror  öfverhufvud  alls  användas  vid  uppgifvandet  af  de 
olika  matten,  hvarför  uppgifves  ej  endastträdantalet?  Däalla 
privatpersoner  och  bolag,  hvilkas  afvärkningar  uppgä  tili  ett 
värde  af  miljoner  om  äret,  nästan  utan  undantag  använda 
toppmättet,  torde  detta  dock  äga  sin  betydelse.  Talaren 
uttalade  tili  sist  sin  glädje  öfver  att  de  fleste  af  de  närva- 
rande  unga  forstmännen  förordade  mätning  vid  större  höjd. 

Lindberg  anmärker  huru  det  är  sä  godt  som  omöj- 
ligt  att  vid  större  timmerpartier  och  vidsträckta  omräden 
uppgifva  afsmalningen,  da  den  tili  exempel  pä  kärrmarker 


114 

gestaltar  sig  alldeles  olika  mot  den  i  füllt  slutna  bestand  pä 
motnarker.  Köparen  borde  lära  sig  att  füllt  lita  pä  stämp- 
lingslängdema.   Därtill  borde  man  straf va. 

Bergroth  päpeker  yttermera,  att  han  framhällit  det 
toppmättet  är  lämpligt  vid  intensiva,  brösthöjdsmättet  dar- 
emot  vid  extensiva  förhällanden.  Om  de  förhällanden,  som 
han  berört  ej  äro  extensiva,  sä  förstär  han  ej  om  hvilka 
detta  atribut  kan  användas. 

Malmborg:  säger  sig  märka  att  forstmästar  Berg- 
roth redan  understöder  honom. 

Tammelander:  Oaktadt  diskussionen  redan  vikit  af 
pä  afvägar,  fortsätter  han  likväl  i  samma  riktning.  Under 
den  tid  han  arbetade  säsom  skogstaxator  lät  han,  för  nöjes 
skull,  uppmäta  träden  pä  10  alnars  höjd.  Karlarne  tyckte 
först  att  det  var  svärt,  men  smäningom  vande  de  sig  där- 
vid.  Talaren  trodde  ej  att  mätningen  högre  upp  pä  stam- 
men erbjöd  nägra  svärigheter.  Resultatet  beror  pä  huru 
arbetet  utföres.  Under  mätning  vid  brösthöjd  behöfver 
arbetaren  ej  se  uppät,  och  därför  är  det  väl  ej  häller  all- 
deles ovanligt,  att  nägra  meter  länga  stubbar  ibland  blif- 
vit  uppmätta,  och  har  det  observerats  först,  da  stämpla- 
ren  stupat  öfver  den  pä  marken  liggande  toppen.  Att  be- 
döma  afsmalningen  och  uträkna  medeltalet  pä  olika  mar- 
ker, ansäg  talaren  ej  vara  nägot  lätt  utförbart  arbete. 

Harlin:  Sä  vidt  han  künde  förstä,  hafva  alla  varit 
ense  om  att  köparens  och  föryngringens  intressen  vid  stämp- 
lingen,  ej  gä  ihop.  Föryngringen  bör  da  alltid  stäUas 
i  främsta  rummet.  —  Mänga  trakter  finnas,  dar  rens- 
ningshyggen  ej  kunna  värkställas.  Timmerafvärkningen 
bör  da  ordnas  sälunda,  att  skogens  fördel  strax  tages 
i  betraktande.  Pä  de  orter  dar  frän  rensningshygget  affal- 
lande  trän  finna  köpare,  vore  det  skäl  att  följa  referentens 
princip.  Mätningen  borde  da  ske  högre  upp  pä  stammen 
an  pä  brösthöjd,  tili  exempel  pä  6  meters  höjd. 

Borenius  föreslog  ännu  säsom  tillägg  tili  referentens 
klämmar,  att  den  förefintliga  underväxten  matte  tagas  i 
betraktande  vid  stämplingen. 


115 

Sedan  nägra  talare  ännu  utbytt  äsigter,  beslöt  man 
förena  sig  om  referentens  klämmar,  likväl  med  tillägget 
tili  första  delen,  af  orden  „och  den  förefintliga  äterväxten**. 

Fortsättningen  af  diskussionen  uppsköts  därefter  tili 
kl.  10  följande  f.  m. 


Andra  mötesdagen  upptogs  tredje  frdgan,  som  af  Ord- 
föranden  refererades  pä  följande  satt: 

Äro  skyddsskogar  och  i  hvilken  utsträckninq  hos  oss 
nödvändiga? 

Frägan  sönderfaller  i  tvenne  afdelningar,  hvarföre  man 
tili  först  mäste  besvara  frägan :  Äro  skydsskogar  hos  oss 
nödvändiga? 

Man  hör  ofta  nödvändligheten  af  skyddsskogar  hos 
oss  betviflas.  Att  högst  upp  i  norr  nägot  dylikt  möjli- 
gen  vore  önskvärdt,  hafva  de  flesta  dock  en  aning  om, 
men  icke  ens  detta  medvetande  har  ledt  tili  nägon  grund- 
lig  undersökning  af  förhällandet  eller  nägra  speciella  ät- 
gärder  för  skogens  bevarande,  för  att  icke  ens  tala  om  dess 
utbredande  mot  norr  genom  människoarbete.  Jag  vill  först 
omnämna  de  nordliga  delame,  och  päpeka,  att  saken  är 
af  längt  allvarsammare  natur  an  man  tyckes  vara  benagen 
att  tro. 

Det  är  mäktiga  krafter  som  drifva  skogen  lägre  och 
lägre  mot  söder.  Härför  arbeta  Ishafvets  rasande  stormar, 
människan  lämnar  elden  desse  tili  hjälp  och  understöder 
dem  efter  bästa  förmäga  genom  en  hejdlös  och  planlös 
afvärkning  för  eget  behof.  För  att  icke  missförstäs  vill 
jag  dock  genast  tillägga,  att  ortsbefolkningen  i  allmänhet 
visar  stör  aktsamhet  med  eld,  men  uppkomma  skogseldar 
oftast  genom  de  s.  k.  „lantalaiset",  hvarpä  jag  sett  bevisbäde 
i  norska  och  finska  Lappmarken.  Dessutom  uppkommer 
elden  icke  sällan  genom  äskslag.  Sälunda  förödde  skogs- 
eldar ensamt  under  är  1894  en  areal  af  öfver  11,000  hek- 
tar  i  Enare  revier  eller  mer  an  totalarealen  af  värt  yng- 


116 

sta  revier,  Yläne,  i  Äbo  län.  Hvad  dylika  förödelser  skola 
invärka  pä  den  för  torka  och  fjällstormarutsatta  jorden  är  lätt 
att  förstä.  Sä  observeras  numera  ä  den  mer  an  1  mil  länga 
Petsikkotunturi  mellan  Enare  och  Utsjoki  icke  annat  an 
dvärg-vuxen  björk,  ehuru  fordom,  säsom  en  af  mig  är  1896 
tagen  fotografi  utvisar,  tallen  därstädes  uppnätt  jämförelse- 
vis  grofva  dimensioner  att  döma  af  de  rester  af  detta  träd- 
slag,  hvilka  ännu  kvarligga.  Denna  förändring  tillskrifver 
Forstmästar  H.  R.  Sandberg,  i  sin  berättelse  öfver  en  med 
statsanslag  företagen  studieresa  i  Lappmarken,  skogselden. 
Angäende  stormarnes  invärkan  säger  han:  „Isynnerhet 
pä  trakterna  norr  om  69^  20'  n.  b.  är  man  i  tillfälle  att 
se  hvilket  menligt  inflytande  vinden  i  exponerade  lägen 
och  i  främsta  rummet  pä  ständorter  med  exposition  ät 
N.  V.  och  N.  utöfvar  pä  träden.  De  i  tiden  kalbrända 
skogsmarkerna  och  öppna  tundroma  lämna  tritt  spelrum 
ät  stormarna.  Pä  marken  kvarliggande,  numera  halft  för- 
multnade  stammar  af  tallar  lata  oss  ana,  hvilken  oerhörd 
kraft  den  vind  haft,  som  förmätt  kuilvräka  dessa  trän.  De 
af  vinden  fälda  trädens  rötter,  stammens  växtform  och  gren- 
massans  fördelning,  förnämligast  längs  nedre  delen  af  stam- 
men (se  fotogr.),  utvisa,  att  de  kullvräkta  träden  af  natu- 
ren  varit  danade  att  uthärda  slormar.  Men  oaktadt  rot- 
hvalfvet  varit  sä  fast  bygdt  och  vidt  utgrenadt,  att  det  icke 
i  detta  afseende  täl  nägon  jämförelse  med  det  lägre  skogs- 
landets  tallrötter  och  fastän  pälroten  varit  djupt  indrifven 
i  jorden,  har  trädet  dock  varit  tvunget  gifva  vika.  Heia  rot- 
hvalfvet  har  blifvit  uppryckt,  den  tjocka  pälroten  tvärt  af- 
bruten  och  sentnertunga  stenar,  som  varit  kringväfda  af 
trädens  rötter,  medan  det  ännu  stod  upprätt,  hafva  följt 
med  ur  jorden  och  lyftats  par  meter  öfver  marken,  fort- 
farande  omfamnade  af  tallrötterna". 

Säsom  bevis  pä  nordstormarnas  ödeläggande 

invärkan  äfven  pä  markens  beskaffenhet,  anför  Forstm. 
Sandberg,  att  uti  sydligare  Lappmarken  i  gamla  rengärdar 
är  vanligt  att  finna   en   genom   renarnes   gödsling  yppig 


117 

träd-,  ort-  och  gräsvegetation,  men  I  Utsjoki  var  äfven  ä 
sädana  platser  marken  tnycket  torr  och  saknade  hvarje 
tecken  tili  humus.  Blästen  hade  bortsopat  den  genom 
renarnes  tramp  finsmulade  spillningen  och  sedan  hade  öm- 
som  sol  och  fuktighet  i  förening  med  intensiva  vindar  för- 
flyktigat  humusdelarna  frän  den  af  intet  växttäcke  skyd- 
dade  marken. 

Om  björkregionen  Säger  han,  att  vindens  invärkan  pä 
beständen  är  i  ögonen  fallande.  Skyddet  af  nägon  höjd 
pä  den  sida,  hvarifrän  de  rädande  vindarne  bläsa  och  snö- 
täckets  djuplek  pä  värvintern  och  vären  utgöra  i  björk- 
regioner  den  mättstock,  som  bestämmer  trädens  höjd. 

Sedan  elden  utfört  sitt  förstörelsevärk,  vidtager  vin- 
dens arbete  i  undanträngandet  af  skogsbandetoch  nya,förut 
skyddade  skogar  förberedas  tili  undergäng. 

Kommer  människan  sedan  yttermera  och  hugger  samt 
föröder,  dar  han  mest  borde  spara  och  värda,  sä  gär  det 
med  rask  fart  undan  för  undan  och  dess  fortare  ju  mera 
befolkningen  ökar  sig.  Brist  pä  bränsle  gör  sig  ocksä 
redan  kännbar  pä  en  del  stallen  inom  björkregionen. 

För  hvarje  gäng  jag  rest  uti  Lappmarken  har  jag  haft 
en  känsla  af  beklämning.  Den  tanken  har  säsom  en  mara 
tvingat  sig  pä  mig:  huru  skall  detta  slutas  och  huru  längt 
ned  pä  mera  bebygda  trakter  skall  skogsgränsen  tillätas 
att  gä,  förrän  kraftigare  ätgärder  vidtagas  eller  ätminstone 
grundliga  undersökningar  fäs  tili  stand. 

För  min,  del  mäste  jag,  angäende  nödvändigheten  af 
skyddsskog  i  norden,  besvara  frägan  jakande  och  anser 
snara  ätgärder  nödvändiga,  om  de  nordligaste  delarne  fort- 
farande  skola  bibehällas  beboeliga. 

Men  huru  är  det  i  öfriga  delar  af  Finland? 

Da  vi  icke  kunna  äberopa  säkert  bevisade  erfaren- 
heter  frän  eget  land,  da  skogsbristen  först  i  framtiden  kom- 
mer att  füllt  göra  sig  gällande,  är  det  bäst  att  tillgodo- 
göra  sig  andra  länders  erfarenhet. 


118 

I  Rysland  afgaf  en  af  Vetenskapsakademin  i  Peters- 
burg 1875  tillsatt  kommission  det  utlätande,  att  i  södra 
Ryssland,  pä  trakter  dar  nu  steppen  utbredt  sig,  för  ornkr. 
200  är  sedan  förekommo  stora  skogsbeständ,  men  efter 
dessas  försvinnande  befolkningen  i  brist  pä  vatten  tvun- 
gits  att  frän  höjderna  draga  sig  tili  de  grunda  och  otill- 
räkliga  dalsänkorna,  för  att  icke  omkomma  af  vattenbrist. 
Af  samma  orsak  har  äfven  Volga  och  Dnjeprs  flodbäddar 
uppsandats  och  förändrats,  medan  värfloden  tilltagit  i  häf- 
tighet  och  höjd.  I  Tyskland  hafva  öfver  100  ärs  iakttagelser 
gifvit  samma  resultat.  1  Danmark  har  en  pä  1870  talet 
tillsatt  kommission  kommit  tili  den  slutsats  att  vatten- 
mängderna  i  floderna  pä  den  tid  da  Danmark  ännu  var 
betäckt  med  stora  skogar,  var  vida  större  an  nu,  hvilket 
framgick  af  att  floder,  hvilka  nu  äro  sä  godt  som  utsinade, 
likväl  Visa  spar  af  att  de  förut  afbördat  betydande  vatten- 
mängder. 

Häraf  torde  framgä  att  skogamas  förödande  minskar 
medel-vattenmängden  i  floder  och  sjöar,  men  höjer  vär- 
floden d.  V.  s.  bidrager  tili  öfversvämningar. 

Den  enda  vetenskapsman,  som  mig  veterligt  i  värt 
land  egnat  denna  fräga  mera  uppmärksamhet  är  Professor 
Theodor  Hom6n. 

Han  skrifver,  att  frän  1741  finnes  nägot  sä  när  pälitliga 
anteckningar  om  Saimasvattenständ  och  füllt  säkra  sädanafr. 
1847  och  af  dessa  framgär  att  högvattnet  allt  mer  och  mer 
tilltagit,  men  ingen  öfversvämning  gätt  upp  emot  den,  som 
egde  rum  ären  1898  och  1899  samt  att,  jämte  andra  om- 
ständigheter,  den  under  senaste  ären  utförda  ohäjdade  skog- 
afvärkningen  mäste  i  väsentlig  man  bidragit  härtill.  Han 
tillägger  att  erfarenheten  frän  mellersta  Europa  gifvit  vid 
handen,  att  ju  mera  odlingarna  pä  skogarnes  bekostnad 
tilltagit,  desto  mera  har  vattendragens  genomsnitts-  och 
lägsta  vattenständ  aftagit,  men  flodvattenständet  höjts. 

Vilja  säledes  äkerbrukarena  vid  stränderna  af  de  stora 
vattendragen,  sjöar  och  floder,  af  hvilka  värt  land  har  sä 


119 

riklig  tillgäng,  undgä  förödande  öfversvämningar,  mä  de 
se  tili  att  skyddsskogar  pä  vattendelame,  vid  källflödena 
och  deras  omnejd  icke  saknas. 

Skogarna  äro  dock  för  vära  jordbrukare  nödvändiga 
äfven  pä  annatsätt.  Härom  säger  Professor  Hom^n: 

Finlands  skogar  äro  för  landet  af  största  betydelse 
för  den  grad  af  fuktighet,  som  de  afgifva  ät  lüften  och 
härigenom  antingen  direkte  framkalla  regn  under  den  torra 
försommaren  eller  underlätta,  att  möjligen  uppkommande 
sydliga  och  sydostliga  vindar  fä  regn  tili  stand.  Dess- 
utom  äro  de  ett  direkt  skydd  mot  de  torra  och  kalla  nord- 
liga  och  nordostliga  vindarna. 

Redan  tidigt  har  ocksä  medvetandet  om  betydelsen 
af  dessa  skogar  hos  oss  vaknat.  Sälunda  säger  redan 
kommissionen  för  undersökning  af  förhällandena  inom 
kronoskogarna  i  Finland  i  sitt  är  1869  gif  na  slutliga  ytt- 
rande  och  förslag,  att  de  genom  landet  löpande  förnämsta 
höjdsträckningarna  böra  bibehällas  skogbärande  samt  i 
sädant  afseende  „i  möjligaste  man,  genom  köp  eller  ut- 
byten,  underläggas  statens  ägo,  dar  sädant  icke  redan  är 
fallet«. 

Den  1873  tillsatta  skogskomiten  föreslär  i  sitt  1874 
afgifna  betänkande,  att  alla  nödiga  ätgärder  tili  inlösen  me- 
delst  köp  eller  expropriation  af  lämpliga  marker  för  bil- 
dande  af  statsskogar  i  landets  mellersta  och  södra  delar 
matte  vidtagas,  samt  att  en  därpä  grundad,  fullständig  fram- 
ställning  i  ämnet,  med  angifvande  af  planen  för  statssko- 
garnes  bildande  jämte  beräkningar  öfver  erforderliga  kost- 
nader,  matte  ständerna  tili  bedömande  föreläggas. 

Och  har  komit6n  härvid  päpekat  nödvändigheten  af 
inlösande,  förnämligast  af  höjdsträckningarna. 

Uti  samma  ämne  yttrar  den  är  1901  tillsatta  komiten 
för  afgifvande  af  utlätande  om  lämpligaste  sättet  för  an- 
skaffande  af  bränsle  för  statsjärnvägarnes  behof: 

„Att  för  kronans  räkning  matte  inköpas  sädana  skogs- 
marker,  genom  hvilka  statsjärnvägarnes  framtida  behof  af 


120 

bränsle  och  gröfre  virke  künde  tillgodoses,  med  utväljande 
i  främsta  rummet  af  sädana  ä  vattendelarene  liggande  eiler 
annars  sä  belägna  eller  beskaffade  marker,  hvilka  redan 
i  allmänt  intresse  borde  undanryckas  vanvärd  och  öde- 
läggelse. 

Af  allt  detta  torde  framgä,  att  skogarna  ä  landets  höjd- 
sträkningar  och  vattendelare,  äfven  i  mellersta  och  södra 
delame  af  landet,  böra  betraktas  säsom  skyddsskogar  och 
att  medvetandet  härom,  om  ock  dunkelt^  dock  redan  länge 
hos  landets  mera  tänkande  man  varit  vaket. 

Äterstär  säledes  att  besvara  den  senare  frägan: 

/  hvilken  utsträckning  äro  skyddsskogar  hos  oss 
nödvändiga? 

