(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Biodiversity Heritage Library | Children's Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Kalevala"

This is a digital copy of a book that was preserved for generations on library shelves before it was carefully scanned by Google as part of a project 
to make the world's books discoverable online. 

It has survived long enough for the copyright to expire and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject 
to copyright or whose legal copyright term has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books 
are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that's often difficult to disco ver. 

Marks, notations and other marginalia present in the original volume will appear in this file - a reminder of this book's long journey from the 
publisher to a library and finally to you. 

Usage guidelines 

Google is proud to partner with librarles to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the 
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken steps to 
prevent abuse by commercial parties, including placing technical restrictions on automated querying. 

We also ask that you: 

+ Make non-commercial use of the files We designed Google Book Search for use by individuáis, and we request that you use these files for 
personal, non-commercial purposes. 

+ Refrainfrom automated querying Do not send automated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine 
translation, optical character recognition or other áreas where access to a large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the 
use of public domain materials for these purposes and may be able to help. 

+ Maintain attribution The Google "watermark" you see on each file is essential for informing people about this project and helping them find 
additional materials through Google Book Search. Please do not remo ve it. 

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are responsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just 
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other 
countries. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can't offer guidance on whether any specific use of 
any specific book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner 
any where in the world. Copyright infringement liability can be quite severe. 

About Google Book Search 

Google's mission is to organize the world's Information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps readers 
discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full text of this book on the web 



at |http : //books . google . com/ 




Tama on kauan vain kirjaston hyllyssá olleen kirjan digitaalinen kappale, jonka Google on huolellisesti skannannut, osana tavoitettaan 
tehdá maailman kirjatsaataville Internet issá. 

Kirjan tekijánoikeussuoja on jo rauennut ja kirjasta on tullut vapaasti jaeltava. Vapaasti jaeltavalla teoksella ei joko koskaan ole ollut 
tekijánoikeussuojaa tai suoja on rauennut. Se, onko teos vapaasti jaeltava, riippuu kunkin maan lainsáádánnostá. Vapaasti jaeltavat 
teokset avaavat meille paluun menneisyyteen, menneisiin kulttuureihin seká tietoon, joka muuten olisi vaikeasti loydettávissá. 

Reunahuomautukset seká muut lukijoitten lisáámát merkinnát on játetty nákyviin kertomaan teoksen matkasta kustantajalta kirjaston 
kautta Internet iin. 

Káyttoohjeet 

Google on ylpeá saadessaan digitoida materiaalia yhteistyossá kirjastojen kanssa, ja tuodessaan vapaasti jaeltavaa materiaalia yleiseen 
tietoon. Vapaasti jaeltavat teokset kuuluvat yleisolle, ja Google toimii ainoastaan asianhoitajana. Koska tyo tulee kalliiksi. Google on 
kuitenkin ryhtynyt toimenpiteisiin kaupallisen váárinkáytón estámiseksi, esimerkiksi rajoitt amalla automaattisten kyselyjen suoritta- 
mista. 

Káyttájáltá odotetaan: 

• Rajoittumista vain yksityiskáyttoon 

Googlen teoshaku on tarkoitettu yksityishenkilóille, ja teosten kaupallinen hyodyntáminen on kiellettyá. 

• Pidáttáytymistá hakujen automatisoinnista 

Googlen hakujárjestelmien automatisoitu káyttó on kiellettyá. Jos hakujen tarkoituksena on saada materiaalia koneellisen kie- 
lenkáántámisen, optisen tekstintunnistuksen tai muun suuria mááriá tekstiá vaativan sovelluksen kehittámiseen, ota yhteyttá 
Googleen. Google on edellákávijá julkisesti jaeltavan materiaalin hyódyntámisessá ja voi ehká auttaa. 

• Láhdetietojen sáilyttámistá 

Jokaiseen tiedostoon sisállytetty Googlen leima toimii muistutuksena projektista, ja auttaa etsimáán lisámateriaalia Googlen 
teoshaun kautta. Alá poista merkintáá. 

• Varmistavan káyton laillisuuden 

Káytitpá teosta mihin tahansa, on muistettava, ettá káyttáján on itse varmistettava káyton esteettomyys voimassa olevien 
sáádósten kannalta. Ei pida olettaa, ettá kirja on vapaasti jaeltavissa kaikkialla, jos se on sita Yhdysvalloissa. Se, onko teos 
tekijánoikeussuojan alainen, riippuu maittain, eiká ole olemassa kattavaa ohjetta siitá, miten yksittáistá teosta voi missákin 
tapauksessa káyttáá. Ei pida olettaa, ettá teoksen oleminen Googlen teoshaussa tarkoittaisi, ettá sita voi kásitellá miten tahansa 
missá tahansa. Tekijánoikeussuojan rikkomukset voivat káydá kalliiksi. 

Tietoja Googlen teoshausta 

Googlen pyrkimyksená on maailman tietojen járjestáminen ja niiden tuominen avoimesti kaikkien saataville. Googlen teoshaku tuo 
maailman kirjat lukijoitten ulottuville samalla kun se auttaa kirjailijoita ja kustantajia loytámáán uutta yleisoá. Hakuja támán teoksen 



táydestá tekstistá voi tehdá osoitteessa http : //books . google . com/ 




HARVARD 
COLLEGE 
LIBRARY 



v:?>M^/^^ tr (trt^^M^ Z^-- \jé^rrÍ4r.Ú!:t: 



nomalaisen KirjallisuudeD Seuran 



Tolfflitoksia. 



14 «tos. 



'jt j¿^^ ' 4 -^- ^^"7^ '" -^ 






mi :^ ^MwiiM^xk wiMmm 



•iu;<iIuU(iiioT 



.hM<> it 



lALEVALA, 






n«i-.!:- tL I I .'iiili.í-iii.in 



^^^ .A- ¿c^c^^ .^:[y^:,.¿^\ 



Toiaen painos. 



■i 

Suomalaisen Kiíjallisuuden Seuran kiíjapainossa, 
1849. 



zóy-zt^ 



0^1^' h. 1/ kt. kfiiií¿ 



Imprimatnr: 1. U. Wallenius. 



.v»'V:: í r'}í:ÍüT 



■ ■■'= ■ ■ : •' "iii;! 
'■ * '. 



Alkulause. 

§. 1. Kalevala-runojen jfirestyksestS. Taina kirja esívaiihempamme 
maisesta olosta, elamasta ja tomista ümestyy nyt paljo taydellisempüna , 
n minká entísessa korfuussansa oli, ja tulee mkottavasti nykyisessa rnuo- 
nansa pysyma&n, siUü keraamüUGmiá runqja teísta laadusta ei máhda maá 
bfet Uíytyü, koska kaikki paikat, joissa vaan vahanlci on towottu runoja 
dettavan, jo ovat meampia kertqja ja useammüta keraüjüta ristin rastin 
ydyt ja etsüyt, Hyvin muistaen, etta ne tulevat olemaan vanhimpana omi- 
kena jalkimuistona Suomen kansalle ja kielelle, kunnes niitá maailmxissa 
ftj/y, on nütü kaikdla mahdoUisella huolella ja ahkeruudella pyydetty sovi- 
h ja Uittaü toinen toisiinsa niin hyvasti, kuin vaan on osattu, ja koota 
ihin kaikki, mita runot senaikuisesta elamasta, tavoista ja vaiheista ovat 
vkksi saüyttaneet. Sovittamisessa on kuitenki paljo mielivaltaa oUut, silla 
vrammiUaki laulajoilta ei ole kovin monta runoa yhteen jaksoon saatu, eScá 
\úkáan aina yhteen laaíuun, jonka táhden usein kyüá 07i táytynyt itse cu- 
m keskinainen vaade perusteeksi panna, ja katsomatta entis&n KalevcUc^ 
itoksen jarestystá vülistá siitüki poiketa. Arvattavasti ei han siis lienekáñn 
restyttamisen tyi> niin lummistunut, ettü taitaisi olla kaiküle mielen mukai-^ 
n, ja ettei siiná aina yhta ja toista jüisi muistuttamista. 

§. 2. Erityisistü nimistá runoissa. Ei ainoastansa jürestyksessü, vatm 
5w mmissáki, eroavat eri laulajoiUa ja eri paikoilta saadut runot toisis- 
lía, Yksi laulaa WüindmüiscstSi, minka toinen Dmarísesta, kolmas Lem^ 
nkdisestd; yksi LemminkdisestSl, mitika toinen Kullervosta eU Joukahai- 
Jta. Kullervou siassa veronvienMmatkallansa (46:69 — 35S) on toisillaTm-- 
ainen, Tuurikkinen, Lemminkdinen eU vaoha Wciinün poika. 

Sama epüvakaisum on myOs paikkojen nimissü haittaoüa. Kerran toi- 
ki hammentyvat Kalevalan, WainOlíin, Luotolan, Luotelan, Páivülán, Pfii- 
in, Jumalisten, Wuojelan, Joukolan, Saarelan, Sariolan, Saraojan, Sa- 
ahan, Pohjolan, Lapin, Ruijan nimet toisiinsa, joka hammennys nUn niii- 
\y kuin edeUisten nmieti vütülü on varsinki váhüpáUHsemmdssü asioissa ta- 
finen, paii-asioissa harvemmn tapahtuva. Kaikessa semmoisessa nimiseossa 



n 

on kuüenki kaksi opasta hyvánd apuna oüut, nmittain aineen johto ja ] 
raimpien laulupaikkojen runot. 

§. 3. Kalevala-runojen nykyisesta kotipesástá. Paras ja rikk 
runokoti on ainaki Wuokkiniemen pitájá Wienan eU Arkankelin láai 
Siüa üüün páin Jysk^járvelle ja Paanajarvelle, tahi pohjaiseen püin Tu< 
pajárvelle ja Páájárvelle tuUessa huononevat runot huononemistaan. I 
remmin ovat eteláán páin saüyneet ensin Repolassa ja Himolassa Aunub 
Idaniájasüta rajan poikki Suomen maahan tullen Ilomantsissa, Suojárve 
Suistamossa, Impilahdessa, Sortavalassa ja Laatokan lantisiá rantaim 
my&ten Inkereen asti, jossa vümeisessdki vielü myOs joüa kuita Kaleva 
runcja, ehka vajanaisesti, muistellaan. 

§. 4. Ensimmáiset Kalevala-runojen kotípesán ja jarestyttámií 
viittaajat. Entisen laanin-laakarin, tohtori Zakarias Topeliuksen ansie 
mainütakoony ettá han viidessd osassa, vuosina 1822 — 1836, ümestyneiUa r 
nokokouksülansa: Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynná myós Nykyise 
piá Lauluja, laitti ensimmaisen iiedon náiden runojen varsinaisesta kotq 
sasta. Jo sita ennen oli Akaiemian apulainm, nykyinen professori Reinh< 
von Becker^ Pohjanmaalta koonnut muutamia runoja Wdinámóisestd ja iS 
vuoden Turun ViikkoSanomissa suorittanut niüd johonkuhun jdrestyksi 
keskmdnsd, joka oli ensimmdinen yritys sitd laatua, liman ndittd kahdé 
ndehettd KaleOalan runot ehkd vieldkin olisivat entisessd pülossansa; siUa ken 
üman Topeliuksen johdotta olisi arvannut nütd Wendjdn Karjalasta etsimá 
Idhted, ja kenenkd pdahdn olisi juuri akisti taüanut tulla niiden yhteen hu 
misen qjatus, jos von Beckerin yritys ei oUsi ohjannut sühen? 

§. 5. Kalevala-runojen alkuperSisyydestá. Useampia paikkoja ndí 
Kalevalassa Idytyvistd runoista laulellaan itsekseenki, Se/inmoisia ovat raud 
synty (r. 9), metsámiehen lu'ut (r. H), karjan lu'ut (r. 32), tulen syc 
(r. 47) ja muut loihturunot, háSvirret (r. 21 — 2^), otson runot (r, 4 
Kalevala-laulajien johdolla, jotka semmoisiin paikkoMn tultuansa useinki jñ 
tdA)dt ne UmUimatta sanoen: nsüta láhtee se tavaUista raudan h¿un jdlkéí 
taikka: mita tulee hddvirret laulettavaksi, joüa saatta naisütar>, on nütd ka 
jattu ja tdydellisyytetty kaikkein senlaatuisten runojen yhteiseUd avuUa kcUs^ 
matta, laidtítiinko nütd yhteen jaksoon Kaievala'-runqjen kanssa, elikkd en 
leen mistd. Semmoisia kdytetddn vield nykyaikoinaki tavaUisissa tarpeissan 
yli koko Karjalan maan, nün Suomen, kuin Wendjdn puoleUa rajaa, mi¡ 
Inkei^essd ja paikoütain Savossaki ja Pohjan maalla, ja ehkd nOhin, ka 
arvattavasti muihinki runoihin, aikaa voütaen on uusia sanoja ja miettei 
paikoíUensa lisdksi tuMut, nün on kuüenki hankaia, jopa m^hdotoinki, eroüta 



m 

álkuperaisist& Kalevcdan aikuisista. Parempi on heittm semmmoinen tar- 
%pi eroütandnen ja ennemmin pitad ne alkuperaiset runot ei muuna, kan 
ina-maaUe kylvettyina siemenmá, joista nykyinen runotouko vuosisatqfen, 
iS tuhansienki, kuluessa on notmiut ja paimnut. 

Laulujen aUcuperaisyyden kanssa kaypi mütei seuraa/oaan tapaan. Pi- 
wkoissa eli muissa seuroissa kmlee joku uuden laulun ja kokee sen muis- 
Misa panna. Sute toisessa tílassa sita jo itse uusiUe kuulioille laulaessansa 
ritíaa tarkemmin itsen ainem, kun sen sana sanaUa joka mutkassansa 
rknnisen. Ne pcUkat, joita ei muista juuri entisUla sanoillansa, kertoo 
Mansa, paikoin ehkü somemmasti, kun sita ennen olivatkaan, ja jos joku 
!te arvoisempi seikka lomasta jaisi pois, niin taitaa toinen laulajan omasta 
]astá tulla sia^n, SamaUa tavalla menettelevát sitie Joiset ja kolmannet 
wHat laulua, ja laulu muuttuu, minkü muuttuu, enemmin erinaisissü sa- 
ma ja mutkissa, kun iisessá aineessa, Taman laatuisen laulutarinan rin- 
rib kulkee kuitenki toinen, joka paremmin sailyttaá sita vanhoissa sanoissa 
uaranoissansa, nitnittain lapsen vanhemmütansa polvi polvelta oppiminen, 
ytts samassa kun se estcíü' toisen kulkusisarensa ylen kauas poikkeamasta, 
jfgl sen itsenJki toisinaan sita noudatlaa, ettei muuten jaisi kovin jálelle. 

§. 6. Vanhojen runojen pelatystS háviamisesta. Sütá ettá Wena- 
■ Karjalassa vanhoja runoja ja niiden laulajoita náihin aikoihin asti on 
miassa pidetty, voisi páattáü, laulajien runojansa ei unohtaneen, vaati 
kMmmm nüta paranneUeen ja kaunistelleen nykyiseen muotoonsa jnonüukui- 
Bit toisinnoissa. Muutamia vuosisatoja tata ennen niitá ehk' ei olisi lOyty- 
f sOhen paljouteen, vaikka kyUá jo sühnnki kaikki oUvat taimella ja hetns- 
Mofód. Tasíalahin alkavat ne taas píkemndn supistua, kun uusiUa lisayk- 
b eneta, silla kun, ken ikününsa tahtoo, saapi ne vabniina kiíjana káteen-. 
\fi taydellisempana, kun minká kenen erináinen muisto kannattaisi, niin 
éoa muistolta laulamisen arvo, ja arvon kadotíua itse muistolta laulami- 
•t Se kaypi sámate kun jonkun hielen eri murretten kanssa yhteisen 
•jotófen voimiin paastyansa. Sita ennen erkanivat erkanemistansa yksi 
Nrre toisesta, ja valün ümautui uusia; kirjakielen saatua alkoivat taas 
Afa* sen ympdriUe yhdistya, 

§. 7. Vierassukuisista sanoista. Eddlá mainitusta nmojen kulkuja 
^f^tñtoioasta on huokeasti ymmarrettáva, kuinka nühin tuo tuostakin on 
inut yhtyá semmoisia sanqja, jotka arvattavasti vasta myohetnpina aikoina 
^ títken tuUeet, joista sus ei suinkaan ole páüttamista, itse runojmkin ei 
^^hupia olevan. Sanat ja kieli runoissa ei ole muu, kun tarinan ulko- 
■Mu €gan mukün muodostuva puku, My&s on monta vanhoissa runoissa 
If/M ruotsin di vencían sukuista sanaa tainnut jo Permian vaüan aikana 



nr 

UwaUinm olbiy koska muinaistietqfen mukaan Pernúalamí kdvivüt kaup 
nün Isktndüaisten ja Norjalaistsn, kuin WentiUtistmki kanssa, ja kaupan 
tridt kansat aina saavat kaupan páüllisik» tmsia sanqfa kideensü. Sk 
osa semmoisia ruotsin sukuisia sanoja, joüa ta/oáUise&ti arveUaan vasta tk 
hemmin, Suomen maan Ruotsin yhteyteen jouduttua, RuotscUaisüta^ saacb 
Itíytify rajanki takana Wenájün maalla Karjalassa ja Aunuksessa. Ni 
siellá lóytyminm on vaikea muuUa ehdolla selittüü, kun siUüy ettá olivcU i 
tuja jo ennen Suoinalaisten eroamista Ruotsin ja Weniyán vaUan alaisiki 

§. C. Runojen syntyajoista ja aÜLuperáisestá kodista. MonU 
arvelua on naiden runojen syntyajoista ja paikasta olluL Muita asianmul 
s&nmalle nayttaá se, joka pitad nüta Permian vallan aikana syntym 
Wienan (eU Walkean) meren kaakkoisrannoilla, taikka nüden isojen jan 
Woikojürveti, Oniekan ja Laatokan, seuduilla, jotka kaaressa makaavat (H 
kan kthde/ti válülá Wienan merta yhdellá, ja Suomenlahden Itámerta, tok 
puoleUa. Se osa Suomalaisia Wetiüjan Karjalassa, joiden tyküná tiá 
runot ovat halki vuosisatojen saüyneet, nayttaá kun olisi vanhan rikkd 
voimakkaan ja kuuluisan Permian kansan suoraa jülkisukua. Silla on t 
yli muiden Suomalaisten joku ulkonainen perintosivlstys vanhoista ajoista, o 
tuisia jalkia jonkunlaisesta yhteis-elamástü, erin&inainen, kaikkia MeUojo 
vastukna kiertelevá kaupan into, nopsa seka ruumiin liike etta miden m 
y^ityksissünsa, joka kaikki samassa kun heidün nykyinen asunsiansa, ru 
muisiinsa, kielessánsa tavattavat ruotsinsukmset sanat, vaimovaen omcdaaít 
koristukset y. m. saapi vanhoista Permian ajoista paraan selityksemd. ft 
miin nopeudessa, pian hoksaavassa miden maltissa ja kaupanhalussa i 
Suomen maan Pokjalaiset ja Karfalaiset heidán lühhnpia sukuUmiansa, j 
kimmcUset ynná Inkerüüisten kanssa runotnuistissaki, 

§. 9. Pohjolan asukkaista. Loytyy kyllü aihetta siihenki luuloon, 
Pohjolan di Pohjan kansaUa naissá runoissa ymmárrettaisi Lappalaisia, ma 
asianmukaisemmalta nayttaü kuitenki, Pohjolassa d Lappalaisia, vaan jon 
m lahkokunnan Suomalaisia asuneen. Tosin nimitetaán lausekerroissa (¡ 
ralldisnioissa) Pohjolata válistá Lapiksiki, mutta se nayttaá ainoastansa j 
herjausnimi olleen sámate kun Pimentola, Untamola, Kylmá kylS, Mies 
syOja sia y. m, Ainoastansa yhdessá paikassa (i 2: i 99, 200) osoiteti 
Pofgolassa outoa kidtü pukutuksi, mutta sen paikan voipi sülñki tavaHa 
littáá, ettá Lewminkáisen áiti, kun kidsi poikaansa Pohjolaan lühtemé 
ja ynná muiden syiden, jotka pidáttáiswát hüntá lahtemástá, sanoi y>etká tt 
ne kieltá Tarjan, maha et lausua laptksi,y> kieleilá tarkoitti d puhetta, vi 
Pohjolan omituista loihtutaitoa, Mytís on se paíkka voinut myühemmin i 
noon " tuüa, di josta kusta alkuansa toisesta runosta sOhen sekautua, á 



hmiixn oOcaan, merkiUe jfoi^o mUMn niüá moninaisia muita paikkqfa vas-* 
, jotka osoütavcU Pohjolan ja KalevcUan asukasten huokeasti toinen toir- 
M helen ymmárt&neen. Muut&n on koko elámán laatu Pohjolassa pcUjo 
M» Lapin nün nykyisestá, hdn arvcUtavasH muincUsestakin dómün loa- 
to, ja koko edelUsessá KalevcUan osassa pysyy Pohjolan kansa voimak- 
mpana, kun miká müloinkaan LappaUúsün sopisi. Lemminküinen muistut- 
.|S7: 409 — 444) seká mmdm eUá omistansa Pohjolaan viemistá ahrista, 
b kf/Uá d muuta kun verqjyviü Ja veron-alaisuutta tarkoüettane, jota, 
01 toisesscAi paikassa(5S: 6S — 74losoüetaan; multa koskas olisi joku muu 
I» Lappalaisüle veron-^ainen olhU? Entktá ylivaUaansa muütelee Pof^- 
I mSntá myds runoissa 42: 55S, 556 ja 45: 574—574. Uskottavinta on 
I PiJ^lassaki jonkun Suomalaislahkokunnan asuneen, jolle Kalevalasta 

£\sa malísettíin veroa, kunnes Wainámóinen, Ilmarinen ja Lemmin- 
Ukioát lopun veron-aladsuudeUe. Juuri siiná onki Kalevala-runqjen 
fien side eli yhteys, ettü kertovat, kuinka Kaleoala váhitellen vauristui 
máan vertaiseksi ja vimein jpüüsi voitolle. 

§. 10. Kielenlaatu nSissá runoissa on Karjálan tavallista suomea, 
ipa^'o poikkeava muidenki Suomen maakuntain puheesta, jonka tahden 
wmlainen mista tahansa váhaUü tottumisella ne helposti ytmnartaa. Muu- 

n Qudompia sanoja on kuüenki koettu erütáin selittáa ja tüssá ehká so- 

i eraüá muita seUtyksen viiUoja antaa. 

I Semmoiset sanat, jotka matkwat jota kuta danta eli liikuntoa (onoma- 
ica) Cfoal ylensá suofñessa tavalliset, ja saavat usein paikalta, jossa ta- 
yhteydessá toisten sanojen kanssa, paraan Belityksemá. Senlaisia 
eámerkiksi suihkii, piukkii, loruu, noruu, kamuaa, renoiuaa, nuhajaa, 
ratísee, vatisee, árfihtdfi, sorahtaa, siretlSá, hyráytyy, viehkuroi, 
'üitsee, hfiildyttdfl, nauskahuttaa , tülldyttád, tuivertaa, haivertaa, 
kahattelee^ suhuttelee, siuottelee, luskuttelee, juhmuttelee , 
lOittelee ynnü monUukuisten muiden. Üseammin, kuin itsepdüllünsá, 
pttKm ne jonkun toisen lausukan eli toímisanan vieressá tarkemmin osoit- 
kna jonkun toimüuksen erityistcí üüntd eli liikuntotapaa, esitnerkiksi : 
Ui lynnfihyttelee s. o. ¡y& niin ettá helájáá, itkeá hyryttelee s. o. itkee 
muBa üáneUá, huutaa huikahuttaa s. o. huutaa raikkaalla áüneUá, 
tli kulleroíttelee s. o. küy keveásti ja ripsaasti jalkojansa nosteUeti, 
la Ifkyttelee s. o. astuu joiUuisasti, hiihtáá hivittdá s. o. hiihtáá terá- 
m ja uutteraan, juosta puíkkii s. o. juoksee suoraan suureUa vauhdilla. 
wkuuí viUistá melkein samanlaatuisia nimi- ja m(Unesanojaki, esiinerkik-^ 
kntakka, haitukka, ressukka, rehvana, püyhtóhünt¿l , royhetyinen, 



VI 

kfillQrdinen, jotka sámate kun sellaiset toimUanaíkin ovat kuokeammai ¡ 
mártüü, kun oikein süntiUensü selittüá eU mmlla kielillü sanoa, 

Toiserdaatuisia ovat itsekohtaiset eli itseyrUyvát toimisanat, joita am 
tansa KarjaHan ja Savon ktelessü náikin asti on káyietty, vaan mtdssa fli 
teissa kahdella eri sanaUa toimitettu, esimerkiksi kddnteleikse s, o. k&áá 
itse&nsá, ajaikse s. o. ajaa itsensá, siirrdíkse s, o. siirtüá itsensü eH M 
sñ, siirrdime (siirrSihen) 8. o. siirr&n itseni eU itseáni, siirtihe s. o. i 
itsensü di itseánsü, siirrime (siirrihin) s. o. siirrin itseni, itseütd, sfinr 
(siirrihit) sürrít itsesi, itseasi, tungeite s. o. tungé itsesi, itseüsi, veSite i 
veda itsesi, itseási, pannaita s, o. panna itsensá, laskeita s. o.laskea itsé 
itseánsá, vetditd s, o. vetáü itsensá, itseünsü. 

Semmoiset toimisanat, kun káánnaltáS, váannáltáá, veSltas, sivá 
tyünnñltdá, nostaltaa, murraltaa j, m. myiss ovat entiselle kirjákiéleUe Á 
maksi osaksi oudonlaiseL Ne osoitíavat toimituksen akillisyyttá ja vükeí 
ta, esimerk. tyOnnáltáá yhtci kun tydntad ükisti ja vükevüMa kadellá. j 
lisyyttü ykúnánsá merkitáan semmoisilla toimisanoilla, jotka püattyvát 
vueUa see, esimerk, vetaisee, tarpaisee, sitaisee, kutaisee, tahkaisee, i 
kaisee, drjdisee, joista enin osa jo vanhastaan on kirjákiéleUe tutta. 

Kun jota hita sanaa tahdotaan somisteüen eli mieliteüen sanoa, 
annetaan siUe Wenaján Karjalan murteessa useampiakin eri püátteitá, 
merk. sanasta reki: reyt, rekonen; kaki: kSyt, kákünen; vesi: veyt,' 
tonen; susi: suloneii; kivi: kivyt, kivonen; hanhi: hanhut, hanho 
meri: meryt, meronen; mesi: meto, metonen; neiti: neiyt, neito, n 
nen; vdi: velo, vello, veljyt, veijo, veito, veitonen; lehíi: lehytj, Id 
nen, lehtonen; kesü: kesyt, kesonen; koivu: koivas, koivahaiaen; pi 
pdivyt, pdivOnen; marja: marjut, marjanen; sampo: sammut, sampo 
sy&n: syámmyt; taivas: taivo, taivonen; lammas: lampahut, lampahuij 
rove: ropehut; vene: veno, venonen, venehyt; pytírá: pyOrykkü, pj 
Ifiinen; puola: puolukka, puolukkainen; paüsky: pSSskynen, pdásk 
nen; sirkku: sirkkunen, sirkkülainen; juoma: juomukkainen; olut: 
clonen, oluoinen, olukkainen; yO: ydhyt; vyO: vyOhyt; ^o: suohut; 
pyyhyt; puu: puuhut; tie: tíehyt / n. e. 

Monüu'ussa on Karjalan ja Savonki murteéUa ynná tavalHsten h 
kielen páütetten myós toiset omalaatídsensa, esimerk. táhtilüiksí, helmilü 
helmiloitñ, ristilditd, jokiloita, lukkoloita, kddryl&ílün, kelioloissa j. i 
fotka eivüt merkitse muuta kun tavalliset: tdhdiksi, helmiksi, helmiá, 
tiS, jokia, lukkoja, kSái*yihin, kelloissa, eivütká küytetd useampi 
kaksitavuisissa sanoissa, eika nüssükaan, jos nim^itasiassa püiUtyvát 
eli á-Ua. 



vn 

§. 11. Kielen kirjoitustAvásta. Kifjoitustapaa nyhfisessá laitohesseí 
makdoOisuuüa tmfOtm nmkaiUu tavalUseen kirjakieken Ja yhteisiin kidm- 
ñ johioüdn *). Siitá syystá tavcUaan nyt kirjoüettuna : osoittaa, tavoii- 
I, milloin, syytain, kultainen, vet^see, naukaisee, muutaime, kMn- 
hM, antoi, annoin, nauris, neula, paula, kaura, seula, kaurís, áyrSs, 
■ra, ohra, teiri, peura, aura, ottakamme, ottakatte, heittdOmmc, heit- 
tte, jossa entiíen, Karjatan-murteisen, kirfoitustavan mukaan oli: osottaa, 
Wttaa, millón, syytdn, kultanen, vetásee, naukasee, muutame, kSdn- 
ben, auto, annon, nakris, uíekla, pakla, kakra, siekla, kaprís, Sprds, 
|n, otra, tetrí, petra, aatra, ottakame, ottakate, heittddme, heittátfte. 

Samasta syystü on nykyisessá laitoksessa kirjoitettu: hopea, valkea, 
m, usea, kdped, leven, melked*^); laji, neuvo, sauva; enpá, onpi, 
ppi; eniisessá: hopia, valida, soria,! usía,' kdpíá, le vid, melkiá; laí 
||pB, sana; empSi, ompi,.Mmpá. 

I' Paüsi sanan ensimüisessá tavuessa jakauvat pitküt üanekküüt ja pít- 
phikMS'-ilÜnet eri tavuihin, esimerk, keihá^án, paha'an, talohon, kylá-^ 
h, vetehen, kdyShdn, saatihin, use'in, melke'in kolmüavuisíksi, ja kei- 
wM, kfitky'iüe, hope*ita, rehe'ille, otetahan, annettihin nelitavuisiksi sen 
m, kun tavaMsesti sanotaan ja Urjoitetaan keih¿íán, pahaau, kylddn, 
leen, kSydSn, saatiin, usein, melkein kaksitaviMsina, ja keiháilla, kat- 
■é, hopeita, reheille, otetaan, annettiin kolmitavuisina. Merkkiá f) küy- 
Wn atnoastaan^ missü pitkd üanekcís jakautuu kahteen tavueen taikka 
iMpta yhdená&ndlisiá üünekkáitü kohtautuu, niinkuin sanoissa: ve'en, 
Ae'et, sana'an , nñd'fln ja ndssá áánikás sanan lopusta on runomüan táh- 
tpmsheüetíy. 

Missá kifjosiustapaa ei ole yhteiseen kirjakieleen sovitettu, ymm&rrettü'' 
i as kuokeasti siüánsüki. Niin esimerkiksi Üenevat sanat kielti, vdánti, 
rti, toytí, loynnyt, lOytty, tóytfihán, káátty, küatáhán, vSátty, souttu, 
Aa, kaatahan, kaannut, oisi, uunna, kuunna, miesnS, tdnS pSdnft 
ieat küsiUáá niilláki paikoin, joissa on totuttu sanomaan: kielsi, vddnsi, 
reí, Ittysi, tóytanyt, tóyetty (iOydetty), lOyeláán (lOydetáán) , káánnetty, 
ineidAn, vd^nnetiy, soudettu, kaattaa, kaaetaan (kaadetaan), kaata- 



*) Etitú: Finsk SprSklára af Fab. CoDan. Helsingfors 1847. 

*V ÁStuperSUetíi ktaduivat ne: hopeta, valketa, soreta ;. n. e. T;n jo aikoja üünekds- 
te» váUUS kadúttua, on nUtd kuitenki parempi e:ll& kun i:M kirjoittaa. Jos kohta 
pmkain sanotaan hopia, vaikia, soria, leviá, niin sanotaanpa taas toisin paikoin 
hopee, valkee, sores, levee, joka ynn& e:n eUkuper&isyyden kanssa vaatii ntttó 
e:Uií tírjoittamaan, Paikoin kuuluvat viálaki tSydellisesti hopea, valkea, sorea, 
leveá /. n. e. 



vm 

nut, olisi, uutena, kuutena, miehena, tSnfl pflivftñft. Sámoin imKi 
moiset sanat kan: páivd^i, kehráflví, rantaa, hakkaavi kieliopin siU 
vasten pidetyt entisessü Karjalan tmtrteisessa rnuodossansa ja kifjo 
páiveá, kehreávi, rantoa, hakkoavi, sen vuoksi, ettü kun se niissá U 
pitká aánekas (aa, 33) runomitassa jakautuu kahteen tavueen, nün on 
jakautuminen helpoinpi seká merkitá ettü puhua nüin kirjottain kun 
muidla tavalla, esim, jos tüiñmOiset sahat kirjoitettaisi: pñivS'd, kehr 
ranta'a, hakka'avi. 

§. 12. Ealevala-runojen kokouksista ja keradjistd. Niind, n«/ 
toista vuotena, jotka ovat jáüneet siitá enasta, kun etisimáinen Kali 
laitos V. 48o5 painettiin, on paljo uusia runokokouksia tehty, ja mide 
ráaj&t ovat olleet: Akatetnian oppüas J. Fr. Cajan, majisteri M. A. Ca 
oppilaat D. E. D. Europaeus, A. E. Ahlqvist, Fr. Polen y Z. Sirelius, í 
teri H. A. Reinholm ja myüs nykyisen laitoksen suoriUaja, joísta ensik 
ndtetty kulki omilla varoillansa niitci kerüámássá, rrmut Suomalaisen E 
lisuuden Seuran avuUa. Eríttáinkin onnistui Europceuksélle*) paljo seká 
runoja etta toisintoja entísün, vuosina 48A5, 4846 ja 4848, kerütyksi i 
Náista hanen ja muiden ilmi saattamisiu suurista runokokouksista, 
ynna entisten kokousten kanssa tulevat Heísingissa olevalta SiLomalaiser 
jallisuuden Seuralta sailytettavaksi, on nykyinen Kalevalan laitos kcu 
pian toistansa isommaksi ja laajeinviaksi, kun minka entinen oU. Minl 
tnanki, runojen jarestyksessü ja muussa siscÜUsessü kohdassa, Henee i 
laitosta parempij se asia jaaküün itsekunki lukian arvata. 

§. 13. Nykyisen Kalevala-laitoksen ko'osta ja járestyksestá ei 
suhteen. Entisessd laitoksessa oli kaikUnansa 32 runoa, jotka yhteem 
sültivát ei tayttd 42,400 vársya, nykyisessá sita vasten on SO rum 
yhteensa lahes 22,800 varsya. Mitenka muuten kummanki laitoksen ¡ 
vastaavat toinen toisiansa, sen saattaa seuraavasta osotuksesta náhdci. 



*) Mn on myos kirjaansa: Pieni Rimon-seppá. Hels. ÍSA7 liitetyssd johdalukse 
non tekoon laatinut osaavasH runojen mitteelltsestá rakennüksetta ja qntanu 
neuvoja tütá asiasta tarkempaa tietoa baluavilie. 



IX 



WíkflttaL 


EnUsessL 


Njkyis«s2. 


EnüsessL 


na. 


Társyt 


Runo. 1 Varsyt. 


Rimo. 


Vársyl. 


Runo. 


Varsyl. 


i 


1-108 


1 


1-78 




117-368 




37-213 




109-176 






8 


1-36 


3 


1—30 




177—244 




270-315 




37—90 








245-280 




247-269 




91-282 




31-200 




281-344 




79-112 


9 


1-424 


4 


1—342 


2 


1—216 
217—284 


24 


61-209 




425-488 

489-586 




343—424 




285-346 




19-60 


10 


1-318 


5 


1-260 




347—376 








319—390 






3 


1—64 








391-432 




261—312 




85-100 


30 


1-10 




433—462 








101—116 








4Ü3— 510 




313-350 




117-128 




11-22 


It 


1-124 








129-144 








125-142 


18 


222-235 




145-254 




23-94 




143-402 








255—282 




95-103 


12 


1—128 








283-536 




104-243 




129-504 


6 


1-275 




537—580 






13 


1-258 


7 


1-116 


1 


1—136 


31 


1-94 


14 


1-460 




117-641 




137-192 






15 


1—306 


8 


1—247 




193—231 




95—107 




307-384 


4 


306—332 




232—266 




108-146 




385-548 


8 


248-289 




267—434 








549—650 








435—504 




151-208 


16 


1—100 


9 


1-25 




505-518 








lOí-282 




26—174 


i 


1-16 








283—328 








17—34 




331-348 




329-396 




175-231 




35—144 




209-307 




397—412 








U5-164 






17 


1—628 


10 


1-489 




165-192 




308-330 


18 


1—560 


11 


1-323 




193—242 








561-584 






í 


1—234 


1 


113-246 




585—706 




324-391 


r 


í-6 




247-254 


19 


1-32 


12 


1-17 




9—42 


2 


1-30 




33-58 








43—116 




31-36 


1 


59-354 




Í8-2Í1 



K 



>-W4r-«iwri 


'895-^400 


ír^w»-'--'?? 


,<Wlri « J ■kra-w«.-*< 


-»-^- 


SlJiuiüSlS 


.... , 




407—518 


- 


212^-281 


r 


319—380 




20 


1-174 


13 


1—115 




381-412 






175-390 




130—331 




413—468 






391-424 








469-672 




1 ,\. 


425—458 
,459-498 




116-129 


* ■ 


1673-116 
717—738 


14 




499-614 




332-420 


26 


1-288 


17 


21 


; 1-438 


14 


' 1—322 




289-314 




22 


1—184 
185-448 


15 


> 1-149 




315—670 
:671-y76 




1 ^-•■ • 


449-522 




150-199 


27 


1-420 




.28 


; 1-T8 






28 


i 1-64 






79-100 




214-236 




65—290 


18 




:1Q1-160 
161-174 
175-212 




1 

260-273 


29 


1-24 
i 25—114 
115-220 






213—220 




245-247 




1221-404 




( . . 


221-230 




280—282 




405-600 






231—236 




237-244 


30 


. 1-434 






237-334 






■ ... 


435—500 




'. I " 


¡335—346 




274—279 


31 


. 1-89 




■= , ' - 


347—384 








90-98 


19 


- • r 


385-398 
399-850 




248-255 




99-214 
215-340 


■ " - 


•■24 ■ 


1-116 








341-358 






117-136 




283-296 




369-374 






137-186 






32 


1-548 






Í87— 264 




297—332 


33 


1—222 




: i . 


265—296 




■ i 




223—262 






297^366 


; ■ 


333-361 




263-296 




' ;• 


307-442 


i'i.'í" 




34 


1-240 






443-476 


'. • 


362-385 


35 


1-59 




; ' . 


¡477-496 




1 




60-372 






497-518 
519—528 




¡386—393 
462-471 


36 


1-154 
155-230 




26 


■ 1-48 


16 


1-31 




231-360 




, ■ 


: 49-88 


{ 


i 


37 


1-250- 


20 




89-242 


- 


32-144 


38 


1—64 




i ' 


243-312 




• 


ij. 


65-178 





145- 

151- 

181- 
i339- 

1- 
249- 
4T5- 

1- 
174- 
:236- 
348- 

17- 

8- 
126- 
380- 

474- 

79- 

491- 

1- 
173- 



XI 



179^250 

251—286 

287—328 

1—426 

1—342 

1—266 

1—332 

333—356 

357—366 

367—460 

461—562 

1—288 

289—368 

369—384 

385—398 

399—434 



15 


394-461 


44 
45 


1-334 
1-30 


29 


1-248 


20 


197-224 




31-60 


25 


1-37 


21 


1-344 




61-108 






22 


1-193 




109—362 




49-310 


• 


194-392 


46 


1-26 






23 


1—156 


47 


27-644 
1-20 


28 


1-607 




157-166 




21-312 
313—364 


26 


1-185 




167-215 


48 


1-372 




186-533 




216-407 


49 


1-236 


27 


1-157 


24 


223-321 




237—278 






23 


416 422 




279-422 




158-277 


24 


1-8 


50 


1-512 


32 


1-251 




322-329 




513-620 




252-280 



TQstü osoituksesta voipi itsekuki pian ja huokeastí nühda, nUssli ny- 
m KalevcUa-laUoksen jaresíys runojen váüüá on entisestá eroava, kuin 
I kcdkki ne paikat, jotka ovat myifhemmin saatvja, üsáksi tulleita. Kun 
^á eníisessá laitoksessa ei ole mitaán vastaavata, niin on miden kohdaüa 
9 áa seti vársypalstassa játetty tyhjáksi. Mutta ilman náitd náin mer- 
itá on lapemá paljo uusia mrsyjá semmoisiUaki paiküiUa, joiUa musen 
hen pcUsíoissa on jotain vastassaki, joka jo on mainittuin paikkojen 
yb/tistaki toinen toisensa rinnaUa arvattava, Pienempiá lisia ei kui- 
aan ole taittu erittüin osoitlaa, koska osoitm sen kautta olisi kovin pit- 
i venynyL Joka nii$ta haluaa tarketnpata tietoa saada, tutkikoon niilá 
m toisensa rinnalla kummassaki laitoksessa. 

iMukossa 47 huhtikuuta 1849. 



K. li. 



I 'imciini. 



Ensímáinen Roño. 

cdotteleikse w. 1 — 10% ñmañ impi laskeutuu mereen, 
Ha ja vedeltU raskautettuna tekeytyy veden emoksi 105 — 
fca laittaa pesmiscL ja murdi veden emosen polvelle 177 — 212. 
*rivcU pesUstü, sürkyvcit palasiksi ja palaset muodostiwat 
vtvctaksi, auringoksi, kuuksi ja püviksi 515 — 344. Veden 
opi niemitt, lahtia ja muita rantoja, syviií ja matabita paik- 
m 245 — 280, WdinUrminen syntyy veden emosesta ja aje- 
an aalloilla, kunnes viimein pysUhiyy maaraamalle 281 — 544, 



eni minun tekevi, 
i ajattelevi 
SLnl jiaulamaban^ 
ai sanelemaban^ : 
^irttá suohamdhaay. 
rttá laulamahau; 

suuss^ni sulavat^ 
et putoelevat, 
leni kerkiávat, 
lahilleni hajoovat. 
i kulta, veikkoseni, 
ís kas viukumppalini ! 
nyt kanssa laulamalxáai, 
Lera sanelcmahan , 
i«n yhyttyílnime, 
'alta kSytyámme; 
)m yhtehen yhyuune, 

láhteá. 

saada. 
Dáán. 
e. 
ttyámnie. 



Saamm0 tom^o; toisihiaune 
Náillá raukoiUa pajoiUa, 

20. Poloisill^ Pobja^ ii^aiUa., 
LyOkámtne kds» kSiiebeu, 
Sorm^t :$orini^ lomaban, 
Lauloakseinme hyvtó, 
Para.bi» ptaímaksemme , 
KuulJb^. nQÍi)n kultaisiea, 
Tietá m¡eli-t€ihtobieji, 
Nuorisossa nousevasaa, 
Kansassa kasuavassa, 
Noita saamia sanoja, 

30.Yirs¡a virittáEiMáb 

YyOllá vanhan WainamOisén, 
Alta abjon Umarisen, 
P¿i¿istá kalvan Kaukomielen , 



20: 1. huonoilla; váhá-onnisiUa. 

25: 2. noiden; noitten. 

26: 1. lietáá; 2. halullisten. 

27: 1. nuoressa váessá. 

28: 2. kasvavassa. 

33: 2. lyómámiekan; sapelin 



1 



Joukahaisen jousen tiesta, 




Mustan Muurikin jálessfi 


Pohjan peltojen periltü, 


Kimmon kirjavan kerallí 


Ealevalan kankahilta. 


Vilu mulle virtta virk 


Niit* ennen isoni lauloi 


Sae saatteli runoja, 


Kirvesvartta vuoUessansa, 


Virttá toista tuulet toiva 


Niitá aitini opetti 


Meren aaltoset ajoivat, 


40. Váátessánsa várttinStfi, 


Linnut liitteli sanoja, 


Minun lasna lattialla 


70. Puien latvat lausehia. 


Eessái polven pyoriessá, 


Ne mina kerálle kaári 


Maitopartana pahaisna, 


Sovittelin sommeloUe ; 


Piimásuuna pikkaraisna. 


Kerán pistin kelkkahani 


Sampo ei puuttunut sanoja, 


Sommelon rekoseheni; 


£iká Louhi luottehia: 


Vein kelkalla kotihin, 


Vanheni sanoihin sampp, 


Rekosella riihen luoksi, 


Katoi Louhi luottehisin, 


Panin altan parven pSá 


Virsihin Wipunen kuoli, 


Vaskisehen vakkasehen. 


50. Lemminkáinen leikkilóihin. 


Viikon on virteni vilu 


VieF on mtiitaki sanoja, 


80. Kaüan kaihossa siaisnut 


Ongelmoita oppimia, 


VeSnkO vilusta virret, 


Tie-ohesta tempomia, 


Lapan laulut pakkasest? 


Kanervoista katkomia, 


' Tuon tupahan vakkasex: 


Risukoista FÜpomia, 


Rasian rahin nenáh^n, 


Vesoista vetelemiá) 


AUe kuulun kurkíhirren 


Paasta heinSn hieromia, 


Alie kaunihin katoksen; 


Raitiolta ratkomia, 


Aukaisen sanaisen arku 


Taimenessa kSyessáni, 


Virsilippahan viritán, 


60. Lasna karjan laitumilla, 


Kerittelen pdán keráltd 


Metisillá mdttdhilld, 




Kultaisilla kunnahilla, 






63, 64. Muurikki ja Kimmo ovat 


' 


nimia. 




64: 3. kanssa. 


40: 1. váántáessánsá; 2. kehrávarsi. 


65: 


4. sanoi. 


41: 2. lassa; lapsena. 


66 


1. sade. 


43: 2. huonona. 


70, 


1. puiden; puitíen. 


45: 1. maan oimistaja; onnen lábde. 


72 


2. isolle kerálle. 


46: 3. Yoimallisia sanoja. 


75: 


1. vedin. 


48: 1. katosi. 


76: 


1. kauniilla reellá; 3. tyko. 


50: 2. leikkihin; iloihin; kisoihin. 


80 


2. piilossa; 3. asunut. 


52: 1. konstisanoja; solmusanoja. 


81 


1. vedánkó. 


58: 1. kylátielta. 


82 


1. otan; tempaan. 


59: 2. káydessáni. 


84 


: 2. pitkán tuolin. 


62: 2. áyrámá; hyppyloillá. 


88 


1. virsi-vakan. 



8 



LSaorin solmun sommelolta? 
Niin laulan hyvKnki virren, 

Kaunihinki kalkuttelen 

Ruoalta rukihíselta, 

Olaelta ohraiselta: 

Kun ei tuotane olutta, 
. Taríttane taari-vettS, 

Laulan suulta laihemmalta, 

Yetoselta vierettelen 
i Tamün iltamme iloksi, 
O.P¿iiydn kuulun kunniaksi, 

Vaiko huomenen huviksi, 
Uuen aamun alkeheksi. 

Noin kuulin saneltavaksi, 
Tiesín virttá tehtdvdksi: 
Yksin meilla yOt tulevat, 
Yksm pdivát valkeavat, 
Yksin syntyi WainámíJinen , 
llmestyi iki-runoja 
Kapehesta kantajasta, 
O-Omatlaresta emosta. 

Ofipa impi ilman tyttQ, 
Kave Luonnotar korea, 
Rtí yiikoista pyhyytta, 
I3n kaiken impeyttd, 
Ilfflan pitkilla pihoilla/ 
TasaisíUa tanterilla. 

Ikayystyi aikojansa, 
Ouostui eldmdtdnsd, 
Aína yksin oUessansa, 
20.bnpeuá elflessánsá 



0: 1. selvitán. 

9: 1. malta. 

6: 1. Tedeltá; vesi-knRalta. 

6: 2. ikuinen laulaja. 

1: 2. TaimoDpuoli; nainen. 

3:2. pitkáfi; pitká-aikaista; 3. yksinái- 

syyttá. 
18:1. oudostui; ottdoksmi. 



liman pitkillá píhoilla, 
Avaroilla autíoilla. 

Jop' on astuiksen alemaia, 
Laskeusi lainehille, 
Meren selvfille selálle, 
Ulapallen aukealle; 
Tuli suuri tuulen puuska, 
iSstü vihainen ilma, 
Meren kuohuiile kohotti, 
130. Lainehille laikahutti. 

Tuuli neittá tuuitteli, 
Aalto impeS ajeli, 
Ympári selan sinisen, 
Lakkipdien lainehien; 
Tuuli tuuli kohtuiseksi, 
Meri paksuksi panevi. 

Eantoi kohtua kovoa, 
Valsan tSyttá vaikeata 
Vuotta seitsemán satoa/ 
140. Yheksán yrün ikeá, 

Eika synny syntyminen, 
Luovu luomatoin sikiO. 

Vieri impi veen emona, 
Uípi idt, uipi lánnet, 
Uipi luotehet, etelát, 
Uipi kaikki ilman rannat, 
Tuskissa tulisen synnyn, 
Valsan vaivoissa kovissa; 
Eika synny syntyminen, 
150. Luovu luomatoin sikiO. 

Itkea hyryttélovi, 



123: 3. astui itsensá. 

126: 1. wlko-seláUe. ' 

130: 2. láykáytti; liikutti msü. 

131: 3. kiikuttelí. 

134: 1. lakki-páiden, -páitten. 

140: 2. yrján; ylján; miehen. 

143: i. kulki; liikkuí; 2. veden; 3. emana; 

aitiná. 
151: 2. áántelee hiljaisesti. 



Sanaa virkkoi, noiji niinési: 
»Voi poloinen páiviáni, 
Lapsi kurja kulkuani! 
Jo olen joutunut johonki, 
Idkseoi ilman alie, 
Tuulen tuuiteltav^i, 
Aaltojen ajeltavaksi, 
mUlSi váljiild vesilfó, 

160. Lakeilla lainehilla.» 
))Parempi olisi oUut 
Dman impená eleá, 
Kun on nyt tátá »ykyíl 
Vieráhella veen emona: 
Vilu táSU' on oUak$em, 
Vaiva várjatellákseíai,: .. 
Aalloissa asuak&ení, 
Veessá vierielISksenL» 
»0i Ukko ylijumala, 

170. liman kaiken kannattaja! 
Tule tflnne tarvi-ttaissa, . 
K¿íy tSnne kutsuttaessa, 
Páastá piika pintebest^ .; 
Vaimo valsan vaáatehestá, 
Kay pian, vfileben.jou'u, 
Válehennnin tarvitahanla 

Kului aikoa y£ihsisen, . 
Pirahteli pikkaraisen, 
Tuli soika suora lintu, 

180. Lenteíi lekuttelevi, 
Etsien pesdn sioa¡,' 
Asuninaata arvaell^n* .>: 
Lenti iát, lenti lánnet, 
Lenti luotehet, etelát. 



163: 5. nyky-aikaa. ; ; 

166: 2. liikahdellakseni. 

173: 3. ahdistuksesta; pulasta. 

175: 3. sieváán; pian. 

178; 1. imireni; ¡meni yli. ,■ 

179: 2. sor san lajinen lintu. 

183: I. lensi. 



£i iQyá tiloa tuota, 
Pdikkoa pahintakana 
Kuhun laatisi pesSní 
Ottaisi olo-siansa. 

Liiteleyi, iaatelevi, 
190. Arvfiieej ajattelevi: 
))Teenkd tuülehen tu 
AalloUlea aisunsíani, 
Tuuli kaatavi *lupase 
Aaltú vie asunsiani.» 

^ün silloin veen e 
Yéen emonen, ilman 
Nosli polvea mer^st 
Lapaluuta lainehesta 
Sotkalle pesan skks 
200. AsrUnmaaksi armahal 

Tuo sotka sorea li 
Liiteleikse, laateleiks 
Keksi polven veen < 
Sinerv¿iisellá selSll^, 
Luuli heínd-ip^ttaháli 
Tuoreheksi turpehek 

Lentelevi, liitelevi, 
PáShán polven laske 
Siihen Jaativi pesáns 
210. Muni kultaiset muña 
Kuusi kultaísta mun< 
Rauta-munan seitsen 

Alkoi hautoa muni 
Páata polven lámrait 
Hautoi páivíln, hauto 
Hautoi kohta kolmar 
Jopa tuosta veen en 



185: 2. lóydá. 

187: 2. rakentai8i; tekisi: laitt 

189: lenlelee hiljallensa ja ym 

sellen. 
195: 4. kaunis emá; áiti; vaini( 
201: 3. kaunis; pulski. 
204: 1. sinisen nakois^liá. 



J Yeen emonen, ihnan ünpi, 




Vuoet tuota teíon&enmiaksi, 


1 Timtevi UilistaTaksi, 




Uuen .pñiván paistaessa, 


lK).fíipiansá hiiltyYák3Í: 




Uuen kuun kumot(aessa; 


Luuli polvensa palavaoV- 




Aina uipi veen endonen, 


Xaikki saonensa sulavan. 


250. Yeen emonen, ilman tmpi^ 


Vavahuiti polveansa, 




Noilla viénoilla vesilla, 


Járkytti jáseníánsá, 




Utuisillk lainehilla, . 


Mimat 'Vier¿lhti vetehen, 




Eessfinsa vesi vetelfi, ■- ■ V 


Meren aaltohon ajaíkse; 




Takanansa taivas selva. 


Karskahti munat muruiksi, 




Jo Yuonna yheksántena, 


Katkieli k^ppaleiksi. : : < 




Eymmenenténa késiana ' 


£i munat mataban joua, 




Nostt psatanáfi merésifl, 


ÍO. Siepalehet v^en siBkahan;: 




Kohotta^d kokkoahsa, ■ ■■ '■ 


Muuttuivat murut hyviksí, 




Alkoi luoa luómiánsa, 


Kappalehet kaunoiaikid: 


260. Sáautella saainiausa : ( / 


Munasen aiainep puoli 




Selvállá meren selálla^ '' 


Alaiseksi maa-em^iksi, 




Ulapatla aukealla. •■ '-'f 


Mimasen ylainen puoli 




Kussa katta kaahnahyítí, ': 


Yláiseksi taivahaksi, 




Siihen niemet süvoéli; 


Ylspuoli ruskeaista 




Kussa pohjasi jalalla, • • 


Páivdseksi paistaiBdhún; 




Kala-hauat kaivaeli; • ■' .' 


Ylápuoli: valk&aista : 




Kussa liman kuplisfihe, > 


10. Se kuuksi kurnottamaban; 




Siihen. isyóverit syventi. 


Mi fflUBassa kujavaisla, * 




KyHn; maidián kaüntelíKe, 


Ne tdhiksi taivaiballe, 


270. Siihen sai siléát rannat;i'- 


Mí munassa miistukaista, 




Jaloin maában kaantelifae^ 


Nepft ÜDian pUvildJksi; 




Siihen loi lohi-apajat; 


Ajat eellehen meneyát, 




■■■■■■ ■;.'-■■' 


■■"• !. ■ : 


246: 


1. vuodet. 


b ibonsa knnmentayaksi, varisüivaksi. 


247: 


1. uuden. •'■ 


c 1. vavistuUi ákisti. 


251: 


2. tyvenillá; laimeilla. 


; 1. lükutti. 


252: 


1. hienoilla. . ' •'- 


: 3. ajoivat itscnsá; menirát 


258: 


2. kuonoansa; kaUoansi. 


: 1. rusentuivat; sárkyivát. 


259: 


2. luoda. ■ 


:4. jouda; hyljátá. 


260: 


1. saateUa; laiteUa. . 


: 1. kappalect. 


264: 


3. korjaeli; rakeñteü. 


: 2. maan pohjaksi. 


266: 


1. kalahaudat, -kuopat. 


: 1. auríngoksi. 


267: 


3. vaipui alie ja kohosñ jáUe Veden 


: 2. táhdiksi; táhdciksi; tahU16iksi. 




páálle. 


. 3. püviksi. 


268: 


2. syvát paikat; ^yvarit. 


; 2. edeUe: adeU^asá. 


269: 


3. káanteli itsensá. 



Páin pAátyi maata vasten, 




Otava yha opeta, 


Siiheu laitteU lahelmat. 




Miesta ouoilta oviita, 


Ui siitá ulomma maasta, 




VerdjiltA vierahOta, 


Seisattelihe seidlle; 




NiSiltá pieniltd pesilta, 


Luopi iuotoja merehen, 




Asunnoílta ahtahiltal 


Kasvatti sala-karía 




Saata maalle matkamiesUi, 


Laivan laskema-siaksi, 


SlO.Ilmoillen inehmon lasta, 


280. Merimiesten pSiio menoksi. 




Kuuta taivon katsomahaD, 


Jo oii saaret siivoUuna, 




PSlived ihoamahan, 


Luota luotosei merehen, 




Otavaista oppimahan, 


nman pielet pístettynd, 




Tdhtid tShydmSh&nl» 


Maat ja manteret sanoUu, 




Kun ei kuu keríttdnynnfl 


Kiíjatiu kivihin kirjat, 




Eik£[ páivyt pdSstdnynnS, 


Veetty viivat kallioihin, 




Ouosteli aikojansa, 


Vid* ei synny WdinámOinen, 




Tuskastui elámdtansá; 


Dmau iki-runoja. 




Liikahutti linnan portin 


Vaka vanha WSindmtfinen 


320. Sormella nimettOmSllS, 


290.Kiilki ditínsS kohussa 




Lukon lois^íi luikahutti 


Kolmekymmentd keseá, 




Vasemmalla varpahalla, 


Yhen verran talviakí, 




Tuil kynsin kynnykseltd, 


NoOla vienoílla vesillS, 




Polvin porstaan ovelta. 


UtoisiUa lainehilla. 




Siita suistui suín mereh< 


Arvelce, ajattelevi, 




Kásin kSfintyi lainehesen; 


Hiten olla, knin eie2 




JdSpi mies meren yarahai 


PimeSssS pülossansa, 




Uros aaltojen sekaban. 


Asunnossa ahtabassa. 




Virui sieiia vüsi vuotta, 


Kuss' eí konsa kuuta nShnyt, 


330. Sekd viisi, jotta kuosi, 


300. Eíká pdiveS havannut 




Vuotta seitseman, kahekss 


Sanovi sanalla tuolla, 




Seisottui selalle víimein, 


Laosoi taolla lanseheUa: 




Níemelle nimettOmSlle, 


»£au kerítá, p¿iiv)t páástá, 




Manterelie pauttomaDe. 


273: 2- jobtn: sorístnL 


; 304: 


2. aÜDOinaa : joka lika. 


274: 3. hMdant; bfatí-, laksipaíkat. 


305: 


2. oodoilta. 


27d: X «kimmakn. 


i 310: 


2. flunisca. 


Tfik 2. Tadm«tiiks«t: pidáttimet. 


j 311: 


2. tairaan. 


Kk L kvratte; 3. kiíjarat kurat; jiiovat; 


< 312: 2. tuuiustdemaaii. 


>MiéMf. 


' 314: 


2. katselernaan; nikemiaB. 


Wkí.^/eémw. 


■ 316: 


2. paira; aurinko. 


SK t mCI taíllt: kinoka. 


321: 


1. lokim. 


91: 3, k<ofkMi: mm'mkua. 


325: 


2. syn5:tyi; 3- 5uuta i*il«n. myot 


Mb X jmMa; fdvílá. 


329: 


1. x-CDji; raakia; oleskHi. 



Polvin maasta ponnistihe, 
Kásivarsin k¿iaDDá]tihe, 
Nousi kuuta katsomahan, 
PSiveft íhoamahan, 
Otavaista oppimahan, 



k 3. hj'ppási ylós. 

k 2. káánsi itsensá ákisti. 



340.Tahtiü tahyámáhan. 

Se olí s^^nty Wáinám&íseii; 
Rotu rohkean ruDojan 
Kapehcsta kantajasta, 
Umattarcsta emosta. 



342: 1. suku; perásuku. 



■^^-Gí^^cDíP^ 



8 



Toinen Roño. 

Wüinümdinen nomee puuttomalle maalle ja saattaa Samp^ 
lervoisen jmita kyhíimMn 1 — 42. Tammi ensimrrúilumn ei 
multa uudelleen kylvettynU nousee ja leveM yli koko maan ji 
lehvillünsil sekU kuun ettü auringon nükynUistU 43 — ^^0. Pie 
mrusee merestü ja kaataa tammen; kuu ja ptiioií pdttseoitt tam 
vtin i 1 1 — 252. Linnut laulavat puissa, ruohot, kukat ja marji 
voñml maassa; ainoastaan ohran kascua ei Uiydy vieltí 223- 
Wüin/Unimen liiyUili muutamia ohran siemeniü rannan hiekaUa 
toa kasken ja jUUM yhden koivun lintujen istua kasvamaan 237' 
Kotka midihyvissünscl siitii, ettcL hüntli varíen oli puu seisomaw 
ly, inkm lulta Wüinümoiselle, jolla saa kaskensa poüetuksi 263 
WainUrn^iinm kylviili ohran, rukoilee kasvuonnea ja Uñvottaa tu 
ajmkín mmeittysta 285 — 3T6. 



NouKÍ siítü W¿(inAinc)iaen 
Jjfl;in kalicn kaukahallc, 
Haar^fhon .sclállischcn, 
Uaiitcrciieri puuttomahan. 

Viípyí SJÍU vuotta monta, 
Aína íiMtihcn cleli 
Kaan;HHa hauatiomassa, 
Marit<;rc55a piiuttoroassa. 

ArvíflíKJ, ajattdcvi, 
MI, ritkín p/i/lt/ins/i pit¿ivi: 
K<rfip/i triaita kylvám¿iháD, 
Toukoja tíhittámdhftn? 

I'ííllíírvoínen pdlon poika, 

10; fiiiottii; neuvoittfílee; iuumailee. 
lAksi tfikefnááD. 



Sampsa poika pikkaraii 
Sep' on maita kylvámá 
Toiikoja tihittamSMn. 

Kylvi maita kyyhátteü 
Kylvi maita, kylvi soita 
■Kylvi auhtoja ahoja, 
20. Panettavi paasikoita. 

Maet kylvi mánniküik 
Kummut kylvi kuusikoi 
Kankahat kanervikoiksi, 
Notkot nuoriksi vesoiks 

Noro-maille koivut k 



17: 3. tujski; vískeli. 

22: 1. korkeammat paikat; ypyki 



t maille leyhkeille, 
lel kylvi tuorehille, 
maille raikkahille, 
iat pyhille maíllo, 
maille paisuville, 
at karuilie maille, 
aet virran vieremille. 
si puut ylenemáhan, 
. nuoret nousemahan, 
3i kuuset kukka-lat%at, , 
li lakka-páát petajat, 
i koivupuut norojilla, 
t maula leyhkeillá, 
let mailla tuorehillaf 
tit karuilla mailla, 
ahan kaunis marja, 
lehen hyvS he'elmá. 
La vanha WainfímOinen 
tuota katsomahan 
isan siemenen aloa, 
rvoisen kylvámiM; 
puut yleimeheksi, 
i nuoret nousneheksi, 
on tammi taimimatta, 
umatta puu Jumalan. 
tti herjan valloillensa, 
lien onnillensa, 
i vielá yata kolmc, 
n yerran pfiüvidki; 
siita katsomahan 
Q plasta YÜmcistaki, 
e tammi kasvanunna, 
ununna puu Jumalan. 

liUe; lieville. 

loille; huonoille. 

Lupaikoille. 

si; laveiitui; 2, Icveálatvaiset. 

in. 

Iti; kokottl; vartoi. 

letaan myds pistoksen syn* 



Niin nakevi neljá neitta, 
60. Viisi veen on morsianta; 
Ne oli nurmen niitánnassS, 
Kaste-korren katkonnassa 
NenSssa utuisen niemen^ 
PáSissd saaren terhenisen. 
Mink' on niitti, sen haravoi, 
Kaikki karhille veteli. 

Tulipa merestá Tursaá, 
Uros aalloista yleni; 
Tunki heinñset tulehen, 
70. Ilmi-valkean vákehen, 
Ne kaikki poroksi polttí, 
Kypeniksi kyyátteli. 

Tuli tuhkia lájánen, 
Koko kuivia poroja; 
Saip'on siihen lemmen lehti, 
Lemmen lehti, tammen terho, 
Josta kasvoi kaunis taimi, 
Yleni vihanta virpi, 
Nousi maasta mansikkaisna, 
80. Kasvoi kaksihaarukkaisna. 
Ojenteli oksiansa, 
Levitteli lehviansá, 
Latva táytti taivahalle, 
Lehvftt ilmoille levisi, 
Piátti pilvet juoksemasta, 
Hattarat hasertamasta, 
Pá'iván peitti paistamasta, 
Kuuhuen kumottamasta. 



61: 3. niitun; niityn, 

64: 3. suojaisen; verhoisen. 

66: 2. luokoihin. 

71: 3. tuhaksi. 

72: 1. kipunoiksi; 2. kydotteli. 

75: 4. hyván; lempeán. 

76: 4. páhkiiiá; marja; omena. 

78: 2. hyótyvá; 3. pitká vesa; raippa. 

83: 2. lehtisiá oksiaüsa. 

85: 1. pidátti; esti. 

66: L rikkináiset pilvet; 2. lükkumasta. 

86: 1. kauniin kuun. 

2 



10 



Silloin vanha WainamtJinen 
90. Arvelee, ajattelcvi: 

Oisko tammen taittajata, 
Puun sorean sortajalal 
Iküva imehnon olla, 
Kamala kalojen uia 
liman paiv^n paístamatta, 
Ruuhuen kumottamatta. 

£i ole sita urosta, 
Eika raiestá urheata, 
Joka taisi tammen kaata, 
100. Satalatvan langettoa. 

Siita vanha WainámOinen 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
))Kave áiti kantajani, 
Luonnotar ylentájSnil 
Laitapa ve'en vákeá, 
Veessá on vákéá paljo, 
Támá tammi taittamahan, 
Puu paha hávittamahan, r 
Eestá paivcin paistavaisen, 
110. Tieltá kuun kumottavaisen». 

l^ousipa merestá miesi, 
Uros aallosta yleni, 
E¡ tuo ollut suuren suuri, 
Eika aivan pienen pieni: 
Miehen peukalon pituinen 
Vaimon vaaksan korkeuinen. 

Vaski oli hattu bartioilla, 
Vaski-saappahat jalassa, 
Vaski-kintahat kaessá 
120. Vaski-kirjat kintahissa, 

Vaski- vydhyt vyülle vyOtty, 
Vaski-kirves vyün takana, 
Varsi peukalon pituinen, 
Tera kynnen korkeuinen. 



98: 3. urhoollista. 

99: 4. kaataa. 
117: vaskl-hattu oli h. 
120: 1. vaskiset koristulíset. 



Vaka vanha WainSm 
Arvelee, ajattelevi: 
On miesi nakemidns/i, 
Uros silman luontiansa. 
Pystyn peukalon pítuin* 

130. liaran kynnen korkuna 
Siitá tuon sanoiksi vi 
Itse lausui, noin nimesj 
))Mi sinii olet miebiSsi, 
Ku kurja urohiasi. 
Vahan kuollutta parem[ 
Katjnutta kaunihimpi?» 
Sanoi pikku mies mei 
Ifros aallon vastaelí: 
' ))01en mié mokoma mic 

14Ó. Uros pieni veen yákeü, 
Tulin tammen taittamah 
Puun murskan murentai 

4 Vaka vanha Wainámd 
• Itse tuon sanoiksi virkk 
))Ei liene sinua luotu, 
Eipa luotu, eika suotu 
Ison tammen taittajaksi, 
Puun kamalan kaatajaks 
Sai toki sanoneheksi, 

150. Katsahtavi vieUi kerran, 
Nüki miehen muuttuneh 
Uuistunehen urohon, 
Jalka maaesa teutaroivi, 
Pááhyt pilviíi pitávi, 
Parta on eessa polven ] 
Ilivus kannoilla takana, 



128: 3. muotoansa; nákóánsá. 
133: 1. miká. 
134: 1. kuka. 
136: 1. kadonnutta. 
138: 1. mies; miehenpuoli. 
139: 3. semmoinen; jonki-lainen. 
142: 2. hauraan; murenevan. 
149: 2. kuitenki; juuri; tuskin. 
153: 3. liikkuu (haparoiden, umpi 



11 



i oli silmien valitse, 
1 housut lahkchesta, 
ia toista polven paásta, 
a kaation rajasta. 
^elevi kirvestánsa, 
aisi tasa-tereá 
ehen kovaisiuiehen, 
em^¿[n sieran padhSin. 
,ua lyk^ttelevi, 

kulleroittelevi, 
illa lahkehiUa, 
illa liehuimilla; 
i kerran keikahutti 
oiselle hietikolle, 
i toisen torkabutti 
le maksan karvaiselle, 
lannenki koikahutti 
elle tulisen tammen. 
i puuta kirveheliSl, 
así tasaterállá, 
kerran, íski toisen, 
a kolmannen yritti, 
iuiski kirvehestéi, 

tammesta pakení, 
)i tammi kallistua, 
lya rulimo-raita. 
i kerralla kolmannella 
taisi tammen kaata, 
)a rutimo-raian, 
atvan lasketella; 

páástá. 

kkaluun. 

Losi ákisti. 

telee jalkojansa. 

;ti; keveásti. 

avaisilla (housuilla). 

a-, hiekkapaikalle. 

Ifhtákkiá. 

Lea; tuli. 

ristyá; 2. iso, kauhea puu. 

taa; ninnistaa. 



Tyven tyttnnytti itdh¿in, 
Latvan laski luotehesen, 
Lehvat suurehen suvehen, 
190. Oksat puolin pohjosehen. 

Kenpá siitá oksan otti, 
Se otti ikuisen onnen; 
Kenpá siitá latvan taittoi. 
Se taittoi ikuisen taian; 
Kenpá lehván leikkaeli, 
Se leikkoi ikuisen lemmen. 
Mi oli lastuja pirannut, 
Pátóhellyt palkareitá 
Selvalle meren seMle, 
200. Lakeille lainehiUe, 
Noita tuuli tuuitteli, 
Meren láikká láikytteli 
Venosina veen selállá, 
Laivasina lainehilla. 

Kantoi tuuli Pohjoiahan, 
Pohjan piika pikkarainen 
Huntujahan huuhtelevi, 
Virutteli vaattehia 
Rannalla vesi-kivellá, 
210. Pitkán niemyen nendssá. 

Náki lastun lainehilla, 
Tuon kokosi konttihiusa, 
Kantoi kontilla kotihin, 
Pitkákielell.1 piha'an, 
Tehá noian nuoliansa, 
Ampujan asehiansa. 

Kún oli tammi taittununna, 
Kaatununna puu katala, 



187: 2. láhetti. 

189: 3. etelaán. 

194: 4. salaisen keinon, malidin. 

198: 1. sinkoillut; 2. palasia; pirskaleita. 

202: 2. aalto; laine. 

203: 1. pienten veneitten lailla. 

207: 1. páá-verhoja; 2. pesee. 

212: 3. laukkuunsa. 

215: 2. noidan. 



£nsimainen Runo. 

ñuño ahtteleikse w. 4 — i 03, liman impi laskeutuu mereen, 
tmlelta ja vedeM raskautettuna tekeytyy veden emoksi IOS — 
Soika laittaa pesiinscL ja munii veden emolen polvelle m — 31% 
imA vierivcLt pescistd, sürkyvcit palasiksi ja paJmet rnuodostu/vat 
úsi, tawaaksi, auringoksi, kauksi ja pilviksi Si 5 — 244. Veden 
mm hwpi niemid, lahüa ja muüa rantqja, syvid ja matabita paik- 
mereen 2l45 — 2180. Wüinümoinen syntyy veden emosesta ja aje- 
ha kcman aalloilla, kunnes vimein pysUhtyy maarannaüe 381 — 544. 



Míeleni minun tekevi, 
Aivoni ajaUelevi 
Láhtcáni laulamc^han^ 
Saa'ani sanelemahaní^: - 
Sukuvirttá suohamabi^ay. 
LqjívirUd lanlamabau; 
Sanat suuss^ni sulavat^ 

^PuIie'ei p atóele vat^ 
Kielelleni kerkiüvát, 
HampahiUeai hajoovat. 
Veli kulta, veikkoseni, 
Kaunis kasviukumppalini! 
Láhc nyt kanssa laulamaliaa, 
Saa kora saneiciuabcHi, 
ITitehen yhytty ürmñe , 
Kabta'alta kSytydmmc; 
Harvoin yhtehon yhymme, 

I: 1. s. o. láhteA. 
k 1. .s. o. saada. 
ie 2. TetáiDáán. 
I: 1. ]áhde. 
b 2. ybdyttyámme. 



Saamme toineu toísihinune 
Naillá raukoiUa rajoUla, 

20. Poloisilla PohjaB maílla. 
Lytíkümnfie k¿is» kátehen, 
SormQt sormi^^n lomaban, 
LauloaksemmQ hyvtó, 
Parahia parmaksemme, 
Kuulla noien kultaisien, 
Tictá mieli-tehtoisien, 
Nuorisossa nousevasaa, 
Kansassa kasuavassa, 
Noita saamia sanoja, 

30. Yirsiá viritt^Eiiiá 

VyOltá vanhan Wainamftisén , 
Alta ahjon Ilmarison, 
PaSstá kalvan Kaukomielen, 



20: 1. huonoilla; váhá-onnisilla. 

25: 2. noiden; noitlen. 

26: 1. lietáá; 2. halullisten. 

27: 1. nuorcssa váessá. 

28: 2. kasvavassa. 

33: 2. lyomámiekan; sapeliii. 



14 



KyntOdnsá, kylvüdnsá, 
YarsÍQ vaivansa ndkOd; 
Kasvoi obra mieltá myOten, 
TShkñt kuuella taholla, 
Korret kolmi-solmuisena. 

Síinft \anha WáindmOincn 
360. Katseleiksc, kSidntelcikse, 
Niin tulí kevñt-kdkOnen, 
N&ki koivun kasvavaksi: 
DMiksipSi on tuo játetty 
Koívahainen kaatamatta?» 

Sanoí vanha Wdin^mdinen: 
DSiksipSi on tuo játctty 
Koivahainen kasvamahan, 



SinuUe kukunta-puuksi; 
Siind kukkuos kákdnen, 
370. Helkyttele hietariiita, 
Hoiloa hopearinta, 
Tinarinta riukuttele, 
Kuku illoín, kuku aamu 
Kerran keskipáivállñki 
Ihanoiksi ilmojani, 
Mieluisiksi metsí^, 
Rahaisiksi rantojaní, 
Viljaisiksi vieridniU 



370: 1. áántele heleásti. 
372: 2. laula selvásti, kovasti. 



~^^^^<S^5f)íP^ 



i» 



Kolmas Rano. 

WltínitmSinen kasvaa tiedoissa ja tulee kmduisaksi 4 — 20. Jonr- 
en lühtee MnUL tiedoissa voiUelemaan, ja kan ei voita, vaatii 
miekkasüle kanssansa, josta Wninümoinen suuttuu ja laulaa Jim- 
71 suohon 21 — 550. Joukahaisen tulee híUíi suossa ja lupa'aa 
sisarensa Wüinümoiselle pitolisoksi, josta WninümSinen leppyy 
?e hUnen jüUe saosta 554 — 476. Joukahainen lühtee mielipa- 
la kotia ja kertoo ¿UtiUensü, kuinka Mnen oli onneUomasti mal- 
\ kilynyl 477 — 524. Áxti ihastuu, kun kmdee Wüinümoisen 
nsii saavan, mutta tyUir tulee pahalle mielelle ja alkaa ükes- 
U~S80. 



aka vanha Wáinamüinen 
levi aikojansa 
lia W¿tinüláii ahoilla, 
svalan kankahilla, 
lele vi virsiánsá, 
lelevi, taitelevi. 
luloí pdivat páaksytysten, 
tysten yOt saneli 
naisia muisteloita, 
a synlyja syviá, 
ei laula kaikki lapset, 
náirS yhet urohot 
Si inhalla iSllá, 
avalla kannikalla. 

oen toisensa perástá. 
^ámielisiá. 
laOa; rietalla. 
ulla; loppu*^aUa. 



Kauas kuuluvi sanoma, 
Ulos víestit vieráht^ivát 
WdinamOisen laulannasta, 
Urohon osoannasta; 
Vieslit vieráhti suvehen, 
20. Sai sanomat Pobjolahan. 

Olipa nuori Joukahainen^ 
Laiha poika Lappalainen, 
Se kdvi kylássá kerran, 
Kuuli kummia sanoja, 
Lauluja laeltavaksi, 
Parempia pantavaksi 
Noilla WáinOlán ahoilla, 
Kalevalau kankahilla, 
Kuin mita itseki tiesi, 



16: 2. sanat; tiedot. 

24: 2. ihmeellisiá; oudonlaisia. 

25: 2. ladeltavaksi; taidettavaksL 



It 



30. Oli oppinut isolta. 

Tuo tuosta kovin pahastui, 
Kaiken aikansa kaehti 
WáinamOistfi laulajaksi, 
Paremmaksi itseünsíi; 
Jo tuli emonsa luoksi, 
Luoksi valta-vanhempansa, 
LñhteSksensa kdkesi, 
TuUaksensa toivotteli 
Noille WclinOlfin tuvine 

40. Kéra WáinOn \oitteloille. 
Iso kielti poikoansa,' 
Iso kielti, cmo epflsi 
Láhtemasta Wáinülclhan 
Kera WainOn voitteloille : 
vSielld silma lauletahan, 
Lauletahan, iausitahan 
Suin lumehen, páin vitihin, 
Kourín ilmahan kovahan, 
Kásin káántymáttOmáksi, 

50. Jaloin liikkumattomaksi.)) 
Sanoi nuori Joukahainen: 
«Hyvilpa isoni tieto, 
Ernoni sitSi parempi, 
Orna tietoni ylinná; 
Jos tahon tasalle panna, 
Miesten verroille vetaitá, 
Itse laulan laulajaní, 
Sanelen saneliani, 
Laulan laulajan paraban 

60. Pahimmaksi laulajaksi, 
Jalkahan kiviset kengdt, 



30: 3. isáltá. 

36: 2. varsin vanhempansa. 

37: 2. kiisti; lupasi. 

38: 2. lupasi. 

40: 1. kanssa; 3 kiistaan. 

45: 2. sinua. 

46: 2. manataan. 

47: 4. nuoreen lumeen. 



Puksut puiset lantehille, 
Kiviriipan rinnan p¿l¿ille, 
Kiviharkon hartioille, 
Kivikintahat kátehen, 
Pááhan paalisen kypSrSn. 

SiM Ifíksi, ei totellul; 
Otti ruunansa omansa, 
Jonka turpa tulta iski, 
70. Sakeniá sáárivarret, 
Valjasti tülisen ruunan 
Korjan kultaisen etehen; 
Itse istuvi rekehen, 
Kohennaikse korjahansa, 
Iski virkkua vitsalla, 
Heitti helmi-ruoskasella^ 
Ldksi virkku vieremdhán, 
Hevoinen helettámáhán. 

Ajoa suhuttelevi, 
80. Ajoi páiván, ajoi toisen, 
Ajoi kohta kolmannenki; 
Jo píliv^nS kolmantena 
PaStyi Wáiníilán ahoille, 
Kalevalan kánkahille. 

Vaka vanha WáinSmOin 
Tietaja iíin ikumen 
Oli teitensc'í ajaja, 
Matkojensa mittelia 
Noilla WainOlan ahoiHa, 
90. Kalevalan kankahilla. 

Tuli nuori Joukahainen, 
Ajoi tiella vastatusten, 
Tarttui aisa aisan pSahán 

62: 1. póksyt; housut; 3. kapeille. 

63: 1. kivitakan, painon. 

64: 1. kivisen lohkareen. 

66: 2. paasisen; kivisen; 3. lakin. 

68: 2. valakkansa. 

69: 2. kuono. 

70: 1. kipunoita. 

72: 1. matka-reen. 

78: 2. juoksemaan keveásti. 



«r 



3 rahkehen takistui, 
get puuttui iánkildihin, 
imel vempelen nen¿ttidn. 
its sÜQá seisotahan, 
iotahan, mietiUiháQ, 
i vuoti vempelestü, 
a aisoista usisi. 
ysyí vanha Waindm&inen:- 
úí olet siná sukua, 
1 talit tuhmastí etehen, 
itahan varattomasti, 
et lánget lankS-puiset, 
;a->puiset vempelehet, 
;janí pilastehiksi, 
náksi re'en retukan?» 
ilioín nuori Joukahainen 
lan \irkkoi, noin nimesí: 
e olen nuori Joukahainen, 
m sano orna sukusi, 
i' olet sind sukua, 
^ kurja joukkioa?» 
aka vanha Wáinámdinen 
taussa nimittelihe; 
süUk sanoneheksi: 
in liet nuori Joukahainen, 
lite syrjáhán vahaisen,, 
olet nuoreoipi minual» 
¡Uoin nuori Joukahainen 
an virkkoi, noin nimesi: 
há on miehen nuoruuesta, 
iruuesta, vanhuuesta, 
api on. tieolta parempi, 
stannalta mahtavampi, 
' on tiellSL seisokahan, 
len tieltS siirtyk¿ihdn; 

atteflaan. 

lyry; 3. kihisi ulos. 

ára-puiset. 

dasiksi. 

üú; pieniksi pirsteiksi. 

(únaUisempL 



Lienet vanha Wdinámdinen, 

130. Laulaja ián-ikuinen, 

Ruveikamme laulamahan, 
Saakamme sanelemahan, 
Mies on miestá oppimahan, 
Toinen toista voittamahan. 

Vaka vanha Wainámdinen 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))Mitápá minusta ompi 
Laulajaksi, taitajaksi, 
Ain' olen aikani elellyt 

140. Náiilá yksillá ahoilla, 
Koti-pellon pientarilla 
Ruunnellut koti-kdkeá; 
Vaan kuitenki, kaikitenki 
Sano korvin kuullakseni, 
Mita sie eninta tieát, 
Yli muien ymmártelet?» 

Sanoi nuori Joukahainen: 
))TieSnpá mina jotaki, 
Sen on tieán selváliehen, 

150. Tajuelen tarkoillehen: 
Reppánü on hki lakea, 
Liki lieska kiukoata.)) 

))Hyvá on hylkehen eleS, 
Ve'en koíran viehkuroia, 
Luotansa lohia sydpi, 
Sivultansa siikasia.» 

Siiall' on sileSt pellot, 
Lohella laki tasainen; 
Hauki halialia kutevi, 

160. Kuola-suu kovalla sSiSllá; 
Ahven arka, kyrmyniska, 
Sykysyt syvillá uipi, 

132: 1. lálitekámme. 

150: i. kásitán; keksin. 

151—164. Jouk. ársyttelee Wámámóistá. 

151: 1. savureiká katossa. 

152: 2. liesi; tulisia; liekki. 

155: 1. Ilkeltánsá. 

161: 3. kdyryniska. 

3 



18 



KesSit kuivilla ktttevi, 
Rantasilla rapsehtivi.» 

»Kun ei tuosta kyllin liene, 
Yield tieSín muunkí tieon, 
Arvoan yhen asían: 
Pohjola porolla kynti, 
Etela emahevolla, 
170. Takalappi tarvahalla; 

Tieán puut Pisan mdeli¿l, 
Hongat Hornan kalliolia, 
Pítkdt on puut Pisan mdella, 
Hongat Homan kalliolla.» 

))Kolmc on koskea kovoa, 
Kolme járveá jaloa, 
Kolme vuorta korkeata, 
TSmdn liman kannen alia: 
Hámehess' on HaliapyórS, 
180. Kaatrakoski Karjalassa, 

Ei ole Wuoksen voittanutta, 
Yli kfíynyttá Imatran.» 

Sanoi vanha WáinámOinen: 
))Lapsen tieto, naisen muistí, 
Ei ole pai'tasuun urohon, 
Eika miehen naisekkahan; 
Sano syntyjá syviá, 
Asioita ainoisial» 

Se on nuori Joukahainen 
190. Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))Tiean má tiasen synn^Ti, 
TieSin linnuksi tiasen, 
Kyyn viherSn kaarmeheksi, 
Kiiskisen ve'en kalaksi, 
Rauan tieSn raukeaksi, 
Mustan mullan muikeaksi, 
Varin veen on vaikeaksi, 
Tulen polttaman pahaksi.» 

168: 2. aljulla peuralla. 
170: 2. hárállá (?). 
184: 3. vaimo-ihraisen. 
186: 3. nainehen. 
196: 3. katkeraksi. 



DVesi on vanhin yo 
200. Kosken kuohu katseb 
Itse luoja loüsioista, 
Jumala parantajistai». 

Vuoresta on vetóse 
Tulen synty taivosesl 
Alku rauan ruostehes 
Yasken kanta kalliost 

»Matas on markñ ma 

Paju puita ensimmdií 

Hongan juuri huoneh 

210. Paatonen pata-rania.» 

Vaka vanha WainSí 
Itse tuon'sanoiksi vil 
))Muistatko mita enen 
Vain jo loppuivat lor 

Sanoi nuori Joukah 
«Muistan vieláki vaha 
Muistanpa ajan moko: 
Kun olin merta kyntj 
Meren kolkot kuokkii 
220. Kala-hauat kaivamass 
Syan-veet syventfima 
Lampi-veet on laskei 
Maet myllertsittfimassi 
Louhet luomassa kok 

))Vier olin miesna 1 
Seitsemántena urosm 
Tata maata saataesss 
Ilmoa suettaessa, 
liman pielta pistamñi 
230. Taivon kaarta kantai 



200: 2. luetuista eli siunatuist 

(rohdoista). 
201: 3. tietsyá-parant^gista. 
206: 2. pera; alku. 
210: 1. kiven Ilusa. 
219: 2. epátasaisuudet; kuopai 
223: 2. liikuttamassa; vyóryttái 
224: 1. kivet; káüiot, 
228: 2. rakennettaissa. 



11 



tta kulettamassa, 
oa auttamassa, 

ojentamassa, 

táhittdmássá.)) 

vanha WSindmüiaen: 
arsin valehtelitki; 
a silloín ndhty, 
. merta kynnettihin, 
kolkot kuokittihin, 
uat kaivettihin, 
jet syvennettihin, 
^eet on laskettihin, 
ylleróitettihin, 
luotihin kokohon.D 

lie sinua náhty, 
láhty, eíká kuultu 
aata saataessa, 
aettaessa, 
lieltá pistettdiss¿i, 
kaarta kannettaissa^ 
a kuletettaissa, 
•a autettaissa, 
ojennettaissa, 
tShiteUdíssá». 

nuori Joukahainen 
tuon sauoiksi virkki: 

lie minuUa mielta, 
nieltá miekaltani; 
'anha WáínSmdínen, 
lavea-suinen, 
íekan mitteldhün, 
calvan katselohonl» 
vanha Wüindmdinen : 
ta pahoin peldnne 
)si, mielidsi, 
, tuumiasi, 
uitenki; kaikitenki 
i miekan mittel5hdn 
anssasi katala, 



270.Keralla8Í kehno raukka.D 
Siíná nuori Joukahainen 
Murti suuta, váSnti páfltá, 
Murti mustoa haventa, 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
»Ken ei káy miekan mitteldhdn, 
Lshe ei kalvan katselohon, 
Sen nüná siaksi laulan, 
Ala-kársáksi asetan, 
Panen semmoiset urohot 

280. Sen siksli, tuon tákáli, 
Sorran sonta-tunkiohon, 
LáñvSn nurkkahan nutistan.» 
Siítá suuttui WSínSmdinen, 
Siitá suutui ja hapesi, 
Itse loihe laulamahan, 
Sai itse sanelemahan; 
Ei ole laulut lasten laulut, 
Lasten laulut, naisten naurut, 
Ne on partasuun urohon, 

290. Joit' ei laula kaikki lapset, 
EikS pojat puoletkana, 
Kolmannetkana kosiat 
Tállá inhalla idllS, 
Eatovalla kannikalla. 

Lauloi vanha WáindmQinen, 
JSrvet Isikkyi, maa j^isi, 
Vuoret vaskiset vapisi, 
Paaet vahvat paukahteli, 
Kalliot ksiieksi lenti, 

300. Kivet rannoilla rakoili. 

Lauloi nuoren Joukahaisen, 
Vesat lauloi vempelehen, 
Paju-pehkon lánkiloihin, 



270: 1. kanssasi. 
273: 3. hivusta; hiusta. 
275: 1. joka; kuka. 
278: 1. kársán maata \asten. 
280: 2. sita tietá, sen kautU; 4 tátá tietá, 
laman kautta. 



M 



Raiat rahkehen nenahfln; 
Lauloi korjan kultalaian, 
Lauloi lampihin faaoiksi. 
Lauloi ruoskan helmiletkun 
Meren rantaruokosíksi, 
Lauloi laukkipdSn hevoisen 
310. Kosken rannalle kiviksi, 

Lauloi miekan kultakahvan 
Salamoiksi taivahaile, 
SiitS jousen kirjavarren 
Kaariksi vesien pddlle, 
SiitS nuolensa sulitut 
Havukoiksi kütSviksi, 
SüVÁ koiran koukkuleuan 
Sen on maahan maakiviksi. 

Lakin lauloi miehen pd3std 
320. Pilven pystypSá kokaksi, 
Lauloi kintahat kSestd 
Umpilammin lumpehiksí, 
SiitS haljakan sinisen 
Hattaroiksi taívahalle, 
VyOlta ussakan utuisen 
Halki taivahan tahiksi. 

Itsen lauloi Joukahaisen, 
Lauloi suohon suonivOistd, 
Niittyhyn nivuslihoista, 
330. Kankahasen kainaloista. 

Jo nyt nuori Joukahainen 
Jopa tiesi, jotta tunsi, 
Tiesi tielle tullehensa, 
Matkallen osannehensa, 
Voiltelohon, laulelohon 
Kera vanhan WSiindmdisen. 

Jaksoitteli jalkoansa, 
Eipá jaksa jalka nousta, 
Toki toistakin yritti, 



311: 3. kultapáisen, - vartiseu. 
315: 3. linnun sulkasüla varustetut. 
323:" 2. verkatakin. 
325: 2. i^yd. 



340. Siín' oli kivinen kenl 
Siitü Duorcn Joukal 
Jopa tuskaksi tulevi, 
LáylemmSksi lankeav 
Sanaii vírkkoí, noin : 
. »0¡ on viisfis Wainái 
Tíetajá idn-ikuinen, 
P^eJrryta pyhat sanas 
PerSytü lausehesi, 

Paasta tssta paikahaj 

350.Tásta seikasta selitá, 
Panenpa paraban ma 
Annan lunnahat lujin 
Sanoi vanha Waiur' 
»Nün mita minulle ai 
Jos pyOrran pyhat Sc 
Peraytan lauseheni, 

Paastan süta palkaha 

Síita seikasta selitan* 

Sanoi nuori Joukali 

360. »Onp' on mulla kaar 

Jousta kaksi kaunok; 

Yks' on lyOmahan rí 

Toinen tarkka ammu 

Ota niista jompi kunr 

Sanoi vanha Wainí 

))Huoli en hurja jous: 

En katala kaaristasi, 

On noita itsellaniki 

Joka seína seisoteltu. 

370. Joka vaamanen varo 

Miehitta metsassa ka 

Urohitta ulkotOiUa.» 



344: 4. lausui. 

347: 1. laula takaísin. 

349: 3. pulakasta; jalansiasta. 

350: 2. asiasta. 

352: 2. lunastushinnat. 

362: 3. jalo; ripsas. 

370: 2. naula seinállá. 



SI 



Lauloi nuoren Joukahaisen, 
Lauloi síitfikí syvefnma. 

Sanoi nuori Joukahainen: 
«Onp' on mulla purtta kaksí, 
Kaksi kaunoista venoa, 
Yks' on küstassa kepeñ, 
Toincn paljo kannattava, 
Ota niistd jompi kumpil» 

Sanoi vanha WñinflmOinen: 
»Enp' on huoli pursistasi, 
Yenehistflsi valita, 
On noita itsellSiniki 
Joka tela tempaeltu, 
Joka lahtema laottu, 
M3lS taulella tukeva, 
Mikfi yastasdSn menid.i» 
Lauloi nuoren Joukahaisen, 
Lanloi siitdki syvemmS. 
Sanoi naorí Joukahainen: 
>0n mulla orítta kaksi, 
Kaksi kaunoista hepoa, 
Yks' on juoksulle jalompi, 
Toinen raisu rahkehille, 
Ota niistfl jompi kumpi.D 

Sanoi vanha WdiníimOinen : 
»En huoli hevoisiasi, 
Sure en sukkajalkojasi, 
90. On noita itselldniki 
Joka soimí solmieltu, 
Joka tanhua taluttu, 
Yes! selyfi selkAluilla, 
Rasva-Iampi lautasilla.» 
Lauloi nuoren Joukahaiscn, 
Lauloi siitdki syvemmSl. 

Sanoi nuori Joukahainen: 
«Oi on vanha W^ndmdinen, 



IS: 4. venettá; paattia. 

K: 2. vákevá. 

02: 2. talli: hevoishuone. 



Pyürryía pyhat sanasi, 

410. Peráyta lausehesi, 
Aunan kultía kypdrín, 
Hopeita huovan táyen, 
Isoni soasta saamat, 
Taluttamat tappelosta!» 

Sanoi vanha WainamOinen: 
)>£n huoli hopeitasi, 
Kysy en kurja kultiasi, 
On noita itselldniki 
Joka aitta ahtaeltu, 

420. Joka vakkanen varottu, 
Ne on kullat kuun ikuíset, 
Paivan polviset hopeat.» 
Lauloi nuoren Joukahaisen, 
Lauloi siitaki syverama. 

Sanoi nuori Joukahainen: 
))0i on vanha WainamOinen, 

Paasta tasta paikahasta, 

Tasta seikasta sólita, 

Annan aumani kotoiset, 
430. Heitan hieta-peltoseni 

Omán paani paastimeksi, 

Itseni lunastiniiksi!» 
Sanoi vanha WainamOinen: 

ȣn halaja aumojasi, 

Herja hreta-peltojasi, 

On noita itsellaniki 

Peltoja joka peralla, 

Aumoja joka ahoUa, 

Omat on paremmat pellot, 
440. Omat aumat armahammat.» 

Lauloi nuoren Joukahaisen, 

Lauloi ainakin alemma. 
Süta nuori Joukahainen 

Toki viimein tuskautui, 

Run oli leuan liettehessa, 



420: 3. víunjstettu. 
422: 2. ikáisct; vaiihat. 
I 445: 3. Icukaa mvoten. 



Parran paikassa pahassa, 
Suun on suossa, sammalissa, 
Hampahin haon perdssá. 

Saaoi nuori Joukahainen: 
450. »0i on viisas Wñindm()inen, 
Tietdjá ián-ikuinen, 
Laula jo laulusi takaisin, 
Heitá vielá heikko benki, 
Laske tflSiltá pois minua, 
Virla jo jalkoa vetávi, 
Híekka sibniS hiovil» 

»Kun py()rrát pyhdt sanasi, 
Luovuttelet luottehesi, 
Annan Áíno siskoseni, 
460. Lainoan emoni lapsen 
SuUe pirtin pyyhkiáksi, 
Lattian lakaisíaksi, 
Hulikkojen huuhtojaksi, 
Vaippojen viruUajaksi, 
Kutojaksi kulta-vaipan, 
MesileivSn leipojaksi.)» 

Siitñ vanha WdinamOin^i 
Ihastui iki hyváksi, 
Kun sai neión Joukahaisen 
470. Vanban pdivSnsñ varaksí. 

Istuiksen ilo-kivtíle, 
Laulu-paaelle panedkse, 
Lauloi kotvan, lauloi 4oisen, 
Lauloi kotvan kolmannenki, 
Pyürti pois pyh¿lt sanansa, 
Perín laski lausebensa. 

Pádsi nuori Joukahainen, 
PáUsi leuan lietiehesifi, 
Parran paikasta pahasta, 
480. Hevoinen kosken kivestfi, 
Reki rannalta baosta, 
Ruo&ka rannan ruokosesta. 



463: 1. pyttyjen. 
473: 2. vahan ajan. 



Koboeli korjahansí 
Reutoibe rekoseheni 
Ldksí mielellS pabaJ 
SySimmeM synkeíili; 
Luoksi armaban em 
TykO valta-vanbemf 

Ajoa karittelevi, 
490. Ajoi kummasti kotil 
Rikki rübe'en reíen 
Aisat poildd portahc 

Alkoi áiti arvaella, 
Isonen sanan sanov 
))Suottapa rikoit rek 
Taballasi aísan taito 
MitSpá kummasti kx 
Tulet tubmastí kotil] 

Tuossa nuori Joul 
500. ItkeS vetistelevi 

Alia páin, paboilla i 
Raiken kaliella kyp¿ 
Seká buulin byypyn 
Nen¿in suulle langer 

Erao ennátti kysyí 
Vaivan nSbnyt vaait 
»Mitd itket poikueni 
Nuorna saamani nuj 
Olet buulin byypyn^ 
510. NenSn suulle langei 

Sanoi nuori Jouka 
))0i on maammo ka 
Jo on syyta syntyn^ 
Taikoja tapabtununí 
Syytá kyllin itkeáni, 



483: 1. nousi. 

484: 1. nakkasi, heitti itsensá. 

496: 1. ehdoUa; hyvállá lahdo 

5Ó3: 3. kankein; paksuin. 

504: 3. venyneellá, pitkállá ne 

506: 3. tahtoa tietaá. 

512: 3. áiti. 



n 



Taíkoja noreksiani, 
Tuot' itken támán ikani, 
Pahki polveni murehin, 
Annoin Aino siskoseni, 

OiLupasm emoni lapsen 
WflinámOíselle varaksi, 
Laulajalle puolisoksi, 
Turvaksi tutisevalle, 
Suojaksi sopen kuluUe.)) 
Emo kahta kámmentdnsá, 
Hvkersi molempiansa, 
Sanaa virkkoi, noin nimesi: 
i£I¿ itke poikueni, 
£í ole itketUviS, 

USaurestí surettavia; 
Tuota toivoin tuon ikáni, 
Pohkí polveni halasin 
Sokuhuni suurta miest¿i, 
Rotohiini rohkeata, 
y¿l>7kseni WSinSmttistd, 
Laulajata langokseni.x> 
Sisar nuoren Joukahaisen 

Itse itkullen apeutui, 

Itki péíívfin, itki toisen, 
tH.Poikkipuolin portahalla, 

Itki suuresta surusta, 

Apeasta míelalasta. 
Sai emo sanelemahan: 

«MitJi itket Ainoseni, 

Kan olet saava suuren sulhon, 

Xiehen korkean kotíhin, 

Ikkunoilien istujaksi, 

1: 3, 4. nurkissa asujalle. 
í: 1. hieroi yhteen. 
I: 1. ttpi; 2. ikáiii. 
k 3. tuli karvasmieüseksi. 
b 1. suruUisesta; katkerasta; 2. pahasta 
mielestá. 



Lautsoille lavertajaksí?» 
Tuon tytár sanoiksi vírkki: 

550. »0i emoni kantajani, 
Itkenpá minS jotaki, 
Itken kassan kauneutta, 
Tukan nuoren tuuheutta, 
Hivuksien hienoutta, 
Jos ne piennd peitetdh¿in, 
Katetahan kasvavana.)) 
»Tuotapa ikáni itken, 
Tuota páiván armautta, 
Suloutta kuun komean, 

560. Ihanuutta ilman kaiken, 
Jos oisi nuorna jílttáminen, 
Lapsena unohtaminen 
Veikon veisto-tanterille 
Ison ikkunan aloille.» 
Sano vi emo ty tulle, 
Lausui vanhin lapseliensa: 
))Mene huima huolinesi, 
Epdkelpo itkuinesi, 
Ei ole sy^'tá synJdstyá, 

570. Aihetta apeutua, 

Paistavi Jumalan páiv/i 
Muuallaki maailmassa, 
Ei isosi ikkunoilla, 
Veikkosi veráján suulla, 
MyOs on niaijoja m^ella, 
Ahomailla mansikoita 
Poimia sinun poloisen 
llmassa etemptínSlki, 
Ei aina ison ahoilla 

580. Veikon viertokankahiUa.» 



548: 1. lavitsoille; penkcille; 2. puhHJaksí. 
552: 2. tukan. 
567: 2. mieletóin. 



~^^^^6^5t>?^ 



u 



IVeUñs Rodo. 



WuinUmSinen tapaa Joukahaisen sisaren vastan taitossa, 
mu híintü puolisoksensa 4 — 50. Tytür juoksee ükein kotia j 
asian ¿títülensü 51 — 116. Áiti kieltM hUnUL suremasta, ja kü 
nemmin iloitsemaan ja koreissa vaatteissa küyrnMn 117 — 181 
itkee itkemistansií ja sanoo, ei tahUwansa iki vanhalle mieheü 
soksi mennU 189 — 254. Huolissansa kit/vellen eksyy korpeer^ 
oudolle meren rannalle, lühtee pesemMn itsensU ja hukku 
SióS — 570. Áiti itkee yot püivüt hukkunuUa tytUrtUnsa 57 



Tuopa Aino neito nuori, 
Sisar nuoren Joukahaisen 
Liiksi luutoa lehosta, 
Vastaksia varvikosta ; 
Taittoi vastan taatollensa, 
Toisen taittoi maammoUensa, 
Kokoeli kolmannenki 
Vereválie veiollensa. 
Jo astuí kohin kotia, 
10. LepikkOS leuhautti, 

Tuli vanha WáinámOinen, 
Naki neitosen lehossa, 
Hienohelmen heinikdssíi, 
Sanan virkkoi, noin nimcsi: 
»£lapá muiile neiti nuori 
Kun minulle neiti nuori 
Kanna kaulan helmilóitS, 
Rinnan ristiá rakenna, 



3: 3. lehtimetsástá. 

4: 1. vastan, vilidan aineila. 

5: 2. vihdan. 

8: 2. veljellensá. 



Pane paSítd palmikollc 
20. Sio sükiUfl hivustal» 
Neiti tuon sanoiksi 
»£n sinuile, enká muj 
Kanna rinnan ristiloü 
PS¿ítñ silkillá sitaise, 
Huoii en haahen halji 
WehnSn viploista vali 
Asun kaioissa sovissa 
Kasvan leivdn kannik 
TykOnfi hyvto isoni, 
30. Kanssa armaban eme: 
Riisti ristin rinnalta; 
Sormukset on sormes 
Helmet kaulasta karis 
Puna-langat p&ánsá p 
Játti maalle maan hy: 
Lehtohon lehon hyvil 
Meni itkíen kotihin, 



25: 3. haahden; hahden; laiva 
26: 2. viipaleista; pytkóistá. 
27: 3. paidoissa; vaatteissa. 



85 



JJen kartanoUe. 
;tui ikkunalla, 
artla kirjoavi: 
ket, tytto raukka, 
aukka, neito nuori?» 
i sy}i,ü itkeáni, 

valittoani, 
en, taattoseni, 
en ja valitán: 
ristí rínnaltani, 
vyOstani karisi, 
i hopea-risti, 
ngat vydni pSásta.» 
isá veráiján suuUa 
Ipuuta veistelevi: 
ket, sisko raukka, 
aukka, neito nuori?» 
i syyta itkeáni, 

valittoaní, 
en, veikko rukka, 
en ja valitan: 
sormus sormestani, 
kanlasta katosi, 
sormus sormestani, 
i hopea-helmet.)) 

silian korvaseila 
Lullaista kutovi: 
ket, sisko raukka, 
aukka, neito nuori?» 
I syyta itkiáilá, 

vetistajállS, 
en, sisko rukka, 
en ja valitan: 
kidlat kulmiltani, 
hivuksiltani, 
ú% silmiltani, 

iánellá itkien. 

us; koni. 



Puna-nauhat páñni pSñM.» 

Emo aitan portahalia 
Kuoretta kokoelevi: 
»Mitá itket, tytti raukka, 
Tyttü raukka, neito nuori?» 
)>0i on maammo kantajani, 

80. Oi emo imettajáni, 
Onp'on syitS synkeitá, 
Apeita ani pahoja, 
Sita itken, aiti rukka, 
Sita, maammoni, valitan: 
Laksin luutoa lehosta. 
Vastan paita varvikosta, 
Taitoin vastan taatolleni, 
Toisen taitoin maammoUeni, 
Kokoelin kolmannenki 

90. Verevalle veiolleni, 
Aloin astua kotihin, 
Astuinpa lapi ahosta, 
Osmoinen orosta virkkoi, 
Kalevainen kaskesmaalta: 
»»E]apa muille, neiti rukka, 
Kun minulle, neiti rukka, 
Kanna kaulan helmiloita, 
Rinnan nstia rakenna. 
Pane pa/itá palmikoUe, 

100. Sio silkilla hivusta.»]» 
»Riistin ristin rinnaltani^ 
Helmet kaulasta karistin, 
Sini-langat silmiltani, 
Puna-langat paani paaltá, 
Heitin maalle maan hyviksi, 
Lehtohon lehon hyviksi, 
Itse tuon sanoiksi virkin: 
))))En sinulle, enka muille 
Kanna rinnan ristiani, 

llO.Paata silkilla sitaise, 

Huoli en haahen haljakoista, 

76: 1. maidon kuorta, páállistá; kerraaa; 
taaletta. 

4 



86 



Vehnan viploista volita, 
Asun kaioissa sovissa, 
Kasvan leivan kannikoíssa 
Tykünü hyvSn isoni, 
Eanssa armahan emoni.»)) 

Emo tuon sanoiksi virkki, 
Lausui vanhin lapsellensa: 
»Elá itke tyttareni, 

120. Nuorna saamani nureksi, 
Sy5 vuosi suloa voita, 
Tulet muita vuolahampi, 
Toinen syó sianlihoa, 
Tulet muita sirkeámpi, 
Kolmas kuore-kokkaroita, 
Tulet muita kaunihimpi; 
Astu aittahan mSelle, 
Aukaise parahin aitta, 
Siell' on arkku arkun páálla, 

130. Lipas lippahau lomassa, 
Aukaise parahin arkku, 
Kansi kirjo kimmahuta, 
Siin' on kuusi kulta-vyótá, 
Seitsemán sini-hamoista, 
Ne on Kuuttaren kutomat, 
PáivSttáren pááttelemát.» 

))Ennen neinnü ollessani, 
Impená elSessSni 
Láksin marjahan metsálle, 

140. Alie vaaran vaapukkahan, 
Kuulin Kuuttaren kutovan, 
Paivattáren kehredvan 
Sinisen salón sivuUa, 



122: 3. sileámpi; lihavampi. 

124: 3. pulskeampi. 

125: 2. maidonkuorella leivotuita kakkuja; 

maito-piirakaisia. 
132: 2. kirjava. 
137; 2. neitená; neitsyená. 
140: 3. vatun, vaaraman, vadelman po¡- 

minlahan. 



Lehon lemmen liepehel 
))Min¿[ luoksi luontelim 
Likelle lühentelime, 
Aloinpa anella noita, 
Itse virkin ja sanelin: 
Anna Kuutar kultiasi, 
150. Pai valar hopeitasi 
Talle tyhjalle tyttíUe, 
LapscUen anelialle.^ 

»Antoi Kuutar kultian 
Paivátár hopeitansa; 
Mind kullat kulmilieoi, 
Piialleni hyvát hopeat, 
Tulin kukkana kotihin, 
liona ison pihoille.i» 
))Kannoin páivSn, kan; 

160. Jo p¿iiván¿[ kolmantena 
Riisuin kullat kulmiltai 
Páaltani hyvat hopeat, 
Yein ne aittahan máelli 
Panin arkun kannen al 
Siit' on asti siellá ollul 
Ajan kaiken katsomatU 
))Sio nyt silkit silmillt 
Kullat kulmille kohota, 
Kaulahan heleát helmel 

170. Kullau ristit rinnoillcsi, 
Pane paita palttinainen 
Liitá liinan aivinainen, 
Hame verkainen vet¿us 
Senp' on püalle silkki- 
Sukat sulkkuiset korea 
Kautokeng(it kaunokais 
PaSsi káári palmikolle, 
Silkkinauhoilla sitase, 
Sormet kullan sormuk 



175: 2. silkkiset. 

176: 1. nahkaiset kengát. Rau( 
notaan kengán pááUisnahkaa 



27 



kiillnn kááryloihinl» 


Syán ei syttá valkeampi.» 


in tiilet tupahan tuolta, 


))Parempi minun olisi, 


b aitasta sisaile 


Parempi olisi oUut 


ikuntasi suloksi, 


Syntymáttá, kasvamatta, 


í heimon hempeciksi, 


220. Suureksi sukeumatta, 


b kukkana kujUla, 


Náille páiville pahoille, 


•ukkaisena vaellat, 


Ilmoille ilottomille; 


apaña entist^si, 


Oisin kuollut kuusi-5isna, 


mpana muinaistasi.» 


Kaonnut kaheksan-disná, 


a emo sanoiksí virkki, 


Oisi en paljoa pitányt, 


»' on lausui lapsellensa; 


Vaaksan palttina-paloa, 


ftár totellut tuota, 


Pikkaraisen pientaretta, 


aallut emon sanoja, 


Emon itkua váháisen, 


itkien pihalie, 


Ison vieláki váhemmán, 


oellen kartanolle, 


230. Veikon ei vaheákáná.» 


»vi sanalla tuoUa, 


Itki páiván, itki toisen, 


ui tuolla lausehella: 


Sai emo kyselemáhün: 


m on mieli míekkoisien, 


))Mitá itket, impi rukka, 


laaliisten ajatus? 


Kuta, vaivainen, valitat?» 


y on mieli miekkoisien, 


' ))Sitá itken irapi rukka, 


laailisten ajatus, 


Kaiken aikani valitan, 


i on vellova vetonen, 


Kun annoit minun poloisen. 


laito altahassa; 


Omán lapsesi lupasit. 


apa poloisten mieli, 


Kaskit vanhalle varaksi, 


n allien ajatus? 


240. Ikápuolelle iloksi, 


[)á on poloisten mieli, 


Turvaksi tutisevalle, 


pa allien ajatus, 


Suojaksi sopen kuluUe; 


on hanki harjan alia, 


Oisit ennen káskenynná 


kaivossa syvássá.>V 


Alie aaltojen syvien 


sein nyt minun utuisen, 


Sisareksi siikasille, 


11 utuisen lapsen 


Veikóksi ve'en kaloille; 


kulkevi kulossa. 


Parempi meressá olla, 


koissa viehkuroivi, 


Alia aaltojen asua 


Qessa nuhaelevi. 


Sisar ena siikasilla, 


ahassa piehtaroivi, 


250. Veikkona ve^en kaloilla, 


ei tervoa parempi, 


Kun on vanhalla varana, 


leDisten. 
kyvá. 


Turvana tutisialla, 


Sukkahansa suislujalla, 


ikalossa. 




sorsien. 




i huonosti. vaiTaisesti. 


253: 2. lankeejalla. 



Karahkahan kaatujalla.» 
SiiUi astui aittainaelle, 
Astui aittahan siSf'ille; 
Aukaisi paraban arkun, 
Kannen kirjo kitninahutti, 
LOysi kuusi kulta-vyüta, 

260. Seitseman sini-hametta, 
Ne on páfiUensa pukoví, 
Varrellensa valmistavi; 
Pañi kuUat kulmiliensa, 
Hopeat hivuksiliensa, 
Sini-silkit sümillensá, 
Puna-langat páánsü pSálle. 

Ldksi siita astumahan 
Abon poikki, toisen pitkin, 
Vieri soita, vieri maita, 

270. Vieri synkkia salo ja, 
Itse lauloi mennessSlnsá, 
Virkki vieriellessSnsá : 
»Syant5ni tuimelevi, 
Paátáni kivistelevi, 
Eíka tuima tuímcmmasti, 
Kipcammdsti kivista, 
Jotta koito kuolisinki, 
Katkeaisínki katala, 
Náiltá suurilta suruilta 

280. Apeilta mielaloilta.» 

»Jo oisi minulla aika, 
Nailta iimoilta erita, 
Aikani Manalle menna, 
Ika tulla Tuonelahan, 
£i mua isoni itke, 
£í emo pane pahaksi, 
Ei kasiu sisaren kasvot, 
Veikon silmat veltá vuoa, 
Vaikka vierisin vetehen, 

290. Kaatuisin kalamerehen, 
Alie aaltojen syvien, 



Paalle mustien murien. 

Astui paivan, astui 1 
Paivanapa kolmantena 
Ennatti meri etehen, 
Ruokoranta vastahansa 
Tuohon yOhyt yltóttávi, 
Pimea piattelevi. 

Siiná itki impi illan, 
300. Kaikerteli kaiken yOta, 
Rannalla vesikivelia, 
Laajalla lahcn peralla; 
Aamulla aui varahin 
Katsoi tuonne niemen 
Kolme oii ncitta niemen 
Ne on merta kylpemas 
Aino neiti neljanneksi, 
Vitsan varpa viienneks 

Heitti paitansa pajull( 
310. Hamchensa haapaselle, 
Sukkansa sulalie maalii 
Kenkansa vesikivelle, 
Helmet hietarantaselle, 
Sormukset somerikolle. 

£jvi oli kirjava seM 
Paasi kullan paistavain 
Kiistasi kivelle uia, 
Tahtoi paaelle paeta. 

Sitte sinne saatuansa. 
320. Asetaiksen istumahan 
Kirjavaiselle kivelle, 
Paistavalle paaterelle; 
Kilahti kivi vetehen, 
Paasi pohjahan pakeni, 
Neitonen kiven keralla, 
Aino paaen palleassa. 

Siihenpa kana katosi. 



277: 2. raiikka; vaivaiiiun. 



300: 1. valitteli. 

306: 2, 3. uimassa. 

i 308: 1, 2. hoikkavarrcllinen. 

I 326: 3. kvlessá. 



Siihen kuoli impi rukka, 
Sanoi kerran kuollcssansa, 
|).Yirkki vielá vierressáasS : 
»Monin merta kylpemáhán, 
Sainp' on uimahan seléille, 
Sinne md kana katosin, 
Lmtu kaolín liian surman; 
Elkühtfn minun isoni 
SínS ilmoisna ikdnd 
Vetákd ve'en kaloja 
TSitd saurelta selSltál» 

^«Láksin rannalle pesohon, 
Henin merta kyJpemShan, 
Shme md kana katosin, 
: Lintu kuolin liian surman; 
f Elkobün minun emoni 
' SinS ilmoisna ik¿in¿i 

Panko vettá taikinahan 
I Laajalta kotilahelta!» 
. «Laksin rannalle pesohon, 
f Memn merta kylpemdhán, 

Sinne má kana katosin, 
pO. Lintu kuolin liian surman; 

Elkdhdnp' on veikkoseni 

Sina ilmoisna ikáníi 

Juottako sota-orítta 

Hannalta merelliseltSU 
»Láksin rannalle pesohon, 

Menin merta kylpemahün, 

Sinne md kana katosin, 

Lintu kuolin liian surman; 

EIkOhdnp' on siskoseni 

rSinS ilmoisna ikünSi 
PeskO tdstá silmiansa 
\ Kotilahen laituriltai 
MikSli moren vesiü, 
Sikáli minun vcriá; 
Mikdli meren kaloja, , 

|B: 1. ranlaporlaalta. 

N: 1. sita myóten; sen verran. 



Siküli minun lihoja; 
Miká rannalla risuja. 
Se on kurjan kylkiluita; 
Mik^ rannan heinásiS, 
370. Se hivusta hierottua.» 

Se oli surma nuoren neien 
Loppu kaunihin kanasen. 
Kukas nyt sanan saatantahan, 
Kieü-kerran kerrontahan 
Neien kuuluhun kotihin, 
Kauuihisen kartanohon? 

Karhu sanan saatantahan, 
Kieü-kerran kerrontahan; 
£i karhu sanoa saata, 
380. Lehmikarjahan katosi. 

Kukas sanan saatantahan, 
Kieü-kerran kerrontahan 
Neien kuuluhun kotiliin, 
Kaunihisen kartanohon? 

Susi sanan saatantahan, 
Kieü-kerran kerrontahan ; 
Ei susi sanoa saata, 
Lammaskarjahan katosi. 

Kukas sanan saatantahan, 
390. Kieli-kerran kerrontahan 
Neien kuuluhun kotihin, 
Kaunihisen kartanohon? 

Repo sanan saatantahan, 
Kieü-kerran kerrontahan; 
Ei repo sanoa saata, 
Hanhikarjahan katosi. 

Kukas sanan saatantahan, 
Kieli-kerran kerrontahan 
Neien kuuluhun kotihin, 
400. Kaunihisen kartanohon? 

JanQ sanan saatantahan, 
Kieü-kerran kerrontahan ; 
Jánis varman vastacü: 



393: 1. kettu. 



so 



DSana ei miche'cn katoa.» 
Láksi janis juoksemahan, 
Pitkákorva pnppomahan, 
Vaárasaari váantümühán, 
Ristisuu ripottamahan 
Neien kuuluhun kotihin, 

410. Kaunihisen kartanohon. 

Juoksi saunan kynnykselle, 
Kyykistáikse kynnykselle, 
Sauna taynná neitosia, 
Vasta káessa vastoavat: 
))Saitko kiero kcittimiksi, 
Paltsasilma paistinnksi, 
Isi'ínnalle iltaiseksi, 
Eniánnallen eineheksi, 
TytUíren valipaloiksi, 

420. Pojan puolipaivaisoksb) 
Jánis saattavi sanoa, 
Kehrasilma kerskaella: 
))Liepii lempo láhtenynnS 
Kattiloihin kiehumahan, 
Lüksin sanan saatantahan, 
Kieli-kerran kerronlahan: 
Jop' on kaunis kaatununna, 
Tinarinta riutununna, 
Sortunna hopeasolki, 

430. Vydvaski valahtanunna, 
Mennyt lietohon merehen, 
Alie aavojen syvien, 
Sisareksi siikasille, 
Veikoksi ve'en kaloille.» 
Emo tuesta itkemíihan, 
Kyynelvienis vieremáhün, 
Sai siita sanelemahan, 
Vaivainen valiltainiilian: 
))Elkátte, emot poloiset, 

440. Sinü ilmoisna ikana 



416: 1. pyorásilma; mulkosilmá. 
431: 2. vetcláan. 



Tuuitelko tyttaria, 
Lapsianne liekutelko 
Vastoin mielta miehelahan, 
Niinkun mié emo poloínen 
Tuuittelin tyttOjSni, 
Kasvatin kanasiani!» 

Emo itkij kyynel vieri, 
Vieri vetrehet vetensa 
Sinisista silmistansa 
450. Poloisille poskillensa. 

Vieri kyynel, vieri toinei 
Vieri vetrehet vetensa 
Poloisilta poskipailta 
Ripeille rinnoiilensa. 

Vieri kyynel, vieri toinei 
Vieri vetrehet vetensa 
Ripeilta rinnoiltansa 
Ilienoisille helmoiliensa. 

Vieri kyynel, vieri toinei 
4G0. Vieri vetrehet vetensa 
Hicnoisilta helmoiltansa 
Puna-suille sukkasille. 

Vieri kyynel, vieri toinei 
Vieri vetrehet vetensa 
Puna-suilta sukkasiita 
Kulta-kengan kautosille. 

Vieri kyyTiel, vieri toinei 
Vieri vetrehet vetensa 
Kulta-kengan kautosilta 
470. Maahan alie jalkojensa, 
Vieri maahan maan hyvSk 
Vetehen ve'en hyvaksi. 

Ve'et maahan tultuansa 
Alkoivat jokena juosta, 
Kasvoipa jokea kolme 
Itkemistansa vesista, 
Lapi paansa iahtemista, 



44S: 2. kalkerat. 

466: 2. paallysnahkoiUe. 



31 



Alta kulman kulkemista. 
KasYoipa joka jokehen 
IKKolme koskca tulista, 
Joka kosken kuohumalle 
Kolme luotoa kohosí, 
Joka luo'oQ partahalle 
Kiinnas kultainen yleni, 
Kirnki kunnahan kukulle 
Kasvoi kolme koivahaista, 
Kunki koivun latvasehen 
Kolme kuUaista kakeS. 
Sai kákOset kukkumahan, 
plTksi kukkui: lemmeD, lemmen, 
\ Toinen kukkui: sulhon, sulhon, 
r* Kolmas kukkui: auvon, auvon. 
^ Kaka kukkui: lemmen, lemmen, 
i Sep' on kukkui kimta kolme 
I LemmettOmSlle tytüUe, 
L MeressS makoavalle. 
I Kuka kukkui: sulhon, sulhon, 

Bll:3. ríennm. 



Sep' on kukkui kuusi kuuta 
Suiholle sulottomalle, 

SOO.Ikñvissá istuvalle. 

Kuka kukkui: auvon, auvon, 
Se kukkui ikánsá kaiken 
AuYottomalle emolle, 
ISn páivdt itkevdUe. 

Niin emo sanoiksi virkki 
Euunncllessansa kdked: 
»ElkOhOn emo poloinen 
Eauan kuunnclko kdked, 
Kun kSki kukahteleví, 

510. Niin syfín sykáhtelevi, 
Itku silm^ihán tulevi, 
Ve'et poskille valuvi, 
Here^mméit herne-aarta, 
Paksummat pavun jyveS, 
Kyynürán iká kuluvi, 
Vaaksan varsi vanhenevi, 
Koko ruumis runnahtavi 
Kuultua kevñt-küküsenl» 



■~'S<5^t>í^^ 



ss 



Viides Rnno. 



WUinlimdinm llíhtee Joukahaisen sisarla merestU pyyt&mBl 
saapi Mnen oudonlaiseksi kalaksi muuttuneena onkeensa 4 — 6S. y 
palasiksi leikkaamaan, multa kala küsislil pyorühUUi mereen ji 
moiUaa áellii üsenscí, ken olí 59 — i 53. Wclitiümoinen kokee tu» 
sekU sanoilla ettii pyydyksillU kalaa jdüc saada 45 A — 465. E 
raskaaUa mielellü kotia ja saapi diti vainajallansa neuMm, lUhteií 
jan iylürUi kosimaan 464 — 244. 



Jo oli sanoma saatu, 
Viety vicsli tuonncmmaksi 
Neien nuoren nukkumasla, 
Kauniliin katoaniasta. 

Vaka vanha Wainamüinen, 
Tuo tuosla pahoin paliastui, 
Itki illat, ¡tki aamut, 
Yühyet encnimin itki, 
Kun oli kaunis kaatununiia, 

10. Neitonon nukahtanuniia, 
Mennyt lietohon merehen, 
Alie aaltojen syvien. 

Astui huollen, huokaellen, 
Syümmellá synkeallá, 
Rannalle meren sinisen, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»Sano nyt Untamo unesi, 
Maku'usi maan venyjá, 
Missft Ahtola asuvi, 

20. Neiot Wellamon vcnyvi?» 
»Sanoipa Untamo unensa, 
Maku^unsa maan venyjá: 



s>Tuolla Ahtolá asuvi, 
Neiot Wellamon venyvi 
Nenassii utuisen niemen, 
Pc'iSssd saaren terhenisen, 
Alia aaltojen syvien, 
Pe'iallíi mustien mutíen.)» 
))S¡ella Ahtola asuvi, 

30. Neiot Wellamon venyvi 
Pikkuiscssa pirttisessSl, 
Kamarissa kaitaisessa, 
Kiven kirjavan kylessS, 
Paaen paksun kainalossa. 
Siitá vanha WSindmüini 
Vetihe venesioille, 
Silmeávi siimojansa, 
Eatsele\i onkiansa, 
Otti ongen taskuhunsa, 

40. Váka-rauan vSskyliynsfi; 
Soutoa melastelevi, 
Paiilh'in saaren saauttavi, 
Ncn¿ih¿in utuisen niemen, 
P¿iáh¿in saaren terheniseí 



i' oli ongella olía, 
siimalla asuja, 
sella kdiintelia, 

launihin merelle, 
teli, orhitteli, 

vaskinen vapisi, 
ínen suma siukui, 
i kultainen kulisi. 
pSivánü muutamana, 
lenna moniahana 
oUi onkehensa, 
en takrarautahansa, 
vetí venosehensa, 

talka-pohjahansa. 
selevi, káSntelevi, 
1 virkkoi, noin nimesi: 
' on tuo kala kalanen, 
en tuota tonnekana, 
ik' on siikaseksi, 
ihka kuujaseksi, 
hka haukiseksi, 
iin emá-kalaksí, 
imehnoksiki, 
sratoin neiioseksi, 
•in Ween on tytttíseksi, 
toin kotikanaksi; 
lisin meri-loheksi, 
1 aallon ahveneksi.» 
iff on veitsi WainSmdisen, 
lopea huotrasessa, 
veitsen yiereltánsS, 
*astansa p¿[á-hopean 

iverkolla. 

i, koukku (?). 

la; raippa. 

