Skip to main content

Full text of "Kalevalankysymyksiä; opas Suomen kansan vanhojen runojen tilaajille ja käyttäjille ynnä suomalaisen kansanrunouden opiskelijoille ja harrastajille"

See other formats





TY OF TORONTO 

IIII 1 
01426855 


UNIVERSI 

lllll 
761 


=== 


CO 



^ 



s- SUOMALAIS-UGRTLAISEN SEURAN 



AIKAKAUSKIRJA 



JOURNAL 



SOCIETE FINNO-OUGRIENNE 



s:x:x:vx 






HELSINKI 1918 
SUOMALAIS-UGRILAINEN SEURA 





Purchased for the 

LIBRARY of the 

UNIVERSITY OF TORONTO 

from the 

KATHLEEN MADILL BEQUEST 



n 



KAARLE KROHN 



KÄLEYÄLÄNKYSYMYKSIÄ 



OPAS 

SUOMEN KANSAN VANHOJEN RUNOJEN 

TILAAJILLE JA KÄYTTÄJILLE 

YNNÄ 

SUOMALAISEN KANSANRUNOUDEN 
OPISKELIJOILLE JA HARRASTAJILLE 



II 



■S 



'^^> 



HELSINKI 1918 

SUOMALAIS-UGRILAINEN SeURA. 




^:-. 



Hx. 



17. Onko suomalainen Luomisruno 
kehittynyt virolaisesta? 

Valitessani näytteitä edellisessä osassa esitetyn tutkimustavan 
käytäntöön sovelluttamisesta, tarjoutui tietysti ensinnä runo Maail- 
man luomisesta, jonka Lönnrot Uudessa Kalevalassa on sijoittanut 
keskelle ensimäistä runoa (UK 1: 117 — 244): Tämän runon alku- 
perästä on tuotu esiin mitä vastakkaisimpia mielipiteitä. Sitä on 
toiselta puolen pidetty suomalais-ugrilaiselta yhteisajalta periyty- 
neenä muinaistaruna. Toiselta puolen on oletettu sen verrattain 
uudella ajalla muodostuneen virolaisen laulaja-neidon mielikuvi- 
tuksessa ja Virosta vaeltaneen Inkerin ynnä Karjalan kannaksen 
kautta Suomen ja Vienan Karjalaan. Kuten olemme nähneet, on 
sitä käytetty esimerkkinä ja todistuskappaleena sekä runojemme 
ikää että niiden kehitysmahdollisuutta koskevia kysymyksiä käsi- 
teltäessä (ks. I osaa s. 167, 182 ja 128). Metodiselta kannalta on 
jälkimäinen kysymys kaikista tärkeimpiä. 

»Suomen kansan vanhojen runojen» I osassa on julkaistuna 71 
vienanpuolista Luomisrunon toisintoa (p 1, 4, 4 a, 7, 9, 9 a, 11, 13 — 8, 
20—1, 24, 26, 27, 30, 30 b, 36—8, 38 a, 43, 45, 49, 58, 58 a, 60—3, 
64, 66, 68, 71, 74—6, 76 a, 79, 79 a, 83 a, b, 84, 84 b, 86—8, 91—2, 
95, 97, 100, 102, 105—7, 111, 114, 114 a, 119—23, 125,127,130—1). 
»Kalevalan toisintoihin» II on painettu 1 Pohjanmaalta saatu kap- 
pale (m 2), Suomen pohjois-Karjalasta 10 (j 13—6, 17, 19—21, 26, 
30, 13 b) ja itä-Karjalasta 20 (i 29, 32, 34, 37—47, 49—54) ^ 



^ Topeliuksen julkaisusta (I s. 25 = p 63) opittuja ovat KT II 7—9, vr. 
56, jossa sotkan sijainen pääsky johtuu joko ampujan nuolen sulittamisesta 
pääskyn sulilla Topeliuksen kappaleessa tai toisesta kirjallisesta lähteestä 
(ks. seur. muist.). Säetutkimuksia tästä Luomisrunosta ovat kansanrunous- 
seminarissa kirjoittaneet Iida Nummela ja Oskari Reino. 



4 



y 



6 Onko suomalainen Luomisruuö XXX VI, i 

Näillä n. s. pohjoisilla runoalueilla lauletussa Luomisrunossa 
kerrotaan, miten merellä lentävä vesilintu munii hakona ajelehtivan 
Väinämöisen polvelle sekä miten Väinämöisen polveaan liikauttaessa 
muna vierähtää veteen ja särkyy, jolloin sen kuoresta j;i ><i«iik>^ftsta 
muodostuvat maa ja taivas ynnä taivaan valot. 

Vienan läänissä on Luomisrunoa esitetty osana n. s. Sampo- 
jaksoa. Paitsi että sen edellä käy Väinämöisen veteenammunta, 
seuraa sitä vedessä edelleen ajelehtivan Väinämöisen joutuminen 
Pohjolaan, jossa hänen on luvattava toimittaa Ilmarinen Sammon 
takojaksi. Ettei Luomisruno kuitenkaan ole alkuansa kuulunut 
tähän yhteyteen, osoittaa sen vaihteleva paikka: 

1) Väinämöisen mereen sortumisen ja merellä ajelehtimistii vä- 

lissä (p 60); 

2) merellä ajelehtimisen ja merenpohjan muodostamisen välissä 

(P 4 ym); 

3) merenpohjan muodostamisen ja tuulen nousemisen välissä (p 

64 ym); 

4) tuulen kuljettamisen ja Väinämöisen itkun välissä (p 75 ym); 

5) Väinämöisen itkun ja Pohjolan emännän aamuaskareitton välissä 

(P49). 

Vielä vaihtelee Luomisrunon paikka sen kautta, että mainit- 
tujen Sampo jakson piirteiden keskinäistä järjestystä on muuteltu 
ja että linnun pesänctsinnällä alkavan Luomisrunon edelle on 
usein vielä sovitettu »eksyneen» Väinämöisen etsintä erilaisin kulku- 
neuvoin. 

Sitävastoin Suomen itä- ja pohjois-Karjalassa ynnä Polijan- 
maalla Luomisruno liittyy säännöllisesti Väinämöisen ajelehtimi- 
seen, jota pitemmälle ei Sampojaksoa esitetäkään: Milloin se yhtyy 
ajelehtimista edeltävään mereen sortumiseen tai vielä tämän edellä 
käyvään ampumiseen (esim. i 40, j 20), on säkeitä jätetty pois väliltä. 
Poisjättämisestä riippuu nähtävästi sekin, että muutamista toisin- 
noista puuttuu Väinämöisen ammuntaa esittävä johdanto koko- 
naan (j 13, 13 b, 14, i 44—45, 49). 

Mutta Suomen itä- Karjalassa tavataan toinenkin runo merellä 
lentävästä ja pesänsijaa etsivästä linnusta, jonka muna sitten 
pesänsijalta vierii veteen. Lintu on pääskynen, sen pesimispaikkana 
on laiva, munan veteen vierittäjänä on luuli ja munasta syntyy 
saari. Tämä runo on siksi erilainen, ettei sitä voisi edelliseen yhdis- 
tääkään, ellei etelämpänä Karjalan kannaksella ja Inkerissä esiin- 



XXXVI. I kehittynyt virolaisesta? 



tyisi myös läheisempi muodostus, jossa pesimispaikkana on 7n.ätäs, 
mikä on verrattava Väinämöisen polven nostamiseen mättääksi, 
ja jossa särkyneen munan aineksista syntyvät taivaanvalot. ^ 

Tulemme vihdoin Viroon, jossa lauletaan, mitenkä pääsky- 
nen lentää laidunhakaan ja kolmesta pensaasta: punaisesta, smi- 
sestä ja kultaisesta, valitsee viimemainitun pesäpä ikakseen, munii 
siihen kolme munaa, ja hautoo poikasiksi, jotk;i sitten panee päi- 
väksi, kuuksi ja tähdeksi taivaalle. 

Virolainen runo on siinä määrin eteläisemmän suomalaisen 
kaltainen, ettei niiden yhteenkuulumisesta saata olla epäilystä. 
Yhteisiä piirteitä sille ja lähimmälle länsi-Inkerin muodostukselle 
ovat. paitsi pääskylintua: valinta kolmen erivärisen pesäpaikan, 
välillä, munain kolmiluku, joskus vielä hautominen poikasiksi. Koska 
mninitut piirteet edempänä vähitellen katoovat, on eteläisempi 
suomalainen runo ilmeisesti aikaa ja paikkaa myöten kehittynyt 
virolaisesta. 

Virolaisen runon kolmesta pensaasta on aluksi tullut kolme 
mätästä merellä, sitten yksi mätäs ja viimein laiva. Munien kolmi- 
luku on ensin muuntunut ylimalkaiseksi monikolliseksi ja lopulta 
supistunut yhdeksi. Tähän muunnokseen on vaikuttanut aikai- 
sempi munain hautomisen väistyminen niiden veteen vierimisen ja 
särkymisen tieltä, jolloin taivaanvalot eivät enää synny linnun- 
poikasista, vaan munanaineksista. 

Aikaisemmin oletin eteläisemmästä suomalaisesta runosta, 
ennenkuin sen kehitys oli loppuun suoritettu, muodostuneen pohjoi- 
seiniuan. Ainakin olisi tämän muodostuessa pitänyt olla paikoillaan 
vielä mättään, joka kasvaa kauvan ajelehtineen Väinämöisen pol- 
velle, ja mahdollisesti myös hautomisen, joka niinik;i;iii «ijoitetaan 



' Tämän runon toisintoja on tavattu Suomen itä-Karjalasta 7 (i 59, 
71, 127, 137—140); etelä-KarjaJasta 29 (h 61, 63, 68, 74, 85. 87—8, 102—4, 
106, 109—11, 125—6, 128—9, 136, 152, 155, 171, 175, 177—81 ynnä 146?, 
joka ei ole pohjois- Hämeestä); itä- ja pohjois-Inkeristä 22 (s 60, 69, 75 
134—5, 150—1, 156—9, 163—4, 172—4, 176, 182—5, 181 b); keski- Inkeristä 
27 (t 62, 95, 118, 153, 162, 165—70, 196—211); länsi-Inkeristä 20 (u 66—7, 
70, 186—95, 188 b, 195 b, c; vr. myös 97, 120, 160—1, joissa on osittain 
kirjallista vaikutusta); lisäksi vielä etelä-Savosta 3 (f 72—3, 148) ynnä 1 (?) 
Pohjanmaalta (131, vr. j 132—3). — Kirjallisiksi epäiltäviä, etupäässä 
Europaeuksen Pienestä runosepästä opittuja ovat KT II 64 — 5, 78 — 84, 
86, 89—94, 96, 98—101, 105, 107—8, 112—7, 119, 121—4, 130, 141—4, 147, 
149, 88 b, c, 114 b, 130 b. Näissäkin voi olla joku kansanomainen säe. 
Sanaston KT II:n numeroihin 1 — 221 on laatinut A. E. Becker. 



Onko suomalainen Luomisruno XXXVI, i 



Väinämöisen polvelle. Ilmaantuupa pohjoisempana Vienan lää- 
nissä uudelleen myös munien kolmiluku. 

Mainitun muodostuksen saatoin osittain selittää tapahtuneen 
muiden runojen vaikutuksesta ja sen johdonmukaisista seurauk- 
sista. Suuressa määrin täytyi minun kuitenkin olettaa vapaata 
kehitystä, ennen kaikkea taivaanvalojen syntymisessä munan ainek- 
sista. 

Mutta ruvettuani epäilemään vapaaseen kehitykseen perus- 
tuvaa selitystapaa, olen ottanut 'pohjoisemman suomalaisen Luo- 
misrunon uudelleen tarkastettavaksi yksityiskohtia myöten. 

Pesijälintuna on Suomen Karjalassa yleisesti ja Vienan lää- 
nissä useimmin sotka. Sekä itä- että pohjois-Karjalassa on sillä 
määreenä suora lintu (j 19; 25; i 29): 

A. Tuo oli sotka suora lintu. B. Sotkalainen suora lintu 
C. Sotkalintu, suora lintu. lensi suorana jokehen. ^ 

Sotkan sijalla lentää muutamissa toisinnoissa sorsa, joka yhdessä 
niistä palautuu jälleen sotkaksi (j 19). Suistamolla hio sotka eri- 
koistuu olemattomaksi suosotkaksi ja sen mainesana suora vaihtuu 
soreaksi (i 42 ym). Ilomantsissa ilmaantuu sotka kerran suurena 
lintuna (j 20). Vienan läänissä se on säännöllisesti ilman lintu, 
mikä on liian ylimalkainen määre kuvatakseen todellista lintua 
ja lienee lainattu 7nehiläiseliä, joka joskus on tähänkin runoon eksy- 
nyt (p 64, vr. j 17). 

Ilman lintu on määreenä myös hanhella, joka joskus pohjois- 
Karjalassa (j 13, 13 h) ja useammin Vienan läänissä, etenkin Vuon- 
nisen alueella, on syrjäyttänyt sotkan. Samoin joskus pohjois- 
Karjalassa (j 14—5) ja useammin Vienan läänissä, etupäässä Uhtuen 
puolella, on munijana kokko, jonka toisintomuoto kotka (p 123) 
viittaa alkuperäisempään sotkaan. Kokko kuvataan, kuten ylei- 
sesti loitsuissa, lentävänä Turjan maalta, josta sen vienanpuolinen 
mainesana kurja lintu lienee aiheutunut (vr. p. 74, 111). Tilapäisiä 
sotkan sijaisia ovat haapana (m 2) ja alli (p 92). 

Linnun lentoa kuvailee Suomen itä-Karjalassa säe, joka myös 
Vienan läänissä kerran esiintyy: lentelevi, liitelevi eli lentelekse, 
liitelekse (i 29 ym; p 88). Pohjois-Karjalassa on sillä muodot: lente- 

• 
^ Edellisen säkeen vaikuttama väännös alkuperäistä sarajahasen 

joka Setälän selityksen mukaan on merkinnyt merta. 



xxx VL 1 kehittynyt virolaisesta? 9 

levi, kitleleii, tai: kiileleii, kaatelekse (j 19; 14). Vienan ]ääjiis;sä on 
yleinen nmimnos: liitelekse, laatelekse (p 4 ym.).K 

Suomen itä- Ja pohjois- Karjalassa ynnä Vienan läänissä len- 
täminen toisinaan kuvataan tapahtuvan: selvällä meren selällä (i 
37 — 8 ym; j 19; p 92, 97). Tähän liittyy kertosäkeenä Suomen puo- 
lella: lakealla lainehella (i 38 ym), ja Vienan läänissä kerran: ulapalla 
aukealla (p 92). 

Suojärvellä itä-Karjalassa sotka lentää samoinkuin v<udetta 
hakeva mehiläinen (i 50 — 52): 

Yhoksän meren ylitse, puolen merta kymmenettä. 

Mehiläisen luvusta on myös Suistamolla joskus otettu kuvaus 
(i 45. 43: vr. Basilier 183): 

\i'<\ lentää ItpyLtelevi heinän päässä henkeävi. 

1. lepeämättä, ruovon päässä ruokoavi. 

päivät ilman istumatta, 

Parissa suomenpuolisessa toisinnossa kuvataan linnu]i Ien 
teleminen eri ilmansuuntiin (j 13 b, m 2): 

Lensi iät, lensi lännet, t. lensi kaikki ilman tuulet, 

lensi luotehet, etelät 

Tähän verrattavan tähystelemisen itään, länteen ynnä muihin 
ilmansuuntiin tulemme kohtaamaan Sammon ryöstö-runossa. 

Yleinen Suomen ja Vienan Karjalassa on säe etsivi pesän sijoa 
(esim. i 38, j 19, m 2, p 19). Etsivi asemella on toisinaan kaisovi 
(i 51—3, p 7 ym). Niitä on samakin laulaja voinut eri kerroilla vaih- 
dellen käyttää (p 38, 38 a). Muutamissa Uhtuen kappaleissa ta- 
paamme myös kertosäkeen: asuinmaata olldksehen t. arvelevi (p 
107, 111, 121). 

Sekä Suomen että Vienan Karjalassa mainitaan välistä vielä, 
että lintu ensinnä: ei löyä pesän tiloa eli sijoa (esim. i 29, p 13). 

Linnulle pesimispaikaksi Suomen sekä itä- että pohjois-Kar- 
jalan toisinnoissa Väinämöinen nostaa merestä polvensa ja lapa- 
luunsa (esim. i 39, 41, vr. j 20, 14, 17): 

* Viimemainitun asemalla tapaa useasti, etupäässä Vuonnisen aluella, 
luultavasti Mehiläisen luvusta lainatun: lenteä lekuttelevi t. lepyttelevi. (p 79, 
9 ym; ks. edemp.). 



10 Onko suomalainen Luomisriinn XXXVI, i 



Viisas vanha Väinämöinen vihannaksi mättähäksi, 

nosti polvensa merestä, tiioreheksi turpeheksi. 

lapahmnsa lainehista, 

Polvi mainitaan yleisesti myös Vienan Karjalassa. Lapaluun 
sitävastoin on vain yksi vienanpuolinen kappale tällä paikalla säi- 
lyttänyt muodossa: la/ppo luunsa lainehesta (p 61). Useammasti 
esiintyy Vienan läänissäkin mätäs eli turve, joksi polvi muuttuu 
(p 36, 38, vr. 79, 84). 

Meri, josta polvi nostetaan, on joskus Suomen itä- Karjalassa 
lähemmin määritelty (i 42; 37): 

A. Tuoir on vanha Väinämöinen B. Keskellä meren napoa. 
meren synkästä syvästä. 

Luomisrunon liittyminen Väinämöisen ammuntaan on vai- 
kuttanut, että polven nostaminen toisinaan esitetään ennen lin- 
nun mainitsemista. Joskus kuvaillaan sen aiheutuneen päivän- 
paisteen synnyttämästä lämpimäntunteesta (p 1. vr. 24): 

Kuuli päivän paistavaksi, hempehen hellittäväksi. 

Tuntemisen merkityksessä käytetty sana kuuli osoittaa tä- 
män aiheen keksityn vasta Vienan puolella; kertosäe on muodos- 
tettu Luojan ylösnousentavirteen kuuluvasta kehoituksesta päivälle 
paistamaan hetken heltehestä eli hempesestä (I 1103 c, 1120, vr: 1096 
.hemrne helkehesti). ^ 

Useammin kuitenkin polven nostaminen esitetään linnun 
lentämisen jälkeen, mikä runoa erilliseksi ajatellen on epäilemättä 
oikeampi järjestys. 

Eräässä suomenkarjalaisessa kirjaanpano^>a sotkan mainitaan 
löytäneen Väinämöisen ja kehoittaneen häntä nostamaan pol- 
veansa, ennenkuin Väinämöisen kerrotaan sen tehneen (i 29): 

Löysi vanhan Väinämöisen. nostas polvea merestä. 
»Oi sinä vanha Väinämöinen lapaluuta lainehesta!» 
väkivanha Väinämöinen, Nosti polvea jne. 

Tämä on kuitenkin vain tilapäistä esityksen vilkastuttamista tois- 
tamalla samoja säkeitä ennakolta puhelun muodossa. 

^ Vr. myös hautomiseii kertosanaa: hellitteli (j 19). 



xxx VJ, 1 kehittynyt virolaisesta? 11 

Sama on laita liimiin puhelun vienanpuolisessa toisinnossa 
(pl):^ 

Näki mattahan merellä: jos tuohon pesäni laain, 

»olis tuossa pesän sija. munisin munoa kaksi, 

tahi tuores turvchut. koksoaisin kolmekin.» 

Mätäs eli inrvc ovat tässä siirtyneet Ihmun näkemykseen. 
Pelkäksi kuvitteluksi sen es ttää seuraava pohjoiskarjalainen kap- 
pale (j 20): 

Luuli heinämättäliäksi, pajupehkon pantavaksi.* 

Yleinen sekä Suomen että Vienan Karjalassa on yksinker- 

tainon ilmoitus, pttä liitolovä lintu (i 42- — 5; p 84): 

Jo löysi pesän tilasen t. löysi mattahan merestä. 

Jälkimäinen säe sekaantuu Vienan puolella Väinämöisen 
ammunnassa yleiseen säepariin: 

Keksi mustasfu mereltä, sinervöisen lainehelta. 

Joko mustasen tai sinervöisen asemalle on laulaja sovittanut mät- 
iähän eli mättähäisen (p 95, 97, 131), joskus vielä keksi sanan sijalle 
siirtänyt löysi (p 92). Semmoisenaankin on mainittu säepari poh- 
joisosassa Vienan lääniä monesti tällä kohdalla käytetty (p 74 ym). 
Tähän paikkaan se soveltuisi paremminkin kuin Väinämöisen am- 
muntaan, jossa Lappalaisen nuolen tuskin voi olettaa kantaneen 
niin kauas, että Väinämöinen on vain mustalta pilkulta näyttänyt. 
Mutta Väinämöisen ammuntaan, kuten saamme nähflä. so on tul- 
lut toisesta runosta. 

Väinäniuisfii p(»lvrllc iclity pesä kuvataan Suomm Karja- 
lassa säännöllisesti vaskiseksi ja siihen munittu muna kuUaiseksi 
(rsim. j 17): 

Valoi vaskisen pesäsen muni kultaisen munasen — 

päähän polven Väinämöisen, vaskisen pesän sisähän. 

Ensimäinen säe on välistä säilynyt Vienan läänin pohjoisilla 
alueilla mii(i(i(Ks;i: rmtiii rnakispv pesnsm eli rashisto pesästä (TTh 

Linnun puholun Kalevalassa (LK 1: 191—4) Lönnrot on mukaillut 
veteen joutuneen Väinämöisen valituksesta (UK 7: 39—42.) 
- Vr. j 14: pajupehkoksi panihen. 



12 Ouko suomalainen Luomisruno XXXVl,i 

119, 121; Ln 100, Ph 130). Siihen on toisinaan liittynyt kertosäkeinä 
(p 130, vr. 95; 100, vr. 74): 

A. Kulosista kultaisista, B. Kulosista kutkutteli, 

heinistä hopeaisista. 

Edellinen säepari lie lainattu Karjan luvuista. Viimeinen 
säe kuuluu säepariin, joka kuvaa heinäistä pesää ja on useammasti 
syrjäyttänyt vaskisen (p 63 — 4; 79 ym; 91 15 ym): 

Hieroi heinästä peseä, t. kanervoista kutkutteli 

kulon päästä t. kunervoista t. kanarvoista kaaputteli. 

Tähän pesänteon kuvauksen muodostumiseen ovat mahdollisesti 
vaikuttaneet Laulajan alkusanat (I 683 a): 

Omat saamani sanani, päistä heinän hieroman^ 

omat teiltä tempomani, kanarvoista katkomani. 

Tavallisimmin kuitenkin jää Vienan puolella pesänteko kokonaan 
kuvaamatta. 

Koska sotka oikeastaan tekee 6 — 8 munaa, on tämän kul- 
tainen muna eräässä Ilomantsin toisinnossa monistettu kuudeJcsi 
(j 25): 1 
Muni kultaiset munansa, kuusi kultaista munoa. 

Niinikään Vuonnisen puolella sotka tai hanhi, jonka munien 
luonnollinen luku on Inyös 6 — 8 (Vn 79 ym. Ph 131): 

Munivi munasta kuusi, seitsemännen lautamunan. 

Mutta näiden molempien lintujen muniessa esiintyy myös 
sadunomainen kolmiluku (p 1, 4 ym). Tämä luku on säännöllinen 
(vr. 2 ja 3: j 13), kun on kysymys merikotkan munista, joita todelli- 
suudessa on vain 2 — 3. Kolmiluvunkin ohella on välistä vielä säi- 
lynyt munien hdtaisuus (p 125, 74): 

A. Muni 3 kullaista munaista. kolnip knll,-iist;i nniiKm. 

B. Muni hän kolme munoa. 

Munien hautominen on Suomen ja Vienan Karjalassa esi- 
tetty eri määrein (esim. i 37, j 17; p 9 a): * 

A. Hautelevi, kääntelevi. B. Hautelevi, hierelevi. 



^ Toisessa Ilomantsin kappaleessa sotkan sijainen kokko (j 14): muni 
seitsemän munoa. 

■ i 51—5: pyörittävi; i 29: hiivelevi. 



XXXVI, 1 kehittynyt virolaisesta? 13 

Suomen pohjois- Karjalassa muutamasti kuvattu kolmipäi- 
väinen hautominen (J 13 — 4, 25) liittyy kolmipäiväiseen etsimiseen, 
joka on nähtävästi lainattu Raudan synnystä, kuten osoittaa suo- 
paikan löytäminen yhdessä toisinnoista (j 25). 

Suomen itä-Karjalassa on hautomiseen sovitettu vertaus, 
joka on aivan sopimaton siihen nähden, että verrattu ja verrattava 
on sama sotka (i 42 — 5). ^ 

Niinkuin sotka poikiahan, tavi taimenuisiahan. 

Tämä vertauskuva kuuluukin runoon Jaakko Pontuksesta, joka 
siten järjestelee laivoja meriretkelle (Kant. tutk. I s. 183). 

Linnun hautoessa Väinämöinen: luuli polvensa palavan (j 
14, p 36 ym). Luuli sana on säilynyt sekä Suomen että Vienan Kar- 
jalassa. Mutta molemmissa maakunnissa on myös sijalle asetettu 
puhekielessä luulemista merkitsevä toivoi (j 13, 19, p 21 ym). Luuli 
sanan alkuperäisemmyyttä puolustaa siitä äänteellisesti vääntynyt 
kuuli, s. o. tunsi (i 41, p 1 ym). 

Kertosäkeenä on Vienan läänissä yleinen: jäsenensä lämpiä- 
vän (p 1 ym). Suomen Karjalassa sitä vastaavat muunnokset: 
jäsenensä raukeavan tai järkkyvän (j 14, i 41). Useammin siellä il- 
maantuu hipiä polven kerto- tai pääsanana (j 19;- i 29, vr. 42 — 3, 
45): 2 

A. Toivoi polvensa palavan, B. Toivoi hiiltyvän hipiän, 
hipiänsä heltiävän. palastuvan polvuensa. 

Suomen ja Vienan Karjalalle yhteinen on Väinämöisen pol- 
ven liikettä kuvaava säepari (esim i 37, p 1; [i 41, 151; vr. j 25): 

Lekahutti [Liik.l polveahan, jäsentähän järkähytti. 

Polven nostamisesta on toisinaan muodostunut päinvastai- 
nen takaisin vetäminen, josta myös voi nähdä lapaluun olleen nos- 
tetun polven alkuperäisen kertosanan (p 58, 58 a, 61, 60): 

Veti polvensa merehen, t. lappoi t. laski luunsa 

lapo-luunsa lainehisin. lainehesen. 

Vienan läänissä mainitaan, mitenkä Väinämöisen liikuttaessa 
polveansa (esim p 38, 184]): 

^ 1 29: sotka nk, sorsa, i 39: sorsa nk. sorsa; vr. i 16 loppusäkeitä: 
sorsa itki poikiahan, tavi taimenuisiahan. 

^ Vr. myös p 49: hiivahutti hivettänsä. 



14 Onko suomalainen Luoraisruno XXXVI, i 



Niin munat vetelien vieri karskahti meren kariliin, 

[t. Munat vierähti vetehen], niin meni munat muruiksi. 

Monikollinen munat Johtuu munittuje'n luvun monistumi- 
sesta ja on, kuten saamme nähdä, alkuansa ollut yksiköllinen muna. 
Suomen Karjalassa on ainoastaan viimeisellä säkeellä vastineensa 
(j 14 ym; i 39): 

A. Nuo munat muruiksi lenti. B. Muna kultainen muruiksi. 

Munan murenemisen edellä kuvataan välistä pesänkin rikkou- 
tuminen: pesä vasTiinen paloiksi (i 37 — 8). 

Munan murenemiseen voi vielä liittyä murujen mainitsemi- 
nen, mikä myös ilmaantuu itsekseen tällä paikalla (i 41; 51, 43, vr, 
29): 

A. Muna kultainen muruiksi, kaheksaksi katkieli. 
muna kuueksi muruksi. t. seitsemäksi siemeneksi. 

B. Muna kuueksi mureni. 

Kuusi ja kahdeksan luvut ovat runossa alkuperäisiä. ^ Seit- 
semät siemenet on lainattu Puun kylvöstä (SSL s. 53). Murujen 
lukumäärä 6^ — 8 on epäilemättä myös puolestaan vaikuttanut mu- 
nien luvun monistumiseen kuudeksi, seitsemäksi. * 

Vedessä murenneen munan aineksista syntyy maailma, mikä 
seikka esitetään joko kertovaisessa tai loitsun muodossa. Luomis- 
sanat lausuu pari kertaa Suomen Karjalassa ja yleisesti Vienan 
läänissä Väinämöinen (i 43, vr. 40; p 87 ym): 



^ Aikaisemmin oletin tämän piirteen kuuluneen runoon Ukon ja akan 
kirjavasta kanasta, jonka muniman munasen särkyminen aiheuttaa ukon ja 
akan itkun sekä kanan kaakerruksen (KRH s. 203). Yhdessä inkeriläisessä 
toisinnossa kuvaillaan munan olleen kultaisen sekä murenneen 6 ja 8 kappa- 
leeksi (Europaeus III 2 370). Toisessa inkeriläisessä kirjaanpanossa maini- 
taan vain munan kultaisuus ja kolmannessa yksistään kappaleluku (III 273; 
Strählman 189). Mutta tapaamissani suomen- ja vienankarjalaisissa toi- 
sinnoissa puuttuvat molemmat Luomisrunoon yhdistävät piirteet, joten ne 
täytyy selittää Inkerissä lainatuiksi Luomisrunosta Ukon ja akan kanan 
runoon. Vastaava lastenloru tavataan myös syrjäneillä (MSFOu XXXVIII s. 
309) iiman mainittuja lisäpiirteitä. Itäsuomalaisen ja syrjäniläisen muodos- 
tuksen yhteinen esikuva on etsittävä venäläisistä lauluista. 

*) Vienan läänissä mainitaan kerran munien murentuneen kolmeksi 
palaksi (p 58), mikä on yhdistettävä munien kolmilukuun (p 58 a) ja hauin 
iskemiseen kolmeksi palaksi Laivaretkirunossa (I 579 ym, KRH s. 105). 



XXXVI, 1 kehittynyt virolaisesta? l.'i 

A. Virkki VäiTiäTiiö s;in(i,j<i. B. Vaka vanha Väinämöinen 

itse noin sanoiksi virkkoi. 

Tilapäisesti esiintyy lausujana myös lintu tai muna (p 36; 1; j 20 — 1): ^ 

C. Tiiopa sotka ilman lintu D. Sanoi aina hanhut lintu, 

munansa nimittelevi. E. Muna virkki kuoltuansa. 

Maailman muodostumista kuvailee paraiten suistamolainen 
laulutapa (esim. 39, 37, [43]): 

»Mi niunass' alista kuorta päivöseksi taivoselle; 

[t. puolta], mi munassa ruskeaista, 

tiliseksi maaemäksi, kuutamoksi taivoselle; 

mi nmnass' ylistä kuorta, mi munassa kirjavaista, 

yliseksi taivoseksi! tähtilöiksi taivoselle!» 
Mi munassa valkeaista, 

Vienan läänissäkin on tällä kohdalla säännöllisesti puhe 
munasta eikä munista, mikä vahvistaa yksiluvun alkuperäisyyttä. 
Suomen Karjalassa ovat päivän ja kuun ainekset harvoin vaihtu- 
neet (i 43 j 17). Mutta Vienan läänissä syntyy useimmiten ruskuai- 
sesta päivä ja valkuaisesta kuu (esim. p 4): 

»Mi munassa ruskeaista, mi munassa valkeaista, 

se päiväksi paistamahan; se kuuksi kumoittamahan!» 

Tähtien aineksina mainitaan pohjois-Karjalassa yleensä pie- 
net murut (j 14 ym, vr. i 41); samoin Vienan Karjalassa munan 
pienemmät muruset (p 38 a), tai tavallisemmin muut muruset (p 38 
ym), toisinaan ovat siitä muodostuneet luun muruset (p 79 ym). 
Myös kirjava tulee Vienan läänissä kerran esiin (p 1). 

Tähtien sijalla tai lisänä ilmaantuvat joskus sekä Suunien että 
Vienan Karjalassa pilvet, mutta joka kerta erilaisesta munan 
aineksesta muodostuneina: sinisestä (p 18, vr. tähdet p 120 — 1), 
mustista (i 50) tai kuorista (i 40)." 

Jos tähän pohjoisten alueitten Luomisrunoon vertaamme 
virolaista, voimme merkitä yhteisinä piirteinä: linnun, joka lentää, 

^ Uhtuen puolella joskus hauki nielee munat. Kokko taistellessaan 
iskee hauin vatsan halki ja tarkastelee, miksi munat ovat muuttuneet, lau- 
suen luomissanat (p Uh 119, 111, 125, myös Vk 74). 

^ Vr. p 17 muut murut tähdiksi ja pienimmät pisarat pitkin pilvien 
lomihin. Vienan läänissä saa säe: tähtilöiksi taivahalle, usein kertosäkeen: 
pUkat pilvien lomahan, joka on mukaillen lainattu Tapanin virrestä (p 13 
ym; Kant. tutk. II s. 27, 32). 



16 Onko suomalainen Luomisruno XXXVI, i 

etsii, pesii, munii ja hautoo sekä taivaanvalojen syntymisen. Mutta 
lintu on toisaalla sotka toisaalla pääskynen, pesimispaikkana toi- 
saalla Väinämöisen merestä mättääksi nostama polvi toisaalla yksi 
kolmesta pensaasta; munien luku toisaalla yksi toisaalla kolme; liau- 
tomisen tuloksena toisaalla munan särkyminen toisaalla poikasten 
kehittyminen; viimeksi koko maailman luominen munan aineksista 
toisaalla ja toisaalla linnunpoikien paneminen taivaalle valoiksi. 
Ainoatakaan yhteistä säettä ei näillä Luomisrunoilla ole, 
jollei semmoisena tahdo pitää lentämistä kuvaavaa (s. 8; KT II 
216): 

A. Lentelevi liitelevi. B. Lendelie, liugelie. 

Tämä säe on kuitenkin liian vähän erikoinen, että yksistään sen 
nojalla voisi keskinäistä yhteyttä olettaa. Suomenkielinen säe ei 
esiinny lännemjpänä kuin keski-Inkerissä (t 202). Lähempänä Viroa 
on jo muita suomenpuolisen Luomisrunon säkeitä virolaisperäisten 
seassa havaittavana. Jos näet seuraamme virolaisen Luomisrunon 
inkeriläisiä muodostuksia siirtyen lännestä itään, nim kohtaamme 
yhä useampia vastineita suomenpuoliselle Luomisrunolle. 

Parissa Narvusin kappaleessa pääskyläinen päivälintu, se 
ihana eli iloisa « viron Uus, 'kaunis') ilmalintu, ensin virolaisen ru- 
non mukaisesti (u 66, [67]): ^ 

Etsi maata maataksehen, peseä pesiäksehen. 

muroa muniaksehen. Ei saanut [t. Sai hän] maata jne. 

Mutta sitten lintu: 

Lensi meren selälle, kolmas kellankarvallinen. 

lakealle lainehelle. [t. Sai hän mätiähän merestä 

Löysi mattahan punaisen, yhen mätiähän sinisen — 

toisen mattahan sinisen, kolmannen kullankarvallisen]. 

Mättäitten kolmiluku ja kolmivärisyys on vielä virolaisen runon 
pensailta lainattu. Sitävastoin meren olemme tavanneet yhtäläi- 
sesti esitettynä suomenpuolisessa runossa ja myös, mikä on tärkeäm- 
pää, mättään, joka toisessa kirjaanpanoista mainitaan löytyneen ni- 
menomaan merestä. 

Esitetyssä Narvusin muodostuksessa pääskynen lopuksi vi- 
rolaiseen tapaan munii kolme munaa, joita asettautuu hautomaan. 



^ Vr. KT II 216: otsis maad munedaksena, piesast pesä tehaksena, ja 
KRH s. 196: ei saand maad mune muneda. 



XXXVI, 1 kehittynyt virolaisesta.' 



Kun eivät poikaset synny, liihtee noidille Viroon ja saa neuvon 

(u 67): 

»Piiloa pesäsi merehen, laske poikas lainehesen!» 

Kiireesti palattuaan lintu näkee pesänsä jo pillautuneena mereen 
(u 86). 

Muissa Narvusin kappaleissa on hautomisen sijalla kuvaus 
s u u r e s t a t u u 1 e s t a, joka (u 193, 160 — 1): 

VieiTtti niunat vetelien, laski pesän lainehesen. 

Tämä muodostus on Soikkolassa yleinen. Tuulen synnyttäjänä 
mainitaan välistä Luoja, mikä osoittaa Annikaisen ja Kestin runon 
vaikutusta (u 189, vr. Kant. tutk. 1 s. 78): 

Pääskiilintu. päivälintu. Pesä vierähti retehen, 

yölintu, lepakkolintu. munat piiörähit perästä. 
se ihala ilnialintu Minä juoksin seppolalian: 

lenteli kesäisen päivän, »Seppyeni selvyeni jne. 

sykysyisen yön pimeän. Tao rautainen harava! 

Etsi maata maataksehen. Haravoin meren kokohon, 

mätästä muniaksehen. mei-en lainehet la kohon.» 
peltoa pesätäksehen. Tuo oli seppo aivoin selvä, 

I^öysi mätiähän merestä, takojainen aivoin tarkka, 

valoi vaskisen pesäsen, teki rautaisen haravan. 
muni huitaisen munasen. Haravoin meren kokohcui. 

Toi tuo Luoja suuren tuulen meren lainehet lakohon. 

meren viihkui-an vihaisen. Löysin puolel ruskeaista, 

mei'i[a]llon ankaraisen. toisen puolen valkeaista. 

Kesäisen päivän ja syksyisen yön lentäminen on rnnkaillcii saatu 
runosta, joka alkaa (KRH s. 201): 

Kriii-äsin kesäisen päivän. sykysyisen yösyämeii. 

SuoJueupuulisesta Luomisrunosta oii otettu paitsi mätästä, joka on 
siirtynyt etsimisenkin kuvaukseen, vaskinen pesä ja kultainen muna. 
Tämän munan yksiluvusta huolimatta särkyvät monikolliset nnuial. 
Monistuminen viittaa virolaisen runon vaikutukseen. Toisessa 
Soikkolan kappaleessa tapaamme vielä kolme munaa munittuna 
kolmeen eriväriseen mättääseen (< pensaaseen), vaikka aluksi \;\h\ 
yksi mainitaan löydetyksi (u 195 b): 

Länsi maltahan nteresiä, kolmannen kullankarvallisen. 

ylien mattahan sinisen. Muni munaista kolme. 

X'>\<ru mattahan punaisen, kolmen mattahan nenähän. 



18 Onko suomalainen Luomisruno XXXVI, i 



Keski-Inkerissä on joskus vctrcii vieritettykin muna pysynyt 
yksilukuisena (t 207): 

Muni kultaisen munasen. vieretti pesän vetehen, 

Tuli tuuli aivan tuima — munasen laski lainehesen. 

Pohjois-Inkerissä tapaamme säkeenmuodon, joka vastaa vienan- 
puolista ja osoittaa siinäkin olleen alkuansa yksiköllisen munien lii- 
vun: muna vierähti vetehen (s 173). 

Tähän kohtaan liittyy Laivassa surmatun veljen runosta lai- 
nattu säkeistö, jossa esitetään haravan teettäminen ja 
meren haravoiminen. Tämä säkeistö on jo Narvusin puo- 
lella Luomisrunoon liittynyt alkaen säkeellä: mie olin piika pikka- 
rainen (u 161). Ensimäiseltä personalta on toiminta tavallisesti 
siirretty kolmannelle, itselleen munijalinnulle. Sovituksen luonnotto- 
muus käy ilmi seuraavasta Soikkolan toisinnosta, jossa pääskynen 
itkien juoksee ja jossa laulajaneito lopulta tulee esiin omassa perso- 
nassaan (u 188): 

Pääskö täytyi itkemähän, Haravoin meren kokohon — 

pääskö juosten seppolahan: Sieltä mie löysin pesäsen, — 

»Seppyeni, selvyeni» jne. min mie kannoin kaiho piika. 

Pahimmat ristiriitaisuudet kuitenkin vähitellen poistetardi. 
Itkeminen katoaa Soikkolaa idempänä. Soikkolassakaan ei pääsky- 
nen aina juokse, vaan myös lentää, kuten kolmannessa Soikkolni 
■kappaleessa (u 186): 

Tuo vaan lensi sepppolahan, lensi seppyen katolle. 

Mutta sepälle osoitettu pyyntö: 

»Tao rautainen harava, — mill' njan meren kokohon!» 

vielä vaikuttaa siihen, että löytäminen esitetään ensimäisessä per- 
sona s^a: 

Löysin puolet ruskulaista, tuon päiväksi paistamahan, 

tuon kuuksi kumottamahan; Mii muut muruset löysin, 

toisen puolen valkuaista, ne tähiksi taivahasen. 

Neljiinnessä soikkolanpuolisessa kirjaanpanossa näemme myös ha- 
rav imisen ^ ja sitä seuraavan löytämisen siirrettynä kolmannelle 
per^''«n;'lle (u 192): 

* Meron haravoimisesta on eroitettava meren lakaiseminen, joka toi- 
sesta runosta on sekaantunut pohjoiskarjalaiseen Luomisrunoon (j 20, vr. 
SSL s. 180). 



XJiXVI.i kehittynyt virolaisesta? 10 

Haravoi meron kokohon. Ne pani päiväksi paistamahan, 

Sai puolet valkidaista, ja Imuksi kumoittamahan, 

toiset puolet riiskulaista. täkiksi tähystämähän. 

Paneminen muistuttaa virolaisen Luomisrunon loppua samoinkuin 
luomistyön rajoittuminen taivaanvaloihin. Mutta näiden synty- 
minen munan eri aineksista todistaa selvimmin, että suomenpuoli- 
nen Luomisruno on aikoinaan kulkeutunut länsi-Inkeriin ja siellä 
virolaiseen sekaantunut. 

Samoista runoista, joista Jumalan nostama vihurituuli ja me- 
ren liaravoiminen ovat lainatut, Annikaisen ja Kestin ynnä Lai- 
vassa surmatun veljen runoista, on idempänä ja pohjoisempana In- 
kerissä vielä sovitettu: jälkimäisestä laivan näkeminen 
korkealta vuorelta ja sen luokse saapuminen 
sekä edellisestä laivan kaataminenkallellensa (KRH 
s. 204 — 5). Täten on laiva tullut mättään sijalle pääskysen munimis- 
paikaksi. Viimein on Inkerissä loppuun liitetty runo Saaren syn- 
tymisestä ja saarelle kasvaneen neidon kosin- 
11 a s t a, jolloin tämän alkuosa: Kullervon kuJtamuruje^i putoami- 
nen mereen, ja Luomisrunon loppuponsi: taivaanvalojen syntymi- 
nen munanmuruista, sulautuvat, niin että saari muodostuu veteen 
vierähtäneestä murusesta tai mereen pudonneesta munasta (ks. i 
137, 140). Tämä myöhäisin muodostus on etelästä Karjalan kannak- 
sen kautta saapunut Suomen itä-Karjalaan, jonne Väinämöisen am- 
muntaan yhtynyt suomalainen Luomisruno on todennäköisesti le- 
vinnyt lännestä päin, kuten muutkin Väinämöisen runot. 

Suomalainen Luomisruno ei siis ole vähi- 
tellen kehittynyt virolaisesta, vaan on siitä 
aivan erikseen sepitettylänsi-Suomessa, kuten 
jo Julius Krohn on oikein käsittänyt. ^ Inkeriläinen muo- 
dostus ei ole ollut niidenvälittäjänä, vaan 
on molemmista ynnä erilaisista muista ainek- 
sista yhteen sulatettu. 

Virolainen runo on syntynyt kiikkulauluna nuoren laulajanei- 
tosen mielikuvituksessa, joka päivätyön päätyttyä on keinunut ikäis- 
tensä seurassa. OnJ ollut auringonlaskun aika, jolloin punainen, 
sininen ja keltainen väri on vaihdellut sekä taivaalla että heijastuk- 
sena maan pinnalla. Kiikun ylitse on leposijalleen lentänyt pääsky- 

^ »Länsi-Suomessa mahtoi ennen aikaan olla pohjoisen tapainen toi- 
sinto, jonka unohduttua sitten virolais-inkeriläinen tunkeutui Savoon ja Poh- 
janmaalle saakka» (SK H I s. 389). 



2(1 



Oliko suninalainen Luouiisruno 



XXXVI. 1 



11(11. j(ik;i .iltapäiii k.itsdcii oii ii;iytt;iiiyt iiiinikäfiii kdlmiväriscltii. 
Vhr.iik.i.i samJiuiA.iii aiiiiiition kci^a on li;iäinöit1;iiiiU k<»h(ioYa kuu 
ja pilkoillaiiiit rlitontälit i. Kaikki t;i!ii;i viideksi tunnelmaksi sulau 
imirciia (»11 voinut syuiiytt;i;i vii^olaiscii runon, joka ei sen kumniem 
paa selitystä kaipaa. 

alutta mitenkä on su(»nialainen Luomisruno käsitettävät 
Sen perusmiiottt meille säilyneistä toisinnoista päättäen on ollut seu- 
laavaiilaineii: kultivoimatta j;iäneet kohdat ovat enimmän kysy- 
ni\ kseiialaisia: 



Tuo 0)1 solka suoni Imhi. 
lentelevi. liiteleri 
selvällä meren selällä, 
ulapalla aukealla. 
Etsivi pesän sijaa, 
ei löydä, pesän sijaa. 

Tuoir on vanha Väinämöinen 
meren syiik;iss;i syvässäi. 
t. keskelki meren iiajMia. 
-lVo.s'// fxilfcnsa. niereslä, 
lapahi n tisa lainehisia 
vihan n aksi mätlähäksi, 
tiioreheksi Ivrpeheksi. 

S()il,-()l(iineii. lintu suora 
)i(iki mäiidhäii merestä, 
jo löijsi jtcsntt iilasen. . 
Valoi vaskisen pesäsen 
päähän polven Väinämöisen. 
muni kultaisen )nunasen 
vaskise'!! pesän sisähän. 
Hauteler/ . h icrclen 
päässä poKeii Väinämöisen. 

Siitä vanha Väinämöinen 



lauli polvensa palaran. 
jäsenensä lämpiävän . 
Liikahutti polveah an , 
jäsentähän järkähytti. 

Vierähti pesä vetelien, 
muna pyörähti perässii; 
pesä vaskinen paloiksi, 
muna kultainen muruiksi. 
t. Vierähti muna vetehen, 
kalskahti meien karihin. 
Aluna kuudeksi mureni, 
kahdeksaksi katkiel i. 

Virkki Väinämö sanoja: 
»Mi munass' alista kuorta, 
ai iseksi uiaaein äks i : 
ini iniiiuiss iih.slii huoria, 
yliseksi taivahaksi. 
Mi munassa valkuaislo. 
se päiväksi paistamahan; 
mi munassa ruskuoista, 
se kuuksi kumoittamahan : 
mi munassa kirjavaista, 
ne tähdiksi tai rahalle!» 



Kuvastuuko tässä runossa suomalaisten pakanuudenaikuiiien 
kasit \ s maailman luomisesta? Onhan Luomisrunoa toiselta puolen 
vetrattn siHiiiiensukiiisilla kansoill;i tavattavaan luomistaruun, jossa 
kerrotaan, mitenkä veden päällii uiskentelevalle Jumalalle paha 
henki sukeltamalla, tavallisesti vesilinnun haahmossa. noutaa mutaa 
mantereen miKMldsiamista varten. ,Miitta mainittu taru on bogomi- 
lien !>()()-|iiviilla l>ulii:ariassa sepittämä ja vanhanskolaisten venä- 
l.-iisteii levitt;imä lepMida. j(tssa raamatulliset k(M'tomukset luomi- 
sesta ja vedenpaisumuksesta (»v.ii sekaantuneina (KHH s. 190-1). 
Toiselta puolen taas on suomalaisen iMinoii ajatus maailmanmunasta 



XX>vVI,i kehittynyt virolaisesta!' 21 

johdettu muinaisten intialaisten, assyrialaisten, foinikialaisten ja 
kreikkalaisten käsityksistä (ks. SKH I s. 334 — 9). Ikivanha arialai- 
nen laina on kuitenkin yhtä vähän oletettavissa, kuin suomalaisugri- 
lainen syntyperä Luomisi-unollemme. Kuten Julius Krohn huomaut- 
taa ajatellessaan sitäkin mahdollisuutta, että taru olisi Intiasta tul- 
lut kauppiaitten kautta Volgajoelle, on arveluttapa se paha seikka, 
etteivät Volgan suomalaiset tämmöisestä tarusta tiedä mitään. 
Hän luuleekin löytäneensä läheisemmän alkulähteen liettualaisilta 
(SKH I s. 391), jotka tarinoivat alkuaan olleen munan muotoisen 
suuren möhkäleen; vasta sitten kun aurinko oli sitä paistattanut 
monta vuosisataa, puhkesi sen kuori ja maa tuli esiin. ^ 

Liettualainen tarina, miten kansanomainen lienee, ei kuiten- 
kaan ole ainoassakaan piirteessään täysin yhtäpitävä suomalaisen 
kanssa: muna ei ole linnun; sen hautojana ei ole lintu, vaan aurinko; 
se ei säry vahingossa, vaan puhkeaa lämpimästä; se ei jakaudu tai 
vaaksi ja maaksi, vaan sen sisästä ilmestyy pelkästään maa. 

Enemmän muistuttaa suomalaisen runon esittämää maailman 
muodostumista munan aineksista venäläisessä käsikirjoituksessa 
tavattu maailman vertaaminen munaan, josta D. Comparetti on huo- 
mauttanut (Il Kalevala s. 132). Munan kuorta vastaisi taivas, sen 
kalvoa pilvet, valkuaista vesi ja keltuaista maa. 

Tosin ei tämä kreikkalaiskatolinen mietelmä,- enempää kuin 
mainittu vanhauskolaisten legenda ole voinut suoranaisesti vaikuttaa 
suomalaiseen runoon, joka on nähtävästi muodostunut lännempänä 
Suomessa. Mutta molemmat valaisevat keskiajan mielikuvituksen 
kudelmia, jotka ovat ylidenkaltaisia kreikkalaisessa ja roomalaisessa 
katolisuudessa ja joilla on loimina yhteiset raamatulliset ynnä mui- 
naisklassillisot aiheet. 

On siis lukuun otettava se mahdollisuus, että Väinämöinen suo- 
malaisessa Luomisrunossa. kuten useassa muussa runossa, olisi kris- 
tillisen Jumalan eli Luojan sijaisnimitys. taikka myös siirtynyt sii- 
hen ikäänkuin johdannoksi yhdistetystä Väinämöisen ammunnasta. 

Suistaman Äämäjärven etevä naislaulaja Palaga Sotikkainen 
lauloi aloittaen suoraapäätä sotkan pesänetsinnällä, miten tämä 
löysi pesän tilasen (i 44): 

' Vecken-sledt, Die Mythen etc. der Zamaiten I s. 216. Kirjan tie- 
toja oi kuitenkaan pidetä täysin luotettavina. 

• Aihe voitaneen Gomparettin mukaan johtaa 700 luvulla eläneen 
kirkkoisän Johannes Damascolaison teoksista. 



Onko suomalainen Lnomisruno XXXVI, i 



Jeesuksen un Inpaluilla, Väinäniöison polven päällä. 

Hän oli runonsa oppinut isoisältään, Lytsyn Ontrei Sotikkaiselta. 
Mutta muut tämän kuuluisan laulajan jälkeläiset eivät mainitse 
Jeesusta Väinämöisen ohella, ^i Hänen poikansa Fedota Loimolan ky- 
lässä esitti saman säepärin muodossa (i 42): 

Väinämöisen polven päähän, Väinämöisen lapaluille. 

Muutamissa vienanpuolisissa toisinnoissa sotka munii tai hau- 
too (p. 87, 131): 2 

A. Päähän polven Väinämöisen, B. Polvessa pojan pätöisen, 
polvelle pojan pätöisen. päässä polven Väinämöisen. 

Pätöinen poika, joka tarkoittaa Jumalalle kelpaavaa poikaa eli 
Kristusta, on kuitenkm voinut tähän tilapäisesti siirtyä Polvenhaava- 
runosta, jossa se on pysyvänä kertosanana Väinämöisellä ja jossa 
Väinämöinen on todistettavasti Jeesuksen sijainen. 

Tärkeämpi on vienanpuolisessa Kiven synnyssä esiintyvä säe 
(I L 50 a): polven pää pojan pätöisen. Siinä mainitaan nimenomaan 
polven pää, joten se läheisemmin liittyy Luomisrunoon kuin Pol- 
venhaava-runoon. Eteläpohjalaisessa Kiven puhuttelussa tapaamme 
säepärin, jossa pätöisen pojan sijalla on Väinämöinen ja tämän vas- 
tineena pääsäkeessä Jeesus (SSL s. 67): 

Jeesuksen syämen kerä, Väinämöisen polvikyrsä. 

Mainitun kertosäkeen kenties, saisi ajatella säilyttäneen muiston 
Luomisrunosta länsisuomalaisella alueella. 

Vielä olisi huomattava munan ylisestä kuoresta syntyneen 
ylisen taivaan nimittäminen eräässä itäkarjalaisessa toisinnossa yhel- 
siksikerroksiksi(i 4,1). Yhdeksänkerroksinen taivas on suomalaisilla 
katolisaikainen käsite. Mutta tämä säe voi olla tilapäisesti muu- 
alta lisätty. 

Viimeksi on merkille pantava paikaiiinääräys: selvällä meren 
selällä, joka on yhteinen Suomen ja Vienan Karjalan toisinnoille 
(s 9). Kertosäkeistä on suomenpuolinen: läkealla lainehella, hel- 
pommin syrjäyttänyt erikoisemman vienanpuolisen: nlapallo av- 



^ Myöskin on lukuun otettava, että mainittu Palaga on Väinämöisen 
ja Joukamoisen osittämi.sellä alkavaan Kilpalaulantaan koskelle runoa ai- 
heettomasti sovittanut Jeesuksen Väinämöisen paikalle, jonka taas on siir- 
tänyt Joukamoisen sijalle (i 364): sorti Jeesus Väinämöisen. 

* Vr. myös: istui polvelle poloisen, jäsenelle Väinämöisen \\i Ib. 



XXXVI, 1 kehittynyt virolaisesta? 



kealla, kuin päinvastoin. Tosin jälkimäinen kertosäe harvoin il- 
maantuu itse Luomisrunon puitteissa, mutta sitä useammin se esiin- 
tyy ympäröivässä Sampojaksossa . Väinämöisen kuvataan ratsas- 
tavan (p 27 ym) ja ammuttavan ulapalla (p 36 ym) eli ammuttuna 
jäävän ulapalle (p 37), vaikka tämä, kuten mainittu (s. 11), on ai- 
van luonnotonta nuolen vähäiseen kantavuuteen katsoen. Joskus 
hän 6 — 7 \Tiotta merellä ajelehdittuaan luopi luotoja ulapalla (p 
92 3. vr. 99: 222). Kerran hänet, sittenkuin on maailman luonut, 
ulapalla tuuli kantelee Pohjolaan (p 100). Sampojaksoon on 
ulappa helposti voinut siirtyä siihen liittyneestii Luomisrunosta, 
jossa rajaton vedenpinta on oleellinen piirre. 

Jos muistamme, että rajattomalla vedenpinnalla liikkuva Väi- 
nämöinen lausuu maailman syntysanat, niin tulee ehdottomasti 
mieleen Raamatun kertomus luomisesta, joka tapahtuu Luojan liik- 
kuessa vetten päällä. Siinä sanotaan alussa luodun taivaan ja maan 
sekä sittemmin auringon, kuun ja tähdet, samat, mitkä suomalai- 
sessa Luomisrunossa mainitaan syntyvän. Vesilintua, joka kauvan 
löytämättä etsii pesän sijaa, vastaa vedenpaisumuskertomuksen 
kyyhk\Tien, joka ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa, 
koska koko maa oli vielä veden peitossa. Lisäksi tarvittiin vain 
mu inaisa ikäinen ajatus maailmanmunasta, jonka Comparetti on 
osoittanut kirjallisuudessakin myöhemmälle ajalle periytyneen, 
niin olivat suomalaisen 'Luomisrunon piirteet valmiina runollisesti 
muodosteltaviksi. . • 

Että Raamatun kertomukset luomisesta ja vedenpaisumuksesta 
ovat voineet yhtyä kansan mielikuvituksessa, osoittaa ennenmainittu 
suomensukuisille kansoille levinnyt slaavilainen legenda; tähän on 
edellisestä saatu rajattomalla vedenpinnalla uiskenteleva Luoja ja 
jälkimäisestä maata hakemaan lähetetty lintu. Vaikka maanhaku 
legendassa suoritetaan sukeltamalla meren pohjaan, esiintyy su- 
keltavana lintuna runomitallisessa vähävenäläisessä muodostuk- 
sessa kyyhkynen. Mutta luonnollisesti ilmestyy tälle paikalle, milloin 
sukeltaminen suoritetaan linnun haahmossa, useimmiten jokin vesi- 
lintu. 1 

^ Dähnhardt, Natursagen I s, 50. Yhtäläinen luomis- ja vedenpaisu- 
muskertomuksen yhdistelmä on vaikuttanut myös pohjois-Amerikan intia- 
nien luomistaruun, jossa niinikään maa haetaan veden pohjasta sukeltamalla. 
Joko ennen maan luomista (s. 81) taikka vedenpaisumuksen jälkeen (s. 85) 
maata uudestaan haluttaessa (s. 83) toimivat suurelle lautalle asettuneet 
(S. 81) tai suureen kanoottiin (s. 87) eli veneeseen (s. 85) vanhuksen kera 



24 Onko suomalainen Luomisruno XXXVI.x 

Runokokouksensa Väinämöisestä oli Lönnrot alkanut Yäinä- 
niöisen ammunnalla ja Luomisrunolla. Vanliassa KalcYalassa hän 
niiden eteen asetti runon Väinämöisen syntymisestä. Yöllä spitynyt 
Väinämöinen menee päivällä pajaan ja takoo olkisen hevciscn. jolla 
ratsastaa pitkin Väinölän alK»ja, Kalevalan kankaita ulos merelle. 
Viikkoista vihaa pitänyt Lappalainen ampuu sen hänen altaan. 
Vedessä ajelehtiva Väinämöinen muodostaa meren ja mantereen. 
Turjanmaalta tuleva kokko munii hänen polvelleen. Veteen vieräh- 
täneitten munien muruista Väinämöinen luo sanansa voimalla maa- 
ilman. 

Tätä järjestelyä vastaan on jo Castren Kalevalanruotsin- 
noksensa esipuheessa muistuttanut, että Väinämöinen ennen synty- 
mistään pyytää päästäjikseen taivaanvaloja, jotka myöhemmin itse 
luopi, ja että Lappalaisen kerrotaan pitäneen k a u v a n a i k a i st a 
vihaa, vaikka Väinämöinen heti syntymisensä jälkeen tulee amnui- 
tuksi. Niinikään on G. R e i n ruotsinkielisessä kokeessaan muinais- 
suomalaisten mytologian selvittämiseksi huomauttanut, että ennen 
maailman luomista on esitetty olemassa olevina »ei ainoastaan Väi- 
nämöinen ja hänen vihamiehensä Lappalainen ynnä Väinölän alntt. 
Kalevalan kankaat sekä meri ja Turjan kokko, vaan myös rauta ja 
puu, joista jousi ja nuolet valmistetaan, käärmeen myrkky, jolla 
nuolet voidellaan, lintujen sulat, joilla nuolet sulitellaan, ynnä Hii- 
den ruuna, Lemmon varsa, jonka jouhista saadaan jousenjänne; 
sitten vielä aamu, keskipäivä ja ilta, joina aikoina Lappalainen Väi- 
nämöistä väijyy; viimein taivaskin ja ilman kaaret, maaemä ja Ma- 
nala, koskapa ensimäuien Lappalaisen ampuma nuoli oli halkaista 
taivaan ja toinen oli puhkaista maanpinnan Manalle asti» (Suomi 
1844 s. 228). 

Uutta Kalevalan laitosta suunnitellessaan Lönnrot irroitti ja 
siirsi toiseen paikkaan runon Väinämöisen ammunnasta. Siitä hän 
kuitenkin jätti jäljelle uimisen merellä ynnä meren ja mantereen muo- 
dostamisen Väinämöisen syntymisen ja Maailman luomisen väliseksi 

(s. 87) pelastuneet (s. 85, 87) kaikenlajiset (s. 81, 83, 87) eläimt-t. Ensi- 
mäiset sukeltamalla hakemaan lähetetyt palaavat mitään tuomatta (s. 
81) taikka lentää vesihyön teinen ensin yli veden pinnan kiinteätä koh- 
taa etsien, ennenkuin sukeltaa (s, 84), taikka tuo sukeltajalintu puuiiok- 
san merenpohjasta (s. 87, vr. 88 kotka viheriän oksan sukeltamatta). Lo- 
puksi lähetetään maan kasvamista tarkastamaan korppi, joka sen ympär 
lennettyään pian palaa, koska se on vielä liian pieni (s. 82), taikka myös 
susi, joka ensi kerralla viipyy lyhyen ajan, toisella kaksi vuotta ja kolman- 
nen kerran lähetettynä ei enää palaakaan (s. 84). 



XXXVI, 1 kehittynyt virolaisesta? 25 

liitteoksi (KK M s. 225). Huiioa Väinämöisen syntymisestä oli hän 
siianut toisinnon, jossa Väinämöisen äiti laskeutuu alas aalloille Ja 
Väinämöinen siis heti synnyttyään joutuu veteen (FUF IV s. 12). 
Tähän hän snattoi vnlittöni;isti yhdistää Väinämöisen toimiuuMn mo- 
i'essä. 

IMtäcn Väinämöistä historiallisena henkilönä oli Lönnrot 
kuitenkin jo Vanhan Kalevalan esipuheessa (s. XIV) lausujiut epäi- 
levänsä, että se, mikä maailman luomisesta Väinämöiselle omiste- 
taan, »on vanhastaan tainnut jostaan jumalasta kerrottaa ja sitte 
nimienki unohettua Väinämöiselle mennä». Mehiläisessä 1839 (s. 
171 — 2) hän oli selittänyt käsittävänsä Väinämöisen merellä esiin- 
tymisen maailman alussa siten, että »tässä olisi se luomat on alku- 
olento erounnut vedeksi ja Väinämöiseksi. Ehkä koko tässä luomis- 
tarinassa alkuansa ei lienekään Väinämöisestä, vaan Veiyi emosesta 
(veden emosta) puh(;t ollut. Emoksi, emäksi, emoseksi nimitetään 
yhteisesti sitä, mistä kullakin aineella on ylläpitonsa, lujuutensa, 
vahvuutensa jne. Ei Veinemosella siis tarvinnekaan jotain erityistä 
n a i s j u m a 1 a t a vedessä ymmärtää, vaan yhteisesti v e d e n 
y 11 ä p i t ä j ä ä, V e d e n omituista voimaa eli j u u r t a. 
Sana on selvää Suomea ja selvällä merkityksellä, vaan näyttää kun 
olisi likipitävän äänensä vuoksi tullut Väinämöisen nimen kanssa se- 
kaumaan.» 

Kauvan epäröityään Lönnrot vihdoin teki muutoksen, jonka 
piti suurimpana uudessa laitoksessaan, korjasi Väinämöisen reen 
emoseksi. Tietysti oli hänen silloin sovitettava keskelle runoa Väinä- 
möisen syntymisestä sekä meren ja mantereen muodostaminen että 
maailman luominen. Että nämä vielä saivat vaihtaa paikkaansa, 
oli yhtä luonnollista. Järjestys Uuden Kalevalan ensimäisessä ru- 
nossa tuli siten olemaan: 1) ilman impi laskeutuu aalloille veden 
<-moksi; 2) maailma luodaan munanmuruista veden emon kuiten- 
kaan lausumatta luomissanoja; 3) veden emonen muodostaa meren 
ja mantereen; 4) Väinämöinen syntyy (KRH s. 226—9). 

Ettei Lönnrotin muodosteluun ja järjestelyyn saa perustaa 
Luomisrunon tutkimusta, on itsestään selvää. Mutta selville on myös 
käynyt, ettei ennakolta voi tietää, mistä yksityisestä toisinnosta 
tai minkä yksityisen paikkakunnan laulutavasta lähtien on runon 
alkumuotoa etsittävä. Jos Luomisruno kuten ennen oletin, olisi 
vac^ltanut Virosta alkaen Vienan lääniin asti pitkin matkaa kehittyen, 
niin olisi runon alkumuotoa määrättäessä pääasiallisesti vh*olainen 
muodostus otettava huomioon, sitä lähinnä inkeriläinen, sitten suo- 



26 Onko sitomalaincn Luomisruno l<ehitt3'nyt virolaisesta? XXXVI.i 

iiienkarjalainen ja viimeisenä vienankarjalainen. Nyt olen koetta- 
nut osoittaa, että suomalaisissa toisinnoissa on eroitettava kaksi 
runoa, joista toinen on virolaisperäinen, toinen alkuperältään länsi- 
suomalainen. Niiden sekaantumisen kautta on Inkerissä syntynyt 
välimuoto, joka on muitten runojen vaikutuksesta edelleen kehitty- 
nyt. Mutta kehittyneimmän muodostuksen rinnalla Suomen Kar- 
jalassa ja yksinomaisena Vienan Karjalassa esiintyy sekaantumaton 
suomalainen Luomisruno. Niinmuodoin on tämän runon alkumuo- 
toa määrättäessä vienan- ja suomenkarjalaisilla toisinnoilla aivan 
toinen merkitys kuin inkeriläisillä. 

Vasta sen jälkeen kuin vertaileva tutkimus on suoritettu, voi 
siis päättää itsekussakin tapauksessa, minkä runoalueen toisinnoilla 
on suurin arvo. Ja koska tässä vertailussa, niinkuin olemme näh- 
neet, helposti saattaa kokonaan erehtyä, on kaikkien alueitten toi- 
sinteluihin pantava riittävästi ja tasapuolisesti huomiota, ennenkuin 
ryhdytään ratkaisemaan kysymystä runon lähtökohdasta ja alku- 
muodosta, kulkusuunnasta ja kehityksestä. 



18. Onko Kilpalaulanta taruUinen vai 
historiallinen? 

Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta, Uuden Kalevalan 
kolmas runo, on useimmin käsiteltyjä Kalevalan runoja ja se onkin 
kaikista tärkeimpiä Kalevalan tutkimukselle. Käsityksemme siitä 
määrää kantamme monessa suomalaisten vanhoja runoja ja mui- 
naista uskontoa koskevassa kysymyksessä. 

Kilpalaulannan vanhin kirjaanpano on Lencqvistin ja Ganan- 
derin julkaisema (ks. VKA 239 = KT II 389). Sen on myös Becker 
sovittanut Väinämöisen seikkoja esittävään kokoonpanoonsa, jonka 
painatti Turun Viikkosanomiin v. 1820 (ks. VKA 29, vr. KT II 390). 
Samana vuonna ilmestyi ensimäinen vienanpuolinen toisinto Tope- 
liuksen Vanhoissa runoissa (ks. VKA 241 = I 158). Kaikki kolme 
ovat kirjasta levinneet takaisin kansansuuhun ja tulleet uudestaan 
muistiinpannuiksi (KT II 391—7, 390 b. 393 b— d, 395 d). Paitsi 
viimemainittuja runon tutkimukselle toisarvoisia kirjaanpano ja, 
on jätettävä syrjään muutamia muitakin, joiden kuuluminen ru- 
noon tai alkuperä on epäiltävä (I 135, KT II 340— 2, 349—51, 356, 



XXXVI, 1 Onko Kilpalaulanta tarullinen vai historiallinen? 27 

352 b). .Mainituin poistoin on »Suomen kansan vanhoissa runoissa» 
ynnä »Kalevalan toisinnoissa» kansanomaisia toisintoja Vienan 
läänistä 65 (p 144—207, 103), Aunuksesta 4 (q 343, 379, 401—2), 
Suomen pohjois- Karjalasta 7 (j 352, 385— 8, 399—400), Suomen 
itä-Karjalasta 34 (i 344—8. 353, 356—78, 380—3, 345 b), etelä-Sa- 
vosta 1 (f 398), etelä-Karjalasta 1 (h 354), polijois-Inkeristä 7 (s 
384, 403—8), keski-Inkeristä 12 (t 409—20) ja länsi-Inkeristä' 10 
(u 421 — 30) numeroa ynnä Lencqvistin ja Gananderin julkaisema 
toisinto, joka on luultavasti keski-Pohjanmaalta (1 389). ^ 

Kilpalaulannan edustus keski- ja länsi- 
Inkerissä* on länsisuomalaisille r u n o a i n e k- 
s i 11 e ominainen. Keski-Inkerissä Hevaalla esitetään sekä 
kilpailu että sen seuraukset. Lännempänä Soikkolassa on vain 
edellinen osa säilynyt, enimmiten muihin runoihin sekaantuneena. 
Läntisimmältä Narvusin niemekkeeltä ei runoa ole tiedustelemalla- 
kaan löydetty. Viron puolella se myös on tuntematon. 

Kilpalaulanta on alkuansa erillinen runo, jonka yhdis- 
tyminen toisiin, etupäässä Väinämöisen runoihin, on tilapäistä 
tai hyvin ahtaalle alalle rajoittuvaa. Näennäisenä poikkeuksena on 
sen liittyminen Sampojakson alkuosan, Väinämöisen ammunnan eteen 
ikäänkuin perusteluksi ampujan vihanpidolle useammassa sekä 
suomen- että vienankai-jalaisessa toisinnossa (i 346, 374; j 352; 
p Kl 144. 145, Ak < Kl 157; vr. Uh 103). Mutta suomenpuoliset 
yhdistykset ovat niin hyvin toisistaan kuin vienanpuolisesta Kello- 
vaaran laulutavasta riippumattomia. Runot, joissa paitsi samaa 
päähenkilöä on ollut yhteistä myös vastustaja-aihe, ovat helposti 
•'i"i kertoina joutuneet kosketuksiin laulajan muistissa. 

Kilpalaulannan pääpiirteet ovat seuraavat: Väinämöinen ja 
Joukahainen ajavat vastatusten ja keskustelevat, kumpaisen on 
tieltä väistyminen. Joukahainen ehdoittaa tietokilpailua ja esittää 
omat tietonsa. Väinämöinen antaa nolaavan vastauksen selittäen 
itse suorittaneensa sen, mistä toisella on vain tieto. Rangaistukseksi 
hän laulaa Joukahaisen hevosineen ja esineineen pääsemättömiin. 
Joukahainen alkaa pyytää armoa ja tarjota lunnaita: ensin venettä 
ja hevosta. Väinämöinen antaa hylkäävän vastauksensa näihin 
tarjouksihi. Vasta kun Joukahainen lupaa oman sisarensa, hän 
peruuttaa luotesanansa. Joukahainen palaa alakuloisena kotiinsa 



^ Kilpalaulannan eri osista ovat luetteloja laatineet M. Hamniarstrom, 
Lyyli Salonen, Hagar Olsson ja V. Pesola. 



28 ( »nko Kilpalaulantii taruUinen XXXNl.i 

ja selostaa tapalituinan äidillecji, joka häntä lohduttaa ilmaisten 
jo kaavan toivoneensa vävykseon suurta laulajaa. 

Väinämöisen ja Joukahaisen vastatusten ajoa esittävät alku- 
säkeet, jotka vähin vaihteluin ovat säilyneet Inkei-jssä; Itä-Suomessa 
ja Aunuksessa ynnä Vienan Karjalassa:^ 

Yks oli vanha Väinämöinen, ajoit tiellä vastatusten, 
toinen nuori Joukahainen 

Ensimäinen ja toinen säe ovat voineet vaihtaa paikkaa siten, 
(!ttä vanha Väinämöinen mainitaan jälkimäisenä. Parissa länsi- 
Inkerin kappaleessa ovat myös ikämääräykset vaihtuneet (nuori V.. 
vanha J. u 421, 426). Nimenmuoto Joukahainen rajoittuu Vienan 
lääniin. Siellä se ei kuitenkaan ole voinut muodostua vanhemmasta 
muodosta JoukaJiinen (> Joukoinen m 5), vaan on sen täytynyt 
tulla runon mukana Pohjanmaalta, jossa tämäntapaisia äänteen- 
muutoksia on osoitettavissa (H. Ojansuun huomautus). Pohjan- 
maan toisinnoissa tapaamme nimenmuunnokset JouMvainen. Jouk- 
kavainen ja Jouhkaioinen (1 389, 340). Joukaliainen en edelh^n 
pohjois-Aunuksessa muuntunut J oukahoiseksi (q 343). Mutta 
Vienan ja Auimksen rajalla esiintyy myös Joiikamoincn (p 147). 
joka on yleinen Suomen Karjalassa, etelä-Savossa ynnä Inkerissä 
ja nähtävästi muodostunut Väinämöisen mukaan. - Joukamoisen 
ohella ilmaantuvat länsi-Inkerissä väännökset: Jouhamoinen. Jou- 
hamoinen, Joutamoinen, Joutunioinen, Aulmainen (u 421. 426, 
422, 430, 424).- Eräässä länsi- Inkerin kappaleessa ilmaantuu Väi- 
niimöisestäkin väännöksiä: Väinäväinen, Einemöinen ja Oinemoinen 
(p 430). 

Ajoit jnuoto on säilynyt Inkerissä (s 407. u 430). Laatokan 
pohjoispuolella ja Vienan Karjalassa on sen sijalla joko yksikölli- 
nen ajoi (i 367) tai personaton ajeitih, jota puhekielessä käytetään 
monikon kolmannen personan a.semasta (esim. p 183). ^ Koska 

^ .Niiden edellä käyvä johdanto Uudessa Kalevalassa oii Lönnrotin 
kokoonpanoa erilaisten kansanrunojen säkeistä (LTK 3: 1 — 84, KRH s. 849). 

^ Välistä esiintyy samassa kappaleessa useampia muotoja, osittain 
johtuen siitä, että kirjaanpanija on tiedustellut joko (Jananderin mukaan 
Joukavaista tai Kalevalan mukaan Joukahaista (p 185 Joukavainen — Jou- 
kahainen; i 357 Joukkahainen — Joukamoinen; p 149 Jouhanaini — Jouhamoini 
— Jouhamoini. 

^ Vanhimmassa Topeliuksen muistiinpanossa (p 158) ajoit voi olla hä- 
nen mukauttamansa silloiselle kirjakielelle. 



XXXVT.i vai historiallinen!' 29 



jälkimäinen inu(»t(t ci mahdti runoinittaaii. «m säkocstä ])ftist>'ttu 
sana tiellä, esim. ajellihpa rastakkaha (p 144). 

Sananmiiuiinoksisfa on huomattava: tnlit (1 389) eli Hiltih 
(p 194 ym), joka on alkusoinnussa //e/?Ä sanan kanssa, mntta ajatuk- 
sen puolesta huonommin soveltuu tilanteeseen. Länsi- Inkerissä 
on kertosäkeeksi lisätty: ritahi(i[ra\t rinnatuksin (t 409, [416] ym). 

Keski-Tnkerissä käy yleisen alkusäkeistOn edellä erikoinen 
j(.hdant(» (t 409 ja 410 ym): 

Kallea kiistahan ajoivat, Eipä jälki jäästä tunnu, 

kalien kiistan kilpasivat jalan isku iljennästä, 

yksiöisellä orolla, kaaron terä kankahalta. 
yksiöistä järven jäätii. 

Hyvin harvoin on tämän kappaleen edelle tai keskelle sovitettu edes 
Väinämöistä ja Joukamoista esittelevä säepari (t 417, 410). Yk- 
siöisellä orolla saa välistä kerrokseen kaksiöisellä konkarolla tai 
sijaisekseen kolmiöisellä arolla (t 411, 419). 

Tässä lisäyksessä kuvattu kilpa-ajo ei saata kuulua sa- 
maan i-uno(Ui kuin v a s t a k k a i n - a j (». Yksiöistä, jäätä myöten 
ajaminen yksi-, kaksi- tai kolmiöisellä orolla liittyy useissa länsi- 
Inkerin kappaleissa vastakkain ajajain keskusteluun, osittain sen 
yhteyteen sovitettuna (u 429—30). mutta osittain vielä aivan 
eiillisenä kappaleena (u 427 — 8): 

Ajoi yksiöinen poika kaksioista jäätä myöten, 

yksiöisellä orolla Ajoi kolmiöinen poika 

yksiöistä jäätä myöten. kolmiöisellä orolla. 

Ajoi kaksiöinen poika kolmioista jäätä myöten, 
kaksiöisellä orolla 

Yhtäläinen mielikuva tavataan aarteennosto-tarinoissa. Pohjois- 
Karjalassa Kuusjärvessä kuuluu olevan aarre, joka nousisi, jos 
ajaisi pitkin järveä yksiöistä jäätä myöten kaksiöinen poikalapsi 
;ielässä k(»lmeöisellä hevosen varsalla (Krohn 12173 e). Keski- 
pohjanmaalla Reisjärven pitäjässä on Lintulampi, josta saisi aar- 
teen ajamalla yksiöistä jäätä myöten yksiöisellä varsalla (Krohn 
16416). 

" Suonien itä-Karjalassa Suisiaiiion j)ii(»lella on vastakkain 
ajon edelle toishiaan sovitettu kehoitus ajelemaan merellä ja tämän 
huviajon toimeenpano (i 369 ym): 

»Lakkamme ajelemahan Ajelemme, kiitelemme 

meren selvällä selällä. nn-ren selvällä selällä 

lakealla lainehella. lakea Ha lainehella.» 



30 Onko Kilpalaulanta tarullinen XXXVI, i 

Kehoitus on joko Joukamoisen lausuma Väinämöiselle (i 366) tai 
päinvastoin (i 367) taikka molemmille lausuttu (i 371). Merellii 
ajeleminen voidaan myös esittää kertomuksen muodossa (.i 374. 
vrt. 368): 

Lähetäh ajelemahan, Hiirenkarvaiset hevoset 

ajellahan, kiiellähän meren jäätä juoksemassa, ^ 

meren selvällä selällä, nuo on oppien otossa, 
lakealla lainehella. 

Suojärven puolella ilmoitetaan joskus, että Väinämöinen ja 
Joukamoinen: ajetah Joukolan joelle (i 381 — 2; vrt. 377). Paikan- 
nimi Joukola on muodostettu Joukamoisen lyhennysmuodosta 
Joukonen eli Jouko (i 381- — 2). Yhteisajo on, samoin kuin 
kilpa-ajoristiriidassa vastakkain-ajon kanssa. ^ 

Vielä ovat huomattavat muutamat vienanpuoliset toisinnot, 
joissa ajettavalla tiellä on kertona (VK 175, 179, 182): 

Selvällä meren selällä, ulapalla aukealla. 

Tämä Vuokkiniemen runoalueelle ominainen lisäys on lähinnä lai- 
nattu Väinämöisen ammunnasta. Myös ilman tietä, johon se huo- 
nosti soveltuu, mainitaan meren selkä monasti samoilla tienoin 
(Ak< Vk < Lt 165, VK 178, vr. 183); muulla alueella se ilmaan- 
tuu kerran yhdessä suon selän ja kankaan kanssa (Kl 144): 

Ajettihin vastakkahan vainko suuren suon selällä, 

selvällä meren selällä kaunihilla kankahalla. ' 

Mielikuva Väinämöisen ja Joukahaisen ajelemisesta vet- 
ten päällä esiintyy niin muodoin sekä Inkerissä että Suomen ja 
Vienan Karjalassa, mutta kussakin maakuiiiinssa eri tavoin ja on 
kaikkialla myöhempää lisäystä. 

Väinämöisen ja Joukahaisen yhteentörmäyksessä mainitaan 
yleisesti aisat, vempelet ja rahkeet. Keski-inkeriläistä laulutapaa, 
joka on lähinnä alkumuotoa, ((iustaa paraiten seuraava kappale 
(t 414): 



^ Meren jäätä juokseva määrätynlainen hevonen tulee Väinämöisen 
ammunnan esityksessä puheeksi. 

2 Toiseen näistä kappaleista liittyvät Sisaren turmelusrunosta mukail- 
lut sukuperän tiedustelut vastauksineen, jotka synnyttävät uuden ristirii- 
dan yhleisajelun ja keskinäisen tuntemattomuuden välillä (i 382, vr. l^K 
103: 101—2, 111, 113). 



XXXVI, 1 vai historiallinen? 31 



Kertti vemmel ve]n]K'lt'li<n. veri kiehui vempelestä, 
aisa aisahan tapasi. puna aisasta putosi, 

rahe tarttui rahkolicscji, rasva rahkehen nenästä. 

Huomattavin muunnos on neljännessä säkeessä veri sanan vaihtu- 
minen vesi sanaksi, joka on tapahtunut erikseen länsi- Inkerissä: 
veri kiehui (u 423) > vesi kiehui (u 421 ym, vr. i 363) tai tiukkui 
(u 422), erikseen Suomen ynnä Vienan Karjalassa: veri tippui 
(i 356, p 144 a ym) > vesi tippui (i 362 ym, p 158 ym); veri vuoti 
(p 153 ym) > vesi vuoti (i 357 ym); veri juoksi (p 145 ym) > vesi 
juoksi (p 163). Veren kiehumisen eli tippumisen vastineeksi sovel- 
tuu hyvin punan putoaminen. Se tosin rajoittuu keski-Inkeriin, 
mutta laajempialaisia eivät ole tämän säkeen pohjoisemmat vasti- 
neet, jotka useimmiten liittyvät edellä mainitun säkeen t/*est-muotoon 
(i'er?'-muotoon vain i 356): 

A. Aisoista pilastehet pakkui i (it.) 377, 381, 

B. Usva uuen (!) aisan päästä i (länt.) 356—9, 362—3, 366. 

C. Usva aisasta usisi q 379. 

D. Sima aisoista sipersi p 161. 

Muista hevosen valjaista ilmaantuu vielä länsi- Inkerissä 
rinnus, josta rikki ^ tilkkui tai kiehui (u 421, 423 ym). Rinnus maini- 
taan myös kerran itä-Suomessa (i 344), samoin länget (i 368), mutta 
kumpikin vain alkuosassa säkeistöä. ^ 

Vienan läänissä on vempelestä tippuva vesi edelleen muun- 
nettu vesaksi, jonka kuvaillaan kasvaneen vempelestä tai vempelehen. 
Tämänmukaisesti ovat myös rinnakkaissäkeet muunnetut (esim. 
p 185; 178): 

A. Sitä siinä seisottihin, B. Sini siinä seisottihin 

vesa kasvoi vempelestä, kuni vesat kasvoi vempelehen, 

haavat aisoista yleni, raiat rahkehen nenihin. 
pajupehko rahkehista. 

Muunnoksen on ilmeisesti aiheuttanut kuvaus Vipusen haudalla 
kasvaneista puista (esim. I 387): 

Haapa kasvoi hampahista, — pajupehku alta parran. 

Eräässä suomenkarjalaisessa toisinnossa on yhteen ajamista 

' Myöhemmässä Alavan kjrjaanpanossa (III 1968): risa s. o. hylkeen- 
rasva. 

- Niinikään luokka muutamissa Vienan läänin toisinnoissa joko samaa 
merkitsevän vempelen sijalla (p 154 ym) tai sen ohella (p 170 ym). 



32 Onko Kilpalaulanta tarullinen XXXVI, 

kuvaavista säkeistä violä muodostettu Väinämöisen lausuma moite 
(i 374): 

»Oi sinä nuori Joukamoinen, Vesapuist' on vempeleliot, 
miksis aisan aisah asetit. länget länkäpuista, 

saatoit vemmel vempelehen. — retukka remirämään (!).< ^ 

Vastatusten ajoa seuraa keskustelu tieltä väistymisestä. 

Joskus sen edellä käyvät molemminpuoliset kehoitukset väisty- 
mään (p 144): 

Sanoi nuori Joukahainen: »Siirry tieltä Joukahainen! — - 

»Siirry tieltä Väinämöinen!» Mie olen ennen yötä synty't. 

Sanoi vanha Väinämöinen: sie olet päiveä jälestä.» 

Tässä ilmaantuvaa vanhan Väinämöisen vetoamista ikäänsä 
ei muissa toisinnoissa tavata.' Tässäkin on sillämuoto, joka parem- 
min soveltuu yhdenikäisille kuin eri-ikäisille. Yhden yön ikä- 
eroitusta ei myöskään käy yhdistäminen edellä mainittuun inkeri- 
läiseen kuvaukseen yksiöisestä pojasta; molemmat säkeistöt (jvat 
toisistaan riippumattomia lisäyksiä. Kysymyksessä oleva kohta on 
lainattu Laulajan alkusanoista, joissa kehoitetaan yhteislauluun 
hyvää toistansa, parempaa kumppaliansa (I 1275): 

»Sie olet yöllä ennen synty't, mie olen päiveä jälestä.» 

Välistä Joukahainen lausuu kehoituksen ■* ja Väinämöinen 
vastaa vältellen (i 376): 

»Enpä tieä, Joukamoinen, kumman välttyä tulevi». 

Toisinaan taas Väinämöinen yksin lausuu kehoituksen tai kysy- 
myksen (p 174; i 370 ym, vr. t 416): 



^ Lönnrot on tätä säkeistöä käyttänyt ensi vastaavalla paikalla ja 
uudelleen saniria aihetta Joukahaisen kotiintulon kuvauksessa (vr. UK :^. 
103—8 ja 489—98). 

■^ Välillä ovat säkeet: »Anna sie tappuran ajoa, töppölangan töyhö- 
tellä, siirry tieltä silkkilanka!» Vr. p .206: »Sio synnyit syylingässä, kasvoit 
karvakin tahassa; mie synnyin sysimäellä, kasvoin hiilikankahalla». 

' Vr. kuitenkin Joukahaisen vastausta Väinämöisen tietojen kyselyyn: 
»ain' on vanhimpi vakava, mäet mulleroitlamani», minkä oikeastaan olet- 
taisi Väinämöisen lausumaksi (p 189) Vielä Joukahainen vetoo Väinä 
moisen vanhemmuuteen loitsu taistelun edellä: »laula sie vanhemman ollessa!» 
(i 347) taikka Väinämöisen selitettyä meren kyntäneensä: »vanhan tiellä seiso- 
minen!» (s 404). 

* Tunnetun sananlaskun mukaan on muodosteltu Joukaiiaisen kysy- 
mys: »sinä herra, minä herra, kuka meistä tieltä !;\hlee \. tien pitävi» (i 
356, 359). 



XXXVI. 1 vai historiallinen? ;J3 



A. Siirry liciiä, Juukiiliaineii!» B. »Kumman tästä välttytiiloe?» 

Joukahaisoii tietokilpailun ehdoituksesta pantakoon näytteiksi 
Latvajärven Arhipaii ja ViKtnniscn Outrein toisinnot (p 170; 185 a, 
185, vr. 186): 

A. »Kumpi tienne [vi] enemmän, B. »Ken on tieolta parempi, 

scinpi tiellä seisokohon; sen on tiellä seisominen; 

kumpi tienne[vi] vähemmän, ken on tieolta pahempi, 

scnipi tieltä välttyköhön!» sen on tieltä siirtyminen.» 

^[iiodot seisominen ja siirtyminen, joita ei Vienan Kai'jalan 
puiiekielessä käytetä, viittaavat Suomen puolelle. Tienneii muodon 
asemalla, jonka Lönnrot on kirjoittanut tienne ja laulaja luultavasti 
ääntänyt liennöy, ilmaantuu useammm tieiänöy (p 151, 154): 

A. »Kumpanetietänöy enemmän.» B. »Kumpi enemmän tietänöy.» 

l^uiiokieleen {iietmievi) nämä säkeenmuodot eivät ole palautetta- 
vissa runomittaa rikkomatta. 

Sitävastoin on runokielen kannalta moitteeton, muunnos: 
kninpi tieolta enempi tai vähempi (p 158 ym), sekä sen yleisempi 
toisennus: kumpi tieolta parempi t. pahempi, joka myös Suomen Kar- 
jalassa on edustettuna (i 357 ym). Jälkimäisestä on tavallisesti 
jätetty pois vastakohtainen pahemman mainitseminen, jonk^ jäl- 
keen alkusäkeessä on päässyt vallalle yhä suurempi vaihtelu sekä 
kertosäkeellä koristelu (esim. q 343. p 147; p 153; j 385—6): 

A. »Kumpi tieolta parempi, ('. »Kumpi tieolta syvempi 
muistannalta tarkempainen.» t. jalompi, 

B. Kumpi muistolta parempi, virsiltähän laulajempi.» 
tieäunältä tarkempainen.» 

Pohjois-ja keski-Inkerissä on tienneii sanan asemalla säännöl- 
lisesti muistaneri eli muistavi, mikä on voinut johtua seuraavassa 
säkeistössä mainituista muistamisista. Länsi-Inkerissä tämä kohta 
esitetään typistettynä kertovaisessa muodossa (u 422 ym): 

Yksi ei tieltä tietä anna, toinen ei tieltä pois pakene. 

Karjalan Jcannaksella, on Kilpalaulantaan tunkeutunut al- 
kuansa Kaukamoisen runoon kuuluva m i e k a n m i 1 1 e 1 y, ^ jo- 
te]i riita tiestä joutuu kahdesta seikasta riippuvaksi (h 354, vr. s 

384). 

' Väinämöisf n kieltävä vastaus Joukahaisen ehdoituksern (l'K 3: 263— 
70) on Lönnrotin muodostama. 

:} 



34 Onko Kilpalaulanta tarallinen XXXVF, i 

Sanoi nuori Joukamoinen: kynttä mustoa pitempi, 

»Sen on tiellä seisominen, olen kortta korkeampi.» 
kumman miekkanen parempi.» Sanoi nuori -J[oukamoinen]; 

Miteltihin miekkojansa, »Sen on tiellä seisominen, 

katseltihin kalpojansa. kumman muisto muistoisampi.» 
Sanoi vanha Väinämöinen: Muisteltihin muistojansa. 

»Miilun on miekkani parempi, 

Miekanmittelyn sekaantuminen Kilpalaulantaan ulottuu Vienan 
läänin eteläiseen alueeseen asti (p 156). Yhtäläisen aiheensa vuoksi 
on sen yhdistyminen voinut tapahtua useamman kerran ei-ikseen. 
Hyvin yleinen se on Suomen itä-Karjalassa, josvsa sen tieltä on 
tavallisesti syrjäytynyt tietokilpailu ja miekan pitemmyys tai 
lyhyemmyys lopulta tullut ainoaksi riidan ratkaisijaksi. 

Niissä suomenkarjalaisissa toisinnoissa, joissa Joukahaisen 
tietojen esittäminen on säilynyt, käy sen edellä Väinämöisen kysy- 
mys (i 357, vr. 353; j 400, vr. i 359): ^ 

Virkki vanha Väinämöinen: mitä sie enintä tieät? 
»Oi sie nuori Joukamoinen, 1. mitäpä syvintä tieät?» ^ 

Yhdessä vicnanpuolisessakin kappaleessa Väinämöinen kysyy 
(Vn 189):" 
»Äiänkö sinä tajuat, ennemmäistä ymmärtänet?» 

Toisessa on Väinämöisen kysymyksen sijalla kehoitus,^ johon 
Joukahaisen vastaus ei oikein hyvin sovellu (Vn 185 a): 

V: »Kun ollet tieolta parempi, valehia muinoisia.» 

sano korvin kuullakseni, J: »Tieän kuitenkin vähäsen, 

sano tarkkoja tosia, ennimmäistä ymmärtelen.» 

Sanan muinoisia asemasta on kolmannessa toisinnossa (Vn 186): 
viimeisiä, mikä selvästi osoittaa, että kehoitus totta puhumaan on 
lainattu samassa Vuonnisen kylässä lauletusta Kilpakosinnasta 
(I Vn 488). 

Väinämöisen kysymyksen on täytynyt kuulua alkumuo- 
toon, jos Joukahainen on ollut tietokilpailun ehdoittajana. Sen 



^ Sama kysymys ilmaantuu välistä vielä Vienan läänissä (p J54, 174), 
vaikka Joukahaisen lausumana, kuten myös yhdessä itäkarjalaisessa kappa- 
leessa (i 356). Näissä on kuitenkin tapahtunut henkilöön nähden ilmeinen 
sekaannus. 

2 Sen edelle on Lönnrot Uudessa Kalevalussa tunnelmarunoista sä- 
keitä sovitellen muodostanut vertauksen kotikäestä (l'K 3: 137—42). 



XXXVI.. 



vai historiallinen? 



35 



pdisjääiiiiiK'!! (»11 vaikuttanut , että Vcäinämöisou osalle usein siirtyy 
chdoit uksen tekeminen. 

Joukahaisen tietojen esityksistä ovat ensinnäkin eroitettavat 
useanlaiset loitsuista ja sananlaskuista lainatut lisäykset, jotka 
ilmaantuvat vksistään Vienan läänissä: 



A: iEn minä mitänä tieä. 
Luoja tietävi enemmän; 
tieän kuitenkin vähäisen.» 

B. »En minä mitänä tieä; 
tieän kuitenkin vähäsen, 
tieän tervan karkeaksi, 
tulen polttaman kipoeksi, 
me'en mustan muikeaksi.» 

C. »Enpä tieä mie mitänä; - 
iiiaion mustan muikeaksi. 



Tieän linnuksi tiasen, 
kiiskisen veen kalaksi, 
pajun puita vanhimmaksi.» 

D. »Tieän linnuksi tiasen, 
urpiaisen ukkoseksi, 
mullan mustan muikeaksi, 
lipeän vihove'eksi.» 

E. »Tieän minäkin vähäsen 
Puut pitkät Pisan mäellä, 
hongat Hornan kalliolla.» * 



Muuten rajoittuvat Joukahaisen tiedot pelkästään luomis- 
töiden muisteluun. Niissä Suomen itä-Karjalan toisinnoissa, joissa 
tämä kohta on säilynyt, esiintyvät seuraavat säkeet (357, vr. 353, 
3:.«;: i 359): 



A. »Tieän meret kynnetyiksi 
sekä kolkat kuokituiksi, 
kalahauat kaivetuiksi.» 



B. »Kaivot on kaivettu syvähän, 
mäet on myyrätty ylähä, 
luo'ot on kokohon luotu.» 



Näistä ensimäinen muodossa: muistan meren 1. meret kynne- 
tyiksi on edustettuna sekä Inkerin puolella (t 415 ym) että vanhassa 
pohjanmaalaisessa kappaleessa (1 389) ^ ja on se epäilemättä alku- 
peräinen. 

1 A - \ n 180—2, vr. 175; B = Uh 195 ym, G = Vn < Ak 188, vr. 
181; D = Lt 171; E = Ak 158, vr. savolaista Kerskausloitsua (Gottlund 417 
Juvalta): Pisasta pitimmät kuuset noille soille- portahiksi. — Joukahaisen 
latelemia tietoja on Lönnrot lisäill\'t sananlaskuntapaisista ynnä loitsuru- 
noista, alkaen jo »Runokokouksesta» (Niemi KK I s. 400). 

^ Kertosäkeenä on tässä: sarkajaot sauvomani. Sarkajaot on Setälä 
selittänyt sarajahat, s. o. meret. Niinikään sauvoa voi olla toisen sanan si- 
jainen, joka on paremmin soveltunut kerroksi kyntäraiselle. Taikka on 
tällä kertosäkeellä ollut alkuansa toinen pääsäe. Suomenkarjalaisissa 
Vercnsulkusanoissa tavataan säepari (Polen 34): meret miekalla melottihin, 
sammioilla sauvottihin, jossa sammioilla on mahdollisesti korjattava sara- 
jahat. Viimemainittu sana meren, miekan ynnä sauvan kera ilmaantuu toi- 
senkin suomenkarjalaisen Verensulkuluvun säkeissä (Gottlund 453); pistä 
miekkasi merehen, sauvasi sarajokehen, joiden Setälän johdolla suoritetussa 
E, Teräskiven laudatuuritutkimukscssa on selitetty aiheutuneen Mooseksen 
sauvan ojentamisesta yli Punaisen meren. Tämä selitys voisi valaista myös 



36 Onko Kilpalaulanta tarullinen XXXVI, i 

Toinen säe, joka ilmaantun myös Suomen pohjois-Kal'jalal^>a 
(j 400) ja yleisesti Vienan läänissä, on kaikesta päättäen alkuansa 
kuulunut: meren kolkat ^ eli kolkot kuokituiksi (vr. edempänä meren 
pohjat). Ensimäisen säkeen kadottua on siihen liittävän meri sanan, 
minkä sijalla näytteessämme on turha sekä, täytynyt j)oistua muis- 
tan (j 400, p 158) tai tieän (i 356, p Lt 170 ym) sanojen tieltä. 

Kolmas säe: kalahauat kaivetuiksi, esiintyy myös Vienan 
läänissä säännöllisesti toisen yhteydessä, joten sekin on luettava 
alkumuotoon. Lisäke rtona on Suomen pohjois- Karjalassa, Aunuk- 
sessa ja Vienan Karjalassa: syänveel eli si/värit syrennetiiiksi (j 386, 
400, vr. 399; q 402, p 165 ym). 