Hvad  nordligaste  Finland  beträffar  bör  skyddsko- 
garna  omfatta  heia  Lappmarkens  härad  och  isynnerhet 
högsta  norden,  men  för  närmare  bestämming  om  deras 
utsträckning  bör  en  ingäende  undersökning  ega  rum,  ty 
det  är  icke  allenast  breddgraderna  utan  äfven  höjden  och 
mänga  andra  omständigheter,  som  kunna  härpä  invärka. 

För  öfriga  delar  af  landet  kan  jag  icke  häller  upp- 
göra  detaljerade  förslag,  endast  göra  antydningar  i  stora 
drag.  I  norra  Finland  bör  Ounasselkä  och  Maanselkä  med 
dess  otaliga  förgreningar  kring  Torneä,  Kemi,  Simo  och 
Ijo  elfvars  vattendrag  beaktas  samt  i  mellersta  Finland 
Kainun  och  Suomenselkä,  frän  hvilka  Uleäelfs  vatten  fä 
sin  upprinnelse  och  hvaraf  den  senare  utgör  vattendelare 
mellan  alla  österbottens  floder  ä  ena  sidan,  och  det  syd- 
finska  sjöomrädet  ä  andra  sidan.  Här  künde  kronojords- 
omrädet  betydligt  kompletteras  ätminstone  inom  Vasa  län 
i  heia  dess  utsträckning. 

I  södra  Finland  künde  icke  allenast  höjdsträcknin- 
narna  tagas  i  betraktande,  utan  äfven  närheten  af  järnväg, 
da  det  väckts  fräga  om,  att  inköpa  lämpliga  och  i  främsta 
rummet  förödda  skogar  i  närheten  af  dessa. 


121 

Sälunda  künde  vid  karelska  banan  skogar  inlösas  ä 
Salpausselkä,  dar  köp  af  aflägset  belägna  ütskiften  t.  ex.  i  Sor- 
davala  och  Impilaks  sockijar,  enl.  privatskogskomitens  be- 
tänkande,  icke  torde  möta  nägon  svärighet.  Ä  Äyräpään- 
selkä,  raellan  Viborg  och  S:t  Petersburg,  finnes  invid  järn- 
vägen  torra  och  magra  sandmarker  eller  äsar,  hvilka  del- 
vis  utgöra  vattendelare  och  ä  hvilka  skogen  ätminstone 
tili  en  del  är  illa  medfaren.  I  Nykyrka  och  Kuolernajärvi 
socknar  minnes  jag,  att  för  cirka  25  är  sedan  fanns  stora, 
kala  skogsmarker,  härjade  genom  hejdlös  vedförsäljning  tili 
Petersburg  och  af  upprepade  skogseldar. 

Banan  frän  Kouvola  och  Kuopio  tili  lisalmi  gär  heia 
tiden  utmed  Savonselkä,  som  utgör  vattendelare  mellan 
Päijänne  och  Saimavattnen.  Här  vore  inköp  af  kronomar- 
ker  behöfliga  och  borde  icke  möta  större  svärigheter. 

Ä  Lohjanselkä  vid  Hangöbanan  künde  mark  inköpas 
och  vid  Björneborgsbanan,  längs  hvilken  stora  skogmarker 
finnas  nägon  mil  frän  banan,  torde  inköp  af  dylika  antag- 
ligen  icke  häller  möta  oöfvervinnerliga  svärigheter,  och  künde 
utsträckas  tili  Satakunnanselkä.  Säsom  stör  vattendelare 
bör  icke  häller  glömmas  Hämeenselkä  ä  hvilken  skogsmark 
icke  saknas  i  närheten  af  Jyväskyläbanan. 

Kring  Keitele  och  Kolimajärvi  sjöar  befintliga  krono- 
marker  künde  utan  svärighet  betydligt  förstoras,  och  virke 
för  järnvägarnes  behof  forslas  sjövägen  tili  Suolahti  Station. 

Detta  är  endast  en  kort  antydan  om  hvad  som  künde 
och  borde  göras.  Likväl  bör  en  fullständig  plan  först  ut- 
arbetas  och  sedan  konsekvent  genomföras  samt  i  nödfall 
expropriation  användas. 

Jag  anser  säiunda,  att  skyddsskogar  äro  öfver  heia 
landet  och  i  ganska  stör  utsträckning  nödvändiga.  För 
att  bögst  upp  i  norr  t.  o.  m.  lappens  möjlighet  tili  existens 
icke  skall  tillintetgöras  och  för  att  jordbruket  i  öfriga  delar 
af  landet  skall  säkerställas  mot  skador  genom  kalla  stör- 
mar,  öfversvämning  och  torka,  för  att  landets  innevänare 
i  framtiden  icke  skola  lida  brist  pä  det  nödvändigaste  hus- 


122 

behofsvirket  och  järnvägsdriften  under  alla  förhällanden 
säkerställas,  genom  anskaffandie  frän  närbelägna  statsskogar 
af  nödigt  virke,  bör  landets  styrelse  ombesörja,  att  sädana 
planmässigt  och  i  nödig  utsträckning  inlösas,  förnämligast 
ä  höjdsträckningar  och  vattendelare. 

Göras  dessa  inköp  i  tid,  komma  de  att,  utom  all 
annan  nytta  för  landet,  äfven  blifva  för  statsverket  en  myc- 
ket  god  affär.  F.  M.  Lagerblad. 

16.VIII.04. 


Upplästes  följande  af  skogstaxatorn  A.  W.  Granit 
öfversända  skriftliga  andragande. 

Som  bidrag  tili  diskussionen  om  skyddsskogar  an- 
häller  undert.  att  fä  meddela  nägra  rön  frän  Enare  och 
angränsande  delar  af  östra  Lappmarken,  hvilka  trakter  jag 
under  en  30  ä  40  mänaders  skögsmannavärksamhet  varit 
i  tillfälle  att  ingäende  studera. 

I  topografiskt  hänseende  äro  norra  och  södra  lapp- 
markerna  högst  olikartade.  Medan  den  södre  delen  företer 
karaktären  af  ett  obetydligt  kuperadt,  mot  norr  längsamt 
stigande  flackland,  kan  den  norra  delen  —  Enare  socken 
—  betecknas  som  ett  bärgland,  närmast  afhälligt  mot  cent- 
ralbassinen,  Enare  träsk.  Landet  söder  om  den  stora 
nordfinska  vattendelaren  bildar,  i  stört  sedt,  en  samman- 
hängande  sumpmark,  dar  de  torra  markerna  uppträda  blott 
som  enstaka  holmar  eller  holmkomplexer.  Norr  om  vat- 
tendelaren är  förhällandet  motsatt:  de  torra  markerna  upp- 
taga  största  delen  af  arealen. 

Betrakta  vi  sä  själfva  vattendelaren  mellan  Kemi  och 
livalo  flodsystem  finna  vi,  att  den  föga  motsvarar  vära  äldre 
geografers  beskrifning  af  Maanselkä  (Suolaselkä).  Med  un- 
dantag  af  Rautu-tunturi  och  Saariselkä  fjällmassiv,  utgöres 
vattendelaren  af  en  mer  eller  mindre  örik  sumpsträckning, 
som  pä  ett  stalle  har  en  längd  af  närmare  100  kilometer. 
Försumpningen  har  söder  ifrän  smäningom  öfverskridit  den 


123 

flacka  vattendelare-platän,  och  utbredt  sig  ät  norr  öfver 
Enare  socknegräns,  tills  den  hämmats  af  skogseldarna  pä 
vattendelarens  jämförelsevis  stärkt  fallande  nordsluttning. 
Mot  öster  höjer  sig  vattendelaren  betydligt  och  öfvergär  i 
de  nämda  fjäUkompIexerna.  Dessa  nä  i  allmänhet  öfver 
den  subalpina  regionens  gränsmaximi,  —  höjden  är  nägot 
öfver  700  m.  —  och  utgöra  en  naturlig  skyddsmur  mot 
de  kalla  nordanvindama. 

Vi  älska,  att  föreställa  oss  vattendelarena  som  branta 
äsar,  de  dar  genom  sin  skogsvegetation  reglera  nederbör- 
dens  afledning.  Vi  se  i  skogen  pä  äsens  krön  en  skyddande 
hack  mot  frost  och  oväder,  och  frukta  att  detta  värn  en 
vacker  dag  släs  tili  jorden,  om  det  ej  skyddas  af  lagens 
arm.  Men  ätminstone  beträffande  Finlands  förnämsta  vat- 
tendelare  visar  oss  värkligheten  en  annan  bild.  En  bild, 
som  mäste  komma  äfven  den  ifrigaste  skyddsskogsfantast 
att  inse  det  onödiga,  i  att  afgärda  dessa  otäcka  sump-  och 
frosthärdar  med  extra  lagstadganden. 

Gä  vi  frän  dessa  pä  skogsvegetation  nästan  blottade 
trakter,  anträffa  vi  öfveralt  inom  den  egentliga  skogsre- 
gionen  orörda,  olik-äldriga  tall-skogar,  uppkomna  efter 
skogsbrand.  Pä  högre  belägna,  exponerade  momarker  äro 
träden  kortväxta  och  knotiga  samt  af  föga  ekonomiskt 
värde,  men  pä  skyddade  lokaler  uppnä  de  dimensioner, 
som  nog  i  sinom  tid  göra  dem  begärliga  för  sägindustrin. 
Da  emellertid  föryngringen  öfveralt,  dar  gröfre  skog  kan 
förekomma,  är  tillfredsställande,  synes  det  mig  icke  vara 
skäl  att,  som  nägon  gäng  föreslagits,  inskränka  skogsega- 
rens  lagenliga  dispositionsrätt,  vare  sig  i  en  eller  annan 
riktning.  Mängen  resande  har  i  den  längsamma  föryngrin- 
gen velat  se  ett  tecken  tili  skogsmarkens  aftagande  pro- 
duktionsförmäga,  men  man  har  liärvidlag  förglömt,  att  för- 
yngring  och  tillväxt  stä  i  en  bestämd  proportion  tili  hvar- 
andra.  Dar,  som  i  Enare,  ett  träd  växer  tre  ganger  läng- 
sammare  an  i  södra  Finland  mäste  skogsegaren  ocksä 
nöja  sig  med  en  mindre  hastig  äterväxt.    Föryngrigen  är 


124 

i  det  Ställe  ofta  säkrare  an  i  sydligare  näjder,  ty  den 
förkväfves  icke  af  gras,  Ijung  och  gräal.  Skogseldamas 
framfart  mildras  äter  genom  den  rikliga  förekomsten  af 
humusbildande  lägre  växter,  främst  renlafvarna. 

De  glesa  beständen  och  den  relativt  höga  skelett- 
procenten  väcka  föreställningen  om  aftagande  alstringskraft 
hos  skogsmarkerna  och  anföras  äfven  de  som  skäU  att 
i  skogsskyddets  intresse  inskränka  afvärkningarna,  i  norra 
hälften  af  Enare  socken  tili  s.  k.  konservativ  blädning.  Men 
naturens  lagar  äro  nu  engäng  för  alla  sädana,  att  slut- 
ningsgraden  aftager  med  den  tilltagande  breddgraden,  lika- 
som  ock  träden  i  ett  kallt  klimat,  bättre  an  i  ett  mera 
tempereradt,  motstä  förruttningsprocessen. 

Utanför  den  egetitUga  skogsregionen  finnas  däremot 
lokaler,  hvilkas  skogsvegetation  genom  lag  borde  hägnas 
och  fredas.     Hit  höra: 

1)  fjällsluttningar,  hvilkas  föryngring  försväras  genom 
trädens  glesa  stand  —  vanligen  2  ä  3  träd  pr.  hektar  — 
och  rentjurarnas  kända  barkflängning;*) 

2)  trakterna  under  barrskogens  allmänna  nordgräns, 
säledes  större  delen  af  Utsjoki  socken  och  de  delar  af 
Enare,  hvilka  ligga  norr  om  en  linje,  som  i  ostlig  — 
västlig  riktning  tänkes  dragen  genom  Tschuolisjärvi  krono- 
härbärge.  Inom  dessa  omräden  är  jordmänen  ytterst 
olämplig  för  skogarnas  föryngring,  hvarjämte  ffösättningen 
är  särdeles  svag; 

3)  de  mindre  öarna  i  Enare  och  andra  större  träsk. 
Mänga  af  dessa  öar  sakna  redan  barrskog,  i  följd  af  den 
starka  ortstensbildningen ; 

4)  de  ytterst  hölstriga  och  bärgbundna  strändema 
kring  en  del  af  Enare  träsk  liksom  ock  de  större  öarnas 
stränder,   hvilkas    bibehällande  vid  füll  Vegetation  redan 


^)  Det  kan  ej  nog  ofta  päpekas  att  renen  blott  vid  skogsgränsen 
hämmar  föryngringen.  I  läglandet  blir  den  skadlig  för  skogen  endast 
i  det  fall,  att  betesmarkerna  afskiljas  genom  gärden. 


125 

för  fiskets  skull  är  nödvändigt.  För  närvarande  äro  de 
beväxta  med  klen  och  tränväxt  tall,  som  under  ärtusen- 
dens  fredning  rotat  sig  pä  en,  mänskligt  sedt,  absolut 
oväxtlig  mark. 

Pä  alla  dessa  lokaler  borde  afvärknlngarne  inskrän- 
kas  tili  borttagande  af  öfverärigt  och  rottorkadt  virke. 
Ett  sorgligt  exempel  pä,  hvart  en  oförnuftig  behandling 
kan  leda,  erbjuda  trakterna  kring  Pakanajoki  skogvaktare 
bostad  invid  norska  gränsen.  Efter  bosättningen  har  sko- 
gen  utglesats  i  högsta  grad  och  den  bade  i  geologiskt 
och  skogsligt  afseende  intressanta  näjden  är  pä  god  väg 
att  förvandlas  tili  en  Öde  tundra. 

Frägan  om  skyddsskogar  sammanhänge  bade  i  Enare 
och  Utsjoki  socken  pä  det  intimaste  med  frägan  om  ut- 
gifvande  af  nybyggesrättigheter.  Fortfar  man,  att  lika 
okritiskt  som  hittills  anlägga  nybyggen  pä  lokaler,  som  äro 
i  total  afsaknad  af  enligt  lag  och  häfd  skattbar  mark, 
försvinna  nog  hastigt  den  finska  barrskogens  arri^rgar- 
den  mot  Ishafsvindarna.  Fantasierna  om  skogsgränsens 
tillbakagäende  blifva  lätt  en  värklighet  om  ej  staten  i 
tid  inskrider. 

Dar  de  klimatologiska  betingelserna  för  skogens 
nödtorftiga  existens  äro  de  minsta  möjliga,  dar  äfven  de 
äldsta  barrträd  knapt  nä  öfver  tvä  mans  höjder,  dar  kan 
det  helt  säkert  icke  vara  lämpligt  att  staten  afstär  sin 
oinskränkta  dispositionsrätt  ät  enskilde.  Pä  andra  sidan 
om  gränslinjen  utmärkerskogspersonalenhvarjebjörkbuske, 
som  bebyggaren  för  sitt  ärsbehof  fär  använda.  Detta 
tillvägagäende  afsticker  bjärt  emot  det  faktum,  att  det 
största  mantal  i  nordliga  Lappland  gifvits  ät  ett  tundra- 
hemman  i  Utsjoki  socken. 

Jalasjärvi  den  21  augusti  1904. 

A.  W.  Granit 


126 

Hofrädet  C  /  NummeUn  hade  likaledes  insändt 
följande  skriftliga  andragande: 

Fakta  gifva  tydligen  vid  banden,  att  gränsen  för  barr- 
skogarna  i  den  nordligaste  delen  af  landet  dragit  sig  mot 
söder  och  tidigare  varit  en  annan,  an  den  nuvarande.  Or- 
sakerna  tili  detta  nedätgäende  torde  i  främsta  rammet  och 
delvis  uteslutande  härleda  sig  af  ofta  förekommande,  här- 
jande  skogseldar  äfvensom  af  stormar  och  andra  ogyn- 
samma  förhällanden  samt  jämväl  af  oförnuftig  och  sko- 
ningslös  behandling  af  skogen.  Uppenbart  torde  ocksä 
vara,  att  ödelagda  skogsomräden  utöfva  skadlig  invärkan 
pä  de  närmast  därinvid  belägna  trakterna,  i  det  att  dessa, 
som  därförinnan  skyddats  af  den  sedermera  förstörda  sko- 
gen, blifva  utsatta  för  stormar  samt  de  torra  och  kalla  nord- 
och  nordvest  vindarna. 

Da  det  under  anförda  förhällanden  bland  annat  är 
af  stör  betydelse,  att  afvärkningarna  i  dessa  nordliga  lands- 
ändar  verkställas  med  omtanke  och  yttersta  varsamhet, 
synas  skogarna  därstädes  vara  i  behof  af  skydd  och  deras 
behandling  böra  ställas  under  statens  kontroll.  Och  da 
den  yida  öfvervägande  delen  af  skogsomrädena  i  Lappmar- 
ken tillhör  staten,  borde  enligt  mitt  förmenande  egande- 
rätten  tili  dessa  omräden  för  allan  tid  bibehällas  i  stats- 
värkets  ego,  hvarigenom  därvarande  skogar  sälunda  komme 
att  behandlas  som  skyddsskogar.  Upplätelse  af  odlings- 
marker  för  nybyggen  därstädes  borde  säledes  äfven  för- 
siggä  pä  annat  satt  och  pä  andra  grander,  an  hvad  nu 
gällande  nybygges-förordning  därom  innehäller. 

Vidkommande  de  omräden,  som  uti  omförmäldt  af- 
seende  päkallade  skyddande,  har,  säsom  kändt  är,  komi- 
ten  för  afgifvande  af  utlätande  rörande  de  principer,  pä 
hvilka  statens  skogshushällning  borde  grunda  sig,  uti  af- 
gifvet  betänkande  föreslagit,  att  särskilda  trakter  i  Lapp- 
land matte  afskiljas  som  skyddsomräde  och  att  gränsen 
för  detsamma  tillsvidare  skulle  dragas  förslagsvis  30 — 50 
kilometer  nedanom  den  gräns,  dar  barrskogen  icke  mera 


127 

uppträder  i  slutna  bestand.  Intill  dess  gränserna  för  detta 
skyddsomräde  blifvit  uppdragna,  skulle  dock  tili  detsamma 
hänföras  Utsjoki  och  Enare  socknar,  Enontekis  kapell  samt 
norra  delen  af  Kuolajärvi  och  nordöstra  delen  af  Sodan- 
kylä  socken. 