^n iaji. 

Avk; % kuuja s. o. lohen lajia. 

as, alastoin; 2. ihmiseksi. 

siteetóin. , 

uisin; kaltaisin. 

sssa. 



Kalan palstoin pannaks>^sa, 
Lohen leikkaellaksensa 
Aamuisiksi atrioiksi, 
80. Murkinaisiksi muruiksi, 
Lohisiksi lounahiksi^ ^ 
nta-ruoiksi isoiksi. 

Alkoi lohta leikkaella, 
Veitsen viilteá kaloa, 
Lohi loimahti merehen, 
Kala kirjo kímmeltihe 
Pohjasta punaisen purren, 
Venehesta Wáináini5isen. 

Ásken pdiítánsá ylentí, 
90. Oikeata olkapéiátá 
Vihurilla viiennellá, 
Eupahalla kuuennella, 
Nosti káttá oikeata, 
NSytti jalkoa vasenta 
Seitsemannellá selállS, 
Yheksñnnen aallon pááltá^ 

Sieltá tuon sanoiksi virkki, 
Itse lausuí ja pakisi: 
))0i sie vanha Wüinamainenl 
100. En ollut mina tuleva 
Lohi leikkaellaksesi, 
Kala palstoin pannaksesi, 
Aamuisiksi atrioiksi, 
Murkinaisiksi muruiksi, 
Lohisiksi lounafaiksi, 
Iltaruoiksi isoiksi.x> 

Sanoi vanha W¿lin¿ím(rinen: 
))Miksi sie olit tuleva?» 

))01inpa mina tuleva 
llO.Kainaloiseksi kanaksi, 
Ikuiseksi istujaksi, 
Polviseksi puolisoksi, 
Siasi levittajaksi, 



77: 2. palasittain. 

92: 1. verkon puulla, laudalla. 



u 



Páán-alaisen laskiaksi, 
Pirtin pienen pyyhkifiksi, 
Lattian lakaisiaksi, 
Tulen tuojaksi tupahan, 
Yalkean viritUijdksi, 
Leiv¿in paksun paistajaksi, 
120. Mesi-leiván leipojaksi, 
Olutkannun kantajaksi, 
Atrian asettajaksi.» 

»En ollut merilohia, 
Syvñn aallon ahvenia; 
Olin kapo, neiti nuori, 
Sisar nuoren Joukahaisen, 
Kuta pyyit kuun ikSsi, 
Puhki polvesi halasit.» 

))Ohoh sinua ukko utra, 
130. Yahamieli WSinámüinen, 
Kun et tuntenut pitea 
Wellamon vetista neiltá, 
Ahon lasta ainokaista!» 

Sanoi vanha Wainámüinen 
Alia páin, pahoilla mielin: 
dOí on sisar Joukahaisen 
Toki tullo s toinen kertal» 

Eip' on toiste tullutkana, 
£i toiste sina ikSnd, 
140. Jo vetihe, vieráhtihe, 
Ve'en kalvosta katosi 
Eiven kirjavan sisShan, 
Maksankarvaisen malohon. 

Vaka vanha WáinSmeinen 
Tuo on tuossa arvelevi, 
Miten olla, kuin elea; 
Jo kutaisi sulkku-nuotan, 
Veti vetta ristin rastin, 
Salmen pitkin, toisen poikki, 
150. Veti vienoja vesia, 
Lohiluotojen lomia, 



143: 2. rakohon. 



Noita WainOlan vesia, 
Kalevalan kannaksia, 
Synkkia syvantehia, 
Suuría selan napoja, 
Joukolan jokivesia, 
Lapin lahti-rantasia. 

Sai kylün kaloja muí 
Kaikkia ve'en kaloja, 

160. £i saanut sita kalaista, 
Mita mielensa pitavi, 
Wellamon vetista neitt 
Ahon lasta ainokaista. 
Siita vanha Wainaml 
AJla pain, pahoilla mié 
Kaiken kallella kyparíi: 
Itse tuon sanotiksi virk 
s>Ohoh huUu hulluuttan 
Yahamieli miehuuttani, 

170. Olipa minulla mielta, 
Ajatusta annettuna, 
Syanta suurta survottii 
Oli ennen aikoinansa, 
Vaanpa nyt tata nykyfi 
Talla inhalla ialla, 
Puuttuvalla polveksella 
Kaikki on mieli melkei 
Ajatukset arvoisessa, 
Kaikki toimi toisialla!» 

180. «Kuta vuotin kuun i 
Kuta puolen polveani, 
Wellamon vetista neitt 
Veen on viimeista tyta 
Ikuiseksi ystavaksi, 
Polviseksi puolisoksi, 
Se osasi onkeheni, 
Vierahti venoseheni, 
Mina en tuntenut pite¿ 
En kotihin korjaella, 



153: 2. niemen kantoja. 



S5 



}.Laskin jíille lainehisin, 
AUe aaltojen syvienli» 
Meni matkoa váhdisen, 
Astui huollen, huokaellen, 
Kulkevi kotia kohti, 

' Sanan virkkoi, noin nimesi: 
iKukkui muinaiset kákeni, 
Entíset ilo-kdkeni 

|< Kukkoi ennen ílloin, aamuin, 
Keirao keskipdivñllSAi, 
KkA nyt sorti suuren Sanen, 
ifinen kaunihin kaotti? 
Sara sortí suuren áSnen, 
BaoU armaban alenti, 
Sid' ei kuulu kukkuvaksi, 
Paivan laskun laulavaksi, 
Unun fltani floksi^ 
Huomeneni huopeheksi.i> ' 
«Enkft nyt tuota tiedkSnS, 
Miten olla, kuin ele¿l, 
Tilla Amalla asua, 
Nsfllá maílla matkaella; 
Oisiko emo elossa, 
Yanhempani valvehella, 
Sepa saattaisi sanoa, 

'•Zhuviksi; ratoksi. 



Miten pystOssS pysyS 
Murehisin murtumatta, 
Huolihin katoamatta, 
Ndissá pSivissd pahoissa, 
Apeissa mielaloissa!» 

220. Emo hauasta havasi, 
Alta aallon vastaeli: 
))Vier ompi emo elossa, 
Vanhempasi valvehellá, 
Joka saattavi sanoa, 
Miten olla oikeana 
Murehisin murtumatta, 
Huolihin katoamatta, 
Niissd pSivissá pahoissa, 
Apeissa mielaloissa: 

230.Mene Pohjan tyttárihin, 

Sieír on tyttaret somemmat^^ 
Neiet kahta kaunihimmat, 
Viittá, kuuUa virkeSmmát, 
Ei Joukon jorottaria, 
Lapin lapsi-lOnttareitü.» 

))SieIta naios poikaseni 
Paras Pohjan tytt^ristS, 
Jok' on sieva silmiltansá, 
Kaunis katsannoisiltansa, 

240. Aina joutuisa jalalta, 
Scka liukas liikunnoltal» 



■^S<5^Sí>P^ 



M 



Knodes Rnno. 

JímkaJmnen kcmtaa mhaa Wüindmoisen piHiUe ja vahia'i 
Pohjolan mcUkalla i — 78. Nclkee ratsastavan joen poikki ja amp 
tü, mutta osa'aa ainoastansa hevoiseen 79 — 482. WitínttmGim 
veteen; kova tuuli uittelee hUnUí meren seMle ja Joukahainen t¡ 
se, kun luulee Wdinümoisen jo vümeisen virtensU laulaneen 18 



Vaka vanha WainOmiJinen 
Ldhtedkscnsd kdkcsi 
Tuonne kylmahán kylühSn, 
Pimeáhan Pohjolahan. 

Otti olkisen orihin, 
Ilernevartisen hevosen, 
Pistí suitset kullan suuhun, 
Püitsensa hopean páühan, 
Itse istuvi selülle, 
10. LOihe reisin ratsahilie; 
Ajoa hyryttelevi, 
Matkoansa mittelevi 
Orihilla olkisella, 
Hernevarrella hevolla. 

Ajoi WainOlün ahoja, 
Kalevalan kankahia, 
Hepo juoksi, matka joutui, 
Koti jáapi, tic ]yhcni; 
Jo ajoi meren selallc, 
20. Ulapalle aukealle 
Kapioisen kastumatta, 
Vuohisen vajoumatta. 

Olipa nuori Joukahainen, 
Laiha poika Lappalainen, 
Piti viikoista vihoa, 



25: 2. pitkaá. 



Ylen kauaisla kaetta 
Kera vanhan Wainam 
Páalle laulajan ikuiseí 
Laativi tulisen jousc 

30. Jalón kaaren kaunista 
Kaaren rauasta raken 
Vaskesta selan valavi 
Noita on kuUalIa kuv; 
Hopeallri huolitleli. 

Mista sühen nauhan 

Kusta jantehen tapasi 

Hiien hirven suonilois 

Lemmon Uina-nuorasi 

Sai kaaren kaninehe 

40. Jousen varsin valmihi 
Kaari oli kaunihin nS 
Jousi jonki maksavaii 
Hevoinen seUilla seise 
Varsa juoksi varita n 
Kapo kaarella makasi 
Jan5 jantimen siassa. 
Vuoli piilia pinosen 
Kolmisulkia kokosen, 
Varret tammesta vaní 

50. Paat tekevi tervakses 
Mínka saapi valmihik: 



n 



Sen sitte sulittelevi 
PaSskyn pienillá sulilla, 
Yarpusen vivustimilla. 
Karkaeli nuoliansa, 
Pnretteli piOiSinsá 
laon mustissa mujoissa, 
KflSrmehen káhy-verissd. 
Sai vasamat valmihiksi, 
Jousen jflimiteltdvfiksi, 
Sota vuotti WaindmOistfi, 
Saavaksi Suvantolaista, 
Tuotti iUan, vouttí aamun, 
Tootti kerran keskipüivün. 
Vükon vuotti WfíinümOistá, 
YiikoQ vuotti, ei vdsynyt, 
btaellen ikkunoissa, 
Taivoen vajojeu páissá, 

. Kummeilen kujan per£dld, 

p. Vahtaellen vaíniolla, 

[ Vüni nuolia selüssS, 



í 



Hfy¿ kaarí kainalossa. 
Yuotteli ulompanaki) 
Talón toisen tuoUa puolla, 
^ Nenfissd tuüsen niemen, 
Tnli-kaiskuu kainalossa, 
I Korvaila tnlisen kosken, 
1 Pyhfln virran viertimelift. 
i Nün pAiviiná muutamana, 
MlHaomeuna moniahana 
Loi silmtosS luoteheUe, 
Eaantí pftátá pSivda alie, 
Keksi mustasen merellS, 
SinervSisen lainehiUa: 
tOoko se iSssá pilvi, 
Páivan koite koiilisessa?)) 
Ei' oliut iSssSl pilvi, 



1: 1. kovensi. 

r. 2. nuolet. 

I: ^ nnolikontti, — kotoro. 

i: 2. kaisku s. o. pitkd, kaita niemi. 



Püiván koite koiilisessa, 
Oli vanha WñinSmOinen, 
90. Laulaja idn ikuinen, 
Matkoava Pohjolahan, 
Kulkeva Pimentolahan 
Orihilla olkisella, 
HernevarrelJa hevolla. 

Tuop' on nuori Joukahajnen^^ 
Laiha poika Lappalain^n^ 
Jou'utti tulisen jouBen, 
KQppoi kaaren kaunihiminan 
Páán varalle WáinSmüisen, 
100. Surmaksi Suvantolaisen. 

Ennatti emo kysyá, 
Vankempansa tutkaeila: 
))Kellen jousta jouahutat, 
Kaarta rauta rauahutat?» 

Tuop' on nuori Joukahainen 
Sanan vii*kkoi, noin nimesi: 
))Tuohon jousta jouahutan, 
Kaarta rauta rauahutan 
Paan varalle Wainümüisen, 
110. Surmaksi Suvantolaisen, 

Ammun vanhan WainümOiscn, 
Lasken laulajan ikuisen 
Lapi sycimmen, maksan kautta, 
Halki hartáolihojcn.)) 
■ Emo kiclti ampumasta, 
Emo kiclti ja epási: 
))EUi auimu WainñmüisUi, 
Kaota Kalevalaista, 
WainO on sukua suurta, 
120. Lankoni sisaren poika.» 

»Ampuisitko Wáinümttisen, 
Eaataisit Kalevalaiscn, 
lio ilmalta katoisi, 
Laulu maalta lankeaisi, 
lio on ilmalla parcmpi, 



116: 4. kiclti. 



S8 



Laulu maalla laatusampi, 
Kun ompi Manalan maílla, 
Noilla Tuonelan tuvilla.» 

Tuossa nuori Joukahainen 
130. Jo vdhan ajattelevi, 
Pikkuisen piáttelevi; 
Kdsi kdski ampumahan, 
K£isi kdski, toinen kielti, 
Sormet suoniset pakottí. 

Yirkki viimeinki sanoiksi, 
lise lausuí, noin nimesi: 
«Kaotkohot jos kahesti 
Kaikki ilmaiset ilomme, 
Kaikki laulut langctkohot, 
140. Varsin ammun, en varanne.» 

JSnnitti tulisen jousen, 
Veti vaskisen vekaran 
Vasten polvea vasenta, 
Jalan alta oikeansa, 
Veti viinestá vasaman, 
Sulan kolmi-koípísesta, 
Otti nuolen orbeimman, 
Valitsi paraban varren, 
Tuon on juonelle asetti, 
150. Liitti liina-jtotehelle. 

Oikaisi tulisen jousen 
Olallehen oikealle, 
Asetaiksen ampumahan, • 
Ampumahan WáinSmOista, 
Itse tuon sanoiksi \irkki: 
»Iske nyt koivuinen sakara, 
Petájainen selka lyO'Os, 
Janne luna lippaellos; 
Min küsi alentanehc, 
160. Sen nuoli ylentáküliOn, 
Min kási ylentSnehe, 
Sen nuoli alentakohon!» 

Lekahutti liipaisinta, 
Arapui nuolen ensimaisen, 
Se meni kovan ylatse, 



Paalta psan on taivah 
Pilvihin pirajavihin, 
Hattaroihin py()rívihin. 

Toki ampui, el total] 
170. Ampui toisen nuoliana 
Se meni kovan alatse, 
Alaisehen maa-emflhfli 
Tahtoi maa Manalle m 
Hieta-harju halkiella. 

Ampui kohta kohnai 
Kavi kohti kolmannest 
Sapsohon sinisen hirv 
Alta vanhau WainAm(i 
Ampui olkisen oríhin, 
180. Ilernevartisen hevoiseí 
Lapi iSnkiluun lihoista 
Kautta kainalon vaseír 

Siíta vanha Wfiinftm 
Sormin suistuvi sulahs 
Kasin kdSntyi lainehes 
Kourín kuohu'un koha 
Selasta sinisen hirven, 
Hernevartisen hevoiseí 

Nousi siita suuri tuv 
190. Aalto ankara merella, 
Kantoi vanhan Wáinar 
Uitteli ulomma maasta 
Noille valjille vesille, 
Ulapoille aukeille. 

Síina nourt Joukahai 
Itse kielin kerskaeli: 
))Et sína vanha WainS 
Enampi elavin silmin 
Sina ilmoisua ikana, 
200. Kuuna kullan valkean; 
Astu WainOlan ahoja, 
Kalevalan kankahial» 

))Kupli nyt siella kuu 
Seuro seitseman kesy 
Karehi kaheksan vuotl 



8t 



NoSla vdljilla vesilla, 
LakeOla lainehilla, 
Yuotta kuusi kuusi-puuna, 
Seitsemün petSijñ-puuna, 
fliKaimon pOlkkynfl kaheksanl» 
Siitd pistihe sisdUe, 
Sai emo kysyneheksi: 
iJoko ammuít WfiindmOisen, 
I Eaotit Ealevan poiao?» 
I Tuop' on nuori Joukahainen 

[Sanan vastaban sano vi: 
iJo nyt ammuin WSindmdisen, 
Ja kaaoin Kalevalaisen, 
Loin on merta luutimahan, 
Lainetta .lakaisemahan, 



Tuohon lietohon merehen, 
Aivan aaltojen sekaban 
Sortui ukko sormillehen, 
Kádntyi kümmenyisillehen, 
Siitü kyykertyi kylelle, 
Selállehcn seisottihe 
Meren aaltojen ajella, 
Meren tyrskyn tyyrflella.» 
Tuon emo sanoiksi virkki: 
230.i»Pahoin teit siná poloinen, 
Eun on ammuit Witindmüisen, 
Eaotit Ealevalaisen, 
Suvantolan suuren miehen, 
Ealevalan kannihimnianl» 



~'S<5£^¿)cf^ 



M 



8eit8emd8 Rnno. 

WüihUmStnm uipi meampia püwiíi aavalla mereUü; ¡col 
pdaa hUnen ja vielii hyvillii mtélm mUi, eUü WümümSinen 
sama oli koivun hUnUL varíen kasvamaan jüMnyt, ottaa hiki 
kMnsa ja kantaa Pohjolan rannalle, josta Pohjolan emOnM 
hUnen kotiinsa ja kohtelee hyvüsti 4 — 274. WüinlímSinen 
iküvoipi omille maillema ja Pohjolan emiintü lupa'aa ei mm 
laittaa Mnen sinne, vaan antaa tyttürensliki Mneüe puolisoksi, 
koisi sammon Pohjolaan 275 — 522. Wüinümoinen lupdat 
pMsiyünsU lüheUM seppo Ilmarisen sampoa takomaan, ji 
Pohjolan emünnUltü reen sekü hevoisen kotimaiUe WUeHksensü 323 



Vaka vanha Wainamíiinen 
Uipi aavoja syviá, 
Kulki kuusísna hakona, 
Petajáisná pehkidna 
Kuusi páiveá kesáistá, 
Kuusi ydtá jarkiáhán; 
Eessánsá vesi vétela, 
Takanansa taivas selva. 

üip' on vielá yOta kaksi, 
10. Kaksi páivea pisintá; 
Niin yOnS yheksSntenS, 
Eaheksannen pSivaii pSastá 
Toki tuskaksi tulevi, 
Painuvi pakollíseksi, 
Kun ei ole kynttS varpahassa, 
Eiká sormissa niveltá. 

Süna vanha WáinámcJinen 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
))Voi mina poloinen polka, 



20. Voi poika polon alainei 
Kun laksin omilta maili 
Elo-mailta entisiltfl 
lakseni liman alie, 
Kuuksi paivaksi kuluDc 
Tuulen tuuiteltavaksi, 
Aaltojen ajeltavaksi 
Nñllla valjillá vesOlS, 
Ulapollla aukeilla; 
Yüu on tasllá ollakseni 

30. Valva varjsteliskseni, 
Alna aalloissa asua, 
Yeen selallá seumstells 
))Enká tuota tíedkSnd 
Miten olla, kuin eled, 
Talla inhalla ialld, 
Kato valla kannikalla: 
Tuulehenko teen tupan 
VetehenkO pirtin veist 



4Í 



en m9 tuulehen tupani, 
3 tuulessa tukea, 
5n pirttini vetehen, 
viepi veistoksenij) 
iti lintunen Lapista, 
o lintu koillisesta; 
e kokko suuren suturí, 
kokko pienen pieni, 
siipi veltü viisti, 
in taivasta lakasi, 

merta pyyhátteli, 
a luotoja lotasi. 
iteleikse, Inteleikse, 
leikse, ka^lntelcikse, 
vanban WSinamíiisen 
3 meren sinisen: 
olet meressd miesi, 
aaltojen seassa?» 

:a vanha WáiniimOinen 

1 virkkoi, noin nimesi: 
olen meresSfl miesi, 
aaltojen várassa: 

n noitta Pohjolasta, 
I Pimentolasta.)) 
)a karautime 

merytlá myOten, 
pSivdnd muutamana, 
lenna moniahana 

Luotolan lahelle, 
»lan joki-vesille, 

alta ammuttihin, 
li mieliitihin.» 
tS vieráhin vetehen, 
jn sormin lainehesen, 
n tuuiteltavaksi, 
ien ajeltavaksi.» 
lipa tuuli luotehesta, 
iso vihuri, 

en puuska. 



Se mun kauas kannatteli, 
Uitteli ulomma maasta; 
Mont' olen paiveá pfílynnyt, 
80. Monta ydtá uiksennellut 
Náita váljia vesia, 
Ulapoita aukeita, 
Enk' on tuota tunnekana, 
Arvoa, alyaküna, 
Kumpi kuoloksí tulevi, 
Kumpi ennen ennattávi, 
NalkahankO nsantyminen, 
Vai vetehen vaipuminen.» 

Sanoí kokko ilman lintu: 
90. «Ellos olko millaskana, 
Seisotaite selkahani, 
Nouse kynkkáluun nenille, 
Mié sinun meresta kannan, 
Minne mielesi tekevi; 
Vielá muistan muunki paivan, 
Arvoan ajan paremman, 
Kun ajoít Kalevan kasken, 
Osmolan salón sivallit, 
Heitít koivun kasvamahan, 
100. Puun sorcan seisomahan 
Linnuille lepeámiksi, 
Itselleni istuiniiksi.» 

Siita vanha WáinamOinen 
Kohottavi kokkoansa, 
Mies on nousevi meresta. 
Uros aallosta ajaikse, 
Siiville sioitteleikse, 
Kokon kynkkáluun nenille. 

Tuop' on kokko ilman lintu 
110. Kantoi vanhan WainamOisen, 
Viepi tuulen tieta mydten, 
Ahavan ratoa myOten 
Pohjan pitkahSn perahan, 
Summahan Sariolahan; 



112: 2. líela. 



Siihen heitti W^iinil^iüisen, 
Use ilmahan If^phosi. 

Siind iüú WdindmOinen, 
Siind itki ja urisi 
Rannalla merelIíseUSI, 

120. Nimen tíetdmñtttfmallfi, 
Sata haavoa sivuUa, 
Tubat tuulen piekseipStdi, 
PartaJs,! pahpin kulunut, 
Tukka mennyt tuuhakaksú 

liki yütñ kaksj, kolme, 
Saman verrai> p£liviSki, 
Eiká tiemxyt tietá kdyd, 
Outo, matkoa osaimut, 
Palataksensa kotihin, 

130. Menná maílle tuUaville, 
Noill^ syntymd-sioiUe, 
Elo-maillen enUsille. 

Pohjan piika pikkarainen, 
Vaimp. vaikean-verinen 
Teki litton pSiyan kanssa, 
Pdiv^n l^afí^sa, kuun keralla, 
Yhen ajan nous.taksensa 
Ja yhen bavataksensa; 
Itse ennen enndtteli, 

140.Ennen kuuta, aurinkoa, 
Kukonki kurabtamatta, 
Kanan lapsen. Iaul0maUa. 

Viisi villoa k^ritsi, 
Kuusi lammasta sayítsi, 
Yiliat saatteli saraksi, 
EaiKki vatvoi vaattehiksi 
j^nen pSiván nousemÍ3t¿i, 
Auringon ylenemistfí. 
I?esi siitá pitkát pOyat^ 

150. Laajat Jattiat lakaisi 
Vastasella varpaisella. 



144: 3. keritsi. 

145: 3. villakankaaksi. 



Luuiasella lehtisellfi; 
Ammueli likkas^nsa 
Yaski3ehei;i vakk^asefa 
Yei ne ulos usia my 
Pellolle pihoa myt^tei 
Perímm^isen pellón 
Aljlmn^iaen aiajci sun 
Seisattelibe rikoflle, 

leO.Kuuntelihe, kliantelih 
Euulevi mereltS itku 
PoiJUtí joen juorotuki 
Juost^n joutavi tak 
Pian pírtláfain meaevj 
Sanoi tuonne saakuu 
Toíipitteli tultuansa: 
»Kuulin míe m^relta 
Poikkí joen juorotuki 
Louhi Pohjolan emi 

170. Pohjan akka harvaha 
Pian pistihe pihalle, 
Yi^ráhti yerSjñn suul 
Siiná korvin kuuntel 
Sanan vi^kkoi, noin 
))£i ole itkU: lapsen i 
Eiká vaimojen valitu; 
Itku on. partasuun ui 
Joubiíeijian juorottam; 
TyOpnálti; venoa ví 

180. Kolmilaian lainehille, 
Itse loihe soutamahai 
Sekd souti, jptta jp]i|| 
Souti luoksi l^fiin^rq 
Luoksi itkeySn uroho 
Siind itki WSJn^p0 
Urisi uvannoa suiho, 
Pahalla, pajupuroUa,. 
TiheallS tuomikolla, 
Suu Jiikkui, járisi pai 

190. Vaan ei Jeuka lonkae 
Sanoi Pohjolan emá 



a 



Puhutteli, lausuUelí: 
»Ohoh sinua ukko utra, 
Jo'olet maalla vierahaltal» 

Vaka vanha WñiafimOinen 
PSfltansft kohoUelevi, 
Sanan virkkoi, noin nimesí: 
I iJo ma tuon itseki tieán, 

(Hen maalla vierahallay 
pOlTaflu tuntemaUomalla, 
I Maallani olin parempi, 
|[ Kotonam korkeampi.» 
Louhi Potyolan emñntd 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
•Saisiko sanoakseni, 
Oisiko lapa kysyfl, 
Mi 8ina olet miehidsi, 
t h koka urohiasi?» 
\ Taka vanha WSinámOinen 
lUi Sanan virkkoi, ñoin nimesi: 
f iMaínittíhinpa minua, 
Arveltihin aikoinansa 
\ Uloilla iloitsiaksi, 
Joka lakson laukjaksi 
Noilla WAinólan ahoilia, 
Kaievalan kankahiUd, 
Hijo lienenki katala, 
Tuskin tunnen itsekdnfl.» 
: Lonhi Pohjolañ eindnUl 
BU Sanan virkkoi, ñoin nimesi: 
' «Noose jo noi^osta miesí, 
Uros unelle uralle, 
Haíkeasi haastainahañ, 
Satoja aanelemahanlD 

Ottí miehen iiketíifistS, 
Drohoñ nris^ñaasta, 
Saattoi siilfl pulieheiisá^ 
btatti venon perahSn, 
Itoe alfoille asettui^ 

B: 3. pohiUe. 



230. Soutimillc suorittilie, 
Souti poikki Pohjolalum, 
Viepi vierahan tupahan. 
Sytftteli ndldstynehen, 
Eastunehen kuivaeli, 
Siiía viikon hiereievi, 
Hierelevi, hautelevi, 
Teki mieheñ lerveheksi, 
Urohon paranneheksi ; 
KysytteU, lausuiteii, 

240. Itse virkki, noin nimesi* 
i>UM itkit WfiiüfimOinen, 
Uikutit üvantoiaineñ 
Tuolla paikalla pahalla, 
Rannalia met*yttd vasten?» 

Vaka vanha Wsiharaóihen 
Sanan virkkoi, noin himesi: 
»Onpa syyta itkeáni, 
Vaivoja valittoáni^ 
Kauan oon meiriá üinutj 

250. Lapioinnut lainehia 
Noilla valjiM vesilld, 
Ulapoilla aukeiUa.D 

)>Tuota itken ttiüñ ikfini, 
Puhki polveni mürehiii, 
Kun ma üin omilta maílta, 
Tulin ihailta tuttavllta 
Naille ouoille oville, 
Verájille vierahille; 
Kaikki tááUá puüt puTevi^ 

260. Kaikki havut hakkoavlj 
Joka koivu koikkoaví, 
Joka leppá leikkoávi, 
Yks' oh tuuli tuttuatii, 
Páiva ennen nahtyShi 
NSillS inailla vieratíilla, 
Ákki ouoilla ovilla.» 
Louhi Pohjoldn émSntd 

235: 2. kauan. 



u 



Siitá tuon sanoiksi saaití: 
»Etó itke WSinamüinen^ 

270. Uikuta Uvantolainen, 
HyvS tááll' on oUaksesi, 
Armas aikaellaksesi, 
SyOá lolita luotaselta, 
Sívulta sianlihoa.» 

Silloin vanha Wáinámüinen 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
))Kylkehen kyláinen syíJnü 
Hyvissaki vierahissa, 
Mi^s on maallansa parempi, 

280. Kotonansa korkeampi; 
Soisipa sula Jumala, 
Antaisipa armo-luoja, 
Paásisin omille maíllo, 
£Io-maiIIen entisillel 
Parempi omalla maalla 
Vetonenki virsun alta, 
Kuin on maalla vierahalla 
Eulta-maljasta metonen.)) 
Louhi Pohjolan emántS 

290. Sanan virkkoi, noin nimeii: 
))Niin mita minullen annat, 
Eun saatan omille maíllo, 
Ornan peltosí perílle, 
Koti-saunan saapuvílle?» 

Sanoi vanha WSinámdinen: 
«Mitapá kysyt minulta. 
Jos saatat omflle maíllo, 
Omán peltoní perílle, 
Omán káen kukkumille, 

300. Ornan línnun laulamíUe; 
Otatko kultía kj'párín, 
Hopeíta huoYallisen?» 

Louhi Pohjolan emántá 
Sanan virkkoi, noin nimesí: 
))Ohoh víisas WainSmOinen, 



2T3: 3. laulasella. 



Tictsja iáarikuinen, 
En kysele kultiasi, 
HaJaja hopeitasi, 
Kollat on lasteo kuU 

310. Ilopeat hevon helyja; 
Taiatko takoa sammoi 
Kirjokannen kalkutalL 
Joutsenen kynM nen 
MaholehmSn maitoses 
Yhen ohrasen jyv^stS 
Yhen uuhen vülasestí 
Níin annan tyt&n sini 
Panen neieh palkasta 
Saatan sun omille m¿ 

320. Omán línnun laulamil 
Omán kukon kuulum 
Omán peltosí perílle.) 
Vaka vanha Wáinüi 
Sanan virkkoi, noin j 
))Taia en sampoa tak< 
Kírjokantta kirjoitella; 
Saata míe omille maí 
Tyünnán seppo limar 
Joka samposi takoví, 

330. Kirjokannet kalkuttavi 
Neitosí lepyttelevi, 
Tyttáresi tyy'yttiivi.» 

y>Se on seppo sen i 
Ylen taitava takoja, 
Jok' on taivoa takoni 
liman kantta kalkutel 
Eí tunnu vasaran jsll 
Eíká pihtien pitamát.) 
Louhi Pohjolan emí 

340. Sanan virkkoi, noin 
»Sille tyünnán tyttárc 
Sille lapsení lupoan, 
Joka sampuen takovi 



328: 1. laitaii; láhetüu. 



4» 



í^ 



Eannen kirjo kirjoittavi 
Joutsenen kynSn ncnr1st¿i, 
laholehmSn maitosesta, 
Yhen ohrasen jyvdstá, 
Yhen uuhen untuvasta.» 
Pañi varsan valjahisin, 
Roskean re'en etehen, 
SaaUoi vanhan WáinfltaalSisen, 
blatti orón rekehen, 
SütA taon sanoiksi virkki, 
hse lausui, noin nimesi: 
lElfl pSfltási ylennft, 
Kohottele kokkoasi, 



Kun ei uupune oronen, 
Tahí ei Uta cnnütt^ne; 
Josp' on pdíitSsi ylenniit, 

360. Eohottclet kokkoasi, 
Jo toki tuho tulevi, 
Paha pdivSi pSalle saapi.» 

Siitá vanha W¿iin¿im5inen 
LOi orosen juoksemahan, 
Harjan liina liikkumahan, 
Ajoa karittelevl 
PimeSstá Polijolas1(9, 
Summasta Sariolasta. 

357: 3. vásjTie. 



-^^^<5^5í>P^ 



Kalideksas RinOé 

MaÜcaUan^a rOkée WuirUimoinen ihanústí püéhm /W^ 
ja pyytM hünta puolisoksensa 4 — SO. Netíi mnusin lupa\ 
Witíndmoiseen, jos veisUtisi kehrUvarren pdasista vmeen j 
sen vesüle ilman miüMn ta/vaUa sithen koskemaüa 5/ — 43 
nUmoinen rupeaa veisttímüün, lyópi kirveeUd ison haavan 
eikU saa veren juokma tukkiiUumaan 455 — 304. iMMee t 
nan tietUjM etsimMn ja loyUUL vJcon, joka uhka'aa ve 
SOS— 2831. 



Tuo oli kaunis Pohjan nciti, 
Maan kuulu, veen valió, 
Istui ilman vempelellá, 
Taivon kaarella kajottí, 
Pukehissa puhtaissa, 
Yalkeissa vaattehissa; 
Kultakangasta kutovi, 
Hopeista huolittavi 
Kultaisesta sukkulasta, 
10. Pirralla hopeisella. 

Suihki sukkula piossa, 
Kddmi káessá kSláperüitsi, 
Niiet vaskisüt vatisi, 
Hopeinen pirta piukki 
Neien kangasta kuioissa, 
Hopeista huolitiaissa. 

Vaka vanha WáinSmOinen 



2: 4. valittu. 

9: 2. syóstáimellá, -sláválla. 
10: 1. kaileella. 
12: 1. piiola. 



Ajea karittelevi 
Pime¿ist3 Pohjolasta, 
20. Summasta Sariolasta 
Ajoi matkóa palaseí 
Pikkaraísen piirrSU< 
Euuli sukkulan suri 
YlSháM pádnsd pd¿ 

Tuossa pddtSnsá 1 
Katsahtavi taivahall< 
Kaari on kaunis tai 
Neiti kaaren kannik 
Kultakangasta kutOA 
30. Hopeista helkyttfivi. 

Vaka vanha Wain 
Heti seisatti hevoisc 
Tuossa tuon sanoik 
Use lausui, noin nii 
))Tule neiti korjahai 
Laskcite rckoseheni 

Neiti tuon sanoiks 
Use lausui ja kysy\ 



41 



lí 



iMiksi neitt^ koijahasi, 
O.TyttOá rekoschesi?» 

Yaka vanha W$inSiinjttín.eín 
Taop' on tuohon vastad: 
»Siksi neittá korjahañi, 
Tyttüd Fekoseheni: 
Mesileivñn leipojaksi, 
Olaea osoigaksi, 
Joka bi]^$aa teulajaksj, 
k Manan ilpitsiaksí 
k Noflla Wltindl^n táloilia, 
idKalevalan kartanoUla.» 

Neiti taoa sanoiksi virkki, 
Itse lausui ja pakísi: 
' >K]Ui kaviu matara-maalla, 
' Keíkvin kélta-kaakahalla 
' Wm ata-myOhdsellá, 
Aletessa auriukoisen, 
Lintu lauleli lehossa, 
KyntOrasias raksutteli^ 
Laaleli tytíürten mielen^ 
60. Ja lauloi minifin iiuclen.i> 
i»Mto tuota sandemahan, 
Linnalta kyselemdhfin: 
Oí. aie kyntOrastahaineOy 
Laula kprvin kuuUakseni, 
Kummaa on parempi oUa, 
Kamman olla kuulusampi: 
TyttOrenktf taattolassa, 
Vai minidii Diiebel^sd?}» 
tTiaóenpai tíeon antoi, 
70. KyntOiMtaa raksahuUi: 
wYaikea: kesSinen pdivd, 
Neitirvalta valkeainpi^ 
Vfla ojQ rauta pakkasessa, 
Vilampi miaíñ-valta, 
Níia OQ neiti taattolassa, 
Rain maija hyvSílld maalla, 



S3: 3. matara 
kukka. 



t. vuodeheiná; keltainen 



Nijn minia mieheUissIly 
Kuin OQ koira kaUehissa, 
Harvoin 9aapi orja leouaen, 

80. £i minia niilIoinkana.i»» 

Yaka vanha WdinSUnüihen 
Itse tuon sanoiksi viriüu: 
Dlyl^id tiasen virret^ 
JRastahaisen raksulukset; 
Lapsi on tytür kotona,. 
Yasta on neiti naituansa; 
Tule -neiti korjahañi, 
Laskeite rekoseheni, 
En ole mitát^in miesi, 

90. Uros muita untelonxpib 
Neiti taiten vastaeli, 
Sanan virkkoi, noin nimeai: 
«Sitte sun mieheksi sanoisin, 
Urohoksi arveleisin, 
Jospa jouhen halkaiseisit 
Yeitselld kárettümálig, 
Muñan solmuhun vetüisit 
Solmun tuntumattomaksi.» 
Yaka vanha WainfimOinen 

100. Jouhen halki halkaisevi 
Yeitsellá kárettOmdild, 
Aivan tutkaimettomalla, 
Muñan solmuhun vetdvi 
Solmun tuntumattomaksi; 
KSski neittd korjahausa, 
TyiXbú rekosehensa. 

Neiti taiten vastaeli: 
))Ehkdpft tulen sinulle^ 
Kun kiskot kivestd tuohta, 

110. Sár^t jdástá aiaksia, 

liman palan pakkumatta, 
Pilkkehen pirahtamatta.» 

Yaka vanha WainSmOinen 
Ei tuesta kovin hdt^ile, 
Kiskoipa kivesta tuohta, 
S¿irki 'aastá aiaksia. 



48 



liman palan pakkumatta, 
Pilkkehen pírahtamatta; 
Kutsui neittd korjahansa, 

120. TytttJa rekosehensa. 

Neíti taiten vasto a vi, 
Sanovi sanalla tuolla: 
))SiilenpSi mina menisín, 
Kcnp' on veistSisi venosen 
Kehriivarteni muruista, 
Kalpimeni kappaleista, 
Tydntaisi vcnon vesille, 
Uuen laivan lainchilie 
liman polven polkematta, 

130. liman kouran koskematta, 
Kasivarren kiiantüm/ittá, 
Olkapüán ojentamatta.» 

Süta vanha Wainamüinen 
Itsc tuon sanoiksi virkki: 
»Liene ei maassa, maailmassa, 
Koko iiman kannen alia 
Mointa laivan laatiata, 
Vertoani veistájíita.w 
Otti vfirltinan muruja, 

140. Kehrávarren kiertimia, 
Laksi veistohon venosen, 
Satalauan laittelohon 
Vuorelle teniksisellc, 
Rautaiselle kallioUc. 

Veikaten venettá veisti, 
Purtta puista uhkaellen; 
Veisti paivan, veisti toisen, 
Veisti kohta kolmannenki, 
£i kirves kivehen koske, 

150. Kasa ei kalka kalliohon. 

Niin pfiivdlla kolmannella 
Hiisi pontUí pyiJrühytti, 



137: 1. semmoista. 
145: 1. uhalla. 
150: 1. terñ; nuha. 
152: 2. varreii páátd. 



Lempo tempasi tereñ, 
Paha vartta vaapahutti, 
Eflvipa kivehen kirves, 
Kasa kalkkoi kalliohon, 
Kirves kilpistyi kivestfi, 
Tera líuskahti Hha'an, 
Polvehen pojan pfitCsen, 

160. Varpahasen WáinAmOisen 
Sen Lempo lihoille liittí, 
Hiisi suonille sovitti, 
Veri paasi vuotamahan, 
Hurme huppelehtamahan. 
Vaka vanha WaínamOin 
Tietaja ian-ikuinen 
Tuossa tuon sanoiksi virl 
Noin on lausui ja pakisi: 
))0i sie kirves kikkanokk. 

170. Tasatera tapparainen, 
Luulitko punta purrehesi, 
Honkoa hotaisnehesi, 
Petajata pannehesi, 
Koivua kohannehesi, 
Kun sa lipsahit liha'an, 
Solahutit suoniUenil» 

Loihe siita loitsimahan, 
Sai itse sanelemahan, 
Luki synnyt syita myOten 

180. Luottehet lomia myOten, 
Mutt' ei muista muutamia 
Rauan suuría sanoja, 
Joista salpa saataisihin, 
Luja lukko tuotaisihin 
Noille rauan ratkomüle, 
Suu sinervan sílpomille. 
Jo veri jokena juoksi, 
Ilurme koskena kohisi, 
Peitti maassa marjan van 

190. Kanervaiset kankahalla, 

164: i. vaahtova veri. 
170: 2. kin^es. 



4» 



Eik' ollut sit¿i matdsiíí, 
Jok' ci iullut tulvillohcn 
Noita liíkoja veriá, 
Uurmehia huurovia 
Polvesta pojan totisen, 
Yarpahasta WSinámOisen. 

Yaka vanha WSinámOinen 
Ketti villoja kiveltSí, 
Otti suoita sammalia, 
IIO.Maa8ta mdttahíín repasi 
Tukkeheksi tuiman reián, 
Paikaksi pahan verdjün; 
K vSSjíl YdhdisUikánü, 
Píkkuistakana piat¿i. 

Jopa Uiskaksi iulevi, 
Láylemmñksi lankeavi, 
Yaka vanha WSiindmOinen 
Ilse itkuhun hyrSytyi, 
' Pañi varsan valjahisín, 
pO.Ruskean re'en etehen, 
] Siita reuoikse rekehen, 
Kohennaikse korjahansa. 
Laski virkkua vitsalla, 
HeJdhytti helmisvydllá, 
Vírkkn juoksi, matka joutui, 
teki vieri, tie lyheni; 
Jo kohta kyla tuleví, 
Kolme tietd kohtoavi* 
Yaka vanha Wdínámdinen 
O.Ájavi alinta tietft 
Alimaisehen talohon, 
Yli kynnyksen kysyvi: 
lOisiko talossa tdssá 
Rauan raannan katsojata, 
Uron taskan tuntíata, 
Yammojen vakittajata?» 
Olipa lapsi lattialla, 

1. kuori irti. 

1. vaivaloisemmaksi. 

2. tyón. 



Poika píeni pankon paíissa, 
Tuop' on iuobon vastoayi: 

230. ȣi ole talossa tiissii 

Rauan raannan katsojata, 
Uron luskan tunliata, . 
Kivun kiinni ottajata, 
Vammojen vakitUijata; 
Onpi toisessa talossa. 
Aja toisehen talohon.» 

Vaka vanha WüinámOinen 
Laski virkkua vitsalla, 
Ajoa suhuttelevi, 

240. Ajoi matkoa palasen 

KeskimSista tieta myOten 
Keskimaischeu talohon, 
Kysyi kynnyksen takoa, 
Anoi alta ikkunaisen: 
»Oisiko talossa télssá 
Rauan raannan katsojata, 
Salpoa verisatehen, 
Suonikosken sortajata?» 
Akka oli vanha vaipan alia, 

250. Kielipalku pankon padssü, 
Akka varsin vastaeli, 
Hammas kolmi kolkkaeli: 
))£i ole talossa tSissa 
Rauan raannan katsojata, 
Verisynnyn tietajata, 
Kivun kiinni ottajata, 
Onpi toisessa talossa, 
Aja toisehen talohon.» 
Vaka vanha Wainamdinen 

260. Laski virkkua vitsalla, 
Ajoa suhuttelevi, 
Ajoi matkoa palasen 
YhmSistá tiets myüten 
Ylimáisehen talohon, 
Yli kynnyksen kysyvi, 

228: 3. uunipenkki. 
250: 1. suupaltti. 



so 



Lnusui lakkapuun Uikoa: 
»Oisiko talossa iñssií 
Rauan raannan katsojata, 
Tfimfin tul van tukkiata, 
270. Veren summan sulkiata?» 
Ukko oli uunilla asuva, 
Ilalliparta harjun alia, 
Ukko uunilta urahti, 
Ilalliparta paukutteii: 



dOd sulettu suuremmal 
Jalomniatki jaksettuna 
Luojan kolmeUa sanalli 
Syvan synnyn sdfttfimS 
Joet suista, jSrvet pSis 
280. Virrat niskalta vihaiset 
Lahet niemien nenisi^, 
Kannakset kapeimmílta 



"^^^<5^5f)¿>^ 



ü 



YMeksás Runo. 

^ümilmomen kertoo ukolle raudan synnyn 4 — ^66. Ukko her-- 
autaa ja lukee verensulkusanat; veri salpavJhm S67 — i48. 
uttaa poikansa voüeen tekoon, voüdee ja sitoo hactoan; W(U- 
n paranee ja kiütM Jumalaa avun saannüta 449 — 586. 



íitá vanha WáinSmOinen 
! korjasta kohosi, 
isi reesta nostamatta, 
Di ylentSlmattd, 
ista pirttihin tuleví, 
! kattojen ajaikse. 
iioahan hopea-tuoppi, 
la-kannu kannetahau, 
veSi Yáhaistükánd, 
Luistakana piiitá 
ta vanhan Wáinamüísen^ 
naetta jalón urohon. 
¿ko uunilta urahtí, 
íparta paukuiteli: 
siná üenet miehíási, 
Luka urohiasi, 
A on seitsemán venettd, 
to-konoa kaheksan 
poloinen polvestasi 
ialle lasketluna; 
t on muistaisin sanaset, 
1 en arvoa alusta 
' on rauta syDtynynníí, 
^anunna koito kuona»)> 
iloin vanha WdindmOincn 



Sanan virkkoi, noin nímesí: 
Ditse tiedn rauan synnyn, 
Arvoan alun terSksen: 
Urna on emoja ensin, 
30. Vesi vanhin veijeksia, 
Rauta nuorin veljeksifl, 
Tuli kerran keskimSinen.» 

»Tuo Ukko ylinen luoja, 
Itse ilmojen Jumala 
Hmasta ve'en eroitti, 
Veestü maati manterehen. 
Rauta on raukka syntymdttá, 
Syntymáttá, kasvamatta.» 

DÜkko ilmoinen Jumala 
40. meroí kahta kámmentSnsd, 
Mykelti molempiansa 
Yasemmassa polven pádssd; 
SiitS synityi kolme neittá, 
Koko kolme Luonnotarta 
Rauan ruostehen emoiksí, 
Suu sinervñn siitt¿ijiksi.» 

»Neiet kiiyá notkutteli, 
Astui immet pilven dártS 



29—258. Raudan synlysanat. 
36: 2. loi maaksi. 



»s 



Utarílla uhkuvilla; 

50. Náimiliá pakottavilbi, 
Lypsit roaalle maitojansa, 
Uiikutit utariansa, 
Lypsit maillc, l^'psil soiUe, 
Lypsit vienoille vesille.» 

»YJlsí lypsi mustan inaion 
Yanhimpainen neitoisia, 
Toinen valkean valutti 
Keskimüiuen neitosia, 
Kolmas puükUtti punaisen 

60. Nuorimp' inen neitosia.)) 

))Ku on ij7)si mustan inaion, 
Siita syntyi nieito-raula, 
Ku on valkean valutti, 
Siit' on tehtyna tentksot, 
Ku on puikuttí punaisen, 
Süt' on saatu rüüky-rauta.» 

))01ipa aikoa váháinen, 
Rauta tahteli tavata 
Vanhempata veikkoansa, 

70. Kaya tulta tuntemahan.» 
))Tul¡ tuhniaksí nipesi, 
Kasvoi aivan kauheaksi, 
Oli polttoa poloisen, 
Rauta raukan veikkoscnsa.» 

Rauta püiisi piilemííhan, 
Piilemiihan, süilyíníihan 
Tuon tuiuian tulon kasista, 
Suust;i valkean vihaisen.)) 
»S¡ita sitto rauta piili, 

80. Seka pulí, jotta sailyi 
Hciluvassa heltehessa, 
Lflikkyvflssíi Ulhlohessii, 
Suurimmalla suon sclc'illa, 
Tuiman tunturin laella, 
Jossa joutsenet inunivat, 
Hanhi poiat liautelovi.» 



DRauta suossa soikottavi, 
Yeteldisessa venyvi, 
Piili vuoen, piili toisen, 
90. Piili kohta kolinannenki, 
Kahen kantosen vdlissfi, 
Koivun kolmcn jauren alia 
Ei toki pakohou püdsnyt 
Tulen tuimista kSsistd, 
Piti tulla toisen kerran, 
LSlhted tulen tuville 
Ast^üaksi tehtSessdy 
3Iiekaksi taottaessa.» 
»Susi juoksi suota mydtei 

100. Karhu kangasta sanios!, 
Suo liikkui suen jülessfi, 
Kangas karhun kdmmenissj 
Siihen nousi rauta-nioste. 
Ja kasvoi terds-karanko 
Suen sorkkien sioille, 
Karhun kannan kaivamille.i 
))Synty¡ seppo nmarinen, 
Soka syntyi, jotta kasvoi, 
Se syntyi sysi-mdellü, 

110. Kasvoi hiiii-kankahalla, . 
Yaskinen vasara'kdessO, 
Pihet pikkuisct piossa.» 
»Ydlla syntyi llmarinen, 
^ PaivSlhl pajasen laati, 
Etsi paíkkoa pajalle, 
Levitysta lietsimillc, 
Naki suot^ salmekkehen, 
Maat^i mOrked vOhaisen, 
Ldksi tuota katsomahan, 

120. Likeltd tdhySmdhdn, 

Tuohon painoi palkehensa, 
Tuohon ahjonsa asetti.D 
))Jo joutui suen jslille, 
Karhun kantapáSin sioille, 



fi2: 3. pfihmcá, taotl.iva rauta. 
60: 3. Uovn, inalmi-raula. 



i 97: 1. asckaluksi; keihááksi. 



98 



autaiset orahai, 
iset tíerottímet 
luuriila jdliliS, 
L kümmenen tíloilla.» 
)vi sanalla tuolla: 
»inaa rauta raukka, 
et kurjassa tilassa, 
lessa asussa, 
sorkissa sutosen, 
arhun askelissal»» 
3lee ajattelevi: 
lostaki tulí^i, 
m tunkisin tulehen, 
n asettelisin?» 
ta raukka sapsdhtihe^ 
tibe, saikShtihe, 
luli tulen sanoinat, 
tuimat maininnaiset.)) 
ai seppo Ilmarinen: 

olko milláskéinü, 

polta tuttuansa, 
e heimoansa! 
ilet tulen tuville, 
a varustimille, 
kasvat kaunihíksi, 

ylen choksí, 
i raiekoiksi hyviksi, 
L nauhan páüttimíksi.»» 
y on páivyen perüstfi 
suosta sotkettibin, 
ita vellottihin, 
n sepon pajahan.» 
a seppo tulehen tunki, 
ijonsa ajeli, 

kerran, lietsoi toisen, 

kerran kolmannenki, 
vellinñ viruvi, 
la kohaelevi, 

t; pallit. 



Venyi vehnáisna tahasna^ 
Rukihisna taíkínana 
Sepon suurissa tulíssa, 
Umi-valkean váessá.» 

«Siinñ huuti rauta raukka: 
D^Ohoh seppo Ilmarinen, 
Ota pois ininua t^iültS 

170. Tuskista tulen punaisen!»» 
»Sanoi seppo Ilmarinen: 
)»»Jos otan sinun tulesta, 
Ehká kasvat kauheaksi, 
Kovin raivoksi rupeat, 
Vielfi veistát veljeüsí, 
Lastuat emosi lasta.»» 

»Siind vannoi rauta raukka, 
Vannoi vaikean valansa 
Ahjolla, alaisimella, 

180. Vasaroilla, valkkamilla, ' 
Sanoví sanalJa tuolla, 
Lausui tuolla lausehella: 
»))Onpa punta purrakseni, 
Kiven syánta syüSkseni, 
Ett' en veistá veikkoani, 
Lastua emoni lasta, 
Parempi on oUaksoni, 
Eleétkseni ehompi 
Kulkialla kumppalína, 

190. Kfiyvalla kasi-asenna, 
Kun syOd omaa sukua, 
Heimoani herjaella.)»> 

«Silloin seppo Ilmarinen, 
Takoja ifln-ikuínen 
Rauan tempasi tulesta, 
Asetti alaisimelle, 
Rakentavi raukeaksi, 
Tekeví ter¿ikaluiksi, 
Keiháiksi, kirvehiksi, 

200. Kaikenlaisiksi kaluiksi.» 



163: 3. taikinana; sekona. 



vVicl* olí piLkuisla vajalla. 
Rauta raukka tarpehessa: 
Eipa kiehu rauan kicli, 
Ei sukeu suu teriiksen, 
Rauta ei kasva karkeaksí 
liman veessa kastumatiaj» 

»Süt¿i seppo Ilinarinen 
Itse tuota arvelevi, 
Laati píkkuisen poroa, 
210. Lipeáistá liuottcli 

Terdksen teko-mujuiksi, 
Rauan karkaisu-vesiksi.» 

nKoitti seppo kieldldnsá, 
H}'^'in maistoi miclellansa, 
Itso tuon sanoiksí \irkki: 
daEí niinial hyvdt uiinuUc 
Teriiksen teko-vesiksi, 
Rautojen rakento-maiksí.»» 

»Mehiláínen maasta nousi, 
220. Sini-siípi mütlaliiista, 
Leulelevi, lülelovi 
Ympari sepon pajoa.» 

)Aiiu seppo sauoiksi vírkkí: 
»))MehíIainen mies kepeíi, 
Tuo sínioa süvessüsi, 
Kanna metta kielessasi 
Kuuen kukkasen nenástü, 
SeitsemíUi on heinan pdást^ 
Teraksille tolitáville, 
230.RauoíUe rakettavillel»» 

vllerhiiiSincn Uiien liutu 
Katselevi, kuuntelevi, 
Katseli kalon rajasta, 
Alia tuohen tuioUeii 
Rautoja rakett«nia, 
Teraksiü tehtavia.» 

)>Lenteá hyráhlele\i, 
Viskoi Hilen hirmuloita, 
Kantoi káíirniehen kah\j¿i, 
240. Maon mustia niujuja, 



250, 



260. 



1 270. 



Kusiaisen kutkelmoiia^ 
Sammakon salavihoja 
Teráksen teko-miiyuihin* 
Rauan karkaisu-vetehen 

»lt8e seppo Rmariaen, 
Takoja alin-omainen 
Luulevi, fljattelevi 
Mehiláísen tulieheksi| 
Tuon on mettfl tuoneha 
Kantaneheksi simoa, 
Sanan virkkoi, noin nio 
»i»Kas námSt hyvflt mini 
Teráiksen teko-vesiksi, 
Rautojen rakentamiksijn 

»Sühen tenq>asi ieriiki 
Siihen kasti rauta rauL 
Pois tulesta tuotaessa, 
Ahjosta otettaessa.» 

»Sai siitA ierds pahaki 
Rauta raivoksi rupesi, 
Petti vaivainen valansa, 
Sdi kun koira kunnians 
Veisti raukka veljeSnsS, 
Sukuansa suin piteli, 
Veren páásti vuoiamaba 
Hurmehen hurahtamahai 

Ukko uunilta urahti, 
Parta lauloi, pdá járShti 
»Jo nyt tiedn rauan syn 
Tajuan tavat terdksenj» 

»Ohoh sinua- rauta raí 
Rauta raukka, koito kiM 
TerSs tenhon pSivdlline: 
SiitdkO sina sikesit, 
SütS kasvoit kauheaks^ 
Ylen suureksi sukesül» 

DEt sá sílloin suuri ol 
Etká suuri, etká pieni. 



271-- 342. Raudan herjaussana 



s» 



Et kovin koreakana, 
lO.Etkd flijfilU dkflínen, 
Kun sa maitona makasit, 
Rieskasena ríuottelit 
Nuoren neiiosen nisissfl, 
Kasvoit immen kainalossa 
Pitkfin pilven rannan pfifilld, 
Alia taívahan tasaísen.» 

«Etkfl silioin suuri oUut, 
Et ollat süuri, etkd piení, 

kKon sa liejuna lepdsit, 
SeísoH selvfln/l vetenS 
: Souriminaila snon seldllS^ 
Toiman tnntarin laella, 
Mnotait tuolla maan moraksi, 
Haoste-muilaksi rupesit.)> 

lEtka silioin suuri oUut, 
Et ollat snnri, etkñ pieni, 
Kun sua hirvet suolla hieroi, 
I Penrat pieksi kankahalla, 
I Sosi sotki sorkillansa, 
|DO.Karíia kfimmenyisillfinsS.Y) 
I «Etkfi silioin suuri ollut, 
Et ollat suuri, etkfi pieni, 
Kan sa suosta sotkettihin, 
Maan moasta muokattihin, 
Vietihin sepon pajahan, 
Alie ahjon Dmarísen.)) 

»BtkA silioin suuri ollut, 
Et ollat snuri, etkfl pieni, 
Kan sa kuonana kohisit, 
lO.LSflLyit Iflmmínnfi vetenft 
Tuiídissa toli-sioissa, 
Vannoit vaikean valasi 
AhjoUa, alaisimella, 
VasaroiOa, valkkamilla,. 
Sepon seisonta-sioilla, 
Takehinta-tanterilla.» 



): 2. paljoita. 



»Joko nyt suureksi sukcnit, 
Áreáksi Srtelihit, 
Rikoit vaivainen valasi, 
320. SíJit kuin koira kunníasi, 
Kun sa syrjit syntyfisi, 
Sukuasi suin pitelit!» 

»Ku kSski pahalle tyíJlIe, 
Kenp' on kehuolie kehoitti, 
Isosiko vaí emosi, 
Vaiko vanhin veljiasi, 
Vai nuorin sisariasí, 
Vaiko muu sukusi suuri?» 

))£i isosi, ei emosí, 
330. Eika vanhin veljiasi, 
Ei nuorin sisariasi, 
Eikd muu sukusi suuri, 
Itse 4eit tilma tyOtíí, 
Katkoit kalman karvallista.» 

))Tule nyt tyOsi tuntemaban, 
Pahasi parantamahan, 
Enncn kun sanon emolle, 
Vanhemmallesi valitan, 
Enemp' on emolía tyótfí, 
340. Vaiva suuri vanhemmalla, 
Kun poika pahoin teke\i, 
Lapsi tuhmin turmelcvi!» 

))Piaty veri vuotamasta, 
Hurme huppelehtamasta, 
Paallehi parajámástá, 
Riuskumasta rinnoillení. 
Veri seiso kuni seiná, 
Asu hurme kuni aita, 
Kuin miekka meressSi seiso, 
350. Saraheiuii sammalessa, 
Paasi pellón pientaressa, 
Kivi koskessa kovassa!» 

Vaan jos mieli laatinevi 
Liikkua lipeSmmdstí, 



343—416. Veren sulkusanat. 



58 



Xiin s& liikkuos lihnssa, 
Sokd luissa luistaollos, 
Sisdssá sinun parcmpí, 
Alia kalvon kauniliiinpi 
Suonissa sorotUimassa, 

3G0. Soká luissa luistamassa, 

Kun on niaahan vuotamassa, 
Rikoille ripajamassa.» 

nEt sil inaito maahan joua, 
Nurniehcn veri vialoin, 
Miesten henipu küinikkohon, 
Kumpuhun urosten kuita, 
Syíiiiimessa sinun siasi, 
Alia keuhkon kellarisi, 
Sinne siirraite valchen, 

370. Sinne juoskos joutuisiistí, 
Et ole joki juokseniahan, 
Etká lampí laskemahan, 
Suo-hete solottamahan, 
Vene-Iolti vuotamahan.» 

íiTyy'y nyt tyyns lippumasta, 
Punainen putoamasta, 
Kun et tyy'y, nün lyrehyl 
Tyylyi ennen Tyrjiin koskí, 
Joki Tuonelan tyrehtyi, 

380. Meri kuivi. Uiivas kuivi 
Sínci suurna poula-vuonna. 
Tuli-vuonua Yoimatoinna.» 
i^Jos et tuostana totelle, 
Vieron muita muistet alian, 
Uuet keinot keksitahan: 
Huuan Hiiestd patea, 
Jolla verta keitetáh(in, 
Hnnnetta varístctahan 
Dman tilkan típpumatta, 

390. Punaisen putoamatta, 

Veren maahan vuotamatta, 
Hurinehen hurajamatta.» 

»Kun e¡ lie minussa miesl¿i, 
Urosta ukon pojassa 



T¿im¿in tulvan tukkiaksi, 
Suonikosken sortajaksi, 
Onp^ on taatto taivahinen, 
Pilven pflfillinen Jumala, 
Joka míehistIL pñtevi, 

400. Uroliista kelpoavi 

Veren suuta sulkemahan, 
Tulevata tukkimahan.» 

»0i Ukko ylinen luoja, 
Taivahallínen Jumalal 
Tule tanne tarvittaissa, 
Kay tdnne kutsuttaessa, 
Tunge turpea kfitesi, 
Paína paksu peukalosi 
Tukkcheksi tuiman reído, 

410. Paikaksí pahan verdjiín, 
Vefi pdflUe lemmen lehti, 
Kulta-lumme luikahuta 
Veren Uelle telkkímeksi, 
Tulevalle tukkeheksi, 
Jott^ ei parsku parraUeni, 
Valu vnate-rievuilieniU 

Silla sulki suuD vereltfi, 
Tien on telkki hurmehelta. 
Pañi poikansa pajahan 

420. Tekemáhan voitelua 
Noista heinfln helpehistS, 
Tuhat-latvan tutkamísta, 
Me'en maahan vaotajista, 
Simatilkan tippujista. 

Poikanen meni pajahao, 
Ldksi voitehen tekahon, 
Tuli tammi vastahansa, 
Rysytteli tammeltansa: 
»Onko mettd oksiOasi, 

430. Alia kuoresi simoa?» 



399: 3. káyttáá; lepsii. 
419--500. Voiteen luku. 
421* 3. kaunoista. 



97 



oimi taíten vastoavi: 
ránSpd eiiisená 

típpui oksülení, 

latvalle rapatti 
sUI pirisevistá, 
iroista haihtuvista.» 
;i tammen lastuloita, 
i morskan murenemia, 
heiniá hyviS, 
loja monen-n^kója, 
ei nñhá náilld maílla 
ín paikoin kasvaviksi. 
levi pa'an tulelie, 
i keiton kiehuinahan 
ind tammen kiioriloita, 
iá hyvan-ndkojá. 
ka kiehui paukutieli 
maista kolme yOtS, 
le páíved kevdistá; 

kalsoi voitehia, 
o voitehet vakaiset, 
ehet alin-omaiset. 
ole voitehet vakaiset, 
ehet ahn-omaiset; 

heinid lisdksi, 
loa monen-nddista, 
olí tuotu toísíalta, 
li taipalen takoa 
isáM loílsíalta, 
)ksalta katsojalta. 
ítti víeld yOtá kolme, 
ahán yheksán yótd, 
avi pa'an tulelta, 
elevl voitehia, 

voitehet vakaiset, 
ehet alin>omaiset. 

ipa haapa haaraníekka, 
'OÍ pellón píentarella, 

1 murha murenti poikki, 
arakas. 



470. Kaikki kahtía hajotti; 
Voiti niíllá voitehílla, 
Katsoí nüllá katsehíUa, 
Itse tuon sanoíksí virkki: 
))Kmi lie náíssü voitehíssa 
Vían páSlle vietftvatá, 
VammoUle valettavata, 
Haapa yhtehen paratkos, 
Ehommaksi entist£lsi!» 
liaapa yhtehen paraní, 

480. Ehommaksi entístánsü, 
Kasvoí páidtd kaunihiksí, 
Alta aivan terveheksi. 
Siítá koíttí voitehia, 
Katselevi katsehia: 
Koittelí kiven koloíhin, 
Paasien pakahtumihín. 
Jo kivet kivihín tarttui, 
Paaet paatehen rupesí. 
Tuli poikanen pajasta 

490. Tekemasta voitehia, 
Rasvoja rakentamasta, 
Ne tyOntí ukon kfttehen: 
))Siin' on voitehet vakaiset, 
Katsehet alin-omaiset, 
Yaikka vuoret voitelisit, 
Kaikki kalliot yheksi.i» 

Koki ukko kielelldnsSi, 
Maistoi suullansa sulalla, 
Tunsi katsehet hyviksi, 

500. Voitehet vakaisiksi. 

Siita voiti WSinámóistá, 
Pahoin tullutta paranti, 
Voiti alta, voiti paáltá, 
Kerta keskefi sivalti, 
Sanovi sanalla tuolla, 
Lausui tuolla lausehella: 
))En liiku omin lihoiní, 
Liikun luojani lihoilla, 



507—516. Turvaussanal. 



8 



S8 



En vSily omin vfikini, 

S10.Váikyn váelld kaikkivallan, 
En puhu omalla suulla, 
Puhelen Jumalan suulla, 
Josp' on muUa suu suloinen, 
Suloisempi suu Jumalan, 
Jospa on kaunoínen kdteni, 
Kdsí luojan kannihimpi.D 

Run oli voie pddlle pantu, 
Nuot on katsehet vakaiset, 
Murti se puoli-pydrryksihin, 

520. Wdindmóisen vdfinnyksihin, 
LyOkse sinne, lyOkse tdnne, 
Vaan ei Idyt^nyt lepoa. 

Niin ukko kipuja kiisti, 
TyOnti tuosta tuskapditd 
Keskelle Kipu m^ed, 
Kípuvuoren kukkulalle 
Kivid kivistámdhdn, 
Paasia pakottamahan. 
Tukun silkkíd sivalti, 

530. Senpfl leikkeli levyiksi, 

Senp' on katkoi kappaleiksi, 
Sitehiksi suoritteli, 
Sitoi niilld silkilldnsd, 
Kapaloivi kaunoisiUa 
Polvea pojan patoisen, 
Yarpahia WainflmOisen. 
Sanovi sanalla tuolla, 
Lausui tuolla lausehella: 
dSiteheksi luojan silkki, 

540. Luojan kaapu katteheksí 
Talle polvelle hyvalle, 
Vakaisille varpsjiillel 
Katso nyt kaunoínen Jumala, 
Varjele vakainen luoja, 
Jott' ei vletaisi vioille, 
Varamoille veallettaisil» 
Siitá vanha Wáinamüinen 



539—546. Sidesanat. 



554: 



Jo tunsi avun toiisen^ 
Pian paasi terveheksi, 

550. Liba kasvoi kaunihiksi, 
Alta aivan terveheksi, 
Keskea kivuttomaksi, 
Yierilta viattomaksi, 
Paalta paarmehettomaksi 
Ehommaksi entistansa, 
Paremmaksi tuonnoistan 
Jo nyt jaksoi jaika kdyS 
Polvi polkea kykeni, 
Ei nuuru nimeksikana, 

560. Yaikerra vahaistakana. 
Siita vanha WainamOr 
Siirti silmansa ylemma, 
Katsahtavi kaunihisti 
Paalle paan on taivoseh 
Sanovi sanalla tuolla, 
Lausui tuolla lausehella: 
DTuoltapa aina armot ki 
Turvat tuttavat tulevat 
Ylahalta taívahasta, 

570. Luota luojan kaikkivallai 
»01e nyt kiitetty Juma 
Ylistetty luoja yksin, 
Run annoit avun minull 

• Tuotit turvan tuttavasti 
Noissa tuskissa kovissa, 
Teran rauan raatamissa! 
Siita vanha WaindmOi 
Yiela tuon sanoiksi virk 
^Elkatte etínen kansa/ 

580. Kansa vasta kasvavainei 
Yeikaten venetta tehktf, 
Uhkaellen kaartakana, 
Jumalass' on juoksun m 
Luojassa lopun asetus, 
Ei uron osoannassa, 
Yail assa vakevankanal» 
2. arvetlomaksi. 



Kymmenes Runo. 



WitiniknSinen tutee kotia ja kehoittaa Ilmarista WhtenUiUifi Poh- 
fí neüUl kosimaan, jonka olisi sammon takomaUa amaüsefoa 4 — 100. 
normen d lupa'a sinü ümoima ikünd Pohjolaan IcthteU, jonka Whdeii 
^ámUmSisen tüyiyy mavüa mahdülansa laiUaa hünen vastoin tahto- 
M matkaan 101 — ^00. Ilmarínen tulee Pohjolaan, otetaan hyvMi 
tíaan ja laüekum sammon taontaan 201 — 280. Ilmarínen takoo 
mmon ja Pohjolan em&nUi saattaa sen Pohjolan kivimükeen 281 — 432. 
normen pyytM neitUt tySnsd palkaksi; neiti teeskelee esteitü ja sanoo 
vidü kodista jouta/oansa 455 — 462. Ilmarínen saapi purren, por- 
'aa kotiinsa ja kertoo Wiündmxiiseüe jo sammon Pohjolaan takoneensa 
63—510. 



Vaka vanha WáinámOiuen 
Oití mskean orihin, 
Pañi varsan valjahisin, 
Ruskean re'en etehen, 
Itse reuoikse rekehen, 
Kohennaikse korjahansa. 

Laski virkkua vitsalla, 
Helfih^tti helmisvyOllfi, 
Virkku juoksi, matka joutui, 
10.&eki vierí, tie lyheni, 
Jalas koivuinen kolasí, 
Vemmel piukki pihlfi\jainen. 

Ajavi karettelevi, 
Ajoi soiia, ajoi maita, 
Ajoi aavoja ahoja, 
Kalki pHivftn, kulki toi&en, 
Xün pdivíillft kolmannella 



Tuli pitkdn sillan pfiühdn, 
Kalevalan kankahalle, 

20. Osmon pellón pientarelle. 
Siind tuon sanoíksi vlrkki, 
Itse lausuí ja pakisi: 
»SyQ susi unen nákid, 
Tapa tauti Lappalainenl 
Sanoi ei saavani kotihln 
EnSmpi elüvin silmin 
SinS ilmoísna ikáná, 
Kuuna kuUan valkeana, 
Naüle Wáindlán ahoille, 

30. Kalevalan kankabillc.» 

Siitá vanha Wainámoinen 
Lauleleví, taitelevi, 
Lauloi kiiusen kukka-latvan, 
Kukka-lfitvan, kulla-lehvan, 



60 



Lalvan lyiínti taivahiiUe, 
Puhki pílvien koliotli, 
Lehvíit ilnioille levilli, 
Ualki taivahan hajotti. 
Laulcltivi, tailelevi, 

40. Lauloi kuun kumottamahan 
Kultii-lalva kuusosohen, 
Lauloi oksillcn otavan. 

Ajavi karettelcvi 
Kohü kullaista kotia, 
Alia pfiin, pahoíUa mielin, 
Kaikeiv kallolla kypiirin, 
Kun oli seppo Umarisen, 
Takojan hln-ikuíson 
Luvannut lunastimoksi, 

5(K Ornan p^Ansii pfifistimeksi 
Pimdihiln Pohjolahan, 
Summiüían Sariolalum. 

Jop' on seisoltiú oroiien 
Usinon uuen pollón p«1i1hán, 
SUUI \anha \V¿l¡n(lm(iinen 
PililUt korjasta kohoUi« 
Ruuluvi )>4\jasla panke, 
llílke hiUi-huonohosla. 
Vaka vanha WSinaiui^inon 

60l1(so pístíhe pajuhiuu 
Síeír on seppo Umartnen 
Takvvi UipuUelovu 
S;moi seppo llmarínon: 
»0i sie vanha Wáüíanii^inen^ 
Xiss' olel vükon \iip\n\nnd, 
Kaíkon aíkasi usunulS 

Wika v;ftuhA NV^inatnC^ínen 
Ik^e luoii s^jinoiksi \iriU: 
^tuoir olou >ukot\ \üp}Q\ma. 

hme^ssa IVhjv^*ass.t. 

I lukunut I tpm UuUtvK 



SiiUl scppo Umarinen 
Sanan virkkoi, noin nimes 
»0i sie vanha WáínSmdine 
TieUijá ián-ikuincn, 
MitS lausut matkoiltasi, 
80. Tultua kotUuville?» 

Virkki vanha WflinSmdin 
nÁijá on mulla lausumista: 
Onp' on neiti Pohjolassay 
Inipi kylmássá kylássá, 
Jok' ci suostu sulhosihio, 
Mielly mieluin hyvihin, 
Kiitti puoli Pohjan maata, 
Kun onpi kovin korea: 
Kuuhut paistoi kulmaloilta 
90. Páivd rinnoilta risoitti, 
Otavaínen olkapáiltü, 
Seitsentahtinen seldltaj» 

ftSinS seppo Umarinen, 
Takoja íSn-ikuínen, 
dlic ncitts noutamahan, 
Pááta kassa katsomahan, 
Kun saatat takoa sammon 
Kirjo-kannen kiíjaella, 
NÜQ saat neion palkastasi 
100.Ty6sUlst l\-tOn ihanan.» 

Sanoi seppo Umarmen: 
vOhoh vanha WSinámtfinc 
Joko sie ininun lupasit 
Pimeáhiln Pohjolahan 
OnKin pSási paásiimeksi, 
Ilsesi lunasUmeksi! 
Kn sin;! pilkand ikánS, 
Kuuna kuUan valkeana 
l.ahe Podytiim lo\iUe, 
llCV SmoUn s^iivoksiUe, 
Mieslen syiSjüie sioiUe, 
Trvv^len up0ll,*iiile^ 

SúU \uiiha Wáiinámoin 
líise iu^ni soiioiksi virkki 



61 



^\ieV on kumma toinen kumma, 
Onp' on kuusi kukka-latva, 
Kukka-latva , kulta-lebvñ 
Osmon pellón pientarella; 
Kuuhut latvassa kurootti, 
). Oksilla otava seisoi.D 
Sanoi seppo Ilmarinen: 
ȣn usko toeksi tuota, 
Kan en kfiyne katsomahan, 
Nahne ndilld sflmilldni.» 

Sanoi vanha WSÍDdmdinen: 
DKun et usko kuitenkana, 
Lübtekámme katsoroahan, 
Onko totta vai valetta!» 
Lflhettíhin katsomahan 
0. Tuota kuusta kukka-pdSltd, 
^'ksi vanha Wdindmdinen, 
Toinen seppo Umarinon; 
Sitte tuonne tultuansa 
Osmon pellón pientarelle 
Seppo seisovi likelld, 
Uutta kuusta kummeksivi, 
Kiin oli oksilla otava, 
Kuuhut kuusen latvasessa. 
Sünd vanha Wdindmtfinen 
40.1tse tuon sanoiksi virkki: 
»Nyt sinfi seppo veikkoseni 
Noose kuuta noutamahan, 
Otavaista ottamahan, 
Kolta-latva kuusosesta!» 
Sütfl seppo Ilmarinen 
Noasi puuhun korkealle, 
Ylahfiksi taivahalle, 
Nousi kuuta noutamahan, 
Otavaista ottamahan 
iO. Kulta-latva kuusosesta. 
Virkki kuusi kukka-latva, 
Lausuí lakka-pfiñ pet¿ij¿i: 
•Voípa miestíí mieletoíntá, 
Ákki outoa urostal 



Nousit outo oksilleni, 
Lapsen mieli latvahani 
Kuva-kuun on nouantahan, 
Valetáhtyen varaban.» 
Silloin vanha WainSmiJinen 

160. Lauloa h\Tahtelevi, 

Lauloi tuulen tuppurihin, 
Ihuan raivohon rakenti, 
Sanovi sanalla tuoUa, 
Lausui tuolla lausehella: 
»Ota tuuli purtehesi, 
Ahava venosebesi 
Vieii vieretellaksesi 
Pímoabán Pobjolabanl» 
Nousi tuuli luppuribin, 

170. lima raivohon rakontui, 
I Otti seppo Ibnarisen 

Vieíi vületellíiksensü 
Pimccih/in Pobjolahan, 
Summahan Sariolaban. 
Siina seppo Ilmarinen 
Jopa kulki, jotta joutui, 
Kulki tuulen tieta myíJten, 
Abavan ratoa myOten, 
Yli kuun, aiatse paiváln, 

180. Otavaisten olkapííitso; 
Paátyi Pohjolan piballe, 
Sariolan sauna-tiello, 
Eika bSntíi koirat kuullut, 
Eikii baukkujat havannut. 
Loubi Pohjolan emüntd, 
Pobjan akka harvabammas, 
Tuop' on páiityvi piballe, 
Itse ennatti sanoa: 
))Mi sin el lienet miehidsi, 

190. Ja kuka urobiasi, 

Tulit tánne tuulen ticta, 
Abavan reki-ratoa, 



161: 3. (iiiilíaispaaksi. 



Eikd koirat kohti hauku, 
YUla-hfinndt virkkaele!» 

Sanoi seppo Ilmarinen: 
»En md tdnne tuilutkana 
Kyldn koírien kuluíksí, 
Villa-hantien vihoiksi 
NaiUen ouoillen ovillo, 

200. Verájille vierahille.» 

Siitñ Pohjolan emdntá 
Tutkaeli tullehelta: 
AOletko tullut tuntemahan, 
Kuulemahan, tietdmShán 
Tuota seppo Umarista, 
Takojata taita vinta? 
Jo on viikon vuotettuna, 
SekSi kauan kaivattuna 
Naille Pobjolan perille, 

2Í0. üuen sammon laaintahan.» 
Se on seppo llmnrinen 
Sanan virkkoi, noín nimesi: 
y>Lienen tullut tuntemahan 
Tuon on seppo Dmarisen, 
Kun olen itse Dmarlnen, 
Itse taitava takoja.» 

Louhi Pohjolan emñnts, 
Pohjan akka harvahammas 
Pían pistihe tupahan, 

220. Sano vi sanalla tuolla: 
«Neityeni nuorempani, 
Lapseni vakavimpani, 
Pane nyt pSdllesi parasta, 
Varrellesi valkeinta, 
HempeintS helmoillesi, 
RipeintS rinnoillesi, 
Kaulallesi kaunihinta, 
Kukkeinta kulmillesi, 
Poskesí punottamahan, 

230. NákOpáási náyttámáhán ! 
Jo on seppo Ilmarinen, 
Takoja i¿ín-ikuínen 



Saanut sammon laaintahan, 
Kirjo-kannen kirjaniahanj 
Tuop' on kaunis Pohjan I 
Maan kuuiu, ve'en valió 
Ottí vaattehet valitut, 
Pukehensa puhtahimmat, 
Viitiseikse, vaatiseikse, 

240. Pdd-somíhin suorítseíkse, 
Vaski-pantoihin paneikse, 
Kulta-vtfíhin kummítseibe. 

Tuli aitasta tupahan, 
Kaapsahellen kartanolta, 
SilmisUinsñ sirkeánfi, 
Rorvistansa korkeana, 
Kaunihlna kasvoiltansa, 
Poskilta punehtivana, 
Kullat riippui rínnan pftflIU 

250. ?Mn pddlld hopea! huohtL 
Itse Pohjolan emtotA 
Kflytti seppo ümarisen 
Noissa Pohjolan tuvissa, 
Sariolan salvoksissa, 
SíellS syOtti sy5neheksi, 
Juotti miehen juoneheksi, 
Apatti ani hyvdksi; 
Sai tuesta sanelemahan: 
i^Ohoh seppo nmarinen, 

260. Takoja idn-ikuinen, 

Saatatko takoa sammon, 
Kirjo-kannen kirjaella 
Joutsenen k^iiSn nendstd, 
Maholehmñn maitosesta, 
Ohran pienestft jyvfistfi, 
Kesd-uuhen untuvasta, 
Niin saat neion palkastasi, 
TyOst/Ssi tytOn ihanan?» 
Silloin seppo Ilmarinen 

270. Itse tuon sanoiksi virkki: 



! 239. puki viidenlaisiin vaatteisün. 



anen takoa sammon, 
kannen kalkutella 
nen kynán nenástd, 
ehmñn maitosesta, 

pienest^ jyvdstá, 
luhen mituvasta, 
»len taivoa takonut, 
kantta kalkuttanut 
alkusen alutta, 
*¡hman tehtyisettd.» 
»i sammon laaintahan, 
iLamien kirjontahan, 
paikalta pajoa, 
li sepinkaluja, 

paikaDa pajoa, 
oa, ei paletta, 
alaísintana, 
ita, varttakana. 
ío seppo Hmarinen 

vírkkoi, noin nimesi: 
»' on epáelkohot, 

kesken heittñkohdt, 
Q mies pahempikana, 
untelompikanal» 
abjoUen alusta, 
;tft lietsehelle 
maUla mantereilla, 

peltojen períllA. 
pAivdn, etsi toisen, 
i^Anfl kolmantena 
Irjava kivonen, 
nkko vasiahansa; 
1 fteppo seisottihe, 

tulen rakentí, 

laati palkehia, 

ahjoa asetti. 

seppo Dmarínen, 

ifln-ikuinen 

Ihii rahtuakaan ennen tefaiy. 



TmiLi ainebet tulehen, 
310. Takehensa alie ahjon, 
Oiti oijat lietsomahan, 
Vákipuolet vfldntdmfihdn. 

Oijat lietsoi Itfyhytteli, 
V^ki-puolet vdfinnéltteli 
Kolme pdiveA kesAistfl, 
Ja kolme kesdistá ytttíi, 
Kivet kasvoi kantapflihin, 
Vahat varvasten sioille. 

Niln pfiivfinfi ensimfiisnfi 
320.1tse seppo Ilmarmen 
Kallistíhe katsomahan 
Ahjonsa alaista puolta, 
MítSi tullehe tulesta, 
Selvmnehe vaikeasta. 

Jousi iimgelkse tulesta, 
Kaari kulta kuumoksesta, 
Kaarí kulta, pAd hopea, 
Varsi vasken kirjavainen. 

On jousi hyvfln ndkoinen, 
330. Vaan onpi pahan tapainen: 
Joka pdívft pA^in kysyvi, 
Parahana kaksi pAfitA. 

Itse seppo Dmarínen 
Ei tuota kovin ihastu, 
Kaaren katkaisi kaheksi, 
SiitA tunkeví tulehen; 
Laitti orjat lietsomahan, 
VAkípuolet vAAntAmAhAn. 

Jop' on pAivAnA jAlestA 
340. Itse seppo Dmarínen 
KaUistlhe katsomahan 
Ahjonsa alaista puolta; 
Veno tungeikse tulesta, 
Puna-pursi kuumoksesta, 
Rokat kuilan kirjaeltu, 
Hangat vaskesta valettu. 

On veno hyvAn nAkdinen, 
Ei ole hyvAn tapainen: 



M 



HuotUí lühtjfií KOtalian, 
'tWh 'Viir\HÚiisUa Uippelolion. 

He 011 fi<¥p|H) llrnarinon 
Ki íhiiMiu tuoUikana, 
ViMioii inurMkakHÍ murontí, 
Tutikovi luli-MÍaliaii; 
LiiiUi orjal liotBomahan, 
Y/Ikipuolol vaantfimfilUin. 

Jo p/livílnA kolinanicna 
llHo Moppo lliuarinon 
KalÜMlilio kataoinalian 
300. Algonsa alaisln puoUa; 
Ilioho Umgoikso tulosla, 
Sarvi kulta kuumoksesta, 
OUaHsa utavau i^hU, 
PMHHd píiÍNAn pyOrylilinoiu 

Ou Ilioho hyvjiu naLoiiion, 
K¡ oio h)N<1u tapainen: 
\lot8<iH8ii tuakaoio\í> 
Maioh luaahau kaaU'lovL 

Si^ ou soppo Uinariuon 
UTVV Ki iha^lu Uiolakaiía^ 

Ut^luu^u K'ikkoU paloiksi^ 
Siil^ luukoNi lulohon; 
U^iiUi oi;jiil Uol«oiu^u)> 
Y<ükipM\4<'l N^ianUlitt^bau. 

;^X tc^ t^itM tumuA^^rt^M^ 

tv'T^^ tlAlli^x X«;4i X^Nnsi 
U^(S>Mift |V4Uie« ivMsüsj^ 



Se on seppo Ilmarmen 
Ei ihastu tuotakana, 
Aoran katkaisi kaheksi^ 
390. Alie al^onsa ajavi; 

Laittoi tuulet lietsomahan, 
Vfiki-puuskat v&ánUm&han 
Lietsoi tuulet lüyhytteli, 
Itd lietsoi, lietsoi Idnsi, 
Ete]£i enemmña lietsoi, 
Pohjainen kovin poroUí, 
Lietsoi pñivün, lietsoi tois 
Lietsoi kohta kolmannenki 
Tuii tuiski ikkunasta, 
400. Sdkehet ovesta sáykkyi, 
Toiuu nousi taivahalle, 
Savu pilvihin sakenL 

Se on seppo Dmarinen 
Pñiván kolmannen perdsti 
KallisUhe katsomahan 
AlijoDsa alaista puoHa; 
i N&ki saminon syntyváksi, 

Kiíjo-kaiinen kasvavaksL 
1 Süiá seppo nmarínen, 

410.Takoja idn-ikuinen 
Takoa laputlelevi, 
L\6d hunihyllelevi, 
T^koi sanunon laítavasti: 
laiUhan od jauho-myllyíi 
Tob^íliea OD sQoIft-myUyi 
Rsjihii-ai\tt}ii kolmanlehei 
I SüU janlMM aosi samp 

I iari«^-LiBsi küknltdi, 

XmiIm punnu pahlahesi 
4:^X Ykftt pumm syiMáTiA, 
T«w$ea jMilm aiydláTiA, 
Ik^A^iuxuBNfft k^tü-pilo^a. 

Xm tkfe>4tti Foli^iaD ak 
nmlcw». >«a<^ s^DÉBion su 



K>llkV '1M9IA* illlil^dta* 



4.* 



■iMrüt. 



65 



an kivimSkehen, 
1 vaskisen sisdhSn 
9n lukon ta'aksi; 

juuret juurrutteli 
5n sylén syváhün, 
i juurti maa-emáhan, 

vesi-viertehesen, 
nnen koti-mákehen. 

seppo Dmarinen 

anelemahan, 

virkkoi, noin nimesi: 
nyt minuUe neiti, 
íi sampo valmihiksi, 
:ansi kaunihiksi?» 
•' on kaunis Pohjan tytto 
án sanoiksi virkki: 
)a tássa loisna vuonna, 

kolmanna kesdná 
kukutteleisi, 
a laulattaisi, 
nü menisin muunne, 
marja muille maille!» 
tdmS kana katoisi, 
hanhi hairahiaisi^ 
. emosen tuoma, 
uola pois menisi, 
)a kdet katoisi, 
it liikahtaísi 

kunnahan kukuilta, 

harjun hartehilta.» 
S joua ilmankana, 
en neiti-páiviltáni 
tttiita tehtaviltá, 
Ita kiirehilta, 
on maalla poimímatta, 
rannat laulamatia, 
ittani ahoset, 
eikin IvdmattSni.» 



Siitü seppo Ilmarínen, 
Takoja ián-ikiiinen 
Alia pdin, pahoilla mielin, 
Kaiken kallella kyparin, 
Jo tuossa ajattelevi, 
Pitkin páatánsá pit^vi, 
Miten kulkea kotihin, 
470. Tulla maille tuttaville 
Pimeasta Pohjolasla, 
Summasta Sariolasta. 

Sanoi Pohjolan emántá: 
)>Olioh seppo Ilmarínen, 
Mit' olet pahoilla mielin, 
Kaiken kallella kypSrin, 
Laatisiko mieli menna 
Elo-maille entisille?» 

Sanoi seppo Ilmarínen: 
480. »Sinne mieleni tekisi 
Kotihini kuolemahan, 
Maalleni masenemahan.» 

SiiiS Pohjolan emántá 
SyíJtli miehen, juotti miehen, 
Istutti perahSn purren, 
Melan vaskisen varahan; 
Virkki tmílen tuulemahan, 
Pohjasen puhaltamahan. 

Siita seppo Ilmarínen, 
490. Takoja iSn-ikuinen 
Hatkasi omille maille, 
Ylitse meren sinisen; 
Kulki paivSn, kulki toisen, 
Páivallapa kolmannella 
Jo tuli kotihin seppo, 
Noille syntyma-sioille. 

Kysyi vanha WainamiJinen 
Ilmaríselta sepelía: 
))Veli seppo Ilmarínen, 
500. Takoja ian-ikuinen, 

Joko laait uuen samnion, 
Kirjo-kannen kirjaelil?^ 
9 



66 



Sanoi scppo Ihnaríiien, 
Itsc laatia [>akisi: 
»Jopa jauhoi uusi sainpo, 
Kirjo-kansi kiiku,tteli, 



Jauhoi purnun puhtehesi 
Yhen purnun syOtávia, 
Toisen jauhoi myOtSviá, 
510. Kolniannen pielt¿ivia.)> 



^^6^5f)2P^ 



«7 



Ylidestoísta Runo. 

LenmnMinen lühtee Saaren murisukuista neittü kosimaan i — UO. 
wm piiat ensin pilkkaavat hüntci, muUa tulevat pian liianki tutuksi 
hen kanssansa 444 — 486. Yhtcí Kyllikkid, jota varten oli lUh- 
íifi, 61 saa hyvcüld suostumaan, jonka Whden lopulta ryostcLcL hünen 
tt»e/tó, nakka'aa rekeen ja Itlhtee matkalle 487 — 272. Kyllikki itkee 
1 jMm enUtímki Lemmnküisen sotahalua; Lemminküinen lupa'aa ei 
tóflo» lahtecL sotaan, jos Kyllikki lupaaisi, ei müloinkaan juoksmnella 

¡á, ja kumpanenki vannoo pysydksensd 273 — 344. Letmninkciisen 
iimtm nuoresta miniüstUnscL 345 — 402. 



Aika on Ahtia sanoa, 
Yeitikkatá vieretella. 
Ahli poika Saarelainen, 
Tuo on líelo Lcminin' poika 

I Kasvoí koissa korkeassa, 
I'Uona armaban emonsa 
Uajimman lahcn perilla, 
Kaukoniemen kainalossa. 
Raloiu siinü Kauko kasvoi^ 

WAhti ahvenin yleni, 
Tuii mies mitü parahin, 
Puhkosi puna-verinen, 
Joka pdástdnsd pñtevi, 
Kohastansa kelpoaví; 
Vaan tuli vahan vialle, 
Tavoiltansa lurmiolle: 
Ain' oli naisissa clcijii, 
Vli (Jila Oilsüdissá, 
^oien impien iloissa, 



20. Kassa-paien karkeloissa. 

Kylli oli Saaren neiti, 
Saaren neiti, Saaren kukka, 
Kasvoi koissa korkeassa, 
Yleni ylen ehossa, 
Istuen ison inajoilla, 
Perapenkin notkumilla.. 

Kauan kasvoi, kauas kuului, 
Kaukoa tuli kosiat 
Neien kuuluhun kotihin, 
30. Kaunoisehen kartanohon. 

Kosi Páivá poiallehen, 
Eip' on mennyt Páivalahán 
Pdivdn luona paislamalhin 
Kesáisillá kiirehillií. 

Kosi Kuuhut poiallehen, 



20: 2. liypyissá; kisoissa; tanseissa. 
26: 3. morsianieksi anojat, 



88 



£ip^ on menuyt KuutoUihan 
Kuun luona kumottaniahan, 
Keh¿it ilman kieriamahan. 

Kosi Táhti poiallehen, 
40.E¡p' on mennyt Táhteláhííii 
Pitkin óitíi pilkkimahán 
Talvisilla taivahilla. 

Tulevi Wirosta sulhot, 
Toiset tuolta Inkereltii, 
Eip* on neiti mennytkünii, 
Itse vasten vastaeli: 
»Suotta kultanne kuluvi, 
Hopeanne hoikkenevi 
En lahe mina Wirolion, 
50. En lahe, lupoakana 

Wiron vetta souiamahan, 
Saarellista sauomahan, 
Syomáhán Wiron kaloja, 
Wiron lienta lipponiahan.» 

))Enka láhe Inkerelle, 
Penkerelle, piinkerelle, 
Sieli' on nálkii kaiken nalka, 
Puun nalká, parchen nálkii, 
Ve^en nálká, velmíin nalka, 
60. Rukihisen leiván nalka.» 

Tuop' on lieto Lemminkáinen , 
Itse kaunis Kaukomieli 
Lahteaksensa lupasi 
Saaren kukkoa kosihin, 
Tuota mointa morsianta, 
Kaunokaista kassa-paata. 

Emo kieltea kakesi, 
Varoitteli vaimo vanha: 
))Ellós menk5 poikaseni 
70. Parempihin itseasi, 
Ei suattane sinua 
Saaren suurehen sakulmnl» 

Sanoi lieto Lemminkáinen, 



Virkki kaunis Kaukomieli: 
»Jos en ole koiltani korea, 
Su^ultani aivan suuri, 
Mié valitsen varrellani, 
Otan maílla muo^oillani.» 

Aina kieltavi emonsa 
80. Lahtemasta lemmÍDkáistá 
Saaron suurehen sukuhun, 
Laajahan laji-perahan: 
))Siella piíat pilkkoavat, 
Naiset nauravat sinua.» 

Mita huoli Lemminkáinen, 
Itse tuon sanolksi virkki: 
))Kylla haa'an naisten nauní 
Soppityrskyt tyttaríen, 
Potkaisen pojan povchen, 
90. Kasi-kannon kainalohon, 
Siin' on paa hyvanki pillan 
Parahanki parjauksen.» 

Emo tuon sanoiksi virkki: 
))Voi poloinen páiviáni! 
Nauraisitko Saaren naiset, 
Pítaisit pyhaíset piiat, 
Niin siita tora tulisi, 
Sota suuri lankcaisi, 
Saisi kaíkki Saaren sulhot, 
100. Sata miesta miekkoinensa, 
Paallesi sínun poloisen, 
Yksinaisen ymparille.» 

Mita huoli LemminkSinen 
Varoituksista emonsa, 
Ottavi hyvan orosen, 
Valjasti valion varsan, 
Ajavi karittelevi 
Saaren kuuluhun kylSh&a 
Saaren kukkoa kosihin, 
110. Saaren mointa morsíauta. 



71: 2. suolanc; lalidotlaiie; salliltanc. 



87: 2. están; lopetan. 
88: 1. sala-nauramiset. 
92: 2. liavaistvksen. 



«» 



oi naiset Lemminkdista, 
ísti pilkkojansa, 
¡oi kummasti kujalle, 
isti kartanolle, 
orjansa kumohon, 
lán vieráhytti. 

lieto LemminkSlinen 
iuuta, váánti pSátá, 
[nustoa haventa, 
on sanoiksi virkki: 
e tuota ennen náhnyt, 

Dáhnyt, enká kuuUut, 

nauravan minulle, 
)ilkkoja suannut.» 
huoli Lemmiiikáinen, 
virkkoi, noin nimesi: 
Saarella sioa, 
Saaren manterella, 
leikki lyóSikseni, 
' tanhuellakseni 

impien iloissa, 
páien karkeloissa?)) 
3n impyet sanovat, 
1 neiet víistoavat: 
on Saarella sioa, 
Saaren manterella, 
leikki lydáksesi, 

tanhuellaksesi, 
isna kaskimailla, 
i-poikana paloUa, 

on laihat Saaren mailla, 
t hevoisen varsat.» 
huoli Lemminkáinen, 
úhe paimeneksi, 
üivñt paimenessa, 

impien iloissa, 
neitojen kisoissa, 
paien karkeloissa. 
ücto Leraminkáincn, 
unís Kaukomieli 



Jopa Mkú naisen naurun, 
PiStteli piian pilkan, 
Ei oUut sita tytdrta, 
Piikoa pyhintdkan^, 
Kuta han ei koskctellut, 
Jonk^ ei vieressS venynyt. 
. Yksi oli impi kaikkinansa 
Saaren suuressa su'ussa, 
Jok^ ei saos tu sulhasihin, 
160. Mielly miehi'in hyvihin, 
Se oli KyJlikki korea, 
Saaren kukka kaunokainen. 

Tuop' on lieto Lemminkáinen, 
Itse kaunis Kaukomieli 
Sa'at saappahat kulutti, 
Sa'at airot poikki souti 
Tuota neittcl saaessansa, 
Kyllikkiá pyytessiinsá. 

Kyllikki korea neiti 
170. Hánpá tuon sanoiksi virkki: 
«Mita kehno kierteletki, 
Rannan raukuja ajelet, 
TSáltá tyttojá kyselet, 
Tina-vditá tieustelet. 
En mil tasta ennen joua, 
Kun kiven kuluksi jauhan, 
PieksSn petkelen periksi, 
Huhmaren sukuksi survon. 

))EDkñ huoli huitukoille, 
180. Huitukoille, haitukoille, 
Mié tahon tasaiscn varren 
Tasaiselle varrelleni, 
Tahon muo'on muhkeamman 
Muhkeille muo'oilleni, 
Seká kasvon kaunihimman 
Kaunihille kasvoilleni.» 

OH aikoa vahaisen, 
Kului tuskin puoli kuuta, 



178: 2. imiruiksi. 



70 



Jo paivüiic'i iimutainauri. 

190. llUiiia niouiahana 
Xoitoset kisaolovi, 
Kaunokaiset karkolovi 
Manner-j)UoleJla saloa 
Kaunihilla kankahalhu 
KylJikki ylíniía iiuiita, 
Saaron kukka kuuliiísinna. 

Tuli veiiikká vero va, 
Ajoi líelo Lemmink¿iinen 
Orihillansa omalla, 

200. Valilulla varsallansa 
Keskelle kisa-ketoa, 
Kaunokaisteii karkeloa; 
Reutoi KylJikin rekchon, 
Koppoi neien korjahansa, 
Tuon asetti taljallensa, 
Liítti liistehyisillensa. 

Laski ruoskaüa lievoisla, 
Nauskahiilti nauhasclla, 
SiiUi laksi liukumaiían, 

210. Láhtiessansa sanovi: 
))£1kñtte minua immet 
Iliní antako ik¿in3, 
Minun táália kaynehoni, 
Tdaltd neien vioneheni!» 
))Jos elte totellc tuosla, 
Niin teille palia paneikse, 
Laulan sulhonne sotaban, 
Nuoret miehet miekan alie, 
Ettei kuuUa kuuna píiana, 

220. Naliá ümoísna ikíína 
Kujasilla kulkeniassa, 
Ahoilla ajeleniassal» 

KylJa Kyllikki valilli, 
Saaren kukka kuíkutteli: 
))Piiílst¿l jo minua poies, 
Laske lasta vallallensa, 



205: 3.talja 8.- o. kai'vaincn nahkacIi\uota. 



Kotíhinsa kulkcinahan, 
Luoksi itkevc'in einonsa!» 
»Jos ct laskca luvanne 

230. Kotihini kulkemahan, 
Vier on viisi veljeáui, 
Seitsemdn setáni lasla 
JflnOn jíilen polkiaksi, 
Neien j)afin perilDseksi.» 
Kun ei pañsnyt kuitenk 
Itse itkulle hyrSytyi, 
Sanan virkkoi, noin nime 
wJoutenpa poloinen synnj 
Jouten synnyin, joulen ka 

240. Jouten aikani elelin, 
.ío nyt sainki joutavalle, 
Miehelle initdttOmdlle, 
Suojihin soan kSvidn, 
Aína tuiman tappelian.» 

Virkki lieto LemminkSii 
Sanoi kaunis Kaukomieli: 
))Kyllikk¡ syánkSpyni, 
Minun maire marjuení, 
Ellos olko milldkdDd, 

250. En sua pahoin pitSne, 
Sylissáni syOessani, 
Kasíssani k^lyess^ni, 
SivuUani seistessdni, 
VieressS venyessáni!» 

))Mitap¿[ s\ni\ sureksit, 
Mitd huellen huokaelei, 
TuoUiko sin¿i sureksit, 
Tuota huoUen huokaelct 
LehmityytUi, leivatyyltS, 

260. Ja kaiken elon vahyytta 
))EliOs olko nriilldkSInd, 
Mont* on lehnu^^ minull 
Monta maion antajata, 

248: 2. makea; maajas. 

259: lehmatlóiuYxItá, leivátldmy>lli 



71 



n suolla Muurikkinen, 
i niáeilá Mansikkinen, 
5 Puolukka paioJla, 

syfímáttá soreat, 
latta kaunokaiset, 
illoin kytkeinistS, 
amuin laskemísta, 
vihkon heittámistS, 

suuruksen surua.» 
LO tuotaki suiisit, 
huolleii Imokoaísi^ 
o sukuni suurí, 
korkea kotini?» 
en 00 su'ulta suuri, 
íorkea koilta, 
lila tulinen rníekka, 
i va s¿iiJarauta, 
)i sukua suurta^ 

laji-perea. 
•n Hiiessa hiottu, 
issa kirkastettu, 
iiurennan sukuni 
aan lajíni kaiken, 
a tuli terállá, 
i sákeneválla.» 

parka huokoaiksc, 
on sanoiksi virkki: 

Ahti Leramin poika, 
lot minusta neittü 
:si puolisoksi; 
>iseksi kanaksi, 
nno valat ikuiset 
ia kciy¿lksesi; 
tiana tarpehella, 
ikana haluUa!» 

lieto Lemminkainen 
on sanoiksi virkki: 
)n mié valat ikuiset 
>ia kSyíikseni, 
s. o. míekanterá. 



KuUankana tarpehella, 
Hopeankana halulla! 
Sie itse vaiasi vanno, 
Et kyliá kay¿lksesi, 
Ilyvánki iiypyn halulla, 
Tanhu-juoksun tarpehella I» 
Siitá vannoivat valansa, 

310. Laativat iki-lupansa 
Eessü julkisen Jumalan, 
Alia kasvon kaíkkivallan 
Ei Ahin solia kayíi, 
Eika Kyllikin kyleS. 

Siitá lieto Lemminkainen 
Veti virkkua vitsalla, 
L(íi oritta ohjaksella, 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
))Jaa hyvasti Saaren nurniet, 

320. Kuusen juuret, tervas-kannot, 
Joit* olen kesün kávellyt, 
Talvet kaiket tallaellut, 
Piileskellen pilvi-iíilla, 
Paeten pahalla saallá, 
Tütü pyytá pyytessSni 
AJlia ajellessanil» 
Ajoa hypittelevi, 
Jo kohta koti nakyvi, 
Neiti tuón sanoiksi virkki, 

330. Itse lausui, noin nimesi: 
))Tupa tjüolla tuulottavi, 
Nálká-raunio nákyvi, 
Kenen onpi tuo tupanen, 
Kenen koti kunnottoman?» 

Se on lieto Lemminkainen 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
wEIá sie sure tuvista, 
Huokaele huonehista, 
Tuvat toiset tehtánehe, 

340. Paremmaiset pantanehe 
Hirveistá hirsikOistá, 
Parahista parsikoista.» 



Tí 



Sütü líeto LcmminkSinen 
Jo kohta kotíhin saapi 
Luoksi armaban emonsa, 
TykO valta-vanhempansa. 

Emo tuon sanoiksi virkki, 
Itse lausui, noin nimesi: 
»Viikon vüvyit poikaseni, 

350. Vükon raailla vierahilla.» 

Lausui lieto Lemminkáinen, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»Piti naiset naurellani, 
Kostoa pyhaiset piiat 
Pi¿jlnn¿ist¿í pitkán pilkan, 
Naurannoistansa minulle, 
Sain paraban korjabani, 
Tuon asetin taljalleni, 
Liitin liistebyisilleni, 

360. Alie viltin vierñbytin, 

Silla maksoin naisten naurun, 
Piikojen ilo-piannan.» 
))0i emoni kantajani, 
Áitini ylentájáni, 
Mita láksin, senpfi sainki, 
Kuta pyysin, sen tapasin; 
Pane nyt patjasi parabat, 
PebmeimmSt pSán-alaiset 
Maatani omalla maalla 

370. Nuoren neiteni kerailab 

Emo tuon sanoiksi virkkoi, 
Itse lausui ja pakisi: 



367: 3. polstarit. 



»01e nyt kiitetty Jui 
Ylistetty luoja yksin 
Kun annoit minidn i 
Toit byvSn tulen pu 
Oivan kankaban kxjá 
Aivan kenstin kebre 
Pulskin poukkujen ] 

380. Vaattebien valkasian 
tlise kiitá onneasi. 
HyvSn sait, byván t 
HyvSn luojasi lupasj 
Hyván antoi armollii 
Pubas on pulmonen 
Pubtabampi puolellai 
Vaikea merellá vaal 
Valkeampi vallassasi 
Sorea merella sorsa 

390. Soreampi suojassasi, 
Kirkas tábti taivabal 
Kirkkabampi kibloiss 
))Laai nyt lattiat la 
Hanki ikkunat isomi 
Seisottele seinát uu€ 
Tee koko tupa pare 
Kynnykset tuvan et< 
Uuet ukset kynnyks 
Nuoren neien saatus 

400. Kaunibin katsottuasi, 
Paremmaisen itseási, 
Sukuasi suuremmais 

378: 2. sieván; hyván. 
398: 2. ovet. 



"^^^'^Sl^^^á^ 



"A 



Kahdestoista Runo* 

KylÜkki vnohtaa valansa ja luhtee kylHUn, josta Lemminkíiinen 
kóvastt ja pMUM paikalla hylkaista hünen ja luMeH Pohjan 
komaan i — ^28. Áüi kokee kaikin tavoin esíM poikaansa 
ioñUtíA ja sanoo htínen siellü surmansa tapaavan; Lemminkíiinen 
harjcuwa mka'aa uhalla harjan kddestümli ja kiva'aa, jo 
in harjastaki, kun hünestU, vería vuotavan i2¡9 — if/2. Varuste- 
ibí, Itíhtee matkalle, tulee Pohjolaan ja laulaa joka miehen Pohjo- 
tmüa ulos; ainoastama yhden ilkeUn karjan paimenen jiUti lau- 
315^504. 



20. » Armas Ahti veikkosenil 
Jo kávi Ryllikkí kyldss(i, 
Verajillü vierahilla, 
Kylün neitojen kisassa, 
Kassa-paíen karkelossa.)» 
Abti poika, aino poika, 
Itse lieto Lemmínkáinen 
Tuosta suuttui, tuosta syántyi 
Tuosta viikoksi vihastui, 
Itse tuon sanoiksi virkki: 

30. ))0i emoni vaimo vanha, 
Jospa paítaní pesisit 
Mustan káármehen mujuissa, 
Kiirehesti kuivoaisit, 
Mun sotaban mennákseni 
Pohjan poikien tulille, 
Lapin lasten tanterille, 
Jo kávi Kyllikki kylSssa, 
Verájillü vierahilla, 

10 



Siitd Ahti Lemminküinen, 
Tuo on kaunis Kaukolainen 
Aioa aikoja eleli 
Nuoren neitosen keralla, 
Ei itse sotia kSynyt, 
Eikfl Kyllikki kyled. 

Nün pflivtoá muutamana, 
Haomenna moniahana 
Hse Ahti Lemminkdinen 
lULáhtevi kalan-kutuhun; 
TuUut ei illaksi kotihin 
Ensi-yüksi ennáttSinyt, 
h meni Kyllikki kyláhdn, 
Noien neitojen kisahan. 

Kenpd saattavi sanoman, 
tenpfi kíelen kantelevi? 
Ainikki sisar Ahilla 
Sep' on saattavi sanoman, 
Sepa kielen kantelevi: 



w 



Noien Ueitojen kisassa, 

40. Kassa-pfiien karkelossa.» 
Eyllá Kyllikki sanovi, 
Nainen ensin ennáttávi: 
»Ohoh armas Ahtiseni, 
EUüs láhtekü sotaban I 
Náin má unta maatessani, 
Sikein levatessáni: 
Tuli ahjona ajeli, 
Yalkea vSiláhtelihe 
Aivan ikkunan alatse, 

50. Periseinán penkeretse, 
Siita tuiskahti tupahan, 
Koskena kohahtelihe 
Silta-lauoista lakehen, 
Ikkunasta akkunahan.» 

Siinñ lieto Leinminkáinen 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
))En usko unia naisten, 
Enká vaimojen valoja; 
Oi emoni kantajani, 

60. Tuo tSnne sotisopani, 
Kanna vaino-vaattehenil 
Mieleni minun tekevi 
Juomahan soan olutta, 
Soan mettá maistamahan.)) 

Tuon emo sanoiksi virkki: 
dOí on Ahti poikaseni, 
Ellos lahtek(5 sotaban 1 
On meillá oloista koissa, 
Leppdisessá lekkerissa, 

70. Tapin tammisen takana; 
Tuon sinulle juoaksesi, 
Josp' on joisit kaiken páivdn.» 

Sanoi lieto Lemminküinen : 
))En buoli koto-oloista, 
Ennen juón joesta vetta 
Melan tervaisen terSlta, 
Makeamp' on jiioakseni, 
Kun kaikki kotoiset kaljat; 



Tuo tdnne sotisopani, 
80. Kanna yaino-vaattehenil 
Láben Pobjolan tuville, 
Lapin lasten tanteríUe 
Kultia kyselemShSn, 
Hopeita haastamahan.9 

Sanoi diti Lemminkfliseí 
)»Ohoh Abti poikasenil 
Onp' on kultia koissa, 
Hopeita aitassamme; 
Vasta pááná eilisend, 
90. Aamulla ani varahin 
Kynti orja kyisen pellón, 
KaSrmebisen kd^nnátteli, 
Nosti aura arkun kannen 
Pera penningin ylentí. 
Suben on salvattu satoja 
Tubansia tukkueltu^ 
Arkun aittaban ehatin, 
Panin aitan parven pSáb 

Sanoi lieto Lemminkdír 
100. »En buoli koti-eloista, 
Jos markan soasta saane 
Parempana tuon pitelen, 
Kun kaikki kotoiset kulli 
Auran nostamat bopeat; 
Tuo tSnne sotisopani, 
Kanna vaino-vaattebcnil 
Laben Pobjolan sotaban, 
Lapin lasten tappelobon 

))Mieleni minun tekevi, 
110. Aivoni ajattelevi, 

Itse korvin kuullakseni, 

Naba ñama siimüíani, 

Onko neitta Pobjolassa, 
Piikoa Pimentolassa, 
Jok' eí suostu sulbosihii 
Mielly miebi'in byvibin.D 
Sanoi aiti Lemnünkais 
»Oboh Ahti poikasenil 



[i Kyllikki koissa, 
inen korkeampi, 

on kaksi naísta 
QÍehen vuotehella.» 
. lieto Lemminkáinen: 
ú on kylán káviéi, 
bon joka kisassa, 
bon joka majassa, 
ímpíen iloíssa, 
Sien karkeloissa!» 
kielteá kSlkesi, 
3li vaimo vanha: 
vainen poikueni 
Pohjolan tuviUe 
ieon tietdmáttd, 
aion taitamatta, 
poikien tulille, 
asten tanterille! 
!^ppi laulanevi, 
levi Turjalainen 
^tehen, páin savehen, 
[un kyynSsvarsín, 
kuumihin poroihin, 
ín paateroihin.» 
sano vi Lemminkáinen: 
ma nojat noitui, 
loitui, kyyt kiroili, 
>lme Lappalaista 

kesáisná ydnü, 
ila-kivella, 
^üttd, vaattehitta, 
aman kiertSmáttd; 
hy(Uyiy£Lt minusta, 
rran katalat saivat, 
ves kivestá saapi, 
ira kalliosta, 
fiástá iyanesta, 

1. 

isian kerskaussanat. 

Myp) 



Tuoni tybjSstá tuvasta.i» 

»Toisinpa oii uhattu, 
Toisinpa kñvi kdtehen, 
Mieiivdt minua panna, 

160. Uhkasivat uuvutella 
Soille sotkuportahiksi, 
Silloiksi iika-sioille, 
Panna leuan liettehesen, 
Parran paikkahan paha'an, 
Yaan mindpS, mies mokoma, 
En tuossa kovin hátSillyt, 
Itse loime loitsiaksi, 
Sain itse saneliaksí, 
Lauloin noiat nuolinensa, 

ITO.Ampujat asehinensa, 

Velhot veitsi-rautoinensa, 
TietSjdt terdksinensá 
Tuonen koskehen kovahan, 
Kinahmehen kauheahan, 
Alie koprun korkeimman, 
Alie pyOrtehen pahimman, 
Siellá noiat nukkukohot, 
Sielld maatkphot katehet, 
Kunnes heiná kasvanevi 

ISO.Lápi pSdn, Idpi kypdrin, 
Lápi noian olkap^en, 
Halki hartia-lihojen 
Noialta makoavalta, 
Katehelta nukkuvalta.t> 

Ainapa emo epási 
LSbtemdstd Lemmink¿[istd, 
Emo kielti ppikoansa, 
Nainen miestdnsá ep¿lsi: 
»Ell0s vainen menkok^InSi 

190. Tuonne kylmdhdn kylflbán, 
Píme&hdn Pohjolabanl 



174: 1. kuohun napa. 

176: 2. putouksen. 

179: 1. slkBi kim; $m ettá. 



Tuho ainaki tulevi, 
Tubo poikoa pfitoistd, 
Hukka lieto Lemminkr'iistá; 
Jos sanot sa'alla suulln, 
£np' on tuota uskokana, 
Ei sinussa laulajata 
Pohjan poiklen sekahañ, 
Etka tunne kieltd Turjan, 

200. Maha et lausua Lapiksi.» 

Silloin líelo Lemroinkdinen, 
Itse kaunis Raukomieli 
Olí páátdnsS sukíva, 
Hapsiansa harjoava, 
Suan seindhSín sivalti, 
Harjan paiskoi patsahasen, 
Sanan virkkoi, noin nimesi, 
Itse lausui ja pakisi: 
)>SiUoín on hukka LemminkáistS, 

210. Tuho poikoa patttistá, 
Kun suka verin valuvi, 
Harja hurmehin loruvi.» 



LSksi lieto Lemmínkdinen 
PimeShán Pohjolahan 
Yastoin kieltoa emonsa, 
Varoitusla vanhcmpansa. 

Hyóteleikse, vyttteleikse, 
Rauta-paitoihín paneikse, 
TerSs-vüihin teikitdiksc, 
220. Itse tuon sanoiksi virkki: 
)>Mies on luustossa lujempi, 
Rauta-paiassa parempi, 
Terfls-vyttssa tenhoisampí 

192: 1. turmio; onneitomuus. 

193: 3. raukkaa; poloista. 

200. Lapin sanoja ja virsiá pidettíin voi- 
mallisempana, kun muita, jota tassá 
tarkoitettanee, koska Pohjolassa ei kui- 
tenkaan eríkieltá puhuttu. 

221: 3. luu-haamisKassa. 

223: 2. voimakkaiimpi. 



Noten noitíen sd^ha: 
Jott' ei huoli haonon 
Hfitfiile hyviflk&nfl.» 

Ottí miekkansa om 
Tempasi tuli-teransS, 
Jok' oli HüessS hiotti 

230. Jumaioissa kuuraeltu, 
Tuon sivullehen sito^ 
Tunki tuppi-huotrase 
Missd mies varaelei 
Uros tuima turveleiki 
Jo vSlhin varaeleikse, 
Tuossa tuima turvek 
Oven suussa orren i 
Pirtin pihtipuolisessa, 
Pihalla kujásen suuss 

240. Verájissá viimeisissá. 
Síiná mies varaeUh 
Yaimoliisesta vdestd, 
Ei ole ne varat vdkc 
Eiká turvat luotettav. 
Niin vielá varoitteleil 
Urohoisesta vdestd 
Tien kahen jakaimesi 
Sinisen kiven seldss¿ 
HettehillSl heiluvilla, 

250. LáikkyviUá láhtehillá, 
Kosken kopruilla ko^ 
Ve'en vankan vdSnte 
Tuossa lieto Lemmi 
Itse lausui ja saneli: 
»Yl(5s maasta miekka 
Mannun aikaiset urol 
Kaivoloista kaljia-mie 
Jokíloista jousi-miehe 
Nouse metsá miebine 

260. Korpi kaikkí kansoin< 

255—296. Taraussanat. 
256: 1. 2. s. o. yhden-ikáiítí 
nun) kanssa. 



I ukko voiminotí, 
si hirmuinesi, 
!si veen «rnanifl, 
vanhin valtoínesi, 
H joka norosta, 
lelmat hettebistá 
i ainoan ayuksi, 
kuulun kumppaliksi, 
i pysty noian nuolet, 
ietdjdn terákset, 
elbon veitsi-rauat, 
het ampumiefaenln 

ei taosta kyllá liene, 
nuistan muunki keínon, 
ifiksi huokoaime 
taivahan UkoUe, 
(ilvíá pitávi, 
>ita halIítsevi.iD 
Dkko ylijumala, 
•vanha taivahinen, 
pilvien puhttja, 
¡Imán haastelial 
lulle tulinen miekka 
1 tupen sisássS, 
laittoja hajotan, 
iitsin rikkehiá, 

maalliset katehet, 
»et velhot voitan 
a ifanaliani, 
elta puoleltani, 
pflñni, viereltdni, 
dta kummaltani, 
i noiat nuolihinsa, 

v^itsi-rautoihinsa, 
ii terdksihinsS, 
miehet miekkoihinsab 

lieto LemEDinkáinen, 
n kaunis Eaukomieli 
i yiiasta vibelti, 
»tta kolta-baijan, 



Pisti varsan valjahieun, 
PuikkoBiin tulipunaisen; 
Itse istuikse rekehen, 
Kohauiti korjahansa, 
Laski Tírkkna vitsalla, 
Karkutti kari^per Mld ; 
Virkku juoksi, matka joutui, 
Reki vieri, tie lyheni, 
Hopeinen hiekka helkki, 

310. Kangas kultainen kumisi. 

Kulki pdivSin, kulki toisen, 
Rulki kohta kolmannenki, 
PSivdndpa kolmantena 
Kyla vastahan tulevi. 

Siitá lieto Lemminkdinen 
Ajavi karitteievi, 
Víerimdistíí tietá myOten 
Yierimdisehen talohon; 
Yli kynnyksen kysyvi, 

320. Lausui lakkapuun takoa: 
»Oisiko talossa tdssá 
Rinnnkseni riisujata, 
Aisani alentajata 
Luokin lonkahuttajata?» 
Lausui lapsi lattialta, 
Poika portaban nen<iltá; 
))£i ole talossa tdssá 
Rínnuksesi riisujata, 
Aisasi alentajata, 

330. Luokin lonkahuttajata.ií> 

Mita huoli Lemminkainen, 
Laski virkkua vitsalla, 
Heldbytti belmisvytflld, 
Ajavi karitteievi 
Eeskimáistd tieta mytften 
Eeskimaiseben talobon; 
Yli kynnyksen kysyvi, 
Lausuvi lakan takoa: 
«Oisikó talossa tássft 

340. Ottajata objaksien, 



Rínnuksiaa riisiojata, 
Rabkehíen raastijatat» 
Kiisü akka kiukahalta 
Kielípalko pankon.pMstft: 
DKyllá saat talosta \^$Ui 
Ottajia ohjaksesi, 
Rinnuksesi riistyia, 
Aisasi alentajia; 
Onp' on kyllá kymmenüi, 

350. Saat jos tahtonet satoja, 
Jotka sulle kyyin saavat, 
Antavat ajo-bevoisen, 
Kotihísi konnan menaSi, 
Maahasi pahan paeta, 
Isñntñsi istuimille, 
Emántásí astuimiUe, 
Veljesi verdj«Ui suulle, 
Sisaresi sillan pftShán 
Ennen pdivSa páStymístd, 

360. Auringon alenemista.» 

Mita huoli LemminkSiDen, 
Sanan virkkoi, noín nimesi: 
))Oisi akka ammuttava, 
Koukkuleuka kolkattaya.» 
Laskí virkun vieremáhün, 
Ajavi suhuttelevi 
Ylimdistd tietS myoten 
Ylimdisehen talohon. 
SiinS líeto Lemminkáioen 

370. LShetessdnsá taloa 
Sano vi sanalla tuolla, 
Lausui tuolla lausebella: 
))Sule Hiisi haukim suuta, 
Lempo koiran leukaluuta, 
Laita sulku suun etehen, 
Haitta hammasten vdlibin, 
Ett' ei ennen ádnta pdástd 
Miehen naentya sivutse!» 



373—378. koiran lumonsianlat 



Nun. pUiaOe tultaanaü 

380.Lyüpi maala moftkaUai 
Utu DOQSft nioskaa tte 
Mida pieni u'im aeasM 
Sepa ríistti rinftttksia, 
Sepa aisoja alenti. 

Siita líeio Lenuninkdi 
Itse korvin kuuntelevi 
Kenenkana keksimattá, 
Kunkana havaüsematta 
Euuli uikoa runoja, 

390. Ldpi sammalea sanoja, 
Lápi seinán soittajoita^ 
Lapi lauan laulajoita. 

Eatsahti tupahan tac 
Pilkisteli pülokkaliy 
Tupa olí laynná tunüo 
Lautsat tdynna laulajoi 
Sivuseinat soittajoitá 
Ovensuu osoavia, 
Peripenkki tietajíá, 

400. Karsina karehtioita; 
Láuloivat Lapin runoJ£ 
Hiien virtta vinguttival 
Siita lieto LemminkH 
Tohti ioisiksi ruveta, 
Ruohti muuksi mantel 
Meni nurkasta tupahai 
Sai sisaban salvoimeal 
Itse tuon sánoiksi virl 
»Hyva on lanía loppo' 

410. Lyhyesta virsi kannis, 

MieF on jaamáhan pa] 

Ruin on kesken katkf 

Itse Pohjolan emdntj 



381: 1. hóyry. 

394: 2. salaa. 

404. 405. muuUi itsensá pienek 

405: 1. rohkeaL 



n 



siÜan liitoksella, 
keski-lattíalla, 
virkkoi, noín nimesi: 
tSssS ennen koira, 
rauan karvallinen, 
$yOjá, luun puria, 
uuelta vetaja; 
etki miehiasi, 
t urohiasi, 
iit tSlhan tupahan, 
lahán salvoksehen 
eoíran kuuiematta, 
ijan havaitsematta!» 

lieto Lemminkainen: 
i iánne tuUutkana 
ni, tieoittani, 
ai, maltittani, 
nnotta isoni, 
itla vanhempani 
i syótáváksi, 
ijen hakattavaksi.» 
yá emo minua, 
enná hutjukkana 
ti kesáisnS yüná, 
sti syksy-yíJna 
3lle tietajáksi, 
aaile malttajaksi, 
QÍ laulajaksi, 

osoajaksi.» 
lieto Lemminkainen, 
iinis Kaukomieli 

loihe loítsiaksí, 
ihe laulajaksi, 
iki turkin helmat, 
ilmSt valkeata 
ikaisen laulaessa, 
sa, lausiessa. 
i laulajat parahat 
liksi laulajiksi, 
uobua syijin sydsti, 



Paael lappehin lateH 
ParahiUe laulajille, 
Taitayhninílle runoille. 

Nün laaloi mokomat miehet 
Minkfi minne, kunka kunne: 
Ahoille vesattomiUe, 

460. Maule kyntámattomille, 
Lampihin kalattomihin, 
Aivan ahvenettomihin, 
Rutjan koskehen kovahan, 
Palavahan pydrtehesen, 
Virran alie vaahti-páiksi, 
Kosken keskelle kiviksi, 
Tulena palelemahan, 
Sákehiná sáykkymáhán. 
Sinne lieto Lemminkainen 

470. Lauloi miehet miekkoinensa, 
Urohot asehinensa, 
Lauloi nuoret, lauloi vanhat, 
Lauloi kerran keskilaaun; 
Yhen heitti laulamatta 
Karjan paimenen pahaisen, 
Ukko vauhan umpisilmán. 

Markáhattu karjan paimen^ 
HSnpá tuon sanoiksi virkki: 
))0i sie lieto Lemmin poika, 

480. Lauloit nuoret, lauloit vanhat, 
Lauloít kerran keskilaaun, 
Nün miks' et minua laula?» 
Sanoi lieto LemminkSlinen: 
))Siksi en sinuhun koske, 
Kun olet katsoa katala, 
Kurja koskemaisíttani, 
Viella miesná nuorempana, 
Karjan paimenna pahaisna 
Turmelit emosi tuoman, 

490. Sisaresi siuvahutit, 

Raikki herjasit hevoiset, 
Tamman varsat vaivuttelit 

46S: 2. kipunoimaan. 



BO 



Suou seiílld, maan navoilla, 
Ve'en liivan líikkumilla.» 

Hdrkdhattu karjan paimen 
Tuosta suuttui ja vihastui, 
Meoi ulos usta myüten, 
PelloUe pihoa myüten, 



Juoksi Tuonelan joelle, 
500. Pyhfin virran pyortehelleí 
Síella katsoi Kaukomieltd 
YuoUelevi LemminkdistS 
Pobjasta paloavaksi, 
EoUbinsa kulkevaksi. 



"^^K5£>St)íP^ 



81 



Kolmastoista Runo. 

Lernminkltínen pyytM iytlirtd Pohjolan akalta, joka mMriJÍM 
leUe ensmmUiseksi ansiotyóksi, hiihUid Hiiden hirven 1 — 50. Lem- 
ikUinen lUJUee ylmielisesti uhkaamalla hirven ajoon, muUa tulee 
w fnidipahoiksensa havaüsemaan, ei saavansaJcaan uhalla fúrveH 
—270. 