Alkuperäisenä täytyy vielä pitä;i viimeistä säcttii. Varsi- 
nais- In ke rissa on sillä muoto: luodot (u 422 ym) eli kivet (t 409 ym) 
luotikin kokohon, Karjalan kannaksella ja vanhassa pohjanmaalai- 
sessa kappaleessa: kivet luoduiksi kokohon (h 354, 1 389) cli vetehen 
(s 408). Nimenomaan luoot sanaa edellyttävät vienanpuoliset vään- 
nökset loit ja louhet {^ 179, 178). Vielä ovat tälle paikalle joutu- 
neet vaarat ja vuoret (p 183, 185 — 6) nähtävästi mäet sanan sisältä- 
vän säkeen vaikutuksesta, joka usein käy välittömästi edellä tai 
jäljessä (p 189, vr. 175; 185 a). 

Viimemamittu säe, jolla Vienan läänissä on muoto: mäet 
mulleroiteluiksi 1. mijlleröit[et}fiksi\ (p 185 a, 199 ym), tavataan 
myös Pohjanmaalla ja 'Suomen pohjois-Karjalassa (I 389 myllerm., 
3 399 mykkyl). Useimmiten se on säilynyt vain Väinämöisen 
vastauksessa. Sen eteläsuomalaisessa ja pohjois-inkeriläisessä vas- 
tineessa ilmaantuvat mäkien asemall.i maat (f 398, s 384): 

A. »Minun on veet kyntämäui, B. »Miun on meret kyntämäni. 
maat on mylleröittämäni.» maa on mullerehtaniani.» 

Kun ei näiden ohella nmita säkeitä esiinny, voisi maitten ilmaan- 
tuminen vetten eli merten rinnalla yksinkertaisesti johtua vastak- 
kaisuuden tavoittelusta. Maita mainitaan kuitenkin vielä yhdessä 
vienanpuolisessa kappaleessa kolkkojen edellä (p 158): 

»Muistan muukaman ajankni, i<un maita sä[ä]ettihhi.» 



Verensulkusanoissa yleista säeparia : kuin miekka meressä seisoi, sapeli sara- 
jaossa ym. (Levon s. 85 — 7, vr. s. 80 miekka pistetty merehen), jos uuden 
aikainen sapeli olisi siinä vanhemman sauvan sijainen. 

' Kolkat on joskus vääntynyt koivet (sei. tukkipuut p 193, vr. 179), 
korvet (i 353), kummut (p 154) ja useammasti kuopat (j 399, p 178 ym). 



XXXVI. I vai historiallinen? 37 



Inkerin puolella »m lucini k<»lkkit'U kuokkiminen ynnä kala- 
hautojen kaivaminen unohtimut ja meren kyntäminen kuviteltu 
tapahtuneen aikana, jolloin meren pohja oli vielä kuivana. Siitä 
on johduttu yksityiskohtaiseen kaskeamisen kuvaukseen: meren 
pohjan polttamiseen, kantojen kaivamiseen, suurien kivien kääntä- 
miseen, raunioitten rakentamiseen pienemmistä kivistä, pienta- 
rien puhdistamiseen ynnä siementen kylvämiseen (esim. t 410 ja 
u 42H. vr. myös s 404 ja h 354): 

A. »Muistatko sitä ajaista, ajettihin [ajalto maalle?» 

kun meroa kynnettihin, B. »Muistatko sitä ajutta, 

kynnet tihin, kylvettihin, kun oli silloin poutavuosi. 

kannon juuret kaiv[ettihin], meron pohjat poltettihin, 

kivet lyötihin kokohon, kivet suuret käännettihin, 

rauniot rakennettihin, pientaret puhastettihin?» 

Vienan läänissä taas laulajan ajatus on ylettynyt taivaaseen 
asti (p 149; 189): 

A. »Muistan muistoiset elä- B. (Väinämöisen vastauksessa): 

mät: »Taivoset tähyttämäni. 

ilman pielet pistettihin, otava ojentamani, 

taivon kaarta kannettihin». ilman pielet pistämäni». 

Ilman pielet, ^ laivaan kaaret, tähtitaivas ynnä otava ovat 
tähän paikkaan siirtyneet erikoisesta runokappaleesta, joka parailla 
Vienan läänin laulajilla liittyy välittömästi Väinämöisen vastaukseen 
taikka Joukahaisen lausumana käy sen jäljessä (p 154) tai myös 
edellä (]) 1S5 a): 

»Olin niiessä kuuentena, pieltä ilman pistämässä, 

seitsemäntenä urossa, taivosta tähyttämässä, 

taivon kaarta kantamassa, otavaa ojentamassa.» 

Vuonnisen Ontrei Malinen, jolta näyte on otettu, ei ole siitä vielä 
yhtään säettä liikuttanut. Latvajärven Arhippa Perttunen on näistä 
säkeistä siirtänyt yhden edelläkäyvään säkeistöön {oviat on — ■) 
(p 170), Uhtuen Varahvontta Jamanen kaksi (p 195) ja Lonkan 
Martiska Karjalainen kolme (p 189 = ed. B). Mainittu runokappale 
esiintyy eri loitsuihin yhdistyneenä Suomen Karjalassa sekä Oulun 
läänissä (KT II 335, 334), jossa se Lencqvistin ja Gananderin kappa- 
leesta päättäen (1 389) on jo voinut vaikuttaa Kilpalaulantaan. 



' Toisinaan vääntyneinä pienet (p 164 ym.) tai pilkat (p 175 ym). 



38 Onko Kilpalaulanta tarullinen XXXVI, i 

Väinämöisen nolaava vastaus, jossa hän ilmoittaa itse suorit- 
taneensa Joukahaisen muistelemat luomistyöt, alkaa niissä Suomen 
itä- Karjalan kappaleissa, joissa se on säilynyt, yhdessä pohjoiskar- 
jalaisessa (j 386), mainitussa vanhassa pohjanmaalaisessa ynnä 
useammassa vienanpuolisessa toisinnossa Joukahaisen tietoja hal- 
veksivalla lausunnolla (esim. 1 389): 

»Lapsen tieto, vaimon muisto, Minun on meret kyntämäni» jne. 
ei urohon partasuisen! 

Vaimo sanan säilyminen useilla karjalaisillakin laulajilla, vaikkeivät 
sitä puhekielessä käytä (i 357, p 170 ym), viittaa runon läntisempään 
kotiperään; toiset ovat kuitenkin jo sen sijalle asettaneet tunne- 
tumman naisen (i 356). Siihen suuntaan viittaa myös ilomantsilai- 
sella laulajalla ilmaantuva monikollinen muoto lasten (j 386), minkä 
eräs vienankarjalainen on mukauttanut omaan murteeseensa 
runomitasta välittämättä (p 149): »muisto lapsien, muisto naisien.^ 
Samaa todistaa vielä muotojen kyntämäni jne. yleinen säilyminen 
sekä vienanpuolisissa että suomenkarjalaisissa ynnä inkeriläisissä- 
kin toisinnoissa. Varsinais-Inkerissä on ne kuitenkin usein ja välistä 
pohjoisempanakin muunnettu murteenmukaisiksi (t 411; u 421 
ym; i 356): 

A. »Meri on minun kynnäkkini, Meron pohjat poltettuna.» 
meron pohja poltakkini.» C. »Omaini kolkot kuokittuna. ~ 

B. »Mero miun on kynnetty [nij, meret suuret kuivettuna.» 

Joukahaisen ja Väinämöisen keskustelua on Inkerissä vielä 
laajennettu monm uusin aineksin. Huomatta vm on seuraava länsi- 
inkeriläinen lisäys (u 427): 

»Olleeko mointa miestä kalien vuoen kantoloista?» 

tämän mannun, maan selällä, — »Jumalaisen aino poika, 

tämän ilman Inkerellä, Kiesuksen käpeä käsky, 

ken tekee merehen sillan se tckfi] nicrclien sillan jne.» 
yksivuosista vesoista, 

Sitä seuraa ennen esitetty yksi-, kaksi- ja kolmiöisen pojan ajelu 
(s. 29), mikä on vaikuttanut, että ensin yksivuosista vesoista on tullut : 
yksiöisistä vesoista (u 429), ja sitten: kahen vuoen kantoloista'^ 
kahen yön kantosista (u 426, 428). Viimein on sillantekijänkin paikalle 
tunkeutunut yksiöinen poika (u 429). Alkuperäinen Jumalan aino 
poika esiintyy erikoisessa virolaisessa runossa useanlaisten ihmeit- 
ten tekijänä (KR H s. 280). Sillan teko mereen yksivuotisista ve- 



\ .\ \ \ 1 . 1 va i historiallinen ? 39 



soist.i ci ole missään (»leellisessa yhteydessä yksiöistä järven jäätä 
pitkin ajamisen kanssa. 

Kcski-Inkerin toisinnoissa, jotka alkavat kiistoin ajamisella, 
esiintyy sen mukaan muodostettu kehoitus laul u kilpa i- 
1 u u n tavallisesti Väinämöisen lausumana (t 410 ym): 

»Läkkä kiistoin laulamahan ja kiistoin sanelemahan!» 

Tämä kehoitus käy säännöllisesti edellä tieriitaa koskevan eh- 
doituksen, minkä niinikään Väinämöinen lausuu. Mutta molemmat 
säkeistöt ilmestyvät vasta muistelujen jälkeen tai ilman niitä, jo- 
ten ne tulevat välittömästi Väinämöisen rangaistuslaulun edelle. 
Poikkeuksena on seuraava inkeriläinen toisinto, jossa myös on huo- 
niattnva liarvinainen 1 a n 1 u n uh k a n s (t 411): ^ 

W: »Käyään kiistoin laulamahan! kannot maalle kaivamani. 

Kumpa muistavi enemmän» — . Kun mie nousen laulamahan 

J: »Ei ole kieltoa minusta. ja saan sanelemahan, 

Muistatko sitä ajaista» — ? viikon itket virsiäni, 

W: »Meri on minun kynnäk- kuukauen sanasiani.» 
kini, — 

Niinikään parissa suomenkarjalaisessa kappaleessa, joissa 
mainitaan huviajelu Joukolan joella ja joista muistelut ovat unoh- 
tuneet, Väinämöinen ennen lauluun ryhtymistä ehdoittaa (i 381 — 2): 

»Ruvetkamme laulamahan, t. mies on miestä oppimahan, 

sa akamme sanelemahan. toinen toista voittamahan.» 

pankamme pakisemahan. 

S(MU'aavassa vienanpuolisessa kirjaanpanossa, josta muistelut 
<»vat kadonneet, näemme tieriitaan yhdistynyttä kilpalanliiini kohoi- 
t usta vielä jatkettavan kilpalaululla (p 157): 

J: »Rupeamme laulamahan, lauloi laulun kolmannenkin, 

kumpanen on laululle parempi, Ei hän i sitä totellut, 
virsille i viisahampi, »Annas vuoro toisellesi!» 

niin tiellä seisotamme.» Tuo on vanha Väinämöinen 

Lauloi laulun, lauloi toisen, lauloi lampihin kalaksi. 

Toisessa vienanpuolisessa muodostuksessa, jossa Väinämöinen 



' Joskus on Väinämöisen laulun kuvaus esitetty pelkästään uhkauk- 
n muodossa: laulan < lauloi (i 359, p 200). 



40 Onko Kilpalaulant?i taruUineii XXXVI, i 

ehdoittaa tietokilpailua, taas Joukahainen vastaa 1 o i t s i n u a n- 
u h k a u k s e 11 a (p 184, 184 a): ^ 

»Laulan masun veitsiksi vesille, t. laulan lammin lumpeliiksi.» 
lumpeheksi lainehille 

Aunuksen puolella käy Väinämöisen rangaistuslaulun ed<'llä 
kilpailu erilaisten luontokappaleitten esille loitsimisessa. 
Ensin Joukahainen laulaa oravan aisalle ja Väinämöinen näädän 
tätä syömään. Sitten taas Joukahainen laulaa lattialle Jammin, 
johon hänet itsensä Väinämöinen laulaa haoksi (q 343). ^ Yhtäläinen 
loitsutaistelu tavataan muutamissa Suomen itä-Karjalan toisin- 
noissa (i 344, 346- — 7). Tämä Lemminkäisrunoissakin tavattava 
(KRH s. 540), alkuansa satuihin kuuluva seikka on syrjäyttänyt 
tietokilpailun. 

Vienan läänissä oh Väinämöisen laulun johdantona joskus ni- 
menomainen huomautus hänen suuttumisestaan, joka on lainattu 
Väinämöisen tuomiosta (esim. p 182, vr. 682): kovin suuttvi ja 
syäntyi. 

Väinämöisen rangaistuslaulu on kohdistunut sekä Joukahai- 
seen itseensä että hänen omaisuuteensa. ' Keski- Inkerissä Väinä- 
möinen laulaa Joukahaisen eri toisinnoissa eri paikkoihin (t 415; 
413; 412, vr. 409): 

A. Lauloi vanha Väinämöinen, B. Ilkeäksi Inkerelle 
lauloi nuoren Joukahaisen C. Pilvihin pakenevihin. 

tien selälle seisomahan. hattaroihin juokse vihin. 

Ensimäinen paikanmääräys johtuu tietokilpailun ehdoituksesta, jolla 
keski- Inkerissä on säännöllisesti muoto: » — sen on seistä tien selällä.» 
Toinen on yhdistettävä Joukahaisen armonpyynnössään Väinämöi-^ 

' Vr. p 179, jossa on epäselvää, kumpi toisen uhkaa panna tunkiolle, 
sen sikäli tuon täkäli. Vr. myös UK 3: 277 »siaksi laulan» ja p 190: »siiaksi 
panem Väinämöisen (?) lausumana neidolle (!). 

* Joukahaista päästäessään Väinämöinen vielä laulaa härän, joka juo 
lammin kuiville. 

^ Väinämöisen laulun vaikutus ympäröivään luontoon on Lönnrotin 
Kalevalaan sovittama (UK 3: 295—300) Samporetken katkelmasta, jonka 
Lencqvist ja Ganander ovat esittäneet Kilpalaulannan jatkona, odelli«en 
kuitenkin nimenomaan huomauttaen, että se on toista runoa (1 389, VKA 
239). Sen edellä käyvään oman laulun kehumiseen (UK 3: 285—94) on 
Lönnrot käyttänyt loitsijan Kerskaussanoja. Molemmat lisäykset on tehty 
jo Runokokoukseen Väinämöisestä (Niemi KK I s. 402—3). 



XX A. V 1,1 vai historiallinen? »I 

sellc joskus antamaan nimitykseen ilman ilkeä (t 410) sekä sillan- 
tekijän tiedustelussa esiintyvään ilman Inkereen (s. 38, vr. u 422). 
Kolmas karkoituspaikka tavataan kahdessa kirjaanpanossa; toi- 
sessa kahdessa, joissa ei Joukahaisesta itsestään mitään mainita, 
hänen asemastaan hevonen lauletaan pilviin (t 410^ — 1). Mutta pake- 
nevia pilviä on vaikeata kuvitella Joukahaista kiinni paikallaan py- 
syttäviksi, minkä runon ajatus vaatii. Pilvet ja juokserat hattara 
ilmaantuvat myös Manausloitsuissa (Brummer II s. 70, 134). 

Suomen Karjalassa Joukahainen yleisesti lauletaan (i 353 ym): 

Kynsin kylmähän 'kivehen, hampahin vesihakohon. 

Siihen on itä- Karjalassa usein Viron orjan virrestä sekaantunut 
säepari (i 362 ^on): 

Suin lumehen, päin vitihin, kourin ilmahan kovahan. 

Parissa itäkarjalaisessa kappaleessa käy tämän edellä (i 
356, 358): 

Meren selvälle selälle, lakealle lainehelle. 

Lapin laajalle lähelle. 

Meri ja selvä vesi ilmaantuvat myös pohjois-Karjalassa (j 385—6): 

Mer(;n mustihin mutihin t. päälle mustien murien, 

alle selvien vesien. 

Samoja säkeitä tapaanmie kuitenkin muissa kertovaisissa ynnä loit- 
surunoissa CI 615, Brummer II s. 17, 44— 5, 7, 130), joten niitä ei voi 
pitää tähän kuuluvina. 

Muutamassa itäkarjalaisessa kappaleessa mainitaan kylmän ki- 
ven ja vesihaon paikkana suo ynnä maa (i 380; 344, 345 b): 

A. Sormin soiliiu, jaloin maihin. B. Sorkin soihin, polvin maihin. 

Eräässä pohjoiskarjalaisessa toisinnossa ilmaantuu pelkästään 
suo ynnä kangas (j 400): 

Lauloi suohon s[uoli]v[öistä], käin [aloista kankahasen]. 

Samat säkeet ovat yleisiä Vienan läänissä, ja on niiden välissä ta- 
vallisesti vielä säe (p 170 ym): niittuhun nisälihoista. 

Nämä säkeet eivät ole tulleet Manausluvuista, joissa niitä 
edustaa vain yksi vienanpuolinen kirjaanpano (Brummer II s. 119, 
sen p 46=55). Ne eivät myöskään oje vienankarjalaisten muodosta- 
mia. Sluolivöistä on heillä harvoin säilynyt alkuperäisessä muodos- 



42 Onko Kilpalaulanta tsiuJlinen XXXVI, i 

saan (p 170), taVallisesti se t»ii väännetty suonivöistä ja siitä edelleen 
suonivöistä 1. suonkuista (p 188, 156), suonisuikse (p 182), stionni- 
syistä (p 175). 

Säkeeseen: niittyhyn nisulihoisla, on eräs laulaja liittänyt se- 
lityksen: »nilkoista», mikä osoittaa, ettei jälkimäistä sanaa ole ym- 
märretty (p 203). Säkeen oikea muoto on säilynyt kirjaanpanossa, 
jossa toiset säkeet ovat muuntuneina (p 159, vr. 179, 191): 

Virkki vafiha Väinämöinen niittuhun nivuslihoista, 

sorkin suohon sortuvaksi, jäsenistä kankahasen. 

Nivuslihojen vaihtumiseen nisälihoiksi on mahdollisesti vaikuttanut 
Raudan synnyssä luvatun maidon maahan lypsämisen kertosäe: 
niittyhyn nisuksiansa (Levon s. 228). 

Ettei suohon laulaminen ole vasta Vienan puolella lisätty, voi 
päättää vanhimmasta pohjanmaalaisesta kirjaanpanosta (1 389 = 
VKA 239). Siinä on ollut sana, jonka Lencqvist on kääntänyt lati- 
naksi stagnum ja (mahdollisesti tästä) Ganander ruotsiksi sjö. 

Kynsin kylmähän kivehen, hampahin vesihakohon lauletaan Vie- 
nan läänissä Joukahaisen koira (p 172 ym), joka aivan tarpeetto- 
masti paikalle ilmestyy ja jonka on vaikea kynsin pitää kivestä kiinni.^ 
Yhdessä uhtuelaisessa toisinnossa tavataankin Joukahainen itse 
hampahin vesihaossa (p 199) ^. 

Kynsin kiveen ja hampain hakitun lauhimiiien un nähtävästi 
Kilpalaulantaan alkumisa kuuluva piirre. Samoihin paikkoihin ma- 
naamista tapaamme tosin sekä itäsuomalaisissa että vienanpuolisissa 
loitsuissa, mutta on se yhtä hyvin saattanut tulla Kilpalaulannasta 
Manauslukuihin kuin päinvastoin. Kuitenkaan se ei muodollisesti 
sovellu välittömäksi jatkoksi laulamiselle suohon suolivöistä, vaan on . 
sillä ollut, kuten saamme nähdä, oma paikkansa runossa. ^ 



' Vielä vaikeampi on hevosen, joka kerran koiran kera lähän paik- 
kaan lauletaan (p 193). 

- Aunuksenpuolinen säe: lauloi lampihin haoksi, on kuten mainittu 
muodostunut lammin lattialle laulamisen mukaan. Loitsutaistelun kadot- 
tuakin se on jäänyt paikoilleen muutamissa Vienan läänin eteläisissä toi- 
sinnoissa (p 147 ym), samoin kuin sen Manausluvuista lainattu (Brunnner 
II s. 47) jätko: lampihin kalattomahan, aivan ahvenettomahan , joka vuo- 
rostaan on vaikuttanut alkusäkeen muuntumiseen: lauloi lampihin kalaksi 
(s. 39). 

^ Kumpaiseenkin soveltumaton on muutamissa vienanpuolisissa toi- 
sinnoissa ilmaantuva laulaminen leuan liettehesen, parran paikkahan pahaan 
(p 178 ym). Tilapäisesti ovat loitsuista tullr^^l simlion laiiietiillt-: jalkahan 
kiviset kengät jne (p 168). 



XXXVI, 1 vai historiallinen? 43 



Suonion Karjalassa Väinämöisen laulu kohdistuu yksistään 
Joukahaiseen. Poikkeuksena on eräs itäkarjalainen kirjaanpano. 
jossa hän myös laulaa (i 367): 

Naisen nuoren Joukahaisen koiran-kieleksi nierehen. 

vetehen vesikiveksi, 

Nainen on tietenkin tällä paikalla vielä aiheettomampi kuin koira. 
Vienanpuolisille ja keski-inkeriläisille toisinnoille on yhteistä 
hevosen ja ruoskan ynnä päähineen laulaminen. Molemmilla ru- 
noalueilla yhtäläisesti Väinämöinen laulaa ruoskan meren ruokoseksi 
eli ruovikkohon roiskimahan (p 181 — 2, vr. 179 a; t 410 ym) i. He- 
vonen sitävastoin loitsitaan, paitsi eri paikkoihin: pilviin ja kiveen 
(s. 41 — 2), myös eri olioiksi: Vienan läänissä 7nerikiveksi ja Inkerissä 
ky keheksi hyppimähän (p 180 — 2; t 409 ym). Joukahaisen päähine 
esitetään jokaisessa kirjaanpanossa erinimisenäkin (p 179 a; t 410; 
409): 

A. Lauloi lakin Joukahaisen hylkeheksi hyppimähän, 
kiveksi meren rannalle. C. Lauloi lääpän Joukamoisen 

B. Lauloi Joukamon kyperän lähtehesen läikkymähän. 

Lähtehesen lauletaan niinikään inkeriläisessä toisinnossa län- 
get (t 411). Hylkeheksi laulaminen kuuluu luonnollisemmin elolli- 
selle hevoselle. Myös merenkiveksi muuntaminen kohdistuu useam- 
min hevoseen. Lakkia siksi laulettaessa hevonen loitsitaan: koskeksi 
meren rannalle. Runomitta vaatisi näiden sanojen järjestyksen 
muunnettavaksi: meren rannalle koskeksi. Silloin murteellinen muot(^ 
koseksi, jota ei voi korjata koskeksi, osoittaisi säkeen muodostuneen 
vasta Vienan läänissä. Loitsituiksi ovat siis alkuansa tulleet Jouka- 
haisen hevonen ja ruoska, mutta päähineen maininta runon perus- 
muodossa jää kysymyksenalaiseksi. 

Tonien vaatekappale viitta lauletaan vain Inkerin puolella 
(t 409; 410): 

A. Pitkän pilven reunasehen. B. Vitsikkohon viiltämähän. 

Viisikko 011 voitu muodostaa ruovikon mukaan yhtäläistä kolmenker- 
taista alkusointua tavoitellen (I osa s. 71): ruoska —ruovikko — rois- 
kia; viitta — • viisikko — viiltää 1. viuhkaa (t 414). Sopivalta tuntuu 
viitan pilveen « pilveksi ?) laulaminen. Tätä tosin edustaa vain yksi 
toisinto. Mutta niissä kahdessa kirjaanpanossa, joissa sen sijalla on 
viisikko, on pilveen laulaminen sovitettu hevoseen, jolle taas elolli- 

^ Vr. myös p 183 (itse J:n): kiveksi, ruohoksi, kaislaksi meren selälle. 



Onko Kilpalaulanta taruUinen XXXVI, j 



seksi hylkeeksi muuttuminen tuntuu luonnollisemmalta. Hylje ei 
elä Vienan laulualueilla, joten on helposti ymmärrettävissä, ettei se 
siellä ole säilynyt, vaan vaihtunut merikiveksi. 

Omituinen on Inkerin puolella satulan laulaminen sorsaksi 
soroin- eli sorajokehen eli -merehen (t 409 — 15). Sorajoen Setälä on 
oikein selittänyt väännökseksi sanasta sarajas, s. o.meri(STAEl91S 
I s. 80). Huomattava tässä on satulan esihityminen rekivaljait- 
ten: vempelen, aisojen ja rahkeitten yhteydessä. U. Sireliuksen tie- 
donannon mukaan on sitä entiseen aikaan käytetty nykyisen sila- 
paatsan eli setolkan paikalla « ven. c-tAeJiKa, 'pikku satulaa- 
Vienan läänin Vuonnisen alueelle taas rajoittuu Joukahaisen 
jousen ja nuolien loitsiminen. Jousi lauletaan (Vn 189; 185. vr. 
186 a, 187): 

A. Ylähäksi taivoselle B. Kaariksi vesien päälle, 

pilviä pitelemähän, C. Harakaksi lentämähän, 

vesikaariksi vetihen. 

Viimemainittu säe on sille siirtynyt unohtuneilta nuolilta, jotka toi- 
sissa kappaleissa lauletaan: havukoiksi kiitäviksi (Vn 186 a. 189") ynnä 
ylähäksi taivoselle (Vn 185). ^ 

Vielä on mainittava, että muutamissa vienanpuolisi^-sa toi- 
sinnoissa on vesan kasvamisesta vempelehen (s. 31) muodostettu 
tähän paikkaan (p 198; vr. 195): 

Lauloi vesat vempelihhi, raiat rahkehen nenihin. ^ 

Laulamalla siten lannistettu Joukahainen esittää armonpyyn- 
nön Väinämöiselle (t 409; i 359; j 386; p 187; 185): 

A. »Peroita pyhät sanasi, perustele lausehesi.» 

laskettele lausejasi!» D. »Pyörrytä pyhät sanasi, 

B »Lasivuta, perävytä, peruhuta lausiesi!» 

pyöritä pyhät sanasi!» E. »Myöstytä pyhät sanasi, 

C. »Pyörrä pois pyhät sanasi, peräytä lauhiesi!» 

Edellinen säe käy jo näistä esimerkeistä selville. Se on alkuansa 
kuulunut kuten Inkerissä: peroita eli peruuta (t 412) pyhät sanasi 



1 Lönnrol on jo Runokokouksessa Väinämöisestä lisännyt haljakan ja 
ussakan, a. o. vyön (Niemi KK I s. 403), sekä Uudessa Kalevalassa miekan^ 
korjan ynnä kintaitten laulamisen (UK 3: 311—2, 305 — 6, 321—2). Kahteen 
viimem?inittuun säepariin sai hän aiheen toisinnosta, jossa Joukahaisen sil- 
mät ja korvat lauletaan umpilammin pulpukoiksi ja himpehiksi; tämä taas on 
muunnos Hiiden hirven rakentamista kuvaavista säkeistä (p 197, vr. I 858). 

- Noituminen niin, että: kuuset kasvoi valjahisin, on suorastaan lai- 
nattu Vipusen runosta (p 138, vr. I 4 M). 



XXXVI, 1 vai historiallinen ? 4', 

Sana pcniuta on sitten siirtynyt kertosäkeesi'on ja sen sijalle on pää- 
säkeeseen tullut äänteiltään ja merkitykseltään läheinen pyörrytä, 
piförrä eli pyöritä tai pelkästään samanmerkityksinen myöstytä. 

Alkuperäisempää jälkimäisen säkeen muotoa, jota inkeriläi- 
iirii toisinto edustaa, tavoittelevat myös useat vienan- ja aunuk- 
senpuoliset muunnokset ja väännökset (p 156; 176; 153; 146; 148; 
157: q 343): 

F. Laske suuret lausiesi! K. Lapevehes laukieh'! 

(1. Lauvattele laupiesi! L. Lapehuta lauluvosi! 

H. Lase laubias tagasi! M. Laulas laulusi tagasin! 

1. i^askes laukias takasin! 

Lause on ilmeisesti tullut runon mukana Suomen puolelta sanana, 
jota ei ole oikein ymmärretty. Mutta tuskin sekään on tällä paikalla 
alkuperäinen. Epäillä sopii, onko pyhää sanaa voinut vastata lause 
ilman mainesanaa; sutiri (F) on sillä vain tilapäisesti määreenä. Van- 
hassa pohjanmaalaisessa kirjaanpanossa Väinämöinen vastaa Jou- 
kahaisen armonpyAmtöön (1 389): 

»Mitäs mullo nyt lupoat, pyörrytän pyhät sanani?» 

Jos mä luovutan luotteheni. 

Kysymyksenalaisen säkeen alkuperäinen muoto on nähtä- 
v;isti ollut: luovuttele (vr. lauvattele) luottehesi. Sana ?wo<e (muinais- 
skand. &W/ 'uhri') uhrilaulua tai lukua merkitsevänä soveltuu sem- 
moisenaan pyhän sanan kerroksi. 

Suomen Karjalassa ja Aunuksessa Joukahaisen armonpyyntöön 
liittyy valittelu: »Vaiva {paha 1. läiili) ois täällä ollakseni, jota so- 
pivasti seuraa säepari: 

»Kynsin kylmässä kivessä, hampahin vesihaossa.» 

Välistä vielä ilmestyy selittäviä lisäsäkeitä, joista muutamia voisi 
ajatella runoon kuuluviksi ^: 

1 , Hiekka silmiä liiovi. B. Aalto päätä tuiuttavi. 

2 A. Virta jalkoja vetävi. C. Aalto miestä ajelevi. 

B. Virta sorkkia vetelee. 4 A. Tuuli päätä tutjuttavi. 

8 A. Aalto tukkia ajelee. B. Tuuli tukkia turjuttavi. 

Myös Vienan läänin eteläosassa on toisinaan säilynyt, paitsi joh- 
daiitosäettä. selitys (p 145 — 6, 149 ym): 

' 1 -i- 2 A = i 380; 2 B + 3 A = i 344; 2 A + 3 B = q 379; 2 A + 4 
A = i 382 — 3; 4 A + 2 A = i 356, vr. 357; 4 B + 3 C = i 345 b. 



46 Onko Kilpalaulauta tarullinen XXXVI, i 

»Aalto päätäni 1. päälläni ajavi, rannalla hakoa 1. kiveä vaston.» 

Jos verrattain harvoista toisinnoista saa tehdä johtopäätöksiä, 
tuntuvat silmiä hiova hieMa ja jalkoja vetävä virta alkuperäisim- 
miltä, edellyttäen että Joukahainen alkuansa on laulettu suohon. 
Edellisen säkeen kadottua on kertosäe tullut pääsäkeeksi ja saanut 
uuden kertosäkeen, jossa aallon kuvaillaan tukkaa tai päätä ahdis- 
televan. Aallon sijalle tai lisäksi on ilmestynyt tuuli liiultavnsti 
Puun synnyn vaikutuksesta (SSL s. 56 — 7). 

Pohjoisempana Vienan läänissä on pelkkä valitus tavattavissa 
ja se kaksisäkeisenä (esim. p. 178): 

»Miulle tuskiksi tulevi, läylemmäksi lankeavi.» 

Suomen ja Vienan Karjalassa Joukahainen yleensä pyytää 
päästämään irti. Pyyntö on enimmiten esitetty aivan koruttomasti, 
vain joskus vähän runollisemmin (i 359 ym; p 184): 

A. »Päästä päiviltä pahoilta, B. »Päästä tästä pälkähästä, 

elämiltä vaikeoilta!» tästä seikasta selitä!» 

Nämä ovat kuitenkin Kilpalaulannassa liian harvinaisia kuu- 
luakseen runon alkumuotoon, joka ei niitä kaipaakaan. Useammui 
Joukahainen pyytää päästämään suosta, niitystä ja kankaasta 
Väinämöisen laulusta mukailluin säkein (j 400, p 156 ym), mikä 
on samanlaista tasoittelemista kuin Suomen Karjalassa kylmän 
kiven ja vesihaon siirtäminen myös Väinämöisen lauluun. Tilapäi- 
sesti on Vienan läänissä lainattu Kaarlon sodasta rukous: »heitä 
vielä heikko henki» (p 177, vr. I 1074). 

Vaikka Joukahaisen armonpyyntöön tavallisesti liittyy lun- 
naitten tarjous suoranaisena jatkona, täytynee olettaa niiden välissä 
olleen Väinämöisen kysymyksen: nriitäs annat lunnahiksi, tai sen- 
tapaisen (esim. p 145,"vr. s. 45). Tämän edellä ilmaantuu joskus 
vielä Joukaliaisen tiedustelu: mnitä tahot lunnahahsi?» (i 357). 

Kahdessa keski- Inkerin toisinnossa (t 409 — 410), joissa lop- 
puosa runoa on säilynyt, Joukahainen lupaa suoraa päätä sisarensa. 
Mutta Suomen ja Vienan Karjalassa hän sitä ennen tarjoo veneitä 
ja oriita. Näiden lisäksi tulee Vienan läänissä usein Iivanan vir- 
restä kultien ja hopeitten tarjous (p 157), joka sitten tavallisesti on 
syrjäyttänyt veneeu (p 156 ym, vr. T 1051). * Välistä on vonooii 



^ Lainaa Iivanan virrestä osoittaa selvimmin Väinämöisen vastaus: 
»k— n koira kultiliisi, — hop^ihisi, jo on ruostun't Ruotsin kullat, saastun'l 



XXXVI,! vai historiallinen V .47 

sijalle Virnan Karjalassa tunkeutunut muitakin lunnaita: orja, 
muunnos oriista (p 179), elot ja pellot (p 177. vr. q 401) sekä Väinä- 
!u<)isen laulusta siirtyneet koira ja jousi (p 144) tai pelkästään kaari 
(!) 170). 

Joukahaisen veneitten ja oriitten luku ilmoitetaan Suomen 
itä-Karjalassa kolmeksi tai kahdeksi, Ilomantsin puolella ja Vienan 
Karjalassa kahdeksi tai yhdeksi ainoaksi. Yksilukn on muo- 
dostunut tarjotun ainoan sisaren mukaan ja kolmiluku on 
saatu Lunastettavan neidon runosta, samoinkuin siihen liittyvä- 
kelioitus: ota noista paras, tai ota paras palkastani tai pantikseni 
(i 359, 365, 369). Kaksiluvun alkuperäisyyttä puoltaa, paitsi 
sen laaja leviäminen, runolle ominainen kehoituksen muoto: ota 
noista jompikumpi, joka on voinut säilyä kolmiluvunkin yhtey- 
dessä (i 356 ym). Joukahaisen taas yhtä ainoata tarjotessa, Väinä- 
m<'>iiien välistä Ajastaa: on kaksi itsellänikin (p 144). 

Kumpaisellakin tarjotulla veneellä on etuisuutensa (esim. 
p 152 ja 195): 

A. »Yks' on sou'ulta kepeä, B. »Toinen tyynellä lipeä, 

toinen äiän kannattaja.» toinen tuulella varava.» 

Jälkimäinen edustaa uhtuenpuolista laulutapaa. Edellinen on 
yleinen sekä Vienan että Suomen Karjalassa; äiän, s. o. paljon, 
kannattajan sijalla on myös aivon, raskaan tai runsas kannattaja 
taikka kaunis kannannalta (j 385; p 157; 149; i 381). Suomen itä- 
Karjalassa on kolmannellekin veneelle keksitty ominaisuus, mutta 
joka kerta erilainen: menee vastasäähän, kaunis katsannalta tai 
kaupaksi parempi (i 356, 381, 360). Ainoakin vene on toisinaan 
tarkemmin kuvattu (j 386, 388; p 159; 167, vr. 155): 

A. »Kesä on tervoin tervaeltu, C. »Käypi miehittä sotoa, 
kesäkuilla kuivaeltu.» urohitta tappeloa, 

B, Itsekseen sotoa käypi. 

Viimemainitussa toisinnossa veneen sanotaan nimenomaan olevan 
sotivenosen (p 167). ^ 

Saksanmaan hopeat» (p 160 ym). Osittain tai kokonaan tämän säkeistön 
sijalla on kuitenkin myös: »on imulla itsellä koissa kullat lapsen kukkasina, 
hopeat käsihelyinä» (p 147, 145 ym>. 

^ Sotivenonen, joka itsekseen solia käypi, mainitaan joskus Myödyn 
neidon runossa veljelle annettuna lahjana (I ll'i7). Vr. myös Purren it- 
kussa yleistä säettä: muut purret sotia käyvät, ia Sotaloitsun tapaisessa: lä- 
hen miehiltä sotahan, urohitta ampumahan, ettei lyijy lykkeäisi (I 359) sekä 
Kojosen pojan runossa: urohitta tappelemme, kauhaselta verta juomme (l 
554 5). 



48 Onko Kilpalaulanta tarullinen XXXVI, i 

Vastaavat ominaisuudet on Joukahaisen kahdella hevosella 
(esim. 152; 170): 

A. »Yks on kilvalta näpeä, B. »Toinen käymähän livc.-i. 

toinen vahva rahkehelta.» toinen tarkka, askelelta.» 

Jälkimäinen vastakohta on harvinaisempi. Edellisessä säepa rissa 
kumpikin säe muodoltaan jonkun verran vaihtelee, esim. kiirassa 
nopea, juoksulta kepeä tai rutto askelilta (p 153; 147; 195); raisu, 
räysy, rahva, luja rahkehilta (i 357; 381; p 195 ym"^ tai raria. runsas 
raliliehesen (i 356, p 149). Suomen itä-Karjalassa on kolmannelle 
hevoselle annettu osittain samoja ominaisuuksia kuin kolmannelle 
tai toiselle veneelle: kaupaksi koreempi, kaunis kätsannalta, paljon 
kannattavi (i 360 — 1; 381; 356—^7). Taikka on kaikille kolmelle hevo- 
selle annettu ihan uudet määreet (i 383; 375 ym): 

A. Yks on ori hopeakarva, B. »Yks on oro sukkaj.ilk;i. 

toinen on ori vierivaski, toinen oro pilkkarinta. 

kolmas on ori kultakarva.» kolmas on veripunainen.» 

Ainoa ori joskus, niinkuin vene: itsekseen sotia käypi (p 159). Useam- 
min Joukahaisen ori kuvataan, samoinkuin Väinämöisen hevonen 
tämän vastauksessa (ks. ed,), juosten juomaan meneväksi ja tule- 
vaksi, hetteestä heinän syöväksi ja pilvestä veden vetäväksi (p 
157 ym). 

Oritten rankaan -on vielä molempien kaarien ja koirien ominai- 
suudet eroitettu (p 170, vr. 144; 144): 

A. »Toinen tarkka ammunnalta, B. »Yksi tarkka haukunnalta, 
toinen lyömähän riveä.» toinen käynnältä kepeä.» 

Näihin edeltäviin Joukahaisen tarjouksiin Väinämöinen an- 
taa hylkäävän vastauksen. Suistaman puolella itä-Karjalassa hän 
lausuu halveksivasti (i 359): 

»Lapsen lahjat, köyhän kenkit, ei ole partasuun uiohon.» 

Köyhän kenkkien sijalla ja ohella ilndaantuvat myös kelmin kenkit 
eli skelmin skenkit (i 375); ruotsista verrattain myöhään lainatut 
sanat osoittavat, ettei tämä säkeistö ole alkuansa kuulunut runoon, 
vaan on muualta liittynyt yhtäläisen halveksivan arvostelun joh- 
dosta, jonka Väinämöinen antaa Joukahaisen tiedoista. Paitsi 
säkeistön ahdasalaisuutta epäilyttää sekin seikka, että sen tieltä 
on syrjäytynyt Väinämöisen varsinainen vastaus. 

Aunukseii rajalla itä-Karjalassa Väinämöinen^ selittää, että 



XXXVI, 1 vai historiaJlinen? 49 

li;iiu'llä uji cimestääii uriitn ja vciuija (i 381 — 2, vr. 377—8. 344,. 

347, q 379): 

»Joka tallikin taluttu, »Joka lähtikin ravattu, ^ 

joka soimi solmieltu.» — ? ^ joka tela tempaeltu.» 

Tämä omaisuuden paljouteen viittaaminen ei kuitenkaan ole 
yhdistettävissä yleisempään Väinämöisen vastaukseen, että hänellä 
on laadultaan parempi vene ja hevonen kuin tarjona olevat. Jälki- 
inilinen vastauksen muoto ilmaantuu itä-Karjalassakin Impilahdella 

(i 356): 

»Meno hiillu venosinesi! »Mene hullu orosinesi! 

()n veno itsellänikin On oro itsellänikin 

kahta mointa kallihimpi, kahta, kolmea parempi, 

kahta, kolmea parempi.» — viittä moista virkeämpi.» 

Ilomantsissa on säilynyt vain kaksi ensimäistä säettä, edellineu 
muodossa: »en huoli orasestasi, venosestasi (j 386).» Vienan läänissä 
mainittu vastaus on kaikista tavallisin, etenkin kun on hevosesta 
kysymys (esim. p 185; 169, myös vene 154): 

A. »En huoli heposistasi. kuutta seitsentä somempi.» 

ilkeä orihistasi. B. »On mulla itsellä oronen 

On ori itsellänikin kahta mointa kaunihimpi, 

kahta kolmea parempi, viittä kuutta kuuluisampi.» 
viittä kuutta virkeämpi, 

Sekä impilahtelaisessa että useissa vienanpuolisissa toisinnoissa 
Väinämöinen tarkemmin kuvailee hevostansa muista runoista lai- 
natuin säkein (i 356; p 156 ym): ^ 

A. »Synn^Tinäiset suitset päässä, veen pilvestä pitävi.» 

kasvannaiset kankirauat, B. »Juosten juomahan mcnevi, 

lähe länkien tilalla, juosten juomasta tulevi, 

vesi selvä selkäluilla. vesi on selvä selkäpiillä, 

otsassa otavan merkki, vesilampi lautasilla, 

päässä päivän pyörykäinen; siitä velhot vettä» jne. 
syö se heinät hettehestä, 

Toisissa Vienan läänin kappaleissa Väinämöinin kehuttuaaii 
omaa hevostaan tai vain mainittuaan omistavansa hevosen, jatkaa 
hienolla viittauksella siihen, mitä hän hmnaiksi haluaa (p Uh 195 
ym; Lt 170): 



^ i 378: joka patsas palmikoitu; vr. q 379. 

- Lisäsftkein i 377; vr. i 344: joka pristani täysi; i 347: valkamol täyet. 
^ Vr. Salminen, Länsi-Inkerin häärunof s. 212, Loitsurunot s. 21. 

4 



r,o onko Kilpalaulanta tarulliiun \XXVI,i 

A. »Ei ole reessä istujoa, B. »Ei ole orihin ottajoa, 

itse ohjilla olisin.» suvikunnan suitsijoa, 

varsan viejeä vaolle.» 

Samoin selitettyään, että hänellä ennestään on vone. Väinämöinen 
huomauttaa (p Uh 195 ym, vr. Vk 178): 

»Ei ole venon soutajoa, itse mie perän pitäisin.» 

ei venon kulettajoa, 

Kerran hän kaarenkin tarjouksen johdosta viittailee (p Lt 170): 

«Ei ole kaaren kantajoa, eikä nuolen noutajoa.» 

Mutta kaaren kantaminen ynnä nuolen noutaminen on yhtä- 
vähän kuin samassa toisinnossa kuvattu hevosen suitsiminen ja 
varsan vaolle vieminen varsinaisia naisen tehtäviä, joten nämä 
muodostukset täytynee pitää myöhempisyntyisinä. Jos sitävastoin 
pelkkien vienanpuolisten toisintojen nojalla uskaltaisi olettaa 
kuuluneen runon alkumuotoon niiden säkeiden, joissa kuvataan 
vaimon ja miehen keskinäinen asema reellä ja veneellä kuljettaessa, 
niin voisi tehdä huvittavan kansatieteellisen päätelmän. Vanhan- 
aikaisessa kapeassa reessä on sankari itse istunut etupuolella aja- 
jana, mutta veneessä hän on pitänyt perää antaen vaimonsa vai- 
vautua soutamalla, vanhan epäkohteliaan suomalaisen tavan mukai- 
sesti. 

Toisinaan Väinämöinen tehtyään mainitut viittaukset lopuksi 
suoraan kysyy Joukahaisen viimeisestä tarjouksesta ynnä myöhem- 
mästä valituksesta siirretyin säkein (p 195 ym): »annatko ainoan 
sisaren?» jne. 

Joskus muutenkin Vienan ja Suomen Karjalassa Väinämöi- 
nen itse esittää päästöehtonsa (esim. p 144; i 381): 

A. »Anna ainoa sisäres» jne. B. »Annat Anni siskosesi» jne. 

Kerran hän jo ennen Joukahaisen ensimäistä tarjousta ilmaisee 
vaatimuksensa, sitä yhä uudistaen (i 383). 

Viimeksi Joukahainen tarjookin Väinämöiselle oman sisa- 
rensa, joka yleisesti Vienan Karjalassa ja Suomen pohjois-Karja- 
lassa, molemmissa runon loppuosan säilyttäneissä inkeriläisissä 
ynnä muutamissa itäkarjalaisissa toisimioissa (i 359—61) ainoahsi 
määritellään: »annan ainoan sisaren». 

Muissa itäkarjalaisissa kappaleissa Joukahainen pyytää valit- 
semaan kahdesta tai kolmesta sisaresta jommankumman tai paraan, 
niitä nimeltäkin mainiten (esim. i 357, 356): 



X X X \ I . I vai historiallinen ? 51 

A. >Kati:i kankahan kutoja, B. »Anni astian pesijä, 

Anni astian pesijä.» Liisa parempi liikkehesen, 

Mari parempi paimen ehen.» 

Näistä Väinämöinen ottaa Annin, joka silloin (B) tai myöhemmin 
kotiin palanneen Joukahaisen kertomuksessa (A, B) sanotaan ol- 
leen: ainoan sisaren. Toiselta puolen on ainoalla sisarella Vienan 
Karjalassa usein Anni nimi, joka tavallisesti on syrjäyttänyt mää- 
reen ainoa (p 149, vr. q 401; p 165 ym), 

Kertosäkeenä on Vienan läänissä tavallisesti (esim. p 156): 
y>lainoan emoni lapsen.» Sanan lainoan sijalla, joka vienankarjalais- 
ten kielessä on käyttämätön, on pari kertaa lupoan (p 153, vr. 161), 
jota Genetzin sanakirjasta päättäen vain runojen alueella käyte- 
tään puhekielessä. Jälkimäisen karjalainen vastine toivotan tavataan 
tällä paikalla Ilomantsissa (j 385 ym). Alkusointu on pysyttänyt 
Vienan läänissä lapsen ohella sanat lainoan ja lupoan, joiden molem- 
pien on täytynyt tulla yli rajan Pohjanmaalta runon toisintojen 
mukana. Näistä soveltuu lupoan merkitykseirsä puolesta paremmin 
ajatukseen. Lainoan sanaksi on se saattanut muuntua pääsäkeen 
ainoan mukaan. 

Mainitun kertosäkeen asemella on muutamissa vienanpuoli- 
sissa toisinnoissa jälkisäkeitä, joissa esitetään sisaren käytännöllisiä 
taitoja (p 145 ym): 

»Kultakankahan kutojan, mesileivän leipojaisen.» 

Keski -inkeriläisissä kappaleissa taas kuvataan neiti kaiken- 
laisin herkuin syötellyksi, samoinkuin yleisemmin Inkerissä isoa 
tammea kaatamaan pyydetty veli (t 409 — 10, vr. III 1162). 

Viimeisen tarjouksen johdosta ihastuneena ^ Väinämöinen 
päästää Joukahaisen ynnä hänen hevosensa ja esineensä lumouk- 
sista. Luotesanojen peruutus on kerrottu rangaistuslaulua vastaa- 
vin säkein. Joskus harvoin Väinämöinen pyörryttäessään pyhät 
sanansa lausuu loitsuntapaisen, joka on mukailtu Lemmennosto- 
luvusta (i 379): 

^ Välistä Väinämöisen ihastus nimenomaan ilmaistaan Kultaneidon 
taonnasta lainatuin säkein: »tuota hän hyvin hyvästyi, tuota hän kovin 
ihastui» (p 181—2, vr. I 534—5). Parissa Ilomantsin Mekrijärven kappa- 
leessa Väinämöinen istuvi ilokivelle eli laulupaadelle, kuten myös saman ky- 
län Kantelejaksospa (j .386, 388; KRH s. 115). Tämäkin aihe kuuluu eri 
runoon. 



Onko Kilpalaulanta tarullincMi XXXVI. 



»Ui oot nuori Joukahainen, nouse ilman iiost;ini,tUa. 
nouse Joukamo merestä, ylene ylentämättä!» 

Seuraa masentuneen Joukahaisen palaus kotiinsa. Yhteisiä 
Inkerin ja Suomen ynnä Vienan Karjalan toisinnoille ovat säkeet 
(esim. t 410, i 356—7, j 385, p 185): 

Tuli t. Läksi t. Meni kai j otellen kartanolle, 

itkien kotihin, 

Tämä säepari esiintyy kuitenkin n. s. Aino-runoissa samoilla 
runoalueilla (Kallas s. 271, KRH s. 382, 389). Sitä vastoin on Kil- 
palaulannalle ominainen toinen säepari, joka on tosin säilynyt vain 
Vienan Karjalassa, mutta on siellä yleinen (esim. p 156): 

Alla pähi, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin. 

Vaikeampi on sanoa, mikä tämän kuvauksen edellä käy- 
vistä vaihtelevista 'säkeistä on runoon kuuluva. ^'±stv£n vieno (p 
156 a ym) edellyttää, ettei Joukahainen olekaan saanut takaisin 
hevostaan. Hevosen selälle hyppääminen (p 146 ym), joka on yhtä 
vähän ajatuksenmukainen, on taas siirtynyt Kilpalaulantaan yh- 
distyneestä Väinämöisen ammunnasta (ks. ed.). Bekeen istuutu- 
minen eli korjaan kolientauminen (p 163 a, 175ym)onalkuperäisem- 
min Väinämöisen polvenhaavaan kuuluva piirre. Latvajärven 
Arhippa (p 170) ja toinen latvajllrveläinen laulaja tyytyy vain 
edelle asettamaan: tuop' on nuori Joukahainen (p 172). 

Mainitun säeparin sijalla tai siihen sekaantuneena tavataan 
Aunuksen puolella toinen pahaa mieltä kuvaileva säepari (q 379; 
343, vr. p 157): 

A. Sekä huulin hyypynyisin, B. Alla suin, pahalla mielin, 

nenä sulin langennuisin. nenä suliin lanp:ennuisin. 

Jälkimäinen kuvaus esitetään Suomen itä- Karjalassa Joukahaisen 
kotona istuutuessa taikka vasta äidin kysymyksessä (i 345 b, rr. 
p 157, i 345): 

G. Meni kotiin, istuutui kolpit- nenän suulle langennuisin. 

san päässä„ D. »Mintäh olet huulin hyyty- 

istui huulin hyytynyisin, nyisin» jne. 

Olemme siten joutuneet .loukahai«en kotiin, Sekä Suomen 
ettäj Vienan Karjalassa Joukahaisen näkee isä ikkunasta ja emo 
aitan luota, joista useimmiten emo, harvemmin iso ennätti hjsyä 



XXXVI, 1 vai historiallinen? 53 



(esim. i 356, j 388, p 185). Samoja piirteitä tavataan myös vienan- 
ja siiomenkarjalaisissa, vieläpä inkeriläisissäkin Aino-runoissa (KHH 
s. 389. 382; III 624). 

Yhdessä inkei'iläisessä Kilpalaulannaii tdisinnossa: emo ailia- 
haii inenevi (t 410), mikä vfi olla muunnos Konnulta kosinnassa 
yleistä anopin aittaan menoa tai aitasta tuloa (Kant. tutk. I s. 
167). Latvajärven Arhippa ja useat muut vienanpuoliset laulajat 
mainitsevat yksinkertaisesti (p 170 ym): emo rastahan ivlevi. 

Yhteinen Suomen ja Vienan Karjalalle on ä i d i n k y s y- 
m y s (esim. i 356; j 385, p 185 a): 

»Mitä itket Poikoseni l.poikueni, 1. nuorra saamani nureksit 
nuorimmaiseni nureksit 1. nuorra saatuni valitat?» 

Tämäkin säepari esiintyy samoilla seuduin ynnä etelämpänä Aino- 
i'unoissa,^ joissa poikueni asemella on tietysti tyttäreni (KRH s. 
382) eli piikueni (Kallas s. 271). 

Sekä Suomen että Vienan Karjalassa alkaa äidin kysely 
myös säkeellä: nnit' olet pahalla mielin», johon Vienan läänissä 
liittyy sama kerto kuin Joukahaisen kotiintulon kuvauksessa: 
kaiken kallella kypärin, ja parissa itäkarjalaisessa toisinnossa säe: 
syäntellä synkeräUä (i 377, 381' — 2, vr. s. 52). 

Joukahaisen selostus alkaa usein äidin puhuttelusanoilla, 
joista kantajani esiintyy yleisimmin (esim. t 410. i 361, p 156). Var- 
sinaisen selonteon edellä käy useammanlaatuisia liitesäkeita. Äidin 
kysymystä yksinkertaisesti jäljittelee: »sr<' olen pahoilla mielin» jne. 
(p 150 ym). Äidin lohdutuksen mukaan on muodostettu (p 170, 
vr. i 359): 

»Tuota itken tuon ikäni, puhki polveni murehin.» 

Kuten mamittu. ei kysymyskään, johon se on vastauksena (mitä 
itket jne), ole runoon alkuansa kuuluva. 

Etupäässä pohjoisilla Vienan läänin runoalueilla esiintyy 
säepari (p 175 ym; vr. 158): 
»Onpa syytä itkeäkin, vaivoja valittoakin.» 

Sama n vast auksen antaa yleisemmin Vienan läänissä Pohjolaan 
ajHehthiut Väinämöinen Pohjolan emännän tiedusteluun. Siinä 

' Ynnä Pahan sulhon saaneen inmvii itkussa, vaikkei Vienan lää- 
nissä (I IICI— 3). 



54 Onko Kilpalaulanta tarullinen XXXVI, 



011 myös pareinnihi paikallaan valitus vaivoista. Tosin yhtäläisiä 
säkeitä tavataan Kilpalaulannan ilomantsilaisissakin toisinnoissa 
(j 386; 388): 

A. »Onpa syytä itkijällä, B. »Jo on syytä syntyuynuä, 

asiata nureksijalla.» taikoja tapahtununna.» 

Mutta niitä on voitu Suomen Karjalassa eriksensä sovittaa runoon. 

Inkerin puolella on Sisaren turmelijan valituksesta siirtynyt 
Joukahaisen suuhun säe: »jo tein, mitä ei pitänyt» {t 409—10, vr. KRH 
s. 704). 1 

Mutta Joukahaisen vastaus on voinut olla suorastaankin asiaan 
käyvä (esim. p 151): 

»Oi emoni kantajani! lupasin emoni lapsen.» 

Annoin ainoan sisaren, 

Seuraa ilmoitus, kenelle sisar on luvattu; siinä on täytynyt 
olla Väinämöisen nimi, koska sen äiti toistaa, sekä hänen määre- 
sanansa vanha, jolle Joukahainen panee erityistä painoa. »Sekä 
Inkerissä että Suomen ja Vienan Karjalassa tavataan säkeenmuoto: 
vanhalle Väinämöiselle (esim. t 409, i 356, p 187), joka sääntöjen 
mukaan on runomitallisesti virheellinen. Lyhentämällä Väinämölle 
(p 147 ym) tulee säe liian lyhyeksi ja taas liian pitkäksi, jos eteen 
lisää tuolle (j 385, p 152 ym). Säkeenmuodot: tuolle vanhalle va- 
raksi (j 386, p 150 ym) j.a Väinämöiselle varaksi (p 169 ym), * ovat 
tosin muodollisesti moitteettomia, mutta asiaan kuuluvista sanoista 
on niissä toinen jätetty pois. Ainoa runomitan ja ajatuksen vaati- 
muksia tyydyttävä on: vanhan Väinämön varoiksi (p 149, i 377 ym), 
jolle on kuitenkin vaikea löytää sopivaa kertosäettä. 

Kertosäkeen valitseminen on muutenkin vaikeata. Joukahai- 
sen vastauksessa ei voi olla alkuperäistä Väinämöisen laulutaidon 
kehuminen, vaan ovat äidin lohdutuksesta siirtyneitä täisen mukaan 
muodostuneita semmoiset jatkosäkeet kuin (i 381 ym; p 195 ym): 

A. »Laulajaisen lautsan päälle, B. »Laulajalle puolisoksi.» 
ilo jäisen ikkunoille.» 

Väinämöisen vanhuutta kuvaavissa säkeissä taas havaitsemme 
liioitteluja, joita runon alkumuoto ei ole saattanut sisältää ja joista 
useimmat o Alatkin tilapäisiä (t 409; q 343; p 157; 160, 145): 

^ Samasta runosta on Vienan läänissä joskus Joukahaiselle lainattu 
kämmenten yhteen lyöminen (p 169 ym., vr. KRH s. 705). 
' Ynnä: väkäiselle Väinämölle (p 154). 



A A. X VI,] vai historiaJIinen ? 55 



A. »Vanhan pelikellon varaksi, varaksi vapisijallc» 
tukkeeksi risuisen alan.» D. »Ikipuolelle iloksi, 

B. »Sukkahansa suistujalle, suojaksi sopenkululle.» 
kakarahan kaatujalle.» E. »Iloksi ikilopulle, 
O. »Miehelle mitättömälle turvaksi tutisevalle.» 
turvaksi tutisijalle, 

Ainoastaan viimemainitut kaksi säettä ovat yleisiä Vienan läänissä; 
jälkimäinen ilmaantuu myös Suomen itä- ja pohjois-Karjalassa 
(i 356 ym, j 386). Ikäloppu ja etenkin ikäpuoli kävisi kenties vielä 
laatuun Väinämöisestä puhuttaessa, mutta tutisevaksi on Jouka- 
haisen tuskin sopinut katkeruudessaankaan esittää mahtavaa voit- 
tajaansa. 

Väinämöistä kuvaavien kertosäkeitten sijalla ilmaantuu poh- 
joisemmissa vienanpuolisissa toisinnoissa säepari: 

»Oman pääni päästimeksi, henkeni lunastimeksi.» 

JSeii edellä on harvoin säilynyt edes pääsäe: vanhalle V äinäm(^ise)lle 
(p 183, 186 a). Mainittu säepari liittyy samoissa toisinnoissa usein 
myös Joukahaisen lunnasehdotuksiin, etenkin silloin kuin liui- 
naitten joukossa mainitaan kultia ja hopeita (p 175 ym). Se on näh- 
tävästi, kuten koko tämä tarjous, lainattu Iivanan virrestä. Al- 
kuansa se kuuluu Lunastettavan neidon runoon (Kant. Tutk. II 
s. 330), josta 011 joskus Suomen itä-Karjalassa suoraan siirtynyt 
Joukahaisen lunnasehdoitukseen (i 383): 

>"Parahan annan t. ota paras kaulani kar.-istinieksi.» 
pääni päästimeksi. 

Välistä Joukahainen äidillekin selittää Vellamon neidon on- 
ginnasta lainatuin säkein, mitä käytännöllistä apua hänen sisares- 
taan tulee olemaan Väinämöiselle (p 170; vr. I 251, 253): 

»Ikuiselle tietäjälle, kainaloiseksi kanaksi, 

pitlvuiselle runolle sijan levittäjäksi, 

ikuiseksi puolisoksi, panijaksi päänalaseii, 

jalkojen jaksajaksi,» 

Äidin ja pojan keskusteluun on sekä Suomen että Vienan 
Karjalassa toisinaan tunkeutunut s u r u n s y y n tiedustele- 
minen a r va i 1 e m a 1 1 a (i 344—5, 345 b; p 178; 195 ym; 175 ym): 

A: »Olitko kontioin pepuilla, C. »Joko iiaises naurettihin, 
vai olit miehien tapoilla?»» En — vai orihis voitettihin?» »Ei — 
B: »Sanallako vaarrettihin. D. »Heposesko herjattihin? 

sanallako vai tavalla. tohien toitsi herjatahan. 

vainko viinaryyppylöillä?»» Ei — Nainenko nuori naurettihin? 

Toinen toitsi nauretahan.» 



56 Onko Kilpalaulanta tarullinon XXXVI, i 

Tämän säkeistön on paljoa täydellisemmässä ja alkuperäi- 
semmässä muodossa säilyttänyt Vienan läänin paras laulaja Latva- 
järven Arhippa Kaukamoisen runossa (I 759): 

»Onko sarkoin vaarrettuna — »Ken mun sarkoin vaarteleisi, 

noissa Päivölän pioissa?» vaartaisin sata urosta, 

tuhat muuta tunnustaisin.» 

Samalla tavoin Kaukomieli vastaa kopeasti kysymyksiin, onko 
häntä naisin naurettu vai hevosin herjattu. Masennetun Joukahai- 
sen suuhun on laulajain ollut vaikea näitä vastauksia siirtää; ainoas- 
taan äidin kysymykseen on niistä jäänyt joku jälki (D). ^ 

Viimeinen säkeistö Kilpalaulannassa sisältää äidin lohdu- 
tuksen. Suomen ja Vienan Karjalassa usein esiintyvät' johdan- 
nontapaiset: *äV ole pahoilla mielin», tai: mlä itke poikaseni», ovat 
äidin kysymyksen mukaan muodostettuja ja oikeastaan tarpeetto- 
mia, samoin kuin runoton: »ällös olko milläskänäl» (p 170 \an). 

Yleisiä noilla runoalueilla ovat seuraavat säkeet, jotka tava- 
taan myös molemmissa loppuosan säilyttäneissä keski-Inkerin toij 
sinnoissa (t 409 — 10): 

»Tuota toivoin tuon ikäni, vävykseni Väinämöistä, 

poikki polveni halasin, suvukseni suurta mitasta.» 

Pohjoisilla runoalueilla vaihtuu toivoin sana, jolla Suomen itä-Kar- 
jalan ja Vienan Karjalan murteissa on merkitys 1 u u 1 1 ^, ar- 
vella, monesti sanaan miotin. Suvukseni ilmaantuu myös muo- 
dossa sukuhuni. Vienan Karjalassa tähän säkeistöön usein vielä 
lisätään: langokseni laulajoa (p 145 ym), iota Suomen Karjalassa 
vastaa: lajihini laulajoa (i 356, j 386). Jälkimäiseen liittyy kerran: 
heimohoni helkeätä (j 386). Useammasti ilmaantuu sen keralla tai 
sijalla: rotuhuni rohkeata (i 356, 371, j 385—6), joka venäläisperäi- 
sestä rotu sanasta päättäen on vasta idempänä muodostunut säe. 
Vielä on huomattava toisessa keski-Tnkeriläisessä kappaleessa 
esiintyvä päätössäe: kalalinnoa kadulle (t 409). 

Eräässä ilomantsilaisessa toisinnossa äiti ei lausukaan lohdu- 
tuksen sanoja, vaan kääntyy poikin puolin portahille itkemään »ur- 

' Aikaisemmin olen olettanut (KRH s. 545—6), ettei mainittu säkeistö 
kuuluisi Kaukamoisenkaan runoon, vaan Tytärten tappajan äidin eli Kun- 
nottoman miniän runoon (Kant. IIP 98), jonka varsinaisinkeriläisissä toi- 
sinnoissa se esiintyy, vaikka yhtä lyhyin vastauksin kuin vionanpuolisessa 
Kilpalaulannassa (ks. III 812, 1419 — 26). Se on kuitenkin tähän virolais- 
peräiseen runoon vasta Inkerissä liittynyt suömenkieUnen lisäys, joten sen 
täydellisiminän muodostuksen paikka Kaukamoisen runossa voi olla alku- 
peräinen. 



XXXVI, i 



vai historiallinen? 



57 



honsa hyvyyttä ja kanansa kauneutta.» Lohduttajana on silloin Jou- 
kahaisen neito, joka selittää vanhemmilleen (j 388): 



»Paistaa päivä muuallakin, 
ei isosen ikkunalla, 
on maata muuallakin, 
ei taaton tanterella. — 



Onpa vettä muuallakin, 
ei emosen taikinassa, — 
ilmoa etempänäkin, 
ei emon elintilalla». 



Sitten vielä Joukahaisen nainen virkkaa jotakin, joka laulajalta 
on unohtunut. Tämä jatko on tietysti aivan tilapäistä muodostelua. 
Samoin on satunnaista kokoonpanoa v. 1894 Vuokkiniemellä 
laulettuun Kilpalaulannan ' toisintoon liittyvä Kalevalan-tapainen 
jatko: Äidin ilmaistua ihastuksensa Joukahainen menee pirttiin 
ja ilmoittaa asian myös Anni sisarelleen; Anni tyttö, aino neito, 
tuosta kovin pahastuu; itkettyään kolme päivää hän menee aittaan, 
jossa kuristautuu (p 183). 

Kilpalaulannan perusmuoto, mikäli sen voimme meille säily- 
neistä toisinnoista selville saada, on siis ollut sniunnilleen seuraava 
todennäköisimmin runoon kuuluvat sanat on kursivoitu. 



Yks' oli vanha V äinämöinev . 
toinen nuori J oukahmm 
ajoit tiellä vastatusten. 
Tarttui vemmel vempelehen, 
(hisa aisahan takistui, 
rahr rahltehen nenähän; 
veri tippui vempelestä, 
puna aisasta putosi, 
rasva rahkehen nenästä. , 

Sanoi vanha Väinämöinen: 
»Siirry, nuori Joukahinen!» 

Sanoi nuori Joukahinen: 
*kunpi tiennevi e7iem,män, 
sen on tiellä seisominen; 
humpi tiennevi vähemmän, 
sen on tieltä siirtyminen.» 

Virkki vanha Väinämöinen; 
»Oi sä nuori Joukahinen, 
mitäpä enintä tiedät?» 

Sanoi nuori Joukahinen: 
*Meren muistan kynnetyksi, 
fmeren] kolkat kuokituiksi, 
halahauilat kaipetuiksi, 
hutdot luoduiksi kokohon.» 

>^onoi vanha Väinämöinen: 



»Lapsen tieto, vaimon muisti, 
ei ole partasuun urohon! 
Meri mun on kyntämäni, 
[meren] kolkat kuokMmam , 
kalahaudat kaivamani, 
luodot lumnani kokohon. 
? Kun ma nousen laulamahan 
? ja saan sanelemahan. ■ 
? viikon itket virsiäni, 
? kuukauden sanasiani.» 

Lauloi vanha Väinämöinen, 
lauloi nuoren Joukahisen. 
lauloi suohon suolivöistä. 
niittyhyn nivuslihoista , 
kainaloista kankahasen. 
Lauloi Jouko sen hevosen 
hylkeheksi hyppimähän, 
lauloi Joukosen satulan 
sorsaksi sarajahasen; 
lauloi länget Joukahisen 
lähtehesen läikkymähän; 
lauloi ruoskan Joultahisen 
ruokoseksi roiskamahan. 
lauloi viitan Joukahisen 
Ditkän pilven reunase[ksi|; 



58 



<)nko KilpalaulantH tarullinen 



XXXVI, 1 



lauloi Joukosen kypärän 
meren rannalle kiveksi. 
Lauloi jousen Joukahisen 
kaareksi vesien päälle; 
lauloi nuolet Joukahisen 
havukoiksi kiitä [mähän]. ^ 

Sanoi nuori Joukahinen : 
»Oi [sinä] vanha Väinämöinen, 
peroita pyhät sanasi, 
luovuttele luottehesi! 
Vaiva on täällä ollakseni 
kynsin kylmässä kivessä, 
ham/pahin vesihaossa; 
virta jalkoja vetävi, 
hiekka silmiä hio vi.» 

Virkki vanha Väinämöinen: 
»Mitä annat lunnahiksi?» 

Sanoi nuori Joukahinen: 
»On mutia venettä kaksi, 
yks on soudulta kepeä, 
toinen paljon kannattajo. 
Ota niistä jo7npikumpi!» 

Sanoi vanha Väinämölne)i : 
»En huoli venosistasi. 
On veno itsellänikin 
kahta, kolmea parempi, 
ei venosen soutajata; 
itsepä perän pitäisin.» 

Sanoi nuori Joukahinen: 
»On mulla oritta kaksi: 
yks on juoksulta kepeä, 
toinen vahva rahkehesen; 
ota niistä jompikumpi!» 

Sanoi vanha Väinämöinen: 
»En huoli orasistasi. 



On oro itsellänikin 
viittä, kuutta virkeämpi, 
ei re'essä istujata; 
itse ohjilla olisin.» 

Jopa tuskaksi tule vi. 
läylemmäksi lankeavi. 

Sanoi nuori Joukahinen: 
»Oi [sinä] vanha Väinämöinen, 
peroita pyhät sanasi, 
luovuttele Inottehesi! 
Annan ainoan sisaren. 
? mesileivän leipo jäisen. 
? kultakankahan kutojan.» 

Siitä vayiha Väinämöinen 
peroitti pyhät sanansa jne. 

Tuop' on nuori Joukahinen 
alla päin, pahoilla Tnielin, 
kaiken kallella kypärän, 
kotihinsa tullessahan. 

Emo vastahan tul e vi: 
»Poikoseni, Joukoseni! 
mit' olet huulin hyytynyisin, 
nenin suulle langennuisin?» 

Sanoi nuori Joukahinen: 
»Oi emoni kantajani! 
Annoin ainoan sisaren, 
lupasin emoni lapsen, 
vanhan Väinämö}i varaksi. 
ikäpuolelle iloksi.» 

Emo vasten vastaeli: 
»Tuota toivoin tuon ikäni, 
poikki polveni halasin, 
vävykseni Väinämöistä, 
suimkseni suurta miestä, 
lamiokseni laulajata.» 



Mutta onko tämäkään vielä runon alkuperäisin muoto? Julius 
Krohn on tuonut esiin sen ajatuksen, ettei erilaisten lunnaitten 
tarjoominen ennen sisarta eikä itse sisj^ren lupaaminen olisi alkuansa 
kuulunut runoon, ei edes Joukahaisen suolnm laulaminen (SKH I 
s. 538). Lunnaitten tarjoomisen ja pyhien sanojen peruuttamisen 
myös E. N. Setälä pitää myöhempänä lisänmoiluna perustaen 
väitteensä siilien seikkaan, että useat keski-inkeriläiset toisinnot. 



' Nämä säkeet eivät tietystikään ole kaikki kuuluneet alkumuotoon, 
mutta muut, paitsi kursivoidut, ovat toistaiseksi yhtä oikeutetut huomioon 
otettaviksi. 



XXXVI, 1 vai historiallinen? 59 

päättyvät Joukahaisen masentamiseen laululla (STAE 1913 1, 
MSFOu XXXV 13). Olen jo edellä lausunut epäilykseni kansan- 
runon vapaasta kehittymisestä (ks. I osa s. 131). Ainoastaan toisen 
runon yhdistyminen voisi selittää niin laajan lisäyksen, kuin tässä 
tapauksessa olisi edellytettävä. Mutta toista runoa, josta Kilpalau- 
lannan loppupuoli johtuisi, ei ole osoitettavissa. 

Jos Kilpalaulanta olisi kahtia leikattava, niin olisi leikkaus 
pikfinmin tehtävä ennen laululla masentamista. Kaikki Karjalan 
kannaksen ja länsi-Inkerin toisinnot sekä neljä keski-inkeriläistä 
(t 416 — 8, 420) katkaisevat näet runon tältä kohdalta. Runon päät- 
tyminen Väinämöisen lauluun sitävastoin rajoittuu viiteen keski-In- 
kerin kirjaanpanoon (t 411, 413, 415, vr. 414, 419). Mutta yhdessä 
seuraa vielä Joukahaisen peruuttamispyyntö, johon Väinämömen 
vastaa samoin sanoin kuin Käärmeen synnyssä Jeesus Pietarin 
pyytäessä, että hän ottaisi pois käärmeelle antamansa hengen: 
»ei jfhtä kahiste tehäkään» (t 412). 

Tärkeintä tässä kuitenkin on, että kahdessa keski-inkeriläi- 
sessä kappaleessa on runo esitetty yhtä pitkälti kuin Suomen ja Vie- 
nan Karjalassa. Kun ne ovat muodoltaan pohjoisemmista toi- 
sinnoista riippumattomat, ja jos runo, niinkuin Setalakin olettaa, on 
tullut länsi-Suomesta, niin on sen täytynyt jo lähtiessään kulkemaan 
eri teitä pohjoisille ja inkerinpuolisille runoalueille sisältää sekä 
tietokilpailun että sisaren lupaamisen lunnaiksi. Länsisuomalaisen 
runon esiintyminen Karjalan kannaksella ja länsi- Inkerissä typis- 
tyneempänä kuin keski-Inkerissä on moneen länsisuomalaiseen ru- 
noon nähden havaittava ilmiö. Esitetty alkumuoto on siis kokonai- 
suudessaan otettava selitysten pohjaksi. 

Tulemme lopuksi kysymykseen, onko Kilpalaulanta tarullinen 
vai historiallinen. Sitä on käsitelty sekä tarulliselta että historialli- 
selta katsantokannalta. Väinämöisen ja Joukahaisen suhteen on 
miltei kaikki mahdolliset näkökannat otettu lukuun: niitä on seli- 
tetty milloin molempia jumaliksi, milloin mo- 
1 1' m p i a sankareiksi, milloin toista jumalalli- 
srksi toista inhimilliseksi olennoksi. 

Valikoimalla eri säkeitä luomistöiden esityksestä on Väinä- 
iin»istä selitetty joko ilman tai maan tai veden jumalaksi 
(KKRH s. 362). Väinämöisen alkuperäiseen vastaukseen, kuten 
olemme nähneet (s. 37), on ilman pielten pistäminen muualta lisätty. 



•UI Onko Kilpalaulanta tarullinen XXXVI, ^ 

Epätietoista on, kuuluuko siilien edes maan mullertaminen. Vain 
meren muodostaminen on epäilemätön alkumuodon piirre. 

Olettamusta, että Väinämöinen on veden jumala, yritin ai- 
kaisemmin tukea niillä toisinnoilla, joissa Väinämöinen kohtaa Jou- 
kahaisen merellä taikka laulaa hänet mereen (KRH s. 367 — 70). 
Kiinnitin myös erikoista huomiota yhden keski-inkeriläisen toisin- 
non loppusäkeeseen: kalalinyioa kadulle. Selitin sillä tarkoitetun, että 
Väinämöinen vävynä toisi kylän kadulle kalalinnan. 

Mutta nyt olen päässyt siihen käsitykseen, ettei yhteenajo ole 
alkumuodossa tapahtunut sulan veden päällä eikä edes jäällä, vaan 
tavallisella tiellä, sekä että Joukahainen on ollut laulettuna suohon. 
Vain kerran esiintyvien säkeitten suhteen olen myös tullut yhä va- 
rovaisemmaksi. 

Käsitykseeni Väinämöisen jumaluudesta oji yhtynyt Setälä 
esittäen lisäksi väitteen Joukahaisenkin jumaluudesta. Hän viittaa 
keski-inkeriläisissä kappaleissa esiintyvään kiistailijain ajelemiseen 
yksiöistä jäätä myöten yksiöisellä orolla sekä yhtäläiseen yksiöisen 
pojan ajelemiseen länsi-inkeriläisissä toisinnoissa, joissa tämän po- 
jan joskus myös mainitaan tehneen mereen sillan yksiöisistä vesoista. 
Näiden toisintojen nojalla, joiden katsoo osoittavan erikoista alku- 
pei'äisyyden leimaa, hän yhdistää nuoren Joukahaisen tähän yksiöi- 
seen poikaan, joka yhtenä yönä tekee mereen sillan, selittäen hänet 
jään haltijaksi, joka joutuu taisteluun vanhemman vedenhaltijan 
kanssa ja tulee voitetuksi. Myös nimen Joukahainen hän johtaa 
lunta tai jäätä merkitsevästä kantasanasta, jonka johdannaisia on 
säilynyt lapinkielessä. Olemme kuitenkin nähneet, että juuri länsi- 
inkeriläiset toisinnot ovat enimmin typistyneitä ja turmeltuneita ynnä 
sekaantuneita muihin runoihin, jotka ovat vielä keskenään sotkeu- 
tuneet. Yksiöisen pojan yksiöistä jäätä myöten ajaminen ja sillan 
tekeminen mereen yksivuotisista vesoista ovat eri runoihin kuuluvia. 
Niiden yhdistyessä ja liittyessä Kilpalaulantaan kaikki kolme nuum 
ovat joutuneet keskinäiseen kosketukseen, jonka johdosta yksiöinen 
poika on siirtynyt sillan tekijäksi, yksivuotiset vesat muuntuneet 
yksiöisiksi sekä Väinämöinen ja Joukahainen tulleet yksiöisellä oriilla 
yksiöistä jäätä myöten ajajiksi (u 429- — 30). Väinämöisen ja Jou- 
kahaisen tiellä yhteen ajamisen ja yksiöisen pojan yksiöisellä jäällä 
ajamisen sekaannukseen perustuu myös keski-inkeriläisten toisin- 
tojen johdanto. 

lAionnontarullineu selitystapa, kuten Setälä lausuu, »on jou- 
tunut huonoon huutoon ja syystäkin: useimmissa tapauksissa ne 



.\ xxv 1,1 vai historiallinen;' 61 

myytit, jdtk.i selitettiin kansan mielikuvituksen luomaksi, olivat 
tutkijain oman fantasian työtä.. Minä luulen kuitenkin», hän lisää, 
»että täm/in selitystavan epäileminen on ollut eräillä tahoilla liian 
jyrkkä» (8TAE 1913 I s. 84). 

Mutta niinkauan kuin ei suomalaisessa kansanrunoudessa ole 
voitu todeta ainoatakaan epäilemätöntä esimerkkiä kertomuksen 
muotoon puetusta luonnontarusta, en saata muuta knin yhä epäillä 
koko selitystavan oikeutusta. Kilpalaulantaakaan ei luonnonta- 
niua saada kokonaisuudessaan ^selitetyksi. 

Joukahaisen lunnasehdotuksia ja kotiintuloa ei voi ymmärtää 
muuten, kuin käsittämällä hänet inhimilliseksi henkilöksi. Tämän 
käsityksen ei tosin tarvitse olla esteenä Väinämöisen oletetulle ju- 
maluudelle. Aikaisemman selitykseni mukaan olisi Kilpalaulannan 
<iiheena vedenhaltijan halu päästä aviolliseen yhteyteen ihmisen 
kanssa tai yleensä saada ihmisiä valtaansa. Sentapaisia aiheita ta- 
vataan ruotsalaisissa kansanlauluissa, jotka kuvailevat Näkkiä 
nuoren neidon houkuttelijana (KRH s. 376). 

Mahdollinen olettamus ei ole kuitenkaan samaa kuin todistus. 
Ainoana perustuksena olettamukselle, että Väinämöinen Kilpalau- 
lannassa esiintyy vedenjumalana, ovat sen alkumuotoon kuuluvat 
säkeet: 

»Meri minun on kyntämäni, kalahauat kaivamani, 
[meren] kolkat kuokkimani, luodot luomani Jcokohon.» 

alutta mei'en kyntäminen, kalahautojen kaivaminen ja luotojen 
ominen ei välttämättä edellytä, että Väinämöinen on ollut veden- 
jumala. Sillä edellytyksellä ei myöskään Kullervon Kalervolaisen 
merien kyntämistä, Kalevan hautoja tai kivikareja (KRH s. 653, SRU 
s. 319, SSL s. 112) voisi selittää muuten kuin olettamalla Kalevan 
pojankin olleen vedenjumalan. Kalahautojen kaivamisen ja luoto- 
jen luomisen tulemme kohtaamaan vielä Sampojakson ensi osassa 
Väinämöisen ammunnassa, missä sen niinikään olen aikaisemmin 
selittänyt vedenjumalan toimintaa kuvaavan (KRH s. 793 — 4). Mut- 
ta toisiin osiin Sampojaksoa, jonka olen osoittava alkuperäiseksi ko- 
k(»naisuudeksi, ei käsitys Väinämöisen jumaluudesta ole mitenkään 
sovellutettavissa. Sitä paitsi on monta muuta runoa, joissa Väinä- 
möinen esiintyy selvästi inhimillisenä sankarina. Aikaisemmin oli 
ainoana mahdollisuutena selittää Väinämöisen alkuansa kuuluneen 
vain Kilpalaulantaan ynnä mahdollisesti Väinämöisen ammuntaan 



62 Onko Kilpalaulanta tarullinen XXXVI, i 

ja Kilpalaulannasta siirtyneen toisiin runoihin alkuperäisempien 
henkilöiden paikalle. Tämä väkinäinen selitys on tarpeeton, jos Väi- 
nämöisen jumaluuden voi heittää sikseen ja hänet pitää saman- 
laisena sankarina kuin Kalevan. ^ 

Sankariuttakin voi ajatella useammanlaatuista. D. Comparetti, 
joka puoltaa Väinämöisen ihmisyyttä, mutta kieltää suomalaisilta 
runoilta historiallisuuden sanan varsinaisessa merkityksessä, pitää 
Väinämöistä suomalaisen tietäjän perikuvana ja Jouka- 
haista lappalaisnoidan tyyppinä sekä heidän välistä suh- 
dettansa kilpailuna loitsivassa toiminnassa. Mutta sitä vastaan on 
huomautettava, ettei varsinaista loitsukilpailua heidän välillänsä il- 
maannu, paitsi muutamissa harvoissa toisinnoissa, joihin on sekaan- 
tunut saduille ominainen erilaisten esineitten loitsiminen (s. 40).. 
Yksin Väinämöinen käyttää laulun voimaa masentaakseen Joukahai- 
sen. Tietokilpailukin on yksipuolinen ja rajoittuu oikeastaan yhteen 
ainoaan Joukahaisen muistelmaan, johon vasta Vienan läänissä on 
liitetty joitakin lisiä sananlaskuista ja syntyloitsuista. Comparettin 
olettama kansallinen vastakohta suomalaisen ja lappalaisen välillä 
perustuu pelkästään uuteen Kalevalan laitokseen. Vain kerran ta- 
vataan kansanrunossa Joukahaisen sijalla, ei rinnalla, Lappalaineriy 
siirtyneenä Kilpalaulantaan siihen yhdistyneestä Väinämöisen am- 
munnasta (j 352), ^ Samaan jaksoon kuuluvassa Sammon ryöstössä 
tulemme kohtaamaan Joukahaisen Väinämöisen toverina sekä Väi- 
nämöisen tuomiossa Ilmarisen ja »sotijalon» kanssa rinnastettuna 
sankarilapsen mairittelunimenä. 

Kilpalaulanta niinmuodoin kuvailee kahden 
suomalaisen sankarin välistä seikkaa. Aihe on 
aivan omintakeinen, Julius Krohn on tosin huomauttanut 
tämän yhteydessä Vafthriidhnir jättiläisen ja Odhinin keskustelusta 
Eddalaulussa sekä Volot Volotovitäin ja Daavid Jessen pojan jut- 
telusta venäläisessä kansantarinassa (SKH I s. 539). Mutta yhtäläi- 
syys on vain siinä, että näissä keskustellaan muun nmassa maailman 
alkua koskevista asioista. Julius Krohn huomauttaa, että keskustelun- 
kin sisällys suomalaisessa runossa on itsenäisesti suoritettu; runon 
muun sisällyksen omintakeisuus on hänen mielestään kiistämätön. 



^ Pari suomenkarjalaista laulajaakin on näin asian käsittänyt alkaes- 
saan runon: kaksi oli väkevää miestä tai olipa kaksi Väinämöistä (1 353, 
359; vr. p 184 a: jo sattui hyvä hyvähän, jalo toisehen jilohon). 

* Kerran on Joukahaisen äitinä Pohjan akka (p 154; vr. p 184 ar 
Päivölän emäntä). 



XXXVI. 1 vai historiallinen? fi3 



Vaikkei Väinämöinen Kilpalaulannasta päättäen ole meren- 
jumala, on hän kuitenkin ilmeisesti meren rannalla asuja, ja tämä 
meri ei voi olla muu kuin Itämeri. Myös runon leviämissuhteet, 
henkilöjen nimet ja mahiituista eläimistä hylje yhdessä karjalaisille 
murteille vierasten muoto-opillisten ja sanastollisten seikkojen kanssa 
puoltavat runon kotipaikaksi länsi-Suomen rannikkoa 
(ks. s. 27—8, 33, 38. 41—2, 44, 51). 

Olettaessani Kilpalaulannan esittävän vedenhaltian ja ihmi- 
<ii välistä seikkaa saatoin vielä epäröidä siirtäessäni runon syntyä 
pakanuuden aikaan, koska keskiaikaisis.^-a ruotsalaisissa kansanlau- 
luissa on käsitelty yhtäläisiä aiheita. Mutta sankarien välisenä 
seikkana on tämä runo epäilemättä syntynyt jo pakanuuden 
a i k a n a. 



19. Onko Sampojakso alkuperäinen runoelma 
vai myöhäinen kokoonpano? 

Vienan läänissä laulettu Sampojakso, joka on Kalevalan run- 
kona, jaetaan tavallisesti kolmeen osaan. Alkuosa esittää Väinämöi- 
sen ammutuksi tulemisen ja mereen sortumisen, johon liittyy runo 
Maailman luomisesta. Keskiosa kertoo Väinämöisen joutumisesta 
Pohjolaan, josta kotiin päästäkseen hän lupaa toimittaa Ilmarisen 
Sammon takojaksi, sekä Sammon takomisesta. Loppuosa kuvailee 
Sammon ryöstöä ynnä sitä seuraavaa taistelua Sammon omis- 
sesta. 

Sampojaksoa ja sen osia edustavat »Vienan läänin runoissa» 
ensimäiset 135 numeroa alanumeroineen (p 1 — 135). »Kalevalan 
toisintoihin» on painettu Väinämöisen ammunnan kappaleita Au- 
nuksesta 2 (q 3 — 4), itä-Pohjanmaalta 4 (m 1, 2, 5, 12), Suomen 
pohjois-Karjalasta 13 (j 15—26, 30) ja itä-Karjalasta 25 (i 27—43, 
46 — 8, 50—4). ^ Sammon ryöstön toisintoja on siinä julkaistu Au- 
nuksesta 3 (q 231—2, 254), keski-Pohjanmaalta(?) 1 (1 239), Suomen 
pohjois-Karjalasta 9 (j 222 — 30) ja itä- Karjalasta 3 (i 250 — 2) sekä 
Taalainmaalle muuttaneilta savolaisilta 1 (o 323) *. 

^ Topeliuksen runojulkaisusta (I s. 25 = p 63) opittuja ovat KT II 
6, y--ll; 55, 57. 

* Sitäpaitsi on tässä kirjasta opittuja tai muuten epäiltäviä toisin- 
toja sekä suuri joukko säepoimintoja, jotka tulevat kohdallansa tarkastet- 
taviksi. 



6'i Onko Sampojakso alkuperäinen runoelma \XX\'I,i 

Sampojakson keskiosaa ei tunneta muualla kuin Vienaii lää- 
nissä. Tämän perustuksella Julius Krohn Kalevalantutki- 
muksessaan arveli sen voivan olla myöhäsyntyisen väännöksen 
Kilpakosinnasta: »Väinämöinen kummassakin tapauksessa lähenee 
mereltä, häntä puhutteleva nainen huomaa hänet rannalta, jossa 
on askareillaan. Useissa kappaleissa Pohjolan emäntä ottaa sirkun 
siivet, leivon lentimet ja täten rientää Väinämöisen luo, samoinkuin 
yön tyttö Ilomantsissa Ilmariselle sanan viepi. Molemmat veljek- 
set täydellisemmissä toisinnoissa ilmautuvat kilpakosijoina ja Il- 
marinen se vaaditun ansiotyön toimittaa.» Mutta ennen kaikkea oli 
isävainajani huomiota kiinnittänyt se seikka, että Pohjolan emäntä 
puhuttelee rantaan uivaa Väinämöistä juuri samalla nimellä kuin 
Anni veneessä ohikulkevaa: Uvaniolaiseksi fSRH I s. 478 — ^9). Hä- 
nen selityksensä ovat tutkijat sittemmin vastaansanomatta hyväk- 
syneet. 

Myös Sampojaksoa aloittavan Väinämöisen ammunnan Julius 
Krohn selitti myöhäiseksi i][ii^.odostukseksi, johtaen sen Lemminkäi- 
sen surma -runosta, »^timpaisessakin vähänäköinen Lappalainen on 
ampujana, kumpaisessakin ammuttu kaatuu veteen. — Yhdessä, 
suomen [puolisessa] runossa Pohjolan pitkä poika ampuu Väinämöisen 
Tuonelan j o k e h e n. Toisessa ampuva Lappalainen kuvataan 
ilkeäksi luonteeltaan, vaan ulkonäöltään somaksi, vereväksi, 
niinkuin yleisesti Lemniinkäinen. Murhattu ja murhaaja ovat vain 
siinä vaihtaneet sijaa. - — Välistä kaksi kavetta, kolme Luonnotar- 
ta varoittaa Lappalaista ampumasta Väinämöistä, samoin kuin Lem- 
minkäistä lähtemästä. Parissa [vienanpuolisessa] toisinnossa Väinä- 
möinen s y ö s t ä ä n sydämen kautta. Muutamissa Pohjan 
akka teettää seppä Ilmarisella haravan, jolla 
korjaa vedessä ajelevan Väinämöisen ran- 
n a 1 1 e.» (SKH I s. 385—6). 

Epäillen isävainajani selitystä, mutta osaamatta toistakaan 
löytää, en »Kalevalan runojen historiaa» kirjoittaessani päässyt 
muuhun kuin pelkästään kielteiseen tulokseen. Vasta teokseen Uit- 
tamissani »oikaistavissa ja täydennettävissä» saatoin esittää sen 
mielipiteen, että Väinämöisen ammunta on erikoinen länsi-Suomesta 
liikkeelle lähtenyt runo (KRH s. 208, 415—6, 585, 791—4). 

Sen sijaan sovitin Sampojakson loppuosaan yhtäläisen selityk- 
sen kuin isävainajani sen alku- ja keskiosiin, olettaen Sammon ryös- 
töretken muodostuneen' myöhemmän kokoonpanon kautta Päivän- 
päästöstä ja Laivaretkestä. Mutta teokseni jälkiliitteessä tunnustin, 



XXXVI, 1 vai myöhäinen kokoonpano? 65 

että siiliä on vielä monta hämärää kohtaa, jotka vaativat tyydyttä- 
vämpää valaistusta (KRH s. 39, 787). 

»Suomalaisten runojen uskonnossa» rohkenin lausua sen aja- 
tuksen, että Sammon ryöstö on alkuperäinen sankariajalla syntynyt 
runo (s. 342). Havaittuani vielä, että myös Lappalaisen ampuma Väi- 
nämöinen on käsitettävä vanhaksi sankariksi, eikä vedenjumalaksi 
(SRU s. 320). tulin vihdoin siihen päätökseen, ettei Sammon taonta- 
kaan ole myöhäinen kokoonpano. Se tosin ei muodosta mitään it- 
senäistä runoa, koska sillä ei ole itsessään alkua eikä loppua. Mutta 
johdantona sillä on Väinämöisen ammunta ja jatkona Sammon ryöstö, 
eikä se muuta tarvitsekaan. Sampojakso, pois lukien Luomisru- 
noii, joka siitä toisinaan puuttuukin, muodostaa alkuperäisen koko- 
naisuuden. Tähän on aikojen kuluessa sekaantunut säkeitä muista 
limoista, mutta runkona on yksi ja yhtenäinen sankariruno, jonka 
piirteitä on tarkoitukseni s<'uraavissa luvuissa eritellä ja selvitellä. 



20. Onko Väinämöisen ammunta 
alkuperäistä Sampojaksoa? 

Sampo jakson alkuosan, Väinämöisen ammunnan vienanpuo- 
lineu kokoonpano, joka vastaa Kalevalan kuudetta runoa, on eri- 
teltynä näytteeksi edellisessä osassa (s. 49). Yhtenäisesti esitettynä 
sen pääjuoni on seuraava. Lappalainen, joka on kauvan vihannut 
Väinämöistä, valmistaa nuolia häntä odottaessaan. Ratsain mat- 
kustavan Väinämöisen saapuessa jännittää uhalla jousensa ja kiel- 
loista välittämättä ampuu hänet ratsun selästä mereen. Vedessä 
ajelehtiessaan Väinämöinen muodostaa merenpohjan. Näiden piir- 
teiden järjestys, kuten on osoitettu, vaihtelee mitä suurimmaSvsa 
määrin, josta jo voi epäillä, ovatko kaikki alkuansa kuuluneetkaan 
runoon. 

Väinämöisen ammunnan suomenpuolinen muodostus on mel- 
koista suppeampi ja samalla vakinaisempi. Siitä puuttuu koko- 
naan Väinämöisen matkustuksen ja Lappalaisen odotuksen kuvaus; 
ampumisen uhka on ilmaistu yhdellä ainoalla säkeellä. Jäljellä 
olevien piirteitten järjestys ei tarjoo muuta vaihtelua kuin har- 

5 



66 Onko Väinämöisen ammunta XXXVI, i 

voin esiintyvän ja, niinkuin saamme nähdä, rnnoon kuuluni.'itto- 
man nuolien valmistuksen sovittamisessa (vr. i 37 ja 38). 

Väinämöisen ammunta alkaa Suomen Karjalassa sääunölli- 
sesti ja vielä Vienan Karjalassa kuvauksella Lappalaisen vihan- 
pidosta (esim. p 4): ^ ' 

Lappalainen kyyttösilmä kauvaista ylenkatsetta 

piti viikkoista vihoa, päälle vanhan Väinämöisen. 

Että alkuperäinen vihanpitäjä on La/ppalawien, joka esiintyy 
yleisesti sekä Suomen että Vienan puoleJla, on aivan selvää. Tosin 
myös Joukahmnen eli Joukamoinen tavataan molemmin puolin 
rajaa, eikä aivan harvoin, yhteensä 13 toisinnossa. Mutta niistä 
kuudessa käy Kilpalaulanta joko edellä (i 26, 29, p 7, 27, 103) tai 
jäljessä (p 22, 135). Saman runon vaikutus näkyy vielä kolmesta 
kirjaanpanosta, jotka esittävät Joukahaisen Väinämöisen kera (!) 
toisena tai kolmantena vihanpitäjänä (i 28, p 33, 95). Neljästä jäl- 
jellä olevasta toisinnosta on pari turmeltunutt-a katkelmaa (m 12, 
p 88 a, vr. 92) ja yhdessä kahdesti kirjaanpannussa (p 9, 9 a) ilmaan- 
tuu Joukahainen uudestaan Väinämöisen apulaisena laivaretkcllä, 
josta on voinut siirtyä myös runon alkumi. Tilapäisesti on Sam- 
montaonnassa esiintyvä Pohjcm akka siirtynyt joko itse ampujaksi 
(p 74) taikka ampujan äidiksi, jonka vaikutuksesta sitten alussa 
ampujana mainittu Lappalainen on jousen vetäjänä muunnettu 
Pohjan pojaksi (p 2, vr.- 1). Brääseä toisinnossa, jossa Pohjolan akalla 
on mainesanana pitkä,, on myös ampujana Pohjolan pitkä poika 
Tiionen mustassa joessa (m 1). Huolimatta tästä paikanmääräyk- 
sestä Väinämöinen sitten ajelehtii vieressä, josta selvästi näkee, että 
on kysymyksessä vain satunnainen laina Lemminkäisen surma- 
runosta. Samoin on asian laita sekavassa kappaleessa, missä Väinä- 
möisen, joka on takonut Sammon, saanut neidon ja nukuttanut 
Pohjolan perheen, ampuu Pohjolan sokea ukko havaittuaan tyt- 
tönsä viedyksi (p 24). Siinä ei kuitenkaan ole Lemminkäisen surma- 
runon vaikuttamaa muuta kuin ampujan ja sokean yhdistäminen; 
itse säe: Pohjolan sokea ukko. on lainattu Koiran synnystä (SSTi 
221—2). 

Lappalaisen mainesanoista on la4ha poika Suomen itä- ja 
pphjois-Karjalasea yleinen; * mutta Vienan läänissä se ei kertaa- 

' ; f Säetutkimuksia Väinämöisen ammunnasta ovat kansanrunoussemi- 
^larissa suorittaneet Hilda Heikkilä ja Lilli Sievänen. 

* Myös parissa julkaisemattomassa pohjoisaunukselaisessa kirjaan- 
panossa ilmaantuu laiha Lappalainen (Karttunen "2, 119). 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampojaksoa? 67 

kiliin »'siinny, »Vienan läänin runoissa» on kyllä mainittu Väinämöi- 
sen ammuntaan viittaavana Patvaskan laulussa tavattu säepai-i 

(1 ^. 121): 

Lappalainen laiha poika, mies veretön vierettävi. 

Siitä kuitenkin saa vain viittauksen yhteyteen, mistä tämä säkeen- 
muoto on voinut Väinämöisen ammuntaan sekaantua. Säeparin 
alkuperäistä yhteyttä valaisevat seuraavat laulua kuvailevat tun- 
nelmarunot (Kantele 1 s. 1; 1 1291): 

A. Jos ei muut lihavat laula, B. Laulavat Lapinkin lapset — . 

verevämmät vierettele, Miksi en minäkin laula? — 

niin mä laulan laiha poika, — Miepä laulan laiha poika, 

mies veretön vierettelen. mies veretön jne. 

Edellisessä osassa (s. 68) on huomautettu sanojen Lappalai- 
nen, poika ja laiha vaihtelevasta keskinäisestä järjestyksestä Väi- 
nämöisen ammunnassa, mikä voi johtua tämän laulutavan vakiin- 
tumattomuudesta. 