För  min  del  anser  jag  emellertid,  att  detta  skydds- 
omräde med  afseende  ä  förekomsten  af  kala  fjäll  och 
vidsträckta  kärrmarkeräfven  ä  angränsande  och  sydligarebe- 
lägna  trakter,  samt  med  fästadt  afseende  tillika  ä  därstä- 
des  förefintliga  betydande  källomräden,  blifvit  taget  alltför 
inskränkt;  och  synes  det  mig,  att  heia  Lappmarkens  härad 
äfvensom  norra  och  östra  delen  af  Kuolajärvi  socken,  lämp- 
ligen  künde  uti  skyddsomrädet  innefattas.  Visserligen  äro 
en  del  trakter,  särskildt  de  vid  berörda  härads  södra  gräns 
icke  af  den  beskaffenhet,  att  deras  hänförande  tili  skydds- 
omrädet vore  päkalladt,  men  detta  synes  likväl  icke  böra 
gifva  anledning  att  för  ändamälet  uppsöka  och  utstaka 
andra  begränsningar,  hvilka  i  hvarje  händelse  i  anseende 
därtill,  att  större  delen  af  dessa  egoomräden  tillhöra  staten 
blefve  af  ingen  praktisk  betydelse. 

Men  vid  besvarandet  af  spörsmälet  om  skyddssko- 
garnas  i  landet  nödvändighet,  päkallar  det  betänkande,  som 
utarbetats  af  subkomitän  för  undersökningen  af  den  lösa 
befolkningens  i  landet  ställning,  synnerligt  beaktande.  Ko- 
mitän  föreslär  för  befrämjande  af  odling  och  bosättning 
inom  kronoskogarna  ett  nytt  System  för  de  odlingsbara 
markernas  öfverlätelse  ät  enskilda.  Egorna,  som  erfordra- 
des  för  de  af  komitän  föreslagna  kronoskogslägenheterna, 
komma  nämligen  att  upplätas  emot  lega.  Hvad  särskildt 
skogen  vidkommer,  innehäller  förslaget,  att  för  samtliga 
dylika  lägenheter  i  ett  grannelag  gemensamt  borde  utläg- 
gas  växtlig  skogsmark  tili  det  belopp,  att  desammas  hus- 
behof  af  skogsprodukter  genom  planmässig  hushällning 
med  skogen  kan  tili  fullo  tillgodoses.  Innehafvare  af  sä- 
dan  lägenhet,  som  icke  är  delegare  i  samfäld  skog,  skulle 


128 

äter  medgifvas  rätt,  att  frän  kronoskog  afgiftsfritt  efter  an- 
visning  utfä  behöfliga  skogsförnödenheter. 

För  den  händelse,  att  detta  komit^ns  förslag  komme 
att  erhälla  vederbörligt  understöd  och  i  sinom  tid  varda 
godkändt,  vore  frägan  om  skyddsskogar  lyckligen  löst,  da 
nämligen  de  ännu  odisponerade  skogsegorna  i  de  nordliga 
delama  af  landet,  hvarest  särskildt  skydd  för  skogama 
befinnes  nödvändigt,  komme  att  bibehällas  i  statens  ego 
och  under  dess  värd  samt  det  sälunda  kan  fönitsättas,  att 
desamma  skola,  oafsedt  i  hvilken  utsträckning  afvärknin- 
gama  därstädes  an  skulle  försiggä,  för  ailan  tid  behandlas 
säsom  skyddsskogar. 

Hvad  sedan  beträffar  skyddskogar  i  öfriga  delar  af 
landet,  sä  vore  det  med  afseende  ä  den  invärkan  skogarna 
utöfva  pä  vattenförhällandena,  visserligen  önskiigt,  att  ett 
varsamt  förfarande  vid  afvärkning  af  skogar  pä  källomrä- 
den  för  betydande  vattensystem  skulle  ega  rum,  men  nägot 
särskildt  päbud  i  sädant  afseende  synes  likväl  icke  böra 
ifrägakomma.  Däremot  borde  sädana  kronojordar,  hvilka 
äro  belägna  pä  säbeskaffade  landomräden  pä  antydda  skäl 
statsverket  icke  afbördas,  utan  i  dess  ego  bibehällas  äfven 
vid  det  förhällande  att  förenämnda  subkomit^s  förslag  icke 
blefve  godkändt. — 

Herr  Harlin  ville  tillägga,  att  skyddsskogar  äro  nöd- 
vändiga  äfven  för  landtbruket,  emedan  skogen  förhindrar 
värmeutsträlningen  ur  jorden.  Hvad  öfversvämningame 
under  de  senaste  tiderna  vidkommer,  sä  kan  orsaken  tili 
desamma  sökas  ej  allenast  i  skogsdevastationen,  utan  äfven 
uti  ett  ökadt  dikningsarbete,  som  underlättar  ytvattnets  fram- 
befordran  tili  aar  och  sjöar. 

Hr  Borenius  päpekade  att  frägan  redan  tidigare  varit 
före  pä  föreningens  möten.  Da  insikterna  i  frägan  nutnera  vun- 
nit  i  styrka,  var  det  pä  tiden  att  frägan  äterupptagits.  1  anslut- 
ning  tili  ordförandens  förslag  om  inköp  för  kronans  räkning 
af  skogsmarker  ä  höjdsträckningar  i  mellersta  och  södra  Fin- 


129 

land  uppmärksamgjorde  talaren  om  lämpligheten  af  sädana 
inköp  ä  Salpausselkä  i  trakten  af  Miehikkälä  kronopark, 
hvarstädes  ett  revier  sälunda  künde  fäs  tili  stand.  Om 
kronan  skulle,  som  önskligt  är,  inlösa  skogsmarker  ä  Äyrä- 
päänselkä  borde  dessa  lämpligast  kunna  förenas  med  Päl- 
lilä  revier,  isynnerhet  som  frän  denna  kronopark  torde  komma 
att  afgä  en  betydlig  areal  tili  utvidgandet  af  en  därstädes  be- 
fintlig  artilleriskjutbana.  Vidare  trodde  talaren,  att  skogs- 
marker utan  svärighet  skulle  fäs  inlösta  i  Nykyrka  m.  fl 
trakter.  Forstm.  Neovius,  som  afrest,  hade  bedt  talaren 
fästa  uppmärksamheten  vid  att  holmarna  i  Saimen  vore  i 
behof  af  skydd,  hvilket  torde  vara  fallet  mängenstädes 
äfven  i  andra  inre  vattendrag  och  i  skärgärden. 

Herr  Hannikainen  trodde  att  frägan  upptagits  huf- 
vudsakligast  i  anledning  af  de  senaste  öfversvämningame. 
Skogen  har  som  man  vet,  ett  stört  inflytande  pä  klimatet, 
^  ehuru  man  ännu  ej    säkert  känner  tili  hurudant  det  är. 

r  Men  det  vore  kanhända  ändä  nägot  förmycket  att  pästä, 

5  det  öfversvämningame  uteslutande  uppstätt  tili  följe  af  den 

1  starka  afvärkningen  af  vära  skogar  under  de  senaste  ärti- 

I  ondena,  utan  mäste  det  finnas  andra  orsaker  därtill.    Of- 

1  versvämningarne  förekomma  tämmeligen  regelbundet  öfver 

heia  landet,  äfven  i  dess  nordliga  delar  t.  ex.  vid  Uleä 
vattendraget,  vid  hvars  källor  stora  kronoskogar  finnes,  dar 
nästan  ingen  afvärkning  bedrifvits  —  ja  det  uppstod  öfver- 
svämningar  pä  trakter  dar  skogen  var  alldeles  orörd.  (Ve- 
tenskapen  pästär,  att  öfversvämningame  förekomma  peri- 
odvis  och  äro  beroende  af  andra  omständigheter).  Ändock 
mäste  det  medgifvas,  att  det  finnes  trak'ter,  hvarest  skydd 
för  skogen  vore  nödvändigare  an  annorstädes.  öfverhuf- 
vudtaget  äro  kronoskogame  under  en  sädan  skötsel,  att 
de  tjäna  samma  syften,  som  skyddsskogar.  Vid  afvärknin- 
gen bör  afseende  fästas  vid  skogens  invärkan  pä  klimatet, 
därföre  torde  det  vara  onödigt  att  utstaka  skilda  skydds- 
skogar. Utomlands  har  man  visserligen  ställvis  under- 
kastat  skogen  en  särskild  värd  och  en  sträng  statskontroll, 

9 


r 


130 

men  detta  skulle  knappast  lämpa  sig  hos  oss,  da  det  är 
svärt  att  i  sädant  syfte  afskilja  större  omräden,  emedan  hos 
oss  sä  godt  som  alla  skogar  befinna  sig  omkring  vatten- 
drag  och  invid  dessa.  De  privata  skogame  borde  genom 
lag  försäkras  mot  devastation.  Dessutom  borde  man,  sä- 
som  de  föregäende  talarne  ha'  framhällit,  uppköpa  lämp- 
liga  omräden  tili  kronoskogar  invid  järnvägarne,  för  des- 
sas  förseende  med  virke.  Talaren  understöder  pä  grund 
häraf  bildandet  af  skyddskogar,  sävida  därmed  afses  an- 
skaffandet  af  lämpliga  skogsomräden  för  statens  räkning, 
och  förmodade  att  föreningen  uttalar  sig  i  denna  riktning. 

Herr  Borenius  ville  beträffande  eventuella  skogsköp 
i  Impilahti  tillägga,  att  dar  i  kronojordarnes  omedelbara 
närhet  finnes  stora,  nästan  öde  omräden,  hvarest  det  vis- 
serligen  finnes  nägot  föryngring,  men  som  nu  hafva  yt- 
terst  ringa  värde. 

Ordföranden  sade  sig  hufvudsakligen  hafva  afsett  det 
samma  som  öfverdirektör  Hannikainen  och  ansäg  för  sin 
del,  att  diskussionen  gätt  i  samma  riktning  som  hans  i  refe- 
ratet  uttalade  önskningsmäl.  — 

Sedan  upplästes  det  förslag  det  föregäende  dag  till- 
satta  utskottet  afgifvit  säsom  svar  pä  första  frägan,  och 
lyder  förslaget  säsom  följer: 

Erkännande  den  trängande  nödvändigheten  af  de  för- 
bättringsätgärder,  hvilka  af  Forststyrelsen  vidtagits  i  och 
för  omorganiseringen  af  skogvaktareinstitutionen  i  krono- 
skogarne,  uppbör  Forstföreningen  i  hufvudsak  de  grundsatser 
hvilka  uttalas  i  det  Forstyrelsens  circulär  af  d.  10  Febr. 
medföljande  projektet,  likväl  med  följande  undantag: 

1.  Att  nuvarande  och  extra  skogvaktares  löner  förhöjas 
dar  hvar  det  är  af  behofvet  päkalladt,  tili  den  grad 
att  deras  existens  blir  betryggad  och  att  dessa  löner 
utbetalas  ät  dem  i  reda  pengar. 

2.  att  i  anseende  tili  förbättringsätgärdernas  tillfälliga 
karaktär  det  vore  skäl  att  de  nuvarande  skogvaktar- 
torpens   natur  förblefve   tillsvidare    oförändrad    och 


131 

3.  att  man  i  flere,  särskildt  i  Norra  Finland  befintliga 
revier,  dar  en  rationell  skogsvärd  ej  kan  tillänipas, 
künde  tili  en  början  reda  sig  med  ett  färre  antal  sko- 
lade  skogvakter  an  hvad   i  Forsstyrelsens    circulär 
medföljande  förslag  föresläs 
och  beslöt  föreningen  dessutom  tillställa  Forsstyrelsen  för- 
slag om,  att  erfarne  öfverforstmästare  och  forstmästare  frän 
olika  delar  af  landet  matte  sammankallas  tili  gemensam 
öfverläggning,  hvarvid  detaljerna  uti  ifrägavarande  föränd- 
ring  upptoges  tili  närmare  granskning  och  ett  detaljeradt 
förslag  tillställdes  Forststy reisen. 

Herr  Hannikainen  ansäg  en  punkt  uti  ifrägavarande 
kläm  utttycka  tillbakagäng,  den  nämligen  som  berör  revieren 
i  norra  Finland.  Talaren  trodde  att  revieren  i  Uleäborgs 
län  vore  i  behof  af  en  ännu  omsorgsfullare  värd  i  anseende 
tili  deras  för  växtligheten  ogynsamma  förhällanden,  hvar- 
för  dar  med  ännu  större  skäl  behöfdes  skolade  skogvak- 
tare.  Af  denna  orsak  har  Forststyrelsen  äfven  önskat  fä 
en  skola  dit  förlagd. 

Herr  Borenius  förenade  sig  med  öfverd.  Hannikainen 
därom  att  3:dje  punkten  i  klammen  borde  utgä,  samt  an- 
säg att  frägan  därom  borde  upptagas  af  föreningens  filial 
i  Uleäborgs  län. 

Herr  Harlin  yttade  att  utskottet  hufvudsakligen  afsett 
sparsamhet  samt  ansett  skogarnes  bevakande  för  ävärkan 
m.  m.  för  hufvudsak  i  en  skogvaktares  arbeten  i  de  norra 
revieren. 

Herr  Hannikainen  sade,  att  Forststyrelsen  i  sitt  för- 
slag ej  tankt  sig  ett  bestämt  anslag  för  skogvaktarkären 
i  sin  helhet,  da  redan  mindre  revier  erhällit  ett  600  marks 
anslag  i  och  för  aflönande  af  skogvaktare.  Kronosko- 
garna  inbringa  nu  för  tiden  sä  mycket,  att  medlen  nog 
hinna  tili. 

Herr  Harlin  sade  sig  i  sädant  fall  vara  den  första  att 
yrka  pä  förändring  af  ifrägavarande  punkt,  hvarom 


132 

Herr  Cajanus  äfven  förenade  sig. 

Pä  denna  grund  beslöts,  att  3  punkten  i  klammen 
utelämnas. 

Sedan  Hrr  Riddelin  och  Harlin  vexlat  nägra  repli- 
ker angäende  skogvaktaretorpens  bibehällande  vid  samma 
natur  som  härintills,  beslöt  föreningen  likväl  lata  denna 
punkt  i  klammen  kvarstä  oförändrad,  hvarigenom 

svaret  pä  första  frägan  fick  följande  lydelse: 

Erkännande  den  trängande  nödvändigheten  af  de  för- 
bättringsätgärder,  hvilka  af  Forststyrelsen  vidtagits  i  och 
för  omorganiseringen  af  skogvaktareinstitutionen  i  krono- 
skogarne  uppbär  Forstföreningen  i  hufvudsak  de  grund- 
satser,  hvilka  uttalas  i  det  Forststyrelsens  circulär  af  den 
10  Februari  1904  medföljande  projektet,  likväl  med  föl- 
jande undantag 

1)  att  nuvarande  och  extra  skogvaktares  löner  för- 
höjas  dar,  hvar  det  är  af  behofvet  päkalladt,  i  den  man, 
att  deras  existens  blir  betryggad  och  att  dessa  löner  ut- 
betalas  i  reda  pengar. 

2)  att  i  anseende  tili  förbättringsätgärdemas  tillfäl- 
liga  karaktär,  det  vore  skäl,  att  de  nuvarande  skogvaktar- 
torpens  natur  förblefve  tillsvidare  oförändrad 

och  beslöt  föreningen  dessutom  tillställa  Forststyrelsen 
förslag  om,  att  erfarne  öfverforstmästare  och  forstmästare 
matte  sammankallas  tili  gemensam  öfverläggning,  hvarvid 
detaljena  uti  ifrägavarande  förändring  upptoges  tili  närmare 
granskning  och  ett  detaljeradt  förslag  tillställdes  Forststy- 
relsen. 

Ordföranden  anmälde  att  forstmästar  A.  7.  Ahlberg 
inlämnat  ett  skriftligt  andragande,  men  da  det  var  försenadt 
upplästes  det  ej,  utan  intages  i  Meddelandena.  Läraren 
i  skogshushällning  A.  B.  fielander  hade  äfven  inlämnat  ett 
skriftligt  föredrag.  Det  upplästes  ej  häller,  da  endast  fä  med- 


133 

lemmar  mera  voro  närvarande  vid  mötet  och  da  det  i  alla 
fall  kommer  att  intagas  i  Meddelandena  *). 

Slutligen  beslöts  följande  ärsmöteförläggas  tillTammer- 
fors;  bestämmandet  af  tidpunkten  öfverlämnades  ät  direk- 
tionen  som  likväl  egde  fästa  uppmärksamheten  vid  att  den 
borde  sammanfalla  med  tiden  för  trävaruauktionerna  i  Tam- 
merfors  och  Jyväskylä. 

Da  mötet  sälunda  hade  behandlat  alla  detsamma  före- 
lagda  ärenden,  förklarade  ordföranden  mötet  afslutadt,  tac- 
kande  mötesdeltagarene  för  talrikt  infinnande  första  mötes- 
dagen,  men  beklagande,  att  sä  fä  voro  närvarande  andra 
dagen. 

In   f idem: 
y.  Oskari  Renfors.  J.  Hackstedt. 


*)    Ingdtt  i  Metsänystäva  N:ris  829  för  dret  1904  under  rubrik: 
Yksityismetsänhoidon  parantaminen. 


Pöytakirja  tehty  Suomen  Metsänhoi- 
toyhdistyksen  Oulun  läänin  haaraosaston 
vuosikokouksessa  Oulussa  Elokuun  13  ja 
14  päivänä  1904. 

Läsnä  olivat  seuraavat  haaraosaston  jäsenet:  R.  Mon- 
tell,  V.  t.  Ylimetsänhoitajat  J.  Juselius  ja  S.  Snellman,  sa- 
hanomistajat  O.  Bull,  O.  Hagan,  Metsänhoitajat  G.  R. 
Holmqvist,  R.  Montin,  T.  A.  Heikel,  J.  Nordensvan,  E.  L. 
Sandman,  M.  af  Tengström,  G.  O.  Wallin,  A,  Wichmann 
ja  K.  A.  Fellman,  metsänarvostelija  K.  Moring. 

§  1. 

Paheenjohtaja  v.  t  Ylimetsänhoitaja  7.  Juselius  avasi 
kokouksen  lausuen: 

K.  H. 

Kun  ummelleen  kaksi  vuotta  sitten  tässä  samassa 
paikassa  haaraosastomme  piti  vuosikokoustaan,  päätettiin 
seuraavana  vuonna  yhtyä  Torniossa,  mutta  vierailun  to- 
teuttaminen  estyikin  sen  kautta,  että  emäyhdistys  otti  käy- 
däkseen  vuosikokoustaan  viettäen  haaraosastoaan  terveh- 
timässä.  Nyt  kai  meillä  sen  sijaan  olisi  ollut  vuoro  käydä 
pohjoisimmassa  kaupungissamme,  mutta  aivan  viime  tin- 
gassa  otti  esiintyäkseen  vakaumus,  ettei,  huutokauppojen 
väliaikaa  ollessa  kolme  kokonaista  päivää,  tuuman  toteut- 
taminen  ,otol]isin  seurauksin  ollutkaan  mahdoUinen.  Muuta 
neuvoksi,  nun  ollessa,  ei  löytynyt  kun  pitää  tälläkin  kertaa 
vuosikokouksen  täällä. 