Siitá líelo Lemminkáínen 
Sanoi Pohjolan akalle: 
DAnna nyt akka piikojasi, 
Tuopa tSnne tyttdjási, 
Paras parvesta minuUe, 
Pisin piika-joukostasil» 
Tuop' on Pohjolan emSnta 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
«Auna en sulle piikojani, 
10.Enka tydnnfi tyttíJjSni, 
£q parasta, en pahinta, 
En pisintS, en lyhinta, 
Solí' on ennen naitu naínen, 
Ennen juohettu em¿intá.)> 
Sanoi lieto Lemminkdinen : 
»Kytken Kyilikin kyláhdn, 
KfUin kynnys-portaliille, 
Ferfljilie vierahille, 
TSAltfi sean paremman naísen; 
'QtTao nyt tánne tytt^resi 
bDpi-parvesta ihanin, 
Kassa-pflistd kaonokaisinb 
Sanoi Pohjolan emdntd: 
»Enpd anna tyttdfini 



Miehille mitáttdmille, 
Urohille joutaville; 
Ásken tyttüjá anele, 
Kuulustele kiikkapSitS, 
Kun sa hiihat Hilen hirven 
30- Hiien peltojen periltá.» 

Siitñ lieto Lemminkdinen 
Kengitteli keihojansa, 
Jélnnittelí jousiansa, 
Vasamoitansa varusti, 
Itse tuon sanoiksi \irkki: 
»Jo oisi keihás kengitetty, 
Kaikki valmihit vasamat, 
Jousi jSntehen varassa, 
Ei lyly lykittávSná, 
40. Ralhu kannan lyOtávdnd.)» 

Siind lieto Lemminkáinen 
Arvelee, ajattelevi, 
MistSpS sivakat saisi, 
Kusta suksia suknsen. 

Kávi Eaupin kartanohon, 
PSátyi Lyylikin pajahan: , 
»0i on viisas Wuojalainen, 



43: 2. sukset. 



11 



88 



Kaunis Kauppi Lappalainenl 
Tee mulle sukeat sukset, 
50. Kalliut kaunoiset kaverra, 
Joilla hiihán Hiien hirven 
Hiien peltojen perütá!» 

Lyylikki sanan sano vi, 
Kauppi kielin kerkiSvi: 
«Suolta lahet Lemminkáinen 
Hiien hirvea ajohon: 
Saat palan lahoa puuta, 
Senki suurella surulla.» 

Mitñ huoii Lemminkáinen, 
60. Itse tuon sanoiksi virkki: 
))Tee lyly lykittávSksi, 
Kalliu kalpoellavaksi! 
Lahen hirven hiihíintáhan 
Hiien peltojen perilta.» 

Lyylikki lylyjen seppíi, 
Kauppi kalhujen tekiü 
Sykysyn lyly a iaati, 
Tal ven kalhua kaverti, 
Paivan vuoli sauvan varita^ 
70. Toisen sompoa sovitti. 

Sai lyly lykittSvSksi, 
Kalhu kannan lytítáváksi, 
Sauan varret valmihiksi, 
Sompaset sovitetuksi, 
Saukon maksoi sauan varsi, 
Sompa ruskean reposen. 

Voiti voilla suksiansa, 
Talmasi poron talilla, 
Itse iuossa arvelevi, 
80. Sanovi sanalla tuoUa: 
»Liekü tdssfi nourisossa, 
Kansassa kasuavassa 
TuoQ lyiyui lykkidistá, 
Kftihun kannan potkiaista.» 



SO: iJistdLset. 
61: X'kSkíL 
\ porkkaa. 



Sanoi lieto Lemminl 
Virkki veitikka verev 
»Kyir on tássfi nuorií 
Kansassa kasuavassa 
Tuon lylysi lykkiáistá 
90. Kalhun kannan potki; 
Yiinen selkSh¿[n sit< 
Olallensa uuen jouseí 
Sauan survaisi káteh< 
Lüksi lylyn lykkimáhj 
Kalhun kannan potkii 
Use tuon sanoiksi vij 
))Eip' on ümalla Junií 
Támán taivon kannei 
Ldytyne sitü metsáss; 

100. Jalan nelján joukseva 
Kut' ei nüíM yllátet^ 
Kaunihisti kannateta 
Kaihuilla Kalevan poj 
Liukoimilia Lemmink< 
Páátyi Hiiet kuulenc 
Juuttahat táhydmdssSi 
Hiiet hirveá rakentí, 
Juuttahat poroa Iaati, 
Páán panevi pdkkelo 

110. Sarvet raian haaruka 
Jalat rannan raippasi 
Saáret suolta seip^ihi 
Selün aian aiaksesta, 
Suonet kuivista kuloi 
Silmát lammin pulpu 
Korvat lammin lump* 
Ketun kuusen kosku* 
Muun lihan lahosta f 
Hiisi neuYoi hirveS 

120. Porollensa suin puhe 
))Nyt sie juokse Hiitt 
Jalkoa jalo tevana 



122: 3. sikió; lapsi. 



88 



Poron poikima-sioiJle, 
Lapin lastcn tanterille, 
HiihStd hikehen miestS, 
LemminkáistS liidtenküx» 

Siitá juoksi Hiitten hirvi, 
Poropeura poimetteli 
Pebjan aittojen alatse, 
O.Lapm lasten tanterítse, 
Potkasi koasta korvon, 
Raatoi kaUílat tuleita, 
Lihat tuhkahan tuhertí, 
Liemet lieteben levitti. 

Nousi iDelkoinen meteli 
Lapin iastea tanterilla, 
Lapin koirat haukkumahan, 
Lapin lapset itkemdhán, 
Lapin naiset nauramahan, 
140. Muu vSki murajamahan. 
Itse lieto LemminkSínen 
Ain' oli hirven hiihSnníissá, 
* Hühti soita, hiihti maita, 
Uühti aokkoja ahoja, 
Toli suikki suksiloista, 
Savu sauvojen nenistá, 
E&á náhnyt hirveéinsS, 
Eq^' on nShnyt, eikS kuuUut. 
Lhikai linnat, liukui lannat, 
iOtUnkiií maat meren takaiset, 
Hiihtí kaikki Hiien korvet, 
Kaftki Kalman kankahatki, 
BBití Surman suun e'etse, 
kartanon perdtse, 
jo suutansa avavi, 
pSdiá kallistavi 
Oltoaksensa urosta, 
IGeBSksensá Lemmink^íistd, 
& tarkoin tavannutkana, 
iRlEiiiiátUlDyt ensinkand. 

P: 1 4. etelámaat. 



Vier oli liuska üakurnatta, 
Korven kolkka koskematta 
Pohjan pitkássá perássá, 
Lapin maassa laukeassa; 
Láksi senki liukumahan, 
Korven kolkan koskemahan. 

Niin pcrille pá^stessdnsá 
Kuuli melkoisen metelin 
Pohjan pitkástá perista, 
170. Lapin lasten tanterílta, 
Kuuli koirat haukkuvaksi, 
Lapin lapset itkevSksi, 
Lapin naiset nauravaksi, 
Muun Lapin murajavaksi. 

Siitá lieto Lemminkfiinen 
Heti tuonne hiiht^imdhdn 
Koiran haukunta-sioille, 
Lapin lasten tanterilJe. 

Sanoi sinne saatuansa, 
180. Tutkaeli tultuansa: 

))Mitá tddllñ naiset nauroi, 
Naiset nauroi, lapset itki, 
Váki vanha vaikeroitsi, 
Kuta haukkui hallí-kolrat?» 

))Sitá tádilá naiset nauroi, 
Naiset nauroi, lapset itki, 
Váki vanha vaikerteli, 
SitSi haukkui halli-koirat: 
Juoksi tSstá Hiitten hirvi, 
190. Silo-sorkka sorkutteli, 
Potkasi koasta korvon, 
Kaatoi kattilat tulelta, 
Selin keitot keikahuttí, 
Vellit lietehen levitti.» 

Siitá veitikkd vereyS, 
Tuo on lieto Lemminkainen 
Lykkási lylyn luinelle, 
Kuni kyyn kulon-alaisen^ 



198: 2. kyv'kármeen. 



84 



Solahutti suopet¿íján, 

200. Kudí káarmehen elSvdü, 
Itse virkki vierressánsá, 
Sanoi sauva-kátteheitá : 
))Mi lienee Lapissa miesUi, 
Kaikki Ilirven kannantahan, 
Mi lienee Lapissa naista, 
Kaikki kattilan pesohon, 
Mi lienee Lapissa lasta, 
Kaikki lastun poimintahan, 
Mi Lapilla kattiloa, 

210. Kaikki hirven keitdntShdn!» 
Kiinnisiihe, jñnnistihe, 
Potkaisihe, ponnistihe, 
Ensi-kerran potkaisihe 
Silmán síintdmátidmáhñn, 
Kerran toisen kuopaisihe 
Korvan kuulemattomahan, 
Kolmannen kohenteleikse 
Lautasille Hiitten hirven. 
Otti vaajan vaahterisen, 

220. Raksín koivuiseu rapasi, 
JoUa kytki Hiitten hirven, 
Tarhan tammisen sisáhan: 
»Siiná seiso Hiitten hirvi, 
Poropeura poimettele!» 

Selkeá silittelevi, 
Taljoa taputtelevi: 
»Oisi tuossa ollakseni, 
Sopisipa maatakseni 
Nuoren neitosen keralla, 

230. Kanssa kasvavan kanasen.» 
Siilfi kiihtyi Hiien hirvi, 
Poropeura potkimahan, 
Itse virkki, noin sano vi: 
wLempo saakohon sinulle 



Nuorin nei^in maataksesi, 
Tyttflrin elellAksesi!» 

Ponnistihe, jdnnistihe, 
Raksin koivuisen revitti, 
Rikkoi vaajan vaahterisen, 

240. Tarhan tammisen hajotti, 
Siitá sai samoamahan, 
Ldksi hirvi hippomahan 
Vasten soita, vasten maita, 
Vasten varvikko-mdkeft 
Silmdn siintdmdttOmihin, 
Korvan kuulemattomihin. 

Siiná véitikkd verevá 
Jopa suuttui, jotta sydntyi, 
Kovin suuttui ja vihastui, 

250. Hiihti hirvea jalestfí; 

Niin kun kerran potkaisevi, 
Lysmatti lyly iSvestá, 
Sortui suksi pdlkáhfistd, 
Kalhu taittui kannan tiesta, 
KeihAs kenkimd-sioilta, 
Saua somman suoverosta; 
Itse juoksi Hiien hirvi 
Jott' ei pS^itánS pSkynnSl. 
Siinñ lieto Lemminkdinen 

260. Alia pSin, pahoilla mielin 
Kalujansa katselevi, 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
))£lkOhon siná ikSnd 
Menkd toinen miehidmme 
Uhalla metsSn ajohon, 
Hiien hirven hiihdntdhdn, 
Kuin menin minSl poloinen, 
HSvitin hyvát sivakat, 
Sauan kaunihin kaotin, 

270. Kiihkeimmán keihojani!» 



"^^•'^íSÍ'Sf^cr 



83 



Neljastoista Roño. 



TavaUisiUa metsümiehen luuilla ja rukouksilla kawiiisti pyytüen 
mmmkitínen vimein saapi hirven ja tie Pohjolaan i — 270. Toi- 
b' íyoksi mMriUdün hünelle, suistaa Hiiden tulisuu ruuna, jonka 
kaa ja ajaa Pohjolaan 274 — 372. Kolmanneksi mcLardksi pan- 
Km, ampua joutsen Tuonelan joelta, Lermninkiiinen tules Tuonelan 
fcBc; sidUl vaJUa'aa hUntü ylenkatsoUu karjan paimen, surma'aa hü- 
m ja viska'aa Tuonen koskeen, Tuonen poika piUÜle ptíMeeksi 
fis, silpaisee nmnmn palasille 373 — 460. 



Siitd lieto LemminkSinen 

Arveli, ajattelihe, 

KuDe syylle sylveáisi, 

Kulle laskisi laulie: 

Heittdisikü Hiien hirvet, 

Itse knlkisi kotihin; 

Vai viela yritteleisi, 

Hühteleisi hiljallehen 

Xielíksi metsdn emSlnnán, 
ll> Salón impien iloksi? 
Sanoví sanalla tuolla, 
f Lausni tuoUa lausehella: 

»0i Ukko ylijumala, 
Tahi taatto taivahinenl 
Tee nyt miiUe suorat sukset, 
Kepediset kaihuttímet, 
Joilla hiihted hivitSn 
Poikki soien, poikki maien, 
ffiihfin kohti Hiien malta, 
L Poikki Pohjan kankahista 



Hiien hirven káytaville, 
Poropeuran poikemillel» 

»L¿ihen nyt miehistS metsdUe, 
Urohista ulko-tüille 
Tapiolan tietá myOten, 
Tapien talojen kautta; 
Terve vuoret, terve vaarat, 
Terve kuusikot kuoieat, 
Terve haavikot haleat, 
30. Terve tervehytt^ijünnel» 

))Miesty mctsá, kostu korpi, 
Taivu ainoinen Tapio, 
Saata miesta saarekselie, 
Sille kummulle kuieta, 
Jost' on saalis saatavana, 
Eran toimi tuotavana!» 

))Nyyrikki Tapien poika, 
Mies pnhas, puna-kypSrSl 



23—230, 2r)3—264. metsámiehen lukuja. 



86 



Veisla pilkut pitkin niaita, 

40. Rastit vaaroihin rakenna, 
Jotla tunnen tuhma káyci, 
Akki outo tien osoan 
Etsiessáni ereíi, 
Antia anellessani!» 

))Mielikki metsan emania, 
Puhas muori, muoto kaunis! 
Pane kulta kulkemahan, 
Hopea vaeltaraahan 
Miehen etsiván etehen, 

50. Anelian askelille!» 

))Ota kultaiset avaimet 
Renkahalta reieltasi, 
Aukaise Tapien aitta, 
Metsan linna líikahuta 
Minun py^lró-paivináni, 
Eran etso-aikoinani!» 

))Kunp' on et kehanne itse, 
Nün on pista piikojasi, 
Pane palkkalaisiasi, 

60. Kc'iske káskyn kuulíoita ! 
Et emánta lienekaná, 
Jos et piikoa pitáne, 
Sata piikoa pitáne, 
Tuhat kaskyn kuuliata, 
Karjan kaiken kaitsiata, 
ViitsiSta viljan kaiken.» 

»Metsíin piika pikkarainen, 
Sima-suu Tapien neili! 
Soitellos metinen pilli, 

70. Sima-pilli piiperoita 
Korvalle ehon emSnniüi, 
Mieluisan metsSn emannün, 
Jotta kuulisi vSlehen, 
Nousisi makoamasta, 



40: 1. \iitat; merkif. 

57: 4. viitsine. 

f>S; 1. s/ma s. o. mcsijuouia. 



Kun ei kuule kummink] 
Ei hava'a harvoinkana, 
Yaikka ainoisin anelen, 
Kielen kullan kuikuttele 

Siina lieto Lemrainkfii 
80. Ajan kaiken annitoinna 
Hiihtí soita, hiihti maits 
Hiihti korpia kovia, 
Jumalan sysi-mákiS, 
Hiien hiili-kankahia. 

Hiihti paiván, hiihti t( 
Jo páiváná kolmantena 
Meni suurelle maeile, 
Nousi suurelle kivelle, 
Loi siiraSnsá iuoteheseí 
90. Poikki sóien pohjosehei 
Tapion talot nakyivát, 
Ukset kulta kuumottiva 
Poikki suosta pohiosest 
Alta vaaran varvikosta. 

Tuop' on lieto Lemmi 
Heti luoksi luontelihe, 
Láhelle láhentelihe, 
Alie ikkunan Tapion; 
Kuuristihe katsomahan 
100. Kuuennesta ikkunasta, 
Siellá antajat asuivat, 
Ja Airuivat viljan euko 
Aivan arki-vaattehissa, 
Ryyspssá ryvennehissS 

Sanoi lieto Lemminki 
))Mintdhen metsSn emS 
Asut arki-vaattehissa, 
Rühi-ryysyissá rypeát 
Kovin musta muo'oltas 
110. Katsannaltasi kamala, 
Ilkea imertimilta, 
Rungoita ruman nSkOú 

))Kun ennen kdvin a 
Kolm' oli linnoa metsá 



87 



uinen, toinen luinen, 
isi kivinen linna, 
olí kulta-ikkunoa 
linnan kulmanteella, 
iu sisáhSn noista 

alia seistessdiii, 

talón isántd, 
i talón cmdnt¿[, 
^o Tapion neiti, 
i muu Tapion kansa 

kuUassa kuhisi, 
ssa horjcksihe; 
i metsSIn emánnan, 
m metsSn emánnan, 
di kullan kd^irehissa, 
t kullan soriimksissa, 
iUan pStinehissd, 
kullan suortuvissa, 
t kuUan koltuskoissa, 
helmissá hyvissa.» 
míelu metsdn emdnta, 
an metinen muori! 
peles htjina-kengSt^ 
virsusi karista, 
riihi-ryókálehet, 
aitasi alenna, 
lykky-vaattehisin, 
itoihin paneíte 
metsipdivináni, 
etso-aikoinani I 
minun tulcvi, 
tulettelevi 
yhjdnü olea, 
Laiken annituutta, 
t anna aioinkana, 



tuksissa. 

lissa. 

in-saaliin. 

tomuuUa; saamattomuutta. 



150. Harvoinkana lioivauta, 
Ikava ilotoín ilta, 
Pitká páiiva saalihitoin.» 

«Metsán ukko halliparta, 
Havuhattu, naaváturkki! 
Pane nyt mets^t palttinoihin, 
Salot verkahan vetáise, 
Haavat kaikki haljakkoíhin, 
LepSt lempj'V.i:ílí(>hisiüj 
Hopeihin hongat laita, 

160. Kuuset kultihin rakenna, 
Vanhat hongat vaski-vüille, 
Petíiját hopea-vüille, 
Koivut külta-kukkasihin, 
Kannot knltíi-knlkknroihin; 
Pane kuinp' on muinaiselta, 
Parempina páivinási 
Kuuna paistoi kuusen oksat, 
Páivána petáján latvat, 
Metsá haiskahti me'elle, 

170. Simalle salo sininen, 
Aho-vieret viertehelle, 
Suo-vieret sulalle voillel» 

»Metsan tytto, miel! neiti, 
Tuulikki tytár Tapion! 
Aja vilja vieremille, 
Aukeimmille ahoille; 
Kun lie jáykka juoksullehen, 
Eli laiska laukallehen, 
Ota vitsa viiakosta, 

180. Koivu korven notkelmosta, 
Jolla kutkutat kuvetta, 
Seka kaivat kainaloita; 
Anna juosta joutuisasti, 
Vikevasti viiletella 
Miehen etsivdn etehen, 
Aina k¿lyvSn askelille!» 

»Kuin vilja uralle saapi, 
Tupita uroa myiíten, 
Pane kaksi k^mmentdsi 



88 



190. Kalien puolen kaitohcksi, 
Jotl' ei vilja vieprahtaisi, 
Tie-puolehen poikeltaisi; 
Josp* on vilja vieprahtavi, 
Tie-puolchen poikeltavi, 
Tielle korvista kohenna, 
Saata sarvista uraHe!» 

»Hako on tíeilá poikkipuolin , 
Sepa syrjahán sysefi, 
Puita maalla maikallansa, 

200. Ne 011 katkaise kaheksí!» 
))Aita vastaban tulevi, 
Kaa^a aita kallellehen 
Vuelta vitsasvalilta, 
Seitsemalta seipáhaltá!» 
»Joki joutuvi etehen, 
Puro tielle poikkipuolin, 
Silkki sillaksi sivalla, 
Puna-verka porlahaksi, 
Saata poikki salmistaki, 

210. Vétele vesien poikki, 
Poikki Pohjolan joesta, 
Yli kosken kuohuloista !» 

))Tapion talón isántü, 
Tapien talón emántá, 
MetsSn ukko halliparta, 
MetsSn kultainen kuningas, 
Mimerkki metsan emántá, 
Metsdn armas anti-muori, 
Siniviitta viian eukko, 

220. Punasukka suon emantál 
Tule jo kullan muuttelohon, 
Hopean vajehtelohon, 
Minun on kullat kuun ikuiset, 
Paiván polviset hopeat, 
Kaeten soasta kaymat, 
Uhotellen tappelosta, 
Ne kuluvat kukkarossa, 
Tummentuvat tuhniossa, 

228: 2. lájássá. 



Kun ei 00 kullan muuttajiti 

230. Hopean vajehtajata.» 

Niinp' on lieto LemmiDkü 
Viikon hiihtea hivutti, 
Laiüoi virret viían páftssl, | 
Kolmet korven kainalossa, | 
Miellytti metsan emannán, 
Itsenki metsan isann&n, 
Ihastutti immet kaikki, 
Taivutti Tapion neiet. 
Juoksuttivat, juovuttivat 

240.Híien hirven katktfstansfi, 
Takoa Tapion vaaran, 
Hiien linnan liepehiltá i 
Miehen etsian etehen, 
SaneUan saataville. 

Itse Ueto Lemminkainen 
Jopa lamsansa ifihettí, 
Hiien hirven hartioiUe, 
Kaulalle kamelivarsan, 
Jott^ ei potklnut pahasti 

250. Selkea silittaessa. 

Siita lieto Lemminkdinen 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
»Salon berra, maan isdntü) 
Kaunis kankahan eUjjá, 
MieUkki metsan emdntft, 
Metsan armas anti-muoríl 
Tule nyt kullat ottamahan, 
Hopeat valitsemaban, 
Pane maalle palttínasi, 

260. Lempi-Iiinasi levitfl 

Alie kullan kuumottavan, 
Alie huohtavan hopeaDi 
Tuon on maahan típpoouiU 
Rikkoihin rivestymattftl» 
Laksi siita Pohjolahan, 
Sanoi tuonne tultaansa: 

246; 2. heitiokóytensá; suopunginsa. 
253—264. uhrisanat 



89 



t hiihin Hiien hírven 

peltojen periitá, 

sücka tyttoSsi, 

Quorta morsiantab 

li Pohjolan emánta 

on tuohon vastaeli: 

i annan tyttáreni, 

moren morsiamen, 

a suistat suuren ruunan, 

ruskean hevoisen, 

^arsan vaahtileuan 

lurmien perilla.» 

n lieto Lemminkainen 

ilta-ohjaksensa, 

en marhaminnan, 

i hevon hakuhun, 

rjan kuuntelohon 

lurmien perilla. 

i tapultelevi, 

LuUeroittelevi 

alie vainiolle, 

pellón pienlarelle, 

etsivi hevoista, 

sla kuunlelevi, 

nnan suitsel vydllá, 

valjahal dalla, 
páiván, etsi toisen, 
jivdnd kolmanlena 
suurelle máelle, 

kiven selálle, 
mSnsíi ildhSIn, 
pfiáta páiván alie, 
iekalla hevoisen, 
rjan kuusikoUa, 
tukka lulla tuiski, 
suihkivi savua. 
sanovi Lemminkdinen: 
ko ylijumala, 

i; páitset. 
laijaa. 



Ukko püvien piíajá, 
Hallarojen haililsia! 
Taivas auoksi avaos, 
urna kaikki íkkunoiksi, 
Sa'a raulaiset rakehet, 

310. Laske jsiset jááhyllimet 
Harjalle hyván hevoisen, 
Hiien laukin lautasilleb 

Tuo Ukko ylinen luoja, 
Pilven páSllinen Jumala 
liman riehoksi revitli, 
Taivon kannen kahtaloksi, 
Saloi hyylá, saloi jáálS, 
Satoi rauaisla raetla, 
Pienemmáil hevoisen pSátá, 

320. Páálá ¡hraisen isommal 
Harjalle hyván hevoisen, 
Hiien laukin laulasille. 

SiilS lielo Lemminkdinen 
Kavi luola katsomahan, 
LikeM tahyamahán, 
Ilse luon sanoiksi virkki: 
))Hiilolan hyvS hevoinen, 
Vuoren varsa vaahlileuka, 
Tuo nyt kulla lurpoasi, 

330. Pislá paaiSsi hopea 
Kullaisihin kolluskoíhin, 
Hopeisihin helyihin! 
£n sua pahoín piláne, 
Aivan ankein ajane, 
Ajan lieía pikkuruisen, 
Malkoa ani vdhaisen 
Tuonne Pohjolan tuviUe, 
Ankaran anopin luoksi; 
Minka siimalla sivallan, 

340. Eli vitsalla vetelen, 
Senpá silkilla sivallan. 
Verán darells velelen.» 



334: 2. kova«ti; armotlomastL 



12 



M 



Hiicn ruskea hevoinen, 
Hiien varsa vaahtileuka 
Tunki kulta-turpoansa, 
Pisti pá¿ltdns¿i hopea 
Kultaisihin koltuskoihio, 
Hopeisihin helyihin. 
Niinpá lieto Lemminkáinen 

350. Jopa suísti suuren rumian, 
Pisti suitset kuliao suuhun, 
PSitsensa hopean pSiühSln, 
Hyppási hyván selálle, 
Hiien laukin lautasille. 
Veti virkkua vitsalla, 
Paiskasi pajun vesalla, 
Ajdi matkoa Y¿¡haisen, 
Tuuritteli tunturia 
Pohjoispuolelle mákeS, 

360. Lumi-vaaran kukkuroa, 
Tuli Pohjolan tuville, 
Meni pirttihin pihalta, 
Sanoi tuonne tultuansa, 
Pohjolahan paastySnsá: 
))Jopa suistin suuren ruunan, 
Hiien varsan valjastelin 
Yihannalta vainiolta, 
Pyhán pellón pientarelta, 
Seká hiihin Hiien hirven 

370. Hiien peitojen periltá; 
Anna jo akka tyttoási, 
Mulle auoFta morsiantal» 
Louhi Pohjolan emdntd 
Hdnpd tuon sanoiksi virkkí: 
))Aske]i annan tyttdreni, 
Sekd Duoren morsiamen, 
Kun ammut joutsenen joesta, 
Virrasta vihannan linnuu, 
Tuonen mustasta joesta, 

380. Pyhán virran pyOrtehesta 
Yhella yrittámallá, 
Yhen nuolen nostamalta.» 



Siitd lieto Lemminkdine 
Tuo on kaunis Kaukon 
Ldksi joutsenen joruhuí 
Pitk¿ikaulan katselohon 
Tuonen mustasta joesU 
Manalan alantehesta. 
Astua lykyttelevi, 

390. Káyá kálksbyttelevi 
Tuonne Tuonelan joell( 
Pyhán virran pyOrtehel 
Jalo jousi olkapdálüí, 
Yiiní nuolia selássá. 

Márkáhattu karjan p¿ 
Ukko Pohjolan sokea 
Tuop' on Tuonelan joc 
Pyhán virran pydrtehe 
Katselevi, káántelevi 

400. Tulevaksi Lemminkáist 
Jo páiváná muutama 
Náki lieto Lemminkáis< 
Saavaksi, láheneváksi 
Tuonne Tuonelan joell 
Yierehen vihaisen kosl 
Pyhán virran pyOrtehe 
Yesi-kyyn ve'está nc 
Umpi-putken lainehisU 
SyOksi miehen syámrae 

410. Lápi maksan Lemminls 
Kautta kainalon vaseo] 
Oikeahan olkapááhán. 
Jopa lieto Lomminké 
Tunsi koskevan kovas 
Sanan virkkoi, noin n 
»Sen má tein pahinta 
Kun en muistanut kys 
Emoltani kantajalta 
Kaiketi sanaísta kaksi, 

420. Kovin áijá kun on ko 
Miten olla, kuin eleá 
Náiná páiviná pahoina 



91 



;a vesun vikoja, 
putken ailuhia.» 
emoDÍ kantajani, 
1 náhnyt vaaliani! 
5Ítko, tuntisitko, 
on poikasi poloinen, 
a rientáen tulisit, 
eni enuáttSíisít, 
iisit pojan poloisen 
tieltá kuolemasta, 
na nukahtamasta, 
áná vieremástá.» 
i Pohjolan sokea, 
hattu karjan palmen 
i lieto Lemtninkaisen, 
Kalevan poian 
;n mustahan jokehen, 
ipakan pyOrtehesen; 

da; kipuja. 



Meni lieto Lemminkainen, 
Meni koskessa kolisten, 
MyOtá-virrassa vilisten 
Tuonne Tuonelan tuville. 

Tuo verinen Tuonen poika 
Iski miestá miekallansa, 
Kavahutti kalvallansa, 
Ltíi on kerran liemahutti 
Miehen viieksi muruksi, 

450. Kaheksaksi kappaleksi, 
Heitti Tuonelan jokehen, 
Manalan alus-vesille: 
»Viru siiná se ikSsi 
Jousinesi, nuolinesí, 
Ammu joutsenet joelta, 
Vesi-liiinut víertehiltá !» 

Se olí ioppu LemmínkSisen, 
Euolo ankaran kosian] 
Tuonen mustassa joessa, 

460. Manalan alantehessa. 



"^^í^c^P^ 



9t 



Vlidestoista Runo. 

Muutamana püwünU alkaa harjasta Lernmnkltisen kodissc 
tippua, josta itíá heti arvaaa, jo surman pojallensa tuUeen, \ 
Pohjolaan ja kysyy Pohjolan emünnUUtl, kunne oli Lemminkiüser» 
tanut 4 — 6% Pohjolan emüntü toki viimein sanoo, kuiUe to 
laittanut, ja püivü antaa aivan tarkan tiedon L£mmnkiUsen su 
65 — 494. Lemminküisen üiti lahtee pitka hara/oa küdessü '. 
kosken alie, haravoipi veM, kunnes saapi kaikki palaset p( 
ruumiista kokoon, soviUaa ne yhteen ja laittaa niistü lukuin j 
detten avulla LemminkUisen entisellenstt 495 — 554, Lemmn 
virottuansa kertoo, miten oli Tuonelan joella surmaUu ja lühtee 
kanssa kotia 555 — 650. 



Áiti lieto LemmínkSisen 
Aina koissa arvelevi: 
))MmQe onsaaDutLemminkdmen, 
Kunne Kaukoni kaonnut, 
Kun ei kuulu jo tule van 
Matkoiltansa rnaailmassa?» 

£i tieá emo poloinen, 
Eikd kantaja katala, 
Missñ liikkuvi lihansa, 
10. Vierevi orna verensS, 
Kavikü kdpy-mákeá, 
Kanervaista kangasmaata, 
Vai meni meren selállá, 
Lakkípáillá iainehilla, 
Vaiko suuressa soassa, 
Kapinassa kauheassa. 



Joss' on verta sáárivars 

Polven korkeus punaisti 

Kyllikki korea nainen 

20. Katseleikse, kSSnteleiksi 
Koissa lieto Lemminkáis 
Kaukomielen kartanossa 
Katsoi lilaila sukoa, 
Huomenella harjoansa, 
Niin páivSnd muutana, 
Huomenna moniahana 
Jo veri suasta vuoti, 
Hurme harjasta norahti. 
Kyllikki korea nainen 

30. Sanan virkkoi, noin nic 
»Jo nyt on mennyt mies 
Kaunis Kaukoni kaonnu 



9S 



lie majattomille, 
tietdmdttOmille, 
) vuotavi suasta, 

harjasta noruvi.» 

áiti LemminkSisen 
itsovi sukoa, 
íuUe apeutui: 
oloisen páiviéini, 
iToisen aikojdQÍ, 

on poikani poloisen, 
aitón lapsueni 
I pdiville pahoille, 
on poikoa pátdistS, 

lieto LemmínkáistSl, 
a verin valuvi, 
hurmehin noruvi!» 
in helmansa kokosi, 
rsin vaattehensa, 
loksi matkan pitkán, 
uoksi, jotta joutui, 
QStkyi mennesséinsS, 
nousi, vaarat vaipui, 
set maat aleni, 
5et maat yleni. 
Pohjolan tuville, 
eli poikoansa, 
bIí, lausutteli: 
5 Pohjolan emántá, 

saatoit Lemmínk¿iisen, 

poikani menetit?» 
i Pohjolan emántS 

on tuohon vastaeli: 

tied poikoasi, 

kulki ja katosi; 

orón rekehen, 
an koyan tulisen, 
uhkuhun uponnut, 

saisen; onnettoman. 
; vaivaisen. 
in; sosteesen. 



70. Meren jáálle jáhmettynyt, 
Val saanut sutosen suuhuu, 
Karhun kauhean kitahan.)» 

Sanoi ¿iiti Lemminkdisen: 
»Jo vainen valehtelitki, 
Susi ei syd minun sukua, 
Earhu ei kaa'a Lemminkáista, 
Sormin sortavi sutoset, 
K¿isin karhut kaatelevi; 
Kunp' on et sanone tuota, 

80. Kunne saatoit LemminkSiseD, 
Rikon uksen uuen riihen, 
Taitan sampuen saranat.» 
Sanoi Pohjolan emSntá: 
»SyOtin miehen sydneheksi, 
Juotin miehen juoneheksi, 
Apatin alaneuSksi, 
Istutin venon peráhán, 
Laitoin kosket laskemahan, 
Enká tuota tunnekana, 

90. Kunne sai katala raukka, 
Eoskihinko kuohuvihin, 
Virtoihin vipajavihin.» 

Sanoi Siiti Lomminkáísen* 
))Jo vainen valehtelitki, 
Sano tarkkoja tosia, 
Valehia viimeisiá, 
Kunne saatoit LemminkSisen, 
Kaotit Kalevalaisen, 
Taikka surmasi tulevi, 
100. Kuolemasi kohtoavi.» 

Sanoi Pohjolan emSntd: 
))Jospa jo sanon toenki: 
Panin hirvet hiihtSmdhdn, 
Jalopeurat jaksamahan, 
Ruunat suuret suistamahan, 
Yarsat valjastuttamahan, 
Laitoin joutsenen hakuhun, 
Pyhán linnun pyyántáhán; 
Nyt en tuota tunnekana, 



94 



110. Mi on tiiilunna tuhoksi, 
Esteheksi ennSlitánnSl, 
Kun ei kuulu jo tuievan 
Morsianta pyytámáhiin, 
Tyttoa anelemahan,» 

Emo etsi eksynyttái, 
Kaonnutta kaipoavi, 
Juoksi suuret suot sutena, 
Kulki korvet kontíona, 
Ye'et saukkona samosi, 

120. Maat káveli mauriaisna, 
Neuliaisna niemen reunat, 
Jániksená járven rannat; 
Kivel syrjahan sytási, 
Kannot k¿)¿inti kallellehen, 
Risut siirti tien sivuhun, 
Haot potki portahiksi. 

Viikon etsi eksynytta, 
Viikon etsi, eipá IdyS; 
Kysyi puilta poikoansa, 

130. Kaipasi kaonnuttansa, 

Puu puiíeli, honka huokui, 
Tammi taiten vastaeli: 
))0n huoita itsestániki 
lluolimatta poíastasi, 
Kun olen koville luotu, 
Pantu páiviUe pahoilie, 
Pinopuiksi pilkkumahan, 
Haloiksi hakattamahan, 
Riutumahan riihipuiksi, 

140. Kaskipuiksi kaatumahan.» 
Viikon etsi eksynytta, 
Viikon etsi, eiká l(5yá; 
Tiehyt vastaban tulevi, 
Niin tielle kumarteieikse : 
»0¡ tiehyt Jumalan luoma, 
Eik5 ndhnyt poikoani, 

metsásikana. 
KüriLOttina; siiliná. 



Kullaista omenatani, 
Hopeista sauvoam?» 

Tiehyt taiten vastaeli, 
150. Sekd lausni ja pakisi: 
))0n huoita itsestSiniki 
^Huolimatta poiastasi, 
Kun olen koville luotu, 
Pantu pdiville pahoilie, 
Joka koiran juostavaksi, 
Ratsahan ajeltavaksi, 
Kovan kengfin káytitváksi, 
Kannan karskuteltavaksiji 

Viikon etsi eksynytts, 
160. Viikon etsi, eipá tóyát; 
Kuuhut vastahan tulevi, 
Niin kuulle kumarteieikse: 
))Kuu kulta Jumalan luoma, 
Etkó ndhnyt poikoani, 
Kullaista omenatani, 
Hopeista sauvoani?» 

Tuo kuuhut Jumalan luoi 
Taiten kylla vastaeli: 
))0n huoita itsestdniki 
170. Huolimatta poiastasi, 
Kun olen koville luotu, 
Pantu pSiville pahoilie, 
Yksin OitS kulkemahan, 
Pakkasella paistamahan, 
Talvet tarkoin valvomahan 
Kesdksi katoamahan.i» 

Viikon etsi eksynyits, 
Viikon etsi, eika lOyft; 
Páivyt vastahan tcdevi, 
ISO.Pñivdlle kumarteieikse: 
))0i paivyt Juroala» kioma 
Etk(5 náhnyt poikoani, 
Kullaista omenatani, 
Hopeista sauvoani?» 

Jopa paivyt jonki tíesi, 
Arvaeli aurinkoinen: 



n 



n poikasi poioíscn 
ttu, kuoletettu 
m mustahan jokehen, 
an iki-vetehen, 
(i koskia kolisten, 
virtoja vilisten 
le Tuonelan perille, 
an alantehilie.)) 
i ¿iiti LemminkSisen 
kulle hyráytyi, 
seppojen pajahan: 
e seppo Umarinen, 
ennen, taoit eilen, 
i tSnáki pááná, 
vaskinen harava, 
piihin rautaisihin, 
LO satoa syltS, 
viittál valmistellos!» 
on seppo Umarinen, 
a iSn-ikuinen 
vaskisen haravan, 
piillá rautaisilla, 
ikoi satoa syits, 
n viittá valmisteli. 
Siti Lemminkéíisen 
rautaisen haravan, 
Tuonelan joelle, 
a rukoelevi: 
áivyt Jumalan iuoma, 
a luojan valkeamcnel 
1 hetki faeltehesti, 
n himmesti hiosta, 
insi koko teráltá, 
;tele nuiva kansa, 
Si \ákí Manalan, 
;n valta vaivuttele!» 

páivyt Jumalan Iuoma, 
a luojan aurinkoínen 
koivun konkelolle, 
i lengoUe lehahti, 



Paistoi hetken heltehesti, 
Toisen himmesti hiosti, 
Kolmannen koko teráltá, 

230. Nukutteii nuivan joukon, 
Vásytti váen Manalan, 
Nuoret miehet miekoillehen, 
Vanhat vasten sauvojansa, 
Keski-ián keihdille, 
Siitá lenti lepsahutti, 
Páálle taivahan tasaisen 
Entiseliensá sialle, 
Majallensa muinaíselle. 
SiitS Siti Lemminkáisen 

240. Otti rautaisen haravan, 
Haravóipi poikoansa 
Koskesta kohisevasta, 
Virrasta vilisevástá, 
Haravóipi, eiká lOyá. 

Siit¿[ siirtihen alemma, 
Meni myOtánsS merehen, 
Sukkarihmasta sulahan, 
Vy5tálrüistá veen sisííhan. 
Haravóipi poikoansa 

250. Pitkin Tuonelan jokea, 
Vetelevi vastavirran, 
Veti kerran, tuesta toisen, 
Saapi paian poikoansa, 
Paian mieliksi pahoiksi, 
Veti vielü kerran toisen. 
Sai sukat, hatun tapasi, 
Sukat suureksi suruksi, 
Hatun mieli-harmiksensa. 
Astui siitükin alemma 

260. Manalan alantehelie, 

Veti kerran pitkin vetta, 
Kerran toisen poikki vettd, 
Kolmannen vitahan vettá, 
Kerrallapa kolmannella 
Elo-tukku sai etehea 
Haravahan rautaiseheo. 



Elo-lukku ei se ollut, 
Olipa lieto LemminkSiínen, 
Itse kaunis Kaakomieli, 

270. Puuttunut haravan piihin 
Sormesta nimettiímSsta, 
Vasemmasta varpahasta. 

Nousi üeto Lemminkáinen, 
Kohosi Kalevan poika 

I Haravassa vaskisessa 
Paálle selvien vesien; 
Vaan oli pikkuísta vajalla, 
Yhta kattá, puolta pSátá, 
Paljo muita muskuloita, 

280. Siihen henkeá lisáksi. 
Emo tuossa arvelevi, 
Itse itkien sanovi: 
»Vielak(J tásta mies tulisi, 
Uros uusi toimeaisi!» 

Paatyi korppi kuulemahan, 
Tuop' on tuohon vastoavi: 
»Ei ole miesta mennehessá, 
Eika tuiki tuUehessa, 
Jo silt' on siika silmát syünyt, 

290. Hauki hartiat halaisnut; 

Sie paasta merehen miesta, 
TyíJnna Tuonelan jokehen, 
Ehka turskaksi tulisi, 
Yalahaksi vahvistuisi.)) 

Tuop' on aiti Lemminkaisen 
Eipa tyOnna poikoansa; 
Vetelevi vieiá kerran 
Haravaila vaSkisella 
Pitkin Tuonelan jokea, 

300. Seka pitkin, jotta poikki, 
Saapi katta, saapi paata, 
Saapi puolen selkaluuta, 



279: 3. muruja; pieniá palasia. 
293: 2. turska on iso merielává. 
294: 1. valaskalaksi. 



Toisen puolen kylkiluuta, 
Monta muuta muskulata; 
Niista poikoa rakentí, 
^ Laati lieto LemminkaistS. 

Líitteli lihat lihoihin, 
Luut on luihin luikahutti, 
Jasenet jasenihinsa, 
310. Suonet suonten sortumihi 

Itse suonia slteli, 
Paita suonten soimieli, 
Suoni-lankoa lukevi, 
Saneen sanalla tuolla: 
))Sorea on suonten vaimc 
Suonetar sorea vaimo, 
Soma suonten kehreaja 
Sorealla kehrinpuuUa, 
Vaskisella varttinalla, 
Rautaisella rattahalla; 
Tule tanne tarvittaissa, 
¡ Kay tanne kutsuttaessa 

Suoni-sykkyra sylissa, 
Kalvo-kaari kainalossa, 
Suonia sitelemahan, 
Paita suonten solmimahai 
Haavoissa halennehissa, 
Rei'issa revennehis&aU 

»Kun ei tuesta kyllin li( 
330. Onp' on impi liman pñall 
Venehella vaskisella, 
Purrella puna-peralla; 
Tule impi ilman paalta, 
Neiti taivahan navalta, 
Soua suonista venetta, 
Jasenista jarkyttele, 
Soua luun lomia myóten, 
Jasenten rakoja'^myOtenla 

»Sial]ensa suonet laita, 
340. Asemellensa aseta, 



320. 

I 



315— 376. Suonten sanat. 



97 



Suutaiusten suuret suooet, 

Valta-suonet vastatusten, 

Limitysten iiutasuonet, 

Pienet suonet pááksytysten!» 

))Siit' ota utuinen neula, 
Sulkku-niitti neiilan páássd, 
Ompele utuisin neuloin, 
Tina-neuloin tikkacle, 
Paita suonten solmiele, 
50. Silkkinauhoüla sítele!» 

dKud ei tuosta kyllá iiene, 

Itse iltDoinen Jumala, 

Valjastele varsojasi, 

Rakentele ratsujasi, 

Aja kirja-korjinesi 

LSpi luun, lápi jásenen, 

Upi liikkuma-lihojen, 

Upi suonten soljuvaisten, 

IM luu lihoa myOten, 
360.Suom suenen páátá myOten, 

Luo hopea luun lomahan, 

Kulta suonen sortumahanb 
))Mist' on kalvo katkennunna, 

Siihen kalvo kasvattele. 

Mista suonta sortununna, 
; Siiheo suonta solmiele, 
I Kosta yerta veihl¿lhtann¿l, 

Suben verta vierettele, 
I Kusta luu luhoksi mennyt, 
370. Siihen luuta luikahuta, 

Kusta liikkunna lihoa, 

Siihen liittele lihoa, 

Siallensa siunaele, 

Asemellensa aseta, 

Lúa luuhun, liha liha'an, 

Msenet jSLsenihinsáU 
SülH diti Lemminkdisen 

Loí miehen, uron sukesi 

tó: 1. páát kahdenkerroin. 
Mi: 1. sflkküanka. 



Entisillehen eloilie, 

380. Muinaisille muo'oillensa. 
Sai suonet lukeneheksi, 
Püdt suonten sielleheksi, 
£i miestá sanaUiseksi, 
Lasta lausehelliseksi. 

Sütá tuon sanoiksi virkki, 
Itse lausui, noin nimesi: 
))Mista nyt voie saatanehe, 
Sima-tilkka tuotanehe, 
Jolla voian voipunutta, 

390. Pahoin tuUutta parannan, 
Jotta mies sanoille saisi, 
Vieráhtáisi virsillehen?» 

«Mehiláinen meian lintu, 
Metsíin kukkien kuningas, 
Láhe nyt mettá noutamahan, 
Simoa tavottamahan 
Míeluisasta Metsolasta, 
Tarkasta Tapiolasta, 
Monen kukkasen kuvusta, 

400. Monen heinSn helpehestá 
Kipehiile voitehiksi, 
Pahoille paran tehiksi!» 

Mehilainen liukas Hntu 
Jopa lenti lóyháytti 
Mieluisahan Metsolahan, 
Tarkkahan Tapiolahan, 
Nokki kukkia keolta, 
Keitti mettá kielellánsá 
Kuuen kukkasen nenñstá, 

410. Sa'an heínéin helpehestft; 
Niin tulla tuhuttelevi, 
Káya kaárámOittelevi, 
Kaikki siipensá simassa, 
Sulkansa sulassa meessd. 
Itse aiti Lemminkaisen 
Otti noita voitehia, 
Niillá voiti voipunutta. 



393—534. Mehiláisen sanat. 



13 



98 



l^ahoin tullutta pnranti; 
£i tullut apua noista, 

420. Saanut miehelle sanoja. 

Siitd tuon sanoiksi virkkí: 
»Mehil^inen líntuseni, 
Lenná tuonne loisialle, 
Ylitse meren yheksan, 
Saarehen selállischen, 
Metisehen manterehen, 
Tuurin uutehen tupahan, 
Palvosen lacttomahan, 
Sieli' on mettá mieluhisia, 

430. Siella voietta hyveá, 
Joka suonihin sopivi^ 
Jásenihin kelpoavi; 
Tuop' on niitü voitehia, 
Kanaa niitá katsehia 
Vian páálle pannakseni, 
Vammoille valellaksenil» 
Mehiláíuen mies kepeá 
Taasen lenti liihytteli 
Ylitse meren yheksan, 

440. Meri piiolen kymmeneUü, 
Lenti páiván, lenti toisen, 
Lenti kohta kolmannénki 
Ruokosella istumatta, 
Lehellá leváhtámSttá, 
Saarehen selSllisehen, 
Metisehen manterehen, 
Korvalle tulisen kosken, 
Pyhán virran pyürtehelle. 
Siellá mettá keitettihin, 

450. Rasvoja rakennettihin 
Pikkuisissa pottiloissa, 
Kaunoisissa kattiloissa, 
Peukalon mahuttavissa, 
Sormen páán sovittavissa. 

Mehilüinen mies kepeéi 
Saip' on niitá voitehia; 

451: 2. savisissa padoissa. 



Yfíhdn aikoa kuluvi, 
Pikkuisen pirahtelevi, 
Jo tulla turahtelevi, 

460. Saa'a saaveroittelevi, 
Kuusi kuppia sylissá, 
Seitsemán selan takana^ 
Ne on táynnS voitehia, 
Táynná rasvoja hyvifi. 

Itse áiti Lemminkáisen 
Yoiti noilla voitehilla, 
Yheksillá voitehilla, 
Kaheksilla katsehilla; 
£i vielá apua saanut, 

470. Tok' ei tuostana tavannut. 
Niin sanoi sanalla taclla, 
Lausui tuolla lausehella: 
))Mehil¿[inen ilman lintu, 
Lenná tuonne kolmas kerU 
Yláháksi taivosehen, 
Páálle taivosen yheksSn, 
Siell* on viljalta simoa, ' 
Siellá mettá mielin míiárin 
Joilla ennen luoja loitsi, 

480. Puheli puhas Jumala, 
Yoiti luoja lapsiansa 
Pahan vallan vammaksissa 
Kasta siipesi simassa, 
Sulkasi sulassa meessS, 
Tuo simoa siivessási, 
Kanna mettá kaapussasi 
Kipehille voitehiksi, 
Yammoille valantehiksil» 
Mehiláinen mieli-lintu 

490. Hdnpá tuon sanoiksi saatti 
))Mitenká mS sinne püSsen 
Mina mies váhávákinen!» 

»Hyvá on sinne pSástal 
Kaunis kaapsaheliaksr 
Yli kuun, alatse paiván, 
Taivon tahtien valitse; 



99 



Lennát páiván lüyhyttelet 
Ruutamoisen kulmaluilie, 
Siita toísen siuotteiet 

DO. Otavaisen olk.ap<iilIe, 
Kolmannen kohatteleitet 
SeitsentShtisen seiálle, 
Süt' on matkoa palanen, 
Pikkarainen piiramata 
Perille pyhán Jumalan, 
Asunnoille autuahan.» 
Mehiláinen maasta nousi, 
Sima-siipi mélttáháltá, 
Jopa lenti lOyhytteli 

piO.Piemn siivin siuotteli, 

' Lenti kuun keheá myoten, 
Páívdn páármettá samosí, 
Otavaisten olkapáitse, 
Seitsentáhtyen selitse, 
Lenti luojan kellarihin, 
Kamarihin k'aikkivailan; 
Sieilá voietta tehá'án, 
RasYoja rakennetahan 
Hopeisissa paoissa, 

i20.KiiItaisissa katiiioissa, 
Mettá kiehuí keski-maissa, 
Laioilla suloa voita, 
Simoa suvi-nenSssa, 
PáSssá pohja rasvasia. 
Mehiláinen ilman lintu 
Sai siitü símoja kyllin, 
Metosia mielin máárin; 
Oli aikoa vdhdinen, 
Jo tulla tuhuttelevi, 

30.8aata háSráhyttelevi, 
Sata sarvea sylissSl, 
Tuhat muuta muhkurata, 
Missá mettá, kussa vettéí, 
Kussa voietta parasta. 
Siit^ díti Lemminkdisen 

2*2. áárta; vierta. 



Otti suuhunsa omahan, 
Noita koitti kieleJláusá, 
Hyvin maistoi mielellánsá: 
))Néím¿it on niitá voitehia, 

540. Kaikkivallan katsehia, 
Joillapa Jumala voiti, 
Luoja vammoja valeli.» 
Siitfí voiti voipunutta, 
Pahoin tullutta paranti, 
Voiti luun lomia myoten, 
Jasen ten rakoja myiJten, 
Voiti alta, voiti pááltá, 
Kerran keskeá sivalti, 
Siitá tuon sanoiksi virkki, 

550. Itse lausui ja pakisi: 

)>Nouse pois makoamasta, 
Ylene uneksimasta 
N^iltS paikoilta pahoilta, 
Kovan onnen vuotehelta!» 
Nousi mies makoamasta, 
Herási uneksimasta, 
Jop* on saattavi sanoa, 
Itse kielin kertoella: 
»Viikon utra uínaelin, 

560. Kauan malkio makasin, 
Makasin unen makean, 
Sikeáisen siuvattelin.» 

Sanoi Siti Lemminkáisen, 
Itse lausui ja pakisi: 
))Oisít maannut kauemminki, 
VielS viikomman venynyt 
liman éiitittá pahatta, 
Katalatta kantajatta.x» 
»Sano nyt poikani poloinen, 

570. Kerro korvin kuullakseni: 
Mi sinun Manalle saattoi, 
Tyünti Tuonelan jokehen?» 

Sanoi lieto Lemminkáinen, 
Vastaeii áitillensá: 

562: 1. fiitkeán; syván. 



100 



))M¿irkáhdUu karjan paimen, 
Untamolan umpisilm^, 
Se mínun Manalle saattoi, 
Ty5nti Tuonelan jokehen; 
Vesikyyn ve'esW nosti, 

580. Lapo-kyyn on lainehesta 
Vasten vaivaista minua, 
Enkü tuota tiennytkánS, 
En tiennyt vesun vihoa, 
Umpi-putken ailuhía.» 

Sanoi ^iti Lemminkaisen: 
»Voipa miestá mieletointá, 
Kehuit noiat noituvasi, 
Lappalaiset laulavasi, 
Et tieS vesun vihoa, 

590. Umpi-putken ailuhia: 

Veesta on vesusen synty, 
Umpi-putken lainehista, 
Allin aivoista hyvista, 
Meripaáskyn páSn sisástS; 
Sylki SyíJjatár vesille, 
Laski laatan laínehille, 
Vesi sen pitkáksi venytti, 
Páivá paistoi pebmeSksi, 
Siitá tuuli tuuittelí, 

óOO. Ve'en henki heilutteli, 
Aallot rannalle ajeli, 
Tyrsky maalle tyyráeli.» 

Siitá 3iti LemminkSísen 
Tuuitteli tuttuansa 
Entísilléhen oville, 
Muinaisille muo'oillensa, 
Pikkuista paremmaksiki, 
Ehommaksi entistansá; 
Kysyi siitii poialtansa, 

610. Jos oli iifíita vajoa. 

Sanoi lieto Lemminkáinen: 



583: 3. vesikáármeen. 

591— 602. -vesikáármecn synty. 



»Vier olen áijeS vajoi 
Tuollapa sySmmyksen 
TuoUa tuntoni makaa 
Noissa Pohjan neitosii 
Kaimoisissa kassa-páí 
Home-korva Pohjan c 
Eip' on anna tyttOání 
Uman allin ampumatt 

620. Joutsenen osoamatta 
Tuesta Tuonelan joes 
Pyhán virran pyOrteh 
Sanoi áiti LemminkI 
Itse lausui ja pakisi: 
))Heitá herjflt joutsen< 
Anna allien asua 
Tuonen mustassa joe 
Palavissa pyOrtehissá, 
Sie láhe koti-perille 

630. Kanssa aitisi katalan, 
Viela kütá onneasi, 
Julkista Jumalatasi, 
Kun antoi avun totisc 
Vielá henkihin heratti 
Tuonen tieltá tiettáva 
Manalan majan perilti 
En mina mitánA voisi 
En mitaná itsest^ni 
liman armotta Jumala 

640. Toimetta totisen luoja 
Siita lieto Lemmink 
Jo kohta kotía laksi 
Kanssa armaban eroo 
Kera valta-vanhempai 
Sinne nyt Kaukoni 
Heitan lieto Lemmink 
Virrestáni viikommaki 
Vüannán virteni válel 
Lasken laulun toisa'al 

650. Tyonnaii uuelle uralU 



^^^<5íX>c>?^ 



101 



Kaadestoísta Runo. 

W&miimoinen laiUaa Sampsa Pellervoism laivapuüa etsmMn, 
étM nüstü venettü ja kaipa'aa kolme sanaa 4 — 418. Kun d saa 
^'a rmmaUa, Witee Tuonelaan, jossa hünta mielitMn pitM 119 — 
Í2. WlimlimSinen mahdillama kuüenki pcLtísee Tuonelasta, varoiUaa 
lattuansa, kenenkMn sinne omin mielin Icíhtemcístci, ja kertoo, missci 
m mrkeassa ja kauhittavaisessa tüassa pahat ihmiset siellcí asuvat 
'5~Í12. 



Vaka vanha WáinamOinen, 
Tietüjjl ida-ikuinen 
OH veistdvS venoista, 
Uutta partta puuhoava 
NenSssá utuisen niemen, 
Páássá saaren terhenison; 
Puita puuUui purren seppa, 
Lautoja yenon teki¿i. 
KeDpñ puula etsimahan, 

10.Tammea tavottamahan 
Wainamóiselle venoksi, 
Laulajaüe pohja-puuksi? 
Pellervoinen, pellón poika, 
Sampsa poika pikkarainen 
Sep' on puuta etsimahan, 
Tammea tavottamahan 
WaindmUiselie venoksi, 
Laulajalle pohja-puuksi. 
Kdypi tietd astelevi 

ÍO-Kolllisille maailmoille, 
Meni miíen, menevi toisón, 



Kulki kohta kolmannenki, 
Kirves kultainen olalla, 
Vaski-varsi kirvehessa; 
Yhtyi haapa vastahansa, 
Sylen kolmen korkeuinen. 

Tahtoi haapoa tavata, 
Pnia puuta kirvehellá, 
Haapa haastaen sanovi, 

30. Itse kielin kerkiSvi: 

»Mitá mies tahot minusta, 
Kuta kuitenki hala'at?» 

Sampsa poika Pellervoinen 
IldnpSi tuon sanoiksi virkki: 
))Tuotapa tahon sinusta, 
Tuota etsin ja hala'an: 
Wñinámüiselle venettá, 
Laulajalle purren puuta.» 
Haapa haasloi kummemmasti, 

40. Sata-oksainen osasi: 



28: 1. lyoda. 



102 



))Vuotava veno minusta, 
Ja pursi putoavainen, 
Míná olen ontelo tyvellá, 
Kolmasti Uíná kesdnd 
Toukka sí)i syammyeni, 
Mato juureni makasi.» 

Sampsa poika PoUervoincn 
SiitS eistyvi etemmá, 
Astua ajattelevi 
50. Maailmoille pohjaisille. 

Tuli honka vastahansa, 
Sylen kuuen korkeuinen, 
Iski puata kirvehella, 
KoJahutti kuokíilJaiiScí, 
KysytteJi, lausutteli: 
»Ois¡ko sinusta honka 
Wáinámdiselle venoksi, 
Laulajalle laivíi-puiiksí?» 

Honka vasta ta liotnsi, 
GO.Itse áánehen aráhti: 
»Ei minusta purtta tulle 
Kuuen kaaren kantajata, 
Mié olen honka huolainniekka, 
Kolmasti tánfS kesáná 
Korppi koikkui latvallani, 
Varis vaakkui oksillani.» 

Sampsa poika Pellervoinen 
Aina eistyvi etemmá, 
Astua ajattelevi 
70. Su visillo maailmoille, 
Tuli tammi vastahansa, 
Yrapári yheksán sylt^i. 

Kysytteli, lausutteli: 
»Tulisko sinusta tammi 
Eme¿i erá-venehen, 
Sotapurren pohja-puuta ?» 

Tammi taiten vastaelij 
Osaeli puu omena: 



63: 3. vian-alainen. 



»0n vainen minussa 
80. Em^iksí yhen venoser 
Enk' ole hoiCka huol 
Enká ontelo sisáltíi, 
Kolmasti t^n^l kesdnd 
Táná suurena suvem 
Páivj't kierti keski-pi 
Kuuhut iatvalla kumc 
Káet kukkui oksillani 
Linnut lehvillá lepdsi 

Sampsa poika Pell( 
90. Otti kirvehen olalta, 
Iski puuta kirvehella 
Tammea tasateralla^ 
Pian taisi tammen k. 
Puun sorean sorrute 

Ensin laski latvan 
Tyven t\7nni halkai: 
Veisti siita pohja-pui 
Lautoja epSlukuisin 
Laulajalle laivaksiksi 
100. WiliníírnOiselle xmol 

Siitá vanha Wáiná 
Tietajá ian-ikuinen 
Teki tieoUa venettá, 
Laati purtta laulama 
Yhen tammen taittuí 
Puun murskan mure 

Lauloi virren, pol: 
Lauloi toisen, liitti 1 
Lauloi kohta kolman 
110. Hankoja hakatessans 
Paita kaaren paátell 
Liitellessansa limia. 

Kaaritettua venóse 
Lütettya laian liitot 
Uupui kolmea sanoa 
Panemilla parraspuii 



99: 2. laivan aineiksi. 



IOS 



1 kohentimilla, 

i¿[n on p¿iüttimíll¿í. 
vanha WainfímOinen, 
íán-ikuínen 

virkkoi, noin nimesí: 

>loÍDen pdiviani, 

mt veno vesille, 

iva lainehiüe!» 

lee, ajattelevi, 

i sanoja saisi, 

3mpi-luotteliia, 

jenkd p¿ialaelta, 

i-karjan juonen páástü, 

lauman hartioilta. 

i saamahan sanoja, 

joukon joutsenía, 

1 hanhia h^tvitii, 

násti páSskysiS, 

nut sanoaksgaa, 

oa, eikü puolta. 

¡lee, ajattelevi: 

oisi sata sanoa 
)euran kielen alia, 
1 valkean oravan.» 
ii saamahan sanoja, 
moita ottamahan, 

peuroja levitti, 
i suuren orren; 
itá sanoja paljo, 
dkki avuttomia. 
slee, ajattelevi: 
^ saan sa'an sanoja 
i Tuonelan koista, 
an iki-majasta.» 
sí Tuonelta sanoja, 
alta mahtiloita; 

taputtelevi, * 
vükon vitsikkoa, 
1 toisen tuomikkoa, 
mnen katajikkoa, 



Jo nakyi Manalan saari, 
Tuonen kumpu kuumottavi. 
Vaka vanha WáinámOinen 

160. Jo huhuta heikahutti 
Tuossa Tuonelan joessa, 
Manalan alantehessa: 
»Tuo venetta Tuonen tytti, 
Lauttoa Manalan lapsi, 
Yli salmen saa'akseni, 
Joen poikki páastákseni!» 

Lyhykáinen Tuonen tytti, 
Mátala Manalan neiti 
Tuo oli poukkujen pesia, 

170.Rápahien ráimyttSja 

Tuonen mustassa joessa, 
Manalan alusve'essá; 
Sanan virkki, noin nimesi. 
Use lausui ja pakisi: 
))Vene tááltá tuotanehe, 
Kuni syy sanottanehe, 
Mi sinun Manalle saattoi 
liman tauin tappamatta, 
Ottamatta oivan surman, 

ISO.Muun surman rausertainalta.» 
Vaka vanha WáinámOínen 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»Tuoni minun tánne tuotti. 
Mana mailtaní veteli.» 

Lyhykííinen Tuonen tytti, 
Mátala Manalan neíti 
Tuonpa han sanoiksi virkki: 
))Jopa keksin kielastajan, 
Kunp' on Tuoni tSnne toisi, 

190. Mana mailta siirteleisi, 
Tuoni toisi tullesscinsa, 
Manalainen inatkassansa, 
Tuonen hattu hartioilla. 
Manan kintahat káessá; 
Sano totta Wáinámdinen, 
Mi sinun Manalle saattoi?» 



104 



Vaka vanha WáinümOinen 
Jo tuossa sanoiksi virkki: 
))Rauta mun Manalie saattoi, 

200. Terás tempoi Tuonelahan.» 
Lyhykáinen Tuonen tytti, 
Mátala Manalan neíti 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))Tuosta tunnen kieiastajan, 
Kun rauta Manalie saisi, 
Terás toisi Tuonelahan, 
Verin vaattehet valuisi, 
Hurmehin hurahteleisi ; 
Sano totta WüinamOinen, 

210. Sano totta toinen kerta!» 

Vaka vanha Wáinámóinen 
Itse virkki, noin nimesi: 
)>Yesí sai minun Manalie, 
Aalto toi on Tuonelahan.» 
Lyhykáinen Tuonen tytti, 
Mátala Manalan neiti 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
wYmmSrrán valehtelian, 
Jos vesi Manalie saisi, 

220. Aalto toisi Tuonelahan, 
Vesin vaattehet valuisi, 
Ilelmasi herahteleisi ; 
Sano tarkkoja tosia, 
Mi sinun Manalie saattoi?» 

Tuossa vanha Wáinám5inen 
Viela kerran kielastavi: 
»Tuli toi mun Tuonelahan, 
Valkea Manalie saattoi.» 
Lyhykáinen Tuonen tytti, 

230. Mátala Manalan neiti 

Hánpá tuon sanoiksi virkki: 
))Arvoan valehtelian, 
Jos tuli Manalie toisi, 
Valkeainen Tuonelahan, 
Oisi kutrit kárventynná, 

235: 2. hivuskaharat; suortuvat. 



Partaki pahoin pala 

»0i sie vanha W 

Jos tahot venettá t 

Sano tarkkoja tosia 

240.Valehia viimeisiá, 
Mitenkñ tulit Manal 
liman tauúi tappan 
Ottamatta oivan su 
Muun surman mur 
Sanoi vanha Wái 
»Jos vahan valehte 
Kerran toisen kieh 
Toki ma sanon to( 
Tein tieolla venetti 

250. Laain purtta laulan 
Lauloin püiván, la 
Niin páivállá kolmi 
Rikkoihe reki runc 
Jalas taittui lauseh: 
Laksin Tuonelta oí 
Manalalta váántiátá 
Rekosen rakentoan 
LaulU'korjan laatia 
Tuopa nyt venoist 

260. Laita mulle lauttoa 
Yh salmen saa'aks 
Jo en poikki pdSsté 
Kyllá Tuonetar t 
Manan neiti riitele^ 
>>0i on hullu hullu 
Mies on mielesi v¿ 
Tulet s}7tta Tuonc 
Tauitta Manan maj 
Parempi sinun olis 

270.Palata omille maül 
Áijá on tánne tulh 
Ei paljo palannehi 
Sanoi vanha Wfi 
))Akka tieltft káSnt; 
Eip' on mies pahe 



105 



inteiompikana; 
enettá Tuonen tytti, 
ei Manalan lapsi!)^ 
irenehen Tuonen tytti, 
anhan Wdindmdisen 
men saattelevi, 
«oikki páSstelevi, 
on sanoiksí virkki: 
Inua WSiinámOmen, 
surmatta Manalie, 
latta Tuonelahanfó 
etar hyvá emántd, 
tar vaimo vanha 
m tuopilla olutta, 
kaksi-korvaisella, 
on sanoiksí virkki: 
on vanha Wdinámüinenl» 
vanha Wainámüinen 
pitkin tuoppiansa, 
ikot kuti sisSilld, 
)ioi]la lateli; 
ion sanoiksi virkki: 
Si t£inne tuUutkana 
lan Manalan maljat, 
i tuopit iakkimahan, 
ai oluen juojat, 
1 appajat katoovat.» 
í Tuonelan em^ntd: 
vanha Wáinámóinen, 
e tulit Manalle, 
uonelan tuville 
Tuonen tahtomatta, 
mailta kutsumatta?» 
vanha WdindmOinen: 
essdni venoista, 
>urtta puuhatessa 
kolmea sanoa 
\iá páñtellessd, 
kohottaessa; 
i noita saanutkanana, 



Mailta Umoilta tavannut, 
Piti tulla Tuonelahan, 
Láhteá Manan majoille 
Saamahan sanoja noita, 
320. Ongelmoita oppimahan.» 

Tuopa Tuonelan emSntS 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
ȣi Tuoni sanoja anna, 
Mana mahtia jakele, 
Etká tsalta pSásnekáná 
Siná ilmoísna ikñná 
Kotihisi kulkemahan, 
Maillesi matelemahan.i» 

Uuvutti unehen miehen, 
330. Pañi maata matkalaisen 
Tuonen talja-vuotehelle; 
Siin^ mies makaelevi, 
Uros unta ottelevi, 
Míes makasi, vaate vaivoi<i 

Olí akka Tuonelassa, 
Akka vanha kdykkáleuka, 
Rauta-ríhman kehredjá, 
Yaskí-lankojen valaja, 
Kehrásí sataísen nuotan, 
340. Tuhantisen tuuritteli 
Yüná yhtend kesáisnd, 
Yhellá vesi-kivellá. 

Olí ukko Tuonelassa, 
Se on ukko kolmisormi, 
Rauta-verkkojen kutoja, 
Vaski-nuotan valmistaja, 
Se kutoi sataísen nuotan, 
Tuhantisen tuikuttelí 
Samana kesSisnd yOnd, 
350. SamaUa vesí-kivella. 

Tuonen poika koukkusormi, 
Eoukkusormi, rautanáppi, 
Se veti sataísen nuotan 
Poikkí Tuonelan joesta, 
Seká poikkí, jotta pitkin, 
14 



IM 



Jotta vieláki vitahan, 
Jott' ei pfidstá WíÜDümtíisen, 
Selvita UvaDtolaisen 
SinSi ümoisna ikdnS, 
360. Kuuna kullan valkeana 
Tuolta Tuonelan koista, 
Manalan iki-majoista. 

Yaka vanha WáindmOineii 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))Joko lie tuhoni iullüt, 
Hata-páivft páalle p^iSsnyt 
Náill¿i Tuonelan luvilla, 
Manalan majahtehilla?» 

Pian muuksi mnuttelihe, 
370. Rutón toiseksi rupesi, 
Meni mustana merehen, 
Saraná saraikkohon, 
Matoi rautaisna matona, 
Kulii kybnS kd¿irmehenSl 
Poikki Tuonelan joesta, 
LSpi Tuonen verkkoloista. 

Tuonen poika koukkusormí, 
Koukkv&sormi, rautanáppi, 
Kdvi aamuUa varahin 
380. Yerkkojansa katsomahaix, ■ 
Sa'an saapi taimenia, 
Tuhat eoMMA alvehia, 
Eip' on saanut WáinSmCislá, 
382: arpieniá kaloja. 



Ukkoa Uvantolaista. 

SiíUi vanha WOinSii 
Tuonelasta tultuansa 
Sanovi sanalla iuolla 
Lausui tuolla lauseht 
))£lk5h0n hyvá Juma 

390.£lkühOn sitü suetko, 
Itse^mennyttH Manall 
Tuonelahan tunkeini: 
Aijñ on aínne saand 
YáhS tuolta tullehia, 
Tuolta Tuonelan koi 
Manalan iki-majoísia 
Yielñ tuon sanoiks 
Itse lausui y noin laít 
Nuorisolle nousevall 

400.Kansálle yleneválle: 
»£IkSiie iraéisen iap 
Siná ilmoisna ikdñá 
TehkíJ syytá syyttíJn 
Yikoa viattomalle, 
PiE^oin palkka maks 
Tuolla Tuonelan koi 
Sia on siellá syyllisi 
Yuotehet viallisilla, 
Alus kuumista kivist 

410. Palavoista paateroist 
Peitto kyistá, káárra 
Tuonen toukista ku( 



~r^^^jG^^í>p^ 



w¡ 



SeitsemástoisU Rnno. 

iinlímSinen lühtee Antero Wipmelta sanqja saamaan ja he- 
npusen pitkdsta unestansa maan aüa 1 — 98. Wipunen nielee 
iisen ja Wüintímoinen rupeaa hüníü kovasti vatsassa vaivaa- 
9 — Í46. Wipunen luulee jo, minkü kohtauksen Ueñee /iiírf- 
tiacmÁa saaneen, kokee siüu monüla hiuüla, loüiduüla, ma- 
ja peldiuksílla vapaaksi pdüsttí, nmtta Wüintimoinen uhka'aa 
UífitevUnsti, kun saisi Wipiiselta kaivatut veneentekosanansa 
i6. Wipunen laulaa ilmi kaiken tietonsa Waintímoiselle, joka 
?e vatsasta ylós, pda'aa vene-tehtaillensa ja pUMM veneen- 
\yon$a 527—628. 



ídí vanha WfiinámOinen 
ei saaDunna sanoja 
ta Tuonelan koista, 
lian iki-majoista, 
yhA ajattelevi, 
1 pfláUnsfl pitSyi, 
pfi sanoja saisi, 

lempi-luottehia. 
men vastaban tulevi, 
a tnon sanoiksi virkki: 
* tuolta sata sanoa, 
t virren tutkelmusta 
ta Antero Wipusen, 
ista vara-vftkevan; 

se on sinne mentftvdtá'^, 
1 poimeteltavata, 
e matkoá hyveá, 
van pahintakana: 



Yks' on juoni juostaksesi 
20. Naisten neulojen nenia, 
Tuosta toincn kfíySksesi 
Miehori miekan tutkaniia, 
Kolmas koikutellaksesi 
Urón tapparan leriá.» " 

Vaka vanha WáináimOirién 
Toki mietti mennSlkáensfl, 
Painuvi «?epán pajahan, 
Sanovi sanalJa tuolta: 
»Ohoh seppo Umarinen, 
30. Taos rautaiset talukset, 
Tao rautarukkahiset, 
Paita rautainen rakenoa, 
Laai rautainen korento, 
Teráksinen tienaellos, 
Pane syáiníínehen teraksét, 
Ved pdálle mello rauta, 



IM 



Ldhen saamahan sanoja, 
Ongelmoita ottamahan 
Vatsasta vara-vákevan, 

40. Suusta Antero Wipusen.» 
Se on seppo ümarinen 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
)i>Yiikon on Wipunen kuoUut, 
Kauan Antero kaonnul 
Vipunsa virittflmastfi, 
Ahtamasta ansa-tiensá^ 
Et sieltfi sanoa saane, 
Et sanoa puoltakana.)> 
Vaka vanha WflindmOinen 

50. Toki lAksi, ei toteUut, 
Astui pAivdn helkytteli 
Naisten neulojen nenifi, 
Astui toisen torkuttelí ' 
Miesten miekan tutkamia, 
Kolmannenki koikutteli 
Uron tapparan terid. 

Uso virsikas Wipunen, 
Mies vanha vara-vAkevA 
Tuo viruvi virsinensa, 

60. Luottehinensa lojuvi, 
Haapa kasvoi hartioilla, 
Koivu kulmilla yleni, 
Leppft leukaluun nendssfi, 
Pajupehko parran pfiAUd, 
Otssdla oravi-kuusi, 
Havu-honka hampahilla. 

Jo tulevi WfiinámOinen, 
Veti miekan, riitsi rauan 
Huotrasta huveksisesta, 

70. VyíJsta vennon-selkaisesta, 
Kaatoi haavan hartioilta, 
Koivut kulmilta kukisti, 
Leuoilta lepSt leveát, 
Pajupehkot parran paaltá, 
Otsalta oravi-kuuset, 



2. vuotaisesta (?). 



Havu-hongat hampa! 

SyOsti rautaisen fc 
Suuhun Antero Wip 
Ikenihin irjuvihin, 
80. Leukoihin lotisevihic 
Sanan virkkoi, noin 
»Nouse pois inehmo 
Maan alia makoamas 
Yiikon unta ottamas 

Tuop' on virsikds 
Heti herkesi unesta, 
Tunsi koskevan ko\ 
Kipedstí kiusaísevan 
Puri rautaisen koreí 
90. Puri psaltfi mellón i 
£i tiennyt terdstd p 
Ei sytfa sydnta raua 

Tuossa vanhan W 
Suun ohella seistess 
Jalka toínen torkaht 
Vasen jalka vaapaht 
Suuhun Antero Wip 
Leukaluulle luikahut 

Heti virsikas Wipi 
100. Avoi suunsa suureni 
Leukapielensá levitti 
Nieli miehen miekkc 
Kulahutti kulkkuhuns 
Tudn on vanhan Wí 

Siina virsikas Wip 
Itse tuon sanoiksi vi 
))Jo oien jotaki syün^ 
Syónyt uuhta, syony 
Sydnyt lehmea mah( 
110. SyOnyt karjua sikoa, 
En ole viela mointa 
En taman palan mal 

Itse vanha Wainan 
Haupa tuon sanoiksi 
))Jo taisi tuhoni tulla, 



109 



pSivá hdmmenteá 
D Hüen hinkalossa, 
Q Kalman karsinassa.» 
elee, ajatteievi, 

olla, kuín eleS; 

on vydlla Wainámóísen, 
isainen veitsessáns^, 
a hSn teki venosen, 
tíeolla venosen, 
levi, luíteleví 

a pddstá suolen pddhSin, 
li joka soiukan, 
supiin suikerteli. 
oha virsikSs Wipunen 
»sta totella oilut, 
i vanha WáinSmíJinen 
1 itsensá sepoksi, 
itihe rautioksi, 
: paitansa pajaksi, 
>aian palkehiksi, 
insa tuhottimeksi, 
it hormiksi rakenti, 

hormin suulliseksi, 
isa alaisimeksi, 
iksi kyynáspáSnsá. 
)a taputtelevi, 
lynndhyttelevi, 
ytfn lepeSmátt^l, 
I pouahuUamatta 
«a vara-vSkeván, 
pontísen povessa. 
in yirsik¿is Wipunen 
ion sanoiksi virkki: 
qA lienet miehiási, 
La urohiasi, 
n syOnyt saan urosta, 
nut tuhannen miestá, 
liene mointa syOnyt, 



Syet suuhuní tulevat, 
Kekdlehet kielelleni, 
Rauan kuonat kulkkuhuni.i> 

r>LÍhe nyt kumma kulkeniahan, 
Maan paha pakenemahan, 
Ennen kun emosi etsin, 
160. Haen valta-vanhempasil 
Jos sanon mina emoUe, 
Virkan vierin vanhemmalle, 
Enemp' on emolía tyOtd, 
y ai va suuri vanhemmalla, 
Kun poika pahoin tekevi, 
Lapsi ankein asuyi.)!> 

»En nyt tuota tunnekana, 
Enka arvoa alusta, 
Míst' olet Hiisi hingannunna, 
170. Kusta turma tSnne tullut 
Puremahan, jáytámahfin, 
SyOmahán, kaluamahan; 
Oletko tauti luojan luoma, 
Surma sdatámS Jumalan, 
Yain olet teko tekemS, 
Toisen tuoma, toisen luoma, 
Pantu tanne palkan eesta, 
Rakettu rahan nenasta?» 

]>011et tauti luojan luoma, 
180. Surma saatáma Jumalan, 
Niinp' on luome luojahani, 
Heitaime Jumalahani, 
Ei herra hyvea heita, 
Luoja ei kaunista kaota.» 

i>Kun lienet teko tekema, 
Pulma toisen pungastama, 

157—166. luovutussanat. 

166: 2. pahasti; tylystí. 

167— 244.epátietoisien vikojen synty- 

sanat. 
179— 184.turvasanatJumalantaudissa. 
185—238. nosto- eli panentataudin 

(poiken-luoman) syntysanat. 
186: 1. paha; turmio. 



lio 



KylJá saan sukusi tietd, 
Ltíyán synnyntS-siasi.» 
Dluolta ennen pulmat puuUui, 

190. Tuoita taikeat tapahtui 
Tietomislen tienohilta, 
Laulumiesten laitumilta, 
Konnien koti-sioilta, 
Taíkurien tanterilta, 
Tuoita Kalman kankahilia, 
Maasta manieren sisásld, 
Miehen kuollehen koísta, 
Kaonnehen kartanosta, 
Mullista muhajavista, 

200.Maista liikuteltavista, 
Somerilta pyürivilta, 
Hiekoilta helisevütd, 
Notkoilta noroperiU¿[, 
Sólita sunimalettomilta, 
Hereistá hettehistá, 
Láikkyvistd Ifihtehistéí, 
Metsfín Hiien hinkalosta, 
Vüen vuoren vinkalosta, 
Vaaran vaskisen laelta, 

210. Kuparisen kukkulalta, 
Euusista kuhisevista, 
. flongista hohisevista, 
Latvasta lahon peiáján, 
MátSpáistS mSntylOistSl, 
Revon rááyntS-sioilta, 
Hirven hiihto-kankahilta, 
Kontion kivi-kolosta, 
Karhun louhi-kammiosta, 
Pohjan pitkástá perastñ, 

220. Lapin maasta laukeasta, 
Ahoilta vesattomilta, 
Mailta kyntamüttdmilt^, 
Sum-ilta sota-keoilta, 
Miehen tappo-tanterilta, 
Ruohoista rohisevista, 
Hurmehista huaruvista, 



Suurilta meren selUtá^ 
Ulapoilta aukeüláV 
Meren mostísta inuista 

230. Tuhanjaen sylen syv^ 
Virroista vihisevistá, 
Palavoista pyOrtehistá, 
Rutjan koskesta kovas 
Ye'en vankan yfldnteiM 
Takaisesta taivahasla, 
PoutapilVieü perilifi/ ; 
Ahavan ajelo-teilUS, 
Tuuien tuutima-sioilta» 
oSieltñkO sinSki puul 

240. Sieltá taikea tapahuil 
Sydmmehen syyttomili 
Yatsahan viattomahan, 
Sytímdhan, kaluamahai 
Puremahan, louhtamab 
))Himmene nyt Hüen 
Raukea Manalan rakki 
Lahe pois kohusta koi 
Maan kamala maksoist 
SydmSistá sySnkdpyñ, 

250. Pernoani pehkomasta, 
Vatsoa vanuttamasta^ 
Keuhkoloita kiertamSsl 
Napoa navertamasta, 
Ohimoita ottamasta, 
Selkdluita luistamasta, 
Sivuja sivert^mñfitftl}! 

»Jos ei mínussa voiet 
Niin panen parempian 
TámSn pulman purkig 

260. Kauhean kaottajaksi.» 
))Nostan maasta mann 
Pellosta peri-isfinnáfe, 
Kaikki maasta miekka: 



245-— 256. pahojen asetussar 
257—308. apusanat. 



111 



a hevos-urohot 
ni, voimakseni, 
qí, turvakseni 
^ydssá tyOlSlhSssS, 
tuskassa kovassa.» 

ei taostana totelie, 
le vdhedkSna, 
metsíi miehinesi, 
LO kansoinesi, 
ó perehenesi, 
Bpi lapsinesi, 
iestS míekallista, 
rauaisia urosta 
iitid hieromahan, 
\ rutistamahanl» 

ei tuostana totelle, 
le Yflbeákána, 
veestá veen emánts, 
ú lainehista, 
3Íma hettehesta, 
luotoinen muasta, 
v¿lh¿ln urohan, 

pienen iniehuueksi, 

minua S}7ttü syOd, 
ttitta tapeta!» 
ei tuostana totelle, 
18 váhedkünS, 
iikko luonnon tytti, 
uitainen korea, 
i% Yanhin vaimoloitn, 
)ind itselüitci, 
t tuskat tuntcmahan, 
vát híiátámiüiün, 
akso jaksamahan, 
[lainen purkamahaii!» 
un ei sita totelle, 
3 vábeák^ina, 
"lÍYahan napaínen, 
)ilvcn reunahinen, 
une larvíttaissa, 



Ajaite anottaessa, 
TyOt kehnot kerittámfíhan, 
Rikkonaiset riisumahan, 
Miekalla tuli-ter^llá, 
SdilallS sdkehiselláli> 
»Láhe nyt kumma kulkemahan, 

310. Maan paha pakenemahan, 
Ei tSallá sinun sioa 
Siaiikana tarpehella/ 
Muunne muuttaos majasi, 
Etemmd elo^siasi, 
Isfintdsi istumiile, 
Ein¿int¿isi astumille!» 

)>Sitte sinne tultuasi, 
Matkau píiáhan pSástyíisi 
Tekidsi tienohille, 

320. Laittajasi laitumillie, 
Laaí tunnus tultuasi, 
Sala-merkki saatuasi, 
Jyska ktmi ukon jyrynen, 
Válka kuin tulen Yálfihys, 
Potkaise pihalta portti, 
Laske lauta ikkunasta, 
Síitá siirráite sisaban, 
Lenna tupruna tupahan, 
Ota kiinni kint^estd, 

330. Kai'immasta kantapSástál, 
Isrlunat peri-sopesta, 
Em^niilít oYÍ-sopesta, 
IsánndM silmtí kaiYa, 
Emünnalta pdá murota, 
Sormet koukkuhun kovórra, 
VSiinná pSátá váárálleheni» 

))Jos siitd Yáhdn tulisi, 
Lcnn¿i kukkooa kujalle, 
Kanan lasna kartanolte, 



309—396. kotiinpano-sanat. 
317—346. kostosanai. 
321: 2. merkkl 



m 



340.Rinnoín rikka-tunkiolle, 
Sorra soimelta hevoinen, 
NaveUsta sarvi-nauta, 
Sarvet sontahan sovita, 
Hdntá laske lattialle, 
SíliDdt kádnnSl keilellehen, 
Nískat ruttojion rutaise!» 

»01etko tauti itflulen tuoma, 
Tuulen tuoma, vuon syaina, 
Ahavaisen antelema, 

350.Viluw ilman viehfittfimá, 
Mene tuuien tietá mydten, 
Ahavan reki-ratoja 
liman puussa istumatta, 
Lepassü lepeflmfitUl 
Vaaran vaskisen laolle, 
Kuparisen kukkulalle, 
Siellfi tuulen tuuitella, 
Ahavaisen akkiloia!» 
ttLionet tullut taívahalta, 

300. Poutapilvion poriltd, 
NouHO taasen taivahalle, 
Tuonno ilmoille yleno, 
Pilvihin piriseviliin, 
TAhtihin tfirisevihín, 
Tulona palelemahan, 
Sfikehind sfiikkymdhñn 
Auringon ajelemíUa, 
Kuun kehyen kiertíimillsli) 
))Lienot vieno veen vetáma, 

370. Meron aaltojen ajama, 

Nün vieno vetehen mennOs, 
Alie aaltojen ajaite, 
Muta-llnnan liepehille, 
Vesi-harjun hartehille, 
Siellft aaltojen ajella, 
Ve'en synkáUi sylkytellál» 



348: 3. virran. 

358: 2. hoitaa; pidellá. 



i>Lienet Kalman kan 
Iki^mennehen majoílta 
Toki koitellos kotia, 

380.Noille Raiman kartanc 
Multihin muhajavín, 
Maihin liikuteitavibin, 
Johon on kansa kaati 
Váki vahva vfldntynyii 
' dKuu liet tuhma tuo 
MetsSn Hiien hinkalos 
Petdjdisístá pesistS, 
Honkaisista huonehjsU 
Nün sinne sinun maa 

390.Metsdn Hiien hinkaloh 
Honkaisihin huonehisii 
Petajáisihin pesihín, 
Sini sielld oilaksesi, 
Kunnes lattiat lahovat. 
SeinShirret sienettyvftf 
Laki pñáltá laukeavi.i» 
»Ja tuonne sinun m 
Tuonne kehnoa kehoil 
Ukko kontion kotíhin, 

400. Akka karhun kartanol 
Notkoille noropeiille, 
Soille ráykymáttdmüle 
Heiluvihin hettehisin, 
Sáílyvihin Idhtehisin, 
Lampihin kalattomihin. 
Aivan ahvenettomihin. 
ȣt sielld sioa saane 
Nün tuonne sinun ma 
Pohjan pitkshán perdí 

410. Lapin maahan laukeal: 
Ahoille vesattomille, 
Maule kyntdmáttümUle 
Kuss' ei kuuta, aurinli 
Eik^ priven iSssá; 



397-7-446. yhteisiá manaussi 



119 



on onni ollaksesi, 
i liehaelláksesi, 
t on puihin hirtétiynd, 
peurat jaksettuna, 
miehen nSlkdhisen, 
lia hahin-alaisen.» 
tQonne sinun manoan, 
16 kflsken ja kehoitan 
1 koskehen kovahan, 
adían pytfrlehesen, 

pual pSin pntoovat, 
vierivftt petdjdt, 

syOsten suuret hongat, 
in lakka-pddt petdjSI; 
JUi paha pakana 
in knohnja kovia, 
YfiQftt vMnndttele, 
ahtahat asuilel» 
síellñ 8ioa saane, 
monne sinun mancan 
;n mustahan jokehen, 
an iki purohon, 
tt% pfidse pSivinSlsi, 
i sinS ikand, 
en pdflsne pddstdmdhSn, 
De kerittdmdhéln 
Má oinahalla, 
nohen kantamalla, 
iflUft hftrkdsellSI, 
lehmiSden vásoiDa, 
»ffn orón keralla^ 
tamman varsasilla.i» 
p' ott kyytifl kysynet, 
i% ajo-lMVoista, 
mi 9tille kyyin laüan, 
ñm ajo-hevoiSén: 
■ on hyva hcTonon, 

íinnityssánat. 
yydin-anto-saRat. 



Puna-tukka tnntnríssa, 
Jonka tnrpa tulla tuiski, 
Nend varsin valkeala, 
Kaikki on rautaiset kapiot, 
Terfiksiset temmottimet, 
Ne jaksaa mSkehchi menni, 
Nousta notkon penkerehen 

Hyvana hypíttsjaua, 

460. AjajaUa ankaralla.» 

ii>Kun ei siitd kyllin liene, 
Saaos Hiien hiihtoneuyot, 
Lemmon leppáiset sivakat, 
Pahalaisen paksu sauva, 
Joilla hiihát Hiien maita, 
Lemmon lehtoja sarooal, 
Hilpotellen Hiien maita^ 
Pahan maita paipotellen, ^ 
Kivi on tieliá poikkipuolin^ 

470. Se poikki porahtakohon, 
Hako tielld pitkin puotin, 
Tuo kaheksi katketkohon^ 
Uros tíeUd pystyn puolin, 
Sep' on laitahan l^hetdl» 

»Ldbe nyt Iñka lükkumahan^ 
Mies paha pakenemahan 
Ennen pfiivdn nousemista, 
Koi Jnmalan koittamista, 
Auringon ylenemistd, 

480. Eukoü ádnen kuulumista, 
Nyt on üian liike-aika, 
Ja pahan pakeno-aika, 
Kuutamainen kulkeasi, 
Vaikea vaeltoasili» 

»Eun et Yddjflnne vfilehen, 
Eronne emotoin rakki^ 
Saan mind kokolta konrat, 
Veren juojalta vekarat, 



475—484. liikutussanat. 
485—494. pelotudsanat. 



15 



114 



Línnulia lihan pitimet, 

490. Havukalta haarottimet, 
Joilla konnat kouristelen, 
Dkedt iki asetan 
Páán pdrisemdtt5maksi, 
Hengen huokumattomaksi.» 

»Luopui ennen luotu Lempo, 
Eksyipá emollinenki 
Tullessa Jumatán tunnin, 
Avun luojan auetessa; 
Etkü sie cmotoin eksy, 

500. Luovu luonnotoin sikiSi, 
Haihu koira haltiatoin, 
Erkane cmotoin rakki 
Támün tunnin tutkaimella, 
TAmfin kuubuen kuluUal» 

Yaka vanha WdinftmOinen 
Silloin tuon sanoiksi virkki: 
»Hyvfi tftfill' on ollakseni, 
Armas aikaeilakseni, 
Maksat leivflksi pñteví, 

510. Marut maksan s^imeksi, 
Keubkot kfiypi keitokseksi, 
Rasvat ruoiksi hyviksi.» 

«Asetan alaisimeni 
Syvemimin syán-lihoille, 
Painan paljani liyemmin 
Paikoille pahemmillenki, 
Ettet pfifiise paivinási, 
Selvid sina ikánü, 
Kun en saa sanoja kuulla, 

520. Luoa lempMuottehia, 
Kuulla kylláltá sauoja, 
Tuhansia tutkelmoita, 
Ei sanat salaban joua, 
Éika luottehet lovehen, 

495— 504. h atas ana t. 
509: 3. kelpa'aa; káytíáá. 
510: 1. ihrat; rasvat. 
515: 2. vákivasarani. 



Mahli ei joua maan rá 
Yaikka mahtajat menei 
Silloin virsikSís Wipu 
Tuo vanha vara-vfikev 
Jonk' oli suussa suuri 

530. Mahti ponnetoin poves 
Aukaisi sanaisen arkui 
Virsi-lippahan leyittí, 
Lauloaksensa hyvid, 
Parahia pannaksensa, 
Noita syntyjá syvid, 
Ajan alku-luottehia, 
Joit' ei laula kaikki la] 
Ymmárrá yhet urohot 
Tdlld inhalla idlld, 

540. Katovalla kannikalla. 
Lauloi synnyt syitá i 
Luottehet lomia mytfte 
Kuinka luojansa luvaili 
Kaikkivallan vaatímalls 
ItsestdnséL ilma syutyi, 
Ilmasta vesi erosi, 
Yeestü manuer maatel 
Manterelle kasvut kail 
Lauloi kuun kuvoam 

550. Auringon asetannasta, 
liman pielten pistánná 
Taivosen táhyt^ástS. 
Siiná virsikás Wipui 
KyU£i lauloi ja osasi, 
Ei ole kuultu, eikS nS 
Siná ilmoisna iki&nS 
Parempata laulajata, 
Tarkempata tait^ata; 
Suu se syyteli sanoja, 

560. Kieli laski lausehia, 
Kuin on sSlkd sááridc 
Ratsu jalkoja jaloja. 

530: 1. voima; kunlo. 
561: 3. varsa. 



119 



)¡ püivcit paaksytysten, 
ten yot saneli, 

pSliva kuulemahan, 
ulta téihydmShdn, 
seisottui seláll^i, 
et lahen perrilla, 
i virrat vieremástá, 

koski kuohumasta, 
aasta Wuoksen koski, 
lortanin pysáhtyi. 

vanha Wáinamüinen, 
li sanoja kuullut, 
', kylliksi sanoja, 
t lempi-luoUehia, 
vi l^lhtemáhán 

Antero Wipusenj 
ta vara-vákevSn, .. 
pontisen povcsta. 
i vanha WáinamOinen : 
B Antero Wipunen, 
iiusi suuremmaksi, 
pielesi levita, 
In mahasta maalle, 
li kulkemahanl» 
I virsikas Wipunen 
ion sanoiksi virkki: 
olen syOnyt, monta juonut, 
nui tuhatlukuja, 

en vielfi konsa syónyt, 
Oin vanhan WñinSmdisen, 

laaii tultuasi, 
)aremmín, kun paloat.» 

Antero Wipunen 

ikeniánsd, 



Avot suunsa suuremmaksi, 
Leukapielensa levitti, 
Itse vanha WáinamOinen 

600. Laksi suusta suuritieon, 
Vatsasta vara-vákeván, 
Mahti-pontisen povesta, 
Luiskahtavi poies suusta, 
Kaapsahtavi kankahalle, 
Euin on kultainen orava, 
Tahi náfita kultarinta. 

Luáksi siitd astumahan, 
Tuli sepponsa pájahan, 
Sanoi seppo ümarínen: 

610. »Jokp sait sanoja kuulla, 
Luoa lémpi-lüottehia, 
Miten laita lasketahan, 
P^rilaita liitetáhSn, 
Eokkapuut kohennetahan?» 
Vaka vanha WñinSmOinen 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
))Jo nyt sain sa'an sanoja, 
Tuhansia tutkelmoita, 
Sain sanat salasta ilmi, 

620. Julki luottehet lovesta.» 

Niin meni venonsa luoksi, 
TieokkaiUe tehtahiUe, 
Sai venenen valmihiksi, 
Laian liitto liitetyksi, 
Peripáfihyt pSfitetyksi, 
Kokkapuut kohotetuksi. 
Veno syntyi veistámáttá, 
Laiva lastun ottamatta. 



622: 2. tekopaikaUe. 



~'-^^6^5f>P^ 



111 



Kabdeksastoista Roño. 

WüinUmtfinen purjehíU uudeUa veneeUUnsil Pofgan ná 
maan 1 — AO. Umarisen sisar nUkee ja jmhuUdee hünUí ranm 
Hedon hünen matkastansa ja rienUUi veljeUensü ümoittamaan 
Uusa muinen ansaüun morsiamensa jo vaarassa olevan 4-4 — •: 
marinen valmistaikse ja rienUUi hünki hevoisella rantaa myA 
jolaan S67—470. Po/golan erntínta nHhdessiknsa ktmnUx 
neuvoo tytartansd WlíiniimSiseUe menenUUln 474 — 654. 1 
lupcCaa mennH sammon takojaUe Il^iMriseUe, ja vaskíaa W 
selle, joka jo oU emiiUUinyt tupaan, ei huoUoansa hünesUL 65 



Vaka vanha WdinAmdínea 
Arveli, njuttelihe 
MonnA neitUl kosjomahan, 
PAdift kassa katsomahan 
PimeftstA Pol^jolasta, 
Summasta Saríolasia, 
Pol\jan kuulua ivUirUI, 
Pol\jau inoíuta morsíanla. 
Pañí hnahea ha^akkahaii, 
10. Punaískohon pursí-puolen, 
Kokai kullalla kuvasí« 
llopoalla holvaoU: 
Nü» huoiuoima inuaiamaiia, 
Aamulla aiú varahiii 
l.ykkAsi >ouon vesiU*. 
SaU-lauau laínohillo 
Kuori-kiskoilla loloilwi. 
MxlulxisilM j^rk.\KMU.^. 



Nosti pfiflDe porjepo 
20. Yeti pauhun puijdíia, 
Veti purjehen pimaise 
Toisen pmjehen «msi 
Itse laivahan laseikse, 
Aluksdiea astddkBe; 
Lfiksi meita laskemak 
SinistA surottamahan. 
Sünl tuoo 8iuioik8Í 
Itse lauaiii ja pakw: 
>Tule nyi puriaiien h 
30. Aluksehen armoUineii, 
VAeksi váhfin nrohon, 
Miehen pieoen midrai 
Noüla TflQfllA vesflUl, 
LakeiUa lainehillal» 

«Tuuilldie tuuli purtí 
Aaho laivoa ajele 



2S^— 4a Tesille-lálitd-saiiat 



117 



i sormin soutamatta, 
i kieron rikkomatta, 
le meren selille, 
lile aukeaUeIfi 
likki hyytoiminen, 
tytti, hámarán neiti, 
n pohtehen pHájá, 
m valvoja varaineOy 
i sotkwi sotkemassa, 
ehet víruUamassa 
Id portaban punaisen, 
ta laiturín laella 
88á atuisen niemen, 
Ui saarea twhenisen. 
^levíy k^íSntelevi 
Srí ihalalilmat, 
Bá pdálle taivahalle, 
latse meríá myttten; 
Ola pSivá paistoi, 
illa aallot válkkyi. 
p' on silmdnsá selslle, 
ti pAStá pftiváa alie 
e Suomelan joesta, 
e W&ínOlSn vesístá, 
i mostasen merellá, 
rvüisen lainehilla. 
aan virkkoi, noin nimesi, 
lausui ja pakisi: 
Dlet mereM masta, 
iinarvft lainehilla? 
M ollet hanhi-karja, 
armas alli-parvi, 
b9l lentohon lemaha 
ikfi taivahalleU 
in ollet iohinen lucio, 
muu kalainen karja, 
sA uimahan pulaha, 
e ve'en sisfihdnl» 

kft; pesut. 
íot; avarat. 



«Olisit kivinen luoto, 
Tahikka vesi-hakonen, 
Aalto pddllesi ajaísi, 
Vési pSálle yieráhtdisi.» 

Vene vierivi láhemmá, 
80. Uusi pursi purjehtivi 
Nenátse utuisen niemen, 
Páitse saaren terhenisen. 

Anníkki hyvñními&en 
Jo tunsí yenon tulevan, 
Sata-lauan laíehtívan, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))Lienet veikkoni venonen, 
Elikkd isoni pursi, 
Niin koe kohin kotía, 
90. Kdánny p^ omille maíllé, 
Nenín ndihin valkamoihin, 
Perin muille valkamoille; 
Lienet pursi vento vieras, 
Ulommaksi uiksennellos, 
Yastoin muita valkamoita, 
Perin nfiihin valkamoüiinl»' 

£i ollut veno kotoinen, 
Eiká pursi vento vieras, 
Olipa pursi W^ínámdisen, 
lOO.Laiva laulajan ikuísen; 
Jo luoksi láhentelíhe, 
Pakinoille painatteli, 
Sanan vied, toisen tuoa, 
Kolmannen kovin puhua. 

Annikki hyv&iiminen, 
Yon tyttí, hdmdrto neití, 
Pürrelta kyselemdhfin: 
)>Kunne Uksit WáinAmtfinen, 
SuorihH suvannon sulho, 
110. Ma^ valió valmisiihit?» 

Tuop' on vanha WáinJbnOinen 
Puhelevi purrestansa: 
))Ldksin lohta pyytdmáhftn, 
Kuujoa kuettamahan 



118 



Tuoncn mustasia joesta, 
Syvastd sara-ojasta.)» 

Anníkki hyvSniminen 
HáDpá tuon sanoiksi virkki: 
»£ld tyhjiá valehi! 

120. Tunnen mié kalanku'anki, 
Toisinpa isoní ennen, 
Toisin valta-vanhempani 
Ldksi lóhta pyytdmdhfin, 
Taimenta tavottamahan: 
Oli verkkoja venonen, 
Laivan Uiysi laskimia, 
Siínd DÚO tai, siiná nuorat, 
Siin¿i tarpoimet sivulla, 
Atraimet alia teljon, 

130. Pitkát sauoimet perdssá; 
Künne laksit WdinámOincn, 
Uikósit Uvantolainen?» 

Sanoi vanha Wdin£[mOinen: 
))Ldksin hanhien hakuhun, 
Kirjasüpien kisahan, 
Kuoiasuicn korjelohon 
Saksan salmilta syvilt3, 
Ulapoilta aukeilta.)) 
Annikki hyvSIniminen 

140. Sanan virkkoi, noin nimesí: 
»Tunnen mié toen puhujan, 
Seká keksin kíelastajan; 
Toisinpa isoni ennen, 
Toisin valta-vanhempani 
LSksi hanhien ajohon, 
Pimasuien puujelohon: 
Jousi oli suurí jántehessd, 
Yetehessd kaarí kamiis, 
Koira musta kahlehissa, 

150. Kahle kaarehen siottu, 
Rakki juoksi rannan teitS, 
Pennut kiiteli kivlá; 



148: 1. vcdetlyná; viritettyná. 



Sano totta WdinSmOinéi 
Kunne kuitenki kákesHI 
Sanoi vanha Wfiinftml 
»EnUi jos minft menisin 
Noihin suuríhin sotüiin, 
Tasapñihin tappeloihín, 
Joss' on verta ¡sfiArívars 

160. Polven korkeas pnnaisti 
Aina Annikki sanoYi, 
Tinarínta riakultavi: 
«Tunnen mié soanki kfi 
Ruin ennen isoni Idksi 
Noihin suuríhin sotíhin, 
TasaplUhin tappeloihin, 
Sata miest' oli soutamai 
Tuhat ilman istumassa, 
Nenin jousia nenüssfi, 

170. Terín miekat teljopuifia 
Sano jo toet totiset, 
Yalehettomat vakaiset, 
Kunne Isksit WáíndmOi 
Suoríhit Suvantolainenl 
Silloin vanha Wdinfin 
Sanan virkkoi, noin ni 
»Tule tytti purteheni, 
Neitonen venoseheni, 
Niin sanon toet totiset, 

180. Yalehettomat vakaiset» 
Annikki sanan sanov 
Tinarínta ríuvahutti: 
))Tuuli sulle purtehesi, 
Ahava venosehesil 
RáSnndn purtesi kumo 
Alas keulan keikahutai 
Jos en saa tosia kuull< 
Kunne l^ihted kákesit, 
Kuulla tarkkoja tosia, 

190. Yalehia viimeisiá.» 

Silloin vanha Wáinái 
Sanan virkkoi, noin n 



119 



ma sanon toetki, 
SMn valehtelinki: 
n neittá kosjomahan, 
SI anelemahan 
Istá Pohjolasta, 
oasta Sariolasta, 
m syüjdsU siasta, 
3n upottajasta.» 
likki hyvdnimínen, 
tytti, hdmSírSn neito, 
tirnsi toet totíset, 
lettomat vakaiset, 
i hunnut huuhtomaUa, 
«het viruttamatta 
in laiturín laelle, 
£ln portaban punaisen, 
1 vaali vaatteheusa, 
in helmansa kokosi, 
sai samoamahan, 
joutui juoksemahan, 
vi sepon kotihin, 
astuvi pajahan. 

oli seppo Umarinen, 
>ja ifin-ikuinen, 

}h rautaista rahia, 
eista huolitteli, 
idrfl kyventa pá¿lss¿í, 
sytiá hartioilla. 
tui Annikki ovelie, 
in vírkkoi, noin niinesi: 
i seppo umarinen, 
oja i¿in-ikuinen! 
s mulle sukkulainen, 
sormukset soreat, 
et, kolmet korvakullat, 
t, kuuet vy5llisvitjat, 
sanon toet totiset, 
hettomat vakaiset!» 
noi seppo Umarinen: 

1 sanot hyvSt sanomat, 



Taon sulle snkkulaisen, 
Taon sormukset soreat, 
Taon ristin rinnoillesi, 
Pafíllispankasi paránnan; 
Sanonet pahat sanomat, 
Rikki murran muinaisetkf, 
Tungen pfláltási tulehen, 

240. Alie ahjoni ajelen.» 

Annikki hyvñnimikk» 
Hdnpd tuon sanoiksi virkki: 
»Ohoh seppo Umarinen I 
Muistat sa mokomin naia, 
Jonka muínen kihlaelit, 
Varottelit vaimoksesil» 
»Takoa yha taputat, 
Ajan kdiken kalkuttelet, 
Resán kengitdt hevoista, 

250. Talven rautoja rakennat, 
Yün kohennat korjiasi, 
P3ivdn laaít laitipita 
Kulkeaksesi kosihin, 
Pddstdksesi Pohjolahan, 
Jo nyt vievát viekkáhammat, 
Etevámmat ennflttávíít, 
Ottavat sin un omasí, 
Anastavat armahasi, 
Yuosin kaksin katsomasi, ' 

260. Kolmin vuosin kosjomasí; 
Jo menevi WdindmOinen 
Seldssft íneren sinisen, 
Kokan kultaisen kuvussa, 
Melan vaskisen varassa 
Pime¿lh¿ln Póhjoiahan, 
Summahan Sariolahan.» 
Tunkihe sepolle tuska, 
RautioUe raskas tunti, 
Kirposi pihet piosta, 
270. Vasara káestü vaipui. 

Sanoi seppo Umarinen: 
»Anníkki sísaruenil 



ft# 



Taon suUe sakkQlaisen, 
Taoñ sormokset soreat, 
Kahet, kolmet korvaskallat, 
Viiet, kuuet vyOllisvitjat, 
Ldmmitd kyly metmen, 
Sausiuta simainen sauna 
Hienoisilla halkosilla, 

280. Pienillá pirastehilla, 
Laai pikkuisen poroa, 
IJpéélisUi liuvahuta, 
Millñ pfiñtüni pesisin, 
VarruUani valkoaisin 
Sykysyisista sysistd, 
Taonnoista talvisistal» 
Annikki hyvdnimikk(S 
Ldmmittí saloa saunan 
PuiUa tuulen taittamilla, 

290. Ukon ilman iskemilld, 
Eivet koskesta kokosi, 
Saattoi Idylyn lytttftviksi, 
Ve'et lemmen láhtehestfi, 
Heraisesta hettehestd, 
Taittoi vastan varvikosta, 
Lempi-vastasen lehosta, 
Hauteli metisen vastan 
Metisen kiven nendss^, 
Laati pümdist¿[ poroa, 

300. Yteimfiistd saipuata, 
Saipuata sdihkyvSHistd, 
Sdihkyvdistd, suihkuvaista 
Suihon pdán pesettimeksi, 
Vartalon valattímeksi. 

Itse seppo ümarínen, 
Takoja iSn-ikuineñ 
Takoi neien tarpehia, 
Pddllispankoja paranti 
Yhen kylyn joutuessa, 

SlO.Yhen saunan saapuessa; 

278: 1. savustuta. 
309: 2. saunan. 



Ne tyOnti tyUSn kfitehe 
Tytto taon sanoiksi vi] 
»Jo nyt sannan saustot 
Lflmmitin kylyn utoiseí 
Hauoin vastat valmihik 
Lempi-vastat Uehantin; 
Eylve veikko kyUSUSsí 
Vala vetta vadlattasf, 
Pese pfiasi peDaviksí, 

320. Siimasi himi-siruiksiU 
Siitft seppo flmarineil 
Kavi itse kylpemfihfln, 
Sekfl kyipi kyllfiksensfi 
Valelihe vaikeaksi, 
Pesi silmdt sirkeSksr, 
Sílmdkulmat knkkeaksí, 
Kaulansa kanan nranft; 
Roko varren valkeaksi 
Tuli saunasta tnpaban, 

330. Tuli tuntemattomana, 
Easvot vallan kaonifain 
Poskipsat punertavma. 
Siitft taon sanoiksi v 
«Annikki sisaruenil 
Tuo nyt paita palttinai 
Eanna vaattehet vakaii 
Milla varita valmistelef 
Sulhoseksi suoritessab 
Annikki byvaniminen 

340.Toip' on paian paittína 
Hipialle hiettOmSlIe, 
Iholle alastomaUe, 
Süta kaatiot kapoiset, 
Nuo emosen ompelemi 
Sivuille syett(5mille, 
Luien tuntumattomille. 
Toi siitá sukat sula^ 
Emon impena kutoma^ 



335: 3. liinamen; peUavainen. 



Itl 



le süsyttt^mille, 
>imlle pohkeílle; 
k.engdt kelvolliset, 
n saappahat parahat 
! sukkien sulien, 

neíanS neulomien; 
ha^'aj^aii sín^en, 
naksan karvallisen 
! p9Ían paUtin^isen, 

on ai van aivinaisen; 
i sarka-kauhtanaisjen, 
a neljin vieritetyn 

haljakan sinisen, 
pn uuen uutiikaisen; 
nyplán nuen turkin, 

kaunoin kaunistetun 

sarka-kauhtanaisen, 
veralla vierittámán; 
vyOn on vyOhystalle, 
•kirjan kussakkaisen, 

impená kutoman, 
-pdáná kaikuttaman; 
kürja-kintahaiset, 
-suiset sormikkahat, 

lapsien latomat, 
íUe kaunihille; 
pystyisen kypárín 
sflle kutrisílle, 
isonsa ostamaisen, 
ismíesnS suoritiaquan. 
t seppo IlmaríneQ 
ttihe, valmistíhe, 
e, soinist>díbe, 

siUe orjallansa: 
sia nyt viljo varsa 
koijasen etehien 
ftkseni ajohon, 
ikseni Pohjolabanl» 

)inille; puhtaiUe. 

h 8. 0. aappi; knappi, 



Orja tuon sanoiksi virkki: 
))0n meiUá oroista kuusi, 
Kauran syOpeá hepoa; 

390. Miniad noista valjastaisin?» 
Sanoi seppo ümarinen: 
»Sie ota paras oronen, 
Pista varsa valjahisin, 
Ruskea re'en etehen, 
Pane kuusi kjtikkiü^ista, 
Seitsemdn sinirotusti^ 
Vempelille viekumahan, 
Rahkehille raukumahan, 
Jotta kaunot katsahtaisi, 

400. Impyet ihasteleisi; 

Ranna tuohon karhun talja 
P^allá istuellakseni, 
Tuopa tpi^eii jbuF^kjan talja 
Eirj>)7]|;:prj9n katteh^ksiU 
f^o orja alin-omainen, 
Bahan pantu palkkalainen 
Pisti varsan valjahisin, 
Ruskean re'en etehen, 
Pañi kuu^r kukkulaista, * 

410. Sejitseman ^ipi-otusta 
Vempelille viekun^ahan, 
RabkehiUe raukumahan; 
Kantoi tuohon karhun taljan 
Istuaksensa isánnán, 
Toip' on toisen turskan taljai^ 
Kirjo-korjan katteheksi. 
Itse seppo ümarinen, 
Takoja ián-ikuinen 
ükkoa Fjukoelevi, 

420. Pajuiannejtta palvoavi: 

»Laske Ukko uutta lunta, 
Visko hienoa vitiá, 
Lunta korjan luikutella, . 
Vitiá re'en vilatal)> 



403: 3, merieláván. 



16 



m 



Laskip' Ukko aulla lauta, 
Yiskoi hienoista vitid, 
Se katti kanervan varret, 
Peitti maalta marjan varret. 

Siitfl seppo Ilmarinen 
430. Istuikse terás-rekehen, 
Sanovi sanalla tuoUa, 
Laosui tuoUa lausehella: 
))Láhe nyt onni ohjilleni, 
Jumala rekoseheni, 
Onni ei taita ohjaksiá, 
Jumala ei riko rekefi!» 

Otti ohjakset kdtehen, 
Suman toisehen sivalti, 
Heitti siimalla hevoista, 
440. Itse tuon sanoiksi virkki: 
DLShe nyt laukki laskemaban, 
Liína-harja liikkumahanl» 

Ajavi hypittelevi 
Meren hieta-harjuloita, 
Simasalmien sivutse, 
Leppdharjun hartioitse; 
Ajoi rannat raksutellen, 
Rannan hiekat helskytellen, 
Somer silmille sirisi, 
450. Meri párskui parmahille. 

Ajoi pSivfin, ajoi toiseU) 
Rohta kolmannen ajavi, 
Jo pdivfiná kolmantena 
Ylláttavi Wfiinümttisen, 
Sanan virkkoi, noin nimesi, 
Itse lausui ja pakisi: 
»0i on vanha WdinfimOinen! 
TehkStnme sula sovinto, 
Jos on kiistoin kihlonemmc, 
460. Kiistoin kfíynemme kosissa, 
Ei neittá víiellfi vieá, 
Vastoin mielta miebeláhan!» 



427: 2. peitti. 



Sanoi vanha Waini 
»Teen minü suldn so 
Ei neitta vflellá vieS, 
Vastoin mieltd miehe 
Sille neiti antaminen, 
Relie mielensft tekev 
Pitamdtta pitkdn kaili 

470. Yihan viikon kantami 
Ajoivat e'elle süUl 
Matkoansa kumpafien 
Pursi juoksi, ranla p 
Oro juoksi, maa jAm 
Kului aikoa vdhfiíse 
Pírahteli pikkaraisen, 
Jopa haukkui halli-ki 
Linnan lukki luskultc 
PimeSssá Pohjolassá, 

480. Sangassa S^riolassa; 
Hiisti ensin biljemmá 
Harviammalta murahf 
Perán lyOen pieniarel 
Hanndn maahan tork 
Sanoi Pohjolan is&n 
))K¿íyOs tytto katsoma 
Mita haukkui halii-^koi 
Luppa-korva luikutteJ 
Tytti taiten vastaeii 

490. »En joua isüni kulta, 
Suur' on IdSvá Idñnit 
Karja suuri katsottavj 
Paasi paksu jauhettai 
Jauhot híenot seulotti 
Paasi paksu, jauhot 1 
Jauhaja váhavákinen.) 
Hiljan haukkui linm 
Harvoin harmio mure 
Sanoi Pohjolan isdntfi 

500. ))K¿iy<js akka katsoma 



480: 1. vahvassa; paksussa; vo 



l«t 



haakkuvi halíkka, 
iD, lappa luikuttavil» 
La tuon sanoiksi virkki: 
¡oua, kakeSkSnd, 
on suuri sy5tettSvd, 
inaiiien suorittava, 
i paksu leivottava, 
\^ taputettava, 
i paksu, jauhot pienet, 
ja vdl^v^inea.» 
loi Pohjolan isántd: 
ip' on akoilla kiire, 
tydtá tytUrílld 
3llakí paistuessa, 
)bellaki venyissa; 

poika katsomahanl» 
La tuon sanoiksi virkki: 

en joua katsomaban, 
18 on tylsá tahkottava, 
;y paksu leikatUva, 
suuri pilkottava, 
) Ueno latjattava, 
suuri y halko hieno, 
oja vahdvSkinen.» 
a haukkui linnan hakki, 
in lukki luksuttcli, 
jttlma juhmutteli, 
m vartio valitti 
i peliohon sysSteU) 
fin kááten k£lppyrdhán. 
koí Poligolan isdntá: 
lalli Valetta hauku, 
oV ei ihnaoa virka, 
I bonkihin horise.» 
n itse katsomahan, 
ú pihsdta poikki 
He perimmSiselle, 
malie tanbualle. 

ea» hallava otus. 



Katsoi koiran suuta myóten, 

540. Nena-vartta valvatteli 
Tuulikunnahan kukutse, 
Leppdharjun hartioitse; 
Jo ndiki toen totisen, 
Mita haukkui halli-koira/ 
Maan ys^o vaikutteli, 
ViUa*-h$nt& vieretteli: 
Purjehti veno pimainea 
Selán puolen Lammenlahla, 
Kirjo-korja kiitelevi 

550. Maa-puolen Siipasaioa. 
Itse Pohjolan isdntñ 
Pian pirttihin menevi^ 
Alie kattojen ajaikse, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»Jo tulevi vierahia 
SelállS meren sinisen, 
Ajetahan kirjo-koijin 
Tuon puolen Simasaloa, 
Lasketahan laivoin suurin 

d60< TdmSüQ puolen Lemmenlahiá'» 
Sanoi Pohjolan emSintá: 
T>Mistd arpa saatanehe 
Tule vista vierahista? 
Oi on pieni piikaseni, 
Pane pihlajat tulehen, 
Puu valió valkeahan! 
Kun on verta vnotaneví, 
Niin.silloin sota tulevi, 
Eunp' on vettá vuotanevi, 

570«Aina rauhassa eláinme.» 

Pohjan püka pikkarainen, 
Neiti nOyrá káskyláinen 
Pisti pihlajat tulehen, 
Puun valion valkeahan; 
Eip' on verta vüoakana, 
Eip' on verta, eika vettS, 
Laksi mettá vüotamahan, 
Simoa sirettdmáhán. 



lai 



Yirkkoi SuovaklLb sopesta, 

580. Akka vanha vaipan alta: 
dPuu kun mettd vuotanevi, 
Simoa sirettSnevi, 
Niin mi saapi vierahia, 
Se OH saurí sulhaís-kansa.i» 

Siitd Pohjolan emdntd, 
Pohjáñ akka, Pohjan tytW 
Piaü |)istihé pihaUe^ 
Kaapsfiihtihe kártanólle 
Luoen silmdnsá selSUe^ 

590; Kááten pfiStd páiván alle^ 
Naki tüolta tuon tuleván 
Uuen purren purjehtivali^ 
Sata-lauan laiehtiván 
Selán puolen Lemmeñláhtá, 
Haaksi paistoi háljakalle, 
Punaiselle pursi-puoli, 
Míes puhas perássSi puri'en^ 
Meten Vaskisen varassa; 
Naki jüdksevan orosen^ 

600. Vierevan reki-punaiseíij 
Kirjo-korjan kiiattávñn 
Maa-puolen Simasalod, 
kütisiñ kultaisin káküsin 
Vempelellá kukkumassa, 
Seitsemin smi-otu]^sin 
Rahkehella laulamassa, 
Mies rehevá reen perfissál, 
Uros selva ohjaksissa. 
Sanoi Pobjolan emántd, 

610. Itse latiSüi, ndin nimesi: 

»Kummallenp' oñ mielit tnennSI) 
Kun tulevat tahiotnahan 
Ikuiseksi ystüvSksij 
Kainaioiseksi kanaksi?» 

))Ken se haahella tulevi, 
Láskevi veno-punaisin 



590: 1/káántáen. 



Selán puolen Lemmc 
Se on vanha Wñinfti 
Tuopi laivalla eloa^ 

620. Aluksella aartehia.^ 
»Ken se korjalla aj 
Eiíjavalla kiiatULvi 
Maa-puolen Simas^k 
Se on seppo Umarin 
Tuopi tyhjeá Valetta, 
Korjan tSyen Inotieh 
»Kunpa tullahan tu 
Tuop' oii tuopillá sil 
Kanna kaksi-korvais^ 

630. Tydnna tuoppi sen 1 
Kellen on mieli men 
Anna WdinOldn ukol 
Ku tuo haahella hyv 
Aluksella aartehiab 
Tuop' on kaunis P 
tuo osasi noin sane 
)>0i on maammo kai 
Oi emo ylentajani! 
En mene osan hyvy 

640; Enká miehen miele\ 
Menenp' on otsan h 
Varren kaiken kaun 
Eika neittá ennenka 
Ei ole myütyna eloi 
Neití on ilman antai 
ümaríselle sepolle, 
Ru on sampuen tak 
Kirjo-kannen kalkut 
Sanoi Pohjolan en 

650. »Ohoh lasta lampahí 
Meriet seppo Ilniai*il 
Vaahti-otsaile varak 
Sepon hurstin huuh 
Sepon pSán pesettii 
Tyttd tuohon vast 
Sanan virkkoi, noiil 



lis 



! en Wáinmán ukoUej 
mhdlle varak^í, 

vanhasta tülisi, 

ídUisestd.» 

m vanha Wáindmómeti 
)M ennSttájfi, 
)artensa punaisen, 

haahen haljakkaisen 
le terflksisilley 
sflle valkamoille, 
ingeikse tupahan, 
Lattojen ajaikse, 
lansui laUialta, 

suusta, alta orren^ 
i sanalla tuolla, 
i tacDa lausehella.' 
Jlo minulle neiti 
ksi ystdvdksi, 
ieksi puolisoksi) 
loiseksi kanaksi?» 
pa kaonis Pohjan tytti 
¡nnfttti sanoa: 

sie venosen veistit, 
laait laivan suuren 
Ivarteiii muruistaj 



Kalpímeni kappaleista?» 

Sanoi vatiha WdinámOltien^ 
Itse laui$ui ja pakisi: 
»Jo laain hyvflnki laivan, 
Veistin ankaran venosen, 
lok' on tuulessa tukevd) 
Ja varava vasta-sdSllá 
Halki aaltojen ajella, 

690.Selflt vetten seurosiellai < 
Euplina kohotteleiksej 
Lumpehina luikahaikse 
Poikki Pohjolan vesien, 
Lakkipdíen lainehien.i» 

Tuopa kaunis Pohjan tytil 
Sanan virkkoí, noin nimesil 
»En kíitft meristá miéstd, . 
Aallon laskia-urosta, 
Tuulí víe merellá mielen, 

ÍOGíAivot sSirkeVi ahava, 
£nka taia tullakána, 
En tulla minfl sinuUe 
Ikuiseksi ystdvfiksi, 
Eainaloiseksi kanaksi, 
Sun sian levittdj^si, 
Pádn-alaisen laskiaksiii» 



""^S^Íí^St^P^ 



Yhdeksflstoista RnnOt 

tlmatinen tutee Pohjólan tupaan, kysyy tyUirÜi ja fi 
vaó/taUmlle ansiotSüle 1 — 53. Pohjan neidefi nefiwoüa s 
únryMüefU tüytetyhi ja kyntM ensiksi kitWrme-peüon, saapi i 
Tuonm karhun ja Manalan suden^ pyy^^ kolmannekii küvei 
hauin TWneton joesta 5S-*—5H. Pohjólan em(ínUi lupcíoA 
Idaa tyttárensU ItmariseUe 545— -49** WUmdmoinen pédá^m 
mielim Pohjolasta, ja heUSÜl/kenenkaan Uihtemüstd Mpakosfa 
muírmnpama katiésa 49!¡h^6^8. 



SiiUt seppo nmarinen) 
Tnkoja ifin-ikuincn 
Itso iungeikse tupahan, 
Kaivaikse katoksen alie» 

Tuotihin simoa tuoppi, 
Mettá kannu kannettihin 
Beppo Umarín kñtehen; 
Seppo tuon sanoiksi virkkí: 
»En ennen siná ikdnS, 
10. Kuuna kallan valkeana 
Juone nftitd juomisia, 
Eun ma saan ndhS omani, 
Onko valmis valvattini, 
Valmis valvateltavani.» 

Tuop' on Pohjólan emdntSL 
Sanan virkkoi, noin nímesít 
«Vaiv' on suuri valvatissa, 
Vaiva valvateltavassa, 
Jalk* on kesken kenkimistfi) 



20. Toinen vieláki keden 
Ásken on valmis val 
Oikein otettayasi, 
Kun sa kynndt kyís€ 
Kddrmehisen kádnüS 
liman auran astumat 
Vaarnojen vdrisemStl 
SenpS Hiisi ennen k 
Lempo varsinki vak( 
Vaarnasilia vaskisUla 

30. Auralla tuii-terállS, 
Orna poikaní poloinc 
Heilti kesken kyntáti 
Silloin seppo Umai 
Meni neitonsa tupah 
Itse tuon sanoiksi vi 
r>Y6n tytto, hSmárfin 



20 1 3. keskempi. 



tff 



atko ajan mokoman, 
kuvasin uucn saaimon, 
kannen kalkuttelin, 
annoit iki valasi 
i julkisen Jumaian, 
iLasvon kciikkivallan 
isesi toivoUelil 

miehelle hyválle 
>ksi ystavíiksi, 
loiseksi kanaksi? 
i áiíi annakana, 
Id muHe tytU)áiis¿l 
\mñiUi kyisen pellón, 
nehisen kdilntdmüttd.» 
oi morsiau apua, 
ti neito neuvokkia: 
\í seppo Umarinen, 
¡a ifin-ikuinenl 

kultainen kuvoa, 
inen huolittele! 
kynnSt kyisen pellón, 
Dehísen kdfínnáttelet.^ 
»p' on seppo llmarinen 
Q ahjohon asetti, 
ansa lietsimehen, 
ia aurasen takovi; 
i rautaiset talukset, 
Lsiset sáSrystímet, 
D páfiUensd pukevi, 
Uensd sddtelevi, 
i-paitahau paneikse, 
;-vóihin vyOteleikse, 
raata-rukkasensa, 
. kjntahat kiviset, 
ütík tnlisen ruunan, 
8ti hyvün hevoisen, 
i pellón kynnántSíhdn, 
ion vakoantahan. 
ü pñita pyOrivid, 
oja ratisevía, 



Sano vi sanalla tuolla: 
))Hoi mato Jumalan luoma, 
Kuka nosti nokkoasi, 
80. Kenpfi kflski ja kehoitti 
Paíitá pystossd piten, 
Kaulan vartta kankeata ; 
Pois nyt tielta poikcllaite, 
Tungeite kulohon kurja, • 
Alas kursohon kuoito, 
Heilauta heiníkkohonl 
Josp' on tuolia pfiñsi nosiat, 
Ukko pSSisi sSirkenevi 
Naolilla terñB-nenillá, 
90. Rakehilla rautaisilla.» 