Sitä vastoin on säännöllisesti samalla paikallansa pääsanan 
j;iljessä määresana hpjUösilmä. Se on Vienan läänissä yleinen ja 
ilmaantuu myös Kajaanin puolella (m 5) ynnä kerran itä-Karja- 
lassa (i 32), siis runon eteläisemmälläkin alueella, eikä sitä missään 
muussa runossa tavata. Vienan läänissä se ei ole voinut tulla runoon 
lisätyksi, koska sitä ei näy siellä enää oikein ymmärretyn. Sanan 
alkuosaa hjutlö on usein äänteellisesti muunnettu: kyyttä, kyittö, 
kyttö, kyttä, kyytö, kytö (p 117) ja kyy (p 122); jälkiosan silmän sijalle 
on toisinaan pantu selkä, joskus myös kynsi (p 78). Latvajärven 
Arhippainen Miihkali ei tuntenut kyittö sanan merkitystä, kun Bore- 
nius sitä tiedusteli (p 58). Toinen Vienanpuolinen laulaja selitti 
hänelle kyytösilmän muka merkitsevän »vilusilmää, vilussa asujaa 
eli olijaa» (p 83, 83 a). ^ J. Fellmanin vuokkiniemeläisessä muis- 
tiinpanossa (p 75 v:lta 1829?) tavataan kyttösilmä ruotsiksi seli- 
tettynä: skefögd, vindögd, s. o. vinosilmä. Kyyttö eli kyytö merkit- 
see viirua lehmän selässä, kyyttösilmä siis v i i r u s i 1 m ä ä. 
Viirusilmäisyys on lappalaista vielä kuvaavampi kuin laihuus. 
Kun lisäksi ottaa lukuun, että ladha on alkusoinnussa Lappalaisen 
kanssa, ei mitenkään voi olettaa, että se olisi vaihtunut alkusoin- 



' Tuntematon kyyttö sana on vieJä sovitettu säkeelle: meren jäätä 
juoksemahan, muodostettuun kertosäkeeseen (p 61): kyyttyö kynettämähän, 
joka on Boreniuksellc seliietty: 'aavaa juoksemaan'. 



68 Onko Väinämöisen ammunta XXXVI, i 

nuttctinaaii kyyUösilmään. Alkuperäisenä on siis pidettävä tämä 
omituinen mainesana, joka myöhemmin on voinut väistyä toisen 
muualla tavatun, helpompitajuisen ja alkusoinnullisen määreen 
tieltä. 1 

Säkeeseen: Lappalainen kijyttösilmä ei ole kuulunut mitääii 
kertosäettä. Muutamasti esiintyvä: kyyttösilmä, kyyitöselkä (p Lt 
62, Vk 68, 71), on ahdasalainen jatkon yritys. Kerran tavattava 
lisäys: ampuja iänikuinen (p 2), on muodostettu Sampojaksossakin 
ilmaantuvain Väinämöisen ja Ilmarisen mainesanojen mukaan: 
tietäjä ja takoja iänikuinen (p 43, 22). Sitävastoin säkeenmuunnok- 
sella: Lappalainen laiha poika, on useammastikin kertosäe: Iivana 
ihala poika, johon voi vielä liittyä lisäsäkeitä (i 51^ — 2. vj-. 50. q 54): 

Vei'ille somanäköinen, tavoille pahatapainen. 

Laihalle pojalle kuitenkin huonosti sopivat rinnakkaismääieiksi 
verille soma, kaunis (q 5) eli valkea (i 50), jota paitsi Iivana nimi viit- 
taa toiselle taholle ja myöhempään aikaan kuui muu runo. 

Seuraava säe: piti viikkoista vihoa, joka ilmaisee runon juo- 
nen alkuvaikuttimen, on kaikkialla hyvin säilynyt. Sitävastoin sen 
kertosäe: kauraista ylenkatsetta, on muuntunut monella tavalla. 
Muunnokset on aiheuttanut sana ylenkatse, joka länsisuomalaisena 
on ollut itäsuomalaisille outo, kuten E. N. Setälä on huomauttanut 
(STAE 1913 I s. 75). ■ 

Ensinnäkin on sana ylenkatse ]3XA\iim\\\i kahtia ja edellinen osa 
liittynyt määresanaan kauvainen. Täten ovat syntyneet säkeenmuo- 
dot: kauvan ylöistä katsetta (i 41) tai tavallisemmiu ylen kauraista 
eli kaukaista katsetta (j 19, p 63 c ym). Ylen kauraista on sittemmin 
vaihdettu tunnetumpiin: kauvayi aikaista ja iankaikkista katsetta 
(i 38, p 38 ym). Säkeenmuodosta: kauvan ylöistä katseita, on voinut 
sananvaihdoksen ynnä runomitan vaatiman paikanvaihdoksen kautta 
syntyä: kauvan on katsetta suurta (p 122. vr. 86). Yksikseen jää- 
nyttä katsetta on Vienan läänissä vielä muunnettu: karetta (p 74 
ym), karetta (p 36 ym) ja kerran katetta (p 47), minkä Lönnrot on 
käsikirjoituksessa vetämällä ensimäisen /:n yli viivan korjannut 
kaetta. Kädettä tarkoittaa myös suomenpuolinen muunnos 
'kajehta (i 31). 

Paremmin kuin pelkillä äänteellisillä muunnoksilla on ylen- 
katse saiuin jakautumisen kautta hämärtynyt ajatus saatu jälleen 



' Kerran ilmaantuu Lappalaisen määreenä louhileuka (p. 91). 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampojaksoa ? 69 

selvennetyksi käyttämällä uutta sanaa. Siten on viimein Joh- 
duttu säkeen toisintoihin, joissa alkuperäisestä muodosta on Jäljellä 
joko vain sana kaman taikka ei enää sitäkään, Jokaisen sanan tul- 
tua korvatuksi toisella (J 18; 30; p 30 a, 31; 38 muist.): 

A. Ivauvau syömen kasvaketta. (3. Iän kaiken katkeroa 

B. Kauvan kasvatti äkeä. t. kahverusta. 

Neljäs säe: päälle vanhan Väinämöisen, on lauserakenteeltaan 
ruitisinkielen vaikutuksen alainen länsisuomalainen. Itä-Suomessa 
ja Vienan läänissä on sana päälle eli päällä ^ kuitenkin harvoin vaih- 
dettu toiseen: kera (p 97, 107) tai kanssa (m 5), Jälkimäiseen muotoon 
liittyy lisäsäe: sekä nuoren Joukahaisen, Joka on tietysti Kilpalau- 
lannasta lainattu. Kerran Lappalaisen unohduttua pitää Väinä- 
möinen itse vihaa: päällä loisen Väinämöisen (p 89), siis monistu- 
neena kahdeksi eri henkilöksi. Niinikään huolimatta Väinämöisen 
säilymisestä odotettuna ja ammuttuna Lappalainen kyyttösilmä 
kerran kahdistuneena pitää vihaa: päällä Turjan lappalaisen (p 11). 
Määresana Turjan tavataan joskus loitsurunoista lainattuna ampu- 
va Häkin Lappalaisella (p 49). 

P>äässä vienanpuolisessa toisinnossa on Lappalaisen sijalla 
ampujana kolme pahan poikaa: yksi rujo, toinen rampa ja kolmas 
verisokea (p 18). Nämä on tilapäisesti lainattu Pistoksen eli Ammuk- 
sen luvusta (SSL s. 160). Pistoksen loitsuista on myös otettu enin osa 
ampuma-aseen valmistusta kuvaavista säkeistä. Muutamassa Suo- 
men itä-Karjalan Ja Vienan läänin toisinnossa tavataan siihen kuu- 
luva säepäri (esim. p 63 c): ' 

Vuoli piiliä pinohon, kolmisulkia kokohon. 

Yhdessä itäkarjalaisessa kappaleessa liittyy jatkona säkeeseen: 
veisti piiliä pinosen, toinen Pistoksen sanoista lainattu säepari (i 46): 

Varpusen varutsimista, pääskyn pienistä sulista. 

Useissa vienanpuolisissa kirjaanpanoissa on sama säepari 
käytetty kuvaamaan nuolien suliUamista (esim. p 14): 

Sulitti tuliset nuolet varpusen vivuttimilla. 

pääskyn pienillä sulilla, 

■ Allativin asemasta käytetään puhekielessä tavallisesti adessivia. 

^ Vrt. myös p 100: yöt se piiliä hiovi, päivät latjasi pinohon, johon 
oii vaikuttanut Lemminkäisen kohtaaman tulisen kokon kuvaus: yöt se 
hammasta hiovi, päivät kynttä kitkutteli (p 808). 



70 Onko Väinämöisen ammunta XXXVI, i 

Nuolien sulittelua seuraa joskus vielä jousen jännettä koskeva 
kysymys ja vastaus (p 30, vr. 63): 

Mistä jänne saatanehen? Hivuksista Hiien neien. 

Molemmat piirteet tavataan yht 'aikaa Latvajärven Arhipan 
esittämässä Pistosnuolien synnyssä (I L 836): 

Sulitteli nuoliahan Mist' on nuo sulitut rihmat? 

pääskyn pienillä sulilla, Hännästä ujon upehen, 

varpusen vipusimilla. hivuksi[sta] Hiien immen. ^ 

Nuolien sulittelun mamitaan joskus tapahtuvan (p 9): 

Tuliniemien nenässä, tulikaiskun kainalossa. 

Tämä paikanmääräys on saatu Lemminkäisjaksonalkusäkeistä (esim, 
I 713): 

Savu saarella pala vi, savu kaiskun kainalossa, 

tuli niemen tutkaimessa, 

Ampuma-aseen valmistus ilmaantuu siis verrattain harvoissa 
Väinämöisen ammunnan toisinnoissa, jotka kuvauksensa puolesta 
vielä hajaantuvat pienempiin ryhmini. Eikä siinä ole ainoatakaan 
säettä, jota ei voisi osoittaa lainatuksi tai mukailluksi. Tämän koh- 
dan täytyy siis olla runon alkumuotoon kuulumattoman myöhäisen 
lisäyksen. * " , 

Ampujan odotusta kuvaavia säkeitä tavataan yksistään Vicr 
nan läänissä. Ne ovat kahta laatua. Latvajärven x\rhippa Perttu- 
nen lauloi (p 54): 

Vuotti illoin, vuotti aamuin, saavaksi IJmentolaista. 
tulevaksi Väinämöistä, 

Mutta hänen poikansa Miihkali muisti siitä v. 1871 ainoastaan ensi- 
mäisen ja v. 1877 vain toisen säkeen. Molemmilla kerroilla hän li- 
säsi uuden säeparin (p 58, 58 a): 

' Upehen eli oriin jouhista tai Hiiden immen hiuksista kuvataan myös 
Arhipan ja hänen poikansa Miihkalin laulamassa Kanteleen synnyssä kan- 
teleen kielet tehdyn, mihin ainakin immen hiukset alkuansa kuuluvat (I 
615, 617). 

* Pistosnuolien valmistamisesta on Lönnrot_Runokokoukseensa Väi- 
nämöisestä vielä lisännyt nuolien m y r k y 1 1 ä m i s e n; hänen oma 
muodostamansa on siinä jousen rakennus (Niemi KK I s. 252). 



\ \ \ \ 1, 1 alkuperäistä Sampojaksoa ? 1 1 

A. Katsoi illat, katsoi aamut, B. Yöt istui ikkunan korvissa, 
istui ikkunan korvissa. valvatti vajojen päissä 

valvatii vajojen päissä. tulevaksi Väinämöisen. ^ 

Tämä uusi säepari esiintyy usein yksinään Vienan runoalueen 
eteläisissä ja itäisissä osissa. Edellisellä säkeellä on tavallisesti 
muotc»: i/öt t. illai istui ikkunoissa (esim. p 14 — 5). Mainittu säepari 
tavataan myös Vienan läänin Karhunpeijaislaulujen vastaanotto- 
virressä (I L 1234): 

Illat istuin ikkunoissa, valvatin vajojen päissä. 

So on nähtävästi kokoonpantu kahdesta säeparista, jotka myös 
samassa Karhun runossa esiintyvät (I L 1251; 1236): 

A. Illat istuin ikkunoissa. B. Kuuntelin kujojen suissa, 

aamut aitan portahilla. ^ vaikutin vajojen päissä. 

Karhunpeijaislauluista on siirretty vielä toinen vieraan tu- 
loa kuvaava säepari toisintoon, jossa odotuksen kuvaus on kahdis- 
tettuna (p 12, vr. I L 1234): 

Vuotetahan Väinämöistä. Viikon vuotti ikkunoissa, 

katsotellahan Väinämöistä. valvatti vajojen päissä, 

iulijoa rierahaista. tulevaksi Väinämöistä. 

sodjoa käkeäväistä. saavaksi Suvantolaista. 

Kodassa asuvalle Lappalaiselle on tietenkin ikkuna aivan mah- 
doton odotuspaikka, joten ei voi olla kysymystäkään sen runoon 
kuulumisesta. 

Tilapäisesti mainitaan pari muuta väijytyspaikkaa (p 47, vr. 
■22: 88): 

A. Katsoi illan, katsoi aamun B. Katsoi päivän, katsoi toisen 
nenässä tulisen niemen, korvassa koan tulisen, 

päässä saaren terhenisen. 

Terheninen saari tässä tuliseksi muunnetun utuisen niemen (vr. p 
22) yhteydessä kuuluu Vellamon neidon ongintaan. Tulisen kodan 
korvasta tulee edempänä vielä puhe. ^ 

Ratkaistavana olisi nyt kysymys, onko vanhan Arhipan esit- 
tämä odotuksen kuvaus runossa alkuperäinen vai vasta Vienan 
läänissä lisätty piirre. Sillä on seuraavat toisintosäkeet: 



' Alkuansa luultavasti tunnelmarunoa, jossa sillä on nniolo: Illat it- 
kin jne (vr. Kant. II 162). 

^ Toisen talon tuolla puolen odottamisen (L'K 6: 74) on Lönnrot mii- 
kailhil kerran esiintyvästä ampumisesta: 9 talon takoa (i 2.S). 



72 Onko Väinämöisen ammunta XXXVI, i 



1 A. Vuotti illoin, vuotti aamuin Km 21, Lt 54. 

B. Katsoi illan, katsoi aamun Ks 47, Lt 58, Vk 63. 63 c, 64. 

2 A, Katsoi kerran keskipäivän Vk 63 c. 
B. Katsoi keskipäivälläkin Vk 64. 

3. Katsoi päivän, katsoi toisen Vn 84, 88. 

4. Tulevaksi Väinämöistä Js 11, 12, Km 21, Lt 54, 58 n. Vk 63. (;4. 

5 A.# Saavaksi Uvantolaista Km 21, Vk 64. 

B. » Umentolaista Lt 54. 

C. » Uventolaista Vk 63. 

D. » Suvantolaista Js 12. 

6 A. Vuotti vanhoa Väinämöistä Uh 103. 

B. Vuotti tuota Väinämöistä Uh 120. 

C. Vahtaeli Väinämöistä Uh 111. 

D. Vuotetahan Väinämöistä Js 12. 

7. Katsotellahan Väinämöistä Js 12. 

Ratkaisu riippuu Väinämöisen kertosanasta Uvantolmnen 
(4 A), josta eivät ainoastaan Uventolainen ja Ilmeni olamen ole 
väännöksiä, vaan myös Suvantolainen alkusoinnun aiheuttama muun- 
nos, kuten E. A. Tunkelo on todistanut (Vir. 1914 s. 194). Sen voisi 
selittää johtuneeksi edempänä Sampojaksossa esiintyvästä säepa- 
rista: 

»Mitä itket Väinämöinen, uriset Uvantolainen?» 

Siinä tapauksessa — etenkin jos vielä tämä säepari olisi mukaelma 
Ilmarisen sisaren Annikin Väinämöiselle asettamaa kysymystä, 
kuten Julius Krohn selittää — olisi Lappalaisen odotusta kuvaileva 
säkeistö hyvin myöhään Vienan läiinissä muodostunut. Se tavataan 
kuitenkin Vienan läänin alkuperäisintä laulutapaa usein edustavalla 
Arhippa Perttusella eikä yksistään hänellä, vaan muutamalla muul- 
lakin vanhemmalla laulajalla. On muuten merkille pantava, että 
heidän esittämänsä Sampojakson alku- ja keski-osissa ilninantnu 
eri muotoja sanasta Uvantolainen: 

Uvantolcdsta — • Umannon sulho (Km 21: 4 ja 63), 
Umentolaista — Untamo ja Untamoisen (Lt 54: 7 ja 84, 74), 
Uventolaista — Uvantolaisten (Vk 63: 6, 63 b: 7). 

Sampojakson keskiosan vaikutus alkuosaan, jossa useammin laN il- 
taan paremmin säilyneitä muotoja, ei siitä syystä tunnu luultavalta. 
Todennäköisempää on, että sana Uvantolainen on ollut molemmissa 
kohdin runon saapuessa Vienan lääniin. 



\ X \ V 1 . 1 alku peräista Sampo jaksoa ? 



Että odotusta kuvailevat säkeet ovat jo Suomen puolella kuulu- 
neet Väinämöisen ammuntaan, osoittavat myös partisipit: tvle- 
vaksi ja saavaksi, jotka eivät ole vienankar jalan-murteen mukaisia. 
Karhunrunoista myöhemmin lisätyissä säkeissä näimme yhdistet- 
tyinä samaan sanaan vuottaa muodot: tulijoa ja saajoa (s. 71). 

Mainittujen säkeitten kuuluminen Sampojakson alkuosaan 
edellyttää, että se on ollut yhdistettynä Sampojakson keskiosaan, 
toisin sanoen että Sampojakso on valmiina kokonaisuutena itä-Suo- 
mesta saapunut Vienan lääniin. 

Vaikeampi on ratkaista, onko kysymyksessä oleva säkeistö 
kuulunut länsi-Suomesta lähteneeksi oletetun runon alkumuotoon. 
Ensimäisessä säkeessä olisi valittava teonsanojen vuotti ja katsoi 
välillä, mutta kumpaisenkin suhteen on epäilyksiä. Katsoi voi joh- 
tua edempänä Sampojaksossa esiintyvästä säkeestä: katsoi iät, 
katsoi lännet (esim. p 58). Vuotti sana on vasta itä-Suomessa voinut 
tulla runoon, koska sen länsisuomalainen muoto odotti ei sovellu ru- 
nomittaan. Mahdollinen .selitys olisi, että tällä paikalla olisi alkuansa 
ollut joku kolmas sana; vahti (vr. 6 C vahtaeli) tai vartoi, joka itä- 
Suomessa vähemmän tunnettuna olisi väistynyt vuotti sanan tieltä. 
Mitä tulee saada sanan käyttämiseen merkityksessä saapua, tavataan 
se myös turkulaisessa Kaarle herttuan runossa (Kant. tutk. I s. 172), 
kuten Ojansuu on huomauttanut, joten se ei olisi esteenä odotuksen 
piirteen länsisuomalaiselle alkuperälle. 

Ampujan odotusta seuraa tavallisesti ammuttavan näkemistä 
kuvaava säepari \ 
Keksi mustasen mereltä, sinervöisen lainehilta. 

Useimmilla vienanpuolisilla runoalueilla mainittu säepari esiin- 
tyy ilman odotuksen kuvausta. Sama säepari ilmaantuu aivan kaik- 
kialla Vienan läänissä Kilpakosinnan alussa, missä Ilmarisen sisar 
koettaa arvailla, onko näkemänsä vesikivi, lintuparvi, kalaparvi vai 
pursi (esim. I 469)^. 

* Latvajärven Arhipan kappaleessa käy tämän edellä vielä ajanmää- 
räys (p 54): niin päivänä muutamena, huomenna monikahana. 

^ Nähdyn arvaileminen kuuluu Inkerin virteen ja siinä yhteydessä on- 
kin mainittu säepari säilynyt yhdessä ilomantsilaisessa kappaleessa (Kant. 
tutk. I s. 72). Vastaava kohta inkeriläisessä toisinnossa kuitenkin kuuluu: 
näki myttysen meressä (sam. s. 68) ja Sääksmäen Ritvalan Helkavirsien säi- 
lyttämässä muodostuksessa: näki kykkärän merellä. Saattaisi ajatella, että 
näkemistä kuvaava säepari on Inkerin virteen tullut itä-Suomessa yksisä- 
keisen sijalle joko vapaasti muodostettuna taikka jostakin toisesta runosta 
yhtäläisyytensä vuoksi lainattuna. 



Onko Väinämöisen ammunta XXXVI, 



Myös Väinämöisen ammunnassci seuraa mainittua .säeparia jos- 
kus arvaileminen (p 100) ^: 

»Kun sie lienet lintukarja. niin sie uimahan uleuvu, 

niin sie lennolle leviä, vain kuin lienet vanha Väinö, 

kun lienet kalainen karja, silloin sie on siinä ollos!» 

Kilpakosinnan vaikutusta voi havaita toisessakin kappaleessa, 
jossa Sammon taonnasta siirtynyt Pohjan eukko .ensinnä utelee 
näkemältään, mikä se on, ja sitten tiedustelee samaa pojaltansa (p 
2); niinikään vielä kolmannessa, jossa Lappalainen, ennenkuin voi 
nähdäkään, kuulee koiran haukkuvan ja kysyy emoltansa, joko Väi- 
nämöinen matkustaa (p 125). 

Ampumisen uhka on yhdessä pohjoiskarjalaisessa kirjaanpa- 
nossa ilniaistu säeparilla (j 16): 

Ampuaksensa käkesi, tappoakseen toivotteli. 

Jälkimäistä säettä ei muuten tavata eikä se runokie ellä (-een < 
-ehen) mahdu runomittaan, jollei sitä korjaile esim. tapjioaksensa 
tarkoitti ^. 

Edellisessä säkeessä on mnpuaksensa kreikanuskoisten kar- 
jalaisten puhekielessä käyttämätön muoto. Tästä syystä on sitä 
Suomen itä- Karjalassa ynnä Ilomantsissa muunnettu yleisesti: 
aina ampua käkesi. Välistä myös muoto käkesi on vaihdettu tavalli- 
sempaan käkei huolimatta runomitan rikkoutumisesta: aiiw kä- 
kei ampumahan (i 50). 

Ampuaksensa muodon alkuperäisyyttä vahvistaa vielä sen 
esiintyminen eri väännöksinä Vienan läänissä, jossa s(> on puhe- 
kielelle yhtä tuntematon (p 123; 78; 119; 121, vr. 103): 

A. Väinämöistä ampuoksansa. C. Ampu on se Väinämöistä. 

B. Ampuvoksi Väinämöistä. D. Ampuogo Väinämöistä. 

Runomitta ja kieli osoittavat myöhä isemmiksi myös säkeenmuodot 

(p 9; 127): 

E. Tahtoi ampua Väinämöistä, F. Lupai ampuo Väinämöistä. 

Muutaman kerran ampuja sanoin lausuu aikomuksensa (]) 47. \ r. 24, 
89): finyt mie ammun Väinämöisen.» 

^ Pilveksi arvaileminen Uudessa Kalevalassa (6: 85 — 8) on Lönn- 
rotin muualta lipäämä piirre. 

* Vr. edempänä säeparia: lähteäksensä käkesi, tullaksensa toivotteli, 
jonka mahdollinen vaikutus on lukuun otettava. 



\\\\l,i alkuperäistä Sampo jaksoa? 75 

Sekä Suomen että Vienan Karjalassa mainitaan ylimalkai- 
nen ampumaan varustautuminen (i 40; 50; p 7, vr, 27): 

A. Varusteli ampumahan. pohkeat polvin lekutti. 

B. Asettilien ampumahan, C. Ampumah asettelekse. 
varusti varat lujat, 

Yleisesti esitetään Vienan läänissä nimenomaan jousen virit- 
täminen. Niissä tapauksissa, joissa sitä seuraa kielellisesti tai m- 
nomitallisesti virheellinen säe: ampu(aksensa \jm) Väinämöistä, ynnä 
muutamissa muissa toisinnoissa kuvailee sitä säepari (Js '11 ym): 

Veti jousen jouahutti \ käsikaaren käännällytti. 

Tämä on nähtävästi mukaeltu Metsän luvuista, joissa oravaa pyy- 
detään pysymään paikoillaan (Ahlqvist B 311 Ilomantsista): 

Kunnes juosta jouvuUelen, vasamoita valmistelen. 

Mutta Vienan läänin kuuluisimmat laulajat: Latvajärven 
Arhippa Perttunen ja hänen poikansa Miihkali, Vuonnisen Ontrei 
Malinen ja hänen poikansa Jyrki, Vuokkiniemen Jyrki Kettunen 
\Tinä eräs Lönnrotille laulanut uhtuelainen ovat säilyttäneet säkeitä, 
joiden joukossa pitäisi olla runon alkumuotoon kuuluvia. 

1. Niin koppoi tulisen jousen Lt 54. 

2. Korvalta koan tulisen Lt 54, Vn 79: 7, 79 a: 9 ynnä 84: 5 {kor- 

vahcm) ^; vr. myös 88 (s. 71). 

3. Jännitti tulisen (-et) Jousen (-et) Lt 54, 58 a Vk 63—4, 
Vn 79: 6, 79 a: 8, 84: 5, Uh 107. 

4. Käen oikean nenähän Vn 79 a. 

5. 6. Otti viinestä vekarin, sulan kolmikoipisesta Uh 107. 

7 A. Otti oikeimman vasaman Lt 58: 21, 58 a: 22. 
B. Otti nuolen oikeimman Vk 63 — 4. 

8 A. Valitsi parahan varren Lt 54: 26, Vk 63 — 4. 

H. Valitsi parahan piilen t. nuolen Lt 58: 20, 58 a: 21. 
9. Nuolen juonelle asetti Lt 54: 24. 

Osa näistäkin säkeistä tosin ilmaisee Pistoksen luvun vaiku- 
tusta. Tulisen jousen jännittäminen tavataan näet monesti myös 
nuolien, silloin aina tulisten, suliltamisen edellä ja saa tavallisesti jat- 

^ Joskus muunnettuna: juostessahan (p 18, 135). Kerran jousen vetä- 
minfn esitetään ampujan äidilleen ilmaisemana uhkauksena (p 1). 

^ Kertosäkeellä: vasamoitah valmisteli, on vastine sekä edelläesitetyssä 
Oravan luvussa että Pistoksen sanoissa (Lönnrot S 196 Kesälahdelta). 



7<) Onko Väinämöisen ammunta \XXVI,i 

koksceii: tulisilla jäntehillä (p 11, 13). Samn piirre tavataan Pistok- 
sfii luvun sekä vienan- että suomen karjalaisissa toisinnoissa (I 
L 836 Arliipan; Ahlqvist B 96): 

A. Niin koppoi tulisen jousen, B. Oikaisi tulisen jousen 
jännitti tulisen j[ousen]. olallehen oikealle. 

Pistosnuolien ampujalle, pahan sokealle pojalle, soveltuvat hyvin 
tuliset jouset, jänteet ja erittäinkin 7iuolet, mitkä ilmeisesti johtuAat 
raamatullisista »ruman tulisista nuolista». 

Tulisen jousen asemalla esiintyy eräässä suomenkarj alaisessa 
Pistoksen luvussa jukainen jousi (Hakulinen 92): 

C. Jännitti jukaisen jousen alla kantansa vasemman. 

Tämä voisi olla vuorostaan lainattu Pistoksen lukuun Väinämöisen 
ammunnasta, samoinkuin jousen koppominen. liatvajärven Arhipalla 
(A), joka sen on esittänyt molemmissa runoissa. 

Lappalaisen koppomalle jouselle on tulisuus voinut siirtyä, 
paitsi jännitetyltä jouselta, myös tulisesta kodasta. Että tulisen 
kodan korva on Lappalaiselle vanhastaan kuuluva ampumispaikka, 
osoittavat sen jäljet Arhipan pojalla Miihkalilla, joka ei isänsä 
esittämää säettä ole enää ymmärtänyt. Odotuksen kuvauksessa 
hän mainitsee, kuten näimme, ikkunan korvan (s. 71), mutta jousen 
jännittämisen ja laukaisemisen esityksessä ihmiskorvan (p 58, 58 a): 

Koki korvalla piteä — . Ei korvalle koskefkana. 

Myös paraan nuolen valitseminen esiintyy osittain samoilla 
osittain muillakin Vienan läänin laula joilla Pistoksen luvussa (1 L 
839; 849): 

A. Valitsi parahan piilen, B. Otti nuolen dikeimman. 

otti oikeimman vasaman. valikoi parahan varren. 

Sokealle vähemmän sopivana kuin näkevälle on valikoimisen piirre 
Toinut " siirtyä Pistoksen lukuun Väinämöisen ammunnasta, johon 
kuuluvaksi sen niinmuodoin saisi lukea. 

Usein Lappalainen jousta iännittäessään vielä toivottaa ^p 
64, 58, 64, 107; vr. 89 välissä kielto): 

»Kun (min) käsi alentanevi, kun (min) käsi ylentänevi, 
niin (sen) nuoli ylentäköhön; niin (sen) nuoli alentakohon!» 



^ Vr. p 2: jousi — nuoli; p 75: jousi - - jousi (V:n toivotus!). 



X X X VI , 1 alkuperäistä Sampojaksoa? 77 

Ampumisen aikomusta tai uhkausta seuraa Suomen Kaija- 
lassa välittömästi kieltoa kuvaava säepari (esim. j 17; i 24): 

1 A. Käsi kielti, toinen käski. 2. Sormet suoniset epäsi. 
H. Käet kielti ampumasta. 

Kahdessa itäkarjalaisessa toisinnossa on tämän sijalla tai lisänä toi- 
nen Lemminkäisrunoista lainattu säepari (i 23 — 4): 

3. Niin kielti ka[v]etta kaksi. 4, Kielti kolme Luonnotarta. 

Viimemainittu säe on sitäpaitsi joskus sekaantunut edelliseen sä- 
keistöön (i 39: 1 B+ 2+1 A+4; vr. i 24). 

Vienan läänissä on edellinen säkeistö ainoastaan kolmen kir- 
jaanpanon edustama (p 22 ja 24: 1 A + 2; p 47: 1 B + 2). Hyvin 
tavallinen on siellä sitävastoin jälkimäinen säepari, minkä edellä 
kuitenkin käy usein edellistä muistuttava alkusäe, jossa toinen 
kieltää, toinen käskee (esim. p 30 a, vr. myös Lemminkäisrunoissa 
I 701 ym): 

Emo kielti. vaimi» käski, kielti kolme Luonnotarta, 

epäsi kavetta kaksi, 

Yhteinen suomen- ja vienanpuolisille toisinnoille on kieltä- 
vien sanojen ensimäinen säe: '»älä ammu Väinämöistä!'^ Suomen itä- 
ja pohjois- Karjalassa yleinen kiellon perustelu kuuluu: 

^llo(t) ilmoilta katovi, laulu(t) maalta lankeavi.» 

Joskus lisätään kolmanneksi säkeeseen (i 26; j 18): 

A. »Soitot maalta sortunevi.» B. »Soitot sortuvi alase.» 

Selitykseksi itä- Karjalassa lisätään: 

»Ilo ois ilmalla parempi, (välistä vielä i 27, vr. 26): 

l.nilii maalla laatuisempi. soitto maalla suoreampi». 

Tämä säkeistö tavataan samoissa vienanpuolisissa kirjaan- 
panoissa, joissa alkuperäisempi käsien kielto on säilynyt (p 22, 47, 
vr. 44), sekä eräässä kappaleessa, jossa emo kieltää ja vaimo käs- 
kee, yhdessä toisen perustelun kanssa (p 7): y>Väinö on tätisi 'poikm. ^ 
.Jälkimäinen perustelu, joka liittyy yleisesti emon kieltoon, aiheutuu 
siitä vienanpuolisen Lemminkäisrunon kohdasta, missä Kauko- 
mieli ilmoittaa äidilleen surmanneensa ainoan tätinsä pojan (I 767). 

* Kertosäkeenä on jo.skiis: »lankosi sisaren poika» tai «sinisukka äidin 
lapsi» (p 9, 18). Jälkimäinen on muodostettu Kullervon mainesanasta sini- 
sukka Äiön poika (I 957, vr. lapsi 955). 



78 Onko Väinämöisen ammunta XXXVI, i 

Edellä mainitun säkeistön sisään tai loppuun on Suomen itä- 
Karjalassa tilapäisesti lisätty tunnelmarunoihin kuuluvia säkeitä, 
jotka ilon ja laulun katoominen on johtanut mieleen (i 39; 42 — 3; 26): 

A. »Kun tämä kana katovi, B. »Paha roite paimosille, 

ilolintu liikahtavi.» karu karjan katsojille.» 

C. »Ikäv' on iloton ilta.» 

Parissa vienanpuolisessa toisinnossa seuraa kieltoa: »älä ammu 
Väinämöistä», neuvo: »ammu Väinämön hevosia» (p 1, 101). Siitä joh- 
dumme kysymykseen, millä tavoin tapahtui Väinämöisen liikkumi- 
nen ja mereen suistuminen. 

Yksistään Vienan läänissä eikä sielläkään kaikkialla, kuvataan 
Väinämöisen matkalle lähteminen tai varustautuminen. Itäisillä 
Vienan läänin runoalueilla mainitaan heti alussa paikka, johon Väi- 
nämöinen on menossa (p 1, 4 ym): 

Se on vanha Väinämöinen Luotolahan lankoihinsa, 

lähteäksensä käkesi, Väinölähän (t. Väinöhön) 

tullaksensa toivotteli, sisarihinsa. 

Muutamissa Jyskyj arven toisinnoissa seuraa vielä äidin kielto hih- 
tcmästä (esim. Js 13): 

Emo kielti, vaimo käski, kielti kolme Luonnotarta: 

epäsi kavetta kaksi, »älä lähe Väinämöinen!» 

Molemmat säkeistöt esiintyvät yht 'aikaa sekä vienan- että 
suomenpuolisissa Lemminkäisrunoissa (I 800; Europaeus G 394): 

A. Itse lieto Lemminkäinen B. Lemmuikäinen lieto poika 

aina aikoi, ei evännyt, aina lähteä käkesi 

Luotolahan lankoihinsa. — Luotolahan lankolahan, 

Jopa äiti kieltämähän, Väinöläh sisärihinsä. 

jopa kaksi Luonnotarta, Epäsi kavetta kaksi, 

ja kaksi Kavehetarta. kielsi kolme Luonnotarta. 

Mainituista säkeistöistä edellinen kuuluu Lemminkäisen Luotolan- 
retkeen, jälkimäinen Pätöisen pojan Päivölänretkeen. 

Uhtuen puolella on Väinämöisen ammunnalla myös toinen 
johdanto, jossa kuvataan, miten yöllä syntynyt Väinämöinen menee 
päivällä pajaan ja siellä takoo itselleen rautaisen oriin (ks. I osa s. 
19). Tämä on eri runoa, joka ilmaantuu muissakin yhteyksissä ker- 
rottuna seppo Ilmarisesta (I 136, L 160; j 323). 

Latvajärven Arhippainen Miihkali aloitti v. 1877 Sampojak- 
son seuraavalla kuvauksella (p 58 a, vr. 58): 



XXXVI,! alkuperäistä Sampo jaksoa? 79 

Viika vanha VäinämöiiK,']! lampi on suuri lautasella, 

otti olkisen orihin. veei selvä selkäluulla; 

hernevartisen heposen tuosta noiat vettä lakki, 

meren jäätä juoksemahan, lappalaiset lainaeli. 

somerta sirehtimähän; Lappalainen kyytösilmä — 

Kajaaninpuolisessa toisinnossa käy Väinämöisen ammunnan 
«'(Icllä H^imähäkin runo, joka ensin kuvailee hämähäkin nylkemistä 
ja nahkan viemistä Viipuriin myötäväksi ja sitten hevosen ostoa 
aivan yhtäläisin säkein (m 5): 

Tuolla ostaisin orihin, josta noiat vettä juopi — 

hernevartisen hevosen, lainoavi Lappalainen; 

meren jäätä juoksemahan, sen ei jälki jäällä tunnu, 

Suomesta [!] sirottamahan, kynnen isku iljaneella. 

siir on lampi lautasilla, Lappalainen kyyttösilmä — 

Tämän runon yhdistämisen Väinämöisen ammuntaan on nähtä- 
västi aiheuttanut molemmissa esiintyvä Lappalainen. Hämähä- 
kin runoon kuuluvasta kappaleesta esitti mainittu Latvajärven lau- 
laja V. 1871 ainoasti viisi ensimäistä säettä, joita niinikään tavataan 
nmutamissa muissa saman runoalueen toisinnoissa. Myös Vuon- 
nisen puolella, jossa runo yleensä alkaa Lappalaisen vihan pidolla, 
kohtaamme välistä tämän johdannon. Siellä esiintyvä säkeenmuun- 
nos: osti olkisen orihin (p 98, vrt. 88), liittyy vielä läheisemmin Hämä- 
häkin runoon.^ 

Yhdessä Kellovaaran kappaleessa yhtyy olkisen hevosen otta- 
mmen välittömästi Luotolaan menoa kuvaavaan johdantoon (p 1). 
Toisessa saman laulajan kappaleessa, jossa Kilpalaulanta käy edellä, 
Väinämöinen (p 2): 

Itse lähtevi merelle kalahauin karvaisella, 

hevosella hirvisellä, lohen mustan muotoisella. 

Tämä hevosen kuvaus on otettu Niukahdusluvusta; sillä on tahdottu 
esittää aasia, millä Jeesus ajaa kirkkoon. Samasta loitsusta on 
hiirenkarvainen hevonen sekaantunut ennenmainittuihin johdan- 
toihin sekä otetun eli ostetun olkisen hevosen että taotun rautaisen 
hevosen kerroksi (p 1, 98; vr. 119 — 21). 

^ Eräässä länsi-inkeriläisessä runossa (Salminen 804) kertoo laulaja 
itsellään olleen olkisen orosen ja hernevartisen hevosen ohella vielä nauris- 
naattisen satulan, mikä viittaa tämän piirteen johtumiseen satujen Ipppu- 
'oruista (esim. Suomen kansan sat. ja tar. II l/jossa hevonen on vahainen 
ja hernehinen on ruoska). 



80 Onko Väinämöisen ammunta ^ XXXVI, i 

Välistä Väinämöinen saa hevosensa etsimällä, niinkuin PuneB 
valituksessa (p 35, vr. 12; I 614). 

Sekä matkan määrä että matkan varustukset ovat niinmuodoia 
muista runoista lainatut eivätkä ole alkuansa kuuluneet Väinä- 
möisen ammuntaan. 

Suomen puolella, kuten mainittu, ei edes Väinämöisen saapu- 
mista ampujan ulottuville ole sanallakaan kuvattu. Siitä, että hän 
ammuttuna sortuu mereen, voimme kuitenkin päättää hänen liik- 
kuneen joko merellä tai lähellä merta. Luonnollisesti siis odottaisi, 
että Väinämöistä olisi kuvailtu kulkevaksi purrella. Niin ei kuiten- 
kaan ole asiata esitetty ainoassakaan Vienan läänin toisinnossa. 

Kerran Väinämöinen mainitaan tietänsä kävelevänä, matkaansa 
mittelevänä, mikä on lainattu Koiran synnyssä Suomen puolella 
tavattavasta Väinölän sokean ukon kävelystä (p 97, SSL s. 231). 
Siitä huolimatta hän ammuttaessa suistuu ratsailta. 

Latvai arven Arhippa Perttusen kappaleeseen on Polvenhaava- 
runosta lainattu kuvaus, miten Väinämöinen (p 54; 1 300). 

Rekehensä reutosihen, korjahan kolhjentelihen. 

Sittenkin siinä hevonen tulee ammutuksi: alta canhan Väinämöisen. 
Mutta toisessa kirjaajipanossa, jossa rekeen istuutuminen maini- 
taan, on viimemainittu säe ristiriitaisena pois jätetty (p 125), ja kol- 
mannessa se on korjattuna: eestä vanhan Väinämöisen (p 40). 

Muuten esiintyy Väinämöinen säännöllisesti ratsastavana. 
Ratsuna on hänellä joko hevonen tai hirvi: Vaikka hänen niin mo- 
nessa toisinnossa mainitaan ottaneen, ostaneen tai takoneen hevo- 
sen taikka sillä lähteneen merelle, hänet kuitenkin harvoin ilmoitetaan 
ajelevan tai lähenevän: orihilla olkisella, hernevarrella hevolla (p 54, 
vr. 27), tai suistuvan selästä: hUrenkarvaisen heiiosen. loheni mustan 
muotoiselta (p 78). Sitä vastoin on hyvin yleinen säe: 

A. Selässä sinisen hirven Kl 4. Js 11, 13, Km < Js 17, Ak 35, Ak 

< Vk < Lt 43, Ks 46, 49, Vn 84. 91. 93, Vn < Tli 86, Uh 
102, 105, 106, 117, 119—3). 

B. Sinihirvellä selässä Ak 30. 

C. Ajoi hirvellä selässä Ak 44. 

D. Sinisellä hirvellähän Vn < Ln 89. 

E. Hirvellä hihattomalla. Ln 100. 



XXXVI, I alkuperäistä Sampojaksoa? 



^Naina säe tavataan joskus sovitettuna lähdön kuvaukseen (Ks 45; 
rii 127): 

\'. Ottavi sinisen hirven. Cl, Jo suorin Väinämöinen 

selkähän sinisen hirven. 

Sinisen hirven kertosanoina tapaamme kerran rauankarrai- 
scn kapehen (p 64). kerran myös Hämähäkin runoon kuuluvan herne- 
cartisen hecoseii (p 35) tai Niukahduslukuun luettavan kalahauin 
karvaisen (p 127) sekä pari kertaa Hiiden hirven hiihdännästä lai- 
natun säkeen (p 84, 91, vr. 120): Hiien hirren lautasella. 

Viimemainitun yhdistyksen on aiheuttanut yhteinen hirvi 
sana. Niinikään on yhteinen selkä sana usein vetänyt sinisen hir- 
ven jälkeen samasta runosta säeparin (Js 11 ym): 

Selkeä silittelevi. taljoa taputtelevi. 

Tämän mukaan on välistä seurannut vielä Hirven hiihtäjälle kuu- 
luva kehuminen (p 105—6, 49): 

A. »Sopisi selällä maata, leveätä levätäkseni 

ketun päällä keljetellä.» nuoren neitosen keralla, 

r., »Oisko ontta ollakseni. kaunokaisen kainalossa.» 

Vielä esiintyy sinisen hirven selkä silittelyn edellä käyvässä 
säepa rissa (p 14): 

Hyppäsi hyvän selälle, hirven sinisen selälle. 

Mutta pääsäkeellä: hyppäsi hyvän selälle, on useammin ker- 
tona, silloinkin kuin hirvi on ratsuna: hyvän lankin lautaselle (p 4 
ym). Tämä yhteyteensä soveltumaton säepari on lainattu Kuller- 
von sisaren runosta (I 960 a). 

Samasta runosta lienee myös saatu usein esiintyvä ajelemisen 
kuvaus: ajoa karettelevi (p 4 ym). Lisäksi on siitä välistä sekaantu- 
nut mereen sortumiseen nähden aivan ristiriitainen paikanmää- 
räys (p 13, vr. 117—8): 

Noit' on Väinön kankahia, noilla neitoset kisasi, 

ammoin raattuja ahoja. 

Parikymmentä kertaa mainitaan ajon tapahtuneen vieren 
selällä. 
A. Selvällä meren selällä Kl 1, Ak < KL27, Ak 36, 38, 44, Lt 54, 

58, Lt < Ak 62, Vn 93, Ln 100, Uh 110. 116. 125. 
1'.. Keskellä meren selällä Uh 121. 

6 



82 Onko Väinämöisen ammunta XXXNf.i 

C. Ajoi selvällä selällä Vk 71. 

D. Ajoi hän meren selälle Uh 107. 

E. Selveä meryttä myöten Kl. 7. 

F. Suloa meryttä myöten Kl 9. 

Gr. Poikki mustasta merestä Uh 101. 

A ja B muotoja seuraa useimmiten kertosäe: nlapaJla nvl-palla \;\\ 

joku väännös siitä. 

Huomattava kuitenkin on, että ainoastaan kolmessa näistä toi- 
sinnoista Väinämöinen ratsastaa hirvellä (p 44, 93, 121). Parissa kir- 
jaanpanossa hän hirvellään ajaa sinisen meren selällä tai sivua (Km 
< Js, 17; Vn < Ln 89): 

Gr. Selässä sinisen hirven H. Sinisellä hirvellähän 

selällä sinisen meren, sinisen meren sivua, 

selkeä silittelevi. 

Kolmea selkää: hirven, meren ja taas hirven, ei ole alkuansa 
perätysten mainittu. Meren selkä on voinut juolahtaa mieleen hir- 
ven selän johdosta ja on se johtanut muistiin Väinämöisen ammun- 
taan liittyneessä Luomisrunossa esiintyvän ja siihen oleellisesti 
kuuluvan selvän meren selän ynnä sen kerron aukean ulapan (s. 22). 

Väinämöisen ajaessa on meri täytynyt ajatella sulaksi (F), 
koska hän ammuttuna suistuu veteen. Väinämöisen lähdön yh- 
teydessä mainittu meren jää, joka on lainattu Hämähäkin runosta 
(s. 79), esiintyy vain pari kertaa hevosta ammuttaessa: meren 
jäätä juoksemasta (p 60, 88). 

Joskus liittyy selvällä selällä ajamiseen niinikään Hämähäkin 
runossa tavattava hiekan ja veden pirskuminen (Vk 71, vr. I L 360): 

Somer silmille sirahti, meri parskui pamiahille. 

Useammin kuitenkin ajo suoritetaan niin tailnvasti. ett;! (p 
107 ym; 7 ym): 

Ei kastu oron kapiat, t. ilman kapian kastumatta, 

eikä vuohiset hevosen, vuohisen liottamatta. 

Tämä kuvaus tavataan vain kerran sovitettuna hirveen ja sil- 
loin juuri edellinen muodostus, jossa nimenomaan mainitaan oron. 
kaviot ja hevosen vuohistet (! p 121, vr. miestel I osa s. 111). Jälki- 
mäinen muodostus on Suomen itä-Karjalassa tavattu Kilpakosin- 
nassa, jossa Hmadnen äitinsä ilmoitukseen vastattuaan: Hohi lähcn» 
ja otettuaan oman (!) orosen (KRH s. 303): 



XXXVI.i alkuperäistä Sampojaksoa? 83 

Aja VI karittelevi ilman kapion kastamatta, 

iiicreii selvällä selällä vuohisen vaj ottamatta. 

Satakuntalaisessa Hämähäkin runon toisinnossa kuvataan huo- 
kosen (< Yuokosen) kostmnattomuus yhdessä kavion pystymättömyy- 
den kanssa ostetun ison oriin Juostessa meren jäätä (Paldani 3 Parka- 
nosta): 
Johonk' ei kavio pysty, eikä huokonen kastu. ^ 

^lainittu kuvaus on siis ilmeisesti muualta tullut Väinämöi- 
sen ammuntaan. Sinisellä hirvellään ei Väinämöinen alkuansa ole 
ajanut meren päällä, vaan meren sivua, josta on ammuttuna muistu- 
nut veteen. Alkuperäisesti Väinämöisen ammuntaan kuuluviksi voi 
siis vain lukea säkeet: 

Selässä sinisen hirven sinisen meren sivua. 

Mutta mhikä teonsanan sisältävä säe on käynyt niiden edellä, 
jos yleinen: ajoa karetlelevi, on lainattu Kullervon hevosella ajosta? 
Toisinaan kohtaamme sen sijalla (p 46, 86, 119 — 23, vr. 30 a) tai 
ohella (p 106) säkeen: jo tulevi Väinämöinen. Tämän edellä käy ta- 
vallisesti odotuksen kuvaus ^ Kerran ilmaantuu kertosäkeenä (p 21): 
jo saapi Uvantolainen, mikä vastaa odotuksen kuvauksessa mainit- 
tua: saavaksi Uvantolaisen, vahvistaen ajatusta tämän kohdan 
runoon kuulumisesta. 

Suomen Karjalassa liittyy ampumisen kieltoon välittömästi 
ammunta: toki ampui, ei totellut. Siihen on toisinaan kertona li- 
sätty (i 39 "jTn, vr. j 17): varsin ampui, ei varannut. 

Vienan läänissä on länsisuomalainen toki sana yleisesti vaih- 
dettu sanaan kuitenk' (p 4 ym): ampui kuitenk\ ei totellut. Koska tämä 
lyhennysmuoto ei ole runokielen mukainen, on säettä välistä yritetty 
parannella sekä supistamalla että laajentamalla (p 38; 7): 

A. Eipä kuitenki totellut. B. Ei on kuullut, ei totellut — 

ampui kuitengi hevosta. 

Ilomantsin Mckrijärvpn Simana Sissosen kappaleessa ilmaantuu 

* Mistä tämä [n\rre on tullut Hämähäkin runoon, on vaikea sanoa. 
Mainittu runo on nähtävästi myöhäinen kokoonpano, joka tosin on Suo- 
messa laajalle alalle levinnyt, mutta niin yhtäläisessä muodossa, että on 
•^yytä epäillä kirjallistakin leviämistapaa. 

2 Samoin parissa toisinnossa, joista hirvi on kadonnut (p 21, 103). 



84 Onko Väinämöisen ammunta XXXVI, i 

jatkosäe, joka on siirtynyt saman laulajan esittämästä Lcmminkiii- 
sen surma-runosta: jo kaatoi Kalevan poian (j 19, vr. 18; KRH s. 416). 

Useampiin sekä suomen- että vienanpuolisiin toisintoihin on 
sekaantunut Pistoksen loitsuista ampuminen 1 i i a n y 1 h ä ä 1- 
1 e ja alhaalle ennen nuolen kohti käymistä (i 37 ym, p 79 )Tn). 

Vienan läänin eteläisillä ja itäisillä runoalueilla esiintyy ylei- 
sesti säepari, josta voisi päättää ampujan Väinämöistä tarkoittaes- 
saan tähdänneen niin huonosti, että olisi saanut sattumaan ainoas- 
taan hänen hevoseensa (esim. p 9; 4): 

A. Ei osannut Väinämöistä, B. Ei sopinut Väinämöistä, 

osai Väinämön hevosta. sopi Väinämön hevosta. 

Teonsanana on säeparia muodostettaessa käytetty joko osala tai 
sopia ^. Mutta A-muodostuksessa osai, jonka paikalle ei runomitan 
vuoksi mahdu runokielen osasi, viittaa siihen, että Icv^symyksessä 
oleva säe on vasta Vienan läänissä muodostunut lisäys. Samaa 
todistaa B-muodostuksessa lauseopillisesti sana sopia, joka vaatisi 
menentösijaa. Yhdessä Lönnrotin kirjaanpanossa onkin edellinen säe 
oikaistu: ei sopin t Väinämöiseen (p 106), mikä taas on runokielen 
kannalta säkeeseen mahtumaton. Koillisimmalla runoalueella on 
jälkimäistä säettä koetettu kielellisesti korjata sanojakin muuntn- 
mnlla, mntta on silloinkin runomittaan tehty virhe (p 135): 

Ei osannut Väinämöistä, sopi hevosen lihoihin. 

Kysymyksessä olevan säeparin edellä ^ käy välistä (p 14 ym): 
ampui tuota Väinämöistä. Tästä ja mainitun säeparin jälkimäisestä 
säkeestä on supistumalla voinut syntyä yksinkertainen (p 27 ym): 
ampui Väinämön hevosta. 

Siinä kajaaninpuolisessa kirjaanpanossa, missä >lämähäkin 
runo on johdantona. Lappalainen suorastansa (m 5): 

Ampui olkisen <iri1iiii. hernevartisen hevosen. 

Myös useissa viciuiupudlisissa toisinnoissa mainitaan amnmtun ol- 
kinen ori, joka saa kerrokseen joko hernevartisen tai iSiukahduslu- 



* Niiden tilapäisiä sijaisia ovat: ei osannut — sattui (p 123), ei sattu- 
nut — sattui (p 127), ei koskenut.— sopi (p 30), eipä koske- koski (p 103). 

2 Kerran käy sen edellä: ampu riuhta Väinämöistä (p 119), joka toi- 
sen kerran esiintyy siitä erikseen muodossa: ampu Huhtain t. riuhto Väinä- 
möisen (p 107). Riuhta, minkä merkitys on laulajalle ollut tuntematon, ei 
voi olla muuta kuin väännös sanaa: orihta. 



.\.\.\\ 1.1 alkuperäistä Sampo jaksoa? 85 

viista lainatun hiirenkarvaisen hevosen (p 2, 1 yni). Säeparin alkuun 
tai loppuun lisätään niissä tavallisesti (esim. p 2. 16): alta vanhan 
Vnivämöisen. 

Jo siitä päätelmästä, ettei hevonen ole alkuperäinen ratsas- 
tettava, jos se pitää paikkansa, seuraa, ettei hevosta ole alkuansa 
aninmttukaan. Mutta tämän voi suoranaisemminkin todistaa. Ta- 
vallisesti näet ilmoitetaan, mitkä ruumiinosat nuoli on lävistänyt. 
Latvajärven Arhippa kuvailee sen kulkeneen (p 54): 

Läpi länkiluun lihasta, kantti kainalon vasemen. 

oikeasta olkapäästä, 

Toisessa vienanpnolisessa kappalfcss.i nuitjcn sanotaan sattuneen (p 
15): 

Oikeahan olkapäähän, läpi länkien lihojen, 

vasempahan kainalohon. 

Miten voi ampua hevosen oikeasta olkapäästä vasempaan kai- 
naloon, on arvoituksellista. Eikä ajatus käy paljoa selvemmäksi 
senkään kautta, että mainitut kaksi säettä tavallisesti supistetaan 
yhteen: kauUi noien kainaloien (esim. p 11). Tässä ei kuitenkaan tar- 
vita muuta selitystä, kuin että hevosen sijalla on aikaisemmin ollut 
ammuttuna ihminen. Kolmas säe tosin näyttäisi puolustavan he- 
vosen aikaisemmuutta. Länkien eli länkiste7i (esim. p 14) lihojen 
saattaisi ymmärtää tarkoittavan länkien likellä olevia lihoja. Vai- 
keasti määriteltävällä länkiluulla on joskus toisintomuoto länkipuu; 
\älistä mainitaan länkien ohella kertosäkeessä vielä valjaat (p 36, 
vr. 38): 

Läpi noien länkipuien, liki väljähän lihoja. 

Mutta säkeen alkumuoto onkin ollut: läpi lämminten lihojen, 
joka yhtä hyvin soveltuu ihmiseen kuin hevoseen. Suomen itä-Kar- 
jalassa, jossa ammuttu on säännöllisesti itse Väuiämöinen, tavataan 
\ leisesti esiintyvän oikean olkapään ja vasemman kainalon ohella 
useamman kerran myös lämminten lihojen maininta. ^ 

Länsisuomalainen monikon omanto lämminleri on ollut yhtä 
(tiito Suomen itä-Karjalan kuin Vienan Karjalan laulajille. Säkeen 
alkumuodon rinnalla ilmaantuu siitä syystä muunnoksia, joita 
'lisin on kielellisesti korjailtu runomitasta huolimatta ja edelleen 



^ Mainitun säkeen edellä käy toisinaan Niukahduslukuun kuuluva 
^äe: läpi luun, läpi jäsenen f. läpi luien, läpi lihojen (i 39, 37). 



86 Onko Väinämöisen ammunta XXXVI,: 

sekä kieli- että runoaistiii mukaisesti muodosteltu (esim. i 30, p 1; 
i 37, p 9; p 30; p 2; i 39; p 103; i 41; p 74). 

A. Läpi lämmiuten lihojen. E. Läpi lämpymäii liliasen. 

B. » lämpimien lihojen. F. )> lämpimälihan. 

C. » lämpymen » G. Lässä lämpymien lihojen. 

D. » lämmintä lihoa. H. Lästä lämpöstä lihoa. 

Oudolta tuntuvasta muodosta lämmmien on myös helposti johtu- 
nut väännös länkisien eli länkien, kun hevonen tuli runoon. 

Ammuttuna mainitaan hevonen useimmiten silloinkin, kun 
ratsastus esitetään tapahtuvan hirven selässä (esim p 4). Tosin 
kolmessa vuonnisenpuolisessa kappaleessa, joihin on Pistoksen loit- 
suista lainattu kolmenkertainen ampuminen, nuoli viimein kä>- 
kohti (p 79, 84, 97): sapsohon sinisen hirven. Lisäksi yhdessä Akon- 
lahden toisinnossa Lappalainen ampuessaan Väinämöistä (p 37): 

Siipasi sinistä hirveä, hirvi hirnuvi merehen. 

Samoin tämä eräässä vuokkiniemeläisessä kappaleessa (p 63): 

Ampui alta sinisen hirven, alta vanhan Väinämöisen. 

Mutta toisessa vuokkiniemeläisessä ynnä yhdessä kenttijärvc Iäi- 
sessä kirjaanpanossa Lappalainen (p 64, 49): 

Ampui vanhan Väinämöisen, selästä sinisen hirven. 

Kolmannessa vuokkiniqjneläisessä (p 74) ja lukuisissa vuonnisen- 
puolisissa toisinnoissa on nihnkään ammuttuna itse Väinämöinen 
(p 78 ym). Yhdessä itä- ja pohjois-Karjalan kaikkien toisintojen 
kanssa ne todistavat, että alkuperäinen ammuttu ei ole ratsu, vaan 
ratsastaja. ^ Vaikea onkin käsittää, jos Väinämöinen ei ole ratsas- 
tanut meren pinnalla, vaan meren sivulla, että hän ammutun rat- 
sun selästä sortuneena, mutta itse haavoittumattomana olisi joutu- 
nut aivan avuttomaan tilaan. 

Muutamat Vuokkiniemen- ja vuonnisenpuolisista kappaleista 
esittävät Väinämöistä haavoitetun syöksemällä tai jnstämällä sydä- 
men kautta (p 74, 88 a, 92, 95). Samoin vuonnisenpuolisessa Lemmin- 
käisen surma-runossa Pohjolan emäntä umpipiitken: syöksi miestä 

^ Parissa uudemmassa pohjois-aunukselaisessa kirjaanpanossa Lap- 
palainen ampuu (Karttunen 119, 72): toisessa Väinämöisen kanteleensoittoa 
kuuntelevan vein emännän ja toisessa kirvisen heposen. Itäsuomalaisissa 
Niukahduksen luvuissa Jeesus ajaa usein kirvisellä hevosella (vr. s. 79, SSL s. 
18), mikä mahdollisesti onkin sekamuodostus aasia kuvailevasta hiirakasta 
1. hiirisestä hevosesta ja Väinämöisen sinisestä hirvestä. 



A X X \ 1 . 1 alkuperäistä Sampo jaksoa? 87 

syömen kaulii (I 81'). Mainittu säe on LemminkäiHurota lainattu 
Väinämöisen ammuntaan. Huomattava näet on, että ampuvan 
Lappalaisen sijalla on Pohjan akka tai Joukahainen. Sydämen 
ohella mainitaan alkuperäiscmmistä ammutun Väinämöisen ruu- 
miinosista joko vasen kainalo taikka kaikki kolme (p 92; 74): 

A. Pisti miestä syömen kantti, läst' on lämpöistä lihoa, 

kantti kainalon vasemen. ^ vasemesta kainalosta 

l\. Syöksi miestä syömen kantti, oikeahan olkapäähän. 

Viimemainituissa säkeissä näyttää haavoittaminen tapahtu- 
iicni alhaalta päin kainalosta olkapäähän. Päinvcistainen suunta 
un kuitenkin yleisempi ja jousella ammuttaessa luonnollisempi. 
Täytyyhän ajatella Lappalaisen ampuneen korkeammalta paikalta 
rannalle merta kohti. Suomenkarjalaisissa toisinnoissa on säkeet 
aina yhtäläistetty, siis joko olkapäästä — kainalosta (i 36) taikka olka- 
päähän — kainalohon (i 26 ym). Siitä että kainalohon — olkapäähän 
(i 29) tai kainalosta— olkaluusta (i 34), on harvinaisempi, saanee myös 
päättää, että tavallisempi vienanpuolinen muoto: olkapäästä — kai- 
nalohon tai kainalon kautta on alkuperäisempi. 

Seuraa ammutun Väinämöisen sortuminen mereen, jota 
kuvailee säepari (I 27): 

Kääntyi kämmenin merehen, sormin sortui lainehesen. 

Tämän vaihtelevia toisintoja on edellisessä osassa (s. 46, 62, 71) 
esitetty esimerkkinä vähäisemmistä säkeenmuunteluista. Mutta 
esittämättä ovat jääneet toisten saman runon säkeistöjen tai muit- 
ten runojen vaikutuksesta muodostuneet tai niistä suorastaan lai- 
natut säkeet. 

Väinämöisen ammuntaan yhdistyneestä Luomisrunosta on 
(»tfttu polvi ynnä lapaluu ja laiteltu säkeenmuodot (p 21; i 52; j 25): 

A. Polvin pyörähti merehen. C. Lappioin lainehesen. 

B. Kääntyi lapaluillehen. 

Semmoisenaan on Luomisrunosta siirretty munien veteen vieräh- 
tämistä kuvaava kertosäe (p 83): 

•To hän sortui suin merehen, karskahti, meren karihin. 



^ Tämä säe on kertona myös mainitussa vuonnisenpuolisessa Lem- 
minkäisrunon toisinnossa, josta näemme miten helposti kaksi yhtäläisiä 
piirrettä, tässä ruumiin lävistämistä kuvaavaa, sekaantuu keskenänsä. Latva- 
järven Arhipan kappaleessa Lemminkäisen lävistäminen kuvataan vain yh- 
dellä säkeellä: läpi syämen, maksan kantti (I 758). 



88 Oliko Väinämöisen ammuntn XXX\ I.i 



Viron orjan virrestä on Suomen itä-Karjalassa lainattu käin- 
nuuiin mereen käymiselle jatkosakeiksi (i 40): 

Suin lumehen, päin vitikin, kourin ilmahan kovahan. 

Tämä säkeistö alkuperäisine pääsäkeineen: siitä suistui suin lumehoi 
(Kant. tutk. II s. 232 — 3), voi myös kiintyä kämmenilleen käänty- 
misen edelle (i 37, 38) ja viimein jäädä yksin kuvailemaan Väinri- 
möisen suistumista (i 36). Yhdistävänä siteenä runojen välillii on 
ollut käsin eli kourin sortuminen eli suistuminen.- 

Aunuksen puolella on taas sormin sana johtanut mieleen 
»Suomeen pakenijalle» kuuluvan sormin soutamisen kertoinecn 
(q 3, 4): 

Suomen suuri Ruotsalainen ^ läksi sormin soutamahan, 
väkivanha Väinämöinen jaloilla melastamahan. 

kääntyi kämmenin merehen, 

Väinämöisen ajelehtiminen merellä im yleisesti ositetty s;i- 
kein (esim. p 100): 

Siellä kulki kuusi vuotta, kulki kuusissa hakona, 

seiloi seitsemän keseä, petäjäissä pölkynpäänä. 

Ensimäisen säkeen vaihteluista on huomattava Suomen 
itä- Karjalalle ominainen kupli (i 29 >Tn), jonka ohella joskus myös 
tavataan muualla yleinen kulki (i 37). 

Toisessa säkeessä on länsisuomalainen seilo[i] sana, josta 
Setälä on huomauttanut, ani harvoin säilynyt (p 100, 117). Verrat- 
tain harvinaisia ovat myös läheisimmät äänteelliset muunnokset: 
seilu[i], selu[i], selo[i], sielu[i] (esim. p 7; 2; 30; 91). Tavallisesti 
on oudon sanan vääntyminen johtanut toista merkitsevään sanaan, 
kuten säilyi, seuloi, seuroi, seisoi, sekä (esim, p 36; 15; 75, i 57; p 
49; 16, i 17). ^ Kesän alkusoinnullisesta vaikutuksesta on seilui 
loskus muuntunut keilui (i 51 ym). Niinikään on seitsemän vaiku- 
tuksesta kesän sijalle tullut alkusoinnullinen suvi teonsanan vaih- 
tuessa toiseen alkusoinnuttomaan sanaan (p 101): asui seitsemän 
suvea. 

Neljännen säkeen jälkiosa pölkynpää on yleinen Vienan lää- 
nissä, mutta ei esiinny muualla. Sen sijalla on Suomen itä-Karin- 

^ Vr. vienunpuolista Laivaretken toisintoa, jossa on Väinämöisen si- 
jaisena: suuri suutsa Ruotsalainen (I 573K 

'^ Toisintomuoto: sataseitsemän keseä, on muodostunut Väinämöisen 
syntymiseen kuuluvan säkeen: vuotta seitsemän satoa, vaikutuksesta, kuten 
osoittaa kertosäe: ykeksän uran ikeä (j 19, SSL s. 153). 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampo jaksoa? 89 

lassa .puunmuro (i 29 ym) taikka pehkiö (i 34 yni, vr. pohjois-Karja- 
lassa pajupehko j 14, 20) ja Aunuksessa pehkopuu (q 3, 4). Myös 
parissa vienaiipuolisessa kappaleessa Väinämöinen ajelehtii peh- 
kiönä (p 107, 119). Alkusointu (pe-) ja kerto (hako — pehkio) näyt- 
tävät puoltavan pehkiön alkuperäisyyttä. 

Edelliseen säepariin liittyy lisäsäkeenä useamman kerran 
(p 2 ym): karehti kaheksan vuotta. Jälkimäisen säeparin ovat muu- 
tamat laulajat laajentaneet kolmisäkeiseksi yhdistelmäksi lisää- 
mällä petäjän rinnalle ^ männyn (m 2), ja siitä nelisäkeiseksikin 
jakamalla kuusen ja haon kahteen eri säkeeseen (p 62): 

Kulki kuusen juurikkana, petäjäissä pölkynpäänä, 

meni männyn järkälönä, jo venyi vesihakona. 

Päinvastom on molemmat alkuperäiset säeparit kerran supistettu 
yhdeksi (i 46): 

Kuusi vuotta kuusipuuna, seitsemän petäjäpuuna. 

Parissa vienanpuolisessa kappaleessa on ajelehtimisen kuvaus 
yimä sitä seuraava merenpohjan muodostaminen sovitettu Lappa- 
laisen lausumaksi toivotukseksi: »kule siellä kuusi vuotta jne (p 
111, 125). Niinikään parissa itäkarjalaisessa toisinnossa Lappa- 
lainen toivottaa Väinämöisen uppoavan mereen (i 42, [43]): 

»Oi sie vanha Väinämöinen, meren synk[ille] syv[ille, 
jokos taitanet upota lakeoille lainehille]!»^ 

Väinämöisen ajelehtimiseen liittyy Vienan läänin eteläisillä 
ja itäisillä runoalueilla hyvin usein etsimisen kuvaus, niin myös 
Latvajärven Miihkali Perttusen kappaleessa (p 58): 

Etsittihin Väinämöistä talvella lylyin lipein; 

keväillä kevyisin pursin, eipä löytty Väinämöistä. 

Miihkalin isä Arhippa esitti saman kappaleen Lemminkäisen surma- 
virressä (I 758): ^ 

Etsittihin L — kesällä jne. Etsittihin, vaan ei löytty. 

Sen jälkeen seuraa Lemminkäisen naisen meno taottamaan haravaa, 

Myös sijalle (m 5, p 92). 

- Lönnrot on Uudessa Kalevalassa vielä jatkanut Joukahaisen äidin 
li.diisteluUa ja pahoittelulla (UK 6: 211—234). 

^ Sitäpaitsi Neitsyt Maarian etsin tävirressä, mutta vain Lönnrotille 
(I 1103), ci toisille kirjaanpanijoille. 



90 Onko Väinämöisen ammunta XXXVI-,! 



Miihkalikiii on muistellut isänsä laulaneen mitenkä morsimi 
etsi, ei kuitenkaan Lemminkäistä, vaan Väinämöistä (p 59): 

Etsittihin eksynyttä, Niin tule vi Väinämöinen, 

katonutta kaivattihin. Tuuitteli tuttuansa — . 

Meni seppojen pajahan — . Sanoi vanha Väinämöinen: 

Vetelevi haravalla — . »Ei ole miestä mennehessä!» 

Tässä näyttää siis olevan välimuoto, joka on johtanut Lemmin- 
käisen etsimisestä aivan aiheettomaan Väinämöisen etsintään. 

Lemminkäisen surma-runossa on eri kulkuneuvoin etsimisen 
kuvaus kuitenkin siksi harvinainen, ettei tämä siihenkään voi kuu- 
lua. Etsijänä ei ole mainittu Lemminkäisen alkuperäinen etsijä 
äiti, vaan etsityn puoliso. Äidin ohelle ja sijalle on Lemminkäis- 
runoihin usein tullut nainen niihin liittyneestä Ahdin ja Kyllikin 
runosta. Olisiko siis kys^onyksessä oleva etsimisen kuvaus kappale 
tätä harvoin ja vaillinaisesti säilynyttä runoa? Meriretkelle lähte- 
nyttä Ahtia voisi paremmin nimittää eksyneeksi kuin määräpaikassa 
surmansa saanutta Lemminkäistä eli Pätöistä poikaa. Mutta huo- 
mattava on, että huolimatta naisen mainitsemisesta on käytetty 
personatonta imperfektimuotoa etsittihin. Tämän ohella tavataan 
personattomassa Väinämöisen etsinnässä yhtä usein praesensmuato 
etsitähän (p 30 ^Tii). Siihen taas ei liity löytämättömyyden mai- 
nintaa, paitsi yhdessä kappaleessa, jossa etsinnän ajanmääräys 
muuttuu (p 18): 

Eksynyttä etsitähän — etsittihin, vain ei löytty. 

Säkeistö on nähtävästi ollut sanani a s k u n t a p a i n e n 
ja kuvaillut niitä kulkuneuvoja, joita on eri vuoden aikoina käy- 
tetty: vesien auettua kepeitä kannasten yli vedettävici vciioitn. 
jäädyttyä ensin hevosta ja sitten syvällä lumella suksia: 

Etsitähän eksynyttä, t. kesällä venoin kepein, 

kaonnutta kaivatahan syksyllä hevon kapioin. 

keväillä kevyisin pursin talvella lylyin lipein. ^ 

Eri kulkuneuvoin etsinnän liittymisen Väinämöisen ammun- 
taan on, kuten mainittu (s. 6), ilmeisesti aiheuttanut sitä useim- 
miten välittömästi seuraava linnun pesänetsintä, joka aloittaa 



^ Ks. p 30, 58, 9 a sekä p 1 {hevon jalalla) ja p 12 (hepo kapehin). 
Iseimmiten on hevonen kadonnut, josta on seurannut sekaannus syksyn ja 
talven sekä kapien ja kepeän välillä: venon kapeilla, kapilla, kapella, kävellä 
l. kavilla (p 106, 86, 121, 117, 127). 



X A -\ \ 1. 1 alkuperäistä Sampojaksoa? 91 

Luomisrunon. Tämä runo on, niinkuin olomme nähneet, jo Suomen 
Karjalassa yhdistyneenxä Väinämöisen ammuntaan. Eteläisiltä 
runoalueilta taas olemme tavanneet suomalaisen Luomisrunon 
säkeitä sekaantuneina toiseen, virolaisperäiseen Luomisrunoon ja 
tulleet siihen päätökseen, että se on itsenäinen, erillinen runo. 

Vaikeampi on ratkaista kysymystä siitä runokappaleesta, 
joka esittää meren ja mantereen suhteitten määräämisen eli meren- 
pohjan muodostamisen. Sitä voisi pitää Luomisrunon luonnolli- 
sena jatkona, jollei se ilmaantuisi yksinomaan Vienan läänissä ja. 
mikä on huomattavampaa, niin usein kävisi Luomisrunon edelläkin. 
Niinikään se soveltuisi hyvin Väinämöisen ammunnan loppupon- 
neksi, jos tämä olisi erillinen runo, ja Väinämöinen jumaluusolento. 
joka veteen ammuttuna jää haltiaksi mereen (KRH s. 791 — 3). ^ 
Mutta, jos Väinämöinen on monivaiheinen sankari, joka taisteluis- 
sa.iii ('11 myös Lappalaisten vihoihin joutunut, ja kertomus häneen 
kohdistuneesta murhayrityksestä alkuperäinen osa Sampojaksoa, 
niin merenpohjan muodostamisen kuuluminen tähän yhteyteen 
tosin ei ole mahdoton (ks. s. 61), vaan ei mitenkään välttämätön. 
Silloin saattaisi selittää sen myöhemmäksi lisäykseksi ja kenties 
myös myöhemmäksi kokoonpanoksi, koska melkem kaikilla sen 
piirteillä on vastineita toisissa runoissa. Julius Krohn on sitä ver- 
rannut, paitsi Kilpalaulannassa mainittuun Väinämöisen meren 
kyntämiseen ja luotojen kokoon luomiseen, myös Sampo-jakson 
loppuosassa esitettyyn Väinämöisen luodonluomiseen (SKH I s. 
394, vr. KRH s. 213 — 4), Merenpohjan muodostamista kuvaile- 
vat säkeet on niinmuodoin paras ottaa tarkastettavaksi vasta 
Sammon ryöstön jälkeen. 

Näitä säkeitä lukuun ottamatta esitän Väinämöisen ammun- 
nan perusmuodon, mikäli se on tutkimuksesta käynyt selville, 
kursivoiden varmimmat kohdat: 

Lappalainen kyyttösilmä tappoaksehen [tavoitti]. 

piti viikkoista vihoa, Va[rtoi] illoin, va[rtoij aamuin, 

kauvaista ylenkatseita " kerran keskipäivälläkin 
päälle vanhan Väinämöisen, tulevaksi Väinämöistä. 

ampuaksehcn käkesi, saavaksi Uvantolaista. 

' .SlIuUi on liuomaultanut votjakkilaisesta kertomuksesta, miten vot- 
jakin ampuma 'vesi-ihminen' (vu-murt) kaatui veteen ja vedenpinta tuli hä- 
nen Verestään punaiseksi (STAE 1913 I s. 76). Mutta sen rinnastaminen 
edellyttää, että Väinämöinen on todistettu vedenhaltiaksi, ja siitä puuttuu 
juuri kysymyksessä oleva merenpohjan muodostaminen. 



92 Onko Väinämöisen ammunta alkuperäistä Sampojaksoa? XXXVI, i 



Niin päivänä muutamana, 
liuomenna monikaliana 
jo tulevi Väinämöinen, 
jo saapi Uvantolainen 
selässä sinisen hirven 
sinisen meren sivua. 

Lappalainen kyyttösihnä 
koppasi [jukaisen] jousen 
korvalta kodan tulisen, 
( >tti . nuolen oikeimman , 
valitsi parahan piilen. 
Jännitti [jukaisen] jousen, 
nuolen juonelle asetti. 

Käsi kielsi, toinen käski 
t. Kädet kielsi ampumasta, 
sormet suoniset epäsi: 
»älä ammu Väinämöistä, 
ilo ihnalta katovi, 
laulu maalta lankeavil 
Ilo ois ilmalla parempi, 
laulu maalla laatuisampi.» 



Toki ampui, ei totellul. 
varsin ampui, ei varannut. 
Itse noin sanoiksi virkki: 
miin käsi alentanevi, 
sen nuoli ylentäköhön; 
min käsi ylentänevi, 
sen nuoli alentakohonU 

Ampui vanhan Väinämöisen 
oikeasta olkapäästä, 
kautta kainalon vasemen. 
läpi lämminten lihojen. 

Siitä vanha Väinämöinen 
kääntyi kämmenin merehen. 
sortui sormin lainehesen 
selästä sinisen hirven, 
? raudankarvaisen kapehen. 
Siellä kulki kuusi vuotta, 
seiloi seitsemän keseä, 
kulki kuusisna hakona, 
petäjäisnä pehkiönä. 



21. Onko Sammon taonta alkuperäistä 
Sampojaksoa? 

Seuraava Sampojakson osa, joka vastaa Kalevalan seitsemättä 
ja kymmenettä runoa ja jota lyhyyden vuoksi nimitetään Sam- 
mon taonnaksi, tunnetaan ainoastaan Vienan läänissä Väinämöi- 
sen ammunnan ynnä Luomisrunon ja Sanmion ryöstön välisenä kap- 
paleena ^. Merellä ajelehtineen Väinämöisen tuuli kuljettaa Pohjo- 
lan rantaan, jossa hän alkaa valittaa. Pohjolan emäntä kuulee it- 
kun ja lähtee sen syytä tiedustelemaan. Korjaa Väinämöisen ko- 
tiinsa, jossa syöttää ja juottaa. Vaatii lunnaiksi omille maille pa- 
auttamisesta Sammon taottavaksi. Väinämöinen, joka ei itse sii- 
hen pysty, tarjoutuu toimittamaan sijalleen Ilmarisen. Emäntä 
vielä lupaa tyttärensä palkinnoksi takojalle. Ilmarisen luo palat- 
tuaan Väinämöinen houkuttelee hänet laulamaansa kuuseen ja lä- 



^ Säeluetteloita tästä runosta on kansanrunousseminarille tehnyt H. 
Haataja, osittain myös Eni. Suhonen. Koska kaikki toisinnot ovat Vienan 
läänistä, käytetään tässä ala- alueitten merkintää ilman maakunnan merk- 
kiä (ks. I osa s. 42). 



XXXVI, 1 Onko Sammon taonta alkuperäistä Sampojaksoa? 93 

liettää nostamansa tuulen avulla Pohjolaan, jossa emäntä ottaa 
suosiollivsesti vastaan. Ilmarinen takoo Sammon ja saatetaan takai- 
sin, kuitenkin ilman luvattun palkintoa. 

Tuulen kuljettaminen on niin kiinteästi liittynyt ammutun 
Väinäm()isen ajelehtimiseen meressä, että kertcmuksen lanka ani- 
harvoin on tältä kohdalta katkennut. Vuonnisen Vaassila Kieleväi- 
nen. jonka laulutapaa Lönnrot on kokoonpanossaan erikoisesti hno- 
mio(»n ottanut, sovitti tuuh-n kuljettamisen johdannoksi Vellamon 
neidon onginnan säilyttäen kuitenkin tämän sisällä kuvauksen Me- 
renpohjan muodostumisesta (p 80) ^ 

Tuulen, joka merellä ajelehtivaa Väinämöistii kuljettaa, ku- 
vataan toisinaan hiljaisen hmdituksen tavoin häntä liikutelleen ran- 
taa kohti (esim. Vn 79 a, Lt < Ak 62): 

Tuonne tuuli tuuitteli. t. Siellä tuuli tuuitteli. 

veen henki heilutteli aalto rannalle ajavi, 

meren tyrsky tyyreävi. 

Tämä kuvaus kuuluu oikeastaan Vesikääimeen syntyyn, jossa 
Syöjättären sylki tasaisen tuulen eli veden hengen tuudittelemana 
vähitellen ajautuu aallon mukana rantaan (SSL s. 33 — 4). 

Toisinaan taas kerrotaan 7näärättö7nän sään Väinämöistä kul- 
jettaneen. Yhtä toisintoa lukuunottamatta, jossa Ilmarisen lennät- 
tämistä Pohjolaan tuulen tuppurissa on jäljitelty (Vn 83 a), Väinä- 
m(»iuen itse rukoilee myrskytuulta Ukolta. Latvajärven Arhippa 
Perttunen on laulanut (Lt 54. (54 a]): 

Ukkoa rukoelevi, säänmenöä määritöntä, 

PaA''an naista (päällekirj. Pauah- nosta mustia muria 

netta) päälle selvien vesien!» 
[1. Päiväunetta] palvoavi: Nosti ukko suuren tuulen 

»Nosta, l^kko, suuri tuuli. säänmenösen määrittömän jne. 



^ Eräs uhtuelainen laulaja sovitti Väinämöisen ammunnan sijalle puo- 
littain runomittaan puetun ja Väinämöisen nimelle sovitetun tarinan Jeru- 
salemin suutarista Ahasveruksesta (p 115). Jumala tahtoo tappaa Väinä- 
möisen, joka on jo kauvan elänyt ja pitänyt itseään Luojaa parempana. 
Väinämöinen polvillaan rukoilee antamaan hänelle vielä kolmet rautaiset 
kengät kulutettaviksi ennen kuolemaa. Kun Luoja on ne hänelle takonut, 
paneekin hän ne talteen pitäen vain omia kenkiään. Luojan kä.';kyläisten 
saapuessa tappamaan, hän selittää, ettei olo vielä yksiäkään kuluttanut. 
Saatuaan saman vastauksen toisellakin kerralla Luoja suuttuu ja lausuen: 
»sini siuUa sielu olkoon, kuin mailma seisonevi», kyydittää hänet meren se- 
lälle. Siitä hän, kun itkeä tihistelevi, tulee Pohjolaan. 



94 Onko Sammon taonta \\\VI,i 



Arhipan poika ^liihkali on säilyttänyt kertosäkeeseen: »sään- 
menöä määritöntä», läheisemmin kuuluvan pääsäkeen (Lt 58, vr. 
Vn 78, Js 16): »nosta tuulta tutkutonta!» 

Vuonnisenpuolisessa toisinnossa Väinämöinen sitä ennen ru- 
koilee Ukkoa nostamaan eri tahoilta pilviä ja kastamaan potkalta 
porohkat, s. o. kanunalta ruudit, niinkuin uudemmanaikaiseen sotaan 
lähtijä (Vn 78). 

Vielä on huomattava vuokkiniemeläinen kappale, jossa Poh- 
jan eukko harvahammas, nenä vanka Vuojolainen, noustuaan unesta 
ja katsottuaan merelle rukoilee Ukkoa ylijumalaa (Vk 64): 

»Nosta lonka luotehesta, [t]oi[nen] päivän koittehelta. 

toinen lännestä lähetä, nosta s vanha Väinämöinen!» 

istuta iästä pilvi, 

Sekaannuksesta tietysti johtuu, että Ukkoon kohdistettu ru- 
kous on emännän lausuma. Mutta mitä syytä olisi Väinämöisellä- 
kään, kuusi vuotta merellä ajelehtineella, rukoilla Ukolta enempää 
säänmenoa? Tämä piirre on sitä vastoin luonteenomainen kestin pet- 
tämän Annikaisen virrelle, jossa rajuilman rukouksella on tarkoituk- 
sena saada aikaan haaksirikko. Runon inkeriläisissä toisinnoissa 
Annikka kääntyy Jumalan eli Luojan puoleen suuren tuulen pyyn- 
nöllä, mutta suomenkarj alaisissa hän loitsurunoista lainatuin säkein 
rukoilee Ukkoa nostamaan pilviä joko luoteelta yksistään tai luo- 
teelta ynnä muilta tahoilta (Kant. tutk. I s. 80, 84 — 5). 

Latvajärven Arhipan kappaleessa vastaa i^'/r/t'oa kertosäkeessä 
Povin naista, s. o. Pavanhaista, Pauahnelta, s. o. Pavannehto, tahi 
Palvanneita. Edelliset muodot. Jotka tavataan Ijönnrotin kirjaanpa- 
nossa, on Setälä yhdistänyt mordvalaiseen Jumalannim.een paias 
(FUF XII s. 197 — 9). Cajanin kirjaanpaneman muodon Palvanneita, 
Joka lienee laulettu Palvannehta, voisi kyllä selittää syntyneen sen 
raavan palvoavi sanan yhtäläistyttävästä vaikutuksesta. Mutta 
huomattava on, että sama Arhippa käyttää sanaa Pahanen, 'ni- 
koiltava'. Ukon kertosanana useammassa rimossa (KR H s. 631). 
Sovittaessaan sitä kohteeksi sanalle palvoaii hän runomitan vuoksi ei 
voinut käyttää muotoa Palvasta, vaan täytyi hänen muodostaa 
johdannainen: Palvanne tai Palvannainen saadakseen täyttymään 
säkeen. Tämä kahdesta samankantaisesta sanasta kokoonpantu 
kertosäe voi olla hyvin myöhäinen lisäys. Myös pääsäe: Vkkoa 
rukoelevi, lienee vain muodostus säettä: Annikka rukoelevi (Kant. 
tutk. I s. 82). 



-\XXVI,i alkuperäistä Sampojaksoa? 95 

Mur>lieii lULiiieu nostaminen päälle selvien vesien Arhipan 
kappaleessa on verrattava hänen esittämänsä Kanteleen synnyn 
loppukohtaan, Väinämöisen kyynelten poimimiseen (I 615): 

Alta selvien vesien, päältä mustien murien, 

Vienan läänin eteläisillä ja itäisillä runoalueilla mainitaan ta- 
Nullisesti vain t u u 1 e n s u u n t a. 

1. A. Laati tuulet luotehesta Js 14. 

B. Nosti tuulen luotehelta Km 18. 

C. Nousi tuuli luotehesta (— Ita) Kl 9, Ak < Vk < Lt 43, Uh 

117, 127. 

D. Tuli tuuli luotehelta (-sta) Kl 4, Ak 30 a, b, Uh 105—6, 

121—3. 

K. Tuuli tuuli luotehesta Ak 30. 

V. Nousi lunta luotehelta Km < Js 17. 

::;. A. Luotehesta koillisehen Js 14. 

B. Laati tuulen koilliselta Kl 9 a.- 

C. Toinen kohta koilliselta Uh 117. 

D. Kova ilma koilliselta Js < Km 15: 29, Km < Js 17. 
3. A. Nousi suuri tuuli suvelta Js < Km 15: 28. 

B. Toinen turma suvelta Uh 127. 

Suvinen eli eteläinen ilmansuunta esiintyy ainoastaan pari kertaa 
vastakkaisen luoteisen tai koillisen yhteydessä. Näistä miltei sään- 
nöllisesti luoteinen esiintyy ainoassa tai pääsäkeessä, Icoillinen ker- 
ran ainoassa ja muuten kertosäkeessä. Molemmat tuulensuunnat 
esiintyvät yleisesti myös loitsuissa, milloin kuvataan pilven nouse- 
mista tai nostamista, joten voisi ajatella vaikutusta tältä taholta. 
Näyttääpä vielä, kuin ei tuulen puhaltaminen luoteesta ynnä 
koillisesta eli yleensä pohjosen puolelta ollenkaan soveltuisi yleisim- 
pään määräpaikkaan Pohjolaan (esim. Ak < Vk < Lt 43): 

Vei 1 on tuuli Väinämöisen miesten syövähän kylähän, 
pimeähän Pohjolahan, urosten upottajahan. 



' Myös: ajoi tai kantoi (Kl 4, Lt 54). Lönnrot on Uudessa Kaleva- 
las-sa antanut tuulen kuljettaa Väinämöistä vain ulomma maasta, mutta 
varsinaiseksi Pohjolaan kantajaksi siirtänyt edellä käyvässä Luomisrunossa 
toisinaan ilmaantuvan kokon (UK 6: 189—94, 7: 43—116). Merkillistä kyllä 
ei kokkokaan Väinämöistä vie aivan perille, vaan jättää Pohjolan joen 
taakse (vr. UK 7: 162 ja VK 2: 86), josta hänet on noudettava veneellä. 



96 Onko Sammon .taonta XXXVI. i 



Mutta kysymys voi olla siitäkin, unko J'ohjola tällä paikalla 
alkuperäinen vai toisen oudomman nimen sijainen. Mainitussa vuok- 
kiniemeläisessä toisinnossa (Vk 64, vr. 65) näimme Pohjolan eukkoa 
nimitettävän myös: neyiä vanka Vuojoloinen, s. o. voioiimaalainen 
.(ks. I osa s. 219). Edempänä tulemme tapaamaan Pohjolan emän- 
nän asemesta kerran Vuojelan einännän Lemminkäisrunoihin eksy- 
neessä säkeistössä (Vn 815). Miesten syöjä, urosten upottaja kylä 
voitaisiin siis etsiä Voionmaalta eli Gotlannista, missä on vanha 
Visbyn kaupunki, joka aikoinaan on ollut mahtavana valtiaana Itä- 
merellä ja kaiken liikkeen keskuksena Pohjoismailla. Miten ja mistä 
Pohjola on tälle paikalle siirtynyt, tulee Sammon ryöstön yhteydessä 
tarkastettavaksi. 

Rantaan ajautuneen Väinämöisen itku on yleisesti esitetty 
yhdellä säkeellä, jonka tavallisin muoto on (esim. Lt. 54): itTieä 
tihustelevi. Joskus kuvataan, kuinka Väinämöinen itkeäkseen ja vä- 
littääkseen Ikuturson tavoin (Kl 9, Js 14; vr. I Lt 339): 

Nosti päätänsä merestä, kohotteli kokkoansa. 

Paikka, johon itkevä Väinämöinen on joutunut, on harvoin ja 
eri lailla määritelty (Lt 54, 58; Lt < Ak 62. Vk 75, vr. 71. Ks 47; 
49; Lt 58; vr. myös Kl 2): 

A. Kiven kirjavan sivulle, C. Kahen kallion kcscssji. 
paaen paksun lappehille. loukan luotojen lomassa. 

B. Veäkse vesikivelle. D. Kahen kallion välissä, 
vaivoakse vattalolle. kolmen koiA'un haarukassa. 

Kirjava kivi on saatu Vellamon maidon onginnasta ja vesikin Kan- 
teleen synnystä (I Lt 251, 251 a; Lt 617). Kahen kallion välissä 
itäsuomalaisessa Kyykäärmeen synnyssä Israelin kuningas sylkyt- 
telee miekkaansa (SSL s. 39). LokMluoiojen lo^nitse uiskentelee tu- 
likipunan niellyt kala (I L Ak 256). Kolmen koiiun juuri mainitaan 
säilymispaikkana sekä Tulen että Raudan synnyssä (I L Ak 249, Vk 
175). Alkuperäinen paikankuvaus, jos sitä on ollutkaan, ei näy 
säilyneen. 

Toisinaan Väinämöinen jo tällä kohdalla hätänsä ilmaisee 
sanoin, jotka useimmiten on otettu hänen myöhemmästä vas- 
tauksestaan itkunsyyn tiedusteluun. Tilapäisesti on lisätty mui- 
takin säkeitä tunnelmarunoista ja sananlaskuista (Js 12; Vn 79 a; 
vr. Js 16, Vn 83 b): 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampo jaksoa? 97 

A. »Voi minä poloinen poika, B. »Haittan' on hako vesillä, 
kun ei ole kynttä varpahissa, tiellä köyhä rikkahalla.» 

eikä sormissa niveltä.» 

Myös suomenpuolisessa Väinämöisen ammunnan ja Luomis- 
runon yhdistelmässä merellä ajelehtiva Väinämöinen . välistä va- 
littelee, ennenkuin munijalmtu hänet keksii (i 39, vr. 34; j 15; m 2): 

A. »Vaiv' on täällä [ollakseni], C. »En tieä poloinen poika, — 
kuplin kuusissa hakona, tuulehenko teen tupani, 
petäjäissä pehkiönä.» vetehenkö pirtin veistän — . 

B. »Vilu miun on täällä olla. Jos teen tuulehen tupani, 
vaiva värjätelläkseni, tuli tuiki polttanevi; 
alla aaltojen asua, salvan saunani vetehen, 
päällä pehmeien mutien.» vesi vienevi iäti,» 

Ensimäisen kappaleen ensi säe on semmoisenaan saatu Kilpa- 
laulannasta veteen loitsitun Joukahaisen valituksesta (s. 45). Toi- 
sessa on siihen lisätty kertosäe ja sitten alkusanat vaihdettu pää- 
säkeen kanssa. Kolmas on muodostettu lyyrillisestä säkeistöstä 
(I 1419—22): 

Tulehenko teen tupani, tuli tuiki polttanevi, 

vetehenkö saunan salvan; vesi vienevi iäti. 

Edellisessä säeparissa on tulehenko ollut helposti muunnetta- 
vissa Väinämöisen tilanteelle soveltuvaksi tuulehenko, jonka mukaan 
sitten on sepitetty välisäe: jos teen tuulehen tupani. Mutta jälkimäi- 
sessä säeparissa pysyi alkuperäinen vedelle vastakohtainen tuli 
paikallaan teonsanan jpolttaa yhteydessä. 

Itkun kuulee Pohjolan emäntä, jonka yleisesti kuvataan 
olleen aamuaskareillaan (esim. Kl 4): 

Tuoko Pohjolan emäntä vei ulosse usta myöten, 

nousi aivan ai[ka]sehen, pellolle pihoa poikki, 

aivoin aika huomenessa, seisotakse rikoillahan, 

pyyhki pikku pirttisensä, Siitä kuuli kuusianne, 

lakaeli lattiansa, karehti kaheksianne. 
veipä rikkansa ulosse, 

Pohjolan emännän asemella esiintyy kuulijana kerran tytti 
pikkaraiyien, neitsyt Maaria emonen (Uh 101). Yhtäläiset aamuaska- 
reet tavataankin Neitsyt Maarian Marjavirren johdantona sekä Vie- 
nan että Suomen Karjalassa (I 1098, Kant. tutk. II s. 54), mutta 
alkuansa ne kuuluvat Auringon kera kilpailevan neidon runoon 
(Kant. IIP 130; I 1903, vr. KRH s. 383—4). ^ 

^ Tästä runosta on Lönnrot ottanut vielä lisäsäkeitä Uuteen Kaleva- 
laan (7: 135—48). 



\ 



98 Onko Sammon taonta XXXVI, i 

Malitavaii Polijolan « Vuojolan) eTnäiinän on tuskin sopi- 
nutkaan itse lakaista lattiaansa ia viedä rikkoja pihalle. Muuta- 
masti mainitaan pirtin pyyhkijänä Pohjon piika jiikkarainen. vaimo 
valkeaverinen, joka sitten kiiruhtaa pirttiin sanaa tuomaan (Vk 
64): 1 

»Oi emoni vaimo vanha, ' ulkosessa käycssäni, 

kuulin kummat, näin imehet kuulin miehen itkeväki-i.» 

Ihmeitten maininta kuuluu runoon Hämeessä käynnistä (I 900). 
Piika pikkarainen kertosanoineen viittaa taas Neitsyt ]\Iaariaan. 
Mistä Pohjan piian sanantuominen on saatu, näkyy selvästi muuta- 
mista kappaleista, joissa Pohjan koiran haukkuessa tyttö eli neiti 
lähetetään katsomaan samoinkuin Kilpakosinnassa (Yn 80, Ph 
131 a, vr. Uh 115 piika). 

Yhdessä toisinnossa emäntä lähtee rantaan vastaansa kasta- 
maan, joka johtunee lähdöstä vastan taitantaan Aino-runossa (Uh 102, 
vr. 231). Missä askareissa tai yleensä missä tilanteessa emäntä on 
alkuansa kuullut itkun, jää niinmuodoin tietymättömäksi. 

Itkun kuulumisen kuvaus on Vuonnisen puolella tavallisesti 
esitetty personattomasti (esim. Y^n 78, 83 a): 

A. Kuuluipa mereltä itku, B. Kuulu vi joru mereltä, 

eli tyrsky lainehilla. ilman itku lainehilla. 

Muualla on yleinen säepari (esim. Kl 4): 

Kuuli miehen itkeväksi, urohon urisevaksi. 

Mutta siinä on ajattelematonta miehen eli urdtui mainitseminen, en- 
nenkuin on itku uroon itkuksi arvailtukaan (osim. Yn 83 a): 

»Ei ole itku lapsen itku, itku on partasuun urohon, 

eikä itku vaimon itku, jouhileuvan juorottelu.» 

Länsisuomalainen sana ra duo (ni usea m m iu saanut sijalleen 
itäsuomalaisen vastineensa naisen, joskus iiivos uumen (Ks 49, Uh 
127), joka on tullut immen itkuksi kuvaillusta Purren valituksesta 
(Ks 609). Loppusäkeitten asemella on toisinaan ennakkoilmoitus 
(esim. Yk 64): 

»Itku on vanhan Yäinfmiöisen, urina Uvantolaisen.» 

Tämä, ri 1i(j\:ti n vTi;- k/ifit (Ac tilaiMroi Hiukaista. Emäntä näet 



^ Vr. Lt 60, jossa oniänlä itse tulee kivasti pirttiin ilmoittamaan. 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampojaksoa? 99 

aivattiiaaii, että itku oli aikuisen miehen lähtee ottamaan tarkem- 
paa selkoa (esim. Js 14; Vk 64). 

A. Läksi ääntä kuulemahan, B. Meni tuota katsomahan, 

itkua perustamahan. likeltä tähystämähän. 

Mutta onko edes lapsen, vaimon ja miehen itkun mielessä ver- 
taileminen tutkittavalle runolle ominaista? Kilpalaulannassa ta- 
pasimme yhtäläisen lapsen, vaimon ja partasuun uroon tietojen ver- 
tailun (s. 38). Näitä ei kuitenkaan välttämättä tarvitse toisistaan 
johtaa (KRH s. 169), vaan voivat ne olla rinnakkaisia muodostuksia. 

Emännän menoa noutamaan monesti viivästyttää hänen p u- 
keutumisensa ja koristautumisensa. Toisinaan taas on hä- 
nellä niin kiireinen lähtö, että vain hameensa helmat ennättää koota 
paremmin joutuakseen (esim. Js < Km 15, [Kl 4]; Ak 30, [Vn 80]; 
Vk 73). 

A. Jo hän aittahan menevi ' kaunehinta kaulallehen 
[t. Juoksi aittahana mäelle], [t. ripeintä rinnoillehen]. 
viitisekse, vaatisekse, C. Käsin kääri vaattehensa, 
pääsomihin suoria vi. koprin helmansa kokosi, 

B. Pani päällehen parasta, pian juoksi pitkän matkan. 

Meno aittaan mäelle (A) ja paraan päälleen paneminen (B) ovat 
Aino-runojen piirteitä (I 233, 239; Kallas s. 271). Vaatettautumi- 
sen ynnä koristautumisen (A) sekä helmojen kokoomisen juostessa 
(C) kohtaamme vienanpuolisessa Neitsyt Maarian virressä (I 1098, 
1103)J 

Yuonnifcen puolella emäntä noutaa Väinämöisen ulompaa me- 
reltä rannalle. Eräs Lonkan kylän laulaja panee hänet kotoaan ot- 
tamaan leivon ja sirTcun siivet, niillä lentämään Väinämöisen luo ja 
sitten antamaan ne Väinämöiselle omille maille lentämistä vai- 
ten (Ln 95). Lonkan Martiska Karjalaisen mukaan leivon lentimin 
saapunut emäntä vie (kantamalla?) Väinämöisen kotiinsa Pohjolaan 
(Ln 97). Mutta Vuonnisen Ontrei, joka esittää emännän nousemisen 
leivon ja sirkun siimalle vasta Sammon takaa-ajon kuvauksessa, pa- 
nee tällä kohdalla emännän soutamaan rannalta merelle (Vn 79, 
vr. 84, 91, 93): 

Itse löihe soutamahan sekä meni jotta joutui, 

luokse vanli;m V;iin;nTiöison, 



^ Kerran on sekä kuulijana että vaatettautujana Pohjan piika, vaikka 
sitten Pohjan akka käy noutamassa Väinämöisen (Uh 108). 