135 

Lausun  Herrat  tervetulleiksi,  mielisin  sen  kyllä  tehdä 
oikein  toivorikkain  mielin,  mutta  sittenkin  on  mieltäni 
kumma,  painostava  tunne  masentamassa.  Aiheen  tähän  nyt  jo 
arvaan.  Joukossamme  ei  olekaan  enään  haaraosastomme 
varsinaista  perustajaa,  sen  kokenutta  johtajaa,  tukea  ja 
turvaa.  Poissa  on  ikuisesti  kunniajäsenemme  Kamarineu- 
vos  Magnus  Ernfrid  Forsström  ja  hänen  ohessaan  vielä 
toinenkin  koko  metsänhoito-asiamme  tukipylväs,  tarkoitan 
Tohtori  Anton  Gabriel  Blomqvist'ia,  joka  opetuksellaan  on 
meihin  miltei  jokaiseen  juurruttanut  enimmän  innon  ja 
taidon  aminatissamme.  Ihmekö  siis,  jos  heitä  muistellen 
on  mieli  lannistumassa.  Muistossa  pysyviä  sanoja  on 
heistä  kumpaisestakin  lausuttu  julkisuudessa,  mutta  vielä- 
kin  huomattavamman  aseman  he  vielä  kerran  saavat  kun 
metsänhoitomme  historia  kirjoitetaan.  Kunnianosoituksek- 
semme  tällä  hetkellä  mainituille  vainajille,  kehoitan  K.  H. 
nousemaan  istuimiltanne. 

Yhteisvoimin  yhteistöihin,  on  aikakautemme  huomiota 
ansaitsevin  tunnuslause.  Sen  osoittamaa  periaatetta  nou- 
dattaen,  on  miltei  aavistamattomia  jo  aikaansaatu. 

Yhteistoimintahenkeen  on  raeidänkin,  jotka  olemme 
johtajistamme  jääneet  ikäänkuin  orvoiksi,  turvauduttava  ja 
toivonkin,  että  haaraosastommekin  vielä  niin  on  lisäävä 
tuntuvan  sanansa  metsänhoidollemme  tärkeäin  asiain  kä- 
sittelyssä.  Tilattoman  väeston  alakomitean,  kruununmait- 
ten  asuttamista  koskevan  mietinnön  tänä  vuonna  valmis- 
tuttua  on  niinkin  taasen  eloisuusmerkkejä  osoittautunut  ja 
kohdakkoin  kai  näemme  Lapinkin  komitean  mietinnön 
edessämme.  Kruununmetsäkomitean  ehdotukset  sitä  paitsi 
yhä  ovat  aibeuttamassa  toimenpiteitä,  jotka,  sikäli  kun  ne 
pääsevät  kypsymään,  myös  johtavat  tarkoitettua  päämaa- 
liansa  kohden.  Kokouksemme  pohdittavinakin  on  tänään 
kaksi  kysymystä,  jotka  oikean  vastauksensa  saatuaan,  epäi- 
lemättä  ovat  omiansa  antamaan  arvoa  toiminnallemme  ja 
sitä  toivottaen,  julistan  näin  kokouksemme  alkaneeksi. 


136 

§2. 

Eroavien  johtokunnan  jäsenien,  Kauppaneuvos  K.  A. 
Snellman'in  ja  metsänhoitaja  E.  L.  Sandmannin  sijaan  va- 
littiin  suljetuilla  lipuilla  v.  t.  ylimetsänhoitaja  I.  Snellman 
ja  Metsänhoitaja  K.  Forsström  sekä  varajäseneksi  Metsän- 
hoitaja K.  A.  Fellman.  Johtokunta,  johon  paitsi  valittuja 
Ylimetsänhoitaja  R.  Montell  ja  v.  t.  Ylimetsänhoitaja  J.  Ju- 
selius  kuuluvat,  valitsi  keskenään  puheenjohtajaksi  Ylimet- 
sänhoitaja R.  Montell  ja  sihteeriksi  K.  A.  Fellman,  jolle 
myöskin  rahastonhoitajan  toimi  uskottiin. 

§3. 

Entinen  kassanhoitaja  A.  Wichmann  ilmoitti,  että  hä- 
nellä  vuositiliä  varten  tarvittavat  asiakirjat  olivat  Kajaa- 
nissa  ja  pyysi  senvuoksi  että  tilintarkastus  toimitettaisiin 
mainitussa  paikassa  ja  tarkastuspöytäkirja  johtokunnalle 
Sitten  lähetettäisiin. 

Kokous  hyväksyi  ehdotuksen  ja  valittiin  tarkastajiksi 
V.  t.  Ylimetsänhoitaja  J.  Juseliüs  ja  Metsänhoitaja  G.  O. 
Wallin. 

§4. 

Puheenjohtaja  ilmoitti  että  vuosikertomusta,  tärkeim- 
pien  tapahtumien  puutteessa,  ei  oltu  laadittu.  Kirjelmiä 
yhdistykselle  ei  myöskään  ollut  saapunut. 

§5. 

Seurasi  keskustelu  kokouksen  pohdittavaksi  ehdote- 
tuista  kysymyksistä,  joista  ensimmäisen:  „Miiä  näkökohtia 
olisi  huomioon  otettava  Metsähallituksen  kiertokirjeen 
johdosta  viime  hahtikuun   23  päivältä  esitettäessä  voi-  j 

massaolevan  vesioikeaslain  ja  sen  käytäntöönpanoa  kos-  I 

kevan  armollisen  asetuksen  mukaisesti  vesistöt,  joissa 
lauttaus  sääntöjen  kautta  olisi  järjestettävä?"  pohjusti 
V.  t  ylimetsänhoitaja  J.  Juseliüs  kuten  seuraa: 


137 

Kiertokirje,  joka  vasta  luetun  kysymyksen  on  aiheut- 
tanut,  mainitsee  kyllä  että  ehdotuksen  tulee  perustautua 
heinäkuun  23  p:nä  1902  annettuun  vesioikeuslakiin  sekä 
samalta  päivältä  olevaan»  vesioikeuslain  küytäntöön  panoa 
koskevaan  Armolliseen  asetukseen,  mutta  kun  laki  on  vä- 
hän  niinkin,  kuinka  laki  luetaan  ja  kun  toisekseen  lain 
yleismääräysten  käytäntöön  sovittaminen  on  synnyttämässä 
eri  mieliä,  on  oletettavissa,  että  puheena  olevassa  tapauk- 
sessakin  on  samaten  laita.  Asia  on  sitä  paitsi  metsänhoi 
dellemme  nun  peräti  tärkeä,  että  yhdistynein  voiminkin 
on  syytd  koettaa  päästä  otoUisempaan  tulokseen. 

Vesioikeuslakimme,  asetuksineen  on  oUut  käytän- 
nössä  vasta  toista  vuotta  ja  kuten  uutuuslait  ja  asetukset 
yleensäkin,  ei  näitäkään  ensi  alussa  suopeasti  arvosteltu. 
Lauttaajat  väittivät  niiden  asettavan  kerrassaan  voittamat- 
tomia  esteitä  uitolle,  mutta  mielten  rauhoituttua  otaksun 
jo  oltavankin  koko  lailla  toista  mieltä  ja  jahka  kaikki  ehtii 
oikein  järjestymään,  luulen  vielä  oltavan  varsin  tyytyväi- 
siäkin.  Sen  kautta,  että  lauttaaja  pitkän  uittonsa  vuoksi 
tulee  koskettamaan  monen  eriäviä  etuja  ja  oikeuksia,  on 
riitaisuuksia  muutoin  syntymässä,  ellei,  lauttausta  sopivin 
lauttaussäännöin  tarpeen  mukaisesti  ole  järjestetty,  mutta 
liiallisuuksiin  nyt  mainitussa  toimeenpiteessä  mennen,  saa- 
tetaan  samalla  vaikeuttaakin  lauttausta.  Ylimalkaan  tulisi 
siis  välttää  saivartelevaa  määrimistä,  joksi  voinee  lukea 
senkin  säännön,  kuinka  metrilleen  pitkä  ja  vankka  puomi- 
tus  milloin  mistäkin  pisteestä  on  ohjeeksi  tai  suojaksi  pan- 
tava.  Yksin  virran  juoksun  suunta  saattaa  jo  vaatia  eri 
vuoden  aikoina  asettamaan  puominsa  aivan  toisin,  mutta 
minkäs  uittaja  tekee  kun  uittotarkastaja  on  vaatimassa 
tarkkaa  sääntöjen  noudattamistal  Hänen  on  toteltava  ja 
kärsittävä  usein  aivan  suotta  vahinkoakin.  Tavaksi  ker- 
ran  tultua  asettaa  kullekin  vesistöUe  uittotarkastajansa, 
olisi  minusta  otettava  kerralla  askel  kokonansa,  ja  asetet- 
tava  vielä  näille  ammattimies  yleiskaitsijaksi,  jonka  kanssa 
sopien  paikallistarkastajat  saisivat  muun  muassa  sovellut- 


138 

taa,  miten  milloinkin  esimerkiksi  puomit  tulee  asettaa  ja 
näin  ehken  monta  muutakin,  tilapäisen  vaatimuksen  mu- 
kaista  parannusta  olisi  helpommin  saavutettavissa  kun  ny- 
kyään.  Mutta  ottaen  toisikseen  myos  huomioon,  että  laut- 
tausta  harjoittavan  kaikessa  tapauksessa  on  korvattava 
kaiken  tuoltamansa  haitan  ja  vahingon,  on  mielestäni 
lauttaussäännön  ennen  kaikkea  esiintuotava,  kenen  etuja  ja 
oikeuksia  uittaja  kulloinkin  on  loukkaamassa,  jos  nimittäin 
hän  ei  pysty  sääntöjen  tnukaan  kulkuansa  ohjaamaan. 

Muitakin  näkökohtia  tulee  vielä  huomata,  mutta  ne 
lienee  enimmäkseen  esiteltävät  eri  vesistöjen  omituisvaati- 
musten  mukaan  ja  vastaten  kysymykseen  siltä  kannalta, 
mitä  vesistöjä  varten  lauttaussäännöt  oikeastaan  olisivat 
aikaan  saatavat;  siinä  yhteydessä  vielä  myös  muutamasta 
aijon  puhua. 

Sekä  vesioikeuslaissa  että  sen  käytäntöön  parioa  koske- 
vassa  asetuksessa  on  lauttausta  koskevat  säännöt  viedyt  eri- 
koisiin  lukuihinsa,  ollen  edellisessä  Ihnen  luku  kokonaisuu- 
dessaan  sitä  laatua  ja  asetuksessa  taasen  IV:äs  järjestyk- 
sessä.  Enstksi  mainitun  luvun  1  §  sanoo:  Luonnollista 
vesistöä  saatakoon,  missä  se  on  avoinna,  käyttää  metsän- 
tuotteiden  lauttaamiseen  ottamalla  varteen  tämän  lain  y. 
m.  y.  m.  säännökset. 

Tämän  pykälän  mukaan  vesistön  tulee  olla  avoimen 
ennen  kun  sitä  saa  lauttaukseen  käyttää,  ja  mitkä  nuo  su- 
letut  eli  ainoastaan  lauttaussäännöin  uitettavat  vesistöt 
ovat,  selvittää  lähemmin  4  §  sanoin:  Vesistössä,  missä  käy 
jonkun  arvoinen  keskusliike  taikka  on  sulku,  arvokas  laitos 
tahi  muu  kalliimpi  laite,  taikka  harjoitetaan  melkoisempaa 
kalastusta,  älköön  ryhdyttäkö  lauttaukseen,  ennenkuin  sen 
toimittamisen  tapa  ja  järjestys  on,  hakemuksesta,  vahvis- 
tettu  lauttaussäännöllä.  Jos  ainoastaan  yksityisen  oikeus 
on  lauttauksen  esteenä,  olkoon  kuitenkin  tääUä  valta  myön- 
tää  lauttaus  vesistössä. 

Nyt  luetun  määrittelyn  perusteella  olisi  tietenkin  lue- 
teltava    ne  vesistöt,  joita  varten   lauttaussäännöt  olisivat 


139 

tehtävät.  Sanat:  jonkun  arvoinen,  arvokas,  kalliimpi  ja 
melkoisempi,  antanevat  kyllä  aihetta  eriäviin  käsityksiin, 
mutta  huomioon  ottaen,  että  enemmiten  valtavesiä  varten 
jo  on  olemassa  lauttaussääntönsä  ja  tnuualla  tuskin  myös 
arvokkaita  laitoksia  ja  melkoisempaa  kalastustakaan  on 
tavattavissa,  joten  siis  tähän  pykälään  nähden  erikoishuo- 
mio  on  luotava,  vaan  tuolle  jonkunarvoiselle  keskusliik- 
keelle  ja  siinä  suhteessa  lienee  taasen  tarvis  ohjeenaan  pi- 
tää  yksin  sitä,  josko  ja  missä  järjestyksessS,  valtion  puo- 
lesta,  väylä  on  keskusliikettä  varten  siivottu. 

Muuten  liiallisuuksiin  meneminen  nyt  mainitussa  suh- 
teessa, ei  liene  nun  aivan  vaarantavaa  laatua,  kun  ottaa  huo- 
mioon 8  §:n  määräyksen:  „jos  jöku  pyytää,  sen  jälkeen 
kun  hakemus  lauttauksen  järjestämisestä  vesistössä  on 
tehty,  saadakseen  ryhtyä  siellä  lauttaukseen  ennen  kuin 
asia  on  ratkaistu  ja  näyttää,  että  lauttauksen  viivyttämi- 
nen  saattaa  hänelle  huomioon  otettavan  tappion,  sekä 
asettaa  vakuuden  vahingosta  ja  haitasta,  jos  myöskin  kat- 
sotaan  lauttauksen  voivan  tapahtua  tuottamatta  melkoi- 
sempaa haittaa  toiselle;  silloin  myönnettäköön  hakijalle 
lupa  siihen  ehdoilla,  jotka  katsotaan  tarpeelliseksi. 

Muihin  avonaisiin,  ilman  lauttaussääntöä  uitettaviksi 
oikeutettuihin  vesistöihin  sovelluttaen  myöskin  vesioikeus- 
lain  I  Luvun  23  §  niyönnytyksen:  kaivamista  tahi  muuta 
perkaamista,  joka  lietteen  tai  tilapäisen  esteen  poistami- 
seksi  vesiväylästä  on  tarpeen,  olkoon  jokaisella,  joka  siitä 
kärsii  haittaa,  lupa  toimittaa  toisenkin  vedessä,  ilmoitta- 
koon  kuitenkin  omistajalle  hyvissä  ajoin  edeltäpäin  työn 
alkamisen,  on  lauttaus  jossain  määrin  mahdollinen  niissä-, 
kin,  mutta  jos  suurempia  metsäntuote-eriä  on  uitettavana, 
on  tie  piankin  pystyssä,  ellei  vaan  tilapäisiä  vedensäilytys- 
patoja,  sopiviin  kohtiin,  saada  rakentaa.  Jos  yksityisen 
oikeus  on  esteenä,  pääsee  siitä  sopimalla  hänen  kanssaan, 
mutta  Jos  sopimusta  ei  saadakaan  aikaan,  on  VII  Luvun 
1  §  patoamisen  kiellon  johdosta  tuntuva  uhraus  edessä, 
kulettaa    metsäntuotteensa    väylään,    josta   on    vapaampi 


140 

pääsö.  Nyt  mainitsemani  tapahtuma  tietenkin  vahingoit- 
taa  metsäinmyyjiä,  ja  nun  myös  metsänhoitoakin  kokonai- 
suudessaan.  Jos  kaikkia  pääväyliä  varten  lauttaussään- 
töjen  aikaansaaminen  olisi  yht'aikaa  kysymyksessä,  voisi 
otaksua  aikanaan  pulmasta  päästävän  niinkin,  että  kunkin 
päävesistön  lauttaussäännöissä  mainitaan  haaravedet,  joissa 
uitto  on  muutoin  tapahtuva  yleismääräysten  mukaan,  paisti 
että  lauttaajan,  heti  suoritettavaa  vahingon  palkkiota  vas- 
taan,  on  oikeutettu  tekemään  tilapäisiä  uittopatoja.  Mutta 
kun  ennestään  on  lauttaussääntöjä  olemassa  ja  niihin  niuu- 
toksia  yhtä  vähän  kun  uusia  sääntöjäkään  ei  niinkään  pian 
saada  kuntoon,  lienee  ainoa  keino  poistaa  puheenaole- 
van  vastuksen,  yhteisvoimin  koettaa  saada  aikaan  yleisen 
pohjois-Suomea  koskevan  lauttaussäännön,  joka  omituiset 
olosuhteemme  huomioon  ottaen,  puheena  olevassa  suh- 
teessa  vapauttaisi  lauttauksen  latvavesillä. 

Herr  T.  A.  Heikel  fann,  att  referenten  i  sitt  andra- 
gände  funnit  frägans  kärna  och  understödde  honom  i 
hufvudsak.  Ansäg  att  speciellt  frägan  om  tillsättande  af 
en  flottledsinspektör  af  herrar  forstmästare  borde  pä  det 
varmaste  omhuldas.  Talaren  framhöU,  att  under  det  fiskeri- 
näringen  t.  ex.,  som  jämförd  med  trävaruindustrin  ändock 
är  af  underordnad  betydelse,  har  sin  egen  representant, 
en  vid  skogshanteringen  sä  viktig  del,  som  flottningen 
är  i  afsaknad  af  mälsman  och  betonade  därjämte  olämplig- 
heten  af,  att  den  framdeles  eventuellt  tillsätta  flottledsinspek- 
tören  subordinerade  nägot  annat  embetsverk  an  Forststy- 
relsen,  hvilken  ovedersägligen  varmast  för  alla  med  skogs- 
.handteringen  sammanhängande  frägors  talan.  I  flottnings- 
stadgan  ansäg  tal.  nödigt  inrycka  bestämningen,  att  hvad 
bi-  och  källvattnen  vidkommer,  flottning  och  vidtagande 
af  därför  nödiga  anstallter  i  dem  mä  vara  tilläten  mot, 
att  virkesegaren  ersätter  hvarje  genom  flottningen  upp- 
kommen  skada  genom  pröfning  af  för  ändamälet  utsedd, 
öjäfvig  nämd. 


141 

Herrat  G.  O.  Valiin,  A.  Wichmann  ja  O.  /?.  Holm- 
qvist  yhtyivät  sähen,  mitä  jo  ennen  oli  maiiiittu,  pitäen 
sen  sopivana  vastauksena  kysymykseen. 