Siitfi kynti kyisen pellón, 
Vakoeli maan matoisen, 
Nosti kyita kynniJkselle, 
Kclápraehiá k^idnnükselJe, 
Sanoi tuolta tultuansa: 
» Jo nyt kynnin kyisen pellón, 
Vakoelin maan matoisen, 
Kdármehisen k^ISnnftttelin, 
Joko tytto tyt^nnetflhdn, 

100. Annetahan ainoiseni?» 

Tuop* on Pohjolan emfintá 
Sanan virkkoi, noin nimesi : 
))Asken neiti annetahan, 
TUt5 táSltá ty5nnetahan, 
Kun sa tuonet Tuonen karhun, 
Suistanet suen Manalan 
Tuolta Tuonelan salosta, 
Manalan majan periltSi; 
Sata on saanut suistamahan, 

110. Tullut ei yhtdna takaisin.^) 
Siitñ seppo llmarinen 
Moni neitonsa tupahan, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»TyO minulle mddrdttihin: 



78—90. káármeen poistantosanat 



lis 



Suistoa suet Manalao, 
Tiu>iiep )^arhu|; tuoakseni 
Tuolta Tuonelan salosta, 
Maaaian majan periltd.)» 
Antoi morsian apua, 

120,TyOnti neito neuvokkía: 
i>Ohoh seppoUmaFÍnan, 
Takoja idn-ikuinenl 
Ter£iksestd tehkOs suitset, 
Pditset rauasta rakenna 
yhellá vesikivelld, 
Kolmen kosken kuohumilla, 
^iiUd tuonet Tuonen karhut, 
Suistanet suet Manalan.» 
3Utá ^eppo nmarmen, 

130. Takoja ii5[n.-ikuinen 

TerflksejsUi suitti suitseti 
Pditset rauasta rakentí 
Yhellá vesíkivella, 
Kolmen kosken kuohumilla. 

Kavi siita suistamahan, 
Itse noin sanoiksi vírkki: 
»Utu tyttO T@rhenatdrl 
Seulo seulalla utua, 
Terbenistñ tepsuttele 

140. Viljan vierimfi-sioille, 
Jott' eí kuule kuikevaksi, 
£¡k' oa eestñni pakenel» 

Sai sutosen suitsÍ3>suuhun, 
Earhua raiita-kahlehesen 
Tuolta Tuonen kankahalta, 
.Sinisep salón sisdstñ, 
Sano^ tuolta tultuansa: 
))Anna akka tyttSiresi, 
Jo oleii tuonutTuonea karhun, 

150. Suistanut suen Manalan I» 
Tuop' on Pobjx)lan lemñntá 
Sanan virkkoi, noin nimesí: 
»Ásken allí annetaban, 
Siní-sotka suoritahan, 



Kun saat suuren sv 
Lükkuvan kalan lihi 
Tuolta Tuonelan joe 
Manalan alantebesta 
Hman nuotan nostai 

160. Kdsi-verkon kdflntai: 
Sata on saanut pyy 
TuUut ei yhtdnft tak 
Jopa tuskiksi tule^ 
LdylemmSksi lankea 
Meni neitonsa tupah 
Itse tuon sanpiksi v 
))TyO ipinulle piñfirá 
Aína entjstá paremp 
Saa'a suuri saomu-l 

ITO.Liikkuva kala libava 
Tuonen mustasta jo< 
ManalaQ iki-rpurosta 
Verkotoin»a, nuotati 
liman mnutta pyy'yl 
Antoi morsian apv 
Tyttnti neito neuvok 
»Ohoh seppo Umaríi 
ElUüs olko müldskac 
Taop' on tulinen ko 

180. Vaaka-rlintu valkeine 
Silla saanet suuren 
Lükkuvan kalan lilu 
Tuonen mustasta jo 
Manalaa alantehesta, 
Se on seppo Urna 
Takoja ¡auí-ikuinen 
Takovi kokon tulise 
Yaaka-linnun valkei 
Kourat rauasta kuví 

190. TeráksestjS temmotti 
Siiviksi venehen vic 
Itse siiville yleni, 
Selkáhán siottelihe, 
Kokon kynkksluun 



m 



3 neuvoi kokkoansa, 
a-lintua varoitti: 
koseni lintuseni, 
s lennd, kunne kélsken, 
en mustalle joeUe, 
lan alantehellc, 
suurí suomu'-hauki, 
ava kala Ubava!» 
) íolíko komea lintu 
id lekuttelevi, 

hauin pyydnUiháD, 
a-hampahan hakuhun 
ne Tuonelan joelle, 
lan alantebelle, 
siipi vettá viisti, 
in taivasta tapasi, 
st merta kuopaelí, 
a hiotoja lotasi. 
S seppo ümarínen 
vi haroamahan 
i Tuonelan jokea, 
o luona vahtimahan. 
ohinen veestñ pousí, 
oi kiinni ümarisan; 
D niskahan kobahü, 
isan p^^m vaiánt), 

pddtS pobjemmaksi, 

mustia mutia. 
;a]eYÍ Tuonen hauki, 

koira vengottavi, 
) hauki pienen pieni, 
hauki suuren suuri: 
kahta kirvesvarita, 
lahat haravan varren, 
iLolmea kosken yerta, 

seitsemñn venehen, 
i seppoa tayata, 
seppo ümaríiBen, 
i kokko kouotellen, 
dlen liman lintu, 



Eik* ole kokko pienen pieni, 
£ik¿i aiyan suuren suuri: 
Suu sen on satoa syltá, 
Kita kuusi koskellista, 
Kieli kuutta keihSsyartta, 

240. Kynnet yiittá yiikatetta; 
Eeksi suuren suomu-hauin, 
Liikkuyan kalan lihayan, 
Iskevi kaloa tuota, 
Vasten suomvu'a ^ukasi. 

Silloía suuri suon^u-hsiuki, 
Lükkuja kala lihaya 
Painayi kokon kypime^ 
Alie gelyien yesien, 
Niin kokko kphotteleikse, 

250. limaban ylenteleikse, 
No3ti mustia muría 
P^dlle s^lyien yesien. 

Liiteleikjse, Jaateleíkse, 
Toki toisesti kokeyi, 
Yben iski kynsiaijsü 
Hauin birmun bartioibin, 
Ve'en koiran koukku-luibin, 
Toisen iski kynsiSnsR 
Vuoreben teraksisebcn, 

260, Rautaiseben kalliobon, 
Kilpestyi kiyest^ kynsi, 
Kalpistibe kaUio3ta, 
Jo hauki sukeltelibe, 
Ve'en yenkale yetihe 
Eynsista kokon kynimen, 
Vaaka-linnun yarpahista, 
Jdlet kynnen kylkiluilla, 
Halennebet hartioilla, 
Siita kokko rauta-koura 

270. Kiyastihe yielá kerran, 
Siiyet yálkkyi yaikeana, 
Silmftt selySná tulena, 
Saip' on bauin kynsibinsS, 
Ve'en koiran kourihinsa, 
17 



i$é 



Nosli suuren snomu-hauín, 
Ve'en venkalan vcalti 
Alta aaltojcn syvién 
P¿í¿ille selvien vesíen. 
Niínp' on kokko rauta-koura 
280. Kerrallansa kolmanneUa 
Toki saapi Tuonen hauin, 
Liikknvan kalan líha\an 
Tuosia Tuonelan joesta, 
Manalan alantehesla, 
Ei vesi ve'elle tullut 
Hauin suuren suomuloista, 
lima ei ilmaUe hajaisnut 
Kokon suuren hoyhenistá. 
Siit£l kokko rauta-koura 
290. Kantoi suuren suomu-hauin 
Oksalle omena-tammen, 
Paahfin lakka-püán petájan; 
Siiníl maistelí makua, 
Vülti halki hauin valsan, 
Rüpoeli rintapíültá, 
Paan on varsin poikki pahkoi. 

Sanoi seppo Ilmarinen: 
dO¡ sinua kurja kokko, 
Míkfl Kenet lintujasi, 
300. Ku ollet otuksíasi, 

Kun nyt maistolit makua, 
Yiillit halki hauin valsan, 
Kanssa ríivoit rintapfldtd, 
Paan on varsin poikki pahkoil!)) 
Tuop' on kokko ranta-koura 
Siita syílnt^i ieniamahan, 
Ylds ilmahan kohosi 
Pitkan pilvon rannan pflíllle, 
Pilvet líikkuí, taivot naukui, 
310. Dman kannet kaltistihe, 
Eaikesi Ukolta kaari, 
Kuulta sarviset sakarat. 
SiiUi seppo Ilmarinen 
Itse kantoi psan kaloa 



Anopílle antehiksi. 
Sanan virkkoi, noii 
»Tuoss' onpi ikuinc 
Hyvfln Pohjoian luj 
Siiía tuon sanoiki 

320. Itse lausui ja pakis 
))Jo nyt kynnin kyi: 
Yakoelin maat tnat< 
Suistelin suet Mana 
Tuonen karhut kah 
Sain on suuren su 
Liikkuvan kalan lib 
Tuesta Tuonelan j( 
Manalan alanlebesU 
Joko nyt neíti ann< 

330. Tyttd iñSlVá tyünne 
Sanoi Pohjoian t\ 
))Pahoinpa sindki k 
Kun sa paata poikl 
Laskit halki hauin 
Vicia ríivoit rinta*] 
Kanssa maistelit m 
Silloin seppo Ilm 
Itse tuon sanoiksi 
))Eí saalis viatta sa 

340. Paikoilla paremmill 
Saati Tuonelan joe 
Manalan alantehest 
Joko on valmis va 
Valmis valvateltava 
Sanoi Pohjoian e 
Itse lausui ja nimc 
))Jo on valmis vab 
Valmis valvateltaví 
Annettava on allis 

350» Sorsaseni suoritta^ 
Ilmariselle sepoUe 
Ikuiseks) istujaksi, 
Pohiseksi puolisol 
Kainaloiseksi kana 



Wl 



Olipa lapsi lattíalla, 
Lauloi lapsi iattialta: 
i»Jo tuli tuviUe náilie, 
Liika lintu linnahamme, 
Lenti kokko koillisesta, 
jDiHalki taívahan havukka, 
: Süpi iski ilmaD ddrU, 
Toineu lainetla lak^si} 
Pursto merta pyyhSittelí^ 
íiSAhyi taivoa tapasi;. 
Katseleikse, kádnteleikse, 
Uiteleikse, laateleikse; 
Líiti miesten linnan páálle, 
Nokalla kolistelevi; 
Miesten linna rauta-katto, 
pLEi sühen sísSlle p¿i¿isnyt.i> 
»Eatseleikse, k£[¿fntcleikse, 
LüteleikBe, laateleikse, 
Liiti naistcn linnan paédle, 
Kokalla kolistelevi; 
Naisten linna vaski-katto, 
Ei sühen sisállc paásnyt.Y> 
>Katseleikse, kSántcleikse^ 
L Lüteleikse, laatcleikse, 
Liiti neitten linnan paallc, 
NoluJla kolistelevi; 
Neitten linna lilna-katto, 
Jo sühen sisSUe pSdsi.» 
»Lütí linnan patsahallc^ 
Süta la^he laelle, 
Liikahatti linnan lauan, 
Istai linnan ikkunalle, 
SeioSUe selinü^sulka, 
Sata-sulka salvoimello) 
'Katselevi kassa-pñíta, 
O^Tukka-páitá tunnusteli, 

íí—ttB. KSden-isku-virsi. 

2. ieliii& s. o. ruohoi^>áin0n; vihriá; 
kiuhtaYa. 



Neiti-parvesla parasla, 
Kassa-paista kaunihinta, 
lleieinta helmi-páistá, 
Kukka-páista kuuluisinta.)> 

»Siitá kokko kouraisevi, 
Havu-lintu haivertavi, 
Iski parvesta paraban, 
Sorsajoukosta somimman, 
Heleimman, hempeimmün, 
400. Verevimmün, valkeimuian, 
Senpá iski ilman lintu, 
Kynsi pitká piirrállytti, 
Ku oli pysty páán piolta, 
Seka varrelta valittu, 
Sulkasillahan sulavin, 
Ilicnokaisin hüyhenilta.» 

Siitá Polijolan emüntii 
Sanan virkkoi, noin níinesi: 

))Místa tiesit teHamoinen, 
410. Kuulit kultainen omena 
Tíinián ncien kasvavaksi, 
Tukan liina liikkuvaksi, 
lluohtiko hopeat neien, 
Neien kullat sinne kuului, 
Sinne paistoi meián pSivál, 
Meiéin kuuhuet kumotti?» 

Lausui lapsi Iattialta, 
Vasta-kasvava karebti: 
))S¡ilá tiesi teltamoiueu, 
420. Onnen myyrá tieu osasi 
Neien kuuluhun kotihin, 
Kaunihisen kartanolion: 
Hyvfi oli isosta huuto 
Laivan suuren laskennalta, 
Emosta sitai parempi 
Lcivcin paksun paistannalta, 
Vehnaleiván leivonnalta, 
Vierahan ravitsennalta.» 



I 423: 4. sanoma; maiuc. 



ifi 



»Siitü tiesi teltamoinen, 

430. Ákki outoinen ¿llysi 

Neien nuoren nousneheksi, 
Impyen ylennehek^i, 
Kun ka vi pihatóe kerrañ, 
Astui aittojen aldtse 
Varsin aamuUa varahin, 
Aivan aika hüc^enessa, 
Noki nousl nuoraisei^tij 
Savu paksusti pakeni 
Neien kuulusta koista, 

440. Kasvavaisen kartanosta, 
Neiti oli itse jaahamassa, 
Kiven^puussa kiikkumassa, 
Kiven^ptiu kákená kukkui^ 
Laklana kiVen lapatta, 
Kiven síili sírkküsena, 
Kivi helmená helSsi.» 

»Kávi Siitó toisen keri*an, 
Astui peUon pientaretse, 
Neiti oli matara-raaalla, 

450. Keikkui kelta-kankahilla, 
Paineli puna-patoja, 
Keitti kelta-kattiloita.» 

))Kávi kerran koimanncnki 
Neien akkunan alatse, 
Kuuli neitoseti kutovan, 
Pirta káessü piukkoaVan, 
Sukkulainen suikahteli 
Kuín karppá kiven kolossa, 
Pirkaeli pirran pii^it 

460. Kuin OH tikka puun kylessá^ 
KüSrilauta kaánniíhteii 
Kuin orava oksa-puussa.» 

SiitS Pohjolan emántá 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))Kutt¡, kutti neitoseni! 



437: 3. suoraan ylós. 
444: 1. talvisorsana; allinai 



EnkO ja sanonut ai 
£l¿i kuusiissa kukal 
Eiá laula laksoloiís 
NüytS kaulan kaarc 

470. Kasivarren valkeútl 
Ripeyttá rínnan nu 
Muun on mao'on o 
))Eaiken syystd s; 
Keikutín tdmati keí 
Jop' on kerkeán k( 
Jopa toisen touko- 
Laatio(ame piiio-pii 
Pienet piilo-íkkunai 
Neien kangasta kul 

480. Neljin niisin niukut 
Ettei kuule Suomei 
Süomén sulhot, ma 
Lausui lapsí latti^ 
Kaksi-viikkoinen h 
»Helppo on hepo s 
Sorajouhi suojaella, 
Paha on neitonen 2 
Hivus pitkS pillóte! 
Laatisit kivisen lini 

490. Koskelle meren sel 
Siella piikoja piellá 
Kanojasi kasvatella. 
Eip' on piile piiat 
Eipa impyet ylene, 
Ettei párase suliret 
Suuret sulhot, maa 
Miehet pystyisin k^ 
Heposet terás-kápt 
Itse vanha Wainé 

500. Alia pain, pahoilla 
Kotihinsa kulkiessa 
Sanan virkkoi, noii 
»Voi minua mies k 
Kun en tuota tunt€ 

473: 2. syksyá. 



t9S 



Naia nuorena iáM, 
Etsifl elon ajallal 
Raikkiansa ñe katuvi, 
Joka nuorta naimistansa) 
Lasna lapsen saamistansa, 
IpiPienenfi perehtiaiistd.» 
h SiinA kielli WñinñmOinen) 



Epdsi Suvantolainen 
Vanhan nuorta noutamasta, 
Kaunista kdkefímOstA, 
Kielti uimasta uhalla, 
Veikan veM soutamasta, 
KÜYoin neitUl kosjomasta 
Toisen nuoremman keralla. 



nK 






•VúnA 



■■: .\ 



.' \. 



^^"^GtSt^P^ 



ISf 



Kaksikymmenes RonOt 



Pohjolassa teurastetaan hirveUn iso hUrkít htUksi 1 — 11 
naan olutta ja valrmstetaan ruokia 11(^ — 516. Laitetaan so 
vdkeH hitíhin kutmmaan; Lemmnkttinen ykm jiUetütin h 
517—614. 



MitS nyt laulammc lajia, 
Kula virttá viercléltnme? 
Tuota laulamme lajia, 
Tuota virttfi vieretáinme : 
Noita Pohjolan pitoja, 
Jumalisten juominkia. 

Yiikon h^itcl hankittíhin, 
Yalmistettihin varoja 
Noilla Pohjolan tu villa, 
10. Sariolan salvoksilla. 

Mitd tuohon tuotettíhín, 
Ja kuta vedtettihin 
Pohjaii pitkihin pitoihÍD, 
Suuren joukon juominkihin 
Rahvahan ravitsemiksi, 
Joukon suuren syOUdmiksi? 

Kasvoi h¿írkd Karjalassa, 
Sonni Suomessa lihosi, 
£i ollut suuri, eiká pieni, 
2(X01i han oikea vasikka: 
Hdmehessd hdntd hsilyi, 
Pdd keikkui Kerai-joella, 
Sata syltS sarvet pitkát, 
Puolta toista turpa paksu, 
Yiikon kárppá káántelihc 



Yhen kytkyen sialla, 
Püív^n ienti püSskyldi 
Ilc'iríin sarvien yáM, 
Hdt^iiscstí páahdn pflH 

30.Keskenft levfthUinifittá, 
Kuun juoksi kesá-orai 
Ildp^ihdlU'i h¿inn<1n \m 
Eikd pááh^in pdíísnytk 
Ensi'kuussa cnnilttfinj 
Septí vallatoin vasik 
Sonni suuri Suomalaii 
Karjalasta kaimattihin 
Pohjan pellón pientan 
Sata miestñ sarvíloisU 

40. Tuhat turvasta piteli 
Hdrke£[ taluttaessa, 
Pohjolahan tuotaessa. 
Hárká kdyd kdllerOí 
Sariolan salmea suusí 
SyOpi'heinSit hettehes 
Selkd pilviS siveli, 
Eiká ollut iskidtS, 
Maan kamalan kaataji 
Pohjan poikien lu^uss 

50. Koko suuressa su'uss 



m 



Nuorisossa nausevassay 
Eikn yarsín vanhaslossa. 

Tulipa ukko ulkomaiüen, 
Yirokannaa Karjalainen, 
Rflopá iuon sanoiksi virkki: 
«Malta, maUa h^rkd parka, 
Kua tillen kurikau kanssa, 
Kamahutaa kaogellaní 
Sun katala kallohosi, 
¡DlTok' et toísena kesanA 
. Kovin kfiSnnd kársefisi, 
. Ti^Ofiytd turpoasi 
Tdmin pellón pientarella, 
Sariolán salmen suussaU 
Lfiksi ukko iskem^Khdn, 
Tirokannas keskemahan, 
Palvoinen pitelemélh^n; 
HArkfl páfitü lifijlfiytti, 
Mnstat silmSnsá mulisti, 
10. Ukko kuuaehen kavahtí, 
Virokakuiaa yitsikkohony 
Palvoinen pajun sekahan^ 
fitflittíbín iskidta, 
Sonoin ftuurexi aortcyata 
Eaunflústa Karjalasta, 
[ Suomen suurilta tiloilUí, 
Víenósta Wenfijfln piaasta, 
Ruotsin maafeta rohkcasta, 
, Lapin laajoilta periltd, 
|tt.Turjan maasta mahtavasta, 
Etsittihin Tuoneiasta, 
Manalasta maanki alta, 
EtsiUihin, eipd idytty, 
Haettíhin, ei havaittu. 

Etaíttíhin iskid^t^, 
Katsottihín kaatajata 
SdvAltá meren selaltfí, 
Ukeilta lainehilta. 
Míos musta mercsUi nousi, 
SO-Cros umpi-lalnchista 



Aivan aelvalta selalKí, 
Ulapalta aukealta, 
£í tuo ollut suurimpia, 
Eikft aivan pienimpid: 
Alie maljan maata mabtoii 
Alie seulan seisomahim. ; . 

Se oli ukko rauta-koura, 
Rauan karva katsWinolta, 
Píidssd paatinen kypáríl, 
100. Jaloissa kíviset kengfit, 
Ycitsi kultainen kdessff, 
Varsi vasken kirjavainen* 

Saip' on siitá iskiüns^, 
Tapasipa tappajansa, 
Suomen sonní sortajansa, 
Maan kamala kaatajan^juí» 

Heti kun n¿iki eransü, 
Ruhtoi niskahan rutostí, 
Sorti sonain polvillensa^: 
110. Ky ten maahan kyykHhyttí. 

Saiko paljo saalihíksi? . ^ 
Saanut eí payo saaiibiksit 
Sata saavia Uhoa, 
Sata syltH makkaratai .. 
Yerta seitsemto venetifi, 
Kuuta kuusí tynnyriü 
Noihin Pobjolan pitoíhin,. 
Saríolan sytíminkihin. 

Tupa oli tehty Pohjolassa, 
120. Tupa laitto, pirtti suuri, 
Sivulta yheksan sylt^, 
PdSistá seitsentfi levefi, 
Kukko kun laessa lauloi,' 
£i sen ññni maahan kuulu, 
Penin haukunta perfissd 
£i kuulu ovehen asti. 

Tuop' on Pohjolan ementa 
Liikkui Bíllan lütoksella, 



Í2<): 2. laaja; avara. 



ftf 



Laalioi kcskí-lattiulla, 

130. Arvoloo, ajattelevi: 

»MisUÍpíi olutta saamme, 
Taarit Uiiton laittelemme 
Naille haille hankkimiUe, 
Pioille piotifiville, 
En Xieñ tekoa taarin, 
Enkfi synt]'^ olosen.» 

Olipn ukko uunin pfifilLl, 
Lausui ukko uunin pdfiltS: 
«Ohrast^ olucn synlv, 

140. Ilumalasta julki-juoman. 
Vaikk' ei tuo veVUil sjTiny, 
Kika tuimatta tulotta.i» 

«Húmala Remusen polka 
Pi^nnX maahan pistettihin, 
Kyynft maahan kynnetUhin. 
Víholaísna vískotlihin 
Yiorehon Kalovan kaivon, 
Osmon pollón penkorehen; 
Silla nou;íti nuori taíini, 

150. YhHií vihaula virpi, 

Nousi puuhun pienoisohen, 
Kohon lolvou kohosi.^ 

•Onnon ukko ohrau kyivi 
Osnion uuoQ pollón paaKAn, 
Ohra kas\oi kaunihisli, 
Yloni )lon h)vS$U 
iHmon uuoii p^^tlon paa<^. 
K;%sko«^t pojan K(ilo\an.9 
^Oli *^íkiVA \s*haisou, 

llXX Jo hutthui kutnakt puusla. 
i^r» K^usui polK>n |kmsU1. 

vMillom \li5oKvu \h\tnau\ 

\ksm on ^'^o ik-Ux^, 



«Osmotar oluen seppll, 
Rapo kaljojen iekiA 
Otti obrasen jyvia, , 

170. Euusi obrasen jyvefl, 
Seitsemán bumalan pAAU, 
YettA kauboa kabeksan, 
Niin pañi pa'an tuiene, 
Laittoi keiton kiehumahan, 
Keitti obraista oluUa 
Kerkedn kesfiisen pilívfln 
Nenflssfl utuisen niemen, 
PüSissS saaren terbeDÍseo 
Puisen uuen uurtebesen, 

180. Korvon koivuisen sisAflo.! 
>Sai oluen pannebeku, 
£i saanut bapannebeksi; 
Arvelee, ajattelevi, 
Sanan virkkoi, noin nimesi 
»»Miia tuobou iaotanehe, 
Ja knla katsottanebe 
Oludle happaimeksi, 
KaljaUe kobottimeksif»» 
yKalevalaur kaunis neHl 

190. Se on sormilta sorea, 
Aina liukas liÜLunnoIta, 
Aina kengSlta kepefi^ 
Liikkoi siDan IntokseUa, 
KeflJLQi keski-lattialla 
Yhtá toista toimiteDen 
Kakipn kattilan kesellfi, 
>\lki pnikon lattiaUa, 
Potoii puikoD lattialta.» 
'k.iil$olevi, kSántelevi: 

*200. v>Mit¿ iQoslaki tulisi 
K:i\oa kaonihin kasissd, 
H^^aa hmnon hy~pp}'siss3, 
Jo;> kannaa Karon kdtehen 
H>\uu iumien bypppihin?! 



u<^ 



IH 0:;..'ii X txí. 



l:K iw i<$ii<i{lá. 



137 



itoipa Kavón kátehen, 

íinmen hyppysihin, 
kaksin kammeninsa, 
rti kasin molemmia 
ipíhín reisíhins3, 

valkea orava.» 
Q se neuvoi poikoansa, 
HStansa opasti: 
sainen kummun kulta, 
un kukka, maan ihana, 
\ tuonne, kunne k¿isken, 

kásken ja kehoitan: 
»alian Metsolahan, 
iban Tapiolahan, 

puuhun pienoisehen, 

tárha-latvaisehen, 
i kokko koaraiseisi, 
skis' ilman lintu, 
; kuusesta kapyjá, 
stá helpehiá, 
nna Kavon kátehen, 
3n Osmottaren!»» 
isi orava juosta, 
Jhantfi pyOrahella, 
aosta matkau pitk¿in, 
^n vdlít samota^ 
poikki, toisen pitkin, 
nnen vahan vitahan 
sahan Metsolahan, 
ahan Tapiolahan.» 
lí kolme korpi-kuusta, 
pienoista petáát^i, 

kuusehen norolla, 
han kankahalla, 
kokko kouraisnunna, 
funSi ilman lintu.» 
koi kuusesta kSpyj¿i, 
istá pditti lehvSn, 

kñtki kynsíhinsü, 
isi kdp£ilihins¿i, 



Ne kantoi Kavon katehen, 
Hyván immen hyppysihin.» 

»Kapo pisti kaljahansa, 
Osmotar oluehensa. 
Eip' ota olut hapata, 
250. Juoma nuori noustaksensa.» 

«Osmotar oluen seppá, 
Kapo kaljojen tekiá 
Ainakin ajattelevi: 
))))Mitá tuohon tuotanehe 
Oluelle happaimeksi, 
Kaljalle kohottimeksi?»» 

))Kalevatar kaunis neiti, 
Se on sormilta sorea, 
Aina liukas liikunnolta, 
260. Aina kengSlta kepeá, 
Liikkui sillan liitoksella, 
Keikkui keski-lattialla 
Yhtá toista toimitellen 
Kahen kattilan kesellá, 
Naki lastun lattialla, 
Poimi lastun lattialta.» 

»Katselevi, küantelevi: 
))))Mitá tuostaki tulisi 
Kavon kaunihin kasissa, 
270. Hyvün immen hyppysissa, 
Jos kannan Kavon kátehen, 
Hyván immen hyppysihin?»» 

»Kantoipa Kavon kátehen, 
Hyvün immen hyppysihin, 
Kapo kaksin kdmmeninsá, 
Hykerti kásin molemmin 
Molempihin reisihinsS, 
Syntyi náátá kulta^rinta.» 

»Niin se neuvoi nááteánsS, 
280. Órpo-lastansa opasti: 
»»Náátáseni, lintuseni, 
*Rahan-karva kaunoiseni, 
Mene tuonne, kunne kásken, 
Kunne kdsken ja kehoitan : 
18 



1S8 



Rontíon kivi-kolollo. 
Mets¿Kn karhun kart^inolle. 
Jossa karhut tappelevat, | 

Kontiot kovin elaval, j 

Kourin hiivoa kokoa, 
290. Kásin vaahlea valuta, 330. 

Se kanna Kavon katelien. 
Tuo chillen Osmoltaren I»» 

»Jopa taísi náata juosta, 
Rinta kulta riehátella, : 

Pian juoksi matkan pitkdn. | 

Yálehen válit samosi, í 

Joen poikki. toísen pítkin. 
Kolmaunen váhün vitaban 
Kontion kivi-kololle, 
300. Karhun louhi-kaminiolle, ■ 340. 

Siellá karhut tappelevat, ¡ 

Kontiot kovin elávát 
Rautaisella kalliolla, 
Vuorella teráksisella.j) 

»Valui vaahti karhun suusta, ■ 
Hiiva hirveán kiasta, ! 

Kásin vaahtea valutti, 
Kourin hiivoa kokosi, *■ 

Sen kantoi Kavon katehen, 
310. Hyván imnien hyppysihin.)) 350. 

»Osmotar oluehensa, 
Kapo kaatoi kaljahansa, 
£i ota olut hapata, 
Mehu niiesten puumkoia.)) 

)'Osuiotar oluen scppá, 
Kapo kaljojen tekia ! 

Ainakin íijallelevi: 
))))Mita tuohon tuotaiiehe 
Oluelle híippainuksi. 
320.Kaljallo kohotlimeksi?.» : 360. 

))KaIevatar kaunis neiti, 
Tuto sormílta sorea. 
Aina líukas liikkunnolta, 
Aina ken,uáltü kepea, 



Líikkui sillan liitoksella, 
Keíkkuí keski-Iattialla 
Yhtá toista toimitellen 
Kahen kattilan vdlillá, 
Náki maassa palkcheinán, 
Poinii maasta palkoheinfinj 

]>Katselevi, kSdntelevi: 
D))Mitd taostaki tulisi 
Kavon kaunihin kdsissfl, 
IlyvSn immen hj-ppysissiS, 
Jos kannan Kavon kátehea 
Hyvan immen hj'ppysihinfi 

rKantoipa Kavon kfiteheii] 
Ih-^an immen h^-ppysihiii, 
Kapo kaksin kdminemns¿, 
Hykerti kásin molemmín 
Molempíhin reisihinsS, 
MehilSinen siitd syntjl» 

)}Niin se neuvoí lintoansf 
Mehil¿iist5nsS opasti: 
)))}Mehiláinen lintu liiikas, 
Xurmen kukkien kuningas, 
Lenná tuonne, knnne kSski 
Kunne kásken ja kehoitan:. 
Saarelle selalliselle, 
Luo'oüe mereliiselle, 
Siell' on neiti nukkunuima, 
Vyü vaski valahtanunna, 
Sivulla simaúien heinS, 
Mesi-heiná helmassansa, 
Tuo simoa siivessAsi, 
Kanna metta kaavussasi 
Heleñstá heinSn páasti, 
Kukan kultaisen kuvusta, 
Se kanna Kavon káteben, . 
Tuo olallen OsmottarenlM 

)}MehiIainen lintu liukas 
Jopa lenti, jotta joutui, 
Pian lenti matkan pitkán, 
Valehen vülit lyhenti, 



1S9 



Mercn poikki, toisen piikín, 
Kolmannen vShdn vitahan 
Saarehen scldllisehen, 
Luotohon merellisehen, 
Kaki neien nukkunehen, 
POl Tina-rínnan riutunehen 
NuTfflelle nimettdmSlle, 
Mesi-pellon pientarelle, 
Kupehella kulta-heind, 
VyOlldnsfi hopea-heind.9 

sKasti siipensd simaban, 
Suikansa mesisulahan 
Helevflssd heinSn pSdssd, 
Kukan kultaisen nenSissd, 
Sen kantoi Kavon kstehen, 
Hyvan ímmen hyppysihin.» 
»Osmotar oluehensa, 
j. Rapo pistí kaljahansa, 
^ Siit' otti olQt hapata, 
Sutil Doasí nuori juoma 
Puisen uuen uuriehessa, 
. Korvon koivuisen sisSssd, 
L Eaohuí korvien tasalle, 
í Arjyi paailen áyrjihien, 
i Tahtoí maahan tyyráella, 
lN.LattiaIle laskeiella.» 
»01i aikoa vShdiscn, 
Pirahteli pikkaraisen, 
Joutoí jaomahan urohot, 
LeniminLainen liiatenki, 
Juopui Ahti, juopui Kauko, 
jQopüi veitikkA verevá 
Oluella Osmottaren, 
Kaljalta Kalevattaren.» 
«Osmotar oluen seppá'; 
■0*Eapo kaljojcn tekis 
I Hfin toossa sanoiksi virkki: 
I )«Voi poloinen pSiviani, 
I Kim panin pahan oluen, 
Tavattoman ta^n laitoin, 



Ulos korvosta kohosi, 
Laltialle lainelitivil»» 

/)Punalintu puusta lauloi, 
Rastas ráystáhán rajalta: ' 
))))Ei ole paha-oloinen, 

410. On juoma hyvü-oloinen 
Tynnyrihin tyhjettiivü, 
Kellarihin káytettavfí, 
T^Tinyrissü tammisessa, 
Vaski-vannetten sisássS.»» 

»Se oli oluen synty, 
Kalevaisten kaljan alku, 
Siilá sai hyván nimensa, 
Síitá kuulun kunniansa, 
Kun oli hyvci-oloinen, 

420. Hyva juonia hurskahille, 
Pañi naiset nauru-suulle, 
Michet mielcUe hyvSllc, 
Hurskahat iloitsemahan, 
llullut huppcloitsemahan.» 

Siiía Pohjolan cmSnta, 
Kun kuuli oluen synnyn, 
Koki vcttá suuren korvon, 
Uuen puisen puolellensa, 
Siilien ohria oloksi, 

430. Ja paljo humalan, páitá; 
Alkoi keitteá olutta, 
Vaki-vettá váannatellft 
Uuen puisen uurtehessa, 
Korvon koivuisen sisássa. 
Kuut kiviS kuumettihin, 
Kesát vettá keitettihin, 
Salot puita poltettihin, 
Kaivot vetlS kannettihin, 
Jo salot saristui puista, 

440. Veet váheni lahtehistá 
Olosia pantaessa, 
Kaljoja kyháttdessá 



439; 3. harveni. 



ue 



Pohjan pitkiksi pioiksi, 
HyvSn joiikon juomingiksi. 

Savu saarella palavi, 
Tuli niemen tutkaimella, 
Nousipa savu sakea, 
Auer ilmahan ajoíhe 
Tuimilta tuli-sioilta, 
450. Varavilta valkeilta, 

TSytli puolen Pohjan maata, 
Kaiken Earjalan sokisti. 

Kansa kaikki katsahtavi, 
Katsahtavi, kaivahtavi: 
»Mistapá savnnen saapi, 
Auer ilmahan ajaikse? 
PienikO soan savuksi, 
Suuri paímosen paloksi*» 

Tuop' on Siti Lemminkaisen 
460. Aivan aamulla varahin 
Láksi vetlá láhtehelta, 
NSkevi savun sakean 
Pohjaisilla maailmoilla, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))Nuo onpi soan savuja, 
Varsin vaino-valkeita.» 

Itse Ahti Saarelainen, 
Tuo on kaunís Kaukomieli 
Katseleíkse , káánteleikse, 
470. Arvelee, ajattelevi: 

)>Josp' on kaalan katsomahan, 
Likeltá tShystámShán, 
Miste! tuo savunen saapi, 
Auer ilman tayttelevi, 
Oisiko soan savuja, 
Noita vaino-valkeita.» 

Kaaloi Kauko katsomahan 
Savun syntymá-sioa, 
Ei oUut soan tulia, 
480. Eika vaino-valkeita, 
Olipa olut-tulia, 
Kaljau keitto-valkeita 



Sariolan salmen suulla, 
Niemen kaiskunÜLaínalossib 

Siiná Kauko katselevi, 
Silmá karsas Kaukon pflto 
Silmd karsas, toinen kim, 
Suu váhiten váárállánsá; 
Yirkki vümein katsellessa, 

490.i^oikki salmesta sanovi: 
))0i armas anoppiseoi, 
Pohjan ehtoisa em&nt&I 
Laitapa oluet oivat, 
Keitá kaljat kelvolliset 
Juotavaksi joukon suuren, 
Lemmink3isen liiatenki 
Noissa haissánsá omissa 
Kera nuoren tyttáresil» 
Sai olonen valmihiksi, 

500. Mehu miesten juotavaksi, 
Pantihin olut punainen, 
Kalja kaunis kSytettíhin 
Maan alie makoamahan 
Kivisessá kellarissa, 
Tammisessa tynnyrissá, 
Tapin vaskisen takana. 
Siit/i Pohjolan emantá 
Laittoi keitot kiehumahan, 
Kattilat kamuamahan, 

510. Riehtilat remuamahan, 
Leipoi siitá leivat süuret, 
Suuret talkkunat taputti 
Hyván rahvahan varaksi, 
Joukon suuren syOtSviksi 
Pohjan pitkissíí pioissa, 
Sariolan juomingissa. 

Saipa leivSt leivotuksi, 
Talkkunat taputetuksi, 
Kului aikoa váhaisen, 

520. Pirahteli pikkaraisen, 
Olut tykki tynnyrissa, 
Kalja keikkui kellarissa* 



141 



lyt juojani tuBsi, 

ni laittauisi, 

Unen kukkujani, 

len laulajani.» 

ihín laulajata, 

$ta laulajata, 

lista kukkujata, 

ta karehtiata; 

1 tuotu láulajaksi, 

kunnon kukkujaksi, 

ssa laulajata, 

i karehtiata, 

on leuat lonkallahan, 

bampahat hajalla. 

íhin laulajata,; 

;ta laulajata, 

lista kukkujata, 

a karehtiata; 

m tuotu láulajaksi, 

Lunnon kukkujaksi, 

essa laulajata, 

uussa kukkujata, 

kiel' on kimraeltynná, 
kanta kammeltunna. 
A olut punainen, ' 

nuori juoma 
issa tammisessa, 
iraskisen takana: 
t laita laulajata, 
ta laulajata, 
ista kukkujata, 
a karehtiata, 
poikki vanteheni, 
ihjani porotan.» 
i Pohjolan eraántS 
itsut kulkemahan, 
> vaeltamahan, 
m sanoiksi virkki: 

vieját. 



if)Ohoh piika pikkarainen, 
Orjani alinomainenl 
Kutsu rahvasta kokohon, 
Miesten jóukko juominkihín, 
Eutsu kurjat, kutsa kdyhfit, 
Sokeatki, vaivaisetki, 
Rammatki, rekirujotki, 
Sokeat venehin soua, 
Rammat ratsahin ajele, 
570. Rujo t rein remmatellOs!» 

))Kutsu kaikki Pohjan kansa, 
Ja kaikki Kalevan kansa, 
Kutsu vanha WáinSmOinen 
Lailliseksi láulajaksi, 
Elá kutsu KaukomieltS, 
Tuota Ahti Saarelaistal» 

Tuop on puta pikkarainen 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
])Miks^ en kutsu Kaukomieltd, 
580.Yhtá Ahti Saarelaista?» 

Tuop' on Pohjolan emSntá 
Sanan vastaten sanovi: 
»Siks* et kutsu KaukomieltS, 
Tuota lieto Lemminkáistd, 
Kun on kaikitse toraisa, 
Aivan tarkka tappelia, 
Tehnyt on háissdki hSipeát, 
Pitoloissa pillat suuret, 
Nauranut pyhaiset piiat 
590. Pyháisissá vaattehissa.» 

Tuop' on piika pikkarainen 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»Mistá tieán Kaukomielen, 
Totta heitdn kutsumatta. 
En tunne Ahin kotia, 
Kaukomielen kartanoa.» 

[Sanoi Pohjolan emdntd, 
Itse lausui ja nimesi: 



588: 2. lurmiot. 



Itt 



«Hyvin tunnet Kaukomíelen, 
600. Tuon on Ahií Saarelaisen, 
Abti saarella asuvi, 
Veítikkd vesien luona, 
Laajimman lahen sivulla, 
Kaukoniemen kainalossa.» 

Tuop' on piika pikkaraincn, 
Raataja rahan alainen 



Eantoí kutsut kuu 
Keruhut kaheksiall 
Kutsui kaiken Poli 
610. Ja kaiken Kalevan 
Naotki hoikat huoi 
Kaita-kauhtanat kf 
Yks' on aino Ahti 
Senp' on heitti kv 



~"^^<3^5t)í^ 



m 



Yhdeskolfflatta Rano. 

w ja sulhaiskansa vastaan otetaan Pohjolassa 1-^226. Fie- 
etUiin ja juotetaan yWikyUüisesti 227 — 252. Wítínlimoiüen 
ktíüelee tahnvOkea 255 — 458. 



p' on Pohjolan emántá, 
an vaimo vanha 
kona olía, 
eülansa asuja, 
i /suolta ruoskan roiske, 
Ita re'en ratína, 
Imdnsd luotehelle, 
i páatñ pdivSn alie, 
íe, ajattelevi: 
fmá váki váj^-vi 

raukan rannoilleni, 
iko sotavakeü?» 
oi tuota katsomahan, 
I tahyamáhan, 
it sotavSkea, 
orí sulhaiskansa, 
keskellS vSkeS, 

rahvahan raossa. 
Pohjolan em.lntá, 
in vaimo vanha, 
insi vüvyn tulevan, 

virkkoi, noin nimesi: 
1 tuulen tuiílevaksi, 
pystyn viereváksi, 

yntulo virsi. 



Meren rannan roikkivaksi, 
Someren karehtívaksi, 
Kaaloin tuota katsomahan, 
LikeKfi tahyamahan, 
Eipa tuulí tuuUutkana, 

30. Pino pysly vierrytkana, 
Meren ranta ráuennunna, 
Someret karehtinunna, 
Vavyni vaki tulevi, 
Saoin kaksin kaanteleíksej> 
«Mista ma vavyni tunnen, 
Vavyni vaen seasta? 
Tuttu on vavy vaesta, 
Tuttu tuomi muista puista, 
Tíimmi virpi-varpasista, 

40. Kuuhut taivahan tahista.» 
))Vavy on mustalla oroUa, 
Niinkun syüvalla suella, 
Kantavalla kaamehella, 
Lentavalla lievehella, 
Kuusi kulta-sirkkulaista 
Vempelella kukkumassa, 
Seitseman sini-otusta 
Rahkehella laulamassa.» 



47: 3. eláváá. 



144 



Kuuluvi kumu kujasta, 

50. Aisan kalke kaivotieltá, 
Jo vSvy pihalle saapi, 
Vavyn kansa kartanolle, 
Vavy on keskella vákeS, 
Hyvan rahvahan raossa, 
Ei ole varsin eellimmciisnS, 
Eikü aivan jülkimmdisnfí. 

»Pois pojat, ulos urohot, 
Pihalle 'pitimmát miehet 
Riñnuksia riistamahan, 

60. Rahkehia raastamahan, 
Aisoja alcntamahan,' 
Tuomahan vüvy tupahan!» 
Juoksevi vavyn oronen, 
Kirjo-korja kiiütUivi 
Pitkin appelan pihoa, 
Sanoi Pohjolan emantá: 
»0i sie orja palkkalainen, 
Kyldn kaunoinen kasakkal 
Ottaos válvyn oronen, 

70. Lasketellos laukki-otsa 
Vaskisista valjahista, 
Tinaisista rinnuksista, 
Rahaisista rahkehista, 
Vesaisista vempelistá, 
Yieküsi vSvyn oronen, 
Talutellos taitavasti 
Sulkkuisista suitsiloista, 
Paitsista hopea-pfíistá 
Piehtaroille pehmeille, 

80. Tasaiselle tantereile, 
Vienolle viti-luraclle, 
Maalle maion karvaiselle!» 

))Juottaos vftvyni varsa 
L¿ibisesUl lahtchestá, 
Joka seisovi sulana, 
Heraisena herhettávi 
Alia kulian kuusen juuren, 
Alia pensiván petájánl» 



»Apata vavyni varsa 
90. Koropasta kultaísesta, 
Yaskisesta vakkaisesta 
Pestyin ohrin, lestyin leivi 
Keitetyin kesdisin vehniD, 
Survotuin suvi-rukihinl» 

»Vie süta vavyn oronen 
Soimelle sopimmaíselle, 
Ylimmaiselle sialle, 
Taimpahan tanhuahan, 
Sito'os vavyn oronen 
100. Kultaisista koltsasista 
Rautaisehen renkaisehen, 
Patvisehen patsaisehen; 
Pankosí vavyn orolie 
Kappa kauroja etehen, 
Toinen heinan helpehid, 
Kolmas ruumenen muroja! 

DSukios vavyn oronen 
Mursun-luisella sualla, 
JotV ei karva katkeaisi, 
110. Sora-jouhi sorkahtaísi; 
Kattaos vavyn oronen 
Loimella hopeisella, 
KuomikoUa kultaísella, 
Vanumalla vaskisellal» 

«Kylan pojat kyyhkyláisi 
Viekátte vavy tupahan, 
Hivuksin hatuttomana, 
Küen kintahattomana!» 

»Vuotas katselen vavyS, 
120. Jos sopii vavy tupahan 
liman uksen ottamatta, 
Pihtipuolen purkamatta, 
Kamanan korottamatta, 

90: 1. vakasta. 

92: 3. selvin, joista kaunat ovat e 
100: 2. renkaisla. 
102: 1. visaisehen. 
113: 1. kutomalla. 
123: 1. yljpienan OTireiássá. 



149 



sen alentamatta, 
eínan sortamatta^ 
rreii muuttamattal» 
lahu vávy tupahan, 
ihja laipiohon 
iksen ottamatta, 
úen purkamaita, 
m korottamatta, 
sen alentamatta, 
einán sortamatta, 
Ten muuttamatta, 
a pddtánsá pitempi, 
sta korkeamptD 
inat kohottukobot 
•áástfl laskematta, 
set alentukohot 

kannan koskematta, 
»Iet yfílttykljbdt, 
nan auetkohot 
i Távyn tupahan, 
I aimo miehenl)) 
\ kaunoisen Jumalan, 
i vavy sisfihfinl 
katsahan tupoa, 

tuvan sisaban, 
\áM póyát pesty, 

vesin valeltu, 

silefit sillat, 
Itiat la'aistu!» 
leu tátá tupoa^ 
oi4 fimnekana, 
list' on pírtti tehty, 
loja tñime saatu, 
3inát seisotettu, 
;tiat laottu,)) 
einft on siilin luista, 



iton alie; laipiot ovat katon 

Tet. 

a, neutiaisen (?). 



160. Periseinfi penran luista, 
Oviseiná osman luista, 
Kamana karitsan luista.D 

2>0fTet on omenapuista, 
Paisas puista patviloista, 
Luas-lauat lumpehista, 
Laki lahnan suomuksist^» 

»&ahi on rauasta rakettu, 
Lautsat Saksan laahkoloista, 
Pdyta kuilan kirjoiteltu, 
170. Silta silkillá silaUu,i> 

))Uum vaskesta valettu, , 
Pankko paasista byvistá, 
Ki\ikoa meren kívistS, 
Karsina Kalevan puista.» 

Saibó tungaikse tupaban, 
Alie kattoj>n ajaikse, 
Sanan virkkoi, noín nimesi: 
, ))Terve tSaneki Jumóla 
Alie kualua kurkibirren, 
180. Alie kauñibin katoksenl» 

Sanoi Pobjolan emdutá: 
ítT&ty^ terve tultuasi 
Tánne pieneben tapaban, 
Matalaiseben majaban, 
Honkaiseben bnonebeseoí, 
Petdjdiseben pesáibdn!» 

)>Obob orja pükaseni, 
Kyián pimtu.palkkalaineni 
TUopa tulta tuoben pñdssíl, 
190. Tenitnó tervaksen nenássá 
Katseüakseni vñvyS, 
Ndbákseni sulbon sibnfit, 
SinísetkO vai punaiset, 
Vaiko vaate-valkeuiset.» 

Oiga piika pikkarainen, 
Kylíin pantu paikkalaínea 



161: 2. alunan (?). 

165: 1. kiukoan Tuorilaudat, 

168: 3. palkeista* 



19 



146 



Toip on tulta tuohoscssn, 
Teiiipoi tulla tenaksossci. 

))Tuli 011 tuohiucii rc'iinükka, 
200. Savu iiiusta torvaksinen, 
Vav^Tfi siliiitil saastutlaisi, 
Mustuttais^ ihanan muo'on; 
Tuopa tulta tuohuksclla, 
Valiasella valkeaista!» 

Orja püka pikkarainen, 
Kylün pantu palkkalaiuen 
Toip' on tulta tuohukseUa, 
Vahasella valkeaista. 

Valkca savu vahainen, 
210. Tuli kirkas tuohuksinen, 
Valotti víiN-jlUi silniSt, 
Kirkasti vavylU'i kasvot 

))Jo niien vavyni silmdt, 
Ei siniset, ei punaiset, 
Eika vaato-valkeuiset, 
Moren on vaahen valkeuiset, 
Moren ruo'on ruskeuiset, 
Moren kaislan kauneuiset.» 

))K^lan poiat kyylikyláisel, 
220.V¡okatte tiita viivyü 
Isoniuiillo istuiníUc, 
Yliinmüísille síoUle, 
Selin seinoii sinistá, 
Pain püyteii punaista, 
Kohin kutsu-viorahia, 
Rinnoin rahvahan rcmua!» 

Siitr'i Pohjolan emantá 
Syülli, juotti vierahia, 
SyOtii suin sulassa voissa, 
230. Kourin kuoro-kokkaroissa, 
Noitii kutsu-viorahia, 
Vav^iinsa liiatonki. 



203: 3. kynttilalla. 

204: 1. valia-, vuksik>iittilálla. 

216: 3. \ahdou. 



Olípa lohta luotcisi 
Sivulla sian lihoa 
Kupit kukkuraisillan 
Vait varpe-laitehilla 
Syüii kutsu-vieraliie 
Ja v¿ivysen liiatenki 

Sanoi Pohjolan eu 
j 240. »0i sie piika pikkar 
Tuop* on tuopilla ol 
Kanna kaksi-korvaía 
Noillc kutsu-vierahil 
Vclvylleni liiatenki b 

Tuop^ on püka pil 
Raatiíja rahan alainc 
Antoi tuopin totta i 
Vüsi-vantehen vikoa 
Iluuhtoa humalan p; 
250. Vaahen parrat valk( 
Noilta kutsu-vierahí 
Ja vávylta liiatenki 

Mita nyt olut osas 
Virkki Aiisi-vantehif 
Kun oli luona laulaj 
KunnoUinen kukkuj; 
Olipa vanha Wainüi 
Virren ponsi polvui 
Laaullisna laulajana, 
2G0. Parahana taitajana? 

Ensin ottavi olutU 
Síitá tuon sanoiksi 
))01ukkaihen, juomu 
Elíi niiesta jouten j 
Laita miehet laulan 
Kulta-suut on kukk 
Isannat imehtelevflt 
Einünhát ajattelcval 

236: 2. s. o. niin tiUTina, c 
jatkaa 1. korottaa. Varpc 
rol US. 

258' 2. pera; vahvus. 



MU 



*n laulut laucnnehet, 
let kirvonnehct, 
Din pahan olueii, 
ttelin juoman kehnon, 

laula laulajamme, 
i TiyvSt minomme, 
Lulta-vierahámme, 
ilo^k&émme.)) 
ís tSssa kukkufievi, 
kielin laulánevi 
Pohjolan píoissa, 
a juomíngissa, 
Issü lautsat laula, 

iautsan istujaisét, 

ei lausahtele, 

laUian kñviát, 
Lktínat iloitsé, 

ikkQiian isñníiát, 
eyká püyán áarót, 

pdyto áárellisct, 
réppánat remuile, 

reppSnáa - alaiset.» 
ípsi lattialla, 
>arta pankon paássci, 

lapsi lattíalta, 
pankolta pakisi: 
8 íso iáltá, 
varren kasvannolta, 
Liiiténki, kaikiienkí, 
muut lihavat laula, 

paksummat pajaha, 
iininéit vierettele, 
S laulan laiba polka, 
^uíva kuikuiteleñ, 

laihoilta liboilta, 
lia knuUomílta 

iltamme iloksi, 

kuulün kunñiaksi.» 

ttomfltá; ihráttomilta. 



Olipa ükko uunm.páiill^, 
Tuopa tuon sanoiksi virkki: 
»£i ole lastcn laüluloista, 

310. Kurjien kujerteloista, 
Valebia lasteti laidut, 
Tyhjiá itytárten virret; 
Ajana Virsi viisaballe, 
LáUla.kiUtsmi isiqjaUe!» 

Sílloib Vanba Wainamüinen 
Itse tuon sanoikisi' virkki: 
»Onko tassá nuorisossa, 
Koko suuressa su^ussa, 
Kien panisí küen kütebcn, 

320. Ha'an toiseben bakaban, 
Ja saisi sanjol^iíiahan, 
Laikabtdisi laulamabau 
Püiván pálatyvan iloksi, 
lllan kUulun künniaksi?» 

Sanoi ukko uunin pááltá: 
)>£i ole t43s¿l ennen kuultu, 
£i ole kuultu, ieiká ndbty 
Siná ílmoisna ikáná 
Parempata laulajata, 

330. Tarkempata taitajata, 
Kun mita mina kujerrin, 
Laulcskelin lapsempcina, 
Laulebn lahen vesilla, 
Kajabtelin kankabilla, 
Kukkuelín kuusikoilla, 
Sanelin salo-mctsillü.» 

DÁáni oli suuri ja sorea, 
Süveleni sangen kaunis, 
Se silloin jokena juoksi, 

340. Vesi-virtana vilisi, 

Kulki kuin lyly lumella, 
Purje-laiva lainebiUa; 
Véian en nyt sanoa saata, 
Tuot* en tarkoin tunnekana, 
Mika sorti suuren ¿idnen, 
Áanen armaban alentí, 



«8 



£i se oyt jokena juokse, 

Lainehina laüattele, 

On kuín karhi kannostossa, 

350. Hangella havQ-petfljá, 
Reki rannan hiekkasilla. 
Yene knivilla kiviQfi.» 

Silloin vanba Wfiinamilifien 
Itse tuon sanoiksi yipkkí: 
dKua ei teísta tullekana 
Kerallani latilatnahan, 
Yksin láhtenen runoiUe, 
Laikahtanen laulamahan, 
Eun olen luotü laulajaksi^ 

360« Sattunut saneliaksi, 
£n kysy kyldstá tíetá, 
Páátá Virren vierahaltai» 

Siitá vanha Wáindmdinen, 
Virren ponsi polvuinen 
Istuihen iloü teolle, 
LauIu-^tyOUe ty(5ntelihe, 
Ilo-virret viereiásáiisá) 
Saatavinansa sanaset. 
Lauloi Vanha WíiinámOínett, 

370. Seká lauloi, jotta taitoi, 
£i sanat sanoihin puutu, 
Virret veisaten váhene, 
Ennen kalliot kiviá, 
Umpi-lammit lumpehid. 

Siiná lauloi WáinSimüinen^ 
Pítkin iltoa iloitsí, 
Naíset kaikki nauru-suulla, 
Miehet mieleliá hyvslld, 
Kuuntelivat, ktimmeksivat . 

380. WáinámiJisen váánnStystá, 
Kun olí kumma kuulíankí, 
Ihme iimankin ,olian. 

Sanoí vanha WáinamíJinen, 
Virkki vírtensa lopulla: 
))MitSpS minusta onpi 
Laulaj-^ksi, taítajaksi, 



En mina lúitiñá isa 
En kuhunkana kyki 
Oisi luoja laulamasi 

390. Suin sulin saijidenu 
Luoja laultin laiddk 
Lanleleisii taiteleiáL 
vLaulaisi meret ni 
Heren hiekal benu 
Meren muOat Hialtii 
Suolóiksi meren so 
Lehot laajat leipá-i 
Aho-vieret vehná-D 
MSet mdmmí-kakk^ 

400. Kalliot kanan mnni 
))Lauleleisiy taitele 
Saneleisi, saaiteteis 
Laulaisi tfihfin talo! 
Ldávát tfiysi Ifihien 
Kujai tdysi kukkap 
Ahot maiou antajia 
Sata sarven kantaj; 
Tuhat tnojoa utare: 
))Lauleleísi, taitek 

410. Saneleisi, saatteleis 
Isannille iives-turki 
Emánnille verka-vi 
Tyitárílle ummisrkc 
PojiUe pimaiset pai 
)>Annap' ainaki h 
Toisteki totínen Ia( 
Náín nátssd eiettfiv 
Toiste toimieltavaki 
NáissS Pohjdan pi( 

420^ Sariolan juomingffis 
Oloset jokena jnost 
Me'et YÍrtana Tílata 
Ndíssá Pohjolan tu^ 
Sariolan salvoksiss£ 
Jotta pilivin lauleifó 
Qloin tehtdiBi iloa 



IM 



nSn isdnnSn, 
lia emSnnSn!» 
ohon Jumala palkan, 
oston kostakohon, 
e pOydn pááhün, 
[lien aittahansa) 



Pojilien apaja-veelle, 
Kangaspuihin tyttárille, 
Jott' ei konsana katuisi, 
Vuonna toisna voikahtaisí 
NSM pitkiá pitoja, 
Suuren joukon juojiiiükia!i> 



^"^^^bG^át)^:^ 



IM 



KaMeskolniatta Roño. 

Moráanta valmistetaan WúeniMn ja muistutetaan nm 
kuin tulevista pUivistUnsci 1 — l^i. Morsian tulee huohlle il 
Morsianta üketetaan 485 — 58% Morsian ükee 583 — 44*. 
ante hlhduteUaan 4i9 — 522. 



Kun oli kyüin YíSlüSl juotu, 
Pietty pitoja noita, 
Háita Pohjolan tuvilla, 
Pitoja Pimentolassa, 
Sanoi Pohjolan emélntá 
Ilmariselle vávyíle: 
»Mit' istut iso-sukuinen, 
Maan valió valvatteiet, 
Istutko ison hyvy^ tta, 

10. Vai emonko armautta, 
Vaiko pirtin valkeutta, 
Naima-kansan kauneutta?» 

»Et istu ison hyvyytta, 
Et cmosen armautta, 
Etka pirtin puhtautta, 
Naíma-kansan kauneutta, 
Istut impesi hyvyytta, 
Neien nuoren armautta, 
Valvattisi valkeutta, 

20. Kassa-pddsi kauneutta.» 
i>Sulho viljon veljyení, 
Yuotit víikon, vuota vietó, 
Ei ole valmis valvattisi. 



^^ISi^Horsiamen-antovlrsi. 



Suorinut iki-sopusi, 
PuoF on p¿i¿itü palmi 
Puoli palmikoitsematl 

»Sulho viljon veljyc 
Vuotit viikon, vuota 
Ei ole valmis valvatt 
30. Suorinut iki-sopusi, 
Yks' on hiema hiem< 
Toinen hiemoteltavaí 

»Sulho viljon veljyi 
Viikon vuotit, vuota 
Ei ole valmis valvatt 
Suorinut iki-sopusi, 
Vast' on jalka kengit 
Toinen kengiteltáváto 

))Sulho viljon veljy 
40. Viikon vuotit, vuota 
Ei ole valmis valvatt 
Suorinut iki-sopusi, 
KSsi on toinen kinni 
Toinen kinnasteltava 

))Sulho viljon veljy 
Viikon vuotit, et váí 



24: 3. kumppalisi; toverisi. 
31: 3. hia; hiha. 



1*1 



oa nyl vqlyattípi, 
ut sorsasesL» .t.. ,. 
jo myíJten mydty neiti, 
kaupattu kananea! 
311 liittosi likellü, 
isnü lahto-aika, 
vieja víeresBás), 
)sí ovilla, 
tsia purevi, 
iUa vuottelevi.» 
rakas rahoiliin, 
üttá antamahan, 
ihlan oUelohon, 
len soviUelohon 
rakas rekeben, 
irjo-korjasehen, 
áymáhán kylahan, 
¡Yfi. tóhtemáhan!» . 
Siján jpiuori n^iU : 
uolesi kat^ellat, . 
i ymmárreUyt, 
kautun kaupan, 
en itkemisen, 
jikerrehtamiseii, 
sil isosi koista, 
ynlymfi-sioilta, 
iioÍ3cn emosi, 
i kartanoilta.» 

sinun eleá 
attosi tiloilla, 
kukkana kujíUa, 
Ua mamsikkaua, 
oille vuotehelta, 
roakoamasta, 
ita vehnaisille, 
ille pehusta, 
voinut voita syoa, 
sian-lihoa!» 

Hei eli kirnun pettájaisel s. o. 
ei.kii'nuüssa; kirnujaisct. 



dEíí .plUit: ibvolta; pllpflkj^a, 
Ajatus|*;^iojpkia^a, . 
Annoii l^uplla houkasieo, 
Ajatella aiaksien, 
Surr{^ suoUa suo-petéij^^ 
90. Kangas-kQÍvun kankahailla, 

Its<9 Jiehuiti lebtyisena, 
.; !:I^fprl^oseQ9i pyOraJitelit, 
Marjai^a.emosi poiaílla, . 
V^^pvlkJ^na vainiolla.)) 

))L¿lhet nyt talosta t¿ist$, 
Menet toisehen talohon, 
Toisehen emon alaban, 
Perehesen vierabasen, 
Toisin siell^, toisin t¿i¿illd, 

100. Toisin toisessa talossa, 
Toisin sieUa torvet soivat, 
Toisin ukset ulyaisevat, 
Toisin yiareYát verájat^ .. 
Sanoyat sarana-rauat.)) 
))Et osfta ovis^a káyíi» 
.Verájissái yieret^ltó 
Talón tyttaren tavalla, . 
Gt turnee puhua Uilta, < 
Etka lietta lammilteá, 

110. Talón mieben mieltü my(>ten.) 
i>Niinkd luulit neito nnori, 
Nii^kí) Uesit, jotlíii luulit, / 
Luulit ydtsi lábtpvüsij 
PaivalLS paloavasi? 
Etpa ydksi labtenynnli, 
Etká yüiksi, et kabcksi, , 
Jopa jou'uit vUkpipmaksi, 
Kuuksi páiyñksi katosit, 
láksi ison majoilta, 

120. Elin-ajaksi emosi; 

Askelt' on piba pitempi, 
Kynnys birttü korkeampi 



109: 2. tuli^laa; uunia. 



IM 



Siñan toiste tullessasi, 
Kerran kertaellessasi.^ 
Neito parka huokaelí, 
Huokaelí, henkdeli, 
Suru syammelle panihe, 
Vesi sOmille vetihe, 
Itse tuon sanoíksi saaUi: 

130. »Noinpa tíesin, noinpa luuliQy 
Noinpa arvelin iküni, 
Sanoín kaiken kasvin-aían: 
£t s^ neiti neiti olle 
Ornan vanhemmán varassa, 
Ornan taaton tanterilla, 
Vanhan maammosi majoiUa; 
ÁskenpS olísít neiti 
Miehelahdn mennessdsi, 
Kun oisi jalka kynnykselld, 

140. Toinen korjassa kosian, 
Oisit pddtdsi pitempi, 
Rorvallista korkeampi.» 

»Tuota toivoin tuon iküni, 
Katsoin kaiken kasvin^aian, 
Vuotin kun hyveft vuotta, 
Katsoin kuin kesSn tuloa; 
Jo nyt on toivoni toeksi, 
LélhtOni Idhemmñ saanut, 
Jop* on jalka kynnyksellá, 

150. Toinen korjassa kosian, 
Enká tuota tunnekana, 
Mikü muutti multa mielen, 
En lahe ilolla mielin, 
Enka riemulla erifi 
Tíísta kullasta koista, 
lán nuoren istumasta, 
Nailta kasvín-kartanoilta, 
Ison saamilta eloilta; 
Lahen hoikka huoiissani, 

160. IkavissaDi erian, 

Kuin syksyisen ydn sylihin, 
Kevaísen kieran paalle, 



Jalen jaaili tuntnmatt 
Jalan iskun iljangolla. 
i>Miten lieki mielí m 
Mieli muien morsiant< 
Tok* el muut mureth 
Kaima kaihoista syas 
Kuin kannan mina fe 

170. Kannan mustoa mure 
Syanta dyen nakdista. 
Huolta hülen karvallii 
»Nün on mieli mieb 
Autuaallisten ajatus, 
Kuin kevainen paivfti 
Kevat^aamun aurinko 
Mitenpa minunki miel 
Minun synkea sisunil 
On kuin laaka lammi 

180. Kuin pimea pilven tb 
Kuin syksyinen ytf p: 
Talvinen on paiva m 
Viel' on mustempi sil 
Synkeampi syksy-yOt 
Olipa akka askar-v 
Talón ainoinen asuja, 
Hanpa tuon sanoiksi 
»Kutti, kuttí neiti niM 
Etko muista, kuin sai 

190. Sanelin saoinki kerro 
Ela sulho'on ibastu, 
Ela suihon sau-mfllol 
Luota sílman luonteb 
Katso jalkoihin jaloihi 
Sulovasti suun pitavi 
Sílmat luopi luopuisa 
Vaikka Lempo leukal 
Surma suussansa asi: 
»Noínpa aina neiVU 

200. Orpanaistani opastin: 



188—382. Itketysvirsi. 



m 



evi suuret sulhot, 
sulhot, maan kosiat, 
stahan sánele, 
le puoleltasi, 
canalla tuolla, 
uolla lausehella: 
lusta oUekana, 
1, lienekáná 

vietávátá, 
otettavata, 

minuu nak(5inen 
jana eleá, 
ú mukihin menna, 
a alia kynsin; 
kun sanan sanoisi, 
ksi vastoaisin, 
isi tukkahani, 
lisi hapsihini, 
ni tuivertaisin, 
ini haivertaisin.»» 
aa sita totellut, 
lui minun sanoa, 
kavit lulehen, 
<ervan keittehesen, 
t revon rekehen, 
Larhun kantasille, 
*eessdnsá vetea, 
kauas kannatella, 
Lsi isánnán, 
¡aksi anopin.iD 
t kouluhun kotoa, 
i ison pihoilta, 
I koulu kaydksesi, 
ÜLá ollaksesi, 
i ohjat ostettuna, 
ttu vanki-rauat 
lá muuta vasten, 
on vaivaista sinua.» 
i saat kokea koito, 
Lova-osainen 



Apen luista leukaluuta, • 
Anopin kivistá kieltü, 
Ky'yn kylmiá sanoja, 
Naon niskan nakkeloita.» 

)>Kuules neiti, kuin sanelen, 
Kuin sanelen, kuin puhelenl 
Olit kukkana kotona, 
Uona ison pihoilla, 
Iso kutsui kuutamaksi, 
250. £mo paiván paisteheksi, 
Veikkosi vesi-valoksi, 
Siskosi sini-veraksi; 
Menet toisehen talohon, 
Yierahan emñn alahan, 
Ei vieras emosen verta, 
Vaimo toinen tuojan verta, 
Harvoin vieras siivoin sinkui, 
Harvoin oikein opetti, 
Appi haukkuvi havuiksi, 
260. Anoppisi ahkioksi, 

Kyty kynnys-portahiksi, 
Nato naisien pakoiksi.» 

))Ásken sie hyvü olisit, 
Ásken kerta kelpoaisit, 
Utuna ulos menisit, 
Savuna pihalle saisit, 
Lehtísenü lenteleisit, 
Kipunoina küáttáisit.» 

))£t ole lintu lentajSksi, 
270. Etkft lehti liehujaksi, 
Et kipuna kiitajáksi, 
Savu saajaksi pihalle.» 

))Voi neiti sisaruenil 
Jo nyt vaihoit, minká vaihoit, 
Vaihoit armaban isosi 
Appehen ani paha'an, 
Vaihoit ehtosen emosi 



261: 1. raiehen veli. 
262: i. miehen sisar. 
265: s. o. jos menisit u. u. 



20 



IM 



Anoppihín ankaralian, 
Vaihoit viljon veljyesi 

280. Kyyttá-niskahan kylyhyn, 
Vaihoit siskosi siveSn 
Nalja-silmaliSn natohon^ 
Vaihoit liina-\uotehesi 
Nokisihin nuotioihin, 
Vaihoit valkean vetesi 
Likaisihin lietehisin, 
Vaihoit hiekka-rantasesi 
Mustihia mura-perihin, 
Vaihoit armahat ahosi 

290. Kanervikko-kankahisin, 
Vaihoit marjaiset mSkesi 
Kaski-kantoihin kovihin.» 

»Niiiik& luuht neito nuori^ 
NiinkO kasvava kananen: 
Huolet loppui, tyót víiheni 
TámSn illan istumilla; 
Maata sinne vietavr'isi, 
Unille otettavasi?o 
»Eip' on maata vieakíSn/i, 

300. Unille otetakana, 
Vasta valvoa pita vi, 
Vasta huolta hoivatahan, 

» Ajatusta annetahan, 

Pannahan pahoa mieltá.» 

»Kunis huiskit hunnutoinna, 
Sinis huiskit huoletoinna ; 
Kunis liikuit iiinatoinna, 
Liikuit liioitta suruitta; 
Ásken huntu huolta tuopi, 

310. Palttina pahoa mielta, 
Luna liikoja suruja, 
Pellava penittómia.» 

»Mik¿is neitosen kotona! 
Niin neito ison kotona, 
Kuin kunigas linnassansa, 
Yhta miekkoa vajoa! 

316: s. o. miekkaa ainoastansa ei ole. 



Toisin tuon minia rau 
Niin minia miehelássá 
Kuin vanki WenSehelJ 

320. Ylitá vahtia vajoa.» 
»Teki tyütci tyttn aja 
Váanti hartian váellii, 
Hipea hien váessá, 
Otsa vaahen valkeass; 
Kun tulevi toinen aik 
Niin tuiehcn tuomitahi 
Ajetahan ahjokseben, 
Sen k¿itehen kasketüli 
))Pite^i hánen pifóisi, 

330. Pitea piloisen piian 
Lohen mieli, kiiskin \ 
Lammin ahvenen ajat 
Suu saren, salakan v 
Meriteiren tieto saa'd; 
))Eipa tiea yksikaná, 
Yramarra yheksankSn. 
Emon tuomista tytdist 
Vanhempansa vaalimií 
Mista sydja syntynevi, 

340. Kaluaja kasvanevi, 
Lihan syüjá, luun pui 
Tukan tuulelle jakaja^ 
Hapsien hajottelia, 
Ahavalle anneksia.» 

))ltke, itke neiti nuo 
Kun itket, hyvinkin il 
Itke kourin kyynelesi, 
Kahmaloin halu-vetesi 
Pisaret ison pihoille, 

350. Lammit taaton lattíoii 
Itke tulvilie tupanen, 
Silta-lauat lainehille! 
Kun et itke itkettaiss 
Itket toiste tuUessasi, 
Kun tulet ison kotihi! 

330: 2. polojsen; raukan. 



MS 



isosi vanhan 

savuttunehen, 
ta kaínalossa.» 
o neili nuori, 

hyvinkin ilkc! 
te itketUiissá, 
e tuUcssasi, 

emon kotihin, 

cmosi ^vanhan 
Idkahtynehen, 

kupo sylihin.» 
ie neiti nuori, 

hyvinkin itke! 
:e itketláissá, 
3 lullessasi, 
t(íhan kotíhin, 
:kosi vcreván 
ukistuneheü, 

kaatunehen.» 
:e neili nuori, 
hyvinkin itke! 
e itkettáissá, 
i tullessasi, 
tShün talohon, 
osi siveán 
B sorlunehen, 
ttu kainalossa.» 
rka huokaeli, 
henk^eii, 

itkemáh^n, 
aistSimdhan. 
in ky^Tieleitá, 

halu-vesiá 
ille pihoille, 
iton lattialle, 
sanoiksi virkki, 
ja pakisi: 
t sírkkusení, 

ka. 



Entisei ik£i-toverit, 
Kaikki kasvin-kuuippalini, 
[ Kuulkottenpa kuin saueleu! 

I En nyi tuota tunnekaua, 

3Iiká lienehe minulie 
Iskenná támán ikáván, 
400. Taiman huelen hoiVannunna, 
T¿iman kaihon kantanuona, 
Murehen niukaeiiuuna.» 

»Toisin tiesin, toisín luulin, 
Toisin ioivoiin ikani, 
Rakesín kdkená kdyS, 
Kuk^heiia kukkuroilla 
Náilie pfiivin pftástyüni, 
Nüiilé tuumin tultuani; 
Enpá nyt k/ikena káyne, 
410. Kukahelie kukkuroilla, 
Olen kun alli aallokossa, 
Tavi laajalla lahella 
Uiessa vilua vettii, 
Yettá jSistá járkyttáissá.n 
dVoí isoni, Yoi emoni, 
Voi on valta-vanhempanil 
Minnekd minua loitte, 
Kunne kannoitte katalan, 
^'dmát itkut íikeniáhdn, 
420. Nñmát kaihot kantamahan, 
Námát huolet huolimahan, 
Ja surut sureksimahanU 

»Mahoit ennen maamnio rukka, 
Mahoit kaunis kantajani. 
Armas maion antajani, 
Ihana imeUdjñni 
Kapaloia kantosia, 
Pestá pieniá kivi¿l, 
Kun pesit tñtñ tytártá, 
430. Kapalojit kaunoistasi 
Náille suurílle suruille, 
Apeille mielaloillel» 
412: 1. sorsan laji. 



tu 



i»Moni munalla sanovi, 
Usea ajattelevi: 
Ei ole huolta hurnakolla, 
Ajatusta aioínkana! 
Elkdtte hyvát imeiset, 
Elkdtte sitS sanoko! 
Enemp' on minulla huolta, 

440. Kun on koskessa kiviá, 
Pajuja pahalla maalla, 
Kanervía kankahalla; 
Hepo ei jaksaísi vetefi, 
Rauta-kisko kinkotella 
liman luokin lekkumatta, 
Vempelen vñrísemflttd 
Noita hoikan huoliani, 
Mustia mureitani.» 
Lauloi iapsi lattialta, 

450. Rasvavainen karsinasta: 
»Mitd neien itkemistS, 
Suuresti sureksimista; 
Anna huolia hevoisen, 
Murehtia mustan muñan, 
Rauta-suisen surkutella, 
Suuri-paisen pSivitella; 
Hevoisell' on pdd parempi, 
Pdá parempi, luu lujempi, 
Kaulan kaari kantavampi, 

460. Eoko ruumis runsahampil» 
3>Ei ole itettávia, 
Suuresti surettavia; 
Ei sinua suolle vied, 
Ojavarrellen oteta, 
Vievfit vilja-máttahalta, 
VievSt viela viljemmdlie, 
Ottavat olut-tuvilta, 
Ottavat oluemmille.)) 
»Kun katsot kupeheUesí, 

470. Oikealle puolellesi, 

451—522. Mielenhyvitys-vírsi. 
461: 3. itkettáviá. 



Onpa solho suojassi 
Míes verevfi vieress 
Hyvfi mies, hyvfi b 
Talón kanta kaiken 
Pyyhyet pyrdjdmSss 
Vempelella vieremS 
Rastahat iloitsemass 
Rahkehilla laulamas 
Kuusi kuUaista kdk 

480. Lanküdilla lekkuma 
Seitseman sini-otus 
Reen kokalla kukki 
»Ell»s olko millal 
Emon tuoma tuolla 
Et panna pahenem 
Pannahan paranem 
Miehen kyntajñn k 
Vakoajan vaipan a 
Leívan saajan leua 

490. Kalan saajan kaina 
Hirven hiihtdjdn hi 
Karhun saajan sau 
))Miehen sait mit 
Urohia uhkeimman 
Ei sen joaset jout< 
Viinet vaarnoiUa v 
Koirat ei ne koiss; 
Pennut pehkuilla 1 
))Kolmasti tSnfl k 

500. Aivan aika-huomei 
Nousi nuotio-tulelt 
Havasi havusialta, 
Kolmasti tana kev 
Kaste on silmille 1 
Havut paansa harj 
Varvat vartalon si 
»Mies on joukon 
Uros karjan kasva 
Onpa taUá sulhollí 

SlO.Eorvet koivin kuU 



U7 



Sáryt sáárin juoksevia, 
Noro-pohjan noutavía, 
Sata on sarven kantajata, 
Tuhat tuojoa utaren, 
Aamoja joka abolla, 

1: 1. maa-baijut 



Purauja joka purolla, 
Lepikkoiset leípá-maina, 
Oja-vieret ohra-maina, 
Kari-vieret kaura-maina, 
520. Vesi-vieret yehná-maina, 
Kaikki rauniot rahoína, 
Kivet pienet penninkinfij) 



■^"^^<5í^í)á>^ 



IW 



Kolfflaskolmatta Rano. 

Morsianta opastetaan ja neuvotaan, kuinka Mneri tulee 
liissü elelUl 1 — 475. Vanha kvlkuakka kertoo elUmün-va 
íyUiinÜ, miehelüssli ja miehelcísta erothiansa 479 — 850. 



Nyt on neiti ncuvominen, 
Morsian opastamínen; 
Kenpá neíen neuvojaksi, 
Impjen opastajaksi? 

Osinotar oleva vaimo, 
Kalevatar kaunis impi, 
Ilf'inpü neittéi ncuvomahan^ 
Orpoa opastamahan, 
Mitcn olla mielevaná, 
10. Kutcn kuuluna asua, 
Mielcvüná inieliclassii, 
Kuuluna anoppelassa. 

Saneli sanoilla noilla, 
Lausui noilla lausehilla: 
))Morsian sísarueni, 
Kapulehti lempyeni, 
Kuulcs kuin mina sanelcu, 
Kíclin ioisen kertoelcn! 
Lühct jo kukka kulkemahan, 
20. Mansíkka matelemahan) 
Verán nukka viercmfthan, 
Sametti sanioamahan 
TdsUi kuulusta koisia, 
Kauníhista kartanosta, 



15—478. Opastus-virsi. 



Tulet toísehen talohioin, 
Perehesen vierahasen, 
Toísin toisessa talossa, 
Multen muissa vierahiss 
Ajatellen astumínen, 

30. Tuuniítellen toimimineD 
£i kuin taaton lanterell 
Ornan maammon mante 
Laksoloissa laulaminen, 
Kujilla kukahtamínen.» 

))Kun Idhet talosta tSs 
Muísta kaikki muut kali 
Ne kolme kotihin heita 
PSivSn püálliset unosei 
Emon armabat sanaset, 

40. Joka kírnun pe'ttSjdiset! 
))Kaíkki muista muuU< 
Uni-konttisi unoha 
Kotoisille tyttfírille, 
Koti-uunin korvaselle; 
Laulu heitá lautsan pSi 
Ilo-virret ikkunoille, 
Tyttttys tyvelle vastan, 
Iluimuus hurstin huípil 
Pankolle pahat tapasi, 

50. Laiskuutesi lattialle, 



Itl 



La kaasolie taritse, 
á kaason kaiDalohon, 
a viea vitsikkohon, 
ai kanervikkohonb 
>a on uusi ,ottaniinen; 
m unohtaffiinén^ 

armo Qttamijüíen, ' : 
na kumartan^inén, .' 
lause lahjominetil» 
)a on uusi:ottamlaen, 
m unohtaminen, 
mo-armo heittaminen, 
3'-armo ottaminen, 
na kunoartaminen, 
lause lahjominen!» 
3a on uusi ottaminen, 
3n unohtaminen, 
irmo heittámiiien , 
armo ottaminen, 
na kumartaminen, 
lause iahjominen.)) 
pa on uusi ottaminen, 
en unohtaminen, 
-armo heittaminen, 
armo ottaminen, 
ma kumartaminen, 
lause Iahjominen!» 
lOspa sixiá ikana, 
a kuUnn valkeana 
;oin .talohpQ jnenkd, 
letoin miehefóhánl 
¡a talo kysyivi^ . 
¡a talo hyTiáki^ 
on mieltü'koittelevi, 
mieltá a^i paraski; 
Q tarkka tarvítahan, 
alo epatap^inen, 
kkainen vaaitahan, 
tn mies epápütoinen.)) 



Uqs Ukko süsi supussa, 
Akka karhu kársinassa, 
Kyty kyiuá kyunyksellá, 
Nato rñauloina jpiháila^ 
Sama 011 arvo antaminén, 
Aiemméi: kumartaminen, 
Kün ebn^iemosi luona, 
Omán, taáttdsi tuvilla í 
Taattoa kumartaminen, "• 

100. MaammoaisiarvcimihenUi ' • 
))Pit6á sihun pitá vi 
Peía tarkka, tanea mieli, . 
Aina ankara ajatus, 
Ymmárrys yhen tasainen; 
ntaisellá silmat virkut 
Yalkeata vaalimahan, 
Aamoiseila korvat tarkat : 
Kukon ¿í¿intá kuulemahaní 
Konsa kukko kerran lauloi, 

110. Vier ei toista virkkanünna, 
Siiloin nuorten nóusu-aika, 
Vanhojen lepu'u-aika.i> 

))Kun ei kukkó laulakana, 
£í 3ann¿i isdnnan lintu, > 
Piá kuuta kukkonasi, 
Otavaista oppiñasi, 
KáyOs ulkona usein, 
Káyos kuuta katsomassa, 
Otavaista oppimassa, 

120. Tahtüi tfihyamássS!» 
»Konsd oikein otava, 
Saryet suorahan suvehen, 
Pursto perin pohjaisehen, : 
Siiloia aikasi sinulla 
Nousta luota nuoren suihon, 
Saa'a viereltü verevSn, 
Saa^a tulta tuhkasista, 
Yalkeata vakkasesta, 
Tuli puikkohon puhua 

130. Lienosti levittámáttá.)> 



IM 



»Rim ei iotta tuhkasissa; 
Valkeata vakkasessa, 
Kutkuttele kullaltasi, 
Katkuttele kaunoltasi: 
»»Aima tulta armaisení, 
Yalkeata inarjasenil»^ 

»Saat sa pütá pikkaraisen, 
Tauloa takí vdhtisen^ 
Iske tuli tuikahutá, 

140. Pdre pihiihia virítfi, 
Ldhe fódva Iftánimdhto, 
Raavahat ravitsemahan, 
Ammovi anopin lehmd, 
Himiivi apen hevoinen, 
Ky'yn iehmü kytkáisevi, 
Naukuvi naon vasikka 
HeiDdn hienon heittSj^listd, 
Apilan ojentajaistal» 
i>K£iy kujaset kuurullasi, 

150.LSfivdt iSnkamOisilldsi, 
Syttta lehmat leyhkeásti, 
Lammaskarja lauhkeasti, 
Oiet lehmille ojenna, 
Juomat vaivaisten vasoille, 
Varsoille valitut korret, 
Raritsoille hienot heindt, 
ElñkS sioíUe sinku, 
Elft potki porsahia, 
Kanna kaukalo sioille, 

160. Purtilonsa porsahülel» 
))£ld iSIdvñssa lepes, 
Lamo lammas-karsinassa; 
Kun olet Idávdn Mnínynná, 
Eatsonunna karjan kaiken, 
Jo jouvu takaisin tuolta, 
Tule tuiskuna tupahan! 
Sieír on lapsí itkem¿issá^ 
Pieni peitetten sisássS, 

151: 3. leppyisásti. 
162: 1. makaa; viru. 



Eika lausu lapsi nikka, 

170. Saata kieleiOin sanca, 
Onko vilo, taikka nlllkl 
Tahi mutt iapahtumamc 
Ennen kun tolevi tutta 
Kuulevi emcnsa fidnen.) 
»Va¿n 4uf)éhan tullesHi 
Tule itdüiflind tupahan: 
Yeswknppanen kñessd, 
Lehti-luiiia kainalossa, 
Tuli-tikku bampahissa, 

ISO.Itse ollet neljflntenfll» 
i>Ala sillat sÜYoelia, 
Lauta-lattiat la'aista, 
Yisko vettft lattíalle, 
Elá visko lapsen pfldUf 
Ndhnet lapsen lattíalla, 
Jos kohta kdlynkí lapsi 
Nosta lapsi lauisaseDe, 
Pese silmSt, pSá síIiUl, 
Anna leiped kdtehen, 

190. Vuole voita leivto pSfil 
Kun ei leiped talossa, 
Anna lastunen kfitehenl 
))Kun saat pdytien pe 
Yiikon pdflstá YÜmeisifll 
Pese pOyát, laiat muíste 
Jalkoja eld unoha, 
Lautsaset vesin válele, 
Sein¿it síivin siivoele, 
Lautsat kaikki laitoinení 

200. Sein£lt pitkin jliómuinen 
))Mi OB pOyUllA pOlyfi, 
Mi tomua' ikkunoilla, 
Nepíi siivell« sipaise, 
Vetfíise vesi-tukolla, 
EtteipS tomu tomaba, 
POly kattohon pOlShál» 
))Karísta katosta karst 

186: 3. miehen veUen vaimon. 



iféi 



nuoho kiukahastn, 
•atsas muistossasi, 
i orsia unoha, 
tuntuisi tuvaksi, 
noksi arvattaisi!)) 
lules rieiti, kuin sañelen, 
sanelen, kuiñ puhelení 
;uihki sutsuñattá, 
i ráSmi ratsinattá, 
iiku liinaisetta, 
LengSttcl kehaja, 
ta suiho suuttuneisi, 
naori nuristuneisi!» 
lita sie kovin varaja 
¡aisia pihalla! 
I; on pihlajat pihalla, 
t oksat pihlajissa, 
t lehvát oksasilla, 
liset sitai pyheramát, 
neitta neu votaban, 
a oipetetahaii 

en mieherí mielta myOten, 
isen syaiita úiyíJten.)) 
I herkat hüren korvat, 
/at jalat janiksen, 
[ naori notkuttele, 
I kaunis kaarruttele, 
kasvava kataja, 
tuóre tuomen latva!» 
Ivoa sinun pitávi, 
val vea, varoa, 
pyri pyllyllesi, 
>n paahan pitkallesi, 
vaivu vaattehilie, 
íite vuotehelle!» 
ty kynnOlta tulévi, 
aitojen panolta, 
m nlko-toilta, 
3si kasen ajolta, 
asken hakkuustá. 



Vieminen vesi-ropehut, 
Kasi-pyyhe kantaminen, 
Alaba kumartaminen, 

250. Mieli-lause lausuminen!» 
))Anopp'. aitasta tulevi, 
Jauho-vakka kainalossa, 
Juokse vastaban pihalle, 
Alaba kumarteleite, 
Pyyá vakka kainalosta, 
Tuo tupaban vieáksesi!» 
»Kun et árvata osanne, 
Itsestasi ymmárrella, 
Kulle tydlle tyóntyminen, 

260. Toimelle rupeaminen, 
Niirí tabo akalta tietá: 
))))0i armas anoppiseni, 
Kuinka tassa tyíJt teba'án, 
Askarebet arvataban?»» 

))Akka varsin vastoavi, 
Anoppi sanan sano vi: 
))))Noinpá tassa tyüt teha'an, 
Askarebet arvataban: 
Survótaban, jaubetaban, ' 

270. Kiven puuissa kiikutaban, 
Viela vettá kannetaban, 
Taikinat alus tetaban, 
Halot tuoaban tupaban 
Pátsin lammita panoksi, 
Siita leivat lei votaban, 
Kakut paksut paistetabañ, 
Astiat virutetaban, 
Hulikkaiset buubotaban.»)) 
))Kun kuulit akalta tydsi, 

280. Anopilta askarebet, 
Ota kuivebet kiveltá, 
Kiirebi kivi-tupaban, 
Sitte sinne saatuasi, 
Tultua kivi-tupaban 
Ela kuku kulkullasi, 
Kalju kaula-varrellasi, 

21 



IM 



Kukkuos kiven kamulla, 
Lapattaísen laulaiualla; 
£l¿lká áhkeá isosti, 
290. Kiven-puussa puhkaele, 
Ettei appi arveleísi, 
Anoppi ajatteleisi 
ÁissSisi fihkeáván, 
SySmmissasi sysíván!» 

x>SeuIo jauhot siepottele, 
Kanna kannella tupahan, 
Leivo leivát leppeásti, 
Yastoa ani visusti, 
JotV ei paikoin jauhot j¿üsi, 
SOO.Toisin seikeát seoksetl» 

))Ndet korvon kalleliansa, 
Ota korvonen olalie, 
Vesi-kappa kainaiohon, 
Ala astua ve'elle, 
Kanna korvo kaunihisti, 
Ruleta korennon p¿iáss¿[, 
Tule tuulena takaísin, 
Astuos ahavan lailla, 
Yiikon veeliá viipymatt¿í, 
310. KalvoUe katoamatta, 
Ettei appi arveleísi, 
Anoppi ajatteleisi 
Kuvoasi katselevan, 
Itse¿[s' ibas tele van, 
Verevyyttasi vetehen, 
Kauneutta kaivosehenl» 

))Menet pitkdlle pinolie, 
Halkosien suoUantahan, 
Elá halkoa hyieksi, 
320. Ota halko liaapainenki, 
Heita halko hiljallensa, 
Kovasti kolajamatta, 
Taikka appi arveleisi, 



288: 1. lapatta on se sia, jossa kásikiven 
varren páá pyórii. 



Anoppi ajatteleisi 
Yihoissasi viskeleván, 
Kiukuissa kolistelevanl 
i>Kun sa asiut aitla» 
Ldhet jauhon nouantal 
Elá aittahan asetu, 

330. Yiivy viikon aitta-tielli 
Taikka appi arvelevi, 
Anoppi ajattelevi 
Jauhoja jakelevasi, 
Antavan kyidn.akoille 
»Lñh6t astian pesobc 
Hulikkojen huuhteloho 
Pese kannut korvinen 
Tuopit uurtehuisinensj 
Maijat huuho, muista 1 

340. Lusikkaiset, muista va 
))Lusikat piá iu'ussa, 
Vstiasi arvelussa, 
Ettei koirat koUottele, 
Kasit noita kannattele^ 
Linuut liioin lükuttele, 
Lapset laitteie leválle; 
Kyir on iapsia kyl&ssi 
Paljo pSitá pienoisia, 
Jotka kannut kanteleii 

350. Lusikat levitteleisil» 
))Ilta-saunan saapues 
Yeet vétele, vastat ka 
Hauo vastat valmihiks 
Saunahan savuttomahi 
liman viikon viipym¿it 
Saunahan katoamatta, 
Taikka appi arveleisi, 
Anoppi ajatteleisi 
Saunan lauoilla iamo\ 

360. Penkin pSSíssá piehtai 
))Kun tuiet tupahan 
K¿¡ske appi kylpemáh 
)»)0i on armas appisc 



íf» 



sauna joutununna, 
/^e'etty, vastat saatu, 

lautaset la'aistu, 
kylve kylláltdsi, 
ite vallaltasí, 
enen tóylyn lyOjíl, 
mlojen asunenl))» 
1 tulevi kehruu-aika, 
ihan kuonta-aika. 
la kynsia kyldstd, 

ojan takoa, 
I toisesta talosta, 
i piitfl vierahaltal» 
i langat kehrdele, 

hyppysin kntehet, 
it laita lievempdiset, 
it aina kielrempdiset; 
túintefl kerSnen, 
npnuUe viskaele, 
LoUe suorittele, 
síiUl kangaspuíHc; 
pirta phikkeasti, 
i niiet notkeasti, 
sarka-kaahtanaiset, 
i Tillaiset hamoset 

vfllan kylkyesta, 
-lampaban takuista, 
mia kevdt-karitsan, 
-unfaen untuvistal» 
lules siitd, kuin sanelen, 

kerran kertoelenl 

ohraiset oiuet, 
jaomat nialtahiset 

ohraísen jyvSsta, 
m puun on poltakselta !» 
m sa ohria imelidt, 
tclet maltahia, 
Lonkülla kohenna, 

gastukkí; loimikáármpuu. 



Kárryksellcl kaannyttele, 
Aína kourílla kohenna, 
Kc'lmmenilla ká.^nnyttele, 
Küypa saunassa usein, 
Ela anna iun paheta, 
Kissan istua ¡tuja, 
Kasin maata maltahia, 
Elaka surc susia, 

410. Pelkeá metsan petoja 
Saunahan samotessasi, 
Kesken yuta kayessásil» 

»Kun konsa tulevi vieras, 
Eilds vierasta vihatko, 
Ainapa hyva talonen 
Piti vierahan varoja, 
Liikoja liha-muruja, 
Kaunihia kakkaroita!» 
«Káske vieras istumaban, 

420. Lausuttele laaskavasti, 
SyOta vierasta sanoilla, 
Runnes keitto kerkeavi!» 

»Taas kun labtevi talosta, 
Jaahyvaiset jattelevi, 
Ellos viekíí vierastasi, 
Ulko-puolelle ovea, 
Tuosta sulho suuttuneisi, 
Kaunosi kamaituneisil» 
))Kun kerran halu tulevi 

430. Kaya itsesi kylassa, 
Kysytellen kay kylassa, 
Lausutellen vierabissa; 
Sitte siella ollessasl 
Fia taitavat tarinat, 
Ela sie kotia moiti, 
Alenna anoppiasil» 

))Kysyvat kylan miniat, 
Talii muut kylaiset naiset: 



420: 2. ystávállisesti; hó^listi. 

427, 428: ehká suuttuisi; — kamaltuisi. 



m. 



»x>Antoiko anoppi voita, 

440. Kuin ennen emo kolona?»» 
£UOs konsana sanoko: 
»))£i anna anoppi voita I»» 
Sano áina annettavan, 
Kapustalla kannettavan, 
Jos kerran kesassa saanet, 
Senki toisen talveliistal)) 

))Kuules vielá, kuin sanelen, 
Kerran toisón kertoelen! 
Kun menet talosta tastá, 

450. Tulet toisehen talohon, 
Emoa elá unoha, 
Másentele maammoasil 
Emopa sinun eiütti, 
Imetti íhauat rinnat 
Ihanasta itsostánsa, 
Valkeasta varrestansa, 
Monet y(5t unetta vietti, 
Monet atriat unohti 
Tuuvitellessa sinua, 

460. Vaaliessa pienoistansa.» 
))Ken emon unohtanevi, 
Maammonsa masentanevi, 
Elkühdn Manalie menkü, 
Hyvan tunnon Tuonelahan, 
Manalassa on makso tulima, 
Kova kosto Tuonelassa 
Emonsa unohtajalle, 
Maammonsa masentajalle, 
Tuonen tyttüret toruvat 

470. Manan neiet riitelevát: 

»»Kuinka sie emon unohit, ; 
Omán maammosi masensit, 
Emo on nahnyt suuren vaivan, 
Kantaja kovan kokenut 
Sauna-maassa maatessansa, 
Olkiloilla oUessansa, 
S>Tinytellessá sinua, 
Kataiaista kantaessa!»» 



Olipa akka lattíaila, 

480. Akka vanha vaippa pá¿ 
Kylán kynnystea káviá, 
Mieron teien tietelili, 
Ilánpü t^on sanoiksí vi 
Itse lausui ja lateli: 
»Kukko lauloi kulIaUens 
Kanan lapsi kaunollen» 
Varis lauloi- vaahto-kuu 
Kev¿it-kuulla keikutteli; 
Minun lauloa pitáisi, 

490. Uei¿ín olla laulamatta, 
Ileiir on kultansa kotoi 
Aina luona armahansa, 
Mina kuUatoiu, koitoin, 
Ajan kaiken armahatoin 
)>Kuules sisko, kuia i 
Kuin menetki miehelshj 
Elá noua miehen mielti 
Kuin mina poloinen no 
Miehen mieltá, kiurun I 

500. Suuren sulhoni syántáb 
»Oiin kukka oUessani, 
Kasvacssani kanerva, 
Yesa nuori noustessani, 
Ympynen yletessSni, 
Mesimarja mainittdissa, 
Kulta kuískuteltaessa, . 
Tavi taattoni pihoilla, 
Lakla maammon lattiofl 
Vesilintu veikon luona, 

510. Sirkkunen sisaren luon 
Kávin kukkana kugiUa, 
«Yaapukkana vainiolla, 
Hersuin hiekka-rantasil 
Keikuin kukka-kunnahi 
Laulelin jokaisen lakso 
Joka kummun kukkuel 



485—850: Minian virsL 



l«l: 



Icikkiá pitelin, : 
aÍBoista iloa.n 
i veti revon ritahan, 
iLárpán iautasehen, 
aeien roieheláhSn, 
toisehen talohon; 
I neiti luotunaki, 

tuuviteltunaki 
Lsi miebeláhan, 
ú anoppelafaan.» 
.'uin marja muille maille, 
1 toisilie vesille, 
a puola purtavaksi, 
ÜLa manattavaksi, 
puu puri minua, 
leppá leikkaeli, 
Iloívu koiskaeli,. 
baapa haukkaeli.» 
.tihin ma mieheláhdn, 
in anoppelahan, 
tihin siell' oievan, 

sinne naitaessa, 

kuusista tupoa, 
OL kerroia kammaria, 
ieret aitta-inaina, 
vieret kukka-maina, 
ieret ohra-maina, 
is-vieret kaura-maina, 
it puitua eioa, 
i puraut puitavia, 
saatuja rahoja, 
toioen saatavia.» 
upa tuhma tulieheksi, 

káttá lyóneheksi, 

olí kuuella tuella, 
máilá seipahallá, 
tdyimá armotuutta, 

tdynna lemmetyyttá, 

rá. 



Kujat kurjau buoliani, 
Mets¿it mieiid palioja, 
Purnut puitua vihoa, 
Toiset purnut puimatointa/ 
Sata saatuja sanpja, 

560. Sata toinen saatavia.» 

))£n má tuostana totellut, 
Koin kuuluna asu^, 
TuoUa toivoin kiuiniata, . 
TuoUa lempeü tavoitin: . ' 
Tulen tuomalia tupabaa^ 
Padn páretten paimennalla, 
Pieksín otsani ovehen, 
Páani pihtipuolisehen, 
Oyen suuss' on ouot siicnát^ 

570. Kaibat silmát karsmassa, 
Kierot keski-lattiaiia, 
Perássá peri vibaiset; 
Tuli suusta tuikabuvi, 
Kekálebet kíelen alta, 
nkeán isánnán suusta, 
Alta kieleiiL armottoman.» 

i>£n mfi tuostana ^totellut, 
Koin kuitenkin eled, 
Olla alna alia armón, 

580. Seka ntiyra neuvott$^va; 
Hyppüsin j^nOn jaloilla, 
K¿ívin k^pán kammenillá, 
Panin turkan myttbSn maata, 
Nousin vaivaisen yarahiii; 
Saanut en kurja ku^niü^ta^ 
Leino lempeá tavannut, 
Yaikka vuoret vierettáisin, 
KaUiot kaba panisin.» 
))Suotta survoin suuret jaubot, 

590. Kiusan karkeat karistin 
SyOá ankaran anopín, 
Tuli-kulkim kuiskaella 



586: 1. Yáháonninen. 



IM 



Píldssá pítkdn pinta-pOydn, 
Kulta-laiasta kupista; 
Itse sOÍQ minid raukka, 
Apolo jauhoja kivelUi, 
Liesi-pankko pOytfintíni, 
Kapusta lusikkanani.i» 
»Usein mina utuincn 

600. Miniánd mieheUssñ 

Kannoin suolta samiualia, 
Noita leivoin leivfikseni, 
Vetifl kaivosta kapalla, 
Tuota ryypin ryypykseni, 
Síni stfin kaioja kalki, 
Siní koHo kuorefiia, 
Kani notkuin nuotta-puitla, 
Keikuin keskelld yenett¿i, 
En saanut sitd kaloa 

610. Anoppini antamasta, 
Joka paivfiksi péiteisi, 
Kerraksensa kelpoaisi.» 

nKcsfit kontuja keriisin, 
Talvct v¿i¿innin taikon varita, 
Niínkun - muinenki kasakka, 
Eli orja palkkalaínen ; 
Aínapa anop])clHssa 
Tuo niinuilc tyOnnettihin 
BíihfíMfl rivcin ríusa, 

620. HmmfMUi jykein loukku, 
hñuWiíUi ravein karitu, 
Siinrín taikko tanhuasta, 
Kf unkMiti uupuvani, 
Kf vürattu vaipuvani, 
VMÍkkA uupuivat urohot, 
V^ípuívat hevoísen varsat.» 
pSíUí íftítiSi piloínen piika 
Jéútí tyOtfi t\On ajalla, 
Vüilfinm liartion vAcllñ; 

H/SUt, AiUiBn tulla toíscn aían, 



Jo tulehen tuomittihm, 
Sen kdtehen kSskettíhin.» 

i>Suotta soimat nostettíhia 
Kiusan kielet kannettihin 
PSfiUe mun hyvdn tapaní, 
Pddlle kuulun knnnianf, 
Sanat pfiSUeni satoivat, 
Puhe'et putoelívat, 
Ruin tuimat tuli-kipnna^ 

640. Tahi rautaiset rakehetu 

»Eu mS tuostana epfliUyt, 
Oisin eeskipíiin eleilyt 
Akan ankaran apuna, 
Tuli^-kulkun kumppalina, 
Vaan sepa paha paníhe, 
Sepa suurentí surnni, 
Kun suiho sueksi muuttm, 
Kauno karhuksi mpesi, 
Kyíin s5i, selin makasl, 

650. Selin tyttnsfi toimineli.» 
»Tuota ítkin itsekseni, 
Ajattelin aitassani, 
Muistin muíta pfiiviani, 
Enlista elantoani 
Ison pitkUla pihoilla, 
Emon kaunon kartanolla.» 

vSain tuosta sanelemahan, 
Itse virkin vierettelin: 
»»Osasi minun emoni, 

660. Osasi omenan saa*a, 
Taisi taimen kasvatella, 
Ei osannut istatella; 
Istutti ihanan taimen 
Ilkeille istumille, 
Pañi paikoille pahoille, 
Koivun juurille ko\ilIe 
laksensa ilkemahan, 
Kuuksensa kujertamahan.»» 
)»)Oisipa minussa ollut 

670. Paikoille paremmillenki, 



Ifl 



Pitemmillenki pihottle, 
Laajeminille lattíoille, 
Paremmanki varren vasta, 
Verevámmán míehen verla; 
Puutuín iuohou pulluksehen, 
Tartuin tuohon tallukjsehen, 
YarÜLsek' on varren saanut, 
Korpilta nendn kopannut, 
Suansa sydváltá suelta, 
LKoko muo'on kontiolta.»» 
•»Oísinpa mokoman saanut 
Mdellenki mentyáni, 
Saanut tíeltá tervaskannon, 
Leppá-ptíkkelün lehosta, 
Pannut turvan turpehesta, 
Parran uaavoista pahoista, 
Sttun kivestíi, páán savesta, 
Sflmát kuumísta sysistfl, 
Koivun pahkat korviksensa, 
0. Raían haarukan jaloíksi.»» 
tSenpá lauloin laitoissani, 
Haokaelin huoiissani, 
Sattui kauno kuulemahan, 
Seinuksella seísomahan; 
Niin kun tuo tulevi tuolta, 
Astoi aitan portahalle, 
Jo ma tuon tulosta tunsin, 
Astunnasta arvaelin, 
Tukka tuiski tuuiettaki, 
l'Q'BivQs viskoi viimattakí, 
Ikenet oU irvellánsél, 
Sflmfit kiyan kaljallansa, 
Vfiátty pihlaja piossa, 
lÜlAUy karttu kainalossa, 
ioUa lyOd lykkeSvi, 
Kohti pdStá kolkkoavi.» 

)»Annas sütá illan tulla, 
Kun mení makoamahan, 
Otti vitsan vierehensá, 
: 3. karhulta. 



710. Nahka*ruoskan naulaltansa, 
£i ketfin;bi muuta vasteq. 
Vasten vaivaista minua.» 

^Meninpá mindki itse 
lilaila makoamahan, 
Sulhon vierehen vendhyin, 
Laski sulho vierehensñ/ 
Antoi kyllin ky^'uAsp^fitd^ 
Yíljalta vihaista k«ltt£i, 
Paljo paksuja pajuja, 

720. Mursun-luista ruoskan varita.» 
))Nousin kylmSltü kyleltfi, 
Viluiselta vuotehelta, 
SuUio suorihe jdlest¿(, 
Ulos iiksesta uhitti, 
Kñsi káypi tukkabani, 
Haparoivi hapsíhini, 
Tukat tuulelle jakeli, 
Ahavalle anneksivi.» 
))Mikás neuvoksi minuUe, 

730. Mik^ neuvon antajaksi? 

Terdkséstá kengñt teetin, . ; 
Paulat vaskesta panetia, 
Joilla seisoin seinfivieret, 
Kuuntelin kujan perukset, 
Kunnes vühtyisi vihainen, 
Asettuisi ankarainen; 
Eiká vühy viimeinkiLnIl, 
£i asetu aioinkana.» 
))Yilu viimeinki tulevi 

740. Vihatluna vierressfini, 
Seiná-vieret seistessáni, 
OUessa oven takana; 
Arvelin, ajattelime: 
Eí minusta lienekdná 
Viikoista vihan pitoa, 
Kaukaista ylenkatsetta 
Tássa Lemmon leísiossa, 
Pirujen pesa-siassa.» 

747: 3. joukossa; parvcssa. 



17« 



IVeliMolmatta Runo. 

Sulhoa neuvotaan, kuinka hünen tulee morsianta oletei 
letMn pahasti piielemíistlí 1 — 261. Vanha mieron ukko i 
tciiklí híin nminen sai naisetisa mielistyjncléín 265 — 296. Mo] 
telee vesi sümissll, etttí hünen nyt on awias syntymclkotínsa 
vHksi jtitíclmnen, ja tekee jiMlhyvíiisiii kaikille 297 — 462. 
koppada inorsiamen rekeensü, Icihtee matkaan ja tulee kolrti 
víín ehtooUa kotiÍ7isa 463 — 528. 



Jo nyt on neiti neuvottuna, 
Morsian opastettuna; 
Viela virkin veioUeni, 
Suiholleni suin puhelen: 
))Sulho viljon veíkkoseni, 
Vielíi veikkoa parompi, 
Emon lasta armahampi, 
Ison lasta lauhkeampi, 
Kuulesta ma kuin sanelen, 
10. Kuin sanelen, kuin puhelen 
Tiistil liina-linnustasi, 
Saaniasestasi kanasta!» 
DKütü suiho onneasi, 
llyvSn saaman saamastasí, 
Kun küuit, hyvinkí k\M, 
Hyvilu sait, hyvíin tapasit, 
ílyviin luojasi lupasi, 
llyviin anloi armollinen! 
Lúe kíitokset ¡sollo, 

5— "264» Suihon varoitus-virsi. 



20. Emoselle vial' enen 
Ku tuuti tytdn mok 
Niin mokoman mor 
))Puhas on neiti p 
Neiti kirkas kihloísi 
Valkeainen vallassa 
Soreainen suojassas 
Tytar riski rinnallai 
Verevainen vieressj 
Tylár riski riihen j 

30. Hempulainen heinSí 
Pulski poukkujen j 
Varski vaate-valkas 
Kensti rihman kehí 
Karski kankahan k 
»Niin sen piukki 
Kuin kaki miiellá k 
Niin sen suihki sul 
Kuin on portimo p 
Niin sen káami k^; 



38: 3. kárppa. 



m 



kápy oravan suussa, 
.lá síkein maannut, 
ikunta uinacUut 
i pirran pirkchelUi, 
ulan surinehclta.» 
Ikokainen, riuorukaincn,. 
m kauta kaunokamcn! 
viikaie teravá, 

varteben hyvahSn, 
ele verájan suussa, 
on páássa kalkuttele; 
tule vi paiviípaiste, 
I neiti nurmen pSálle, 
kuin heinS herskühtdvi, 
iheina korskabLiui, 
láinen \iiiskíibta\i, 
iheiná suí»kahtavi, 
> myOtahiín nienevi, 
Q kanta katkeavil)) 
m tulevi toínen pSivfl, 
i suora sukkulainen, 
Q páállinen pátevá, 
ínlauta laaullinen, 

suksekset soreat, 
i kaikki kangasneuvot, 

neiti kangaspuüle, 
Q páSliineD piohon, 
Q pirta piukkoavi, 
aspuut kamahtelevi, 
avi kyláhan kalske, 
Q pirske loitommalLc, 

tuosta arvelevat, 
vát kyláiset naiset: 
lea kangasta kutovi?))» 
1 vastata sopivi: 
la kultani kutovi, 
laseiii helskyttávi; 
iko lapoja kangas, 

kimet. 



Paasti pirta piit¿imia?»» 
))»Ei laske lapoja kaug is, 
80. Pááslá ei pirta piitauíiá: 
On kuin Kuuttaren kutonia, 
Püi\£iüarífH kchreamii, 
ÜLiH altaren osaama, 
TahüíUireii taylLeleiUei.w» 

JuSulJiakainen uuorukainen, 
Mielieu kanta kaum>kaiiJOti! 
Kun nyt lahct kulknuatianj 
Saat tasta ajdemaliaii 
Kera nuoreu neitosesi, 
90. Kanssa kcaunihin kanasi, 
Ellds vainen varpuistasi, 
Tat¿i liina-linnuistasi^ 
Ellos vieruhun ve*elke, 
Aian kolkkihin ajelko, 
Kaa^atclko kannon paahan, 
Kiviloibiu ktskotelko! 
Ei euncn ison koissa, 
Emon kaunon kartanoilla 
Neittd vieruihin vc'elty, 

100. Aian kolkkihin ajeltu, 

Kaa'ateltu kannon paahan, 
KivilOihin kiskotcltu.)) 

))Sulliokainen nuorukaincii, 
Miehen kanta kaunokainon! 
Eilüs vieko neioislasi, 
Kuletelko kullaistasi 
Nurkkihin nuhajamahan, 
Soppiliin sohajamahanl 
Ei neiti ison kotona, 

110. Emon entisen tuvilla 

Eip' on nurkissa nuhannut, 
Ei sohannut soppiloissa, 
Aina istui ikkunoissa, 
Keikkui keski-Iattíoüla, 
Illat taattonsa ilona, 
Aamut (íitin ariuahana.)) 
«Ellos vainen sulho rukka, 



IIK 



=i»Heitin hempeflt tupaset, 

750. Armahat asunmajení, 

Laksin vieno vieremfiliaii, 
Vierin soíta, vierin maita, 
Vierin ventoja vesia, 
Vierin veikon pellón pfiahün; 
Siiná kukkni kuivat kuuset, 
Lauloi Iakka-p£[St petSíjdt, 
Raikki yaakkuivat varíkset, 
Harakat hakcihlflisítl: 
)»»Ei iiñM sinun kotisi, 

760. Eikft syniiyntíl-siosi,i>« 

»En má tiiotana totellut^ 
Vierin veikkoni píha*an, 
Jo mulle verajat virkki, 
Raikki vainiot yaiitti: 
»»Mitapa úilet kotihin, , 
Kuta kurja knulemahan? 
Jo ammoin isosi knoli, 
Kaatui kaunts kantajasi, 
Veikko suir on vento vieras, 

770. Veikon naineu kuii Wíuiíikko .«» 
«En ma tuotana totellut, 
Ménin mié toki tupahan, 
Annoin katta k;iiikíisel!e, 
Kylmci kíüika katta vasten.» 

»Tultüa tupahan tuesta 
Oven suuhun seísotaime; 
Korea kotoinen nainen, 
Ei tule likislíimHluin, 
Kay ei katta antamahan; 

780. Korea mina itseki, 

En mone Hkistamahan, 
Kay en katta antamahan, 
Pistan katta kiukahalle, 
Kivet kylmat kiukahasse, 
Kaannan katta hülokselle, 
Hiilet kylmat hiiloksessa.» 

773: 3. oven rivalle, kádensialle. 
778: 3. hala'amaan; sepáamáán. 



«Veikko iautsalla 1 
Paassa pankon ptflli 
Syli sytta hartioilla, 

790. Vaaksa müulla vart 
Kyynara kyventft p¿ 
Kortteli kovaa boke 
«Kysyi veikko vier 
Tutkaeli tuHehelta: 
))»Mista vieras veen 
Mina vainen vastael 
»»Etk0 tunne siskoa 
Entista emosi lasta? 
Me yhen emosen laj 

800. Yhen linnun liekutU 
Yhen hanhen hautel 
Yhen pyyn pesasta 
Tuesta veikko itkén 
Silmat vetta vierem; 
»Virkoi veikko nai 
Kuiskaeli kullallensa 
««Hanki syda siskoll 
Veikon nainen nalja 
Kantoi kaalia koasta 

810. Jost' oli rakki rasvf 
Koira suolan koitelli 
Musti murkinan pita 
»V¡rkkoi veikko n¡ 
Kuiskaeli kullallensa 
«»Tuo olutta vieraha 
Veikon nainen nalja- 
Toip' on vetta viera 
E¡ sitana siivon vett 
Sisaresten sflmivettS 

820. Kalysten kaenpesintí 

wVierin jalle veikot 

Siirryin synnyuta-sia 

Jou'uin kurja kulkeír 

Sain kurja samoamal 



i 800: 3. kiikultamat. 



IM 



lea rannat kiertSmShan, 

inen vaeltamahan 

ouoiUen oville, 

Ule vierahille, 

ii raukan rannikolle, 

liset kylSn varaban.» 

ni nyt minuUa onpi, 

olettelevi 

aja vihaisen ddnen, 

a tuiman tuikuttaja, 

e minulla monta 

1 armón antajata, 

sulin puheUata, 



Riukahalle kdskiáta 
Satehesta saatuaní, 

840. Kylmdstá kyhdttyáni, 

Hailassa hamehen helmat, 
Turkin helmat tuppurissa.» 

«Enpá ennen nuorempana, 
En má uskonut olisi, 
Jos oisí sata sanonut, 
Tuhat kieM kertaellut, 
Naille juonin joutuvani, 
Ndille pSivin pSISsevdni, 
Jotk' on pdivdt pdSlIe pdSsnyt; 

850. Juonet joutunna katehen.» 



~"^^<5^5e>f^ 



22 



174 



Kuin miau poloinen polka! 
Lihat ostin, leiv¿lt ostin, 
Voit ostin, oluet ostin, 
Kalat ostin kaikenlaiset, 
SSlrpímet monen sukuiset, 
Oluet omilta mailta, 
YehnSt mailta vierahilta.D 
))£n sillñ hyveá saanut, 

280.£nkd süstiá tavannut, 
Nainen kun tuli tupahan, 
Tuli kuin tukan repiü 
Muotoansa muliistellen, 
Silmiánsa váannitellen; 
Alna dyhki ¿ihmissánsS, 
Yihoíssansa virkkaeli, 
Kutsui kuppelo-perSksi, 
Haukkui halko-hakkuriksi.» 
»Jopa muistín uucn mutkan, 

290. Toki toisen tien osasiu: 
Kun kolotin koiMUí oksan, 
Jo likisti linnuksensa, 
Kun karsin katajan latvan, 
Jo kumarsi kuliaksensa, 
Kun vielá panin pajuilla, 
Jo kapusi kaulahani.» 

Neito parka huokaiseikse, 
Huokaiseikse, henkéíiseikse, 
Use itkulle hyráytyi, 

300. Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»Lass3p' on nyt muien Ic'ihtO, 
Liki saanut muien liitto, 
Minun lahtoni iShemmá, 
Minun liittoni likemmS, 
Vaikk' on layli lahteíiki, 
Erota tukala tunti 
Tástá kuulusta kylSsta, 
Kaunihisia karianosta, 
Jossa kasvoin kaunihisti, 



301—462. Morsiamcn láhtd-virsi. 



310. Ylenin ylen cliosti, 
Kaiken kasvanto-ikái 
Lapsi-puolen polveai 
»£nk¿[ tuota cnnen 
Enká uskonut ikdna, 
En mfi luullut luopu 
Uskonut eroavani 
Táman iinnan liepeh 
TSm£in harjun hartio 
Jo nyt luulen, jotta 

320. Jopa uskon ja croan 
Ero- on tuopit tyhje 
Ero- juotuna oluet, 
Kohta korjat kS¿innei 
Pain ulos, perin tup 
Lappein ison latohoi 
Kalten karja-huoneh( 
»Millá nyt erotessa 
Lahtiessani katala, 
Milla maksan maamn 

330. Seka taattoni hy vyyc 
Milla veikon armauei 
Mielisiivot siskosenil 
»Kiitan ma iso sini 
Entisistani eloista, 
Murkinoista muinaisi 
Parahimmista paloist 
))Kiitan ma emo sii 
Nuorna tuuviteltuasi, 
Pienoisna pieltyasi, 

340. Rinnoin ruokkieltuas 
»Viela kiitan veikk 
Yeikkoseni, siskosen 
KosteLen koko perelí 
Kaikki kasvin-kumpí 
Joien joukossa elelin 
Kasvoin kanssa kas^ 
))Ell5s nyt hyvá is( 
Ellüs ehtoinen emon 
Tahi muu sukuni su 



175 



iUntani heloO, 
huolelle ruvetko, 
suurelle surulle, 
ineiiki muille maille, 
en johon kuhunki! 
ev¡ luojan páivá, 
ojan kumottaneví, 
taivon válkkynevi, 
ojentunevi 
i etempánüki, 
assa muuallaki, 
in ison pihoilla, 
kas vin-kartanoilla.» 
ni nyt tüstá kuin lühenki, 
^ullasta koista, 
lamasta salista, 
esti-kellarista ; 
suoni, heitan maani, 
heinikko-pihani, 
valkeat veteni, 
hiekka-rantaseni 
kylán akoille, 
a paimenille.» 
an suot sorehtioille, 
eitan maleksioille, 
t lepeájílle, 
Ikot kaahlajílle, 
eret astujille, 
rret kulkioille, 
^itkin juoksioille, 
vieret seisojille, 
luat siivojille, 
lakaisioille; 

heitdn peuran juosta, 
Iveksen samota, 
lanhien asua, 
lintujen levátii.)) 
en tíista kuin lahenkí 
i lahtiün keralla, 
^isen vün svlihin. 



390. Kev.'üsen kierán pSdUe, 
Jott' ei jalki jaalla tunnu, 
Jalan isku iljangolla, 
Hangella hamosen toimi,' 
Helinan hiepsinta lumella.» 

))Sitte toiste tultuaní, 
Kotibini kaytyani 

Eipa aití aanta kuulie, 

Iso ei itkua tajunne, 

Jos ma kulmilla kujerran, 

400. Paa-laella laulattelen, 

Jo on nousnut nuori nurmi, 
Kasvanut kataja-pehko 
Ihoile imettajaní, 
Kasvopaille kantajani.» 

))Minun toiste tuUessani 
Naille pitkille pihoille 
Muut ei tuntene minua, 
Kun ne kaksi kappaletta: 
Alimmainen aian vitsa, 

410. Perimmainen pellón seiras, 
Nuo on pienna pistámani, 
Neitona vítsastamani.» 

)>£moni mahova lehma, 
Minun nuorna juottamaní, 
Yasikkana vaalimani 
Ammoa rikottelevi 
Pitkiila piha-rikollla, 
Talvisilla tanterílla, 
Tuo minua tuntenevi 

420. Kotoiseksí tyttareksi.» 
))Isoni iki-oronen, 
Minun pienna syOttamani, 
Neitona apattaraani 
Hirnua rikottelevi 
Pitkiila piha-rikoilla, 
Talvisilla tanterilla, 
Tuntenevi tuo minua 



390: 2. nilpun; liukkaan jáán. 



176 



Kotoiseksi iyttSreksi.» 

»Veikkoni ikuinen koira, 
430. Minun lasna syOttdmíini, 
Neitona opastamani 
Haukkua rikottelevi 
PitkiUá piha-rikoilla, 
Talvisilla tanterilla, 
Tuo niinua tunlenevi 
Kotoiseksi lyttáreksi.» 

))Muut ne ei roinua tunne 
Kotihini tultuaní, 
Vaikk* on vanhat valkameni, 
440. Entiset elo-siani, 

SioiUansa siika-salmet, 
AsümillansQ apajat.» 

))Jaá nyt pirtli terveheksi, 
Pirtti lauta-kattonesi, 
Hyvü on toiste tullakseni, 
Kaunis kaaputellakseni!)) 

»Jas nyt sintsi terveheksi^ 
Sintsi lauta-siltanesi, 
Hyvá on toiste tullakseni, 
450. Kaunis kaaputellakseni U 

»JáapS piba terveheksi, 
Piba pihlajaisinesi, 
Hyvá on toiste tullakseni, 
Kaunis kaaputellakseni!)) 

))Jatan kaikki terveheksi, 
Maat ja metsat marjoinensa, 
Kuja-vieret kukkinensa, 
Kankahat kanervinensa, 
Jarvet saoin saarinensa, 
400. Syvát salmet siikoinensa, 
llyviít kummut kuusinensa, 
Korpinotj^ot koivuinensa!» 

Silloin seppo Ilmarinen 
Koppoi neien korjahansa, 
Iski virkkua vitsalla, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»Jiia hyvasti járven rannat, 



Jdrven rannat, pellón peD 
Kaikki mUntyset máelUi, 

470. Puut pitkát petajikdssá, 
Tuomikko tuvan takana, 
Katajikko kaivotieM, 
Kaikki maassa marjan var 
Marjan varret, heinSn kor 
Pajupehkot, kuusen jucir^ 
LepSn lehvat, koivun kuo 

Siina seppo Ilmarinen 
Ldksi Pohjolan pihoüta; 
JSlivát lapset lauiamahan, 

480. Lapset lauloi, jotta lausui: 
»Lenti Uinne rousta lintu, 
Ldpi korven koikutteli, 
Suostutteli meiM sorsan, 
Maanitteli meiltS marjan, 
Otti tuo omenan meiltS, 
Vietteli ve'en kalasen, 
Petti pienillá rahoilla, 
Hopeilla houkutteli; 
Ken nyt vie ve'elle meila, 

490. Ken joelle juohattavi? 
Saapi saavit seistSksensa, 
Kolataksensa korennot, 
Olla sillat siivomatta, 
Lattiat lakaisematta, 
Pintty3 pikarin laiat, 
Tuopin korvat tummentua 

Itse seppo Ilmarinen 
Nuoren neitonsa keraOa 
Ajoa kahuttelevi 

500. Noita Pohjan rannikoita , 
Simasalmien sivutse, 
Hietaharjun hartíoitse, 
Somer soitti, hiekka helkk 
Reki vieri, tie vilisi, 
Rahe rautainen ramasi, 
Jalas koivuinen kolasi, 
Kapla patvinen pasasi, 



1T7 



lel tuominen tutasi, 
i vitsaiset saverkot, 
vaski-renkahaiset 
ssa hyván hevoisen, 
laukin laukatessa. 
pfiivSn, tuosta toisen, 
ohta kolmannenki, 
»hjassa orosen, 
1 neien kainalossa^ 
iaialla rekosen, 
úi; aisan vitsat. 



Jalka toinen viltin alia. 
Virkku juoksi, matka joutui, 
520. Páivá vieri, lie lyheni, 
PSíivdndpá kolmantena 
Aletessa aurinkoisen 
Jo sepon koti nákyvi, 
Tuvat liman tuulottavi, 
Noki nousi nuoraisena, 
Savu paksuna pakení, 
Tuprusi savu luvasla, 
Yl&s pilvihÍQ kohosi. 



~^^^^6^5í>P^ 



23 



178 



VUdeskolmatta Rnno. 

Sulho, morsian ja saattovdki vastaan otetaan Ihnarisen 
4 — 355. Joukko si/dteUtUn ja juotetaan yltiikyllclisesti; Wuin 
laulaa ja kiittelee iscintM, emiínUUi, puhemiesí(i,^kaasoa ja muu 
kansaa 383 — 67Ü. Kotmatkalla hüistü palatessansa sürhfn 
nUmóiselUi reki, jonka korjaaa ja ajaa kotiinsa 673 — 755. 