100 Onko Sammon taonta XXXVI, i 

Omin käsin soutaminen johtuu nähtävästi Väinämöisen kuljetta- 
misesta Tuonelan joen poikki. Ontrei on siitä lainannut vielä veneen 
tytöltä pyytämisen, jonka Väinämöinen merellä ajelehtiessaan esittää 
(Vn 79, vr. 78 ja I 362): 

»Tuos tytti venonen tänne, Manalan alantehesta!» 
poikki Pohjolan joesta, ^ 

Joutuisan menon on Jyrki Ontreinen ajatuksellisesti ja runo- 
mitallisesti korjannut souduksi {meni > soutiYn 79, 84); säkeen alku- 
peräisen muodon, joka on sekä runomitan että alkusoinnun puo- 
lesta tyydyttävä, tapaamme Ilmarisen sisaren juoksun kuvauksessa 
Kilpako sinnassa, jonne se taas on siirtynyt Neitsyt Maarian virrestä 
(I 448, 1103): sekä juoksi, jotta joutui. 

Toisen vuonniselaisen laulutavan mukaan emäntä soudattaa 
purtensa orjilla (Vn 78, 83 a, [b]): 

A. Itse istuutui perähän, otti orjan soutamahan, 
otti orjat soutamahan. [Pian souti matkan pitkän, , 

B. Juoksi purrelle perähän, leveän välin lyhyen]. 

Kun ottaa huomioon, että emännällä Samporetkeläisiä takaa-ajaes- 
saan on sata ja tuhat miestä soutamassa, ori tässäkin orjien soutu 
epäilemättä paikallaan. ^ Pikaisen soudun kuvaus on jälkimäises- 
säkin muodossaan mukailu Ilmarisen sisaren juoksua (I 491): 

Pian juoksi matkan pitkän, välehen välin lyhyen. 

Välistä uudistetaan tällä paikalla Väinämöisen itkun mai- 
ninta ja kuvaillaan sitä Väinämöisen myöhemmästä laulnst.i l.iina- 
tuin piirtein (Vn 79 a, vr. Ln 96): 

Suu liikkui, järisi parta, vaan ei leuat lonkaellut. 

Väinämöiseltä emäntä tiedustelee itkun syytä (esim. Js < Km 
15, Lt < Ak 62): 

»Mitä itket Väinämöinen, 1. uriset Uvaimon sulho?» 

ura j at Uvantolainen 

Tällä paikalla yleisesti ilmaantuvan Väinämöisen kertosanan vaih- 
teluista on E. A. Tunkelo erikoistutkimuksessa tehnyt selkoa (Vir. 



^ Tästä on Lönnrot jo »Väinämöisessä» muodostanut itkun kuulumi- 
sen joen poikki (v. 243, Niemi KK I s. 155; UK 7: 162). 

* Useammassa toisinnossa emäntä teettää seppo Ilmarisella rautaisen 
haravan Ja sillä haravoi Väinämöisen merestä (Kl 1 — 2 ym). Tämä on il- 
meinen mukailu Lemminkäisen haravoimista Tuonelan joesta. 



XXXVI,» alkuperäistä Sampojaksoa? 101 

1914 S. 187^ — 92). Uvailtolaisen asemella tapaamme Fätnöiön kerto- 
sanana esiintyvän Ulappalan mukaan muodostellut: Ulantolai- 
nen, Ulontolainen ja Ulontalainen (esim. Uh 102, 117, Js 13, vr. SSL s. 
220) ^ U vannon sulho ilmaantuu useammin vääntyneenä: Uman- 
non sulho (Km 21 ym). Umanto sanaan on eräs laulaja liittänyt se- 
lityksen: »totta se on meri» (Lt 61). 

Alkusoinnun synnyttämä myöhäisempi muoto Suvannon sulho 
esiintyy tällä kohtaa yhdessä kirjaanpanossa (Ak 30 a, b): ^ 

»Terve viisas Väinämöinen, ulkoinen Suvannon sulho!» 

Viimemainitun säkeen mallina on ilmeisesti ollut Kilpakosinnassa 
esitetyn kysymyksen kertosäe (Ak 457): 

»Kunne läksit Väinämöinen, ulkonit Suvannon sulho?» 

Kilpakosinnassaktn on toisinaan säilynyt alkuperäisempi nimen- 
muoto (esim. Vk 480, 484 a): 

»Urkenit U vannon sulho t. ulkosit Uvantolainen?» 

Pohjolan emännän ja Ilmarisen sisaren Väinämöiselle tekemien 
kysymysten muodollinen yhtäläisyys on niin suuri, etteivät ne voi 
olla toisistaan riippumattomia. Julius Krohn sai, kuten on mainittu 
(s. 64), tästä havainnosta aiheen olettamukseensa, että Sammon 
taonta, jota ei ole kirjaanpantu ulkopuolella Vienan lääniä, on siellä 
muodostettu Kilpakosinnasta, joka myös Suomen Karjalassa on 
hyvin tunnettu. Huomattava kuitenkin on, että kysymyksessä 
oleva säepari on tavattu yksistään vienanpuolisissa Kilpakosin- 
nan kappaleissa, joten tämä runo on yhtä hyvin voinut sen lainata 
vienanpuolisesta Sampojaksosta. Että juuri niin on käynyt, osoit- 
tavat, paitsi alkuperäisen Uvanto-rrmodon harvinaisempaa säily- 
mistä, myös teonsanat urkenit ja ulkosit, joiden valinta enemmän 
edellyttää uriset eli uliset (Js 13 ym) sanojen vaikutusta kuin päin- 
vastoin. 

Itkun tiedustelun alkuperäisemmyyttä matkan tiedustelun 
rinnalla osoittaa myös pääsäe: »mitä itket Väinämöinen?» Se ei ole 
voinut muodostua Vienan läänissä, jossa käytetään muotoa itet, 
mikä lauluun sovitettuna rikkoo runomitan (ks. I os. s. 69). 



^ Väännös: Tuvantorainen (Ks 49) aiheutuu uriset sanan muunnoksesta: 
turiset. 

2 Toisessa tapaamme ensin Uvannon ja sitten Suvannon (Ak 38: 56 
ja 72). 



102 Onko Sammon taonta XXXVI, i 



Väinämöisen vastaus emännän tiedusteluun voi alkaa saman 
säeparin toistolla (Uh 117; Lt 60): 

A. »Sitä itken Väinämöinen, B. »Sitä itkin Väinämöinen, 

ulisen Ulontolainen.» urasin Umannon sulho.» 

Oman itsensä nimittäminen ei kuitenkaan tunnu alkuperäiseltä. 
Latvajärven Arhipan kappaleessa Väinämöinen aloittaa vas- 
tauksensa Kilpalaulannasta Joukahaisen itkusta lainatulla säepa- 
rilla, mikä taas on mukailtu Joukahaisen äidin toivotuksesta (Lt 
54, vr. 170): 

»Tuota itken tuon ikäni, (vr. Tuota toivoin tuon ikäni, 

puhki polveni murehin.» puhki polveni halasin). 

Kilpalaulannan kanssa on yhteinen myös seuraava säepari 
(esim. Lt 58, 58 a): 

»Onpa syytä itkeäkin 1. itkijällä, valvoa valittoakin 1. valittajalla.» 

Se on kuitenkin päinvastoin, kuten on osoitettu (s. 53 — 4), 
tullut Kilpalaulantaan tästä] paikasta, ^ jossa se hyvin voi olla 
alkuperäinen. 

Harvoin on sen sijalla poloiseksi itseään nimittävän huudah- 
dus (kuten Uh 95), mikä taas on yleisenä johdantona, silloinkuin 
Väinämöinen itsekseen rahnalla valittelee. Välistä' juuri maini- 
tut johdannot eroittavat molemmat muuten yhtäläiset vnlitiiksot 
toisistaan (esim. Kl 9 a: .73 — 9 ja 103 — 8): 

I. »Voi minua poloista poikoa, pimeässä Pohjolassa» jne. 

voi poikoa polon alaista, IL »Onpa työtä itkeäkseni, 

kun olen maalla vierahalla, kun olen maalla vierahalla» jne. 
uppo-ouoilla ovilla, 

Pimeä Pohjola on tähän säkeistöön tilapäisesti siirretty. Pai- 
kan nimittäminen ei tunnu luontevalta kauvan ja kauas harhailleen 
Väinämöisen lausumana. Tavallisesti hänen valituksessaan maini- 
taan pelkästään vieras maa ja oudot ovet. Latvajärven Arhippa lau- 
loi (Lt 54): 
»Jo uin maille vierahille, äkkiouoille oville.» 

Näiden edellä käy useimmiten kolmas omaa maata lähtöpaikkanaan 
mainitseva säe, kuten Arhippaisen Miihkalin kappaleessa (Lt 58): 

»Jou'uin pois omilta mailta äkki ouoille oville.» 
maille muille vierahille. 



^ Tästä on se myös usein siirtynyt Purren valitukseen (1 621 ym). 



XXXVI, I alkuperäistä Sampojaksoa? 103 

Oudot ovet esiintyvät joskus erikseenkin i^aaden kertosäkeeksi vie- 
raat veräjät (Ln 95): 
»Jouduin ouoille oville, veräjille vierahille.» 

Jos jo tämä sanonta tuntuu kummalliselta meressä ajelehtijan 
lausumak-i, niin vielä ihmeellisempi on Arhippaisen Miihkalin 
jatko (Lt 5S): 

»En tunn: tupia näitä, osoa en ovissa käyä.» 

Eikä ole paremmin paikallama toieen ]auja:c.n IJfJAs (Sk 63 c): 

»Enpä tieä tietä käyä. outo matkoja osata.» 

Yhtävähän soveltuvat vedessä viruvalle Väinämöiselle seuraa-. 
vat valitukset, jotka kuvailevat astumista suoportailla tai tiheässä 
metsikössä (Vn 79; 80: 13 ja 59): 

A. »Jou'uin puulle pyörivälle, B. »Kaikki täällä puut purevi.» 
varvalle vapisevalle.» 

Xämä vertaukselliset mielikuvat ovatkin lainatut tunnelmaiunoista 
(I 1377, 1374). 

Myös yleisempi valitus vieraalle paikkakunnalle joutumisesta 
tavataan »Kulkupojan lauluna», joka joskus on liittynyt Sampo- 
jakson alkuun (Vn 124, vr. Ks 49): 

En tieä poloinen poika, jou'uin maille vierahille, 

en poika polon alainen. äkkiouoille oville, | 

miten olla kuin eleä, kylän naisten nauratella. 
kun Jouduin omilta mailta. 

Kyseessä olevan säkeistön kuuluminen maalla kulkijalle, eikä me- 
ressä uijalle, näkyy siitäkin, että sana jou/uin on useimmiten säily- 
tPtty ja vain joskus, kiiten näemme, jaettu kahtia: jo uin. Tästä 
<ni edelleen muodostettu: Icun ma uin jne. (Js 11, vr. Uh 121 ym). 
Välistä valitukseen vieraalle maalle joutumisesta liittyy sanan- 
lasku, jossa omaa maata vieraaseen somasti verrataan (esim-. Js < 
Km 15): 

»En tieä poloinen poika, Paremp' ois omalla maalla 

poikoa polonalainen, ropehesta vettä juoa, 

kuin olla, kuin eleä. ei kuin maalla vierahalla 

Satuin maalle vierahalle. tuopista olutta juoa.» 

Vuonnisen puolella Pohjolan emäntä toisinaan kyselemättä 
huomauttaa Väinämöiselle hänen hädänalaista tilaansa (esim. Vn 
84, 83): 



104 Onko Sammon taonta XXXVI, i 

»Ohoh siima ukko utra, t. jou'uit puulle pyörivälle, 

kun jou'uit poloinen poika. varvoille vapisijille; 

jou'uit paikoille pahoille, sata on haavoa sivulla, 

paikoille papittomille, tuhat tuulen pieksemeä.» 
maille ristimättömille. 

Jälkimäisessä toisinnossa Väinämöinen vastaa ajelehtineensa kuusi 
vuotta, samoinkuin joskus emännän kysellessä sen sanoo olevan it- 
kunsa syynä (Ks 47) ^. Puhuttelusanat uhko utra ovat lainatut Väi- 
nämöisen tuomiosta (I Vn 692). Papittomat paikat ja ristimättömät 
maat tavataan Vuonnisen puolella myös Väinämöisen valituksessa 
sekä kuvauksessa tuulen kantamisesta Pohjolan ynnä miesten syö- 
jän kylän ohella (esim. 83 a). Ne on lähinnä saatu itäsuomalaisista 
Manausluvuista (Brummer I s. 97). ^ 

Sitä vastoin on runoon voinut alkuansa kuulua satojen haaro- 
jen ja tuhansien tuulenpieksämien maininta, joka on säilynyt Vienan 
läänin pohjoisilla runoalueilla. Kysymys on vain tämän säeparin pai- 
kasta. Se esiintyy, paitsi Pohjolan emännän puhuttelussa (Vn 83, 
84 b), hänen korjatessaan Väinämöistä purteensa (Vn 79) tai jo hänen 
saapuessaan itkevän Väinämöisen luokse (Vk < Vn 73, Vn 79 a. 
93, Ph 133), jopa kerran Väinämöisen vielä ajelehtiessa (Ph 131). 

Siinä yhteydessä, missä se useimmin esiintyy, se liittyy sakei- 
siin: meni tuota katsomahan (Vk < Vn 73, Ph 133) tai siellä itki Väi- 
nämöinen (Vn 79 a) eli itkeä tihustelevi (Vn 93). Se on esitetty jokc» 
Pohjolan emännän tekemänä havaintona ennen kyselemistä taikka 
luultavammin Väinämöisen itkunsyyn tiedusteluun antamana vas- 
tauksena, jonka sittemmin on syrjäyttänyt Kulkupojan laulusta 
lainattu valitus. 

Itkun tiedustelua esittävä, vastauksessa toistettu säepari 
uudistuu vielä kolmannen kerran lohdutteluna useissa Vienan lää- 
nin eteläisten ja itäisten runoalueitten toisinnoissa, joissa välittö- 
mästi seuraa Sammon taonnan vaatimus (esim. Uh 122 — [3]): 

»Elä it[k]e Väinämöinen, kirjuta sie kirjokansi; 

uikuta Ulantolainen, annan neien palkoistasi.» 

Tästä voi nähdä, mitenkä unohduksen kautta suppeimpaan muo- 



^ Välistä lisäten vielä meressä luoneensa luotoja (Vk 64). 

2 Niihin joskus liittyvä lisäys (Vn 78): äiä on tänne tullehia (< sinne 
mennehiä), vaan ei pois palannehia, joka tosin on ollut läliinnä lainatta- 
vissa Tuonelassa käynnistä (I 362), viittaa molempien säeparien mahdolli- 
sesti alkuperäisimpään paikkaan, Piispa Henrikin surmarunoon (Kant. tutk. 
I s 124). 



XXXVI.i alkuperäistä Sampojaksoa? 105 

toon typistyneessä esityksessä yhä märehditään muistissa säily- 
neitä säkeitä.^ 

Yhdessä itäisessä kappaleessa Pohjolan emäntä kehoittaa 
miestä omin neuvoin nousemaan (Js 12): 

»Nouses miesi pois norosta, pahojas pakajamahan, 
uro aallosta ylene, satujas sanelemahan!» 

mies on selvä selkeälle, Nousipa on mies merestä jne. 

Mutta tavallisesti emäntä itse korjaa puolikuolleen Väinämöi- 
sen (Ak 30 a; L 54, Uh 108; Ln 97; Vn 91, vr. 84; Vn 79): 

A. Meni nosti Väinämöisen. D. Sen veti venosehensa, 

B. Otti miehen kuolemasta, talui talkapohjahansa, 
otti vanhan Väinämöisen, istutti venon perähän, 
vei sitä kotihin sitten siitä souti Pohjosehen. 

t. toi on miehen tupahan. E. Siitä saattoi purtehensa, — 

C. Viepi vanhan Väinämöisen istutti venon perähän, 
pimeähän Pohjolahan. siitä saattoi Pohjasehen. 

Kuolemasta ottaminen on mukailtu saman kappaleen säkeestä: 
kostutteli kuolemasta (ks. edemp.). Siihen liittyvä kotiin kuljetta- 
minen ilmaantuu useamman kerran eriksensä, mutta enimmiten 
puutteellisesti runomittaan puettuna (Lt < Ak 62, Vk 70, 73, Ph 
131 a). Pohjolaan vieminen on tuulen kuljettamisen toistamista. 
Veneen pohjalle vetäminen on lainattu Vellamon neidon onginnasta 
(I Vn 265). Veneen perään istuttaa Väinämöisen emäntä venettä 
omin käsin soutaessaan. Niissä toisinnoissa, joissa emäntä itse pe- 
rässä istuen soudattaa purtta orjilla, ei mainita mihin Väinämöinen 
asetetaan (Vn 78, 83 a). 

Välistä emäntä jo veneessään syöttää ja juottaa Väinämöistä 
(Vn 79, 91). Luonnollisemmin kestitys ja muu vieraan hoito suori- 
tetaan vasta emännän kodissa: 

1 A. Syötti miehen syöneheksi (-stä) Vn 84, 97. 

B. » » • syölähäksi (-stä) Ak 30 a, Vn 79, 79 a, 83 a, 

84, 91. 

C. » » nälkähisen Kt 47. 

2 A. -Juotti miehen juoneheksi Vn 97. 

B. » » juolahaksi (-sta) Vn 79 a, 83 a, 84, 91. 



^ Vuonnisen Vaassila Kieleväisen kappaleessa ilman vempelellä is- 
tuva Pohjan akka, kehoitettuaan Väinämöistä olemaan itkemättä ja lähte- 
mään Pohjolaan, lisää Joukahaisen äidin tavoin: »tuota toivoin tuon ikäni» 
(Vr 80). 



106 Onko Sammon taonta XXXVI, i 



3 A. Syötti miehen, juotti miehen Lt 54, Vk 63 b, c. 

B. Syötti, juotti Väinämöisen Ak 26 a, vr. Ks 45. 

C. Syöttele vi, juottelevi Vk < Vn 73, Ph 131 a. 
4. Apatti alanenäksi Ak 30 a. 

5 — 6. Vaivutti varattomaksi, 

uuvutti ummenettomaksi. Uk 63 c. 
7 — 8. Kastunehen kuivaeli, 

viluhisen lämmitteli Ks 47. 
9. Piti pirtin lämpöisessä Ak 26 a. 

10 — 11. Palalla parentelevi, 

haavojakin hautelevi Ph 131 a. 

12. Ne kaikki parantelene Vn 93. 

13. Hautelevi, hierelevi Vk 70. 

Viimeksimainittu säe (13) on täliän paikkaan siirretty Sampo- 
jaksoon liittyneestä Luomisrunosta, jossa lintu hautoo muniaan 
Väinämöisen polvella. Nimenomaan haavojen hauteleminen (11) on 
johtunut Väinämöisen sadasta haavasta, jotka emäntä joskus sanoo- 
kin kaikki parantelevansa (12). Viluisen ja nälkäisen mainitsemiseen 
(8, 1 C) on liittynyt itkun selityksenä käytetty snnanlasku (Ks 47): 

Nälkä syömättä tulevi, vilu päivän paistamatta. 

Säe: a'paUi alanenäksi (4) on, samoinkuin muodot sijöläMksiya juolo- 
hdksi (1 B, 2 B), saatu Karjan luvuista (SRU s. 81): 

Akka manteren alainen, — juota minun juolahani, 
syötä minun syölähäni, apata alanenäni! 

Huomattava on, dtä mainitun säkeen laulajalta on vain ker- 
ran kirjaanpantu muodot syötti ja. apatti, muttii kahdesti sjiötäja apata 
(Ak 30, 30 b). Alanenäksi on yhden käsikirjoituksen (Ak 30 a) si- 
vulla selitetty humalaksi, joten seuraava kirjokannen taon- 
nan vaatimus tulee ikäänkuin humalaiselle ehdoitetuksi. Varatto- 
maksi uuvuttaminen (5 — 6) syöttämällä ja juottamalla esiintyy vasta 
lunnaitten vaatimisen jälkeen ennen hevosen valjastamista, joten 
siis Väinämöinen olisi lähetetty kotiinsa tajuttomassa tilassa. Mutta 
toisissa kappaleissa sanotaan nimenomaan, että emäntä syöttämällä 
ja juottamalla saattoi miehen terveheksi (Vk < Vn 73, vr. Vk 70) tai 
kostutteli kuolemasta (Lt 54), mikä taas malidollisesti viittaa Lem- 
minkäisen surmarunon vaikutukseen {\r. 1 730). 

Siirrvmnie (>niännäu koliin, jossa jatketaan keskustelua. 



XXXVI, 1 all< tl pe iäistä Sam pojaksoa? 107 

Vuonnisen Vaassila Kieleväisen kappaleessa Pohjan akka kehuu 
Pohjolan elämää omaa ja vierasta maata vertailevasta sananlas- 
kusta lainatulla kuvalla ja Väinämöinen vastaa lähtien saman sa- 
nanlaskui\ alkusäkeestä (Vn 80 ; ks. I os. s. 66 — 7): 

Em: »Onpa hyvä ollaksesi, V: »Paremp' ois omalla maalla! 

Väinämöisen Pohjolassa, Kaikki lehvät leikkoavi, ^ 

juoa tuopista olutta kaikki rietat riivoavi. 

perin [öi]llä pehmeillä.» [S]uo Luoja, luo Jumala, 

pääsisin omalle maalle.» 
Eräässä Kiimasj arven toisinnossa, jossa Pohjolaan vieminen 
on väliltä unohtunut, liittyy itkun tiedusteluun seuraava vuoro- 
puhelu (Km 21): 

V: »Tätiseni Pohjan akka, ^ niin saatan omalle maalle — ?» 

saata milma omalle maalle V: »Mitä sie kysyt minulta, 

pois on maalta vierahalta.» kuta unnalta utelet, ^ 

Em: »Mitäs annat palkastani, jos vienet omalle maalle — ?» 

Latvaj arvella seuraa itkunsyyn selitystä yhtäläinen palkan 
vaatimus ja kysymys lunnaitten laadusta (Lt 54, 60, vr. 58, Vk 63 c): 

»Niin mitä minulle annat jne?» — »Mitäpä kysyt minulta?» 

Parissa Lonkan toisinnossa emäntä, joko itkun tiedustelun 
j;i Ikeen taikka vasta Väinämöistä pois lähettäessään, kysyy (Ln 100, 
[97]): 

Em: »Laatisko miel' omille maille paikoille papillisille]?» 

paikoilta papittomilta, V: »Laatis mieli omille maille 

mailta ristimättömiltä - paikoille papillisille 

[t. noille maille ristityille, paikoilta papittomilta.» 

Papittomien 'paikkojen vastakohdaksi on niiden rinnalle muo- 
distettu papilliset paikat, jotka sitten yhdessä ristittyjen maiden 
kanssa ovat kokonaan syrjäyttäneet papittomat ja ristimättömät 
paikat. Nämä taas ovat siirtyneet Väinämöisen valituksesta, kuten 
käy selville kolmannesta toisinnosta, jossa kysymys ja vastaus ovat 



^ Leikkaavat lehvät on saatu tunnelmarunosta, josta samaan kappalee- 
seen merellä ajelehtivalle Väinämöiselle on sovitettu valitus purevista 
puista (s. 103). 

^ Samassa kirjaanpanossa on Pohjan akalla mainesana: viluvaimoni 
(-öinen?) tätönen. 

^ Tässä kertosäkeessä, vaikka sen Latvajärven Arhippakin on Gaja- 
nille laulaessaan esittänyt (Lt 54 a), epäilyttää sana utelet, joka ei sovellu 
pääsanaansa kysyt, jos tällä pitää olla vaatimuksen merkitys. Laulajan alku- 
sanoissa tavataan sama säepari sillä eroituksella, että pääsäkcessä on kysyt 
minulta asemesta: sanot minulle (I 1275). 



108 Onko Sammon taonta XXXVI, i 

kumpikin pelkällä alkiisäkeellä suoritetut. Siinä välittömästi edellä- 
käyvä itkunsyyn selitys päättyy juuri sakeisiin (Ln 95 Jou'uin): 

Paikoille papittomille, maille ristimättömille. 

Alkuperäistä on siis runossa, että Väinämöinen on pyrkinyt 
omalle maalleen ^ Ja Pohjolan emäntä viemisestä vaatinut palkkiota. 
Tästä on myös Väinämöisen valitukseen siirtynyt oman maan ja 
vieraan maan vertailu, jota tunnelmarunoista ja sananlaskuista lai- 
natuin säkein on kehitetty. Maiden ohella valituksessa esiintyneitten 
ovien ja veräjien mainitsemiseen ovat myös voineet antaa aihetta 
Sammon ryöstössä keskustelunalaiset Pohjolan portit, joiden joskus 
sanotaan näkyvän Pohjolaan ajelehtivalle Väinämöiselle (Vn 83 a). 

Parissa kappaleessa (Ak 26 a, Uh 108) Väinämöinen tarjoo 
kultaa ja hopeaa, joita Pohjan akka ei sano huolivansa. Tämä piir- 
re on lähinnä ollut lainattavissa Kilpalaulannasta (s. 46). ^ 

Pohjolan emännän lunnaitten vaatimus on Latvaj arvella 
esitetty ehdon muodossa: 

1 A. Kun sie laait uuen Sammon Lt 54. 

B. » takonet » » Lt 58. 

C. »on saanet » » Lt 60. 

D. Vain kun saanet Sammon suuren Lt 61. 

2 A. Kirjokannen kirjaelet Lt 54, 58, 60. 
B. Kalkutellet kirjokannen Lt 61. 

3 — 7. Yhen joukosen sulasta, 
• yhen värkkinän murusta, 

yhen villan kylkyestä, 

maiosta maho van lehmän, 

yhen ohrasen jyvästä Lt 54. 
Vuonnisen puolella taas se esitetään kysymyksen muodossa: 

8 A. Saa(ta)tko Sampoa takoa Vn 78, 79, 80 a, 84, 88, 93, Ln 

97, 100. 

9 A. Kirjokantta kirjaella Vn 78, 83 a, Ln 100. 
B. » kirjoitella Vn 79, 84, Ln 97. 

10 A. Kahesta karitsan luusta Vn 78: 89, 79, 83 a, 84. 88, 93, Ln 

100: 96. 

* Vr. myös ilomantsilaisessa Sammon ryöstössä paluuta omille maille 
(KT II 223). 

2 Päinvastoin kerran emäntä kosiessaan Väinämöistä tarjoo kultaa 
saaden yhtä halveksivan vastauksen (Vn 101). 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampojaksoa? J09 

B. Yhen karitsan luista Vn 81. 

11 A. Yhestä jyvästä ohran Vn 88, 93, Ln 100: 95. 

B. Kolmesta » » Vn 78, 88, 79, 83 a, 84. 

C. Ohran kolmesta jyvästä Ln 97. 

12. Puolesta sitäkin vielä Vn 93. 

13. Vielä puolesta sitäkin Vn 79, 83 a, 84, 88, 93, Ln 100. 
Että edellinen muoto on saanut vaikutusta Kilpakosinnasta, 

käy ilmi kiimasjärveläisestä toisinnosta (Km 21): 

»Äsken neiti annetahan, yhen joutsenen kynästä.» 

kun kirjokannen kirjaelet 

Tässä ynnä Latvajärven Arhipan kappaleessa ilmaantuva 
joutsenen kynä eli joukosen sulka mainitaan sanojen saantipaikkana 
Vipusen runossa- (I 392). Samassa runossa veistetään joskus Väinä- 
möisen vene vanhan värttinän muruista (I 420). Latvajärveläisessä 
Kojosen pojan kosinnan kappaleessa on villainen hame laadittava: 
yhestä villan kylestä, ja olut keitettävä: yhen otrasen jyvästä (I 557). 
Myös Suomen puolella toisinaan yritetään veistää venettä joutse- 
nen sulista tai kehrävarren muruista'ja määrätään viitta tehtäväksi 
yhestä villan töppösestä (KRH s. 167, 419, 289). Niinikään Inkerissä 
ansiotyöt suorittanut kosija vuorostaan vaatii neitoa vaatettamaan 
sotaväen: yhestä lampahan kylestä, sekin puolesta kylestä, ynnä 
paistamaan sotaeväät (III 1220): ^ 

Yhestä ohran jyvästä, sekin puolesta jyvästä. 

Yksi tai kolme ohran jyvää aineksina kuuluvat kuitenkin virolaispe- 
räiseen runoon Lintujen oluenkeitosta, josta se Suomen puolella 
on siirtynyt Osmottaren oluenkeittoon Lemminkäisjakson alkuun 
(KRH s. 532 — 4, 521; I 705). Sekä vienanpuolisissa että inkeriläi- 
sissä Lunastettavan neidon runon toisinnoissa äiti ei suostu tyttä- 
rensä lunnaiksi antamaan maholehmää, joka sitten jälkimäisissä ki- 
rotaan lypsämään maito maahan paraalla maitoajalla (I 1093, III 
1192). Viimeksi on mainittava, että Vuonnisen laulutavan kah- 
della karitsan luulla on vastineensa saman kylän häärunossa, missä 
ihmetuvan kamana sanotaan olevan karitsan luista (I 1584). Tämä 
ihmetupa on alkuansa Tuonelan tupa, jonka eri osat kuvataan teh- 



^ Tähän muodostukseen on vaikuttanut kansansatu kolmesta tytöstä, 
jotka keskustelevat siitä, mitä saisivat aikaan, jos kuninkaan poika heidät 
naisi. Toiset kaksi kehuvat mitättömistä aineksista toimittavansa koko 
sotaväelle ruuan ja vaatetuksen, mutta kolmas lupaa synnyttää 9 kultaista 
poikaa (Suomalaisia kansansatuja II 1). 



110 Onko Sammon taonta XXXVI, i 

dyn etupäässä eläinten luista (JSFOu XXIII 2). Todennäköistä siis 
on, että Sammon valmistaminen mitättömistä aineksistn on myö- 
hemmin lisätty piirre. 

Vienan läänin eteläisillä ja itäisillä alueilla, kuten näimme (s. 
104), on tästä säkeistöstä säilynyt ainoastaan säe: kirjoittele kirjo- 
kansi, neidon palkaksi lupaamisen yhteydessä. Samoin neittä tar- 
jotaan yhdessä Vuokkiniemen toisinnossa. Pohjan eukko, nenä 
vanka Vuojolainen, kysyy (Vk 64): 

»Mitä taiat Väinämöinen, Saatko Sämmyn (?) valmihiksi, 

taiatko takoa tuota? niin saat neien palkastasi». 

Emännän ehdoitukseen Väinämöinen vastaa latvajärveläi- 
sissä ja vuonniselaisissa kappaleissa, joista Arhipan ja Ontrein riit- 
tävät näytteiksi (Lt 54; Vn 79): 

A. »En minä takoa taia, ei olis seppeä selvempeä, 
enkä kantta kirjaella; takojoa tarkempoa, 
työnnän sepon flmorisen kuin on seppo Ilmarinen; 
se on taitavin takoja, se on taivosta takonut, 

se on kannet kirjoavi.» - kantta ilman kalkutellut, 

B. »En saata Sampoa takoa, ei tunnu vasaian jälki, 
kirjokantta kirjoitella; eikä pihtien pitimet.» 
olis seppä omilla mailla 

Jälkimäiseen muodostukseen liittyy vielä Tsenan Jyrki Kettusen 
toisinto, jossa Väinämöinen emännän tiedusteluun, mitä antaisi ko- 
tiinsaattamisen palkaksi, mainitsematta Sampoa vastaa (VK 63 c): 

»Annan seppo Ilmarisen, joka taivosen takovi.» 

Taivaan taonta on eri runoa, jonka Arhipan poika Miihkali 
on liittänyt runoon yöllä syntyneestä ja päivällä pajaan menneestä 
Ilmarisesta (I Lt 136): 

Yöllä syntyi Ilmollincn, kasvoi hiilikankahalla. 

päivällä meni pajahan. Se seppä, joka Jumala, 

sa'an lukkuja takovi, joka on taivosen takonut, 

tuhannen avaimia. ilman kaaret kalkutellut; 

Ei ole seppä sen parempi, ei tunnu vasaran jälki, 

eikä tarkempi takoja, eikä pihtien pitely, 

jos syntyi sysimäellä, haararauan hallitsenta. 

Niinkuin näkyy, on laulajan ajatuksena, ettei tosin ole sysimäellä 
syntynyttä seppää, joka olisi taitavampi kuin Ilmarinen, mutta että 
kuitenkin se vasta on oikea seppä, joka on takonut taivaan, nimit- 
täin itse Jumala. 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampojaksoa? 111 

Yhdessä vTionnisenpuoliscssa Sampo jakson kappaleessa käy 
Väinämöisen ammunnan edellä Raudan synty, jossa Väinämöinen 
esitetään takojana ja häneen verraten lausutaan (Vn < Ln 89) ^: 

Ei ole seppä sen parempi, — ilman kannen kalkutellut; 
ku on taivosen takonut, ei tunnu vasaran jälki — . 

Tässäkin on inhimillinen seppä eroitettu taivaantakojasta. vaikka 
on tämän vertaiseksi tunnustettu. 

Yhtäläinen taivaantakominen omistetaan Suomen itä-Karjalan 
runoissa nimettömälle Jumalan luomalle sepälle; joka tavallisia kir- 
veitä ja kassareja takoo, ei ole Jumalan luoma (KT II i 331, vr. 
332, 328). Niinikään eräässä eteläsavolaisessa kappaleessa laji- 
tellaan: 1) se seppä, joka raudan takoo, 2) se joka vasken, sekä 3) 
se joka taivosen takoo (f 327); Kuka viimemainittu seppä on, il- 
maistaan jälleen selvästi keskipohjanmaalaisessa Käärmeen luvun 
johdannossa (Krohn 1229): 

Oi ukko taivahan Jumala — Jumala jotakin tiesi, 
joka pilviä pitävi, joka on taivahat takonut^ 

hattaroita hallitsevi, veen kannet kalkutellut. 

Nimenomaan Ilmarinen taivaantakojana mainitaan Suomen itä- 
Karjalassa vain kerran Kosintarunossa ja samoin kerran Raudan 
luvussa, joissa Ilmarinen muutenkin esiintyy (i 329—30). ^ 

Ilmarista ei nimitä myöskään Ganander (s. 26) väittäessään, 
että muinaisilla suomalaisilla jo pakanuutensa aikana oli käsitys 
kaikkein kappalten luojasta, jolla oli mainesanoina: 

Kaiken maailman takoja, ilman kannen kalkuttaja. 

Käsitys takomalla luomisesta ei ole edes pakanuutemme aikuinen. 
Se on suomalaisilla yhtä vähän alkuperäinen kuin skandinaveilla 
Snorrin Eddan mukaan Kaiken-Isälle omistettu taivaan ja maan 
ja ilman »takominen» luomisen merkityksessä (Alf(idr smidaöi, E. 
H. Meyer, Die eddische Kosmogonie s. 26—7, 99 — 100). 

Vielä on mainittava Uhtuen toisinto, jossa emäntä yleensä tie- 



^ Samassa kappaleessa laulaja selittää, mitenkä: oikein on otavat tehty, 
tähet taivon taitavasta, joka toisessa vuonnisenpuolisessa kappaleessa on lii- 
tetty Väinämöisen lausuntoon taivaan takoneesta Ilmarisesta muuntamalla 
ehty muotoon tehnyt (Vn 78). 

* KT II 328 = Lönnrot S 136, joka sisältää yksistään Ilmarisen 
maininnan taivaan takojana, on kansanomaisuudeltaan epäiltävä; edeltä- 
vistä ja seuraavista käsikirjoitukson numeroista johtuvat kirjallisista läh- 
teistä S 133, 142—4 ja muuten epäiltäviä ovat 134, 140. 



112 O Qko Sammon taonta XXXVI, i 

diistelee kirjokannen takojaa ja Väinämöinen vastaa veljensä siihen 
pystyvän, sekä kiimasjärveläinen kirjaanpano, jossa Väinämöinen 
itse tekee tarjouksen (Uh 108; Km 21): 

A. »Kuin ois seppo sen näköinen, B. »Kun vienet omalle maalle, — 

joka taitaisi takoa, miull' on seppä selvä veljä. 

kannen kirja kir jaella.» sepä pankaset tako vi, 

— »Ois mun veikkoni omani, korvirenkahat kohottaa.» 
joka» jne. 

Pankasten ja korvarenkaitten takominen kuuluu Kilpakosintaan, 
jossa sen sanantuoja esittää vaatimuksena Ilmariselle yleisesti sekä 
Vienan että Suomen puolella (Km 437; KRH s. 303, 306, 308). 

Vuonnisen Ontrei on toisen kerran laulaessaan yhä edelleen 
jatkanut vuoropuhelua erikoisen palkinnon lupauksella (Vn 79 a, 

vr. 83 h): 

Em: »Ken Sampua takoisi, V: »Saatat mun omille maille, 

kirjokannen kirjoittaisi, saat sa sepon Ilmarisen, 

se sais neion palkastansa.» joka Sammun takoo.» 

Toisessa vuonnisenpuolisessa kappaleessa, jossa emäntä, niinkuin 
monesti muutenkin, jo rannalla tiedustelee Sampoa, hän kuultuaan 
Väinämöisen vastauksen lisää (Vn 93): 

»Lähe sinne Pohjasehen, luun läpi yin näkyvi, 

on miulla kotona neiti, sen mie siulle annan siitä.» 

lihan läpi luu näkyvi. 

Kolmannessa, jossa ei ole enempää kuin edellisessäkään puhetta 
kotiin kuljettamisesta, liittyy suorastaan Sammon takomisen tie- 
dusteluun lupaus: »saat sie neien palkoistasi» {Yn 84). Sama säe, ku- 
ten olemme nähneet (s. 104), liittyy Vienan läänin eteläisillä ja itäi- 
sillä runoalueilla yleisesti kehoitukseen: »kirjoittele kirjokansi», jonka 
jälkeen Väinämöinen itse suorittaa Sammon taonnan. 

Väinämöisen palauttaminen on eri tavoin kuvattu. Toisinaan 
häntä ennen matkaa vielä uudestaan syötetään ja juotetaan (Vn 84, 
97), joskus uuvuttaen aivan varattomaksi, kuten on mainittu (s. 
106). 1 

Useammassa kappaleessa kotiin lähettäiuincn tapahtuu he- 
vosella (Vk 63 ab, vr. c, Uh 108; Lt 54, vr. Uh 127): 



^ Vr. Ilmarisen makuuUepanoa edempänä. 



XXXVJ.i alkuperäistä Sampojaksoa ? 113 

A. Pani varsan valjahisin, B. Pani oron juoksemahan, 

ruskean reen etehen, liinaharjan liikkumahan 

läksi siitä katsomahan. pimeästä Pohjolasta, 
laski virkkua vitsalla. 

Edellisessä muodostuksessa oudostuttaa, että emäntä itse valjas- 
taa hevosen, vieläpä antaa sille (ensimäisen?) vitsan iskun. Sama 
laulaja, Tsenan Jyrki Kettunen, on Polvenhaava-runoa ('sitt;M'><sään 
kuvannut, kuinka itse Väinämöinen (Vk 300): ^ 

Pani varsan valjahisin, kohennaksen korjahansa — 

luskean reen etehen, löi se virkkua vitsalla. 

Jälkimäisen säkeistön on Latvajärven Arhippa siirtänyt laulamas- 
taan Kilpakosinnasta, jossa Ilmarinen liinaharjalla oriillaan lähtee 
Pohjolaan (Lt 469). 

Toisinaan kuvaillaan emännän Väinämöistä kantaneen joko 
olkapäillään tai siivillään (Km 21; Lt 58): 

C. Otti miehen olkapäilleen, pani vastan hännäksehen. 
kukuillensa ku(-?) nosti. mekoksehen miehen paian. 

D. Nousi leivon lentimille, niin saattoi omille maille. 
Sirkun siiville yleni, 

Olkapäilleen ottaminen ja kukuilleen nostaminen viittaavat Viron 
orjan runoon ynnä Kuun ja päivän päästöön (KRH s. 51). Leivon 
lentimistä on edellä (s. 99) ollut ja tulee vielä edempänä puhe. 

Vuonnisen Ontrei lauloi Sjögrenille ensi kerralla vain ylimal- 
kaisesti: siitä saattoi Väinämöisen (Vn 79). ^ 

Mutta toisesta Lönnrotin kirjaanpanosta luemme (Vn 79 a): 

* Siitä sai punaisen purren.* *Lauloipa vesille purren,* 
Työnsipä omille maille. laski päivän maavesiä jne. * 

Molemmilla kerroilla Ontrei esitti emännän noutaneen veneellä 
Väinämöisen, jonka: istutti venon perähän (Vn 79, 79 a). Koska tä- 
män säkeen edellä sekä Ontrein että hänen poikansa esityksissä 
(Vn 84, 91) käy syöttäminen ja juottaminen, jonka oikea paikka on 



^ Että Väinämöinen on alkuperäisempi valjasta ja, osoittaa Sampo- 
jakson toisinto, jossa on ensimmäisinä Väinämöisen matkalle lähtöä ku- 
vaavina sakeina (Ak < Lt 40): otti t. pani ruskean orihin ruskean reen 
etehen. Polvenhaavarunosta on" myös lainattua Väinämöisen ajaminen 
alaista ja keskimäistä tietä (Ln 100). 

- Jatko: entisen emonsa luokse, oman vanhemman varahan, on lainattu 
miestapon jälkeen pakenevan Kaukamoisen kotiintulosta (1 Vn 802). 

^ Tähtien väliset säkeet ovat rivien väliin lisättyjä. 



114 Onko Sammon taonta XXXVI, i 

emännän kotona Pohjolassa, niin on todennäköistä, että kestitetyn 
Väinämöisen istuttaminen veneen perään kuuluukin hänen poislä- 
hettämiseensä. Sillä paikalla Ontreinen Jyrki tuo mainitun säkeen 
uudestaan esille: 

Istutti venon perähän. vieä viiletelläksensä 

Nosti tuulen tuppurihin, entisen emonsa luokse, 

ilman raivohon räkenti, luokse seppo Ilmarisen.^ 

Nostettu tuuli on tähän kohtaan siirretty edempänä esitettä- 
västä Ilmarisen lennättämisestä. Välistä lähettää emäntä Väinä- 
möisen ilmankin venettä nostamansa tuulen tuppurissa (Vk 72. Vn 
80), aivan samoin kuin Väinämöinen sitten Ilmarisen. 

Väinämöisen palauttamista purrella puoltaa myös yhtäläinen 
Lonkan Martiska Karjalaisen toisinto, jossa purteen pano esiintyy 
yksistään tällä paikalla (Ln 97): 

Syötti — juotti —7 »Juokse pursi puittomia 

Pani perähän purren. mennä poian Pohjolasta 

Itse noin sanoiksi virkki: noille maille entisille!» 

Kehoituksen purrelle juoksemaan puittomia on laulaja siirtänyt tähän 
paikkaan emännän lausumaksi Sammon ryöstöstä palattaessa pe- 
rää pitävältä Väinämöiseltä, johon se taas on lainattu edellä käy- 
västä Laivaretkestä (p 96). 

Huomattava on vielä Lemminkäisen surma-runoon sekaantu- 
nut säkeistö, Lemminkäisen äidin tiedustellessa poikaansa, jonka 
Pohjolan emäntä oli umpiputkella lävistänyt sen johdosta, että Luo- 
tolan perhe oli tullut lauletuksi (Ln 815): 

Sanoi Vuojelan emäntä: »Sano, sano Lemminkäistä — .» 

»Syötin miehen syöneheksi, — ^ »Syöksin miehen syämen kaut- 

panin orihin re kehen.» ti, 

Vaan ei usko valehia. panin venehen perähän. 

laitin kosket laskemahan.» 

Ilmeisesti on tässä Sampojaksoon kuuluvia säkeitä, jotka samalla 
taas todistavat, että alkuperäinen tapahtuman paikka on ollut 
Vuojola eli Gotlanti. 

Siirrymme Väinämöisen saapumiseen omalle maalleen Ilir.a- 

^ Jatko: purjehti punaista merta punaisilla purjehilla, saa mahdclli- 
sesti selityksensä eteläpohjalaisesta Tulen luvusta (Vaasan lys. V 8): »Jee- 
sus Punaisen meren ylitse purjehti, puna purjehista tippui, rasva raivoista 
rapisi.» Vr. myös suomenkarjalaista Tulen lukua (Pol6n 14): »Tulevi tuli- 
nen vaari tulisen meren takoi tulisissa nuorissansa, punaisissa purjehissa.» 



XXXVI.i alkuperäistä Sampojaksoa? 115 

risen luo. Siinä kappaleessa, jossa Väinämöinen saa siivet lentääk- 
i^cen, hän kodin näkyessä kiroilee (Vn 95): 

»Syö syöjä unen näkijä, ei sanon't saavani kotihin 

tapa tauti Lappalainen, enempi elävin silmin!» 

Voisi ajatella laulajan Lappalaisella tarkoittaneen Väinämöisen am- 
pujaa, jollei juuri tässä kappaleessa olisi toinen ampuja, nimittäin 
Joukahainen. Säkeet edellyttävät käyntiä Lapissa loveenlankeajan 
noidan puheilla. 

Yhdessä niistä kappaleista, joissa Pohjan*akka on valjastanut 
hevosen, hän*on Väinämöistä vielä varoittanut (Uh 108): 

»Elä päätäsi kohota, Siitä vanha Väinämöinen 

ennenkuin oro seisottui.» itse päätänsä kohotti. 

Oro juoksi, matka joutui, Niin kuului pajasta pauke, 

niin oronen seisottui. hilke hiilihuonehesta. 

Pään kohotlaminen tavataan Vellamon neidon runossa (I 243, vr. 
278). Varoitus, ettei päätä saisi nostaa ennen oriin seisahtumista, 
mikä ei ole runomittaankaan oikein puettu, on sadunomainen piirre. 
Taonnan kuuluminen pajasta on otettu Hiiden sepän kahlintaa 
esittävästä Luojan virren osasta (Kant. tutk. II s. 134, 136). 

Latvajärven Arhippa kuvailee, kuinka Väinämöinen koti- 
hinsa tultuahan menee sepon luokse ja kehoittaa häntä kosintaret- 
kolle (Lt 54, vr. Km 24). Kehoitusta noudattaen Ilmarinen pesey- 
tyy, pukeutuu ja lähtee hevosella ajamaan. Tämän kohdan on Ar- 
liippa kokonaisuudessaan siirtänyt vähän järjestellen ja lyhennellen 
laulamastaan Kilpakosinnasta (Lt 469). 

Vuokkiniemen Tsenan Jyrki Kettunen esittää ennen Ilmarisen 
pukeutumista keskustelun, joka on kauttaaltansa mukailtu Kilpa- 
laulannan lopusta (Vk 63 ab, [c], vr. Vk 175, 178): 

Seppä vastahan tule vi, V: »Onpa syytä ollakseni, 

sanoi seppä veiollensa: (jou'uin maille vierahille, 

»voi sie vanha Väinämöinen, annoin seppo Ilmarisen,] 

mit' olet pahoilla mielin, lainasin emoni lapsen 

kuta kallelhi kypärin?» Pohjan pitkähän perähän» — . 

I: [»EUös olko milläskänä!»] 

Mutta Vuounisen puolella kuvataan Ilmarisen lähettäminen 
Pohjolaan omituisella säkeistöllä, josta on myös Vuokkiniemen ja 
Akonlahden alueilla jälkiä säilynyt. 

1. Siitä lauloi Väinämöinen Vn 79. 

2. Laulelevi taitelevi Vn 79 a. 



116 Onko Sammon taonta XXXVI, i 

Päästyä omille maille Vn 79, vr. 83 a. 

Tuli maille tuttaville Ln 97. 

Lauloi kuusen kultalatvan Vn 79, 83 a, 84, vr. Vk 72. 

Lauloi kuusen kultalehvän Vn 83 b, Ln 97. 

Otti » kultaoksan Vn 78. ^ 

Kultalatvan, kultalehvän Vn^3 a. 

Kultalehvän, kultalatvan Vn 83 h. 

Kultaoksan, » Vn 78. 

Lauloi nää'äii kultarinnan Ak 30, Vn 79, 80, 83 a, 97, Ln 100. 

Roti näätä kultarinta Vk 72. 

Kaksi kultaista käkeä Ak 30 (ei 30 a, b). 

Saa käki kultarinta Ak 26 a, vr. 26. 

Joka kuusen (kuuta) kukkumahan Ak 26. 30. 

Joka lehvän lekkumahan Ak 30. 
» » laulamahan Ak 26 a, vr. 26. 

Kuusehen kultalatvahan Vk 72, Vn 79, Ln 100. 

Kuusehen » Vn 79 a. 

Kuusehen kultalehvähäji Ln 97. 

Oksille kumean kuusen Uh 83 a. 

Lehville »> » . Uh 83 b. 

Sekä meni, jotta joutui Vn 84. 

Luokse seppo Ilmarisen Vn 84. 

Meni luokse seppo jensa Ln 97. 
13, 14. Se oli seppo Ilmarinen, 

se on sattuvi pajassa. Ln 97. 
15, 16. Sanoi tuonne saatuansa 
. sepolle Ilmariselle. Vn 79. 

Ohoh (Oi sie) seppo Ilmarinen Vn 79, 84. 91. 

Kuules » » Vn 83 a. 

Tule tänne katsojaksi, 

katsojaksi kumman paikan. Vn 83 a. 

Läkkä kuusta katsomahan Vn 79 a. 

Lähes tuota » Vn 97. 

Kun on taivoseen kohonnut. Vn 79 a lis. 
Kun on kuusi kultalatva, 
kun on näätä kultarinta 
kuusessa kultalatvassa nk. säe 4, 6, ja Vn 91. 



3 A. 


B. 


4 A. 


B. 


C. 


5 A. 


B. 


C. 


6 A. 


B. 


7 A. 


B. 


8. 


9 A. 


B. 


10 A. 


B. 


C. 


B. 


E. 


11. 


12 A. 


B. 



17 


A. 




B. 


18, 


19. 


20 


A. 




B. 


21. 




22- 


—4. 



^ Ilmarinen laatiakseen purren, jonka perään itse istuutuu. Seuraa 
Laivaretki ja Kanteleen synty, jossa Ilmarinen esiintyy soittajanakin. 



XXXVI,! alkuperäistä Sampojaksoa ■ 117 

Läkkä nä;it;i;i kntsomahan Vii 79, 84. 

Lähe itse » Vn 80. 

Lähtekämme » Vn 72. 

Kuusesta kultalatvasta Vn 84. 

Siit' on seppo Ilmarinen Vn 79, 83 a, 84. 

Läksi (meni) näätää (tuota) katsomahan Vn 79, 79 a, 84, 

Ln 97. 
Näki kuusen — nää'än — Vn 83 a. 
Sanoi vanha Väinämöinen Vn 79, Ln 97, vr. 100. 
Oho (Nyt sie) seppo Ilmarinen Vn 79, 91, Ln 97. 
Lähes nää'än nousentahan Vn 79. 

» näätä nousemahan Ln 97. 
Läkkä näätää ottamahan Vn 91. 
Nouse » » Vn 79 a. 

Nouse tuota ottamahan Ln 100. 
Oravoa ottamahan Vn 79. 

» tapoamahan Vn 79 a, 84 b, 91. 
Kuusesta kultalatvasta Vn 79, 84, 91. 

» kultarintoa Ln 100. 
Siitä seppo Ilmarinen Vn 79. 
Läksi nää'än nousentahan Vn 79, 
Meni » » Ln 97. 

Läksi näätää ottamahan Vn 79 a. 
Nousi puuhun korkealle Vn 79 a. 
Ylähäksi taivahalle Vn 79 a. 
Sanoi siitä Väinämöinen Vn 79. 

» vanha » Vn 79 a, Ln 97. 

Siitä] » » Vn 84, Ln 100. 

Nouse tuuli tuppurihin, 
ilma raivohon rakennu 79: 164 — 5, 79 a. 
42 — 3. Otas tuuli purtehesi, 

ahava venosehesi Vn 79: 162 — 3, 79 a, Ln 97. 
44. Vieä viiletelläksesi [Vn 79 a, Ln 97. 

45 A. Pimeähän Pohjosehen Vn 79 a. 
B. » Pohjolahan Ln 97. 

46 A. Nousi tuuli tuppurihin Vn 79, vi'. 81. 

B. Nosti tuulen » Vn 84, Ln 100, vr. Vk 72. 

C. Pani » » ks. Vn 80. 

47 A. Ilma raivohon rakentui Vn 79, vr. 81 (sää). 
B. Ilman » rakenti Vn 84, Ln 100. 



25 


A. 




B. 


26. 




27. 




2S. 




29. 




30. 




31. 




32 


A. 




B. 




D. 




E. 


33 A. 




B. 


34 


A. 




B. 


35. 




36 


A. 




B. 




C. 


37. 




38. 




39 A. 




B. 




C. 


40, 


41 



118 Onko Sammon taonta XXKVi.i 



48. Vieä viiletelläksehen Vii 84. 

49, 50. Itse noin sanoiksi virkkoi: 

»Nyt sie vieös seppo tuonne» Ln 100. 

51. Siitä saattoi Pohjosehen Vn 79. 

52. Pimeähän Pohjolahan Vn 84, Ln 100. 

53. Sekä (siitä) meni Jotta joutui Vn 79, 79 a. 

54. Pimeähän Pohjosehen Vn 79 a. 

55. Luokse Pohjolan emännän Vn 79. 

56. 57. Siitä Pohjolan emäntä 

pyyhki pienen pirttisensä jne. Vn 97. 
58 A. Tuuli tuopi vierahia Ln 97. 

B. » toi tuprussahan Vk 72. 
59, 60. Raju rannalle ajavi, 

kopru maalle kollotteli Vk 72. 

Tällekin säkeistölle on koetettu etsiä vastineita. Kultarinnan 
näädän ynnä oravan laulamisen kuuseen olen aikaisemmin johtanut 
Osmottaren oluenkeitossa esiintyvästä kultarinnan näädän ynnä 
oravan luomisesta ja jälkimäisen lähettämisestä kuuseen (KRH s. 
172). On kuitenkin huomattava, ettei orava Samporunossa esiinny 
näädän kera laulettuna eikä katsottavana, vaan vasta sitten kun tu- 
lee kysymys ottamisesta ja silloinkin ainoastaan parissa toisin- 
nossa. Vaikka siis orava voi olla lainattu Oluenkeittorunosta nää- 
dän lisäksi, niin ei se todista mitään näätään nähden, jonka kulta- 
rintaisuus on pikemmin saattanut tulla Sammon taonnasta Oluen- 
keiton vienanpuolisiin toisintoihin (vr. SSL s. 242 — 4). Akonlahdella, 
jossa vain katkelma tätä kappaletta on säilynyt, on tunnelmani - 
noista käki tullut näädän rinnalle (6 A, 7 A), jonka se sitten on 
työntänyt tieltään (7 B); alkuperäisestä säkeestä on jäänyt jäljelle 
vain mainesana kultarinta, mikä runoissa käytettynä sekä näädästii 
että käestä on yhdistyksen aiheuttanutkin. Ilmarisen kulkemisen 
uulessa on Julius Krohn verrannut kajaaninpuoliseen Päivän 
päästö-runoon, jossa Väinämöisen viheltäessä (SKH I s. 480. VKA 
236—7): 

Tuli tuuli, tuon puhalsi poikki Pohjolan joesta. 

Jos näillä piirteillä on keskinäistä yhteyttä, on suhde kuitenkhi 
päinvastainen. Jälkimäinen runo on näet sekava kokoonpano, jossa 
on Sampojaksonkin säkeitä. 

Kuusen ynnä näädän laulamisen jälkeen ja onnen kehoitta- 



XXXVI. 1 aikuperäistÄ Sampojaksoa? 119 

mistä katsomaan on Vuonnisen Ontrei esittänyt itse Sampoa ja luvat- 
tua neittä koskevan keskustelun (Vn 79 a, vr. 88): 

V: »Oho seppo Ilmarinen, luun läpi yin näkyy. 

kun on neito Pohjolassa. Ken saattoi Sampusen takoa» juf. 

impi kylmässä kylässä, I: »Jo tunnen valehtelijan, 

maan kuulu, veen valio; tajuelen kielastajan, 

kiitti puoli Pohjanmaata, jopa sie minun lupasit 

*ikävöitti Suomen sulhot*, oman pääsi päästimeksi, 

lihan läpi luu näkyy, itsesi lunastimeksi.» 

Pohjolan neidon kuvaus sekä syytös valheesta orvat otetut Kilpa - 
kosinnasta (I Vn 487, 491) \ viimeinen säepari on taas saatu Kilpa- 
laulannasta (s. 55). Jäljelle ei siis jää muuta kuin Pohjolan emännän 
lupauksen kertaaminen, jonka emäntä sitten vielä itse uudestaan il- 
nuiittaa suoraan Ilmariselle. Edellinen osa keskustelua tavataan- 
suppeasti esitettynä myös yhdessä Uhtuen toisinnossa, jossa Väinä- 
möinen sitten panee uron rekehen, samoin kuin hänet itsensä on 
pantu (Uh 108). 

Vuonnisen Vaassila Kieleväisen kappaleessa ynnä toises&^a 
niinikään eri runoista kokoonpannussa syytös valheesta kohdistuu 
suorastaan kertomukseen kuusesta ja näädästä, jonka edellä molem- 
missa käy Ilmarisen tiedustelu (Vn 80, Uh [721): 

»Missä viivyit hnioet kaikki, päivät entiset o'otit]?» 

Syytös valheesta ja kehoitus katsomaan on voitu läheisem- 
min yhdistää välisäkeellä (Vk 72; Ln 97): 

A. Kun et usko kuitenkana. B. Jos et viel' sitä totelle. 

Edellinen säe on tilapäisesti muodostettu; jälkimäinen johtuu Ma- 
nausluvuista, joten tuskin voi olla puhetta niiden enempää kuni' 
itse syytöksen runoon kuuluvaisuudesta. ^ 

Ainoastaan Vuonnisen puolella on säilynyt emännän ja Il- 
marisen keskustelu ennen Sammon taontaa. 
1-3. Siitä Pohjolan emäntä 

syötti miehen syölähästä, 

juotti miehen juolahasta Vn 84. 

' Samoin toiseen kohtaan sovitettu neidon maininta: saoin markoin 
maksettava, tuhansin lunastettava (Vn 97). 

- Uudessa Kalevalassa on Lönnrot Miniän oljamissa käynti-runosta 
(Kant. III ' 93) ottanut puhuvan kuusen, jonka on pannut varoittamaan 
Ilmarista (UK 10: 151—8). 



120 Onko Sammon taonta XXXVI, i 

4. Kysytteli, lausutteli Vn 97. 

5. Oletko (Siek' olet) seppo Ilmarinen Vn 79, 83 b. 

6. 7. Mi sie olet miehiäsi, 

ku kumma iiroliiasi Vn 88. 
8 — 11. En ollut puheilla ennen, 

sano tarkkoja tosia, 

valehia muinoisia, 

siek' olet taivosen takonut jne. Vn 83 a. 
12 A. Sanoi seppo Ilmarinen Vn 83 a, Ln 97. 
B. Sanoi vanha Väinämöinen Vn 88. 

13. Itse laatija pakisi Vn 97. 

14. (Min') olen seppo Ilmarinen Vn 88, 79. 

15. Takoja iänikuinen Vn 88. 

16. Ei ole seppoa selvempeä jne. Vn 79. 

17 A. Min' olen taivosen takonut jne. Vn 83 a. 

B. Tass' on taivosen takoja Vn 97. 

18. Saatatko Sampoa takoa jne. Vn 79, 79 a; 83 a, 84. 

19; Saatan jne. Vn 79, 83 a, 84. 

20. Olen takonut taivosia jne. Vn 88. 

21. Vielä Sammin on taon on jne. Vn 88. 

Ilmarisen syöttäminen ja juottaminen ennen nimen tiedustele- 
mista olisi kohteliaisuuden kannalta selitettävissä. Mutta sama säe- 
pari ilmaantuu vielä ennen työhön ryhtymistä lisäsäkeen kera, jota 
ei muulla paikalla ole eikä voi olla (79 a, 84): 

Syötti miehen — juotti — neien vierehen venytti. 

Kysymys, kuka olet, tavataan myös kerran Väinämöiselle lau- 
suttuna lisäyksin ja vastauksin, jotka selvästi osoittavat, että tämä 
kysymys on lainattu Lemminkäisrunoista (Vk 64, vr. Vk 774): 

Em: »Käy sisälle huonehesen!» — kun tulit tähän tupahan?» 

Meni nurkasta tupahan, V: »En mie tänne tullutkan.-i . 

sai sisälle salvamosta. tavoittani, tieoittani — 

Em: »Mikä sie lienet miehiäsi — tuntemattoman tupahan» jne ' 
kun ei siima koirat kuullut — 

Varoittaminen valehtelemasta (9 — 10) on siirtynyt Kilpak osin- 
nasta (vr. Vn 488). Tähän liittyvä tiedustelu taivaan takomisesta 

^ Lönnrot on yhtäläisen vasta iksen siirtänyt Kaukomieleltä Ilmari- 
selle jo »Väinämöisessä» (Niemi KK I s. 161) ja sovittaessaan tämän toi- 
sinnon Uuteen Kalevalaan muodostanut Väinämöiselle uuden vastauksen 
(UK 7: 209—18). 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampojaksoa? 121 

voi olla Väinämöisen selityksestä johtunutta. Ainakin Ilmarisen 
vastauksessa sentapaiset vakuutukset oman itsensä kehumisina 
tuskin lienevät paikallaan. Jää siis jäljelle kysymys: »oletko seppo 
Ilmarinen?», joka on häntä odottavan Pohjolan emännän suussa 
luonnollisempikin, kuin tulijan aivan outona puhutteleminen. Tä- 
hän kysymykseen on voinut suorastaankin liittyä Sammon taontaa 
koskeva tiedustelu, johon Ilmarinen vastaa myöntävästi samoin 
sanoin. 

Latvajärven Arhippa, joka koko keskustelun on sivuuttanut, 
mainitsee ainoastaan, että Pohjolan emäntä Ilmarisen (Lt 54): 

■ Pani Sammon laaintahan, kirjokannen kirjantahan. 

Sitten seuraa Sammon taonnan esitys, joka. muutamin säkein 
kerrottuna on laajalle levinnyt Vienan läänissä. Siellä, missä Ilma- 
risen lähettäminen Pohjolaan on unohtunut, toimii tavallisesti hä- 
nen sijallaan itse Väinämöinen Sammon takojana ^. Säkeistön 
yleinen muoto on (esim. Lt 58): 

Päivät Sampoa tako vi, - Sai on Sammon valmihiksi, 

kirjokantta kirjoavi, kirjokannen kirjatuksi, 

yöt neittä lepyttelevi. ei neittä lepytetyksi. 

Viimemainittu säe on kielteisessä muodossa säilynyt vain 
Latvajärvellä ynnä yhdessä Akonlahden kappaleessa (Äk 30): 

Sai Sampu takoneheksi, vaan ei neit[s]y miessutuksi. 

Niissä lukuisissa toisinnoissa, joissa Väinämöinen takoo Sammon, 
on se muunnettu myönteiseksi (esim. Km < Js 17, Kl 4;'^Uh 120): 

A. Sai neito t. Neitonen lepy te- B. Sai neiti lunastetuksi, 
tyksi. 

Taonnan paikan ja ajan määräykset on harvinaisia. Raudan 
synnystä on otettu pajan laittaminen suten(!) ja karhun jäljille 
(Vn 83 b). Yleistä runojen kuvailemissa yrityksissä on fäirän, 
toisen ja kolmannen käyttäminen (Km 20, Km < Ak 22). Alkumuo- 
toon kuulumaton, vaikka mahdollisesti jo Suomen puolella runoon 

^ Takojana on Ilmarinen vielä Km 20 ja 22, joissa kuitenkin Väinä- 
möinen vie sekä Sammon että palkaksi luvatun tytön, samoin Km 24, 
jossa takominen tapahtuu Väinämöisen tilauksesta ja Lt 60, jossa Ilmari- 
sen lupaaminen takojaksi on säilynyt (vr. myös Km 21). 

^ Lt 54: rakenti luultavasti laivan rakentamisen mukaan (Lt 54: 217); 
myös asuvi (Kl 433 = Kl 3, johon tämä kohta on epähuomiosta jäänyt 
painattamatta, samoinkuin 434 = 5 ja 436 — 8). 



122 Onko Sammon taonta XXXVI, i 

tullut on uudemmalla ruotsalaisella lainasanalla tiima ilmaistu 
aikamäärä (Vk 64): 

Sai Sämmyn valmihiksi kolmen tiiman tienuhulla. 

Yhtä harvinaisia ovat takomisen tarkemmat esitykset. Eri 
runojen säkeistä on kokoonpantu seuraava kuvaus (Vk 72): 

Takoa taputtelevi, rahin rautaisen nenässä, 

lyöä helkähyttelevi Pyörä kullittu kulasi. 

petäjäisen pölkyn päässä, Sai siitä Sammon suuren. 

Tässä käsittämättömällä kullatulla pyörällä on vastine polvenhaa- 
van saaneen Väinämöisen ajon kuvauksessa (esim. Vk 294, 305): 

Reki t. Korja kultainen kulasi, ratas rautainen ratsatti. 
hopeainen pyörä pyöri, 

Aivan koneellisesti on kerran Kultaneidon taonta so\itettu 
Sammon taontaan (Km 24) *: 

»Tao miulle Samppo valmis.» Rupei itse lietsomahan — . 

Tuopa seppo Ilmollinen Jo neiti tulesta tulevi, 

pani piiat lietsomahan — . kul takassa kuumoksesta. 

Pani rengit lietsomahan — . Jopa Sampon valmistavi. 

Runolle ominainen on sitä vastoin Sammon jauhami- 
sen kuvaus, joka on edustettuna sekä Latvajärven että Vuonni- 
sen puolella ja josta on muuallakin jälkiä säilynyt, joko emännän 
kehoituksessa tai kotiin palanneen Ilmarisen kertomuksessa: 

1 A. Siitä (Jopa) jauhoi uusi Sampo Lt 54, 58. 

B. Sai (on) Sampo (Sammi) jauhomahan Vn 80, 88. 

C. Kuin on Sampo jauhomassa Vk < Vn 73. 

D. Laai Sampo jauhomahan Kk 45. 

2 A. Kirjokansi kiikutteli Lt 54. 

B. » kiiätteli Lt 58. 

C. » kallumahan Vn 80. 

3. Jauhoi purnon puhtehessa Lt 54. 

4 A. Jauhoi purnun syötäviä Lt 58, 54. 

B. Yöt on jauhoi syötäviä Vk < Vn 73, Vn 88. 

C. Päivän (-t) jauhoi syötäviä Vn 83 b, 93. 

D. Toiset päivät » Vn 80. 



* Tätäkään kansanrunoa ei Lönnrot tuntenut käyttäessään Kulta- 
neidon taontaa Sammon taonnan kuvaamiseen Uudessa Kalevalassa (UK 
10: 281— 'lOS). Siinä ilmaantuvia Raudan synnyn säkeitä oli hän jo »Runo- 
kokouksessa» alkanut sovittaa Sammon taontaan (RV 4: 154—94). 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampojakso.i .' 123 

5 A. Jauhoi purnoii myötäviä Lt 54. 

B. Toisen puruun » Lt 58. 

C. » päivän » Vn 83 b. 

D. Päivät jauhoi myötäviä Vk < Vn 73, Vn 80, i-8. 

E. Yöt se jauhoi » Vn 93. 

6 A. Kolmannen kotipitoja Vk < Vn 73, Vn 80. 

B. Kolmannen pieltäviä Lt 54. 

C. » kotieloja Lt 58. 

Yöt ja päivät jauhaminen on mukailtu Sammon takomisen kuvauk- 
sesta. Alkuperäisempää runon muotoa, jossa Sampo yhdessä puh- 
teessa jauhaa kolme purnua eri tarpeisiin käytettävää eloa, edustaa 
Latvajärven Arhippa ynnä hänen poikansa. 

Myöhempi sepustus on virheellisestä lunomitastakin päät- 
täen seuraava katkelma, jonka mukaan Sammon laitaan on tehty 
kolme myllyä (Ak 34): 

Laai Sampu valmihiksi, toisell' laiall' suolamylly, 

laai laitah jauhomylly, kolmannelle rahamylly. 

Muutamissa toisinnoissa mainitaan vielä Sammon kiin- 
nittäminen paikallensa (Vn 83 a, b; Vk 63 ab, vr. Lt 54 a; 

Vn 97): 

A. Siitä turpui, siitä täytyi, Pohjolan kivimäkehen, 
t. Jo päivänä kolrnantena yheksän lukun taakse, 
siitä juurtui Sammon juuret, vaaran vaskisen takana, 
yheksän sylen syv[ähän]. C. Tuonne salvo salvetahan 

B. Saattoi sitte Sammon tuonne yheksän lukun ta'akse. 

Turpuminen ja täytyminen on lainattu Neitsyt Maarian Marja vir- 
restä (Vn 1122). Samassa runossa kuvataan revon lähettäminen katso- 
maan koittavaa päivää, joka nousee ensin rautaisen, sitten vaskisen 
ja viimein vahaisen vaaran takaa (Vk 1113). Itse neitsyt Maaria 
mainitaan loitsuissa vaskivaarojen takaisena. Myöskin pahaa mana- 
taan vuoren vaskisen sisähän. Vuori ja helvetti käsitteiden rinnasta- 
misesta voitaneen siis johtaa Pohjolan kivimäki (SRU s. 284, 270). 
Yhdeksän sylen syvyys on Luojalle kaivetulla haudalla Ylösnousenta- 
virressä (Kant. tutk. II s. 103, 108), mutta tämmöinen piirre voi olla 
molempiin runoihin erikseen sovitettu. Yhdeksät lukot tulevat pu- 
heiksi Sammon ryöstön yhteydessä. 

Latvajärven Arhippa ja hänen poikansa Miihkali liittävät 
tähän kohtaan jälleen kappaleita Kilpakosinta-runosta. Ihastunut 
Pohjolan emäntä antaa ansiotyön suorittaneelle tyttärensä ja tämä 



124 Onko Sammon taonta XXXVI, i 

lähtee ajelemaan lintujen laulaessa valjriitten eri osilla (Lt 54, 58, 
vr. 1459, KRHs. 304). 

Sammon taonnan päättää Ilmarisen saattaminen takaisin 

kotiinsa. Vuonnisen Ontrei ja Vaassila vain ylimalkaisesti kerto- 
vat Pohjolan emännän saattaneen omille niaille Ilmarisen tai tä- 
män lähteneen pois Pohjolasta (Vn 79, 80). Ontrein poika Jyrki 
kuvailee, miten Pohjolan emäntä Ilmarisen, samoinkuin Väinämöi- 
sen, kestitettyään istuttaa venon perähän ja nostaa tuulen tuppu- 
riin (Vn 84). Myös Lonkan Martiska, joka tähän paikkaan on mu- 
kaillen sovittanut emännän ja Väinämöisen keskustelun omille maille 
palaamisesta, panee Ilmarisen suorittamaan m.atkan lasl^eonalla, 
s. o. purrella (Vn 97): 

Syötti miehen syöneheksi, Laskea köröttele\i. 
sen on seppo Ilmarisen: — Se oli vanha Väinämöinen 

»lähe pois Pohjolasta oli ongella olija, 

elomaille entisille!» käeksellä kääntelijä. 

Sanoi seppo Ilmarinen: Laski seppo Ilmarinen, 

»sinne mieleni tekevi tuuli (!) poikes Pohjolasta. — 

kotihini kuolemahan, »Oi on Väinämöinen, 

elomaille entisille.» oman itsesi sijahan.» 

Väinämöisen ongella olo on tietysti otettu Vellamon neidon ongin- 
nasta, mutta sekin osoittaa, että Ilmarisen paluumatka on ajateltu 
tapahtuneen vettä myöten. ^ 

Niinkuin näemme, ei sillä osalla Sampojaksoa, jota niniitänmie 
Sammon taonnaksi, ole omaa alkua eikä loppua, joten se ei ole siitä 
eri runoksi irroitettavissa. Joko se on muista mnoista kokoonpantu 
myöhäinen liite, taikka on Sampojakso alkuperäinen kokonaisuus, 
jossa Väinämöisen ammunta muodostaa Sammon taonnan edelly- 
tyksen ja Sammon i-yöstö sen seurauksen. 

Että Kilpakosinnan ynnä muitten runojen säkeitä on Sammon 
taontaan sekaantunut, on kyllä monessa kohden todettavissa. 
Mutta yhtä selväksi on käynyt, että Sammon taonnalla on omat eri- 
koiset säkeensä, joilla ei ole muualla vastineita tai, jos välistä on- 
kin, ovat siitä toisiin runoihin siirtyneitä. Niin ollen voisi olettaa 
suomenpuolistenkin runojen seassa mahdollisesti löytyvään säkeitä, 
jotka ovat kuuluneet Sammon taontaan. Suomenkarjalaii-rn Snm- 



^ Sammon taonnalla ansaitun neidon kieltävä vastaus ludcssa Ka- 
levalassa (UK 10: 439 — 462) on Lönnrotin muodostama. 



XXX\1, 1 alkuperäistä Sampojaksoa? 125 

moii ryöstön edellä käy erilaisia runokappaleita, muiden muassa 
seuraava Väinämöisen veneen veistoon ja poKenhaavaan liittyvä 
(Kt II 222, vr. 224—6): 

Tuli tuska Väinämöisen (225: Lapin maahan laukeahan, 

miehen vanhan). Pohjan pitkähän povehen 

pakko raavahan urolion. [225 — 6: pimeähän Pohjolahan]. 

Huuti kerran suunsa täyen Tuopa Pohjolan emäntä 

päänsä päälle taivosehen; oli teittensä kävijä, 

ei tuolta apua tullut. mittelijä matkojensa, 

Tuo oli tuska Väinämöisen — . lanlelevi virsissänsä. 

Huuti toisen suunsa täyen Loi miehen, uron sukesi, • 

maahan alle jalkojensa; ei tieä vesun vikoa. 

ei tuolta apua tullut. Veest' on vesusen synty, 

Vaan on tuska Väinämöisen — . vesuputki lainehesta, 

Pluuti vielä suunsa täyen ' allin aivoista hyvistä, 

(220: Huuti suurehen suvehen — . pääsken pienen pääsijästä. 

Huuti kerran neljännenkin] Tuli turva Väinämöisen, 

tuohon laajahan merehen, helppo raavahan urohon. 

Alkuosan esitettyä säkeistöä olen ennen käsittänyt jatkoksi 
Polvenhaava-runoon, jossa kuvattu suunnaton verentulva johtuu 
Kristusta ristinpuulla esittävästä legendarunosta (SSL s. 10- — 3). 
Väinämöisen suuntäyteisen huudon olen taas sen johdosta venan- 
nut Vapahtajan suureen huutoon^ ristinpuulla (KRH s. 424). Huu- 
don uudistaminen kolmasti ja sen kohdistuminen taivaaseen, maa- 
han ja mereen on mukaillen lainattu Pistosnuolien ammunnasta (SSL 
s. 159). 

Jälkit^sassa esiintyvä teitten käveleminen kuuluu Väinölän 
ukolle Koiran synnyssä (SSL s. 221). Virsissään oleileminen ynnä 
pääskyn pää tavataan Vipusen runossa (KRH s. 451 — 2), jonka alku- 
säkeet tässä Sammon ryöstöön päättyvässä kokoonpanossa käyvät 
Polvenhaava-runon edellä, Vesun vian tiedusteleminen viittaa 
Lemminkäisen eli Pätöisen pojan surma-runoon, jossa kuolema tuo- 
tetaan vesumella (KRH s. 579).' 

Kaikki muualta sekaantuneet säkeet karsienkin jää jäljelle 
vielä Väinämöisen huudon kuuluminen Pohjolaan ja Pohjolan emän- 
nän antama apu. Sekä paikka että henkilö on tietysti voitu saada ru- 
non loppupuolen muodostavasta Sammon ryöstöstä. Mutta mahdo- 
tonta ei myöskään ole, että siinä olisi säilynyt jälki Väinämöisen 
ajelehtimisesta avuttomassa tilassa, hänen valituksensa kuulumisesta 
Pohjolaan ja' Pohjolan emännän antamasta avusta. Tarpeeton 
siinä tapauksessa olisi Väinämöisen huudon selittäminen Polven- 
haava-runon avulla, jonka yhteydessä sitä ei muuten tavatakaan. 



126 



Onko Sammon taonta 



XXXVI, 1 



Jos vihdoin koetamme koota Sammon taonnan todennäköiseen 
perusmuotoon kuuluvia säkeitä, on meidän muistaminen, että sen 
toisintoja on saatu yksinomaan Vienan läänistä eikä sieltäkään täy- 
dellisinä kuin vain muutamilta alueilta. Niiden avulla emme pääse 
paljoa pitemmälle kuin siilien muotoon, joka Sammon taonnalla 
oli ennen Sampojakson saapumista Vienan lääniin. Toisiin runoi- 
hin vertailemalla voimme siitä vielä karsia myöhempiä lisäyksiä, 
mutta mitä näiden paikalla on mahdollisesti alkuansa ollut, sitä 
emme voi saada selville, jollemme joitakin muissa runoissa säily- 
neitä- säkeitä tai säkeistöjä onnistuisi keksimään ja todistamaan 
kuuluviksi Samporunoon. . Viimemainittua tutkimustapaa olen yrit- 
tävä seuraavassa Sammon ryöstöä esittävässä osassa. 

Pääpiirteissään on kuitenkin Sammon taonnankin sisällys 
määrättävissä. Kursivia on käytetty, samoin kuin edellisissä luvuissa, 
luotettavimpien kohtien merkitsemiseen. 



? (Tuulennosto ks. s. 93). 
? Nousi tuuli luotehesta. 
Veipä tuuli Väinämöisen 

[Vuo]jolahan, 

miesten syöjähän kylähän, 
urosten upottajahan. 

Vaka vanha Väinämöinen 
itkeä tihustelevi. 
? (Paikankuvaus s. ä6). 
Kuuluvi joru mereltä, 
ilman itku lainehilta. 
? (Emännän askareet s. 97). 

Kuuli [Vuo\jolan emäntä, 
nenä vanka Vuojolainen: 
y>ei ole itku lasten itku, 
eikä itku vaimon itku, 
itku partasuun urohon, ' 
jouhileuan juorottelu.» 

Juoksi purrelle perähän, 
otti orjat soutayriahan. 
Läksi ääntä kuule^nahan, 
itkua perustarnahan: 
»mitä itket Väinä7)iöinen, 
uriset Uvantolainen?» 
■ — »Onpa syytä itkeäkin, 
vaivoa välittoakin; 
sata on haaroa sivulla, 
inhat t}ivlen pieksä m eä.» 

Siitä |\'ii(»|j(il;iii i'iii;iiit;i 



nosti vanhan Väinämöisen, 
? istutti venon perähän, 
vei miehen [Vuojjolahan. 
? Piti pirtin lämpimässä, 
? kastunehen kuivaeli, 
? haavojakin hautelevi, 
syöttelevi, juottelevi. 

Virkki vanha Väinämöinen: 
»[vie] minut omalle maalle, 
pois on maalta vierahalta!* 

— »Mitäpä minulle annat, 
kun saatan ornalle maalle?» 

— »Mitäpä kysyt minulta?» 

— »Taidatko takoa Sammon, 
kirjokannen kir jaella?» 

— »En taida Sampoa takoa, 
kirjokantta kir jaella; 

ois seppä omalla maalla, 
se on taitavin takoja, 
iifönnän seppo Ilmarisen.» 

— »Ken takoisi uuden Sammon, 
kirjokannen kirjoaisi, 

saisi neidon palkastansa.» 
Syötti miehen syöneheksi, 

juotti miehen juoneheksi, 

istutti perähän purren, 

työnsipä omille maille. 
Vaka vanha Väinämöinen 

tuli maille tuttaville, 



XXXVI,! 



alkuperäistä Sampojaksoa'] 



127 



lauloi kuusen kultalatvan, 
lauloi näädän kultarinnan 
kultalatva kuusosehen. 
Moni luokse Ilmarisen, 
sanoi tuonne saatuansa 
Ilmariselle sepolle: 
»>lälide tuota katsomahan 
kuin on kuusi» jne. 

Siitä seppo Ilmarinen 
läksi — näki kuusen jne. 

Virkki vanha Vanhamoinen: 
»myt sä seppo Ilmarinen, 
lähde näätä nou[ta]mahan 
kultalatva kuusosesta!» 

Siitä seppo Ilmarinen 
? nousi puuhun korkealle, 
? ylähäksi taivahalle. 

Sanoi vanha Väinämöinen: 
^> nouse tuuli tuppurihin, 
ilma raivohan rakennu; 
ota tuuli purtehesi, 
ahava venosehesi 
viedä viiletelläksesi, 
luokse [Vuo] j olan emännän!» 

Nousi tuuli jne. 

Siitä [Vuojjolan emäntä 
kysytteli, lausutteli:' 
»ootko seppo Ilmarinen?» 



— »Min' oon seppo Ilmarinen.» 

— »Taidatko takoa Sammon, 
kirjokannen kirjaella?» 

— »Taidan ma takoa» jne. 
Siitä [Vuojjolan emäntä 

syötti miehen syöneheksi, 
juotti miehen juoneheksi, 
neidon vierehen venytti. 
Pani Sammon laadintahan, 
kirjokannen kirjantahan. 

Itse seppo Ilmarinen 
päivät Sampoa takovi, 
kirjokantta kirjoavi, 
yöt neittä lepyttelevi; 
saipa Sammon valmihiksi, 
kirjokannen kirjatuksi, 
ei neittä lepytetyksi. 

Siitä jauhoi uusi Sampo 
kirjokansi kiikutteli, 
jauhoi purnun puhtehessa, 
jauhoi purnun syötäviä, 
toisen purnun myötäviä, 
kolmannen kotipitoja. 
? Tuonne Sampo salvattihin 
? yhdeksän lukon taakse. 
? Siitä juurtui Sammon juuret 
? yhdeksän sylen syvähän. 



Ettei tässä voi olla kaikkia runoon alkuansa kuuluneita säkeitä, 
on jo ennakolta huomautettu. Myöskin sen toisinnoissa tavattavista 
säkeistä on jokin alkuperäinen voinut tulla karsituksi. Oikeutetusti 
poistetuiksi kuitenkin myönnettäneen Väinämöisen monet vaivaiset 
valitukset ja Ilmarisen hempeätunteinen kuolemaan ikävöiminen, 
jotka ovat todistettavasti muodostuneet myöhempien lisäysten ja 
muunnosten kautta aiheuttaen aivan väärän käsityksen muinaisten 
sankariemme luonteenlaadusta. 



22 Onko Sammon ryöstö alkuperäistä 
Sampojaksoa? 

Sammon taonnasta siirrymme välittömästi Sampojakson vii- 
iiiiisoen osaan Sammon ryöstöön, joka vastaa Uuden Kalevalan 
38:nnen runon loppua, osittain runoja 39 — 40 sekä 42 ja 43 runoa 



128 Onko Sammon ryöstö XXXVI, i 

kokonaisuudessaan. Kotiin palanneelta Ilmariselta kyselee Väinä- 
möinen Sammon taonnan onnistumista ja saatuaan tietää sen tuot- 
tamasta hyödystä ehdoittaa Sammon ryöstöä. Paitsi Ilmarista 
tulee vielä kolmas sankari mukaan purrella suoritettavalle ryöstö- 
retkelle. Perille tultuaan Väinämöinen nukuttaa vartiat sekä tove- 
reineen nostaa Sammon paikoiltaan ja kantaa purteen. Paluumat- 
kalla liian aikaisin aloitettu laulu aiheuttaa Sammon omistaneen 
emännän heräämisen, joka heti miehittää laivan takaa-ajoa varten. 
Vihollislaivan lähetessä Väinämöinen taikomalla kohottaa merestä 
luodon, johon se tarttuu kiinni. Laivan miehistön ottaa kotkaksi 
muuttautunut emäntä siipiensä suojaan ja lentäen saavuttaa ryös- 
täjät. Syntyy taistelu, jossa Sampo särkyy ja suurimmalta osalta 
joutuu mereen. 

Sammon ryöstöstä on, kuten mainittu (s. 63), paitsi katkel- 
mia, saatu täydellisempiä toisintoja Vienan läänistä ja Suomen 
pohjois- Karjalasta ynnä typistelmä Ruotsiin muuttaneilta savo- 
laisilta. ^ 

Latvajärven Arhippa Perttunen lauloi, mitenkä Ilmarisen 
palattua Sammon taonnasta (p 54): 

Meni vanha Väinämöinen »veli seppo Ilmarinen, 

luokse seppo Ilmarisen, lankoni, emoni lapsi, 

kysytteli, lausutteli: joko laait uuen Sammon» ? 

Ilmarisen vastattua laatineensa Sammon ennenmainituista 
vähäisistä aineksista, Väinämöinen tiedustelee, joko jauhoi uusi 
Sampo, ja Ilmarinen selittää sen* jauhaneen kolme purnua puhteessa. 

Vuonnisen Vaassila Kieleväinen on jälkimäisen vastauksen 
liittänyt toiseen Väinämöisen kysymykseen (p 80): 

Kysyi [vanha] Väinämöinen: — »Mi on Pohjolan eleä, 
»Miten Pohjola elävi?» sai Sampo jauhomahan» jne. 

Kysymys: miten Pohjola elävi, johtaa mieleen Arhipan laulaman 
Vellamon neidon onginnan säkeen: missä Vuojola elävi, joka huo- 
nosti soveltuu riimakkaissäkeeseensä: Väinän tyttäret asuvat (I 251). 
Jos mainittu säe on Vellamon neidon ongintaan eksynyt Sanmion 
ryöstöstä, niin se vahvistaisi käsitystä, että Pohjolan paikalla 
Sampojaksossa on alkuansa ollut Vuojola. 

Vastauksen johdanto on säilynyt myös vuokkiniemeläisessä 
toisinnossa (p 73): 

^ Säeluettelon Samporetken toisinnoista on laatinut Em. Suhonen ja 
Laivaretken toisinnoista H. V. Luukko. 



X.\.X\'1, 1 alkuperäistä Sampojaksoa? 129 

»Ilyv' (»11 Pulijdlait eleä, kun on Sampo jauhamassa» jne. 

Vuonnisen Ontrei Malinen ei ole ollenkaan esittänyt Väinä- 
iiiuisen kysymystä. Kotiin palannut Ilmarinen alkaa suoraapäätä 
kertoa Sammosta ja Väinämöinen ehdoittaa ryöstöä (p 79 a): 

I: »Ohoh vanha Väinämöinen, siihen juuret juuruteltu 

kun on Sampo Pohjosessa!^ yheksän sylen syv[ähän].)> 

Siin' ois kyntö, siinä kylvö, V: »Ohoh seppo Ilmarinen, 

siinä kasvo kaikenlainen; iäkkä Sammon nouantahan, 

vaan on Sanipo salvattuna kirjokannen kannantahan 

yheksän lukun ta'akse. pimeästä Pohj[ola]sta!» 

]\1 yöhemmässä vuokkinicmeläisessä kirjaanpanossa, jossa Sampo- 
retken edellä kiiy Vipusen runo ja Veneen valitus, Vipusen vatsassa 
käynyt Ilmarinen ehdoittaa lähtemistä Sampoa varastamahan ja 
Väinämöinen siihen myöntyy (p 77). 

Latvajärven Arhippa lauloi edelleen, miten Väinämöinen 

(P ö4): 

Rakenteli laiv[oah]an. Nosti päälle purjepuunsa 

laski 1 [a ivansa] merehen. — kuin on männikön mäellä. 

Ensimäiselle säkeelle en ole löytänyt muuta vastinetta, kuin inkeri- 
läisessä Laivaretkessä: Luoja lakoa rakensi (KRH s. 94). Muut 
säkeet johtuvat Karjalan kannaksella 1600-luvulla sepitetystä 
Jaakko Pontuksen runosta pohjoisemmilla karjala is-alueilla laulet- 
tujen Petrin ja Iivanan virsien välityksellä (Kant. tutk. I s. 183, 
190, 192; p 1054, 1056), 

Purren valmistamisesta puhutaan vielä muutamissa toisin- 
noissa, joissa Sammon ryöstön edellä esitetään Veneenveisto ja 
Vipusessa käynti (j 222, p 42, 77). Yleisesti on ajateltu Väinämöisen 
l)urren olleen valmiina lähtöön. 

Osanottajina Samporetkellä ovat Suomen Karjalassa säännölli- 
sesti Väinämöinen, Ilmarinen ja Jovlcamoinen, samoin Lonkan 
Martiska Karjalaisen kappaleessa (p 96). Martiskan poika on viime- 
mainitun sijaan ottanut Veden luvusta Vesivritlo Väinön pojan 
(p 99, vr. SRU s. 330 — 1), Tämä ilmaantuu myös Vuonnisen Ont- 
reilla ja hänen pojillaan muodossa Vesiliit[t\o Laito[n] poika (p 79, 
[84], 91; vr. Vk 71: Vaiton p.). Vuonnisen Homanen Ohvo mainit- 

^ Lonkan Martiskalla (p 97) on tämä säe siirtynyt Pohjolasta aikai- 
S'.minin palanneen Väinämöisen lausumaksi ja on sillä kertosäkeenä: kirjo- 
kansi kaunihina. 

y 



130 ( )iiku Sammon ryöstö XXX\ I.t 

SLMj Väinämöisen siMiralaisena yksistään Umansoi (Vn 83 a yiui.-i 
Vk 77). 

Latvajärven Arhipan ja hänen poikansa kappaleissa on Väi- 
nämöisen matkatoverina Ikutiera Nieran eli Lieran poilca (Lt 54, 
58, vr. myös Vk 63 a, 65): 

Ku on tuolla toissa miessä t. Ketä otan toisekseni? 
vanhalla Väinämöisellä? Ikutiera Lieran poika. 

viimainen ystäväni. 

Eräässä Latvajärven laulutapaa noudattavassa kirjaanpa- 
nossa ilmaantuu edempänä runossa m>'ös Ilmarinen, joten Ikutiera 
on katsottava Joukahaisen sijaiseksi (Ak < Lt 42). R-Kticro}} hieran 
(s. o. lieron eli käärmeen) ^poika tavataan Hevosen synnyssä ■Juut- 
taan ohella paholaisesta käytettynä nimityksenä, jolla tarkoitetaan 
Juudas Iskariotia (SRU s. 255—6; SSL s. 224—5). Mainesana 
ijlimäinen ystäväni saa selityksensä Voiteen luvusta, jds-a toista 
apostolia, Johannesta nimitetään (SRU s. 189): 

Paras Herran palvelija, ylimäinen ystävi;i. 

Apostolin suhdetta Mestariinsa saattaisi inyös kuvata Vuokkinie- 
men Tsenan Jyrki Kettusen kappaleessa Ikilieiau Tician pojan 
määre: irenki vanhan Väixii moisen (p 63 a), jullri se (»le aivan tila- 
päinen lisäys. 

Niissä vienanpuolisissa kappaleissa, joissa \';iinämöinen itse 
takoo Sammon, hän samalla matkalla ry(isr;i;i sen ynnä palkaksi 
luvatun neidon, joka silloin on luinen seuralaisenaan. Mutta siitä 
huolimatta esiintyy paluumatkalla monesti myös nuori Jouka- 
hainen, jonka kuitenkin pari laulajaa mi selittänyt samaksi kuin 
»Väinmnöisen nainen vVi morsian» (p 4, 61; vr. 11, 55. 60 ja 64, jossa 
Joukahaisen sijalla on Ikilierä). Joukahaisen alku])ei'äisyyttä kol- 
mantena Samporetkeeu esannttajana tnke\at vielfi pohjoisaunuk- 
selainen, keskipohjalainen sek;i laalainmaalainen muistiinpano, 
joissa Väinämöisen toisena toverina on ■Joufiamoiucu. Jnukaraluen 
eli Jompainen (q 231, 1 231). (t 233). 

Samat kolme sankaria: l^iinnhnunun. Umarinen ja Joukahai- 
nen eli Joukamoinen, esiintyvät Kantele jaksoon kuuluvalla Lniva- 
retkellä eivätkä ainoastaan Vienan Karjalassa ja Ilomantsin puo- 
lella Suomen Karjalassa, vaan myös s.ijniin kihlakunnassa, siis 
laajemmalla alalla kuin Sainnmn ryostr»ss;i. Siitä syystä arvelin 
niiden siii'tyneen mainitusta l.aivareikest;i myöhäisemmäksi ko- 
luMUipanoksi olettamaani Sampoivt kecn. Tältii kannalta oli vain 



XXX\ 1, 1 alkuperäistä Sampojaksoa' 131 

vaikea selittää, mistä iie olisivat tulleet Laivaretkeeii alkuperäi- 
seiiipäiii Jeesuksen, Aniin ja Pietarin sijalle. Täytyi ajatf^lla Väinä- 
möisen ja Joukahaisen kilpalaulantaa toiselta puolen ja toiselta 
])uolen Väinämöisen ja Ilmarisen tuleniskentää sekä kuvitella niiden 
jollakin tavoin ylit'aikaa vaikuttaneen Laivaretken yhdistyessä 
Kanteleen syntyyn, johon jo aikaisemmin olisi pitänyt Kilpalau- 
lannasta siirtyä Väinämöisen. Mutta verrattomasti yksinkertaisem- 
paa on olettaa päinvastoin Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen 
^>amporetki erikoisena runona sekaantuneen Luojan laivaretkeen 
ja aikaansaaneen siinä henkilönvaihdoksen. 

Vesi liito laito jioika on jo »Runokokousta» edeltävän »Väinä- 
möisen» korjauksissa muunnettu: lieto poika Lemminkäinen. Lemmin- 
käisen Lönnrot oli tavannut Gananderin (s. 49) paina ttamass^a 
Laivaretken katkelmassa: 

Sitten vanha Väinämöinen purajasi purren nokka. — 

pani lieto Lemmingäisen; Souti päivän suovesiä jne. 

äsken keikkui venehen keula, (Haukeen tarttuminen). 

Myös myöhemmissä Kanteleen syntyyn yhdistyneen Laivaretken 
toisinnoissa ilmaantuu kerran Lemminkäinen Väinämöisen ja Jou- 
kahaisen ohella, siis Ilmarisen sijalla, ja kerran Väinämöisen toisena 
toverina Kaukomieli (I 608, 643). 

Jos Sammon ryöstö ei olekaan myöhäinen kokoonpano Laiva- 
retkestä ynnä Päivän päästöstä, vaan erikoinen runo, josta Väi- 
nämöinen, Ilmarinen ja Joukahainen ovat siirtyneet Laivaretki- 
runoon, niin saamme olettaa, että samansuuntaisia siirtoja on voi- 
nut tapahtua toisiinkin yhtäläisiin piirteisiin nähden, joita tähän 
saakka on täytynyt selittää Laivaretkessä itsenäisesti kehittyneiksi. 

Ilomantsin Mekrijärven Simana Sissonen lauloi Ahlqvistille 
Väinämöisen purren vesille laskemisen sekä Samporetkeä että 
Laivaretkeä esittäessään aivan samoin säkein, lukuun ottamatta 
kolmea keskimäistä, jotka saneli yksistään Laivaretken yhteydessä 
(j 222 = Ahlqvist B 295, vr. [297], KRH s. 114): 

Lykkäsi venon vesille, olkapään ojentamatta], 

laski purren lainehille teloilta teräksisiltä, 

[ilman polven polkematta, vaskisista valkamoista [-Ita]. 
käsivarren kääntämättä, 

Kuten Kalevalan runojen historiassa (s. 84 — 112) olen osoitta- 
nut, on Kantelejaksoon kuuluva Laivaretki kokoonpantu länsisuo- 
malaisesta Luojan laivaretkestä ja virolaisesta Veljen la iva retkestä, 



132 Onko Sammon ryöstö XXXVI, i 

jotk.i n\;it yhtyneet Inkei'iss;i. Edellisessä laiva itsestänsä, iaske- 
matt;i pyilvii veteen. Jäikijnäisessä yksinkertaisesti: töugeti 'vene 
vesilr. Id/ra kaasi (laivan kansi) lainedeie. Virolaisista silkeistä (ivat 
Inkerissä muodostuneet toisinnot (KRH s. 89, 92—3, 95): 

A. Toukattiin veno vetelien laski laivan laineliesen. 
tervaisiltakin teloilta. C. . Lykkäsi venon vesille 

B. Toukkasi venon vetelien. satalaian lainehilje. 

Riinojf^mme tutkimus ei ole vielä niin pitkälle päässyt, että 
senim<»isist;i silkeistä kuin: lykkäsivenon vesille, voisi varmaan sanoa, 
(•nkd se sa;itu erikseiMi scpittilniilllä vai muusta säkeenmuodosta ke- 
liitt;lm;lll;l vai toisesta mnosta lainaamalla, vai kuuluuko se mali- 
dollisesti niihin yleisiin säeaineksiin, joita on ollut tarjona runoa 
rakennettaessa samalla tavoin kuin kielen sanoja. 