Herra  K-  A.  Fellman  piti  tärkeänä  että  metsänhoi- 
tajat  ensi  tilassa  hakisivat  kaikille  niille  pienemmillekin 
vesille,  joilta  voidaan  otaksua  puita  lähimmässä  tulevai- 
suudessa  uitettavan  lauttausjärjestämisen  tarkastuksen, 
koska  voimassa  oleva  vesioikeusiaki  kieltää  lauttauksen 
vesistössä,  joille  lauttaussääntöä  ei  ole  olemassa,  vaan  sitä 
vastoin  myöntää  sen  nun  pian  kuin  hakemus  lauttauksen 
järjestämisestä  on  tehty.  Sanoi  lyhytaikaisen  kokemuksen 
jo  kerenneen  osoittaa,  että  uitto  paikoin  voidaan  tehdä  ker- 
rassaan  mahdottomaksi,  kun  mitään  joenperkausta  tai  uitto- 
laitosten,  tammien  y.  m.  rakentamista,  ei  saa  tehdä. 

Herra  /.  Snellman.  On  mahdotonta  laatia  sääntöjä 
kaikille  pienille  puro-  sekä  latvavesille.  Tämä  voi  tulla 
kysymykseen  ainoastaan  isompien  päävesien  suhteen,  jota 
vastoin  pienemmille  vesille  on  riittävä  yleinen  määräys, 
joka  oikeuttaa  puun  omistajan  niissä  uittamaan  sekä  sen 
helpoittamiseksi  rakentamaan  kussakin  erikoiskohdassa  so- 
pivia  laitoksia  velvollisuudella  korvata  kaiken  lauttauksen 
kautta  aikaansaattamansa  vahingon. 

Herra  A.  Wichmann  halusi  edelliseen  lisätä,  että  laut- 
taajille  myönnettäisiin  oikeus  mielensä  mukaan  ennen  uit- 
toa  perkata  uittoväylä  ja  sen  ohessa  apukeinona  käyttää 
m.  m.  dynamitia. 

Herr  G.  O.  Wallin  anmärkte  i  anledning  af  herr  Fell- 
mans  andragande,  att  Forststy reisen  gör  framställning  om 
vidtagande  af  flottledssyner  och  varnade  han  för  tili  peti- 
tesser  gäende  detaljbestämmelser.  Ansäg  en  käll-  och 
bivatten  gällande  generell  bestämning  tillräcklig. 

Herr  T.  A.  Heikel  framhöll  vidare,  att  ifall  skilda 
stadgar  upprättas  för  alla  bielfvar  och  bäckar,  ärtionden 
därtill  ätgä  och  betonade,  att  hans  tidigare  framställda 
förslag  ej    afsäg   ändring  af  gällande  vattenrättslag   utan 


142 

vore  att   betraktas  som   en   bestämmelse  i  de  för  skilda 
vattendragen  gällande  resp.  flqttningsstadgarna. 

Paheenjohtaja  Herra  R.  Montell:  On  mahdoton  laa- 
tia  lauttaussääntöä,  joka  soveltuisi  meidän  suurille  ja  pit- 
kille  vesistöille  kokonaisuudessaan.  Paikalliset  intressit 
ovat  toisistaan  siksi  eroavaisia,  että  tnääräys,  tarkoituksen 
mukainen  yhdellä  paikkakunnalla,  on  ihan  sopimaton  toi- 
sella.  Esimerkiksi  Kemijoen  lauttaus-väylä-tarkastuksen 
suhteen  oli  aivan  välttämätöntä  jakaa  vesistö  eri  ryhmiin, 
joille  itsekuUekin  tehdään  eri  säännöt.  Ensimmäinen  ryh- 
mä  sisältää  ainoastaan  valtajoen,  jota  vastoin  sivujoet, 
Ounasjoki,  Luiro,  Kitinen  y.  m.  muodostavat  eri  ryhmiä, 
kukin  ehdoitetut  saamaan  erityisen  lauttaussääntönsä.  Tar- 
koitus oli  ensin  toimittaa  tarkastus  valtaväylässä  ja  sit- 
temmin  mikäli  ehditään  sivuhaaroissa.  Näiden  sääntöihin 
kyilä  voisi  tehdä  yleismääräyksen,  joka  sallii  uiton  ja  sen 
helpoittamiseksi  tarpeelliset  toimenpiteet  latva-  ja  sivu- 
vesillä,  luonnoUisesti  vahingonkorvaus-velvollisuudella  uit- 
tajalle,  vaan  kun  usein  tuollaisillakin  pienillä  vesillä,  jotka 
täällä  pohjoisessa  yleensä  juoksevat  kruununmaiden  läpi, 
yksityiset  omistavat  joen  varsia  noutelevia  pitkiä,  kapeita 
niitty-palstoja  ja  monen  etu  ja  oikeus  nun  muodoin  tulisi 
loukatuksi,  olisi  sopiva  saada  uittosäännöt  nun  tarkat  kuin 
mahdollista. 

Herr  0.  O.  Wallin  föreslog  i  anseende  tili  frägans 
stora  betydelse  tillsättande  af  en  redaktionskomitä,  som  pä 
grund,  af  hvad  under  diskussionen  framhällits  skulle  for- 
mulera  kläm,  som  tillställes  Forststyrelsen. 

Kokouksen  enemmistö  kannatti  ehdotusta  ja  valitsi 
Herra  Wichmann'in  ehdotuksen  mukaisesti  pontta  laati- 
maan  herrat  T.  A.  Heikel  ja  J.  Juselius. 

Kun  edellistä  kysymystä  keskustellessa  päivä  oli  siksi 
kulunut,  ett'ei  enään  arveltu  ehdittävän  pohtia  toista  tär- 
keää  kysymystä,  päätettiin  puheenjohtajan  ehdotuksesta  kä- 
sittelyn  alaiseksi  ottaa  kolmas  kysymys: 


143 

Eikö  metsänhoitoyhdistyksen  haaraosaston  olisi 
syytä  kääntyä  asianomaiseen  paikkaan  pyynnöllä, 
että  Oulun  ja  Tornion  sahahirsien  huutokaupat  toi- 
mitetaan  ainoastaanyhden  päivän  näiden  väliä  ollessa? 

Yleisesti  oltiin  sitä  mieltä  että,  aika  Oulun  ja  Tor- 
nion huutokauppojen  välillä  oli  liian  pitkä.  Tämä  tuot- 
taa  hankaluutta  nun  ostajille  kuin  myöskin  haara-osaston 
kokouksiin  nähden  metsänhoitovirkamiehille.  On  useita 
ostajia,  joiden  liikkeet  vaativat  läsnäoloa  kummassakin  huu- 
tokaupassa  ja  heille  on  epämukava  tuo  3  +  4  päivän 
odotusaika.  Haaraosaston  kokouksiin  taas,  jotka  yhtey- 
dessä  huutokauppojen  kanssa  pidetään  vuorottain  Oulussa 
ja  Torniossa,  saapuisi  paljon  iukuisammasti  osanottajia, 
Jos  ei  se  heille  tuottaisi  mainittua  ajanhukkaa.  Herra  T. 
A.  Heikel  ehdotti  huutokauppojen  väliajaksi  2  päivää,  vaan 
kun  enemmistön  mielestä  yksi  päivä  riittäisi,  päätti  kokous 
lausua  toivomuksenaan,  että  asianomaiset  ylimetsänhoitajat 
keskenään  sovittuaan  ehdoittaisivat  huutokaupat  vast'edes 
asetettavaksi  siten,  että  niiden  väliaikaa  olisi  ainoastaan 
yksi  päivä,  ja  että  ne  mikäli  mahdollista  pidettäisiin  viikon 
keskipäivinä. 

Elokuun  14  päivä. 

Kun  seuraavana  päivänä  uudelleen  kokoonnuttiin,  il- 
moittivat  Herrat  J.  Juselius  &  T.  A.  Heikel  tehneensä  ehdo- 
tuksen  ponneksi  ensi  kysymykseen.  Ehdotus  julkiluettiin 
ja  jäi  lyhyen  keskustelun  perästä  kokouksen  hyväksymä 
ponsi  näin  kuuluvaksi: 

Irksi).  Koska  nun  hyvin  Vesioikeuslaki  23  p:ltä  hei- 
näkuuta  1902  kuin  myöskin  Metsähallituksen  kiertokirje 
23  p:ltä  huhtikuuta  1904  tulevat  vaikuttamaan  siten,  että 
uusia  järjestyssääntöjä  useampia  vesistöjä  varten  maas- 
samme  tulee  lähimmässä  tulevaisuudessa  laadittavaksi,  kat- 
soi  kokous  tarpeelliseksi  huomauttaa  uittoinsinöörin  tai 
vieläkin  kernaammin  uittoylitarkastajan  viran  asettaniisen 
välttämättömyydestä. 


144 

2:ksi)  Koska  voimassa  olevan  vesioikeuslain  mää- 
räysten  kautta  lauttaus  saattaa  käyda  vesistössä,  joiden 
suhteen  järjestyssääntöä  ei  ole  vahvistettu,  ylen  vaikeaksi, 
jopa  joskus  mahdottomaksikin,  nun  on  tarpeenvaatima  toi- 
meenpide,  tehdä  päävesistöjä  varten  mainitut  säännöt,  mää- 
rien  näissä  sivu-  sekä  latvavesistöjen  suhteen  erikoisessa 
pykälässä,  että  lauttaus  niissä  on  sallittu,  sekä  että  laut- 
taaja  on  oikeutettu  niissä  tekemään  luontoisen  uiton  edel- 
lyttämiä  perkkauksia  sekä  tilapäisiä  patoja  ja  laitoksia  eh- 
doin,  että  lauttaaja  lain  mukaan  korvaa  kaiken  tuottaraansa 
vahingon. 

Toinen  kysymys:  Mitä  näkökohtia  on  hiiomioon- 
otettava  knianunmetsien  vartioimisoloja  uudestaan  Jär- 
jestettäessä  MetsähalUtuksen  kiertokirjeen  mukaan  hei- 
mikuun  10  päivältä  1904? 

Pohjustuksena  kysymykseen  julkiluettiin  Metsähal- 
lituksen  kiertokirjettä  seurannut: 

Suunnittelu  metsänyartijalaitoksen  parantami- 
seksi  kruununmetsissä. 

Yleisesti  valitetaan,  että  metsänvartijain  toimeentulo 
on  huono  ja  eräistä  tarkastuspiireistä  on  tiheään  pyydetty 
heidän  palkkainsa  lisäämistä.  Samalla  on  osotettu,  että 
metsänvartijain  torpat  ovat  kehnossa  tilassa  eivätkä  sanot- 
tavasti  lisää  vartijain  toimeentuloa.  Esimerkiksi  lin  tar- 
kastuspiiristä  lausutaan,  että  torpat  rakennusten  ja  vilje- 
lysten  puolesta  rappeutuvat  ja  pyydetään  kruunun  apua 
rakennusten  kuntoon  panemista  varten.  Väitetään,  että 
metsänvartijoilla  ei  ole  harrastusta  torppainsa  rakennusten 
ja  viljelysten  kunnossapitämiseen,  kun  saavat  torppaa  pi- 
tää  ainoastaan  epämääräisen  virassaoloajan,  koska  nimit- 
täin  torppa  metsänvartijan  erottua  toimestaan  tai  kuoltua 
on  luovutettava  toiselle.  Erityisesti  valitetaan  monelta  ta- 
holta  sitä  surkeaa  tilaa,  johon  metsänvartijain  perheet  jou- 
tuvat,  kun  vartija  kuolee  tai  joutuu  kykenemättömäksi 
tointansa  hoitamaan,  joUoin  torppa,  kuten  sanottu,  on  uu- 


145 

delle  metsänvartijalle  luovutettava.  Metsähallitus  on  tosin 
metsänvartijain  leskille  hankkinut  jonkun  pienen  raha- 
määrän,  mutta  väitetään,  että  ne  jäävät  useinkin  vaivais- 
hoidon  elätettäviksi,  ellei  ehkä  leski  mene  pian  uusiin  nai- 
misiin  henkilön  kanssa,  joka  hyväksytään  metsänvartijaksi, 
tai  jollei  entisen  vartijan  pojista  joku  oteta  metsänvarti- 
jaksi, ja  näin  kuulutaan  toisinaan  tehtävän  pelkästä  sää- 
listäkin,  ettei  perhe  joutuisi  torpasta  poishäädetyksi. 

Metsänvartijain  palkkaedut,  noin  100-200  markkaa 
vuodessa,  paitsi  virkatorppaa,  jota  vartijan  on  kunnossa 
pidettävä,  ovat  kieltämättä  pienet.  Mutta  ajatellaampa, 
että  heidän  palkkansa  korotettaisiin  keskimäärin  200  mar- 
kalla,  joka  tekisi  800  vartijaa  kohti  vuosittain  160,000 
markan  lisäraenon  valtiolle.  Olisiko  tästä  160,000  mar- 
kan  vuotuisesta  menon  lisäyksestä  vastaavaa  hyötyä  met- 
sänvartijatoimen  parantamisen  suhteen?  Tuskin  nykyisiä 
metsänvartijoita,  Jos  saisivatkin  tuon  lisäpalkan,  voisi  käyt- 
tää  suuresti  muuhun  kuin  nytkään  ja  tuskin  metsänvarti- 
jatorpat  rakennusten  tai  viljelysten  puolesta  tulisivat  pa- 
rempaan  kuntoon.  Edelleen  metsänvartijain  perheet,  kun 
he  vartijan  kuoltua  joutuvat  pois  torpasta,  jäisivät  samoin 
kuin  nytkin  metsähallinnon  ja  vaivaishoidon  niskoille  ja 
säälistä  edeskinpäin  täytyisi  pitää  metsänvartijoina  sem- 
moisiakin,  jotka  näyttäytyivät  kykenemättömiksi  toiraeensa. 

Näin  ollen  ja  koska  parannusta  metsänvartijatoi- 
messa  tarvitaan,  on  nostettu  kysymys  metsänvartijalaitok- 
sen  järjestämisestä  sähen  suuntaan,  että  metsänvartijator- 
pat  ylipäänsä  verotettaisiin  tavallisiksi  kruununmetsätor- 
piksi  ja  että  ylimääräinen  metsänvartijatoimi,  joka  vastaa 
nykyistä  metsänvartijatointa  ja  käsittää  pääasiallisesti  var- 
tijapiirin  suojelemista  luvattomalta  hakkuulta  ja  kuloval- 
kealta,  annettaisiin  joUekin  vartijapiirissä  asuvalle  sopivalle 
kruununmetsätorpparille,  joka  tästä  toimestaan  saa  metsän- 
vartijapalkkion.  Nun  pian  kuin  hän  näyttäytyy  kykene- 
mättömäksi  toimeen  tahi  kuolee,  siirretään  toimi  ja  sitä 
seuraava   palkkio  toiselle  kruununmetsätorpparille,  ja  yli- 

10 


146 

päänsähän  tämmöisiä  torppia  nykyaikana  jo  on  verraten 
runsaasti.  Eihäii  myöskään  sillä  seikalla  ylimalkaan  ole 
suurta  merkitystä,  siirtyykö  täten  vartijan  asuntopaikka 
muutamia  kilometriä  sinne  tai  tänne,  pääasia  on,  että  saa- 
daan  luotettavia  miehiä.  Noin  eivät  metsänvartijain  per- 
heetkään  joutuisi  metsähallinnon  ja  vaivaishoidon  elätet- 
täviksi,  kuten  usein  nykyään,  vaan  saisivat  edelleen  pitää 
torppansa.  Tietysti  poikkeuksia  paikkapaikoin,  missä  torp- 
pia ei  ole,  täytyisi  tehdä  ja  edelleen  pysyttää  metsänvar- 
tijatorppa  semmoisenaan. 

Tämä  koskee  niitä  metsänvartijoita,  joita  meillä  njrt 
on  noin  800  ja  joilla  ei  ole  mitään  erityistä  oppia  met- 
sänhoitotoimissa  ja  joilta  ylipäänsä  ei  voida  sanottavasti 
muuta  vaatiakaan  kuin  vartiopiirinsä  suojelemista  kuloval- 
kealta  ja  haaskuulta.  Mutta  metsänhoitomme  kehitystä 
varten  tarvitaan  sitäpaitsi  kuhunkin  hoitoalueeseen  opin- 
käyneitä  metsänvartijoita  työnjohtajiksi  metsätöissä  ja  nun 
hyvästi  palkattuja  että  he  aina  voivat  oUa  metsänhoitajan 
käytettävinä  töihin  hoitoalueessa.  Tästä  lähin  tulee  met- 
sänvartijakouluista  25  oppilasta  vuodessa  ja  pian  toivot- 
tavasti  40,  siis  10  vuodessa  400.  Näin  ollen  ei  enää  liene 
vaikea  saada  koulunkäyneitä  vartijoita  kruununmetsiä  var- 
ten. On  ajateltu  että  näitä  asetettaisiin  aluksi  2—3  ku- 
hunkin hoito-alueeseen  (otaksuen  myös  että  pohjoiset  hoi- 
toalueet  pian  tehdään  pienemmiksi).  Palkaksi  näille  kou- 
lunkäyneille,  joita  voisimme  erotukseksi  nykyisistä  ylimää- 
räisistä  sanoa  varsinaisiksi  metsänvartijoiksi,  annettaisiin 
esimerkiksi  800  markkaa  ja  missä  mahdollista  on  asunto 
ilman  sanottavia  viljelyksiä,  kun  tätä  ei  voida  antaa,  100 
markkaa  vuokrarahaa.  Leimaustyöstä  heille  ehkä  voitai- 
siin  maksaa  päiväpalkkaa,  kuten  nykyisille  metsänvarti- 
joille,  jotenka  heidän  koko  tulonsa  vuodessa  lähestyisi 
1,000  markkaa  ja  olisi  siis  nun  riittävä,  että  täydellä  syyllä 
voisi  vaatia,  että  he  käyttävät  aikansa  yksinomaan  virka- 
tehtäviinsä  kruununmetsissä. 

Tämmöisiä  n.  s.  varsinaisia  metsänvartijoita  tulisi 
aluksi  asetettavaksi  kaikkiaan  ehkä  noin  160,  jotenka  koko 


147 

vuütuinen  lisämeno  heidän  palkkaukseen  tekisi  noin 
140,000  markkaa.  Tämä  kyllä  on  suuri  metsähallinnon 
menojen  lisäys,  mutta  näyttää  täysin  puolustettavalta  ja 
oikeutetulta  kun  ottaa  katsantoon  sen  parannuksen,  joka 
sen  kautta  epäilemättä  saataisiin  aikaan  kaikkien  tnetsä- 
töitten  toimittamisessa  ja  ohjaamisessa  ja  ehkä  myös  met- 
sänsuojelemisessa. 