Jopa viikon vuoteltihin, 
Vuoteltihin, katseltihin 
Neion nuotehet tulevan 
Seppo Ilmarin kotihin; 
Silmát vanhoilta valuvi 
Ikkunoissa istuessa, 
Polvet nuorilta nojuvi 
Verájillá vuottaessa, 
Las ten jalkoja paleli 

10. Seinuksilla seisoessa, 
Kului kengát kesk'-iáltü 
Rantasilla raittaessa. 

Niin huomenna muutamana, 
Páiváná moniahana 
Kumu kuuluvi salolta, 
Reen kapina kankahalta. 
Lokka luopuisa emánta, 
Kalevatar kaunis vaimo, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 

20. ))Se on poikani rekonen, 
Jo tiilevi Pohjolasta 



17: 2. h\\á; kaunis; si vea. 



Nuoren neitonsa kerall 
))Láhes nyt kohti nSil 
Kohin nSitS kartanoita, 
Ison saamille tuville, 
Vanhemman varuslamí 
Se on seppo Ilmarin 
Jo kohta kotihin saapi 
Ison saamille pihoille, 

30. Vanhemman varustami 
Pyyhyet vihertelevát 
Vesaisilla vempelillá, 
Kükyet kukahtelevat 
Korjan kirjavan kokall 
Oravat samoelevat, 
Paallá aisan Yaahteris( 
Lokka luopuisa em8 
Kalevatar vaimo kaun 
Tuossa tuon sanoiksi 

40. Use lausui, noin nime 
»Kyla vuotti uutta kii 



23-382. Sulhon paluu- ja ir 
vastaan- o tto-virret. 



17f 



[)(iiv¿in nousentoa, 


Vierella verevá muoto, 


naata niansikkaista, 


80. Puna-poski puolellansa.» « 


vaista venettá; 


»Sulho viljon veijyeni, 


tuuta puolinkana, 


Lasketapa laukki-oisa, 


nokominkana, 


Vieíáta hyvá hevoinen 


olin voioani, 


Enlisille heinillensíl, 


minjoaní, 


Taannoisille kauroíllensa; 


aamun, katsoín íllan, 


Laai meille lerveyttá^ 


yt mihin katosi, 


Laai meille, laai inuille, 


íentá kasvatieli, 


Laai kaikelle kyl^lle!» 


ihoa líhoittí, 


»Tehlyasi lervehyiset 


ullut kuitenkana, 


90. Sánele tarinojasi, 


rarsinki lapasi 


Matkasitko malnehilla, 


en tuntuessa, 


Kávit liesi terveheníi, 


en jaahtymáttS.» 


Kan l3ksit anopin luoksí, 


katsoín aamusilln, 


Apen ainoan kotihin, 


aassani piielin: 


Saitko neien, voitít vallan, 


neví veion saani, 


Sorrilko sotiver^jiin, 


i veion korja 


Levilitkd neien linnani, 


enille pihoille, 


Pirotitko pystyn seíiiiin, 


kartanoille, 


Astuitko anopin sillan, 


kinen oronen, 


100. Istuilkü ísánnAn lautsmí?» 


si-kaplahinen, 


»Jo tuon naen kyselemíítta. 


aniksi sanoisín. 


Arvoan anelematta, 


korotteleisin, 


Kávipá tiensü torvehcnfí, 


eioni veláisi, 


Matkansa imantehena. 


moni koiihín.» 


Toip' on-hanhen, voitti vallan, 


toivoin tuon ikíini, 


Sortipa sotiverájfin. 


Laiken piiivákauon, 


Langettipa lauta-linnan, 


Isoin kallellehen, 


Levitteli lehmus-seiníin 


syrjállehen, 


Kfiyessá anopin luona. 


lorat suikulaksi, 


110. Apen ainoan koissa; 


veioni tulevan 


Onp' on sotka suojassansa, 


enille pihoille, 


Kana kainaloisessansa. 


kartanoille; 


Puhas nciti puolellansa, 


iimeinki tulevi, 


Yalkeainen valloissansa.» 


ran kerkiávi, 


)>KenpS toi tíimdn valehen, 




Kcn pañi pahan sanoman, 


?i. 


Sulhon tyhjin lulleheksi, 


kseni. 


Oron jouten juosneheksi? 



180 



£ip¿i «ullio iytijm tuilut, 

120. £í oronen jouten juosnul, 
On mita orón vetefl, 
Liinaharjan liikutelia, 
HiessSpá hyvá hevoinen, 
Yaahessa valillu varsa 
Tuvun Uinne tuotuansa, 
Veré van ve'etty.'insá.» 

»Nouse nyt korjasta korea, 
Hyva lahja laitiosta, 
Nouse ilman nostamatta, 

130.Ylene ylentamattá, 
Jos on nuori nostajasi, 
Ylpeü ylentájásil» 

i>Korjasta kohottuasi, 
Reen perdstS p¿idstyási 
Asta tietS temminkaistd, 
Maata maksan karvallista, 
Sikojen silittámáisUi, 
Porsahien polkemaista, 
Lampaban iatsottamaista, 

140. Hevon harjan hieromaista!» 
iDÁstu hanhen askeliiia, 
Taputa tavin jaloilla 
Naitá pestyja pihoja, 
Tasaisia tanteria, 
Apen saamia pihoja, 
Anopin asettamia, ^ 

Veljen veisto-penkeria, 
Sisaren sini-ketoja; 
Pole jalka portahalie, 

150. Siirrá sintsin siiiaseile, 
Aslu sintsiá simaista, 
Siila siirrüite sisaban, 
Alie kuulun kurkihirren, 
Alie kaunihin katoksen!» 
))Jo taallá tamanki tal ven, 

125: 1. kananpojan. 

135: 3. koreata; süvottua. 

150: 2: porstuan. 



Jopa mennehen kesosen 
Silla soitti sorsan-luiuon 
Sillallista seisojaista, 
Laki kultainen kumisí 
160. Laen alia astujaista, 
Ikkunat iloittelihe 
Ikkunaisen istujaista.» 

»Jo tááM tám&nki tahreí 
Jopa mennehen kesosen 
Káákáset kákertelihe 
Sormus-káttá sulkiaista, 
Kynnykset kykertelihe 
Hieno-helman hempujaista 
Ovet aina aukieli 
170. Ovellista aukojaista.9 

»Jo táñllá tdmánki talvex 
Jopa mennehen kesosen 
Perin pirtti pyOrahteli 
Pirtillistá pyyhkiítístái, 
Sintsinen sioittelíhe 
Sintsillistá siivojaista, 
Vajaset vasertelihe 
Vajallista vastakáttá.» 

>Jo táSM tñmánki talveí 
180. Jopa mennehen kesosen 
Piha piilten káántelihe 
Lastun pilkan poimiaista, 
Aittaset alentelihe 
Aitallista astujaista, 
Orret notkuí, parret pain 
Nuoren vaimon vaattehiaj 

»Jo tSállá táíndnki talve 
Jopa mennehen kesosen 
Kujaset kukertelihe 
190. Kujallista kuikiaista, 
L¿lav¿iset láhentelihe 
LSáv/Jllistá láSniSistíi, 
Tanhuaiset taanteliho 
Tanhuallista tavia.» 

»Jo iüáü'á tdmánki püiv 



181 



Jopa pdiván eilisenki 
Aioin ammoi aika-iehmfl 
Aamu-vihkon antajaista, 
Hevoisvarsa himakoitsi 

|.UeinSl-yi kon heitUijdistá, 
Kaikerti kevát-karitsa 
Palasea parantajaista.» 

»Jo tdállá tümdnki paivdn, 
Jopa páiván eilisenki 
Yanhat istui ikkunoissa, 
Lapset raíUoi rantasilla, 
Naiset seisoi seinuksilla, 
Pojat porstuan ovilla 
Nuoren vaimon varronnassa, 

dMorsiamen vuotannassa.» . 
»Terve nyt piba tdysinesi, 
Ulkoinen urohinesi, 
Terve vaja táysinesi, 
Taja vierahaisinesi, 
Terve sints| taysínesi, 
Tuohi-katto kansoinesi, 
Terve pirtli taysinesi, 
Sata-lauta lapsinesi, 
Terve kuu, terve kuningas, 

lí. Terve nuori nuoe-kansa! 
£i ole tfissü ennen ollut, 
£ipA ennen, eiká eilen 
Tamdn joukon juoleutta, 
Támán kansan kauneutta.» 
«SuJho viljon veljyeni, 
Pora poís punaiset paikat, 
Svalluta silkki-verhot, 
Nflyta tuota nddtüístSísi, 
Viisin vaosin kdytyfisi^ 

OLKaheksin katseltuasíl» 

bTokko toít, kencn kükesit. 
Kákesit kdkOsen tuoa 

:3. muhkeutta; pulskculta. 
4. hiiivit; páaverhol. 



Maalta valkean valita, 
Yesiitá veré van saa'a?» 

»1o tuon nSen kyseiemStta, 
Arvoan anelematta, 
Toít kákOscn tullessasi, 
Sini-sotkan suojassasi, 
Vihannimman virven latvan 

240. Yihannasta vírvikdstá, 

Tuorehimman tuomen lehvSn 
Tuorohesta tuomikosta.» 

Olipa lapsi laitialla, 
Lausui lapsi lattialta: 
»Voi veikko mita vetelet, 
Tervaskannon kauneutta, 
Terva-puolikon pituutta, 
Kerínkannau korkeuttal» 
»Kutti, kutti sulho rukka, 

250. Tuota toivotit ikási, 
Sanoit saavasí sataisen, 
Tuovasi tuhannen neien; 
Jo saitki hyvñn sataisen, 
Tuon tuhannen tuppeloisen, 
Sait kuin suelta suovariksen, 
Aialta ajoharakan, 
Pellolta pelotus-linnun, 
Mustan linnun mullokselta!» 
I »Milá lie ikansá tehnyt, 

260. Kuta mennohen kesosen, 
Kun ei kinnasta kutonut, 
Saanut sukkoa su^unki! 
Tyhjána tuli tupahan, 
Annitoinna appelaban, 
Ilirret kopsassa kopasi, 
Ilorppa-korvat lippahassa.» 

Lokka luopuisa eni¿intd, 
Kalevatar vainio kaunis 



; 245—266. Morsianla herjataan, kun ei vicia 
¡ ole jakaniit liiomislahjoja. 

I 248: 1. kerinpuun: jalan. 
265: 2. rasiassa. 



182 



Kuuli kuiiiinalsen turiiian, 

270. Sanan virkkoí, noín nimesi : 
»Mild lausuit lapsi kurja, 
Kuta kunnotoin latelitl 
Muista kumniat kuulukohon, 
Háváíislykset ha/ilykühiJn, 
Eipd tasta neitosesta, 
£i támán talón vllestfi!» 

)»Jo sanoíi pahan sanasen, 
Sanan kehnon kertaelit 
Suusta ydtisen vasikan, 

280. PSástá pennun pñivfíkunnan; 
HyvSn on sulho neien saanut, 
Tuonut maalta maan paraban, 
On kuin puoia puolikypsi, 
Kuin on mansikka mflella, 
Tahi kuin k¿ikOnen puussn, 
Pieni lintu pihiajassa, 
Koivussa korea sulka, 
Valorinta vaahteressa.» 
))Oisi ei saanut Saksastana, 

290. Tavannut Wiron takoa 
Támdn neitosen sorculta, 
Tamán allin armautta, 
T¿imSn kasvon kauneutta, 
Taiman muo'on muhkeutta, 
Kásivarren valkoutta, 
Kaulan hoikan kaarevuutla.» 

»Eikcl neiti tyhjin tullut, 
OJi turkit tuotavana, 
Vaipat vasta saatavana, 

300. Ja verat ve'ettiiváníí.» 

))Paljo on tMa neitosella 
Ornan viirttinan víikea, 
Ornan kehran kiertamáU'l, 
Omán h^-ppisen hyveii, 
Vaattehia valkehia, 
Talvi-sotkun suorimia, 
Kev¿it-p¿íivdn vaikomia, 
KesA-kuien kuivamia, 



Ilyvüt hursiit huílahuk 

310. Páíin-alaiset pálláhyksc 

Sivallukset sílkkihuivit, 

Vilahukset villavaipat» 

i^Hyvñ mutso, kaunis 
Mutso valkean verevü, 
Hyvinpá koissa kuuluit 
Tyttónd ison koissa, 
Hyvin kuulu kuun ikSs 
Mini^ind miehelessdl» 

))£!£[ huolelle rupea, 
320. Ela huoli huolchtia, 
Ei sinua suolle víety, 
Oja-varrelle otettu, 
Viety on vilja-mftttahfill 
Viety vielS viljemmSlle, 
Otettu olut-tuvUta, 
Oluemmille otettu U 

))llyva ncito, kaunis i 
Tuotapa kysyn sinulta: 
Náiiktí tdnne tullessasi 
330.Kekoja kerfi-peria, 
Nc'isapaita narttchid, 
Ne kailcki tdman talóse 
Turnan sulhon kyntSinií 
Kyntamia, kylvamiá.» 

))Neitokainen, nuorukt 
Tuota nyt sanon sinulU 
Kun tunsit talohon tuiii 
Niin tunne talossa olla, 
Hyva Uiáll' on niutson 
340. Kaunis kasvoa minian, 
Piossasi piima-pytty, 
Voi-vatinen vallassasí!» 

»Hyva l^ss' on neien 
Kaunis kasvoa kanascn 
Tass' on laajat saunan 



331: 2. pitkiá elorakennuksia. 
339: 4. niiorcn vnímon. 



18S 



redi pirtín iautsat, 
'Á% ¡sosi verrat, 
nái emosi verrat, 

onpi veikon verrat, 
•et sisaren verrat.» 
Q sÍQun himo tulevi, 

mielesi tekevi 
saamia kaloja, 
i pyita pyytámiá, 
ílá kysy ky'ylta, 

ano apella, 
siiorin sulholtasí, 
ttele tuojaltasil 
) sita raetsiíssá 
neljSíD juoksiaia, 
ílman lintusia, 
: siiven síukovia, 
\á ye'ess¿ikfiná 
>arvea parasta, 
sinun ei saaja saane, 

saane, tuoja tuonc.» 
rSi tSss' on neien olla, 
i kasYoa kanasen, 

kiiretta kivelle, 
luolta hubmarelle, 
dssá vehn¿it jauhoi, 

kuohuttí rukihit, 
astíat pese\i, 

vaahti valkaisevi.» 
)h kullaista kyláisiü, 
parasta paikaistani! 
}t alia, pellot páállá, 
üá kylñ válillá, 

alia armas ranta, 
88a rakas vetonen, 
piví sorsan uia, 
loan vieretelld.» 

joukko juotettíhin, 
tihin, juotettihin 
I lilia*inuruíHa, 



Kaunihilla kakkaroilla, 
Oluilla ohraisilla, 
Yiertehilld vehnáisUUi.» 
Olipa kystá kyllin sydfi, 

390. Kyllin syoa, kylün juoa, 
Panaisissa purtiloissa, 
Kaunoisissa kauk^loissa, 
Pirotella piirahia, 
Murotella voi-muruja, 
Sirotella siikasia, 
Lohkota lohí-kaloja 
Veitsella hopeisell¿i, 
Kuraksella kultaisella. 
Olut juoksi ostamátoin, 

400. Mesi markoin maksamatoín, 
Oluoinen orren p¿l¿ist¿t, 
Sima vaarnojen sisásta, 
Olut huulten huuhtimeksi, 
Mesi mielten ksantimeksL 

Kukapa tuossa kukkiíjaksi, 
L;jilliseksi laulajaksi? 
Yaka vanha Wfíinámüinen, 
Laulaja iün-ikuinen 
Itse lauiuUe rupesi, 

410. Tdille virtten tyOntelihe, 
Sanovi sanalla tuoUa, 
Lausui tuolla lausehella: 
))Veli-kullat veitoseni, 
Suulliset sanalliseni, 
Kielelliset kumppalini, 
Kuulkottenpa kuin sanelenl 
Harvoin on hanhet suutasusten, 
Sisarukset silmñtysten, 
Harvoin veikot vieretysten, 

420. Emon lapset laiatusten 
Niiilla raukoilla rajoilla, 
Poloisilla Pohjan maílla.» 



393: 2. leipomaisja. 

398: 1. puukolla; (kahveliUa?). 



184 



»Níin joko laululle lahemme, 
Toille virtten lyíJnteleimme ? 
Laulanta runoilla toítil, 
Kukunta kevat-kaellfí, 
Painanta Sineltárillal, 
Kuonta Kankahattarilla.» 
»Laulavat Lapínki lapsel, 

430. Heiná-kengat heittelevat 
Hirven harvoilta iihoilta, 
Peuran pienen pallehilta; 
Niin miks' en mináki laula, 
Miks' ei laula meián lapset 
Ruoalta rukihiselta, 
Suuitá suurukselliselta?» 

«Laulavat Lapinki lapsel, 
Helájávaí heina-kengát 
Vesi maljan juotuansa, 

440. PetajSisen purtuansa; 

Niin miks' en minSki laula, 
Miks' ei laula meiSn lapset 
Juomilta jyvallisiltá, 
Oluilta ohraisilta?» 

wLaulavat Lapinki lapset, 
Helájávát beiná-kengat 
Nokisilta nuotioilta, 
Hülisiltá hiertimilta; 
Niin rniks*^ en minaki laula, 

450. Miks' ei laula meian lapset 
Alta kuulun kurkihirren, 
Alta kaunihín katoksen?» 

»Hyvápa táss* on miesten olla, 
Armas naistenki asua 
Olut-puolikon povella, 
Mesi-tiinun tienohilla , 
Sívullamme siika-salmet, 
Luonamme lohi-apajat, 
Joist' ei syOen syOmát puutu, 

460. Juoen juomiset váhene.)) 

447: 2. tukkivalkeilta melsássa. 
453—672. Kiitosvirsi. 



»Hyvdpd tass' on mieste: 
Armas naistenki eleliü, 
Ei tassft sunilla sy5d, 
Ei aleta huolen kanssa, 
Tassa sydahan surutta, 
Eletahan huoletoinna 
lalla taman isannan, 
Elin-ajalla emdnnan.» 

))Kumman tassa ensin I 
470. IsannankO val emannan? 
Ainap' entiset urohot 
Ensin kiittivat isannan, 
Ku on suelta suojan saan 
Koin korvesta kokenut, 
Tyvin tuonut tyyskat mií 
Latvoín lansatut petajSt, 
Pannut paikalle hyvalle, 
Asettanut ankaralle 
Suuriksi suku-tuviksi, 
4S0. Kaunihiksi kartanoiksí, 
Salvannut salosta seinit,- 
Hirret hirmulta maelta, 
Ruotehet romeikolta, 
Malat marja-kankahalta, 
Tuohet tuomi-vaaran pfial 
Sammalet sulilta soilta.» 

))Tupa on tehty fesmaDe 
Suoja pantu paikallensa, 
Sata oli miesta salvaimelh 
490. Tuhat oli tuvan katolla 
Tchessa tata tupoa, 
Laaittaissa lattiata.» 

))Jopa vaan taman isann 
Saaessa tata tupoa 
I Mont' on tukka tuoita nS 

i Hivus saata hirveata, 

; Usein hyvan isannan 

475: 3. paksut; vahvat. 
¡ 476: 2. oksatlomal (7). 
487: 4. kaikki hyvásti; járestykseeR 



18S 



Jftdnyt on kinnasta kivelle, 
Hattua havun seláile, 
I.Suohon suikoa vsyonnut.» 
«Useiu hyvá isántá 
Aivan aika-huomenessa, 
Enncn muien noosematta, 
Kylákunnan kuulematta 
Nousnut on nuotio-tulelta, 
^ Havannut havu-majoilta, 
Havu püSnsü harjaellut, 
Kaste pesnyt sirkut silmüt.» 
i»Siitap¿l hyvá isdntá 
ASaapi tuttua tupahan, 

Lautsan Uiyen laulajoita, 
^ Ikkunnat iLoitsioita, 
Sflta-lauat lausujoita, 
KarsÍDat karehtioita, 
Seina-vieret seisojia, 
^^, Aitovieret astujía, 
Pihat pitkín kulkioita, 
Maat ristín matclioita.» 
»Isfiiiiifln esínnü kiiiín, 
nSiitá ehtoísen emSnnfin 
Rnokien rakentamasta, 
t M&n pOydn tflyttSmdstd.)) 

iHflnpfi leipoi leivdt paksut, 
p Suuret talkkunat iaputti 

ISpeillfi kfimmeníll^i, 
L KyperíDfi kymineníll(i, 
^ Ností leivdt ieppedsti, 
{ Sytftti vierahat v«llehen 
i^ Lííoilla sian-lihoilla, 
m Koho-kuorí-kokkaroilla, 
I Terilt vieri veitsisUdnme, 
i PUt putosi puukoistamme 
[ Lohen pfliUl lohkoessa, 
Hauín pditfl halkoessa.» 
> »Usein hyvá emüuUi, 

t í. sormilla. 



Tuo tarkka taloinen vaiino 
Kuullut on knkotta nousta, 
Kanan lapsetta karata 
Naítá háitá hankittaissa, 

540. Teoksia tehtáessa, 
Iliivoja rakettaessa, 
Oiosia pantaessa.» 

))Hyv¡n on hyvíi emdnt¿i, 
Tuo tarkka taloinen vaimo 
Osannut oluet panna, 
Makujuoman juoksutclla 
luista imeltyneístá, 
Makeista maltahista, 
Joit' ei puulla puuliaellut, 

550. KorennoUa koukkaellut, 
Vaanpa kourilla kohenti, 
Kásivarsin káánnytteli 
Saunassa savuttomassa, 
La'aistuilla lautehilla.» 

Eipñ tuo hyvfl emünWi, 
Tuo tarkka taloinen vaimo 
Laske iskulle ituja, 
PAástd maalle maltahia, 
Kdypi saunassa usein 

560. SySn-yOllá yksinSnsa, 
Ei huoli susia surra, 
Peldtá metsSn petoja.» 

^opa nyt emdnndn kiitin, 
Vuotas kiitdn patvaskanil 
Een on pantu patvaskaksi, 
Een otettu oppahaksi? 
Eylán paras patvaskana^ 
Kyldn onni oppahana.» 
)>Onpa meián patvaskalla 

570. PftdUfl haahen haljakkainen , 
Se on kaita kainaiosta, 
Soma suolien kohasta.» 



564: 3. puhemieheni. 
570: 2. laivan s. o. ostettu, ulkomaan. 

24 



18t 



»Onpa meidn patvaskalla, 
Onpa kauhtana kapoinen, 
Helmat hictoa vetáví, 
Taka-puolet tanteria.» 

»Váhiin paitoa nükyvi, 
Pikkaraisen pilkottaVí, 
On kuin Kuuttaren kutoma^ 
680- Tína-rinnan riukuttama.» 

))Onpa liaeian patvaskalla 
VyOlla ussakka utuinen, 
PaivSn lyttáren kutoma, 
Kirjo-kynneri kifjoittama 
Ajalla luléftomalla, 
Tulen tiemmütlSmfilla.» 

»Onpa meian patvaskíitfa 
Silkkiset sükat jatassa, 
Silkkíset sukañ Sifehef, " 
590. Sáteriset saSri-nauhat, 
Jotk' pn kullálla kuottu, 
Hopealla huoliteltu.» 

))Onpa meiclh patyaskalfa 
Saks.an kengaí kelvolliset, 
Kuni joutsenet jóella, 
Vesiteiret viereinilla, 
Tahi hañhüet havulla, 
Muuttó-Iiñhut inurrikolla:» 

))Onpa me¡5n patvaskalla 
600. Kiitril kullan suortuvaiset, 
Pauria kuIIan paltóikkoinen, 
Paás^a pystyinen kypári, 
Puhki pílvien puhuja, 
L3pi metsAn laikottája, 
Jol' éi saatane sataisin, 
Tuotane tuhansin markom.» 

»Jo n^t kütin patváétáni, 
Vuotas kíitan saajanaisen! 
Mist' on saatu saajanainen, 
610. Kust' otettu onnellinen?» 



608: 3. kaason; morsiamen apuTarseíi. 



)>Taolf on saatn saa 
Tuolt' otetta onnelline 
Takoa Tanikan línnan, 
Uuen linnan ulko-puol 

))Eipd viela sieltdkan 
El perdn pereákdnd; 
Tuolt' oh saatu saajan 
Tuolt' otettu onheSme 
Vienan pSSlHlta vesilt¿ 
620. Ulapoilta ankeilta.t> 

»Eip(1 viei;i sieltftán 
Ei peran pereakanif, 
Kasvoi maalla mansí-ti 
Puna-puola kankahaiia 
Pellolla heles heína, 
Kukka kultainen aholli 
Síit' on saatu saajanal: 
Siit' otettu onnellinen.: 

))Saajanaisen suu sot 
630. Kuni Suomen sukkuiái 
Saajanaisen sirkut siin 
Kuni tahet taivafaailaj 
Saajanaisen kuului kd 
Kuni kuu meren-yKriei 

))Onpa meian saajans 
Kaula kullan kiehknro: 
Paa kullan vípaiehissa, 
Kaet kullan kadrílOissA 
Sormet kullan sormuk 
640. Korvat kullan helmilüt 
Kulmat kullan solmulo 
Silmaripset simsukoiss 

))LuuIin kuun kumotl 
Kun kumotti kulta-soTl 
Luulin paivan paistavi 
Kun sen paistoi paian 
Lnulin laivan laikkyva 
Kun sen láikkyi lakki 

)>Jopa kiítín saajanai 
650. Annas katson kaiken 



m 



Ouko kansa kauuiiiina, 
Vaki vanha vánkcáiiáy 
Seká uuoriso soiiiana, 
Koko joukko juoleanal» 

t>Jopa katsoín kaiken kansan, 
Ehka tiesia ennoltaki; 
Eip' ole tgssá cnoen, ollut, 
Eiká varsin vasta lieno 
TdmSn joukon juoleutta/ 
O.Tdmán kansan kauneutta, 
Vaen vanhan vánkeytta, 
Yden nuorison somuutta; 
. Kaikk' on kansa haljakassa, 

Kiini metsd huutehessa, 

Alta on kuin aamurusko, 

PaaltA on kuin páiván koitc.» 
DHuokeat olí hopeat, 

LOyhát kullat kutsuloilla, 

Hahataskut tanterilla, 
pDLBahakiikkarot kujílla 

NSillfi kutsu-víerahilia 

Katsuloüle kunniaksi./) 
Yaka vanha WáínSlmOinen, 

Turren ponsi polvuinen 

Süta sürtihe rckeheñ, 

Lshtevi kohín kotia; 

Laolelevi virsissSns^, 

Laalelevi, taitelevi, 

Lanioi virren, lauloi toisen, 

TuTelldpd kolmannclla 

Elahti jalas kivehen, 

Tarttui kapla kannon pádhán, 

likkoihe reki runolta, 

Jalas taittui laulajalta, 

Kapla poikki paukahutti, 

Laiat irti loskahutti. 



■1 3. pmit kuurassa, hárniássá.' 

11 vierahilla. 

\l recntolppa, joka koria kannatiaa. 



^ 



', Sanoi vanha Waináinüiuen, 

i Itse virkkoi, noin nimcsi: 

I 

¡ »Onko tassa nuorisossa, 

j G90. Kansassa. kasuavassa, 
Vaiko tássa vanhala^sa, 
Vaessa vahenevSssii, 
Kenpá Tuonelle kSvisi, 
Ldhtisi Manan majoille, 
Toisi Tuonelta orasen, 
Vaantián Manan vaeltá 
Reki uusi laatiani, 
Korjanen kohentoani?» 
Seká nuoremmat sanovi, 
700. Jolta vanhat vastoavi: 
))Ei ole t¿iss¿i nuorisossa, 
Eiká varsin vanhastossa, 
Koko suuressa su'ussa 
Niin urosta urheata, 
■ Jotta Tuonelle menisi, 
Lühtisi Manan majoille, 
Toisi Tuonelta orasen, 
Váántián Manan majoilta 
Reki uusi laatiasi, 
710. Korjanen kohentoasi.» 

Silloin vanha Wáinámóinen, 
Laulaja ián-ikuinen 
Láksi toiste Tuonelahau, 
Matkasi Manan majoille, 
Toi orasen Tuonelasta, 
Vááíntián Manan majoilta. 

Siitá vanha WainálmOinen 
Laulavi salón sinisen: 
Salohon tasaisen tammmen, 
720. Seká pihlajan patean, 
Ne kohenti korjaksensa, 
Painalti jalaksiksensa, 
Niista katsoi kaplaksia, 
Sekfí va¿int¡ vempeleitá, 



723: 3. kaplapuila. 



188 



Sai korjan kohennetuksi, 
Re'en uuen laaituksi, 
Pisti varsan valjahisin, 
Ruskean re'en eféhen, 
Itse ístuihe rekehen, 
730. Laskettihe laitiohon; 
Yítsattaki virkku juoksí. 



Helmin lyümSttS hevoinc 
Entisille appehílle, 
Taannoisille suuruksille) 
Saattoi vanhan Wdindm( 
Laulajan idn-ikuisen 
Ornan uksen aukomille, 
Ornan kynnyksen eteheo 



""^^b6^>5t>í^ 



169 



Koodeskolmatta Runo. 

Lemminkitinen pahoülaan $iitiL, kun oli Mihin kutsumatta jütetty, 
lÜUUt kmtenki Múed Pohjolaan, huolimaUa üitinsH kiellosta ja niistit 
fmsta surmista, jotka üiti sanoi hüntcL matkalla kohtaoüan 4-582. 
fttec matkaJle ja pMsee tíedoillansa onnellisesti lUpi kaikista mrma- 
ümia 383—776. 



Ahti oli saarella asuva, 
Kaakoniemen kainalossa, 
Oli pellón kynnánnassS,' 
Yainion vakoaimassa, 
Korvalta ylen korea, 
Kovin tarkka kuuleiuiaiJta. 

Kuul^vi jumun kyláltá, 
láryn jarvien takoa, 
lalan iskun lyeneltd, 
i^hen kapínan kankahalta; 
Juohtui juoni mielehensd, 
Tmuna aívobon osasi: 
Haiia Pobjola pitaví, 
Sala-joukko juominkia. 

Marti suata, vdSnti pd'dtd, 

IMurti mustoa haventa, 
Veret vierdhtí pahaksi 
Poloísilta poskipáiitS; 
Hetí heitti kyimdksensci, 
Vaon keski-vaíniolie, 



^3. liukkaalta jááltá. 
• 1. ajatus. 



Nousi Diaasta ratsahille, 
Láhtevi kohin kotia 
Luoksi armahan emonsa, 
TykíJ valta^vanhempansa. 
Sanoi tuonne saatuansa, 
Toimitteli tultuansa: ; 
))0i emoni, vaimo vanha, 
Paño ruoka ruttoiscsti , 
Sydü imehen ndlkábisen, 

30. Ilaukata halun-alaisen; 
Lámmítá samassa sauna^. - 
Pian pirlli riu'ultele, 
Missá mies puhasteleikse, 
Sueiksen urosten sulhoU 

Tuop' on díti Lemminkflisen 
Pañi ruoan ruttoisesti. 
SyOá miehen n¿ilkdhisen, 
Haukata halun-alaisen 
Yhen kylyn joutucssa, 

40. Yhen saunan saapuessa. 
Siit¿í lieto Lemminkdinen 
Otti ruokoa rutosti, 



32: 3. jouduta. 



190 



Meni saunahan samassa, 
Kávi kylpy-huonehesen ; 
SieM peiponen pescikse, 
Pulmonen puhasteleikse, 
P^idnsá pellavas-píoksi, 
Kaulanvarren vaikeaksi. 
jTuli saunasta tupahan, 

50. Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»0i emoni, vaimo vanha, 
Astu aittahan máelle, 
Tuo sieltá somat sopani, 
Kañna vaattehet vakaiset, 
JoCka pSSlleui pukisin, 
Varustaisin varrellenil» 

Erao ennftttí kysyá,' 
Vaimo vanha tutkaella: 
))Kunne láhet poikueni, 

60. LáheikO ilveksen ajohon, 
Vaiko hirven hiihSnlíihán, 
Vai oravan ammuntahan?)í 

Virkkoi lieto Lemminkáinen, 
Sanoi kaunis Raukomieli: 
»0i emoni kantajani, 
Láhe en ilveksen ajohon, 
Enka hirven hiihantfihfín, 
En oravan ammuntahan; 
Láhen Pohjolan pitoihin, 

70. Sala-joukon juorainkihin; 
Tuo mulle somat sopani, 
Vakaiset vaatteheni, 
lUiss^ háilyteltáváni/ 
Pioissa pieitávani!)) 

Emo kielti poikoansa, 
Nainen miestánsS epási, 
Epási kavetta kaksi, 



45: 2. pieni lintu; vilukieli. 
46: 1. piem Ijntu; lienrikkoja. 
53: 3. kauniit. 

61: 3. hiihtámiseksi sanolaan suksilla 
kaymistá. 



Kielti kolme Luonnotai 

LáhtemSstá Lemminkai 

80. Hyvün Pohjolan pitoihi 

Noin sanoi emo poja 
Lausui vanhin lapselleí 
))EllOs menkd poikueni 
Poikueni, Kaukueni 
Noihin Pohjolan pitoihi 
Suuren joukon juomiá 
£i sua kutsuttu sinne, 
Ei tarkoin taboiakanab 

Tuop' on lieto Lemvi 
90. Sanan virkkoi, noin ni 
))£urjat kutsuen mene^ 
Hyvá ilman hyppelejks 
Tuoss' on kütsut kuuo 
Airuhut alin-omaiset 
Miekassa tuii-terSssS, 
SáiiSissá s3kenevdss€[.» 

Tuop' oh dití Lemmi 
YM kielteft kfikefii: 
»Ellds vainen poiktieni 
100. Menkd Pohjolan pitoihi 
Monet on kuinmat mal) 
Isot tíelldsi imehet, . 
Kolme surmoa ko¥ÍBtft 
Kolme miehen kuolemí 

Virkkoi lieto Lemmi 
Sanoi kaunis KaukomF 
))Ain^ on surmid akoilli 
Kaikin paikoin kuolem 
Ei uros hñtáüle noita, 
110. Ei varsin varannekana 
Vaan kuitenki, kaikitei 
Sano korvin kuullakse 
Mi on surma ensimmá 
Ensimmáínen, vümmei 

Virkkoi áiti Lemminl 



102: 3. ihmeet. 



191 



Vaimo vanha vastaeli: 
nSanon surmat syytS myOten, 
Enká miehen miellá myüten, 
Sanon surman ensimmdisen, 
).Se on surma ensi surma: 
Menet matkoa vdhñisen, 
Pádset tietá pdivüyksen, 
Tulevi joki tulinen 
Poikki puolin vastahasi, 
Joessa tulinen koski, 
Eoskessa tulinen luoto, 
Luo'oDa tulinen korko, 
Korolla tulinen kokko: 
Tdt se hammasta hiovi, 
|p.P8ÍYSt kynttá kitkuttavi 
Tufíalle vierahalle, 
Saavalle kákcflvSlle.)) 

Virkkoi Deto Lemminkáinen, 
Sanoi kaunis Kaukomieli: 
vSe on surma naisen surma, 
Ei ole kuolema urohon; 
Kjttfi ma silben keinon keksin, 
1^ Arvoan hyvan asían: 
I Laolan leppdisen hevoisen, 
■liLaidan leppdisen urohon 
' Sivatseni sürtymcthdn, 
EestSni vaeltamahan; 
Itse sorsana sukellan, 
Aluna alenteleime, 
Kourítse kokon kynímen, 
Vaakalinnun varpahitse; 
Oi emoni kantajnni, 
Sano surma keskimm^inen!»^ 
Sanoi fiiti Lemminkdisen: 
ILiSe on surma toinen surma: 
, Venet matkoa valiSiscn, 

:3. paiván matkan 

4. tien; neuvon. 
:3. uin veden alatse. 

1. ison kotkan. 



Toki toisen páivSyksen, 
Tulevi tulinen kuoppa, 
Se on poikkipuolin tietfl, 
Itdhdn iSti pitkS, 
Luotehesen loppumatoin, 
Táynná kuumia kiviü, 
Palavia paateroita; 
Sinne on satoja saanut^ 
IGO. Tuhansia tukkueltu, 

Sa'an miestü miekailista, 
Tuhat rautaista oritta.)» 

Virkkoi lieto Lemminkfiinen, 
Sanoi kaunis Kaukomieli: 
))Ei ole süna miehen surma, 
Eiká kuolema urohon; 
KyllS mS síihen mutkan muistan, 
Mutkan muistan, keinon keksin: 
Laulan ma lumesta miehen, 
170. üron hangesta hotaisen, 
Sen tungen tulen vSkehen, 
Vaivaelen valkeahan 
Kylpiáksi kuuman saunan 
Vastan vaskisen keralla; 
Itse siirráime sivutse, 
Tungeimc tulen idvitse, 
Ettei partaña palane, 
Hivuskutri kurvettune; 
Oi emoni kantajani, 
180. Sano surma Jálkimmfiinen!)) 
Sanoi diti LemminkSisen: 
))Se on surma kolmas surma: 
Menet vielaki váháisen, 
Piiasct siita pSivfiyksen 
Pohjolan verajSn suulle,' 
Ahtahimpahan alahan, 
Susi pádlle suimistaikse, 
Karhu toisna kaimistaikse 
Suulla Pohjolan veraján, 

178: 2. kahcrtyne; karvellyne. 
188: 3. Ickee seiiraa. 



IM 



190. Kapeimmassa kujassa; 

SyíJnyt on sa'auki míesia, 

Tuhorinut tuliat urosta, 

Niin iniks^ ci sinua süisi, 

Tuhoaisi turvatointa?» 
Virkkoi lieto Lemminkciinen, 

Sanoi kaunis Kaukomieli: 

))Uuhi uunna syütákohün, 

Ríeskana revittákdhOn, 

Vaan ei mies pahempikana, 
200. Uros úntelo mpikana! 

Miüua on vyütty miehen vyOlla, 

P^ntu miehen palkimella, 

Soimittu uron solilla, 

Jott' en \iela jouakana 

Suubun Untamon susien, 

Kitahan kiro-kavetten.» 
)>MTiistan ma suelle mnikan^ 

Keksin keinon karhullenki: 

Suet laulan suitsi suuhun, 
210. Karhut rautakahlehisin, 

Tahi rutjon ruumeniksi, 

Seulaisen sepalehiksi; 

Silla siita selvitaime, 

Piiasen matkani perille.» 
Sanoi ¿iiti Lemmínk¿iisen: 

))Et vielá perille páSsnyt; 

Ne ol¡ sinno memiessasi, 

Matkalla isot imehet, 
JK^oltne kummoa kovoa, 
220. Kolme miehen kuolemata; 

Vier on sinne saatuasi, 

Paikalla pahimmat kummat: 

Kulet tieUi pikkaraisen, 

Tulet Pohjolan piballe, 

Aita on rautainen rakettu, 
Terastarha teeksennelty 

198: 1. verekseitá; iiutiselta. 

200: 2. uneliaampi; huonoinpi. ! 

221: 4. tultuasi. ! 257: 2. páiváná. 



Maasta asti taivosehen, 
Taivosesta maahan astí, 
Keihüillá seivástetty, 

230.Maan maoilla aiastettU} 
Küürmehilld vitsastettu, 
Sisiliskoilla sielty, 
Heitty hannSt háilymabáo, 
Paá-kurikat kuitumahan, 
P¿lürkehSt kühajSmáhan, 
Páüt ulos, sisaban hdnnSt 
))Maass' on toisía matoja 
Rata kyitá káármehiá 
Ylüs kielin kiehumassa, 

240. Alas hánnin hSilymSssS; 
Yks on milita kauheamín 
£ess¿i portin poikki-puolii 
Pitelampi pirtin hirttS, 
Paksumpí kuja-patsasta, 
Ylüs kielin kiehumassa, 
Suín ylOs suhahtamassa, 
Ei ketána muuta vasten, 
Vasten vaivaista sinua.» 
Virkkoi lieto LemminkI 

250. Sanoi kaunis KaukotJeli: 
))Seki on surma lapsen si 
Ei ole kuolema urobon; 
Tunnen nía tulen lumoa, 
Valkeaisen vaivutella, 
Ja tunnen maot manata, 
Káármehyiset kádnnytellll; 
Ásken pSan¿[ eilisená 
Kynnin maata k^^u-alaisU 
K¿ic'innln maata k¿iármehis 

260. Aivan paJjahin kátiJsin;- 
Kyyt pitelin kynsissSní, 
KílsissSni ká^írmehyiset, 
Tapoin kyitS kymmenkuní 
Sa'an mustia matoja, 



ids 



on kynnet kyyn veressa, 

kaarmehen talíssa; 
en taia tullakana, 

en varsin jouakana 

suuren suu-palaksi, 
nehen k¿isi-alaksi; 
k.onnat kouristelen, 
t, iki puserran, 

on laulan laiemmalle, 

muutan tien mukahan, 
1 Pohjolan pihalta, 
¡eime tuvan sisaban.» 
loi Siti Lemoiinkaisen: 
s vainen poikueni 
(J Pohjolan tupahan, 
lau salvoksiliini 

on miehet miekka vyolla, 
ot sota-aseissa, 
dassa hiillut miehet, 
t paljo juotuansa, 
ivat sinun poloisen 
Lahan tuhterahan; 
1 laulettu pareinmat, 
imatki jaksettuna.» 
Itkoi lieto Lemraiixkainen, 
i kaunis Kaukomieli: 
)len ennenkin clelljl; 
1 Pohjolan tuvilia, 
dnua laula Lappi, 

tange Turjalainon; 
iaulan Lappalaisen, 
i tangen Turjalaisen, 
an halki hartionsa, 
á leakansa puhelen, 
a kauluksen kaheksi, 
:i rintalastasensa.» 
noi áiti Lemminkáisen : 
oh poikani poloinen, 
ai muistat muinaistasi, 
skut ennen küynnistasi: 



Jo olet ennenkin eleilyt 
Noilla Pohjolan tuvilia, 
Uinut kaikki um¡)ilammit, 
Koiran-kieliset kokenat, 
Kaynyt koskia kolisten, 

310. Myotávirtoja vilisten, 

Tuonen kosket tunnustcllut, 
Mitannut Manalan virrat; 
Sieír oisit tánaki paüná 
liman aitittii pahatta.» 

»Muistapa mita sanelen: 
Tulet Pohjolan taville, 
Máki on tüynná seipahid, 
Piha táynná pylvahiá, 
Ne on táynna miehen püitá; 

320. Yks' on seivás páátoin seivSs, 
Senpá seipáhán nenahán 
Sinun piiási leikatahan.» 

Virkkoi heto Lemminkaincn, 
Sanoi kaunis KaukomieU: 
»Hurja noita huoHnevi, 
Epákelpo keksinevi 
Viittá, kuutta vainovuotta, 
Seitsentá sotakeseá, 
Ei noita uro totelle, 

330. Váüjanne váheükáná; 
Tuo mulle sotisopani, 
Vanhat vaino-vaatteheni, 
Itse káyn isoni miekan, 
Katson kalvan taattoseni, 
Viikon on vilussa oUut, 
Kauan kaihossa siassa, 
Itkenyt ikansii siella, 
Kantajata kaipaeilut!» 
Sai siitá sotisopansa, 

340. Vanhat vaino-vaattehensa, 
Isonsa ikuisen miekan, 
Taon taaton sotatoverin; 
Senpa siltahan sysasi, 
Terui tyOnti lattiahan, 

25 



tu 



Miekkanen kSessS kdSntyi, 

Kuni tuore tuomen latva, 

Tabi kasvava kataja; 

Sanoi lieto Lemmink^men: 

»Tuskin on Pohjolan tuvissa, 
350. Sariolan salvoksissa 

TSmSn míekan miettiSist¿i, 

TámSn kalvan katsojaista.» 
Jousen seindltá sivaltí, 

Kaaren vahvan vaarnaselta, 

Sanovi sanalla tuolla, 

Lausui tuolla lausehella: 

«Sen má mieheksi sanoisin, 

ürohoksi arveleisin, 

Joka jouseni vetaisi, 
360. KiverSni kiinnittáisi 

Noilla Pohjolan tuvilla, 

Sariolan salvoksilla.» 
Siitá lieto Lemminkaínen, 

Tuo on kaunis Kaukomieli 

Suorihe sotisopihin, 

Puki vaino-vaattehisin, 

Itse lausui orjallensa, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 

»0¡ on osto-orjaseni, 
370. Rahan saatu raatajanil 

Jouvuta sota-oriini, 

Valjastele vainovarsí^ 
Láhteáksení pitoihin, 
Lemmon joukon juominkihin!)) 

Orja ndyrá, neuvottava, 
Pian pistihe pihalle, 
TyOnti varsan valjahisin, 
Puikkoihin tulipunaisen, 
Sanoi tuolta tultuansa: 
380. »Jo olen tehnyt tehtaváni, 
Suorittanut tuon orosi, 
Varsan viljon valjastanut.» 
Siitíi lieto Lemmink¿iisen 
Luku IShteS tulevi, 



Kdsi kdski, toinen 1 
Sormet suoniset pá 
Toki Iñksi, kuin kS 
Varsin Isksi, ei var 
Eme neuvoi poik< 

390. Vanhin lastansa var 
Oven suusta, orren 
Kattilan katasioilta: 
))Poikueni ainueni, 
Lapseni vakautenil 
Jos sa jou'ut jaomii 
Tapahut mihin tahaj 
Juopa puoli tuoppis 
Keskimaihin ma]jas( 
Anna toisen toinen 

400. Pahemman pahempi 
Mato maljas&a veny 
Toukka tuopin pohj 
Viela neuvoi poik 
Varsin lastansa vak 
Perimmáisen pellón 
VerájSltá viimeiselti 
»Jos sa jou^ut juom 
Tapahut mihin taha 
Istu puolella sioa, 

410. Astu puoli-askelella 
Anna toisen toinen 
Pahemman pahemp 
Niin sinusta mies t 
Uros selva selkiávi 
Lápi káymáhán ker 
Jutut julki polkema 
Urohoisessa vdessá 
Miehisessá joukkios 
Siitá láksi LemmJ 

420. Istuen orón re'essá 
Iski virkkua vitsall 
Heitti helmi-ruoska 



388: 4. pelánnyt. 



195 



virkku vieremahán, 
tien helett¿[m¿lhán. 

aikoa vSh^íiseD, 
i hetkeo hetkutteli, 
tiellá teirikarjan, 

lentohon lehahti, 
Larja kapsahutti 
juoksevan hevoisen. 
hitusen hOyhenid, 

teiren sulkasia, 
>kosi LemminkSimen, 
li taskuhunsa, . 
Si miká tulisi, 
tuisi taipalella, 
i on tarpehen talossa, 
jsi hstdvarana. 

eellehen váhdísen, 
tíetñ pikkuruisen, 
po hürtísteleikse, 
¡korva luonteleikse. 
m lieto Lemminkdinen, 
aonís Kaukomieli 
stihe korjastansa, 
stíhe katsomahan, 
n kuín sanoi emonsa, 
^anhempi vakasi: 
on joki tulinen 
}e hevon e'essá, 

on tulinen koski, 
ssa tulinen luoto, 
la tulinen korko, 
a tulinen kokko, 
Lulkku tulta kuohui, 
^aleli valkeata, 
!Det tulena tuiskí, 
áñ'd sdihkáelí. 
kon kaukoa nSkevi, 
npata LemminkSisen: 

ihtelee; peráilee. 



»Minnep¿i menevi Kauko, 
Kunne iSiksit Lemmin poika?r 
Virkkoi lieto Lemmink£&ien, 
Sanoi kaunís Kaukomieli: 
DLáksin Pofajolan pitoihin, 
Salajoukon juominkihin; 
Válty syrjfihan váháisen, 
Poikellaite tieM poies, 
Laske eelle matkamiestd, 

470. Lenimink¿iistS liiatenki, 
Sivutsesi siirtymáhán, 
Vieretse vaeltamahanl» 
Kokko saatteli sanoa, 
Tulikulkku kuiskahella: 
»Lasken eelle matkamiehen, 
LemminkSísen liiatenki, 
Suun kautta samoamahan, 
Kautta kulkun kulkemahan; 
Siitá sulle tíe menevi 

480. MennS tuosta tuon hyvSksi 
Noihin pitkihin pitoihin, 
lán kaiken istumihin.)> 

Mita huoli LemminkSinen; 
Ei tuossa kovin hstáillyt, 
Tapasíp' on taskuhunsa, 
Loihe kukkaroísehensa, 
Otti teiren sulkasia, 
Hieroa hitustelevi 
Kahen kámmenen vdlissd, 

490. Sorraen kymmenen sovussa; 
Siitá syntyi teirikarja, 
Koko parvi koppeloita, 
SyOksi ne kokoUe suuhun, 
Antoi appajan kitaban, 
Kulkkuhun kokon tulisen, 
Ikenihin iskulinnun; 
Silla siitá selvittihe, 
Pdási pdivcin ensimmáisen. 



492: 3. metso-kanoja. 



IM 



Iski virkkua vitsalla^ 

500. Heláhytti helmisella; 

Laks' oronen oikomahan, 
Hepo helkehytUimahan. 
Ajoi matkoa palasen, 
Piirrátteli pikkuruisen, 
Jo oronen ou^ostuvi, 
Ilevoinen hdrShtelevi. 

Kohottihe korjastansa, 
Kaahistihe katsomahan, 
Niin on kuin sanoi emonsa, 

510. Orna vanhempi vakitti: 
On eessa tulinen kuoppa, 
Se on poikkipuolin tieta, 
Itdhdn iáti pitkS, 
Luotehesen loppumatoin, 
Táynná kuumoa kiveá, 
Palavata paateroa. 

Mita huoli Lemminkainen; 
ükkoa rukolevi: 
»0i Ukko ylijumala, 

520. Tahi taatlo taivahinenl 
Nosta lonka luotehelta, 
Toinen h'innestS laheta, 
Kolmas istuta iaslii, 
Kohottele koillisesta, 
Syrjin yhtehen syseS, 
Lomatusten loukahuta, 
Sa'a lunta sauvan varsi, 
Kiehittele keihiis varsi 
NoilJc kuumillo kiville, 

530. Palaville paateroille!» 
Tuo Ukko ylijumala, 
Taatto vanha taivahinen 
Nosti longan luotehelta, 
Toisen L'innesla Mhetti, 
lütti iásta pilven, 
Kohotteli koilta ilman, 
Nepa yhtehen yhytti, 
Loinakkohon loukahutti; 



Satoi lunia sauvan v; 
540. tiehitteli keihasvarreí 
Noille kuumille kivill< 
Palaville paateroille, 
Tulipa luminen lampi 
Hyinen jarvi muo'osti 

Siita lieto Lemmink 
Lauloi tuohon jaisen 
Poikitse lumisen lamí 
Áyrahásta ayrahasen; 
Silla sen rovin vaeltí 
550. Paasi toisen paivayka 

Laski virkkua vitsa 
Helahytti helmisvyttllí 
Sai virkku vilettamál 
Hepo hotkelyttamahái 

Virkku juoksi virsfc 
Maan paras palan pa 
Siita seisahiui akistí, 
Ei pakene paikaltans 

Itse lieto Lemminká 
560. Kavahtihe katsomahai 
On susi verajan suuJ 
Karhu vastassa kujal 
Suulla Pohjolan verS; 
Paassa pitkien kujiec 

Silloin lieto Lemmi 
Itse kaunis Kaukomic 
Tavoitteli taskuhunsa 
Kulki kukkaroisehens 
Otti uuhen villasia, 
570. Hieroa utustelevi 
Kahen kammenen ke 
Sormen kymmenen í 

Puhui kerran kami 
Uuhet juoksuhun uhí 
Koko launia lampahi 

549: 3. rovion; vaarapaikan. 
569: 2. cmálampaan. ^ 
571: 3. keskcssá; váJissá. 



1»7 



oita aika karja; 
linne ryOmásihe, 
t kanssa kaimasihe, 
eto Leraminkáinen 
elle matkoansa. 
i tietá pikkaraisen, 
ohjolan pihalle; 
li rautainen rakettu, 
5inen tarha tehty, 
yltá maa-emahan, 

sylta taivosehen, 
lia seivástetty, 
maoilla aiastettu, 
ehiliá kiinnitetty, 
LoiDa sielty, 
hSinnSt háilymáhSin, 
irikat kuilumahan, 
ankat vapajamahan, 
los, sisaban hánnát. 
ti Helo Lemminküinen 
ssa ajattelevi: 
>n kuin sanoi emoni, 
mi kaikeroitti: 
)ssa mokoma aita 
maasta taivosehen; 
36 kyy matavi, 
laksi aita pantu, 
se lintu lenti, 
ifiksi aita pantu.» 

ei tuossa Lemminkainen 
ut kovin hátailla, 
eitsen huotrastansa, 
tansa taiman rauan, 
itoa sivalti, 

aiakset kaheksi, 
autaisen avasi, 

tarhan kaarmehisen 

vitsasváliltii, 
BüM seipühálta; 
illehen ajavi, 



Portin Pohjolan etehen.. 

KSSrme tiell¿i káSnteleikse 
Eessá portin poikkipuolin, 
Pitelámpi pirtin hirttá, 
G20. Paksumpi patsasta portin, 
Sata silmeá raaolla, 
Tuhat kieltá kaármehellá, 
Silmát seulan suuruhiset, 
Kielet pitkát keihovartta, 
Hampahat haravan varren, 
Selká seitseman venettá. 

Siiná lieto LemminkSinen 
£i tohi kdsiksi kayá 
Satasilmalle maolle,* 
630. Tuhatkieli-káármehelle. 

Virkkoi lieto Lemminkainen, 
Sanoi kaunis Kaukomieli: 
»Mato musta maan-alainen, 
Toukka Tuonen karvaUinen, 
Kulkia kulon-alainen, 
Lehen Lemmon juurehinen, 
Lapi mattahan menia, 
Puun juuren pujottelial 
Kuka sun kulosta nosti, 
640. Heinán juuresta herátti ^ 
Maan paalle matelemahan, 
Tielle teukkalehtamahan? 
Kuka nosti nokkoasi, 
Kuka kaski, ken kehoitti 
Paáta pystOssa pitea, 
Kaulan vartta kankeata, 
Isosiko, vai emosi, 
Vaiko vanhin veljiasi, 
Vai nuorin sisariasi, 
' 650. Vaiko muu sukusi suuri?» 

»Sule nyt suusi, peita paási, 
Katke kielesi kapeá, 
Sykerraite sykkyTáhan, 



633-— 670. Káármeen asetussanat. 



118 



K¿lperraíte kdppyrdhdn, 
Aona tietá, puolen tíetfl 
Sívu menn£[ matkamíehen, 
Tahi siirry tieltü poies, 
Kule kurja kursíkkohon, 
Kaaloa kanervikkohon, 

660. Sala'aite sammalehen, 
Veaite villa-kaontalona, 
Haavan halkona kuleksi! 
Tunge páási turpehesen, 
Mütiii mSttáhán sisaban, 
Turpehessa sun tupasi, 
Alia mSttdhdn majasi; 
Jospa tuolta pdási nostat, 
Ukko pddsi s^irkenevi 
Ñeuloilla terSs-nenilld, 

670. Rakehilla rautaisillal» 

Senpfi lausui Lemraink^nen; 
£i sitS mato toteltut, 
Ain' yha kfíhaelevi, 
YlOs kielin kiehahtavi, 
Suin ylüs suhahtelevi 
Páán varalle Lemminkaisen. 
Siiía lieto Lemminkainen 
Muisti vanhoja sanoja, 
Ennen eukon neuvoraia, 

680. Áitinsa opettaraia ; 

Sanoi lieto Lemminkáinen, 
Virkki kaunis Kaukomíeli: 
))Kun et tuostana totelle, 
Elka váfjjanne vüháUá, 
Vielá turvut tuskihisi, 
Paísut pakkopaivihisi, 
Halkeat paha kaheksi, 
Konna kolmeksi muruksi, 
Kun ma etsinen emosi, 

690. Haen valta-vanhempasi; 
Tiean sykká synnyntási, 



658: 3. fisukkoon; varvikkoon. 



Maan kamala kasvan 
SyOjatar sinun emos 
Yetehinen vanhemps 
))Sylki SyiJjátfir ve 
Laski kuolan lainebi 
Tuota tuuli tuuitteli, 
Ve'en henki heilulte 
Tuu'itteli vuotta kuu 

700. Senki seitsemán kes 
SelvallS meren seUQ 
Lapo villa lainehílla; 
Yesi sen pitkdksi v< 
Paivá paistoi pehme 
Ye' en tyrsky maalle 
Aalto rannallen ajeli 
))Kulki kolme Luoi 
Rannalla meren rap 
Meren pauhun parta 

710. Ne tuon rannaUa ná 
Sanoivat sanalta tuc 
))))Mipá tuostaki tnlis 
Kunpa Luoja hengei 
TuoUe silmüt siimoa 
))Paatyi Luoja kuu] 
Sanan virkkoi, noin 
ft))Pahasta paha tulis 
Kouna konnan okse 
Jos ma tuoUe henge 

720. Silmat paahan siunc 
»Saipa Hiisi kuuleí 
Mies hajy táhyámah. 
Itse luojaksi rupesij 
Antoi Hiisi hengen i 
Konnan ilkean kinal 
Syojattaren sylkema 
Siita kaántyi káárra< 
Muuttui mustaksi m 



695—758. Káármeen synty. 

702: 1. korkeilla. 

708: 3. kiivaan; tuiman. 



IM 



st' on tuolle henki saatu? 
i Hiien hiíloksesta; 
on sy^^etty syántá? 
ttareltá syánta; 
on aivot ankeloisen? 
a vankan vaaluvista; 
tunto turmiolla? 
usta tuiisen kosken; 
on pSá pahalie pantu? 
pahan pavun jyvástá.» 
st' on siihen silmSt luotu? 
Qon liinan siemenistS; 
on korvat konnan paSssa? 
Don koivun lehtosísta; 
on suuta suunnitettu? 
solesta Syójattáren; 
on kieli kehnon suussa? 
iaisen keihá^astd; 
on hampahat hájyllá? 
lista Tuonen obran; 
on ilkeán ikeuet? 
istd Kalman ímmen.}> 



§tty; sysátty. ^ 
din; pahan. 
idosta. 



»Mist* on selká seisotettu? 
Hiien hiili-seipáhSsUi ; 
Mista hanta hiiálattyna? 
Pahaiaisen palmikosta; 
Mista suolet solmittuna? 
Suolet surman vydllisesta.» 

))Siin^ oli sinun sukusi, 
Síiná kuulu kunniasi; 
Mato musta maan-alainen, 

760. Toukka Tuonen karvallinen, 
Maan karva, kanervan karva, 
Kaiken ilman kaaren karva! 
Labe nyt tielta niati¿amieben, 
Eesta kulkian urobon; 
Anna menna matkamieben, 
Lemminkaisen leybytella 
Noibin Pohjolan pitoibin, 
Hyván synnyn syüminkihinl» 
Jo mato kuvatteUbe, 

770. Satasilmá siirtelibe, 

Kaantelibe kaarme paksu, 
Muuttelibe tien mukaban, 
Antoi menna matkamiehen, 
Lemminkaisen leybytella 
Noibin Pobjolan pitoibin, 
Salajoukon juominkibin. 



""^^^^^•St^í^ 



SeiteemSskolfflatla Rano. 

Lemminküinen tvlee Pohjolaan ja kUytteleikse mondla 
ylirnieliseífti 1 — 204. Pohjolan isUntU suuttuu, ja kun ei voüi 
minkitísUí IcnhtiUaidoissa, vaatü hUnUí miekkasüle 205 — 282. 1 
HtUa olleMa lyiipi LemminkcLinen Pohjolan üünnlÜUi pMn 
jola koiftaaksensa Pohjolan emüntü kerdUlí sotavakecL hüntü 
283—420. 



Jo nyl Knukoní kuletin, 
SíiHtoin Abli Saarolaisen 
Moflen surnian suun ohitsc, 
Knlman kiolon kantimctsc 
Noíllo Pohjolan pihoillo, 
Salakansan kartanoille; 
Nyl onpi sanoltavana, 
Kiolin kortooltavana, 
Miten lioto LcMumink/linen, 

10. Tilo on kaunis Kaiikomieli 
Tuli Pohjolan lupihin, 
Sariolan salvoksihin, 
liman kulsutla piloíhin, 
Airuhitta juonnnkihin. 

Tuop* on liólo Lonnninkiüncn, 
Polka voilikki'i vorovíi, 
lloii kun tuli tupahan, 
Aslui koskilaUialU\ 
Silta liokkui lohniuksinon, 

20. Tupa kuusinon kuniahli. 

Sanoi liólo Lonuninkainon: 
Uso virkki noin nimosi: 
»Torvo iani\o tulluani. 



Terve tervehyttájállel 
Kuules Pohjolan isSnt^ 
Oisiko talossa XüssSl 
Ohria orosen porra, 
Olutta urohon juoa?» 
Itse Pohjolan isánta 

30. Istui pitkán pOyftn páfií 
Tuop* on tuolta vastoa 
Sanan \irkkoi, noin nii 
»011evi talossa tassa 
Tannerta orosen olla; 
Eika kielleta sínua, 
Jos olet siivolla tuvassí 
Oven suussa seisomast 
Oven suussa, orren all. 
Kahen kattilan vülissá, 

40. Kolmen koukun koske> 
Siiná lieto Lemmioká 
Murti mustoa haventa, 
Kattilaisen karvallista, 
Sanan virkkoi, noin ni 
»Lenipo UInne láhtekoh 
Oven suuhun seisomal] 



201 



ic nuohomahan, 
i karistamahan 1 
nen minnn isoni, 
ilta-vanhcmpani 
it sialia silla, 
aussa, orren alia; 
ioa silloin, 

orihin olla, 
esty míesten tulla, 
uoa sorinikasta, 

miesten vanttuhia, 
niekkoja laella; 
el ole minulle, 
inen minun isolle?» 
;iírtíhen ylemma, 
[he pOyan pSdhSn, 
rahin nenShan, 
en penkin pdShSn; 
stafaan rasahti, 
en penkkí notkui. 
lieto LeiDminkaincn: 
liene lempi-vieras, 
luotanQ olutta 
e vierahalle.» 
' hyvá emánta 
irkkoi, noin nimesl: 
^oika LemminkSisen, 
iia vierahastal 
aní polkemahan, 
dentamahan; 
únet meilla, 
mat maltahina, 
tta vehna-leivát, 
bot keiUSméitta; 
bfl ennen tullüt, 
pñiveá jálestá.^ 
Jeto Lemminkdínen 
uta, vSánti pSátd, 
iistoa haventa, 
1 sanoiksi virkki: 



»Jop' on tsalla syiJmát syüty, 
HSSt juotu, piot pietty, 
Oluet osin jaeltu, 
90. Me'et miehin mittaeltu, 
Kannut kannettu kokohon, 
Tuopit roukkoihin rovittu.)) 
»0i sie Pohjolan emSntd, 
Pimentolan pitká-hammasl 
Pi'it háat hSjyn tavalla, 
Kutsut koiran kuDníalla, 
Leipoelit leivát suuret, 
Panit ohraiset oluet, 
Laitoit kutsut kuusianne, 

100. Anojat yheksiánne; 

Kutsuit kurjat, kutsuit küyhát, 
Kutsuit ruojat, kutsuit roistót, 
Kaikki hoikat huonemiehet, 
Kaita-kauhtanat kasakat, 
Muun on kutsuit kaiken kansan, 
Minun heitit kutsumatta.» 
«Mintahen tSmá minulle 
Omistani ohristani? 
Muut ne kantoi kauhasilla, 

110. Muut ne tiiskiná tiputti, 
Mina mSéirin mStkSelin, 
Puolikkoisin putkaelin 
Omiani ohriani, 
Kylvámiáni jyviá.» 

tiEn nyt liene LenuninkSinen, 
En vieras hyván níminen, 
Kun ei tuotane olutta, 
Pantano pata tulelle, 
Eeittoa pa^an sisdhán, 

120. Leiviska sian lihoa, 
Syüákseni, juoakseni 
Pdáhdn matkan pñSstydni.)) 



104: 3. páiyámiehet. 

110: 3. itarasti; sáástellen;tiiski s.o.hoh* 
din; pihti. 

26 



llpotar hyva emanWi 
HanpS tuon sanoiksi virkkí: 
»Ohoh piíka pikkarainen, 
Orjani alinoniainen, 
Pane keittoa patahan, 
Tuo olutta vierahallel» 
TyttO pieni, tyhjü lapsi, 

130. Pahin astian pesia, 
Lusikkojen luutustaja, 
Eapustojen kaapustaja, 
Pañi keittoa patahan, 
Luut lihoista, p¿i¿it kaloista, 
Vanhat naatit naurihista, 
Kuoret leivistá kovista, 
Toi siitá olutta tuopin, 
Eannun kaljoa pahin ta 
Juoa líeto Lemminkdisen, 

140. Appoa halun alaisen, 

Itse tuon sanoiksi virkki: 
))Tokko lie sinussa miestS, 
Juojoa tSmán oluen, 
TSmdn kannun kaatajata?» 
Lemminkainen lieto poika 
Katsoi tuesta tuoppihinsa, 
Toukka on tuopin pohjukassa, 
Küármehiá keski-mailla, 
Áarillá maot mateli, 

150. Sisiliskot liuahtelí. 

Sanoi lieto Lemminkáinen,^ 
Kauahutti Kaukomieli: 
»Tuopin tuojat Tuonelahan, 
Kannun kantajat Manalle, 
Ennen kuun ylenemistá, 
TamSn páiván paátymista !» 
Siita tuon sanoiksi virkki: 
»0h sinü olut ka tala I 
Jo nyt jou'uit joutavihin, 

160. Jou'uit joutavan jalille; 

132: 1. kauhojen. 
140: 1. syóda. 



Olut suuhun juotanehe, 
Ruhkat maahan luotan< 
Sormella nimettümállS) 
Yasemmalla peukalolla. 
Tapasip' OQ taskuhuí 
Kulki kukkaroisehensa, 
Olti ongen taskustansa 
Yükdrauan váskystánsS 
Tuonp^ on tunki tuopp 

170. Alkoi onkia olutta, 
Maot puuttui onkehens 
YákahSnsd kyyt yíhem 
Sa'an nosti sammakoiti 
Tuhat mustia matoja, 
Loi ne maahan maan I 
Kaikki laski lattialie; 
Veti veitsensa terfivan, 
Tuon on tuiman tuppi 
Silla siipoi psat maoilt 

180. Katkoi kaulat kddrmeh: 
Joi oluen onneksensa, 
Me'en mustan mielikse; 
Sanan virkkoi, noin ni 
))En má liene lempi-vi< 
Kun ei tuotane olutta, 
Parempata juotavata, 
Yaravammalla káell¿l, 
Suuremmalla astialla, 
Tahi ei oinasta iseta, 

190. Suurta sonnia tapeta, 
Harkea tupahan tuoa, 
Sorkka-saSrtá huoneh( 
Itse Pohjolan isüntá 
Sanan virkkoi, noin ni 
))Mita sie tulitki tánne, 
Ken sínua koolle kuts 
Virkkoi lieto Lemmi 
Sanoi kauuis Eaukomi 

162: 1. rikat. 

172: 1. okahasensa. 



203 



. kutsuttu vieras, 
api kutsumatoín; 

poika Pohjolaisen, 
^hjolan isanta, 
)stoa olutta, 
i rahan-alaistal» 
a Pohjolan isánta 

suuttui ja syántyi, 
suuttui ja vihastui, 
lammin lattialle 
[ikSiisellen etehen, 
virkkoi, noin nimesi: 
' on joki juoaksesi, 
laikutellaksesi.)) 
huoli Lemminkainen; 
virkkoi, noin nimesi: 
5 vaimojen vasikka, 
iSrkd hannallinen 
lan jokivesiá, 
ettá iakkimahan.)) 
oihe loilsimahan, 
íhe laülámahan, 
sonnin lattialle, 
suuren kultasarven, 
)mmin laikkaeli, 
osen onneksensa. 
tlainen pitká poika 
uustansa sukesi, 
lauloi lattialle 
csi lihavan sonnin. 
ninkéíinen lieto poika 
valkean jániksen 
e hyppimáhán 
[tosen suun e'essá. 
)lainen pitkü poika 
koiran koukkuleuan 
üniksen tappamahan, 
imán kiskomahan. 
ninkaineñ lieto poika 
orrellen oravan, 



Orsilla kapahumahan, 

240. Koiran tuota haukkumahan. 
Pohjolaiuen pitká poika 
Lauloi náá'án kultarinnan, 
Nááta náppási oravan 
Orren páassá istumasta. 

LemminkSinen lieto poika 
Lauloi ruskean reposen, 
Se s5i nSá'Sn kultarinnan, 
Karvan kaunihín kaotti. 
Pohjolainen pitka poika 

250. Kanan suustansa sukesi 
Sillalla sipoamahan 
Tuon reposen suun e'essa. 
Lemminkainen lieto poika 
Haukan suustansa sukesi, 
Kieleltá kapeá-kynnen, 
Sepa kiskalti kanasen. 

Sanoi Pohjolan isántá, 
Itse lausui, noin nimesi: 
))Ei tSssS piot paranne, 

260. Kun ei vierahat vShenne; 
Talo tyólle, vieras tielie, 
Hyvistáki juomingistal 
Láhe tSstlL Hiien heitto 
Luota kaiken ihmis-kansan, 
Kotihisl konna koita, 
Paha maahasi pakenel» 

Virkkoi lieto LemminkSinen, 
Sanoi kaunis Kaukomieli: 
»Ei miestS manaten saa*a, 

270. Ei miestá pahempatana 
Sialtansa siirtymáhSn, 
Paikalta pakenemahan.» 
. Silloin Pohjolan isántá 
Miekan seináltá sivalti, 
Tempasi tuliteránsá, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))0i sie Ahti Saarelainen, 
Tahi kaunis Kaukomieli I 



SM 



Mitelkanimc miekkojammc, 

280. Katscikammc kalpojammo, 
Minunko parcmpi mickka, 
Vaínko Ahti Saarelaiscn!» 

Sanoi líeto LcmminkélineQ: 
dBIíUI miniin on miekastani, 
Eun on luissa iohkiellut, 
P¿i¿i-kasuissa katkiellutl 
Vaan kuitenki, kaikitenki, 
Kirn ei nuo piot paranne, 
Mítelkdmme, katselkamme, 

290. Kumman miekka mieluhumpil 
Eíp' ennen mínun isoni 
Miekka-míttoja varannut, 
Pojastako polvi muuttui, 
Lapsesta laji vShení?» 

Otti míekan, riisui rauan, 
Tempasi tuliterdisen 
Huotrasta huveksisesta, 
VyOstá vennon selkaisestS; 
Miltelivát, katselivat 

300. Noien miekkojen pituutta, 
Olipa pikkuista pitempi 
Miekka Pohjolan isánnSn, 
Yhtd kynncn mustukaista, 
Puolta sormuen niveltó*. 

I^anoi Ahti Saarelainen, 
Virkkoi kaunis Kankomiclí: 
«Sinunpa pitempi miekka, 
Sinun eellá iskeminen.» 
Siitd Pohjolan isdntd 

310. Sivalteii, sieppaeli, 
Tavoitteli, ei tavannut, 
Lemminkáistd pSáiakehen, 
Eerran ortehcn osasi, 
Kamanahan kapsahutti, 
Orsi poikki otskahutti, 
Kamana kaheksi lenti. 



86: 1. p5á-kailoissa. 



Sanoi Ahti Saarelaint 
Virkkoi kaunis Kaukoo 
))Min teki pahoa orret, 

320. Kamana Uhua tyOtd, 
Jotta orsia osoitat, 
Kamanata ka{)suiteiet?] 
»Euule poika Pofajolai 
Itse Pohjolan isfintñl 
Tukela tora tuvassa, 
Seikat akkojen seassa, 
Tuvan nuen tnrmelemn 
Lattiat verin panemme: 
ESykflmme ulos pihalie, 

330. Ulos pelloUe torahan, 
Tanterelle tappelohon, 
Pihalla veret paremmat 
Kaunihimmat karianoUa 
Luontevaisemmat lomel 
Mentihin ulos ¡nbailey 
Tavattihin lehmdn talja, 
Levitettíhin píhalle, 
Senp' on pdSUd seistak 
Sanoi Ahti Saarelaine 

340. DEuulesta sa Pobjan po 
Sinunpa pitempi miekk 
Sinun kalpa kauheampi 
EhkS tuon on tarvinnel 
Ennenkun ero tolevi, 
Tahi kaula katkeavi; 
Lske pdSltS Pohjan poik 
Iski pdálta Pohjan po 
Iski kerran, iski toisen, 
Kohta kolmasti rapasi, 

350. EipS oikein osoíta, 
Lipaise lihoakana, 
Ota ei orvas-kettaana. 
Sanoi Ahti Saarelain< 
Virkkoi kaunis Eaukon 
)>Annapas minSki koita 
Jo se on vuoroni mini 



29S 



opa Pohjolan is3nid 
losta toteUa ollut; 
iski, ei epáillyt, 
oitteli, ei tavannut. 
lia tuiski tuima rauta, 

varsin valkeata 
s'Á lieto LemmÍQkSísen, 
i loiste ioitommaksi, 
en kauloa valahti 
i on pojan Pohjoiaísen. 
Qoi kannis Kaukomieli: 
íh Pohjolan isSntñl 
)' on kaalasi katalan, 

koite ruskeana.» 
opa poika Pohjoiaísen, 
Pohjolan isünta 
e surtí silmiánsS 

kauloa omoa; 
>' on líeto Lemminkñínen 
I lyOft sílpahutti, 
miesta miekallansa, 
ihutti kalvallansa. 
ip' on kerran luímahuttí, 
i pSdn on pdfiltd olka, 
m kaulalta sivalti, 
knn naatin naurihísta, 
kka tdhkfln olesta, 
1 kaikesta kalasta; 
lyt pyOrahti pihalle, 
len kallo kartanolie, 
í nuolen noutacssa 
lia koppelo putosi. 

olkapááltá. 



Sata olí seív¿istá mSielld, 

390. Tuhat pystdss¿l pihalla, 
Saoin paita seipahissS, 
Yks' on seívás ilman pááttá; 
Tuop' on lieto Lemminkiíinen 
Ottí paán pojan pStüísen, 
Kantoi kallon kartanoita 
Senki seipahan nenahan. 
Sííta Ahtí Saarelainen, 
Tuo on kaunis Kaukomieli 
Tupahan palattuansa 

400. Sanan virkkoi, noín nimesí: 
»Tuo vetta vihainen piika, 
Kasianí pestaksení 
Yerísta pahan isannan, 
Hajyn miehen hurmehistal» 
Pohjan akka syannyksentí, 
Syannyksenti, suutuksenti, 
Lauloi míesta miekallista, 
Asefaellista urosta, 
Sata míesta míekallísta, 

410. Tuhat kalvan kantajata, 
Paan varalle Lemminkaisen, 
Kaukomielen kaulan paalle. 

Jo aika tosin tulevi, 
Paiva liitolle lipuvi, 
Toki kaypi tuskemmaksi, 
Laylemmaksí lankeavi 
Asuskella Ahtí poian, 
Lemmínkaísen leyhytella 
Noíssa Pohjolan pioíssa, 

420. Salajoukon juomingissa. 

4Ü6: 1. aikoi syáutyá, vihasiua. 



~^^^<5íí5¿>P^ 



Kabdeksaskolmatta Roño. 

I.,emminküinen pakenee kürvusU Pohjolasla, tuiee kotünjc 
telee itííUUínsa, kunne Uihtisi piiiemitíin Polgolan vcíkeii, jorú 
jnan koko jaukoUa tulevan soíaan hUnUi yksnUtisUi miesUi vasten i 
ÁíH tmhtehe hUntü Pohfolaan lühtemüsUinscl, ehdottdee ensm 
toistaki vaaraUista pnhpaikkaa ja neuvoo mmein láfUenMri 
nwrtfi takaisdle saarelle, jossa mgiis isiinscí ermen suurina sot 
olí rmükossa eleUyt 16S-S9Í. 



Jo ny( Ahti Saarelaínen, 
li8t^ iieM> Lenuninkdinen 
Pisi^ikson on piileinilhdny 
Paiiuukst> |u)koneiuahan 
IHuu^sIJI Pol\jolusia, 
S^iu^iUita Sarán Uüosla. 

LHk^i iMiskuua luvasia, 
Savuiia luhaüe saa|>i 
hikohon |>4i)u\ja iaua> 
l(k l^liojaasa iniloim1hlUi« 

Níin |uhalU> luUuausa 
KalHoloikso, k«1i^ntoleikse> 
K(Hi ouüsid oritta» 
Nilo oí ouMstd oroa, 
N<1ki paaou pollón píliissil, 
i^gupohkon pioularoUa. 

Mikrts nouvoksi lulevi, 
Mikil nouvon aiitajaksi, 
Kttoi pilil pahoin mcnisi, 
VHKTukka lurluin lulisi, 
IIÍYU» híouo laukcaisi 



NdillS Pohjolan pihoilts 
Jo kiimu kylSstá kuuli 
Tomu toisista taloista, 
Yálkytys kylán váliltá, 
SiknSn isku ikkonoilta 
Tuossa lieto Lemmin 
Tuon on Ahti Saarelai 
Taytji toisiksi ruveta, 

30. Piti muiksi muutellaita 
Kokkona ylos kohosi, 
Tahtoi nousta taivahall 
Páivá poltti poskipáitá 
Kuuhut kulmia valaisi. 
SiinS lieto Lemminki 
Ukkoa rukoelevi: 
dOí Ukko hyvá Jumal< 
Mies on tarkka taivab 
Jyniy-pilvien pitaja, 

40. Hattarojen hallilsia! 
Laaipa uluinen lima, 
Luoppa pilvi pikkaraü 



W7 



suojassd menism, 
i koitteleisin 

ehtoísen emoni, 
«ralta-vanhempani I» 
3á lekuttelevi, 
kerran jdlkehens¿i, 
harmoan havukan; 
Imát paloi tulena, 
»ojan Pohjolaisen, 

entisen isdnnSin. 
i harmoa havukka: 
Ahti veikkoseni, 
tko muinaista sotoa, 
ídtñ tappeloa?» 
i Ahti Saarelainen, 
i kaunís Kaukomieli: 
ücani, lintusenil 
Site kohin kotia, 
tuonne tultuasi 
3án Pohjolahan: 
I on kokko kourin saa^a, 
otu kynsin syüá.i^)) 
ohta kotihin joutui 
í ehtoiseii' emonsa 

surkeaa-nSióll¿(, 
QeM synkeallá. 
> vastahau tulevi 
íssansa kujoa, 
ertd astuessa; 
ti emo kysyá: 
leni nuorempani, 
ni vakavampani! 
et pahoilla mielin 
lasta tuilessasi, 
sarkoin vaarrettuna 
1 Pohjolan pioissa? 
Q sarkoin vaarrettuna, 
úñ'Á paremman sarkan, 

ttuna; váárytetiyná. 



Taattosi soasta saaman, 
Tavoittaman tappeiosta.y> 

Sanoi lieto LemminkSíínen: 
dOí emoni kantajani! 
Ken mun sarkoin vaarteleisi, 
Itse vaartaisin isdnnSt, 
Yaartaisin sata urosta, 
Tuhat miestSi tunnustaisin.^ 
Sanoi diti Lemminkáisen: 

90. »Mit' olet pahoilla mielin, ' 
Oletko voitettu orihin, 
Herjattu hevoisen varsoin? 
Jos olet voitettu orihin, 
Ostaos orí parempi 
Ison saamilla eloilla, 
Yanhenunan varustamillal» 

Sanoi lieto Lemminkñinen: 
»0i emoni kantajani I 
Ken mun herjáisi hevoisin, 

100. Eli varsoin voitteleisi, 
Itse herjaisin isdnnfit, 
Voittaisin orón ajajat, 
Miehet vankat varsoinensa, 
Urohot orihinensa.x) 

Sanoi ¿ííti LemminkSisen : 
»Mit' olet pahoilla mielin, 
Kuta synkein syflmmin 
Pohjolasta tultuasi, 
Oletko naisin naurettuna, 

110. Eli piioin pilkattuna? 

Jos olet naisin naurettuna, 
Eli piioin pilkattuna, 
Toiset toíste pilkatahan, 
Naiset vasta nauretahan.» 

Sanoi heto Lemminkdinen: 
^>0i emoni kantajani! 
Ken mun naisin naurattaisi, 
Eli piioin pilkkoaisi, 
Itse nauraisin isSlnn^t, 

120. Kaikki piiat pilkkoaisin. 



Nauraisin satakí naisia, 
Tuhat muuta morsiania.» 

Sanoi ütí Lemminkdísen: 
»Mi sinulla poikueni? 
On sulle satunen saanut 
Pohjolassa kdyessflsi, 
Yainko liioin syOtyási, 
SyOtyñsi, juotuasi 
Olet disiUá sioiUa 

ISO.Náhnyt outoja unía?» 

Silloín lieto LemminkSincn 
Sai Uiossa sanoneheksi: 
»Akat noita arvelkohot 
Oisia unen ndkoja! 
Muistan yOlliset uneni, 
Sen paremmin pSivalliset; 
Oi emoni, vanha vaimol 
Sddlí sdkkibin evdstd, 
Pane jauhoi paluinahan, 

140. Saols|t,riepuhun sovita, 
Pois tuU pojalle Idhtd, 
Matka maasta otUiminen, 
Tásta kullasta koísta, 
Kaunihista kartanosta; 
Míehet miekkoja biovat, 
Kárestdvát keiliáita.» 
Emo ennátti kysyfi, 
Vaivan ndhnyt vaaitella: 
»Miksi miekkoja hiovat, 

150. Kárestavfit keihaitá?» 

Yirkkoi lieto Lemmínkdinen, 
Sanoi kaunis Eaukomieli: 
«Siksí miekkoja híovat, 
Kárestñvát keihaita, 
Mun poloisen pSdn varalle, 
Vasten kauloa katalau; 
Tuli tyO, tapahtui seikka, 
Noilla Pohjolan pihoilla: 
Tapoin pojan Pohjolaisen, 

160.1tsen Pobjolan isfinnán, 



Nousi Pobjola sotaban, 
Takaturma tappolobon 
Vasten vaívaista minua 
Yksináisen ympürille.» 
Emo tuon sanoiksi y 
Lausui vanbin iapselleí 
dJo sanoin minfi sinulk 
Jo vainen varoittelinki, 
Yhñ kielted kñkesia 

170. Ldhtemástfl Pobjolaban; 
Mahoit olla oikeassa, 
Elefl emon tuvilla, 
Ornan vanbemman van 
Kantajasi kartanossa, 
Ei oisi sotoa saanut, 
Tapabtunut tappeloa.»* 
»Kunne nyt poikanip 
Kunne kannettu katala 
Lühet pillan piilentdhfiíi 

180. TyOn paban pakenental 
Ettei paa pahoiu menis 
Kaula kaunis katkeaisi, 
Tukka turbi'in tulisi, 
Hívus hieno lankeaisi?! 
Sanoi lieto LemminkS 
»En tieá sita sioa, 
Kunne painuisin pakob 
Piliojani piilemdbán; 
Oi emoni kantajani, 

190. Kunne kasket piilemdhi 
Sanoi diti Lemminkdií 
Itse lausui, noin nimesi 
))En ma tieS, kunne b 
Kunne kSsken ja keboi 
Menet radnnyksi mSellc 
Katajaksi kankaballe, 
Tubo sielláki tulevi, 
Kova onni kobtoavi: 
Usein mSkinen m¿inty 

200. Parepuiksi leikataban, 



kataja kangas 
hiksi karsitahan.D 
oset koivuksi norollé, 
ka lehtohon lepdksi, 
sielldki tulisi, 
onni kohti saisi: 

noroinen koivu 
uiksi pilkotahan, 

lepikka-lehto 
aban halmeheksí.»* 
aet marjaksi m^íeile, 
kaksi kankahalle, 

maiUe mansikoiksi, 
¿oiksi muille raaille, 
siellSki talisí, 
onni kohtoaisi: 
sivat nuoret neiet, 
¡nnat riipisiy¿it.» 
tiet hauiksi merehen, 
i silajokehen, 
sielldki iulisi, 
loppu loukahtaísi: 
Quorí, noentolaínen, 
verkkonsa vesille, 
(i nuotalla vetáisi, 
it saisi verkoliansa.» 
net metsSMn sueksi, 
maille kontioksi, 
siellSki tulisi, 
onni kohtoaisi: 
nuorí, noen nakdinen, 
tfiisi keihá'ausa 
itaksensa sutoset, 
Q karhut kaataksensa.» 
»in lieto Lemmink^iineu 
i virkkoi, noin nimesi: 
tieán ilkeímmat, 
i arvoan pahimmat, 

angaskataja. 



Kossli surma $uin pitíüsi, 

240. KovA loppu loukdhtaisi;. 
Oí emo elüUdjáni^ . .'■ 
Maammo maion ^aiitojani! : 
Kunne kdsket piilQináh£||i|' 
Eunne kSsket ja kehoHal? 
Aivan on surma suun e'essS, 
Paha páiva parran pMU^^ 
Yksi paivd míehen páftt^ 
Tuskin t^lyteheu sitdnd.» 
Siiloin ¿íiti Leminínkdisen 

250. Itse virkki, noin nimesi: 
))Sanon ma hyvánki paikan, 
Ani armaban nimitdn, 
MissS piillá pillomuksen, 
Paeta paban alaisen; 
Miiistan maata píkkuruisen, 
TíeSn paikkoa palasen, 
SytJmatíJinta, lyOmátointá, 
Miekan mieben küymdttfinta; 
Sie vanno valat ikuiset, 

260. Yaiebettomat vakaiset, 

Kaunna kymmenná kesSnS 
£i solía káyükscsi 
Hopeankana balulla, 
Tabi kullan tarpehella.» 

Sanoi lieto Lemmink^lineu: 
))yannon míe valat vakaiset, 
En kesSln¿[ ensimmáisná, 
Tok* en viela toisnakana 
Saa'a suurihin sotibín, 

270. Noibin miekan melskebisin; 
VieF on haavat bartioissa, 
Syvát reifit ryntSlbiss¿i 
Entisistákin íloista, 
Mennehistá melskebistá 
Suurilla sotamdilld, 
Miesten tappotanlerilla.» 



272: 3. rínnassa. 



27 



«• 



Silloin Aiti Lcmmink^lisen 
Sanan virkkoi, noin nimcsí: 
»Otapa isosi pursi, 
280. LShe tuonne piilcm^hSln 
Ylitse meren yheksiin, 
Meri puolen kymmenctlü, 
Saarehen selSllisehen, 
Luotohon mereliisehcn; 
Siell' ennen isosi piíli, 



Sekfi püli, jotta s£ifl)i 
Suurína sotakesinS, 
Yainovuosina kovina, 
Hyvfi oli siell£[ ollaksensa, 
290. Armas aikaellaksensa; 
Síelld piile vuosi, toineD, 
KSíy kotihin koimannella, 
Tutuüle ison tuville, 
Yanhempasi valkamoille!» 



^"'^bG^íDíP^ 



su 



Ybdeksaskolmatta Runo. 

Lemininkainen lUlUee meren poikki purjclitimaan ja tulee onnelli- 
saarelle 4 — 7í. Elelee saarella liika rohkeasíi tyUüiien ja nmun 
ytíen kanssay josta nUehet suntuksissansa pUUtUívUt surmata küncn 
-3190. Lemmnkitínen Itíhtee kerküímiseen pakoon ja jdMit saaren> 
impieii etíd itsetisd mureksi mruksi 291 — 403¡. MereM sdrkee 
m/rsky Leinmtnküism laivan, hiin itse pilüsee limalla maalle, saa 
m veneen ja laskee siM kotirannoüle 403 — 432. Nükee entíset 
nsa poUekJm ja koko paikan autioksi, josta alkaa itkeü ja vo/i- 
, varsinki kun pelkü'M jo liitimUki surmatuksi 455 — 514. AiU 
enkin éttíi ja asmi midella paikalla korven sisUssU, josta Lemmin'- 
len suureksi iloksensa loyUiii hdnen 515 — 546. ÁiU kertoo, miten 
joUm viüá oli tiilhUjapannut tuvat tuhaksi; LemminktUnen lupdaa 
te, víeto parenunat tuvat tehdü, kuin myiiski kostaa Pohjolmi vai- 
üansa, ja kertoo tíiliUensÜ hamkasta elíímasUlnsU piiloaikana saarella 
1-^02. 



Lemminkfiinen lieto poika, 
Use kaunis Eaukoiineli 
Saapi sftkkihin evdstá, 
Kesflvoila vakkahansa, 
Vuoeksensa voita syOá, 
Toiseksi sian lihoa; 
SiitS lAksi pülemahán, 
Seká láksi, joUa joutui, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
dUo Iflhenki, jo pakencn 

Koko kolmeksi kesdksi, 

Vütíseksi vuotoseksí, 



Hcitan maat matojen syOd, 
Lehot ilvesien levátd, 
Pellot peuran piehtaroia, 
Ahot hanhien asua.» 

«Hyvasti, hyvá emoni! 
Kun iulevi Pohjan kansa, 
Pimentolan pitka joukko 
20. Pa¿itSni kyselemáhán, 
Sanopa samonneheksi, 
Minun taálUi mcnneheksi 
Saman kaskcn kaattaani, 
Joka jo on leikattunaln 



Slt 



VeUisi venon vesille, 
Laski laivan lainehille 
TerSksisIltS teloilta, 
Yaskisilta valkamoilta, 
Veti puuhun purjehia, 

30. Vaattehia varpapuuhun; 
Itse istuvi perühán, 
Laaittihe laskemahau 
Kokan koivuisen nojahan, 
Melan vartevan varaban. 

Sanan virkkoi, noin nimesi, 
Itse lausui ja pakisi: 
))Puhu tuuli purjehescn, 
Ahava aja alusta, 
Anna juosta paisen parren, 

40. Menna mántyisen venehen 
Saarelle sánattomalie, 
Niemelle nimettümülle!» 
Tuuli tuuitti venoista, 
Meren tyrsky tyónnyttelí 
Sel vía seldn vesiá, 
Ulapoiia aukeita; 
Tuuitteli kuüta kaksi, 
Kuun on kohta kolmannenki. 
Tuossa istui niemen neiet 

SO.Rannalla meren sínisen, 
Katselevat, kaánteleiviit, 
Silniát pain sínistá merta, 
Kenpa vuolti veljeñns^, 
Toivai taattonsa tulevan, 
Sep^ vasta varsin vuotti, 
Joka vuotti sulhoansa. 

Kaukoa nakyvi Kauko, 
Kaukon laiva loltompata, 
On kuin pieni pilven lonka 

60. Veen ja taivahan valillá. 
Niemen neiet arvelevat, 
Saaren impyet sanovat: 



30: 2. mastoon. 



»Mipd tuo merellS out 
Kupa kumma lainehiUi 
Eun ollet omainen lai^ 
Saaren pursi purjeniel 
Niin kohin kotia kSdm 
Vasten saaren valkami 
Saisimme sanomat kui 

70. Viestit mailta vierahilu 
Raubassako ranta-kans 
Vainko vainossa elávSI 
Tuuli purjetta ponov 
Aalto laivoa ajeli, 
Pían lieto Lemminkdin 
Luotti purreu luotoseli 
Laski laivan saaren p2 
Saaren niemyen nenSb 
Sanoí tuonne saatuai 

80. Tutkaeli tultuansa: 
»Onko saarella sioa, 
Maata saaren manterell 
Vetea venettü maalie, 
Purtta kuivalle kumota 
Saaren impyet sanov 
Niemen neiet vastoava 
»Onpa saarella sioa, 
Maata saaren manterel 
Vetea venettá maalle^ 

90. Purtta kuivalle kumota 
TMiV on valkamat va 
Rannat tüynnSnsá telo 
Jos saisit snoin venebi 
Tulisit tubansin pursin 
SiitS lieto LemminkS 
Vealti venehon maalle. 
Purron puisille teloille 
Itse tuon sanoiksi virl 
»Onko saarella tüoa, 
100. Maata saaren raanterd 
Pulla niiehen pienckkj 
Paeta vab¿i-v¿lkisen 



ais 



ista sota-jymyístá, ■ 
1 miekan melskehisUl?» 
iren impyet sanovat, 
en neiet vastoavat: 
a saarella tíloa, 
I saaren manterella 
miehen pienekkáisen, 
\ Y&hft^irdkisen: 
mefll' on linnat tdáUfi, 
)i kartanot asua, 
ia»i sa^an urosta, 
i tubannen iniesta.o> 
Á tildo Lemminkátnen 
a virkki, noín nimesí: 

saarella tiloa, 

1 saaren manterella, 
kolkka koivikkoa, 

uninen muuta maata 
n kaski kaatakséni, 
i hunhta raatakseui?» 
iren impyet sanovat, 
len neiet vaátoavat: 
de saarella tíloa, 
1 saaren manterella 
selkñsi síoa, 
I karpion aloa 
1 JLaski kaataksesi, 
. hunhta raataksesi: 
m maat saroin jaettu, 
t pirstoin mittaeltn, - 
lista arpa lyOty, 
lista kerdjñt kdyty.D 
U[oi Ueto Lemminkdinen, 
i kaunis Raukomieli: 

saarella sioa, 

i saaren manterella 

1 laolut laulellani, 
i virret vieretellá, 

ret (?); julkiset; komeat. 



S'anat sunssani sulavat, 
Ikenilltoi iUívat?» 

Saaren impyet sanovat^ 
Niemen neiet vastoavat: 
«Onpa saarella sioa, 
Maata saaren manterella 
Sinun iaulut iaulellasi, i 
Hyvát virret. vieretella, •» 
Lehot leikki iy5<lksesi, 

150. Tanner tanhuellaksesí.» 

Siitd lieto Lemminkainen 
Jopa loihe laulamahan, 
Lauloi pihlajat píhoille, 
Tammet keskí-tanhuille, 
Tammelle tasaiset oksat, 
Joka oksallen omenan, 
Oraenalle kultapyOrün, ' 
Kultapyórálle kaküsen: 
Kun kaki kukahtelevi, 

160. Kulta suasta kuohahtavi, 
Vaski leuoilta valuvi, - 
Hopea hohahtelevi » 

Kultaiselle kuimahalle, 
Hopeiselle muelle. * 

Violfi lauloi Lemminkainen, 
Viela lauloi ja saneli, 
Lauloi biekat helmildíksi^ 
Kivet kaikki kiiltáviksi^ 
Puut kaikki puneriavík$i)^ 

170. Kukat kullan karvaisiksi. '? V 
Siita lauloi Lemminkainen, 
Lauloi kaivón kartanolle,^ 
Kultakannen kaivon pfialle, 
Kultakapan kannén paalle^ 
Josta veikot vetta jnovat, 
Siskot silmia pesevat. 

Lauloi lammit tantereHe, 
Lampihin siniset sorsint, 
Kulmat kulta, paa hopea, 

180. Kaikki varpahat vasesta; • 'V: 



214 



Imehtivüt immet saaren, 
Niemen neiet kummeksivat 
Lemminkdisen laulantoa, 
Urohon osoantoa. 

Yirkkoí lieto Lemniinküinen, 
Sanoi kaunis Kaukoinielí: 
y^Laulaisín hyvSnki virren, 
Kaunihinki kaikuttaisin, 
Kun oisin katoksen alia, 

190.Pddssá pitkán pintapdydn; 
Kun ei tSiytyne tupoa, 
Lainattane lattiata, 
Jo puran sanat saloUe, 
Kaa'an yirret viiakkohon.)» 
Saaren impyet sanovat, 
Niemen neiet arvelevat: 
»0n meilld tupía tulla, 
Kalhot kartanot asua, 
Vieál virtesi vilusta, 

200. »Sanat saa^a ulkoisesta.)> 

Siitíi lieto Lemminkáinen 
Ileti tuliua tupahan 
Lauloi tuopit tuonnempata 
Pashán pitkan pintapóy^in, 
Tuopit tflytehen olutta, 
Kannut kaunihit simoa, 
Vait varpe-laitehille, 
Eupit kukkura-kuYulJe; 
Olipa olutta tuopit, 

210. Mettá kannut kannettuna, 
Voita pantuna varaJle, 
Ja siihen sian lihoa 
Syóá lieto Lemminkíiisen, 
Kaukomielen mieiitelld. 

Eovin on korea Kauko, 
Eipá syómáhéin rupea 
Veitsettá hopea-pfíáttá, 
Kuraksetta kultaisetta. 
Sai veitsen hopea-paisen, 

220. Lauloi kultaisen kuraksen, 



Sütá syOpi kyliiksens^ 
Joi olutta onneksensa. 
Siitd lieto Lemminkl 
Kdveli kylid myOten 
Saaren impien ilossa, 
Kassapflien kauneussa 
Kunnepñin on pAñtá I 
Siind suuta suihkatahí 
Kunne kdttdnsd ojentí 

230. Siind kdttd kápsfttdhdi 
Eávi Oillá mtsimdssd 
Pimeillá pilkkoisüla; 
Ei ollut sM kyleJl, 
Kuss' ei kymmenen ts 
Eík' ollut sita taloa, 
Russ' ei kymmenen t; 
Eíkapá sita tytdrtd, 
Ei sitd emosen lasta, 
Kunk' ei viereben vei 

240. ESísivartta vaivutellot 
Tuhat tunsi morsiaii 
Sa'an leskiá lepási, 
Kaht' ei ollut kymmei 
Kolmea koko sa'assa 
Plíkoa pitamdttíintd, 
Leskeá lepa¿ünatóintá 
Nlinpñ lieto Lemmii 
Eled nutustelevi 
Koko kolmisen keseá 

250. Saaren suurissa kylis 
Ihastutti saaren immc 
Kaikki lesketki lepytt 
JSi yksi lepyttSmdttd, 
Yksi vanha impi ruk 
Se on pSSssá pitkfin 
KymmenennessSi kylS 
Jo oli matka mieles 
Ldhteá omiUe maille, 
Tuli vanha impi rukl 

260. Itse noin sanoiksi vii 



»5 



rukka, miesi kaunis, 
muistane minua, 
tááitá mennessSsi 
purtesi kivehen.» 
allut kukotta nousta, 
lapsetta karata, 
oapyen iiohon, 
raukan naurantahan. 
láiv^S muutamana, 
loniahana 
ton noustaksensa, 
kuuta, kukkoaki. 
ennen liittoansa, 
ehto-aikoansa, 
ohta kulkemahan, 
yaeltamahan 
mpyea ilohon, 
raukan naurantahan. 
yksin k£[yessSnsá', 
sansa kylitse 
niemen pitkSin pSahdn, 
nentehen kyláhán, 
lyt sM taloa, 
i kolmea kotoa, 
lyt sitd kotoa, 
i kolmea urosta, 
lyt sita urosta, 
niekkoa hionut, 
ata tahkaeliut 
aralle Lemmínkáisen. 
1 lieto Lemminkainen 
yirkkoi, noin nimesi: 
üvyinen p¿íivd nousí, 
aurinko kohosi 
)jan poloisen püdlle, 
kaulani katalan! 
ix> yhen urohon 
insa suojelevi, 



Vaipoissansa varjeleví, 
300. Kaavuissansa kaitselévi 
PdfiUe saaessa'Satojen, 
Tuhansien tunkiessaN 

Jüi neiet syliñmfittS, 
Syütyt háloaraatia, 
Jo vieri veneteloiBe, 
Luoksi purtensa poloinen: 
Purs' on poltettu poroksi, 
Kypeniksi kyyátelty. 

Jo tuñsi tuhon tulevan,* 
310. HdtdpdivSn pdSlle saavan; 
Alkoí veis tea venettá, . 
Uutta purtta puubaella. 

Puita puuttui purren soppa, 
Lautoja venon tekiS; 
Saapi puuta pikkuruísen, 
Lautoa ani vdhSisen, 
Yiisi ySrttíndn murua, 
Kuusi tainnan taittumoa. 

SüíSl veistSvi venosen, 
320..üuen purren puuhoavi; 
Teki tieoUa venettd, 
Tietoisilla tehtahílla, 
Iski kerran, Idksi laita, 
Iski toisen, syntyi toinen, 
Iski kerran kolmannenki, 
Siitá sai koko venenen. 

Jo tydntí venon vesille, 
Laski laivan lainehiile, 
Sanan virkki, noin nimesi, 
330. Itse lausui ja pakisi: 
))KupIiksi veno vesille, 
Lurapehiksi lainehiile! 
Kokko kolme sulkoasi, 
Kokko kolme, kaame kaksi 
Varaksi vdhSln venchen, 
Pahan purren parraspuuksil» 



k-^ikaansa. 



331: 1. rakoiksi; vesikelloiksi. 



316 



Astaíksen aluksehensa, 
Vier^hti venon perjihdn, 
AUa.pdin, paboiila mielin, 

340.Kaiketi kattelia kyp&rín, 
Kuu ei Baanut OkA olla, 
Eika pñivifi eleim 
Saaren impien iloissa, 
KassapSien karkeloissa. 

Virkkoi lieto Lemminkfiinen, 
Sanoi kaunis Kaukomielí: 
3>Pois tuM pojalle ldht(5, 
Matkaiosa majoilta nSütfi, 
NáisU impien iloista, 

350. Kaunokaisten karkeloista; 
Vaan toki láhetty&ii, 
Minun tUdM mentydni 
Eipd impyet üoinne, 
KassapSdt ei kalketelle 
Ndiilá tuhmiUa tuvilla, 
Kataloilla : kartanoiUa.)} 

Jopa itki saaren immet, 
Niemen nelet vaikeroitsi: . 
»Mit¿i láksit LemininkSitíen, 

3G0. Urkenit urosten suiho, 

Láksitkt) piikojen pyhyytlá, 
Yainko vaimojen váhyyttái?» 

Virkkoi lieto Lemminkfiinen, 
Sanoi kaunis Kaukomieli: 
))Láhe en. piikojen pyliyyttii, 
Enka vaimojen vñhyyttá: 
Saisin jos sataki naista^- - 
Tuhat piikoa piellá; 
Sita láksin Lemniinkdinen, 

370. Urkenin ürosten sulho, 
Kun tuli kova ikavá, 
Iküva omia maita, 
Ornan maani mansikoita, 
Ornan vaaran vaapukoita, 



360: 1. menit pois; erosit. 



Ornan niemen neitc 
Ornan kartanoh kai 

Síiifi lieto Lemmi] 
Laski iai'VBnsa ulooo 
Tuli tuuli, tuon pul 
380. Tuli aaRo, luon aje 
SelSlle meren sinisi 
Ulapalle aukealle; 
Jdivdt raukat rannil 
Vienoiset vesikÍYell< 
Saaren immet itken 
KuHaiset kujertamal 

Sini itki saaren ii 
Niemen neiet voike 
Kunnes purjepim a 
390. Rautahankki baimec 
Ei he itke purjepui 
Rautahankkia haloa, 
Itki purjepuuu alais 
Hankkinooran haitif 

Itse itki Lemmink 
Sini itki ja sureksi, 
Kunnes saaren maa 
Saaren harjut haim< 
Ei hc'in itke saaren 
400. Saaren harjuja halo 
Itki saaren impyitli, 
Noita harjun banhoi 

Siita lieto Lemmii 
Laskevi sinistá mer 
Laski p/iivdn, laski 
P¿iiv¿ill¿ipa kolmanni 
Nousi tuuli tuulema 
liman ranta riehkun 
Suuri tuuli luotehin 
410. Kova tuuli koillistut 
Otti laian, otU toise 
Vikelti koko venehc 

390: 1. rautarenkaallinen. 
412: 1. váánsi kiimoon. 



ni 



Uelo Lemmiiikainea 
be k&Mn veteh^n, 
sormin soutamahan, 
i meloamahan. 
losa yOn ja p^ívdn, 
D melaituaDisa 
viven pikkupuisen, 

lAi^gan l)i|Dtoh08sa, 
raaaksi muuttelihe,. 
ksi paneUelihe. 
(i niemelle talohon, 
emdnnán leipomassa, 
et (aputtamassa: 
I ehtoinen emtotS, 
. nfilk&ii nfikisity 

arvoaisit, 

Q aittafaaa memsit, 
ina QltitiupAhap, 
luoppisen oluita, 

ftiaa lihoa, 
anisit paistumahan, 
sisit Yoita p^ñlle 
miehen uupuneb^n, 
oinehen urohon; 

n uiQíit yOt ja pííivfit 
aavan aalioloitia, 

.auli lurvanani, 
aallot armonani,;» 

pa ehtoinen emdnUl 

úttahan máelle, 

YMUk aittasesta, 

in sian lihoa, 

ttfieví paisUimahaa 

midbea oilkdbíseQ, 
taopilla olutta 

uinehen urohon; 

süid uuen purren, 

1 valiDihia ven^heq 

md; viipaleeo. 



Mennll miehen muille maUle, 
Kulkea . kotiperille. 

Siitá Ueto LemmipkAínen, 
PSlflStyá kotiperílle, 
Tunsi maat on, tppsi rannafi, 
Sekd saaret, jotta salmet,, 
Tunsi v^nbat valkamansa, 
E»tí3(3t elpsiansa; 
Máe^ tuusí mñntyíueusd, 

460r Kummut kaikki ku^^iue^sa, 
Ei tutine tuyan aloa, 
Seiumi $eisonta-sioa; 
Jo tuossa tuvan sialla 
Nuori tuomikko tohisi, 
Mánnikk(} tupamüelld, 
Katsgikko kaivotiell^. 

Yirkkoi lieto I^emmink¿íinen, 
Sanoi kaunís Kaukomieli: 
i^Tuoss' ou lehtQ, joss4 lükuin^ 

470t Kivet tuossa, jpii)a Ipikuin, 
Tuossa nurmet pukjcepoiíaat, 
Pieniarehet iHehtaroii|iat> 
Miká vei tutut tupauí, 
Kuka kaunihit katoks9t? 
Tupa on poltettu poroksi, 
Tuuli tphkat koFJannunna.» 

Loibis sütá itkemñhán, 
Itki píUvIia, itki toisen; 
Ei hSn itkenyt tupoa, 

480, Eiká aittoa halannu», 
Itki tuttua tuvassa, 
Aitallista armastausOf 

J^inaun leutdvíin nákevi, 
Kokkoi-linnun liitel^vSn, 
Sai tuolta kysel^m^hSn: 
»0i sie kokkQ liptuseni, 
Etkd saattaisi sanoa, 
Miss' on entinen emoni, 
Missá kaunís kantajani, , 

490. Ihapa imettsjdni?» 

28 



Ei kokko miUlnfi malstft, 
EikA tunne tuhma lintu, 
Kokko tíesi knollefaek^i, 
Ja kaarne kaonnebeksi, - 
Miekalla menetetyksi, 
Tapeiuksi tapparalta. 

Virkkoi líelo Lemmmkfiíncn, 
Sanoi kaunis Kaukomieli: 
»Oboh kaunis kantajani, * 

500. Diana imetujtfnil 

Jo olet kuoUut kantajani, 
Mennyt ehtoinen emoni^ 
Liba muliaksi lubonnutf 
Kuuset pAdlle kasyanefaet, 
Katajaiset kanlapfiihiÍÉ^, -^ 
Pajut sormien nenfíbdo.» - 
»KoBtohon ihindki koitó, 
Kostoksi kovaoBaínen 
Mittaeiin miekkoani, 

510. Kannoin kaunista asetta - 
Noilla Pobjolan piboilla, 
Pimeniolan pieniarílla 
Surmaksi ornan sukuni, 
Kateheksi kantajani.» 

Katseleikse, kfifinteleiks^ 
Nfiki jAlkea hitasen,' •: 
Ruohossa rutístnnutt»y' ' 
Kanervassa katkennutia;- 
Ldksi tietd tíetümilbSn, 

520. Ojclvoista oppitnahan; 
Tiehyt metsAbAn velávi,^^ 
Ojelvoinen oUelevi. 

Vieri siilft virstan, toisen, 
Pakoni palasen manta 
Salón SYnkinimfín sis^lbfin, 
Korven kolkan kaiualobon; 
Nákevi salaison saunan, 
PiUopírlin pikkaraisen 



£20: 1. sucres; oikeata. 



Kahen •kalKon lomi 

530. Kolmen kuusen ki 
Siellfl ebtoisen em 
Tuon on valta-van 
Siiná líeto Lemm 
Ihastui iki hyvAksi 
Sanovi «sanaUa tuo! 
Lausai tuoüa lauM 
»Ohob dití armahai 
Oi emo eldttSjdnil 
VieP olet emo eloí 

540. Yanb^mpani valve) 
Kun jo ixxtím knó] 
Kafl^eti kaonneheks 
MiekaSa meneteiyk 
KeibA'¿iM kéksityfc 
Itkin pois ibanat s: 
Kasvon kannifaiti k 
Sanoi ditr Lemmi 
»V¡er olenr toki ele 
Yaikkapa piti paetj 

550. PlsiditSni piiloisalle 
Tdnne synkkdhSn 
Korven kolkon kaii 
Snori Pobjola soto; 
Taka-joukko tappe! 
Vasten vaivaista si 
Ja kohti kováosaist 
Polttí huonebet poi 
Kaikki kaatoi kartd 
Sanoi lieto Lemin 

560. »0i emoni kantajan 
FA16S olko miU^kái! 
MUlAkSn^, taoUakai 
Tuvat uuet tebtdne 
Pareniniat osattanei 
Pobjola soittanebe, 
Lemmon kansa kai 
Siita áiti Lemmin 
Itse tuon sanoiksi 



u» 



I vüvyit poikueni, 
Kaukoni elelit 
maílla vierahilla, 
uoilla ovilla, 
lá uiniettomallá, 
a sanattomalla.» 
oi licto Lemminkáinen, 
l^aunis Kaukomielí: 
olí siellü oBiEiké^ni,''* r 
liehaellakseni, 
ella punallB paisloi, . 
unalle, maat sinelle, 
le hongan oksat, 
kukat kanervan; 
li mdet símaiset, 
kananmunaiset, 
ruoti kiHvat kuuset, 
mahot peiáját, 



Alan nurkat voita lypsi, 
Seip¿ihdt valoi olutta.» 
»Hyvá oli siella oUakseni, 

590. Armas aikaeilakseni; 
Siitd oli palia clSmS, 
Siita outo ollakseni, 
Pelkásivát piikojansa, 
Luulivat lutüksiansa, 

^', r Hoiltf ^hnon kellukoita, 
Paholaisen pallukoita 
Pahasü piteleváni, 
Yllmádrín óitsivani: 
Mina piilÍQ piikasia, 

GOO.Varoin vaimon tyttáriá, 
Kuin snsi sikoja piili, 
^ Havukat kylSn kanoja.» 



598; 2. dula eisiskeleváni. 



"->^^<i?^5t>P^ 



tso 



Roioiekpineoes Riro. 

Lemmnkitínéh láJUee entisen sótabveHnsa, Tieftín, kántía Pí 
sotífnaan 4 — 4^% Pohjolan emUntd laitUm kovmt pakkasen vi 
joka jíUUM heicUin taivbma mereen, ja olm^ vdhiüln kylmtínyt ü 
t)án wrootkin, ellei Lemminkitínen olisi saanut htíntU tehokkaUla < 
ja manauksiUa luopumaan 423 — 346. Lemminkitínen to/oerineim 
jiUUa myóten rannaUe, kiertM kaman mrkeamá Ulassa karpiat 
f}{rtnein ptUísee kotítíúñlldrtíla 347^500. 



Ahti poika^ aiho polka) 
Lietd poika Lemminkáiiieii 
Aamulla ani Varahili, 
Aívan aika huomenessá 
Astuihen alusmajoílle^ 
L^iksi laivavalkamoille. 

Siiná itki puinen pursi, 
Hanka rauta haikeroitsi: 
«Mi minusta laatímásta, 
lOiKufjastA kuvoamasta: 
£i Ahti sotid soua 
Kuuntiá kymitiennfi kesdná 
Hopeankana halülla^ 
Kuliankana tat'pehella.» 

Se Dn lietD LemminkáÍDeti 
fóki purtta Vanttühulla, 
Kirjasuulla kintahalla, 
lisD tuon sáíioiksi virkki: 
ȣ1S huoii hongan pinta, 



Zl 3; aiVah; varsiíi. 



2O1 Varpe^laitainen valita, 
Vield Baat sotía kAyfi, 
Tappeloita talitistella; 
Lienet táynná soutajia 
Pdiváti huomenen per&< 
AstUVi emonsa luoksi, 
It^e tüOü sanoiksi viitk 
í)^i hyt itkene emoni, 
Yalíttatie Vanhempani, 
Jos metlétl johon kuhun 

30. SuoHme isota-tttoille; 
Judlitüi jüoni míeleheni, 
Tuumá aiVohOb oiáasí 
Kaatáksetil Pdhjan kans 
Kostoákseni katalat.)> 
Eiiid esiellá kíikesí, 
Yaroitteli vainib vanha: 
ȣ110s itienktf poikaseni 
Noihin Pohjolah -sotihinl 
SieM surmasi tuleví, 

40* Kuolemdái kohtoávi«» 



kfl 



huoli Lemmiilkiiincn, 
icUi menndk^ensS, 
Lsens3 lupasi^ 
virkkoi, nóin nimcsi: 
saisin miehen tofséii: 
iiehen, jotta 'miéfkán 
soan avuksi, 
ircivaHe iisdksi?)» 
a Tiera tieossani^ 
kuulemaisissaní, 
lanen miehen toisenj 
iiehen, jotta mlekan 
soan avuksi, 
iroiyalle 'lisdksí.i) 
ívi kylitse tuoñnej 
Tierañ kartanohoti- 
sfaine saataansa, 
eli tultaansai 
eni, tiettyseni} 
eni, ainoisetiil 
infuistat muinaiátnmmd} 

eldm&támMe, 
inieil kahen kñViminc 
1 sotátiloiiia; 
t sitó kyleáj 
n kymménén taloa, 
t sitft taloa^ 
5i kymtncnen Urostaj 
i sita urüstaj 
liesffi melkeSt/i, 
mme kaatatiehet, 
en kdpistanehet.)) 
>0dtyi ikkonassa 
irartta vaolemassa, 
ítan kynnyksella 

kolistamassa, 
ei ver¿ijan suussa 
a laatimassa, 



Sisáf ekset slllaní fíSbdsá " 
80i Vaippoja vátiuttam'as'sa. 

Yirkkói iso íkkünd^y 
Emo áitan kyhñykSélC»; ^ | 
Véljekset verc'íjaá • fe¿ustóí/ 
Sisarekset sillaií p^ááiá': * '*"*^ 
))Ei Tiera soíahañ* Joíftr," ' 
Tíeran 'írturá*tiri)i)elohótí/ 
Tiera (ffi téhüj^ kuülüñ katlpan, 
Iki-kanpan 'Ü^ésiyhnS, 
Vast' oñ nfiffnut háísen'iitiorcn, 
90. Ottanut omáii éitíánuAú, ^ 
Vier on náünit napj)!iinaító, 
Rihnat riuahüttamattaii^ ' 

Tiera paátyi kiukahalíd, 
Ruara ounin kofVasellitf 
Mm kenki kiükahaliá, ' ' 
Toisen pánkón pártáh^tfd, 
Verffjalla vyíJteleikstí, 
Ülkona kávyslfeW&ste; '" • 
Tempol Tiera téSKá^tíJS,"' 
iOOiti ole keihó '^tiüréti' sííürí, 
Éik<1 kefhW j)ienén ¿ícAÍ,'^ 
Keiho kesKikertaííinfeiJ: •' 
Heponeñ süialla seísoi, 
Varsa vaaptii lappeálld, ' * 
düsi ulVoi suoveroila, 
, Karhu karjui náulan tiesSi, 

Sylkytteli keihoansa, 
Sylkytteli, nyrskytteli, 
Sylen syCSksi keihásvartta 
110. Peltohon saviperahdn, 
Nurmehen nukattotnahan, 
Maahan mdttdhflttOmahSn. 

Tydnti Tiera keiha'ansíi 
Ahin keihojen keselle, 

86: 2. s. o* keihá8. 

92: 2. vaivutt amalla; vásyttámátta. 
104: 2. kiikkui. 
105: 3. varren ja tcrán liiltopaíkasih. ' 



Sek^ Idksí, jotta joutui 
Ahílle soan avuksi. 

Siitd Ahti Saarelainon 
Lykk^si venon vesillo, 
Kqni kyyn kulon aiaisen, 

120. Eli; kddrmehen elflvdn, 
LSl^si luoen luotehesen 
TuoUe:'Ppl\]plan merelle. 

Silloin Pobjolan emñniA 
Pakkas^ páhan Idhetli 
TuoUe Pobjolan merelle, . 
Ulapalle aukealle, 
Itse tuon sanoiksi.virkki^ 
Sekfl k9ski) jotta lausui: 
«Pakko polka pienokainco, 

130. Orna kauais kasvattini! 

Ldhe tuonne, kiume kdsken, 
Kunne kdsken ja kehoitaB, 
Kylmd veitikán venonen, 
Pursi lietQ.Lemminkdisen 
Selválle m^reñ selñlle, 
Ulapalle aukcallel 
Kylmd itseki isQntS, 
Jdd'4 veiiikkA vesille, 
Jott' ei p&áse pfiivinánsS^, 

140.SelviA sina ikdnd, 

Kun en piHAsne pSástíimdhdn, 
Kerinne kehiUámdhSn!» 

Pakkanen pahan sukuinen, 
Ja polka pahan tapainen 
Lfiksi merta kylmdmdhfln, 
Aaltoja asettamahan ; 
Jopa tuonne mennessdnsS, 
Maata matkaellessansa 
Puut parí lehett^mélksi, 

150. Heindt helpehcttOm^iksi. 
Sittc sinne saatuansa 
Meren Pohjan partahalle. 



143—316. Pakkaseu luku. 



ÁílreUümán ñyrflhdUe 
Ileti ydnü ensimmai^ni 
Lahet kylnú) lammit k 
Meren rannat rapsuttei 
Vier ei merta kylmfln) 
Aaltoja asettanunna; 
Pieni on péiponen s^ 

160. Vñstñrfikki lainehiUa, 
Senki on kynnet kyloii 
Pdá pieni palelematta. 
Ásken tuosta toisna ; 
Jopa suureksi sukeutoi 
Heittihe hAvyttdmñksi, 
Eovin kasvoi kauheakfl 
Kylmi silloia tAyen kyl 
Yaki pakkaseu paleli, 
Kylmi jaata kyynfisvan 

170. Satoi lunta sauysmvarr 
Kylmi veitákfin venehei 
Ahin laivan lainehille. 
Aikoi kylmeá Ahinki, 
J¿i¿iteá jalón orohon; 
Jopa kynsid kyseli, 
Anoi alta varpahia; 
Siitá suuttui LemminU 
Siitñ suuttui ja pahasU 
Tmiki Pakkasen tulehe 

180. Tytfnti rauta-rauniohon 
Kásin Pakkasen pitel 
Kovan ilman kouristeli 
Sanoví sanalla tuoUa, 
Laasui tuolla lausehelk 
»Pakkanen, Puhurin p< 
Talven polka kyyelmOi 
£lá kylmá kynsiáni, 
Vaai varpahuisiani, 
Eláká koske korviani, 

190.£l¿i pdátSni palele!» 
»Kyir on sulla, kylm* 
Paljoki palelemísta 



ihmiden ihoUa, • 


230.Utapella mtiomalla^ : 


i tooman ruumihitla; 




Pohjaísiuuli tuuitteli, - 


a soHa, kylmA maita, 




Vilu ilma viihyUeli 


(1 kylmifl kiviH, 




Pahoilla pajuporoilla, 


3 yesipajqa, 




HereiUfl l^tehüU.» 


haavan pahkuroita, 




»Sai poika pahan tapaincny - -. 


m kttoria kolota, 




Tuli turmion alainen, 


[ú« nfiykkdele, 




Ei ollut nimeá vielá - 


bmisen ihoa, 




PojaUa epflptfOBA; 


3ja kavon tekemfin!» 




Pantihín nimi pahalle, 


n et tupsta kyllin saane, 


24C 


1. Pantíhinpa Pakkasekai.» '^ 


ft moita kummempia, 




«Siitfl aiollla ajeli, ' 


S kuQima kivid, 




Risukoissa ripsimeü^ 


oita paateroHa, 




Kes«t heUid heltehiMfl> 


dsia kaUtoita, 




Suurímmilla auon seliUt, 


at^rdksisid, 




Talvet mdíski mflnnikoissá, 


JiMmk koskea kovoa, 




Pelmusi petajikoissl^^ *' 


ata flkefitfi, 




Kolkkaelí koivikoissa, 


lukaen kulkun snuta, 




Lepikttissfi leyhkáell, 


imía kauheatal» 




Kylmi puita ja pehojdj 


LO nyl sanon sukusi^ 


250. TasoiUéli tantería, 


ittelen kunniasi? 




Puri puut iefaéttOm&si, 


pi sinun sukusi, 




Kanervat kukitlomaksi^ ( 


kaiken kasvaniasi: 




Pilvat hoügista piristiy 


man pajuílla syntyí, 




Laski laalut mtotylOisUI.» 


ihna koivikolla 




»Joko nyt suüreksí sukosit^' . 


las koan perAssfí, 


■ 


Ylenit ylen ehoksi, 


itolan pirlin pddssá 




Aioit kylmeA minua, 


nnasta isosta, 




Kohotella korvianl, 


la ^attomasta.» 




Alta jalkoja anelia, 


kaB-Pakkasen imeUi, 


260. Pdaltfi kynsíá kyselU?» 


ü ttman kostuiteli, 




ȣtp' on kylmAne minoa, 


oU maammo maiotóinna, 




£t pahoin paleflekana: - 


len utaretoinna?» 




Tulen tungen sukkahani, 


yhyt Pakkasen imotti, 




KekSlehet kenkfihtoí, 


meltí, kfifirme syOtti 






illA nendttdmillS, 








230 


2. uduttomaUa; nesteettdm&llá. 




232: 


3. levolteli. 


in nsvan. 


238: 


2. kehOttomalla. 


ottamasta. 


253: 


1. kuoren palaset. 



m 



Hienol Uilel hrlw^iUni, 
Paoun alie paulojeoi, 
Pakkjseft paMemaUAf 

tTuMine ua síouq manoaq 
2TU.PülÍJMi páka h g n perciban; 
Sille sÍBMe lulUiasi, 
KiOihBÍ U\tydsi 
i:\liiiJl Ullibi lulello, 
lliilei uunin lieioscUe, 
KiM naisen taikÜMhan» 
P^a iMÍlo^on povehen, 
rurthím ttuheu limito^ 
Yal^MilMii lir\ois«Hi TarsaU 
•lÜ ska saUI loleUe, 
Í8UNÍHI UMnae sinun iiuinoan 
Uüeu UíIm sekahan, 
LettMiM» - sikuUts 

AsiaHu aUiB»afteUe 

Fmiuni ina^lla iigiisli, 
V^iQiuurtjiUA \aikeiisli.» 
«^ Melle luol^kana, 

VMi^ muiK^laii luuunkin paikan, 

\kh^ m^ su\eu siahau> 
kK^^NSí l«:tUlai k«4ftbíu, 

<UMU \uklsú. uoin uhuesi: 



Bina ílmoisna íkflnfi, 
Kttuna kuJlau valkeanají 

bJos mun kuulet kyim 
Toíste tübmin lükkuvaks 
NUn tunge tuiisiahan, 
310, Vaivuitele vaU^enhaD, 
Sep¿ia kiilien aekahao, 
Alie ahjon UmaFisen, . 
Tabi vie suvehen suoni, 
Kieleni kesdn kolihin^ 
Etten pdíise pfiivindni, 
Selviá sinA ikOafil» 

Siitá lieto L^nunmkfiifte 
Jflttí laivau jadteheseD, 
Botapurren puutoksehen^ 
330, Itse eellehen meoevi; 
Tíera tuossa toisna toim 
Vddntí veilikOn jAlessa. 

Tallasi tasaista jáfitíl, 
Silefltá siuotteli; 
Astui pflivlin, tuosta tote 
Pdivfiolipd kolniantena 
Jo Diíkyvi.Níílkrínieiiii, 
Kylií kurja kuumottavL 

Asftui alie níemen linn» 
330. Sanan virkkoí , noin núae 
»Onko linnassa lihoa, 
Ja kaiaista kartaoossa 
Urohílle uupuneíllt^ . 
Miehílle vasiiiohilltíí* 
OUut ei liimassa lihoat 
El kalaista kartanos^sa, 

Virkkoi lieto I^^mminU 
Snnoi kauni9 Kaukainieii: 
))Tuli polta tuhma lim^^ 
340rVesi viekdhQu mokomanl» 
Itse eistyvl etemmd, 
YIós korpehen kohosi 
MatkoiUe majattomille, 
Tcille tietámáttómille. 