Mutta telojen ieriiksisinis ja valkamojen vaskisuus on piirre. 
josta voi pitää kiinni. Se ei kuulu virolaiseen Veljen laivaretkeen 
eikä länsisuomalaiseen Luojan laivaretkeen. Kantileeii syntyyn 
yhdistyneessä Laivaretkessä sitä ei tavata nuiilln suomeiikarjalai- 
silla laulajilla kuin Simana Sissosella. Aunuksen ja Vienan alueilla 
se tosin ilmaantuu useammasti Kantelejaksossa . eikil kertaakaan 
Sampojaksossa. Mutta tämä ei merkitse paljoa, kun Aunuksen puo- 
lella Sani])(>jakso on vähiin jälkiin kadonnut ja Vienan läänissä 
Sami)oi('tkel|e lähdön kuvaus on huonoimmin säilyneitä. Aunukse- 
laisessa ja vienankarjalaisessa Laivaretkessil kysyniyksenalainen 
piirre tavallisesti liittyy Purren valitukseen. Itkevää purtta kehoi- 
tetaan lähtemään työntämättä teloilta teräksisiltä, vaskisesta val- 
kamasta taikka lykätään se teräksisiltä teloilta tahi vedetään ensin 
maalle teräksisille teloille taikka tavataan jo itkevänä teloilla te- 
räksisillä, vanumilla vaskisilla (q Berner 1; p 647, 649, 659). 

Sotaretkiä ikävöivä pursi kuulunee Ahdin meriretkeen. jossa 
sillä on nimityksen;! .1////' rcnonen. Tätä harvinaista runoa on Uh- 
tuella muistiinpantu kaksi toisintoa (vv. 1834 ja 1872). Myöhem- 
mässä kuvataan, kuinka (p 907): 

Lähtevi Aliin venonen teloilta teräksisiltä, 

käsivarsin vaalimatta, vanumilta vaskisilta, 

pään olka ojentamatta (Vanhain ja nuorten soutu). 

Tiima säkeistTi voi olla lisiitty Ka iitelejaksosta. josta Ahdin runoon 
luuutenkiii on lainattu osia. Mahdotonta siis ei ole. ettil teräksiset 
telat ja vaskiset valkamat olisivat alkuperäisiä Samporetkelle liihdön 
kuvauksessa, siiiil siirtyneitä Laivaretkeen ja tästä taas Ahdin 
meriretkeen. 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampojaksoa 7 133 

Mokrijärveii Siinana Sissonen esitti edelleen Ahlqvistin» ' sekä 
Samporetkessä että Laivaretkessä ylitäpitävästi purteen asettumi- 
sen (j 222): 

Pani seppä Ilmarisen Itse istnilie perähän 

airoille yliniäisille, . melan vaskisen varahan, 

pani nnoren Joukamoisen kokan kultaisen nojahan, 
.nroillc nlimnisille. 

AlkuoSfUi, jota ei muistella ulkopuolella Ilomantsia, näyttää myös 
toinen etevä Mekrijärven laulaja, Simana Huohvanainen, molem- 
missa runoissa esittäneen (i 227 = Europaeus G 646 b, vr. 645). 
Loppuosan taas ovat Vienan läänin laulajat esittäneet sekä Sampo- 
retkeltä paluussa ^ että Laivaretkelle lähdössä, jälkimäisessä tosin 
useammin (vr. esim. p Lt 58 a ja 617). Mutta Salmin kihlakunnan 
Kantelejaksossa ei tavata koko säkeistöä, joten se ei ole tässä laa- 
jemmalle levinneenä kuin Sampoja ksossa. Se on siis aivan hyvin 
voinut Samporetkestä siirtyä Laivaretkeen sen jälkeen, kuin Väi- 
nämöinen, Ilmarinen ja Joukahainen olivat syrjäyttäneet Jeesuksen, 
Antin ja Pietarin, joiden keskinäinen asema veneessä on ollut toi- 
senlainen (KHH s. 103): 

Antti santti soutamassa. Jeesus keskellä venettä. 

pieni Pietari perässä, 

Tästä sekä Samporetkeläisten purteen asettumisesta sekamuo- 
dostus on salminpuolisen Laivaretken toisinto, jossa tavataan (Eu- 
ropaeus H 91, KR H s. 103): 

Joukamoinen soutamassa. Tuo oli nuori Joukamoiuen, 

seppo kesken istumassa, souti päiv^iin, souti toisen. 

Väinämö peränpitäjä. Mihin puuttui Luojan pursi? 

Joukahaisen soutaminen kuuluu Samporetkeen eikä 
Laivaretkeen, sillä soutaessa ei pursi saata pahasti tarttua kiinni. 
Luojan purren puuttuminen on kuvailtu tapahtuneen* myrskyllä 
P urj ehtiessä. 

Jos siis Väinämöisen asettuminen melan vaskisen raraJian 
kuuluu Samporetkeen, niin kenties uskaltaisi edelleen päättää, että 
yksistään Laivaretkessä tavattava kultaisten airojen ja 
vaskisen melan valmistus on myös alkuansa kuulu- 
nut Sampnretkeon (esim. Europaeus G 353, KRH s. 105): 

' Tällä kohtaa uudistaa Sissonenkin esittämänsä säkeistön, joten voi 
herätä kysymys, eikö se tähän kohtaan alkuperäisemmin kuulukin. 



134 



Onko Sammon ryöstö 



XXXVI, 



Virkki vanha Väinämöinen: 
»Hoi oot veli veikkueni, 
8in' oot seppo Ilmarinen, 



sinä airotkin asfxta, 
airot kullasta kuvoa, 
mela vaskesta valata!» 



Airojen kultaisuus kuitenkin hyvin soveltuu Luojankni lai- 
A^an varustuksiin. Veistäähän inkeiiläisissä toisinnoissa Jumala oli 
Luoja laivaa kirvehellä kultaisella, vaskisella vartuella (KRH s. 92) 
ja yhdessä Suomen itä- Karjalan kappaleessa, jossa Luojan laiva- 
retken alkuperäiset osanottajat ovat paikoillaan pysyneet, teetetään 
nimenomaan airot kullasta ja vaskesta (Europaeus G 392, KRH 
s. 102): 



Itse Pietari perässä, 
Jeesus keskellä venettä: 
»Saaos Antti airoloita. 



kuvoa airot kultapuiset. 
vala airot vaskipuiset!» 



Vuonnisen Ontrei ja Lonkan Martiska mainitsevat kolman- 
nen osanottajan tulleen purteen vasta matkan varrella (Vn 79 a, 

(79). vr. 84, 91; Ln [96]): 



Sekä läksi, jotta joutui, 
yksi vanha Väinämöinen, 
toinen seppo Ilmarinen. 
Laskea karehtelevi 
nenähän utuisen niemen, 
päähän saaren terhenisen. 
(Niemi matkalla tulevi). . 

Sanovi nenässä niemen 
Vesi Liito Laito poika 
[t. Sanoi nuori Joukahainen 
nenästä utuisen niemen, 
päästä saaren terhenisen]: 
»Ohoh vanha Väinämöinen, 
[jok' olet rannalla oleva], 
ota minua (1. milma) matkoihisi 
[t. ota miekin purtehesij! 



Olen miekin miessä siellä, 
urohona kolmantena, 
kun saat Sammon nostantahan, 
kirjokannen kannantahan.» 

Siitä otti matkoihinsa 

(t. purtehensa). 
Se toi laian tullessahan 
[venehesen Väinämöisen, 
purtehen pojan pätöisen]. 

Sanoi vanha Väinämöinen: 
»miksi tuot minulle puuta? 
Oisi puuta purressani 
ilman[k]i[n] sinun puutta.» 

Sanoi Liito Laita(!) poika: 
»ei vara venettä kaa'a. 
tuki heineä tuhoa.» 



Ilomantsista on saatu runokappale, jossa Ilmarisen soutaessa 



takomallaan veneellä (j 323): 

Mies huusi niemen päästä. 
Tuliniemen tutkaimista : 
»ota mies venehesesi!» 



— »En ota veneheseni. 
jopa Pohjola näky vi, 
kylä kurja kuumoittavi.» 



Niemestä veneeseeni pyrkiminen ilmaantuu 
myös muutamissa Vuokkiniemen ja Uhtuen saduissa. Sisarensa 
kera soutavaa poikaa puhuttelee niemen, toisen ja kolmannen ne- 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampojaksoa' 135 

niistä liuluiteii Syöjätär: »(»tn minua matkoihisi!» Sisaren varoi- 
tuksista välittämättä poika viimein myöntyy: »Jumala kanssamme 
suvaitsee.» Samalla tavoin kaunista Katrinaa Kiijoesta « Kijo- 
Aista eli Rievistä) kosimaan lähtenyt tsaarin poika saa apulaisia. 
Hänen ensin pelkällä veneen emällä soutaessaan mies toisensa jälkeen 
huhuilee niemen nenästä: »ota milma matkoihisi!» ja saatuaan vas- 
tauksen: »Jumala kanssani suvaitsee», tulee veneeseen tuoden lai- 
dan tullessaan (Lönnrot a 4 ja 5; vr. Suomen kansan sat. ja tar. 
I ^. 7'.t. 11 s. 20). 

L a i d a n t u o m i n e n, joka edellyttää koskivenettä, on 
ilmeisesti sisämaan koskenlaskija in lisäämä sekä runoon että 
satuun, niinkuin myös koskenlaskuun viittaava sananlasku. Lai- 
dan tuomisen kanssa on myös jossakin yhteydessä kolmannen osan- 
ottajan nimen muodostuminen: Joukahainen > Väinön poika O 
Viiil(ji>\ > V a ilon > Laiton > Laito > Laita poika (s. 129, SRU s. 
33(1). 

Tulijan vakuutusta miehuudestaan vastaa Sjögrenin kirjaan- 
panemassa ViKMniiscii Oiiticin Kilpalaulannassa Väinämöisen seli- 
tys (p 185): 

»Olin miekhi miessä siellä seitsemäntenä urossa.» 

uidhona kolmantena, 

Mutta Lönnrotille Ontrei esitti tämän kohdan alkuperäisemmässä 
muodossa- (p 18o a, ks. s. 37): 

»(llin miessä kuuentena. seitsemäntenä uroossa.» 

Nähtävästi on hän edellisellä kerralla Kilpalaulantaan sovittanut 
yhtäläisen säeparin Samporetkestä. 

Sillä ei vielä ole ratkaistu näiden säeparien keskinäinen suhde. 
,Alyös Latvajärven Arhippa panee Väinämöisen Kilpalaulannassa 
selittämään olleensa miesnä kolmantena (p 170). Kolmannen miehen 
mainitseminen laajemmalla alalla Kilpalaulannassa kuin Samporet- 
kessJi on selitettävä joko siten, että kehitys kuudesta kolmeksi on 
Kilpalaulannassa tapahtunut yleisen kolmiluvun vaikutuksesta, 
taikka myös siten, että kolmanneksi pyrkiminen Samporetkelle ojr 
ennen ollut laajemmalti tunnettu. 

Niemen määresanoista utuinen on lähinnä lainattu Kilpako- 
sinnasta (I 433 ym). Siihen myös viitannee Väinämöisen puhuttele- 
minen rannalla olijana, jollei tämä ole väännös ongella olijaa Vella- 
mon neidon runossa, mihin utuinen niemikin alkuansa kuuluu. 

' »ntrein Jyrki-pojan toisinnossa ilmaantuva kertosäe (p 84): 



136 Onko Sammon ryöstö XXXVI, i 

Kaukoniemen kainalosta, on samoinkuin ilomantsilaiseysa kappa- 
leessa: Tuliniemen tutkaimista, mukailtu Lemminkäisrunojen sä- 
keistä (esim. I 716: 2, 55): 

Tuli niemen tutkaimissa. — Kauko niemen kainalossa. 

Ilomantsilaisessa kappaleessa veneeseen pyrkijälle annettu 
kieltävä vastaus on saatu Veneeseen pyrkivän neidon ruiiost.) (K K' H 
s. 151—2). 

Vielä on huomattava pari suomenkarjalaista kii-jaanpanoa, 
jotka Lönnrot on käsittänyt Samporetkeen kuuluviksi. Toisessa, 
joka on Kesälahdelta, vähä Vanni (korj. Väini) Maunin jmika lau- 
lamalla laatii purren ja sillä soutelee Nevanjokea, kierrellen Nevan- 
nientä (j 324): 

Huusi Huiko niemen päästä, kenen pursu(!) lainehilla? 
määkäsi mäentakainen: — »Vene vanhan Väinämöisen.» 

»kenen on vene vesillä, . (Jatkuu Hylkeen synnyllä). 

Toisessa Enosta saaduksi ilmoitetussa, mutta alkuperältään epäiltä- 
vässä katkelmassa ei mainita kysyjän eikä vastaajan nimiä (T,öiiii- 
rot S 134; vr. s. 111 ja Kantele IV s. 26): ^ 

»Minnekä lähette soutama- lakkipäähän lainehesen. 

han?» kuhun puut päin putovi. 

— »Kohti pohjoista kovoa, hongat latvoin lankeavi.» 
meren kuohu'un kovahan, 

Niemestä huhuilevan ja veneessä olijan keskustelusta on kui- 
tenkin vaikea mitään arvella, ennenkuin Joukaliaiseu mukaan tul<» 
Samporetkelle on voitu osoittaa vasta matkan varrella tapahtuneeksi. 

Europaeukselle oli Mekrijärven Simana vähää aikaiseniiuin 
kuin Ahlqvistille sanellut Sammon ryöstön ja silloin erillisenä i-unona, 
joka alkoi retkelle lähdöllä (j 223): 

Yksi vanha Väinämöinen, lakeille lainehille 

toinen seppo Ilmarinen, pitkän Pohjolan povcheii. 

kolmas nuori Joukamohien miehen syöjien kylähän, 

läksi selvälle merelle, , urohon upottajien. 

Tässä kohtaamme samamääreisen kylän kuin vienanpuolisessa 
Sammon taonnassa, mikä vahvistaa molempien Sampojakson osien 
yhteenkuuluvaisuutta. Edempänä saamme nähdä, että kylällä on 

^ Vr. vielä 1 osan s. 25 esitettyä vienanpuolista runokappaletta, jonka 
käsikirjoituksessa Lönnrot on korjannut Kiesuksen veneen Väinölän veneeksi. 



XXXVI, 1 alkuperäistä Öampojaksoa? 137 

tässä kaupungin merkitys, joten ei voi olla kysymystä polijanperäi- 
sestä lappalaiskotien muodostamasta kylästä. 

Mutta yhtäläisen johdannon kuhi Simana Sissonen Ahlqvis- 
tille esittivät hänen sisarensa Iro Europaeukselle (j 224) ynnä Iron 
pojat Jaakko ja Vassilei Jeskanen myöhemmille kerääjille. Jälki- 
mäiset kuvailevat milfei yhtäpitävästi, mitenkä Väinämöinen pur- 
ren perään asetuttuaan (j 225): 

Laski päivän suovesiä. Jo näkyvi Pohjan portit, 

toisen päivän maavesiä, kannet kirjon kiimoitta vi, 

kolmannen meren vesiä. paistavi pahat veräjät. 

Kolmenlaisten vesien laskeminen ilmaan- 
tuu välistä Vienan puolellakin, mutta vasta esitettäessä paluumat- 
kaa, johon se kuitenkin soveltuu huonosti siihen katsoen, että Poh- 
jolan porttien pitäisi suo- ja maavesien takaakin merelle näkyä 
(p 61, 79). Yleisesti se esiintyy Laivaretken toisinnoissa, sekä Vie- 
nan- että suomenpuolisissa, ei kuitenkaan Salmin kihlakunnassa 
muualla kuin Suojärvellä. Eikä niissä Luojan laivaretken toisin- 
noissa, joissa alkuperäiset osanottajat ovat säilyneet, tätä piirrettä 
tapaa. Mahdollisesti se siis kuuluu Samporetken kuvaukseen. Mi- 
ten on ymmärrettävä suovedet ja niiden mainitseminen säännölli- 
sesti e n n e n maavesiä, on jonkun verran hämärää. ^ Tarkoituk- 
sena on tietysti, ollut kuvata, mitenkä Suomen rannikolta asutuista 
lahdenpoukamista tai jokien varsilta lähtien ja läpi saariston kul- 
kien vähitellen päästään aavalle merelle, kuten suo Järveläisessä 
säkeistön muunnoksessa (KRH s. 118): 

Päivä sonettiin saloja, kolmas selvällä merellä, 

toinen meren lahtiloita, 

Jos kolmenlaisten vesien laskeminen tai yleisemmin soutami- 
nen (s. 131, I 599 ym) on alkuansa kuulunut Samporetkeen, niin on 
mahdollista^ että myös soudun synnyttämäin äänten 
vertaileminen lintujen ääniin, joka Laivaretkessä 
pohjoisilla runoalueilla yleisesti esiintyy,* on siihen kuulunut. Tosin 

^ Olen tähän verrannut keski-inkeriläisissä häärunoissa ehdoitettua 
kylpemistä kolmenlaisella vedellä: suo-, maa- ja tie-vedellä (KRH s. 117). 
Laulupaikkojen erillisyys panee kuitenkin epäilemään, onko niillä mitään 
yhteyttä. 

* Etelämpää Karjalan kannakselta on saatu vain pari toisintoa (Sire- 
lius 37, Slöör 76), joista kuitenkin jälkimäinen on ilmeisesti opittu Tope- 
liuksen vanhoista runoista (I s. 30). 



13^s Onko Sammon ryöstö XXXVI, i 

se siiäniiöllisesti liittyy virolaisperäiseen nuorten soutuun ja on 
ainoastaan tämän mukana siirtynyt Samporetkeen (esim p 42): 

Nuoret souti, airot notkui, teljot teirinä kukersi. 

airon pyyrit pyinä vi[nlkui, nenä joikui joutsenina, 

hangat lianliina hatisi, perä kraakkui kaarneliina. 

Virolaiseen Veljen laivaretkeen ei tämä kuvaus kuitenkaan ole 
sisältynyt, eikä myöskään purjehtimista esittävään Luojan laiva- 
retkeen. Mutta Gananderin kappaleessa kuvattuun Lemminkäisen 
soudun vaikutukseen (s. 131) se hyvin soveltuisi jatkoksi ja kuuluisi 
tässä tapauksessa Samporetkeen. Laivaretkessä siihen joskus lisä- 
tään säe: laskiessa Väinämöisen, jonka, jos ei ole myöhemmin muo- 
dostettu, on täytynyt tulla Samporetkestä (I 647), 

Parissa salminpuoUsessa Laivaretken toisinnossa kuvataan 
r a n n a 1 1 a olevien neitosien kuunteleminen joko 
aivan matkan alussa tai purren päästyä irti hauin selästä (Euro- 
paeus a 353; Basilier 99; vr. KRH s. 105—6): 

A. Työnnettiin veno vesille — . B. »T^^öntäkää veno vesille — ! 

Itse matkataan, itse iloitaan. Itse menkää [n?], itse iloit- 
Neitosetpa kuunnellaan: kaa[n?]!»i 

»mi ilo meressä lienee. Neitoset rannalla kuunnellnnn: 

ilo muita iloisampi, »mi ilo merellä menee, 

laulu muita laatuisampi?» se on ilo muitten ilo, 

Vainosen venonen matkaa.» 

Onko tämäkin kohta alkuansa kuulunut Samporetkeen ja 
mihin kohtaan, ei ole helppo päättää. Väinämöisen ennenaikaisella 
laululla Sammon ryöstöltä palattaessa on aivan toinen vaikutus. 
Tarpeetonta aiheen kertaamista olisi panna retkeilijät jo metfo- 
matkalla laulamaan. 

Perille tultuansa Väinämöinen sekä Ilomantsui puolella että 
Vienan läänissä nukuttaa paikalla olevat vartiat. Simana Sissonen 
lauloi Ahlqvistille (j 222): 

Nukutteli nuoren joukon, miehet nuoret miekoillensa, 

painatti pakanan kansan, vanhat keihäsvarsillensa. 

Merkillistä kyllä, hän ei tällä kohdalla mainitse Pohjolan 
nimeä. Sitä käyttävät vasta hänen sisarensa pojat, jotka ovat 
supistaneet nukuttamisen kuvauksen yhteen ainoaan säkeeseen 
(j 225): pani maata Pohjalaisen. 



^ Kk, mengäh (—öä?) — iloikkah (—oa?). 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampojakson? 139 

Pohjolaa ri iuyuskä;iu Latvajärven Arhippa eikä hänen poi- 
kansa Miihkali mainitse nukutetnn (p 54, vr. 58). Niinikään Vnon- 
nisen Ontrei lanloi Sjögrenille, samoinkuin sittemmin hänen poi- 
kansa Jyrki (p 79, [84] ; vr. 83 a): 

Nukutti pakanan kansan. pahan vallan raukaeli [t. vai- 

vutteli]. 

Mutta Lönnrotille laulaessaan hän, samoinkuin Lonkan Martiska, 
sijoitti pääsäkeeseen Pohjolan (Vn 79 a, Ln [96]): 

Siitä [t. Kaiken] Pohjolan nn- pahan vallan vaivutteli, 
kutti, 

Että Pohjola on perästäpäin lisätty, näkyy myöhemmästä 
latva Järveläisestä toisinnosta, jossa joukollinen pahan väki on 
kertosanana säilynyt Pohjon akan ohella (p 61): 

•Id uinosi Pohjon akka, väsäytyi pahan väkikui. 

Ilman määresanaa esiintyy Tsenan Jyrki Kettusen kappa- 
leessa Pohjon kansa ja useammassa kirjaanpanossa Pohjolan akka, 
ukko ynnä kaikki perhe (Vk 63 a; Km 24, vr. 20, 22 ja Ks 50): 

A. Nukuttihin Pohjon kansa. uinotti Pohjolan ukonkin, 
P). Uinotti Pohjolan akankin, kaiken Pohjolan perehen. 

Ilmeisesti on Pohjolan uinottaminen toista runoa kuin paka- 
nan eli pahan väen nukuttaminen. Edellinen tavataankin Inkerin 
puolella Päivän päästö-runoon kuuluvana piirteenä (KRH s, 40 — 52). 
Jälkimäinen taas on yleinen suomen- ja vienankarjalaisissa Luojan 
ylösnousentavirren toisinnoissa (Kant. tutk. II 104—17). Selit- 
täessäni Sammon ryöstöä myöhäiseksi kokoonpanoksi oletin, että 
siinä on yhtenä pääaineksena Päivän päästö, josta sekä Pohjola 
määräpaikkana että nukuttamisen piirre ovat johtuneet. Vahtien 
nukuttaminen oli helppo selittää tulleen sekaan Luojan ylösnousen- 
ta virrestä, jossa nukuttajana on aurinko. 

Vuonniscn Ontreinen Jyrki v. 1877 esittäessään Sampojaksoa 
kohnannen kerran muisteli Väinämöisen pyytäneen päivää helteel- 
lään nukuttamaan (p 84 b). Samanvuotisessa Latvajärven lähei- 
sessä kirjaanpanossa Väinämöisen kehoituksesta (p 42): 

Niin päivä Jumalan luoma paineli pahan väkeä, 

paistoi hetken heltehesti, nuoret nuoltensa nojahan, 

toisen himmest[i] hiotti. vanhat keihäsvarsihinsa. 

nukutteli nuovan 1. noivan jou- 
kon. 



140 Onko Sammon ryöstö XXXVI, i 

Olettaen, ottä Sammon ryöstö on elikoista lunoa, lulec vai- 
keampi kysymys vastattavaksi: mitä alkuperäisiä piirteitä jää 
rmioon jäljelle, jos siitä on eroitettava sekä paikanmääre että heu- 
kilönkiivaus toisista runoista lainattuina? Helvettiä merkitsevä 
Pohjola, kuten olemme nähneet (s. 96), ei alkuansa kuulu Sampo- 
jaksoon. Pakanan kansa eli pahan väki tarkoittanevat Pilatuksen 
roomalaisia vahtisotureita. Samporetken toisinnoissa yleisin ker- 
tosäe: pahan vallan vaivutteli, on voinut muodostua Luojan virressä 
nukutuksen edellä käyvästä auringon vastauksesta Maarian tiedus- 
teluun (p 1099): 

Pilatukset piinatahan, paha valta vaivatahan. 

Vielä pulmallisemmaksi käy kysymys sen kautta, ettei Sam- 
mon ryöstölle ominaista n u k u t u s k e i n o a ole löydettävissä. 
Latvajärven Arhippa on kansansaduista lainannut uyiiset nevlat, 
jotka Väinämöinen ottaa taskustaan ja kukkarostaan, samoin kum 
paliiumatkalla piitä ja taulaa (p 54). Unineulojen panon (saduissa: 
vaatteisiin) mainitsi myös Arhippainen Miihkali ensi kertaa lau- 
laessaan (p 58), mutta toisella kertaa hän tähän paikkaan sovitti 
sekamuodostuksen ajelehtivan Väinämöisen Ul^olle osoitetusta tuu- 
len pyynnöstä (s. 94) ja auringolta anotusta helteisestä paistocstn 
(p 58 a): 

»Oi Ukko ylijumala — toinen lännestä lähetä — 

paista hetki helteheslä, nukuttele nuiva joukko — .» 

Vuonnisen Ontrei esitti Lönnrotille nukutuksen tapahtuneen 
laulamalla, mikä on mukailu herätyksen yhteydessä puheiksi otet- 
tavaa Väinämöisen laulua (p 79 a, vr. myös 50). Sjögrenin aikai- 
semmassa kirjaanpanossa ei tätä lisäpiirrettä tapaa (p 79). Tsenan 
Jyrki Kettunen kuvailee Väinämöisen ja Vuonnisen Homanen Ohvo 
Ilmarisen soittaneen kanteletta (Vk 63 a; Vn 83 a): 

A. Sormm soitti kanteletta, kantelon kätensä alle, 
kielin kantele pakasi. soitti ruotaista romua, 

B. Otti soitmi sormillensa, kalanluista kanteletta. 

Samat soittajat ja yhtäläiset soitonkuvaukset tapaamme samojen 
alueiden Kanteleen synnyssä, josta ne ilmeisesti ovat lainatut 
(Vk 633; Vn 644). 

Känteleensoitolla nukuttaminen on Vetrikan ja Katrhi runoon 
•nikoisesti kuuluva piirre (I os. s. 189, III 339). Useista vienau- 
puolisista ja kaikista suomenpuolisista Sammon ryöstön toisiimoistn 
puuttuu nukutuskeinon maininta kokonaan. 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampojaksoa.' 141 

Olin jo väli/illä kallistua siilien päätökseen, ettei Sampo- 
retkellä olisi käytettykään nukutusta, vaan että Sammon ryöstö 
(»Iisi suoritettu tavallisena makuuaikana yöllä. Silloin kiintyi huo- 
mioni sekä Sampo-jaksossa että Luojan virressä yleiseen säkeeseen: 
DiiLntfeli n[ — -\n joukon. 

Keskimäinen sana vaihtelee monella tavoin. Suomen Karja- 
lassa kohtaamme, paitsi nuoren (s. 138), joka on muodostunut edem- 
pänä vanhain vastakohtana esitettyjen nuorten mukaan: nuurin, 
iuiuvin. nuuin, uunin, miiva[n\, nuija[n], ja noian (Basilier 181. 
1. Härkönen 6, Relander 9, Kant. tutk. II s. 108 — 13); Venäjän 
Karjalassa yleisesti myös nuijan (sam. s. 117) ynnä nuivan (p 1103 
c ym) sekä naivan (p 42), nuovan (p 42, 1118), nuua7i{]) 54), nuojan 
(p 1128) ja niinikään nuoren (p 1122, 1131). 

Aikaisemmin olen pitänyt alkumuotona: noian, s. o. noidan, 
joka näyttäisi soveltuvan pakanan ja pahan pääsanaksi. Käsittä- 
mätöntä vain on, mitenkä niin tavallinen sana olisi miltei säännölli- 
sesti vääntynyt ja vaihtunut. Tässä täytyy piillä jonkun laula- 
jille vähemmän tunnetmi sanan, jonka alkukerake on voinut alku- 
soinnun vaikutuksesta muuntua n:ksi. Ensi tavun ääntiö on luulta- 
vasti ollut uo. sillä siitä helpoimmin saisivat selityksensä sekä uu 
että 01 ja ui, jotka taas osoittavat, että toisen tavun alkava kerake on 
ollut j. Vartalon loppu-a on itsestään selvä. Saamme siis sanan 
-noja, jonka alkukerake on tietymätön. Tämä kerake on W;n tieltä 
väistyessään voinut siirtyä toiseen tavuun ^vr. Hubertus: Huilua 
> Kuihtana SRU s. 186). Siinä tapauksessa se saattaisi olla j:ii 
kera vaihdellen esiintyvä r. Kysymyksessä oleva säe olisi niinmuo- 
doin kuulunut: nukutteli Vuojan joukon 1, kansan. Kolmantena 
sanana näet tavataan joskus tässä säkeessä kansa, vaikka se 
kortosäkeessäkin on säilynyt (p 1128): 

•l<' nukkui Xuojaii kansa. jo painui pakana kansa. 

Mahdollisesti ei pakana kansa ole alkuansa ollutkaan [V\uojan 
kansan eli joukon vastine, vaan siilien myöhemmin yhdistynyt. 
Sillä nämä säkeet ovat vomeet kuulua kahteen eri runoon. Jos jäl- 
kimäinen on luettava Luojan ylösnousentavirteen, niin edellinen on 
kuitenkin kuulunut runoon Sammosta, jonka teettäjän olemme 
tavanneet Vuojolaisena (s. 110). Siten olemme jälleen saaneet vah- 
vistusta ajatukselle, että Samporetken päämääränä on ollut Vuojola 
fli rxotlanti. 

Saattaapa nyt panna kysymykseen, onko vartiain iiukutta- 



tit 



142 . Onko Sammon ryöslö XXXVI, i 

miiioii alkiiperäisesti kuulunut Luojan ylösnousenta virteen. Sm 
inkeriläisessä muodostuksessa aurinko ainoa-staan sulattaa kirstun- 
naulat. Myös muutamassa suomen karjalaisessa ja monessa vienan- 
karjalaisessa toisinnossa on sama piirre säilynyt hautaa sulkevirn 
kivien sulattamisena (Kant. tutk. II 102 — 14). Tämän varmasti 
runoon kuuluvan piirteen ohelle (p 1106, 1120) tai sijalle on tullut 
vartiain nukuttaminen. Nukkuvat vartiat olisi tietysti voitu saada 
Raamatun kertomuksesta, mutta niiden nukahtaminen olisi pitänyt 
kuvitella tapahtuneeksi, ennenkuin pääsiäispäivän aurinko, josta 
kansalla vieläkin on erikoinen käsitys, oli paisteellaan JiaudankiATt 
ja kirstunnaulat sulattanut. Mahdotonta siis ei ole, että Luojan hau- 
dan vartiain nimenomainen nukuttaminen olisi muodostunut Sam- 
mon vartiain nukuttamisen mukaan. 

Näin ollen on syytä lähemmin tarkastaa vielä niitä säkeitä, 
joissa kuvataan nuorten ja vanhain erilainen asento nukkuessa. Jo- 
tenkin selvää on, että on nukutettu nuoret mielihojen nojahan; il- 
meisesti alkusoinnun vaikutuksesta on toisinaan Vienan läänissä 
miekkojen paikalle annettu asettua nuolien (s. 139. p 1105 a). Ylei- 
sesti nukahtavat vanhat keihäsvarsillehen ; myöhäisempää on tietysti 
nojautuminen sauvavarsihinsa, sauvojen varahan eli vasten sauvo- 
jansa (p 1111, 1118 ym, Kant. Tutk. II s. 117). Mutta alkuperäisin 
säkeenmuoto lienee kuitenkin (p 110.3 e. xv. 1096): ranhai rasien 
kilpiänsä. 

Kilven alkuper^syyttä enemmän tukea tarvitsevien vanhojen 
nojana vahvistaa vielä toisinto, jossa mainitaan haudanvnrtinina 
olleen: 
Sata miestä miekallista, tuhat kilven kanta joa. ^ 

Pohjolan nukuttaminen, kuten mainittu (s. 139), osoittaa Päi- 
vän päästö-runon vaikutusta, jossa nukutuskeinona käytetään sini- 
kerää. Tästä runosta lainatuksi saattaisi mahdollisesti myös selit- 
tää Mekrijärven Simanan sisarenpoika in kappaleissa ennen nukut- 
tamista kuvaillun Pohjon akan ikkunasta katsele- 
misen (j 225, vr. KRH s. 42—6): 

Pohjon akk' oli ikkunassa, jo tulevi veno punainen, 

ikkunassa katsomassa: satahanka halkoavi. 

Jälkimäinen säepari on sekamuodostus edempänä esiintyA'ää sata- 



1 Nämä vastaisivat hyvin Saminon ryöstäjäin takaa-ajoa varten ases- 
tettuja sataa ja tuhatta miestä. 



XXX\I*i alkuperäistä Sampojaksoa? 143 

liaiigaii Puhjaii purren tuliystcleinistä ja Simana Sifssctscu Kilpak»»- 
simiassa tavattavaa säettä: iiilevi veno punainen (Ahlqvist B 326). 

Mokrijärvcii Siinana lauloi Ahlqvistille, miten Väinämriinen 
jo ennen vahtien nukuttaniistn (j 222): 

Lukut voilla voitelevi. jottei naukuisi saranat, 

i-asvalla oven saranat, eikä ukset ulvahuisi. 

siveli sianlihalla, (Seuraa Koiran vaikistuslukn). 

Europaeukselle hän ei nukuttamista esittänytkään, vaan yk- 
sistään lukkojen ja saranojen voitelemisen, tällä kertaa oluella ja 
ja kaljalla, eikä voilla ynnä rasvalla (j 223): 

Oluella ukset voiti, jottei ulvo Pohjan ukset, 

kaljalla saranat kastoi, nau'u Hiitolan saranat. 

Vuonnisen Ontrei on sijoittanut lukkojen voitelemisen luon- 
nollisemmin vahtien nukuttamisen jälkeen. Sjögrenin kirjaanpa- 
non mukaan hän lauloi (p 79, vr. 91): 

Tuonne oli Sampo salvattuna Lukut voilla luikutteli, 
yheksän lukun ta'akse. liu'utti sianlihalla. 

Lönnrotin kirjaanpanossa Väinämöinen vahdit nukutettuann 
ensin itse pujottautuu läpi lukkojen (p 79 a, vr. 84): 

Siellä vanha Väinämöinen lukkujen lomia myöten, 

kulki jouhissa matona Lukut voilla luikautti — . 

Lonkan Martiskan kappaleessa, jossa ei nukuttamisesta eikä 
voitelemisesta ole puhetta, on salpojen taakse pujottautujana Jou- 
kahainen (p 96): 

Tuonne Sampu salvattuna, Siitä nuori Joukahainen 

kirjokansi suojeltuna meni jouhissa matona, 

takasalpojen ta'akse. sykysyissä käärmehenä. 

Martiskan pojan Maksiman mukaan saa Väinön poika Väinä- 
möiseltä kehoituksen (p 99): 

>Vesiviitto Väinön poika, Lukut vierevät lusuna, 

kule lukkujen lomia!» takasalvat tainehteli. 

Vuokkiniemeläisessä toisinnossa, jossa Sampo mainitaan pan- 
nun yhdeksän lukon taakse (p 72): 

Koko koiria yheksän ne lukut lusuna vieri, 

otti vanha Väinämöinen; takasalvat tainnettihin. 

Lukkojen voiteleminen kaljalla ja oluella eli viei"- 
tecllä nii Suomen pohjois-Karjalasta Inkeriin asti lauletulle Vetri- 



144 Onko Sammon ryöstö XXXVI, i 

kali ja Katrin runolle ominainen piirre (s. 140, esim. Lönnrot Q 87, 
III 69). Se on Simana Sissosen ensi kerran esittäessä Sammon 
ryöstöä tilapäisesti siirtynyt tässä runossa yleisemmän ja alkupe- 
räisemmän voilla ja sianrasvalla voitelemisen sijalle. 

Käärmeenä pujottautuminen on lainattu Tuone- 
lassa käynnistä, jossa Väinämöinen (I 362): 

Matoi rautaissa matona, poikki Tuonelan joesta, 

kulki kyissä käärmehenä läpi Tuonen verkkoloista. 

Lukkoja rikkovat koirat on saatu sadusta, joka kuvailee 
sisaren petollisuutta (Suomen kansan sat. ja tar. I 12 II). Siinä ne 
rikkovat yhdeksän lukkoa, joiden taakse itse ovat teljettyinä. 

Ij ukkojen rikkominen tavataan myös muutamissa 
suo Järveläisissä Päivän päästön toisinnoissa. Väinämöisen soittoa 
kuuntelemaan hongan päähän laskeutunut aurinko saadaan kiinni 
ja suljetaan niinkuin Sampo (Europa3U8 H 95, KR H s. 133): 

Yheksän lukun ta'akse, Potka[s]i kerran takakannalla, 

takasalvan kymmenennen. eipä lukut jne. 

Sanoi nuori Joukamoinen: (Samoin käy seppo Ilmarisen), 

»kun lie minusta tullut. Sanoi vanha Väinämöinen — 

tästä lukot luiskahtavi, Potka[s]i kerran takakannalla, 

t. luikahtakoh, jopa lukut [luikahti], 

takasalvat poikki taittuu t[akasalvat poikki taittui], 

t. taittukoh[on]!» Pääsi päivä paistamahan. 

Päivän päästöön ei tämä säkeistö alkuansa kuulu, jonka vuoksi 
selitin sen syntyneen mukailemalla edellä käyvässä Laivaretkessä 
kuvailtuja Joukamoisen, Ilmarisen ja Väinämöisen yrityksiä saada 
irroitetuksi kiinni tarttunut pursi ja lainaamalla yhdeksän lukon 
rikkomisen Hannuksen ja Marketan runon itäkarjalaisesta toisen- 
nuksesta (Europaeus J 2 b). Mutta Hannuksen sijalla ilmaantuva 
Iivana ikuinen koira (I. Härkönen 11) johtaa inkerinpuoliseen Iivana 
Kojosen pojan runoon, jossa, se yleisesti esitetään Kojosen pojan te- 
kona (III 523; 1245): 

A. Hekko aittahan mäelle potkais' usta polvellahan, 

yheksän lukun ta'akse, kamahutti kannallahan; 

sa'an salpasen ta'akse. — esilukku eestä pakeni, 

Iivana Kojosen poika — takasalpa poikki taittui. 

^ Mistä lukkojen rikkomisen kuvaus on tullut venäläisperäiseen Iivana 
Kojosen pojan runopn, on eri kysymys. Keski-inkeriläisissä toisinnoissa 
yleisesti ilmaantuva helmilukun helähtäminen kuin Tukhulmin tuntikello 
(Groundstroem 129, Porkka I 125 yin) viittaa keskiaikaiseen länsisuoma- 
laiseen runoon. 



X X X\ 1 , 1 alkiiperäistä Sampojaksoa ' 1 4 v 

iJ. \tii(t (.11 iiitassa l»il(»^^a Löi usta nyi'killähän. 

yheksän liikim takana. tempais takakannallahan: 

takalukku kymmenes. — esilukku — takalukku — . 

Vielä on huomattava Tsenan Jyrki Kettusen laulutapa. 
.j<ika Topeliuksen ja Lönnrotin kirjaanpanoissa vähän vafhtelee (p 
<;.s a. 1» ja [c|): 

Sanoi vanha Väinämöinen Pohjolan kivimäestä 

s<'i)älle Ilmariselle: yheksän lukun takoa; 

|)H»i seppo veikkoseni,! lukut sormin loukuttelen.» 

tao kuokka kolmitjorpa, [Lukut sormin longotteli, 

jdjla saisin Sammon tuolta kivet kuokalla kohotti]. 

Vienankarjalainen sana tjorpa, lue: tsorppa, 'haara' esim. 
hangossa, osoittaa /cMofcan/tin myöhemmin lisätyksi runoon. Sitä- 
Nastoin voi lukkojen sormin a u komi n e n olla alkuperäi- 
scmpfiä kilin niiden väkivaltainen särkeminen, joka ei ainakaan so- 
vellu rasvalla voitelemisen yhteyteen. Jälkimäisen piirteen alku- 
peräisemmyyttJi taas puoltaa edellä käyvä nukuttaminen, mikä 
edellyttää hiljaisempaa menettelyä. 

I\iiii dll selviydytty Sammon talletuspaikkaa sulkevista lu- 
k(ti>t;i. seuraa Sammon nostaminen sijoiltaan. Vuonnisen Ontrein 
mukaan on ensimäisenä yrittäjänä Väinämöinen (p 79, [79 ai, 

vr. S4): 

Tii"unf ou juuruteltu käsivarsin kallottelij. 

yiicksän sylen syvähän. Eipä Sampo liikukana. 

j Sylin Sampoa piteli, satasarvi(!) kallukana. 

Lonkan Martiska on onnistumattoman yrityksen omistanut 
Joukahaiselle (p 96): 

Sylin Sampoa piteli. Eipä Sampo liikukana, 

polvin maassa puujaeli, kirjokansi k;iäiiiivkäiiä. 

Sammon juuret juuretteli. 

I.atvajäiven Arhipan esityksessä Väinämöinen toimittaa ensin 
Ikuheran Sampoa ottamaan ja sitten itse yhtä huonolla menes- 
tyksellä (p 54. vr. 58): 

Läksi Sammon ottamahan, kirjakansi kihnakana. 

kirjokannen kantamahan. juuret maahan juurutettu. 

Eipä Sampo liikukana. 

Yritys onnistuu vasta sitten, kun Sammon juuret on irti 
kynnetty. Useimmin on kyntäjänä itse Väinämöinen (p 42, 54, 58, 

10 



146 Onko Sammon ryöstö XXXVI, t 

75, 88, 132). Lonkan Martiskaisen Maksiman toisinnoss;i \;iiii;i- 
möinen kehoittaa Ilmarista kyntämään (p 99): 

Siitä seppo Ilmarinen yheksän sylen syv[ä]stä. 

sepä kynti Sammon juuret Nytpä vanha Väinämöinen 

satasarvella härällä, sylin Sampoa piteli Jne. 
tuhatpäällä tursahalla, 

Ilmarinen on kyntäjänä myös Vuonnisen Homasen Dlivon kap- 
paleessa, jossa hän (p 83 a): 
Härjän (!) suustansa sukesi, satasarven kieleltänsä. 

Vuonnisen Ontrein mukaan suorittaa kynnön Vesi Liito Laito 
poika. Sjögrenille laulaessaan on hän kuvannut, kuinka tämä hä- 
rän suustansa sukesi (p 79, vr. 84: sulasi), mikä on Lemminkäisru- 
noista lainattu piirre (I Vn 801, KRH s. 536). Lönnrotin kirjaanpa- 
nossa mainitaan härkä yksinkertaisesti otetun itse paikalta (p 79 a . 
vr. 96 [?]): 

Otti härän Pohjasesta, Sai se Sammon liikkehell»', 

auran pellon pientarelta, satasarven (!) kallumahan. 

sillä kynti Sammon juuret. 

Yhdessä vuokkiniemeläisessä toisinnossa llmarhim (p 77) 

Takoi auran rautaisen, jolla juuret pois porotti. 

Satasarvi härkä, tuhatpäinen tursas tavataan kyntöjuhlana 
myös Vuonnisen Ontirein esittämässä Lemminkäisjaksossa kutsu- 
jen sivuuttamalla Kaukomielellä sekä Ilmarisella yhdessä vieuan- 
puolisessa ja yhdessä aunuksenpuolisessa Kilpakosinnan toisin- 
nossa (I 794, 449, Karttunen 202). Muutamassa itäpohjalais( ssa 
loitsurunossa itse loitsija kehuu sillä kyntävänsä kyisen pellon 
(Castren 6). Härällä kyntäminen on ahdasalainen lounaissuoma'ai- 
nen tapa (Kotiseutu 1916 s. 66), joten kys^inyksessä oleva säkeistTi 
on läpi koko Suomen kulkeutunut Oulun, Vienan jn Aunuksen läänin 
rajaseuduille. 

Tämä säkeistö ei kuitenkaan ole voinut alkuansa kuulua paka- 
nuudenaikuiseen Samporetkeen, jos mainitun härän esikuvana on 
ollut raamatullinen Behemot, kuten olen kgettanut osoittaa Suo- 
malaisten runojen uskonnossa (s. 280). Muutenkin on vaikea kuvi- 
teHa,'mitenkä sata- ja tuhatpäin(ni hirviö on mahtunut kyntämään 
siihen lukittuun paikkaan, jossa Sampoa on säilytetty. Mahdolli- 
sesti on kyntämisen kuvaus liittynyt Samporunoon sen johdosta, 
että Sammosta selitetään )'iii)]tiivau sekä kynnön että kylvön ynnä 
kasvun. 



XX.XVi, 1 alkuperäistä Sampojaksoa? 147 

•I(»s kyntävä liärkä oii Samporunosta eroitettava, niin seuraa 
mukana Sammon juurien irti k y n t ä m i n e n. Eräässä 
toisinnossa sanotaan kynnetyn lammen juuret, mutta edellä maini- 
taan myös taotun tammia ^, joka on ilmeinen alkusoinnun aiheut- 
tama väännös muodosta Sammia (p 75). Vuonnisen Ontrein esittä- 
mässä Vipusen runossa on niitten säkeitten väliin, joissa kerrotaan 
Vipusen olleen kauvan kuolleena ja puitten kasvaneen hänen päänsä 
päälle, sovitettu kuvaus kolmelle suunnalle juurtuneista juurista 
(p 412): 

.luuri juurtui maaemähän. kolmas vesiviertehesen. 

toinen juurtui taivosehen, 

Jos mainitut säkeet, niinkuin Lönnrot Kalevalaa kokoonpan- 
nessaan on käsittänyt (UK 10: 430 — 2), olisivat yhdistettävät 
satasarven härän irti kyntämiin juuriin, niin olisi vielä vaikeampi 
kuvitellakaan näiden olleen lukittuun paikkaan kätketyn Sammon 
juuria. Vienanpuolisessa Sampojaksossa usein mainittu juurutta- 
minen yheksän sylen syvyyteen on verrattava haudan kaivamiseen 
yhdeksän sylen syvyiseksi Luojan ylösnousentavirressä (Kant. 
tutk. II 103, 108, 114), mutta mainittu mitta on voitu sovittaa mo- 
Icinpiin erikseenkin. 

Ryöstönkuvauksen alkuperäisiksi piirteiksi jäänevät niinmuo- 
doin lukkojen rasvalla voiteleminen ja mahdolli- 
sesti sormin aukominen sekä syvälle maahan ikään- 
kuin juurrutetun Sammon käsivoimalla nos- 
taminen, jota sekä Joukahainen että "Ihnarinen turhaan yrit- 
tävät ja joka vasta Väinämöisen onnistuu suorittaa. 

Sammon veneeseen viemisen ou Latvajärven Arhippa kuvannut 
säkein (p 54, vr. 99): 
Vei Sammon venosehensa, talui talkapohjahansa. 

Tämän säeparin on hän tilapäisesti siirtänyt esittämästään Vella- 
mon neidon onginnasta, jossa onnistumaton onkija kotiin tulles- 
saan kertoo (p 251: 65): 

'>Sen ve'in venoseheni, taluin talkapohjahani.» 

Hän on vain muuntanut muodon vein, joka tarkoittaa v e t ä m i s- 
1 ;i ( redin, vr. itse tapahtuman kuvauksessa 251: 13 reti), vie- 
mistä merkitseväksi vei. 

' Sekä leittä (< neittä) lepytetyn. 



148 Onko Sammon ryöstö XXXVI, i 

Arliipaii poika Miilikali on luultavasti isältänsäkiii kuullut 
Samporunolle ominaisen säeparin (p 58): 

Kantoi kannen purtehensa, sai Sammon venosellensa. 

Tässä muodostuksessa kuitenkin oudoksuttaa Sammon tavallisen 
kertosanan ilmaantuminen edellisessä säkeessä, vieläpä pelkkänä 
kantena. 

Vuonnisen Ontrei mainitsee pääsäkeessä Sammon, mutta t^i 
ollenkaan kirjokantta, eikä käytä edes alkusointua, joten hänkin *m 
jotakin unohtanut ja sekoittanut (p 79, 79 a): 

Kantoi Sammon purtehensa, saatteli venehesensä. 

Mutta Ontrein poika Jyrki, Lonkan Martiska Karjalainen ja 
Vuonnisenj Homanen Ohvo ovat säilyttäneet säkeitä, jotka yh- 
dessä antavat selvän käsityksen tämän kohdan alkuperäisestä muo- 
dosta, mikä nähtävästi on ollut useampisäkeinen (Vn 84; Ln 96; 
Vn 83 a; vr Vk 77): 

A. Siitä Sampo saate ttihin, purtehen Puhantolaisen. 
kirjokansi kannettihin. C. Sai Sammon venoseheusa, 

B. (Tuonne Sampo kannetahan) kirjokannen kannetuksi, 
venehesen Väinämöisen, 

Yhteisin voimin kannettuna on siis Väinämöinen saanut Sam- 
mon purteensa. Väinämöisen kertosana Puhantolainen on pursi 
sanan vaikuttama vääi^nös sekä Väinämöisen ammunnassa että Sam- 
mon taonnassa esiintyvästä Uvantolaisesta (s. 72,100). 

Suomen puolella ei ole säilynyt mitään jälkeä Sammuu sijoil- 
taan liikuttamisesta ^. Simana Sissonen Ahlqvistille laulaessaan ei 
maininnut muuta, kuin että Väinämöinen latoi jostakin jotakin 
purtensa täyteen (j 222): 

Ttsf> vanha Väinämöinen latjacli toisen laiaii, 

latjaoli laitakunnan. pani kaiken paatin täyen. 

Laitakuntien latominen on tähän '^ tullut saman laulajan Laivaret- 
kestä, jossa Väinämöinen (KRH s. 114): 

Latjaeli laitakunnan latjaeli toisen laiaii 

sukapäitä sulhasia, — tiuni-inta neitosia. 

^ Jolk'i sinä pidä Joukamoiseii, liinariM-ii ja VäiiiaiinusMMi |)rrakkai.sta 
esiintymistä lukkojen rikki potkijoina suojärveläisessä Päivän päästössä* 
(s. 144). 

* Niinikään useampiin vienanpuolisiin toisintoihin, joihin Kantelejakso 
on muutenkin sekaantunut (p 4 ym). 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampojaksoa .' 149 

Kuropat'uksi'll(' csittäessääii Siinana Sissonen Imvaili riista- 
riihestä latjatun täyteen laivan eli Sammon; jälkimäisen hän on 
nähtävästi sekoittanut venäläisperäiseen saima (< coöMa) sanaan, 
jonka edempänä saamme* nähdä tilapäisesti käytetynkin Sannnon 
asemesta (j 223, vr. 230): 

Meni riistariihen luokse, laittoi laivansa merelle, 

latjaeli laivan täyen, saattoi Sammon lainehille. 

saattoi suuren Sammon täyen, 

Europaeukselle laulaessaan Simana Sissonen jatkoi (j 223): 

Läksi mielellä hyvällä, Laskevi meren vesiä 

iloiten omille maille. — lakehilla lahiehilla. 

Ahlqvistille esittäessään paluumatkalle lähtöä hän kertasi ne 
säkeet, joissa kuvataan Ilmarisen ja Joukamoisen asettammen yli- 
mäisille ja alimaisille airoille ynnä Väinämöisen istuutuminen pe- 
rälle melan nojaan (j 222, vr. 225). ^ 

Toinen ilomantsilainen laulaja kuvaili matkan suoj-itetun osit- 
tain purjehtien osittain soutaen (j 229): 

Tuuli purtta tuuittavi, itse on seppä soutamassa. 

Vuonninen Ontreinen Jyrki puhuu pelkästään soudusta: lä- 
Jietlihin soulamahan (p 84). Hänen isänsä taas on Lönnrotille esittä- 
nyt Väinämöisen laskeneen (p 79 a): 

Punaisella purjehella, nenähän utuisen niemen. 

Latvajärven Arhipan mukaan Väinämöinen samoin kuin meno- 
matkalla (p 54. ks. s. 129): 

Nosti päälle purjepuunsa, laskevi sinistä merta. 

Edempänä tapaamme purjepuuhun kiipeämisen runoon oleel- 
lisesti kuuluvana piirteenä, joten ei ole epäilemistä, että Sampo- 
retkeläisten pursi on ollut sekä airoin että myös purjein kulkeva. 

Latvajärven Arhipan mukaan Väinämöinen sekä meno- että 
paluumatkalla: laslieri sinisiä merta (p 54). Sinisen meren sivua, 
näinmie Väinämöisen ajelevan siniselle hirvellään jo Sampojakson 
alussa (s. 82). ^ 



^ Parissi Samporetken toisinnossa ilmaantuva peränpito tupeitomcUla 
miekalla on siirtynyt siihen yhdistynei'stä Laivaretkestä; kumpaisessakin 
kuitenkin Väinäinöinon lopulla käyttää iskuaseenaan melaa (p 83 a, vr. c; 
06, vr. r,47). 

- Saman sinisi>n meren hän mainitsee my-''; <'^il i ftmissääii Kilpako- 
sinnassa ja Kaukamoisen runcssa (p 469, 759). 



150 Onko Sammon. ryöstö XXXVJ. i 

Tsenan Jyrki KQttuneii on tähän paikkcian sovittanut Pohjan 
meren (p 63 a). Säkeen: laski 'piikin Pohjon merta, on hän muodosta- 
nut edempänä esittämästään säkeestä: katsoi pitkin Pohjan merta. 
Jonka yleinen muoto on: katsoi pitkin Pohjon eli Pohjan rannan 
(p 79 ym). 

Seuraa lauluun kehoitus, niinkii Simana Sissonen lauloi joten- 
kin yhtäpitävästi Europaeukselle ja Ahlqvistille (j 223, [222]): 

Laski päivän ensimäisen ^ [t. kannet kulta kuumoittavatj, 

Virkki nuori Joukamoinen: miehen syöjästä kylästä. 

»Laula, vanha [t. laula] Väinä- urohon upottajasta.» 

moinen. Jopa siitä päänä toissa 

hyreksi hyväsukuinen. virkki nuori Joukamoinen: 

Pohjolassa käytyäsi. (sama kehoitus ja vastaus), 
hyvän Sammen saatuasi!» Virkki seppo Ilmarinen: 

Virkki vanha Väinämöinen: »Öisinkö itse perässä. 

»Aikainen ilonpioksi. laulaisinpa, taitaisinpa. 

varahainen laulannaksi; [hyvän Sammen saatuani, 

portit Pohjolan näky vi, Pohjolassa käytyäni; 

paistavi pahat veräjät, kulta riippui rinnan päällä, 

kannet kirjo kiimoittavi pään päällä hopea paistoi.»] 

Simanan sisarenpojista vanhempi Jaakko Jeskanen on säilyt- 
tänyt sekä suoranaisen että välillisen kehoituksen, molemmat 
Ilmarisen lausumina; nuorempi Vassilei yksistään jälkimäisen enshi 
Ilmarisen ja sitten Joukamoisen lausumana; veljenpoika Jyrki SivS- 
sonen taas yksistään edellisen, niinikään sekä Ilmarisen ja että 
Joukamoisen lausumana (j 225 — 6). Ilomantsni Hattupään Arhippa 
Buruskainen on esittämäänsä välilliseen kehoitukseen sovittanut 
muutamia säkeitä Laulajan virsistä (j 229, vr. KRH s. 148): 

I: »Öisinkö Itse perässä, jos en toiste voiekana, 

laulaisinpa voiessani, kunpa vietäneen viluhun.» 

Ilmarisen viittauksen rinnalla liippuvasta kullasta ja pään 
päällä paistavasta hopeasta on, paitsi mainittua vanhempaa sisaren- 
poikaa (j 225), myös Sissosen laulutoveri Simana Huohvanainen säi- 
lyttänyt muodossa (j 227 :n kk., KRH s. 141): 

Pää kulta, hopea riippa, kullan riippa rinnassiisi. 



^Ensimäisen, toisen ja edempänä esiintyvän kolmannen päivän mai- 
nitseminen puuttuu Ahlqvistin kirjaanpanossa. Muutamissa vienanpuolisi-ssu 
toisinnoissa ilmaantuva kolmena päivänä yhteen menoon laskeminen voi 
olla lyhennys kolmenlaisten vesien laskemista, joka kuuluu menomatkaan. 
tai yleistä kolmiluvun sovittamista (p 54 ym). 



X.\.\\[,i alkupeiäistii 8ampojaksoa .' 151 

'l';itä säcparia oli-ii vfiTaiiniit päivän kuljettamiseen pään- 
päällä Ja päällä rintojen Päivän päästö-runost-a (KHH s. 146, 51, 55). 
Mutta päivä ja kulta eli hopea ovat tuskin rinnastettavia, jotapaitsi 
Ilmarisen viittaus ei kohdistune päivänpäästäjää Luojaa vastaavaan 
Sainnuni noutajaan Väinämöiseen, vaan noudettuun Sampoon. 

Vienan puolella on ainoastaan edellinen, suoranainen kehoitus 
tallella. Sen lausujana un milloin Ilmarinen milloin Joukahainen tai 
häiifu sijaisensa Ikutiera tai Väinämöisen nuoii vaimo (Vn 79 a; 
Lii 9H: Lt 58 a; Km 18): 

A. Ilm: »MiksVt laula, Väinä- pimeästä Pohjolasta?» 

moinen. C. Ikut: »Mintäh et laula. Vähi., 

hyichi hyväsukuinen. uraja Umannon sulho, 

hyvän Sammun saatuasi. hyvän Sammon saatuahan. 

kii'jokannen tuotuasi?» tien hyvän käveltyähän?» 

P. .1: »Miksi ei laula Väinämöi- D. Vanhan Väinön nuori vaimo: 

nen, »Oi on vanha Väinämcunen, 

hyrehi hyvä isäntä. soita nyt sie sormillasi, 

hyvän Sammon saatuansa. hyvän tien käytyäsi, 

kii'jokannen tuotuansa nuoren vaimon saatuasi!» 

K e h u i t u s 1 a II 1 a m a a n on muunnettu kehoitukseksi 
S(» iltamaan, paitsi viimeisessä näytteessä (D), myös Lonkan 
Martikaisen Maksiman kappaleessa (p 99), joka muuten noudat- 
taen isänsä laulutapaa (B) on asettanut soita sanan laula sanan 
sijalle. 

Ilijrä.siikiimen on Vienan läänissäkin yleisin Väinäimiisen määre- 
saii.i. Sen on säilyttänyt itse Latvajärven Arhippa (p 54), jonka 
pojan näytteessä (C) on Väinämöisen itkun syyn tiedustelusta (s. 101) 
siirtynyt urajava Umannon sulho. Hyväsukuisen ja Uvaniolaisen 
sekaannuksesta on syntynyt parissa toisinnossa Hyväntöläinen 
(P 9. 1 7 ). 

Seuraavia säkeitä määrättäessä on vielä otettava huomioon 
pari katkelmaa, jotka on tavattu Suomen itä-Karjalassa muitten ru- 
nojen seasta (Europaeus G 373 ja J 7 = i 250 — 1; vr. q 254): 

.\. ( Hukka sanan saatantahan). Kirj[okannen] t[uotuasi]!» 

Yhtynevi lammaskarjaan: (Repo — Jänis — ). 

Siih<'n yöhyt yllättävi, B. (Kilpakosinnassa): 

hämäi-ä häkyttelevi, »Laula, laula, Ilmollineii. 

pimeäinen piättelevi. hyvän Sammen saatuasi. 

Laula, vanha Väinämöinen, valvatin vetäessäsi! 

hyvän Sammen saat[uasi]. Kun et laula Tlmollinen - ». 

Vaivaiti jälkimäisessä tarkoittaa Ilmarisen ansiotöillään saa- 



152 Onko Sammon ryöstö XXa\ 



maa ino]'sianta, joka liäudle kotiiiiatkalla kehoituksen iaiisnii. Edrl- 
lisellä katkelmalla ei ole mitään yhteyttä edelläkäyvän lunon kan^^a. 
Siinä ilmaantuva kertosäe on sama kuin Vuonnisen Ontreilla ja 
Lonkan Martiskalla (A, B). Kirjokannen olemme jo monessa muus^ 
Sampojakson kohdassa tavanneet Sammon kertosanana, joten se 
tässäkin voi olla paikallansa. Toisista kertosäkeistä rajoittnu: 
Pohjolassa käytyäsi, Ilomantsin ninoalueeseen ja: liev huvan kärcl- 
iyäsi, Vienan läänihi. Alkuperäinen määräpaikka ci (»le Vnhjola eikä 
sinne ole tieXä myöten kävelty. 

Väinämöisen vastauksen on Latvajärven x\rhippa esitt;inyt 
muodossa (p 54, vr. 58): 

»Aikauien ilonteoksi, ^ Kun omat ovet näkyisi, 

varahainen laulannaksi; omat ukset ulvottaisi, 

portit Pohjolan näkyvi, äsken laulanta sopisi, 

paistavi pahan saranat, ilonteentä kelpoaisi.» 
pahan ukset ulvottavi. 

Toisissa vienanpuolisissa kappaleissa käy huomautus, ettei- 
vät vielä omat veräjät, ukset eli ovet näy, Pohjolan veräjien, uksien 
eli ovien mainitsemisen edellä (p 4, 9, 17—18, vr. 62. 75). Nähtä- 
västi on tämä tarpeeton lisäys vastakohtaisuuden lain vaikutuk- 
sesta muodostunut. 

Pohjolan 'portit kuuluvat Päivän päästö-runoon, jiuika sekä 
itäpohjalaisessa että inkeriläisissä toisinnoissa mainitaan Pohjo- 
lan cli Pohjan porttien näkyvän jo menomatkalla lähelle saavut- 
taessa (KT II 266; KRH s. 42): 

m. Portit Pohjolan näkyvät, l. Alkc»i Pohjola näkyä, 
paistavat pahan veräjät, Pohjan poi-tti kuuinojtcHa. 

Hiitten ukset ulvottavat. 

Samoja säkeitä tapaamme useihin itäpohjalaisiin ja pohjoiskarja- 
laisiin runoihin sovitettuina (KT II 260—5. 323). 

Simana Sissosen sisarenpoikain Samporunossa (s. 137). samoin- 
kuin Latvajärven Arhipan laulamassa (p 54, vr. 83 a), mainitaan Pnti- 
jolan portit ensin menomatkalla ja sitten uudestaan paluumatkalla. 
Jälkimäiseltä paikalta vohiee olettaa Pohjolan tieltä syi-jäytymrn 

^ Lonkan Martiska jatkaa ainoastaan säeparilla: saan taipalen takoa, 
päässä viien päiväyksen (p 96); vr. Lemminkäisrunoissa: toisen taipalen takoa 
ja sillä pääsi päiväyksen (p 849, 759). Uudessa Kalevalassa on Lönnrot 
varomattoman laulun kuvaukseen sovittanut kuulumisen kuuteen kylään 
Väinämöisen kanteleen soittoa esittävästä runosta (VK.Al 176; UK 42: 291— "J). 



XXX\'I.i alkuperäistä Sampojakäoa 7 153 

ViKtjokui. V uojolan veräjät tavataankin tilapäisesti ('ksyneiiiä Leni- 
luinkäisrunoihin niissä alkuperäisten Luotolan veräjäin sijalle, kuten 
saman laulajan esittämä välimuoto Vuotola osoittaa (I 722 n. 722, 
Kim s. 564). 

Sitävastoin (»ii INilijolan portin kertosana kirjokansi Sampo- 
riui(»nu kuuluva, jonka ilomantsilaisista toisinnoista se on myös 
muutamiin miiiliiu samoilla seuduin laulettuihin runoihin sekaantu- 
nut (KT II 267—70). Kysymys on vain siitä, onko se tähän koh- 
taan Samporunoa alkuansa kuulunut. Ulkopuolelta Ilomantsin 
aluetta * tavataan muutamissa itäpohjala isissä ynnä yhdessä vienan- 
l)aolisessa Ison tanmien runon toisinnossa säepari (liönnrot A 118. 
24; I L 838; vr. Sjögren 408, Lönnrot A II 3, 31): 

//(. I?ortin Pohjolan ovilla . />. Portin Pohjolan e'essä, 

kirjokannen kartanoilla. kirjokannen kynnysalla. 

Koska ^ini^iiVm kirjokansi sekä .Suomen itä- Karjalassa että 
pohjoisimpana Vienan läänissä ilmaantuu itse Sammon kertosanana, 
eikä erityisen hyvin sovellu portin tai veräjän vastineeksi, on ole- 
tetulle Vuojolan veräjälle jokin toinen kertosana etsittävä. 

Simana Sissosen toiseen laulutapaan: kannet kulta kuumoittavi, 
liittyy hänen veljenpoikansa säe: ukset kulta kuumoittavi (j 226). 
Kultaukset sopisivat rikkaudestaan kuuluisaan Vuojolaan eli Got- 
lantiin yhtähyvin kuin muutamissa määräpaikan näkymisen toi- 
sinnoissa rautaukset tai rautaääret Pohjolaan eli helvettiin (KT II 
264 — 5, 261 — 2). Jälkimäinen mielikuva johtuu Raamatusta ja 
muinaisklassillisesta kirjallisuudesta (SRU s. 278). Käsitys Vuo- 
jolan kultaporteista on verrattava oletettuihin Sigtunan kaupungin 
hopeaportteihin, jotka muka virolaisten ryöstäminä v. 1187 olisi- 
vat joutuneet Novgorodin Sofian kirkkoon. * 

Vielä on huomattava Gottlundin taalainmaalainen kirjaan pano, 
jossa Jompaisen kehoitukseen: »aloita jo virtesi», Väinämöinen vas- 
taa (o 233): 

Viel' on virsitllej varai[nen], t. Pohjanmaan portit näkyy, 
kun Pohjolan maan uunit kuu- tuvan uunit kuumoittaa. 
moittaa 

^Epäiltäviä ovat muiitaiuat vienanpuoliset Samporunon toisinnot, 
joissa kirjokansi ilmaantuu Pohjolan porttien kertosanana (p 56, 56 a; I 1 
s. 223-4). 

'^ Kuv.ittuiria Cli. .Sciiii-mannin ttoksrssii iiiissland, Polen und I.iv- 
land bis ins 17 Jahrhundert I s. 183. 



154 Onko Sammon ryöstci XXXVI, i 

Tähän on ylidistettävä lauluun kehoituksen säilyttäneessä 
suomenkarjalaisessa Kilpakosinnan kappaleessa ilmaantuva säepari, 
joka niinikään voi olla Samporetkestä lainattu (i 251): ^ 

Tuvan ukset tummoittavi, Hiitten huonehet näkyvi. 

(lottlundinkin kirjaanpanossa on tietysti tuvan uunit korjattava: 
tuvan ukset. Mutta väännöksenä voimme pitää myös tuvan, jonka 
ensi kerake on saattanut tulla alkusoinnun vaikutuksesta {tummoit- 
tavi). Kukaties sitä saisi verrata edellä esitettyihin väännöksiin: 
nuovan ja nuuan, ja tälläkin paikalla lukea Vuojan. 

Väinämöisen laulun esitti Simana Sissonen seuraavasti (j 223, 
[222]): 

Äsken lauloi Väinämöinen, kaikki kalliot järisi, 

jyreä urolla [t: äreä urohon] ääni vaan ei leuat lonkaellut 

lainehilla laulaessa, Väinämöisen laulellessa. | 

vesillä viheltäessä. iloitessa Ilmarisen. 
Vuoret loukki, vaarat paukkoi, 

Sissosen sisar Iro lisäsi säkeeseen: kaikki kalliot lärisr, yielä 
(j 224): 
Vaarat vaskiset vapisi, Turun linnat torkahteli. 

Sissosen laulutoveriltakin Huohvanaiselta on muistiinpantu 
tiiliän paikkaan kuuluva säe: vesillä hyreksiessä (j 227). Hyreksinii- 
nen on epäilemättä alkuperäisempi viheltämistä; tämä on alkusoin- 
tua tavoiteltaessa johtunut mieleen Väinämöisen kielloista, joihin 
tuulta synnyttävä vesillä viheltäminen sisältyy (Kant. I 90). 

Väinämöisen laulun kuvauksen tapaamme myös Lencqvistin 
ja Gananderin painattamassa katkelmassa (1 239): 

J: »Laula, laula, Väinämöinen, Leuat liikkui, pää järisi, 

hyräile hyväsukuinen!» kivet rannalla rakovi. 

Tuopa vanha Väinämöinen paaet paukkui kalliolla 

varmoin kyllä vastaeli: Väinämöisen laulaessa; 

»Varainen on laulamaksi. portit Pohjalla repesi, 

aikainen ilon teoksi:» ilman kannet katkieli 

Väinämöisen laulaessa. 



vas 



Pohjan porttien repeäminen ' on muunnos Väinämöisen 
tauksesta unohtunutta'Pohjolan porttien näkymistä. Ilman kansien 

^ Tosin tässä ennen lauluun kehoitusta, menomatkalla. Vr. kuitenkin 
252: »laula seppo Ilmarinen, jo kotisi kuumoittavih'> 

» Lönnrot on tästä saanut aiheen kuvaukseensa linnan porttien liikut- 
tumisesta laululla ennen lukkojen voitelemista (VK 23: 34—7, UK 42: 101—6). 



XXXVI,i alkuperJiistä SampojaUsoa .' 155 

kotkrilcHiiiirii jnlituu ilmeni kaancii kalk(';iiiiisrsi;i pistosimolia 
taivnallo ammuttaessa (SSL s. 159). 

Niciian läänin laulajista yksin Lonkan Martiska on esittänyt 
kysymyksessä olevan kohdan, mutta se riittää todistamaan, että 
Väinämöisen vanmiaton laulu «m Samp(tnni<inu kuuluva piirn> 
(P 06): 

Siitä vanha Väinämöinen laulellessa Väinämöisen, 

lauloa hyrähtelevi. vaan ei leuat lonkaellut. 

Suu liikkui, järisi parta 

Siitä kuitenkin puuttuu laulun vaikutus kaihoihin ja kiviin, jonka 
usein tapaamme loitsijan kerskauksissa oman laulunsa tehosta 
(Hakulinen 63; Ahlqvist B 235): 

A. Olin ennen mies minäkin, B. Jotta ennen aikoinansa 

kun korolle noustuani. liikkui linna, järkkyi järvi, 

huhmarelle karattuani vuori vaskinen vapisi, 

maa alla pakahteli. torit linnan toisin kääntyi, 

taivas alla halkieli, välähteli « vavahteli?) 
kivet i'annalla rakosi, linnan västit 

hongat kierit kankahilla. tämän noian noituessa. 

Mitä taixiusta entinen aika jälkimäisessä kappaleessa tarkoittaa, 
osoittaa kolmas muodostus, missä viitataan siihen, että hätätilassa 
voi maallisen loitsijan sijalle astua taivaallinen (Meriläinen II 437): 

Jos minuss' ei miestä liene. kalliot piti iloa. 

(»nhan poiassa Jumalan — . tullessa Jumalan tunnin. 

Kivet paukkui, maat tärisi, avun Herran astuessa. 

Jumalan tunli on tässä käsitetty Herran avun saapumisen hetkeksi, 
mutta luonnon mullistuksen yhteydessä se johtaa ajatuksemme Va- 
pahtajan kuolinhetkeen. jolloin maa järisi ja kalliot halkesivat. 

Maitten eli kallioitten järinä soveltuu huonosti aavalla merellä 
esitettyyn lauluun. Sissosen kappaleesta näkyy selvästi, miten se on 
syrjäyttänyt pään järinän. leukojen vääntymättömyyttä kuvaile- 
van jälkisäkeen jäädessä paikoilleen. Yhtäläisin säkein on välistä 
Vienan läänissä ynnä itä-Pohjanmaalla tavallinen runolaulaja esi- 
tetty ([Cajan 86, Lönnrot A II 6. 10|. 8. 4 b): 

lljuuliu t. Näin t.l mies lauloi, järisi parta. 

Kuulin miehen laulavaksi. vaan ei leuat lonkunneh<^t. 

urohon hyriseväksi. eikä hampahat hajonna. 

Tämän piirteen kuulumista Samporunoon kuitenkin puoltaa sen 
esiintyminen sekä Suomen että Vienan Karjalassa. Ettei se jälki- 
mäiselläkään alueella (»le tilapäinen lisäys, osoittaa, sen ilmaantumi- 



156 Onko Sammon ryöstö XXXV'J, , 

iicji, paitsi Ldiikaii Martiskalla, myös Viiuimison Oiitroilla, vailvka 
väärällä paikalla, ajelehtineen Väinämöisen valituksessa (s. 100). 

Lonkan Martiska on liittänyt Väinämöisen lauluun kuvauk- 
sen, miten sitä kuullessaan kurki säikähtää (p 96): 

Kurki kuuli kumman äänen kaikeii Pohjolan herätti, 

laulellessa Väinämöisen. pahan vallan valpastutti. 

Kurki päästi kumman kulkun, Kaikki Pohjola heräsi, 
parkaisi pahan sävelen; 

Ensimäinen säe: kurki kuuli kumman äänen, on pelkästään muo- 
dostus kolmannesta, jonka vienanpuolisilla toisinnoilla on tavalli- 
sesti vielä yhtäläisempi muoto: kurki päästi t. laski kumman äänien 
(p 20 ym; 4 ym). 

Ilomantsin puolella ei Väinämöisen laulua ktirki säikähdäkään, 
vaan välillä on kuvaus muurahaisen puraisemisesta 
(j 222—3): 

Kusijaineii, kurja poika, väkilintu väljän äänen, 

tuo kusi kuren jaloille. parkaisi pahan sävelen; 

Kurki laski suuren kulkun, tuosta Pohjola havaitsi. 

Tämä säkeistö^ on välistä sovitettu lauluun kelioituksen ja lau- 
lun kuvauksen edellekin (j 226, 229). Myös itsenäisenä runokappa- 
Icena on se tavattu Suomen pohjois- Karjalassa ynnä pohjois-Sa- 
vossa (j 235, 237, g 236). 

Vienan puolella, on muurahaisen pui-aiseminen ainoastaan 
Lonkan Maitiskan kappaleessa väistynyt Väinämöisen laulun 
tieltä; muuten se on tämän säännöllisesti syrjäyttänyt. Se ei kui- 
tenkaan aina liity Väinämöisen kieltäytymiseen laulamasta. Vuon- 
nisen Ontrei on sen Sjögrenille esittänyt, samoin kuin sittemmin 
hänen poikansa Vassilei, jo ennen kehoitusta laulamaan ja Lönn- 
rotille vasta sen jälkeen, kun on noustu purjepuuhun tähystelemään. 
niinkuin myös hänen Jyrki-poikansa on laulanut (p 79. 91; 79 a 
84). Ontrei ja Jyrki ovat tähän säkeistöön vielä lisänneet sanan-' 
laskuntapaisen säeparin (p 79. vr. 58 a muist.): 

Muurahainen musta lintu. parkaisi pahan säxcien; 

kaksijatkoinen Kaleva. siitä Pohjola havaitsi. 

se kusi kuren jaloille. Toivoi lempo lehmäksehm. 

Kurki laski kumman äänen, piru pitkähännäksehen. 

^ Sen edellä käy joskus Lemminkäisen surma-runon ja Lintujen pitoi- 
hinkutsu-runon mukaan muodostettuja säkeitä: tuopa Pohjolan lumovi, muu^ 
kaikki lumovi kyllä, vain ei lumofnujt ku sijaista (j 226); kielti kuret, kielti 
käret, yhV ei kiellä kusijaisla (q 231). 



XXXVI, I alkuperäistä Sampojaksoa .' 15* 

Pari:?s;i ctoläisertimässä toisinnossa Väinämöisen kieltäytyessä 
i.iiilaniasta hänen Sammon kera ry ostamansa nuorikko vihastuneena 
käskee muurahaista puremaan kurjen sorkkia, jotta kurki ääntäisi 
ja herättäisi Pohjolan (p 9, 18), Kolmannessa rajaryhmän kappa- 
leessa vakuutetaan Pohjolan heränneen nimenomaan kurjen huutoon 
(p 42): 

Kaikki Pohjola heräsi, kuren ääntä kiiulenuihan. 

rajakunta raivauntui pahan linnun parkaisua. 

Tähän kohtaan kuuluva ja siinä joskus esiintyväkui (vr. s. 94) 
<'ii kuvaus, mitenkä Pohjan akka eli eukko, joka muutamassa toi- 
sinnossa saa määreekseen: nenä vanka Vuojolainen (p 64, 73, 26): 

X(Uisi uhkaen unesta. voivotellen vuotehista. 

. Eräässä kirjaanpa n ossa mainitaan Pohjolan emännän luius- 
.seen: 'pitkän unen maattuansa (p 48, vr. 50). 

Eusimäisenä heränneen emännän huolena on omaisuutensa 
tarkastaminen. Ilomantsin Mekrijärven Simana Huohvaiuiiuen ja 
Simana Sissonen sekä Hattupään Arhippa Buruskainen lauloivat 
vähän eri laatuun (j 227, 222—3, 229): 

A. Pohjan eukko yhis nousi. katsoi karjansa katovan. 
juoksi riistariihen luokse. alenevan arvionsa, 
kartanoa katsomahan: C. Katsele vi karjojansa: 
»riista kaikki pois kaonna!» »kaksin karjasta kato vi. 

B. Itse Polijolan emäntä kymmenin kylän luvusta; 
katselevi, kääntelevi, jo Väinö eloja viepi.» 

Viimemainitussa toisinnossa (C) Sanipormio alkaa vasta muu- 
rahaisen ja kurjen seikasta. Välittömästi sen edellä käy paime- 
nessa olleen lapsen valittelu äidilleen (j 229): 

Ivaikki karjasi levisi. — katoi kaksi kymmenistä. 

Sj 111,1 ii.i Sissosen esittämästä kertosäkeestä (B): alenevan 
aniunsa, on O. A. Kallio huomauttanut, että se perustuu kirjalli- 
seen lähteeseen. Salamniuksen Ilolaulussa Jeesuksesta kerrotaan 
näet Heroodes kuninkaasta, että hän: 

Pelkäs valtansa vajoovan, alenevan ai'vionsa. 

Huomattava kuittmkin on että an:io sanalla Sissosen kappaleessa 
ei ole arvon, vaan perityn omaisuuden, samoinkuin 
Sisiliskon synnyssä perillisen merkitys (SSL s. 195, vr. ruotsin 
un ja arvinge). 



158 Onko Sammon ryöstö XXXVI, n 

Ensimäisessä näytteessä (A) ilmaantu^'"aa riistariihtä vastaa 
Vienan läänissä toisinaan aitta (esim: p 42): 

Heti Pohjolan emäntä »Jo on tästä Sammo viety, 

juosten aittahan menevi, kirjokansi kaivettuna», 

sammoin (!) uutehen tupahan: 

Juoksu aittaan, joskus nimenomaan mäelle (p 4), on 
saatu Sampojakson keskiosasta, jossa emäntä kuultuaan Väinämöi- 
sen itkun mereltä rientää pukeutumaan (s. 99). Kertosäkeen sam- 
moin ei ole missään tekemisissä Sammon kanssa, vaan-samoa sanan 
muoto (<C samoen). 

Ennen juoksuun lähtöä mainitaan eräässä toisinnossa emän- 
nän tapautuneen taskuunsa, samoinkuin sittemmin Väinämöinen 
piitä etsiessään (p 17: 214, 227). Siitä ovat Latvajärven Arhippa 
ja hänen poikansa Miihkali muodostaneet t ajautumisen Sat)ipoon 
(p 54, [58, 58 a]): 

[Niin] tapasi [t. tapautui] (t. S. on v. muille maillej. 

Sampoansa [t. Sampohonsaj: kirjokansi kannettuna.» 
»Jo on Sampo muunne viety [Viitisckse, vaatisekse jne.J 

Vuonnisen puolella esitetään ainoastaan emännän havainto 
(p 79; 99): 

A. Sampo oli viety Pohjosesta. B. »Jo on meiltä Sampo viety 
otettu omin lupisin. yheksän sylen syv[ä]stä.» 

Emännän itsekseen puhelun on Tsenan Jyrki Kettunen laa- 
jentanut kysymykseksi ja vastaukseksi (p 63 a): 

Meni Sampo[aJ katsomahan: — »Jo on täältä Sampo» jne. 

»Jok' on täältä Sampo saatu Läksi Sampo [a] tapoamahan 

yheksän lukun takoa, ^ vyöltä vanhan Väinämöisen. 
Pohjolan kivimäestä?» 

Mekrijärven Simana Sissonen ja Vuonnisen Ontrei panevat 
emännän suoraapäätä varustamaan väkeä purteen (j 223; p 79, [79 aj): 

A. Pani joukon jousiliinsa, B. l^ani sata miestä soutamahan, 

laittoi miehet miekkoihinsa, tuhat airon pyyrymille — 

sata miestä soutamahan, siitä läksi scuitamahan 

tuhat ilman istumahan; [t. ajamahan Väinämöistä], 
läksi Väinämön jälestä. 

Latvajärven Arhippa. antaa emännän, samoinkuin Sammon 
ryöstöön suoriutuvan Väinämöisen, ensin rakentaa purtta, mihin 
ei mitenkään luulisi olevan aikaa (p 54): ^ 

^ Toisen inyöheniniän latvajärveläisen laulajan mukaan emäntä: työnsi 
maalla valmiin puisen purren, seitsenlaitaisen venehen (p 62). Arhipan poika 



XXXVI, 1 



alkuperäistä Sampojak-oa? 



159- 



Siitä Pohjolan emäntä 
vastat varoi siiviksensä. 
*Ijaittoi rautaista sotoa, 
teräksistä teljetteli 



Niin rakensi Polijon purren; sata miestä miekallista, 
sata miestä sauvoimihin, tuhat miestä ampujata. 

tuhat airohon urosta, 

Parissa eteläisemmässä Vienan läänin toisinnossa emäntä 
yleensä: hankitsevi satahangan'{p 4, 15), 

Lonkan Martiska puhuu erikoisesti sodan laittamisesta (p 96): 

jälkeen vanhan Väinämöisen. 
Pani 100 miestä huoparihin, 
tuhat airon pyyrymihin.* 
(?) laivoa rakentaa. 

Saman piirteen hän esittää myös Lemminkäisrunossaan. 
Kun Luotolaan saapuneen Lemminkäisen oli Pohjolan emäntä sur- 
mannut, niin Kave huomatessaan harjasta verta vuotavan (p 815): 

Lähti leivon lentimille, Lenteä lekuttelevi. 

lenteä lekuttelevi. Liikautti leukaluuta; 

Siitä Vuojelan emäntä purskahti punainen sappi 

laitti rautaista sotoa, *kahen puolin leukaluista, 

teräksistä tellitteli. Hävitti soan.* 

Jatkona (ks. s. 114) on Sammon taonnan säkeitä, joissa niin- 
ikään emännän alkuperäinen asuntopaikka Vuojela on säilynyt. 
Jos myös esitetty kappale on Samporunoa, — Lemminkäisen surma - 
T'unoon se ei ainakaan kuulu — niin punainen sappi ei ole purs- 
kahtanut Kapeen, vaan Vuojelan emännän leukaluista, mikä hyvin 
soveltuisi ilmaisemaan hänen mielialaansa havaitessaan Sammon 

|-Vn^t('tvksi. 



-\avistaen takaa-ajoa Sammon ryöstäjät alkavat tähystellä 
eri suuntiin. Siitä Simana Sissonen lauloi Ahlqvistille (j 222): 



Virkki vanha Väinämöinen: 
»oi oot seppo Ilmarinen, 
katsele etinen ilma!» 

Siitä seppo Ilmarinen 
otti kiikarin käteensä 
ja katsoi etisen ilman. 
I: »Selkeä on etinen ilma!» 
V: »Oi oot nuori Joukamoinen, 
katsele takainen ilma!» 

Sitten nuori Joukamoinen 



otti kiikarin käteensä, 
jo katsoi takaisen ilman. 
J: »Sekav' on takainen ilma: 
mikä tuo tulevi tuolta? 
Katso vanha Väinämöinen!» 
V: »Jo tulevi Pohjan pursi, 
satahanka halkoa vi; 
sata on miestä soutamassa, 
tuhat ilman istumassa.» 



Miihkali oi tällä kohdalla puhu mitään purresta eikä soutajista, vaan sen 
sijaan ku\'ailee ratsumiesten varustamista: miekoitti sata on miestä, scUuloitsi 
sa\tn hevosta ip 58 a). 



160 Onko Sammon ryöstö XXXVI, i 

Euro pae ukselle esittäessään hän muisteli vain Ilmarisen loJ- 
mantena päivänä kehoittamatta tehneen kaikesta selkoa Väinä- 
möiselle (j 223). Hänen sisarensa poikain toisinnot kuitenkin osoit- 
tavat edellisen laulutavan alkuperäisemmäksi (j 225). Hänen 
veljenpoikansa mainitsee ensin Joukamoista pyydetyn (j 226): 

»Nouses tuota katsomahan airoilta ylimäisiltä.» 

Mutta Joukamoisen onkin sitten tehtävä kaikesta selko, jonka jäl- 
keen Väinämöinen pyytää Ilmarista airoilta alimaisilta ^ antamaan 
piitä. Hattupään Arhippa Buruskaisen mukaan Väinämöinen 
kelioittaa yksistään Joukamoista katsomaan etistä ilmaa ja tämä 
vuorostaan Väinämöistä katsomaan takaista ilmaa (j 229). Nähtä- 
västi on alkuansa Joukamoinen esiintynyt ennen Ilmarista tähys- 
telijänä. 

Takaa-ajajan tähystelemistä Samporetkellä vastaa Laiva- 
retkellä sattuneen esteen katsominen, joka on Suomen itä-Karja- 
lassa paraiten säilynyt (KRH s. 105): 

Virkki vanha Väinämöinen: »ei kivellä, ei haolla, 

»hoi oot nuori Joukamoinen kirjavan hauin hartehilla.» 
pyörähtäitse katsomahan, (Samoin Ilmarinen), 

missä lie venonen kiinni!» Tuopa vanha Väinämöinen 

Tuopa nuori Joukamoinen pyöräht' itse katsomahan; 

pyörähtihe katsomahan: niin on kuin sanotahan. 

Laivaretkeen tämä säkeistö ei ole voinut kuulua, ennenkuin 
siihen liittyi kalanluisen Kanteleen synty, josta päättäen se on 
mukailtu vastaavasta Samporetken kuvauksesta, eikä päm\'astoin. 

Tähysteltäessä käytetty kiikari ei tietystikään ole voinut kuu- 
lua pakanuudenaikaiseen sankarirunoon. Mutta se ei ole ilomantsi- 
laisen laulajan tilapäisesti lisäämä. Sillä Vienan läänissä tavataan 
eksyneenä Kantelejaksoon, siihen kohtaan missä kuvataan purren 
kiinni tarttuminen, senraavn ilm(M'sosti Sampojaksosta lainattu 
säkeistö (p 643): 

V: »Nouses kaunis Kaukomieli, ^. Katsele vi, kääntelevi. 
nouses sie katsomahan, kiikarilla kirkoittavi: 

kivelläkös, kannollakos — ?» »ei kivellä, ei kannolla» -. 

Kiikarin on täytynyt ilmaantuakseen sekä suomen- että vie- 
nankarjalaisessa toisinnossa tulla Samporunoon lännempänä Suo- 
messa. Vielä voinee päättää Samporunon saapuneen karjala isalueille 

1 Vr. päinvastaista Joukamoisen ja Ilmarisen asemaa veneessä s. 133. 



XXXVI.i alkuperäistä Sampojaksoa? 161 

vasta uudemmalla ajalla, sen jälkeen kuin kiikari on tullut suoma- 
laisille merenkulkijoille tunnetuksi. 

Vienan läänissä Väinämöinen kelioittaa joko Joukahaista tai 
hänen sijaistansa Ikutieraa taikka myös Ilmarista tähystämään. 
Näytteiksi soveltuvat Latvajärven Arhipan ja Vuonnisen Ontrein 
laulutavat (54; 79): 

A. »Ylimäinen ystäväni, vaatevarpahan rapa'a, 
nouse purjepuun nenähän, katso itä, katso länsi, 
katsi- (korj. kasis-) liekahan katso pitkin Pohjon ranta!» 

kava'a, Siitä seppo Ilmarinen 

katso iät, katso lännet, nousi — rapasi — katsoi — : 

katso pitkin Pohjon ranta!» »havukoif on haavat täyet, 

Ikutiera Nieran poika, korvet kirjokokkoloita». 

hyvä kielas kaskeakin, — »Jo tunnen valehtelijan, 

kepeä kehuttoakin, katso itä» jne. 
nousi — katsoi — sanoi — : Siitä seppo Ilmarinen 

»jo tulevi Pohjon pursi, katsoi iän jne. 

satahanka hakkoavi, »Jo tulevi pursi Pohjon, 

sata miestä sauvomissa» jne. satahanka hakkoavi, 

B. »Ohoh seppo Ilmarinen, sat' on miestä soutamassa, 
nouses purjepuun nenähän, tuhat airon pyyrymillä.» 

Ikutieraa kuvaava säepari: hyvä kielas kaskeakin, kepeä 
kehuttoakin, s. o. kehoittaakin, minkä Lönnrot on muuntanut: hyvin 
kärkäs käskemättä, kehumattakin kepeä (UK 43: 37 — 8), tavataan 
myös Arhipan esittämässä Neitsyt Maarian virressä, jossa Piltti 
piika lähtee Maarialle kylyä kysymään (I 1103). 

Purjepuun kertosanana esiintyy, paitsi katsi-, kasis- eli kasin 
(p 77) liekaa ja vaatevarpaa (vr. varpavaate p 55), vielä raakanuora 
Lonkan Martiskalla: ruokonuorahan rupea (p 96). 

Idän, lännen ja Pohjan rannan eli meren (p 63 a — 5) katsele- 
misella on vastineensa etelämpänä lauletussa Veneeseen pyrkivän 
neidon runossa (KRH s. 790): 

Katsoin linnat, k. lännet « lan- katsoin puolet Pohjanmaata. 

nat). 

Että linnat ovat alkuperäisemmät kuin runomittaan soveltumat- 
tomat iät, osoittaa yhdessä Samporunon toisinnossa säilynyt muun- 
nos liiat (p 64). 

Luonnottomalta tuntuu haukkojen ja kokkojen kuvittelemi- 
nen puista, jopa korvesta näkyviksi, kun ollaan kaukana merellä. ^ 



^ Lönnrot on Uudessa Kalevalassa lisännyt saaren, josta puitten ja 
lintujenkin voi hyvin ajatella näkyvän (UK 43: 57). 

11 



162 Onko Sammon ryöstö XXXVJ,i 

Tämä lisäpiirre tavataan ainoastaan Vuonnisen ynnä Lonkan lau- 
lajilla. Aunuksen puolella sama säepari esiintyy loitsussa (ks. I os. 
s. 78). Ilmarisen kuvitteluun liittyvä Väinämöisen syytös valheesta 
on otettu Kilpakosinnasta. Ontrein poika Jyrki ei sitä esitä, vaan 
antaa sen sijaan Väinämöisen vielä itse nousta purjepuuhun katso- 
maan (p 84). 

Luonnollisemmalta tuntuu muutamassa Latvajärven ynnä 
yhdessä Kiimasj arven toisinnossa näköpiiriin ilmaantuva p?7'-? 
(p 53; 61; 60; 18): 

A. V. sanoo soutajille, jotta: C. Näkyi Pohjasen perältä 
»katsokoa j alelle päin!» niinkuin pilvi nousevaksi. 
Tulee pysty pilven kokka. D. »Käännä päätäs luotehelle, 

B. On kuin pystyn pilven kokka, luotehelta pilvi nousee.» 

Ensin esitetty suorasanainen muodostus kuitenkin osoittaa, 
että tämä piirre on otettu Pakenijain sadusta (Suomen kansan 
sat. ja tar. I 12 III). 

Parissa vuokkiniemeläisessä kirjaanpanossa kuvitellaan pur- 
ressa näkyvän itse emännänkin (p 64, 77): 

A. »Jo tulevi Pohjan eukko, B. »Tuhat airossa umsl.i. 

nenä van ka Vuojolainen, Itse Pohjolan emäntä 

sat' on miestä soutimilla, istuvi perässä purtta 

tuhat airon tutkaimessa.» niinkuin Tuonen suolakopsa.» ^ 

Niissä vienanpijolisissa kappaleissa, joissa ryöstetyn Sammon 
mukana seuraa palkkioksi luvattu neito, toisinaan tämän kehoi- 
tuksesta (p 9 a ym): 

Vaka vanha Väinämöinen luonti silmän luotehelle, 

käänti pään on päivän alle, katsoo: tulee Pohjon pursto(I). 

Luoteelle katsominen on lähinnä ollut lainattavissa Kilpakosinta- 
runosta (p 439). Siihen on vuorostaan Suomen itä- Karjalassa se- 
kaantunut Samporunosta satahankaisen veneen näkyminen (i 272): 

Yötytti — pesi — satahanka halkaisevi; 

loi silmänsä luotehelle, sat' oli miestä soutamassa, 

katsovi: vene tulevi, tuhat ilman istumassa. 

Mahdollisena jälkenä Sammon ryöstöstä on vielä mainittava 
toinen itäkarjalainen katkelma, joka on eksynyt Ison tammen 
runoon (i 273): 

^ Tämä säe on väännetty Väinämöisen istumisesta Kantelejaksoon 
kuuluvalla Laivaretkellä (I 575): niinkuin Suomen suolasäkki, Tukulniin 
humalatukku. 



XXXVI. 1 alkuperäistä Sampoiaksoa? 163 

vSeltisin(!) sepon venosen kaikk' on miehet miekkoinehen, 

rautarinnoilla rakettu, urohot orushoinohen; 

vaskilaioilla valettu — . sat' on miestä soutajia, 

8at' on miestä soimasessa. tuJiat [ilman istujia], 
tuhat miestä tukkusessa; 

Simana Sissonen Ahlqvistille laulaessaan jatkoi (j 222): 

Tuli tuska Väinämöisen, lyökse sinne, lyökse tänne, 

pakko raavahan urohon, vaan ei löytänyt lepoa. 

Edellisen säeparin hän oli jo esiintuonut Sammon ryöstön johdan- 
noksi muodostamassaan kokoonpanossa Polvenhaava-iunon jäl- 
keen (s. 125). Jälkimäinen on voinut johtua Salamniuksen Ilo- 
laulusta, kuten Ahlqvist on huomauttanut (Tutk. Kalev. tekst. 
s. 15—6). 

Sekä Ahlqvistille että Europaeukselle miltei yhtäpitävästi 
Sissonen kuvasi salakarin luomista taikomalla ynnä purren kiinni 
tarttumista (j 222, [223]): 

Virkkoi seppo Ilmarinen: Luotiin luo'oksi jne. 

»Oi oot vanha Väinämöinen. Tuo tuli [t. Luoto] pitkä poh- 
anna [t. ota] piitä pikkuruinen, josehen, 

tauloa taki vähänen; suvehen sitä pitempi, 

luomme luo 'oksi merehen, itähän iäti pitkä, 

salasaaren siunoamme.» loppumaton luotehesen; 

Siitä vanha Väinämöinen tuohon puuttui Pohjan pursi, 

antoi piitä jne. satahanka salpasihen, 

Simanan sisarenpojat ynnä veljenpoika esittävät epäilemättä oi- 
keammin Väinämöisen pyytäneen ja Ilmarisen tai Joukamoisen 
antaneen piitä ynnä taulaa, jotka Väinämöinen: loi luodoksi merelle 
(j 225—6, 225 muist.). Arhippa Puruskaisen kappaleessa Jouka- 
inoinen pyytää Väinämöiseltä mainitut tulusvehkect ja sfi;itH;i,mi 
(j 229): 

Loipa luo'oksi merehen, suvehen pitemmin puolin,- 

poikkitoimin pohjosehen, vielä verka luotehelle. 

Että alkuansa on ollut Väinämöinen pyytäjänä, Ilmarnien 
antajana ja taas Väinämöinen heittäjänä, vahvistaa Lonkan Mar- 
tiskan ja hänen poikansa laulutapa (p 96, 99). Muissa vienanpuoli- 
sissa toisinnoissa toimii Väinämöinen tällä kohtaa yksinään. Vuon- 
uisen Ontrei ja Latvajärven Arhippa ovat laulaneet (p 79 a, [79]; 54j: 

A: Sanoi vanha Väinämöinen: luon ma luotosen merelle, 
»keksin kummoa vähäsen, karipään kasvattelen; 



164 Onko Sammon ryöstö XXXVI.» 

otan piitä pikkaraisen, löihen kukkaroisehcnsa, 

tauloa taki vähäsen, löysi piitä pikkaraisen, 

luon luotosen merelle, . tauloa taki vähäsen, 

yli olkani vasemen, nekin mestasi merehen, 

mihin puuttuis pursi Pohjan, saattavi sarajaha[sen] 

satahanka halkeaisi.» yli oikean oFansa, 

Siitä otti Väinämöinen, kautti kainalon vasemen. 
otti piitä pikkaraisen, Itse noin sanoiksi virkkoi: 

[tauloa taki vähäsen, »luotihin merehen luoto, 

luopi luotosen merehen salasaari siunattihin, 

yli olkansa vasemen]; itähän ikäti pitkä, 

karipään kasvatteli; Pohjolahan polveksehen, 

[siihen puuttui Pohjan pursi,] luotehelle loppumaton, 

satahanka halkieli. johon purret puuttukohot, 

B. Silloin vanha Väinämöinen venehet takeltukoliot!» 
jo näki tuhon tulevan, Niin on puuttuu [t] Pohjon 

hätäpäivän päälle saavan, pursi, 

tapasi on taskuhunsa, * vene hankava halennut. 