Kysymyksen  pohjusti  myös  Herra  J.  Juselius  kuten 
seuraa: 

Haaraosastomme  on  tämän  kysymyksen  suhteen  jo 
esiintuonut  käsityksensä  kokouksessaan  Oulussa  v.  1900 
ja  arvostellessaan  v.  1902  kruununmetsäkomitean  mietin- 
töä,  otaksuen  kruununmetsien  vartioimisen  otoUisimmin 
olevan  järjestettävissä  siten,  että  vastedes  hyväksytään  va- 
kinaisiksi  metsänvartijoiksi,  kunkin  hoitoalueen  tarpeen 
mukaan,  sopiva  määrä  koevuotensa  palvelleita,  vuotiaan 
metsänvartiakoulun  käyneitä  metsänvartiakokelaita.  Haa- 
raosaston  oletan  kyllä  edelleenkin  kannattavan  jotenkin 
samaa  käsityskantaa,  mutta  kun  toivomuksemme  ei  näyt- 
täydy  olevan  niinkään  toteutettavissa,  saattanee  hyvinkin, 
ainakin  välimuotona  ajatella  metsänvartiatoimen  niinkin 
järjestettävän  kun  Metsähallituksen  puolesta  on  pohjustaen 
esitetty.  Olosuhteiden  luulisin  kuitenkin  edeliyttävän  seu- 
raavia  muodosteluja  tarpeen  vaatimiksi. 

Ehdotetut  vakinaiset  metsänvartiatoimet  muistuttavat 
epäilemättä  suuresti  metsänpäällysmiehistämme,  näiden  al- 
kuperäisessä  muodossa,  joUoin  viimeksimainittujen  varsi- 
naisin  tehtävä  oli  olla  metsänhoitajan  kaikkialle  käskettävä 
ylempi  metsänvartia,  mutta  minkälaisiksi  ja  mistä  syystä 
metsänpääUysmies-toimet  ovat  nykyisiksi  muodostuneet, 
on  sanomattakin  meille  jokaiselle  tunnettua.  Pää-asia  vaan 
on,  että  Jos  metsänhoitajassa  on  miestä  pidättämään  avuk- 
seen  saamansa  vakinaiset  metsänvartiat  herrastumatta  työ- 
intoisina,  häneltä  itseltäänkin  käy  sopivasti  uudelleen  muo- 
dostetuUa  hoito-alueella  koko  lailla  enemmän  vaatiminen. 
Mutta  ottaen  huomioon,  että  eläminen  sekä  matkustaminen 
täällä  pohjolassa  käy  kalliiksi,  en  usko  ehdotetun  palkan 


148 

hyyryrahoineen  riittävän.  Otollisimmaksi  tavaksi  lisätä 
sitä  otaksuisin  myönnytyksen,  että  vakinainen  metsänvar- 
tia  saakoon  työtä  tehtyään  leimauksesta,  hakkuiden  var- 
tioimisesta  sekä  latvasten  karsinnasta  lautamiesten  toimia 
vastaavan  erikois  palkkion  samoin  kun  sijaismetsänvar- 
tiatkin. 

Ylimääräisten  metsänvartlain  asutuksen  suhteen  ölen 
kyllä  pohjustuksen  kanssa  yhtämieltä  siinä,  että  ylimalkaan 
on  suotavinta  hylätä  lunastetut  metsänvartiatilat,  mutta  ei 
heti,  vaan  vähitellen,  siten,  että  täysin  palvellut,  itsensä 
kunnostanut  ylimääräinen  metsänvartia  vasta  saakoon  ti- 
lan  metsätorpaksi  verotettuna  omakseen  ansionsa  mukaan 
joko  aivan  lunastuksetta  tai  kohtuuliisin  lunastuksin.  Sen 
ehdotuksen,  että  ylimääräiset  metsänvartiat  pää-asiallisesti 
valittaisiin  vartiopiirin  kruununmetsätorppareista,  en  sitä 
vastoin  otaksu  ylimalkaan  johdattavan  tyydyttävään  tu- 
lokseen.  Ensinnäkin  on  tietääkseni  monta  vartiopiiriä, 
joissa  on  ainoastaan  yksi  tai  kaksi  torppaa  joten  vaiitse- 
mis  mahdollisuus  on  liian  pieni  ja  jos  jokunen  torppa 
lisääkin  löytyist,  ovat  useastikin  näiden  asukkaat  sellat- 
sessa  sukulaisuus  y.  m.  riippuvaisuus  suhteessa  koko  alueen 
asukkaisiin,  että  muuten  sopivakin  toimintakyky  supistuu 
mitättömiin.  Nyt  mainitussa  tapauksessa  on  epäilemättä 
otollisinta  valita  aivan  syrjäisen,  mutta  noin  menettelemi- 
nen  on  taasen  osoittanut  tuottavan  sellaisen  vaikeuden, 
ettei  kunnollinen  metsänvartia  kohtuullista  vuokraakaan 
vastaan  ole  tahtonut  saada  itselleen  asuntoa  ja  vähän 
palkkansa  tueksi  on  hällä  joutoaikana  sitäpaitsi  ollut  vie- 
läkin  vaikeampi  saada  työansiota  ja,  nun  ollen,  melkein 
poikkeuksetta  120  markan,  vuotuisen  hyyryrahan  nauttiat 
sittenkin  ovat  pyytäen  pyytäneet  saada  sen  siaan  asutta- 
vakseen  vakituisen  metsänvartiatorpan,  jossa  joutilaat  ajat- 
kin  raataen  tulisivat  heitä  hyödyttämään. 

Näin  esitettyäni  usean  ylimääräisen  metsänvartian 
huolet  ja  toivomukset  sen  johdosta,  ettei  heillä  ole  virka- 
asuntoa,    pidän   sittenkin,    kuten    edellä  jo  ölen  sanonut, 


149 

varsinkin  ylitnääräisiin  metsänvartioihin  nähden  suotaviin- 
malta,  että  luovutaan  varsinaisista  metsänvartiatorpista, 
mutta  sen  sijaan  pyydän  esittää  erään  toisen  menettely- 
tavan,  jota  noudattaen  luulen  toivottuun  tulokseen  päästä- 
vän.  —  Syrjästä  valittu  ylimääräinen  metsänvartia  oikeu- 
tetaan  saamaan  vuosittain  100  markkaa  hyyryrahaa,  jonka 
hän  kantakoon  sittenkin,  jos  hän  omin  varoinsa  lunastaa 
piiristään  jonkun  metsätorpan  asunto-oikeudet  tai  jos  hän 
sopivan  tilaisuuden  sattuessa  ottaa  perustaakseen  uudis- 
metsätorpan,  niutta  kumtnassakin  tapauksessa  on  hänen 
torpastaan  suoritettava  säädetty  veronsa. 

Herra  K.  Forsström:  Yleisesti  tunnettuhan  on,  että 
metsänvartiain  nykyiset  palkkaedut  ovat  nun  huonot,  et- 
teivät  ne  riitä  edes  yksinkertaisimman  elämän  toimeentu- 
loihin.  Tosin  metsänvartiatorpat,  jossa  niitä  on  kunnolli- 
sia  ja  liyvin  viljeltyjä,  tuntuvasti  metsänvartiain  tuloja 
lisäävät,  niutta  eivät  kuitenkaan  siihen  määrään,  että  met- 
sänvartiat  siten  eläisivät  sivutuloja  hankkimatta.  Ja  täl- 
laisia  metsänvartiatorppia  on  harvassa,  muutamissa  hoito- 
alueissa  tuskin  yhtään.  Ne  vaatimukset,  jotka  metsänvar- 
tioille  näin  ollen  voi  asettaa  supistuvat  vähiin  ja  kuitenkin 
vaatii  metsätalouden  kehittyminen  yhä  eneneviä  toimia 
metsänvartioiltakin.  Jo  nykyinen  metsäntuotteiden  vähit- 
täin  myyminen,  joka  useissa  piireissä  nousee  vuosittain 
jopa  kymmenien  tuhansien  markan  arvoon  ja  joka  enem- 
mäkseen  tapahtuu  nun  pienissä  erissä,  että  yhden  ostajan 
lasku  nousee  usein  ainoastaan  50  pennistä  kahteen  mark- 
kaan,  pakoittaa  metsänvartian  varsinkin  kevätaikaan,  keli- 
rikon  kestäessä  pitkät  ajat  keskeytymättä  olemaan  virka- 
toimissa.  Näitä  muutamin  paikkakunnin  vielä  suuressa 
määrässä  lisäävät  luvattomat,  monilukuiset  metsänraiskauk- 
set,  kulovalkean  sammuttaminen  ja  muut  erilaiset  toimet. 
Tehtävänsä  suorittaa  toinen  metsänvartia  huolella,  toinen 
tavalla,  miten  niistä  vähimmäUä  pääsee,  eikä  metsänhoi- 
taja  useinkaan  pienempiä  huolimattomuuksia  voi  rangaista, 
kun    luotettavimpia    huolimattoman   sijalle   ei    ole   saata- 


150 

vissa.  Monta  monituista  kertaa  ovat  metsänhoitajat  koet- 
taneet  saada  metsänvartiain  palkkaetuja  paremmiksi,  mutta 
turhaan.  Kun  Metsähallitus  nyt  kiertokirjeessään  ehdottaa 
metsänvartialaitoksen  uudelleen  järjestämistä,  on  toivotta- 
vaa  että  se  lähemmässä  tulevaisuudessa  aikaansaadaankin. 
Metsähallitus  ehdottaa,  että  nykyiset  metsänvartiatorpat 
metsänvartiain  palkkaetuihin  kuulumasta  poistettaisiin,  ne 
kruununmetsätorpiksi  nykyisille  haltioilleen  veroittamalla, 
että  hoitoalueisiin  asetettaisiin  koulua  käymättömiä  met- 
sänvartioita  kahdensadan  markan  rahapalkalla  ja  sitäpaitsi 
ammattikoulun  käyneitä  kaksi  tahi  kolme  jokaiseen  hoito- 
alueeseen  800 — 900  markan  rahapalkalla. 

Metsänvartijatorpista  on  haaraosaston  kokouksissa 
usein  mainittii  ja  tultu  siihen  päätökseen,  että  ne  nykyi- 
sen  luontoisina  ja  monessa  muussakin  suhteessa  ovat  so- 
pimattomat  ja  usein  aiheuttavat  sekä  torpasta  poisjoutu- 
van  perheen  suureen  köyhyyteen  joutumisen,  että  ikäviä 
oikeudellisia  rettelöitä.  Tosin  hyvät  torpat,  kuten  jo  en- 
nen  mainittiin,  lisäävät  metsänvartiain  tuloja,  mutta  sitovat 
myös  samalla  ja  ainakin  osaksi  hänet  maanviljelys  ja  mui- 
hin  talontöihin.  Kannatan  sentähden  täydellisesti  Metsä- 
hallituksen   ehdotusta   metsänvartiatorppain  poistamisesta. 

Jos  sama  määrä  kouluuttamattomia  metsänvartioita 
uuden  järjestelmän  mukaan  asetettaisiin,  kun  niitä  tähän 
saakka  on  ollut  ja  ainoastaan  200  markan  rahapalkalla,  ei 
niiden  palkkaaminen  lisäisi  menoja  entistä  suuremmiksi, 
vaan  vähenisivät  ne  päin  vastoinj  sillä  rahamäärällä,  joka 
vuosittain  uhrataan  metsänvartiatorppain  perustamiseen  ja 
ylläpitämiseen.  Mutta  varmaa  on,  ettei  kahdensadan  markan 
vuosipalkalla,  ei  ainakaan  Oulua  pohjoisempana  saa  kyke- 
neviä  ja  huolekkaita  miehiä  näihin  toimiin.  Jo  tavallinen  talon 
renki  saa  paitsi  täydellistä  ylöspitoa  300—400  markkaa 
vuosipalkkana  ja  päivätyöläinen  ansaitsee  2 — 4  jopa  5 
markkaan  päivältä.  Toisekseen  on  mahdotonta,  huoli- 
matta  siitä,  että  uusiin  hoitoalueisiin  asetettaisiinkin  paitsi 


151 

edellä  mainittuja  vielä  2 — 3  kouluutettua  metsänvartiaa, 
supistaa  edellisten  toimia  ainoastaan  kulovalkean  sammut- 
tamiseen  ja  metsänraiskauksen  estämiseen.  Nykyisin  on 
pohjoisissa  hoitoalueissa  metsänhoitajilla  apulaisina  usein 
kaksi  metsäpäällysmiestä.  Kuitenkaan  eivät  metsänhoi- 
taja  metsäpäällystniehineen  keväisin  kerkiä  ulosantaa  liki- 
mainkaan  kaikkia  vähittäin  myytyjä  metsäntuotteita,  heillä 
kun  on  sitäpaitsi  samaan  aikaan  muitakin  tehtäviä,  ja  jää 
pienempien  puitten  ulosanto  siten  pää-asiallisesti  metsän- 
vartiain  tehtäväksi.  Samoten  vaatii  tällaisten  puitten  met- 
sästä  Otto  ja  vedätys  huolellista  peräänkatsomista,  jottei 
metsä  vahingoittuisi  eikä  luvattomuuksia  tapahtuisi.  Näitä 
toimia  eivät  vähälukuiset  kouluutetut  metsänvartiat  paraalla 
tahdoUakaan  kerkeäisi  tehdä,  vaan  runsas  osa  tulee  edeskin- 
päin  alempipalkkaisten  toimiin  kuuluvaksi.  Ja  kun  tnetsän 
arvo  nousee,  on  metsien  vartioiminenkiu  aina  huolellisem- 
maksi  saatettava  ja  kykeneville  päälleluotettaville  henkilöille 
uskottava.  Kun  tällaisia  kuitenkaan  kahdensadan  markan 
vuosipalkalla  pohjois-Suomessa  ei  ole  toivottavissa,  eikä  toi- 
sekseen  valtioltakaan  palkkaetujen  parantamiseen  kovin 
suuria  uhrauksia  voi  vaatia,  olisi  mielestäni  metsänvartiain 
lukumäärä  joka  hoitoalueessa  vähennettävä  noin  puoleksi 
nykyisestä,  mutta  vuotuinen  rahapalkka  korotettava  viiteen- 
sataan  markkaan.  Valtion  menot  eivät  siten  tuntuvasti 
isonisi,  kun  huomioon  ottaa  sen  vähenemisen,  jonka  torp- 
pain  kunnossapitokustannuksien  poistaminen  synnyttäisi. 
Ja  varmaa  on,  että  yksi  kyvykäs,  ahkera  ja  verrattain  hy- 
väpalkkainen  henkilö  toimii  hyvinkin  saman  verran  kuin 
kaksi  huoletonta,  toimestaan  välinpitämätöntä  huonopalk- 
kaista. 

Kouluutettujen  metsänvartiain  suhteenkin  lienee  pi- 
temmälle  ajateltuna  sopivinta,  että  heille  annetaan  ainoas- 
tean  rahapalkka  eikä  virkatorppaa.  Niitten  tarpeellisuu- 
desta  jokaiseen  hoito-alueeseen  ei  liene  kuin  yksi  mieli, 
nimittäin  että  ne  ovat  jo  hyvinkin  tarpeen  vaatimia  ja  so- 


152 

pivana  pidän  myöskin  Metsähallituksen  ehdottamaa  luku- 
määrää. 

Ehdottaisin  sentähden: 

että  nykyiset  metsänvartiatorpat,  missä  niitten  sen- 
kaltaisina  edeskinpäin  pysytfäminen  ei  ole  aivan  vfilttä- 
mätöntä,  veroitettaisiin  niitten  nykyisille  haltioille  kruu- 
nunmetsätorpiksi; 

että  jökaiseen  hoito-alueeseen  asetettaisiin  kouluut- 
tamattomia  metsänvartioita  noin  puoli  niitten  nykyisestä 
lukumäärästä  500  markan  vuosirahapalkalia; 

että  jökaiseen  hoito-alueeseen  paitsi  edellä  mainit- 
tuja  asetettaisiin  ainakin  kaksi  kouluutettua  metsänvartijaa 
900  markan  vuosirahapalkalia; 

että  metsänvartijatoimet  täytetään  ainoastaan  toistai- 
seksi,  eikä  vakinaisesti,  mutta  muutoin  samalla  tapaa  kuin 
taiiänkin  saakka; 

että  metsänvartijain  entinen  ohjesääntö  tulee  edel- 
leenkin  voimassa  olemaan  eli  että  metsänvartiain,  toisin 
sanoen,  tulee  seurata  kaikkia  metsänhoitajan  virkatoimessa 
antamia  määräyksiä; 

että  metsänvartioilla  on  sama  oikeus  kruununmetsä- 
torppien  perustamiseen  kuin  muillakin  henkilöillä. 

Tämän  viime  ehdotuksen  ölen  katsonut  tarpeelliseksi 
siitä  syystä  että  alempipalkkaisiksi  metsänvartioiksi  on  otet- 
tava  hakijoista  kunnollisin  henkilö,  olipa  hän  kruunun- 
metsätorppari,  tahi  ei,  sekä  siitäkin,  että  metsänvartioille, 
varsinkin  kelvollisille  voi  syntyä  hankaluuksia  sopivan 
asunnon  saamisesta. 

Herra  J.  Nordensvan  piti  sopimattomana,  että  met- 
sänvartijat  omistivat  torppia,  he  kun  sen  takia  aikaa  voit- 
taen  yhä  enemmän  kehittyivät  maanvitjeliöiksi,  joka  hai- 
tallisesti  vaikutti  heidän  virkatehtäviensä  suorittamiseen. 
Sanoi  kokemuksen  osoittaneen,  että  niihinkin  verrattain 
vähäisiin  töihin,  joihin  nykyisiä  metsänvartioita  käytettiin, 
kuten  esimerkiksi  leimauksiin  y.  m.»  joista  he  kumminkin 
saavat  erityisen  päiväpalkan,  heitä  kesäiseen  aikaan,  jolloin 


153 

kiireelliset  toukotyöt  heitä  torppaansa  sitoivat,  oli  monesti 
miltei  mahdoton  saada.  Kannatti  muuten  mitä  asiassa 
ennen  oli  esiintuotu. 

Herra  K.  Forsström  yhä  puolusti  mitä  ennen  oli  lau- 
sunut  torppien  suhteen.  Piti  samoin  kuin  herra  Juselius 
luultavana,  että  virkaansa  innolla  hoitavan  metsänvartian 
oli  taloissa  vaikea  saada  asuntoa  ja  taas  toiselta  puolen 
oli  vaikea  saada  kunnoliisia  miehiä  metsänvartioiksi  ellei 
niille  myönnetä  oikeutta  hankkia  itselleen  kniununtorppaa, 
ainoa  keino  heidän  päästä  täysin  riippumattomaksi  paik- 
kakuntansa  asukkaista.  Huomautti,  että  metsänvartia,  joka 
virkatehtävänsä  laiminlyö  maanviljelyksensä  takia  samalla 
on  näyttäytynyt  kelpaamattomaksi  toimeensa  ja  voidaan 
siitä  täydellä  syyllä  eroittaa. 