I lieto LemminkS&ien, 
m kaunis Kaukomieli 
i kiveltS villat, 
i karvat kalliolta, 
kleli sukkasiksi, 
iteli kintahiksi 

suurihin sioibin, 
isen paielemihin. 
si tietd tietdmdhdn, 
Dista oppimahan; 
t metsShSn vet^vi, 
>iiien ottelevi. 
±oi lieto Lemminkdinen, 

kaunis Kaukomieli: 
I Tíera veikkosenil 
t jou'nimme johonki| 
ú pfliváksi kululle, 

rannallen iáksi.» 

a tuon sanoiksi virkki, 

insui, noin nimesi: 

ihonpa koito raukat, 

lion kovaosaiset 

le suurehen sotaban, 

hfin Pohjolahan 

hengen hejitteheksiy 
ae iki menoksi 

paikoilla pahoilla, 

tietdmdtttfmilld.)) 
me tuQta tunnekana, 

tonne, emme tied, 
ie vetdvi meiát, 
jooni juohattavi 
nahan korven pAdhSn, 
nahan kankahalie, 
ien kotisioille, 
ien vainioiUe.» 
i& korpit siirtelevüt, 
, liiat kanteievat, 
^ lintuset lihoa, 
et varia verta, 



Korpit noukan kostuketta 
MeiSin raukan raaoistamme, 
Luumme luovat raunioUe, 
Kantavat kivikarille.» 
»Ei tieñ emo poloinen, 

390. Eika kantaja katala, 
Missá liikkuvi lihansa, 
Vierevi orna verensfl, 
Onko suuressa soassa, 
Tasap&dssd tappelossa, 
Yaiko suurella seláUd, 
Lakehilla lainehilla, 
Yai kdypi kdpymdked, 
Yaelsi varvikko-saloa.» 
t¡Ei emo mitüná tied 

400. Poloisesta poiastansa, 
Emo tíesi kuolleheksi, 
Kantaja kaonnéheksi; 
Noinpa itkevi emoni, ; 
Yalittavi vanbempani: 
»»Tuoll' on poikani poloisen, 
TuoUa vaivaisen varani 
Tuonen toukojen pano^sa, 
Kalman maien karhinnassa; 
Saapi nyt minun pojalta, 

410. Minun laiton lapseltani, 
Saapi jonset jouten olla, 
Jalot kaaret kuivaella, 
Lintuset hyvín lihota, 
Pyyt lehossa pyrhistelld, 
KoQtiot kovin elellñ, 
Peurat pellón piehtaroia.»v 

Yirkkoi lieto Lemminkfüuen, 
Sanoi kaunis Kaukomieli: 
»Niin on nün, emo poloinen, 

420. Niinpá kantaja katalal 
Kasvatit kanoja parven, 
Koko joukon joutsenia, 



385: 3. kastetta. 



29 



Tuli tuoli, niin hajotti, 
Tuli Lempo, niin levitti, 
Yhet sinne, toiset tdnne, 
Jonne kunne kolmannetki.)!> 

«Kyllá muistan muinaisenki, 
Arvoan ajan paremman, 
Kun kulimme kukkasina, 

430.Marjoma omilla maílla; 
Moni katsoi muotohomme, 
Vartehemme valkotteli, . 
Ei kun nyt tfita nykyS, 
Talla inhalla ialla: 
Yks' bn tuuli tuttujamme, 
Paiva ennen nahtyjamme, 
Sentí pilvet peittelevat, 
Satehet salaéíevat.» 
«Vaan en huoli hublimahan, 

440. Suurésti snreksimahan, 
Jos immet hyvin elaisi, 
Eassapaiset kalkettaisi, 
Naiset kaikki naurusuulla, 
Mesimielin morsiamet, 
Ikavissa itkematta, 
Huolihin haviámátta.» 

»Vier ei meita noiat .noiu, 
Noiat noiu, nae nakiat 
Náille teille kuolevaksi, 

450. Matkoille masenevaksi, 
Nuorena nukahtavaksi, 
Verevana vierevaksi.» 

»Minka noiat noitunevat, 
Kunka nahnevdt nakiat, 
Kotihinsa koitukohon, 
Majahansa maatukohon; 
Noitukohot itsiánsá, 
Laulakohot lapsiansa, 
Sukuansa surmatkohot, 

460. Heimoansa herjatkohot!» 
))Ei ennen minun isoni, 

447—480. Varaussanat. 



Eika valta-vanhemp 
Nouatellut noian mi 
LahjoiteUut Lappalai 
Noin sanoi minun i 
Noin sanon mina it 
Varjele vakainen lu 
Kaitse kaunoinen I 
Auta armo-kouralla 

470. Vakevalla vallallasi 
Miesten mieli-juohte 
Akkojen ajatuksista 
Pakinoista partasuic 
Pakinoist' on parra' 
Ole ainaísna apuna 
Yakaisena vartiaña, 
Ettei poika pois tu 
Emon tuoma erkan 
Luojan luomalta lai 

480. Jumalan sukeamalta 
Süta lieto Lemroii 
Itse kaunis Eaukon 
Laati huolista hevoi 
Hurehista mustat ri 
Paitset paivista pali 
Satolat sala-v¡hoist€ 
Hyppasi hyvan sela 
Hyvan laukin lautai 
Ajoa ramutteíevi 

490. Tieran tuttavan kei 
Ajoi rannat raskute 
Hiekka-rannat hersl 
Luoksi ehtoisen era 
TykíJ valta-vanhem] 
Siihen Kaukoni k; 
Virrestani viikommi 
Tieran tielle toimitt 
Kotihinsa kulkemah 
Itse virren vierahyi 

500. Panen toiselle tolall 



473: 1. puheista; sanoisla. 



S27 



YbdesneUatU Runo. 

10 tioslaa sodan veljeünsd KaÍ€h)od vasten, kaataa Kaier- 
\ensa, ettei jM kan yksi raskas vcumonpuoli koko su'tísta 
wn viepi kanssansa, ja sille syntyy Untamolassa poika 
— 82. Kullervo jo kiUkyessU miettii kostoa UntamoUe, ja 
kee monella tavalla surmata Mntd; ei saa henked pois 
Suuremmaksi kasvetíuansa turmelee KuUervo kaikki iyonsü 
(mkissansa myopi hünen llmameüe orjaksi 203 — 574. 



tti emo kanoja, 
joukon joutsenia, 
ialle asetti, 
si joelle saattoi; 
lÜLO, niin kohotti, 
iikka, DÜQ hajotti, 
tu, niin sirottí, 
aütoi Earjaiahan, 
vei Wendjdn maalle, 
aecn kotihiñ heitti. 

vei Wenáehelle, 
SYoi kaupanmiesi, 
Lantoi Karjalahan, 

Kalervo kasvoi; 
a kotihin heitti, 
si Untamoinen 
iviksi pahoiksi, 
Qieii-murtehiksi. 
loinen verkot iaski 
n kalavetehen; 
ínen verkot katsoi, 



Kalat konttihin kokosi; 
Untamo utala mies! 
Sepd suuttui ja vihastui, 
Teki soan sormistansa, 
Kdmmenpáistdnsá kerajdt, 
Toran nosti totkusilta, 
Artin ahven-maimasilta. 

Torelivat, tappelivat, 
SOiEikd voita toinen toista; 
Minkñ toistansa tokasi, 
Sen sai itee vastahansa* 

Jopa tuosta toisen kerran, 
Kahen, kolmen pdivfln pfldstA* 
Kalervoinen kauran kylvi 
Untamon tuvan ta^aksi. 

Untamolan uljas nuhi 
S5i Kalervon kaura-kylvün; 



23: 2. uhkea; rípsas. 

27: 3. kalan ráásyistá. 

28: 1. riidan; 2. kutu-ahvenista. 



Kalcrvoiscn kartsd koira 
40. Repí uuhen Untamolta. 

ÜDtamo uhittelevi 
KalervoUe veljellensá, 
Surmata su'un Kalervon, 
Lyüá sauret, lyOá pienet, 
Koko kaisan koUaheila, 
Tuvat polttoa poroksi. 

Laittoi miehet míekka yyOUe, 
Urohot ase kdtehen, 
Pojat pienet piikki vydUe, 
50. Kaunot kassara olalle; 
Ldksi suurehen sotaban 
Vasten veljea otnoa; 

Kalervoisen kaunis minjíi 
Istui ikkunan IdheliSl, 
Eatsoi ulos ikkunasta, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))Onko tuo savu sakea, 
Vai onpi pimeá püvi 
Noien peltojen períild, 
60. Kujan uuen ulkopaassáL?» 

Eí ollut ume umakka, 
Eíkfipd savu sakea, 
Ne ol¡ Untamon urohot, 
Tulla suorívat sotaban. 

Tuli Untamon urobot, 
Saivat miehet míekka vytfllfi, 
Kaatoivat Kalervon joukon, 
Su'un suuren surmasivat, 
Talón polttivat poroksi, 
70. Tasoittivat tantereksi. 

JAi yksi Kalervon impi 
Eera vatsan vaivaloisen, 
Sonpfí Untamon urohot 
VeivUt kanssansa kotihin 



30: 2. ftkoft; vihaiiicn. 
50: 2. vosakirvos. 
61: 3. 8Uinu: nsva. 



Pirtin pienen pyyhkid 
Lattiau lakaisiaksi. 

Oli áikoa yfiháisen, 
Sjutyi pieni poikalap 
Emollen osattomalle; 
SO.Miksi tuo nimitetáhfin 
Emo kutsui Kullervol 
Untamo sotijaloksi. 

Pantíhinpa poika pi 
Orpo lapsi laitettihin 
Tuutubun tutajamahai 
KStkyehen liekkumah 

Liekkui lapsi kfitky 
Lapsi liekkui, tukka 
Liekkui páivdn, liekk 
90. Jopa kobta kolmantei 
Kim tuo poika podsLa 
Potkaisihe, ponnistihc 
Katkaisi kapalovyOnsi 
Pddsi pmñe peittehei 
Sárki liekun lehmuks 
Kaikki riepunsa revit 

Nahtihin hyvá tulev 
Keksittihin kelpoavan 
Untamola vuottelevi 
100. Tátá tftstá kasvavaksj 
Mieltyvdksi, miestyvSl 
Oikein urostuvaksi, 
Saavaksi sataisen oiji 
Tuhantisen turpuvaks 

Kasvoi kuuta kaksi 
Jopa kuuna kolmante 
Poika polven korkeui 
Alkoi itse arvaella: 
»Kunpa saisin suuren; 
110. Vahvistuisin varreltan 
Kostaisin isoni kohlut 
Maksaisin emoni mahi 

111: 3. lyómát. 
112: 3. s. o. veret. 



a ktnilla Untamomen, 
ion sanoíksi virkki: 

saa sukuni surma^ 
kasvaví Kalervo.» 
ot ajattelevat, 
Laikki arvelevat, 

poika pantanehe, 

sorma saaitanehe. 
ahanpa puoUkkohon, 
dt&hSin tynnyríhiii, 
ielOián vetehen, 
ahan lainehesen. 
hAnpá katsomahaD 

kolmen yOn perdstS, 
n hukkunut vetehen, 
; poika puolikkohon. 
6 hukkanut vetehen, 
i poika puolikkohon, 
»li pSdsnyt puolikosta, 
iltojen seldssfl, 
^askineD kíiessd, 
silkkinen periUssíl, 

meren kaloja, 
tifi mittoavi: 
I meressd vettál, 
I kaksi kauhallista, 
oikein mitata, 
»lmatta tulisi. 
DO ajattelevi4 
poika pantanehe, 
luo tufaoUanehe, 
Muma saatanehe?» 

oijansa kerStá 
. kovia puita, 

sata-havuja, 
ík tervaksia 
»ojan polUimcksi, 
on kaoUimeksi. 
íhin, keráeltihin 

kovia puita, 



Honkia saU-havuja, 
Tiettflviá tervaksia, 
Tuoliia tuhat reked, 
Sata syltd saarnipuita; 
Tuii puihin toiskattihin 
Roviohon roiskattihin, 
Siihen poika paiskattihin, 

160.KeskeUe talen palavan* 

Paloi pdivdn, tuoéta tóisen, 
Paloi pfiivfin kolmannenki, 
Kdytihin katsastamahan: 
Poik' oli porossa polvin, 
Kypenissd kyyndsvarsin^ 
Hiilikoukkunen kdessá, 
MiUá ttdta kiihottavi, 
HiiliS kokoelevi 
Katomatta karvankana, 

170.Katnsen kdhertymdtt^ 
Untamo fiitteieikse: 
x>Mihin poika pantanehe, 
Kunne tuo tuhottanehe, 
Surma tuoUe saatanehe?» 
Poika paiihun hirtetdháa, 
Tainmehen ripustetahan. 

Kului yOta kaksi, kolme, 
Saman verran páividki, 
Untamo ajattelevi: 

180. »Aik' on káyd katsomahan, 
Joko Kullervo katosi, 
Kuoli poika hirsipuubunjft . . 

Laittoi orjan katsemahan, 
Orja toi saman takaisin: 
»Ei ole EoUervo kaonnvt, 
Kuoliut poika hirsipuuhiin; 
Poika pauta kirjoittavi, 
Pieni pükkonen kdessd, 
Eoko puu kuvia tdynnA, 

190. TSynnft tammi kirjoitusta, 

171: 2. lausui vihassa. 
188: 2. puikko. 



Siind miehei, süDü mi6kat, 
Süná keihá'at sÍTulla.» 

Mitas autti Untamoisen 
Taon pojan katalan kanssa; 
Kuinka surmat suoritteli, 
Kuinka kuolemat sukesi, 
Poika ei puutu surman suuhun, 
Eiká kuole kuitenkana. 

Piti vürneinkí vSsya 
200. Suorimasta surmiánsa^ 
Kasvatelia Kuilervoiüen, 
Orja poikana omana. 

Sanoi Untamo sanansa, 
Itse YÍrkki, noín nimcsi: 
»Kun d&net kaunihisti, 
Aína siivolla asunet, 
Saat oUs^ talossá tdssá, 
Orjan toitá toimitella, 
Palkka pánnahan jalesUi, 
210. Ansíosta arvatahan, 
Vyühyt vydllesi korea, 
Tahi korvalle kolahus.i» 

Kun oli Kullervo kohonnut, 
Saanut vartta vaaksan verran, 
Tuopa tytílle tyónnetdhán, 
KaaoUe rákennetahan 
Lapsen píeaen katsontahan, 
Sormipíenen souantahan: 
»Katso lasta kaunihistí, 
220. Sydtá lasta, syd itseki, 
üievut virrassa viruta, 
Pese piénet vaattehuisetl» 

Katsoi lasta pdivdn, kaksi, 
£áen katkoí, silmdn kaivoi, 
Siita kohta kolmannelia 
Lapsen tauiila tápatti, 
Ríevut viskoi virran vieá, 
Kñtkyen tulella poltti. 



216: 1. tyólle; tyónteolle. 



- Untamo ajatteleTÍ: • 

230. »£i iámfl tShSn sopiva 
Lapsen pienen kalsonti 
Sormipíenen sonantaha 
En tíeá, kuhnn panisin 
EuUe tyOUe tyünteleisin 
Panenko kasken kaa'aii 
Pañi kasken kaa'antaha 
EuUervo Kalervon po: 
Tuossa tuon sanoiksi v 
»Ásken lienen mies mil 

240. Kun saan kirvehen ktt 
PaJljo katsoa parempi, 
Entistdni armahampi, 
Lienen mies viien vero 
.Uros kuuen kummallini 
Meni seppolan p^aha 
Sanan virkkoi, noin ni 
»0i on seppo veikkose 
Taos mulle tapparainei 
Tao kirves miestá my£ 

250. Rauta raatajan mukaha 
LSihen kasken kaa'anta] 
Solkikoivun sorrantaha 
Seppá tarpehen tako' 
Kirvehen kerittelevi; 
Saip' on kirves miesUl 
Rauta raatajan mukaha 
Kullervo Kalervon p( 
Hioi siitá kirvehensd, 
Páivfin kirvesiá hiovi, 

260. Ulan vartta valmistavi 
Suoríhe kasken ajobo 
Korkealle korpi-maalle, 
Parahaseñ parsikkohon, 
UirveShán hirsikktthOn. 
Iski punta kirveheUS, 
Tempasi tasaterállá; 

252: 1. solkikoivu: suora, sileá ki 
263: 2. tukkimetsááiL 



tkl 



a hyvfitki hirret, 
puólella menevi. 
n kaatoi viisi puuta, 

kaheksan puüta, 
ion sanoiksi virkki, 
isui, noin nimesi: 
3 tuota raatakohon,' 
irret kaatakohonb 
hutti kanuon páfthSn, 
ihuta heiahutti, 
ttí, viuahattí, . .' 

virkkoi, noin nimersí: 
laski kaatukahan, 
solki sortukahan, 
íSni kuulunevi, 
lerrevi vihellysl» 
>hün vesa venykd, 
n koretko korsi 
moisna ikdnd, 

kullan vaikeana 
isa Kalervon poian, 
«sa oivan miehen!» 
lisiko maa oraban, 
iko nuori laiho, 
£orsí korteuisí, 
rarsi varteuisi, 
fn tereñ tehkü, 
pSdtd valmistakol» 
moinen mies utala 
nota katsomahan 
I Kalervon poian, 
a uuen orjan: 
(ki kaselle tunnu, 
ksi nuoren miehen. 
mo ajattelevi: 
mñ tahdn sopiva: 
i hirsikOn pilasi, 
'. parsikon parahan; 
lá, kuhun panisin, 
tyóUe tydnteleisin, 



Panenko ajtójen panohbn?» 
Pañi aítojen panohon. 

Kulicnrvo Kalervon polka 
310. Jopa áitoa paneviy 

Kohastansa kokkahpngat 
Aiaksiksi asettetevi, » 

Kokonansa korpikuusét '» 
Seipdhiksi pistelevi, ' 
Veti vitsakset lujaban ' - 
Pisimmistd piblajista, 
Pañi alan umpfnaisen, ' 
VerajfittOmSA kybSsi, 
Síitá tuon saboiksi virkki; 
320. Itse laasui, noin nimesi:. 
»Ku ei lintuna kobonne, 
Kaben siiven siuoteUe, 
ElkdbOn ylitse pSSlskO 
Aiasta Kalervon poian I» 

Untamo osaelevi 
Tulla tuota katsomaban 
Aitoa Kalervon poian, 
Sota-orjan sortamoa. 

NSki aian aukottoman, 
330. Raottoman, reiStt($mán, 

Jok' oli pantu maa-emüstü, 
YlOs pilvibin osattu. 

Sanan vírkkoi, noin nimesi: 
»Ei tíim^ tdbSn sopiva: 
Pañi aian aukottoman, 
VerajSttOmSn kybSsi, 
Tuon on nosti taiyoseben, 
Ylds pilvibin kobotti, 
En tuesta ylitse pSdse, 
340. EnkS reiñstS sisóle ; 
En tied, mibin panisin, 
Kulle tyOlle tyünteleisin, 
Panenko puimaban rukibit?» 
Pañi puimaban rukibit. 



343: 2. tappamaaiu 



Kallervo Kalervon poika 
Jo oli puímassa rukihit: 
Pui rukihit ruumeniksi, 
Olet kaunaksi kaoUi. 

Tulipa isántñ tuohon, 
350.Kdvi itse katsomahan 
Puintoa ELalervon poian, 
Kullervoisen^^kolkintoa : 
Rukihit on rnumenina, 
Olet kaunoina kahisi. 

Untamo ditteleikse: 
»Ei ole tdstfl raatajasta, 
Kulle tytflle tyüntdncnki, 
Tydnsá tuhmin turmelevi; 
Joko víen Wendehcllc, 



360.Tahi kaupín Karjalahao 
Ilmariselle sepoUe, 
Sepon paljan paínajaksi?t 
MOi siitá Kalervon poiai 
Pañi kaupan Karjalahan 
Ilmariselle sepoDe, 
Takojaile taitavalle. 

Minpá seppo tuesta ant 
Áidn seppo tuosta antoi: 
Kaksi kattila-rania, 

370. Kolme koukun puoliskoa, 
Viisi viikate-kulua, 
Euusi kuokan kuolioa 
Miehesta mitáttOmflstfl, 
Orjasta epUpSOstQ. 



~-^^^<3^^t>P^ 



8SS 



Kabdesneljatfó Runo. 

nisen emUnta panee KuUervon paimeneen ja Idpoo ilkaisiUama 
íeUe evOskakkaun 4 — 5% EmUntü laskee karjan ta/oaUisten 
; otson Ivkujm lukemisdla laitumeUe 33 — 548. 



lervo Kalervon poika, 
ukka Sidn poika, 
$ keltaínen korea, 
8n kauto kaunokainen 
)hta sepon koissa 
i tyOiá iltaiselia 
r¿M iltaiseksi, 
indita aamuiseksi: 
; UIssd nimettdkOhüQ, 
tyólle pantakohon, 

lyOUe tyOntymínen, 
le rakentumineul» 
•po Umarín emántá 
a tuossa arvelevi, 

tyüUe uusi orja, 
le rahan-alainen; 
orjan paimeneksi, 
Q suuren kaitsiaksi. 
pa ilkoiuen ementa, 
i akka irvihammas 
i ieivSn paimenelie, 
1 paksun paistclevi, 
n alie, velmán páiaile; 
lie kiven kutovi. 

L^lljiíon : loikiüincn. 



Kakun voiti voi-heralla, 
Kuoren rasvaila rakeuti, 
Paní orjalle osaksi, 
Palaseksi paimenelie; 
Itse orjoa opastí, 

30. Sanan virkkoi| noin nimesi: 
«Ellds WA enn^n syüktf 
Karjan mentyS mets^eU 

SiiUl Ilmarin emtotft 
Laittoi karjan laitumeUe, 
Sanovi sanalla tuolla, 
Lausui tuolla lausehella; 
DLasken lehmñni lehoUe, - 
Maion antajat abolle, 
Hata-sarvet haavikoile, 

40. Kourusarvet koivikoUe; 
Tyünnán kuuta ottamahan, 
Talia tavottamahan 
Ahomailta aukeilta, 
Leveiltá lehtomailta, 
Korkeilta koivikoilta, 
Mataloílta haavikoiita, 



25: 2. voiteli. 
37—542. Karjan liikii. 
39: 1. haja-sarvet. 
41: 2. rasvaa; talia. 



30 



su 



Kuitaisilta kuusikoilta, 
llopüisilla saioílta.» 
oKatso kaunoinen Jumala, 

50. Varjeie vakainon luoja, 
Varjele vahinpiou tielUí,^ 
Kaitsc kaikísta pahoisUi, 
Kllci tuskihiii tulisi, 
llapeihiii hauímentyisil» 

»Kuin kalsoit katollisessa, 
Alia varjon vartioitsit, 
Niin katso katotloiiiassa, . 
VaalL varliattoinassa, 
Jotta karja kaimisluísi, 

GO. Eist>¡si omannan vilja 

llyvan-suovan mieltft myüten, 
Pahan-suovan pailsi inieltal» 
))Kun líe kurjat ptainionciii, 
Ylcn kainut karjapiíat, 
Paju pannos painiencksi, 
Loppñ lehman katsójaksi, 
Pililaja j)¡loliílks¡, 
Tuomi tuojaksí kotihin 
Eniíinnaisen ctsiiniKU'i, 

70. Muun Vc'ien murchiimattal» 
»Kun ei paju paimenUine, 
Pihlaja liyvin pielle, 
Leppd oi lehmid ajane, 
Tuoini ei kotihiu tuone, 
Niin pane parempiasi, 
Tyüniicl luonnon iyuaríd 
Minun viljan viitsiáksi, 
Katsojaksi karjan kaiken! 
Fuljo on piikoja sinulla, 

^J. Saoin k¿«skyn kuulioila. 
Elájia ilinan alia, 
Luonnoltaria hyvia.o 

iSuvelar valió vaimo, 
EtelaUir luonnon eukko. 



íiry: i. hulho; Loida. 



Hongatar hyvfi cmíintS, 
Katajaiar kaunis noiti, 
Pililajatar piika pieni, 
Tuomctar tyUír Tapien, 
Mielíkki mctsdn minia, 
90. Tellervo Tapion neilil 
Kalso^ote karjoani, 
Vi¡tsi(jte viljoani 
Kesá kaikki kaunihísti, 
Lchen aika leppcasti, 
Lehen puussa liehuessa, 
Ruohon maassa roikatessa! 

))Suvelar valió vaimo, 
EtelaUir luonnon eukko, 
Hcitd hienot helmuksesi, 

100. Esíliinasi levita 

Karjalleni katteheksi, 
Pienilleni peitteheksi 
Vihoín tuulen tuuleinatta, 
Vihoin saamatta satehen!» 
))Kaitse karjani pahoista, 
Varjele vahingon teilt<1, 
Noista sóista soiluvista, 
Lahtehistd ]^ily^ist^, 
Heiluvista hettehistd, 

110. Pyoreistil pytítikoistá,. 
Ett^i tuskilün tulisi, 
II¿ipeibin hainmentyisi, 
Sorkka suohou sorkaktaisi 
Ilettehesen herk{lht¿iisi 
Ylitse Jumalan tunnin, 
Piiitse aívon autuahanU 

wTuo'os torvi tuonnemp; 
TuolUí taivahan navalta, 
Mesi-torvi taivosesta, 

120. Siuia-torvi maa-emiistlí! 
Puhu tuohon torvehesi, 
Kuniahuta kuuluhusi, 

9l>: 3. hanioesi. 
1 10: 2. s\-Ai¿itá kuopista. 



«85 



Puhu kummut kukkahaksi, 
Kangasvieret kaunihiksi, 
Ahovieret armahaksi, 
Lehtovieret leppeílksi, 
Saovieret subksi meeksi, 
Hetevieret vierteheksi!» 
«SiiUl syOtá karjoani, 

O.Raavahiani ravitse, 
SyGUele metisin sytfmin, 
JaoUele metisin juominl 
SyOta kullaista kuloa, 
Hopeistd heindn pflátd 
Heraisista hettehistd, 
UikkyvisUt Idhtehistd, 
Koskilta kohiscvilta, 
Jokiloilta juokseviita, 
Kaltaisilta kannahiita) 

M-Hopeisilta ahoilta!i> 

«Kaivo kultainen kuvoa 
Kahen puolen karjan maata, 
Josta karja vettd joisi, 
Simoa siretteleisi 
Utaríhin ohkuvihin, 
Nisihin pakottavíhin, 
Saisi suonet soutamahan, 
Maitojoet juokscmahan, 

EU.Maitopurot purkemahan, 
Maitokosket kuohumahan, 
Pahumahan maitoputket, 
Maitohormit huoknmahan, 
Joka aika antamahan, 
Joka TQoro vuotamahan 
Yiitse vihanki suovan, 

* Paban-süovan sormiloitse, 
Maion saamatta Manalie, 
Katehesen karjan anninl» 
»Paljo on niitfi ja pahoja, 

I: 3. kukoistaviksi. 
1—228. Mailo sanat. 
h 1. jotka. 



160. Kut maion Manalio vievdt, 
Katehesen karjan annin, 
Lehmdn tuoman toisialie; 
Vc'ihü on niitS ja hyvia, 
Kut maion Manalta saavat, 
Piimánsü kyiün piolta, 
Tuorohensa toísialta.» 

ȣi ennen minun emoni 
KysjTiyt kylástA mielUI, 
Tointa toisesta talosta; 
170. Sai se maítonsa Manalta, 
Piiméínsü piteliültd, 
Tuorehensa toisialta; 
Antoi tulla tuonnempata, 
Ehtiá etempñtdki, 
Tulla maion Tuonelasta, 
Manalasta, maankin alta, 
Tulla yolla yksinansS, 
Pimedllñ piilokkali 
Kuulematta kunnottoman, 
180. Kelvottoman keksimátta, 
Vihan suovan sortamatta, 
Kotehen kaehtimatta.» 

))Noin sanoi minun emoní, 
Noin sanon mind ítseki: 
Minne viipyi Jchman vilja, 
Kunno maitoni katosi; 
Onko viety vierahaüe, 
Kytketty kylíln pihoille, 
Mieron porttojen povehen, 
190. Katchien kainalohon, 

Vai on puihin puuttununna, 
Mctsihin menehtynynníi, 
Lcvennynna lehtomaillo, 
Kaonnunna kankahille?» 

))£i maito Manalle joua, 
LchmSn vilja vierahalle, 
Mieron porttojen povehen, 
Katehien kainalohon, 
Eikü puihin puuttumahan, 



20O.Melsihin menehiymAhdn, 
Lehioihin levenemdhdn, 
KaaluEnah^iii kankahaUe; 
Maito koissa tarvítahan, 
Ajan kaiken kaivatahan, 
Koissa YttoUavi emdnid, 
Katajainen raínta kdessd.» 

•Suvetar valió vaimo, 
Etelátfir luonnon eukkol 
KSy nyt syOtd SyOtikkini, 

210. Sekd jaota Juotíkkini, 
Herustele Hermikkifi, 
Tuorustele Tuorikkia, 
Anna mailo Mairikille, 
Omenalle uuet piimdt 
HeleisU heinSn pdistií, 
Kaunihista kasiikoista, 
Mairehisla maa-emisUf, 
Metísistá mdttdhistd, 
Nurmeha mesi-nukalta, 

220. Maalta marjan vartiselta, 
Kanervan kukQltorilUí, 
Heindn belpcheit^ütá, 
Pilven piima-tyttílrüta, 
Taivahaoi navatlarilla, 
Tuoa maitoiset maruel, 
Aina uhkuvat utaret 
Lypsed lyhyen vaimon, 
Pienen piiíin pmkutellaU 
«Nouse neilonen norosta, 

230. Hienohelma heltehesUi^ 
Neiti Iftmmin Idhtehestá, 
Puhas-muotoiBCQ muastal 
Ota vettA láhtehestA, 
Jolla kastat karjoani, 
Jotta karja kaunistuisi, 
Eistyisí einclniídn vilja 
Enuen k¿iyniístd emünnán, 

206: 2. lypsiu-astia; kiulu. 
216: 2. kasto hoinistá. 



Katsomista karjapüan, 
Emünnán cpapSIdisen, 

240. Ylen kainun karjapüan.) 
»Miolikki niets/íii omil 
Lave-kaiiHiien karjan ei 
Tydnnfl pisin pükojasi, 
Paras palkkabúsiasi 
Viitsimaháii vfljoaní, 
Katsomahan karjoani 
Tfiná suurena suveoa, 
Luojan IfimminnS kesfin 
Jamalan suaiiseinanaf 

250. Antamana armolltsen!» 
•Tellervo Tapion neít 
Metsfin tyttO tyllertfinen, 
Uiupaita, hienolK'liiia, 
Ilivus-kdtoinen korea, 
Jok' olet karjan kaítsdi 
Viitsíd emUnnfin viljan 
Míeluisassa Metsolassa, 
Tarkassa Tapiolassd, 
Kaitse karja kaunihisti, 

260.Tiitsí vilja virkedstib 
«Kaitse kaunoisin kStt 
Somin sormin saorittdc 
Sui ilveksen ihoUe, 
Kampoa kalan evdUe, 
Karvalle meren kapehei 
Metsdn uuhen nntuvalle 
nian tullen, y5n pimete 
Hdmdrien hcjminotessi 
Saata karjani kotihin, 

270. Etchen hyvSn emanofin 
Hete heiluva seldlid, 
Maito-lampi lautasíUab 
DPdiván mennessSi ma 
Iltalinuun laulellessa 



I 265: 3. clavan; eláimcn. 
' 273—314. Karjan kotiin saat 
n a t. 



2S7 



virki viljalleni, 

> sarvi-juoneliení : 

tíhiiine kourusarvet, 

n antajat majallel 

sa on hyvá oUaksenne, 

imara maataksenne, 

A on kolkko kSySksenne, 

a raikutellaksenue; 

linne iidlaksenne 

loi valkean iekevfit 

Delle mesi-nukalle, 

le marjan-vartiselle.i») 

yyrikki Tapion poika, 

nítta vüan poika! 

n pisifi pítkát kuuset, 

oin lakkapdSt petdjst 

ksi likasioille^ 

aksi pahoille maille) 

«aNhin, maa-suUhin, 

kktfihin Myvihinl 

I káyd kfiyritsarven, 

usorkan sorkuteUa, 

la joka savulle 

HBna, TÍlpitOinnS, 

Q sttohon sortuinátta, 

lian lítistymdUSlIo 

im ei katja tnosia huoli, 

H ei kulkene kotíhin, 

jalar piika pieni, 

¡atar kaunis neiti, 

koa lehosta koivu, 

vitoa vüakosta, 

to piiska pihlajainen, 

jainen karjan ruoska 

Mft Tapion linnan, 

(a puolen Tuomivaaran, 

karja kartanoUe, 

lan lámmits-panolle, 

oinen; makea. 



Kotihin kotoinen karja, 
Mets¿ín karja Metsolahanl» 
i»Oisonen melsfin omena, 
MesikSmmen kSyretyinenl 
Tehkámme sulat sovínnoi, 
Rajaraubat rapsakamme 
láksemme, ilmaksemme, 

320. Polveiüsemniéy pfiivikseniinc, 
Ettet sorra sorkkasfiürtS, 
Kaa'a maion kantajata 
Táná suurena suvena, 
Luojan Idmminná kesanS.» 

»Kun sa kuulet kellon díinen, 
Tahi torven toitotoksen, 
Lydte maata máUdhSile, 
Nurmelle nukahtamahan, 
Tunge korvasi kulohoo, 

330.Pa¡na pfiási máttñh^sen, 
Tahi korpehen kokeos, 
Saaos sammal-huonehesen, 
Mene toisille mSille, 
Muíile kummuiUe kuvahu, 
Joitei kuulu karjan kello, 
EikS paimenen pakina!)» 

)í>0i80seni, ainoiseni, 
Mesikdmmen kaunoiseni! 
En sua kieilá kiertSmlisUi> 

340. Enká kMymdsUi eped, 

KiellSn kielen koskemasla, 
Suun ruman rupeamasta, 
Hampahin hajoUamasta, 
Kdmmenin kSpyámSistA.» 

»KSyds kaarten karjamaita, 
Píilten pümS-kankahia, 
Kierten keUojen remua, 
ÁdnU paimenen paeten! 
Konsa on karja kankahalhi, 

350. Sind suoile soiverraite; 



I 



31^^542. Otson varoitussanat. 



Kuu karja solahli suoUe. 
SUloiu korpeiien koLeos. 
kaijan ka\e$sá luOkeS 
«Vsiu 5ie uuli'u alaiso, 
kaiyan kayess«l alalso 
Moue 5HI' ittOked iu\oien, 
AsluoiísMitisa ahoUo 
2>4ua \i«M^ vtiakkoa, 
YüüikktM vierressunsü 

Kulo kttUaüuui kdkeius 
Uo|H^uaia k\>hk\ldi$nA, 

VoWK'ilo Mvn kolauiK 
Vicr\« vUU-kuouUiloiuu 
Kukv |H4U\as^«ku|H)iiia, 
ksiÜkO k>ttuol k;ur\oíhbu 
UauA^milMl iki^Üási^ 
JoU ci k u^u kammostuisí. 

vAiuM rauha raa\a!iülis 

K^\^ karyau kauíuhisli, 
S\»i\s^U »orkuloUa. 
IVikli »oísla« i>oikki niaísta, 
' Uaiki k\%r\ou kank.ilusUu 
Ktlol kosko koiisakana, 
RupiNi rumanakana!» 
^MiiisU luuiíiaíiieu valasi 
;^^ Tuolla Tuonolím jodia, 
K\iisi-koskoUa ko valla, 
l.uojan polNion e'css<i: 
l.U(Ki sullo annottihin 
Koiiuo keiioa kesdssíi 
Ki>\A kcllou kuuluvilla. 
liukHJtM^ Urúul-maiila, 
\aau l^i|W& siU\ suattu, 
K\ka aiáueUu lupoa 



Ruveta nimille tdíile, 

300. Híipeáhfiíi fadmmeniydji 
dJos sulle viha tulisi, 
Ilampahai halutteleisif 
Yisko YÜtahan vihasi, 
Honkíhin pahat halosí! 
Hakkoa lahoa puota, 
Kaa'a koívun pOkkelOítfi, 
Yddntele vesíhakoja,' 
Mddliki marja-m&ttáhifiii 
x>Kvin ixúeyi ruoan tarv», 

400. Sytfd mielesi tekevi, 
Syd'tfs sienid metoásUl, 
Marra muarahais-kBkoja, 
Juuria punaisen patken, 
Metsolan mesipaloja, 
liman ruoka-niohoittani, 
Minan henki-hemittUníb 

•Metsolan metinen amme 
Hapaia hifaHtelevi 
Kultaisella kunnahalla, 

410. HopeiseUa mdelld; 

Siin' on sydd syOlfihfinki, 
Juoa miehen JHolahanki, 
£ikS syOen syOmát puuto, 
Juoen juomiset vdhene.i 

dNiin teemme iki-sovinnol 
Iki-rauhat ratkoamme 
Elcclksemme ehostí, 
Resán kaiken kaunihistí, 
Maat on meillá yhtehiset, 

420. EvahSt erínomaiset» 

i>Vaan jos tahtonet tapelb 
Eleft soan tavalla, 
Tapelkamme talvikaaet, 
Lumi-ajat luskailkammel 
Suven tullen, suon sulaen, 
Latdkkdjen Idmmitessd 

411: 4. ruokahimoisen. 
412: 3. pa^jo juovan. 



tánne tulkokana 
n knllan kuuluvilleb 
sp' on tuilet náilie maille, 
net saloílie nüille, 
^ aína ammuiahan; 
ei ampujat kotona, 
deüld osaavat vaimot, 
iDüt alinomaiset, 

tiesi turmelevi, 
isi pahoin panovi, 

koske konsakaoa, 
(0 rumanakana 
) tahon Jumalan, 
e auvon autuahan.i> 

Ukko yMjumalal 
kmilet toen tulevan, 
a muiksi lehmáseni, 
ihata karjaseni, 
ai minan omani, 
oloiksi kaunoiseni, 
man maata kulkiessa, 
turan vaeltaessa.i!> 
m ma otsona olisin, 
Lflmmennd kávisin, 
aá noissa noin asuisi 

akkojen jaloissa; 
I maata muuallaki, 
oa taempanakí 
;a miehen joutilahan, 
toman viiletelld, 

halki kámmenpáSisí, 
d pohkea-lihasi, 
en salón sisüssS, 
en kuulun kainalossa.» 
ipy- on kangas kavc'ikscsi, 
la helkytellüksesi, 
»n tehty mennáksesi; 
a ranta juostaksesi 

(. kápykangas on. 



Poiíjan pitkdhSn períih^n, 
Lapin maahan laakcahan; 
SicU' on onni oUaksesí, 
Armas aikaeliaksesi, 
K¿lyá kengSttñ kesSlld, 

470. Sykysylla syylingitta 
Suurimmiila suon selillS, 
Leveilla liettehilld.i> 

x>Run et tuonne mennekanc'i, 
Etkél oikein osanne, 
Ota juoni juostaksesi, 
' Polku poimetellaksesi 
Tuonne Tuonelan saloHe, 
Tahi Kalman kankahalle! 
Siell' on suohut sorkutella, 

480. Kanervikko kaaiaelJa, 

Sieliá Kifjos, sielid Karjos, 
Siellá muita muUukoita 
Rautaisissa r^ihkehissa, ? 
Kymmenissíi kytkyissS; 
Sielld laihatki lihovat, 
Lihaviksi luutki saavati» 

))Lepy lehto, kostu korpi, 
Lempeü salo sininen, 
Anna rauha raavahille, 

490. Sorkka-saariUe sovinto 
Tíinü suurena suvena, 
Herran hellennd kesan¿í!» 
%Kuippana metsün kuningas, 
Metsün hippa halliparta, 
Korjaelo koiriasi, 
Raivaele rakkiasi! 
Pistií sieni sieramehen, 
Toischen omena-marja, 
Jott' ci henki haisahtele, 

500. Tuuhahtele karjan tuuhkul 
i Silm/it silkülc'l sítele, 

I Korvat káárí kSSrehella, 

I —————— 

¡ 472: 2. kuivancilla rannoilla 1. muilla ve- 
j sipaikoüla. 



M« 



Jott* el kmrie kuIkeTisL 
Ei lUle klwleviiS 

«ILim ei UmmH kyüiii líae, 
Bi >ieia kovin ^arone. 
KieUft pM» poikiMBi 



51^ TMttta riwaiíati rapoa» 
Kd|MÜt& kany» wiifcii 

ItttkkiM rtiimi kinni 
Ikirflwiniliii k>lk\auiu 
mil ufciii liij t i ^ ' ¿a án, 

^¥A vi lniiMüi kyWii liene. 
\ui|K^n iH4i;in nykonln 



Niin sA Vfiskesta valata, 
Jos ei vaski vahva liene 

530. Panta rauiainen rakenna 
Vaan jos rauan raikaisa< 
Vield mennehe vioílle, 
Sytfkse kultainen korenU 
Leukaluusta leokaluuhun, 
PfiHt on pfidtlele lujastí, 
Kotkoa kovasti kíinni, 
Ett' ei liiku lüat lenat^ 
Harvat hampahat lugoa^ 
Kun ei rauoin ratkottaoe 

540 TerdksillA temmottane, 
VeilsUlJi veristettftne, 
Kirvehellfi kiskottane!» 
SHtA limarín ein/IntS, 
Tuo takojan tarkka vainH 
Lehmat ISdvSstft IfiheUi, 
Laski kaijan laitounelle, 
Pañi paimenen perfihdn, 
Orjan lehmien ajohon. 



536: 1. kot^kaamiseksi sanotaan 
loydyn nanlan kSren iaivuttaoÉ 
puuhun kiinniUámistá. 



"■^^^5t)iP^ 



341 



Koloiaisneljátta Roño. 



KuUervo ptumenessa oUen ottaa iUapuolella leivUn Umkustansa, 
aa leikala ja turmelee veüsemtl pahanpUwüiseksi, joka ktíypi hüntii 
. kovemmin sydUmmelle, kan veitsi oli ainoa su'ultansa jMnyt mui- 
iah 4 — 98. Miettii kostoa emanncüle, ajaa karjan suohon, kokoaa 
mum susia ja karhuja, jotka illdla ajaa kotiin 99 — i 8 4. EmUnUi 
m¡lk mennessU refoitMn ja surmataan pedoiUa 486 — W6. 



Kullenro Kalervon poika 
Ottí konttíhin evüstá, 
Ajoi lehmdt suota myOten, 
Itse kangdsta kapusi, 
k Sanan virkki vierressSnsd, 
P lertocli k£[yessáns¿i: 
r »Voi minfi poloinen poika, 
1 Voi poika polen aiainen I 
I Jo mina johonki jou'uin, 
AJoQ^oia joutavan jdlille, 
Har9n hdnndn paimeneksi, 
Vasikkojen vaaliaksi, 
fcla snon on sotkiaksi, 
Vaan pahan mateliaksi.D 
Istoi mnahan mSttdhmie, 
Í^Saiyi paivan rintehesen, 
Smfl virkki virsissansa, 
UnloissaDsa noin lateli: 
>Paistapa Jumalan paiva, 
Berrán kehra heilitteie 
Sepon karjan kaitsialle, 
Poloiseüe paimenelle, 



Eia Ilmarin tuville, 

Emannallen ensinkana! 

Emanta hyvin elavi, 

Vehnáisia viiltelevi, 

Piirosia pistelevi, 

Voita paalle vuoiaisevi; 

Palmen parka kuívan leivan, 
30. Kuivan kuoren kurskuttavi, 

Kaurais^n kavertelevi, 

Lemettisen leikkoavi, 

Olkisen ojenteievi, 

Petajáisen peiputtavi, 

Veen lipilla luikkoavi 

Máran maitahan nenasta.» 
))Mene paiva, viere vehna, 

Aleñe Jumalan aika! 

Kule paiva kuusikolle, 
40. Viere vehna vitsikolle, 

Karkoa katajikolle, 

Lenna leppien tasaile, 

eli lalikasckaisen (kaura) 



32: 1. kauna- 
leiván. 



31 



CM 



PücIsUi paimenta kotihin 
Voivatía vuolemahan, 
Rieskoa repáisemáhan, 
Knkkaroita kaivaraahan!» 
Siiloin Ilniarin em¿inUI, 
Paiinenen pajattaessa, 
Kullervoisen kukkuessa, 

50. Jo oli vuollut voivatinsa, 
Itse rieskansa revdisnyt, 
Kakkaransa kaivaellut; 
KeitUiíiyt velisen velün, 
Kylinan kaalín KuUervolle, 
Jost' oli rakki rasvan syOnyt, 
Miisti inurkinan piUinyi, 
Merkki syünyt iníclín m¿¡¿irin, 
Hiilli haukannut halunsa. 
Lintunoa lehosta lauloi, 

60. Pioní linlu ponsahasta : 
fijo oisí aika orjan sytííS, 
iMoUoinan illasiella.» 

Kullorvo Kalorvou poika 
Kalsoi pitkAn. p/iivíin pá^ílle, 
ItHO tuon sanoiksi virkki: 
nJo nyt Oí\ aika atrioia, 
Aika ruoallo ruvcta, 
KvAhin otHiskolhl.» 
Ajoi lohinfíusA IcvoUo, 

70. Karjan n\aatii kankahalle, 
Itso istui iutítt<'ihiille, 
Vihaniuillo lurpohelle, 
Laski laukkuDsa solasUt, 
Otti leív/in laukustansa, 
Kalsclovi, kíiíiiUclovi, 
Tuesta tuon sanoiksi virkki: 
i>Moiü on kakku píialtil kaunis, 
Kuorolta kovin sile^, 
Yaan on silkkoa sisiissá, 

80. Akanoila alia kuoren.» 

45: t. Yn5)tu paii^totUia ohrnista leipáñ. 



Veti veitsensá tnpest 
Leiván leikkaellaksensi 
Yeitsi vierShii kivehen. 
Kasahutti kalliohon; 
Tera vieri veitsosesta, 
Katkesi kuraksuesta. 

KuUervo Kalervon p( 
Katselevi veitsyttSnsfi, 
Use pjldtyi itkemáhfin, 
90. Sanan virkkoi, noin ni 
i>Yks' oli veitsi veikko 
Yksi rauta rakkauUa, 
Is¿ln saamoa eloa, 
Vanhemman varustami 
Senki katkaisin kivehe 
Karahutin kalliohon, 
Leipiíhdn pahan emSn: 
Pahan vaimon paistan 

))Milld nyt maksan nai 

100. Naisen naurun, piian 
Akan ilkeSn eváhát, 
Pahan portón paistann 
Varis vaakkui varvili 
Varis vaakkui, korppi 
))0i on kurja kullansol 
Ainoa Kalervon poika! 
Mit^ olet mielellil paha 
Sy«mmellíi synkeSUá? 
Ota vitsa viiakosta, 

110. Koivu korveu notk^elm 
Aja suoUe sontareiet, 
Lehmat liejuhun levita 
Puolen suurille susille, 
Toisen korven kontioil 
))Kaikoa suet kokoho 
Karhut kaikki katrahas 
Suet pista Pienikiksi, 

113: 1. s. o. piioliksi. 

116: 3. lanmann; yhteen joiikko< 



£4S 



Karhut KyyUiksi kyhSisc, 
Aja karjana kotihin, 
O.KirjaYana kartanoUe! 
Silla maksat naisen naurun, 
Pahan vaimon parjaukset.» 
Kullervo Kaiervon poika 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
(Malta, malta Uiien huoral 
Jos ideen isoni veistd, 
Vield itkenet itseki, 
liket lypsy-lehmiási.)» 
Otti YÍtsan viiakosta, 
O.Katajaisen karj^ ruoskan, 
Sorti suohon lehmílkdrjaD, 
HSrSt murtohon murenti, 
Puoliksi susien syOSl, 
Paolen korven kontioillQ; 
Suet lausui lehmdsiksi, 
Kariiut karjaksi rakenti, 
Minkft pisti Pienikiksi, 
Kunka Kyytaksi kyhfíisi. 
Lonkui páivá lounahasen, 
i|D.Kiertyi keski-illoillensa, 
Knlki kuusikon tasalle, 
ü Lenti lehmdslypsykselle; 
Too pahainen paimen raiska, 
KoUervo Kaiervon poika 
Ajoi kontiot kotihin, 
Snsi-karjan kartanolle, 
[ Vielá neuYoi karhujansa, 
j Snsillensa suin puheli: 
L »Repflise emSnnSn reisi, 
piPare puoli pohkeata, 
[ Kan talevi katsomahan, 
I Lyykistaikse lypai|mfih¿in!» 
' Teki luikun lehmñn luista, 
H&rfin sarvesta helínSn, 
Torven Tuomikin jalasta, 

>: 2. korpeen kaatuneet puut. 



Pillin Kírjon kinteresta; 
Lujahutti luikullansa, 
Toítahutti torvellansa, 
Kolmasti kotimáeUSl, 

160. Kuuesti kujoisten suussa. 
Tuop* on ümarin emflntá', 
Sepon akka, selva nainen, 
Viikon maiotta viruvi, 
Kesá-voitta kellettüvi; 
Kuuli suelta soittamisen, 
Kajahuksen kankahalta, 
Sano vi sanalla tuoUa, 
Lausui tuolla lausehella: 
»01e kütetty Jumalal 

170. Torvi soipi, karja saapi; 
Mist' on orja sarven saanut, 
Torven raataja tavannut, 
Kun tuo soitellen tulevi, 
Toitatellen torvettavi, 
Puhki korvani puhuvi, 
Lüpi pSáni líiylentavi?» 

Kullervo Kaiervon poika 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))Suolt' on orja sarven saanut, 

180. Tuonut torven liettehestfí; 
Jo nyt on karjasi kujalla, 
Lehmát láSv¿ipeIlon pñflssá, 
Saaospa savun panohon, 
Káyds lehmSt lypsSmáhanl» 

Sepfi limarin emSintd 
Kñski muorin lypsSmdhñn: 
))K¿iypd muori lypsdmáhdn, 
Raavahat rakcntamahan, 
Enpá itse enndttáisi 

190. Taikinan alusteheltal» 

Kullervo Kaiervon poika 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 

183: karjan yósioilla pidetáán tulla sááskien 
(hyttisien) táhden, jotka varaavat sa- 
Mia. 



^á 







«Pahoin tein má pai 






Et hyvin emaiitii pi 






Leivoit s¡c kivisen 






Kakun paisloit kalli 






Vciu veitseni kiveln 






Karabutin kalliohon, 






Ainoan isoni veitse] 


**•• 




Sukukuntani kuraks 
Saiioi llinarin emí 


. >! 


240 


. )^0i sio paimo, arm; 


! 
1 




Myostylapa m¡elteh( 
Pcriü lausu lausebe 
Paasta sueii suutelí: 
Karbun kynncstii k; 
Mic sun paioilla pa 
Kaalioiiia kaunistelc 






Syutan voilla, vclm 
Juotan ricska-niaito 


. .SOil. 




Vuocn syütiin raata 




250 


.Toisón tyollc lyOnti 


>.. .VM.\ 




»Kun ct jou'u pa. 


...>vll¿5c\ 




Kiiy pian kcrittiiina 
Kobta kaaun kuolir 


..-..o:iol. 




Muulun mullan mu- 


..«.i* 




KuIKt\ Kalcrvoi 


;*úsivi. 




Sanan virkkoi, noii 


yoika 




vKun ou kuollot, k 


X .1*. 




Kaotkosi, kun kaon 


^ laiirun. 




Sia on niaassa luei 


V .. maksoi. 


260. Kalinassa kaonnehil 






Maata mabtavaisiuii 






Lcvcimnianki le va ti 


auosi: 




Sanoi Ihnarin cni 


. v' jHirka, 




mOí Ukko yli-jumal 
Jou ultele jousi sun 
Katso kaarcsi para 


. /. ;ka. 




Pane vaskinen \as 






Tuüu tiiüsen joiisoj 
T\()nn\ia tuliiK'ii ii 




27C 


1. Amuiii \askiiicn \íi 



S4S 



Ammu kautta kainaloien, 
Halki hartio-lihojen, 
Kaa'a tuo Kalervon poika, 
Ammu kurja kuoiiaksi, 
Nuoiella terasnenall^, 
Yásamalla vaskisella!» 
Kullervo Kalervon poika 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
íOi ükko yli-jumalal 

wSíM sie minua ammu; 

Kf Ammu Ilmarin emántS, 

Kaota katala nainen 

SiirtymStynsa sialta, 



Kulkematta kunnekanal» 

Siitá Ilmarin emántS, 
Tuo tarkan takojan nainen 
Vieri kohta kuoliaksi, 
Kaatui kattila-noeksi 
Ornan pirttinsá pihalle, 
290. Kapeille kartanoille. 

Se oli meno nuoren naisen, 
Kanssa kaunihin emánnün, 
Jot oli viikon valvateltu, 
Yuosin kuusin kuulusteltu 
Ilmarin iki-iloksi, 
Sepon kuulun kunniaksi. 



~"^^6^t)íP^ 



u 



24t 



IVelJdsneljatta Roño. 

Kidlervo potkii pakoon Umarisesta, kWoelee suruUisenü 
ja saapi midan eukolta tietM, isün, üitin, veljen ja sisareí 
vielü elossa^olevan 1 — 128. LoytM heidcU viidan eukon i 
myoten Lapin rajalta 42¡9 — 488. Áüi kertoo, mitenkd o 
Kullervon jo aíkaa kadonneeksi ja myós, kuinka vanhempi 
oli marjatieUü Mmmyt 489 — 2i6. 



KuUervo Kalervon poika, 
Sinisukka áiíJn lapsi, 
Hivus keitainen korea, 
Rengan kauto kaunokaínen 
Itse láksi astumahan 
Luota seppo Ilmarisen, 
Ennenkun isántá saisi 
Naisen kuolon korvihinsa, 
Painuisi pahoille mielin, 
lo. Tapahtuisi tappeiohon. 

LSksi soitellen seposta, 
Ilon lyden liman mailta, 
Kullervoiten kankahalla, 
Patakoitellen paloUa, 
Suo sorahti, maa járShti, 
Rangas vastaban Jeajahti 
Rullervoisen soitantoa, 
Ilkeán ilon pitoa. 

Ruului se sepon pajahan; 
20. Seppo seisottui pajassa, 
Sai kujalle kuulemahan, 
RartanoUe kaisomahan, 



Miká soitanta saloUa, 
Rullervointa kankahal 

Jo ndki toet totiset, 
Valehettomat vakaiset 
Náki naisen nukkunel 
Raunoisensa kaatunel 
Raatunehen kartanolit 
30. RelHstynehen keolle. 

Siihen seppo seisotl 
Syámmeim synkeálla, 
Puuttui yOksi itkemal 
Viikoksi vetistamáhán 
Mieli ei tervoa paren 
Syán ei syttá valkeai 

Itse RuUervo kSveli 
Astui eelle jonne kim 
PáivSn korpia kovia, 
40. Hiien hirsi-kankahia; 
Ulan tullen, yOn pim( 
Páátyi maahan máttal 

Siina istuvi isotoin, 
Armotoin ajattelevi: 



Ul 



lie minunki luonut, 
^urjaisen kuvannut 

paivüksi kululle, 

ilman alie!» 
binsa muut menevdt, 
)nsa matkoavat; 
n korvessa kotiai, 
talla kartanoni, 
sa tuli-siani, 
5sa saunan lOyly.» 
spS hyvS Jumala, 
sinS ikéiná 
lasta luonnotointa, 
ívan armotointa, 
ta alie ilman, 
nta ensinkSnSí, 
in loit minun Jumala, 
kurjaísen kuvasit, 
ún lokkien sekahan, 
meren kajavanl 
pSáskyille tulevi, 
ille valkenevi; 
an lintusille, 
uUe milloinkana, 
i pdivd poivenansa, 
sinñ ikdiiá.)) 
tieS tekiatani, 
xmne tuojoani, 
telkk^ tielie tehnyt, 
suoUe suorittanut, 
aonalle takonut, 
lO kiven kolohon.» 
má j¿iin mina ísosta, 
na maammostani, 
loli, ¿lili kuoli, 
muu sukuni suuri; 

i; kalakaian. 

vi ja koskelo ovat erilaisia 



Jdtti mulle jáiset kengSt, 
Sukat uhkuiset unohti; 
Jálti jñísille jálille, 
PyOriville portahille, 
Joka suohon sortumahan, 
Likahan litistymdhSn.)) 

))Vaan en nyt iállá lállfi, 
En má vielS jouakana 
Soille sotku-portahiksi, 
90. Silloiksi lika-sioille; 

EnkS siunes suohon sorru, 
Kunnes kannan kahta kattá', 
Viitta sormea viritán, 
Kynttá kymmentá ylennán.» 

Jopa juohtui mielehensSI, 
Puuttui aivohon ajatus, 
KSyfi Untamon kyláhán, 
Kostoa isonsa kohlut, 
Ison kohlut, maammon mahlat, 
100. Itsensá pahoin piánnát 

Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))Vuota, vuota ITntamoinen, 
Maltapa sukuni surmal 
Kun tulen mina sotaban, 
Tokko saan tuvat tuhaksí, 
Kartanot kekálehiksi.» 

Tulí akka vastahansa, 
Siniviitta viian eukko; 
Hanpá tuon sanoiksi virkki, 
110. Itse lausui, noin nimesi: 
))Kunne láksit Kullervoinen, 
Kaaloat Kalervon poika?» 

Kullervo Kalervon poika 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»Juohtui mielehen minulle, 
Puuttui aivohon ajatus, 
Menn¿i tuonne toisialle, 
Káyá Untamon kyláhán, 
Kostoa sukuni surma, 
120. Ison kohlut, maammon mablat, 






^iin;íp^i sisciresiki 
Kiksi kaunísta t\ 

Kullervo Knlerv 
Liksi luosla nstu 
Aslui píiivan, luo 
Astui kolita koliji. 
Kulki kolili luoto) 
Tul¡ va.ira vastah 
lian aslui aLiisin 
170. Vaaraii üovetta Vi 
JouUivi jo ello tuo: 
Astiivi joon sivua 
JüV ivamUta vascí 
Kulki koliiieii kos 
Tuli iiitMiion lulka 
Paalyi paahan pit 
Tupa oJi nioincn 
Kalasauna kaiskui 

M(4ii han lupahi 

ISO. Eipa tunnc'ta luva 

)-Mista vieras voei 

Rusta kulkiain ko 

>^Klkü tunncí poi 
Tunnc oí lastasi ( 
Jonka Untanion ui 
VfiNat kanssansa 
Ison vaaksan varr 
Emon vari Unan pi 

Emo onnatti san 
Í90. Vaiino vanlia lausí 
vOlioli poikani pol 
ühoh kurja kullan, 
Et tapas elavin siln 
Naita niaíta n)alka< 
Kun jo itkin kuoli< 
Jo k.iüan kaoiuieh 

))Kaks' olí ¡)OÍko; 

Kaksi kaunisla l\li 

Nüsf ()l¡ üsaltoinal 

I 200. Kaksi vniihinla kat 



34» 



suurehen sotahan, 
tieiamcittomihin; 
i¡ tuli takaísin, 
jl/to tullekana.» 
írvo Kalervon poika 
inátti kysyá: 
e tyttOsi katosi, 

sai sisaruerii?» 

tuon sanoiksi virkki, 
usui, noiü nimesi: 
ae tyttoni katosi, 
le sai sisaruesi: 
marjahan metsaile, 
aaran vaapukkahan, 
)á kana katosi, 
kuoli liian surman, 
ihan sanattomahan, 
i tietamattómáhan.)) 
len tytt5á ikává? 
1 muun kun ei emonsa, 

etso eellimméíisn^, 

etso, emon kaiho; 
apa emo poloinen 



Etsimáhan tyttoilni, 
Juoksin korvet kontiona, 
Salot saukkona samosin; 
Etsin páiván, tuosta toisen, 
Etsin kohta kolmannenki, 
Páiván koimannen p^rastS, 

230. Viikon páástá viimeistaki 
Nousiü suurelle m¿ielie, 
Korkealle kukkulalle, 
Huusin tuosta tyttüáni, 
Kaonnutta kaihoelin: 
))))Missá olet tyttOseni, 
Tule jo tyttOni kotihinl»» 
»Noinpa huusin tyttOñní, 
Kaonnutta káipaeiin; . 
Vaarat vastaban saneii, 

240. Kankahat kajahtelivat: 
))))Elá huua tyttüási, 
Elá huua, hoilaelel 
Ei se saa sinS ikanS, 
Ei palca polvenansa 
Emon entisen tiloille, 
Taaton vanhan valkamoille.)))) 



-^^^^^Dí?^ 



32 



PoKí. 

K\|M 

Ai-. 

Vi.-;- 

Oí. 
M. 



mO.S 

■\;- 



ÍUk 



'^jiiÁ Runo. 

fnma toitcl toimitella, m\ 

' i.sli hlínen veronvieíiii-; 

■ ' 'uumatkalla tuntemattoma. 

\ou1riltelce ja viettclee 61 

•(//, juoksee mar jokeen, 

.«. yiisa-tunnelhis-tapauksen 

:iiristansa i 89 — 344. Áit 
• 'hoittaa jossa kussa piihss 
r.'iassa lilikiihUuL Kullervon 
..:í() kostamassa o 4o — 57i. 



Yai vcíin asun mukahi 
20. Souaii tarpelien takoa 

Pcriniics peralta lau 
Sanan virkkoi, noin n 
))Jos veiit víien mukal 
Soual larniosi takoa, 
Et vetane purtta poik 
Elkii liankoja liajallo.» 

Kullervo Kalcrvon p 
Vealli Víien mukahan. 
Souti tarmonsa takoa, 
30. Souli poikki puiset ha 
Katajaiset kaaret katk( 
Venon haapaisen hajot 

Sai Kalorvo kalsoma 
Sanan virkkoi, noin n 
»Ei sinusla soulajaksi, 
Soiiit poikki puiset lia 



ni 



iset kaaret katkoit, 
haapion hrijotit; 
Duotan tarvontahan, 

tarpoja parempi!» 
Tvo Kalen^on poika 
motan tarvontahan, 
ossa tarpoimelta 

Tírkkoi, noiu nimesi: 
inko oían takoa, 

miehuuen nojassa, 
nen asun mukahan, 
i tarpehen takoa?» 
:S sanansa virkki: 

siít¿[ tarpojasta, 
tarvo oían takoa, 
niehuuen nojassa?» 
rvb Kalervon poika 
ú oían takoa, 
liehuuen nojassa, 
velliksi seotti, 

nuotan tappuroiksi, 
íivaksi litsotti. 
Lalervo katsomahan, 
Virkkoi, noin nimesi: 
usta tarpojaksi, 
# nuotan tappuroiksi, 
niksi pullot rouhit, 
;t paloin paloitit; 
iemdh^ln vetoja, 
oja maksamahan! 
matkassa parempi^ 
lila taitavampi.» 
rvo Kalervon poika, 
ka ditín lapsi, 
keitainen korea, 
. kauto kaunokaincn 
nem^hán vetoja, 
ifl maksamahan. 

musersi. 



VíetyS vetoperSlnsd, 
MaajyvSiset maksettua 
Rekehensá reutoaikse, 
Kohennaikse korjahansa; 
Alkoi kulkea kotihin, 
80. Matkata omüle maille. 

Ajoa jaryttelevi, 
Matkoansa mittelevi 
Noilla Wñinün kankahilla, 
Ammoin raatuiila ahoilla. 

Neiti vastaban tuleví, 
Hivus kulta hiihtelevi 
Noilla Wáinün kankahilla, 
Ammoin raatuiila ahoilla. 

KuUervo Kalervon poika 
90. Jo tuossa piüttelevi, 
Alkoi neittd haastatella, 
Haastatella, houkutella: 
)^Nouse neito korjahani, 
Taaksi maata taljoiUenil» 

Neiti suksilta sanovi, 
Hiihtimilt^l hiioavi: 
DSurma suUe korjahasí, 
Tauti taaksi taljoillesil)) 

Kullervo Kalervon poika, 
100. Sinísukka Si()n lapsi 
Iski virkkua vitsalla, 
Helahytti helmivyOlla, 
Virkku juoksi, matka joutui, 
Tie vieri, reki rasasi; 
Ajoa járjltelevi, 
Matkoansa mittelevi 
Selvdlld meren sel¿illd, 
Ulapalla aukealla. 

Neiti vastaban tulevi, 
110. Kautokenká kaaloavi 
Selv^illd moren seldUfi^ 
Ulapalla aukealla. 

Kullervo Kalervon poika 
Hevoista pidttelevi, 



lottu oao :nutfcinhmiN 

JH. .-vauioiktíimá iaikutUtvi: 

Maiá.uauHítt omkiMhisi!» 

i%Mé»y\> liaienoii poika, 
SuM^UfcifcHt Üún lapsi 

lleuiQ^iu beimiryOlUl, 

\ irkÍLu jnoksL matka joutui, 

tW¿a ^ierv tie Kheni; 

IJO. >l9ikivMHa Hiíllele\i 

No^ Klv«n kankahilla, 
U(|Hii l^MJoüla rajoilla. 
N«!ili vastaban tiüe\i, 
TiiMurinta ríioavi 
NoiUa Pohjan kankahilla, 
l.^uii kiajoiUa rajoilla. 

Ku)U>r\o Kalorvon poika 
Hooú^kmsii híUitsevi, 
Suukii^i soviHelevi, 

I i\). S;*uojaus» síiiHolovi: 
^Ka\ ucilo rt^Woseheni, 
VcuMii »Uo vihtioni 

ruicuk^ih^H |v^<1hWenin!d 
Vui \ai<k^h<iu sano vi, 
( luai iUM ^m^iWuUavi : 
\íílvu Kohui^ Wolkkahasi, 

\uu v»u i'ltu \ütin alia, 

yuavc^s* Ki^loovon poika, 

\j^>v4. unH<»*> kv^rjalumsa. 



AseUeli taljoiilensa, 
Alie TÜtiii vieretteli. 

«Neiti taossa noin sai 
Tinarínta riitelevi: 
DPdástá pois minaa tSs 
IGO. Laske lasta vallallensa, 
Kunnotointa kunlemasti 
Pahalaista palvomasta, 
Tahi potkin pohjan pul 
Levittelen lüstehesi, 
Korjasi pilastehiksi, 
RümSksi re'en retukan 

Eullervo Kalervon p< 
Sinisukka didn lapsi 
Aukaisi rahaisen arkuii 
170.Kimahutti kirja-kannen. 
NSytteli hopeitansa, 
Verkaliuskoja levitti, 
Kultasuita sukkasia, 
VOitansA hopeapditá. 

Verat veivSt neien d 
Raha muutti morsiamei 
Hopea hukuttelevi, 
Kulta kuihauttelevi. 

Kullervo Kalervon pe 
180. Sinisukka diOn lapsi 
Tuossa neittá mairottel 
Kuihutteli, kutkutteli, 
Kñsi orosen ohjaksissa 
Toinen neitosen nisoisi 

Siinii neitosen kisasi, 
Tinarinnan riu'utteli 
Alia vaipan vaskikirjan 
Paalla taljon taplikkais 

Jo antoi Jumala aami 
190. Toi Jumala toisen pSiv 
Nün nciti sanoiksi virl 
Kysytteli, lausuUeli: 



188: 3. paikullisen; pílkuUiscn. 



ttS 



olet sind sukuisin 
rohkea rotuisin? 

suurtaki sukua, 
;dn aloa.» 
5rvo Kalervon poika 

virkkoi, noin nimesi: 
le suküa suurta, 
suurta, enká pientll, 
cerrao keskimraáistá, 
on katala poika, 
1 poika tuireluinen, 
kehjo keirelyinea; 
sano orna sukusi, 
*ohkea rotusi, 
et sukua suurta, 
>án aloa.)) 

varsin vasto a vi, 

virkkoi, noin nimesi: 
le sukua suurta, 
suurta, enká pientS, 
ierran keskimmaistá, 
on katala tyttd, 
tyttd tu'reluinen, 
kehjo keiretyinen.» 
len lasna oUessani 

ehtoisen eloilla, 
t marjahan metsálle, 
aatan vaapukkahan; 
i maalta mansikoita, 
aaran vaapukoita, 
i püiván, yon lepSsin, 
i páiván, poimin toisen, 
Idpd kolmannella 
nnyt kotihin tietii; 

mets^hán veteli, 
latteli salolle.» 
9 istuin, jotta itkin, 
)diván, jotta toisen, 
lá'pá kolmantena 
i suurelle maelle, 



Korkealle kttkkulalie, 
Tuossa huusin, hoilaefin,' 
Salot vastaban saneü, ' 
Kankahat kajahfcélívat/: ' ' 
»»Elá huua huüü tylMíj 
Elá mieletdin melua, ' 
£i se küulu kumminkaila, 

240. £i kuulu kotihin huulo!»» •'- 
»Páiv¿ln pdSsi^ kolmen, nelján, 
Yiien, kuuen viimei^tflki 
Kohennihin kuoleinahan, 
Heitihiñ katoamahan; 
Enká kuollut kuitenkana, 
£n md kalkinen kaonnut.» 

))Oisin kuollut kurja raukka, 
Oisin katkennut katala, 
Ásken tuesta toisna vuonna, 

250. Kolita kolmanna kesánS, 
Oisin heindná helynnyt, 
Kukostellut kukka-pSánd, 
Maassa marjana hyvánS, 
Punaiséna puolukkana 
Naraat kummat kuulematta, 
Haikeat havaitsematta.» 

Sai tóki sanoneheksi, ' 
Kerran kertoelleheksi; 
Heti repsahti re'está, 

260. Siita juoksihe jokehen, 
Kosken küohu'un kovahan, 
Pala vahan pyürtehesen; 
Siihen surmansa sukesi, 
Kuolemansa kohtaeli, 
LOyti turvan Tuonelassa, 
Armón aaltojen scassa. 

Kullervo Kalervon poika 
Py^^haltihe korjastansa, 
Alkoi itkea isosti, 

270.ValiteUa vaikeasti: 

))Voi poloinen paiviáni, 
Voipa kurja kummiani, 



tM 



Kun pi'in sisaruení, 
TurmeJia cmoni tuomanl 
Voi isgní, voi emoní, 
Voi on Taita vanhempanii 
Minneká minua loitte, 
Kunne kannoitie katalanl 
Parempi olisin oUut 

280* Syntymfltta, kasvamatta, 
Umahan sikeamíittü, 
Maalle talle táyiymAtta; 
£iká surma suorin tebnyl, 
Tauti oikein osannut, 
Kun ei tappanut minua, 
Kaottiuaut kaksi-disnS.^ 

Veitsin lánkensñ levíiti, 
Rauoin rahnoí rahkehcnsa; 
Hyppási hyván selálle, 

290. IlyvSn laukiu lautasille, 
Ajavi palasen maata, 
Pikkaraisen piirnlltávi, 
Páátyvi ison pihoille, 
Omán taaton tanterelle. 
Emo pádtyvi pihalle: 
)>0i emoni kantajanil 
Kun oisit emo kuluni 
Synnyteltáissá minua 
Pannut saunahan savua, 

300. Lydnyt saunan salpa pSSlle, 
Tukahuttanut savuhun, 
Kaottanut kaksi-disnñ, 
Vienyt hurstilla vetehen, 
Upotellut uutimella, 
Luonut tuutusen tulchen, 
Liekun lietehen sysSnnytl» 

»Oisiko kylü kysynyt: 
))))Miss¿l tuutunen tuvasta, 
MitSl sauna salpa péi^iM?)» 

310. Sinü oisit vastannunna: 
»»Tuutusen tulessa poltin, 
Liekun liesi-valkeassa ; 



Saunassa tein ítuja, 
Maustelin mallabia.»» i 

Emo enndtti kysyá, 
Vanhempansa tutkaella 
x>Mi sínulla poikaseni, 
Mikd kumma kuulumai 
On kuin Tuonelta tullí 

320. Manalalta matkoaisít.» 
Kullervo Kalervon p 
Sanan virkkoi, noin n 
))Jo nyt on kummat kuu 
Turmiot tapahtununna, 
Kun pi'in ornan sisare 
Turmeiin emoni tuomf 
»Tulin vienndstS vet 
Maarahojen maksanna¡ 
PSátyi neito vastahani 

330. Míe tuota kisauttelin; 
Se oli sisarueni, 
Se oman emoni lapsi.) 
»Se jo surmansa sul 
Kuolemansa kohtaeli 
Kosken kuohu^un kov^ 
Palavahan pyiírteheseí 
Itse en nyt tieSkSnS, 
Arvoa, dlySkdná, 
Kunne surmani sukeai 

340. Kunne kurja kuoletainr 
Suuhun ulvovan sutos 
Karhun kiljuvan kitaha 
Vainko vatsahan valah 
Meren hauin hampahis 
Emo tuon sanoiksi \ 
))Ell0s menk5 poikaseí 
Suuhun ulvovan sutos 
Karhun kiljuvan kitah; 
Kl¿ikd vatsahan valaha 

350. Hauin hirmun hampah 
Onpa suurta Suomen 
Sankoa Savon rajoa 



2&5 



miehcn pilIojans<a, 
td pahoja tditd, 

vuotia viisi, kuusi, 
ihSn yheksdn vuotia, 
íes aika armón tuopi, 
t huelen huojentavi.i» 
lervo BLaiervon poíka, 
Q virkkoi, noin nimesí: 
& iShe piilemdbdn, 
•aba pakenemahan; 



L¿lhcn surman suun esille, 
Kalman kartanon oville, 
Suurille sota-sioílle, 
Miesten tappo-tanterille : 
VioF on Unto oikeana, 
Mies katala kaatamatta, 
Kostamatta taaton kohlut, 
370. Maammon mahlat maksamatta, 
Muistamatta muutkí vaívat, 
Itseni hyvin piánnát.» 



"~^>^^<3^5í>P^ 



256 



Knndesneljatta Runo. 



Kvllervo valmisteleikse sotaan ja jtittelee hyvilsti kotolaisiam 
eí muut, kun ¿iiti yksmcinsci, sanoneet huolivansa hUnestii, kum 
tisi, kuolisiko, jliísikd henkiin 4 — 4 Sí. TtUee Untamolam, 
kaikki maahan ja pistiiii tuvat palamaan 455 — 2¡50. Paldm 
loytaii talón autiona, eikci muuta elWcHUi koko paikalla, kun 
mmtan koiran, jonka kanssa liihtee itsellensci syodoL metsUstii 
maan 254 — 296. Joutuu metsamatkallansa süle paikaUe, k 
sisar ensa houkutcllut, ja lopettaa tuntonsa vaivoissa ndekalla ¡ 
297—360. 



Kullervo Kalervon poika, 
Sinisukka ¿líon lapsi 
Siitá suorikse sotaban, 
Vaino-lielle valmistaikse; 
Hioi hetken miekkoansa, 
Toisen keihoa teroitti. 

Emo tuon sanoiksi virkki: 
))Elli)S poikani poloinen 
Saako suurehen sotaban, 
10. MenkO miekan melskehesen! 
Ken suotta sotaban saapi, 
Taballansa tappelohon, 
Se soassa surmataban, 
Tapetaban tappelossa, 
Miekkoihin menetaban, 
Kalpoibinsa kaaetahan.» 

))LabQt vuobella sotaban, 
Kauribilla tappelobon, 
Pian vuobi voitetaban, 



20.Kauris kaataban likahai 
Tulet koiralla kotihin, 
SammakoUa saat piha'í 
Kullervo Kalervon p( 
Sanan virkkoi, noin ni 
))En mS silloin suobon 
Enká kaau kankahalle, 
Korppien kotisioille, 
Variksien vainiolle, 
Kun sorrun sota-tíIoill( 

30. Vaivun vaino-tanterílle 
Somap' on sotaban ka 
Kaunis miekan kalskeb 
Sorea sotainen tautí, 
Ákin poika pois tulevi 
Potematta pois menevi 
Laibtumatta lankeavi.» 
Tuon emo sanoiksi ^ 
»Kun sina sotaban kuc 



857 



iSpi taatoUesi 

a páivansa varaksi?» 

)rvo Kalervon poika 

virkkoi, noin nimesi: 
ohon kuja-rikoille, 
Lohoa kartanolle!)) 
i jSéipi maammollesi 
1 pSivdnsci varaksi?)) 
Ikohon kupo sylihin, 
idn lakShtykóhdnU 
i jaápi veikoUesi 

vastaisen varaksi?)) 
sáhSn menettykdhdn, 
He vaipukohon!» 
I jSapi siskoilesi 

vastaisen varaksi?)) 
^otielle kaatukohon, 
ielle sortukohonl)) 
5rvo Kalervon poika 
iShtevi koista, 
i sanan isoUe: 
$ti hyv£í isonil 
\ siná minua, 
i kuulet kuolleheksi, 
ita kaonneheksi, 
leheksi su'usta?» 
I isa sanoiksi virkki: 
inS sínua itke, 
kuulen kuoUeheksi; 
toinen tehtdnehe, 
paljoa parempi, 
lykkdhdmpi.» 
5rvo Kalervon poika 

virkkoí, noin nimesi: 

itke mié sinua, 
ínko kuolleheksi; 
minS mokoman taaton, 
savesta, pádn kivesta, 

suelta karpaloista, 
i kuivista kuloista, 



Jalat raian haarukasta, 
80. Muun liban lahosta puusta.» 

Virkkoi siitá veikoUensa: 
))Jáa hyvüsti veikkosenil 
ItketkO siná minua, 
Koskas kuulet kuolleheksi^ 
Kansasta kaonneheksi, 
Sortuneheksi su'usta?)) 

Veikko tuon sanoiksi virkki: 
))£n itke mina sinua, 
Josko kuulen kuolleheksi; 
90. Veli toinen saatanehe, 
Veli paljoa parempi, 
Kahta . mointa kaunihimpi.» 

Kullervo Kaleí*von poika 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
);£nkS itke mié sinua, 
Kuulisinko kuolleheksi; 
Saan minS mokoman veijen, 
Páün kivesta, suun savesta, 
SilmSit suelta karpaloista, 
100. Hiukset kuivista kuioista, 
Jalat raian haarukasta, 
Muun lihan lahosta puusta.» 

Sauoi siita siskollensa: 
))Hyvásti sisaruenil 
Itketkó siná minua, 
Koskas kuulet kuolleheksi, 
Kansasta kaonneheksi, 
Sortuneheksi su'usta?» 

Noin sisar sanoiksi virkki: 
110. ))£n itke mina sinua, 

Josko kuulen kuolleheksi; 
Veli toinen saatanehe, 
Veli paljoa parempi, 
ÁieS álykkáhSmpi.)) 

Kullervo Kalervon poika 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))£nká itke mié sinua, 
Kuulisinko kuolleheksi; 

33 



2ÍS, 



Saan minü mokoman siskon, 

120. PáSa kivesta, suun savesla, 
Silmát suolta karpaloista, 
Hiukset kuivista kuloista, 
Korvat lammin lumpehista, 
Varren vaahteren vesasta.)) 

Sanoi siitü ¿iitillensá: 
))Áitiseni, armaiseni, 
Minun kaunis kaulajani, 
Kultainen kulettajani! 
Itketkü sinS mínua, 

130. Koskas kuulet kuolleheksi, 
Kansasta kaonneheksi, 
Sortuncheksi su'usta?» 

Tuon emo sanoiksi virkki, 
Itse lausui^ noín nimesi: 
))Et Slya aitin raieltá, 
Arvoa emon syántS; 
Itkenp^l mina sinua, 
Kun sun kuulen kuolleheksi, 
Váestá VShenneheksi, 

140. Sortunehehsi su'usta; 
Itken lulville tupamme, 
Síltalauat laiaehille, 
Kujat kaikki kuurullani, 
Laávat líínkámOisiiláni; 
Lutnet ilken iljeniksi, 
Iljenet suliksi maiksi, 
Sulat maat vihottaviksi, 
Vihottavat viereviksi.» 
))Mit* en itkeá ilenne, 

150. Kut' en voine voivotella, 
Itkeñ inehmisissSl, 
Itken sauuassa saloa, 
Yliset kulasvesille, 
Saunan lauat lainehille.» 



148: vihertavát juokseviksi. Itken niin kauan, 
ettá lumet silla aikaa sulavat, ruoho 
kasvaa ja ruohoon tiilee joet kyyne- 
leistáni. 



Kullervo Kalervon poi 
Sinisukka diOn lapsi 
LSíksi soiteilen sotaban, 
Hoteilen tappelohon; 
Soitti suolla, soitti maai 
160. Kajahutti kankahalla, 
Rojahutti niohokossa, 
Kulahutteli kulossa. 

Vierí viestinen jSlestd, 
Sai sanoma korvihinsa: 
»Jo iso kotoua kuoli, , 
Vaipui valta-vanhempasi 
KdypSis tuota katsomahai 
Kuten kuoliut hauatahan 

Kullervo Kalervon poü 
170. HánpS varsin vastaeli: 
))Kun lie kuoliut, kuolka 
On meilld kotona runna 
Milld maahan vietdkdhfin 
Kalmahan katettakahanU 

Soitti suolla mennessSi 
Patakoitteli palolla; 
Vieri viestinen jSlestd, 
Sai sanoma korvihinsa: 
))Jo veli kotona kuoli, 
180. Vaipui lapsi vanhempasi 
KdypSs tuota katsomahai 
Kuten kuoliut hauatahan 
\ Kullervo Kalervon poil 
Hünpa varsin vastaeli: 
))Kun lie kuoliut, kuolka 
On siellá ori kotona, 
Milla maahan vietdkdhan 
Kalmahan katettakahanls 

Soitti suolla kiiyessáns 
190. Kullervoitsi kuusikossa; 
Vieri viestinen jñlestS, 
Sai sanoma korvihinsa: 
))Jo sisar kollona kuoli, 
Vaipui lapsi vanhempasi 



259 



Káypds iuota kaisomahan, 
Kuten kuollut hauatahan!» 
Kullervo Kalervon poika, 
Hdnpá varsin vastaeli: 
«Kun lie kuollut, kuolkahansa; 

KiOn meillñ kotona tamma, 
Milla maahaa vietákáhHn, 
Kalmahan katettakahan!» 
Kulaten kulossa astui, 
HelSellen heinikossa; 
Vieri viestinen jálestá, 
Sai sanoma korvihinsa: 
»Kuoli ehtoinen emosi. 
Kaatui maire maammuesi; 
Oypás tuota katsoraahan, 

).Míten miero hautoavi!» 
Kullervo Kalervon poika 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»Voi mina poloinen poika, 
Kan kuoK emo minulta, 
Uupui uutimen tekiSI, 
Yaipui vaipan kirjoittaja, 
Pitkán piustan kehreAjS, 
Váki-varttínan vetájá; 
Enk' ollut luona luopuessa, 

).Lásnd hengen láhtiessS, 
Lie kuollut kovin viluhun, 
Vainko leiv¿in puuttehesenly» 
»Kuollut koissa pestákOhOn 
Saksan saipua-vesill¿i, 
Silkkihin sieltdktíhOn, 
Palttinoihin pantakohon, 
Siitd maahan vietdkohdn, 
Kalmahan katettakohon, 
Itkuvirsin vietSkOhOn,' 

O.Laulaen lasettakohon; 
En vielá kotihin joua, 
Viel' on Unto kostamatta, 



2. vaoteen. 



Mies katala kaatamatta, 
Dkeá havittámattá.» 

Meni soitellen sotaban, 
Uon lyOen üntolahan, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»0¡ Ukko ylijumala! 
Jos nyt mulle miekan saisit, 
240. Seka Kalvan kaunihimman, 
Joka joukolle pitáisi, 
Saattaisi satalu^ulle.» 

Saip* on miekan mielehisen, 
Kalvan kaikkien paraban, 
Jolla kaatoi kaiken kansan, 
Joukon Untamon hávitti; 
Tuvat poltteli poroksi, 
Kypeniksi kyyatteli, 
Kivet jdtti kíukabísta, 
250. Pitkán piblajan pihoista. 

Kullervo Kalervon poika 
Jo tuesta kotibin kádntyi 
Ison entisen tuville, 
Vanbempansa vainioille; 
Tupa on tybjá tultuansa, 
Autio avattuansa, 
£i tulla likist¿imabán, 
Kñyá káttá antamaban. 

Antoi káttá biilokselle, 
260. Hiilet kylmát biiloksessa; 
Tuesta tunsi tultuansa, 
Ei ole emo elossa. 

Pisti káttá kiukaballe, 
Kivet kylm^it kiukabassa; 
Tuesta tunsi tultuansa, 
Ei ole iso elossa. 

Loi on siimdt sillan pdSlle, 
Silta kaikki siivomatta; 
Tuesta tunsi tultuansa, 
270. Ei ole sisar elossa. 

Vieri valkama-vesille, 
Ei venettá valkamassa; 



M§ 



Tuosta tunsí tultaansa, 
Ei ole veli elossa. 

Loihe siítd itkemahSin, 
Itki pdivSn, itki toisen, 
Itse tuon sanoiksi virkkí: 
dOí on ehtoinen emoni, 
MiUis mulle tdnne heitit 

280 Eldessá tdlld maalla?» 

»£t kuuUe emo iñfiínua, 
Jos ma sümillá siherrán, 
Eli kulmilla kujerran, 
PSSlaella lausuelenl» 

Emo hauasta havasi, 
Alta mullan muisiuttavi: 
dJSí hdn multa Musti koira 
K^yñksesi metsdmaille; 
Ota koirasí keralle, 

29Q.Mene tuonne metsSmaille, 
Yl(5s korpehen kohoa 
^Metsán tyttojen tykGhOn, 
Sinipíikojen pihalle, 
Havulinnan liepehiUe 
EvdhiS etsimShdn, 
Antía anelemahan!» 

KuUervo Kaiervon poika 
Otti koíransa keralle, 
LSksí tietd lelkkimShfiD, 

300. Korpehen kohoamahan; 
K&vi maikoa vSh&isen, 
Astui tíetS píkkaraisen, 
Tulí tuoUe saarekselle, 
Tuolle paíkalle iapahUii, 
Kuss^ oli piian piUannunna, 
Turmellui emonsa luoman. 

Sün* ilki ihana nurmi, 
Aho armahin vaHui« 
Nuorel heinlit hellilleli, 

310. Kuikutli kukat kanervan 
Tuota piian piüamusta^ 
Emon tuoman turmeUusla, 



EikA nousnut nuori hei 
Kasvanut kaneryan kul 
Ylennyt sialla sill^L, 
Tuoila paikalla pahalla, 
Euss' oli piian pillannu 
Emon tuoman turmeUu: 

Kullervo Kaiervon po 
320. Tempasi terávdn mieka 
Katselevi, káSntelevi, 
Kyselevi, tietelevi; 
Kysyi mieltá miekaltans 
Tokko tuon tekísi mieli 
Syoa syyllistá lihoa, 
Viallista verta juoa. 

Miekka míetli miehen 
Arvasi uron pakinan, 
Yastasi sanalla tuoila: 
330.»Miks' en sóisi míéleM 
Sdisi syyllistd lihoa, 
Viallista yerta joisi, 
Syón lihoa syyttOmdnki 
Juon verta viattomanki 

Kullervo Kaiervon po 
Sinisukka SiOn lapsi 
Pddn on peltohon sysá 
Perán painoi kankahasi 
KSren kdántí ríntahans 
340. Itse iskihe kSrelle, 
Sühen surmansa sukes 
Kuolemansa kohtaeli. 

Se oli surma nuoren 
Kuolo Kullervo-urohon, 
Loppu ainakin urosta, 
Kuolema kova-osaista. 

Silloin vanha Wdinái 

Kunpa kuuli kuollehek 

KuUervon kaonneheksi. 

[ 350. Sanan virkkoi, noin ni 

ȣlk5tte etinen kansa 

I Lasta kaltoin kasvatell 



261 



la tuhmaii tuuittajan, 
)han YdsytteliSnl 
i kaltoin kasvattama, 
a tuhmin tuuittama 



£i tule dlySmdhán, 
Miehen mieM ottamahan, 
Vaikka vanhaksi elSiisi, 
360. Varreltansa vahvistuisi.» 



"^""dS^S^^P^ 



SeitsemasneQátta Runo. 



Ilmarínen itkee kauan hiolluttá naistansa, takoo sute km 
hopeasta uuden naisen itsellensü, jonka suureUa tyóílü ja vaivdi 
henkeü vaüla valmiksi 4 — 462. LepCfM yon kuUaisen nuytí 
vieressd ja tantee aamulla havaUuansa sen kylen kovin kylmiú 
oli maannut kmaa vasten^ 463 — 496. HylktíM kuUaisen mm 
Witindmoiselle, joka ei kuitenkaan huoli sütlí, vaan küskee I 
sen muiksi tarpeiksi takomaan, eli semmmena, kan oli, nmü 
viemcUin kuUan haluajille kosioille 497 — 250. 



Se on seppo Ilmarínen 
Naísta itki illat kaiket, 
Yót itki unettomana, 
Pdivüt einehett3mán¿S, 
Aamut aikaisín valitti, 
Huomeníset huokaeli, 
Kun oli kuoUut nuori nainen, 
Kaunis kalmahan katettu; 
Eipá kdSntynyt káessá 
10. Vaskinen vasaran varsi, 
Kuulunut pajasta kalke, 
Yhen kuuhuen kuluUa. 

Sanoi seppo Ilmarínen: 
))En tieá poloinen poika, 
Milen olla, kuin eleS; 
Istun yiín eli makoan, 
Áiá on yOtd, tunti tuhma, 
Vaivoja mátala mahti.» 

»IkávSt on iltaseni, 
20. Apeat on aamuseni, 



Ásken yOllS Siteidmpí, 
Havatessa haikeampí; 
£i ole iltoja ikáyS, 
Ei apea aamujani, 
Mure muita aikojaoi: 
Ihanaistani ikSvá, 
Apeainen armastani, 
Mure musta-kulmaistan 

y>Jo vainen iSllá tdllfi 
30. Usein minun utuisen 
KeskiOisissa unissa 
Koura tyhjefi kokevi, 
Kási vaaliví valetta 
Kupehelta kummaltaki.) 

Seppo naísetta elávi, 
Puolisotta vanhenevi; 
Itki kuuta kaksí, kolmi 
Mínpá kuulla neljSnne 
Poimi kultia mereltá 



22: i. herátessá. 



;ta lainehilta; 
i kekosen puita, 
3kymment¿i rekoísta, 
$a polttí hiiiiloiksi, 

ahjohon ajeli. 

noita kultiansa, 
i hopeitansa 
;yisen uuhen verran, 
n talvisen jániksen, 
i kullat kuumentohon, 
ihjohon hopeat. 
orjat lietsomahan, 
alaiset painamahán. 
it lietsoi lüyhylteli, 
alaiset painatteli 
lattomin kSitOsin, 
x)maQ hartioisen; 
eppo Dmarinen 

kohenlelevi, 
kullaisia kuvaisla, 
sta morsianta. 
>rjat hyvásti lietso, 
paina palkkalaísct, 
i seppo Ilmarinen 
tiihe lietsomahan; 
hatti kerran, kaksi, 
sLerralla kolmannelia 
i ahjonsa alusta, 
hensS liepehiil, 
ihjosta ajaikse, 
^ikse tulisiasta. 
i ahjosta ajaikse, 
Sikse lietsehestá, 

kulta, toinen vaski, 
is on hopea karva; 
tuota ihasteleví, 
istu Ilmarinen. 
oi seppo Ilmarinen: 
usi sinuista toivoil 
Q nakóistá, laatuista. 



Toívon kuUaista sopua, 
80. Hopeista puolisoa.» 

Siita seppo Ilmarinen 
Uuhen tyOntávi tulehen, 
Liitti kultia lisáksi, 
Hopeita tdytteheksi, 
Pañi orjat lietsomahan, 
Palkkalaiset painamahán. 

Orjat lietsoi lOybytteli, 
Palkkalaiset painatteli 
Kintahattomin kñtOsin, 
90. Hatuttoman hartioisen; 
Itse seppo Ilmarinen 
Ahjoa kohentelevi, 
Pyyti kullaista kuvoa, 
Hopeaista morsianta. 

Ei orjat hyvSsti lietso, 
Eiká paina palkkalaiset, 
Se on seppo Ilmarinen 
Itse loihe lietsomahan; 
Lietsahutti kerran, kaksí, 
100. Niin kerralla kolmannelia 
Katsoi ahjonsa alusta, 
Lietsehensá liepehiS, 
Mita ahjosta ajaikse, 
Ldhetaikse lietsehestá. 

Varsa ahjosta ajaikse, 
Lahetáikse lietsehesta^ 
Harja kulta, pá^ hopea, 
Kaikki vaskesta kaviot; 
Muut tuota hyvin ihastui, 
110. £i ihastu Ilmarinen. 

Sanoi seppo Ilmarinen: 
))Se susi sinuista toivoil 
' Toivon kullaista sopua, 
Hopeista puolisoa.» 

Siita seppo Ilmarinen 
Varsan tyOntávi tulehen, 
Liitti kultia lisáksi, 
Hopeita taytteheksi, 



M* 



Pañi orjat lietsomahan, 

120. Palkkalaiset painamahan. 
Orjat lietsoi loyhytteli, 
Palkkalaiset painatteli 
Kíntahattomin kdttfsin, 
Hatuttoman hartioisen; 
Use seppo IlmarineQ 
Al\joa kohentelevi, 
Pyyti kullaista kuvoa, 
Hopeista morsianta. 
Ei orjat hyviisti lietso, 

130. EikS paiaa palkkalaiset, 
Se on seppo Ilmarinen 
Itse loihe iietsomahan; 
Lietsahutti kerran, kaksi, 
Níin kerralla kolmannella 
Katsoi ahjonsa alusta, 
Lietsehensá liepehia, 
Mit^i ahjosta ajaikse, 
LaheU'iikse lietsebestS. 
Neiti ahjosta ajaikse, 

140. Kulta-letti lietsehestá, 
PSiá hopea, kassa kulta, 
Yarsi kaikki kaunokainen; 
Muut tu ota pahoia peldstyi, 
Ei peldsty Ilmarinen. 

Siit^ seppo Ilmarinen 
Takoi kullaista kuvoa, 
Takoi yon leváhtám/ittá, 
P¿liv¿in pouahuttamatta; 
Jalat laati neitoselie, 

150. Jalat laati, kSet kuvasi, 
Eipü jalka nousekana, 
Kaanny káet syleilemShün. 
Takoi korvat neiollensa, 
Eipá korvat kuulekana; 
Niin sovitti suun sorean, 
Suun sorean, sirkut silmSt, 

148: 2. pidáhtámáttá. 
156: 3. soreat; kaunüt. 



Saanut ei sanca suahon, 
Eikd silmfihdn suloa. 
Sanoi seppo Ilmarinen: 

160. »Oisi tuo sorea neito, 
Kan oisi sanallisena, 
Mielellísnfi, kielellisnS.! 

Saattoi siitfl neitosensa 
Utuiseben uutimeben, 
Pehmeille p£ld-aloiUe, 
Sulkkuisille vuotehille. 
Siit^ seppo Ilmarinen 
Ldmmitti kylyn utuisen, 
Laati saunan saipuaisen, 

170. Yastat varpaiset varusti, 
Vettd kolme korvollista, 
Jolla peiponen peseikse, 
Pulmunen puhasteleikse 
Noista kuUan kuonasista. 
Kylpi seppo kyllitellen, 
Valelihe vallotellen, 
Neien vierehen venáhti 
Utuisehen uutimeben, 
Teltahan terñksísehen, 

180. Rankisehen rautaisehen. 
Siiníi seppo Ilmarínen 
Heti ydná ensimmSisná 
Kyllá peitetta kysyvi, 
Vaippoja varustelevi, 
Kahet, kolmet karhuntaljal 
Viiet, kuuet villavaipat 
Maata kera puolisonsa, 
Tuon on kultaisen kovaní 
Se oli kyiki kyllS lamm 

190. Ku oli vasten vaippojansí 
Ku oli nuorta neitta vasW 
Vasten kullaista kuvoa. 
Se oli kylki kylmimassd, 
Oli hyyksi hyytymassíl, 

171: 3. saavillista. 

180: 1. telta; vaatteesta tehty huw 



869 



jSaksi jaatymassa, 

Á kovoamassa. 

)i seppo llmarinen: 

mcl hyvá minullo; 

1 neien Wáindláhan 

imoiselle varaksi, 

eksi puolisoksi, 

oiseksi kanaksi.» 

i neien Wainbláhan; 

5inne tnltuansa 
virkkoi, noin nimesi: 

e vanlia Wainámóinen, 

a on sinulle lyttO, 

kaunis katsannolta, 

le suuri suun piolla, 
Jeuoilta levec'i.» 

i vanha Wáinámdinen 

iti kuvoa tuota, 
silmat kuUan piiálle, 
virkkoi, noin nimesi: 
toit minulle tuota, 
kullan kummitusta?» 

3i seppo llmarinen: 
muuksi, kun hyváksi: 

eksi puolisoksi, 

oiseksi kanaksi.» 

n vanha WáinamOinen: 

1 seppo veikkoseni! 

( neitosi tulehen, 

aikiksi kaluiksi, 

vie Wenáehelle, 



Saata Saksahan kuvasi 
Rikkahien riian naia, 
Suiírien soan kosia; 
Ei so vi rainun su^ulle, 

230. Ei minuUen itselleni 
Naista kullaista kosia. 
Hopeista huolitella.» 

Siitá kielti WáiriamOinen, 
Epíisi suvannon suiho, 
Kielti kansan kasvavaisen, 
Epéisi ylencvaiscn 
Kullalle kumartamasta, 
Ilopealle horjumasta; 
Sanovi sanalla tuolla, 

240. Lausui tuolla lausoholla: 
í)Elkátte pojat poloiset, 
Vasta kasvavat urohot, 
Ollette elonkeraiset, 
Elikka elottomatki, 
Sinü ilmoisna ¡kéín<'i, 
Kuuna kullan valkeana 
Naista kullaista kosiko, 
Hopeista huolitelko! 
Kylmán kulta kuumottavi, 

250. Vilun huohtavi hopea.» 



227: 2. riidellen. 

228: 2. sotien. 

232: 2. pyytáá; haluta. 

234: suvannoksi sanolaan tyvutá eli hil- 

jaista vcttá virtnpnikkojen válilla. 
243: 2. voivat; rikkahal. 



"~^^í«5t)¿^' 



34 



ZM 



KaMeksasneljatta Roño. 



Umarinen Ilihtee Pohjolaan mtisen naisema rmorempaa 
kosimaan, saapi siellU pahoja herjasanoja vastaukseksi, suvttu 
rydstUa tyttíiren ja lülitee kotiin püin 1 — l^i. Matkallaki i 
neiti Ilmarísta ja pahoütaa hcinen mielcmd siksi, ettU Umarinen 
sydümniyksmMn laulaa hiinen lokiksi i 25 — 286. Tulee sHU 
ja kertoo Wuinümóiselle Pohjolan hioleítomasta dümOstü samm 
rassa, kuin myoski, miten koámatkama oli küynyt 287 — 328. 



Tuop' on seppo Umarinen, 
Takoja ián-ikuinen 
Heitti kultaisen kuvansa, 
Hopeisen neitosensa; 
Pisti varsan valjahisin, 
Ruskean re'on otehen, 
Itse istuvi rekehen, 
Kohennaikse korjaliansa, 
LahtGciksensá lupasi, 
10. Seka mielti mennaksensá 
Pyytamáhtin Pohjolasta 
Toista Pohjolan tytartá. 

Sai páivan ajaneheksi, 
Tuosia toisón vierneheksi, 
Paiviillapa kolmannella 
Tuli Pohjolan pihalle. 

Louhi Pohjohm emantá 
Itse pciátyvi pihalle, 
Sai tuossa sanelemahan, 
20. Kíianliho kyselern alian 
Ornan lapsensa oloa, 
Asuntoa armahansa 



MinidnS miehelessd, 
Naisena anoppelassa. 

Se on seppo Umarinc 
Alia pain, pahoilla mié 
Kaiken kallella kypárin 
Sanan virkkoi, noin ni 
))Ellds nyt anoppiseni, 

30.EI1ÜS sie kyselko tuota 
Elámiá tyttáresi, 
Asuntoa armahasil 
Jo sen on surma suin 
Kova loppu loukahtanu 
Maassa on jo marjasen 
Kankahassa kaunoseni, 
Mustakulmani kulossa, 
Hopeani heinikossa; 
Laksin toista tyttóási, 

40. Nuorempata neitoasi; 
Annapa anoppiseni, 
Tyonná toinen tyttáres 
Naisen entisen eloille, 
Sialle sisaruensa!» 



867 



li Pohjolan cmánUi 

virkkoi, noin nimesi: 
n tein miníi poloinen, 
ipa poloiv alainen, 
la lapseni lupasin, 
ín sulle toisenkana 
Da nukahtamahan, 
ana vieremáhán, 
a kun sutosen suuhuu, 
a kiljuvan kitahan.)) 
nyt toista annakana; 
i tyOnná tyttOáni 
;i nuohojaksi, 
jesi kaapiaksi; 

tyOnn^iQ tyttSreni, 

lapseni vakavan 
len kohisevahan, 
han pyórtehesen, 
in matikan suuhun, 
n hauin hampahisin.^ 

seppo Ilmarinen 
suuta, vaánti paata, 
mustoa haventa, 

pSáta káiváráistá; 
nkihe tupahan, 
attojen ajoihe, 

virkkoi, noin nimesi: 
a minulie tyttd 
sisaruosi, 

entisen eloille, 
vSn leipojaksi, 
osoajaksil» 
>i lapsi iattialta, 
auloi, jotta lausui: 
)n liika linnastamme, 
uto ovilla nailUil 

línnoa luhosit, 
linnoa pahensit 

LÍáksi; tahriaksi. 
á-tukkaista. 



Kerran ennen káytyási, 
Ovillen osattuasi.» 

»Neitonen, sínd sisari, 
Elá sulho'on ihastu, 
Elá sulhon suun pitohon, 
Eléika jalkoíhin jaloihini 
Sulholl' on suen ikenet, 
90. Revon koukut kormanossa, 
Karhun kynnet kainalossa, 
Veren juojan veitsi vyOllá, 
JoUa páát^ piirtelevi, 
SelkeS sirettelevi.» 

Neiti itse noin saneli 
Ilmariselle sepolle: 
)>En lahe mina sinulle, 
Enká huoli huitukoille; 
Tapoit naisen ennen naiun, 

100. Surmasit sisarueni, 

Yield tappaisit minunki, 
Surmoaisit itseniki; 
Onpa tassá neitosessa 
Paremmanki miehen verla, 
Kaunihimman varren kauppa, 
Koreamman korjan lélysi, 
Paikoilie paremmillenkí, 
Isommilie isluimille, 
£i sepon sysi-sioille, 

110» Miehen tuhmaisen lulüle.» 
Se on seppo Ilmarinen, 
Takoja iSn-ikuinen 
Murtí suuta, v^Snti pSdlá, 
Murli mustoa haventa; 
Saaulti tylon samassa, 
Kdarálli k¿lp¿iiihinsa, 
LSiksi tuiskuna tuvasta, 
Riepsahli rekensá luoksi, 
Tyonnálti tyton rekehen, 

Í20. Koksahutti korjahansa, 

98: 3. hiionoille; rehvanoille. 
120: 1. nakkasi; hcitü. 



208 



LSksi kohta kulkeinahan, 
Valinistui vaeltamahan, 
Kási ohjassa orosen, 
Toinen neien nannisillá. 

Neiti ilki ja urisi, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
«Saín nyt suolle karpalohon, 
Vehkahan vesiperille, 
Tuonne ma kana katoan, 
130. Kuolen Untu liian surman.» 

))Kuule seppo Ilmarinen! 
Kun et laskene minua, 
Potkin korjasi paloiksi, 
Sáren reen repalehiksi, 
Potkin poikki polvillani, 
Sáren sáárivarsillani.» 

Se on seppo Ilmarinen 
Use tuon sanoiksi virkki: 
))Sen táhen sepon rekosen 
140. Laiat rautahan rakettu, 
Jotta potkia pitávi, 
HyYán immen heiskaroia.» 

Neitonen kujertelevi, 
Vyo vaski va Hítele vi, 
Sormiansa murtelevi, 
Katkovi kátüsiánsá, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))Kun et laskene minua, 
Laulaime meren kalaksi, 
150. Syván aallon siikaseksi.» 

Se on seppo Ilmarinen 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
))Etpü siná sinne paáse, 
Mina haukina jálessá.» 

Neitonen kujertelevi, 
Vyo vnski valittelevi, 
Sormiansa murtelevi, 
Katküvi katüsiünsá, 



144: i, 2. vaskivyó. 



Sanan virkkoi, noin ni 

160. »Kun et laskene minw 

MetsSlhñn menetteleinu 

Karpaksi kiven koloho 

Se on seppo Dmarii 
Itse tuon sanoiksi virl 
))Etpá sinS sinne pSSs 
Mina saukkona jiilessS 

Neitonen kujertelevi 
Vy5 vaski valittelevi, 
Sormiansa murtelevi, 
170. Katkovi kátOsiansá, 
Sanan virkkoi, noin i 
))Kun et laskene mim 
Kiuruna kiverteleime 
Taaksi pilven pülemS 

Se on seppo Ilmari 
Itse tuon sanoiksi vii 
»Etps[ sina sinne pSá 
Mina kokkona jdlessS 

Kulki matkoa palas< 

180. Ajoi tietá pikkuruiser 

Jo hepo hOryeleikse, 

Luppakorva luontelei 

Neiti páátánsá koh( 
Náki jálkiá lumessa, 
Kysytteli, lausutteli: 
))Mi on tástá poikki j 
Sanoi seppo Umarine 
»Jano on juosnut siit 

Neiti parka huokaií 
190. Huokaiseikse, henkái 
Sanan virkkoi, noin 
))Voi minua kurja ra 
Porempi minun olisi, 
P<irein})i oletteleisi 
Janon juoksevan jáli 



173: s. o. Icnnán viseitaen lei 
181: 3. párskalitelce ; korsahle 



Mt 



polven polkemílla, 
m'Án kosian reessá, 
aman viltin alia; 
3n karvat kaunihimmat, 
$uumaIo somerapi.» 
1 seppo Ilmarmen 
lulta, váSnti paiita, 
ahattelevi; 
gttkoa palasen, 
epo hóryeleikse, 
:orva luonteleikse. 
paátánsd kohotti, 
Jkiü lumessa, 
ii, lausutteli: 
tástá poikki jaosnut?» 
íeppo Umarinen: 
on juosnut siítá poikki.» 
parka huokaiseikse, 
seikse, heiikáiseikse, 
virkkoi, noin nimesi: 
linua kurja raukkal 
)i minun olisi, 
)¡ oletteleisi 
reyhkiivan re'essS, 
áyván ahkiossa, 
mdn kosian reessK, 
laman viltin alia; 
on karvat kaunihimmat, 
suumalo somempi.» 
n seppo Umarinen 
aulta, váánti püátá, 
ahattelevi; 
latkoa palasen, 
lepo hóryeleikse, 
í.orva luonteleikse. 
padtéinsá kohotti, 



-kasvon; 2. rekipeltlecn. 

suun rako. 

van. 



Náki jálkifi lumessa, 
Kysytteli, lausutteli: ''• 

))]\fí on tdstá poikki juosnut?» 
Sanoi seppo Umarinen: 
)>Hukka on juosnut sittñ poikki.)) 

Neiti parka huokaiseikse, 
Huokaiseikse, hénkáiseikse, 
Sanan' virkkoi, noin nimesi: 

240. ))Voi minua kurja raukkal 
Parempi minun olisi, 
Parempi oletteleisi 
Hukan hurskavan j^lilld, 
AlakársSn askelilia, 
Kun tdmdn kosian reessS, 
Viirunaaman viltin alia; 
Hukan on karva kaunihimpi, 
Hukan suumalo somempi.9 
Se on seppo Umarinen 

250. Ptó htiulta, váftnti pftSta, 
Ajoa kahattelevi 
Yüksi uutehen kyldhSn. 

Matkalta vdsynefaená ' = •* 
Seppo nukkuvi sikein, 
Toinen naista naurattavi 
Miéheitá unekkahalta. 

Siitá seppo umarinen 
AamuUa havattuansa 
Murti suuta, vfifinti pddt3, 

260. Murti mustpa haventa; 
Sanoi seppo Umarinen, 
Itse mietti, noin nimesi: 
))Joko luome laulamahan, 
Laulan moisen morsiamen 
Metsáhán metsán omaksi, 
Vai vetehen veen omaksi?» 
»En laula metsán omaksi, 
Metsá kaikki kaihostuisi; 



23G: i. susi. 



265: 2, 3. nictsanpedüksi. 



I7t 



Enkdpd ve'en omaksi, 
270. Vieroaisi veen kalasei; 
Ennen kaa'an kalvallani, 
Meneitelen míekallani.» 

Miekka mietti miehen kíelen, 
Arvasi uron pakinan, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
iȣi liene minua luotu 
Naisia menettSmfihdn, 
Kataloita kaaiamahan.» 

Se on seppo Ilmarinen 
280. Jopa loihe laulamahan, 
Syantyi sanelemahan, 
Lauloi naisensa lokiksi 
Luo'oUe lokottamahan, 
Veen karille kaikkumaban, 
^eDat nienten niukumahan, 
Yasiatuuiet vaapumahau. 

Sütd seppo Ilmarinen 
Rekehensá rcutoaikse, 
Ajoa kahaitelevi 
290. Alia páin, pahoilla mielin, 
Matkasi omíUe maille, 
Tuli ir.aille tuttaville. 

Yaka vanha WSindmdinen 
Tiella vastaban tulevi, 
Sai tuosta sanelemahan: 
»Veli seppo Ilmarinen, 
Mil' olet pahoilla mielin, 
Kahta kallella kypárin 



Pohjolasta tullessasi? 

300. Hiten Pohjola eldvi?» 
Sanoi seppo Ilraarinei 
»Hi on Pobjolan eleál 
Sieil' on sampo jauban 
Kirjokansi kallumassa, 
Pñivdn jauboi syOidviá, 
PSíivSn toisen mytftávid 
Eolmannen kotipitoja.» 
»Jotta sanon, kun sa 
Vielá kerran kertaelen 

310. Mi on Pobjolan eleá, 
Kun on sampo Pobjola 
Siin' on kyntO, siiná I 
SünS kasvo kaikenlaini 
SiinSpS ikuinen onni.» 
Sanoi vanba WdindDO 
«Yeli seppo Ilmarinen 1 
Minne heitít naisen na 
Kunne kuulun morsian 
Kim sa tybjáná tuletki. 

320. Aina naiseUa ajelet?» 
Se on seppo Ilmarin< 
Sanan virkkoi, noin dí 
»Lauloin ma mokoman 
Meren luo'olle lokiksi; 
Nyt se lokkina lojuvi, 
Kajavana kaakabtavi, 
Kiljuvi vesikivillS, 
Kariloilla kaljahuví.» 



"-^^"^X^^^^z^P^ 



871 



Yhdeksñisneljatta Runo. 



íümoinen kehoittaa Ilmarista UihtemMn kanssama sampoa 
saamaan, johon tuumaan Ilmarínen suostmi, ja uroot lüfUe^ 
!á matkaan 1 — 550, LefimninkUmen (Ückü'iicLheidlümaikalla 
msa, kurme kalkwat, tarjoutuu kolmanneksi rmeheksi; hün 
'dellUnsli kolmanneksi 551 — ASí6. 



a vanha WSinamttinen 
ion sanoíksi virkki: 

seppo Ilmarínen, 
idmmc Pohjolahan 
i sammon saa'antahan, 
annen katsantahan!)) 
m seppo Ilmarínen 

virkkoi, noin nímesi: 
e sampo saatavana, 
ansí tuotavana 
stá Pohjolasta, 
lasta Saríolasta; 
on sampo saatcttuna, 
ansí kannettuna 
lan kivi-makehen, 
n vaskisen sisáhíín, 
án lukon ta'aksi; 
i juuret juurruteitu 
án sylen syváhán, 
uurí maa-emáhán, 
a vesi-viertehesen, 
iS on kotimakehen.» 



Sanoi vanha WAindmOinen: 
»Veli seppo veikkoseni, 
LSíhtekdmme Pohjolahan 
Tuon on sammon saa'antahan 1 
Laatikamme laiva sumri, 
Johon sampo saatetahan, 
Kirjokansi kannetahan 

30. Pohjolan kivi-máesta, 
Vaaran vaskisen sísdstd, 
Yheksdn lukon takoa.» 

Sanoi seppo Ilmarínen: 
))Yakavampi maisin matka, 
Lempo menk(}hün merelle, 
Surma suurelle selallel 
Sielld tuuli turjuttaisi, 
Siella viskaisi vihurí, 
Saisi sormet soutimeksi, 

40. Kümmenet kásimeloiksi.)> 

Sanoi vanha WainfimOinen: 
»Vakavampi maisin matka, 
Vakavampi, vaikeampi, 
Vielá muuten mutkaisempi; 



E3I 



Lysti on venon vesillá, 
Parren juosta jolkutella, 
Ve'et valjat válkytellS, 
Selát selvát seurustella: 
Tuuli purtta tuuittavi, 

50. Aalto laivoa ajavi, 
Lansituuli iSikyttávi, 
Etelá e'elle viepi; • * 

Vaan kuitenki, kaikitenki, 
Kun et mieline merisin, 
Niin on maisin matkatkatnme, 
Rantaism ratustelkamme h 

))Tao nyt mulle uusi miekka, 
Tee miekka tuliterSinen, 
JoUa hurttia hutelen, 

60*Pohjan kansan kaíkottelen 
Saaessa otoUe sammon 
Tuonne kylmáhto kylShün, 
, Pimeahán Pohjolahan, 
Summahan Sarioiahan.» 

Tuo on seppo Ilmarinen, 
Takoja iün-ikuinen 
Tunki rautoja tulehen, 
Teráksiá hiiloksehen, 
Kultia koko piosen, 

70. Hopeita kourallisen ; , 
Laittoi orjat lietsomahan, 
Palkkalaiset painamahan. 
Orjat lietsoi lOyliytteli, 
Hyvin painoi palkkalaiset, 
Rauta velliná venyvi, 
Teras taipui tahtahana, 
Hopea vetena valkkyi, 
Kulta laikkyi lainehena. 
Siita seppo Ilmarinen, 

80. Takoja ian-ikuinen 
. Katsoi alie ahjoksensa, 
Lietsimensci liepehelle, 



/ 



59: 2. koiria; sysia; petqja. 



Naki miekan syntyv^s 
Páá kullan kuvauvaksi. 

Otti ainehet tuiesta, 
Tempasi hyvát takehet 
Ahjosta alaisimelle, 
Yasarille valkkamille, 
Takoi miekan mieitS m 
90. Kaivan kaikkien paraba 
Jonka kullalla kuvasi, 
Hopealla huolitteli. 

Vaka vanha Wainümi 
Tuli tuota katsomahan; 
Sai miekan tuliteréiisen 
Kütehensa oikeahan, 
Katselevi, káantelevi, 
Sanan virkkoi, noin ni 
)>Onko miekka miestd 
100. Kalpa kantajan makaha 

Olipa miekka miesta 
Kalpa kantsg'an mukah 
Jonka kuu karesta pai 
Paiva paistoi lappeasU 
Tahet vástista válüttí, 
Hevoinen terSllá hirnu 
Kasi naukui naulan pS 
Penu putkessa puhusi. 

Sylkytteli miekkoans 
110. Vuoren rautaisen raosi 
Itse tuon sanoiksi viri 
))Jo mina teralla talla 
Vaikka vuoret poikki 
Kallíot kaha jakaisin.» 

Itse seppo Ilmarinen 
Sanan virkkoi, noin n 
))Millapa mina poloinei 
Milla tuima turveleime 



84: 1, 2. kultapaan. 
104: 3. kylestá. 

105: 2. páñstá; káden-alasta ; ka 
\07: 2. kissa. 



87S 



leime, vyOteleíme 
varalle, veen varalle? 
luastoihiü lueime, 
paitoihin paneime, 
srOihin telkitáime? 
on luustossa lujempi, 
paiassa parempi, 
(^dssá tenhoísampi.9 
eá iuku tulevi, 
kSyH kerkiávi; 
>ii vanha WáinfimSinen, 
\ seppo nmarínen, 
át hevon hakuhun, 
irjan kuuntelohon 
mnan suitset vyOllSí, 
i valjahat olalla; 

etsivSt hevoista, 
puitse katselevat, 
iti tdhystelevat 
'i salón sinísen; 
Slt hevon lehosta, 
irjan kuusikosta. 

vanha WáinámíJinen, 
i seppo Umarinen 

pSdhán kullan pdítset, 
UQnan suitset suuhun; 
atusielevat 
miehen ranta-maata, 

rannalta kujerrus, 
ta valkamalta. 

vanha WáinámOinen 
virkkoi, noin nitnesi: 
on Impi itkem¿iss¿i, 
[aikerrehtamassa, 



tan itseni. 

ikuhun. 

on edellisestá kesástá maassa 

vaalahtava heiná. 

lápi metsán. 



Joko kdymme katsomahan, 
Likeltá tShyst¿imáh¿in?» 
Itse astuvi likemmd, 
Meni luota katsomahan, 
Eipá impí itkekánS, 
EikS kaikerra kananen: 
Olí pursi itkemSssá, 
160. Venenen valittamassa. 

Virkki vanha WáinámOinen 
Luoksi purren paástyánsa: 
))Mit§ itket puinen porsi, 
Vene haokava valitat, 
Itketkü sk puisuuttasi, 
Hankavuuttasi haveksit?» 
Pursi puinen vastoavi, 

Vene hankava sano vi: 
))Vesille venosen mieli 
170. Tepvaisiltaki teloilta, 

Mieli neien miehelShan 

Korkeastaki koista; 

Sita itken pursi raukka, 

Vene vaivainen vaiitan, 

Itken viejSistSl vesilie, 

Laskiaista iainehille.» 
»Sanottihin tehtáessa, 

Laulettihin laitettaissa 

Saatavan sotivenetta, 
180. Vainopurtta puuhattavati, 

Tüovan táyteni eloa, 

Alustaní aartehia; 

£i ole sotahan saatu, 

Eloteilien ensinkána.» 
))Muut purret, pahatki purret, 

Ne aina sotia küyvfit, 

Tappeloita tallustavat, 

Kolme kertoa kesSssd 

Tuovat taytensa rahoja, 



165: 3. puun liikaismitta. 
166: 1. hankojen ylellistá vahvuutta. 

35 



274 



190. Alustansa aarieUa; 

Mind veisUlinS venonen, 
Satalauta laaíttama 
Tflssd lahon lastuiliani, 
Venyn veístdnndisilldní; 
Pahímmatíú maan matoset 
ADa kaaríen asuvat, 
Linnut ilroan ilkeimmdt 
Pesdn pielessd piUvdt, 
Kaikki korven konníkatki 

200.Kok01aDÍ koksentavat; 
Oísi kahta kaunihimpi, 
Kahta, kolmea parempi 
Olla mdntyna máellSí, 
Pet¿ijána kankahalla, 
Oksílla oravan juosta, 
Pcnun alia pyüráhelld.» 

Vaka vanha W^inámüinen 
Tuossa tuon sanoiksi virkki: 
»Ela itke puinen pursi, 

210. Vene hankava havise, 
Kohta saat sotia kdyéi, 
Tappeloita tallustellal» 

y)Lienet pursi luojan luoma, 
Luojan luoma, tuojan tuoma^ 
Syrjin syókseite vetehen, 
Laioin aalloilien ajaite 
liman kouran koskematta, 
K^en pd^ille k^yttdmattd, 
Olkapáán ojentamatta. 

220. Kasivarren vaalimattal» 
Pursi puinen vastoavi, 
Vene hankava sanovi: 
))Eipü nmu sukuni suuri, 
Eiká veljeni venoset 
Láhe tyónnytta vesilie, 



198: 2. mastoása. 
199; 3. sammakot. 
200: 2. hyppivál. 



Laskematta iamehilie, 
Kun ei kourÍQ koskettai 
Kdsivarsin kaSonettADe. 
Sanoi vanha WdinSm 

230. dJos ma sun vesilie ty( 
Joko jaokset soutamatt 
Airoflla aviUamatta, 
Huoparilla haopimatta, 
PuhumaUa purjehesení 
Pursi pninen vastoav 
Vene hankava sanovi: 
)>Eipd maa sukuni sun 
Eiká toinen joukkioni 
Juokse sormin soutamD 

240. AiroíUa avittamatta, 
Huoparilla huopimatta, 
Puhumatta purjehesen.i 
Vaka vanha WfiinSm 
Tuesta tuon sanoiksi i 
»Joko juokset soatamai 
Airoilla avíttamalla, 
Huoparilla huopimalla, 
Puhumalla purjehesenl 
Pursi puinen vastoav 

250. Vene hankava sanovi: 
)Jo vainen sukuni mu 
Kaikki veljeni venoset 
Juoksi sormin soütams 
Airoilla avittamalla, 
Huoparilla huopimalla, 
Puhumalla purjehesen. 
Siitá vanha WáinSm 
Heitti hiekaile hevuise 
Painoi puuhun marhai 

260. Ohjat oksalle ojenti, 
Lykkási venon vesilie. 
Lauloi purren lainehil 



j 233: 1. pcra-airoilla; 2. lyóntára 
! matla. 



375 



eli puista purtta, 


Pani sulhot soutamahan, 


virkkoi, noiu nimesi: 


300. Neiet ilman istumahan; 


B kaareva venonen, 


Sulhot souti, airot notkui, 


puinen hankaniekkal 


Eipá matka eistykánñ. 


kaunis kannannalta, 


Pañi neiet soutamahan, 


oot kaunis katsonnalta?» 


Sulhot ilman istumahan; 


i puinen vastoavi, 


Neiet souti, sormet notkui, 


hankava sano vi: 


Eipñ matka eistykánS. 


a kaunis kannannalta, 


Muutti vanhat soutamahan. 


pohjalta siava 


Nuoret páSM katsomahan; 


^ sa'an urohon, 


Vanhat souti, pdSt vapisi, 


isiua tuhannen.» 


310. Eipá vielá matka eisty. 


vanha WSinámOinen 


Siitá seppo Ilmarinen 


i hyrShtelevi; 


Itse istui soutamahan. 


ensin laitapuolen 


Jopa juoksi puinen pursi, 


Sitd sulhosia, 


Pursi juoksi, matka joutui. 


SiiSíj piipioja, 


Loitos kuului airón loiske, 


sjalkoja jaloja; 


Kauas hankojen hamina. 


toisen laitapuolen 


Soutavi sorehtelevi, 


aitd tyttSríS, 


Teljot rytkyi, laiat notkui, 


aitá, vaskiviritá, 


Airot piukki pihlajaiset. 


lormia somia. 


320. Airón pyOrüt pyinS vinkui, 


loi vielá Wáindmüinen 


TerSt teiriná kukerti. 


taytehen vákeS, 


Nenft joikui joutsenena, 


i vanhoa vSkeá, 


Pera kaarskui kaarnehena. 


úken istunutta, 


Hangat hanhina havisi. 


oli váhdn sioa 


Itse vanha WáinSmóinen 


ikaisilta esinná. 


Laskea karehtelevi 


istuyi peráhan, 


Perñssd punaisen purren, 


i koivuisen kuvulle, 


Melan vartevan varassa; 


tteli laivoansa, 


Niemi matkalla nákyvi. 


i virkkoi, noín nimesi: 


330. Kyld kurja kuumottavi. 


se pursí puittomia, 


Ahti niemellá asuvi. 


vdljiá vesiS, 


Kauko niemen kainalossa; 


kuplina merellá, 


Kalatuutta Kauko itki. 


ehina lainehillab 


LeivStyttfi LemminkSinen, 




Ahti aitan pieneyttá, 


listan. 

ikouria, s. 0. kovakouraisia. 


VeitikkS osan váhyytta. 


ien páálliset, lóysát laudat poh- 


302: 3. edesty; joudu. 




316: 3. havina; kiriná. 



sil 



Veisti laitoja venehen, 
Uuen pupren pohjapuuta 
Pdássa pitkfin nalkSniemen, 
340. Paltalla kylán katalan. 

Se olí korvalta korea, 
SiimdM sitSi parempi; 
Loi silmSnsfi luotehelle, 
KSdnti pSStd pfiivfin alie, 
Kaaren kaukoa nñkevi, 
Pilven longan loitompata. 