Väinämöisen ennakkoilmoituksen, mitä tulisi tekemään, on 

Ontrei muodostanut itse tapahtuman esityksestä muuntamalla vain 

teonsanat kolmannelta ensimäiselle personalle ja sovittamalla joh- 

dantosäkeen Lemminkäisrunoista (p 759): 

»Mipä on kumma ensimäinen?» — »Kyllä siihen keinon keksin.»- 

Tuhon eli hätäpäivän on Ontrein mukaan Väinämöinen tun- 
tenut tulevan jo ajelehtiessaan Pohjolaan; Lonkan Martiska on 
saman tunteen omistanut Pohjolan emännälle hänen purtensa 
kiinni puuttuessa (p 96). Lainattu on tämä piirre lähinnä Väinä- 
möisen Tuonelassa käynnistä, josea se ilmaantuu useammilla Vie- 
nan läänin alueilla (I Ak 357, Lt 362, Vn 370, Uh 378), Länsi-Suo- 
messa on sitä käytetty piispa Henrikin surma-virteen ja Vii on puo- 
lella Marketan runossa synnyttäjän tuskanhetkiä kuvaan.aan 
{tusad — hädapäevad Kant. tutk. I s. 127, 133 — 4). Nähtävästi tämä 
on suomalaisille ja virolaisille yhteinen sananlaskuntapainen säepari. 

Tasku ynnä kukkaro, jonka sijalla toisinaan mainitaan hduk- 
set (p 60—1 ym), ilmaantuvat kaikilla muilla, paitsi pohjoisin.milla, 
Vienan läänin runoalueilla ja ovat skandinavilaisesta lainahanasta 
(laska) päättäen olleet runossa jo sen Suqmen puolelta saapuessa. 
Mutta niiden puuttuminen Sammon ryöstön suomenkarjalaisesta 
muodostuksesta panee epäilemään niiden runoon kuulumista.' 



* Samoin on laita säeparin: otti ongen taskustahan, väkärauan väskystä- 
hän. joka esiintyy sekä Vellamon neidon onginnassa etlä Lemminkäisen 
virressä käärmeolutta tarjottaessa, mutta ci kumpaankaan r» noen alkuansa 
kuulune (p 278—9, 614, 771 ym). 



XXXVI, 1 alkuperäistii Sampojaksoa? 165 

Pii ja taula ilmaantuvat myös Suomen Karjalan ynnä Karja- 
lan kannaksen häävirsissä, joissa morsianta neuvotaan niitä mie" 
heltään pyytämään tai itse ottamaan sytyttääkseen tulta aamuisin 
(vr. UK 23: 135 — 8). Tulen sytyttämistä varten myös Vetrikan ja 
Katrin runossa samoilla seuduin melusta herännyt Antti toisinaan 
pyytää Annia piillä iskemään taulaa tai itse (KEH s. 147): 

()tti piitä pikkaraisen, tauloa ani vähäsen. 

Samporunossa esitetään tulen iskentä vain kerran Tulen synnystä 
lainatuin säkein (p 53, vr. SSL s. 102): 

Iski tulen kyntehensä, (Loi sen jälelleen päin): 

järkytti jäsenehensä. »Tulkohon tulinen vaara!» 

Parista vienanpuolisesta toisinnosta puuttuu tarpeettoman taulan 
maininta (p 4, 17): 

A. Tapasihen taskuhunsa — B. Löysi kiveä murusen, 
löysi piitäkin murusen. löysi piitä pikkaraisen. 

Arhipan laulutavassa: nepä mestasi ynerehen (vr. myös p 3, 5), on 
viitattu sekä piihin että taulaan. Mutta hänen poikansa Miihkali 
ynnä useammat Vienan läänin laulajat käyttävät yksiköllistä lause- 
tapaa: senkin(p 58, 60 — 1, 63 a, 96). Alkuansa on ehkä luoto voinut 
syntyäkin yksistään piistä tai muusta kivestä. 

Arhipan säkeessä: yli oikean oVansa, on murteellinen sanan- 
muoto, joka palautettuna runokieleen: olkansa, ei sovi runomit- 
taan. Sen muunnos oikeasta olkapäästä (63 a) ynnä kertosäe: kantti 
kainalon vasemen, osoittautuvat selvästi siirtyneiksi Väinämöisen 
ammunnasta (s. 85). Oikealla kädellä heitettäessä luonnollisemman 
ja siitäkin päättäen alkuperäisemmän: yli olkansa vasemen, on säi- 
lyttänyt, paitsi Ontrei, muudan myöhenipi latvajärveläinen laulaja 
(\) 62). 

Luodon luominen ja etenkin salasaaren siunaaminen ovat tus- 
kin alkuansa kuuluneet pakanuuden aikuiseen runoon. Tämä 
kohta tulee seuraavassa luvussa lähemmin tarkastettavaksi. Mainit- 
takoon ainoastaan, että myöhemmät Latvajärven laulajat, niiden 
joukossa Arhipan poika, ovat tällä kohdalla sanelleet (p 58, 60; 
62; 61): 

A. »Tuosta luoto kasvakohon!» kivet suuret vääntyköhöt. 

B. »Tulkohon kivinen luoto!» * Elköön ylitse, e. alatse, 
e. »Tuohon korko kasvokohon, e. ympäri mistäni pääskö!*» 



1()6 Onko Sammon ryöst(") XXXVI, j 

Viimemainittu suorasanainen lisäys on saatu sam<isi,i Pakeni jäin 
sadusta, josta pilven näkeminen on otettu (s. 162) ja jonka mukaan 
myös länsi-inkeriläisen Päivän päästön loppuosa on muodostettu 
(KRH s. 58, 47 — 52). Päivän päästö-runossa syntyy heitetystä 
sierasta säännöllisesti maanpäällinen suuri kivi tai mäki, vain har- 
voin kivinen luoto, sekin nähtävästi vedenpäällinen (KRH s. 48): 

Niin kasvoi kivinen luoto; lomivat kivisen luo 'on. 

Jos tällä luodolla on jotakin tekemistä Samporunon luodon kanssa, 
mikä on tuskin luultavaa, on edellisessä pikemmin oletettava jälki- 
mäisen vaikutusta kuin päinvastoin, joten Sammon ryöstön selittä- 
minen Päivän päästöstä kehittyneeksi kadottaa viimeisenkin tu- 
kensa. 

Toivotus purren puuttumisesta on myöhemmin muodostettu 
itse puuttumisen mukaan. Määrettä Pohjan ei Arhippa ole saanut 
muodostukseensa sopimaan. 

Hänen poikansa Miihkali ja Vuonniscn Ontrei Lönnrotille lau- 
laessaan ovat koettaneet sen säilyttää käyttämällä murteellista 
muotoa puuttuis, joka runokielelle muunnettuna puuttuisi ei taas. 
mahdu säkeeseen: »jotta tai mihin puuttuis Pohjan pursi.» (p 58, 79 a). 

Pillien puuttuminen on myös Kantelejaksoon kuuluvassa 
Laivaretkessä oleellin^en piirre. Hauin hartioille puuttunut pursi on 
tavallisesti Väinämöisen, jonka olemme havainneet Samporetkestä 
siirtyneen Laivaretkeen, mutta toisinaan myös Jumalan eli Luojan 
(KRH s. 114, 103). Inkeriläisessä Luojan laivaretkessä kuitenkin 
vain harvoin mainitaan myrskyn laskettaneen laivan kiinni ja sil- 
loin yksinkertaisesti kiveen tai luotoon (III 346, 1201). Latvajärven 
Arhipan säilyttämässä Luojan laivaretken alkuperäisessä muodos- 
tuksessa, jossa Iki-Turso nostaa päänsä merestä, ei myöskään ole 
puhetta purren kiinni puuttumisesta (p 389). Tämäkin piirre on 
siis siirtynyt Samporetkestä Luojan laivaretkeen eikä päinvastoin. 
Siirto on saattanut tapahtua silloin, kuin Pohjan purren paikalla oli 
iilkuperäisempi Vuojan pursi, josta eteläisimmän salminpuolisen 
toisinnon Luojan pursi olisi helposti suoritctlu muunnos. 

Yksin Siin;iii,i Sissonen oii s;iilyii;iiiyt emännän yrityksen ir- 
roittaa kiinni tarttunutta pnrita (j i>^'^, \2-2-2\): 

Tuo on itse Pohjan eukko laivoa kohottamahan 

jaloin tammasi vetehen, |t. venoa vetelemähän], 

[pani kouran kokkahan]; eipä pursi liikukana. 
läksi purtta nostamahan, 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sainpojaksoa? 107 

Että hänen toverinsa Simana Huohvanainen on samoin lau- 
lanut, osoittaa tältä muistiinpantu säe: ei veno ylenekänä (j 227). 
Myös yhdessä vienanpuolisessa toisinnossa, jossa Väinämöisen mor- 
siamena mukana seuraava nuori Joukahainen tahtoo ottaa Poh- 
jolasta oman purtensa, sanotaan, että: eipä pursi liikuTcana (p 61). 
Mutta mainituissa kappaleissa ei esiinny yritystä liikuttaa Sampoa, 
joten purren liikuttamisen yritys saattaisi olla siitä toisennus. Kou- 
ran l-okkaan panemisen tapaamme myös edempänä Sissosen Ahl- 
(ivistille esittämässä toisinnossa emännän kokkona Väinämöisen 
lennettyä purren päähän: kouran kokkahan kohenti (j 222). 

Seuraa emännän muuttautuminen kokoksi ynnä uudistunut 
takaa-ajo, minkä Simana Sissonen on laulanut Ahlqvistille täydelli- 
sempänä kuin Europaeukselle (j 222, [223]): 

Itse Polijolau ejnjiniä sata pani miestä siiven alle 
sanan virkkoi, noin nimesi: [t. päälle], 

»mikä neuvoksi tulevi, tuhat purston tutkaimehen, 

kuka pannahan etehen?» kymmenen kynän nenihin, 

Jopa muuttui mustaseksi, läksi Väin[ämö]n jälestä. 
kääntyi kokkolintuseksi; 

Mustaseksi muuttuminen on tähän siirtynyt sanian laulajan esit- 
tfunä^tfi Kilpakosinnasta (KRH s. 308): 

\ un tytti, hämärän neiti, käännältihen käärmeheksi. 

jopa muuttui mustaseksi, Lensi kullaisna käkenä. 

Siihenkään ei kyseessä oleva säe kuulu, vaan Tuonelassa käyntiin, 
jossa sillä on muoto: muuttui mustaksi maoksi (I 372). 

Alkuperäisen pääsäkeen on säilyttänyt "toinen Sissosen sisaren 
jxijista: siitä muuttuihen kokoksi (j 225). Alkuperäisen kertosäkeen 
tapaamme taas Sissosen laulutoverilla Huolivana isella (j 227): 

Iskulinnuksi tekihcn, vaakalintu vaattehistahan. 

liartehistansa haivukan, 

Lause rakennukseen ja runomittaan soveltumattomat lisäsäkeet on 
muodostettu purren puuttumisesta hauin hartioille Laivaretkessä 
ynnä edempänä esitettävästä iskemisestä vaakalinnun varpahille. 
Hattupään Arhippa Buruskaisen säkeen: kaiselevi kaariansa, 
joka on yhdistettävä hänen edellä esittämäänsä: kaiselevi karjo- 



168 Oliko Sammon ryöstö XXXVI, i 

jansa, on Lönnrot käsittänyt siten, että emäntä särkyneestä pur- 
resta olisi itselleen tehnyt siivet (j 229, vr. UK 43: 141): ^ 

Itse Pohjolan emäntä levitäksen lentämähän, 

katsele vi kaariansa, sat 'on miestä siiven alla — . 

Myös Vienan läänissä emäntä välistä kokonaan muuttautuu 
(P 30): 
Laati kokon itsestähän, itsestähän iskulinnun. 

Mutta hänestä itsestähän mainitsevan kertosäkeen edellä 
puhutaan useammin hänen kouristahan, jotka on saatu edempänä 
esiintyvästä hourille lyömisestä (p 106, 5 ym): 
Laati t. Hieroi kokon kouristahan. 

Nimenomainen hierominen kouristaan aiheutuu oravan ynnä 
muiden oluenkäytettä noutavain eläinten synnyttämisestä käm- 
meniä hieromalla Lemminkäisrunojen johdannossa (p 701 ym). 
Hieromalla syntynyt kokkokin on useimmiten käsitetty emännästä 
erilliseksi olennoksi, jonka tämä lähettää lentämään Väinämöisen 
purren päälle, ennenkuin itse yrittää lentämistä siiviksi ja purs- 
toksi sidottujen vastojen avulla (p 4, 11, 15, 17, vr. 9). 

Viimemainittu noita-akkojen keino päästä lentoon ilmaan- 
tuu Vienan puolella yleisesti sekä erilaisissa yhteyksissä että itsek- 
seenkin. Vastan ohella mainitaan välistä miehen mekko (p 3 ym): 

Pani vastan hännäksehen, mekon miehen siiveksehen. 

Muutamat latva Järveläiset laulajat, jotka ovat" Sammon 
taontaan lisänneet Kilpakosinnasta Tuomelan hauin tuomisen 
ansiotyönä, panevat emännän, samoin kuin mainitun ansiotyön 
suorittajan, nousemaan ikäänkuin kokon selkään (p 60: 93, 165; 
61: 113—6, 203—4, vr. 215—6): 

A. Kokon kynkille kohosi. « kynille?), 

B. Hän nousi kokon kynsille ' iskulinnun lentimille. 



* Lönnrot on käyttänyt myös vienanpuolisen lairajan säeparia: puo- 
len allensa asetti, toisen sitoi siimeksensä, jonka edellä käy toisessa kirjaan- 
panossa Pohjan purren puuttuminen ja toisessa valitus: *en on saane sou- 
tamalla* (p 9 a^ 9). Alkuperäisesti on kuitenkin ajateltu vastan puoliskoa; 
vr. p 11: sitoi vastan siimeksensä, toisen puolen purstoksensa. Näiden vasto- 
jen sijalle on Lönnrot jo Runokokouksessa Väinämöisestä pannut airot sekä 
lisännyt purstoksi peräpuikon (Niemi KK-I s. 380, vr. UK 43: 155—6). 

■^ Kynnet ovat tähän siirtyneet myöhemmästä iskemisen kuvauksesta: 
kokon kynsiä kokosi (p 61: 215). * 



XXXV [,i alkuperäistä Sampojaksoa? 169 

Latvajärven Arhippa mainitsee kokon ohella lennättäjinä leivon ja 
sirlcun (p 54): 

Nousi leivon lentimillo, vastat siiviksi sivalti, 

Sirkun siiville kohosi, kokon k^iikkäluun nenille. 

Myös Vuokkiniemellä (p 77) ynnä yleisesti Vuonnisen puolella 
ilmaantuvat leivo ja sirkku kokon aivan syrjäyttäen. Mutta samoilla 
runoalueilla mainitaan otetun vastat siiviksi ja vielä viikatteet 
kynsiksi (esim. p 73, 83 a). Vuonnisen Ontrei antaa emännän nämä 
varustaa matkaansa jo hänen Pohjolasta lähtiessään (p79). Samoin 
Lonkan Martiskan mukaan emäntä heti herätessään: vastat varoi 
siiviksensä (s. 159), mutta vasta sitten: kun puuttui Pohjan pursi 
(p 96, vr. 128): 

Otti viisi viikatetta. ne kyhäsi kynsiksensä, 

kuusi kuokan kuoliota. Nousi leivon lentimillo. 

Viikatteet ja kuokat on lähinnä saatu Kullervon runosta, joka myö- 
dään (p 928, vr. KRH s. 685 ja KT II 286): 

Viiteen viikatekuluhun, kuuteen kuokan ruopiohon. 

Satojen ja tuhansien miesten ottaminen siiville tavataan 
Vienan puolellakin, vaikka harvoin (p 63 a, 62; vr. 93): 

Vastat siiveksi sitovi, tuhat kynän tutkaimessa 

sat' on miestä siiven alla, t. tuhat hännän tutkaimissa. 

Suomen puolella tämä piirre esiintyy laajalti itä- ja keski- 
pohjanmaalla, pohjois-Hämeessä ja -Savossa sekä pohjois- ja itä- 
Karjalassa erilaisissa loitsuissa, joissa kuvataan Lapista laskeu- 
tunutta kokkoa (KT II 275, vr. 276—322):- 

Tule, kokko, Turjanmaasta , näkimet kynän nenissä; 
lintu, laskete Lapista, sata miestä siiven alla, 

joll- on silmät siiven alla, tuhat purston tutkaimella. 

Että kyse(»ssä oleva säkeistö on loitsuihin siirtynyt Sammon 
ryöstöstä, osoittavat muutamat loitsujen toisinnot, joihin muitakm 
Samporunon säkeitä on sekaantunut (KT II 313, vr. 303): 

Lenti kokko koillisesta, tuhat purston tutkaimissa, 

laskihen Lapista lintu, Mik' oli miehiä väkeä, 

siipi taivasta tavoitti, kaikk' oli rauaista väkeä, 

tönien vettä vieprahutti. kaikk' oli miehet miekkoinehen, 

Sat' oli miestä siiven alla, urohot orushinehen. — 

toinen sata toisen siiven, Portit Pohjolan näky vi. 



170 Onko Sammon ryöstö XXXVI,» 

Sitä vastoin on Pohjan kokko yhdessä ilomantsilaisessa !Sain- 
porunon toisinnossa lainannut sekä taivaaseen ulottuvat siivet että 
siipien alaiset silmät loitsujen Lapin kokolta (j 230): ^ 

Jo tulevi Pohjan kokko — Kivikirsa, rautakärsä; 

siipi pilviä sipaisi, sill' on silmät siiven alla, 

toinen vettä vieprahutti. näkimet kynän nenässä. 

Kokoksi muuttautuneena emäntä Sammonryöstäjäin purren 
saavuttaa. Simana Sissonen on taas tämän kohdan esittänyt Eu- 
ro paeukselle täydelhsemmin (j 223, [222]): 

Virkkoi seppo Ilmarinen: kymmenen kynän nenillä.» 
»hoi oot vanha Väinämöinen, Liitelevi, laatelevi, 

selkeä etinen ilma, [j-opa ylti Väinämöisen; 

taakea takainen puoli; liitelihen, laatelihen] 

jo tulevi Pohjan eukko päähän purren Väinämöisen, 

sata miestä siiven päällä, kohta kokkahan kohosi 

tuhat siiven tutkaimilla, [t. kouran kokkahan kohenti]. 

Ilmarisen huomautus etisestä ja takaisesta ilmasta on entisen 
piirteen uudistamista. Ilmoitus emännän saapumisesta toisessa 
muodossa on tällä paikalla riittävä. Että se on runoon kuuluva, 
osoittaa vienanpuolinen toisinto, jossa ilmoittajana on Joukahaisen 
sijainen Ikutiera (p 42): 

Ikutiira, Niiran poika rautahankin hartioilta: * 

sanoi purjepuun nenästä, »tulee Pohjolan emäntä». 

Purren päähän kokko lentää paitsi Sissosen näytteessä myös' 
yhdessä vienanpuolisessa toisinnossa (p 11). Siitä on muodostunut 
yleisempi lentäminen purren päälle (p 3 >Tn) sekä pielen päähän. 
Latvajärven Arhipan toisinnossa (p 54): 

Lenteä lepettelevi päähän pielen Väinämöisen; 

selvällä meren selällä, tahtoi pursi päin puota, 

ulapalla aukealla. laiva lastuin lohkiella. 
Liitelekse laatelekse • 

Ulapalla liiteleminen on tähän siirtynyt Luomisrunosta, jonka Ar- 
hippa on jättänyt laulamatta Väinämöisen ammunnan jälkeen. 

' Loitsuihin on edellinen piirre tullut eteläisemmästä Kadonneen han- 
hen runosta (III 301—2, Kallas s. 238); jälkimäinen liittyy etelämpänJ» 
Sotasanomtia tuovaan lintuun, jota mainitaan toisinaan kokoksi ja I.ai>ista 
tulleeksi (III 1385—6). 

- Vr. .Lemminkäisrunoissa Saaren impien itkua: itkit purjepuun aloista, 
lautahangon l. -haukan haltiata (I 774, 802). 



XXXVI,. alkuperäistä Sampolaksoa? 171 

Lastuin lohkeava laiva saanee «(niityksensä Luojan veneen synty- 
misestä veistämättä, laivan lastun lohkomatta (KRH s. 94, 99). 

Arhipan pojan Miihkalin mukaan emäntä kokkona: liiti 
purjepuun neriähän (p 58). Että tämä säe on siirretty tähystelijän 
nousemisesta, osoittaa Vuonnisen Ontrein kumpaisellakin kohdalla 
käyttämä kertosäe: vaatevarpahan rapasi (p 79), minkä myöhemmät 
Vuonnisen laulajat ovat muuntaneet: vaatevarpojen varahan (p 88, 91 , 
vr. 83 a). Purjepuuhun lentämisestä johtuu viimein Lonkan Martis- 
kalla säe: mastohon rakentelekse (p 96). Ison purren maston päässä 
on kokko niin korkealla, että saattaa panna kysymykseen, sovel- 
tuuko runollisiinkaan mittasuhteisiin miekan tai melan ylettyminen 
sinne asti. 

Eräässä Kostamuksen kappaleessa kuvataan emännän laske- 
neen jalkansa kahteen kohti, laidalle ja mastoon (p 48): 

Jalan laialle lasetti, tahtoi pursi päin pu'ota, 

toisen purjepuun nenähän; satakaari kallistua. 

Laivan laita ilmaantuu vielä vuokkiniemeläisessä toisinnossa, 
jossa tapahtumapaikkaa elävästi värittävät purren punaisuus ja 
meren sinisyys (p 64): 

Tapoavi Väinämöisen punapurren laitimella, 

keskellä meren sinisen niin tuli tora samassa. 

Parissa Vuokkiniemen toisinnossa emäntä purjepuun nenästä 
syyttää Väinämöistä oman äitinsä pettämisestä (p 77, [63 c]): 

»Oi sie koira [t. vanha] Väinä- pettelit oman emosi, 

moinen, valehtelit vanhempasi.» 

Syytöksen Väinämöisen rikoksesta äitiään kohtaan tulemme vielä 
tapaamaan runossa Väinämöisen tuomiosta tuomitun lapsen lau- 
sumana. 

Puolustautumisesta kokkoa vastaan on Simana Sissonen 
laulanut, kuitenkin alkuosan ainoastaan Europaeukselle (j 222, 
[2231): 

[Virkkoi seppo Ilmarinen: jo veti melan merestä, 

»oi oot vanha Väinämöinen, lapiansa lainehesta, 

nostapas mela merestä, iski kynsiä kokolta, 

lapiasi lainehista, muut kynnet meni muruiksi, 

lyö'ös kynsiä kavetta!»] jäi yksi sakarikynsi. 

Itse vanha Väinämöinen 



^ Lönnrot on jo Vanhassa Kalevalassa sovittanut syytöksen Lemmin- 
vni-fcn (VK 28: 363-0, I^K ■«: 233— 40V. 



172 



Onko Sammon ryiistc 



XXXVI, 1 



Yhdessä vienanpiiolisessa toisinnossa kokkoa ensin Väinämöi- 
sen kehoituksesta Ilmarinen tavoittaa miekalla ja vasta sitten 
Väinämöinen itse iskee melalla (p 42). Latvajärven Arhipan mukaan 
Väinämöinen antaa ensiksi Ikutieran yrittää (p 54, vr. 57, 58 a): 



Niin sanovi Väinämöinen: 
»Ikutiera Nieran poika, 
ylimäinen ystäväni, 
ota nyt miekkasi omasi ^ 
käelläsi oikealla, 
vasemelta releitäsi, 
kokon kourille sivalla, 
vaakalinnun varpahille!» 

Ikutiera — otti — sivalti 
Iski kerran, iski toisen, 



kohta kolmasti rap[asil, 
vaan ei vuole vermentänä, 
ota orvaskettuana. 

Itse vanha Väinämöinen 
melan on merestä nosti, 
lapiansa lainehesta, 
kokon kourille sivalti, 
vaakalinnun varpahille; 
jäi yksi nimetön sormi. 



Toisen latvajärveläisen laulajan kappaleessa on Ikutieran 
paikalla alkuperäisempi Joukahainen (p 61). Yleensä Vienan lää- 
nissä kuitenkin Väinämöinen yksin iskee melallaan kokon kynsiä 
(p 79 ym), kouria (p 4 ym), jopa räpylöitä (p 57, 60). ^ 

Vielä on mainittava aunukselaisessa Samporunon katkelmassa 
säilynyt säepari (q 231): 



»Onko miekka reielläsi, 



oikealla puolellasi?» 



Yhtäläiset iskemisen yritykset, joihin Väinämöisen ohella 
joko Joukahainen tahi Ilmarinen taikka molemmat ottavat osaa, 
esiintyvät Kanteleen syntyyn yhdistyneessä Laivaretkessä Suomen 
itä- Karjalasta alkaen Vienan lääniin asti. ^ 

?. Virkki vanha Väinämöinen: iski tuotakin kalasta. 



»oi sinä nuori Joukamoinen, 
onko miekkasi keralla, 
värkki valta vyösi alla? 
Katsos tuotakin kalasta, 
leikkoako tuon kalasen?» 
Otti nuori Joukamoinen 



[Miekasta terä mätäni t.l 
Miekka kuueksi mureni, 
kaheksaksi katkieli; 
ei kalanen millenkänä. 

Virkki vanha Väinämöinen: 
»oi sä seppo Ilmarinen — 



^ Nimenomaan oman miekan ottaminen kuuluu kuvaukseen itsemur- 
hasta, mikä Vienan läänin Lemminkäisrunoissa välisiä tavataan om^an miek- 
kaan laulamisen yhteydessä (I 774; vr KRH s. 568, 682, 384). 

- Joskus yleensä siipeä (p 77, vr. 63 a). Tällöin kokko, kuten toisi- 
naan muutenkin, ammutun Väinämöisen tavoin: sormin sortui eli käsin kään- 
lyi lainehisin taikka koksahti merehen (p 77, 30, 9 ym). 

* i: Europaeus H 91, [Basilier 83); j: Ahlqvist B 297, [iMu-uparus 
O 156, 645); q: Borenius II 188, [I 22]; p: 624. 



XXXVI. 1 



alkuperäistä Sampojaksoa? 



17S 



(samoin sanoin ja teoin). 

Tuo oli vanha Väihämöinen 
(»tti miekkansa kätehen, 
värkkiraiian vyönsä alta, 
iski tuotakin kalasta. 
Kala kuueksi mureni. 
j. Virkki vanha Väinämöinen: 
»oi oot nuori Joukamoinen, 
veä veitsi vierestäsi, 
veä veitsi, riisu rauta, 
tempoa terävä miekka 
[huotrasta huveksisesta, 
vyöstä vennonselkäisestä, 
t. vaskisesta kantimesta], 
veä haukea vetehen!» 

Tuopa nuori J. veti — . 
Ei hauki totellut tuot^, 
miekka mullaksi mureni 
[t. terä kaikki kaksin kerroin]. 

Itse vanha Väinämöinen 
kun veti melan merestä, 
lapiansa lainehista, 
veti haukea vetehen. — 
Hauki mullaksi mureni, 
muru purtehen putosi. 
q. (J.) Iski miekalla merehen, 



alle laian laikahutti. 
Ei hauki totellut tuota, 
miekka kolmeksi palaksi. 

Itse vanha Väinämöinen 
Virkki suulla julkealla, 
hampahalla valkealla: 
»kaikk' on mieheksi kyhätty» 
pantu parran kantajaksi 
[t. kymmenille täyttehiksi]!» 

Itse vanha Väinämöinen 
[otti melansa merestä t.] 
otti miekan viereltähän, 
vasemelta puoleltahan, 
iski miekalla merehen, 
laian alle laikahutti. 
Hauki kolmeksi palaksi. 
p. »Oi sie seppo Ilmarinen, 
pistä miekkasi merehen, 
lapiosi lainehesen!» 

Sitten seppo I. pisti — 
niin miekka muruiksi vieri. 

Sitten vanha Väinämöinen 
nosti miekkansa merestä, 
pisti miekkainsa merehen, 
lapionsa lainehesen, 
kalahauin harteihin. 



Laivaretkelle ja Samporetkelle yhteisiä ovat paitsi toimivat hen- 
kilöt myös onnistumaton miekan ja onnistunut melan käyttäminen . 
jota osittain samoin säkeinkin on esitetty. Että toinen runo on toi- 
selta muka ellen lainannut, siitä ei saata olla epäilystä. Tämä kohta 
ei kuulu alkuauFa Luojan eikä Veljen laivaretkeen, vaan vasta Lai- 
varetken saadessa jatkokseen hauinluisen Kanteleen synnyn on se 
lisätty liitteeksi. Tämä on siis joko itsenäisesti muodostettu taikka 
lainattu Samporunosta. Edellistä vaihtoehtoa puolsin aikaisemmin 
olettaessani pitkälle menevää vapaata kehitystä mahdolliseksi sekä 
pitäessäni Sammon ryöstöä myöhäisenä kokoonpanona Laivaret- 
ken ja Päivän päästön säkeistä. Koska kuitenkin, kuten pitkin mat- 
kaa olemme todentaneet, Sampojakso on erikoinen runo, niin on 
selvää, että Laivanretkeen on tämä samoinkuin moni muukin yhtä- 
läinen kohta tullut Samporetkestä. Samporunon kuvausta saattaa 
siis tässäkin kohden täydentää Laivaretkessä säil^iieillä säkeillä 
sekä kuvitella, että ennen Väinämöistä hänen molemmat toverinpa 
ovat kumpikin vuorostansa yrittäneet iskeä kokkoa. 



174 



Onko Sammon ryöstö 



XXXVI. 



Saman henkilön iskemisen kolmasti on Latvajärven Arliippa 
Samporunoon siirtänyt laulamastaan Lemminkäisvirrestä, niin kuin 
myös selityksen, ettei miekka päällimäistä ihoakaan vahingoita 
(s. 172, vr. I 759). 

Jäljelle jäänyt sakarihjnsi, joka, paitsi Simana Sissosella, on 
Lonkan Martiskalla ynnä parilla Vuokkiniemen laulajalla säily- 
nyt (p 96, 67, 73), on Vuonnisen puolella muuntunut sakarisorvieksi 
ja edelleen, etupäässä Latva järvellä, nimettömäksi sormeksi. 



Ilomantsin puolella, jossa Sampo on käsitetty laivaksi, kokko 
ainoalla kynnellään nostaa purtta, niin että ryöstetty riista vierii 
veteen (j 223; 222; 226, vr. 225 ja q 231): 



C. Sillä kaatavi venehen, 
pian pystyhyn kohotti, 
riista vierevi vetelien. 



A. Jolla purtta nostamahan, 
venoa ylcntämähän. 

B. Nosti tuolla Väinämöisen, 
purren pystyhyn kohotti. 

Vienan läänissä kokko jäljelle jääneen kyntensä tai sormensa 
iskee itse Sampoon (esim. p 3. vr. 5; 73, vr. 96): 



E. Siihen Sammon kouristavi, 
Sammon vuo'atti merehen; 
sieir on Sampo jauhomassa. 



D. Kirjokantta kantamahan, 
vSampoa ylentämähän; 
sillä Sampo saatanehen, 
kirjokansi vietänehen. 

Myös kynttä tai sormea mainitsematta sanotaan Sampo joko 
kaapatun taikka saatetun mereen (p 128; 9, vr. 15, 17; 62, vr. 64): 



F. Jo hän tuosta »Sam pun saapi, 

kirjokannen kaappoavi. 

Ct. Siitä kantoi kirjokannen. 



H. Riieltihin, lausuttihin, 
saatettiin Samppo merehen, 
kirjakorja lainehesen. 



Ivatvaj arven Perttuset ilmoittavat emännän vieneen Pohjo- 
laan vain kannen eli rivan. Arhippa on sitä ennen kuvannut, nuton 
Väinämöinen on miekallaan murottanut Sammon (p 54): 



Jäi yksi, nimetön sormi 
Sampoa pitelemähän, 
kirjokantta kantamahan. 

Silloin vanha Väinämöinen 
otti miekkansa omansa 
käellähän oikealla, 
vasemmalta releitähän . 
Silloin Sampoa murotti, 
kirjokantta kirjaeli(!) 
selvällä meren selällä, 
ulapalla aukealla. 



Noita tuuli tuuitteli. 
ilman lieto liikutteli 
ympäri riieren sinisen. 
Muut kaiket muruset viepi 
rannalle meryttä vasten, 
vasten merta hyyänncttä. 

Pohjan akka harvahammas 
kannen kantoi Pohjolahan, 
rivan kylmähän kylähän, 
sormella nimettömällä, 
vasemella varpahalla. 



XXXVI, 1 alkuperäistä Sampoiaksoa? 



Sammon muroUaminen miekalla on mukailua hauin muruiksi 
iskemisestä Laivaretkellä (s. 173, I 579). Tuulen tuudittamisen on 
Arhippa ottanut laulamastaan Ison tammen kaadannasta, jonka me- 
reen singahtaneet lastut siten ajautuvat maalle (I L 836). Rannalla 
vasten merta hiuennetta näemme Arhipan esittämässä Kilpakosin- 
nassa Ilmarisen sisaren vaatteita viruttavan (p 469). Näitä lisä- 
yksiä ei Arhipan poika Miihkali ole kumpaisellakaan laulukerralla 
sovittanut Sampojaksoon. 

Sitä vastoin ovat Arhipan Cajanille tekemän loppuhuomau- 
tuksen: suvehen suurin palanen (p 54 a), pari myöhempää latvajär- 
veläistä laulajaa säilyttäneet täydelliscmmässä muodossa, mikä 
niinikään viittaa runoon Isosta tammesta, jonka kaataja työntää 
itään, suveen ynnä muihin ilmansuuntiin (p 60 — 1, Franssila s. 404): 

Työnsi itään, työnsi länteen, suveen suurimman palasen. 

Ison tammen runon vaikutusta ilmaisee myös Vuonnisen Ont- 
rein ensi kerran laulaessaan säkeelle: nostatti melan merestä, muodos 
tama kertosäe: lastun tammen (Arhipalla: lapiansa) lainehesta, minkä 
toisella kerralla edelleen muunsi: lasiimkuuseyi lainehista{p 79, 79 a). 

Nimettömän sormen ynnä vasemen varpaan tapaamme Simana 
Sissosella Lemminkäisen surma-runossa (Buropaeus G 650): 

Jopa löytyi Lemminkäinen, — sormesta nimettömästä, 
Tuonen mustasta joesta, — vasemesta varpahasta. 

Latvajärveläisiin liittyvässä Hietajärven toisinnossa maini- 
taan emännän vieneen puolen Sampoa (p 42, vr. 53): 

Puolen Samma'a tapasi, yhellä nimettömällä, 

kantoi puolen kirjokantta käellä peikalattomalla. 

Kostamuksen kappaleessa emäntä purjepuuhun lentäessään 
<^hdoittaa: pankainme elot kahelisi (p 48). Samoin Lonkan Martiskan 
mukaan emäntä (p 96): 

Sanoi tuonne saatuansa: Jäi yksi sakarikynsi, 

»lakkahan elon jaolle sillä Sampoa nostatti, 

päähän saaren terhenisen!» kaikki vuoatti merehen, 

Siitä vanha Väinämöinen maa köyhä, meri pohatta, 

nostavi melan merestä, »Tänne kyntö, tänne kylvö, 

sillä kynsiä sivalti. tänne ilman lintusetkin!» 

Martiskan poika Maksima esittää yhtäläisesti emännän ehdoi- 
tuksen, mutta mainitsematta mitään kynsille iskemisestä jatkaa 
<p 99, vr. 55): 



17fi 



Onko Sammon ivöstö 



XXXVI, 



Meiitihin jaolle Sammon 
nenähän utuisen niemen, 
päähän saaren terhenisen. 
Sampo saatettiin merehen, 
eip' on Sampo maalle saatu. 
(Riieltiin, riieltiin. V. olisi 
tahtonut Sammon maalle, niin 



sillä olisi maa tullut, jos kuin 

eloisa. 
Vain kun saatettiin mereen, 
niin sillä on meri pohatta, siinä 
on kaikennäköistä eloa, simp- 
sukkaa ja muuta). 



Vuonnisen Ontrei kuvailee ensin kynsien sivaltamista, niin että 
vain yksi sakarisormi jää jäljelle. Hän ei kuitenkaan puhu tästä 
sen enempää, vaan siirtyy välittömästi jakoehdoitukseen, jonka Väi- 
nämömeii panee kysymykseen ja johon Pohjolan emäntä kieltäen 
vastaa. Siitä huolimatta näemme Väinämöisen ehdoitetulla paikalla 
seulovan utua ja lausuvan toivomuksia kynnöstä ja kylvöstä, josta 
vielä seuraa sananvaihtoakin (p 79, [79 a]): 



Sanoi vanha Väinämöinen: 
»ohoh Pohjolan emäntä, 
läkkämmäs jaolle Sammon, 
kirjokannen katseluhun, 
nenähän utuisen niemen, 
päähän saaren terhenisen. 

[Sanoi] Pohjolan emäntä: 
»e [n] lähe jaolle Sammon, 
kirjokannen katseluhun.» 

Siitä vanha Väinäihöinen 
seuloi seulalla utua, 
terheniä tepsutteli 
nenähän utuisen niemen. 
Itse noin sanoiksi virkki: 
»tänne kyntö, tänne kylvö, 
tänne asu (?<Ckasvv) |1. vilja] 

kaikenlainen 
[poloiselle Pohjanmaalle, 
Suomen suurille tiloille]; 
tänne kuut, tänne päivät, 



tänne tähet taivosilta.» 
(ruotsiksi: »Pohjan akka» upotti 
sitten »Samppon» mereen, 
joka tuli siitä rikkaammaksi). 

[Sanoi Pohjolan emäntä: 
*»Vielä tuohon mutkan muis- 
tan*], 
keksin kummoa vähäsen 
sinun kynnön, kylvön päälle. 
sa'an rautais[en] ralkehen], 
teräksis[e7i] tellit telen 
[* halmettasi liakkoamahan, 
pieksämähän peltojasi*] .» 

Siiiioi ranha Väinämöinen: 
»satiKis rautaista raetta, 
I erä ks isiä tcllittele 
I 'oh j olan kujan perille, 
saviharjun hartiollc. 
[t. saviharjan lialt ifllc]!» 



Ontrein pojista Jyrki on laulanut kursivoimalla osoitetut sä- 
keet. Mutta hän ci luniuitsc emännän kieltävää vastausta, vaan 
kuvailee samoin s;ik(iii kiiiu Lonkan Martiskan poika menoa Sam- 
mon jaolle. Viimeisen säcparin li;in on toisen kerran laulaessaan esit- 
tänyt muunnetussa muodossa (p 84 a): 

Pohjolan kylien suille, Pohjan peltojen perille. 

Mutta ensimäisollä kerralla, jolloin lopetti emännän uhkauk- 
seen, hän esittäessfiäu A'äinämöisen saapumista pimeähän Pohjo- 



XXXVI. 1 alkuperäistä Sampojaksoa? 177 

lahan on kahdesti sovittanut kcrroksi: saviharjun hartehille (p 84: 
163, 232). Sakarisormen johdosta hän on suorasanaisesti selittänyt: 
»sillä sormella syyti mereen kaiken hyvyyden, mitä parasta taisi olla; 
siitä meri tuli rikkaaksi, sill' on enemmän tavaraa kuin maalla; 
vanha Väinämöinen ei saanut kuin kynnön, kylvön ja kasvun kaiken- 
laisen tänne; niin ne vanhukset mainittiin» (p 84), 

Ontreinen Vassilei on samoin kuin Lonkan laulajat omistanut 
emännälle jakoehdoituksen, johon Väinämöinen vastaa (p 91): 

V. »En lähe jaolle Sammon, Em: »Kyllä siihen keinon kek- 

tänne kyntö, tänne kylvö» ' — . sin» — . 

V: »Sa'a sie — kujien suille!» 

Ontrein pojanpojista Jyrkinen Jeremei antaa Väinämöisen 
tehdä ehdoituksen, johon mitään vastaamatta (p 93): 

Pohjan akka kyttäkynsi jo saattoi vetehen Samman. 

Väinämöisen kynnön, kylvön ja kasvun toivotuksen johdosta emäntä 
sekä Jeremein että hänen veljensä Iivanan kappaleessa sanoo lä- 
hettävänsä kylmän eli vilun (p 93; 88): 

A. Työnnän vilun vihakan. B. Työnnän kylmän Polija- 

millä kylmän kynnön pellon. sen on, 

viiman on vilun lähetän. 

Lisäksi mainittakoon, että Vuonnisen Homanen Ohvo on kyn- 
sille sivaltamiseen välittömästi liittänyt Ilmarisen toivotuksen (p 
83 a): 

»Meillä kyntö, meillä kylvö, (Muu kaikki meni mereen, siitä 

meillä kuu on, meillä päivä, merellä onkin paras hyvyys; sillä 

meillä armas aurinkoinen, on kalat ja hylkeet), 
meillä tähet taivahalla!» 

Vielä huomattakoon Simana Sissosen toisen sisaren pojan suo- 
rasanainen selitys, josta näkyy, ettei Ilomantsinkaan puolella ole 
kuviteltu kaiken saaliin mereen joutuneen (j 225): »teljun alle jotka 
jäivät riistat, se olisi maalla riistaa; sen verta olisi Väinämöinen mu- 
k.iiin saanut, muu riista se mereen meni.» 

Viimeksi painettakoon loppuosa Gottlundin Taalainmaalla 
kirjaanpanemaa muistelmaa, jossa ryöstetty Sammas on sekaantu- 
nut kokoksi muuttautuneeseen takaa-ajajaan (o 231). Laulunkehoi- 
t ukseen Väinämöisen vastattua (s. 153): 

Lensipä Sammas pilveen. Löi nuori Jompainen miekalla kaksi 
varvasta Sammalta poikki: yksi lensi mereen, toinen saatiin maalle; 

12 



178 Onko Sammon ryöstö XXXVI, 



joka lensi mereen, siitä tuli suolat mereen; joka saatiin maalle, siitä 
tuli heinä;t maalle. Kun olisi useammat saanut, niin olisi vilja tul- 
lut ilman kylvämättä. 

Ryhtyessämme tätä loppuvyyhteä selvittämään on meidän 
lähdettävä^ Lonkan Martiskan laulutavasta, joka vienaripuolisista 
on paraiten säilyttänyt monen muunkin kohdan. Jakoehdoitus on 
epäilemättä emännän lausuma hc^nen kokkona purteen lentäes- 
sään, ja Väinämöinen on siihen antanut kieltävän vastauksen ennen 
iskemisyrityksiä. Meno utuiseen niemeen eli terheniseen saareen, 
mikä paikanmääre kuuluu runoon Vellamon neidon onginnasta, so- 
veltuu huonosti ulkomerellä oloon. Mainittu paikanmääre puut- 
tuukin Kostamuksen toisinnosta, jossa samoin kuin Lonkan Mar- 
tiskan esittämässä ei ole nimenomaan Sammon, vaan elojen jaosta 
kysymys. Sammon jaon kertona ei myöskään kirjokannen katselu 
Vuonnisen Ontrein näytteessä tunnu luontevalta. Hänen esittämänsä 
utujen seulominen on lisäys, jota ei ole tavattu kenelläkään hänen 
jälkeläisistään. Se on aiheutunut utuisen niemen maininnasta ja lai- 
nattu sekä Vienan ett^ Suomen Karjalassa lauletuista Metsän lu- 
vuista, joissa Ututyttöä rukoillaan seulomaan utuja otusten estämi- 
seksi pakenemasta metsästäjän tieltä (SRU s. 235). Yksistään Lönn- 
rotin kirjaanpanossa tavattava on säepari, jossa 'poloinen Pohjan- 
maa ja Suomen suurU tilat mainitaan. Uudemmassa runossa Raja- 
sodasta, joka on ilmeisesti rajan takaa tullut Vienan lääniin, rukoil- 
laan Ukolta rauhaa tai kiitetään Jumalaa rauhasta (p 1176; 1174): 

A. Tuo sie rajalle rauha, B. Ylistetty Luoja yksin, 

tälle raukalle radalle, kun annoit rajalle rauhan, 

poloiselle Pohjanmaalle! Suomehen hyvän sovinnon! 

Lönnrotin muistiinpanoon lisäyksenä liitetty halmemaitten hakkaa- 
minen voi johtua Lemminkäisen vastauksesta erääseen hänen äitinsä 
piiloutumisehdoitukseen (I 774): 

Usein kataja kangas hakatahan halmemaaksi. 

Lemminkäisrunoista on vielä otettu emännän uhkaus keksiä kumma 
tai keino (vr. s. 176). Rautaisen väkeen sataminen on lähinnä saatu 
vienanpuolisesta Kullervojaksosta, jossa petojen ahdistama paha 
emäntä rukoilee (I 928 ym): 

»Oi Ukko ylijumala, — tapa tuo Kalervan poika 

sa'a rautaisia rakehia, rautaisilla rakehilla, 

neuloja teräsneniä; neuloilla teräsnenillä!» 



XXXVI,] alkuperäistä Sampojaksoa? 179 

Teräksisen tellittelerninen kertosäkeessä on tähän paikkaan siirretty 
rautaisen sodan laittamisesta (s 159). Säe: saviharjun eli -harjan 
kartiolle tai haltiolle, on johdettavissa Lemminkäisen valituksesta 
hänen Saarelta paetessaan (I 729): * 

»Itken Saaren puun alaista, saviharjan haltiata.» 

Väinämöisen ja joskus Ilmarisenkin lausuma toivotus kyn- 
nöstä, kylvöstä ja kasvusta on sama, minkä niinikään Vuonnisen 
puolella kohtasimme Ilmarisen selonteossa hänen palatessaan Sam- 
mon taonnasta (s. 129). Lisäksi toivotetut kuut, päivät ja tähdet 
ovat lähinnä olleet saatavissa Sampojaksoon liittyneestä Luomis- 
runosta (s. 15). 

Jos vertaa taalainmaalaisen toisinnon ilmoitusta, että vilja 
olisi tullut ilman kylvämättä, Vuonnisen Jyrki Malisen selityk- 
seen, että Väinämöinen sai vain kynnön, kylvön ja kasvun, 
voisi kenties jälkimäisenkin ymmärtää siten, että Väinämöisen 
maa sai kasvukyvyn, vaikka kyntämisestä ja kylvämisestä riippu- 
van. Jyrin molemmat pojat ovat viitanneet siihen, että vielä kyn- 
töä ja kylvöä on alituisesti uhkaamassa kylmä. ^ Puutteellinen 
runomitta osoittaa tämän lisäyksen myöhäiseksi. 

Ettei Sammonryöstäjäin saalis tykkönään joutunut hukkaan, 
ilmenee myös esitetystä Simana Sissosen toisen sisarenpojan lop- 
pulausunnosta (s. 177) ynnä Arhippaisen Miihkalin muistutuk- 
sesta: »muun Sammon Väinämöinen sai, vei omalle maalleen» (p 
58 b, vr. 62). 

Suurin ja paras osa Sammon tuottamaa siunausta kaikissa 
tapauksissa joutui veteen, joka siitä tuli rikkaammaksi kuin maa. 
Taalainmaalaisessa toisinnossa mainitaan meren varsinaisena rik- 
kautena suola; niinikään muutamassa vienan puolisessa sanotaan 
Sammon jauhavan meressä suolaa, samoin kuin se ennen maan 
päällä oli jauhamalla tuottanut valmista viljaa (vr. s. 123): »Siellä 
meressä jauhaa suolaa ilmaisen ikänsä; sillä meri on suolainen» 
(p 45). — »Sämmyn uskottiin olevan käsikiven, joka jauhoi kaikkia 



^Lemminkäisen virren vaikutusta todistaa myös Vuonnisen Homasen 
Ohvon säkeeseen: portti Pohjolan näkyvi, liittämä kertosäe: saviharju hai- 
inentavi (p 83 a: 58). 

^ Eräs jyskyjärveläinen selitteli, että kotkan saatua kirjokannen oli 
tullut Pohjolaan(I) kylmä, ikäänkuin tämä olisi ollut kirjokannen sisällyk- 
senä. »Pohjolan emäntä teki sen ilkeydestä» hän vakuutti. »Jos tuota 
kantta (konseptissa kirjokantta) ei silloin olisi saatu, niin ei Karjalassa (kons. 
täällä) olisi halloja eikä Pohjan tuuha» {p 14). 



180 Onko Sammon ryöstö XXXVI, i 

tarpeita, sekä viljaa että suolaa. — Siitä meri, johon se upotettiin, 
on suolainen» (p 64 ruotsiksi). 

Mutta mitä jäi Sammosta sen entiselle omistajalle? Saiko 
emäntä edes kannen ja rivan takaisin viedyksi, kuten Latvajärven 
laulajat ovat esittäneet? Arhippainen' Miihkali käyttää kansi sanaa, 
joka vienankarjalaisten puhekielessä merkitsee suurta rovet- 
t a, myös itse kirjokannen asemella Sammon kertona (s. 174). Toi- 
sessa Vienan puolisessa kappaleessa tapaamme rinnastettuina kan- 
nen ja kirjokannen Ilmarisen ilmoittaessa Pohjan akalle (p 21): 

»Jo on kansi kaunihina, kirjokansi kirjoitettu». 

Mahdollista siis on, että kansi, jonka emäntä vie mukaansa, 
on vain lyhennys kirjokantta, joka hänen muutamissa eteläisem- 
missä Vienan läänin toisinnoissa mainitaan kokonaan vieneen 
(s. 174). Tälle kannelle on sittemmin Latvaj arvella annettu kerto- 
sanaksi ripa. ^ Rivan yhteydessä ilmaantuvat Pohjolan kertosanat: 
kylmähän kylähän tai paikkahan pahahan (p 58), eivät ole voineet 
tulla Samporunoon, ennenkuin Pohjola on siitä syrjäyttänyt alku- 
peräisemmän paikanmääreen Vuojolan. 

Simana Sissonen ei sano emännän mitään saaneen, vaan 
vielä koettaneen kostoksi Väinämöiselle nostaa sumun hänen tiel- 
leen ja sitten itkien- palanneen kaupunkiinsa. Emännän kynnel- 
lään kohottaessa purtta (j 223, [222]; Europaeuksen ja Ahlqvistin 
kirjaanpanoille yhteiset säkeet on kursivoitu): 

Virkki vanha Väinämöinen: Lauloi [t. Virkkoi] vanha 

»Jos Het pursi Luojan luoma, Väinämöinen 

veno veistämä Jumalan, selvässä meren sisässä 

syrin syöksete merehen, lakeissa lainehissa: 

laioin laineihin ajate «ei o^o mies vähän pahempi 

[t. kirpoele kaarillesi, udulla upottaminen, 

lankea laioillesi!]» terhenellä voittaminen.» 

Jo meni meren sisähän, Itse Pohjolan emäntä 

lankes laiva lainehisin. läksi itkien kotihin, 

Itse vanha Väinämömen kallotellen kaupuntihin. 
syrjin syöksihen vetehen, Ylös nousi Väinämöinen 

lankes laivoin lainehisin, yön kolmen levättyänsä 

menevi meren sisähän. selvässä meren sisässä. 

Itse Pohjolan emäntä lakeissa lainehissa. 

nosti talman taivahalle, [t. Tuolla vanha Väinämöinen 

sumun ilmalle ylenti. oli tuolla yTitä kolme, 

^ Yhdessä toisinnossa selitetään suorasanaisesti: löi kynteh ripah kirjo- 
kannen (p 60). 



xxx VI, 1 alkuperäistä Sarapojaksoa? 181 

kokonaista kolme yötä merta siimalla sivalsi; 

isässä meren sinisen. sima ^ sivkui siiman tiestä, 

Itse vanha Väinämöinen utu ruoskan nauskehesta. 

kohosi meren sisästä]. Nousi talma taivahalle, 

Iski vettä piiskallahan ft. ruos- utu" ilmoille yleni, 

kallansa], selvisi utu mereltä. 

Että Sissosen laulutapa on ollut aikoinaan yleisempi, osoit- 
tavat muutamat hänen toveriltaan Huohvanaiselta muistiinpan- 
nut säkeet; siihen viittaa myös kolmannen ilomantsilaisen laulajan 
yhdistämään Sampo- ja Laivaretkeen liittynyt Tulen synnyn kap- 
pale, jossa niinikään on puhe kolmen yön olosta (j 227; 228): 

A. U'un huokuvi merelle, B, Läksi poika Pohjolahan, 

au[t]eren ilmalle tekevi. — oli tuolla yötä kolme, 

»Ei 00 mies pahanenkana.» tuli poika Pohjolasta, 

— Otti ruoskan ruohon karvan. kolmen yön oltuansa. 

Väinämöisen joutuminen meren sisään joko laivan mukana 
(? laivoin <C laioin) tai siitä vierähtäneenä (? syrjin) ei voi olla 
paikallansa, koska purren kynnellä kohottaminen on tässä väännös 
alkuperäisempää Sammon kohottamista. Väinämöisen veteen 
syöksyminen on osittain mukailua Luojan purren työntymisestä 
teloiltaan, johon myös Väinämöisen kehoitus selvästi viittaa, osit- 
tain muistelua Väinämöisen ammunnasta. Sumun on täytynyt 
kohdata Väinämöistä hänen laivalla edelleen purjehtiessaan. 

Sumua ei myöskään ole voitu Väinämöisen tielle nostaa eli 
ylentää, koska se sittemmin ylenemällä selviää. Säe: nosti talman 
taivahalle, ynnä teonsana ylenti Sissosen näytteessä osoittaa tähän 
sekaantuneen Pakkasen synnyn, jossa tapetusta hevosesta (SSL 
s. 135, Ahlqvist B 291): 

Nousi höyry taivosehen auer ilmahan yleni, 

t. Nousi talma taivahalle, tuo panihen pakkaseksi. 

Alkuperäisempi on Huohvanaisen säe: uun huokuvi merelle, 
mutta siinä taas on kertosäkeen: auteren ilmalle tekevi, ensimäinen 
sana otettu Pakkasen synnystä sumun sijalle. Päinvastoin on taas 
Sissosen Pakkasen syntyyn sekaantunut Samporunosta viimeinen 
säe: utu ilmoille yleni (SSL s. 136). 

Emännän kotiin tulolla on vastineensa Sissosen Kilpalau- 
lannassa, jossa Joukamoinen (j 386): 

^ < sumu, johon edellä ja jäljessä käyvä siima on muuntavasti vai- 
kuttanut. 

* < sumu, jonka sijalle utu on viimeisestä säkeestä tunkeutunut. 



182 Onko Sammon ryöstö XXXVI, i 

Läksi itkien kotihin, kallotellen kartanolle. 

Ominaista Sissosen Samporunolle on kuitenkin sana kav/punkihin, 
joka yhdistettynä miesten syöjähän kylähän ja Pohjolan syrjäyttä- 
mään Vuo j olaan saattaisi tarkoittaa vanhaa Visbyn kaupunkia 
Gotlannissa. 

Jos Väinämöinen on ollut laivassa eikä meressä, ei hänen ole 
tarvinnut merestä kohotakaan. Kolmen yön olon on Sissonen hyvin 
voinut lainata Tulen synnystä, jossa Pohjolaan, s. o. helvettiin, 
lähtenyt ja sieltä kolmen yön perästä palannut poika tarkoittaa 
Tuonelassa käynyttä Kristusta (SRU s. 286). 

Udun selvittäminen moskan avulla tuntuu omituiselta merellä 
liikuttaessa. Sama piirre tavataan Ilomantsin puolella myös Ham- 
masmadon luvussa sekä Kajaanin puolella Lemminkäisen Luotolaan 
ajon kuvauksessa (Ahlqvist B 97; VKA 55): 

A. Oi Ukko tätini poika, B. Itse lieto Lemminkäinen 

lyöpä maata siimallasi, ajoi Vuotolan pihalle, 

nauhallasi nauskahuta, lyöpi maata ruoskallansa, 

jotta utu maasta nousi, utu nousi nuoran tiestä, 

mies pieni u'un seasta mies nuori u'un seasta, 

(ampuu Tuonen tuokan). sepä riisui rinnukseni(!). 

Onko ilomantsilainen loppukappale kuulunut Sampojaksoon, 
on vaikea ratkaista. "Mahdollisena jälkenä siitä kenties saisi pitää 
jyskyjärveläistä säkeistöä, joka liittyy Pohjolaan ajelehtineelle 
Väinämöiselle lausuttuun kehoitukseen nousta norosta eli aalloista 
selkeälle (p 12, vr. s. 105): 

Nousipa on mies merestä, meren selvältä selältä, 

uros aalloista yleni utuisilta lamehilta. 

Niinikään utuisen niemen ja udun seulonnan lainaaminen saattaisi 
aiheutua siitä, että Samporunossa on ennestään jotain mainittu 
udusta. Myös sinisen meren säilyminen Ilomantsin puolella yksis- 
tään tässä loppukappaleessa saisi selityksensä sen kuulumisesta 
Sampojaksoon. 

Pitempi kansanruno on yleensä huonoimmin säilynyt loppu- 
osaltaan, sillä säe säkeeltä lisääntyvät unohtamisen tai väärin 
muistamisen mahdollisuudet, eteenpäin vaikuttavine seurauksi- 
neen. Vaihtelut laajenevat yhä useampia säkeitä käsittäviksi, niin 
ettei ole valittava vain yksityisten säkeenmuotojen, vaan usein 
myös eri tavoin muodostuneitten säkeistöjen välillä. On niinmuo- 



XXXVI, 1 



alkuperäistä Sampojaksoa'.' 



183 



doin vaikea säilyneitäkään piirteitä saada mukaan kaikkia ja alku- 
peräisessä järjestyksessä. Toiselta puolen voivat epävarmat säkeis- 
töt olla esteenä oikean yleisvaikutuksen saamiselle. Siitä syystä 
olen monessa kohdin tyytynyt pelkkiin viittauksiin. Kursivoi- 
malla olen niinkuin ennenkin osoittanut varmimpia säkeitä. 



? Meni vanha Väinämöinen 
? luokse seppo Ilmarisen, 
kysytteli, lausutteli: 
»veli seppo Ilmarinen, 
miten Vuojola elävi?» 

Sanoi seppo Ilmarinen: 
»hyvä on [Vuojjolan eleä, 
kun on Samyo jauhamassa, 
jauhoi purnun puhtehessa jne. 
Vaan on Sampo salvattuna 
yhdeksän lukon ta'akse, 
siihen juuret juuruteltu 
yhdeksän sylen syvähän.» 

Virkki vanha Väinämöinen: 
»ohoh seppo Ilmarinen, 
läkkä Sammon noudantahan, 
kirjokannen kannaniahan!» 
? (Laivan rakennus ks. s. 129). 
? (Airojen ja melan veisto s. 134). 
? (Purren teloilta lykkäys s. 131). 

Yksi vanha Väinämöinen, 
toinen seppo Ilmarinen, 
kolmas nuori Jouka[hiJnen 
läksi — [Vuojjolahan, 
miesten syövähän kylähän, 
urosten upottavahan. 
? (Kolmannen niemestä tulo 

s. 135). 
? (Kolmenlaiset vedet s. 137). 
? (Soudun svnnyttämät äänet 

s. 138). 
? (Neitosten rannalla kuuntele- 
minen s. 138). 

(Saapuminen [Vuoj] olaan). 
Nukutteli [Yjuojan kansan, 
? (Vahtien luku ja ikä s. 142). 

Tuonne Sampo salvattuna, 
kirjokansi suojeltuna 
yhdeksän lukon ta'akse. 
Lukot voilla voitelevi, 
rasvalla oven saranat, 



siveli sianlihalla. 

? (Lukkojen aukominen s. 145). 

? (t. Lukkojen rikkominen s. 144). 

Virkki vanha Väinämöinen: 
[»Oi oot nuori Joukahinen], 
mene Sampo ottamahan. 
kirjokansi kantamahan!» 

Siitä nuori Joukahinen 
sylin Sampoa piteli, 
käsivarsin kallotteli. 
Eipä Sampo liikukana, 
kirjokansi käännykänä 

t. kihnakana; 
juuret maahan juurutettu. 

(Samoin Ilmarinen). 

Nytpä vanha Väinämöinen 
sylifi Sampoa piteli, 
polvin maassa puujaeli. 
? (t. Sammon juurien irti kyntä- 
mmen s. 146). 

Siitä Sampo saatettihin, 
kirjokansi kamiettihin 
venehesen Väinämöisen, 
purtehen [Uv]antolaisen. 

Siitä vanha Väinämöinen 
läksi mielellä hyvällä, 
iloiten omille maille: 

Pani nuoren Joukahisen 
airoille alimaisille, 
pani seppo Ilmarisen 
airoille ylimäisille, 
itse istuihe perähän, 
melan vaskisen varahan, 
kokan kultaisen nojahan. 
Laskevi sinistä merta 
punaisella purjehella. 

Virkki nuori Joukahinen: 
»Laula vanha Väinämöinen, 
hy reksi hyväsukuinen, 
hyvän Sammon saatuasi, 
kirjokannen tuotuasi!» 



184 



Onko Sammon ryöstö 



XXXVI, 1 



Tuopa vanha Väinämöinen 
varmoin kyllä vastaeli: 
»aikainen ilonteoksi, . 
varahinen laulannaksi, 
portit [ Vuo] j olan näkyvät, 
kulta-ukset kuumoittavat; 
miesten syövästä kylästä, 
urosten upottavasta.» 

Sanoi seppo Ilmarinen: 
»Öisinkö itse perässä, 
laulaisinpa, taitaisinpa 
[ Vuo] j Olassa käytyäni, 
hyvän Sammon saatuani; 
kulta riippui rinnan päällä, 
pään päällä hopea paistoi.» 

Siitä vanha Väinämöinen 
lauloa hyrähtelevi; 
suu liikkui, järisi parta, 
vaan ei leuat lonkaellut 
Äreä urohon ääni 
lainehilla laulaessa, 
vesillä hyreksiessä. 
? (Vaikutus luontoon s. 155). 
? (Kurjen huuto s. 156). 

Kaikki [Vuo]jola heräsi. 

Siitä [Vuo] j olan emäntä, 
nenä vanka Vuojolainen, 
nousi uhkaen unesta, 
voivotellen vuotehista. 
? Juoksi riistariihen luokse, 
? kartanoa katsomahan. 
Liikautti leukaluuta, 
purskahti punainen sappi: 
»jo on tästä Sampo viety, 
kirjokansi kaivettuna, 
otettu omin lupinsa.» 

Siitä Vuojolan emä^itä 
laittoi rautaista sotoa, 
teräksistä tellitteli. 
Satahangan hankitsevi. 
Pani joukon jousihinsa, 
laittoi miehet miekkoihinsa; 
sata miestä soutamahan, 
tuhat ilman istumahan, 
läksi Väinämön jälestä. 

Virkki vanha Väinämöinen: 
»oi oot nuori Joukahinen, 
nouse purjepuun nenähän, 



vaatevarpahan ravaha 
t. kasisliekahan kavalia, 
katsele etinen ilma!» 

Siitä nuori Joukahinen 
nousi purjepuun nenähän — 
ja katsoi etisen ilman. 
Virkki nuori Joukahinen: 
»selkeä on etinen ilma». 

(V. Ilmariselle:) — 
»katsele takainen ilma»! — 
— »Sekav' on takainen ilma; 
mikä tuo tule vi tuolta, 
katso vanha Väinämöinen!» 

[Katsoi] vanha Väinämöinen: 
»jo tulevi [Vuo]jan pursi, 
satahanka halkoavi, 
sata on miestä soutamassa, 
tuhat ihnan istumassa, 
? itse [Vuo]jolan emäntä 
? istuvi perässä purtta.» 

Virkki vanha Väinämöinen: 
»oi oot seppo Ilmarinen, 
anna piitä pikkuruinen, 
? tauloa taki vähänen, 
luon ma luodoksi merehan.» 

Siitä seppo Ilmarinen 
antoi piitä pikkuruisen — . 

[Itse] vanha Väinämöinen 
sen merehen mestoavi, 
saattavi sarajahasen 
yli olkansa vasemen; 
luoto pitkä pohjosehen, 
suvehen sitä pitempi, 
itähän iäti pitkä, 
loppumaton luotehesen. 
Siihen puuttui [Vuo]jan pursi, 
satahanka halkieli. 
? (Yritys nostaa purtta s. 167). 

Sanoi [Yuo]jolan emäntä: 
»mikä neuvoksi tulevi, 
kuka pannahan otehen?» 
Siitä muuttihe kokoksi, 
iskulinnuksi tekihe, 
sata pani miestä siiven alle, 
tuhat purston tutkaimehen, 
kymmenin kynännenihin, 
levitäkse lentämähän, 
läksi Väinämön jälestä. 



XXXVI. 1 



alkuperäisiä Sampojaksoa'? 



185 



? (IliiiariMii varoitus s. 170). 

Lensi [Vuojjolan emäntä 
päähän purren Väinämöisen, 
koilta kokkahan kohosi. 
Tahtoi pursi päin pudota, 
satakaari kallistua. 
? (Väinämöisen syyttäminen pe- 
toksesta s. 171). 

Sanoi [Vuojjolan emäntä: 
»lakkamme jaolle Sammon!» 

Virkki vanha Väinämöinen: 
»en lähe jaolle Sammon. 
Oi oot nuori Joukahinen, 
ota miekka viereltäsi, 
vasemelta reideltäsi 
kädelläsi oikealla, 
kokon kourille sivalla, 
vaakalinnan varpahillo!» 

Tuopa nuori Jouhahinen 
tempasi terävän miekan 
huotrasta huveksisesta, 
vyöstä vennonselkäisestä 
t. vaskisesta kantimesta. 
iski miekalla ka vettä; 
miekasta terä mureni. 
? (Väinämöisen pilkka s. 173). 
? (Yhtäläinen Ilmarisen yritys). 

Itse vanha Väinämöinen 
melansa veti merestä, 
la'piansa lainehista, 
iski kj/nsiä kokolta. 



Muut kynnet meni muruiksi, 
jäi yksi sakarikynsi; 
sillä Sammon kouristavi, 
kirjokannen kaappoavi, 
kaikki vuodatti merehen. 
Sieir on Sampo jauhamassa. 
Maa köyh[tyi], meri [rikastui]. 

A. (Latvajärven puolella): 
(Sammon murottani inen ja kan- 
nen eli rivan kantaminen s. 174). 

B. (V u o n n i s e n puolella): 
Virkki vanha Väinämöinen: 
»Tänne kyntö, tänne kylvö, 
tänne kasvu kaikenlainen!» 
(Emännän uhkaus ja 
Väinämöisen vastaus s. 176). 

C. (Ilomantsin puolella 

vielä): 
Siitä [Vuo]jolan emäntä 
udun huokuvi merelle, 
sumun ilmalle tekevi. 

Lauloi vanha Väinämöinen: 
»ei 00 mies pahanenkana 
udulla upottaminen, 
terhenellä voittaminen.» 

Itse [Vuojjolan emäntä 
läksi itkien kotihin, 
kallotellen kaupunkihin. 
? (Iskeminen ruoskalla s. 
Sumu ilmalle yleni, 
selvisi utu mereltä. 



181). 



Sammon taonnan ja Sammon ryöstön, väliin on monesti tun- 
keutunut joko Kilpakosinta tai Kantelejakso taikka molemmatkin 
yhfaikaa (esim. p 93; 4, 9; 30). Sekaantumisen ovat aiheuttaneet 
yhtäläiset ansiotyön suorittamisen tai laivalla retkeilemisen piir- 
teet. Seurauksena siitä on vielä useimmiten ollut, että joko alku- 
tai loppupuolta Sampojaksosta on pois karissut (esim. p 6, 96; 95, 
78). Jälkimäisessä tapauksessa saattoi laulaja yhä jatkaa muilla 
runoilla. Niinpä Vuonnisen Vaassila- Kieleväinen, joka Sammon 
taonnasta on siirtynyt Kilpakosintaan eikä siitä enää mene takaisin 
Sammon ryöstöön, jatkaa mainitsemalla, että »sitten häät pidettiin» 
ja sen jälkeen esittämällä kappaleen Iivana Kojosen pojan neidon- 
ryöstöä ja Kullervon kostoa kiven leiponeelle emännälle. Kun 
tiedämme toisten palautuneen Kilpakosinnasta Sammon ryöstöön, 



186 Onko Merenpohjan muodostaminen XXX\'!.i 

niin käsitämme, kuinka suuressa määrin kansanlaulajat ovat val- 
mistaneet Lönnrotin kokoonpanoa. 

Jo Runokokouksessa Väinämöisestä Xönnrot sovitti Sampo- 
retken alkuun, paitsi Purren valituksesta, Laivaretkestä ja Kante- 
leen synnystä yhdistynyttä Kantelejaksoa, tämän edelle vielä muo- 
dostelemansa Uuden miekan taonnan sekä Ilmarisen ja Väinämöisen 
keskustelun maisen ja merisen matkan eduista. Edelleen hän muo- 
dosteli keskusteluja: retkeläisten saavuttua Pohjolaan emännäii ja 
Väinämöisen välillä, Sampoa purteen kannettaessa Ilmarisen 
ja Väinämöisen välillä, sekä näiden kesken myös noustessa myrskyn, 
joka vie kanteleen mereen, mikä on Lönnrotin omaa keksintöä 
(RV 12: 5—22, 57—69, 151—84; UK 42: 31—64, 171—88, 463—526). 
Elidoitukseen Sammon viemisestä utuiseen niemeen häji liitti saman 
tapahtumana ja sovitti sen sekä utujen seulomisen väliin Sämpsä 
Pellervoisen kylvön ynnä Ison tammen runon. Viimeksi hän on 
Pohjolan emännän ja Väinämöisen välistä loppukeskustelua laajen- 
tanut uusilla uhkauksilla ja torjumisilla, muiden muassa auringon 
kätkemiseen kohdistuvalla, jonka johdosta saattoi Sampojaksoa 
jatkaa Päivän päästöllä. 

Vanhaan Kalevalaan Lönnrot on vain vähäisiä omia lisäyksiä 
tehnyt, kuten kiireiseen soutuun kehoituksen Pohjolan purren 
lähetessä (VK 23: 279—81; UK 43: 77—82). Uudessa Kalevalassa 
on hän laajentanut lauluun kehoitusta seuraav;ia keskustelua sekä 
lisännyt saneluja loitsuilla (UK 42: 226—50; 42: 197-216, 338—46, ' 
529—42; 43: 191—206, 227—30). Sämpsä Pellervoisen kylvön ynnä 
Ison tammen runon hän on sopimattomasta sijoituksestaan luopuen 
siirtänyt runoelman alkuun. 



23. Onko MerenpohjaD muodostaminen 
kuulunut Sampojaksoon? 

Meressä ajelehtiva Väinämöinen, kuten on mainittu (s. 91), 
esitetään Vienan läänissä, paitsi maan ja taivaan ynnä taivaan- 
valojen luojana, myös merenpohjan eli meren ja mantereen rajojen 
muodostajana. Paraiten on tämä kohta säilynyt Vuonnisen puo- 
lella, jossa Ontrei Malinen sen lauloi seuraavaan tapaan (Vn 79): 

^ 42: 347 — 56 on Lönnrotin loitsuksi muodostama; 357 — 66 on jo Van- 
hassa Kalevalassa (23: 161 — 6) tähän kohtaan siirretty mereen ammutun 
Väinämöisen rukouksesta (s. 93 — 4). 



XXXVI, 1 kuulunut Sampojaksoon? 187 

Kussa maat[ui] maata vasten, siihen luopi luotoloita, 

siihen siunasi apajat, karipäitä kasvatteli, 

kalahauat kaivatteli; niihin laivat lasketahan, 

kuhun seisattui merelle, päät menevi kauppamiesten. 

Seuraavassa säeluettelossa on ensin järjestetty erilaiset toi- 
minnat (1—15) ja sitten niiden tulokset (16—24). Toisiaan vastaa- 
vat säkeet näkee sulkumerkeistä. 

1 A. Kussa maatui maata vasten Vn 79 (16—7), 88 (16), 92(16), 

93 (16), 95 (16—7). 

B. Kuhun maatui maata Iässä Vn 83 a (16), 84 (16), Vn < Ln 
87 (16), 89 (16). 

C. Kun kävi lähitse maata Uh 108 (16). 

2 A. Kuhiin seisattui merelle Vn 79 (21—2), 83 a (21—2), 84 

(21—2), Vn < Ln 89 (21—2).' 

B. Kuhun seisattui selälle Ln 95 (21—2), 97 (21—2). 

C. Kun selällä kuplistihen Uh 108 (23). 

3. Kun nousi nenässä nientä Uh 108 (21). 

4. Kuhun nousset seisomahan Uh 111 (21), 125 (16). 

5. » » muin teloille Uh 111 (16). 

6. » » istumahan Vk 74 (21—2), Uh, 111 (22), 
125 (21). 

7. Kuhun vierret venymähän Vk 74 (16), Uh 125 (23). 

8 A. Kussa päin on maahan kääntyi Kl 4 (17), Js 11 (17). 

B. Kussa päätänsä kohotti Vn 80 (23), 88 (24, 22), 92 (21—2), 
93 (21—2). 

C. Kussa köhin maahan kääntyi Km < .Js 17 (24). 

9 A. Kussa selin maahan kääntyi Km < Js 17 (16). 

B. Kussa kylin maahan kääntyi Kl 4 (24), Js 11 (24), 14 (16). 

C. Kuhun hänen kylet koskee Ks 49 (18). 

10 A. Kussa jaloin maahan kääntyi Kl 4 (16), Js 11 (16), 14 (17), 

Km < Js 17 (17). 
B. Kussa jalka pohjaan otti Vn 80 (17). 

11 A. Kussa käsin maahan kääntyi Js 14 (24). 

B. Kussa kättään nosti Vn 80 (21). 

C. Kuhun kääntyi kämmenih Uh < Ks 103 (23). 

12. Kuhun sormini sopinou Uh < Ks 103 (21). 

13. Kussa matkasi mahalla Km 21 (16). 
14 A. Kussa polvilla posevi Km 21 (24). 

B. Kuhun polvet koskenevi Lt 61 (24 — 5). 
c. Kuhun hänen polvet koski Ks 49 (18). 



15, 




16 


A. 




B. 




C. 




D. 




E. 




F. 




G. 




H, 


17 


A. 



188 Onko Merenpohjan muodostaminen XXXVI, i 

Kuhun hänen parta koski Ks 49 (21). 

Siihen siivosi apajat Vn 95 (1). 

Siihen siunasi apajat (-an) Vn 79 (1), 83 a (1), 84 (1), Vn < 

Ln 87 (1), Vn 88 (1), Vn < Ln 89 (1), Vn 92 (1), 93 (1). 

Niin apajas siunautui Uh 108 (1). 

Siihen sinervän apajan Vk 74 (7), "Uh 111 (5), 125 (4). 

Siin' on arniahat apajat Uh 21 (13). 

Siihen loi lohiapajan Js 14 (9), Km 17 < Js (9). 

» » lohia parven Kl 4 (10). 

» » lohikaloja Js 11 (10). 
Kalahauat (-an) kaivatteli Vn 79 (1), 84 (1), 94 (— ), (Ln 
95 lis. 79:stä?). 
B. Siihen hauan siunaeli Kl 4 (8), Js 11 (8), Js 14 (9), Km < Js 
17 (10), Vn 80 (iO). 
Siihen pohjan potkaeli Ks 49 (14). 
Siih-en rannat laaitteli Ks 49 (9). 

Siihen luopi (loi) luotoloja (-loita, -sia) Vn 79 (2), 83 a (2), 
84 (2), Vn < Ln 89 (2), Vn 92 (8), 93 (8). 
Siihen luokoh (-ah) luotopäitä Vk 74 (6), Uh 111 (6), 125 (6). 
Mahtoi luoa luotoloita Vk 63 c (— ), 64 (— ). 
Siihen luo'ot siunaeli Vn 95 (2), 97 (2). 
Niin on luoto siunattihin Uh 108 (3). 
Siihen luo'on laati Vn (11). 

» » luiskai Ks 49 (15). 

Siihen luoto tulkahate Uh < Ks 103 (12). 
Karipäitä kasvatteli Vn 79 (2), 83 a (2), 84 (2), Vn < Ln 
87 (1), Vn 88 (8), Vn < Ln 89 (2), Vn 92 (8), 93 (8), Ln 95 
(2), 97 (2). 

Karipäitä kasvattoaha (-telkah) Vk 74 (6), 111 (6). 
Siihen saaren laati Vn 80 (8). 
Saattoi saaria sueta Lt 58 (— ), Vk 63 c ( — ). 
Niin on saari siunautui Uk 108 (2). 
Salasaaret siunaella Lt 58 ( — ), 63 <? ( — ), 64 ( — ). 
Tuosta saaria saneli Ak 35 ( — ). ^ 
Siihen saari tulkahate Uk < Ks 103 (11). 
Siihen saari kasvakkahan Uh 125 (7). 
Siihen koron (-t) siunaeli Kl 4 (9), Js 11 (9), 14 (11), Km < 
Js 17 (8). 



19 




21 


A. 




B. 




C. 




D. 




E. 




F. 




G. 




H. 


22 


A. 




B. 


23 A. 




B. 




C. 




D. 




E. 




F. 




Ct. 


24 A. 



1 



Tähän Uittyy vielä: sanoi maatkin manteretkin, jonka jatko: kirjoitti 
kivehen kirjan, johtaa toiseen runoon (SSL s. 238). 



XXXVI, 1 kuulunut Sampojaksoon ? 189 

B. Siin' on korko siunattuna Km 21 (14). 

C. Siihen korkoja kohenti Vn 88 (8). 

D. Siihen korko kasvakohon Lt 61 (14). 

25. Kivet suuret vääntyköhöt Lt 61 (14). 

26. Niihin laivat lasketahan Vn 79. 

27 A. Päät menevi kauppamiesten Vn 79. 

B. Kauppamiehen pään menoksi Vn 95, 97. 

28 A. Köyhän miehen pää menevi Vn 92. 

B. Köyhän(!) miesten pää menevi Vn 88. 

( . Köyhän miehen pään menoksi Vk 64: 38, 94. 

29 A. Rikkahan raha kukiviVn 92. 

B. » rahan kuluksi Vk 64: 37. 

C. » » tuloksi Vn 94. 

D. » kalu kuluvi Vn 88. 

Jo toiniintain kuvauksessa voi todeta sekä saman Sampo- 
jakson muitten osien että toisten runojen vaikutus. Ndnässä 
niemen nouseminen (3) on yhdistettävä kolmannen Samporetkeen 
osanottajan tuloon niemen nenästä. Käsin eli kämmenin maahan 
päin Mäntyminen (11 A, C, vr. 12 sormin) on takertunut edellä käy- 
västä mereen sortumisen kuvauksesta. Samoin 'polvin liikkuminen 
(14) liittyy heti seuraavassa Luomisrunossa monesti mainitun 
Väinämöisen polven liikauttamiseen. Pään ja käden kohottaminen 
ynnä jalalla pohjaaminen (8 B, 11 B, 10 B) esiintyvät samassa toi- 
sinnossa, johon myös Vellamon neidon runo on sekaantunut, ja 
ovat ilmeisesti mukailuja tämän runon säkeistä (Vn 261): 

Äsken päätänsä kohotti näytti jalkoa vasenta, 

vihurilla viiennellä, oikeata olkapäätä 

kupahalla kuuennella. aallolla yheksännellä. 

Mui[de?]n teloille nouseminen (5) saa selityksensä Ilmarisen sisaren 
Väinämöisen purrelle lausumasta toivomuksesta Kilpakosinnan 
alussa (esim. Uh 509): mene muien valkarnoihin. 

Ominaisia toimmtoja jää kysymyksenalaiseen säkeistöön kui- 
tenkin: maatuminen maata vasten eli läsnä ja seisahtuminen merelle 
eli selälle (1 — 2), joista muodostuneina voi myös pitää päin ja selin 
tai jaloin maahan kääntymisen (8 A, 9 A, 10 A) sekä seisaalleen nou- 
semisen (4, josta edelleen 6 ja 7). 

Tuloksia kuvailevista säkeistä on: kalahauat kaivatteli (17 A, 
22 A:n mukaan) muodostettu Kilpalaulannan säkeestä (s. 36): 
kalahauat kaivamani, mikä on toisinaan tähän paikk.aan sc^mmoi- 



190 Onko Merenpohjan muodostaminen XXXVI, i 

senaankin sovitettu muitten Kilpalaulannasta lainattujen säkeit- 
ten kera (Ak 30; 40): 

A. Omat kummut kuokkiman!, siellä syöverit syventi, 
kalahauat kaivamani. kalahauat kaikki kaivamah. 

B. Siellä taivahat tähitti, (Seuraa Kilpalaulanta), 
siellä pihti pienet ilmat, 

Enimmän on kysymyksessä olevalla säkeistöllä kosketus- 
kohtia luodon luomisen kanssa Samporetken loppuosassa: 

A. Luotihin (Loipa) luo 'oksi merelle, 
salasaari siunattihin (-aeli) j 222, 225 ym. 

B. Luotihin merehen (-lie) luoto, 
salasaari siunattihin Lt 54, Vk < Vn 73. 

C. »Tuohon luoto siuna[t] kohot, 
salasaari kasvakohot» Vk 77. 

D. Luopi luotosen (-oja) merelle, 

karipään (-päitä) kasvatteli Vn 79 a, 91 ym. 

E. Siihen koron siunaeli Kl 4 ym. 

F. »Tuohon korko kasvakohot, 
kivet suuret vääntyköhöt» Lt 61. 

Viimemainittu säepari ynnä sitä edellinen säe on semmoi- 
senaan siirretty saman Sampojakson toisinnon loppupuolelta sen 
alkupuolelle (E, F = 24 A, 24 D -f 25). Lopumpana esiintyvän 
säeparin vaikutus runon alkuun ilmenee selvimmin parissa toi- 
sinnossa (Ks 49; Vn 95), joissa se Pohjan purren puuttumista ku- 
vailevine jatkoineen taikka pelkästään tämä jatko liittyy johonkin 
edellä luetelluista säkeistä (21 G, 27 B): 

A: Luotonen merelle luotu, siihen puuttui purren pohja. 

selon(!) saari siunaeltu, B. Johon juossa Pohjan puuttu. 

Toiselta puolen ovat Meren pohjan muodostamiseen kuuluvat 
säkeet voineet vaikuttaa Samporetken loppuosaan. Säkeessä: 
karipäitä kasvatteli (D, vr. 22 A), sekä nimisanan monikollisuus, 
joka yksikölliseksi muuntuneena tekee runomitan vajavaksi (kari- 
pään, täytteenä: on Vn 84), että teonsanan vähittäistä tapahtu- 
mista osoittava johtopääte soveltuvat huonosti yhden luodon 
äkilliseen luomiseen. 

Vaikeinta on päättää, kumpaan säkeistöön kuuluu salasaaren, 
siunaaminen. Meren pohjan muodostamisessa se ilmaantuu vain 
harvoissa vienanpuolisissa toisinnoissa (23 D) ja ilman edellä käy-- 
vän toiminnan mainitsemista. Sammon ryöstössä sitä vastoin se 



XXXVI, I kuulunut Sampojaksoon? 191 

esiintyy sekä Ilomantsin että Vienan puolella (A — C). Mutta jos 
siinä kuvattu retki on pakanuudenaikuisena pidettävä, ei sanalla 
luomisen merkityksessä käytetty siunaaminen ole pakanalli- 
seen sankariin sovitettavissa. 

Sama teonsana siunata esiintyy yleisesti apajan kera Meren- 
pohjan muodostamisen kuvauksessa (16 B), jossa se vielä vähem- 
män soveltuu puolikuolleena ajelehtivalle sankarille. Sen asemella 
on tosin kerran siivosi ja useammin loi (16 A, F — H), mutta edelli- 
sessä tapauksessa Väinämöinen siunaeli luodon ja jälkimäisissä 
toisinnoissa haudan (21 D, 17 B). Mainittu teonsana kuuluu epäile- 
mättä kysymyksenalaiseen säkeistöön, joka niinmuodoin on eroi- 
tettava Viiinämöisen ammunnasta vienanpuoliseen laulutapaan 
rajoittuvana lisäyksenä. ^ 

Kuka on alkuperäinen merenpohjan muodostaja, ilmenee 
Suomen pohjois-Karjalassa muistiinpannusta Raudan synnyn toi- 
sinnosta, jonka keskellä on säilynyt säepari (Krohn 11078): 

Luoja loi luo'on merelle, salasaaren siunaeli. 

Olisiko sitten Merenpohjan muodostaminen yhdistettävä Luo- 
misrunoon, jossa Väinämöinen niinikään on kristillisen Luojan 
sijainen? ^ Pohjoisimmalla Vienan läänin alueella Väinämöisen 
luomissanat, jotka kohdistuvat taivaanvalojen synnyttämiseen mu- 
nan eri aineksista, jatkuvat säeparilla (Ph 131): 

»Loput luo Luoja luotoloiksi, karipäiksi kasvatelkoon!» 

Mutta muuten kerrotaan Merenpohjan muodostaminen tapah- 
tumana ja, mikä on huomattavin ta, verrattain harvoin Maail- 
man luomisen jälkeisenä tapauksena (Kl 4, Js 14, Lt 58, 
Vn 83 a, 84). Jollei se siis ole ollut Väinämöisen ammunnan loppu- 
pontena, johon on liittynyt Luomisruno, on sekin erinäinen Sampo- 
jaksoon alkuaan kuulumaton runokappale. Tähän viittaava jälki 
tavataan vielä keskisavolaisessa tunnelmarunossa (Fabritius 9): 



* Tosin suomenkarj alaisissakin Väinämöisen ajelehtimisen kuvauksissa 
Väinämöisen nostaessa polveaan välistä kosteaa sorea eli kaunis saari, jo- 
hon lintu sitten munii (i 46, 37, 48); mutta tämä saari johtuu toiseen 
Luomisrunon muodostukseen liittyneestä Saaren neidon runosta (ks. i 137 
—140). 

2 Latvajärven Arhippaisen Miihkalin kappaleessa Väinämöisen luotua 
maailman ja rukoiltua Ukolta tuulta: oi(/) Ukko ylijumala — saattoi(!) 
saaria sueta — siunaella (p 58). Tässä on ilmeisesti edellisen säkeistön 
vaikutusta, joten se ei ole todistusvoimainen. 



192 Mikä on Sampo? XXXVI. 



viahoit Luoja hioa luotoja merehen, ennenkuin minua loit. My(»s 
eteläkarjalaiseen suomalaisesta ja virolaisesta Luomisrunosta ko- 
koonpantuun myöhäiseen muodostukseen yhdistyneenä kohtaamme 
kerran luodon luiskahtamisen (vr. 21 G) yhtäläisin laivoille turmiolli- 
sin seurauksin kuin Vuonnisen puolella Vienan läänissä (KT II 149): 

Muna vierähti vetehen. tuohon kiinni kiinnähtivät. 

Tuohon luoto luiskahteli, kun laivat liikkuvi merellä, 

jossa laivat lainehteli, 

Ajatusta laivalla matkustavan kauppamiehen päänmenosta ei ole 
itsestään keksinyt Vienan läänin salojen asukas eikä maita mitte- 
levä laukkukauppias. Se on ollut loppupontena jo silloin, kun 
kysymyksessä oleva runokappale sepitettiin Suomen rannikolla. 
Myös rikkaan ja köyhän vastakohdalla laivaliikkeen vaa- 
raan nähden on vastineensa Inkerin puolella. Rekryytinotto-runossa 
huomautetaan (III 987): 

Rikkahan raha kuluvi, köyhän raiskan pää menevi. 

Tämä säepari lienee kuitenkin molempiin runoihin erikseen sovi- 
tettu sananlaskusta. 

Vienanpuolisesjta Sampojaksosta eroitettuamme sekä Luo- 
misrunon että Merenpohjan muodostamisen jää meille jäljelle välit- 
tömästi toisiaan seuraavina osina Väinämöisen ammunta, Sammon 
taonta ynnä Sammon ryöstö. Jos niiden alkuperäisiksi osoittau- 
tuneet säkeistöt luemme yhteen menoon (ks s. 91, 126, 183), niin 
selviää meille havainnollisestikin, että Sam poru n o on jo 
alkuansa ollut yhtenäinen k o k o n n i s; u u s. 



24. Mikä on Sampo? 

Määrättyämme Sampojakson alkumuodon, mikäli se meille 
säilyneitten toisintojen avulla on ollut mahdollista, voimme ryhtyä 
etsimään sen kotipaikkaa ja syntymäaikaa. 

Ettei Sampojakso ole sepitetty Vienan Karjalassa eikä poh- 
joisessa Suomen Karjalassa, missä se on säilynyt muistiin panta- 
vaksi, käy selville jo kielellisestä tarkastuksesta. Useinmiat edelli- 
sessä osassa (s. 110 — 2) esitetyt muoto-opilliset poikkeavaisuudet 



XXXVI.. Mikä on Sampo'? 193 

vienankarjalaisten puhekielestä on valaistu juuri Sanipojaksosta 
otetuilla esimerkeillä (vr. myös s. 74, 84 — 6). 

Suomen puolelle ja nimenomaan länsimurteen alueelle viit- 
taavat myös sanastolliset seikat alkaen kolmannen sn koen sanasta 
ylenkatse (s. 68). Huomattavimmat näistä sanoista ovat me- 
renkulkuun kuuluvat, jotka eivät ole voineet tulla runoon Vienan 
meren äärellä. Suomen i-annikolle viittaavat mm. sana seiloi monine 
muunnoksineen, ruokonuoraksi vääntynyt raakanuora (s. 88, 161) 
sekä pursi sana, joka Vienan l;iänissä kuuluu yksistään runokie- 
leen, ja runoissakin esiintyy vääristyneenä: pursii; pursle, purs- 
seti : pursto; purzo (p 4. 18, 9 a, 19). 

Kun Samporetken määräpaikka Suomen rannikolta lähtien 
on ollut ilmeisesti merentakainen, ei se ole voinut olla Lapinmaa. 
Lappalainenhan ampuu Väinämöisen tämän om.alla rannalla. Poh- 
jolan satahankainen pursi ei ole voinut kuulua lappalaisille, jotka 
vasta myöhään ovat oppineet liikkumaan merellä. Pohjolan kylän 
€li kaupungin kultaiset portit eivät ol<' lappalaiseen kotakylään 
sijoitettavissa. Mutta ennen kaikkea, kuten mainittu (I osa s. 219), 
on Pohjolan emännän asema sadan ja tuhannen aseellisen miehen 
hallitsijana lappalaiseukolle mahdoton. Ulkomuodoltaankin runo 
eroittaa hfj/tlösilmän lappalaisen, ja vankanenäisen Pohjolan emän- 
nän, jolle silloin antaa kansallismääreeksi Vuojolainen. 

Vuojola ilmaantuu muutaman kerran selvästi Pohiolan asemella 
ja sama nimi piilee myös väännöksissä: nuojan « Vuojan) kansa, 
Luojan {<C Vuojan) pursi, tuvan {<C Vuojan) ukset (s. 141, 162, 154). 
Yironmaahan eli Gotlantiin onkin Samporetken päämäärä parai- 
ten sovitettavissa. Kuvatulla Samporetkellä saattaa siinä tapauksessa 
olla todellinen historiallinen perustus, kuten on osoitettu mahdolli- 
seksi (I osa s. 229). Samalla tulee myös Samporunon syntymäaika 
tarkoin määrätyksi. Se ei voi olla mikään muu kuin pakanuutemme 
loppuaika, jolloin suomalaiset liikkuivat historiallisestikin tunne 
tuilla meriretkillä. 

Runoelman historiallisuutta yleensä ei tietystikään ole niin 
käsitettävä, ettei siinä olisi mitään runoUista poistoa, lisäystä tai 
muunnosta. Erittäin kansanrunon kokoonpanossa ovat alati vai- 
kuttavina entiset muistelmat, kuvitelmat ja uskomukset. Usein on 
iiistoriallinen aihe antanut vain sysäyksen kansan mielikuvituksen 
toiminnalle. 

Edellä on huomautettu (s. 166), että luodon luominen tai- 

13 



194 Mikä oa Sampo? XXXVJ,j 

komalla pienestä piikivestä on sadunomainen piirre, joka myös 
myöhempään legendarunoon Päivän päästöstä on otettu samasta 
kansansadusta. Samoin on tarumaisella petolinnuksi muuntau- 
tumisella vastineensa sekä toisessa suomalaisessa runossa että mui- 
den kansojen tarinoissa. 

Uhtuen puolella lauletaan, miten Kaukomielen surmattua 
veitikan verevän ja lähdettyä pakoon (I 834, [845]): 

Haukka jälestä tule vi Kenen silmät haukan [t. kokon) 
[t. lensi kokko myötähänsä]. päässä? Ahtin silmät . 

Ulkomaisista verrattavista esitettäköön islantilainen tarina 
I<5unin omenista, joka muutenkin jonkin verran m.uistuttaa Sampo- 
runoa. Siinä kerrotaan Thjäzi nimisestä jättiläisestä, joka kotkana 
lentää O^inin, Hönin ja Lokin nuotiolle ensin taikomalla estäen 
heidän häränkeittoaan kiehumasta ja sitten päästyään osalliseksi ate- 
riasta ahmien niin suuren osan lihoista, että Loki vihastuneena syök- 
see suuren seipään häiritsijää kohti. Lentoon lentävään kotkaan 
tarttuu seiväs ja seipääseen jää kiinni käsistään Loki, jonka täytyy 
laahata perässä satuttaen jalkojaan kiviin ja kantoihin. Parkuenanoo 
hän armoa ja pääsee vihdoin irti, luvattuaan toimittaa jättiläiselle 
Aasain kartanosta I^unn (^uudistus') jumalattaren nuoreksi tekevine 
omenineen. Sovittuna aikana Loki houkuttelee I^unin metsään, 
jossa sanoo löytäneensä kallisarvoisia omenia, pyytäen häntä otta- 
maan mukaan omat omenansa verrattaviksi. Paikalle kotkan haa- 
mussaan saapunut Thjäzi lennättää I^unin jättiläisten asunnolle. 
Aasa-jumalat alkavat nyt vanhentua; sen johdosta neuvotellessaan 
pääsevät selville Lokin petoksesta. Lokin täytyy luvata noutaa ta- 
kaisin I<5unn Jotunheimista. Freyja jumalattaren lainaamassa haukan 
haamussa hän pääsee perille ja tapaa I^unin yksin kotosalla. Muu- 
tettuaan hänet kourassa pideltäväksi pähkinäksi lähtee lentämään 
Asgar^ia kohti. Kotiin palannut Thjäzi huomaa ryöstön ja ottaa 
kotkanhaamunsa ajaakseen takaa Lokia. Aasajumalat nähdessään 
haukan tulevan kotkan ahdistamana kokoovat höylänlastuja asun- 
tonsa edustalle. Haukan päästyä muurien suojaan, he sytyttävät 
lastut, joiden tuli kärventää perässä lentävän kotkan höyhenet, 
niin että tämä jää heidän käsiinsä surmattavaksi. — Tarina vielä 
jatkuu kertomuksella jättiläisen tyttären Ska'?in saapumisella kosta- 
maan. Hyvitykseksi Aasajumalain täytyy tarjota hänelle yksi jou- 
kostaan puolisoksi. Mutta kun liän ei saa nähdä jumalista muuta 
kuin jalkoja, hän valitessaan erehtyy. Vielä on hän pannut sovinnon 



xxxvii Mikä on Sampo ? 195 

ehdoksi, että Aasat saisivat liänet nauramaan, luullen tämän ehdon 
mahdottomaksi täyttää. Siihen kuitenkin Loki keksii keinon si- 
tomalla nuorasta toisen pään vuohen partaan, toisen oman lantionsa 
kohdalle ja vedättäen nuoraa edestakaisin molempien surkeasti 
parkuessa. 

Tämä tarina on aivan ilmeisesti kokoonpantu useammasta. 
Onnistumatonta häränkeittoa kuvaileva johdanto kuuluu Väkevän 
pojan satuun. Jalkojen tarkastelulla on vastineensa skandinavilai- 
sessa tarinassa Hadinguksesta ja Regnildasta (Saxo Grammaticus 
Historia danica I). Loppuosa on kaskua Himphampusta, ^ joka 
muodostuu useampain henkilöitten perätysten tarttuessa ja kiinni 
jäädessä ja jolla omistajan onnistuu saada kuninkaan tytär naura- 
maan. Tähän kuuluu nähtävästi myös alempana esitetty Lokin 
tarttuminen kiinni seipääseen. 

Jos myös viimemainitun piirteen eroltamme pääkertomuk- 
sesta, niin jää jäljelle, että Lokin jossakin avuttomassa tilassa on 
täytynyt luvata toimittaa jättiläiselle I<5unn omenineen, että hän 
houkuttelee I<5unin metsään katsomaan puussa kasvavia ihme- 
omenoita, että I^unn lennätetään lättiläisten asunnolle, että Loki 
lähtee takaisin ryöstämään hänen omeniaan, joihin I^unin muutta- 
minen pähkinäksi viitannee, ja että jättiläinen lähtee kotkan haa- 
mussa takaa-ajoon siinä onnistumatta. Yleisiä yhtäläisyyksiä 
Sampojakson juonen kanssa on tässä useampiakin, mutta ei kui- 
tenkaan siinä määrin yhtäpitäviä, että niiden perustuksella voisi 
olettaa todellista yhteyttä suomalaisen runon ja islantilaisen tari- 
nan välillä. 