Herr  A.  Vinberg  ansäg  i  likhet  med  Herr  Norden- 
svan  att  ifall  skogsvakt  eger  torp,  arbetet  ä  jorden  ofta 
inverkar  hindrande  ä  tjensteutöfningen.  Framhöll  därjemte 
att  i  rätt  mänga  revier  det  skulle  falla  sig  svärt  att  fä  lämp- 
liga  torp  för  skogsvakterna. 

Herra  K-  Moring:  pidän  puolestani  kuten  Herra  Nor- 
densvan  lausui  sopimattomana,  että  metsänvartia  on  maan- 
viljeliä.  Ölen  etenkin  kuluvan  kesän  ajalla  ollut  tilaisuu- 
dessa  kokemaan  kuinka  vaikea  maanviljeliä-metsänvartiaa 
kiireenä  työaikana  on  saada  varsinaisen  virkansa  puolesta 
liikkeelle.  Pidän  kumminkin  minäkin  mahdoUisena,  että 
kunnollisen  metsänvartian  voi  olla  vaikea  saada  asunto- 
paikkaa  paikkakunnallaan  asuvilta,  jonka  vuoksi  ehdotan, 
että  metsänvartijat  asuvat  jonkinlaisina  mäkitupalaisina 
kruunun  maalla  ilman  muuta  maanviljelystä  kuin  pieni  peru- 
namaa.  Vielä  ehdotan  sen  johdosta,  että  koska  virkateh- 
tävät  isomman  tai  pienemmän  käsikaupan  takia  varsinkin, 
voivat  olla  isostikin  suuremmat  yhdessä  piirissä  kuin  toi- 
sessa,  palkkaedut  tasattaisiin  työhön  nähden  tavalla  tai  toi- 
sella,  jommoisena  mainitsen  esimerkiksi  ostajan  velvoitta- 
misen  metsänvartijalle  maksamaan  jonkun  määrätyn  pro- 
sentin  tavaran  hinnasta  korvaukseksi  hänen  toimestaan. 


154 

Herta  J.  Nordensvan:  ettei  hänkään  vastusta  asun- 
non  myöntämistä  kruunun  maalla,  ainoastaän  sitä,  että 
metsänvartia  on  maanviljeliä  vaikka  aikansa  luonnoUisesti 
siihen  ei  riitä. 

Herr  G.  O.  Valiin:  ansäg  att  skogvakt  ej  bör  besitta 
kr.torp,  emedan  hans  derä  bedrifna  jordbruk  hindrande 
inverkar  pä  hans  tjensteutöfning,  men  ansäg  äfven  han,  att 
vakterna,  för  att  undvika  ett  beroende  af  befolkningen, 
skulle  tillätas  anlägga  och  besitta  exetnpelvis  backstuga. 
Dock  skulle  fortsättningsvis  skogvakter  tilldelas  hyresme- 
del.  Nägon  minskning  af  vakterna  ansäg  tal.  ej  lämplig 
emedan  arbete  för  dem  nog  finnes  synnerligen  med  hand- 
försäljning  i  hvars  bedrifvande  en  intensivare  hushällning 
nödvändiggör  en  reform  i  det  den  nu  använda  mer  eller 
mindre  aproximativa  uppskattningen  af  varan  mäste  vika 
för  noggrann  uppmätning. 

Herr  T.  A.  Heikel:  ense  torde  alla  vara  därom  att 
vära  skogvakters  nuvarande  löneförhällande  äro  ytterst 
otillfredsställande  och  tarfva  en  snar  reformering.  Närmast 
skulle  denna  genomföras  genom  att  helt  enkelt  höja  lö- 
nerna,  men  da  viktigt  är  att  det  sker  med  minsta  möjliga 
förhöjning  af  budgeten  för  skogvaktarinstitution,  mäste 
denna  utväg  förkastas.  Da  emellertid  mäste  medges,  att 
revieret  vida  bättre  betjenas  genom  färre  ordentligt  aflö- 
nande,  dugande  skogvakter  an  flere  odugliga  med  smä  af- 
löningar  künde  saken  regieras  sälunda  att  af  nuvarande 
bevakningsomräden  tvä  eller  flere  sammansläs  och  vak- 
ternas  antal  dymedelst  minskas,  hvilket  skulle  tilläta  en 
väsentlig  förbättring  af  de  qvarblifnas  löner.  Nödigt  finner 
jag  äfven  att  bostadsfrägan  ordnas  pä  satt,  som  ej  ställer 
skogvakten  i  beroende  af  befolkningen,  men  olämpligt  anser 
äfven  jag  vara  att  jordbruket  i  allt  för  hög  grad  tager  hans 
tid  i  anspräk.  Komiten  för  den  obesuttna  befolkning  har 
i  sitt  betänkande  föreslagit  bildande  af  parcellägenheter 
med  en  äkerjord  af  2  hektars  areal  och  finner  jag  lämpligt 
att  skogvaktarebostadsfrägan   loses  i   enlighet  med  detta 


155 

förslag.  De  nuvarande  skogvaktaretorpen  motsvara  ej  sitt 
ändamäl  och  understöder  jag  i  frägan  om  deras  framtida 
användning,  herr  Juselius',  anseende  att  de  vid  omda- 
ningen  tili  kr.torp  äläggas  i  lag  stadgad  skatt.  Föröfrigt 
finner  jag  det  af  Forststyrelsen  gjorda  förslaget  lämpligt 
att  i  Praktiken  genomföras,  vill  blott  nämna  att  jag  för 
min  del  som  framtida  lön  föreslär  500  mk  per  är. 

Herr  0.  O.  Valiin  förordade  Forsströms  förslag,  att 
skogvaktaretjensterna  tillsvidare  besättas  ad  Interim.  För- 
enade  sig  med  Heikel  ang.  bostadsfrägan. 

Herra  K-  Forsström  vastusti  vuokrarahan  myöntämistä 
metsänvartioille  ja  piti  ainoana  oikeana,  että  kaikki  heille 
tulevat  rahalliset  edut  kulkevat  palkan  nimellä. 

Herra  Juselius  huomautti  että  Metsähallituksen  tar- 
koitus  ehdotuksellaan  muuttaa  nykyiset  metsänvartijatorpat 
kruunun  torpiksi  kuin  myös  kruunun  torpparien  käyttä- 
mistä  metsänvartioina  oli  muun  muassa  suojella  metsän- 
vartioita  ja  heidän  perheitään  toimeensa  kykenemättömiksi 
käytyään  joutuma^ta  vaivaishoidon  niskoille,  joka  oli  hei- 
dän ainoa  turvansa,  torppansa  kun  menettävät.  Metsän- 
vartiapiirien  yhdistämistä  ja  siten  niiden  suurentamista 
vastusti  puhuja.  Mielestään  olivat  ne  jo  ennen  paikoin 
liiaksikin  isoja  etenkin  kulovalkeiden  suhteen  ja  piti  suo- 
tavana  että  ylimääräisten  vahtien  lukumäärä  olisi  suuri 
niitä  kun  verrattain  vähäisellä  rahapalkalla  saataisiin  jos 
esimerkiksi  saisivat  verotta  asua  omistamaansa  torppaa. 

Ehdotusta,  että  metsänvartioille  myönnetään  oikeus 
omistaa  kruunun  torppia  kannatti  puh.  senkin  vuoksi,  että 
heille  tuleva  rahapalkka  silloin  voitaisiin  määrätä  pienem- 
mäksi.  Talon  toimet  heitä  ei  estäneet  virkatehtäviään  täyt- 
tämästä.  Leimaukset  torpille,  käsikaupan  yhteydessä  ole- 
vat  toimet  y.  m.  toimitetaan  enimmäkseen  syksyllä  ja  sei- 
laisina  aikoina,  jolloin  kiireellisimpiä  maan  töitä  ei  ole  ja 
sitäpaitsi  voipi  metsänvartia  omat  työnsä  järjestää  tavalla 
tai  toisella  kun  hänelle  aikanaan  töistä  ilmoitetaan. 


156 

Herr  A,  Vinberq:  frarahöll  att  afsigten  vore  ä  en  del 
orter  i  norra  Finland  dar  storskifte  nu  pägär  ombilda  krono- 
torpen  tili  hemman,  hvadan  förslaget  att  tili  skogvakter 
använda  kronotorpare  derstädes  af  sig  sjelf  förföll. 

Herr  Iv.  Snellman:  nykyisten  vartiatorppien  sopiraat- 
tomuudesta  on  paljon  keskusteltu  ja  yleisesti  on  myön- 
netty,  että  ne  eivät  täytä  tarkoitustaan.  Niiden  n)^  ehdo- 
tettu  muuttaminen  kruununtorpiksi  on  mielestäni  hyvinkin 
sopiva  ratkaisu  niiden  vastaisesta  käyttämisestä  ja  sama 
on  ajatukseni  ehdotuksesta,  että  vastaisuudessa  kruunun- 
torppareita  käytetään  metsänvartioina.  En  ole  huomannut 
että  maanviljelystoiniet  olisivat  metsänvartioita  hidastutta- 
neet  heidän  virkatoimiansa  suorittaessa,  vaan  päinvastoin 
on  minun  kokemukseni  se,  että  ennen  käytetyistä  ylim. 
vartioista  paraat  ovat  olleet  kruununtorppareita.  Sitäpaitsi 
on  monessa  hoitopiirissä  hyvinkin  laajoja  ihan  asumatto- 
mia  aloja  ja  on  sopivan  asunnon  saanti  täUaisilla  paikoilla 
vaikea  ellei  vartiat  saa  omistaa  krnununtorppaa.  Raha- 
palkaksi  ylim.  vartioiUe  ehdotan  200—400  markkaa  lisäyk- 
seksi  nykyiseen  palkkaan  ja  arvelen  heidän  palkkaetujen 
näin  järjestettynä  olevan  sopivat. 

Mitä  kouluutettujen  vartijoiden  suhteen  tulee,  hyväksyn 
Metsähoitohallituksen  ehdotuksen,  sekä  mitä  niistä  edelliset 
puhujat  ovat  lausuneet.  Tahdon  vaan  mielipiteenäni  mai- 
nita,  että  heille  kuten  nykyisille  vartioillekin  suoritetaan 
erityinen  palkka  leimauksista,  hakon  valvonnasta  y.  m. 
töistä,  joista  monestakin  ostaja  on  velvollinen  kustannuk- 
set  suorittamaan. 

Herr  K-  Moring  motsatte  sig  äfven  förslaget  om  be- 
vakningsomrädens  förstorande  da  de  ställvis  äro  mycket 
spridda. 

Herr  G.  O,  Valiin  framhöll,  att  da  afsigten  är  att 
använda  extra  vakterna  uteslutande  tili  att  skydda  revie- 
ret  mot  äverkan  och  skogseldar  denna  del  af  reviersköt- 
sein  blefve  proportionsvis  för  kostsam,  synnerligen  som 
under  sednare  tider  säväl  äverkan  som  skogseldar  före- 


157 

komma  raycket  säUan.  Ansäg  olämpligt  att  kronotorppare 
användas  som  skogvakter. 

Puheenjohtaja  R.  MontelL  loi  ylikatsauksen  keskus- 
telusta  ja  tuloksena  siitä  huomasi  voitavan  jotenkin  yh- 
teensovitelia  keskusteluissa  lausutuita  eriäviäkin  tnielipheitä. 
Ensihnäkin  ovat  kaikki  yhtämieltä  siitä,  että  jokaiseen 
hoitoalueeseen  ovat  Metsähallituksen  mainitsemat  koulu- 
tetut  metsänvartijat,  2  ä  3  hoitoaluetta  kohden,  sangen  ter- 
vetulleet  ja  näkyy  ehkä  niille  esitetty  palkkakin  1,000  mk. 
olevan  ainakin  ensi  aluksi  sopiva. 

Mitä  Sitten  entisten  metsänvartiain,  jotka  vast'edes 
sijoitettaisiin  ylimääräisen  vartian  nimellä,  asuntosuhteista 
ja  piireistä  on  keskusteiussa  lausuttu,  näkyy  siinäkin  suh- 
teessa  voitavan  tulla  yiiteensointuvaan  tulokseen,  kuin  vaan 
huomataan  keskustelun  pääsuunta,  nimittäin  että  nun  pian 
kuin  hoitoalueet  täällä  pohjoisessa  saadaan  jaetuiksi  voi- 
daan  heti  paikallisolojen  vaatimusten  mukaan  soveltaa  var- 
tioimisen  järjesteleminen.  Nun  tulisivat  sopivammat  enti- 
sistä  metsänvartijatorpista  olemaan  edelleensäkin  metsän- 
vartiain asuntoina,  jota  vastoin  tarpeettomat  voitaisiin  muo- 
dostaa  kr.  m.-  torpiksi,  kuten  ja  on  useiden  kanssa  tapah- 
tunutkin. 

Toisissa  kohdissa  voisi  kyllä  käyttää  kr.  m.  torpparia 
tai  muuta  sopivaa  henkilöä  metsänvartiana,  kuin  vaan  ei 
maanviljelys  ole  torpassa  niin  laaja,  että  se  tulisi  olemaan 
haitaksi.  Vielä  on  lausuttu,  että  paikoin  tulisi  tarpeelli- 
seksi  antaa  vartian,  jolla  olisi  vaikea  saada  asuntoa,  tai 
Jos  asianhaarat  muutoin  vaativat,  rakentaa  itsellensä  asunto 
eli  mäkitupa,  johon  on  ehdotettu  pari  hehtaaria  viljelys- 
maatakin  ja  vieläpä  voisi  löytyä  joku  joutoniittykin  kr. 
maalla  hänen  käytettäväksi.  Tämä  asunto  olisi  hänen  itse 
rakennettava  ja  siitä  syystä  annettava  hänellekin  vuokra- 
raha  (jota  metsänvartiapuustellissa  asuva  ei  saisi),  jotta  jos 
eroitetaan  virasta,  hän  (mäkituvanrakentaja)  ei  ole  oikeu- 
tettu  vaatimaan  korvauksia,  vaan  saa  asua  perheineen  edes- 
kinpäin  rakentamassa  asunnossaan.    Nämä  kolme  asunto- 


158 

muotoa  voinee  siis  yhtaikaa  sovitella  toistensa  kanssa  sen 
keskustelussa  lausutun  mielipiteen  mukaan,  että  uutta  var- 
tiojärjestelmää  esitettäessä  kussakin  hoitoalueessa  paikal- 
lisolojen  va^timukset  huomataan;  siihen  suuntaan  voi  nähdä 
keskustelun  myös  viittaavan,  mitä  vartiopiirien  yhdistämi- 
seen  tai  suurentamiseen  tulee,  jota  kuitenkaan  ei  pidetä 
yleisesti  suotavana,  kun  piirit  täällä  ovat  enempi  laajat. 

Mitä  lopuksi  palkkakysymykseen  tulee,  nun  on  se 
kysymyksen  pää-perustus,  sillä  ilman  parannettuja  palk- 
koja  ei  voi  metsänvartiaston  paremmalle  kannalle  järjes- 
tämistä  ajatellakaan.  Tämä  on  keskustelun  yksimielinen 
suunta  ja  ydin.  Palkan  suuraus  näkyy  yleisesti  katsotta- 
van  pitävän  olla  tiäillekin  metsänvartioille  kaikkiaan  aina- 
kin  noin  500  markkaa  vuodelta,  jotka  vartijat  kuitenkin 
ovat  käytettävät  kaikkiin  tarvittaviin  toimiin  ei  ainoas- 
taan  varkauksia  ja  kulovalkeaa  valvomaan,  vaan  myös 
vähinmyyntii.n,  puutavaran  ulosannon  ja  mittauksen  ohessa 
oleviin  töihin,  joista  kaikista  töistä  piiriensä  rajoituskin 
on  katsottu  riippuvaksi. 

Jos  jossakin  erittäin  tärkeistä  syistä,  kuten  suurem- 
pien  metsäraiskauksien  y.  m.  tähden  tarvitaan,  ei  edeskin- 
päin  liene  estettä  esittämästä  määrärahaa  varavartioiden 
palkkaamiseksi  senlaisiin  kohtiin  hoitoalueista,  missä  tila- 
päinen  tarvis  vaatii. 

Vielä  ölen  keskustelun  kestäessä  huomannut  esitetyn 
(metsätaksaattori  Moring),  että  vartijat,  joita,  kuten  tun- 
nettu,  on  pakon  vaatima  rasittaa  enemmänkin  vähittäin 
myytyjen  puutavarain  näyttämisessä,  mittauksessa  y.  m., 
voisivat  saada  jonkun  sopivan  palkkion,  ehkäpä  ostajalta. 
Kun  tunnettu  on  kuinka  epätasaista  näiden  virkailijain  vir- 
kavelvollisuuksien  täyttäminen  on,  koska  toiset  ovat  alin- 
omaisesti  sidotut  piirinsä  käsikauppojen  valvonnan  ja  mit- 
tauksien  takia,  jota  vastoin  toiset  ovat  toimessa  ainoas- 
taan  piirinsä  vartioimisessa,  nun  ja  kun  kohtuuttomalta 
näyttää  näiden  alhaisten  virkailijain  suhteen,  joiden  aika 
on  kallis,  että  virkarasitus  on  liian  epätasaista,  vaan  palkka 


159 

yhtäläinen,  näkyy  syytä  olevan  tarkemmin  ottaa  keskus- 
teltavaksemme,  millä  tavoin  tämä  epäkohta  voitaisiin  sii- 
hen  suuntaan  kuin  taks.   Moring  on  maininnut  järjestää. 

Herr  T,  A.  Heikel:  ansäg  liksom  Herr  Valiin  att,  om 
de  föreslagna  extra  vakterna  vore  afsedda  blott  tili  bevak- 
ning  mot  äverkan  och  skogseldar,  de  i  sädant  fall  blefve 
onödiga,  da  sädana  företeelser  numera  pä  fä  undantag  när 
höra  tili  det  förgängna.  Da  tal.  föröfrigt  ansäg  vara  out- 
redt huruvida  tvenne  skolade  vakter  vore  tillfyllest  för 
utförande  af  samtliga  i  revieret  pä  dem  ankommande  ar- 
beten,  ansäg  han  lämpligt  att  extra  vakter  fortsättningsvis 
finge  utföra  äfven  andra  arbeten,  men  framhöll  tillika  att 
föreslagna  lönen  i  sädant  fall  vore  för  liten.  Med  tidigare 
gjorda  förslag  att  skogvakterna  skulle  erhälla  extra  aflö- 
ning  för  diverse  arbeten  s.  s.  stämplingar  m.  m.  förenade 
sig  tal.  men  fann  olämpligt  att  denna  för  arbetet  med  hand- 
köpen  utginge  engäng  för  alla  bestämda  %  af  varans 
värde  utan  kotitudinära  begränsningar. 