Eipá kaarí ollutkana, 
Eikñ pieni pilven lonka, 
Olí pursi kulkemassa, 
350. Venonen vaeltamassa 
SelydUd meren selálfá, 
Ulapalla aukealla, 
Mies puhas perássft purren, 
Mies sorea soutimilla. 

Sanoi lieto Lemminkñinen: 
»En má tunne tuota purtta, 
Keksi kelvoista venettS, 
Souten Suomesta tulevi, 
Airón iskein iéista, 
360. Melan luoen iuotehesen.» 

Jo huhuta huikahutti, 
Májellytti mflikahytti, 
Huuti mies nenástfi niemen, 
Verevá vesien poikki: 
))Kenen on veno vesiilá, 
Kenen laiva lainehilla?» 

Miehet purresta puhuvat, 
Seka vaimot vastoavat: 
))Mi olel mies metsSn asuja, 
370. Uros korven kolkuttaja, 
Kun et tunne tuota purtta, 
Keksi WáinOian venettá, 
Et tunne perS-urosta, 
Etka miestá airollista!» 

Sanoi Heto Lemminkainen : 
))Jo tunnen perán pitdjan, 



Ja álydn airoilisen: 
Yaka vanba Wfiin&mOii 
Itse on perán piossa, 

380. Ilmarinen airoUisna; 
Minnekfi menette mieh 
Kunne Iñksitte urohot' 
Sanoi vanha Wtindn 
«Kohtí pohjaista kulem 
Kohti kuohuja kovia, 
LakkipditS lainehia, 
Sampoa tapoamaban, 
Kirjokantta katsomahai 
Pobjolan kivi-mfiestá, 

590. Yaaran vaskisen sisds 
Sanoi lieto Lemminls 
))Ohoh vanba WáinSm 
Otapa minna miests 
Uroboksi kolmanneksi. 
Kun saat sammon nos 
Kirjokannon kannantal 
Vield mieki miestS ma 
Jos saisi tapella tarve 
Annan kdskyn kSmme 

400. Oikapaiileni opaston.» 
Vaka vanha WáinSn 
Otti miehen matkoihin 
Veitikfín venosehensa; 
Se on lieto LemminkS 
Jo tulla tuhuttelevi, 
KSyft luikerrehtelevi, 
Tuopi laian tullessansc 
Venehesen Wáinámdis 
Sanoi vanha Wáinát 

410. ))Oisi puuta purressani 
Laitoa venehessfini, 
Parahiksi painaoaki, 
Miksi laitat laitoasi, 
Puuta purtehen liseátl 
Sanoi lieto Lemmink 
))Ei vara venettá kaa^a 



m 



suovoa tuhoa; 
merellSI Pohjan 
laitoa kysyvi, 
uuli varppehia.» 
)i vanha Wáinámóinen: 



))Sent¿íhen soiavenosen 
Rinta rautahan rakettu. 
Ja tehty terasnenñhSn, 
JoU' ei tuulen tuiki vied, 
Eikfi viskóa vihurin.i» 



~~^^^<5^5C>P^ 



878 



Neijakpmenes Runo. 



Sampomatkaiaiset tuievat koskeUe ja kosken aüa íarUu 
ison hauin sdulle 1 — 94. Hauki tapetcum, pMpuoU saadaan 
sen, keUetMn ja murkinoidaan 95 — 204. WttíntlTnomen teket 
leukahmsta kanteleen, jota moníki yriUM, ei yksíkiUin osaa 
205—342. 



Vaka vanha WdinámOineD 
Laskea karehtelevi 
Tuon on pitkán niemen páást^, 
KylSn kurjan kuuluyflta; 
Laski laulellen vesiS, 
üon lyóen lamehia. 

Neiet niemien nenissü 
Katselevat, kuuntelevat: 
dMí lienee ilo merellS, 
10. Mikd laulu lainehilla, 
lio ennistd parempi, 
Laulu muita laatuisampi?» 

Laski vanha WáinamOinen, 
Laski páivdn maa-vesiS, 
Paiv^n toisen suo-vesiá, 
Kolmannen kosen vesiS. 

Siiná lieto Lemminkdinen 
Muisti muiitaman sanansa 
Korvalla tulisen kosken, 
20. Pyhán virran pyCrtehessá; 
Sanovi sanalla tuoUa, 
Lausui tuolla lausehella: 
))HeitS koskí kuohuminen, 



23-— 82. Koskensanat 



Vesi vankka vellominei 
Kosken tytttf, kuohu-m 
Istuite kihokivelle, 
Ejhopaaelle paneite, 
Sylin aaltoja aseta, 
Kasin kSSri kdppyr()itíi, 

30. Rourín kuohuja kobeno 
Jott' ei riusko rinnoiUe 
Eika pSSllemme párSjS 
»Akka aaltojen alaine 
Yaimo kuohun korvallii 
Nouse kourin kuohun ¡ 
Yskin aallollen ylene 
Kuohuja kokoamahan, 
Vaahti-pfiita vaalimahai 
Joit' ei syytOintS syseS 

40. Viatointa vierettelel» 
)>Ejvet keskellá jokea 
Paaet kuohun kukkural 
Otsausa alentakohon, 
Pddlakensa painakohon 



26: 2. jonka ympáriUá vesi kihi; 
36: 1. rinnoin; ryntáhin. 



870 



lita punaiseu purren, 
i tervaisen venehenho 
n ei tuosta kyllin liene, 
Kimmo Eammon poika! 
Qá reiká vdSntimelId, 
aise puraisimella 
3lle kosen kiveS, 
1 paaen palleahan 
a purren puuttumatta, 
den vikaumattald 
n ei tuosta kyllin liene, 

isdntd, vuon alio! 

saata sammaliksi, 
i Yuoiuksi venenen 
aja kulettaessa, 
)áitd mentáessñb 
iti kosken korvallinen, 
virran vierellineni 
)£ls utuinen lanka 
esta kuontalosta, 
ankasi ve^elle, 
vdsi lainehelle, 
pitkin purren juosta, 
irinnan teuotella, 
fi miehen meikeánkí, 
monkin osata!» 
ilatar on mieli-vaimol 
nieluisa melasí, 
)a pist pered, 
7irrat viilettelet 
len koan e'etse, 
I ikkunan alatse!» 
m ei tuosta kyllin liene, 

taivahan Jumala! 
aiekalla perecí, 
a tupettomalla, 

juosta pulsen purren, 
líi mfintyisen venehen!» 

asina. 
kirakoksL 



Itse Yianha WdinSlindiaen 
Laskea karehtelevi, ' 
Laaki Iduhien lomitse 
Noita kuohiga kovia, 
Eika puutu puinen pursi, 
Vene Uetdján takellu. 

Asken tuonne tultuansa 
90. NoiUe valjille vesille 

Puuttui pursi juoksemasta, 
Venonen pakenemasta; 
Pursi puuttuvi lujaban, 
Vene vieremáttOinaksi. 

Se on seppo llmarinen, 
Toinen lieto Lemininkdinen, 
Pistiv¿it melan merehen, 
Lastun kuusen lain^besen, 
Pafistea nytysteleváti 
100. Tuota purtta puutoksesta; 
Ei ota venenen juo$ta, 
Eika pdáse puinen pursi. 

Vaka vanhá Wainam5iüen 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
ii>Oi sie lieto Lemmin poika, 
Kallistaite katsomahan, 
Miss' on pursi puuttumassa, 
Venonen takistumassa 
Náilla valjiliá vesiUa, 
110. Vienolla aiantebelia, 
KivelIakO vai baoila, 
Vaiko muulla vastuksella!» 

Se on lieto Lemmink^inen 
PyOrabtibe katsomahan, 
Katsovi venosen alie, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))Ei ole veno kivella, 
Ei kivella, ei haolla, 
Vene on bauin bartioilla, 
120. Ve'en koiran konkkaluiUa.)> 

Vaka vanha Wáinamoinen 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 



tfJolaki joessa onpi, 
Hakojaki, haukiaki; 
Kan lie hauin hartioilla, 
Ve'en koiran konkkaluilla, 
Vea miekalla vetehen, 
Katkaise kala kaheksi!» 

Se on lieto Lemminkáinen, 
130. Poika veitikka vereva 
Miekan yyOltánsS vetdvi, 
Luim-purian puoleltansa; 
Veti miekalla meryttSl, 
Alta laian laskettavi, 
Itee vierahti vetehen, 
Kourin aaltohon kohahti. 

Siitd seppo llmarinen 
Tarttuí tukkahan urosta, 
Nostaití meresta miehen, 
140«Itse tuon sanoiksi virkki: 
))Kaikki oh mieheksi kyhfitty, 
Panta parran kantajaksi, 
Lisdksi satalu'uile, 
Tuhannelle taytteheksi.» 

Miekan vydltflnsa vetávi, 
Tupestansa tuiman rauan, 
JoUa kalhaisi kaloa, 
Alta laian Idimííliytti; 
Miekka murskaksi mureni, 
ISO.EipS hauki tiennytkflna. 

Vaka vanha WainSmOinen 
Tuossa taon sanoiksi virkki: 
»Ei ole teissS puolta miestá, 
Ei urosta kolmannesta; 
Kun konsH tulevi tarve, 
Miehen mielta vaaitahan, 
Silioin mieli meikeSissa, 
Kaikki toimi toisialla.)) 

Itse miekkansa ve¿iiti, 
160. Tempasi terSvan rauan, 



154: 3. kolmaita osaa. 



TyOnti miekkansa mer 
Alie laian langetteK 
Kalahaain hartíoilun, 
Ve'en koiran konkkala 
Miekka luotiihe lujah 
Kitasibin kiinnittihe; 
Siita vanha WainamOii 
Nostaiti kaloa tnota, 
Yeti haukia ve'esta: 

170. Hauki katkesi kaheksi, 
Pursto pohjahan putos 
Paa kavahti karpahase 
Jo otti venonen juos 
Paasi pursi puutoksest 
Vaka vanha WfiinamOi 
Luotti purren luoíosell 
Ravahutti rantasefaen, 
Katsdevi, kaantelevi 
Tuota hauin pSapaloa, 

180. Itse tuon sanoiksi viik 
»Ken on vanhin suihol 
Sepa hauki halkomaha: 
Kala viploin viiltamahíi 
Paa paloiksi pahkomal] 
Miehet purresta puht 
Vaímot lausai laitasilta 
oSaajanpa kaet sulimm 
Sormet pyytajan pyhin 
Vaka vanha Wainam< 

190. Veti veitsen huotrastan 
Kyleltansa kylman raui 
Jolla hauin halkaisevi, 
Pahkoví kalan paloiksi, 
Itse tuon sanoiksi virk 
»Kcn on nuorin neitosi 
Sepa hauki keittamahd: 
Murkinaisiksi muruiksi, 
Kalaisíksi lounahiksiU 
Kavi neiet keittümahi 

200. Kavi kilvan kymmenea 



t81 



hauki keitetahSOy 
noíahan muruina, 

luita luotoselle, 
luita kalIioUe. 
a vanha WdinSmOinen 

tuoftsa katselevi, 
levi, kddnteleviy 
i virkkoi, noín nimesi: 

tuostaki tulisiy 
i hauin hampahista, 
istd leukaluusta, 
ísi sepon pajassa, 
I taitavan takojan, 
n mahtavan kásissá?» 
oí seppo nmarinea: 
de tyhjSsUi mitán¿í, 

ruotasta kalua,' 
ponkana pajassa, 
I taitavan takojan, 
n mahtavan kásissá.» 
a vanha Wáinámdinen 
uon sanoiksi virkki: 
bdpd toki tulisi 
loinen kanteloinen, 
oisi osoajata, 
n luísen laatiata.)) 
i ei toísta tullutkana, 
lat osoajata, 
Q luisen laatiata, 
vanha WáinámOíaen 
oihe laatiaksi, 
ksi teentelihe; 

soiton hauinluisen, 
tti ilon ikuisen. 
V on koppa kanteletta? 
i suuren leukaluusta; 

on naulat kanteletta? 
Q hauin hampahista; 

koosta; ruodoisia. 



Kusta kielel kantelettaT 

240. Hivuksísta Hiien ruunan. 
Jo oli soitto suorittuna, 
Valmihina kanteloinen, 
Soítto suuri hauinluinen, 
Kantelo kalan-evdinen. 

Tuli tuohon nuoret miehet, 
Tulí nainehet urohot, 
Tuli pojat puol-ikáiset, 
Seká pienet piika-lapset, 
Tytdt nuoret, vaimot vanhat, 

250. Naiset keski-kertaisetki 
Kanteletta katsomahan, 
Soittoa táhydmáhSn. 

Yaka vanha WáinSmdinen 
Edski nuoren, kilski vanhan, 
Rdski keski-kertaísenki 
Soittamahan sormillansa 
Tuota ruotaísta romua^ 
Kalanluista kanteletta. 
Soitti nuoret, soitti vanhat, 

260.Soittí keski-kertaiseiki; 

Nuoret soitti, sormet notkui, 
Yanhat váñnti, pSiá vapisi, 
Ei ilo iloUe nousnut, 
Soitto soitolle ylennyt. 

Sanoi lieto Lemminkáinen: 
»0i te pojat puol'-ályiset, 
Teki tyttaret typerát, 
Seká muu katala kansal 
Ei ole teissd soittajata, 

270. Oikein osoajata; 

Tuokatte minulle soitto, 
Kantakatte kanteloinen 
Kahen polven pystyn pddhéin, 
Rynnen kymmenen nenñhSin!» 

Siitá lieto Lemminkdinen 
Saip^ on kantelon kSsille, 
Uon itsensd líkemmS, 

257: 3. kalua; kapinette. 

36 



Soíton alie sormiensa; 
Soktoa sovHielevi, 

280. Kanteletta kdfintelcví, 
£ip¿i soitto soilcikana, 
£í ilo iloakana. 

Sanoi vanha W^iinAmOinen: 
»Ei ole tdssá nuorisossa, 
Eansassa kasuavassa, 
Eikü vanhassa \dessd 
Tuon on soíton soittajaista, 
Tuon ilon floajaista; 
Joko Pohjola paremmin 

290. Saisi soitoQ soittamahan, 
Tuon ilon iloamahan, 
Jospa laitan Pohjolahan?» 

Laittoi soiton Pohjolahan, 
Saatatti Saríolahan; 
Soitti pojat Pohjolassa, 
Soitti pojat, jotla píiat, 
Soitti miehet naisekkahat, 
Sekd naiset miebekkahíit, 
Itsekin eniíintü soitti, 

300.Tuota káánti, tuota vaanti, 
Tuota sornún suoritteli, 
Kynsin kymmenin piteli. 
Soitti pojat Pohjolassa, 
Soitti kansa kaikenlainen, 
£i ilo iloUe tunnu, 
Eikd soitto soitannalle; 
Kiclot kíerohon kavivSt, 
Jouhet parkuivat pahasti, 
Áüiii kaikkui karkcasti, 

310. Soitto julmasti sorisi. 



Sokea sopessa nukVm 
Ukko vanha uunin pSdll 
Ukko uunilta havannut, 
Kiukahalta kirsahtanut 
Uralití uní-sialta, 
Nurahuttí nurkastansa: 
»Heroikfitte, heittdkatte, 
Luokatte, lopeitakatte, 
Puhki korvani puhuvi, 

320.Lápi píiAni láylentfivi, 
Kaikki kdypi karvoillen 
Viepi viikoksi uneni!» 

»Jos ei soitto Suomen 
Vasta vaikuta Uolle, 
Eü uuvuta unehen, 
Haku'usen maanittele, 
Niin velehen visko'otte 
Aaltoihin upottaoUe, 
Tahi viektftte takaisin, 

330. Soitto tuonne saattaotti 
Miehen tehnehcn kfísilli 
Sormille sovittelianl» 

Soitto kieiin kerkidvi, 
Kantelo sanoin kajahiii: 
))£n vield vetehen joua. 
Alie aaltojen asetu, 
Ennen soitan soíttajaila 
Yangun vaivan ndhneb 
Jopa viotihin visustí, 

340. Kannettiliin kaunihisti 
Miehen laatian kStehen, 
Pyjtünohen polvuksiDe. 



'-^''cíGi^d^^ 



Mt 



Ybdesviidetta Runo. 

\Hmoinen sojiUaa kanteletta ja kaikki elüv¿U, yksin halHaikin 
toalla ja meres^, rienttivM ja kokoutmat soiüoa kuviemaan 
Jokaisen sydUn tuli soitolta nün lükutetuksi, etUi vedet pah- 
nin; itsensU WüinUmoisenki sUmistd tippuivat suuret pisar at, 
naohan ja vkriviU veteen, jossa mmiUuivat soreiksi úner- 
dksi 469—266. 



vanha Wáintoidinen, 
I ifin-ikuinen 
insa 3uoriUavi, 
oitansa pese vi; 
en Uo-kivelie, 
paaelle paneikse 
elle mSelIe, 
elle kunnahalle. 
soiton sormillensa, 

k<iyrdn polvillensa, 
m kdtensS alie, 
virkkoi, noin nimesi: 
honpa kuulemahan, 
liene ennen kuullut 
i-*runojen, 
sta kanteloisenb 
vanha WSin^müinen 
Koittoa somastí 
ruotaista romua, 
lista kanteletta; 
^ nousi notkeasti, 
o ylós keveni. 



Jo kdvi ilo iloUe, 
Riemu ríemuUe remahti, 
Tuntui soitto soitannalle, 
Laulu lauIoUe tehosi; 
Heláhteli hauin hammas, 
Ealan pursto purkaeli, 
Ulvosi upehen jouhet, 

30. Jouhet ratsun raikkahuivat. 
Soitti vanha WSin¿mOiaen, 
£1 oUut sita metsássá, 
Jalan neljdn juoksevata, 
Koivin koikkelehtavata, 
Ku ei tullut kuulemahan, 
Hoa imehtímdh¿in. 

Oravat ojentelihe 
LehvSseltd lehyáselle, 
Tuohon kdrpát kéiantelihe, 

40. AioiUen asettelihe, 

Hirvet hyppi kankahilla, 
Uvekset piti íloa. 



30: 2. delkáhevoisen. 



SM 



Herflsi susiki suolta, 
Nousi karhu kankahalta I 
PetSijdisestá pesdstd, 
Kutiskosta kuusisesta; 
Susí juoksi suuret matkat, 
Karhu kankahat samosi, 
Vümem aiallen asettui, 

SO.Verajálle vieretáikse, 
Aita kaatui kalliolle,- 
Verájfi ahoUe vieri; 
SiitU kuusehen kuvahtí, 
PetájahSn pyttrahytti 
Soitantoa kuulemahan, 
lio a imehtímáhdn. 

Tapiolan tarkka ukko, 
Itse Metsolan isdntd, 
Ja kaíkki Tapíon kansa, 

60. Seká piíat, jotta poiat 
Kulki Yuoren kukkulalle 
Soittoa tajuamahan; 
Itseki mets^in emiintd, 
Tapiolan tarkka vaimo 
Sini-sukkahan siroikse, 
Puna-paulahan paneikse, 
Loihe koÍYun konkelolle, 
Lepan lengoUe levahti 
Ranteloista kuulemahan, 

70. Soittoa tajuamahan. 

Mi oli ilman lintujaki, 
Kahen siiven sirkovia, 
Na tulivat tuiskutellen, 
Kiiátellen kiirehtivát 
Kunnioa kuulemahan, 
Iloa imehtimahán. 

Kokko kun kotona kuuU 
Sen sorean Suomen soiton, 



46: 1. varvikosta; tiheástá pensaikosta. 
65: 2. kaunisti, somisli itsensá. 
72: 3. ripsaasti, soreastí lentáviá. 



Heitti pentunsa pesShfli 
80. Itse loihe lentámdhfln 
Soittohon sulan urohoi 
Wdindmüisen vddntetol 

Korkealta kokko lent 
Halki piivien havukka, 
Allit aalioflta syvflUt, 
Joutsenet suiilta soilta 
Pienifiki peiposia, 
Lintuja livertdvift, 
Sirkkuja satalukuisin, 
90. Leivoja liki tuhatta 
Umassa ihastelivat, ' 
Hartioilla haastelivat 
Tehessd isdn iloa, 
Soitellessa Wfiinflmtfis 

Itse Aman Luonnotti 
liman ímpyet ihanat 
Boa imehtelivAl, 
Kanteloista kuanteÜTa 
MikS ilman vempelelli 
100. Taivon kaareUa kajotí 
MikS pienen pUven p 
Ruso-reunalla rehottí. 

Tuo Kuutar korea i 
Neiti Paivatár pfitevfi 
Pitelivat pirtojansa, 
Niisidnsd nostélivat, 
Kultakangasta kutoiva 
Hopeista helskyttívdt 
ÁdreM punaisen pilví 
110. PitkSn kaaren. kannik 

Runpa saivat kuulk 
Tuon sorean soiton A 
Jo pSdsi piosta pirta, 
Sulstui sukkula kdesti 
Katkesihe kulta-rihma 
Helkdhti hopea niiet. 



79: 2. poikansa. 



tSi 



¡tfi oloista oUut, 


Itseki ve'en emdniS, 


it vé^essükñMj 


Ve'en eukko niokorinta 


kuuen kulkevata, 


Jopa nousevi meresta, 


irvea parasta, 


Ja lapaikse lainehesta, 


tullut kunlemahan, 


Ruokorintahan riyahtí. 


nehtíméihfln. 


160. Vaannaikse vesikaríDe 


hauit hangotellen, 


Tuota fidnta knulemalian, 


koirat vengotellen, 


Soitantoa Wdinflmt^isen, 


luo'oilta samosi, 


Kun oli fláni kammanlainen. 


et syvdntehiltd; 


Soitanto ylen sorea; 


pienet, ahveaetki, 


Se siihen sikein nnkkui, 


etki, muut kalatki 


Yaipui maata vatsaUehen 


in ruokohon ajaikse, 


Eirjavan kiven seláUe, 


lan rakenteleikse 


Paaen paksun palleaüe. 


Wfiindn kuulemahan, 


SünS vanha Wflindmtfinen 


1 tajuamahan. 


170. Soitti pSivan, soitti toisen, 


» aaltojen kuningas, 


£í oUut sita urosta, 


iikko ruohoparta 


Eika miesta urheatá, 


kalvolle vedikse, 


OUut ei miesta, eika naista, 


laikse lumpehelle, 


Eika kassan kantajata, 


kuunteli iloa, 


Kelien ei ükuksi kaynyt, 


ion sanoiksi virkki: 


Kenen syanta ei suiannut; 


le mointa ennen kuullut 


Itki nuoret, itki vanhat, 


Imoisna ikSná 


Itki miehet naimattomat, 


toa Waindmdisen, 


Itki nainehet urohot, 


LÍ-runojan.» 


180. Itki pojat puol'-ikaiset, 


rekset Sotkottaret, 


Seka pojat, jotta neiet, 


n raokoiset kdlykset 


Jotta pienet piikasetki, 


vat hivuksiansa, 


Eun'iOíK aani knmmanlainen, 


insa harjasivat 


Ukon^ soitanto suloinen. 


la hopea-pasllS, 


ItflrénflfiOd Wfiinamm'sen 


eUa knltaisella; 


KyyndYiéri^ kyykahteli, 


. kttuHa sanen ouon, 


Tippui tiíttat silmistansa, 


on soitdnnan sorean, 


Vierivat veidpisarat, 


tití suka vetehen, 


Karkeammat karpaloita, 


harja lainehesen, 


190. Herkeammat hernehia, 


^ukset híipomatta, 


PyOreammat pyyn munia, 


kesken suorímatta. 


Pareammdt paita paaskyn. 


:utki; ráápyksetki. ^ 


190: 1. runsaammat; isommat 


St 


192: 1. isommat. 



Ve^et vieri siluk^st¿íusü, 
Toiset loisesta noruvi, 
Putosivat poskipSiille, 
Kaunihille kasvoillensa, 
Kaunihilta kasvoiltansa 
Leveüle leuoillensa, 
Leveiltá leuoiltansa 

200. Rcheille riunoillensa, 
Rchciltü riünoiltansa 
Pflteville polvilleuSfi, 
Pátevillü polvíltansa 
Jalkapüyüle jaloille, 
JalkapüyiUá jaloilta 
Maahau alie jalkojensa, 
LSpi viíen \illavaipau, 
Kautta kuuen kultavyónsS, 
Seitsem¿ln sini-hamosün^ 

210. Sarkakauhtanan kaheksan. 
Vierivfit vesipisarat 
Luota vanhan Wáinñmüísen 
Rannalle meren sinisen, 
Rañnalta meren sinisen 
Alie selvien vesien, 
Páalle mustien murien. 

Siit^ vanba Wdinamdinen 
Itse tuon sanoiksi \irkki: 
))Onko tássa nuorisossa, 

220. Nuorisossa kaunoisessaj 
Tíissa suurfssa su'ussa, 
Isossa isán alassa 
Kyyneleni poimiaCa 
Alta selvien vesien?» 

Nuoret tuossa noin sanovi, 
Seká vanhat vastoavi: 
))Ei ole tassa nuorisossa, 
Nuorisossa kaunoisessa, 

! Tüssü suuressa su'ussa, 



230. Isossa isfln alassa 
Kyynelesi poimiata 
Alta selvien vesien.» 

Sanoi vanha Wdindmij 
Itse virkki, noin nimesi 
ftKenpá toisi kyyneleni, 
Poimisi vesipisarat 
Alta selvien vesien, 
Saisi multa sulkaturkia. 
Tuli korppi koikotelle 

240. Sanoi vanha Wainámm 
»KSiyOs korppi kyyneiei 
Alta selvien vesien! 
Annan sulle sulkaturkii 
Eipá korppi saanotkani 
Kuuli tuon sininen &< 
Niin tuli sininen sotka; 
Sanoi vanha Wfiínámdi 
«Usein sininen sotka 
Suullasi sukelteleihety 

250. Ve'essá vilotteleihet; 
Kdypá poimi kyyneleni 
Alta selvien vesien 1 
Saat siná paraban palk 
Annan sulle sulkaturkiv 
KSvi sotka poimimalu 
WclinümQisen kyyneleit¿ 
Alta selvien vesien, 
Páiiltá mustien murien; 
Poirai kyynelet merestS 

260. Kanioi W/iindUe kStehe 
Jo oli muiksi muuttune 
Kasvanehet kaunoisiksi: 
Helmiksi hcristynehet, 
Simpsukoiksi siintyneh( 
Kuningasten kunnioiksi, 
Valtojen iki-iloiksi. 



■■"^'^'>7>P^ 



fSf 



Kahdesviidetta Runo. 

ot tulevat Pohjolaan ja Wniniirrmnen sanoo heiduá sammon 
leen; jos hyvülla eivltt saisi puolta, veiswiU kaiken vUldsellH 
Pohjolan emüntH ei mieli hyvdlld eUíH vUkisellcL anida, ja 
^ohjolon vUen vastiista tekemüiin 59 — 64. WdinWindinm ottaa 
, alkaa soiUaa ja nukuUaa soitoUama koko Pohjolan velen; 
le toveriensa kanssa sampoa katsomaan; saavat sen kmmüesUí 
fieviU veneesensd 65 — 46í. LlihtevíU sampo veneessá Péhjo— 
kulkevat omiellis^ koüin pdin i 65 — 508. Kolmanndla pOi- 
m'aa Pohjolan emUntü unesta, ja ntíhtydnsií sammon viedyksi, 
akean suman, ison úuulen ja umita vastukáa pid&MmMn 
viejiU, kimnes enncUtitísi jülkeen; myrskyssH hUviücL Waintír- 
umi kantekensa mereen 509 — 562. 



a vanha W^imdmdinen, 
en seppo Ilmarinen, 
las lieto Lemmin polka, 
on kauuís Kaukomieli, 
i selvSUe merelle, 
Ole lainehille 
ine kylmdhftn kyláhftn, 
fihfin Pohjolahan, 
eq sydjfihSn siahan, 
on npoUajahan. 
dpd tuossa soutajaksi? 
OQ seppo Umarioen, 
. tuossa soutajaksi 
lien ylimm<1isille, 
8n lieto Lcmminkainen 
lien alíinniaísiUe. 



Vaka vanha Wfiinfimüinen 
Itse istuihe perchan, 
Laskea karehtelevi; 

20. Laski halki lainehicn, 
Noien kuohujen kovíen, 
Lakkipdien lainehiea 
Vasten Pohjan valkamoíta^ 
Ennen tiettjjS teloja. 

Jopa tuonne tultuansa, 
Matkan pfi^híin pfifistySnsft 
Vetivfit venosen maalle, 
Tempasivat tefvarínnan, 
Teloille teihdksisiHe, 

30. Yalkamoílle vaskisílie. 
Tullvat tuville tuesta, 
Pian pistíhe sisfíDe; 



968 



Kysyi Pohjolan emfintd, 
Tuikaeli tullehilta: 
»Mípft miehillá sanoma, 
Urohilla uusi tieto?» 

Yaka vanha Wáindmttinen 
Tuopa tuohon vastoavi: 
»Sammosta sanomat miesten, 

40. Kirjokaimesta urosten; 
Saimme sampuen jaolle, 
Kiíjokannen katselulle.» 
Itse Pohjolan emdntá 
Sanan virkkoi, noín nimesi: 
»Ei pyyssá kahen jakoa, 
Oravassa miehen kolmen; 
Hyvd on sampuen hyrdtá, 
Kirjokannen kahnatella 
Pohjolan kivimfiessd, 

50.Yaaran vaskisen sisiissd, 
Hyvd olla itseniki 
Sammon suuren haitiana.» 

Vaka vanha WáinámOínen 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»Kun et antane osoa, 
Tuota sammon toista puolta, 
Niin on kaiken kantanemme, 
Yienemme venehesemme.« 
Louhi Pohjolan ementa 

60. Tuo tuosta pahoin pahastui, 
Kutsui Pohjolan kokohon, 
Nuoret míehet miekkoiuensa, 
Urohol asehinensa 
PSán varalle Wáin¿lmOisen. 
Yaka vanha Wáin(imdinen 
Kávi kanteloisehensa, 
Itse istui soittamahan, 
Alkoi soittoa somastí; 
Tuota kaikki kuulemahan, 

70. Iloa imehtimáhdn, 

Miehet mielelld hyvSllS, 
Naiset suuUa nauravalia, 



Urohot vesissft silmin, 
Pojat maassa polviUans 

Yáked vasyttelevi, 
Rahvahaista raukaisevi, 
Kaikki nukkui kuunteU 
Seká vaipui katseliat, 
Nukkui nuoret y nukku 

80. WflinfimOisen soitantohi 
Siitá viisas WaindmOJ 
Tietdjá idn-ikuinen 
Tapasi on taskuhunsa, 
Kulki kukkaroisehensa, 
Ottavi uniset neulat, 
Yoíteli unella silmfit, 
Ripset ristihin panevi, 
Painoi luomet lukkoseii 
Yáeltá vdsyneheltfly 

90. Urohilta uinuvilta; 
Pañi pitkáhdn unehen, 
Yiikommaksi nukkumal 
Koko Pohjolan perehei 
Ja kaiken kyláisen kan 
Meni sammon saa'anl 
Kirjokannen katsontahs 
Pohjolan kivimflestíl, 
Yaaran vaskisen usfisi 
Yheksdn lukon takoa, 

100. Takasalvan kymmeneni 
Tuossa vanha WfiinA 
Lauloa hyrShtelevi 
Yaaran vaskisen ovilla 
Kivilinnan liepehillá; 
Jopa liikkui linnan por 
Jdrkkyi rautaiset sarán 
Itse seppo nmarinen 
Tuopa tuossa toisna m 
Yoilia voiti lukkoloita, 

110. Saranoita rasvasilla, 



90: 2. nukkuvilta. 



ei ukset ulvahuisí, 
naukuisi saranat; 
\, sormin luksuttdi, 
% kuokalla kohottí, y 
kot kisuna vieri| | ( 

vahyat aukíeli. 
SL vanha Wáinámdinen 
.non sanoiksi virkki: 
ie lieto Lemmia poíka, 
oáinen ystdváni, 
sampo ottamahan, 
£ansi kiskomahanlo 
»pa lieto Lemminkáinen, 
kaimis Kaukomieli, 
kdrkds káskemáttá, 
mattaki kepeá, 
sammon saa^antahan, 
Lannea kískontahan, 

toonne mennessánsK, 
^eH kSyessánsá: 
enee minussa miestfi, 
a ukoQ poj^sa, 
i sampo siírtykOhOn, 
Lansi kdSntyktfhdn 
oikean avulla, 
Lannan kosk^mallal» 
ryUeli Lemminkáinen, 
tteli, kd^nytteli, 
sampoa syleili, 
i maassa puuhaeli, , 
sampo Uikiikana, 
ünsi kallukana; 
li jauret juurruteltu 
M sylen syváhSn. 
ft on hdrka Pobjolassa, 
m vahva vartalolta, 
sitked sivulta, 
lia kovin sorea; 

easti liikutettavina ; yhleen \ie- 



Sen on syltfi saryet pitk^, 
150. Puolentoísta turpa paksu.- 
Qttí :hdrdn heinikosta, 
Auran pellón pientarelta, .■ 
Silla kyntí sammon juuret, 
Kirjokannen kiinniHimet; 
Saipa sampo lü^kurnahan, 
Eirjokansi kall^mabam 

Siitá vanha Wáin£imtfin$tn, 
Toinen seppo Ihnarinen,/| 
Kolmas lieto Lemminkáinen, 
160. Saattelivat sanmion ^uuren 
Pohjolan kivimáestá, 
Vaaran vaskisen aisd$tS; 
Veivat sen venosehensa, - 
Latjasívat laiyahansa. 

Saiyat sammon purtehensa, 
Kirjokannen kaarillensa, 
TyOntivat venon vesille^ 
Satalauan lainehille; 
Tyrskáhti veno vetehen, 
170. LSksi laioin lainehesen. ; 
Kysyi seppo Ilmarinen, 
Sanan virkkoi, noín nimesi: , 
»Minne sampo saatetahan, 
Kunnepa kuletetahan 
NdUta paikpílta pahoílta, 
Polo^sesta Pohjolasta?» 

Yaka vanha WdinSmdinen 
Itse virkki, noin nimesi: . 
.))Tupnne sampo saatetahan, 
180. Eirjokansi kaimatahan 
NendhSin utuisen niemen^ 
Pddhaii^saaren terhenisen^ 
SielU onnen oUaksensa, 
Ainian asuaksensa; 
On sielld vShdn sioa, 
Toki paikkoa palanen, 

164; 1. soTiltival. 

180: 2. saatetahan; seurassa vied^An. 

37 



SydmdtdinUi, tyttmdttfinta, 
Miekan miehen kflyniatointd.* 
Siiifi vanha Wdinfimóinen 

190.Uksi poies Pohjolasla, 
Lfiksi mieiellfl hyv.'ÜlS, 
Iloten omille maille; 
Itse tuossa noin sanelí: 
DKadnny pursi Pohjolasta, 
Kflflnn£[ite kohei^ kotía, 
Perin maille vierahillel» 
í)Tuuíttele tuuli purtta, 
Soutele vesi venetlü, 
Anna airoilien apua, 

200. Huoparille huoitusta 
Noilla valjilla vesilla, 
UlapoUla aukeiUa!» 

«Oísiko airot pikkaraiset, 
Soutajat vdhfi-vSkiset, 
Pienoiset perfin pitfijfíl, 
Lapset laivan hallitsiat, 
Anna Ahto airojasi, 
Venettási veen isSIntd, 
Airot uuet ja paremmat, 

210. Mek oinen ja lujempil 
Itse' airoilien asetu, 
Sovitaite soutamahan, 
Anna juosta puisén parren, 
Rautahangan hakkaella 
Halki kuohujen kovien, 
Lakkipfiien lainehien!» 

Süta vanha Wainamdinen 
Laskea karehtelevi, 
Itse seppo Ilmarinen, 

220. Toinen Heto Lemmiáiftmen, 
NepS tuossa soutelevat, 
Soutelevat, joutelevat 
Selvia selSn vesia, 
Lakeita lainehia. 
Sanoi lieto Lemminkainen : 

ré?— 216. Soutajan sanat. 



oOlipá ennen aikolnani 
Oli vettfl soutajalla, 
Seka virtta laulajaBa, 
Vaail ei nyt nykyisiri i 

230. TuoU kuulla ktdloinká! 
Venehessa vierentatfi, 
Lainehilla laulantata.» 

Vaka vanha Wainami 
Sanan virkkoí, noin ni 
»Ei vesíUa viaremista, 
Lainehilla laulamísta; 
Laula laiskana pitavi, 
Virret sou'un vnvyttáT 
Paiva ktdtainen kulnisi 

240. YtJhyt kesken yllattaisi 

Nailla valjillñ vesíUa, 

Lakeilla lainehilla.» 

Se on lieto Lemmiiik 
Sanan virkkoi, noin ni 
»Aika kuitenki kahiVi, 
Paiva kaunis karkelevi 
Yd tulla tnhuttelevi, 
Hamara hakyttelevi, 
Jos et laula polv«nasi, 

250. Hyrehi sina ikana.» 

Laski vanha Wainan 
Selkea meren sinisen, 
Laski paivan, laski toi 
Paivanfipa kolmantena 
Tuo on lieto Lenmink 
Kerran toisen kertaeli: 
))Miks' et laula WainSfl 
Hyrehi hyvüntolj^inen 
Hyvan sammon saatafli 

260. Tien oikein osattuasi?i 

Vaka vanha Wainfiín 

Himpa varman vastoai 

))Yarahainen laulannaki 

Aikainen ilon pioksi; 

262: 2. oikein. 



n laulanta sopisi, 
teentfi kelpoaisí, 
omat ovet nákyisi, 
t ukset ulYahtaisi.1» 
loi lieto Lemminkdinen: 
Qko itse perSissS, 
)IeisÍD voiessani, 
;.uisin kyetessdai, 
ei toiste voiakana^ 
^iiin kyetakdaá; 
el lauloa luvanne, 
laululle rupeao.>> 
ná lieto Lemmink^imen, 
OH kaum$ Kaukomieli 
ansa sovittelcvi, 
Itdnsfi sMtelevi; 
itse byrdüetníihdn, 
3 kurja kukkumahan 
Dfi fldnelldnsá, 
fiUft kulkuUansa. 
iloí lieto Lemmiiikflinen, 
ibteli Kaakomieli, 
liikkui, jfirisi parta, . 
^ietet lonkaeli; 
1 kuului loítommalle, 
shys vesíen poikki, 
ui kuutehen kyl^ñn, 
emdn sefán ylitse. 
rki istui kannoQ pfl^issS, 
n mftttShSn nendssd, 
liluitansa lukevi, ' 
»}ftii8a nostelevi; 
i sfiikfihti kovasti 
minkfiísen laiilantata. 
Stotí kurki kamman kulkun, 
Shti pahan sávelen, 
loihe lentftmdhdn, 
i poikki Pofajolahe»; 

ilánsá. 
ástyi ákistí. 



Sitte tuonne tultuansa» 
Pohjan suoUe saatuansa 
Vielá parkasi pahasti, 
Ákedsti árjahteli, 
Silld Pohjolan heráttí, 
Pahan vallan valveutti. 
Noosi Pohjolan emdntd 

310. Unen pitkán maattuansa, 
Kávi karja-kartanohoU) 
Juoksi riista-riihen luoksí, 
Katselevi karjoansa, 
Elojansa arvelevi, 
Ei ollut karjoa kaonnut, 
Riístettyná riístojansa. 
Jo kilvi kivíJBáelIe, 
Vaaran Yaskisen ovelle, 
Sanoi tuDone tultuansa: 

320. »yoi poloinen pdivitoil 

Jop' on tñdUá vi^as káynyt, 
Kaikki Itdcot lonkaellut, 
Liikutellut linnan portit, 
Sdrkenyt sarana-rauat; 
Oisko tdSltñ samp^ saaUi^ 
Otettu omin lapinsa?» 

Jo oli sieltá sampo saatu, 
Anastettu kirjokansi 
Pohjolan kíyimdesU) 

330.Yaaran vaskisen sisdstdi 
Yheksdn lukon takoa, 
Takasalvan kymmenennen. 

Lói^ii Pohjolan emdntft 
Tuo tuesta pahom pahastui, 
Katsoi vaHaása v^javafif 
Alenevan arvioiisa, 
Dtttarta rukoelevi: 
))Utu^ytt5, terhen-neiti! 
Seulo seidalla atua, 

340. Terhenistd tepsuttele, 



337: 1. UdutarU. 



Laske taima taivahalta, 
Auer ílmastp aienna 
SeIvSlle meren seldlle, 
Ulapalle aukealle, 
Jott',(tei pdSstá WSinaintfisen, 
Osata Uvantolaisenb 

]>Kun ei tuosta kyllin tulle, 
Ikü-Turso aiOn poika, 
Nosta pdfitdsi merestS, 
350. Lakkoasi lainehesta, 
Kaataos Ralevan miehet, 
Upota Uvantolaisety 
Hávit» hájyt urohot 
Alie aáltojen syyien, 
Saata sampo Pohjolahan 
Yenehestd vierhnáttd!» 

))Kun ei tuosta kyllin ttille, 
Oí Ukko ylijumala, 
liman kultainen kuníngas, 
360. Hopeinen hallitsial 

Rakenna rajuinen iima, 
Nosta suuri sSien voima, 
Luo tuuli, Idhetd aalto 
Aivan vastaban venetta, 
Jott' ei pSasta Wainamóisen, 
Kulkea Uvantolaisen.» 

Utu-tyttO, neiti terhen, ■ 
ü'un huokuvi merelle, 
Sumun ilmahan sukesi, 
370.Píti vanhan Wainamóisen 
Kókonaista kolme yOta 
Sisassa meren sinisen • 
Paasemattansa perille, 
Kulkematta kunnekana. 

Yon kolmen levattyansa 
Sisassa meren sinisen, 
Virkki vanha Wainam5inen, 
Use lausui, noin nimesi: 

41: 2. sumupeite. 
342: 1. hóyry; sumu. 



»Ei ole mies pahempU 
380. Uros untelompikana 
U'ulla upottaminen, 
Terheneila voittamínen 

Veti vetta kalvallan» 
Merta miekalla sivalti, 
Sima siukui kalvan tíe 
Mesi miekan roiskehes 
Nousi taima taivahaUe, 
Utu ilmoillen yleni, 
Selvisi meri sumusta, 
390. Meren aalto auteresta, 
Meri suureksi sukeiitid 
Maailma isoksi taytyL 

Oli aikoa YAháinen^ 
Pirahteli pikkardinen, 
Jo kuului kova kohina 
Yierelta veno-punaiseÉ 
Nousi kuohu korkeaksj 
Yasten purtta Waüitini 

Siina seppo Ilmarinei 
400. Toki saikahti kovastí, 
Yerét vieri kasvoiltansí 
Puna po^lta putosí; 
Yeti viltin paánsfl pafil 
Yli korvien kohentí, 
Péittí kasvot kaüknhistí, 
Silmansa. sitai paremmj 
■ 'íi&e vanha WainamOó 
Katsoi vierella vésia, 
Loi silmat sivulle purr< 
410. Naki kummoa vabaisiMi 
Iku-Turso Siión poika 
Yieressa veno púnaisen 
Nosti paatansa merestd, 
Lakkoansa lainehesta. 

Yaka vanha Wainamd 
Saipa korvati kourihinM 
Korvista kohottelevi, 

391: 3. tekeysi; muuttui. 



i, lausuttdiy 
rirkkoi, noin nimési: 
rse éiikk poikal . // 
9 i-merestá : noUsü;-! 
árlloata ylenit ; *i 
iineiHUsille, 
alKalevan poiaja?]^ 
inko ñiónipoikA: ;> 

> ih»8tu tuosta^ ;. 

> koivÍQ peiSsty, . I 
rsiu vastaele»,', ' .? 
vanbp Wili&áiiióiüen 
.toiste tutjkaeli, 

k í(fvÍEí kysyyi; , 
rsd'&idn poikal' •; 
9 .meirestd: nousH, 
BÜosta ylenit?»^ 
uno di0a.poika 
iUa( kolmannella i 
"astate^irsaqovi! . / 
lie meresUb nou^^ ,. 
Uosta' ylenin, 
.ess^ iDinuUa 
. süku KalQvaa, , . 
tmpo Pohjolahan; 
i lasket lüinehisin, 
ielá . herjaü . beugen, 
inste Uillekana 
im^nisiUe.» t 

vanha WáinSmOinen 
^ijan laiDehisin^: 
Q. sanoiksi iVirkki: 
.^o ráida poikal 
3 merestS nousko, 
llosta ylctkó 
imebnisillc 
pfíivyen perista I» 

pfiivyen perástá 
o merest¿l nouse 
imehnisilie, 



Kuni kiuita,;aurjÉnkQa^ 
Kuni paiveá .byveii : : 

460.IimoOí.íbaüt^va|ta^ »:.: i 
Siita vanbaí W<a¡ftamit>íneq! • 
Laski ! eeíl^ k¿v¡woj*a ;. . 
Oli aikoa yAkái^ei)^ : , . ,; 
Pírabteli piklkar^ineu, \\ 
Jo Uklto.ylijuipsil^: : «; 
: .)tae(ílmoj>n. is.antft •: . -. 
Virkti tml?t ^uvilqmalwy ., 
S¿i9t! ¡rajutj Tpjiíaodahan. . . i v; 
Nousi tutUei tuule^^gtabw, 

470. Sasit rajttV r^'uaoiahan; ! ^ 1 
Rovin Udkkyi lansitáiüi,; , / .{), 
LuQ^^uuIi; tuikuttoliy .. ., ai 
Enemmdn et^H feixulif ; / • t i 
W¿ inkuf ílkeá8ti^;. ; ¡ ü./i 
Kauhefastí k¡a»WpOr¡kí^íáw,/: 
Pofcjionw koyÍAi pqmsíM í ! 
. i Twli puwt .leb^MínafMj 
Havupw^i (layiitWfWMI, / 
Kaneryat imki«ttpmak;si,h i 

480. Heinftt b^Ip^h^t^QQ^i;..!. 
Nostt mustíatoui^ift - ' .;'. 
. Pflalle fifeWewyeaieoví: /' 
Koyin silioin tuqleit U^y}i, 
Aallot hakk^^iíalu»^^ :; 
Veivdt harpun hauinlu^seí», 
KanteloQ . kajaivrev^isen 
VUen Wellamoa ¡hjfvfiksi, : 
Abtolan iki-iloksi;: <: -. 
Ahto aalloilta hayaiaout, , 

490. Ahon lapsQt lainebim. > , 
Ottivat sorean soiton, 
Kotihinsa korjasivat. 

Siind vanhan WáinflmOisen 
Ve'et silmihin vetíhe, 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
»Sinne sattui saaiahani, 

496: 3. saamani. 



Meni fnieK-^oittímetiiy 

Katosi iki-Ooni; 

En tuota enámpí saane 

500. Siná ilmoisna ikdnfi 
Hauin hampaban üoa, 
Kalaaluista Inikutusta.)» 
lise seppo Dmarinen 
Tuopa Uiíki Uiskaotui, 
Sanan virkkoi, noín nimesi: 
»Yi^i poloioen pSitSdni, 
Kan Idksin selüle nflOlé, 
Ulapoille dukeiUe, 
Poliii puaUé pydríyffUe, 

S10.Varvanii vapisevalk! 

Jo on tukkflí tüülta nShnfyt, 
IIívus sMUl hirveftUl, 
Parta paivlA pahoja, 
Ntfhnyt n«ai«ki vesfllS, 
Harvoin on kavaita laínnHt 
Taulia ennen ttion nMistfi, 
Noita kauhiqa kovia> 
Lakkiplliifi lainehía; 
Jo nyt on Urali turvanani, 

520. Meren aaho airmonani.» 

Vaka vanha WSinflmtfinen 
Tuopa laosaa arveleri: 
»Ei venoasa vioremislA, 
Purmaaa parHhiamista; 
l(ku oi ha*«9l« piMstft, 
Parku pHivislil pahoísla.» 

Siiía tuon üanoikdi virkki, 
Uh«» iau^uii noin nimosi: 
vNVoi) \iM\tk poikoa^i, 



530.Laine lastaiñ epefi^ 
Ahto aalloja ascfta, 
Wellamo ve'eñ rakeH, 
Edei parsku parraspai 
Pddse pfiálle kaáHenilii 
»Nouse tinití taivatel 
YlOft piivihin ajaite, 
Suk<A«4i, syntyfaysi, 
Heimohon perehesesi! 
EId kaa^a putela porUi 

540.Yierrá hongaista venet 
Ennen kaa'a puut palc 
Kauset kiimnitiiOa knii 
S^ OH fielo Lemaunk 
Itse kanois £aiikocrieIí 
Sanan virkktfi) noítt ni 
ibTxúe kokko Tmfjabíi» 
Tuopa kolmé sfu&^Oltsli 
Eokko kolme, káome 
Yafakfti vfikfin YMekoi 

550. Pahan pnrren parraspi 
Itse kitoa iisflai) 
Yarppehia valÉsisteK, 
Liitti taohon Inkalaiat, 
Koko sylen korkeníBei 
AaOon kfiymfittft ylitse, 
PartaUlle parskomatla. 
Jo olí kyllin laitoéki, 
Yenehessfi varppchM 
Tutden tcdman toikiitel 

560.AalIon ankaran lykati 
Kuohuja knl^CtaessA, 
Mdkipfiitfl nM^ntdeMfi. 



•^^t<ít:5^>P^ 



Koteviidetta Bono. 

jolqn enUinta varustaa sotapurren ja lHhtee scmimnoiejiU j'a- 
maan 4 — 2i% Kun sitie yllMtaa, nomee tappelo nusrelUi 
ja KalevaUm viiiiiUl, jossa j¿Ükim¿tíset saaioat voüon SíS — 258. 

mmistum PohjoUm emOnnlÜle saada sampo veneestU mereen, 
hfy já menee palaáksi 259 — 266. Suuremmat palaset vai- 
een meren tavaroiksi, pienempiu ajói aalto rantaan,josta WíU-- 

ihastuu ja toivoo jo nüsUikin ahm mideUe ormeUe sawansa 
H. Pohjolan enUlntü uhka'aa kaiken meimtyksen Kaieva- 
UMjjota uhkausta WttinamSinen ei sano pdküü/ütímU 505-^^68. 
midin vaUansa hdviünnitstd pala'aa Pohjolan enUInUi, eikü 

tyhjUn kannen, koko sammosta Pokjolaan 569— 38Í. W)tó- 

kerltOd tarkkaan mammón muruset rannaUa, laUMa, nijcas- 
a toioottaa ihmksi ajoiksi onnea.SSS — 4S4. 



ibi Polyoiaii emSüata 
á Pohjoiau kokohon, 
jookon jousihiosa, 
i miehet miekkoihinsa, 
dteli Pohjan parren, 
tti sotavenosen. 
ú miehei laivahansa, 
tti 4ota-^urobot, 
aotka póíkasensa, 
lapiíensa iatovi, 
miesUi miekallista, 
k jousella urosta. 
lenteli purjepuíta, 
ívarpoja varasi; 



Ni^sti putthun putjéhia, 
Yaattehia yarpapuihiD, :. 
Kuin on pitkto pilveo ióngan, 
Pilven tt^nkto taivahalla;* ' 
SiiUl Idksi laskemahaii) . 
20.Sek^ Ifiksi, joUa joutm .:: 
: Sampoa tapoamaban 
Yei^besU Waindm()uien. 

Vaka vanha WámdmOinen 
Laskeví ^ixkisfA merta, :. 
Itse Uiott sanoiksi vírkki^ 
Puhui purtesisa p^risttf: 
»0i sie lieto Lemrain poika, 
Ylimni^íinen ysUivííni, , . 



Nouse purjepuun nendhdn, 

30. Vaatevarpahan ravaba, 
Katsaise etinen ilma, 
Tarkkoa takainen taívas, 
Onko selvñt ilman rannat, 
Onko sel val vai sekavat!» 

Tuopa ileto LemminkSinen, 
Poika veitikká verevü, 
Hyvín kdrkds kdskemdttá, 
Kehumattaki kepeá,. 
Nousi purjepuun nehShfín, 

40. Vaatevarpahan ravahti. 
Ratsoi ifii, katsoi lánnet, 
Katsoi luotahet, etelát, 
Katsoi poikki Pohjan rannan, 
Siitd tuon sanoiksi virkkí: 
»SeIvdnd etinen ilma, 
Taakea takainen tai vas: 
Pieni on pilvi pohjosessa, 
Pilven lónka luotehessa.» 
Sanoi vanha WSinSmtíinen : 

50. »Jo vainen valehtelitki; 
£i se pilvi ollekana, 
Pflven lonka lienekánS, 
Se on pursi* purjehinen; 
Ratso toiste tarkemmastib 

Katsoi toiste, katsoi tarkoin, 
Sano vi sanalla tuoUa: 
j»Saarí kaukoa nakyvi, 
Etahtíltá haamottavi, 
Havukoita haavat tdynnS, 

60. Koivut kirjokoppeloita.» 

Sanoi vanha W3indm()inen: 
))Jo vainen valehtelitki:; 
Havukoita ei ne olle, 
Eiká kirjokoppeloita, 
Ne on Pohjan poikasia; 
Katso tarkoin kolmannesti!» 



30: 1. mastoon. 



Se on lieto Lemminki 
Katsoi kerran kolmanne 
Sanovi sanalla tuolla, 
70. Lausui tuolla lausehella: 
dJo tulevi Pohjan pursi, 
Satahanka hakkoavi. 
Sata on miestd soutímil 
*: ,. "i^lil^ filman istumassa.» 

Silfoin vanha Wáindoa 
Jo tunsi toet totiset,. 
Sanan virkkol, noin nin 
»Soua 6eppo Hmarinen, 
Sóúa lieto Lemminkfiini 
SOL.Soutakatte kaikki kansa 
Jotta juoksísi venonen, 
Pursi eestd enndttfiisib 

Souti seppo Umarineii 
Souti lieto Lemminkfiiñi 
Souti -kansa kaíkenlaine 
Lyllyivfit melat iylyisét, 
Hangat pinkki pUilajaise 
Yene honkainen vapisi; 
Nena hyrski hylkehenS, 
90. Per^ koskena kqhisi, . 
» Vesi kiehuí kellolóissá, 
Yaahtí palloissa pakeni. 

Kilvan kískoivat uroh( 
Miehet vdkaténi vetivfit; 
£ip¿i matka ^istykAnfi, 
£i pakené püinen parsí 
Eestfl p^rre^ purjehisen 
Tuon on Pohjolan venel 

Süloín vanha Wniofiíni 
100. Jo tunsi* tuhon tulevan, 
HStSipdivfin p^fille saava 
Arveleé, ajáttelevi, 
Miten olla, kuin elefl, 
Itse tuon sanoiksi virkk 
»YielS md tuohon mutkai 



8tt 



n kummoa vdhdisen.» 


Arvélee, ajaltelevi, 


oittíhe tduloihinsa, 


Itse tuon sanoiksi virkki: 


[he tuluksihinsa, 


»Mikas neuvoksi tulevi, 


3iita píkkunrisen, 


Knkas pannahan etehen?» 


a taki vdhSiisen, 


Jopa muiksi muutaltihe, 


lereh^n mestoavi 


Tohti toisiksi ruveta: 


[kansa vasemman, 


Ottí viisi vnkatetta, 


rísanalla tuoUa, 


iSO.Euusi kuokan kuolioa, 


li tuolia lausehella: 


Nepa kynsiksi kyhSsi, 


)ta tulkohon karinen,' 


Kohenteli kouriksensa; 


aari kasvakohon, 


Puólen purtta sSrkynytta, ' 


i jüosta Pohjan purren, 


SenpS allensa asetti, 


angan halkiella 


Ldiat süviksi sivaití, 


1 mvrskyn hiertimessar, 


Perapíiikon purstoksensa, 


hen rapaimessal» 


Sata miéstS siiven alie, 


siiía kariksi kasvoi, 


Tuhat purston tutkaimehen, 


) luo*oksi merehen, 


Sata miestS miekallista, 


a pítemmin puolin, 


160. Tuhat ampuja-urosta. 


Jpuolín pohjosehen. 


Levitaikse lentámáhan, 


la puikki Pohjan púrsi, 


Kokkona kohotteleikse; 


aallon hakkoavi, 


Lentes lekuttelevi 


joutuvi karille, 


Tavoitellen WainamOista, 


m luotohon lujasti; 


Siipi pilvia sipasi, 


poikki puinen pursi, * 


Toinen vetta vieprahteli. 


laari katkieli, 


Veen emonen vaimo kaunis, 


)t maiskahti merehen, 


Hanpa tuon sanoiksi virkki: 


het putoelivat 


»0i on vanha WainamOinenl 


;i tuulen vietSviksi, 


ITO.Kaanna paata paivan alta, 


an ajeltaviksi. 


Luo'os silmat luotehesen, 


ihi Pohjolan emSnta 


Katso taaksesi vahaisenl» 


1 juoksevi vetehen, 


Vaka vanha Wainaraüinen 


i purtta nostamahan, 


K.ianti paata paivan alta, 


)a kohottamahan; 


Luopi silmat luotehesen. 


^ vene yletS, 


Katsoi taaksensa vahaisen: 


pursi liikahella, 


Jo tulevi Pohjan eukko, 


c' olí kaaret katkennunna, 


Lintu kumma Uiielevi, 


ú hangatki hajalla. 


Harteista kuin havukka. 




180. Vaakalintu vartalolta. 


)ski. 
keessá. 


156: 1. tyyrin; perámelan. 



38 



996 



Yllflttflvi WSinamOísen, 
Lenti purjepuun nenShán, 
Vaatevarpahan rapasi, 
Pádhdn pielen seisotaikse; 
Oli pursi pdin puota, 
Laiva laioin kaUistua. 

SiÍDd seppo Ilmarinea 
Ueitflikse Juinalahansa, 
Luojahansa luotteleíkse, 
190. Sanoví sanalla tuulla: 
j>VarjeIo vakainea luoja, 
Kaitsü kaunoineu Jumala, 
£U* ei polka pois tulisii 
Kinon lapsi Innkeaisi 
Luojun luomalta lu'ulta, 
Juinaiau sukeamallaU 

»Ukku juikiueu Jumala^ 
liso taatio Uiivahiueal 
Tuo luutU'^ tiüinen turkki, 
SiMX PAftIloiu pauuiueu paita^ 
Junka suojasla soUsüi, 
Ja takoa tappolcisin, 
Mi' oi [íM pahoin lueuisi, 
Tukka iurhriu tulLsi 
Uauaii kirkkalmn kisassa, 
'tvviwx iuiíuau tuikaiiuessald 

Sauau virkkiM> noiu lúiuosi: 

VIO. J^»ko Haat jaolU^ s^aiuiiiun 
Nouah()u uiuísou lúoiuon, 
l*artKáu nauívu lorluMUSon?» 

SaiuM IVlguIau oiuiüiUI: 
v|Cm laho jakohou sainmou 
Hiwww kiUKHSiisi katala, 
Koiallasti W auu^iuoiuoii.» 






Itse sampoa tavoitti 
Venehestñ WñindmOis 
Siind líelo Lemmíiil 

220. Miekan vyoltdnsá veU 
Tempasi terSván ram 
Yasemmalta puoleltan 
Kokon kouriUe kokev 
RSpylOille ráimilOivL 

Iski líelo LemmínkSi 
Seká ískí, jolla lausui 
))Maahan miehet, maaha 
Maahan unlelot orohol 
Sa'al miehet siíven al 

230. Kymmenet kynSn nen 
Vírkki luossa l^objai 
Puhui purjepuun není 
»0i sie líelo Lemmin 
Kauko rukka míes kal 
Pellelíl ornan emosi, 
Valehlelít vanhempasi: 
Sanoít el kayvdsi solo 
Kuunna kymaiennli ke 
Eullankana larpehella, 

240. Hopeankaua halulla.» 
Vaka vanha Waínam 
Tielájá íán-ikuinen 
Arvasí ajan elevan, 
Tunsí helken tulleheks: 
Jo velí melan meresUí, 
Tammen laslun lainehe 
Silla kalhasí kavella, 
Iskí kynsíá kokolta; 
Muut kynnel mení muí 

250. Jáí yksí sakari-sormí. 

Pojal síívilla pulosi^ 

Melskahti merehen miel 

Sata miesla siiven alta^ 

Tulial pui*stolta urosla; 



224: 1. kynsüle. 



SM 



Jlo kopsahtihe, 
ittí kaaripuille, 
lusta koppeloinen, 

oksalta orava. 
sampoa tavoitti 
a nitnettOmalia, 
1 vuoalti vetehen, 
¿aiken kirjokannen 
*ren laitimelta 
> meren sinisen; 
lí muruiksi sampo, 
isi kappaleíksi. 
aeni muruja noita, 
1 suuría paloja 
nojen vesien, 
austien murien, 
it ve'en varaksi, 
ten aartehiksi; 
n sind ikíjná, 
aullan valkeana 
uttune varoja, 
hto aartehia. 
toisia muruja, 
>SisiS paloja 
nneren sinisen, 
aajan lainehille, 
tuuiteltavaksi, 

ajeltavaksi. 
:uulí tuuitteli, 
SíkkS iSikytteli 
Eneren sinisen, 
aajan lainehilla, 
aalle tyOnnytteli, 
innallen ajeli. 
vanha WainSmOinen 
•skyn tyüntelevSn, 
i maalle hylkeávan, 
-annallen ajavan 
impuen muruja, 
inen kappaleita. 



Hto tuesta toki ihastui, 
Sanan virkkoi, noin nímesi: 
DTuost' on siemenen sikid, 
Alku onnen ainiaisen. 
Tuesta kyntiJ, tuesta kylvO, 

300. Tuesta kasvu kaikenlainen, 
Tuesta kuu kumettamahan, 
Onnen pSivS paistamahan 
Suemen suuriUe tileílle, 
Suemen maille maírehillel^ 

Leuhi Pehjelan emAntá 
Sanan vírkkei, nein nimesi: 
»Viela ma tuehen mutkan muís- 
tan, 
Mutkan muistan, keinen keksin 
Kyrindilesi, kylv(5llesi, 

310. Karjeillesi, kasvuillesi, 
Kuillesi kumettaville, 
PSivillesi paistaville: 
Tungen kuuhuen kivehen, 
Paiv«n katken kalliehen, 
Aunan pakkasen palella, 
Vilun Ornan viivytella 
KyntOjási, kylvíJjasi, 
Elejasi, toukejasi, 
Saatan raütaisen rakehen, 

320. Teraksisen tellittelen 
Halmehiliesi hyville, 
Parahille pelloiUesi.» 
»Nestan karhun kankahalta, 
Harvahampahan havuilta 
Ruuniasi ruhtemahan, 
Tammejasi tappamahan, 
Earjejasi kaatamahan, 
Lehmia levittamahan; 
Eansan tauilla tapatan, 

330. Surmoan sukusi kaiken, 
Ett' ei kuulla kuun ikand 
Maailmassa mainíttavan.» 
Silloin vanha Wainamóinen 



m 



I maalliset katehet, 
liset velhot voita!» 
[e puolla poikiesi, 

lastesi apuna, 

yüllisná tukena, 
lllisnd vartiana, 
in pdivSn paistamatta, 
ín kuun kurnottamatta, 
in tuulen tuulematta, 
ín saamatta satehen, 
:asen palelematta, 
in ilman koskematta!» 



))Aíta rautainen rakenna, 
Kivi-linna liitáttele 
Ympari minun eloni, 
Kahen puolen kansoani 
Maasta saaen taivosehen, 
Taivosesta maahan astí 
Asukseni, ainokseni, 
430. Tueksení, turvakseni, 
Jott' ei liika liioin sOisi, 
Vastos viljalta vitaisi 
SinS ilmoisna íkána, 
Euuna kullan valkeanal» 



"^^^<5^5t)iP^ 



S02 



NeljasvUdetüL Rano. 



WtímümSinen WUee kadonnutta kantdettansa mereM eL 
jota ei ktUtenkaan enM saa küsmsU 1 — 76*. Tekee sute kowm 
uuden kanteken, jolla toasen soiUaa ja ihastuMaa kaiMd, mUi 
nossa liyytyy 77—334. 



Yaka vanha Wdin^imóinen 
Arvelevi aivossansa: 
DNytpd soitanto sopisi, 
Don teentd kelpoaisi 
mm uusilia oloilla, 
Eaunihilla kartanoilla; 
Vaan on kantele kaonnut, 
Uoni idti mennyt 
Kalaisehen kartanohon, 

10. Lohlsehen louhikkohon, 
Meren hauan haltioille, 
Wellamon iki-váelle; 
Eíka tuota tuonekana, 
Ahto antane takaisin.» 

»0i on seppo Ilmarinen! 
Taoit eDnen, taoit eílen, 
Taopa tSndki pddnS, 
Tao rautaínen harava, 
Haravahan piit tiheSt, 

20. Piit tiheál, varsi pitká, 
Jolla lainehet haroan, 
Laposille aallot lasken, 
Meren ruoikot ruolle, 



23: 3. rukoihin; lapoihin. 



Rannat kaikkí karhikoiH 
Soitto jdUe saa'aksenii 
Kantelo tavatakseni 
Kalaisesta kaartehesta, 
Lohisesta louhikostab 
Se on seppo IlDiarinei 

30. Takoja idn-íkuinen 
Takoi rautaisen haravaii 
Varren vaskisen keralla, 
Piit takoi satoa syltd, 
Varren viittá valnústeli. 
Siitá vanha WdindmOii 
Otti rautaisen haravan, 
Astui tietS pikkaraisen, 
Kulki matkoa palasen 
Teloilie terSksisille, 

40. Vaskisille valkamoille. 
Tuoss' oli purtta, kaksi 
Kaksi valmista venetU 
Teloilla terdksisillS, 
Vaskisilla valkamoilla, 



24: 3. karhin. haravan jálelle. 
34: 2. s. 0. viittá sataa. 



sos 



irsi uüsi pursi, 
pursi vanha pursi. 
vanha WüínümOinen, 

uuelle venoUe: 

i veno vesille, 

alloillen ajaite 

ren kaant¿¡(n¿itUj[, 

n pitelem¿lttdli> 

3á veno vesille, 

alloillen ajoíhe; 

uiha Wáiníimüinen 

iihe per^ihün, 

ierta luulimahan, 
lakaisemahan; 

iimpebet kokohon, 

pi rannan raiskat, 

;eli ruo'on ruutul, 

ruutut, kaislan kaitut, 

uanki harasi, 

likki karhieli, 

auut, ei tavannut 

aisla soittoansa, 

nytlfi iloa, 

Ita kanteloa. 

vanha W;iinani5¡nen 

iLoben kotia, 

n, pahoilla mielin, 

kallella kypárin, 

n sanoiksi kertoi: 

a enümpi oUe 

lampaban iloa, 

ista luikulusta.» 

^sansa ahoa, 

•tá vierressánsa 

oivun itkevaksi, 

san vetisUivüksi; 

Dksi luontelihe, 

i¿íksi laittelihe. 

3. runsut; palasct. 
; roskat. 



Kysylleli, lausutteli: 
MiV ítket íbana koivu, 
Puu vihanta vierettelel, 
Vydbyt vaikea valitat? 
Ei sua sotaban vieS, 
Ei tabota tappelobon.» 
Koivu taiten vastaeli, 
90. Itse virkki puu vibanta: 
»Niinpá muutamat sanovi, 
Moniabat arvelevi 
EldvSn minun ílossa, 
Riemussa remuele van; 
Mina boikka buolissani, 
IkavissSni iloítsen, 
Panen pakko-paivissáni, 
Murebíssa murmattelen.i» 
«Typeryyttá tybja itken, 

100 Vajauttani valitan, 

Kun olen osatoín raukka, 
Tuiki vaivainen varatom 
Ndilld paikoilla paboilla, 
Lakeilla laitumilla.» 

»Osalliset, onnelliset 
Tuota toivovat alati 
KesSn kaunibin tulevan, 
Suven suuren lámpidván; 
Toisinpa minü typerS, 

110. MinS vaivainen varoan: 
Kuoreni kolottavaksi, 
Lebti-varvat vietávdksi.» 

))Useinpa minun utuisen, 
Usein utuisen raukan 
Lapset kerkeSn kevdimen 
Luokseni Idbenteleikse, 
Veitsin viisin viiltelevát 
Halki mablaisen mabani, 
Paimenet pabat kesalls 

120. Vievát vyüni valkeaisen, 
Ken lipiksi, ken tupeksi, 
Kenj)¿i marja-tuobiseksi.)> 



tM 



»Usein minun utuisen, 
Usein utuisen raukan 
TyUJt allani asuvat, 
Vierellfini viehkuroivat, 
Lehvát pfiáltfi leikkelevat, 
Varvat vastoiksi sitovat.» 

«Usein mínd utuinen, 
130. Usein uluinen raukka 
Kaaetahan kaski-puiksi, 
Pino-puiksi pilkotahan; 
Kolmasti tdndi kesSnd, 
TSiiíSt suurena suvena 
Miehet allani asuivat, 
Eirvestánsd kitkuttivat 
Mun poloisen pñdn menoksi, 
Heikon henkení Idhüksi.» 

«Se oli ilo kesñstá, 
140. Riemu suuresta suvesta; 
Ei ole lalvi sen parempi, 
Lumen aika armahampi.» 

))Jopa aina aikaisehen 
Mure muo'on muultelevi, 
Paüni painuvi pahaksi, 
Kasvol káypi kalveaksi 
Muistellessa mustat páivSt, 
Pahat ajat arvellessa.» 

))Si¡tá tuuli tuskat tuopi, 
150. Halla huolet haikeimmal; 
Tuuli vie vihannan lurkin, 
Halla kaunihin hamehen, 
Niin mina vahftvarainen, 
Mina koito koivu raukka 
JáSn ai van alaste maksi, 
Varsin vaaltehettomaksi 
Vilussa vürisemahán, 
Pakkasessa parkumahan.» 

Sanoi vanha Wáiníimüinen: 
160. »Elá itke, puu vihanta, 



136: 2. hioivat. 



Vesa lehtí viereitele, 
VyOhyt valkea valital 
Saat sinft oleran onne 
Elon uuen armahamm; 
Kohta itkenet ilosta, 
Riemusta remahutellet 
Síitd vanha Wáinám 
Koivun soitoksi kuvas 
Veisteli kesdisen ptivi 

170. Ealkutteli kanteletta 
NenássS utuisen niem 
Pddssá saaren terheni 
Veisti kopan kantelett 
Emdpuun iloa autta, 
Kopan koívusta lujast 
Emdpuun visaperdstS. 
Sanoi vanha Wdindi 
Itse lausui, noin nímc 
dTuoss' on koppa kai 

ISO.Emñpuu iki-iloa; 

Mista naulat sáataneh< 
Yádntimet perittdnehe 
Kasvoi tammi tanha 
Puu pitkS pihan perdí 
Tammessa tasaiset ok 
Joka oksalla omena, 
Omenalla kulta-pyOrá, 
Eulta-pyOrdllá kdkOnei 
Eun kdki kukahtelev 

190. Sanoin vüsin virkkele^ 
Eulta suusta kumpuav 
Hopea valahtelevi 
Eultaiselle kunnahalle, 
Hopeiselle máelle; 
Siitá naulat kantelehei 
Váántimet visaperáháB 
Sanoi vanha WainSn 
Itse virkki, noin nime 



191: 3. kuohuu. 



1 ma natilat kantelehen, 
itímet visaperSbán; 
i uupuvi vfiháisen, 
i kieltá kanteloínen; 
L tuohon kielet saisin, 
Jset asetteleisin?» 
ksi kíeltá etsitnShSn, 
vi ahoa myOten; 

immikkO abolla, 
i neitonen norolla, 
) impi itkenynnd, 
ursín ílonnutkana, 
1 lauloi itseksensS, 
)i iltansa kuluksi, 
)n toivossa tulevan, 
ihansa aikehessa. 
la vanba WáínámQinea 
ine kengáttd kepitti^ 
i hampsi battaratta; 

siime tultuansa 
[ hapsía anella, 
tuon saoioiksi virkki: 
a impi hapsiasi, 
*ukka hivuksiasi 
iloisen kielosiksí, 
¿si flon ikuisen?» 
.oi impi hapsiansa, 
>ja hivuksiansa, 
: hasta viisi, kuusi, 

seitsemdn hívusta, 
on kíelet kantelessa, 
met ikí-ilossa. 
p' on soitto valmíbiksi; 
vanba WáinámOinen 
jsen alakivelle, 
selle portahalle. 

Lsi; harppasi; 3. varvasrievutta; 

iksia. 

ipea; hempukka. 



Otti kantelon kflsille, 
Ilon itsensS ISIbemmd, 
Kdren kSánti taivaballe, 
Ponnen polville tukesi, 
ÁSniSl asettelevi, 

240. SüveliS süantelevi. 

Sai SSnet asetetuksi, 
Soittonsa sovitetuksi; 
Niin káánti ala-kasille, 
Poikki puolin polvíUensa, 
Laski kynttá kymmenkunnan, 
Viisi sormea viriltí 
Kieliile kapabumabañ, 
Sávelille hyppimñbñn. 
SíínSl vanba WáinSmtíínen 

250. Kun on soitti kanteletta 

Kásín pienin, boüdn sormin, 
Peukalon uios kiverin, 
Jopa virkki puu visainen, 
Vasa lebti vieretteli, 
Eukabtí kdkosen kulta, 
Hivus impyen itosL 

Sormin soitti Wñinflm5ínen, 
Eielin kantelo kajasí, 
Vuoret loukkui, paaetpaukkui 

260. Kaikki kalliot t^dhti, 
Kivet laikkui lainehilla, 
Somerot vesillá souü, 
Petdját piti iioa, 
Eannot byppi kankahilla. 
Kdlykset Kalevan naiset 
Eesken kirjan neulomisan 
Ne tuobon jokena juoksi, 
Kaikki virtana vilísi, 
Nuoret naiset nauru-suuUa, 

270. Emannát iloUa mielin 
Soitteloa kuulemaban, 
Iloa imebtimSbSn. 



266: 2. kuva-ompelon. 



39 



Mi oli míchiá Ifihelld, 
Ne kaikki lakit kSlessñ, 
Mi oli akkoja láhells, 
Ne kaikki kási poselia, 
Tyttáret vesissá siimiñ, 
Pojat maassa polvillansa, 
Kanteloista kuuntelivat, 
280. Doa imehtelivat, 

Sanoivat samalla suulla, 
Yhen kielen kerkesivSt: 
x>£i ole tuotá énnen kuultu 
Noin suloista soitantoa 
Sin¿i iknoisna ikSnSi, 
Kuuna kullan Yalkeana.D 

Küuluvi sorea. soitto, 
Ruului kuutehen kyláhán; 
. Eik' ollut sita otusta, 
290. Ku ei tullut kaülemahan 
Taota soittoa súloisla, ' 
Kajahusta kantelóiseñ. ' 

Mi oli hietsan eláintá, 
Kyykistyivát kynsillehen 
Kanteloista kuulemahan, 
Roa imehtimáhán; 
liman linnut lentávSiset 
Varvuille: varustelihej 
Veen kaiaset kaiken laisét 
300. Rantahan rakentelihe, 
Matosetki maan ! aiaíset 
Páálle mullan muuttelihe, 
KáSnteilevát, kuuntelevat 
Tuota soittoa suloista, 



r.'Kantelen iki-iloa, 
WíiinamOisen víiSfnnStyst 
Siiná vanha WáinSmSi 
Kyllá soítteli somasti, 
Kajahutti kaunihisti; 

310. Soitti paiv/in, soitti tois 
Yhtehen rupeamahan, 
Yhen aamun atriahan, 
Yhen vyensS vyOtántáh; 
Yhen paitansa panohon. 
Kun han soitteli kbtoi 
Huonehessa faonkaisesss 
Niin katot kájahtélivat, 
Permannot pcmahtelivál 
Laet laulói, ukset ulvoi 

320. KaikU ikkunát iloitsi, 
Kiukoa kivinen liikkai, 
Patsás patvinen pajahti. 
Kun han kulki kuusik 
Vaelti petajikOssa, 
Kuusoset kumartelihe, 
Mannyt maella káantelil 
KapOset keolle vieri, 
Havut juurellehajosi. 
Kun han liikahti lehoí 

330. Tahi astahti ahollá, 
Lehot leikkia pitivát, 
Ahot aínoista iloa, 
Kukat kulkivat kutuhun 
Vesat nuorct notkahtcK. 



318: 1. latlial; eillat. 



'-^^'^t<5t<Se>P^ 



WJ 



Viidesviideta Rnno. 

oían emUntd laittaa tavaMomia tautía Kaleválaan 1 — 190. 
nen parantaa veten mahtavilla lu'uiUa ja voiteüla 191 — 56% 



hi Pohjolan emtot^ 
moman korvihinsa 
>lán eleleváksi, 
alan kasvavaksi 
ion saauilla muruillaY 
:annen kappaieilla. 

tuota kovin. kaehtí, 
ina arvelevi, 
i surman suoritiaisi, 
\ kuoleman kokisi 
3 .WáinOlán váelle, 
lile Kalevalaisten. 
oa rukoelevi, 
metía palvoavi: 
íkko ylijumalal 
os Kalevan kansa . 
lilla rautaisilla, 
>illa terüsnenilla, 
ka tauilla tapata, 
oa suku ka tala, 
!t pitkille pihoille, 
i ládYcin lattioillel» 
to olí Tuonelan sokea. 
itar vaimo vanha, 
i Tuonen tyttáriá, 

'ahojen synty. 



Ilkein Manuttaria, 

Alku kaikille pahpille, 

Tuhansille turmioille; 

Siir olí muoto mus tan lainen, 

30. Iho inbon karvallinen. 

Taopa musta Tuonen tyttü, 
Ulappalan umpisilmá 
Teki tíelle vuotehensa, 
Pahnansa pahalle maalle; 
Salín tuulehen makasi, 
Kaltoin sSShán karkeahan, 
Perin vümahan viluhun, 
Kohin palvSn koittebesen. 
Tuli suuri tuulen puuska, 

40. Idstá iso vihuri, 

Tuuli tuhman raskahaksi, 
Kostutti kohulliseksi 
AhoUa vesattomalla, 
Maalla mSttáhdttümállá. 
Kantoi kohtua kovoa, 
Yatsan t¿iytt(i vaikeata, 
Kantoi kuuta kaksi, kolme, 
NeljSnnenki, viienneuki, 
Kuuta seitsem^n, kaheksan 



34: 1. (olki-) siansa. 
37: 2. ilman kulkuun. 



50. Ympari yheksán kuuta, 
Vaímon vanha'an lukuhun 
Kuuta puolen kymmenettS. 
Yheksánnen kuun lopulla, 
Kuun alulla kymmenennen 
Kohtu káSntyvi kovaksi, 
Painuvi pakoliiseksi; 
Eika synny syntyminen, 
Luovu luomaiset sikiQt. 
Siirrálti sian aloa, 

60. Paneutti toisen paikan, 
Meni portto poikimahan, 
Tuuleo lautta lapsimaban 
Kaheo kallíoD vdlihiD, 
Viien Tuoren viukelohon; 
Eipá tuoUa synty synny, 
Luovu Ittomainen sikiü. 

Etsi synnyUJs-sioa, 
VatBansa vajennuS'>-maata 
Hciluviila hettehiUfi) 

70. LaikkyviUS lábtehiUá; 
Ei siellft sioa saanut, 
Vajennusta vatsallensa. 
Synnytteli poikiansa, 
Vsyenteli vatsoansa 
Kuohussa tulisen kosken, 
Ve'en vankan váántehessá, 
Alia kolmen kosken koprun, 
Alia ályrfihan yheksfin, 
Vaan ei vielá synty synny, 

80. Kehnon kohtu ei kevene. 
Alkoi itkeá iletys, 
Parkua paha kuvatus, 
Ei tieíi mihin menisi, 
Kunne kulkea pitáisi 
Vatsansn vajontamahan, 
Poikiansa poikimahan. 



64: 3. lonkerolion. 

81: 3 ilkcá olcnto; riivió. 

82: 3. kummiius; aave. 



Puhui pilvesiA Jumala, 
Lausui luoja taivahalta: 
»Tuoll' on suoUa kolmis 
90. Rannalla meryttñ vasten 
Pimcdssñ Pohjolassa, 
Sangassa Sariolassa; 
Mene sinne poikimahan^ 
Kohtusi keventSmdhdn, 
Siellá silma tarvitahan, 
Yakedsi vuotetahanl» 

Tuopa musta Tuonen 
likeá Manalan impi 
Tuli Pohjolan tuville, 

100. Saríolan saunan maille 
Latomahan lapsiansa, 
Saamahan siki(>itansd. 

Louhi Pohjolan emdntí 
Pohjan akka harvahamn 
Vei tuon saunahan sdoi 
Kylin kylpy-huonebesen 
Kylakunnan kuulematta, 
Sanan saamatta k^Shda 
Lfímmitti saloa saunan 

110. Rikenehen ríuahuttí, 
OlueUa ukset voití, 
Kasti kaljalla saranat, 
Jott' ei ukset ulvonimna 
Saranat narahtanunna. 

Siitá tuon sanoiksi vir 
Itse lausui, noin nimesi: 
))Kave eukko, luonnon t 
Kave kultaincn korea, 
Jok' olet vanhin vaimolt 

120.Ensín emá itseloitdl 
Juokse polvesta merehe 
VyiJ-Iapasta lainehesen, 
Ota kiiskiltá kinoa, 



i 110: 1. rientaen. 

I 117—146. Lapsensaajason san; 



MB 



iheHa nuljaskaia, 

voiat luun lomia, 
let sivuja myOten, 
tM% piian pintehistS, 
ion vatsan v&fintehistS, 
S tuskasta kovasta, 
an tyOstd vaikeastal» • 
QQ ei tuosta kyUín liene, 
íkko ylijumálal 

tSnne tarvittaissa, 
tAnne kutsuttaessa, 
I' on piika píntehessá, 
10 vatsan vdSntehessá 
lassa savun seassa, 
Q kylpy-huonehessal» 
ta kultainen kuríkka 
besi oikeahan, 

haittoja hajota, 
puoliset porota, 
íi luojan lonkahuta, 
isalvat poikki taita 
ift suuren, mennS píenen, 
ea vdMvfikisenl» 
Qfi tuo paha pahennus, 
len tytto umpisilmft 

vatsmisa vajenti, 
i lapsensa vihaiset 
Yaipan vaskikirjan, 
uutímen utuisen, 
ki poikoa yheksdn 
nd kesáisnü yt3nd, 
i tóylyn lyotávilla, 
1 sannan saatavilla, 
itd vatsan vñestd, 
111 t^yestft kovasta. 
nitleH poíkíausa, 
l^teli lapsíansa, 

kuki tekemiánsS, 

Ijáá; kuottaa. 



Itse ilmi Ittomiansa: 
Minkfl písti pistokseksí, 
Eunka ánkSsi dhyksi, 
Minká laati innvaloksi, 
Kunka riieksi lisasi, 
Minká painoi paiseheksi, 
Eunka ruohutti niv«ksi, 
Minkd syOjfiiksi sysSsi, 

170. Kunka ruhtosi rutoksi. 
Jai yksi nimittámñttSI, 
Poika pahnan pohjimmainen, 
Senpd sitte káski tuonne, 
Tydnti velhoiksi vesille, 
Noi'iksi noroperiUe, 
Eatehiksi kaikin paikoin. 
Louhi Pohjolan emántd 
Muut on kdski káyá tuonne 
Nenáhán utuisen niemen, 

180. Pádhñn saaren terhenisen; 
Árryttí áksiset luomat, 
Tavattomat tauit tyónti 
Vasten Wáinülfin vákeft, 
Surmaksi su'un Kalevan. 
Pojat WdinOlán potevi, 
Lisivi Kalevan kansa 
Tautia tavattomia, 
Nimen tietámdttdmíñ; 
Alta lattiat lahovi, 

190. PMltft peite mdrkánevi. 

Silloín vanha WdinámOhien, 
Tietajñ ián-ikuinen 
Lflksi pditS pddstámfih&n, 
Henkift lunastamahan, 
Laksi Tuonelle sotaban, 
Kera tauin tappelohon. 

164: 3. vatsan váánteeksi, poltoksi. 

165: 3. leiniksi; luutaudiksi. 

172: 2. 3. s^ o. viimeiseksi syntyuyt; huo- 
noin. 

185: 3. sairastaa. 

186: 1. makaa taudissa. 



9í» 



Saattoi saunan iiimpimflksi, 
Kivet Itíylyn lytítáváksi 
Puuhuiila puhtahilla, 

200. Ve'eQ tuomilla haloilla; 
Vei on velia verhossansa, 
Kantoi vastat varjossansa, 
Hauteli haluiset vastat, 
Satalatvat lauhutteü. , 

Luí siitcl simaísen lüylyo,. 
Mesi lOylyn lüyháytti 
LSpi kuumien kivien, 
Palavojen paaterojen, 
Sanovi sanaUa tuolla; 

210. Lausui tuoUa lausehella: 
))Tule nyt lüylyhyn Jumala, 
Iso iiman lámpiméíliün, 
Tekemdhdn terveyttá, 
Rauhoa rakentamahan ! 
Pyyhi pois pyhát kipunat, 
Pybat saastat sammuttele, 
Lyotá maahan liika loyly, 
Paha loyly pois lahetá, 
Ettei polta poikiasi, 

220. Turmele tekemiasi !» 

»M¡nka vettá viskaelen 
Noille kuuitiillc kiville, . 
Se me'eksi muutiukohon, 
Simaksi sirahtakohon; 
Juoskohon joki metinen, 
Sima-lampi laikkukohon 
Liipi kiukahan kivisen, 
Lápi saiinan satnmaliseiiU 
»Ei.nyt meitá syytta syoíi, 

230. Eika tauitta tapeta, 

Ei luvatta suurea luojan, 
liman sunnatta .Tumalan; 
Kenpá meitci syytta süisi, 

197—354. Parantajan luku. 
204: 2. pehmitteli. 
211—228. Kylpysanat. 



SuuhunBa omat sanansE 
Pdáh/lnsá pahat panons 
Ajatukset .itsehensá!» 

nJos éi ibinussa miesi 
Urosta ukon pojassa 
Rikkehistá rtísumahaii, 
240. PasttehisUi pñásidmáhd] 
Onp' on itsessá tJkoss< 
Joka pilviá pitSvi^ 
Pouta-pilvessá asuvi, 
Hattaroissa hallitsevi.» 

»0i Ukko ylijumala, 
Pilyen páSUinen Jumalü 
Tule tánne tarvittaíssa, 
Ajaíte anottaessa 
N¿ima tuskat tuntetnahí 
250. Hatéipáivéit háSitdmgháD, 
Kikonnaiset riisumahan 
Puutunnaiset purkamah 

»Juo mulle tulinen m 

Sákehínen síiilS kanna, 

.Jolla ma pahat pitelen, 

llkeát:iki asetan, 

. T}it$kat tuulén teitfi myi 

Kiií'ut aavoülen ahoillej» 

«Tüonñe ma kipuja ki 
2G0. Tuonae tuskia manoan 
Kivisihin kellarihin, 
Rautaisihin rauDioihín 
Kiviü kivistélmahán, 
Paasia pakottamahan; 
Ei kivi kipuja itke, 
Paasi ei vaivoja valita, 
Yaíkka paljo pantahisi, 
Maaratta matettáhisi.» 

»K¡pu-tyttü Tuonen ii 

239: 1. palioista panoista. 
251: 1. rikkeet. 
252: 1. ryhtymát. 
259—312. Kipusanat. 



811 



Istut kipn-kivellaj ' 
kolmeh juoksevassáy 
kólmen jakaimessa/ 
en kipu-kivea, • 
vuorta váánnatellenl 
livut kereámáhán 
in kiven sinisen, 
vieretá vetehen, 
ise meren syvahán, 
n tuntumattomahan, - .^ 
a paistamattomahan!)) 
a e¡ tuosta kyllin liene, 
ar hyvá emánta, 
latar valió vaimo, 
kanssa, kSy keralla " 
Qáhán terveyttá, 
>a rakentamahau I 
:ivut kivuttomaksi, 
lat vSrjymáttdmáksi, 
saisi sairas Tnaata, 
o huoletta levStá, 
ihinen tunnin olla, 
inen vieretellá.» 
i kivut kippasehen, 
t vaski-vakkasehen, 

tuonne vieíiksesi, 
aat vaivutellaksesi 
3lle Kipumákeá, 
nioren kukkulata; 

keittáds kipuja 
lisessa kattilassa, 

sormen mentdvdss^, 
alón mahuttavassal» 
^i on keskelld mdked, 
[ keskelld kived, 
on v^atty vasnliállá, 
aistu puraisimella; 
n kivut kiskotahan, 

stá. 



Pahat varamat V^Hatáhah, 
Tuskat tuimat tuñgétában, 

SlO.Pakkbpaiviat painetahañ 
Oin yríttamattíJmiksi, i 
IPáivin pfiásemattomiksi.» 

Siitá vanha Wainámóinen, 
Tietája iah-ikuirien ' /' 
Vielá vóiteli vikoja, ' 
Noila: vammoja valeli 
Yh^ksiUá» yoitelplla, 
Kaheksilla katsehilla, 
Sanovi sanalla luolla, 

320. Lausui luolla lausehella: 
))0i Ukko ylijumala, 
Mies on vanha taivahinenl 
látá iástá pilvi, 
Nosta lonka luotehesta, 
LSnkS lánnesta laheW, 
Sa'a mettá, sa'a vetlü 
Kípehilte voitehiksi, 
VammoiDe valantehiksi!» 
»En mina mitana voine, 

330. Kun ei luojani luvanne; 
Avun luoja antakohon, 
Avun tuokobon Jumala 
Minun silmin nShtyani, 
Kasin paalla kaytyani, 
Suin sulin puheltuani, 
Hengin henkaeltyanil» 

»Kuhun ei kateni kayne, 
KaykOhün káet Jumalan; 
Kuhun ei sormeni sopine, 

340. Sopikohon luojan sormet: 
Luojan on somemmat sormet, 
Luojan kammenet kapeatl» 

»Tule nyt luoja loitsimahan, 
Jumala puhelemahan, 
Kaikkivalta katsomahan! 

308; 2. vaivat; tuskat. 
328: 2. valelemiksi. 



SIS 



Tehkos yolld terveheksi, 
PñivfillSl imanteheksi, 
Jott' ei tuska pddUá tunnu, 
Kipu keskeá kivistd, 
350. Pakko ei syámmehen paneite, 
Jott' ei tunnu pikkuistana, 
Vaivoa vdhdistfikáná 
Siná ilmoisna ikSDd, 
Euuna kullan valkeana!» 

347: 2. eheáksi; hfyváksi; kauniiksi. 



Vaka vanha WdinamO 
TietSjft idn-ikuinen 
Silla rüsui rikkehid, 
Purkaeli puuttehia; 
Poies poistí poikenluoDQ 
360. Paranti pahat panoset, 
PdSsti kansan kuolemas 
Kalevan katoamasta. 



359: 3. ioisen ttimisen panemat t 



"^""tíSi^^í^P^ 



SIS 



Kuudesviidettá Runo. 

jlan emUrM nostaa karhun Kdeoalon karjqja menettamüün 
WítínUmoinen kaataa karhun, josta sitte pidetüdn tavanmu" 
ücUliset pidot Kalevalassa ^1 — 606. Wüinümdinen Umlaa, 
ntelettansa ja toivottaa tuleüiksikin ajoiksi samaa riermdlista 
aievakum 607 — 64i. 



sanoma Pohjoíahan^ 
kylmdhán kyiáhan 
>lcin vironneheksi, 
alan pdñsneheksi 
i nostama-vioista, 
.a tavattomista* 
bi Pohjoiaa emSntá, 
d akka harvahammas, 
uosta kovin pahastui,. 
. virkkoi, noin nimesi: 

muistan muunki keinon, 
toisen tien osoan: 
n karhun kankahaltá, 
sta kovera-kouran 

Wdintfldn elqjen, 
alan karjan padlíe.» 
ti karhun kankahaUaí^ 
>n kovilta mailtá' 

Wdindl^n ahoille, 
alan karjamaille. 
a vanha WfimftmOínen 
non sanoiksi virkki: 
seppo Ilmarinen, 
mulle uufii keihüs, 



Tao keiho kolmisulka 
Yarren vaski$en kerallal 
Oís' otso otettavana, 
Raha-karva kaattavana 
Ruuniani ruhtomasta, 

30. Tammojani tahtomasta, 
kaatamasta karjoani, 
Lehmiid levitidmastd.» 

Seppo keihyen takovi, 
Eíkd pitkdn, ei lyhyen, 
Takoí keski-laauUisen: 
Sen susi sulaila seisoi, 
Kontio terdn kohaUa, 
Hirvi faiihtí suoverossa, 
Varsa varrella samosi, 

40. Peura potki ponnen pádssá. 
Satoi siitá uutta lunta, 
Hiukan hienoista vitíft 
Sykygyisen uuhen verran, 
Yerran talvisen jfiníksen; 
Sanoi vanha WfiindmOinen, 
Itse virkki, noin nimesi: 
))Mieleni minun tekevi, 



47—144. Karhunpyytiján sanat. 

40 



Sl«t 



Mieli kflyfi Metsolassa, 
Metsdn tyttüjen tykOna, 

50. Sinipiikojen pihoilla.» 

»LSihen miehistd mets£llle, 
Urohista ulkottíiJle; 
Ota metsá miebiksesi, 
Urohiksesi Tapio, 
Auta onni ottamahaB, 
Metsdn kaunis kaatamahanl» 

sMielikki meisfin emántd, 
Tellervo Tapion vaimol 
Kytke kiinni koiroasi, 

60. Rakentcle rakkiasi 
Kuusamisehen kujahan, 
Talahasen tammisehen lo 

5>Olsonen metsán omena, 
MesikdmmeQ k^UeriSütionr. 
R^ kuulet mitiun tuIe^^wHi, 
Míehen aimo astelevan, ^ 
Kytke kynnet karvoihisi, 
Hampahat ikenihisi, 
Ettei koske konsakana, 

70. Liikuta lipeáinSnál» 
))Otsoseni, ainoiseni, 
Mesikümmen kaunoisenil 
LyOte maata máttáhálle, 
Kaunibille kailioUe, 
Hongat pddliá huojumassa, 
Kuuset pfiáilá kuulumassa; 
Siiná otso pyürteleite, 
MesikSmnien kSSnteleite, 
.: Kuni pyy pes¿¡nsá pááüla, . 

80. Hanhi hautomaisillansal» 

Siina vanha Wáinámttinen 
Kuuli koiran haukkuvaksi, 
Penun julki juttavaksi 
Pikkusilmaisen pihalJa, 
Tasakdrscin tanhuiDa, 



70: 2. liukkaanakaan; nopeanakaan. 
83: 3. ráhiseváksi; rütejeváksi. . 



f Sanan virkkoi, noin ni 
»Luulin kukkuvan kák( 
Lempilinnun laulelevan 
£i kdkí kukahakana, 
90. LempUintu lauiakana, 
TááW on koirani kome 
Otukseni oivallisin 
,' OtsoBén luvan ovella, 
Miehen kaunon kartant 

s Vaka vanha WáiiUiffl< 
Siiná' otsosen tapasi, 
Sélteríset sdngyt kaati, 
Siat kuitaiset kumosi, 
Sano vi sanalla tuolla, 

100. Lausui taclia lausehellj 
»01e kiitetty Jumala, 
YlisteUy luoja yksin, 
Kun annoit otson osak 
Salón kuUan saaiihiksil 

Katselevi kultoansa, 
Sanan virkkoi, noin n 
))OtsosLeni, ainoiseniy 
Mesikáuimen kaimoíseí 
Eiá suutu suottakana, 

110. En minfí sinua kaannu 
Itse vierit . vempéldUi^ 
. Hairahit havun selfiltft 
Puhki puiset kaatiosi, 
Halki haljakan havuiseí 
Sykysyiset sSat lipedt, 
Páivdt pilviset pime^U 
i)Metsdn kultainen kfil 
Kaunis karva rdyhetyis 
Heitñ nyt kylmiUe koto 

120. Asunmaasi auüaksi, 
Koivun-oksainen kotosi 
Vasun-varpainen majasi 
Láhe kuulu kulkemahai 
MetsSn auvo asturoabaí 
Kdym^diSn.kdpea kenkJ 



Mi 



ikka sipsoinahan 
■■ pieniltá: pihoüta, 
lia kaytaviltá. 
áseheb vákehen, • 
iéhen. joukkiohonl 
íM paiwin pietél, 
iiá kelmon lailia^ 
siella sy5tetáháin, 
naorijuó tetaban 
alie vierahalle, 
lUe kükeáváüe.» 
he : nyt tSstá kuin Idhetki, 
pieñestS pesástá 
Icuülun k\irkihírren,' . 
caunihüv katoksen; 
sa ku^áos iumeUáy i 
luinfne lammia pfiállS, 
sü haihaoá havulla, / . 
oksalia oraval» i i 

I Tahha Wirmñmdincín, 
ja idn-ikuineii 

soitellen ahoja, 
ellen kankahia 
kuulun TÍerahansa, 
)a karva-lallusensa; 
itto tupahan kuülui, 
bLattojen kajahus. 
Lahtí \áki tuvassa, 
t kaunis vieretteli: : 
kottes tda kumua, . 

«oittajaii sanoja, i 
Imnim kálkytysM^ 

II püan piUin ¿iánUL!» 
á vanha Wéiinámdínen 
tnnfltti pihalle; 

btí váki tuvasta, 
i kaunis lausutteli:' 

on kulta kulkemassa, 
1 vaeltamassa, 
I armas astumassa, 



Tenka tiet¿i poimimassa; 
MesidnkO metsU anioi,' 
Ilveksen salón isántS, 
Roska iaulaen tuiette, 

170. Hyreksien hiSitelette?» 

Vaka vanha WainamOinen 
Tuossa tuon ^anoiksi virkki: 
DSanomiks' on saukko saatu, 
Yüsiksi Jumalan viJja, 
Silla laulaeÉi tolemme, 
Hyreksien hühtelemme.» 
DEik£t satikko oUekana, 
Eikd isaukko, eikS ilves, 
Itse bn káulu kulkemássa, 

180. Saloa: auyo astumassa,' 
Mies vanha vaeltamassa, 
Verkanuttu vieremassá ; * 

Kuü; :lie snotu vierahammé, 
' Ovét áirfci paisfcatkatte, 
(iVaan kuh lie vihattu vieras, 
Enññi lyi^kíttte lujaban b 

yáiki vastaten sanovi, ' « 
Kansa kaunis vieretteli: 
»Tervé otso lultuasi, 

190. Mesikdmmen kdyty¿lsi 
Náille pestyille pihoille, ' 
Kaunoisille kartanoilieíoi - 

Dluota toivoin tuon ikáni, 
Katsoin- kaikén^ kasvin^aian 
Spivaksi Tapion torven, 
MetsSn pillin piukovaksi, 
Eulkevaksi metsSn kullan, 
Saavaksi salón hopean 
Ndille pienille pihoille, 

200. Kapeille káytáville.» 

)>T6ivoin kuin hyveü vuotta, 
Katsoin kuin kes(in tuloa, 
Niínkun suksi uutta hinta, 



167: i. meden syój&n s. o. kaiiiun. 



S16 



Lyly líukasta lipua, 
Neiti nuorta sulhokaista, 
Punaposki puolisoa.» 

nlUat istuin ikkimoissa) 
Aamut altan portahilla, 
Ver^jillá viikkokauet, 

210. Kuukauet kujaisten suussa, 
Talvikauet tanhuüla; 
Liunet seisoin tanteriksi, 
Tanteret suiiksi maiksi, 
Sulat maal somerikoiksi, 
Someríkot hiesukoiksi, 
Hiesukot víhottaviksí; 
Ajattelin aamut kaiket, 
Pdivñt pfiSssSni pítelin: 
Uissü viikon otso vüpyiy 

220. Salón armas aikaelí^ 
Oisíko Wirohon viemyt, 
Maasta Suomen sorkehtinnt.» 

SiitS yanha WáinSUnóinen 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
»Minne vienen vierahani, 
Kulettanen kultaiseni, 
Tokko laittanen latohon, 
Pannen pahna-huonehesen?» 
Yáki vasta ten sano vi, 

230. Kansa kaunis vieretteii: 

»Tuonne vienet vierahamme, 
Kulettanet kultaisemme 
Alie kuulun kurkihirren, 
Alie kaunihin katoksen; 
Siell' on syOmdt suoríteitu, 
Juoma-neuvot jou'uteltu, 
Kaikki sillat siivottuna, 
Lakaistuna lattiaiset, 
Kaikki vaimot vaatehtinna 

240. Pukemihin puhtahisin, 
Soreihin páá-somihin, 
Valkeihin vaattehisin.» 

215: 2. hienoksi muüaksi. 



Siitá vanha WftmftmOii 
Itse virkki, noin nímesi 
' «Otsoseni, lintuseni, 
Mesikfimmen küdrtfsenil 
Viel' on maata káyáksei 
Kangasta kavulaksésíji 

»LShes nyt kulta kolkc 
250. Armas maata astomahaj 
Mustasukka mniknmahai 
Verkahousu vieremflhSn 
ESymdhSn liasen tmUkj 
Varpusen vaeltamia 
Alie vüen vülohirren, 
Alie kuuen knrkiais^ilt 

)i>Varo'otte vaimo rauk 

* 

Ettei karja kammastnisí 
Pieni vflja pillastuisi, 
260.Vikoisí emannAn vilja 
Tullessa otson tavilie, 
. Karvatunran tmikeitessa 

»Pois on pojat iporstua 
Piiat pihtipuoiisista 
Uron tullessa tupahan, 
Astuessa aimo miehen!» 

pMetsSn otsonen ornen 
Hetsán kaunis kdilerdiuc 
Ellos piikoja pelatko, 
270. Kassapñitll kammastelko 
Eldká vaimoja varoa, 
Sure syltty-sukkaisiai 
Mi on akkoja tuvassa, 
Ne on kaikki karsinahai 
Miehen tullessa tupahan 
Astuessa aika poianb 

Sanoi vanha Wfiinflmi 
»Terve tSnneki Jumala 
Alie kuulun kurkiaisen, 
280. AlJe kaunihin katoksenl 

251: 2. jirfkisesti káymáán. 
255: 3. sileáksi veisietyn húrren. 



wt 



ín^nyt heitfin hempuséní, 
ken karvalalloseni?» •. 
fki vaslahan sanovi: . • 
rve terve tuHuasil 
hon tiitá lintusesi, 
3ttele kultaisesi 
íjSiseto piénan pd4hJn, 
taisen rahin nenfthfln, 
Ha tannusteltavaksí, ' 
iTojen katseltavaksi!» 
2á otso taostn huoli, 
Lá pane pahaksí, 
iuleri turkin luntí, 
v^ojen katsanto-aika; 
uhota turkkiasi, 
irojasi ei katsota • . 
jojen hetáiehiksi, 
raisien vaattehiksí.o • ^ 
ttá vanha W¿IÍDám(5men 
ti otsolta turkin, 
i aiian parven pááfaSn, 
it iiitti kattilahan, 
aríhín kullattuhún, 
kir-pohjahan patahan. 
• oli pa'at tulella, 
ki-laiat valkealJa, 
ittyná, tájtettyná 
illa liha-muruilla, 
Jat saatettu sekahan, 
! oJi tuotu tuonnempata, 
tu suoiat Snksan maalta, 
lan p¿tSillíU¿i vesiltfi, 
tiu Suolasalmen kauUa, 
'an pddltfi laskettuna. 
m olí keitto keilettynü, 
tu kattUat tuleita, 
I saaJis saatettihin, 
ylíntu káytettihín 

ysyiksL 
ikattuna. 



f PAflhan pitkSn pinlapdyííii 

320. Kultaisihin kuppiioihin 
Simoa sirettáináháñ, 
Olosia ottamahan. 

Petdjást' oli póytd teht^y 
Yait vaskesta vaiettu, 
]Lusikkaiset hopeas!^ 
Veitsei kuUasta kuvalia; 
Kupit kaikki kukkusilla, < 
Vait varpe-iaitasilla 
Mets^n mieli*antehia, 

330. Salón kuUan sáalihia. 

Siin^ vanha WfiindmOinen 
Itse ilion sanaiksi virkki: 
»Kummun ukko kultarínta, 
Tapien talón isSntá, 
Metsol^n metinen vaima,^ 
Metsán ehtoisa emdntá^ 
Míes pubas Tapien poika, 
Mies púhas, punakypárái^ 
Tellervo Tapion neiti, 

340. Kaussa muu Tapion kansa, 
Tule nyt hflihin bdrkOsesi, 
PitkdviUasi pitoihinl 
Nyt ou kyllin kystá syOfl| 
Kylliu syód, kyllin juoa^ 
KyUin itsensd pitea, 
Kyllin antoa kylálle.» 

V¿ikí tuossa noin sanovi^ 
Kansa kaunis vieretteli: 
»Miss' on otso syntynynnfi, 

350. Rahan karva kasvanunna, 
Tokko tuo olilla syntyi, 
Kasvoi saunan karsinassa?» 

Silloin vanha Wáínñmtfineo 
Itse tuon sanoiksí virkki: 
»Ei otso olilla synny, 
Eikd riihi-ruumenilla, 

327: 3. kiikkiiralla; harjapdánftn8&. 
355—458. Karhun «ynly. 



ns 



I Tuoll' on otso synnytelty, 
Mesik&mmen kdfinoytelty 
Luona kuun, maiossa pSiv^D, 

360. Otavaísen olkapSlUld, 
Dman impíen tykOnSi, 
Luona luonnon tyttdrien.» 
DÁstui impi ilrato áártS!, 
Neiti taivahan napoa, 
K¿lYÍ pilven piirtá mydten, 
Taivahan rajoa mydten 
Sukassa sinertávdssd, 
Kirjavassa kaplukassa, 
ViUa-vakkaneu káess¿l, 

370. Karva-koppa kainalossa; 
Yiskoi villan pHán vesille, 
Laski karvan lainehille; 
Taiota tuuli tuuitteli, 
lima lieto liikuUeli, 
Ve'en henki heilutteli, 
Aalto rannalle ajeli, 
Rannalle salón simaisen, 
Nenáhán metísen niemen.io 
: »Mielikki mets¿in emdntS, 

380. Tapiolan tarkka vaimo 
Koppoi kuon talón vesiltá, 
YiUat hienot lainebiJta.D 
))Síitá liitti liukkahasti, 
Kapaloitsi kauníhisti 
.Vaahterisehen vasuhun, 
Kaunoisehén kdtkyehen, 
Nostatti kapalo-nuorat, 
Vitjat kultaíset kuletti 
OksalJe olovimmalle, 

390. Lehvalle leveimmíille.» 
«Tuuitteli tuttuansa, 
Liekutteli lempeansa 
AJla kuusen kukka-latvan, 
Alia penseán petaján; 

374: 2. kevyt; hiljainen. 
385: 2. koriin; kesseJün. 



Siinfl otsosen iakesí, 
Jalokarvan kasvatteli 
Vieressd metísen viiao, 
Simaisen salen sisdss&i 
«Kasvoi otso kaimih&i 

400.Yleni ylen ehoksi: 

Lyhyt jalka^ lysmá polv 
Tasa-kftrsá talleroinén, 
PM levyt, nena nykerfi 
Earva kaunis rdyhetyin< 
£i ollut vielá hampahia 
Eikd kynsid kyhfttty.» 

«Mielikkí metsán emái 
Itse tuon sanoiksi virkl 
A)>Kyhedisin kynnet too 

410. Kanssa hampahat hAm 
Kun tuo ei vioille saisi, 
Paiuuisi pahoilie tüilleju 
; i^Miin otso valansa vai 
Pol villa me tsdn emfinnA 
Eessá julkisen Jumálao, 
Alia kasvon kaikkivallai 
£í tehdk-sensfi: pahoa, 
Ruveta rumilie . toillej» 
))Mielikki metsdn emfiíi 

420. Tapiolan tarkka vaimo 
Ldksi hammasta hahuha 
Eynsia kyselemáhfin 
Pihlajilta piukeüta, 
Katajilta karkeilta, 
Jukaisilta juurikoilta, 
Kesun kannoüta kovilta; 
Eipd sielta kynttñ saaní 
Eiká hammasta tavanna 
»Honka kasvoi kankah 

430. Ruusi kummulla yleni, 

423: 2. lupa. 
425: 1. kovilta. 

426: i, 2. kesun kanto os ko 
pihkainen kanto. 



ttf 



jassai hopea-óksa, 
i-oksa kuusosessa; 
Lapo kásÍQ tavoittiy 
ñ kynsiá kyhSsi, 
, liittí leukaluubun, 
ikin istuUeli.» 
iitá laski iallokkinsa, 

lempens^ lábetti, ' . 

süota soutamaháa, 
a vitaisemahan, 
irierid astumahan, 
;asta kapuamahan; 
j kñyS kaunihisli, 
asti sorkutella^ 
á ajat iloiset, 
teJla kuulut pSirát 
I seliHi^ maaii navoilfa, 
-kangasten perilla, 
i kengdttd kesdM, 
'syllfl syylingittá,. 
\ ajat pahonimat, 
i-kylmSt kyhmástellá 
Disení^túvan sis^ssñ, 
lünnán ili^pehdlái, 
;ffUá kórean kuusen, 
jikón .kaiáalossa^: ^ 

viien villa- vaipan, 

kaapuah kaheksan; . . 
fl saín: ayt saalihini, 
ia tfimdtterdni.» > .' 
ki. nüori- noin sano vi, i 
. vanha virkkelevi: 
I tehen metsá mieltyi, 
A mioltyi, korpi kostui, 
tui salón isAntSi,. 
ni aíaoiiien Tapio\ 
I antoi ainokkinsa, 
etti mesikkisensíi ; 

avun; Teriioiii. i a .^^^\.. 



Oliko keihon keksimisUiv ! 

470. £li nuolen noutamista?» 

Vaka vanha WfiinilmGinen 
Itse tuou sanoiksi virkki:' • ' '. 
»Hyvin meihin metsd mieityi, 
Metsfi.mieltyi, korpi kostui, 
Ihastui salón isSintS, . 
Taipiuii tainoinen Tapio.n .-I 
3>Mielikki ¡meCsSn emdniá, 
Tellervo* Tapion neiti; '..^i 
Métsfin néiii muoto katinis, 

480. Metsán püka píkkarainen^ 
L¿lksi tietü nenvomahan,:.; 
Hastia rakentanahán, ^ * . 
Tien vieriá Viittomaliái]^, 
Matkoa opastamahan;t > 
Veisti pilkat pitkin puit», ' 
Rastit!vaaroihÍQ rakeñti -i 
lalon otsósen' oville,^ ' 
Rabasaaren > rañtehiUe.)» '■■ 
»Sitte siitne tultuanij ! 

490. Perillén osattuani i 

£i oflút keihon ' keksifnistá, 
Ampüen ajelemist»; i 'i • *' «'. 
Itse viérüvemipeleltáy \':\ 
Horjaliti '. ha viin selblt^, ' ■ . ! 
Risut ríkkoi ríntapdánsS, 
Yarvut vatsansa hafottL)) 

Siitá tuon isanóiksii vii^kki, 
Itse' Iftosui, noin nimesí!: 
))Otsoseai, ainóiseni, i 

500. Lintuseni, lempiseñíi! * 
PSüstd nyt tdn^e p¿i¿[-ripasi, 
Pujóla puraisímesi, ■ ' '. 

lieiti'l .harvat hanipahasi, - 
Liitá leukasá leveátl 
ElSka pane pahaksi, 
Jos meille mikd tülisi, 

485: 2. pilkut. 

501: 4. páápukusi. i .' . 



Luien laske, pfiion pauke, 
Kova hammasten kolina.» 

»Jo otan nenfin otsolta 
510. Nenfln entísen avuksi, 
En ota osattomaksi, 
Enkd aivan ainoaksi.D 

«Otan ma otsolta korvan 
Korvan entisen avuksi, 
En ota osattomaksi, 
Enká aivan ainoaksi.^ 
; »Otan ma otsolta silmdn 
Silmán entísen ávuksi, 
En ota osattomaksi, 
520. EnkS aivan ainoaksi.» 

loOtan ma otsañ otsolta 
Otsan entísen avuksi, 
En ota osattomaksi, 
Enkd aivan ainoaksi.* 

»Otan ma otsolta turvah 
Turvan entisen avuksi. 
En ota osattomaksi, 
Enk¿i aivan ainoaksi.» 

»Otan ma otsolta kielen 
530. Kielen entísen avuksi, 
En ota osattomaksi, 
EnkS aivan ainoaksi.» 

i>Sea nyt mieheksi sanoisin, 
Urohoksi arvoaisin, 
Joka umpiluut lukisi, 
Saisi sarja-hampahuiset 
Leuasta teráksisestd 
Rusamüia rautaisilla.)» 

Eipá toista tullutkana, 
540. Ei ollut urosta tuota; 
Itse umpiluut lukeví, 
Sarja-hampahat sanovi 

525: 4. kuonon. 
535: 2. hampaat. 
536: 2. hammasjadat. 
538: 1. rusikoilla; kourilla. 



Alta hriiítea polviensa, 
Rautaisten rusamiensa. 

Ottí hampahat otsolta, 
Sanan vtfkkoi, notn nim 
»Mct5fin otsonen omena, 
MetsSln kaunis kAllerdinei 
Nyt on matka kdySksesi, 

550. Retki raahetlaksesi 
Tásiíft piendsta pesAstfl, 
Matalaisesta majasta 
Korkeampaban kotíhin, 
Avarampahan asuhun.» 

))Láhe nyt kulta kiilken 
Rahan armas asUimahan 
Sivutse sikojen teisUi, 
Poikki porsasten poloisla 
Yásten varvikko-mdkefl, 

560. Kohtí vuorta korkeata 
Pet¿y¿lbfin pensedhjin, 
Honkahan havn-satahan! 
Hyvá siin' on oUaksesi, 
Armas aikaellaksesi 
Kuuluvilla karjan kellon, 
Luona tíukujen tirínfloj 

Yaka vanha WSinSmiáu 
Jo tuli kotíhin tuolta, 
YSki nuori noin sanovi, 

570. Kansa kaunis lausutteli: 
»Minne saatit saalihisi, 
Kunne ennfitit erfisi; 
Lienet ¡ááSle jfittdnynnl, 
Uhkuhun upottanunna, 
Suo-mutihin sortanunna, 
Kaivanunna kankahasen?» 
Yaka vanha WainamOinei 
Sanan virkkoi, noin nimesi 
»Enpd jádlle jdttdnynnd, 

580. Uhkuhun opottanunna, 
Siiná koirat siirteieisi, 
Linnut líiat peitteleisi; 



att 



I suohon sortanunnay 
aniinna kankahasen, 
I toukat turnieleísi, 
i mustat muurahaiset.» 
aonne saatín saalihini, 
in erSn vdháni 
a-kuimahan kukulle, 
i-harjun hartioUle; 
Q puuhuQ puhtahasen, 
cahan havn-sátahan 
lUe olovünmalle, 
álle leveimm^me 
i inehmisilie, 
lioiksi kulkioille.» 
enia panin itáhdo, 
ín loin on luotehesen, 
I aivan latvasehen; 
i luonut latvasehen, 
i tuuli turmeleisi, 
ra pahoin panísí; 
I pannui maa-varahao, 
I pannut maa-varahan, 
siinfi síirteieisí, 
firsftt k&ánteleisi.9 
LA vanha Wliioámtfmen 
ahiihe lauiamahan 

kutilun kunniaksi, 
In pdütyySIn iloksi. 
aoi vanha Wdinñmümen, 
lausuiy aoia nimesi: 
nyt pihtí valkeata, 

lauloa ü^&kisin, 



Lauloa luku tulevi, 
Suuni soia tahtelevi.» 

Siinfi iauiui, jotta soiltí, 
Pitkin iltoa iloitsi, 
Lausui laulunsa lopulia, 

620. Itse virkki viimeiseksi: 
»Anna toisteki Jumala, 
Vastaki vakainen luoja, 
Nfiin nfiíssá ilottavaksi, 
Toiste toímiteitavakjsi, 
Nllissd háissd pyylypoian, 
Pitkáviliaisen pioissab 
»Anna ainaki Jumala, 
Toisteki totinen luoja, 
Hastia rakettavíksi, 

630. Puita píikoteltaviksi 
Urohoisessa vfiesséí, 
Miehisessfi joukkiossa!» 
»Anna ainaki Jumala, 
Toisteki totinen luoja, 
Soivaksi Tapion torven, 
MetsSn pillin piukovaksi 
MiUá pienillfi pihoiUa, 
Kapeilla kartanoilla I» 
«PdivSt soisiu soitettavan, 

640.111at tehtávfin iloa 

Ndillfi mailia uiantereilia, 
Suomen suuriiia tiloilla, 
Nuorisossa nousevassa, 
Kansassa kasuavassa.» 



625: 3. py>1eáD, ison pojan. 



~^S<5^5^>P^ 



41 



SeitáémSsvlldetta Rimo. 

i ..■ . .. . :,. <; V. • ..¡- 

Kuu' jxL. <minko\ lotíkmtuvat Wdinümoism mUfío, Aia 
Pohjokm emtMU saápi ñe ícásünsU, kütkee vvMénisiÁMn ja 
tálenla Kaleéalan ttwiUa' 4^^^íO. Ylijumala Ükko '€udoksm>[ 
taivaalla ja Meé tUtta üüdehi kuuksi ja auringoksi 41--^8i 
pittoaa maalle ja WdmUmoihen Umarisen kari$sá UlMtée ¿itd'\ 
85 — 126. Bman impi kertoo heille, talen j(yuhineen Á^uen 
ja sieUU kalalta nieUyksi .427 — Si 2. Wlfmiimimen ja li 
luhtevüí nmrndUí nuotaUa ^kalaa pyytümiióin, jota, süla/ek 
313~3d4. •• ■ '■ 



Váká vanha Wámam<>tnen 
Kauan soitli' kanteletta, 
Seka soitti, jotta lauloi, 
Jotta ümankin iloitsi. 

Süitto kuului kuun túpihín, 
Uo páivSn ikkunoflle, 
Kuu tuvastahah talevi, 
Astui koivun konkélolle, 
Páiva páátyi linnastanasa,"^ 

10. Loihe latvahan pétajíin 
Kanteletta kuulemahan, 
Iloa iinehtim^ihéin. 

Louhi Pohjolan emantá, 
Pohjan akka harvaliammas 
Siitii páiviin kiinni saapi, 
Kuuhuen kasin tavoitti, 
Kuun on koivun konkelolta, 
Paivíin latvaslcí pctáján; 
Ne kohta kotihin soíiltoi, 

20. Pimeahán Polijolahan. 



Kdtki kuun kumottai 
Kirjarintahaa kivdien, 
Lauloi páivfin paistam^ 
Yuorehen lerdksisefaeb 
ItBe tuD8sa Qoin sanéfi 
))Elldis tñdltá iknm fái 
Novii^ko kuu kumotlan 
PáéíBkü páivfi paístamj 
' £nii> en kfiyne páási&i 

30. Iti^e toUe noutamahan 
Yheksán orihin k^í^ñsi 
Yhen tumman kaíivtdmi 
Kun olí kuun kulett 
Seká pdivan saattanun 
Pohjolan kivimSkeben, 
Rautaisehen kalliohon, 
Jopa valkean varasti, 
Tulen Wainülán tuviltí 
Sai tuvat tulettomaksi, 

40. Pírtit valkeattomaksi. 



. WáÍD^lto Uivüla,- : 
luoüa teivahassai - 

ilmao islumillai. - ; 1 
ela on: tolelta olla, 

suuri'Yialkéatta, ; 

.inehmisieD, 

.itstín Ukxúnki. • 
• ,;Ukko ylijumalay • 
Imen Mwati luoja, 

iaota ottostallfty . 
ee, ajatteleviy . 
kumma kuun e^essS, 
terbe^ paiv^ tíessa, / : 
ai Jluu kumotakiuaiü, 
pfiiv^ i paí^takania. 
ai pilveia.á£lrM inyüten, 
kan r^oa «myiitea. 
isa sinert¿lv(is^ 
nassa kaplttkassa,^ . 
kuuta <Bt8iiBS9ii3a,': ^ 
ft tapoamahan; 
kuxktat idySkdnd, '■ 
ñ lapoakaBa. i 

A ftski ilman Ukko,. '' 
aUi valkeata 
fla iuliter^Uá,: 
l« alkenev^Ufi; 
aHa kyntefaensá, 
^ti j£lseQeheasá 
Ud laivosessa, 
^rhojen tasalla. 
Mí (ulta iskemállíi, 
vi Uilikipunan 
iBdheu kukkarohoD, 
ísehen kebd'dn, 

ulen eynty. 



Antoi neien. . .tuuitciHa, . , , i / 
80. Aman , ÍDft«a€»í ;vaiap<;4ella: a 
Kuun uuea ku^oaruiaksiy ; 
Uueaa.«burÍBgon aluksL . . iOi 

Neili pitkán pilven p^állá, 
Impi liman partahidla; 
Tuote Hulla : tuuttteli, 
Valkeaiata vaapglteli ! ■ ; 
Kultaisessa káikyessS,.- :* 
HihjM>ía8a bopeisissa. 

HopdflíeA ^oxveti : .notkui^ 
90. Kütkyt kultaúiQPr kulisi, - 
PUvet lükkui, taivot naiikui; 
Taivon¡kannet kaUist¿b^ .f..;^ 
Tult^itttuileltaessa, 
Yaike^isia . .vaapottaissa. 

Impi tuHa tuuitteli, 
Vaapotteü valfceaisla, ; = 
Tulla sormilla «omiUí,. 
K^u .vaali .valkeaista,, : a 
TuU^ ^ubmatta putosi^ 
100. Valkea v^raUomalta, . - 
Kdtosilfcái.káanteii^nv . / 

Taiyftg ^eikibin repesi^ 
Ibn^i ibaUiki • <ikkunpibin ; 
KirpQsi;ftulili.ipuna, 
Suikabtí puna spronen, 
Lápi láikkyi taivoj^ista, 
Puliki :pil vista pirisi, 
Lfipi; taivaban ybeksün, 
110. Halki kuuen kirjokannen. 
Sauoi vanba WSinamüinen: 
»V^li seppo Ilmarinenl , t 

Lábtekámme katsomabdn, 
Saakamme opastumaban, 
Mika tuo tuli tulonen, 
Ou^o valkea val^ti 



80( 3. kíikutaUa» JiokuWla. 



TlflisistA taivosista 
Alaisihin maa-emihin: 
Jos olisi kttun kehflneD, 

120. Eli paivfin pyürylainon.» 
Lfiksivat urosta kaksi, 
Astuivat, ajallelivat, 
Hiten tuonne tullaksensa, 
Ja kuten osataksensa 
Tulen siirtymíi-sioille, 
Yalkean valanio-maille. 

Joki jouiuvi etchen, 
Meikofln mercn tapaincn; 
SÜDfi vanha WíiinaiuOinen 

ISO.Alkoi veistea venettá, 
Alia korven kolkutella, 
Toinen seppo Ilmarinen 
Laati kuusesta meloja, 

Petajasta jarkaleita. 

Sai venenen valmihiksí 
Hankoinensa, airoinensa; 
Niin veivat venon resille, 
Soutelevat, joutelevat 
Ympari Novan jokea, 

140. Nevan nienta kierielevat. 
Ilmatar ihana impi, 
Vanhin luonnon tyttarista, 
Tuopa vastaban tulevi 
Puhutellen, lausutollen: 
)>Mita niiehia olett^, 
Kuinka teitii kutsutahan?» 

Sanoi vanha WñinamOinen : 
»Merimiehia olerame, 
Mina vanha Wáinamttinen, 

150. Toinen seppo Ilmarinen; 
Vaan sano orna sukusi, 
Kuin simia kutsutahan?» 

Vaimo tuon sanoiksi virkki: 
»M¡na oien vanhin vaimoksia, 



Vanhin üman impitoita, 
Ensin ema itselttitA^ 
DJoir'on vihki vüen va 
Muoto kuuen morsiamc 
Minué te menette mlei) 

160. Kunne laksitte urohot?} 
Sanoi vanha Wainám 
Itse virkki, noín nimesi 
DTukchtui tulonen meil 
Yaipui meiitá vaikeaine. 
Viikon on tuletta oUti, 
Pímeissa püleskelty; 
Nyt on meillfi mielessAi 
Menna tulta tietamflhán 
Jok' on tullut taivahasti 

170. Paalta pilvien puonnuti 
Vaimo tuon sanoiksi 
Itse lausni, noin nimesi 
i^Tuli on tuima tie'ettfivl 
Valkeainen vaaittava; 
Jo teki ^uli tekoset, 
Valkea vahrogot laati: 
Tuikahti taiikipnna, 
Putosi puna keranen 
Luojan luomilta tiloflta, 

180. Ukon ilman iskemilU 
Lapi taivaban tasaisen, 
Halki tuon ihalan ilman, 
Puhki reppanan retuiseí 
Kautta kuivan kurkihirri 
Tuurin uutehen tupahai 
Palvoisen laettomahanj 
nSitte sinne toltuansa 
Tuurin uutehen tupahai 
Paniho pahoille toille^ 

190. Lftihe tüille tOrkeille, 
Rikkoi rínnat tyttarílta, 
Neítosilta nannit ndppi, 



134: 2. pitkiá, vahvoja kapineita; airoja. 