Sitä vastoin pääkertomus jälkimäisessä, kuten Sophus Bugge 
on osoittanut tutkimuksessaan »Iduns aebler» (Arkiv f. Nord. Filol. 
V), on ilmeisesti johtunut irlantilaisesta tarinasta, jolla taas on perus- 
aiheena kreikkalainen taru Hesperidien omenoista. Kolme veljestä 
lähetetään sovitukseksi miehentaposta ryöstämään Hisbernan puu- 
tarhasta omenoita, joiden syöminen parantaa kuolemaisillaankin 
olevan haavoittuneen tai sairaan. He suorittavat ryöstön lentäen 
haukkoina ja heitä ajavat takaa kuninkaan tyttäret aarnikotkain 
haamussa. Liekkejä, jotka näiden silmistä ja nokasta lähtevät, he 

^ Osittain myös satua tuhmasta pojasta, joka sitoo morsiamensa toi- 
sesta päästä omaan jalkaansa kiinnitettyyn nuoraan; morsian irroittautues- 
saan sitoo sijaansa vuohen, jonka sitten poika vetää luokseen (Fr. v. d. 
Leyen, Das Märchen in den Göttersagen der Edda s. 38). 



Mikä on Sampo V XXXVI, i 



eivät jaksa kestää, jonkatähden joutseniksi muuttautuneina pu- 
dottautuvat mereen ja siten pelastuvat. 

Mitä erityisesti kotkanhaamuiseen takaa-ajajaan tulee, ei sitä 
suomalaisessa Ahdin lennon kuvauksessa eikä skandinavilais-irlan- 
tälaisissa tarinoissa mainita laivalla kulkijain ahdistajana eikä lai- 
van kimppuun kävijänä, joten tilanteen yhtäläisyys on vain puoli- 
nainen. ^ 

Lukija on epäilemättä jo odottanut Sampojakson keskeisim- 
män piirteen puheiksi ottamista. Jos Sampo retken sekä lähtö- että 
menopaikka on maantieteellisesti ja tapahtuman aika historialli- 
sesti määrättävissä, niin miten on ensin lunnaiksi vaaditun, sitten 
ryöstetyn ja taas takaisin tavoitellun Sammon laita? Mitä siinä ku- 
vastuu todellista tai tarullista? Tähän saakka on Sammosta saatu 
useita kymmeniä selityksiä (KHH s. .35). Mutta yhä vielä on sekä 
sana että sen merkitys arvoituksellinen. 

Samyo sanassa, aloittaaksemme sen muodollisesta puo- 
lesta, pysyy ensi tavu miltei säännöllisesti muuttumatonna, jota- 
vastoin toisen tavun sekä kerake että etenkin ääntiö vaihtelevat. 

Kerakkeen vaihtelu on syntynyt joko vahvan asteen (Sampo) 
tai heikon asteen (Sammon) yleistymisestä. Vienan läänissä kohtaam- 
me usein Sampon ynnä sen perustalla muodostuneen Samppa (esim. 
p 62). Samalla laulajalla voimme tavata rinnan muodot: Sammon 
ja Sampon (p 45, 63 a), Sampu ja Samppu tai Samppo (p 4 ja 4 a, 
55), Sammon ja Samppo (p 17), Sampu ja Sampun (p 128). Kaut- 
taaltaan käytetty heikko aste on harvinaisempi: Sammo, Sammuo, 
s. o. Sammoa (p 77 a, 77 myös Sampo, 122—3), Sammi (p 88) ja 
Samma (p 42). 

Taivutusmuodon Sampoa murteellinen vastine Vienan läänissä 
on Sampuo, joka yhtähyvin voi johtua vartalonniuodosta Sampu 
kuin Sampo. Lönnrot on Sampuo muodon tavallisesti kirjoittanut 
Sampua ja sen yhteydessä Sampu tai Sammun, mutta ennen sitä tai 



^Saksalaisessa kertomuskirjassa vuodelta 1685 esitetään portugali- 
laisena tarina kolmesta veljeksestä, jotka lähtevät laivalla ryöstämään nei- 
toa pahan haltian merentakaisesta asunnosta. Unesta herättyään haltia 
lähtee jäljestä lentäen ja syöksyy laivaan semmoisella voimalla, että lankut 
särkyvät, mutta ammutaan kuoliaaksi. Tässä tarinassa ei kuitenkaan mai- 
nita haltian muuttautuneen linnuksi (J. Bolto u. d. Polivka, Anmerknn- 
gen zu den Kinder- u. Hausmärchen der Briider Grimm III s. 47). 



XXXVI, 1 Mikä on Sampo? 197 

edempänä runossa on hän voinut merkitä Sammon {ks. p 96: 166 — 8; 
79 a: 125, 131, 207). Myös myöhemmissä äänteellisesti tarkoissa 
kirjaanpauoissa ilmaantuu Sampu etupäässä Sampiio tai Sampoja 
(p 83, 83 a, 91) vastaavan Sampuja muodon läheisessä yhteydessä 
(p 53: 122, 125; 4: 111, 114, vr. 206 Sammon; 14: 128, 131). Ulko- 
puolelta Vienan lääniä ei Sampu muunnosta ole tavattavissa. 

Muunnosta Sampi edellyttävä Sammen taas rajoittuu Suomen 
pohjois- ja itä-Karjalaan ynnä Aunukseen (j 222, 225 — ^6, 229, i 
251, q 254) ^ Siitä riippumaton on Vuonnisen Jyrkisen Iivanan toi- 
sinnossa ilmaantuva heikkoasteinen Sammi, Sammin (p 88). Hänen 
veljensä Jeremein kappaleessa tavataan päinvastoin vahva-asteiseksi 
yleistynyt Samppo, Sampon (p 93), jossa vielä sekä heidän isänsä että 
setänsä ja iso-isänsä Onti'ein edustama loppu- o on säilynyt. Toi- 
sessa vienanpuolisessa kappaleessa on alkusoinnun vaikutuksesta 
(takoa) tutumman sanan mukaiseksi muodostunut laatimia, lammen 
(p 75). Olettaessani Sammon ryöstön myöhäsyntyiseksi kokoonpa- 
noksi olin sitä mieltä, että Sampo sana olisi siihen tullut säkeestä: 
hifvän Sammen saatuasi, jonka eteläisimmällä Kilpakosinnassa ta- 
vattavalla toisinnolla on kertosäkeenä: valvatin vetäessäsi (s. 151). 
Selitin kallisarvoisen Sampi-kaldm saalista siinä vertauskuvalli- 
sesti käytetyn morsiamen saamisesta ja osoitin syötävän Sammin 
esiintyvän runoissakin mainesanalla paras (KRH s. 185 — 7). Todet- 
tuani, että Sampojakso on itsenäinen runo, jossa Sampo sanaa on 
monessa paikoin käytetty, on minun luovuttava tästä selitykses- 
täni. Laatokan puolella tunnettu sampi-saiia on voinut ainoastaan 
aiheuttaa Sammen muunnoksen syntymisen mainitussa säkeessä, 
jonka ulkopuolella Simana Sissonen käyttääkin muotoa Sammon 
(vr. j 223: 17, 19 ja 30). Ei edes kysymyksessä olevassa säkeessä 
-en muoto ole yksinomainen Suomenkaan puolella. Yhdessä ilo- 
mantsilaisessa toisinnossa tapaamme saiman, jonka ensi tavun vään- 
nökseen on vaikuttanut Sammon käsittäminen laivaksi, ja toisessa 
Sammen kera vaihtoehtoisesti summan, mikä kuitenkin on ilmeisesti 
myöhäisempi sijainen (j 230, 225). 

Vienan läänissäkin ilmaantuu Sammo muodon linnalla kerran 
Samm[a]n, Samma^a (p 42: 144, 114, 111, 184). Jälkimäisen sijalla 
odottaisi murteellista Sammoa (vr. p 42: 11 ei soanut sanoaka^xa). 
Vastaava muoto Sampoa on itä-Suomessa voitu johtaa yhtähyvin 



'■ Myös i 250 (Europaous G 373) on alkuaan kirjoitottu Sammen ja 
sitten korjattu -an t. -on. 



198 Mikä on Sampo? XXXVI, j 

vartalosta Sampa kuin Sampo, jota paitsi jälkimäinen saattaa olla 
vähennysmuoto edellistä. 

Että toisen tavun ääntiö on ollut a, osoittaa Gottlundin taalain- 
maalainen kirjaanpano (s. 177). Siinä muoto Sammalta edellyttää 
vartaloa Samma tai oikeammin Sampa. Mutta tämän ohella siinä 
tavataan muodot: Samrhasta (hakemaan) ja (saatiin) Sammas, 
joiden mukaan ensinmainitun muodon olisi pitänyt kuulua Sam- 
paalta. Mahdollisesti on sanelija oudon sanan väärin taivuttanut 
Sammaalta, minkä Gottlund on kuullut Sammalta. IMiitta on myös 
huomattava, että runomitta on useimmissa kohdin vaatinut ly- 
hyemmän Sampa eli »Sampo- vartalon käyttämistä, koska pitempi 
(Sampaha) vain typistyneissä muodoissaan mahtuisi Sampojakson 
sakeisiin. 

Sampo sanan merkitystä selville saadaksemme on toi- 
selta puolen etsittävä- joko suomen- taikka vieraskielinen merki- 
tykseltään tunnettu sana, johon sen voisi yhdistää, toiselta puolen 
on otettava varteen, mitä runotoisinnoissa ja laulajain selityksissä 
on siitä sanottu. Samp- eli Samm-alkuisista suomenkielisistä sanoista 
voivat merkitykseltään tulla kysymykseen seuraavat (Setälä, FUF 
II s. 146—58, vr. Vir. 1902 s. 122—3, 29—31, 45). 

1) Sammakko, murteellisesti myös sampa ja sammi. Runoissa- 
kin tavataan lyhyempiä muotoja Sammi, samppi, sampo ja sammas 
(G. Laitinen 33; Vir. 1902 s. 30; Krohn 3929; Is. 217; 103, [102]): 

A. Sammi on kuitenkin nimesi, kirjokannen (sei. sammakko) 

B. Sammakko sampin poika. uskalehen(!). 

C. Sampo kylmä lähtehestä — E. Pois maito manalta tulkoon — 
t,ee tuli tulettomaksi! sammakon [t. sampuhunj jalan 

D. Mennös maahan m;iiivh(\s(Mi. juuresta, 
sampahan jalan juurehen, kirjokannen tutkaimilta. 

2) Sampi, myös sammi ja sammc. vir. samh eli samm. (gen. 
samma), kallisarvoisen kalalajin nimitys. 

3) Sammas, myös sampas ja samma, rajakivi, vatj. ja vir. 
sammas, 'patsas'. Lauseparissa: suom. »eihän tuo toki eläne maa- 
sammaksi», vir. »ega ta voi ihnasamhaks jäädä», s. o. ikuisesti elää. 
Yhdistyksissä: rukin 1. vokin sampaat, vir. voki sambat, 'tukipuut, 
jotka kannattavat rukin pyörää', viron päeva sammas, vihma sammas, 
'päivän sappi', vr. sammas taeval, 'patsas jonka luullaan tulipaloissa 
ilmestyvän taivaall<\ kun elävä olento on palanut'. Vr. vielä sam- 
makko sanan esiintymistä si^kä yksinään että muutamissa yhdistyk- 



X.\XVI,i Mikä on Sampo ' 199 

sissä 'tuen' merkityksessä, esim. sammakkorauta tai pelkästään 
sammakko, 'myllyssä ja käsikivissä kiven kohottajaraudan pään 
alla oleva rauta', '[myllyn] sammakkohirteen kiinnitetty laatta, 
jonka päälle asetetaan tukin kantarauta'. 

4) Sammio, myös sampio, 'suuri amme', ynnä sammi, 'pyöreä 
vati' (Europaeus Reinliolmin kok. 67: 2 s. 75). 

5) Sampsa, Kalevalassa Pellervoisen yhteydessä esiintyvä 
tarullinen nimi. 

Viimemainittuun ei kuitenkaan Sampo sana ole yhdistettävissä 
muuten kuin väännöksenä, kuten Julius Krohn tätä yhdistystä ehdoit 
taessaan selittääkin (SKH I s. 420), ^ Mutta itse Sampsa on harvi- 
nainen väännös yleistä ja alkuperäistä Sämpsä muotoa, joten Sampo- 
sanan tästä johtaminen edellyttäisi kaksinkertaista vääntymistä. 
Oikeampaa on kokonaan eroittaa Sämpsä ja Sampo ja olettaa kum- 
paisenkin toiseensa vaikuttaneen, niin että Sampsasta on tilapäisesti 
tullut Sampsa ja taas Sammosta Sämpö, josta Sämpyö « Sämpöä) 
muodon välityksellä näemme kerran muodostuneen Sämmyn (p 
64: 175, 177). 

Sammon ryöstölle ja Sampsan noudannalle yhteiset piirteet 
eivät ole sitä laatua, että todistaisivat runojen alkuperäistä yh- 
teyttä. Sampo otetaan väkivaltaisesti, Sämpsä noudetaan kutsu- 
malla eli kehoittamalla (KRH s. 757, 754 kk. kehittäm.). Tosin Vuon- 
nisen Ontrein Samporetkelle kehoituksessa puhutaan nimenomaan 
noudannasta (s. 129), mutta tämä sana voi olla lainattu Sampsan 
runosta. Hänen poikansa Jyrki mainitsee Väinämöisen kehoitta- 
neen Sammon saatantahan (p 84). Molemmilla on kertona kirjokan- 
nen kannanla. Samoinkuin Sampo tuodaan purrella Vuojolasta eli 
Gotlannin saarelta, sanotaan Sämpsä noudetun Luotolaan tai saaresta 
selällisestä, siis kumpaisessakin tapauksessa merta myöten. Välistä 
kuvataan Sampsan maanneen jyväparkan parmahilla (KRH s. 754, 
760 — 1). Pelkkä purrella kuljetus ei vaan riitä todellisen yhteyden 
perustaksi. 

Sampsan runosta on myös johdettu se käsitys, että Sammossa 
olisi kyntö, kylvö ja kasvu, minkä eräs laulaja on selittänyt tarkoitta- 



^ Julius Krohn viittaa erääseen kohtaan Vanhan Kalevalan »Toisin- 
noissa» (II s. 315), jossa Sammolla on kertosanana Pellervo: »Ennen mantu 
maita puuttu, Ahti selviä vesiä, kun on Sampo siemeniä, Pellervo jyvän 
periä». Mutta Sampo on siinä Lönnrotin asettama Sampsan sijalle, Pellervo 
jyvineen on hänen ligäämänsä ja Ahdille on hän antanut lesiä maitten ase- 
mesta (vr. KRH s. 755, 760). 



200 Mikä on Sampo? XXXVI, i 

van maailman alkua, »kun ruvettiin vasta kyntöä ja kylvöä laitta- 
maan» (p 91). Sämpsä Pellervoinen noudetaan nimenomaan kyl- 
vämään. Puun synnyssä luetellaan, mihin paikkoihin Sampsan Icyl- 
väessä mitkin puunlajit kasvavat; samoin eräässä toisinnossa, jossa 
kylvävän Sampsan sijalla on kyntävä Vennon härkä (VKA 194). Tä- 
män kyntämistä on edelleen verrattu Sammon juurien kyntämiseen 
satasarvella ja joskus nimenomaan Hiitten härällä (p 26). Puun syn- 
nyssä on siis puhe kasvusta, tosin vain joko kylvön t a i kynnön 
eikä molempien ohella; siinä ei kuitenkaan Sämpsä ole alkuperäinen 
kylväjä, jona on Jeesus eli Jumala (SSL s. 53). Pelkän kylvön piirre 
Sampsan runossa on taas liian yksinkertainen yhdistettäväksi kolmi- 
osaiseen piirteeseen Sampomnossa. 

Vielä on rinnastettu Sammon (osien?) työntäminen itään, 
länteenynndi sm;een suurimman palasen (s. 175) ja Sampsan siementen 
kylväminen ensin etelään, sitten itään, pohjan puolille ja luoteeseen 
(KRH s. 755). Mutta ilman suunnat ovat jonkun verran eriävät ja 
toimintakin toinen, jota paitsi mainittu piirre on voinut Samporu- 
noon tulla Ison tammen runosta (s. 151). Sammon ryöstö ja Sampsan 
noudanta ovat niinmuodoin toisistaan erillään pidettäviä runoja, 
jotka tosin jonkun verran ovat voineet toisiinsa vaikuttaa. 

Toinen sana, jonka saatamme syrjäyttää, on sampi m ä ä- 
r ä 1 a j i s e n m ä ä h n ä k a 1 a n" tai yleisemmässä emäkalan 
merkityksessä. Siina katkelmassa, joka on Suomen ja Aunuksen 
rajamailla sekaantunut Kilpakosintaan,- on Sammella kertosanana 
morsianta tarkoittava valvatti (s. 151). Tästä kertosanasta päät- 
täessäni Sammenkin tarkoittaneen alkuansa morsianta, täyty- 
minun, kuten mainittu, selittää, että sanaa olisi vertauskuvalli- 
sesti käytetty yhteisen hyvän saaliin käsitteen perustuksella, ja 
että se olisi Kilpakosinnasta siirtynyt Päivän päästöstä ja Laiva- 
retkestä Ilomantsin puolella kokoonpannuksi olettamaani Sampo- 
retkeen. Selitykseni raukeaa samalla kuin Samporuno on osoittau- 
tunut itsenäiseksi sepitelmäksi, josta Sampo on voinut tilapäisesti 
eksyä Kilpakosintaan valvatin eli morsiamen näennäiseksi mää- 
reeksi. Päinvastoin on Kilpakosinnasta, joka Vienan läänissä on 
usein yhdistynyt Samporunoon, Sammon ryöstämiseen voinut 
liittyä myös luvatun morsiamen vieminen, niin että nämä taas 
näennäisesti muodostavat säeparin (p 20): 
Siitä otin tyttären, sain Sampon mukahani. 

Etteivät tytär ja Sampo ole toistensa kertosanoja, osoittavat toi- 
sinnot, joissa joko venäläisperäinen da (= ja) sana ne eroittaa (s. 202, 



XXXVl.i Mikä on Sampo? 201 

vr. p 22, 53), taikka joissa Sammon sijasta on käytetty neidon 
kertosanana aivan mahdoton {kirjo)kansi (p 6; 8): 

A. Otti neien, otti kannen. kirjokantta ottamahan, 

H. Lentävi kokkolintu neitosta varastamahan. 

Suomalaisia sanoja, joihin Sammon saattaisi yhdistää, jää 
siten jäljelle ainoastaan kolme: sammakko, sammas ja sammio. En- 
sinmainittu ei kuitenkaan ole tullut kysymykseen tavallisessa 
merkityksessään, vaan oletetussa tarullisessa. Samoin kuin viro- 
laisella sanalla 'puuk on sekä sammakon että tavaraa kantavan hal- 
tian merkitys, on selitetty sammakkoon yhdistettävällä Sampo 
sanalla olleen aarteita vartioivan lohikäärmeen merkityksen (Setälä, 
FUF II s. 158 ja M. Varonen, Suomen Museo 1896 n:o 12). 

Yrityksistä löytää Sammolle vieraskielinen vastine, josta 
sen voisi johtaa, oi vielä ainoakaan ole saanut kielitieteellistä tun- 
nustusta. 

Siirrymme vihdohi runotoisintojen sisältämiin tietoihin ja 
runolaulajain antamiin selityksiin Sammosta. Ensiksikin on mei- 
dän tarkastettava niitä teonsanoja, jotka Sampoon kohdistuvat. 
Kaikista voi päättää, ettei Sampoa ole ajateltu miksikään abstrak- 
tiseksi, pelkästään ajatukselliseksi, vaan konkreettiseksi, 
kiinnitartuttavaksi. 

Miltei minkälaatuiseen ja minkäkokoiseen olioon hyvänsä: 
elottomaan ja elolliseen, irralliseen ja kiinteään, pienempään ja suu- 
rempaan, kunhan vain ovat liikuteltavia, soveltuu Sammon 
katseleminen, noutaminen, saaminen, tuominen, vieminen, ottaminen, 
r arastaminen; niin myös sen tavoittaminen, kouristaminen, kaappaa- 
minen, piteleyninen, nostaminen, ylentäminen, saattaminen kallis- 
lumaan, kääntäminen, kaataminen, lykkääminen tai muuten laitta- 
minen mereen. 

Ainoastaan elotonta esinettä on mahdollisuus laatia, 
saada valmiiksi, valmistaa, rakentaa ja takoa. Jos Sammon taonta 
ei ole myöhäinen kokoonpano, vaan alkuperäinen osa Sampojaksoa, 
ei Sammon yhdistäminen sawwafcfco-sanaan ja selittäminen aar- 
teita vartioivaksi lohikäärmeeksi ole ajateltavissa. Ainoa teonsana, 
mikä viittaisi elolliseen olentoon, olisi lentäminen taalainmaalai- 
sessa ja yhdessä vienanpuolisessa toisinnossa (o 233. p 13). Mutta 
edellisessä, kuten mainittu, on Sammas ja jälkimäisessä Väinä- 
möinen sekaahtunut lentävään emäntään. JTilkimäisessä on sitä- 



'202 Mikä on Sampo? XXXVI, i 

paitsi kuviteltu lentokoneen tapaista. Emännän laivalla takaa- 
ajaessa Väinämöinen näet: 

Pani kirjokannen lentämähän, t. yleni lentohon. 
itse istuihen sen päälle 

Elolliseen kasviin voisi vain viitata Sammon juuruttaminen ^ 
ja juurien irti kyntäminen. Mutta kyntämisen kuuluminen runoon 
on epäiltävä ja juuruttamiseksi voi kuvannollisesti nimittää elot- 
tomankin esineen syvälle maalian .kiinnittämistä. 

Elotonta esinettä ei ole kuviteltava sen suurempaa, kuin että 
■se on voitu lukkojen taakse salvata ja suojella sekä saada eli saattaa 
veneeseen, kantaa purteen, panna laivaan. Tähän nähden Castren 
aikoinaan luopui ajatuksestaan, että Sammossa olisi säilynyt muisto 
joko mongolinkielisestä buddhalaisen temppelin nimityksestä Sam- 
po « tiibet, sangfu, 'salainen lähde' kaikkeen onneen) taikka 
bjarmilaisten Jumalan temppelistä (III s. 270 — 5). Jälkimäistä ei 
ole ollutkaan muualla kuin skandinavilaisten mielikuvituksessa; 
historiallisesti luotettavan kertomuksen mukaan säilytettiin Ju- 
malan kuvaa aitauksessa. * 

Ilomantsin puolella on, kuten mainittu (s. 149), Sampo sekaan- 
tunut sitä kuljettavaan laivaan, jonka kertosanana se ensin saate- 
taan täyteen riistaa ja sitten saatetaan lai^ieille. Yhtäläinen sekaan- 
nus on tapahtunut eräässä Latvajärven toisinnossa, jossa sano- 
taan Sammon sauvotun ikäänkuin koskiveneen (p 60): 

Läksi pakoh läpi öisen, ta Pohjan akan tyttären, 

otti Sampon sauvomansa, itse istusih perähän. 

Niinikään Vuonnisen Ontrein Kilpakosinnassa rinnastetaan 
Sampo ja alus, mutta heti sen jälkeen puhutaan Samtnon eli kirjo- 
kannen takomisesta (p 487, vr. 444): 



• ^ Kolmella: maaemään, taivaaseen ja vesivierteeseen juurtuneella juu- 
rella, jotka eivät esiinny Sammon, vaan kerran Vipusen yhteydessä (s. 147), 
on mahdollisesti vastineensa skandinavilaisessa ristinpuulegendasta joh- 
tuvassa tarussa Yggdrasill -saarnesta, jonka kolme juurta haarautuvat 
kauas toisistaan: yksi Pimen tolaan (Niflheimr), toinen Kurimukseen (Gin- 
nungagap) ja kolmas taivaaseen UrTiar (< Jordan) kaivon luo. 

- Tässä yhteydessä sopinee mainita samman ilmaantuminen linnan 
kertosanana itäkarjalaisessa Saarvan luvussa (Europaeus G 546): »tämän lin- 
nan liipuville, tämän samman saapuville». 



XXXVr, 1 Mikä on Sampo? 203 

Toinen vanha Väinämöinen Sanoi Pohjolan emäntä: 

purjehti punaista merta, — »neito sille antaminen, 

tuopi Sammolla^ rahna. ku on Sampusen takonut, 

aluksella aartehia. kirjokannen kalkutellut.» 

Sammon selittäminen laivaksi (Europaeus) ja nimenomaan 
viikinkiläislai vaksi, jonka kokkaa koristeli lohikäärmeen pää, ja 
jota siitä syystä nimitettiin drake, 'lohikäärme' (O. v. Friesen ja 
K. B. Wiklund Vir. 1902 s. 38), ei siis myöskään voi tulla kysy- 
mykseen. 

Laivaksi kuviteltu Sampo saa Ilomantsin puolella mainesa- 
nan suuri (s. 149). Tämä mainesana tavataan sillä myös yhdessä 
vienanpuolisessa kappaleessa, jossa se pannaan 9 lukon taakse. 
Ilmarinen näet takoessaan (p 72): 

Sai siitä Sammon suuren, Pohjon kansa anastettiin. 

Aivan pieneksi esineeksi ei muutenkaan ole käsitetty Sampoa, 
jonka liikkeelle saaminen vaatii suurempia ponnistuksia, ja jonka 
jakamisesta, puoleksi saamisesta, murottamisesta. leviämisestä ynnä 
suurimman palasen työnlämisestä voi olla puhe. 

Sammon kokoa kuviteltaessa saa tietysti ottaa lukuun, että 
kansanrunoudessa on usein kysymys vain näennäisestä ko'osta. 
Esim. ?i] o Järveläisessä Päivän päästössä kerrotaan, kuinka aurinko 
saadaan puunlatvasta kiinni otetuksi ja suljetuksi yhdeksän lukon 
taakse (s. 144). Inkerin puolella kuvaillaan aurinkoa ja kuuta huo- 
neessa pestävän ja valkaistavan, otettavan kulmille ja päälaelle 
ikäänkuin koristeina kannettavaksi ja viimoin pantavan puun 
oksille paistamaan (KRH s. 46 — 7). 

Sammon selittäminen auringoksi riippuu kuitenkin siitä, 
onko Sammon ryöstö myöhäinen kokoonpano Päivän päästöstä 
•ja Laivaretkestä, kuten aikaisemmin olen olettanut. Jos Sampo- 
retki on alkuperäinen runoelma, niin sen suhde Päivän päästöön 
ei ole muu kuin kahden eri runon, jotka yhtäläisen aiheensa vuoksi 
ovat toisiinsa vaikuttaneet. Itse Sampojaksossa ei ole mitään, 
joka vaatisi Sammon käsittämistä auringoksi, vaan monta seik- 
kaa, jotka sitä suorastaan vastustavat. Semmoisena mainittakoon 
Sammon mainesana uusi (s. 149), joka soveltuu vain käsin tehtyyn 
esineeseen. Tosin Kalevalassa esitetään myös uuden päivän ja kuun 

* Ontrein pojilla (p 491 — [2]): kannofijlla; toisilla Vuonnisen laulajilla 
(p 488 — 9): veneellä t. purrfellja. 



204 Mikä on Sampo? XXX\ I.i 

takominen, mutta tämä kohta on Lönnrotin muodostelema kansan- 
omaisesta uuden miekan takomisesta (I osa s. 13). 

Sammon selittämistä auringoksi vastustaa myös sen muodon 
esitys. Sammon juuret ulottuvat 9 sylen syvyyteen Ja sitä on polvin 
maassa puujaellen, siis alhaalta käsin sylin 'pideltävä, käsivarsin 
kalloteltava (s. 145). Vaikka juuretkin käsittäisi itse Sampoon kuu- 
lumattomiksi kiinnittimiksi, näyttäisi sen'maan päällinen osa voi- 
van pikemmin ulottua korkeuteen kuin leveyteen, minkä rajoit- 
taisi käsivarsien sylimitta. 

Sammon muotoa kuvailevat lisäksi teonsanat vuodattaa^ 
joka edellyttänee ainakin osittaista onttoutta, ja jauhaa, mikä joh- 
taa meidät myllyn käsitteeseen. 

Moniaat vienanpuoliset laulajat ovatkin selittäneet Sammon 
olleen nimenomaan mellitsän eli myllyn (p 22, 45, 58), joko tuuli- 
myllyn (p 58 a) tai, epäilemättä alkuperäisemmin, käsin liikutetta- 
vien jauhinkivien (p 64). 

Eräs laulaja on perustuen Sammon yleiseen vienanpuoliseen 
kertosanaan kirjokansi, selittänyt: »kansi oli Samppu; siinä olivat 
maailman hyvyydet kaikki» (p 8). Toinen lopetti sanoilla: »kirjokan- 
teen pani kaikki rikkaudet ja viisaudet Väinämöinen, kun laittoi 
sen» (p 4). Kolmas ilmoittaa kahdestikin, mitä Sampo sisälsi (p 
83 a): »Sammossa oli kaikki maailman hyvyys: kuu, päivä ja ar- 
mas aurinkoinen. — Kaikki Sammossa oli ennen, mitä meressä 
on elävätä.» Eräästä katkelmasta päättäen on Sampoon voitu kuvi- 
tella kuuluvan kolme sen laitaan laadittua myllyä (s. 123). 

Jauhavallakin Sammolla saattaa olla kertosanana kirjokansi, 
joka silloin kiikuttaa, kiiättää tai kalluu (p 54, 58, 80). Sammon 
juuriltaan liikuttamisen yhteydessä puhutaan niinikään kirjokan- 
nen kallumisesta, kihnaamisesta tai kääntymisestä (p 71; 54; 96), 
kerran mainitaan sen kaivaminen (s. 158). Yleisesti esiintyy Sam- 
mon takomisen kertona kirjokannen kirjaaminen, kirjaileminen, 
kirjoittamirien eli kirjoitteleminen, harvoin kalkutteleminen (p 61, vr. 
457). Kirjokannesta muunnos on umpikansi (p 83 b) ja ilmeinen 
väännös kirjokorja (p 62); siitä lyhennys on pelkkä kansi, joka vä- 
listä on käsitetty osaksi Sampoa ja jolle on annettu kertosanaksi 
ripa (s. 174). 

Kirjokannen olemme nähneet kertona sekä Samporunossa 
että muutamissa loitsuissa myös Pohjolan portille, jolloin siihen 
kuuluva teonsana on kiimoittaa (s. 150). Samassa yhteydessä on 
ollut puhe kirjokannen kynnyksestä tai kartanosta. Tulen synnyssä 



XXXVI. 1 Mikä on Sampo? 205 

tapaamme itä-Suomessa ynnä Vienan Karjalassa suuren (Polen 12) 
tai yleisemmin kuuden kirjokannen vastineena yhdeksälle taivaalle, 
mikä keskiaikainen mielikuva perustuu siihen käsitykseen, että 
kuu. aurinko ja kiertotähdet pyörivät maan ympäri kiinnitettyinä 
sisäkkäisiin pallonmuotoisiin pintoihin. Vielä ilmaantuu sekä Suo- 
men että Vienan puolella kirjokansi arkun määreenä (KRH s. 175; 
p 1278): 

A. Avun rahainen t. parahin kirjokannen kiimahutan 

arkku, poikkipuolin polvilleni; 

kinialiiUa kirjokansi! ei Sampo sanoja puutu. 

B. Aukoan sanaisen arkun, luottehia Lemminkäinen. 

Viimemainitun, Latvajärven Arhipan esittämän säcparin saat- 
taisi selittää siten, että kirjokansi on vetänyt vielä Sammon sa- 
naisen arkun yhteyteen. Mutta parissa myöhemmässä kirjaanpa- 
nossa. joista toinen on Vuokkiniemen alueelta, toinen itä-Pohjan- 
maalta, esiintyy sano;a ptmttumaton Sampo eriksensä (p 1415; Krohn 
935): 

A. Ei Sammot sanoja puutu, B. Ei Sampo sanoja puutu, 
umpilammit ahvenia. umpilampi ahvenia. 

Eräs vienanpuolincn laulaja on esittänyt Sammasta lähte- 
neen alkuun kaikki runot ja velhoudet (p 42). Toinen yienanpuoli- 
nen laulaja, joka niinkuin usea muukin on sovittanut Sampojaksoon 
Kantelejaksosta, paitsi Laivaretkeä, myös Kantelens^Tinyn, on 
lausunut arvelunaan, että »Sampjm se oli kantele» (p 4 a). 

Viimeksi on muistettava, että Sammon asemesta Ilomant- 
sin puolella mainitaan ryöstetyn yleensä riistaa, karjaa tai eloa ja 
että Vienan puolellakin ehdoitus elojen jaosta vaihtelee Sammon 
jaon ehdoituksen kanssa (s. 175). Kerran saa Sampo kertosanak- 
seen hyvä turva (p 51), samoinkuin sillä yleisimpänä mainesanana 
on hyvä. Eräässä Vipusessa käynnin toisinnossa veneenveistosta 
kotiin palanneelle Väinämöiselle huolestunut emo lausuu (p 634): 

»Viikon o[litl uro[o]n erissä, kauan Sammo[nl saalehissa.» 

Päälle päätteeksi on otettava lukuun ne erilaiset ja eriskum- 
maiset ainekset, joista Sampo kerrotaan valmistetun (s. 109), 
sekä todennäköisesti itse Sampoon, eikä Sammon ryöstäjään sovi- 
tettava säepari (s. 150): 

Kulta riippui rinnan päällä, pään päällä hopea paistoi. 



206 Mikä on Sampo? XXXVI, i 

Todistuskappaleista oi siis ainakaan ole puutetta sillä, joka 
tahtoo tutkia, mitä Sammolla on alkuansa tarkoitettu. ^ Pikem- 
min on niitä liiaksi monta ja keskenään ristiriitaista. Kaikkia 
piirteitä, vaikka ottaisi huomioon vain ne, jotka jotensakin var- 
masti kuuluvat runoon, on aivan mahdoton saada yhtenäiseen 
kokonaiskuvaan mahdutetuiksi. Siitä syystä Julius Krohn oli 
epäilemättä oikeassa olettaessaan Sampo-käsitteen johtuvan useam- 
masta kuin yhdestä mielikuvasta. 

Vanhimpia ja enimmän kannatettuja Sammon selityksiä on 
jauhamisen kuvaukseen perustuva Jacob Grimmin, joka on 
verrannut Samporunoa islantilaiseen lauluun Grotti-myllystä. Tans- 
kalainen kuningas Fro<5i oli ostanut Ruotsista orjikseen kaksi jätti- 
läisnaista, jotka pani myllyyn jauhamaan suomatta heille lepoa. 
Hänen yhä vaatiessaan he pyörittivät käsikiviä ja lauloivat, niin että 
hänen miehistään useimmat nukahtivat. Laulussa kuvailivat jau- 
havansa hänelle onnea, rikkautta ja rauhaa sekä toivottivat hänen 
hyvin nukkuvan untuvillaan ja heräävän mielensä mukaan, arvellen 
siten hyvin jauhaneensa. Mutta hänen ensimäinen sanansa oli, 
etteivät saisi levähtää kauvemmin kuin kotikäki nukkuu tai kuin hän 
itse värssyn laulaa. Silloin he lauloivat omasta kovasta kohtalos- 
taan ja vihollisjoukon saapumisesta kuningasta kukistamaan. 
Samalla he jauhoivat niin voimakkaasti, että raskaat raudoitetut 
kappaleet irtaantuivat myllystä, kiertopuu katkesi ja myllynkivi 
halkesi kahtia. 

Suorasanaisessa johdannossa mainitaan myllynkivillä olleen 
sen ominaisuuden, että jauhoivat kaikkea mitä jauhattaja halusi. 
Jättiläisnaiset, ennenkuin lopettivat laulunsa, olivat jauhaneet ku- 
ninkaalle sodan. Yöllä näet saapui merikuningas Mysingr, joka sur- 
masi Fro^in ja teki lopun kuuluksi tulleesta Fro^in rauhasta. Hän 
vei muun ryöstösaaliin mukana myllyn jauhajineen, joiden käski 
jauhamaan suolaa. Keskiyön aikana jättiläisnaiset tiedustelivat, 
oliko suolaa kylliksi, mutta saivat käskyn jatkaa. Heidän jauhet- 

^ Yksin Lönnrotin muodostelusta riippuvia näennäisiä todistuskappa- 
eita ovat: Sammon taonnan kuvaus erilaisine ennen Sampoa ahjosta ilmes- 
tyvine olioineen (UK 10: 281 — 408), mukailtu Kultaneidon taonnasta, joka 
vasta myöhemmässä kansanrunon kirjaan panossa on tilapäisesti Samporu- 
noon sekaantunut (s. 122); Sampuen saranat (UK 15: 82), käsikirjoituk- 
sessa toivosen (KRH s. 175, 801); Sampuen kuvaaminen '}&. hyrääminen (UK 
19: 38; 42: 47) Lönnrotin sovittamia teonsanoja; luosV on siemenen sikiö- 
(UK 43: 297) Ison tammen runosta (VKA 201). 



XXXVI. 1 Mikä on Sampo? 207 

tuaan vielä hetkisen laiva vajosi ja mereen muodostui kurimus ve- 
den virratessa uponneen myllynkiven reiän kohdalla. Myöskin on 
meri siitä lähtien ollut suolainen. 

Mielikuva myllystä, joka jauhaa, mitä vain sille käsketään, ja 
viimeiseksi suolaa laivalla, joka uppoo, kun ei ymmärretä jauha- 
mista pysähdyttää, ja siten aiheuttaa meren suolaisuuden, on Skan- 
dinaviassa ja Suomessa sovitettu satuun Ihmeellisistä antimista, 
mistä A. Aarne on julkaissut erikoistutkimuksen (JSFOu XXVII). 
Saksalaisilla Hannoverissa ynnä Ranskalaisilla se on tavattu erilli- 
senä merimiestarinana (Aarnen Dd 7, Fa 13). Suorasanaisena se on 
liitetty erikseen Islannissa Grottilauluun ja erikseen Suomessa 
Samporunoon, joten sitä ei voi käyttää todistuksena näiden keskinäi- 
sestä yhteydestä. 

Yleisen jauhamisen piirteen ohella on näillä runoelmilla vielä 
yhteistä jauhinkivien omistajan nukuttaminen. Mutta nukuttajina 
ovat Grottilaulussa jauhattajat ja runossa Sammosta, jota kuvail- 
laan itsestään jauhavaksi, ryöstäjät. Ei myöskään nukutuskcinoa, 
jota Samporunossa ei osattu määritellä (s. 140), eikä nukutta- 
misen tarkoitusta, joka Grottilaulussa ei ole vielä selvästi viha- 
mielinen, voi vannasti yhtäpitäviksi katsoa. 

Jauhamisen piirre ei ole oleelhsin Sammossa, ja tätä merkitystä 
tukemassa on ainoastaan pari Schiefnerin Sampo-sanan selitystä: 
ruotsalaisesta stamp, 'huhmari', ja venäläisestä samomol, 'itsestään 
jauhava'; kumpikaan ei ole kielellisesti puolustettavissa. Siitä, että 
käsikivien välissä olevaa kantarautaa nimitetään sammakkoraudaksi 
tai pelkästään sammakoksi, ei myöskään ole johdettavissa itse käsi- 
kivien merkitys Samposanalle, vaan on mainittu rautakappale saa- 
nut vertauskuvallisen nimityksensä eläinsammakosta. 

On vielä toinen Eddalaulu, joka osittain muistuttaa Sammon 
ryöstöä, nimittäin Hymiskvic^a. Siinä kerrotaan, mitenkä jumalain 
oluenkeittoa varten tarvittavaa kattilaa Thor ja Tyr lähtevät nouta- 
maan maailman ääressä idän puolella asuvan Hymir jättiläisen luota. 
Tämä kattila on rupeaman syvyinen ja niin raskas, että Tyr jumala 
sitä turhaan kahdesti yrittää liikuttaa. Mutta Thor tarttuu sen lai- 
taan ja nostaa sen päähänsä. Kauvan aikaa he pakenevat, ennen- 
kuin Thoria haluttaa katsoa taaksensa. Havaitessaan Hymin ja hä- 
nen monipäisen joukkonsa takaa-ajavan, ukkosjumala nostaa kat- 
tilan hartioitaan ja surmaa heidät vasarallaan. 

Sammon ryöstö-runoon tämän laulun yhdistää, paitsi yleistä 



208 Mikä on SampoV XXXVI. i 

takaa-ajon piirrettä, vain kolminkertainen nostamisen yritys, joka 
ei ole edes aivan yhtäpitävästi kuvattu. Pitäisi osoittaa, että Sampo 
merkitsisi kattilaa. Voisi kenties viitata sanaan sammio, jolla kui- 
tenkin on vähän eriävä ammeen merkitys ja myös äänteellisesti 
poikkeava muoto. Hymin kattilalla on kuitenkin toinen mahdolli- 
nen vastine runoissamme Verensulkusanojen kuvailemassa helvetin 
kattilassa (Levon s. 107, vr. 105): 

Tuo Hiiestä patoa, jolla verta keitetähän, 

helvetistä kattilata. suonenpäätä kuivatahan. 

Jäljellä on yksi Sampoon yhdistettävä suomenkielinen sana, 
nimittäin sampa eli sammas patsaan merkityksessä. Tämän lu- 
kuun ottaen saisi jälleen kiinnittää huomion Lönnrotin arvailuun, 
että Sampo tarkoittaisi j u m a 1 a n k u v a a (Mehiläinen 1839 s. 
18, Svenska skrifter I s. 46). Tosin ei saata tulla kys>Tnykseenkään, 
että Sampo olisi skandinavien bjarmilaisilla tapaaman jömalin kuvan 
erityinen nimitys, minkä nämä olisivat lainanneet venäläisiltä « 
sam bog, 'itse Jumala'). 

Mutta skandinavit ovat itsekin veistcllcet puusta jumalanku- 
via {tregor^, skurdgod), joita on vielä värein kirjaeltu, puettu vaattei- 
siin ja koristettu kullalla ynnä hopealla (K. Weinhold, Altnordischcs 
Lehen s. 420 — 1). Yksinkertaisimmat jumalankuvat olivat puupat- 
saita, joihin ainoastc^an päänmuoto oli veistetty. Venäjällä matkus- 
tavien skandinavien, n. s. russien, kertoo arapialainen matkailija 
Ihn Fadhlan (vv. 921 — 2) nähneensä rukoilevan korkeata puista 
patsasta, jolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot. Skandinavilaisessa ta- 
lossa pidettiin pyhinä niitä pilareita, jotka olivat isännän istuimen 
kohdalla ja joiden yläpäähän tavallisesti oli veistetty jumalan- 
kasvot (ondvegissulur). Samanlaisia pilareita oli pyhätöissäkin. 
Erään Islantiin siirtyneen norjalaisen ylimyksen mainitaan ottaneen 
laivaansa kaikki pyhättönsä rakennuspuut, jopa maata sen alttarin 
alta. Lähestyessään rantaa hän oli heittänyt veteen mainitut pi- 
larit, joista yhteen oli veistetty Thorin kuva, luvaten asettua sille 
paikalle, mihin jumala nämä kuljettaisi. Toinen siirtolainen oli jo 
monta vuotta asunut Islannin itärannikolla, kun sai kuulla, että hä- 
nen pyhät pilarinsa oli löydetty länsirannikolta ja muutti heti asun- 
tonsa sille puolelle saarta. Toisinaan näitä pilareita annettiin ys- 
täville lainaksi; milloin ei niitä palautettu, syntyi verisiä riitoja (K. 
Holmberg, Nordbon under hednatiden s. 219). 

Jos Sammon alkuperäisin muoto olisi Sampa ja sen merki- 
tyksenä patsas, niin saattaisi kuvitella sen olleen mainitunlaisen 



XXXVI. 1 Mikä on Sampo .' 209 

jumalanliahmolla koristellun pyhän patsaan Vuojolaisessa eli got- 
lantilaisessa pyhätössä. Patsaan koristelemisesta kullalla ja ho- 
pealla saisi selityksensä ilomantsilainen Sammon kuvaus: kulta 
riippui rinnan päällä, pään päällä hopea paistoi. Myös takomisen 
ja kirjailemisen rinnastaminen vienanpuolisissa toisinnoissa viittaa 
siihen, että Sammossa on ollut sekä metallitakeita että puunveis- 
toksia. Maahan kiinnitettävällä patsaalla saattaisi myös sanoa 
olleen ikäänkuin juuret; Sammon maasta nostamisen kuvaus so- 
veltuisi muuten paraiten patsaaseen. 

Vaikeinmiin sovellutettavissa Sammon p a t s a s-merkityk- 
seen on sen kertosana kirjokansi. Se ei tosin ole ollut helpompi yh- 
distää myöskään Sammon mylly-merkitykseen. J. Grimm on ar- 
vellut kirjokannen olleen Sampo-myllyn yli levitetyn kirjavan vaat- 
teen. W. Mannhardt on selittänyt sen pilvenä pitämänsä Sampo- 
myllyn yläpuolella olevaksi taivaankanneksi. Onpa Vielä yritetty 
kirjokannesta saada eri selitys Sammolle. F. Collan käsitti sen olleen 
Pohjan neidon kirjavakantiSen vaatearkun. Mathilda Roslinin mu- 
kaan tunnetaan vielä vakan sammas, joka on voinut olla jatkos 
kirjokantiseksi kuvitellussa »onnenrasiassa» (KRH s. 36, 179). 

Patsasta merkitsevään Sampoon saattaisi kenties kirjokansi 
olla yhdistettävissä, jos olisi kysymys katolilisaikuisesta pyhimys- 
kuvasta, joka usein oli suljettuna erityiseen puiseen kaappiin. Ag- 
ricola huomauttaa Varsinais-Suomen ruotsinkielisten luotolaisten, 
jotka olivat etenkin Gotlannista siirtyneitä, tulleen kristityiksi 
kauvan ennen mantereella asuvia suomalaisia. Lemminkäisruno- 
jen Saarella mainitaan olleen kirkkoharjun (I osa s. 215). Olisi ehkä 
otettava lukuun sekin mahdollisuus, että Sammon ryöstäjät ovat 
olleet tekemisissä jo kristittyjen gotlantilaisten kanssa ja jostakin 
heidän kirkostaan ryöstäneet ihmeitä tekevän pyhimyskuvan. 

Mutta pelkkiä mahdollisuuksia huomioon otettaessa ei ole unoh- 
dettava, että yhdistelmässä kirjokansi on jälkiosana voinut olla joku 
toinen sana, joka on väistynyt tunnetumman kansi sanan tieltä. ^ 

Sampo-sana ja -käsite on niinmuodoin vastaisuudessakin tuot- 
tava tutkijoille päänvaivaa ja houkutteleva yhä uusiin selitysyri- 
tyksiir. Jos olemme voineet todeta, että S a m p o r u n o n p o h- 
j a II ;i on historiallinen r y ö s t ö r e t k i, j o k a on 
sijoitettavissa ajallisesti pakanuutemme lop- 
pukauteen ja paikallisesti Vuojolaan eli Got- 

* Vr. Vienan läänin häärunoissa lausetapaa: kirjokynnen kirjoittama 
(kirjokintaista I 1677, 1681, 1689, 1690; 1696; sukista 1560; ussakasta 1684). 

14 



210 Onko Väinämöisen kuvailtu viiist3'neen XXXVI,» 

läntiin, niin on todelliseksi ryöstöesinecksi kä- 
sitettävän Sammon selittämismahdollisuus ehkä jonkin 
verran edistynyt. 

Lukija saattanee tulokseen tyytymättömänä kysyä, miksi ei 
tähän oppaaseen ole otettu yksinkertaisempia ja ratkaisunsa jo saa- 
vuttaneita esim'erkkejä. Yhtenä syynä on ollut, kuten mainittu 
(esip.), että Sampojakson toisinnot ovat valmiiksi järiestettyinä ja 
painettuina iokaisen tarkastettavissa. Toisena vaikuttimena on ol- 
lut, että tästä on saatu jotakin uutta sanotuksi. Mutta päätarkoi- 
tuksena, niinkuin oppaan nimityskin »Kalevalan kysymyksiä» il- 
maisee, on pitkin matkaa ollut tehdä selväksi lukijalle, kuinka monta 
mielenkiintoista ratkaistavaa on tulevalla tutkijalla edessään. 

Samoista syistä tulee 'vielä seuraavassa luvussa esitettäväksi 
runo Väinämöisen tuomiosta, joka on Kalevalassa viimeisenä. Sitä- 
paitsi on sen verrattain lyhykäinen säkeistö harvalukuisine toisin- 
toineen erikoisen sopiva näytteeksi n. s^. säetutkimuksesta, semmoi- 
sena kuin sitä harjoitetaan kansanrunousseminarissa, missä ei kal- 
liitten painatuskulujen säästämiseksi ole pakko esitystä mahdolli- 
simmassa mä^irin supistaa. 



25. Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen 
Kristuslapsen tieltä? 

Yleisesti vallinnut mielipide, että Kalevalan runot ovat i)el- 
kästään pakanuudenaikuisia, on aina myöntänyt poikkeuksen vii- 
meiseen runoon nähden, jossa muka on kuvailtu Väinämöisen edus- 
taman pakanuuden väistymistä uuden uskon tieltä. Sen ajatuksen on 
jo Lönnrot lausunut V12 1833 päivätyssä kirjeessä, jossa ilmoittaa 
valmistuneen Runokokouksen Väinämöisestä. »Niin sekava ja epä- 
täydellinen kuin tämä runo on, näkee kuitenkin, että se tarkoittaa 
kristinopin tuloa ja että poika luultavasti oli- its(^ Vapahtaja ia ^lar- 
jatta Neitsy Maaria.» 

Tämän käsityksen mukaisesti Lönnrot Vanhassa Kalevalassa 
Marjatan runoon sovitti Neitsyt Maarian virren tavattuaan muuta- 
massa sen toisinnossa Marjatan käytettynä Maarian ohella (I 1106). 

»Kalevalan runojen historiassa» (s. 470 — 86) olen osoittanut, 
että Marjatan eli Marketan runo on länsisuomalaisesta Neitsyt IVFaa- 
rian marjavirrestä kokonaan , eroitettava virolaisperäinen legenda- 



XXXVI, 1 Kristuslapsen tieltä? 211 

rmio. Siinä korean Mar-ketan ja Hannus Saaren Saksalaisen aviotto- 
masti syntyneelle ja ulkoa löydetylle kolmeöiselle lapselle Jumala 
luo kielen ja Maaria mielen, niin että hän voi nimittää vanhempansa; 
ilmaistu isä lyö rintaansa rukoillen Jumalalta anteeksi. 

Sittemmin olen löytänyt tälle vastineen katolisessa legenda- 
kirjallisuudessa (Kotiseutu 1913 s. 69—71). Ranskalaisen pyhimyk- 
sen Goarin elämäntarinassa kerrotaan, mitenkä paikkakunnan piispa, 
joka epäili hänen ihmetöitään, vaati, että hän todistaakseen jumalal- 
lista voimaansa saattaisi kolmeöisen löytölapsen puhumaan ja il- 
moittamaan vanhempansa. Kun Goar kolminaisuuden nimessä oli 
vannottanut lasta, ojensi tämä kätensä ja lausui: »tuossa on isäni, 
Rusticus piispa, ja äitini on Flavia.» Häpeän valtaamana piispa, 
lankesi Goarin jalkoihin ja anoi anteeksi. 

Katolisena aikana muodostuneena Marketan runo on vasta 
uudemmalla ajalla voinut suorittaa vaelluksensa Virosta Vienan lää- 
niin, jossa siihen on liittynyt Väinämöisen tuomio ja poislähtö 
(UK 50: 423 — 512). Pitäen tätä jatkoa myöhäisenä kokoonpanona 
en saattanut siinä nähdä alkuperäisen pakanuuden väistymistä, 
vaan sen puolipakanuuden, jota vienankarjalaiset runolaulajat itse 
edustavat. Olin siis ainoastaan hiukan muodostanut entistä mieli- 
pidettä jääden edelleen siihen käsitykseen, että Väinämöinen oli väis- 
tunyt ristimisen johdosta, joka erään laulajan selityksen mukaan olisi 
aiottu häneen itseensäkin kohdistaa (KRH s. 487). 

Viimeksi olen kuitenkin päässyt siihen päätökseen, ettei Väi- 
nämöisen tuomio voi olla Vienan läänissä sepitetty Marketan runon 
jatkoksi, vaan että sekin on eri runo, alkuperältään länsisuomalainen, 
joka itä-Suomeen ja Vienan lääniin kulkeuduttuaan on toisinaan 
sekaantunut Viron puolelta levinneeseen Marketan runoon. 

»Vienan läänin runoissa» ovat molempien runojen toisinnot 
yhdistetyt nimellä Väinämöisen tuomio. Sen 26 numeroidusta 
kirjaanpanosta täytyy ensinnä poistaa Katrinan runo (I 684), joka 
onkin uudestaan toiseen paikkaan painettu (I 1080). Vielä voimme 
eroittaa neljä kirjaanpanoa, jotka sisältävät Marketan runon, vaan 
eivät Väinämöisen tuomion säkeitä (I 687, 696, 699, 700). Jää 
jäljelle 21 numeroitua kappaletta, joista ainoastaan neljä, Vuon- 
nisen Ontrei Malisen ja hänen kahden poikansa laulamaa, esittävät 
tuomitun pojan Marketan lapsena (I 689, 690, 690 a, 693). ^ 



* Väinämöisen tuomion vienan puoliset kirjaanpanot jakaantuvat 
alueittain seuraavasti: Kl 681; Ks 682; Lt 683, 683 a, 685; Vk 686, 688; Vn 



212 



Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen 



XXXVI., 



Havaittuamme Väinämöisen tuomion eri runoksi on meidän 
etsittävä sen Jälkiä myös ulkopuolelta Vienan lääniä. Toisten runo- 
jen seasta löydämmekin säkeistöjä, jotka ovat aivan samoja kuin 
vienanpuoliselle runolle ominaiset. 

Täydellisin suomenpuolinen kappale on Suojärvcltä itä-Kar- 
jalasta, se jatkuu Vellamon neidon onginnalla ja Kultaneidon taon- 
nalla. Toinen alkuosan esittävä katkelma on sijoittunut Tulen 
lukuun Ilomantsin puolella pohjois-Karjalassa (Europaeus H 150; 
G 676, [Ahlqvist B 321]): 



i 1. Tuli poika Pohjolasta, 
uro uuesta kylästä 
isolle ikipahalle, 
emolle epänäölle. 
Isä kutsui Ilmo riksi, 
emo ehtopoiaksehen, 
veli Vennon Joukoseksi, 
muu pere (korj. kylä) nimettö- 
mäksi. 
Tuli ukko ristimähän. 
Viero kanta kastamahan. 
Pani nuoren Joukamoisen, 
ei tullut nimi vakava. 
Pani kaunihin Kaukamoisen, 



jo tuli nimi vakava. 
j 1. Syntyi poika Pohjolahan, 
mies pitkä Pimentolahan 
kyntäjäksi, kylväjäksi, 
siemenen siroittajaksi, 
orosen opastajaksi, 
varsan viejäksi vaolle, 
[ruunan mustan mullokselle]. 
Ei tuolle nimeä tietty. 
Iso kutsui Immokiksi, 
emo aina Ainokiksi, 
sisaret Sevottareksi. 
Tule poika Pohjolasta! 



Muut yksityiset säkeistöt otamme runon kunkin piirteen kohdalla 
tarkastettaviksi. 

Paitsi selvästi vieraita aineksia lavat aan runossa seuraavat 
seikat: 

A. Pojan syntyminen. 

B. Nimen ehdoitukset. 

C. Kastajan noutaminen. 

D. Tuomarin tuominen. 

E. Lapsen tuomitsemmen. 

F. Lapsen puolustautuminen. 

G. Lapsen kastaminen. 

H. Väinämöisen suuttumus ja poislähtö. 
I. Luottamus Väinämöisen palaamiseen. 

689, 690, 690 a, 691, 692, 692 a, 693, 694; Ln 695, 695 a, 695 b, 697, 
698. Yksityisiä säkeistöjä, joita osittain olisi voinut varsinaisten toisinto- 
jen joukkoon painattaa, sisältävät vielä: (IL) Ks 160; (I R) Lt 183; Ln 
538, 275; Uh 115, 378, 378 a. Säeluetteloita ovat kansanrunoussemi- 
iiarissa laatineet H. Haataja ja T. Kaukoranta. 



XXXVI,! Kristuslapsen tieltä? 213 

Näiden jcärjestys vaihtelee jonkin verran eri toisinnoissa: 

il: ABCG (Vellamon neidon onginta ja Kultaneidon taonta). 
j 1: AB. 
AI 681: ABCG. 

Ks 682: (Anni paimenessa) ABCDCGDEH. 
K s 160 L: (Raudan synnyssä) ABG. 

Ta 683, 683 a: A (Kapalon katkaiseminen) BCEFG (Metsän 
lukua ja Raudan syntyä). 

Lt 685: AG. 

Vk 686: (En tiedä tekijätäni) AB. 

Vk 688: H. 

Vk 183: (Kilpalaulanta) H, I. 

Vn 689: (Marjatta paimeneen) ABCDEFGH. 

Vn 690, 690 a: (Marjatta paimeneen) ABDEFHCG. 

Vn 691: (Pohjolan emäntä tuulessa) ABEF. 

Vn 692, 692 a: (Pohjolassa syntynyt neito tuulessa; eksy- 
neen etsiminen; pojan suolta löytäminen) DBED(C) 
E (Kapalon katkaiseminen) FGHI. 

Vn 693: (Marjatta paimeneen) ABCDCGEFHI. 

Vn 694: (Pojan suolta löytäminen, vanhempien etsiminen) 
EFG (Paavo Korhosen runoa), 

Ln 695: F. 

Ln 695 a: (Neljä neittä, vanhimmalle panuinen eli tulipoika) 
BEFH. 

Ln 695 h: F (Pojan suolta löytäminen) BCBEFHGI. 

Ln 697, 697 a: (Pojan suolta löytäminen) BCBEFGH. 

Ln 698: (Pojan suolta löytäminen) BCEGFGH (Saaren im- 
pien itku). 

Ln 538: (Kultaneidon taonta) H. 

L». 275: (Saaren impien itku) H. 

/■// 115: (Väinämöisen ajelehtiminen Pohjolaan ja sieltä 
karkoitus) H. 

Lh: 378, 378 a: (Tuonelassa ja Vipusessa käynti; Tuonen 
tyttö oksentaa V:n mereen) H. 

Pojan syntyminen on kuvattu seuraavin säkein: 

1 . i'oika syntyi Marjatalle Vn 689, 690, 693. 

2. 3. Syntyi seppo Ilmorinen, yöllä syntyi, yöllä kasvoi Ks 160 L. 



4. 




5 


A. 




B. 




C. 




D. 


6 


A. 




B. 


7. 




8 


A. 


B. 




9. 




10 


A. 




B. 


11, 


12. 


13, 


14. 


15- 


-9. 


20. 




21. 





214 Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen XXXVI, i 

Inoi on poika Poimarissa ^ Vk 686. 
Syntyi poika Pohjolahan (-ssa) j 1, Kl 681. 
Poika syntyi Pohjolassa Lt 683 a, 685. 

» » Pohjosesta Lt 683. 

Tuli poika Pohjolasta i 1. 
Mies pieni Pimentölässä (-stä) Kl 681, Lt 683. 
Mies pitkä Pimentolahan j 1. 
Lapsi täyessä Lapissa Kl 681, Lt 683 a, 685. 
Uro(s) unesta kylästä (-ssä) i 1, Kl 681. 
Uro kylmästä » Lt 683. 
Syntyi poika puolikuinen Ks 682, Vn 691. 
Kaksiviikkoinen Kalevo Ks 682. 
Kaksivuotinen Kaleva Vn 691. 
Suuremmilla suon selillä, ankeammilla ahoilla Vn 691. 
Isolle ikipahalle jne i 1. 
Kyntäjäksi, kylväjäksi jne j 1. 

Poika (Siitä) suolta löyettihm Vn 692, 694. Ln 695 b, 697—8. 
Kaksiviikkoinen Kaleva Ln 698. 

Pojan syntyminen nimenomaan Marjatalle (1) on seurauksena 
Marketan runon liittymisestä johdannoksi. Seppo Ilmonsen synty- 
minen yöllä (2, 3) on eri runoa (I os. s. 19), johon nimen ehdoituk- 
set ovat kiintyneet sen johdosta, että niiden joukossa esiintyy myös 
nimi Ilmori. Puolikuinen eli kaksiviikkoinen (9, 10) ei kukaan voi 
olla syntyessään, vaan on tämä ikämääräys siirt^jiiyt myöhemmästä 
lapsen puolustautumisesta. Suon selän tulemme niinikään tapaa- 
maan lapsen vastauksessa. Yksinkertainen suolta löytäminen on 
sekamuodostus edempänä runossa esiintyvästä suohon tuomitse- 
misesta sekä Marketan runoon kuuluvasta lapsen löytämisestä. 
Pojan syntyminen Pohjolahan, Pohjolassa tai Pohjosesta ja tuleminen 
Pohjolasta (5) viittaa selvästi Tulen lukuun, * jossa kerrotaan, mitenkä 
poika läksi Pohjolahan eli Pimentolahan ja kolme yötä siellä oltuaan 
taas tuli poika Pohjolasta. (Kristus Haadeksessa SRU s. 286). Poh- 
jolan kertosanat La/ppi ja kylmä kylä (7, 8 B) ovat niinikään loit- 
*v 

* Pois pyyhitty ja päälle kirjoitettu: Pohjolasta sekä rivien väliin 
lisätty: lapsi täyestä Lapista. Molemmat lisäykset on voitu saada saman 
käsikirjoituksen nro 5:stä, jossa loitsija kerskailee: »tässä on poika Pohjolasta, 
lapsi täyestä Lapista.» 

' Tulen luvun vaikutusta ilmaisee myös vienanpuolinen toisinto, jossa 
neljästä neidosta vanhimmalle syntynyt lapsi nimitetään panuiseksi eli tu- 
lipo jaksi (Ln 695 a). 



XXXVI. 1 K ristuslapsen tieltä? 215 

suista lainattuja (SRU s. 271 — 2). Selittämättömäksi jää sekä Suo- 
men ja Vienan puolella ilmaantuva uusi kylä (8 A), joka huonosti 
soveltuu keiToksi Pohjolalle. 

Nähtävästi on Väinämöisen tuomiossa ollut pojan syntymä- 
paikkana Pohjolan sijalla joku muu nimi. Siihen viittaa vanhim- 
massa F. M. Toppeliuksen muistiinpanossa alkuansa kirjoitettu 
Foirnari (4). Tämänkin alkutavuun on edellä käyvä ])oil-a saim 
voinut jonkun verran yhtäläistyttävästi vaikuttaa. ^ 

Pojan syntymiseen on Latvajärven Arhippa liittänyt k a p a- 
1 o n katkaisemisen. Lönnrotille hän lauloi (Lt 683): 

Se on poika kolmioissa pääsi päälle peittehensä. 

Cajanille esittäessään hän näiden väliin sovitti vielä lisäsä- 
keen: lapsi inisi viikkoh[i]ssa (Lt 683 a). Yhdessä Vuonnisen toisin- 
nossa vasta Väinämöisen tuomion johdosta suuttuneena pi.wlikuinen 
poika (Vn 692): 

Katkaisi kapalovyönsä kolmioissa Ollessahan. 

Että edellinen paikka on oikeampi, todistaa, paitsi ajanmää- 
räysten takaperoisuus jälkimäisessä toisinnossa, Gananderin säilyt- 
tämän Kullervo jakson alku (KHH s. 643): 

Se kalki Kalevan poika heti kohta kolmioissa 

kuin ensin emästä syntyi, — katkaisi kapalovyönsä. 

Saman piirteen tapaamme vielä pariin länsi-inkeriläiseen 
Kilpalaulannan kappaleeseen joutuneena (KT II 428, 430): 

A. Ajoi kolmiöinen poika — B. »Ken tekis merehen sillan?» 
kolmioista jäätä myöten. Joutui yksi Einemöinen, 

Katkaisi kapalovyönsä, katkaisi kapalovyönsä, 

sievyönsä singahutti. se teki merehen sillan. 

Yhtäläisten säkeitten ilmaantuminen karjalaisen laulualueen 
molemmissa äärimäisissä päissä, läntisessä Inkerissä ja pohjoisessa 
Vienan läänissä, josta Gananderinkin kappale on kotoisin, osoittaa, 
että ne ovat varsin vanhoja, olivatpa ne sitten Virosta lähtien kul- 
keneet koko alueen päästä päähän taikka länsi-Suomesta saapuen 
haaraantuneet molempiin päihin. Virolainen alkuperä ei tule kysy- 
mykseen, vaikka sama piirre tavataan myös Kalevi poeg runoel- 

^ Tekisi mieli ajatella ruotsalaista Pernar vastaavaa Paimion pitäjän 
nimen muotoa * Paimari. Ruotsalaisen nimen loppu -r ei kuitenkaan kuu- 
lune sanan vartaloon, vaan voi olla vanhaa genetivin päätettä (R. Saxen 
Finländska vattendragsnamn s. 73). 



216 Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen XXXVI, i 

massa (2: 660 — 5). Tälle kohdalle ei näet ole mitään vastaavaa viro- 
laisissa kansanrunoissa, vaan on se kirjallinen laina Kalevalasta. 

Mutta siitä voi olla eri mieltä, mihin runoon mainitut säkeet 
ovat alkuansa kuuluneet: onko kapalonsa katkaiseva kolmiöinen 
poika ollut Kalevan poika ja kumpi Kalevan poika, Väinämöi- 
senkö tuomitsema vai Untamon vainooma, vai kenties itse Väinä- 
möinen? Palaamme edempänä tähän kysymykseen. 

Nimen ehdoitukset ilmaantuvat paitsi vienanpuolisissa ja 
esitetyissä suomenkarj alaisissa kappaleissa, vielä vermlantilaisessa 
»Raudan» tai oikeammin Pakkasen luvussa (Gottlund 805): 

oi. Isä pani Ilmariehtaroille, väl vetien Joukarixi. 
sisar sotijaloxi, ämä pani pakkaisixi. 



Pakkanen Puhuvan poika! 



Säkeitten vaihtelun näemme seuraavasta luettelosta: 
1 A. Ei tietä (-tty) nimeä panna Kl 681, Ks 682, 160 L, Vn 

691—2, Ln 695 a, b: 6. 697—8. 

B. Ei tietä nimeä sillä Ln 695 b: 11. 

C. Ei tuolle nimeä tietty j 1. 

2. Eikä virsihin _ veteä Vn 692. 

3 A. Ei tietä isoa sillä Vn 689. 

B. Ei sen tie'etty (-etä) iseä Vn 690, 693. 

C. Eikä löyetty isoa Vn 694: 12. 

4 A. Eipä löyetty emoa Vn 694: 11. 

B. Eikä varsi(te)n (sen) emeä Vn 690, 693. 

5 A. Isä kutsui Ilmariksi Vk 686, Vn 689. 

B. Isä(-ä) » IlmOriksi i 1, Kl 681, Ks 160 L, Lt 683, 683 a, 

Vn 690, 693, liU 697—8. 

C. Iso kutsui Immokiksi j 1. 

D. Isä pani Ilmariehtaroille o 1. 

6 A. Emo (-ä) ehtopoiaksohen i 1, Kl 681, Lt 683, 683 a, Vn 689, 

690, 693, 697 a, 698. 

B. Äiti (korj. emo) ehtopoiaksensa Vk 686. 

C. Emo aina Ainokiksi j 1. 

D. Äiti Armoksi nimitti Ks 160 L. 

E. Ämmä pani pakkaiseksi o 1. 

7 A. Veli Vennän Joukariksi o 1. 
B. » Vennon Joukoseksi i 1. 



XXXVI, 1 Kristuslapsen tieltä .' 217 

• . Veljet Vennon Joukaeksi Lt 683 a: 9. 

D. » » Joukioksi Vn 693, Ln 695 b: 8. 

E. » » joukkioksi Lt 683, [Vn 689: 23?]. 

F. » Vento Joutioksi Ln 697, 697 a: 8 (ensin: rengit). 
Cx. »> Verran Joukieksi Ln 698. 

H. » Verra Joutioksi Ln 695 a: 10. 
]. i> veitsiverrakselien Kl 681. 

8 A. Sisar sotijaloksi o 1. 

B. Sisaret » Ks 160 L, Lt 683, 683 a: 8, Vn 693, 697 a: 7. 

C. Sisaret sotijaloiksi Ln 695 a: 9, 695 b: 7. 

D. » sotipojaksi Ln 698. 

E. » sotiporoksi Kl 681. 

F. » Sevottareksi j 1. 

9 A. Muu perc nimettömäksi i 1, Vn 689: 22, 690, 693, Ln 697—8. 

B. Muu suku nimettömäksi Lt 683, 683 a. 

C. » kylä » Ln 695 a. vr. i 1. 
T). >hik;i];i » Vk 686. 

Lapsella ei ole vielä varsinaista nimeä, vaan jokainen lähei- 
simmistä sukulaisista antaa sille oman nimityksensä; kaukaisemmat 
eivät vaivaudu ennenaikaisella nimenannolla. Isän ja äidin tunte- 
mattomuus, joka on toisinaan tullut nimen tietämättömyj^den si- 
jalle, osoittaa Marketan runon vaikutusta. 

Sisarten panema nimi sotijalo on selvä sankarin nimitys. Si- 
ten on myös käsitettävä isän kutsuma nimi Ilmari. Kultaneidon taon- 
nassa sen tapaamme sankarisepon nimenä, jonka aikaisempi muoto 
on Ismaro. Tämä taas on alkusoinnun vaikuttama muunnos Kale- 
van kertosanaa Osmori, Osmero eli Osmo. Veljien antamassa nimityk- 
sessä: Joukonen, Joukari, Joukio eli Joukea (> Joukie) ^ tapaamme 
taas Joukahaisen. Vaikeampi on määrätä Vennän eli Vennon ja 
Verran suhde. Jälkimäinen on kenties korjattava Vetran, jonka joh- 
dannainen on sankarin nimi Vetrikka (> Veitikka). Edellinen esiin- 
tyy tuntemattoman 1600-luvulla kirjoittamassa Chronicon Finlandiae 
Siinä selitetään sanaa Venno, josta sitten muka Fenno vieraskielis- 
ten puheessa olisi johtunut, muinoin käytetyn suomalaisten kesken 
toista tervehtiessä ja puhutellessa, niinkuin nykyajan ranskalaiset 



^ Joukkio on Lönnrotin väärin kuulema tai kirjoittama (vr. rinnan 
Vennon joukio ja joukko 1 52). Joutio on luultavasti vääimös. 



2\H Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen XXXVI, i 



käyttävät sanaa monsieur. Taivaallisen H e r r a n, Kristuksen, mer- 
kitys on Vento sanalla runon säkeissä (SRU s. 335) \ 

A. Onnen ohrat, Vennon vehnät, vettä Jortanin Joesta, 

B. Vettä Vennon lähtehestä, pyhän virran pyörtehestä. 

Kunnioittavassa merkityksessä loitsija käyttää Vento sanaa ilmei- 
sesti itsestänsäkin (Sirelius 167): 

Minun Vennon veellessäni, partasuun lukiessani. 

Äidin puolesta nimittäminen Armoksi tuntuu uudenaikuiselta. 
Ainokki on, samoinkuin Immokki ja Sevotar, saanut naisellisen päät- 
teen toisen runon mukaan, jossa luetellaan neidolle sekä kotona että 
appelassa annettuja nimityksiä-. Tämän länsi-inkeriläisissä toisin- 
noissa neitoa nimittää joskus setä aino tyttäreksi ja useammin se- 
dän lapset seukoikseJieyi (III 1538). Tavallisesti niissä kutsuu: emo 
ehtolapseksehen (III 1539), ^ mikä on nähtävästi vaikuttanut vienan- 
puoliseen Väinämöisen tuomion säkeeseen: erno eJitopoiaksehen. 
Ontreinen Vassilei on selittänyt ehtojpojan »e t s i n t ä p o j a k s i». 
josta päättäen hän on käsittänyt htm ts:n vastineeksi. Jos niin on 
laita, on runo tullut rajan takaa Pohjanmaan /««-alueelta vienanpuo- 
liselle «s-alueelle. Jos sitten ehto < etso sanan sijaisissa: Ar7no ja 
Ainokki, edes äiti sanan kanssa sointuva a olisi alkuperäinen ja vasta 
emo sanan tullessa äidin asemelle muuntunut e:ksi, niin saisimme 
säkeen palautetuksi muotoon: äiti Atso-poiaksehen. Vielä on lukuun 
otettava vermlantilainen (o 1): isä pani Ihnarieht aroille, joka on 
mahdollisesti typistynyt kaluh^sta säkeestä: 

Isä pani Ilmari[ksi, emo kutsui] Ehtarofksi]. 

Korjaamalla Ehtaron samalla tavoin kuin ehto sanan, saisimme 
kysymyksenalaiselle säkeelle muodon: äiti kutsui Atsaroksi. Samassa 
Kultaneidon taonnassa, jossa esiintyy edellisen säkeen Ilmaria vas- 



^ Eräässä Tulen luvussa rukoillaan: tule ' poika Pohjolasta, mies iso 
Isän alosta, veikko Vennon Joukiosta (Porthanin tutk. s. 124). Pohjolasta 
tuleva poika tarkoittaa Kristusta, jota myös voisi käsittää Vennon eli Her- 
ran sankareista tulevana veikkona, Tämä säe on kuitenkin voinut tulla 
sekaan Väinämöiseen tuomiosta. 

- Tästä runosta on seminarityön laatinut Naimi Levas. 

^ Joskus: enot ehtotyttäreksi (Salminen 942). Edellä käy: isyt t. emyt 
kutsui kukkaseksi, minkä Lönnrot on sovittanut tuomittavaan poikaan I'u- 
dessa Kalevalassa (50: 429). 



XXXVI, 1 Kristuslapsen tieltä ? 219 

taava Ismaro, ilmaantuu sepän nimityksenä myös Ätsarlainen. 
Toisten sankarinnimien ohella tavataan niinikään Käärmeen luvuissa 
Aattara, Hattem, AUalainen ja Ahtolainen ynnä muita A(a)tsara, 
Atsalainen eli Atsolainen nimen muunnoksia (ks. Vir. 1918 s. 24 — 33). 

Kastajan noutaminen tai tuleminen lapselle nimeä antamaan 
tavataan Suomen itä-Karjalassa pari kertaa sovitettuna Neitsyt 
Maarian marjavirrestä ja Marketan runosta kokoonpantuun runoon 
Iro-neidosta ynnä hänen kolmesta pojastaan Väinämöisestä, Ilma- 
risesta ja Joukahaisesta, jotka sitten lähtevät laivaretkelle (Euro- 
paeus H 61; Basilier 99): 

i 2. »Oi; Ukko hyvä Jumala, i 3. Etsi lapsen ristijöitä. 

tules näitä ristimähän!» Tuli ukko ristimähän, 

Tulipa Ukko ristimähän, tinarinta kastamahan. 
Viiniknnta kastamahan. 

Säkeitten luettelo saadaan niinmuodoin: 

1 A. Etsittihin ristijeä Ln 695 h. 
B. Etsitähän ristijeä Ln 697 — -8. 
< . Etsi lapsen ristijöitä i 3. 

2 A. Kansa kaikken kasta joa Ln 695 b. 

Vk » kaikki kastajia (-oa) Ln 697 — 8. 

» '. Kaikki kansa kastaiia (-oa) Vn 692 a, Ln 698. 
3, 4. Tuli ukko Ilmorinen, 

tuli lasta ristimähän Kl 681. 

5 A. Tuli pappi ristimähän Vn 689, 690, 693. 
B. Tuotiin » ristijäksi Ks 682, Vn 693. 

('. » ukko ristimähän i 1, Lt 683, 683 a. 

1). Tuli » » i 2, 3. 

6 A. Kansa kaikki kastajaksi Ks 682. 
B. Virokannas » Vn 693. 

r. » kastamahan Lt 683, 683 a, Vn 689, 690, 693. 

1). Viero kanta kastamahan il. 

E. Viinikanta » i 2. 

F. Tinarinta » i 3. 

7. Pienoista puhastamahan" Kl 681. 
s. Palvonen pitelemähän Vn 689. 

Ristijän nimenomainen etsiminen sekä papin mainitseminen 
Johtuu Yhdeksän taudin synnystä, josta samat piirteet ovat Suomen 



220 Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen XXXVI, i 

itä- Karjalassa siirt^aieet Marketan runoon (KHH s. 478). ^ Myös 
Ukko, Virokannas ynnä Palvonen tavataan toisessa runossa, joka 
Vienan puolella ja Varsinais- Inkerissäkin on yhdistynyt Ison härän 
kaadantaan, mutta Karjalan kannaksella ja Vermlannissa on säi- 
lynyt erillisenä Ison sian tappamis-yritystä kuvailevana. Latva- 
järven Arhippa ja hänen poikansa Miihkali ovat laulaneet hiukan 
eriävällä tavalla (Lt 892 — 3): 

A. Tuotu Ukko iskemähän, B. Ukko läksi iskemähän, 

Virokannas viilemähän, Päivänen pitelemähän, 

Päivänen pitelemähän. Virokannas viilemähän. 

Härkä päänsä häilähytti — . Härkä päätäh häilähytti — . 

Ukko kuusehen kavahti. Päivänen pajuhun nousi, 

Päivänen pajuille pääsi. Piru pihlajan nenähän. 

Virokannas vitsasille. Virokannas kannon päähän. 

Muista vienanpuolisista kirjaanpanoista mainittakoon toismto- 
muodot (C = Ks 891; D = Lt 894, Uh 898, 901, Ph 902; E = 
Ph 902): 

C. Pivari pitelemähän — . C. ViDokanta viilemähän — . 
Pivari pihlajan nenähän. Viilokanta kannen päähän. 

D. Päivänen pajun nenähän. E. Virokannas kaatamahan. 

Karjalan kannaksella ilmaantuu yksin Ukko iskijänä, mutta 
puihin pakenevina mainitaan myös muut jumalat (KRH s. 630): 

F. Tuli Ukko taivosesta Ukko kuusehen pakohon, 
kultaisen kurikan kanssa. — muut jumalat muihin puihin. 

Länsi- Inkerissä nimitetään Ukon lisäksi useammasti Akka ja 
kerran Paha henki (III 346, vr. 695, 2206; 2196): 

G. Tuotiin Ukko tappamahan — . Akka aian seipähäsen. 

Ukko kirvestä häristi, muut jumalat nmihin puihin, 

härkä päätänsä päristi. H-, Mies kuusehen pakohon, 

Ukko kuusehen pakohon. Paha henki vaahterahan. 

• 

Vermlannin savolaisten toisinnoisi^a tulevat joko Ukko tappa- 
mahan taikka Visakania viittaisemahan ja kumpaisenkui ohella 
Ryönikkä repäisemähän. Paetessaan hyppää Ukko kuusehen tai 
Visakania vaahterehen sekä Ryönikkä raitahan ynnä muut jumalat 
tai perkeleet muihin puihin (KRH s. 708\ 

' Siitä on myös ukon kieltäytyminen ristimästä oiettu suomenkarja- 
Iäiseen Marketan runoon (KRH s. 478, vr. UK 50: 437—8). 



XXXVf.i Kristiislapsen tieltä? 



Ryönikkä vasiaa xVgricolaii Ukon naisena esittämää Raunia, 
joka johtuu skandinavilaisesta pihlajaa merkitsevästä sanasta 
(vr. ruotsin rönn). Tällä oli myös nimenä Akka, minkä näemme 
Ukon kertona länsi- Inkerin toisinnoissa. Vienan puolella tapaamme 
pihlajaan pakenijana Pirun tai Pivarin, jotka ovat myöhäisiä si- 
jaisia ja väännöksiä. Tähän puuhun olettaisi juuri Raunin paen- 
neen, vaikka alkusoinnun vaikutuksesta sen paikalle on voinut tuila 
raita. Aidalle kipuaminen on länsi-Inkerissä lainattu Pakenevan 
lorusta (Kant. I 206), josta myös Ukolle on voitu saada kavahta- 
minen kuuseen mahdollisesti alkuperäisemmän tälle jumalalle pyhi- 
tet^Ti tammen asemelle, jos saa olettaa niiden alkuperäisen yhtey- 
den säilyneen suomalaisen runonsepittäjän tietoisuudessa. Matala- 
kasvuisen pajun nenä on luultavasti vain toisennus pihlajan 
nenää, minkä muuntuminen lienee yhteydessä Pahasen ilmesty- 
misen kanssa. Tämä sana tavataan Ukon kertosanana vienanpuo- 
lisissa loitsuissa, joista se on saattanut tulla Ukon puolison sijalle 
ja sitten saada aikaan pihlajan vaihtumisen alkusointuun soveltu- 
vammaksi pajuksi. Kun Päivänen, s. o. palvottava, ei ole muuta 
kuin Ukon mainesana, ei tätä voi ajatella toiseen puuhun pakene- 
vaksi. Luonnotonta on myös, että tämä Ukon iskiessä teurasta 
ikäänkuin eri henkilönä kiinni pitelee, mikä piirre rajoittuukin yk- 
sistään Vienan lääniin. Teuraan pitelijästä Päiväsestä on viimein 
yhdessä Väinämöisen tuomion kappaleessa tehty kastettavan- lap- 
sen pitelijä Palvonen. 

Mutta kumpaiseen runoon kuuluu alkuansa Virokanrias? 
Väinämöisen tuomiossa se tavataan paitsi Vienan puolella myös 
Suomen itä- Karjalassa. Ison sian (> härän) runossa se esiintyy 
niinikään Vienan läänissä, mutta lisäksi vielä Vermlannin savolai- 
silla. Sen vienanpuolisista pakopaikoista on viisikko tilapäinen ja 
sopimaton; yleisempi kannon pää on myöskin liian matala ja nähtä- 
västi nimen jälkiosasta kannas aiheutunut. Sitävastoin vermlanti- 
lainen vaahtera tuntuu erikoisuutensa vuoksi alkuperäiseltä; sama 
harvinainen puulaji ilmaantuu myös länsi-Inkerissä myöhäisemmän 
Pahan hengen pakopaikkana. 

Kuitenkin on syytä epäillä, onko Virokannas kuulunut Ison 
sian runoon. Se näet saapuu Vermlannissa viittaisemahan ja Vie- 
nan puolella säännöllisesti viilemähän, lukuunottamatta pohjoi- 
sinta toisintoa, jossa se tulee yleensä kaatamahan. Mutta Viro- 
kannaksen viileminen soveltuu huonosti Ukon iskemiseen, joka 
Karjalan kannaksen ja keski-Inkerinkin toisinnoista päättäen on 



222 Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen XXXVI, i 

tapahtunut kultaisen kurihan eli hopeaisen nuijan kanssa (KRH s. 
627). Luultavaa siis on, että Virokannas vasta itä-Suomessa on 
liittynyt Ison sian runoon ja juuri Väinämöisen tuomiosta, jossa 
se ei ole toisena, vaan ainoana ja, jos ottaa lukuun semmoisetkin 
väännökset ja sijaiset kuin kansa kaikki ja tinarinta, säännölli- 
senä kertosanana. ^ 

Nähtävästi on tämän kertosanan siirtymisen aiheuttanut 
molemmille yhteinen pääsana Ukko, jolla kuitenkin on toisessa 
taivaallisen jumalan, toisessa inhimillisen vanhuksen merkitys. 

Agricolan mukaan tosin Virancan7ios on jumala, joka Cauran 
caitzi, ja Suomen Lapissa mainitaan tämä sana tunnetuksi sekä 
linnunsatimen {virka, 'sadin') että vähäisen kannon eli jumalankuvan 
merkityksessä (KRH s. 482). Mutta Agricola luettelee jumalainsa 
joukossa myös sankareita, jotka ovat myöhemmin voineet saada 
jumalallisen arvon ja kenties tehtävänkin. 

Virokannakseen yhdistettävä on virolaisessa runossa Risti- 
tystä metsästä kerran tavattava Virelemas virsitarka (SRU s. 337). 
Tähän runoon se ei kuitenkaan kuulu, vaan toiseen säkeistöön, joka 
on säilynyt länsi- Inkerissä (III 1122, [1121]): 

Ville lammas poisikkainen, tiesi kuun, tiesi päivän, 

Ville lammas viisin tarkoin tiesi tähet taivahasta, 

[t. aivan viisas] , meren pohjasta somerit. 

viisin tarkoin, maan kavala, [t. se tiesi soat tulevan]. 

Vääntyneessä muodossa Villelammas on kolmannen tavun a 
luultavasti alkuperäisempi virolaista e:ti\. " 

Tuomarin tuominen tai tuleminen mainitaan nimenomaan 
Vuonnisen puolella. Ristijäpappi tai laulaja papin saavuttua tie- 
dustelee (Vn 689, 693): 

A. »Ketä tuohon tuotanehon, B. Ketä on tuotu tuomariksi? 
tuon on tuhman tuomariksi?» Tuo on vanha Väinämöinen, 

se on tuotu tuomariksi. 

' Ainoa kappale, jossa Ukko on kerrottomana, on se, missä siihen 
mainesanaksi liittyy edellä käynyt lapsen nimitys Ilmarinen. 

- Vielä olisi mainittava runossa Virsien reellä vetäjästä keski-Inko- 
rissä esiintyvä: Virolainen viisas poika, miea kavala karjalainen, sekä seni 
pohjoisinkeriläiset toisennukset : Virolainen virren seppä ynnä Viron ukko, 
viisas ukko, joista jälkimäinen on myös Marketan runoon lapsen tuomitsijaksi 
tilapäisesti siirtynyt (KRH s. 441, 482). Kuten edempänä saamme nähdä, 
antaa Latvajärven Arhipan kappaleessa lapsi Virokannakselle mainesanan 
karjalainen. 



XXXVI. 1 Kristuslapsen tieltä? 223 

Taikka papista ])ulniiiialia liirioitetaan (Vn 692j: 

C. Käytih tuohon tuomaria — jok' oli taivosen takonut — 
käytih seppo Ilmarinen, käytih vanha Väinämöinen. 

Ristijänä esiintyy edempänä Ilmarinen. Neljännessä Vuonnisen 
toisinnossa sanotaan yksinkertaisesti (Vn 690): 

I). Tuli vanha Väinämöinen tuon on tuhman tuomariksi. 

Vasta Väinämöisen lähdettyä tulee pappi lasta ristimään. Tuomit- 
tavalle on määre tuhma siirtynyt tuoviiolta, kuten saamme nähdä 
lapsen vastauksesta. 

Yhdessä Lonkan kirjaanpanossa esiintyy pelkästään säe 
(Im 698): 

E. Tuli vanha Väinämöinen. 

Ristijän etsiminen käy sen edellä ja lapsen tuomitseminen sitä seu- 
raa; papista ja tuomarista oi nimenomaan puhuta. 

Mutta niissäkin toisinnoissa, joissa ei tuomarin tuomista tai 
tulemista mainita, on lapsen tuomitseminen miltei säännöllisesti 
Väinämöisen tehtävä. Kerran ovat ennen ristijänkin tuloa varis 
ja korppi sanelleet tuomion, minkä myöhemmin Väinämöinen vähän 
toisessa muodossa uudistaa. Yksistään Latvajärven Arhippa antaa 
risti jaksi tuodun ukon myös tuomita lapsen. 

1 . 2. Varis vaakkui varvikolla, 

korppi koikkui korpimaalla Ks 682. 

■! A. Sanoi vanha Väinämöinen Ks 682, Vn 689 — 94, Ln 695 a, 
b, 698. 

B. Puhui vanha Väinämöinen Ln 697, 697 a. 

(\ Sitten » » Ln 693. 

4. Niin ukko sanoiksi virkki Lt 683, 683 a. 

ö A . Poika suolle vietäköhön Ks 682, Vn 689, Ln 695 a. 

I!. » » vietänehen Lt 683, 683 a. 

e. » » vieteäkin Vn 690. 

I). Lapsi » » Vn 693. 

E. Olis poika suolle viety Ks 682. 

6 A-C. Puulla päähän lyötä(k)öhön, lyötänehen, lyöteäkin nk. 5 A-D. 

D. Kun ois puulla päähän lyöä Vn 692, 694, 697 — 8. 

E. Olis (Kun ois) puulla päähän lyöty Ks 682, Vn 69L 

7 A, B. Tangolla tapett[ak]ohon, (-nehen) Vn 695 a, Lt 683, 683 a. 



224 Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen XXXVI, i 

C. Eli tangolla tapettu Vn 691. 

D. » » tavata Vn 692, 694, Ln 695 b. 

E. Tahi tangolla takoa Ln 697—8. 

F. » » tavattu Ks 682. 

8 A. Sitten suohon sotkettuna Ks 682. 

B. Siitä » sotkea Ln 695 b. 

9 — 11. Alle mustien mutien, 

alle soien sammalien, 

kuopattu kuuksi päiväksi Ks 682. 

Viimeinen säkeistö (9 — 11) on myöhemmin muodostettu, 
osittain toisten runojen säkeistä, kuten suosta sotkeminen Raudan 
synnystä. 

Optativimuodot: vietäkökön, lyötäköhön .ja tapettakohon (5 — 7) 
viittaavat Suomen puolelle. Vienan karjalaisten puhekielessä käyt- 
tämättöminä ne on useimmiten vaihdettu murteenmukaisiin muo- 
toihin. Näiden säkeiden suomenpuolista alkuperää vahvistaa vielä 
Ilomantsin puolella Marketan runoon eksynyt kappale. Siinä tosin: 
lapsi tuomitaan tuleen, mutta tuomio kuuluu (Lönnrot Q 85): 

j 2. Lapsi suolle vietäköhön, hongan oksalla hotaista. 
korennalla päähän lyöä. 

Olen aikaisemmin johtanut tämän piirteen inkeriläisestä ru- 
nosta, jossa tytön synnyttyä poikaa odottaneet omaiset kiroilevat 

(KRH s. 477): ' 

Isä sanoi: »saata suohon!» Setä: »seinähän säräise!» 

Veli sanoi: »vie vetehon!» Minjä: »turkata tulehcn!» 

Yhtäläisyys' inkeriläisen runon ja Väinämöisen tuomion sä- 
keistöjen välillä rajoittuu kuitenkin ajatukseen suosta sopivana 
surmapaikkana. Edellisessä se esiintyy vain yhtenä monesta surma- 
tavasta; jälkimäisessä siihen liittyy vielä erikoisen surma-aseen käyt- 
täminen. Todellisesta yhteydestä ei siis voi olla puhetta. 

Lapsen puolustautuminen sisältää ensinnäkin puhumisen ih- 
meen, mikä juuri on aiheuttanut sekaantumisen Marketan runooji, 
jossa sama ihme tapahtuu. Marketan lapsen kolmiöisyy della on kui- 
tenkin vastineensa vain Latvajärven Arhipan Lönnrotille esittä- 
mässä kappaleessa, jossa se on tähän paikkaan siirtynyt syntyanisen 
yhteydessä mainitusta pcntteensä päälle -nousemisesta (Lt 683). 

' Säkeitten vaihtelut on lueteltu T. Seitsosen seminaritutkimuksessa" 



XXXVI, 1 Kristusl a psen tieltä? 225 

Cajanin kirjaanpanosta puuttuu puhuvan pojan ikämääräys (Lt 
683 a). Muuten poika on säännöllisesti puolikuinen eli kaksiviik- 
koinen. 
1. Niin on poika kolmiöinon Lt 683. 

2 A. Tahtoi taiten vastaella Lt 683. 
B. Poika » vastaeli Lt 683 a. 

3 A. Puhui poika puolikuinen Ks 682, Vn 689, 690, 693—4, Lu 

695 a, h, 697—8. 

B. Sanoi poika puolikuinen Vn 691, Ln 695. 

C. Suuttui » » Vn 692. 

4 A. Kaksiviikkoinen kajahui Vn 689, 690, 693, Ln 695. 

B. Kaksiviikkoinen karehtui (-i) Vn 692, Ln 695 b, 697, 697 a. 

C. Kaksiviikkoinen Kalevo Ks 682. 

D. » Kaleva Vn 693 muist., 694, Ln 698. 

E. Kaksivuotinen Kalev' on Vn 691. 

Onko sankarinimi Kaleva vai teonsana kajahui eli karehti 
tässä alkuperäinen, ei ole helppoa päättää. Molemmat tavataan 
Vuonnisessa ja Lonkassa, Kaleva sitäpaitsi Kostamuksen-Kon tokin 
alueella, joten se on laajempialainen. Mutta teonsana tavataan etu- 
päässä vanhemmissa kirjaanpanoissa, Kaleva vain uudemmissa. 
Lonkan Martiska Karjalainen lauloi karehti, hänen poikansa Mak- 
sima Kaleva (Ln 695 a, 698). Vuonnisen Ontrei Malinen ja hänen 
Jyrki poikansa lauloivat kajahui (Vn 689, 690), mutta pojanpoika 
Jyrkinen Iivana lauloi Kaleva (Vn 691), Ontrein toisen pojan Vas- 
silein käyttäessä kumpaakin muotoa (Vn 693, 693 muist.) Kui- 
tenkin on huomattava, että Ontrei ja hänen molemmat poikansa 
ovat Sampo jaksossa nimittäneet muurahaista, joka puree kurkea 
jalkaan (s. 156, I 79, 84, 91): kaksijatkoinen Kaleva. Tämä säe on 
ilmeinen muunnos säettä: kaksiviikkoinen Kaleva, joka siis jo 
Oiitreinkin aikana on ollut tunnettu. 

Toisen vuonniselaisen laulutavan edustaja Homanen Ohvo 
käyttää mainitulla paikalla teonsanaa (Vn 692), mutta eräs, joka 
oli häneltä runon kuullut, sanaa Kaleva (Vn 694). Myös Ohvo mai- 
nitsee edempänä runossa ristitystä pojasta (Vn 692): se oli kaunis 
Kalevan poika. Se ei kuitenkaan paljoa todista, koska on vienan- 
puolisten Kullervorunojen tavallinen alkusäe (Vk 927). 

E. N. Setälä on sitä mieltä, että harvinaiset teonsanat kajahui 
ja karehti ovat tässä yhteydessä käsittämättömäksi käyneen Kalevan 
myöhäisempiä sijaisia. Mutta hän pitää Kalevaakin tähän kohtaan 

15 



•J2() Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen XXXVI, i 

lainattuna Kullervorunoista. Taikka jos niin ei ole laita, olisi Kaleva 
sanalla hänen mielestään tässä myöhempi 'jättiläisen' merkitys 
(FUF Yli s. 236). Kullervorunoista ei kuitenkaan tarvitse välttä- 
mättä olettaa Kalevan siirtyneen, koska se muissakin runoissa 
tavataan, vieläpä nimenomaan sankarillisena nimityksenä, mikä 
merkitys tässäkin tapauksessa hyvhi soveltuisi monin sankarin- 
nimin mairitellulle pojalle. 

Puhumaan ruvennut lapsi ensin moittii väärää tuomiota: 

5, 6. Oi sic ukko ulkomainen, 

Virokannas karjalainen Lt 683, 683 a. 
7. Oho sinä (1. siima) ukko utra(n) Vn 689, 690, 692, 694. 

8 A. Eli vanha Väinämöinen Vn 692, 694. 

B. Oi on (Oho) vanha » Ln 695 a, 698. 

C. Ohoh sie (1. Oi sinua) vanha Väinämöinen Vn 693, Ln 697, 
697 a. 

D. Ohoh siima Väinämöinen Ks 682. 

E. Oi on siima Väinö parka Vn 691. 

8 A. Sinä tuhmin tuomitselet Ks 682. 

B. Kun sie (Kuinpa) tuhmin tuomitset on (-te. -tkin) Vn 691, 
693—4. 

C. Kuin nyt tuhmin tuomitsit-c \'n 690. 

D. Kuin nyt tuhmin tuomitsitta Vn 692. 

E. Olet tuhmin tuomittuna Vn 689. 

9 A. Väärin laskenet ^ lakia Ks 682. 

B. » piettynä » Vn 689. 

C. » kannntnt » Vn 690, 692—4. 

D. » » lakiasi Vn 691. 

Tuomarin puhutteleminen ukoksi ja Vnokannakseksi voidaan 
johtaa kastajana esiintyvästä ukosta ja Virokannaksesta. Sama 
lienee laita ukko utran kahdessa toisinnossa, joissa on tosin kasta- 
jana ukon asemella jiappi, mutta tällä kertosanana Virokannas; 
toisessa kahdessa jatkosäe: eli vanha Väinämöinen , ilmaisee alkupe- 
räisemmän ' puhutellun. Muutamassa suomenkarj alaisessa Marke- 
tan runon toisinnossa ristimästä kieltäytyvää pappia lapsi puhut- 
telee: »oi sie uMo utra rukkaa (KRH s. 478). 



^ Vr. UK 50: 460 laskenna 40 vuotta ennen H. Meriläisen kirjaan- 
panoa. 



X X X \ I . Kristuslapsen tieltä ? 227 

Huomattavat ovat Latvajärven Arliipaii kappaleessa ukon ja 
Virokannaksen mainesanat ulkomainen ja karjalainen, mitkä vie- 
nankarjalaisen laulajan kannalta ovat vastakkaisia käsitteitä. 
Edellinen on arvattavasti väännös, vaikka on vaikea sanoa, mistä 
M-alkuisesta sanasta. Inkeriläisissä Kullervorunoissa tapaamme 
Unnonmaan sijaisena tilapäisesti ulkomaan (FUF X s. 59), josta 
päättäen ulkomaisen saattaisi selittää johtuneeksi Untamoisesta. 
Ukon nimittäminen uiraksi, jolla on Aunuksen murteessa 'raukan' 
merkitys, panisi taas ajattelemaan Utramoista eli Vetramoista. 
Mutta jos on pidettävä kiinni paitsi alkuääntiöstä myös sitä seuraa- 
vasta kerakkeesta (vr. ukko Ilmorinen s. 219), niin saattaisi tulla 
kysymykseen Uljamoinen, joka runoissa, samoinkuin uljas 1642 vuo- 
den Raamatunsuomennoksessa, esiintyy sankarin merkityksessä 
(SRU s. 336). Mikä sana mahdollisesti karjalaisen takana piilee, 
on vielä vaikeampi arvata. 