Herra  /.  Snellman  piti  luonnollisena,  että  ylimääräi- 
siä  vartioita  käytetään  ei  ainoastaan  vartioimaan  hoito- 
piiriä  kulovalkealta  ja  raiskausta  vastaan,  vüan  kaikenlai'< 
siin  muihinkin  toimiin  joita  he  ennenkin  ovat  suorittaneet. 
Palkat  heille  regleerataan  silloin,  kun  uusi  järjestys  toimeen- 
pannaan,  jolloin  huomioon  otetaan  itsekullekin  kuuluvan 
alan  ja  työn  suuruus,  jotka  tulevat  vaikuttamaan  palkka- 
etuihin. 

Herra  J.  Juselius:  ei  kannattanut  ehdotusta,  että  yli 
määräisten  vartioiden  palkat  korotettaisiin,  vaan  voitaisiin 
heille,  jos  heitä  käytettäisiin  muihin  kuin  vartioimistoimiin 
kuten  leimauksiin  y.  m.  maksaa  eri  palkka  näistä.  Käsi- 
kauppa  puh.  mielestä  ei  tulisi  vastaisuudessa  tuottamaan 
sanottavasti  suurempia  tehtäviä  koska  mielestään  kehitys 
kulki  ja  olisi  koetettava  kulettaa  siihen  suuntaan,  että  se 
viimein  kokonaan  loppuisi  jota  vastoin  yleismenekki  olisi 
kohotettava  paikallishuutokauppojen  kautta. 

Puheenjohtaja  huomautti,  että  tosin  monessa  vartio- 
piirissä  ylim.  vartioiden  ainoa  työ  tulisi  olemaan  vartioi- 


minen,  joka  tuottaisi  iiseiokin  yltäkyilin  tehtivää  sekä.  ccä 
Hallitaksen  tarkoitus  ei  oUut  kobottaa  heidia  palkkofa 
liioin  eotisestä,  vaan  asunto-olojen  järjestämisen  saada  eti> 
dotuksen  mukaiseen  suuntaan. 

Herra  K.  Forsström  lausui  mielipiteenäan,  etti  piirieis 
hoidossa  metsäohoitajalla  olisi  isompi  bydty,  jos  konlao- 
tettujen  vartioiden  Hsdksi  asetettaisiin  väbempi  mäirft  ylin. 
vartioita  riittävällä  palkkaeduilla  ja  näibin  virkoihin  ocet- 
taisiin  myöskin  mnita  sopivia  henkilöitä  ktiin  kninniin  toip- 
pareita.   Lisäpalkkio-ehdotusta  puh.  ei  puolastanaL   Etc 
kin  sopimattomana  piti  ebdotuksen,  että  korvaaksena 
kaupan  yhteydessä  olevista  toimista  sttorittaisi  ostaja  joa- 
kun   prosentin  tavaran  hinnasta,  koska   vartia  siten   joa- 
tuisi  bänestä  riippuvaksi.    Kun  pub.  kumminkia  piti  var- 
Diana  että  työt  paikoin   tulevat   olemaan   sanottavastikin 
suuremniat  kuin  toisin,  ehdotti  bän,  että  vartiopiirien  alan 
suuruus  määrättäisiin  niissä  löytyvän  työn  mukaan,  ja  siten 
yhtäläisj'ys  tehtdviin  näfaden  saavutettaisün.    Käsikanpan 
puhnja  ei  luullut  vähenevän,  koska  talolliset  oval  ybä  enem- 
man  pakoitetut  tarvepuutaan  kruunulta  ostamaan  ja  taas 
toiselta  puolen  yhä  järkiperäiseoimäksi  käypä  metsänboito 
aikaansaa  isoraman  käsikaupan,  kantoja,  lahopuita  y.  m. 
sellaista  pientä  tavaraa  kun  on  myytävänä. 

Herr  T.  A.  Heikel  sade  sig  under  diskussionen  hafva 
law  en  ny  syn  pä  frägan  och  anforde:  Om  omregleringen 
af  skogvaktareinstitutionen  ej  kommer  att  genomföras  in- 
nan  revierdelningen  blifvit  gjbrd,  torde  föreslagna  2  ä  3 
skolade  skogvakter  per  revier  vara  tillfylles  för  att  utföra 
förekommande  forstnärliga  arbeten.  Att  enbart  för  skyd- 
dande  af  revieret  mot  numera  sällan  förekommande  äver- 
kan  och  skogseldar  aflöna  en  mer  eller  mindre  stör 
Stab  extra  vakter  anser  jag  blefve  alltför  betungande, 
och  tror  jag  den  delen  af  revierskötseln  lämpligare  kunna 
ordnas  genom  beviljande  af  extra  anslag,  tili  belopp  mot- 
svarande  de  nuvarande  skogvaktarenas  löner  och  med 
rättighet  för  forstmästaren    att  använda  dessa  anslag  för 


161 

ändamälet  i  enlighet  med  de  lokala  fordringarnas  kraf  pä 
skärpt  bevakning. 

Ordföranden:  Föreslagna  2—3  skolade  skogvakter 
per  revier  torde  ä  trakter  med  lifligt  handköp  och  goda 
afsättningsförhällanden  ej  motsvara  behofvet,  hvarför  för- 
slaget  om  extra  vakter  med  förbättrade  löneförmäner  bör 
b'eaktas.  Emellertid  anser  jag  äfven  det  af  föregäende  tal. 
förslagna  arrangeraentet  lämpligt  i  revier,  dar  extra  vak- 
ternas  arbete  inskänker  sig  tili  enbart  bevakning. 

Herra  J.  Juselius  mainitsi,  että  palkkoja  ennenkin 
on  tasoitettu  myöntämällä  uutterille  metsänvartijoille  jon- 
kunlaisia  lahjapalkkioita  ja  ehdoitti,  että  samaa  tapaa  jos- 
sain  määrin  vastaisuudessakin  käytettäisiin. 

Kun  ei  kellään  oUut  asiassa  muuta  esiintuotavaa  ja 
kun  tehty  ehdotus  ponnen  laatimisesta  raukesi  esiintuotu- 
jen  mielipiteiden  ja  ehdotuksien,  jospa  pienempiinkin  eroa- 
vaisuuksiin  nähden,  päättyi  keskustelu  ja  jäi  vastaukseksi 
kysymykseen.  Asiasta  syntynyt  pöytäkirja  päätettiin  pai- 
nattaa  ja  ote  siitä  lähettää  Metsähallitukselle  ja  kaikille 
metsänhoitajille. 


Kokouksen    ohjelmassa   löytyvät   kysymykset   olivat 

nyt   kaikki  pohdittu,  vaan  metsänarvostelija  K.  Moring'in 

pyynnöstä  otettiin  vielä  keskustelun  alaiseksi  kysymys: 

Onko  suotava  ja  missä    määrin,  että  kruu- 

nunmetsissä   oleville   torpille    lohkastaan    haka- 

maita. 

Pohjustuksena  lausui  Herra  K-  Moring:  Useasti  kuu- 

lee  ammattimiesten  lausuvan  toivomuksena,  että  järjestyk- 

sen  saavuttamiseksi  kr.  torppien  hakkauksien  suhteen  olisi 

välttämätön,  että  kullekin  torpalle,  läheiseen  ympäristöönsä 

lohkastaisiin   oma   palstansa,  joka  hakamaan  nimellä  luo- 

vutettaisiin   torpalle  tarvepuun  hakkuuta  varten.    Metsän- 

arvostelijoille   on   annettu    määräys  muun   muassa   tehdä 

ehdotukset  hakamaista  ja  on   tässä   suhteessa   ehdottaen 

11 


162 

määrätty  että  nuo  alat  tehtäisiin  15  ja  20  ha  suuruisiksi. 
Kokemus,  johon  ölen  tuUut  nun  hyvin  ennen  kuin  myös 
tänäkin  kesänä,  osoittaa,  että  kr.  torppien  läheisessä  ym- 
päristössä  oleva  metsä  jo  entisinä  aikoina  on  siksi  tarkoin 
hakattu,  että  se  useammasti  on  aivan  riittämätön  torpan 
tarpeisiin  etenkin  kun  se  ei  sisällä  kaikkia  niitä  eri  kokoisia 
ja  laatuisia  puita,  joita  talossa  tarvepuina  tarvitaan.  Jos 
mieli  myöntää  torpille  sellaiset  palstat,  että  ne  niistä  kaiken 
tarvepuunsa  voivat  saada,  on  ne  tehtävät  paljoa  isommat  kuin 
15—20  ha  aina  torppaa  kohden  ja  epämääräistä  on  sittenkin, 
tulisiko  nuot  uudet  hakamaat  nun  käytetyksi,  ettei  jonkun 
ajan  kuluttua  metsä  niissä  olisi  riittämätön  ja  uudelleen 
pakon  vaatimana  palattaisiin  entiseen  tapaan.  Mieles- 
täni  on  sopivampi,  että  torpille  myönnetään  oikeus  poltto- 
puikseen  edelleenkin  ottaa  lehtipuuta  sekä  havupuuta 
märiltä  mailta  ja,  että  heille  rakennuspuut  leimataan,  vaan 
kielletään    kaikki    mäntypuun  hakkaaminen   kangasmailta. 

Herra  /.  Snellman  kannatti  ehdotusta  ja  ilmoitti,  että 
järjestelmä  nykyisinkin  on  sellainen.  Mäntypuun  hakkaa- 
minen kangasmailta  on  peräti  kielletty. 

Herra  K-  Moring  sanoi  huomanneensa,  että  joskin 
sellainen  sääntö  on  olemassa,  sitä  kumminkaan  ei  ole 
noudatettu  ja  piti  luonnollisena  että  kr.  torppari  olisi  veN 
vollinen  suorittamaan  ainakin  taksan  mukaisen  maksun 
puista,  jotka  hän  luvattomasti  on  hakannut. 

Puheenjohtaja  ilmoitti  että  sellaisia  tapauksia  ovat 
metsänhoitajat  käsitelleet  kuten  ainakin  metsänraiskauksia. 
Tavara  on  otettu  takavarikkoon  ja  asianomainen  kr.  torp- 
pari haastettu  oikeuteen. 

Herr  T,  A.  Heikel  ansäg  likasom  Herr  Moring  till- 
delande  af  hagmarker  ät  kr.  torpare  ätminstone  i  norra 
delen  af  landet  stöta  pä  rätt  stora  svärigheter  och  fann 
det  af  Herr  K.  Moring  gjorda  förslaget  beaktansvärdt. 
FramhöU  emellertid  omöjligheten  för  revierförvaltaren,  att 


163 

medhhina  utstämplingen  för  samtliga  torpen,  da  i  en  del 
revier  finnes  ända  tili  200  toip,  hvarför  en  del  af  detta 
arbete  borde  lä  öfverlämnas  ät  skogvakter. 

Herra  J.  Juselius  piti  ehdotuksen  hakamaiden  myöri- 
tämisestä  torpille  varsin  kannatettavana  ja  voitaisiin  ne  mie- 
lestään  järjestää  samaan  tapaan  kuin  sotilasvirkataloilla. 
Sanoi  huomanneensa,  etlä  20-30  ha  olisi  tavallisissa  oloissa, 
kyllin  riittävä  hakamaaksi.  Oli  mahdoton  meidän  oloissa 
kaikin  paikoin  ehdotusta  toteuttaa  kun  torppien  läheisyy- 
dessä  ei  ole  sopivia  maita,  vaan  missä  se  voi  tapahtua 
oli  hakamaa  lohkaistava. 

Herra  K>  Forsström  huoraautti,  että  kun  nyt  kysymyk- 
sessä  olevat  hakamaat  eivät  olleet  tarkoitettu  viljelysmaiksi, 
vaan  ainoastaan  torppien  tarvepuun  hakkaamista  varten 
sopivia  maita  kyllä  kaikkialla  löytyisi.  Ehdotti  että  metsä- 
palsta  erotetaan  torpille,  vaan  jos  tässä  ei  löytyisi  kaikkia 
tarvittavia  puita  niitä  muualta  lainattaisiin. 

Puheenjohtaja:  mitä  keskustelun  kuluessa  on  esiin- 
tuotu  osoittaa,  että  yleensä  on  huomattu  hakamaiden  tar- 
peellisuus,  vaan  tekevät  asianhaarat  paikoin  aatteen  toteut- 
tamisen  mahdottomaksi.  Ehdotan  sen  vuoksi  kaikkeen 
ennen  esiintuotuun  nähden,  kuin  myös  oman  mielipiteeni 
mukaisesti,  että  asianomaiset  mstsänhoitajat  kukin  piirinsä 
suhteen  tekevät  ehdotuksensa  ja  että  näiden  penisteella 
hakamaita  lohkaistaan,  missä  asianhaarat  sen  suinkin  myön- 
tävät. 

Hyväksyttiin  vastaukseksi  kysymykseen. 

§6. 

Haaraosaston  kokous  päätettiin  ensi  kesänä  pitää  Tor 
niossa. 

Aika  ja  paikka  kuin  yllä. 

In  fidem 

/C.  A,  Fellman. 


I  Luentoja  ja  esitel- 
miä 


Hakkaus-suunni- 
telmia 


CO 

© 


> 

^^ 
S 

s 

o 
a 
'S* 

CA 

S 

'S 

c 


Hehtaaria  joille  on 

kylvetty  tai  istu- 

tettu 


I    I 


I   I   I   I   I  2  I 


I   I   I 


I   I   I   I   I  2' 


I  I   il 


I   I   M 


8 

lO 


0/ 

1 


8 


I  I 


O!^  t>-  h*  — '  Q 


I  s 

g    o 
B   2 


> 

P 

s  .^^ 

CO   pC 

O 

o 

s 

CO 

'*- 

O 

B 

o 

3 


CO 


5    g 


I  I 


8 

00 


2^2 
oft«-.* 


MIM 


•      •    3      • 


c  c    'iS 

,    CA    CA  CO 

5  3  d  g. 


S.=  5  5  S  & 


c 
o 


Yhteensa  päiviä 


'SS  32 

iS  o    -9 

3         (U^ 

-^  ^       B 
-23  E  bc 


,  ^  .2,  o 
S  E       •© 

5  CiS    CO 

■^11 1 

_^  CO  e  -s 
C  S2  c  -^ 

1^l£ 


CO  "^  0» 

«>  •  :S 
E  S§ 

.S  •*    CO 

>  2  to 
^  :§ 
.«  g'o 

-2  c  E 

4SÜ  E 


-*-•    CO 


il 

>>3 

1 

El 

'^   O. 

.  «0 

>>c: 

S  w 

CO 

0  J)i 

-itf  15 

<V    M 

ciS 

0) 

il 

:s 

C  «5  ji 

ü  tS   3      . 
ti   3   «   P 

>  ^^     - 

>,  c  ^-^ 

Er3  ♦- 

»3   rt   ü  ^ 
22    Q.T3    O 

:^^*^  CO 

O   T?   ra 
JS  ^   > 


s 


s 


Matka-päiviä 


Toimitus-päiviä 
Toimituksien  luku 


Ol 


c 

JCO 


'     I 


E 

3 

H 


E 


c 


«6 

c 


B 
B 

63 


w 


Hehtaaria  joita    ! 

« 

cS- 

o 

•toimitukset  ovat  kfl-; 

o 

a 

'          sittäneet 

"^ 

-   ■ 

"^ 

! 

C 

s 

s 

ö 

V 

Tj« 

•«t 

1- 

:      |5 

1 

^ 

O 

* 

CO 

s 

g  Q  00  1^  Ig  00  g  CO 

o 

05 

:       £ 

oo"to                   cm" 

1 

^ 

cc^ 

JS 

-^ 

• 

> 
a 

1             S 

1  g 

c    'S 

o" 

i 

^ 

a 

1    -^ 

o 

<=>.  -i «                 -l 

lOOOO                           o 

1 

o 

38 

c?5 

«      3 

1  = 

3  g 

1 
1 

B 
>> 

C 

lillJjll 

523««J3«a>w'e3 

1 

5 

n  istu 

eto- 

11 

1 

c 

'       e 

B 

c-S  c  S         S 

.22    > 

1 

>• 

3 

inj    r 

distyksen 
Yhtee 

1 
1 

3  C 

11 

s- . 

J 
■Sä 

1? 

-3  c  -  'S  S  •«»  <^ 

|E-3|Eü-ac 

i2 

3 
3 

St 

's 

'  i| 

p 

o 

5 

O 

■  ^1 

3 
C 



a. 

e 

KB 

:    Yhteensä  päiviä 

^ 

(C 

2 

E 

CO 

1    -    ■                       ■' 

B 

t; 

Matkapäivia 

'^ 

^O 

8 

S 

S 

g: 
3 

!     Toimituspäiviä 

t^ 

o 

8 

i 

!  Toimituksien  luku 

CN| 

lO 

»—1 

9 

C/) 

'                                1 
c 

X9 
X9 

c 

B 

B 

-^ 

.2 

^ 

3 

o 

^ 

O. 

1 

5 

S 

> 

Huom.! 

Johtajan  Fil.  T:ri  A.  Blomqvist  vainajan  entiset  op- 
pilaat  ovat  maalauttaneet  hänen  kuvansa.  Samalla  on  pää- 
tetty  monistaa  mainittu  kuva  heliogravyreinä,  jotka  suu- 
ruudeltaan  tulevat  olemaan  26x22  sm.  Heliogravyrikuvan 
voi  saada  jokainen,  joka  on  ottanut  osaa  kuvan  maalauksen 
kustantamiseen  lähettämällä  yhden  markan  postinierkeissä, 
sekä  muut  halulliset  lähettämällä  1  markan  25  penniä. 
Kuvan  on  maalannut  Taiteilija  E.  Järnefelt,  heliogravyrit 
tehdään  Tilgmannin  kivipainossa  Helsingissä.  Tilaukset 
ja  maksnt  pyydetään  lähettämään  kernaiten  ennen  tulevan 
maaliskuun  loppua  osoitteella 

K.    0.    EIfving. 

Metsänhoitaja. 
Helsinki,  Raatimiehenkatu  4. 


Obs.! 

Forne  elever  tili  aflidne  Direktorn  Fil.  D:r  A.  Blom- 

qvist  hafva  lätit  mala  hans  porträtt     Därjäinte  har  beslu- 

tits   att   reproducera    nämda  porträtt  säsom  heliogravyr  i 

formatet  26x22  cm.    Denna  heliogravyr  kan  af  dem,  som 

det  önska,  erhällas  genom   insändande  af   1   Fmk.  i  fri- 

märken  för  dem,  som  deltagit  i  bekostandet  af  porträttets 

mälande,   samt  Fmk.    1:25  för  andra  intresserade,    Port- 

rättet  är  mäladt  af  Artisten  E.  Järnefelt,  heliogravyren  ut- 

föres  af  Tilgmans  lithografiska  tryckeri  Helsingfors.    An- 

mälningar  jämte  afgift  torde  benaget  insändas  halst  före 

utgängen  af  mars  mänad  tili 

K.    0.    EIfving. 

Forstmästare. 

Adress:    Helsingfors,  Rädmansgatan  4. 


s