186; 1. poloisen; raukan. 



Turméli pojalta polvet,' ' 
Is¿inn¿llt9 parran polttí.i» 

nÁití lastaDsa imetti 
Kdikyessfi vaivaisessa, 
Taohon tuHua tulonen 
Jo tekí pahinta ty5td, 
Poltti Japsen kfltkyesUl, 

)O.PoHti paarmahat emolta; 
Se 1ap8i meni Manalle, 
Tokí poika Tuonelahan, 
Ku oli luotu kuolemahan, 
KatsoUa katoamahan 
Tuski8sa talen punaisen, 
Vaikeissa vaikeaisen.» 

»Niin eiño enemmitn tíesi, 
Ei emo Manalle mennyt, 
Se tunsí talen manata, 

0. Vaikeaisen vaivutella 
Ldpi pienen nenian silmfin 
Halki kirveheñ hamaran, ' 
Pabki kaai^iin táaran putken, 
Pitkin pellón píentaretta.v 

Yaka vanha Wáindi&()inen 
Itse ennfitti kysyS : 
«Kunne talet tnosta Ifiksi, 
Kanne kiiahtí kipunat 
Taorín pellón pientarelta, 

O.Metsfillenktf vai merelle?/) 
Vaimo vastaten sanoví, 
Itse virkki, noin nimesi: 

- »Tiili tuosta roennessdnsá, 
Valkeainen vierressfinsd 
Ensin poltti paljo maita, 
Paljo maita, paljo soita, • 
Viimein vicrdhti vetefaen, 
Aaltoihin Alaen jfirven, 
Se oli syttyñ tulehen, 

(Q.Sakehina sflihkyellfl.» 



))Kolmasti kesdisnñ yOnH, 
Yheksdsti syksy-ytínft 
Kuohui kuusien tasaUe, 
Arjyi pddlle Syrdhien 
Tuon taiman talen kásissd, 
Varin valkean vdessfi.» 

»Kaohai kaivüle kalansa, 
Arinoille ahvencnsa; 
Kalat taossa katselcvai, 
240. Ahvenet ajattelevat, 
Müten olla, kuín elefi; 
Ahven itki aittojansa, 
Kalat kartanoisiansa, 
Kiiski línnoa kivist^l.» 

»Ldksi ahven kyrmy-niska, 
Tavoitti tüli soroista, 
Eipá ahven saanotkana; 
Nnn meni sinervd siika, 
Se nieii tali soroisen, 
250. Vejo tteli vaikeaisen.» 

»Jo vettyi Aluen jarvi, 
PSSIsi páSltd üyrflstensñ 
Siallensa entiselle 
Yhten.) kesdisnd ydnd.» 

»Oii aikoa vShdisen, 
Tali taska nieliSille, 
Vaikea vajottajalle, 
Pakko paljo sydnehelie.» 

»Uiskenteli, kuiskenteli, 
260. Uipi pSiváln, uipi toisen 
Siikasaarien sivnja, 
Lohiluotojen lomia, 
Tuhannen neníitse niemen, 
Sa'an saarcn kainalotse; 
Joka níemí neavon pistí, 
Joka saari sai sanoman: 
)>»Ei ole vienossa ve^essa, 
Alucssa ankehessa 



0:2. ríimat. 



238: 1. kuiville karílle. 



Kalan kuijan nidifilfl^^ ' 

270. Katalan kaoiUjata i 

Ndissft lufikissa (vloseti, : 
Yaivannoissa vadkeaisénj»* 
' »Nün kuüli kiilea kuuja/ 
Nieli tuoa .'sinervto siiaa; 
Olí dikba Vdháteén^ 
Tuli tnska mdiílüle^i. ./ 
Vaikea Vajottajaüe,. - . ; - 
Pakko paljo* Bytínehelle¿» 
)>Uisk«btQli, kiusfcenieli, 

280. Uipi p&ívlin,;ttipi:!|oiseft 
Lohiluotojen ¡ lofoia, ■ > i . . /t 
Kalahaoiii kárianoilaj 
Tubannen nenitise lUMlen, 
Sa^an saareB kirúnaloíl&e;- 
Joka.nieiQi neuvoiij pisiíy 
Joka saarí sai sánoman: ! 
))»Ei otejívienossa ve'essft, 
Aluessa ank^kessa 
Kalan kurjaü appajatay 

290. Katalan kaottajata 

Tuskissa tulen palavan, . 
Yaivannois^a valkeaisen.i») 

)^Niin tuli halea hauki, 
Nieli tuon kulean kuujan; 
Oli aikoa váháisen, 
Tuli tuska nieliállb, 
Vaikea vajottajalle^ 
Pakko paljo syónehelle.» 
))UiskeDteli, kuiskenteli, 

300. üipi p ai van, uipi toisen ■ 
Lokkiluotojen lomitse, 
Kajavan kivikaritse, 
Tubannen nenátse niemén, 
Sa^an saaren kainalotse; 
Joka niemi neuvon pisti, 
Joka saarí sai sanoman: 
))))Ei ole vienossa ve'essá, 
Aluessa ankebessa 



Kalan («ipaii nráUdiC^ 

310. Katalan ^LaotUya^* íl 
Tuskissa tulen : pdaw 
Yaivannoiisá Yatkaaisi 
Yaka vanha' WJinAK 
Toinen Aeppo UmaniK 
Nuoton QÜDiBQn kutov 
Katajaiaen klákattavi, 
Sen painoi paja--vesiU 
Raian kuorilld rakenti, 
Yaka vaofan .Wáínflo 

320.Ty{)nti naiset nuottase 
Ldksi naiset, nuottaseli 
Sisareks^. ei^omabáa 
Soutelaval, Miitelevat 
Niemi nientfi, sakrí aa 
Lobilnotojen lomatse, 
Siikasaaffien sivuitee : 
iRuskeahan ruoikkohon 
KaunUtiseo kaJsiftikoho 
Pyrítdbdo, pyycá^liio 

'330.Y.e'etdkSn, vellotahan, 
Nüirin nnotta potketah 
YdSrín veetahdn apaja 
Ei saa'a sita kaloa, 
Kuta kilvoin pyyetáhái 
Yeijekset vesiUe lab 
Hiebet nuotaile meuev 
Pohetahan, potketahan, 
Ye'etdhdn, vennotahan 
Lahen suita, luo'on p( 

340. Kalevan kivikaría, 
Ei saa'a kaloa tuota 
Mitfí tarkoin tarviUihio 
Tullot ei halea bauki 
Yienoilta lahen vesiltfi 
Eiká suurelta seiSlM; 
Kalat pienet, verkot h 



322: 2. vetámáán; tempornaan. 



aossa kalat valitti, 

hauille sanovi, 
siika sáynShdltá, 
oiselta lohelta: 
kuoli kuulut miehct, 

Kaievan poiat, 
íiuotan nuikuttj^at, ,, 
-paulan Uilubiijál, f ' 
Q tarpoimen talujat, 



Pítkan varren vaikuttajat?» 

Kuuli vanha WSünSmdinen, 
Itse tuoQ sanoiksi virkki: 
»Ei ole kuoUehet urohot, 

360. Kaatimut Kaievan kansa; 
Yksi kuoli, kaksi syntyi, 

^ Joijr 01^ tstrj[)oimet paremmat, 
Vantit váafasoa piteminát, 
Nuotat kahta kauheammat.» 



.-^^'^'St^é^^ 



\\ ■■■'\" • •» 






'■'.] .:í" 



.1 / ,i... I.. .^■ 

Mi»- ; • /•»:, 



St8 



Kahdeksasviidettíl Rano. 

Laitetaan lünainm nuotta ja lühdeUliin süUi tulen nidlytU 
fn/yiUmádn, ja saadaan kala 1 — 19% Tvli iSydetiUin kalan t 
vaan karka'aa toas ükkUi pois ja polttaa pahasU Ilmamen pe 
kasid 195 — ^i8. Tvli kohoaa metsMn, polttaa paljo maita ja 
dna etemmUksi, kunnes lopuUa saadaan künni ja vie<jUutn j 
Kalevalan tupim 249 — 290. Ilmarinen parame tulen tnotsto 291 



Yaka vanha WdmámOinen, 
Tietájá iSn-ikuinen 
Tuosta tuumille tulevi, 
Ajeieíksen arveloíUe 
Nuotan liinaisen kutoa, ' 

Satahisen saautella. 

Jopa tuon sanoiksi virkkí, 
Use lausui, noin nimesí: 
))Onko liinan kylvdjátá, 
lO.Kylvüjátá, kyntajátá, 
Verkko valmistellakseni, 
Satasilmá saa'akseni 
Kalan kurjan tappajaksi, 
Katalan kaottajaksi?)) 

LOytShan váháisen maata, 
Paikkoa palamatointa 
Suurimmalla suon selálKi, 
Kahen kantosen lomassa. 

Kannon juuri kaivetahan, 
20. Sielt¿[ l<^ytyi liinan siemen 
Tuonen toukan kStkdksest¿í, 
Maan maon varustamista. 



1—372. Tulen luku. 



Olipa tuhkia Idjdnen, 
Koko kuivia poroja 
Purren puisen polttamíl 
Yenehen kyetUmiltá; 
Silben luna kylvettihin, 
Kypenihin kynnettihin, 
Rannalle Aluen jdrven, 
30. Peltohon saviperdhSn. 

Siit¿[ silloin taimi nou 
Pensi pellavas peritoin, 
Luna liitotoin yleni 
YhtenS kesáisnS yOnS. 

Yüllá liina kylveltihin. 
Kuutamella kynnettihin, 
Perattihin, koirittihin, 
Nyhettihin, riivittihin, 
Terávástí temmoUihin, 
40. Rolevasti rohkittihin. 

Yietihin likohon luna, 
Sai pian lionneheksi; 



32: 1. levesi; haaroi. 

37: 2. eroitettün koirakset pois. 



ití noslettihin, 
stí kuivattíhin. 
I tuotihin kotíhÍD, 
lista luisteltihin, 
i loukuttihin, 
i Hpsuttíhin. 
asti haijattihin, 
11^ hápsittihm, 
kohta kuontaloUe, 
nmin vdrttindlie 

kesdisná ydna, 
pdivyen kesell^. 
;isaret kehredvSt, 
5t kSvylle lyi5v«t, 
^erkoksi kutovat, 
inoille panevat 
i6 kdpynen kdtotyi, 
i paino-palko, 
i nuotta valmihiksi, 
paula laaítuksí 

kesfiisnil yi^nd, 
uolessa sitski. 

naotta valmihiksi, 
3anla laaüuksí, 

satoa sylta, 
«itsenta satoa; 
restivdt somasti, 
yat laatusasti. 
i nuotalle menevdi, 
koissa arvelevat: 
tuota saatanehe, 
din pyyetfíhan. 
han, vennotahan, 
an, pynnetahdn, 
In pitkin vetta, 

ilL 

la; 2. kammattim; harjattün(?). 

jota vastaan verkon silmát 
olmitaan. 

flávut. 



Pohetahan poíken vettá, 
Saa^ahan vShto kaloja, 

80.Ejiskiá kiro-kaioja^ 
Ahvenia ruotaisia, 
Sdrkia sapikkahia, 
Ei saatu sita kaloa, 
Euta vasten nuotta tehty. 

Sanoi vanha WdinamOinen: 

»0i on seppo Hmarinen, 

lühtekftmme itse tuonne 

Rera veriÜLojen vesiilet» 

Laksivdt urosta kaksi^ 

90. Veivát vorkkonsa vesílle, 
Yksi siula heitettihin 
Saarehen seldUisehen, 
Siula toinen heitettihin 
Niitty-kannan niemeksehen, 
Nostín tuonne laaitahan 
Vanhan Wáindn valkamaban. 

Pohetahaa, potketahaUi 
Ve'et&hSn, vennátñbán, 
Saa'ahan kaloja kyllin, 
100. Ihveniá, ahvenia, 
Tuimenia, taimenia, 
Lahnoja, lohi-kaloja, 
Kaikkia ve'en kaloja, 
Ei saa'a kaloa tuota, 
Kuta vasten nuotta tehty, 
Lanka^paula laaittnna. 

Silloín vanha Wáindmdinen 
Vield verkkoja listfn, 
Jatkoi siubja sivuita 
il0.yiieUfi syli-sa'alla, 

KoyttA saalla seitsemfilid, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
vYiekftmme syville verkot, 
Etemmd ehdtdkfimme, 

100: 1. ihven áánimuutos ahvenesta. 
101: 1. tuímen s. k. taimen áánivaihdok- 
sella. 

42 



Vcjbakdmine vetU' vielaf'n I 
Toki teftnénkin apajasl» 

Yerkot yíetihin spille^l .' 
Ennateltiliih: oteramáv 'H/ 
Ve'cttihia! íviettál.yiela ¡ i'i.^. 

120. Toki tokienkin. apajíis.^ i.' I 
. Siiníi <va3iha WfíináliiidiQén 
:i Ili^i.Uioú isfanxDiksi Vúrkki: 
))Wellamo:i!ve'en emíintiij» 
Ve^en- eukko rHoko^rinttiÜ 
TuleÉ .paianí niuütielohon/i 
Va^ttéhén vajehtolohonl • 
SiniíU'» on rytibén paita,» / . 
Meren . yaabti Vaippá püáMá, 
Tuiílcstt tyttáren tekemál, ■ . 

130. Aalloltareii: antelema, ¡i »;'-'. 
:MÍDa irnnah liina-paian,; i ' ' 
Pímon.aivau aivínciiseh, '' 
: .^e. on. Kuuttarien kutoraa, 
PaivíSttátren kehreürhü;» ' i 

» Ahta : ^altoj on isiintS, • / 
Sata-híiuánihallitsial '■ 
Ota virpi viitta. sylUi, ^ . • 
Salko seitsenta- tapoa, 
JoIIa se|at seuruelot, 

140. Meren. póhját. menruelet, i 
Nostat ruotaisén irafnueiiy; 
Kaiotat kalaisen karjan' .i 
Tíímán nuotaii nos^imñle, I 
u . SataTlauari laákimillé 'Ü' 
Kalaisista kaqrtéltista, ; ' 
Lohisistá : loukeroiéta," . 
Suurilta selfla návóilta, ■"■ 
Syúküta r $y vanteliiltíi , 
:: Paiván piaistániatlbiuilta, 

150. líiekanr liüéroniaitonnlta.» 

Pikka i oaios rnerosta no.us¡, 
Uros aalloista vlcnL 

127: .3. kaihilaiuieii;- kuialuiii)!cn.i= • 
ÍJí: 2. pitká vesa, vilí>a. ■■'■ • 



Seisovi midren seMfi, 
Siitá jbuoñ:6añQÍk8Í vickk 
nOnkú tarve tarpojata, .' 
PuuD pilkün.:piteliSítia?vt 

Vaka ivaitha Wfíinümilii 
Itse tuom sanoiksi yirkki 
»Onpa far.ve tarpojala, 
160. pQun pítk;an pitelifitá.» 

Mies pieni; uros ^vfihai 
Hongdn rannalta botasi, 
Puun; pitkto petdjiküsta, 
Paaen painoi ^tarpoímeks 
KyBelevi, lauselevi: . 
))Tar.Yonko váen maksübs 
Oikein .oían takoa^ 
Vai tarvon asim miikak 
: iVanha viisas WáináinC 
170. Sanan yirkkoi,;.npiti nira 
?)Jos tarvot :asim:Dlukah< 
Aia oin sü&Sitafpomista.; 

Mies pieni, uros válvai 
Jo ny.í tuóssa- tarpaiseyij 
Tarpovi; asun .mukabaü, 
Kaiotti kaloja paljon 
Tuon on. tviptau nostimi 
Sata-flauan lasKimílle. 

Sclp|)0}¡a¡roill^ , asuvi, 
180. Vaka .Vanba WajnSmdiüí 
Itse oní.nuotan ¡nostajan^ 
Lanka-paulan . lappfajana, 
Sanoi ; vaolia - W^iu^imOiE 
)).To juji on kalaijjte^ kai 
Tyman nuotan . nostioiilli 
Satíi-lauan . laskimilla.)^ 

Siitíi nnotta nostctabaí 
Purcilahan , pnistetaban 
Voiioboscn WaincimOíser 
100. Saa'ahan kalaíneu karlii 
Kul' oli vasten nuoUa t 
í.anka-panla laaittnna. 



SK 



vanbá' WfiináimOinén : i I i 

venahen inaalley • 
tn smisen sillaii) • '- 
i' porUhafi:^nnaiseü; 

fcalaiseü karhin} -' 
ruótaiseú ' romuen, 
Itá balean hauin^ ^ 
i víikoa pyyettynái ' 
n Vanha WáinSmüinen 
osisa arvelevi: 
nko kasin ruveta 
rauta-rukkaisitta, 
M kintahitta, 
ttá vanltuhitta?» 
á kuuli Páíván poika, 
virkkoí, npin nimesi: 
bauin balkoaísin, 
n kñsikísi kUyá, 
isi ¡soni puukkq^ «? 
valta-va'nhempaní.»' ■ 

veitsi taivosestai, ■ '»• '* 
) pilvistá pútosi, • 
lita, lera hopea j i 
7<Jllé Páivá» poián. 
pStévS Páiván poika 
i^eitsen< kásin' tavoitii, 
áiiiiiíi balkaifee^iy ^ 
v|in ) le vitteíevi ;- / / i I 
3a >hal.baii' baiiiní . li 
ániküleá, kuüja, í/il 
la^tkulean kuiíján »«.! jn t! 
»li 'sileá siikakl' ' ' 
lisi siiean sHanj !<; ' 
dtá áini-koráseta »;'• 
lüolen sbukerostaj • ! 
ine^sta koiikérosta. • ! 
^ siiii^keráiseDí, ¡ ' 

ÍGü;. ko'on.' 
iko; rohkenenko. 



230. Si6ñltd.'6ttdvkeF¿|.s«il mmoiií .hTS' 
PutasSifmBa-^keiTiQénij ); ( ['< 
Purki tttoi».]|)iinar-keir£lieB/ 
j£ésli)e]lii4^uiiiaHkeKilsf9ivf,'' / ; 
Tapasi Uili^oroiseii^il'i^i ^i/1 
Jok' oli^ ikullut; 4;áí Vo^éstld/; >! 
Pubki" (filvién; piiónnut^ '^ . : i 
PáSM taivoséti kpbéksa»;i 
Ilmaltar-ybek&^neltái' ¡i ' /t 
Wainámdigéii arvejlédsa/ 

240. Millfí- tuota vietákiehe' ^ .'■ í"''r 
Tupibin tuleU)OJínihin¿ i ? 
Pimeibiti pirttildihin,: ■ i .M 
Jopá'Jtuikahiiiitviloñeii)* . i »yl 
Páüsi kfiest^ Paivfín p4i)iaií, 
Poltti I parban . WáinfímOiseii, 
Sepóftá sítáii . pabeinmia . /. 
Tub poltti ;p«skípáitaj^ ^ ' 
ítósiánsá kñrventeli. ' ■ 
McniifiiStá'tDéimessdlisd '. 

250. Aalloitsei Alii^i járven;.'. i .W^ 
Karkesi katajikoUe, '^<'l 
Niin » ^aloi . ikatiaija-fcangás,. •-: 
Kobautti' kuuisikkobon, ■ • ' 
Poltti kÜMsi^on! ' kGai^eaDy - ' i 
Yienii.vidla^in'>bUinmá^! j; I 
Poltti puelen/iPobjaaimáaté, 
Sakfeirti»«&aTrtn: tiaj^oa, i^: . 
Kaheniipuolcn' KarJálataJ / 
Yaka . I Vatíb» i ÍW^üináindinéD 

260. Itsei MJBi'astunkbhfiínjií ■ í /««r 
*Y]filS' korpeben i ikobosi, i 
Tiion- tuibiáni.tuleriHJabllel- 
Tapisi tülosén i^uoha '. * 
Kahcn.iíjañáon j burén alta, 
Leppa-piiíküelto sisastfí, f'. 
Laho-kanüob kainalosta. 
!'>l ii^iinatTanba) W¿iínáiá(5inen 
Itse . Jtnóil ; .sanoiksi . virkki : / 
))Tültoeo i Juhialan i iüoma^ t 



270.Lttoma luojan yalkeainen! 
SyyttflpA menft syvíUe, 
Aaíatla aivan kauas, 
Teet paremmin, kttn paloti 
Kivisehen kiukahaseñ, 
KjTlkeihet kypenihisí, 
Himmenndihet hülflusí, 
PáivdUfi pieltdvdksi 
Kotapuissa koivuisissa, 
Y()Ilfi piileteltáváksi 

280.Kehan kultaisen kuvussa.» 
Tempasi tuli-kipuDan 
Palavoihin pakkuloihin, 
Koivun kfiapihin kovihin, 
Yaskisehen kattilahan; 
Kantoi tulta kattilassa, 
Koivun knorella kuletti 
Nendhlin utuisen niemen, 
PdShdn saaren terhenisen; 
Sai tüvat tulelliseksi, 

290.Pirtit valkeaUiseksí. ^ 
Itse seppo nmarinen 
Syrjin sydstihe merehen, 
Veáikse yesikiYelie, 
Ranta-paaéile paneikse, 
Tuskíssa talen palavan 
Yaikeissa valkeaisen. 

Siin^ tulta tummenteli, 
Yalkeaista varventeli, 
Sanovi sanalla tuoUa, 

300. Lausui tuolia lausehella: 
»Tulonen Jumalan luoma, 
Pana poika aurinkoisenl 
MikS sun pañi pahaksi, 
Jotta poltit poskiani, 
Kuumotit kupehiani, 
Ááriáni arjattelit?» 

»Millá nyt tulta tummentelen, 
Yalkeaista varventeien, 
leen tulen tehottomaksi, 



310.Yalkean varatiomaksi, 
Ettei vükkoa \i&oisiy 
Kovin kauan karvastaisil 
. »Tule tytti Tuijan maai 
Neiti laskeite Lapista, 
Hyyssá sukka, jññssd ke 
HaUassa hamehen helmat 
Hyinen kattila kfiessfi, 
Jdinen kauha kattilassa; 
Viskoa vilua vettd, 

320. RüttehistS rípsuttele 
Paikoille palanebille, 
Tulen tuhmille vihoilieb 
K>Kun ei tuosta kyllin li 
Tule poika Pohjolasta, 
Lapsi táyestft Lapista, 
Mies pitkS Pimentolasta, 
Korpikuusien kokoinen, 
Suopetí^dn suuruhinen, 
Hyiset kintahat kfiessd, 

330. Hyiset saappahat jalassa, 
Hyinen lakki pdSlaeila, 
Hyinen vyóhyt vy5lle vyi 
uTuo'os hyyta Pohjolast 
JMtg kylmSstá kylástfil 
Paljo on hyytá Pohjolassí 
Jddtá kylmássá kyiSssá, 
Hyyss' on virrat, jáássáj 
Ilmat kaikki iljenessd, 
Hyiset hyppivat j^niksetj 

340«J£iiset karhut karkelevat 
Keskeilá lumi-mSked, 
Lumi-vaaran liepehellS, 
Hyiset joutsenet joluvat, 
J¿iiset sorsat soutelevat 
KeskeM lumi-jokea, 
Jdisen kosken korvaksell 



320: 1. jáásekaista. 
343: 3. uiskentelevat; lükkuYat, I 
keveásU. 



yytd kelkalla vetdOs, 
I reell¿[ reutoellos 
lan tunturín laelta, 
an vankan líepeheltSl 
hyyllá hyy'yttele, 
/ilulla jSdhyttele 
Q viemid vikoja, 
in tuiki paahtamial)) 
in ei tuosta kyllín liene, 
kko ylijumala, 
) pilvien pitája, 
irojen hallitsial 

siamia. 



latd lAstá pilvi, 
360.JdnkS lánnestá Idhetd, 
Syrjin yhtehen syseS, 
Lomatusten loukahuta! 
Sa'a hyyta, sa'a jááta, 
Sa'a voietta hyveá 
Paikoille palanebille, 
Yian tuiki tuiiehillel» 

Sillii seppo Ilmarínen 
Tuota tulta tummentelii 
Yalkeata vaimenteli, 
370. Sai seppo paranneheksi, 
Entisellehen ehoksi 
Tuimista tulen vioista. 



"-^S<5^5t)ií^ 



8M 









í J' 1.' 


. >i... • 


' » . ! ' ; 






• . ■. .1 » 


■-. ' . ■ > » 




•' { 


iiii; 


. 1 


.Mi r.; 



Ybéeksdsviidetta Roño. 



Ilmannen takóo üuden kuun ja auringon, multa ei saa rá 
laisemaan 1---^TÍ,'^ Wdxúdiminen tiedustelee afyalta, kuun ja 
gon Pohjolassa moren ^iscLssci olevan, lUhtee Pohjolaan, tappdei 
jolan vUm kanss^a ja saqpi /ipiton 75 — 250. Kdypi kuiUc^ ja 
koa víioresta katsomaan, mutta ei ptiiise sisülle 231 — 2T8. 
kotia aseita taottamaan, joilla kiskoisi vuoren auki, Emarisi 
takoessa peíkdM Pohjolan emdntci itsellensüki pahoin kHyvUnJü 
kuun ja auringon vuoresta 279 — 562. Waindmoinen nahfyUns 
ja auringon tawaalla, tervehtM niitd ja toivottaa, eüli aina ki 
kauniüti ja saattaiávat onnea maule 565 — 422. 



Ain* on paiva paistaraatta, 
Kuu kulta kumottamatta 
Noilla W(i¡nc)lán tuviUa, 
Kalevalan kankahilla; 
Vilu viljalle tulevi, 
Karjoille olo kamala, 
Outo ílman lintusille, 
Ikáva imehnosille, 
Kun ei konsa paivyt paistd, 
10. Eiká kuuhuet kumota. 

Hauki tiesi hauan pohjat, 
Kokko lintujen kulennan, 
Tuuli haahen páiváyksen; 
Ei tieá imehnon lapset, 
Milloin aamu alkanevi, 
Milloin yo yrittánevi 
Nenassü utuisen niemen, 
Páássü saaren terhenisen. 



Nuoret neuvoa pitóvS 
20. Ikápuoiet arveleval, 
Kuinka kuutta lietánehc 
Páiváttá elettánehe 
Noilla raukoilla rajoilla, 
Poloisilla Pohjan maula. 

Neiet neuvoa pitávüt, 
Orpanat osaelevat, 
Páátyvát sepon pajahai 
Sanovat sanalla tuolla: 
))Nouse seppo seinSn a 
30. Takoja kiven takoa 
Takomahan uutta kuut^ 
Uutta auringon keheá! 
Pah' on kuun kumottai 
Outo paiván paistamall 

Nousi seppo seinan « 
Takoja kiven takoa 



88B 



^han uuUa küititaí, í 
auringoD kehaistá:^ ^ 
on kullafita kuvasi^ 
8ta páiváa láatil ' 1 

fvaniia Wfíinatodmen, 
í asetteleü^se, ■ i : ' .niil 
:wfckói, laoín nimesi: 
íi sefppo veibkosenül 
>áH2kutat pajassa^. 
Icaiken kalkuUetet?» 
m seppo Ilmaninen ; 

virkkoi, noin niaiefei: 
á kuüaista kuvoan, 
sta aurinkoa 
le taivahan laellé, 

kuuien kirjokannen.». •■, \ 
in vanha Wainamíiinen ^ 
ion sanoiksi" virLki:' 

seppo Ilraarinéii, 
k laait joutavia! 
mota kulta kbuná, . 

püivaná hopea.» 
30 kuufeuen kiivasi,'. 
privan valmihiksi, 
nostelt halüila^ 
liisti kannatteli, r 

on kmisen latv^ísehen, 
1 pítkan raannyn pafílián; 
áéri viej íln p/i íI st ii , 
kaniajan otsasta 
a tuiki> tyOláliássá, 5 
Qnassa váikeassa. 
ka küun kohotetuksi, 
i^on asetetuksi. < 

on kuusen kukkuralle, 
en petíijan paahíin; ' . 
kuu kumótakana^ 
pjiivyt paistakana. . 
Mti vanha Wainamiiinon 
uon :8anoiksi virkki:; 



• »Ny t ott' ; áíka ? laivas) • k£ly fi,^ 
Miehéii ttíerkkiél l:yáyd^ * 
Mihne!»ineiíláli pfiiVá píiatyi, 
80. Kunne:inellt¡a. .kuu k»tosi.>> 
frltse vanha W3mS<Qidinen, 
Tietája ifin-ikidnén i . r . í 
Leikkasi lep¿íslfi iastüV "^ 
Laittdi<lastoiii laiauilenéá,' . J 
Kavi adTviat . k^ñnt¿lm¿hñn^ 
Sormití arvat ^doKatóaliañ, 
Sanoví isánalla tutíllay ■•■ '\ - 
Láusui tuolla lausebella: . 
»Kysyn lubjalta lupoa, 
90. Vaain varsin vastinetta: 
Sano, totta luojan mérkkí, 
Juttélé Jiimalan arpa. 
Minne meiitá páivS páátyi, 
Kunne meilta. kuu katosi, 
Kun ei ¡Iraoisna ikSná 
Nahii.noita taivahalla?» 

wSano arpa syylá mytíten, 
Elá niiehen mielta myOten, 
■ ••■'■ Tuo tánne toet sariomat, 
100. Varmat hitot liikahulal 
Jos arpa valehteleísi, ;,/ 
. • iNiia arvo alennetahan, .' l 
Arpa luoahan tulehen, 
Morkki fniesten poltetahañ*» 

Toi arpa toet sanomat, 
Mcrkkí miesten vastoavi, 
Sanóí paivün saaneheksi, 
Kuim tuónné kaonnoheksi 
Pohjolan kivimíikebetí, 
110. Váaran vaskisun sisShSn. 

Vaka vanlia Wainamoinen 
Sutil tuon sanoiksi virkki: 
))Jos rna nyt li^hen Pohjolahan, 
Pohján poikien pohiille, 

83: SO'oíka'dr^aseulalle panliin. 
81—104. Arvan sanat.. 



%ádin ma luun kumottamahan, 
Pdivfi-kullan paistamahan.)» 

Jopa I^Olsí, jotta joutui 
Pimeáh^n Pohjolahan, 
Astui páiyfln, astui toisen, * 
120. Pdivdnápd kolmantena 
Jo nakyvi Pohjan portti, 
Kivi-kummut kuumottavi. 

Ensin huuti huikahutti 
TuoUa Pohjolan joella: 
i^Tuokatte venettá tdnne 
Joen poikki p¿[SstflkseniI»* 

Kun ei huuto kuulununna, 
EikSi tuotuna venettd, 
Rerdsi kekosen puita, 
130. Kuivan kuusen lehvSsid, 
Teki tuien rantaselle, 
SaavuUi savun sakean; 
Tuli nousi taivahalle, 
Savu ilmahan sakeni. 

Louhi Pohjolan emdntS 
Itse pSátyi ikkunahan, 
Katsoi tuonne salmen suuhun, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
«Mi tuoila tuli palavi, 
140. Tuolla saaren salmen suuUa? 
Píeni on sota-tuliksi, 
Sauri nuotta-valkeiksi.» 

Itse poika Pohjolaisen 
Pian pistihe pihalle 
Katáomahan, kuulemahan, 
Tarkasti tShyámáhdn: 
))0n tuolla joen takana 
Mies kempi kSvelemdssá'.i» 

SiinS vanha WáinámOinen 
150. Jo huhusi toisen kerran: 
))Tuo venettá Pohjan poika, 
WainámOiselle venettál» 

Nün sanovi Pohjan poika, 
Itse lausui, vastaeli: 



)»Ei VkáM venehet jom 
Tole sormia soutimina 
Kámmenin kdsi-meloini 
Poikki Pohjolan joestati 
SünA vanha Wdin&Di 

160. Arvelee, ajattelevi: 
»Sep' ei miesi lienekdD 
Ku on tieltd myOsteleil 
Meni haukina merehen, 
Sükana sila-joalle. 
Pian uipi salmen poikk 
Yálehen Ydlin samosi, 
Astui jalan, astui toiseí 
Pohjan rannalle rapasL 
Nün sanovi Pohjan p< 

170. Paha parvi pauhoavi: 
nlKáypSi Pohjolan pihalle 
Meni Pohjolan pihalle. 

Pohjan poikaset sano^ 
Paha parvi pauhoavi: 
DTules Pohjolan tupahai 
Meni Pohjolan tupahan; 
Jalan polki porstuahan, 
Laski ká^dhán kdtensi 
SiitS tunkihe tupahan, 

ISO.Ajoihe katoksen alie. 
Sielld miehet mettS ji 
Simoa sirettelevdt, 
Miehet kaikki miekka \ 
Urohot sota-aseissa 
PSdn varalle Wfiindm(á 
Sormaksi Suvantolaísen 
Nuo kysyivat tullehell 
Sanoivat sanalla tuolla: 
»Ku sanoma kurjan mi( 

190. Tuuma uinehen urohon 

Yaka vanha W¿iindmi) 

Sanan virkkoi, noin níi 

»Kuusta on sanomat ku 

PSivSstá iki-imehet; 



SST 



Minnes meilta pfiiva pfidtyi, 

Kunnes meiltd kuu katosi?» 

Pohjan poíkaset sanovi, 

t Paha par vi iausueli: 

»Tuonne toiltá paivü páíityi, 

lOaPSivd pdñtyi, kuu katosi 
Kirja-rintahan kivehcn, 

' Rauiaisehen kalliohon; 
Sielt' ei pdSse pdfistdmáttd, 
Selvifi selitUímdUd.» 

Silloin vanha Wñindmtíinen 
Itse tuon saaoiksi virkki: 
»Kun eí kuu kivestS pddsnc, 
P^Ssne páivA kalliosta, 
ESykáaune kñsi-rysyhyn, 

O. Ruvetkamme miekkasillel» 
Veti miekan, rustí rauan, 
Tempasi tupesta tuiman, 
Jonka kuu k&restfl paistoi, 
P¿t¡vá vfistístñ víllflhyi, 
Hepo seísovi sel^Ula, 
Kasi naukui naulan tícssd. 

MiUelívát miekkojansa, 
Roittelivat korttiansa; 
Olipa pikkuista pitempi 

!O.Miekka vanhan Wdinamtíisen, 
Yhid obrasen jyved, 
Olen kortta korkeampi. 
Mentihin ulos pihalie, 
Tasarínnan tanterelic; 
Sütfi vanha WflinámOinen 
Ldip' on kerran leininhutti, 
Ldipfi kerran, loípd toíscn, 
Listi kun nauribin napoja, 
Líppasí kun liinan p¿iiUi 

0. Pdita Pobjan poikasien. 
SütA vanha WélindmOínen 
KSvi kuuta katsomaban, 
Pjfived keriUfimdb¿in 
Kirja-rinnasta kivesUl, 



Vuoresta terfiksisestd; 
Rautaisesta kalliosta. 

Astui tietS pikkuruisen, 
Kulki matkoa vaháisen, 
Niiñ nSki vihannau saaren, 
240. Saareír on komea koivu, 
Koivun alia paasi paksu, 
Alia paaen kallioinen, 
Yheksin ovia eessá, 
Saoin salpoja ovilla. 

Eeksi piirtSimSin kivessft, 
Valeviivan kalliossa; 
Veti miekkansa tupesta, 
Eirjoitti kivehen kirjan 
Miekalla tuli tcr^illfi, 
250. SñilallS sSkenevdllfi, 
Katkesi kivi kaheksi, 
Paasi kolmeksi pakabtui. 

Vaka .vanha WáinámOinen 
Katsovi kiven rakohon, 
Siellá kyjt olutta juovat, 
Maot vierretta vetüvdt 
Kirjavan kiven sisássfl, 
Maksan-karvaiscn maiossa. 

Sanoi vanha WSinSmOinen, 
260. Use lausui noin nimcsi: 
»Sontahen emünt¿í-raukat 
Yáheinmin olutta saavat, 
Kunp' on kyyt oluen juovat, 
Maot viertehen vetüvat» 

Lcikkasip' on pd^n maolta, 
Katkoi kaulan kaármeheltSI, 
Sanovi sannlla tuoUa, 
Lausui tuolla lausehella: 
))£lkühOn sin^i ikdnS, 
270. Tclman páivyen perfístfli 
Kyyt juoko olosiamme, 
Maot mallas-juomiamme!» 

Siitd vanha W^inSmOinen, 
Tietájá iSn-ikuinen 

43 



8se 



Kourin koitteli ovia, 
Salpoja sanan váella: 
El ovet kasin avau, 
Salvat ei sanoista huoli. 
Silloin vanha Wíimí¡m9inen 

280. Itse tuon sanoiksi virkki : 
»Akka mies asehitoinna, 
Konna kirves-kuokatoinna.» 
Kohta lahievi kolia 
Alia páin, pahoilla niielin, 
Kun ei vielá kuuta saanul, 
Eika páiveS tavannut. 

Sanoi lieto Lemminkainen: 
))Ohoh vanha Wíiin(ímijinenl 
Miks* et ottanut minua 

290. Kanssasi karehliaksi, 
Oisi lukot luikahtanna, 
Takasalvat taitlununna, 
PáSsnyt kuu kumottamahan, 
Nousnut páiva paistamahan.» 
Vaka vanha WciinámOinen 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
))Ei salvat sanoilla taitu, 
Lukot loihulla murene, 
Eiká kourin koskemalla, 

300. KSsivarsin vñíintamállá.» 
Meni sepponsa pajahan, 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
))Ohoh seppo llmarinen! 
Taos kuokka kolniihaara, 
Tao tuuria tusina, 
Avaimia aika kimppu, 
.Tolla kuun kivesta paastéin, 
Páivan paastiin kalliosta.» 
Se on seppo llmarinen, 

310. Takoja ián-ikuinen 

Takoi miohen larpehia, 
Takoi tuuria lusinan, 



98: 2. tieiüluulla. 



Avaimia aika kimpun, 
Keipo kimpun keihaitá^ 
Eikñ suurta, eik3 pientfl, 
Takoi kerran keskoisia. 

Louhi Pohjolan em¿iDtd, 
Pohjan akka harvahamma 
Siitti siivet sulkinensa, 

320. Levahutti lentámáhan; 
Lenteli liki kotia, 
Tuosta loihe loitommaksi, 
Poikki Pohjolan merestá 
Sopón Ilmarin pajallc. 

Aukoi seppo ikkunansa, 
Katsoi kuin tulisi tuuli; 
Ei ollut tulento tuulen, 
Oli harmoa havukka. 
Se on seppo nmarínen 

330. Sanan virkkoi, noin nimei 
r;Mit' olet otas hakeva, 
Istut alia ikkunani?» 

Lintu kielelle paneikse, 
llavukkainen haastele\i: 
))Ohoh seppo llmarinen, 
Takoja alin-omainen, 
Kun olet kovin osaava, 
Varsin taita va takoja!» 
Sanoi seppo llmarinen, 

340. Itse lausui, noin nimesi: 
))Ei tuo kumrma oUekana, 
Jos olen takoja tarkka, 
Kun olen taivoa takonut, 
liman kantta kalkutellut.» 
Lintu kielelle paneikse, 
Havukkainen haastelevi: 
))Mit3 seppo siitS laait, 
Kuta rautio rakennat?» 
Se on seppo llmarinen 

350. Sanan vastaten sano vi: 
))Taon kaula-renkahaisla 
Tuolle Pohjolan akalle. 



a3» 



kiinni kytketahan 
m vankdii liepebesen.» 
ihi Pohjolan emantá, 
in akka harvaliammas 
insi luhon tulevan, 
3áiván páálle saavan, 
loihe lentamühán, 
^poies Pohjolahan. 
}ki kuun kivestá irti, 
i paiváu kalliosta, 
muuksi muutaltihe, 
isihe kyylikyiseksi; 
9á lekuttelevi 
n limaría pajahan, 
i lintuna ovelle, 
ikyisená kynnykselle. 

on seppo llmarinen 
n virkkoi, noiii nimesi: 
I lintu tánne lennit, 
. kyyhky kynnykselle?» 
stasi otus ovelta, 
koi kyyhky kynnykseltá: 
ta llenen kynnyksella 
mata saattamassa, 

kuu kivesta nousi, 
i páási kalliosta.» 

on seppo llmarinen 

itse katsomahan, 
vi pajan ovelle, 
oi tarkan taivaballe, 
oi kuun kumottavaksi, 

pSiván paistavaksi. 
ni luoksi Wáinámíiisen, 
19 virkkoi, noin nimesi: 
)h vanha Wainámdinen, 



Laulaja ián-ikuinen! 
Küypa kuuta katsomahan, 

390. Páivea táhyámáhán, 

Jo ovat tarkoin taivahalla, 
Sioillansa muinaisilla.» 

Vaka vanha Wáinamoinen 
Itse pistihe pihalle, - 
Varsin paatansa kohotti, 
Katsahtavi taivahalle: 
Kuii oli nousnut, páivá páásnyt, 
Taivon aurinko tavannut. 
Silloin vanha WainámOinen 

400. Sai itse sanelemahan, 
Sanovi sanalla tuoUa, 
Lausui tuolla lausehella: ^ 

»Terve kuu kumottamasta, 
Kaunis kasvot náyttámástá, 
Páivá-kulta koittamasta, 
Aurinko ylenemástii!» 

»Kuu-kulta kivestá páásit, 
PSivá kaunis kalliosta, 
Nousit kulla¡3na kákeíiá, 

410. llopeisna kyyhkylaisnü 
Elollesi entiselle, 
Matkoillesi muinaisille.» 
»Nouse aina aamusilla 
Támán páivanki perastá; 
Teepa meille terveyttá, 
Siirrá saama saatavihin, 
Pyytü paühán peukalomme, 
Onni onkemme nenáhánld 
.))Káy nyt tiesi tervehená, 

420. Matkasi imantehena, . ; 

Püátá kaari kaunibisti, 
Paáse lilaila ilohon!» 



'~^-*^<5^'c>?^ 



S4d 



ir 

Vllstkymfflenes Rano. 

Neiti Marjatalle syntyy poika puolukasta 1 — 550. PoA 
toaa fienenü ja lóydetüíln viimein mosta 551 — 454. Tuodaan 
ukko ristimMn, mutta ukko ei risti (isUtointü) poikaa, ennenh 
kittam ja pHitteUam (jos olisi henkiin jateUdvü) 425 — iíO. 
nümoinen ivlee asiata tutkimaan ja pMttan kummanlaisen pqjm 
letettavaksi, mutta puolikuinen poika nuhtelee hünta vMrin iu 
masta áíl — 474. Ukko ristii pojan Karjalan kuninkaaksi, josU 
nUmSinen smuttuu ja luhtee myótyriksi pois, ennustamaila, ettü 
vielU kerran kaivataan uutta sampoa, kanteletta ja valoa kamal 
tamaan; hUn laski vaskisella veneellcí maan ja tawaan viüm 
vielüki lienee, mutta kanteleen ja suuret lavlunsa jcttU kamaUe 
nóksi 475 — 542. Loppuruno 545 — 620. 



Marjatta korea kuopus 
Se kauan kotoüa kasvoi, 
Korkean ison kotona, 
Emotí tuttavan tu villa; 
Piti viiet TÍtjat poikki, 
Kuuet renkahat kulutti 
Isoüsa avaimilla, 
Helmassa heloitavilla. 
Puolen kynnystfi kulutti 
10. Helevilla helmoillansa, 
Puolen hirttá páánsS pSáltü 
Sileiim silkillfinsá, 
Puolet pihtipuolisia 
HienoiUa hiansa suilla, 
Siltalaahkon lattiata 



15: 1. siltalaudan; palkin. 



KautokengSn kannoillan 
Marjatta korea kuopuí 
Tuo on píika pikkarain( 
Piti viikoista pyhyyttá, 

20. Ajan kfiiken kainoutta; 
Sytípi katmista kaioa, 
PetájátS pehmeáta, 
£í sydnyt kanan muñía, 
Kukeríkun riehkatuita, 
Eikd lampaban lihoa, 
Ku oli oUut oinahilla. 

£mo káski lypsíimñhai 
Eipá mennyt lypsámáhái 
Itse tuon sanoiksi virkki 

30. ))Ei neiti minun náküinei 
Koske sen lehman nisáb 
Jok' on háilynyt hárillá, 



Uí 



ei hiehoista herune, 
kkaisista valune.» 
> kSski orín rekehen, 
jtu orin rekehen, 
ko vei emá-hevoisen, 

tuon sanoiksi virkki: 
istu hevoii rekehen, 

lie orilla ollul, 

ei varsaset veláne, 
lelle kuutiaiset.» 
rjatta korea kuopus, 

piikoiiia elává, 
>sena niekottava, 
apáSinS kaínustava, 
yi karjan paimeneksi, 
\i lammasten keralle. 
mpahat meni máked, 
lat vuoren kukkulata, 
i asteli ahoa, 
kkoa leyhylleli 
1 kullan kukkuessa, 
3isen hoilatessa. 
rjatta korea kuopus 
elevi, kuuntelevi, 

marja-m3ttáhAlle, 
ai vaaran rintehelle, 
\sa tuon sanoiksi virkki, 
lausui, noin nimesi: 
:u kuitainen kdkOnen, > ' 
?inen hoilattele, 
rinta riukuttele, 
an mansikka sánele, 
ikO Yükon villapddnd,' 
« karjan paimenena 
Si aavoilla ahoilla, 
illfi lehtomailla: 
senko, kaksosenko, 
senko, kuutosenko, 
Ilo kymmenen keseSi, 

ei iñytdien tstdnd?» 



Marjatta korea kuopus 
Viikon viipyi paimenessa; 
Paha on olla painienessa, 
TyttO-lapsen liiatenki : 
Mato heinassá matavi, 
Sisiliskot siuottavi. 

£i mato maellutkana, 
80. Sisilisko siuotellut, 

Kirkui marjanen raaeltá, 
Puolukkainen kankahalta: 
))Tule neiti noppimahan, 
Punaposki poimiinahan, 
Tinarinta riipimáhan, 
Vy(J-vaski valitsemahan, 
Ennen kun etana syopi, 
Mato musta muikkoavil 
Sata on saanut katsomahan, 
90. Tuhat ilman istumahan, 
Sata neittá, tuhat naista, 
Lapsia epálukuisin, 
Ei ken koskisi minuhun, 
Poimisi minun poloisen.» 

Marjatta korea kuopus 
Meni matkoa vüháisen, 
Meni marjan katsantahan, 
Puna-puolan poimintahan 
Hyppysillühan hyvillá, 
100. KátóSillá kaunihilla. 

[Keksi marjasen máeltS, 
Puna-puolan kankahalta; 
On marja néikemiansá, 
Puola ilmoin luomiansa, 
Yláhcihkd maasta syOá, 
Alahahko puuhun nousta. 

Tetnpoi kartun kankahalta,. 
Jolla marjan maahan sorti; 
Niinpfi marja maasta nousi 
1 10. Kaunoisille kautoloille, 
Kaunoisilta kautoloilta 
Puhtahille pciviUMile, 



848 



Puhtahilta polvíloilta 
Heleville helmasille. 

Nousi siita vyó-rivoille, 
Vyo-rivoilta rinnoillensa, 
Rinnoiltansa leuoillensa, 
LeuoiltaDsa huulillensa, 
Siita suuhun suikahutti, 
120. Keikahutti kielellensá, 
Kieleltá keruksisihin, 
Siitá vatsahan valahti. 

Marjalta korea kuopus 
Tuosta tyytyi, tuosta táytyi, 
Tuosta paksuksi paníhe, 
Lihavaksí liittelihe. 

Alkoi pauloitta asua, 
liman vyOttá vOUehtiá, 
Kdyá saunassa saloa, 
130. Pimeíssd pistell¿lita. 

Emo aína arvelevi, 
Áilinsá ajatlelevi: 
))Mi on meián Marjatalla, 
Ku meián koti-kanalla, 
Kun se pauloitta asuvi, 
Aina vyütta vóllehtivi, 
Kaypi saunassa saloa, 
Pimeissá pisteleikse?» 

Lapsi saattavi sanoa, 
140. Lapsi pieni lausuella: 
»Se on meian Marjatalla, 
Sepa Kurjetta rukalla, 
Kun oli paljon paimenessa, 
Kauan karjassa káveli.» 

Kantoi kohtua kovoa, 
Vatsan táytta vaikeata 
Kuuta seitsemán, kaheksan, 
Ynnahán yheksan kuuta, 
Vaimon vanha'an lukuhun 
150. Kuuta puolen kymmenettá. 



121: 2. kulkkuhun; kitahan. 



Niin kuulla kymmen* 
Impi tuskalle tule vi, 
Kohtu káántyvi kovak 
Painuvi pakolliseksi. 

Kysyi kylpyá emolta 
))0i emoni armahanil 
Laita suojoa sioa, 
Lámpymyttá huonehut 
Püan pieniksi pyhiksi, 

IGO. Vaimon vaiva-huoneht 
Emo saattavi sanoa, 
Oma vanhín vastaella: 
))Voi sinua Hiien huor 
Kenen oot makaelema 
Ootko miehen naimatt 
Eli nainehen urohon?; 
Marjatta korea kuop 
Tuop' on tuohon vast 
))En ole miehen naims 

170. Enká nainehen m'ohor 
Menin marjahan máelL 
Puna-puolan poimenta 
Otin marjan mielelláni 
Toisen kerran kielellái 
Se kávi kerustimille, 
Siita vatsahan valahti; 
Tuosta tyy'yin, tuosta 
Tuosta sain kohullisek 
Kysyi kylpyS isolta: 

180. ))0i isoni armahanil 
Anna suojoa sioa, 
Lámpymyttá huonehuti 
Jossa huono hoivan ss 
Piika piinansa pitáisL» 

Iso saattavi sanoa, 
Taatto taisi vastaeUa: 
»Mene portto poikemm 
Tulen lautta tuonnemín 
Koution kivikotoihin, 

190. Karhun louhi-kammioihi 



848 



portto poikimahan, 

lautta lapsimahanlo 
atta korea kuopus, 

on taiten vaslaeli: 
Id portto ollekana, 

lautta lienekánáí, 
nniehen suiíren saava, 
synnyn synnyttavS, 
n valta vallallenki, 
WáinSmOisellenki.)) 
n piika pintehissii, 

menná, kunne káyá, 
kylpya kysellS; 

virkkoi, noin nimesi: 
pienin piikojani, 
palkkalaisianil 

kylpya kylásta, _ 
a Sara-ojalta, 
huono hoivan saisi, 
DÍinansa pit¿iisi; 
ían, valehen jou'u, 
mmin tarvitahan!» 

piika pikkarainen 
n virkkoi, noin nimesi: 
má kYsjñ kylyá, 
iihelen apua?» 
i meián Marjattainen, 
rkki, noin nimesi: 
Ruotuksen kylyS, 
I sarajan-suistab) 

piika pikkarainen, 
i nóyrá neuvottava, 
; ilman k^iskemátta, 
attaki kepe3, 
ulos menevi, 
) pihalle saapi; 

helmansa kokosi, 
káSrí vaattehensa, 
uoksi, jotta joutui 
Ruotuksen kotia; 



Maet m£[tkyi mennessansá, 
Vaarat notkui noustessansa, 
Kfivyt hyppi kankahalla, 
Someret hajosi suolla; 
Tuli Ruotuksen tupahan, 
Sai sisaile salvoksehen. 

Ruma Ruotus paitulainen 
SySpi, juopi suurten lailla 
P¿[¿[ssá pfíyijin paioiiiansa, 
240. Aivan aivinaisillansa. 

Lausui Ruotus ruoaltansa, 
Tiuskui tiskinsá nojalta: 
))Mitá sie sanot kataia, 
Kuta kurja juoksentelet?» 

Piltti piika pikkarainen 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»Ldksin kylpyá kylástá, 
Saunoa Sara-ojalta, 
Jossa huono hoivan saisi, 
250. Avun ange tarvitseisi.» 

[Ruma Ruotuksen emánta 
Káet puuskassa káveli, 
Liehoí sillan liitoksella, 
Laahoi keski-lattialla, 
Itse ennStti kysyá. 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»Kellen kylpyá kyselet, 
Kellen aihelet apua?» 

Sanoi Piltti pieni piika: 
260. »Kysyn meián Marjatalle.» 

Ruma Ruotuksen emántS 
ítse tuon sanoiksi virkki: 
»Ei kylyt kyláhán joua, 
£i saunat sarajan suulta; 
On kyly kytOmáeUá, 
Hepohuone hongikossa 
Tuliporton poiat saa'a, 
Lautan lapsensa iatoa; 



242: 2. poytánsá. 



844 



Kun hevoinen hengSínnevi, 

270.Nimp' on siiná kylpedttel» 
Pilttí piika pikkarainen 
Pian pistihe takaisín, 
Seká juoksi, jotta joutui, 
Sanoi tuitua ta'atse: 
»Ei ole kylpyá kylassá, 
Saunoa Sara-ojalla; 
Ruma Ruotuksen emSntá 
Sanan virkkoi, noin nimesi: 
»))Ei kylyt kylélhSn joua, 

280. Ei saunai sarajan suulta; 
On kyly kytOmáella, 
Hepohuone hongikossa 
Tuliporlon poiat saa*a, 
Lautan lapsensa latoa; 
Kun hevoinen hengálnnevi, 
Niin on siiná kylpekOhOnfft» 
Níinp' on niin sanoi mokomin, 
Niinpá vainen vastaeli.» 
Marjatta mátala neiti 

290.Tuosta táytyi ¡Ikemáhán, 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
))Láhteá minun tulevi, 
Niinkun muinenki kasakan, 
Eli oijan palkollisen, 
Láhteá kytOmánlle, 
Káyá hongikko-keolle.» 

Kdsin kdári vaattehensa, 
Kourin helmansa kokosi; 
Otli vastan varjoksensa, 

300. Lehen lempi suojaksensa, 
Astua taputtelevi 
Vatsan vaivoissa kovissa 
Huonehesen hongikkohon, 
Tallihin Tapioméielle. 

San o vi sanalla tuoUa, 
Lausui tuoHa lausehella: 
))Tule luoja turvakseni, 
Avukseni annollinen 



NSiissá USissfi tytílShisi 

310. Ajoissa aui kovissa! 
?msi^ piika pintehest 
Vaimo vatsan vSdntel 
Ettei vaivoihin vajoisi 
Tuskihinsa tummeneis 
Niin perílie pSSsty/li 
Itse tuon sanoiksi virl 
))Henkeás hyva hevoio 
Huokoas vet^já varsa, 
Kyly-ldyly iQyhfiytá, 

320. Sauna lámpOínen Uhe 
Jotta huono hoivan sa 
Avun ange tarvitseisic 
Henkdsi hyvá hevoii 
Huokasi vetdjS varsa 
Vatsan kautta vaivaloi 
Min hevoinen hengfiht 
On kun lOyly lyOtSess. 
Viskattaessa vetonen. 
Marjatta mátala neiti 

330. Pyhá piika pikkarainei 
Kylpi kylyn kylláltánsí 
Vatsan iGyiyn vallaltai 
Teki tuonne pienen p 
Latoi lapsensa vakaise 
Heinille hevoisen luokí 
Sorajouhen soimen pái 
Pesi pienen poikuení 
K¿l£iri kéiSr^liinahansa; 
Otti pojan polviUensa, 

340. Laittoi lapsen helmahai 
Piiletteli poiuttansa, 
Kasvatteli kaunoistansa; 
Kullaista omenuttansa, 
Hopeista sauvoansa, 
Sylissflnsá syOttelevi, 
Kdsissdnsa kciántelevi. 
Laski pojan polviliens 
Lapsen iantehuisillensa^ 



S4S 



pdStdnsd sukia, 
insa harjaella; 
poika polviltansa, 
lanne-puoliltansa. 
aUa mátala neiti 
i tuskille tille vi; 
ihe etsimdhSIn, 
ientS poiuttansa, 
^ta omenuttansa, 
ita sauvoansa 
luhavan kivosen^ 
loksevan jalaksen, 
eulan seulottavan, 
orvon kannettavan, 
puut, jaellen ruohot, 
lien hienot heíndt 
)n etsí poíuttansa, 
iQsa, píenuttansa, 
láiltá mSnníkOiltS, 
Qta kanervikoilta, 
n joka kanervan, 
'arvikon vatoen, 
[en kataja-juuret, 
^Uen puien oksat. 
a ajattelevi, 
iflápSrdittelevi; 
v^astahan tulevi,* 

5 kumarteleikse: 
ihti Jumalan luomal 
íeá poiuttani, 

in pieni poikueni, 
len omenueni?» 
. taisi vastaella: 
siükO, en sanoísi; 
on minunki luonut 
pdiville pahoille 
ft kimaltamafaan, 

6 piikkimáhán.» 
I ajattelevi, 
LádpílrOitteleyi; 



Kuuhut vastaban iuleYÍ| 
390. Niín Kuulle kumartelekse: 
»0i Kuuhut Jumalan luomal 
Etkd tieS poiuttani, , 
Hiss' on píeni poikueni, 
Kultainen omenueni?» 

Kuuhut taisi vastaella: 
»Tiet^sinkd, en sanoisi, 
HdnpSL on minunki luonut 
Ndille pSiville pahoille 
Yksin dillá valvomahan, 
400. Psdvdlld makoamahan.» 

Astua ajattelevi, 
Káyá kddp^dittelevi; 
Paatyi P&ivyt vastahans.^, 
Páiválle kumarteleikse: 
»0i Páivyt Jumalan luomal 
Etkd tied poiuttani, 
Miss' on pieni poikueni, 
Kultainen omenueni?» 

Paivyt taiten vastaeli: 
410. »Kyllá tiedn poikuesi; 

HánpA on minunki luonut 
NSille pfiiville hyville 
Kullassa kulisemahan, 
Hopeassa helkkim/lhán.» 

»Jopa tieSn poikuesi, 
Voi, poloinen, poiuttasil 
Tuoir on pieni poikuesi, 
Kultainen omenuesi, 
Onp' on suossa suonivyüstS, 
420. Kankahassa kainalosta.)> 

Marjatta mátala neiti 
Etsi suelta poikoansa; 
Poika suolta lüyettihin, 
Tuolta tuotihin kotia. 

Siitá meiSn Marjatalle 
Kasvoi poika kaunokainen; 
Ei.tietá nimeá tuolle, 
Milla mainita nimell^ 

44 



Mf 



Emo kutsHi kokkaseksi, 

430. Vieras vennon joutioksi. 
Etsittihm rístíStS, 
Ratsottihín kastajata; 
Tuli ukko ristímfihSn, 
Yírokannas kastamahan. 

Ukko tuoQ sanoiksi virkki, 
Itse lausaí, noin mmesí: 
»En má risti riivattuá, 
Katalata kastakana, 
Kun ei eiisin tutkittaae, 

440. Tutkittane , tuomittáne^» 
Kenpá tuobon tutkiaksi, 
Tutkiaksi, tuomariksi? 
Vaka vanha Wáinámdinén, 
Tietüjá ián-ikuitten, 
Sepa tuobon tutkiaksi, 
Tutkiaksi, tuomariksi. 

Vaka vanha Wfimámdinen 
Tuop' on tuossa tuomitsevi: 
))Kun lie poika suelta saatu, 

450. Maalta marjasta siennyt, 
Poika maahan pantakohon, 
Marjamáttahan sivuUe, 
Tahi suoUe vietak5h(5n, 
Puulla psahán ly (JtákOhón !» 
Puhui poika puolikuinen, 
Kaksivükkoinen kajahui: 
»Ohoh sinua ukko utra, 
Ukko utra, unteloinen, 
Kun olet tuhmin tuominnunna, 

460. Váárin laskenna lakial 
Eipá syistü suüremmista, 
Tóistá tuhmemmistakana 
Itseási suolle viely, 
Eiká puulla páahSn lydty, 
Kun sa niiesna nuorempana 
Lainasit emosi lapsen 
Omán paasi paástimeksi, 
Itsesi lunastimeksi.» 



»Ei sinua silloinkana) 

470. Eip' on vielá suolle vi 
Kun sa miesnSL nuorec 
Henettelit neiet nuoret 
Alie aaltojen syvien, 
Páálle mustien mutien. 
Ukko rísti ripsahutti, 
Kasti lapsen kapsahutti 
Karjalan kuninkahaksi, 
Kaiken vallan vartiaksi 
Siitd suuttui WdinSffli 

480. Jopa suuttui ja hSpesí, 
Itse ISÜsLsi astumahan 
Rannalle merelliselle, 
Tuossa loihe laulamaha 
Lauloi kerran viimeiseí 
Lauloi vaskisen venehe 
Kuparisen umpi-purren 

Itse istuvi peráhán, 
Ldksi selvmie seMe; 
Virkki vielS mennessán 

490. Lausui láhtiellessdnsd: 
))Ánnapas ajan kulua, 
Páiván menná, toisen 1 
Taas minua tarvitahan, 
Katsotahan, kaivatahan 
Uuea sammon saattajal 
Uuen soiton suoriaksi, 
Uuen kuun kulettajaksi 
Uuen páivAn páástáják 
Kun ei kuuta, aurinkoi 

500. Eiká ilmaista iloa.» 

Siitü vanha WáinámS 
Laskea karehtelevi 
Venehella vaskisella, 
Kuutilla kuparisella 
Ylaisihin maa-emiliin, 
Alaisihin taivosihin. 

Sinne puuttui pursin 
Venehinensa vásahtyi, 



M7 



Lantelon jálille, 
I Suomelle sorean. 
De iion ikuisen, 
L suüret lapsillensa. 

« *■ 

ni jo suikea pitáis!, . 

iieleni sitoa, .. : m 

virreat laulañnasU, 
I heUj^nnástá; 
cienki hengáhtáví 
Q pitkdn meniyansá, 
aenki raukeavi 
einán lyOtyíinsfi, 
enki vieráhtávi 
polret juostaansa, 
enki iaikahtavi 
>i&fin paleltuansa; 
niks' ei runo vásyisi, 

vienot vieráhiaisi 
pitkiltá iloilta, 
ilaskun laulannoilta? 
1 kuulin saneltavaksi, 

tutkaeltavaksi: 

koski vuolaskana 

vettansá loputen, 
laulaja hyváinen 
tyyni taitoansa; 
on jaámáhSn parempi, 
)n kesken katkemafaan.» 

luonen, lopettanenki, 
nenki, heittánenki, 
virteni keralle, 
Talle syylátlelen, 
i aitan parven pálahSn, 
n lukkojen sisálle, 
bí pSáse páivinansá, 
i siná ikSuá 

luien lonsumatta, 
jen Ievedmátt¿¡, 
te. 



Hammasten : bajoamatta, 
Kielen keikkelehiSiinat4^. 
MliPis (uo9ta , jos ma laulan, 

550. Jos ma paljoM pajahan, 
Jos laulan jokai&en Jtakson, 
Joka kuusikon kujerran? 
Ei ole emo elossa, 
Orna vanhin talvehella, 
Eikft kulta kutiiemassa, 
Orna armas oppimássá; 
On mua kuuset kuulémassa, 
HoDgañ oksat oppimassa, 
Koivun lehvat lempimássa, 

560. Píhlajat pitelemüssá. 

Pietínd jfiin mina emosla, 
Matalana maammostani, 
Jéiin kuin kiuruksi kivelie^ 
Rastahaksi rauniolle, 
Kiuruna kivertamáhán, 
Rastahana raikkumahan, 
Vaimon vierahan varaban, 
Ehtohon emintimSisen; 
Se mun karkoittí katalan, 

570. Ajoi lapsen armottoman 
Tuuli-puolelle tupoa, 
Pohjais-puolelle kotia 
Vieá tuulen lurvatointa, 
Ahavaisen armotointa. 

Sainpa kiuru kiertálmahán, 
Lintu kurja kulkemahan, 
Vieno maita vieremahán, 
Vaivainen vacltamahan, 
Joka tuulen tuntemahan, 

580. Arjynnán ¿ilyc'imahán, 
Vilussa Vfjriscmiihiin, 
Pakkaiscssa parkumahan. 
Moni nyt ininulle onpi, 
Usea olettelcvi 
Virkkaja vihaisen áéinen, 
Á¿inen tuiman. tuikuttaja ; 



ti8 



Een se kieltdni kirosi, 
Eenpa aSnUl fiíjdhieli, 
Soimasi sorisevanii 

590.Laiisai liíoin laulavani, 
Pahasti pajattavani, 
Vaarin virtta vfidntdvfinL 

ElkSitte hyvdt imeiset 
Tuota ouoksi otelko, 
Jos ma lapsí liíoin lauloin, 
Pieni pilpatÍQ pahasti! 
£n ole opissa ollui, 
KSynyt maula mahtimiesten, 
Saanut ulkoa sanoja, 

600. Loitompata lausehia. 

Huut kaikki oli opissa, 
Hie en joutanut kotoa 
Emon ainoan avusta, 



Yksináisen ympdrfltíí; 
Pití oppia kotona, 
Ornan aitan orren alia, 
Ornan Sitin vSrttínOillS, 
Veikon yeistos-Iastosilla, 
Senki piennft pikkaraisna, 

610. Paita-ressuna pahaisna. 
Vaan knitenkí, kaikitenki 
Laun hiihin laulajoille, 
Laun hiihin, latvan taitoin, 
Oksat karsín, tien osoitín; 
SüUipft nyt tíe menevi, 
Ura unsi nrkenevi 
Laajemmille lanlajoille, 
Rnnsahammille runoiUe 
Nuorisossa nousevassa, 

620.Eansassa kasuavassa. 



LoppiL 



S4» 



Líítoksía. 



IioUttuluki^eii luettelo. 



A. 

17: 257-308. 
Qat 49: 81-104. 

áen vikojen synly 17: 167—244. 



. 17: 495-504. 



ytáján sanat 46: 47—144. 
ynty 46: 355-458. 
)tüiisaanto-sanat 32: 273—314. 
u 32: 37-542. 
;anat 17: 433-446. 
t 45: 259-312. 
moussanat 12: 373—376. 
anal 40: 23—82. 
it 17: 317-346. 
)ano-sanat 17: 309—396. 
it 45: 211-228. 
sanat 2: 296—330. 
ito-sanat 17: 447—474. 
1 asetnssanat 26: 633—670. 
1 poistantosanat 19: 78—90. 
i synty 26: 695—758. 



li. 



Lapsensaajasen sanat 45: 117—146. 
Liflratussanat 17: 475—484. 
Loitsian kerskaussanat 12: 144—184. 
Luovutussanat 17: 157—166. 



Maitosanat 32: 141—228. 

Manaussauoja 17: 397—446. 

Mehiláisen sanat 15: 393—534; 20: 345—380. 

Metsámiehen lukuja 14: 23—264. 

Nostovian syntysanat 17: 185—238. 

O. 

Otson varoitussanat 32: 315—542. 

P. 

Pahojen asetussanat 17: 245—256. ' 
Pahojen synty 45: 23—176. 
Pakkasen luku 30: 143—316. 
Panentataudin synty 17: 185—238. 
Parantajan luku 45: 197—354. 
Pelotussanat 17: 485—494. 
Poikenluoman synty 17: 185—238. 



SM 



Raudan herjaussanat 9: 271—342. 
Raudan synty 9: 29— 25a 

Side-sanat 9: 539—546. 
Sotian sanat 43: 191—206. 
Soutusanat 42: 197—216. 
Suonten sanat 15: 315—376. 

T. 

Tulen luku 48: 1—372. 
Tulen synty 47: 67-364. 



Turvasanat taudeissa 17: 179—184. 
Turvaussanat 9: 507—516. 

C. 
Uhrísanat 14: 253—264. 

Varaussanat 12: 255—296; 30: 447- 

43: 401-434. 
Verensulkusanat 9: 343—416. 
VesMármeen synty 15: 591—602. 
Vesffle-iahto-sanat 18: 29—40. 
Volteen lukn 9: 419—500. 



m 



IVinileit luettele* 



A. 



: 48: 130. 

ominkáinen): 11: 1, 3, 10, 291,313;12: 
r. 20, 25. 43. 66. 86. 118; 20: 395. 467. 
80. 595. 600. 601. 613; 26: 1; 27: 
, 282. 305. 317. 339. 353, 397,417; 
2a 54, 57; 30: 1, 11. 47. 53, 114. 
17, 172, 173; 39: 331, 335. 

133, 163; 41: 133—142; 42: 207. 
:90. 531; 43: 276; 44: 14; 48: 135. 
5: 19. 23. 29; 42: 488. 
ea: 43: 272. 

12: 17-24. 

459. 519, 537-542, 544,549-564; 
10. 21—38. 43-50, 55-62. 67-74. 
16. 191-370; 5:85-106. 109-133. 
L43. 

?i: 47: 228. 251, 268. 288, 308; 
». 250. 

18: 41-110, 117-132. 139-154, 
174. 181—190.201-214.221-230. 
>66, 272, 287-304,334, 339-378. 
kaUo W^imen. 

K. 
: 32: 84, 98, 208. 



: 37; 8: 152, 162; 9: 386; 11: 283; 

9, 373.402; 13: 29, 30, 51,52,56. 
107. 119, 121. 127, 151, 189. 218. 
223, 231, 257, 266; 14: 5. 19. 21. 

10, 242, 247, 267, 268, 276-278. 
12, 322, 343, 344, 354, 366, 369, 



370; 17: 117, 169, 207, 245, 277, 386. 

390, 451, 462, 465, 467; 19: 27; 26: 

721-726, 730, 752; 27: 263; 30: 281; 

31: 274; 33: 125; 34: 40; 40: 24ft 50: 

163. 
Hütola: 14: 327. 
Hongatar: 32: 85. 
Honia: 3: 172, 174. 
HIUapy5ra: 3: 179. 
Hame: 3: 179; 20: 21. 

I. 

Ika-Tarso: 42: 348, 411-414, 420. 425- 
428, 432. 435-446, 450, 455-460- 

Hma: 24: 524; 34: 12. 

Ilmarl, Ilmarinen: 1: 32; 7: 328; 9: 107— 
258, 306; 10: 47, 61—66, 75—80, 93, 
101—112, 121-124, 132-138. 145-150. 
171, 195—200. 205, 211-216, 231, 259, 
269-416, 433-438, 463-472, 474, 479- 
482, 489—496. 498—499, 503—510; 15: 
198, 205-210; 17: 29, 41-48, 609-614; 
18: 215-220, 223, 231-240, 267—286. 
305—338. 379-386,391-404. 417-462. 
624; 19: 1-14. 33-50. 53, 59-100, lil- 
ilí 121. 129-150, 163—174, 185—202, 
213—216, 218, 232, 297—304, 313— 33Q, 
337—344, 351; 21: 175—180; 22: 6; 24: 
463-528; 25: 4, 27-36; 30: 312; 31: 
361, 365-374; 33: 23, 295; 34: 6, 20- 
36; 37: 1—52, 57—70. 76-86, 91—104, 
110-120, 125-138,144-210.217-220; 
38: 1-16, 25-44, 65-76,96,111-124, 
131, 137-142, 151-154, 163-166, 175-- 



S5S 



182, 187-188. 201-203. 211-212. 225- 
230. 235-236. 249-272. 279-292. 296. 
301-314. 316, 321-328: 39: 3. 7-22, 
33-40. 65-72. 79-92. 115-126. 130. 
142. 311-324. 380; 40: 95, 137—150, 
215—220; 42: 2—10, 12. 107—116. 158— 
176. 219, 399-406, 503-520; 43: 78. 
83. 187-206; 44: 15. 29-34; 46: 23. 
33-40; 47: 112. 132, 150, 314; 48: 86. 
179, 246, 291—372; 49: 35—40. 47—52, 
55. 59—74. 303, 309—316, 324. 329—332, 
335. 339-344. 349-354. 366, 369-372, 
379-392. 

ümarisen emaiiU: 32: 13—548; 33: 47—58, 
161—176, 185—190, 197—218, 223—228. 
239-254, 263-276, 285—296. 

ümatar: 1: 110-280. 344; 47: 141—146, 
153-160. 171-214. 221-312. 

Hpotar: 27: 71-82. 123-12a 

Imatra: 3: 182; 30: 210. 

Dlkeri: 11: 44. 55. 

J. 

Jovkahalnen: 1: 34; 3: 21-40, 51-84. 
91—96. 109—114, 118, 121—134. 147— 
182, 189-210, 215-234, 255-262. 271- 
282. 301, 327,331-352,359-364,373- 
380, 389—396, 405—414. 423—432, 441— 
466, 469, 477—524; 6: 23—86, 95—100, 
105-114. 129-182. 

JoukO: 5: 234. 

Joukola: 5: 156; 7: 68. 

Jumala: 2: 50. 58; 3: 202, 571; 7: 281í 9; 
34, 39, 398, 404, 512, 514, 543, 571 
583; 11: 284, 311. 373; 12: 230; 13: 97; 
14: 83; 15: 145, 163, 167. 181, 215,223, 
352. 480, 505, 541, 632, 639; 16: 389 
17: 174. 180, 182, 497; 18: 29, 434, 436; 
19: 41, 78; 21: 145, 178, 415, 429; 28: 
37; 30: 468, 480; 32: 49, 115. 249, 439; 



33: 19. 38. 169; 34: 55, 61: 35 
40: 78; 43: 188. 192, 196. 197, 
401, 408; 45: 87-96, 211. 235 
338. 344; 46: 101. 174. 274 
627,633: 48: 269. 301; 49:95 
391. 405. 

Jnmaliset: 20: 6. 

Jaortaaln Jokl: 17: 572. 

Jutas: 13: 106. 108; 17: 27a 

M. 

Kaatrakoskl: 3: 180. 

Kalenro: 31: 14. 20—22, 33-^ 
53, 67. 71. 116. 237. 257. 287 
324, 327. 345. 351. 363; 32 
87. 106. 123. 144, 177, 191, 
255. 273, 277; 34: 1, 112. 113. 
205; 35: 1, 27, 33—41. 53. 5 
99, 113, 123, 137, 151, 167. 
202, 214, 267. 321, 359; 36: 
57, 65-70, 71, 93, 115, 155. 
197, 211, 251, 297, 319. 335. 

Kaleva: 2: 249; 6: 214; 7: 97; lí 
438; 15: 274; 20: 147, 158. 
610; 21: 174; 42: 351, 424, 44 
45: 16, 184, 186, 362; 47: 340. 

Kalevainen: 4: 94; 20; 416. 

Kalevala: 1: 36; 3: 4, 28. 84. i 
6: 16, 202, 234; 7: 216; 8: 5 
30; 45: 4; 46: 4, 16. 20; 47: 42 

Kalevalainen: 6: 118. 122, 218 
98; 45: 12. 

Kalevater: 20: 189—206, 257—2 
338, 398; 23: 6; 25: 18. 38, 2© 

Kalma: 13: 152, 154. 156; 17: 
377, 380; 26: 750; 27: 4; 32: 
260; 35: 364; 36: 174, 188, 202 

Kammo: 40: 48. 

Kankahatar: 25: 428. 

Kaijala: 3: 180; 20: 17. 37. 75. 



s&s 



360. 364; 43: 406; 48: 258; 50: 

ei: 20: 54. 
•: 32: 86. 

Ankobmea, Kankomiell; (Lemmin- 
: 1: 33; 11: 9, 62, 74, 164. 246; 
202, 298, 444, 501; 14: 384; 15: 
32. 269, 645; 20: 395. 468. 477, 
36. 575, 579, 583. 593, 596. 599; 
84, 106, 134, 164, 196, 250. 290. 
S4. 444. 459, 461, 464, 566. 632, 
T: 1, 10, 152, 198, 26a 278. 306, 
4, 367, 398, 412; 2a 5a 152; 29: 
Sa 136, 186, 214, 215, 261. 346, 
8, 498, 570, 576; 30: 338, 346, 
la 482, 495; 39: 332. 333; 42: 4, 
a 286. 544; 43: 234. 
DÜ: 11: a 20: 604; 26: 2. 
.3: 45, 48. 54, 66. 
íH: 26: 746. 

20: 22. 
10: 4a 
: 45: 297. 

, KiTUtar: 45: 269, 282. 
la: 17: 478. 
: 32: 493. 

KuUervotaen: 31: 81-112. 121- 
)— 170, 175—176, 181, 185—192, 
í— 228, 237—294, 309—324, 345— 
2, 363—374, 32: 1-12; 33: 1-46, 

63-102, 12^-160, 177—184, 
>6, 219—222,229—238,255—262, 
J4; 34: 1— la 37—106, 111, 11^- 
►—132, 137—140, 163—188,205— 
: 1—20, 27—32, 41—48. 53--58, 
89—94, 99—108, 113— Ua 123— 
—144, 151—156, 167—174. 179— 
—208, 267—294, 321—344, 359— 
: 1—6, 23—36, 41—64, 71—86, 
, 115—132, 155—162, 169—176, 



183-190. 197—204.211—284.297-306. 

319—326. 335—346, 349. 
Kiuura: 30; 50, 94. 
KmUx: 4: 135, 141. 149, 153; 24: 81; 25: 

579; 41: 103; 48: 133. 
Kiatola: 11: 36. 
Kjlli, KylUkki: 11: 21-60. 157—162.168. 

196, 203. 223-244. 247, 289-298, 309— 

314. 329—334; 12: 6, 13, 21.37,41-54. 

119. 124; 13: 16; 15: 19—36. 

li. 

Uppalaiien: 3: 22; 6: 24; 10: 24; 12: 146; 
13: 48; 15: 588; 26: 295; 30: 464. 

Lapph 5: 157, 235; 7: 43; 10: 73; 12; 36, 
82. 108. 136, 137, 200, 401; 13: 124, 
130. 136—139, 164, 170, 172—174, 17a 
203, 205. 207. 209; 17: 220, 410; 18- 
373; 20: 79; 25: 429. 437, 445; 26: 293; 
32: 466; 35: 132. 136; 43: 335. 384; 48: 
314, 325. 

Lemmenlaliti: 18: 548. 560. 594. 617. 

Lemmtnkainen, Lemmin polka: 1: 50; 11: 
1-20, 61-66. 73-7a 80, 85-92, 103- 
132, 143—156, 163-16a 197—222.245— 
288, 299—328, 335-346, 351—370; 12: 
1-14. 25-40, 55-64. 73-84,99-116. 
123—128, 143-184. 186, 194,201—324, 
331—342, 361—412. 427—476. 479, 483— 
494, 502; 13: 1-6, 15—22, 31—52. 55. 
59—64, 85—104, 141-184, 195—230, 
247—270; 14: 1-270, 279—312, 32^- 
342, 349-372, aa3— 394. 400, 402, 410, 
413—434, 437. 457—460; 15: 3. 21. 46. 
61, 76. 80, 97. 26S, 273. 306. 555—562. 
573—584. 611-622. 641—650; 20: 394, 
467-498; 26: 1-34. 41-56. 63—74. 
79. 89-96. 105-114. 133-148, 163— 
180, 195—214, 249-276, 289—300. 323— 
388, 419-776; 27: 1-28. 41—70. 73, 

45 



SS4 



83-122. 139, 145-192. 197-204. 209. 
213-224. 229-232, 237-240, 245— 
248, 253-256, 267—272. 283—306. 317— 
346. 353—356, 363. 367—370.375—404, 
411-420; 28: 1—68, 83^-88. 97—104, 
114—122, 131—146. 151—164. 185—190, 
235—248, 265—276; 29: 1—60. 75—84, 
95—104. 115—122, 135—142. 151—180. 
185—194, 201—356, 359, 363—382, 395— 
440, 453-490, 497—546, 559— 566, 575- 
602; 30: 1—6, 15—34, 41—72, 117—122, 
134. 173—298. 317—362, 417—500; 39: 
331—366, 375—382,391—400,404—408. 
415—420; 40: 17-^2, 96, 105, 11^-120, 
129—136, 265—282; 42: 3—10, 15, 119, 
123—156. 15^-170.220-232.243—250, 
;í55— 260. 26^-292, 298, 543—556; 43: 27, 
35-48. 55—60, 67—74. 79, 84. 219—230, 
233; 49: 287—294. 

Lemminkiiseii aiti: 11: 67—72, 79—84, 
93—102; 12: 65—72, 85—98, 117—122. 
129—142, 185—200; 15: 1—18, 37—62. 
7^-82, 93—100, 115—130, 141—148, 
159—166, 177—184, 195—204, 211—222, 
239—284, 295—402, 415—436, 465—488, 
492—506, 535—554, 563—572. 585—610, 
623—640; 20: 459— 466; 26: 35— 40. 57— 
62. 75—88, 97—104, 115—132, 149—162, 
181—194, 215—248, 277—288, 301—322, 
389—418; 28: 69—82,89—96, 105—114, 
123—130, 147—150, 165—184, 191—234. 
249—264, 277—294; 29: 531, 547—558, 
567—574; 30: 35-40. 

Lempo: 6: 38; 8: 153, 161; 12: 374; 13: 234; 
17: 463, 466. 495; 19: 28; 22: 197; 23: 
747; 26: 374, 636. 740, 742; 27: 45; 29: 
297, 566; 30: 282, 424; 31: 273. 

Lokka (Ilmarisen aiti); 25: 17—26.37—242, 
267—382. 

Loülli (Poíyolan emánta;: 1: 46, 48; 7: 169— 



184, 191—194, 20a-208, 219-2 
274, 28^-294. 303—322. 33^ 
185—194. 201—210.217—234.2 
423—432. 473—478. 483-488;! 
426; 13: 2.7—14. 2^-30; 14: 2 
373r-382; 15: 60, 63—72, 83-í 
114; 18: 561—570. 585-634, 6 
19:15—32,101—110,151—162.3 
345-554. 407—416. 463--482;: 
136. 425—434. 492. 507—516.5 
581—590. 597—604; 21: 1-17 
194. 199—204, 213—244; 22:5- 
71-82, 93. 123—128; 30: 123- 
17—24. 45-64, 40: 299—302; 42; 
43-52,. 59-64, 309-366; 42 
135—166, 177—186, 209. 213— 2 
240. 255—266. 305—332. 349. í 
45: 1—22. 103-146. 177—184; 4 
47: 13-40; 49: 135—142, 317-3 
338. 345—348, 352. 355—368.: 

Loviatar: 45: 23-86. 97-102. 1 

Lnonnotar: 1: 112; 2: 104; 9: 4 
707; 32: 82; 41: 95. 

Luotola: 7: 67. 

Lyylikki: 13: 46. 53—58. 65—84 

M. 
I Mana, Manalainen: 4: 283; 6: 17¿ 
577; 16: 177. 184, 190, 192, 
199. 205, 213. 219, 224. 228. 
264, 268, 285. 305, 308, 318, 
23: 463, 470; 25: 694, 696. 
714. 716; 27: lp4; 32: 157, 160. 
195; 35: 122; 47: 201, 208. 
Manala: 6: 127; 14: 452, 460; 15: 
221, 231, 260, 636; 16: 150, 
162, 164, 168, 172. 186. 202, 
256, 278, 299, 362, 368, 396; 1 
436; 19: 106, 108, 115, 118, 
158, 172, 184, 200, 208, 284, 



S5S 



h 82; 23: 465; 26: 312; 32: 176; 
; 38: 63; 45: 98. 
•: 16: 288. 
45:26. 

50: 1-78, 95—130, 139-160, 
J4. 193—212, 217—220, 260, 289— 
>— 380, 387-394, 401-408, 421- 

40: 71. 

14: 136; 15: 397, 405; 20: 217, 233; 
. 314. 404, 407; 41: 58;46: 48. 335. 
14: 45. 255; 32: 89, 241; 46: 57. 
7. 419. 477. 
: 14:' 217. 

. sr. 

1: 47: 139. 140. 
14: 37; 32: 287. 
li: 30: 327. 



noinen: 2: 250, 252; 4: 93; 10: 
118, 134; 20: 148, 154, 157. 

U 98. 

20: 167—188, 207—226, 247—256, 

n, 311—320.337—360,381—390, 

►9—406; 23: 5—478. 
24:83. 

P. 

, PattO: 30: 124. 129. 143-182. 

7. 223. 227, 240, 299-316, 352. 

i: 15: 428; 20: 72; 47: 186. 

len : 2: 13--32. 45, 46; 16: 13—100. 

P: 32: 87. 

í 205. 213-216, 221-236, 245- 

11, 259-260, 271-288. 

i (Pohjola): 6: 92; 7: 62; 12: 114; 

7: W; 29: 19. 512; 30: 220; 48: 326. 

748. 



Pisa: 3: 171. 173. 

Pol^a, Polijola, Polijonen: 1: 20, 35; 2:205. 
206; 3: 20. 168; 5: 230. 237; 6: 4, 91; 
7: 61. 113, 133. 231. 367; 8: 19; 10: 51. 
71. 83, 87, 104. 109, 168. 173. 181. 209. 
253, 298, 471; 12: 35, 81, 107. 113.132. 
135. 191. 198. 214, 503; 13: 129. 163, 
169; 14: 20, 211, 265. 337, 361. 364, 
396. 435; 15: 57. 615; 17: 219. 409; 18: 
5. 197. 254. 265, 386. 479, 571. 693; 19: 
318; 20: 5. 9, 13, 38, 42, 49, 117, 119, 
443, 451, 515, 571, 609; 21: 279. 419. 
423; 22: 3; 24: 478, 500; 25: 21, 422; 
26: 13, 69, 80, 85, 100, 185t 189. 224. 
J75. 292, 306. 316. 349, 361, 465. 563. 
582. 616, 767, 775; 27: 5, 11, 419; 28: 
5, 22, 62, 76, 78, 108, 158, 161. 170; 29: 
18, 511, 553. 565; 30: 33, 38. 122, 125, 
152. 219. 270. 368; 32: 465; 35: 131. 
135; 38: 11, 12, 16, 299, 300, 302, 310. 
311; 39: 4, 11. 15. 25, 30, 60, 63. 389, 
418; 40: 289, 292, 293, 295, 303; 42: 8, 
23. 49. 61, 93, 145, 161, 176, 190. 194. 
302. 304, 307, 329, 355, 442; 43: 2. 5. 
43, 65, 71, 98, 117, 125, 362, 367. 368, 376. 
381, 383; 45: 91, 99; 46: 1; 47: 20, 35; 48: 
256, 324, 333, 335; 49: 24. 109, 113, 114, 
118, 121. 124, 151, 153, 158, 168, 169. 
171-173, 175, 176, 197, 230, 323, 360. 

Poyan neiti: 8: 1—16, 25—30. 37—40. 
51—80, 91—98, 107—112, 121—132; 10: 
83—92, 235—250, 439—462; 18: 7, 8. 
635—648, 655—660,677—682,695—706; 
19; 36, 51-58, 119—128, 175—184; 22: 

. 125-184,, 383—448; 24: 297-462. 

Polijolaii emanta: kalso Lo6hL 

Pobjolají isinta, Pobjolainen: 18:485—488. 
499—502, 511-516.531— 560;27: 29—40, 
193—196, 201, 205—212. 225-228. 233— 
236, 241—244, 249-252, 257-266, 273- 



S96 



282. 302. 309—316, 324. 340. 346—352. 
357--360, 366, 368. 371-378; 28: 51. 
52, 159. 160; 49: 143. 
Pohnri: 30: 165. 299. 

PUVW: 11: 32: 

Piivltir, PüvSb tytar: 4: 136, 142, 150. 
154; 24: 82; 25: 583; 41: 104; 48: 134 

R. 

Raminea: 20: 143. 

Raotsi: 20: 78. 

KilOtUS: 50: 219, 230, 235. 237—244, 261, 

277. 
Ruljail koski: 12: 463; 17: 233. 423. 570. 

S. 
Saarelainen: katso AhtL 
Saari: 11: 21. 22, 64, 72, 81, 95,99, 108— 

110, 127. 128. 131. 133, 135. 136, 141, 

158, 196. 224, 319. 
Saksa: 18: 137. 352; 21: 168; 25: 289,594; 

36: 224; 37: 226; 46: 311. 
Sampo: 1: 45. 47; 7: 311, 325. 329. 343; 

10: 210, 233. 261, 271, 281, 407. 413— 

432, 437, 501, 505; 15: 82; 19: 38; 38: 

303. 311; 39: 5, 9, 13, 26, 28, 61. 387. 

395; 42: 39, 41. 47. 52, 56, 95, 121. 127, 

133, 139. 141. 153, 155, 160, 165. 173. 

179, 259, 325. 327, 355, 442; 43:21,210, 

259. 261, 265. 268, 293. 374. 378, 387, 

391; 45: 5. 
Sampsa: katso PellervoineB. 
Saraoja: 50: 208, 248, 276. 
Sarán talo: 28: 6. 
Sariola (Pohjola): 7: 114, 368; 8: 20; 10: 52. 

72, 174. 182. 254. 472; 18: 6, 198. 266. 

480; 20: 10, 44. 64, 118, 483, 516; 21; 

2, 20. 280, 420, 424; 26: 280, 350, 362; 

27: 12; 39: 12, 64; 40: 294; 43: 382: 45: 

92, 100. 



Savo: 35: 352; 48: 257. 
SimasalO: 18: 550, 558, 602. 623. 
Sinetar: 25: 427. 
Sotkotar: 41: 143. 
Snolasalmi: 46: 313. 
Suomalaineii: 20: 36. 
Suomela: 18: 59. 
Saomi: 19: 481. 482; 20: 18. 76. 

630; 35: 351; 39: 358; 40: 323 

43: 303. 304, 405; 46: 222. 642; 
Suanetar: 15: 316. 
SuovakkO: 18: 579. 
Suvantola (W ainólá) : 6l 233. 
Savantolainen (Wáinámóiiicn): 6: 

110; 18: 174; 19: 512; 49: 186. 
Surma: 13: 153, 155; 22: 198; 35: 
Sttvetar. 32: 83. 97, 207. 
SySjatar: 15: 595; 26: 693. 695. 1 

744. 

T. 

Takalappi: 3: 170. 

Tanikan linna: 25: 613. 

Tapio: 14: 26, 32, 37, 53, 68,91,í 
124, 174, 213. 214, 238. 241; 32 
251. 287. 309; 41: 59; 46: 54. 
334, 337, 339, 340. 466, 476. 4 

Tapióla: 14: 25; 15: 398. 406; 20:! 
32: 258; 41: 57. 64; 46: 380. 42( 

Tapiomáki: 50: 304. 

Tdlerro: 14: 123; 32: 9a 251; 46: 
478. 

Tiera: 30: 49. 56, 59. 85—87, í 
321, 359. 363—416. 490. 497. 

Tnometar: 32: 88. 

Tttomivaara: 32: 310. 

Tuonela: 4: 284; 6: 128; 14: 397, ^ 
15: 193; 16: 149. 200. 206, 2 
227, 234. 267. 286. 306. 317. 3 
361, 367. 386, 392, 395, 406; 1" 



a&7 



17; 20: 81; 23: 464i!46e; 25: 713, 
U 153; 32: 175, 477r 35; 265; 45: 

202. 

ernaati, Taosetar: 16: 287--292, 

08, 321-334. 

, Tuonen Joki: 9: 379; 12: 499; 14: 
87, 391. 397. 404. 439, 451. 459; 

9. 213, 250, 292. 299, 571. 578, 
h 161, 171, 354, 375; 17: 435; 18: 
9: 157, 171, 183. 199, 207, 215, 
rr. 341; 26: 311; 32: 380. 

yttS, Tuonetar: 16: 163, 167—180, 
96. 201—210,215—224,229—244. 
72, 277. 279—286; 23: 489; 45: 

97, 148. 269. 

2: 156; 14: 445; 15: 222; 16; 151. 
B3. 189. 191, 193. 255. 300. 307. 
31, 351. 376, 377. 412; 19: 105. 
27. 145. . 149, 223. 281, 324; 25: 
95, 705, 707; 26: 634, 748, 760; 
, 319; 38: 64; 45: 195; 48: 21. 
!: 199; 20: 80; 48: 313. 
en: 12: 138; 26: 294. 296; 42: 546; 
L 
1: 67. 

14: 174. 
►: 427; 47: 185, 188, 219. 
HSki: 9: 378. 
24: 84. 
11: 40. 

IJ. 

nmala: 1. 169; 2: 317, 331—344; 
42, 403; 12: 276, 279; 14: 13. 304, 
12; 17: 301; 18: 419, 421. 425—428; 
; 26: 518, 519, 531—544; 28: 37; 
, 521; 33: 264, 279; 36: 238; 40: 
358. 465—468; 43: 197; 45: 13 
>. 241. 245. 321; 47: 46, 50-82; 
, 357. 



Utappila: 45: 32. 

Uitamo, Untajooiiieii, Unto: 5: 17. 21; 26: 
205; 31: 16—19. 23—52, 61—76, 82, 113— 
116. 141— 150. 171— 174, 193—212, 229— 
236, 295—308, 325—344, 349—366; 34: 
97. 102, 118, 185; 35: 367; 36: 232,246. 

Untamola, Untóla: 15: 576; 31: 99; 36: 236. 

Unsilinna: 25: 614. 

U'Utar, Utntytt&: 42: 337, 338, 367—374. 

Uvantolainen (Wáinámóinen): 7: 242, 270; 
16: 358, 384; 18: 132; 42: 346. 352. 366. 

W. 

Wammatar: 45: 283. 

Wellamo: 5: 20, 24, 30, 132. 162, 182; 42. 
487, 532; 44: 12; 48: 123. 

Wenakko: 23: 770. 

Wenajá: 20: 77; 22: 319; 31: 9, 11, 359; 
37: 225, 

WesihUsi: 12: 262. 

Wetehinen: 19: 217; 26: 694. 

Wipunen: 1: 49; 17: 13, 40, 43,44,57-66. 
78. 85-112. 147-504, 527—572. 578. 

. 582, 587—598. 

Wlro: 11: 43, 49, 51. 53, 54; 25: 290; 46: 
221. 

Wirokannas: 20: 54, 71; 50: 433—440, 475— 
478. 

Wnojalainen: 13: 47. 

Wuoksi: 3: 181; 17: 571; 30: 209. 

WainámSinen, WáinS: 1: 31, 107-110, 287— 
344; 2: 1—12. 43—60,89-110, 125—136, 
143-160, 237-330, 348—378; 3: 1—14. 
33, 40, 44, 85—90, 101—108, 115-120, 
129, 135-146, 183-188. 211—214. 235— 
254, 259, 263—270, 283-330, 336, 345. 
353-358, 365-374. 381-390. 397-406. 
415—424, 433—442. 450. 467—476.521, 
535; 4: 11—20; 5: 5-20, 35—88, 99, 
107-108. 130. 134—219; 6: 1—22. 27. 



958 



j61, 65. 87—94. 99. 109. 111, 117. 119, 
121, 154. 178. 183—194. 197. 213. 217. 
231; 7: 1—42, 53. 57-88, 103—132, 183— 
1«). 195—202. 209-218, 241, 245—266, 
269. 275—288, 295-302, 305. 323--338. 
351,363— 368;; 8: 17—36, 41-50, 81—90, 
99—106, 113—120, 133—226, 237—248. 
259—270; 9: 1-6. 11. 25—266. 501. 517— 
522. 536. 547—586; 10: 1—60, 64. 67— 
74. 77,81—100. 102, 113—120, 125—131. 
139—144. 159—168. 497—502; 16: 1—8. 
11. 17. 37. 57. 100—166, 181-184,195, 
197—200, 209, 211—214, 225-228.237. 
245—262, 273—278, 280. 284, 292—302. 
304. 309—320. 357. 363—376, 383, 385— 
412; 17: 1-8, 25—40. 49—56, 67-84, 
93—98, 113-146, 505—526, 573—586. 
599-^08. 615-628; 18: 1-40. 99.108. 
111—116. 131, 133—138, 153,155—160. 
173, 175—180. 191—200. 261, 454, 457, 
463—474, 618. 661—676, 683—694; 19: 
499—518; 20: 573; 21: 257. 261—290. 
314—324. 353—438; 25: 407— 698; 711— 
738; 35: 83. 87; 36: 347-360; 37: 200. 
206. 211—216. 221-250; 38: 293-300. 
315—320; 39: 1—6. 23-32,41—64.93— 
114, 129, 141, 149—166,207—220.229-^ 
234. 243-248. 257—268, 275—310. 325— 



330. 37a 383-390. 392. 401-40 
414. 421—426; 40: 1—6. 13—16, 
103-112, 121-128,151—184,16 

. 20^-214. 221—240.253—258.26 
^ 41: 1—266; 42: 1—10. 17-30. 

: 53—58. 64-106, 117-122, lí 
177—218, 233—242. 251—268. 3 
370. 375—392. 398. 407— 424, 4Í 
447—454. 461—462. 493—502, 55 
43: 22-34, 49-54.61-66.75- 
120. 164. 169. 173—176. 181. 2( 
216. 218. 241—250. 289—304. 3: 
385—434; 44: 1—28, 35-68. 1; 
197—334; 45: 191— 362; 46: 21- 
152, 159—186, 223—228. 243—26 
304. 331—346. 353—460. 471- 
1—4. 1 1 1—140. 147—152. 161.-1' 
220. 313—328. 357—364; 48: 1- 
150, 157—160. 169—172. 180-2( 
248. 259—290; 49: 41—46, 53- 
104. 111—134, 149—152. 159— 
176—180. 185, 191— 19¿. 205— 
295—308, 3S5, 3S7, 393—422; 
443—454. 479—512. 

Wáinoíi: 3: 3, 27. 39. 43, 83, 89 
6: 15, 201; 7: 215; 8: 49; 10; 20 
632. 657; 37: 199, 203; 39: 37: 
11, 183, 185; 46: 3, 15, 19; 47: 38,. 



S59 



/ 

Oudompia ISanoJa. 



A. 
Ailnt 14: 424. 
Airut 20: 559. 
Akkiloilsee 17: 358. 
Alio 40: 56. 
Alistaa 2: 254. 
Alla.s 4: 202. 
Alli 4: 204. 
Alve 16: 382. 
Angeno 15: 4L 
An¡ 30: 3. 

Ankea 14: 334; 17: 166. 
Ankcloinen 26: 733. 
Apea 3: 542. 
Apeutuu 3: 538. 
Appaa 27: 140. 
Arlti 31: 28. 
Astala 9: 97. 
Aiier 42: 342. 
Advo 4: 492. 

Elito-aika 29: 274. 
Eistyy 39: 3ia 
Emo 1: 143. 
Epalto 30: 222. 
Ei)apátó 30: 238. 
Epa'ála 3: 42. 
Era 14: 144. 

Haüakka 3: 323. 
Hamina 39: 316. 
Hampsii 44: 217. 
HankaviiDS 39: 166. 



Hapsi 44: 219. 
Harkko 3: 64; 
Hasertaá 'ji: 86. 
Hatasarvi 32: 39. 
Hatlara 2; 86. 
Hava'aa 37: 22. 
Haven 3: 273. 
Helettáá 3: 78. 
Helkyttclcé 2: 370. 
Ilelmus 32: 99. 
Helve 9: 421. 
Ilepáisee 24: 236. 
Ilerja 2: 51. 
Ilerkeá 41: 190. 
Hetale 46: 297. 
Ilieho 10: 361. 
mema 22: 31. 
Hiepnikka 44: 222. 
Hicsukka 46: 215. 
Iliclikko 2: 170. 
Iliihtáá 26: 61. 
Hiiltyy 1: 220. 
Hiipoo 41: 145. 
Hipia 1: 220. 
Iliiima 3: 567. 
Huitukka 38: 98. 
IJukka 38: 236. 
Ilulikka 3: 463. 
Hiintu 2: 207. 
Iluolain 16: 63. 
Iluoliltelee 37: 232. 
Iluoj)ii 39: 233. 
Iluotra 5: 74. 
Iliiove 5: 207. 



2«0 



Hurme 8: 164. 
Hurtla 39: 59. 
Huude 25: 664. 
Huuhlelee 2: 207. 
Huves 17: 69. 
Hykerláá 3: 526. 
Hyryttelee l: 151. 
Hyypyy 3: 503. 
llyótelee 39: 119. 
Hámy 48: 50. 
Haátáá 11: 87. 
Hóryelee 38: 181. 

I. 

Iha'aa 1: 312. 
Ihala 5: 67; 18: 52. 
Ik¡ 1: 108. 
Iletys 45: 81. 
lijen 26: 9. 
likoinen 32: 19. 
Imanne 45: 347. 
Imara 32: 280. 
Imehno 5: 67. 
Impi 1: 111. 
Inehmo 1: 310. 
Inha 3: 13. 
Iso 3: 30. 

J. 

Johni 48: 343. 
Joutaa 1: 229. 
Jukamen 46: 425. 
Jnolas 32: 412. 
Juoleus 25: 223. 
Juttaa 46: 83. 
Jarky 12: 155. 
Jarkyttai» 1: 224. 
JiUkalc 47: 134. 

Kaapua 46: 458. 



Kaatio 2: 160. 
Kahva 3: 311. 
Kaiho 1: 80. 
Kaikertelee 4: 300 
Ka¡ma*aa 42: 180. 
Kaimistaa 26: 188. 
Kaisku 6: 76. 
Kalho 29: 112. 
Kalhii 13: 50. 
Kalki 23: 605. 
Kallottelee 4: 38. 
Kalpa 1: 33. 
Kamana 21: 123. 
Kannas 5: 153. 
Kannikka 3: 14. 
Kapla 25: 682. 
Kapusta 27: 132. 
Kaihi 2: 66. 
Karhikko 44: 24. 
Karkelo 11: 132. 
Karskahtaa 1: 227. 
Karttu 22: 382. 
Karu 2: 31. 
Kasa 8: 150. 
Kasalvka 27: 104. 
Kasi 39: 107. 
Kassa 3: 552. 
Kassara 31: 50. 
Kastikka 32: 216. 
Kasuaa 1: 28. 
Katala 3: 269. 
Ratras 33: 116. 
Kalse 3: 200. 
Kaltaa 18: 427. 
Kaime 4: 48. 
Kaiito 4: 176. 
Kave 32: 265. 
Rohta'aa 14: 57. 
Kcino 26: 137. 
Ken 3: 275. 



KenstL 11: aSS. 
Ecra 3: 2201 
Keriakaiita 2& 24& 
Keríttáá li 309. 
Eerns SO: t2L 

Kettáá & 19& 
Ijpfípanm 8: 2SB. 

KiiQkm«s2flL 
Kmaiiiiá 12: tTL 
lírpL 1:393; 2: 120; 4L 
lírja'oa li Sfib 
Iñjo -t 132. 
Iirpc4 -k -Su 
Ei;aa2KSL 
li&nttaft -lik tSS. 
EÍKii 3& ex 

EúíiíilSI:. ttL 

Eüi&HSL 2: agft. 

boa -t^rZl 

fioíoa t: J& 
lüíábi 2: JE; 

3fe :3L 






bSQII ^ ^t 

Emitid :{::l 

ii.ríiíT i ¿11. 



Roma 11: 2», 
Kúsjoo IH: 1 

Kn«tiik6 ^: ?/«5. 
KútkaV^ .12; .>% 
Kütva .t «rX 
Ku 2: 134. 
fiuiui.í .12: 12X 

ñiOüai ;& 127, 

Suilfrr.rtteif:^ 2: líML 
SulTi lllr í!52- 

.«« /-', >.ír ./^ ^ 

.i.; :-: -M' 

- ... A 'A 



^^ 



862 



Kaes 5: 47. 
Káivárá 38: 6a 
Kákeáá 3: 37. 
Káiko 23: 55a 
Kály 23: 186. 
Kártsá 31: 39. 
Iááká23: 773. 
Káámi a 12. 



Uahko 21: 168; 50: 55. 
Laaskava 23: 420. 
Laatelee 1: 189. 
Uatü 1: 187. 
Lahe 2: 15a 
Lahelma 1: 274. 
Laikahuttaa 1: 130. 
Laipio 21: 12a 
Laitapuoli 39: 277. 
Laitio 30: 7a 
Laitto 15: 43: 20: 120. 
Laiturí 4: 362. 
Laivas 16: 99. 
Lakia 19: 444. 
Lamoo 23: 162. 
Lapatta 23: 28a 
Lapova 26: 702. 
Lappaa 1: 82. 
Lappea 39: 104. 
Utja*aa 42: 164. 
Lauhuttelee 45: 204. 
Launi 5: 4a 
Lausii 3: 46. 
Uutsa 3: 54a 
Uutuu 2: 36. 
Lehto 4: 3. 
LehTá 2: 83. 
Lemo 23: 586. 
Leiao 23: 747. 



Lemetti 33: 32. 
Lempi 2: 75. 
Lesty 21: 92. 
Leyhkeá 2: 26; 23: 151. 
Uekuttaa 23: 800. 
Uesi.22: 109. 
Lieska 3: 152. 
Líete 32: 472. 
Ueto 4: 431; 46: 374. 
Lütelee 1: 189. 
LikisUá 23: 77a 
Limi 15: 343. 
Lipas 1: 8a 
Lipeá 46: 70. 
Lipsuaa 4a 4a 
Utsottaa 35: 5a 
Loflitu 49: 29a 
Loitsia 3: 20L 
Lokki 34: 63. 
Loma 2: 297, 340. 
Lonka 2: 324 
Louhi 3: 224. 
Luaslauta 21: 165. 
Luimas 3: 352. 
Luoksi 1: 76. 
Luontelee 26: 442. 
Luonti 2: 12a 
Luopuisa 5: 71; 25: 17. 
Luota 3: 155. 
Luotanen 7: 273. 
Loóte 1: 46. 
Losu 42; 115. 
Luusto 12: 221; 39: 121. 
Lnuralo 45: 165. 
Lykyttelee 2: 165. 
Lyhr 13: 61. 
Lysm>T 2: 182. 
Láikká 2: 202. 
Lam5á 14: 246. 
Lánká 3: 105. 



t68 



Lásü 45: 186. 
LáyU 8: 206. 

m. 

Maa-emá 1: 234. 
Maammo 3: 512. 
Maataa 9: 36. 
Mahtava 3: 126. 
Mahli 17: 530. 
Maire 11: 248. 
Malo 5: 143. 
Manlu 2: 302; 12: 256. 
Marhaminta 14: 281. 
Maru 17: 510. 
Matara 8: 53. 
Mauri^inen 15: 120. 
Melto 9: 62. 
Mesiá 46: 167. 
Mi 2: 133. 
Miekkoinen 4: 197. 
Mielala 3: 542. 
MieiiteMoinen 1: 26. 
Miero 24: 266. 
-Miettíi 3: 98. 
Miten 1: 296. 
Moinen 8: 137; 36¡ 92* 
Mokoma 2: 139. 
Muikca 3, 196. 
Muikuu 46: 25t 
Muje 41: 128. 
Murska 2: 142* 
Murto 33: 132. 
Muskula 15: 279. 
Mutso 25: 339. 
Mvlleróittáá 3: 223. 



IV. 



Nainen 3: 184. 
Nato 22: 262. 



Neuliainen 15: 121. 
Niitti 15: 346. 
Nimeáá 3: 344. 
Nuhaelee 4: 213. 
Nuljaska 45: 124. 
Nuohoo 38: 57. 
Nuorifio 1: 27. 
Nuoüo 25: 447. 
Nurmi 2: 61. 
Nyky 1: 163. 
Nyplá 18: 363. 
Nárte 25: 331. 



Ojelvoinen 29: 520. 
Okinen 2: 345. 
Ongelma 1: 52. 
Osmá 21: 161. 
Otus 21: 47. 

F. 

Paahtaa 48: 354. 
Paarmas 47: 200. 
Paasi 3: 66, 210. 
Paatero 12: 142. 
Paatinen 3: 66, 210. 
Paikka 25: 226. 
Painopalko 48: 60. 
Pakina 30: 473. 
Palja 17: 515. 
Pallea 4: 326. 
Palsta 5: 77. 
Paltsasilmi 4: 416. 
Palttina la* 335. 
Palvoinen 47: 186. 
Pankko 8: 228. 
Panu 2: 180. 
Paijaus 11: 92. 
Parsikko 31: 163. 
Patja 11: 367. 



S64 



PaUaska 25: 564. 
Patvi 21; 102. 
Peiponen 26: 45. 
Pensü 48: 32. 
Pentu 41: 79. 
Perápuikko 43: 156. 
Pellüjáiset 22; 82. 
PieU 1; 283; 39: 198. 
Piikko 31: 188. 
Piüokkali 12: 394. 
Piipio 39: 279. 
Puras 25: 393. 
Pilaste 3: 107. 
Pilkka 46: 486. 
Pula 20: 588. 
PiUastuu 32í 370- 
Piloinen 22: 330. 
Pilpa 30: 253. 
Pinne 1: 173* 
Pirahtelee 1: 178. 
Piroltaa 2: 328. 
Pirta 8: 10. 
Piukea 46: 423. 
Poikenluoma 45; 359. 
Poloinen 1: 20. 
Polvinen 3: 422. 
Poimistaa 1: 335. 
Ponsi 8: 152; 21: 258. 
Poro 2: 71; 3- 168. 
Portimo 24: 38. 
Potee 45: 185. 
Potti 15: 451. 
Pouahuttaa 37: 148. 
Puhki 3: 532. 
Pui 16: 28; 31: 343. 
Puisuus 39: 165. 
Puksut 3: 62. 
Pulina 17: 186. 
Pulmouen 26: 46. 
Purotteloe 6: 56. 



Pumu 10: 419. 
Pursi 3: 376. 
Puuru 24: 143. 
Puutuimainen 45: 252. 
Pyhyys 1: 113. 
Pyórryttáá 3: 347. 
Pyótikká 32: 110. 
Páiváys 26: 122. 
Pálkáre 2: 198* 
Páláhlelee 2: 198. 
Palas 3: 349. 
Parea 41: 192. 
Patee 9: 399; 17: 509. 
Patine 14: 131. 
Pátóinen 12: 193. 
Páákasu 27: 286. 
Pááripa 46: 501. 
Páárme 9: 554; 15: 512. 
Páátyy 1: 273. 

Raa'anta 8: 224. 
Raataa 2: 348. 
Raato 31: 216. 
Rahi 1: 84. 
Rainta 32: 206. 
Raisu 3: 395. 
Raiüo 1:58. 
Rankinen 37: 180. 
Rapain 43: 120. 
Rapea 26: 708. 
Rasti 14: 40. 
Rata 7: 112. 
Ratsu 41: 30. 
Reppaná 3: 151. 
Reutoo 3: 484. 
Ueylikaa 38: 219. 
Rieska 26: 198; 33: 45. 
lUippa 3: 63. 
Ruto 48: 320. 



Rike 45: 239. 

Rikoimainen 45: 251. 

Riuahuttaa 30: 92* 

Riukuttelee 2: 372. 

Riusa 23: 619. 

Riu*uttelee 26: 32« 

ÍÜveá 3: 362. 

Romu 40: 257. 

Rotü 1: 342. 

Ruhka 27: 162. 

Ruhtoo 2: 185. 

Ruko 44: 23. 

Ruohtii 12: 405; 48: 203* 

Ruotla 40: 217. 

Rusama 46: 538. 

Rutto 16: 370. 

Ruuna 3: 68. 

Ruultu 44: 61. 

Rynnás (rynláál) 28: 272. 

Ryli 48: 127. 

Rámá 3: 108. 

Rápylá 43: 224* 

Rááky 9: 66. 

Saa 26: 221. 
Saajanainen 25: 608. 
Saalas 42: 496. 
Saani 25: 65. 
Sampo 1: 45. 
Sanka 18: 480. 
Saristuu 20: 439. 
Sarka 7: 145. 
Sausluttaa 18: 278. 
Saverkko 24: 509. 
Savitsee 7: 144. 
Seikka 3: 350. 
Seliná 19: 387. 
Siepale 1: 230. 



SUÜ 21: 159. 
Siivalta 33: 201. 
Siivoelee 1: 264. 
Siaiseo 1: 80. 
Sikea 15: 562« 
SikáU 3: 280; 4: 364. 
Silma 3: 45. 
Siloaa 2: 225. 
Süpoo 47: 322. 
Sima 14: 68. 
Sinervá 1: 204. 
Sinlsi 25: 150. 
Sinuinen 37: 78. 
Sirkeá 4: 124. 
Sirkku 37: 156. 
Sirkoo 41: 72. 
Siroo 41: 65. 
Sirottaa 2: 248. 
Siru 29: .432. 
Sisko 4: 53. 
Siula 48: 68. 
Sivakka 13: 43. 
Solkikoivu 31: 280. 
Soma 26: 53. 
Sommelo 1: 72. 
Sompa 13: 70. 
Sopa 4: 27. 
Soppi 3: 524. 
Sopu 22: 24. 
Sorea 1: 201. 
Sotka 1:179. 
Sotku 18:. 45. 
Suaitsee 11: 71. 
Suistuu U 325; 4: 253. 
Sukeaa 3: 228. 
SukeHaa 26: 143. 
Sukeutuu 42: 391. 
Sukku 11: 178. 
Sukkula 8: 9. 
Sulitlaa 3: 315. 



Sulkku 4: 175; 15: 346. 
Suoltaa 1: 5. 
Suorii 1: 9a 
Suovero 90: 105. 
Suppu 17: 12a 
Suiímafa) 38: 200. 
Suvakko 23: 383. 
Suvanto 37: 234. 
Suvi 2: 18». 
Sykeró 25: 72. 
Sy^láisee 45: 278. 
Syytáá 26: 731. 
Syánnyksentii 27: 406* 
Syólás 32: 411. 
Syóveri 1: 26a 
Sáe 2: 322. 
Sáikáhiáá 42: 297. 
Sáüá 11: 280. 
Sálko 17: 561. 
Sárkká 22: 511. 
Sásy 18: 349. 
Sável 42: 300. 
Sáykkyy 12: 468. 

T. 

Taatlo 2: 318. 
Tahas 9: 163. 
Tahi 2: 3ia 
Taika 2: 194. 
Taimen 5: 56. 
Tajuaa 3: 150. 
Taki 43: 110. 
Talja 11: 205. 
Taima 42: 341. 
Tanhua 3: 402. 
Tapllkkainen 35: 188. 
Tappara 8: 170. 
Tarvas 3: 170. 
Tavi 22: 412. 
Tchas 17; 62^ 



Te\|o 39: 286: 
Temmmk&inen 25: 135 
TeDhoisa 12: 223. 
Terhenioeti 2t 64. 
Terho 2: 76. 
Tesm& 25: 487. 
Teutaroitsee 2: 153. 
Tevana 13: 122. 
Tieroitin 9: 126. 
Tihiltáá 2: 12. 
Tüski 27: 110. 
Tiski 50: 242. 
Toivotlelee 3: 38. 
Toki2: 149. 
Totku 31: 27. 
Tuhnio 14: 228. 
Tuho 12: 192. 
Tmmus 17: 321. 
Tuofans 21: 203« 
Tuppm-i 10: 161. 
Tupu 25.' 125* 
Turkki 43: 199. 
Turpa 3: 69. 
Turska 15: 293; la 403. 
Tuuiltelee 1: 131. 
Tumna 26: 12. 
Tyyská 25: 475. 
Tyómiyttaá 2: 187. 
Tyónláá 7: 32a 
Táhyáá 1: 314. 
TákáU 3: 280. 
Táppii 46: 307. 

ühku 15: 69. 
Uinuu 42: 90. 
Uksi 11: 398. 
Ulappa 1: 126. 
üme 31: 61. 
Úntelo 26: 200. 



SC7 



üra 7: 222. 
Urhea 2; 98. 
ürkenee 29: 360. 
üsisee 3: 100. 
Ussakka 3: 325. 
üsva 3: 100. 
Utala 31: 23. 
ütra 5: 129. 
Ulu 12: 381. 
Uluinen 1: 252. 
üudin 36: 215. 
Uuhi 26: 569. 
üupuu 7: 357. 
Uutoin 30: 230. 



V. 

Vaahti: 21: 216. 
Vaakalintu 26: 146. 
Vaalii 32: 58. 
Vaaluva 26: 734. 
VaapotteJee 47: 80. 
Vaapukka 4: 140. 
Vaapuu 30: 104. 
Vaara 10: 426. 
Vaarna 3: 370. 
Vaarlaa 28: 77. 
Vaate-varpa 43: 30. 
Vaha 21: 204. 
Valanne 45: 328. 
Valas 15: 294. 
Valió 8: 2. 
Vamma 45: 308. 
Vankka 2: 240. 
Vapa 5: 50. 
Vara'aa 26: 388. 
Varma 42: 262. 
Varoo 3: 420. 
Varpapuu 29: 30. 
Varpe 21: 236. 



Tarttuu 2: 312. 
Vasama 6: 59. 
Vasta 4: 5- . 
Vastas 4: 4. 
Vasu 46: 385. 
Vavahuttaa 1: 223. 
Vede 18: 148. 
Veio 4: a 
VeUova 4: 201. 
Vesu 15: 583. 
Vetres 4: 44a 
Vieno 1; 251. 
Vieremá 2: 32. 
Vierii 1: 143. 
Viesti 3: 16. 
Vihanta 2: 78. 
Vihmoo 2: 327. 
Vihuri 7: 76. 
Viihyttelee 30: 232. 
Vikeltáá 29: 412. 
Viikkoinen 1: 113; 6: 25. 
Viikon 7: 235. 
Viilohirsi 46: 255. 
Viima 45: 37. 
Viini 6: 71. 
Viirunaama 38: 198. 
Viitisee 10: 239. ' 
Vütti 38: 222. 
Vipla 4: 26. 
Virkkaa 1: 65. 
Virpi 48: 137* 
Viruu 1. 329. 
Viti 3: 47. 
Viukelo 45: 64. 
Voittelo 3: 40. 
Vuo 17: 348. 
Vuelas 4: 122. 
Vuolu 40: 58. 
Vuottaa 2: 53. 
Váká 27: 172. 



S68 



Válehen 1: 175. 
Várjáttelea 1: 166. 
Várttiná 1: 40. 
Vásü 39: 105. 

Y. 

Yhá 1: 304. 
Yrkó 1: 140. 
Yská 40^ 36. 



ihky 45: 164. 
Aijá 9; 280. 
üttelee 31: 171. 



9. 

Oitsn 29: 59a 



Prtattt-YlrhUU 



iv. 8 


ñv. 


IS 




seisoo 


: Udefiksin lúe: tuleviksikin 


.. 20 


•» 


7 1:IM iHdsl. 


t> 


Iciviksi, 


„ kiviksi. 


„ 29 


»» 


C 2.-11a 


•* 


M 


neien 


neien, 


.. 30 


.. 


U IJlá 


tt 


t* 


Isánnálle 


„ Isánnállen 


** vO 


„ 


2 „ 


«» 


tt 


ompi 


„ onpi 


♦» »» 


„ 


40 .. 


n 


,, 


ylatse 


,. ylatse 


.. 47 


,. 


40 2dla 


•> 


tt 


iáástá 


„ jáástá 


,. 54 




15 „ 


» 


»» 


teráksen 


teráksen. 


.. 58 


♦» 


17 1:1» 


•• 


f' 


Kipu mákea 


Kipu-mákeá 


,. 63 


»» 


21 .. 
39 „ 


M 


•* 


epáelkohót 
230 


,. ej^elkóhót 
., 280 


„ 73 


»» 


11 ,. 


» 


•• 


kotihin 


kotihin. 


,» „ 


,> 


8 2:11a 


M 


♦» 


syántyi 


„ syántyi. 


„ 76 


♦» 


24 „ 


M 


«1 


jakaimessa 


„ jakaimessa. 


M »» 


♦» 


25 .. 


ft 


t. 


selássá 


„ selássá. 


„ 78 




3 l:Ua 


*f 




kiukahalta 


kiukahalta. 


»» ,. 


.» 


19 2:Ua 




^, 


Süillíijoita 


soittagoila. 


»» •» 


„ 


31 ., 


„ 


„ 


loppuvasta 


loppuvasta, 


.. 79 


»» 


34 .. 


»f 


f» 


Viellá 


, Vieíá 


„ 80 


»» 


3 .. 


•> 


.♦ 


Kaukomielta 


Kaukomielta, 


„ 89 


,> 


12 l:llá 


M 


• > 


perilla 


, períltá 


„ 99 


j. 


13 .. 


— 


„ 


lóyhytleli 


. lóyhytteli. 


.. 105 


M 


40 .. 


^ 


j^ 


saanutkanana 


saanulkana 


.. 106 


■», 


3 .. 


^^ 


^^ 


Selvita 


. Sclvitá 


.. 108 




21 „ 


», 


^^ 


virsikas 


, virsikás 


.. 111 


^^ 


10 „ 


«• 


„ 


Paláikkó 


, Peláikkó 


„ 113 


•», 


2 .. 


>t 


»» 


liehaelláksesi 


liehaelláksesi 


„ 124 


,, 


13 „ 


*t 


„ 


tulevan 


tulevan. 


.. 131 


» 


3 „ 


*9 


t» 


náille. 


, náille 


„ 137 




4 .. 


M 




Hyrkerli 


►. Hykerli 


.. 138 


f* 


39 „ 


,* 


,, 


liíkkimnolta 


, Uikunnolta 


.. 145 




23 2:Ua 




M 


Terve 


. Terve, 


» 181 


^^ 


5 1:11a 


,t 


», 


Heina-vi kon 


Heáná-vihkon 


„ 186 


». 


10 2:11a 


„ 


„ 


aiikeilfa 


aukeilta 


«» 196 


*> 


20 l:ná 


» 


M 


nikolevi 


nikoelevi 


,.209 




1 .. 




», 


kangas 


, kangas- 


„ 225 


,, 


35 2:Ua 


j. 


,, 


NÜB on niin. 


Nün on, niin 


,,229 


,f 


5 .. 


»» 


»» 


tuiskaitíliin 


, tuiskattiliüi. 


»» ». 


»» 


32 „ 


»» 




saman 


„ sanan 


,.235 


»» 


12 l:IIá 


t, 


„ 


Hopoistá 


Hopeista 


.. 240 


»» 


24 .. 


*• 


.» 


nykerán 


^ nykerán, 


..256 


»» 


15 „ 


«, 


• » 


menetáhán 


„ menetctáhán 


..258 


*> 


22 .. 


*• 


>t 


Sort«nehehsí 


Sorluneheksi 


„ 280 


*> 


12:11a 






merehen 


„ merehen, 


,. 293 




10 „ 


„ 


«, 


tiluiemahaB 


„ tuulemahan. 


„ 305 


,, 


24 l:ná 


»> 




Kieprukka 


Hiepnikka 


.> .. 


,, 


25 2:IIa 


»» 


»» 


inukkui 


paukkui. 


..310 


,j 


26 „ 


M 


„ 


distan 


„ kiistán. 


..314 


jj 


2 1:113 


*• 


»» 


tykóna 


„ tykóná 


,.318 


». 


27 2:na 


U 




hahiihun 


„ hakuhun, 


,. 323 


.t 


21 Idlá 


»• 


^^ 


fiinerlávássa 


„ sinertávássá 


.» »» 


»t 


24 2:11a 




^, 


somittelián 


„ somittelián 


.. 325 




19 l:llá 


^^ 


jj 


silmán 


„ ^ silmán. 


„ 337 


*f 


15 2:Ua 


,» 


^^ 


tuli teráliá 


, tuli-terállá 


,.342 


t, 


3 .. 




»> 


kovaksi 


„ kovaksi. 



Muís tutus. Paitse náitá virhiá on kirjaan sattunut páásemáán eráitá epátasai- 
dkin kirjoitustavassa ; niin ovat esimerkiksi semmoiset sanat kuin: ensiniáinen, 
inen; neuvotahan, tuuvitetahan; veijo, áijá hairauksissa myós kiíjoitetut: 

máinen, alimmaínen: neuol alian, tuuitetahan; veio, áiá, jotka virhet pyy- 
5 luklan íímmñ hyvántaht^ise.^fi oikaisemaan. Muuten ovat ¡:den ja áriden pilkul 

katkiclleef prántálláissá, ja ne ynná muut pienemmát, tássá mainitsematta jááneet, 
íFJatkoon myós liikia siiosiailisesti.