Seuraavan säkeen tuomitset eli tuomilsil on vaatinut täytettä, 
joten se ei saata edustaa alkuperäistä muotoa. Tuomitsitta, s. o. 
tuomitsitte, tarkoittaa Väinämöistä ja hänen rinnallaan tilapäisesti 
esiintyvää Ilmarista. Olet tuomittuna, s. o. tuominnut, ynnä sen 
kerto piettynä « pieltynä?) pitänee palauttaa muotoihin tuomin- 
nuniia ja samoin piellynnä, joita ei vienankarjalaisten puhekielessä 
käytetä. Omituinen on lausetapa: kannattaa « kantaa) lakia, joka 
johtunee siitä, että vienankarjalainen laulaja on laki sanan väärin 
käsittänyt välikattoa merkitseväksi. 

Siirtyessään itsepuolustuksesta syytökseen poika toisinaan 
puhuu suuremmasta syystä, vaikkei hänen omaan tuomioonsa ole 
mainittu vähintäkään syytä. Välistä poika uudistaa lausuntonsa 
väärästä tuomiosta sovittaen sen Väinämöiseen: 

10. Ei ole syystä suuremmasta, 

isommastana asiasta Ln 697, 697 a. 
11 A. Ei ole töistä huonommista Vn 692. 

B. » » » pahemmista Vn 692 a. 

C. » » » tuhmemmista Ln 695 b. 

D. Töistä tuhmemmistakana Ks 682. 

12. Asioista pahemmista(na) Vn 692, Ln 695 b. 

13. Ei ole siima tuhmin tuomittuna Vn 690, 693. 
14 A. Väärin kannatettu(na) lakia Vn 690, 693. 

B. » kannettu » Vn 690 a. 



15 


A. 




B. 




0. 


16. 




17. 




18 


A. 




B. 




C. 


19 


A. 




B. 




C. 



228 Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen XXXVI, i 

Sattuvaa on tuomitsijan omien sanojen kääntäminen häntä 
itseään vastaan kohdistuvan syytöksen johdannoksi. 

Eipä siima itseäsi Ks 682. 
Eipä sinua silloinkana Ln 695 a. 
Ei ole sinuakana Vn 694. 
Suolle viety, päähän lyöty Ks 682. 
(Ei) (ole) siima suolle viety Lt 683, 683 a, vr. Ln 695 a. 
Eikä puulla päähän lyöty Lt 683, 683 a: 22. 
Ei ole » » » Vn 692, 694, Ln 695 b, 697, 697 a. 

Ei siima silloin] päähän lyöty Ln 698. 

Eikä tangolla tapettu Lt 683, 683 a: 21, Vn 694, Ln 695 a, 698. 
Eikä tangolla tavattu Vn 692. 
» » taottu Ln 697, 697 a. 

20. Vanhalle Väinämöiselle Ln 695 h. 

Myös Marketan runon suomenkarj alaisiin toisintoihin on vä- 
listä sovitettu yhtäläinen vastaus tuleen tai veteen viskattavan lap- 
sen suuhun (Europaeus J 2 b; Krohn 7321; vr. KRH s. 478): 

■i 4. (Ukolle, eli »rekiparvelle»): i 5: (Papille): 

»Olithan sinäkin meinä, »Voi sinua paljo parka, 

eikä ajettu vetehen, itsepä oisit vietävä vetehen, 

eikä tungettu tulehen.* itsepä tulehen tungettava.» 

Mistä sitten poika syyttää Väinämöistä? Latvajärven Arhippa 
panee pojan lausumaan aivan saman syytöksen, jonka hänen esit- 
tämässään Pätöisen pojan surma-runossa Lemminkäinen lausuu 
Ulappalan vanhalle ukolle (Lt 683, (683 a), vr. [758]): 

»Jos (Kuin) sie olit [t. Kun Niin sie herjasit heposet, 

ennen] nuorempana, juoksuttelit suorajouhet 

koirat (-an) kannoit kohvoissasi, suon selillä, maan navoilla, 

(kouhkuissasi) [t. kohussasi], veen on liivan liikkumilla, 

maan valiot (-on), maksoissasi. Ei ole siima suolle» jne. 

Koiran kohdussa kantaminen kuuluu Koiran syntyyn, johon 
kantajaksi on toisesta runosta otettu miespuolinen Väinölän sokea 
ukko, Ulappalan umpisilmä (SSL s. 221—3). Lemminkäisen surmaa- 
jaan kohdistettua syytöstä hevosten herjaamisesta on Julius Krohn 
verrannut skandinavilaiseen tarinaan Balderin surman aiheutta- 
jasta Lokista. Tämän näet kerrotaan tammaksi muuttautuneena 
vietelleen jättiläisen oriin pois työstä, jonka piti määräaikana 
valmistua (SKH I s. 261). Siinä tapauksessa jäisi Väinämöisen 



XXXVI. I Kristuslapsen tieltä? 229 

tuomioon ainoastaan toinen syytös, joka ilmaantuu sekä etelä- että 
pohjoispuolella Latvajärveä: 

21 A. Kun (sie) nauroit oman emosi (-skin) Ks 682, Vn 690 — 4, Ln 

698. 

B. (Kun) makasit oman emosi Ln 695 a, 697, 697 a. 

C. Kun piti oman emonsa Ln 695 a. 

22. Kalvehutit kantajasi Ks 682. 

23. Rinnalla riu'ottelit Ln 695 a. 

24. Mäkimaita (-11a) mennessäsi Vn 690, 692 — 4. 

25. Korjan kirjavan perässä (-hän) Vn 690, 692—3, Ln 698 

(kopiossa: karjan). 

26. Katoit kirjokorjihisi Vn 691. 

27 A. Rannalla meren karilla Ln 697, 697 a. 

B. » » karisen Ln 695 a. 

C. » merellisellä Ln 6951). 

28. Sankalla somerikolla Ln 697, 697 a. 

29,30. Vasten varvikkomäkeä, kohti vuorta korkeata Ks 682. 

Viimemainittu säepari (29 — 30) kuuluu siihen Karhunpeijais- 
runoon, jossa kuvataan pääkallon viemistä pyhään puuhun; myös 
säkeellä (24): mäMmaita mennessäsi, on vastine metsästä kuljetet- 
tavalle karhulle lausutussa toivomuksessa (SRU s. 158 — 9): 

Itse turpasi ylennä mäen päälle mennessäsi! 

Kullervon sisaren runoa muistuttaa korja turmelemispaikkana 
(Vn 982); nimenomaan kirjava eli kirjokorja tavataan Ilmarisella 
(Lt 54: 181, 469: 192). Säe: rinnalla riuvottelit (22) on sekamuodos- 
tus seuraavasta rannalla ja Sisarenturmelijan valituksesta (Ks 
973; Lt 979): 

A. Kun makasin maamon lap- B. Kun makain emoni lapsen, 

sen, — rinnakkohon riuvottelin. 

tinariiman riuvottelin. 

Meren rannalla ^ emonsa kanssa makaaminen on verrattava 
Suomen Karjalassa tavattuun Sämpsä Pellervoisen makaamiseen 
emintimensä kera jyväparkan parmahalla, mikä taas on selitettä- 

^ Rannalla makaaminen ilmaantuu myös Sisiliskon luvussa vieläpä 
reen yhteydessä (Topelius II s. 12): Vingas vanhahan makasi, rannalla re- 
keä vasten, pinon pitkän reunan alla. Alkuperäisempi makuupaikka tässä 
runossa on kuitenkin rangalla (Sjögren 405). 



230 Onko Vainänioison kuvailtu väistyneen XXXVI.i 

vissä siitä käsityksestä, että miespuolinen viljavuuden-jumala on 
naispuolisen maaemon poika ja samalla puoliso (KR H s. 761, 765). 

Mutta Väinämöiseen on vielä keskipohjnlaiscss,) Ampiaisen 
luvussa kohdistettu syytös (Topelius V s. 40): 

Sinä vanha Väinämöinen, kuin teit huoiin kohniöissä! 

Jos viimemainittu säe kuuluu runoon Väinämöisen tuomiosta, 
on mahdollisesti tähän paikkaan siirrettävä ja Väinämöiselle omis- 
tettava myös edellä esitetty kapalovöitten katkaiseminen kolmi- 
öisnä (s. 215). Kenties on tahdottu kuvata sankariylimyksen eroot- 
tista erikoisuutta ikään nähden, niinkuin lukumäärään iiähden 
on tehty Kaukamoisen runossa, jolle ei riitä vähempi kuin sata ja 
tuhat morsianta^: 

Lönnrotilla ei Runokokoukseensa ollut käytettävänä muuta 
kuin Vuonnisen Ontrein toisinto, josta tämä kohta oli unohtunut, 
eikä hän sitä enää huolinut ottaa Vanhaan Kalevalaan. Uuteen 
laitokseensa hän sen sijalle muodosteli kaksikin syytöstä, joista 
toinen viittaa Väinämöisen petokseen lähettäessään Ilmarisen Sam- 
mon taontaan, toinen hänen osallisuuteensa Aino-neidon kuole- 
maan (IJk 50: 465—74). 

Seuraa lapsen kastaminen, jonka paikka A^aihteloe. Vuonni- 
sen Ontreinen Vaassila, samoin kuin eräs eteläisempi laulaja, liittää 
sen kastajan tuomiseen tuomion edelle (Vn 693, Ks 682). Niinikään 
Ontreinen Jyrki yhdistää sen kastajan tuloon, mutta esittää molem- 
mat vasta Väinämöisen poislähdön jälkeen (Vn 690). Lonkan 
Hartiska ja hänen poikansa eroittavat kastajan etsimisen ja lapsen 
kastamisen, mutta esittävät jälkimäisen Väinämöisen poishilidön 
jälkeen tai kesken sitä (Ln 695 b, 698). Toinen vanha Lonkan lau- 
laja ja Vuonnisessa itse Ontrei Malinen ynnä Homanen Ohvo lau- 
lavat säkeistön siten, kuin Kalevalassa ja tässä tutkimuksessa on 
järjestetty. 

1. Silloin ukko laps(^n risti Lt 683. 683 a. 

2. Virokannas laps(M) kastoi Lt 683 a. 



^ Muudan myöhempi vuonnisenpuolinen laulaja selittää suolta löyde- 
tyn pojan olleen tämän kielletyn suhteen hedelmän (Vn. 694): »Väinämöinen 
kun sai pojan maamohonsa, kuin heille rotihe huikea (= syntyi häpeä), 
niin luotiin metsään.» Homanen Ohvo, jolta tämä oli runon oppinut, huo- 
mauttaa vain : »Venäjän tapa» (Vn 692 a). 



3. 




4. 




5 


A. 




B. 




C. 


() 


A. 




B. 


7 


A. 




B. 




C. 


8 


A. 




B. 




C. 


^ 


A. 




B. 




C. 



XXXVI, 1 Kristuslapsen tieltä ? 231 

Siitä (Jopa) poika ristittihin Ks 682, Lt 685. 
Kaste päälle kääpättihin Ks 682. 
Pappi risti ripsahutti Ks 682. 

» » lapsen ripsahutti Vn 689. 
Risti lapsen ripsahutti Kl 681, Vn.690, 693. 
Kansa kastoi kapsahutti Ks 682. 
Kastoi lapsen kapsahutti Vn 690 b, 693. 
Sanoi vanha Väinämöhien Vn 694, vr. Ln 695 b, 698. 
Sanoi seppo Ilmorinen Vn 692. 
Puhui poika puolikuinen Ln 697. 
»Poika tänne (tuonne) ristitähän» Vn 692, 692 a. 
»Tuonne poika ristiöhön (-tähän)» Vn 694, Ln 697 — 8. 
»Nyt on poika ristitähän» Ln 695 a. 
Pohjolan kuninkahaksi Kl 681, Lt 683, 683 a. 
Honkalan » Ln 687. 

Metsolan " » Ks 682, Lt 685, Vn 690, 692: 41, 

693—4, Ln 698. 
10 A. Raha(n)saaren vartiaksi Kl 681, Vn 689, 690, 692: 40, 
693—4, Ln 697. 

B. Ralia(n)vaaran vartiaksi Vn 694, Ln 695 b, 698. 

C. Rahavuoren » Ks 682. 

D. Salosaaren » Lt 685. 

11 — 2. Ristittihin Riisi poika. Kaukomieli kastettihin Ks 160 L. 
13 — 6. Pani nuoren Joukamoisen — Kaukamoisen jne i 1. 

Kansa (6 A) lienee tässäkhi väännös [Viro]kannasta ja papin 
mainitseminen Yhdeksän taudin synnyn vaikutusta (vr. s. 219). 
Huomattavia ovat yhä uudet sankarinnimet, jotka kuitenkin ovat 
voineet toisista runoista lisäksi tulla: Riisi « Eiion) poika, Kauko- 
mieli eli Kaukamoinen ynnä Joukioon yhdistettävä Joukamoinen. 
Mutta huomattavinta on pojan kastaminen kuninkaaksi, joka on 
ilmeisesti runoon kuuluva piirre. Kysymyksenalaincn on vain 
paikanmääre. Metsola eli Honkala on ollut otettavissa Metsän 
luvuista. Pohjola, joka mainitaan myös pojan syntymäpaikkana, 
on nähtävästi runossa aikaisempi kuin Metsola. Latvajärven Ar- 
hippainen Miihkali esittää, samoinkuin hänen isänsä, pojan synty- 
neen Pohjolassa, mutta sitten ristityn Metsolan eikä Pohjolan, 
kuninkaaksi (Lt 685, vrt. 683). Rahasaaren eli -vaaran nahka- eli 
turkispaikan merkityksessä voisi hyvin käsittää Metsolan kerto- 
sanaksi ja sen vartian metsänhaltiaksi. Rahasaari ilmaantuukin 



232 Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen XXXVI, i 

yhdessä vienanpuolissssa Metsän luvussa (Buropaeus K 214 = 
I L 1257, rivien välinen lisäys on samaa käsialaa): 

I 

Rastit vaar[ojen rakoihin], ne on pilkat Tapion piian, 

* Rahasaaren rantehille *; ne on neien kynsikyisen. 

Mutta Rahasaari on kertosanana myös Metsolaa aikaisem- 
malla Pohjolalla (Kl 681). Rahavuori taas tavataan saaren ker- 
tona monessa paikoin Suomea muistiinpannussa arvoituksessa, 
joka kuvailee avainta (esim. Suomen kansan arv. 1333): 

Pieni ukko, nykerä parta, pantu saaren paimeneksi, 

rahavuoren vartiaksi. 

Kenties vielä siinä esiintyvällä paimen sanalla on jotakin yhteyttä 
Pohjolan paikalla pojan syntymäpaikkana kerran tavattavan 
Poimarin kanssa. Kysymys on siitä, onko runo mainitut piirteet 
lainannut arvoituksesta vai onko tämä muodostellut vanhan runon 
säkeitä. 

Jälkimäisessä tapauksessa saattaisi kuvitella paikannimeen 
liittyvän Rahasaaren tai -vaaran tarkoittavan jotakin pyhää paik- 
kaa, jossa samoinkuin bjarmilaisessa Jumalan pyhätössä oli metalli- 
rahoja varastoon koottuna. Yhteisen pyhätön vartian toimi on 
voinut perinnöllisenä kuulua suomalaiselle kuninkaalle yhtä hyvin 
kuin skandinavilaiselle päällikölle (I os. s. 219). 

Latvajärven Arhipan mukaan Pohjolassa syntynyt ja Pohjo- 
lan kuninkaaksi ristitty poika vielä naitetaan (Lt 683, 683 a): 

Pohjon poika naitettihin, metsän mielityttäristä, 

Kuukehimö kihlottihin karvarinnoista kanoista. 

Edellinen säepari on muodostus Päivän pojan naittamista 
ja Kuukehottaren kihlomista, joka tavataan johdantona Ampiai- 
sen luvussa (SSL s. 190 — 1). Jälkimäinen säepari kuuluu Metsän 
lukuihin, joissa Tapion emäntää Annikkia pyydetään ikäänkuin 
naittamalla yhdyttämään pyydystäjää pyydystettävään karhuun 
(SRU s. 180). 

Mutta sekä etelämpänä että pohjoisempana esitetään Väinä= 
moisen suuttumus ja poislähtö lapsen syytöksen johdosta. 

1. Se oli kaunis Kaltevan poika Vn 692. 

2 A. Eli vanha Väinämöinen Vn 692 a. 

B. Siitä (Se on) vanha Väinämöinen Vn 690, Ln 695 b, 697 — 8, 
538. 



XXXVI, 1 Kr stuslapsen tieltä? 233 

Jopa tuosta Väinämöinen Ks 682. 
Siitä suuttui Väinämöinen Vn 689, 693. 
Suuttui vanha Väinämöinen Vn 692. 
Kovin suuttui ja syäntyi Ks 682. 

» » » vihastui Vn 690. 

Sekä » » » Vn 693. 

Jo suuttui, kovin vihastui Vn 692. 
Siitä suuttui ja häpesi Vn 689. 
Painui pahalle mielin Ln 695 b. 
Pani mielensä pahaksi Ln 697 — 8, 538. 
Hyrövän karehtovaksi Ln 698. 
Valoi ruuhet rautapohjat Ks 682. 
Latoi ruuhen rautapohjan Vn 689: 46. 
Lauloi » » Vn 690: 36, 692—3. 

Lauloi purren vaskipohjan Ln 697, 697 a. 

» puusen umpipurren Ln 695 a. 

» siitä » Ln 538. 

Valoi vaskiset venehet Ks 682. 

Lauloi vaskisen venehen Vn 689: 45, 690: 35, 692—3. 
Laati » » Uh 378 a. 

Kuparisen kyhätteli Ln 695 a: 25. 
» kuuvatteli Ln 538. 

» umpipurren Ln 695 a: 28. 

Allin aian kääntimehen, 
Veitikan veräjän suille Vn 692. 

Siitä vanha Väinämöinen Ks 682, Ln 698. 
Läksi poies astumahan Ln 695 h. 
Siitä astui alla päin Ln 697 a, b. 
Katsoi kallella kypärin Ln 697 a, b (ks. s. 52). 
Istuutui venehesen vaskisehen, 
purtehen valitettuhun Ln 698. 
Siitä läksi laskemahan Vn 692. 
Läksi tuonne » Ln 698. 

Sinne läksi Väinämöinen Ln 275. 
Laskea karittelevi (-eht-, -ett-) Vn 682, 689, 690, 693. 
Laskea korottelevi (-örö-) Ln 695 a: 26. 
Väinämöinen laski Vk 688. 
Lähti soutelemaan merta myöten Uh 378 a. 
19 — 22. Purjehti punaista merta 





C. 




D. 




E. 


3 


A. 




B. 




C. 




D. 




E. 


4 


A. 




B. 


5. 




6 


A. 




B. 




C. 




D. 




E. 




F. 


7 


A. 




B. 




C. 


8 


A. 




B. 


9. 




10- 


— 1. 


12, 




13 A. 




B. 


14. 




15, 


, 16. 


17 


A. i 




B. 




V. ! 


18 


A. 




B. 




C. ' 




D. 



HSi Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen XXXVI, i 

punaisilla purjehilla (ks. s. 114), 

meni töitänsä pakohon, 

piilojansa piilemähän Vn 692. 
23 — 5. (Pohjolan emäntä V:lle): 

»Jo nyt olet töitäsi paossa, 

piilojasi piilemässä, 

mene tuonne, kunne käsken!» Uh 115. 

Syöstäkse meren syvälle Ln 697, 697 n. \v. rh 378, 378 a. 

Alaisehen merehen Ln 538. 

Alaisihin maaemähän (-ihin) Ln 695 a: 29, 697, 697 a. 

Alaisihin taivosihin Ln 695 a: 30. 

Yläisihin taivosihin Ln 697, 697 a. 

Surman suuren suun oville Ln 275. 

Kurimuksen kulkun alle Ks 682, Vn 689, 690, 692—3, 698. 

Kurimuksen kulkun (kurkun) suuhun Vk 688, vr. 183, 
Ln 697, 697 a, Uh 115. 

Kurimuksen kulkuksehen Ln 275. 

Kian (kiian, kiän) kielen kääntimiliin (-lie) Ks 682, Vn 
689, 690, 692—3, Ln 695 a: 27. 

Meri-ilkeän kitahan Uh 115. 

Ilmaiseksi iäksehen. 

Kurimuksen .kulkun suussa 

tulena veessä kiehui Vk 688. 
35 — 8. Ikuisille istuimille, 

polvuisille portahille; 

sielt' et pääse päivinäsi, 

selkiä sinä ikänä Uh 116. 

39. Ja siellä on Vk 183. 

40. Siihen loppui Väiiirmiöincn Vn 693. * 

Alainen maaeniä ja yläinen taivas johtuvat Pistoksen luvusta; 
pistosnuolista ammutaan ensimäinen alas maahan, toinen ylös tai- 
vaaseen ja kolmas teräksiseen vuoreen, josta se kilpistyy ihmisen 
ihoon (SSL s. 159). Tilapäisesti on maaemän mukaan taivaskin mai- 
nittu alaiseksi. Sen johdosta on Lönnrot Vanhassa Kalevalassa siir- 
tänyt yläisen määresanaksi maaemälle (VK 32: 245, Uk 50: 505), 
joten on muodostunut mielikuva maan ja taivaan välisestä paikasta. 

Alkuperäisemmin runoon kuuluva menopaikka on kurimus cli 
kita, joka on Vienan läänissä yleinen. Joko kita tai kurimus ynnä 
meren syvä on säilynyt niissäkin Lonkan alueelle rajoittuvissa toisin- 



26 


A. 




B. 


27. 




28 A. 




B. 


29. 




30 


A. 




B. 




C. 


31 


A. 




B. 


32- 


—4. 



XXXVI, 1 Kristuslapsen tieltä 7 235 

noissa, joissa maa ja taivas mainitaan. Alaisen maaemän on jt>lita- 
nut mieleen yhdessä Lonkan kirjaanpanossa ilmaantuva alainen 
meri. 

Mielikuva kurimuksen kulkusta, josta valtameren vedet vir- 
taavat maan alle ja sieltä takaisin synnyttäen luoteen ja vuoksen, 
tavataan keskiajan kirjallisuudessa jo 800-luvulla ja on voinut vii- 
kinkiaikana kulkeutua suomalaisillekin. Kansa siitä vielä tarinoi 
Varsinais-Suomessa, Savossa ja Suomen Lapissa ynnä Virossa. Sekä 
itäsuomalaisissa että vienanpuolisissa loitsurunoissa sinne manataan 
(SRU s. 273—4; KR H s. 483—4; Brummer II s. 48). Jälkimäisissä 
ilmaantuu myös kurimuksen kulkun kertosana kian kieli (I R 309, 
L 526). Sen johdosta, että suomalaisissa ja virolaisissa tarinoissa 
kerrotaan kurimuksen läheisyydessä oleskelevasta valaskalasta, 
joka onkeen tarttuneena pelastaa laivan merennapaan uppoomasta, 
oletin kian venäläisen ktt, 'valaskala', sanan omantomuodoksi, ku- 
ten muudan laulajakin on selittänyt (Vn 690). Siinä tapauksessa 
kertosäe olisi muodostunut vasta myöhään venäläisen vaikutuksen 
alaisessa Karjalassa. Vienanpuolisessa Kanteleen synnyssä koh- 
taamme lohen ja hauin ohella, joiden luista kantele valmistetaan, 
joskus lisäkertona kian (I 634, vr. 635): 

Lohen luita, hauin päitä, kian kylkiluin paloja. 

Nihiikään Suomen itä-Karjalassa tapaamme säeparin, jossa mai- 
nittu lainasana esiintyy (Krohn 5505): 

Ruijan koskchen kovahan, kitahan kitaikalall(\ 

Mutta tässä näemme sen rinnalla suomalaisen kita sanan, josta myös 
on johdettavissa muoto kian. Samoinkuin kurimuksen kulkulla voi 
sanoa olevan suun, saattaa kuvannollisesti puhua sitä vastaavan ki- 
dan kielestä. Kita sanan asemesta käytetään Vienan Karjalan pu- 
hekielessä tavallisesti kero, josta päättäen kys\inyksessä oleva ker" 
tosäe on jo Suomen puolella muodostunut. 

Meri määräpaikkana tekee ruuhen (6 A, B) runoon kuulumi- 
sen (Epäiltäväksi '. Väinämöisen vene onkin ilmeisesti ollut umpi- 

^ Toisissa runoissa tavataan vaskisen veneen kertona kupar inen kuutti 
(Lönnrot S 170,195; SRU s. 268), minkä Lönnrot on tähän paikkaan so- 
vittanut jo Vanhassa Kalevalassa (VK 32:244, UK .50:504). Kalevalan seli- 
tyksissä on viitattu sennimiseen puusta koverrettuun pienissä salolammeissa 
käytettyyn onkiveneeseen ja tätä kuvalliseslikin esitetty. Kuitenkin on toi- 
sinaan myös oikein huomautettu, että kuutto voi merkitä jaalaa (vr. ruots. 
skuta). 



236 Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen XXXVI, i 

piirsi, S. O. kannellinen laiva. Yhtäläiseen rautapohjaiseen purteensa 
ja vaskiseen veneeseensä mainitaan Tarsilainen poltetun, aivankuin 
viikinkiajan meriurho haudattaessa laivaansa, joka oli usein raudalla 
päällystetty (I os. s. 223; K. "N^^einhold, Altnordisches Leben s. 132, 
137). 

Purren tekopaikka on tilapäisesti sijoitettu: Ahin aian käänti- 
mehen, Veitikan « Vetrikan) veräjän suille, mikä on johtunut 
mieleen menopaikkaa kuvaavassa säeparissa mainitusta suusta ja 
kääntimestä (10—1, 30—1; vr. I 774, 880). 

Puolessakymmenessä toisinnossa on nimenomainen ilmoi- 
tus, että Väinämöinen jäi sille tielle, mutta jokaisessa eri tavalla^ 
joten sen voi eroittaa alkumuodosta, muuten tarpeettomanakin. 
Huomattavin on Vuonnisen Ontreilta kirjaanpantuun kappaleeseen 
myöhemmin lisään kirjoitettu säkeistö (Vn 689): 

Johon puuttui polveksensa, katoi kaikeksi iäksi, 

sinne vaipui viikommaksi, 

Sitä on A. R. Niemi pitänyt Lönnrotin muodostamana (KK 
I s. 203) »Kanteleeseen» painetun Kanteleen synnyn säkeistä 
(II s. 24): 
Sinne vaipu viikommaksi, puutu pitkäksi iäksi. 

Tämä säepari. kuvaa kanteleen soiton vaikutusta koivun kon- 
kelolle nousseeseen metsän emäntään. Mutta vastaavasta käsikir- 
joituksesta näemme, että siihen on ensin lisätty lyijykynällä (VKA 
169): 

Tuonne vaipu viikommaksi.,, katonutta kaipamahan(!). 

Sitten on merkitty edellisen säkeen jälkeen kuulumaan: puuttu 
pitkäksi ijäksi jne. 

Myöhemmin on kuitenkin Europaeus Suomen Karjalasta 
löytänyt runon Jaakko Pontuksen Kuolanretkestä, jossa on kaksi 
Vuonnisen Ontrein kolmesta säkeestä iiiin yhtäläisessä muodossa, 
ettei näiden kansanomaisuudesta saata olla epäilystä (Kant. tutk. 
I s. 197): 

Tuonnepa viipyi viikommaksi, katoi kaikeksi iäksi. 

Lisäys Ontrein kappaleeseen » i voi olla Lönnrotin, joka mainit- 
tua runoa ei tuntenut, vaan on luultavasti saman tai toisen laula- 
jan tästä lainaama ja Lönnrotille perästäpäin sanelema. 

Sitävastoin on Lönnrot Out iv in kappaleen loppuun liitettyjä 



XXXVI. 1 Kristuslapsen tieltä? 237 

säkeitä edelleen muodostellut. Jo »Väinämöisessä» ne havaitsemme 
uudella piirteellä kehitetyiksi (vv. 1773 — 5): 

Sinne puuttu pursinensa, lakastuupi lauluinensa. 

kanteloinensa katosi. 

Nämä taas näemme aivan päinvastaiseen suuntaan muun- 
netuiksi Runokokouksessa Väinämöisestä sekä laajennetuiksi Van- 
hassa ja Uudessa Kalevalassa (RV 16: 65—7; Vk 32: 247—51; [UK] 
50: 507—12): 

Sinne puuttuli] pursinensa, [soiton] Suomelle [sorean, 

venchinensä venähty [väsähtyi], kansalle] ilon ikuisen, 
jätti kantelon jätille, laulut suuret lapsillensa. 

Ajatuksen Väinämöisen kanteleen jäljelle jäämisestä saattoi 
Lönnrot saada G. A. Brakelin v. 1829 julkaisemasta näytelmäru- 
nosta »Väinämöinen», jossa päähenkilö kristinuskon ja ruotsalais- 
vallan voitolle päästyä sulkeutuu hautakumpuun, jättäen kuiten- 
kin sen kukkulalle kanteleensa heläjämään (KRH s. 485). 

Vihdoin on Lönnrot Uudessa Kalevalassa antanut Väinämöi- 
sen lausua ennustuksen takaisin palaamisestaan (UR 50: 491 — 500). 
Aiheen tähän hän sai parin laulajan suorasanaisista lisäyksistä, 
joita kumpaiseltakin on kahdesti kirjaanpantu (Vn 692, 692 b; Uh 
378 a, 378): 

Aa. Sinne on mennyt Väinämöinen; vaikka sanotaan tule- 
van vielä; vielä hän elää. 

Ab. Tulee se vielä samaan laatuun kuin Elias tänne kuole- 
maan; ei se pääse kuolemasta. 

Ba. Siellä nyt soutelee, ei ole vielä palannut; haveksitaan 
palaavan. 

Bb. Sillä haaralla on; tulla pitää ennenkum maailma loppuu. 

Lisäksi on mainittava kirjaanpano, jonka runollinen osa päät- 
tyy Väinämöisen poislähtöön yimä pahoitteluun siitä, että poika 
ristitään. Suorasanaisesti se jatkuu (Ln 695 b): 

Niin meni sinne ja ei ristitty; sieltä hän kuitenkin tulee taivaa- 
seen, kun oli kuuentena miessä. 

Väinämöisen ristimättä jäämmen on vastakohtaisuuden lain 
vaikutuksesta muodostunut pojan ristimisestä. Jatko edellyttää 
sekä Väinämöisen lähtöä alaiseen maaemään, joka on alaiseen mereen 
menoa myöhäisempi, että Väinämöisen kehumista osallisuudestaan 
taivaan luomiseen Kilpalaulannassa, jossa se on muista runoista 
perästäpäin lisätty piirre (s. 37) 



238 



Onko Väinämöisen kuvailtu väistyneen 



XXXVI,» 



Nämä suorasanaiset selitykset ovat tietystikin myöhäisiä vie- 
nanpuolisia lisäyksiä. 



Sen verran kuin harvoista toisinnoista voi selville saada, 
on runon alkumuoto ollut seuraavantapainen; kursivoimalla on 
nytkin merkitty varmimmat kohdat. 



Syntyi poika Poimarissa(?), 
? uros uudessa kylässä, 
ei tietty nimeä panna. 
Isä kutsui I[s]moriksi, 
äiti A[ts]oksi nimitti 
[t. emo kutsui Atsaroksi?], 
veljet Fennän t. Ve[t]ran Jou- 

feioksi, 
sisaret sotijaloksi, 
muu suku nimettömäksi. 

Tuli ukko ulkomainenC?), 
Virokannas karjalainen(?) 
t. Tuotu ukko ristimähän, 
Virokannas kastamahan. 

Ke [n] on tuotu tuomariksi? 
Tuo on vanha Väinämöinen, 
se on tuotu tuomariksi. 

Sanoi vanha Väinämöinen: 
»poika suolle vietäköhön, 
puulla päähän lyötäköhön, 
tangolla tapettakohonb 

Puhui poika puolikuinen, 
kaksiviikkoinen Kaleva: 
»oi sinä vanha Väinämöinen, 



sin' oot tuhmin tuomi[n7iunna\ , 
väärin kant[anna] lakia; 
ei sinua suolle viety, 
eikä puulla päähän lyöty, 
eikä ta7igolla tapettu; 
? kun teit huorin kolmiöisnä, 
? katkaisit kapalovyö [si], 
? sievyö[si] singahut[it]; 
kun nauroit oman emosi, 
kalvehutit kantajasi 
korjan kirjavan perässä.» 

Silloin ukko ulkomauien(?). 
Virokannas karjalainen(?), 
risti lapsen ripsahutti, 
kastoi lapsen kapsahutti 
[Poimarin ?] kuninkahalisi. 
Rahasaaren vartiaksi. 

Siitä vanha Väinämöinen 
kovin suuttui ja sydäntyi, 
lauloi vaskisen venehen, 
kuparisen umpipurren. 
Laskea karittelevi 
kurimuksen kulkun suuhun, 
kidan kielei; kääutimihin. 



Sekä nimet että muutamat muut sanat, kuten tuomari ja laki, 
viittaavat skandinavilaisen vaikutuksen alaiseen Suomeen, joten 
runon länsisuomalaisesta kotiperästä tuskin voi olla epäilystä. 

Runon syntymäaikaa määrättäessä on otettava huomioon 
toiselta puolen oikeus heittää lapsi kuoleniaan, toiselta puolen lap- 
sen kastaminen nimenannon yhteydessä. Edellinen tapa oli skan- 
dinaveilla niin yleinen, että, kun v. 1000 yleisillä käräjillä Islan- 
nissa suostuttiin kristinuskoon, tehtiin nimenomainen ehto hevos- 
lihan syömiseen ja vastasyntyneitten elämästä tai kuolemasta päät- 
tämiseen nähden. Kuolettaminen suoritettiin hukuttamalla, elä- 
vältä hautaamalla tai viemällä metsään, josta lapsi toisinaan saattoi 
tulla löydetyksi ja pelastetuksi. Jälkimäisen tavan olivat skandi- 



XXXVI, 1 Kristuslapsen tieltäV 239' 

navit viikinkiaikana omistaneet kristillistä kastetta jäljitellen. Kas- 
teen saattoi toimittaa, paitsi isää, joka tavallisesti määräsi lapsen 
kohtalosta, myös vieras henkilö, joka tämän toimituksen kautta 
tuli lapselle läheiseksi niinkuin kristillhien kummi. Vedellä valet- 
tua ja nimen saanutta lasta ei ollut enää lupa hyljätä (A. Bugge, 
Vikingenie I s. 90 — 9). 

Samat tavat olivat epäilemättä sen ajan pakanallisilla suoma- 
laisillakin. Vielä V. 1534 valitetaan Novgorodin vallan alaisten kar- 
jalaisten salaa tappavan lapsiansa ja heillä olevan arpojia, jotka 
»omalla petollisella tavallaan» toimittivat nimenannon vastasynty- 
neille. V. 1198 mainitaan kristinuskosta luopuneitten liiviläisten 
Väinäjoessa huuhtoneen pois kasteen ruumiistansa, ja samoin v.» 
1223 virolaisten pesseen itsensä, huoneensa ja linnansa vedellä hävit- 
tääkseen tyystin tieno iltansa vastaanottamansa kasteen vaikutuk- 
sen. Lappalaisten tiedetään nimenomaan jäljitelleen kastetoimi- 
tusta antaessaan lapselleen papin paneman kristillisen nimen lisäksi 
uuden pakanallisen. 

Suomalaisessa runossa on varmasti kristinuskoon viittaavaa 
vain ristimisen mainitseminen. Tosin on myös risti sana tullut 
suomalaisille ennen kristinuskon omistamista lainana venäjänkie- 
lestä (Kpecrt). Kastamisen yhteydessä se kuitenkin, jollei ole 
myöhemmin runoon lisätty, osoittaisi toimituksen olleen kristilli- 
sen. Mutta siinäkään tapauksessa ei runon tarvitse olla myöhäi- 
sempi pakanuuden loppuaikaa, jolloin yksityisiä lähetyssaarnaajia 
on erakkoina elänyt myös suomalaisten keskuudessa. Ristijän määre 
ulkomainen, jollei se ole toisen sanan sijainen, saataisiin käsittää 
muualta tullutta saarnamiestä tarkoittavaksi. 

Näinkään olettaen ei Väinämöisen voi sanoa pahastuneen 
siitä, että lapsi sai kristillisen kasteen, vaan siitä, että hänen kuo- 
lemantuomiostaan kasteen ja nimenannon kautta pelastui nuori 
kuninkaanalku. Tulevan maallisen kilpailijansa 
tieltä on siis kuviteltava Väinämöisen väis- 
t y n e e n. 

Vasta sen jälkeen kuin runo Väinämöisen tuomiosta Suomen 
ja Vienan Karjalassa sekaantui virolaisperäiseen Marketan runoon 
ja viimemainittu vuorostaan länsisuomalaiseen Neitsyt Maarian 
virteen, muodostui runo Väinämöisen tuomitsemasta Marjatan 
lapsesta, minkä Lönnrot saattoi käsittää kuvastavan kristinuskon 
ja pakanuuden välistä taistelua. 



240 Mitä mielenkiintoista yksityiset XXX VI, i 

Kristuslapseksi olettamansa Marjatan pojan Lönnrot Uudessa 
Kalevalassa ristitti ja kastatti (50: 477 — 8): 

Karjalan kuninkahaksi, kaiken vallan vartiaksii 

Karjalan, runolaulajain maan, hän sai Virokannaksen määreestä 
karjalainen, jonka jätti pois samalla kuin ukon mainesanan ulko- 
mainen muunsi unteloiseksi (UK 50: 457 — ^8, vr. VK 32: 229 — 30). 
Kaiken vallan hän otti Kristusta tarkoittavasta kertosanasta kaik- 
kivalta, joka esiintyy Luojan virressä (Kant. tutk. II s. 108 — 9). 

Kalevalaan perustuva mielikuva Väinä- 
möisen väistymisestä Kristuslapsen tieltä 
on niinmuodoin osittain runolaulajain ja 
osittain Lönnrotin muodostelujen aikaan- 
saama harhakuva. 

Runolla Väinämöisen tuomiosta on kuitenkin meille paljoa 
suurempi merkitys kuin vertauskuvalliisen esityksen, — jos sem- 
moinen on kansanrunoudessa yleensä oletettavissa. Muistelmana 
jostakin historiallisesta tapauksesta, tietysti mielikuvituksen vä- 
rittämänä, se johtaa meidät entisen itsenäisyytemme aikaan, jol- 
loin Suomessakin oli omia kuninkaita . Joukahaisen äidin Kilpalau- 
lannassa »suurena miehenä» ihailema ja Joukahaisen sekä Ilmarisen 
»hyväsukuiseksi» puhuttelema Väinämöinen kohtaa tässä korkeam- 
pansa »sotijalon», joka pelkän syntymänsä nojalla on oikeutettu 
maan kuninkaaksi ja kansallisen pyhätön vartiaksi. 

Tämän pienen runon monet merkilliset nimet, mitkä ainoas- 
taan osittain on saatu selvitetyiksi, tarjoovat yhä mielenkiintoisia 
ratkaistavia tulevainkin tutkijain varalle. 



26. Mitä mielenkiintoista yksityiset 
toisinnot voivat tarjota tarkastajalle? 

Toisintojen avulla määrättyämme runon alkumuodon saamme 
palautua tarkastamaan sen eriäviä laulutapoja ja niiden muodos- 
tumista osittain perusmuodosta osittain toisistansa. Jokainen toi- 
sinto esittää meille kappaleen runon kehityshistoriaa. Tässä suh- 
teessa saattaa alkuperäisestä laulutavasta kauemmas poikenneella 
toisinnolla, jolla perusmuotoa määrättäessä on ollut vähemmän sa- 
nottavaa, vuorostaan olla enemmän kertomista. 



XXXVI, 1 toisinnot voivat tarjota tarkastajalle? 241 

Otan esimerkiksi »Vienan läänin runojen» kolme ensimäistä 
numeroa, jotka ovat runoalueen itäisimmällä rajalla saman Kello- 
vaaran laulajan Miihkalisen Simanan esittämiä. Ensimäisen, joka si- 
sältää Sampojakson alkupuolen ynnä siilien yhdistyneen Kanteleen 
synnyn, on Lönnrot pannut muistiin v. 1835. Miespolvea myöhemmin 
v.;^1872 on tämä kokoonpano uudestaan esitetty yhteen jaksoon 
Kilpalaulannan kanssa A. A. Boreniukselle (Lähteenkorvalle). Kol- 
mas, niinikään Boreniuksen kirjaanpanema numero on yhdistelmä 
Kilpakosintaa ja Sampojakson loppupuolta, johon myös Kantele- 
jaksoon kuuluvaa Laivaretkeä on sekaantunut. 

I 1. A. Väinämömen lähtee Luotolaan eli Vämölään olki- 
sella ja hiirenkarvaisella hevosella merta myöten. B. Pohjan poika 
emonsa kiellosta huolimatta ampuu Väinämöisen hevosen. C. Väi- 
nämöinen jää 6 — 8 vuodeksi ajelehtimaan. D. Portto, ainut Väi- 
nrun(»n emäntä eli akka pirttiä lakaistessaan kuulee Väinämöisen it- 
kun. E. Etsii erilaisin kulkuneuvoin, löytämättä. F. Taottaa 
seppo Ilmollisella haravan; sillä hara voidessaan löytää Väinämöi- 
sen. G. Ainutta emoaan Väinämöinen pyytää tuomaan ainekset 
kanteleeseen, jolla sitten soittaa ihastuttaen kuulijat. H. Väinä- 
nuiinen pyytää päästämään takaisin mereen, koska ei ole miestä 
uponneessa. C. Ajelehtii vielä 3 — 9 kuukautta. I. Tuntee päivän 
paistavan lielteisesti. K. Nostaa merestä polvensa, jolle hanhi 
munii; polvelta veteen vierineistä munista syntyy hanhen sanan voi- 
malla maailma. 

I 2. (Johdantona Kilpalaulanta, päättyen siihen, että Jou- 
kahainen antaa ainoan sisarensa.) A. Väinämöinen lähtee hirvi- 
sellä hevosella merelle. B. Lappalaista pojakseen kutsuva Pohjon 
akka keksii Väinämöisen. Pohjon poika ampuu hänen altaan ai- 
noan oriin, hernevartisen hevosen. C. Väinämöinen jää 6 — 8 
vui^deksi ajelehtimaan. F. Pohjon akka, ainut akka Väinämöisen, 
taottaa seppo Ilmollisella haravan, jolla sitten haravoi. E. Ei 
löydii Väinämöistä. D. Kotiin mentyään pirttiä lakaistessaan kuu- 
lee Väinämöisen itkun. F. Löytää Väinämöisen. H. Väinämömen 
selittää, ettei ole miestä uponneessa. G. Pyytää akkaansa tuomaan 
ainekset kanteleeseen, jolla sitten soittaa ihastuttaen kuulijat. 

II 3 (ja 433). (Rannalla pesevä Anni tyttö näkee Väinämöi- 
sen purren; saa tietää hänen olevan kosintaretkellä; ilmoittaa vel- 
jell(MMi seppo Ilmolliselle; molemmat kosijat saapuvat Pohjolaan). 
Pohjon akka panee ehdoksi, jolla antaisi tyttärensä, ensin Sammon 
valmistamisen. (Niinikään sitten suuren hauin tuomisen Tuonelan 
joesta ja viimein kyisen pellon kyntämisen). Väinämöinen nämä an- 
siotyöt suorittaa. (Kun häät on pidetty, latoo Väinämöinen laivaan 
sekä sulhasia että neitosia ja panee enshi vanhat, sitten nuoret 
soutamaan). Anni huomauttaa Väinämöistä Pohjon purren lähene- 
misestä. Väinämöinen luo tulisen koron, johon laiva halkeaa. Poh- 

16 



242 Mitä mielenkiintoista yksityiset XXXVI, i 

jon akka lentää kokkona Väinön purren päälle. Väinämöinen iskee, 
että jää vain yksi sormi Sampoa ylentämään. 

Vaikkei näissä kirjaanpanoissa olisi minkäänlaista paikan- 
ilmoitusta, tietäisimme, että ne ovat Vienan läänin toisintoja, koska 
niissä tapaamme osia yksistään tällä runoalueella säilyneestä Sam- 
pojakson keskiosasta, kahdessa edellisessä sen alkupuolesta ja kol- 
mannessa sen loppupuolesta. Ja jos vielä saisi pitää mahdollisena, 
että näitä säkeistöjä olisi muistettu muuallakin, niin Luomisrunon 
esiintyminen ensimäisessä numerossa ilmaisee, että kysymyksessä 
olevien toisintojen lähtökohtana on ollut Luomisrunolla lisätty täy- 
dellinen Sampojakso, joka on Vienan läänin parailla runoalueilla Lat- 
vajärven ja Vuonnisen laulutavoissa edustettuna. Tähän yhdistel- 
mään tosin perustuvat myös Suomen pohjois-Karjalassa löytyneet 
Sampojakson osat, joten yhä olisi lupa epäröidä, kummalle puolen 
rajaa toisinnot olisivat sijoitettavat. 

Mutta epäämättömästi vienanpuolisiksi kysymyksessä olevat 
toisinnot osoittautuvat sen kautta, että edellyttävät Sampojaksoa, 
jonka keskiosan sisään on sovitettu sekä Kantelejaksoa että Kilpako- 
sintaa. Länsipäässä Vienan läänin n. s. Rajaryhmän, jonka itäpäässä 
on Kellovaaran kylä, löysi Lönnrot Akonlahden kylässä mainituilla 
lisäyksillä laajennetun Sampojakson. 

I 30. Väinämöihen ammutaan veteen. Eksynyttä etsitään. 
Väinämöisen polvelle munitaan maailmanmuna. Tuuli kuljettaa 
hänet Pohjolaan, jossa emäntä vaatii häntä kirjakantta kirjoitta- 
maan, luvaten neidon palkaksi. Väinämöinen laulaa kultarhman näil- 
dän ynnä kaksi käkeä joka kuu[s]ta kukkumaan. (Taottaa haravan, 
jolla haravoi ruovikkoa. Saa kalanluun, josta sepällä teettää kan- 
teleen ja jolla sitten soittaa ihastuttaen kuulijat.) Ilmorinen saa 
taotuksi Sammon, vaan ei neittä suostutetuksi. (Anni tyttö näkee 
Väinämöisen purren, saa tietää hänen olevan kosintaretkellä Polijc»- 
laan, vie sanan sepolle, joka pyytää saunaa lämmittämään. Kirja- 
korjin ja punavenein ajetta(!ssa rikkoutuu reki. Tuonelassa käydään 
hakemaan oraa. Koiran haukkuessa Pohjon akka havaitsee vieraat. 
Väinämöinen ilmoittaa tulleensa kosimaan. Ansiotöinä kyntää kyi- 
sen pellon, tuo Tuonen hauin ja valjastaa Ukon avulla punaisen he- 
vosen.) Sitten lähtee Pohjon tyttö. Kehoittaa Väinämöistä laula- 
maan Sammon saatuaan. Väinämöinen laulaa (laivaan sulhasia ja 
neitosia). Muurahainen puree kurkea; Pohjola herää. Pohjon pursi 
lähenee, puuttuu Väinämöisen luomaan korkoon. Pohjon akka muut- 
tautuu kokoksi; Väinämöisen iskiessä sortuu veteen. 

Kuten näemme, on Kanteleen synnystä otettu Lemminkäisen 
surma-runon vaikutuksen alainen muodostus, jossa kanteleen te- 



XXXVI, 1 toisinnot voivat tarjota tarkastajalle? 243 

koaiiieoksi käytetty kalanluu saadaan merestä haravoimalla. Sur- 
matun Lemminkäisen etsinnästä on myös Väinämöisen etsinnän ku- 
vaus lähinnä ollut otettavissa (s. 90). Toisissa Akonlahden runoa- 
lueen toisinnoissa haravoidaan merestä Väinämöinen, joka välistä 
vielä Lemminkäisen tavoin selittää, ettei ole miestä uponneessa (Ak 
26, 26 a, 38; 44). 

Että näin laajaksi paisutettu runo halkesi kahtia, on hyvin 
ymmärrettävää. Otamme lähemmin tarkastaaksemme ainoastaan 
alkupuoliskoa, jonka Miihkalinen Simana, kuten mainittu, on esit- 
tänyt kahdesti 37 vuoden väliajalla (I 1 ja 2). Jälkimäisellä laulu- 
kerralla hän lopettaa Kanteleen synty^m ja soittoon, niinkuin useat 
itäisten Vienan läänin runoalueitten laulajat (Kl 7, Ak < Kl 27, 
I^h 102 ym). Mutta edelläkäyvästä Sampojaksosta hän on unohtanut 
laulamatta siihen Vienan läänissä liittyvän Luomisrunon. Edel- 
liselläkään kerralla hän ei ole sitä kohdallansa esittänyt. Vaan Väi- 
nämöisen soiton kuvaukseen päästyään hän on sen muistanut ja 
pannut Väinämöisen pyrkimään takaisin mereen ja siellä uudelleen 
ajelehtimaan \ saadakseen mukaan munimisen hänen polvelleen 
ynnä maailman luomisen munasta. 

Jälkimäisellä laulukerralla hän, kuten olemme nähneet, on 
Sampojakson edelle liittänyt Kilpalaulannan. Sama yhdistys on 
tavattu parilla Kellovaaran alueeseen kuuluvan Liedman kylän 
laulajalla vv. 1872 ja 1894 (Kl 7, Kl < Ak 27). Se voi siis olla 
Miihkalisen Simanan molempien laulukertojen välillä muodostunut 
alueellinen kokoonpano (ks. s. 27). 

Edellisellä kerralla hän aloitti, niinkuin yleisesti Vienan läänin 
itäisillä runoalueilla, Väinämöisen lähdöllä lankoihinsa Luotolahan 
(II: 1 — 5). Sen jälkeen hän otti esille lännempänä tavallisen olkisen 
orihin, mutta siihen kertona kuuluvan hernevartisen hevosen si- 
jalle hän pani hiirenkarvaisen hevosen (1 1: 6 — 7). Tästä näemme, että 
Sampojakson alkuosan, Väinäro.öisen ammunnan johdannoksi on 
ensin otettu Hämähäkin luvusta säepari, jonka edelle sitten on 
asetettu Lemminkäisen Luotolan retkestä säkeistö ja jonka kerto- 
säe viimein on vaihdettu Niukahdusluvun aasia kuvaavaan (s. 78 — 9). 
Sitä seuraava ajamhien meren selällä eli ulkosella {<C ulapalla) 
(T 1: 8—10) viittaa Luoniisruiion vaikutukseen, jonka laulaja sitten, 



* Vaihtelun vuoksi on laulaja tällä kohdalla muuntanut ajelehtimisen 
ajan 6 — 8 vuodesta 3 — 9 kuuksi Yhdeksän taudin syntymisen ajan mukaan 
(SSL s. 140). 



244 Mitä mielenkiintoista yksityiset XXXVI,: 



kuten mainittu, on Väinämöisen ammunnan yhteydestä siirtänyt 
Kanteleen synnyn jälkeen. 

Jälkimäisellä kerralla hän Kilpalaulannan tieltä on poistanut 
sekä Luotolaan lähdön että olkisen oriin. Joukahaisen luvattua sisa- 
rensa nuotan pul[l]on puistajaksiy verkon siklan siirtäjäksi Väinämöi- 
sen mainitaan lähtevän merelle hevosella, jonka kuvaus on koko- 
naan saatu Niukahdusluvusta (I 2: 66 — 75). Mutta edempänä mai- 
nitaan ammutun Väinämöisen alta ainoan orihin, hernevartisen he- 
vosen (I 2: 99—101). Tällä kertaa siis laulaja Hämähäkin luvusta 
lainatusta säeparista on säilyttänyt kertosäkeen, minkä edellisellä 
kerralla tilapäisesti oli vaihtanut toiseen. Sen sijaan hän on pääsä- 
keen olkisen asemalle siirtänyt ainoan johdannoksi Uittamastaan 
Kilpalaulannasta, jossa ainoan sisaren mukaan tarjotaan lunnaiksi 
myös muita ainoita, ensimäisenä ori (I 2: 30). 

Nyt vasta ilmaantuu Lappalainen kyyttösilmä, mutta hänen vi- 
hanpitonsa ia odotuksensa asemesta mainitaan vam, että hän on 
ampuja ikuinen (I 2: 76 — 7; ks. s. 68). Ei edes yleisesti Vienan lää- 
nissä Kilpakosinnasta lisättyä mereltä keksimistä (s. 73) soviteta Lap- 
palaiseen, vaan Vämämöisen itkun tiedustelusta siirtyneeseen Toh- 
jon akkaan (I 2: 78 — ^80). Seurauksena on, että sitten ampuja nimi- 
tetään Pohjon pojaksi, jonka ohella kuitenkin säilyvät Lappalaista 
kuvaavat määresanat (I 2: 88 — 9). 

Edellisellä laulukerralla on koko tämä kohta unohtunut lau- 
lamatta; Väinämöisen merellä ajon jälkeen esitetään välittömästi 
Pohjon pojan ampumisen uhka. Siinä sitävastoin on säilynyt am- 
pumisen kielto Lemminkäisrunon vaikutuksen alaisessa muodossa; 
kieltäjänä on emo, minkä nimettömyys myös osoittaa ampujan ni- 
menvaihdon myöhäiseksi. 

Mereen joutuneen Väinämöisen korjaajana odottaisi tietysti 
ilmestyvän Pohjon akan. Tämä tavataankin jälkimäisessä kirjaan - 
panossa; edellisestä se on nähtävästi Lönnrotin lyhentelevän kir- 
joitustavan johdosta jäänyt pois ja olisi pitänyt painattaessa haka- 
siin pannen lisätä (I 1: 33—4; 2: 111—2): 

A. Niin tuo portto [Pohjon akka], B. Se on akka Pohjon akka 
aina Väinämön emäntä. ainut akka Väinämöisen. 

Mutta kumpaisessakui toisinnossa on Pohjon akka mainittu vain 
kerran tämän Sampojakson osan alussa; sitten esiintyy yksistään 
kertosäkeen akka Väinämöisen, joka on Lemmmkäistä etsivän ja ha- 
ravoivan naisen sijainen. Edellisessä Väinämöinen häntä puhuttelee 



XXXVI,! toisinnot voivat tarjota tarkastajalle? 245 

»oi sie emoni ainut!», jälkimäisessä: »oi nyi armas akkaseni», joka pi- 
kommin soveltuis^i puolisoon (I 1: 65; 2: 146; vr. V:ii morsian s. 90). 
Molemmissa hän pyytää tuomaan kalan evää, josta voisi laatia soi- 
ton eli kantervon. Väinämöisen haravoiminen merestä on johtanut 
mieleen kanteleen tekoaineen haravoimisen, mikä muuten säännöl- 
lisesti ilmaantuu Kanteleen synnyn yhtyessä Sampojaksoon. Mutta 
Vninämöistä ei ole voitu samalla kertaa esittää haravoituna ja liara- 
voitsijana. Yksitoikkoisen vaikutuksen tekisi myös, jos olisi en- 
sin Miihkalisen Simanan tavoin esitetty, että Väinämöisen akka 
hara voidessaan: jopa löysi Väinämöisen (I 1: 63), ja sitten uudes- 
taan haravoidussaan, yloisen laulutavan mukaisesti (esim. I Kl 4: 
132—3): 
Lr»ysi ruotoa murusen, kalanluuta kappalehen. 

Väinämöisen py\amön on Miihkalinen Simana laulanut hiukan 
^aihdellen eri kerroilla (I 1: 66—9; 2: 147—51): 

A. »Tuo sie luikku lehmän luuta, B. »Tuo sie luikku lehiiiäu luuta, 

kantervo kalan eveä; kappale kalan eveä!» — 

laain mie soiton sormistani. Laati soitun sormillansa, 

käsin kantervon asetan!» käsin kantervon asetti. 

Tämä säkeistö edellyttää jälkimäistä säettä kanteleen tekoai- 
neen löytämisen kuvauksessa (lehmän luuta, kalan eveä, kappale). 
Sitäpaitsi on tähän käytetty kanteleen valmistamista kuvaavaa säe- 
paria, jonka pääsäe on kahta eri muotoa (I Vk 638; Ak 597): 

A. Laati harpun hauinluisen, B. Laitti soiton sorsanluisen, 
kantelvon kalaneväisen.^ kalanluisen kantelehen. 

Kalan pääsanana on hai^ki epäilemättä sorsaa alkuperäisempi. Vaih- 
dokseen on antanut aihetta skandinavilainen lainasana harppu, 
jnnka outoutta Vienan läänin laulajille osoittaa myös sen vääntymi- 
II' n: harkon (I Lt 615). Sorsa on saatu toisesta runosta, joka joskus 
(»n Kanteleen syntyyn sekaantunut ja alkaa (KRH s. 77, vr. I Lt 614 
a: 108—9): 

Sorsa soitti kanteletta, vesilintu vempelettä. 

Jälkimäiseen kanteleen valmistamisen muotoon on edelleen 
vaikuttanut kanteleen käsille ottamisen kuvaus (I Lt 614): 

(^tti soitun sormillehen, käsillehen kantelvoisen. 

Siten on syntynyt säkeenmuoto: laati soitun sorminluisen (Lt 
t;20), joka selittää myös Miihkalisen Simanan kolmannen säkeen: 
soiton sormistani t. sormillansa. Hänen neljänteen säkeeseensä on 



246 Mitä mielenkiintoista yksityiset XXXVI, i 

verrattnvn Väinämöisen soittoa kuvaileva (KKll s. 77): aselli o)nal 
kätoisii. 

Omituisin hänen laulutavassaan on kuitmkin ensimäinen 
säe: tuo sie luikku leJimän luuta, jossa hän ilmeisesti on käsittänyt 
luikku sanan luunpalaseksi. Tämä säe johtuu Paimenen runosta, joka 
on joskus sekaantunut Kullervonkin paimenessa oloon, kuten van- 
hassa Gananderin käsikirjoituksessa (KR H s. ()44. vr. s. 689): 

Teki luikun lehmän luista, härän sarvesta luiliiuin. 

Esitetty säkeistö on niinmuodoin ollut monipuolisen, vaikka 
etupäässä koneellisen kehityksen alainen. Mutta Miihkalisen Sinia- 
nan laulutavassa on vielä merkille pantavaa: muualla säännölli- 
sesti k(»lma unessa personassa kerrotun tapauksen sovittammen toi- 
selle pcrsonalle (tuo!) ja aikaisemmin myös ensimäiselle (A: laain, 
B. laati). 

Taipumus käytl;i;i keskustelun muotna luiyitää tällä runolau- 
lajalla olleen aivan eiikuhien. Niinpä Polijon akka keksiessään mus- 
tasen merellä, ensinnä itsekseen lausuu (I 2: 81 — 2): 

■ »Mi sie ollet mustiasi. ku kumma slucrvrijiisi?» 

Sitten hän vielä Lappalaiselta tiedustelee (p 2: 84 — 7): 

»Poikueni nuorempani! ku kumma siucrvöjänsä?» 

Mi tuo ollee mustiansa.' — »Se ou vaulia Väinämöinen.» 

Edellisellä laulukerralla hän on aiilaiint l'oli,i<»ii pojan ilmoittaa 
äidille ampumisen aikomuksensa, johon sitten yleisesti esiintyvä äidin 
kielto liittyy (1 1: 12—22): 

»Hoi emoni kantajani! ammun alta Väinämöisen. 

Jo veän tulisen jousen, ammun olkisen orihin.» — 
rautaisella rauahutan. Niin sano emo pojalle: 

liivhi liinajäntiöni. »älä ammu Väinämöistä, 

sorkkaan sneuisi'l;iu, ammu Väinämön hevosta!» 

Myöhemmin hän un tällä kohdalla esittänyt vain kertovaisen 
säeparin (T 2: 90—1): 

Veti jousen joualiutti. rautaiseir on ^ i'aassallutti. 

Tosin hän un sitten antanut ampujan sanoin puhutella joustaan ja 
nuoltaan, minkä muuallakin tavattavan ja runoon alkuansa kuulu- 



^ Toisin: raudazellän, s. o. rautaselän, joka kertona jousoll' on eiiäil 
matta oikeampi. 



XXXVI, 1 toisinnot voivat tarjota tarkastajalle? 1147 

\;it kohdan (ks. s. 76) aikaisemmin oli unohduksesta jättänyt lauhi- 
niatta. 

Niinikään cdcllisou kok(Ktnpanonsa loppuun liittämässään 
I.uomisrunossa Miihkalinen Sunana ei sovita linnun suuhun ainoas- 
taan luomissanoja, jotka tavallisesti Väinämöinen lausuu, vaan pa- 
nee tämän vielä itsekseen puhelemaan nähdessään mättään merellä 
(1 1: 115—9, ks. s. 11). 

Myös jälkimäisellä kerralla johdannoksi asettamassaan Kil- 
palaulannassa hän on keskustelunmuotoa tavallista enemmän käyttä- 
nyt, kuten Joukahaisen ja Väinämöisen molemminpuolisissa tieltä 
siirtymisen kehoituksissa-[(ks. s. 32), edeltäväin lunnasehdoitusten li- 
säämisessä (omn lisäksi koira ja jousi) ynnä muillakin saman alueen 
laulajilla yhä uudistuvan kysymyksen: »mitä annat?» kärjistämisessä 
l(»])uksi (p 2: 56—60): 

»Jäät nyt suohon seisomahan. Mitä sie annat Joukahauien? 
kangasta kasottamahan. Anna ainoa sisares!» 

Tätä runoa ei Miihkaliselta Simanalta v. 1835 ole Sampoiakson 
yhteydessä, kuten näimme, eikä myöskään erillisenä muistiinpantu. 
Mutta lukuun ottamatta siihen lähinnä liittyneestä Väinämöisen 
ammunnasta siirtyneitä säkeitä \ voimme olettaa hänen laulutaval- 
laan jo silloin olleen erikoisen leimansa. Samoin olemme Sampojaksoon 
nähden päättäneet, että useat vasta jälkimäisellä laulukerralla esi- 
tetyt kohdat ovat edellisellä kerralla pelkästä unohduksesta pois 
jääneet; nmutamien muuallakhi tavattavien säkeitten suhteen saa- 
tamme sen suorastaan todistaa''. 

Sitävastoin on jälkiihäisellä laulukerralla tilapäisen unohduk- 
sin ohella havaittavissa palautuminen vilkkaammasta keskiistelun- 
iiiuodosta yksinkertaisempaan kertovaiseen, kuten jousen jännit- 
tämisen kuvauksessa. Niinikään, Väinämöisen akan pyytäessä sep- 
pää takomaan haravaa, on aikai^^cTtiiDaii kirjaaiipanon mukaan jat- 
k.ttu puhetta (I 1: 69—62): 

»Haravoin mereltä pohjat, kaikki karhille vetelen, 

nuTen luo'ot tukkuelen, jotta löyän Väinämöisen.» 

^ Ajopaikkana meri suon ja kankaan ohella; laulaminen suohon ja 
kankaaseen (fi kainaloista, vaan) kantti kainaloita, läpi lämmintä lihoa ja 
tarjotun ainoan oriin kertosana hernevartinen hevonen (1 2=144: 5, 20 — 1, 31). 
Käitä siirtymisiä ei ole toisen Kellovaaran alueen laulajan yhtäläisessä yh- 
distelmässä (I 145). 

* Paitsi ennen mainittuja huomattakoon vielä I 2: 97, 104, 116, 131. 



248 Lisäyksiä ja oikaisuja. XXXVI, i 

Tämä muoto on liaravoimisen kuvauksessa alkuperäinen (ks. 
s. 17—9); laulajan omaa lisäystä on ainoastaan tarkoitusta ilmai- 
seva viimeinen säe. Mutta siitä huolimatta on hän mycihemmällä 
iällä siirtynyt kertovaiseen esitystapaan (I 2: 119 — 21 haramitsi. 
hikkueli, veteli). 

Niinkuin tästä esimerkistä lienee kylliksi selvinnyt, oi kan- 
sanlaulajilla ole yksistään muisti miestä ja ikää myöten vaihteleva, 
vaan myös kyky runollisesti elävöittää esitystänsä. Yksityisten ru- 
nolaulajain erikoisuuksien tarkastaminen on siis mielikiintoinen 
tehtävä. Niitä silmällä pitäen saa toisintojen lukeminenkin uuden 
viehätyksen . 

Mutta muistettava on, että mieskohtaisen laulu- 
tavan erikoisuuksia vctimme oikein arvos- 
tella vasta sitten, kun runon s e k ä a 1 k u m u o t o 
että sen yleisemmät alueelliset muunnokset 
ovat tulleet määrätyiksi toisintojen keski- 
näisen vertailun avulla. 

Edellä esitetyt runotutkimukset tarjoovat »Suomen kansan 
vanhojen runojen» käyttäjille mahdollisuuden ominpäin tutkia muu- 
tamien tärkeimpien runojemme toisintoja näin yksityiskohtaisesti- 
km. Kenellä ei ole tilaisuutta ostaa tai lainata mainittua Suomen 
suurinta julkaisua, voi lunastaa itselleen yksistään Vienan läänin 
Kalevalanaineiset runot tai vain niiden ensi osan ynnä ainoan »K;ilo- 
valan toisinnoista» ilmestyneen vihkon. ^ 



Lisäyksiä ja oikaisuja. 

/ s. 111 r. 1 alh. (B) petäjässä korjaa: petäjissä. 

/ s. 144 r. 12 alh. olueeseen korjaa: olueen. 

/ s. 156 lisää seuraava ilomantsinpuolinen toisinto (Ahlqvist Bl73b): 

Humala huhusi puussa, vai pääymme pääsiäisnä? 

ohra pellon penkeressä, Hurskahät iloittelemme, 

vesi kaivossa syvässä: hullut tappeloittelemme.» 

»milloin yhtehen yhymnie, (Seuraa Humalan synty ym.) 
kekrinäkö, joulunako 

/ s. 160 r. 10 ylh. s ^ ~ i korjaa: -^ ^ 1 . 

^ Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimistosta tai kirjakaupoista 
Vienan läänin runot I: 20 mk., II: 12 mk., Kalevalan toisinnot II 1: f> mk. 



XXXVI, 1 



I\'unoaiheitten luettelo. 



249 



/ s. 178 r. 1 alh. Tilapäisesti ilmaantuvat yhdessä vienanpuolisessa 
toisinnossa (I 1690) syötävät sonnit sorkkinehen, mutta niiden ohella hevot 
heinuhäkkinehen . 

I s. 185 r. 9 alh. Vr. myös s. 212—3 Teutamoinen ja s. 113 Viena 
Väinä. 

I s. 186 r. 11 alh. Vr. kuitenkin vielä Elinan ja Henrik piispan surma- 
runojen säkeitä vienanpuolisten häärunojen sakeisiin (esim. I 1595, 1609, 
1702, 1593): 



Aa. Tulennosta tunnen tuiman, 
jalon jalaan heitännöstä. 
Ab. Elinan viisi veljestä. 
Ac. Astu puoli saappahastas, 
astu toisten toinen puoli. 
Ad. Virman peuroja viritti 
jäljessänsä juoksemahan, — 
jänön valkoisen hypitti 
edessänsä viltin päällä. 



Ba. Tulennasta jo vävyn tunnen, 
arvoan vävyn astunnasta. 
Bb. Onpa viisi veljiäni. 
Bc. Astu puolella as[k]elta, 
anna toisen toinen puoU. 
Bd. Oliko ruskea reponen 
eellä tietä noutamassa, 
oliko valkea jänönen 
jälestäsi juoksemassa? 



// s. 5 r. 6 ylh. 117 korjaa: 177. 

// s. 12 r. 14 alh. Seitsemännen munan eroittaminen kuudesta mu- 
nasta, nimenomaan myös rautamunana, johtuu viikkoa merkitsevästä ar- 
voituksesta (FFC 26 s. 95—6). 

// s. 30 r. 15 ylh. VK korjaa: Vk. 

II s. k2 r. 11 ylh. luvatun korjaa: kuvatun. 

// s. 75 r. 13 ylh. juosta korjaa: jousta. 

// s. 96 r. 9 ylh., s. 182 r. 4 ylh. Visbyksi myöhemmin nimitetyn kau- 
pungin paikalla oli ennen vi, s. o. pyhättö, ynnä siihen kuuluva keräjä- 
ja markkinapaikka. 

// 5. 102 r. 14 ylh. Vastaava säepari tavataan Karjalan kannak- 
sella tunnelmar>jnossa (Ahlqvist A 402): Silloin itkin ilman syyttä, ilman 
vaivoitta valitin, kun itkin ison syHssä — ; nyt ois syytä itkemistä, vaivoja 
valittamista. 



Runoaiheitten luettelo. 



Ahasveruksen tarina 11 93. 

Ahti ja Kyllikki I 54, 122, 206—7,^ 

216, 218, 222—4, II 90, 132. 
Ainoruno I 57, 65, 113, 121, Il 52—3, 

57, 98—9, 230. 
Ampiaisen I. II 230, 232. 
.\iinikainen ja kesti I 80, 114. 121, 

218, II 17, 19, 94. 
-^siotyökosinta I 123, 129. 
Anterus Ylimön poika I 102, 121. 
•arvoitukset II 232. 
Auringon kera kilpa II 97. 
Elinan surma I 118, 186, II 24». 



Eläinten hautaus I 171 — 2. 
Ennen naidun naisen tappo I 226. 
Hammasmadon 1. I 28, II 18, 182. 
Helkavirret I 78—9, 118. 
Henrik piispan surma I 193, II 104, 

164, 249. 
Hevosen 1. II 130. 
Hiiden hirven hiihdäntä I 123, 214, 

218, 224, II 44, 81. 
Hiiden sepän kahlinta II 115. 
Humala ja ohra I 103, 138, 150—8, 

180—1, II 248. 
Humalan synty I 159, II 248. 



250 



Runoaiheitten luettelo. 



XXXVI. 1 



Hylkeen synty II 63. 

Hämeen ihmeet II 98. 

Hämähäkin r. II 79, 81—3, 243—4. 

Häämenot I 147, 180. 

Häärunot I 103, 113, 123, 125—6, 
134—50, 166, 178, 185—7, II 49, 
136, 185, 209, 249. 

Ihmeitten teko II 38, 60. 

Ihmissilmän 1. I 17. 

Iivana Kojosen poika I 98, 103, 
114, 121—2, II 47, 109, 144, 185. 

Iivana kuningas I 33, 115,124,220, 
226, II 46, 55, 129. 

Ilman immen kosinta I 12, 193. 

Ilmarisen syntyminen I 18 — 9, II 78, 
214. 

Inkeri ja Lalmanti I 102, 122, II 73. 

Iro neidon r. II 219. 

Iso härkä I 114, II 220—1. 

Iso sika I 188, II 220—2. 

Iso tammi I 57—8, 104, 113, II 51, 
153, 162, 175, 186, 200, 206. 

Itkun tiedustelu I 122. 

Joiut I 162. 

Kadonnut hanhi II 170. 

Kalastajan 1. I 24. 

Kaarle herttuan r. II 73". 

Kaarlen sota I 124, II 46. 

Kanteleen synty I 10, 13, 16 — 17, 
21—3, 58, 100, 128, 167, 193, II 51, 
70, 86, 95, 116,-131—2, 140, 148, 
152, 160,171—8,186,205,235—6, 
2 41—5. 

Karhunpeijais-r. l 11, 125, 190, II 
71—3, 229. 

Karjan 1. Il 12, 106. 

Katrina kotikananen II 211. 

Kaukamoisen r. I 24, 65, 98, 122, 
206—7, 209, 214, 218—23, 225, 
230, II 33, 56, 77, 113, 149, 170, 
178—9, 194, 209, 230. 

Kilpakosinta I 66, 114, 123, 127—31, 
166—8, 194, II 11, 34, 72—4, 
82, 98, 100—1, 109, 111—3, 115, 
119—20, 123—4, 135, 143, 146, 
149, 154, 162, 167—8, 175, 185, 
189, 197, 200, 202, 241—2, 244. 

Kilpalaulanta I 11, 14, 33, 57, 61, 



64, 71, 95, 111—3, 121, 130—1, 
166, 188, 193, 214, 221—2, II 22, 
26—63, 66, 69, 79, 91, 97, 99, 102, 
105, 109, 115, 119, 131, 135, 181. 
189—90, 215, 237, 240—1, 243— V 
247. 

Kirkon ainespuun etsintä I 128. 

Kiven 1. II 22. 

Koiran 1. II 66, 80, 125, 143, 228. 

Koivun itku I 10. 

Koivun synty I 24. 

Kolmen kokon 1. I 78. 

Konnulta kosinta I 114, 18G, 11 ö3. 

Korhosen runot I 10, 26, 75, 109. 

Korpin 1. I 17. 

Kulku pojan r. II 103—4. 

Kullervon sisar ks. Sisaren turmelus. 

Kullervorunot I 101, 113— 4, 122, 
141, 166—7, 185, 193, 206—208, 
218, 226, II 169, 178, 185, 2!.") f.. 
225—8, 246. 

Kultaneidon taonta I 18 — 9, 58, 66, 

128, 132, 174, 206, 217—8, 221. 
II 51, 122, 206, 212, 217— H. 

Kyynelten vierintä I 65. 

Käkien kukunta I 103. 

Käärmeen 1..I 17, 25, 119, i::.. 11 :,'.), 

93,96,111,219. 
Laivaretki I 25, 54, 58, 65, 80, 123, 

129, 137, 193, 228, II 14, 64, 66. 
88, 114, 116, 129—34, 136—8, 
148—9, 160, 162, 166—7, 171—3, 
175, 181, 186, 200, 203, 205, 219, 
241—2. 

Laivassa surmattu veli II 18 — 9. 
Lasten lorut I 103, 141, 168, 176-7. 

208—9, 217, 220, 224, II 221. 
Laulajan runot II 12, 32, 67, 107, 15(). 
Leino leski I 117, 183. 
Lemmen 1. II 51. 
Lemminkäisen eli Pätöisen jt<»jaii 

surma I 95, 103, 123, 127, 129, 18i. 

II 64, 66, 77—8, 84, 86—7, 89. 

90, 100, 106, 114, 125, 156, 159. 

175, 228, 241—5, 247. 
Lemminkäisen Luotolan retki I 122, 

126, 207, 214, \\ 78. 15:1. 1.-<i, iC/,. 

182, 243—4. 



XXXVI, 1 



Eunoaiheitten luettelo. 



251 



I.cinminkäisjakso I 13 — 4, 60, 106, 
123, 166, 185—7, 194, 208, II 40, 
t".9, 70, 77—8, 109, 120, 136, 146, 
152, 164, 168, 172, 174, 236, 244. 

Lintujen pitoihinluitsiit II 109, 156. 

Ix)ilsijan kerskaus II 40, 155, 214. 

Loitsut I 22, 102—4, 118, 123, 125, 
166, 168, 176, 189, 191, 214, 228, 
Il 8, 35, 40, 49, 62, 69, 95, 123, 

146, 155, 162, 169—70, 186, 204, 
:214, 217, 221, 235. 

Lunastettava neito I 64 — 5, 96 — 7, 
114, 128, 170—1. 177, II 47, 55, 
K! 9. 

Luojan ylosnousenta II 123, 139—42, 

147, 240. 

Luomisruno I 27,60,115,121, 127—9, 

166—7, 182, II 5—26, 63, 65, 82, 

s:, 91—2, 95, 97, 99, 106, 170, 

179, 186, 189, 191—2, 241—3, 

2 '.7, 249. 
Luomistani I 167, 181—2, II 20. 

23—4. 
Luonnontarut I 187—8, 205, II 60. 
Maarian lapsenetsintft I 97, II 89. 
iMaarian marjavirsi. II 79, 80, 97, 

123, 210, 219, 239. 
Maarian saunanhaku II 99, 100, 161. 
Maien runot I 58. 
Manaus). I 60. 65. II 41—2, 104, 119, 

235. 
Marketta ja Hannus I 129, II 144, 
. 164, 210—1, 214, 217, 219—20, 

222, 224, 226, 228, 239. 
Mataleenan r. I 79, 102. 186—7. 
Meren kosijat I 114. 
Merenpohjan muodostaniinon 1 110, 

II 6, 24—5, 91, 186—92. 
Metsän 1. 1 24, 217, II 75, 178, 231—2. 
Myöty neito I 65, 128, 168—71, II 47. 
Neidon ja miniän nimitykset II 218. 
Neito ja lohikäärme I 60, 72, 99, 

131, 183. 
Niukahdusl. I 119, 168, II 79, 81, 

84—6, 243—4. 
Ogoi ja Hovatitsan poika I 100, 103, 

123. 
Oljaniissa käynti II ll'.i. 



Oluen synty I 24, 59, 65—6, 159, 

II 109, 118, 168. 
Onni pojan ajelu I 54. 
Oravan 1. II 75. 
Pahasulhollisen immen itku 1 124. 

II 153. 
Paimenen r. II 157, 246. 
Pakkasen 1. II 181, 216. 
Pellavan valmistus I 179. 
Petri kuningas I 124, 220, II 129. 
Pilvelle toivotus I 172—4. 
Pistoksen 1. II 16, 69, 70, 75—6. 

84, 86, 125, 234. 
Poikako vai tyttö I 141—2, 149, 

II 224. 
Pontuksen Kuolanretki II 236. 
Pontuksen Riianretki I 58, 115, II 

13, 129. 
Praasnikkavirsi I 144. 
Purren valitus I 10, 113, 206, 223, 

II 47, 80, 98, 102, 129, 132, 186. 
Puun 1. 1 16, 24, 184, II 14, 46, 200. 
Pyssyn l. I 125, 183. 
Päivän päästö I 10, 13, 58, 65, 123, 

129, 184, 188, 193, II 64, 113, 118, 
.131, 139, 142, 144, 148, 151—2, 

166, 173, 186, 194, 200, 203. 
Rajasota I 124, II 178. 
Raudan l. .1 9, 114, 181, 184, 224, 

II 96, 111, 121—2, 191, 216, 22'.. 
Rekryytti-r. I 122, II 192. 
Ristitty metsä II 222. 
Rituaalitaru I 188. 
Runolainat: baltilaiset I 103 — ^4, 

148—9, 151—63. 171. 178—81. 

II 21. 
Runolainat: gerinaniJaiset 1 93, 

96—103, 119, 175—7, 182, 194—6, 

202, 206—8, 228. 
Runolainat: slaavilaiset 1 98, 100, 

103, 163, 175, 182, vr. 226—8 

II 20—1, 23, 62. 
Runomitta I 67—82, 159—64, 166, 

168, 171, II 249. 
Saaren synty ja neidon kosin l:i I .38, 

217, 220, II 19, 191. 
Saarenmrian palo I 58. 
Saarvan L II 202. 



252 



Eunoaiheitten luettelo. 



XXXVI. 



Sadut I 101, 129, 131—2, 175, 182, 
II 29, 40, 79, 109, 115, 134—5, 
140, 144, 162, 166, 194—6, 235. 

Salainniuksen Ilolaulu II 157, 163. 

Sammon ryöstö 125,57, 61, 67, 76—8, 
112—3, 123, 127, 129, 193, 218, 
222, 224, 229, II 9, 40, 62—5, 73, 
91—2, 108, 114, 121, 123—86, 
189, 190, 192—5, 199—207, 209, 
240—2. 

Sammon taonta I 12 — 3, 56 — 7, 
60—1, 63, 66—7, 69, 110, 112—3, 
121, 127, 129, 214, 218, 228, II 6, 

53, 63—6, 73—4, 92—128, 130, 
140, 148, 158, 185, 192, 200—2, 
205—7, 209, 230,241—2,244,249. 

Sampojakso I 53, 129, 166—7, 196, 
219,11 6, 23, £3— 5, 73, 173,191—2, 
241—5. 

Sananlaskut I 58, 124, 133, II 32, 
35, 90, 96, 103, 107, 164, 192. 

Sisaren turmelus I 102, 113, II 30, 

54, 77, 81, 83, 229. 
Sisiliskon 1. II 229. 
Soikkolan tappelu I 122. 
Sotaloitsu I 25, II 47. 
Sotasanomat II 170. 
Suden ]. I 129. 
Suomeen pako II 88. 
Suomettaren kosijat I 23. 
Syntyloitsut 1 123, 125, 166, 189, 

195. 
Sampsan noudanta 1 24,157,184,188, 

216—7, II 186, 199, 200, 229. 
Taikatemput I 189 — 90. 
Taivaan taonta II 110^ — 1. 
Taivaanvalojen kosinta I 23, 59, 

114, 133—4. 
Tapanin r. I 79, 102, 122, II 15. 
Tautien parantaminen I 124. 
Tautien synty II 219, 231, 243. 
Tulen 1. I 14—5, 182, 223, II 96, 114, 

131, 165, 181-2, 204, 212, 214, 

218, 236. 
Tunnelmarunot I 103, 123, 125, 179, 

228, II 78, 96, 107, 191. 
Tuomaan r. I \i'<'.K 



Tuonelan tupa II 109. 

Tuonelassa käynti I 124, 129, 184. II 
100, 104, 144, 164, 167. 247. 

Tytärten surmaaja äiti I 98. TT 56. 

Ukon ja akan kana II 14. 

Uuden miekan taonta T i::. li isii. 
204. 

Vaassilei kuningas I 124. 

Veden luku II 129. 

Veljen haudalle meno I 142' — 3. 

Veljeään itkevä neito I 113. 

Vellamon neidon onginta 1 12. 18, 
29, 56, 95, 124, II 55, 71, 93, 96, 
105, 115, 124, 128, 135, 147. 164. 
178, 189, 212. 

Veneeseen pyrkivä ntit" 1 i::; II 
136, 161. 

Venepuun etsintä 1 128. 

Veren 1. II 35—6, 60, 208. 

Vetrikka ja Katri I 189. li I '.o. 
143—4, 165. 

Viisastuneen r. I 23. 

Vipusessa käynti I 9, 187, 193, 11 31, 
44, 109, 125, 129, 147, 202, 205. 

Viron orja 1 170—1, II 41, 88, 113. 

Virsien reellä vetäjä I 98, II 222, 

Voiteen 1. I 144, II 8, 9, 13o 

Vornan tarina I '!^4. 

Väinämöisen anui. . i ! 1 li. Us '.). 
44—50, 53, 57, 60—4, 68—9, 71, 
95, 111, 123, 127—9, 214, II 6, 
10—1, 19, 21, 24, 27, 30, 52, 61—92, 
97, 111, 113, 124—5, 148—», 
156, 165, 170, 172, 181—2, 186, 
189, 191—2, 241—4, 24r. 7. 

Väinämöisen kiellot II 154. 

Väinämöisen veneenveisto ja polven- 
haava I 70, 121, 123, 125, 184, 193, 
II 22, 52, 80, 109, 113, 122, 125, 
163. 

Väinämöisen syntymiiiin I l.s -',i. 
193, II 24—5. 

Väinämöisen tuomio ja pui-siaiito I 
10, 23, 53, 63, 124,129, 166, 190—1, 
216, II 40, 104, 171, 210— 40. 

Yksiöisen pojan ajelu II 29, 32. .{9, 
60. 



XXXVI, 1 



Huomautuksia nimista ja sanoista. 



253 



Huomautuksia nimistä ja 
sanoista. 

Saiiojou luetteloita, ks. I 74 — 8, 

108—9, 115. 
Ahti 124,87,211—2,216—7,222—3, 

225. 
Akka II 220—1. 
Annikki I 217. 
Arvio II 157. 

Atsarlainen I 147, 174,212,11218—9. 
Harppu I 13, 109, 245. 
Hing.;sti I 139. 
Hubertu.s I 72, II 141. 
Humala I 126, 158. 
Hyljn I 12, II 43, 63, vr. 172. 
Hyväntöläinen II 151. 
Ihalmoin liima I 117. 
Iku tiera II 130. 
Ilniarinoii I 14—5, 18—9, 25, 86, 

192—5, 197, 203—5, 208, UO, 

221—2, 228, II 217. 
Imatra I 114, 124. 
Ismaro I 147, 174, 210, 212, II 217. 
Istervo I 212, vr. 25. 
Joukahainen I 11, 212—4, 221—2, 

II 28, 59, 60, 62, 66, 129—30, 217. 
Joulu I 158, 170, II 249. 
Jumala I 13, II 155. 
Kahja I 60, 225. 
Kainulaiset I 196—202. 
Kaleva I 147—8, 174, 184. 192—3, 

208—10, 216—7, 219—21, 224—5, 

II 61—2, 225—6. 
Kalevald I 85—6. 
Kankäri I 140. 
Kansi I 180. 
Karjala(inen) I 97, 114, 207, II 222, 

227, 240. 
Karju I 66. 
Karsina I 125. 
Kasislieka II 161. 
Kaukamoinen I 212—3,215, 219—21, 

225—6. 
Kauppi I 224. 
Kemi I 113—4. 
Kian kieli II 235. 
Kiijoki II 135. 



Kiikari II 160. 

Kirjokansi I 225, II 152—3, 198, 

204—5, 209. 
Koirankien I 149. 
Kolkka II 36. 
Kontu I 114. 
Kota II 71, 75—6. 
Kuippana I 72. 
Kullervo I 205, 212—3, 216—7, 220, 

II 61, 77. 
Kurimus II 235. 
Kuulla II 10. 
Kuutti II 235. 
Kyyttösilmä II 67—8, 193. 
Kärehetär I 28. 
Laatuisa I 138. 
Lainata II 51. 
Lakana I 140. 
Laki I 109, 115, II 227. 
Lapaluu II 10, 18, 20. 
Lappalainen I 11, 63—4, 181, 194 — 8, 

202, 206, 214, 219, II 62, 66—7, 71, 

76, 79, 115, 137, 244. 
Lause II 45. 
Lemminkäinen I 86, 174, 205—6, 

209, 213, 226, II 131. 
Likatti I 117, 183. 
Linda I 90—1. 
Luikku II 245—6. 
Luote II 45. 

Luotola I 207, 214, 216—7. 
Luulla II 13. 
Luvata II 51. 
Lämmin ten II 85 — 6. 
Maaria I 107, 144—5, 170, 177, 188. 
Markka I 207, 223—4. 
Nenänniemi I 215. 
Nevanniemi I 115. 
Nisäliha II 42. 
Olkinen ori I 79, 82. 
Orasa I 66. 
Osata II 84. 

Osmo I 148, 210—3, 215—6, 224—5. 
Ota > ora > oras I 119. 
Otava I 13. 
Päivänen II 94, 221. ' 
Pauanne II 93 — 4. 
Pellervotar I 24. 



254 



Huomautuksia nimistä ja sanoista. 



XXXVI, i 



Penninki I 109, 207, 223—4. 

Pietari I 107, 170. 

Pihlaja I 16, 190, II 221. 

Pisanmäki I 113, II 35. 

Pohjola I 56, 65, 187—8, 194—6, 

202, 204—6, 214—5, 218—9, 222, 

224, II 66, 96, 123, 138—40, 153, 

182, 194—6, 244. 
Poimari II 215, 232. 
Puhantolainen II 148. 
Pursi I 193. 

Pyhimysten nimet I 183. 
Pyhä maa 116. 
Päivän poika I 188, 232. 
Rahasaari, -vaara II 231 — 2. 
Rakkavuori I 117. 
Ratsaat > rattaat I 119. 
Regu I 208, 217, 220. 
Riiko II 231. 

Risti I 143, 145—6, 172, 174, II 239. 
Rongoteus I 59, 90. 
Rotu II 56. 
Runo I 192. 
Ruotsi, Ruotsalainen I 33, 113, 

209, 213, II 47, 88. 
Saari I 214—6. 
Sampo II 149, 196—210. 
Sarajas II 8, 35—6, 44. 
Satula II 44. 
Saviharju I 215, Il 179. 
Seiloa II 88, 193. 
Sepon neito I 188. 
Sika I 107, 125. 
Siunata II 191. 
Sopia II 84. 
Suolasalmi I 11, 114. 
Suolivyö II 41—2. 
Suomi I 25, 113—4, 124, 207, 214, 

II 178. 
Susi I 106, 121. 
Suvantolainen I 211, II 72, 101. 
Sampsa II 190. 
Säteri I 109, 125. 
Taara I 88, 90. 
Tallinna I 114. 
Tammi I 107. 
Tanimarkki I 60. 
Tapio I 87. 



Tasku I 109, II 158, 164. 

Tarsilainen I 223, 236. 

Tervulainen I 212. 

Teuri I 212, 223. 

Teutamoinen I 212—3. 

Toivoa I 109, 113, II 56. 

Tukulmi I 107, 125, II 144, 162. 

Tuliniemi II 70, 136. 

Tuoppi I 109, 126, 187. 

Turisas I 87—8. 

Turja I 60, II 8, 69. 

Turku I 114—5. 

Tursas II 146. 

Tyrjän koski I 60. 

Tärpyläinen I 212. 

Ukko I 11, 14, 24—5, 88—9, 183, 

190, 216, II 93—4, 220—2. 
Ulappa(la) I 214, II 9, 22—3, 

30, 82, 243. 
Uljamoinen II 227. 
Umpipursi II 235 — 6. 
Umpirauta 1 99, 183. 
Untamola I 207. 
Untamoinen II 227. 
Utra II 104, 226—7. 
Uusi kylä II 218. 
Uusilinna I 124. 
Uvantolainen I 211, II 64, 72, 83, 

100—2, 148, 151. 
Vaimo — vaino I 106. 
Vanemuine I 86 — 7. 
Vanka I 219, Il 193. 
Vattalo I 110. 
Vento II 217—8. 

Venäjä, Venäläinen 1 97, HV r i. 
Vesiliito II 129—31, 135. 
Veri > vesi > vesa II 31, 44. 
Vetra, Vetrikka I 147, 209, 219-20, 

225, II 217, 227. 
Viena I 11," 113—4. 
Vipunen I 86, 226. 
Virelemas I 226, II 222. 
Viro I 114, 125, 207. 
Virokannas I 188, 226, II 220-2. 
Volmari I 115. 
Vuojola(inen) I 115, 213—4, 218—9. 

224—5, II 94, 96, 110, 11'.. IJ8. 

141, 153—4, 157, 159, 193. 



XXXVI, 1 Käsiteltyjä Uuden Kalevalan runoja ja säkeitä. 255 

Vuoksi 1 li'i. ]-'i. öi, 'J7, ioG, 2 'li. 

Väinä I 113- '». Väinölä I 25, 214, II 136. 

Väinämöinen 1 14—5, «sfi, 1^2-5, Ylenkatse II 68, 193. 

197. 203—5, 208, 210—1, 215—6, Ylkä, yrkä I 60, 72, 99, 193. 

■2-j JJfV 228. II 2! 2. 2:,. 



Käsiteltyjä Uuden Kalevalan runoja ja säkeitä. 

1: 45—50 (II 205); 105—7 (II 8—9); 177—89 (II 8, 9); 190—4 (II 11); 

195— 6 (U 25, 22); 197—212 (II 18—12, 16—8, 23); 213—28 (II 12—4); 

229—44 (II 15, 17—9, 22); 263—82 (II 187—92,6, 24—5, 91); 283—4 

(II 190, 188). 
3: 1—84 (II 28, 41—2; 1 11); 85—128 (II 28—33, 80, I 57); 129-34 

(II 39); 135—214 (II 34—5, I 113); 215—54 (II 35-8, 1 14, 111); 

255—70 (Il 34, 33);271—3 (I 219— 20); 274— 5ÖÖ (II 39—40); 301—40 

(II 40—4, I 71); 341—58 (II 44-6, I 57—8); 359—442 (II 46—50); 

443—56 (II 42, 45—6); 457—82 (II 50—1, I 61); 483—98 (II 52, 32); 

499—580 (II 52—7). 
5: 43-4 (I 34), 55—6 (I 29). 
6: 1—22 (II 78—83, I L12); 23—8 (II 66—9, I 11,50, 57, 63—4, 68); 29-SS 

(II 69—74); 89—94 (II 79-80); 95—162 (II 74—8); 163-82 (II 

83—7, I 53); 183—8 (II 86—8, I 44—8, 62—3, 69, 71); 189—94(11 

95, 93); 195—234 (II 87— 9.) 
7: 1—8 (II 88—9, I 111, 115); 9—42 (II 96—7, 100-3, I 228); 43—116 

(II 95); 117—32 (II 96, 103—4, I 57); 133—84 (II 97—100, 95); 

185—202 (II 100, 104, 102); 203—18 (II 101, 120); 219—38 (II 

105—6); 239—88 (II 101—4, 107, I 69, 110, 112); 289—348 (Il 107 

—12, I 66, 63—4); 349—68 (II 112—5). 
8: 1—16 (I 12). — 9: 33-6 (I 9). 
10: 1—30 (II 113, 115); 31—42 (II 115—6, 118, I 13); 43—74 (II 115), 

75—112 (II 119); 113—82 (II 116—9); 183—216 (II 120); 217—50 

(II 99); 251—82 (II 119—21); 283—413 (II 122, 206); 414-32 (II 

122—3, 147); 433—510 (II 124). 
12: 33 (I 14). — 15: 82 (II 206); 352-3 (I 13). — 17: 541—8 (1 9); 

572 (I 13). — 18: 647—8 (II 203). — 19: 38 (II 206). — 20: 143— 

52 (I 159); 160—6 (I 150—8, II 249); 301—2 (I 65—6). — 23: 135—8 

(II 165). — 26: 31 (I 14). 
38: 293—314 (II 128—9, I 67). — 39: 1—32 (II 129; 33—126 (II 186); 

127—274 (II 131-2. 186); 275—310 (II 186); 311—28 (II 131, 133, 

138); 329—426 (II 134—6, 163, I 25). 
40: 1—16 (II 138, 137); 78 (I 12); 300—25 (I 22). — 41: 77—94 (1 22); 

255—66 (I 16—7, 58). 
42.- i— 3Ö (II 129-33, 136, 96, I 111); 31—64 (II 186, 206); 65—94 (II 138 

—42); 95—106 (II 145, 154); 107—70 (II 143—7, 180); 171—88 (II 

186); 189-224 (II 149, 186, 131); 225—92 (II 150—5. 186, I 112); 



256 SelitettJiviä lyhennyksiä. XX XVI. i 

293—336 (II 156—8); 337—66 (II 186); 367—74(11 \8l— 2); 375-460 

(I 228); 461—562 (II 93—4, 186, I 13). 
43: 1—74 (II 158-62, I 77—8); 75—98 (II 131, 138); 99—142 (II 163-8, 

190); 143—86 (II 167—71); 187—206 (II 186); 207—18 (II 175—8); 

219—58 (II 171—4, 186); 259—322 (II 174—9, 206); 323—68 (II 186, 

176); 369—432 (II 157, 180, 174, 186). 
44: 77—168 (I 10); 323—33 (I 22). - 46.- 311—3 (I 11). — <7.- 67—8 (I 

14). — 4S; 356 (1 12). - 49: 25—68 (I 10, 13, II 203—4). 
60: 423—30 (II 213—9); 431—54 (II 219—24); 455—78 (II 225—32. 240); 

479—512 (II 233—40). 



/"' 



Selitettäviä lyhennyksiä. 



tl 
Roomalaisia numeroita, ks. I s. 40—2. m 



Pieniä kirjaimia, ks. I s. 40 — 2, 46, II s. 5. 

Iso ynnä pieni kirjain, ks. I s. 42. 
Ant(ero) Vip(unen) I— II (1908—9). 

Brummer (O. J., Die Bannungsorte der finnischen Zauberlieder). 
Franssila (K. A., Kansanrunoudentutkimuksia I. Iso tammi). 
FFG (Folklore Fellows Communications). 
FUF (Finnisch-ugrische Forschungen). 
Ganander (Chr., Mythologia Fennica). 

Hist(oriallinen) Aik(akauskirja). — Hist(oriallinen Ark(isto). 
JSFOu (Journal de la Socleffe Finno-Ougrienne). 
Juvelius (J. W., Länsi-Suomen käärmeen loitsut). 
Kallas (O., Die Wiederholungslieder der estnischen Volkspoesie). 
Kant(elettaren) Tutk(imuksia, Julius ja Kaarle Krohn). 
KRH (Kaarle Krohn, Kalevalan runojen historia). 
KT (Kalevalan toisinnot). 

Levon (K., Tutkimuksia loitsujen alalla. Verensulkusanat ja Raudan sanat). 
MSFOu (Memoires de la Societe Finno-Ougrienne). 
Niemi (A. R.) KK (Kalevalan kokoonpano). 
Porthan (H. G.) Tutk(imuksia, suom. Edv.-Rein). 
RV (Runokokous Väinämöisestä). 
SKH (J. Krohn, Suomalaisen kirjallisuuden historia). 
SMYA (Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja). 
SRU (Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto). 
SSL (Kaarle Krohn, Suomalaiset syntyloitsut). 
Top(elius, Z., Suomen kansan vanhoja runoja). 
UK (Uusi Kalevala), 
Valv(oja). — Vir(ittäjä). 
VK (Vanha Kalevala). 
VKA (A. R. Niemi, Vanhan Kalevalan ainekset, Suomi 111 !•' 



\ 



PH 
325 
K76 
V.2 



Krohn, Kaarle Leopold 
Kalevalankysymyksiä 



PLEASE DO NOT REMOVE 
CARDS OR SLIPS FROM THIS POCKET 

UNIVERSITY OF TORONTO LIBRARY 






i'^r'-P: 



MMM 



'Tn¥' 









^^0i 






■> P T^^^ : 



>^^4'.^^ -\ \ .^ •' 



^■.^■^. 



^f^M"^'' 









:- A^^•;:^i-^• 










^^^ -il . 


i'¥' 








'> :' i 


■ .:-f